”Nyt se asioista päättävä tiimi on tässä” – uupumuksesta täysivaltaisuuteen 32. vuosikerta PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 1 7.9.2016 13.25 PeTe kansi.indd 1 8.9.2016 12:42:01. Suomen Mielenterveysseura 3/16 Raha parisuhdesovun koetinkivenä Esseitä perheterapiasta: • Kun terapeutti ”kuolee”, terapia alkaa • Potilas terapeutin terapeuttina ja hyljeksityn yksinäisyys Mistä puhumme, kun puhumme palvelunkäyttäjän osallisuudesta mielenterveystyössä
alv 10 %) Suomen Perheterapiayhdistyksen jäsenille 18 € (sis. alv 10 %) tilaukset anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi Irtonumero 9 € (sis. vuosikerta, ISSN 0782-7210 Kirjapaino: Forssa Print Painosmäärä: 2 100 kpl Ulkoasu: Bond Taitto: Pirta Mikkola Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsenlehti. Ohjeet kirjoittajille: www.mielenterveysseura.fi/perheterapia Perheterapia 3/16 | 32. 040 653 2895 mervi.venalainen@mielenterveysseura.fi Perheterapia-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. vuosikerta | Syyskuu 2016 Vastaava päätoimittaja: Eira Tikkanen Päätoimittaja: Aarno Laitila Toimitussihteeri: Jaana Jetzinger Toimitusneuvosto: Jukka Aaltonen Tapio Ikonen, puheenjohtaja Päivi Kangas Ritva Karila-Hietala Aarno Laitila Helena Niskanen Jorma Piha Tero Pulkkinen Eira Tikkanen Kristian Wahlbeck www.mielenterveysseura.fi/perheterapia Toimitus ja arkisto: Maistraatinportti 4 A, 7. alv 24 %) Digilehden vuosikerta 24 € (sis. PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 2 7.9.2016 13.25. krs, 00240 Helsinki Tilaukset, osoitteenmuutokset ja laskutus: Mervi Venäläinen, p. Vuosikerta 36 € (sis. alv 24 %) Ilmoitukset: Sirpa Väänänen, p. alv 10 %) Kestotilaus 34 € (sis. 040 6791 501 perheterapialehti@mielenterveysseura.fi Julkaisija: Suomen Mielenterveysseura Kustantaja: SMS-Tuotanto Oy 32
5 Artikkelit Mistä puhumme, kun puhumme palvelunkäyttäjän osallisuudesta mielenterveystyössä. 6 ”Nyt se asioista päättävä tiimi on tässä” – uupumuksesta täysivaltaisuuteen Kari Räisänen .............................................................................................................. 43 DDP-työkirja. Minna Laitila ................................................................................................................ Kiintymyskeskeinen perheterapia – vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia Riikka Simonaho ....................................................................................................... Pääkirjoitus Perheterapia ja pienentyneet koulutusmäärät Aarno Laitila................................................................................................................. 39 Kirja-arviot Väkivaltakulttuurin perintö Juha Holma ................................................................................................................ 45 SISÄLLYS PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 3 7.9.2016 13.25. 33 Potilas terapeutin terapeuttina ja hyljeksityn yksinäisyys Jukka Aaltonen ........................................................................................................... 13 Raha parisuhdesovun koetinkivenä Anniina Kaittila, Leo Nyqvist ......................................................................................17 Esseitä perheterapiasta Kun terapeutti ”kuolee”, terapia alkaa Tapio Malinen ...........................................................................................................
Perhekeskeisyys ja systeeminen ajattelu eivät synny, eivät kanna, eivät toimi, eivätkä saavuta ”kriittisen massan” määrää ilman koulutustoimintaa. 5 4 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 4 7.9.2016 13.26
Perhe säilyy näin työn keskipisteessä, työn kohteena ja toiminnan yhtenä toteuttajana yhdessä ammattilaisten kanssa. Pääkirjoitus PERHETERAPIA JA PIENENTYNEET KOULUTUSMÄÄRÄT Erilaiset psykoterapian menetelmät elävät ja kehittyvät sen mukaan, miten niitä sovelletaan, miten niitä tutkitaan ja miten niitä koulutetaan. Viime vuoden puolella lehtemme yksi kirjoitus pohti sitä, mitä voidaan saavuttaa vuoden mittaisella koulutuksella. Uskallan arvioida, että kaikissa niissä klinikoissa, joissa näitä tutkimusaineistoja on tuotettu, on pyritty luomaan kestävä, aito ja elävä yhteys tutkimuksen, koulutuksen ja sovellusten kesken. Aarno Laitila • aarno.laitila@uef.fi 5 4 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 5 7.9.2016 13.25. Tällaiset pohdinnat, etenkin julkaistuina, osoittavat yhden mahdollisen suunnan perheterapian juurruttamiseen ja elinvoimaisena pitämiseen: psykoterapeuttipätevyyteen suoraan johtava koulutus saattaa olla liikaa vaadittu monenlaisena sijoituksena, mutta työtavan toimivuuden löytäminen lyhyemmän koulutuksen kautta saattaa olla omiaan rohkaisemaan tähän suurempimuotoiseen ja vaativampaan sijoitukseen. Olen ottanut itselleni luvan myös suositella jotakin ei-tieteellisiä lukemistoja näin lomakauden jälkeen. Perheterapian määritelmät, niin kotimaassa kuin kansainvälisesti, painottavat perheterapian roolia sekä itsenäisenä, hyvin laajaan kirjoon kliinisessä työssä kohdattavia ongelmia soveltuvana psykoterapian muotona että yleisenä työn kehyksenä, orientaatioperustana ja kliinisen työn organisointitapana. Määritelmän loppuosan mukaisen perheterapian voi sanoa toteutuvan kaikessa perhekeskeisesti järjestetyssä palvelussa. Näkisin, että alkaen nk. Vaikka perheen rooli, perhekeskeisyys, lapsille hyvä vanhemmuus ja perheen yleinen tehtävä kulttuuriperimän ylisukupolvisessa siirtämisessä tunnistetaan ja tunnustetaan, niin kulttuurissamme on vahvana yksilöllisyyttä ihannoiva ja yksilökeskeisyyttä korostava puoli. Itselleni tämä itsenäinen psykoterapian muoto tarkoittaa perheterapian soveltamista ja toteuttamista niin julkisissa kuin yksityisissä palveluissa myös yhtenä lähtökohtaisena näyttöön perustuvana hoitona, ei vain täydentävänä tukityönä. Viime kevättalven perheterapiakongressi Seinäjoella korosti toimijuutta, osallisuutta ja kokemuksellisuutta. On siinä kuruja bongattavaksi. Perhekeskeisyys ja systeeminen ajattelu eivät synny, eivät kanna, eivät toimi, eivätkä saavuta ”kriittisen massan” määrää ilman koulutustoimintaa. Silloin sitä voi olla toteuttamassa yksittäinen psykoterapeutti, psykoterapeuttipari tai psykoterapiatyöryhmä. vanhempien tukiterapioista lapsen yksilöpsykoterapian aikana ja jatkuen erilaisiin perheja verkosto-orientoituneisiin hoitotapahtumiin, perhekeskeinen ajattelu toteutuu ja on osana työn arkipäivää ja -todellisuutta. SOTE on ratkaisuna selkeästi tässä vaiheessa vielä ylätason ratkaisu, mutta sen vaikutukset menevät läpi koko sosiaalija terveydenhuollon palvelujärjestelmän. Tänä kesänä ja jo ennen kesääkin itseäni on puhutellut Tuomo Kesäläisen ja Aimo Kejosen kirja ”Suomen rotkot”. Perheterapiaan liittyvä yliopistollinen tutkimus on perheterapian ensimmäisinä vuosikymmeninä painottunut Yrjö O. Kaksi tämän lehden kirjoitusta on syntynyt tuon kongressin kontaktien kautta ja haluan kiittää Minna Laitilaa ja Kari Räisästä teemaan liittyvistä kirjoituksista ja haasteen positiivisesta käsittelystä. Alasen ansioituneen pioneerityön jälkeen hyvin selkeästi psykoosien hoitoon ja hoitojärjestelmien kehittämiseen perhekeskeiseen suuntaan. Huoleni on toisaalla. Kun perheterapia koulutusmuutoksen jälkeen on yksi uudistuksen ”häviäjiä” mitä tulee koulutusohjelmien määrään ja niihin osallistuvien opiskelijoiden määrään, niin jään toistuvasti miettimään sitä, onko perheterapialla sijaa itsenäisenä psykoterapian muotona. Tämä on iso kysymys myös tulevassa SOTE -ratkaisussa, jossa tullaan ottamaan kantaa myös perheterapian ja perheterapeuttisen otteen rooliin tulevaisuuden palvelujärjestelmässä
Kokemusasiantuntijatoiminnan juurtuminen osaksi käytännön toimintaa on edennyt Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä vähitellen. Esimerkkinä palvelunkäyttäjien osallisuuden tukemisesta kuvataan kokemusasiantuntijatoimintaa ja Voimaa arkeen -kurssitoimintaa Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä. Avainsanat: osallisuus, mielenterveystyö, kokemustieto Minna Laitila TtT, YTM, Ylihoitaja, Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri 7 6 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 6 7.9.2016 13.25. Vaikka kiinnostus palvelunkäyttäjien osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia kohtaan on lisääntynyt, osallisuuden käytännön toteutumisessa on edelleen puutteita ja ainakin osittain osallisuus mielenterveyspalveluissa on näennäistä. Perheterapia 3/16 Mistä puhumme, kun puhumme palvelunkäyttäjän osallisuudesta mielenterveystyössä. Asenteet muuttuvat hitaasti ja uusien toimintamallien omaksuminen vaatii aikaa. Käytännössä palvelunkäyttäjän osallisuus voi toteutua monin eri tavoin ja eri tasoilla. Osallisuuskehityksen taustalla voidaan nähdä ainakin kaksi erilaista mallia tai teoriaa: yhtäältä hyvinvointipalvelujen markkinoistuminen ja kuluttajaajattelu sekä toisaalta demokraattinen näkökulma. Osallisuus-käsite voidaan määritellä monin eri tavoin, mikä osaltaan vaikeuttaa sen käytäntöön viemistä. Asiakkaan osallisuus tarkoittaa heidän asiantuntemuksensa tunnistamista, hyväksymistä ja sen hyödyntämistä niin omassa hoidossa ja kuntoutuksessa kuin palveluiden kehittämisessä ja järjestämisessä. Jollei organisaation ja yksittäisten työntekijöiden toimintakulttuuriin saada aikaan pysyviä muutoksia, uhkana on, että palvelunkäyttäjien osallisuus jää vain näennäisosallisuudeksi. Uuden näkökulman osallisuuden tukemiseen antaa muun muassa recoveryeli toipumisorientaatio. Muutosta tarvitaan, jottei asiakkaan osallisuus jäisi abstraktiksi, ideaaliksi käsitteeksi, vaan konkretisoituisi mielenterveysja päihdetyössä. Osallisuus on laajempi käsite kuin osallistuminen ja se sisältää oletuksen siitä, että palveluiden käyttäjän tai asiakkaan toiminnalla on vaikutusta palveluprosessiin. TIIVISTELMÄ Palvelunkäyttäjien osallisuutta korostetaan monissa ohjelmissa, suunnitelmissa ja strategioissa
Hyvinvointipalvelujen markkinoistuminen ja kuluttaja-ajattelu korostavat palveluiden käyttäjän roolia asiakkaina, kuluttajina ja yhteistyökumppaneina. 7 6 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 7 7.9.2016 13.25. Osallisuutta voidaan tarkastella myös yksilön, yhteiskunnan tai palvelujärjestelmän näkökulmasta. Asiakkaan ja palvelunkäyttäjän osallisuutta korostetaan monissa ohjelmissa, suunnitelmissa ja strategioissa, mutta mitä itse asiassa tarkoitamme puhuessamme palvelunkäyttäjän osallisuudesta. 2008). Näkemykseni mukaan osallisuus on laajempi käsite kuin osallistuminen (ks. MONIMUOTOINEN OSALLISUUS Osallisuuskehityksen taustalla voidaan nähdä ainakin kaksi erilaista mallia tai teoriaa. (Tritter & McCallumb 2006.) Osallisuus voi toteutua yhtäaikaisesti eri tasoilla ja siirtyä tasolta toiselle tilanteen, tarpeen tai ajankohdan mukaan (Smith ym. Toisen tason muodostaa palveluiden käyttäjien ja ammattilaisten välinen vuorovaikutus. Osallistumismahdollisuuksien kehittyminen edellyttää, että palvelujärjestelmässä arvostetaan palvelujen käyttäjien kokemuksia ja tietoa. On myös todettu, että osallisuuden kokemuksella on terapeuttinen ja voimaannuttava merkitys, joka voi vaikuttaa positiivisesti hallinnan tunteeseen ja itsetuntoon (Heikkilä & Julkunen 2003). Myös osallisuusja asiakaslähtöisyys-käsitteitä on joskus käytetty synonyymeina (Kujala 2003). Osallisuus voidaan määritellä monin eri tavoin (Julkunen & Heikkilä 2007), ja käsitteitä osallisuus (involvement) ja osallistuminen (participation) käytetään välillä samaa tarkoittavina käsitteinä (Valkama 2012). Mielestäni asiakkaan osallisuus ja asiakaslähtöisyys liittyvät läheisesti toisiinsa, mutta kuvaavat eri ilmiöitä: käsite asiakkaan osallisuus kuvaa asiakkaan kokemusta ja aitoa osallistumista ja asiakaslähtöisyys vastaavasti organisaatioiden tai työntekijöiden toimintatapaa. Yksilön näkökulmasta jokaisella, myös mielenterveyspalveluiden käyttäjällä, on lähtökohtaisesti oikeus olla mukana itseään koskevassa päätöksenteossa. Kriitikot toteavat, että nykyajan yhteiskunta on kompleksinen ja muuttuva, joten osallisuuden kuvaamisen tulisi ottaa paremmin huomioon sekä erilaisten palvelunkäyttäjien mahdollisuudet olla osallisina että palveluiden käyttäjien, yhteisöjen, vapaaehtoisjärjestöjen ja virallisen sektorin välinen kanssakäyminen. Palvelunkäyttäjän osallisuuden toteutumisessa on edelleen puutteita ja mielenterveystyössä ammattilaiset ovat merkittävässä roolissa osallisuuden toteutumisedellytysten luomisessa. Yhteiskunnan tai yhteisön näkökulmasta osallisuuskokemus voi tukea yhteiskuntaan integroitumista, vähentää stigmatisoitumista ja mielenterveysongelmiin liittyvää syrjintää (Truman & Raine 2002; Moring 2010). Demokraattinen näkökulma taas painottaa asiakkaiden äänen kuulemista, voimaantumista, vallan tasa-arvoista jakautumista sekä kansalaisuutta, yhtäläisiä mahdollisuuksia ja kansalaisoikeuksien toteutumista. 2008). Palvelunkäyttäjän osallisuus kuvataan usein hierarkkisena tai lineaarisena mallina, jossa asiakkaan osallisuus vaihtelee tiedonantajan roolin ja osattomuuden sekä täysivaltaisen osallistumisen ja päätöksenteon välillä (esimerkiksi Truman & Raine 2002; Clark ym. Kolmas taso pitää sisällään vuorovaikutuksen paikallisten palveluiden tuottajien ja johtajien kanssa, ja neljäs, laajin taso, Mistä puhumme, kun puhumme palvelunkäyttäjän osallisuudesta mielenterveystyössä. 2008). Osallisuus voi käytännössä toteutua monella eri tasolla ja monin eri tavoin. esimerkiksi Julkunen & Heikkilä 2007) ja se sisältää oletuksen siitä, että palveluiden käyttäjällä tai asiakkaan toiminnalla on jonkinlainen vaikutus palveluprosessiin. Osallisuus on käsite, joka voidaan määritellä monin eri tavoin. 2014.) Voidaan todeta, että palveluiden käyttäjien osallisuus on yhtäältä keino tavoitteen saavuttamiseksi (”means to an end”, esimerkiksi laadukkaampien palvelujen saavuttamiseksi) ja toisaalta päämäärä itsessään (”end in itself”) (Patterson ym. (Hui & Stickley 2007; Juhila ym. Esimerkiksi Peck kollegoineen (2002) on määritellyt neljä tasoa, joilla osallisuus voi toteutua. Tätä kuvaamistapaa on kritisoitu sen yksiulotteisuudesta. Ensimmäisenä tasona on vuorovaikutus palveluiden käyttäjien kesken esimerkiksi vertaistuen muodossa. Osallisuuden lähikäsitteitä ovat muun muassa asiakaslähtöisyys, voimaantuminen, itsemäärääminen ja autonomia sekä sosiaalinen inkluusio (Laitila 2010). Kolmas näkökulma on palvelujärjestelmäkeskeinen: järjestelmän halu tuottaa laadukkaita, asiakkaiden tarpeita ja toiveita vastaavia palveluja (Heikkilä & Julkunen 2003; Andreassen 2008)
Vartiainen (2011) huomauttaa, että meiltä puuttuu mekanismeja, joiden avulla aito osallistuminen olisi mahdollista. Väitöskirjatutkimukseni (Laitila 2010) mukaan palveluiden käyttäjän osallisuus toteutuu mielenterveysja päihdetyössä kolmella eri tavalla: 1) osallisuutena omaan hoitoon ja kuntoutukseen, 2) osallisuutena palveluiden kehittämiseen sekä 3) osallisuutena palveluiden järjestämiseen. Mielenterveysja päihdetyön toimijat pitävät asiakkaiden ja omaisten osallistumista tärkeänä (Partanen ym. Tässä holistisessa mallissa keskiössä on palveluiden käyttäjä ja siinä pyritään ottamaan huomioon se, että erilaiset osallisuuden muodot voivat soveltua erilaisille palveluiden käyttäjille eri ajankohtina ja erilaisissa tilanteissa. Organisaatioiden selkeät, asiakaslähtöiset rakenteet ja toimintatavat tukevat palvelujenkäyttäjän osallisuutta mielenterveyspalveluissa. (2010a) Norjassa tekemän tutkimukseen mukaan mielenterveyspalveluissa palveluiden käyttäjien osallisuus toteutui heikommin palveluiden kehittämisessä ja suunnittelussa kuin omaan hoitoon osallistumisessa. Työntekijöiden tietoisuus, asenteet ja toiminta ovat tärkeitä, jotta asiakkaiden osallisuuden ja osallistumisen mahdollisuudet toteutuvat osana jokapäiväistä työtä (Storm ym. Se merkitsee myös Perheterapia 3/16 Minna Laitila 9 8 ”Organisaatioiden selkeät, asiakaslähtöiset rakenteet ja toimintatavat tukevat palvelujenkäyttäjän osallisuutta mielenterveyspalveluissa.” PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 8 7.9.2016 13.25. Storm kumppaneineen (2010a; 2010b) näkee osallisuuden toteutuvan kahdella eri tavalla. 2014.) Työntekijöiden asenteilla on todettu olevan suuri merkitys sille, miten asiakkaiden osallisuus käytännössä toteutuu (McCann ym. Warren (2008) kuvaa osallisuutta neljänä samanarvoisena palveluiden käyttäjän ja organisaation välisenä suhteena, jossa osallisuus voi olla osallistumista, voimaantumista, informaatiota tai konsultointia. 2014). 2008.) Mielenterveystyössä palveluiden käyttäjien osallisuus ja sen toteutumisen muodot määritellään monin eri tavoin, mikä voi hämmentää työntekijöitä ja haitata osallisuuden käytännön toteuttamista (Storm ym. 2008). 2010b). Osallisuuden käytännön toteutumiseen ovat vaikuttamassa yhteiskunnan tasolla muun muassa lainsäädännön asettamat reunaehdot sekä organisaatioiden säännöt ja toimintakäytännöt (Julkunen & Heikkilä 2007; Goodwin & Happell 2008). MITEN MAHDOLLISTAA PALVELUIDEN KÄYTTÄJIEN OSALLISUUS. Palveluiden käyttäjien osallisuus merkitsee asiantuntijavallasta luopumista ja asiakkaiden asiantuntemuksen hyväksymistä ja käyttöönottoa. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi esimiehen ja työyhteisön tukea ja sitoutumista asiakaslähtöiseen toimintaan. 2010), mutta esimerkiksi tutkittaessa työntekijöiden asenteita Isossa-Britanniassa todettiin, että asenteet palveluiden käyttäjien osallisuutta kohtaan olivat positiivisempia silloin, kun kyseessä olivat yleiset asiat kuten hoidon suunnittelu. 2008; Omeni ym. on osallistumista yleisemmin palveluiden suunnitteluun. Stormin ym. 2012). 2012). Yhtäältä se toteutuu palvelun käyttäjien osallistumisena ja vaikutusmahdollisuuksina oman hoitonsa suunnitteluun ja toteutukseen sekä toisaalta heidän vaikutusmahdollisuuksinaan mielenterveyspalvelujärjestelmään laajemmin. Tutkimustiedon mukaan asiakkaiden osallisuuden toteutumiseen ovat yhteydessä monet seikat, jotka liittyvät yhteiskuntaan, organisaatioiden ja työntekijöiden toimintaan sekä mielenterveysja päihdetyön asiakkaisiin (Patterson ym. Asenteet osallisuutta ja osallistumista kohtaan muuttuivat negatiivisempaan suuntaan, kun mentiin perinteisille ammattilaisten vastuualueille, kuten sairauskertomuksen kirjaamiseen tai työntekijöiden kouluttamiseen. (Julkunen & Heikkilä 2007; Laitila 2010; Tambuyzer ym. (McCann ym. 2008; Petersen ym. Huolimatta lisääntyvästä kiinnostuksesta palvelunkäyttäjien osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia kohtaan, on osallisuuden käytännön toteutumisessa edelleen puutteita (Borg ym. 2009; Laitila 2010) ja mielenterveyspalveluissa palveluiden käyttäjien osallisuus on ainakin osittain näennäistä (McCann ym. 2010b) ja osallisuuden käytäntöön vieminen koetaan vaikeana (Petersen ym
Tarvitaan tietoa muun muassa sairaudesta, lääkityksestä, erilaisista vaihtoehdoista, etuuksista ja oikeuksista. Mallia koulutuksen sisältöön haettiin Tampereen Muotiala ry:stä. Lähtökohta oli varsin palvelujärjestelmäkeskeinen: kokemusasiantuntijoita alettiin EteläPohjanmaalla kouluttaa ajatellen lähinnä palveluiden kehittämistä ja sitä hyötyä, mitä he tuottavat palvelujärjestelmälle. Esimerkiksi asiakkaiden psyykkinen ja fyysinen vointi, lääkitys ja kuntoutumisen vaihe voivat vaikuttaa heidän haluunsa ja kykyynsä olla osallisina. PALVELUNKÄYTTÄJIEN OSALLISUUDEN TUKEMINEN JA KOKEMUSASIANTUNTIJATOIMINTA ETELÄPOHJANMAAN SAIRAANHOITOPIIRISSÄ Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä lähdettiin valtakunnallisen mielenterveysja päihdesuunnitelman (STM 2009) innoittamana valmistelemaan kokemusasiantuntijakoulutusta vuosina 2008–2009, ja koulutuksen tavoitteeksi asetettiin mielenterveysja päihdeasiakkaiden sekä heidän omaistensa aseman ja osallisuuden vahvistaminen mielenterveysja päihdetyössä. Kokemusasiantuntijoita alettiin kouluttaa ajatellen lähinnä palveluiden kehittämistä ja sitä hyötyä, mitä he tuottavat palvelujärjestelmälle. oman toiminnan asettamista alttiiksi arvioinnille ja palautteelle. Kokemusasiantuntijakoulutusta on kehitetty kohti laajempaa kurssimuotoista toimintaa. (Hätönen 2010; Laitila 2010.) Asiakkaiden oikeusturvan toteutuminen on mahdotonta ilman asianmukaista tietoa (Karinen 2010). Osa palvelunkäyttäjistä haluaa luottaa asiantuntijoiden tekemiin päätöksiin ja tyytyä niihin, jotkut haluavat kenties välttää vastuunottoa ja siirtää sen mieluummin työntekijöille. Kokemusasiantuntijakoulutus on rakennettu kurssitoiminnan sisälle. Kolmen ensimmäisen koulutusvuoden aikana saatiin alkuun prosessi, jonka avulla kokemusasiantuntijatoiminta saataisiin integroitua osaksi psykiatrista palvelujärjestelmää. 9 8 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 9 7.9.2016 13.26. Hyvin pian kävi kuitenkin ilmi, että opiskelulla oli myös toipumista edistävä ja voimaannuttava vaikutus opiskelijoiden elämässä. Voimaa arkeen -kurssitoiminnan tavoitteena on tukea mielenterveysja/tai päihdekuntoutujien ja omaisten voimavaroja sekä arjessa selviytymistä. (Laitila 2010.) On myös huomioitava, ettei kaikilla asiakkailla ole välttämättä kykyä tai motivaatiota olla osallisina ja osallistua (Goodwin & Happell 2008). Lisäksi tavoitteena on vahvistaa kokemustiedon asemaa mielenterveysja päihdetyötä tekevien työntekijöiden ja alan opiskelijoiden koulutuksessa. Toiminta tarjoaa uudenlaisen oppimisen mahdollisuuden niin palveluiden käyttäjille ja omaisille kuin myös mielenterveysja päihdetyötä tekeville ammattilaisille ja alan opiskelijoille. Hyvin pian kävi kuitenkin ilmi, että opiskelulla oli myös toipumista edistävä ja voimaannuttava vaikutus opiskelijoiden elämässä. (Laitila 2010.) Riittävä ja ymmärrettävä tiedonsaanti on asiakkaan osallisuuden edellytys. Vuoden 2014 aikana Voimaa arkeen -kurssiMistä puhumme, kun puhumme palvelunkäyttäjän osallisuudesta mielenterveystyössä. Kouluttajina jokaisella kurssilla toimivat kokemusasiantuntija ja ammattilainen yhdessä
Pelkkä puhe ja kauniit sanat eivät kuitenkaan riitä. Kuntoutujien, omaisten, työntekijöiden ja opiskelijoiden yhteisillä koulutuksilla vähennetään leimautumista ja vaikutetaan yleisiin asenteisiin. Mielenterveystyössä joudutaan myös ajoittain pohtimaan osallisuuteen, itsemääräämisoikeuteen, valtaan ja vastuuseen liittyviä kysymyksiä. Tarvitaan siis muutosta kohti jaettua asiantuntemusta.” 11 10 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 10 7.9.2016 13.25. Noin puolella heistä on työsopimus sairaanhoitopiirin kanssa, minkä lisäksi kokemusasiantuntijat työskentelevät myös muissa tehtävissä ja organisaatioissa, kuten oppilaitoksissa, järjestöissä ja peruspalveluiden piirissä. TODELLISUUTTA VAI RETORIIKKAA. Kokemusasiantuntijatoiminnan juurtuminen osaksi käytännön toimintaa on edennyt Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä vähitellen. Asiakkaan osallisuudesta, kokemusasiantuntijuudesta, itsemääräämisoikeudesta ja voimaantumisesta puhutaan paljon. Yhteinen oppimisalusta on vahvistanut kokemustiedon asemaa mielenterveysja päihdetyötä tekevien sekä alan opiskelijoiden koulutuksessa. Kokemusasiantuntijat työskentelevät erilaisissa kehittämistyöryhmissä, ohjaajina erilaisissa ryhmissä ja vertaistukitehtävissä. Asiakkaan asiantuntemuksen hyväksyminen ja osallisuuden korostaminen eivät tarkoita asiantuntijatiedon ja osaamisen väheksymistä. Mielenterveyspalveluissa osallisuuden toteutuminen vaatii erityistä huomiota, koska mielenterveyden häiriöt voivat vaikuttaa palveluiden käyttäjien mahdollisuuksiin ja motivaatioon olla osallisena ja osallistua (Tambuyzer ym. Koulutettujen kokemusasiantuntijoiden joukko on kasvanut ja tällä hetkellä heitä on alueella noin 70. Palvelunkäyttäjien osallisuus ei juurru osaksi käytännön työtä itsestään. Sen avulla on pystytty tukemaan mielenterveysja/ tai päihdekuntoutujien sekä omaisten omahoitoa, voimaantumista ja arjessa selviytymistä. Vaikka tavoitteena tulee olla asiakkaan mahdollisimman suuri itsemääräämisoikeus, on tärkeää muistaa se, että joskus tarvitaan myös kiinnipitävää työotetta ja päätösten tekemistä asiakkaan puolesta. toiminnan puitteissa järjestettiin 29 erilaista ja eripituista kurssia, joille osallistui 1 190 henkilöä. Muutosta tarvitaan, jottei asiakkaan osallisuus jäisi abstraktiksi, ideaaliksi käsitteeksi, vaan konkretisoituisi mielenterveysja päihdetyössä. 2014). Asiakkaan tulisi olla oman asiansa asiantuntija, joka itse voi osallistua ja vaikuttaa oman avun ja tuen tarpeensa määrittelyyn sekä sen toteutuksen pohdintaan (Harjajärvi 2009). Luottaminen asiakkaan asiantuntemukseen vaatii ammattilaisilta asennemuutosta sekä vallan ja vastuun jakoa asiakkaiden kanssa eli tarvitaan muutosta kohti jaettua asiantuntemusta. Miten vapaaseen tahtoon ja tietoon perustuvat valinnat voivat toteutua esimerkiksi tahdonvastaisessa psykiatrisessa hoidossa. Mäkelä (2004) toteaa, että pakon vastakohta on yltiösallivuus, aloitteellisuuden Perheterapia 3/16 Minna Laitila ”Luottaminen asiakkaan asiantuntemukseen vaatii ammattilaisilta asennemuutosta sekä vallan ja vastuun jakoa asiakkaiden kanssa. Päinvastoin, mielenterveysja päihdetyön asiakkaat arvostavat työntekijöiden osaamista ja ammattitaitoa (Laitila 2010). Asiakkaan osallisuus tarkoittaa heidän asiantuntemuksensa tunnistamista, hyväksymistä ja sen hyödyntämistä niin omassa hoidossa ja kuntoutuksessa kuin palveluiden kehittämisessä ja järjestämisessä (Laitila 2010). Ensimmäisen kurssivuoden kokemusten perusteella vaikuttaa siltä, että Voimaa arkeen -kurssitoiminta on toteutunut asetettujen tavoitteiden suuntaisesti. Työtehtävien tilauksia, toimeksiantoja ja rahaliikennettä koordinoi Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä sairaanhoitopiirin palkkaama työntekijä. Lisäksi psykiatrian toiminta-alueen johtoryhmässä on mukana kokemusasiantuntijoita. Asenteet muuttuvat hitaasti ja uusien toimintamallien omaksuminen vaatii aikaa. Jollei organisaation ja yksittäisten työntekijöiden toimintakulttuuriin saada aikaan pysyviä muutoksia, on uhkana, että palvelunkäyttäjien osallisuus jää vain näennäisosallisuudeksi
Teoksessa M. Part 2 Barriers to participation. Nonprofit and Voluntary Sector Quarterly 37, 281–299. 2008). Journal of Psychiatric and Mental Health Nursing 16, 285-292. Ja kyllä mielenterveyskuntoutujissakin on paljon sellaisia, joilla on kaikenlaista, monenlaista kokemusta alalta ja sanomistakin. 87–103. Pajukoski (toim.) Pääseekö Mistä puhumme, kun puhumme palvelunkäyttäjän osallisuudesta mielenterveystyössä. Working for user involvement in mental health services. Recovery-ajattelun perustana on, että ihminen voi elää täysipainoista ja mielekästä elämää mielenterveyden häiriöstä tai sen oireista huolimatta (Shepherd ym. Mental health policy and mental health service user perspectives on involvement: a discourse analysis. Goodwin, V. Hätönen, H. 2009; Slade 2009.) On mielenkiintoista nähdä, lähdetäänkö myös Suomessa kehittämään mielenterveyspalveluita kohti recovery-ajattelua, jossa keskiössä on järjestelmän sijaan ihminen ja hänen yksilöllinen prosessinsa. Palvelujärjestelmän ja siinä työskentelevien ammattilaisten roolina on mahdollistaa ja tukea palveluiden käyttäjien omaa, yksilöllistä kuntoutumisprosessia. 2009; Slade 2013.) Ammattilaisen rooli muuttuu auktoriteetista valmentajaksi. Borg, M., Karlsson, B. Että tavallaan potilaan ehdoillahan tässä pitäisi toimia loppujen lopuksi, että niin paljo kuin vaan pystytään. Psychiatric nurses’ attitudes toward consumer and carer participation in care. & Stickley, T. Accepting and Negotiating Service Users’ Choices in Mental Health Transition Meetings. Väitöskirja. 2014). Patient education to support the selfmanagement of patients with mental illness. Mielenterveyskuntoutujan oikeusturvasta. Näkemyksiä palvelujen käyttäjiltä ja niiden järjestäjiltä, s. Se kuvastaa toiveikkuutta siitä, että olemme siirtymässä kohti entistä vahvempaa palvelunkäyttäjien osallisuutta. (Shepherd ym. Semmoinen ylhäältä päin saneleminen, niin se tavallaan monessa muussakin asiassa on jo taakse jäänyttä.” l LÄHTEET Andreassen, T.A. Osallisuuden toteutuminen vaatii mielenterveyspalveluissa työskenteleviltä erityistä paneutumista palveluiden käyttäjien resursseihin, kykyihin ja mahdollisuuksiin sekä oman toiminnan kehittämiseen (Roberts 2010). Annales Universitatis Turkuensis. Valkenburg (toim.) Making it personal. doi: 10.1111/spol.12082. Birmingham: University of Birmingham. Policy, Politics & Nursing Practice 9, 249–256. Toimivatko kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujien asumispalvelut. Obstacles to an increased user involvement in social services. Teoksessa M. A commissioned background document. Group of Specialists in Social Services (CS-US). Heikkilä, M. (2008). (2014). (2009). Berkel van & B. Kullakin palveluiden käyttäjällä tulisi olla mahdollisuus yksilöllisesti ja omista kyvyistään lähtien valita osallistumisen ja osallisuuden tapansa ja tasonsa (Tambuyzer ym. Centre for Excellence in Interdisciplinary Mental Health. ”On niin vähän aikaa siitä, kun ihmiset survottiin laitoksiin ja, että kaikkihan pikkuhiljaa kehittyy. (Shepherd ym. & Saario, S. Tarvitaan erilaisia joustavia osallistumisen muotoja ja tukirakenteita, jotta erilaiset palveluiden käyttäjät voisivat osallistua ja kokea osallisuutta (Truman & Raine 2002). Juhila, K., Hall, C., Günther, K., Raitakari, S. Hui, A. On hyvä lopettaa erään mielenterveyspalveluita käyttäneen henkilön kommenttiin. Harjajärvi, T. (2008). (2009). (2003). Miettinen (2009). 8-58. (2010). Individualising activation services in the EU, s. Transforming services: changing lives. A guide for action. Turku: Turun yliopisto. (2007). Mielenterveyspalvelut painottuvat häiriöiden hoitoon mielenterveyden edistämisen, häiriöiden ehkäisyn ja psykososiaalisen kuntoutuksen jäädessä liian vähälle huomiolle (Walhbeck 2007). & Heikkilä, M. Helsinki: Kehitysvammaliitto. Asymmetric mutuality: User involvement as a government-voluntary sector relationship in Norway. Julkunen, I. jättäminen asiakkaalle ja pahimmillaan asiakkaan heitteillejättö. (2007). Suomalaisessa mielenterveystyössä on edelleen kehittämistarpeita. Tällöin palvelujärjestelmän ja siinä työskentelevien ammattilaisten roolina on mahdollistaa ja tukea ihmisten, asiakkaiden, potilaiden tai palveluiden käyttäjien, omaa yksilöllistä kuntoutumisprosessia. & Happell, B. Sarja ser. Council of Europe. Kuusterä & S. D osa 891. & Jefferies, J. User involvement in community mental health services principles and practices. User involvement in personal social services. Kairi, K. (2008). Karinen M. UK: The Policy Press University of Bristol. Social Policy & Administration. (2010). Clark, M., Davis, M., Fisher, A., Glynn, T. http://www.birmingham.ac.uk/ Documents/college-social-sciences/social-policy/CEIMH/ guide-transforming-services-2010.pdf. Teoksessa R. Harjajärvi, M. Journal of Advanced Nursing 59, 416–426. & Kim, H.S. 11 10 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 11 7.9.2016 13.25. & Julkunen, I. Muun muassa Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja Australiassa on yksilöllisen kuntoutumistai toipumisprosessin tukeminen, eli recovery-ajattelu, otettu mielenterveyspalveluiden kehittämisen lähtökohdaksi. Kuntien näkemyksiä kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujien asumispalvelujen kysynnästä ja tarjonnasta sekä kehittämishaasteista. Paper 3
Hyyryläinen & O-P. London: Sainsbury Centre for Mental Health. Mental health professionals’ attitudes towards consumer participation in inpatient units. (2010). & Crawford, M. Omeni, E., Barnes, M., MacDonald, D., Crawford, M. Health and Social Care in the Community 17(1), 54–62. Health Expectations 17(1), 138-150. Information, consultation or control: user involvement in mental health services in England at the turn of the century. (2002). 4. http://etene.fi/ documents/1429646/1559090/ETENE-julkaisuja+10+Auto nomia+ja+heitteillej%C3%A4tt%C3%B6+-+eettist%C3%A4+ rajank%C3%A4ynti%C3%A4.pdf/7955c323-e58f-4432-869f755f06401cb7. Vaasa: Vaasan yliopisto, Hallintotieteen laitos. User involvement in mental health rehabilitation: a struggle for self-determination and recognition. Asiakaslähtöinen laadunhallinnan malli. Tutkiva Hoitotyö 10 (4), 40–42. The snakes and ladders of user involvement: Moving beyond Arnstein. & Slade, M. User involvement in in-patient mental health services: operationalisation, empirical testing, and validation. University of Eastern Finland. (2006). Implementing recovery: a new framework for organisational change. uva.fi/materiaali/pdf/isbn_978-952-476-412-4.pdf. Partanen, A., Nevalainen, V., Vuorenmaa, M. Warren, J. Sosiaalija terveydenhuollon ulkopuoliset tekijät -työryhmä, s. & Lu, S. & Bergman, V. (2003). (2012). Wahlbeck, K. (2012). Service user and carer participation in social work. & McCallumb, A. Inpatient service providers’ perspectives on service user involvement in Norwegian community mental health centres. Health and Social Care in the Community 10(3), 136–143. Storm, M., Hausken, K. Dissertations in Health Sciences, 31. Experience and meaning of user involvement: some explorations from a community mental health project. Moring, J. Raportti III. Mieli 2009 -työryhmän ehdotukset mielenterveysja päihdetyön kehittämiseksi vuoteen 2015. (2008). Teoksessa M. (2014). 48–56. ETENE. Shepherd, G., Boardman, J. Kujala, E. Fenomenografinen lähestymistapa. (2008). Heikkilä & T. Laitila, M. Making recovery a reality. (2004). Scandinavian Journal of Occupational Therapy 19, 59–67. Helsinki: THL,. Smith, E., Ross, F., Donovan, S., Manthorpe, J., Brearley, S., Sitzia, J. Helsinki: ETENE-julkaisuja 10. ‘They can’t solve the problem without us’: a qualitative study of stakeholder perspectives on user involvement in drug treatment services in England. 54–63. Storm, M., Hausken, K. 64–70. (2014). Exeter: Learning Matters. (2009). & Rose, D. Health Policy 76, 156–168. Teoksessa: A. Journal of Psychiatric and Mental Health Nursing 15, 10–16. Teoksessa E. Suunnitelmasta toimeenpanoon vuonna 2009, s. Asiakkuuden dilemma – Näkökulmia sosiaalija terveydenhuollon asiakkuuteen. Tampere: Tampereen yliopisto, hoitotieteen laitos. Pakko ja hoidon rajat päihdeongelmaisen hoidossa. & Burns, M. Osallistumisen oikeutus: deliberatiivisen demokratian legiimit piirteet. Journal of Psychiatric and Mental Health Nursing 17, 289–294. & Raine, P. London: Sainsbury Centre for Mental Health. Mäkelä, R. Avauksia 16/2010, s. London: Rethink Mental Illness, 2013. Mielenterveyspalvelut. (2013). Avauksia 16/2010. Peck, E., Gulliver, P. (2010). Service user involvement: impact and participation: a survey of service user and staff perspectives. asiakas oikeuksiinsa. http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978952-61-0224-5/urn_isbn_978-952-61-0224-5.pdf McCann, T.V., Baird, J., Clark, E. 2nd edition. http://www.rethink.org/ media/704895/100_ways_to_support_recovery_v2.pdf. Helsinki: THL. Bergman (toim.) Kansallinen mielenterveysja päihdesuunnitelma 2009–2015. 100 ways to support recovery. Lahti (toim.) Sosiaalija terveydenhuollon palvelukatsaus. (2008). (2008). Nordling & V. & Wahlbeck, K.( 2010). elokuuta 2003. Väitöskirja. (2010b). (2010). Tilastolliseen prosessin ohjaukseen perustuva sovellus terveyskeskukseen. International Journal of Nursing Studies 4, 298–315. Suunnitelmasta toimeenpanoon vuonna 2009. & Van Audenhove, C. BMC Health Services Research 14, 491. (2012). Partanen, J. International Journal of Social Psychiatry 57, 551–563. (2002). & Kivinen, T. Acta Wasaensia 238, Vaasan yliopisto. Toimijakentälle suunnattu kysely toimeenpanosta keväällä 2009. (2008). STM (2009). (2007). Valkama, K. kesäseminaari, Helsinki, 18. THL:n toimeenpanosuunnitelma. Journal of Mental Health 11, 441–451. 71–78. Mielenterveysja päihdesuunnitelma. Kettunen, T. Väitöskirja. Tunkkarin terveydenhuollon kuntayhtymä. Slade, M. http://www.imroc.org/wp-content/uploads/Making_ recovery_a_reality_policy_paper.pdf. & Beresford, P. Helsinki: THL. Patient involvement in mental health care: one size does not fit all. Roberts, M. Service user involvement in nursing, midwifery and health visiting research: A review of evidence and practice. Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta (ETENE). Vartiainen, P. Petersen, K., Hounsgaard, L., Borg, T. Tambuyzer, E., Pieters, G. Asiakkaan osallisuus mielenterveysja päihdetyössä. Position Paper. Acta Universitas Tamperensis 914. Moring, E. & Mikkelsen, A. Teoksessa Partanen, A., Moring,J., Nordling,E. Service user involvement and the restrictive sense of psychiatric categories: the challenge facing mental health nurses. Autonomia ja heitteillejättö – eettistä rajankäyntiä. & Knudsen, K. (2011). Osallisuus hoitotyön kehittämisen suunnannäyttäjänä. Patterson, S., Weaver, T., Agath, K., Albert, E., Rhodes, T., Rutter, D. http://www.ispraisrael.org.il/ Items/00604/implementing_recovery_paper[1].pdf. Helsinki: Sosiaalija terveysministeriön selvityksiä 2009:3. Journal of Clinical Nursing 19, 1897–1907. (toim.) Kansallinen mielenterveysja päihdesuunnitelma 2009–2015. Perheterapia 3/16 Minna Laitila 13 12 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 12 7.9.2016 13.25. (2010a). Shepherd, G., Boardman, J. http://www. Viinamäki (toim.) Julkinen hallinto ja julkinen johtaminen. & Towel, D. A guide for mental health professionals. Tritter, J.Q. Juhlakirja professori Ari Salmisen 60-vuotispäivän kunniaksi, s. & Nielsen C.V. Helsinki: Stakes, 87–101. Truman, C
Siinä vaiheessa minulle tuli masennusdiagnoosi sekä mielialaja nukahtamislääkkeet. Tutkimuksissa ei löytynyt mitään. Mutta kun omat rahat tulivat käyttöön, se aiheutti minulle stressin ja minulta menivät yöunet. Minulla itselläni oli vahva usko, että lääkkeet auttavat. Vaimoni näki tilanteeni ja oli huolissaan, mutten kuunPerheterapia 3/16 ”Nyt se asioista päättävä tiimi on tässä” – uupumuksesta täysivaltaisuuteen Kari Räisänen Kokemusasiantuntija, kari.raisanen.marjakari@gmail.com 13 12 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 13 7.9.2016 13.25. Olin aamuisin todella väsynyt ja minun piti nukkua työmaalla vähän aikaa autossa, että jaksoin aloittaa päivän työt. Olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä vuodesta 2010 lähtien vaikean masennuksen ja työuupumuksen takia. Olen Kari Räisänen, 47-vuotias mies Tuusulasta. Olin täysin lukossa itseni kanssa. Olen aina ollut herkkäuninen ja nukahtaminen on ollut vaikeaa. Esimerkiksi jos tarvitsin jotakin tarvikkeita raksalle, minun piti soittaa vaimolleni, että kumman tuotteen minä otan. Maatalon poikana opin kovan työnteon mallin. Lääkkeitä lisättiin useampaan kertaa. Lapsuuteni oli huoleton ja positiivinen kokemus. Vuoden 2001 syksyllä aloitimme oman omakotitalon rakentamisen. Kunto parani siitä notkahduksesta jonkin verran ja talo tuli tehtyä loppuun. Stressi ja väsymys veivät päätäntäkyvyn. Uniongelmat ja alavireisyys jäivät pysyviksi pulmiksi. Sen piti olla helppo juttu minulle, olinhan rakennusalan ammattilainen. 1990-luku oli normaalia nuorenparin elämää, opiskeltiin, hankittiin ensimmäinen asunto, harrastettiin, mentiin naimisiin, matkusteltiin, nähtiin kavereita ja tehtiin töitä. Periaatteessa elämässä oli kaikki hyvin. Sitä ennen työskentelin rakennuksilla ja loppuajan toimin itsenäisenä yrittäjänä rakennusalalla. Tapasin vaimoni vuonna 1990, maaliskuisena lauantai-iltana tanssimisen merkeissä. Erilaisille tunteille, kuten kiukulle, suuttumukselle, vihalle, eri mieltä olemiselle ja avoimelle keskustelulle ei ollut tilaa. Väsymys vaikutti arkeen niin, että harrastukset, urheilu ja pikku projektien tekeminen vähenivät. Lapsuudenperheeseeni kuuluivat vanhemmat ja kaksi nuorempaa veljeä. Vuosituhannen vaihteessa minulla alkoivat ensimmäiset väsymyksen oireet. Hoidon olisi pitänyt olla ennaltaehkäisevää. Minulla oli todella etova olo, vatsa reagoi, enkä pystynyt juomaan aamukahvia. Jälkikäteen ajatellen perheessämme elettiin ”kaikki hyvin” -elämää. Meistä tuli pari saman tien. Se oli ollut pitkäaikainen haave. Ajatuksena oli vielä, että saisin mielekästä ja kivaa tekemistä itselleni. Perheeseeni kuuluu vaimo ja kaksi ala-asteikäistä lasta. Kävin lääkärissä ja silloin tutkittiin fyysinen ja psyykkinen puoli. Jälkikäteen ajatellen minun olisi pitänyt pysähtyä ja lääkärinkin olisi pitänyt saada minut pysähtymään ja pohtimaan, mitä muutoksia minun olisi pitänyt tehdä
Makasin sängyssä 23 tuntia vuorokaudessa. Yöunet olivat katkonaisia, joten aamuisin olin hyvin väsynyt ja pinnani oli todella lyhyt. Se oli työuupuneelle myrkkyä. En kestänyt lasten normaalia kitinää ja hälinää. Meillä oli 2-vuotias poika ja vaimo oli viimeisillään raskaana. Omat yöunet olivat katkonaiset, näin painajaisia, huusin ja heiluin sängyssä. Vaimoni ja lääkäri kävivät aika tiukkasanaisen keskustelun. Varsinkin minulle, joka pelkäsi avata kirjeitä ja vastata puhelimeen. Mutta en kestänyt myöskään yksinäisyyttä, sekin ahdisti. Luulin jossain vaiheessa, että lääkäri heittää meidät pihalle. Hermostuin vähästä, huusin ja räyhäsin hyvin pienistä asioista. Minulla oli firmassa viisi miestä töissä ja pari työmaata menossa. Viinan käyttö kasvoi suureksi ja sitä tuli juotua pahaan oloon. Ensin tuli iso nippu mittareita ja kyselyjä. Tiesin, että se on masennukseen huono lääke, mutta ahdistukseen oli pakko juoda. Unohtui, että hoidetaan ihmistä. Vaimoni sanoi, että se tiimi, joka päättää meidän asioista, kokoontuu tässä ja nyt. Kaikki ajatukset pyörivät pelkästään työasioissa, tunteita oli vaikea tunnistaa, lääkkeet kai osaltaan vaikuttivat siihen. Syksyllä 2007 siirryin erikoissairaanhoitoon. Kelaan ja eläkeyhtiöön oli kirjattuna tieto, että vaimo hoitaa asioita ja hänelle saa antaa tietoja, koska en jaksanut täyttää lomakkeita tai muita sellaisia itse. Tässä vaiheessa vaimoni päätti lähteä mukaani hoitokäynnille. Hänellähän oli paras näkemys siitä, mikä minun ja meidän perheemme arki oli. Perheterapia 3/16 Kari Räisänen Hoidettiin diagnoosia ja yleistettiin, mitä masennukseen kuuluu. Vuonna 2007 olin aivan loppu. Minulla oli kovat odotukset erikoissairaanhoidosta, että saan siellä hyvää hoitoa. Minun asioitani oli pohdittu ja päätetty tiimissä ilman läsnäoloani. Hoidettiin diagnoosia ja yleistettiin, mitä masennukseen kuuluu. Minun asioitani oli pohdittu ja päätetty tiimissä ilman läsnäoloani. Vaimolleni jäivät huolehdittavaksi kaikki lasten yöheräilyt ja valvomiset. Olin kuin ”kävelevä robotti” niin kuin vaimo kuvaavasti ilmaisi. Sitten tuli sellainen psykiatri, joka ei kuunnellut, tai kuullut minua. Minun piti todistella, että olen sairas ja se lisäsi ahdistusta ja stressiä. Hoidon tavoite oli saada minut mahdollisimman nopeasti työkuntoiseksi. Onneksi työntekijät tekivät viimeiset työmaat loppuun. Tätä vaihetta kesti noin kuusi vuotta. Oloni oli todella tuskainen ja ahdistunut. Minä en uskaltanut avata kirjeitä tai vastata puhelimeen, koska pelkäsin, että niistä tulisi lisää hoidettavia asioita. Vaimolle jäi kaikki lastenhoito, arjen pyöritys ja firman alasajo. Minulle tuli tunne, että huvikseniko olin tullut hakemaan sairauslomaa. Stressinsietokyky oli nolla. Ne ahdistivat ja stressasivat ja oli todella kovan työn takana, että sain ne täytettyä. Lyhyet sairauslomat, 2–4 viikkoa, ahdistivat ja minua pelotti, että joudun heti töihin. nellut häntä, ja jälkeenpäin olenkin ajatellut, että olisi pitänyt. Hoidettiin paperinipun takaa, ei laskeuduttu samalle tasolle asiakkaan kanssa. Jatkuvasti vaivasi pelko, että saanko lisää sairauslomaa parin viikon kuluttua. Unohtui, että hoidetaan ihmistä. Ei ollut tilaa kuntoutumiselle. Siihen asti olin käynyt omalla terveyskeskuslääkärillä, ja olin aina siellä tullut kuulluksi; hän oli todella hyvä lääkäri. 15 14 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 14 7.9.2016 13.27
Näinä sairauslomavuosina oli muutamia työkokeiluja. Olen antanut omat kasvoni ja kokemukseni tälle työlle. Eläke oli minulle hyvä ratkaisu. Omalla verstaallani yritin tehdä puutöitä, mutta joskus meni monta iltaa vain istumiseen. Tätä kesti sellainen kahdesta kolmeen viikkoa. Muistan pari lääkettä; toisessa oli sivuvaikutuksena, etten päässyt portaita alas, jos ei ollut kaidetta ja tuntui, että kaadun nenälleni. Mutta sain niistäkin aiheutettua itselleni stressin ja uniongelmia. Kahvia en pystynyt juomaan kupista läikyttämättä ilman, että otin kahdella kädellä kupista kiinni, kyynärpäät pöydän reunalla. Istahdin hetkeksi tuolille ja heti oli noustava ylös ja vaihdettava paikkaa. Päätetiin hakea eläkettä, ja se tuli ensimmäisellä haulla. Toisinaan sain tehdyksi puisia pikkusydämiä, joihin kaiversin perheenjäsenteni nimikirjaimia. Minulle kokeiltiin monia lääkkeitä, joista useimmat eivät auttaneet. Masennus on jäänyt taka-alalle. Kun hoito jälleen toimi, lopetin viinan juomisen ja olin monta vuotta täysraitis, nykyään olen kohtuukäyttäjä. Haluan oman kokemukseni kautta vaikuttaa mielenterveysasioihin ja pienentää kuilua niin, että mielen sairaudet olisivat samanlaisia sairauksia muiden sairauksien joukossa. Toivon lisääntyminen sai ajattelemaan, että minäkin voisin kuntoutua tuollaiseen kuntoon kuin tuo kaveri. Kuntoutumiseni oli edennyt niin hyvin, että pystyin katsomaan omaa sairastumisen kokemustani ulkopuolelta. Mutta tämän käynnin jälkeen sairauslomat pitenivät ja lääkäri alkoi ymmärtää ja kuulla minua. Onneksi kykenen siihen. Olen ollut esillä monissa lehdissä, televisiossa, puhumassa monissa kouluissa. Suurin osa ajastani menee arjen pyörittämiseen, lasten kouluun ja harrastuksiin kuljettamiseen. Kuulun oman alueeni psykiatrian tulosyksikön johtoryhmään. Vertaisuus on tasa-arvoista, ajatusten antamista ja saamista. Muutamat talvikuukaudet ovat vaikeita, sillä minulla on kaamosmasennusta. Ensimmäinen vuosi meni totutellessa, että olen eläkeläinen. Tapasin muita ihmisiä, jotka ymmärsivät ja puhuivat samaa kieltä. Tein helppoja töitä. Sitten vaihtui lääkäri, joka osasi kuunnella ja kuulla. Pari vuotta sitten kuntoni tuntui sen verran hyvälle, että laitoin yritykseni käyntiin ja aloin kaataa pihapuita. Sitten minulla oli kolme Kelan tukemaa terapiakokeilua. Olen ollut mukana suunnittelemassa ’Heureka tulee hulluksi’ -näyttelyä ja monissa psykiatrian ammattilaisten koulutuspäivissä. Ne terapiasuhteet loppuivat siihen. Kokeiltiin myös sähköhoitoa, siitäkään ei ollut apua. Se on hyvä väylä yrittää vaikuttaa ja pitää asiakkaan ääni kuuluvilla. Jos on huonoja aamuja, niin yleensä iltapäivällä helpottaa. Vuonna 2010 olin uupunut kaikkiin kokeiluihin ja mikään ei tuntunut auttavan. Kuntoutumisen edetessä minua alkoi kiinnostaa kokemusasiantuntijuus. Jokaisella terapeutilla oli sama ohje, kirjoita päiväkirjaa, vaikka olin jokaiselle sanonut, että inhoan kirjoittamista. En enää tämän jälkeen uskaltanut mennä lääkäriin yksin, sillä pelkäsin etten tulisi kuulluksi. Stressinsietokyky on edelleen rajallinen ja yöunet menevät edelleen helposti. Eläkkeen ohessa saa hankkia vähän rahaa. Perheen piti elää tässä samalla koko ajan arkeaan ja kestää näitäkin oireitani. Näinä kuutena vuotena kuntoni on parantunut koko ajan. Talvisin turhauttaa sekin, kun en saa oikein mitään aikaiseksi. Siihen saakka oli ainoastaan kirjattu papereihin, että on vaimo ja kaksi pientä lasta.” 15 14 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 15 7.9.2016 13.25. Hänellekään en silti uskaltanut mennä yksin. Yksi tärkeä asia kuntoutumisen polulla on ollut vertaisuus. Toisen lääkkeen sivuvaikutuksena oli levottomuutta. Vedin itsekin vertaisryhmää neljä vuotta. Kaikki kokeilut olivat todella rankkoja, sillä yleensä kaikissa lääkkeissä on sivuvaikutuksia. Verstaalla kuuntelin usein Vesa-Matti Loiria; ”tahdotko mut tosiaan”, ja mietin, jaksaako perhe sairauttani. Olen puhunut muutaman vuoden vertaisuuden ja kokemusasiantuntijuuden käytön ”Nyt se asioista päättävä tiimi on tässä” – uupumuksesta täysivaltaisuuteen ”Perheen huomioiminen hoidossa jäi kokonaan minunkin tapauksessani, kunnes vaimo itse kutsui itsensä mukaan, onnekseni. Kuulin kokemuksia siitä, mikä on auttanut muita, sain oivalluksia, että noin voisi tehdä, ajatella ja kokeilla. Neljättä terapeuttia en jaksanut kokeilla. Nyt pitää harjoitella, ettei ahnehdi liikaa hommia
Niin pojalla oli heti vastaus, että isällä on unisairaus tai lepotauti. lisäämisestä erikoissairaanhoidossa. Useimmat ihmiset eivät tiedä miten suhtautua minuun, joten he pakenevat ”kiireisiinsä”. Ihmettelen, miksi mielenterveyssairaudet ovat kummajainen, sillä en ole yhtä kuin masennus, vaan olen Kari, jolla on masennus, mutta paljon muutakin. Hoidossani tärkeää on, että perhe otetaan mukaan. Meillä oli tärkeää, että lapsetkin tietävät, mikä isää vaivaa. Minulle vaimoni tuki ja kannustus olivat ensiarvoisen tärkeitä. Perheen huomioiminen hoidossa jäi kokonaan minunkin tapauksessani, kunnes vaimo itse kutsui itsensä mukaan, onnekseni. Kun perheessä yksi sairastuu, se vaikuttaa koko perheeseen. Kun olin huonossa kunnossa en itse keksinyt puheenaiheita, mutta olisi ollut hyvä, jos joku olisi silti pitänyt yhteyttä. Parisuhteen hoito jäi minulta kokonaan unholaan moneksi vuodesi. Kun nyt katson taaksepäin, niin vuoteen 2007 verrattuna olen todella ”hyvässä kunnossa” ja elämä on taas elämisen arvoista. Jos vaimoni ei olisi jaksanut kulkea rinnallani, olisi minulta vedetty matto jalkojen alta, eikä minulla olisi ollut enää syytä ja tavoitetta kuntoutua. Se olisi yksi hyvä ja tärkeä apukeino asiakkaille. Vaimo ei suostunut salaisuuksien pitämiseen, vaan rohkaisi avoimuuteen sairauden kanssa ja se on vienyt parhaiten eteenpäin. Meilläkin kaikki vastuu siirtyi vaimolleni, minusta ei ollut avuksi mihinkään. Sairauteni on aiheuttanut minulle paljon yksinäisyyttä. Elämännälkä, josta Pave Maijanen laulaa, istuu olkapäällä ja eteenpäin rohkaisee…. Poikamme oli kaksivuotias, kun vaimo alkoi kertoa hänelle, että isä sairastaa masennusta. Pidän tärkeänä, että psykiatrian poliklinikoilla asiakkaille tarjotaan mahdollisuutta tutustua vertaisuuteen. Sairauteni on vaikuttanut paljon ystävyyssuhteisiini. l Kirjoittaja ottaa mielellään palautetta vastaan. Lapsuudenperheeni olisi halunnut, etten kerro sairaudestani, mutta sitten en olisi voinut saada apuakaan. Siihen saakka oli ainoastaan kirjattu papereihin, että on vaimo ja kaksi pientä lasta. Kun suunnitelmia tehdään koko perheen tilanne huomioiden yhteinen tavoitekin, kuntoutuminen, etenee nopeammin. Moni kaveri on hävinnyt rinnalta. Kaikki läheiset eivät ole avoimuudesta pitäneet, mutta en olisi pystynyt kuntoutumaan, jos sairautta ei olisi voinut käsitellä avoimesti, ilman häpeää ja syyllisyyttä. kari.raisanen.marjakari@gmail.com Perheterapia 3/16 Kari Räisänen 17 16 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 16 7.9.2016 13.25. Sitä on pikkuhiljaa alettu käyttää esimerkiksi erilaisissa ryhmissä ammattilainen/vertainen -työparina ja vertais-/ kokemusasiantuntija-alustuksissa
Perheterapia 3/16 Raha parisuhdesovun koetinkivenä TIIVISTELMÄ Raha näkyy ja vaikuttaa arjessa monin tavoin, ja tutkimukset osoittavatkin sen olevan yksi yleisimmistä konfliktin aiheista parisuhteissa. Analyysin perusteella esitämme, että raha ja siihen liittyvät ristiriidat tulee ottaa systemaattisesti osaksi pariskuntien kanssa tehtävää auttamistyötä. Eskaloituneissa konflikteissa samat teemat toistuvat kerta toisensa jälkeen, konfliktikäyttäytyminen on tuhoisaa ja konfliktien ratkaisemisen keinona nähdään parisuhteen päättyminen. Ne saattavat esiintyä yksittäisinä tilanteina, joskin usein riidan aiheena oleva asia toistuu konfliktista toiseen. Konfliktit liitetään kumppanin persoonallisuuteen tai riippuvuusongelmiin, ja niihin sisältyy kokemus vahingoitetuksi tulemisesta sekä vallan epätasapainosta puolisoiden välillä. Siksi ei ole yllättävää, että raha on yksi ylei17 16 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 17 7.9.2016 13.25. Raha myös määrittää monin tavoin yksilöiden ja samalla myös parisuhteen toiminnan mahdollisuuksia. Tässä tutkimuksessa kysymme, millaisia muotoja rahakonfliktit saavat parisuhteissa. Konfliktimuotoja erottavat toisistaan konfliktien piirteet, syyt, konfliktikäyttäytyminen, ratkaisut ja vaikutukset. Rahariidat taas kuumentavat tunteita ja niissä konfliktiin tulee toisinaan mukaan muita teemoja. Aineistomme koostuu 18 parisuhteessa elävän vanhemman haastattelusta. Taloudellisia päätöksiä tehdään päivittäin ja rahan ansaitsemiseen käytetään huomattava määrä aikaa. Verrattuna eskaloituneisiin konflikteihin, rahariidoille on tyypillistä, että ristiriidat koetaan ratkaistavissa oleviksi ja suhdetta halutaan jatkaa niistä huolimatta. Analyysissa rahakonfliktit jaetaan kolmeen luokkaan, arkisiin erimielisyyksiin, rahariitoihin ja eskaloituneisiin konflikteihin. Arkiset erimielisyydet ovat yksittäisiä, neuvottelunomaisia tilanteita, jotka eivät sisällä suhteelle haitallista vuorovaikutusta ja ratkeavat kohtalaisen helposti. Avainsanat: parisuhde, parisuhdeongelmat, konfliktit parisuhteissa, raha ja parisuhde, Hyvän kasvun avaimet -seurantatutkimus Anniina Kaittila sosiaalityön yliopisto-opettaja (Turun yliopisto), sosiaalityöntekijä, VTM Leo Nyqvist sosiaalityön professori (Turun yliopisto), VTT JOHDANTO Raha näkyy ja vaikuttaa arjessa monin tavoin. Annamme joitain vastauksia siihen, miten rahaan liittyvät parisuhdekonfliktit voitaisiin ottaa paremmin huomioon perheja parisuhdetyössä
Lievimmillään konfliktit ratkeavat helposti eikä niillä ole vaikutusta parisuhteen toimivuuteen ja hyvinvointiin. Jotta yksilöitä ja pariskuntia kyettäisiin auttamaan, tarvitsevat parisuhdetyötä tekevät tietoa rahaan liittyvien konfliktien dynamiikasta. PARISUHDEKONFLIKTIT Parisuhdekonflikteja on tutkittu eri tieteenaloilla useista näkökulmista. Vanhemmat joutuvat keskustelemaan siitä, miten lapsen kasvaneisiin taloudellisiin tarpeisiin ja toiveisiin suhtaudutaan, eikä näissä keskusteluissa olla aina yksimielisiä. esimerkiksi Gottman & Silver 1999; Miller & Roloff, 2006). Rahaan liittyvien konfliktien yleisyydestä ja haitallisista piirteistä huolimatta niiden tutkimus on ollut vähäistä keskittyen lähinnä Yhdysvaltoihin. Tällaisia erimielisyyksiä esiintyy useimmissa parisuhteissa osana keskinäistä vuorovaikutusta (ks. Kyseinen normatiivinen kahtiajako saattaa kuitenkin häivyttää konfliktien variaatioita, ja näemmekin konfliktien muotojen asettuvan dikotomian sijaan jatkumolle (Thorson 1989). Aikaisemman tutkimuksen perusteella raha on teema, joka saattaa jäädä perheterapiassa käsittelemättä (Myhre & Sporakowski 1986). Myös sosiaalityössä parisuhteen rahakonfliktien on havaittu jäävän usein huomiotta (Seith 2001). Parisuhteissa saattaa esiintyä kielteistä vuorovaikutusta sisältäviä riitoja, joiden ratkaiseminen vaatii ponnisteluja. Kouluikäisten lasten perheissä harrastukset ja hankinnat lisäävät kuluja (Wilska 2010). Toisinaan kirjallisuudessa käytetään termiä toistuvien konPerheterapia 3/16 Anniina Kaittila, Leo Nyqvist 19 18 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 18 7.9.2016 13.25. 2003) sekä syistä parisuhdeterapiaan hakeutumiselle (Atwood 2012). Erimielisyydet voivat vaikuttaa jopa myönteisesti parisuhteen toimivuuteen. myös Weingarten & Leas 1987). Paluu ”perinteiseen roolijakoon”, jossa perheen elatuksesta vastaa vain yksi vanhempi, saattaa aiheuttaa ristiriitoja puolisoiden välille (Raijas & Sailio 2012). Siten rahakonfliktitkaan eivät ole samanlaisia jokaisessa parisuhteessa. simmistä konfliktin aiheista parisuhteissa (Kontula 2013; Miller ym. Tieteenalojen välillä ei ole kuitenkaan riittävästi yhteistä keskustelua eikä siten edes yhteistä määritelmää konfliktin käsitteelle (Cahn & Abigail 2013). Sen toisessa päässä ovat pienet erimielisyydet, toisessa puolestaan kontrollointiin ja alistamiseen pyrkivä väkivalta. Rahaan liittyvät konfliktit ovat tärkeä aihe myös ammatillisen auttamistyön näkökulmasta. Rahakonflikteja käsittelevissä tutkimuksissa ei ole toistaiseksi tarkasteltu parisuhdekonfliktien variaatioita tai miksi ne toisinaan kärjistyvät heikentäen yksilöiden ja parisuhteiden hyvinvointia. Tässä tutkimuksessa etsimme vastausta kysymykseen millaisia muotoja rahakonfliktit saavat parisuhteissa. Konfliktit eivät ole aina samanlaisia, vaan niiden intensiteetti ja vakavuus vaihtelevat sekä parisuhteiden sisällä että välillä. Pyrimme myös antamaan joitain vastauksia siihen, miten rahaan liittyvät parisuhdekonfliktit voitaisiin ottaa paremmin huomioon perheja parisuhdetyössä. Kaikki ristiriitatilanteet eivät kuitenkaan ratkea helposti, saati vaikuta suhteen hyvinvointiin myönteisesti. Tyypillinen tapa luokitella konflikteja on ollut jakaa ne ratkaistavissa oleviin ja ratkaisemattomiin (ks. Siten lapsiperheissä saattaa esiintyä konflikteja lapsen iästä riippumatta. Pienten lasten perheissä rahatalouteen tulee yleensä joksikin aikaa muutoksia toisen vanhemman jäädessä hoitamaan lapsia kotiin. Tutkimuksen kohderyhmänä ovat lapsiperheiden vanhemmat, sillä raharistiriitojen on havaittu olevan erityisen yleisiä lapsiperheissä (Paajanen 2003; Ervasti & Kaittila 2015). Pariterapiaa käsittelevissä tutkimuksissa rahariitojen on havaittu olevan yksi keskeisimmistä suhteen ongelmakohdista (Miller ym. Kun niihin löydetään toimiva ratkaisu, parisuhteen arki mahdollisesti helpottuu ja koettu parisuhdetyytyväisyys lisääntyy (Fincham & Beach 1999; Gottman 1993). Rahakonfliktit ovat muihin konfliktin aiheisiin verrattuna myös vaikeasti ratkaistavia ja sisältävät useammin suhdetta vahingoittavaa käyttäytymistä, kuten vihamielistä riitelyä tai fyysistä väkivaltaa (Dew & Dakin 2011). Määrittelemme ne tilanteiksi, joissa parisuhteen osapuolet ovat erimielisiä rahaan liittyen. Lapsen syntymä on uudenlainen elämäntilanne, joka vaatii parisuhteen osapuolilta uusia neuvotteluja ja järjestelyjä. Tässä tutkimuksessa kiinnostuksen kohteena ovat rahaan liittyvät konfliktit parisuhteissa. Tilanteita luonnehtii silti parisuhteen osapuolten ymmärrys kumppania kohtaan ja halu ratkaista ristiriidat. Canary, Cupach & Messman 1995). Weeks ja Treat (2001) kutsuvat tällaisia tilanteita kohtalaisiksi konflikteiksi (ks. 2003)
Näkökulmamme tässä tutkimuksessa rakentuu konfliktikuvauksiin parisuhteiden luokittelun sijasta (vrt. Vakavimmillaan parisuhdeväkivalta on yksisuuntaista kontrolliin, vahingoittamiseen, alistamiseen ja pelotteluun pyrkivää vallankäyttöä kumppania kohtaan. Rahaa ja sen vaikutusta perheen arkeen on siten mahdotonta välttää. RAHAKONFLIKTIT Parisuhteen epäsopua käsittelevissä tutkimuksissa konflikteja on tarkasteltu etupäässä yleisellä tasolla. Rahakonfliktien taustalla vaikuttavat lisäksi monet, Dewin ja Stewartin (2012) termein ”piilotetut teemat”, kuten sitoutuminen, tasa-arvo ja valta. 2002). Halleröd, Díaz-Martínez, & Stocks 2007; Repo 2003). 2011). Kysymykset, kuten millaisia hankintoja tehdään, miten suhtaudutaan säästämiseen tai miten lastenhoito järjestetään, ovat kaikki kytköksissä rahaan. Väkivalta voi saada parisuhteessa monia muotoja. Jokainen konfliktitilanne on erilainen, ja konfliktit saattavat ajan myötä muuttua pienestä erimielisyydestä vaikeasti ratkaistavaksi tai päinvastoin. Toisaalta konfliktit myös muuttuvat jatkuvasti (Miller & Roloff 2006, 301). Raha on vahvasti arvolatautunutta. Kiinnostus yksittäisiin aihealueisiin on yleistynyt vasta viime vuosina. Säävälä ym. Rahakonflikteissa myös sukupuolen merkitys korostuu. Jaottelun perusteena on käytetty vallan ja kontrollin käsitteitä, ja muotojen on katsottu eroavan toisistaan juuri niiden kautta. Raha parisuhdesovun koetinkivenä 19 18 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 19 7.9.2016 13.25. fliktien pariskunnat (high conflict couple) (Anderson ym. Gottman 1993). (2011) käyttävät tässä yhteydessä termiä parisuhdeterrori. Tällöin konfliktit ovat kroonistuneet siten, että vuorovaikutus puolisoiden välillä on toistuvasti vihamielistä ja heidän on vaikea ottaa vastuuta rooleistaan konfliktin osapuolina. Raha liittyy myös huomattavaan osaan parisuhteen arjen toimintoja ja päätöksiä. Kärjistyessään rahaan liittyvät kiistat voivat johtaa kumppania vahingoittavaan käyttäytymiseen. (Weingarten & Leas 1987). Tarkastelutapojen perusteella aiemmat tutkimukset voidaan jakaa joko yksittäisiä konfliktitilanteita tai parisuhteita luokitteleviin tutkimuksiin. Ristiriita on muuttunut näin asiaperusteisesta erimielisyydestä keskinäiseksi vuorovaikutusongelmaksi. Niiden merkitys on nostettu esiin myös avioeroja käsittelevissä tutkimuksissa, jotka osoittavat rahan olevan yksi parisuhteen päättymisen syistä (Dew 2011; Fish 2006). Naisen rooli taloudellisten päätösten tekijänä ja rahan käyttäjänä oli pitkään miehelle alisteinen, ja sukupuolten välinen eriarvoisuus tulee perheiden rahakäytännöissä esiin edelleen (Pahl 1989; Yodanis & Lauer 2007). Tapa kuluttaa ja suhtautua rahaan heijastaa yksilön identiteettiä, arvoja ja tavoitteita (Jenkins ym. Etenkin pikkulapsiperheissä mahdollisuudet ja tavat kuluttaa saattavat vaihdella miesten ja naisten välillä siten, että miehet kuluttavat enemmän henkilökohtaiseen hyvinvointiin naisten kulutuksen paikantuessa perheeseen ja lapsiin (ks. Johnson nimeää tämän patriarkaaliseksi terroriksi, sillä kontrollin ja alistamisen elementit sisältävä väkivalta kohdistuu tyypillisesti naisiin. (Weeks & Treat 2001; Weingarten & Leas 1987). Yksittäiset konfliktitilanteet toistuvat usein samankaltaisina, joten osapuolten keskinäinen vuorovaikutus konfliktissa ja tavat ratkaista erimielisyyksiä ovat kohtalaisen pysyviä. Rahakonfliktien itsenäinen tarkastelu on nähdäksemme tärkeää, sillä rahaan ja sitä koskeviin ristiriitoihin liittyy erityisiä piirteitä. Toiveet parisuhteen tasaarvosta haastavat tätä käytäntöä, ja tasa-arvoisten sukupuolirooliasenteiden on havaittu olevan yksi merkittävä rahaerimielisyyksien selittäjä (Kaittila 2012). Johnsonin (1995) typologiassa parisuhdeväkivallan muodot asettuvat jatkumolle, jonka toisessa päässä on tilannesidonnainen parisuhdeväkivalta ja toisessa patriarkaalinen terrori. Näin rahakonfliktit voivat toisinaan heijastaa myös laajemmin parisuhteen ongelmia. Patriarkaalisella terrorilla on taipumus jatkua ja raaistua, ja fyysisen väkivallan lisäksi siihen voi liittyä muitakin väkivallan muotoja kumppanin hallitsemiseksi. Rahakonfliktit ovat muita konflikteja intensiivisempiä, ne kestävät kauemmin ja niissä käsitellään samoja teemoja konfliktista toiseen (Papp, Cummings & Goeke-Morey 2009). Tilannesidonnainen väkivalta on usein molemminpuolista eikä siihen liity pyrkimystä kumppanin alistamiseen tai manipulointiin. Konfliktien luokittelussa toista äärimuotoa edustavat parisuhdeväkivaltaa sisältävät konfliktit. Konfliktin käsitteen hajanaisuus on nähdäksemme vaikuttanut myös tapoihin luokitella niitä. Siten rahaa koskevat ristiriidat kytkeytyvät yksilöiden tärkeänä pitämiin kysymyksiin laajemminkin
Haastatelluista 6 oli miehiä ja 12 naisia. Haastateltavien rekrytointi tapahtui kahdessa osassa. Tutkimuksen perusjoukkoon kuuluvat kaikki suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvat tammikuun 2008 ja huhtikuun 2010 välisenä aikana Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella synnyttäneet äidit ja heidän vastasyntyneet lapsensa. Haastatteluissa käsiteltäviä teemoja olivat kuluttaminen, rahaan liittyvä päätöksenteko, rahan hallinnan käytännöt, rahakonfliktit sekä rahaan liittyvät kokemukset ja asenteet. Osallistumispyyntö lähetettiin postitse perheiden äideille. Aineiston monipuolistamiseksi suoritettiin aineistonkeruun toinen osa, joka toteutui Hyvän kasvun avaimet -tutkimushankkeen (Hka) kautta. Haastattelut kestivät 40 minuutista 2,5 tuntiin. Suomessa kansallinen rikosuhritutkimus (Danielsson & Salmi 2013) osoittaa rahariitojen olevan yksi yleisimmistä fyysiseen parisuhdeväkivaltaan johtaneista syistä. Haastateltavien valinnassa käytimme taustatietoina seuraavia muuttujia: rahakonfliktien yleisyys, ikä, koulutustaso, siviilisääty ja tulot. ANALYYSI JA SEN LÄHTÖKOHDAT Aineiston analyysimenetelmäksi valitsimme teoriasidonnaisen sisällönanalyysin. Hka-tutkimushanke hyväksyttiin Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin eettisessä toimikunnassa vuonna 2007, ja tämä osahanke Turun yliopiston eettisessä toimikunnassa vuonna 2011. Osallistumispyynnössä haastatteluiden kerrottiin käsittelevän rahaan liittyvää päätöksentekoa, rahan vaikutusta arkeen sekä rahan aiheuttamia erimielisyyksiä perheessä. Kuuden pariskunnan lisäksi haastatteluun osallistui 6 naista, joiden puolisoa ei haastateltu. Tästä perusjoukosta 1 797 äitiä ja heidän 1 658 puolisoaan osallistui seurantatutkimukseen. Analyysin tavoitteena on näin Perheterapia 3/16 Anniina Kaittila, Leo Nyqvist 21 20 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 20 7.9.2016 13.25. Haastattelut toteutettiin yksilöllisinä teemahaastatteluina. Haastateltavat olivat iältään 23–53-vuotiaita. Haastateltavia rekrytoitiin tutkimukseen aluksi päiväkodeissa jaettavien osallistumispyyntöjen, Kaks plusja Vauva-lehden internetsivuille jätettyjen ilmoitusten, diakoniatyöntekijöiden sekä perheasiain neuvottelukeskukseen jätetyn ilmoituksen kautta. Kuuden haastateltavan perhemuoto oli uusperhe. Teoriasidonnaisessa sisällönanalyysissä yhdistyvät aineiston tarkastelu aineistolähtöisesti sekä aikaisemman tiedon hyödyntäminen analyysin apuna. Kuten monissa aikaisemmissa tutkimuksissa (esimerkiksi Malinen 2011), haastateltavien koulutusaste oli selvästi korkeampi kuin väestön keskimäärin. Kun rahaa käytetään kumppanin vahingoittamisen välineenä, puhumme taloudellisesta väkivallasta, joka voi ilmetä työssäkäynnin rajoittamisena ja häiriköintinä, rahaan liittyvänä kontrollointina, taloudellisena hyväksikäyttönä sekä eron jälkeisenä taloudellisena väkivaltana (Kaittila & Nyqvist 2014). Haastattelut nauhoitettiin ja nauhoitettu materiaali litteroitiin. Ensimmäisen vaiheen rekrytoinnin pulmana oli haastateltavien homogeenisuus koulutuksen suhteen. Näin pyrimme varmistamaan, että haastateltavien sosiodemografisissa taustatekijöissä ja rahakonflikteihin liittyvissä kokemuksissa oli variaatiota. Jokaisen haastateltavan perheessä asui alle 18-vuotiaita lapsia, perheen nuorimman lapsen iän vaihdellessa alle vuoden ikäisestä 16-vuotiaaseen. Haastattelut tehtiin Turun yliopiston tiloissa tai haastateltavien kotona. Lisäksi suuri osa heistä kertoi rahaan liittyvien konfliktien olevan parisuhteissaan melko vähäisiä. Sisällönanalyysi on kvalitatiivisen aineiston analyysissa sovellettava tutkimusmenetelmä, jonka avulla tekstimassasta voidaan havaita toistuvia rakenteita tai teemoja (Patton 2002). Haastateltavien valinnassa käytettiin apuna Hka:n kyselyaineistoa, joka on kerätty perheiltä lapsen ollessa 18 kuukauden ikäinen. Koulutustaso vaihteli peruskoulun käyneestä lisensiaatin tutkinnon suorittaneeseen, ja perheen palkkatulot ja tulonsiirrot sisältävät nettotulot 2 200 eurosta 5 800 euroon kuukaudessa. AINEISTO Tutkimuksen aineisto koostuu 18 parisuhteessa elävän vanhemman haastattelusta. Haastateltavista yksi oli vastikään eronnut ja muut asuivat yhdessä kumppaninsa kanssa. Tämän jälkeen tutkija otti puhelimitse yhteyttä heihin tiedustellen kummankin vanhemman halukkuutta osallistua tutkimukseen. Hka-tutkimuksen kautta haastateltiin 11 henkilöä. Hanke on laaja, perheiden hyvinvointia kartoittava pitkittäistutkimus. Näitä väyliä pitkin tutkimukseen osallistui 7 henkilöä
Aluksi etsimme aineistosta kuvauksia rahakonflikteista, jotka määrittelimme tilanteiksi, joissa raha aiheutti erimielisyyksiä puolisoiden välille. Mikko kertoi parisuhteensa rahaerimielisyyksistä seuraavasti: ”Ei sillai et se ois semmonen jatkuva ristiriitatilanne. ARKISET ERIMIELISYYDET Rahaan liittyvien arkisten erimielisyyksien katsottiin aktualisoituivan parisuhteissa verraten harvoin ja silloinkin kyseessä oli yksittäinen erimielisyys. Jäsensimme havainnot viiteen kategoriaan: piirteet, syyt, konfliktikäyttäytyminen, ratkaisut ja vaikutukset. Tilanteen rauhoituttua pariskunnan väliset ristiriidat vähenivät ja tilanne tasaantui. No ehkä mä joskus kyseenalaistan näitä elektroniikan ja musiikkivehkeitten tärkeyttä ja sitä arvoa, et tarvitaanks niit kaikkii. Et kyl se sit sen ensimmäisen keskustelun jälkeen niin ku, kyl me sit lopulta ollaan yhtä mieltä siitä, et miten me nyt eletään.” Konfliktit olivat toisinaan piilotettuja, millä viittaamme puolison vaikenemiseen poikkeavasta mielipiteestään huolimatta. Konfliktien syillä viittaamme siihen, mistä konfliktit saivat alkunsa. Tällaisen piilotetun konfliktin taustalla ei ole pelko kumppanin reaktiosta, vaan halu pitää huolta parisuhteen toimivuudesta ja välttää negatiivista vuorovaikutusta. Entisen suhteen kuvaukset määrittelimme eskaloituneiksi konflikteiksi, kun taas nykyisen suhteen konfliktit tulkitsimme rahariidoiksi tai arkisiksi erimielisyyksiksi. Kuvaukset parisuhteen rahakonflikteista olivat tyypillisesti paikannettavissa yhteen konfliktin muotoon, kuten arkisiin erimielisyyksiin. Haastateltavat, jotka kuvasivat konflikteja sekä nykyisessä että entisessä parisuhteessaan, kertoivat niiden olleen erilaisia eri suhteissa. Analyysimme perusteella voimme todeta rahakonfliktien muotojen olevan parisuhteessa ainakin jossain määrin vakiintuneita (ks. Piirteissä on kyse siitä, millaisia konfliktit olivat. Tällöin kyse oli yleensä siitä, että tietyssä elämänvaiheessa, kuten remontin tai työttömyyden yhteydessä, konfliktit kärjistyivät. Toisissa kuvauksissa kyse oli riidoista, joissa tunteet saattoivat kuumeta. ”Mmm. Kuvaukset rahaan liittyvistä konflikteista poikkesivat toisistaan huomattavasti. Konfliktien vaikutuksissa oli kyse niiden seurauksista sekä yksilöiden että parisuhteen hyvinvointiin. myös Weingarten & Leas 1987). Suurin osa konfliktikuvauksista liittyi arkisiin erimielisyyksiin, toiseksi yleisimpiä olivat rahariidat ja vähiten kerrottiin eskaloituneista konflikteista. Lenita kertoi, miten hän toisinaan kyseenalaistaa puolisonsa tekemän hankinnan välttämättömyyden, mutta jättää huomauttamatta asiasta, koska mies hoitaa muut taloudelliset velvollisuutensa hyvin. Mut toisaalta se on hänen harrastuksensa ja hänelle tärkeit asioit, ni en mä sitä estelemäänkään rupea, kun hän hoitaa silti muut asiat ok, et se ei vaikuta niihin.” 21 20 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 21 7.9.2016 13.25. Raha parisuhdesovun koetinkivenä soveltaa aiempia teoreettisia käsitteitä aineistosta tehtyjen havaintojen ymmärtämisessä (Tuomi & Sarajärvi 2004, 98–99). Osa konfliktikuvauksista oli lyhyitä, muutaman kappaleen pituisia, toiset taas useiden sivujen mittaisia kertomuksia. Osa niistä käsitteli pieniä, helposti ratkaistavissa olevia erimielisyyksiä. Luimme haastatteluja myös kokonaisuutena, jotta hahmottaisimme rahakonfliktien kontekstia, kuten haastateltavien näkemyksiä sekä kokemuksia parisuhteesta ja keskinäisistä rahakäytännöistä. Kuvauksissaan haastateltavat kertoivat muun muassa konfliktitapahtuman etenemisestä, sen ratkaisusta ja vaikutuksista henkilökohtaiseen ja parisuhteen hyvinvointiin. Konfliktien ratkaisu viittaa lopputulokseen, johon konfliktin osapuolet päätyivät riidan tuloksena. Toisinaan aiheeseen saatettiin palata myöhemmin, mutta varsinainen konflikti yleensä vältettiin. Konfliktikäyttäytyminen viittaa osapuolten käyttäytymisen piirteisiin konfliktin aikana. Analyysin seuraavassa vaiheessa paikansimme tekijöitä, joiden perusteella konfliktin muodot erosivat toisistaan. Muutamat haastateltavat toivat esiin kahdenlaisia kuvauksia: arkisia erimielisyyksiä ja rahariitoja. Äärimmillään konfliktit määrittelivät ratkaisevasti koko parisuhdetta. Teimme konfliktikuvauksista seuraavan luokittelun: arkiset erimielisyydet, rahariidat ja eskaloituneet konfliktit. Kaksi haastateltavaa kertoi rahakonflikteista sekä nykyisessä että entisessä parisuhteessaan. Heidän osaltaan kummankin suhteen konfliktikuvaukset otettiin mukaan aineistoon
Keskustelun vaikutuksesta kertoja alkoi pohtia tarkemmin kulutuskäyttäytymistään ja aika ajoin erimielisyyksiä aiheuttanut heräteostosten tekeminen väheni. Reijan sanoin rahaan liittyvien erimielisyyksien ratkaisemista helpottaa molempien puolisoiden sopeutuva luonne sekä halu selvittää ristiriidat rauhallisesti. Parisuhteen toimivuuden kannalta konfliktitilanteen päättäminen yhdessä sovittuun ratkaisuun on todettu tärkeäksi (Schneewind & Gerhard 2002). Et usein ainakin mul käy niin et jos mä jostain asiasta sanon ni sit mut sä et oo sitäkään tehny. Ja sit me niinku pohdittiin, puhuttiin siitä tavallaan niinkun siit älynväläyksestä tai siit oivalluksesta et aa, et mikä mua niinku liikuttaa.” Molemmat puolisot kokivat kielteisenä Leenin taipumuksen tehdä impulsiivisia vaateostoksia. Arkiset erimielisyydet saattoivat heikentää ilmapiiriä hetkellisesti, mutta varsinaiseen parisuhteen hyvinvointiin ne eivät näyttäneet vaikuttavan. Osa haastateltavista kertoi erimielisyyden jäävän tavallaan kesken ja asian unohtuvan. Arkisista erimielisyyksistä poiketen rahariidat saattoivat kestää pitkään ja laajeta muille alueille. Riitojen urautuminen eli toistuva aktualisoituminen tulee esiin toteamuksessa ”mä maksoin taas ne ruuat”. Konfliktit tulivat esiin yksittäisinä tapahtumina sekä saman aiheen käsittelynä toistuvasti. Merin mukaan ”kummatkin pystyy sanoo mielipiteensä ja sit kuitenkaan toinen ei jyrää sitä”. Arkiset erimielisyydet voivatkin olla Cummingsin, GoekeMoreyn ja Pappin (2001) termein parisuhdetta rakentavia konflikteja, niiden vaikuttaessa suhteen hyvinvointiin myönteisesti. Haastateltavat liittivät erimielisyyksien syyt erilaisiin kulutusnäkemyksiin ja -tottumuksiin. Tällöin kyse ei ollut erilaisista kulutustottumuksista tai mielipiteistä, vaan erilaisesta päätöksenteon tahdista. Erimielisyydet ratkaistiin tavallisesti kompromissien ja keskustelun keinoin. Elinan sanoin ”se, että kummallakin on myös halu ymmärtää sitä toista ja löytää semmonen, että ei oo niin kiinni tavallaan vaan siinä omassa näkemyksessä, että voi myös tehdä joskus kompromisseja”. Toisinaan erimielisyys sai alkunsa suurempien hankintojen, kuten talon tai auton ostosta, ja aiheeseen palattiin toistuvasti. Konfliktin kerrottiin syntyvän siitä, kun puoliso halusi tehdä yleensä omaksi ilokseen kohtalaisen pienen hankinnan, jota toinen osapuoli piti tarpeettomana. Monet haastateltavista kuvasivat rahariitoja käsitteillä turha tai tyhmä, mikä tarkoitti riitelyn Perheterapia 3/16 Anniina Kaittila, Leo Nyqvist 23 22 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 22 7.9.2016 13.25. ”Siitä oli hyvä alottaa se riitely niiku. Se saattaa lähtee siitä, et tulee semmonen ärsytys tänne siit maksamisesta, mut sit siihen tulee mukaan niinku kaikkee muuta. Useat haastateltavat kertoivat osapuolten pyrkivän elämään sopuisasti ja löytämään suhteen kumpaakin osapuolta tyydyttävän ratkaisun erimielisyyksiin. Tämä saattoi johtua siitä, ettei käsiteltävä asia vaikuttanut olevan kummallekaan osapuolelle erityisen tärkeä. Tässä kategoriassa konfliktikäyttäytymistä luonnehtii niiden rauhallinen ilmapiiri. Ratkaisemattomat erimielisyydet eivät näyttäneet kuitenkaan vaikuttaneen kielteisesti suhteen toimivuuteen tai puolisoiden henkilökohtaiseen hyvinvointiin. Et se menee vähän tällaseen helposti.” Edellä Merja kertoo riidan lähteneen liikkeelle kauppaostosten maksamisesta, mutta riitelyn laajenneen koskemaan myös muita perheen arkeen liittyviä aiheita. RAHARIIDAT Rahariidoiksi nimeämällämme kategorialla on ”arkisten erimielisyyksien” kanssa sekä yhteneviä että niistä poikkeavia piirteitä. ”Mä sanoin just sen mitä mä sanoin aikasemmin että mutta siellä sovituskopissa mä tunnen olevani rauhallinen. Useat haastateltavista mainitsivat, että arkisten erimielisyyksien yhteydessä puolisot pystyvät tuomaan esiin näkökantansa käsiteltävään asiaan toisiaan kunnioittaen. Konflikteilla oli toisinaan myös myönteisiä vaikutuksia, joista hyötyivät molemmat puolisot. Taloudellisesti merkittävissä hankinnoissa ristiriita ilmeni yleensä siten, että toinen puolisoista halusi tehdä rahaa koskevan päätöksen toista nopeammin. […] Sit se menee just niihin et mä maksan, mä maksoin taas ruuat, mä siivoon tän kodin ja sä et niinku mitään tee ja. Seuraava haastatteluote kuvaa Leenin ”heräteostoksia”. Mikon sanoin ”ne ovat jostain riidan ja keskustelun väliltä”. Et se kasvaa tavallaan niinku lumipallo se riita
Niillä on erittäin hyvät kiertomarkkinat […] Mutta siitä tulee sanomista, että se on miehen mielestä turhaa, eikä sitä tulisi tässä määrin harrastaa.” Helenan kuvaus edellä osoittaa, että toisinaan riidat liittyivät lapselle tehtäviin hankintoihin. olevan vältettävissä. Sit me huomataan kuitenki sen riidan jälkeen kun me jutellaan, ni me päästään paljon selkeempään lopputulokseen kun me vaan jutellaan. Nette kertoi parisuhteensa rahariidoista seuraavaa: ”Mä en tiedä, miten me saadaan niist sillee aikaseks riita. Koska kyl ne vois vaan jutella jotenki muullaki taval. Parisuhteen toinen tai molemmat osapuolet nähtiin ”luonteeltaan tulisina”. […] . Muun muassa remonttiin liittyvät hankinnat tai harrastuksiin liittyvä kulutus aiheuttivat kohtalaisen herkästi ristiriitoja. Riitojen perimmäinen syy ei näyttänyt olleen aina rahassa, vaan muissa elämäntilanteeseen liittyvissä tekijöissä. Mutta toisaalta minä myöskin myyn niitä, että tästä on tullut vähän tämmöinen harraste, että ostaa halvalla ja myy kalliilla. Gottman & Silver 1999). Riitoja aiheuttivat myös sukulaisten, erityisesti isovanhempien tekemät hankinnat lapsille. Et ei ne oo ainakaan ikinä järkevämmin hoitunu, jos niist riidellää. ”No joo, lastenvaatteista, koska hankin kaikki lapselle, ja mulla on ihana pieni tyttö. 2002). Tulkintamme mukaan tämä saattaa olla seurausta paitsi lapsiin liittyvistä lisääntyneistä kulutuspäätöksistä, myös perheen tulotason laskusta. Tämän vastatessa keskustelun avaukseen kielteisellä äänenpainolla, on riita valmis. Ja sit tavallaan se, et se sit sil kertaa raha, mistä me riidellään, niin se on niinku sivuseikka siinä.” Rahariitojen syyt saattoivat olla myös erilaisissa kulutustottumuksissa ja -näkemyksissä. Seuraavassa Sami kuvaa parisuhteensa rahariitoja ja niiden affektoitumista keskinäisen syyttelyn merkeissä. Ne saivat alkunsa usein tilanteesta, jossa naisosapuoli suunnitteli ostavansa tai osti lelun tai muun tavaran lapselle miehen kyseenalaistaessa hankinnan tarpeellisuuden. Et se vetää ne siihen ja sithän se, sit siit yleensä tulee joku kunnon riita. Rahahuolet aiheuttivat mielipahaa ja ärtyneisyyttä, mikä johti herkästi kielteiseen vuorovaikutukseen ja sitä kautta riitaan. (ks. Niin tuota olen ostanut erinomaisen paljon lastenvaatteita, hyvin paljon myös yli tarpeen ihan sen takia, koska ne on suloisia ja sieviä, ja on kiva, että tyttö näyttää kauniille. Sitte on toine ylhääl ja toine alhaal. Konfliktikäyttäytyminen sisälsikin sekä parisuhdetta rakentavaa että tuhoavaa vuorovaikutusta (ks. Ja sitte ku kumpikaan ei lopeta, se jatkuu vaan ni se on välillä sit joku pitempi riita voi tulla sellane. ”No, niin no jos mä vaik sanon sille jostain jotai tollattes riitatilanteessa, ni sit se yleensä kääntää sen kupin toisinpäin, et sit se yleensä vetää sit niinkun mitä mä oon. Tai sit mä oon töissä enkä vastaa puhelimeen tai jotain muuta.” Rahariitojen ratkaiseminen osoittautui toisiRaha parisuhdesovun koetinkivenä 23 22 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 23 7.9.2016 13.25. Jenkins ym. Edellisestä kategoriasta poiketen tässä konfliktien syyt liittyivät myös rahan puutteeseen tai tilanteisiin, joissa perheen tulotaso ja varallisuus eivät vastanneet toivottua. Totta kai se niinku stressaa ja sitten tota noin, niin sillon ainakin meillä tuli niinku vähän joka asiasta tuli jottain napinaa kun stressas.” Omaa ja puolison konfliktikäyttäytymistä haastateltavat kuvasivat termeillä keskustella, nalkuttaa, motkottaa, korottaa ääntä, huutaa, huutaa naama punaisena, syytellä, mököttää. myös Raijas & Sailio 2012). Lasten syntymän myötä rahaan liittyvät ristiriidat lisääntyivät puolisoiden välillä. Tällöin toinen puoliso puolusti vanhempansa tekemiä ostoksia, joita toinen kyseenalaisti. Toisen vanhemman jäädessä vanhempainvapaalle perheen tulot vähenevät samalla kun menot kasvavat, jolloin vanhemmat joutuvat supistamaan omaa kulutustaan. Emmi kuvasi riitelyn syitä parisuhteessaan seuraavasti. Seuraavassa on Pekan kuvaus parisuhteensa rahariidoista. ”Et sitte on vaan, on vaan jotenkin niin kun niin stressaantunu et sit niinku, se purkautuu riitana. Toisin kuin arkiset erimielisyydet, nämä konfliktit johtivat voimakkaisiinkin affekteihin. ”Mutta kyllä se sitten kun sä joudut jokaisen, jokaisen euron ja sentin laskemaan, niin totta kai se, nyt mää huomasin sen itte tosa noin kun meni. Et sen riidan vois jättää siit kokonaan jotenki pois.” Kertoja tuo esiin tyypillisen rahariitoihin liittyvän toiveen, niiden loppumisen. Monet kokivat perheja työelämän yhdistämisen aiheuttavan paineita, jotka purkautuivat herkästi riitelynä. Raha on konkreettinen aihe, johon on helppo tarttua (ks. Tilanteet toistuivat usein samanlaisina: toinen osapuoli aloittaa rahaan liittyvän keskustelun kritisoimalla kumppaninsa käyttäytymistä
Osassa eskaloituneiden konfliktien kuvauksista tuli esiin kumppanin taipumus käyttää perheen yhteisiin menoihin tarkoitettuja varoja omiin tarkoituksiinsa. Toinen haastateltava kertoi alkaneensa kumppaninsa kanssa kirjata ostokset taulukko-ohjelmaan. Samin sanoin ”no, siinä on sit koitettu tehä joku, jompikumpi on joko taipunu, tai sit on tehty joku kompromissi”. Parisuhteessa entinen puoliso dominoi päätöksentekoa niin rahaan kuin elämän muihinkin osa-alueisiin liittyen. naan hankalaksi. Johannes koki kumppaninsa käyttäneen häntä taloudellisesti hyväkseen. Ja niin toimittiin piste.” Liisa tuo esiin näkemyksensä puolisoiden välisestä valta-asetelmasta. Tämän seurauksena raha ei aina riittänyt perheen välttämättömiin menoihin, kuten ruokaan tai asumiseen. Jorin uuden työn myötä perheen tulotaso parani ja rahaan liittyvät paineet vähenivät eikä raha noussut enää keskustelun tai konfliktin aiheeksi yhtä usein kuin aiemmin. Se lähti mun aloitteesta, koska minä kävin enemmän kaupassa, ja minä tiesin, paljonko sinne rahaa menee. Johanneksen entisessä parisuhteessa konflikteja aiheutti puolison tapa käyttää yhteisiin kuluihin tarkoitettua rahaa henkilökohtaisiin hankintoihin, kuten vaatteisiin. Mutta mies ei jotenkin hahmottanut sitä, että sinne menee niin paljon, ja hän koki, että minä vaan tuhlaan. Rahaan liittyvän informaation pimittäminen puolisolta esiintyi kategorian kaikissa kuvauksissa. Toisaalta löydettäessä toimivia ratkaisuja rahariitoihin parisuhteen koettiin toimivan paremmin. Esiin nousi myös suunnitelmallisia malleja tietyn riidoissa toistuvan teeman ratkaisemiseksi. Tämä tuli esiin rahan käytön kontrollointina, perheen yhteisten varojen salattuna käyttönä sekä rahaan liittyvän tiedon pimittämisenä. ”Vasta oikeastaan vuosi sitten ruvettiin pitämään sitä, talousostoksista sitä kirjanpitoa. Kummassakin tapauksessa konkreettisen muutoksen johdosta kauppalaskuun liittyvät riidat vähenivät merkittävästi. Seuraavassa esimerkissä Liisa kuvailee entistä parisuhdettaan, jossa kumppani pyrki kontrolloimaan koko perheen rahankäyttöä. Toistuvat ja keskinäiseen syyttelyyn johtavat rahariidat näyttivät vaikuttavan mielialaan ja parisuhteen hyvinvointiin kielteisesti, ainakin hetkellisesti. ”Mutta ehkä munki olis pitäny ymmärtää enempi, että Millahan niitä rattaita sillon enimmäkseen työnsikin. Ja minä sitten ajattelen, että jos insinööri uskoo tilastoja, niin tehdään tilasto, ja sitten ruvettiin sitä seuraamaan.” Rahariitojen syiden liittyessä elämäntilanteeseen tai rahahuoliin, saattoivat tähän kategoriaan kuuluvat konfliktit loppua elämäntilanteen muutoksen myötä. Helena kuvasi tilannetta omalta kohdaltaan seuraavasti. Esimerkiksi Jori kertoo parisuhteen ilmapiirin olleen kireä ja rahariitojen toistuvia hänen työttömyysjaksonsa aikana. Taloudellisen väkivallan käsitteen lisäksi rahaan liittyvien tietojen salaamista luonnehtii mediassa Perheterapia 3/16 Anniina Kaittila, Leo Nyqvist 25 24 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 24 7.9.2016 13.25. Miehen valtaa perheessä vahvistivat hänen luonteensa lisäksi huomattavasti suuremmat tulot kuin kertojalla. Kaittila & Nyqvist 2014). Meillä oli koira sillon vielä […] ja jos oli lumisohjoa ja muuta, niin ei ollu kauheen helppo niitten kanssa mennä.” ESKALOITUNEET RAHAKONFLIKTIT Aineistossamme eskaloituneet rahakonfliktit olivat päätyneet puolisoiden eroon. Kuten seuraava Leevin kuvaus rattaiden ostosta kertoo, toisinaan rahariidan seurauksena kumppania ja hänen näkökulmaansa voitiin alkaa ymmärtää paremmin. Monet kuitenkin korostivat, että vaikka tilanteet toisinaan kärjistyivätkin molemminpuoliseen syyttelyyn ja sanailuun, haluttiin ne suhteen ja perheen toimivuuden takia ratkaista. Kuten arkisten erimielisyyksien, myös rahariitojen ratkaisuissa korostuvat keskustelut ja kompromissit. Et hänel on hyvin vakaa ja selkee käsitys, kuinka asiat elämässä ovat ja kuinka kuuluu toimia. Kauppalaskuun liittyvää ongelmaa pyrittiin ratkaisemaan siten, että puolisot ottivat käyttöön yhteisen kauppatilin. Arkisista erimielisyyksistä ja rahariidoista poiketen niissä korostuivat kokemukset loukatuksi tulemisesta sekä vallan epätasapainosta puolisoiden välillä. Kaikissa kategorian konfliktikuvauksissa oli piirteitä taloudellisesta väkivallasta (ks. Vaikka sekä Liisan että Johanneksen kuvauksissa entisen parisuhteen rahakonflikteista voidaan nähdä piirteitä taloudellisesta väkivallasta, ovat niiden taustat varsin erilaiset. ”Mies on tota noin hyvin semmonen dominoiva ja jäykkä
”No joo kyl, oliha, kyl se oli aika paljon tai siis sillee just sai sillee sit koko aika murehtia. Se masentaa todella paljon.” Raha parisuhdesovun koetinkivenä 25 24 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 25 7.9.2016 13.25. Kahdesta edeltävästä konfliktimuodosta poiketen kuvauksissa eivät korostuneet yksittäiset episodit, vaan voimme puhua konfliktimallista, joka ohjaa kaikkea rahasta käytävää keskustelua. Kyl se niinku vaivas aika paljo.” Liisa kertoo seuraavassa, miten hänen entinen miehensä kontrolloi kaikkien perheenjäsenten rahankäyttöä. Siis ei ollut missään nimessä kysymys siitä, et eikö olis ollut varaa niihin. Nämä tilanteet johtivat Liisan mukaan lähes päivittäisiin konflikteihin puolisoiden välillä. Just että oltais perheen kanssa käyty syömässä ja vaikka kylpylässä, tehty sellasia pienii juttuja mitä rahalla saa. Liisan kommentti seuraavassa kertoo, että konfliktikäyttäytyminen ei liittynyt pelkästään raha-asioihin, vaan kuvasi myös yleisemmällä tasolla vuorovaikutustyyliä parisuhteessa. Mies nosti puolisonsa tietämättä rahaa perheen yhteiseltä tililtä pelaamista varten, minkä seurauksena kertoja ei kyennyt maksamaan perheen ruokaostoksia. ”Vaikutti tosi paljon, koska mun miälest se oli iha hirveet, mä en ikinä haluais sellast enää, että kun sä oot tehny hirvesti töitä, sä meet kattoon tiliä, ko omasta mielestä oot tehny hirveesti töitä, hirveit tilejä tullu, mut sit siäl ei kummiskaa ollu rahaa. Petran entisessä parisuhteessa konflikteja aiheutti miehen vakavasta peliongelmasta johtuva holtiton rahan käyttö. Johanneksen mukaan ”tuli ihan älytöntä riitaa”. laajasti käytetty, mutta tutkimukselle vieras käsite, taloudellinen uskottomuus, jolla tarkoitetaan rahaa koskevan tiedon tahallista salaamista kumppanilta (The Guardian 2.8.2015). ”Siis sekä rahan suhteen että tän muunkin vallankäytön suhteen niin mähän yritin tietenkin puhua, selittää, itkeä, huutaa, raivota, kirjoittaa kirjeitä.” Suhteen aikana konflikteja oli pyritty ratkaisemaan keskustelemalla, ja ristiriitoihin oli haettu toisinaan myös ammattiapua. Suhteen parantamiseksi oli yritetty tehdä töitä, mutta ristiriidat koettiin lopulta niin suuriksi ja vaikeiksi ratkaista, että ainoaksi ratkaisuksi nähtiin parisuhteen päättäminen. Seuraavassa kertojan kuvaus konfliktin taustoista. Eskaloituneissa rahakonflikteissa kyse ei ollut niinkään yksittäisistä tilanteista, vaan pitkään jatkuneesta vahingoittamisesta. Mut kun sitä rahaa ei saanut käyttää.” Konfliktikäyttäytyminen oli suhteissa tuhoisaa. Niin me ei voitu tehdä niitä, kun ne oli liian kalliita. Toisaalta raha ei ollut ainoa parisuhteen ongelma, vaan Johanneksen sanoin ”kyl siel oli vielä muuta enemmän sitte”. Puolison rahankäytön seurauksena syntynyt taloudellisen ahdinko ja rahasta riitely heikensivät haastateltavien psyykkistä hyvinvointia ja tyytyväisyyttä elämään. Miehen pyrkimys hallita rahankäyttöä perheessä liittyi tarpeeseen käyttää valtaa ja kontrolloida muiden perheenjäsenten elämää. Ja sit sit se oli tosi ärsyttävää käydä kaupas, koska sit monesti kävi nii, et sit, jos oli ajatellu, et tilil on rahaa ja sit meni kauppaa, ni sit siäl ei ollukkaa rahaa, ni sit se oli tosi kurjaa, et oli tehny jo kahen lapsen kans kauppaostokset ja sit sit sit ei voinukkaa maksaa niit, ni se oli aika semmost semmost, et aina jännitti mennä pelkästään kauppaanki ja muute et sit. ”Mut sehän oli just se ongelma, että kun meidän elintaso olis antanut myöten. Konflikteja pariskunnan välille aiheuttivat sekä miehen rahankäyttö että sen salailu. Eskaloituneiden rahakonfliktien syitä olivat kuvausten perusteella kumppanin ongelmallinen rahankäyttö, tämän tapa kontrolloida perheen rahankäyttöä sekä raha-asioiden salailu. Kaikkien kategoriaan kuuluvien haastateltavien kohdalla kumppanin rahaan liittyvät näkemykset ja tottumukset sekä rahaan liittyvät konfliktit vaikuttivat eropäätökseen. Kuten Johanneksen esimerkki osoittaa, kielteiset vaikutukset liittyivät paitsi konfliktiin, myös sen syihin, eli kumppanin tapaan käyttää rahaa ja suhtautua siihen. Muut asiat liittyivät kumppanin riippuvuusongelmiin sekä puolisoiden luonteenpiirteiden, toiveiden ja tottumusten yhteensopimattomuuteen. Konflikteilla oli vakavia seurauksia sekä haastateltavien henkilökohtaiseen että perheen lasten hyvinvointiin
Rahakonfliktien muodot ja niiden alakategoriat. Taulukko 1. Perheterapia 3/16 Anniina Kaittila, Leo Nyqvist MUODOT/ ALAKATEGORIAT Arkiset erimielisyydet Rahariidat Eskaloituneet konfliktit SYYT • erilaiset kulutusnäkemykset ja -tottumukset • erilainen päätöksenteon tahti • elämäntilanteeseen liittyvät haasteet • erilaiset kulutusnäkemykset ja -tottumukset • rahan puute • kumppanin ongelmallinen rahankäyttö • kumppanin tavoite kontrolloida kaikkea rahankäyttöä perheessä • raha-asioiden salailu RATKAISUT • kompromissi • keskustelu • konflikti jää kesken • kompromissi • keskustelu • suunnitelmalliset ratkaisumallit • muutos elämäntilanteessa • keskustelu • ammattiapu • suhteen päättyminen PIIRTEET • tapahtuvat harvoin • yksittäiset tilanteet • näkyviä ja piilotettuja • yksittäiset tilanteet • näkyviä • sama aihe toistuu konfliktista toiseen • leviävät toisinaan muihin riidan aiheisiin • riidat turhia ja tyhmiä • konfliktit sisältävät vallankäyttöä ja vahingoittamista • taloudellista hyväksikäyttöä ja rahan käytön kontrollointia • rahaan liittyvän informaation pimittämistä • jatkuva konfliktimalli • tilanteet näkyviä ja piilotettuja KONFLIKTIKÄYTTÄYTYMINEN • rauhallinen ilmapiiri • kumppanin mielipiteen kunnioittaminen • konfliktit kuumentavat tunteita • konfliktit sisältävät suhdetta sekä tuhoavaa että sitä rakentavaa vuorovaikutusta • vuorovaikutus suhdetta tuhoavaa VAIKUTUKSET • hetkellinen vaikutus ilmapiiriin • ei kielteistä vaikutusta parisuhteen hyvinvointiin • konfliktit voivat rakentaa parisuhdetta • kielteiset vaikutukset mielialaan ja parisuhteen hyvinvointiin • konfliktit voivat rakentaa parisuhdetta • kielteiset vaikutukset henkilökohtaiseen ja parisuhteen hyvinvointiin 27 26 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 26 7.9.2016 13.25
Raha parisuhdesovun koetinkivenä MUODOT/ ALAKATEGORIAT Arkiset erimielisyydet Rahariidat Eskaloituneet konfliktit SYYT • erilaiset kulutusnäkemykset ja -tottumukset • erilainen päätöksenteon tahti • elämäntilanteeseen liittyvät haasteet • erilaiset kulutusnäkemykset ja -tottumukset • rahan puute • kumppanin ongelmallinen rahankäyttö • kumppanin tavoite kontrolloida kaikkea rahankäyttöä perheessä • raha-asioiden salailu RATKAISUT • kompromissi • keskustelu • konflikti jää kesken • kompromissi • keskustelu • suunnitelmalliset ratkaisumallit • muutos elämäntilanteessa • keskustelu • ammattiapu • suhteen päättyminen PIIRTEET • tapahtuvat harvoin • yksittäiset tilanteet • näkyviä ja piilotettuja • yksittäiset tilanteet • näkyviä • sama aihe toistuu konfliktista toiseen • leviävät toisinaan muihin riidan aiheisiin • riidat turhia ja tyhmiä • konfliktit sisältävät vallankäyttöä ja vahingoittamista • taloudellista hyväksikäyttöä ja rahan käytön kontrollointia • rahaan liittyvän informaation pimittämistä • jatkuva konfliktimalli • tilanteet näkyviä ja piilotettuja KONFLIKTIKÄYTTÄYTYMINEN • rauhallinen ilmapiiri • kumppanin mielipiteen kunnioittaminen • konfliktit kuumentavat tunteita • konfliktit sisältävät suhdetta sekä tuhoavaa että sitä rakentavaa vuorovaikutusta • vuorovaikutus suhdetta tuhoavaa VAIKUTUKSET • hetkellinen vaikutus ilmapiiriin • ei kielteistä vaikutusta parisuhteen hyvinvointiin • konfliktit voivat rakentaa parisuhdetta • kielteiset vaikutukset mielialaan ja parisuhteen hyvinvointiin • konfliktit voivat rakentaa parisuhdetta • kielteiset vaikutukset henkilökohtaiseen ja parisuhteen hyvinvointiin 27 26 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 27 7.9.2016 13.25
Erimielisyyksien syitä olivat erilaiset näkemykset ja tottumukset kuluttamiseen liittyen sekä erilainen päätöksenteon tahti. Syitä yhteenotoille olivat elämäntilanteeseen liittyvät haasteet, erilaiset kulutusnäkemykset ja tottumukset sekä rahan puute. Nähdäksemme raha ja siihen liittyvät ristiriidat tuleekin ottaa systemaattisesti osaksi pariskuntien kanssa tehtävää auttamistyötä (ks. Riidat vaikuttivat parisuhteen hyvinvointiin toisinaan kielteisesti, mutta kuten arkiset erimielisyydet, myös rahariidat saattoivat auttaa ymmärtämään kumppania ja viedä parisuhdetta eteenpäin. Tutkimuksemme tulosten perusteella esitämme, että rahakonflikteja tulisi käsitellä perheneuvonnassa, pariterapiassa sekä eriytyneissä väkivaltapalveluissa. Analyysissa rahakonfliktit luokiteltiin kolmeen muotoon: arkisiin erimielisyyksiin, rahariitoihin ja eskaloituneisiin konflikteihin. Siten tulokset vahvistavat yleisen konfliktitutkimuksen piirissä esiin nostettua näkemystä konfliktien jatkumosta (Thorson 1989). Rahariidat taas kuumensivat tunteita, ja niissä konfliktiin tuli toisinaan mukaan muita teemoja. Edellä esitetty kolmijako ja tarkastelu alakategorioissa luo perustan ymmärtää, miten rahakonfliktit säätelevät parisuhteen ja perheen arkea. Rahariitoja ratkaistiin keskustelemalla, tekemällä kompromissi, tai asian annettiin vain olla. Näiden parien kohdalla parisuhdetyössä on tärkeä käsitellä, mitä raha merkitsee suhteen osapuolille, millaisia pelisääntöjä rahaan liittyen voidaan sopia tai miten arjen kuormittavuutta on mahdollista vähentää. Tuloksillamme on teoreettisen mielenkiinnon lisäksi sovellutusarvoa perheiden auttamistyössä ja vanhempien itseymmärryksen lisäämisessä. Perheen rahatilanteeseen 28 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 28 7.9.2016 13.25. Keskeistä oli haastateltavien kokemus vahingoitetuksi tulemisesta ja vallan epätasapainosta puolisoiden välillä. Niiden kielteinen vaikutus parisuhteen ilmapiiriin oli korkeintaan hetkellistä, ja joskus niillä saattoi olla jopa myönteisiä vaikutuksia yksilöiden ja parisuhteiden arkeen. Gottman & Silver 1999) ja suhdetta haluttiin jatkaa niistä huolimatta. Eskaloituneissa konflikteissa samat teemat toistuivat kerta toisensa jälkeen, konfliktikäyttäytyminen oli tuhoisaa ja konfliktien ratkaisemisen keinona nähtiin parisuhteen päättyminen. On todennäköistä, ettei analyysimme sisällä esimerkiksi konfliktin vakavinta ääripäätä, sillä aineistossamme ei esiintynyt fyysistä parisuhdeväkivaltaa. 2009). Toisaalta rahaan liittyvät arvot ja tapa kuluttaa voivat itsessään olla suhteen haastavimpia kipukohtia. myös Dew & Stewart 2012). Ne saattoivat esiintyä yksittäisinä tilanteina, joskin usein riidan aiheena oleva asia toistui konfliktista toiseen. Auttamistyön näkökulmasta rahakonfliktien luonne on kaksijakoinen. Perheterapia 3/16 Anniina Kaittila, Leo Nyqvist POHDINTA Tulosten perusteella parisuhteen (raha)konflikteista on tyypillisen konfliktien kahtiajaon (esimerkiksi Gottman & Silver 1999; Miller & Roloff, 2006) sijaan paikannettavissa useampia muotoja. Konfliktit liitettiin kumppanin persoonallisuuteen tai riippuvuusongelmiin. Evertsson & Nyman 2014), jotka eivät sisältäneet suhteelle haitallista vuorovaikutusta ja ratkesivat kohtalaisen helposti. Toisaalta ne saattavat paljastaa parisuhteen ydinongelmia, kuten vaikeuksia kommunikoinnissa, elämäntilanteen kuormittavuutta tai riippuvuusongelmia (ks. Jaottelu auttaa silti ymmärtämään parisuhteessa esiintyvien konfliktien vaihtelun dynamiikkaa. Koska toisinaan konfliktien taustalla olivat tiettyyn elämäntilanteeseen liittyvät paineet, kuten työttömyyden aiheuttama tulotason lasku, saattoivat konfliktit ratketa itsestään paineiden väistymisen myötä. Rahariitojen liittyessä johonkin tiettyyn asiaan tai tilanteeseen, kuten kulutusnäkemyksiin, eskaloituneissa konflikteissa kyse oli puolison käytökseen tai persoonallisuuden piirteisiin liittyvistä tekijöistä. Haastateltaviemme kertoman perusteella rahariitojen taustalla vaikuttavat arjen kuormittavuus, erilaiset näkemykset rahasta tai rahahuolet. Arkiset erimielisyydet olivat yksittäisiä, neuvottelunomaisia tilanteita (ks. Eskaloituneisiin konflikteihin verrattuna rahariidoille oli tyypillistä, että ristiriidat koettiin ratkaistavissa oleviksi (ks. myös Atwood 2012; Papp ym. Kumppanin tapa käyttää rahaa ja suhtautua siihen aiheutti haastateltaville ja heidän perheilleen niin psyykkisiä kuin taloudellisiakin haittoja. Tekemäämme kategorisointiin liittyen apua parisuhdeongelmiin hakevat todennäköisimmin rahariitoja tai eskaloituneita rahakonflikteja kokeneet parit tai yksilöt. Kategorisointimme ei kata kaikkia mahdollisia parisuhteessa esiintyviä rahaan liittyviä konfliktija väkivaltatilanteita
Raha parisuhdesovun koetinkivenä Auttamistyön näkökulmasta rahakonfliktien luonne on kaksijakoinen. 28 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 29 7.9.2016 13.32. Ne voivat paljastaa parisuhteen ydinongelmia ja toisaalta rahaan liittyvät arvot ja tapa kuluttaa voivat itsessään olla suhteen kipukohta
Koska kiinnostuksen kohteena olivat lapsiperheiden vanhempien näkemykset rahakonflikteista parisuhteessaan, liittyy konfliktien jatkumo nimenomaan tähän elämänvaiheeseen. liittyen on hyvä selvittää, miten puolisot kokevat perheen toimeentulon ja millaista elintasoa he perheeseen toivovat. Ammattikäytännön piirissä on myös kehitetty työvälineitä, joiden avulla rahaasioista voidaan keskustella pariskuntien kanssa. Mikäli perheen rahatilanne herättää huolta, ja perheessä on esimerkiksi köyhyyttä tai velkaa, tulee asiakkaat ohjata jatkoavun, kuten talousja velkaneuvonnan tai sosiaalityön piiriin. l KIITOKSET Kiitämme kaikkia tutkimukseemme osallistuneita sekä koko Hyvän kasvun avaimet -tutkimusryhmää. Aineistossa ei ollut mukana heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevia pareja. Ajatusta konfliktien jatkumosta on hyödyllistä soveltaa myös muita parisuhdekonfliktien aiheita, kuten kotityötä tarkasteltaessa. Kartoittamalla rahakonfliktien piirteitä, syitä, konfliktikäyttäytymistä, ratkaisuja ja vaikutuksia on mahdollista saada kattava kuva parisuhteen rahakonflikteista. Perheterapia 3/16 Anniina Kaittila, Leo Nyqvist ”Kokonaiskuva parisuhteen rahakonflikteista auttaa hahmottamaan parisuhteen ongelmakohtia yleisemmälläkin tasolla.” 31 30 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 30 7.9.2016 13.25. On kuitenkin oletettavaa, että yleisemmän tason parisuhdekonfliktien tapaan myös rahakonfliktien kokemuksissa on variaatiota muissakin elämänvaiheissa (Weeks & Treat 2001). Grable, McGill & Britt 2010). Riippuvuusongelmien yhteydessä asiakkaan tulisi saada apua myös niihin. Tämä ei kuitenkaan osoittautunut analyysissa ongelmaksi, sillä vaikka aiempi tutkimus osoittaa sukupuolirooliodotusten ja tasa-arvon vaikuttavan rahakonfliktien yleisyyteen (Kaittila 2012), ei sukupuoli ole analyysimme perusteella konfliktin muotoja erotteleva tekijä. Kokonaiskuva parisuhteen rahakonflikteista auttaa hahmottamaan parisuhteen ongelmakohtia yleisemmälläkin tasolla. Analyysimme perusteella juuri nämä tekijät erottavat erimielisyydet vaikeammin ratkaistavista konflikteista. Tutkimuksemme perusteella eskaloituneiden rahakonfliktien taustalla saattavat vaikuttaa riippuvuusongelmat tai halu kontrolloida kumppania. Yhtenä keskustelun apuvälineenä voidaan käyttää analyysissamme muodostettua kategorisointia. Tutkimuksen aineisto oli pieni ja etenkin miespuolisten vastaajien määrä vähäinen. RAHOITUS Tutkimusta on rahoittanut Turun yliopiston tutkijakoulu (UTUGS). Financial therapyn keskeinen tarkoitus on auttaa pareja ymmärtämään toistensa ajatuksia rahaan liittyen, jotta yhteisen talouden suunnittelu helpottuisi (Rappleyea ym., 2014, 286). Rahakonfliktien käsittely voi olla toimiva ammatillinen keino päästä vaikeiden teemojen, kuten parisuhdeväkivallan äärelle ”pehmeämmin” kuin kysymällä asiasta suoraan. Nähdäksemme olisi myös syytä pohtia, mitä annettavaa Yhdysvalloissa 2000-luvulla kehitetyllä financial therapy -ammattikäytäntöja tutkimussuuntauksella voisi olla suomalaiselle parisuhdetyölle (ks. Mikäli konflikteihin liittyy taloudellisen väkivallan piirteitä, kuten taloudellista hyväksikäyttöä tai rahankäytön kontrollointia (Kaittila & Nyqvist 2014), on asiakkaiden kanssa tärkeä keskustella parisuhdeväkivallasta sekä tarvittaessa ohjata väkivaltapalveluiden piiriin. Myös talouden hallinta ja -suunnittelu on hyvä ottaa keskusteluun tilanteissa, joissa raha-asiat huolestuttavat parisuhteen osapuolia. On oletettavaa, että kokemukset rahakonflikteista jatkuvaa taloudellista puutetta kokevien parien kohdalla poikkeavat jossain määrin tähän tutkimukseen osallistuneiden parien kokemuksista. Hyvän kasvun avaimet -seurantatutkimusta rahoittavat Turun yliopisto, Åbo Akademi sekä Turun yliopistollinen keskussairaala. Tulevissa tutkimuksissa olisi syytä tarkastella, millaisia kokemuksia eri elämänvaihetta elävillä ja erilaisista sosiodemografisista lähtökohdista tulevilla yksilöillä on rahakonflikteista. Aineistoon liittyen on syytä tuoda esiin muutama huomio
Conflict in marriage: Implications for working with couples. Perceptions and Practices in Independent Management: Blurring the Boundaries Between “Mine,” “Yours” and “Ours.” Journal of Family and Economic Issues 35, 65–80. (1993). Myhre, D. & Stocks, J. A. The Association Between Consumer Debt and the Likelihood of Divorce. (2013). (2001). & Abigail, R. W. Teoksessa A. Ervasti, H. B. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Hillsdale: Lawrence Erlbaum Associates, 117–148. J. The Financial Therapy Association: A Brief History. The American Journal of Family Therapy 39, 11–27. M. Kontula, O. Problems that couples bring to therapy: A view across the family life cycle. Taloudellinen väkivalta parisuhteessa – kirjallisuuskatsaus. Patriarchal terrorism and common couple violence: Two forms of violence against women. M. Defining high conflict. & Papp, L. Miller, C. San Francisco: Jossey Bass. (1995). & Britt, S. Kaittila, A. (1999). & Sailio, M. C. & Markman H. Fincham, F. Marriage & Family Review 10, 157–169. Parisuhde koetuksella. Nyqvist, L. (1995). & Bakera, L. (2006). J., Cupach, W. Thousand Oaks, CA: Sage. (2014). G., & White, M. (2011). (2013). New York: Palgrave Macmillan. H., Stanley, S. Dew, J. Q. (2011). (2003). (2013). Yhdessä vai erikseen. (2011). Journal of Family and Economic Issues 32, 554–565. Käsityksiä parisuhteesta ja sen purkautumisesta. & Beach S. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Väkivaltainen parisuhde, asiakkuus ja muutos: prosessinarviointi parisuhdeväkivallasta ja turvakotien selviytymistä tukevasta asiakastyöstä. Cohort Profile: Steps to the Healthy Development and Well-being of Children (the STEPS Study). The Seven Principles for Making Marriage Work. Doing gender while doing couple. Helsinki: Ensija turvakotien liitto. M., Goeke-Morey, M. Research on Finnish Society 5, 19–28. (2002). Nettikeskustelujen analyysi. (2007). Gottman, J. Tarkastelussa kotityöt, raha ja ansiotyö. The roles of conflict engagement, escalation, and avoidance in marital interaction: A longitudinal view of five types of couples. M, & Goeke-Morey, M. Teoksessa Stocks, J., Díaz-Martínez, C. Canary, D. Danielsson, P. D. C. C. J. D. Family Relations 58, 91–103. W. Booth, A. A., Palmera, K. & Nyqvist, L. (2012). E. Sosiologia 52, 104–122. Annual Review of Psychology 50, 47–77. M. Examining the predictors of marital financial conflict. Katsauksia E 17. (2014). D. (2012). P. Money and Marriage. Halleröd, B., Díaz-Martínez, C. Grable, J., McGill S. R., Mutchlerb, M. & Salmi, V. A Wiley Company. C. Couple conflict, children, and families: It’s not just you and me, babe. International Journal of Epidemiology 42, 1273–1284. Journal of Consulting and Clinical Psychology 61, 6–15. The American Journal of Family Therapy 40, 1–19 . Papp, L. Relationship conflict. & Stewart, R. Clements (toim.) Couples in conflict. Verkkokatsauksia 34/2013. P. Electronic Thesis or Dissertation. & Roloff, M. B., Sandberg, J. H. K. Perhebarometri 2013. Janus 20, 316–333. (2010). R., Anderson, S. (toim.) Modern Couples Sharing Money, Sharing Life. (2001). (2002). A financial issue, a relationship issue, or both. Lagström H., Rautava P., Kaljonen A., Räihä H., Pihlaja P., Korpilahti P., Peltola V., Rautakoski P., Österbacka E., Simell, O., & Niemi P. Pahl, J. Jyväskylä studies in education, psychology and social research, 426. M., Cummings, E. & Messman S. Fish, R. Dew, J. R. Parisuhde pikkulapsiperheessä. Mikä selittää parisuhteen ristiriitoja. Dew, J. Raha parisuhdesovun koetinkivenä LÄHTEET Anderson, S. Cahn, D. Arjen ristiriitoja pikkulapsiperheissä. Johnson, M. Managing conflict through communication (5th ed.). & Silver, N. Gottman, J. & Halleröd, B. Suomalaisten kokema parisuhdeväkivalta 2012 Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia. The economic experiences of fathers: Before, during, and after divorce. Conflict in parent-child, friendship, and romantic relationships. The American Journal of Family Therapy 32, 395–407. 31 30 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 31 7.9.2016 13.25. Concluding remarks. & Kaittila, A. Crouter & M. Journal of Financial Therapy 2 (1), 23–42. Monetary conflicts within coresidential unions: a comparative perspective. Katsauksia E 47/2013. (2012). Raijas, A. New York: Three Rivers. (2006). (1986). Jenkins, N. Patton, M. Qualitative, research and evaluation methods. Malinen, K. The perceived characteristics of irresolvable, resolvable and resolved intimate conflicts: Is there evidence of intractability. (1989). & Sporakowski , M. London: Sage. Kaittila, A. (1999). Ohio State University. R. (2012). (2011). Financial problems and the significance of financial counseling to the practice and profession of marital and family therapy. J. R. Journal of Financial Therapy 3 (1), 43-61. Macmillan: Basingstoke. You paid how much for that?: How to win at money without losing at love. Financial disagreements and marital conflict tactics. Tutkimus suomalaisten parisuhteiden vahvuuksista, ristiriidoista ja erojen syistä. Evertsson, L., & Nyman, C. Journal of Financial Therapy 1 (1), 1–6. (2013). Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitos. Perhebarometri 2003.Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitos. M., Bailey C. Helsinki: Väestöliitto. Helsinki: Väestöliitto. B., Yorgason, J. Couples and Money: The Last Taboo. Atwood, J. Janus 22, 109–125. (2003). Miller, R. Journal of Marriage and the Family 57, 283–294. International Journal of Conflict Management 17, 291– 315. Paajanen, P. For richer, for poorer: Money as a topic of marital conflict in the home. (2009). & Dakin, J. Cummings, E. New Jersey, Pearson. (2015)
Repo K. The Guardian. Tytöt, pojat ja talous. (2003). Schneewind, K. Tuomi, J. American Journal of Orthopsychiatry 57, 407– 417. (2007). Teoksessa Kriesberg, L., Northrup, T. Helsinki: Gaudeamus. C. R. Relationships. (2011). & Sarajärvi, A. (toim.) Perhe murroksessa. Helsinki: Tammi. Wilska, T.-A. L., Taylora, A. & Ruuskanen, O.-P. L., Jorgensen, B. Säävälä, H., Pohjoisvirta, R., Hannus, R., Korhonen, R., & Karvonen, K. Weingarten, H. Family Relations 51, 63–71. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi tutkimuksen välineinä. Yodanis, C., & Lauer, S. (2004). Security matters domestic violence and public social services. Kriittisen perhetutkimuksen jäljillä. The American Journal of Family Therapy 42, 282–292. & Butler, J. (1987). Managing Money in Marriage: Multilevel and Cross-National Effects of the Breadwinner Role. R. A., & Thorson, S. Terrori ja tilanneväkivalta parisuhteessa – Oulun ensija turvakodin asiakkaat vuosina 2003 – 2005. Couples in treatment: Techniques and approaches for effective practice. Violence Against Women 7, 799– 820. A guide to assessment and intervention in troubled marriages. (toim.) Naiset, miehet ja talous. Helsinki: Gaudeamus, 64–85. A. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 28, 294–306. & Gerhard, A.-K. Syracuse, N.Y: Syracuse University Press, 1–10. (2002). Weeks, G. (2001). (2010). & Leas, S. (2001). Levels of marital conflict model. J. J. Training Considerations for MFTs in Couple and Financial Counseling. Financial infidelity: how to prevent money secrets from hurting a marriage. 2.8.2015. Philadelphia, PA: Brunner-Routledge. & Nätkin R. Teoksessa Mikkola, A., Halko, M.-L. (2014). Intractable conflicts and their transformation. Rappleyea, D. Thorson, S. Perheen sisäisen rahatalouden jännitteitä. Relationship Personality, Conflict Resolution, and Marital Satisfaction in the First 5 Years of Marriage. Seith, C. (1989). & Treat, S. Teoksessa Forsberg H. R. Journal of Marriage and Family 69, 1307–1325 Perheterapia 3/16 Anniina Kaittila, Leo Nyqvist 33 32 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 32 7.9.2016 13.25. L. Introduction
Yhtäkkiä emme enää ole keho-mieli -koneessa, joka kuulee ulkopuolelta tulevaa musiikkia, vaan olemme tuo musiikki. Sitä kuvataan esimerkiksi sanskriitin kielessä sanalla advaita (”ei-kaksi”). Tunnistaessamme kehomielen täydellisen rentona, sulaudumme ympärillä olevaan järvimaisemaan. Perheterapia 3/16 Minulla on taipumus jakaa todellisuus menneeseen ja tulevaan. Tiedän, että länsimaiseen tieteeseen on näin syntynyt dualismi. Universumi ja sen moninaisuus ovat pohjimmiltaan ilmausta yhdestä yksittäisestä kokonaisuudesta. Ulkoista ja sisäistä elämää voidaan havainnoida myös toisella tapaa, ei-dualistisesti. Dualismi hajoaa ja elämä koetaan sellaisena kuin se on sellaisuudessaan; jakamattomana, saumattomana, kokonaisena. Suomalaisille on tuttu tilanne tai tila, jossa saunomisen jälkeen lysähdetään mökin laiturille ilta-aurinkoon. Se on jotain, mitä ei voida kadottaa eikä saavuttaa. Myös musiikkia kuunnellessa saatamme joskus kokea minän katoavan. Koemme ykseyden; olemme hetken kaunis järvimaisema. Se voidaan kokea läsnä olevaksi loputtomaksi elävyydeksi, puhtaaksi olemiseksi, joka ei sulje pois mitään tai ketään. Viitteitä ei-dualistisesta ajattelusta ja kokemisesta, ”avoimesta salaisuudesta” löytyy lukuisista sekä länsimaisista että itämaisista kontemplatiivisista perinteistä. Persoonattomalla tietoisuudella ei ole rajoja. Minän ja musiikin välillä ei ole mitään eroa: musiikki menee lävitsemme, asettuu ”minän” tilalle. tapio.malinen@tathata.fi 33 32 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 33 7.9.2016 13.25. Esimerkiksi mahayana buddhalaisuudessa opetetaan, että tyhjyys ja muoto eivät ole eri asioita. Mieli ja kaikkinainen erottelu ilmenevät tässä puhtaassa olemisessa, joka on kaiken ytimessä. Sitä ei voi käsitteellisesti ymmärtää ja sen etsiminen on tarpeetonta, koska me olemme jo aina Se. Jaan sen helposti myös korkeaan ja matalaan, hyvään ja pahaan, arkeen ja pyhään, minään ja sinään, subjektiin ja objektiin. Tyhjyys on itse asiassa muotoa ja muoto tyhjyyttä: ”ei-minä” on täynnä erilaista potentiaalia. Sitä voi myös kutsua puhtaaksi tietoisuudeksi, jota ei voi käsittein ilmaista, tuntea tai nähdä. Filosofi Ken Wilber kuvaa ei-dualismia näin: ”Et katso taivasta, olet taivas...tietoisuus ei enää jakaudu subjektiksi, joka on tässä ja objektiksi, Kun terapeutti ”kuolee”, terapia alkaa Tapio Malinen FK, psykologi, psykoterapeutti (VET), työnohjaaja (STOry) ja kouluttaja
Voiko avoin tila parantaa ”toisen” avoimen tilan. Perheterapia 3/16 joka on tuolla. Että todellinen luontomme on rajaton, puhdas tietoisuus, johon aistimukset, ajatukset, muistikuvat ja tunteet tulevat ja josta ne menevät täysin omia aikojaan. Etsimme lukuisin eri tavoin nimeämätöntä kokonaisuutta. Näin markkina-arvomme rakkauden markkinoilla on korkea. Todellisuudessa aallon ja meren välillä ei ole kuitenkaan erillisyyttä. Kun opiskelin psykoterapeutiksi, tutustuin monenlaisiin teorioihin ja tekniikoihin: miten kuunnella ja olla tavoitteellinen. Onko terapia sanan varsinaisessa merkityksessä ylipäätään edes mahdollista. Ja kuka tai mikä täsmällisesti ottaen tekee tätä parantamista. Kolmenkymmenen vuoden kokemukseni jälkeen, viime vuosien aikana, olen tunnistanut, ettei todellinen terapia ole toisen, erillisen, rikkinäisen ”minän” parantamista tai korjaamista, onnellisuuden tavoittelua tulevaisuudessa. Martin Heidegger on ilmaissut tämän näin: ”Maailmassa oleva ihminen on avoimuus, jonka kautta oleva ilmenee olemisessaan, mutta vain siinä määrin kun ihminen itse on avoin olevalle... Sen kokemista, että rikkinäinen, epätäydellinen, erillinen ”minä” ei ole pelkästään se, kuka tai mikä me uskomme olevamme. Mihin silloin tarvitaan terapiaa. ”Olen epätäydellinen, mutta eräänä päivänä minusta tulee täydellinen.” ”Eräänä päivänä löydän, mitä etsin – rakkauden, menestyksen, valaistuksen ja sitten minusta tulee kokonainen.” Muokkaamme itseämme ikään kuin tuotteena, jotta voisimme kestää ja sietää kärsimyksen, joka syntyy jatkuvasta, läpitunkevasta tyytymättömyydestä. Aalto on aina jo koko ajan meri, joka vain ilmenee miljoonin eri tavoin aaltona. Näin on tietysti hyvä, mutta mitä ”toisen” parantaminen oikein tarkoittaa. Tunnemme, että jotain koko ajan puuttuu, koemme ”koti-ikävää”. Miten luoda avoimessa dialogissa suotuisia tarinoita. On kuitenkin mahdollista kokea myös, millaista on olla vankilan ulkopuolella, vapaudessa. Aika harvoin kuitenkaan vastataan syvällisemmin kysymykseen ”mitä todellinen kärsimyksestä vapautuminen oikein on?” Opiskeluni aikana opin olemaan terapeutin roolissa. Jos on niin, että ”minä” on vain illuusio, mielen konstruktio, niin on mielenkiintoista kysyä, voiko harhanomainen minä todella parantaa toisen harhanomaisen minän. EI-DUALISMI JA TERAPIA Ei-dualistista tietoisuutta on viime aikoina tutkittu entistä enemmän myös psykoterapian piirissä. Ehkäpä yrittäessäni parantaa ihmisiä yritänkin vain parantaa itseäni. ja niin edelleen. Missä tilanteessa ja miten voin kertoa itsestäni. Erilaisia terapiasuuntauksia on useita satoja. Terapian vaikuttavuudesta on laajalti tutkimusaineistoa. Eri työtapoja on yhdistetty toisiinsa. Todellinen terapia on enemmänkin väärinkäsityksen oikaisemista tai kotiin palaamista. Miten tulkita toisen ihmisen sanoja ja kehon kieltä. Terapeutin oletetaan tietävän, miten ihmisiä voi auttaa, miten parantaa mielenterveyttä, miten luoda parempaa elämisen laatua. Emme ole vain erillinen persoona, joka katselee ulkopuolellaan olevaa maailmaa, vaan myös avoin, kirkas tietoisuus, jossa maailma ilmenee sellaisuudessaan. On vain puhdas näkeminen. Puhdas tietoisuus on oikeasti piirteetön tai kaikkien piirteiden taustalla oleva piirteettömyys. Opin ”tekemään” terapiaa, mutta vain harvoin pysähdyttiin vastaamaan kysymykseen, onko ”toisen” parantaminen edes mahdollista. Että voimme löytää rauhan ja kokonaisuuden jokaisesta läsnäolon hetkestä. Sana ”terapia” on peräisin kreikkalaisesta sanasta ”therapeia”, joka merkitsee parantamista, kokonaiseksi tekemistä. Sen saavuttamiseksi Tapio Malinen 34 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 34 7.9.2016 13.25. Ei-dualismi väittää, että tämä kokonaisuus on jo koko ajan läsnä, tässä ja nyt, jokaisessa läsnäolon hetkessä. Tietoisuus ja se, mitä nähdään eivät ole ”kaksi”: havaitsija, havainnon kohde ja havaitseminen ovat yhtä.” (1996) Tämä on eräs ei-dualismin peruspiirre, mutta vain käsitteellisessä maailmassa. olemme valo, jonka avulla oleva valaisee itsensä.” (2000) Meri-aalto -metafora on tässä yhteydessä varsin valaiseva. Erillinen persoona on kuin aalto (ja kaikki aallot ovat äärettömin tavoin erilaisia), joka ei tunnista olevansa merta. EI-TIETÄMISEN TIETÄMISESTÄ Suuri osa elämästä kuluu siihen, että kalustamme vankilaa, jotta olomme siellä voisi olla siedettävä
34 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 35 7.9.2016 13.27. Kun terapeutti ”kuolee”, terapia alkaa Todellisen terapian tavoitteena ei ole korjata ketään, siirtää ihmistä kielteisistä kokemuksista myönteisiin. Tavoitteena on pikemminkin herättää meidät erillisyyden harhasta
Molemmissa tapauksissa emme näe, että on kyse saman tietoisuuden kahdesta eri näkökulmasta. Avoimessa, rajattomassa tietoisuudessa ei ole kiinteitä identiteettejä tai rooleja, jotka määrittäisivät terapeuttia. Jos toteamme, että psykoterapiaa ei tarvita, koska ei ole olemassa mitään erillistä ”minää” tai ongelmaa, olemme juuttuneet todellisuuden absoluuttiseen puoleen. 13. Tässä rajattomassa tilassa voimme tunnistaa myös suuren rauhan, joka on kuin kotiin tulemista. vuosisadan sufirunoilija Rumi ilmaisee asian näin: ”Olemme sekä peili että kuva peilissä.” (1996). En kuitenkaan oleta, että olet minusta erillinen ”toinen”, joka minun täytyy korjata.” On tietysti hyvä muistaa, että absoluuttisen todellisuuden lisäksi elämme myös suhteellisessa todellisuudessa. Tietoisuutena, joka on tietoinen itsestään ja joka voi levätä tietämisessään, jossa kaikki on mahdollista. Voimme päästää irti jatkuvasta etsimisestä ja tunnistaa olevamme aina perillä! Avoimena tietoisuutena, joka on kaikkien ilmentymien suurena taustana ja joka kytkee kaiken elävän yhdeksi kokonaisuudeksi. He kohtaavat toisensa tässä ei-tietämisen luovassa leikissä; roolien, pelien, sosiaalisten normien ulkopuolella, jossa kaikki alkaa ja johon kaikki päättyy. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä. Jack Engler, amerikkalainen psykoterapeutti ja meditaatio-opettaja muistuttaa meitä, että kyse on lantin kahdesta eri puolesta: ”Ensin sinun täytyy olla joku voidaksesi olla ei-kukaan.” (2003). Sitä että asiakkaan kokemus ”olen rikkinäinen, korjaa minut!” muuttuu kokemukseksi ”olen avoin tunnistamaan myös rikkinäisyydessäni itseni kaikkien tarinoiden taustalla olevana rajattomana tietoisuutena.” Ja sen sijaan, että terapeutti ajattelisi ”olet rikkinäinen, minä korjaan sinut”, hän voikin tunnistaa uudella tavalla asemansa: ”kukaan ei ole perustavalla tavalla rikkinäinen, mutta voin myös nähdä nykyisen kärsimyksesi, kipusi, pelkosi ja kamppailusi. Ja mitä enemmän etsimme, sitä enemmän etäännymme olevasta. Jos taas huomioimme vain ”minän”, jolla on ongelmia näkemättä sitä, mikä on jo koko ajan läsnä, olemme jämähtäneet todellisuuden suhteelliseen puoleen. Tässä intiimissä ei-tietämisen tietämisessä he alkavat yhdessä tutkia. Kun hän tunnistaa, ettei itse asiassa ole ”terapeutti”, vaan laaja, avoin tila, jossa terapeutin rooli vain ilmenee, hän voi suhtautua rooliinsa hyvin, hyvin keveästi. Tavoitteena on pikemminkin herättää meidät erillisyyden harhasta; siitä että olisimme erillisiä persoonia, jotka etsivät koko ajan onnellisuutta ja vapautta kärsimyksestä. Välillä on tärkeää tiskata likaiset astiat! Jotta voisimme elää täysinäistä elämää, joudumme ratkaisemaan kehitykseemme liittyvät sisäiset tehtävät, kohtaamaan eheyttävällä tavalla traumamme, haavamme, primaaritunteemme, keskeneräisyytemme, mutta myös voimamme. Voimme rauhassa rentoutua, sillä rikkinäisyyden, epätäydellisyyden, kivun, pelon, ahdistuksen tai toivottomuuden kokemuksessa asiakkaat ovat eheitä. Todellisen terapian tavoitteena ei ole korjata ketään, siirtää ihmistä kielteisistä kokemuksista myönteisiin. Tällä tutkimusmatkalla ei etsitä mitään, vaan valaistaan lumoutuneina sitä, miten mieli toimii. Se, mitä etsimme, on jo se mikä etsii. Terapeutti ei teeskentele tietävänsä, miten auttaa asiakkaita, sillä hän on aivan yhtä haavoittuvainen, yhtä avuton, yhä avoin elämälle kuin asiakkaatkin. Miten pakenemme tietynlaisia kokemuksia ja tunteita, miten olemme ehdollistuneesti ja uupuneesti etsineet rakkautta, vaikka rakkaus on jo tässä. Hänen ei tarvitse pelätä edes kaikkein vaikeimmin ”vaurioituneiden asiakkaiden” kohtaamista, koska hän ei näe heitä ”toisina”. Miten olemme takertuneet vääriin käsityksiin itsestämme, vaikka oikeasPerheterapia 3/16 Tapio Malinen 37 36 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 36 7.9.2016 13.25. Hänen ei tarvitse piiloutua sen taakse; hän voi antautua aitoon, intiimiin suhteeseen toisen ihmisen kanssa. ei tarvitse tehdä mitään. Terapeutin on tietysti hyvä muistaa, että hän tarvitsee tätä heräämistä yhtä paljon kuin niin sanottu asiakaskin. Kaikkinainen ponnistelu muuttumisen yhteydessä on tarpeetonta. Peili heijastaa kaiken mitä sen eteen pannaan, mutta se ei kuitenkaan ole sama asia kuin tuo kuva. Tässä rakkaudellisessa tilassa voi tunnistaa muodottomuuden toisessa ihmisessä ja toisen ihmisen itsessä. Hän voi vapaasti tutkia heidän kanssaan sitä, mikä on niin kuin se on sellaisuudessaan. Tästä näkökulmasta käsin ”asiakas” ei ole koskaan rikkinäinen, vaurioitunut tai epätäydellinen. Ei-dualistinen tila muuttaa täydellisesti terapeutin suhteen niin sanottuun asiakkaaseen. Täydellisen intiimisyyden tilassa elämä kohtaa meidät terapiassa, missä minkään ei tarvitse olla piilossa
Terapiassa ei-tietäminen auttaa terapeuttia pääsemään pakottavasta tarpeesta löytää aina oikeat vastaukset ja interventiot. Kun terapeutti ”kuolee”, todellinen terapia voi alkaa. Pelko oli kasvanut entisestään. Siitä huolimatta me kohtasimme, alastomina, ilman rooleja, tietämättöminä elämän edessä. Hän ei ollut koskaan asunut yksin ja oli ahdistunut tilanteesta. Eräässä mielessä ”terapeutti” tulee tällöin tuhotuksi. Hän oli jo tavannut kahta terapeuttia, jotka olivat omalla tavallaan yrittäneet auttaa häntä. Niin kuin ääni syntyy hiljaisuudesta ja liike liikkumattomuudesta, ei-tietäminen luo vuorovaikutuksessa laajan mahdollisuuksien tilan. Katsoin häntä silmiin ja sanoin rehellisesti: ”Minäkään en tiedä. Voimme toisen ihmisen läsnäolossa olla nöyriä itseämme kohtaan. Mitä tämä on merkinnyt työssäni. Koskaan aikaisemmin hän ei ollut tuntenut olevansa ihan hyvä juuri sellaisena kuin oli. Spontaanisuus ei ole ajattelematon reaktio, vaan toiminta toteutuu tarkoituksenmukaisesti hetkestä hetkeen. YKSIN, YHDESSÄ Vastaanotolleni tuli kerran nainen, joka oli eroamassa miehestään ja muuttamassa omaan asuntoon. Olin vain kohdannut hänet tietämättömyyden totuudessa, enkä ollut teeskennellyt tietäväni. Olin elämän kasvojen edessä yhtä avuton kuin hän. Tiesin, etten ollut tehnyt mitään. Ja tämä tila vain odottaa tulevansa löydetyksi. Se, miten terapeutti kykenee tar37 36 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 37 7.9.2016 13.25. En tiennyt mitä tulisi tapahtumaan; terapeutin rooli ei antanut minulle mitään erityistä oivallusta ajan mysteeriin. Tällä hetkellä ajattelen ja koen, että terapeutin tietoisuus – ja tietysti myös asiakkaan – määrittää eniten terapian vaikuttavuutta. Hän kertoi että tapaamisemme oli auttanut häntä hyvin paljon. En voinut luvata hänelle mitään. Kaikki, kirjaimellisesti kaikki voi ja saa ilmentyä tässä yhteisessä intiimisyydessä. En todellakaan tiedä.” Hän vaikeni, kääntyi tuolissaan ja istuimme loppuajan yhdessä hiljaa. Jo aina koko ajan perillä. Yksin, yhdessä. Hän oli tavannut ihmisen, joka ei ollut yrittänyt korjata häntä tai muuttaa häntä millään tavalla. Meditaation lisäksi – viimeisten vuosien aikana – kosketus kuolemaan syöpäsairauteni ja vaimoni väkivaltaisen kuoleman kautta on avannut entisestään kokemustani elämään sisältyvästä avoimesta tietoisuudesta, joka on tyhjä kaikista muodoista ja potentiaalisesti täynnä mahdollisuuksia. Voimme nähdä – todella nähdä – kuka tai mikä on kanssamme, ja voimme myös tulla nähdyksi: tervehdyttävä oleminen, ”kotiintulo” voi toteutua. Elämä on sen avannut. Tällä hetkellä tämä riitti hänelle. Se tekee mahdolliseksi spontaanisuuden takertumatta kuviin tai selityksiin lopputuloksesta. Hän ei kaivannut enää vastauksia, ei tukea tai terapiaa. Mikään oppimani tekniikka tai teoria ei voinut poistaa tätä tietämättömyyttä. Terapia on nyt tila, jossa kaikki tulee valaistuksi. Tätä kirjoittaessani on kummallista tunnistaa, mikä on tuonut tämän kokemuksen työhöni ja elämääni. En vain tiedä.” Kuuntelin häntä uteliaana ja tunsin, ettei minullakaan ollut vastauksia. HMMM…. Hän toisti vain toistamistaan ahdistuneena ja pyörien levottomasti tuolissaan ”en tiedä ollenkaan, mitä minulle tulee tapahtumaan. Me emme tee terapiaa, vaan se on jotain, mitä me jo olemme. Kun terapeutti ”kuolee”, terapia alkaa ti olemme tila, jossa kaikki käsitykset ilmenevät. Muoto on tyhjyyttä ja tyhjyys on muotoa. Se ei tapahdu terapeutin työhuoneessa kahden ihmisen tai ihmisten välillä, kun he alkavat puhua elämisen ongelmista. Elin sitä tässä avoimessa tilassa yhdessä hänen kanssaan. Hänen tarvitsi vain antautua elämälle ilman kainalosauvoja. Kun sitten tapasimme uudestaan, hän vaikutti erilaiselta; jotenkin elävämmältä, enemmän läsnäolevalta, levänneeltä. En edes ollut teeskennellyt olevani terapeutti. Seuraavana viikkona hän ei tullut vastaanotolle. Nainen kertoi huolistaan ja paniikistaan tulevaisuuden suhteen, tarinan toisensa perään. Tietämättömyyden tilassa ei ole ajatusta minästä ja sinästä, ei pelkoa tai halua. Asiakkaani tunsi syvää rentoutuneisuutta ja hän oli oivaltanut, että hänellä oli lupa olla täysin tietämätön. Hän ei ollut nukkunut kolmeen kuukauteen kuin muutaman tunnin yössä ja hän oli myös kadottanut ruokahalunsa. Mikään ei tähän mennessä ollut lievittänyt hänen pahaa oloaan. Mieli ja keho ovat yhtä
vittaessa joustavasti liikkumaan sekä suhteellisessa että absoluuttisesta todellisuudessa ja liittymään, kohtaamaan asiakkaansa lukuisin eri tavoin, vaikuttaa monien tutkimustenkin mukaan merkittävästi terapian tuloksellisuuteen. Boston: Wisdom Publications. (Ed.) Psychoanalysis and Buddhism. San Francisco: Harper Collins. (1996). Engler, J. Heidegger, M. Kirjassa Safran, J.D. Kun ensimmäisen asteen muutoksessa keskiössä oli systeemin elementtien muutos ja toisen asteen systeemin rakenteen muutos, niin kolmannen asteen muutoksessa kyse on tietoisuuden muutoksesta. Kun terapeutti harjoittaa mieltään, hän voi tunnistaa itsensä tietoisuutena ja yhtenä sen ilmenemismuotona. Perheterapia 3/16 Tapio Malinen 39 38 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 38 7.9.2016 13.25. Boston & London: Shambhala. Uskon, että perheterapiassakin on mahdollista ottaa uusi askel. (2003). A Brief History of Everything. (2000). l KIRJALLISUUTTA Barks, G. Tampere: Vastapaino. Being Somebody and Being Nobody: A Reexamination of the Understanding of Self in Psychoanalysis and Buddhism. Sitä voi kutsua kolmannen asteen muutokseksi. (1996): The Essential Rumi. Silloin se, mikä parantaa, on todellisuus. Oleminen ja aika. Wilber, K. An Unfolding Dialogue
Ongelma, johon olen kuitenkin toistuvasti törmännyt, on seuraava: useimmat aivotutkimuksen tuloksista kiinnostuneet psykoterapeutit näkevät peilisolujen toiminnan – samoin kuin yleensä aivotutkimuksen tulokset – varsin yksiselitteisesti myönteisenä: biologia tukee psykoterapiaa. Peilisolut auttavat samaistumaan kehen tahansa riippumatta samaistuksen kohteen muusta elämän sisällöstä. Siinä peilisolujen työskentely tietysti auttaa. Siis onko se samaa empatiaa, jonka Veikko Tähkä määrittelee ”toisen ihmisen samaistusta toisen ihmisen sisäisen kokemusmaailman tavoittamiseksi ja hänen yksityisen kokemuksensa subjektiivisen merkityksen ymmärtämiseksi”. Asia ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, jos sitä tarkastellaan etiikan näkökulmasta. peilisolut. Minun on vaikea edes kuvata sen juonta, koska olen lukenut sitä pitkän ajan kuluessa ja luultavasti myös aika ajoin kadottaen edellisen kirjanmerkkini. Hänen tuotannostaan on suomennettu muun muassa Yöjuna Lissaboniin (2011). ”...minä olen tiennyt, kuinka ihmiset voivat olla syvimpiä syvyyksiään myöten nivoutuneita toisiinsa ja läsnä toisissaan, ilman että heillä on siitä vähäisintäkään aavistusta.” Tämä lause, erityisesti sen loppuosa määrittelee yksinkertaisesti, mutta samalla tyhjentävästi sekä kaikkea vuorovaikutuspsykologiaa edistävän että sitä vaurioittavan. Luen kirjaa samalla tavalla kuin yksi sen henkilöistä; hän kiinnittää seinälle muistilappuja mieleensä tulleista tärkeistä ajatuksista. Niiden tehtävä on jäljitellä sitä, mitä toinen ihminen tai olento tekee ja miltä se tuntuu. Kieli on kaunista, soljuvaa. Perheterapia 3/16 Pascal Mercier on sveitsiläinen kirjailija ja filosofi. On tietysti hyvä, että ihmiset voivat samaistua hyviin ihmisiin, ja psykoterapeutit ovat periaatteessa aina potilaittensa hyvään pyrkiviä. Lauseella on varmasti yhtymäkohtia myös aivotutkimukseen, vaikka se ehkä tuntuu yllättävältä. Yksi mielenkiintoisimmista aivotutkimuksen löydöksistä on ns. Peilisolut auttaEsseitä perheterapiasta: Potilas terapeutin terapeuttina ja hyljeksityn yksinäisyys Jukka Aaltonen , LKT, perheterapian emeritusprofessori, psykoanalyytikko, Turku jukka.aaltonen@jyu.fi 39 38 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 39 7.9.2016 13.25. Niitä kutsutaankin siksi myös nimellä empatianeuronit, kertoo Wikipedia. Mutta entä kun lapsi tai nuori samaistuu samojen solujen avulla rikollisiin. TOISTEN KANSSA – JA PEILISOLUJEN KANSSA Mutta nyt keskeisin asia on sivulla 437 oleva lause
TOISTEN KANSSA – JA TOISTA JA ITSEÄ AUTTAEN Etsin kirjahyllystäni Harold F. Kirja on tehnyt minuun ja moniin muihin psykoosin tutkimuksesta ja psykoterapeuttisesta hoidosta kiinnostuneihin lähtemättömän vaikutuksen ja siihen voi aina palata. ”Hän valitti viimeisenä elinvuotenaan usein sitä, ettei ymmärtänyt, mitä se oikein oli, yksinäisyys, jota me kaikki niin suunnattomasti pelkäämme. Näin ollen mielenterveydeltään ”häiriintynyt” voi olla osaltaan vaikuttamassa yhteisön terveyteen, niin paradoksiselta kuin se kuulostaakin. Winnicott sanoo saman hänelle tyypillisen moniselitteisesti kirjansa Playing and reality omistuslauseessa: hän omistaa kirjan ”potilailleen, jotka ovat maksaneet siitä, että ovat opettaneet minua”. Tätä ajatusta on kuitenkin vaikea tavoittaa leimaamisen ja rasismin tsunamissa. Searlesin (1918–2015) klassikkoteoksen Collected papers of schizophrenia and related subjects (1965). Hän käyttää siitä nimitystä piilotajuinen terapeuttinen aloitekyky. YKSINÄISYYS JA HYLJEKSINTÄ Sivuilla 448 ja 449 Pascal Mercier kirjoittaa yksinäisyydestä. Se on samalla hyllyllä ja putoaa rämisten lattialle, kissa pelästyy. Tarvitaan sellaista psykoterapiaa, joka ottaa eettisyyden näkökulman huomioon. Mieleen on rakentunut syvä yhteenkuuluvuuden tunne. Kumpikaan ei ole yksin pyrkimyksineen. Eli kuten psykoosin interpersoonallisen psykoterapian pioneeri Harry Stack Sullivan (1953) asian ilmaisi: “Schizophrenic human beings are more human than otherwise. Luen uudestaan paikka paikoin hänen artikkeliaan erilaisista tavoista, joilla voi tehdä toisen ihmisen hulluksi; niitä on Searlesin mukaan ainakin kuusi eri tapaa. Vaikeissakin mielenterveyden häiriöissä on Searlesin mukaan tämä psykoterapeuttinen ulottuvuus. Ollaan itse asiassa samankaltaisen ongelman äärellä kuin perheterapian historiassa oltiin silloin, kun feministit kritisoivat voimakkaasti ja tuloksekkaasti – biologiasta peräisin olevaa – näkemystä, jonka mukaan perhe on kokonaisuutena psykologinen tasapainosysteemi, homeostaasi, joka merkitsi muun muassa sitä, että perheväkivalta olisi muka tulkittavissa välttämättömäksi tällaisen perheen psykologisen tasapainon säilyttämiseksi. Mutta nyt minua sytyttää enemmänkin hänen artikkelinsa toisessa kokoomakirjassa, Countertransference and related subjects (1979). Vaikeaa on myös nähdä potilaan halu auttaa terapeuttiaan, ei pelkästään onnistumaan terapeuttina, vaan myös kehittymään ihmisenä. D.W. Se on ylimmällä hyllyllä; pelkään putoavani rappusilta, kun kurottaudun tietoa kohti. Jatkan Serlesin ajatusta näin: Koska mielenterveyden häiriöistä kärsivillä on psykoterapeuttinen ulottuvuus, häiriöön punoutuu myös yhteisöllisyyden ulottuvuus. Siinä Harold Searlesin sanoma. Searles väittää, että jokaisella ihmisellä on lapsesta alkaen voimakas sisäinen pyrkimys toisen ihmisen hoitamiseen; siis psykoterapian ulottuvuus on myötäsyntyistä. Mitä kummaa se on mitä me kutsumme yksinäisyydeksi, hän sanoi, se ei voi olla pelkästään toisten poissaoloa, voihan olla yksin eikä silti yhtään yksinäinen, tai voi olla ihmisten seurassa ja Perheterapia 3/16 Jukka Aaltonen 40 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 40 7.9.2016 13.25. Tai oikeastaan teonsana ”palata” on epätarkka; tarkemmin voisi sanoa ”se palaa” – myös tämän verbin kaksoismerkityksessä. vat myös tässä ilmeisesti yhtä hyvin kuin samaistumisessa toisenlaisiin läheisiin. Aktivoituu eettisyyden horisontti; siinä ei biologia enää auta. Kuva peilisolujen biologiakeskeisyydestä syvenee tai viittaa joihinkin toisiin soluihin, joita ei ole vielä löydetty. Ja jos on näin, mielenterveyden häiriöön punoutuu myös kykyä rakentaa yhteisön sosiaalista pääomaa. Artikkeli on Patient as therapist to his analyst. Se ilmenee haluna auttaa toista, myös sellaisten ihmisten haluna auttaa toisia, jotka itse ovat avun tarpeessa. This includes both therapists and their patients” (kursivointi J.A.). Se on eri asia kuin peilisolut. Searles sanoo, että mielenterveyden häiriö puolestaan on yhteydessä siihen, että kyky hoitaa toisia on häiriintynyt, vaikka se on edelleen olemassa. Aivotutkimus ei auta tässä eettisessä dilemmassa; samaistus on samaistuksen sisällöstä riippumatonta. Samalla hän väittää, että auttaessaan potilasta terapeutin on tärkeää kokea, että potilas pyrkii tekemään jotain terapeuttista myös terapeutilleen
40 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 41 7.9.2016 13.28. Esseitä perheterapiasta: Potilas terapeutin terapeuttina ja hyljeksityn yksinäisyys On vaikeaa nähdä potilaan halu auttaa terapeuttiaan, ei pelkästään onnistumaan terapeuttina, vaan myös kehittymään ihmisenä
Olemme samalla myös keskellä vaikeitten mielenterveyshäiriöitten ydintä. Pelkkä dialogi saattaa myös sulkea, toisinaan kaiken, silloin kun edellä kuvattu molemminpuolinen auttaminen puuttuu ja syntyy molemminpuolinen hyljeksintä. ” (509–510) Tiivistelmänä: Voisiko psykoterapiakoulutusten koulutusterapioitten työnohjaaja aina käynnistää keskustelun työnohjattavansa kanssa teemasta ”Mitä uutta tämä potilas opetti sinulle sinusta itsestäsi”. F: Collected papers on schizophrenia and related subjects. Mihin kaikkeen tämä yksinäisyyden kokeminen voi vaikuttaa. Kirjassa: Searles, H. Perheterapia 3/16 Jukka Aaltonen 43 42 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 42 7.9.2016 13.25. Kirjassa: Searles, H.F: Countertransference and related subjects. (1971). silti yksinäinen, mitä se siis oikein on. Sillä vaikka he juhlisivat meitä tai antaisivat meille ystävien keskeisessä keskustelussa neuvon, viisaan, eläytyvän neuvon: vielä silloinkin saatamme olla yksinäisiä. (2004, suom. Sullivan, H.S. Ja tässä me olemme ymmärtääkseni keskellä yhtä rasismin ytimistä, nyt rasismin kohteen näkökulmasta. Häntä askarrutti aina uudestaan se, että me voimme olla yksinäisiä keskellä humua ja hyörinää. Yleensä ajatellaan, että psykoterapiassa puhuminen on jotain, joka avaa uusia mahdollisuuksia, uusia tulkintoja ulkoisesta todellisuudesta ja uusia näköaloja. London: Tavistock publications. Me paljastamme paljon enemmän kuin mitä halusimme tuoda ilmi, ja joskus jopa täydellisen vastakohdan aikomastamme. New York: Norton. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. Tämän Pascal Mercier sanoo näin: ”Sillä me emme vain tuo itseämme ilmi sanoillamme, me myös petämme itseämme. Yöjuna Lissaboniin. (1979, fifth printing 1987). Searles, H.F. The effort to drive the other person crazy an element in the aetiology and psychotherapy of schizophrenia. Mitä?” Ja sitten hän vastaa: ”Solidão por proscricão, hyljeksinnän aiheuttama yksinäisyys…” Siis hyljeksinnän aiheuttama yksinäisyys; se on pahinta. New York: International universities press, ss. Madison: International universities press, ss. Searles, H.F. 254-283. 2011). Ja toiset voivat tulkita sanamme oireina jostakin, mistä emme itse ehkä tiedä mitään. Kyse ei siis ole vain siitä, hän sanoi, että paikalla on muita, että he täyttävät tilan vierellämme. Mihin sitten. Silloin, kun ei nähdä Searlesin kuvaamaa molemminpuolisuutta, pyrkii syntymään molemminpuolinen hyljeksinnän kokemus: myös terapeutti jää hyljeksittynä yksin: myös silloin, kun hän tekee kaiken, mitä oppikirjoissa tai manuaaleissa kehotetaan. Yksinäisyys ei siis ole asia, joka liittyy toisten läsnäoloon, eikä myöskään siihen, mitä nämä tekevät. Winnicott, D.W. Mihin, luojan tähden?”...” Minä makaan hänen vierellään, minä kuulen hänen hengityksensä, minä tunnen hänen lämpönsä – ja olen hirvittävän yksin, hän sanoi. l KIRJALLISUUTTA Mercier, P. 380-459. Mitä se oikein on. The patient as therapist to his analyst. Interpersonal theory of psychiatry. (1965, third printing 1968). Playing and reality
Naisen vastuu kotitalouden hoitamisesta, mutta myös avioliiton onnellisuudesta, on ollut vallalla pitkään. Kirjan alussa Lidman määrittelee keskeiset käsitteet (muun muassa sukupuolistuneisuus, risteävyys, väkivallan kontekstuaalisuus) ja siirtyy sen jälkeen historialliseen tarkasteluun. Väkivaltaa naista kohtaan ei pidetty samalla lailla yhteiskuntajärjestystä uhkaavana kuin siveettömyyttä. Satu Lidmanin teos Väkivaltakulttuurin perintö käsittelee aikaan ja sukupuoleen liittyviä asennekulttuureja, jotka liittyvät väkivaltaan. 43 42 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 43 7.9.2016 13.25. Teemoja, joita Lidman käsittelee ovat mm. Menneisyyden tarkastelun kautta Lidman pyrkii paljastamaan niitä kulttuurisia rakenteita, jotka liittyvät väkivaltaan, väkivallan tekijöihin ja kokijoihin nykyaikana ja täten edesauttavat väkivallan vähentämistä. Aviollisen rakkauden ydin ei ollut esimodernissa kulttuurissa yksilön toiveiden huomioon ottaminen, vaan yhteiskuntaa kannattelevan sosiaalisen järPerheterapia 3/16 Kirja-arvio: Väkivaltakulttuurin perintö Juha Holma professori, perheterapeutti, Jyväskylän yliopisto, psykologian laitos Satu Lidman: Väkivaltakulttuurin perintö, 391 s. Historiallisessa tarkastelussa näkyy, miten monet miehen ja naisen asemaa perheessä koskevat käsitykset ovat olleet kulttuurissamme vallalla jo pitkään. avioliiton muuttuminen kohti intiimimpää ydinperhemallia ja muutokset perheen sisäisen kurituksen oikeuttamisessa. Historiallinen tarkastelu tarjoaa oivan näkökulman nykyhetkeen ja sukupuolistuneeseen väkivaltaan. 2015. Samoin naisen verbaalinen ylivertaisuus ja siihen liittyvä ”nalkuttavan” naisen rangaistusoikeus on ollut osa eurooppalaista kulttuuria jo vuosisatoja. Gaudeamus, Helsinki University press
Molemmat pohjautuvat akateemiseen historiantutkimukseen. Suomalaisessa terapiakulttuurissa sukupuoleen liittyvät asenteet ovat vaikuttaneet piilotetusti ja keskustelu sukupuolesta terapiassa on ollut vähäistä verrattaessa esimerkiksi kansainväliseen keskusteluun. Vallalla oleva käsitys suomalaisen naisen tasa-arvoisuudesta, varhain saavutettuine äänioikeuksineen, on laimentanut tätä keskustelua. Aikaisemmin avioväkivallan kanneoikeus oli naisen verisukulaisilla ja seuraavassa vaiheessa hänellä itsellään. l Perheterapia 3/16 Juha Holma 45 44 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 44 7.9.2016 13.25. Oikeudellisena toimijana naisen asema on muuttunut. Kirjaa voisi verrata Ville Kivimäen Murtuneet sielut -kirjaan suomalaissotilaiden traumoista. Naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyy kuitenkin edelleen ristiriitaisuus, jossa samalla heikommaksi miellettyyn sukupuoleen kohdistuva väkivalta nähdään vääränä, mutta tietyissä tilanteissa hyväksyttävänä, esimerkiksi miehiseen kunniaan liittyen. jestyksen ylläpito. Kuitenkin Lidmanin kirjan esittämät monet sukupuoleen liitetyt asenteet ovat edelleen vaikuttamassa perheen sisäiseen tasa-arvoon ja tätä kautta parisuhdetyytyväisyyteen. Näkökulmana on sukupuoleen liitettyjen asenteiden vaikutus väkivaltaan. Nyt perheen sisäinen väkivalta ei ole enää yksityisasia, vaan yleisen syytteen alainen rikos. Kirjaa voi suositella myös niille perheja pariterapeuteille, jotka eivät työskentele lähisuhdeväkivallan parissa. Kirja tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää, miten historiallisesti ja kulttuurisesti sukupuoleen liitetyt asenteet edelleen vaikuttavat perhe-elämään ja parisuhteeseen. Kaikki tämä heijastaa perhekäsitystemme muuttumista. Lidman tarkastelee historiallisesta näkökulmasta niin fyysisen, henkisen kuin seksuaalisen väkivallan näkymättömyyttä kulttuurisesti ja oikeuskäytännöissä. Näiden asenteiden tarkastelemisen tulisi olla osa parija perheterapeuttien osaamista
Kiintymyskeskeinen perheterapia – vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia. Kiintymyskeskeinen perheterapia – vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia Daniel A. Terapiaprosessin tavoitteena on luoda yhdessä kullekin perheelle parhaalla mahdollisella tavalla sopivat kommunikaatioja suhdemallit. Perheterapia tarjoaa luontevasti kontekstin, jossa kaikkien perheenjäsenten välisissä suhteissa koettua turvallisuutta voidaan vahvistaa. Mallin Suomeen tuomisesta voidaan kiittää psykologi Pirjo Tuovilaa, jonka kustannusyhtiö on toimittanut viisi muuta DDP-kirjaa suomeksi käsillä olevan DDP-työkirjan lisäksi. Kiintymyskeskeinen perheterapia perustuu näkemykselle, että ratkaisu perheen ongelmiin löytyy perheenjäsenten välisten suhteiden läheisyyden ja turvallisuuden vahvistamisesta. 237 s. Tuolloin menetelmästä käytettiin nimeä vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia eli DDP-terapia (Dyadic Developmental Psychotherapy), jolla nimellä se on tullut tunnetuksi Suomessa. Psykoterapiamaailmassa on asemansa vakiinnuttaneita vuorovaikutushoitomalleja (esimerkiksi Theraplay), joissa kiintymyssuhdetta hoidetaan dyadisesti. Se kehitettiin alun perin sijaisja adoptioperheille, joiden lapsilla oli vakavia kiintymyssuhdetraumoja ja muita kehityksellisiä häiriöitä. Kiintymyskeskeinen perheterapia (AttachmentFocused Family Therapy, AFFT) on hoitomalli, jota on kehitetty yli 20 vuotta. Tavoitteen saavuttamiseksi keskeisintä on tukea perheenjäseniä olemaan avoimia sekä omalle että toistensa sisäisille maailmoilPerheterapia 3/16 Kirja-arvio: DDP-työkirja Riikka Simonaho psykologi, perheterapeutti, Kuopio, riikka.l.simonaho@gmail.com Daniel A Hughes: DDP-työkirja. Turvallisen kiintymyssuhteen merkitys lapsen suotuisalle psyykkiselle kehitykselle nähdään kiistattomana. Hughes DDP-työkirja DVD Sisältää te ra pia istunnon 45 44 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 45 7.9.2016 13.25. (sisältää DVD:n) PT-Kustannus. 2015
Terapeutti asettuu vanhempien kiintymyshahmoksi, jotta lasten tultua mukaan terapiaan vanhemmat voivat luoda heille turvallista ilmapiiriä. Mallissa katsotaan, että voidakseen kokea olevansa turvassa terapeutin kansPerheterapia 3/16 Riikka Simonaho 47 46 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 46 7.9.2016 13.25. Jokaisessa luvussa on lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka terapeutti voi edistää kunkin tavoitteen toteutumista sekä kuinka ottaa haltuun terapian tekemiseen liittyviä haasteita. Kiintymyskeskeinen perheterapia on kokonaisuus, jossa kaikki sen elementit nivoutuvat erottamattomasti toisiinsa. Terapeutin ja perheenjäsenten välinen suhde on kokemuksellinen kenttä, jonka kautta terapian tavoitteet saavutetaan. Teoriapohja määrittelee terapeutin roolia ja toimintatapaa, joiden kautta se toteutuu ja siirtyy vähitellen vanhempien toimintaan sekä perheen vuorovaikutustavaksi. Kirja sisältää paljon otteita terapiaistunnoista, joita kommentoidaan teorian, terapiasuhteen ja tavoitteiden näkökulmasta. Lukiessa toki huomaa samojen asioiden toistuvan eri luvuissa, mikä terapian tekemisen kannalta heijastelee sitä, että jokaiseen istuntoon liittyy, joka kerta ainutkertaisella tavalla, osioita kaikista elementeistä. Vanhempien kokemus siitä, että terapeutti haluaa pitää yllä ja tarpeen vaatiessa korjata suhteessa tulleita katkoksia, auttaa heitä oppimaan toimimaan vastaavalla tavalla myös lastensa kanssa suhteessa tulevien katkosten korjaamiseksi. Mallissa korostuu kiintymyssuhteen ydinasia, turvallisuus, joka on koko terapian lähtökohta. Kirjassa terapian osatekijät – kiintymyssuhteen turvallisuus, intersubjektiivisuus, affektiivisreflektiivinen vuoropuhelu, PACE-asenne sekä kiintymyssuhteen katkosten korjaaminen – on jaoteltu omiksi luvuikseen, mikä ansiokkaasti selkeyttää kaikkien osatekijöiden tärkeyttä onnistuneen terapiaprosessin kokonaisuuden kannalta. Jokaisessa luvussa esitellään teeman teoriapohjaa, mutta pääpainona on terapian tekemisen kuvaaminen tapausesimerkkien kautta. Kiintymyskeskeisen perheterapian teoriapohja perustuu toisiinsa kiinteästi nivoutuviin kiintymyssuhdeja intersubjektiivisuusteorioihin. Mallissa korostuu terapeutin ja vanhempien liittoutunut suhde ja syvä luottamus. DDP-käsikirja kuvaa kattavasti, monipuolisesti ja seikkaperäisestikin kiintymyskeskeisen perheterapian tekemistä, terapiasuhteen muodostamista ja ylläpitämistä sekä terapeuttina olemista ja toimimista. le; käyttäytymisen taustalla vaikuttaville ajatuksille, tunteille ja pyrkimyksille. Kirjan johdannossa suositellaan rinnalla luotettavaksi muita suomennettuja DDP-kirjoja, ja mielestäni tästä kirjasta saa parhaan hyödyn luettuaan ensi muuta DDP-kirjallisuutta ja/tai perehdyttyään menetelmään koulutuspäivissä. Luvuissa on käytetty runsaasti lukemista helpottavia välija alaotsikoita sekä teemojen esittelyä numeroituina luetteloina. Keskeistä on myös, että vanhemmat kokevat terapeutin suhtautuvan ymmärtäväisesti ja hyväksyvästi vanhemmuuteen liittyviin vaikeuksiin. Kiintymyskeskeisen perheterapian tarkoituksena on olla kokemuksellisesti vaikuttavaa, joten terapeutin rooli on erittäin aktiivinen. Tällaisen suhteessa olemisen tavan vallitessa perheessä luodaan yhteisiä merkityksiä ja saavutetaan yhteistyöasenne. Näiden tavoitteiden toteutuminen perheen arjessa pohjautuu siihen, että vanhempia tuetaan kiintymyskeskeiseen näkökulmaan; tunnistamaan, millaisia turvallisuuden tarpeita heidän lapsillaan on ja kuinka he voivat varmistaa, että lapsi kokee olevansa turvassa heidän kanssaan. Samalla vanhempia tuetaan tunnistamaan omia turvallisuuden tarpeitaan suhteessa toisiinsa vanhempina sekä yleensäkin elämässä. Terapiaprosessi alkaa siten, että terapeutti tapaa vanhempia ilman lasta ja ensimmäisenä terapeuttisena tavoitteena on saada vanhemmat tuntemaan olonsa turvalliseksi ja luottamaan terapeuttiin, jotta he voivat toimia yhdessä perheen tilanteen helpottamiseksi. Terapeutin tehtävänä on varmistaa, että vanhemmat voivat puhua hänen kanssaan mistä tahansa terapiaan liittyvästä erimielisyydestä sekä vaikeista tunteistaan lapseen liittyen. Kommentoinnin tarkoituksena on osoittaa, kuinka terapeutti voi havainnoida hetkestä toiseen jatkuvaa kiintymyskeskeistä viestintää ja kuinka terapeutti nostaa esille havaintojaan AFFT-mallin mukaisesti. Terapeutin tehtävänä on muodostaa ja ylläpitää turvallista terapiasuhdetta, koska vain turvallisuutta koettaessa perheenjäsenet ovat valmiita oppimaan uusia tapoja olla vuorovaikutuksessa ja suhteessa. Jokaisen luvun lopussa on tehtäviä, joiden avulla terapeutti voi syventää omaa ymmärtämistään ja osaamistaan sekä tarkastella oman elämäkertansa kautta merkityksiään kuhinkin teemaan liittyen
Kiintymyskeskeisessä perheterapiassa katsotaan, että ilmaisemalla kokemuksensa asiakkaan kokemuksesta terapeutti tuo esille asiakkaan kokemuksen. Keskeisimpänä on, että terapeutti omia kokemuksiaan jakamalla tunnistaa perheenjäsenten vahvuuksia, esimerkiksi rehellisyyttä, avoimuutta ilmaista kipeitäkin asioita ja rohkeutta tuoda esille haavoittuvuuttaan. Intersubjektiivisuudessa ydin on vastavuoroisuudessa. Intersubjektiivisessa vuorovaikutuksessa terapeutti ilmaisee selkeästi omat kokemuksensa sekä asiakkaan kertomiin tapahtumiin että siihen, millaisia kokemuksia asiakkaan tapahtumaan liittämät kokemukset terapeutissa herättivät. Mallissa korostetaan myös terapeutin ”velvollisuutta” tasapainotella vanhempien ja lapsen näkökulman välillä. Esimerkiksi intersubjektiivisuuden vahvistamiseksi terapeutti ohjaa perheenjäseniä kysymään suoraan toisiltaan tai kertomaan suoraan toisilleen sen sijaan, että terapeutti esittäisi kysymykset tai puheenvuorot. Intersubjektiiviseen asennoitumiseen kuuluu se, että terapeutti ilmaisee selvästi ja yksiselitteistä hyväksyntää viestien, mikäli perheenjäsenen ja hänen kokemuksensa eroavat toisistaan. Intersubjektiivisuus toteutuu affektiivisreflektiivisissä (A-R) keskusteluissa, jotka ovat kiintymyskeskeisen perheterapian ydinprosesseja. Kiintymyskeskeisen perheterapian lähtökohtana on terapeuttisen vuorovaikutuksen intersubjektiivisuus, mikä tähtää kaikenlaisten kokemusten turvalliseen jakamiseen terapeutin suhtautuessa aina perheenjäsenten kokemuksiin hyväksyvästi, uteliaasti ja empaattisesti sekä sopivissa kohdin leikillisesti. Perheenjäsenten välinen intersubjektiivinen viestintä vaalii heidän ainutkertaisuuttaan ja syventää turvalliseen kiintymykseen liittyvää iloa ja läheisyyttä. 47 46 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 47 7.9.2016 13.25. DDP-käsikirjassa käydään läpi laajasti, kuinka tätä toteutetaan ja kuinka terapeutti voi huolehtia tällaiselle vuorovaikutukselle tarvittavat elementit – tunteiden yhteissäätelyn, samaan asiaan keskittymisen ja jaetun pyrkimyksen – terapiakeskustelujen virrassa. Terapeutti nostaa aktiivisesti esille perheenjäsenten hankalankin käytöksen taakse verhoutuvaa kaipuuta jakamiseen, ymmärretyksi tulemiseen, turvallisuuteen tai itsemääräämiseen. Asiakkaan kokiessa, että terapeutti pitää hänestä ja näkee hänet positiivisesti, asiakas saa voimaannuttavia kokemuksia; vanhemmuus vahvistuu ja lapsen kokemus itsestään ja pystyvyydestään vahvistuu. Jommankumman näkökulman liiallinen omaksuminen vaarantaa turvallisen terapiasuhteen vanhempiin. Monissa vaikeuksissa olevissa perheissä tämänkaltaista vuorovaikutusta voi olla hyvin vähän, minkä vuoksi kiintymyskeskeisessä perheterapiassa intersubjektiivisen vuorovaikutuksen lisääminen, aluksi terapiassa ja prosessin edetessä myös kotona, nähdään terapian keskeisimpänä tavoitteena. Intersubjektiivisuusteoria käsitteellistää tapaa, jolla lapset oppivat tuntemaan itseään, perhettään ja ympäröivää kulttuuriaan vanhempien antamien merkitysten kautta. Se tarkoittaa kommunikaatiota, jossa vähintään kaksi subjektia jakaa yhteisen kokemuksen siten, että kumpikin osapuoli vaikuttaa avoimesti toisen kokemukseen ja sallii toisen kokemuksen vaikuttaa itseensä. Ennen kuin lapset tulevat mukaan terapiaan, terapeutti käy vanhempien kanssa läpi työskentelyä ja AFFT-mallia kuvaamalla esimerkiksi PACE-asennetta ja affektiivisreflektiivistä dialogia. Tätä kautta perheenjäsenen kokemustapaan voidaan saada joustavuutta ja uusia näkökulmia. Se, että terapeutti voi kokea pitävänsä vanhemmista, vaikka nämä toimivat lastaan kohtaan väärin tai laiminlyövästi, pohjautuu siihen, että terapeutti haluaa uteliaasti tutkia ja ymmärtää vanhempien toiminnan taustalla vaikuttavia tekijöitä esimerkiksi vanhempien kiintymyssuhdenarratiiviin liittyviä elementtejä. Läpi terapiaprosessin terapeutti huolehtii siitä, että säilyttää tunteen, että pitää vanhemmista (ja muista perheenjäsenistä). Tarpeen mukaan terapeutti ohjaa ja antaa sanoja perheenjäsenille intersubjektiivisten keskustelujen käymiseksi. Liittymällä aktiivisesti perheenjäsenen kokemuksiin terapeutti avaa tietä sille, että tapahtumalle voidaan terapiassa antaa yhdessä uusia merkityksiä. Toisaalta terapeutin ja asiakkaan kokemuksen toisiinsa liittämällä terapeutti luo tapahtumaan kaksi näkökulmaa, jonka kautta asiakas pystyy tiedostamaan, ettei hänen kokemuksensa ole objektiivinen tosiasia, vaan yksi näkökulma. Intersubjektiivisen vuorovaikutuksen rakentamisessa ja ylläpitämisessä terapeutin rooli on myös hyvin aktiivinen. Kirja-arvio: DDP-työkirja sa vanhempien täytyy tuntea, että terapeutti pitää heistä ja näkee heidät hyvinä ihmisinä, jotka rakastavat lapsiaan, haluavat heille parasta sekä parantaa suhdettaan heihin
DDP-käsikirjassa kuvataan, kuinka tällainen asennoituminen kulkee mukana koko terapiaprosessin läpi, tukee intersubjektiivista prosessia ja A-R-dialogien onnistumista sekä tukee tunteiden säätelyä ja eheän omaelämäkerrallisen ja perhetarinan luomista yhdessä. Tällaisten keskustelujen muodostumiseksi terapeutin rooli on aktiivinen, ja ajoittain terapeutille varmasti hyvinkin vaativa. DVD:n kautta kirjassa kuvatut käsitteet ja menetelmät tulevat eläviksi ja niiden vaikutusta pääsee seuramaan. Ennen istunnon alkua Hughes kertoo tavoitteitaan; tukea äitiä asettumaan kuuntelemaan tytärtään tämän omien, ei äidin merkitysten kautta sekä tukea tytärtä, joka ei ole juurikaan asioistaan vanhemmilleen puhunut, kertomaan avoimemmin perhesuhteisiin liittyvistä ajatuksistaan ja tunteistaan. Kirjassa kuvataan myös esimerkkejä siitä, kuinka terapeutti voi syventää perheenjäsenten kokemuksia ja tukea sisäisen maailman reflektoimista puhumalla tilanteeseen liittyvistä kokemuksista perheenjäsenten puolesta. Esimerkkien kautta voi huomata, että puolesta puhuminen on reflektoiviin keskusteluihin tottuneelle perheterapeutille tuttua, joskin tässä mallissa puhuminen tapahtuu minämuodossa ja puolesta puhumisessa terapeutti ja asiakas ovat koko ajan vastavuoroisessa vuorovaikutuksessa; terapeutti esimerkiksi varmistaa, arvaako hän asiakkaan kokemusta oikein ja asiakas saa aina halutessaan keskeyttää terapeutin. Kirjassa on tähän liittyen esimerkkejä siitä, kuinka terapeutti voi nostaa esille PACE-asenteen avulla sen, että perheenjäsenen sanallinen (reflektiivinen) ja sanaton (affektiivinen) ovat ristiriidassa keskenään sekä siitä, kuinka terapeutti voi tukea asiakasta kokemaan tapahtumaan liittyviä tunnekokemuksia, mikäli hän ei niitä ole ilmaissut. Terapeuttina on itse Dan Hughes ja hän keskustelee adoptioäidin ja hänen 17-vuotiaan tyttärensä kanssa. A-R-dialogeja voidaan käydä mistä tahansa perheen elämään liittyvästä asiasta, mutta terapian kannalta tuloksellisimpia ovat keskustelut, jotka liittyvät kiintymystä koskeviin teemoihin. Kiintymyskeskeisestä perheterapiasta varmasti tunnetuimmaksi on noussut terapeutin PACEasenne. Näissä keskusteluissa on mukana käsiteltävän tapahtuman emotionaalinen merkitys ja tunnetilan affektiivinen ilmaiseminen sekä tapahtuman kognitiivinen ymmärtäminen, reflektiivinen toiminta. Terapeutti pyrkii jatkuvasti näkemään käyttäytymisen taakse ja tarkastelemaan heijastelevatko ongelmat turvattomuuteen liittyviä aiheita, kuten torjutuksi tai hylätyksi (henkisesti tai fyysisesti) tulemisen pelkoa, vaikeutta luottaa, että toisilta voi saada lohdutusta, vaikeutta reflektoida omaa ja kiintymyshahmojen sisäistä maailmaa, vaikeutta säädellä tunteita tai vaikeutta korjata kiintymyssuhteen katkoksia. Kirjassa on luku, jossa kuvataan terapiamallin tekemistä sijaisja adoptioperheiden kanssa. Koko ajan terapeutti seuraa asiakkaan reaktioita johdatteluun. DDP-käsikirjassa kuvataan lukuisten esimerkkien kautta, kuinka terapeutti pitää yllä A-R-dialogien intersubjektiivisuutta. Mikäli asiakas on haluton tai vastustaa terapeutin aloitetta, tämä vastaa siihen ja tarkastelee tätä vastustusta PACE-asenteella. Tämä tarkoittaa sitä, että terapeutti vuoroin seuraa asiakkaan kertomusta, tunnetiloja ja reaktioita, vuoroin johdattelee keskustelua asioihin, jotka liittyvät käsiteltävään teemaan tai ottaa esiin uusia teemoja. A-R-dialogien vastavuoroisena säilymistä tukee se, että terapeutti käy keskusteluja niin sanottu seuraa-johda-seuraa -periaatteella. Pace kuvaa terapeutin tapaa olla suhteessa ja käydä keskusteluja neljän toisiinsa limittyvän asennoitumistavan kautta. Siinä näkee Perheterapia 3/16 Riikka Simonaho 49 48 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 48 7.9.2016 13.25. Nämä ovat leikillisyys (playfulness), hyväksyntä (acceptance), uteliaisuus (curiosity) ja empatia (empathy). Esimerkkien avulla valottuu se, kuinka perheenjäsenten kokemuksiin liittyminen ja niiden avoin, utelias tarkasteleminen, voi johtaa suhteissa koettujen väärinymmärrysten ja pettymysten esille nousemiseen. Luvussa kuvataan sijoitettujen lasten kanssa työskentelemiseen liittyviä erityiskysymyksiä, kuten lapsen kiintymyssuhdetrauman ja minäkäsitykseen sisältyvän voimakkaan häpeän vaikutuksia työskentelyyn sekä kiintymyssuhteen rakentamista. A-R-dialogi on prosessi, jossa kaikki terapiaistuntoon osallistuvat ovat sitoutuneesti mukana yhteisen koherentin narratiivin muodostamisessa. Kirjan mukana tulevassa DVD:ssä on noin 50 minuutin mittainen, suomeksi tekstitetty ote simuloidusta terapiaistunnosta. Tämä tapahtuu aina vain asiakkaan suostumuksella. Näistä esimerkeistä välittyy muun muassa se, kuinka monin tavoin merkittävää on, että terapeutti ilmaisee nonverbaalilla viestinnällään selkeästi affektiivisen kokemuksensa perheenjäsenistä ja käytävästä keskustelusta
Esimerkit kuvaavat myös menetelmän jatkuvaa prosessinomaisuutta, sitä kuinka keskeisiä terapeutin vastaukset asiakkaiden ilmaisuihin ovat. Kirja kuvaa ansiokkaasti kiintymyskeskeisen perheterapian tekemistä ja terapeutin roolia ja on näin ollen merkittävä lisä suomennettuun DDPkirjallisuuteen. Kirjaa lukiessani pohdin paljon omaa työskentelytapaani ja terapeuttisen suhteen merkitystä. Kuten alussa totesin, kirjasta saa mielestäni parhaimman hyödyn, kun on jo jonkin verran perehtynyt DDP:n teoriaan ja menetelmään. Terapianäytteeseen liittyen kirjassa on teksti, jossa Hughes kuvaa tavoitteitaan ja jäsentää työskentelynsä etenemistä. Kuinka hetkittäin suorastaan taianomaisella tavalla suuttuneen ja syyttelevän kommunikaation taustalle hahmottuu kaipuuta läheisyyteen, taikka huolta omasta arvosta/merkityksestä suhteessa kiintymyshahmoon. l 49 48 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 49 7.9.2016 13.25. Kirjan lukuisat esimerkit terapeuttisista keskusteluista ja niihin liittyvät kommentoinnit konkretisoivat menetelmää ja terapeutin roolia. Kiintymyskeskeisen perheterapian malli ja ideat sopivat monenlaiseen psykoterapeuttiseen työhön ja esimerkiksi tämän kirjan kautta voi tarkastella terapeuttista suhdetta ja terapeutin roolia yleisemminkin. Mielestäni kiintymyskeskeinen perheterapia on toimiva ja luonteva työskentelymalli monenlaiseen lapsiperheiden kanssa tehtävään hoidolliseen ja ohjaavaan työskentelyyn. DVD on kirjalle erittäin tärkeä lisä. Mielestäni työkirjan ansiona oli myös terapiassa eteen tulevien haasteiden ja vaikeuksien käsitteleminen; ideat siitä, kuinka terapeutti voi ottaa tilannetta haltuun. Kirja-arvio: DDP-työkirja esimerkiksi kuinka Hughes antaa vuorosanoja äidille ja tyttärelle, ja kuinka voimakas myönteinen vaikutus sillä on suhteen läheisyyden lisääntymiseen
Perheterapia 4/2016 ilmestyy 2.12.2016 51 50 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 50 7.9.2016 13.25
040 653 2895 51 50 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 51 7.9.2016 13.25. Paperiversio 36 € /vuosikerta tai kestotilauksena 34 € /vuosi (hinnat sis. Digilehden vuosikerta 24 € (sis. Tilaukset: www.mielenterveysseura.fi/perheterapia tai mervi.venalainen@mielenterveysseura.fi tai p. alv 10 %) . Perheterapia-lehden voi tilata sähköisenä tai paperiversiona. alv 24 %) . Tilaa Perheterapia-lehti Erikoishinta Perheterapiayhdistyksen jäsenille 18 € / vuosikerta Tilaukset yhdistyksen kautta anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi Alennettu hinta edellyttää voimassa olevaa Perheterapiayhdistyksen jäsenyyttä
Lähetä mielipiteesi osoitteeseen: perheterapialehti@mielenterveysseura.fi 53 52 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 52 7.9.2016 13.25. Kerro mielipiteesi! Kerro meille millaisia ajatuksia Perheterapia-lehden artikkelit sinussa herättivät tai millaisia teemoja ja aiheita toivoisit lehdessä käsiteltävän. Sen avulla voimme kehittää Perheterapia-lehdestä mahdollisimman kiinnostavan ja lukijoita puhuttelevan. Palautteesi on tärkeää
tilaukset@mielenterveysseura.fi Tutustu: mielenterveysseura.fi/ mielenterveyslehti 32 . Jos tilaus jakso on maksettu ennen irtisanomisen voimaantuloa, tilaus päättyy maksetun jakson päättyessä. mielenterveysseura.fi 53 52 PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 53 7.9.2016 13.28. Muissa tapauksissa asiakas on velvollinen maksamaan saamansa lehdet. TILAA MIELEN TERVEYS vuosikerta 40 € opiskelijatilaus 21 € ulkomaille 60 € jäsentilaus 20 euroa Kestotilauksen säännöt ja irtisanominen Mielenterveys-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Irtisanominen tulee voimaan viimeistään neljän viikon kuluessa. Kestotilaus on aina edullisempi kuin vastaavan pituisen määräaikaisen tilauksen hinta. Tilauksen päättyessä vahvistetaan ennen irtisanomisen voimaantuloa mahdollisesti toimitettujen lehtien hinta. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, ellei tilaaja irtisano tilaustaan tai muuta sitä määräaikaiseksi. € kestotilaus Myös digilehti Mielenterveyttä voi vahvistaa. Tilaajalla on kuluttajansuojalain mukainen oikeus peruuttaa veloituksetta tilausmyyjän kanssa tehty ti laus 14 vrk:n kuluessa tilausvahvistuksen tai ensimmäisen lehden saapumisesta
Koulutuksen hinta jäsenille 160 €, muille 200 € Hintaan kuuluu lounas sekä aamuja iltapäiväkahvi molempina koulutuspäivinä. Ilmoittautumiset 7.11. SUOMEN PERHETERAPIAYHDISTYKSEN SYYSPÄIVÄT 2016 KAHDEN TULEN VÄLISSÄ LAPSI PITKITTYNEESSÄ AVIOEROKRIISISSÄ (NO KIDS IN THE MIDDLE) 17.-18.11.2016 – Lapinlahden sairaala, Lapinlahdentie 1, Helsinki Kouluttajana toimii Justine van Lawick, hollantilainen psykologi, perheterapeutti ja koulutusjohtaja. klo 18-20. Perheterapiayrittäjien foorumi 17.11. alkaen klo 16.30. Koulutuspäivien yhteydessä pidetään syyskokous 17.11. Tilaisuus tulkataan suomeksi. mennessä: anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi Maksu ennen koulutuksen alkua Suomen perheterapiayhdistyksen tilille FI45 1443 3000 0409 12 Y-tunnus 0991310-5 • ALV 0% PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 54 7.9.2016 13.25
krs 00240 Helsinki (09) 615 516 mielenterveysseura.fi Perheterapia-lehti on terveydenja sosiaalihuollon, opetusja kasvatusalan sekä sielunhoitotyön perheterapiaa sekä perheja verkostokeskeistä työtä tekevien ammattilehti. Itella Green Itella Posti Oy BA2 Suomen Mielenterveysseura Maistraatinportti 4 A, 7. Lisäksi julkaistaan hankekuvauksia, katsauksia, tapausselostuksia, kirjallisuusarviointeja, haastatteluja, kongressiselosteita ja uutisia. Lehti julkaisee artikkeleita perheterapian ja muiden psykoterapian suuntausten eri työmuodoista. Palstatilaa saavat myös kiinnostavat teoreettiset pohdinnat terapiatyön kehittämiseksi. Lehti on tietolähde myös sosiaalisten järjestelmien käyttäytymisestä ja organisaatioiden kehittämisestä kiinnostuneille. PeTe_032016_20160906_56sivua.indd 56 7.9.2016 13.25