vuosikerta Intiimisuhteen täyteys ja tyhjyys – buddhalaisen psykologian näkökulma Kenelle kuolinkellot soivat: kuolemanteot ja mielisairaaksi määrittely nyt ja 1873 Mikä perheterapeuttisessa prosessissa auttaa. Pariskunnan keskinäisen kehollisen synkronian tarkastelu edellyttää vuorovaikutustilanteen havainnointia Oivaltamisen hetket pariterapiaasiakkaiden jälkihaastatteluissa PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 1 20.11.2017 20.43 PET1704_kansi_tulostus.indd 1 22.11.2017 10:11:43. Suomen Mielenterveysseura 4/17 33
alv 10 %) Suomen Perheterapiayhdistyksen jäsenille 18 € (sis. Ohjeet kirjoittajille: www.mielenterveysseura.fi/perheterapia Perheterapia 4/17 | 33. alv 10 %) tilaukset anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi Irtonumero 9 € (sis. 040 653 2895 mervi.venalainen@mielenterveysseura.fi Perheterapia-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Vuosikerta 36 € (sis. alv 24 %) Digilehden vuosikerta 24 € (sis. vuosikerta, ISSN 0782-7210 Kirjapaino: Forssa Print Painosmäärä: 2 100 kpl Ulkoasu: Bond Taitto: Pirta Mikkola Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsenlehti. alv 24 %) Ilmoitukset: Jaana Arho, p. alv 10 %) Kestotilaus 34 € (sis. krs, 00240 Helsinki Tilaukset, osoitteenmuutokset ja laskutus: Mervi Venäläinen, p. PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 2 20.11.2017 20.44. 040 839 4989 perheterapialehti@mielenterveysseura.fi Julkaisija: Suomen Mielenterveysseura Kustantaja: SMS-Tuotanto Oy 33. vuosikerta | Joulukuu 2017 Vastaava päätoimittaja: Eira Tikkanen Päätoimittaja: Aarno Laitila Toimitussihteeri: Sussa Björkholm Toimitusneuvosto: Jukka Aaltonen Anne Anttonen Tapio Ikonen, puheenjohtaja Päivi Kangas Aarno Laitila Helena Niskanen Jorma Piha Eira Tikkanen Liisa Virtanen Kristian Wahlbeck www.mielenterveysseura.fi/perheterapia Toimitus ja arkisto: Maistraatinportti 4 A, 7
Pääkirjoitus Tasaisen vauhdin taulukolla… Aarno Laitila................................................................................................................. 5 Pariskunnan keskinäisen kehollisen synkronian tarkastelu edellyttää vuorovaikutustilanteen havainnointia Mari Haltia, Karoliina Jaatinen, Tino Karolaakso, Elina Lampinen, Jukka Kaartinen, Markku Penttonen, Virpi-Liisa Kykyri ....................................... 36 Intiimisuhteen täyteys ja tyhjyys – buddhalaisen psykologian näkökulma Tapio Malinen ............................................................................................................. 21 Oivaltamisen hetket pariterapia-asiakkaiden jälkihaastatteluissa Henriikka Huhtamäki, Rita Lehtinen, Virpi-Liisa Kykyri, Markku Penttonen, Anu Karvonen, Jukka Kaartinen, Jaakko Seikkula ................................................ 4 Artikkelit Mikä perheterapeuttisessa prosessissa auttaa. 51 Esseitä perheterapiasta Kenelle kuolinkellot soivat: kuolemanteot ja mielisairaaksi määrittely nyt ja 1873 Jukka Aaltonen ............................................................................................................57 SISÄLLYS PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 3 20.11.2017 20.49. Taysin lasten traumapsykiatrian yksikön asiakasperheiden ja työntekijöiden kokemuksia Terhi Kotilainen ...........................................................................................................
Child and Adolescent Psychiatric Clinics of North America, 24, 457-470. PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 4 20.11.2017 20.43. Kuluneisiin vuosiin sijoittui myös lehden ilmestymisen 30-vuotisjuhla ja siihen liittyvä seminaari. Vaikka mielestäni tätä ajattelua leimaa edelleen vahva yksilöpsykologinen painotus, on erittäin tervetullutta, että näkökulman merkitys tunnistetaan ja työmalleja kehitetään näistä näkökulmista myös perheterapian sisällä. Toinen keskeinen, ehkä kotimaassakin näkyvä kehitys, on perheterapian tarpeellisuuden kyseenalaistaminen ja sen korvaaminen perheinterventioilla. Perheterapeuttisessa prosessissa on useita vaiheita ja osallisuuden kokemus ja toimijuuden tunnon vahvistuminen vaativat hyvää terapeuttista yhteistyösuhdetta terapeutin tai terapeuttisen työryhmän kanssa. Uutena päätoimittajana aloittaa PsT, perheja pariterapian kouluttajapsykoterapeutti Eija-Liisa Rautiainen, jolle toivotan parhainta onnea ja menestystä antoisassa tehtävässä. Tämä on hyvä hetki katsoa hieman taaksepäin. Koko kenttää emme tietenkään kata, mutta sen verran kiinteästi julkaistut tekstit liittyvät kotimaiseen perheterapiaan, perhetutkimukseen ja psykoterapiatutkimukseenkin, että alan ajankohtaiset asiat välittyvät kyllä lehtemme kautta. Aiemman koulutusasetuksen voimassaolon lopussa koulutuksia oli käynnistetty todella runsaasti ja tämä näkyi opinnäytteistä valmistettujen käsikirjoitusten runsaana tarjontana. Pidinkin itse keskeisenä haasteena sitä, että lehti löytää oman profiilinsa myös tuon buumin jälkeisenä aikana. Artikkelissaan ”From Family Therapy to Family Intervention” Allan Josephson tunnustaa perheterapian sekä itsenäisenä psykoterapian muotona että yleisenä perhekeskeisen työn toiminnallisena ja teoreettisena kehyksenä erilaisissa palveluissa. Aarno Laitila • aarno.a.laitila@jyu.fi Josephson, A. Näin ollen viiden vuoteni aikana artikkeleita on julkaistu, käsissäsi oleva numero mukaan lukien, 70 kappaletta. (2015). Seminaarin tekstit julkaistiin omana numeronaan. Itselleni perheterapian kehityskaaressa nämä vuodet ovat merkinneet traumapsykologian mukaantuloa perheterapeuttisen ajattelun yhdeksi keskeiseksi jäsennystavaksi. Julkaistujen artikkeleiden määrä numeroa kohden on ollut varsin vakio siten, että tyypillisin määrä on ollut kolme artikkelia kussakin numerossa. Kuluneet viisi vuotta ovat ajoittuneet vaiheeseen, jossa psykoterapeuttikoulutukset olivat siirtyneet yliopistojen toteutettaviksi. Tämä on ylitetty joissakin numeroissa, mutta käytännössä ei alitettu kertaakaan. Tämä on mielestäni rajoittunut ja sellaisena valitettava näkökulma. Lehti on ryhtynyt rajatussa määrin julkaisemaan myös vertaisarvioituja artikkeleita ja yrittänyt myös jonkin verran seurata ajankohtaista sote-hankkeeseen liittyvää kehitystyötä. Se, mille hän ei anna arvoa on perheterapiassa korostuva perheen osallisuus omassa asiassaan pelkkänä interventiokohteena olemisen sijaan. 55 4 Pääkirjoitus Tasaisen vauhdin taulukolla… Lehden päätoimittaja on vaihtumassa vuodenvaihteessa ja siirryn itse syrjään viiden vuoden jakson jälkeen. From Family Therapy to Family Intervention. Vuosina 2013-2017 julkaistujen 70 artikkelin kautta itselleni on hahmottunut varsin hyvä kuva siitä, mitä alasta kirjoittavat ihmiset näkevät keskeisenä perheterapian alueella. • • • Kiitän kaudellani vastaavana päätoimittajana toimineita Kristian Wahlbeckiä ja Eira Tikkasta yhteistyöstä. En osaa enkä uskalla arvioida sitä, onko kotimainen perheterapeuttiyhteisö iso vai pieni, mutta pidän tämän lehden ilmestymistä ja sen aseman vakiintumista varsin hyvänä näyttönä näiden teemojen ja perheterapeuttisen ajattelun merkityksestä. Tällä kehityskaarella voi nähdä myös historiallisia yhteyksiä perheterapian sisällä siihen, miten keskeisiä vaikeat mielenterveyden häiriöt ovat olleet alan kehitykselle ja mikä rooli näissä ongelmissa on traumoilla ja traumatisoitumisella
Traumaerityisen lähestymistavan lisäksi korostuvat siis psykoterapioiden yhteiset vaikuttavat tekijät. 55 4 Mikä perheterapeuttisessa prosessissa auttaa. Taysin lasten traumapsykiatrian yksikön asiakasperheiden ja työntekijöiden kokemuksia Tekijän opinnäytetyöhön perustuva artikkeli selvittää moninäkökulmaisesti perheterapeuttisen työskentelyn vaikuttavuutta lasten traumapsykiatrian avoja osastohoidossa niin perheenjäsenten kuin työntekijöidenkin näkökulmista. Tutkimukset osoittavat, että hoidosta hyötyvät identifioidun potilaan lisäksi myös perheenjäsenet ja että perheterapia vähensi muiden terveyspalveluiden käyttöä pidemPerheterapia 4/17 PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 5 20.11.2017 20.43. Toteutuessaan hyvin edellä mainitut tekijät vahvistavat yhteistyösuhteita ja mahdollistavat hyvän hoitotuloksen. Avainsanat: avainsanat: allianssi, vakauttava perheterapeuttinen työskentely, asiakasja työntekijänäkökulma Terhi Kotilainen yhteiskuntatieteiden maisteri, sosiaalityöntekijä, perheja pariterapian kouluttajapsykoterapeutti, työnohjaaja. Tarkoituksena on myös tehdä näkyväksi Taysin Lasten traumapsykiatrian yksikön perheterapeuttista työskentelyä, jonka tavoitteena on perhetilanteen vakauttaminen niin, että inhimillinen kärsimys vähenee, perheen arki helpottuu ja muun tarvittavan psykiatrisen hoidon vastaanottaminen mahdollistuu. Tampereen yliopistollinen sairaala/ Lastenpsykiatrian klinikka, terhi.kotilainen@gmail.com JOHDANTO Perheterapeuttisen hoidon vaikuttavuutta on perusteltu useissa tutkimuksissa (Carr, 2014; Crane, 2008; Moore & Crane, 2014). Kaikkien haastateltujen kokemukset työskentelystä olivat samansuuntaiset. Aineistonkeruu on toteutettu teemahaastattelulla. Perheterapeuttisessa työskentelyssä on tärkeää luottamuksellisen suhteen syntyminen, kuulluksi tuleminen, arvostava suhtautuminen, turvallinen työskentelyilmapiiri, työntekijöiden ammattitaitoisuus ja pysyvyys, riittävän pitkäkestoinen työskentely ja palautteen saaminen omasta toiminnasta
Vakauttavassa työskentelyssä on myös monenlaisia haasteita (Antervo ym., 2012; Ruismäki ym., 2016). Mitä esimerkiksi lapsen itku herättää vanhemman mielessä, miten se saa vanhemman käyttäytymään, ja millä tavalla se liittyy omiin lapsuuden kiintymyssuhteisiin (Antervo ym., 2012; Ruismäki ym., 2016). Perheterapia vähensi muiden palveluiden käyttöä etenkin niitä säännöllisesti käyttävillä. Perheterapeuteilta vaaditaan taitoa pitää työskentely traumatisoituneiden kannalta siedettävänä. Sekä tutkimustulokset että hyvät hoitokäytännöt korostavat perheenjäsenten mukaan ottamista hoitoon. Perheterapeuttisilla käynneillä käsitellään pelkoja ja vaikeita elämänkokemuksia turvallisessa ja tukea tuovassa, empaattisessa kontekstissa. Työskentelyn tarkoituksena on lisätä perheenjäsenten koherenssia, jolloin pirstaleinen elämäntarina rakentuu johdonmukaisemmaksi kokonaisuudeksi. Tällöin vahvistuu tunne siitä, että voi vaikuttaa omaan oloonsa. On tärkeää, että lapsen kokemukset, ajatukset ja mielipiteet huomioidaan keskusteluissa. Käynteihin sisältyy myös psykoedukaatiota kompleksisesta traumatisoitumisesta ja käytössä olevista palveluista ja palvelujärjestelmistä. Perheterapeutin tehtävänä on luoda istuntoihin turvallinen ilmapiiri, jossa perheenjäsenten keskinäinen kohtaaminen ja tunnekokemusten tarkastelu mahdollistuvat. Suomessakin olisi tärkeää tutkia enemmän perheterapeuttisissa hoidoissa olleita, jotta saataisiin selville, miten asiakkaat ovat kokeneet hyötyneensä hoidosta ja mikä hoidossa on auttanut. Tarkoituksena on lisätä keinoja, joiden avulla henkilö pysyy paremmin tässä päivässä ja hetkessä ja kiinnittää huomiota arkielämässä selviytymiseen niin, että vanhempien vanhemmuustaidot lisääntyvät ja vanhempi pystyy oikea-aikaisesti ja adekvaatisti olemaan lapsensa käytettävissä. Haastavia tilanteita tutkitaan yhdessä ja vanhemman reagointia liitetään omiin varhaisiin kiintymyssuhteisiin ja niistä omaksuttuihin malleihin. VAKAUTTAVA PERHETERAPEUTTINEN TYÖSKENTELY INTERVENTION TRAUMAERITYISENÄ OSANA Tampereen yliopistollisen sairaalan Lasten traumapsykiatrian perheterapeuttisessa työskentelyssä on runsaasti vakauttavan traumatyöskentelyn elementtejä. Kompleksisten traumojen vaikutus näkyy siten että perheenjäsenillä on vaikeuksia saada kosketusta omiin tunnekokemuksiinsa. Tällöin on tärkeää luoda turvaa, mutta toisaalta rohkaista sopivasti kipeiden asioiden käsittelyyn sensitiivisesti ja asiakastahtisesti edeten. Erityisesti paljon palveluita käyttävien ja päivystykseen hakeutuvien määrä laski merkittävästi (Crane & Christenson, 2012). Työskentelyssä keskeistä on häpeän, surun ja pelkojen kohtaaminen ja käsittely. Cranen (2008) aineistossa nousi erityisesti esiin kotiin tehtävän perheterapeuttisen hoidon tuloksellisuus ja se, ettei perheenjäsenten mukaan ottaminen lisännyt hoidon kokonaiskustannuksia. Työskentelyn tavoitteena on kohentaa vanhempien psyykkistä toimintatasoa ja kykyä huolehtia lapsistaan niin että perhe selviytyy arjessa. Mentalisaatio eli mielellistäminen voi olla erityisen haastavaa kompleksisesti traumatisoituneille. Usein vanhemmilla on vaikeuksia joko motivoitua tarjottuun hoitoon tai saada tarvitsemaansa psykiatrista hoitoa tai kuntoutusta. 7 6 Perheterapia 4/17 mällä aikavälillä. Luottamuksellisen suhteen syntyminen vaatii aikaa, koska traumatisoituneilla korostuu hylätyksi tulemisen pelko ja ulkopuolisuuden kokemukset omien kiintymyssuhdekokemusten pohjalta. Vakauttava työskentely on voimavaraistavaa ja toivoa tuovaa. Asioiden työstäminen perheterapeuttisesti antaa lisää selviytymiskeinoja ja tunnesäätelyn taitoja perheenjäsenille. Perheterapioita jätettiin harvemmin kesken eli hoitoon sitouduttiin. Traumatisoitunut vanhempi voi kuvata itseään ristiriitaisella tavalla, olla epäjohdonmukainen ja arvaamaton ja tunnetilat voivat vaihdella äkillisesti. Usein traumaperheiden kanssa työskennellään monella eri taTerhi Kotilainen PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 6 20.11.2017 20.43. Työskentelyn tarkoituksena on kaikkien perheenjäsenten turvallisuuden tunteen lisääntyminen, oireiden väheneminen ja lieventyminen sekä hallinnan tunteen lisääntyminen (Antervo ym., 2012; Ruismäki ym., 2016). Myös perheterapiasta saatu hyöty oli laajempi kuin yksilöpsykoterapioissa ja johti usein kustannussäästöihin. Uhkat ja kiintymyssuhdekokemukset aktivoituvat työskentelyssä. Perheiden tilanteet kriisiytyvät yhä uudelleen eli tilanne on jatkuvasti epävakaa, eikä mahdollista työskentelyyn asettumista
Perheenjäsenten kyky ja motivaatio perheterapeuttiseen työskentelyyn voi olla erilainen, samoin heidän tarpeensa ja odotuksensa perheterapian suhteen. Yhteistyösuhteet muuttuvat, kun uusia perheenjäseniä tulee mukaan istuntoihin tai toisia jää pois. Allianssisuhde ja empatia ovat keskeisiä psykoterapian tuloksellisuuteen liittyviä tekijöitä, jotka mahdollistavat yhteisten tunnekokemusten jakamisen ja käsittelyn terapiasuhteessa. (2016) mukaan neuvottelu yhteisistä tavoitteista ja päämääristä liittää yhteistoiminnallisen työskentelyn allianssin käsitteeseen. Sekä asiakas että psykoterapeutti tuovat suhteeseen oman ainutlaatuisuutensa, odotuksensa ja asenteensa, ja ovat sitoutuneet työskentelemään yhdessä. Yhteistyösuhteen laatu riippuu eri osapuolten persoonallisuuksista ja keskinäisestä vuorovaikutuksesta, vahvuus puolestaan terapiaprosessin yhteisistä tavoitteista, tehtävistä ja yhteistyösuhteen vahvuudesta. Tämän vuoksi allianssisuhde on jatkuvaa neuvottelua omien ja toisen/toisten tarpeiden välillä. Puhutun lisäksi kaikki tässä hetkessä tapahtuva on tärkeää, kuten sanattomat tunneilmaisut ja kehonkieli. Dialogisessa terapeuttisessa keskustelussa jokainen osallistuja voi tuoda esiin omaa käsitystään, tulla tietoisemmaksi näkemyksistään ja lisätä ymmärrystä toisia osanottajia ja heidän näkemyksiään kohtaan. Istunnoissa on mahdollista olla samaa mieltä ja eri mieltä toisten kanssa, jolloin myös tunneja yhteistyösuhteet järjestyvät uudella tavalla. Perheenjäsenet myös tarkkailevat toistensa suhteita terapeuttiin/terapeutteihin. Perheterapiassa allianssi käsittää psykoterapeutin suhteet kaikkiin perheenjäseniin ja päinvastoin (Escudero ym., 2008; Friedlander ym., 2006). Psykoterapiaprosessin ajatellaan etenevän, jos todellinen suhde on riittävän vahva, realistinen, aito ja myönteisesti sävyttynyt. Jatkuva neuvottelu yhteistyöstä edellyttää myös suhteeseen sitoutumista. PerheteraMikä perheterapeuttisessa prosessissa auttaa. Vuorovaikutuksen laatu ja itse terapiasuhde on tärkeämpi psykoterapian tuloksellisuutta ennustava seikka kuin erilaisten terapiatekniikoiden vaikuttavuus. Dialogisessa, vuorovaikutteisessa terapiasuhteessa syntyy jotain uutta neuvottelun tuloksena, ja tämä mahdollistaa muutoksen niin asiakkaassa, terapeutissa kuin heidän välisessä suhteessakin. Integroiminen vaatii aktiivista verkostotyöskentelyä. Yhteisistä tavoitteista neuvottelun lisäksi on tärkeää vastavuoroisesti keskustellen tutkia ja työstää läsnäolijoiden erilaisia näkemyksiä niin, että ne tuovat jotain uutta keskusteluun ja yhteistyösuhteeseen ja vievät prosessia eteenpäin. TERAPEUTTINEN MUUTOS JA YHTEISTYÖSUHDE Terapeuttinen muutosprosessi perustuu yhteistyösuhteeseen eli allianssiin (Escudero ym., 2008; Friedlander ym., 2006, 2011; Kuhlman, 2013; Kuusinen & Wahlström, 2012; Safran & Muran, 2000). Yhteistyösuhteen toimivuutta lisää molemminpuolinen tunne yhdessä tekemisestä. Hyvin toimiva yhteistyösuhde vahvistaa terapiasuhteen toimivuutta hoitoprosessissa. PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 7 20.11.2017 20.43. Terapeutin tulee olla tietoinen, mikä hänessä herää ja miten hän vastaa asiakkaan kehollisiin viesteihin puhutun lisäksi. Terapeuttisessa allianssisuhteessa olennaista on terapeutin ja asiakkaan näkemykset terapian tavoitteista, tehtävistä ja toimintatavoista, osapuolten välinen tunneside sekä jatkuva vastavuoroinen neuvottelu edellä mainituista seikoista (Shick, Tryon & Winograd, 2011). Kaikki terapeuttiseen työhön liittyvät toimet, jotka sitouttavat asiakkaan ja psykoterapeutin yhteistoiminnallisuuteen, rakentavat allianssia heidän välilleen. Näiden havainnointi ja huomiointi terapiaprosessissa edellyttää keskittynyttä läsnäoloa terapiaistunnoissa. Sundet ym. Vuorovaikutuksen laatu ja itse terapiasuhde on tärkeämpi psykoterapian tuloksellisuutta ennustava seikka kuin erilaisten terapiatekniikoiden vaikuttavuus. 7 6 holla, ja työskentelyä voi olla vaikeaa integroida. Terapeuttinen muutos tapahtuu, kun terapeutin toiminta mahdollistaa asiakkaan aktiivisen osallistumisen omaan psykoterapiaprosessiinsa (Kuusinen & Wahlström, 2012; Norcross ym., 2011; Safran & Muran, 2000)
(2016) määrittelevät asiakkaan terapiaprosessin johtajaksi, jota terapeutin on tärkeää seurata ja käyttää kaikkea, jota asiakas tuo keskusteluun. 9 8 Perheterapia 4/17 peuttiin liittymisen lisäksi perheenjäsenten tulee muodostaa suhteellisen yhteneväinen käsitys työskentelyn tavoitteista. Tuolloin läsnäolo on aitoa, hyväksyvää ja toista arvostavaa ja tukevaa. (2016) ovat määritelleet allianssin kannalta terapeutin tärkeiksi taidoiksi ”toisen seuraamisen” ja asiakaspalautteen poimimisen asiakkaan puheenvuoroista. Lisäksi ilmapiirin on oltava riittävän turvallinen, jotta tunnetyöskentely perheenjäseniä haavoittaneiden asioiden sekä konfliktien ja väärinymmärrysten parissa mahdollistuu. Sundet ym. Terapeutin on tärkeää tutkia omia tunnereaktioitaan ja sitä, minkä asiakas on kokenut terapeutin toiminnassa kielteisesti. Jos asiakas epäröi tai palaute on kielteistä, terapeutti saa tietää, mihin suuntaan keskustelua ei kannata jatkaa. Asiakkaan palaute voi olla myönteistä, kielteistä tai epäröivää, ja terapeutin on reagoitava palautteeseen tilanteen edellyttämällä tavalla. Perheenjäsenten erilaisia rooleja ja odotuksia terapiaprosessin suhteen on tarpeen tutkia, jotta allianssi voi vahvistua. Sundet ym. Jos yhteistyösuhteessa on ongelmia tai katkoksia, ne tulisi ottaa heti puheeksi, jotta niistä voidaan neuvotella ja ne saadaan ratkaistua psykoterapiaa edistävällä tavalla (Kuusinen & Wahlström, 2012; Safran & Muran, 2000; Safran ym., 2011). Tutkimuksessa pyrittiin kartoittamaan kesTerhi Kotilainen PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 8 20.11.2017 20.43. Vahvat allianssisuhteet puolestaan edesauttavat terapeuttisen työskentelyn etenemistä. Terapeutin vastuulla on yhteistyösuhteesta huolehtiminen ja katkosten korjaaminen esimerkiksi selventämällä väärinkäsityksiä, pyytämällä anteeksi omaa toimintaansa tai myötäilemällä asiakkaan vastarintaa. Katkos korjataan, jotta yhteistyö terapiasuhteessa voi jatkua ja edetä. Terapeutin tulee luoda tilaa läsnäolijoille ja arvostaa puheenvuoroja. Tutkimusten mukaan perheenjäsenten yhteisen allianssin arvioiminen ennustaa sensitiivisemmin terapiaprosessin lopputulosta eli hoidon vaikuttavuutta kuin yksittäisten perheenjäsenten allianssisuhteiden arvioiminen. Katkoksen tutkimisessa pyritään tavoittamaan asiakkaan kokemus ja peitetyt tunteet, tarpeet ja toiveet suhteessa terapeuttiin ja terapiaan. PERHETERAPEUTTIEN JA ASIAKKAIDEN NÄKÖKULMIA JA KOKEMUKSIA YHTEISTYÖSUHTEESTA Opinnäytetyöni tutkimusidea pohjautui Sundetin (2011) tutkimukseen, jossa laadullisin menetelmin tutkittiin sekä asiakasperheitä että heidän kanssaan työskenteleviä terapeutteja haastattelemalla heitä siitä, minkä he olivat kokeneet auttavan perheterapiassa. EMPATIA Empatia määritellään kykynä kokea toisen henkilön sisäinen viitekehys, emotionaaliset tekijät ja merkitykset ikään kuin olisi tuo toinen (Elliott ym., 2011; Kuusinen & Wahlström, 2012). Tällöin on tärkeää tunnistaa tapahtunut ja reflektoida sitä, mitä kumpikin osapuoli on tuntenut ja toisaalta tulkinnut tilanteessa tapahtuneen. Toisaalta asiakkaan aggressio ja loukkaantuminen voivat kertoa hänen sisäisistä, varhaisista vuorovaikutusmalleistaan. Empatia tarkoittaa myötätuntoista asennetta ja kykyä asettua toisen asemaan ymmärtämään toisen kokemusta. Terapeutin henkilökohtaisten ominaisuuksien lisäksi asiantuntemus, terapiataidot, toiveikkuus, joustavuus, innostuneisuus ja tapa olla yhteistyösuhteessa vaikuttavat perheterapiaprosessin lopputulokseen eli terapiaprosessin avulla saavutettuun muutokseen (Blow, Sprenkle & Davis, 2007). Tärkeää on myös arvioida perheenjäsenten keskinäisiä allianssisuhteita terapiaistunnoissa ja -prosessissa (Lambert ym., 2012). Jos psykoterapeutti pystyy tunnistamaan ja tunnustamaan oman osuutensa ja pyytämään anteeksi asiakkaan kokemia loukkauksia, terapiasuhde voi korjaantua. TERAPIAN VAIKUTTAVUUS JA COMMON FACTORS -TEKIJÄT Perheterapian vaikuttavuustutkimuksissa puhutaan common factors -tekijöistä eli psykoterapioiden yhteisistä vaikuttavista tekijöistä, joilla on merkitystä terapiaprosessin lopputuloksen kannalta (Sundet, 2011; Sparks & Duncan, 2010). Empatia vahvistaa terapeuttista allianssia ja vaatii tietoista ponnistelua ja mielikuvitusta
TUTKIMUKSEN TAUSTA Tutkimus on toteutettu 2016–2017 Taysin Lasten traumapsykiatrian yksikössä, jossa työskennellään kompleksisesti traumatisoituneiden 5–12-vuotiaiden lasten ja heidän perheidensä kanssa. PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 9 20.11.2017 20.43. Tämä heikensi terapeuttisen työskentelyn mahdollisuuksia jatkossa. Lisäksi kysytään, millä tavoin terapeutin/työntekijän ja vanhemman näkökulmat ovat samanlaisia tai erilaisia suhteessa tutkimuskysymykseen ja tukevatko eri osapuolten näkemykset toisiaan. Perheet toivoivat terapeuteilta selkeitä kannanottoja ja aktiivista roolia tällaisiin huonoihin käytäntöihin liittyen, jotta perhe voisi jälleen kokea, että heidät otetaan vakavasti ja heihin luotetaan. Työssä vaaditaan erityisosaamista, erittäin hyviä vuorovaikutustaitoja ja kykyä sietää raskasta psyykkistä kuormitusta. Terapeutit pitivät tärkeänä työskennellä perheen esiin nostamista teemoista, eli puhuttiin siitä mistä perhe halusi puhua. Perheenjäseniä ei syytelty, terapeutit olivat tarkkaavaisia ja kysyivät aktiivisesti palautetta työskentelystä. Keskustelun koettiin auttavan silloin kun terapeutti esitti kysymyksiä, huolehti ajankäytöstä ja rakenteesta, siinä annettiin ja saatiin palautetta omasta toiminnasta ja uudelleenmuotoiltiin ongelmia. 9 8 keiset elementit, jotka terapiassa olivat auttaneet. Perheenjäsenten näkökulmasta keskeisintä terapeuttisessa työskentelyssä oli asioista keskustelu, osallistuminen ja terapiasuhde (Sundet, 2011). Kokemukset olivat olleet traumaattisia ja aikaansaaneet katkoksia yhteistyöja terapiasuhteissa. Keskeinen ajatus oli, etteivät perheet tule terapiaan, elleivät he halua saada jotain muutosta aikaan. Terapeutin osallistumisesta oli apua, kun tämä antoi asiantuntemuksensa perheen käyttöön, esitti useita vaihtoehtoisia näkökulmia ja ilmaisi ymmärrystä. TUTKIMUSKYSYMYKSET Tässä tutkimuksessa haettiin vastausta kysymykseen, mistä on koettu olevan apua perheterapeuttisessa työskentelyssä Tampereen yliopistollisen sairaalan Lasten traumapsykiatrian yksikössä. Terapeutit ajattelivat, että heidän on tärkeää uskoa ja luottaa perheisiin ja siihen, että perheillä on hyvät aikeet ja päämäärät. Erityisen kiinnostuksen kohteena on yhteistyösuhde ja sen merkitykset sekä perheenjäsenten että työntekijöiden kokemana. Tutkimuksessa tarkastellaan, esiintyykö asiakkaiden ja työntekijöiden haastatteluissa vakauttavan perheterapeuttisen työskentelyn elementtejä. Vastaavaa yksikköä ei löydy muista Pohjoismaista, lähin on Alankomaissa. Tällöin perheiden kokemus oli, että he tulivat kuulluiksi ja että terapeutit ymmärsivät, mikä perheille on tärkeää. Osa perheistä kertoi kokemuksistaan, ettei ollut tullut kuulluksi, tai oli tullut mitätöidyksi muissa palveluissa tai viranomaiskontakteissa. Terapeutin ammattitaidon ja tietämyksen asettaminen perheen käyttöön, läpinäkyvyys sekä ajattelussa että toiminnassa ja aktiivinen osallistuminen nousivat keskeisiksi työvälineiksi, joiden koettiin auttavan perheitä. Perheet arvostivat myös terapeuttia, joka tunnusti virheensä ja pyysi niitä anteeksi, koska perheiden kokemuksen mukaan tämä ei ollut yleistä viranomaistoiminnassa. Perheet arvostivat myös terapeuttia, joka tunnusti virheensä ja pyysi niitä anteeksi, koska perheiden kokemuksen mukaan tämä ei ollut yleistä viranomaistoiminnassa. Tutkimuksen keskiössä ovat sekä asiakasperheiden että perheterapeuttista työtä tekevien erityistyöntekijöiden kokemukset työskentelystä. Tärkeänä pidettiin kuuntelemista, vakavasti ottamista ja asiakkaan kertomuksen uskomista, joustavuutta ja toisaalta terapeutin kannanottoa väkivaltaa, epätasa-arvoisuutta ja asiakkaan aliarvioimista kohtaan. Sundetin tutkimuksessa sekä asiakasperheiden että terapeuttien kokemusten mukaan onnistuneen terapian kolmeksi keskeisimmäksi seikaksi nousivat keskustelu, osallistuminen ja suhteessaolo. Lähete Lasten traumapsykiatrian yksikköön kirjoitetaan lapsen nimellä, mutta hoitoon kutsuMikä perheterapeuttisessa prosessissa auttaa. Tutkija on itse työskennellyt useita vuosia perheterapeuttista työtä tekevänä sosiaalityöntekijänä yksikössä, joten hän tuntee tutkimuskohteen hyvin sisältä päin
Työntekijöiden ryhmähaastattelussa oli läsnä kaikkien perhetyötä tekevien ammattiryhmien edustajia (psykologi, sosiaalityöntekijä, sairaanhoitaja), yhteensä viisi henkilöä. Lasten traumapsykiatrian yksikön asiakasperheet ovat hyvin heterogeenisiä: on ydinperheitä, eroperheitä, yksinhuoltajaperheitä, sateenkaariperheitä, maahanmuuttajaperheitä, monikulttuurisia perheitä ja erilaisissa lastensuojelun sijaishuoltoyksiköissä asuvien lasten perheitä. Myös osastohoitoon liittyy perheterapeuttista työskentelyä. Haastattelun aluksi tutkija pyysi työntekijöitä keskustelemaan siitä, mikä heidän mielestään auttaa perheitä perheterapeuttisessa työskentelyssä nimenomaan Lasten traumapsykiatrian yksikössä. Näitä löytyi 39 kappaletta. Käytän perheterapeuttisista käynneistä jatkossa käsitettä perhekäynti. Se tarkoittaa joko työparin tai yhden erityistyöntekijän toimesta järjestettyjä perheterapeuttisia keskusteluja Lasten traumapsykiatrian yksikössä tutkimuksissa tai hoidossa olevien perheiden kanssa. Tutkimusta tehdessä on noudatettu hyvää eettistä tutkimustapaa, ja tutkimusmateriaali ja tutkimustulokset on käsitelty luottamuksellisesti henkilötietolain edellyttämällä tavalla, eikä tutkimusaineistoa ole yhdistettävissä yksittäiseen tutkittavaan henkilöön. Perusajatus on se, että kerran tavataan koko perhe, kerran vanhemmat ilman lapsia ja lisäksi tehdään kotikäynti. Perheitä voidaan tavata eri kokoonpanoissa tilanteesta riippuen. 11 10 Perheterapia 4/17 taan koko perhe. Käynnit ovat kestoltaan yleensä 60–90 minuuttia ja niissä voi olla läsnä koko perhe, osa perheestä, pelkkä vanhempi tai vanhemmat tai muita perheenjäsenten tai työntekijöiden tärkeinä pitämiä henkilöitä. TUTKIMUSAINEISTO Tutkimusaineisto muodostuu yhdestä työntekijöiden ryhmähaastattelusta ja lasten vanhempien ja sijaisvanhempien erillisistä haastatteluista. Lastenpsykiatriseen tutkimukseen ja hoitoon voi kuulua polikliinisiä yksilöja perhekäyntejä (niin sanottuja avokäyntejä), kotikäyntejä sekä akuutti-, tutkimustai hoitojaksoja kokovuorokausiosastolla. Lapsen perheeseen ajatellaan kuuluvan niiden häntä hoitavien henkilöiden, joihin lapsi on läheisissä vuorovaikutussuhteissa. Tutkimushetkellä noin neljäsosa asiakasperheistä on maahanmuuttajaperheitä eli paljon työskennellään kielitulkkien välityksellä. Perhemuodosta riippuen tutkimusjakson aikana perhekäyntejä voi olla kolmesta kymmeneen. Lähinnä mukana on saattanut olla vanhempien ja lasten lisäksi isätai äitipuoli, puolisisaruksia, isovanhempia, aikuisia sisaruksia tai muita lähisukulaisia. Tämä tutkimus kohdistui perheisiin, joiden lapsesta on tullut lähete vuosina 2012–2015 ja jotka ovat olleet syksyyn 2016 mennessä perheterapeuttisessa hoitokontaktissa yhdestä kolmeen vuotta. Tämä niin sanottu tutkimusjakso sisältää muutamia yksilöja perhekäyntejä sekä verkostotyöskentelyä. Työntekijät tapaavat asiakasperheitä joko työparin kanssa tai yksin. Tämän vuoksi tavataan lastensuojelun sijaishuollossa olevan lapsen syntymävanhempia, sijaisperhettä/-vanhempia tai perhekodin tai lastensuojelulaitoksen edustajia, esimerkiksi omaohjaajia tai vastaavia. Tutkimushetkellä yksikössä oli kuusi erityistyöntekijää, joista viidellä oli perheterapeutin koulutus. Työntekijöiden taustatietoja selvitettiin lomakekyselyllä, joista saatujen vastausten mukaan haastaTerhi Kotilainen PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 10 20.11.2017 20.43. Varsinainen lastenpsykiatrinen hoito rakentuu tutkimusjakson tulosten pohjalta yhdessä perheen ja verkoston kanssa eri vaihtoehdoista neuvotellen. Hoidossa on myös joitain alaikäisenä ilman huoltajaa tulleita pakolaisia, joten heidän asioissaan tavataan alaikäisyksikön omaohjaajia ja edustajaa. Yli kolme vuotta hoidossa olleet usein odottavat muuta hoitoa, esimerkiksi lapsen yksilöpsykoterapiaa tai siirtoa jatkohoitoa antavalle taholle, nuorisopsykiatrialle. Yhdellä lapsella voi olla useampikin perhe, joita kaikkia tavataan mahdollisuuksien mukaan, jos he ovat aktiivisesti lapsen elämässä mukana. Tutkija käytti vain vähän puheenvuoroja, koska tärkeämpää oli se, että keskusteluun nousevat teemat tulivat ryhmäläisiltä itseltään. Lähetteet tulevat perusterveydenhuollosta, kouluterveydenhuollosta, erikoissairaanhoidosta tai yksityisistä terveydenhuoltopalveluista. Ei-kiireellisinä saapuville tehdään yksilöllinen hoidon tarpeen arvio useimmiten polikliinisesti. Hoidon tarve siirtyy nuorisopsykiatrian arvioitavaksi lapsen täyttäessä 13 vuotta jos hoidon jatkaminen on tarpeellista. Yhteensä haastatteluita tehtiin kuusi kappaletta
Sijaisvanhemmat olivat niin sanottuja tavallisia sijaisvanhempia ilman ammatillista statusta, mutta heillä kaikilla oli pitkä kokemus useamman haastavasti oireilevan, traumatisoituneen lapsen ja nuoren perhehoidosta. Työntekijöiden ryhmähaastattelussa luokat muodostuivat enemmän aineistosta ja tutkimusteoriasta käsin. Aineistoa on luettu läpi yhä uudelleen kooten sitä luokkiin käyttäen apuna tutkimuskysymyksiä. Tutkijan arvion mukaan työntekijät eivät jännittäneet haastattelutilannetta ja keskustelu kulki siinä niin vapaasti, että työntekijät pystyivät tuomaan esiin toisistaan eriäviä mielipiteitä ja käsityksiään asioista. Hoitohenkilökunnan pysyvyys 6. Työntekijöiden ryhmähaastattelu on luokiteltu seuraavasti: 1. TUTKIMUSMENETELMÄ Tutkimuksen viitekehyksenä on laadullinen sisällönanalyysi (Tuomi ja Sarajärvi, 2011). Työskentelyssä tärkeäksi ja merkitykselliseksi koetut asiat: Mistä on ollut apua. Perheterapeuttisen työskentelyn määrittely: mitä perheterapeuttinen työskentely tarkoittaa. (Tuomi & Sarajärvi 2011). Perheterapeutin työstä tai perheterapeuttisen työn tekemisestä heillä oli kokemusta 3–13 vuotta, ja 2007 perustetusta Lasten traumapsykiatrian yksiköstä heillä oli työkokemusta 1–8 vuotta. 11 10 Mikä perheterapeuttisessa prosessissa auttaa. Osin luokat muodostuivat aineiston perusteella tutkijan nimeämänä luokkana; esimerkiksi sanaa ”allianssi” ei käytetty haastatteluissa. Teemat nousevat esiin aineistosta tutkijan oivallusten ja luokittelun pohjalta eivätkä ole pelkästään aineiston kuvauksia. Yksi haastatelluista oli syntyperältään muualta kuin Suomesta, mutta hänen vahva suomen kielen taitonsa mahdollisti haastattelun tekemisen suomeksi. Tutkimuskohteena ovat yksilölliset kokemukset ja merkitysrakenteet tai sosiaalinen prosessi. Puhe perheterapeuttisesta hoitoprosessista: sisällöstä, työvälineistä ja työntekijöiden näkökulmista 3. Kyseessä oli puolistrukturoitu teemahaastattelu, jossa tutkimuskysymykset on pidetty mahdollisimman avoimina ainoastaan tutkimusteemoja esiin nostaen. Sijaisvanhempien haastatteluihin osallistuivat molemmat puolisot yhdessä, eikä aineistonäytteissä ole eroteltu, käyttikö puheenvuoron sijaisäiti vai -isä. 4. Puhe hoitoprosessiin vaikuttavista organisatorisista tekijöistä. Sattumalta kaikki haastatellut vanhemmat olivat yksinhuoltajia, joista yhdellä oli uusi kumppani. Puhe allianssista eli yhteistyösuhteesta ja vuorovaikutuksesta 2. Allianssi 5. Tutkijan arvion mukaan kaikki haastatellut asiakkaat jännittivät haastattelutilannetta ja sen tallentamista, mutta vapautuivat haastattelun aikana kertomaan avoimesti omista kokemuksistaan perheterapeuttiseen työskentelyyn liittyen. 2. PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 11 20.11.2017 20.43. Asiakashaastatteluiden luokat muodostuivat seuraavien teemojen alle: 1. Kaikissa perheissä oli useampia lapsia, joista osa oli jo aikuisia. Haastatteluaineistot tallennettiin äänitallenteena ja litteroitiin sanatarkasti. Asiakasnäkökulmasta haastateltiin kolme vanhempaa ja kahdet sijaisvanhemmat, ja tutkija arvioi saaneensa tästä materiaalista riittävästi luokiteltavaa aineistoa analyysin tekemiseksi niin, että haastateltujen anonymiteetti säilyy, aineisto saturoituu, eli kyllääntyy riittävästi ja analyysissä on mahdollista muodostaa laajempia teemakokonaisuuksia. Perheterapeuttisten käyntien sisältö ja työvälineet 3. 4. Aineistoa luokitellessa on pidetty mielessä myös tutkimusteorian osuutta esimerkiksi allianssista ja vakauttavasta perheterapeuttisesta työskentelystä. Hoitokontaktiin liittyvät asiat: hoitokontaktin kesto, perhekäyntien määrä ja tiheys, kokoonpanot perhekäynneillä ja muualta saatu tuki. teltavilla oli työkokemusta perusammatissaan valmistumisen jälkeen 9–30 vuotta. Vanhempia ja sijaisvanhempia haastateltaessa tutkijan rooli oli aktiivisempi, työntekijöiden ryhmähaastattelu eteni enemmän omalla painollaan ja tutkija varoi puuttumasta keskusteluun nouseviin teemoihin. Mistä on apua ja mistä perheet hyötyvät. Omien läheisten työtovereiden haastatteleminen madalsi heidän kynnystään puhua asioista avoimesti haastattelussa, koska he olettivat, että tutkija tietää mistä he puhuvat ja jakaa heidän käsityksensä
Vanhempi oli oivaltanut perhekäynneillä, miten oma käyttäytyminen vaikuttaa vuorovaikutussuhteisiin ja oli tietoisemmin pyrkinyt käyttäytymään toisin kotitilanteissa. Kaikki haastatellut pitivät keskustelua keskeisimpänä asiana perhetyössä. Sijaisvanhemmat arvostivat sitä, että pääsivät keskustelemaan ja purkamaan lasten käytökseen ja oireiluun liittyviä asioita ja kuormitusta sekä saamaan niihin lisää ymmärrystä työntekijöiden avulla. PERHETERAPEUTTISTEN KÄYNTIEN SISÄLTÖ JA T YÖVÄLINEET Perheterapeuttisilla käynneillä oli keskusteltu muun muassa arjesta, traumoista ja toipumisesta: siitä, millaista käyttäytymistä traumatisoituminen saa aikaan, miten asioita voisi lähestyä uudesta näkökulmasta tai muuttaa omaa toimintaa, suhtautumista ja käyttäytymistä. Osa sijaisvanhemmista olisi kaivannut enemmän konkreettista neuvontaa ja ohjausta. 13 12 Perheterapia 4/17 Jotkut puheenvuorot saattoivat kuulua useampaankin luokkaan samanaikaisesti, esimerkiksi allianssiin ja hoitoprosessiin. Lisäksi mainittiin, että käynneillä tutkittiin vuorovaikutusta. Perhekäynnit olivat myös helpottaneet lapsen tulemista yksilökäynneille. Erityisesti arvostettiin lapsen kuulluksi tulemista ja huomioimista. Kotikäyntejä pidettiin tärkeinä ja niiden nähtiin tuovan lisää ymmärrystä lapsen ja perheen kokonaistilanteesta. Totta kai niitä lipsauksia sattuu mikä nyt on ihan inhimillistä, mut pääsääntöisesti näkee, että parempi sitte olla hiljaa ja lähtee kokonaan pois, vaikka kuinka sitten tuntuis tiäksää, se on niinku semmonen oman ittensä hillitteminen, täs on niinku opiskellu ja oppinukin jo vähäsen tähän mennessä.” (Perhehaastattelu 1) Haastateltavat kokivat saaneensa tukea, ohjausta ja neuvontaa arjen tilanteisiin. Eräs haastateltavista oli sisäistänyt perheterapeuttisen työskentelyn tarkoittavan koko perheen mukaan ottamista työskentelyyn niin että kaikki perheenjäsenet tulevat huomioiduiksi kokemuksineen ja näkemyksineen, tulevat autetuiksi ja oppivat ymmärtämään potilaan hankalaa oireilua. Kaikki haastatellut pitivät keskustelua keskeisimpänä asiana perhetyössä. Haastatellut kertoivat, että keskusteluissa on saanut purkaa tunteita ja tuntemuksia ja tämä on edistänyt sekä omaa, oireilevan lapsen että muiden perheenjäsenten vointia ja tilannetta. Eräs haastateltava kertoi oppineensa, että tämän lapsen kanssa on toimittava eri tavalla kuin perheen toisten lasten kanssa. Osa oli hankkinut itselleen oman psykiatrisen hoitokontaktin työntekijöiden suosituksesta. Tällöin haastateltava Terhi Kotilainen PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 12 20.11.2017 20.43. Haastateltavien kanssa oli myös keskusteltu vanhemman omaan elämään liittyvistä psyykkisesti haavoittaneista asioista. Lastentraumapsykiatrian tutkimusja hoitokäynteihin liittyi paljon toiveita ja odotuksia tulevaisuuden suhteen. Käynneillä oli kartoitettu perhettä ja sukua ja tätäkin kautta saatu lisää ymmärrystä ja kokonaiskäsitystä lapsesta ja perheestä. TULOKSET VANHEMPIEN HAASTATTELU PERHETERAPEUTTISEN TYÖSKENTELYN MÄÄRITTELY Kaikki haastellut pitivät perheterapeuttista työskentelyä tärkeänä lastenpsykiatrisessa hoidossa. Perhekäynneiltä kerrottiin saatavan tukea, apua ja ajattelemisen aihetta ja ne antoivat toivoa hankalissa ja kuormittavissa elämäntilanteissa. Vakauttavaan perheterapeuttiseen hoitoon liittyvä psykoedukaatio kompleksisesta traumatisoitumisesta oli tärkeää. Erityisesti arvostettiin lasten huomioimista perhekäynneillä niin että lasten mielipiteet tulivat kuulluiksi ja keskusteluun. Tämä oli auttanut muuttamaan omaa toimintaa vanhempana suhteessa hankalasti oireilevaan lapseen: ”…ittelle on ollu aika paljon semmosta ajattelemisen aihetta saanu ja sitten taas se miten ite käyttäytyy… Ett nyt on oppinu sen että parempi vetää ittensä takavasemmalle ja olla hiljaa niin tilanteet rauhottuu, sen on huomannu ett se toimii kotona
”Minä sanon että minulle on aina hyvä mieli jääny sitte joka kerta ku ollaan käyty täällä. Haastateltavat arvostivat sitä, että työntekijät osasivat rohkeasti lähteä avaamaan keskustelua asioista, joille vanhemman tai lapsen oli itse vaikea löytää sanoja. Se, sitä ei niinkun osaa sanoo oikeet sanat mutta mä oon kiitollinen siitä teille ikuisesti.” (Perhehaastattelu 3) Haastateltavat arvostivat sitä, että työntekijät osasivat rohkeasti lähteä avaamaan keskustelua asioista, joille vanhemman tai lapsen oli itse vaikea löytää sanoja. Työntekijöiden avulla vanhempi oli oppinut kohtaamaan PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 13 20.11.2017 20.43. Haastateltavat arvostivat sitä, että työntekijät olivat saaneet lapseen hyvän yhteyden, ja lapsi rohkaistui puhumaan asioista, joista ei ollut aikaisemmin kyennyt keskustelemaan. Mutta teidän kans työ on ollu, heti eka kontakti on ollu niin luotettavaa. Toisaalta joku sanoi vaistoavansa jo ensikäynnistä lähtien, millaisissa yhteistyösuhteissa vaikeidenkin asioiden jakaminen on mahdollista: ”Emmä oo ottanut missä tahansa kenen tahansa apua vastaan, mutta kyllä sen aisti tai vaisto sanoo että kehen voi luottaa ja kelle voi puhua ja ketä pystyy päästään lähelle kun elämässä on ollut niin paljon rankkaa ja on kohdannu epäluotettavia ihmisiä ja ei ole niin helppoo ketä tahansa päästää lähelle. Perheterapeuttisen työskentelyn avulla perheenjäsenet olivat jälleen löytäneet keskinäistä kunnioitusta sisältävän tavan keskustella vaikeistakin asioista, vanhemman ja lapsen pelot olivat lieventyneet tai loppuneet ja vanhempi pystyi taas luottamaan lapsensa toimintakykyyn ja toisaalta itseensä vanhempana. koki ongelman muotoillun uudelleen niin että hän löysi uuden tavan lähestyä lasta, jolloin käynneistä oli apua myös vanhempana toimimisessa, ei pelkästään lapsen itseilmaisun kehittymisessä. Vanhemmat kokivat toisaalta saaneensa vahvistusta omiin suhtautumisja toimintatapoihinsa ja toisaalta oppineensa tarkastelemaan asioita uudessa valossa. Mä koen, että täällä ihmiset on halunnu auttaa ja tuntuu semmonen lämmin olo aina sitte ku lähtee, että täällä on semmonen apu.” (Perhehaastattelu 2) Tutkimushaastatteluissa korostui asiakkaan kokemukset arvostetuksi, hyväksytyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisesta ja pitkien yhteistyösuhteiden merkitys hoidon jatkuvuuden ja luottamuksellisuuden näkökulmasta. Haastateltavat arvostivat työntekijöiden ammattitaitoa, vilpittömyyttä ja inhimillisyyttä sekä saamaansa tukea. Haastatellut vanhemmat korostivat avointa suhtautumista lastenpsykiatriseen hoitoon ja uudenlaisiin ajatteluja toimintatapoihin. Kaikki haastatellut olivat tyytyväisiä saamaansa hoitoon ja kokivat tulleensa kuulluiksi hoitosuhteessa. Lapsen kuulemista arvostettiin ja tärkeänä oli nähty hyvän yhteyden saaminen lapseen. Sijaisvanhemmat kokivat erityisen merkityksellisenä hoitotaholta saamansa tuen tilanteissa, joissa oli tullut erinäköalaisuutta sosiaaliviranomaisten kanssa lapsen etuun liittyen. TYÖSKENTELYSSÄ TÄRKEÄKSI JA MERKITYKSELLISEKSI KOETUT ASIAT: MISTÄ ON OLLUT APUA. Vanhempi oli työstänyt omia traumaattisia kokemuksiaan ja ymmärtänyt niiden vaikutukset nykyhetken vuorovaikutussuhteisiin. 13 12 Mikä perheterapeuttisessa prosessissa auttaa. Kaikkien haastateltujen kokemus oli, että puhumisesta oli apua, työntekijät olivat ymmärtäneet ongelman ja siihen oli yhdessä etsitty ratkaisuja. Näin vaikeatkin asiat tulivat puheeksi ja sitä kautta ymmärretyiksi, ja tämä mahdollisti etenemisen hoitoprosessissa. Kun perheterapeuttista työtä oli tehty pitkään, suhteissa vallitsi luottamus ja tuttuus, jolloin kipeidenkin asioiden jakaminen mahdollistui. Eräs haastateltava totesi, ettei jatkossa pelkää enää niin paljon, koska nyt on käytössä uusia välineitä asioiden käsittelyyn. Haastateltavat arvostivat kiireetöntä työskentelyä ja riittävän pitkiä hoitoprosesseja
”Että hän ei niinku kato ihmisiä ylhäältä. Vanhemmista oli tuntunut hyvältä, että työntekijä oli pannut pienetkin edistysaskeleet merkille ja kiinnittänyt huomiota positiiviseen kehitykseen. 15 14 Perheterapia 4/17 haastavasti käyttäytyvän lapsensa uudella tavalla ja irrottautunut traumakäyttäytymisestä. Ja siellä ei saanut sitä vastaanottoa tai kontaktia tai ymmärrystä mitä täällä hänellä syntyi. Myös työntekijöiltä saatu positiivinen palaute vanhempana toimimisesta vahvisti allianssia ja tämä puolestaan laajensi työskentelyn mahdollisuuksia. Tämä lisäsi luottamusta hoitoon. Mun keskimmäisen kohdalla asiat meni pahaksi ja hänellä meni elämä huonoksi ja hän on nyt laitoksessa ja huostaan otettu koska hän ei suostunut enää ottaan vastaan hoitoja sen jälkeen kun hän täytti 13 vuotta ja piti siirtyä muualle. Lisäksi haastatellut toivoivat, etteivät työntekijät vaihtuisi nuorisoikään (13 v.) tultaessa: ”Työntekijä on tosi tärkeä varsinkin lapselle. Haastateltavat kokivat saaneensa apua ja kontaktin työntekijöihin silloin kun se oli tarpeeseen, mutta toisaalta yhdessä haastattelussa nousi esiin myös kokemus, ettei tiedä, kenelle soittaisi saadakseen apua vaikeassa perhetilanteessa. Ja häntä sielläkin harmitti kun sanottiin että sun pitää käydä Terhi Kotilainen PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 14 20.11.2017 20.43. Ja se on minusta tärkeää, että se ottaa sen lapsen niinku huomioon, että se on niinku se tärkein tässä.” (Perhehaastattelu 2) Kokemukseen vaikutti myös se, miten työntekijä käyttäytyi tapaamishuoneen ulkopuolella, esimerkiksi aulatiloissa. ALLIANSSI Haastateltavat pitivät tärkeinä kokemuksia työntekijöiden tasavertaisesta ja arvostavasta suhtautumisesta. Vanhemmat arvostivat sitä, että työntekijä huomioi lapsen. Eräs haastateltava sanoi huomanneensa perhetyöntekijöiden haluavan ”auttaa sydämestä eikä vain palkan takia” (perhehaastattelu 3). Perheterapeuttisessa hoitosuhteessa oli herännyt uudenlainen toiveikkuus, vaikka haastateltavat tiedostivatkin hoitoprosessien olevan pitkiä. Tämä oli lisännyt hänen uskallustaan kertoa mitä tahansa asioita työntekijöille, jolloin ne olivat tulleet tunnetasolla jaetuiksi ja käsitellyiksi. Eräs haastateltava rinnasti työntekijät perheenjäsenten asemaan: työntekijöistä muodostui hänelle perhe, joka suurelta osin korvasi aiemmat ihmissuhteet nykytilanteessa, jossa lähisuhteita ei juuri ollut, ja hän luotti työntekijöihin toisella tavalla kuin esimerkiksi synnyinperheensä jäseniin. Sehän auttaa ihan hirveesti.” (Perhehaastattelu 5) Kaikki haastatellut pitivät työntekijöiden pysyvyyttä erittäin tärkeänä asiana hoidon jatkuvuuden ja luottamuksellisten suhteiden kannalta. Tutkimukseen osallistuneet arvostivat tiiviistä yhteistyösuhdetta. (Perhetyöntekijän nimi) on pysyny koko ajan, vaikka meillä on lapset vaihtunu. Myös sijaisvanhemmilla oli kokemusta työntekijöiden vaihtuvuudesta, mutta toisaalta myös pysyvyydestä: ”Että meillä on sillaiten käyny aika hyvä säkä. Hän lähtee siltä samalta tasolta ja joskus vähän alempaakin. Vahva luottamus työntekijöihin oli vahvistanut yhteistyösuhdetta. HOITOHENKILÖKUNNAN PYSYVYYS Kaikkien haastateltujen hoitosuhteissa oli tapahtunut työntekijämuutoksia. Haastateltavat korostivat työntekijöiltä saadun palautteen merkitystä vanhempana toimimisessa. Tällöin pelko ja kokemus yksin jäämisestä kuormittavassa elämäntilanteessa poistui. ”Selkosuomen” käyttö helpotti vanhempia, joille hoidossa käytetyt käsitteet olivat vieraita. Vanhempia ja perheitä oli myös ohjattu muun tuen piiriin, ja tämä herätti positiivista suhtautumista haastatelluissa. Että kun on luottamuspula, niin että kun kerran yhteen tutustuu ja luottamus syntyy, niin sen luottamuksen eheyttämiseen ja uudestaan kasvattamiseen – se on tosi tärkeää ett samat työntekijät pysyy alusta loppuun asti. Että vaikka hänellä ois kyllä niinku periaatteessa ja teoriassa mahollisuus olla vähä niinku ylemmällä muita ja näin, mutta että ei. Haastatellut kokivat tulleensa kuulluiksi ja ymmärretyiksi. Myös suorapuheisuutta arvostettiin
Hän sanoi että hän käy Taysissa. Sanoi että ei häntä enää kiinnosta. Keskeistä käynneillä oli kohdata ja kuunnella läsnäolijat, saada hyvä yhteys perheeseen, havainnoida perheenjäsenten välistä vuorovaikutusta ja liittää vuorovaikutuksen piirteitä perheen ja sen jäsenten historiaan. Hoitokontakti Lasten traumapsykiatrian yksikköön oli kestänyt yhdestä viiteen vuotta ja tyypillistä oli, että alussa käyntejä oli tiiviimmin, jonka jälkeen työskentely muuttui harvajaksoisemmaksi. Vanhempia oli tavattu myös ilman lasta. Vanhemmat tunnistivat oman tuen tarpeensa työntekijöiden avulla. Perheenä useampi sai tukea lapsen koulun henkilökunnalta tai sosiaalipalveluista. 15 14 Mikä perheterapeuttisessa prosessissa auttaa. Kaikkiin perheisiin oli tehty kotikäyntejä ja tähän haastateltavat olivat erityisen tyytyväisiä. Yhdellä oli kokemus, että käyntejä järjestyi riittävän tiiviisti esimerkiksi perheen tilanteen kriisiydyttyä. Kaikki haastatellut olivat yksimielisiä siitä, että perhekäyntejä tarvitaan, ja niitä olisi hyvä olla hoitokontaktin alusta alkaen. Vanhemmat arvostivat myös omia käyntejään ilman lapsia, koska tuolloin oli mahdollista puhua eri tavalla kuin lasten aikana; saada tukea ja käydä läpi myös henkilökohtaisia, hoidon kannalta olennaisia asioita. Yleensä käynnit kestivät 90 minuuttia ja se vaikutti sopivalta. Useampi olisi toivonut käyntejä lisää perhetilanteen vaikeutuessa ja jotta koko perhettä oltaisiin voitu huomioida käynneillä paremmin. Parhaaksi vaihtoehdoksi nähtiin kaikkien perheenjäsenten tapaaminen. Eli jonkun ihmisen käyttäytyminen ja toiminta voi näyttäytyä pahana, jos ei ole riittävää ymmärrystä siihen vaikuttavista asioista, esimerkiksi elämänhistorian traumaattisista, usein sukupolvesta toiseen siirtyvistä kokemuksista. PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 15 20.11.2017 20.43. niitä hoitokäyntejä. Osa kävi omassa yksilöpsykoterapiassa tai sai vertaistukea Lasten traumapsykiatrian yksikön vakauttavan vanhemmuuden ryhmästä tai Lastenpsykiatrian klinikan vanhemmuuden taitoryhmästä. Käynneillä kerrottiin tavattavan lasta, perhettä tai muita lapselle tärkeitä ihmisiä erikseen ja yhdessä lapsen kanssa. Mä sanoin että se on Taysissa, hän tarkoitti sitä että ne vanhat työntekijät joiden kanssa hän oli, mutta hän ei saanu enää tavata heitä ja hän katkeroituikin melkein. Ja se täytys se ammattitaito tulla jostain tämmösestä talosta missä se on oikeesti siä ja se lapsen etu.” (Perhehaastattelu 5) Käynneillä perheitä oli tavattu eri kokoonpanoissa. Sitä ei sitten toivottavasti enää kolmikymppisenä eletä. Tärkeänä pidettiin sietämättömän sietämistä yhdessä perheen kanssa sekä ihmisen näkemistä ”pahan naamion” takaa. Luottamus työntekijöihin ja heidän asiantuntijuutensa arvostus välittyi vahvana kaikista haastatteluista. ”Joo kyl se melkein pitäis aloittaa ihan jokaisella perheellä, jos tänne tulee lähete ni jokaisessa perheessä. Että se lapsi sais sen avun, että se sais lapsuutensa takaisin kerta se on se ainoo kerta vaan. Työntekijät määrittelivät etukäteen tehdyssä lomakekyselyssä perheterapeuttisen työn sisältävän perheterapeuttisten tutkimusten tekemisen, akuuttityön (kriisivaiheen työskentelyn) ja perheterapeuttiset tapaamiset, aikuisten tukikäynnit ja varsinaiset sopimukseen perustuvat perheterapiat. Kaikki olivat hakeneet itselleen ja perheelleen apua ja tukea myös muualta kuin Lasten traumapsykiatrian yksiköstä. Sijaisvanhempia oli tavattu erikseen ja yhdessä lasten kanssa. Elikä se on tosi tärkee, mä en tiedä näitä prosesseja miten se on, säästöjä tai työmenetelmiä, mutta siinä tarvitaan uudistamista.” (Perhehaastattelu 3) HOITOKONTAKTIIN LIITTYVÄT TULOKSET Haastatellut kertoivat heillä olleen perhekäyntejä noin kerran kuukaudessa. TYÖNTEKIJÖIDEN RYHMÄHAASTATTELU Työntekijöiden ryhmähaastatteluun osallistui viisi erityistyöntekijää. Eräillä haastatelluilla vanhempien tukikäynnit kestivät 60 minuuttia, ja tämä tuntui heistä liian lyhyeltä ajalta, kun jokaisella käynnillä oli tarkoitus käsitellä useamman lapsen asiat
Pysyvyys, jatkuvuus ja tuttuus olivat käsitteitä, jotka nousivat esiin yhteistyösuhteesta puhuttaessa. 17 16 Perheterapia 4/17 Tärkeänä pidettiin sietämättömän sietämistä yhdessä perheen kanssa sekä ihmisen näkemistä ”pahan naamion” takaa. Sitten se niinku jäi, hän lähti nuorisolle ja mitä kaikkee. Haastateltavat toivat esiin, ettei työntekijällä ole oikeutta nostaa asiaa keskusteluun, jos luottamuksellista suhdetta perheeseen ei ole muodostunut. Tämä edellyttää luottamuksellista hoitosuhdetta. Lapsi jolla ei ollut mitään sisäistä pysyvyyttä missään asiassa. Osalla perhetyöntekijöistä oli paljon erilaisia koulutuksia, mutta usein näiden nähtiin integroituvan omaan työskentelyyn eivätkä kaikki työntekijät korostaneet niitä erillisinä menetelminä. Terapeuttiseen suhteessa oloon liitettiin myös taito olla tietämättä ja perheen autonomian kunnioitus. Yhteistä ymmärrystä työskentelyn tavoitteista pidettiin keskeisenä. Työntekijöiden ominaisuuksien, kuten sensitiivisyyden, intuition, uteliaisuuden ja avoimen suhtautumisen nähtiin vaikuttavan siihen, mitä perheterapeuttisessa keskustelussa voidaan sanoa ja kuinka pitkälle mennä. Haastatellut kuvasivat tätä omalta osaltaan esimerkiksi lupaukseksi perheen rinnalla kulkemisesta haastavissa elämäntilanteissa. ”…tähän pysyvyyteen. On tärkeää, että hoitokontaktissa muodostuu yhteinen ymmärrys samalla puolella olemisesta. Työntekijät pitivät erittäin tärkeänä asiakkaan kokemusta kuulluksi tulemisesta. Poikaystävänsä kanssa tulivat klinikassa käymään ja keskusteltiin, niin kysyin sitten että mitä sä muistat, mikä tässä oli semmosta mistä sä tykkäsit, mikä sua yhtään autto jos oli sellasta. Arvostakaa pysyvyyttä!” Toisaalta työntekijät kertoivat myös omista riittämättömyyden ja avuttomuuden tunteistaan: monen perheen kohdalla olisi tarvetta intensiivisempään työskentelyyn, kuin mikä nykyisissä olosuhteissa ja työtilanteessa on mahdollista. Tähän liittyi keskeisesti työntekijöiden vuorovaikutustaidot, esimerkiksi aito läsnäolo. Haastattelussa pohdittiin myös kulttuurisensitiivisyyttä: mikä on sopivaa keskustelua missäkin kulttuurissa. Samoin tärkeänä pidettiin mahdollisuutta edetä työskentelyprosessissa rauhallisesti ja asiakastahtisesti. Niin minulla oli ilo ja onni tavata häntä kun hän oli 18-vuotias. Osin samat tekijät näyttäytyivät työntekijöiden kuin vanhempienkin kokemana yhteistoiminnallisessa yhteistyösuhteessa, kun sitä tarkastellaan perheiden avun saamisen näkökulmasta. Ni hän sano että no se kun täällä oli aina sama ihminen. Lomakekyselyssä työntekijöiden näkemyksen mukaan käyntejä tulisi pystyä tarjoamaan intensiivisemmin kuin 3–4 viikon välein, ja työskentelyprosessin tulisi olla riittävän pitkä, vähintään kaksi vuotta tai enemmän. Yhteistyösuhde vahvistui, kun työntekijä viestitti työskentelylle olevan käytettävissä riittävästi aikaa. Pieni tarina tytöstä joka tuli lippahattu päässä aikanaan aika kauan sitten klinikkaan. [POISTETTUA TEKSTIÄ] sijoitus siitä tuli ja hän kävi klinikassa jonkun vuoden. Mahdollisuutta työparityöskentelyyn pidettiin tärkeänä kompleksisesti traumatisoituneiden perheiden kanssa työskennellessä. Työvälineinä tai -menetelminä mainittiin reflektion lisäksi tunnetyöskentely, kehollisuus, Eye Movement Desensitization and Reprocessing (EMDR), lapsikeskeisyys, kognitiivisen ja ratkaisukeskeisen psykoterapian menetelmät, vahvuuskortit, pelit ja perhetehtävät. Työntekijät kokivat sitoutumisen työskentelyyn olevan olennainen osa yhteistyösuhteen syntymistä ja vahvistumista. Terhi Kotilainen PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 16 20.11.2017 20.43. Työmenetelminä lomakevastauksissa nousi esiin reflektointi ja omana itsenä pysyminen vuorovaikutussuhteissa. PUHE ALLIANSSISTA ELI YHTEISTYÖSUHTEESTA JA VUOROVAIKUTUKSESTA Ryhmässä keskusteltiin paljon allianssiin eli yhteistyösuhteeseen vaikuttavista tekijöistä. ”Sietämättömän sietäminen” yhdessä perheenjäsenten kanssa vahvisti yhteistyösuhdetta työntekijöiden kokemana
Ja me saatettiin käydä keskenään sitä keskustelua niin, että perhe seuraa vierestä että mitä, onks noillakin keskenään vähän erilainen näkemys siitä, että mikä on juttu tai miten voi edetä asiassa tai joku muu. Keskeisenä nähtiin koko perheen auttaminen niin, että sekä lapsen että vanhemman näkökulmat huomioidaan hoidossa ja että perheenjäsenet oppivat paremmin ymmärtämään toistensa näkökulmia ja luomaan uudenlaisia yhteyksiä toistensa välille. Ja ett he ihan oikeesti, pystyy niinkun kuuntelemaan toinen toisiaan. Myös tässä korostui käytettävissä olevan ajan riittävyydestä huolehtiminen. Tämä auttaa työssä jaksamisessa. Työparisuhteessa tärkeänä nähtiin keskinäinen luottamus sekä tilan ja ajan antaminen työparille. Tutustumisvaiheessa nähtiin tärkeänä perheeseen liittyminen ja luottamussuhteen rakentaminen, jotta päästään yhteiseen ymmärrykseen samalla puolella olemisesta. Ett kotonahan se ei aina ihan onnistu.” Työntekijöiden mukaan vanhemmat olivat arvostaneet itseymmärryksen lisääntymistä sekä lapsen tarpeita. Jokaisen perheen todettiin olevan erilainen, ja tämän vuoksi myös erilaiset lähestymistavat, joustavuus ja ammatillinen osaaminen ovat tarpeen työssä. Tukijan ja kontrolloijan hyvin erilaiset roolit loivat työntekijöille rooliristiriitoja ja haastetta työhön. Sen nähtiin mahdollistavan monenlaista puhetta: ”…mikä oli tosi loistavaa että kun perhetapaamisella me saatettiin olla eri mieltä asiasta. MISTÄ ON APUA JA MISTÄ PERHEET HYÖTYVÄT. Haastattelussa todettiin myös, että työparin tunteminen helpottaa työskentelyä, kun esimerkiksi tuntee toisen työtyylin. Terapeutit kertoivat luovansa tilan, jossa terapeuttinen keskustelu mahdollistuu turvallisessa ympäristössä: ”Kyllähän monet, niinkun perheterapeuttisesti jos ajattelee, niin aikuiset sanoo, että tää on se paikka, missä he pystyy keskustelemaan asioita niinkun huutamatta. Samoin työnohjausta ja jatkuvaa kouluttautumista pidettiin tärkeänä, jotta työväline eli oma itse pysyy työkuntoisena. Työparityöskentelyä arvostettiin ja pidettiin tärkeänä. Että tää on jotenkin semmonen neutraali ja sit ko ne on ne terapeutit siin niin ne luo sellasen tilan tavallaan, mis ihan oikeesti voi puhuu. Koko ajan vaan väisteli luoteja, ja sit jossain vaiheessa tapahtu niin ko, ett ei nää ookkaan vihollisia.” Terapeutin vastuulle nähtiin kuuluvan turvallisen kontekstin lisäksi vastuun kantamisen hoidon etenemisestä. 17 16 PUHE PERHETERAPEUTTISESTA HOITOPROSESSISTA: SISÄLLÖSTÄ, TYÖVÄLINEISTÄ JA TYÖNTEKIJÖIDEN NÄKÖKULMISTA Ryhmähaastattelussa käytiin keskustelua terapeuttisesta hoitoprosessista. Perheterapeutti/työntekijä nähtiin rinnalla kulkijana, kannattelijana, tulkkina ja diplomaattina, mutta toisaalta myös kontrolloijana (esimerkiksi lastensuojeluja poliisi-ilmoitusten tekijänä) ja yhteistyön virittäjänä eri viranomaisten suuntaan. Tätä kuvattiin sotatermeilläkin: ”…alussa me oltiin ihan poteroissa. Näin vanhemman oli mahdollista muuttaa omaa toimintaansa, kun hänen ymmärryksensä lapsen oireen merkityksestä oli kasvanut ja hän oli oppinut Mikä perheterapeuttisessa prosessissa auttaa. PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 17 20.11.2017 20.43. Ett ei oo asioissa kuitenkaan sitä että tämä tässä on vain se oikea ja ainut suunta, vaan ett jotenki se että siitä voi puhua ääneen vielä, [POISTETTUA TEKSTIÄ] Mut sitä ei vois tehdä jos ei ois niinku semmosta työparityöskentelyä.” Työparilta sai myös tukea ja mahdollisuuden purkaa jälkikäteen intensiivisiä terapiasessioita. Tämä vaatii pitkäjänteistä ja kokonaisvaltaista työskentelyä, jossa kaikki perheenjäsenet huomioidaan. Perheterapiakoulutus nähtiin tärkeänä työvälineitä, -menetelmiä ja viitekehystä tarjoavana elementtinä haastavassa työssä. Toisaalta tuotiin esiin, että Lasten traumapsykiatrialla on välttämätöntä hoitaa vanhempia ja ohjata heitä myös omaan hoitoon, jotta vanhemmat kykenevät paremmin vastaamaan lastensa tarpeisiin. He ymmärsivät uudella tavalla lapsen oiretta (käyttäytymistä) ja omia reaktioitaan siihen
Myös Terhi Kotilainen PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 18 20.11.2017 20.43. Pysyvyys ja jatkuvuus ovat erityisen tärkeitä traumatyössä, jotta koherenssi on mahdollista saavuttaa pirstaleiseen elämäntarinaan. POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tässä opinnäytetyönä toteutetussa tutkimuksessa haluttiin selvittää, mistä asiakasperheet ja perhetyöntekijät kokevat olevan apua Taysin Lasten traumapsykiatrian perheterapeuttisessa työskentelyssä. Perheenjäsenten kuulluksi tulemista ja asioiden ääneen puhumista, hyvää ja luottamuksellista yhteistyösuhdetta ja työskentelyyn sitoutumista pidettiin keskeisinä asioina perheiden hoidossa. Samoin yhtenevät näkemykset työskentelyn tavoitteista ja samalla puolella oleminen nähtiin perheitä auttavina tekijöinä. Lisäksi haluttiin selvittää käsityksiä työskentelyn puitteista eli rakenteista ja organisatorisista tekijöistä, jotka voivat olla yhteydessä koettuun hoitotulokseen. Pysyvyys, jatkuvuus ja tutut hoitosuhteet veivät perheitä eteenpäin prosesseissa. Allianssi ja siihen liittyvien tekijöiden merkitys on keskeinen perheterapeuttisessa työskentelyssä hyvän hoitotuloksen saavuttamiseksi. Työntekijöiden keskustelussa esiin nousi vanhempien arvostava suhtautuminen saamaansa psykoedukaatioon, tukeen, ohjaukseen ja neuvontaan. Työntekijöiden vaihdokset rasittivat sekä työntekijöitä että perheitä ja olivat omalta osaltaan vaikuttamassa allianssiin ja hoitokokemuksiin. Tuloksissa korostuivat terapeuttinen yhteistyösuhde, vakauttavan työskentelyn traumaerityiset osat, erityisesti psykoedukatiivisesti orientoitunut neuvonta ja ohjaus sekä yleensä terapeuttiseen vuorovaikutukseen kuuluvat luottamuksen rakentuminen ja yhteisesti rakennetuista tavoitteista lähtenyt, vähitellen kehittyvä työskentelysuhde. He olivat saaneet hyvää palautetta perheiltä myös siitä, että uskoivat perheiden kertomaan ja ottivat heidät tosissaan. He ymmärsivät perheen tarvitsevan monenlaista apua ja olivat valmiit toimimaan joustavasti perheiden parhaaksi. Työntekijät kertoivat perheiden kokeneen positiivisena sen, että on joku, johon ottaa yhteyttä, ettei jää yksin vaikeiden asioiden kanssa. Rooliristiriidat toivat omanlaistaan haastetta työhön ja yhteistyösuhteisiin. Vuorovaikutushoidossa keskiöön nousivat vuorovaikutukseen liittyvät tekijät, joista nähtiin olevan apua perheiden hoidossa. Erityisesti tarkasteltiin yhteistyösuhdetta eli allianssia ja vakauttavan perheterapeuttisen työskentelyn elementtejä. Työntekijöiden vaihdokset rasittivat sekä työntekijöitä että perheitä ja olivat omalta osaltaan vaikuttamassa allianssiin ja hoitokokemuksiin. Asiakasja työntekijänäkökulman lisäksi tutkittiin, ovatko työntekijän ja asiakkaan näkökulmat samanlaisia vai erilaisia suhteessa tutkimuskysymykseen. Perheiden haastavissa tilanteissa rinnalla kulkemisen ja aidon, empaattisen läsnäolon nähtiin auttavan perheitä samoin kuin avoimen suhtautumisen ja aidosti uteliaan asenteen. Työntekijä nähtiin asiakkaan rinnalla kulkijana, kannattelijana, tulkkina ja diplomaattina, mutta toisaalta myös kontrolloijana ja yhteistyön virittäjänä eri viranomaisten ja palveluiden suuntaan. Osin työntekijät kokivat joutuvansa tällöin pois perheterapeutin roolista, mutta he ymmärsivät asiakasperheiden tarvitsevan monenlaista apua. 19 18 Perheterapia 4/17 liittämään sen asiayhteyksiinsä; omaan reagointitapaansa sekä omaan että lapsen elämänhistoriaan ja kiintymyssuhdekäyttäytymiseen. Työntekijät nostivat esiin kokemukset vanhempien arvostavasta suhtautumisesta saamaansa psykoedukaatioon ja tukeen. Työntekijöiden kokemana perheille oli välittynyt myös työntekijöiden arvostava asenne ja joustavuus perheenjäseniä kohtaan. Ei ole yhdentekevää, millaiset puitteet organisaatio luo vaativalle psykoterapeuttiselle työskentelylle ja mahdollistavatko rakenteet hoidon jatkuvuuden. Työntekijät olivat saaneet palautetta siitä, että perheet arvostivat työntekijöiden kannattelua, kotikäyntejä ja yhteistyösuhteiden rakentamista esimerkiksi koulun henkilökunnan tai lastensuojeluviranomaisten kanssa. Perheet olivat myös arvostaneet saamaansa hyvää palautetta toiminnastaan ja toimintatapojensa muutoksista
Kuusinen, K.-L. (2013). (2011). Moore, A.M. Metsämuuronen, J. New York: Basic Books. Miten palautetta saataisiin kerättyä niiltä, joilla on enemmän kritiikkiä esitettävänään ja vaikeuksia sitoutua työskentelyyn. & Greenberg, L.S. A Postmodern Approach to Therapy. Mitä enemmän hoidon vaikuttavuudesta on tietoa, sitä tarkemmin hoitoa voidaan suunnitella ja toteuttaa niin, että siitä olisi mahdollisimman suuri hyöty hoidossa oleville perheille. (2014). Friedlander, M.L., Escudero V., Heatherington, L. & Prochaska, J.O. A Summary report of the cost-effectiveness of the profession and practice of marriage and therapy. (2012). Journal of Marital and Family Therapy, 38(2), 417–428. (toim.) (2006). Integratiivisen lähestymistavan perusteita (91–113). J., Sprenkle, Douglas H. Alliance in couple and family therapy.Teoksessa Norcross, J.C. (2012). New York: Oxford University Press. Lahti-Nuuttila (toim.) Mikä psykoterapiassa auttaa. The Role of Therapist In Common Factors. Erityisesti palautteen antaminen ja saaminen perheterapeuttisessa työskentelyssä on keskeistä, jotta sen perusteella voi muuttaa työskentelyä suuntaan, josta perhe hyötyy enemmän. Accountability in couple therapy for depression: A mixed methods study in a naturalistic setting in Finland. Empathy. Family Process, 27, 371–393. Journal of Family Therapy, 30, 399–410. System for Observing Family Therapy Alliances: A Tool for Research and Practice. Observing the therapeutic alliance in family therapy: associations with participants’ perceptions and therapeutic outcomes. Antervo, A., Mankila, P., Hästbacka, K., Katajisto, J., Suokas-Cunliffe, A., Pettersson, P., Piironen, L., Lindqvist, A. Eronen & P. & Wahlström, J. New York: Oxford University Press. Relational diagnosis and psychotherapy treatment cost effectiveness. & Christenson, J.D. The evidence-base for family therapy and systemic interventions for child-focused problems. (2014). & Friedlander, M.L. (2011). Projektiraportti 2009–2012. (2008). (2011). Helsinki: Edita. (toim., 2.p.) Psychotherapy Relationships That Work. Conversation, Language and Possibilities. Mielenkiintoista olisi haastatella hoitokontaktin keskeyttäneitä. Journal of Counseling Psychology, 53(2), 214– 224. LÄHTEET Anderson, H. “If I Can Grapple With This I Can Truly Be of Use In The Therapy Room”: Using The Therapist’s Own Emotional Struggles To Facilitate Effective Therapy. Myös kehitysvammaisten ja lastensuojelun sijaishuollon äänet olisi tärkeää saada kuuluviin. Jyväskylä: Gummerus. & Kissil, Karni (2014). & Abascal, A. Teoksessa Norcross, J.C. D. Journal of Marital and Family Therapy, 40(2), 152–164. (toim., 2.p.) Psychotherapy Relationships That Work. Journal of Family Therapy, 36, 107–157. Traumaperäisen dissosiaatiohäiriön vakauttaminen Suomessa. (2008). Erityisen kiinnostavaa olisi myös saada selville, kuinka maahanmuuttajat, turvapaikanhakijat ja erilaisista etnisistä taustoista kotoisin olevat kokevat Lasten traumapsykiatrisen hoidon auttavan heitä ja heidän perheitään. Organisaatiolta saatava tuki työskentelylle on tärkeää haastavissa työtehtävissä. Journal of Marital and Family Therapy, 33(3), 298-317. Elliott, R., Bohart, A.C., Watson, J.C. Evidence-Based Responsiveness. PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 19 20.11.2017 20.43. Human systems as linquistic systems: Preliminary and evolving ideas about the implications for clinical theory. Teoksessa: S. Perheiden kannalta keskeistä olisi riittävän intensiivisen työskentelyn mahdollistaminen sitä tukevilla organisaatiorakenteilla. (1997). (2007). (2012). Jatkossa olisi tärkeää kerätä palautetta systemaattisemmin ja hyödyntää sitä työskentelyssä, työn kehittämisessä, työnohjauksessa ja koulutustarpeita arvioitaessa. 19 18 työntekijöiden henkilökohtaisilla ominaisuuksilla, motivaatiolla, vireystilalla ja koulutuksella on merkitystä hoidon onnistumisen kannalta. Crane, R.D. Escudero V., Friedlander M.L., Varela N. Jatkossa olisi mielekästä tutkia tarkemmin allianssiin liittyviä tekijöitä ja kokemuksia perheterapeuttisen työn vaikuttavuudesta. Tähän tutkimukseen valikoitui haastateltavia, jotka esittivät vain vähän kritiikkiä perheterapeuttisesta työskentelystä. The Journal of Family Therapy, 30, 194–214. The reflecting team: Dialogues and dialogues about the dialogues. & Crane, D.R. Jatkossa on tärkeää kiinnittää entistä tietoisemmin huomiota seikkoihin, joilla on merkitystä koetun hyvän hoitotuloksen kannalta. & Martens, M. Aponte, H.J. Laadullisen tutkimuksen käsikirja. (1991). Is Who Delivers The Treatment More Important Than The Treatment Itself. & Goolishian, H. (2012). The Cost-Effectiveness of Family Therapy: A Summary and Progress Report. Blow, A. Kuhlman, I. New York: Norton Press. A. (2006). Helsinki: Traumaterapiakeskus. Evidence-Based Responsiveness. Terapiasuhde – muutosprosessin perusta. & Wallin, P. Andersen, T. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research. Problematic Within-Family Alliances in Conjoint Family Therapy: A Close Look at Five Cases. Crane, R. Contemporary Family Therapy, 36, 281–299. & Davis, Sean D. Friedlander, M., Escudero, V., Horvath, A., Heatherington, L., Cabero A. (1988). Norcross, J.C., Krebs, P.M. Mikä perheterapeuttisessa prosessissa auttaa. & Diamond, G.M. Anderson, H. Contemporary Family Therapy, 34, 204–216. Lambert, J., Skinner, A.H. Carr, A
Shick Tryon, G. D. Apua auttajille. Teoksessa Norcross, J.C. Palautteesi on tärkeää. & Winograd, G. Evidence-Based Responsiveness. Teoksessa Duncan, B.L., Miller S.D., Wampold, B.E. A Relational treatment guide. New York: Oxford University Press. White, M. (toim., 2.p.) Psychotherapy Relationships That Work. A. 21 20 Perheterapia 4/17 Stages of change. & Sarajärvi, A. (2007). & Duncan, B. New York: Norton.x Terhi Kotilainen Kerro mielipiteesi! Kerro meille millaisia ajatuksia Perheterapia-lehden artikkelit sinussa herättivät tai millaisia teemoja ja aiheita toivoisit lehdessä käsiteltävän. Sundet, R. (toim., 2.p.) Psychotherapy Relationships That Work. Common Factors in Couple and Family Therapy: Must All Have Prizes. Negotiating the therapeutic alliance. A. L. New York: Guilford Press. & Vänskä, V. Australian & New Zealand Journal of Family Therapy, 37, 93–104. & Biong, S. New York: Oxford University Press. Evidence-Based Responsiveness. (2011). & Muran, J.C. Safran, J. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Collaboration: Suggested Understandings. Opas lapsuuden kaltoinkohtelusta toipuvien vanhempien ryhmämuotoiseen tukemiseen. (2016). (2011). (2016). New York: Oxford University Press. Evidence-Based Responsiveness. Collaboration: Family and therapist perspectives of helpful therapy. (2010). & Rand, M.L. Helsinki: Traumaterapiakeskus. (2011). Journal of Marital and Family Therapy, 37, 236–249. (2011). Delivering What Works in Therapy, 357-391. & Hubble, M. Hoivattavaa vanhemmuutta. Maps of narrative practice. Ruismäki, M., Friberg, L., Keskitalo, K., Lampinen, A-K, Mankila, P. Sen avulla voimme kehittää Perheterapia-lehdestä mahdollisimman kiinnostavan ja lukijoita puhuttelevan. (toim., 2.p.) Psychotherapy Relationships That Work. Tuomi, J. Lähetä mielipiteesi osoitteeseen: perheterapialehti@mielenterveysseura.fi PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 20 20.11.2017 20.43. Repairing alliance ruptures. Sparks, J. Myötätuntouupumuksen ja sijaistraumatisoitumisen psykofysiologia. Helsinki: Tammi. Teoksessa Norcross, J.C. Washington, DC: American Psychological Association. Goal consensus and collaboration. Sundet, R., Kim, H.S., Ness, O., Borg, M., Karlsson, B. Helsinki: Traumaterapiakeskus. 2.painos. & Eubanks-Carter, C. (2010). (toim.) The Heart and Soul of Change. Rothschild, B. Teoksessa Norcross, J.C. (2003). Safran, J.D., Muran J.C
parisuhteen koettuun laatuun, terapian edistymiseen ja tuloksellisuuteen sekä antaa terapeutille arvokasta tietoa parisuhteen tilasta. Tarkastelimme pariskuntien sanatonta ja kielellistä vuorovaikutusta ja sen aikaista ihon sähkönjohtavuuden (elektrodermaalinen aktiivisuus, EDA) synkroniaa. Pariskunnan osapuolten on mahdollista tulla tietoiseksi parisuhteensa vuorovaikutuksen dynamiikasta terapeutin sanoittaessa pariskunnan vuorovaikutuksesta tekemiään havaintoja. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, tukevatko hyvinvoivien pariskuntien sanattoman ja kielellisen vuorovaikutuksen laadullinen havainnointi ja pariskuntien mitatut EDA-synkroniat toisiaan. Oletimme parisuhdetyytyväisyyden, vuorovaikutuksen ja kehollisen synkronoitumisen olevan vastavuoroisissa yhteyksissä toisiinsa. Avainsanat: parisuhde, vuorovaikutus, EDA, synkronia, emotionaalinen valenssi Mari Haltia PsK, Jyväskylän yliopisto, psykologiharjoittelija KSTHKY, Harjavallan terveyskeskus, mari.haltia@gmail.com Karoliina Jaatinen (jaettu ensimmäinen kirjoittajuus Mari Haltian kanssa) PsK, Jyväskylän yliopisto, psykologiharjoittelija Porin sivistyskeskus, karoliina_jaatinen@hotmail.com Tino Karolaakso PsM, Jyväskylän yliopisto, psykologi Tampereen kaupungin mielenterveysja päihdepalvelut, Psykiatriakeskus Perheterapia 4/17 PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 21 20.11.2017 20.54. Tarkastelimme EDA-synkroniatulosten emotionaalista valenssia, eli tunteiden kielteisyyttä ja myönteisyyttä, ja pohdimme tutkimustulosten hyödyntämistä terapeuttisessa työskentelyssä. 21 20 Pariskunnan keskinäisen kehollisen synkronian tarkastelu edellyttää vuorovaikutustilanteen havainnointia Tässä tutkimuksessa, joka pohjautuu Haltian ja Jaatisen (2016) pro gradu -tutkielmaan, tarkastelimme hyvinvoivien pariskuntien yhteensovittautumista parisuhteen rikastamisinterventioasetelmassa sosiaalisen vuorovaikutuksen havainnointimenetelmiä ja psykofysiologisia mittauksia yhdistellen. Tulokset osoittivat tilastollisesti merkitsevän EDA-synkronian ja vuorovaikutuksen laadullisen havainnoinnin tukevan toisiaan, ja EDA-synkronian emotionaalisen valenssin arvioinnin edellyttävän vuorovaikutuskontekstin laadullista havainnointia. Terapiassa kehollinen yhteensovittautuminen on tärkeä tiedostaa, sillä se on yhteydessä mm
Hyvä vuorovaikutus on romanttisen parisuhteen kulmakivi, sillä puolisoiden välinen vuorovaikutus heijastuu parisuhdetyytyväisyyteen, parisuhteeseen sitoutumiseen ja yksilön fyysiseen ja psykologiseen hyvinvointiin (ks. Vuorovaikutus ja parisuhde Parisuhteen laatua, dynamiikkaa, vuorovaikutusmalleja ja tulevaisuutta voidaan arvioida tutkimalla pariskunnan vuorovaikutuksen kielellisiä piirteitä (Buehlman, Gottman & Katz, 1992; Fitzsimons & Kay, 2004; Slatcher, Vazire & Pennebaker, 2008). tarkemmin Haltia & Jaatinen, 2016). Pariskunnilla esiintyy myös yksilöllistä puhetta, ja tyytyväiset pariskunnat viittaavat toisiinsa kumppanin sanomisia toistamalla, ilmaisuja vahvistamalla, käyttämällä samoja sanavalintoja (Sillars, Shellen, McIntosh & Pomegranate, 1997) ja muistelevat yhdessä menneisyyttään (Londen, 1997). Se liittyy parisuhteen vuorovaikutuksen laatuun ja sitä ilmennetään osoittamalla kiinnostusta toista kohtaan puhuen, huomioiden katseella, ja osoittaen kiintymyksen ilmaisuja ja empatiaa (Montgomery, 1981). Synkronisaatio vaikuttaa myönteisesti parisuhteen vuorovaikutukseen ja laatuun ja parisuhteen laatu parantaa keskinäistä synkroniaa (Haltia & Jaatinen, 2016; Slovak ym., 2014) eli parisuhteen hyvinvointi, vuorovaikutus ja kehollinen synkronoituminen ovat vastavuoroisissa suhteissa toisiinsa. tarkemmin Haltia & Jaatinen, 2016). Parisuhteeseensa tyytyväiset pariskunnat kuvailevat avoimesti tunteitaan, esittävät kysymyksiä kumppanin tunnetilasta, huomioivat ja mukautuvat kumppanin tunteisiin ja ajatuksiin, käyttävät huumoria sekä ovat kompromissivalmiita ja halukkaita sovinnontekoon (Ting-Toomey, 1983). Omien asioiden ja tunteiden jakaminen toiselle sekä aitous ja avoimuus vuorovaikutuksessa ovat tärkeitä romanttisessa suhteessa (Haltia & Jaatinen, 2016; Montgomery, 1981). Vahvistamisella eli validaatiolla tarkoitetaan itsen, viestin ja viestin lähettäjän kokemista tärkeäksi ja merkitykselliseksi. Pariskunnan onnistunut vuorovaikutus edellyttää kielellisen ja sanattoman käytöksen yhdistämistä, kykyä ilmaista ja olla herkkä sanattomille viesteille. Se sisältää itse vuorovaikutuksen ja suhteen prosessointia, on avointa, kumppania vahvistavaa, joustavaa, tietoista ja sujuvaa (Haltia & Jaatinen, 2016; Montgomery, 1981). Romanttisimmin sitoutuneet henkilöt käyttävät monikkopronomineja, kokevat olevansa parin kanssa yhtä ja määrittävät suhteella itseään. Lisäksi läheisisElina Lampinen PsM, Jyväskylän yliopisto, psykologi Jyväskylän kaupungin psykologipalvelut Jukka Kaartinen FT, yliopistotutkija Jyväskylän yliopisto Markku Penttonen PsT, yliopistotutkija Jyväskylän yliopisto, Psykologian laitos Virpi-Liisa Kykyri PsT, yliopistotutkija Jyväskylän yliopisto, Psykologian laitos Haltia, Jaatinen, Karolaakso, Lampinen, Kaartinen, Penttonen, Kykyri PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 22 20.11.2017 20.43. Vuorovaikutuksessa ihmisten välillä tapahtuu yhtenäistä kehollista virittäytymistä eli synkronoitumista (Karvonen, Kykyri, Kaartinen, Penttonen & Seikkula, 2016; Levenson & Gottman, 1983; Slovak, Tennent, Reeves & Fitzpatrick, 2014). Keskustelun sujuvuus, eli tasapuolinen vuorottelu pariskunnan puheenvuorojen välillä, kertoo vuorovaikutuksen laadusta (Cappella, 1981) ja liittyy keskustelijoiden me-henkisyyteen (Koudenburg, Postmes & Gordijn, 2013). 23 22 Perheterapia 4/17 JOHDANTO Vuorovaikutuksen laatu ja parisuhteen hyvinvointi ovat molemminpuolisessa vaikutussuhteessa toisiinsa (Montgomery, 1981). Pariskuntien puheessa esiintyvä me-henkisyys vaikuttaa kumppaneiden läheisyyteen, kokemukseen yhteisen tulevaisuuden jakamisesta ja on yhteydessä parisuhdetyytyväisyyteen yhteisöllisen parisuhdeidentiteetin kautta (ks. Kieli on yhteydessä haluun ymmärtää ja tulkita kumppanin kokemuksia, ajatuksia ja tunteita. Parisuhteeseen viittaavat sanat ja ilmaistut tunteet liittyvät suhteelle omistautumiseen (Williams, 2012) ja myönteisen vilpittömät tunnesanat vahvempaan suhteeseen (Slatcher ym., 2008). Pariskunnan monikkopronominien käyttöä tarkkailemalla voidaan asettaa oletuksia suhteen tilasta ja läheisyydestä (Fitzsimons & Kay, 2004)
Katsekontaktin ylläpitäminen puhujan kanssa on osoitus validaatiosta eli puhujan ja tilanteen arvostamisesta sekä niiden merkityksellisyydestä kuulijalle. Kosketus vaikuttaa autonomisen hermoston synkronoitumiseen lisäten pariskuntien läheisyyttä, toisiinsa linkittymistä, empatiaa, emotionaalista tarttumista ja toisen tunteiden havaitsemista. Katsekäyttäytymistä tarkastelemalla arvioidaan osapuolten valmiutta, halukkuutta ja kiinnostusta vuorovaikutukseen, pariskuntien tunnetiloja, sitoutuneisuutta toisiinsa ja läheisyyttä. EDA-synkronia tarkoittaa henkilöiden autonomisen hermoston virittäytyneisyyden muutoksia kuvaavien EDA-signaalien korreloitumista toistensa kanssa pidemmällä aikavälillä tai tietysPeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 23 20.11.2017 20.43. EDA-signaalit kuvaavat yksilöllisiä ja vuorovaikutuksellisia piirteitä, kuten emotionaalista reaktiivisuutta, empatiaa, sitoutuneisuutta toiseen, konflikteja (Slovak ym., 2014), tarkkaavaisuutta ja virittäytyneisyyttä, tunteita ja psykologista stressiä (Boucsein, 2012). Synkroniaa, empatiaa ja emotionaalista tarttumista tapahtuu käyttäytymisessä ja fysiologiassa erityisesti niillä, jotka kokevat voimakkaita tunteita tai joilla on keskenään vahva tunnesidos (ChatelGoldman, Congedo, Jutten & Schwartz, 2014). Empatian mahdollistavalla emotionaalisella tarttumisella puolestaan tarkoitetaan henkilön mukautumista spontaanisti toisen henkilön tunnetilaan. tarkemmin Haltia & Jaatinen, 2016). Kehon asennot ilmaisevat ja säätelevät vuorovaikutuksessa puolisoiden välistä läheisyyttä, yhtenäisyyttä ja avoimuutta (ks. Autonomisen hermoston toiminnasta kertova elektrodermaalinen aktiivisuus (EDA) on yleiskäsite iholla tapahtuville sähköisille ilmiöille (ks. Henkilöt synkronoituvat kielellisin ja sanattomin keinoin toisiinsa kohentaakseen sosiaalista hyväksyntää ja vuorovaikutuksen vaikuttavuutta (ks. Myös kosketus on yhteydessä pariskunnan hyvinvointiin, sillä se vahvistaa pariskunnan suhdetta (Gallace & Spence, 2010), on tapa osoittaa kumppanille tukea ja tunteita sekä lisätä vastavuoroista avoimuutta (Chatel-Goldman ym., 2014). 23 22 Pariskunnan keskinäisen kehollisen synkronian tarkastelu edellyttää vuorovaikutustilanteen havainnointia sä parisuhteissa kumppanit usein jakavat tiedostamattoman ja sanattoman hiljaisen tiedon sekä ymmärryksen, joka näkyy yhteisessä päätöksenteossa ja luontevana vuorovaikutuksena (Sillars ym., 1997). tarkemmin Haltia & Jaatinen, 2016). Parisuhteen onnellisuuteen liitettyä kumppanin kuuntelemista tarkastellaan havainnoimalla ääntelyjä (“mm”), pään nyökkäyksiä ja kehon liikuttamista lähemmäksi tai kauemmaksi puhujasta (Pasupathi, Carstensen, Levenson & Gottman, 1999). Henkilöiden välistä synkronoitumista voidaan tarkastella myös fysiologisesti mittaamalla autonomisen ääreishermoston vasteita, jotka kertovat emootioiden viriämisestä (Kreibig, 2010) ja henkilöiden toisiinsa linkittymisestä (Karvonen ym., 2016; Levenson & Gottman, 1983; Slovak ym., 2014). Synkronoitumisella tarkoitetaan osin tiedostamatonta taipumusta mukailla toista henkilöä vuorovaikutustilanteessa. Mimikointi eli käyttäytymisen jäljittely liittyy vuorovaikutustilanteissa sosiaaliseen läheisyyteen, toisesta pitämiseen, samankaltaisuuden kokemiseen ja se lisää henkilöiden välistä kytköstä sekä parantaa parisuhteen harmoniaa ja laatua. Autonomisen hermoston synkronia vuorovaikutuksessa Mieli ja kehon reaktiot ovat tiiviissä yhteydessä toisiinsa. Myös naurua ja hymyilyä tarkastellaan vuorovaikutuksesta, sillä jaetuilla hymyn ja naurun hetkillä henkilöiden välille rakentuu toisiinsa sopiva tunnetila (BänningerHuber & Steiner, 1992). tarkemmin Haltia & Jaatinen, 2016). Synkronoitumisella tarkoitetaan osin tiedostamatonta taipumusta mukailla toista henkilöä vuorovaikutustilanteessa emotionaalisen yhteyden saavuttamiseksi, ja siihen liitetään mimikointi sekä emotionaalinen tarttuminen. tarkemmin Boucsein, 2012; Haltia & Jaatinen, 2016). Vuorovaikutukseen liittyy myös kehollista viestintää, joka ei perustu sanoihin ja joka voi olla tiedostettua tai tiedostamatonta. Katse on tärkeä osa vuorovaikutusta, ja katsekontaktilla voidaan säädellä lähestymisja välttämiskäyttäytymistä, läheisyyden astetta ja tarkkaavaisuutta (ks
Intervention osallistujat olivat hyvinvoivissa ja onnellisissa parisuhteissa, eikä heillä ollut vakavia henkilökohtaisia tai suhteen sisäisiä kriisejä tai diagnosoituja mielenterveydellisiä ongelmia. Valitsemamme pariskunnat osoittavat laadullisen havainnoinnin tärkeyden tilastollisesti merkitsevän synkronian tulkinnassa, Haltia, Jaatinen, Karolaakso, Lampinen, Kaartinen, Penttonen, Kykyri PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 24 20.11.2017 20.43. Tapaustutkimukseemme valitsimme kymmenestä pariskunnasta lähempään tarkasteluun kaksi pariskuntaa, joilla oli tilastollisesti merkitsevää ja keskenään samankaltaista synkroniaa, mutta joiden vuorovaikutus oli laadullisesti tarkasteltuna erilaista. 25 24 Perheterapia 4/17 sä aikaikkunassa vuorovaikutuksen aikana (Haltia & Jaatinen, 2016; Slovak ym., 2014). Hermostollisella synkronoitumisella on terapiassa yhteys yksilöiden hyvinvointiin, minäpystyvyyteen, koettuun parisuhteen laatuun, terapian edistymiseen ja tuloksellisuuteen (Ramseyer & Tschacher, 2011) sekä asiakkaan ja terapeutin väliseen yhteistyösuhteen laatuun (Martin, Garske & Davis, 2000). Keholliseen synkroniaan liittyvien kielellisten ja sanattomien vuorovaikutuksellisten tekijöiden huomioiminen auttaa terapeutteja ymmärtämään ja tukemaan terapeuttista prosessia sekä asiakkaiden yksilöllisiä tarpeita (Karvonen ym., 2016; Ramseyer & Tschacher, 2011). Tutkimusaineisto, parisuhteen rikastamisinterventio ja tutkimuksen tarkoitus Käytimme Relationaalinen mieli -projektin rinnakkaisja vertailuaineistoksi kerättyä aineistoa, jossa 10 hyvinvoivaa suhteeseensa tyytyväistä pariskuntaa osallistui parisuhteen rikastamisinterventioon (ks. Istunnot videokuvattiin ja toisessa ja kolmannessa istunnossa mitattiin fysiologisia vasteita sekä pariskunnilta että istuntojen vetäjiltä heidän keskustellessaan parisuhteeseen liittyvistä teemoista. Neljän henkilön tutkimusasetelmassa intervention vetäjät, kaksi maisterivaiheen psykologian opiskelijaa, toteuttivat pariskunnille kolme kertaa 90 minuutin parisuhteen rikastamisintervention. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää laadullisesti, minkälaisia vuorovaikutuksellisia ominaisuuksia hyvinvoivilla pariskunnilla liittyy korkeaan tilastolliseen EDA-synkroniaan vuorovaikutustilanteissa. Synkronia tai hermoston virittäytyminen ei kuitenkaan yksinään kerro henkilön kokemasta emootion valenssista eli siitä, onko koettu tunne myönteinen vai kielteinen, mutta huomioimalla konteksti, emotionaalisia tiloja voidaan päätellä (Karvonen ym., 2016; Slovak ym., 2014). Lisäksi pohdimme, miten saatuja tuloksia voitaisiin hyödyntää parija perheterapeuttisessa työskentelyssä. Istuntojen aikaista vuorovaikutusta laadullisesti analysoimalla halusimme syventää ymmärrystä korkean EDA-synkronian erilaisista merkityksistä ja emotionaalisesta valenssista. tarkemmin Karolaakso & Lampinen, 2014). Käyttäytymisen ja fysiologian välillä on vahva yhteys ja niiden tutkiminen tukee toisiaan. MENETELMÄT Tutkimusaineistomme on osa Relationaalinen mieli monitoimijaisten terapiadialogien muutoshetkissä -tutkimusprojektia, joka kuuluu Suomen Akatemian rahoittamaan Ihmisen Mieli (MIND) -tutkimusohjelmaan. Aineiston asetelma ja menettelyt olivat Jyväskylän yliopiston eettisen toimikunnan hyväksymiä ja osallistujat allekirjoittivat tutkimusta koskevan tietoinen suostumus -lomakkeen. Useita menetelmiä hyödyntävä psykofysiologinen tutkimus hyvinvoivista pariskunnista on ollut vähäistä, vaikka eri metodien käyttäminen pariskuntien vuorovaikutuksen tutkimisessa on tärkeää parisuhteiden dynamiikan laaja-alaisessa ymmärtämisessä (Haltia & Jaatinen, 2016). Synkronia henkilöiden välillä voi olla samanaikaista, jolloin henkilöillä tapahtuu samantyyppisiä reaktioita yhtäaikaisesti, tai viiveellistä ja täydentävää, jolloin vuorovaikutuksen toinen osapuoli synkronoituu toiseen hieman myöhemmin (Seikkula, Karvonen, Kykyri, Kaartinen & Penttonen, 2015). Henkilöiden välistä synkronoitumista on tarkasteltu paljon vuorovaikutuksen tasolla kiinnittäen huomiota muunmuassa kehon liikkeisiin, katsekontakteihin ja yhteneväisiin sanavalintoihin, mutta lisää tutkimusta psykofysiologisesta synkronoitumisesta ja sen yhdistämisestä vuorovaikutuksen piirteisiin kaivataan. Tilastollisen ja laadullisen analyysin erilaiset havainnot tekevät näistä kahdesta pariskunnasta tutkimuksellisesti mielenkiintoisia. Korkea EDA-synkronia liittyy henkilöiden samanlaatuiseen emotionaaliseen sitoutumiseen vuorovaikutustilanteessa (Slovak ym., 2014)
Ensimmäisellä katselukerralla teimme karkeat muistiinpanot, kirjasimme ylös keskustelun kulun ja aiheet, mutta ensisijaisesti tutustuimme pariskuntiin, kerättyyn videoaineistoon ja tarkastelimme, mikä aineistossa herättää kiinnostuksemme. Fysiologinen synkronia arvioitiin laskemalla kullekin parille EDA-konkordanssi-indeksit, jotka kuvaavat parin jäsenten synkronian voimakkuutta koko istunnon ajalta sekä synkronian ajallista suhdetta parin jäsenten välillä (ks. PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 25 20.11.2017 20.43. Pariskuntien vuorovaikutuksellisten ominaispiirteiden arviointia varten teimme tutkimustuloksiin perustuvan vuorovaikutuksen havainnointilomakkeen (Taulukko 1) istuntojen ensimmäisen katselukerran jälkeen. Tämä signaali muodostettiin derivoimalla signaali, jolloin uuden signaalin positiiviset arvot kuvaavat aktivoitumisen lisääntymistä ja negatiiviset arvot aktivoitumisen vähenemistä. Tutkimuksessamme yhdistimme laadullisia ja määrällisiä tutkimusmenetelmiä arvioidaksemme, miten pariskuntien vuorovaikutukselliset piirteet näkyvät sympaattisen hermoston synkroniassa. Ensimmäisen katselukerran jälkeen päätimme tarkastella laadullisesti parien yksilöllistä tapaa kommunikoida pariskuntana. Istunnoissa mitatun ja tietokoneelle talletetun ihon sähkönjohtavuutta kuvaavan EDA:n näytteenottotaajuus pudotettiin laskennallisesti 1 Hz:iin, toisin sanoen EDA:ssa oli yksi arvo sekuntia kohti, mikä tarkoittaa esimerkiksi 90 minuutin istunnossa 5400 arvoa. Kirjasimme havainnointilomakkeisiin tarkat ajankohdat, milloin jokin tarkkailtavista asioista ilmeni, kokosimme havaintomme yhteen ja kirjoitimme istunnosta tiivistelmän. 2016; Marci & Orr 2006; Marci, Ham, Moran & Orr 2007). Näin ollen pariskuntien vuorovaikutus voi parhaimmillaan vahvistaa suhteen hyvinvoinnin ja kehollisen synkronian välistä yhteyttä ja päinvastoin. Johdannossa mainittuihin tutkimuksiin nojaten teimme oletuksen, että löydämme pariskuntien vuorovaikutustyyleistä ominaispiirteitä, jotka voivat selittää pariskuntien EDA-synkroniaa. 25 24 Pariskunnan keskinäisen kehollisen synkronian tarkastelu edellyttää vuorovaikutustilanteen havainnointia sillä pelkkää sympaattisen hermoston synkronian tarkastelua irrallisena vuorovaikutuskumppaneiden kokemasta emotionaalisesta valenssista ei voida pitää yhtä luotettavana. Laadullisessa tutkimusvaiheessa tarkastelimme videotallenteista pariskuntien vuorovaikutusta havainnointilomakkeen avulla. Hahmottelimme tutkimuskysymykset edellä mainituin oletuksin. Katsoimme ensimmäisten istuntojen videotallenteet kolmeen kertaan. Taustaoletusten tekeminen oli tarpeen, jotta pystyimme tarkastelemaan pariskuntien kaikkia istuntoja jatkuvina kokonaisuuksina, eikä yksittäisinä tapahtumina. tarkemmin Karvonen ym. Toisella ja kolmannella katselukerralla kirjasimme havainnot pariskunnan vuorovaikutuksesta havainnointilomakkeelle. Boucsein, 2012). Kolmannella katselukerralla tarkastimme ja tarkensimme lomakkeisiin havainnot istunnosta ja teimme tarkat muistiinpanot istunnon keskustelun sisällöistä aikajanalle, jotta pystyimme tarkastelemaan tärkeitä kohtia tarvittaessa uudestaan. Tutkimuksen kulku Tarkastelimme pariskuntien kielellistä ja sanatonta vuorovaikutusta laadullisesti istunnoissa aineistolähtöisesti ilman ennalta asetettuja hypoteeseja. Sitten EDA:sta muodostettiin autonomisen hermoston virittäytyneisyyden ajallisesti nopeita vaihteluita edustava signaali, joka kuvastaa sympaattisen autonomisen hermoston aktivoitumista (esim. EDA-synkronian emotionaalista valenssia puolestaan arvioimme vuorovaikutuksen ja kontekstin perusteella. Nollaa lähellä olevat arvot kuvaavat tilannetta, jossa aktivoitumista ei ole. Tämän jälkeen laskettiin parille EDA-konkordanssi-indeksit. Oletimme myös, että pariskuntien ominaisissa vuorovaikutustyyleissä on pysyvyyttä istuntojen välillä, ja että vuorovaikutustyylit kuvastavat heidän parisuhdetyytyväisyyttään, kuten aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu (Londen, 1997; Pasupathi ym., 1999; Sillars ym., 1997; Ting-Toomey, 1983). Toisella katselukerralla arvioimme pariskuntien vuorovaikutuksellisia piirteitä havainnointilomakkeen avulla kiinnittäen huomiota kielelliseen ja sanattomaan vuorovaikutukseen. Kohinan vähentämiseksi signaali alipäästösuodatettiin laskemalla viiden näytteen liukuvat keskiarvot. Hypoteesimme oli, että parisuhteen hyvinvointi, vuorovaikutus ja kehollinen synkronoituminen ovat positiivisessa yhteydessä toisiinsa
Pariskunta 2 on esimerkki siitä, ettei korkea EDA-synkronia yksinään kerro vuorovaikutuksen tai siinä ilmenevien tunteiden emotionaalisesta valenssista eli kielteisyydestä tai myönteisyydestä, vaan lisäksi tarvitaan vuorovaikutuksen laadullista havainnointia. 27 26 Perheterapia 4/17 EDA:sta muodostettiin autonomisen hermoston virittäytyneisyyden ajallisesti nopeita vaihteluita edustava signaali, joka kuvastaa sympaattisen autonomisen hermoston aktivoitumista. Indeksi vaihtelee tyypillisesti -1:stä +1:een. Haltia, Jaatinen, Karolaakso, Lampinen, Kaartinen, Penttonen, Kykyri PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 26 20.11.2017 20.43. Näiden 15 viiveen avulla kuvataan samanaikaista synkroniaa (viive 0) tai viiveellistä synkroniaa (muut viiveet). Havainnollistamme vuorovaikutuksellisia ja kehollisen synkronian ilmiöitä kahden pariskunnan (iän vaihteluväli= 22-32, KA=26,5 ja KH=5,26) tapausesimerkkien avulla. Indeksin nolla-arvo kertoo negatiivisten ja positiivisten korrelaatioiden lukumäärän olleen lähes yhtä suuren istunnon aikana. Synkronia voi olla myös viiveellistä, jolloin toisen henkilön EDA-signaalin muutokset edeltävät toisen henkilön muutoksia tai seuraavat toisen henkilön muutoksia. Konkordanssi-indeksit laskettiin kaikille 15 viiveelle 100 kertaa, nämä arvot lajiteltiin viivekohtaisesti suuruusjärjestykseen ja jokaiselle viiveelle otettiin viidenneksi suurin arvo edustamaan merkitsevyystasoa. Siten EDA-konkordanssi-indeksit laskettiin lisäksi käyttäen 7:ää positiivista ja 7:ä negatiivista viivettä kattaen siten aikavälit -7:stä sekunnista + 7:ään sekuntiin. Vuorovaikutuksen jatkuvuuden tutkimiseksi suoritimme toistettujen mittausten ttestin toisen ja kolmannen istunnon EDA-indeksiarvoille SPSS 22.0 ohjelmalla. TULOKSET Tulososiossa tarkastellaan kahta esimerkkipariskuntaa, joista molemmilla on korkea EDA-synkronia. Yllä on kuvattu EDA-indeksin määrittäminen samanaikaiselle synkronialle laskemalla korrelaatiot samanaikaisilla ikkunoilla (0 sekunnin viive). Pariskunta 1 on esimerkki siitä, kuinka onnistunut vuorovaikutus voi näkyä korkeana EDAsynkroniana. EDA-konkordanssi-indeksien laskemisen jälkeen teimme laadullista arviointia pariskuntien keskinäisestä vuorovaikutuksesta mittausistunnoissa (istunnot kaksi ja kolme) havainnointilomakkeemme avulla ja pohdimme, mitkä tekijät pariskunnan vuorovaikutuksessa saattaisivat selittää EDA-synkroniaa. Merkitsevyystasoksi asetimme p<0,05. Lopuksi parin koko istunnon aikaista synkroniaa kuvaava EDA-konkordanssi-indeksi laskettiin summaamalla erikseen kaikki positiiviset korrelaatiot ja kaikkien negatiivisten korrelaatioiden itseisarvot, laskemalla näiden summien osamäärä ja ottamalla osamäärästä luonnollinen logaritmi. Tätä arvoa suuremmat konkordanssi-indeksit ovat tilastollisesti merkitsevät tasolla p<0,05. Aluksi laskettiin parin signaalien välille 15 sekunnin aikaikkunoissa Pearsonin korrelaatiot siten, että parin molempien jäsenten aikaikkunaa liu’utettiin näyte kerrallaan koko istunnon ajalla ja näin jokaisen sekunnin kohdalle laskettu korrelaatio talletettiin. EDA-konkordanssi-indeksin tilastollinen merkitsevyys määriteltiin siten, että laskettiin edellä kuvattujen kaltaiset korrelaatiot, mutta siten että niiden ajallinen läheisyys poistettiin. Korkein arvo aikajanan nollakohdassa kertoo henkilöiden fysiologisen virittäytymisen määrän ja sen viiveen arvo synkronian viiveellisyyden. Nollaa suurempi indeksi kuvaa pääosin positiivisia korrelaatioita istunnon aikana, ja nollaa pienempi indeksiluku kuvaa pääosin negatiivisia korrelaatioita. Tämä tehtiin siten, että korrelaatiota laskettaessa parin ensimmäisen jäsenen signaalin 15 sekunnin aikaikkunaa liu’utettiin aikajärjestyksessä istunnon alusta loppuun, mutta toisen jäsenen signaalista arvottiin jokaisen korrelaation laskemista varten satunnainen aikaikkuna. Jos parin korkein konkordanssi-indeksi on aikajanan positiivisella puolella, on synkronia viiveellistä siten että henkilön 2 EDA seuraa henkilön 1 EDAa, jos korkein arvo on negatiivisella puolella, seuraa henkilön 1 EDA henkilön 2 EDAa
Katseet suhteessa tilanteeseen ja käsiteltävään asiaan. ”Mmm mm”ja ”hmm”-tyyppiset ääntelyt, joilla kumppanille osoitettiin kuuntelemista. 27 26 TAULUKKO 1. Pariskunnan mainitsemat tavat ratkaista riidat. Kumppaneiden kuvailu ja hahmottaminen yhdeksi yhtenäiseksi yksiköksi. Kumppanin kertoman täydentäminen, tarkentaminen, toistaminen ja reflektointi. Spontaanit maininnat muistoista liittyen suhteen alkuaikaan. Pariskunnan osapuolten omat hymyt sekä pariskunnan jakamat hymyt arvioituna positiivisiksi reaktioiksi kontekstissaan. Pariskunnan maininnat yhdessä kohtaamistaan ja selvittämistään vaikeuksista, joiden kautta suhde ja toisiinsa sitoutuminen on vahvistunut. Kehonliikkeet, jotka muuttivat puolisoiden etäisyyttä toisistaan. Pariskunnan välinen iloinen sanailu, vitsailu ja naureskelu. Kumppaneiden puheenvuorojen pituus. Pariskunnan väliset fyysiset kosketukset. Käsien ja jalkojen liikkeet ja asennot. Ryhti. Katsekontaktien jakautumisen tasaisuus kumppaneiden kesken. Pariskuntien vuorovaikutuksen havainnointia ohjanneet vuorovaikutuksen piirteet luokiteltuna kielellisiin ja sanattomiin ominaisuuksiin Me-henkisyys Kumppanin validointi ja kertomusten vahvistaminen Parisuhteeseen liittyvistä tunteista puhuminen Alkuaikojen muisteleminen ja ihastumisesta puhuminen Konfliktien käsittely Ongelmien positiivinen esilletuonti Keskustelussa ilmenevä kompromissivalmius Huumori Vuorovaikutuksen sujuvuus Kumppaneiden välinen läheisyys Katsekontakti Kehon avoimuus ja sulkeutuneisuus Kosketus Mimikointi ja synkronoituminen Toisen huomioivat ääntelyt Pään liikkeet Hymyily Me-tyyliset ja yhteisölliset maininnat. Hiljaiset hetket. Parisuhteeseen, suhteen herättämistä tunteista tai kumppaniin liittyvistä tunteista puhuminen. Kumppaneiden puheenvuorojen yhteneväisyys keskenään. SANATON VUOROVAIKUTUS KIELELLINEN VUOROVAIKUTUS VUOROVAIKUTUKSEN HAVAINNOINTILOMAKE PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 27 20.11.2017 20.58. Kumppaneiden puheenvuorojen vaihtelun sujuvuus ja luontevuus. Kumppanin katseeseen vastaaminen. Maininnat puolison huomioonottamisesta ja yhteisestä keskustelusta päätöksiä tehtäessä. Nyökkäykset, joilla osoitettiin kumppanin kuuntelemista. Ratkaisutapojen yhteensopivuus ja niiden kehittyminen suhteen aikana. Miehen suuntaamat katseet naiseen. Kysyttäessä tai spontaanisti muistellessa kerronnan konkreettisuus/ abstraktiivisuus, yksityiskohtaisuus, kerrontaan liitetyt tunteet ja ajatukset, puheen innokkuus; voimakkuus ja nopeus, kerronan aikaiset hymyt ja nauru sekä vuorovaikutteisuus. Pariskunnan yhteneväiset kehonliikkeet, sanavalinnat, ilmeet ja reaktiot esitettyihin kysymyksiin tai keskustelun aiheisiin. Naisen suuntaamat katseet mieheen. Eteenja taaksepäin nojautuminen. Jaetut katsekontaktit, niiden lukumäärä ja kesto
Havainnollistamme pariskunnan myönteiseksi arvioitua merkitsevää EDA-synkroniaa sekä sitä, miten se oli yhteydessä pariskunnan vuorovaikutuksessa havaittuihin myönteisiin piirteisiin. 29 28 Perheterapia 4/17 Pariskunta 1 Pariskunta 1 (aviopari) oli ollut yhdessä useita vuosia. Toisen istunnon korkein arvo oli viive-akselin negatiivisella puolella (-2 – -1), jolloin miehen fysiologiset reaktiot seurasivat naisen reaktioita. Nollaa korkeammat indeksiarvot osoittavat, että pariskunnan fysiologinen virittäytyminen oli molemmissa istunnoissa samansuuntaista ja siksi voidaan ajatella parin reagoineen istuntojen tapahtumiin samankaltaisesti. Pariskunnan vuorovaikutus oli eloisaa, molemminpuolista, sujuvaa ja kumppaneiden puheenvuorot vaihtelivat tasaisesti. Haltia, Jaatinen, Karolaakso, Lampinen, Kaartinen, Penttonen, Kykyri PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 28 20.11.2017 20.43. Kumppanit täydensivät toistensa puhetta ja jatkoivat keskustelua luontevasti eteenpäin kumppanin lopetettua, eikä hiljaisia hetkiä tai pitkiä monologeja esiintynyt. Kumppaneiden ilmeet heijastelivat paljon toisiaan, toisen kumppanin hymy ja nauru tarttuivat toiseen ja heillä oli runsaasti jaettua hymyilyä. Kumppaneilla oli havaittavissa mimikointia ja synkronoitumista. Pariskunnan välillä oli kielellistä synkronoitumista, sillä molemmat osapuolet käyttivät samoja sanavalintoja. Ensimmäisessä ja toisessa istunnossa nainen liikuttui silminnähden ja kertoi herkistyneensä onnesta. Tulokset viittaavat siihen, että onnistunut vuorovaikutus hyvinvoivassa parisuhteessa näkyy korkeana fysiologisena synkroniana parin välillä. Molemmat muistelivat yhteistä alkuaikaa, ihastumistaan ja suhteen merkityksellisempiä hetkiä sekä koettuja tunteita yhdessä iloisesti ja yksityiskohtaisesti. Kolmannen istunnon korkein EDA-arvo oli akselin positiivisella puolella (1–2), jolloin naisen EDA seurasi miehen EDAa. Molemmat olivat keholtaan avoimia, rentoja ja ilmaisussaan ilmeikkäitä. Pariskunnalla oli humoristista, kahdenvälistä vitsailua, sanailua ja naureskelua. Pari vastasi hyvin toistensa katseisiin osoittaen seuraavansa toista ja he jakoivat tiiviitä katsekontakteja pohtiessaan ja puhuessaan yhteisistä asioista. Kumppanit olivat kompromissivalmiita ja konfliktien käsittelytavoissaan toisiinsa sopivia, sillä ongelmallisistakin asioista puhuttaessa vuorovaikutus oli kepeää. Pariskunta viittasi yhteisiin kokemuksiin, muistoihin ja arvoihin mainiten, että joskus toinen tietää toisen tunteet paremmin kuin tämä itse. Kumppaniin kohdistetut katseet olivat tiiviitä ja jakautuivat parin välillä tasapuolisesti. Heillä oli vahva usko yhteiseen tulevaisuuteen ja he kertoivat uskovansa selviävänsä kaikista ongelmista keskustelemalla. EDA-synkronia Pariskunnan välinen EDA-synkronia (Kuvio 1) oli korkeaa ja indeksiarvot erosivat satunnaistetuista arvoista molemmissa mittausistunnoissa läpi istunnon. He kertoivat keskustelevansa paljon, tekevänsä päätökset yhdessä, ja olevansa tyytyväisiä keskinäiseen vuorovaikutukseen, sillä he osaavat kuunnella toista ja puhua tunteista suoraan. Tarkkaavaisuus ja puhe oli suunnattu tiiviisti kumppanille ja pariskunta haki vahvistusta ja mielipidettä toisiltaan kysymyksiä esittämällä. Kumppanit nojautuivat usein toisiaan kohti. Istunnoissa oli määrällisesti paljon ja kestoltaan pitkiä naisen mieheen ja miehen naiseen kohdistamia katseita sekä yhteisesti jaettuja katsekontakteja. Pariskunta kosketti toisiaan pitämällä kädestä ensimmäisessä istunnossa, ja he kertoivat osoittavansa toisilleen läheisyyttä fyysisesti arjessakin. Laadulliset havainnot Laadullisesti havainnoituna pariskunta täytti kaikki vuorovaikutuksen havainnointilomakkeen kielelliset ja sanattomat vuorovaikutuksen myönteiset piirteet. Ensimmäisessä istunnossa pariskunta kertoi myönteisesti yhdessä koetusta ongelmasta, vuoden mittaisesta kaukosuhteesta, joka oli vahvistanut parisuhdetta ja sitoutuneisuutta kumppaniin. Pariskunnalla oli istunnoissa paljon me-puhetta ja -henkisyyttä, kumppanin validointia ja sanomisten kielellistä vahvistamista toisen sanomisia täydentämällä ja toistamalla sekä suhteeseen ja toiseen osapuoleen liittyvistä tunteista puhumista. Kumppanit osoittivat kaikkien istuntojen ajan kuuntelevansa ja ymmärtävänsä toista ja vahvistavansa toisen sanomaa pään nyökkäyksillä ja ääntelyillä. Kumppanit hahmottivat itsensä parisuhteen kautta, kokivat kasvaneensa yhdessä ja olevansa yhtä. Nainen ja mies istuivat usein samalla tavalla ja toisen vaihtaessa asentoa toinen vaihtoi omansa samanlaiseksi
Laadulliset havainnot Kielellisistä vuorovaikutuksen piirteistä pariskunnalla oli me-puhetta ensimmäisessä istunnossa paljon. Random 2 ja 3 edustavat satunnaisten indeksien tasoja ja niitä suuremmat arvot ovat tilastollisesti merkitseviä tasolla p<0,05. Indeksi 2 on toisen istunnon (harmaa viiva) ja indeksi 3 (vihreä viiva) kolmannen istunnon konkordanssi-indeksi. Pari kertoi kasvaneensa yhdessä ja “meidän” määrittävän heitä yksilöinä. Keskusteluun kuitenkin liitettiin myös ajatus siitä, kuinka ihastuminen voi johtaa kump1,1 1,0 0,9 0,8 0,7 06 0,5 0,4 0,3 0,2 0,1 0,0 -0,1 -0,2 -0,3 -0,4 -0,5 ED Ako nk or da ns si -i nd ek si Viive (s) Pariskunta 1 -7 -6 -5 -4 -3 -2 -1 1 2 3 4 5 6 7 Indeksi 2 Indeksi 3 Random 2 Random 3 KUVIO 1. Pariskunnan vuorovaikutusta ja EDAsynkroniaa koskevat tulokset havainnollistavat tilastollisesti merkitsevän EDA-synkronian emotionaalisen valenssin tulkitsemisen hankaluutta. EDA -konkordanssi-indeksit 15 sekunnin aikajanalla pariskunnan 1 välillä. PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 29 20.11.2017 21.06. Mittausistunnoissa me-puhetta esiintyi vähemmän; toisessa istunnossa me-puhe oli vakavaa ja kolmannessa istunnossa pariskunnan yhteenkuuluvuuden tunteen kielellisiä ilmaisuja ei tullut juuri esille. Pariskunta 2 Pitkään yhdessä ollut pariskunta 2 (avopari) puhui istunnoissa avoimesti emotionaalisesti latautuneesta parisuhdehistoriastaan ja kohtaamistaan vaikeuksista. 29 28 Pariskunnan keskinäisen kehollisen synkronian tarkastelu edellyttää vuorovaikutustilanteen havainnointia Toistettujen mittausten t-testi osoitti, ettei toisen istunnon (KA=0,531 KH=0,158) ja kolmannen istunnon (KA=0,544, KH=0,198) välillä ollut tilastollisesti merkitsevää muutosta (t(14)=-0,239, p>0,05) ja efektikoko oli pieni (Cohenin d=0,064). Nainen kertoi melko tarkasti ihastumisesta ja mieskin piti suhteen alkua merkityksellisenä. Ensimmäisessä istunnossa pari muisteli yhdessä alkuaikoja ja puhui ihastumisestaan myönteisesti välillä yhdessä hymyillen ja naureskellen
Naisen puheääni hiljeni, hän sulkeutui itseensä ja hänen katseensa painui alaspäin johtaen pariskunnan keskinäisen katsekontaktin vähentymiseen. Molemmat vakavoituivat asiasta puhuessaan, hymyilyä tai naurahtelua ei ollut ja keskustelunaihe herätti molemmissa kumppaneissa tunteita. Välillä kumppanit kysyivät toistensa mielipidettä asiaan, ja täydensivät, kommentoivat tai jatkoivat toisen sanomaa, mutta toisessa istunnossa esiintyi kumppanin kyseenalaistamista. Kolmannessa istunnossa kumppanit katsoivat toista tämän puhuessa ja jaettuja katseita oli tasaisesti läpi istunnon. Alkuaikojen muisteleminen oli realistista, eikä keskusteluun liittynyt paljonkaan tunteellisuutta, vaikka pariskunnalla muuten oli ensimmäisessä istunnossa suhteeseen ja suhteen osapuoliin liittyvää myönteistä tunnepuhetta. Kumppanin validointia ja sanomisten vahvistamista oli ensimmäisessä istunnossa. Kumppanit osoittivat kuuntelevansa toista ääntelyillä ”mm”, ja lisäksi nainen nyökkäili päätään kuunnellessaan miestä. Mies elehti ja puhui käsillään naista enemmän. Keskustelu pettämisestä oli parille emotionaalisesti latautunut tilanne. Huumoria parilla ei ollut havaittavissa. Pohtiessaan vastauksia esitettyihin kysymyksiin pari katsoi toisiaan ja haki yhteisymmärrystä jaetuilla katseilla. Toisen istunnon ilmapiiriä kiristi ajankohtainen riita, johon liittynyt keskustelu oli pitkä ja parilla oli monia erimielisyyksiä siihen liittyen. Satunnaisen hymyilyn ja naurahtelun lisäksi emme havainneet pariskunnan välillä mimikointia tai synkronoitumista sanattomassa tai kielellisessä viestinnässä. Pettämisestä puhuessaan mies loi naiseen lyhyempiä katsekontakteja. Pariskunta puhui mittausistunnoissa yksilöinä ja yhdessä kasvamisesta ja siitä, kuinka olivat vaikean ajanjakson jälkeen oppineet käsittelemään avoimemmin tunteita ja ajatuksia, luottamaan toisiinsa, arvostamaan toisiaan ja suhdettaan sekä ymmärtämään toisiaan syvällisemmin. Parilla oli jaettuja katsekontakteja ensimmäisessä ja toisessa istunnossa melko paljon. Sanattoman vuorovaikutuksen piirteistä emme havainneet puolisoa kohtaan lähentymistä tai kosketusta, ja keskustelussa nainen toivoi näitä arkeenkin lisää. Toisessa istunnossa hymyilyä oli vähemmän, ilmapiiri vakava ja raskas erimielisyyksien takia. Toisessa istunnossa miehellä oli pitkiä, kumppanin kanssa vuorovaikutuksellisesti köyhiä, puheenvuoroja. He kertoivat olevansa avoimempia, joustavampia ja parempia viikoittaisten konfliktien käsittelyssä ja anteeksiantamisessa sekä pyrkivät ottamaan toisen mielipiteen huomioon. Kumppaneiden kehojen asennot olivat melko muuttumattomia. 31 30 Perheterapia 4/17 panin pettämiseen. Haltia, Jaatinen, Karolaakso, Lampinen, Kaartinen, Penttonen, Kykyri PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 30 20.11.2017 20.43. Vaikeudet pariskunta näki suhdetta vahvistavina tekijöinä. Keskeisiä teemoja olivat yhdessä koettujen ongelmien esille tuominen sekä kumppaneiden konfliktien käsittelytavat ja kompromissivalmius. Kuunnellessaan toista molemmat katsoivat tiiviisti puhujaa, mutta jaettuja katseita puheenvuorojen aikana ei yleensä ollut, vaikkakin mies toisinaan myös katsoi naista puhuessaan. Vaikka molemmille yhteistä vaikutti olevan rauhallinen vuorovaikutustyyli, pariskunta toi esille heidän erilaiset tapansa suhtautua tunteisiin. Kolmannessa istunnossa nainen aloitti keskusteluja aktiivisemmin ja mies antoi naiselle paremmin tilaa puhua, vaikka puhuikin myös pitkiä yksinpuheluja. Jaettua hymyilyä ja naurua oli ensimmäisessä istunnossa hieman ja nainen hymyili usein. Kumppanit harkitsivat sanojaan pidempään, puheäänen korkeus, voimakkuus ja nopeus laskivat, ja mies puhui pehmeämmällä äänellä. Paikoin parin keskustelun sujuvuus oli hyvää, mutta yleisesti vuorovaikutus oli epätasapainoista ja mies puhui enemmän. Kolmannessa istunnossa ilmapiiri oli rentoutuneempi, mikä näkyi hymyissä ja naureskelussa. Heillä oli erimielisyyksiä siitä, näkivätkö he parisuhteen ongelmien syyksi kumppanin uskottomuuden vai keskinäisen vuorovaikutuksen, avoimuuden ja luottamuksen. Myös kolmannessa istunnossa pariskunta kinasteli, mikä aiheutti turhautumista kumppaneissa. Miehen tuodessa pettämisen ilmi ensimmäisessä istunnossa, nainen yllättyi ja vaikutti loukkaantuvan puheenaiheesta. He kertoivat käsitelleensä ongelmat, antaneensa toisilleen anteeksi ja aloittaneensa uudestaan alusta. Ensimmäisessä istunnossa pariskunta puhui joidenkin vuosien takaisesta uskottomuudesta, vaikeista riidoista sekä ongelmista mielenterveydessä, keskinäisessä läheisyydessä, luottamuksessa ja avoimuudessa, jotka olivat melkein johtaneet eroon
EDA -konkordanssi-indeksit 15 sekunnin aikajanalla pariskunnan 2 välillä. Toistettujen mittausten t-testin mukaan toisen istunnon (KA=0,414, KH=0,163) ja kolmannen istunnon (KA=0,344, KH=0,164) välillä oli tilastollisesti erittäin merkitsevä muutos (t(14)=9.247, p<.001), ja efektikoko suuri (Cohenin d=0,927). Parin välinen fysiologinen virittäytyminen oli istunnoissa samansuuntaista. TulokKUVIO 2. Indeksi 2 on toisen istunnon 2 (harmaa viiva) ja indeksi 3 (vihreä viiva) kolmannen istunnon kondordanssi-indeksi. Random 2 ja 3 edustavat satunnaisten indeksien tasoja ja niitä suuremmat arvot ovat tilastollisesti merkitseviä tasolla p<0,05. 31 30 EDA-synkronia Pariskunnalla oli tilastollisesti merkitsevää EDAsynkroniaa molemmissa mittausistunnoissa (Kuvio 2). Keskiarvotarkastelut osoittivat EDA-synkronian olevan pariskunnan välillä korkeampaa toisessa kuin kolmannessa istunnossa. Pariskunnan keskinäisen kehollisen synkronian tarkastelu edellyttää vuorovaikutustilanteen havainnointia 1,1 1,0 0,9 0,8 0,7 06 0,5 0,4 0,3 0,2 0,1 0,0 -0,1 -0,2 -0,3 -0,4 -0,5 ED Ako nk or da ns si -i nd ek si Viive (s) Pariskunta 2 -7 -6 -5 -4 -3 -2 -1 1 2 3 4 5 6 7 Indeksi 2 Indeksi 3 Random 2 Random 3 PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 31 20.11.2017 21.03. POHDINTA Tutkimuksessa tarkasteltiin, voidaanko hyvinvoivien pariskuntien välistä EDA-synkroniaa selittää heidän vuorovaikutustaan tarkastelemalla. Pariskuntien 1 ja 2 vuorovaikutus erosi toisistaan erityisesti parin keskinäisen vuorovaikutuksen sujuvuudessa, katsekäyttäytymisessä ja tavassa puhua yhteisestä historiasta ja parisuhteen kulusta. Kolmannessa istunnossa se oli korkeimmillaan samanaikaisena (viive 0) ja toisessa istunnossa kohdissa ja 1, jolloin naisen virittäytyminen hieman seurasi miehen virittäytymistä. Tulokset viittaavat siihen, että korkean EDA-synkronian emotionaalisen valenssin tulkitsemiseen tarvitaan vuorovaikutuksen laadullista tarkastelua
Toisaalta pariskunnan kokema ärsyyntyminen ja sen näkyminen keskinäisenä synkroniana voi kertoa kumppanien keskinäisestä välittämisestä, sillä hyvinvoivissa parisuhteissa kumppanin tekoja ja sanomisia pidetään todennäköisesti merkityksellisinä, kun taas synkronoimattomuus tai alhainen synkronia voi kertoa pariskunnan emotionaalisesta etääntymisestä (Karvonen ym., 2016). 33 32 Perheterapia 4/17 set osoittivat, ettei korkean EDA-synkronian tarkastelua voida irrottaa vuorovaikutustilanteesta; korkea EDA-synkronia ja vuorovaikutus mukailevat pariskunnan 1 tapauksessa toisiaan, mutta pariskunta 2 osoitti synkronian emotionaalisen valenssin arvioinnin edellyttävän laadullista havainnointia. Pariskunnan 2 merkitsevä EDA-synkronia voi johtua myös kumppaneiden vaikeaan parisuhdehistoriaan liittämistä sekä myönteisistä että kielteisistä tunteista, mitä tukee Voutilaisen ym. Havaintomme pariskunnan vuorovaikutuksesta osoittavat, että synkronia saattoi mittaustilanteessa olla kielteistä. Pariskuntien vuorovaikutus ja EDA-synkronia Pariskunnan 1 tulokset osoittavat, että myönteisen vuorovaikutuksen yhteydessä voidaan tilastollisesti havaita korkeaa kehollista synkronoitumista. Buehlman ym. Pariskunnalla oli myönteistä kielellistä ja sanatonta vuorovaikutusta, mutta kaikissa istunnoissa parin välillä oli myös kielteistä viestintää, joka muutti keskustelua ja pariskunnan välistä vuorovaikutusta jännitteisemmäksi. Synkronian kielteisyyttä tukee havaintomme siitä, että toisessa istunnossa, jossa myös EDA-synkronia oli kolmatta istuntoa korkeampaa, pariskunta 2 keskusteli riitaa aiheuttavista teemoista, mikä herätti parissa tunteita ja kehon virittäytyneisyyttä. Laadullisesti arvioituna pariskunnan vuorovaikutus sisälsi hyvän vuorovaikutuksen ominaispiirteet, eikä istunnoissa ollut havaittavissa emotionaalisesti kielteisesti latautuneita puheenaiheita tai kitkaa kumppaneiden välillä, joten arvioimme pariskunnan 1 korkean keskinäisen EDA-synkronian kuvaavan myönteistä fysiologista virittäytymistä. Pariskunnan 2 korkean keskinäisen EDA-synkronian ollessa emotionaaliselta valenssiltaan kielteistä, olisi sen puuttuminen voinut olla siis myönteistä. Pariskunnan 1 vuorovaikutus ja EDA-synkronia olivat pysyvää istuntojen välillä laadullisesti havainnoituna ja tilastollisesti laskettuna. Toisessa istunnossa käsitellyt vaikeat puheenaiheet, kuten uskottomuus, keskinäinen luottamus ja erimielisyydet muuttivat vuorovaikutuksen ilmapiirin raskaammaksi, ja siksi pariskunnan EDA-synkronia saattoi olla kielteistä. Levenson ja Ruef (1997) totesivat korkean EDAn korreloivan ongelmallisten vuorovaikutustilanteiden kanssa, ja Levenson ja Gottman (1983, 1985) havaitsivat pariskuntia koskevassa pitkittäistutkimuksessaan, että avioliittoonsa tyytymättömillä pariskunnilla fysiologinen synkronia oli riitatilanteissa korkeaa. Pariskunnan 2 suhde saattoikin siis olla esiin tulleiden vaikeuksien vahvistama ja EDA-synkronia myönteistä, sillä heidän mukaansa suhteen vaikeHaltia, Jaatinen, Karolaakso, Lampinen, Kaartinen, Penttonen, Kykyri PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 32 20.11.2017 20.43. (2014) tutkimus, jossa erityisesti ristiriitaisia tunteita herättävien tarinoiden havaittiin lisäävän kuuntelijan ihon sähkönjohtavuutta, sydämen sykettä ja emotionaalista virittyneisyyttä. Tilanteessa, jossa puhutaan molemmille kumppaneille emotionaalisesti tärkeistä asioista, esiintyy korkeaa EDA-synkroniaa (Slovak ym., 2014). Levenson & Gottman 1983; 1985; Levenson & Ruef 1997). Myös kolmannessa istunnossa pari ajautui välillä kinasteluihin, mutta istunnon ilmapiiri oli edeltävään istuntoon verrattuna keveämpi, eikä kumppaneilla vaikuttanut viriävän yhtä voimakkaita tunteita, mikä saattaa näkyä kolmannen istunnon matalampana EDA-synkroniana. Pariskunnan EDA-synkronia oli yhtäaikaista ja istunnosta toiseen samankaltaista. Synkronian puute voi olla hyväksi tilanteissa, joissa pariskunta kokee ärtyneisyyden tunteita (Karvonen ym., 2016), sillä kielteinen synkronoituminen on yhdistetty heikompaan parisuhteen tilaan ja parisuhdetyytyväisyyteen (mm. Pariskunnan 2 tulokset osoittivat, että vuorovaikutuksen laadullinen havainnointi on tärkeää tarkasteltaessa EDA-synkronian emotionaalista valenssia. (1992) totesivat vaikeita aikoja suhteessaan läpikäyneiden pariskuntien lähentyneen ja suhteen vahvistuneen haasteista selviämisen jälkeen. Laadulliset havaintomme tukevat tilastollisesti laskettuja EDA-konkordanssiindeksejä, jotka osoittavat kumppaneiden reagoineen istuntojen tapahtumiin samansuuntaisesti ja olleen emotionaalisesti toisiinsa sitoutuneita istuntojen aikana, joka on aikaisemminkin liitetty korkeaan keskinäiseen synkroniaan (Slovak ym., 2014)
Usean henkilön muodostamassa tilanteessa yksilöt voivat valita henkilön, jolle he suuntaavat puheensa ja katsekontaktinsa, jolloin synkronia muiden henkilöiden välillä saattaa jäädä vähäiseksi (Karvonen ym., 2016). 33 32 at ajat olivat takana, ongelmat ja niiden herättämät voimakkaat tunteet selvitetty, suhde aiempaa avoimempi ja luottamus parin välillä vahvempi. Jokaisessa vuorovaikutustilanteessa voi olla jokin enimmäismäärä vuorovaikutuksellista synkroniaa, joka jakautuu eri tavoin tilanteessa olevien dyadien tai triadien kesken (Seikkula ym., 2015). Terapeutti voi sanoittaa asiakkaille kehon yhteyttä tietoisuuden ulkopuolella oleviin tunteisiin kysymysten ja kehoon suunnattavien tarkkaavaisuusharjoitusten avulla, mikä voi muuttaa pariskunnan kielteisiä, paikalleen jumiutuneita toimintakaavoja ja parantaa keskinäistä vuorovaikutusta (Solomon, 2009). Ammattitaitoinen terapeutti huomaa pariskunnan välillä olevat fysiologiset ja emotionaaliset reaktiot (Slovak ym., 2014; Solomon, 2009). Kehollinen synkronia terapiassa EDA-synkronia voi selittää tässä hetkessä tapahtuvia vuorovaikutuksellisia tekijöitä (Slovak ym., 2014). Näin ollen perheissä tai perheterapiaistunnossa saattaa joidenkin perheenjäsenten kesken muodostua klikkejä ja vahvaa kehollista virittäytymistä, kun taas joidenkin perheenjäsenten keskinäinen synkronia voi olla vähäistä tai puuttua kokonaan. Perheillä, jotka hakeutuvat terapiaan, lienee usein ongelmia vuorovaikutuksen lisäksi myös kehollisen virittäytymisen tasolla. Etenkin stressaavat tilanteet istunnoissa antavat terapeutille paljon tietoa parisuhteen dynamiikasta ja vuorovaikutuksesta; terapeutti voi havainnoida sitä, kuka puhuu ensin, miten kumppani vastaa ja reagoi, ja päästäänkö asioista yksimielisyyteen (Solomon, 2009). Emotionaalisissa tilanteissa parilta voi kysyä tarkemmin, mitä tilanteessa tapahtuu, minkälaisia tunteita ja ajatuksia se herättää kehossa ja mielessä, sekä mitä omaan ja kumppanin käyttäytymiseen liittyviä tekijöitä siihen liittyy (Solomon, 2009) ja näin yrittää tuoda ilmi niitä vuorovaikutuksellisia tekijöitä ja hetkiä, jotka nostattavat pariskunnassa myönteistä tai kielteistä virittäytymistä. Perhesysteemin alarakenteet ja niiden väliset rajat sekä yhteydet tulevat näkyville perheenjäsenten vuorovaikutuksessa. Solomonin mukaan (2009) terapeutti voi antaa pariskunnalle palautetta kumppanien tiedostamattomista reaktioista havaintojensa pohjalta ja sanoittaa asiakkaille, etteivät he kuule toistensa tunteita tai viestejä. Terapeutin tuodessa synkronoitumiseen vaikuttavia vuorovaikutustekijöitä ilmi konkreettisissa tilanteissa, pariskunnalla on mahdollisuus ymmärtää keskinäistä vuorovaikutustaan ja kehittää sitä. Siksi Pariskunnan keskinäisen kehollisen synkronian tarkastelu edellyttää vuorovaikutustilanteen havainnointia PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 33 20.11.2017 20.43. Terapeutit voivat pariterapiassa auttaa kumppaneita olemaan avoimempia ja virittäytymään paremmin toisen tunteisiin (Karvonen ym., 2016), ja siten painottaa kumppaneiden vastuullisuuden ja oman toiminnan aktiivisuuden merkitystä parisuhteessa, edesauttaen kumppaneiden keskinäistä hermostollista synkronoitumista. Tilanteessa, jossa puhutaan molemmille kumppaneille emotionaalisesti tärkeistä asioista, esiintyy korkeaa EDA-synkroniaa. Perheiden kanssa työskennellessään terapeutin onkin tärkeää kiinnittää huomiota perheen sisäisiin alarakenteisiin, liittoutumiin, perheenjäsenten keskinäiseen vuorovaikutukseen, ja mekanismeihin, jotka aiheuttavat perheenjäsenten välillä emotionaalista etääntymistä ja reaktiivisuutta (Dattilio & Nichols, 2011; Fitzpatrick & Vangelisti, 1995), sillä nämä ovat yhteydessä keholliseen virittäytymiseen. Pariskunnan keskinäisen viestinnän kannalta tärkeitä tilanteita voi hidastaa ja pyytää kumppaneita tiedostamaan molempien tunteet sanoittamalla oman tai toisen kehon asentoja ja kasvonilmeitä. Vaikka emotionaalinen tarttuminen ja synkronisaatio ovat suurelta osin tiedostamattomia ilmiöitä, myös tietoisella yrittämisellä ja kognitiolla on niihin vaikutusta (Karvonen ym., 2016). Terapeutin kehon omien fyysisten ja emotionaalisten reaktioiden tarkkailu antaa terapeutille arvokasta tietoa pariskunnan suhteesta ja auttaa terapeuttia virittäytymään kehollisesti pariskunnan rytmiin sopivaksi (Karvonen ym., 2016; Solomon, 2009)
Haltia, M., & Jaatinen, K. Haltia, Jaatinen, Karolaakso, Lampinen, Kaartinen, Penttonen, Kykyri 35 PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 34 20.11.2017 20.43. Jyväskylä. Journal of Marital and Family Therapy, 1. Bänninger-Huber, E., & Steiner, F. Gallace, A., & Spence, C. Sympathetic nervous system synchrony in couple therapy. Kielellisiä piirteitä voisi tarkastella tietokoneavusteisilla analyyseilla. A., & Vangelisti, A. Terapeutin tieto kehollisista synkroniailmiöistä ja siitä, miten ne käytännössä asiakkaiden kielellisessä ja sanattomassa vuorovaikutuksessa ilmenevät, auttaa terapeuttia huomioimaan terapiatilanteissa niihin liittyviä tekijöitä sekä ymmärtämään paremmin fysiologista virittäytymistä ja sen yhteyttä terapeuttisiin ja psyykkisiin prosesseihin sekä parisuhteen ja perheen hyvinvointiin. Karvonen, A., Kykyri, V., Kaartinen, J., Penttonen, M., & Seikkula, J. F. 35 34 Perheterapia 4/17 perheterapiassa tulisi keskittyä myös perheenjäsenten välisiin vahingollisiin vuorovaikutusmalleihin ja siihen, miten ne vaikuttavat perheenjäsenten keskinäiseen keholliseen synkroniaan. Tiedostimme tutkimuksessamme myös laadullisten menetelmien subjektiivisuuteen liittyvät haasteet. (2004). Electrodermal activity. Frontiers in Behavioral Neuroscience, 8(95), 1-12. Tulevat tutkimukset voisivat tarkastella vuorovaikutusta ja sympaattisen hermoston fysiologista synkronoitumista osallistujien välillä myös lyhyemmissä hetkissä. (1992). Kirjassa M. (Eds.). (2014). Fitzsimons, G., & Kay, A. Tutkimustiedon lisääntyessä terapeuttien on mahdollista ymmärtää paremmin autonomisen hermoston synkroniaan liittyviä vuorovaikutuksen kielellisiä ja sanattomia elementtejä, sitä miten ne liittyvät terapeuttiseen allianssiin ja terapian tuloksellisuuteen, ja kuinka hyödyntää tietoa työskentelynsä apuna (Karvonen ym., 2016). Personality and Social Psychology Bulletin, 30(5), 547-557. Dattilio, F. Fitzpatrick, M. Tutkimuksessamme on kuitenkin rajoituksia, sillä tutkimusaineistomme oli pieni ja valikoitunut, eikä tutkimusolosuhteissa saatuja tuloksia voida välttämättä siirtää sellaisenaan pariskuntien luonnollisiin vuorovaikutuskonteksteihin. Pariskuntien ja perheiden sanatonta käyttäytymistä olisi tutkittava tarkemmin käyttämällä apuna emootioita, kasvonliikkeitä, silmänliikkeitä ja liikeanalyysiä yksityiskohtaisemmin havainnoivia ohjelmia. Buehlman, K. Karolaakso, T., & Lampinen, E. Leuzinger-Bohleber, H. LÄHTEET Boucsein, W. Tulevaisuudessa tutkimuksemme aineistoa voi hyödyntää vertaamalla sitä pariterapia-aineistoon. Boston, MA: Springer US. Näin saataisiin tietoa siitä, miten parisuhteeseensa tyytyväisten ja tyytymättömien pariskuntien EDA-synkronia sekä sanaton ja kielellinen vuorovaikutus eroavat toisistaan. Touch increases autonomic coupling between romantic partners. How a couple views their past predicts their future: Predicting divorce from an oral history interview. Language and interpersonal cognition: Causal effects of variations in pronoun usage on perceptions of closeness. Hyvinvoivien pariskuntien vuorovaikutuksen yhteys sympaattisen hermoston synkronoitumiseen. M., & Nichols, M. L. Journal of Family Psychology, 5(3-4), 295-318. T., Gottman, J. KIITOKSET Ville Kirjavaista kiitetään avusta mittausten toteuttamisessa. Autonomic nervous system responses during a relationship enrichment intervention. Thousand Oaks: Sage. Explaining family interactions. (1995). Neuroscience & Biobehavioral Reviews, 34(2), 246-259. (2016). (2014). Reuniting estranged family members: A cognitive-behavioralsystemic perspective. Tutkimuksemme täydensi vähäistä tutkimustietoa hyvinvoivien pariskuntien keskinäisestä vuorovaikutuksesta ja fysiologisesta synkronoitumisesta, ja osoitti vuorovaikutuksen laadullisen havainnoinnin tärkeyden EDA-synkronian emotionaalisen valenssin tulkitsemisessa. (2010). Tutkimuksen pohdinta ja tulevat tutkimussuunnat Tietääksemme aiempaa vastaavaa tutkimusta, jossa olisi yhdistetty vuorovaikutuksen kielellisen ja sanattoman viestinnän tarkkailu ja fysiologiset mittaukset, ei ole hyvinvoivista pariskunnista parisuhteen rikastamisinterventiossa tehty. (2012). The science of interpersonal touch: An overview. The American Journal of Family Therapy, 39(2), 88-99. M., & Katz, L. Identifying microsequences: A new methodological approach to the analysis of affective regulatory processes. Chatel-Goldman, J., Congedo, M., Jutten, C., & Schwartz, J. (1992). (2016). P (2011)
Londen, A. Communication Quarterly, 31(1), 68-77. D. B., Vazire, S., & Pennebaker, J. Solomon, M. W., & Ruef, A. The Healing Power of Emotion: Affective Neuroscience, Development & Clinical Practice, (00), 232-256. NordiCHI’14, 511-520. (Ed.), Keskustelunanalyysin perusteet (2. Voutilainen, L., Henttonen, P., Kahri, M., Kivioja, M., Ravaja, N., Sams, M., & Williams, M. Montgomery, B. Marci, D., Ham, P., Moran, P., & Orr, P. Physiological and affective predictors of change in relationship satisfaction. Autonomic nervous system activity in emotion: A review. Biological Psychology, 84(3), 394421. Kreibig, S. Pasupathi, M., Carstensen, L. K. W., & Gottman, J. Physiological aspects of emotional knowledge and rapport. Tampere: Vastapaino. 44-72). (Ed.), Empathic accuracy (s. Am ”I” more important than ”we”. Pariskunnan keskinäisen kehollisen synkronian tarkastelu edellyttää vuorovaikutustilanteen havainnointia Tilaa Perheterapia-lehti Perheterapia-lehden voi tilata sähköisenä tai paperiversiona. Family Process, 54(4), 703-715. (1997). (2012). Ramseyer, F., & Tschacher, W. (1997). Levenson, R. Journal of Consulting and Clinical Psychology, 68(3), 438-450. PLoS One, 8(11), e78363. Levenson, R. W., & Ruef, A. painos, s. (2015). Relation of the therapeutic alliance with outcome and other variables: A meta-analytic review. alv 10 %) Digilehden vuosikerta 24 € (sis. Exploring skin conductance synchronisation in everyday interactions. Seikkula, J., Karvonen, A., Kykyri, V., Kaartinen, J., & Penttonen, M. M. (2011). J., Garske, J. Sillars, A., Shellen, W., McIntosh, A., & Pomegranate, M. (2007). 56-74). Ting-Toomey, S. (2000). M. Relational characteristics of language: Elaboration and differentiation in marital conversations. Emotion in romantic partners: Intimacy found, intimacy lost, intimacy reclaimed. 35 34 Koudenburg, N., Postmes, T., & Gordijn, E. W., & Gottman, J. Slatcher, R. M. Personal Relationships, 15(4), 407-425. Conversational flow promotes solidarity. (1981). Vol 31(2), 115-128. (2008). (1985). The form and function of quality communication in marriage. Family Relations, 30(1), 21-29. Journal of Consulting and Clinical Psychology, 79(3), 284-295. The Effect of Emotional Distance on Psychophysiologic Concordance and Perceived Empathy Between Patient and Interviewer. Physiologic correlates of perceived therapist empathy and socialemotional process during psychotherapy. (1997). Otettu: http://search.proquest.com/docview/908848376?ac countid=11774. L., Levenson, R. Kirjassa Tainio, L. (2009). M. The Journal of Nervous and Mental Disease, 195(2), 103-111. Journal of Nonverbal Behavior, 23(2), 173-193. P., & Davis, M. (908848376). (2006). Journal of Personality and Social Psychology, 45(3), 587597. Applied Psychophysiology and Biofeedback. B. Marital interaction: Physiological linkage and affective exchange. W., & Gottman, J. Nonverbal synchrony in psychotherapy: Coordinated body movement reflects relationship quality and outcome. M. The language of commitment: Using linguistic analysis to study commitment in marital therapy. (2014). Coding conversation between intimates: A validation study of the intimate negotiation coding system. couples’ word use in instant messages. New York, NY: Guilford Press. 35 PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 35 20.11.2017 20.44. W. Marci, C., & Orr, S. Tilaukset: www.mielenterveysseura.fi/perheterapia tai mervi.venalainen@mielenterveysseura.fi tai p. Levenson, R. Martin, D. The embodied attunement of therapists and a couple within dialogical psychotherapy: An introduction to the relational mind research project. Western Journal of Communication, 61(4), 403-422. (1999). (1983). alv 24 %). (1983). (Order No. 040 653 2895 Erikoishinta Perheterapiayhdistyksen jäsenille 18 € / vuosikerta Tilaukset yhdistyksen kautta anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi Alennettu hinta edellyttää voimassa olevaa Perheterapiayhdistyksen jäsenyyttä. Responsive listening in longmarried couples: A psycholinguistic perspective. Saatavissa: ProQuest Central. Journal of Personality and Social Psychology, 49(1), 85-94. M. Paperiversio 36 €/vuosikerta tai kestotilauksena 34 €/vuosi (hinnat sis. H. Kirjassa Levenson, R. Slovak, P., Tennent, P., Reeves, S., & Fitzpatrick, G. (2010). 3486391). Kahdenja monenkeskisen keskustelu. (2013)
Pelkästään rentoutumista ilmeni osassa minäkuvaan liittyvistä oivalluksista, kun taas stressiä ilmeni muutamissa tunteiden kokemiseen ja puolison toimintaan liittyvissä oivalluksissa. Haastattelijan rooli voi olla tärkeä sekä oivallusten syntymisessä, että tilanteen kuormittavuuden säätelyssä. Oivallukset heräsivät asiakkailla haastattelijan esittämän kysymyksen tai videon katsomisesta seuranneen reaktion virittämänä. Yksilöllinen jälkihaastattelu ilman puolison tai terapeutin läsnäoloa virittää oivalluksia ja saattaa mahdollistaa sellaisten terapeuttisesti merkityksellisten oivallusten tekemisen, joita ei tapahtuisi terapiaistunnossa. Noin puolessa oivalluksen hetkistä havaittiin tilastollisesti merkitseviä muutoksia sydämen sykevälivaihtelussa. Oivaltamisen aikana ilmeni useammin fysiologista stressiä kuin rentoutumista. Oivallukset luokiteltiin sisällön perusteella neljään ryhmään: 1) minäkuva ja itsensä ymmärtäminen, 2) tunteiden kokeminen ja ilmaiseminen, 3) puolison havainnoint ja 4) ristiriidan havaitseminen omassa vuorovaikutuksessa. Oivallusten luokkien ja asiakkaiden fysiologisessa virittymisessä havaittujen muutosten välillä oli nähtävissä kolmenlaisia trendejä. Avainsanat: pariterapia, videoavusteinen jälkihaastattelu, oivaltaminen, sydämen sykevälivaihtelu PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 36 20.11.2017 20.43. Stressiä ja rentoutumista yhdistelmänä ilmeni osassa minäkuvaan ja omassa vuorovaikutustoiminnassa havaittuun ristiriitaan liittyvistä oivalluksista. Tutkimus tuotti uutta tietoa jälkihaastatteluiden interventioluonteesta sekä siitä, miten oivaltaminen näkyy fysiologisessa virittymisessä. 37 36 Perheterapia 4/17 Oivaltamisen hetket pariterapia-asiakkaiden jälkihaastatteluissa Monimenetelmäisen ja aineistolähtöisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia oivalluksia pariterapia-asiakkaat tekevät jälkihaastatteluissa, joissa he näkevät videoituja otteita terapiaistunnoistaan. Sydämen sykevälivaihtelua tarkastelemalla tutkittiin, liittyykö oivaltamisen hetkiin stressiin tai rentoutumiseen viittaavaa fysiologista virittymistä, ja millaisten oivallusten yhteydessä virittymistä mahdollisesti ilmenee
Oivallusten seurauksena omia ajatuksia, tunteita ja käyttäytymistä koskeva tietoisuus ja ymmärrys lisääntyvät (Grant ym., 2002). Oivaltaminen voi taOivaltamisen hetket pariterapia-asiakkaiden jälkihaastatteluissa Henriikka Huhtamäki PsK, Jyväskylän yliopisto Rita Lehtinen (Jaettu ensimmäinen kirjoittajuus Henriikka Huhtamäen kanssa) PsM, psykologi, Päijät-Hämeen perheneuvola Virpi-Liisa Kykyri PsT, yliopistotutkija, Jyväskylän yliopisto, Psykologian laitos Markku Penttonen PsT, yliopistotutkija, Jyväskylän yliopisto, Psykologian laitos Anu Karvonen PsM, tohtorikoulutettava, Jyväskylän yliopisto, Psykologian laitos Jukka Kaartinen FT, yliopistotutkija, Jyväskylän yliopisto, Psykologian laitos Jaakko Seikkula PsT, professori, Jyväskylän yliopisto, Psykologian laitos PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 37 20.11.2017 20.43. Terapiakäytäntöjen kehittämisen kannalta on kiinnostavaa tietää, voiko itseymmärryksen vahvistumista tukea ja oivalluksia edistää esimerkiksi videoavusteisten jälkihaastatteluiden avulla. 37 36 JOHDANTO Terapiassa edistymisen kannalta asiakkaan kykyä tehdä oivalluksia pidetään merkittävänä (Grant, 2001). Psykologista oivalluskykyä pidetään yhtenä terapian tuloksellisuutta ennustavana tekijänä, sillä kognitioiden, käytöksen ja emootioiden itsetarkkailu ja -tutkiskelu ovat tärkeitä terapeuttisessa prosessoinnissa ja siinä edistymisessä (Grant, 2001). Oivallukset ovat yhteydessä sekä asiakkaiden hyvinvointiin (Silvia & Phillips, 2011) että elämäntyytyväisyyteen (Lyke, 2009). Haastateltavien sydämen sykevälivaihtelua tarkkailemalla selvitettiin, liittyikö oivalluksen hetkiin fysiologiseen stressiin tai rentoutumiseen viittaavia sympaattisen tai parasympaattisen hermoston toiminnan muutoksia. Psykologista oivalluskykyä pidetään yhtenä terapian tuloksellisuutta ennustavana tekijänä. Goncalves, Ribeiro, Mendes, Matos ja Santos (2011) kuvaavat oivalluksia innovatiivisina hetkinä, joissa asiakas arvioi omia tarpeitaan, laajentaa ajatteluaan, toimintatapojaan tai käsityksiä tunteistaan sekä ilmaisee uusia, ongelmallisesta minä-kertomuksesta poikkeavia asioita. Vielä ei tunneta tarkasti, millä tavoin asiakkaiden oivallukset syntyvät haastatteluissa tai miten kuormittavaa tällainen työskentely on. REFLEKTIO JA OIVALTAMINEN TERAPIASSA Reflektiota, eli omien ajatusten, tunteiden sekä toiminnan arviointia, pidetään itseymmärryksen kasvun ja oivaltamisen edellytyksenä (Grant, 2001; Grant, Franklin & Langford, 2002). Psykologisella oivalluskyvyllä viitataan taipumukseen tutkiskella omaa sekä muiden toimintaa ja tunteita, sekä kykyyn tuottaa pohdinnan tuloksena tunteiden ja toiminnan merkityksiä koskevia uusia oivalluksia (Grant, 2001). Asiakkaat kokevat oivalluksen ja itseymmärryksen muotoutumisen hetket psykoterapiassa auttavina ja merkityksellisinä (Timulak, 2007). Oivallusten sisällön ohella tarkasteltiin niihin johtanutta vuorovaikutusta. Tässä tutkimuksessa selviteltiin, millaisia oivalluksia pariterapia-asiakkaat tekevät yksilöllisissä haastatteluissa, joissa heille näytetään videoituja otteita haastattelua edeltävästä pariterapiaistunnosta. Videoitujen terapiaistuntojen katseluun pohjautuva työskentely voi tehostaa terapeuttista prosessia lisäämällä asiakkaiden itsehavainnointia (Kagan, Krathwohl & Miller, 1963; Bailey & Sowder, 1970) ja asiakkaat voivat kokea tällaisen työskentelyn hyödyllisenä ja terapeuttisena (Gale, 1992; Gale, Ogell & Nagireddy, 1995)
Pariterapiakontekstissa yksilöllinen jälkihaastattelu on tilanne, jossa asiakkaalla on tilaisuus sanoa ääneen sellaisia ajatuksia, tunteita ja kokemuksia, joita hän ei olisi puolison ja terapeuttien läsnä ollessa voinut tai halunnut jakaa. Näin avautuu ikkuna asiakkaan henkilökohtaisiin tavoitteisiin sekä niiden merkitykseen sille, millaisia tulkintoja asiakas teki istunnon aikana omasta ja muiden toiminnasta ja ajattelusta (Dimaggio ym., 2008). Huhtamäki, Lehtinen, Kykyri, Penttonen, Karvonen, Kaartinen, Seikkula PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 38 20.11.2017 20.43. Kahdenkeskisenä keskusteluna jälkihaastattelu muistuttaa yksilöterapiakontekstia olematta kuitenkaan terapiatilanne. Haastattelussa keskitytään yhteen istunnon hetkeen kerrallaan ja rohkaistaan haastateltavaa havainnoimaan ja kommentoimaan kyseisen hetken aikaista toimintaansa, ajatuksiaan ja kokemuksiaan. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin pariterapian jälkihaastatteluissa tuotettuja oivalluksia, jotka saattavat laadullisesti erota yksilöterapiassa tapahtuvista oivalluksista. (2008) mukaan synnyttää reflektiota ja johtaa uusien näkökulmien oivaltamiseen. Koska haastattelu tarjoaa tilaisuuden pohtia ja sanoittaa istunnon aikaisia sisäisiä kokemuksia, se voi Larsenin ym. Tässä tutkimuksessa haastattelut toteutettiin yksilöllisesti. Itsensä näkeminen ja vuorovaikutustilanteiden uudelleen kokeminen mahdollistavat, että henkilö voi tunnistaa itsestään jotain, mitä hän ei aikaisemmin hyväksynyt (Sanborn, Pyke & Sanborn, 1975). Levitt ym. Pariterapian etenemisen kannalta tällainen reflektio on hyödyllistä, sillä yleisenä auttavana tekijänä pariterapiassa pidetään juuri mahdollisuutta tarkastella suhteen kummankin osapuolen näkökulmia objektiivisesti, kokonaisvaltaisesti ja tilannesidonnaisesti (Snydera & Halford, 2012). (2004) ovat tutkineet oivallusten muotoutumisen prosessia ja havainneet muutoksia minäkäsityksessä sekä vuorovaikutussuhteita koskevissa käsityksissä. Asiakas voi jälkihaastattelussa tarkastella vuorovaikutuksen etenemistä ja istunnon muiden osallistujien toimintaa ikään kuin ulkopuolelta käsin, mutta hyödyntäen kuitenkin tilanteeseen liittyviä muistojaan. Haastattelu avaa näin erityisen mahdollisuuden itsehavainnointiin ja vuorovaikutustilanteen monipuoliseen reflektioon, koska videokuva mahdollistaa itsen tarkastelun parisuhteessa toimivana osapuolena. ITSEN HAVAINNOIMINEN VIDEOLTA VIRITTÄÄ ITSEÄ JA SUHDETTA KOSKEVAA REFLEKTIOTA Jälkihaastatteluissa (engl. Parisuhteessa itseymmärryksen lisääntymisen nähdään avaavan uusia näkökulmia suhteeseen sekä vahvistavan kykyä ottaa vastuuta suhteen toimivuudesta (Tuhkasaari, 2007). 39 38 Perheterapia 4/17 pahtua terapeutin pyrkimyksestä saada asiakkaassa aikaan uusia ajattelutapoja, epäsuorasti terapeutin lausuman, kuten kysymyksen tai tulkinnan seurauksena tai asiakkaan omin avuin, ilman terapeutin interventiota. Stimulated Recall, Interpersonal Process Recall; Kagan ym., 1963) käytetään videoituja istuntoja tai otteita apuna terapiaistunnon tapahtumien mieleen palautukselle. Omaa toimintaa koskevien videotallenteiden katsominen edistää itseen liittyvien oivallusten tekemistä, ja videoitujen terapiaistuntojen katselun on havaittu lyhentävän terapian kestoa sekä yksilöettä pariterapiassa (Bailey & Sowder, 1970; Gale ym., 1995). Näin istunnon aikaisia kokemuksia voidaan tarkastella mahdollisimman lähellä alkuperäistä vuorovaikutustilannetta (Larsen, Flesaker & Stege, 2008), ja tavoittaa ainakin osa niistä istunnossa sanomatta jääneistä ajatuksista ja kokemuksista, joista asiakas on tietoinen. Pariterapiakontekstissa jälkihaastattelut on usein toteutettu siten, että asiakaspariskuntaa haastatellaan yhdessä (Gale ym., 1995). Jälkihaastatteluita on käytetty esimerkiksi tutkittaessa terapiaistuntojen merkityksellisiä hetkiä (Gale ym., 1995; Levitt, 2001), terapeuttien (Rober, 2002, 2005) tai psykiatrien (Borchers, 2014) sisäistä puhetta sekä psykiatristen hoitokokousten puhekäytäntöjä (Ikonen, 2007). Dimaggio, Lysaker, Carcione, Nicolo ja Semerari (2008) toteavat katsauksessaan, että itsereflektion taidot ovat tärkeitä, koska ne ovat yhteydessä muiden toiminnan parempaan ymmärtämiseen. Heidän mukaansa oivalluksiin liittyy kasvanut itsetietoisuus sekä uudenlaisia tapoja ajatella ja toimia. Tällainen itsehavainnointi voi muuttaa käsitystä itsestä realistisemmaksi sekä tuoda esiin tiedostamattomia ristiriitoja omassa käyttäytymisessä (Fuller & Manning, 1973)
39 38 Oivaltamisen hetket pariterapia-asiakkaiden jälkihaastatteluissa Videokuva mahdollistaa itsen tarkastelun parisuhteessa toimivana osapuolena. Voidaanko asiakkaan sydämen sykevälivaihtelussa havaita oivallusten hetkissä tai välittömästi niitä edeltävästi stressiin tai rentoutumiseen viittaavia muutoksia. Traumapsykoterapiassa samaa ilmiötä on kuvattu siedettävyysikkunan käsitteellä (Leikola, Mäkelä & Punkanen, 2016). 2. Lisäksi asiakkaiden sydämen sykevälivaihtelun avulla tarkasteltiin tällaisen työskentelyn kuormittavuutta; mitä asiakkaan sympaattisessa ja parasympaattisessa hermostossa tapahtui oivalluksen hetkellä, ja ilmenikö stressiin tai rentoutumiseen liittyviä muutoksia. Tutkimuskysymykset olivat: 1. 3. Kognitiivinen ponnistelu, kuten henkilölle merkittävien tai vaikeiden aiheiden havainnointi ja prosessointi terapiassa saattaa puolestaan ilmentyä fysiologisena stressinä. Rentoutuminen voi kertoa asiakkaan fysiologisesta turvallisuuden tunteesta. Porgesin esittämän polyvagaalisen teorian mukaisesti turvallisuuden tunteeseen yhdistyy parasympaattisen aktivaation lisääntyminen, erityisesti kiertäjähermon vatsanpuoleisen osan aktivoituminen. Sympaattinen osa valmistaa toimintaan ja parasympaattinen osa vastaa voimavarojen uusiutumisesta, levosta ja rentoutumisesta. Toisaalta fysiologinen stressi voi kertoa myös positiivisesta innostuneisuudesta ja vireystilan noususta (Shapiro & Walsh, 1984). Metakommunikaatio on viestintää, joka antaa vihjeitä siitä, miten varsinaisen viestin sisältö tulisi tulkita tai miten puhuja itse tulkitsee sanottua tai omaa sanomaansa (Bateson, 1972). Porgesin (2011) mukaan se mahdollistaa terapiatilanteissa tapahtuvan itsetutkiskelun ja on siksi toimivan terapiatyöskentelyn edellytys. Millaiset oivallukset ovat fysiologisesti stressaavia tai rentouttavia. Terapeutin läsnäollessa koettu turvallisuuden tunne on asiakkaille tärkeää ja auttavaa (Timulak, 2007). On esitetty, että psykoterapiassa saattaa olla optimaalinen fyysisen virittymisen tila, joka mahdollistaa oivallusten tekemisen (Seikkula, Karvonen, Kykyri, Kaartinen & Penttonen, 2015). Millaisia sisältöjä asiakkaan jälkihaastatteluissa tuottamissa oivalluksissa ilmenee ja miten oivallukset syntyvät. Metakommunikaatio voi olla sanallista tai sanatonta ja se voi olla varsinaisen viestin kanssa samansuuntaista tai ristiriitaista; esimerkiksi äänensävy tai eleet voivat olla ristiriidassa viestin sisällön kanssa. Jos asiakas stressaantuu liiaksi terapiatilanteessa, se voi johtaa siihen, ettei hänen ole mahdollista ottaa vastaan uusia näkökulmia (Arnkil & Seikkula, 2014) tai oivaltaa niitä itse (Seikkula ym., 2015). PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 39 20.11.2017 20.43. Tässä tutkimuksessa asiakkaiden sykevälivaihtelua tarkastelemalla pyrittiin selvittämään, liittyykö jälkihaastatteluissa ilmeneviin oivalluksen hetkiin asiakkailla stressiin tai rentoutumiseen viittaavaa sympaattista ja parasympaattista aktivaatiota. Videoidun toiminnan katseleminen tarjoaa mahdollisuuden myös metakommunikatiivisten viestien havainnoimiseen ja reflektoimiseen. FYSIOLOGINEN VIRITTYMINEN, STRESSI JA RENTOUTUMINEN Fysiologisessa toimintaan virittymisessä keskeinen rooli on autonomisella hermostolla, joka jaetaan sympaattiseen ja parasympaattiseen osaan. TUTKIMUSKYSYMYKSET Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa pariterapiaasiakkaiden yksilöllisissä jälkihaastatteluissa ilmeneviä oivalluksia ja luokitella niitä sisällön perusteella, sekä selvittää asiakkaan ja haastattelijan vuorovaikutusta tarkastelemalla, syntyivätkö oivallukset suoraan videoidun materiaalin virittämänä, vai siihen liittyvän keskustelun tuloksena. Autonomisen hermoston toiminnasta voidaan saada tietoa esimerkiksi tarkastelemalla sydämen sykkeessä ja erityisesti sykevälivaihtelussa tapahtuvia muutoksia (Andreassi, 2007). Jälkihaastatteluiden kannalta fysiologisen stressin kokemus on tärkeä, sillä pelkästään itsen ja oman toiminnan havainnointiin videolta liittyy usein kehollista stressin kokemusta (Fuller & Manning, 1973)
Varsinaisessa haastattelussa tutkija (kolmas kirjoittaja, ei tapauksen terapeutti) näytti terapiaistunnosta valitsemansa neljä videoitua, kestoltaan 2–4 minuutin otetta osallistujalle. Asiakkaiden ja terapeuttien toimintaa havainnoitiin ja mitattiin terapian aikana samoilla menettelyillä. Haastattelun alkaessa kerrottiin sen etenemisestä ja tarkoituksesta sekä muistutettiin tilanteen ja kerättävän tiedon luottamuksellisuudesta. Sykemittaukset toteutettiin siten, että osallistujat olivat aloittaneet mittauksen jo ennen terapiaistuntoa kiinnittämällä itse mittauslaitteen elektrodit solisluun alle vartalon oikealle puolelle ja kylkikaareen vasemmalle puolelle. Yksi videokamera taltioi haastateltavan suoraa kasvokuvaa ja toinen tilannekuvaa, josta myös haastattelijan toimintaa voi tarkastella. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin asiakkailta haastatteluiden aikana mitattuja sydämen sykerekisteröintejä. Koko aineistoon (12 pariterapiatapausta, 4–24 videoitua istuntoa/tapaus) sisältyy 34 yksilöllistä asiakkaan jälkihaastattelua, joihin osallistui 24 pariterapia-asiakasta, iältään 34–61-vuotiaita. Oivaltamisen hetkien aikaiseen sykevälivaihtelun tarkasteluun valittiin kuusi oivalluksia tehnyttä asiakasta, joiden osalta oli käytettävissä jälkihaastatteluiden tapahtumiin ajallisesti synkronoidut sykeaineistot. Ne soveltuivat myös oivalluksen hetkien tarkasteluun, sillä haastatteluissa havaittiin runsaasti istuntootteiden asiakkaissa virittämää itseja tilannereflektiota sekä oivalluksia. Hankkeessa tutkittiin, miten asiakkaat ja terapeutit virittäytyvät toisiinsa, kuinka tämä näkyy kielellisessä ja eikielellisessä vuorovaikutuksessa sekä autonomisen hermoston toiminnassa ja millaisia yksilöllisiä kokemuksia osallistujilla on terapiaistunnon merkityksellisistä hetkistä. Huhtamäki, Lehtinen, Kykyri, Penttonen, Karvonen, Kaartinen, Seikkula PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 40 20.11.2017 20.43. Asiakkaista kaksi oli miehiä ja neljä naisia, ja kaikkien sykemittaukset oli toteutettu kyseisten asiakkaiden ensimmäisissä jälkihaastatteluissa. Haastattelun ajaksi osallistujalle kiinnitettiin vasempaan keskisormeen pulssivolyymia mittaava anturi, rinnan alapuolelle hengitysvyö ja ihon sähkönjohtavuutta mittaavat kaksi elektrodia vasempaan kämmeneen. 41 40 Perheterapia 4/17 MENETELMÄT Aineisto ja osallistujat Tutkimus oli osa Suomen Akatemian Ihmisen Mieli -tutkimusohjelman rahoittamaa ja Jyväskylän yliopiston toteuttamaa Relationaalinen Mieli -tutkimushanketta (Seikkula ym., 2015). Tähän tutkimukseen valittiin saman haastattelijan toteuttamat 28 haastattelua, jotta tilanne olisi mahdollisimman samanlainen kaikissa haastatteluissa. Ennen haastattelua asiakkaille kerrottiin mittausten toteutuksesta ja tarkoituksesta. Otteiden valintaperusteina olivat näkyvä tunneilmaisu, ihon sähkönjohtavuudessa havaitut isot muutokset, merkittävät muutokset vuorovaikutuksessa sekä edellä mainittujen yhdistelmät. Asiakkaiden ilmoittamia pariterapiaan hakeutumisen syitä olivat parisuhteeseen liittyvät ongelmat, nykyiseen tai aiempiin suhteisiin liittynyt väkivalta sekä muut parisuhdetta kuormittavat tekijät. 10 asiakasta osallistui kahteen haastatteluun. Jälkihaastatteluiden toteutus Aineiston jälkihaastattelut toteutettiin vuorokauden kuluessa sellaisista terapiaistunnoista, joiden aikana osallistujien autonomisen hermoston toimintaa oli mitattu (tavallisesti toinen sekä viides tai kuudes istunto). Haastattelut toteutettiin yksilöllisesti ja kestoltaan ne olivat 35-40 minuuttia. Aineisto kerättiin vuosina 2013–2015. Esimerkiksi jos asiakas itki useaan otteeseen istunnon aikana, vain osa itkukohdista valittiin haastatteluun. Kahden asiakkaan haastattelut olivat englanninkielisiä. Jotta haastattelusta ei tulisi asiakkaalle liian kuormittava, joitakin tunneperäisesti erityisen voimakkaita kohtia jätettiin toisinaan valitsematta, vaikka ne olisivat olleet tutkimuksellisesti kiinnostavia. Jyväskylän yliopiston eettinen toimikunta hyväksyi tutkimuksen järjestelyt, ja kaikki osallistujat antoivat tietoon perustuvan kirjallisen suostumuksensa osallistua tutkimukseen. Tutkimusasetelmassa hyödynnettiin videoavusteisia jälkihaastatteluja, joiden tarkoituksena oli tiedon saaminen osallistujien istunnon aikaisista ajatuksista, tunteista ja tuntemuksista. Niihin osallistui yhteensä 18 asiakasta: 10 naista ja kahdeksan miestä. Asiakkaille kerrottiin lisäksi, ettei kyseessä ole terapiatilanne sekä tiedotettiin mahdollisuudesta ottaa haastattelussa virinneitä asioita esiin seuraavassa terapiaistunnossa. Mittausta jatkettiin terapiaistunnon ja haastattelun ajan
Haastatteluista otettiin tarkasteluun sellaiset kohdat, joissa asiakas kuvasi videon katsomisen yhteydessä heränneitä ajatuksia tai tuntemuksiaan tai joissa hän kommentoi istunnon tapahtumia laajemmasta tai kokonaan uudesta näkökulmasta. Ennen otteiden katsomista haastateltavalle kerrottiin mahdollisuudesta pysäyttää video haluamassaan kohdassa. Haastattelija tiedusteli tällöin asiakkaan vointia sekä selvitti mahdollista tarvetta keskeyttää haastattelu, mikäli se tuntuu liian kuormittavalta. ARV on korkea, kun syke on lähellä lepotasoa ja sykevälivaihtelun taajuus on suuri ja säännöllinen (Kinnunen ym., 2006). Analyysimenetelmät Oivallusten laadullinen luokittelu. Sykevälivaihtelusta on erotettavissa kaksi osaa: korkeataajuinen (0.15–0.40 Hz) ja matalataajuinen Oivaltamisen hetket pariterapia-asiakkaiden jälkihaastatteluissa PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 41 20.11.2017 20.43. Sykemittauksen ”stressireaktio” tarkoittaa yleistä vireystilan nousua elimistössä, joka yhdistetään usein kuormittumiseen liittyviin negatiivisiin tuntemuksiin, mutta se voi kertoa myös esimerkiksi positiivisesta innostuksesta. Sydämen sykevälivaihtelu kuvaa sydämen lyöntien välisen ajan vaihtelua tietyllä ajanjaksolla (Thayer, Åhs, Fredrikson, Sollers & Wager, 2012). Muutamissa haastatteluissa asiakas ahdistui näkyvästi tai alkoi itkeä haastattelun aikana. 41 40 (0.01–0.15 Hz) sykevälivaihtelu. Jotta videon katselun virittämä reflektio voitaisiin erottaa istunnon tapahtumien muistelusta, haastattelija kysyi, virisikö kyseinen ajatus tai tuntemus jo istunnossa vai vasta haastattelussa. Korkeataajuinen sykevälivaihtelu ja hengityssykliin liittyvä sykevälivaihtelu ovat parasympaattisen aktiivisuuden mittareita (Thayer ym., 2012). Kaikissa tapauksissa asiakkaat arvioivat voivansa jatkaa ja haastattelut vietiin loppuun suunnitellusti. ARV:n muodostamisessa huomioidaan syke sekä korkeataajuinen sykevälivaihtelu. ASV on laskennallinen muuttuja, jonka arvo on korkea, kun syke on nopea, sykevälivaihtelu alentunut henkilön lepotilan perustasosta ja hengityksen tiheys on alhainen suhteessa sykkeeseen (Firstbeat Techonogies, 2014). Sykeaineistosta muodostettiin kuusi muuttujaa, jotka olivat sydämen syke, hengitystiheys, absoluuttinen stressivektori (ASV), absoluuttinen rentoutumisen vektori (ARV), korkeataajuuksinen sykevälivaihtelu (HF-HRV) sekä hengityssykliin liittyvä sykevälivaihtelu (RSA). ARV kuvaa parasympaattista aktivaatiota ja se liittyy kuormituksesta elpymiseen ja rentoutumiseen. Jos haastateltava mainitsi tällaisen, haastattelija esitti peruskysymyksen kyseiseen istunnon kohtaan liittyen, kuitenkin ilman videoitua otetta. Sydämen sykkeen mittarit Sykeaineisto kerättiin Firstbeat Bodyguard -laitteella (Firstbeat Technologies, www.firstbeat.com), joka mittaa jatkuvasti sydämen toimintaa 1000 hertsin taajuudella ja tallentaa sykevälien pituudet. Reflektion erottamiseksi terapiatilanteen muistelupuheesta kiinnitettiin huomiota asiakkaan vastaukseen haastattelijan kysymykseen: ”Oliko kertomasi ajatus tai tuntemus jo istunnossa vai heräsikö se vasta nyt?” Haastatteluista otettiin tarkasteluun sellaiset kohdat, joissa asiakas kuvasi videon katsomisen yhteydessä heränneitä ajatuksia. ASV kuvaa sympaattisen hermoston aktivaation lisääntymistä ja se on yhdistetty stressiin ja ponnisteluun (Kinnunen ym., 2006). Hengityssykliin liittyvä sykevälivaihtelu perustuu sisäänja uloshengityksen aiheuttamiin muutoksiin sykkeessä. Lopuksi haastateltavaa pyydettiin arvioimaan haastattelukokemustaan. Otteiden katselun jälkeen haastateltavalta tiedusteltiin, olisiko hän valinnut jonkin muun, itselleen tärkeän kohdan terapiaistunnosta. Aina videon pysäytyksen jälkeen sekä otteen päätyttyä haastattelija esitti peruskysymyksen: ”Mitä ajatuksia, tunteita tai kehollisia tuntemuksia muistat tässä kohdassa olleen?” Haastattelija rohkaisi kertomaan lisää toistamalla haastateltavan omia sanoja sekä esittämällä tarvittaessa tarkentavia kysymyksiä. Myös haastattelija saattoi pysäyttää videon, esimerkiksi asiakkaan reagoidessa havaittavasti istunnon tapahtumiin elehtimällä tai naurahtamalla
Tutkijat luokittelivat aluksi oivalluskohdat erikseen, minkä jälkeen havaintoja verrattiin toisiinsa. Eroja ilmeni suhteeseen, elämäntilanteeseen tai ongelman tiedostamiseen liittyvissä sisällöissä, kun taas itseymmärryksen lisääntymiseen, puolisoon ja ristiriidan kokemiseen liittyvät sisällöt oli luokiteltu yhdenmukaisemmin. Sykeaineisto synkronoitiin haastattelun tapahtumiin hyödyntäen sormen pulssivolyymin mittausaineistoa, joka oli merkkiäänen avulla tahdistettu täsmällisesti videoon haastattelua aloitettaessa. Vertailussa havaittiin kohtia, joissa toinen tutkijoista oli katsonut puheenvuoron painottuvan enemmän reflektioon ilman oivallusta. Tavoitteena oli tunnistaa ja paikantaa kaikki asiakkaiden oivallukset, eli kohdat, joissa asiakas joko a) tuo puheessaan esiin ajattelunsa, tunteidensa tai toimintansa uudenlaista tiedostamista, b) kertoo uudenlaisesta havainnosta ja näkökulman laajentumisesta omaa puolisoa koskien tai c) ilmaisee tiedostavansa ristiriidan oman kokemuksensa ja videoidussa katkelmassa näkyvän vuorovaikutustoimintansa välillä. Luokat nimettiin ja kutakin luokkaa parhaiten havainnollistavat puheenvuorot litteroitiin aineistoesimerkeiksi, joista jätettiin pois toisto ja täytesanat, koska ne eivät olleet olennaisia oivallusten sisältöjen havainnollistamisen kannalta. ASV ja ARV ovat mittauksessa käytetyn ohjelmiston valmistajan muodostamia sykkeen ja sykevälivaihtelun yhdistäviä sympaattisen ja parasympaattisen aktiivisuuden mittareita, joten molemmat valittiin tutkimukseen. Puheenvuorojen sisältöjä vertailtiin etsien yhdistäviä ja erottavia piirteitä kunnes aineisto saturoitui, eli uusia luokkia ei enää ilmennyt eikä luokkia voinut yhdistää toisiinsa. Oivalluksen hetket jaettiin sykeaineiston tarkastelussa kahteen osuuteen: oivallusta edeltävään noin 30 sekunnin ajanjaksoon ja varsinaiseen oivallukseen, joka määriteltiin oivalluksen sisältäneen puheenvuoron keston perusteella. Oivallusten sisällöt luokiteltiin aineistolähtöisesti hyödyntäen Grounded Theoryn (Glaser & Strauss, 1967) neljää koodaamisen vaihetta ja jatkuvan vertailun menetelmää. Luokat eivät olleet täydellisesti toisiaan poissulkevia, vaan oivalluksissa saattoi esiintyä teemoja useasta eri luokasta. Stressin keholliseksi kokemukseksi määriteltiin tilastollisesti merkitsevä ASV:n kasvu ja rentoutumisen keholliseksi kokemukseksi ARV:n, HF-HRV:n tai RSA:n merkitsevä kasvu yhdessä kolmesta mittarista. Sympaattista aktiivisuutta ei voida määrittää sykemittauksista suoraan. Sydämen sykeaineiston analyysi. Asiakkaiden nimet ja muut tunnistamisen mahdollistavat yksityiskohdat muutettiin yksityisyyden suojaamiseksi. Kohdistamalla molemmista mittauksista tunnistetut sykepiikit toisiinsa voitiin sykemittauksen tiedot kytkeä ajallisesti luotettavasti haastattelusta tunnistettuihin oivalluskohtiin. Luokittelupäätökset tehtiin sen perusteella, missä teemassa asiakkaan puheenvuoron painopiste oli. Menettelyn suunnittelusta vastasi neljäs kirjoittaja, ja sen toteutti tutkimusavustaja. Molemmat tutkijat muodostivat kuusi luokkaa, joista kaksi erosi toisistaan. Mittaukset standardoitiin asiakaskohtaisesti z-pisteiksi vähentämällä mittausarvoista koko istunnon keskiarvo ja jakamalla koko istunnon keskihajonnalla, jolloin z-pisteiden keskiarvo oli ja hajonta 1. Sykeaineiston tarkastelu rajattiin ASV:n, ARV:n, HF-HRV:n sekä RSA:n, koska niistä oli saatavissa tutkimuksen kannalta olennaisin tieto. Näin määritellyistä oivalluksista merkittiin muistiin (1) oivalluksen syntytapa (asiakkaan omasta aloitteesta, haastattelijan kysymyksen tai siitä virinneen keskustelun seurauksena), (2) oivalluksen sisältämä puheenvuoro sekä (3) sen alkuja loppukohdat haastattelussa sekunnin tarkkuudella. Nämä kohdat arvioitiin uudelleen ja jatkotarkasteluun otettiin vain kohdat, joissa oivalluksen ilmenemisestä oltiin yksimielisiä. Vaikka sekä HF-HRV että RSA kertovat sykevälivaihtelusta, edellinen lasketaan taajuusulottuvuudessa ja jälkimmäinen aikaulottuvuudessa. Niiden keskinäisestä paremmuudesta parasympaattisen aktiivisuuden mittarina vallitsee erimielisyyttä, joten molempia käytettiin tulosten tarkastelussa. Henkilön istunnon standardoiduista arvoista tilastollisesti merkitseviksi muutoksiksi tasolla p<0,05 määriteltiin kahden keskihajonnan suuruiset poikkeamat keskiarvosta, jolloin 5 prosentilla tapauksista on pienempi arvo kuin -2 tai suurempi arvo kuin +2. Clampfit-ohjelmalla tarkasteltiin, ajoittuuko oivallusten hetkien ajanjaksoille tilastollisesti merkitseHuhtamäki, Lehtinen, Kykyri, Penttonen, Karvonen, Kaartinen, Seikkula PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 42 20.11.2017 20.43. 43 42 Perheterapia 4/17 Kaksi ensimmäistä kirjoittajaa analysoivat tarkemmin kaikki näin löydetyt 130 haastattelujaksoa. Jos kahden tutkijan arvioinnit olivat toisistaan poikkeavat, kyseisten kohtien luokitus ratkaistiin aineistosessiossa, johon myös kolmas kirjoittaja osallistui
H: Joo mitä se sulle kertoo että tämmösiä havaintoja teit. Huomaa niitä merkkejä, että meinaa hermot mennä ja ahistaa . Kolmessa tapauksessa haastattelija pysäytti videon nähdessään asiakkaan reagoivan videon tapahtumiin, jolloin asiakas tuotti oivalluksen (3/51). Analyysin kannalta tärkeät kohdat on lihavoitu. 1) Minäkuva ja itsensä ymmärtäminen Minäkuvaan ja itsensä ymmärtämiseen liittyviä oivalluksia oli yhteensä 14. A: No sitä pystyy jatkossa itekki, vähä kattomaan että tuossa omassa tilanteessa ku rupee tuleen niitä merkkejä että sitä pystyy ite huomaamaan että sitte siinäki tilanteessa että pitää vähä ottaa etäisyyttä.” 2) Tunteiden kokeminen ja ilmaiseminen Tunteita käsitteleviä oivalluksia oli 10. Aineistoesimerkeissä on kuvattu myös, miten oivallus on herännyt. Otteessa asiakas tuotti oivalluksen haastattelijan peruskysymyksen jälkeen. Useimmin oivallukset tuotettiin haastattelijan esittämän kysymyksen jälkeen (37/51). Ote 2: Asiakas oli edellä puhunut tunteistaan ja kertonut, ettei ymmärrä puolisonsa jatkuvaa surua, mutta ei halunnut sanoa tuntevansa katkeruutta. Asiakkaat tuottivat 11/51 oivallusta pysäyttämällä videon itse tai kommentoimalla suoraan videolta näkemäänsä. Sykeaineiston analysointiin osallistui myös neljäs kirjoittaja. TULOKSET Oivallukset jälkihaastatteluissa 28 jälkihaastattelusta tunnistettiin yhteensä 51 oivallusta, joista 36 oli naisten ja 15 miesten tuottamia. Asiakas toi esiin omien toimintatapojensa ja luonteenpiirteidensä tiedostamista (ote 1), ihanneminän hahmottamista, omien tarpeiden tiedostamista tai itsensä hyväksyntää. Asiakas myös ilmaisee, ettei ole aiemmin kiinnittänyt niihin huomiota. Asiakas jatkaa tuoden esiin ymmärrystään siitä, mikä tunteen aiheuttaa. Seuraavassa esitetään tarkemmat kuvaukset luokkien sisällöistä sekä esimerkit kustakin. Otteessa asiakas kertoo tiedostavansa uudenlaisella tavalla toimintatapojaan, kun on hermostunut ja yrittää hillitä itseään. Oivaltamisen hetket pariterapia-asiakkaiden jälkihaastatteluissa PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 43 20.11.2017 20.43. Ote 1: Ennen otetta haastattelija ja asiakas keskustelivat jälkihaastattelusta kokemuksena, joten oivallus ei liittynyt yksittäiseen terapiaistunnon kohtaan. Asiakas toi esille syitä tunnereaktioonsa, tunnisti havaintojensa perusteella uuden tunteen terapiaistunnosta (ote 2) tai tiedosti itselle ominaisen tavan ilmaista tunteitaan. 14/18 asiakasta, kahdeksan naista ja kuusi miestä, teki vähintään yhden oivalluksen jälkihaastattelujen aikana. Oivallusten sisältöjen ja henkilöittäin tapahtuvan tarkastelun avulla pyrittiin selvittämään, millaiset oivallukset ovat fysiologisesti stressaavia tai rentouttavia. Oivallusten sisällöt Oivallukset jaettiin sisällön perusteella neljään luokkaan: 1) minäkuva ja itsensä ymmärtäminen, 2) tunteiden kokeminen ja ilmaiseminen, 3) puolison havainnointi ja 4) ristiriidan havaitseminen omassa vuorovaikutuksessa. Suurin määrä oivalluksia oli naisasiakkaalla, joka tuotti kahdessa haastattelussa yhteensä 13 oivallusta. 43 42 viä muutoksia sykemuuttujissa ja voidaanko niitä havaita noin 30 sekuntia ennen oivaltamisen hetken alkua. Asiakas kertoo kuulleensa istunnossa ilmaisemansa tunteen uudella tavalla ja nimeää sen sittenkin katkeruudeksi. Kaksi miesja naisasiakasta eivät tehneet jälkihaastatteluissa lainkaan oivalluksia. Asiakas tuotti oivalluksen haastattelijan lisäkysymyksen jälkeen. A: No tossa huomaa noita kohtia ku hermostuu ja yrittää hillitä itteensä ja ei niihi ikinä oo kiinnittäny ite huomiota että mitä tekee silloin. Kaksi oivallusta ei sopinut mihinkään edellisistä luokista; toinen liittyi asiakkaan elämäntilanteeseen ja toinen terapian edistymiseen. Ote 1, asiakas nro 13 “H: Minkälaisia asioita huomasit tän haastattelun aikana, jotka tuntu susta tärkeeltä
Kun hän puhuu noin, hän on enemmän se Robert jonka tunnen . 45 44 Perheterapia 4/17 Ote 2, asiakas nro 3: ”H: Muistatko minkälaisia tunteita tuntemuksia tässä kohdassa oli. A: Ei, en usko että varsinaisesti oli. Ote 3, asiakas nro 21: ”A: Ei. Ote 5: Otteessa asiakas alkaa kommentoida videota katsellessaan (haastattelija pysäyttää videon). Otteessa asiakas kertoo huomanneensa keskustelua katsellessaan, että puoliso toivookin asiakkaalta samaa kuin asiakas on aiemmin toivonut puolisoltaan. Haastattelija pysäytti videon asiakkaan nauraessa ja kysyi haluaisiko hän sanoa jotain. Nii hän tuo sen nyt tässä tavallaan piiloviestinä , että hänkin nyt kuitenkin haluaisi sitä huomioo itselleen, että se on vähä niinku sellainen yhteinen haaste. Asiakas ilmaisee kyseessä olevan yhteinen haaste, ja arvioi havainnon tuntuvan hyvältä. Videolla asiakas kertoi tavastaan uppoutua asioihin, mihin liittyen puoliso mainitsi tarpeesta, että asiakas antaisi huomiotaan myös lapsille ja puolisolle. Ote 4, asiakas nro 15: ”A: no voin mä sen verran sanoa että hänen semmonen piiloviesti oli musta tässä se, että hän haluaa, ku mä oon valittanu sitä, että hän ei anna minulle huomioo. Asiakas kertoi puolisosta tekemistään havainnoista ja niiden merkityksestä itselle tai suhteelle (ote 3), huomioi puolison näkökulman tai kertoi puolison puheesta tunnistetusta toiveesta itseä kohtaan (ote 4). Ajattelen vain että olen aivan vaikuttunut ja lamaantunut koska tunnen että hän on nyt tässä avoimempi . Otteessa asiakas kertoo havaintoja puolisostaan ja pohtii niiden merkitystä omille tunteilleen. Vasta kun katselin näitä videoita , niin ajattelin, että tuossa hetkessä hän todella avautui.” Ote 4: Ennen otetta asiakas katsoi keskustelua, jossa puhuttiin huomion antamisesta puolisolle parisuhteessa. Kyllä se ehkä on jollain tavalla katkeruutta kuitenki. Otteessa haastattelija tarkistaa, oliko asiakkaalla kyseinen ajatus jo istunnon aikana. Asiakas tiedosti oman vuorovaikutustoimintansa ja sitä koskevan kokemuksen erilaisuuden toisiinsa nähden. Asiakas viittaa otteessa kuultuun keskusteluun ja sanoo puolisonsa ilmaisseen siinä itseään avoimemmin, mistä johtuen puoliso tuntuu asiakkaan mielestä tutummalta. ” 3) Puolisosta tehdyt havainnot Puolisoon liittyviä oivalluksia oli yhteensä 13. Varmaankin siksi koen myös itse enemmän tunteita liittyen tuohon asiaan, mistä hän kertoi. Ote 3: Ennen otetta asiakas katsoi videota, jossa keskusteltiin asiakasta satuttaneista puolison sanoista. A: Nii ((nyökkäilee)). Just tossa tulee se mun mielestä kauheen hyvin esille . Asiakas kertoi havaintojensa perusteella oman ilmaisun, tunteiden tai ajatusten eroavaisuudesta, ääneen lausumattomasta asiasta (ote 5) tai unohdetusta puheenvuorosta. A: no tää on kauheen ristiriitanen aihe on se empatia ja halu olla toisen tukena ja jotenki se semmonen kaipuu ja suru siinä tilanteessa mukana, mut sitten taas toisaalta just semmosta. Asiakas tuotti oivalluksen haastattelijan kysymyksen ”onko jotain mitä haluaisit lisätä?” jälkeen. Justiin kun et minä ja lapset jäädään taka-alalle, niin kyllä se niinku katkeruudelta kuulosti tossa mun puheissa . Ihan kiva oli nyt nähdä se tässä.” 4) Ristiriidan havaitseminen omassa vuorovaikutuksessa Ristiriitaa koskevia oivalluksia tunnistettiin yhteensä 12. Jotenki ei saada olla tukena siinä surussa tai muuten tai ollaan ulkopuolisia siinä surussa. Jotenki se katkeruus on vaan semmonen punanen vaate missä, on kaikista inhottavinta melkein maailmassa, mutta kyllä tässä tulee esille vähän se että meiät on jotenki unohdettu. Asiakkaan terapia ja haastattelu toteutettiin englannin kielellä, tässä keskustelu esitetään suomennettuna. Asiakas kiistää tämän ja kertoo tehneensä havainnon vasta videota katsellessa. Istunnossa oli keskusteltu siitä, miten asiakas oli kokenut puolisonsa vetäytyvänä ja omien tuntemustensa ilmaisua pidättelevänä. Asiakas tunnistaa istunnon aikana ääneen lausumattoHuhtamäki, Lehtinen, Kykyri, Penttonen, Karvonen, Kaartinen, Seikkula PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 44 20.11.2017 20.43. Nyt kun sä tässä katselet ja kuuntelet niin tulee semmonen ajatus et se kuulostaa katkeruudelta. H: Oliko tuo ajatus sinulla jo istunnossa. H: joo
Molemmissa tapauksissa asiakas kertoi oman ilmaisunsa sekä tunteidensa tai ajatustensa välisestä eroavaisuudesta. Ote 5, asiakas nro 15: A: Miks mä en sanonu tossa mitään. Nyt tulee sellanen katsellessa. Kestoltaan katkelmat vaihtelivat 10 sekunnin mittaisista oivaltamisen hetkistä kahden ja puolen minuutin mittaisiin jaksoihin. Muutokset absoluuttisen stressivektorin (ASV), absoluuttisen rentoutumisen vektorin (ARV), korkeataajuisen sykevälivaihtelun (HF-HRV) sekä hengityssykliin liittyvän sykevälivaihtelun (RSA) mittareissa vaihtelivat sekä henkilöiden sisällä että henkilöiden välillä. Mut sillai et tossakin ois voinut ihan hyvin sanoa. Kahden (2/4) vuorovaikutuksen ristiriidan havainnointia käsittelevän oivalluksen aikana havaittiin merkitsevää stressin kasvua oivalluksen alussa ja merkitsevää rentoutumisen kasvua (HFHRV, RSA) lopussa. Että se oli tavallaan nytte jälkeenpäin. 45 44 maksi jääneen ajatuksensa ihmetellen, miksi ei sanonut sitä ääneen istunnossa. Kolmen (3/5) puolisosta tehtyihin havaintoihin liittyvän oivalluksen aikana tapahtui merkitsevää stressin kasvua. Sydämen sykkeen muutokset oivalluksen hetkissä Sykeaineistoa tarkasteltiin kuudelta asiakkaalta, joilla oli yhteensä 23 oivallusta, kaikki kyseisten asiakkaiden ensimmäisissä haastatteluissa. Samalla hän tarkentaa puolisoaan koskevia, myönteisiä ajatuksiaan. Rentoutumiseen viittaavia muutoksia (ARV:n, HF-HRV:n tai RSA:n kasvu) voitiin havaita sekä ennen oivallusta (3/23), että oivalluksen aikana (2/23). A: Varmaa oli joo, et ei mulla ollut semmosta että mun täytyy päästä sanomaan mutta nyt kun mä katon niin mä olisin voinu ihan hyvin kommunikoida sen asian koska aikasemmin oli vähä että mä en tuo niitä mun ajatuksiani esiin, ehkä, niitä aitoja oikeita ajatuksia. Rentoutumisen aikana tehdyt oivallukset koskivat oman luonteenpiirteen tai oman toimintatavan tiedostamista. mutta ehkä se tietää kuitenki. mun olis pitäny sanoa ne omat asiat tossa jotenki ääneen. Minäkuvaa ja itsen ymmärtämistä koskevien kahden (2/8) oivalluksen aikana havaittiin merkitsevää rentoutumisen kasvua (HF-HRV, RSA, ARV) ja lisäksi yhden (1/8) oivalluksen aikana ensin merkitsevää stressin kasvua (ASV) oivalluksen alussa ja sitten merkitsevää rentoutumisen kasvua (HF-HRV, RSA) oivalluksen lopussa. H: Sanoit tosta aikasemmasta kohdasta että sulla oli silloin se ajatus että sä halusit kuunnella Henriä ja sen takia et sanonut mitään, nii oliks se vielä tässä kohdassa. Henkilön kokiessa stressiä sympaattisen hermoston vaikutus on dominoiva. Kyseinen oivallus liittyi itselle ominaiseen tapaan ilmaista tunteita. Pystytkö muistamaan. H: Et uskaltanut jotenki. ai hitsit, mä vaan tossa hiljaa istun. Hän kertoo huomanneensa vasta nyt, että istunnossa olisi ollut tilaisuus ilmaista niitä. Asiakas pohdiskelee syitä tärkeän ajatuksen sanomatta jäämiseen. Tilastollisesti merkitseviä fysiologiseen stressiin tai rentoutumiseen viittaavia muutoksia havaittiin 11/23 oivalluskohdassa. Haastattelija palaa aiempaan keskusteluun, jossa asiakas oli kertonut halunneensa edeltävässä istunnon kohdassa kuunnella puolisoaan, ja olleensa siksi hiljaa (aineistoa ei näytetty). Haastattelija kysyy, oliko asiakkaalla tämä ajatus vielä parhaillaan katsottavassa kohdassa. Oivaltamisen hetket pariterapia-asiakkaiden jälkihaastatteluissa PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 45 20.11.2017 20.43. Kolmeen näistä oivalluksista yhdistyi myös rentoutumista (HF-HRV:n tai RSA:n kasvu). Yhden (1/6) tunteiden kokemiseen ja ilmenemiseen liittyvän oivalluksen aikana tapahtui merkitsevää stressin (ASV) kasvua. ettekäs arvaakaa mitä mä ajattelen. no, onneks mä voin sanoo sen joskus muulloin. Kahdessa näistä asiakas kertoi puolison puheesta tunnistamastaan toiveesta itseään kohtaan ja yhdessä asiakas kertoi puolisosta tekemistään havainnoista ja niiden merkityksestä suhteelle. A: Nii tai että mä ajattelin no mennään nyt eteenpäin. Sykeaineistossa havaitut muutokset vaihtelivat oivallusten sisältöjen välillä. Oivalluksen merkittävin asiasisältö kerrottiin puheenvuoron lopussa rentoutumisen aikana. Rentoutumiseen liittyy parasympaattisen hermoston dominoiva vaikutus. Mä en ehkä uskaltanu jotenki sitä siinä sanoa. Kun hän toivoo että minä olen onnellinen, niin en mä nyt sitte hänelle antanut sitä palautetta siitä että miten onnellinen mä olen hänestä . Stressiin viittaavia muutoksia (ASV:n kasvu) ilmeni 7/23 oivalluksen aikana
TAULUKKO 1. ARV, HFHRV ja RSA Puoliso (ote 4) 5 15 32 s . HF-HRV, RSA Minäkuva 3 6 1 min 3 s Minäkuva 4 7 47 s Minäkuva 4 7 43 s Minäkuva 4 8 31 s . ASV – lopussa . ASV Tunteet 4 8 10 s Puoliso 3 5 2 min 34 Puoliso 3 6 1 min 22 s . HF-HRV Ristiriita 4 8 37 s Ristiriita 5 15 24 s . Huhtamäki, Lehtinen, Kykyri, Penttonen, Karvonen, Kaartinen, Seikkula PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 46 20.11.2017 20.43. RSA, HF-HRV Tunteet 3 5 2 min 32 s Tunteet 3 6 45 s Tunteet 3 6 1 min Tunteet 4 8 22 s Tunteet 4 8 1 min 3 s . Toisella asiakkaalla (as.6) yksi minäkuvaa ja itsen ymmärtämistä koskeva oivallus sekä yksi ristiriidan havainnointia omassa vuorovaikutuksessa koskeva oivallus tuottivat ensin merkitsevää stressiä, sitten rentoutumisLuokka Tapaus Asiakas Puheenvuoron Ennen Oivalluksen kesto oivallusta aikana Minäkuva 3 6 2 min 31 s . HF-HRV Minäkuva 5 15 38 s Minäkuva 8 13 1 min 23 s Minäkuva (ote 1) 8 13 47 s . RSA ei tilastollisesti merkitseviä muutoksia, ASV: absoluuttinen stressi vektori, ARV: absoluuttinen rentoutumisen vektori, HF-HRV: korkeataajuuksinen sykevälivaihtelu, RSA: hengityssykliin liittyvä sykevälivaihtelu. HF-HRV Ristiriita 5 15 1 min . ASV – lopussa . HF-HRV . ASV Ristiriita 3 6 2 min 9 s . ASV lopussa . Sydämen sykkeen tilastollisesti merkitsevät muutokset ennen oivalluksia ja oivallusten aikana. ASV Puoliso 5 15 1 min 10 s . ASV Puoliso 5 15 34 s . 47 46 Perheterapia 4/17 Asiakaskohtaisessa tarkastelussa havaittiin, että yhdellä asiakkaalla (as.15) kaikissa puolisosta tehtyihin havaintoihin liittyneissä oivalluksissa ilmeni merkitsevää stressin kasvua
Tällaisia sisältöjä on havaittu aiemmin oivaltamisen hetkiä yksilöterapiassa käsittelevissä tutkimuksissa (Goncalves ym., 2011; Levitt ym., 2004). 47 46 ta. Haastattelijan toimintaa on kuvattu tarkasti menetelmäosuudessa sekä havainnollistettu aineistoesimerkeissä, jotta lukijan on mahdollista arvioida sitä. Oivallusten aikaisissa sydämen sykkeen muutoksissa havaittiin sekä stressiin että rentoutumiseen viittaavaa virittymistä. Asiakkaat tuottivat useimmat oivallukset haastattelijan istunnon aikaisia muistoja koskevan kysymyksen jälkeen. Osa asiakkaiden oivalluksista liittyikin sisällöltään puolison toimintaan. Oivaltamisen aikana ilmeni useammin stressiä kuin rentoutumista, kun taas oivalluksia edeltävästi oli havaittavissa vain rentoutumista. Haastatteluissa ilmeni myös runsaasti sellaisia oivalluksia, joihin liittyi oman ajattelun, toimintatapojen sekä tunteiden uudenlaista hahmottamista sekä kasvanutta itsetietoisuutta ja omien tarpeiden tunnistamista. Oivalluksia ilmeni myös asiakkaan pysäyttäessä videon itse, hänen kommentoidessa näkemäänsä sekä haastattelijan pysäyttäessä videon asiakkaan reagoidessa sen tapahtumiin. Oivallukset osoittautuivat yleisiksi, sillä niitä ilmeni 14/18 asiakkaalla. Videokuvan avulla asiakas saa informaatiota itsestään ja toiminnastaan ikään kuin ulkopuolisen havainnoijan asemasta käsin, mikä voi edistää omien metakommunikatiivisten viestien havaitsemista ja kriittistä reflektoimista sekä luoda mahdollisuuden oivallusten tekemiselle (Grant, 2001). POHDINTA Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia oivalluksia pariterapia-asiakkaat tuottavat yksilöllisissä jälkihaastatteluissa ja miten oivallukset syntyvät. Sisältöjen perusteella oivallukset luokiteltiin neljään ryhmään: 1) minäkuvaan ja itsensä ymmärtämiseen, 2) tunteiden kokemiseen ja ilmaisemiseen, 3) puolison havainnointiin ja 4) ristiriidan havaitsemiseen omassa vuorovaikutuksessa liittyviin oivalluksiin. Koska haastatteluiden ensisijainen tavoite oli istuntoa koskevien muistojen tavoittaminen, voi haastattelijan toiminnan ajatella ohjanneen asiakkaiden toimintaa reflektion ja oivallusten sijasta muisteluun. Sikäli tulos ei ole yllättävä, että itsen havainnoimisen videolta on todettu edesauttavan oivaltamista (Bailey & Sowder, 1970) sekä itselle aiemmin tuntemattomien ristiriitojen havaitsemista omasta käyttäytymisestä (Fuller & Manning, 1973). Noin puoleen (11/23) oivalluksen hetkistä liittyi tilastollisesti merkitseviä fysiologisia muutoksia, jotka viittasivat stressiin, rentoutumiseen tai niiden yhdistelmään. Pariterapiakontekstissa toteutettavien yksilöllisten jälkihaastattelujen erityispiirteenä on mahdollisuus puolison toiminnan sekä pariskunnan vuorovaikutuksen tarkasteluun. Tarkemmat tulokset on koottu Taulukkoon 1, johon on myös merkitty, mikäli oivalluksesta on annettu aineistoesimerkki. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että sekä pariterapiassa käsiteltävät aiheet (Seikkula ym., 2015; Arnkil & Seikkula, 2014) että itsen katsominen videokuvasta (Fuller & Manning, 1973) voivat virittää stressin Oivaltamisen hetket pariterapia-asiakkaiden jälkihaastatteluissa PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 47 20.11.2017 20.43. Vaikka videoiden omaehtoinen tarkastelu voi jo itsessään olla oivalluksia virittävää, myös haastattelijan asiakasta rohkaisevalla ja näkemäänsä kommentoimaan kutsuvalla toiminnalla näyttäisi olevan merkitystä oivallusten syntymiselle. Pariterapiakontekstissa toteutettavien yksilöllisten jälkihaastattelujen erityispiirteenä on mahdollisuus puolison toiminnan ekä pariskunnan vuorovaikutuksen tarkasteluun. Näihin sisältyi puolison metakommunikatiivisia viestejä (Bateson, 1972) koskevia uusia havaintoja sekä asiakkaan tietoisen reflektion kautta syntyneitä puolison toiminnan merkityksiä koskevia uudenlaisia tulkintoja (Dimaggio ym., 2008). Kahdella asiakkaalla (as.7 ja as.5) ei ilmennyt yhtään tilastollisesti merkitsevää muutosta stressissä tai rentoutumisessa. Lisäksi tutkittiin, yhdistyikö oivaltamisen hetkiin sellaisia sydämen sykemuutoksia, jotka viittaavat stressiin tai rentoutumiseen
Kolmessa oman toimintatavan tai luonteenpiirteen tiedostamista koskevassa oivalluksessa havaittiin rentoutumisen kasvua. 49 48 Perheterapia 4/17 kokemusta. On stressaavaa havaita videokuvasta omassa käytöksessä jotain sellaista itseä häiritsevää, minkä olettaa myös muiden huomanneen (Fuller & Manning, 1973). Tällaiset itsehavainnoinnin pohjalta syntyneet oivallukset edistävät itseymmärrystä ja lisäävät toimijuuden kokemusta (Rennie, 2004), mikä voi tuntua helpottavana ja näkyä rentoutumisena. Yhden tunteiden kokemiseen ja ilmaisemiseen liittyvän oivalluksen aikana havaittiin stressin kasvua. Havainnon yhdistyminen oivallukseen siitä, että voi jatkossa toimia toisin, voi puolestaan vahvistaa kokemusta omasta toimijuudesta, mikä selittäisi rentoutumisen oivalluskohdan lopussa. Myös tässä tutkimuksessa stressiin liittyvät muutokset olivat rentoutumista yleisempiä oivallusten aikana. Haastattelijan toiminnalla saattoi myös olla merkitystä tilanteessa, sillä oivallus ilmeni haastattelijan jatkokysymyksen jälkeen. Lisäksi joidenkin oivallusten aikana ilmeni tilastollisesti merkitsevää rentotutumisen kasvua. Havaintojen merkitystä pohdittaessa on huomioitava, että ne ilmenivät samalla henkilöllä, joten stressaantumisen taustalla voi olla yksilöllisiä tekijöitä. Esimerkiksi yksi asiakas (ote 1, asiakas 13) rentoutui havainnoidessaan merkkejä, jotka kertovat hänelle, että hän on menettämässä malttinsa, ja oivalsi voivansa havainnon avulla jatkossa paremmin valita, miten tilanteessa toimii. Rentoutumisen ilmeneminen oivalluksia edeltävästi ja niiden aikana saattoi kertoa siitä, että kyseiset asiakkaat kokivat nämä hetket turvallisina, mikä saattoi osaltaan edistää henkilökohtaisten ongelmien tiedostamista ja oivaltamista. Sen sijaan muutamissa tilanteissa havaittiin merkitsevää rentoutumisen kasvua ennen oivallusta. Saman asiakkaan kohdalla suhteen hyvää tilaa koskeneeseen positiiviseen oivallukseen liitHuhtamäki, Lehtinen, Kykyri, Penttonen, Karvonen, Kaartinen, Seikkula PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 48 20.11.2017 20.43. Asiakas tiedosti itselle ominaisen tavan peitellä surun tunteitaan. Molemmissa näistä asiakas oli havainnut oman ilmaisunsa olevan ristiriidassa tunteidensa tai ajatustensa kanssa. Kahdessa neljästä vuorovaikutuksen ristiriidan havainnointia käsittelevästä oivalluksesta havaittiin stressin kasvua oivalluksen alussa ja rentoutumisen kasvua lopussa. Oivalluksen stressaavuus saattoikin liittyä sekä oivalluksen sisältöön, että yksilöllisiin tekijöihin. Puolison toiveet itseä kohtaan voidaan puolestaan kokea kuormittavina, etenkin jos itsen ja oman toiminnan muuttaminen koetaan vaikeaksi tai siihen ei haluta ryhtyä. Oivallusta edeltävästi ei havaittu lainkaan stressiin viittaavia muutoksia. Oivallusten sisältöjen sekä stressiin tai rentoutumiseen viittaavien merkitsevien muutosten välillä havaittiin kolmenlaisia trendejä: pelkkää rentoutumista ilmeni vain joissakin minäkuvaan liittyvissä oivalluksissa, stressiä ja rentoutumista yhdistelmänä ilmeni joissakin omassa vuorovaikutustoiminnassa havaittuun ristiriitaan sekä minäkuvaan liittyvissä oivalluksissa, ja pelkästään stressiä tunnistettiin muutamista tunteiden kokemiseen ja puolison toimintaan liittyvistä oivallushetkistä. Kolmen puolisoa koskeviin havaintoihin liittyneen oivalluksen aikana todettiin stressin kasvua. On stressaavaa havaita videokuvasta omassa käytöksessä jotain sellaista itseä häiritsevää, minkä olettaa myös muiden huomanneen. Tällainen oivallus saattaisi tuntua kuormittavalta, mikäli asiakas kokee omien tunteiden ilmaisutavan muuttamisen vaikeaksi ja kyseisen piirteen itsessään negatiiviseksi. Kahdessa näistä asiakas kertoi puolison puheesta tunnistetusta toiveesta itseä kohtaan ja kolmas liittyi myönteiseen oivallukseen puolison toiminnan merkityksestä suhteelle. Tämä voi selittää oivalluskohdan alkuun sijoittuvan stressin lisääntymisen. Vaikka kyse on pienestä aineistosta, havainnot ovat kiinnostavia ja sopivat yhteen Porgesin (2011) teorian kanssa, jonka mukaan parasympaattinen aktivaatio kertoo turvallisuuden tunteesta, mikä puolestaan mahdollistaa itsetutkiskelun. Toisaalta puolisosta tehtyihin havaintoihin liittyvät oivallukset saattavat olla yleisemminkin stressaavia, koska puolison toimintaan ja siihen millainen hän on, ei voida juuri vaikuttaa
Tulosten yleistettävyyttä rajoittaa aineiston pieni koko sekä se, että vaikka useimmat asiakkaat tekivät oivalluksia, ne jakautuivat määrällisesti epätasaisesti eri henkilöille. Arnkil,T. painos). Firstbeat Technologies. Oivallukset syntyivät toiminnassa, jonka tavoitteena ei ollut oivallusten tukeminen, vaan istunnon aikaisten muistojen tavoittaminen. Jyväskylä: University of Jyväskylä. Know yourself and you shall know the other to a certain extent: Multiple paths of influence of self-reflection on mindreading. Näin ollen oivallusten sisältöjen luokittelua on syytä pitää alustavana. 49 48 tyi stressiä (ote 4, asiakas 15). Psychophysiology: Human behavior & physiological response (5. & Sowder, W. Asiakkaille rakentui rauhallinen tilaisuus havainnoida ja reflektoida omaa ja muiden toimintaa ilman puolison tai terapeuttien läsnäoloa, mikä näytti johtavan sellaisten terapeuttisen työskentelyn kannalta merkityksellisten oivallusten syntymiseen, jotka olisivat ilman haastattelua voineet viivästyä tai jäädä kokonaan tapahtumatta. (2014). Näin asiakkaalle rakentui hieman yllättäen velvoite selittää naurahdustaan. (1972). Stressaantuminen oivallusten aikana oli rentoutumista yleisempää. (1992). Haastattelijan toiminta näytti tässä aineistossa merkitykselliseltä sekä oivallusten viriämisen, että tilanteen kuormittavuuden säätelyn kannalta. Toisaalta kyseessä voi olla myös vireystilan nousu asiakkaan tehdessä uuden ja kiinnostavan havainnon (Shapiro & Walsh, 1984). Tutkimuksen vahvuutena olivat monimenetelmäinen lähestymistapa sekä sen toteutuminen osana tarkkaan dokumentoituja, mutta muuten tavanomaisia käytäntöjä noudattavia terapiaprosesseja. ”Nehän kuunteli meitä” –Dialogeja monissa suhteissa. Oivalluksen stressaavuus saattoi liittyä esimerkiksi suhteen tilaan, mutta myös haastattelijan toiminnalla saattoi olla tässä merkitystä. Fuller, F. https://www.firstbeat.com/en/stressrecovery-analysis-method-based-24-hour-heart-ratevariability-firstbeat-white-paper-2/. Yksittäisen asiakkaan useat oivallukset sekä yksilölliset tekijät saattoivat siten vaikuttaa tuloksiin. “Issues like this have an impact”: The Need-Adapted Treatment of Psychosis and the Psychiatrist’s Inner Dialogue. F. (2014). Bateson, G. A. Tutkimus osoitti, että oivallukset ovat yleisiä pariterapian yksilöllisissä jälkihaastatteluissa ja havainnollisti siten haastatteluiden interventiopotentiaalia. (2007). Oivalluksia edeltävästi ilmeni joissakin tapauksissa rentoutumista, eikä lainkaan stressaantumiseen viittaavia muutoksia. When Research Interviews are More Therapeutic Than Therapy Interviews. L. Oivallus tapahtui, kun haastattelija oli pysäyttänyt videon asiakkaan naurahdettua katselun aikana. & Seikkula, J. (2008). T. (1970). Collected Essays in Anthropology, Psychiatry, Evolution and Epistemology. Review of Educational Research, 43, 469 –528. Yksilöllisten jälkihaastatteluiden sekä niissä tehtyjen oivallusten terapeuttista merkitystä pariterapiassa kannattaisi jatkossa tutkia tarkemmin myös interventiotutkimuksen asetelmaa hyödyntäen. Saatavilla: http://nsuworks.nova.edu/tqr/ vol1/iss4/3 Oivaltamisen hetket pariterapia-asiakkaiden jälkihaastatteluissa PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 49 20.11.2017 20.43. Consciousness and Cognition, 17, 778 –789. Audiotape and videotape self-confrontation in psychotherapy. Borchers, P. Asiakkaiden voi olla vaikea vastata haastattelijan esittämiin tarkentaviin kysymyksiin ja omien puheiden selventäminen voi herättää stressiä. Bailey, K. Asiakkaille haastattelutilanteet olivat ainakin jossakin määrin turvallisia, sillä he pystyivät ajoittain rentoutumaan niissä. Gale, J. Tämä lisää tulosten hyödynnettävyyttä terapiakäytäntöjen kehittämisessä sekä mahdollistaa jatkotutkimuksen, jossa jälkihaastatteluiden merkitystä terapian etenemisen kannalta voidaan tarkastella tapauksittain. & Manning, B. Psychological Bulletin, 74, 127 –137. G. Kyse saattoi olla siten kognitiivisten vaatimusten aiheuttamasta vireystilan noususta ja stressistä. Dimaggio, G., Lysaker, P., Carcione, A., Nicolo, G. London: Paladin Books. Viitattu 28.7.2017. (1973). (2014). E. Steps to an Ecology of Mind. Stress and Recovery Analysis Method Based on 24-hour Heart Rate Variability. & Semerari, A. Juvenes Print, Tampere. Lisätutkimukset isommalla aineistolla ovat tarpeen myös stressiä ja rentoutumista oivallushetkissä koskevien tulosten osalta, jotka pienessä aineistossa ovat lähinnä kuvailevia. Mahwah, NJ: Lawrence Erlbaum Associates Publishers. LÄHTEET Andreassi, J. Self-Confrontation Reviewed: A Conceptualization for Video Playback in Teacher Education. Nyt kuvatulla tavalla toteutetut jälkihaastattelut voivat tuoda tärkeän lisän pariterapiaprosessiin. The Qualitative Report, 1(4), 1–4. Pelkkä omatoiminen videoitujen vuorovaikutustilanteiden katselu ei välttämättä johtaisi terapeuttisen työskentelyn ja sen tehostumisen kannalta suotuisiin tuloksiin
(2002). & Raina, K. Rober, P. Tutkimus psykoosin hoitoon liittyvästä konsultaatioprosessista. (2005). The Embodied Attunement of Therapists and a Couple within Dialogical Psychotherapy: An Introduction to the Relational Mind Research Project. Teoksessa Malinen, V. G. Lyke, J. Journal of Family Therapy 34, 229–249. 34– 53). (2012). (1984). (2001). J. Videotape playback and psychotherapy: A review. The therapists self in dialogical family therapy: Some Ideas of not-knowing and the therapists inner conversation. New York: Aldine de Gruyter. (2007). Personality and Individual Differences, 50, 234–237. Polyvagaalinen teoria ja emotionaalinen trauma. (2015). Personality and Individual Differences, 46 (1), 66 –70. Larsen, D., Flesaker, K., & Stege, R. Identifying core categories of clientidentified impact of helpful events in psychotherapy: A qualitative meta-analysis. Psychotherapy Research, 21, 497–509. Porges, S. Behaviour Change, 18, 8 –17. Journal of Constructivist Psychology, 17, 1–26. A meta-analysis of heart rate variability and neuroimaging studies: Implications for heart rate variability as a marker of stress and health. (1995). Parisuhteen ja paripsykoterapian prosesseista. Väestöliitto, Helsinki. Glaser, B. New York, NY: Routlege. K. Kagan, N., Krathwohl, D. (2011). Morris & R.J.Chenail (Toim.) The talk of the clinic: Explorations in the analysis of medical and therapeutic discourse (s. Meditation: Classic and contemporary perspectives. Evaluating selfreflection and insight as self-conscious traits. Journal of Marital and Family Therapy, 28, 467–478. Ikonen, T. W. (2016). (2001). & Langford P. The transformational experience of insight: A life changing event. (2004). Silvia P. F., Åhs F., Fredrikson, M., Sollers J. Agendan rakentaminen yhteistoiminnallisessa konsultaatiossa. Insight, but not self-reflection, is related to subjective well-being. Levitt, H., Frankel, Z., Hiestand, K., Ware, K., Bretz, K., Kelly, R., McGhee, S., Nordtvedt, R. & Strauss, A. 51 50 Perheterapia 4/17 Gale, J., Odell, M., & Nagireddy, C. Duodecim, 132, 55–61. & Penttonen, M. Family Process 54, 703–715. (2008). Timulak, T. K. D. (2011). Rober, P. G. Tracking novelties in psychotherapy process research: The innovative moments coding system. A. Hawthorne, NY: Aldine Publishing Company. (2012). International Journal of Qualitative Methods, 7(1), 18–37. Family Process, 44, 477–495. (2007). Constructive hypothesizing, dialogic understanding and the therapist´s inner conversation: some ideas about knowing and notknowing in the family therapy session. Rethinking Psychological Mindedness: Metacognition, Self-reflection and Insight. P., Mendes, I., Matos, M. & Punkanen, M. & Wager, T. (1975). New York, The Norton Series on Interpersonal Neurobiology. & Louhevaara, V. (2004). Seikkula, J., Karvonen, A., Kykyri, V-L., Kaartinen, J. Shapiro, D. (2007). Psychotherapy Research, 17, 305 –314. Strategies for qualitative research. Grant A., Franklin J. (2009). painos.). Snydera, D. Sounds of silence in psychotherapy: the categorization of clients´ pauses. (2006). M. (2002). Psychotherapy Research, 11(3), 295–309. Sanborn D., Pyke H., & Sanborn C. Psykologian lisensiaatin tutkielma, Psykologian laitos, Jyväskylän yliopisto. Leikola, A., Mäkelä, J. (1963). M. ja Alkio, P. Stress and relaxation based on heart rate variability: Associations with selfreported mental strain and differences between waking hours and sleep. Thayer, J. Paripsykoterapia ja parisuhteen ikuinen arvoitus (s. & Santos, A. Levitt, H. (1967). & Halfordb, W. & Phillips A. Goncalves, M. Social Behaviour ang Personality, 30, 821–836. Neuroscience and Biobehavioral Reviews 36, 747–756. (Toim.). Huhtamäki, Lehtinen, Kykyri, Penttonen, Karvonen, Kaartinen, Seikkula PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 50 20.11.2017 20.43. R., & Miller, R. The selfreflection and insight scale: a new measure of private self-consciousness. Reflexivity and person-centered counseling. H., & Walsh, R. The discovery of grounded theory. M., Ribeiro, A. J. (2011). Kinnunen, M-L., Rusko, H., Feldt, T., Kinnunen, U., Juuti, T., Myllymäki, T., Laine, K., Hakkarainen, P. 105–129). L. Nordic Ergonomics Society congress. Grant A. The polyvagal theory: neurophysiological foundations of emotions, attachment, communication, and self-regulation (1. Rennie, D.L. Psychotherapy: Theory, Research & Practice,12 (2), 179–186. Journal of Humanistic Psychology, 44 (2), 182?203. Journal of Counseling Psychology, 10(3), 237–243. Qualitative interviewing using Interpersonal Process Recall: Investigating internal experiences during professionalclient interactions. Evidence-based couple therapy: current status and future directions. Tuhkasaari, P. Stimulated recall in therapy using video tape: A case study. N. Teoksessa G.H. Marital therapy and self-reflexive research: Research and/as intervention. Abstract
Gowans, 2003, s. Tämä on runollinen kuvaukseni siitä, mitä buddhalaisuudessa kutsutaan ilmiöiden keskinäisriippuvaiseksi alkuperäksi (paticca samuppada). Kaikki muu on vain valmistautumista tähän tehtävään.” Rainer Maria Rilke ”Toinen ihminen on helvetti.” Jean Paul Sartre Intiimisuhde tuo meidät kasvotusten sekä jumaIntiimisuhteen täyteys ja tyhjyys – buddhalaisen psykologian näkökulma Tapio Malinen FK, psykologi, psykoterapeutti (VET), työnohjaaja (STOry) ja kouluttaja. Kirjoittaessani olen piilossa itseltäni havaintotapani vuoksi. Näin on, vaikka ihoni orvaskesi on ekologisesti kuin lammen pinta, ei niinkään kuori, vaan hienovarainen, molemminpuolisesti läpäisevä kalvo. 83). Kieleni ja ajattelutapani saavat minut näkemään ja kokemaan itseni erilliseksi säkiksi, nahan sisällä asustavaksi olioksi, ”itseksi”, jonka ulkopuolella ”näyttö” on. Samaan aikaan pilvet purjehtivat tällä pinnalla. tapio.malinen@tathata.fi PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 51 20.11.2017 20.43. Elämme todellisuudessa yhteyselämää, jossa kaikki on yhteydessä kaikkeen muuhun. Sen mukaan mikään ilmiö ei ole olemassa riippumattoman tai sisäisen identiteetin varassa. Maailma muodostuu keskenään toisistaan riippuvaisten todellisuuksien verkostosta, jossa keskinäisperäiset syyt kohottavat esiin keskinäisperäisiä seuraamuksia syyseuraussuhdelakien mukaisesti (Ks. Tunnen kiitollisuutta siitä, että tietokoneeni lepää tällä hetkellä edessäni pöydällä. 51 50 Perheterapia 4/17 xx ”Muoto on tyhjyyttä; tyhjyys itsessään on muotoa; tyhjyys ei ole muuta kuin muotoa; muoto ei ole muuta kuin tyhjyyttä.” Olen koukussa, kun katselen tietokoneeni näyttöä, johon kirjoitan näitä Sydän Sutran kuuluisia säkeitä. Ilman sadetta puut eivät kasva. ”Minä” kirjoittaa kirjaimia tämän ”näytön” pintaan. Ilman pilviä ei ole sadetta. Kutsumalla tätä pintaa ”näytöksi” luon objektin ja subjektin. Luon koko ajan itseäni luodessani tätä tekstiä. Ilman puita ei voi valmistaa paperia, jolle voin tulostaa tekstini paperiversioksi. Vastavuoroisesti tämä teksti luo jatkuvasti itseään luodessaan minua. Alan Watts kutsuu tätä ”ihoon koteloituneeksi egoksi” ja George Bateson ”länsimaisen sivilisaation tietoteoreettiseksi virheeksi”. Runoilijat näkevät tämän. HUNAJAA PARTAKONEEN TERÄLTÄ ”Ihmisen vaikein tehtävä on rakastaa toista ihmistä
Kun hän sytyttää valon nähdäkseen Eroksen kasvot, tämä pakenee paikalta. 4). Tavallisesti yritämme manipuloida elämää välttyäksemme näiltä tunteilta, jotka uhkaavat turvallisuuttamme ja ehdonvaraista identiteettiämme. Voimme joko välttää tätä kaikin tavoin tai sitten käyttää sitä kasvumme välineenä rakkauden palveluksessa. Nyt Psyyken täytyy käydä lävitse joukko koettelemuksia löytääkseen Eroksen jälleen. Ellemme ole halukkaita tutkimaan tuntematonta itsessämme, toisessa sekä suhteessamme, emme koskaan etene kovin pitkälle rakkauden polulla. Parhaimmassakaan parisuhteessa kumppanit eivät koskaan sovi toisilleen täydellisesti. Miten olla parisuhteessa on itse asiassa kysymys siitä, miten ylipäätään olla elämässä. Mutta sitten Psyyke, joka ei koskaan ole nähnyt rakastajansa kasvoja, alkaakin miettiä kuka tämä oikeastaan on. Parisuhde on myös inhimillisen tietoisuuden kehittymisen mahdollisuus. Tietoinen intiimisuhde läpäisee vääjäämättä defenssiemme muodostaman panssarin, paljastaen kaikkein hellimmät ja herkimmät kohtamme; se saa tuntemaan itsemme haavoittuvaksi. Intiimi parisuhde, tullakseen tietoiseksi, valaistuksi, pakottaa meidät kohtaamaan inhimillisen olemassaolomme perustan: kehollisuutemme, perhehistoriamme, persoonallisuutemme dynamiikan, kysymyksen siitä, keitä me olemme, miten kommunikoimme, miten käsittelemme tunteitamme, miten sitoudumme, miten päästämme irti ja antaudumme. ”Mitä on tämä sinuus, joka tekee sinusta sinän”. Ja samalla se on täysin tavallinen nauruineen ja kipuineen. Rakastaminen satuttaa meitä aina. On olemassa sana, joka mielestäni parhaiten kuvaa tätä elävää paradoksia. Kreikkalainen myytti Eroksesta ja Psyykestä kertoo, mitä tietoinen parisuhde voi tuoda mukanaan. Se mitä rakastan rakastetussani on se, että hän on juuri näin. Todellinen intiimiys on itse asiassa matka tähän tuntemattomaan. Kuitenkin juuri kärsimyksemme ovat keskeinen osa inhimillisyyttämme; rakastaessamme voimme tiedostaa sen entistä paremmin. Hän vierailee Psyyken luona öisin, ja vähän aikaa kaikki sujuu hyvin heidän välillään. Tämä sana on ” ”. Meissä vaikuttaa kaksi voimaa: ehdoton läsnäolo, halu liittyä täysin elämään ja ehdollistunut persoona, joka rajoittaa havaitsemistamme pitäen meidät puolittain unessa (Welwood, 2000). Eroksesta tulee Psyyken rakastaja sillä ehdolla, ettei hän koskaan yritä nähdä tämän kasvoja. Parisuhteet ovat usein ongelmallisia, koska elämä on ongelmallista. Inhimillisinä olentoina olemme keskeneräisiä ja suhteissamme on aina karheutta ja ongelmia. Parisuhteet ovat usein ongelmallisia, koska elämä on ongelmallista. Se, miluuksien että demonien kanssa. Kun hän lopulta selviytyy niistä, he yhdistyvät, mutta aiempaa täydemmällä tavalla: rakkaus voi nyt kukoistaa myös päivän valossa (Welwood, 1991, s. Kuitenkin juuri rakkaus toista ihmistä kohtaan tuo sydämemme kosketukseen ehdollistuneen taustamme kanssa. Tämä ”sinä”, jota minä rakastan, on paljon syvempi ja laajempi kun ehdollistunut persoonasi. 53 52 Perheterapia 4/17 den tunteet ja paljastaa tietynlaisen läpitunkevan tyydyttymättömyyden, kärsimyksen olemassaolomme ytimessä. Suurin este kehittyä parisuhteessa on toteamus ”tämän ei pitäisi olla näin rankkaa!”. Tietoisen parisuhteen ja rakkauden transformoiva voima on juuri siinä, että se tuo meidät yhteyteen äärettömien muotojen, täyteyden ja rajattoman muodottomuuden, tyhjyyden kanssa. Se voi nostaa esiin epävarmuuden, pelon, kateuden, häpeän, mustasukkaisuuden, turvattomuuden tai haavoittuvuuTapio Malinen PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 52 20.11.2017 20.43. AVOIN SALAISUUS ”Mystistä ei ole se, miten maailma on, vaan se, että se on.” Ludwig Wittgenstein Katsomalla häntä silmiin, en voi muuta kuin ihmetellä. Hetkestä toiseen hän on juuri näin; joka kerta hieman eri tavoin, hetkestä hetkeen. Se ylittää keskeneräisyytemme antaen mahdollisuuden liittyä elämään täydesti. Rakastuminen kehkeytyy usein kaipuustamme olla avoimesti, täydemmin sitä, kuka tai mikä me olemme. Näin syntynyt sosiaalinen naamio kaipaa yleensä jatkuvaa hyväksyntää. Se haluaa koko ajan kontrolloida elämää, se pelkää kärsimystä ja kuolemaa
Etsin usein silmälasejani ympäri asuntoa. Harjoittamisen kautta tietoisuus voi tulla tietoiseksi itsestään. Ja monella tapaa kakseutemme on jopa suurempi mysteeri kuin ykseytemme. Dualistinen oleminen on todellista ja epätodellista yhtaikaa. Kun tiedostamme mielen, joka ei ole ehdollistunut mihinkään, joka on subjekti-objekti -erottelun ulkopuolella, ajatukset, tunteet ja havainnot nousevat esille, mutta eivät enää ehdollista meitä. Nyt olemme rajattomassa nykyhetkessä avautuva tietoisuus, jossa ongelmat nousevat esiin poistuakseen ja antaakseen tilaa uusille ongelmille. TYHJYYDEN TÄYTEYS ”Näkemällä ettemme ole mitään on viisautta. Ei-dualismin näkökulmasta ero minän ja toisen välillä on pelkkä mentaalinen konstruktio. Hänen sinuutensa kehkeytyy koko ajan niin kuin tanssi; joskus se ilmenee kuumana joskus makeana, joskus kirpeänä. Se on liikettä kohti syvempää todellisuutta, syvempää yhteyttä, virtaamista sinuun jostain suuremmasta kuin sinä. Advaita viittaa tietoisuuden suoraan kokemiseen. Kun yritän ymmärtää hänen sellaisuuttaan, se valuu käsistäni kuin vesi. 53 52 ten hän on juuri hän, muuttuu jatkuvasti ja ilmenee koko ajan uudella tavalla. Kun menen peilin eteen, näen että ne ovat koko ajan olleet otsallani. Ei-dualismin näkökulmasta ero minän ja toisen välillä on pelkkä mentaalinen konstruktio. Miten voin ymmärtää, että universumin pyhyys on tällä hetkellä ottanut juuri tällaisen muodon, että se ruumiillistuu tällä hetkenä juuri hänen sellaisuutenaan, niin erilaisena kuin minä. Nyt emme enää tarkkaile tietoisuuden jatkuvasti muuttuvia sisältöjä, vaan itse tietoisuus astuu etualalle; tarkkailija ja tarkkailtava, subjekti ja objekti, teko ja tekijä yhdentyvät. Mielen harjoittamisen kautta on myös mahdollista murentaa askel askeleelta newtonilais-kartesiolaista tapaa havainnoida todellisuutta, joka dualistisesti erottaa subjektin objektista, minän toiseudesta, ruman kauneudesta, pahan hyvyydestä, arjen pyhyydestä. Olen pyhässä paikassa, missä sinä olet vain sinä etkä kukaan muu. Mutta olemalla hänen läsnäolossaan, tässä hetkessä, yrittämättä määritellä tai käsittää mitään, voin saada välähdyksen siitä, kuka tai mitä hän on sellaisuudessaan. Kun käsitämme ja ennen kaikkea koemme, että se mitä etsimme on se, mikä etsii, meidän ei tarvitse mennä mihinkään. Kohtaamalla rakastettuni hänen sellaisuudessaan kohtaan pyhyyden. Henkisyyden kokemus avautuu usein samalla lailla kuin jää sulaa keväällä tuhansissa Suomen järvissä: hitaasti ja luonnollisesti, joskus voimallisesti ryskyen, muuttuen vedeksi, jota se on aina ollut. Kun tällaisina hetkinä sanon hänelle ”Rakastan sinua”, sanon itse asiassa: ”Koko olemukseni resonoi tällä hetkellä sinuuteesi, tässä paikassa, jossa sinä olet vain sinä. Heidegger kutsuu tätä ”valoksi, jonka avulla oleva valaisee itsensä” (Heidegger, 2000, s. Näkemällä että olemme kaikki on rakkautta.” Nisargadatta Maharaj Ei-dualismi juontuu sanskriitin kielisestä sanasta advaita, joka merkitsee ”ei-kaksi”. Voimme olla jo valmiiksi Kotona. 32). Absoluuttisessa todellisuudessa, puhtaassa olemisessa, rakastettuni ja minä olemme yhtä. Voimme havainnoida sekä sisäistä että Intiimisuhteen täyteys ja tyhjyys – buddhalaisen psykologian näkökulma PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 53 20.11.2017 20.43. Tämä rakennelma peittää sen, mikä on käsitteellisyyden ja mielen projektioiden tuolla puolen, ajattomassa nykyhetkessä, joka ilmentää itseään säteilevän sydämen (rakkauden) ja valaistuneen minän (viisauden) kautta (Prendergast, 2003). Tietoinen oleminen (samma sati) on minäkonstellaatioiden keskellä oleva laaja sisäisen levollisuuden tila, jossa voimme tarkkailla kehomme ja mielemme tapahtumia samaistumatta niihin. Kuitenkin suhteellisessa todellisuudessa, ruumiillisina olentoina, olemme aina selvästi kaksi erillistä ihmistä. Kääntämällä tietoisuuden valo tietoisuudeksi itsestään voimme kokea identiteettimme tavallista syvemmällä tasolla. Ne estävät ja vääristävät usein syvemmän minä-sinä yhteyden. Olen vieraana sinun todellisuudessasi.” Intiimisuhteessa tämän pyhyyden tunnistaminen vaatii kuitenkin myös menneisyydessä syntyneiden interpersoonallisten ehdollistumien työstämistä. Voimme myös sanoa, ettei se ole todellista eikä myöskään epätodellista
Se ei ole mikään kognitiivinen tapahtuma, vaan eksistentiaalinen siirtymä, seisminen muutos suhteessamme itseemme ja toisiin ihmisiin (Burbea, 2014). Jää istumaan pöytäsi ääreen ja kuuntele. Toisen ihmisen pelkkä olemassaolo herättää meidät elämän tavallisuudessa piilevään maagisuuteen. TAIVAAN JA MAAN VÄLISSÄ ”Sinun ei tarvitse lähteä huoneestasi. Eräs ei-dualistisen kokemisen keskeisin seuraamus on, että meidän ei enää tarvitse jakaa maailmaa hyväksi, ongelmattomaksi tai pahaksi, ongelmalliseksi; elämä vain yksinkertaisesti on, hetkestä toiseen. Näinä hetkinä jokin suuri ja rajaton kytkeytyy johonkin suureen ja rajattomaan toisessa ihmisessä. Rakkauden ehdoton laatu nousee esille siitä, mikä meissä on ehdotonta ja mikä vastaa siihen, mikä on ehdotonta toisessa ihmisessä: rajaton ja vilpitön avoimuus todellisuudelle. Ongelmat eivät kuitenkaan häviä elämästä, ne häviävät elämään. Saamme usein välähdyksen tällaisesta rakkaudesta aluissa ja lopuissa: syntymässä, kuolemassa tai rakastumisissa (Welwood, 2000, s. Mutta! Konventionaalisessa todellisuudessa tuomme suhteisiimme aina myös kokoelman ehdollista pitämistä ja ei-pitämistä, persoonallisia tarpeita, pelkoja, jotka vaikuttavat siihen, miten syvällisesti voimme asettua suhteeseen toisen ihmisen kanssa. Voinko antaa ehdottoman ja ehdollisen rakkauden, intohimon ja pelon olla olemassa yhtaikaa, rinnakkain, kieltämättä kumpaakaan. Sinun ei tarvitse edes odottaa: opettele vain olemaan hiljaa paikallasi. Ehdottomalla intohimolla ei ole minkäänlaista valmista ohjelmaa. Tunnistaa ja hyväksyä elävä dynaamisuus ja jännite näiden kahden todellisuuden välillä Tapio Malinen PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 54 20.11.2017 20.43. Voinko olla täysin läsnä kokemuksessani ja seistä ikään kuin taivaan ja maan välissä (Welwood, 2000, s. ”Voinko antaa itselleni luvan olla avoin?” ”Menetänkö itseni tai tulenko pyyhkäistyksi syrjään?” ”Voinko luottaa häneen”. 250). Se on kuin auringon vapaasti säteilevä energia. Kun toinen sopii tarpeisiimme ja mieltymyksiimme, tunnemme mielihyvää ja pitämistä. Sinun ei tarvitse edes kuunnella: yksinkertaisesti vain odota. Maailma tarjoutuu sinulle vapaasti paljastuvaksi.” Franz Kafka Aina kun sydämemme avautuu toiselle ihmiselle, koemme hetken ehdotonta rakkautta, rakkautta ilman ehtoja. Kun lapsemme syntyy, meidän ei tarvitse päättää rakastaa häntä; tunteemme virtaa esille vapaasti ja valitsematta. Kun joku läheisistämme kuolee, tulemme usein kosketetuksi ja olemme läsnä tavalla, joka ylittää tavanomaisen. Se yksinkertaisesti on. Ehdottomassa rakkaudessa voimme koskettaa inhimillisen kokemuksen rajatonta syvyyttä ja laajuutta (Welwood, 2000). Vaikka tätä on hyvin vaikea todentaa käytännössä, sen luonne on täysin yksinkertainen ja tavallinen: avautuminen ja vastaaminen täysin varauksetta toisen ihmisen olemiseen. Tällä näkökulman ja kokemisen muutoksella on yhteys hyvinvointiimme, iloon ja levolliseen mielentyyneyteen myös – ja erityisesti – parisuhteessa. Lepäämme ikään kuin tietoisuudessa, jossa kokemuksemme tapahtuvat. Tiedämme myös, että näin ei kuitenkaan aina käy. Elämämme aikana syntynyt ehdollistuneisuus ja tavanomaiset, reaktiiviset havaintotapamme vaikuttavat nyt vähiten. 18). 55 54 Perheterapia 4/17 ulkoista todellisuutta myös ei-dualistisesti. Tämä hienovarainen energiavirta on tunnistettavissa intiimisuhteen kaikissa kohtaamisissa: seksissä, yhdessä syödessä, katseissa, sauvakävelyissä. Sen sijaan, että ajattelisimme elävämme maailmassa, voimme nähdä ja kokea, että maailma elää meissä, että elämämme ilmenee. Se voi helposti kääntyä jopa vihaksi. Tällöin erillisyys, läpitunkeva tyytymättömyys ja jatkuva vapautumisen kamppailu hälvenee. ”Vastaako hän tarpeisiini, kunnioittaako hän minua?” ”Jos näin on, tulenko liian riippuvaiseksi hänestä?” ”Miten tulen toimeen sen kanssa, mistä en hänessä pidä?” ”Voiko hän hyväksyä minut tällaisenaan ja todella olla minua varten?” Kun tunnemme rakkautta ja pelkoa, kosketamme inhimillisen olemassaolon paradoksia kirvelevällä tavalla. Rakastuminen on olemisemme perustavanlaatuisen avoimuuden tunnistamista. Tämä kiintymys, ehdollinen rakkaus voi helposti hälvetä, mikäli toinen ihminen ei vastaa tarpeisiimme ja mieltymyksiimme. Tämä sydämen avoimuus, lempeys, kyky ja halu tavoittaa laajempi elämä ympärillämme on jotain, mitä meidän ei tarvitse millään tavalla tuottaa. Buddhalaisen ajattelun mukaan kyseessä ei ole tieto mistään korkeammasta totuudesta, vaan tavastamme havaita
Kyse on siis psyko-fyysisesti ehdollistuneesta ja ehdollistavasta konstellaatiosta, josta meille syntyy ajatus ”minästä”. Asiakas luo itsensä luodessaan terapeuttinsa. Kuulen tai teen musiikkia silloin koko kehollani. Buddhalaisen psykologian mukaan vuorovaikutteisessa, toinen toisiaan ehdollistavassa verkostossa ei ole itsenäistä, kiinteä minää. 55 54 ja olla täysin läsnä. Tässä tilanteessa absoluuttinen totuus on musiikki ja suhteellinen toIntiimisuhteen täyteys ja tyhjyys – buddhalaisen psykologian näkökulma PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 55 20.11.2017 20.43. Usein koemme tämän ”minän” tai ”mielen” sijaitsevan jossain kohtaa päätämme, erillisenä ympäröivästä maailmasta. Koko muu maailma on erillisenä tämän keskipisteen ympärillä. OLEMISEN TEKEMISTÄ ”Jos etsit avainta vapauteen, on sekä huonoja että hyviä uutisia. Kun samaistuminen itseen löystyy, liittyminen myötätuntoisesti toisen ihmisen olemiseen voi tapahtua vapaasti. Tyhjyys voidaan kokea avarana tilana, joka on raskaana erilaisista mahdollisuuksista ja olennaisesti vapaa käsitteellisestä sumentumisesta. Vietnamilainen munkki Thich Nhat Hanh kutsuu tätä tyhjyydessä toteutuvaa asiantilaa ”yhteyselämäksi” (interbeing). Samalla tavalla kuin ääni syntyy hiljaisuudesta, liike liikkumattomuudesta myös parisuhde voi parhaimmillaan – kipuineen, pelkoineen, ahdistuksineen, iloineen, onnen tunteineen – olla mahdollisuuksien keskinäisen tilan rakentamista, inhimillisen elämän täyteyden toteutumista. Rakastavaiset toteutuvat toistensa kautta, perheet jäsentensä kautta. Koska kaikki asiat ja ilmiöt ovat pysymättömiä, jatkuvan muutoksen alaisia ja olemassa vain suhteissa toinen toisiinsa, niin buddhalaisen ajattelun mukaan ne ovat myös erillisestä olemuksesta tyhjiä. Todellisuudessa emme kuitenkaan ole rajoittuneita vain tähän kehomieli-koneeseen. Huonot uutiset ovat: ei ole olemassa mitään avainta. Minä on pikemminkin tapahtuma tai prosessi, joka syntyy aistinelinten, aistimusten kohteiden, tietoisuuden, havaitsemisen ja tuntemisen ainutkertaisesta yhdistelmästä ja rakentuu intentionaalisesta vastauksesta kulloiseenkin tilanteeseen. 83). YHTÄ TYHJÄN KANSSA ”Olenko musta piste valkeassa tilassa, vai olenko valkea tila, jossa musta piste on?” Chuck Hillig Sonyata, tyhjyys, olemattomuus, avoimuus on erityisesti mahyana-buddhalaisuudessa käytetty termi, jolla kuvataan äärimmäisen, absoluuttisen todellisuuden luonnetta erotuksena suhteellisesta, konventionaalisesta todellisuudesta. Sulaudun soittamiseen tai kuuntelutapahtumaan: minusta tulee itse asiassa musiikki. ”Tyhjä minä” ei viitaa siihen, ettei mitään olisi olemassa. Kun konteksti muuttuu, myös ”minä” muuttuu – tai tarkemmin: kontekstissaan oleva ”minä” on jatkuvasti muuttuva prosessi. Kun minät ovat tyhjiä ja nousevat esiin vastauksena välittömään kokemukseen, olemme kaikki läheisesti yhteydessä toinen toisiimme. Voimme myös tiedostaa ja kokea, että tämän pienen, käsitteellisen minämme lisäksi on olemassa suurempi minä, joka tarkkailee kaikkea ja on subjektina valmis täyttymään kaikista objekteista. Voinko nuolla hunajaa tällä partakoneen terällä ja avautua myös sille osalle itseäni, johon pelkoni vuoksi en ole pitkään aikaan ollut yhteydessä. Terapeutti luo itsensä luodessaan asiakkaansa. Kuvittelemme olevamme päässä asuva henki, joka katselee maailmaa kahden ikkunan lävitse. Kun parisuhteessa pystyn kokemaan minättömyyden, luon kumppanini kohtaamiselle tietynlaisen henkisen tilan. Voinko antaa rakkauden johdattaa minut tuntemattomaan ja tunnistaa olemassaoloon liittyvä täyteys. Minän ja musiikin välillä ei ole mitään eroa: se menee ikään kuin lävitseni, asettuu ”minän” tilalle ja korvaa sen. Kun minät ovat tyhjiä ja nousevat esiin vastauksena välittömään kokemukseen, olemme kaikki läheisesti yhteydessä toinen toisiimme. Hyvät uutiset ovat: ovi on jätetty lukitsematta.” Jan Kersschot Kun soitan kitaraa tai kuuntelen musiikkia, voin joskus kokea minäni katoavan. Tällainen tietoisuus ei kuitenkaan sijoitu päähämme, vaan on buddhalaisen psykologian mukaan kaikkialla. Se viittaa vain siihen ettei ”minällä” ole itsenäistä, suhteistaan irrallaan olevaa ilmenemistapaa. Se on hyvin erilainen verrattuna tilanteisiin, jossa ihmiset tapaavat toisiaan ollen täynnä itseään (Nhat Hanh, 1987, s
Burbea, R. Buddhism, Psychotherapy, And the Path of Personal and Spiritual Transformation. Seeing That Frees. (2000). KIRJALLISUUTTA Heidegger, M. Boston & London: Shambala. Näin on myös arjen parisuhteissa: ne ovat parhaimmillaan taitavaa dualistista tanssia. Ja vastaamalla puheluihin ja tiskaamalla tiskit. Dancing with Form and Emptiness in Intimate Relationship. (2000). Tampere: Vastapaino. Kirjassa Welwood, J. Prendergast, J. (2003). Toisaalta voimme olla tietoisia myös siitä, miten menneisyytemme vuoksi olemme monin eri tavoin vankilassa. Buddhism, Psychotherapy, And the Path of Personal and Spiritual Transformation. Kirjassa The Sacred Mirror. Usein kokemus ykseydestä intiimisuhteessa syntyy hyväksymällä syvällisesti se, mikä on erilaista. Gowans, C.W. Boston & London: Shambala. Kirjassa Welwood, J. Nondual Wisdom and Psychotherapy. Intiimisuhteessa oleminen on taito. Pelkoihin, traumoihin, takertumiin, kieltämisiin, kaikkeen, mikä menneisyydessä on pelastanut meidät kohtaamasta itseämme ja kärsimystämme. & Krystal, S. Tätä kutsutaan buddhalaisessa psykologiassa niinsanotuksi absoluuttiseksi totuudeksi. Kirjassa The Sacred Mirror. Kun tunnistamme tietoisuuden, jossa maailma kehkeytyy, voimme kohdata elämän suoremmin, voimme olla keveämmin ja enemmän läsnä. 201). London: Routledge. Nondual Wisdom and Psychotherapy. Love and Awakening. Introduction. (2003). Boston & London: Shambala. (1996). Meditations on Emptiness and Dependent Origination. Kirjassa Welwood, J. Eheytyminen toteutuu yksinkertaisesti olemalla yhdessä toisen ihmisen kanssa ilman mitään suunnitelmaa, muuttamatta mitään, kokemalla suoraan hetkestä hetkeen sellaisuudessaan se, mikä on niin kuin se on. Welwood, J. Tämä on itse asiassa paluuta täydelliseen tavallisuuteen. Vaikka valtameren aallot näyttävät olevan täysin erilaisia, ne ovat koko ajan saman laajan meren ilmenemismuotoja. Tällaisessa nykyhetkessä voimme ylittää uudella tavalla vastakohtaisuudet ja tavoittaa todellisen vapautemme. Prendergast, J. & Fenner, P. Tietoinen parisuhde tuo meidät usein menneisyytemme kaikkein tuskallisimpien ja ratkaisemattomien konfliktien äärelle. Devon: Hermes Amara Publications. New York: Harper Perennial. & Fenner, P. Toward the Psychology of Awakening. (2000). Discovering the Sacred Path of Intimate Relationship. Welwood, J. Toim. Love, Conditional and Unconditional. Welwood, J. Welwood, J. Welwood, J. Se ei ole mikään spirituaalinen utopia tai paratiisi, vaan pelkkää arkista pyhyyttä (Welwood, 2000). Prendergast, J. & Krystal, S. Toward a Psychology of Awakening. Absoluuttisen totuuden valossa suhteelliset ja dualistiset vuorovaikutussuhteemme ovat harhaisia: emme koskaan ole erillisiä toisista ihmisistä. Tapio Malinen PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 56 20.11.2017 20.43. Kun tunnistamme intiimisuhteessa yhteyden sekä absoluuttiseen että suhteelliseen todellisuuteen, täyteyteen ja tyhjyyteen, sydämemme avautuu luonnollisella tavalla sisäisen maailman rajattomiin mahdollisuuksiin. Minnesota: Paragon House. Intimate Relationship as Trasformative Path. Rintaani puristaa ja tunnistan surua ja vihaa. Between Heaven and Earth: Principles of Inner Work. Se on kykyä elää sekä muodon että muodottomuuden, täyteyden ja tyhjyyden, olemisen ja tekemisen ulottuvuuksissa (Welwood, 2000). (2000). Buddhism, Psychotherapy, And the Path of Personal and Spiritual Transformation. Tässä tietoisuudessa ajatteleva mieli ei yritä eristää, leimata, ymmärtää, luokitella, arvostella, kieltää, manipuloida tai luoda kertomuksia hetken kokemuksista. (Toim.) Minnesota: Paragon House. Ihmisenä olemme silta kahden totuuden tai todellisuuden välissä (Welwood, 1991, s. Philosophy of the Buddha. (2003). Surfaajan on hyvä osata kohdata erilaiset aallot oikealla tavalla, jos hän haluaa ratsastaa niillä taitavasti. Suhteellisen totuuden mukaan jokainen aalto on hyvin ainutlaatuisella tavalla erillinen jokaisesta toisesta aallosta. Voimme tunnistaa sen sekä auringonlaskuissa meren äärellä että kivuissa, epäonnistumisissa, peloissa, menetyksissä, kosketuksissa. Voimme kokea ne molemmat, mikäli olemme valmiita päästämään irti tavanomaisista uskomuksistamme ja kehityksemme kuluessa muodostuneista ehdollistumisista. Toward a Psychology of Awakening. Ja yhtäkkiä puhelin soi! Putoan konventionaalisen tai suhteellisen todellisuuden maailmaan kuullessani, että poikani on saanut potkut työstään posteljoonina. Aika ja oleminen. (2014). 57 56 Perheterapia 4/17 tuus ”minä” ja kitara
Häntä aletaan kaivata ja etsintöjen jälkeen etsijät – tytär, kaksi poikaa, toisen pojan puoliso sekä lasten apuun kutsumat henkilöt, talollinen ja tämän renki – löytävät lesken ladosta, hirttäytyneenä köydestä, joka on kiinnitetty ladon kurkihirteen. Lesken kuolemaa tutkinut oikeus nojasi ruumiinavauspöytäkirjaan ja totesi hänen tappaneen itsensä mielenhäiriössä, ja sen perusteella omaisille olisi voitu antaa lupa normaaliin hautaukseen: kirkonkellojen soittoon, ruumissaattoon, saarnaan, puheisiin ja laaja saattoväki sallittaisiin. Kuvernöörin määräyksestä tehtiin ruumiinavaus: lääkäri avasi ruumiin heinäkuussa, ja kuolemaa tutkittiin myöhemmin syyskäräjillä. 57 56 KAHDET KUOLEMAT Heinäkuu 1873. Käräjillä luettiin ääneen ruumiinavauspöytäkirja, poliisitutkimus sekä henkilötietoja ja elämäntapaa – mainetta, ehtoollisella käyntiä ja kristinopin taitoja – valaissut papinkirja. Kuoleman jälkeen todennettu mielenhäiriö oli elävien etu. Lisäksi kuultiin suullisesti todistajia, lapsia ja muita ruumiin löytäneitä henkilöitä. Vuoden 1869 kirkkolaki nimittäin sääti, että vakain tuumin, siis ei mielenhäiriössä, itsensä tappanut tuli haudata häpeällisesti hiljaisuudessa vain lähimpien läsnä ollessa, ilman kelloja, ruumissaattoa tai puheita. Esseitä perheterapiasta Kenelle kuolinkellot soivat: kuolemanteot ja mielisairaaksi määrittely nyt ja 1873 Jukka Aaltonen LKT, perheterapian emeritusprofessori, psykoanalyytikko, Turku, jukka.aaltonen@jyu.fi Perheterapia 4/17 PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 57 20.11.2017 21.12. Kannatti pyrkiä osoittamaan todeksi hulluus, vaikka se monessa muussa yhteydessä oli ehdottomasti torjuttava ja elävän ihmisen oikeustoimikelpoisuutta rajoittava ilmiö. Oikeudenkäynnin tehtävänä oli selvittää kuolinsyy ja – mikäli kuolema todella osoittautuisi itsemurhaksi – selvittää vainajan kuolinhetkinen mielentila ja määrätä oikeudessa ilmitulleiden seikkojen perusteella asianmukainen hautaustapa. Oli siis omaisten edun mukaista painottaa kuolleen olleen mielenhäiriössä. Talonväki syö aamiaista eikä huomaa, että talollisen leski, joka edellisenä talvena oli saanut halvauskohtauksen ja menettänyt sen seurauksena puhekykynsä ja elämänhalunsa, lähtee talosta. (Salmela, 2017). Itsemurha muotoutui itse asiassa tietyn kaltaiseksi itsemurhaksi vasta viranomaisten päätöksissä, ei tekijän välittömässä oman käden kautta tapahtuneessa kuolemassa. Se oli 1800-luvun uskontoa painottaneessa kulttuurissa erittäin tärkeä asia. Todistajia kuultuaan oikeus teki päätöksensä. Se sovelsi kahta lakia, hautaustapaa säädellyttä vuoden 1869 kirkkolakia sekä itsemurhan rikokseksi määrittänyttä vuoden 1734 yleisvaltakunnallista lakia, joka kirkkolain tapaan erotteli vakain tuumin ja tahdottomana, siis mielenhäiriössä, tehdyn itsemurhan
Tämä voitiin päätellä esimerkiksi sydämen rasvoittumisesta tai – erityisesti naisten kohdalla – sukupuolielimistä. 1881 ruumiinavausasetuksen mukaan lääkärin oli otettava kantaa itsemurhan yhteydessä vainajan mielenterveyteen. Kun sisäministeri Paula Risikkoa haastateltiin muutamia tunteja tapahtuman jälkeen, hänen enJukka Aaltonen PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 58 20.11.2017 20.43. Myöhemmin mies osoittautui terroristiksi, mutta sitä ei aluksi kukaan tietänyt. Naisten itsemurhia selitettiin eri tavoin kuin miesten, minkä lisäksi oikeudessa käsiteltiin lähinnä alaluokan itsemurhia, jolloin itsemurha määrittyi alaluokkaiseksi ilmiöksi. Turun kauppatorilla keskellä päivää nuori marokkolaismies puukottaa kaksi ihmistä kuoliaaksi ja haavoittaa kahdeksaa muuta. PSYYKKINEN SAIRAUS TAKAA KUOLINKELLOT Olen huolissani siitä, miten perusteetonta oletusta mielenterveyden häiriöstä käytetään milloin minkäkin tavoitteen saavuttamiseksi: säädyllisistä hautajaisista terrorismin pelon häivyttämiseen. Ensimmäinen tapauskuvaus on hieman muunneltuna Anu Salmelan tämän vuoden syyskuussa julkaistusta väitöskirjasta Kuolemantekoja – naisten itsemurhat 1800-luvun jälkipuolen tuomioistuinprosessissa. MIELELTÄÄN SAIRAS TAPPAJA Myös valtakunnan hallitus reagoi nopeasti Turun tapahtumiin. Avautui mahdollisuus perusteettomalle leimaamiselle. elokuuta 2017. Mutta miten. Myös itsemurhaselitykset olivat luokittuneita. 59 58 Perheterapia 4/17 Perjantai 18. Miten nämä kuolemanteot, tämänvuotinen kahden ihmisen puukottaminen kuoliaaksi Turussa ja 124 vuotta sitten tapahtunut itsemurha liittyvät toisiinsa. Tässä voinee nähdä yllättävän 150 vuoden takaisen yhtymäkohdan siihen, miksi Turun puukottaja määriteltiin välittömästi mielisairaaksi. Tämä oli tärkeä päätelmä, koska mielenterveyden järkkymisen todistelu takasi kunnialliset kirkolliset hautajaiset kirkonkelloineen ja muine julkisine menoineen. Itsemurhat olivat myös sukupuolittuneita ja luokittuneita ilmiöitä. Salmelan väitöskirja käsittelee naisten itsemurhia vuosien 1869 ja 1910 välisenä aikana Suomessa: miten ja millaisiksi ilmiöiksi naisten itsemurhat muotoutuivat ruumiinavausten ja oikeudenkäyntien muodostamissa tuomioistuinprosesseissa. Miten he sitten sen päättelivät. Lääkärin tuli ruumiin elinten avulla päätellä, oliko vainajalla mielenterveyden häiriö. MITÄ TULI MINISTERIN MIELEEN ENSIMMÄISEKSI. Tällä tavalla yhteisöllinen ahdistava tai uhkaava tapahtuma saadaan muutettua yksilöä koskevaksi ja sillä tavalla (näennäis-)kontrollin piiriin. Tapahtumat olivat järkyttäviä ja ne herättivät välittömästi laajaa huolta, levottomuutta ja pelkoa. Puukkomies hyökkäsi torilla sattumalta eteen osuneiden naisten kimppuun ilmeisenä tavoitteena surmata mahdollisimman monia. Salmela kiteytti asian väitöslektiossaan näin: ”Toimimme samoin kuin 1800-luvun jälkipuolen aikalaiset: etsimme yksinkertaista vastausta monimutkaiseen ilmiöön, jota meidän on vaikea ymmärtää.” Samoin kuin 1800-luvun lopulla, myös nykyään kulloiseenkin yhteisön tarpeeseen rakennetut oletukset psyykkisistä häiriöistä toimivat selityksenä teolle, jota on vaikea ymmärtää tai muista syistä hyväksyä. Myös nykyään kulloiseenkin yhteisön tarpeeseen rakennetut oletukset psyykkisistä häiriöistä toimivat selityksenä teolle, jota on vaikea ymmärtää tai muista syistä hyväksyä. Tutkimuksen lähdeaineisto koostui 725 ruumiinavauspöytäkirjasta ja 105 oikeudenkäyntipöytäkirjasta
Taas uusi defensiivinen Kenelle kuolinkellot soivat: kuolemanteot ja mielisairaaksi määrittely nyt ja 1873 PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 59 20.11.2017 20.43. Mitä tämä tarkoittaa. Ehdotus on rujo. Siinä korostetaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta, yhteiskuntaan mukaanottoa ja välittämisen kulttuuria. Joka tapauksessa teon perimmäiset motiivit saattoivat hänen mielestään liittyä henkilökohtaisiin elämäntekijöihin, ei terrorismiin. Epidemologisten tutkimusten mukaan noin viidenneksellä väestöstä on mielenterveyden ongelmia. Ihmisten tappamisesta tehdään lännenelokuva, jossa pelkurimainen roisto tappaa naisen eikä uskalla käydä sankaria vastaan. Tällä tavalla synnytettiin uusi hahmoton pelko tai pelon mahdollisuus: kuka tahansa saattaa olla vaarallinen. ”RAUKKAMAINEN TEKO” Helsingin Sanomien päätoimittaja Antero Mukka kirjoitti 21.8. ”Terrorismin arkipäiväistymisen myötä näemme monesti terrorismia myös siellä, missä sitä ei tarvitsisi heti alkuun nähdä”, hän väitti. Koska mielenterveyden häiriö, erityisesti psykoosi, on paha, se tulkitaan vähintään osasyyksi sellaiseen tekoon, joka tapahtui Turussa. Kun hänet välittömästi määriteltiin mielisairaaksi, tapahtuma saatiin medikalisoitua, ja siis karulla tavalla ”normalisoitua”. Tämä muistuttaa myös siitä, miten helposti ajatellaan, että psykoosidiagnoosin saanut ihminen on psykoottinen koko ajan, 24/7. Omalaatuista lisäksi on, miten helposti tämä hahmottuu juuri näin päin, ei esimerkiksi: sen jälkeen, kun henkilö on tehnyt terroriteon, hänestä tulee psykoottinen, tai siitä syystä. Jos siis on valittava, ennen tarkkaa tietoa, puhutaanko terrorismista vai psyykkisestä sairaudesta, on syytä valita jälkimmäinen. Lisäksi hän arveli, että terrori-iskusta puhuminen aiheuttaisi enemmän huolta ja pelkoa kuin psyykkisesti sairaan ihmisen mielivaltaisesta teosta puhuminen. ”Mieleltään sairaat siis työllistävät poliisia kohtuuttomasti”, hän sanoi, ” ja heitä on kaduilla valtava määrä.” Tämä päätelmä ei ollut etäällä siitä päätelmästä, että poliisia työllistävät ovat yleensä mieleltään sairaita. Oletettua puukottajan mielenterveyden häiriötä käytetään hyväksi; niin sitä käytettiin myös 1800-luvulla hyväksi. Hän toi ensisijaisesti esille masennuksen, mielenterveysongelmat ja että puukottaja oli ehkä toivonut tulevansa poliisin ampumaksi, siis itsemurha-aikeen. Mitä tämä kiire on. Siis ensimmäisenä tai lähes ensimmäisenä tappamisen leimaaminen psyykkisesti häiriintyneen teoksi, ei rikokseksi tai terrorismiksi. Mutta samalla nämä esimerkit pitävät sisällään ajatuksen, että mielenterveyden häiriö saattaisi sisältää minkä tahansa pahan. kolumnin ”Meiltä kysytään nyt reiluutta ja valppautta” (HS, 21.8.2017). Kun Oulussa mies tappoi kirveellä kaksi ihmistä, poliisiylijohtaja määritteli välittömästi tekijän sairaaksi. Ei myöskään ole etäällä maaginen ajatus, että tappajan mielenterveyden häiriö suojelisi yhteiskuntaa terrorismilta. 59 58 simmäisiä oletuksiaan oli, että tässä kyse oli mielenterveysongelmasta. Ei myöskään ole etäällä maaginen ajatus, että tappajan mielenterveyden häiriö suojelisi yhteiskuntaa terrorismilta. Siis rikos katsotaan mielenterveyden häiriön oireeksi. MITÄ TULI PÄÄMINISTERIN MIELEEN ENSIMMÄISEKSI. Olisiko ollut jotenkin reilumpaa tappaa miehiä. Tällä tavalla miehisen kamppailun ihailu ryömii näkyviin: ikään kuin se olisi ollut vähemmän raukkamaista. Siis mielenterveyden häiriön mahdollisuus on otettava huomioon ensimmäisenä mahdollisuutena. Tai tasapuolisesti kumpiakin. Mutta kaiken keskellä: ”Tutkinnassa selviää aikanaan, mitkä olivat teon motiivit. Sekin ehkä saadaan tietää, miksi tekijä erityisen raukkamaisesti valitsi uhreiksi naisia.”[kursiivi minun] Samaa ilmaisua käytti myös pääministeri. Miksi lähes ensimmäisenä ministerin mieleen tulee, että murhaaja oli mieleltään sairas. Kolumni on hyvin kirjoitettu. Miten niin ”raukkamaisesti”. Samalla siis itse asiassa leimattiin viidennes väestöstä. ”Olisin varovainen nimittämään Turun väkivallantekoa terrori-iskuksi”, sanoi kriminaalipsykologian dosentti muutama päivä myöhemmin
Naisten itsemurhat 1800-luvun jälkipuolen tuomioistuinprosesseissa. 1800-luvun naisten itsemurhat esineellistänyt kulttuuri ei ole etäällä. Pyrkimys määritellä Turun kaltainen väkivallan teko mielenterveyden häiriöksi on ilmeistä psykologista halkomista: hyvät me ja pahat ne. TAUSTAKIRJALLISUUTTA Freud, S. Ja psykiatristen potilaitten perusteettomasta leimaamisesta. Mutta ei tässä kaikki. (2003). Frenckell: Helsingfors. Väkivaltatapahtumat ovat lisäksi useimmiten suljetuissa laitoksissa tapahtuvia, itse asiassa suljetun primitiivisen tilan provosoimia kenelle tahansa. Silloin ei tarvitse huomata, että yhteiskunta jakautuu yhä enemmän menestyviin ja syrjäytyneihin. Group Psychology. helsinginuutiset.fi 22.8.2017 Mukka, A. Kenestä siis lehdistön, poliitikkojen ja entisen poliisipäällikön pitäisi olla huolissaan. Salmela, A. Saelan, Th. Heidän todennäköisyytensä tulla tapetuksi on kuusi kertaa suurempaa kuin perusväestön. (2002). ST XVIII. Ylen A-Studiossa toimittaja yritti saada oikeuspsykiatrian ylilääkärin Alo Jüriloon sanomaan, että terroristit ovat mielisairaita. Turku: Turun yliopiston julkaisuja, Sarja-ser. Monien tutkimusten mukaan psykoottistenkaan väkivaltaisuus ei ole muuta väestöä suurempaa tai ainoastaan hyvin vähän suurempaa. Violence in society. Sen psykologia on massapsykologiaa; tässä tapauksessa poikkeavien tai pelottavien tapahtumien yhdistämistä johonkin tutumpaan: psykiatrisoivaan kulttuuriin. Om sjelfmordet i Finland i statistiskt och rättsmedicinskt afseende. Jüriloo torjui viisaasti nämä yritykset. (2017). Kuolemantekoja. British medical journal, 7, 507-508. Part II. Riskiryhmät ovat aivan muita. Helsingin Sanomat kysyivät, ”mitä puukottaja on koettanut meille kertoa sairailla teoillaan.” Taas määrittely (mieli-)sairauden, ei esimerkiksi rikoksen kautta (HS, 27.8.2017). Kuten jo Freud totesi (1921), tuo sijaiskohde häilyväisen turvallisuuden ja voiman tunteen neuvottomuuteen ja avuttomuuteen. F. www. Tutkimustulokset osoittavat myös, että skitsofreniadiagnoosin saaneista 99,97 prosenttia ei ole syyllistynyt seurantavuoden aikana väkivaltarikokseen (Walsh & Fahy, 2002). Kansainväliset tutkimukset puhuvat varsin yksiselitteisesti sellaista stereotyyppistä näkemystä vastaan, että mielenterveydeltään häiriintyneet ihmiset olisivat muita vaarallisempia. C osa-tom 440/ Scripta Lingua Fennica edita. Contribution of mental illness is low. International Journal of Psychoanalysis, 84(4), 953-68. Walsh, E. (21.8.2017) Meiltä kysytään nyt reiluutta ja valppautta. MITÄ TUTKIMUKSET OSOITTAVAT. Jukka Aaltonen PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 60 20.11.2017 20.43. Helsingin Sanomat, A 12. Mielenterveyspotilaitten joutuminen väkivaltarikoksen uhriksi on 14 kertaa todennäköisempää kuin että hän olisi itse tekijä. Tämä tulee vaivihkaa esille esimerkiksi siinä, miten herkästi ja ilman mitään varsinaista tietoa, puukottajan keskeiseksi taustaominaisuudeksi oletettiin psykoosi tai joku muu mielenterveyshäiriö. (1864). Ei myöskään ole osoitettu, että psykiatristen sairaalapaikkojen vähentäminen olisi johtanut potilaitten väkivaltaisuuden lisääntymiseen. Vastaus on selvä: psykiatristen potilaitten turvallisuudesta. (1921/engl.1955). Kernberg, O. Voi kysyä, kuvastaako tämä tendenssi myös yhteiskunnan lisääntyvää eriarvoistumista tai oikeastaan sen hämärtämistä näkyvistä: jaetaanko ihmiset mielummin hyviin ja pahoihin sen mukaan ovatko he psykoottisia vai ”terveitä”. ja Fahy, T. KENESTÄ PITÄISI OLLA HUOLISSAAN. London: The Hogarth Press. 61 60 Perheterapia 4/17 yritys torjua, jäsentää tai kesyttää jäsentymätöntä. Samalla syntyy hämäävä tunne siitä, että voitaisiin kontrolloida myös sellaista tapahtumista, joka on kontrollin tai hahmottamisen ulkopuolella. Sanctioned social violence: a psychoanalytic view. Kriminaalipsykologian dosentti: ”Olisin varovainen nimittämään Turun tapausta terrori-iskuksi”
Minulle tieto siitä, että kaikki tarinat päättyvät eroon, varjosti tarinoiden alkujen onnellisiakin hetkiä. Haastattelemalla ammattilaisia ja kirjoittamalla heidän tarinansa haastattelujen pohjalta tarinoiksi Kallio kertoo kymmenen eron tarinat. 232 s. Koska olen itsekin eron läpikäynyt, kirja pysäytti miettimään omaa erotarinaani ja ammattilaisena kokemaani häpeää eroamisesta. Näin kirja on arvokas lisä ammattikuvaamme. eija-liisa.rautiainen@dialogic.fi Lämmöllä vihalla raivolla kaiholla: Rakkauden haavoja. Tarinat tempaisivat mukaansa, mutta kymmenen erotarinaa peräjälkeen on myös painava kokonaisuus. Kallio kertoo alkutekstissään halunneensa kirjoittaa juuri tästä aiheesta sen vuoksi, että on itsekin eronnut ja ammattilainen. Kirjoittaja kertoi, että hänen yhtenä tavoitteenaan oli näyttää, että ammattiauttajat ovat tavallisia ihmisiä. Kirja oli sujuvasti kirjoitettu, mutta myös raskasta luettavaa. Siinä kirja onnistuu. Päällimmäiseksi minulle jäi surullinen tunnelma tarinoista. 61 60 Satu Kallio on tarttunut raskaaseen aiheeseen, erotarinoihin. Erityisiksi nämä erotarinat tekee se, että kertojina toimivat ammattiauttajat. Perheterapia 4/17 PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 61 20.11.2017 20.43. Luin kirjan eräänä sateisena sunnuntaina. Kirjan kertojat ovat rohkeasti kuvailleet kipeitä vaiheita suhteissaan ja omia tunteitaan ja ajatuksiaan. Tarinoita lukiessa tuli mieleen ajatus, että ammattilainen ei tosiaan ole ammattilainen suhteessa omiin läheisiinsä vaan tunteva ihminen omine haavoittuvuuksineen. Häntä kiinnosti muiden auttajien erotarinat ja hän halusi auttaa heitä, ja meitä kaikkia, pääsemään irti omaan eroon liittyvästä häpeästä ja pääsemään sinuiksi omien tunteidensa kanssa. Kallio, Satu (2016). Tarinat on kirjoitettu haastattelujen pohjalta ja alkutekstiinsä Kallio on liittänyt oman haastatteKirja-arvio: Suutarin lapset jalat paljaina – kun ihmissuhteiden ammattilainen eroaa Eija-Liisa Rautiainen PsT, vaativan erityistason perheterapeutti (VET), työnohjaaja, kouluttaja, perheterapeutti. Tampere: PT-Kustannus
Eija-Liisa Rautiainen PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 62 20.11.2017 20.43. Taiteen tuominen kirjaan on sinänsä hyvä ajatus. Lukijana jäin pohtimaan, oliko tätä seikkaa tarpeen näin korostaa ja vähän pyydellä anteeksikin. Ensimmäisellä lukukerralla kuvat eivät minua henkilökohtaisesti pysäyttäneet. Kertomusten perusteella syntyy kuva, että ammattilaiset kokevat omien erokokemustensa muuttaneen heitä hyväänkin suuntaan ja myös auttavan heitä ammattilaisina. 62 Perheterapia 4/17 Perheterapia 1/2018 ilmestyy 28.2.2018 lurunkonsa. Tämäkin on tärkeää muistaa. Myös musiikki soi mielessäni, kun kirjaa luin. Lukija huomaa tarinoita lukiessaan kunkin kertojan vastaavan samoihin kysymyksiin. Kaikilla kertojilla oli erosta haastattelujen teon aikana jo vuosia aikaa. Kirjan kuvituksena on käytetty neljän taiteilijan teoksia. Jäin pohtimaan, millainen kirjasta olisi tullut, jos asianosaiset olisivat itse kirjoittaneet tarinansa kirjalliseen muotoon. Ehkä tämä on näkökulma, jonka voi saavuttaa, kun katsoo erokokemuksiaan vähän etäämpää, kuten kirjan kertojat tekevät. Alkuteksteissä sekä kirjoittaja että kustantaja kertovat, että kirjan tekemiseen meni vuosia ja että työ oli iso ja raskas urakka. Oma musiikkisuositukseni tälle kirjalle on Iiro Rantalan, Adam Baldychin ja Asja Valcicin Alone. Kaikilla kertojilla on lapsia ja he kertovat eron vaikutuksista lapsiinsa. Kertojien omien vanhempien parisuhteen vaikutusta Kallio oli haastatteluissaan myös tutkiskellut ja päätynyt siihen, että vaikutus oli monimutkainen. Elämä ja ihmissuhteet voivat edetä niin kovin monin tavoin ja niihin vaikuttavat myös niin moninaiset tekijät, että yksinkertaisia ennustuksia vaikkapa lapsuudenkokemuksien perusteella on hyvä välttää. Tavallaan kertojien oma ääni olisi voinut kuulua enemmänkin, jos tarinoiden rakenteissa olisi ollut enemmän variaatiota. Tästä seuraa, että kaikilla tarinoilla on samankaltainen rakenne. Tarinat pitivät otteessaan niin, että hyppäsin kuvien ohi jatkamaan lukemista. Kertojissa oli sekä onnellisten että onnettomien perheiden lapsia. Kirjan tunteita herättävien teemojen ja tarinoiden rinnalle taide tuo hyvän lisän. Valinta on tärkeä, sillä vaikka ero tapahtuu aikuisten välillä, erolla on iso merkitys juuri lasten arkeen, turvallisuudentunteeseen ja jopa heidän tulevaisuuteensa eri tavalla kuin aikuisille. Kallio on ollut kiinnostunut eron merkityksestä lapsille ja tämä teema on tarinoissa aina esillä
sosiaali-, terveys-, pelastusja opetustoimen sekä päivähoidon henkilöstölle. Menetelmä soveltuu yksilö-, pari-, perheja ryhmäkäyttöön Osallistumisen edellytyksenä on sosiaalitai terveysalan peruskoulutus. Käytännönläheisessä koulutuksessa harjoitellaan vuorovaikutustilanteissa toimimista ja perehdytään ajankohtaisiin käypä hoito-suosituksiin ja toimintaa ohjaavaan lainsäädäntöön kriisitilanteissa. PERHEARVIOINTIMENETELMÄ (3 PV) kevät 2018 Toimivaksi havaittu menetelmä perheiden toimintakyvyn, voimavarojen, vahvuuksien ja vaikeuksien yhteistoiminnalliseen arviointiin. Valviran hyväksymä psykoterapeutti voi koulutuksen hyväksytysti suoritettuaan toimia palveluntuottajana myös KELA:n rahoittamassa paripsykoterapiassa. Koulutus toteutetaan kysynnän mukaan (minimiosallistujamäärä 10 henkilöä). Menetelmä tarjoaa konkreettisia työkaluja esim. Koulutukseen sisältyy ennakkomateriaali, teoriaosuus (1 pv) ja vahvistuskoulutus (1 pv). p. Koulutusta järjestetään myös tilauskoulutuksena. MIND BODY BRIDGING, VAIHE 1 (3 PV), kevät 2018 Koulutus on suunnattu kaikille stressinhallinnan ja hyvinsari.kosonen@mielenterveysseura.. Sen avulla voidaan tutkia vaikeissa elämäntilanteissa olevien perheiden voimavaroja, vahvuuksia ja vaikeuksia sekä tukea perheen toimintakykyä. 0406314494 marjukka.laukkanen@mielenterveysseura.. MIND BODY BRIDGING, VAIHEET 2 JA 3 (7 PV) Helsinki, 12.-13.4., 14.-15.5. PARIPSYKOTERAPIAA PERHETERAPEUTEILLE (30 OP), kevät 2018 Täydennyskoulutus ETja VET-perheterapeuteille. 0407432702 SUOMEN MIELEN TERVEYSSEURAN KOULUTUSKESKUS TARKEMPIA TIETOJA: mielenterveysseura.. 62 Tietoa, taitoa & uutta osaamista KRIISIT JA SELVIYTYMINEN (2 PV) Helsinki, 16.2. ja 11.6.2018 Näyttöön perustuvan menetelmän jatkokoulutus, jonka jälkeen menetelmää voidaan käyttää ammattikäytössä hoitoja terapiatyössä. Päivitetään tietoja erilaisista kriiseistä ja syvennetään ymmärrystä niiden vaikutuksista ihmisiin. Koulutus täyttää psykoterapeuttikoulutuskonsortion edellyttämien lisäopintojen vaatimukset niiden osalta, jotka haluavat jatkaa varsinaisin psykoterapeuttiopintoihin. /koulutukset Tulevaa koulutusta voinnin edistämisestä kiinnostuneille. PERHEKOMPASSI Perhekompassi on strukturoitu työväline kriisissä olevien parien ja perheiden kohtaamiseen ja auttamiseen. Menetelmän harjoituksia voidaan hyödyntää arjessa ilman, että siihen tarvitsee varata erillistä vetäytymisaikaa tai -paikkaa. Soveltuu työssään kriisissä olevia ihmisiä kohtaaville, esim. PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 63 20.11.2017 20.43. PSYKOTERAPIAN PERUSTEET (30 OP), kevät 2018 Ammatillinen täydennyskoulutus sosiaalija terveydenhuollon sekä kasvatusalan ammattilaisille, jotka haluavat lisätä psykoterapeuttista osaamistaan. MBB-menetelmä auttaa muun muassa käsittelemään kielteisiä ajatuksia, hiljentämään ahdistuneisuutta aiheuttavia vaatimuksia ja päästämään irti ongelmallisista tunteista. perhetyöhön ja terapian tueksi. eira.tikkanen@mielenterveysseura.. ja 2.3.2018 Koulutuksessa keskitytään eri-ikäisten ja erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten auttamista kriisitilanteissa. puh
PeTe_042017_64s_20171115_final_.indd 64 20.11.2017 20.43. Itella Green Itella Posti Oy BA2 Suomen Mielenterveysseura Maistraatinportti 4 A, 7. krs 00240 Helsinki (09) 615 516 mielenterveysseura.fi Perheterapia-lehti on terveydenja sosiaalihuollon, opetusja kasvatusalan sekä sielunhoitotyön perheterapiaa sekä perheja verkostokeskeistä työtä tekevien ammattilehti. Lisäksi julkaistaan hankekuvauksia, katsauksia, tapausselostuksia, kirjallisuusarviointeja, haastatteluja, kongressiselosteita ja uutisia. Lehti on tietolähde myös sosiaalisten järjestelmien käyttäytymisestä ja organisaatioiden kehittämisestä kiinnostuneille. Palstatilaa saavat myös kiinnostavat teoreettiset pohdinnat terapiatyön kehittämiseksi. Lehti julkaisee artikkeleita perheterapian ja muiden psykoterapian suuntausten eri työmuodoista