vuosikerta Lähikuvassa Tomi Bergström ”Vierivät kivet ja sammalten kohtalo” Psykoterapeuttikoulutus ennen ja nyt Esseitä perheterapiasta: Sotalapset, horror vacui ja odottaminen Parisuhteen ja pariterapian kompasseja Kasvun tuki -työ vaikuttavaa tukea tasa-arvoisesti kaikille perheille Sitoutumisen eri näkökulmat PeTe_042018_64s_20181122_.indd 1 22.11.2018 13.40 PET1804 _1.indd 1 23.11.2018 14:00:58. Suomen Mielenterveysseura 4/18 34
alv 10 %) Suomen Perheterapiayhdistyksen jäsenille 18 € (sis. Ohjeet kirjoittajille: www.mielenterveysseura.fi/perheterapia Perheterapia 4/18 | 34. krs, 00240 Helsinki Tilaukset, osoitteenmuutokset ja laskutus: Mervi Venäläinen, p. vuosikerta | Marraskuu 2018 Vastaava päätoimittaja: Kristian Wahlbeck Päätoimittaja: Eija-Liisa Rautiainen Toimitussihteeri: Sussa Björkholm Toimitusneuvosto: Jukka Aaltonen Anne Anttonen Tapio Ikonen, puheenjohtaja Päivi Kangas Helena Niskanen Jorma Piha Eija-Liisa Rautiainen Liisa Virtanen Kristian Wahlbeck www.mielenterveysseura.fi/perheterapia Toimitus ja arkisto: Maistraatinportti 4 A, 7. Vuosikerta 36 € (sis. vuosikerta, ISSN 0782-7210 Kirjapaino: Forssa Print Painosmäärä: 2 100 kpl Ulkoasu: Bond Taitto: Pirta Mikkola Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsenlehti. alv 24 %) Ilmoitukset: Jaana Arho, p. alv 10 %) tilaukset anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi Irtonumero 9 € (sis. 040 653 2895 mervi.venalainen@mielenterveysseura.fi Perheterapia-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. alv 10 %) Kestotilaus 34 € (sis. PeTe_042018_64s_20181122_.indd 2 22.11.2018 13.40. alv 24 %) Digilehden vuosikerta 24 € (sis. 040 839 4989 perheterapialehti@mielenterveysseura.fi Julkaisija: Suomen Mielenterveysseura Kustantaja: SMS-Tuotanto Oy 34
55 Esseitä perheterapiasta Sotalapset, horror vacui ja odottaminen Jukka Aaltonen ............................................................................................................ Pääkirjoitus Eija-Liisa Rautiainen................................................................................................... 46 ”Vierivät kivet ja sammalten kohtalo” Psykoterapeuttikoulutus ennen ja nyt Eira Tikkanen ja Aarno Laitila ................................................................................. 35 Lähikuvassa Tomi Bergström Haastattelija Elina Löhönen .................................................................................... 5 Artikkelit Parisuhteen ja pariterapian kompasseja Jan-Christer Wahlbeck ............................................................................................... 24 Sitoutumisen eri näkökulmat Minkälaisia merkityksiä sitoutumispuheesta voidaan löytää pariterapiaistunnoissa Katariina Lilja ............................................................................................................. 51 SISÄLLYS PeTe_042018_64s_20181122_.indd 3 22.11.2018 13.40. 6 Kasvun tuki -työ vaikuttavaa tukea tasa-arvoisesti kaikille perheille Taina Laajasalo ja Petra Kouvonen ......................................................................
Empatia on kykyä asettua toisen asemaan ja ymmärtää, mitä hän kokee, kun taas myötätunto on tietoisuutta toisen kärsimyksestä ja halua toimia sen helpottamiseksi. 5 4 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 4 22.11.2018 13.40
Jukka Aaltonen puolestaan pohtii tyhjyyttä sotalasten ja yksin maahan tulleiden pakolaislasten näkökulmasta. Empatia on kykyä asettua toisen asemaan ja ymmärtää, mitä hän kokee, kun taas myötätunto on tietoisuutta toisen kärsimyksestä ja halua toimia sen helpottamiseksi. Hän kertoo haastattelussa sekä omasta polustaan etelästä pohjoiseen että tutkimuksensa tuloksista. Perheja pariterapeutteina tehtävämme on luoda mahdollisuuksia myötätunnon syntymiselle ja löytymiselle perheenjäsenten välille. Myötätunnon teema oli siinäkin esillä ilon keskeisenä edellytyksenä ja juuri tuo halu toimia toisten kärsimyksen helpottamiseksi nousi vahvasti esiin. Tällainen myötätunnon määrittely, ei vain ymmärryksenä vaan myös sitoutumisena toimiin kärsimyksen helpottamiseksi, sopii hyvin meille terapeuteille. Ja kaksi, jotka toisiaan rakastaa, voi toistensa haavat parantaa. Elina Löhösen haastateltavana on ollut Tomi Bergström, joka on jatkanut pitkäkestoista seurantatutkimusta avoimen dialogin hoitomallista. Ja miten ihmeellinen on myötätunnon voima, parantava katse ja kosketus. Pari päätyi naimisiin ja ehkä runokin tuli häissä luettua, sitä ei tarina kertonut. Sen esteenä on monenlaisia kipeitä kokemuksia perheenjäsenten välillä. Minkälaisia ajatuksia mahtavat nämä artikkelit lukijoissaan herättää – myös myötätunnosta. Tämä runo ja tuo tanskalainen sarja saivat minut ajattelemaan myötätuntoa. Sen lisäksi tehtävämme on toimia ihmisten kärsimyksen lievittämiseksi, vaikkapa rakkaudellisesti katsoen ja vaikeiden asioiden äärelle rauhallisesti pysähtyen. Perheterapeuttina saamme olla sekä loukkaamisen että parantavan myötätunnon äärellä. Luin kesällä Ilon kirjan. Miten me läheisissä ihmissuhteissa olemme haavoittuvimmillamme ja tulemme välillä loukatuiksi ja loukkaamme itsekin. Johanneksen mukaan rakastamisessa on lopulta kyse siitä, onko valmis laittamaan oman pelkonsa sivuun ja rauhoittamaan toista, kun toinen on pelokas. Puheeksi tuli myötätunnon ja empatian ero. Myötätunto oli puheenaiheena myös perheterapeuttien joukolla, joka oli kokoontunut pohtimaan terapeuttista työtä. Taina Laajasalo esittelee Kasvun tuki – työmenetelmiä ja Katariina Lilja tutkii omassa artikkelissaan niin ikään parisuhteeseen liittyvää teemaa, sitoutumista. Ihan vain toisiaan katsellen ja hiuksia hellästi silitellen.” Huuto syvyydestä -sarjan pappi Johannes Krogh oli päättänyt lukea tämän vanhan rakkausrunon nuorelle parille, jos he uskaltautuisivat menemään naimisiin. Nuori morsian oli epävarma ja Johannes puhui hänelle kauniisti rakastamisesta. Se on kirjoitettu Desmond Tutun ja Dalai-laman keskustelujen pohjalta. Miten ajankohtainen asia se on, miten arvokasta ja tarpeellista se meidän aikanamme on; niin parisuhteissa, vanhemman ja lapsen välillä kuin vaikkapa työelämässä. Tässä numerossa pääsemme lukemaan JanChrister Wahlbeckin artikkelin kompasseista, joilla hän on pitkän uransa aikana hahmottanut erilaisia teemoja, tällä kertaa parisuhdetta ja pariterapiaa. Tärkeää on myötätuntoinen asenteemme vaikeissa elämäntilanteissa olevien ihmisten kärsimystä kohtaan, ja ristiriitaisuutta, keinottomuutta, epäröintiä ja luottamisen vaikeutta kohtaan. Aina myötätunto ei löydy helposti. Eija-Liisa Rautiainen eija-liisa.rautiainen@dialogic.fi 5 4 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 5 22.11.2018 13.53. Onko valmis uhraamaan vähän itsestään, vähän enemmän kuin uskaltaisi. Pääkirjoitus MYÖTÄTUNNOSTA ”Kaksi, jotka toistaan rakastaa, voi toisiaan enemmän satuttaa, kuin arkkiviholliset pahimmatkaan, joita maa päällään kantaa
Nämä kompassit ovat eräänlaisia runollisia meditaatiotauluja. Yritän niiden kautta välttää asioiden liiallista ”paketoimista” mutta samalla haluan avata monipuolisesti näköaloja. Kompassien tarkoitus ei ole lopullisesti paketoida teemoja tai ilmiöitä vaan toimia luovaa reflektointia edistävinä peileinä. Kompassit voi myös ymmärtää kuvauksena siitä, miten ihminen tuntee vetoa eri suuntiin, tai häntä painostetaan eri suunnista. Kompassien piirtäminen on ollut osana pyrkimystäni hahmottaa ihmisenä olemisen peruskysymyksiä muun muassa perheja pariterapian kannalta (Wahlbeck, 2012). Itsekin löydän näistä kompasseista aina uusia merkityksiä ja mahdollisuuksia tulkita niitä. Ammattitermien sijaan käytän kaunokirjallista kieltä, vaikka taustalla on välillä monenlaisen teorian suoraa tai epäsuoraa vaikutusta. Niihin tiivistyy minun kannaltani omaksumani ammatilliset viitekehykset, omat elämänkokemukset ja kaikki se, mitä olen asiakkailtani, työnohjattaviltani ja koulutettaviltani oppinut psyykestä ja ihmissuhteista. 275) ja niitä voisi yhtä lailla kutsua kokonaisuutta ilmaiseviksi kvaterniteeteiksi, jotka ovat psyykkisen orientaation systeemejä (Jung, 1978, s. Nämä kompassit ovat syntyneet kirjoittajan oivallusten ja kokemusten kautta. Teoreettista taustatukea kompassi-innostukselleni koen saavani sekä Gregory Batesonilta että Carl Gustav Jungilta. Kaksi vastakohtaparia muodostaa aina yhden kompassin. Avainsanat: parisuhde, pariterapia, kompasseja Jan-Christer Wahlbeck psykologi, psykoterapeutti, perheterapeuttien, paripsykoterapeuttien ja työnohjaajien kouluttaja, kirjailija. 188). Kompassin pohjoinen ja etelä ilmaisevat päällimmäisen ristiriidan tai vastakohdan, kun taas länsi ja itä nostavat esille jonkun muun, ehkä piilossa olevan, ristiriidan tai vastakohdan. Kompassit tarjoavat metatason perspektiivin, jonka kautta vapaudutaan dikotomioista (Bateson, 1978, s. Parisuhteen ja pariterapian teemoista olen aikaisem7 6 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 6 22.11.2018 13.40. Perheterapia 4/18 Parisuhteen ja pariterapian kompasseja Artikkelissa esitellään 16 ”kompassia” parisuhteen ja pariterapian ulottuvuuksien hahmottamiseksi. Vuorovaikutusprosessien tutkimuskeskus, Helsinki KOMPASSEISTA Aloin jossain urani vaiheessa hahmottaa psykologisia teemoja ”kompassien” kautta (Wahlbeck, 2003)
24) missä pohjoisessa on intohimo, etelässä turvallisuus, lännessä samanlaisuus ja idässä erilaisuus (Kuvio 1). Tietenkin suhteen aikana eri puolien painotus voi muuttua, varsinkin jos itse, toinen ja keskinäinen suhde käy muutosprosessin läpi. minkin julkaissut kompasseja (Wahlbeck, 2007; Wahlbeck, 2010 a). Yksi voisi esimerkiksi olla sellainen, että pohjoisessa on itsestäänselvyys, etelässä mysteeri, lännessä elämän järjestyminen ja idässä elämän sekoittuminen. PARISUHTEESTA Parisuhteen valinnasta olen aikaisemmin julkaissut kompassin (Wahlbeck, 2003, s. Parisuhteen ja pariterapian kompasseja Kuvio 1. 7 6 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 7 22.11.2018 13.40. Puolison valinnasta voisi piirtää monta muutakin kompassia. Tämän artikkelin kompasseista kaikki muut paitsi ensimmäinen ovat uusia. Pohjimmiltaan ehkä useimmat unelmoivat kumppanista, joka täyttäisi kaikki nämä vastakkaiset odotukset, eli herättäisi ja ylläpitäisi intohimoa, loisi turvallisen pohjan omalle ja yhteiselle olemassaololle, olisi ulkoisesti ja sisäisesti jollakin tasolla tarkasteltuna sekä riittävän samanlainen että kiehtovan erilainen
Jan-Christer Wahlbeck Kuvio 2. Perheterapia 4/18 Itselleen sopivan puolison etsimisen tai löytämisen suhteen voi käyttää erilaista strategiaa tai taktiikkaa. Joku voi painottaa suunnitelmallista etsimistä, joku sattumalle mahdollisuuden antamista, joku painottaa psyykkisen työn tekemistä itsensä kanssa ja joku taas psyykkisen kynnyksen alentamista toisen kohtaamiseen (Kuvio 2). Tavoitteellisesta etsimisestä voi tulla liian pakonomaista, eikä se jätä tilaa sattumanvaraiselle kohtaamiselle tai sitten jäädään vain odottamaan, että kohtalo hoitaa asian, eikä olla aloitteellisesti liikkeellä. Ollaanko psyykkisesti kypsiä luomaan suhdetta toiseen, saattaa riippua paljonkin siitä, miten sinut ollaan itsensä kanssa. 9 8 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 8 22.11.2018 13.40
Parisuhteen ja pariterapian kompasseja 9 8 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 9 22.11.2018 13.40. Mikäli taustalla on henkilökohtainen vaikeus jommallakummalla puolisolla, tätä voi ymmärtää monella tavalla. ”Seksuaalisen haluttomuuden” sijaan olisi täsmällisempää puhua ”matalasta aktiivisuudesta seksin suhteen”. Kuvio 3. Sekin on mahdollista, että toisen puolison henkilökohtainen vaikeus vaikuttaa tietoisesti tai tiedostamatta puolison kokemusmaailmaan ja käyttäytymiseen. Ovatko kyseessä häpeä ja estot seksin suhteen, piilossa olevat seksihalut, häiriö suhteessa omaan kehoon tai omien seksitraumojen vaikutus (Kuvio 3). Tämän taustalla voi tietenkin olla jokin vaikeus sen hetkisessä parisuhteessa
Tällaisten pohdintojen tuominen pariterapiakeskusteluihin ei tietenkään tarkoita sitä, että pariterapeutti asettuisi väkivaltaisen puolison puolelle. Väkivaltaan tai väkivallalla uhkailuun syyllistyneen kohdalla ei aina löydetä näkökulmia, joiden kautta psyykkiset vivahteet avautuisivat (Wahlbeck, 2010 b). Perheterapia 4/18 Ammattilaiset ovat tottuneempia erittelemään väkivallan, esimerkiksi parisuhdeväkivallan, uhrien psyykkisiä reaktioita ja pyrkimyksiä. 11 10 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 10 22.11.2018 14.01. Tärkeätä on kuitenkin, että tämä puoliso pääsisi syvällisemmin ymmärtämään itseään psyykkisesti, jotta hän pystyisi hillitsemään käyttäytymistään ja antamaan tilaa pohtivalle tunnetason keskustelulle sekä toisenlaiselle vuorovaikutustavalle. Jan-Christer Wahlbeck Kuvio 4. Väkivalta tai sillä uhkailu, voivat tekijälle olla kysymys (esimerkiksi rakastaako puoliso vai ei), kannanotto (esimerkiksi ettei toinen saa mitätöidä tai jättää), toimintaa muutosta vastaan (esimerkiksi jotta toinen ei liikaa itsenäistyisi) tai muutoksen puolesta (esimerkiksi koska ei enää kestä parisuhteen epämääräistä ja epävarmaa tilaa) (Kuvio 4)
Puolisot voivat tässä mielessä olla samanlaisia tai erilaisia ja kummankin yksilön tai parisuhteen elämänvaiheen mukaan kuvio voi muuttua. Eli toisaalta on ulkomaailman merkitys ja toisaalta jaetun arkielämän merkitys, toisaalta ulkopuolisuus parisuhteessa ja toisaalta parisuhteeseen kotiutuminen (Kuvio 5). Näihin asioihin voi liittyä jännitteitä ja riitoja tai sitten eletään yhteisymmärryksessä. Myös se vaihtelee, missä määrin puolisot ovat ulkoisesti ja sisäisesti asettuneet parisuhteeseen. Joskus nämä näkökulmat ovat piilossa eikä niiden merkitystä tiedosteta ennen kuin niistä puhutaan pariterapiassa. Parisuhteen ja pariterapian kompasseja 11 10 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 11 22.11.2018 14.01. Kuvio 5 . Parisuhteesta toiseen vaihtelee se, miten avoin tai suljettu suhde on ulkomaailmaa kohtaan
Sekin vaihtelee, mihin parisuhteen vaiheeseen liittyy rakastumisen tai ihannoinnin tunteita ja tunnetaanko niitä ylipäätään missään vaiheessa. Perheterapia 4/18 Joskus romanttiseen rakkauteen liitetään tunne siitä, että ”Sinä olet minulle kaikki” ja ”Minä tarvitsen sinua”. Jan-Christer Wahlbeck Kuvio 6. Parisuhteen koreografia ei kuitenkaan aina ala symbioottisella vaiheella, joka jossain kohtaa muuttuu, kun kumpikin osapuoli ottaa enemmän tilaa omalle yksilölliselle kehitykselleen. Nykyaikana saattaa jopa yleistyä sellainen kuvio, että suhteen alussa ollaan jopa yliyksilöityneinä ja vasta vuosien jälkeen kestetään jonkun asteista symbioottisuuden kokemusta. 13 12 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 12 22.11.2018 13.40. Sen sijaan kummankin puolison yksilöitymisen jälkeen tulevat vastakkaisetkin tunteet vahvemmiksi eli ”Elämässäni on muutakin” ja ”Pärjään ilman sinua” (Kuvio 6)
Jotkut tekevät itsekseen psyykkistä työtä oman vihan ja haavoittuvuuden kanssa, kun toiset taas ottavat ja saavat niille tilaa keskinäisessä kanssakäymisessä. Myyttisiä uskomuksia voivat olla esimerkiksi ”On olemassa vain yksi oikea!”, ”Ensitapaaminen paljastaa jo löytyykö rakkautta!” tai ”Parisuhteessa on mahdollista olla sataprosenttisen varma!”. Parisuhteen ja pariterapian kompasseja 13 12 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 13 22.11.2018 13.40. Kuvio 7. Kulttuurin ja yksilöiden tuottamat myyttiset uskomukset ja sitouttavat rituaalit ovat tärkeällä sijalla parisuhteessa samoin kuin kysymys siitä, onko riittävästi tilaa sekä vihalle ja haavoittuvuudelle että rakkaudelle ja hellyydelle (Kuvio 7). Sitouttavia rituaaleja voi olla monenlaisia, kuten TV-ohjelmien katsominen yhdessä, kotitaloustöistä sopiminen tai niistä riiteleminen, yhteiset matkat ja niin edelleen. Jotkut puolisot ilmaisevat rakkautta ja hellyyttä avoimesti toisilleen, kun toiset taas osoittavat näitä tunteita vain kätketysti ja epäsuorasti
Elämästä voi oppia sekä ihmiselämän avartumisen että ihmiselämän rajautumisen kautta ja elämässä täytyy oppia sekä psyykkisesti asettumaan että psyykkisesti kasvamaan (Kuvio 8). Kuvio 8. Ihmisenä olemisesta oppii yhtä lailla siten, että puolison kautta pääsee uudenlaisiin tilanteisiin ja tutustuu uusiin ihmisiin, kuin sen kautta, että intensiivisemmin ja syvällisemmin keskittyy kahdestaan olemiseen. Perheterapia 4/18 Jan-Christer Wahlbeck Jokainen parisuhde on merkityksellinen ja jokaisesta parisuhteesta voi oppia jotain elämää varten, vaikka olisi miten turhautunut ja pettynyt. 15 14 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 14 22.11.2018 13.40. Parisuhteessa tai parisuhteen tuella voi toisaalta vahvistaa omia psyykkisiä rakenteita ja toisaalta löytää itsestään piilossa olevia puolia tai jopa ”syntyä psyykkisesti uudestaan”
Mikäli pariskunnalla on lapsia, pariterapia saattaa käytännössä olla vanhemmuusterapiaa, eli käsitellään pääasiassa yhteistyötä vanhempina. Parisuhteen ja pariterapian kompasseja 15 14 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 15 22.11.2018 13.40. Pariterapeutilla pitää siis olla valmiutta hyvinkin erilaiseen työskentelyotteeseen. Muuten pariterapia voi olla parisuhdekriisin psykoterapia (esimerkiksi uskottomuuden paljastuttua), parisuhteen psykoterapia (esimerkiksi parisuhteen historian hahmottaminen), toisen puolison yksilöpsykoterapia puolison kanssa (esimerkiksi psyykkisen häiriön takia) tai pariskunnan ryhmäpsykoterapia (eli kumpikin vuorollaan saa peilausta omaan psyykkiseen problematiikkaan) (Kuvio 9). PARITERAPIASTA Pariterapiasta voi muotoutua monenlainen, riippuen kummankin osapuolen tilauksesta, pariterapeutin pyrkimyksestä sekä yhteisen ja erillisen työstämisprosessin kulusta. Kuvio 9
Sen takia työparin kanssa työskentely on erittäin perusteltua, jotta olisi tilaa monenlaiselle näkökulmalle keskusteluissa. Kuvio 10. Jan-Christer Wahlbeck 17 16 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 16 22.11.2018 14.06. Perheterapia 4/18 Pariterapiassa terapeutin omat käsitykset ja asenteet vaikuttavat vielä enemmän, kuin perheterapiaa tehdessä. Saattaa olla, että pariterapeutin luomat tai löytämät teoriat ja tekniikat ovatkin aika lailla henkilökohtaisista syistä määräytyneet. Pariterapeutin subjektiivisuutta korostaa pariterapeutin kiinnostus (henkilökohtainen tai koulutuksen ja julkaisujen kautta syntynyt), pariterapeutin kuviteltu ymmärrys (kumpaa puolisoa hän kuvittelee ymmärtävänsä ja kumpi puoliso on arvoituksellinen hänelle), pariterapeutin omat parisuhdekokemukset (yleensä omat kokemukset kahdenkeskisyydestä tärkeän ihmisen kanssa) ja pariterapeutin parisuhdeihanteet (joita hän joko tavoittelee tai kuvittelee saavuttaneensa) (Kuvio 10)
Joskus toinen puolisoista on tilannut toisen puolison ”aivopesun” (eli hänen käyttäytymisensä tai suhtautumisensa muuttamisen), joskus pariterapiassa on kyse luottavaisuuden kriisistä suhteessa itseen tai toiseen (esimerkiksi koska on pettänyt tai tullut petetyksi), joskus tutkitaan elämänkokemusten merkitystä yleensä (vaikkapa lapsuuden, nuoruuden ja parisuhdetta edeltävän aikuisuuden merkitystä sekä kummallekin yksilöinä että parisuhteelle) ja joskus keskitytään ristiriitaisten odotusten tiedostamiseen (sekä koskien arkielämän tilanteita että henkilökohtaisia odotuksia omien ja toisen persoonallisuuspiirteiden muuttumisesta tai ilmenemisestä) (Kuvio 11). Parisuhteen ja pariterapian kompasseja 17 16 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 17 22.11.2018 14.06. Pariterapiakeskustelujen otsikko voi vaihdella istunnosta toiseen tai pysyä samana koko prosessin ajan. Pariterapeutille on joka tapauksessa haastavaa saada kontaktipintaa kumpaankin puolisoon ja vastata kummankin avoimeen tai kätkettyyn tilaukseen sekä yrittää saada keskustelujen näköala laajemmaksi, väljemmäksi, ymmärtäväisemmäksi ja armollisemmaksi sekä suhteessa itseen että toiseen. Kuvio 11
Jan-Christer Wahlbeck 19 18 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 18 22.11.2018 13.40. Kuvio 12. Unelmatai kauhukuvat eivät ole enää niin kärjistettyjä ja kestetään paremmin epävarmuutta, joka liittyy toivottuihin tai pakotettuihin muutoksiin. Ihailu ja realismi yhdistyvät (suhteessa itseen, toiseen ja parisuhteeseen), epävarmuutta ja muutosta opitaan sietämään (ulkomaailman, parisuhteen ja kummankin sisäisen maailman suhteen), löytyy tapoja inhimillisesti ymmärtää itseään ja toista (Kuvio 12). Pyrkiessään tutustumaan kumpaankin puolisoon ihmisinä ja heidän yhteiselämäänsä, pariterapeutti antaa heille tilaisuuden nähdä kaikki hieman erilaisessa valossa. Perheterapia 4/18 Pariterapiassa tapahtuu toivon mukaan sekä erikseen että yhdessä psyykkistä kasvua
Kuvio 13 . Vertauskuvallisesti voisi pariterapeutin työstä löytää yhtäläisyyksiä muihinkin ammatteihin tai työtehtäviin. Parisuhteen ja pariterapian kompasseja 19 18 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 19 22.11.2018 13.40. Tämänkin takia työparityöskentely on suositeltavaa. Pariterapeutilla voi olla omia mieltymyksiä tai vastarintaa koskien jotakin roolia. Asiakkaiden suunnalta voi tulla ristiriitaisia ja muuttuvia tilauksia tällaisten pariterapeutin roolien suhteen. Tasapainoillessaan kummankin puolison toiveiden välillä, hän on kuin tasapuolisuuteen pyrkivä valtakunnansovittelija; pyrkiessään edistämään inhimillistä ymmärrystä, hän on kuin utelias journalisti; edistäessään asioiden erilaista hahmottamista, hän on kuin hämmentävä taiteilija ja tuodessaan armollisuutta pariskunnan suhtautumistapoihin hän on kuin siunaava pappi (Kuvio 13)
Perheterapia 4/18 Parisuhdetta olen määritellyt ihmiskunnan monimutkaisimmaksi keksinnöksi koska puolisot voivat määritellä minkälaisen parisuhteen tahansa joko riittävän tyydyttäväksi tai ei ja joko säilyttämisen arvoiseksi tai ei (Wahlbeck, 2007). Puolisot saattavat löytää viisaampia tapoja suhtautua ja toimia tai ainakin oppia ihmettelemään tuorein silmin. Kuvio 14. Pariterapeutin on kestettävä, että parisuhde joko jää yhdeksi elämän ikuiseksi arvoitukseksi tai siitä voi ammentaa elämänviisautta. Pariterapiaprosessissa toisaalta ihmetellään yhdessä elämää, mutta siinä mahdollistuu myös elämään opastaminen sekä puolisoiden kesken että pariterapeutin toimesta (Kuvio 14). Jan-Christer Wahlbeck 21 20 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 20 22.11.2018 14.02. Ilmiöt saattavat hahmottua tai jäädä epämääräisiksi
Kuvio 15 . Tehtäviin kuuluu lisäksi asiakkaiden elämän kulissien korjaaminen (esimerkiksi toimivan ja kannattelevan arjen mahdollistaminen), mutta toisaalta pariterapeutti voi rohkaista asiakkaita kurkistamaan elämän kulissien taakse ja saada yllättäviä psykologisia tai sosiaalipsykologisia oivalluksia (Kuvio 15). Itsestäänselvyyksien ja ”totuuksien” kriittinen tarkastelu kuuluu pariterapeutin haastavimpiin tehtäviin ja tämän takia hän ei voi koskaan jäädä nojaamaan oman asiantuntijuuden ja kokemuksen varaan. Pariterapia-asiakkaat eivät tavallisesti selviä yhteiskunnallisen kulttuurin tarjoamilla käsityksillä ja ohjeilla. Sen takia pariterapeutin tehtäviin kuuluu lempeällä tavalla kyseenalaistaa asiakkaiden kliseitä ja omiakin kliseitä, tulivatpa ne vaikka ammattikirjallisuudesta. Parisuhteen ja pariterapian kompasseja 21 20 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 21 22.11.2018 14.02. Hänen on aina oltava valmis oppimaan asiakkailta ja antamaan asiakkaille tilaisuus auttaa häntä löytämään itsestään uusia näkökulmia, joiden olemassaolosta hän ei ollut lainkaan tietoinen
Usein asiakkaat haluavat pariterapeutilta lausunnon tulevaisuudesta, vaikka parisuhteen tulevaisuuttaa ei voi ennustaa. Mikäli pariterapiassa annetaan tehtäviä, on tärkeää, että asiakkaat voivat säilyttää sisäisen ja ulkoisen liikkumatilan. Kuvio 16. Perheterapia 4/18 Pariterapeutti ei pysty mihin tahansa, vaikka haluaisi tai vaikka asiakkaat kohdistaisivat häneen vahvoja odotuspaineita. Usein asiakkaat pyytävät pariterapeutilta ulkopuolisena asiantuntijana arvion parisuhteesta, vaikka sitä on mielestäni mahdotonta antaa. Usein pariskunnat tarvitsevat uudenlaisia keskusteluja juuttuneiden tai keskeytyneiden tilalle ja uusia kokemuksia tai uutta toimintaa kotona tai istunnoissa suoritettavien tehtävien kautta (Kuvio 16). Ääritapausten kautta asiakkaat ovat osoittaneet minulle, että saatan erehtyä sekä uskoessani, että pariskunta ilman muuta jatkaa yhdessä, tai että he väistämättä lähtevät eri teille. Joskus vain toinen tekee tehtävän tai sitten he haluavat eri tehtäviä. Jan-Christer Wahlbeck 23 22 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 22 22.11.2018 14.03
LondonToronto-Sydney-New York: Granada Publishing. Bd. Miten elämä näyttäytyy parisuhteessa. Bateson, G. (Perheterapiayhdistyksen puheenjohtajan kynästä) Perheterapia 2, 4-5. (toim.) Paripsykoterapia ja parisuhteen ikuinen arvoitus. 13. 23): Hän voi piileksiä kapakan pimeässä nurkassa tai kävellä marketissa ostoskärryjen kanssa, hän voi kompastua jalkakäytävän reunaan ja kiroilla kohtalonsa loputonta julmuutta, hän voi avata silmänsä ja sielunmaisemansa eikä kukaan voi vastustaa sitä kauneutta, hän voi vaikuttaa vieraalta kuin muukalainen mutta tunsitte toisenne jo ennen syntymäänne. Gesammelte Werke. Wahlbeck, J.-C. Runollisia visioita psykologisista teemoista. Teoksessa Malinen, V. Miten perheterapeuttina keskustella väkivallasta vaikka se tekee sanattomaksi. (toim.) Paripsykoterapia ja parisuhteen kätketyt mahdollisuudet. IV Suomalainen perheterapiakongressi Turussa 1517.3.2012. Luovan systeeminen ja jungilainen paripsykoterapia. Ihmisenä olemisen peruskysymykset ja perheterapia. Helsinki: Väestöliitto. (toim.) Turku palaa – perheterapia ja kulttuuri. Helsinki: aiai. Teoksessa Niskanen, H. Wahlbeck, J.-C. (2010 a). (2010 b). (1978). Olten und Freiburg im Breisgau: Walter Verlag. Kompasseja elämän ristiriitoihin. (2007). Steps to an Ecology of Mind. Helsinki: Väestöliitto. & Alkio, P. Teoksessa Malinen, V. Turku: Suomen Perheterapiayhdistys. Wahlbeck, J.-C. Wahlbeck, J.-C. Wahlbeck, J.-C. (2012). Lopuksi haluan siteerata runoa, jonka olen aikaisemmin julkaissut (Wahlbeck, 20013, s. Parisuhteen ja pariterapian kompasseja 23 22 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 23 22.11.2018 13.40. (2003). (1978). & Alkio, P. Jung, C.G
Ennen muuttoliikkeitä olivat vanhemmuuden sylinä lähipiirissä asuvat isovanhemmat ja vanhempien siskot, veljet ja lapsuuden ystävät, jotka saivat lapsia samoihin aikoihin. Hyvien viestien lomasta kuuluu kuitenkin myös huolestuttavia signaaleja eri tahoilta: syntyvyys laskee (Miettinen, 2015) ja vanhempien kokema uupumus ja kuormitus näyttää olevan yksi syntyvyyden laskua selittävistä tekijöistä (Laatikainen & Vikström-Hytönen, 2018). Avainsanat: Näyttöön perustuvat työmenetelmät, preventio, lapsija perhepalvelut, arviointi ”Yhteiskunnan rakennemuutokset ja muuttoliikkeet rikkoivat perheen sosiaaliset yhteisöt kerta toisensa jälkeen. Nyt ei tätä syliä enää ole. Perheterapia 4/18 kaisemmin (Näsi, 2016). Viime vuosikymmeninä kansallinen tahtoKasvun tuki -työ vaikuttavaa tukea tasaarvoisesti kaikille perheille Kasvun tuki -työssä arvioidaan perheiden tukemiseen suunnattuja työmenetelmiä ja juurrutetaan vaikuttaviksi todettuja menetelmiä maakuntiin. Vanhemmat ovat ilman tukea, jollei yhteiskunta ota sitä tehtäväkseen lapsiperheiden palvelujen avulla.” – Lastenpsykiatri Tytti Solantaus (2005) Lapset voivat monella mittarilla arvioituna Suomessa paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Vanhemmuuden tuella on maassamme pitkä historia. Lasten psyykkisten häiriöiden lisääntymisestä ei ole selkeitä viitteitä, mutta lasten ja nuorten määrän kasvu lastenja nuorisopsykiatrian erikoissairaanhoidossa lisääntyy (Huikko ym., 2017). Lapsiperheistä tuli yksittäisiä yksiköitä. Olemme maailman onnellisin kansakunta (Helliwell, Layard & Sachs, 2018), mutta täälläkin lapset, vanhemmat ja perheet tarvitsevat tukea. Hankkeessa on myös ensimmäisen kerran pyritty luomaan kansallisia rakenteita menetelmien juurruttamisen tueksi. Perheitä on tuettu Suomen terveydenhuollon kruununjalokiveksikin kutsutussa neuvolassa tasa-arvoisesti jo 1920-luvun alkupuoliskolta alkaen. Työn pohjana on ajatus siitä, että jokaisella perheellä ja lapsella on oikeus parhaaseen mahdolliseen tietoon pohjautuviin ja vaikuttaviin palveluihin, perheen lähtökohdista riippumatta. Esimerkiksi koulukiusaaminen on vähentynyt (Kouluterveyskysely, 2017) ja nuoret tekevät vähemmän rikoksia ja käyttävät vähemmän päihteitä kuin aiTaina Laajasalo PsT, oikeuspsykologian dosentti, tieteellinen päätoimittaja, Kasvun tuki/Itla Petra Kouvonen VTT, kehitysjohtaja, Itlan asiamies 25 24 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 24 22.11.2018 13.40. Sijoitettujen lasten määrä Suomessa on pohjoismaiden korkeimpia (NOSOSCO, 2017). Kuitenkin, myös vanhemmuus tarvitsee sylin, tukijalat kodin ulkopuolella
Sekä eettisestä että taloudellisesta näkökulmasta jokaisen suomalaisen lapsen ja perheen tulisi saada mahdollisimman vaikuttavaa, parhaaseen mahdolliseen tietoon pohjautuvaa tukea. 25 24 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 25 22.11.2018 13.48. Palvelujärjestelmämme ei tällä hetkellä tuota perheille yhdenvertaisia ongelmia ehkäiseviä, hoitavia ja kuntouttavia palveluja (Huikko ym., 2018). Esimerkiksi psykoterapiaan voi liittyä tilapäistä tai pitkäkestoisempaa oireiden pahenemista tai sosiaalisia ongelmia (Schermuly-Haupt, Linden & Rush, 2018), jotka tosin voivat joskus olla suotuisan lopputuloksen edellytyksiä. Arkinen ja arvokas vanhemmuuden tuki osana jokaista neuvolassa, päiväkodissa ja koulussa tapahtuvaa jokapäiväistä kohtaamista jää tarkastelun ulkopuolelle. Sosiaali-, terveysja sivistyspalveluissa kiinnostus vanhemmuuden tukeen näkyy satoina erilaisina perheiden ja vanhemmuuden tukeen keskittyvinä hankkeina (Sihvonen, 2016). Sosiaalija terveysministeriön raportti Mielenterveyden edistämien lapsilla (2015) peräänkuulutti Suomeen muiden Pohjoismaiden tavoin kansallista tahoa, joka arvioisi lasten mielenterveystyössä käytettävien psykososiaalisten menetelmien vaikuttavuutta, käyttökelpoisuutta ja turvallisuutta ja ohjeistaisi sekä valmistelisi menetelmien laajamittaista juurruttamista (Borg, 2015). Kansainvälisessä ja kotimaisessa kirjallisuudessa on todettu, että tutkitusti vaikuttavien työmenetelmien vähäinen leviäminen ja juurtuminen on ongelma muun muassa lasten mielenterveyspalveluissa (esim. Pelkästään kokemusperäinen tieto ei kerro valittavien tukimuotojen ja työmenetelmien vaikuttavuudesta ja sovellettavuudesta. Ammattilaisen kokemusten ja osaamisen sekä asiakkaan toiveiden lisäksi tulisikin käytännössä huomioida myös tutkimusnäyttö, sillä sitä hyödyntämällä voidaan tehokkaasti vaikuttaa siihen, ettei resursseja käytetä vaikutuksiltaan vähäisiin tai haitallisiin toimiin. Lähtökohtana on ollut, että lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseen liittyvien toimenpiteiden tulee perustua mahdollisimman vankkaan tutkimusnäyttöön, ja samalla vaikuttavien työmenetelmien käyttöönotto pitää tehdä mahdollisimman helpoksi niille, jotka työskentelevät lasten, lapsiperheiden ja nuorten parissa. Lilienfeld, 2007). Haittavaikutuksia puolestaan on havaittu esimerkiksi nuorten käytösongelmien hoitoon suunnatuilla ohjelmilla, jotka pohjautuvat autoritääriseen ohjaamiseen ja tiukkaan kuriin ja jotka ovat aiheuttaneet oireiden voimistumista (esim. Novins ym., 2013; Huikko ym., 2017). Vaikka asiakkaan toiveet ja ammattilaisen osaaminen ja kokemus ovat keskeisiä osatekijöitä kliinisiä päätöksiä tehtäessä, ei pelkästään kokemusperäinen tieto kerro valittavien tukimuotojen ja työmenetelmien vaikuttavuudesta ja sovellettavuudesta. Tiedetään kuitenkin, että kaikki työmenetelmät ja tuen antamisen tavat eivät toimi, ja aivan kuten lääkehoidoillakin, voi myös psykososiaalisilla hoidoilla olla sekä sivuettä haittavaikutuksia. Kasvun tuki -työ vaikuttavaa tukea tasa-arvoisesti kaikille perheille tila perheiden tukemiseen on näkynyt hallitusohjelmissa, joissa vanhemmuuden tuki on mainittu poikkeuksetta, hallituskokoonpanosta riippumatta. NÄYTTÖÖN POHJAAVA TYÖ LAPSIJA PERHEPALVELUISSA Palveluihin käytettävissä olevat resurssit ovat rajalliset. Vaikka työmenetelmät ovat pääsääntöisesti ongelmia ennaltaehkäiseviä ja monet toteutukseltaan kevyitä, on useissa menetelmissä myös yhteistä rajapintaa perheterapeuttisten menetelmien kanssa. Työtä vanhempien ja lasten hyvinvoinnin tukemiseksi tehdään siis laajamittaisesti ympäri maan, mutta mitä tiedämme työn vaikuttavuudesta ja sillä saavutettavista tuloksista. Käytämme esimerkkinä Kasvun tuki -työtä ja sen puitteissa arvioitavia ja levitettäviä, lapsille ja perheille suunnattuja, psykososiaalisia työmenetelmiä. Tämä kirjoitus tarkastelee tutkimusnäyttöön perustuvien työmenetelmien roolia osana lapsija perhepalveluissa tarjottavaa vanhemmuuden tukea. Tähän tarpeeseen vastaa Kasvun tuki -työ, joka rakentuu kahdesta toisiinsa nivoutuvasta osasta: Kasvun tuki -tietolähteestä sekä Kasvun tuki – näyttöön pohjautuvien työmenetelmien työkalupakista
Samanaikaisesti lukuisat selvitykset ja tutkimukset kiinnittivät huomion lasten ja nuorten lisääntyvään eriarvoistumiseen (Valtiovarainministeriön julkaisuja 11/2013; STM, Raportteja ja muistioita, 2013:1; Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja, 2014:3) ja erityyppisen pahoinvoinnin, esimerkiksi mielenterveysja päihdeongelmien, kouluttamattomuuden sekä toimeentulo-ongelmien kasaantumiseen osalle väestöstä (Kestilä ym., 2012; Paananen, 2012). Veerman & van Yperen, 2007). Erityisen kiinnostava esikuva oli Norjan Ungsinnportaali (www.ungsinn.no) sekä jo aiemmin Hollannissa tehty vastaava työ (esim. Kansainvälisten tietolähteiden sisältöä ja arviointiasteikkoja läpikäymällä luotiin suomalainen vastine, Kasvun tuki -portaali (www. Perheterapia 4/18 KASVUN TUKI -TIETOLÄHDE Kasvun tuki -tietolähteen rakentuminen käynnistyi osana Itsenäisyyden juhlavuoden lasten säätiön (Itla) ohjelmaa (”Lapset, nuoret ja perheet satavuotiaassa Suomessa tutkimusja vaikuttamisohjelma 2013-2017”). Kaikille avoin tietolähde tarjoaa luotettavaa ja helposti saatavilla olevaa tietoa päättäjille, kehittäjille ja kliinikoille, joiden työ ei mahdollista paneutumista alkuperäistutkimuksiin, mutta jotka haluavat tietoa lapsille ja perheille tarkoitettujen työmenetelmien tutkimustaustasta. Pitkällä tähtäimellä tarkoituksena oli myös innostaa menetelmän omistajia, esimerkiksi järjestöjä, ja yhdistyksiä sekä palvelunostajia (kuntia) kiinnittämään entistä suurempi huomio menetelmien vaikuttavuuden arKuva 1. Kasvun tuki -tietolähde luotiin vastaavien kansainvälisten toimintamuotojen pohjalta. Tutkimusnäytön aste ja tutkimusasetelma Taina Laajasalo ja Petra Kouvonen 27 26 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 26 22.11.2018 13.40. Käytännössä tämä näkyi korjaavien palveluiden, kuten lastensuojelun, kuormittumisena. kasvuntuki.fi). Selkokielelle toimitettujen koosteiden toivotaan helpottavan kasvatusvastuussa olevien ammattilaisten ja vanhempien mahdollisuuksia saada tietoa parhaan olemassa olevan tiedon pohjalta. Tietolähteen käynnistysvaiheessa mukana olivat Itlan lisäksi Suomen Mielenterveysseura, Onni ja Helmi Karttusen säätiö sekä Lastensuojelun Keskusliitto. Toimijoiden yhteisenä huolena oli 1990-luvun alusta saakka havaittavissa oleva kehitys, jossa olemassa olevien palveluiden puitteissa perheiden psykososiaalisiin ongelmiin ei Suomessa kyetty vastaamaan oikeaaikaisesti ja riittävän matalalla kynnyksellä
Myös Kasvun tuki -tietolähteessä korkeimmalle tasolle pääsevät sellaiset perheille suunnatut psykososiaaliset interventiot, joiden vaikuttavuudesta on saatu näyttöä RCT-asetelmalla. Kaikki portaaliin sisältyvät menetelmät täyttävät lisäksi neljä minimikriteeriä: ne pohjautuvat ajankohtaiseen teoriataustaan, niiden eettinen pohja on kestävä, niistä on saatavilla Suomessa tarjolla olevaa koulutusta ja ne on suunnattu perheille, joissa on alle 18-vuotiaita lapsia. Lisäksi huomioidaan vanhemmuuteen ja vanhemmuuden laatuun, esimerkiksi lapsen ja vanhemman vuorovaikutukseen, liittyvät tulosmuuttujat. Asetelmaa kutsutaan usein parhaaksi mahdolliseksi, toisinaan myös ankarimmaksi mahdolliseksi, tutkimusasetelmaksi. Kasvun tuen arviointiasteikon jatkuvaa kehittämistä ja menetelmäarviointeja ohjaa tieteellinen neuvosto, jossa on edustettuna lääke-, käyttäytymis-, sosiaalija neurotieteellistä osaamista. Vastaavasti pyritään kehittämään tutkimusasetelmia, joilla voitaisiin arvioida kokonaisvaltaisia yhteisöissä ja verkostoissa tapahtuvia muutoksia (collective impact; Kania & Kramer, 2011). Asetelmassa pyritään pääsemään kiinni muutoksen mekanismeihin ja kontekstin merkitykseen yhdistämällä kontrolloituun koeasetelmaan myös laadullisia menetelmiä. Koulukuntien välillä on eroavia näkemyksiä siitä mikä painoarvo tulisi antaa laadulliselle tutkimukselle, narratiivisille menetelmille ja sille, kuinka hyvin käyttökontekstien monimuotoisuus ja dynaamisuus on huomioitu tietoa hankkiessa. viointiin ja parantamiseen. Muutosten tulee liittyä ensisijaisesti suoraan lasten hyvinvointiin, esimerkiksi koulunkäyntikykyyn, elämänlaatuun, mielialaan tai psyykkisiin oireisiin. RCT-asetelmiin nojaaviin arviointijärjestelmiin on kohdistunut vuosien varrella kritiikkiä erilaisia tietokäsityksiä edustavilta tutkijoilta ja ammattilaisilta. Edellä mainittuun kritiikkiin vastaamiseksi on kehitetty tutkimusasetelmia, jotka pyrkivät yhdistelemään eri menetelmien vahvuuksia ja huomioimaan paremmin tutkittavien ilmiöiden, interventioiden ja käyttökentän kompleksisuuden. Tieteellinen toimitus ja tieteellinen neuvosto seuraavat aktiivisesti tutkimusmenetelmien ja -asetelmien kehitystä, ja muokkaavat arviointikriteeristöä tarpeen mukaan. Portaaliin on tällä hetkellä arvioitu kaksikymmentä Suomessa käytössä olevaa, lapsille ja perheille tarkoitettua, työmenetelmää. Tutkimusasetelmia arvioitaessa erityistä huomiota kiinnitetään satunnaistettuihin kontrolloituihin tutkimuksiin (randomized controlled trial, RCT). Ng & de Colombani, 2015), jossa vaikuttavuutta arvioidaan reaalimaailmassa kiinnittämällä huomio toiminnan kontekstuaaliseen relevanssiin, yhteisössä tapahtuviin prosesseihin sekä käytännöstä nouseviin tuloksiin. Mikäli edellä mainitut minimikriteerit täyttyvät, voidaan menetelmä sisällyttää portaaliin ja arvioida sen tutkimusnäyttöä, vaikuttavuutta ja sovellettavuutta käytäntöön. Tutkimusasetelman lisäksi arvioidaan saatujen tulosten vaikutusten voimakkuutta (kuva 2). Puhutaan myös practice-based evidence -asetelmasta (esim. On keskusteltu myös siitä, missä määrin tutkimusnäytön taustalla olevan tutkimusasetelman ylipäänsä tulisi olla keskeisin kriteeri työmenetelmiä ja käytäntöjä arvioitaessa ja miten käyttäjien kokemukset tulevat riittävästi huomioiduksi. Mukaan otetut työmenetelmät ovat ongelmia ehkäiseviä, puhtaasti hoidolliset interventiot on jätetty arvioinnin ulkopuolelle. Tällainen on esimerkiksi realistinen RCT-asetelma (Bonell ym., 2012; Bonnell ym., 2018). RCT-asetelmat ovat vuosikymmeniä olleet terveydenhuollon interventioiden tehon osoittamisen ”kultainen standardi”. Arviointia tehdessä lähdetään liikkeelle tutkimusasetelmasta, eli tarkastellaan miten vaikutuksia on tutkittu (kuva 1). RCT-paradigman nähdään nojaavan vahvasti positivismiksi kutsuttuun tieteenfilosofian suuntaukseen, jossa tekemiemme havaintojen oletetaan olevan havaitsijasta riippumattomia, ja kokeellisista asetelmista saatavien tulosten nähdään olevan sellaisenaan sovellettavissa toisinaan hyvin kompleksisiinkin reaalimaailman ympäristöihin ja tilanteisiin (Bonell, Moore, Warren & Moore, 2018). Menetelmän tämän hetkistä käytännön sovellettavuutta Suomessa arvioidaan käymällä läpi koulutuksen sisältö, koulutuksen saatavuus ja kustannukset, tiedot menetelmän kustannusvaikuttavuudesta, menetelmän soveltuvuus kansalliseen Kasvun tuki -työ vaikuttavaa tukea tasa-arvoisesti kaikille perheille 27 26 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 27 22.11.2018 13.48. Tarkastelun kohteena ovat havaittujen vaikutusten voimakkuus (efektikoko), tulosten yhdenmukaisuus tai ristiriitaisuus, käytettyjen tulosmittareiden relevanssi sekä se, missä kohderyhmässä tulokset on mitattu
Kuitenkin myös muun tyyppisten, muun muassa kiintymyssuhdeja mentalisaatioteoriaan pohjautuvien interventioiden vaikuttavuudesta on alettua saada enenevissä määrin näyttöä (esim. Tuoretta kotimaista tutkimusta vauvaperheille tarjottavasta mentalisaatioteoriaan perustuvasta universaalin tuen muodosta on myös saatavilla (Sourander, Oksanen, Viinikka, 2016). Menetelmän sijoittuminen alempiin arviointikategorioihin ei siis tarkoita sitä, etteikö menetelmä voisi myöhemmin nousta asteikolla ylemmäs tutkimustiedon kartuttua tai arviointikriteeristön kehittyessä. NÄYTTÖÖN PERUSTUVAN VARHAISEN TUEN, HOIDON JA VANHEMMUUSTAITOJEN TYÖKALUPAKKI Kasvun tuki -hankkeessa tehdyn työn pyrkimyksenä on arviointityön lisäksi ollut lisätä kuntien mahdollisuuksia keskittää koulutusta ja vahvistaa osaamista sellaisten menetelmien ympärille, jotka vastaavat lapsiperheiden joukossa esiin nousseisiin tarpeisiin kunnissa. Perheterapia 4/18 palvelujärjestelmään sekä ammattilaisen mahdollisuudet arvioida ja mitata systemaattisesti menetelmän toimivuutta kenttäkäytössä. Portaaliin pyritään jatkossa sisällyttämään kattavasti menetelmiä eri ikäryhmille, eri tyyppisiin ongelmiin vastaamiseksi ja eri palveluissa hyödynnettäväksi. Menetelmän vaikuttavuus ja vaikuttavuuden kriteerit Taina Laajasalo ja Petra Kouvonen 29 28 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 28 22.11.2018 13.40. Camoirano, 2017). On syytä huomata, että menetelmiä lisätään ja päivitetään vuosittain. Samoin kuin psykoterapiatutkimuksen kentällä, on myös perheille suunnattujen ehkäisevien interventioiden osalta kertynyt eniten näyttöä kognitiiviseen ja kognitiivis-behavioraaliseen suuntaukseen pohjautuvista menetelmistä. Uudet tutkimustulokset ja vaikuttavat työmenetelmät tulevat löytämään tiensä myös Kasvun tuki -arvioihin. Keskeinen Kasvun tuki -arviointityön tavoite on olla interventio itsessään; arvioinnin kautta halutaan rohkaista menetelmien kehittäjiä keräämään tietoa kehittämiensä työmenetelmien vaikuttavuudesta. Hankkeen toinen osa, Näyttöön perustuvan varhaisen tuen, hoidon ja vanhemmuustaitojen Kuva 2. Kaikki portaalissa arvioidut menetelmät on esitetty kuvassa 3, jossa esitellään myös menetelmän kokonaisarvio (tutkimusnäyttö + vaikutuksen vahvuus) sekä arvio tämän hetkisestä käytännön sovellettavuudesta
Kasvun tuki -portaalissa arvioidut menetelmät Kasvun tuki -työ vaikuttavaa tukea tasa-arvoisesti kaikille perheille 29 28 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 29 22.11.2018 13.48. Kuva 3
Menetelmiä hyödynnetään tilanteissa, joissa perheen arkea kuormittaa jokin vanhemmuuteen vaikuttava tekijä, esimerkiksi vanhemman fyysinen tai psyykkinen sairaus tai päihdeongelma. Solantaus ja Niemelä (2016) ovat tässä julkaisussa kuvanneet Toimiva lapsi ja perhe -työtä, johon työkalupakin puitteissa levitettävät Lapset puheeksi -keskustelu ja Lapset puheeksi -perheinterventio kuuluvat. LAPE:n keskeisenä tavoitteena on ollut perustason palvelujen vahvistaminen ja painopisteen siirtäminen yhä enemmän ehkäiseviin ja varhaisen tuen palveluihin. Menetelmiä tarjotaan lasten ja nuorten perheille osana alueellisia perusja erikoispalveluita sekä koulussa ja varhaiskasvatuksessa. Yksi konkreettinen keino näihin tavoitteisiin pyrkimisessä on ollut rakentaa ammattilaisille menetelmävalikko toimivista menetelmistä. Näyttöön perustuvan varhaisen tuen, hoidon ja vanhemmuustaitojen työkalupakki Taina Laajasalo ja Petra Kouvonen 31 30 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 30 22.11.2018 13.40. Perheterapia 4/18 työkalupakki, on toteutettu osana Lapsija perhepalveluiden muutosohjelmaa (LAPE, 2016?2018) Itlan ja Suomen Mielenterveysseuran yhteistyönä. Työkalupakki koostuu neljästä työmenetelmästä (kuva 4), jotka ovat Kasvun tuki -arviossa saaneet kohtalaisen tai vahvan näytön, ja joiden kehittäjät tai edustajat halusivat LAPE-hankkeen käynnistyessä lähteä mukaan hankkeeseen. Ihmeellisiä vuosia, lasten käytösongelmien ehkäisyyn ja hoitoon tarkoitettua menetelmäperKuva 4. Lapset puheeksi -menetelmien yhteisiä periaatteita ovat muun muassa jaetun ymmärryksen lisääminen, lasta tukevan arjen ja ihmissuhteiden rakentaminen ja eri osapuolten asiantuntijuuden kunnioitus. Lapset puheeksi -keskustelu ja perheinterventio on todettu vaikuttaviksi mielenterveyden ongelmista kärsivien vanhempien lasten psyykkisen hyvinvoinnin lisäämisessä. Tavoitteena on ollut myös tietopohjaisuuden vahvistaminen
MDFT on työkalupakin muihin menetelmiin verrattuna vahvemmin korjaava. Näyttöön perustuvat, strukturoidut työtavat voivat kuitenkin parhaimmillaan jopa lisätä lapsija perhepalveluiden työntekijöiden hallinnan tunnetta ja motivaatiota ja lisätä henkilökunnan sitoutuneisuutta työhön silloin kun juurruttamiseen varataan tarpeeksi aikaa ja resursseja ja työntekijät saavat työnohjausta (esim. Voimaperheiden koulutuksesta vastaa Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskus. LAPE-hankkeen aikana edellä kuvattuihin työkalupakin menetelmiin koulutetaan satoja ammattilaisia, jotka tulevat käyttämään työmenetelmiä LAPE-kauden aikana tuhansien perheiden parissa. Durlak & DuPre, 2008). Ehrling, 2014). Suunnitelmissa on myös hankkeen juurruttamisen tulosten seuraaminen yliopistoyhteistyön kautta. Usein näyttöön pohjaavien työmenetelmien juurruttamisprosessiin liittyykin työntekijöiden taholta pohdintoja ajallisten resurssien riittävyydestä sekä siitä, säilyykö työn itsenäisyys ja kontrollin tunne suhteessa omaan työhön (mm. Green, 2006). JUURRUTTAMINEN Vankka tutkimusnäyttö osoittaa työmenetelmien tehon heikkenevän ja menetelmien hiipuvan luonnollisissa oloissa, ellei niiden juurruttamiseen panosteta (mm. Asiakastyötä tekevän ammattilaisen kannalta uusien työtapojen käyttöönotto ei ole mahdollista ilman johdon tukea ja riittäviä resursseja. Koulutuksiin osallistuminen, menetelmien sisällön ja toimintaperiaatteiden omaksuminen ja toteuttaminen työnohjauksineen vaatii lapsija perhepalveluiden työntekijöiltä huomattavaa ajallista panostusta. Aarons, 2009; Barnett, 2017). Työskentelyyn otetaan mukaan perhe ja vanhemmat sekä nuoren verkostot (koulu, kaverit, muut viranomaisverkostot). Kohderyhmänä ovat monimuotoisista vaikeuksista, erityisesti käytösja päihdehäiriöistä, kärsivät 12?19-vuotiaat nuoret ja menetelmä toimii parhaiten tilanteissa, joissa avohoidon toimet eivät ole tuottaneet tulosta ja harkitaan nuoren sijoitusta. Kasvun tuki -työssä implementaation tuki on käytännössä tarkoittanut vahvaa alueellista tukea hankkeen puolelta (muun muassa johdolle tarjotut seminaarit), alueellista johtoryhmäja verkostoyhteistyötä sekä sitä, että menetelmäkoulutusta saaneilta maakunnilta edellytettiin systemaattista ja konkreettista sitoutumista menetelmien juurruttamiseen myös LAPE-kauden jälkeen. Multidimensionaalinen perheterapia (MDFT) on intensiivinen, 5?9 kuukauden mittainen systeemiseen ja strukturaaliseen perheterapiaan pohjautuva työmenetelmä erityisesti lastensuojelun ja erikoissairaanhoidon avohoidon työntekijöille (esim. Tarkemmin Kasvun tuki -työssä käytetyistä juurruttamisen tuen keinoista voi lukea loppuvuodesta 2018 ilmestyvästä sähköisestä implementointikäsikirjasta. Hoitoon kuuluu puhelimen välityksellä toteutettava vanhempainohjaus ja verkkopohjainen psykoedukatiivinen hoitoohjelma, joka on perheiden käytössä ajasta ja paikasta riippumatta. Samoja periaatteita sovelletaan sekä vanhemmuusryhmissä että opettajille ja varhaiskasvattajille suunnatussa ryhmänhallintamenetelmässä, joita molempia levitetään työkalupakin puitteissa. Maakunnat sitoutuivat muun muassa riittävään resursointiin, antamaan työntekijöille luvan osallistua koulutuksiin työajalla, huolehtimaan esimiesten ja johtoryhmän tuesta menetelmän käyttöönottoon liittyen ja menetelmän jatkon turvaamiseen myös LAPE-hankekauden jälkeen. Juurruttamisen lähtökohtana oli käytännön kokemusten lisäksi implementointiin liittyvä tutkimuskirjallisuus. Menetelmä pohjautuu sosiaalisen oppimisen teoriaan, kognitiivis-behavioraalisiin periaatteisiin ja kiintymyssuhdeteoriaan. hettä, käsiteltiin tämän julkaisun edellisessä numerossa (Karjalainen, 2018). LAPE-työkalupakkia levitettäessä pyrittiin ensimmäistä kertaa luomaan kansallisia rakenteita implementaation tueksi lapsija perhepalveluihin. Vastaaviin teoreettisiin periaatteisiin pohjautuu myös Voimaperheet-toimintamalli, joka on todettu vaikuttavaksi alle kouluikäisten lasten käytösongelmien hoidossa (Sourander, 2016). TULEVAISUUDEN NÄKYMIÄ Vanhemmuuden tuen on toisinaan esitetty tarkoittavan vanhempien ylenmääräistä vastuuttamista Kasvun tuki -työ vaikuttavaa tukea tasa-arvoisesti kaikille perheille 31 30 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 31 22.11.2018 13.49. Tausta-ajatuksena on, että aikuisen toimintaa muutamalla voidaan muuttaa myös lapsen käytöstä
Kasvun tuki -työssä on luotu pohjaa rakenteelle, jonka kautta interventioiden käytön ja johtamisen tueksi olisi olemassa kansallinen kotipesä. Kotipesän kautta interventioiden vaikutuksia välittäviin tekijöihin kuten motivaatioon, yhteistyöhön ja johtamiseen on mahdollista vaikuttaa. Miten taata, että menetelmiä jatkossakin implementoidaan oikealla tavalla ja pitkäjänteisesti. Lilienfeld, 2013). Nämä ovat tulevaisuuden keskeisiä tutkimuskysymyksiä. Näyttöön perustuvan toiminnan luonteeseen liittyy yhä sitkeitä väärinkäsityksiä (mm. Saatetaan ajatella näyttöön pohjautuvan työtavan vähentävän asiakkaan kokemuksen ja kohtaamisen merkitystä tai mielletään käsikirjan hyödyntämisen hoidossa tarkoittavan ohjeiden kirjaimellista noudattamista ja hoidon ennalta määriteltyä kulkua siten, ettei siinä jää tilaa asiakkaiden ymmärtämiselle yksilöinä (Shedler, 2015). Dodo lopettaa kaoottiseen säntäilyyn päättyvän kilpailun toteamukseen ”Kaikki ovat voittaneet ja kaikkien täytyy saada palkinto”. Esimerkiksi Beidas ym. Kasvun tuki -hankkeen ohjaavana periaatteena on ollut jälkimmäinen näkökulma; onnistunut vanhemmuuden tuki tarkoittaa uskon luomista siihen, ettei vanhemmuudesta tarvitse selvitä yksin, sekä ymmärryksen lisäämistä siitä, että lapsen kasvuun ja kehitykseen vaikuttavat vanhempien lisäksi myös muut lapsen läheiset hänen tärkeissä kehitysympäristöissään. Vanhempien ja perheiden tukemiseen ja ongelmien ennaltaehkäisyyn liittyvää teoriatietoa ja myös konkreettisia työmenetelmiä olisi syytä sisällyttää tulevien kentän ammattilaisten koulutukseen ja opetussuunnitelmiin. Missä määrin psykoterapian hyödyt perustuvat yleisluontoisiin, terapiamuodosta riippumattomiin tekijöihin, esimerkiksi asiakkaan ja hoitavan henkilön yhteistoimintaan ja suhteeseen. Tätä vastuuta Näyttöön perustuvan vanhemmuuden tuen, hoidon ja vanhemmuustaitojen työkalupakin osalta kantaa tällä hetkellä Itla yhdessä Suomen Mielenterveysseuran kanssa. (2016) tutkivat nuorten mielenterveyspalveluissa työskenteleviä ammattilaisia tilanteessa, jossa heidän työpaikoillaan juurrutettiin näyttöön perustuvien psykoteTaina Laajasalo ja Petra Kouvonen 33 32 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 32 22.11.2018 13.40. Missä määrin on kyse eri työmenetelmiin liittyvistä tekijöistä ja tekniikoista. Kohtaaminen, dialogi, yhteistyösuhteen muodostaminen ja asiakkaan kokemuksen kuuleminen ovat kuitenkin kaiken asiakastyön keskiössä, ja modernit näyttöön pohjautuvat menetelmät jättävät manuaaleista huolimatta tilaa ammattilaisen luovuudelle ja soveltamiselle (”flexibility within fidelity”). Liisa ihmemaassa -kirjassa Dodo, suuri drontti-lintu, toimii juoksukilpailun tuomarina. Keskeistä tulevaisuuden kannalta on, minkälaiset alueelliset rakenteet Suomessa luodaan tämän tuen jalkauttamiseksi alueellisesti tasavertaisesti koko maassa. Koulutuksessa on tärkeää puhua myös näyttöön perustuvasta työtavasta, siitä mitä se on ja mitä se ei ole. Tämä koskee sekä sosiaalija terveyspalveluissa että sivistyspalveluissa työskenteleviä. Myös työmenetelmien juurruttamiseen liittyy haasteita. Perheterapia 4/18 ja ”tarkkailevan” katseen siirtämistä kodin seinien sisäpuolelle (Sihvonen, 2018). Tällä hetkellä lasten psyykkisten ongelmien ehkäisyyn ja hyvinvoinnin edistämiseen liittyvää koulutusta ei juurikaan ole sisällytetty oppilaitosten ja yliopistojen koulutusohjelmiin. Psykoterapiatutkimus on hiljalleen tuottanut vastauksia näihin kysymyksiin ja nykyisin drontti-linnun tuomio puhuttaa myös vanhemmuuden tuen kentällä (esim. van Izjendoorn, Bakermans-Kranenburg & Juffer, 2005). Asenteisiin ja tietotasoon vaikuttaminen on tärkeää muun muassa siksi, että se vaikuttaa tulevien työntekijöiden halukkuuteen käyttää työmenetelmiä omassa päivittäisessä työssään. Keskeinen käytäntöön liittyvä jatkohaaste liittyy myös ammattilaisten koulutukseen. Jatkossa muiden kehitysympäristöjen, esimerkiksi koulun ja varhaiskasvatuksen, merkitystä tullaan todennäköisesti entisestään korostamaan sekä arviointiettä levitystyössä. Marston ym., 2016; Fosco ym., 2013); mitä ovat interventioiden vaikuttavat elementit, mitkä tekijät vaikuttavien interventioiden välillä ovat yhteisiä. Tutkijat puhuvat interventioiden ”mustasta laatikosta” (esim. Tämä drontin tuomio, ”Dodo bird verdict”, on puhuttanut psykoterapiatutkimuksessa 1930-luvulta lähtien; ovatko kaikki psykoterapiat samanarvoisia, aivan kuin drontin tuomaroimat juoksijatkin. Miten säilyttää ammattilaisten ja organisaatioiden innostus ja motivaatio sekä johdon jatkuva tuki. Lapsia ja perheitä voidaan kuitenkin vahvistaa joko kapeammin, tukemalla vanhempien kasvatustyötä ja lasten ja vanhempien suhteita, tai laveammin, huomioimalla lapsen kasvu ja kehitys kaikissa lapselle tärkeissä kehitysympäristöissä
Durlak, J. Landers, A., McLuckie, A., Cann, R:, Shapiro, V:, Visintini, S:, MacLaurin, B:, Trocme, Nm Saini, N, Carru, NJ. Collective Impact. Karjalainen P., Santalahti P., Sihvo S. Vanhemmuuden uupumuksen yhteys perhetyyppiin, koulutukseen, koettuun perheen toimeentuloon, lasten hankintatoiveisiin ja stressitekijöihin, sekä vanhemmuuteen toivottu tuki. (2013). Kokemuksia MDFT:n mahdollisuuksista. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja (2014). (2016). Why many clinical psychologists are resistant to evidence-based practice: root causes and constructive remedies. Kasvun tuki -työ vaikuttavaa tukea tasa-arvoisesti kaikille perheille 33 32 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 33 22.11.2018 13.49. Karjalainen & Santalahti, 2016; Ehrling, 2014). A content analysis of Intervention Key Elements and Assessments (IKEA): What’s in the black box in the interventions directed to families where a parent has a mental illness. & Väisänen, A. Independent contractors in public mental health clinics: Implications for evidence-based practices and beyond. (2017). Vaikuttavatko vanhemmuustaitoja tukevat ohjelmat lasten käytöshäiriöiden ja -ongelmien ehkäisyssä ja vähentämisessä. Wolk, CB. Administration and Policy in Mental Health and Mental Health Services Research, 1-14. Parhaimmillaan tutkimusnäyttöön perustuvat työmenetelmät voivat siis olla tukijalkoina samanaikaisesti sekä lapselle, perheelle että työntekijälle. Laatikainen, R., Vikström-Hytönen, K. Lapsiasiavaltuutetun vuosikirja. Näyttöön perustuvan työtavan omaksuminen menetelmäkoulutuksineen ja työnohjauksineen vaatii kuitenkin työntekijöiltä ja koko organisaatiolta pitkäjänteisyyttä, ajallista panostusta ja materiaalisia resursseja, tiettyihin toimintaperiaatteisiin sitoutumista ja säännöllistä koulutuksen ylläpitämistä. Helsinki: Suomen Mielenterveysseura. (2017). Adams, D., Marcus, S. Kestilä, L. World Happiness Report 2018, New York: Sustainable Development Solutions Network. Clinical Psychology Review, 33, 883-900. Beidas, R., Stewart, R. Fosco, G., Frank, J., Stormshak, E. Opening the “Black Box”: Family–School Intervention Effects on Self-Regulation That Prevent Growth in Problem Behavior and Substance Use. Tulokset osoittivat ammattilaisten pysyvän kaksi kertaa todennäköisemmin työpaikassaan seuraavan vuoden ajan, mikäli heillä oli positiiviset asenteet juurrutettavia näyttöön perustuvia työtapoja kohtaan. Sekä kansainvälinen että Suomesta saatu tieto viittaa siihen, että tästä huolimatta lapsija perhepalveluiden ammattilaiset kokevat näyttöön pohjautuvat työmenetelmät työtään tukevina (esim. & DuPre, E. Jyväskylän yliopisto. (2017). Stanford Social Innovation Review. Duodecim, 132, 967-74. Child Abuse Neglect, 76, 546-560. S. Winter 2011. (2018). Multidimensional Family Therapy. Ehrling, L. Perheterapia, 3. VIITTEET Barnett, M., Brookman-Frazee, L., Regan, J., Saifan, D., Stadnick, N., & Lau, A. Uusi työtapa nuorten monimuotoisiin ongelmiin. Huikko, E.; Kovanen, L.; Torniainen-Holm, M.; Vuori, M. Lämsä, R.; Tuulio-Henriksson, A.; Santalahti, P. Eriarvoistuva lapsuus. Marston, N., Stavnes, K., Van Loop, L., Drost, L., Maybery, D. Perspectives on Psychological Science, 2, 53-70. & Kramer M. Bonell, C., Moore, G., Warren, E., Moore, L. Toim. & Gissler, M.: Kodin ulkopuolelle sijoitetut nuorina aikuisina Rekisteripohjainen seurantatutkimus Suomessa vuonna 1987 syntyneistä. Lasten hyvinvointi kansallisten indikaattoreiden valossa. (2018). Lilienfeld, S., Ritschel, L., Lynn, S., Cautin, R., Latzman, R. (2013). Helliwell, J., Layard, R., & Sachs, J. (2008). Journal of School Psychology, 51, 455-468. THL. Psychiatric Services, 67, 710-717. (2017). Camoirano, A. (2014). Karjalainen, P. & Dishion, T. (2018). (2011). LOPUKSI Tutkimuskirjallisuus osoittaa varhain toteutetuilla psykososiaalisilla interventioilla saavutettavan suotuisia vaikutuksia sekä lapsen että koko perheen hyvinvointiin. Reviewing the social science and philosophy literature to assess positivist tendencies of trials of social interventions in public health and health services. American Journal of Community Psychology, 41, 327–350. Halme, N., Hedman, L., Ikonen, R., Rajala, R. Lasten ja nuorten hyvinvointi 2017: Kouluterveyskyselyn tuloksia. Mentalizing Makes Parenting Work: A Review about Parental Reflective Functioning and Clinical Interventions to Improve It. 2007, Psychological Treatment That Cause Harm. & Paananen, R. How intervention and implementation characteristics relate to community therapists’ attitudes toward evidence-based practices: A mixed methods study. Trials, 19, 238. Child & Youth Services, 37. A review of research on the influence of implementation on program outcomes and the factors affecting implementation. Selvitys 5-12-vuotiaiden lasten mielenterveyshäiriöiden hoitoja kuntoutuspalvelujärjestelmästä Suomessa Kania J. Frontiers in Psychology, 8. (2018). ym. rapeuttisten työmenetelmien valikkoa. & Heino, T. Ihmeelliset vuodet -vanhemmuusryhmäohjelma lasten käytösongelmien vähentämiseksi. (2018). Loppuraportti. 36-41. A scoping review of evidence-based interventions available to parents of maltreated children ages 0-5 involved with child welfare services. Are randomised controlled trials positivist. Pro Gradu. 2018. Yhteiskuntapolitiikka77 (2012):6 Kouluterveyskysely. P. Implementation matters. Lilienfeld, S. A. ym
Näsi, M. Ziv, L. Veerman, J.W. (2018). & de Colombani, P (2017): Framework for Selecting Best Practices in Public Health: A Systematic Literature Review J Public Health Res. Amaya-Jackson, & M. fi/2018/08/24/ensin-vanhemmuus-katosi-sitten-sitaryhdyttiin-tukemaan/ Sihvonen, E. Ennaltaehkäisevä mielenterveystyö perustason työssä. (2018). https://perheyhteiskunta. Schermuly-Haupt, M., Linder, M., Rush, J. (2018). Huoli kadonneesta vanhemmuudesta 2000-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa: lasten kasvatus ja vastuullinen vanhemmuus. (2017). (2014). Ristikari, T., Merikukka, M., Rämö, A., Gissler, M.: Lasten ja nuorten hyvinvointi Kansallinen syntymäkohortti 1987 –tutkimusaineiston valossa. Painos) Copenhagen: NOMESKO-NOSOSKO. Paananen, R. Journal of American Academy of Child and Adolescent Psychiatry, 52, 1009-1025. Internet-assisted parent training intervention for disruptive behavior in 4-year old children. Enemmän ongelmien ehkäisyä, vähemmän korjailua. Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset. T. Miksi syntyvyys laskee. Child Abuse and Neglect, 51, 400 406. Shedler, J. Sourander, J., Oksanen, E., Viinikka, A. Alkuperäinen julkaisu: Where is the Evidence for “Evidence-Based” Therapy. Berlin, Y. A randomized clinical rial. Psykoterapia 34, 198-206. Blogi. A meta-analysis update on the effects of early family/ parent training programs on antisocial behavior and delinquency. Teoksessa L. Sihvonen, E. Ng, E. (2016). The Journal of Psychological Therapies in Primary Care, 4, ss. 2015/2016. G. Saatavissa: https://www.researchgate.net/publication/298699531_ Huoli_kadonneesta_vanhemmuudesta_2000luvun_ suomalaisessa_yhteiskunnassa_lasten_kasvatus_ja_ vastuullinen_vanhemmuus Social Protection in the Nordic Countries. THL raportti 52/2012 Piquiero, A., Jennings, W., Diamond, B:, Farrington, D., Tremblay, R., Welsh, B:, & Gonzalez, J. Child maltreatment prevention can benefit from public health strategies. Solantaus Tytti (2005). Perheterapia 4/18 Miettinen, A. (2016). Alasuutari, M. 47–59. (2015). Perheitä ja lapsia tukevien palvelujen tuloksellisuus ja kustannusvaikuttavuus. Degrees of freedom and degrees of certainty: A developmental model for the establishment of evidence-based youth care. (2016). H., Bakermans-Kranenburg, M. Mychailyszyn, M. Nordic Council of Ministers, NOMESCO-NOSOSCO. Evaluation and Program Planning (2007): 30, 212-221. Katsauksia 18/2016. Valtiovarainministeriön julkaisuja 11/2013. STM: Toimiva lastensuojeluselvitysryhmän loppuraportti. Why Less Is More: From the Dodo Bird Verdict to Evidence-Based Interventions on Sensitivity and Early Attachments. J. (2005). Canadian Psychology/Psychologie canadienne, 58(2), 105115. 297-312). Löytyykö ”näyttöön perustuvalle” psykoterapialle näyttöä. NMI Bulletin 1/2016. Suomalaisten lastensaantiin liittyviä toiveita ja odotuksia. (2017). Social Protection in the Nordic Countries 2015/2016</i> (1. Greenberg (Toim.), Duke series in child development and public policy. Unwanted Events and Side Effects in Cognitive Behavior Therapy. Haettu 5.10. Enhancing early attachments: Theory, research, intervention, and policy (ss. Katsauksia E49. https://omamaakunta.fi/wp-content/uploads/2018/05/ Tietopaketti-maakunta-ja-sote-uudistuksesta-.pdf van IJzendoorn, M. Miten lastenhoidon ratkaisuja saa perustella. Perheterapia, 1, 21-33. (2016) Arki kantaa – kun se pannaan kantamaan. Väestöntutkimuslaitos. http://urn.kb.se/resolv e?urn=urn:nbn:se:norden:org:diva-4981 Novins, D., Green, A., Legha, R., Aarons, G. Stakes Aiheita 8/2005. & van Yperen, T.A. JAMA Psychiatry 73, 378-87. Mentalisaatioteoriaan perustuva Vahvuutta vanhemmuuteen -perheryhmämalli ja vanhempien kokemuksia perheryhmästä. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4693338 NOSOSCO, E. J., & Juffer, F. Ensin vanhemmuus katosi, sitten sitä ryhdyttiin tukemaan. Parenting and family support within a broad child abuse prevention strategy. Scope, Expenditure and Financing. 2015 Nov 17; 4(3): 577. & Niemelä, M. Solantaus, T. (2016). (2015). Journal of Experimental Criminology, 12, 229-248 Prinz, R. Taina Laajasalo ja Petra Kouvonen 35 34 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 34 22.11.2018 13.40. Dissemination and Implementation of Evidence-Based Practices for Child and Adolescent Mental Health: A Systematic Review. (2016). New York, NY, US: Guilford Press. Vanhempien puhetta 1–2-vuotiaan lapsensa hoitoratkaisuista THL lastensuojelutilastot: https://thl.fi/fi/tilastot-jadata/tilastot-aiheittain/lasten-nuorten-ja-perheidensosiaalipalvelut/lastensuojelu Tietopaketti maakuntaja sote-uudistuksesta (2018). P. “Cool” youth: A systematic review and comprehensive meta-analytic synthesis of data from the Cool Kids family of intervention programs. Cognitive Therapy and Research, 42, 219-229. Raportteja ja muistioita 2013:19 Terävä, J., Kuukka, An. Sourander, A., McGrath, P.J., Ristkari, T., Cunningham, C., Huttunen, J., Lingley-Pottie, P., Hinkka-Yli-Salomäki, S., Kinnunen, M., Vuorio, J., Sinokki, A., Fossum, S., Unruh, A
Itseäni työntekijänä kiinnostaa juuri sitoutuminen; Sitoutumisen eri näkökulmat Minkälaisia merkityksiä sitoutumispuheesta voidaan löytää pariterapiaistunnoissa Tutkin eri näkökulmista sitoutumista puheessa pariterapiaistunnoissa ja sitä mitä merkityksiä parisuhteeseen sitoutumiselle voidaan keskustelusta löytää. Pitäisikö parisuhteeseen sitoutumista tutkia myös laajemmin ja syvemmällä tasolla, jotta saamme lisää ymmärrystä parisuhteen luonteesta ja löydämme uusia tapoja käsitellä ja tukea sitä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että parit ovat miettineet sitoutumisteemaa ja kävivät aktiivista keskustelua. Litteroitua aineistoa on käsitelty diskurssianalyysin viitekehykseen liittyvällä Kulttuurin jatkuvasti rakentuvien kehien menetelmällä. Sekä teoreettinen viitekehys että pariterapeuttinen viitekehys tutkielmassa on sosiaalinen konstruktionismi. Pariterapeuttisiin keskusteluihin saatetaan hakeutua juuri tilanteessa, jossa pohditaan, jatketaanko parisuhdetta vai erotaanko. Sitoutumispuheesta muodostettiin erilaisia kulttuurisia kontekstikehiä. Voidaanko ajatella, että sitoutuminen nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa ja ilmapiirissä on pariskunnille tärkeä asia ja relevantti käsite. Pariterapiaistunnot videoitiin ja kiinnostuksen kohteena olevat keskustelun pätkät litteroitiin. Aineistona on kaksi pariterapiaistuntoa ja näissä tuotettu keskustelu. Keskusteluissa pohditaan usein sitä, missä määrin parisuhteeseen kannattaa enää sitoutua, mitkä tekijät puoltavat sitoutumista ja minkä asioiden perusteella taas olisi syytä miettiä eroamista ja parisuhteen päättämistä. Avainsanat: sitoutuminen, pariterapia, sosiaalinen konstruktionismi Katariina Lilja VSSHP Riippuvuuspsykiatria, sosiaalityöntekijä, perheja pariterapian psykoterapeutti, katariina.lilja@tyks.fi Perheterapia 4/18 35 34 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 35 22.11.2018 13.40. JOHDANTO Työn aiheena on tarkastella sitoutumiseen liittyvää keskustelua ja puhetta pariterapeuttisissa istunnoissa
Sitoutumista on pyritty kuvaamaan teoreettisilla malleilla. Kussakin yhteiskunnassa ja yhteiskunnallisessa tilanteessa vaikuttavat arvot ja asenteet vaikuttavat sitoutumiseen. Artikkeli pohjaa perheja pariterapiakoulutukseni opinnäytetyöhön. Sitoutuminen voidaan nähdä myös tunteena että ”pitäisi” jatkaa ihmissuhdetta. Pariterapiassa parisuhdettaan pohtivat asiakkaat tuovat kuitenkin helposti esiin sitoutumisen käsitteen ja oman suhteensa sitoutumiseen. Sitoutuminen on henkilön tunne, että hän haluaa jatkaa ihmissuhdetta, mikä on lähtöisin positiivisesta asenteesta kumppania sekä ihmissuhdetta kohtaan (Johnson, 1991). Viime vuosina tutkimuksessa on kuitenkin korostettu yksilön tarpeita ja arvioidaan sitoutumisen olevan sitä vahvempaa mitä enemmän se tyydyttää keskeisiä tarpeitamme. Merkityksellistämisessä on jatkuvasti käynnissä kaksi vastakkaista tendenssiä. Keskeisiä tunnetarpeitamme on oletettu olevan emotionaalinen yhteys, intiimiys ja kumppanuus. Työni viitekehys on sosiaalinen konstruktionismi sekä työn filosofisena tarkastelumallina että myös parityöskentelyotteena. Tällöin henkilö näkee, ettei välttämättä halua jatkaa ihmissudetta, mutta Katariina Lilja 37 36 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 36 22.11.2018 13.40. Suhteeseen sitoutumista kuvatessa on pohdittu myös sitä, että suhteet muuttuvat ajan myötä, suhteen edetessä ja ihmisten muuttuessa. Toisaalta taas on käynnissä jatkuva merkitysten rajojen hämärtyminen, muuntuminen ja uusien merkityksellistämisen tapojen löytyminen. Perheterapia 4/18 mikä saa jotkut parit jatkamaan ja sitoutumaan parisuhteeseen. Tutkijat ovat olleet kuitenkin yhtä mieltä siitä, että sitoutumisen voidaan nähdä olevan psykologinen tila, missä ihminen kokee olevansa sidottu tai yhteydessä johonkin toiseen (Frank & Brandstätter, 1992). Tällaisessa prosessissa tuotetaan uusien ilmiöiden kuvaajiksi uudenlaista terminologiaa, mikä heijastaa sosiaalisia konventioita. Teorian mukaan ihmiset pyrkivät maksimoimaan parisuhteesta saatavat edut ja minimoimaan haitat ja kustannukset. Onko kyse päätöksestä, tunnekokemuksesta, sitoutumistaidoista. Sitoutuminen on parisuhteesta puhuttaessa enemmänkin puhekielen käsite kuin tieteellisesti määritelty termi. On pohdittu, missä määrin perustarpeet tyydyttyvät läheisissä ihmissuhteissa (Kähkönen, 2010). SITOUTUMISEN MÄÄRITTELYÄ Sitoutumista on käsitelty perheja pariterapeuttisessa kirjallisuudessa vain vähän. Toisaalta merkityksiä vakiinnutetaan, mikä auttaa arkielämässä tunnistamaan ilmiöitä ja tuttuja käsitteitä. Tällaista sitoutumisen hahmottamisen mallia kutsutaan henkilökohtaiseksi – tunteisiin liittyväksi sitoutumiseksi. Kielenkäyttöä ei nähdä suorana totuuden ilmentymänä mutta se ei myöskään ole täysin erillään lingvistisestä totuudesta, enemmänkin ne ovat erottamattomia ja jatkuvassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Mitkä tekijät parisuhteessa vaikuttavat sitoutumiseen. Missä kaikissa tasoissa ja näkökulmissa sitoutumista puheessa käsitellään. Merkityksellistäminen on tapahtunut historiallisena prosessina ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Tässä artikkelissa haluan tarkastella sitä, miten parikeskusteluissa konstruoidaan ja tarkastellaan sitoutumista. Merkityksellistäminen on käytännössä asioiden ja ilmiöiden nimeämistä. Tutkijat ovat pyrkineet määrittelemään sitoutumisen erilaisilla malleilla. Merkitysten tulkinta ja yhteisen ymmärryksen löytäminen on monivaiheisen neuvottelun tulosta, jossa muun muassa eronteot helpottavat asioiden ymmärtämistä (esimerkiksi surun vastakohtana ilo). Voidaanko sitoutumispuheesta löytää yhtymäkohtia teoreettisiin sitoutumista kuvaaviin tekijöihin. Ihmisten välinen kommunikaatio on käytännössä se väline, joka tuottaa ja vakiinnuttaa muun muassa uusia luokituksia (Jokinen, Juhila & Suoninen, 2016). Todellisuutta ei voi kohdata absoluuttisen puhtaana vaan se on aina merkityksellistetty jostakin näkökulmista (Jokinen, Juhila & Suoninen, 2016). Parisuhteeseen sitoutumiseen vaikuttavat monet tekijät, kuten ihmisten omat taustat ja kyvyt elää suhteissa sekä läheisten ihmisten ja sosiaalisen ympäristön asenteet ja mielipiteet sitoutumisesta. Sosiaalisen vaihdon teorian mukaan sitoutumiseen vaikuttavat palkkiot ja menetykset (Kähkönen, 2010). Tarkastelun menetelmänä käytetään diskurssianalyysiä pariterapiaistuntojen videointien pohjalta. Tarkoituksena on tarkastella sitoutumiseen liittyvää puhetta ja tarkastella sitä, minkälaisia merkityksiä, tasoja ja näkökulmia sitoutumispuheesta löytyy
Paripsykoterapeutti hyödyntää parisuhteen hahmottamisessa ja jäsentämisessä myös omia tunteitaan ja kehontuntemuksia, joita pari terapeutissa herättää. Tämän näkemyksen mukaan pariterapeuttinen työskentely nähdään kuvaamiseen, ennustamiseen ja selittämiseen perustuvana tieteenä (Johnson, 2004). Tutkimuksen mukaan miehet pyrkivät aikaisemmin tekemään rakkaudentunnustuksensa mahdollisesti taloudellisenkin paineen alla ja se miten nainen siihen vastaa liittyy paitsi omiin tuntemuksiin, myös sosioekonomiseen asemaan ja sen tuomaan itsenäisyyteen (Ackerman et al., 2001). Puheenvuoro voi kokonaan muuttaa sitä, miten ihminen näkee toisen ihmisen, ja koko tämän sisäisen olemuksen puheenvuoron jälkeen. Kannamme mukanamme myös ihmissuhteiden historiaa, jota ilman meillä ei myöskään olisi välineitä tulkita sanoja tai toimintaa millään tavoin (Gergen, 1999). Shotterin mukaan esimerkiksi rakkaudentunnustus luo täysin uuden todellisuuden sekä rakkautta osoittaneelle että sen kohteena olevalle (1993). Tutkimuksessa pohdittiin myös sitä mitä salattuja tarkoituksia, motivaatioita ja erehdyksiä sitoutumispuheeseen liittyy. Tavallisessa keskustelussa kielellinen ja toiminnallinen sanasto tarjoavat jatkuvasti mahdollisuuksia uusille tulkintatavoille, eivätkä historian pohjalta tehdyt merkitysten tulkinnat ole tarkkaan ennalta määrättyjä. Johnsonin mukaan sitoutumiseen kuuluvat myös tunteet siitä, että henkilön mielestä suhdetta pitää jatkaa, koska kokee investoineensa suhteeseen enemmän, kuin on siltä saanut; että sosiaalinen ilmapiiri on suhteen lopettamista vastaan; että on vaikeaa aloittaa suhteen lopettamistoimet; ettei löydy hyväksyttäviä vaihtoehtoja (Johnson, 1991). Tällöin puhutaan moraalis-normatiivisesta sitoutumisesta (Johnson, 1991). Ackerman, Joshua, Griskevicius, Vladas ja Norman (2011) ovat tutkineet rakkauskommunikaatiota ja erityyppisissä ihmissuhteissa ja erityisesti parisuhteessa esiintyvää sitoutumista. Toisen ihmisen kanssa käytävässä dialogissa yllättävä yhteensovittamisen liike voi täysin muuttaa sitä, mikä on ollut selvää ja ilmeistä. Voidaan myös ajatella, että toisen ymmärtäminen ei tarkoita toisen mieleen tunkeutumista vaan enemmänkin suhteen saavuttamista. Erilaisilla toteamuksilla tai puheenvuoroilla voidaan määritellä esimerkiksi kahden ihmisen välinen suhde. Johnsonin (2004) mukaan eri pariterapeuttisille työskentelyja näkemystavoille on yhteistä se, että pyritään ymmärtämään läheisten ihmissuhteiden tärkeyttä ja sitä, miten ne häiriintyvät, sekä se, että yritetään kehittää interventioita ja hahmottaa muutosprosessia ja aikuisten välistä rakkautta määritteleviä prosesseja. Kieli ja toiminta on siis usein jatkuvassa uudelleen määrittelyn tilassa. Ihmisen toteamus toiselle ihmiselle määrittää puhujan suhdetta kohteena olevaan ihmiseen. Gergenin (1999) mukaan esimerkiksi toisen tunteen ymmärtämiseen tarvitaan toisen ilmeen näkeminen, kulttuurinen ymmärrys 37 36 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 37 22.11.2018 13.40. Sitoutumisen eri näkökulmat kokee, että suhteen jatkaminen on oikein. Paripsykoterapiassa terapeutti lähtee viitekehyksensä tai viitekehyksiensä kautta hahmottamaan ja jäsentämään parin vuorovaikutuskuvioita. Tutkimuksen mukaan rakkaudentunnustus ei pelkästään viestitä viestijän tuntemuksia vaan siihen liittyy myös paljon symboliarvoa. Tutkimuksessa nähtiin että romanttista kiintymystä ja sitoutumista tuodaan näkyväksi viestimällä sanallisesti. SOSIAALINEN KONSTRUKTIONISMI KIELELLISENÄ TOIMINTANA Shotter (1993) pohtii kielen merkitystä ja sanojen voimaa ihmissuhteissa. He tutkivat myös sitä, miten sukupuoli vaikuttaa sitoutumisen sanalliseen ilmaisuun. Pariterapiassa voidaan tarkastella, mitä parisuhde ylipäänsä merkitsee parille. Toteamus tai puheenvuoro voi muuttaa koko ihmisten välisen suhteen laadun, jopa sen, miten ihminen näkee tulevaisuutensa. Gergen (1999) taas muistuttaa, että meillä ei ole kykyä yksin luoda mitään merkityksiä vaan siihen tarvitaan aina toinen ihminen. PARITERAPEUTTINEN TYÖSKENTELY Pariterapian kohteena on ensisijaisesti kahden ihmisen välien suhde ja sen vuorovaikutus (Malinen & Kumpula, 2013). Se, mitä teko tai puhe merkitsee, voidaan tulkita monin eri tavoin. Pariterapeutti luo orientaatiopohjaa pariin nähden omista viitekehyksistään ollen samalla läsnä inhimillisenä ihmisenä (Malinen & Kumpula, 2013)
Katariina Lilja 39 38 38 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 38 22.11.2018 13.40. Ihmiset voidaan nähdä kieltä ja merkitystä luovina olentoina. Andersson (2009) tuo esiin käsitteen yhteistoiminnallisuus kuvatessaan terapeutin ja asiakkaan tapaa olla yhdessä ja konstruoida sosiaalista todellisuutta terapiaistunnoissa. Tämän näkökulman mukaan ihmiset käyttävät kieltä prosessoidakseen ja luodakseen todellisuutta, missä elävät ja ovat. Tätä toimijuuden tuntoa pyritään terapiassa vahvistamaan (Gergen & Warhus, 2001). On kuitenkin tärkeä olla sensitiivinen ja asiakkaan puheelle ja pysähtyä kuuntelemaan hänen kertomustaan. Asiakkaalle on voinut myös tapahtua hyvin vakavia asioita, jotka pysyvät ongelmina, oli kulttuuritausta mikä hyvänsä. Sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksessä asiakas nähdään toimijana yhteiskunnassa, ei ulkopuolisena objektina. Terapiassa ääniä voidaan houkutella esiin ja tarkastella niitä asiakkaan erilaisina vaihtoehtoina (Gergen & Warhus, 2001). Heidän mukaansa sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksen terapeutti taas on kiinnostunut todellisuuksien moninaisuudesta ja keskusteluista, jotka tuottavat monia mahdollisia teitä, joita pitkin voidaan liikkua, kun ongelmia nousee. Gergen ja Warhus (2001) kirjoittavat, että psykiatrisessa ja terapeuttisessa kontekstissa asiakas saatetaan nähdä sairautensa tai oireittensa määrittämänä yksiulotteisena olentona ja muuttumattomana eri tilanteissa ja suhteissa. Ongelmakeskeinen puhe myös kaventaa vaihtoehtojen määrää, kun taas diagnoosikeskeinen puhetapa korostaa terapeutin asiantuntijaroolia. Myös Anderson ja Goolishian kirjoittavat kielen ja puheen merkityksestä terapeuttisessa työskentelyssä (1988). Ihmiset eivät tämän näkökulman mukaan luota pelkästään objektiivisiin kognitioihin pohjautuviin havainnointeihin ja määrittelyihin ollessaan yhteydessä toisiinsa. Perheterapia 4/18 siitä, mitä tunnetta ilme voisi merkitä sekä kulttuurinen ymmärrys siitä, mitä ihminen voisi kokea tietyssä tunteessa. Sosiaaliseen konstruktionismiin perustuvassa terapeuttisessa työskentelyssä ongelmapuhe on hylätty lähes täysin ja sen sijaan suositaan voimavarojen tarkastelua ja tavoitteiden asettamista tulevaisuuteen. Joskus potilaan ongelmien voidaan katsoa olevan lähtöisin yhteiskunnan rakenteista tai yleisestä yhteiskunnan tilasta, kuten taloudellisesta tilanteesta ja työttömyydestä tai suhtautumisesta vähemmistöihin. Sosiaalinen konstruktionismi terapeuttisena toimintana Tutkimusten mukaan tuloksellista on sellainen terapeuttinen työskentely, jossa terapeutti yhdistelee erilaisia viitekehyksiä, puhetapoja ja terapeuttisia traditioita (Gergen & Warhus, 2001). Käytännön tasolla terapiassa pyritään keskittymään toimintaan, kokemuksiin ja ajatuksiin, jotka voivat auttaa asiakasta voimaan paremmin. Käytännön työskentelyssä pyritään kahdensuuntaiseen dialogiin asiakkaitten kanssa. Tästä näkökulmasta todellisuus on sosiaalinen konstruktio, eli me elämme ja toimimme sosiaalisesti maailmassa, jonka itse määrittelemme omasta näkökulmastamme (Anderson & Goolishian, 1988). Erään perheterapeuttisen näkökulman mukaan ihmiset ovat olemassa vain subjektien välisissä kielellisessä todellisuudessa tai merkityksissä. Tämän näkökulman mukaan todellisuus ja merkitykset ovat jatkuvasti liikkeessä oleva luova ja dynaaminen prosessi. Kielessä voidaan myös ottaa ymmärrettävä inhimillinen kontakti toiseen ihmiseen samalla jakaen todellisuutta. Asiakkaan ei myöskään nähdä kantavan sisällään yhtä totuutta vaan ajatellaan, että asiakkaan sisällä kuuluu monia ääniä, jotka voivat olla läheisten, sukulaisten tai vaikka yleisen yhteiskunnallisen mielipiteen ääniä. Sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksessä terapeutin on tärkeää käyttää joustavasti itsereflektiota ja pysyä uteliaana kaikenlaista erilaisuutta ja monimuotoisuutta kohtaan. Näissä tilanteissa terapeutin on hyvä etsiä laajempaa vaihtoehtojen kirjoa merkitysten luomisessa (Gergen & Warhus, 2001). Yhteistoiminnallisuus viittaa asenteeseen, asentoon ja sävyyn, jolla kommunikoidaan toiselle, että huomioidaan tämän erityisyys ja jolla viestitetään, että toisen ääni on kuuntelemisen arvoinen (Andersson, 2009). Sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta ongelmakeskeinen puhe kasvattaa ongelmia ja nostaa ne käsin kosketeltavaksi, mikä saattaa lisätä ahdistusta (Gergen & Warhus, 2001). Sosiaalisen konstruktion traditiossa toimiva terapeutti keskittyy yksilön sijaan suhteisiin ja kieli ja puhe nähdään perustaltaan juuri suhteisiin liittyvänä ilmiönä. Liian kiireisellä tavoitteen asettelulla saatetaan tuhota yhteystyösuhde
39 38 38 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 39 22.11.2018 13.42. Kielen ja puheen merkitys todellisuuden luojana terapeuttisessa työskentelyssä Terapiassa pyritään keskittymään toimintaan, kokemuksiin ja ajatuksiin, jotka voivat auttaa asiakasta voimaan paremmin
Funktiot eivät välttämättä ole toimijan tarkoittamia vaan myös tahattomia. Tällöin voidaan nähdä, että yksilölle voi rakentua erilainen minä riippuen siitä, missä kontekstissa hän kullakin hetkellä on. Merkityssysteemit eivät myöskään sattumanvaraisesti kumpua yksittäisten ihmisten ajattelusta, vaan rakentuvat osana erilaisia sosiaalisia käytäntöjä (Jokinen, Juhila & Suominen, 2016). Nämä uudet näkökulmat todellisuuteen johtavat jatkuvaan mielensisäiseen muutosprosessiin (Anderson, 1987). Kiinnostus kohdistuu usein siihen, mitä kielenkäyttäjä milläkin ilmaisulla tekee ja tulee tuottaneeksi, eli mitä tilannekohtaisia funktioita kielellä kielellisellä teolla kulloinkin on. Esimerkiksi potilaan tunteet ovat enemmänkin keskustelullinen objekti, kuin fakta (Gergen 1999). Perheterapiatilanteessa ongelmallisen systeemin toimijat, eli perheenjäsenet ja perheen tilanne, muuttuvat ajan mittaan ja kun keskustelu muuttuu, niin muuttuu myös määritelty tai kuvailtu ongelma (Anderson & Goolishian, 1988). Todellisuus ei muodostu pelkästään merkityksistä, mutta asioita tai esineitä ei ole mahdollista tarkastella ilman niiden merkityksellistämistä. Koskapa kielenkäyttö tuottaa todellisuutta voidaan kielenkäytöllä nähdä olevan seurauksia tuottava luonne. Tällöin voidaan tarkastella mitä kaikkia asiantiloKatariina Lilja 41 40 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 40 22.11.2018 13.40. Diskurssien tutkimuksessa tulee huomioida kontekstin, eli tapahtumatilanteen, vaikutus. DISKURSSIANALYYSI KIELENKÄYTÖN TUTKIMUSMENETELMÄNÄ Diskurssianalyysille on tunnusomaista se, että sosiaaliset käytännöt nähdään materiaalina, jossa sosiaalista todellisuutta jäsennetään jatkuvasti rakentuvana, olemassa olevia käsitteellistämisen tapoja uusintavana ja muuntavana, prosessina. Kieli nähdään terapiassa työvälineenä. Terapiaistunnossa ongelma nähdään kontekstina, jonka ihmiset ovat kielellistäneet, ja joka muodostaa sen sosiaalisen systeemin, joka on hoidon kohteena. Tässä työssä haluan lähestyä sitoutumiskäsitettä terapiakeskustelussa esiin tulevana kielellisenä ilmiönä, jonka pariterapian toimijat itse määrittävät. Diskurssianalyysissä ei tutkita diskursseja sinänsä vaan tarkastellaan yksityiskohtaisesti sitä, miten ne aktualisoituvat erilaisissa sosiaalisissa käytännöissä. Toisin sanoen ei olla niin kiinnostuneita siitä, miten asiat ovat, vaan enemmänkin kyvyistä ja välineistä millä elämää viedään eteenpäin. Diskurssianalyyttisessä tutkimuksessa oletetaan, että on olemassa monia merkityssysteemejä, jotka rinnakkaisina tai keskenään kilpailevina luovat sosiaalista todellisuutta. Terapeuttisen työskentelyn tuloksellisuutta voidaan mitata sillä 1) voiko asiakas käyttää terapiatyöskentelyssä omaksumaansa diskurssia ja toimintatapoja omissa ihmissuhteissaan 2) ovatko diskurssin käytännön seuraukset toivottavia (Gergen & Warhus 2001). Diskurssianalyysissä tarkastelun kohteena ei ole yksilö vaan sosiaaliset käytännöt, joissa yksilön minä ja muut merkitykset kielellisesti rakentuvat (Jokinen, Juhila & Suominen 2016). Tätä voidaan kutsua diskurssianalyysin toimintaulottuvuudeksi, joka nivoo merkityssysteemit käytännön elämään (Jokinen, Juhila & Suominen, 2016). Kun kaksi tai useampi henkilö jakavat keskenään omat näkökulmansa, syntyy uutta todellisuutta. Perheterapia 4/18 Kieltä käytettäessä konstruoidaan, eli merkityksellistetään niitä kohteita, joista puhutaan tai kirjoitetaan. Vuorovaikutuskontekstissa tarkastellaan niitä vuorovaikutuksen ominaisuuksia, jotka ovat olennaisia lausuman tulkinnoille, kuten puheenaiheiden rajauksia ja keskustelijoiden välisiä suhteita (Jokinen, Juhila & Suominen, 2016). Tahattomat, luonnostaan tulevat funktiot, ovat usein analyyttisesti kiinnostavimpia. Nämä järjestelmät merkityksellistävät maailmaa eri tavoin. Sosiaalisen konstruktionismin terapiassa pyritään välttämään ajatusta, että asiat nähdään sellaisenaan, faktojen valossa, vaan ymmärrystä voidaan aina syventää (Gergen, 1999). Diskursseja tuotetaan, uusinnetaan ja muunnetaan erilaisissa sosiaalisissa käytännöissä (Jokinen, Juhila & Suominen, 2016). Tämä tarkoittaa sitä, että analysoitava toiminta suhteutetaan siihen aikaan ja paikkaan, jossa se tapahtuu. Terapiaistunnossa keskitytään seuraamaan asiakkaan sosiaalista verkostoa ja dialogisia vaihdoksia, jotka määrittävät ongelmaa. Ylipäätään kielenkäyttö ja todellisuus ovat erottamattomasti yhtä, sillä ymmärrämme sekä aineelliset että käsitteelliset asiat merkityssysteemien kautta
Diskurssianalyysin avulla on mahdollista nostaa esille vaihtoehtoisia sosiaalisen todellisuuden jäsennyksiä. Periaate 5: Yksittäisiä puhetilanteita ja kirjoitettuja tekstejä eli tutkimusaineistoja luetaan tässä ja nyt tapahtuvana toimintana. Toimijoiden resursseina jaetut tiedot voivat olla keskenään vuorovaikutuksessa. Analyysin painopiste on siis kielellisissä teoissa ja lähtee liikkeelle aineistosta. Periaate 2: Kulttuuristen keskustelujen virta tarjoaa aineksia monenlaisiin kehiin, koska keskustelut eivät ole identtisiä. Tutkijat ovat itsekin kulttuurisia toimijoita, joten heillä on tuntumaa kulttuurissa yhteisesti jaettuihin tietoihin. Tutkimus voi siis koostua useista tässä ja nyt -aineistopaloista, jolloin on mahdollista tutkia, toistuvatko niissä samat tulkintaresurssit, joilla voidaan viitata samoihin kehän kerrostumiin. Näitä esille nostaessaan tutkijan tulee kuitenkin reflektoida omaa suhdettaan valtaan ja pohtia, miten diskurssit, sekä tutkimustuloksista saadut että ne, joihin tutkija itse tukeutuu, rakentavat sosiaalista todellisuutta ja millaisia seurauksia niiden käyttöön liittyy. Kehä rakennetaan jokaisessa tutkimuksessa erikseen ja tarpeen vaatiessa tuloksia voi käyttää vertailukohtina ja analyysin virittäjinä. Periaate 7: Tutkimusaineistosta paikannettavat vihjeet kehän kerrostumista ovat usein kumuloituvia. Jatkuva rakentumisen tilan tarkoittaa niin totutun toiminnan toistumista kuin myös sen horjuttamista. Metodina kulttuurin jatkuvasti rakentuvat kehät Aineistoa on analysoitu väljästi ”Kulttuurin jatkuvasti rakentuvien kehien” periaatteiden mukaisesti. Kehät rakentuvat tapahtumatilanteen ympärille ja ovat saman sosiaalisen tilanteen ja todellisuuden osia, joiden yhteinen nimittäjä on ihmisten välinen vuorovaikutuksellinen keskustelu. Tätä tuntumaa ei voi välttää aineistoa analysoitaessa. Koska kielellinen toiminta on raSitoutumisen eri näkökulmat 41 40 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 41 22.11.2018 13.40. Periaate 8: Myös muiden, kuin aineistosta paikannettavien kehän kerrostumista johtuvien johtolankojen käyttö on mahdollista, jopa välttämätöntä. Tutkimusaineiston tässä ja nyt -toiminta muodostaa kehien ytimen; kun kielellisessä toiminnassa viitataan johonkin sellaiseen, jonka voi tulkita yleisesti jaetuksi tiedoksi, ollaan kehän kerrostumien jäljillä. ja toimija tulee tehneensä mahdolliseksi, mitä tulkintamahdollisuuksia toimija tuo läsnäoleviksi ja reflektoiduiksi. Periaate 9: Puheiden tai tekstien esittämispaikka rajaa käytettävissä olevia tulkintaresursseja ja niiden käyttötapaa. Kehien kerrostumilla on yhteys aikaisempiin tapahtumiin ja todellisuuteen. Periaate 4: Tutkimuksen suunta kulkee ytimestäyksittäisistä puhetilanteista tai kirjoitetusta tekstistä -kerrostumiin päin. Samoin tutkija voi käyttää myös muista tutkimuksista tuotettua tietoa, minkä käyttö tulee tehdä läpinäkyvästi ja kertoa se myös tutkimuksen lukijoille. Toistumat voivat vahvistaa kerrostumiin liittyviä tulkintoja. Kehien ydin on tutkittavan tilanteen tapahtuma, tässä ja nyt -tilanne. Vertailtavia aineistopaloja voi yhdistää joko sama aihe tai samantapainen tapahtumaympäristö. Ne ovat olemassa ihmisten hetkessä tapahtuvan kielellisen toiminnan seurauksena. Periaate 6: Ensisijaiset johtolangat kehän kerrostumista löytyvät tutkimusaineistojen vihjeistä: tavoista, joilla toimijat käyttävät kerrostumia tulkintaresursseinaan. Aineisto näyttäytyy tutkijalle aktiivisena ihmisten välisenä toimintana ja tutkijan tulisi keskittyä siihen, mitä aineistossa tapahtuu tässä ja nyt, eikä arvioida aineistoa jonkinlaisen jälkiviisauden perusteella. Periaate 3: Kehät ovat jatkuvassa rakentumisen tilassa. Tutkijan siis tulee pohtia sitä, mitä hän omilla analyyttisillä tulkinnoillaan tuottaa ja mahdollistaa (Jokinen, Juhila & Suominen, 2016). Puheen ja tekstin esittämisyhteydet määrittävät myös sitä millaisiin keskusteluihin toimijat ja tutkija kiinnittyvät. Seuraavassa on katsaus kulttuuristen kehien metodisiin periaatteisiin (Jokinen, Juhila & Suominen 2016): Periaate 1: Tutkijalla ei ole käytössään mitään vakiokehää. Hän ei sijoita analyysissään aineistoa valmiiseen kenties muissa tutkimuksissa kehiteltyyn kehikkoon
Tutkija on kummassakin istunnossa mukana ollut perheterapeuttiopiskelija. Tässä artikkelissa keskitytään analyysistä tuotettujen kontekstikehien kuvaamiseen. Sekä nainen että mies tuovat esiin luottamustaan siihen, että parisuhde jatkuu, että he luottavat toiseen ihmiseen, eikä heidän tarvitse epäillä toista. Pariterapiaistunnot on videoitu ja videoista on litteroitu tekstimuotoon sellaiset kohdat, joissa käsitellään tutkijan kiinnostuksen kohteena olevaa sitoutumista ilmiönä. Samaan aikaan määritellään luottamus siten, että voi kokea turvallisuutta siitä, että suhde jatkuu, eikä tarvitse pelätä suhteen loppumista. Tutkija ajattelee nyt, että tämä kontekstikehä on merkityksellinen hänelle. Luottamus, turvallisuus ja avoimuus on yhdistetty yhteen kontekstikehään. Vaihtoehtoisesti tutkimukselle voidaan asettaa tavoitteeksi selvittää minkälaisia kerrostumia tiettyjen puhetilanteiden tai tekstien ympärille rakentuu. Kun mies tuo esiin, että luottaa naiseen, nainen sanoo, että he ovat avoimia toisilleen ja keskustelevat ajatuksistaan ja tuntemuksistaan avoimesti. Toimijoiden käyttämät, tulkintaresursseista johdetut kehät, paljastavat tutkijalle tulkintaresurssien rajat. ISTUNTO B Kuvio 2 Kontekstin kehät lähtivät rakentumaan B-istunnossa luottamuksen ja turvallisuuden kehästä, jossa nainen oli tuonut esiin pelkonsa siitä, ettei suhde enää jatku, mutta ajan myötä luottamus suhteeseen on kuitenkin vahvistunut. Kummastakin haastattelusta on tehty omat kehänsä ja tämän jälkeen on tarkasteltu, mitä yhtäläisyyksiä kehillä on toisiinsa nähden. Kumpikin kertoo voivansa jakaa toisen kanssa niin yhteisiä kiinnostuksen kohteita kuin ajatuksen samanlaisesta elämäntavasta. Tästä on tullut analyysin varsinainen tutkimustulos. Pariterapiaistunnossa A on mukana perheterapeuttiopiskelija ja pari. Nainen taas kertoo, että tutustuessaan mieheen hän oli aina pitänyt lapsista, ja miehellä oli niitä jo, kun he tapasivat. TUTKIMUSAINEISTON ANALYSOINTI Tutkimusaineistona käytetään kahta Turun Psykiatrian avohoidon pariterapiaistuntoa. Yhteyden saaminen on heille tarkemmin määrittelemätön ilmiö, jota on vaikea sanoittaa. Tämä kontekstikehä ei tutkijan näkökulmasta ole yleistettävissä sitoutumiseen kaikkiin parisuhteisiin (Periaate7). Kummallakin on samankaltainen ajatus siitä, että saa toiseen yhteyden. Tutkimuksessa voidaan viitata kerrostumiin eli kulttuuriseen ymmärrykseen, mutta pitää painopiste aineistossa eli kehän ytimessä. Yhteisten asioitten jakamisen tuo esiin mies sanoessaan, että heti suhteen alussa hän oli huomannut, että he pitävät samoista asioista. Ajallisesti ensimmäinen istunto on nimetty A:ksi ja seuraava B:ksi. Perheterapia 4/18 jattu tiettyyn yhteyteen ja kontekstiin ei tutkijakaan voi täysin vapaasti käyttää mitä tahansa tulkintaresursseja. Analysoinnissa on käytetty litteroituja tekstinpätkiä, joista on lähdetty hakemaan kulttuurisia kontekstikehiä sitoutumisen lähtökohdasta. ISTUNTO A Kuvio 1 Tässä ydinkehänä on sitoutumispuhe pariterapiaistunnossa. Keskustelun alusta on käynyt ilmi, että juuri lapsiperheessä eläminen on merkinnyt naispuoliselle asiakkaalle voimakkaasti sitoutumista. Avoimuus linkittyy myös vahvasti luottamuksen ja turvallisuuden kontekstikehään. Kontekstikehistä on tehty kuvat, jotta kontekstikehiä voidaan paremmin havainnollistaa. Istunnossa B on mukana toinen pari ja kaksi terapeuttiopiskelijaa. Kummankin asiakkaan mielestä parisuhteessa on merkittävää se, että saa olla oma itsensä. Mies lisää tähän, että parisuhteessa on hänestä riittävästi omaa tilaa eikä sitä tarvitse lähteä erikseen etsimään. Yhteyden kokemus tulee esiin sekä naisen että miehen puheessa. Analyysivaihe litteroituine poimintoineen on jätetty pois. Yleistäen tiedetään, että kaikissa parisuhteissa ole lapsia ja parisuhteessa saattaa ajan myötä olla erilaisia ajatuksia siitä, mitä lapsista ja sitoutumisesta parisuhteeseen ajatellaan. Vaikeitten asioitten ylitKatariina Lilja 43 42 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 42 22.11.2018 13.40. Periaate 10: Kehä voi toimia väljänä tutkimuksellisena hahmona tai erityisenä tutkimuskohteena
Yhdessä jakamisen puhetta löytyy kummankin istunnon puheenvuoroista. Myöhemmin nainen pohtii, että kyse voi olla universaalista ilmiöstä, jonka voisi yleistää myös muihin ihmisiin ja ihmissuhteisiin (periaate 6). Tässä tutkimuksessa käytetyllä kulttuuristen kehien menetelmällä on pystytty systemaattisesti tuottamaan juuri kulttuurisia merkityksiä olemassa olevasta aineistosta, eli kahden terapiaistunnon kielellisistä tapahtumista (periaate 10). Vaikeista asioista yli pääsemisen kontekstikehä on otettu mukaan, vaikka sitä istunnossa A ei erikseen nostettu esiin. Istunnossa A ei samoilla sanoilla puhuta mutta mies perustelee sitä, miten puolisot voivat olla omana itsenään parisuhteessa ja saada samalla parisuhteessa omaa tilaa, minkä tutkija tulkitsee tarkoittavan sitä, että parisuhteessa on hyvä olla (Periaatteet 7 ja 8). Joitakin kehiä on yhdistelty, esimerkiksi turvallisuuden ja luottamuksen kehään on lisätty avoimuus, vaikka sitä ei B-istunnossa erikseen sanana tai ilmiönä mainittu. Istunnossa B käydään useammassakin kohdassa keskustelua siitä, että osapuolilla on voinut olla parisuhteessa vaikeita tilanteita tai ajatuksia, joista on kuitenkin päästy yli. Istunnossa B sekä nainen että mies tuovat sen esiin juuri näillä sanoilla. Yhteisen asian jakaminen näyttäytyy myös siinä, että parilla on yhteinen puheenparsi, vitsi tai heitto naimisiin menosta. Kumpikin jakaa ajatuksen, ettei naimisiin meno ratkaise mitään suhteessa. täminen on toinen keskustelun kontekstikehä. Tässä kontekstikehässä mies kertoo suhteen alkuajoista, jolloin nainen on ollut psyykkisesti huonossa kunnossa (periaate 4 ja 5) ja jatkaa yleisemmällä tasolla, joka voi myös olla universaali toteamus, ettei sairasta voi jättää (periaate 6). Istunnossa terapeuttiopiskelija viittaa aikaisempiin vaikeisiin vaiheisiin, joita historiassa on ollut, eikä pari tätä toteamusta kielläkään. Samalla periaatteella on jätetty pois yhteyden kokemuksen kontekstikehä kuten myös omana itsenä oleminen. Nainen perusteleekin vaikeitten asioitten vaikutusta sitoutumiseen niin, että vaikeat asiat voivat heikentää sitoutumista, kun taas niistä yli pääseminen helpottaa sitoutumista. Kiinnostuksen kohteena tutkimuksessa oli se, minkälaisia merkityksiä sitoutumiselle parit tuottavat pariterapiaistunnoissa. Yhteisten asioitten jakaminen sisältää yhteisten ajatusten, mieltymysten, arvojen ja asenteiden jakamisen kuten myös yhdessä toimimisen ja tekemisen. Kuvio 3 Kulttuuriset kontekstikehät on tuotettu kahta keskusteluaineistoa analysoimalla. Nainen tuo esiin, että pari on erimielinen siitä, minkälaiset häät he haluaisivat, mutta itse naimisiin menosta he jakavat yhteisen ymmärryksen, kuten myös naimisiin menon vaikutuksesta parisuhteeseen. B-istunnossa on kuitenkin puhuttu avoimesti ja rehellisesti vaikeista hetkistä parisuhteessa, joten tutkija katsoo voivansa yleistää sen myös yhteiseen kuvaan kehistä (periaate 7 ja 8). Toisaalta kuitenkin voidaan myös ajatella, että parisuhteen edetessä lapsien hankkimiseen liittyvää pohdintaa ja keskustelua käydään yhdessä ja erikseen (periaate 7 ja 8), mutta tässä aineistossa siitä ei ollut B-istunnosta tuotetussa materiaalissa mitään viitteitä. Yhteisten asioitten jakamisen kontekstikehä sisältää puheen yhteisistä arvoista ja asenteista, mitkä kuuluvat esimerkiksi keskustelun kohdassa, jossa pari puhuu naimisiin menemisestä. Voidaan ajatella näitten kontekstikehien olevan hyvinkin yleisesti suhteeseen sitoutumiseen vaikuttavia periaatteita, mutta ne eivät B istunnosta tuotetussa materiaalissa nouse erityisesti esiin (periaate 4, 5 ja 6). Mies tuo esiin, että kumppani on parasta seuraa ja hänen kanssaan on hyvä olla. Lapsiperheessä elämisen kehä on siksi jätetty pois yhteisistä kehistä. Istuntojen yhteiset kontekstikehät Kummastakin istunnosta on piirretty yhteiset kontekstikehät, jotka voidaan yleistää kummastakin istunnosta tuotetun materiaalin pohjalta ja palauttaa näin kumpaankin istuntoon (periaate 5). Myös nainen tuo esiin, että suhteessa on hyvä olla ja siinä on kivoja asioita (periaatteet 4 ja 5). Erillisenä kontekstikehänä on myös se, että suhteessa on hyvä olla. Sitoutumisen eri näkökulmat 43 42 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 43 22.11.2018 13.40. Nainen tuo esiin, että elämässä voi tulla vaikeita asioita mutta niistä voi päästä yli ja suhde voi jatkua (periaatteet 4 ja 5). Myöskään A-istunnossa ei ääneen sanottuna tuotu esiin, että kumppani on hyvää seuraa, mutta monessa kohdassa tämä on helposti luettavissa siitä, miten puolisot kuvaavat toisiaan ja tuntemuksiaan siitä minkälaista on olla toisen seurassa
Family Process, 26, 415428. Tästä näkökulmasta voidaan ajatella, että sosiaalisesti konstruoituneessa perheterapiaistunnossa voidaan tarkastella mitä tahansa elämän ilmiötä. Parisuhteeseen sitoutumisesta ei löydy kirjallisuudesta kovinkaan tarkkoja määrittelyjä. J. In M. Tässä tutkija ja perheterapeutti luottaa asiakkaittensa kykyyn muodostaa ajatuksia siitä, mitä sitoutuminen on yleisellä tasolla ja millä tavoin asiakkaat ovat sitoutuneet omaan parisuhteeseen sekä mitkä tekijät lisäävät sitoutumista parisuhteeseen. LÄHTEET Ackerman, J. Olisi kiinnostavaa saada laajempaakin tutkimusta sitoutumisesta ja sen merkityksestä parisuhteessa. & Goolishian, H. Bray (eds.) The Blackwell Handbook of Family Psychology (pp. (2011). Aineistona on kaksi pariterapiaistuntoa, joissa keskustelunaiheena on ollut sitoutuminen. Gergen, K. A. Andersen, T. Parit keskustelivat sitoutumisesta, tarkastelivat sitä eri näkökulmista ja tuottivat yhdessä erilaisia kontekstikehiä sitoutumiselle. Tutkijan näkökulmasta voisi olla mielenkiintoista kuulla mitä samat parit puhuisivat uusissa istunnoissa tai minkälaisia merkityksiä muutkin parit tuottavat sitoutumisesta. Onko sitoutuminen ilmiönä relevantti nykyaikana ja nykyaikaisissa parisuhteissa. Perheterapia 4/18 POHDINTA Tutkimuksen aineistoa on analysoitu diskurssianalyysin menetelmin, käyttäen apuna kulttuurin jatkuvasti rakentuvia kehiä. M., Griskevicius, A. The Reflecting Team: Dialogue and Meta-dialogue in clinical Work. Anderson, H. Aineistosta on tutkijan mielessä nähtävissä selkeästi, että osallistujien sitoutuminen noudattaa Henkilökohtainen-tunteisiin liittyvää sitoutumismallia, eli tunnetta siitä, että haluaa jatkaa ihmissuhdetta, mikä on lähtöisin positiivisesta asenteesta kumppania sekä ihmissudetta kohtaan (Johnson 1991). Anderson, H. Frank, E. Stanton and J. (1999). Aineiston keskusteluissa määritellään parisuhteeseen sitoutumista seuraavien kontekstikehien avulla: • Turvallisuus, luottamus ja avoimuus • Yhteisten asioitten jakaminen • Vaikeista asioitten yli pääseminen • Kumppani on hyvää seuraa ja suhteessa on hyvä olla Kontekstikehiä tarkastellessa kiinnittyy huomio siihen, että kehät voisivat vastata monenlaisiin kysymyksiin, kuten: Mitkä ovat hyviä puolia parisuhteessa. Sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta tärkeintä on yhteisen todellisuuden jakaminen ja uudelleen määrittely. Pariterapiaistunnon asiakkaat ovat luoneet merkityksiä sitoutumisesta näissä istunnoissa. An Invitation to Social Construction. Istuntojen keskusteluja voidaan nivoa sosiaalisen konstruktionismin periaatteisiin monin tavoin. (1988). Let’s get serious: Communicating commitment in romantic relationship. Aineistosta nousee analyysillä esiin kontekstikehiä, jotka kuvaavat yhdessä määriteltyjä merkityksiä parisuhteelle kahdessa eri terapiaistunnossa. Family Process,27(4), 371-393. Journal of Personality and Social Psychology, 100(6), 1079-1094. & Li, N. & Brandstätter, V. Journal of Personality and Social Psychology, 82(2), 208-221. (2002). Tutkijaa ilahdutti se, että kömpelöistäkin kysymysyritelmistä huolimatta parit lähtivät pohtimaan kysymystä ja tuottamaan merkityksiä sitoutumiselle. Katariina Lilja 45 44 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 44 22.11.2018 13.40. Tutkijaa ja perheterapiaopiskelijaa mietitytti ennen tutkimuksen alkua se, miten parit vastaanottaisivat kysymyksen sitoutumisesta. Mitkä ovat kumppanisi hyviä puolia. Tutkija päättelee tästä, että parisuhteessa elävät ihmiset ovat kiinnostuneita sitoutumisesta ja pohtivat sitä. (2009) Collaborative practice: performing spontaneously, creatively and competently. 300–313). Andersson, H. Parit myös määrittelevät suhdettaan toisiinsa, minkä myös Shotter (1993) näkee sosiaalisen konstruktionismin kielellisenä funktiona. Mitkä tekijät saavat pysymään suhteessa. Approach versus avoidance: Different types of commitment in intimate relationships. Analyysiä ei tällä menetelmällä ole tarkoitus palauttaa suoraan teoreettiseen viitekehykseen vaan tutkijan uteliaisuus kohdistuu siihen, mitä menetelmällä on tuotettu aineistosta (Jokinen, Juhila & Suominen, 2016). Tässä tutkimuksessa se on ollut sitoutuminen. (1987). Human systems as Linguistic Systems: Preliminary and evolving ideas about the implications for clinical theory. New York: WileyBlackwell. P
Diskurssianalyysi; Teoriat peruskäsitteet ja käyttö. & Suominen, E. Tunnekeskeisen pariterapian käsikirja. London: SAGE Publications. Malinen, V. Helsinki: Psykologien kustannus. Kähkönen, P (2010). Parisuhteeseen sitoutuminen järjellä, tahdolla, tunteella vai tuurilla. Sitoutumisen eri näkökulmat 45 44 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 45 22.11.2018 13.40. Teoksessa Malinen, V & Alkio, P. (2013). Jensen, P. Teoksessa: Malinen, V. Conversational realities. (2016). (1993). (Eds.) (2007). Paripsykoterapia ja parisuhteen kätketyt mahdollisuudet. M. Johnson, S. & Kumpula, S. Integratiivinen paripsykoterapia. Constructing Life through Language. Shotter, J. & Anderson, H. London: Karnac Books. Helsinki: Väestöliitto. Innovations in the Reflecting Process. (2004). London: SAGE Publications. Helsinki: Psykologien kustannus Jokinen, A., Juhila, K. Tampere: Vastapaino. Integratiivinen lähestymistapa kuvata ja tutkia paripsykoterapiaa
Tutkimuksessa Bergström on selvittänyt Länsi-Pohjan alueella käytetyn perheja verkostokeskeisen hoitomallin pitkän aikavälin hoitotuloksia psykoosin hoidossa. Siksi harjoitteluun lähteminen Keroputaan sairaalalle 47 46 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 46 22.11.2018 13.40. Perheeseeni kuuluu avovaimo, puolivuotias poikavauva ja kissa. Tämä ihmettely on sittemmin jatkunut, ja opintojen myötä kiinnostus mm. Haastattelija Elina Löhönen elina.lohonen@lpshp.fi, vastaava psykologi, Länsi-Pohjan shp män tunne kuin järki. Perheterapia 4/18 ESITTELISITKÖ ITSESI JA KERTOISIT HIEMAN MITÄ TIETÄ TULIT TÄNNE LÄNSI-POHJAAN. systeemisiä ja tarpeenmukaisuutta korostavia lähestymistapoja kohtaan syveni. 28-v, lähtöisin Espoosta. Reittivalintaani pohjoiseen ohjasi ehkä enemLähikuvassa Tomi Bergström Tomi Bergström työskentelee psykologina Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin psykiatrian tulosalueella. Suoritin psykologian opintoni Joensuussa, joka tarjosi hedelmällisen maaperän ja riittävän vapauden oman ajattelun avartamiselle. Päivätyöni ohella olen valmistellut Jyväskylän yliopistossa väitöskirjaa verkostokeskeisistä hoitokäytännöistä psykoosin hoidossa. Psykologin töitä olen tehnyt Keroputaan sairaalassa ja muissakin alueen psykiatrian yksiköissä nelisen vuotta. Olen Tomi Bergström. Tämän myös avoimen dialogin tai Keroputaan mallina tunnetun tarpeenmukaisuuteen pohjautuvan lähestymistavan keskeisiä periaatteita ovat välitön apu kriisissä, perheja verkostokeskeisyys, joustavuus, psykologinen jatkuvuus, vastuullisuus sekä epävarmuuden sietäminen ja dialogisuus. Haastattelijana toimi Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin vastaava psykologi Elina Löhönen. Ihmeelliseltä on myös tuntunut ajatus siitä, että nämä haasteet heijastelisivat pelkästään jonkinlaista yksilön sisäistä patologiaa. Toisaalta muistelen jo aiemmin ihmetelleeni tapaa luokitella ihmiseloa ja sen haasteita oirekuvauksin. Haastattelut tehtiin osin sähköpostilla, osin perjantaipäivällisellä Tomin kotona. Suomessahan näitä on pyritty integroimaan palvelujärjestelmään etenkin Länsi-Pohjan alueella. Tänään asun Torniossa. Hänen väitöskirjansa osa-julkaisu ilmestyy joulukuussa arvostetussa Psychiatry Research -lehdessä
MILTÄ MIELENTERVEYSTYÖN ARKI ON KLIINISEN TYÖNTEKIJÄN SILMIN NÄYTTÄNYT. Ensinäkin valtakunnalliset rakenteet tuntuvat suosivan palveluiden jakautumista ja porrastamista, joka haastaa matalan kynnyksen verkostotyötä. Ajattelen, että monet elementit, kuten matalan kynnyksen palvelut ja perheiden mukaan ottaminen hoitoon ovat edelleen hyvin näkyvässä roolissa arjen työssä, mutta varsin nopeasti valkenee myös se, että tällaisen hoitokäytännön ylläpitäminen nykymaailmassa on haastavaa. tuntui espoolaispojastakin järkevältä ratkaisulta, vaikka en tuossa vaiheessa vielä olisikaan osannut Torniota kartalta osoittaa. Ajattelen myös, että hädässä olevien ihmisten avoin ja jaettuun ymmärrykseen pyrkivä kohtaaminen voi olla työntekijöille hyvin kuormittavaa, etenLähikuvassa Tomi Bergström Tomi Bergström 47 46 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 47 22.11.2018 13.40. Lisäksi hoidolliset päätökset tuntuvat toisinaan kumpuavan varsinaisen hoitojärjestelmän ulkopuolelta, kun esimerkiksi tietyt tuet ja palvelut saattavat vaatia tiettyjä diagnooseja ja oirekuvan perusteella kohdennettavaa hoitoa sen sijaan, että asioissa päästäisiin keskittymään oireilun taustalla vaikuttaviin asioihin tai ihmisen kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen
Asiaa on luonnollisesti edesauttanut alkuperäisten tutkimusryhmäläisten, eli professori emeritus Jaakko Seikkulan, professori emeritus Jukka Aaltosen ja psykiatrian erikoislääkäri Birgitta Alakareen hankkeelle tarjoama täysi tuki. Tietoja keräsimme sekä valtakunnallisista että alueellisista viranomaisrekistereistä, ja keskeisiä muuttujia olivat kuolleisuus sekä mielenterveyspalveluiden ja työkyvyttömyystukien tarve seuranta-aikana. Kuten sanottua, tutkimuksen tekeminen tuntui itselle luontevalta, ja jäädessäni sairaalalle töihin tarjouduin samalla viemään tätä Markun suunnitelmaa eteenpäin. Tätä ryhmää verrattiin muualla Suomessa 19-20 vuotta sitten hoitoon ohjautuneisiin. Vakioitukuolleisuussuhde oli vertailuryhmässä hieman korkeampi, joskin molemmissa ryhmissä ennenaikainen kuolleisuus oli muuhun väestöön verrattuna koholla. Tutkimusja verrokkiryhmien vertailukelpoisuutta arvioitiin tarkastelemalla taustamuuttujia. MITÄ OLET TUTKINUT JA MITÄ OLET SAANUT SELVILLE. Alkuperäisenä ajatuksenani ei siis vielä tuossa vaiheessa ollut varsinaisen väitöskirjan tekeminen. Tästä syystä olen myös itse alueelle töihin jäänyt. Yhteenvetona voitiin näin todeta, että monet avoimen dialogin hoidon positiivisista vaikutuksista ensipsykoosin hoidossa näyttivät säilyneen myös pitkän seuranta-ajan jälkeen. Lisäksi ajattelen, että alueella aiemmin aktiivisesti toteutettu tutkimustyö toimi itsessään interventiona, joka sekä motivoi työntekijöitä että auttoi kohdentamaan resursseja oikealla tavalla. Siis sellaiseen, jossa asiat ovat ikään kuin ennalta tiedettyjä, asiantuntijoiden määriteltävissä ja ulkokohtaisesti säädeltyjä. Perheterapia 4/18 kin jos sitä vertaa tietyn sapluunan mukaan toteutettavaan standardihoitoon. Sairaanhoitopiirillä ei kuitenkaan ollut pääsyä tutkimustyön kannalta oleellisiin tietokantoihin, jonka vuoksi päädyin kirjautumaan jatko-opiskelijaksi Jyväskylän yliopistolle. Mielestäni onnistuneessa ja terapeuttisessa vuorovaikutussuhteessa on aina mukana myös sellaista uteliaisuutta ja yhdessä tutkimisen meininkiä, joka on parhaimmillaan läsnä myös tieteen tekemisessä. Tänä päivänä eri projektien vaikutus heijastuu mielestäni siinä, että täällä psykiatrian henkilökunta on näiden asioiden suhteen erittäin valveutunutta ja kykeneväistä oman työn kriittiseen arviointiin. Tutkimusaineisto koostui kaikista Länsi-Pohjan alueella tiettynä aikana ensipsykoosin vuoksi hoidossa olleista henkilöistä. Siksi kliinisen ja tutkimustyön yhdistäminen on alusta asti ollut luontevaa. Vertailuryhmään kuuluneet henkilöt olivat seuranta-ajan lopussa todennäköisemmin edelleen hoidon piirissä ja/tai mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeellä. Myös sairaanhoitopiiri on alusta alkaen suhtautunut myötämielisesti tutkimuksen tekemiseen, ja apua ollaan saatu myös Oulun yliopistollisesta sairaalasta. Keskimääräinen seuranta-aika oli 19 vuotta. Nyt julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin avoimen dialogin mallin hoitotulosten pitkän aikavälin pysyvyyttä ensipsykoosin hoidossa. En ole myöskään osannut hyväksyä tarkkarajaista jakoa tieteen tekemisen ja kliinisen työn välillä. Nähdäkseni tähän haasteeseen on aiemmin pystytty vastaamaan sekä jatkuvalla koulutuksella että työparityöskentelyllä, mutta valitettavasti myös näiden ylläpitäminen nykyjärjestelmässä on tuntunut mutkistuneen. Tulosten perusteella ryhmät eivät eronneet merkittävästi itsemurhakuolleisuuden suhteen. Valitettavasti tällä tutkimuksella oli traaginen alku, kun avoimen dialogin hoidon kehitystyössä alusta asti mukana ollut psykologi Markku Sutela menehtyi vuonna 2014. MINKÄLAISET ASIAT SAIVAT SINUT KIINNOSTUMAAN TUTKIMUKSEN TEKEMISESTÄ. Toisaalta itsemurhakuolleisuuden suhteen merkittäviä eroja ei ollut, ja tulosten perusteella myös avoimen Elina Löhönen 49 48 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 48 22.11.2018 13.40. Esimerkiksi perheterapiakoulutusten siirtyminen yliopistoille oli monessa mielessä perusteltua, mutta täällä se on vaikeuttanut hoitokäytäntöjen siirtämistä seuraaville työntekijäsukupolville. Sairaalahoidon, työkyvyttömyystukien ja psykoosilääkityksen tarve säilyi koko seuranta-ajan matalampana avoimen dialogin ryhmässä. Tutkiva tapa lähestyä maailmaa on aina tuntunut itselle luontevalta. Monien muiden asioiden lisäksi Markku jätti jälkeensä ajatuksen tästä seurantatutkimuksesta. Projekti vei lopulta mukanaan ja nyt suoritteet myös väitöskirjaa varten alkavat olemaan kasassa
Lisäksi on syytä muistaa, että tämän tyyppisessä tutkimuksessa esimerkiksi alueelliset erot tai muut tavoittamatta jääneet muuttujat voivat vaikuttaa tuloksiin. satunnaistetuin menetelmin. On ollut mielenkiintoista havaita, miten jakautunutta psykiatrian tutkimus edelleen on ja miten voimakkaasti eri lähestymistavat näyttävät vaikuttavat siihen mitä hoidossa pidetään tärkeänä ja toisaalta myös siihen, miten tutkimusta tehdään ja millä tavoin tuloksia tulkitaan. Lähikuvassa Tomi Bergström 49 48 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 49 22.11.2018 13.40. On esimerkiksi mahdollista, että vertailuryhmään kuuluneilla on ollut jo hoidon alkuvaiheessa vakavampi oirekuva. Näiden haastattelujen pohjalta tarkastelen heidän omia kokemuksia hoidosta sekä ennen kaikkea sitä, millaisia merkityksiä he psykoosiksi tulkituille kokemuksille antavat, mitkä asiat edesauttoivat heidän selviytymistä, ja miten tällaiset kokemukset ylipäätänsä kytkeytyvät heidän elämäntarinaansa. Tämän vuoksi kaikki analyysit toteutettiin myös sekä demografisesti että kliinisesti kaltaistetuilla aineistoilla ja siten, että kaikki saatavilla olevat tuloksiin mahdollisesti vaikuttavat muuttujat vakioitiin. Tämän tyyppinen tutkimus antaakin usein luotettavaa tietoa todellisen elämän tapahtumista. Myös itse tulen vielä jatkamaan tämän tutkimuksen parissa. Hankkeen yhteydessä olemme tavanneet ja haastatelleet alueella hoidossa olleita henkilöitä. Tällainen tutkimus avoimen dialogin mallista on nyt aloitettu esimerkiksi IsoBritanniassa, ja myös monissa muissa maissa on tutkimushankkeita vireillä. Tarvetta olisi jatkossakin tutkimuksille, joita toteutetaan todellisissa olosuhteissa ja joissa sekä palveluiden käyttäjät että kliinikot pääsisivät enemmän ääneen. ONKO TUTKIMUKSEN YMPÄRILLÄ KÄYDYSSÄ KESKUSTELUSSA OLLUT SINULLE JOTAIN ERITYISEN KIINNOSTAVAA TAI TÄRKEÄÄ. Valmiiden pakettiratkaisujen sijaan palveluiden kehittämisen tulisikin mielestäni pohjautua sellaiseen pitkäjänteiseen työhön jossa sekä kulttuuritekijät että alueelliset resurssit olisivat huomioituna. Lisäksi valtakunnallisten rekisterien käyttäminen mahdollisti muuttoliikenteen huomioimisen, joka on mielestäni alueellisen hoitokäytännön tutkimisen kannalta tärkeää, sillä Länsi-Pohjan kaltaisilla muuttotappioalueilla vakavammin oireilevien suhteellinen osuus seuranta-aikana kasvaa paremmin selviytyneiden muuttaessa töiden ja opiskeluiden perässä todennäköisemmin muualle. Toisinaan olen kuullut toiveita manualisoidusta avoimen dialogin hoidosta, joka olisi paremmin siirrettävissä ja tutkittavissa perinteisin lääketieteen keinoin. Valitettavasti vallitsevat tutkimusja palvelujärjestelmät eivät tällaisia lähestymistapoja aina tunnu tukevan. Tutkimusasetelman ongelmia pystyttiin myös kompensoimaan pitkällä seuranta-ajalla ja poimimalla tiedot kaikilta akuutin psykoosin vuoksi tiettynä ajanjaksona Suomessa hoitoon ohjautuneilta henkilöiltä. Eri hoitokäytäntöjen vaikuttavuuden ja varsinaisten syy-seuraussuhteiden arviointi vaatisi kuitenkin vielä satunnaistettuja ja tarkemmin kontrolloituja tutkimuksia. Mielestäni on kuitenkin hyvä muistaa, että mallia ei alun alkaen tällaiseksi oltu tarkoitettu, eivätkä myöskään tutkimustulokset kerro tällaisen menetelmän vaikuttavuudesta. En tietenkään ole tältä immuuni itsekään, ja juuri siksi toivonkin tästä käytävän enemmän keskustelua. dialogin ryhmässä oli henkilöitä, jotka palveluita enemmän tarvitsivat. Kaikki eivät siis hoidosta näyttäneet samalla tavalla hyötyneen. Pelkään, että lähestymistavan manualisointi voi kapeuttaa ja vaikeuttaa nimenomaan tarpeenmukaisuuden toteutumista, vaikka se edesauttaisikin mallin siirrettävyyttä ja toteuttamaan tutkimusta esim. Perinteisen syyseuraussuhteiden selvittämiseen tähtäävän tutkimuksen rinnalle toivoisin myös enemmän sellaisia lähestymistapoja, joissa pyrkimyksenä on aidosti ymmärtää biologisten, psykologisten ja sosiaalisten ilmiöiden vastavuoroista luonnetta. Tulokset säilyivät myös tällöin samansuuntaisina, eli hoitokäytäntö näytti ainakin osin selittävän muista muuttujista riippumattomasti ryhmien välisiä eroja. Sen sijaan ne kertovat miten systemaattinen ja hyväksi havaittuihin käytäntöihin pohjautunut kehitystyö on mahdollisesti heijastunut hoidon tuloksiin
Mielestäni avoimen dialogin malli tarjoaa yhden esimerkin siitä, miten palvelujärjestelmää voidaan tutkimuksen avulla kehittää toisenlaisesta paradigmasta käsin. Maailmalla onkin alettu enenevässä määrin puhumaan mielenterveyden paradigman muutoksesta tai ainakin sen tarpeellisuudesta. Hoidossa ei näin pyritä vain oireiden lievittämiseen, vaan pyrkimys on kokonaisvaltaisemmin hahmottaa mitä ihmisille on tapahtunut ja mihin havaitut ilmiöt siinä tilanteessa liittyvät. DOI: https:// doi.org/10.1016/j.psychres.2018.09.039 Elina Löhönen 51 50 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 50 22.11.2018 13.40. Sen sijaan että mielenterveyden ongelmat nähtäisiin sairauksien oireina, olisi pyrittävä hahmottamaan miten nämä kytkeytyvät aina myös laajempaan kontekstiin. Bergström, T., Seikkula, J., Alakare, B., Mäki, P., KöngäsSaviaro, P., Taskila, J. Se, millä nimikkeellä tämän tyyppiset lähestymistavat tullaan tulevaisuudessa tuntemaan ja millaiseksi ne tulevat lopulta muotoutumaan jää nähtäväksi. J., Tolvanen, T., & Aaltonen, J. Sen lisäksi että tämä voi olla jo itsessään hoidollisesti vaikuttavaa, ajattelen sen auttavan toteuttamaan paremmin yksilökohtaisiin tarpeisiin räätälöityä hoitoa. Itseasiassa on olemassa enenevässä määrin tutkimusnäyttöä siitä, että vaikeimmissakin mielenterveyden kriiseissä on usein kyse varsin ymmärrettävistä reaktioista äärimmäisen haastaviin elämänkokemuksiin, jonka vuoksi näitä ei voida kunnolla hoitaa kontekstistaan, eli ihmisen lähiympäristöstä ja muusta elinpiiristä irrallaan. The family-oriented Open Dialogue approach in the treatment of first-episode psychosis: Nineteen-year outcomes. Tarpeenmukaisesti järjestetyissä mielenterveyspalveluissa keskeisenä pyrkimyksenä on ollut rakentaa jaettua ymmärrystä tilanteesta kaikkien asianomaisten kesken mahdollisimman tasa-arvoisessa vuorovaikutuksessa. Psychiatry Research,270,168-175. Perheterapia 4/18 MINKÄLAISIN AJATUKSIN OLET TULEVAISUUDEN SUHTEEN TÄSSÄ VAIHEESSA TUTKIMUSPROSESSIA . Oleellista on varmasti se, mistä näkökulmasta elämässä kohdattavia haasteita ja inhimillistä kärsimystä tullaan jatkossa lähestymään. (2018)
Yhteensä lapsia evakuoitiin noin 70 000 Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan, valtaosa Ruotsiin. Esseitä perheterapiasta Sotalapset, horror vacui ja odottaminen Jukka Aaltonen LKT, perheterapian emeritusprofessori, psykoanalyytikko, Turku, jukka.aaltonen@jyu.fi Perheterapia 4/18 51 50 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 51 22.11.2018 13.40. Olisiko jotain samaa. Osa näistä lapsista jäi sodan jälkeen Ruotsiin. Tämänkaltainen tulkitseva haastattelututkimus sotalapsista lienee ainoa lajiaan. Heistä käytetään pelottavaa nimeä ”sotalapset”. Jos oletamme, että he kertovat jotain samanlaista kuin nämä Suomesta evakuoidut, mitä se merkitsee perhekeskeisen ennaltaehkäisevän mielenterveystyön kannalta, nyt. Mitä he kertovat vuosikymmenien päästä tämän vuoden kokemuksistaan. SOTALAPSET Psykologi ja psykoanalyytikko Barbara Mattsson on tutkinut tänä syksynä julkaistussa väitöskirjassaan Suomesta Ruotsiin sotavuosina 1939–1944 evakuoituja ja sinne sodan jälkeen jääneitä lapsia. Olen seuraavassa sitaatissa yhdistänyt tutkijan luvalla alkupuheenvuoroa ja tutkimuksen tiivistelmää. – Ehdotan sellaista lukutapaa, että lukija ajattelee samalla tässä kuvattavan myös lapsia, jotka tänä vuonna tulevat perheensä mukana tai ilman perhettään pakolaisina Suomeen. Kun katsoo vanhaa ihmistä... Se on kaikenikäinen. Barbara Mattsson tutki, miten kaiken tämän jäljet näkyvät heissä vielä lähes 70 vuotta myöhemmin. luulisi että se on vanha, mutta ei. Silläkin on sisällään nuoruus, lapsuus niin kuin silläkin yhdellä vaimolla siellä Kajaanissa Antti Hyry: Maatuuli. Hän oli itse myös lapsena Ruotsiin evakuoitu, mutta palasi – tai hänet palautettiin – sodan jälkeen takaisin Suomeen
Silloin on ikään kuin hylätty ja jälkeen jätetty, mikä vuorostaan voi herättää häpeää, koska on erilainen. Haastateltavien katkonaiset tarinat saivat koherentin muodon vasta, kun he puhuivat aikuiselämästään. Tämä on puolustusmekanismi, joka sulkee pois muita osia minästä, kuten haavoittuvuutta ja epävarmuutta. Tämä on suoja tunteilta, joita voisi olla vaikea hallita. Mutta tämä voidaan myös nähdä diagnoosina, ’normopatiana’, illuusiona, joka voi antaa mielikuvan osaamisesta ja turvallisuudesta. Katastrofaaliset kokemukset eivät välttämättä vahingoita oppimista. Erityisen merkittävää oli vähäinen kiinnostus suomalaista äitiä kohtaan. Pyrkimys ’normaaliuteen’, johon niin moni tähtää, voi toimia rauhoittavana tekijänä aikuiselämän ollessa vaativimmillaan. He saattoivat puhua ’tyhjiöstä’ puhuessaan evakuoinnista tai varhaisimmasta lapsuudestaan eivätkä edes pohtineet, millaisia heidän suomalaiset vanhempansa olivat saattaneet olla. Depressioon puolestaan yhdistyy toivottomuutta ja avuttomuutta. Kun he puhuivat aikuiselämästä, äänensävy oli toinen. ’Normopatia’ voi muodostua esteeksi läheisille ja intiimeille kontakteille; normopaatti ilmaisee itseään kliseillä välttääkseen kontaktin oman minänsä syvyyksiin. Jollei tunnusta näitä puolia itsessään, ei myöskään pysty tunnistamaan niitä muissa. Mutta samalla he puhuivat menneestä ikään kuin muistot olisivat olleet osa nykyisyyttä. Toive ’normaaliuudesta’ oli myös tunnusomaista haastatelluille, minkä voi tulkita toiveena siitä, että kuuluisi joukkoon ja olisi kuten kaikki muut, varsinkin, koska sotalapset eivät olleet kuten kaikki muut. Uteliaisuuden ja kiinnostuksen puute menneisyyden tapahtumia kohtaan näyttäytyivät suurimassa osassa eräänlaisina puolustuskeinoina. Yleensä traumaan yhdistyy syyllisyyden, raivon, vihan ja depression tunteita. Sotalapsen elämä Ruotsissa sodan loputtua merkitsi myös sitä, ettei ollut ’oma lapsi’, vaan joku, joka tuli toisenlaisista olosuhteista ja jota, toisin kuin useimpia muita, ei kutsuttu kotiin sodan päätyttyä. Sotalapsena oleminen antaa leimansa koko elämälle, ja kuten uudempi tutkimus on osoittanut, se voi vaikuttaa myös tuleviin sukupolviin.” – Jos ajattelee niitä pakolaisia, jotka nykypäivänä tulevat Suomeen kaukaisista maista, missä kieli, kulttuuri ja tavat ovat olleet kokonaan erilaisia kuin täällä, he joutuvat kokemaan vielä totaalisemman, mullistavan muutoksen elämässään kuin aikoinaan suomalaiset sotalapset Ruotsissa, missä kulttuuri kuitenkin oli samantapainen kuin Suomessa vaikka kieli oli toinen. Tällöin saattaa tehdä kaikkensa, jotta vaikuttaisi niin ’oikealta’ ja ’tavalliselta’ kuin mahdollista. Perheterapia 4/18 Jukka Aaltonen ”Tutkimus pyrki ymmärtämään mitä omasta syntyperheestä, ympäristöstä ja kielestä erottaminen sekä uuteen vieraiden ihmisten ja vieraan kielen asuttamaan paikkaan muuttaminen saattoi merkitä pienelle lapselle. Tämä voi vuorostaan johtaa siihen, ettei oikeastaan tunne itseään. Haastateltavilla oli vaikeuksia pohtia tämän keskeisen tapahtuman merkitystä elämänsä kannalta. Haastateltavat olivat aikuisina löytäneet erilaisia keinoja sietää erokokemuksiaan. TYHJÄN TILAN PELKO, HORROR VACUI Haastatelluilla entisillä sotalapsilla oli outo ”tyhjä tila” omassa historiassaan mutta samalla haastattelun aikana aktivoitunut puheen preesens on erityi53 52 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 52 22.11.2018 13.40. He olivat rakentaneet eräänlaisen normaaliuden, joka tarjosi heille tarvittavan suojan elämänsä hallintaa varten. Mutta näitten entisten sotalapsien kohdalla ei näin ollut: he kokivat suhteessa sotalapsimenneisyyteensä häpeää ja aggressiota
Olettaisin: kauhistuttavaa, jotain, jolle ei ole voinut syntyä edes sisältöä, ei edes ikävää tai kaipausta. Hän yhdistää sen lähes kaikkiin Hyryn kirjoihin: Ei saa olla tyhjää; tyhjä tai tyhjän uhka on täytettävä millä tahansa. Voisiko sanoa, että he eivät pääse suhteessa menneisyyteensä siihen, mihin kirjailija Antti Hyryn kirjoittama henkilö ponnistelee kirjassa Mustan ojan vesi: sellaiseen hetkeen, ”että on rauhallista, menneisyydessä ja tulevaisuudessa”. Niin nytkin: Antti Hyryn (1931–2016) kirjoista ja kirjallisuustutkija Aarne Kinnusen (2015) perusteellisista analyyseistä Hyryn maailmasta. ”Se pakottaa rakentamaan olinpaikkansa täyteen niin, ettei enää voi rakentaa lisää. Esseitä perheterapiasta 53 52 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 53 22.11.2018 13.40. (---) Vain menneet asiat aina toisinaan herättävät sietämättömän ikävän tunteen. Se vaikuttaa enemmänkin sisällyksettömältä. Mutta sotalapsuus on paradoksinen: ei voi unohtaa eikä muistaa sellaista, joka on tyhjää. Ehkä häpeää ja sen tarpeettomuutta hoitaa. Horror vacui tarkoittaa tyhjän tilan pelkoa; se on Aarne Kinnusen Hyryn kirjoista kirjoittaman laajan tutkimuksen nimi. Ehkä tämä myös selittää sitä, että heidän puheessaan outo preesens on: aika ei liiku. Japanilainen kirjailija Genki Kawamura (2016) ehdottaa hienossa kirjassaan If cats disappeared from the world kummallisesti, että ihmiset unohtavat voidakseen rakentaa muistoja ja päästäkseen elämässään eteenpäin. Ei mahdu mitään tontille.” Olemme todennäköisesti jollakin tavalla lähellä sotalasten tyhjyyden kokemusta; mutta se on erilaista: Hyryn kirjojen tyhjän tilan kauhu ja sen torjuminen pakonomaisella täyttämisellä on varsin tietoista ja sellaisena käsiteltävissä ja torjuttavissa. Siinä oli toteutettuna viehättävä järjestys ja muoto, joka antaa tunteen tosiolevaisesta.” Mattssonin haastattelemat sotalapset ovat erilaisia: heidän tyhjyyden tunteensa on tavoittamattomissa, se ei ole tyhjän tilan pelkoa vaan jotain, jossa on tyhjä paikka osana heitä; sitä ei voi paikata: tyhjä jää tyhjäksi; sitä voi korkeintaan hävetä tai kauhistua samalla tavalla kuin voisi hävetä alusvaatteissa ulkopuolisilta näkymättömissä olevaa risaa. Itse kukin hetki oli aina kuin armottomassa valaistuksessa; tulevaisuus ja menneet ajat näyttivät salaperäisiltä kuin kaukainen sinertävä metsä. Tunne ei katoa vaikka ajattelee, että se ei merkitse mitään.” Kinnunen tulkitsee, että tällaisen tyhjän tilan kammon syynä on kauhistuttava oletus, että on syntynyt tyhjästä ja katoaa tyhjään ja on tyhjä. Etsin mielelläni vaikeisiin kysymyksiin vastauksia kaunokirjallisuudesta. Mutta sotalapsien psykologinen maailma oli toisenlainen: haastatteluissa he eivät olleet uteliaita tai kiinnostuneita menneisyydestään, mutta heillä oli siitä tapahtumasta ja ajasta jäsentymätön, fragmentaarinen tunne hylkäämisestä ja autioitumisesta. Hänen varhaisessa novellissaan Molekyylit se toteutuu näin: ”Päivystäjänä oleva korpraali käveli komppanian sivussa ja huusi tahtia. Voinee ajatella, että juuri tämä erityinen tyhjän tilan pelko sävyttää myös ainakin osaa nykyisistä pakolaisista. sellä tavalla omalaatuinen: se ei oikeastaan ole psykodynaamisesta psykoterapiasta tuttua torjuttua: sellaista, jolla olisi sisältö, jos se saataisiin esimerkiksi psykoterapiassa esille. Niinpä kaikkia Hyryn kuvaamia henkilöitä luonnehtii sellaisen olotilan tiedostettu pelko, joka uhkaa Kurssiromaanissa sen päähenkilöä: ”Elämä tuntui hänestä jatkuvasti tyhjältä. Vain arkipäivän tuttuus voi täyttää maailman, sitä ilman on tyhjyys. Ja millaista sellaisen esiin saaminen olisi kokemuksena. Pitää tai täytyy estää tyhjäksi jääminen toimimalla. Voi myös ajatella, että se tyhjä tila ei oikeastaan ole paikattavissa tai täytettävissä, ainoastaan siedettävissä; traumassa on joku osa, joka on psykologian ulottumattomissa. Tyhjyys viittaa siihen, ettei psykoterapian dialogi-vaatimus myöskään tavoita sellaista, jota ei voi pukea sanoiksi, koska sillä ei ole sisältöä. Kun tähän kokemusmaailmaan yrittää eläytyä, voi tuskin välttyä jollakin tavalla jäsentymättömältä surulta. Mieleeni tulevat tutkimukset, joitten mukaan myös holokaustista selvinneet tunsivat häpeää; häpeää siitä, että jäivät eloon. Haastattelija olisi olettanut löytävänsä surua; sen sijaan entiset sotalapset kokivat tapahtuneesta häpeää. Eikä mitään muistoja tai kuvitelmia arkipäivän kokemuksista; siitä, mitä sosiaalisen konstruktionismin klassikot Berger ja Luckman (1994) pitävät perustodellisuuden keskeisimpänä osatekijänä
Molekyylit. Mutta samalla se on merkinnyt odottamiseen liittyvän lämpimän toivon – tyhjän täyttymisen – kutistumista ja nahistumista. Keuruu: Otava. Hyry, A. Lyhyterapioitten ongelma saattaa olla odottamisen psykologian katoaminen. Hän sanoo kännykkäajassa menettäneemme tunteen, mitä on odottaminen. (2018). Helsinki: Otava. Mutta toisaalta kyllä tiedän: kyllä hän ennen pitkää tulee. Helsinki: Gaudeamus Kirja. JYU Dissertations 22. (1968). Jukka Aaltonen 55 54 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 54 22.11.2018 13.40. Mutta kertoja jatkaa: sama pätee myös elämään: tiedämme sen päättyvän jonakin päivänä mutta silti toimimme kuin se jatkuisi loputtomasti. Kirjassa A. Ja juuri tähän Kawamura tarttuu. Hyry, A. An interview study with psychological and psychodynamic approach. University of Jyväskylä, Faculty of education and psychology. Syntyykö jatkuva preesens vähän samalla ongelmallisella tavalla kuin sotalapsille. Voi olla, että entisten sotalapsien ja nykyisten pakolaislasten erityinen psykologia liittyy odottamiseen: odottaa jotain, mutta sen sisältö on tyhjä; ei osaa kuvitella mitä se olisi. Helsinki: Otava. Hyry, A. Kinnunen, A. L. Kurssi. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala. London: Picador. Sitä ei voi edes käsitellä, koska odottaminen ei ole lyhytterapian odotushorisontissa. Hyry, A. Mutta voi tämän näkemyksen levittää myös psykoterapiaan. Juuri tämä saattaa olla osaselityksenä siihen, että esimerkiksi Helsingin psykoterapiaprojektissa lyhytterapioitten vaikutus alkoi nopeammin kuin pitkien mutta kesti lyhyen aikaa ja edellytti uusia terapiaperiodeja. (2015). (1993). Hyry: Novellit. A life time in exile: Finnish war children in Sweden after the war. Kawamura, G. Perheterapia 4/18 RAKKAUKSIEN PÄÄTTYMINEN JA LYHYTTERAPIOITTEN ODOTUSHORISONTTI Kawamuralla on ehkä pikkaisen naiivi ajatus (mutta monet naiivit ajatukset ovat naiiveja, koska ne eivät ole naiiveja): kirjan kertoja sanoo kaikkien rakkauksien päättyvän; kaikki tietävät sen, mutta kuitenkin rakastuvat. Mattsson, B. & Luckmann, T. Helsinki: Otava, s.46. 1994). He saattavat olla ongelmallisemmassa tilanteessa kuin sukulaismieheni: hän tietää mitä odottaa, vaikka laiva ei koskaan tule Tukholmaan. Kirjailija kuroo naivismit kimpuksi, jonka ojentaa varomattomalle lukijalle: ”Samalla tavalla kuin rakkaus, elämä on kaunis, koska sen on pakko loppua.” Tätä kai se on, kun vaimoni vanha sukulaismies on siirtynyt 95-vuotiaana tavanomaisen vuorovaikutuksen tavoittamattomiin: hän seisoo vanhainkodissa ikkunan ääressä, laivassa, katsellen miten lähestytään Tukholmaa. Siinä se ensimmäinen naiivi. (2018). Antti Hyryn proosasta, lyyrisestä ja dramaattisesta. Miellyttävän odotuksen hymy silmissä: hän näyttää odottavan jotakuta. The social construction of reality. (1966, suom. Mustan ojan vesi. Maatuuli. (1986). Suomeksi: Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen. If cats disappeared from the world. Ilmankos minun kännykkäni akku tyhjenee nopeasti itsekseen, vaikka minulle ei kukaan soittaisi: ilmeisesti kyse on siitä, että Samsung on ladannut kännykkään ilmaisen odotus-ohjelman. Tosin hieman oudosti: toivon, että vaimo soittaisi minulle, mutta missä pirussa hän täällä City-Marketissa nyt on, kun en näe häntä ja odotan kassalla ja ihmiset varmasti kummeksuvat: kuka tuo herra on, joka sormeilee hermostuneesti kännykkäänsä. (1980). Samalla lyhytterapioitten odotushorisontissa ei myöskään ole pitkälle tulevaisuuteen ulottuva toivo. Horror vacui. KIRJALLISUUTTA Berger, P
Yhdistyksen perustivat 19.4.1999 Jukka Aaltonen, Jukka Harmainen, Anki Heikinheimo, Juha Holma, Aarno Laitila, Kaija Lajunen, Hannu-Olavi Piilinen, Sirkka Tasola ja Jarl Wahlström. Suorat kanavat uuteen tieteelliseen tietoon ja tiivis yhteistyö Jyväskylän yliopiston kanssa on ollut yhdistykselle valtava resurssi. Tällä hetkellä koulutuksia on menossa Kuopiossa ja yhdistys on mukana toisen koulutusyhteisön kanssa Jyväskylässä, Tampereella ja Helsingissä toteutuvissa koulutuksissa. Juhlaseminaari koostui yhdistyksen kahden entisen ja nykyisen puheenjohtajan puheenvuoroista ja niihin liittyvistä reflektioista. Erityisesti Jukka Harmaisen panos usean koulutuksen johtajana ja kouluttaja-työnohjaajana ansaitsee työn sankarin arvonimen. Seniorit eivät ole niin aktiivisesti toiminnassa mukana, mutta ovat tehneet uraauurtavaa työtä perheterapian kentällä ja vaikuttavat edelleen monin tavoin niin yhdistyksessä kuin yhteiskunnassakin. Sen rinnalla yhdistyksen jäsenillä on ollut ja on erilaista vankkaa käytännön osaamista. Tällä hetkellä yhdistykseen kuuluu 23 jäsentä, joista kuusi senioria. Perheterapia 4/18 55 54 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 55 22.11.2018 13.40. Parija perhepsykoterapian kouluttajaja työnohjaajakoulutus päättyi 2017. Kouluttajat ovat myös osallistuneet eri koulutuksiin omilla tahoillaan. Sittemmin Psykoterapiatutkimuksen päivät ja kansainväliset kongressit ovat tarjonneet mahdollisuuksia päivittää osaamista. Hän totesi tällöin: ”kyllä tämä yhdistys on oman laatuisensa.” Anki Heikinheimo tarkasteli juhlaseminaarissa tätä ”oman laatuisuutta” seuraavasti: Yhdistys on ollut suunnittelusta sisältövastuullisena toimijana toteuttamassa eri yhteistyökumppaneiden kanssa seitsemää erityistason ja kahta vaativan erityistason perheterapiakoulutusta. Koulutuksien järjestämisen ohella yhdistyksessä on painotettu kouluttajien osaamisen ylläpitoa. ”Vierivät kivet ja sammalten kohtalo” Psykoterapeuttikoulutus ennen ja nyt Eira Tikkanen ja Aarno Laitila Keski-Suomen Perheterapiakouluttajien yhdistys r.y. Paikalla olivat kaikki yhdeksän perustajajäsentä ja myöhemmin mukaan liittyneet jäsenet. juhli 20-vuotista toimintaansa Jyväskylässä kesäkuussa. Ensimmäinen uusimuotoinen nelivuotinen koulutus järjestettiin 2011–2014. Alkuun tämä tarkoitti asiakastyön tai teoreettisten kysymysten pohdintaa yhdessä. HAUSKAA OLI – PALJON TEHTIIN, MUTTA PALJON JÄI TEKEMÄTTÄ Yhdistyksen ensimmäisen puheenjohtajan Jukka Aaltosen jälkeen puheenjohtaja jatkoi Anki Heikinheimo vuoteen 2017 saakka. Jukka Aaltoselle myönnettiin yhdistyksen kunniapuheenjohtajan arvon vuonna 2006
Perheterapiassa erityisesti siksi, että perheessä on useampi kuin yhden ihmisen aika. Vuosina 2013–2017 päätoimittajana toimi Aarno Laitila, joka siirsi elinvoimaisen ammattilehden päätoimittajuuden EijaLiisa Rautiaiselle, joka on valmistunut VET-perheterapeutiksi yhdistyksen koulutuksesta. Kirkkoisä Augustinuksen mukaan menneisyys ja tulevaisuus elävät vielä ja jo nykyisyydessä. Siitä puhutaan nyt koska nyt suhdetta siihen on mahdollista käsitellä. Oman laatuistaan on ollut yhdistyksen panos Perheterapia-lehden julkaisemisessa. Psykologin työ oli 55 vuotta sitten pääosin testien tekemistä; validiteettia ja reliabiliteettia. Edelleen yhdistys suhtautuu suopeasti kirjan tekemiseen; materiaalit ovat tallessa. Tämä oli vaikeaa, mutta Tom Andersenin reflektiivinen työskentelytapa toi ratkaisun tähän. Tai jokin muu tulkinta?” Seminaarin alaotsikko oli ’Psykoterapiakoulutus ennen ja nyt’. KOULUTUKSESTA Aaltonen käsitteli puheenvuorossaan myös parija perheterapiakoulutuksia ja perheterapian tulevaisuutta maassamme. Kolmannen suomalaisen perheterapiakongressin järjestäminen Jyväskylässä Suomen Perheterapiayhdistyksen ja paikallisyhdistyksen kanssa on ollut yhdistyksen tähtihetkiä. Kirjahanke unohtui sitten pikkuhiljaa, kun Pekka Larivaaran kirja: ”Potilas, perhe ja perusterveydenhuolto” julkaistiin vuonna 2009. Perheterapeutti oli kuin tukinuiton vonkamies, joka tiesi, mistä tukista pitää nykäistä, jotta suma alkaa purkautua. Tänä aikana lehdessä tapahtui merkittävää laadullista kehittymistä. Psykoterapiakoulutuksen kannalta ennen ja nyt on Aaltosen mukaan ongelmallisesti asetettu kysymys: ”Ajan olemus psykoterapiassa ja erityisesti perheterapiassa ja sen opetuksessa on keskeinen kysymys. Perheterapia saattaakin tulevaisuudessa rakentua enemmänkin sosiaalihuollon kuin terveydenhuollon ja Eira Tikkanen ja Aarno Laitila 57 56 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 56 22.11.2018 13.40. ”Olimme ja olemme valmiita uuteen aikaan!” totesi Anki Heikinheimo. Jarl Wahlström, Aarno Laitila ja Juha Holma ovat vaikuttaneet yliopistojen koulutuskonsortiossa. Kunnon perheterapeutti oppii, että hyvä perheterapeutti oivaltaa molemmat mahdollisuudet – sen, että kivi vierii ja sen, että se löytää paikkansa. Perheterapia 4/18 Yhdistyksessä on koottu materiaalipankkia ja laadittu runko ja sisältöjä suomenkieliseen perheterapian oppikirjaan. Sellainen oli myös yhdistyksen hyväksyminen yhdeksi koulutuksen tuottajaksi ensimmäisessä Jyväskylän yliopiston järjestämässä tarjouskilpailussa. Kun perheterapiakoulutus alkoi, painotettiin testaamisen ja tietämisen sijaan vuorovaikutuksen kautta syntyvää ymmärrystä perheen tilanteesta ja siitä, mikä olisi perheelle hyödyllistä. Sirkka Tasola luotasi reflektiossaan aikoihin, jolloin psykoterapiakoulutus alkoi tulla Suomeen. Miten tämä kaksoismerkitys liittyy Keski-Suomen Perheterapiakouluttajien yhdistykseen. Huolestuttavaa on, että sote-suunnitelmissa ei näytä olevan oikein mitään psykoterapiaan liittyviä mainintoja. Psykoterapia ja varsinkin psykoanalyysi olivat maagisia sanoja. VIERIVÄT KIVET JA SAMMALEN KOHTALO SEKÄ AJAN OLEMUS Yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja Jukka Aaltonen lähestyi seminaarin teemoja pohtimalla ajan olemusta psykoterapiakoulutuksissa sekä sananlaskua ”Vierivä kivi ei sammaloidu.” ”Perheterapian näkökulmasta annettu oikea vastaus sananlaskusta ei ehkä antaisi täysiä pisteitä älykkyystestissä. Onko löydetty paikka vai etsitäänkö sitä. Yhdistyksen jäsenet ovat kirjoittaneet useita artikkeleita lehteen. Freud on sanonut saman asian siten, että psykoterapialla voidaan hoitaa vain sellaista, joka on mielessä ajankohtaista ja aktiivista.” Hannu-Olavi Piilinen pohti tällä hetkellä käytävää aktiivista keskustelua sisällissodasta. Se, onko tämä paljon vain vähän, riippuu siitä, miten perheterapiaa voidaan toteuttaa julkisessa ja yksityisessä hoitojärjestelmässä. Menneisyyden nykyisyys on muistot, nykyisyyden nykyisyys on havainto ja tulevaisuuden nykyisyys ovat odotukset. Perheterapian sukupuu saattaa olla ajallisesti lineaarinen, mekaaninen ja perheen kanssa puhutaan siitä, miten menneisyys on vaikuttanut nykyisyyteen. Jarl Wahlström toimi yhdistyksen olemassaolon aikana toisen kautensa päätoimittajana vuosina 2006–2012. Parija perheterapiakoulutuksia on 12 % kaikista psykoterapiakoulutuksista
Samoin koulutus olisi nykyistä enemmän sote-lyhenteen alkuosalle, eli sosiaalialalle painottuvaa. sairauskeskeisten lakien mukaan. Lähtökohta ei siis ole psykoterapian teorian sisältö, vaan yhteiskunta. Oman työn ja sen, että ”minä en vielä osaa” näyttäminen on vaikeaa. MITÄ OVAT HYVÄT KOULUTTAJAT. Perheterapia palveli myös yhteiskunnan tarvetta saada miehet kuntoon ja työelämään. Suomalaisen perheterapian lähtökohta on itse asiassa psykoterapiakoulutuksen ulkopuolella. (Aiheesta on luettavissa lisää www.perheja”Vierivät kivet ja sammalten kohtalo” Psykoterapeuttikoulutus ennen ja nyt Kuvassa vasemmalta Ilpo Kuhlman, Anki Heikinheimo ja Jukka Aaltonen. Jukka Harmainen pohti puheenvuorossaan taitojen opettamista ja koulutustyönohjausta. Jatkossa tarvitaan enemmän kolutusta siitä, mikä on normaalia ja myös siitä, mitä normaalia kätkeytyy häiriöihin. Jatkosodan päättymisen jälkeen 1944 Tampereen Kaupunkilähetyksen pastori Matti Joensuu toi voimakkaasti esille sodassa olleiden miesten ja perheiden pahoinvointia ja kärsimystä, joihin hän ehdotti avuksi perheterapiaa. Psykoterapia on hukassa olemista, mutta tyylikkäästi. ”Miten voin olla oma itseni tässä?” Oppiminen edellyttää turvallista ilmapiiriä. Opiskelun tulisi olla opiskelijan identiteettiä suojaavaa eikä sitä uhkaavaa. Aikuisten oppiminen kytkeytyy kokemusvarantoon. Koulutusta edeltää jokin asiantila, jonka ajatellaan tulevan paremmaksi koulutuksen avulla ja josta ajatellaan, ettei se voi muuttua itsestään. On tärkeää keskittyä etsimään rauhallisesti sitä, minkä kanssa tehdään työtä. On paljon, mitä ei ymmärrä, mutta kun aikansa vesoo, jotain tulee. Jukka Aaltonen haastaa perheterapeutteja miettimään, mikä sotea odottavassa yhteiskunnassa olisi se uusi ilmiö, jonka vastauksena voisi olla tietyn kaltainen tai tiettyyn ongelmaan keskittyvä perheterapia. 57 56 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 57 22.11.2018 13.40
Koulutuspsykoterapia ja työnohjaus olivat aikaisemmin tiiviimmin yhdessä. Yliopistot rakentavat koulutusohjelmat ja kouluttajat toteuttavat niitä. Turvallisuuden kanssa täytyy tehdä enemmän töitä, kun tavataan harvemmin. Käsityötaitojen oppiminen ja niin sanottu common factors -ajattelu ovat tärkeitä näkökulmia. 59 58 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 58 22.11.2018 13.40. Opittavaa ja opetettavaa on runsaasti suhteessa käytettävissä olevaan aikaan. Työnohjauksen harvajaksoisuus meneillään olevissa koulutuksissa huolestuttaa. Koulutusyhteisöjen on tärkeää miettiä, mitä ne, jotka ovat nyt koulutuksessa, tarvitsevat. Tässä yhteydessä se ei pidä paikkaansa. Eira Tikkanen ja Aarno Laitila Iloinen illallinen. Sanotaan, että ne, jotka eivät osaa käytännön työtä, opettavat. erilaisten terapiamuotojen buffetpöydän tarjoamisesta on vaikea. Kouluttajana oppii eniten ja kouluttajaparin kanssa vielä enemmän! Parina kouluttamisen pitäisi olla myös mahdollista. Perheterapia 4/18 verkostokeskus.fi ”Perheterapian koulutustyönohjaus ammatillisen reflektion käynnistäjänä” kirj. Erityisesti kysymys terapiamenetelmien opettamisesta vs. Jos ne ovat liian erillisiä, se, miten terapeutin oma tausta näkyy työssä, voi jäädä helpommin pimentoon. Jukka Harmainen, Tapio Ikonen ja Aarno Laitila). Yhdistyksen nykyinen puheenjohtaja Ilpo Kuhlman tarkasteli koulutuksen haasteita. Painotetaanko syvemmin harvempia teemoja vai käsitelläänkö ohuemmin useampia teemoja
Yhdistykseen liittyivät vuonna 2005 Juha Katajamäki, Päivi Mäntylä-Karppinen ja Eira Tikkanen. Olisi pitänyt puhua ja kirjoittaa epäkohdista, näkyä somessa. Perheterapia on Aaltosen mukaan parhaimmillaan näiden elämäntilojen tarkastelua. SAMMALEN KOHTALO Perheterapian ja koulutuksen yleisimmät tavoitteet voidaan nähdä samankaltaisina kuin kirjailija Volter Kilven pyrkimykset tuoda kirjoissaan esille ”kokonaisia elämäntiloja, jotka ilmenevät hetkessä, mutta sisältävät ihmiselämän erilaiset vaiheet ja kohtalot”. ”Mutta uusi aikakausi nämäkin virheet korjaa” hän toteaa. ”Vierivät kivet ja sammalten kohtalo” Psykoterapeuttikoulutus ennen ja nyt 59 58 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 59 22.11.2018 13.40. Tätä kautta osaamista ja kokemusta on siirtynyt nuoremmille kouluttajille. Myöhemmin mukaan tulivat Ilpo Kuhlman (2011), Marianna Savio ja Tanja Pihlaja (2016), Tapio Ikonen ja Juha Metelinen (2017). Yhdistyksen toiminta jatkuu, vaikka pioneerit vetäytyvät pikku hiljaa toiminnasta. Koulutuksiin on luotu rakenteita ja sisältöjä, joiden varaan on hyvä rakentaa uutta. TULEVAISUUDEN LUPAUKSET Anki Heikinheimo harmitteli puheenvuorossaan, että se, mitä olisi pitänyt tehdä enemmän, on yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Yhdistys on löytänyt oman paikkansa kouluttajayhteisönä, joka muuttuu ja kehittyy ajan sekä uusien jäsenten myötä. Keski-Suomen perheterapiakouluttajien yhdistyksen jäsenet ovat kahdenkymmenen toimintavuoden aikana tehneet uraa uurtavaa kehittämistyötä parija perheterapiassa ja alojen koulutuksessa. Eija Manninen liittyi joukkoon syksyllä 2018. Jos ”sammalta” ajatellaan kertyneenä kokemuksena ja osaamisena, sitä on siis kertynyt jo jonkin verran. Yhdistykseen on liittynyt uusia jäseniä enimmäkseen omien kouluttajakoulutusten tuloksena. Uusinta kouluttajasukupolvea edustivat samana vuonna päättyneestä perheja pariterapian kouluttaja-työnohjaajakoulutuksesta valmistuneet Marjo Panttila, Pirjo Lahtinen, Terhi Kotilainen, Arja Veijalainen ja Minna Wikgren. Luvattiin vaikuttaa muun muassa julkaisemalla artikkeleita, mentoroimalla uusia kouluttajia, eläköitymällä ja tekemällä tilaa uusille kouluttajille, osallistumalla tutkimusja kehittämistyöhön, koulutusten sisältöjen ja arvioinnin kehittämiseen sekä perheterapian esillä pitämiseen erilaisissa yhteistyöryhmissä, yliopistojen koulutuskonsortiossa sekä yhteiskunnan palveluissa. Seminaarin päättyikin vilkkaaseen keskusteluun
ADDIKTIOSEMINAARI 23.–25.9.2019 (3 pv) MIND-BODY BRIDGING PÄIHDERIIPPUVUUDEN HOITO-OHJELMA The Mind-Body Bridging Substance Abuse Program, MBBSAP Ohjelma auttaa päihderiippuvuudesta kärsiviä saamaan konkreettisia keinoja ymmärtää ja estää retkahduksia niihin liittyvien ajatusja tunneketjujen sekä kehoreaktioiden tiedostamisen ja pysäyttämisen avulla. Molemmat ohjelmat on hyväksytty USA:n käypähoitosuositusten kansalliseen rekisteriin vuonna 2015 (U.S. Ohjelma vahvistaa myös koulutukseen osallistuvan ammattiauttajan hyvinvointia, tietoisuustaitoja ja itsemyötätuntoa. Tietoisuustaitojen avulla (kuuloja tuntoaistimuksiin palaamalla) harjoitellaan katkaisemaan toimimattomia ja automaattisia keho-mielireaktioita. Ohjelmassa opitaan tunnistamaan kielteisiä, stressireaktiota ylläpitäviä ajatusja tunnereaktioita. Ohjelmassa opitaan tunnistamaan ja pysäyttämään kielteisiä ajatusja tunnereaktioita sekä palaamaan aina läsnäolevan oman voiman, eheyden ja hyvinvoinnin keskukseen. National Registry of Evidence-Based Programs and Practices, NREPP). Näin päästään palaamaan luonnollisen toiminnanohjauksen tilaan, jossa voimavaramme ovat aidosti käytössämme. Ohjelman on todettu vähentävän riippuvuutta, traumaoireita ja unihäiriöitä. UNISEMINAARI 26.–27.9.2019 (2 pv) MIND-BODY BRIDGING UNIOHJELMA The Mind-Body Bridging Sleep Program, MBBSP Ohjelma on unen ja nukkumisen parantamiseen kohdennettu lyhytinterventio, jonka on myös todettu vähentävän kipua, uupumusta, traumaoireita sekä stressiin ja masennukseen liittyviä oireita ja tekijöitä. peliriippuvuuden tai syömisongelmien hoitoon. MBB-malli on transdiagnostinen eli lähestymistapaa voidaan käyttää erilaisten diagnosoitujen häiriöiden ja oireiden hoidossa. Vaikka koulutus on suunnattu päihderiippuvuuksien hoidosta kiinnostuneille, malli on hyvin sovellettavissa esim. Koulutus toimii erinomaisena addiktioiden hoidon käytännöllisenä tietoja taitopakettina sosiaalija terveysalan ammattilaisille sekä täydennyskoulutuksena alaa jo tunteville. Mind-Body Bridging Addiktio ja uniseminaarit Helsingissä 23.-27.9.2019 61 60 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 60 22.11.2018 13.40. Perheterapia 4/18 Suomen Mielenterveysseura järjestää yhteistyössä Suomen Mind-Body Bridging yhdistyksen kanssa kaksi huipputason seminaaria Mind-Body Bridging (MBB) -menetelmän käytöstä riippuvuuksien ja univaikeuksien hoidossa. Seminaarissa on suomenkielinen tulkkaus
Hän on työskennellyt yli 28 vuotta sosiaalityöntekijänä mm. Hän opettaa mm. Kevin on työskennellyt 22 vuotta kliinisenä ohjaajana ja lapsija perheterapeuttina. vammaisten, perheiden työllistämisen ja lastensuojelun parissa. Hän on työskennellyt yli 17 vuotta riippuvuuksien hoidon parissa mm. Sosiaalityöntekijä, MBB Charity -organisaation kliininen johtaja Kevin G. Du Plessis on julkaissut lukuisia tieteellisiä artikkeleita liittyen addiktioiden hoitoon, filosofiaan ja teoreettiseen psykologiaan. KOULUTTAJAT: Psykologi, tutkija Guy Du Plessis on kotoisin Etelä-Afrikasta. Webb on tuttu suomalaisille sertifioituneille MBB-asiantuntijoille innostavana ja tinkimättömänä MBB-kouluttajana. Ei tulkkausta, mutta suomalainen asiantuntija paikalla avustamassa. Hän on valmistunut sosiaalityöntekijäksi (MSW) Utahin yliopistosta ja on myös sertifioitu MBB-terapeutti. Hän on kouluttanut kliinikoita eri puolilla maailmaa, mm USA:ssa, Kanadassa, Englannissa, Puolassa, Macaossa, Sveitsissä ja Suomessa. addiktioklinikan hoito-ohjelmien kliinisenä johtajana, kouluttajana ja kehittäjänä. LISÄTIETOJA: https:/www.mielenterveysseura/koulutukset hanna.rauanheimo@mielenterveysseura.fi Perheterapia 1/2019 ilmestyy helmikuussa 2019 61 60 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 61 22.11.2018 13.40. Etelä-Kalifornian yliopistossa sekä toimii tutkijana Etelä-Afrikan Momentum Mental Health Care -yksikössä
Perheterapia-lehden voi tilata sähköisenä tai paperiversiona. Tilaa Perheterapia-lehti Erikoishinta Perheterapiayhdistyksen jäsenille 18 € / vuosikerta Tilaukset yhdistyksen kautta anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi Alennettu hinta edellyttää voimassa olevaa Perheterapiayhdistyksen jäsenyyttä. 040 653 2895 PeTe_042018_64s_20181122_.indd 62 22.11.2018 13.40. Paperiversio 36 € / vuosikerta tai kestotilauksena 34 € / vuosi (hinnat sis. Tilaukset: www.mielenterveysseura.fi/perheterapia tai mervi.venalainen@mielenterveysseura.fi tai p. Digilehden vuosikerta 24 € (sis. alv 24 %) . alv 10 %)
Kouluttajat ovat vuosia kehittäneet dialogisia ja voimavarakeskeisiä käytäntöjä auttamisja ohjaustyöhön. Tule kokemaan Aulangon ainutlaatuinen ilmapiiri yhdessä kuuden kokeneen kouluttajan kanssa. DIALOGIC KOULUTTAA: KANSAINVÄLINEN DIALOGIA SEMINAARI 6.-8.6.2019 AULANGOLLA ”DIALOGUE AND LOVE KEEP PEOPLE AND THEIR RELATIONSHIPS ALIVE” IN DIALOGUE WITH Harlene Anderson, Pekka Holm, Justine van Lawick Peter Rober, Jaakko Seikkula and Jim Wilson First day title is: How dialogues and dialogism have affected to my life and professionality. Lisätietoja ja esite: www.dialogic.fi Ilmoittautuminen: katri-ina.euramaa@dialogic.fi tai 0400-697191 VOIMAVARAKESKEISET TYÖNOHJAAJAKOULUTUKSET Alkavat syksyllä 2019: Hämeenlinnassa, Jyväskylässä, Turussa, Vaasassa Koulutuksen järjestäjät: Dialogic yhteistyössä paikallisen kesäyliopiston kanssa. Seminaari on tarkoitettu auttamis-, ohjausja terapiatyötä tekeville ammattihenkilöille. Second and third days: How can we help each other through dialogues. www.dialogic.fi PeTe_042018_64s_20181122_.indd 63 22.11.2018 13.40. Kolmen päivän aikana perehdytään erityisesti siihen, miten dialogia asiakkaina olevien ihmisten kanssa voi tukea heidän omia kykyjä selviytyä elämään liittyvistä vaikeuksista. Lisätietoja ja esitteet: www.dialogic.fi – haku koulutuksiin on keväällä 2019
Lehti julkaisee artikkeleita perheterapian ja muiden psykoterapian suuntausten eri työmuodoista. PeTe_042018_64s_20181122_.indd 64 22.11.2018 13.40 PET1804 _64.indd 1 23.11.2018 14:04:52. Lehti on tietolähde myös sosiaalisten järjestelmien käyttäytymisestä ja organisaatioiden kehittämisestä kiinnostuneille. Itella Green Itella Posti Oy BA2 Suomen Mielenterveysseura Maistraatinportti 4 A, 7. Lisäksi julkaistaan hankekuvauksia, katsauksia, tapausselostuksia, kirjallisuusarviointeja, haastatteluja, kongressiselosteita ja uutisia. Palstatilaa saavat myös kiinnostavat teoreettiset pohdinnat terapiatyön kehittämiseksi. krs 00240 Helsinki (09) 615 516 mielenterveysseura.fi Perheterapia-lehti on terveydenja sosiaalihuollon, opetusja kasvatusalan sekä sielunhoitotyön perheterapiaa sekä perheja verkostokeskeistä työtä tekevien ammattilehti