Perheterapia 1/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Vuosikerta ? ? Perhelääketiedettä perheterapeuteille Lapsikeskeinen perheterapeuttinen konsultaatio yliopistollisen keskussairaalan syöpäklinikalla ? Lapsensa menettäneen perheen surusta ja surevien kohtaamisesta sairaalasielunhoitajana vastasyntyneiden osastolla 1. Perheterapia 1/12 28
1/12 28. 59 Kirjoittajaohjeet...........................................62 2 VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA PÄÄTOIMITTAJA TOIMITUSSIHTEERI/TAITTO Eila Okkonen Jarl Wahlström Heljä Meuronen TOIMITUSNEUVOSTO Jukka Aaltonen Heikki Helinko Tapio Ikonen Ritva Karila-Hietala Pentti Kivinen-Aalto Katriina Kuusi Tuula Multasuo Eila Okkonen Tero Pulkkinen Florence Schmitt, puh. (09) 4150 3650 sähköposti mervi.venalainen@mielenterveysseura.fi Ilmestyy neljänä numerona vuonna 2012 Vuosikerta 32 euroa Kestotilaus 30 euroa irtonumero 9 euroa (sis. 23 %) Ilmoitukset Hannele Hannukainen puh. alv. 3 Perheterapiayhdistyksen puheenjohtajalta........... 4 Artikkelit Pekka Larivaara, Sirpa Lindroos: Perhelääketiedettä perheterapeuteille............. (09) 4150 3663 sähköposti hannele.hannukainen@mielenterveysseura.fi Julkaisija Suomen Mielenterveysseura Koulutuskeskus Kustantaja SMS-Tuotanto Oy 28. vuosikerta, ISSN 0782-7210 Kirjapaino AO-PAINO, Mikkeli Ulkoasu Mainostoimisto Visuviestintä Oy Taina Ståhl. 5 Florence Schmitt, Hanna Manninen, Päivi Santalahti, Jorma Piha: Lapsikeskeinen perheterapeuttinen konsultaatio yliopistollisen keskussairaalan syöpäklinikalla.............................................17 Tuija Mustalahti: Lapsensa menettäneen perheen surusta ja surevien kohtaamisesta sairaalasielunhoitajana vastasyntyneiden osastolla.............25 Käytännössä koeteltua Riitta Lahtonen: Reumaatikko yleislääkärinä..........................37 Haastattelu Tuula Multasuo: Pekka Larivaara: ?Olen iloinen perhekeskeisen ajattelun lisääntymisestä eri tasoilla?........................................................45 Esseitä perheterapiasta Heterotopia ja peilikauppa................................51 Perheterapiayhdistys Yhteystiedot......................................................55 Ajankohtaiset tapahtumat ja uutiset..................55 Suomen Mielenterveysseura Koulutuskeskus Koulutuksia ja ilmoituksia........................... joht. Jarl Wahlström TOIMITUS JA ARKISTO Ratamestarinkatu 9 00520 Helsinki TILAUKSET, OSOITTEENMUUTOKSET JA LASKUTUS Mervi Venäläinen puh. Vuosikerta Maaliskuu 2012 Sisältö Päätoimittajalta.................................................
Psykoterapeuttikoulutusta voivat antaa ne yliopistot, joilla on psykologian tai lääketieteellisen alan koulutusvastuu. . Terapeuttikoulutus on tyypillisesti aikuiskoulutusta. Psykoterapeuttikoulutuksessa yksi tulkinta tästä on, että vain tutkittua näyttöä omaavia menetelmiä tulisi opettaa. Yliopistoilta odotetaan tutkimukseen perustuvaa opetusta. jos mitään . Aikuisopiskelijoiden elämäntilanne on myös erilainen kuin nuorisovaiheen opiskelijoiden. Tämä on sekä resurssi että mahdollinen este. Kaikkien terapeuttien tulisi kuitenkin tietää, miten tutkimustieto hankitaan, ja osata lukea kriittisesti tutkimusraportteja, mutta kaikkien ei tarvitse osata tehdä tutkimusta. . Jos ja kun psykoterapia on tieteelliseen tutkimukseen perustuvan tiedon ja menetelmän käyttämistä auttamistyössä, tulisiko terapeuttien myös osata olla mukana kartuttamassa tätä tietoa. Numeron on toimittanut Florence Schmitt. Jarl Wahlström jarl.wahlstrom@psyka.jyu.fi 3. tulisi psykoterapeutilla olla. Ensinnäkin voidaan kysyä, miten tutkimustieto ohjaa koulutussisältöjen valintaa. Onko terapeutti myös tutkija. Vanha tieto ja taito voi voimistaa uuden tiedon ja uusien taitojen oppimista, mutta uuden tiedon ja uusien taitojen omaksuminen voi myös edellyttää vanhan poisoppimista. Osaava terapeutti ottaa nämä kaikki huomioon. Toiseksi voidaan kysyä, mitä tutkimuksen tekoon liittyviä taitoja . Kauhukuva yliopistollisesta terapeuttikoulutuksesta on se, että se on tenttikirjojen kahlaamista ja opinnäytetöiden nyhräämistä. Aiheen valinta liittyi psykoterapeuttien koulutuksen uudistumiseen. Tämäkin voi olla sekä resurssi että este uuden osaamisen omaksumisessa. Kolmanneksi voidaan kysyä, miten itse koulutusprosessin tulisi perustua tutkittuun tietoon. Kun katsotaan psykoterapian tulostutkimusta kokonaisuutena, on johtopäätös se, että menetelmän osuus on suhteellisen vähäinen. Psykoterapeutin ammattinimikkeen käyttämisen edellytyksenä on vuoden 2012 alusta yliopiston järjestämä psykoterapeuttikoulutus. Tämä tarkoittaa myös psykoterapian prosessitutkimuksen tulosten painokasta huomioimista. . Tämä tieto kokonaisuudessaan tulisi siis olla koulutussisältöjen valinnan perusteena. Kysymykseen tutkimuksen ja koulutuksen välisestä suhteesta voi olla ainakin kolme eri tulokulmaa. ?Ei? siinä mielessä, ettemme voi odottaa kaikkien terapeuttien hankkivan tiedon tieteelliseen analysoimiseen ja raportoimiseen liittyvät taidot. Mikä on tutkimustiedon merkitys terapeuttien koulutuksessa. ehkä osuvampi vertailukohde olisi taidekäsityö. *** Tämä Perheterapia-lehden numero on teemanumero, jossa paneudutaan somaattisten sairauksien merkitykseen perheiden elämässä ja näiden tilanteiden perheterapeuttiseen hoitoon. Terapeuttinen osaaminen on kuitenkin sekä tietämistä että tekemisen taitoa. Terapian tulokseen vaikuttavat enemmän asiakkaiden ominaisuudet, asiakkaan ja terapeutin välinen suhde sekä terapeutin ominaisuudet ja taito. Näitä kysymyksiä pohdittiin kahdeksansilla Psykoterapiatutkimuksen päivillä Jyväskylässä 16.?17.2.2012. Päivien aiheena oli ?Osaava terapeutti ja muutos psykoterapiassa?. Tämä on kuitenkin liian kapea tulkinta. Pääkirjoitus Osaavaksi terapeutiksi ylioistosta? V oiko yliopistoista valmistua osaavia psykoterapeutteja. siinä mielessä, että jokainen terapiaprosessi on tutkimista ja lisää tietoa sekä asiakkaiden elämäntilanteesta ja toimintatavoista että mahdollisista muutosprosesseista. Sen pohjana on jo aikaisemmin hankittu ammattitaito ja karttunut elämänkokemus. Kyllä ja ei. ?Kyllä. Ei ehkä kuitenkaan taidetta
Tavoitteena on joukko, joka parhaiten edustaa yhdistyksen jäseniä niin ammatin, sukupuolen, kotipaikan kuin kielenkin puolesta. Valitettavasti erikoislääkärit kirjoittavat hyvin vähän kuntoutuspsykoterapialähetteitä perheterapiaan. Minulla on ollut ilo valmistella kongressin abstraktikirjaa. Perheterapeuttien oikeudesta tehdä parija yksilöterapiaa on Kelan lisäksi keskusteltu kansanedustaja- ja ministeritasolla. Sören Hertzin haastattelu löytyy Perheterapialehden numerosta 2/11. Valmistautuminen IV Suomalaiseen Perheterapiakongressiin on loppusuoralla. Kuitenkin yhdistyksemme jäsenistä vain pieni osa toimii yksityisyrittäjinä, joten emme voi keskittyä ainoastaan heidän asioittensa ajamiseen. Tätä kirjoittaessani Perheterapeutti-lehti on piakkoin menossa painoon ja mahdollisesti nyt olette jo sen kotiinne saaneet. Uuden lehden myötä tiedottaminen jäsenistön suuntaan paranee. Se oli yksi tavoitteistani. Vaikka perheterapeutti-nimike yhdistää kaikkia jäseniä, olemme silti heterogeeninen ryhmä, johon kuuluvilla on hyvinkin erilaisia tarpeita ja toiveita yhdistyksen suuntaan. Vaikka kaikki ei olekaan sujunut kuten Strömsössä, jotkut asiat ovat edenneet. Tästä lähtien kokoukset pyritään valmistelemaan huolellisemmin. Johtokunnan kokouksia on asiamäärään nähden suhteellisen harvoin, ja näin ollen kokoukset venyvät ajallisesti. Psykoterapiakoulutuksen muutoksen myötä meille on tullut pohdittavaksi, miten vaikuttaa perheterapiakoulutuksen turvaamiseen ja koulutuksen laadun varmistamiseen. Perheterapialla on perinteisesti vahva asema julkisen sektorin erityispalveluissa, kuten päihdehuollossa, psykiatriassa ja perheneuvoloissa. Joitakin vuosia sitten johtokuntaan oli paljon tulijoita, ja tuolloin jouduttiin äänestämään halukkaista. Viime vuosina on vastuunkantajia jouduttu rekrytoimaan. 4 Johtuen psykoterapiakoulutuksen uudistamisesta syksyllä alkoi paljon perheterapiakoulutuksia, mistä on seurannut yhdistyksen jäsenten määrän huima kasvu. Meitä on jo liki 1 800. Toivottavasti tämä tulee näkymään alueyhdistysten aktivoitumisessa ja myös emoyhdistyksen toiminnassa. Uusi johtokunta kokoontui loppiaisena vuosittaiseen internaattiin. Tavoitteet puheenjohtajuudelle olivat korkealla ja ajatukset lennokkaitakin. Yhdistyksen internetsivut ovat tarkastelun alla. Sama koskee myös pariterapiaa. Nähdään Turussa. Ritva Karila-Hietala. Edunvalvonta on yksi niistä. Perheterapian ja sen ideolo- gioiden (systeemisyys, dialogisuus, sosiaalinen konstruktionismi) esillä pitäminen julkisuudessa on yksi yhdistyksemme perustehtävistä. Valmisteleva elin on työvaliokunta, johon kuuluvat toiminnanjohtaja, varapuheenjohtaja ja puheenjohtaja. Syyspäivien kouluttajaksi olemme saaneet tanskalaisen lasten- ja nuorisopsykiatri Sören Hertzin, joka tulee Tampereelle meitä kouluttamaan 15.?16.11.2012. Pois jäivät omasta halustaan sosiaalityöntekijä Katariina Fagerstöm Porvoosta ja TtM Juha Alakulppi Oulusta. Muutoksia yhdistyksen vastuuhenkilöissä ei tehty. Perheterapiayhdistyksen puheenjohtajan kynästä Matkalla kongressiin V uosi sitten kirjoitin ensimmäistä palstaani Suomen Perheterapiayhdistyksen puheenjohtajana tähän lehteen. Esimerkiksi ruotsin- ja englanninkieliset sivut pitäisi saada nopeasti tehdyksi. Perheterapeuttien edunvalvonta ei ole edennyt, vaikka reklamaatiota ja yhteydenpitoa Kelaan on tehty monelta taholta. Niissä on runsaasti parannettavaa. Lukemani perusteella tulee olemaan vaikeuksia valita lukuisten kiinnostavien esitysten kesken. Yhdistykseen liittyneiden uusien jäsenten ja heidän ammattiensa kautta näyttää siltä, että myös peruspalveluihin, kuten sosiaalityöhön, oppilashuoltoon, lastensuojeluun, päiväkoteihin ja seurakuntiin, on tulossa lisää perheterapeutteja. Perheterapiayhdistyksen hallituksessa tapahtui muutoksia marraskuun vuosikokouksessa. Uusiksi yhdistyksen hallituksen jäseniksi valittiin psykiatri Tiina Tuominen Oulusta ja sosiaalityöntekijä Micaela Grundsröm Sipoosta. Yhdistyksen johtokunnassa on aina vaalittu moniarvoisuutta
Nykyisin lääkäreillä ja muilla, etenkin perusterveydenhuollon ammattilaisilla, on mahdollisuus saada sekä teoreettista että käytännönläheistä perhelääketieteellistä koulutusta, joka perustuu tutki5. Perhelääketieteellinen viitekehys tarjoaa runsaasti uusia toimintamalleja, jotka soveltuvat etenkin perusterveydenhuollossa toimiville lääkäreille ja suurelta osin myös muille sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille. Nykyisen tutkimuksen ja vankan kokemustiedon mukaan näkökulman laajentamisesta on hyötyä. Omalääkärijärjestelmä, listalääkärijärjestelmä tai mikä tahansa pitkäaikaiseen hoitosuhteeseen perustuva työn järjestelytapa tarjoaa lääkärille oivan mahdollisuuden perhekeskeiseen työotteeseen. Artikkelit Perhelääketiedettä perheterapeuteille Pekka Larivaara LKT, professori psykoterapeutti/perheterapeutti VET Famsystems Oy Sirpa Lindroos psykiatrian erikoislääkäri perheterapeutti VET FSTKY (Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymä) Länsimainen lääketiede on perinteisesti hoitanut potilaita yksilöinä noudattaen biolääketieteellistä lähestymistapaa. Kaiken lähtökohtana on luottamuksellinen yhteistyösuhde lääkärin, potilaan ja perheen kanssa. Tähän työtapaan koulutetulla lääkärillä on mahdollisuus niin halutessaan vähitellen tutustua potilaaseen, perheeseen ja koko lähiverkostoon ja luoda luottamuksellinen uomessa jo ennen kansanterveyslain voimaantuloa kunnanlääkärit työskentelivät usein hyvinkin potilas- ja perhekeskeisesti intuition varassa, vailla varsinaista teoreettista pohjaa. Olemme varsin tietoisia siitä, että perheterapeuttien työpanoksesta olisi hyötyä myöskin erikoissairaanhoidossa. S mukseen ja teoreettisiin viitekehyksiin. Artikkelissa pyrimme antamaan perheterapeuteille tiiviin ja riittävän kattavan tietopaketin perhelääketieteestä sekä osoittamaan heille, että heidän yhteistyökumppanuuttaan tarvitaan etenkin perusterveydenhuollossa. Käytännön työssä pyritään silloin integroimaan perheorientoitunut lääkärin työ, joka nojautuu vankkaan biomedisiiniseen osaamiseen, sekä hyödyntämään soveltuvin osin perheterapian teorioita ja työtapoja. Ajoittain lääkäri tarvitsee tässä työssä muiden ammattilaisten apua
Tämä poikkesi eurooppalaisesta traditiosta, jonka mukaisesti useissa maissa oli käytössä termi yleislääketiede (general practice). Eurooppalaiseen tapaan otti myös Suomeen vuonna 1972 perustettu perusterveydenhuollon erikoisala käyttöön nimikkeet yleislääketiede ja yleislääkäri, vaikka jo tuolloin monessa yhteydessä puhuttiin perhelääkärijärjestelmän tarpeellisuudesta. Perheorientoitunut yleislääketiede alkoi kehittyä osin vastapainoksi tälle reduktionistiselle kehitykselle. Viro, ovat alkaneet käyttää kansainvälisen kehityksen mukaisesti termejä perhelääkäri (perearst) ja perhelääketiede. alla Kuva 1). Lisäksi alettiin korostaa perusterveydenhuollon ja yleensäkin peruspalvelujen moniammatillisen työtavan tärkeyttä. Kuva 1. Tämä on vauhdittanut samansuuntaista keskustelua myös Suomessa, jossa jo 1980-luvun lopulla alettiin järjestää yleislääkärien virallisista koulutusohjelmista erillään olevia perhelääkärikoulutuksia. Vaikka käytämme sanaa perhelääkäri, haluamme korostaa, että myös monet muut terveydenhuollon ammattihenkilöt voivat sijoittaa itsensä kyseiseen tilanteeseen tai toimintaan. perheen aiemmista vaiheista, kulttuurista, muutoksista ja kriisivaiheista sekä näiden tapahtumien käsittelytavoista ja merkityksistä potilaan terveyden ja sairauden ymmärtämisessä. Perhelääketieteen ja perhelääkärin työn teoreettisena viitekehyksenä käytetään systeemiteorian pohjalta kehitettyä biopsykososiaalista diagnosointi- ja hoitomallia (ks. Niissä on korostettu, että perusterveydenhuollossa toimivat lääkärit ja muut ammattilaiset tarvitsevat työssään uudenlaista teoriaa ja uudenlaisia työtapoja, joissa otetaan huomioon yksilön lisäksi potilaan perhe ja lähiverkosto. Perhelääketieteessä korostetaan usein vahvaa yhteistyötä potilaan, perheen ja moniammatillisen tiimin kanssa. Viime vuosisadalla tapahtunut lääketieteen pirstoutuminen yhä kapeammiksi erikoisaloiksi heikensi monissa maissa, etenkin Yhdysvalloissa, perusterveydenhuollossa toimivien lääkärien työn arvostusta. Tämän kehityssuuntauksen syntymistä vauhditti voimakas käytännön työssä havaittu tarve tarkastella ihmistä inhimillisenä kokonaisuutena, jolla myös on voimavaroja ratkaista ongelmiaan. Apua tähän kehitykseen saatiin kehittymässä olevista perheterapian uusista teorioista ja menetelmistä. Kun Yhdysvalloissa ja Kanadassa 1960-luvun lopulla perustettiin yleislääketieteen erikoisalat (joissain maissa huomattavasti myöhemmin), ne ottivat nimekseen perhelääketiede (family medicine), millä haluttiin korostaa perheen merkitystä sekä ongelmien ja oireiden synnyssä että myös niistä paranemisessa ja kuntoutumisessa. Vuosikerta Perhelääketieteen kehitys ja tieteellinen perusta yhteistyösuhde, jossa lääkärille kertyy yhä enemmän tietoa . Viime vuosina monet perusterveydenhuoltoaan uudistavat maat, esim. Se tarjoaa biolääketieteellisen mallin täydentäjäksi laajempaa teoreettista pohjaa ja uudenlaisia työkaluja niin diagnostiikkaan kuin hoitoonkin. Biopsykososiaalinen malli. biosfääri yhteiskunta kulttuuri yhteisö perhe pari Yksilö, ajatukset, kokemukset, tunteet, käyttäytyminen hermosto elimet solut molekyylit atomit 6. biolääketieteellisen tiedon lisäksi . 1/12 Pekka Larivaara, Sirpa Lindroos 28
Perhelääketiedettä perheterapeuteille biopsykososiaalista kokonaisuutta, ja näitä taitoja perhelääkärikoulutuksessa opetellaan. Perhelää7. Tietysti etenkin silloin osa perheenjäsenistä voi asua hyvinkin kaukana. Jos tällainen psykosomaattinen reaktio jatkuu hoitamattomana pitkään, voi solutasolla tapahtua pysyviä muutoksia, jolloin aletaan puhua somaattisesta taudista, jonka etiologian psykologiset komponentit saatetaan unohtaa. Yksilöä ei voida jakaa pelkästään osiin ja nähdä koostuvan näiden osien summasta, kuten perinteisessä sairaalalääketieteessä usein toimitaan. Vähitellen kertyy lisääntyvästi tietoa potilaan ja hänen läheistensä merkittävistä elämäntapahtumista ja suvun terveys- ja sairauskäsityksistä. Tähän tarkasteluun tulisi kuulua yksilön ruumiillisen tutkimisen lisäksi hänen aiemmat kokemuksensa ja tutkimushetken elämäntilanne, lääkärin ja hänen välinen vuorovaikutus sekä perhe ja muu sosiaalinen ympäristö. Tässä työssä perheterapeutti voi olla perhelääkärille arvokas yhteistyökumppani. Perhelääketieteen tieteellinen perusta nojaa, kuten jo edellä todettiin, systeemiseen tieteenteoriaan ja osin perheterapian teorioihin. Toisinaan vahvasti myös se kulttuuritausta, josta yksilö on lähtöisin, sekä hänen hengelliset uskomuksensa. Perhelääkärin on yhdessä potilaan tai asiakkaan kanssa hahmotettava, keitä nimenomaisesti tämän ihmisen perheeseen kuuluu, ja pohdittava, keitä pyritään ottamaan mukaan hoitoprosessiin. Perhekeskeinen työote on käyttökelpoinen myös yksinasuvien ihmisten kohtaamisessa ja hoidossa. Jo tämänkin takia perhekeskeinen työote, ja joskus perheterapia somaattisen hoidon rinnalla, saattaa osoittautua tarpeelliseksi. Perhelääketieteen näkökulmasta ajateltuna lääkäri, joka määrittelee taudin vain somaattiseksi tai erillisesti psyykkiseksi, jättää tarkastelun ulkopuolelle hyvin tärkeitä kokonaisuuteen vaikuttavia osatekijöitä. Jonkun on katsottava tätä Perhelääketieteellisen toimintamallin käsitteitä, työvälineitä ja toimintatapoja Perheellä tarkoitamme yleensä niitä ihmisiä, joiden kanssa pääsääntöisesti asumme. Kattavan tiedon keräämiseksi ja ymmärryksen lisäämiseksi tarvitaan myös hyviä vuorovaikutus- ja tiimityötaitoja sekä kykyä havainnoida läsnä olevien ihmisten välistä vuorovaikutusta. Se sisältää biolääketieteellisen toimintamallin, mutta samalla laajentaa sen rajoja. Ymmärrettiin, että perheessä yksilö vaikuttaa aina käyttäytymisellään muihin perheenjäseniin ja päinvastoin ja että tämä vuorovaikutus muokkaa yksilön ajattelua ja emotionaalista tasapainoa. ?Kuka perheestä otti oireesi puheeksi?? ?Mitä kerrot kotona tästä käynnistä?. Yksilöiden väliset siteet voivat olla biologisia, emotionaalisia tai laillisia, usein kaikkea tätä. Jokaisella meistä on lapsuudenaikainen yhteisö, useimmiten perhe, joskus perhekoti, joka on muokannut omia arvojamme ja asenteitamme sekä käsityksiämme itsestä, sairastamisesta ja hoitamisesta. On myös syytä korostaa, että perusterveydenhuollossa toimivat perhelääkärit useimmiten tapaavat potilaan yksin laajentaen näkökulmaa kysymyksin ja huomioin: ?Jos puolisosi olisi tässä, mitä hän kertoisi?. Joissain kulttuureissa perhe sanana tarkoittaa jo itsessään laajempaa sukua. Joskus puhutaan yksinkertaisesti ja leikillisesti ryhmästä ihmisiä, jotka käyttävät samaa jääkaappia. Tämä malli tukeutui laajaan tutkimusaineistoon, joka vahvisti, että perhe on yksilön tärkein sosiaalinen konteksti ja että sillä on voimakas vaikutus yksilön terveyteen ja sairastumiseen. Kun perhe on ollut luontevalla tavalla keskusteluissa mukana alusta alkaen, on luontevaa kutsua perheenjäseniä mukaan vastaanotolle, jos se tuntuu tarpeelliselta. Siinä syntyvät affektit siirtyvät neurohumoraalisten välitysmekanismien avulla elin- ja solutasolle ja ilmenevät joko somaattisina tai psyykkisinä (usein molempina) reaktioina, joilla on myös vaikutus yksilön sosiaaliseen käyttäytymiseen. Huomattava perhelääketieteen kehityksen teoreettinen edistysaskel tapahtui 1970-luvun loppupuolella, kun George Engel julkaisi työryhmänsä kanssa USA:ssa jo tämän artikkelin johdannossa mainitun biopsykososiaalisen hoitomallin
Sen jälkeen jotkut asiantuntijat, mm. Merkittävät tapahtumat integroituvat yksilön muistiin tarinan muotoon eli erilaisiksi sisäisiksi loogisiksi kertomuksiksi ja siten osaksi eksplisiittistä muistijärjestelmää. Lääkäri myös ymmärtää, että hänestä tulee perhettä auttaessaan osa systeemiä, jolloin hän ei voi olla enää pelkästään ulkopuolinen tarkkailija. Sukupuu on työvälineenä voimakas ja saattaa nostaa pintaan voimakkaita muistoja ja tunteita. Tuolloin asiasta keskusteltiin laajasti, mutta lääkäreitä kouluttavat organisaatiot eivät olleet siihen valmiita. nakertaa monissa tilanteissa tätä perhelääketieteellisen hoitofilosofian edistämistä. Suomessa nimike perhelääkäri ei ole saanut toistaiseksi vakiintunutta asemaa, vaikka lääkintöhallituksen pääjohtaja Erkki Kivalo esitti jo 1970-luvulla, että perusterveydenhuoltoon pitää kehittää perhelääkärijärjestelmä. Siinä potilaskeskeisesti työskentelevää lääkäriä opetetaan avaamaan potilaansa mielensisäistä tarinaa, joka hahmottaa tämän tapaa elää ja ymmärtää maailmaa. Onko niin, että perheterapeuttien koulutukset eivät tuo esille perusterveydenhuollon näkökohtia, eikä niissä anneta valmiuksia työskennellä sellaisten asiakkaitten kanssa, joiden sairaudenkuva ja oireet ovat pääasiallisesti somaattisia. Perhelääkärien koulutuksessa opetellaan sukupuutekniikkaa aivan kuten perheterapiakoulutuksissakin, ja koulutettavat perehtyvät omaan taustaansa sukupuutyöskentelyn avulla. Tarinan empaattinen kuuntelu sekä potilaan arvostaminen ja kunnioittaminen luovat hyvät lähtökohdat auttaa potilasta. Tämä sisäinen tarina on tärkeää kuulla, koska sen avulla yksilö määrittelee arvojaan, identiteettiään, tavoitteitaan ja asemaansa suhteessa muihin ihmisiin. Kokemuksemme on, että esimerkiksi terveyskeskuslääkärit ovat useinkin valmiita työskentelemään perhe- ja verkostokeskeisesti, kun heillä on mahdollisuus yhteistyöhön perheterapeutin kanssa. Reflektointi korostaa luontevasti potilaan ja perheen omaa vastuuta tilanteen tarkastelussa ja ratkaisujen löytymisestä. Perhelääketiede on ottanut paljon oppia monista perheterapian menetelmistä ja kehittyy tavallaan rinnakkain perheterapian kehityksen kanssa. Yksi tuoreimmista uusista työtavoista on narratiivinen työskentely. On hyödyllistä, että perhelääkärillä itsellään on kokemus oman taustansa ja nykytilanteen tutkimisesta sukupuun avulla. Perhelääkärit oppivat omissa koulutuksissaan myös reflektointia, jota he voivat käyttää työskennellessään yksin, työparin tai työryhmän kanssa. Reflektoinnissa noudatetaan pitkälle Tom Andersenin kehittämiä malleja. Perhekeskeinen työote tuo esiin usein sellaisia ongelmia ja huolia, joiden hoitamiseen yhden ammattilaisen taidot eivät ole riittäviä. Me artikkelin kirjoittajat olemme myös tällä kannalla ja korostamme perhelääketieteellisten opintojen tärkeyttä sekä lääkärien perusopetuksessa että etenkin jatko- ja täydennyskoulutuksessa. Perhelääketieteen näkökulmasta katsottuna perheterapeutti on perheiden vuorovaikutukseen perehtynyt psykoterapeutti, joka voi olla suureksi avuksi etenkin perusterveydenhuollossa lääkärille, terveydenhoitajalle, psykologille, sosiaalityöntekijälle tai koulukuraattorille työparina, konsulttina ja joskus työnohjaajana. Viimeisen kymmenen vuoden aikana huomattavaa jalansijaa saanut ?keikkalääkäritoiminta. Mikäli kokemukset ovat hyvin traumaattisia, ne tallentuvat muistiin vain aistimuk8. 1/12 Pekka Larivaara, Sirpa Lindroos 28. Lääkäri oppii, että hän ei voi muuttaa asiakastaan tai hänen perhettään, vaan ainoastaan auttaa potilasta tai kokonaista perhettä löytämään uusia näkökulmia tai selityksiä käsiteltäviin ongelmiin. Kuopion yleislääketieteen professori Esko Kumpusalo, ovat esittäneet tämän nimikkeen käyttöä yleislääketieteen erikoislääkäreistä sekä terveyskeskuslääkäreistä, joilla on oma vastuuväestö. Vuosikerta käri huolehtii, että perhetapaamisessa kaikki perheenjäsenet tulevat kuulluiksi. Huolenamme on, että usein lääkärit esittävät kysymyksen: ?Missä niitä perheterapeutteja on saatavilla?. Perheterapiasta poiketen perusterveydenhuollossa piirrettävä sukupuu alkaa usein rakentua perheenjäsenten oireiden, merkittävien sairaalahoitojen ja kuolemansyiden ympärille ja vasta vähitellen laajenee käsittelemään perheen ja suvun vuorovaikutusmalleja, uskomuksia ja tapoja
Kun vanhusten määrä lisääntyy lähes räjähdysmäisesti lähivuosikymmeninä, huolenpito lankeaa taas, kuten viime vuosisadan alkupuoliskolla, yhä enemmän pääasiassa omaisille. Kun tutkimusten perusteella tiedetään, että suomalaisessa yhteiskunnassa nuorten ja aikuisten mielenterveysongelmat ja päihteiden käyttö lisääntyvät, niin nyt tiedetään myös, että samat ongelmat lisääntyvät vanhuksillakin monenlaisen Perhelääketieteeseen tukeutuvan hoidon tarve tutkimusten valossa Satunnaistettujen kontrolloitujen tutkimusten järjestely on perusterveydenhuollossa ongelmallista, koska potilaiden ja perheiden hoitotilanne edellyttää yleensä samanaikaisesti useampien hoitomenetelmien integroimista. Siksi Suomessakin neuvoloissa ollaan yhä enemmän siirtymässä perhekeskeiseen toimintamalliin. Perhelääketiedettä perheterapeuteille sina ja pirstaleisina mielikuvina, jotka eivät muodosta loogista ja sosiaalisesti kommunikoitavissa olevaa kertomusta, vaan jäävät implisiittisen muistijärjestelmän tasolle. nuoren päihteiden käytössä perhe on hyvin merkittävässä asemassa. Lujan luottamuksen synnyttyä lääkärin ja potilaan välille voidaan siirtyä kohti uudenlaista keskustelua, jolloin potilaan mielessä alkaa syntyä tervehdyttäviä, kertomuksellisia uusia näkökulmia. Nuoren hyvin varhaiset päihdekokeilut ovat suurena riskinä yksilön tulevaisuuden kululle. Siksi perheeseen kohdistetut hoitointerventiot ovat usein yksilöön kohdistettuja toimenpiteitä tehokkaampia ja vaikuttavampia. Tutkimusten perusteella tiedetään, että perheellä on suuri merkitys odottavalle äidille, isälle ja syntyvälle vauvalle. On voitu osoittaa, että esimerkiksi perheissä, joissa äiti jää yksin hoitovastuuseen ja puoliso on etäinen, lapsen oireilu ja runsas sairastaminen usein lisääntyy. tupakointi, 9. Lisäksi ongelmaksi voi tulla se, että lääketieteelliselle tutkimukselle ominaisilla kvantitatiivisilla menetelmillä on vaikea syvällisemmin tavoittaa hoitoon liittyvinä asioina potilaan tyytyväisyyttä ja elämänlaatua koskevia kysymyksiä. Siksi tarvitaan myös kvalitatiivista tutkimusotetta. Toistaiseksi Suomessa on tehty perhelääketieteellistä tutkimusta melko niukasti. Pääasiassa muualla tehdyt tutkimukset ovat kuitenkin vakuuttavasti osoittaneet, että perheellä on monenlainen vaikutus yksilöiden terveyteen, sairastumiseen ja sairauksista toipumiseen; ne myös havainnollistavat, että perhekeskeiset hoitomuodot voivat antaa tehokasta apua yksilöille ja perheille, jotka kärsivät mitä erilaisimmista ongelmista ja sairauksista. Hyvin suuri osa ihmisten fyysisistä taudeista ja niiden aiheuttamasta kuolleisuudesta johtuu erilaisista pitkäaikaisista sairauksista, jotka ovat pääasiassa epäterveellisten elintapojen (mm. Tiedetään, että epäterveellinen tai terveellinen elämäntyyli kehittyy, sitä ylläpidetään ja tarvittaessa muutetaan tavallisimmin perheessä, koska perheenjäsenet yleensä jakavat samanlaiset elintapatottumukset. Onnistuneessa, joskus pitkäänkin jatkuvassa työskentelyssä traumaattiset tapahtumat muotoutuvat vähitellen yhtenäiseksi tarinaksi. Lääkärin ja potilaan ymmärrys lisääntyy, ja potilas kokee tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi. Lasten tavoin myös nuoret tarvitsevat runsaasti perheen tukea eri kehitysvaiheissaan. Kun vanhempien kypsyminen äitiyteen ja isyyteen tapahtuu suotuisissa olosuhteissa, syntyy myös turvallinen kiintymyssuhde lapseen. Tätä prosessia perhekeskeinen neuvolatyö tukee ja tarvittaessa tarjoaa lisätukea, jos sellaiseen on tarve. Perheellä on myös monenlainen vaikutus lasten terveyspalvelujen käyttöön. Vähitellen uudet näkökulmat luovat uuden voimavarasuuntautuneen ja potilasta vahvistavan sisäisen tarinan. runsas alkoholinkäyttö, virheellinen ruokavalio, vähäinen liikunta) seurausta. Mm. Myöhemmin mahdollisesti lisääntyvä alkoholinkulutus ja myös tupakointi lisäävät riskiä huumekokeiluihin, josta taas seuraa monenlaisia terveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia. Jos perheen merkitys on hyvin suuri lapsen ja nuoren kasvulle ja kehitykselle, niin sitä se on myös vanhukselle elinkaaren toisessa päässä
1/12 Pekka Larivaara, Sirpa Lindroos 28. Perhekeskeisissä hoitointerventioissa on todettu, että lasten oireilu näissä sairausryhmissä helpottuu, lääkkeiden käyttö tulee säännölliseksi ja asianmukaiseksi sekä koulusta poissaolot vähenevät. Nämä potilaat kuor10. sydän- ja verenkiertoelinten taudeissa, diabeteksessa ja siihen usein liittyvässä liikalihavuudessa. Suomessa kehitetty perhekeskeinen, tarpeenmukainen lähestymistapa on vähentänyt psykiatrisen sairaalahoidon tarvetta, kroonistumista ja lääkehoidon tarvetta sekä parantanut laajasti psykoosien ennustetta. Perhekeskeinen raihnastumisen ohella. Nykyisin vilkasta keskustelua käydään jatkuvasti myös vanhusten runsaasta ja sekavasta lääkkeiden käytöstä. Syynä tähän ovat usein yksinäisyys, turvattomuus, elämän yksitoikkoisuus ja tarkoituksettomuus, masentuneisuus, univaikeudet ja perheen tuen puute. Usein kyseessä on somatisaatiohäiriöstä kärsivä potilas, joka ei ole saanut asianmukaista hoitoa. Vakavasti sairaiden vanhusten omaishoitajina toimivien puolisoiden oma sairastuvuus- ja kuolemanriski on merkittävästi lisääntynyt ilman asianmukaisia tukitoimia. Sekä perhekeskeisten hoitomuotojen tarvetta että tuloksellisuutta tarkastelevien tutkimusten perusteella voidaan yhteenvetona todeta, että perhekeskeinen, usein moniammatillinen työskentely edistää väestön terveyttä laajasti. Etenkin nuorten päihdeongelmissa varhain aloitetut perhekeskeiset interventiot ovat tehokkaita. Lasten sairaudet vaativat jokseenkin aina perhekeskeistä hoito-otetta. Voimavarakeskeisellä varhaisella tuella on voitu vahvistaa perheiden luonnollista ja epävirallista tukiverkkoa. Perhekeskeiset hoitointerventiot on osoitettu tehokkaiksi myös monissa pitkäaikaissairauksissa, mm. Vuosikerta mittavat terveyskeskuksia, lääkärit kokevat heidän hoitonsa erityisen haastavaksi, turhauttavaksikin. Heillekin on kehitetty tuloksellisia perhekeskeisiä hoitomalleja, ja tähän hyvin tärkeään aiheeseen perehdytään tarkemmin tuonnempana. Kun sairaille vanhuksille kehitetään hyviä hoitoja, on tärkeää ottaa huomioon myös hoidossa tiiviisti mukana olevien omaishoitajien terveystilanne. Tämän toimintamallin edelleen kehittämisessä osaava perhelääkäri voi olla osana moniammatillista tiimiä. Hyvässä vanhusten hoidossa tarvitaan vahvaa perhekeskeistä ja moniammatillista hoito-otetta. Perhekeskeisen hoidon tuloksellisuus Terveyttä edistävissä perheinterventioissa on käytetty tavallisimmin voimavarakeskeisiä ja aktivoivia työmenetelmiä. Heillä on tavanomaista runsaammin ahdistuneisuutta ja masennusta. Myös suuren kansanterveysongelman depression hoidossa perhekeskeisestä ja pariskuntien hoidosta on saatu tutkimuksissa myönteisiä tuloksia. Perusterveydenhuollossa yleislääkärin potilaista jopa 25?45 %:lla on selittämättömiä ja tarkemmin määrittelemättömiä ongelmia. Niiden on osoitettu auttavan äidin suhtautumisessa raskauteen, imetykseen, lapsenhoitoon, äitiydestä selviytymiseen ja stressinsietokykyyn sekä kohottavan äidin itsetuntoa. Perheiden varhaisen tuen tarpeet liittyvät myös vanhempien ja lasten terveydentilaan, työelämään, opiskeluun, taloudelliseen tilanteeseen, asumiseen ja perherakennekriiseihin. Lasten somaattisten sairauksien perhetutkimuksissa on kiinnitetty ehkä eniten huomiota astmaa ja diabetesta sairastavien sekä vammaisten lasten perheisiin. Perheen toimivuus tukee parhaiten lapsen selviytymistä sairauden kanssa. Toisaalta taas hyvät suhteet lapsiin, lastenlapsiin ja ystäviin ovat suojaavia tekijöitä. Tutkimuksissa on saatu myös näyttöä siitä, että perhekeskeiset hoitomuodot ovat tuloksellisia lasten ja nuorten syömishäiriöissä ja seksuaalisessa hyväksikäytössä, samoin ADHD:ssä, ahdistuneisuudessa, masennuksessa ja vakavasta surusta selviämisessä. Ikähaitarin toisessa päässä vanhusten perhekeskeinen hoito on myös monin tavoin tuloksellista. On todettu, että heikentynyt perheen tuki ja yksinäisyys lisäävät sairastumis- ja kuolemanriskiä huomattavasti. Puolisot tai vanhemman hoitoon sitoutuneet aikuiset lapset kärsivät usein sekä fyysisistä että psyykkisistä oireista
Samoin hän osaa perhekeskeisen haastattelun peruselementit ja sukupuun käytön työvälineenä. Kun perhelääkäri uskaltaa yhä rohkeammin kohdata pariskuntia ja kokonaisia perheitä, hän usein alkaa kokea yksin työskentelyn raskaaksi ja vaikeaksi. Silloin lääkärin on helpompi myös motivoida potilas ja perhe terapiaan. Miten perheen kanssa työskennellään perhelääkärinä? Perhelääkäri ymmärtää, että kunnioittava ja kiinnostunut suhtautuminen potilaisiin on työskentelyn peruslähtökohta. Vaativissa perheen tai parisuhteen ongelmissa luonteva työpari olisi usein perheterapeutti. Ongelmien lisäksi potilaalla ja perheellä on aina vahvuuksia, kykyjä, taitoja ja tietoa, jotka ovat hyödyksi tutkimus- ja hoitoprosessin suunnittelussa. Lääkäri tuo oman koulutuksensa ja kokemuksensa keskusteluun eri pohjalta, mutta tasaveroisena. Avoin kiinnostus luo myönteisen ja turvallisen ilmapiirin, joka mahdollistaa kohtaamisen ja dialogin. Tässä dialogissa on keskeistä auttaa potilasta ja hänen perhettään löytämään, vahvistamaan ja paremmin ottamaan käyttöön omia voimiaan ja kykyjään. Ne ovat usein kadoksissa sairauksien ja ongelmien saadessa yliotteen. Kun lääkäri on kutsunut vastaanotolleen kokonaisen perheen tai vain esimerkiksi puolison, hän osaa tilanteeseen soveltuvin ky11. Lääkäri on lääketieteellinen asiantuntija, potilas ja perhe oman elämäntilanteensa asiantuntijoita. Tämä on aivan luonnollinen kehitys. Työparin valintaan vaikuttaa tietysti ongelman luonne. Somaattisissa sairauksissa, esimerkiksi diabeteksen hoidossa, tuttu diabeteshoitaja on luonteva valinta. Psykologi tai neuvolan terveydenhoitaja sopii työpariksi vaikkapa nuoren äidin ahdistusoireilun selvittelyssä. Yksin itsepintainen puurtaminen saattaa viedä aikaa ja voimia aivan turhaan. jokaiseen paikallaolijaan ja etenkin ensitapaamisella panostaa erityisesti hyvän yhteistyösuhteen rakentamiseen. Työparin lisäksi toisinaan tarvitaan kokonainen moniammatillinen tiimi ratkomaan perheen kanssa haastavia ongelmia. Selkeästi vaativat perhedynamiikkaan liittyvät ongelmat saattavat alusta alkaen olla aihe ohjata perhe perheterapiaan. Silloin hän voi pyytää hoitoprosessin selvittelyyn ja suunnitteluun mukaan toisen työntekijän. Tietysti tämän lisäksi lääkärin velvollisuus on myös ottaa esille esim. terveyttä vaarantavat elintavat ja kertoa tosiasiat sekä tutkimuksiin perustuvat, tarvittavat biolääketieteelliset hoitovaihtoehdot. Koulutettu perhelääkäri osaa soveltaa työssään systeemiteoriaa ja työskennellä perhekeskeisesti sekä yksilöiden että tarpeen mukaan kokonaisten perheiden ja verkostojen kanssa. Perhelääketiedettä perheterapeuteille toiminta lisää myös potilaiden ja perheiden tyytyväisyyttä sekä parantaa lääkäreiden ja koko terveydenhuoltohenkilöstön työmotivaatiota; säästöä syntyy, kun magneettitutkimuksen uusimisen sijasta pysähdytään kuvaamaan suvun historiaa ja oireilevan ihmisen elämäntilannetta ja ajankohtaisia kuormitustekijöitä. symyksin ?liittoutua. Aiemmin pinnan alla ollut konflikti voi kärjistyä sairauden tai vaikkapa nuoren poismuuton myötä. Perheterapiaan ohjaaminen onnistuu parhaiten, kun lääkäri oppii tuntemaan perheterapeutteja ja yhteistyöstä kertyy vähitellen hyviä kokemuksia. Potilaan huolellinen kuuntelu ja avoimet kysymykset antavat hänelle mahdollisuuden kertoa omin sanoin huolenaiheensa. Potilas ja hänen läheisensä ovat parhaita oman elämänsä, tunteidensa ja arvojensa asiantuntijoita. Krooninen psyykkinen tai somaattinen sairaus saattaa täysin sotkea perheen kuviot ja toimintakyvyn, tai vanhat toimintamallit eivät enää toimikaan muuttuneessa tilanteessa. Hän oivaltaa, että potilaan näkyvät ongelmat ovatkin osa laajempaa kokonaisuutta ja edellyttävät aivan eri alan asiantuntemusta kuin mihin oma koulutus ja kokemus riittävät
Haastattelussa on erityisen tärkeää antaa tilaa heti alkuvaiheessa potilaan omalle kertomukselle ja mielipiteille avoimin, joustavin ja tarkentavin kysymyksin. Somatisaatio-ongelma puhkeaa yleensä ennen 30. ikävuotta, ja se on naisilla noin 5?6 kertaa yleisempää kuin miehillä. Usein lääkärien käyttökielessä puhutaan vain psykosomaattisesta oireilusta. Näiden lisäksi monet psykiatriset sairaudet aiheuttavat selittämättömiä somaattisia oireita. masennus, ahdistuneisuushäiriöt, paniikkihäiriö, ruumiinkuvan häiriöt sekä dissosiaatiohäiriöt. Somatisaatioilmiön esiintyvyys väestössä vaihtelee taudin määritelmän ja vaikeusasteen mukaan. Perusterveydenhuollossa yleislääkärin vastaanotolla somatisaatio on hyvin yleistä, ja esiintyvyys on siellä noin 8?25 %. Joissain tutkimuksissa on osoitettu vielä huomattavasti suurempiakin prosenttilukuja. Lääkärin on tärkeää tunnistaa oman turhautumisen ja epätoivon tunteen uhka tavatessaan ensimmäisiä kertoja somatisoivan potilaan. Nämä tunteet ovat kenties saaneet monenkin lääkärin jo luopumaan toivosta. Somatisoivalle potilaalle pitää varata riittävästi vastaanottoaikaa ja järjestää tapaamiset säännöllisesti, olipa hänellä oireita tai ei. Laaja-alaisista ja usein toistuvista somatisaatio-oireista kärsivistä potilaista kehittyy silloin helposti terveyspalvelujen suurkäyttäjiä, jotka kiertävät lääkäriltä toiselle ja alkavat tuntua lääkäreistä turhauttavilta ja ahdistavilta sekä masentavalta taakalta. Perhelääkärin tavoitteena on muodostaa potilaalle kliinistä diagnoosia laajempi biopsykososiaalinen ongelman määrittely, joka sisältää mm. Vuosikerta Somatisoiva potilas perheessä maattinen tutkimus. Nämä potilaat ovat voineet matkan varrella saada lukuisia lempinimiä ja negatiivisia leimoja. Pahimmillaan lääkärin energia potilasvastaanotolla kuluu siihen, miten hän voisi parhaiten päästä eroon potilaastaan, eikä niinkään siihen, miten hän todella voisi potilasta auttaa. Terveyskeskuksessa näiden potilaiden kokonaistilanteen ja hoidon arvioinnin keskittäminen samalle lääkärille on aivan välttämätöntä. Näitä ovat mm. Joidenkin somatisoivien potilaiden elämänkaari on täynnä sairaustapahtumia ja hoitamista. Somatisaation taustalla voi olla toistuvaa masennusta ja ahdistuneisuutta, pitkäaikaisia perheja muita ihmissuhdeongelmia, haitallisten aineiden väärinkäyttöä, lapsuuden tunnevaikeuksia ja hoidon laiminlyöntejä, väkivallan kohteeksi joutumisia ja seksuaalista hyväksikäyttöä. tiedot potilaan perheestä ja muista ihmissuhteista. Oikealla asenteella ja hoidon suunnittelulla voi masentavasta taakasta muodostua mielenkiintoinen matka kiinnostavan persoonan, ja joissain tapauksissa koko perheen kanssa. Etenkin vaikeissa dissosiaatiohäiriöissä taustalla on usein juuri lapsuuden ja nuoruuden aikaisia pitkäaikaisia traumaattisia kokemuksia. Usein somatisoivan potilaan lapsuudenperheessä vanhemmilla on tai on ollut somatisaatiota. Koska somatisoivat potilaat muodostavat terveyskeskuksissa ehkä kaikkein haasteellisimman potilasryhmän, tätä aihetta käsitellään tässä artikkelissa hieman muita aihealueita laajemmin. Peruslähtökohtana somatisaatioilmiön ja somatoformisten sairauksien tunnistamisessa ovat huolellinen esitietojen kerääminen, potilaan elämäntilanteen ja -historian kartoittaminen sekä so12. Somatisaatioilmiö liittyy kaikkiin elimellisoireisiin eli somatoformisiin sairauksiin. 1/12 Pekka Larivaara, Sirpa Lindroos 28. Kokemuksen karttuessa lääkäri oppii, että riittävän ajan varaaminen tulee takaisin moninkertaisena luottamuksen lisääntyessä ja päivystyksellisten käyntien vähentyessä. Somatisoivan potilaan kohtaaminen, rinnalla eläminen ja hoito ovat usein erityisen haastavia, eikä pelkästään lääkärille, vaan myös potilaan läheisille ja muulle hoitohenkilökunnalle. Perhelääkärien koulutuksissa pyritään siihen, että lääkärit kokisivat nämä potilaat aivan erityisen mielenkiintoisiksi haasteiksi, joiden hoitaminen voi olla pitkän päälle hyvinkin palkitsevaa. Oi- Somatisaatio voidaan määritellä potilaan, perheen, lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen taipumuksena huomioida monimutkaisissa ongelmatilanteissa vain somaattiset näkökohdat
Tästä käytetään siellä nimitystä ?medical family therapy. Vihkon toiseen puoliskoon häntä pyydetään kirjaamaan vastaavalle kohdalle senhetkiset tapahtumat, tapahtumapaikat, keitä oli paikalla, mielikuvat ja tunnereaktiot. Alussa potilaan on usein vaikea yhdistellä ruumiillisia tuntemuksia ja tunteita, mutta vähitellen, etenkin hoitosuhteen vahvistuessa, päästään käsittelemään laukaisevia psyykkisiä tekijöitä. Hoitoväsymyksen ja turhautumisen estämiseksi vaikeasti somatisoivaa potilasta hoitava lääkäri tarvitsee myös itse tukea ja työnohjausta. Perhelääketiedettä perheterapeuteille reiden kuvaamisen lisäksi potilasta rohkaistaan kertomaan omista ajatuksistaan, arvoistaan, toiveistaan, odotuksistaan, tunteistaan, huolistaan ja peloistaan. Yhteistyön alussa on kuitenkin järkevää välttää ruumiin ja mielen vastakkainasettelua ja tarkastella biolääketieteellisiä ja psykososiaalisia näkökulmia rinnakkain. Hoitosuhteen vahvistuessa lääkäri havaitsee helposti, että somatisoivalle potilaalle on saattanut kertyä vuosien varrella runsaasti tarpeettomia hoitoja ja lääkitystä. Tämän lisäksi perheterapeuttisen hoidon lähtökohtana on, että hän on saanut tällaisen prosessin hoitoon eväitä omassa perheterapiakoulutuksessaan. On myös tärkeää ymmärtää, että edelleen monin paikoin vallalla oleva biolääketieteellinen hoitokulttuuri ylläpitää somatisaatiota. Näiden tarpeettomien ja jopa haitallisten lääkkeiden käyttö voidaan vähitellen ja harkitusti lopettaa yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Päiväkirjan käyttö on usein koettu hyväksi hoidon apuvälineeksi. Yhdysvalloissa somatisoivien ja vaikeiden kroonisista sairauksista kärsivien potilaiden hoidosta kiinnostuneille terapeuteille on vähitellen kehittynyt oma perheterapeuttinen erityisosaamisalue. Perhekeskeisessä työssä huomiota kiinnitetään erityisesti perheen vahvuuksiin ja voimavaroihin. Hoidon aikana on hyvä käyttää yleisesti hyväksyttyjä somatisaatioon viittaavia ilmaisuja, kuten stressi, vastustuskyvyn heikkeneminen, matala kipukynnys tai esimerkiksi suoliston ärtyvyys. Hänen täytyy olla tietoinen ja oivaltaa, että näitä potilaita on runsaasti etenkin terveyskeskuslääkärien vastaanotoilla, mutta myös sairaaloissa. Siinä potilasta pyydetään tarkkaan kuvaamaan ruumiilliset oireensa esimerkiksi ruutuvihkon toiseen puoliskoon. Työnohjaus voi auttaa lääkäriä paremmin hyväksymään somatisoivan potilaan tavan ilmaista itseään ruumiillisin oirein. Silloin lääkäri voi oivaltaa, ettei potilasta tarvitsekaan yrittää parantaa, vaan vain auttaa häntä tulemaan toimeen oireidensa kanssa. ja tämän suunnan koulutetuista perheterapeuteista nimitystä ?medical family therapist?. 13. Nämä eivät korosta erityisesti sellaista oireiden etiologiaa, joka potilaan on vaikea hyväksyä. Somatisoivan potilaan perhe on järkevää ottaa mukaan hoitoon mahdollisimman varhain. Kun yhteistyö potilaan ja mahdollisesti hänen perheensä kans- sa on vakiintunut, sukupuun piirtämistä voidaan käyttää apuna etsittäessä yhteistä näkemystä oireiden merkityksestä sukupolvien välisessä vuorovaikutuksessa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on jo 1980-luvulla oivallettu, että terveyskeskuslääkärit eivät useinkaan yksin jaksa auttaa somatisoivia potilaita ja heidän perheitään. Siksi siellä on kehitetty toimintamalleja, joissa perhelääkärin aloittamaan hoitoon osallistuu tarvittaessa myös perheterapeutti. Tässä haastetta meneillään oleville ja tuleville koulutuksille. Sukupuutyöskentely voi paljastaa somatisaation taustalta varhaista hyväksikäyttöä, alistamista, surematonta surua ja huolta, päihteiden käyttöä, vanhemmuuden laiminlyöntiä ja poissaoloa. Jos kaikesta kiinnostuksesta ja auttamishalusta huolimatta lääkäri alkaa väsyä, kokea uupumusta ja epätoivoa ja potilaan somatisaatio-ongelmat jatkuvat vaikeina tai somatisaatiopotilas on lapsi tai nuori, perheterapeuttinen hoito on aiheellista. Miten perheterapeutti voi auttaa perhelääkäriä, somatisoivaa potilasta ja perhettä Lähtökohtana somatisoivan potilaan ja hänen perheensä perheterapeuttiselle hoidolle on luonnollisesti se, että somatisaatioilmiö on tuttu perheterapeutille
Onnistuneessa hoidossa potilas ja perhe saadaan vakuuttumaan sairauden pitkäkestoisesta luonteesta, mikäli sairaus on jatkunut useita vuosia tai vuosikymmeniä ennen hoidon aloittamista. Keski-Suomes14. Terapian edistymistä on hyvä mitata potilaan toimintakyvyn paranemisella, ei niinkään oireiden radikaalilla vähenemisellä. Hänen on opittava myös käyttämään tietty määrä ?lääketieteellistä kieltä?. Vastaavista koulutuksista oli saatu myönteisiä kokemuksia etenkin Yhdysvalloissa ja Kanadassa. 1990-luvulla Tampereesta tuli eräänlainen keskuspaikka näiden koulutusten järjestämisessä, ja siellä koulutusohjelmat jatkuvat edelleen, vaikkakin koulutusorganisaatio on vaihtunut. Terapeutin on oltava valmis kuuntelemaan yhä uudelleen samoja oirekuvauksia. Vuosikerta tyisen tärkeää liittää ainakin jossain vaiheessa yksi tai useampia kotikäyntejä. Pohjois-Suomessa 1980-luvulla tehdyn lääkäripalvelujen suurkäyttäjätutkimuksen tulosten innoittamana käynnistettiin Oulussa ensimmäinen kaksivuotinen perhelääkärien koulutus saman vuosikymmenen lopulla. Nämä kuukaudet ovat vaatineet terapeutilta erityistä kärsivällisyyttä. Usein koti nähdään emotionaalisesti ja yhteisöllisesti tärkeänä turvapaikkana, joka elää meille paitsi seinien myös sielun sisällä. Niitä jatkettiin sen jälkeen Oulun lisäksi myös Kajaanissa. Konkreettinen työskentely lehtiötaulun avulla helpottaa yhteistyötä alussa. Sukupuun käsittely auttaa tarkastelemaan perheenjäsenten rooleja ja roolimalleja, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle. Somatisoivan potilaan saaminen perheterapiaan voi onnistua, jos lääkäri on tutustunut perheterapeuttiin ja hänen työskentelytapoihinsa. Tärkeänä osasyynä tähän oli perhe- ja verkostokeskeisen näkökulman puute tiedekuntien opetusohjelmissa. Siksi perheterapeutin ensisijaisia tehtäviä on saada käsitys lääkärin asenteista ja somatisaatioilmiön tuntemisesta ja hoitokokemuksista. Terapeutin on tärkeää myös tiedostaa, että potilas tarvitsee koko ajan myös lääkärinsä tutkimuksia ja että potilaan ja perheen lisäksi hän voi joutua tukemaan lääkäriä jaksamaan. Kun perheterapeutti tulee mukaan somatisoivan potilaan hoitoon, hän usein huomaa, että potilas ja perhe sekä hoitava lääkäri ovat monella tavalla turhautuneita. Hänen on tärkeää oivaltaa, että somatisoivan potilaan ja perheen kanssa työskenneltäessä liittoutumisvaihe kestää usein tavallista pitempään, usein jopa kuukausia. Jokainen koti on täynnä tarinoita ja symboliikkaa, ja jokainen perheenjäsen ilmentää symboliikkaa eri tavoin. Somatisoivan potilaan ja perheen terapeuttinen hoito on usein pitkällinen ja perusteellinen oppimisprosessi sekä potilaalle, perheelle että myös terapeutille. Tietysti on myös tärkeää, että perheterapeutti on tutustunut lääkärin ja muiden terveyskeskusammattilaisten työn sisältöihin ja työolosuhteisiin. Perheterapeuttisen hoidon alkuvaiheessa terapeutin kärsivällisyys saattaa olla kovalla koetuksella, kun hänestä mahdollisesti alkaa tuntua, ettei terapia edisty. 1/12 Pekka Larivaara, Sirpa Lindroos 28. Etenkin niissä terveyskeskuksissa, joissa lääkärimiehitys on puutteellinen, lääkärien työskentely on kiireistä ja hoitoratkaisut ovat suurelta osin teknisiä. Perheterapeutti voi myös pyytää potilasta pitämään muistikirjaa oireistaan tapaamisten välillä. Kokemusten mukaan kotikäynnillä saattaa olla aivan erityinen, ja terapian kannalta jopa käänteentekevä merkitys. Terapian tässä vaiheessa potilaan ja perheen kanssa voidaan puhua yhä tarkemmin biopsykososiaalisesta sairausmallista maallikkokielellä. Somatisoivan potilaan perheterapiaan on eri- Perhelääkärien koulutus Suomessa Suomalaisista lääketieteellisistä tiedekunnista valmistuvien lääkärien kyvyt toimia tehokkaasti perusterveydenhuollossa havaittiin monelta osin puutteellisiksi jo 1980-luvulla. Epävarmuuden sieto on osa prosessia. Hoidon alkuvaiheissa on tärkeää, että terapeutti paneutuu kuulemaan ?sairauden tarinaa?. Usein on nähtävissä, että oireet ja sairaus ovat alkaneet hallita ja määrätä perheen koko elämänrytmiä. Perheterapeutin rooli, merkitys ja tärkeys hoidossa alkavat vahvistua potilaalle ja perheelle usein vasta kuukausien yhteistyön jälkeen
Yhteistyössä Suomen Yleislääketieteen Yhdistys ry:n kanssa perhelääketiedettä voidaan tällä hetkellä kouluttaa yhä laajemmin perusterveydenhuollon lääkäreille ja muille henkilöstöryhmille. Perheterapeutteja peruspalveluihin Perhelääketieteellisen osaamisen lisääntyessä rohkenevat perhelääkärit/terveyskeskuslääkärit yhä useammin avata potilaiden kanssa keskustelua paitsi oireista ja sairauksista myös elämäntilanteesta. Moniammatillisen tiimityön tuki antaa siihen heille lisää uskallusta. Osa potilaista ja perheistä tulee autettua heidän yhteistyöllään ja empaattisella työotteella. Vähitellen myös potilaat kokevat luottamusta ja rohkenevat aiempaa herkemmin puhua esimerkiksi masennuksesta, väsymyksestä, ahdistuksesta, peloista, perhe- ja parisuhdeongelmista, väkivallasta, päihteistä tai työuupumuksesta. Vuosina 2000?2002 Oulun läänissä järjestettiin samanaikaisesti Oulussa, Kajaanissa ja Raahessa perhelääkärikoulutusten volyymiä ja sisältöjä noudatteleva moniammatillinen, perhekeskeisesti orientoitunut koulutus. Tämä koulutusohjelma tukee monipuolisesti yleislääketieteen asiantuntijaksi kehittymistä ja työn hallintaa. ilman pitempiaikaisia potilas?lääkärisuhteita. Pohjois-Suomessa erilliset perhelääkärikoulutukset lopetettiin jo 1990-luvun lopulla, koska tutkimuksissa oli noussut esille tarve moniammatilliseen perusterveydenhuollon henkilöstön koulutukseen. Perhelääketiedettä perheterapeuteille sa myös Jyväskylän psykologian laitos järjesti kaksivuotisen perhelääkärien koulutusjakson vuosina 2000?2002. Kaikki edellä mainitut koulutusohjelmat ovat olleet useita vuosia virallisesta yleislääkärien erikoistumiskoulutuksesta erillään. Se on edistänyt systeemisen ajattelutavan leviämistä laajasti Suomessa. Kuitenkin, kuten jo aiemmin todettiin, tätä myönteistä kehitystä on osittain jarruttanut 2000-luvulla nopeasti lisääntynyt vuokralääkäritoiminta, jossa lääkärit toimivat suurelta osin terveyskeskuksissa lyhytaikaisina ?keikkailijoina. Sen tarkoituksena on parantaa yleislääkärin työn laatua ja tehokkuutta sekä yhtenäistää ja syventää EU:n alueella yleislääketieteen erikoislääkärin ja perhelääkärin ammatillista osaamista. Vuonna 1999 perustettu Suomen Perhelääketieteen Yhdistys ry on ajanut perhelääketieteen asiaa nyt runsaat 10 vuotta ja järjestänyt vuosittain jatkuvia täydennyskoulutusseminaareja koulutetuille perhelääkäreille. Näissä tilanteissa taas lääkärin saattaa olla hyvä tavata pariskuntia, perheitä tai tehdä terveydenhoitajan kanssa kotikäyntejä. Niissä on ollut tavoitteena opettaa lääkäreille juuri perusopetuksesta puuttunutta potilaskeskeistä perhe- ja verkostokeskeistä työskentelyä. Näiden koulutusohjelmien ja niiden sisällöllinen tärkeys alettiin oivaltaa laajemmin 1990-luvun loppupuolella ja 2000-luvulla, jolloin näitä samoja teoria- ja -toimintamalleja alettiin vähitellen integroida lääketieteellisten tiedekuntien perusopetukseen. Sen myötä viime vuosina valmistuneilla nuorilla lääkäreillä on jo periaatteellinen valmius soveltaa työssään perusterveydenhuollossa biolääketieteen viitekehistä laajempaa näkökulmaa. Tämän koulutuksen tuloksia ja kokemuksia on myöhemmin hyödynnetty monissa perhekeskeisissä koulutuksissa eri puolilla Suomea. Perhelääketieteellisen koulutuksen merkittävänä edistysaskeleena voidaan pitää Oulussa keväällä 2008 käynnistettyjä kaksivuotisia ?GP-koulutuksia? (general practitioner -koulutus), joissa tavoitteena on, että jokainen Pohjois-Suomesta yleislääketieteeseen erikoistuva lääkäri saisi perustiedot ja taidot sekä selkeän yleislääketieteen erikoislääkärin (perhe- lääkärin) identiteetin terveyskeskuslääkärin työhön. Tähän identiteettiin pyritään sisällyttämään moniammatillisen perhekeskeisen työn teoriaa ja käytäntöä. Joissain tapauksissa ongelmat osoittautuvat kuitenkin niin haastaviksi, että heidän tuekseen ja avukseen tarvitaan syvällisempää systeemistä näkemystä ja perheterapeuttista osaamista. Perheterapeutti voi silloin tulla mukaan joko lääkärin työpariksi, tiimin jäseneksi tai moniamma15
1/12 Pekka Larivaara, Sirpa Lindroos 28. Larivaara, S. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Lindroos, S., Hyypiä, M-L. Joissain tapauksissa saatetaan myös sopia työnjaosta niin, että perheterapeutti jatkaa terapeuttista työtä perheen kanssa ja lääkäri yksin tai yhdessä esimerkiksi terveydenhoitajan kanssa keskittyy enemmän somaattisiin hoitoihin. Tämän artikkelin kirjoittajilla olisi toiveena, etteivät he enää usein kuulisi terveyskeskuslääkärien kysyvän: ?Mistä niitä perheterapeutteja löytyy?. Family-oriented primary care. Potilas, perhe ja perusterveydenhuolto. H., Campbell, T. Process 26, 415?28. Alenius, H. Vuosikerta Larivaara, P., Lindroos, S., Heikkilä, T. (toim. Larivaara, S. Olemme erittäin vakuuttuneita siitä, että perusterveydenhuoltoon ja myös sairaaloihin pitää perustaa lähivuosina nykyistä huomattavasti enemmän perheterapeutin toimia. Pekka Larivaara 040 553 0741 pekka.larivaara@oulu.fi Sirpa Lindroos 050 440 7077 sirpa.lindroos@fstky.fi Kirjallisuutta Andersen, T. New York: Springer. McDaniel, S. New York: Basic Books. Pinsof, J. (2009). Miten perheen kanssa työskennellään perhelääkärinä. H., Hepworth, J., Doherty, W. Lindroos, T. Teoksessa P. Lindroos, T. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, s. painos. Teoksessa P. The reflecting team: Dialogue and meta-dialogue in clinical work. Fam. L. 219?227. Rautiainen, E.-L. Larivaara, S. W., Wynne, L. 407?434. 16. Perhekeskeisen hoidon tarve ja tuloksellisuus. Heikkilä (toim.) Potilas, perhe ja perusterveydenhuolto. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, s. Heikkilä (toim.) Potilas, perhe ja perusterveydenhuolto. Somatisoiva potilas perheessä. Lindroos, T. Teoksessa P. University of Jyväskylä. tillisen verkoston konsultiksi. (2009). 2. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, s. C. Larivaara, S. (2005). (1977). (1995). The effectiveness and eficacy of marital and family therapy: introduction to the special issue. J Marriage Fam Ther 21, 341?343. Raivio, R., Larivaara, P. (1992). L., Hepworth, J., Lorenz, A. (1990). 138?154. McDaniel, S. (2009). (2009). Perhekeskeinen neuvola. Heikkilä (toim.) Potilas, perhe ja perusterveydenhuolto. (2010). Medical family therapy. A biopsychosocial approach to families with health problems. Teoksessa P. Heikkilä (toim.) Potilas, perhe ja perusterveydenhuolto. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, s. 2009). Lindroos, T. Co-construction and collaboration in couple therapy for depression. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 396. 67?79. Engel, G. J. The need for a new medical model: A challenge for biomedicine. Science 196, 129?36. Larivaara, P
Voiko perheterapiasta olla apua perheille. Voidaanko perheitä auttaa strukturoiduilla perhe- ja lapsikeskeisillä menetelmillä. Nykyään tehdään varsin paljon erilaisia töitä projekteina, ja vaikka joitakin käytäntöjä pidetään arvokkaina, työn jatkuvuus kyseenalaistetaan heti projektin päätyttyä rahoitusongelmien vuoksi. Tarkoituksena on jakaa kokemuksia lapsikeskeisestä perheterapeuttisesta konsultaatiotyöstä Turun yliopistollisessa keskussairaalassa, jossa jo kymmenen vuoden aikana ainutlaatuinen yhteistyö kahden täysin erilaisen erikoisalan . välillä on osoittautunut toimivaksi. T ämä artikkeli on ensisijaisesti kliininen, ei tieteellinen. aikuisten syöpätautien ja lastenpsykiatrian . 2007b, c). COSIP (Children of Somatically Ill Parents) -projekti Vuoden 2002 alussa käynnistyi Turussa EU:n rahoittama kahdeksan eurooppalaisen tutkimuskeskuksen (Englanti, Itävalta, Kreikka, Romania, Saksa, Sveitsi, Tanska ja Suomi) tutkimushanke ?Lapsi ja vanhemman vakava sairaus?. Se koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä osassa raportoidaan lyhyesti vuosina 2002?2004 EU:n rahoittaman kehittämis- ja tutkimushankkeen kliinisen työn tuloksia, ja toisessa osassa kerrotaan, miten työ jatkui ja mikä on nykytilanne. Näin ollen vaikuttaa siltä, että useat projektit eivät kanna hedelmää, koska ne jäävät kesken ei- vätkä tuota pysyviä muutoksia hoitokäytäntöihin (Schmitt ym. Tarkoituksena oli selvittää vanhemman sairastumisen yhteyksiä van17. Vanhempien ja lasten hätä voi olla suuri, varsinkin jos sairaus on niin vakava, että siihen voi kuolla. Artikkelit Lapsikeskeinen perheterapeuttinen konsultaatio yliopistollisen keskussairaalan syöpäklinikalla Florence Schmitt, FT, psykoterapeutti VET (perhe-, yksilö ja varhaisten vuorovaikutussuhteiden psykoterapeutti), Turun yliopisto & VSSHP/TYKS Lastenpsykiatrian klinikka Hanna Manninen, LL, lastenpsykiatrian erikoislääkäri psykoanalyytikko, perheterapeutti, varhaisten vuorovaikutussuhteiden psykoterapeutti VSSHP/TYKS Lastenpsykiatrian klinikka Päivi Santalahti, LKT, dosentti lastenpsykiatrian erikoislääkäri Lastenpsykiatria/Turun yliopisto yksikönpäällikkö/lasten ja nuorten mielenterveysyksikkö Mielenterveys ja päihdepalvelut -osasto Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki Jorma Piha, LKT, lastenpsykiatrian professori lasten- ja nuorisopsykiatrian ja perheterapian dosentti Turun yliopisto & VSSHP/TYKS Lastenpsykiatrian klinikka Kun isä tai äiti sairastuu syöpään, perheen ja lasten elämä muuttuu
Tietoa kerättiin kyselylomakkeilla ja neuvontakokeilun yhteydessä. Neuvontakeskusteluilla tarkoitettiin keskusteluja, joissa vanhemmilla oli mahdollisuus puhua vanhemmuudestaan ja sairastumisestaan ja lapsilla mahdollisuus omin sanoin kuvailla sitä, miten vanhemman sairaus muutti heidän elämäänsä. Yhteensä 46 perhettä kävi siis neuvonnassa. Alla Taulukko 1 keskustelutyypeistä. Alussa monet perheet kokivat ongelmalliseksi tulla lastenpsykiatrian yksikköön, koska he eivät kokeneet lapsillaan olevan mitään psyykkisiä ongelmia. Toteutuneet neuvontakäynnit Koko perheen istunnot 94 33,5 % Vanhempien käynnit 23 12,8 % Sisaruskäynnit 15 5,7 % Lasten yksilökäynnit 29 13,9 % Aikuisten yksilökäynnit 38 33,9 % Kaikki yhteensä 174 18 99,8 %. Tästä ryhmästä 14 potilasta kieltäytyi vastaanottamasta mitään tietoa projektista. Perheet saattoivat osallistua projektiin kahdella tavalla: 1) täyttämällä vain tutkimuslomakkeet tai 2) osallistumalla myös neuvontakäynteihin (Schmitt, 2008a). Lapsiperheiden etsiminen oli työlästä, koska potilaskertomuksista ei saanut tietoa potilaiden perheistä. Tämän vuoksi syöpätautien klinikka uudisti projektin aikana potilaiden perustietolomakkeen, jonka potilas täyttää tullessaan ensimmäisen kerran syöpätautien poliklinikalle. 2007b). lapsi. Lomakkeeseen lisättiin kaksi kysymystä: Montako aikuista asuu perheessä? Asuuko perheessä lapsia. Tämä muutos helpotti äitien ja isien löytämistä. Neuvontakäynnit Neuvontaan osallistui 37 perhettä (60 aikuista ja 67 lasta). Tutkimukseen osallistumista tarjottiin kaikille sellaisille perheille, joissa vanhemmalla oli juuri todettu tai uusiutunut syöpä ja joissa oli ainakin yksi alle 18-vuotias lapsi, joka asui sairastuneen vanhemman kanssa. 1/12 28. Keskustelut tarjottiin erilaisilla kokoonpanoilla: vanhemmat yhdessä tai yksin, koko perhe, sisarukset, lapset yksin (Schmitt ym. Lastenpsykiatria on kuitenkin lääketieteen erikoisala, joka on kiinnostunut lasten ja nuorten kokemuksista, mielenterveyttä Projektin toteutuminen Projektin aikana 1.5.2002?30.4.2004 TYKS:n syöpätautien klinikkaan tuli 2 063 uutta potilasta. Heistä vain vajaa kolmannes, noin 600 potilasta, oli iältään 17?55-vuotiaita. He olivatkin oikeassa, koska sinänsä vanhemman sairastuminen ei välttämättä aiheuta lapsille psyykkisiä häiriöitä, vaikka vanhemman vakava sairastuminen saattaa olla riski lasten ja nuorten mielenterveydelle (Lindqvist ym. Kaikkiaan mukaan tuli 120 perhettä. 2007; Manninen ym. 2008; Schmitt ym. Vuosikerta Florence Schmitt, Hanna Manninen, Päivi Santalahti, Jorma Piha hemmuuteen, perheen toimintaan ja lasten mielenterveyteen sekä saada kuvaa perheiden ja lasten selviytymisstrategioista. Tämän tutkimuksen yhteydessä TYKS:n lastenpsykiatrian klinikka aloitti yhdessä syöpätautien klinikan kanssa neuvontakokeilun, jossa koko perheelle tarjottiin mahdollisuutta läpikäydä sitä, miten vanhemman sairaus vaikuttaa perheen ja sen jäsenten elämään. Tästä joukosta löysimme 134 perhettä, joissa vanhempi oli sairastunut joko ensimmäistä kertaa tai uudelleen syöpään ja joissa oli ainakin yksi alle 18-vuotias, suomea puhuva Taulukko 1. 2007c)
Lapsikeskeinen perheterapeuttinen konsultaatio yliopistollisen keskussairaalan syöpäklinikalla suojaavista ja uhkaavista tekijöistä ja niiden tutkimisesta eikä ainoastaan lasten psyykkisten ongelmien hoitamisesta. Kaikki perheet korostivat, että juuri tällainen yhdistelmä, jossa oli koko perheen keskusteluja, lapsille omat ja vanhemmille omat käynnit sekä yksilökeskustelut, tuntui toimivan hyvin. Viimeisessä istunnossa vanhemmat olivat yleensä hyvin kiinnostuneita siitä, mitä mieltä olimme heidän vanhemmuudestaan sekä heidän lastensa selviämisestä ja hyvinvoinnista. Lähes kaikki perheet olivat myös sitä mieltä, että kannatti tulla mukaan (Schmitt ym. 2007b). Vanhempien keskustelut Kun vanhemmat olivat keskenään, puhuttiin lapsista, parisuhteesta ja suhteista omiin vanhempiin. Erittäin koskettavia olivat keskustelut yksinhuoltajavanhempien kanssa. Tunnelma oli luottavainen, ja saatoimme myös varsin avoimesti kertoa havaitsemistamme huolenaiheista (jos niitä oli) ja ohjata apua tarvitsevia vanhempia ja lapsia eteenpäin sopivan avun piiriin. Toiveena on ollut, että tutkimuksen tuloksista raportoimalla voitaisiin vaikuttaa jatkossa mm. siihen, että aikuisen sairastuessa vakavasti lääketieteellisen hoidon ohella huomioitaisiin myös sairauden mahdolliset heijastumat vanhemmuuden voimavaroihin ja tarjottaisiin paljon nykyistä useammin tukea myös heidän perheilleen (Solantaus 2011). Kaikki mukana olleet perheet olivat sitä mieltä, että tällainen perhekeskustelu pitäisi kuulua automaattisesti hoitoon, samalla tavalla kuin röntgenku- Sisaruskeskustelut Perhekäynnin yhteydessä lapsille ehdotettiin yhteistä sisaruskäyntiä, ilman vanhempia. Lapset olivatkin poikkeuksetta halukkaita tähän. Monella yksinhuoltajalla oli hyvät suhteet lapsensa toiseen vanhempaan, mutta oli myös sellaisia tilanteita, joissa lapsen toinen vanhempi ei juurikaan osallistunut lapsensa elämään. Näille yksinhuoltajavanhemmille oli suuri helpotus tietää, että on mahdollista hakea niin sanottua oheishuoltajuutta jonkun muun aikuisen kanssa. Yksinhuoltajavanhempia kannustettiin ottamaan asia puheeksi omien sisarustensa ja lasten kummien kanssa. Tässä yhteydessä käsiteltiin kunkin lapsen ajatuksia, tunteita ja reaktiotapoja, joita tieto vanhemman sairaudesta heissä aiheutti. Tätä asiaa voitiin yleensä käsitellä ensimmäisen käynnin yhteydessä, ja se helpotti vanhempien suhtautumista. Keskustelut perheiden kanssa olivat hyvin antoisia. Noin puolet perheistä halusi tulla ensin ilman lapsia ja toinen puoli heti koko perheenä. Perhekeskusteluissa puhuttiin siitä, miten kaikki alkoi. Niissä huomiota kiinnitti erityisesti vanhimpien sisarusten hoivaava, ohjaava ja paikoin myös määräilevä asenne nuorempia sisaruksia kohtaan. 19. Tullessaan meille kaikki vanhemmat olivat kertoneet lapsilleen syövästä. Perheet korostivat, että oli hyvä saada kuulla, miten toiset ajattelivat ja tunsivat, koska kotona keskenään ei olisi ehkä puhuttu sellaisella avoimuudella kuin perheterapeuttien kanssa. Tavoissa kertoa oli paljon vaihteluita. vat tai verikokeet. He olivat erityisen huolestuneita siitä, mitä lapsille mahtaisi tapahtua, jos he eivät toipuisikaan syövästä. Sisarustapaaminen tuntui olevan turvallinen tapa tulla vieraaseen ympäristöön puhumaan vaikeasta asiasta. Kävi myös selväksi, että sosiaalisten verkostojen puuttuminen oli perheille erityisen raskasta, koska tavallista kotiapua on vaikea saada. Kaikki perheenjäsenet saivat tilaisuuden kuulla toistensa ajatuksia ja tunteita. Kävi ilmi, että monissa kaupungeissa kotiapua saavat vain lastensuojelun piirissä olevat perheet. Koko perheen keskustelut Perheet valitsivat itse, halusivatko he tulla ensimmäiselle käynnille koko perheenä vai vanhemmat ensin yksin. Sisarustapaamisella käytiin vielä uudelleen läpi vanhemman sairastumisen alkuvaiheet ja erityisesti se, milloin, missä tilanteessa ja miten kukin perheen lapsista oli saanut tiedon vanhemman sairastumisesta. Näissä tapaamisissa yhtenä selvänä elementtinä nousivat esiin sisarusten keskinäiset roolit. Tuntui hyvältä antaa vanhemmille ja lapsille vilpitöntä positiivista palautetta
lähdeluettelo), joista koostui myös väitöskirja (Schmitt 2008a). Jatko-osa Tutkimustyön ohella FS jatkoi keskusteluja syöpäperheiden kanssa. Usein näytti käyneen niin, että sellaiset asiat, joita ei ennen ollut halunnut ajatella, nousivat mieleen sairastumisen yhteydessä. Oman ikätasoisen elämän jatkaminen mahdollisimman entisenlaisena tuntui kaikille lapsille olevan melkeinpä tärkein selviytymistä ja huolestuneisuutta helpottava asia. Tämän vuoksi muutimme toimintatapaamme ja aloimme tarjota yksilökeskustelumahdollisuutta kaikille perheen lapsille. FS on jatkanut yksin, osa-aikaisena (20?40 % työaikaa) ja määräaikaisena. Vaikka kaikki näyttävät arvostavan kovasti työtä syöpäperheiden kanssa, ei ole löytynyt pysyvää rahoitusta, jolla toiminnan jatkuvuus voitaisiin turvata. Jokainen löysi keskustelujen aikana oman tapansa tehdä se. Lasten yksilökeskustelut Projektin alkuvaiheessa tarjosimme yksilökeskustelumahdollisuutta valitettavasti vain yhdelle syntymäpäivän sijoittumisen mukaan valitulle lapselle, koska mukana olleeseen tutkimussuunnitelmaan sisältyi ajatus yhden perheen lapsen tutkimisesta muita huolellisemmin. Kerätystä tutkimusaineistosta julkaistiin tieteellisiä raportteja (ks. Tällaisia keinoja olivat jollekin yksinoloon vetäytyminen ja miettiminen, musiikin kuuntelu tai vaikkapa piirtäminen, jollekin toiselle taas muiden seuraan hakeutuminen joko juttelemaan tai vain yhdessä olemaan ja tekemään asioita. Näin on jatkunut nyt kymmenen vuotta. Tämän sitkeän sitoutumisen ansiosta syöpätautiklinikalla on tapahtunut paljon pieniä, mutta syvällisiä muutoksia. Tämä aikataulu ei aina korreloi avun tarjoamiseen. Lopuksi Tämä COSIP-projekti loppui virallisesti vuoden 2004 lopussa. Lapsen selviämiskeinoja hankalassa elämäntilanteessa käsiteltiin tarkoitukseen suunniteltua kyselylomaketta apuna käyttäen. Monet kuitenkin sanoivat, että perhekeskustelutkin olivat hyödyllisiä, koska silloin sai kuulla, mitä muut perheenjäsenet tilanteesta ajattelivat. Lähes kaikki lapset käyttivätkin mahdollisuuden hyväkseen. Tosin jotkut lapset kokivat myös ahdistavana puhua vanhemman sairaudesta. Vuosittain loppusyksystä syöpätautiklinikka etsii rahoja, joilla toimintaa voitaisiin jatkaa. Tuntui koskettavalta, miten jokainen äiti ja jokainen isä halusi ajatella lapsiaan ja huolehtia heistä aivan viimeiseen hetkeen asti. 1/12 28. Yksilökeskusteluissa käsiteltiin paljon lapsen omaan elämään liittyviä asioita: koulua, harrastuksia, kavereita. Keskustelut saattoivat tapahtua kuolevan vanhemman kanssa osastolla sängyn vierellä. Tällaisia asioita olivat parisuhdeongelmat, suhde omaan äitiin, avioero sekä lasten syntymään tai aiempiin menetyksiin liittyvät asiat. Muut yksilökeskustelut tapahtuivat vuodeosastolla, jossa sairastunut vanhempi oli hoidossa tai kuolemaisillaan. He myös antoivat hyvää palautetta nimenomaan tästä keskustelumuodosta. Jokaisella lapsella on oma aikataulunsa siinä, milloin hän on valmis käsittelemään hänelle vaikeita asioita. Hyvin pian kuitenkin huomasimme, että yksilökeskustelumahdollisuutta vaille jääneet sisarukset vaikuttivat pettyneiltä ja että lapset puhuivat henkilökohtaisista ajatuksistaan yksilökeskusteluissa avoimemmin kuin muiden sisarusten läsnä ollessa. Lähes kaikilla lapsilla tuntui olevan käytössään ainakin joitakin omia keinoja kestää pahaa oloa ja ahdistuneisuutta. Vuosikerta Florence Schmitt, Hanna Manninen, Päivi Santalahti, Jorma Piha Vanhempien yksilökeskustelut Nuoremmat ja etenkin nuorimmat sisarukset myös turvasivat vanhimpiin sisaruksiinsa. Vanhempien yksilökeskustelut tapahtuivat enimmäkseen juuri ennen neuvonnan alkamista, kun sairastunut vanhempi pohdiskeli työntekijän kanssa, tuleeko hän mukaan tähän kokeiluun vai ei. Sairastunut vanhempi työsti ensin henkilökohtaista kriisiään. Jos alussa koettiin tunkeilevana kysellä potilaalta, onko hänellä lapsia ja minkä 20
Vuonna 2009 tuli 58 eri lähetettä ja FS tapasi 60 perhettä (2 tuli ilman lähetettä), käyntejä kertyi 239. terminaalihoitopäätös tai/ja kuoleva potilas. . avioliitto-ongelmat, uusperheen kuviot, yksinhuoltajuuden huolet, suhteet lapsiin tai omiin vanhempiin, aikaisemmat traumat, syyllisyys, ahdistuneisuus. Kommunikaatioon liittyvät tekijät: 1. Malli osoittautuu käyttökelpoiseksi tutkittaessa perheen kanssa, millä tavalla syöpä uhkaa kykyä selviytyä vanhemmuudesta. Sisäisellä tasolla sairastuminen aktivoi niin sanottua äitiystilaa (maternal preoccupation, Winnicott 1956 Perheterapeutille lähettämisen indikaatiot (Ks. Erityisen tarkasti kuuntelen sairaan vanhemman kokemuksia ja sairastumiseen liittyviä teemoja, joita vanhempi nostaa esille, esim. Resurssien vähäisyyden vuoksi (FS yksin ja työssä 2 pv viikossa) indikaatiot ja menetelmät on tarkkaan määritelty. Periaatteessa työskentelytapa ei ole muuttunut COSIP-projektin ajoilta, paitsi että FS tekee kaikki käynnit (perhe-, pari-, lastentapaamiset) yksin. ?huonot uutiset. Sairauteen liittyvät tekijät: 1. Kaikki lääkärit kysyvät systemaattisesti ja ehdottavat lähes aina keskustelua perheterapeutin kanssa. potilaalla on syövän lisäksi aikaisempia mielenterveysongelmia, alkoholiongelma tai muu psykososiaalinen rasittava taakka, esim. Daniel Sternin (1995) määritelmän mukaan. Aiemmassa artikkelissa on kuvattu vanhemmuuden osa-alueet parenthood ja parenting (Schmitt & Piha 2008e). Lapsikeskeinen perheterapeuttinen konsultaatio yliopistollisen keskussairaalan syöpäklinikalla Perheterapeutin intervention sisältö ja menetelmät ikäisiä, kysymyksestä on nyt tullut rutiinia. ns. pitkäaikaistyöttömyys, vankilatuomio 2. Syöpätautien klinikalla ei hoideta gynekologisia (kohtu- ja munasarjasyövät) eikä hematologisia (leukemiat) syöpiä, mutta jostakin syystä (ovatko lääkärit jutelleet ruokasalissa yhdessä?) tieto on levinnyt ja lähetteitä on tullut sekä naistenklinikalta että hematologiselta osastolta. Vastaavasti vuonna 2010 oli 49 lähetettä, 6 perhettä ilman lähetettä eli 55 perhettä ja 311 käyntiä. Taulukko 2. Taulukko 2) Vuosittain on tullut noin 50 lähetettä ja jokaista perhettä on tavattu 2?10 kertaa, keskimäärin 5 kertaa. hoitava lääkäri ?ei saa otetta potilaasta?: kommunikaatio potilaan ja hoitavan lääkärin välillä on puutteellinen, ongelmallinen tai vaativa. . Ensimmäinen käynti keskittyy turvallisen hoitosuhteen luomiseen kiintymyssuhdeteorian valossa. Potilaaseen liittyvät tekijät: 1. Perheterapeutin konsultaation lähetteen indikaatiot Potilaan perheessä on alle koulu-ikäisiä lapsia ja vähintään yksi seuraavista syistä: . ja huono ennuste 2. potilas on raskaana. 21. Tästä valitaan fokus (Minuchin & Fishman 1974), mutta erityisteemasta voi tulla myös ?port of entry. vanhempien välinen kommunikaatio on puutteellinen, ristiriitainen tai sairastunut vanhempi on yksinhuoltaja 2
2008). 1/12 28. Vuosikerta Florence Schmitt, Hanna Manninen, Päivi Santalahti, Jorma Piha pien avioerosta tai muista asioista. (Katainen & Schmitt 2005; Zimmermann ym. Kuoleman varjo on kaiken aikaa läsnä, ja noin 1/3 potilaistani kuolee, jolloin on kuljettava perheen kanssa aika raskaita polkuja. Lisäksi tarvittaessa on voitu ottaa puheeksi lasten oireilu ja löytää ne lapset, joilla erilaisista syistä on riski joutua kärsimään vanhemman sairaudesta (Manninen ym. Tietääkseni ainoastaan Helsingissä on syöpätautien klinikalla oikea psyko-onkologian poliklinikka, Oulussa ja Turussa asiat hoidetaan osa-aikaisesti, ja tietääkseni muualla lastenpsykiatria antaa tarvittaessa konsultaatiota (Niemelä ym. Väitöskirjatutkimuksen keskeisimpiä löydöksiä oli, että syöpä sinänsä ei vaikuta kielteisesti perheen toimintakykyyn (Schmitt ym. Potilas voi olla tilanteessa, jossa hän ei ole valmis hakeutumaan avun piiriin, joten myönteisen kuvan antaminen mielenterveystyöntekijöistä on erityisen tärkeää. Syöpätaudit hoidetaan Suomessa hyvin, mutta psykososiaalinen tuki on kehittymätöntä verrattuna moniin muihin maihin, joissa syöpäklinikalla on oma moniammatillinen tiiminsä, johon kuuluvat psykologi, psykiatri, sairaalapappi jne. Olen itse panostanut siihen, että vaikka kontakti olisi vain ohimenevä ja ainutkertainen, niin se olisi mahdollisimman laadukas ja myönteinen kokemus. 2010). Lopuksi, lastensuojelulaki ja uusi terveydenhuoltolaki (mm. 2006; Follwell ym. 2010). Miksi tällainen interventio on mielekäs Perheterapeutin läsnäolo ja työ syöpätautiklinikalla on koettu arvokkaana ja tärkeänä. 2010; Solantaus, 2011). ja Stern 1995), huoli lasten eloon jäämisestä ja selviytymisestä erityisesti jos/kun sairaalle vanhemmalle annetaan uutisia huonosta ennusteesta ja/tai vanhempi on yksinhuoltaja. Kos- 22. Tähän teemaan liittyy toinen sisäisen vanhemmuuden aspektista, nimittäin representaatiot itsestä isänä tai äitinä. Tämä toteutuu erityisesti, kun isä tai äiti on kuolemaisillaan (tästä teemasta pitäisi kirjoittaa erillinen artikkeli). Perhekeskeinen interventio tekee mahdolliseksi vanhemman masennuksen seulonnan, masennuksen puheeksi ottamisen, sen käsittelemisen ja oireilevan vanhemman ohjaamisen psykiatriseen hoitoon (Schmitt ym. 2008c). 2009). 1999; Schmitt 2007a ja 2007d; Schmitt ym. Vanhemmat haluaisivat olla kaikkivoipia suojelemaan lapsia kärsimykseltä, ja heistä tuntuu raskaalta hyväksyä, ettei se ole mahdollista (Altschuler ym. § 70) edellyttävät, että lasten hyvinvointi otettaisiin huomioon silloin kun vanhempi sairastuu vakavasti. Suomessa ei ole kuitenkaan millään tavalla otettu tätä huomioon aikuisten somaattisia sairauksia hoitavissa paikoissa. Vanhemman sairastuminen on hyväksyttävä käyntikortti mielenterveyspalveluihin ja aiheuttaa vähemmän häpeää kuin lapsen vaikeudet muista syistä. Harva perheterapeutti tulee ajatelleeksi, että hän saattaa omalla olemisellaan antaa positiivisen tai kielteisen mielikuvan ?kallonkutistajista?. 2007c), vaan että vanhemman (äidin) masennus oli suurin riskitekijä. Merkitystä ei ollut sillä, oliko masentunut äiti syöpäpotilas vai syöpäpotilaan puoliso. Vanhemmat haluavat keskustella siitä, miten he voivat säästää lapsiaan kärsimykseltä. Jatkuvan joustavuuden vaatimus on rasittava: potilaat tulevat ja menevät. Potilas saattaa hakeutua hoitoon myöhemmin, tai lapset saattavat muistaa aikuisena mielenterveystyöntekijän kanssa käydyn helpottavan keskustelun. Potilaan olleessa raskaana syöpähoitojen aikana on psykoterapeuttisen avun tarjoaminen aina perusteltua, eikä se yleensä rajoitu muutamiin tapaamisiin, vaan potilasta ja hänen perhettään on tuettava koko hoidon ja raskauden ajan, sekä hoidon loputtua noin vuoden verran varhaisen vuorovaikutuksen tukemiseksi (Schmitt ym. Joskus onkin niin, että vanhemman sairastuminen on viimeinen pisara; lapsi on ehkä ollut avun tarpeessa jo aikaisemmin, häntä on ehkä kiusattu tai hän on kärsinyt vanhem- Mikä on haastavaa ja vaikeaa Vaikka työ on mielekästä ja mielenkiintoista, se on monella tavalla kuluttavaa ja vaativaa
Potilaan ja omaisten puhumisen tarve on suuri, mutta kiire ja ?sairauden. Julkinen tila antaa mahdollisuuden lapsille ja nuorille säädellä intensiteettiä, koska he voivat lähteä ostamaan jäätelöä tai käydä katsomassa suihkulähdettä ja tulla taas takaisin aivan eri tavalla kuin jos olisimme suljetussa terapiahuoneessa. Perheterapeuteille, jotka ovat peruskoulutukseltaan sairaanhoitajia, tämä ruumiillisuuden läsnäolo saattaa olla helpompi sietää. Ehkä olisi hyvä, jos sairaalahenkilökuntaa voitaisiin kouluttaa kohtaamaan perheiden tarpeita. Joskus tilanteen vaatiessa erityistä hiljaisuutta olen myös tavannut perheitä ns. Kun perheterapia tehdään vuodeosastolla, jossa hoitajat, sairaala-apulaiset ja muu henkilökunta voivat milloin vain tulla huoneeseen, pitää kyetä keskittymään ja tekemään työtä tässä ja nyt. Työ vaatii joustavuutta, kykyä olla sinut haavoittuneisuuden ja oman kuolevaisuuden kanssa. hiljaisessa huoneessa, joka on sairaalapappien sisustama huone kellarikerroksessa. Ei ole harvinaista kuulla potilaan kertovan, että tuntuu siltä, että ammattilaiset pelkäävät häntä ja että sen vuoksi hoidon saatavuus on uhattuna. Palliatiivisen hoidon tai saattohoidon laatu ja sisältö vaihtelevat aika paljon eri paikkakuntien välillä. Lisäksi potilas saattaa olla hyvin kipeä, oksentaa, olla välittömän hoivan tarpeessa. Monesti potilaiden solusalpaajahoidot siirtyvät neutropenian vuoksi, jolloin sovittu aika ei oikeastaan toimi. Erityisen pahalta tuntuukin hyvästellä potilas ja hänen perheensä hoidon siirtyessä perusterveydenhuoltoon ja perheterapian jäädessä tämän vuoksi kesken. Lopuksi Perheterapeutitkin saattavat pelätä somaattisesti sairaita ja kuolevia potilaita. Lapsikeskeinen perheterapeuttinen konsultaatio yliopistollisen keskussairaalan syöpäklinikalla ka he tulevat koko sairaanhoitopiiristä, sovitaan tapaamisia muiden hoitotoimenpiteiden yhteyteen. Yliopistollisessa sairaalassa sovitut ajat eivät useinkaan pidä, jolloin on odottamista, siirtämistä, jonottamista. Enimmäkseen olen tavannut potilaita ja perheitä uuden sairaalan kahvilan tiloissa, niin sanotuilla sinisillä sohvilla. hoito estävät usein ihmisen kohtaamisen kokonaisvaltaisesti. Florence Schmitt 040 763 3053 florence.schmitt@tyks.fi Hanna Manninen Päivi Santalahti Jorma Piha 23. kotiapua, ole saatavilla. Lisäksi pitää olla usein käytettävissä iltaisin ja viikonloppuisin, koska perheet tulevat kaukaa, useiden kymmenien kilometrien päästä, joskus jopa kahden lossin takaa. Työlle ei ole varattu tiloja, mikä on mielenkiintoista, kun esimerkiksi Turussa on rakennettu satoja kuutioita uutta sairaalaa, valtavia auloja ja isoja käytäviä, ja kuitenkaan ei ole edes yhtä ylimääräistä pikku huonetta, jossa voisi rauhassa keskustella potilaiden kanssa. Huomasin samalla, että itse asiassa nuoret kokoontuvat varsin paljon julkisilla paikoilla . Alussa oli vaikea tehdä työtä julkisilla paikoilla, mutta varsin nopeasti tajusin tilan antamat mahdollisuudet lasten ja nuorten näkökulmasta. Joutuu sen tosiasian eteen, että neljänkymmenen kilometrin päässä Turun ulkopuolella ei ole kunnollisia mielen- terveyspalveluja tai kaikki on tukossa, jonot mielettömiä eikä sosiaalipalveluja, esim. Silloin ongelmaksi ovat nousseet kristillinen sisustus ja huoneen merkitys; monet potilaat ja perheet samastavat hiljaisen huoneen kuolemaan. Eräs vaikeimmista asioista on ohjata potilas ja perhe muualle paikalliselle tasolle huomatessaan, että he ovat jatkossakin tuen tarpeessa. On kuitenkin erityisen tärkeää pitää huolta siitä, ettei ulkopuolisia ole kuulolla. ostoskeskusten käytävillä, kahviloissa, auloissa ? ja keskustelevat siellä heitä koskevista asioista melkein luontevammin kuin suljetussa huoneessa
Terveydenhuoltolaki auttaa lasta. Suomen Lääkärilehti 23, pääkirjoitus, 1889?1890. Stern, D. Suomen Lääkärilehti 43, 4359?4364. Lindqvist, B., Schmitt, F., Santalahti, P., Romer, G., Piha, J. A comparative study in Finland. Lapsi ja vanhemman sairastuminen syöpään, s. Motherhood constellation: A unified view of parent-infant psychotherapy. New York: Basic Books. Zimmermann, C., Seccareccia, D., Clarke, A., Warr, D., Rodin, G. Multinational study of cancer patients and their children: factors associated with family functioning. J Clin Oncol Dec. D Osa . Lapsiperhe syövän varjossa. Duodecim 124(20):2340-2341. Schmitt, F., Piha, J. (1999). Kalland, A-M. (2008a). Bringing palliative care to a Canadian Cancer Center: the palliative care program at Princess Margaret Hospital. Support Care Cancer 14(10), 982?987. Winnicott, D. On being an ill parent. Odontologica. Schmitt, F. Families in the shadow of cancer. 300?305. Duodecim 123, 841?845. Schmitt, F. Family therapy techniques. Cancer Nurs. Nov-Dec 33(6), E18?27. Schmitt, F. Cancer families with children: factors associated with family functioning. 1/12 28. Vanhemmuudesta ? vanhempana oleminen ja vanhempana toimiminen. Perheterapia-lehti 2, 6?14. Schmitt, F., Jyrkkiö, S., Tamminen, T., Piha, J. (1995). (2008e). (2010). Sarja . New York: Basic Books. Lähteet Altschuler, J. Annales Universitatis Turkuensis. Suomen Lääkärilehti 22, vsk 63, 2047?2051. Minuchin, S. Grönlund, M. (2007a). Vuosikerta Florence Schmitt, Hanna Manninen, Päivi Santalahti, Jorma Piha Schmitt, F., Salminen, E., Pyrhönen, S., Piha, J. (2007d). (2007). In Through Pediatrics to Psychoanalysis, pp. Turun yliopiston julkaisuja. (2006). Phase II Study of an outpatient palliative care intervention in patients with metastatic cancer. Journal of Clinical Oncology, Vol 27(2), 206?213. Katainen, R., Schmitt, F., Piha, J. Published online in Wiley InterScience (www.interscience.wiley.com) DOI: 10.1002/pon.1241/5.7.2007 24. (2007c). (2008b). Le, L., Wakimoto, K., Seccareccia, D., Bryson, J., Rodin, G., Zimmermann, C. (2009). Clinical Child Psychology and Psychiatry 4, 23?37. Follwell, M., Burman, D., W. 20, 26(36), 5877?83. W. (2010). Cancer during pregnancy: two case studies. Agge (toim.) Sairaanhoitaja ja kuolevan hoito. Helsinki: Sairaanhoitajaliitto. Schmitt, F., Piha, J., Helenius, H., Baldus, C., Kienbacher, C., Steck, B., Thastum, M., Watson, M., Romer, G. The experiences of mental health professionals using structured family-centered interventions to support children of cancer patients. Epub 2008 Nov 24. Schmitt, F. Siltala (toim.) Lapsen psykoterapia ja sen vuorovaikutukselliset ulottuvuudet. Helsinki: Therapeia-säätiö. Schmitt, F., Manninen, H., Santalahti, P., Savonlahti, E., Pyrhönen, S., Romer, G., Piha, J. & Fishman, C. (1974). Factors associated with the mental health of adolescents when a parent has cancer. Scandinavian Journal of Psychology 48, 345?351 (DOI: 10.1111/j.1467-9450.2007.00573/30.4.2007). Manninen, H., Santalahti, P., Piha, J. Anttonen, S. Clinical Child Psychology and Psychiatry 12(3), 421?436. Schmitt, F., Santalahti, P., Saarelainen, S., Savonlahti, E., Romer, G., Piha, J. Cambridge-Massachusetts-London: Harvard University Press. Niemelä, M., Väisänen, L., Marshall, C., Hakko, H., Räsänen, S. (2011). Journal of Infant Mental Health, Vol 31(1), 71?93. Solantaus, T. Lehtomäki, E. Tarvitaanko perhepsykoterapeuttia syöpätautien klinikalla. (1956). (2008d). (2007b). Children of parents with cancer: A collaborative project between a Child Psychiatry Clinic, and an Adult Oncology Clinic. (2008c). (2008). Vanhemman vakava sairaus on yksi lapsen psyykkisen kehityksen riskitekijä. 800. Turku: Medica . Tom. Kirjassa M. S. 59?67. Kirjassa E. Kuoleva potilas ja perhe, s. Huonojen uutisten kertominen potilaalle: syöpätautien erikoislääkärien kokemuksia. (2005). Schulman, M. 398?410. Leiman, P. & Dale, B. Primary maternal preoccupation. Ser
Jotta lapsensa menettäneiden vanhempien surua voisi ymmärtää, vaikka edes vajavaisesti, käsittelen aluksi lapsen menetyksen aiheuttamaa surua, surutyötä ja vaikutusta vanhempiin ja läheisiin. Kerron myös Annan ja Laurin tarinan, joka on yksi monista. Ensimmäisinä vuosina lapsen kuoleman jälkeen merkkipäivät aktivoivat ikävän ja ahdistuksen. Poijulan (2002) mukaan kuitenkin 25. Oheisessa artikkelissa kuvaan, miten vastasyntyneiden teho-osasto K7:llä tuetaan perhettä lapsen kuollessa ja millaisia kokemuksia minulle on kertynyt omassa työssäni sairaalapappina. Kun lapsi kuolee, kuolevat tämän lapsen elämään kohdistuneet unelmat ja toiveet. Ensimmäinen reaktio läheisen kuollessa on usein sokki ja turtumus, joita seuraavat kaaoksen ja hämmennyksen tunteet. Miten kauan kestää, ennen kuin alkaa viimeinen vaihe. Erityisen merkittäviä ovat kuolleen lapsen syntymäpäivä ja kuolinpäivä. Surevien surutyötä saattaa kuormittaa myös pitkittynyt sairausvaihe. Tyypillistä tarinaa ei ole, vaan jokaisen ihmisen ja perheen kokemukset ja suru ovat erilaisia. L henkilön kuoltua aktiivisen surun aika ja sopeutuminen kestävät keskimäärin kaksi vuotta. Kun sureva alkaa ymmärtää kuoleman todellisuuden, pintaan nousevat tuskan ja kärsimyksen tunteet. Suruun vaikuttavat muun muassa kuolleen läheisen ikä ja se, oliko kuolema äkillinen vai odotettu. Artikkelit Lapsensa menettäneen perheen surusta ja surevien kohtaamisesta sairaalasielunhoitajana vastasyntyneiden osastolla Tuija Mustalahti sairaalapastori perheterapeutti työnohjaaja HYKS/Naistenklinikka Olen työskennellyt 11 vuoden ajan sairaalasielunhoitajana lapsensa menettäneiden vanhempien tukena Lastenklinikalla ja Lastenlinnassa. Vanhemmat eivät välttämättä osaa yhdistää pahaa oloaan näiden päivien lähestymiseen (Moren 1995). apsen kuolema koskettaa syvästi jokaista perheenjäsentä ja heidän läheisiään. Jos kuolema on äkillinen tai dramaattinen, on ensin tehtävä traumatyö ennen kuin surutyö voi alkaa (Poijula 2002). Tuhkasaaren (1995) mukaan hyvin läheisen Lapsen kuolema ja surutyö Lapsensa kuoleman kohdanneet vanhemmat haluavat lähes aina tietää surun vaiheista: Mikä vaihe nyt on menossa
Suru, trauma ja toipuminen olivat Väisäsen tutkimuksessa vanhempien kertomuksissa yhteen kietoutuneina (Väisänen 1996). Kun lapsi kuolee ensimmäisten ikävuosien aikana, jolloin lapsen ja vanhempien vuorovaikutus on enemmän ruumiillisen vuorovaikutuksen varassa, etenkin äidin minäkuva ja ruumiinkuva voivat järkkyä (Siltala 1985). Menneisyys tuodaan nykyisyyteen muistelemisen avulla (Poijula 2002). Lapsen kuoleman vaikutus vanhempiin Lapsen kuolema vaikuttaa voimakkaasti menetyksen kokeneiden vanhempien ja heidän läheistensä käsitykseen elämästä ja maailmasta. Keskeistä on sen sijaan käsitellä senhetkistä todellista tunnetilaa ja unohtaa aiempaan surukäsitykseen liittyvä ajattelutapa surun etenemisestä tiettyjen vaiheiden kautta (Poijula 2002). Suru on aina yksilöllinen, muuttuva prosessi. Suruun liittyy tunteita, asenteita ja käyttäytymistapoja, joihin vaikuttavat ihmisen persoonallisuus, aikaisemmat menetykset ja surevan saama tuki tai sen puute (Poijula 2002). Aiemmissa surututkimuksissa on kiinnitetty huomiota ihmisen käyttäytymisen, luonteen ja kykyjen kielteisiin piirteisiin. Vuosikerta aikana hän ehti säveltää paljon musiikkia. Suhde läheiseen ei kuoleman jälkeenkään pääty, vaan muuttuu konkreettisesta mielikuvien ja muistojen tasolla toimivaksi (Poijula 2002). Suru lapsen kuolemasta jatkuu jollakin tasolla aina, eikä se silti ole patologista tai komplisoitunutta (Väisänen 1996). Koskelan (2011) tutkimuksessa näin tapahtui noin neljäsosalle vanhemmista. Epänormaalia ei olekaan enää se, että sureva vanhempi suree pitkään ja menettää elämänhalunsa. Teleniuksen mukaan surusta voi tulla myös ystävä . viisi vuotta poikansa kuoleman jälkeen. vain 30 %:lla surevista suru etenee tiettyjen vaiheiden kautta. Tällöin voimakkaiden ja viivästyneiden reaktioiden, traumaperäisen stressihäiriön sekä dissosiaation kehittymisen riski lisääntyy (Poijula 2002). Ihmisen surun tehtävä ei ole tuhota vaan rakentaa, koota yhteen ja luoda muisto. Jotkut äidit kärsivät jatkuvista posttraumaattisista oireista useiden kuukau sien ajan. Hogan ym. 1/12 Tuija Mustalahti 28. (2001) puhuvat myös henkisestä kasvamisesta, joka voi tarkoittaa elämän entistä parempaa ymmärtämistä, vahvistumista surun vuoksi, itseen ja toisiin kohdistuvaa lisääntynyttä empatiaa, anteeksiantamusta ja kärsivällisyyttä. Epänormaalia on sen sijaan luulla, että sureva palautuisi nopeasti ?normaaliksi?, omaksi itsekseen. tällöin voidaan puhua yhteydestä menetettyyn lapseen (Telenius 2010). Uusi surukäsitys haastaa myös surevan henkilön auttajan, sillä se pakottaa auttajan kestämään enemmän surevan tuskaa. Elämä ei ole enää itsestään selvää, vaan rakkaiden arvostaminen kasvaa ja perheen sisäiset suhteet ja muut ihmissuhteet syvenevät (myös Koskela 2011). Uudessa surukäsityksessä on keskeistä, että sureva säilyttää jatkuvan kiintymyssuhteen kuolleeseen. Vaikutus on usein pitkäaikainen (Väisänen 1996). Teleniuksen (2010) tekemän tutkimuksen mukaan äitien suru ei ensimmäisen viiden vuoden aikana päättynyt, vaan jatkui muuttuneena. Lapsen kuolema perheessä on aina traumaattinen kokemus (Väisänen 1996). Lapsen kuolema muuttaa vanhempien identiteettiä. Nykyisin on alettu puhua myös myönteisistä muutoksista. Koskelan (2011) tutkimuksessa kriisin läpikäyminen saattoi jopa vahvistaa ja tuoda henkistä rikkautta, elämänymmärrystä ja halua auttaa muita. Nämä sanat Mikon äiti kirjoitti Mikon säveltämään ?Mikkomasurkkaan. Muutos oli usein kielteinen: vanhemmat tunsivat tulleensa revityiksi; he kertoivat vammau- Kuin uni on tuo aika ihmeellinen, kuin kuva, jonka harso peittää. Sen takaa lempeästi katsot meitä. Ilo muovaa surun kyyneleitä. Kaipauskin muuttuu ystäväksi silloin lapseni, kun sua muistan. Mikko kuoli 16-vuotiaana syöpään. Lyhyen elämänsä 26
Äidin sisällä vallitsee kaaos, tuska, jolle on vaikea löytää sanoja. Äidit kuvaavat olevansa ?täynnä tyhjyyttä?. Ja tietää, että mitä tahansa voi sattua. Maskuliinisten surijoiden kyky kokea äärimmäisiä tunteita voi tämän käsityksen mukaan olla rajallinen. Lapsensa menettäneen perheen surusta ja surevien kohtaamisesta sairaalasielunhoitajana vastasyntyneiden osastolla tuneensa henkisesti tai sydämensä särkyneen, sillä lapsen kuoltua jotakin kuoli myös itsestä. Kristillisyyteen liittyvät hengelliset kysymykset ovat monille vanhemmille hyvin tärkeitä (Koskela 2011; Poijula 2002). Lapsen kuolema on vanhemmuuden vaikein kokemus ja tehtävä. Kun vanhemmat kykenevät näkemään tämän erilaisuuden toisissaan ja hyväksymään sen rikkautena, se on parisuhteessa suuri voimavara (Poijula 2002). Lapsen menetys voi muuttaa myös vanhempien uskonelämää, joka voi syventyä, uudistua tai muuttaa muotoaan. Avun hakeminen voi olla hä- nelle vaikeampaa, sillä tunteiden osoittaminen voi olla hänelle merkki hallinnan tunteen menettämisestä. Toisinhan sitä oli suunnitellut. Myös huumori on yksi selviytymiskeino. Varsin usein aikaisemmat ystävyyssuhteet joutuvat koetukselle (Siltala 1987). Tärkeimpinä tukijoina vanhemmat pitävät omaa puolisoa ja perheen muita lapsia (Aho 2010; Koskela 2011). Se loukkaa vanhempien kykyä toimia vanhempina (Siltala 1985). Yhteinen kokemus ja sen muiste27. Tavallaan olen onnellinen, jos lapsi tulee ja voin hänen avullaan kasvaa vanhemmaksi uudelleen. Perheen ensimmäisen lapsen kuollessa vanhempien identiteetti vanhempina joutuu kyseenalaiseksi (Moren 1995). Kipeät kysymykset nousevat mieleen: Olemmeko lainkaan vanhempia? ?On niin vaikeaa, kun pitää kasvaa vanhemmaksi ilman lasta. Vauva tuntuu olevan jossain lähellä mutta kuitenkin poissa. Monen vanhemman elämä jakautui aikaan ennen lapsen menetystä ja aikaan lapsen menetyksen jälkeen. Väisänen (1996) kuvaa tutkimuksessaan, kuinka äidit vauvan kuoleman jälkeen ovat ikään kuin elämän ja kuoleman välitilassa. Olotilaa sävyttävät vielä mieleen tulevat muistot raskauden ajalta: ikään kuin äiti olisi aavistanut jo silloin, ettei kaikki pääty hyvin. (Lauri) Lapsen kuoleman vaikutus parisuhteeseen Lapsen kuoleman jälkeen perheen sisäinen tasapaino voi järkkyä, mikä heijastuu sekä vanhempien välisiin suhteisiin että vanhempien suhtautumiseen perheen muihin lapsiin. Ja kuitenkin olen kasvanut vanhemmaksi jo ilman lapsen läsnäoloa tässä. Ja nyt kun jännitämme hoitojen onnistumista ja ajattelee tulevaa, on niin ristiriitainen olo. Isät kärsivät syyllisyyden, vihan ja katkeruuden tunteista. He pettyivät äitejä herkemmin ympäristön tuen puutteeseen ja vetäytyivät myös herkemmin vuorovaikutuksesta lähiverkoston kanssa. Maskuliininen surija kärsii ja suree, mutta kokee menetyksen enemmän haasteena, josta pitää selvitä. Läheisensä menettänyt maskuliininen surija käyttää selviytymiskeinonaan ajattelua, huomion kiinnittämistä muihin asioihin ja toimintaan. Sen sijaan vertaistukea isät halusivat, samaten he kaipasivat enemmän konkreettista, emotionaalista ja tiedollista tukea ammattihenkilöstöltä. Viha saattaa olla tutuin tunne, ja sitä voi olla helpompi ilmaista kuin muita tunteita. Feminiinisten surijoiden on helpompi osallistua sururyhmiin ja antaa aikaa ja tilaa sisäisen tuskan täydelle kohtaamiselle. Oman perheensä, vaimonsa ja lasten tukemisessa isät kokivat kyvyttömyyttä, vaikka perhe ja puoliso olivatkin heille tärkein tuki (Aho 2010). Nykykäsityksen mukaan voidaan puhua maskuliinisesta ja feminiinisestä surusta eikä kaavamaisesta miesten ja naisten tavasta surra. He saattavat uskoa voivansa hallita kriisiä. Mutta koskaan ei varmaan häviä se kadonneen mahdollisuuden kaipuu.. On ensiarvoisen tärkeää, että hänellä on joku, puoliso tai joku muu, jolle hän voi yrittää ilmaista ajatuksiaan ja tunteitaan. Isät tunsivat surussaan ajoittain menettävänsä elämänhallinnan. Henkinen väsymys voi olla voimakasta. Sekin pelottaa. He arvostavat itsehallintaa, tunteiden, ajatusten ja käyttäytymisen hallintaa
Suhde on voinut myös etääntyä väliaikaisesti tai lopullisesti (Laakso 2000). Myös heillä oli odotuksia ja unelmia lapsenlapsensa suhteen, jotka särkyvät tämän kuollessa. Joidenkin äitien mielestä suhde puolisoon on saattanut lujittua aluksi, mutta on voinut palata sitten ennalleen. Kun kaikenlaiset tunteensa voi jakaa ja tulee kuulluksi, ei jää yksin (Tuhkasaari 1995). Jo alle vuo- Ympäristön suhtautuminen Isovanhemmat surevat menetettyä lapsenlastaan ja omien lastensa surua. Ruumiin katsominen ja siunaustilaisuus ovat myös sisaruksille tärkeä osa suruprosessin alkamista (Tuhkasaari 1995). Vuosikerta den ikäinenkin lapsi voi surra, vaikka hän ei ymmärrä kuolemaa ja sen lopullisuutta (Erkkilä 2003). Vanhempien tavoin myös kuolleen lapsen sisarukset joutuvat hyväksymään menetyksen, käsittelemään suruaan ja sen mukanaan tuomaa tuskaa. Näiden kautta alkaa sopeutuminen muuttuneeseen perheyhteisöön. Lapsi tarvitsee kuitenkin mallin suremiseen, eikä vanhempien tarvitse peittää itkuaan ja suruaan (Holmberg 2003). Suuressa avuttomuudessa ja hädässämme yritimme etsiä toisiamme ja toisiltamme apua itsellemme. Väisäsen mukaan perheenjäsenten hyvinvointi riippuu paljon äidin tavasta surra (Väisänen 1996). lu yhdessä lähentää parisuhdetta. Kuolenko minä?. Olisin halunnut edes hetkeksi irti toisen päälle kaatuvasta pimeydestä ja surusta. Miten paljon kuolema traumatisoi lasta, riippuu hänen persoonallisuudestaan, olemassa olevista selviytymiskeinoista ja siitä, onko hänen lapsuutensa ollut turvallinen ja onko hänellä muita turvallisia aikuisia (Holmberg 2003). Lapselle kehittyy käsitys kuolemasta yleensä kymmenennelle ikävuodelle tultaessa. Toisinaan vanhemmat haluavat suojella lastaan ja välttävät kertomasta sisaruksen kuolemasta, koska oman lapsen surun kohtaaminen voi olla ahdistavaa. 1/12 Tuija Mustalahti 28. - - Ajoittain meitä tuntui pitävän koossa vain niin suuri väsymys ja uupumus ettei kerta kaikkiaan jaksanut lähteä pakoon. Surun alkuvaiheessa vanhemmat voivat puhua kokemuksistaan ja tunteistaan viikkokausia ja saavuttaa sellaisen yhteyden, että he kokevat olevansa erottamattomia (Väisänen 1996). Toisinkin voi olla, kuten eräs äiti kirjoittaa: ?Olimme kuin kaksi äkisti sokeutunutta ja kuuroutunutta ihmistä vieraassa tilassa. (Jalli 2005). Jos parisuhteessa on jo ennen lapsen kuolemaa ollut ongelmia tai perheessä on samanaikaisesti muitakin stressiä aiheuttavia tapahtumia, ne saattavat lisätä surun voimakkuutta ja vaikeuttaa toipumista entisestään (Poijula 2002). Kun lapsen kuolema on vaikuttanut kaikkeen ja muuttanut kaiken vanhempien ympärillä ja äiti itsekin on muuttunut, voi isän olla vaikea ymmärtää vaimonsa surua, ellei vaimo pysty sanoittamaan tuntemuksiaan (Väisänen 1996). Lapsen kuoleman vaikutus sisaruksiin Läheisen kuolema on lapselle traumaattinen kokemus. Kaikki tapahtuu lapsella omaan tahtiin (Erkkilä 2003). Sisaruksen kuoltua lapsi ikään kuin menettää koko perheensä, kun vanhemmat muuttuvat yhtäkkiä surullisiksi eivätkä jaksa entiseen tapaan antaa huomiota perheen muille lapsille. - - Välillä olisin halunnut vain paeta tätä kaikkea kipua ja tuskaa. Ainoan lapsenlapsen kuollessa he menettävät myös toiveensa suvun jatkumisesta 28. Kun perhe suree yhdessä, se mahdollistaa myös sen, että jokainen perheenjäsen voi surra omalla tavallaan ja omassa tahdissaan. Lasten kuolemanpelko saattaa myös voimistua: ?Kuoleeko äiti. Mutta paniikissa vaan säntäilimme ympäriinsä tönien ja törmäillen toisiimme. (Moren 1995) Lapsi tai nuori voi kokea vaikeana sen, ettei hän pysty suremaan ennen omaa syntymäänsä kuollutta sisarusta (Telenius 2010). Sisaruksille on tärkeä päästä mukaan perheen surun käsittelyyn mahdollisimman varhain sisaruksen kuoleman jälkeen
Pitäisikö kertoa, että lapsia on kolme, mutta yksi on enkelinä, vai pitäisikö sanoa lapsia olevan kaksi ja kestää syyllisyys, kun ei puhu menetetystä lapsesta? ?Miten te olitte niin tyyniä haudan äärellä. He haluaisivat puhua lapsestaan, mutta asiaa kartetaan. Osastolla on ympärivuorokautinen valmius tehohoitoa vaativien vastasyntyneiden vastaanottamiseen. Ihmiset menevät niin hämilleen ja sitten tulee niin karmea hiljaisuus.. On se ihan kauheeta mitä olette kohdanneet! Miten te mah29. Tuumattiin siinä miehen kanssa, että pitäiskö ajaa tuota kalliota päin. Kuolla pois, että oltais hyvät vanhemmat!. Osastolla hoidetaan sekä tehohoitoa vaativia keskosia että täysiaikaisena syntyneitä, runsaat 400 lasta vuosittain. (Anna) Vanhemmat kuulevat paljon lohduttelua. Minä olisin hypännyt hautaan.. Vanhemmat ymmärtävät, että on kysymys halusta auttaa, mutta lohdutteluyritykset tuntuvat välistä epäoikeudenmukaisilta. ?Eilen ajettiin maalta kotiin miehen kanssa ja juteltiin siitä mitä taas runsain mitoin olimme saaneet kuulla. Vanhemmat eivät useinkaan tiedä, miten vastata. On se niin kauhea asia!. (Kaksi lastaan menettänyt äiti) (Moren 1995). Vai sanooko, että on lapsi, mutta se on kuollut, että se on enkelinä. Toistuvina tämänkaltaiset tilanteet saattavat johtaa siihen, että perhe on vaarassa eristäytyä. Vastasyntyneiden teho-osasto K7 Vastasyntyneiden teho-osasto K7 vastaa koko Uudenmaan läänin ja osittain muun HUS-piirin vastasyntyneiden tehohoidosta ja vaativasta diagnostiikasta. Sururyhmissä he käyvät niitä läpi yhdessä välillä itkien, välillä nauraen. Toisaalta mikäli sureminen ja surun ilmaiseminen on ollut hankalaa edellisille sukupolville, tämä kääntää perheelle tarjotun avun enemmänkin rasitukseksi kuin todelliseksi avuksi, esimerkiksi isovanhemmat saattavat kieltää surun tokaisemalla: ?Mitä sinä nyt enää suret. Pitää vaan nostaa pää pystyyn.? Väisäsen (1996) mukaan myös yhteisö aiheuttaa vanhemmalle identiteettiongelman, kun lasten lukumäärää tiedustellaan. Aikaisempien sukupolvien suremistapa ja suhtautuminen menetyksiin ja kuolemaan voi elää sukupolvesta toiseen jopa tiedostamattomalla tasolla (McGoldrick 1995). Myös vanhempien sisarukset surevat kuollutta lasta ja sisarustensa kohtaloa. Tietynlaisia, hyvää tarkoittavia mutta kömpelöjä lohduttelun ilmaisuja kutsutaan sammakoiksi. (Ainoan lapsensa menettänyt äiti) Monet lapsensa menettäneet vanhemmat kertovat, että mennessään ensimmäisiä kertoja muiden ihmisten pariin, esimerkiksi juhliin, monet tuntevat itsensä ilonpilaajiksi. Lapsensa menettäneen perheen surusta ja surevien kohtaamisesta sairaalasielunhoitajana vastasyntyneiden osastolla datte selvitä. ?Kyllä me ollaan teistä tosi huolissamme. kirurgeja ja sydänlääkäreitä (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri 2010). ?Jos joku kysyy, onko meillä lapsia, mitä vastaamme? Jos vastaamme ettei ole, niin tuntuu, että pettää lapsen. Pienimmät vauvat syntyvät 3?4 kuukautta ennen laskettua aikaa, jolloin lapsen paino voi olla jopa alle 500 grammaa. Isovanhemmat ja vanhempien sisarukset ja ystävät voivat olla korvaamaton apu lapsensa menettäneelle perheelle, jos heidän on mahdollista esimerkiksi viettää aikaa perheen kanssa tai auttaa käytännön asioissa. Vanhemmista tuntuu, ettei kukaan uskalla puhua heidän kanssaan. Loukkaavaa on esimerkiksi kehotus ryhtyä heti uuden lapsen tekoon. Vuosittain osastolla kuolee noin 30 vastasyntynyttä, joista puolet on keskosia (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri 2010). Teho-osaston henkilökuntaan kuuluu erikoisja sairaalalääkäreitä, sairaanhoitajia, sosiaalityöntekijä, psykiatrinen sairaanhoitaja, sairaalapastori, osastosihteereitä, välinehuoltajia ja laitoshuoltajia. Osaston käytössä on myös erikoisalojen asiantuntijoita, esim. En minä vaan selviäisi jos minun lapsi kuolisi
(Kilpeläinen 1969). Uusimman sielunhoitokirjallisuuden mukaan auttavan henkilön keskeisiä ominaisuuksia ovat empatia, kunnioitus, konkreettisuus, aitous, konfrontaatiokyky ja läsnä oleva välittömyys (Virtaniemi 1999). Terapia, jota harjoitetaan ammattitaitoisesti ja selkeän metodisesti, ei ole vaihtoehto sielunhoidol- Kun vanhemmat tulevat ensimmäistä kertaa vauvan luo teho-osastolle, hoitaja ja lääkäri ovat heitä vastaanottamassa. Ihminen nähdään kokonaisuutena ottaen huomioon hänen fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset ja hengelliset tarpeensa. - - Suomessa sairaalasielunhoito toimii yhteistyössä terveydenhuollon kanssa. Asiakas määrittelee suunnan, johon hän haluaa edetä. Sielunhoitaja ei tee diagnooseja eikä tarjoa ?oikeita vastauksia. Sen vuoksi henkilökunta kokoontuu joka perjantaiaamu yhdessä erityistyöntekijöiden kanssa pohtimaan osaston tilannetta ja jakamaan vastuualueita (Heikkilä ym. 2002). Osastolla pidetään hyvin tärkeänä rituaalien, esimerkiksi kasteen, nimenannon ja saattorukouksen järjestämistä. Vanhemmille kerrotaan myös, ettei heitä jätetä yksin. Sairaalasielunhoitajan työnkuvasta Miten vanhempia ja läheisiä tuetaan osasto K7:llä? ?Sairaalasielunhoitaja on evankelis-luterilaisen kirkon työntekijä, pappi tai lehtori, jonka tehtävänä on palvella potilaita, heidän omaisiaan ja terveydenhuollon henkilökuntaa. 1/12 Tuija Mustalahti 28. Sielunhoitaja kunnioittaa potilaan ihmisarvoa, vakaumusta ja koskemattomuutta riippumatta tämän taustasta ja elämänkatsomuksesta. Näin lapsi hahmottuu myös lähipiirille todellisempana, ja näin läheisten on ehkä hieman helpompi ymmärtää vanhempien huolta ja surua. Sairaalan henkilökunta kertoo vanhemmille myös, miten työntekijät toimivat mahdollisessa saattohoitotilanteessa. Vanhemmat ovat saaneet pyytää paikalle esim. Perheen psyykkisen tuen tarve jatkuu usein myös sairaalahoidon jälkeen. Toivon ylläpitäminen sekä turvallisen ja hyväksyvän ilmapiirin luominen vanhemmille on koko hoitoyhteisön asia. (Sairaalasielunhoidon periaatteet 2011, Kirkkohallitus). Teologisessa tiedekunnassa sielunhoitokoulutus on pohjautunut pitkälti lähimmäiskeskeiseen sielunhoitomalliin. - - Sairaalasielunhoitaja toimi työssään kokonaisvaltaisen hoidon hyväksi. isovanhempia tai 30. Miten olla iloinen uuden lapsen syntymästä, kun mielen täyttää suuri huoli ja pelko hänen selviytymisestään. Henkilökuntaa on paikalla, ja potilashuone järjestetään rauhalliseksi. Ensimmäinen tapaaminen on yleensä lyhyt ja hyvin tunnepitoinen, koska vanhemmilla on suuri huoli vauvan selviytymisestä ja tekninen ympäristö laitteineen ja äänineen pelottaa. Joustava ja saumaton yhteistyö hoitajien, lääkäreiden ja erityistyöntekijöiden välillä on edellytys sujuvalle toiminnalle nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Tilanne on monelle perheelle hyvin hämmentävä ja jopa kaoottinen. Amerikkalaisen psykologin Carl Rogersin yksilökeskeisen terapiamallin toi ja sovelsi suomalaiseen sielunhoitotyöhön 1960- ja 1970-luvuilla sairaalateologi Irja Kilpeläinen. Äiti saattaa olla vielä huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen. Vuosikerta Sosiaalityöntekijä, psykiatrinen sairaanhoitaja ja sairaalapappi muodostavat erityistyöntekijöiden ryhmän, joka vauvan tehohoidon aikana vastaa perheiden ja vanhempien kriisihoidosta ja psyykkisen tuen antamisesta. Kilpeläisen mukaan painopiste on aina autettavassa ja hänen tarpeissaan. Erityistyöntekijät tekevät työtään itsenäisesti ja tapaavat perheitä yleensä yksin, vaikka asiakasperheet olisivatkin yhteisiä. muita heille tärkeitä ihmisiä. Hän istuu pyörätuolissa tai hänet tuodaan paikalle sängyllä (Heikkilä ym. 2002). On tärkeää, että henkilökunta tunnistaa perheen tuen tarpeen
Perhe on joutunut kohtaamaan lapsensa vakavan sairauden tai kuoleman. Lapsensa menettäneen perheen surusta ja surevien kohtaamisesta sairaalasielunhoitajana vastasyntyneiden osastolla le. Altistun kerta toisensa jälkeen surulle ja lapsen kuoleman kohdanneiden vanhempien traumaattisille kokemuksille. Minun on hyväksyttävä oma avuttomuuteni ja neuvottomuuteni ja keskityttävä kuuntelemaan yhä uudelleen vanhempien kertomuksia kokemuksistaan, tuntemuksistaan ja ajatuksistaan. Näin vanhemmat yrittävät hahmottaa omaa todellisuuttaan. Hän kertoi: ?Meiltäkin kuoli tämmöinen pieni. Vanhempien palautteesta on työvuosieni aikana tullut selkeä toive, että perheille tulisi tarjota apua . Sijaistraumatisoitumisen vaara on suuri. Minunkin käsitykseni elämästä ja maailmasta ja turvallisuuden tunteeni joutuvat ajoittain koetukselle. Minun on tärkeää kuunnella myös omia tuntojani, jottei oma maailmani muutu ?kuoleman ja kärsimyksen laaksoksi?. Miten kohtaan lapsensa menettäneen perheen? Sairaalapastorina olen yhdessä henkilökunnan kanssa tukemassa lapsensa menettänyttä perhettä. Se on läsnäoloa, riittävän tiedon antamista ja turvallista ohjaamista. Mikä on normaalia. Minulla on paljon tietoa ja teoriaa, mutta ne minun on asetetta31. Sielunhoitajana olen toivon ylläpitäjä, kun vanhemmat eivät toivottomuuden keskellä uskalla ajatella tulevaisuutta eivätkä seuraavaa päivää kauemmaksi. Sielunhoito on terapiaa laajempaa ihmisen auttamista (Martikainen 1999). Tällöin kaste, ruumiin katsominen ja hautaan siunaaminen ovat muodostuneet erityisen tärkeiksi tapahtumiksi. Kyyneleet vierivät hänen poskillaan. Mikä on epänormaalia? Kriisitilanteessa oleva perhe ei ole tullut sairaalaan omasta tahdostaan eikä ole siellä saadakseen sielunhoitoa tai terapiaa. Kirkolliset toimitukset eli kaste, saattohartaus ja hautaan siunaaminen ovat tärkeä osa lapsensa menettäneiden perheiden kohtaamista ja heidän auttamistaan läheistensä yhteyteen, sillä lapsensa menettäneet vanhemmat ovat vaarassa jäädä yksin suuren tuskansa keskelle. Hän istui hiljaa ja katsoi pientä arkkua. Se asettaa suuren haasteen myös minulle: Miten tarjoan apua. Oleellista on, että suostun olemaan ihmisenä läsnä toisen ihmisen lähellä. usein ja aktiivisesti. Monet vanhemmat kertovat, etteivät itse olisi osanneet tai jaksaneet etsiä apua. Tapaamiset, kirkolliset toimitukset ja lapsen katsominen kappelissa auttavat myös surutyön alkuun. va taustalle. Miten voisin olla siinä avuksi? Mikä tukee heitä tässä tilanteessa. Toisinaan taas perhe ei halua tukea, mikä minun on myös hyväksyttävä. Kohdatessani perheen minun on pysähdyttävä kuuntelemaan, mikä olisi tälle perheelle sopivinta tässä tilanteessa. Jonkun toisen arkkuunhan se sitten laitettiin. Olen nähnyt konkreettisesti, että vanhempia ja heidän läheisiään auttaa, kun heille järjestetään riittävästi aikaa olla yhdessä kuolleen lapsen kanssa ja siunaus- ja muistotilaisuudessa keskustellaan avoimesti lapsen menettämisen surun erilaisuudesta. Vaimo oli huonossa kunnossa ja minä menin sitten sopimaan hautaamisesta. Myös hiljaisuus on viestintää, joskin ilman sanoja. Työssäni olen huomannut, että joillakin isovanhemmilla ja perheen vanhemmilla on hyvin erilainen tapa surra, esimerkiksi isovanhemmille on ollut vaikea suhtautua kuolemaan, menetyksiin ja suruun. Kappelissa istui kuitenkin vielä vanha vainajan isoisän isä. Kriisitilanteessa auttaminen on hyvin konkreettista. Puhuttu.? Surevien kanssa työtä tekevänä terapeuttina minun on pidettävä huolta myös itsestäni. Olen paikalla pappina, kriisityöntekijänä ja perheterapeuttina. On oltava tässä ja nyt, vapaa kaikista oletuksista ja teorioista, vapaa sellaisista kysymyksistä kuin: Miten pitäisi olla. Ei siitä enempää. Moni perhe on myös saanut kuulla isovanhempien vauvan kuolemasta vasta tässä vaiheessa. Pienen vauvan siunaustilaisuus oli päättynyt. Vanhemmat ja heidän läheisensä olivat poistuneet kappelista. Miten kunnioitan perheen rajoja, kun perhe on aivan uudenlaisen hädän keskellä
Siinä ikään kuin asetutaan yhdessä sen todellisuuden eteen, ettei elämä aina ole hallittavissa, mutta kastehetkessä me kaikki olemme yhdessä. Kastetoimituksen lopussa ojennan vanhemmille kastekynttilän, kastetodistuksen ja mahdollisesti paikalla oleville kummeille kummikirjat. Perheen vakaumukseen katsomatta olen auttanut kaikkia apua tarvitsevia jäähyväisten järjestämisessä kappelissa tai ollut vanhempien tukena lapsen saattohetkellä. Kastetoimitus ja nimenanto Ennen kastetilaisuutta vanhemmat pukevat yhdessä hoitajan kanssa lapselle valkoisen kastemekon. Rakennan kastepöydän, jossa valkoisella liinalla on kynttilä, Raamattu ja kukkia. Kaikkien ei esimerkiksi tarvitse odottaa sairaalassa, vaan osa voi mennä kotiin lepäämään ja keräämään voimia ja tulla seuraavana päivänä perheen tueksi. Keskusteluissa ei oteta esille hengellisiä kysymyksiä, ellei perhe itse ota niitä esille. Vuosikerta tiin kuuluvia ohjataan oman uskontokunnan avun piiriin. Mikäli vanhemmat eivät kuulu kirkkoon ja lasta ei kasteta, perheelle pyritään järjestämään sille sopiva muu tilaisuus, esimerkiksi nimenanto. Läheisten huoli perheen selviämisestä on hyvin suuri, ja myös läheisillä tulee olla mahdollisuus jakaa tunteitaan ja ajatuksiaan ilman, että he kokevat lisäävänsä perheen taakkaa. Rohkaisen vanhempia kertomaan toivomuksiaan suoraan läheisilleen. Tärkeintä on, että hädässä oleva ihminen saa itselleen sopivaa tukea. Vanha Raamatun runous psalmiteksteissä, rukous lapsen ja koko perheen puolesta ja kristilliset symbolit koskettavat jokaista läsnäolijaa jollakin mielen tasolla. Joskus lapsi voi kuolla ennen kuin saattotilanne on edes ehditty järjestää. Kun vanhemmat ovat saattotilanteessa paikalla, lapsi viedään vanhempiensa kanssa rauhalliseen huoneeseen, ennen kuin hänet irrotetaan hengitys- 32. Olen kokenut ja kuullut myös vanhemmilta, että kastetilaisuus on rauhoittanut saattohoitoon valmistautumista. Kriittisessä tilassa olevan lapsen kastetilaisuus on vanhemmille lähes poikkeuksetta merkittävä mutta myös raskas hetki. Joskus minua on pyydetty siunaamaan lapsi tällaisessa tilaisuudessa. Perheiden ja läheisten kanssa vietetyt yhteiset hetket ovat suurimmalta osaltaan hiljaisia, muutaman sanan ja kyynelten täyttämiä hetkiä. Vanhemmat päättävät itse, pitävätkö he lasta sylissään saattotilanteessa vai haluavatko he olla lainkaan paikalla. 1/12 Tuija Mustalahti 28. Sanojen ja sanallisen informaation vastaanottaminen on tällaisissa tilanteissa vaikeaa ja tuskallista. Vanhemmat saavat myös muistoksi kasteveden pienessä pullossa. Rituaalien avulla pyritään järjestämään kaaoksen tilalle rauhallinen ja kaunis hetki, jossa korostetaan kastettavan lapsen ainutkertaisuutta ja arvokkuutta. Jos vanhemmat ovat päättäneet yhdessä, että he eivät halua olla paikalla lapsen kuollessa, päätös ei yleensä aiheuta voimakkaita syyllisyyden tunteita jälkeenpäin. Sairaalapappina olen yleensä kastanut lapsen, mutta kriittisessä tilanteessa joku henkilökunnasta voi toimittaa hätäkasteen. Kastetilaisuudessa lapsi on joko sängyssä tai vanhempien sylissä. Kastetoimituksessa on kohta, jossa pyydän vanhempia laittamaan kätensä lapsen päälle ja lukemaan siunauksen yhdessä kanssani. Hetki on hyvin koskettava, ja sen merkitystä on vaikea sanoin kuvata. Myös hoitajat ja mahdollisesti huoneessa oleva lääkäri laittavat kätensä lapsen päälle. Muihin uskontokun- Saattohoito Kun lapsen saattohoitoon valmistaudutaan, keskustelen perheen ja paikalla olevien läheisten kanssa sekä erikseen että yhdessä. Olen kohdannut vakaumukseltaan hyvin erilaisia perheitä, esimerkiksi ateisteja, kirkosta vieraantuneita, buddhalaisia. Sairaalaan kutsutaan imaami, jos perhe sitä toivoo. Sairaalasielunhoidon periaatteisiin kuuluu jokaisen vakaumuksen kunnioittaminen
Kuoressa on mukana myös valokuvia lapsesta ja lapsen jalanjäljet, jotka hoitaja on painanut paperille sormivärien avulla. kanssa siunaustilaisuutta ja sen ajankohtaa. On hyvin tavallista, että vanhemmat pyytävät minua siunaamaan lapsen, koska olen myös kastanut hänet. Toisinaan vanhemmat pyytävät myös minut saattotilanteeseen, tai sitten olen heidän läheistensä tukena vanhempainhuoneessa. Hengityskone irrotetaan, kun vanhemmat ovat siihen valmiit. Hoitaja on perheen kanssa, mutta pyytää vanhempia kertomaan, jos he haluavat olla keskenään lapsensa kanssa. Yhdessä pohdi- Tarjoan vanhemmille mahdollisuutta käydä sairaalan kappelissa katsomassa vauvaa. Tämä on vain hänen ruumiinsa. Kerron myös, ettei järjestelyillä ole kiire ja että odottaminen saattaisi olla hyväksi toipumisen kannalta. Näin pyritään varmistamaan se, etteivät yllättävät reaktiot pelästytä vanhempia. Vanhemmat saavat mukaansa informaatiokansion, jossa kerrotaan käytännön asioiden järjestelystä ja auttamislähteistä. Useimmiten vanhemmat pitävät lasta sylissä, puhuvat hänelle, joskus myös laulavat, itkevät välillä ja tutkivat lapsen tuttuja piirteitä. Tuli kuitenkin päivä, jolloin äiti totesi lapsi sylissään: ?Ei lapseni ole enää tässä. Vanhempien on vaikea nähdä tulevaisuuteen ja uskoa siihen. Keskustelu siirtyy myös muihin ihmissuhteisiin: perheen läheisiin ja ystäviin. Eräs äiti kävi kappelissa kahden viikon ajan joka päivä pitämässä lasta sylissään. Se on kaunis, mutta lapseni on nyt muualla.. Lapsensa menettäneen perheen surusta ja surevien kohtaamisesta sairaalasielunhoitajana vastasyntyneiden osastolla koneesta. Jotkut vanhemmat rakentavat itse arkun, joka voi myös ilmentää lapsen merkitystä perheelle, esimerkiksi eräs isä rakensi pienelle tyttärelleen arkuksi vaaleanpunaisen prinsessalinnan, toinen isä veisti pojalleen kauniin venearkun. Keskustelut ovat tapahtuneen läpikäymistä, itkua ja hiljaisuutta. Kun lapsi ei enää hengitä, lääkäri käy kuuntelemassa sydänäänet ja toteaa kuoleman. Vanhemmat voivat myös kylvettää ja pukea lapsensa ruumiin. Ennen kuin vanhemmat lähtevät osastolta lapsen kuoltua, sovin heidän kanssaan uuden tapaamisen muutaman päivän päähän. Yleensä tapaamiset jatkuvat puolesta vuodesta puoleentoista. Olen huomannut, että ruumiin katsomiseen on aina varattava runsaasti aikaa. Tämän jälkeen vanhemmilla on mahdollisuus olla lapsensa kanssa niin kauan kuin haluavat. Hyvin usein isät haluavat kantaa arkun siunaustilaisuudesta haudalle. Vanhemmilta saamieni palautteiden perusteella näiden asioiden merkitys on perheelle erittäin suuri. On vanhempia, jotka eivät pysty olemaan lapsensa luona tämän kuollessa, vaan antavat hautaustoimiston hoitaa kaikki käytännön järjestelyt. Nämä tilanteet ovat minulle auttajana olleet hyvin haasteellisia. Ruumiin katsominen ja hautaaminen Jatkotapaamiset ja sururyhmät Siunaustilaisuuden jälkeen sovin vanhempien kanssa tapaamisen, jossa keskustelun ohella teemme suunnitelman jatkotapaamisista. Vasta tämän jälkeen minun oli mahdollista suunnitella vanhempien 33. Minun oli määrä viedä vauva takaisin kylmätiloihin, mutta joka kerta äidin oli vaikea luovuttaa lasta syliini. Vanhemmat kokevat raskaaksi mennä vieraan papin luo selittämään, mitä on tapahtunut. Rohkaisen perhettä huolehtimaan hautajaisjärjestelyistä mahdollisimman paljon itse. Joskus pitempäänkin, tai perhe ottaa uudelleen yhteyttä, kun uutta raskautta ja sen mukanaan tuomia tunteita ja ajatuksia halutaan purkaa. Alussa tapaan vanhempia viikoittain tai jopa päivittäin, mutta tapaamiset harvenevat ajan kuluessa. Onpa tapahtunut niinkin, että vanhemmat ovat kieltäytyneet tulemasta siunaustilaisuuteen. Tässä tilanteessa pyrin valmistamaan vanhempia lähipäivien mahdollisiin kriisireaktioihin. Vanhemmille tämä on ollut lähes poikkeuksetta hyvin terapeuttinen kokemus. Vanhemmat pukevat lapsensa haluamiinsa vaatteisiin ja kuljettavat arkun sairaalan kappelista siunaustilaisuuteen
varsinainen surutyö alkaakin vasta muutaman kuukauden kuluttua lapsen kuolemasta. Kun isä siirtyy työelämään, mikä voi tuntua äidistä vielä vieraalta ja kaukaiselta, häntä painaa huoli paitsi omasta jaksamisestaan työssä myös vaimon selviämisestä kotona. Pitäessäni Lastenklinikalla sururyhmiä lapsensa menettäneille vanhemmille osa tapaamiskerroista oli jaettu niin, että isät ja äidit olivat eri ryhmissä. Vanhemmilla on usein paljon purettavaa sydämellään, ja kun äidit pääsevät puhumaan toisten äitien kanssa ja isät toisten isien kanssa, yhteisten samankaltaisten kokemusten jakaminen rauhoittaa, sillä keskustelu on yleensä hyvin avointa. Toivo painoi vain puoli kiloa, eli hän oli pikkukeskonen. Toinen heidän lapsistaan oli kuollut ja toinen oli suuressa vaarassa kuolla. Siellä vanhemmat seisoivat hiljaa Toivon sängyn vierellä, kun tapasin heidät ensimmäisen kerran. Miten puolisoiden surutavat eroavat toisistaan ja miten ero näkyy käytännössä. kokemukseni mukaan . Toinen kaksosista on selvästi pienempikokoinen. Aatos syntyi ensin, ja hän eli hetken vanhempiensa sylissä. Toivo kuoli vanhempiensa sylissä. Muutama päivä Toivon kuoleman jälkeen Anna ja Lauri tulivat yhdessä lasten isovanhempien kanssa kappeliin katsomaan poikia. Koska tämä oli hänen ensimmäinen raskautensa, hän ei osannut olla huolissaan. Vanhemmat pitivät nyt ensimmäisen kerran sylissään yhtä aikaa molempia veljeksiä. Kukaan ei tunnu puhuvan enää kuolleesta lapsesta. Miten vanhemmat voisivat auttaa toisiaan. Mikä on samanlaista. Muutaman päivän ajan hän oli tuntenut vatsassaan outoa painetta. Vanhemmat joutuivat palaamaan takaisin Naistenklinikalle muiden synnyttäneiden äitien joukkoon. Isovanhemmatkin tulivat katsomaan Toivoa. Kastoin Toivon kahden päivän kuluttua, kun selvisi, ettei hän todennäköisesti selviä. Kaupassa käynti, ystävien tapaaminen tai sukujuhliin osallistuminen, jotka kaikki olivat ennen tuoneet iloa, ovat nyt raskaita. Annan olo ei helpottunut, joten päätettiin lähteä sairaalaan. Synnytys käynnistyi, ja lääkäri kertoi, ettei kaikki ole aivan kunnossa. Muutaman kuukauden kuluttua lapsen kuolemasta toiset ihmiset tuntuvat jatkaneen elämäänsä niin kuin ennenkin. Surullista on, että . On edetty pitkälle, kun vanhemmat oivaltavat, että surusta ei selvitä, vaan siihen sopeudutaan. ?Maailmassa ei ole toista ihmistä, joka voisi ymmärtää yhtä hyvin mitä minä olen kokenut?, sanoo moni isä ja äiti katsoessaan puolisoaan. Anna oli raskausviikolla 24. Koko ajan on oltu yhdessä, on puhuttu ja itketty yhdessä. 1/12 Tuija Mustalahti 28. Yhdessä he tutkivat tarkasti poikien piirteitä ja painoivat ne mieleensä. Surutyö väsyttää myös fyysisesti, joten sana työ kuvastaa sitä hyvin. Myös isovanhemmat pitivät heitä sylissään. Moni kipeä asia muuttuu siedettävämmäksi, kun sen saa jakaa ja tulee kuulluksi ja ymmärretyksi. Suru lapsen kuolemasta on läsnä joka hetkessä ja tilanteessa. ?Miten Aa34. Toivon synnyttyä vanhemmat ehtivät nähdä hänet vain vilaukselta, sillä oli kiire saada hänet happilaitteeseen ja kuljettaa teho-osastolle. Läheiset saattavat olla jopa tuskastuneita, kun äidin vointi ei tunnu helpottuvan. Vuosikerta Annan ja Laurin tarina taan monia asioita: Jos isä palaa työelämään äitiä aikaisemmin, mitä silloin tapahtuu. Lauri lähti viemään Toivoa Lastenklinikalle yhdessä lääkäreiden kanssa. Anna ja Lauri kuuluivat niihin vanhempiin, jotka joutuivat ottamaan huonot uutiset vastaan heti osastolle tullessaan. Kun Annalle alkoi tulla myös kivuntunteita, hän otti yhteyttä Naistenklinikkaan ja sai sieltä ohjeeksi seurata tilannetta ja tarvittaessa ottaa särkylääkettä. Nämä yhteiset viikot ovat useimmille vanhemmille hyvin kiinteän läheisyyden aikaa. Ensimmäiset päivät näyttäisivät, mihin suuntaan tilanne kehittyisi, mutta toivoa ei juuri ollut. Anna keräsi kaikki voimansa, sillä hän halusi lähteä katsomaan Toivoa teho-osastolle mahdollisimman pian
Niemelä, H. Toivo on enemmän sellaisen taistelijan näköinen. ( 2002). Se on ainoa tapa ikuistaa rakkaus, josta meidän ei tarvitse luopua.. Keskosvauvan ja vanhempien välisen vuorovaikutuksen hoito vastasyntyneiden teho-osastolla. Näin vanhemmat juttelivat pojilleen ja toisilleen hiljaisella äänellä hymyillen ja pyyhkien kyyneleitään. Siunaustilaisuudessa oli paljon sukulaisia ja ystäviä. Freud tyttärensä kuoleman jälkeen. Loppukesällä perheen kotona kastoin kaksostytöt Siirin ja Iiriksen. Kastetilaisuudessa sytytimme kynttilät myös veljien Aatoksen ja Toivon muistoksi. Ja itse asiassa näin sen pitääkin olla. Tapasin heitä heidän toivomuksestaan säännöllisesti viikon tai kahden välein. Binswangerille 1929.) tos näyttääkään rauhalliselta, hänestä olisi kasvanut rauhallinen mies. 2010. (2003). Lapsensa menettäneen perheen surusta ja surevien kohtaamisesta sairaalasielunhoitajana vastasyntyneiden osastolla akuutti suremisen tila tyyntyy, tiedämme myös, että jäämme lohduttomiksi emmekä koskaan löydä korviketta. Holmberg, S. <http://www.hus.fi/default.asp?pa th=1,32,660,546,962,1973,1974,4571>. ?Vaikka tiedämme, että sellaisen menetyksen jälkeen 35. Kirje L. Musiikkiterapian mahdollisuudet lapsen surussa. Lauri lausui poikien pienien arkkujen äärellä sanat: ?Olit Aatos elämästä, Toivo jostain enemmästä.? Tuija Mustalahti 050 427 2190 tuija.mustalahti@hus.fi Me kaikki itkimme yhdessä Tapasin Annaa ja Lauria kolmen vuoden ajan. Psykoterapia 3, 171?183. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. Tuki-interventio ja sen arviointi. Jyväskylä: Gummeruksen kirjapaino. Heikkilä, B., Mustalahti, T., Larrad-Rahkonen, V. Erkkilä, T. Tapasin Annaa ja Lauria yhdessä ja erikseen. Kaksi vuotta poikien kuoleman jälkeen vihin Annan ja Laurin avioliittoon. [www-dokumentti]. Kastetilaisuus oli ilon ja kiitoksen juhla. Lähteet Aho, A-L. Vaikka mikä täyttää kuilun, vaikka se täyttyisi täysin, se jää joksikin muuksi. Tampere. Erkkilä, J. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto, hoitotieteen laitos. Tampereen yliopistopaino. Hänestä olisi löytynyt enemmän temperamenttia.. Kuukautta aiemmin he olivat saaneet kuulla Annan olevan raskaana. Uuden raskauden aikana olin myös perheen tukena. Suru poikien menetyksestä nousi uudella lailla esiin. Uuden lapsen ajatteleminen on usein vaikeaa aikaisemman menetyksen ja raskauteen liittyvien pelkojen keskellä. Yleensä tapaamiset eivät jatku näin kauan, mutta Annan korkeasta iästä johtuen heidän oli aloitettava lapsettomuushoidot mahdollisimman pian uudestaan, sillä he halusivat lisää lapsia. Teoksessa J. Isän suru lapsen kuoleman jälkeen. Seurasi monta epäonnistunutta yritystä, mikä oli hyvin haastavaa pariskunnalle ja heidän suhteelleen. Vanhemmat tarvitsevat turvallista keskusteluyhteyttä, jossa voi muistella kuollutta lasta ja valmistautua vastaanottamaan uutta. Seuraavana keväänä, raskausviikolla 32, syntyi kaksi tyttöä, jotka aloittivat elämänsä tehovalvonnassa mutta pääsivät pian kotiin. Ylönen Surevan lapsen kanssa. (S. (2010)
Kuolema perheessä. Koskela, H. (2005). Ylönen Surevan lapsen kanssa. Telenius, E. Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura. McGoldrick, M. (1987). (2002). Naisen suru. kuoleman jälkeen. (2010). Holmberg, S. Kun lapsi kuolee. Perheterapia 4, 12?16. Poijula, S. painos. Helsinki: Kirjapaja. Siltala, P. (1996). B., Siltala, P. (2000). (1985). Lapsen menetyksen merkitys Virtaniemi, M-P. Surutyö, 2. S., Greenfield, D. Osaammeko Pro gradu -tutkielma. kuunnella ja auttaa. Kettunen Oulu. (toim.) Käytännön ja teorian vuorovaikutus sielunhoidon teologiassa. (1999). Teoksessa P. (1969). Vuosikerta Hogan, N. Tampereen Yliopisto. Pieksämäki: Kirkkopalvelut. Lääketieteellinen tiedekunta. W. Äidin suru Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura. alle seitsenvuotiaan lapsen kuoleman jälkeen. Väisänen, L. Reconnecting with your family. New York: W. Achte, P. Heiskanen (toim.) Kuolema elämän keskellä. Hoitotieteen laitos. Kilpeläinen, I. Teoksessa Suomen evankelis-luterilainen kirkko. J. (2011). Omaisten surutyö. J-E. Erkkilä, T. Kettunen (toim.) Käytännön ja Porvoo: Bookwell. teorian vuorovaikutus sielunhoidon teologiassa. Laakso, H. Rouhunkoski (toim.) Validation of the Hogan Grief Reaction Checklist. Suomalainen kuolema. Family grief Akateeminen väitöskirja. 1/12 Tuija Mustalahti 28. Helsinki: Otava, 167?184. 36. Development and K. Norton & Company. Moren, R. Lapseni elää aina Perheterapia 4, 4?11. sydämessäni. Ruth, P. (1999). Kuolevan omaiset. Schmidt, L. Helsinki: WSOY. Tuhkasaari, P. Niemelä, Kirkkohallitus. H. Dialogin vanhempien identiteetille. mahdollisuuksista sielunhoitajan näkökulmasta. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 114. Teoksessa P. E. (1995). (1995). Lahti, L. Tampereen yliopisto. and recovery process when a baby dies. Martikainen, E. Sielunhoidon Acta Universitas Ouluensis D Medica 398. ja terapian kosketuskohtia. Äidin suru ja Jyväskylä: Gummeruksen kirjapaino. suruprosessin kehittyminen viisi vuotta lapsen Jalli, T. (2003). Leikkiin on Sairaalasielunhoidon periaatteet 2011. kirjoitettu lapsen surun sanat. Helsinki: Yliopistopaino, Death Studies 25, 1?32. 218?235. Holmberg, T. (1995). You can go home again. (2001)
Hän osasi kysellä minulta juuri oikeat kysymykset aamujäykkyydestäni (ai, sitäkö se olikin) ja sukuanamneesistani (no, isällä oli sodasta tullessa ollut jokin reaktiivinen nivelsairaus, kai punataudin jälkitautina) ja muista oireistani (no, tuo vasen ranne on vähän turpoillut eikä tykkää täysien kottikärryjen kärräämisestä) yms. Olin todella sairas, mutta en tietenkään voinut olla päivääkään poissa työstä, koska veljeni oli minulle paikan hommannut. Näitä siksi, että minua huomattavasti vanhemman isosiskoni lääkäriaviomies oli saanut vanhempani vakuuttumaan siitä, että naislääkäri ei ole nainen eikä mies ja tulee saamaan sen tuta ammatissaan. Kivinen tie ei kuitenkaan aina ole se huonoin tie elämässä, vaan suorastaan parempi kuin liian sileä, jopa ammatillisesti. O piskelin matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa luonnontieteitä, biokemiaa ja kemiaa 1970-luvun alussa. En kiinnittänyt siihen mitään huomiota, kunnes molemmat sääreni turposivat. Ennen töihin lähtöä kävin aina aamu-uinnilla, ja kävellessäni uimaan alas pitkää rantamäkeä tunsin käveleväni jostain syystä kankean ankkamaisesti. Sain passituksen työpaikkalääkärille, joka oli harvinaisen etevä yleislääkäri, miespuolinen tietenkin. Nuorena ihmisenä en tiennyt, mitä ajatella. Käytännössä koeteltua Reumaatikko yleislääkärinä Riitta Lahtonen LKT, FM Lounais-Suomen Saattohoitosäätiön Karinakoti ja Lääkäripalvelu Medina Kivinen tie lääkäriksi, kun ensin isosiskon lääkäripuoliso tietää kaiken ja sitten oma sairaus hankaloittaa jatkoa. Työt laboratoriossa alkoivat klo 7.30, ja noin 25 kilometrin työmatkani oli melkoisen mutkikas: ensin 250 metrin vesimatka soutaen, sitten 250 metrin kävely pikkutietä linja-autopysäkille ja loppumatka kahdella eri linja-autolla. Vietimme nimittäin kesää silloisen sulhaseni, nykyisen aviomieheni vanhempien puutarhaviljelytilal- Turku la Turun saaristossa. Laboratoriokokeet osoittivat, että tulehdusarvot olivat normaalit, mutta reumatekijä sen sijaan oli positiivinen. Mieleeni nousi kuitenkin kuva tätini miehestä, joka lapsuudessani oli sairastunut nivelreumaan ja diagnoosin kuultuaan käynyt sänkyyn makaamaan ja sinne jäykistynyt. Heti aloitettuani työt ylimmässä kerroksessa sijaitsevassa laboratoriossa, missä oli sisällä reilusti yli 30 astetta, sairastuin rajuun, kuumeiseen kesäflunssaan. Todennäköisesti tauti oli poskionteloiden tulehdus. Sukujuhlissa lapsena aina syrjäsilmällä pelokkaana katselin tätä tätini asunnon makuuhuoneesta näkyvää kalpeaa hahmoa, joka nivelet jäykistyneinä makasi vuoteessa osallistumatta koskaan elämään ympärillään. 37. Ei ollut myöskään aikaa hakeutua lääkäriin. Ajattelin kuitenkin, että niin kai kaikki siihen aikaan aamusta kävelevät. Töistä tullessani aloin pikkuhiljaa huomata, että vuorotellen aina jompikumpi sääristäni oli turvoksissa. Lapsuudesta asti mukana kantamani haave murskattiin neljän ihmisen voimin, joten tyydyin taloudellisten auktoriteettieni tahtoon unohtamatta kuitenkaan haavettani. LUK:n eli välitutkinnon suoritettuani sain kesäksi kemistiharjoittelijan paikan erään turkulaisen elintarvikealan yrityksen laboratoriossa
mene, tanssi ja laula.. Silloin minun oli pakko sulkeutua yhteen työhuoneeseen ja sulkea ovi tiukkaan kiinni perässäni. kysymättä mitään tai tekemättä minkäänlaista kliinistä tutkimusta . Vanhan kansan miehenä, joka oli kolmatta Työelämää ja opiskelua ja lisää oireita Elämä jatkui kuitenkin normaalia menoaan. Sulhaseni perheen ronski siivoojatäti kyseli sulhaseltani, että eikö hän jo loukkaa itseään mokoman luuviulun kanssa. Sulhaseni isä komensi laittamaan raappahousut jalkaan, ja arvostukseni hänen aina ankarissa silmissään laski entisestään: ennen olin vain oi keaa työtä tekemätön opiskelija ja nyt vielä sairaskin. Mieheni sanoi, että älä valita vaan tee asialle jotain. En tullut kuulluksi, taaskaan minulla ei henkilönä ollut mitään roolia professoria vastapäätä, vaan nyt olin vihainen reuma, joka tarvitsi paljon lääkitystä. Jos halusimme viikonlopulla lähteä ystäviemme kanssa merelle, jouduimme kiertämään rantaan ladon ja navetan takaa ja moottorin käynnistyksen jälkeen ottamaan todellisen äkkilähdön. Paluu näiltä retkiltä häntä koipien välissä olikin sitten jo aivan toinen tarina. ?Ei sinulla ole hätää ? mene, tanssi ja laula!? Seuraavaksi sain passituksen Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön reumatauteihin erikoistuneen lääkärin vastaanotolle. Hänen piti olla reuman hoidossa alansa huippuja Suomessa. Mitä ne lääkkeet olisivat ja mitä ne minulle tai reumalleni tekisivät, sitä ei kukaan kertonut. Tällä kertaa professorin ?kelkka vain oli kääntynyt?, ja nyt hän lausui: ?Onpa tuo sinun tautisi vihainen. Valmistuin filosofian maisteriksi ja sain työpaikan lääketehtaan koe-eläinlaboratoriossa. Suuri osa vuodesta Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan leivis38. tämä kookas tohtorismies töräytti: ?Ei sinulla ole hätää . Tutkimme erään lääketieteen opiskelijan kanssa rotan eturauhasen androgeenimetaboliaa ja yritimme kehittää menetelmää androgeenireseptorien määrittämiseksi. Hänen tilallaan, joka ei enää ollut tuotantokäytössä vaan toimitti kesähuvilan virkaa, piti multapaakkujen silti lentää ja kottikärryjen kulkea aamusta iltaan viikonpäivään katsomatta. Ensimmäisenä työpäivänäni 52 koe-eläinkoiraa, Biegleä, sai eutanasiapiikin tassua ojentamalla. Jostain syystä tutkimustamme ohjannut professori ei koskaan ollut tyytyväinen tuloksiimme, ja hänellä oli tapana haukkua meidät aina perjantai-iltapäivän palaverissamme. Yritin sanoa, että kyllähän minä osakunnassa olen yrittänyt sitäkin tehdä, mutta nyt eivät vain mieli tai nivelet tahdo pysyä mukana. Otin lääkkeet kiltisti ja voin vaihtelevasti. Oxiklorin lääkityksen vaikutuksesta rusketuin purjehdusreissuilla mahtavasti ja kortisonin vaikutuksesta ruokahaluni oli valtava, mutta silti laihduin laihtumistani. Vuosikerta kertaa naimisissa ja oli tietysti kokenut kovia aikoja, hän arvosti vain ruumiillista työtä. Yritin sopertaa, että viime viikollahan te sanoitte, että tanssi ja laula. Kerroin kaipaavani jonkinlaisia neuvoja jatkoon, mutta istunto oli päättynyt ja minut ohjattiin ulos. Käynnistä kuultuaan vanhempani ja sisarukseni puuttuivat asiaan, ja minulle varattiin vastaanottoaika erään tunnetun turkulaisen sisätautien professorin vastaanotolle. Nyt pitää aloittaa pikaisesti voimakas lääkitys.. Olen erittäin eläinrakas, joten työsuhde päättyi kolmen kuukauden jälkeen siihen, etten enää kestänyt. Seuraavaksi olin jo lähdössä USA:han tekemään tutkimustyötä eläinfysiologian professorini suosittelemana, mutta hanke kaatui tutkimusrahoituksen puutteeseen, ja sitten jo löysinkin itseni assistenttina Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan anatomian laitokselta. Esittäytymättä ja vain vilkaisten minua . Muistan paikan jostain syystä hyvin synkkänä ja vankilamaisena. 1/12 Riitta Lahtonen 28. Joka perjantai-ilta menin kotiin vasen ranne särkevänä painavien roottorien kantamisesta ja masentuneena saamistamme haukuista. Kai hän ajatteli meidän siten yrittävän seuraavalla viikolla yhä enemmän. Kun astuin sisään vastaanottohuoneeseen, totesin pöydän takana olevan miehen samaksi kookkaaksi tohtoriksi, jonka olin jo tavannut YTHS:ssä
Taas kannoin iltaisin edestakaisin painavaa sentrifuugin roottoria, ja anatomian professorini huomasi ranneongelmani. Elettiin vuotta 1976. Lääkäri kuunteli sydämeni ja keuhkoni ja tutki vasemman ranteeni, joka oli ainoa oireileva nivel. Sovimme, että lähetän hakemukseni Oulun yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan, ja katsotaan sitten miten käy. Sitten hän aina kysyi, milloin aioin ruveta tekemään lapsia. Joskus hän laittoi siihen kortisonipiikin. Olin niin kyllästymiseen asti alle murrosikäisenä saanut hoitaa sisarieni jälkikasvua, että valitsin jopa opiskelupaikkakunnan sillä perusteella, etteivät sisarukseni pystyisi minusta ihan piikaa tekemään eivätkä komentelemaan elämääni. Kotona itkin surkeaa elämääni ja päätin, että kohta pitää jonkin muuttua. sä kului apuraha-anomusten laadintaan. Menin seminaarista kotiin ja kerroin miehelleni Oulu-suunnitelmastani, johon hän vastasi rauhallisesti: ?No, onhan se lähempänä kuin St. Louis [kaupunki USA:ssa, jonne aikoinani olin lähdössä tutkimustyötäni tekemään].? Syksyllä suuntasin onnellisena pikku-Fiatini kohti Oulua ja olin heti eksyä sen yksisuuntaisiin katuihin. Sen tietoonsa saatuaan professorini meinasi ensin haljeta kiukusta, kauheaa huutoa seurasi pitkä mykkäkoulu. Ja oltiin sanattomia, kun sain kuin sainkin. Otin selvää, että Turkuun ei päässyt enää opiskelemaan lääketiedettä filosofian maisterin tutkinnolla. Kaava vastaanottokäynnillä ei muuttunut. Määränpää eli asunto Kaisa-nimisen nuoren englannin maisterin alivuokralaisena näkyi, mutta oli jotenkin saavuttamattomissa. Satuin olemaan kyselemässä asiaa vuotta liian myöhään. Samanaikaisesti siellä tekivät samaa työtä myös Leena ja Aarno Palotie. Tutkimustyönikin alkoi samalla laitoksella, koska ensin piti kehittää menetelmä, jolla eturauhasen kaksi kudostyyppiä eli epiteeli ja strooma erotetaan toisistaan. Kävin edelleen saman reumalääkärin luona säännöllisesti. Oululainen kliinisen kemian professori tuli esitelmän jälkeen luokseni ja sanoi, että tule Ouluun meidän ryhmäämme, tutkimme eturauhaspotilailla samaa asiaa hyperplasia- ja karsinoomakudoksesta, joka on leikkauksen yhteydessä poistettu potilailta. Oulun lääketieteellinen tiedekunta olisi ollut ainoa mahdollisuus. Kun taas yritin kysellä reumalääkäriltäni, mitä ranteelle oi- Haave alkaa toteutua pohjoisessa Jokavuotisessa endokrinologiyhdistyksen seminaarissa pidin sinä vuonna tutkimusaiheestamme esitelmän, joka herätti paljon positiivista huomiota. siis melkein Lapissa! Päätin unohtaa koko jutun. Minulle itselleni ei ollut vielä ilmaantunut minkäänlaista ?vauvakuumetta?, enkä tuntenut mitään erityisiä tuntemuksia ystäviemme saadessa lapsia. Tokaisin, että voisin tullakin, jos samalla saisin tilaisuuden opiskella lääkäriksi. Sisarieni lapset olivat minulle rakkaita, mutta 14 ja 17 vuotta minua vanhemmat sisareni ja veljeni olivat aina yrittäneet pomottaa elämääni ja vanhempieni viisaina esikoisina saaneet siihen myös vanhempieni tuen. Uskalsin jopa kerran olla kuukauden sairauslomalla ja matkustaa lämpimään. kovasti: ?Et sinä kuitenkaan sellaista saa!. Olin vain pelkkä nivelreuma enkä nuori, uransa alussa oleva ihminen, jolla on nivelreuma. En saanut vastausta muihinkaan sairauttani, ennustettani ja lääkitystäni koskeviin kysymyksiin. Reumaatikko yleislääkärinä kein pitäisi tehdä, hän tokaisi enempää selittämättä: ?No, se pitää sitten jäykistää.. Oulu . Siinäkin ?kannustettiin. Hän saattoi laittaa sen myös johonkin sormen pikkuniveleen, jossa en edes ollut tuntenut mitään oireita. Keskustelulle ei ollut sijaa. Löytyihän se viimein, ja vuosien aikana meistä tuli Kaisan kanssa hyviä ystäviä. Aloitin opiskelun ja työt osa-aikaisena assistenttina anatomian laitoksella. Hän ohjasi minut ystävällisesti paikalliseen Päivärinteen reumasairaalaan ylilääkärin puheille, joka oli hänen kurssikaverinsa. 39. Lähdin vastaanotolta nopeammin kuin koskaan ennen, olin kauhusta jäykkänä. Pahnanpohjimmaisella ei juuri ollut sananvaltaa. No, tutkimus- ja opetustyö anatomian laitoksella jatkui, ja vasen ranteeni alkoi olla aika surkeassa jamassa. En ymmärtänyt, miksi hän sitä kysyi, eikä hän kuunnellut tai vastannut, kun yritin kysellä asian yhteyttä sairauteeni
Tämän samaisen lääkärin kanssa tuli puheeksi myös vasemman ranteeni hankala tilanne. Jälkeenpäinkin olin ihmeellisen kivulias, ja kun neljäntenä leikkauksen jälkeisenä päivänä kipu vielä jatkui ja sormeni alkoivat sinertää, joku hälytti paikalle päivystävän lääkärin. Ajattelin sen vain menevän kohta ohi. 1/12 Riitta Lahtonen 28. Molemmille tehtiin plexuspuudutus peräkkäin. Rohkaistuin kerrankin kysymään häneltä tätä lapsiasiaa. Kävin tämän ylilääkärin vastaanotolla koko Oulussa viettämäni ajan. Kun minä pääsin leikkaussaliin, puudutus oli jo kutakuinkin kadonnut. Silloin aloin myös käsittää, miltä todellinen masennus tuntuu. ?Alan ihmisillä kaikki saattaa mennä pieleen? Tunsin reumapotilaana päässeeni jonkinlaiseen taivaan esikartanoon. Vuosikerta nut etukäteen pelätä. Lääkitystä muutettiin, ja vastaanotolla kaikki muutokset ja lääkkeiden vaikutustavat ja mahdolliset sivuvaikutukset selitettiin minulle. Leikkausta edeltävästi tapasimme mieheni kanssa myös sisätautilääkärin. Tällä kertaa arthrodeesi, ranteen jäykistäminen osattiin tarjoilla minulle tyystin toisella tavalla. Sittemmin olen tiennyt, mistä unettomuudesta kärsivät potilaani puhuvat. Valitettavasti nivelreuma oli kuitenkin löytänyt ranteen lisäksi myös muita hyviä asuinpaikkoja nivelistöstäni, joten joskus tarvitsin nopeasti kortisonipiikin johonkin tulehtuneeseen niveleen. Silloin sain soittaa suoraan Päivärinteen sairaalaan, jonne pääsin aina nopeasti. Kukaan ei vain uskonut minua, joten toimenpide oli kivulias ja karmea. Vastaanotolla juttelimme sairauteni lisäksi paljon myös niitä näitä. Joka kerta vastaanotolta tullessani tunsin olevani täysin terve ja onnellinen. Pääsin leikkausosastolle yhtaikaa samassa huoneessa olleen ikäiseni nuoren naisen kanssa, jolle tehtäisiin sama toimenpide. Parahdat jo kun peiton kulma osuu siihen.? Ranne deesattiin Paimion reumasairaalassa vuonna 1978. Tämä toinen potilas operoitiin ennen minua. Viikonloput istuin nenä kirjassa kiinni mieheni opetellessa laittamaan ruokaa. Röntgenologisesti ranne oli täysin tuhoutunut ja kliinisesti melkein liikkeetön. Uuden kipsin myötä tervehtyminen viimein alkoi. Myös nivelreuma rauhoittui osittain joksikin aikaa, mutta aktivoitui taas pitkääkin pitemmistä työpäivistäni, samoin siitä, että vaikka viihdyin kuin kala vedessä OYKS:ssä, Oulu kaupunkina ei ollut minun paikkani: masentavaa aakeeta laakeeta silmänkantamattomiin ja koti-ikävä suorastaan mahdoton kestää. Koko ensimmäisen puolen vuoden ajan koin unettomuutta, johon en tietenkään osannut hakea apua. Hänestä tulikin sitten mestarikokki, joka sen jälkeen on huolehtinut perheemme ruokahuollosta. Tämä avasi vastahakoisesti kipsini. Kipsin todettiin olleen aivan liian kireä ja tehneen avohaavan leikkaushaavan viereen. Hän sanoi suoraan, että tietenkin vuosien kortisonin käyttö alentaa hedelmällisyyttä, ja kun tautisi on noin lievä, en sinun sijassasi hankkisi omia lapsia. Kaksi vuotta jaksoin tätä autoilua, mutta sitten sattui jotain, mikä teki siitä lopun. Oulussa lopetettiin eturauhasten totaalipois40. Tällä lääkärillä oli sekä yksityisvastaanotollaan että sairaalassa aina aikaa kuunnella minua. Tämä lause sai mieheni tekemään lopullisen päätöksen: jos joskus haluaisimme lapsia, niin maailma on täynnä kodittomia lapsia. Ennen kuin leikkaukseen ryhdyttiin, joku osastolla sanoi: ?Alan ihmisillä kaikki saattaa mennä pieleen.. Olipa mukava rohkaisu, mutta en osan- Raskasta aikaa ? päätös kypsyy Tein arkipäivinä mielettömän pitkiä työpäiviä ja myöhään perjantai-iltaisin lastasin pikku-Fiiuni ja ajoin yhtä tankkausta lukuun ottamatta kotiin Turkuun. Sain aikaa mutustella asiaa mielessäni, ja mieheni taisi tehdä lopullisen päätöksen. Eräänä iltana Turussa taas valittelin/pohdiskelin ranteen jäykistämistä ja hän sanoi: ?Ehkä et ole huomannut, mutta jäykkähän se on nytkin ja mahdottoman kipeä. Sunnuntai-iltaisin ajoin takaisin Ouluun itkien vähintään Poriin asti
Se tietysti aiheutti sen, ettei uni myöhemmillä matkoilla ollut mitenkään luottavaista ja syvää, vaan heräsin vähän väliä tiiraamaan pimeyteen matkan edistymistä. Todettiin, että Hb:ni oli laskenut lukemaan 80. Asetuin luottavaisesti avattavan jalkopäähän, mutta kun suolta avattiin, löysin itseni lattialta. Turussa ruoho viheriöi ja kevät kukoisti, mutta Oulussa oli kylmää ja harmaata. tuhosi solurakenteet, joten en voinut enää käyttää kudosta tutkimusmateriaalina. Eräs mukava urologi, joka muutti työskentelemään Seinäjoen keskussairaalaan, jatkoi työskentelyä entisellä tekniikalla. Vuokraemäntäni sai usein poimia minut autostani kuin sardiinin purkista. Mieheni kävi myöhemmin hakemassa kolaroidun auton Turkuun korjattavaksi. Toukokuun tentit jäivät suorittamatta ja tulivat suoritetuiksi yksi toisensa jälkeen vasta, kun olin jo aloittanut lääkärintyöt Turussa vuoden 1982 alussa. Reumaatikko yleislääkärinä tot ja siirryttiin höyläyksiin. Oltuani jonkin aikaa kasvissyöjä menin ensimmäiseen patologian avaukseeni. Hetkeä myöhemmin löysin itseni ja autoni ylösalaisin ojan pohjalta. Sain uuden auton ja jatkoin Seinäjoen reissujani, mutta pitempiä matkoja Turkuun en enää halunnut ajaa. Jokaisessa ahtaassa potilashuoneessa, joka oli täynnä meitä opiskelijoita, silmissäni alkoi musteta ja jouduin menemään ovelle hengittelemään syvään. Paniikkioireetkin siis tulivat tutuiksi. En uskonut voivani pahoin, koska olin osallistunut niin moniin obduktioihin. Lopulta pääsin erään rekan kyydissä aamulla klo 6 Ouluun, kun olimme ensin jakaneet rekan kuorman eri kohteisiin matkan varrella. Ilmeisesti rästitenteistä muodostui kuitenkin jonkinlainen stressi, sillä saatan vieläkin joskus nähdä unen, jossa nämä kaikki tentit ovat suorittamatta. 41. eikä mikään antireumaattikaan pystynyt pysähdyttämään taudin kulkua. Aloin potea jopa iltajäykkyyttä. Yöjunan käyttö kävi hankalaksi sen jälkeen, kun kerran nukuin pommiin ja heräsin Rovaniemellä. Se teki iltaisin pitkin OYKS:n pitkiä käytäviä poistumisesta lievästi sanoen haasteellista. Oli pakattava auto ja muutettava Turkuun ennen aikojaan. En ottanut huomioon, ettei minulla ollut aikaa eikä taitoja mokomaan muutokseen. Samalla tavalla kävi ahtaassa huoneessa röntgenosastolla. Päätin ottaa ohjat omiin käsiini ja ryhtyä kasvisruokavaliolle. Auto myytiin korjauksen jälkeen, koska minulle jäi olo, että sen takapää tahtoi aina ojan puolelle. Talviaikaan mieheni lensi usein Ouluun, ja vietimme viikonloppuja joko Rukalla tai Pyhätunturilla lasketellen. Aloin taas syödä lihaa ja kalaa, mutta nyt olinkin kehittänyt itselleni ahtaan paikan kammon, josta pois opetteleminen kesti todella pitkään ja vaati ankaraa ponnistelua. Siihen aikaan ei ollut vielä kännyköitä, joten saatoin vain odottaa, että joku tulee apuun. Sitten paluu saman tien mahdollisimman nopeasti kliinisen kemian laitoksen kylmähuoneeseen Ouluun ja myöhään yöhön Seinäjoelta saadun kudoksen käsittelyä seuraavien päivien kokeita varten. Eräällä tällaisella matkalla Ytterjeppon tie oli muuttunut luistinradaksi, ja eräässä kurvissa saatoin vain todeta, että nyt menee pitkäksi. Näistä viikonlopuista minulla on toisaalta muistona ihana Lappi ja toisaalta pureva pakkanen ja viima, joka saa minut nykyään mieluummin valitsemaan lomakohteeksi eteläisemmän ja aurinkoisemman etapin. Seuraavaksi matkasin Oulu?Turku-väliä Valtion rautateitten päiväjunalla ja siihen tympäännyttyäni yöjunalla. No, onneksi ne asettuivat, ja opiskelu ja tutkimustyö jatkuivat. Joka toukokuun puolivälissä maa alkoi polttaa liikaa jalkojeni alla. Loppuaikana kannoin kaikki rahani Finnairille päästäkseni mukavalla tavalla viikonlopuksi Turkuun. Mikään tästä ruljanssista ei tietenkään ollut ideaalia reuman hoitoa . Sain häneltä jatkossa tutkimusmateriaalikudoksen, kunhan seisoin kylmälaukku valmiina leikkaussalin ulkopuolella joka tiistaiaamu. Se tarkoitti maanantai-iltana ajoa Oulusta Seinäjoelle, yötä sikäläisessä hotellissa, aikaista ylösnousua ja kipittämistä kylmälaukun kera leikkaussalin ulkopuolelle. Roikuin onneksi turvavöissä. Höyläyksissä käytetty kudoksen ?poltto
Kasvot sain puhdistettua, mutta vaatteita en ehtinyt vaihtaa vaan jatkoin vastaanottoa mukava lemu nenässäni. Takaisin kotona . Maanantaina olin normaaliin tapaan ajanut ensin 18 kilometriä mökiltä Turkuun ja sitten vielä 64 kilometriä Turusta Loimaalle ja takaisin, ja illalla aloitin elämäni yksityisvastaanottoa pitävänä lääkärinä. Tuttu naiskirurgi veti teipit rintakehäni ympäri ennen vastaanottoani, jonka kuvittelin olevan melko tyhjä. Kävi kuitenkin ilmi, että vastaanoton potilaslista oli tupaten täynnä. Samaan aikaan lääkäriasema ympärilläni oli kasvanut niin suureksi, että tunsin vain osan kollegoistani, myös johto oli etäinen. 1/12 Riitta Lahtonen 28. Tällä yksityisellä lääkäriasemalla tein kaikkea pienistä kirurgisista toimenpiteistä gynekologisiin tutkimuksiin ja ihmisten monimutkaisten ongelmien kuunteluun. Minä, joka olin terveyskeskuksessa tottunut vain ojentelemaan kättäni täysien ruiskujen ja muiden instrumenttien perään, työskentelin nyt yksin hiki hatussa. Olin yrittänyt Turussa jatkaa myös tutkimustyötäni, mutta tutkimusilmapiiri Varsinais-Suomessa oli niin erilainen, että en kokenut tutkimuksen jatkamista mielekkääksi. Kesällä 1984 aloitin terveyskeskuslääkärin työn ohella yksityisvastaanoton, koska en osannut päättää, mikä lääkäri minusta isona tulisi. sairaalatyötä ja yksityisvastaanotto Turussa aloitin työt eri osastoilla Loimaan aluesairaalassa, mutta tähdäten gynekologiksi erikoistumiseen. Potilaani opettivat ja opettavat edelleen minulle jotain uutta joka päivä. Vuonna 1989 adoptoimme toisen tyttäremme 2,5-vuotiaana Thaimaasta. Sitä paitsi väitöskirjan yhteenvetokin piti saada tehtyä. Ensimmäinen yksityisvastaanottoni oli aika surkuhupaisa. Vuosikerta tyylikkäästi koko aterooman poiston kapseleineen. Se päättyi varsin toisella tavalla: tulehtunut aterooma puhkesi, ja koko pahanhajuinen sisältö purskahti päälleni eli kasvoilleni, vaatteilleni jne. Olimme kollegani kanssa kuin maa ja meri, ja yhteistyömme ajoikin karille neljän vuoden kuluttua. Hän oli paljon haasteellisempi tapaus kuin sisarensa. Olin viikonlopun purjehdusreissulla onnistunut saamaan kahden kylkiluun murtuman oikeaan kylkeeni. Koko 1990-luvun alku kaikkineen oli perheellemme monimutkaista aikaa: rakensimme taloa, lainojen korot nousivat pilviin, mieheni työ muuttui taloudellisesti epävarmaksi ja itse perustin kollegani kanssa sisäisen yhtiön tämän yksityisen lääkäriaseman sisälle, jossa olin jo kuusi vuotta työskennellyt. Ja päällisen päätteeksi eräs ensimmäisistä asiakkaistani oli ateroomapotilas, jolle ajattelin toimenpiteenä tehdä Perustamme perheen ? monenlaisia vaikeuksia Vuonna 1985 adoptoimme viiden päivän ikäisen tyttövauvan Sri Lankasta, ja siirryin tekemään pelkkää yksityislääkärin työtä. Seuraavana kesänä sain maistaa, mitä olisi olla apulaislääkärinä Tyksissä, ja jouduin valitettavasti toteamaan, ettei olka- tai rannenivelistäni olisi tekemään kaavintoja tai kannattelemaan kohtuja sen paremmin kuin jaloistanikaan seisomaan tuntikausia leikkaussalin laattalattioilla. Vähän tämän jälkeen jouduin jostain syystä Paimion sairaalaan, missä ylilääkäri korkeimman omakätisesti demonstroi minulle röntgenkuvieni avulla surkeaa tulevaisuuttani lääkärinä. Jatkaessani työtäni Loimaan terveyskeskuksessa mieleeni muistui Heinolan reumasairaalassa tapaamani psykologin sanat: ?Onko sinun aina mentävä siitä, missä aita on korkein?. Lääketieteen tohtoriksi väittelin joulukuussa 1986. Viihdyin yksityispraktikon työssäni enkä haikaillut erikoistumisen perään, en edes saadakseni yleislääketieteen erikoislääkärin pätevyyden. Oli kaikella tavalla aika matkata muualle. Potilaan rinnalla kulkien ? opettaen ja oppien Ulkoisesti nivelreumani alkoi näkyä vuoden 1990 paikkeilla, mutta tutut potilaat olivat tietenkin jo 42. Laboratoriovastauksetkin katosivat matkatessaan toisesta kerroksesta ensimmäiseen
kävin yhteiskunnan kanssa Kelan välityksellä. Ensimmäinen sairausloma ei edes johtunut reumasta, vaan kaatumisen seurauksena saadun bursan leikkauksesta, mutta Kela väänsi sen nivelreuman syyksi, vaikka mitä yritin. Potilaat ymmärsivät vaistomaisesti, että myös kipu oli minulle tuttu asia, ja osasivat varmaan kuvailla sitä minulle paremmin kuin muille . Polvioireet hallitsivat pitkään, kunnes ne paikallisinjektioil- la saatiin varsin hyvin kuriin. ja asiantuntemukseni tarjoaminen silloin, kun sitä tarvittiin. Totuin myös omien kokemusteni perusteella käyttämään kipulääkitystä aivan toisella tavalla kuin kollegani, joten minulla ei nyt myöhemminkään syöpäkipua lääkitessäni ole ollut vaikeuksia kipujen hoitamisessa. Reumaatikko yleislääkärinä kauan tienneet sairaudestani, ja minulle ohjautuikin paljon nivelreumasta tai sen kaltaisista oireista kärsiviä potilaita. Tämäkin asia on ollut opiksi monen potilaani hoidossa. Viimeksi pohdimme samaa asiaa kahteen otteeseen reaktiivisen reuman sairastaneen potilaani kohdalla, joka nyt kärsii sairauden aiheuttamista myöhäisoireista polvien ja nilkkojen alueella. Nykyään kollegani ja ystävättäreni hoitaa nivelreumani lääkityspuolen, ja vastaanotolla hoidamme vähän kummankin henkistä puolta. Kompa, jota en olisi itse mistään lukemalla keksinyt. Niinpä tavakseni muodostui pikemminkin potilaan rinnalla kulkeminen . erityisesti pitkään sairastaneet . Operaatioita on jouduttu tekemään, ja sairauspäiviä on kertynyt paljon. ovat hyvin perillä siitä, mikä heille sopii ja mikä ei. Olin itse halunnut tulla kohdatuksi ihmisenä, joka oli sairastunut nivelreumaan, en nivelreumana. Ensimmäisenä vuotena en saanut penniäkään kuukauden sairauslomastani enkä seuraavanakaan, koska olin ensimmäisenä vuotena sitä hakenut, vaikka en saanutkaan. He pysyivät työkykyisinä ja yritys menestyi. Mielenkiintoista ?koulua. Potilas ei kuitenkaan kokenut itseään työkykyiseksi, vaan oli työvoimatoimiston listoilla vajaakuntoisena työntekijänä. Kun sitten erään leikkauksen jälkeen taas kerran palasin työhön, tapasin tämän potilaan pariin otteeseen. Oma reumalääkärini Oulussa oli opettanut minut kohtaamaan ihmisen kokonaisuutena, ja luonnollisesti sen opin pohjalta muodostin oman tapani kohdata potilaani. Sillä erotuksella, että nyt me pohdimme yhdessä, miten edetä asiassa. Biologisesta antireumaatista suuri apu Palatessani Oulusta Turkuun minun oli vaikea löytää lääkäriä oululaisen reumalääkärini tilalle. Halusin ja haluan edelleen ottaa huomioon myös potilaan oman kannan siitä, mitä sairauden osalta pitäisi tehdä, sillä monet potilaat . Tällä tavoin olen monesti saanut potilaan esimerkiksi suostumaan lääkitykseen, jota hän on vastustanut ja pelännyt eikä ole huolinut muilta lääkäreiltä. Olin neljän vuoden ajan tehnyt mielettömän pitkiä työpäiviä, väitellyt, aloittanut myöhemmällä iällä perhe-elämän ja lisäksi murehtinut perheemme taloutta, niinpä reumani lehahti liekkiin, joka ei meinannut millään sammua . seurauksena lähes 10 leikkausta ja kunnon romahtaminen. Kun jossain vaiheessa olin ollut maksimiajan sairauspäivärahalla enkä suostunut jatkoon ottamaan kuntoutustukea, Kela rankaisi minua kahden seuraavan vuoden aikana. Hän perusti miehensä kanssa siivousalan yrityksen, ja jatkossa hoidin heitä molempia. Diagnoosin teko jo taudin alkuvaiheessa oli minulle varmasti paljon helpompaa kuin kollegoilleni, osasin tunnistaa myös taudin varhaiset merkit, vaikka laboratorioarvot saattoivat vielä puhua omaa kieltään. Potilas haluaisi ehdottomasti jatkaa työelämässä, mutta hänellä on edessään sama kysymys kuin minulla aikoinaan. Biologisen antireumaatin aloittaminen vuonna 2003 muutti elämäni 43. ja ehkä jopa noudattaa ohjeitanikin paremmin. Siitäkin suosta noustiin, ja vuonna 2000 tuntui jo, että kaikesta selvitään, sekä henkisesti että taloudellisesti. Tältä ajalta muistan hyvillä mielin potilaan, joka oli pitkään käynyt vastaanotollani nivelreuman kaltaisten oireiden takia, jotka kuitenkin osoittautuivat enemmän nivelrikon aiheuttamiksi. Lopulta hän tokaisi: ?Koska sinäkin pystyt tekemään työtäsi, pystyn varmaan minäkin.
Samaan aikaan yhteiskunta käyttää 30 000 euroa/syöpäpotilas lääkkeeseen, jolla toivotaan elinaikaa lisää esimerkiksi kolme kuukautta. Ortopedini, joka alkuun oli jäyhä suomalainen mies, tyypillinen puhumaton kirurgi, on oppinut tuntemaan persoonani, joka tarpeen tullen pistää hanttiin, ja nykyään tulemme hyvin toimeen myös henkilökohtaisella tasolla. 1/12 Riitta Lahtonen 28. Tämän työn takia innostuin vielä jopa hakeutumaan lisäkoulutukseen saadakseni palliatiivisen lääketieteen erityispätevyyden, sillä kuntoni on nykyään paljon entistä parempi, kiitos lääkityksen ja säännöllisen kuntoutuksen pätevän kuntouttajan ohjauksessa. Ihanteellisin lämpötila nivelilleni ja paras lepopaikka minulle ja perheelleni on löytynyt suomenruotsalaisen kirjailijan Göran Schildtin kirjoista tutusta Leroksen saaresta ja purjeveneestä Kreikan saaristossa. Vuosikerta laatua sairauden kannalta 80-prosenttisesti (100? % ei voinut täyttyä, koska tauti oli jo ehtinyt tehdä niin paljon tuhojaan lähes kolmen vuosikymmenen aikana). Heidänkin oli selvästi helppo kertoa minulle kaikista vaivoistaan, koska he näkivät nii- Leroksella 2.12.2011 Riitta Lahtonen 0400 824 391 riitta.lahtonen@medina.fi 44. Olen vienyt miehenikin hänen vastaanotolleen olkapäävaivoineen, ja näin ortopedistänikin on tullut meille perhelääkäri. den olevan myös minulle tuttuja. Nykyään yhteistyömme sujuu mainiosti. Taistelimme ankarasti ennen kuin lääke hänelle saatiin, sillä kukaan ei tahtonut uskoa, että tälle potilaalle kaikki lääkkeet kortisonia myöten aiheuttivat vatsavaivoja ja masennusta; lisäksi hän laihtui olemattomaksi. Moni keräsi asioita koko vuoden varrelta ja toi ne sitten kuntoutuksen alkututkimuksen aikana pohdittaviksi. Kun toiminta sotaleskien ikääntyessä loppui, siirryin aivan sattumalta saamani soiton perusteella yksityisvastaanottoni ohella hoitamaan puolipäiväisesti saattohoitopotilaita. Rakastuin näiden kovia kokeneiden ja jo ikääntyneitten ihmisten viisauteen ja konstailemattomuuteen. Olen ajatellut, että erityisesti näiden potilaiden on mutkattomampaa saattohoitoon siirtyessään tavata lääkäri, joka ei selvästi itsekään ole päässyt terveydellisesti kovin helpolla elämässään. Työ on henkisesti hyvin raskasta, mutta myös palkitsevaa. Erityispätevyys on nyt harjoittelujaksoa ja lopputenttiä vaille valmis. Merta edemmäs Nivelreuman ja lääkärinkin työn takia tarvitsen säännöllisiä lepojaksoja, ja useimmiten silloin on paras lähteä merta edemmäs. Sihteerikkö ihmetteli alussa tulosanelujani, jotka sisältävät aina myös kertomusta potilaan elämästä ennen sairastumista, ja piti minua vallan omituisena. On mukava lähettää potilaita eteenpäin sellaiselle erikoislääkärille, jonka tavat itse tuntee ja jonka tietää ottavan potilaat tosissaan ja kohtelevan heitä hyvin. Tänne palaamme aina 1?3 kertaa vuodessa. Sotaleskien hoidosta saattohoitoon Vuosina 1990?2006 toimin yksityislääkärin työn ohella joka keväästä syksyyn sotaleskien eli Kaatuneitten Omaisten Liiton kuntoutuksesta vastaavana lääkärinä. Siksi masennun aina, kun vaikeasti sairaat nivelreumapotilaani eivät saa reumalääkäriltään B-lausuntoa biologista lääkettä varten, vaikka niin selvästi näen, että he sitä tarvitsisivat. Myös taitava suutarini, jonka psoriartropatiaa olen hoitanut vuodesta 1990 lähtien ja jolla oli myös traumaattinen leikkaus- ja sairaalakierre vuoden 2000 paikkeilla, sai ällistyttävän avun biologisesta lääkkeestä, Enbrelistä. Enbrel palautti kuitenkin täyden työkyvyn ennen joka niveleltään puikkomaisen jäykälle naiselle, joka nyt harrastaa jopa tanssimista
Haastattelu Pekka Larivaara: ?Olen iloinen perhekeskeisen ajattelun lisääntymisestä eri tasoilla? Tuula Multasuo sosiaalityöntekijä perhepsykoterapeutti Oulun perheneuvola Erkki Larivaara, LKT professori psykoterapeutti/perheterapeutti VET Famsystems Oy Perheterapia-lehden haastattelusarja Suomessa perheterapiaa ja perheterapiakoulutusta edistäneistä merkittävistä henkilöistä jatkuu Pohjois-Suomen perheterapiavaikuttajilla, haastateltavana on Pekka Larivaara (sähköpostihaastattelu 7.9.2011 ja tapaaminen 27.10.11). 45
Kolarin terveyskeskus v. vaimo, 4 aikuista lasta, 2 lastenlasta Harrastukset: . 1986?1988 . Lyman Wynne, Harlene Anderson ja Susan McDaniel USA:sta, prof. Oulun yliopisto v. Olen lääkäri, yleislääketieteen erikoislääkäri, Oulun yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta eläkkeelle syksyllä 2008 jäänyt perhelääketieteen professori. Haaveeni siitä, että lääkäreitä ei koulutettaisi erillisesti vaan yhdessä tiimien muiden jäsenten kanssa, toteutui vuosina 2000?2002. Siten oman sukutaustan työstäminen on ollut hyvin mielenkiintoista. ulkomailla kuin Suomessakin. Pajala vårdcentral v. Aika ei ollut vielä tuolloin kypsä sen sisällyttämiseksi lääkäreiden perusopetukseen eikä yleislääketieteen erikoistumiskoulutukseen. Väitöskirjani aiheena olivat terveyskeskuspalvelujen suurkäyttäjät, joita on 5?10? % väestöstä, kaupungeissa enemmän kuin maaseudulla. 1/12 Tuula Multasuo, Pekka Larivaara 28. John Launer Englannista ja prof. Muitakin vaikuttavia esikuvia on runsaasti näiden edellä mainittujen lisäksi niin Perhe: . V. Siihen oli paljon hakijoita, ja siksi perustettiin neljä koulutusryhmää, joista kaksi Ouluun, Kertoisitko oman ammatillisen polkusi ja miten olet tullut mukaan perheterapiaan? . Erkki Väisänen Suomessa. Tämä pakotti kouluttautumaan lisää tähän suuntaan, ja siinä perheterapiakoulutus oli oiva mahdollisuus. PEKKA LARIVAARA syntynyt Oulussa 5.3.1943 Koulutukset: . Tuolloin Oulun Diakoniaopisto järjesti lääninhallituksen tuella moniammatillisen perhetyön koulutuksen (MAPE). VET-perheterapeutti 1992?1994 Tärkeimmät työpaikat: . Lisäksi olen perheterapeutti ja psykoterapeutti. veneily, kesämökkeily, matkailu, italian kielikurssi. 46. 1989 perhelääkärikoulutus aloitettiin täydennyskoulutuksena Oulussa, ja myöhemmin näitä koulutuksia on järjestetty mm. Kajaanissa, Jyväskylässä ja Tampereella. Olen tuonut perheterapian antamia mahdollisuuksia perusterveydenhuoltoon perhelääkäreille ja muille ammattilaisille terveyskeskuksissa, sosiaalitoimessa ja kouluissa. Tämä lista on hyvin pitkä. . lääkäri 1971 . psykodynaaminen yksilöterapian peruskoulutus 1980?1984 . Halu oppia laajasti lääketiedettä vei minut kauas keskussairaaloista Lappiin Kolarin terveyskeskukseen, jossa oli osattava ja opittava lähes kaikkea sairauksista ja ongelmista, joita potilailla vain voi olla. Myös prof. Hugh Barr Englannista on auttanut minua ymmärtämään asiantuntijuutta ja moniammatillista tiimityötä uudella tavalla. Huomasin, että lääkärin on opeteltava potilaan kokonaisvaltaista hoitoa ja ymmärrettävä hänen elämäntilannettaan ja perhettään. Millä tavoin sinä olet perheterapian vaikuttaja? . 1971. Väitöskirjan teko vuosina 1981?1987 paljasti minulle monia puutteita osaamisessani ja puutteita myös lääkärien koulutuksessa. Vuosikerta Esittelisitkö itsesi, kuka olet? . Monet kokeneet kunnanlääkärit sekä perheterapian kentällä prof. perheterapeutti 1986?1989 . Tom Andersen Norjasta, prof. 1971?1986 . 1988?2008, perhelääketieteen professori Ketkä ovat vaikuttaneet sinuun eniten. Meillä on neljä aikuista lasta ja kaksi lastenlasta. Valmistuin lääkäriksi v. Teen edelleen koulutusta, työnohjausta ja terapiaa. Vaimo on myös eläkkeellä, opettaja ja perheterapeutti. Olen nyt 68-vuotias, mutta en tunne olevani vanha! Sukujuureni tulevat isän puolelta Virosta Hiidenmaalta ja äidin puolelta Oulun seudulta
ja jossa kenelläkään ei ole mahdollisuutta tutustua potilaaseen. Systeemin laajentamista voidaan siten tehdä kahteen suuntaan, perheen muihin jäseniin ja moniammatilliseen verkostoon. Valitettavasti rahoituksen loppuessa tämä erittäin hyvin onnistunut Mape-koulutus ei jatkunut pitempään. Olen paneutunut perhelääketieteeseen jo 47. Tähän lääkäri voi vastata ottamalla mukaan muita toimijoita silloin, kun kyseessä on muutakin yksi Raaheen ja yksi Kajaaniin. Mikäli tarpeen, lääkäri voi kutsua vaimon mukaan seuraavalle tapaamiselle. Lääkäri voi kysyä potilaalta: ?Kuule Esko, mistä itse olet huolestunut. laajentamista: joko pyydetään puolisoa ja muita perheenjäseniä pohtimaan tilannetta ja/tai otetaan työpariksi esimerkiksi hoitaja, psykologi tai perheterapeutti. Tavoitteenani on ollut perhekeskeisen osaamisen vahvistaminen sekä perus- että erityistason palveluissa. Paikoitellen on jo käytössä toimintamalli, jossa lääkäri ja neuvolan terveydenhoitaja pyytävät tarvittaessa perhetyöntekijän mukaan perhetapaamiselle mahdollisimman varhain ongelmien ilmetessä. Kertoisitko lisää perhelääketieteestä ja omasta osuudestasi siinä? . ?Olen iloinen perhekeskeisen ajattelun lisääntymisestä eri tasoilla? 1980-luvulla, opettanut yliopistossa, käynnistänyt Suomessa järjestettäviä perhelääkärikoulutuksia ja ollut Suomen Perhelääketieteen Yhdistyksen puheenjohtajana ensimmäiset viisi vuotta. Samoihin aikoihin perheterapiakoulutuksia järjestettiin Oulussa psykiatrian klinikassa ja yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa. . Mm. Kuusi vuotta sitten aloitimme Oulun seudun ammattiopistossa (OSAO) 2-vuotisen täydennyskoulutuksen samanlaisella rakenteella kuin GP-koulutukset lääkäreille. Nykyisin erikoissairaanhoidon kulut ovat kasvaneet kovasti, ja tämä suunta näyttää jatkuvan huolestuttavasti. Erääksi keinoksi heille opetetaan ?systeemin. Lyhyesti kerrottuna perhelääketiede tukeutuu systeemiteoriaan ja siitä johdettuun biopsykososiaaliseen malliin. Usein tarvitaan vaikuttamista monilla eri osa-alueilla, ei pelkästään somaattista hoitoa. . Näin voidaan välttyä ?turhilta. Eräänä merkittävänä syynä siihen näkisin terveyskeskuslääkäreiden keinottomuuden auttaa moniongelmaisia ja vaikeaselkoisista oireista kärsiviä potilaita. Perhelääkärin on osattava potilaskeskeisellä tavalla tutkia potilaansa biologiaa, psyykeä ja sosiaalista ympäristöä. Huomattavasti myöhemmin aloitimme 2-vuotiset General Practice (GP) -koulutukset lääkäreille yliopistossa osana virallista yleislääkärien erikoistumiskoulutusta. edellä kuvaamieni koulutusten kautta systeeminen ajattelu näyttää lisääntyneen etenkin perusterveydenhuollossa ja sosiaalitoimessa Pohjois-Suomessa. . Olen pitänyt tärkeänä biopsykososiaalisen näkökulman tuomista perusterveydenhuoltoon, jossa koko perheen näkeminen on ollut minimaalista. Kun lääkäri ahdistuu ja turhautuu tällaisen potilaan kanssa, hän yleensä tekee lähetteen keskussairaalaan, jossa alkaa herkästi monivaiheinen ja kallis ?tutkimusruletti. ja kalliilta sairaalakierroksilta, ja silloin potilas ja perhe saa paremmin apua. Silloin luonnollisesti tutkimus- ja hoitokulut nousevat ja pahimmassa tapauksessa potilaan tilannetta vaikeutetaan iatrogeenisesti. Mistä vaimosi on huolissaan?. Näissä uusissa lääkärien koulutuksissa heitä opetetaan ymmärtämään omaa hoitoprosessissa heräävää ahdistustaan ja sietämään epävarmuuttaan. Mape-koulutuksesta oli mahdollista jatkaa 2-vuotiseen täydennyskoulutukseen perheterapeutiksi. . Siltä pohjalta hänen on mietittävä toisinaan yksin, toisinaan työparin tai työryhmän kanssa niitä ongelma-alueita, joihin tarvitaan lisää tutkimuksia ja hoitoa. Näissä OSAO:n koulutuksissa on ollut lastensuojelun ja neuvolan perhetyöntekijöitä, lastenkotien työntekijöitä, nuorisotyöntekijöitä ja lastentarhanopettajia. Näitä potilaita on sekä tutkimusten että oman kokemukseni perusteella noin puolet terveyskeskusasiakkaista. Tällöin nousee kysymys: ?Mitä teen, kun vastaanotolle tulee kaksi ihmistä?. Pian sen jälkeen aloitimme Pirjo Keskitalon ja muutaman muun kollegan kanssa Perhe on paras (POP) -projektissa yhteistyössä Heinäsalmikodin kanssa moniammatilliset 3-vuotiset ET-perheterapiakoulutukset, joita oli kaikkiaan viisi ryhmää
Itse olin v. Työskentelevätkö perheterapeutit yhä liian usein yksin. 1/12 Tuula Multasuo, Pekka Larivaara 28. Tässä vaikeutena on, mitä koulutukseen sisällytetään. Vapaa-aika ja harrastukset ovat ihmiselle tärkeä voimavara kaikkeen työhön. Tärkeää on oivaltaa, että perheterapeutti tarvitsee hyvin usein työparin ja toisinaan kokonaisen työryhmän. Monesti kuulen edelleen esim. terveyskeskuslääkärien suusta kysymyksen: ?Missä niitä perheterapeutteja on ja miten niitä voisi saada työpariksi tai työnohjaajaksi?. Myöhemmin vaikutteita tuli mm. Biolääketieteellisen tiedon paisumisesta huolimatta Oulun yliopistossa on kuitenkin päästy eteenpäin perhekeskeisyydessä ja työnhallintaan liittyvissä asioissa näihin asioihin suosiollisesti suhtautuvan opetusdekaanin johdolla. . perheterapian ja perhelääketieteen professoreihin Susan McDanieliin ja Thomas Campbelliin. Turussa vaikuttivat erityisesti prof. Minulle perheterapiakoulutuksessa ja perhelääkärikoulutuksessa kouluttajana on merkityksellistä, että kumpikin ammattikunta oivaltaisi tarvitsevansa toisiaan, yhteisiä koulutuksia ja yhteistyötä käytännössä. Lääkäreiden peruskoulutuksen ongelmana on sen laajuus ? 360 op/240 ov . Mikä sinua huolestuttaa perheterapiaan liittyen? . Erkki Väisänen ja Karl-Erik Wahlberg sekä koko Keroputaan tiimi. Heidän innostamanaan Oulun yliopistoon perustettiin määräaikainen perhe- ja yhteisölääketieteen professuuri v. 1998, jota hoidin eläkkeelle siirtymiseeni saakka. . Vuosikerta kuin somaattista huolta. Huolestunut olen siitä, että perheterapeutin virkoja ei ole vieläkään juuri missään suomalaisessa perusterveydenhuollossa. . Pohjois-Suomeen eniten vaikutteita tuli USA:sta ja Norjasta, ja suomalaisia vaikuttajia täällä olivat mm. Korostamme koulutuksissamme nykyisin, että lääkäreiden pitää hallita omaa työaikalistaansa eikä suostua minuuttiaikatauluihin. Mahdollisuudet liittyvät lääketieteen perusparadigmojen muuttamiseen. Opin itse ?kantapään kautta?, ja tavoitteenani on ollut, ettei muiden tarvitsisi tehdä niin. . Lisäksi erikoistumisopinnoissa opiskellaan hoitosuhteeseen ja perhekeskeiseen työotteeseen liittyviä asioita. . Verkostossa sovitaan jatkosuunnitelmasta ja työnjaosta. Tärkeitä ovat yleensäkin kansainväliset kontaktit, myös Pohjoismaissa ja Euroopassa. ja lääketieteen kehittyessä opetettavien asioiden määrä paisuu. Itsekin usein mietin, mihin perheterapeutit oikein katoavat koulutuksensa jälkeen. Mikä mielestäsi on ollut ja on tällä hetkellä tärkeää perheterapiassa erityisesti Pohjois-Suomen näkökulmasta katsottuna. 1991?92 Rochesterissa USA:ssa, jossa suoritin intensiivisen psykoterapiakoulutuksen ja loin kontakteja mm. Australiasta ja Uudesta-Seelannista, ja vähitellen näiden kaikkien suuntien vaikutukset suomalaiseen perheterapiaan sekoittuivat. . Yrjö Alanen, Jukka Aaltonen ja Jorma Piha työryhmineen, ja vaikutteita sinne tuli pääosin Euroopasta, eritoten Saksasta ja Italiasta. terveyskeskuksissa ilman riittävää ohjausta ja koulutusta ja siirtyneet sairaalatyöhön, jossa on aina tarjolla runsaasti vanhempien kollegojen apua. . Aloittaville terveyskeskuslääkäreille on lain velvoittamana tarjottava tutorohjaaja työn tueksi, mikä ikävä kyllä toteutuu toistaiseksi liiaksi paperilla. Henkilökohtaisesti ymmärrän ja arvostan enemmän elämän moninaisuutta ja perhettä. 48. systeemiteoria ja sosiaalinen konstruktionismi. Mitä olet oppinut elämästä ammatillisesti ja henkilökohtaisesti? . Ajatuksena siinä on, että aloitteleva lääkäri saa tarvitsemansa tuen ja ohjauksen ammatilliseen kasvuunsa. Perheterapia ja perhelääketiede kehittyivät voimakkaasti 1980?2000-luvulla. Pohjois-Suomen vahvuutena ovat olleet hyvät siteet etenkin USA:ssa sijaitsevaan Rochesterin yliopistoon. Luonnontieteellisen ihmiskäsityksen rinnalle on tuotu humanismia ja ihmiskeskeistä ajattelua ja sen mukana uusia teorioita, mm. Tutoreille on tarjolla 1-vuotinen ohjaajakoulutus, mihin ohjaajia velvoitetaan osallistumaan. Aiemmin monet aloittelevat lääkärit ovat ?palaneet loppuun
Toistaiseksi vain pienellä osalla perheterapeuteista on riittävää pariterapiapätevyyttä, ja esimerkiksi Oulun Kelan vakuutuspiirin alueella on vain yksi Kela-pätevyyden omaava pariterapeutti, kun ?tavallisia. Vaikka perheterapeutteja on koulutettu Suomessa erittäin runsaasti noin 30 vuoden aikana, sen asema ei ole vielä riittävän vahva ja arvostettu sen paremmin yliopistomaailmassa kuin yhteiskunnallisestikaan. Millä otsikolla kuvaisit niitä, jotka ovat kanssasi samaa mieltä? . Pariterapia on tavoitteellista, ja alkutapaamisilla määritellään tavoitteet yhdessä asiakkaiden kanssa. Terapia lopetetaan, kun tavoitteet on saavutettu tai väli-inventaariossa määritellään uudet tavoitteet. Käytämme usein myös kotitehtävää, jossa pariskunta miettii omat vahvuutensa ja voimavaransa, mikä tuo esille kiinnostuksen heistä kokonaisvaltaisina ihmisinä. tehdä. Näissä kysymyksissä ei ole yhtä ainoaa totuutta, kuten ei millään inhimillisen elämän alueella. Mikä mielestäsi on pahin este käytännön perheterapiatyössä ja tieteessä? . Lisäksi esimerkiksi keskussairaalan potilaista tutkimusten mukaan joka viides on päihteiden väärinkäyttäjä, mutta sitä ei hoitoprosessissa yleensä käsitellä lainkaan. Pariterapiassa korostuu reflektoinnin tärkeys. . Perheterapian vaikuttavuutta on vaikea tutkia tieteellisesti. Tähän tutkimustulokseen liittyen olemme vaimoni kanssa ottaneet käytännön toteuttaa noin puolen vuoden jälkeen käyntien loppumisesta vie49. Toivottavasti monet ovat näistä päälinjoista samaa mieltä, mutta arvostan sitä, että jokaisella on kuitenkin omat ainutlaatuiset mielipiteet ja näkemykset. Perheterapiassa tärkeää ovat myös seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset, joista pitää kysyä tarkentavin kysymyksin samalla tavalla kuin masennuksesta ja päihteistä. Arvostan suomalaista psykoterapian tutkimusta, jonka mukaan lyhyt- ja ratkaisukeskeisen terapian ja psykodynaamisen terapian pitkän aikavälin vaikutukset menevät ristiin. Somaattiselle puolelle tarvitaan ymmärrystä perheterapiaosaajien tarpeellisuudesta ja perheterapeuteille koulutusta mm. ?somatisoijista?, kehonsa kautta reagoivista. . Kirje palvelee potilaskertomuksena, ja heti tehtynä refleksiiviset ajatukset ovat tuoreina mielessä. Lisäksi sen avulla työntekijät vapautuvat asiakkaaseen liittyvistä ajatuksista ennen uutta asiakasta. Teemme vaimoni kanssa pariterapiaa, jossa on seuraavanlainen toimintamalli. siitä, mitä tapaamisella koimme, tunsimme ja näimme. Perhe on harvoin mukana lapsipotilaita lukuun ottamatta. ?Olen iloinen perhekeskeisen ajattelun lisääntymisestä eri tasoilla? . Ammatillisesti ajattelen, että somatiikka on suomalaisessa terveydenhuollossa liian tärkeällä sijalla. Siitä huolimatta tarvittaisiin enemmän suomalaista perheterapiatutkimusta. Mikäli seuraava aika on 3?4 viikon sisällä, kirje luetaan seuraavan tapaamisen aluksi, muussa tapauksessa se lähetetään asiakkaille. Osana terapiaprosessia piirrämme lähes aina asiakkaitten sukupuut, joita tarpeen mukaan tarkastellaan pitkin terapian kulkua. Miten mielestäsi perheterapia sijoittuu muun ammattiauttamisen kentässä ja yhteiskunnallisesti tällä hetkellä? . Tämä korostaa esimerkiksi perhe- ja pariterapiassa seurantakäyntien merkitystä terapiavaikutusten vahvistamiseksi. perheterapeutteja on 46. Kela-pätevyyteen vaaditaan erityistason perheterapiakoulutuksen lisäksi 1?2 vuoden pariterapiakoulutus, joita on alettu järjestää eri puolella Suomea. Pariterapia on oma taiteenlajinsa, jossa pitäisi toimia mielellään eri sukupuolta olevan työparin kanssa. Pahin este lienee edelleen tämän työn arvostuksen vajavuus, myös tunnettavuuden puute ja työn taloudellisen arvostuksen puute. Näissäkin tilanteissa olisi tärkeää huomioida kokonaisnäkökulma. Esim. Reflektoimme jokaisen asiakkaan jälkeen 0,5?1 tuntia, jonka aikana kirjoitamme asiakkaille kirjeen/?jälkireflektion. Sama tilanne on usein myös terveyskeskuksessa. 2-tyypin diabeteksen hoidossa puhutaan paljon siitä, mitä yksilön ?pitää. Mielestäni reflektio on äärimmäisen tärkeä työkalu muutoksen aikaan saamisessa
Olen iloinen perhekeskeisen ajattelun lisääntymisestä eri tasoilla. Tuula Multasuo 044 703 6125 tuula.multasuo@ouka.fi Mikä sinulle elämässä on tärkeää. On hieno asia, että perheterapeutteja on koulutettu, mutta mihin he menevät töihin? On ikävää, ettei hallinnoinnissa useinkaan anneta mahdollisuuksia toimia perheterapeuttisesti. Iloiseksi tulen etenkin lastenlapsista ja omien lasteni edistymisestä elämässä. Asiakkaat muuttavat meitä, ja terapeutteina kasvamme oman 50. Iloitsen eläkkeelle pääsystä, veneilystä, siitä ettei Oulussa parhaillaan riehuva myrsky vienyt venettä, vaan saimme sen ajoissa maalle. Olen matkustellut sekä työssä että vapaa-aikana ja yhdistellyt näitä siten, että koko perhe tai vaimo on ollut matkoilla mukana. Lähinnä perhe auttaa jaksamaan. Opiskelen italian kieltä, ja olimme viime kesänä kuusi viikkoa Italiassa. Tulevaisuudessa on suunnitelmanani harrastusten lisääntyminen ja asiakastyön vähentäminen. Iän myötä yhä tärkeämpää on koko ajan huolehtia itsestään ja jaksamisestaan. Mistä olet huolissasi, mikä pelottaa sinua? . Muutos on aina mahdollista niin omassa kuin asiakkaidenkin elämässä. Lämmin kiitos haastattelusta innostavalle perheterapiakouluttajalleni! Mukavia eläkepäiviä ja hyvää vointia sekä mielenkiintoisia työtehtäviä edelleen! Mistä tulet iloiseksi, mistä innostut? . 1/12 Tuula Multasuo, Pekka Larivaara 28. Heräsin, koska rakastan elämää, se on joka päivä omalla tavallaan mielenkiintoista. Olen iloinen, että olen saanut olla pääosin terveenä, samoin läheiseni. . Ei nyt kovin suuresti mikään, mutta huolenani on, ettei perheterapiakoulutus anna riittäviä valmiuksia seksuaalikysymyksiin, pariterapiaan ja päihdeasioihin. Minulla on sama huoli kuin Jorma Ollilalla siitä, että olemme menettämässä nuorten sukupolven. Elämä on todella mielenkiintoista. Vuosikerta railukäynnin joko asiakkaiden luona tai asiakkaat vierailevat luonamme. elämän kriisien myötä. Olisi tärkeää, että nuoren oireet toimisivat kutsuna saada perheelle apua. Elämänmottosi? . Uskon muutokseen ihmisissä, niin asiakkaissa kuin itsessänikin. Tulen iloiseksi, jos voin tukea ja auttaa heitä elämässä eteenpäin. Innostun joskus urheilusta ja haastavista asiakkaista. Asiakastyö ilahduttaa, kun ihmiset ja heidän tilanteensa muuttuvat ja he pääsevät eteenpäin. Miksi kannatti herätä tänään? . Elämä on täynnä yllätyksiä, ja myös oma elämä on muutoksessa. Mikä sinua auttaa jaksamaan
Kertoja on lumoutunut siitä syvyydestä, joka filmiin . Ja onko sukupuun piirtämisen tuoma todellisuuden tunne vain sukupuun piirtämiseen liittyvää todellisuutta, ei niihin tapahtumiin liittyvää, jotka vyöryivät, luistelivat, hipaisivat, hukuttivat, hyväilivät silloin ja silloin, siellä ja siellä. Miten elämän koherenssin tunne liittyy elämän narratiiviin, kysyn itseltäni. alkaa omituisella kuvauksella miehestä, joka taidegalleriassa seuraa Hitchcockin filmiä Psyko. Merkitseekö koherenssin tunne sitä, että sallii mahdollisuuden siihen, että voi luottaa jollakin Don DeLillon romaani ?Omegapiste. tai itse asiassa tietysti hänen tajuntaansa . Ja mitä tapahtui: ?Hän alkoi ajatella yhden asian suhdetta toiseen. tulee liikkeen hidastumisesta, siitä syvyydestä, joka jää näkemättä filmin tai elämän normaalinopeudessa, 24 kuvaa sekunnissa verrattuna kahteen kuvaan sekunnissa. Muistan hämärästi lukeneeni jostain tästä galleriasta tai tästä performanssista, sikäli kuin sitä voi sanoa performanssiksi. Suihkuverhon renkaat, jotka nyt hidastetusti pyörivät kuin runo Janet Leighin lyyhistyneen ruumiin yllä kun verho irtoaa, ja sitten verinen vesi kieppuu hyvin hitaasti suihkun viemärin ympärillä, pyörteilee hitaasti, hitaasti lopulta alas. Mutta filmi on hidastettu niin, että se kestää koko vuorokauden, 24 tuntia. Tällä filmillä oli alkuperäiseen elokuvaan samanlainen suhde kuin alkuperäisellä elokuvalla todellisen elämän kokemukseen. Onko niin, että selkeä oman elämän kertomuksen kertominen toiselle saattaisi olla pikemminkin merkki sellaisesta lineaarisesta ajattelusta, jossa ei ole kokenut elämänsä jatkuvaa moniulotteisuutta. Tämä lienee monien perheterapeuttien näkemä ja kokema elämys esimerkiksi sukupuun piirtämisessä perheen kanssa. Mutta DeLillon lehauttama ajatus on: kumpi näistä on ns. todellista. (...) Alkuperäinen filmi oli fiktiota, tämä oli todellista.? Onko tämä itse asiassa narratiivisuuden ydin? 51. Ovatko ne eri asioita. Usein vasta narratiivin luominen tuntuu todelliselta. Esseitä perheterapiasta Jukka Aaltonen Jyväskylän yliopiston Heterotopia ja peilikauppa perheterapian professori, emeritus Hidastettu narratiivi Elämänkertomus, kertomus elämästä, sen tapahtumista, ohut tai paksu kertomus, ongelmakertomus, onnistumiskertomus ja mitä niitä onkaan, ovat kaikki itse asiassa hidastettuja jostakin, joka tapahtui niin nopeasti tai peitetysti, ettei sen yksityiskohtia tarkasti nähnyt; näin silloinkin kun tapahtuminen kesti vuosia: se oli jossakin erikoisessa mielessä fiktiota vaikka se tapahtui itselle
tai minun tapauksessani emeritusprofessorina olemisen . Jollakin tavalla tämän voi ajatella ainakin etäisesti liittyvän myös perheterapian positiivisen konnotaation lähestymistapaan. Mutta nyt käsikirjoituksesta nousee seuraava teksti, jonka kopioin melkein sanatarkasti itselleni muistiin. kriisit ja siirtymät). Jälkikäteen tarkasteltuna elämänkulkuun löytyy yhtenäisyyttä. Muodostuu eheä ja aukoton identiteettikertomus. Kertomus on yksilinjainen ja siinä elämäntapahtumat ketjuuntuvat ja vaiheistuvat. (...) ?Paha aiheuttaa pahaa? -virhepäätelmä Erityisesti skitsofrenian syitä tutkittaessa on viime vuosina painotettu lapsuuden aikaisten traumojen osuutta. Vilkko ehdottaa nimeä ?pieni vaihekertomus. . Muistoja, puheita ja vaiheita sidotaan yhteen. Se on todella vanha kirja, jo 1960-luvulta: onko siitä niin kauan, kun opiskelin sosiologiaa? Kirja on todennäköisesti suurelta osin täynnä virttynyttä ja poisheitettävää tietoa, mutta mahdollisesti myös uudelleen kierrätettäviä oivalluksia. Muistan oikein: yksi mieleeni aikoinaan jäänyt oivallus on Paha aiheuttaa pahaa -virhepäätelmä. Kirjassa se liitetään rikollisuuden syitten pohdintaan. Ensimmäinen klassinen malli on elämänkulun malli, joka huomioi kehityshistorian. Ajattelen käyttää sitä jossakin esseessäni. Siis tässä: ?Elämänkulun kerronnassa on monia malleja. Epäjatkuvuuden tilassa tarvitaan tapahtumia yhteen sitovaa puhetta, reflektiota. postmodernille omaelämänkerran ominaisuudelle, ?joka katkoo jossain määrin tarinan progressiivisuutta ja yli vaiheiden sidontaa, mutta tuottaa intensiivistä, tihentynyttä vaihereflektiota?. kuten rikollisuuden . Usein jäädään tilaan, jossa elämänkulun pohdinta on tiivistä (esim. Vuosikerta tavalla ymmärtävänsä ja hallitsevansa elämän mukanaan tuomaa, myös silloin kun se on järjestäytymätöntä, sattumanvaraista ja odottamatonta. ?[M]yöhäismodernissa siirrytään yhä enemmän jatkuvuuden luomiseen jatkuvuuden kuvaamisesta. Tällainen intensiivinen hetkiin paneutuminen on jollain tavalla jopa vastakkainen kuin pitkittäisen elämänprosessoinnin läpikäyminen.. Uusiseelantilaisen John Readin kumppaneineen (2005) tekemän meta-analyysin mukaan valtaosalla psykoosipotilaita on lapsuuden traumatausta. Etsin kirjahyllystäni vanhan sosiologian tenttikirjani, Mertonin ja Nisbetin ?Contemporary social problems?. Juuri nyt luen käsikirjoitusta koherenssin tunteesta. Kirjoittaja kuvaa tätä virhepäätelmää seuraavasti. Helposti ajattelemme, että ilmiöitten, joista emme pidä . Elämä on heidän mukaansa hahmotonta ja kaoottista. (Kursiivi J. hienoja asioita on, että saa toimia väitöskirjan tekijöitten käsikirjoituksen esitarkastajana. Useimmiten se merkitsee sitä, että saa lukea omalta asiantuntija-alueeltaan tai sen lähialueilta sellaista uutta, jota itse ei edes ole tullut ajatelleeksi tai aikaisemmin lukeneeksi. täytyy olla sel- 52. A.) Tämä teksti voisi hyvin olla jossakin uudessa perheterapian oppikirjassa, ainakin se antaa mukavan viitteen siihen, miten monella tavalla narratiivia psykoterapiassa voi hahmottaa. Elämänkertaansa tuottava ihminen siirtää kokemusta puhuttelemalla toisia ihmisiä ja kaaoksella on näin mahdollisuus jäsentyä.. Jatkan tästä vähän toiseen suuntaan. Professorina olemisen mukavuus Yksi professorina olemisen . Poststrukturalistit pitävät mahdottomana yhtenäisyyttä elämään luovaa omaelämäkertaa. 1/12 Jukka Aaltonen 28. Se käsittelee salutogeenisyyttä, siis terveyden syntyä, jonka Aaron Antonovski on tuonut mielenterveystutkimuksen käsitteeksi vastakohtana patogeenisyydelle, sairauden synnyn tutkimiselle: keskeistä salutogeenisyydessä on tutkia, miksi ihminen pysyy terveenä, ei sitä miksi hän sairastuu. (...) Epäjatkuvuutta hyödyntävä postmoderni elämänkerta merkitsee kaoottisuuden ja hahmottomuuden ottamista haltuun. Haltuunotto tapahtuu kertomalla ehjäksi
Omat tutkimuksemme Suomessa ovat osoittaneet, että skitsofreniapotilaitten hoidon tuloksena heidän työllistymisensä saattaa olla normaaliväestöä parempaa. Tämä kannattanee muistaa, kun seuraavan kerran ajattelee, mitä psykoosiperheitten perheterapian pitäisi olla. Mutta edetään, sikäli kuin se on etenemistä, tai ainakin uuteen suuntaan. Heterotopia ja peilikauppa Heterotopia on ranskalaisen filosofin Michel Foucault?n (1967) kehittämä käsite, jota käytetään samanaikaisesti läsnä olevista rinnakkaisista tiloista. Foucault esittää tekstissään Des Espace Autres useita esimerkkejä heterotopioista (hautausmaa, elokuvateatteri, museo, kirjasto). Postmodernin teoreetikot ovat laajentaneet Foucault?n heterotopian käsitettä. etsiminen. Koska aika on pirstoutunut episodeiksi, se ei voi myöskään strukturoida tilaa. 53. Tutkimus keskittyy näihin kielteisiin tekijöihin, joita kuka tahansa helposti lisää mahdollisten syytekijöitten tutkimuslistaan. Kirjoittaja kuitenkin kääntää asetelman toiseksi: Voi olla, että pahaksi yleisesti ajateltu asia ei johda pahaan. Samalla voi kokonaan hävitä myös se psykologinen tosiasia, että häiriöksi leimattu käyttäytyminen usein on itseä suojeleva sopeutumiskeino piinaavaan sisäiseen tai ulkoiseen ympäristöön. Kun ajattelen tätä mm. Jos ajatellaan johtavan, saatetaan syyllistyä tähän Paha aiheuttaa pahaa -virhepäätelmään. Psykoterapiassa, myös ei-toivottavien ilmiöitten ennaltaehkäisyssä painottuu usein edeltävän ?pahan. Heterotopia ja peilikauppa laisten ilmiöitten seurausta, joista emme myöskään pidä . Heterotooppinen tila kuvaa myös postmodernia maailmantilaa, jossa eri osamaailmat, heterotopiat, ovat rinnakkain läsnä samassa tilassa, mutta niiden välillä ei ole keskinäistä riippuvuussuhdetta vaan niillä on omat erilliset toimintaperiaatteensa (esimerkiksi uskonto, laki, luokka, hallinto). Elämismaailmamme on siis heterotooppinen, moniääninen rinnakkaisten tilojen, maailmojen yhdistelmä, joka hajoaa ja muuttuu jatkuvasti. Tai myös ennaltaehkäisyn syvenevä eettinen ongelma: kun painotetusti kiinnitetään huomiota yhä varhaisempiin ja varhaisempiin kielteisiksi koettuihin ilmiöihin ikään kuin nuoruuden tai aikuisuuden häiriöitä ennustavana, luodaan samalla kyttäämis- ja syyllisyyskulttuuria, joka puolestaan sinänsä saattaa olla traumaattista. Ei niin, että perheenjäsenen psykoosiin sairastuminen olisi jonkinlainen onni perheen kannalta, mutta on luvallista tutkia myös tämän ilmiön myönteisiä ulottuvuuksia. Coldwellin ja kumppaneitten (2011) tutkimusten ja kirjallisuusviitteitten mukaan skitsofreniaa sairastava perheenjäsen saattaa lisätä muitten perheenjäsenten yleistä empatiakykyä, toistensa kunnioitusta ja läheisyyttä sekä itsetuntemusta: kaikki mitä myönteisimpiä ihmisten vuorovaikutuksen ominaisuuksia. Sen yhtenä seurauksena on, ettei ole myöskään mahdollista nähdä sitä ?hyvää?, joka elämässä on ollut mutta joka kätkeytyy sinne siten kuin Michael White on erinomaisesti kuvannut. Mutta tähän vanhaan sosiologian kirjoitukseen liittyy mielestäni myös toinen kierrättämisen arvoinen ajatus: Pelkästään pahan etsiminen esimerkiksi mielenterveyshäiriöitten taustalta pahentaa myös itse mielenterveyshäiriöön lyötyä leimaa. normaaliperheissä; näissä perheissä oli myös vähemmän konflikteja kuin normaaliperheissä. skitsofreniaperheitten kannalta, on mielenkiintoista, että pienellä kirjallisuushaulla löydän ainakin joitakin artikkeleita tutkimuksista, mitä hyvää perheen elämään psykoottinen perheenjäsen saattaa tuoda. kuten alkoholismista, psykopaattisesta persoonallisuudesta, biologisesta vajavuudesta, vanhempien rakkauden puutteesta, vanhempien ylihuolehtivuudesta jne. Se nähdään vielä pahempana ?häiriönä?, koska sen tausta nähdään ?häiriönä?. Syntyy ainakin sosiaalisella tasolla itseään toteuttava ennuste tai itse ilmiötä pahentava ennuste. Doornbosin (1996) tutkimuksen mukaan perheenjäsenten keskinäinen mukautuvuus on jopa parempaa kuin ns
1/12 Jukka Aaltonen 28. How people with psychosis positively contribute to their family: a grounded theory analysis. http://foucault.info/documents/heteroTopia/foucault.heteroTopia.en.htm. Gogol, N. A.(1966). Contemporary social problems. New York, Chicago, Burlingame: Harcourt, Brace & World, Inc. Read, J., Morrison, A. Se ei myöskään ole ongelmakertomukseksi ja onnistumiskertomukseksi jakautunut tai sellaiseksi muutettavissa. aina ?joissakin paikoissa?: ne ovat paikkasidonnaisia mutta erityisellä tavalla: ne paikat ovat ?siellä jossakin?, ei niinkään ?täällä. 2011). (1996). Se on enemmänkin . M. (2011). 1969). Reviisori. ja Nisbet, R. Vuosikerta Kirjallisuutta Onko psykoterapiassa kerrottu narratiivi myös oikeastaan heterotopia, jotain joka on paikallista mutta aina ?muualla?, ei koskaan ?tässä?. keskenään ristiriitaistenkin tilojen kohtauspaikka, jossa erilaiset maailmat voivat yhteentörmäyksestään huolimatta olla samanaikaisesti. Vaikka Foucault tarkoittaa heterotopialla todellisia fyysisiä paikkoja, mielestäni psykoterapiassa kerrotut narratiivit ?tapahtuvat. mm. (2005). ja Camic P. The strengths of families coping with serious mental illness. Archives of psychiatric nursing, 10(4), 214?220. Foucault, M. Childhood trauma, psychosis and schizophrenia: a literature review with theoretical and clinical implications. Acta psychiatrica scandinavica, 112(5), 330?350. Jukka Aaltonen 050 564 9012 jukka.aaltonen@jyu.fi 54. (2010, suom. Omegapiste. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. Doornbos, M. Of Other Spaces. Heterotopias. tästä heterotopia-näkökulmasta tarkasteltuna ? kuin peilikaupassa kävely: itsen näköisiä, eri kokoisia peilikuvia joka puolella: niistä tunnistaa jotain tuttua, mutta ne heijastavat myös toisiaan: yhdestä peilistä näkee samanaikaisesti jopa palan omaa selkäänsä jota ei ole koskaan nähnyt ?todellisuudessa?, samanaikaisesti kun osan kasvoistaan ja niin edelleen. Keskeiseksi muodostuukin terapeuttinen kokemus uudenlaisesta nykyhetkestä, jossa on erityinen mahdollisuus juuri nyt kokea elämän moninaisuus, ei niinkään menneisyyttä lineaarisena jatkuvuutena. Tai jos se on ?tässä?, onko se tässä samalla tavalla kuin omat kasvot peilissä: tässä ja kuitenkin jossakin muualla? . (1836, suom. mutta kuitenkin ?täällä?: samalla tavalla kuin peilikuva on samanaikaisesti siellä ja kuitenkin osa katsojaa. Siis perheterapiassa kerrottu narratiivi ei suinkaan ole aikaulotteisen lineaarisesti etenevä, siinä mielessä koherentti. P., Van Os, J., Ross, C. Porvoo, Helsinki: WSOY. Merton, R. (1967). Perheterapiassa ei ehkä pädekään Nikolai Gogolin Reviisori-näytelmän motto, jonka mukaan ei sovi syyttää peiliä jos naama on vino; voi sittenkin syyttää peilejä; tai oikeastaan itseään: mitä meni katsomaan peilejä; tai voi olla iloinen, että kokee olevansa niin monikuvainen. Coldwell, J., Meddings, S. Journal of family therapy, 33(3), 353?371. DeLillo, D. K. M. A
Suomen Perheterapiayhdistys ry:n johtokunnan yhteystiedot www.perheterapiayhdistys.fi Puheenjohtaja Ritva Karila-Hietala, sh, VET ritva.karila-hietala@netikka.fi 044 580 1478 Tiedottaja Juha Metelinen, mth, VET juha.metelinen@kuopio.fi 050 369 2893 Varapuheenjohtaja, sh, VET Sauli Airikka sauli.airikka@airikka-airikka.fi 044 519 7302 Marja Niskasaari, sosiaalityöntekijä, VET marja.niskasaari@a-klinikka.fi 040 572 5569 Sihteeri/taloudenhoitaja Anita Birstolin, TtM, VET anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi 044 536 8531, Linnankatu 59 C 6, 20100 Turku Riitta Teittinen, psykiatri, ET rteitti@hotmail.com 050 516 4268 Tiina Tuominen, psykiatri, ET tiina.l.tuominen@fimnet.fi Micaela Grundström, ET micaela.grundstrom@hel.fi Minna Leivo, sosiaalikasvattaja, VET minnaleivo@gmail.com 050 571 7015 Riitta Liinamaa, sh, YTM, VET riitta.liinamaa@rovaniemi.fi 040 590 5760 Sirpa Lindroos, psykiatri, VET sirpa.lindroos@fstky.fi 050 440 7077 Eettinen toimikunta Hannu Kantola, hannu.kantola@aina.net Marja-Leena Käyhty, malla.kayhty@kolumbus.fi Klaus Lehtinen, meklle@uta.fi Pirjo Tuhkasaari, psyko-consult@mail.htk.fi Perheterapian tutkijoiden verkosto Pekka Larivaara, pj. Jukka Aaltonen, Jaakko Seikkula Yrittäjien ja ammatinharjoittajien verkosto Marja Niskasaari, pj. Anita Birstolin Elina Löhönen, psykologi, ET elina.lohonen@gmail.com 050 544 8046 KUTSU KEVÄTKOKOUKSEEN Yhdistyksen kevätkokous pidetään 16.3.2012 klo 16.30 Sokos Hotelli Caribiassa, Kongressikatu 1, 20540 Turku Tervetuloa! 55
Nyt kulttuuri ilmaantuu erityisesti plenaarien yhteydessä sekä avajais- ja päätöstilaisuudessa. Vuosikerta 28. Turku toivottaa terapeutit tervetulleiksi T urkuun on jostain pitkä matka, näin väitetään, mutta se matka on nyt tekemisen arvoinen. Ammatillisen uusiutumisen näkökulma ja hyvän 56 hoidon saavutettavuus jatkuukin koko loppupäivän työpajoissa. Viimeistään uutta ajattelua luo päätösplenaari, joka pohtii sitä, miten ihan oikeasti aikuiselta onnistuu lapsen näkökulmaan asettautuminen. Ennen ensimmäistä plenaaria nähtävä aikuisten satu: Perhe . ajassa on ennennäkemätön subjektiivisen objektiivinen kooste perheterapian historiasta Suomessa läpi vuosikymmenten. Se avaa varmasti monta eri muistoa ja näkökulmaa yhteiskuntaan ja perheeseen. Johdattelijana aiheeseen toimii kirjailija Kari Levola, ja mukana plenaarissa on professori Jorma Piha. Illalla verkostoidutaan vapaasti Illanviettoja ei sovi unohtaa. Torstaina rentoon tunnelmaan ja suorastaan hikisiin rytmeihin pääsee osallistumalla ravintola Kårenin illanviettoon Groupo Kaneyn johdolla, perjantaina sulatellaan maittavaa lounasta kongressipaikan omissa tiloissa Airisto Catsin tahdissa ja lauantaina ei kannata livistää pois ennen kongressin virallista päätöstä, sillä äänitaitelija Mäkirinnan esitys johdattaa yhdessä lasten kera osallistujat rentouttavalle kotimatkalle. Tul sääki Turku! Sirpa Paso erityisopettaja, perheterapeutti Pöytyä. Jokaiselle varmasti löytyy oma, tarpeellinen tapa kehittyä työssään eteenpäin. Lauantaiaamun esityksiin kannattaa nousta pirteänä, sillä esityksissä on paljon uusia näkökulmia. Tarjolla on monen sukupolven näkökulmaa jokaiselle kongressipäivälle, samoin uusia avaimia pariterapian toteuttamiseen löytyy monestakin eri näkökulmasta. Vaikeaksi koettuja aiheita, kuten sairautta, väkivaltaa tai kuolemaa voi oppia lähestymään uudella tavalla esitykset läpikäytyään. Yhteistyön tekemiseen eri ammattiryhmien ja yhteisöjen kanssa löytyy monta hyvää oivallusta. Eipä esityksissä ole unohdettu sitä tärkeintäkään eli perheterapeutin omaa jaksamista ja hyvinvointia sekä kouluttautumista. Torstain jälkeen tapahtuu myös Perjantain avaavat Monikulttuuristen videohaikujen jälkeen professorit Marja-Liisa Honkasalo ja Jukka Aaltonen, jotka johdattelevat ajatuksia kulttuurin ja hyvän hoidon äärelle. 4/11 1/12 27. Caribia sijaitsee reippaan kävelymatkan päässä linja-autoasemalta, eikä lähimmältä Kupittaan juna-asemaltakaan reippaimpien tarvitse taksia ottaa. Näistä muistoista perhekeskuksen johtaja Heli Vaaranen jatkaa alustamista aiheella: Muuttunut perhe. Workshopien abstrakteja kannattaa etukäteen lueskella, sillä tarjonta on hyvin monipuolista. Turun Kauppatorilta Caribiaan pääsee busseilla nro 50, 51, 53 ja 54. Lentoasemalta hotelliin on matkaa noin 8 kilometriä. Uimapuvun voi siis pakata mukaan, mutta kiirettä saa pitää, jotta ehtii kylpylän puolelle. Monipuolinen ohjelma illanviettoineen pitää jokaisen osallistujan vireessä aamusta iltaan. Kongressi avaa näkökulmia Neljäs suomalainen perheterapiakongressi on täynnä toimintaa ja tapahtumia. Matkustitpa sitten junalla, lentokoneella, bussilla tai omalla autolla, matkan rasitukset pyyhkiytyvät pois kun äänitaitelija Kari Mäkirinta avaa kongressin äänimaisemallaan. Matka perheterapian kulttuuriin voi alkaa. Kylpylähotellin hellässä syleilyssä Kongressi pidetään Turussa Sokos Hotelli Caribiassa, jossa on myös kylpylä
eläkeläinen, työtön,päätoiminen opiskelija 320 ? 360 ? 150 ? Osallistumismaksut sisältävät päivittäisen ohjelman, lounaat, kahvit ja naulakkomaksun. Sähköinen ilmoittautuminen www.confedent.?/perheterapia2012 Tietoja myös yhdistyksen kotisivuilla www.perheterapiayhdistys.? Viimeinen ilmoittautumispäivä 1.3. 57. Ajankohtaiset tapahtumat ja uutiset Osallistumismaksut: . ei jäsen . perheterapiayhdistyksen jäsen
Vuosikerta 28. 58. 4/11 1/12 27
& 8.11.2012 9.-10.10. Kaksipäiväistä koulutusta toteutetaan tilauskoulutuksena. Depressiokoulun ryhmänohjaajakoulutus Koulutuksen tavoitteena on antaa osallistujille valmiudet toimia ohjaajana masennuksen ennaltaehkäisyn ryhmissä, joiden tavoitteena on vähentää vakavien masennusten puhkeamista, lyhentää masennusjaksojen kestoa ja lievittää niiden voimakkuutta. Debriefing-istunnon ohjaajakoulutus Kriisiavun koulutus 1.-2.10. Koulutus soveltuu hyvin työparien tai -ryhmien koulutukseksi. Tunnetaitojen peruskoulutus (Tunnekuunteleminen®) Koulutuksessa käsitellään kuormittavien tapahtumien aiheuttamaa stressiä ilmiönä sekä stressin hallintakeinoja ja pohditaan tekijöitä, jotka saattavat altistaa myötätuntouupumukselle. & 14.11.2012 Elämänkaarikirjoitus Peruskurssi kestää lukuvuoden ja lähitapaamisia kerran kuussa (pe-la). Koulutus alkaa syksyllä 2012. Esitteet ja haku: www.koukes.fi . Suomen Mielenterveysseura Koulutuskeskus Psykoterapiakoulutukset Valtioneuvoston psykoterapiakoulutuksia koskeva asetusmuutos astui voimaan vuoden 2012 alussa. Nyt haussa olevien psykoterapiakoulutusten ohjelmat on suunniteltu täyttämään yliopistojen psykoterapeutin koulutukselle asettamat kriteerit. Koulutuksessa harjoitellaan menetelmän käyttöä ja koulutuksen jälkeen osallistujat osaavat käyttää menetelmää asiakastyössä, lähiyhteisön vertaispurkuna ja itsehoitona. tiedustelut: info@koukes.fi, (09) 4150 3600 59. Menetelmä sopii sekä yksilö-, että ryhmäkäyttöön. Oma elämä käydään läpi seitsemän vuoden jaksoissa. Kouluttajana kirjailija ja psykoterapeutti Pepi Reinikainen. Kurssilla kirjoitetaan oma elämäntarina aloittaen isovanhempien ja vanhempien tarinoista. Tasavertaisen ja tehokkaan yhteistyösuhteen rakentaminen on niistä keskeisin. Syksyllä 2012 käynnistyvä, puoli vuotta kestävä koulutus on tarkoitettu terveys- ja sosiaalialan tai muun soveltuvan alan ammattilaisille, jotka työskentelevät kodeissa ja haluavat monipuolistaa ?työkalupakkiaan?. Koulutus toteutuu teorian, videonäytteiden, harjoitteiden sekä oman työskentelyn reflektiivisenä tutkimisena ryhmässä. Koulutuksen suorittanut voi valmistuttuaan hakea Valviralta oikeutta käyttää psykoterapeutin ammattinimikettä. Tarkoituksena on aloittaa aikaisintaan syksyllä 2012 Kriisi- ja traumapainotteinen perheterapian psykoterapeuttikoulutus (3,5 vuotta) Ryhmäanalyyttinen psykoterapiakoulutus (4 vuotta) Koulutusten aloittaminen edellyttää yliopistoyhteistyötä, joka varmentuu kevään 2012 aikana. Ammatilliset täydennyskoulutukset Psykoterapiataitojen perusteet (30 op) Mikkeli Koulutus täydentää sosiaali- ja terveysalan tai muun soveltuvan alan ammattihenkilöiden perustutkintoa psykoterapeuttisten valmiuksien osalta, ja toimii myös alan ammattihenkilöiden täydennyskoulutuksena. Kriisi-interventiokoulutus - Miten autan ihmistä kriisissä Koulutus on suunnattu sosiaali- ja terveysalan ammattihenkilöiden täydennyskoulutukseksi ja koulutuksen tavoitteena on lisätä osanottajien tiedollisia ja taidollisia valmiuksia kriisi-interventioihin. Perhearviointi - perheen voimavarojen, vahvuuksien ja vaikeuksien arviointimenetelmä Menetelmä on suunniteltu ammattiauttajille ja tutkijoille, jotka joutuvat tekemään arvioita perhe-elämästä ja perhesuhteista joko perheen kotona tai vastaanotoilla. Perhearviointimenetelmän kouluttajakoulutus Koulutus käynnistyy syksyllä 2012 ja hakijoilta edellytetään, että he ovat perheterapeutteja ja käyttävät työssään Perhearviointimenetelmää. Terapeuttinen työskentely asiakkaan kotona Asiakkaan koti hoidon ja terapian ympäristönä asettaa sekä asiakkaan, että työntekijän uudenlaisten haasteiden eteen
1/12 28. ja 18.-19.10.2012 Tavoitteena on, että osallistuja saa tietoa yleisimmistä mielenterveyden häiriöistä ja päihderiippuvuuksista sekä omaa valmiudet tarvittaessa tarjota tukea. 20.-21.9.2012 Tavoitteena on, että osallistuja vahvistaa omia voimavarojaan, tietää mitkä tekijät vaikuttavat henkiseen hyvinvointiin ja saa rohkeutta tukea muita ihmisiä elämään kuuluvissa kriiseissä. Mielenterveyden ensiapu® ohjaajakoulutus Mielenterveyden ensiapukoulutuksia saavat järjestää vain Suomen Mielenterveysseuran kouluttamat ohjaajat. Koulutuksen tavoitteena on antaa osallistujille tietoa Mielenterveyden ensiapu® -koulutuksien sisällöstä, rakenteesta ja koulutusmenetelmävaihtoehdoista. Esitteet ja haku: www.koukes.fi . Koulutus on luonteeltaan syventävä, joten etusija annetaan hakijoille, joilla on jo väkivaltakysymyksiin tai terapiatyöhön liittyvää lisä- tai täydennyskoulutusta tai työkokemusta alalta. Koulutusprosessi Koulutusprosessi alkaa syksyllä 2012 ja päättyy joulukuussa 2013. ammatillinen täydennyskoulutus 2012?2013 Lähestymistapa, jossa otetaan huomioon väkivallan eri osapuolten väliset suhteet sekä väkivaltaan liittyvät erityiset kysymykset. Seminaaripäiviä on yhteensä 12 ja ne toteutetaan kahden päivän jaksoina. Konsultaatiotyöskentely toteutuu puolen päivän pituisina osioina neljän jakson yhteydessä. Tarkempaa tietoa www.koukes.fi Mielenterveyden ensiapu®- koulutukset omaksi ja työyhteisön voimavaraksi Mielenterveyden ensiapukoulutusten tarkoituksena on syventää tietoa mielenterveydestä, vahvistaa omia voimavaroja, poistaa mielenterveyden ongelmiin ja häiriöihin liittyvää leimautumista ja madaltaa kynnystä auttaa kanssaihmisiä. Mielenterveyden ensiapu® 2 Mielenterveyden ensiapu® 1 26.-27.4. Vuosikerta Perheterapeutit Arlene Vetere ja Jan Cooper ovat Englannissa luoneet perhe- ja parisuhdeväkivallan hoitoon systeemistä mallia, jossa yhdistetään väkivaltatietoisuus perheterapeuttiseen työskentelyyn. Veteren ja Cooperin työskentelyssä on myös hyödynnetty traumaviitekehystä sekä kiintymyssuhdeajattelua. Jan Cooper, Arlene Vetere: Domestic Violence and Family Safety, 2008 Perhe- ja lähisuhdeväkivallan systeeminen ja integroitu hoito . Lähtökohtina työskentelylle ovat tietoisuus turvallisuuden ensisijaisuudesta ja, että väkivalta on aina kriminalisoitu ihmisoikeusrikkomus. Koulutuksen tavoitteet Osallistuja - saa välineitä arvioida turvallisuutta ja riskejä työskenneltäessä perheväkivallan eri osapuolien kanssa - saa välineitä arvioida, milloin on turvallista tavata paria tai perhettä yhdessä ja milloin tarvitaan yksilöhoitoa - oppii ymmärtämään ja käyttämään systeemisiä ja integroituja menetelmiä - jäsentää erilaisten teoreettisten viitekehysten (traumanäkökulma, kiintymyssuhdeteoria, systeeminen ajattelu) merkitystä perhe- ja lähisuhdeväkivallan hoidossa. - syventää taitojaan arvioida väkivaltaan liittyviä riskejä, hoitaa väkivallan seurauksia sekä ehkäistä väkivaltaa tulevaisuudessa. Kouluttajat Pääkouluttajana toimii professori Arlene Vetere, (University of Surrey) ja konsultaatioryhmiä ohjaavat suomalaiset asiantuntijat. Kohderyhmä Koulutus on tarkoitettu sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille. Koulutus koostuu seminaareista, pienryhmissä toteutettavasta konsultaatiotyöskentelystä sekä oheiskirjallisuuteen perehtymisestä. Konsultaatiotyöskentely perustuu oman työn reflektiiviseen tutkimiseen, työstä kirjoittamisen ja videokuvaamisen avulla. tiedustelut: info@koukes.fi, (09) 4150 3600 60
(09) 612 6060 Tiedustelut ja hakulomakkeet: mirja.sarkkinen@pionnet.net tai elina.savonlahti@netti.fi Käyttäytymisterapian uusimmat sovellukset asiakastyössä 3.5.2012, HKI Ohjelma: www.vslaakaripalvelu.fi ja www.sarkkinenmirja.syhi.fi Kouluttaja: Arto Pietikäinen Ilmoittautuminen koulutuksiin www.psykologiainstituutti.fi HAKU PÄÄTTYY 11.3. sopii täydennyskoulutukseksi myös perhepsykoterapeuteille. Kouluttajat: Varhaislapsuuden vuorovaikutuspsykoterapeutit (VET) Elina Savonlahti ja Mirja Sarkkinen. 27 ? Verkkokauppa avoinna 24 h www.psykologienkustannus.fi ?Principles and Practice of Psychoanalytic Parent-Infant Psychotherapy?, PIP-seminaarin (keväällä 2013) Kouluttajana Tessa Baradon, Anna Freud Centre:stä, Lontoosta. p. Suomen Mielenterveysseura Koulutuskeskus VAUVA-AJAN VUOROVAIKUTUSONGELMAT JA NIIDEN HOITO Kunpa sinut tuntisin paremmin Keskustelemalla tunnekeskeiseen parisuhteeseen koulutusohjelma (15op), 4/2012-4/2014 Kohderyhmä: Vauva- ja pikkulapsiperheitä hoidollisesti työssään kohtaavat ammatti-ryhmät . 2012! 61
(Gergen & Gergen 1991). Suorat sitaatit kirjoitetaan alkuperäiskielellä, jolloin ilmoitetaan myös lähteen sivunumero, esim. Lisäksi kirjoittajan tulee erillisellä otsikkolehdellä ilmoittaa nimensä, oppiarvonsa, ammattinimikkeensä, työpaikkansa, työ- ja kotiosoitteensa, puhelinnumeronsa ja sähköpostiosoitteensa. Muut käsikirjoitukset Hankkeita esittelevät käsikirjoitukset ja muut käsikirjoitukset toimitetaan lehden toimitukseen sähköpostin liitetiedostoina osoitteella hannele.hannukainen@ mielenterveysseura.fi Tekstin muotoilu ja kirjoittajatiedot kuten yllä. Aineisto tulee toimittaa seuraavan aikataulun mukaan: nro 1 . Lisäksi julkaistaan katsauksia, tapausselostuksia, kirjallisuusarviointeja, haastatteluja, kongressiselosteita, keskustelua ja uutisia. Käsikirjoitusten tulee olla tiiviitä ja ilmaisultaan viimeisteltyjä. & Gergen, M. M. Artikkelien mukaan liitetään noin 100?200 sanan pituinen tiivistelmä. (toim.) Research and Reflexity. 17.8. (1989). (Haarakangas 1989, s. 20.4., nro 3 . 28.1., nro 2 . Lehdessä julkaistaan myös kirjoituksia terapiatyöhön liittyvistä hankkeista. mennessä. KUVIOT JA TAULUKOT Jokainen kuvio ja taulukko numeroidaan ja otsikoidaan. Kuviot ja taulukot sijoitetaan kukin omalle paperilleen, johon merkitään myös kirjoittajan nimi ja kirjoituksen otsikko. ja nro 4 ?2.11. Oikeuksien pidättäminen koskee tieteellisesti arvioituja artikkeleita. von (1981). Vasen mar- ginaali tasataan, oikea ei. 25). Lähdeluettelossa lähteet (esimerkkinä kirja, kappale toimitetussa teoksessa, aikakauslehtiartikkeli) ilmoitetaan aakkosjärjestyksessä seuraavasti: Foerster, H. London: Sage. Haarakangas, K. (1991). Kriisiryhmä auttaa ihmisen hädässä. Observing Systems. Käytetyt lyhenteet tulee selventää. LÄHDEVIITTEET Lähdeviitteiden merkitsemisessä noudatetaan American Psychological Associationin antamia ohjeita: 62 Käytetyt lähteet merkitään tekstiin ilmoittamalla tekijä ja lähteen vuosiluku suluissa, esim. Toward Reflexive Methodologies. Teoksessa Steier, F. Kirjoittajaohjeet Perheterapia-lehti on perheterapiaa ja perhe- ja verkostokeskeistä työtä tekevien terveydenhuollon, sosiaalihuollon, opetus- ja kasvatusalan sekä sielunhoitotyön työntekijöiden ammattilehti. Kirjoitusten käyttölupia koskevissa asioissa pyydetään kääntymään vastaavan päätoimittajan puoleen.. Seaside, CA: Intersystems Publications. Gergen, K. Mielenterveys 4, 24?28. JULKAISUOIKEUDET Lehden julkaisija Suomen Mielenterveysseuran Koulutuskeskus pidättää oikeuden julkaistuihin kirjoituksiin. Lehti on myös tietolähde organisaatioiden ja sosiaalisten systeemien käyttäytymisestä ja kehittämisestä kiinnostuneille. KÄSIKIRJOITUKSET Artikkelit Lehden artikkeliosastoon tarkoitetut käsikirjoitukset arvioidaan. Lehti julkaisee artikkeleita käytännössä ja tutkimuksin koetelluista perheterapian ja muiden psykoterapian suuntausten eri työmuodoista ja terapiatyön kehittämisen kannalta kiinnostavista uusista teoreettisista pohdinnoista. J. Niiden suositeltava laajuus on 3 000?5 000 sanaa. Käsikirjoitukset toimitetaan sähköpostin liitetiedostoina päätoimittajalle osoitteella jarl.wahlstrom@psyka.jyu.fi Teksti kirjoitetaan 2-välikkeellä (28 riviä liuskalle) ja molempiin reunoihin jätetään 3 cm:n marginaalit
180 s. Kuitenkin yksinäisyyteen liittyy myös monenlaisia kielteisiä tunteita. Yksinäisyys saattaa yhdistyä erilaisiin elämäntilanteisiin ja persoonallisuuden piirteisiin, mutta sitä ei voida selittää vain yksilöllisillä ominaisuuksilla. En kaipaa muuta kuin ystävyyttä. Yksinäisyyden kanssa kamppailevat saavat siitä arvokasta vertaistukea ja vinkkejä oman yksinäisyytensä karkottamiseen. Myös nykyajan ilmiöt ja yhteiskunnalliset tekijät yksinäistävät ja syrjäyttävät ihmisiä. Tässä kirjassa kuvaillaan monipuolisesti yksinäisyyttä, sen syitä ja vaikutuksia elämään. Yksinäisyys on hitaasti tappavaa, jos ei sille itse tee jotakin.? Miltä tuntuu, jos on 150 puhelinnumeroa, mutta ei ketään, kenelle soittaa? Vaikka meillä nykypäivänä on mahdollisuus pitää yhteyttä yhä laajempaan määrään ihmisiä, koemme paljon yksinäisyyttä. Vapaaehtoinen yksinolo voi olla tietoista rauhan hakemista. htaamista Tarvitsemme aitoa ko Tilaa ajatuksia herättävä uutuus! Tarja Heiskanen . Hinta 35,- Tätä kirjaa voi tilata seuraavista paikoista: www.sosiaalialantietopalvelu.fi asiakaspalvelu@sosiaalialantietopalvelu.fi p. 014 337 0050 www.mielenterveysseura.fi tilaukset@mielenterveysseura.fi. Liisa Saaristo (toim.) Kaiken keskellä yksin Yksinäisyyden syyt, seuraukset ja hallintakeinot ?Olen kärsinyt yksinäisyydestä suunnattomasti. Yksinäisyyden lähtökohtien tiedostaminen puolestaan auttaa ymmärtämään yksinäisyyttä ja tukemaan yksinäisiä ihmisiä. Kirja on tehty yhteistyössä Suomen Mielenterveysseuran kanssa. PS-kustannus, nid
Lisäksi julkaistaan katsauksia, tapausselostuksia, kirjallisuusarviointeja, haastatteluja, kongressiselosteita ja uutisia. (09) 4150 3600 www.mielenterveysseura.? Perheterapia-lehti on perheterapiaa ja perhe- ja verkostokeskeistä työtä tekevien terveydenhuollon, sosiaalihuollon, opetus- ja kasvatusalan sekä sielunhoitotyön työntekijöiden ammattilehti. Suomen Mielenterveysseura KOULUTUSKESKUS Ratamestarinkatu 9 00520 Helsinki puh. Lehti on myös tietolähde organisaatioiden ja sosiaalisten systeemien käyttäytymisestä ja kehittämisestä kiinnostuneille.. Lehti julkaisee artikkeleita käytännössä ja tutkimuksin koetelluista perheterapian ja muiden psykoterapian suuntausten eri työmuodoista ja terapiatyön kehittämisen kannalta kiinnostavista uusista teoreettisista pohdinnoista. Lehdessä julkaistaan myös kirjoituksia terapiatyöhön liittyvistä hankkeista