Perheterapia 2/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Vuosikerta ? ? ? Mobiiliavusteinen työskentelymalli perheneuvonnassa: mallin kehittäminen ja arviointi Luottamus psykiatrisessa organisaatiossa ja sen eri tasoilla Parisuhdeväkivaltaan liittyvän vallankäytön muodot pariterapiaistunnoissa 1. Perheterapia 2/13 29
alv. vuosikerta, ISSN 0782-7210 Kirjapaino AO-PAINO, Mikkeli Ulkoasu Mainostoimisto Visuviestintä Oy Taina Ståhl. 10 %) irtonumero 9 euroa (sis. 10 %) Kestotilaus 34 euroa (sis. 24 %) 50 Ilmoitukset Hannele Hannukainen puh. 10 %) (Suomen Perheterapiayhdistyksen jäsenille 28 euroa) (sis. 2/13 29. (09) 4150 3650 sähköposti mervi.venalainen@mielenterveysseura.fi 45 Ilmestyy neljänä numerona vuonna 2013 Vuosikerta 36 euroa (sis. joht. Eira Tikkanen Kristian Wahlbeck TOIMITUS JA ARKISTO Ratamestarinkatu 9 00520 Helsinki Kirjat Yrjö O. alv. Alanen: Samassa veneessä ? psykiatrin muistelmia ja merkintöjä................ Suomen Mielenterveysseura Koulutuksia ja ilmoituksia ......................... Kirjoittajaohjeet......................................... Kristian Wahlbeck Aarno Laitila Heljä Meuronen Julkaisija Suomen Mielenterveysseura 58 62 Kustantaja SMS-Tuotanto Oy 29. Vuosikerta Toukokuu 2013 Sisältö Päätoimittajalta ............................................... Perheterapiayhdistyksen puheenjohtajalta........ 3 4 VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA PÄÄTOIMITTAJA TOIMITUSSIHTEERI/TAITTO Artikkelit Anna Rönkä, Sanna Häkkinen, Kimmo Jokinen, Johanna Hyväluoma: Mobiiliavusteinen työskentelymalli perheneuvonnassa: mallin kehittäminen ja arviointi ................................................. 5 Jukka Piippo: Luottamus psykiatrisessa organisaatiossa ja sen eri tasoilla......................................... 20 Heidi Kulta, Hanna Kyrö, Juha Holma: Parisuhdeväkivaltaan liittyvän vallankäytön muodot pariterapiaistunnoissa ................................................. Haastattelu Kouluttaminen on hienoa hommaa! Haastateltavana Helena Lounavaara-Rintala.... Esseitä perheterapiasta Skitsofrenian hoitamattomuus ja oikeudenmukaisuuskysymys............................ www.mielenterveysseura.?/perheterapia 27 TILAUKSET, OSOITTEENMUUTOKSET JA LASKUTUS Mervi Venäläinen puh. alv. (09) 4150 3663 sähköposti perheterapialehti@mielenterveysseura.fi 54 Perheterapiayhdistys Ajankohtaiset tapahtumat ja uutiset................ 56 2 TOIMITUSNEUVOSTO Jukka Aaltonen Tapio Ikonen Ritva Karila-Hietala Aarno Laitila Tuula Multasuo Tero Pulkkinen Florence Schmitt, puh. alv
Pääkirjoitus Perheterapia ? miten me välitämme siitä tietoa P Voiko olla niin, että me perheterapeutit annamme hoitomenetelmästämme niin kapea-alaisen kuvan, että tämä kuva vääristää koko menetelmän käytettävyyden aluetta noin paljon. Minua jäi kuitenkin noista parista seminaarista huolettamaan tämän toisen puolen, hoidon toteuttamiseen osallistuvan voimavaratekijän, sosiaalisen tuen näkökulman puuttuminen tai pikemminkin vieraus toisista psykoterapian perinteistä masennusproblematiikkaa lähestyneillä psykoterapeuteilla ja tutkijoilla. Jos perheterapia nähdään nimensä mukaisesti vain ?perheongelmiin. Kun kielellinen käänne alkoi vaikuttaa perheterapiaan, eli perheterapian teoriaan ja kliiniseen käytäntöön, alettiin esittää kantoja, joiden mukaan sosiaalisen yksikön käyttäminen psykoterapiamenetelmän nimeämisessä on sovellettavuutta ajatellen looginen virhe. Tämän vuoksi olisi hyvä, että perheterapia säilyisi perhekeskeisenä. ari vuotta sitten syksyllä 2010 kollega Eija-Liisa Rautiainen väitteli pariterapian käytöstä masennuksen hoidossa. Perhe-etuliitteen etu on siinä, että myös lasten osuus ja merkitys säilyy elävänä ja merkityksellisenä. Vai voiko selitys olla paljon yksinkertaisempi. Osallistuin työn valmistelun aikaan pariin seminaariin, jossa sitä käsiteltiin tekeillä olevana työnä. On aivan liian suuri riski siihen, että työ painottuu aikuisten tarpeista lähteväksi, aikuisten määrittelemänä. Ehkä laatukriteerinä omasta lähestymistavasta tiedottamista ajatellen voisi pitää sitä, että ainakin ammattilaiset, yhteistyökumppanit ja sellaiset keskeiset henkilöt, joitten työhön perheterapialla on liittymäkohtia, tunnistaisivat perheterapian sisältämän perheen myös keskeisenä hoidon resurssina ja sosiaalisen tuen lähteenä yksilölliseksi mielletyn ongelman tutkimisessa ja hoidossa. Ja jotta väärinymmärrysten todennäköisyyttä tulisi pienennettyä, en ole tässä esittämässä uuden nimen käyttöönottoa. Kun markkinoimme hoitomenetelmäämme perhe-etuliitteellä, on hyvin luontevaa, että perhe ajatellaan keskeisesti hoidon kohteena, tai vähintään vanhemmat ajatellaan mukaan tuleviksi, jos kyse on lasten hyvin- ja pahoinvointiin liittyvien kysymysten ratkomisesta. Heidän toistuva ihmettelynsä oli: kuinka pariterapiaa voidaan käyttää yksilön mielenterveyden ongelman hoitoon, kun siis kerran ei ole kyse selkeästä parisuhdeongelmasta. Voisi sanoa, että perhe on hoidon keskeinen voimavaratekijä ja lisäksi psykoterapioiden yhteisten tekijöiden näkökulmasta yksi keskeinen yhteinen tekijä. Kyseinen työ oli tärkeä perheterapian asiakaskokemuksen tutkimuksen kannalta. Syy, miksi haluan mainita kyseisen työn, on kuitenkin toisaalla. soveltuvaksi hoitomenetelmäksi mielenterveystyön kentällä laajemminkin, niin kaikki PR-työ pitäisi moninkertaistaa, jotta sovellusten kirjo todella avautuisi mielenterveystyötä tekeville, terveyspolitiikasta päättäville, suurelle yleisölle ja? perheterapeuteille. Aarno Laitila aarno.laitila@uef.fi 3. Se, että perheterapialla voidaan hoitaa vuorovaikutuksessa näkyviä ongelmia, ei selvästi ole kenellekään mikään ongelma. Niissä tilanteissa osallistujina oli muitakin kuin perhe- tai pariterapialle vihkiytyneitä psykoterapian tutkimuksesta kiinnostuneita henkilöitä ja kliinikkopsykoterapeutteja. Näin voisi helposti kuvitellakin suuren yleisön näkökulmasta, mutta mainitsemani yleisö oli hyvin perehtynyttä ja psykoterapeuttisesti valistunutta. Eija-Liisa Rautiainen selvitti nuo tilanteet mainiosti, ei siinä mitään, mutta tämän kirjoituksen alaotsikon verran se jäi itseäni mietityttämään. Perheterapian määritelmän mukaisesti perhe on perheterapiassa sekä hoidon kohteena että sen toteuttajana
Pienin pohjoismainen perheterapiayhdistys on Islannissa, jossa on 70 jäsentä. Ongelmat kussakin yhdistyksessä ovat samankaltaisia. Perheterapiayhdistyksen puheenjohtajan kynästä Yhteistyö jatkuu T ämä Perheterapia-lehden numero on siis viimeinen, jonka saat yhdistyksen kautta tilattuna. Katso myös tarkempi informaatio sivulta 56. Alustavasti on sovittu, että jatkan lehdessä kolumnistina, mutta palsta tulee löytymään toisaalta lehdestä. Molemmat ovat ihania ja ihmeellisiä. Hyvää kesää! Ritva Karila-Hietala. Yhteistyö Suomen Perheterapiayhdistyksen ja Suomen Mielenterveysseuran kesken jatkuu hyvässä hengessä, ja yhdistyksemme käyttää Perheterapialehteä yhtenä tapahtumiensa markkinointikanavana. Palstan otsikko viittaa myös Pohjoismaisten perheterapiayhdistysten väliseen yhteistyöhön. Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna Helsingissä vierailivat puheenjohtajat Susan Harnow Tanskasta, Pelle Slagsvold Norjasta, Marie Forneman Ruotsista ja Thuridur Hjalmtysdottir Islannista. Sama ongelma on kaikilla Pohjoismailla, josta syystä laadimme yhteisen kirjelmän NFTO:n johtokunnalle asian korjaamiseksi. Kolmelle heistä käynti oli ensimmäinen Suomessa ja kaikille ensimmäinen Helsingissä. Puheenjohtajatapaamisten tarkoitus on pitää yllä ja lisätä pohjoismaista yhteistyötä perheterapian alalla sekä vaihtaa ajatuksia myös muistakin ajankohtaisista asioista. On lohduttavaa kuulla, että muualla painiskellaan samojen asioiden kanssa. Viikonloppuna yhdessä ideoimme, miten edellä mainituista ongelmista selvittäisiin. Iso osa keskustelusta pyöri kuitenkin 10. Näin ollen Ruotsin valtakunnallisella yhdistyksellä ei ole jäsenluetteloa, mutta Marie arveli jäsenmäärän tällä hetkellä olevan 900?1 000. Norjassa jäseniä on noin 800 ja Tanskassa 500. Saimme paljon hyviä ideoita kongressin järjestelyitä varten. Kaikki Pohjoismaat kuuluvat Euroopan Perheterapiajärjestöön (EFTA) sen NFTO-kamarin kautta (The Chamber of National Family Therapy Organisations). Tilausohjeet löydät sivulta 2. Tapaamme vuosittain vuorotellen eri maissa. Seuraava puheenjohtajatapaaminen on Kööpenhaminassa vuoden päästä. Viitaten edelliseen kirjoitukseeni: Onni-poika syntyi Seinäjoelle ja pikkuneiti Helsinkiin. Näin saamme ehkä kongressin ohjelmasta sellaisen, että se houkuttelee runsasta osanottoa jokaisesta Pohjoismaasta. Tieteel4 linen toimikuntahan on vastuussa kongressin ohjelmasisällöstä lukuun ottamatta oheisohjelmaa ja illanviettoja. Uusia ihmisiä ei nykyisin ole helppo saada mukaan yhdistystoimintaan. Ruotsin systeemi on erilainen, sillä painopiste on 11 paikallisella yhdistyksellä, jotka jäsenineen kuuluvat valtakunnalliseen yhdistykseen. Tästä lähtien sinun on itse huolehdittava tämän perinteisen ja laadukkaan lehden tulemisesta kotiisi. Tällä kertaa meitä puhuttivat Islannin vaalit, Norjan vauraus verrattuna muihin Pohjoismaihin sekä Suomen asema EU:ssa ja Suomen oman rahayksikön puuttuminen. Pohjoismaisista perheterapiayhdistyksistä Suomen yhdistys on kaikkein suurin vajaalla 1 900 jäsenellään. Olemme olleet tyytymättömiä, koska jäsenmaksulle emme ole saaneet vastinetta. Olemme esimerkiksi jääneet vaille tiedotuskirjeitä ja kokouskutsuja, koska huolimatta informaatiosta NFTO ei ole päivittänyt yhteystietojamme. Työt tahtovat kasautua samojen henkilöiden niskaan. Koulutukset eivät vedä samalla tavalla kuin aiemmin. Pohjoismaisen Perheterapiakongressin ympärillä. Olemme lähteneet rakentamaan kongressia niin, että tieteellisen toimikunnan jäsenet tulevat kaikista Pohjoismaista toisin kuin aiemmin. Suomen yhdistyksen puheenjohtajana näyttää edelleen olevan Jan-Christer Wahlbeck, vaikka itsellänikin on jo toinen kausi tässä työssä menossa. Pohjoismaita siellä edustaa tällä hetkellä norjalainen Hans-Christian Michaelsen. Pohjoismaat maksavat jäsenmaksuna kohtuullisen suuren summan vuosittain. Hyvien kouluttajien rekrytoiminen on kallista
Työntekijöille ohjausväline voi tuoda uusia näkökulmia perheen tilanteeseen, muistuttaa huomaamaan kaikkien perheenjäsenten tarpeita ja monipuolistaa ohjaus- ja neuvontatyötä. ?M itä myönteistä palautetta annoit tänään lapsellesi?. Lisäksi työntekijöiltä saatiin jatkuvaa palautetta kehittämistyön aikana. Tässä artikkelissa esitellään Jyväskylän perheneuvolassa toteutettu pilottitutkimus, johon osallistui 36 vanhempaa ja 9 lasta. Malli mahdollistaa myös kaikkien perheenjäsenten, myös lasten, tasapuolisen osallisuuden työskentelyssä. Teknisesti kyse on mobiililaitteille sovitetusta web-ohjelmasta, jota työntekijät hallinnoivat omalta tietokoneeltaan. Arviointiaineisto kerättiin asiakkaille tekstiviestein lähetetyillä palautekyselyillä ja työntekijöiden ryhmähaastatteluin. Artikkelit Mobiiliavusteinen työskentelymalli perheneuvonnassa: mallin kehittäminen ja arviointi Anna Rönkä PsT, dosentti, yliopettaja Jyväskylän ammattikorkeakoulu Hyvinvointiyksikkö Sanna Häkkinen KM, lehtori Jyväskylän ammattikorkeakoulu Kimmo Jokinen YTT, dosentti Perhetutkimuskeskus Jyväskylän yliopisto Johannna Hyväluoma KM, YTM, koulun sosiaalityöntekijä Valkeakoski Artikkelissa esitellään mobiiliavusteinen työskentelymalli perheneuvontaan ja -ohjaukseen sekä arvioidaan mallin toimivuutta asiakastyössä. Työskentelymalli ja siihen sisältyvä kysymyspatteristo pohjautuvat päiväkirjamenetelmään, perhetutkimustietoon ja voimavaralähtöisyyteen. Tässä artikkelissa esittelemme tämän uudenlaisen työskentelymal5. Työskentelymalli kehitettiin kahden korkeakoulun, kentän toimijoiden ja ohjelmistoyrityksen välisenä yhteistyönä Keski-Suomen liiton rahoituksella. Muun muassa näillä asiakkaita aktivoivilla tekstiviestikysymyksillä vanhempia ohjataan lastensa kasvatuksessa mobiiliavusteisessa työskentelymallissa, joka on kehitetty tukemaan sosiaali- ja perhepalvelujen ammattilaisten toteuttamaa neuvonta- ja ohjaustyötä. Asiakkaat kokivat tekstiviestit nykyaikaisena ja vaivattomana työvälineenä, joka herätti pohtimaan omaa toimintaa arjessa ja piti perheneuvonnan tavoitteet elävänä mielessä. Työskentelymallin tarkoituksena on tarjota asiakkaille säännöllistä ohjausta ja tukea heitä kotona asiakastapaamisten välillä matkapuhelimen avulla. ?Kuvaa yksi tilanne tältä päivältä, jolloin onnistuit hyvin asettamaan lapsellesi rajat.
Daly 2001, 2003; Korvela 2003; Rönkä & Korvela 2009; Rönkä ym. Tästä lähtökohdasta käsin myös Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliitto suosittelee palveluissa sekä käytettävien toimintatapojen tarkastelua että tietotekniikan hyödyntämismahdollisuuksien tutkimista. Olemme jäsentäneet työskentelymallin keskeisiä lähtökohtia ja periaatteita Kuviossa 1, ja tarkastelemme niitä seuraavassa hieman lähemmin. Mobiiliavusteisen työskentelymallin lähtökohdat Tutkimuksen sivutuotteesta perheiden tukemisen välineeksi Idea tähän uudenlaiseen työskentelymuotoon syntyi perheen arkea koskevan Paletti-päiväkirjatutkimuksen yhteydessä. Vuosikerta Anna Rönkä, Sanna Häkkinen, Kimmo Jokinen, Johanna Hyväluoma lin periaatteet ja lähtökohdat sekä kerromme, mitä mieltä Jyväskylän perheneuvolan asiakkaat ja työntekijät olivat työskentelystä. 2/13 29. Kun pienten lasten vanhemmat kirjasivat päivittäin, mitä olivat tehneet lastensa kanssa ja millaisia hyviä ja haastavia tilanteita heillä oli ollut, osa heistä kertoi palautteessaan heränneensä kysymysten innoittamana pohtimaan arkeaan uudesta näkökulmasta (Rönkä, Malinen & Lämsä 2009). He muun muassa hämmästelivät, kuinka vähän aikaa he viettävät lastensa kanssa, tai toisaalta saattoivat todeta, että arjessa tapahtuu monia hyviäkin asioita. Kysymysten laadinnan taustalla on edellä mainittu arjen lähestymistapa perheeseen (mm. 2010; Malinen ym. Lähestymistapa on kehittynyt ja noussut perinteisten perheteorioiden (mm. Lisäksi uusi lastensuojelulaki (417/2007) painottaa ennaltaehkäisevän työn ja varhaisen puuttumisen tärkeyttä, mikä velvoittaa kuntia järjestämään kasvatusta tukevia palveluja perheille ja vanhemmille. Tietotekniikka tarjosi uusia mahdollisuuksia päiväkirjamenetelmän ja perheiden kanssa työskentelyn uudenaikaistamiseen, ja meillä Mikä tuottaa tyydyttävää arkea perheissä: perheen arjen lähestymistapa ja voimavaralähtöisyys Kehittämässämme mobiiliavusteisessa työskentelymallissa vaikuttavana, muutokseen kannustavana elementtinä toimivat toimintaa ohjaavat, pohdiskelua herättävät ja arvioivat tekstiviestikysymykset, jotka pohjautuvat tutkimustietoon. perhesysteeminen teoria, perheiden elämänkulkuteoria, ekologinen perheteoria) rinnalle vajaan parinkymmenen viime vuoden aikana. Olimme siis ikään kuin puolivahingossa pistäneet alulle uudenlaisen interventiomenetelmän. Teimme päätelmän, että perheen arkeen liittyvien asioiden päivittäinen ja systemaattinen kirjaaminen oli vanhemmille merkityksellistä ja ajatuksia herättävää. Muun muassa Daly (2003) kritisoi perinteisiä perheteorioita siitä, etteivät ne käsittele jokapäiväiseen perhe-elämään kuuluvia tunteita, ristiriitoja ja tapahtumia. Lähestymistavan sisällä on tieteenalakohtaisia tut6. Paletti-tutkimuksen taustateoria eli arjen lähestymistapa perhe-elämään näytti toimivan sopivalla, muutokseen mahdollistavalla tasolla. 2011). Lisäksi päättelimme, että olennaista oli myös kysymysten sisältö ja niiden kohdistuminen vanhempia koskettaviin aiheisiin. Kokemustemme perusteella toteamme, että aika on kypsä tietotekniikan tarjoamien uusien mahdollisuuksien hyödyntämiseen perheiden auttamisessa. oli sen käytöstä perhetutkimuksissa jo useita kokemuksia. Kuntien heikkenevä taloustilanne toimi kehittämistyössämme kannustimena: tarvittiin uusia kustannustehokkaita perheiden tukemisen tapoja, jotka eivät edellytä lisää henkilöstöresursseja. Toisaalta kehittämistarpeita tuli myös perhepalveluiden sisältä: haluttiin löytää perheitä aktivoivia ja vastuuttavia työskentelymalleja, jotka osallistavat kaikki perheenjäsenet. Osa vanhemmista huomasi alkaneensa muuttaa käyttäytymistään, esimerkiksi ruvenneensa antamaan kysymysten vinkistä myönteistä palautetta puolisolleen ja lapsilleen. Se, että kiinnitimme kysymyksillä huomiota onnistumisiin ja hyviin asioihin, motivoi vastaamista
Mobiiliavusteinen työskentelymalli perheneuvonnassa: mallin kehittäminen ja arviointi Kuvio 1. Mobiiliavusteisen työskentelyn lähtökohdat Kuvio 1. Niiden tunnistaminen, koordinointi ja ennakoiminen voivat edistää tyydyttävää perhe-elämää. Siinä keskeisiä asioita ovat esimerkiksi perheenjäsenten mielialat, perheilmapiiri, toiminnot, tekemiset ja vuorovaikutus sekä niissä ilmenevät muutokset. Olennaisena perheilmiötä jäsentävänä ulottuvuutena ovat aika ja perheessä ilmenevät erilaiset jaksot, rytmit, hetket ja tilanteet: viikko- ja päivärytmi, avainhetket ja ruuhkahuiput. Lähestymistavassa (esim. Rönkä & Korvela 2009) ei perinteiseen tapaan pyritä luokittelemaan perheitä esimerkiksi hyvin toimiviin ja huonommin toimiviin tai selittämään perheenjäsenten käyttäytymistä menneillä tapahtumilla, vaan pikemminkin tavoitteena on löytää per- heiden arjesta hyvin toimivia aikoja ja vaikeampia vaiheita, joita kaikilla perheillä on, sekä etsiä niitä tekijöitä, jotka tuottavat tyydyttävää arkea (Rönkä & Korvela 2009). Arjen lähestymistapa ei rajoitu pelkästään perheen sisäisten asioiden ja suhteiden ymmärtämiseen, vaan on paljolti kiinnostunut ympäröivän yhteiskunnan eri toiminta-areenojen heijastumisesta ja kytköksistä perheeseen (esim. Tutkimusta toimivan arjen näkökulmasta on viime vuosina tehty myös 7. Schulz, Cowan, Cowan & Brennan 2004; Rönkä & Kinnunen 2009). Kehittäessämme työskentelymallia ja siihen liittyviä kysymyksiä keskityimme asioihin, jotka kannattelevat perhe-elämää ja tuottavat perheenjäsenille tyytyväisyyttä päivittäin. Dencik 2002; Larson & Almeida 1999), sillä esimerkiksi niiden yhteys perheilmapiiriin on selvä. Mobiiliavusteisen työskentelymallin lähtökohdat ja periaatteet. kimusperinteitä (ks. Korvela & Rönkä 2013), joista olemme kehittämistyössä hyödyntäneet eniten perhepsykologian alueen tutkimuskirjallisuutta. Arjen lähestymistapa perheeseen tarkastelee perhe-elämää päivittäisen arjen näkökulmasta. Se, millainen vanhemman työpäivä on ollut, näkyy usein vahvasti perheilmapiirissä työpäivän jälkeen (mm
Rönkä & Kinnunen 2010; Matjasko & Feldman 2006). Perheenjäseniä aktivoivalla tavalla lähdimme kysymään, mitä kukin perheenjäsen voisi itse tehdä parantaakseen perhe-elämää, erityisesti perheilmapiiriä. Monesti perheissä suhtaudutaan ongelmatilanteisiin lineaarisesti syy?seuraus-ajattelun mukaisesti ja etsitään syitä esille tulleisiin ongelmiin, mikä puolestaan voi kiristää perheen ilmapiiriä entisestään. Menetelmä soveltuu käytettäväksi parhaiten silloin, kun tutkitaan tai seurataan jotain muuttuvaa ja vaihtelevaa ilmiötä. Malinen 2011) sekä työn ja perheen yhteensovittamisen tutkimuksista (mm. Usein juuri onnistumiset ja hyvät hetket jäävät perheeltä itseltään huomaamatta. mitä ovat tyypilliset arkea kuormittavat hässäkät ja miten niitä voidaan silottaa, esim. Vuosikerta Anna Rönkä, Sanna Häkkinen, Kimmo Jokinen, Johanna Hyväluoma vanhemmuustutkimuksen ja parisuhdetutkimuksen aloilla. Pienetkin positiiviset asiat ja huomion kiinnittäminen keinoihin, joilla ongelmallisia asioita voidaan hallita, antavat perheenjäsenille onnistumisen kokemuksia ja vahvistavat myönteistä ilmapiiriä koko perheessä. Perhetutkimuksen alueella päiväkirjamenetelmän kehittämisen taustalla on ollut tyytymättömyys olemassa oleviin 8. Sanders 1999) sekä vanhemmuus- ja parisuhdeinterventioihin (Halford, Markman, Kline & Stanley 2003; Laakso, Lajunen, Aro, Eklund & Poikkeus 2011) etsimällä hyviä käytänteitä, joiden on havaittu parantavan perheissä perheenjäsenten välisiä suhteita ja lisäävän tyytyväisyyttä. Näistä lähtökohdista mobiiliavusteisen työskentelyn johtoajatuksiksi tulivat mm. Näkökulman kääntämiseksi päinvastaiseksi, voimavaroista ponnistavaksi, perheet voivat tarvita ulkopuolista apua, esimerkiksi perheneuvonnan palveluita. Huomion kiinnittäminen arjen onnistumisiin ja niiden ylöskirjaaminen konkretisoivat perheenjäsenten voimavaroja, joita tarvitaan muutoksen aikaansaamisessa. 2009; Schneider 2006), jonka ideana on tarkastella jotain ilmiötä intensiivisesti tietyn ajanjakson ajan. seuraavat arjessa tyytyväisyyttä tuottavat asiat: 1) perheen toimiminen tiiminä, oikeudenmukainen työnjako ja kasvatusvastuun jakaminen, 2) myönteisen palautteen antaminen lapsille ja puolisolle, 3) yhteisen tekemisen ja keskustelun järjestäminen, 4) perheenjäsenten kuunteleminen ja eläytyminen toisten tarpeisiin sekä 5) perheaikaa häiritsevien asioiden tietoinen kontrollointi esimerkiksi työstä kotiin tulon yhteydessä ja median käytössä. millä teoilla puolisot voivat päivittäin lisätä parisuhdetyytyväisyyttä, esim. Crnic & Low 2002), parisuhteen hoitamisen kirjallisuudesta (mm. Larson & Richards 1994; Bolger, Davis & Rafaeli 2003; Rönkä ym. 2/13 29. Parhaimmillaan voimavarojen ja pienten edistysaskelien huomaaminen arjessa aikaansaa positiivisen kierteen, jossa onnistumiset kannustavat jatkamaan ja ponnistelemaan yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Päiväkirjamenetelmä ja uuden teknologian tarjoamat mahdollisuudet Mobiiliavusteiseen työskentelymalliin liittyvä tapa kirjata asioita ylös päivittäin pohjautuu tutkimuskentällä käytössä olevaan päiväkirjamenetelmään (ks. Tämä näkökulma korostaa tarvetta keskittyä siihen, mikä perheessä jo nyt toimii hyvin ja tuo tyytyväisyyttä (huolimatta mahdollisista riskitekijöistä ja ongelmista perheessä). Samoilla linjoilla positiivisen psykologian kanssa ovat perhetyössä laajasti hyödynnetty voimavaralähtöisyys (mm. Aineksia mobiilisovelluksemme kysymyksiin olemme saaneet vanhemmuuden päivittäisten hässäköiden tutkimuksesta (mm. Perehdyimme myös tutkimuksiin positiivisesta vanhemmuudesta (esim. Mannström-Mäkelä & Saukkola 2008) ja uudempi, mutta kansainvälisesti tunnettu family resiliency (eli perheen selviytymis- kykyisyys, Farral & Arney 2010). perheet itse tekevät perheen ja luovat omia käytäntöjään, jotka toimivat juuri omassa perheessä. Alusta alkaen olimme kiinnostuneita positiivisesta psykologiasta perhetutkimuksessa ja perheiden tukemisessa. miten välttää kielteisten työperäisten tunteiden siirtyminen kotiin, esim. Toisaalta tiedostimme nykytutkimuksen ja -teorian valossa, että tyydyttävä perheen arki voi tulla hyvin monenlaisista asioista
Viime vuosina matkapuhelimen mahdollisuuksia interventiomenetelmänä on alettu vilkkaasti kehittää ja tutkia esimerkiksi sen toimivuutta tupakoinnin lopettamisen tukena sekä diabeteksen, korkean verenpaineen ja astman itsehoidossa (ks. Ohjausvälineen kehittäminen toteutettiin yhteistyössä alan ammattilaisten kanssa, ja sitä pilotoitiin käytännön asiakastyössä perheneuvolatyössä, perhetyössä ja lastensuojelun jälkihuollossa. Työntekijät osallistuivat työskentelymallin kehittämispalavereihin ja antoivat palautetta kysymyspatteristoihin. Tekstiviesteihin perustuvissa interventioissa on saatu ainakin lyhyen aikavälin positiivisia vaikutuksia terveyskäyttäytymiseen. Osallistiko työskentelymalli perheenjäseniä ja aktivoiko se heitä arjessaan? Tutkimus- ja kehittämishankkeen toteuttaminen Mobiiliavusteisen työskentelymallin kehittäminen Työskentelymallimme on siis kehittynyt vuosien varrella sekä tutkimustyömme sisällöllisten että menetelmällisten kysymysten kautta. Hankkeen toimijat pitivät työntekijöille useita perehdyttämistilaisuuksia ja opastivat välineen käyttöön. 2009; Schulz ym. 2004) tarkoittaa käytännössä sitä, että perheenjäsenet kirjaavat esimerkiksi mielialojaan, perhevuorovaikutusta tai toimintojaan tietyn ajanjakson ajan päivittäin tai useita kertoja päivässä, joko valmiiden vastausvaihtoehtojen pohjalta tai vapaamuotoisesti. Päiväkirjakysymyksillä pyritään pääsemään kiinni tärkeisiin tilanteisiin ja merkityksellisiin, usein ohikiitäviin hetkiin. Päiväkirjamenetelmää on viime vuosina käytetty useilla eri tieteenaloilla tutkimusmenetelmänä, ja sen käyttöä myös interventiomenetelmänä on kokeiltu. Keskeinen rajapyykki oli Keski-Suomen liiton myöntämän Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) rahoituksen saaminen hankkeelle vuonna 2010, mikä mahdollisti puolipäiväisen projektipäällikön palkkaamisen sekä ohjelmistoyrityksen ja kentän toimijoiden ottamisen mukaan kehitystyöhön. Pilottiin osallistuivat kaikki perheneuvolan työtiimit, joista kahdeksan työntekijää Kehittämistyön tavoitteet Kehittämistyömme tavoitteena oli kehittää mobiiliavusteinen työskentelymalli perheneuvontaan ja -ohjaukseen sekä arvioida mallin toimivuutta asiakastyössä keräämämme asiakaspalautteen valossa. Tutkimuskysymyksemme olivat: Miten asiakkaat (vanhemmat, lapset) ja työntekijät kokivat työskentelymallin. Partnereina projektissa oli myös kaksi kuntaa. Hankkeen nimeksi annettiin eFamily Coach. Kaikki yhteydenpito perheisiin tapahtui työntekijöiden kautta, eivätkä hankkeen toimijat missään vaiheessa tienneet, keitä pilotointiin osallistuneet asiakkaat olivat. Tässä artikkelissa raportoimme Jyväskylän perheneuvolassa saamamme kokemukset työskentelymallin käytöstä. Lisäksi yhteistyötä tehtiin Pelastakaa Lapset ry:n kanssa. Oliko siitä heidän mielestään hyötyä? 9. Päiväkirjatutkimus perhetutkimuksessa (Larson & Richards 1994; Rönkä ym. Tätä on vauhdittanut mobiilitekniikan nopea kehitys: erilaiset sähköiset kirjaamismenetelmät ja aivan tuoreimpana matkapuhelimen tarjoamat monenlaiset soveltamismahdollisuudet esimerkiksi seurannan ja monitoroinnin välineenä (mm. Green, Rafaeli, Bolger, Shrout & Reis 2006; Rönkä ym. 2009). Mobiiliavusteinen työskentelymalli perheneuvonnassa: mallin kehittäminen ja arviointi tutkimusmenetelmiin, jotka eivät useinkaan tavoita olennaista monivivahteisessa perhe-elämässä (kyselylomakkeet, harvat seurannat, laboratoriotutkimukset) tai vaikuttavat tutkittavien käyttäytymiseen häiritsevästi (havainnointi, laboratoriotutkimukset). katsaus interventioista, Fjeldsoe, Marshall & Miller 2009). Hanketta hallinnoi Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajana toimi Jyväskylän yliopiston Perhetutkimuskeskus. Näin siis perheilmiön ja -työn sisällöllinen osaaminen, asiakasosaaminen ja teknologisten sovellusten osaaminen yhdistettiin. Lisäksi mobiiliavusteista työskentelymallia pilotoitiin vanhempainryhmässä (Salminen 2012) ja nuorten toimintaterapiaryhmässä (Haapoja 2013)
Molemmissa ajatuksena on, että tietyllä tavoin muotoilluilla kysymyksillä voidaan tietoisesti herätellä asiakkaita pohtimaan omaa toimintaansa tai muiden perheenjäsenten näkökulmaa ja näin uudenlaisten tulkintakehysten kautta päästä rakentavampiin ratkaisuihin perheenä. Kysymyksiin vastaaminen tapahtuu joko kirjoittamalla (avoimet kysymykset) tai valitsemalla monivalintakysymyksistä omaa mielipidettä vastaavin numerovaihtoehto. Avoimissa kysymyksissä suosimme kysymystyyppiä, jossa asiakkaita pyydettiin kuvaamaan onnistuneita tilanteita tai hyviä hetkiä esimerkiksi lastenkasvatuksessa. Lapsille lähetetään omat kysymykset, jotka mahdollistavat lapsen osallistumisen ja tuen saannin. Työskentelymallin oletettiin toimivan parhaiten lyhytkestoista tukea vaativissa tilanteissa kuten kasvatusongelmissa, ja siksi sitä tarjottiin niille perheille, joiden kohdalla kahden, kolmen työntekijätapaamisen oletettiin riittävän perhetilanteen paranemiseksi. Lasten kysymysten laatimisessa huomioitiin lapsia koskevan sosiaalityön ja tutkimisen keskeisimmät eettiset näkökohdat. Mobiiliavusteista työskentelymallia tarjottiin perheille vuosien 2011?2012 aikana. Tomm 1987). Oli tärkeä varmistaa ainakin kolme eri asiaa: 1) asiakkaiden henkilöllisyys ja asiakkuus eivät saa missään vaiheessa paljastua ulkopuolisille, esimerkiksi puhelimen kadotessa, 2) 10. Asiakas käyttää omaa matkapuhelintaan. myönteisen palautteen antaminen). Tässä artikkelissa kuvaamme perheneuvontaa varten laaditun kysymyspatteriston. Fokusalueet, alateemat ja kysymykset Perheneuvonnassa kysymyspatteristo rakennettiin neljään fokusalueeseen, jotka myötäilevät perhesysteemiä ja sen alasysteemejä: 1) Lapsen ja vanhemman välinen suhde, 2) Puolisoiden välinen suhde, 3) Perhe tiiminä (tällä termillä viittaamme siihen, miten perhe toimii kokonaisuutena) ja 4) Perheen suhde ulkopuolisiin tahoihin. Arvioivilla ky- Tietoturva ja etiikka Konsultoimme mobiiliavusteisen työmallin kehittämisessä kuntien tietoturva-asiantuntijoita varmistaaksemme, että vältämme mahdolliset tietoturvaa vaarantavat seikat. Mobiiliavusteisen työskentelyjakson kesto perhettä kohden vakioitiin noin kuudeksi viikoksi siten, että kännykkätyöskentelyä oli joka toinen viikko ja kysymyksiä lähetettiin kahdesti viikossa. Mobiiliavusteinen työskentelymalli Teknisesti projektissa kehitetty tekninen sovellus on mobiilivälineille sovitettu web-ohjelma, jota työntekijä käyttää tietokoneeltaan. Pohdiskelua herättävillä kysymyksillä asiakasta kannustetaan miettimään toimintatapojaan ja eläytymään toisten perheenjäsenten asemaan. Rakentamillamme kysymyksillä on yhtymäkohtia perheterapian piirissä tunnettuihin interventiivisen haastattelun kysymystyyppeihin (esim. Valmiiden kysymysten lisäksi työntekijöillä on mahdollisuus tehdä myös omia kysymyksiä. hyödynsi eFamily Coach -välinettä eniten. Vuosikerta Anna Rönkä, Sanna Häkkinen, Kimmo Jokinen, Johanna Hyväluoma symyksillä saadaan tietoa perhetilanteesta ja sen muutoksista. Toimintaa ohjaavilla kysymyksillä asia kasta ohjataan toimimaan rakentavasti kannustamalla ja antamalla vinkkejä (mm. Lapsia ei käytetä vanhempien tilanteen tiedonantajina eikä heitä kuormiteta sellaisilla perhettä koskevilla asioilla, jotka eivät ole lapsen vastuulla. 2/13 29. Matkapuhelimelta edellytettiin ainoastaan toimivuutta tekstiviestien lähettämisessä. Työskentelymallia varten tehtiin kysymyspatteristot ja käyttäjäympäristöt kolmelle eri asiakasryhmälle: perheneuvontaan, perhetyöhön ja lastensuojelun jälkihuoltoon. Taulukossa 1 on kuvattu kunkin teemaalueen sisältöä ja annettu kustakin alueesta esimerkki alateemasta ja kysymyksestä. Kysymyksiä on kolmentyyppisiä: arvioivat kysymykset, toimintaa ohjaavat kysymykset ja pohdiskelua herättävät kysymykset. Kukin teema-alue jakautuu vielä tarkempiin alateemoihin, joiden avulla on mahdollista rajata ja hakea kysymyksiä web-ohjelmasta
Työntekijä valitsee mobiilialustalta, perheen kanssa keskusteltuaan, perheneuvonnan tavoitteita tukevia kysymyksiä ja ajastaa ne lähtemään sopivina aikoina, esim. Asiakas saa kysymykset omaan matkapuhelimeensa sovittuina aikoina ja vastaa niihin neljän tunnin sisällä. sivu 12). kahdesti viikossa joka toinen viikko. Ohjelmaan ei myöskään tallenneta esim. Pilottitutkimuksessamme asiakkail- le kerrottiin, että he voivat keskeyttää työskentelyn missä vaiheessa tahansa. perheen nimitai osoitetietoja, vaan perheiden yksilöinti tapahtuu työntekijän luoman tunnuksen avulla. Työskentelymallin pilotointiin ja pysyvään käyttöön liittyy myös muuntyyppisiä eettisiä kysymyksiä. Käytön ulkopuolelle haluttiin siten rajata asiakastapaukset, joihin liittyi lastensuojelullisia toimenpiteitä, perheväkivaltaa, hyväksikäyttöä tai huoltajuusongelmia tai joissa asiakas oli vakavasti masentunut. Tekstiviestikysymysten fokusalueet ja alateemat. asiak kaiden vastauksiin ja tietokantoihin ei saa olla pääsyä muilla kuin työntekijöillä ja 3) asiakkaiden vastaukset tai perhetiedot eivät saa vahingossa paljastua toisille asiakasperheille. Mobiiliavusteinen työskentelymalli perheneuvonnassa: mallin kehittäminen ja arviointi FOKUSALUE ESIMERKKI ALATEEMASTA ESIMERKKIKYSYMYS Lapsen ja vanhemman välinen suhde Kasvatuskeinot/tukeminen ja ohjaaminen Kerro tältä päivältä jokin tilanne, jossa onnistuit asettamaan lapsellesi rajat Puolisoiden välinen suhde Kotitöiden ja kasvatusvastuun jakaminen sekä yhteisymmärrys kasvatusasioissa Asteikolla 1?7, miten paljon sinä ja puolisosi puhalsitte yhteen hiileen kasvatuksessa tänään? Perhe tiiminä Perheilmapiiri Mitä itse teit tänään parantaaksesi perheesi ilmapiiriä? Perhe ja muut elämänalueet Työn ja perheen yhteensovittaminen Asteikolla 1?7, miten hyvin onnistuit jättämään työasiat työpaikalle tänään? Taulukko 1. Asiakkaan liiallinen kuormittuminen mobiilivälineen käytöstä tai perhesuhteiden kärjistyminen mobiilityöskentelyn seurauksena ovat esimerkkejä niistä mahdollisista haitoista, joita tunnistimme. kotona omassa arjessa ja virka-aikojenkin ulkopuolella tapahtuvan intensiivisen paneutumisen huomion kohteena olevaan teemaan. Jokainen asiakasperhe on web-ohjelmassa omassa kansiossaan, ja asiakkaiden vastaukset menevät perhekohtaisiin kansioihin. Web-oh11. Vastaukset menevät reaaliaikaisesti web-ohjelmaan, perhekohtaisiin kansioihin, joita työntekijä voi halutessaan tarkastella itse tai yhdessä perheen kanssa. Työskentelymallin mahdollisia eettisiä riskejä pilotointivaiheessa vähensi se, että pilotointi tapahtui ammattitaitoisten työntekijöiden valvonnassa, palvelujen piirissä. Mobiiliavusteinen työskentelymalli ei korvaa työntekijää, vaan tuo työskentelyyn lisäulottuvuuden . Mobiilityöskentely on ikään kuin nykyaikaistettu muoto terapeutin antamille kotitehtäville. Työskentelyprosessi on havainnollistettu Kuviossa 2 (ks. Työntekijä ja perhe tapaavat niin kuin ennenkin ja keskustelevat perheen kannalta keskeisistä asioista. Lähtökohtanamme on ollut varmistaa, ettei mobiilityöskentely missään olosuhteissa voisi aiheuttaa asiakkaalle tai hänen perheenjäsenilleen kielteisiä seurauksia. Näiden asioiden turvaamiseksi jokaiselle asiakkaalle annetaan työskentelymallissamme henkilökohtainen vastauskoodi, joka asiakkaan täytyy näppäillä aina ennen tekstiviestikysymyksiin vastaamista. Mobiilityöskentelyn tuoma lisäarvo perheneuvonnalle tai -terapialle tapahtuu työntekijätapaamisten välillä
Lisäksi perheneuvolaan jaettiin palautekyselyt myös jelman avulla vastauksia voi tarkastella ajallisessa jatkumossa arvioiden niissä mahdollisesti tapahtuvia muutoksia. Asiakas vastaa tekstiviestikysymyksiin valittuina aikoina Havainnoidaan omaa arkea ja työskennellään arjen parantamiseksi 12 2. Työntekijä valitsee ja ajastaa sopivat kysymykset tietokoneelta asiakkaalle. Myös eri perheenjäsenten vastauksia samoihin kysymyksiin voi vertailla. Työskentelymallin pilotointi ja arviointi Jyväskylän perheneuvolassa Tutkimuksen arviointiaineistot kerättiin vuosien 2011 ja 2012 aikana. Mobiiliavusteinen työskentely prosessina 4. 2/13 29. Vuosikerta Anna Rönkä, Sanna Häkkinen, Kimmo Jokinen, Johanna Hyväluoma ?Arvioi asteikolla 1?7, miten kännykkätyöskentely vastasi tarpeitasi.. Loppumittaukset toteutettiin varsinaisen pilottityöskentelyn jälkeen tekstiviestikysymyksillä, joilla kartoitettiin käyttäjäkokemuksia ja asiakkaiden näkemyksiä välineen hyödyistä heidän perhetilanteeseensa. Asiakkaat saivat salasanan palautekyselyihin eFamily Coach -menetelmään liittyvien ohjeiden yhteydessä, ja vastaamisesta muistutettiin vielä viimeisessä loppumittausviestissä. Loppumittausten aineisto toimitettiin meille tutkijoille nimettömänä. Asiakkaiden muita tekstiviestivastauksia emme nähneet missään vaiheessa. Analysoimme määrällisen palauteaineiston prosentuaalisina osuuksina. Tapaaminen asiakkaan kanssa ja eFamily Coach työskentelystä sopiminen Työntekijä pohtii sopivia kysymyksiä asiakkaan tarpeiden mukaan Tiedot siirtyvät sähköisesti internetselaimelle työntekijän tarkasteltavaksi 3. Pilottien asiakaskokemukset kerättiin loppumittausten sekä internetissä vastattavan palautekyselyn avulla. ?Arvioi asteikolla 1?7, millaiseksi koit kännykkätyöskentelyn.. Avokysymyksen vastauksille tehtiin sisällönanalyysi. Asiakaskokemuksia pyrittiin kartoittamaan lisäksi myös internetissä toteutetun palautekyselyn avulla, josta löytyivät omat versiot niin aikuisille, lapsille kuin nuorillekin. Kysymykset olivat seuraavat: Kuvio 2. Arviointitutkimuksessa keskityttiin selvittämään eFamily Coach -ohjausvälineen toimivuutta ja käyttäjäkokemuksia edellä mainituissa pilottiryhmissä. ?Arvioi asteikolla 1?7, miten kännykkätyöskentely kannusti sinua toimimaan perhetilanteesi parantamiseksi.. Loppumittaukseen kuului neljä väittämää kännykkätyöskentelyn vaikuttavuudesta ja yleisistä kokemuksista työskentelyyn osallistumiseen liittyen. Palautekyselyt sijaitsivat linkkeinä hankkeen kotisivuilla, ja niihin vastaaminen suojattiin salasanalla. Työntekijä ja asiakas työstävät tapaamisella kännykkävastausten teemoja 1. ?Mikä oli parasta ja/tai haastavinta kännykkätyöskentelyssä?
Heistä 26 aikuiselle (17 naista, 9 miestä) ja 4 lapselle lähetettiin palautekysely, johon kaikki vastasivat. Lähes kaikki työskentelyyn osallistuneet henkilöt pitivät työskentelyä erittäin helppona ja kätevänä. Myös palautteen kerääminen internetin kautta on voinut aiheuttaa joillekin teknisiä pulmia, joiden vuoksi vastaamisesta on luovuttu kokonaan. Tietoa työskentelymallin toimivuudesta kerättiin lisäksi haastattelemalla työntekijöitä (N=6) joko ryhmä- tai yksilöhaastatteluin. Internet-palautteen kerääminen eFamily Coach -asiakkailta ei kuitenkaan toteutunut toivotusti, vaan vastaaminen web-kyselyyn jäi erittäin vähäiseksi. Haastatteluissa kartoitettiin mobiiliavusteisen työskentelymallin hyötyjä ja haasteita niin asiakkaille kuin työntekijöillekin. Haastattelun teemat koottiin yhteistyössä projektin asiantuntijoiden kanssa. Taulukkoon 2 on koottu asiakkaiden numeeristen vastausten frekvenssit ja keskiarvot. kysymyksen vastauksissa oli kuitenkin paljon vaihtelua, ja joukossa oli myös muutamia vastaajia, jotka kokivat, ettei työskentely vastannut ollenkaan heidän tarpeitaan ja ettei työskentely kannustanut Taulukko 2. Mobiiliavusteinen työskentelymalli perheneuvonnassa: mallin kehittäminen ja arviointi paperisena, jotta palautteen antaminen olisi ollut mahdollisimman helppoa. Näiden kahden em. Saattaa olla, että asiakkailla ei ollut enää työskentelyn jälkeen innostusta palautteenantoon tai heillä ei ollut enää voimia nähdä ylimääräistä vaivaa vastatakseen palautekyselyyn. Työntekijöille lähetettiin haastattelun teemat ennakkoon tutustuttavaksi, jolloin he pystyivät omalta osaltaan valmistautumaan ja miettimään teemojen sisältöä haastattelua varten. Tulokset Asiakkailta saatu palaute pääasiassa myönteistä Kaikkiaan 36 aikuista ja 9 lasta osallistui mobiiliavusteisen työskentelymallin pilotointiin Jyväskylän perheneuvolassa. Perheneuvolan asiakkaiden palautteet kännykkätyöskentelystä (frekvenssit ja keskiarvot). Kännykkätyöskentely 1 2 3 4 5 6 7 keskiarvo Missä määrin kännykkätyöskentely vastasi tarpeitasi (1=ei ollenkaan, 7=erittäin hyvin) 3 2 4 3 12 1 1 4,38 Missä määrin kännykkätyöskentely kannusti sinua toimimaan perhesuhteiden parantamiseksi (1=ei ollenkaan, 7=erittäin paljon) 2 3 4 2 8 6 3 2 5 8 7 Aikuiset (N=26) Millaiseksi koit kännykkätyöskentelyn? (1=työlästä ja hankalaa, 7=helppoa ja vaivatonta) 4,16 Lapset (N=4) Millaista työskentely mielestäsi oli? (1=ikävää ja tylsää, 7=hauskaa ja kivaa) 1 1 2 Miten kännykkätyöskentely vaikutti sinun ja perheenjäsentesi välisiin suhteisiin? (1=suhteemme eivät parantuneet lainkaan, 7=suhteemme parantuivat todella paljon) 1 1 1 1 Millaista työskentely mielestäsi oli? (1=työlästä ja hankalaa, 7=helppoa ja kätevää) 13 3 5,35. Yhtä moni arvioi työskentelyn selvästi kannustaneen heitä toimimaan perhetilanteensa parantamiseksi. Yli puolet vastaajista koki, että työskentely vastasi heidän tarpeitaan hyvin
6-vuotias poika kertoi näin: ??[parasta oli se] että sai vastata omat vastaukset.? Oli myös asioita, joita pidettiin hankalina tai huonosti toimivina. Lapset kokivat työskentelyn pääasiassa myönteisenä. Työntekijöiden mielestä suurin osa perheneuvolan kokeiluun osallistuneista asiakkaista koki kännykkätyöskentelyn antoisana ja hyödyllisenä menetelmänä. Näiden vastausten perusteella työskentely oli ollut osallistujille hyödyllistä. Puolet aikuisvastaajista (13 henkilöä) piti työskentelyn parhaana puolena sitä, että se herätti pohtimaan omaa perhe-elämää ja omaa toimintaansa siinä. Myös työskentelyn helppoutta kehuttiin. ?Koin tekstarit helpoksi tavaksi.? Hyvänä pidettiin myös sitä, että työskentely sai aikaan keskustelua kotona ja näkyi kodin seinien sisällä. Muutama toi esille, että hankalaa oli kiireessä tai väsyneenä vastaaminen (3 mainintaa). Joidenkin asiakkaiden mielestä kysymystenasettelut olivat joskus huonoja, tai asiakas ei ymmärtänyt kysymystä tai kysymyksen merkitys ei avautunut (3 mainintaa). Lisäksi he pitivät kännykän käytöstä ja siitä, että saivat kerrankin oikein luvan kanssa käyttää kännykkää. Lapset korostivat palautteessaan pitävänsä hyvänä asiana, että heiltäkin kysyttiin. Palautetiedot puuttuvat osalta kokeiluun osallistuneista, koska työntekijät jättivät epähuomiossa lähettämättä heille palautekysymykset. Kysyimme pilottiin osallistuneilta palautetta työskentelyn hyödyistä ja huonoista puolista myös avoimella kysymyksellä. Ky- Toiseksi yleisin asia, mikä mainittiin työskentelyn hyvänä puolena, oli se, että viestit toimivat muistuttajina arjessa ja pitivät asiat mielessä (5 mainintaa). ?Viesti muistutti arjessa tärkeistä asioista ja pysäytti pohtimaan asioita.? ?Se toimi hyvänä muistuttajana.? ?Ei päässyt toisen huomioonottaminen unohtumaan, kun koko ajan muistutettiin.? 14. Vuosikerta Anna Rönkä, Sanna Häkkinen, Kimmo Jokinen, Johanna Hyväluoma heitä toimimaan perhetilanteensa parantamiseksi. Keskiarvojen perusteella kokemukset olivat kuitenkin enemmän myönteisiä kuin kielteisiä. Joskus ajankohta vastaamiseen oli hankala (2 mainintaa), vaikka aikaa vastaamiseen oli aina neljä tuntia kysymysten saapumisesta. Jatkokehittelyssä nämä asiakkaiden esille nostamat asiat on otettu huomioon esimerkiksi tekemällä kysymysten ajastaminen työntekijöille helpommaksi. ?Parasta oli joutua reflektoimaan omia tekemisiä ja tunteita.? ?Hyvää oli se, että joutui miettimään arjen juttuja tosissaan.? ?Sai tämä vähän miettimään asioita.? ?Antoi ajattelemisen aihetta!? Joku koki alkaneensa pohtia asioita nimenomaan toisten perheenjäsenten kannalta. Työntekijöiden saaman vaikutelman perusteella työskentely toimi perheille kodin arjessa motivaattorina ja muistuttajana yhdessä sovituista asioista. Kysymyksiä pidettiin hyvin osuvina ja yksilöllisesti eri perheenjäsenille mietittyinä, ja ne antoivat ajattelemisen aihetta eri tilanteissa. Vanhemmat mainitsivat tässä yhteydessä myös käyttämänsä ajan lapsen kanssa: he totesivat viettävänsä aikaa lapsen kanssa liian vähän. ?Havahtui siihen, minkä verran on käyttänyt aikaa lapseen.? ??normioloissa tällainen työskentely olisi pelkästään hyödyllistä, herättelisi tiedostamaan miten paljon oikeasti viettää aikaa lapsen kanssa ja millaista se aika oikeasti on.? Työntekijöiden mielestä työskentely motivoi perheitä Keräsimme tietoa mobiiliavusteisen työskentelymallin hyödyistä myös työntekijöiltä ryhmä- ja yksilöhaastatteluin. 2/13 29. Joka kuudes oli kokenut, että samojen kysymysten toistuminen kyllästytti (4 mainintaa)
Osa työntekijöistä näki kuitenkin työskentelyn tuoneen myös uusia näkökulmia perheiden asiakkuuksiin. Työntekijät eivät kuitenkaan olleet saaneet selville, mitä muuta hän olisi ohjausvälineeltä toivonut. Työskentely oli tällöin vienyt asiakkaita eteenpäin heidän omassa prosessissaan perhetilanteensa parantamiseksi. ??oli ankeeta ku samat kysymykset toistu koko ajan. Se oli ihan semonen selkee palaute et ... Sovittujen tapaamisaikojen nähtiin täyttyvän muista kiireellisemmistä asioista, eikä erillisiä eFamily Coach -aikoja pystytty kalenteriin enää sopimaan. Työntekijät ajattelivatkin kännykkätyöskentelyn jo itsessään antavan perheille hyödyn arkeen silloin, kun vastauksia pohditaan kotona. Lapset pitivät siitä, että he saivat osallistua työskentelyyn omien kysymysten kautta. Toisaalta työntekijät pohtivat myös vastausten yksityiskohtaisen tarkastelun tarpeellisuutta, sillä yksikään perheistä ei ollut kaivanut tarkempaa työntekijän analysointia vastauksilleen. Myös eräässä perheessä perhetilanteen parantuminen kännykkätyöskentelyn aikana selitettiin aivan muilla asioilla kuin ohjausvälineeseen liittyvillä tekijöillä. ??se oli musta merkittävä siinä et ne huomas että kummanki kokemus oli että he eivät puhu itselleen tärkeistä asioista keskenään ja siitä synty tosi hyvä keskustelu sitte siinä tapaamisella.? ??sitähän voi miettiä et mistä tää kertoo, et sillee se kyllä tuo siihen pohtimiseen ja työskentelyyn semmosia aineksia.? Ajankäytön organisointiongelmien koettiinkin estävän parempaa vastauksiin paneutumista. vois jotenki hyvin ajatella et voi tulla myös se, että emmää jaksa ny enää vastata tähän samaan mihin on vastannu jo.? ??isä ei ollu jotenki yhtä tyytyväinen, et sillä oli varmaan jotku suuret odotukset ja sit oli kauheen kiire siinä ku tätä käsiteltiin, valitettavasti, ni mää en ehtiny niin tarkkaan kysellä et mitä hän tältä odotti ja mitä ois tarkemmin halunnu. Vastauksissa korostui toisaalta uuden välineen käytön aloittamisen tuoma lisäkuormitus, ja toisaalta sen uudet mahdollisuudet asiakastyössä. Lisäksi eräs isä ei ollut ollut täysin tyytyväinen osallistumiseensa, koska hänen odotuksensa työskentelystä eivät olleet täyttyneet. Erityisesti samojen kysymysten toistuminen jokaisella vastauskerralla oli koettu tylsänä, jonka vuoksi kysymyksiin ei jaksettu enää loppuajasta vastata. Ei se nyt kauheen pettyny ollu, mut et hän oli odottanut vielä jotain enemmän.? ?Ku ite aattelen et siinä se ajankäyttöpulma on että näitä ei ehtiny niin tarkkaan, ku oli paljo akuutim15. Kännykkätyöskentelyn avulla oli saatu helpommin avattua keskusteluja tärkeistä asioista asiakkaiden kanssa ja alettu ymmärtää paremmin perheen vuorovaikutustilanteita. ??yks pariskunta esimerkiks ni se on todennu, et eFamily Coach -työskentely oli hyvää, se toimi motivaattorina, kysymykset oli hyviä ja työskentelystä hyötyä.? ?Kysymykset olivat havahduttaneet miettimään kuinka vähän aikaa on olla lasten kanssa ja toinen havainto oli että hyviäkin hetkiä on arjessa paljon. Mobiiliavusteinen työskentelymalli perheneuvonnassa: mallin kehittäminen ja arviointi Mobiilityöskentely toisaalta kuormitti, symykset olivat myös herättäneet perheenjäseniä keskustelemaan omista kokemuksistaan toistensa kanssa. Kysymykset pakottivat miettimään asioita.? Työntekijöiden havaintojen perusteella osa perheistä kuitenkin koki, ettei kännykkätyöskentely ollut täysin onnistunutta. Osa työntekijöistä koki työskentelyn tuoneen aluksi lisäkuormitusta, kun oman työn keskellä piti löytää aikaa ohjelmointiin ja perehtymiseen. Työntekijöiden mielestä erityisesti äidit olivat kokeneet työskentelyn myönteisenä; he olivat olleet tyytyväisiä siihen, että työskentelyssä tultiin kodin seinien sisäpuolelle. toisaalta monipuolisti työtä Halusimme kuulla työntekijöiltä heidän näkemyksiään kännykkätyöskentelyn merkityksestä heidän omaan työhönsä
Vuosikerta Anna Rönkä, Sanna Häkkinen, Kimmo Jokinen, Johanna Hyväluoma piakin asioita mitä sillä käynnillä ois pitäny käsitellä, ni nää oikeet oliki vähän sivuroolissa ku nää vei sitte aikaa siltä, aatteli et emmää nyt ehtisi näitä näin kauan ku mun pitäis tehdä sitä ja sitä...? ?Mää kans mietin et onks se niinku tarpeen, et palveleeko se sitä asiakkaan omaa prosessia ja tavallaan mikä ajatus et ehkä joistakin asioista muistuttaa siinä arjessa. Onkse niin et jos se on vaan heille niin ku omaa prosessia eteenpäin viemään, tarviiko mun sitä koota heille siitä mitään välttämättä.? Kännykkätyöskentelyä voitaisiin tarjota esimerkiksi heti ensikontaktin jälkeen kevyempänä työmuotona. ??voisko esimerkiks olla niin että ku käy neuvontakeskustelua siinä puhelimessa ja sit toteekin, että jos vielä on pulmia tai jotenki nää pulmat jatkuu niin ota sitte uudelleen yhteyttä et voisko esim. Pystyisimmekö tuomaan siihen jotain helpotusta, kuitenkin niin, ettei palvelujen laatu heikkenisi vaan pikemminkin paranisi. Lisäksi eFamily Coach -työskentelyn koettiin toteutuvan perheneuvolassa parhaiten ihan erillisenä työmuotona eikä pelkästään muuhun työhön sisältyvänä lisäominaisuutena. He olivat sitä mieltä, että kännykkätyöskentely olisi hyödyllistä erityisesti lyhyemmissä asiakastilanteissa, joissa perheiden ongelmat eivät ole kovinkaan laajoja. Työskentelyn nähtiin soveltuvan erityisesti ennalta ehkäisevään perhetyöhön sekä ryhmätoimintaan. Se voisi työntekijöiden mielestä tuottaa tulevaisuuden menetelmänä hyviä tuloksia erityisesti, jos ohjausvälinettä kehitettäisiin vielä helpommaksi ja sujuvammaksi käytettävyydeltään. Pohjana olivat perheiden arkea koskeva tutkimustieto, pitkäaikainen kokemus päiväkirjamenetelmän käytöstä perheiden tutkimisessa sekä asiakastyön periaatteista mm. Tätä vaan mietin et jos ois työmuotona sitte omanlaisensa vähän kevyempi.? Toki työntekijät pitivät tärkeänä myös sitä, että kännykkätyöskentelyn toteuttamisesta sovitaan etukäteen perheen kanssa ja siitä puhuttaisiin jälkeenpäin ainakin yleisesti perheiden kanssa. Työntekijät pohtivat uuden erillisen palvelumuodon hyödyntämistä sähköpostineuvonnan, puhelinneuvonnan ja perinteisen asiakastyön lisänä. Pohdinta Tässä artikkelissa esittelimme perheneuvontaan ja -ohjaukseen kehittämämme mobiiliavusteisen työskentelymallin. tämmösissä tarjotakkin sitä et sopis sen kontaktin jo. Menetelmän arvon nähtiin olevan siinä, että asiakaskäynneillä keskustellut teemat pysyvät elävinä perheen arjessa myös sen jälkeen, kun asiakkaat poistuvat vastaanotolta, varsinkin jos tapaamisten väli oli pitkä. voimavaralähtöisyys ja perheenjäsenten aktivointi. Näin perheiden työskentely tulisi huomioiduksi osana perheneuvolan palveluja. Toisaalta osa työntekijöistä näki kuitenkin kännykkätyöskentelyn soveltuvan paremmin asiakkuuden myöhempään vaiheeseen, jolloin luottamuksellinen suhde helpottaa työskentelyn ehdottamista ja se kohdistuu tiedossa oleviin tarpeisiin. 2/13 29. Ohjausväline nähtiinkin moneen tilanteeseen soveltuvana, eikä yhtä tiettyä tilannetta voitu määritellä. Työntekijät pohtivat, että työskentelymallin jatkokehittelyssä olisi ratkaistava, miten kertynyt mobiiliaineisto raportoidaan ja linkitetään perheen asiakirjoihin. Työntekijöiden ideoita työskentelyn soveltamismahdollisuuksista Haastatteluun osallistuneet työntekijät näkivät kännykkätyöskentelyn nykyaikaisena työmuotona joistakin kriittisistä huomioistaan huolimatta. Saisimmeko uudenlaisen työskentelymallin avulla aktivoitua perheenjäseniä pitämään mielessä tärkeitä asioita arjessa? 16. Kehittämistyöhön meitä motivoivat pitkät jonot perhepalveluihin ja kuntien heikkenevä taloustilanne
Päiväkirjatyöskentely sopii hyvin muutostyökaluksi, joka tehostaa asiakastyötä edistämällä asiakkaan omaa prosessia perhetilanteensa parantamiseksi. On ymmärrettävää, että itselle hankalan asian muistuttaminen arjessa saattaa tuntua jopa epämiellyttävältä. Asiakaspalautteen perusteella totesimme, että asiakkaita turhautti samojen kysymysten toistuminen. Vaikka aiemmissa päiväkirjatutkimuksissamme miehet ovat pitäneet kännykällä vastaamisesta (Rönkä ym. Perheneuvolapilotti tehtiin heti projektin alkuvaiheessa, ja välineeseen tehtiin kokeilun edetessä joitakin parannuksia. Sekä asiakkaat että työntekijät pitivät mobiiliavusteista työskentelyä pääasiassa mielekkäänä ja toimivana työmuotona. Siinä vaiheessa, kun välineen käyttö asiakkaiden kanssa aloitettiin, kokemuksemme menetelmästä oli lisääntynyt siinä määrin, että asiakkaiden mielestä välineen käyttö oli helppoa ja kätevää. Asiakkaat korostivat sitä, että arjen keskelle omiin matkapuhelimiin tulevat tekstiviestikysymykset herättivät paljon ajatuksia ja pistivät miettimään. Kysymysten lähettäminen on jo tehty työntekijälle helpommaksi. Lapset pitivät työskentelyvälineestä. Kaikki asiakkaat eivät kuitenkaan kokeneet työskentelyä itselleen mielekkäänä. Tietotekniikan käyttö tuo omanlaisensa haavoittuvuuden ja arvaamattomuuden kehittämistyöhön. Muun muassa näihin ajankohtaisiin haasteisiin kehitimme kysymyksiä. Lisäksi aiempien tutkimusten perusteella nykyperheissä taistellaan pitkälti sen eteen, ettei työ veisi kohtuuttomasti aikaa perhe-elämältä ja etteivät erilaiset ruudut (TV, tietokone, pelikonsoli) hallitsisi liikaa arkea. Mekin teimme kehittämistyön alussa, kokeillessamme välinettä itse, useita inhimillisiä virheitä. Mobiilityöskentely soveltuu mielestämme perhetilanteiden arvioinnin ja perheiden tukemisen lisäksi myös asiakastilanteiden seurantaan sekä juurruttamaan kotiin neuvonnassa käsiteltyjä asioita. Kysymysten laadinnassa yritimme kannustaa myös perheitä tekemään omanlaistaan perhe-elämää ja välttämään sukupuoliroolien ja perhekäsitysten usein mukanaan tuomien ulkoisten rajoitteiden korostamista. Pilottien perusteella työntekijät ovat havainneet lasten vastausten usein poikkeavan aikuisten vastauksista, mikä ei ole välttämättä tullut muutoin ilmi perheenjäsenten Kehittämisideoita Työskentelymallin pilotointi ja arviointi oli tärkeää, koska sen perusteella saimme paljon tietoa siitä, mihin ja miten työskentelyä voitaisiin jatkossa käyttää. Työntekijöiden kanssa käymiemme keskustelujen kautta käyttö monipuolistui koskemaan laajemmin koko asiakkuusprosessia ja sekä perheitä että ryhmiä. Mobiiliavusteinen työskentelymalli perheneuvonnassa: mallin kehittäminen ja arviointi Työskentelymalli uudistaa kanssa käydyissä keskusteluissa. Kysymykset auttavat lisäksi pitämään tärkeät asiat elävinä mielessä, muistuttavat kiireen keskellä. Yhdellä työskentelymuodolla ei liene realistista aikaansaada kaikilla asiakkailla tuntuvaa hyötyä. 2010), ottivat naiset kuitenkin asiakas- ja työntekijäpalautteiden perusteella menetelmän paremmin vastaan. Työskentelymallissa ei uutta ollut pelkästään mobiiliteknologian käyttö, vaan uusia näkökulmia perheiden tukemiseen tuli myös perheiden arjen lähestymistavasta, mikä joiltain osin toi systemaattisen työskentelyn piiriin uusia sisältöalueita. Aiemman perheiden arkea koskevan tutkimuskirjallisuuden perusteella rakennetut kysymykset käsittelivät paljolti perheen toimimista tiiminä (puolisoiden välinen työnjako, kasvatusvastuun jakaminen ja yhteen hiileen puhaltaminen). Mobiilityöskentely tarjoaa asiakastyöhön uuden ulottuvuuden eikä välttämättä ota pois siitä mitään. Sen avulla voidaan esimerkiksi pidentää työnteki- 17. Uutta oli myös päiväkirjakysymysten kohdistuminen hetkiin ja tilanteisiin sekä omaan toimijuuteen. perheneuvonnan muotoa ja sisältöä Lähdettäessä kehittämään jotain aivan uutta ovat kaikki mahdollisuudet onnistumiseen olemassa, mutta samalla ovat myös riskit epäonnistua koko ajan läsnä. Heidän näkökulmansa, joka saattoi olla yllättäväkin, tuli työntekijöiden mielestä hyvin esille
2/13 29. Everyday stresses and parenting. & Reis, H. Arney & D. J. K., Markman, H. AU: Cambridge University Press. Fjeldsoe, B., Marshall, A. Bornstein (toim.) Handbook of parenting, Vol 5. Practical issues in parenting (2. Ihmisten palvelutarpeet, kuten hyvinvointiin liittyvät kysymykset, moninaistuvat, mutta resurssit tuskin lisääntyvät samassa suhteessa. & Stanleys, S. Tietotekniikka voisi tarjota uusia mahdollisuuksia ja välineitä palvelujen tuottamiseen. Perheiden tukeminen tilanteissa, joissa perheiden ongelmat ovat aiempaa haastavampia ja moninaisempia, vaatii entistä enemmän perhepalveluilta. Tähän mobiiliavusteinen työskentelymalli antaa uusia, kiinnostavia mahdollisuuksia. (2006). painos) (243-267). Mahwah, NJ: Lawrence Erlbaum. Daly, K. Yhdessä ja erikseen. Yhteyshenkilö: Anna Rönkä 040 8295 804 anna.ronka@jamk.fi 18. Se mahdollistaa perhetyön organisoimisen uudella, joustavammalla tavalla, jossa hyödynnetään sellaista uutta teknologiaa, jota nykyihmiset ovat muutoinkin tottuneet käyttämään sosiaalisen maailmansa osana. & Arney, F. J., Klinen, G. S., Rafaeli, E., Bolger, N., Shrout, P. Harnessing ?resilience. Roskilde University. Farral, E. Resilience and vulnerability to daily stressors assessed via diary methods. (2009). Behavior change interventions delivered by mobile telephone short-message service. (2002). & Rafaeli, E. (2003). (2003). E. American Journal of Preventive Medicine 36(2), 165-173. Green, A. Deconstructing family time: From ideology to lived experience. Journal of Marriage and Family 63, 283-294. Daly, K. J. when working with children and families. (2001). Näin työntekijän aikaa vapautuu nykyistä enemmän vaikeampiin asiakastilanteisiin. Haasteena on voittaa joidenkin työntekijöiden varautuneet asenteet tietotekniikkaa kohtaan. & Low, C. (2002). (2013). T. Työntekijät pitivät mahdollisena, että joidenkin perheiden kohdalla mobiilimenetelmä voisi toimia jopa ilman työntekijän tapaamista. Työskentelymallin juurruttaminen edellyttää uudenlaista ajattelutapaa asiakkaiden ohjauksessa. Työskentelyn painopiste siirtyy nykyistä enemmän asiakkaiden arkeen. Reports from Centre for Childhood & Family 4. (2010). Paper or plastic? Data equivalence in paper and electronic diaries. Psychological Methods 11, 87. Haapoja, M. (2003). Diary methods: Capturing life as it is lived. Annual Review of Psychology 54, 579-616. Crnic, K. (2005). Se kytkeytyy luontevasti perheiden arkeen, siihen maailmaan, jossa perheenjäsenet elävät. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö (YAMK). Halford, W. H. Teoksessa M. Journal of Marriage and Family 65, 771-784. Dencik, L. Current Directions in Psychological Science 14, 64-68. Bolger, N., Davis, A. Scott (toim.) Working with vulnerable families: A partnership approach (49-69). Vuosikerta Anna Rönkä, Sanna Häkkinen, Kimmo Jokinen, Johanna Hyväluoma jätapaamisten väliä tai jättää jokin tapaaminen välistä, jos se katsotaan perustelluksi. M. M. Family theory versus the theories families live by. Ohjelman käyttöönotto edellyttää etukäteisperehtymistä ja työskentelyn merkityksen ymmärtämistä asiakastyön prosesseissa. LÄHTEET Almeida, D. Mobiilityöskentelymenetelmä nuorten toimintaterapiaryhmän tukena. Mobiilityöskentelyn tulevaisuus Tarve organisoida uudelleen julkista sektoria on ilmeinen. Kolmannen sektorin toimijat, samoin markkinat voivat vastata osaan lisääntyneestä palvelutarpeesta, mutta myös julkisen sektorin panosta tarvitaan. Teoksessa F. & Miller, Y. Living in modern times: Implications for the lives of children and their families. (2003). Best practice in couple relationships education. Journal of Marital and Family Theory 3, 385-406. Korvela, P
Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö (YAMK). Perheenjäsenten kotona olemisen ja tekemisen dynamiikka. Family Process 26, 167-183. Lastensuojelulaki 417/2007. Mannström-Mäkelä, L. Community, Work & Family 13(1), 5-21. Rönkä, A., Malinen, K. (2010). Good moments in parents. (1999). Mahwah, NJ: Lawrence Erlbaum. Schulz, M. M. Teoksessa R. New York, NY: Basic Books. Larson, R. (2006). (2010). Kun työstä tulee vieras perheessä. (1999). Emotional transmission in the daily lives of families: A new paradigm for studying family process. Voimaannuttavan ohjaamisen käsikirja. The emotional lives of mothers, fathers, and adolescents. Arkielämä näkökulmana perheeseen. F. spousal relationships ? A daily relationship maintenance perspective. Family Science 1(3-4), 230-241. Matjasko, J. & Feldman, A. S., Cowan, P. Pitt Catsouphes, E. P. & Brennan, R. (2004). Reflexive questioning as a means to enable self-healing. & Poikkeus, A-M. Jallinoja (toim.) Vieras perheessä (s. (toim.) (2009). Everyday family life: Dimensions, approaches and current challenges. & Lämsä, T. Perhe teorioissa (tulossa). Laakso, M-L., Lajunen, K., Aro, T., Eklund, K. (2012). Mobiilipohjainen ohjausväline vanhempainryhmätoiminnan tehostamiseen. & Sevon, E. (2011). Ylivilkkaiden lasten vanhempien kokemuksia Perhekoulu-interventiosta. (2009). (2009). Jallinoja ym. (toim). Journal of Family Theory and Review 1, 87-102. Rönkä, A., Malinen, K., Kinnunen, U., Tolvanen, A. A., Cowan, C. Journal of Family Psychology 20, 40-46. Rönkä, A. R. (2013). Kossek & S. E. (2006). Bringing work home: The emotional experiences of mothers and fathers. Journal of Marriage and the Family 61, 5-20. Malinen, K. H. STAKES Tutkimuksia 130. Korvela, P. Palmenia, Yliopistopaino: Helsinki. Kännykkä-työskentely 19. Psykologian väitöskirja. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 426. Capturing daily family dynamics via text messages: development of the mobile diary. (2011). & Almeida, D. & Richards, M. W. In the moment: The benefits of the experience sampling method. Teoksessa M. & Korvela, P. Sweet (toim.) The work and family handbook: Multi-disciplinary perspectives, methods and approaches (469-488). & Saukkola, K. (2008). Suositukset kasvatus- ja perheneuvonnan järjestämiseksi. Tomm, K. Mobiiliavusteinen työskentelymalli perheneuvonnassa: mallin kehittäminen ja arviointi Salminen, S. Interventive interviewing: Part 11. T. Triple P-Positive Parenting Program: Towards an empirically validated multilevel parenting and family support strategy for the prevention of behavior and emotional problems in children. & Kinnunen, U. Parisuhde pikkulapsiperheessä. Clinical Child and Family Psychology Review 2, 71-90. Schneider, B. 83-105). Helsinki: Gaudeamus. Rönkä, A. (1987). Teoksessa R. Kasvatus 2, 118-130 Larson, R. Perhe-elämän paletti: Vanhempana ja puolisona vaihtelevassa arjessa. Juva: PS-kustannus. Sanders, M. Coming home upset: Gender, marital satisfaction, and the daily spillover of workday experience into couple interactions. Journal of Family Psychology 18, 250-263. Suomen kasvatus- ja perheneuvontaliitto. (2008). University of Jyväskylä. Malinen, K., Rönkä, A. W. & Lämsä, T. (1994). Divergent realities. & Rönkä, A
Kategorioita yhdistäväksi ydinkategoriaksi ilmeni Reflektiivinen Itsensä-johtaminen. Perhekeskeisessä hoitomallissa epävarmuuden sietäminen on yksi keskeinen periaate ja edellytys, mutta se on myös ilmiö, joka elää henkilöstössä eri tavoin. Haastatteluaineiston analyysin mukaan osallistujien käsitykset jakautuivat luottamusta edistäviin, heikentäviin ja ambivalentteihin kategorioihin. Tutkimuksen tulosten mukaan reflektiivinen itsensä johtaminen, joka johtaa luottamuksen positiiviseen kehitykseen, vaatii organisaatiossa jokaiselta yksilöltä vastuullisuutta ja avoimuutta. Toiminta, jossa vallitsee välinpitämättömyyttä ja epäselvyyttä, ei tuota luottamusta, vaan voi ehkä jopa heikentää henkilöstön mahdollisuuksia reflektiiviseen itsensä johtamiseen. Artikkelissa tarkastellaan luottamusta ja sitä edistäviä ja heikentäviä tekijöitä psykiatrisessa hoitotyön organisaatiossa empiirisen tutkimusaineiston pohjalta. Reflektiivinen toiminta on kohdeorganisaatiossa osa hoitomallia, ja reflektiivisen itsensä johtamisen voidaan ajatella olevan merkittävä tekijä niin itse hoitomallissa ja terapeuttisessa työssä kuin myös organisaation ja siihen kuuluvien yksilöiden kehityksessä. Se taas voi myös vaikuttaa hoitomallin toimivuuteen ja terapeuttiseen työhön. Artikkeli perustuu Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin Psykiatrian tulosalueella tehtyyn laadulliseen tutkimukseen. Se, kuinka perhekeskeisesti orientoitunut organisaatio käsittelee tällaista sietämättömyyttä, voi olla haaste, johon organisaation tulee vastata monella eri tasolla. Avainsanat: Luottamus, Prosessi, Itsensä-johtaminen, Sosiaalinen konstruktionismi 20. Vuosikerta Luottamus psykiatrisessa organisaatiossa ja sen eri tasoilla Työelämässä ja työyhteisöissä tapahtuvan vuorovaikutuksen näkökulmasta luottamus on tutkimusten mukaan merkittävä työhyvinvointiin vaikuttava asia. Haastateltavana oli 38 henkilöä, jotka edustivat eri ammattiryhmiä sekä eri johdon tasoja. Osassa tutkimuksia luottamuksen on myös todettu olevan keskeinen työtyytyväisyyteen ja jaksamiseen vaikuttava tekijä. 2/13 29. Epävarmuuden sietäminen ei ole organisaatiotasolla sama asia kuin terapeuttisessa työssä, sillä se on lähempänä jokaista yksittäistä henkilöä ja tuottaa sietämättömyyttä
Kun joku ryhmästä avautuu ja puhuu luottamuksellisesti itselleen merkittävistä asioista toisten ottaessa tämän avoimesti vastaan, se houkuttelee myös heidät toimimaan samoin: avoimuuteen ja rehellisyyteen perustuva prosessi syvenee. Osuva-tutkimushankkeen yksi keskeisistä tutkimuksen kohteista ovat luottamus ja sen merkitys sekä edelleen sen kytkökset johtamiseen, innovaatiotoimintaan, työhön sitoutumiseen ja työhyvinvointiin. Helkaman ja Seppälän (2004), Laitilan (2004) ja Piipon (2009) tutkimukset tukevat toisiaan osoittaen, että luottamus tulee mahdolliseksi, kun valta on tasa-arvoisesti jaettua: kun ihmiset toimivat rehellisesti, eivät hierarkkiset ja kontrolloivat valta-asetelmat ole enää tarpeellisia. Piipon (2004, 2008) tutkimuksen mukaan luottamuksen kehitykseen vaikuttavat useat eri asiat. Laitila (2004) on puolestaan tutkinut asiantuntijuuden merkitystä perheterapeuttisissa prosesseissa, joihin liittyy aina myös valta-asetelma. Tällaisessa prosessissa on Giddensin mukaan myös riskinsä, koska jokainen avautuva henkilö tekee itsensä haavoittuvaksi. Tasa-arvo ja sosiaalinen turvallisuus synnyttävät ihmisten välille luottamusta ja vuorovaikutusta, minkä puolestaan voidaan ajatella olevan otollista innovatiivisuudelle ja innovatiiviselle toiminnalle. Muun muassa osapuolten väliset keskustelut, mahdollisuus puhua itselleen tärkeistä asioista; vaikeuksien erilaisista näkökulmista puhuminen ja erilaisten ymmärtämistapojen avoin pohdiskelu ovat asioita, jotka luovat ja vahvistavat luottamusta. Työyhteisöissä ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa koettu mahdollisuus avautua on yksilölle merkittävää, ja kuten Giddens toteaa, jos avoimuus ja avautuminen petetään, ihminen sulkeutuu ja hänen luottamuksensa jää kätketyksi tai piiloon. Itsenäisyys tai itsemääräämisoikeus on myös 21. Helkaman ja Seppälän mukaan tasa-arvo synnyttää luottamusta ja eriarvoisuus epäluottamusta. Artikkelit T ämä tutkimus liittyy TEKES-rahoitteiseen Osuva-tutkimushankkeeseen (www.osuvafoorumi.fi). Epäluottamusta puolestaan edistävät ulkopuolisuus, itsemääräämisoikeuden puute, ympäristön ymmärryksen puute ja persoonattomuuden kokemus (Piippo 2008). Giddens (1990, 1991) tarkastelee luottamusta kahden tai useamman henkilön välisenä prosessina. Edelleen heidän mukaansa hierarkian ja tasaarvon voidaan katsoa olevan yhteydessä myös valtaasetelmiin: luottamus tulee mahdolliseksi, kun valta on jaettua; ja kun ihmiset toimivat rehellisesti, ei hierarkkisia tai kontrolloivia rakenteita enää tarvita (Helkama & Seppälä 2004). Hänen mukaansa horisontaalisissa olosuhteissa valta Jukka Piippo on tietyllä tavalPhD, yliopettaja la jaettua, kaikArcada Nylands kien osapuolten Svenska Yrkeshögskola asiantuntijuus Helsinki on hyväksyttyä ja valta on kaikkien osapuolten ?omistuksessa?. Helkama ja Seppälä pelkistävät näin: ?Hierarkia, epäluottamus ja tehottomuus kulkevat käsi kädessä, samoin tasa-arvo, luottamus ja tehokkuus.. Hän ajattelee prosessin sisältävän rehellisyyttä ja avoimuutta henkilöiden välillä. Luottamusta on tutkittu työelämässä laajasti myös sosiaalisen pääoman käsitteen yhteydessä (Jokivuori 2005; Sinervo, Elovainio, Pekkarinen & Heponiemi 2005) sekä johtamisen yhteydessä (Burke, Sims, Lazzara & Salas 2007), mutta luottamusta ja sen kehitykseen vaikuttavia asioita on käytännössä tutkittu enemmän työelämän kysymysten ulkopuolella kuin sen sisällä (esimerkiksi Giddens 1990, 1991; Lögstrup 1994; Helkama & Seppälä 2004; Piippo 2004, 2008). Tutkimusten perusteella voidaan olettaa, että luottamusta itsenäisenä ilmiönä on vaikea tutkia, koska sen kehitykseen, joko positiiviseen tai vähemmän positiiviseen, vaikuttavat usein monet eri asiat. Helkaman ja Seppälän (2004) mukaan tilanteissa, joissa vallitsee tasa-arvo, ihmiset luottavat toisiinsa, mikä johtaa uusien ideoiden kehittymiseen, kun yksilöiden ideat törmäävät vapaasti toisiinsa ja kehittävät uusia ajatuksia
Kyseisen organisaation hoitomalli perustuu Tarpeenmukaisen hoidon malliin, jota on kehitetty Suomessa usean vuosikymmenen ajan (Alanen, Lehtinen, Räkköläinen & Aaltonen 1991; Aaltonen & Räkköläinen 1994; Alanen, Lehtinen V, Lehtinen K, Aaltonen & Räkköläinen 2000). 2/13 Jukka Piippo 29. Autoritäärisen auktoriteetin hän määrittelee määrääväksi ja valtaa tavoittelevaksi auktoriteetiksi, joka itse asiassa ei ehkä koskaan ole auktoriteetti toisten silmissä. Laaksonen 2008; Burke, Sims, Lazzara & Salas 2007). Tarpeenmukaisen hoitomallin painopiste on perhekeskeisessä psykiatrisessa hoidossa, potilaiden todellisten ja vaihtuvien tarpeiden huomioinnissa, terapeuttisessa asenteessa sekä horisontaalisessa asiantuntijuudessa, jossa huomioidaan kaikkien hoitoprosessiin osallistuvien asiantuntijuus. Tarpeenmukaisessa hoitomallissa toteutetaan myös avoimen dialogin periaatteita (Seikkula ym. Gilson 2003). Bachmann (2003) jakaa luottamuksen kolmeen kategoriaan: henkilöön luottaminen (personal trust), toiminta- ja sosiaalisiin rakenteisiin luottaminen (system trust) ja instituutioon luottaminen (institutional trust). Luottamus on merkittävä tekijä työyhteisöissä kuten myös toisen- laisissa inhimillisissä vuorovaikutustilanteissa. Perusluottamus on psykologinen ilmiö ja inhimillinen perustarve, jonka kehitykselle inhimilliset ympäristötekijät ovat hyvin merkittäviä. Jo mainitulla perusluottamuksella (basic trust) on merkittävä vaikutus luottamuksen kehitykseen vuorovaikutustilanteissa (Erikson 1968). Edellä mainittujen tutkimusten perusteella voidaan olettaa, että luottamusta itsenäisenä ilmiönä on vaikea tutkia, koska sen kehitykseen, joko positiiviseen tai vähemmän positiiviseen, vaikuttavat usein monet eri asiat. Ihmisen perusluottamuksen voidaan ajatella vaikuttavan ihmisen toimintakykyyn, toisin sanoen kykyyn olla itsenäinen, tai että hän omaa itsemääräämisoikeutta. Luottamuksen voidaan katsoa olevan yhteistyön tulos, mutta samalla myös edellytys yhteistyölle (mm. Niin ryhmä- kuin yk22. Jo tässä vaiheessa voidaan todeta, että Osuva-projektin yhteydessä tehtävä laajempi tutkimus osoittaa, että luottamus on vahvasti sidoksissa esimerkiksi työhön sitoutumiseen, työhyvinvointiin ja työilmapiiriin, ja päinvastoin. Tutkimus toteutettiin Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin Psykiatrian tulosalueella. Tällainen auktoriteetti ei ole valtaa tavoitteleva vaan enemmänkin Laitilan (2004) ajatuksen mukaan horisontaalisesti toimiva, joka toiminnassaan tarvitsee myös toisten ihmisten ajatuksia voidakseen toimia hyvällä tavalla; toisin sanoen kaikkien osallisten asiantuntijuutta tarvitaan. Johtamista ja johtajuutta ajateltaessa luottamukseen vaikuttavien auktoriteettitekijöiden voidaan katsoa olevan huomattavasti suuremmassa määrin auktoritatiivisessa kuin autoritäärisessä asenteessa. Luottamuksella on myös oma erityinen yksilökehitykseen ankkuroitunut lähtökohtansa, perusluottamus (Erikson 1968). Vuosikerta kytköksissä luottamukseen ja valta-asetelmiin. Luottamukseen työyhteisöissä on liitetty kolme olennaista tekijää: osallistuva ja oikeudenmukainen johtaminen, toimiva ryhmätyö sekä työntekijöiden itsenäisyyden korostaminen (esim. Tällöin heikko tai piilossa oleva perusluottamus vaikuttaa toimintakykyyn negatiivisesti ja vahva päinvastoin. 1995). Aineisto ja menetelmät Tutkimuksen tulokset perustuvat kahteentoista yksilöhaastatteluun ja viiteen ryhmähaastatteluun helmi?maaliskuussa 2012. Gadamerin (2003) mukaan on olemassa kahdenlaista auktoriteettia: autoritäärinen ja auktoritatiivinen auktoriteetti. Auktoritatiivinen auktoriteetti taas toimii päinvastoin tavoittelematta valtaa tai auktoriteettia sinänsä. Tästä näkökulmasta voidaan ajatella, että johtohenkilön perusluottamuksen vahvuus on yhteydessä hänen auktoriteettiasenteeseensa, jolloin se myös vaikuttaa johdettavan henkilöstön mahdollisuuksiin osallisuuteen ja innovaatiotoimintaan. Luottamuksella tässä tutkimuksessa tarkoitetaan asennoitumista, joka ilmenee käyttäytymisenä toista ihmistä tai yhteistyöorganisaatiota kohtaan, unohtamatta yksilön perusluottamuksen merkitystä luottamuksen kehitykselle
Aineiston analyysin jatkuessa voitiin tunnistaa ydinkategoria, joka on yhteydessä kaikkiin jo tunnistettuihin kategorioihin. Grounded Theory on kvalitatiivisen aineiston aineistolähtöinen analyysimenetelmä, joka soveltuu tämänkaltaiseen tutkimukseen, sillä sitä voidaan soveltaa tutkimusmenetelmänä erilaisissa tilanteissa, joissa tutkittavasta aiheesta on vähän tai ei lainkaan aiempaa tietoa (Glaser & Strauss 1967). Tämän vaiheen jatkuessa on mahdollista yhdistää eri sanonnat ja ilmaukset kategorioiksi, koska niillä on sama tai hyvin samankaltainen merkitys. Haastattelijoina toimivat kaksi tutkijaa, jotka eivät itse rekrytoineet haastateltavia, vaan tulosalueen johto rekrytoi heidät tutkijoiden ohjeistuksen mukaan. Aksiaalinen koodaus sisältää eri kategorioiden keskinäisen vertailun ja analyysin siitä, kuinka ne voivat olla tai ovat yhteydessä toisiinsa. Tässä tutkimuksessa Reflektiivinen Itsensä-johtaminen muodostui ydinkategoriaksi. Tulokset Aineiston laadullisen analyysin mukaan haastateltujen käsitykset jakautuivat luottamusta edistäviin, heikentäviin ja ambivalentteihin kategorioihin. Luottamusta edistävät kategoriat Yhteinen prosessi Haastateltujen kertomusten mukaan luottamuksen kehittymistä voitiin pitää kaikille osallisille yhteisenä ja osallistuvana prosessina. Grounded Theorya ja sen soveltuvuutta metodina on kehitetty useamman vuosikymmenen ajan (Corbin & Strauss 1990; Glaser 1992; Glaser & Strauss 1967; Pandit 1996; Strauss 1987; Strauss & Corbin 1998). Luottamus psykiatrisessa organisaatiossa ja sen eri tasoilla silöhaastatteluihin osallistui sekä hoitohenkilöstöä, hallinnollista henkilöstöä, lähiesimiehiä että tulosalueen johdon edustajia. Prosessi sisältää yhteistä oppimista, ja sen ajatellaan olevan aikaa vievä, 23. 6.2 -ohjelman avulla. Osallistumisen haastatteluun tuli olla vapaaehtoista, ja haastateltavien tuli saada sekä suullista että kirjallista informaatiota haastatteluista ja niiden tarkoituksesta. Haastattelujen teemat olivat: luottamus, sitoutuminen, työhyvinvointi, luovuus ja johtaminen. Kaikki haastatellut ovat antaneet kirjallisen suostumuksensa tutkimushaastatteluihin osallistumisestaan. Aineisto analysoitiin käyttämällä Grounded Theory -menetelmää Atlas ti. Haastatteluissa luottamusta, sen merkitystä ja kehitystä käsiteltiin erilaisista lähtökohdista. Osuva-hankkeella on Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen Eettisen toimikunnan lupa. Koskien tehtyjä haastatteluja tutkimusluvan on myöntänyt Länsi-Pohjan Psykiatrian tulosalueen johtava ylilääkäri. Yhteensä 38 henkilöä haastateltiin tutkimusta varten. Jos ja kun tutkija löytää yhteydet, on hänen mahdollista tunnistaa aineiston ydinkategoria eli tehdä nk. Yksilöhaastatteluihin pyydettiin osallistumaan henkilöstöä sekä kaikista ammattiryhmistä että kaikista tulosalueen yksiköistä, jotta edustus olisi mahdollisimman laajaa. Koko Grounded Theory -prosessin ajan tapahtuu jatkuvaa vertailua aineiston, muistioiden, sanontojen, kategorioiden ja ydinkategorian välillä. Tätä hän toteuttaa kysymällä aineistolta, ?mistä tässä puhutaan?, tai ?mitä haastateltava tässä sanoo/puhuu?. Selektiivinen koodaus on prosessi, jossa valitaan yksi kategoria ydinkategoriaksi, joka on yhteydessä kaikkiin muihin kategorioihin sekä niiden kautta myös itse perusaineistoon. Kaikki haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin tekstiksi analyysiä varten. Chenitz ja Swanson (1986) pitävät Grounded Theorya erittäin sopivana ja tärkeänä menetelmänä tutkimuksiin, joissa tutkimuksen kohteista katsotaan olevan vain hyvin vähän tietoa tai joissa on tarpeellista löytää uusia näkökulmia tutkittavaan ilmiöön. Grounded Theory menetelmänä koostuu useasta eri vaiheesta: avoin koodaus, aksiaalinen koodaus ja selektiivinen koodaus. Analyysin ensimmäinen vaihe koostui itse haastattelutilanteesta, jonka aikana tutkijalla oli mahdollisuus tehdä muistiinpanoja. Avoin koodaus sisältää aineiston, useimmiten kirjallisen (tai tekstiksi muunnetun), ja vapaan analyysin. Tässä vaiheessa tutkija pyrkii tunnistamaan sanontojen tai lausumien merkityksiä. selektiivinen koodaus
Kun työ koettiin merkitykselliseksi, henkilöstön sitoutuminen työhön kasvoi ja siten myös vastuullisuus. Vuosikerta päätöksiä. 2/13 Jukka Piippo 29. Haastatellut totesivatkin, että kun vastuuta annetaan, niin sitä myös otetaan. Kysymys avoimuudesta ja mahdollisuudesta puhua itselleen tärkeistä asioista ei vaikuttanut rajautuvan pelkästään työasioihin, vaan myös henkilökohtaisiin asioihin, jotka mahdollisesti vaikuttivat kyseisen henkilön työntekoon ja työhyvinvointiin. Myös kuunteleminen ja ehkä varsinkin vastauksen saaminen omiin kysymyksiin ja mietteisiin olivat teemoja, jotka liittyivät vahvasti yhteisen prosessin hedelmälliseen kehitykseen. joko sanotaan suoraan että ei tiietä että miten tässä mennään tai jos on joku ajatus visio jollakin niin miksei siitäkin voi puhua.? ?Sit mie aattelin luottamus miekin koen että Keroputtaalla työntekijät voi puhua mistä vaan ja tänä päivänä puhutaan aika suoraan. niin todella rehellistä tiedottamista. et jotenki tuntuu se luottamus mikä tullee sieltä ylempää. Tällaisessa prosessissa työntekijät ajattelivat/kokivat, että ne merkitykset, joita he itse antoivat työyhteisössä tapahtuville asioille, tulivat todella kuulluiksi ja ymmärretyiksi myös muiden osapuolten taholta. Haastateltujen henkilöiden kertomusten mukaan yhteiseen prosessiin sisältyi myös rauhoittavaa tunnetta ja varsinkin vastavuoroisuutta. ?Nii on ja sitte jotenkin se luottamus, mikä tullee varmaan esimiehiltä, että meillä on hirveän itsenäistä? meil on vapaus niinku toimia ja suunnitella tosi itsenäisesti niinkö työpäivämme ja tota kukkaan ei niinku hengitä niskaan... niin se on. Myös se, että johdon edustajat ottivat vastuun henkilöstön työhyvinvoinnista, vaikutti positiivisesti luottamuksen kehitykseen, niin kuin teki myös se, että henkilöstö itse kykeni kunnioittamaan esimiestä ja tehtyjä ?En mää tiä semmoista rehellistä tiedottamista hyvässä ja pahassa siis. tuntuu hyvältä.? Avoimuus Avoimuus oli haastateltujen mukaan luottamusta kehittävä asia, kun se toteutuu ja se voidaan kokea rehelliseksi. et se ajaa mun asiaa läpi. Asioista puhuminen organisaatiossa vaikutti olevan helppoa haastateltujen mielestä, ja he kokivat, että heidän ajatuksiaan ja myös heitä itseään arvostettiin. Tulosten perusteella voi tulkita, että tässä saattoi olla kysymys ?itsensä-johtamisesta. että sekin jonkinlainen luottamus siitä että voi sanoa niinku vaikka ois kuin paha olla niin senkin voi sanoa ja välillä kovillakin sanoilla mutta niilleki on ollut tilaa.? 24. Vastuullisuus ei ollut heille pelkästään ominaisuus, jota toivotaan johdolta, vaan sitä toivotaan myös henkilöstöltä. Organisaatiossa toteutettava työmalli, joka perustuu ryhmätyöhön, on vastuullisuutta edistävä työmalli, koska siinä jokaisen osallisen tulee ottaa vastuu omasta toiminnastaan, jotta ryhmä voi toimia työryhmänä. suhteessa toisiin ihmisiin, vuorovaikutukseen ja työtehtäviin. sillä luottamus ei ole ilmiö, joka kehittyy yhtäkkiä tai itsestään. sehän voi ihan vaan että puoltaa jotakin tiettyä asiaa pienessä hetkessä ja ymmärtää kuinka merkityksellinen se on työntekijälle.? Vastuullisuus Haastatellut kertoivat vastuullisuuden merkityksestä luottamuksen kehittymiseen. Avoimuuden kehitykseen ja jatkuvuuteen vaikutti juuri se, että viestit toiselle henkilölle koettiin vastaanotetuiksi ja palaute oli suoraa ja rehellistä. ?Onks siinäkin jotenkin nuorempi ja vanhempi sukupolvi sillai että me vanhat jotka jo tunnetaan jo toisemme pitkältä ajalta on helpompi luottaa siihen että ne hommat sujuu mutta että näillä nuorilla ei sitten oo ittestään selvää se.? ?Mä aattelen että luottamus tulee semmoisista pienistä kokemuksista siinä työelämän arjessa esimerkiksi esimiehen ja työntekijän välillä että työtekijälle tulee se tunne että mun esimies ajaa mun asiaa
Tarkoittaako vellominen epävarmuuden sietämisen sietämättömyyttä, kun on kyse omasta itsestä? Luottamusta heikentävät kategoriat Epäselvyys ja hämmennys Haastateltujen mukaan organisaatiossa tapahtuneet asiat, jotka eivät tulleet heille selviksi, loivat tietämättömyyttä omasta työtilanteesta ja epävarmuutta suhteessa organisaation johtoon. missään ei oo niiku mitään tolkkua että mennään vähän niinku aallon meri.? ?Ja sitten kun se on tämmöstä vapautta niin siitä tulee helposti semmosta vellovaa ja kukkaan ei niiku vastaa mistään tai jos kysyt suoran kysymyksen että teenkö näin vai teenkö näin niin sanotaan että tee niinku itestäs parhaimmalta tuntuu.? ?Henkilökunta halus kysymyksiä tai vastauksia kysymyksiin niin sairaalan johdota ei olla saatu niitä? paljon kysymyksiä on henkilökunnalla eikä oo niihin saatu vastauksia eka iltapäivänä niin kerto. Luottamus psykiatrisessa organisaatiossa ja sen eri tasoilla Yhteinen prosessi Vastuullisuus Avoimuus Kuvio 1: Luottamusta edistävät kategoriat sestään selvää, että kyse olisi tulosalueen johdosta tai lähiesimiehestä, vaan luultavasti kritiikki kohdistui molempiin johdon tasoihin. Tämä johti usein epäselvyyteen päätösten perusteista ja siitä, missä päätökset itse asiassa tehdään ja mikä yhteiskunnan taso vaikuttaa päätöksiin. ?Tossa välillä tuntu että oispa meijän johto vähän jämäkämpi. että ne sanos että nyrkin pöytään että näin tehdään eikä vain sitä että kaikki velloo. Tämä kategoria oli vahvasti yhteydessä jo mainittuun kategoriaan koskien sairaanhoitopiirin johtoa, joka koettiin yleisesti etäiseksi. Vellomista voidaan tulosten perusteella tarkastella myös epävarmuuden sietämisen valossa. niinko poliitikot kerto ympäripyöreesti kaikesta muusta ko itse asiasta.? Välipitämättömyys Haastatellut kokivat ajoittain puuttumattomuutta, ehkä varsinkin oman tulosalueensa johdon puolelta. Luottamus voi siis olla erilaista riippuen siitä, mistä johdon tasosta puhuttiin. Tässäkään asiassa ei aineiston perusteella ollut it- Epäselvyys ja hämmennys Välinpitämättömyys Kuvio 2: Luottamusta heikentävät kategoriat 25. Oliko kyseessä lähiesimies, tulosalueen johto vai sairaanhoitopiirin johto, joka suhteellisen yleisesti koettiin etäiseksi. Kyse saattoi olla siitä, että asioita ei välttämättä nosteta pöydälle keskusteltaviksi tai asiaa ?vellotaan? (haastateltujen käyttämä termi) ilman, että päästään jonkinlaiseen päätökseen tai ratkaisuun. Haastateltujen tuottamien kertomusten perusteella ei kylläkään ollut yksiselitteisesti selvää, mikä organisaation johdon taso milloinkin vaikutti heidän kokemukseensa luottamuksen heikkenemisestä
sieltä mää ajattelin.? ?Hirveän hyvin sillon niinku tiesi kaikesta mitä tapahtuu. se tiedotus oli aivan loistavaa ja sitte ku tullee toinen ihminen siihen tilalle niin pikkusen on aina semmonen epävarmuus että mitenhän tässä nytten tapahtuu?mitenköhän nää asiat mennöö.? Hoitomalli Organisaation hoitotyö perustuu Tarpeenmukaiseen hoitomalliin, johon liittyy avoimen dialogin työskentelytapa. Muutokset tuntuvat henkilökunnassa sekä ryhmä- että yksilötasolla, mutta muutokset eivät välttämättä ole aina vain pahasta, vaan voivat joko vahvistaa yksilöiden luottamusta tulevaisuuteen ja johdon toimintaan tai päinvastoin. Tällöin he myöskin kokivat luottamuksensa eri tavoin varsinkin organisaation johtoon. ja yrittää nyt sitten puhua.? ?Nimenomaan on muutos tuonut meille hyvää.? Vaihtuvuus Organisaatio on ollut muutosten myllerryksessä, ja tähänastisten tulosten valossa voidaan todeta, että varsinkin sairaalaosastolla työskentelevä henkilöstö koki tilanteen sellaiseksi, että he eivät välttämättä tienneet keneen nyt tai lähitulevaisuudessa voisi Muutos Vaihtuvuus Hoitomalli Kuvio 3: Ambivalentit kategoriat 26 Eriarvoisuus. 2/13 Jukka Piippo 29. pitäis muutoksia tulla ja hyviäkin ideoita varmaan on ollu mutta ko toiset pitää päänsä sitten. Haastatellut kertoivat joskus jopa hyvin erilaisista asenteista ja muutosten seurauksista, sillä samassa työyksikössä voi olla henkilöitä, joille muutokset ovat olleet todella vaikeita, kun taas joillekin toisille pelkästään hyvää tuottavia. Avoimen dialogin periaatteisiin kuuluu muun muassa ?epävarmuuden sietäminen?. Tämä kategoria voi olla yhteydessä luottamusta heikentävään kategoriaan välinpitämättömyys, koska henkilöstön mainitsema vellominen liittyy mahdollisesti hoitomalliin ja epävarmuuden sietämiseen. ?Varmaan se että kuunneltais henkilökunnankin mielipiteitä ja puolia. niin sen luottamuksen kasvattaminen. mennee sillai että henkilökunta on yrittänyt puhua jostakin asiasta. Asialla on kuitenkin kääntöpuolensa, sillä toisaalta henkilöstön keskuudessa ajateltiin, että hoitomallin vaikutus oli jopa positiivista. Tämäkin kategoria vaikutti sisältävän itsensä-johtamisen elementtejä suhteessa muutoksiin. ?Koska ku tuli uusi esimies ja oli erilaiset tavat ja kaikki muuttu niin siihen muutokseenkin liitty niin paljo kaikkea juttuja et ei tienny mitä tässä tapahtuu ja miten nää asiat mennöö. meitä ei oo kuultu niikö näitä kokeneita miehiä on lähteny niin. Vuosikerta Ambivalentit kategoriat luottaa, koska lähiesimiehet ovat vaihtuneet. Haastateltujen kertomusten perusteella voi myös ajatella, että heillä ei ollut varmaa tunnetta siitä, luotettiinko heihin heidän työssään vai johtuiko osoitettu luottamus jostakin muusta asiasta. Muutos Sairaanhoito ja kunnallinen toiminta ovat olleet ja ovat yhä muutosten kohteita, eikä Länsi-Pohjan psykiatrian tulosalue ole poikkeus. Haastateltujen kertomusten mukaan näytti todennäköiseltä, että hoitomalli vaikuttaa myös johtamiseen ja sitä kautta sen voi haastateltujen kertomusten mukaan arvella vaikuttavan myös luottamuksen kehittymiseen
Nämä kategoriat vaikuttavat eri tavoin riippuen siis siitä, kuinka yksittäiset työntekijät kykenevät itsensä reflektiiviseen johtamiseen suhteessa muihin. tässä mallissa tai tällä tavalla tehhä työtä me voidaan sitä sietää mutta organisaation tasolla. He kokivat, että näissä kahdessa on mahdollisia eroja, jotka vaikuttavat myös luottamuksen kokemuksiin eri tavalla. Vaihtuvuuden ja hoitomallin voitiin tulosten perusteella päätellä olevan yhteydessä reflektiiviseen itsensä-johtamiseen, sillä ne vaativat yksittäisiltä henkilöiltä kykyä esimerkiksi epävarmuuden sietämiseen myös itselle sietämättömissä tilanteissa. avohoitoon panostetaan. valitaan juttuihin ja on niinku semmosia avainhenkilöitä tai miksi niitä sanoittaskaan ja joille aina annetaan se luottamus tai joku.? Ydinkategoria Tutkimuksessa pystyttiin tunnistamaan ydinkategoriaksi Reflektiivinen Itsensä-johtaminen, joka oli yhteydessä kaikkiin luottamusta edistäviin, sitä heikentäviin ja myös useampaan ambivalenttiin ka27. sen parhaansa ja ne ossaavat hommansa.? tegoriaan. Muutoskategorian voitiin katsoa olevan yhteydessä reflektiiviseen itsensä-johtamiseen siten, että ellei yksittäisellä työntekijällä ole mahdollisuuksia tai kykyä itsensä-johtamiseen, hänen toimintansa voi luoda myös muissa vaikeuksia muutosprosessin läpikäymisessä. meidän työpaikat on turvassa saadaan kehittää mutta se missä on jotenkin. Tämän lisäksi haastattelujen tulokset osoittivat, että henkilöstö ajattelee luottamuksen kohdistuvan johdon puolelta tiettyihin henkilöihin, tai rajatummin, luottamus voi olla kohdistunut enemmän tiettyihin avainhenkilöihin. ?Niin kyllä varmaan tässä ajassa mä aattelen että länspohjan psykiatriassa on helppo olla avohoidossa töissä. esimiehinä joutunut tosi koville viime vuosina.? ?En mä tiiä ja en mä muista kuka se sano mut kuitenkin tämmöstä keskustelua on paljonkin kuullu et tietyt ihmiset on monesti tietyn. että luotetaan niin paljon ja kaikki tekkee sen. Yhteinen prosessi, vastuullisuus ja avoimuus ovat arvoja tai inhimillisen toiminnan laatuja, jotka ovat riippuvaisia henkilön kyvystä reflektiiviseen itsensä-johtamiseen suhteessa muihin, tässä yhteydessä varsinkin työkavereihin ja työyhteisöön. Jos ja kun yksittäinen työntekijä kykenee ottamaan vastuuta omasta toiminnastaan edistääkseen työyhteisön toimintaa ja sen kehitysprosessia, hänen on myös oltava avoin omaa itseään ja toisia kohtaan. Myös luottamusta heikentävien kategorioiden voitiin katsoa olevan yhteydessä reflektiiviseen itsensä-johtamiseen siten, että kun yksittäisellä työntekijällä ei ole mahdollisuuksia tai kykyä tällaiseen itsensä-johtamiseen, hänen toimintansa voi johtaa epäselvyyteen ja hämmennykseen sekä myös kokemukseen välinpitämättömyydestä toisissa työntekijöissä. ja N.N. on ollut sitä muutosta paljon ja semmosta epävarmuutta on nimenomaan osastotyö että siellä on ehkä työntekijät että M.M. voivat johtaa joko luottamuksen kehittymiseen tai luottamuksen heikkenemiseen sekä työyhteisössä että työntekijöiden välillä. organisaation sitä ei tarvi sietää. Yksittäisellä työntekijällä ei tässä yhteydessä tarkoiteta pelkästään hoitohenkilökuntaa, vaan kaikkia organisaatioon kuuluvia henkilöitä riippumatta työtehtävästä. Ambivalenttien kategorioiden sisältämät ilmiöt . Näistä kategorioista ainoastaan eriarvoisuuden yhteyttä reflektiiviseen itsensä-johtamiseen oli vaikea arvioida. On myös tärkeää todeta, että mahdollisuudet reflektiiviseen itsensä-johtamiseen olivat riippu- Eriarvoisuus Henkilöstö vertaili avohoidossa työskentelevän henkilöstön ja sairaalassa työskentelevän henkilöstön tilannetta varsinkin organisaatiossa tapahtuneiden ja mahdollisten tulossa olevien muutosten valossa. muutos, vaihtuvuus, hoitomalli ja eriarvoisuus . Muut kategoriat olivat tulosten perusteella siihen selvemmin yhteydessä. et siinä mennee se raja.? ?Ei se ole mikään uusi asia ku se liittyy tähän Keroputaan malliin ja tähän jotenkin että. Luottamus psykiatrisessa organisaatiossa ja sen eri tasoilla ?Niin sanotaan vaan että epävarmuutta pittää sietää
Mielen sisäisen perusluottamuksen tunteen (Erikson 1968) merkitystä on vaikea jättää huomioimatta, mutta toisaalta perusluottamuksen kehitys myös lapsuuden jälkeen on riippuvaista esimerkiksi sosiaalisesta ympäristöstä (Piippo 2009). Heikkala (2009) määrittelee itsensä-johtamisen yksilön sisäiseksi toiminnaksi, joka sisältää omaa pohdintaa ja käsitystä omasta itsestä. Luottamus kehittyy yhteisessä prosessissa, jota yksi henkilö ei voi hallita; sen edistymiseen tarvitaan kaikkien avointa ja vastuullista osallisuutta. Tämän tutkimuksen tulokset vaikuttavat vahvistavan avoimuuden ja rehellisyyden merkitystä luottamuksen kehitykselle, varsinkin kun otetaan huomioon esimerkiksi Giddensin (1990, 1991) teoria luottamuksen kehityksestä. Luottamusta edistäviä kategorioita oli kolme, ja yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden, jolle on tullut tukea jo aiemmissa tutkimuksissa koskien luottamuksen kehitystä. Luottamuksen epäsuotuisassa kehityksessä pystyttiin tunnistamaan kaksi kategoriaa: epäselvyys ja hämmennys sekä välinpitämättömyys. Tällöin yksittäisen työntekijän mahdollisuudet ja kyky johtaa itseään reflektiivisesti vahvistuvat tai heikentyvät riippuen siitä, kuinka työyhteisön muut jäsenet ovat vastavuoroisesti kykeneväisiä samaan. set eri tavoin. Vuosikerta vaisia muiden kyvystä samaan. Esimerkiksi muutosprosessi koetaan henkilöstön joukossa eri tavoin: toisille se on luottamusta vähentävä tekijä, toisissa se kasvattaa luottamusta. Voidaan olettaa, että tällainen erilainen kokemus on yhteydessä sekä yksilön perusluottamukseen että hänen mahdollisuuksiinsa ja kykyynsä reflektiiviseen itsensä-johtamiseen. Länsi-Pohjan psykiatrian tulosalueen hoitomalli on luonteeltaan sellainen, että henkilöstöllä on mahdollisuuksia, ja heiltä jopa vaaditaan kykyä itsensä-johtamiseen. Sydänmaanlakka (2004) määrittelee itsensä-johtamisen asiaksi, joka ei kohdistu pelkästään viralliseen johtajaan; itsensä-johtamisen koulutusta tulisi antaa kaikille organisaation jäsenille. Tulosalue on ollut usean muutoksen kohteena viimeisten vuosien aikana, ja varsinkin sairaalaosastolla työskentelevä henkilöstö on kokenut muutokset raskaammin kuin avohoidossa oleva. 2/13 Jukka Piippo 29. Yhdessä näiden kategorioiden voidaan katsoa muodostavan ainakin osittain myllerryksessä olevan organisaation, jossa ehkä kenelläkään ei ole tarkkaa ymmärrystä siitä, mistä tällainen voi johtua. Ambivalentteja kategorioita oli neljä: muutos, vaihtuvuus, hoitomalli ja eriarvoisuus. Nämä kategoriat kertovat ehkä eniten johdon, niin lähiesimiesten kuin tulosalueen johdon toiminnasta. Luottamuksen kehitykseen vaikuttavat asiat eivät ole yksiselitteisiä, vaan jopa ristiriidassa toisiinsa nähden, sillä asiat, jotka vaikuttavat joidenkin haastateltujen mukaan positiivisesti luottamuksen kehitykseen, voivat jonkun toisen mielestä olla vaikutukseltaan päinvastaisia. Piipon (2008) tutkimuksessa, joka on osittain tehty juuri tässä organisaatiossa, ilmeni, että luottamus perustuu pitkälti avoimuuteen ja rehellisyyteen. Toisaalta ei myöskään sairaanhoitopiirin johdon ja poliittisten päättäjien toimintaa voi jättää huomiotta, sillä heidän päätöksensä vaikuttavat tulosalueen johtoon ja sitä kautta lähiesimiesten toimintaan. Tulosten yhteydessä mainittiin käsite reflektiivinen itsensä-johtaminen. Sydänmaanlakka (2006) sisällyttää itsensä-johtamiseen myös vastuullisuuden omasta elämästä. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella itsensä-johtamisen käsitteeseen voidaan yhdistää yksilön syvällinen kyky tarkastella itseään ikään kuin ulkopuolisena, etäännyttää itseään itsestään, jotta hänel- Pohdintaa Luottamus on tämän tutkimuksen tulosten mukaan ilmiö, jonka voidaan katsoa olevan hyvin moninainen ja riippuvainen useasta eri asiasta, ja joka tapauksessa enemmän kuin yksilön kehityksessä syntynyt yksilöpsykologinen ominaisuus tai kyky. Mutta sekään ei ole koko totuus ja asioita yksin selittävä seikka, sillä myös sairaalaosastolla työskentelevä henkilöstö kokee muutok28. Toisaalta vaikuttaa siltä, että tulosalueen sairaalassa työskentelevä henkilöstö kokee asiat huomattavan eri tavoin verrattuna avohoidossa työskentelevään henkilöstöön
Itsensä-johtamisen sisältö voidaan, jos halutaan, tällöin ymmärtää syvällisempänä prosessina kuin mitä esim. Tämän voi mahdollisesti ymmärtää siten, että kehittyvää organisaatiota, joka on muutosprosessissa, ei kannattele mikään itsen ulkopuolinen taho vaan organisaatioon kuuluvat henkilöt. Linell 1998). Vastuullisuus tarkoittaa reflektiivisen itsensä-johtamisen näkökulmasta vastuuta omasta toiminnasta suhteessa muihin osallisiin, ja avoimuus on avoimuutta, ei pelkästään suhteessa muihin vaan myös itseään kohtaan. Sosiaalinen konstruktio ei ole pelkästään mielikuva vaan huomattavasti syvempi asia, joka sisältää reflektiivisen itsensä tarkastelun. Toisaalta nämä kategoriat voivat toimia joko luottamusta edistävästi tai heikentävästi riippuen siitä, millaisia mahdollisuuksia ja kykyjä henkilöstöllä on reflektiiviseen itsensä-johtamiseen. Luottamusta edistävien kategorioiden voidaan tämän tutkimuksen perusteella katsoa tukevan ho- risontaalisuutta työyhteisössä ja johtajuudessa. Siitä syystä onkin mielenkiintoista, että tämän kategorian vaikutus ei ole itsestään selvä koskien työyhteisöä ja johtajuutta. Ambivalenttien kategorioiden merkitystä on vaikea arvioida, koska ne eivät vaikuta olevan yhteydessä luottamusta edistäviin tai heikentäviin kategorioihin. Yhteisessä prosessissa oleminen toisten kanssa vaatii yksilöltä kykyä tarkastella itseään suhteessa muihin, jotta prosessi etenisi konstruktiivisella tavalla. Yhteinen prosessi, vastuullisuus ja avoimuus ovat kategorioita tai ilmiöitä, jotka kuuluvat horisontaalisuuden olemukseen. Horisontaalisuus perustuu yhteistyöhön ja toisten ajatusten hyväksymiseen, eikä horisontaalisuudessa, tai horisontaalisessa asenteessa, korosteta jonkun yksittäisen henkilön valta-asemaa, vaan valta on kaikkien ?omistuksessa?. Tämä tarkoittaa oman itsensä toiseuden (otherness) tarkastelua, joka voidaan ymmärtää sosiaalisen konstruktion teoreettisen ajatuksen avulla (esim. Itsensä-johtamisen yhteydessä reflektiivinen oman toiseuden tarkastelu on välttämätöntä. Itsensä-johtamisesta tulee tämän tutkimuksen valossa reflektiivistä itsensä-johtamista. Luottamusta edistävien kategorioiden voidaan tulosten mukaan katsoa olevan yhteydessä reflektiivisen itsensä-johtamisen käsitteeseen. Epäselvyys ja hämmennys sekä välinpitämättömyys ovat yhteydessä toisiinsa ja myös vahvistavat toisiaan. Näin ollen reflektiivinen itsensä-johtaminen muodostuu ydinkategoriaksi. Luottamusta heikentävät kategoriat ovat osittain yhteydessä toisiinsa. Ambivalenteista kategorioista hoitomalli on itse asiassa malli, joka perustuu juuri hajautettuun ja moninaiseen asiantuntijuuteen sekä potilaslähtöisyyteen psykiatrisessa hoitotyössä. Terapeuttisessa toiminnassa henkilöstö on toisenlaisessa asemassa kuin omassa tilanteessaan organisaatiossa, eikä epävarmuuden sietäminen ole samaa kuin terapeuttisessa toiminnassa; epävarmuus on ikään kuin lähempänä omaa itseä. 29. Luottamusta heikentävät kategoriat taas ovat ilmiöitä, jotka eivät tue horisontaalisuutta. Ambivalenteista kategoriat muutos ja vaihtuvuus ovat yhteydessä toisiinsa, hoitomalli ja eriarvoisuus ovat sen sijaan itsenäisiä kategorioita. Epäselvyys, hämmennys ja välinpitämättömyys eivät luo työyhteisössä sellaista ilmapiiriä, joka tukisi horisontaalisen asenteen ja sitä kautta luottamuksen kehitystä. Piipon (2008) tutkimuksessa ilmeni, että hori sontaalisuus hoitomallissa on ilmiö, joka tuottaa luottamusta potilaan, perheen ja hoitavan työryhmän välille. Luottamus psykiatrisessa organisaatiossa ja sen eri tasoilla lä näin olisi mahdollisuus nähdä ja kokea itsensä ja merkityksensä ympäristölleen. Voidaan olettaa, että nämä kategoriat vaikuttavat siten, että yksittäiset työntekijät ikään kuin sulkeutuvat eivätkä koe itseään vastuullisiksi henkilöiksi, vaan jättävät näin vallan jollekin toiselle/toisille. Sydänmaanlakka (2006) tarkoittaa. Ehkä se, että hoitomallin vaikutus ei ole yksiselitteisesti positiivinen, johtuu siitä, että työyhteisöissä ja johtajuudessa ei voida toteuttaa horisontaalisuutta siinä määrin ja samalla tavalla kuin hoitotyössä. Tällöin ei toteudu myöskään optimaalista, reflektiivistä itsensä-johtamista, joka on myös erittäin tärkeä elementti horisontaalisuuden kehitykselle työyhteisössä. Nämä kategoriat ovat myös kiinteässä yhteydessä toisiinsa, ja kaikki ovat välttämättömiä luottamuksen kehitykselle
New York: Norton. Gadamer, H-G. & Strauss, A. (1990). (1986). Qualitative research using grounded theory. Teoksessa W. 58-74. Swanson (toim.) From practice to grounded theory, s. (2003). Margison (toim.) Psychosis. Acta Psychiatrica Scandinavica 83, 363-372. Alanen, Y.O., Lehtinen, V., Lehtinen, K., Aaltonen, J. Modernity and . Psychological Approaches and their Effectiveness, s. (1968). Lontoo: Stanford University Press. Giddens, A. Bateman, M. H. & Räkköläinen, V. Henkilöstön hyvinvointiin voidaan vaikuttaa sillä, miten työt on organisoitu: onko työt jaettu oikeassa suhteessa taitoihin ja tietoihin ja miten sosiaaliset suhteet on hoidettu. Vuosikerta Johtopäätökset ja suositukset LÄHTEET Reflektiivinen itsensä-johtaminen tuo oman panoksensa, kun kyseessä ovat terveydenhuollon organisaatiot sekä henkilöstön hyvinvointi ja luottamus. Tiedostamalla omat vahvuutensa ja rajansa hyvän itsetunnon omaava työntekijä kestää kritiikkiä ja korjaavaa palautetta. (2003). 2/13 Jukka Piippo 29. The Leadership Quarterly. Chenitz, W. Martindale, A. Tämä koskee kaikkia organisaation tasoja. . Qualitative Sociology 13, 3-21. Erikson, E. Jokaisen organisaation kuuluvan tulee ottaa vastuu itsensä johtamisesta ja ymmärtää sen merkitys tilanteissa, joissa koetaan epävarmuutta ja sietämättömyyttä. . (1990). Grounded theory research: Procedures, canons and evaluative criteria. Trust and power as means of co-ordinating the internal relations of the organization: a conceptual framework. (1994). Shared image guiding the treatment process. A precondition for integration of the treatment of schizophrenia. (1991). Tämä helpottaa työnhallintaa ja vaikuttaa siten epäsuorasti luottamuksen syntyyn ja säilymiseen (Salmimies 2008). Aaltonen, J. & Swanson, J. Ludvika: Dualis Förlag AB. Giddens, A. UK: Edward Elgar Publishing Limited. Burke, C., Sims, D., Lazzara, E. & Aaltonen, J. Luottamuksen kehitykseen epäsuotuisasti vaikuttavien ilmiöiden vaikutuksen heikentämiseksi tulisi reflektiivistä avoimuutta suhteessa sekä itseen että toisiin pyrkiä jatkuvasti ylläpitämään osana organisaation toimintaa, jossa kaikkien osallisten tilanne voidaan huomioida. 235-265. Glasgow: Bell & Bain Limited. Bachmann, R. Nooteboom & S. Chenitz & J. 3?15. Menlo Park CA: Addison-Wesley. Corbin, J. Yhteinen, avoimuuteen perustuva prosessi henkilöstöasioissa ei ole sama kuin terapeuttisessa toiminnassa, ja tähän tulisi organisaatiossa kiinnittää huomiota, jotta luottamuksellinen ilmapiiri mahdollistuu epävarmuudesta ja sietämättömyydestä huolimatta. Jukka Piippo 040 6890 055 jukka.piippo@arcada.fi 30. British Journal of Psychiatry 164, 97-102. Alanen, Y.O., Lehtinen, K., Räkköläinen, V. Crowe & F. Teoksessa B. L. (1991). Need-adapted-treatment of new schizophrenic patients: Experiences and results of the Turku Project. The consequenses of modernity. The Finnish integrated model of treatment of schizophrenia and related psychosis. Identity: Youth and crisis. Teoksessa B. Den gåtfulla hälsan. & Räkköläinen, V. (2000). Frederique (toim.) The Trust Process in Organizations, s. & Salas, E. (2007). Opettelemalla tuntemaan itseään ja ohjaamalla itseään on myös mahdollista oppia tuntemaan sekä omat vahvuutensa että heikkoutensa. Trust in leadership: A multi-level review and integration
Suomen liikunta ja urheilu. Raportti. Helkama, K. Journal of Clinical Nursing 13, 876-885. Piippo, J. (2005). Organisaation toiminnan oikeudenmukaisuus luottamuksen ja motivaation perustana. Teoksessa P. Sosiaalisen pääoman kentät. näkökulmia henkilökohtaiseen kasvuun. (2004). Älykäs johtajuus. Mill Valley: Sociology Press. Helkama, K. Values, role-taking and emphaty in moral development. New Reviewer of Social Psychology 3, 103-111 Heikkala, J. (1994). & Sutela, M. The Qualitative Report 2. Available at: http://www.nova.edu/ssss/QR/QR2-4/ pandit.htlm Piippo, J. (2003). Työhyvinvoinnin käsikirja järjestöille. 133?146. Jyväskylä: Minerva Kustannus Oy. Strauss, A. & Seppälä, T. (2008). G. 62-80. Onnistu itsesi johtamisessa. & Strauss, A. Det etiska kravet. Uddevalla: Mediaprint AB. Pandit, N. Techniques and procedures for developing grounded theory (2ec. Luottamukseen perustuvan voimistavan johtamisen prosessimalli ja työyhteisön hyvinvointi. Trust and the development of health care as a social institution. Social Science & Medicine 56, 1453-1468. Glaser, B. Approaching dialogue. Talk, interaction and context in dialogical perspectives. Journal of Clinical Nursing 17, 2867-2874. Piippo, J. (1987). (2004). (2006). Älykäs itsensä johtaminen . (1996). Cambridge: Polity Press. Gilson, L. Qualitative analysis for social scientists. (1998). (2004). Arvojen muutos Suomessa 1980-luvulta 2000-luvulle. Helsinki: Talentum. self-identity. sitra.fi/julkaisut. Jokivuori, P. Helsinki: WSOY Seikkula, J., Aaltonen, J., Alakare, B., Haarakangas, K., Keränen, J. & Aaltonen, J. Thousand Oaks: Sage Publications. Sydänmaanlakka, P. New York: Guilford Press. Sinervo, T., Elovainio, M., Pekkarinen, L. Basics of grounded theory analysis. Jyväskylä: University of Jyväskylä. Linell, P. Luottamus psykiatrisessa organisaatiossa ja sen eri tasoilla family-oriented model for co-operation between mental health patients, adult mental health services and social services. Sitra www. (2009). Strategies for qualitative research. (1992). (2008). Mental health care: Trust and mistrust in different caring contexts. & Aaltonen, J. & Corbin, J. (1967). The Discovery of grounded theory. & Heponiemi, T. Self and society in the late modern age. Helsinki: Talentum. Sydänmaanlakka, P. Dimensions of expertise in family therapeutic process. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 247. (toim.) (2005). New York: Aldine De Gruyter. Glaser, B. New York: Cambridge University Press. Strauss, A. ed.). (2008). Acta Wasaensia 187. Sosiaali- ja terveyshallintotiede 3. Laitila, A. L. Amsterdam: John Benjamins Publishing. Lögstrup, K. Journal of Clinical Nursing 18, 2003-2012. Salmimies, R. (2004). & Aaltonen, J. E. (2009). Mental health and creating safety: The participation of relatives in psychiatric treatment and its significance. Friedman (toim.) Reflective process in action, s. (2004). Mental health: Integrated network and 31. R. (1995). Treating psychosis by means of open Dialogue. Teoksessa S. G. The creation of theory: A recent application of the grounded theory method. Jyväskylä: Minerva Kustannus Oy. Laaksonen, H. (1998). Basics of qualitative research. Jokivuori (toim.) Sosiaalisen pääoman kentät, s. Mallin testaus sosiaalija terveydenhuollon dementiayksiköissä. Vaasan yliopisto
Se miten asiakas kokee istunnon, on suoraan yhteydessä terapeutin ja asiakkaan väliseen yhteistyösuhteeseen, jonka laatu puolestaan on yksi onnistuneen terapian edellytyksistä. Avainsanat: parisuhdeväkivalta, henkinen väkivalta, vallankäyttö, pariterapia, terapeuttinen allianssi Johdanto P ja puolesta ja vastaan (Stith & McCollum 2011). Valta ja vallankäyttö nähdään usein keskeisenä väkivaltaisen suhteen ominaisuutena (Jory, Anderson & Greer 1997). Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka parisuhteen vallankäyttö näkyy terapiatilanteessa, jossa molemmat puolisot ovat läsnä. Tutkimus tarkastelee myös asiakkaiden terapiatilanteessa kokeman vallankäytön vaikutusta heidän arviointeihinsa terapiaistunnoista. arisuhdeväkivalta on yleinen ongelma, jolla on vakavia ja laaja-alaisia seurauksia. Tämä tutkimusraportti kuvaa yhden parin pariterapiaprosessissa ilmeneviä vallankäytön muotoja. Väkivaltaa käyttänyt mies oli istuntojen aikana vaimoaan useammin ja pidempiä aikoja keskustelun huomion kohteena. Vuosikerta Parisuhdeväkivaltaan liittyvän vallankäytön muodot pariterapiaistunnoissa Parisuhdeväkivaltaan liittyvät tyypillisesti vallankäyttö ja epäsymmetrinen valta-asetelma, jotka saattavat näkyä myös pariterapiatilanteessa. Lisäksi vallankäyttöä tutkittiin mittaamalla asiakkaiden saaman huomion jakautumista terapiaistuntojen aikana. Tulosten pohjalta todetaan, että terapeuttien olisi perusteltua puuttua istuntojen aikaiseen vallankäyttöön, koska se saattaa vaikuttaa asiakkaiden kokemukseen istunnoista. 2/13 29. Ongelmaa on yritetty hoitaa monin keinoin, mutta yksimielisyyttä siitä, mikä on paras hoitomalli, ei ole saavutettu; erityisesti pariterapian käyttö parisuhdeväkivallan hoitokeinona on herättänyt voimakkaita kannanotto32. Koetun vallankäytön ja terapiaistuntojen arviointien välillä oli nähtävissä yhteys. Näitä vallankäytön muotoja suhteutettiin asiakkaiden arvioihin terapiaistuntojen onnistumisesta. Parisuhdeväkivallalla tarkoitamme intiimissä suhteessa tapahtuvaa fyysistä, psyykkistä, seksuaalista tai taloudellista väkivaltaa. Vallankäytön muotoja kuvailevan puheen luokiksi muodostuivat tilan vieminen, mitätöinti, torjuminen, pakottaminen, väärien syytösten esittäminen ja uhrin syyllistäminen. Vallankäytön muotoja tutkittiin luokittelemalla aineistolähtöisesti asiakkaiden tuottamaa puhetta terapiatilanteessa koetusta vallankäytöstä. Tutkimuksessa yhdistettiin laadullista ja määrällistä tutkimusotetta
Tämän lisäksi väkivallan uhreille yleensä tarjotaan erillään erilaisia tukipalveluita. Kaikki parisuhdeväkivalta ei ole samanlaista, ja siksi tarvitaan erilaisia hoitomuotoja vastaamaan parien erilaisiin tarpeisiin. Artikkelit tona voi olla uhrille vaarallista, joten sitä tulee tarjota ainoastaan huolellisesti valituille pareille. Myöskään Husso (1994) ei näe väkivaltaa aina pelkästään turhauman purkamisena, vaan osittain myös maskuliinisuuden ja siihen liittyvän kontrollin ylläpitona. Puolisoiden hoitaminen erillisissä hoito-ohjelmissa perustuu käsitykseen siitä, että parin yhdessä tehtävä hoito 1) lisää tilanteen vaarallisuutta väkivallan uhrille, kun hänen on pakko asettua väkivallan tekijänsä kanssa vastakkain, 2) lisää parisuhteen emotionaalista, tunnetason intensiteettiä, joka myös saattaa johtaa väkivaltaan ja 3) antaa ymmärtää, että uhri on ainakin osittain vastuussa kokemastaan väkivallasta, koska häntä pyydetään tekemään muutoksia parisuhteessa olemisen tapoihin yhdessä väkivallan käyttäjän kanssa (Stith ym. Tutkimukset (mm. O?Leary, Heyman & Neidig 1999; Stith, Rosen, McCollum & Thomsen 2004) ovat myös osoittaneet, ettei pariterapia lisää fyysisen väkivallan riskiä, kun hoito on suunniteltu erityisesti parisuhdeväkivallan hoitoon. Stith ja McCollum (2011) esittävät, että joissakin parisuhdeväkivaltatapauksissa pariterapian käyttö hoitomuo- Heidi Kulta psyk. 2003). Nyqvistin (2001) haastattelemien uhrien jaettu kokemus oli, että viranomaistilanteissa mies hallitsi tilannetta, työntekijä kuunteli enemmän miestä ja uhri koki tulleensa syyllistetyksi. kand. Jyväskylän yliopisto Hanna Kyrö psyk. kand. Jyväskylän yliopisto Juha Holma. PsT, VE-perheterapeutti Jyväskylän yliopisto psykologian laitos Valta Vallan ja väkivallan yhteyksiä on tutkittu paljon. Erityisesti feministiset teoriat ovat nähneet miesten historiallisen ylivallan ja naisten sorron yhtenä miesten väkivaltaisen käyttäytymisen selittäjänä (Jokinen 2000). Stith ja McCollum (2011) toteavat, että turvallisten, väkivallattomien konfliktinratkaisutapojen löytäminen yhteisessä terapiassa voi ennemminkin vähentää uhrin kokemaa vaaraa kuin lisätä sitä. Naisten ja miesten välisellä suhteella on pitkä historia, johon on kuulunut ja kuuluu yhä alistusta, väkivaltaa ja hyväksikäyttöä (Kappeler 1995). Jory, Anderson ja Greer (1997) esittävät artikkelissaan, että vallan väärinkäyttö voi esiintyä parisuhteessa pakottamisena, dominointina ja väkivaltana. Jokinen (2000) esittää, että miesten naisiin kohdistama väkivalta on vallankäyttöä ja osaltaan uusintaa ja vahvistaa miesten valta-asemaa yhteisössä. Eisikovitsin ja Buchbinderin (2000) mukaan riskinä on myös, että puolisoiden tavatessa samaa työntekijää tämä saattaa uskoa väkivaltaa käyttäneen henkilön version tapahtumista uhrin version kustannuksella, jolloin uhri ei saa tukea omalle kokemukselleen. Monet parit haluavat kuitenkin jatkaa yhdessä väkivallan kokemisen jälkeenkin ja hoitoon hakeutuessaan toivovat usein hoidoksi pariterapiaa (Stith & McCollum 2011; Nyqvist 2001). Heidän mukaansa eniten käytetty ja hyväksytyin hoitomuoto on väkivaltaa käyttäneiden ryhmämuotoinen hoito. Jos jompikumpi kumppaneista pelkää yhteisen hoidon lisäävän väkivaltaa tai väkivallan tekijä syyttää uhria omasta käytöksestään, ei pariterapia ole sopiva hoitomuoto. Pariterapian käyttö parisuhdeväkivallan hoidossa Stith, Rosen ja McCollumin (2003) mukaan väkivaltatyössä on yleisesti vakiintunut käytäntö hoitaa puolisoita erikseen, omissa hoito-ohjelmissaan. Vallankäyttö väkivaltaisessa parisuhteessa näkyy usein myös siten, että tekijä vähättelee uhrin kokemusta (Husso 2003). Husson (2003) tutkimuksen mukaan väkivallan uhrina olleiden pariterapia33. Nämä vallan muodot voivat näkyä myös itse pariterapiaistunnossa
Pariterapiaistunnoissa naiset ovat kokeneet, etteivät he ?ole saaneet niissä ääntään kuuluville, eivät ole tulleet ymmärretyiksi eivätkä ole uskaltaneet miehensä kuullen puhua rehellisesti väkivallasta ja siihen liittyvistä tunteistaan ja näkemyksistään. Jory ym. (1997) ovat painottaneet terapeutin roolia väkivallan todistajana ja sanallistajana asiakkaille. Osana uhria syyllistävää perinnettä on parisuhdeväkivaltaa selitetty myös uhrin persoonallisuudella tai patologialla (Husso 2003). Partanen ja Wahlström (2003) ovat tutkineet 34. Jory ym. Hän saa siis oikeutuksen ja ymmärryksen omalle pahalle ololleen. Tällaista kokemusta hän ei voisi saada ilman yhteistä hoitoa. Stith ja McCollumin (2011) mukaan omien kokemusten validointi voi antaa uhrille hänen tarvitsemansa tuen ja itseluottamuksen irrottautua väkivaltaisesta suhteesta. Partanen ja Wahlström (2003) esittävät, että terapeutin on puututtava väkivallan käyttäjän yrityksiin asettautua uhrin asemaan ja ohjattava heitä ottamaan vastuu väkivallasta. Terapeutin selvä kannanotto siihen, että väkivalta on väärin ja väkivallan käyttäjä on vastuussa väkivallasta, onkin nähty tärkeänä edellytyksenä tehokkaalle lähisuhdeväkivaltainterventiolle (Stith & McCollum 2011). Heidän mukaansa uhripositiota rakennetaan eri tavoin, joista tyypillisin on lapsuuden trauman esittäminen väkivaltaisuuden syynä. 310). Vallankäyttöön puuttuminen terapiatilanteessa Pariterapiassa parisuhteen vallankäyttöön pyritään vaikuttamaan terapeuttisin keinoin. (Husso 2003, s. Tämä on mahdollista vain yhteisessä hoidossa, jossa terapeutti todistaa miehen vuorovaikutuksen ongelmia ja nostaa ne käsittelyyn. Myös väkivaltaisen miehen käsityksiä väkivallan oikeutuksesta, sukupuolistereotypioista ja miehen roolista sekä väkivallan ihannoinnista tulee käsitellä ja tarvittaessa haastaa. Stith ja McCollum (2011) toteavat kirjallisuuskatsauksessaan tähän ajatukseen nojautuen, että parin yhteinen terapia mahdollistaa väkivallan uhrille tärkeän omien kokemusten validoinnin. Kaikenlainen väkivaltaongelman selittäminen puolisoiden välisen vuorovaikutuksen ongelmilla on kuitenkin nähty aiemmassa kirjallisuudessa (Husso 2003; Hansen & Harway 1993) hyvin kielteisesti, koska sen on pelätty jatkavan lähisuhdeväkivallan uhria syyllistävää perinnettä ja vastuun sysäämistä uhrille ja hänen käyttäytymiseensä. Näin uhri saa vahvistuksen sille, ettei hän ole hullu ja vain kuvittele ongelmia. Olennaista tässä mallissa on, että negatiivisen vallan muodot korvataan positiivisen vallan muodoilla; pakottaminen, dominointi ja väkivalta korvataan tasa-arvoisuudella, reiluudella ja huolenpidolla. Stith & McCollum (2011) huomauttavat, että ainoastaan väkivallan käyttäjille suunnatulla hoidolla on myös omat riskinsä. (1997) ovat teoretisoineet, että parisuhdeväkivaltaan keskittyvässä pariterapiassa väkivaltaisen puolison käyttämän vallan eri muotoja pitäisi käsitellä. He nostavatkin esiin suhteen dynamiikan mahdollisena väkivaltaa ylläpitävänä voimana, joka saattaa vaikuttaa puolisoiden päätökseen pysyä väkivaltaisessa suhteessa. Yleistä on myös asettautuminen puolison asenteiden ja käyttäytymisen uhriksi sekä puolison näkeminen väkivallan aiheuttajana. Uhriposition rakentaminen on puheen keino, jonka avulla tekijä voi etäännyttää itsensä aktiivisesta toimijuudesta ja vastuusta väkivaltatilanteissa. Terapeutin tehtävä on kyseenalaistaa näitä vallankäytön muotoja. Samalla hän pyrkii haastamaan asiakkaiden sisäistettyjä käsityksiä siitä, miten puolisoa tulisi kohdella. Väkivaltaa käyttävä puoliso saattaa alkaa jopa väärinkäyttää hoidossa oppimiaan työkaluja uutena kontrollin ja väkivallan välineinä. Vuosikerta lähisuhdeväkivaltaa käyttäneiden miesten tapaa siirtää terapiaistunnoissa vastuuta väkivallasta pois itseltään asettamalla itsensä uhrin asemaan. 2/13 Heidi Kulta, Hanna Kyrö, Juha Holma 29. Toisaalta, jos molemmat puolisot oppi- kokemukset ovat olleet negatiivisempia kuin kokemukset yksilötyöskentelystä. Tämän on kuitenkin nähty olevan ristiriidassa systeemisen terapian terapeutille asettaman puolueettomuuden vaatimuksen kanssa (Cooper & Vetere 2005)
(1997) väittävät, että väkivallan käytön konfrontointi on terapeuttisen työn ensisijainen tehtävä pariterapi- Tutkimuskysymykset Tutkimuksemme tavoitteena on vastata seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1. Taft ja Murphy (2007) esittävät tämän pohjalta, että huonosta allianssista voi seurata, ettei vät asiakkaat halua tuoda terapiatilanteessa esiin tunteitaan ja ajatuksiaan. Johnson ja Talitman (1997) näkevät terapeuttisen allianssin olennaisena osana sitä terapeuttista prosessia, jossa asiakkaat alkavat luottaa terapeuttiin ja uskaltavat ilmaista terapiassa avoimesti tunteitaan. Väkivallan käytön syiden ymmärtäminen ja siihen puuttuminen vaikeutuvat. Terapeutin konfrontoinnin yhteydestä terapeuttiseen allianssiin ja terapian tulokseen on ristiriitaisia käsityksiä. Miten vallasta puhutaan terapiaistunnoissa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten erilaisissa toimipisteissä kohdataan parisuhdeväkivaltaa pariterapiatapaamisissa sekä tutkia eri keskustelukäytäntöjen vaikutusta asiakkaiden ja työntekijöiden kokemuksiin pariterapiakäynneistä. Esimerkiksi Jory ym. Miten parisuhteen sisäiset valta-asetelmat näkyvät terapiaistunnoissa puheenvuorojen jakautumisessa, määrässä ja pituudessa? 3. Millaisella puheella kuvataan istunnon aikaisia valtasuhteita? 2. Miten terapiaistunnoissa koettu vallankäyttö vaikuttaa asiakkaiden arviointeihin terapiaistunnoista? Menetelmät Aineisto Aineisto on kerätty osana Pariterapia parisuhdeväkivallan ehkäisemisen keinona ?tutkimusprojektia. Tutkimusprojekti toteutetaan monikeskustutkimuksena yhteistyössä Jyväskylän yliopiston Psykoterapian opetus- ja tutkimusklinikan ja seitsemän muun tutkimuskeskuksen kanssa. He näkevät, että avoin tunteiden ilmaisu ja jakaminen on edellytys sille, että pariskunta voi terapiassa luoda positiivisia kokemuksia yhdessäolosta ja siten kehittää toimivia kommunikaatiotapoja. Hoidon tehokkuus voi kärsiä ja terapia voi olla jopa vahingollista asiakkaalle. Terapeuttinen allianssi Terapeuttinen allianssi muodostuu Bordinin (1979) klassisen teorian mukaan kolmesta osiosta: terapeutin ja asiakkaan välisestä toimivasta ihmissuhteesta, heidän yhteisesti jakamastaan näkemyksestä terapian tavoitteista sekä yhteisestä näkemyksestä siitä, miten näihin tavoitteisiin päästään. Murphy ja Baxter (1997) puolestaan esittävät, että liian vahva terapeutin konfrontointi voi lisätä asiakkaan vastahakoisuutta ja puolustelua terapiatilanteessa. Valitsimme videoiduista istunnoista litteroitavaksi puheenvuorot, joissa asiakkaat kommentoivat istunnoissa esiintyvää valtaa. Parisuhdeväkivaltaan liittyvän vallankäytön muodot pariterapiaistunnoissa vat samat tekniikat yhdessä, samanaikaisesti, niiden väärinkäyttämisen tai väärin ymmärtämisen mahdollisuus on pienempi. assa. Tämän takia väkivaltaa edeltäviä hetkiä ei pystytä käsittelemään terapiassa tehokkaasti. Näemme, että asiakkaiden kommenteilla ja puheenvuoroilla on yhteys 35. Allianssi on yksi keskeisimmistä muutoksen aikaansaajista yksilöpsykoterapiassa, mutta sitä voidaan soveltaa myös muihin terapiamuotoihin (Bordin 1979). Taft ja Murphy (2007) toteavat katsausartikkelissaan, että monet tutkimukset ovat osoittaneet hyvän terapeuttisen allianssin olevan välttämätön parisuhdeväkivallan hoitoon tarkoitetussa pariterapiassa. Allianssin laatu vaikuttaa muun muassa väkivallan määrään sekä väkivaltaa käyttäneen asiakkaan haluun jatkaa terapiaa. Tämä pätee myös niihin tunteisiin ja ajatuksiin, jotka johtavat kotona väkivaltaan. Päämääränä on tuoda näkyväksi parisuhdeväkivallan käsittelyn erityispiirteitä pariterapiassa ja kehittää uusia käytäntöjä parisuhdeväkivaltaan puuttumiseen. Tutkimuksemme aineistona on käytetty yhden parin pariterapiaprosessin videoituja terapiaistuntoja
Laadullinen aineistomme muodostuu litteroiduista keskusteluotteista. Heidän anonymiteetistään on huolehdittu siten, ettei heidän oikeita nimiään käytetä raportissa. Molemmat puolisot kävivät töissä. Asiakas laittaa merkin janalle siihen kohtaan, mikä hänen mielestään vastaa parhaiten kokemusta juuri päättyneestä istunnosta. Hoitosuhteen alkaessa pariskunta oli ollut yhdessä lähes 30 vuotta. Arviointilomakkeena on käytetty Session Rating Scale (SRS) -lomaketta (Johnson, Miller & Duncan 2000), joka mittaa asiakkaan kokemusta terapiaistunnosta ja sen onnistumisesta. Vaimo oli havahtunut henkiseen väkivaltaan parisuhteessa noin kolme vuotta aikaisemmin ja tästä johtuen pohtinut eroa. Vaimon mukaan miehen käyttämä henkinen väkivalta oli ilmennyt syyllistämisenä, kontrolloimisena ja fyysisesti uhkaavana käyttäytymisenä. 2/13 Heidi Kulta, Hanna Kyrö, Juha Holma 29. Määrällinen aineistomme koostuu keskustelun fokuksen jakautumista kuvaavista kategorioista ja SRS-arvioinneista. Lähdimme luokittelemaan litteroituja keskusteluotteita aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä tutkien, millaisia kategorioita aineistosta muodostuu. Käytimme luokittelussa apuna Grounded Theoryn neljää koodaamisen vaihetta ja jatkuvan vertailun menetelmää. Toinen ja kolmas jana mittaavat, yhtyvätkö asiakkaan ja terapeutin käsitykset terapian tavoitteista ja terapeutin käyttämistä menetelmistä. Pari kävi ensin terapiassa neljä kertaa ja lähes neljän kuukauden kesätauon jälkeen vielä kerran. Tämän parin tapauksessa molemmat asiakkaat olivat arvioineet kaksi istuntoa selvästi muita istuntoja kielteisemmin. Kaikkiin istuntoihin osallistui puolisoiden lisäksi kaksi työntekijää, mies- ja naistyöntekijä. Naistyöntekijä on toiminut naisen yksilötyöntekijänä sekä ennen pariterapiaa että sen aikana. Asiakkailta on pyydetty lupa istuntojen videoimiseen ja videoiden, haastattelujen ja kyselylomakkeiden tutkimuskäyttöön. Käytössämme oli SRS-lomakkeet neljästä ensimmäisestä istunnosta, viidennessä istunnossa arviointeja ei pyydetty. Valitsimme kyseisen terapiaprosessin tutkimuksemme kohteeksi, koska olimme kiinnostuneita negatiivisesti arvioiduista istunnoista. 2003). Mittari koostuu neljästä 10 cm:n pituisesta janasta, jotka mittaavat terapeuttisen allianssin eri ulottuvuuksia asiakkaan näkökulmasta. Neljännellä janalla asiakas arvioi yleistä tyytyväisyyttään istuntoon. Päädyimme käyttämään tutkimuksessamme vain kolmea skaalaa terapiaistuntojen arviointilomakkeesta. Vertailimme ensin keskenään yksittäisiä puheenvuoroja ja sitten puheenvuorojen muodostamia luokkia, kunnes aineisto saturoitui eli uusia luokkia ei enää syntynyt eikä luokkia pystynyt yhdistämään toisiinsa. Puheenvuorojen määrää, pituutta ja jakautumista istunnon aikana mittasimme laskemalla keskustelun fokuksen ja huomion keskipisteenä ole36. Terapian asiakkaina oli noin 40-vuotias pariskunta, joilla on kaksi kouluikäistä lasta. Jätimme pois terapeuttista lähestymistapaa arvioivan kolmannen skaalan, koska tutkimuksemme keskittyy asiakkaiden väliseen dynamiikkaan. Ensimmäinen jana mittaa terapeuttisen suhteen laatua kuulluksi, ymmärretyksi ja arvostetuksi tulemisen kokemuksien kautta. Parin terapiaprosessi kesti puoli vuotta. SRS on pääasiassa kliiniseen käyttöön tarkoitettu terapeuttista allianssia mittaava kyselylomake, joka annetaan asiakkaalle täytettäväksi jokaisen terapiaistunnon päätteeksi (Duncan ym. Tekstiaineistoa kertyi yhteensä 12 sivua, 70 puheenvuoroa. Videoitujen istuntojen lisäksi aineisto koostuu asiakkaille tehdyistä väkivaltaa kartoittavista alkuhaastatteluista ja jokaisen istunnon jälkeen täytetyistä arviointilomakkeista. Tarpeen vaatiessa asiakkaita koskevia tietoja on muutettu siten, ettei heidän tunnistamisensa ole mahdollista. Analyysimenetelmä Tutkimuksessamme yhdistämme laadullista ja määrällistä aineistoa eli käytämme mixed methods -lähestymistapaa. Jokaisen istunnon pituus oli noin puolitoista tuntia. Vuosikerta siihen, että he kokevat olevansa vallankäytön kohteena istunnoissa
Tarkastelimme pistemäärien yhteyttä fokuksen jakautumiseen ja istunnoissa tuotettuun valtapuheeseen. pidempiä puheenvuoroja kuin nainen. Jaoimme huomion jakautumisen neljään kategoriaan: 1) fokuksessa nainen, 2) fokuksessa mies, 3) terapeutit keskustelevat keskenään tai suuntaavat puheensa molemmille asiakkaille ja 4) fokuksen nopeat vaihtelut. Mittasimme jokaisen fokuskategorian ajalliset kestot kaikista viidestä terapiaistunnosta. Parisuhdeväkivaltaan liittyvän vallankäytön muodot pariterapiaistunnoissa misen jakautumista. sivu 38) nähdään, mies puhui terapiaprosessin aikana enemmän, ja hän käytti 37. Naiseen kohdistuvan fokuksen kesto oli pisimmillään 5?10 minuuttia, ja tämäkin tapahtui vain kolme kertaa koko terapian aikana. Naisen yritykset aloittaa vastavuoroista keskustelua muuttuivat usein mieheen keskittyneeksi puheeksi. Viimeisessä istunnossa nainen keskeytti miehen puheenvuoroja aiempia istuntoja useammin ja toi esiin, että puheenaiheet eivät kuuluneet yhteiseen terapiatilanteeseen ja kuormittivat häntä liikaa. Tavat puhua istunnon aikana koetuista valta-asetelmista Tulokset Aineistomme saturoitui kuudeksi vallankäytön kategoriaksi. Mies oli huomion kohteena yleensä pidempiä aikoja. Mies myös keskeytti usein naisen puheen ja puhui hänen päälleen. Terapian ensimmäinen istunto alkoi miehen yli 20 minuuttia kestävällä puheenvuorolla, ja tämän lisäksi keskustelun fokus keskittyi häneen viisi kertaa yli 10 minuutin ajaksi. Luokittelimme fokuksen kestot viiteen eri kategoriaan informaation tiivistämiseksi: alle 1 minuuttia, 1?5 minuuttia, 5?10 minuuttia, 10?15 minuuttia ja yli 15 minuuttia. SRS-lomakkeista mittasimme asiakkaiden merkintöjen etäisyydet kutakin skaalaa mittaavan janan alkupisteestä. Lyhyitä, alle minuutin kestäviä huomion keskipisteenä olemisen hetkiä oli naisella enemmän kuin miehellä. Ensimmäisessä ja toisessa istunnossa ei kommentoitu nykyisen terapiasuhteen aikaisia vallankäytön muotoja, vaan kuvattiin aiemmissa hoitosuhteissa ilmennyttä vallankäyttöä. Asiakkaiden arviot terapiaistunnoista Asiakkaat arvioivat kaksi ensimmäistä istuntoa kaikilla skaaloilla hyvin myönteisesti. Neljäs istunto oli arvioitu onnistuneemmaksi kuin kolmas, mutta siihen ei kuitenkaan oltu yhtä tyytyväisiä kuin kahteen ensimmäiseen. 1) Tilan vieminen Tilan vieminen oli vallankäytön muoto, josta puhuttiin terapiaprosessin aikana paljon. Hän oli jokaisessa terapiaistunnossa yhteenlaskettuna pidemmän ajan huomion kohteena. Kategorioille annoimme seuraavat nimet: 1) tilan vieminen, 2) mitätöinti, 3) torjuminen, 4) pakottaminen, 5) väärien syytösten esittäminen ja 6) uhrin syyllistäminen. Kolmannessa istunnossa asiakkaat kommentoivat aktiivisimmin terapiaistunnon aikaisia valta-asetelmia. Myös kokonaisarvio istunnosta oli molemmilla negatiivinen. Fokuksessa olemisen olemme määritelleet muiden huomion suuntautumisena henkilöön joko niin, että hän itse puhuu, tai hänelle esitetään kysymyksiä tai kommentteja. Kolmannen istunnon jälkeen molemmat asiakkaat kokivat, etteivät he tulleet istunnon aikana kuulluiksi, ymmärretyiksi ja kunnioitetuiksi. Näin saimme asiakkaille pistemäärän kolmelta valitsemaltamme skaalalta neljästä ensimmäisestä istunnosta. Erityisesti nainen toi esiin useissa puheenvuoroissaan kokemuksen, että mies vie häneltä terapiaistunnoissa puheaikaa ja kontrolloi hänen mahdollisuuttaan Valta-asetelman näkyminen puheenvuorojen jakautumisessa, määrässä ja pituudessa Kuten Taulukosta 1 (ks. Myös neljännessä ja viidennessä istunnossa oli runsaasti vallankäyttöä esiintuovia puheenvuoroja. Asiakkaat kokivat, etteivät istunnon aiheet olleet yhtä keskeisiä kuin kahdella ensimmäisellä kerralla
Nainen koki myös, että mies ei antanut hänelle mahdollisuutta lopettaa puheenvuorojaan, vaan keskeyttämällä ja omalla hallitsevalla puheellaan esti naisen kokemusten kuulluksi tulemisen. Naisen mukaan mies kyseenalaisti ja kielsi muun muassa hänen kokemansa tunteet ja hänen kuvauksensa kotona tapahtuneesta väkivallasta. 2/13 Heidi Kulta, Hanna Kyrö, Juha Holma 29. Nainen kommentoi puheenvuorojen epätasaista jakautumista terapiaistunnoissa. Molemmat vaihtoehdot olivat henkisesti raskaita. tilanteet menneet naisen kuvaamalla tavalla ja ettei hänen tunnekokemuksensa ollut tosi. 00:43:31?00:43:55, kolmas istunto Nainen: Se selittää sen mun asian pois [naurahtaa] mä en tuu kuulluks sä niinku selität sitä et miks mää tunnen niin et et mun pitää ymmärtää niinku ja sitte niinku tavallaan se oma kokemus jättää sivuun et se ei niinku et mä oon tuntenu sen mut se tavallaan se on vaan ikään kun ei ois totta. 3) Torjuminen Molemmat asiakkaat kokivat joutuvansa terapiatilanteessa toistensa tietoisen torjumisen kohteeksi. Nainen koki, että mies ohitti hänen kokemuksensa kieltäytymällä vastaanottamasta hänen puheensa sisältöä. Välillä mies sanoi suoraan, etteivät Miehen torjutuksi tulemisen kokemus liittyi enemmän siihen, että vaikka hän kuinka puhui, hänen näkökulmaansa ei huomioitu vaan se jätettiin tietoisesti keskustelun ulkopuolelle. Keskustelun fokuksen jakautuminen kaikista viidestä istunnosta yhteenlaskettuina frekvensseinä. puhua. Torjumiseen liittyi myös tunnetilan huomiotta jättäminen. 00:05:59?00:06:16, neljäs istunto Nainen: Mä en niinku saa muuta kun ison työn jälkeen sen oman ääneni kuuluviin ja se on mulle henkisesti niin raskasta että ne molemmat vaihtoehdot että joko mää lähen sitä niinku toistuvasti sitä omaa mielipidettäni tuomaan esille ja sehän johtaa siihen että mä niinku räjähdän siinäkin tai sitten mää vaan hymyilen ja oon hiljaa. 00:24:00?00:24:16, neljäs istunto Nainen: Se ei mee niinku perille siinä menee tunti tai kaks kun mä saan sen mun asian et ai sä tarkotit sitä et nyt mää oivalsin sen kun mä toistuvasti niinku peräänantamattomasti vaan vaadin sitä omaa näkemystä niin sitten se menee läpi. 2) Mitätöinti Nainen koki, että mies käytti valtaa istunnoissa mitätöimällä hänen kokemuksiaan. Mitätöinti tapahtui usein siten, että mies keskeytti naisen puheen ja alkoi selittää omaa näkökulmaansa asiasta kumoten naisen kertomuksen. Tästä seurasi, että nainen koki joutuvansa valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta: hän voi joko yrittää taistella äänensä kuuluviin tai olla hiljaa ja antaa miehen täyttää tila omalla puheellaan. Mies koki, että 38. Vuosikerta Nainen Mies Nopeat vaihdot Terapeutit alle 1 min 1?5 min 5?10 min 10?15 min yli 15 min Yhteensä (kertoja) 20 34 3 0 0 57 16 44 8 5 1 74 10 26 3 0 0 Yhteensä (min) 108 min 51 sek 234 min 21 sek 79 min 39 sek 39 12 7 0 0 0 19 17 min 21 sek TAULUKKO 1
Tämä ilmeni etupäässä käskemällä puolisoa olemaan hiljaa, koska haluttiin varmistaa, että oma näkökulma saatiin tuotua keskusteluun. Molemmat asiakkaat kokivat, että heidän oli välillä pakko pidättäytyä tuomasta esiin omaa näkökantaansa ja joustettava, jottei terapiatilanteessa olisi syntynyt riitaa vaan se olisi edennyt tarkoituksenmukaisesti. Terapian loppuvaiheessa nainen koki, että hänet pakotettiin terapiatilanteessa kuuntelemaan ja ymmärtämään väkivallan käyttäjää, minkä hän koki itselleen hyvin kuormittavaksi. Hän koki vääryytenä sen, että hänen oli pakko mukautua tilanteeseen, jossa vaimo ei enää halunnut jatkaa terapiaa ja terapeutit tukivat vaimon päätöstä. Terapiatilanteissa oli nähtävissä myös puolison suoraa käskemistä ja komentamista. Torjuminen aiheutti molemmille kokemuksen siitä, ettei heitä kohdattu eikä arvostettu ihmisenä. Tämän takia he kokivat olevansa pakotettuja joustamaan ja mukautumaan muiden määrittelemiin keskusteluihin, jolloin heille itselleen tärkeät aiheet jäivät sivuun. Miehen kokemusta ei edes pyritty ymmärtämään. Puoliso ja terapeutit veivät terapiaa suuntaan, johon he eivät itse olisi halunneet. Pakottaminen ilmeni aineistossa monin eri tavoin. Tämä vallankäytön muoto liittyi tilan saamiseen. Parisuhdeväkivaltaan liittyvän vallankäytön muodot pariterapiaistunnoissa naisen kokemusta, ja näkemyksiä, pidettiin hänen näkökulmaansa arvokkaampana ja sille annettiin terapiassa enemmän painoarvoa. Sekä mies että nainen toivat esiin kokemuksen siitä, etteivät terapian puheenaiheet ja toimintatavat vastanneet heidän odotuksiaan ja toiveitaan. Mies kuvasi, että terapian loppuessa hän menetti viimeisenkin mahdollisuutensa pelastaa parisuhde. Siinä ei kuitenkaan ollut kyse siitä, ettei henkilö olisi saanut ääntään kuuluviin, vaan siitä, että hänet oli pakotettu valitsemaan hiljaa oleminen. Nainen toikin esiin toiveensa siitä, että Pasin asioita olisi käsitelty kahdenkeskisessä terapiassa ja yhteiset istunnot olisi käytetty yhteisten asioiden käsittelyyn. 01:11:59?01:12:26, kolmas istunto Mies: Mulla on koko ajan semmonen tunne et ei se puhu sää vaan että tota kukaan ei ota koppia siitä mitä mä puhun ja se tuska ite sisällä kun mää tunnen että jotain on sanomatta ja miksi miks nää ihmiset ei ota koppia siitä mitä mää miltä musta tuntuu niin se ajaa puhumaan oikeesti vähän liikaa. 4) Pakottaminen Molemmat asiakkaat kokivat, että heitä pakotettiin terapiaprosessin kuluessa toimimaan vastoin tahtoaan. Mies toi terapian loppupuolella esiin, että hänen mielestään terapiassa oltiin jääty jonkinlaiseen välitilaan, jossa ei ollut selkeästi valittu terapian suuntaa eikä se enää edennyt. 00:16:57?00:17:04, viides istunto Nainen: Jos te puhutte Pasin käytöksestä ja näistä niin te voitte käydä niitä kahestaan mä en ymmärrä minkä takia mun pitää niinku ymmärtää Pasia niinku siinä. Viimeisessä istunnossa mies koki epäreiluna, että hänet pakotettiin lopettamaan terapiaprosessi, vaikka hän itse olisi halunnut sitä vielä jatkaa. Tämä pakottamisen muoto poikkesi edellä käsitellyistä siten, etteivät asiakkaat kommentoineet sitä itse. 00:12:43?00:12:59, neljäs istunto Mies: Ei me yhessäkään tapaamisessa yritetäkään opetella miten näistä asioista keskustellaan koska mun näkökulmasta ni me ei niinku me ollaan tässä välissä tos on se suunta et lähetään kehittämään [osoittaa käsillään oikealle sivulle] tos on se suunta et lähetään kehittää sitä eroa [osoittaa käsillään vasemmalle sivulle] me ei valita kumpaakaan me ollaan täs välissä. 5) Väärien syytösten esittäminen Mies koki, että terapiatilanteessa käytettiin valtaa esittämällä vääriä, perusteettomia syytöksiä häntä 39. Se teki istunnoista raskaita molemmille, koska oman näkökulman perille saaminen vaati sinnikkyyttä ja ponnistelua eikä se siltikään aina onnistunut. Molemmat asiakkaat toivat esiin, että heitä painostettiin valitsemaan terapiatilanteessa passiivisen kuuntelijan ja hiljaisen hyväksyjän rooli
2/13 Heidi Kulta, Hanna Kyrö, Juha Holma 29. Tämä kävi ilmi hänen tuottaessaan puhetta siitä, miten torjutuksi tulemisen kokemus ajoi hänet puhumaan liikaa. Terapiatilanteessa tuli miehen mielestä esiin kotonakin näkynyt asetelma, jossa kaikki hänen tekemänsä oli väärin ja kaikki vaimon tekemä oikein. Nainen koki, että mies syyllisti häntä siitä, ettei hän työskennellyt riittävästi parisuhteen eteen. Mies koki, että hänet torjuttiin terapiatilanteessa ohittamalla hänen mielipiteensä ja näkemyksensä. Myös nainen itse kommentoi tätä miehen tapaa puhua väkivallan uhrin osallisuudesta väkivaltatilanteissa ja hänen vastuustaan suhteen korjaamiseksi. Miehen tuottamassa uhria syyllistävässä puheessa kävi ilmi, että hän ei omasta mielestään ole ollut yksin vastuussa kotona tapahtuneesta väkivallasta. Erityisen epäoikeudenmukaisena mies piti sitä, että häntä kutsuttiin väkivaltaiseksi, koska hän itse ymmärsi sen tarkoittavan fyysistä väkivaltaa. Mies teki selvän eron henkisen ja fyysisen väkivallan välille, eikä hän kokenut itse koskaan käyttäneensä fyysistä väkivaltaa. Miehen runsaan puheen seurauksena vaimo koki, että mies hallitsi tilannetta puheellaan ja hänen oma äänensä ei tullut kuuluviin. Puheenvuoroja luokitellessamme aineistosta nousi esiin ensin oma kategoria terapeuttien käyttämälle vallalle. Hän koki olevansa jatkuvan arvostelun ja tarkkailun alla. Kategorioiden väliset yhteydet Vallankäytön eri luokkien välillä oli nähtävissä selviä yhteyksiä ja syy-seuraussuhteita. Väärien syytösten esittämisen ja mitätöinnin välillä oli havaittavissa yhteys; mitätöinti voitiin nähdä miehen esittämänä epäsuorana syytöksenä siitä, että nainen valehteli tai liioitteli. Esimerkiksi nainen syytti miestä siitä, että tämä puhui paljon, mutta terapeutteja siitä, etteivät nämä jakaneet puheaikaa tasaisesti asiakkaiden kesken. Myös väärien syytösten esittämisen ja uhrin syyllistämisen luokat olivat yhteydessä toisiinsa. Miehen väittäessä vaimoaan osasyylliseksi väkivaltaan vaimo voi kokea, että häntä vastaan esitetään vääriä syytöksiä. Mies tuotti puhetta siitä, kuinka terapeutit asettuivat epäoikeudenmukaisesti puo- 00:52:24?00:53:10, viides istunto Mies: Se että mää oon saanu tämmösen kunnian ja maineen olla väkivaltainen ni se on siinä on ammuttu isoilla aseilla mua kohtaan niinku siinä asiassa mä en ole yhteenkään ihmiseen tarttunu kiinni koskaan. 6) Uhrin syyllistäminen Terapian viimeisissä istunnoissa mies tuotti puhetta siitä, kuinka nainen oli hänen mielestään ollut osasyyllinen väkivaltatilanteisiin. Hän koki terapiassa joutuvansa yksin vastuuseen parin ongelmista ja henkisestä väkivallasta. Kun vastuu väkivallasta siirrettiin terapiaistunnossa yksinomaan miehelle, hän koki, että häntä kohtaan esitettiin perusteettomia syytöksiä. Erotimme tämän puheen omaksi luokakseen, vaikka se olisi voitu luokitella myös väärien syytösten esittämisen luokkaan. Halusimme näin tuoda esiin eron uhrin syyllistämisen ja väkivallan tekijän omien syyllistetyksi tulemisen kokemusten välillä. Mies syyllisti vaimoaan myös siitä, ettei tämä hänen mielestään tehnyt tarpeeksi työtä parisuhteen korjaamisen eteen eikä antanut hänellekään mahdollisuutta siihen. Tästä seurasi, että hän pyrki puhumalla tuomaan esiin entistä voimakkaammin omaa näkökulmaansa. Syytökset terapeuttien käyttämästä vallasta olivat eri tyyppisiä kuin syytökset puolison käyttämästä vallasta, vaikka ne liittyivätkin samoihin teemoihin. Tämä johtui siitä, että hän koki vaimon olevan osasyyllinen riitatilanteisiin. Mies näki yhteyden oman torjutuksi tulemisen kokemuksensa ja tilan viemisensä välillä. Vuosikerta 00:52:47?00:52:52, viides istunto Mies: Siinä henkisessä väkivallassa on kaks ihmistä mukana et siin on toinen osapuoli myös mä oon teille sanonu monta kertaa et se toinen osapuoli on osallistunu siihen rojektiin. kohtaan. Nainen toi esiin myös, että mies väitti hänen toimivan vastoin asiantuntijoiden ohjeita. 40
Neljännessä istunnossa naisen ja miehen ajankäyttö oli jakautunut melko tasaisesti, mutta istunnossa tapahtuvaa vallankäyttöä kommentoitiin aktiivisesti. Istuntojen aikaisella vallankäytöllä ja asiakkaiden arvioilla terapiaistunnoista näyttääkin olevan yhteys. Pariterapian käyttöä parisuhdeväkivallan hoidossa on kritisoitu paljon. Kolmannessa istunnossa asiakkaat myös toivat eniten esiin kokemustaan puolison vallankäytöstä istunnon aikana. Vallankäytön heijastuminen arviointeihin näkyy erityisen selvästi kolmannessa istunnossa. Tämä istunto koettiin kaikista arvioiduista istunnoista epäonnistuneimpana. Terapiaistunnoista litteroitua puhetta luokittelemalla olemme tutkimuksessamme pyrkineet selvittämään, millä tavalla pariterapiaistunnossa puhutaan valtasuhteista ja millainen on asiakkaiden kokemus vallankäytöstä terapiatilanteessa. Pariterapian käytön suurimpana uhkana on nähty, että se saattaa lisätä väkivaltaa kotona (Stith ym. Tämä voidaan nähdä väkivallan tekijöille tyypillisenä tapana asettaa itsensä uhrin asemaan (Partanen & Wahlström 2003). Monet aineistossamme havaitsemamme vallankäytön muodot olivat linjassa Nyqvistin (2001) ja Husson (2003) aiempien tutkimusten kanssa. Meidänkin aineistossamme näkyivät Nyqvistin (2001) haastattelemien naisten kertomuksissa tois- Pohdinta Parisuhteen sisäinen valta-asetelma ja vallankäyttö on nähty keskeisenä tekijänä parisuhdeväkivallassa. Tämän vuoksi on tärkeää tutkia, miten valta-asetelma näkyy pariterapiatilanteessa, ja tätä kautta lisätä ymmärrystä parisuhdeväkivallasta. Vallankäyttö ilmeni asiakkaiden mukaan tilan viemisenä, mitätöintinä, torjumisena, pakottamisena, väärien syytösten esittämisenä ja uhrin syyllistämisenä. Asiakkaat arvioivat ensimmäisen ja toisen istunnon positiivisemmin kuin muut istunnot. 2003). Myös neljäs istunto oli arvioitu kahta ensimmäistä negatiivisemmin. Sitä vastoin mies koki, että terapeutit asettuivat toistuvasti vaimon puolelle terapiatilanteessa. Osan puheenvuoroista jätimme kokonaan aineistomme ulkopuolelle. let vähemmän kuin miehensä. Päinvastoin kuin aikaisemmassa tutkimuskirjallisuudessa (Eisikovits & Buchbinder 2000; Nyqvist 2001) on todettu, aineistomme uhri ei kokenut, että terapeutit olisivat asettuneet miehen puolelle. Yhtenä ongelmana on nähty, että pariterapia saattaa antaa uhrille käsityksen siitä, että hän on osasyyllinen tapahtuneeseen väkivaltaan (Stith ym. Näissä kahdessa istunnossa naisen ja miehen ajankäyttö oli jakautunut huomattavan tasaisesti verrattuna kolmanteen ja viidenteen istuntoon . nainen oli näissä istunnoissa huomion kohteena ajallisesti puo41. Vertasimme puheen määrää ja tuotettua valtapuhetta asiakkaiden arvioihin terapiaistunnoista pyrkien näin saamaan käsitystä siitä, miten vallankäyttö istunnoissa vaikuttaa asiakkaiden kokemuksiin istunnoista ja niiden onnistumisesta. Miehen hallitseva asema suhteessa näkyi terapiaistunnoissa siten, että hän puhui jokaisessa istunnossa naista enemmän ja käytti pidempiä puheenvuoroja. Halusimme selvittää terapiaistunnon valta-asetelmia myös mittaamalla kummankin asiakkaan puheen määrää. 2003), mutta meidän tutkimassamme terapiaprosessissa näin ei käynyt. Huomasimmekin, että alustavaan terapeuttien käyttämään valta-kategoriaan kuuluneista puheenvuoroista osan pystyimme luokittelemaan muihin kategorioihin. Asiakkaat eivät näissä istunnoissa myöskään kommentoineet istunnon valtasuhteita. Halusimme kuitenkin keskittyä puolisoiden toisiaan kohtaan käyttämiin vallan muotoihin. Uhrin syyllistäminen oli havaittavissa myös meidän aineistossamme: pariterapiatilanteessa mies pystyi siirtämään vastuuta väkivallasta ja sen seurausten korjaamisesta vaimolleen. Kyseisessä istunnossa myös ajankäyttö oli jakautunut hyvin epätasaisesti: mies oli huomion kohteena lähes kolme kertaa enemmän kuin vaimonsa. Molemmat asiakkaat tuottivat puhetta istuntojen valta-asetelmasta läpi terapiaprosessin ja toivat esiin kokevansa, että heidän puolisonsa käyttää heitä kohtaan valtaa terapiaistunnoissa. Parisuhdeväkivaltaan liittyvän vallankäytön muodot pariterapiaistunnoissa lison taakse
Terapeutin tulee tarkkailla istuntojen aikaista vallankäyttöä aktiivisesti ja tarvittaessa puuttua siihen. Tutkimuksemme terapiaprosessissa terapeutit puuttuivat vallankäyttöön muun muassa jakamalla puheaikaa ja siirtämällä keskustelun fokuksen naiseen, kun se oli ollut pitkään miehessä. Nainen toi terapiassa esiin kokemuksensa siitä, että mies syyllistää häntä ja siirtää hänelle vastuuta parin ongelmien korjaamisesta. Kaikki tämän kaltainen uhrin syyllistäminen ja vastuun siirtäminen uhrille voidaan nähdä vahingollisena ilmiönä, johon tulee puuttua. Kuten Husson (2003) aineistossa, myös meidän tutkimuksessamme väkivallan uhri koki, että väkivallan tekijä vähättelee ja mitätöi hänen kokemuksiaan väkivaltatilanteista. Meidän aineistossamme tämä naisen tunteiden ja kokemusten kyseenalaistaminen ja vähättely ei liittynyt ainoastaan väkivaltatilanteisiin; mies vähätteli myös naisen neutraaleihin arkitilanteisiin liittyviä kokemuksia. Pariterapian ongelmana on myös pidetty sitä, ettei uhri voi ilmaista itseään terapiassa vapaasti väkivallan tekijän läsnä ollessa (Husso 2003). Hyvä allianssi puolestaan voi lisätä asiakkaiden halua jatkaa terapiaa ja käsitellä väkivaltaa terapiaistunnoissa (Taft & Murphy 2007; Johnson & Talitman 1997). Tämä oli syy myös tutkimuksemme terapiaprosessin päättämiseen. Väkivaltatyössä terapeuttisen allianssin laatu voi aiemman tutkimuskirjallisuuden perusteella vaikuttaa väkivallan määrään ja vaikeuttaa väkivaltaan puuttumista terapiatilanteessa (Taft & Murphy 2007). Koska allianssilla on näin suuri merkitys terapian onnistumiselle ja terapiaistuntojen aikainen vallankäyttö vaikuttaa asiakkaiden arviointeihin istunnoista, terapeuttien puuttuminen vallankäyttöön on tärkeää. Pariterapia voikin toimia väkivallan uhrille turvallisena paikkana käsitellä vaikeita asioita yhdessä väkivallan tekijän kanssa. Tutkimuksemme terapiaprosessin aikana sekä mies että nainen kokivat olevansa terapiatilanteessa alakynnessä. Toisaalta liiallinen asiakkaiden konfrontointi voi heikentää allianssia (Murphy & Baxter 1997). Hoidettaessa parisuhdeväkivaltaa pariterapialla terapeuttien on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että molemmat asiakkaat saavat ilmaista oman kokemuksensa vapaasti ja tulevat aidosti kuulluiksi. 2/13 Heidi Kulta, Hanna Kyrö, Juha Holma 29. Miestä myös kuunneltiin enemmän kuin naista, mikä näkyi siten, että hän oli useammin ja pidempiä aikoja huomion kohteena. Miehen puhe vallan epäoikeudenmukaisesta jakautumisesta saattaa liittyä väkivallan tekijöille tyypilliseen uhriposition rakentamiseen. Mikäli hyvän pariterapian kriteerit eivät täyty, on harkittava terapian lopettamista. Tä- tuneet kokemukset miehen hallitsevuudesta, uhrin syyllistämisestä ja viranomaistahojen keskittymisestä ensisijaisesti mieheen yhteisissä hoitotilanteissa. Mies hallitsi terapiatilannetta muun muassa pitkillä puheenvuoroilla, keskeyttämällä ja päälle puhumalla. Tämän parin kohdalla nainen uskaltaa puhua istunnoissa, mutta tuo esiin, että istuntojen ulkopuolella käydyt keskustelut miehen kanssa pelottavat ja kuormittavat häntä. He myös reflektoivat omatoimisesti terapiatilanteessa tapahtuvaa vallankäyttöä. Miehen asettautuminen uhrin rooliin näkyy myös siten, että naisen tuodessa esiin erilaisia miehen käyttämiä vallankäytön muotoja mies alkaa tuottaa puhetta siitä, kuinka häntä vastaan käytetään näitä samoja vallan muotoja. Tulostemme perusteella istuntojen aikainen 42. Asiakkaiden arvioiden hyödyntäminen voidaan nähdä hyödyllisenä erityisesti parisuhdeväkivallan hoidossa, ja kielteiset arviot istunnoista olisi syytä huomioida välittömästi. Arviointeja voidaan hyödyntää keskustelun pohjana. Tutkimuksemme oli laadullinen tapaustutkimus yhden parin terapiaprosessista, mikä tuo tutkimukseemme omat vahvuutensa ja rajoituksensa. Vahvuutena on, että vallankäytön eri muodot ovat aineistossa selvästi näkyvissä, koska molemmat asiakkaat kommentoivat niitä aktiivisesti. Molemmat asiakkaat ovat verbaalisesti lahjakkaita ja tuottavat paljon puhetta. Vuosikerta vallankäyttö on yhteydessä SRS?arviointeihin, joten vallankäytöllä näyttää olevan vaikutusta terapeuttiseen allianssiin. Tulostemme perusteella kuitenkin nainen on se, joka saa puolisoista koko terapiaprosessin aikana vähemmän huomiota ja puheaikaa
Pariterapiassa puolison toiminta todennäköisesti kuitenkin vaikuttaa kokemuksiin kuulluksi, ymmärretyksi ja arvostetuksi tulemisesta ja sitä kautta SRSlomakkeella tehtyihin ensimmäisen skaalan arviointeihin. (2005). Domestic violence and family safety. The session rating scale: Preliminary psychometric properties of a ?working? alliance measure. The generalizability of the psychoanalytic concept of the working alliance. Se miten asiakas kokee istunnon, on suoraan yhteydessä terapeuttiseen allianssin, jonka laatu puolestaan on yksi onnistuneen terapian edellytyksistä. Heidi Kulta heidi.k.kulta@student.jyu.fi Hanna Kyrö hanna.k.kyro@student.jyu.fi Juha Holma juha.m.holma@jyu.fi LÄHTEET Bordin, E. Jatkossa tutkimusta voisi laajentaa eri tyyppisiin tapauksiin, kuten pareihin, joilla väkivalta keskittyy fyysiseen väkivaltaan. Olisi mielenkiintoista tutkia, näkyykö vallankäyttö terapiaistunnoissa heidän kohdallaan yhtä selkeästi kuin tutkimuksemme parin tapauksessa. Myös muunlainen, useita eri pariterapiaprosesseja vertaileva tutkimus voisi antaa lisätietoa ilmiöstä. D. A systemic approach to working with violence in families. London and Philadelphia: Whurr Publishers. Duncan, B. S. & Johnson, L. Tutkimuksemme parin väkivalta oli lähinnä psyykkistä. (1979). A., Reynolds, L. Käytössämme ei siis ollut asiakkaiden arvioita viimeisestä istunnosta. Tulostemme pohjalta voidaankin päätellä, että terapeuttien olisi perusteltua puuttua istuntojen aikaiseen vallankäyttöön, koska vallankäyttö saattaa vaikuttaa asiakkaiden kokemukseen istunnoista. (2000). Locked in a violent embrace: Understanding and intervening in domestic violence. Thousand Oaks, CA: Sage. 43. Journal of Brief Therapy 3, 3-11. Eisikovits, Z. Lisäksi juuri henkinen väkivalta näkyy terapiatilanteessa todennäköisemmin kuin fyysinen väkivalta. SRS-arviointilomakkeen käyttö pariterapiassa asettaa haasteita mittarin tulkinnalle, koska se on alun perin tarkoitettu käytettäväksi yksilöterapiassa. Ensimmäisen skaalan tarkoitus on mitata terapeutin ja asiakkaan välistä suhdetta kuulluksi, ymmärretyksi ja arvostetuksi tulemisen kokemuksen kautta. Emme siksi pystyneet myöskään suhteuttamaan viidennen istunnon puhemääriä ja valtapuhetta kokemuksiin istunnon onnistumisesta. Parisuhdeväkivalta on tutkittu ilmiö, mutta henkisen väkivallan eri muodot pariterapiaistunnoissa vaativat lisätutkimusta. Oman haasteensa SRS-arviointien käyttöön toi myös se, että viidennessä istunnossa asiakkaita ei pyydetty täyttämään niitä. & Buchbinder, E. (2003). Parisuhdeväkivaltaan liittyvän vallankäytön muodot pariterapiaistunnoissa män takia parin terapiasta saatava tieto vallankäytön muodoista pariterapiaistunnossa voi olla hyödyllistä myös muiden parien kohdalla. Psychotherapy: theory, research and practice 16, 252-260. Cooper, J. & Vetere, A. Vallankäytön eri muotoja voisi tutkia myös pariterapiassa yleensä, ei vain parisuhdeväkivaltaan apua hakeneiden parien kohdalla. Tutkimuksemme on osa Pariterapia parisuhdeväkivallan ehkäisemisen keinona ?tutkimusprojektia, jonka tarkoituksena on muun muassa selvit- tää eri keskustelukäytäntöjen vaikutusta asiakkaiden kokemuksiin pariterapiakäynneistä ja kehittää ammattilaisten tapoja kohdata parisuhdeväkivaltaa. Tutkimuksemme osoitti, että vallankäyttö terapiatilanteessa ilmenee monin eri tavoin ja voi vaikuttaa asiakkaiden kokemukseen terapiaistunnoista. Tuloksemme saattavat olla kuitenkin yleistettävissä myös fyysistä väkivaltaa käsitteleviin pariterapiaprosesseihin, koska suhteissa, joissa käytetään fyysistä väkivaltaa, esiintyy yleensä myös henkistä väkivaltaa. R., Brown, J. L., Sparks J. A., Claud, D
Väkivaltainen parisuhde, asiakkuus ja muutos. Journal of Marital and Family Therapy 23, 399-419. Kappeler, S. E. Behavior Therapy 30, 475-505. 44. Chicago: Author. Johnson, S. Hall, K. (2003). & McCollum, E. Journal of interpersonal violence 12, 607-619 Nyqvist, L. (1995). H. Intimate justice: Confronting issues of accountability, respect and freedom in treatment for abuse and violence. Heinämaa & S. Hansen (toim.) Battering and family therapy. Interaction, identities and practices (s. Sukupuolitettu pelko, viha ja valta (s. & Wahlström, J. M., Rosen K. (2011). Conjoint treatment of couples who have experienced intimate partner violence. Aggression and Violent Behavior 16, 312-318. Taft, C. Pösö (toim.) Constructing clienthood in social work and human services. (1993). An Overview of domestic violence. Parton & T. (2003). (2003). The dilemma of victim positioning in group therapy for male perpetrators of domestic violence. Teoksessa C. D. (1994). & Duncan, B. Julkaisu 28. O?Leary, K. A. E. (2007). The working alliance in intervention for partner violence perpetrators: Recent research and theory. Journal of Family Violence 22, 11-19 Hansen, M. Harway & M. M., Rosen, K. Mies, väkivalta ja kulttuuri. Tampere: Tampere University Press. Jory, B., Anderson, D. & Talitman, E. (2000). E. Journal of Marital and Family Therapy 23, 135-152. Jokinen, A. 129-144). & Baxter, V. Parisuhdeväkivalta. Lyötyjen aika ja tila. 2/13 Heidi Kulta, Hanna Kyrö, Juha Holma 29. H. & Thomsen, C. Tampere: Vastapaino. Johnson, L. Effectiveness of couples treatment for spouse abuse. The will to violence: The politics of personal behavior. Cambridge: Polity Press. Murphy, C. (1999). (2004). Treating intimate partner violence within intact couple relationships: Outcomes of multicouple versus individual couple therapy. & Greer, C. (1997). 1-12). Newbury Park, CA: Sage. Husso, M. Teoksessa M. Journal of Marital and Family Therapy 30, 305-318. Stith, S. S. D., Heyman, R. (1997). Motivating Batterers to Change in the Treatment Context. L. Teoksessa S. (2000). & Murphy, C. H., McCollum, E. Juhila, N. & Neidig, P. Helsinki: Ensi- ja turvakotien liitto. Vuosikerta Partanen, T. 130-145). Helsinki: Gaudeamus. Husso, M. London and New York: Jessica Kingsley Publishers. Stith, S. Journal of Marital and Family Therapy 29, 407-426. Stith, S. Treatment of wife abuse: A comparison of gender-specific and conjoint approaches. Parisuhdeväkivalta ja pahoinpidelty ruumis. (2001). D., Miller, S. The Session Rating Scale 3.0. M. A feminist perspective (s. M. Panssaroitu maskuliinisuus. & McCollum, E. Prosessiarviointi parisuhdeväkivallasta ja turvakotien selviytymistä tukevasta asiakastyöstä. Näre (toim.) Pahan tyttäret. E. M. & Harway, M. (1997). Predictors of success in emotionally focused marital therapy
maist. psykoterapeutti (perheterapeutti VET) koulutussihteeri Kirkkohallitus/kasvatus ja perheasiat Helena Lounavaara-Rintala FK, psykologi psykoterapeutti (perheterapeutti VET) systeemikonsultti, kouluttaja Vuorovaikutusprosessien Tutkimuskeskus Helsinki Perheterapia-lehden haastattelusarja Suomessa perheterapiaa ja perheterapiakoulutusta edistäneistä merkittävistä henkilöistä jatkuu. Vuorossa on psykologi Helena LounavaaraRintala Vuorovaikutusprosessien Tutkimuskeskuksesta. 45. Haastattelu Kouluttaminen on hienoa hommaa! Koko ajan oppii uutta ja pysyy kosketuksessa ?kenttään?, kuvailee Helena Lounavaara-Rintala työtään Tero Pulkkinen teol
Entä millainen on ollut ammatillinen polkusi sen jälkeen? Aloitin työurani 1970-luvun alussa Helsingin Lastenlinnassa lastenpsykiatrisella osastolla. Psykologin koulutus alkoi aika pian tuntua riittämättömältä niihin hommiin. Kirjassaan Paradoksi ja vastaparadoksi he nimittäin kuvasivat perheitä, joiden lapsilla oli samanlaisia oireita kuin meidän hoitamillamme: sekavuutta, outoa ja psykoottista käyttäytymistä, autismiakin. Hoitojen tulokset olivat yllättäviä, perheissä tapahtui muutoksia ja lasten oireet lievenivät. Ylilääkärinä oli tuolloin Terttu Arajärvi. Se istui paremmin sairaalakontekstiin. Sen tavoitteena oli työskennellä väkivaltaisesti käyttäytyvien lasten vanhempien kanssa, ymmärtää heidän tapaansa olla suhteessa lapseensa ja auttaa heitä muuttamaan sitä niin, ettei oire olisi enää tarpeen. Minulle, joka olin opiskellut yksilödynamiikkaa, oli vuorovaikutusnäkökulma uutta ja avasi mahdollisuuksia, joita en ollut ennen havainnut. Työnohjaajakseni sain Päivikki Viinisalon, kokeneen ja hienostuneen ammattilaisen. Tein kuitenkin sen verran, että sain erityistason psykoterapeutin pätevyyden. Henkilökohtaisen elämäni kautta minulla oli yhteyksiä saksankieliseen maailmaan. Luulen, että tätä kautta hoksasin ja hankin Helm Stierlinin kirjan Von der Psychoanalyse zur Familientherapie. Miten aikanaan päädyit perheterapian pariin. Kollegojen vaikutuksesta hakeuduin minäkin Therapeian psykoterapiakoulutukseen. Pidin sen pohjalta opintopiiriä, jossa oli mukana psykologien lisäksi sosiaalityöntekijöitä. Samaan aikaan kävin omassa terapiassani, jossa ihmeen hitaasti ja vaivalloisesti aloin nähdä samoja mahdollisuuksia uudenlaisiin elämänkuvioihin. Hänen avullaan aloin ymmärtää psykoterapian käytännön syvyysulottuvuutta ja prosessien hitauteen kätkeytyviä valtavia mahdollisuuksia. Siinä vaiheessa olin jo suorittanut Suomen Mielenterveysseuran järjestämän erityistason perheterapiakoulutuksen. Lisäksi olin vuonna 1982 ollut kuusi viikkoa tutustumassa Helm Stierlinin johtamaan Psykoanalyyttisen perustutkimuksen ja perheterapian instituuttiin Heidelbergin yliopistossa, käynyt seuraamassa Mara 46. Se oli siltani perheterapeuttiseen ajatteluun. Vuosikerta . Lasten monenlaiset vaikeudet ja tunnekuohut koskettivat sydäntä ja sielua perin juurin. Lastenlinna oli yliopistosairaala, ja virtauksia oli paljon. antoi jotenkin luvan solmia asiakkaisiin henkilökohtaisemman, lämpimämmän suhteen. Paljossa Lastenlinnan sairaala meitä kesti, mutta rajansa oli silläkin. Jan-Christeriin olin tutustunut jo aikaisemmin, olimme ystävystyneet hänen tulevan vaimonsa Liisa Tukkisen kanssa. Kun vietettiin Liisan polttareita (rauhallisesti keskustellen ja teetä juoden), kertoi kukin vuorollaan, mitä tekisi jos saisi lottovoiton. Esko Varilo teki aloitteen tutkimusryhmän perustamiseksi, jonka tavoitteena olisi ?toistaa Milanon työryhmän koe?. Myöhemmin Esko Varilo tuli Lastenlinnaan apulaisylilääkäriksi. Minä sanoin, että haluaisin perustaa perheterapiaa tekevän ja tutkivan instituutin Milanon malliin. Tutkimusryhmämme alkoi siis yhdessä tavata polikliinisesti perheitä, joissa joku lapsista käyttäytyi psykoottisesti. Stierlinin kirjoituksien kautta tutustuimme Mara Selvini-Palazzolin ryhmän työhön Milanossa ja innostuimme jo aika tavalla. Sitä koulutusta en suorittanut kaikilta osin loppuun. Hoitojen tulokset olivat aika hyviä, ja ?oma projekti. Jan-Christer oli opiskellut Saksassa ja oli kiinnostunut lasten kehityksestä ja perheterapeuttisesta ajattelusta. Monilla oli Therapeia-säätiön yksilöterapiakoulutus. Kun Liisa alkoi odottaa heidän esikoistaan, tuli Jan-Christer hänen äitiyslomasijaisekseen Lastenlinnaan. Ajatus omilleen lähtemisestä alkoi 1980-luvun alkupuolella kyteä mielessäni, ja toteutin sen vuonna 1986. Helena Vapaavalta oli kouluttautunut USA:ssa perheterapeutiksi ja oli aluksi ainoita siitä innostuneita koko talossa. 2/13 Tero Pulkkinen, Helena Lounavaara-Rintala 29. Ryhmään tulivat mukaan hänen ja minun lisäkseni Kaarina Johansson ja JanChrister Wahlbeck. Lastenlinnan kirjastoon tuli siihen aikaan mm. Psyche-lehti ja muitakin kansainvälisiä tieteellisiä aikakauslehtiä. Psykologien yhteisö oli keskusteleva. Tästä työstä olemme kirjoittaneet artikkelinkin. Työskentely oli meitä innostavaa, mutta milanolainen malli oli korkean profiilinsa takia vahvasti ristiriidassa suomalaisen, kuntainliiton ylläpitämän sairaalan normien ja ihanteiden kanssa. Toinen perheterapian innoittama tutkimusprojekti oli väkivaltaisesti käyttäytyvien lasten polikliininen hoitokokeilu
Olen koettanut koulutettavillekin tähdentää, että ei saa kasvaa liian suureksi. Vakuutuitko heti siitä, että perheterapia on sitä mikä toimii? Tuosta en ole ihan varma. Se tuntuu pahalta jälkeenpäin. Kai näkemys kehittyi pikkuhil47. Olin silloin nuori ja opiskellut yksilöterapiaa ja katsoin lapsen näkökulmasta. He olivat hirveän sydämellisiä ja huumorintajuisia. Aloitimme perheterapeuttien kouluttamisen ja sitä jatkamme edelleen. yrityksestä auttaa lapsia ja siitä huomiosta, että työntekijöiden keskuudessa puhuttiin joskus hirveän rumasti vanhemmista. Tunsin, että tiedollista ja taidollista pääomaa on kertynyt riittävästi. Olimme 1980-luvun puolivälissä perustaneet edellä mainitulla porukalla (Esko, Jan-Christer, Kaarina ja minä) Vuorovaikutusprosessien Tutkimuskeskuksen. Vaikka olisi kuinka itsetuntoa, pitää antaa prosessin ohjautua vuorovaikutuksesta. En osaa tarkkaan sanoa, missä vaiheessa perhekokonaisuuden ymmärtäminen tuli tärkeäksi. Koulutuksissamme on ollut paljon väkeä; emme ole laskeneet tarkkaa lukua, mutta erityistason koulutuksia on ollut 37 kurssia ja vaativan erityistason koulutuksia yhdeksän, lisäksi perustason koulutuksia ja viime aikoina vuoden mittaisia täydennyskoulutuksia. Siitä opin, että vain kirjoista opiskelemalla voi helposti mennä pieleen. Paremmin oppii näkemällä ja yhdessä tekemällä. Sanaton viestintä ei välity kirjoista millään tavalla. Mutta kun asiakkaina oli hyvin häiriintyneitä lapsia ja olimme hirveän avuttomia, voi siitä käsin ymmärtää, että halusimme jotain mihin tarttua. Se, että perhe otettiin mukaan, tuntui heti alussa tehokkaalta. Mitkä ajatukset ovat kestäneet vuosien saatossa? Niitä voisi nyt jo sanoa psykoterapian peruselementeiksi. Onko joitain suuntauksia, joita nykyään muistelet kauhulla? Silloin kun olimme hirveän innostuneita milanolaisesta työotteesta, suhteessaolo unohtui. Se teki pahaa. . Sitä kautta tajusin, että he ovat olennaisia sekä ongelmassa että ratkaisussa. Siitä tuli uusi työyhteisöni, vaikka tein työtä myös omaan piikkiin. Metodista oli tulla tärkeämpi kuin asiakkaasta. Ei pidä luulla itsestään liikoja. Olet nähnyt koulukuntien ja suuntauksien tulevan ja menevän. Siihen asti olivat olleet vain pitkät yksilöterapiat. Kaikkein kestävin on hirveän naiivi. Se on suhteessaolo, se että pitää kuunnella ihmisiä. Se voi auttaa ihmisiä ymmärtämään asioita uudella tavalla. . En sinänsä kritisoi Milanon työryhmän löytöjä. Se oli ehkä enemmänkin meidän väärinymmärrystämme, kun opiskelimme heidän metodiaan vain kirjoista. Milanossa käydessäni näin, etteivät he tee ollenkaan niin kuin olimme ajatelleet. Kouluttaminen on hienoa hommaa! Koko ajan oppii uutta, pysyy kosketuksessa ?kenttään. Ymmärsin hyvin varhaisessa vaiheessa, että lasten vanhemmat ansaitsevat hyvän kohtelun. Kesällä 1985 Esko Varilo, Jan-Christer Wahlbeck, Kaarina Johansson ja minä olimme olleet kaksi viikkoa opiskelemassa Gianfranco Cecchinin ja Luigi Boscolon pitämällä kansainvälisellä kesäkurssilla Iseo-järvellä PohjoisItaliassa. Jos asiakas ei pitänyt metodista, sekin tulkittiin metodin valossa. Nykyisiltä työtovereiltani Jan-Christer Wahlbeckilta ja Pirjo Vuornokselta olen oppinut valtavasti ja hioutunut toivoakseni paremmaksi ihmiseksi heidän kanssaan toimiessani. Olen heille kiitollinen! jaa . Kyllä perheissä alkoikin tapahtua. Ihastuin aikanaan, 1980-luvun alussa, myös . Oli yllättävää, että uusista ideoista pystyi hurmaantumaan niin paljon, että tämän saattoi unohtaa. Lastenlinnassa oli sosiaalityöntekijä, joka oli USA:ssa kouluttautunut perheterapeutiksi, mutta hän oli yksinäinen huutavan ääni korvessa. Asiakas ei voinut koskaan olla oikeassa. Kouluttaminen on hienoa hommaa! Koko ajan oppii uutta ja pysyy kosketuksessa ?kenttään? Selvini-Palazzolin ja Giuliana Pratan työskentelyä Milanossa sekä osallistunut MRI:n ensimmäiseen Euroopan kongressiin Nizzassa. Vaikka hänellä olisi miten hyviä ideoita, se ei auta, elleivät asiakkaat ole mukana. Kaarina Johansson jätti keskuksen ennen 1990-luvun alkua, ja saimme hänen tilalleen Pirjo Vuornoksen. Vaikka terapeutti tietäisi mitä tahansa, se ei auta. ja saa nauttia inspiroivista keskusteluista sekä koulutustilanteissa että kollegoiden kanssa koulutuksia suunnitellessa
Onko eri perheterapiasuuntauksissa jokin lähestymistapa, jonka tänä päivänä koet itsellesi läheiseksi? Kyllä tulokulmani perheterapiaan on ollut aika systeeminen. Helm Stierlin oli porttini perheterapiaan, ja hän oli psykoanalyytikko, joka alkoi tehdä perheiden kanssa töitä. Pidin kerran esitelmän, jossa sanoin, että systeemisessä ajattelussa olemme kaikki lastenkengissä. Vähemmän on kirjoitettu prosessin vaikeudesta ja huonoista tuloksista. . Millaisen kehityksen toivoisit vahvistuvan perheterapian keskuudessa? Tuohon on vähän vaikea vastata, on niin paljon mielenkiintoista uutta. Tosin nythän voidaan kaikenlaista tehdä tietokoneella. Ihmisten ongelma on usein se, että kun he ovat vaikeuksissa, he eivät löydä sanoja sille, mitä heille tapahtuu. . Täytyy vain kuunnella läheisiä ja yrittää ymmärtää, miten he tuntevat ja ajattelevat. Uskon, että tämä ammatti on lisännyt kärsivällisyyttäni ja hidastanut reaktioitani. En pidä niitä ollenkaan vaarallisina. Ne eivät kuitenkaan ole oikein minun alaani. En ole varsinaisesti opiskellut sitä, mutta olen yrittänyt pysyä ajan tasalla. On niin paljon hyvää. Näen pöydälläsi Gottmania, ja on kaikkea muutakin. Suuntauksia, jotka perustuvat asiakkaiden kuuntelemiseen, ja toisia, jotka perustuvat fokusoituun tietämiseen . Tiettyyn pisteeseen asti se on ihan hyvä, mutta toisaalta taas paha. Niissä on hyviä tapausselostuksia, ja aina kaikki käy hyvin. On vaikea kuvitella, millaista elämäni olisi, jos en olisi psykologi enkä perhetera48. Olisi kiva olla vähän aikaa ihan tavallinen ihminen, ihan naiivisti elää tämän elämänsä ja kokea sen, mitä eteen tulee. Perhesuhteethan ovat äärettömän kompleksisia. Yksilö, dyadi, triadi, perhe, kulttuuri, historia, tulevaisuus, suku, talous . Niissä näen kuitenkin sen riskin, että ihmiset eivät saa perehtyä ja kouluttautua kunnolla, vaan asiakkaalle annetaan lomakkeita, joista sekä asiakas että työntekijä ovat aika hämmentyneitä. Psykologiasta ja psykoterapiasta voin sanoa saaneeni nimiä ilmiöille, sanoja sille mitä on. Olen opiskellut yksilöterapiaa Therapeia-säätiössä, ja pitkä aikaperspektiivi kiinnostaa minua enemmän. Minulla on sellainen tunne, että ei ole ollut helppo erottautua ammattiroolista perhesuhteissa. En ehkä niin suin päin sano tai tee asioita. ratkaisukeskeiseen ajatteluun. Sitten kuitenkin menen ja tilaan pari uutta kirjaa, kun tekee mieli katsoa, mitä niissä oikein on. Ei voi tietää, mutta voi luulla. Aikaisemmin vastustin manualisoituja hoitoja, mutta jos niihin saadaan hyvä koulutus ja niitä osataan käyttää, voi osa niistä olla tosi hienoja. Se olisi systeemiteorian uudempi versio. Sanoilla pärjää kyllä itsensä kanssa, mutta kun on ne läheiset, niin miten niitten kanssa pelataan. Se on myös vaikeaa. Osa niistä on varmaan hirveän hyviä. Ilmaus on peräisin eräältä itävaltalaiselta filosofilta, jota aikanaan ihailin. Vuosikerta peutti. Systeemisessä ajattelussa olemme kaikki lastenkengissä, koska se on niin kompleksista, ettei sitä oikein voi mallintaa. Myös kielisysteemiset menetelmät ovat ihan hienoja. Oppikirjojakin voi lukea vähän niin kuin kaunokirjallisuutta. Luen vain kaunokirjallisuutta ja kuuntelen musiikkia. Kun ihmisillä on kokemusta, he osaavat soveltaa metodejaan taitavasti työskentelyn olematta liian kapeaa. Nyt kun olen vähentänyt töitä, olen ajatellut, etten halua oppia mitään uutta. Elämä on elämää, ja sanat ovat vain sanoja. 2/13 Tero Pulkkinen, Helena Lounavaara-Rintala 29. Stierlinin teoria miellyttää minua vieläkin, mutta mielestäni sitä pitäisi nimittää kompleksisuuden teoriaksi. On kiehtovaa yrittää nähdä yksilö näin laajoissa kokonaisuuksissa ja yhteyksissä. Mutta enää ei voi. Miten ajattelet perheterapian parissa toimimisen vaikuttaneen omaan henkilökohtaiseen elämääsi? On tietenkin aivan mahdotonta arvioida, miten se on vaikuttanut. se on mielettömän kompleksista. Saksalainen koulukunta, joka siitä nousi, oli erilainen kuin suomalainen. Ne kehtaavat vieläkin sanoa itseään systeemisiksi terapeuteiksi, kun Suomessa ei enää varmaan kukaan muu kuin minä nimitä itseään systeemiseksi terapeutiksi. näitä vähän käsikirjatyyppisiä hoitomuotoja. On siitäkin tarttunut jotain, niin kuin kaikesta. Mielestäni aikaperspektiivi on siinä kuitenkin liian lyhyt. Aika vähän olen soveltanut niitä työssäni.
Varsinkin nuorempana yhdessä opiskeleminen oli hauskaa ja antoisaa. Minusta se on hienoa. Ihailen ihmisiä, jotka tekevät antaumuksellisesti hienoa työtä ihmisten puolesta aivan liian pienellä palkalla. . Nuorempana, kun olimme hurjan innostuneita, pistimme joskus päämme pölkylle perheterapian puolesta. Se on ylläpitänyt uudistumisen tunnetta. Sitten ovat työkaverit ja opiskelijat, heidän kanssaan löytää aina uusia asioita ja sellaista, mitä pitäisi oppia. Nyt juuri en sitä kaipaa niin paljon. Suomen perheterapeuttinen systeemi on hieno, ja osaaminen on erittäin korkealla tasolla. Kouluttaminen on hienoa hommaa! Koko ajan oppii uutta ja pysyy kosketuksessa ?kenttään? . Millä tavalla olet pitänyt yllä työkykyäsi ja elämäniloasi? Voimavaroja antavat oma perhe, kesäpaikka, musiikki ja kirjallisuus sekä Helsingin kaupunki, joka on niin kaunis. ilman perheterapeuttista koulutustakin. On myös sellainen tunne, että minua on kohdeltu valtavan hyvin. Nyt kun Helena Lounavaara-Rintala helori@kolumbus.fi Tero Pulkkinen 050 5792 648 tero.pulkkinen@evl.fi 49. Saksalaisen tradition seuraaminen on ollut virkistävää, se on erilainen, monipuolinen ja kiinnostava. Luotan suomalaiseen systeemiin, se on hyvä systeemi. Joskus matkustelu on ollut hyvin tärkeää. Käsitöitä teen jonkin verran, nuorena paljonkin. Myös ammattikirjallisuuden ja ammattilehtien lukeminen piristää. On valtavan palkitsevaa ja mielekästä, kun ihmiset saavat helpotusta hankaliin tilanteisiinsa tai oppivat uutta. . Se on terapian itsestäänselvyys, mutta se tahtoo unohtua. Ja luotan niihin ihmisiin, jotka ovat työssä terveydenhuollon eri tehtävissä. Perheterapian uudet löydöt eivät kuitenkaan leviä helposti. Myös yliopistojen ja tutkijoiden merkitys on ollut tosi suuri. Silti he haluavat innolla opiskella. Myös niihin, joilla ei ole perheterapeuttista koulutusta. Olen oppinut vähän suojelemaankin itseäni, en ole esimerkiksi ollut innokas osallistumaan eri koulukuntien välisiin debatteihin. Itse en ole koskaan ollut vakavasti (lue: onnistuneesti) suuntautunut tutkimuksen tekemiseen, mutta pidän aivan olennaisen tärkeänä sitä työtä, jonka alan tutkijat ovat Suomessa tehneet. olen vähentänyt töitä, olen ajatellut, tekisinkö tätä, jos tästä ei maksettaisi. Nyt ei enää ole tarvetta käännyttää ketään, vaan vain puhua niille, jotka haluavat kuulla. Aikaisemmin kun piti tehdä tilaa, menimme kaikille foorumeille puhumaan perheterapian puolesta. Mielestäni se projekti on nyt toteutettu, perheterapialla on nykyään aika hyvä asema. Tekisin, sillä ihmisethän ovat hirveän kivoja. Ne vaativat huolenpitoa, kehittämistä ja tukea pysyäkseen hengissä. Tärkeintä on asiakkaiden motivaation ylläpitäminen tai luominen. Joskus myös ajatteluttaa, kun koulutukseen tulee opiskelijoita, jotka eivät oikeastaan ole motivoituneita opiskelemaan perheterapiaa vaan esimerkiksi yksilöterapiaa, mutta eivät jostain syystä ole voineet aloittaa sen suuntauksen opintoja. Toisaalta monilla opiskelijoilla on koulutukseen tullessaan paljon tietoa ja elämänkokemusta. Jotkut voivat olla jo heti alussa hirveän hyviä, suorastaan loistavia . En ole joutunut kärsimään tämän ammatin vuoksi. Haluaisitko sanoa jotain viisasta nuoremmille, jotka ovat vasta aloittelemassa perheterapeutin uraa? Kaamea kysymys. Sen olen oppinut, että jos emme saa asiakkaita mukaan, emme voi tehdä yhtään mitään. Meillä tehdään kansainvälisestikin arvioiden korkeatasoista työtä. Turku, Keroputaa ja Jyväskylä ovat edelläkävijöitä. Millaisin miettein ja tunnelmin arvioisit menneitä vuosikymmeniä työssäsi? Ihan hyvillä mielin, sekä omalla kohdallani että myös yleisesti. Työssä on paljon asioita, jotka antavat voimia työssä jaksamiseen
Elämä: mahdollisuus elää normaalin pituinen elämä. 2/13 29. tai yksinomaan . Nämä toimintakykyalueet ovat ihmisenä olemisen perusta ja toimintavalmiuksien kokonaisuus, joka on aina otettava huomioon inhimillistä hyvinvointia arvioitaessa. tai yksinomaan . Kommenttini: Paitsi että skitsofreniaan sairastuneet ja kroonistuneet ovat useimmiten yksinäisiä, he kuolevat myös tutkimusten mukaan muuta väestöä nuorempina. 50. Olemme Viljo Räkköläisen kanssa kehittäneet Paon näkemyksiä ensi kertaa skitsofreniaan sairastuneitten perhekeskeiseksi hoidoksi siten, että toivo säilyisi eikä kroonistumista tapahtuisi (Räkköläinen ja Aaltonen 2009). Nussbaumin kuvaamat alueet muodostavat mielestäni kaikkien vaikeitten mielenterveyshäiriöitten psykoterapian erityisen eettisen oikeutuksen. Olen seuraavassa kussakin kohdassa tarkastellut niitä erityisesti skitsofreniaan sairastuneen elämään liittyvien piirteitten kannalta. Ihmisen hyvinvointi rakentuu hänen saavuttamistaan toiminnoista. Itse ajattelen, että se heijastuu erityisesti ymmärtämättömyytenä vaikeimpien mielenterveysongelmien psykologiaa ja psykoterapiaa kohtaan. Mielenkiintoisinta on kuitenkin hänen pohdintansa yksinäisyydestä oikeudenmukaisuuden ja toimintakyvyn kannalta. sellaisia skitsofreniaan sairastuneita, jotka ovat psykologiseen ymmärtämiseen tähtäämättömästä hoidosta johtuen tai syrjäytettyinä kroonistuneet. Yksi amerikkalainen skitsofrenian psykoterapian klassikoista, Ping-Nie Pao, on kuvannut kroonista psykoosia tilanteeksi, jossa ilman psykoterapeuttista hoitoa jääneeltä on riistetty toivo ja sairaudesta on tullut elämäntapa. sellaisia skitsofreniaan sairastuneita, jotka ovat kronisoivasta hoidosta johtuen tai hoitamattomina kroonistuneet. Normaalit ihmisen toimintakykyalueet ovat Nussbaumin mukaan: 1. Tällöin tarkoitan erityisesti . Vuosikerta Skitsofrenian hoitamattomuus ja oikeudenmukaisuuskysymys J uho Saaren (2011) kirja Yksinäisten yhteiskunta on lähes kauttaaltaan mielenkiintoinen yksinäisyyden tutkimus, jossa on mm. (Björklund ja Sarlio-Siintola 2010) Kuvaan tuonnempana nämä alueet. Kommentoin niitä skitsofreniaan sairastuneen, psykoterapian ulkopuolelle jääneen elämään liittyvien piir- teitten kannalta. Tällöin tarkoitan erityisesti . sosiaalisen empatiakuilun käsite: rajoittunut kyky samastua oman viiteryhmän ulkopuolella oleviin. Hän on ollut Suomessa akateemikko vuodesta 2000. Nussbaumin pohdinnat oikeudenmukaisuudesta ja toimintakyvystä ovat mielestäni käyttökelpoisia myös pohdittaessa skitsofrenia-ilmiötä. Juho Saari soveltaa Nussbaumia toimintakykyalueisiin ja osoittaa yksinäisyyden olevan ristiriidassa keskeisten inhimillisten toimintakykyjen kanssa. Nussbaum kuvaa kymmenen tällaista toimintakykyaluetta normaalipituisessa elämässä. Hän viittaa yhdysvaltalaiseen filosofiin Martha Nussbaumiin, jonka erityisiä kiinnostuksen kohteita ovat olleet antiikin filosofia, poliittinen filosofia ja etiikka
Ruumiillinen koskemattomuus: mahdollisuus liikkua vapaasti paikasta toiseen ilman pelkoa väkivallan kohteeksi joutumisesta. Kommenttini: varsinkin raskas lääkitys usein heikentää kaikkia näitä kolmea. 5. Samalla se olennaisesti kaventaa heidän mahdollisuuttaan eläytyä toisten ihmisten asemaan, koska keskeiseksi vaatimuksen kaltaiseksi tulee, miten toiset voisivat eläytyä heidän asemaansa; mahdollisuus heidän kokemaansa empatiaan ja mentalisaatioon kapenee. Siis hoito saattaa muuttua kaiken vastavuoroisuuden psykologian estäväksi. Sosiaalisista suhteista pudonneet skitsofreniapotilaat tai sellaisiksi luokitellut ihmiset ovat usein vailla mitään vaikutusvaltaa. Tunteet: mahdollisuus rakastaa ja kiintyä toisiin ihmisiin ja asioihin, pitää huolta ja kantaa vastuuta toinen toisistaan sekä oikeus erilaisiin tunteisiin kaipuusta vihaan. lääkkeitä, mutta yrittää salata sen määrääjältä. 6. Aistit, mielikuvitus ja ajattelu: mahdollisuus kehittää aistejaan, mielikuvitustaan ja ajatteluaan riittävän koulutuksen turvin ja vapaus ilmaista itseään politiikan, kulttuurin ja uskonnon alueilla. Kommenttini: Erityisesti kaikki myönteinen vastavuoroisuus, mahdollisuus itse antaa toisille jotain arvokasta, on useimmiten monella tavalla rajoitettua; hoitojärjestelmässä paine on koko ajan yksisuuntainen: on oltava hoitomyöntyväinen hoidon sisällöstä riippumatta. Sosiaalisen pääoman 2. Yksipuolinen hoitomyöntyväisyys katsotaan useimmissa tutkimuksissa myönteiseksi ominaisuudeksi. Mutta jos hoitoympäristö painottaa alistumista, split itse asiassa kuvaa ennen kaikkea itse hoitoympäristöä; se on hoitoympäristön, ei potilaan ominaisuus, erityisesti silloin kun potilaan mahdollisuus hyvään molemminpuolisuuteen ei ole mahdollista vaan ainoastaan alistuminen. 7. Kommenttini: Useimmiten, erityisesti lehdistössä, rummutetaan psykoosipotilaitten olevan potentiaalisesti tai todellisuudessa väkivaltaisia. Tosiasia kuitenkin on, että he joutuvat itse kohtuuttoman usein väkivallan kohteiksi sekä kadulla että erityisesti psykiatrisen hoitojärjestelmän sisällä: vastentahtoiseen hoitoon, sairaalassa sidotuiksi tai perusteettomaan eristykseen, pakkolääkitykseen ja tarpeettoman pitkään jatkuvaan vastentahtoiseen hoitoon. 4. Oma näkemys on kätkettävä esimerkiksi siten, ettei syö hänelle ?määrättyjä. Erityisesti kai on huomattava, että useimmilla neuroleptilääkkeillä on vaikeita sivuvaikutuksia, kuten aikuisiän diabetes ja sydän- ja verisuonisairaudet, jotka saattavat olla hengenvaarallisia. 3. Ruumiillinen terveys: mahdollisuus pysyä terveenä (riittävä ravinto ja riittävä suoja). Kommenttini edellisen kohdan jatkona: Mahdollisuus elää yhteydessä toisiin ihmisiin aidossa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa köyhtyy sitä enemmän, mitä enemmän skitsofreniaan liittyy loppuelämän jatkuvan sairauden leima. Yhteenkuuluvuus: mahdollisuus elää yhteydessä toisiin ihmisiin aidossa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, eläytyä toisten asemiin, suojella sellaisia sosiaalisia instituutioita, jotka tukevat ihmisten vastavuoroisuutta ja mahdollistavat ihmisten osallisuuden yhteisöön, kunnioittaa itseään ja luottaa siihen, että myös muut kunnioittavat itseään ja pitävät toisiaan tasa-arvoisina sukupuolesta, rodusta, seksuaalisesta suuntautumisesta, uskonnosta, etnisestä alkuperästä riippumatta. Kommenttini: Tutkimusten mukaan skitsofreniaan sairastuneitten kroonistuneitten ruumiillinen terveys on muuta vastaavanikäistä väestöä heikompi. Kommenttini: Edellisen kommenJukka Aaltonen tin lisäksi usein Jyväskylän yliopiston psykoosipotiperheterapian professori, laitten kohdalemeritus la tuodaan esille patologiseksi määritelty psykologinen lohkominen, split: miten potilas lohkoo hyvän ja pahan eikä pysty integroimaan niitä mielessään. Käytännöllinen päättely: mahdollisuus muodostaa käsitys hyvästä ja mahdollisuus suunnitella oma 51. Esseitä perheterapiasta elämänsä
Vuosikerta rates on kyseenalaistanut sen filosofiassa. Kommenttini: Psykoosipotilaitten mahdollisuus oman hoitonsa suunnitteluun on peräti rajoitettua. Kommenttini: Tämä lienee ainoa alue, joka joissakin olosuhteissa jotenkin toteutuu. Monet psykoosipotilaat huolehtivat eläimistä ja kasveistaan paremmin kuin miten heistä huolehditaan. 9. Hurmaavalla ja provosoivalla tavalla juuri tätä ulottuvuutta käsittelee Borut ?kodlarin ja Jon Ploug Jørgensenin (2013) artikkeli Psychosis-lehdessä: . Hallinta, työ- ja omistusoikeus: mahdollisuus osallistua poliittiseen elämään, tehdä itsenäisiä valintoja ja ajatella vapaasti, yhtenäinen omistusoikeus ja oikeus osallistua työelämään tasa-arvoisesti ja omista inhimillisistä lähtökohdista käsin. Kommenttini: Yksi leikin muoto on kyky fantisoida, rakentaa mielessään fantasioita. miten Sokrates itse asiassa olisi käyttäytymisensä ja puheittensa perusteella nykyään ilman muuta luokiteltu skitsofreniapotilaaksi. Ei ole mitenkään harvinaista, että yksin elävillä psykoosipotilailla on koira, johon hän on erityisen kiintynyt, ja tämä tunne on molemminpuolista. Artikkelissa kirjoittajat ironisoivat . On toisaalta tietysti muistettava Sokrateen kohtalo sellaisena kuin Platon sen esittää. 10. tai oikeastaan se on pikemminkin vakavan surullista tragediaa . Mutta kokemukseni eräästäkin työnohjauksesta on kiusallinen: yksin elävän pitkäaikaispotilaan sanottiin puhuvan koiralleen; sitä pidettiin huolestuttavana tai huvittavana psykoottisena oireena. Leikki: mahdollisuus kokea iloa, leikkiä, pelata ja nauttia harrastuksista. Pelkään, että mielleyhtymä muuten häviäisi hetkessä: Kirjassa on kuvaus naisesta, joka on koko ikänsä toivonut näkevänsä Niagaran putoukset. Kun hän lopulta näkee ne, se on pettymys. Kiintymyssuhde on kiintymyssuhteen mittareilla hyvä. Ja toisaalta: monien nykyisten skitsofreniapotilaitten ajatuksia ei tarkastella sitä kautta, miten ne kyseenalaistavat common sense -ajattelun samalla tavalla kuin Sok- *** Luen Carol Shieldsin kirjaa Pikkuseikkoja enkä tiedä, mitä siitä ajatella, se kun vaikuttaa naiivilta. Mutta yllättäen kirjan naiiviudesta nousee mielleyhtymä, joka pakottaa laittamaan kirjan heti sivuun ja aukaisemaan tietokoneen. Voidaan myös kysyä, kuinka paljon psykoosipotilaitten muuta väestöä suuremmat itsemurhaluvut heijastelevat enemmänkin potilaitten yksinäisyyttä, jota sairauden stigma vielä moninkertaistaa, kuin sairautta sinänsä. 8. Voi sanoa, että hänen omistusoikeutensa omaan itseensä säilyy ja sitä on syytä kunnioittaa. Voinee siis sanoa, että kroonistumiseen johtava, psykoosin psykologisia ulottuvuuksia huomioon ottamaton näennäishoito on ristiriidassa ihmisen perustoimintakykyjen huomioon ottamisen kanssa. Tästä näkökulmasta se, miten psykoosia hoidetaan, on syvä oikeudenmukaisuuskysymys eikä pelkästään lääketieteellinen kysymys . Milloin viimeksi kuulitte kerrottavan psykoosipotilaan rikkaasta mielikuvituksesta siten, ettei sitä tulkittu psykoosin osaksi? . Shieldsin novellin kertoja arvelee naisen kuluttaneen kuvitelmissaan loppuun kykynsä haltioitua putouk52. Muut lajit: mahdollisuus huolehtia luomakunnasta, eläimistä ja kasveista. . Hän voi osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon vähintäinkin siten, että on paikalla ja seuraa tapahtumaa. samalla tavalla kuin Saari osoittaa yksinäisyyden olevan oikeudenmukaisuuskysymys. käsitteillä ilmaistuna he ovat köyhiä, oikeastaan proletariaattia, koska stigma edelleen köyhdyttää heidän sosiaalista pääomaansa. Tämä siitä huolimatta, että jo yli sata vuottaa sitten Bleuler havaitsi skitsofreniapotilaitten eräänlaisen kaksinkertaisen kirjanpidon: osa häntä havainnoi ja tarkkailee ympäristöä realiteetinomaisesti myös kaoottisimmankin psykoosin aikana. Psykoosipotilaitten kohdalla tämä on useimmiten hoidossa yksiselitteisesti estetty, koska myös kaikki sellaiset fantasiat, joita kaikilla ns. 2/13 Jukka Aaltonen 29. terveillä on päivittäin, tulkitaan sairauden oireiksi, jotka on saatava kitkettyä pois; terveyden kriteeri on mielikuvituksettomuus. Yleinen ajatus on, että hän ei ainakaan psykoosin akuuttivaiheessa voi osallistua oman hoitonsa suunnitteluun
M. (2010). (2012). Reading Susan Isaacs: Toward a radically revised theory of thinking. (2013). Could Socrates be diagnosed within the schizophrenic spectrum. Diakonia-ammattikorkeakoulu: Helsinki. Ogden, T. Harvard: Harvard University Press. Räkköläinen, V. Nyt kun Mielenterveysseura on päättänyt lopettaa kaikki psykoterapiakoulutuksensa, en enää ilmaiseksi jatka. Palkkioksi haluan, että aina ennen seuraavan Perheterapia-lehden ilmestymistä minun on saatava jokin lukijan kommentti edellisestä esseestäni; ilman sitä en uutta julkaise. Jukka Aaltonen 050 5649 021 jukka.aaltonen@jyu.fi 53. Skitsofrenian hoitamattomuus ja oikeudenmukaisuuskysymys sista. Tai oikeastaanhan minä tiedän esseen alkuosassa kuvaamani perusteella: sen voi menettää ymmärtämättömällä psykiatrisella hoidolla. KIRJALLISUUTTA Björklund, L. Inhimilliset toimintavalmiudet suomalaisessa hyvinvointipolitiikassa. Kirjassa: H. Hän saattoi uudelleen haltioitua näitten katselemisesta, se ehkä palautti mielikuvituksen kyvyn. ?On etsittävä jotain, jota ei voi menettää?, sanoi Hemingway elämästä. Shieldsin nainen puolestaan käänsi selkänsä putouksille ja alkoi katsella muita matkustajia, jotka innoissaan ihailivat putouksia. 295-303. Kirjassa: Y. & Sarlio-Siintola, S. (2007). The frontiers of justice. O. (toim): Psychotherapeutic Approaches to Schizophrenic Psychoses, Past, Present and Future, s. (2011). Eräässä japanilaisen kirjailijan Yasushi Inouen novellissa mies uneksii jonakin päivänä pystyvänsä tekemään ilotulitusraketin, joka on täydellinen krysanteemi. Sitä Shieldsin matkustaja kaipaa: sitä fantisoinnin kokemusta. (2009). Psychopharmacological treatment and psychotherapy in schizophrenic psychoses. (2010). & Aaltonen, J. Todellisuus sisältää usein pettymyksen, koska se saattaa lopettaa juuri tästä toiveesta fantisoinnin. C. & Jørgensen, J. Saari (toim.) Hyvinvoinnin uusi politiikka . Hiilamo & J. East Sussex & New York: Routledge. Saari, J. Psychosis, 5 (1), 17-25, htpp://dx.doi.org/ 10.108017522439.2012.669395] *** P.S. Pikkuseikkoja. Helsinki: Otava. ?kodlar, B. toisin kuin olin tähän asti aina ajatellut. Yksinäisten yhteiskunta. Helsinki: WSOYpro. Shields, C. H. Olen nyt kirjoittanut näitä esseitä vuodesta 1998 korvauksetta. Lopulta hän onnistuu, mutta ei näe raketin leimahtamista, koska on selkä päin taivasta, sytyttämässä ilotulitteitaan; katselijat kertovat sen hänelle. Ajattelen toisin kuin Shields: Kyky fantisoida on useimmiten jotain sellaista, jota todellisuus ei voi oikeastaan koskaan ylittää, ainakin tämä kyky voi ylittää todellisuuden. Voiko fantisoinnin kyvyn menettää; sehän on Thomas Ogdenin ja Helen Isaacsin (2011) mukaan ihmisen psykologisen kehityksen keskeinen kyky. Could schizophrenia patients be considered in the light of Socratic insights. Alanen et al. The International Journal of Psychoanalysis, 92 (4), 925?942. Nussbaum, M. johdatus sosiaalisiin mahdollisuuksiin. Part 2: The principles of using and not using neuroleptics in the Finnish need-adapted approach to the treatment of schizophrenic psychoses. Inouen mies säilytti sen, eikä hänen tarinansa olekaan tällä tavalla ajatellen surullinen . P.
Tämä liittyy tietysti ilmastonmuutokseen, luonnonsuojeluun ja maapallon tulevaisuuteen, mutta tässä kirjassa se liittyy kuitenkin enemmän eksistentiaaliseen kysymykseen. Kun on tutkinut koko elämänsä niin suurta arvoitusta kuin skitsofrenia, tavannut niin paljon tutkijoita, kohdannut satoja potilaita, ollut niin monessa mukana, kun on niin iäkäs ihminen, jolla on pitkä ja rikas avioliitto, lapsia ja lastenlapsia ja muistojen suuri arkku, tuntuu luontevalta sanoa jotakin ihmisenä olemisesta ja ihmisyhteisön olemuksesta. Näinä yltiöpäisen yksilöllisyyden ja itselli54. psykiatrin muistelmia ja merkintöjä?. 44?46 kirjoittamani esittely). niin monta huonetta suuressa talossa ja niin helppo on kuitenkin kulkea edestakaisin ja palata taaksepäin tai mennä ohitse ja tulla myöhemmin takaisin. Alanen on kirjoittanut monenlaisia kommentteja nykytilanteista, mutta myös ?jälkeenpäin?-kommentteja erilaisista tapahtumista ja kokemuksista. Selailin edestakaisin sisällysluetteloa. Syksyllä 2012 ilmestyi saman kustantajan (Therapeia-säätiö) toimittamana jatko-osa: ?Samassa veneessä . Juuri niin laajoja ovat arvostetun iäkkään professorin kiinnostuksen kohteet, niin paljon hän on nähnyt, tehnyt, kokenut ja niin tiheä on työn, matkojen, perheen, havaintojen, ajatusten, kokemusten, tuntemusten, ihmisten kohtaamisten kutoma elämänryijy. Tätä kirjaa ei voi lukea lineaarisesti, kronologiaa seuraten. 42 euroa . Kiireettömyys tuntuu juuri oikealta lähestyttäessä tätä kirjaa. 2/13 29. Perheterapia-lehdessä 3/2010 s. Jokainen huone on erilainen: yhteiskunnalliset kysymykset, työ, ura ja tutkimuksen kehitys, matkat, perhe, ystävät, kollegat . psykiatrin muistelmia ja merkintöjä. Helsinki 2012, Therapeia-säätiö . Juuri 86 vuotta täyttänyt emeritusprofessori kirjoittaa tässä jatkoosassa 1950-luvulta alkaen muistoja elämäntyöstään. Joululoman alkaessa oli vihdoin aikaa lukea kirja. Tämä onkin kirjan mielenkiintoisin aspekti: miten jälkeenpäin ajattelee, kokee, näkee asioita. ?Olemme maapallollamme kaikki samassa veneessä, jonka tulevaisuus on meistä itsestämme ja yhteisistä toimistamme kiinni . meidän kaikkien on tiedostettava voimakkaammin perimmäinen yhteisyytemme, riippuvuus toisistamme?, kirjoittaa Alanen. Vuosikerta Olemme kaikki samassa veneessä... Yrjö O. Alanen: Samassa veneessä . (tilaukset Therapeia-säätiön nettisivuilta). V uonna 2010 emeritusprofessori Yrjö Alanen julkaisi muistelmateoksen ?Entinen aika? (ks. Huomaan lukevani kirjaa kuin olisin vaeltamassa suuressa talossa, huoneesta huoneeseen
Tämä heijastuu myös mm. skitsofrenian käypä hoito -suositusten kohdalla, joista kokonaan puuttuu maailmalla arvostusta saaneen, Alasen työtovereineen kehittämän tarpeenmukaisen lähestymistavan laajaalaisuus. Yrjö näkee meidän kaikkien olevan ?samassa veneessä?, ihmisinä, työyhteisön jäseninä, potilaiden puolustajina ja hoitajina. Hän oli vakuuttunut, että hoitohenkilökunta, perheenjäsenten lisäksi, on potilaan lähin asiantuntija. Suomen Mielenterveysseuran puheenjohtajana Alanen teki jo vuonna 1978 aloitteen säännöllisten perheterapiakoulutusten järjestämisestä Suomessa. Varsin nopeasti hän vakuuttui siitä, että kannattaa kouluttaa hoitajia, kehittää hoitavia yhteisöjä, ja hän paneutui siihen suurella energialla. Mutta hän korostaa työtoveruuden, yhteistyön etuja kaikkien niiden kohdalla, sekä tulosten että tiimin jäsenten osalta: kaikki oppivat toisiltaan, myös työryhmän johtaja alaisiltaan. Niinpä viisaus ja generatiivisuus ovat Yrjö Alasen elämän hedelmiä. Minäkin olen saanut nauttia Alasen eteenpäin jakamasta oppimisen kulttuurista. Se on muistutus siitä, että oleminen on yhtä tärkeää kuin tekeminen ja että tien kulkeminen on yhtä tärkeää kuin päämäärän saavuttaminen, ellei tärkeämpää. Tämän kirjan lukemista voi suositella perheterapian lukijoille ja laajemminkin kaikille, jotka ovat jollakin saralla psykiatrian alalle hakeutuneet . Heitä varten toivoisin, että uusintapainokseen valmistellaan henkilöindeksi, jossa kaikki Alasen mainitsemat henkilöt olisivat aakkosjärjestyksessä, suluissa syntymä- ja kuolinvuotensa, ammatti ja toiminta sekä paikka, jossa ovat toimineet. Tämä kirja on tärkeä muistutus päämäärätietoisen ja pitkäaikaisen ponnistelun tärkeydestä: sekin on tärkeä viesti nykyihmiselle, joka haluaa kaiken tapahtuvan nopeasti ja lyhyesti. Kirja on myös tärkeä nuorille lääkäreille ja hoitajille muistutukseksi siitä, että psykiatria ei tule koskaan olemaan yksinkertainen lääketieteen haara. Kirjat johtanut lukuisia tutkimusryhFlorence Schmitt, FT, yliopistonlehtori miä, tieteellisiä yksilö- ja perhepsykoterapeutti VET, hankkeita, kirjojen toimitusta erityisalueena varhaislapsuuden ja ollut laajemvuorovaikutushäiriöt man innovatiiTurun yliopisto & VSSHP/TYKS visen ryhmän Lastenpsykiatrian klinikka jäsenenä eteenTurku päin vievänä voimana. Kirjassa tulee esille Alasen pettymys psykiatrian muuttumisesta liiaksi lääke- ja diagnoosikeskeiseksi tavalla, joka helposti muuttaa hoidon mekaaniseksi ja yksitoikkoiseksi eikä kunnioita potilaiden erilaisuutta. Veneessä tarvitaan kuitenkin kapteeni pitämään peräsintä, lukemaan karttaa ja opastamaan eteenpäin. ja erityisesti nuorille, jotka ovat aloittaneet työelämänsä laman alkaessa. Potilasta ei voi redusoida sairauteensa. Tietysti vastassa oli innostuneita ihmisiä, mutta professorin asenne ratkaisee kuitenkin organisaatiossa. Viime vuosina tapahtunut taantuma mielenterveystyössä tuntuu vielä mielettömämmältä, kun on saanut kokea tätä osaamisen ja oppimisen kehityksen tukemista. Ihmiseksi voi tulla vain hyväksymällä yhdessä olemisen, yhdessä kulkemisen ja yhdessä tekemisen. Hän on myös Florence Schmitt 040 7633 053 florence.schmitt@tyks.fi 55. Sellaiset arvot eivät ole kurssissa. Alasen kirja onkin kertomus yhdessä tekemisestä monien, monien ihmisten kanssa: lääkärien ja tutkijoiden ympäri maailmaa ja Suomessa, hoitajien ja potilaiden. Alanen uskaltaa olla vanhanaikainen valitessaan solidaarisuuden, yhteisyyden yhtenä keskeisimpänä arvona. Lukiessani kertomuksia hoitajien kanssa tehdystä työstä en voi olla muistamatta sitä ihmetystä, jota minussa herättivät Alasen uskomaton ennakkoluulottomuus, avoimuus ja epähierarkkinen tapa suhtautua hoitohenkilökuntaan. Tällä hetkellä on vielä paljon niitä ihmisiä elossa, jotka pystyvät kertomaan, keitä kaikki ovat, mutta tulevaisuudessa pitää voida turvautua sellaiseen indeksiin. syyden ihannoinnin aikoina on lohduttavaa lukea, että ihmisenä oleminen on suostumista riippuvuuteen toisista
Uusperheen parisuhde ? Resiprokaalinen kysely . Gottmanin tutkimukseen perustuva pariterapia Lasten kipuoireet: psykososiaaliset tekijät ja perheen merkitys Isän psyykkinen hyvinvointi ja parisuhde lapsen varhaisvaiheissa Ilman isää kasvaminen perheterapeuttisesti tarkasteltuna: vaikutuksia ja hoitomahdollisuuksia Talvisota, jatkosota ja Lapin sota suomalaisissa perheissä 28. vastavuoroisten mielikuvien tutkimisen menetelmä 1 1 1 Suomen Perheterapiayhdistyksen ja Perheterapia-lehden yhteistyössä tapahtuu muutoksia vuonna 2013. Suomen Perheterapiayhdistyksen päätöksen mukaan Perheterapia-lehden tilausta ei enää voi maksaa yhdistyksen jäsenmaksun yhteydessä. Jatkossa Suomen Mielenterveysseura tarjoaa Suomen Perheterapiayhdistyksen jäsenille Perheterapia-lehden kestotilauksen edulliseen 28 euron jäsenhintaan. Lehti tulee tuttuun tapaan vuoden 2012 lehtimaksun maksaneille yhdistyksen jäsenille numeroon 2/2013 saakka. Perheterapia-lehden näköisversioon pääsee lehden kotisivulta: www.mielenterveysseura.?/perheterapia 56. Vuosikerta 4/12 28. Digitaalisen näköislehden voi ostaa irtonumerona tai tilata vuodeksi. Vuosikerta ? Dissosiaation tunnistaminen ja huomiointi pari- ja perheterapiassa . Näköislehden tilaajilla on pääsy myös lehden arkistossa oleviin aikaisempiin numeroihin. Mielenterveysseura toimittaa vuonna 2013 kaikille Suomen Perheterapiayhdistyksen jäsenille tilisiirtolomakkeen jäsenhintaisen tilauksen tekemiseksi. Ritva Karila-Hietala puheenjohtaja Suomen Perheterapiayhdistys Kristian Wahlbeck vastaava päätoimittaja Perheterapia-lehti PERHETERAPIA-LEHDEN NÄKÖISLEHTI SAATAVILLA Perheterapia-lehti on nyt saatavana myös maksullisena näköislehtenä. Vuosikerta Muutoksia Perheterapia-lehden jakelussa numerosta 3/2013 alkaen Perheterapia Perheterapia 1/13 29. Tämän jälkeen lehden tulo edellyttää tilausta Mielenterveysseurasta. Vuosikerta ? ? ? ? Uusperheen sisarussuhteet strukturalistisen perheterapian näkökulmasta perheneuvolatyössä ? Tahdosta riippumatta ? ? Perheterapia Perhe 3/12 John M. 2/13 29
Ilmoittautumiset ja tarkempi ohjelma www.perheterapiayhdistys.fi Tiedustelut anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi Koulutukseen osallistujille on oma majoituskiintiö hotelli Rosendahlissa, ilmoita osallistuvasi yhdistyksen koulutukseen. Maanantai 21.10.2013 Tiistai 22.10.2013 9.00-9.30 Ilmoittautuminen ja kahvi 9.30-11.00 Kiintymyssuhde, tunteet ja perhesysteemi. Perheen hahmottaminen emotionaalisena systeeminä. 11.00-11.15 Tauko 11.15-12.30 Tunnekeskeinen terapia ja perhe Tunnekeskeisen perheterapian esittely 12.30-13.30 Lounas 13.30-14.30 Vaihe 1. ohjattu tunnekokemuksen jakaminen 14.30-15.00 Tauko 15.00-16.00 Vaihe 3. Perheen vuorovaikutuskuvioiden muuttaminen 10.30-11.00 Tauko 11.00-12.00 Vaihe 2 jatkuu 12.00-13.00 Lounas 13.00-14.30 Interventio . Arviointi ja yhteistyösuhteen rakentaminen 14.30-15.00 Tauko 15.00-16.30 Vaikeiden vuorovaikutuskuvioiden prosessoiminen sisäisestä ulkoiseen kokemukseen. Perheiden vaikeuksien hahmottaminen, uudelleen määrittely ja primaaritunnekokemusten tutkiminen vuorovaikutuskuvioiden avulla. 9.00-10.30 Vaihe 2. Turvallisen perustan vahvistaminen perheterapiayhdistys.fi 57 Työskentelymuotoina ovat luennot, ryhmäkeskustelut, harjoitukset, videot, esimerkit, keskustelu. Ajankohtaiset tapahtumat ja uutiset Suomen perheterapiayhdistyksen syyspäivät 21.10. 22.10.2013 Tampereella, hotelli Scandic Rosendahlissa Tunnekeskeinen perheterapia Kouluttajana Gail Palmer Koulutuksen hinta on Suomen perheterapiayhdistyksen jäseniltä 220 ?, muilta 250 ?, yhden päivän hinta 120 ?. . Koulutusmaksu sisältää ohjelmassa mainitut lounaat ja kahvit. Koulutus maksetaan ennen sen alkua yhdistyksen tilille FI45 1443 3000 0409 12. Koulutus tulkataan suomeksi
Kouluttajana Pepi Reinikainen. antaa perustietoa yleisimmistä psykoterapioiden suuntauksista ja vaikuttavuuksista tutkimusten valossa sekä terapiasuhteen syntymisen edellytykset ja mikä on ja mikä ei ole terapiaa. . Syksyllä 2013 käynnistyvä, puoli vuotta kestävä koulutus on tarkoitettu terveys- ja sosiaalialan tai muun soveltuvan alan ammattilaisille, jotka työskentelevät kodeissa ja haluavat monipuolistaa ?työkalupakkiaan?. Koulutus alkaa syksyllä 2013. Esitteet ja haku: www.koukes.fi . antaa yleisnäkemys ihmisen psyykkistä kasvua ja kehitystä kuvaavista teoreettisista perusteista . Opinnäytetyö on kirjallinen tuotos joka esitetään. Debriefing-istunnon ohjaajakoulutus Koulutuksen tavoitteena on osallistuvan peruskoulutuksesta riippuen, lisätä tiedollisia ja taidollisia valmiuksia toimia debriefing-toimintaan liittyvissä ohjaaja-, organisointi- ja tiedotustehtävissä. Kriisiavun koulutus Koulutuksen ensisijaisena tavoitteena on antaa perustietoa traumaattisista elämänkriiseistä, selviytymisestä ja auttamisesta. Tavoitteena on myös lisätä koulutettavien omia valmiuksia kohdata kriisissä olevia ihmisiä. Perhearviointi - perheen voimavarojen, vahvuuksien ja vaikeuksien arviointimenetelmä Menetelmä on suunniteltu ammattiauttajille ja tutkijoille, jotka joutuvat tekemään arvioita perhe-elämästä ja perhesuhteista joko perheen kotona tai vastaanotoilla. Koulutuksessa on 3 lähiopetuspäivää ja niiden välissä arviointitehtäviä. Terapeuttinen työskentely asiakkaan kotona Asiakkaan koti hoidon ja terapian ympäristönä asettaa sekä asiakkaan että työntekijän uudenlaisten haasteiden eteen. Tasavertaisen ja tehokkaan yhteistyösuhteen rakentaminen on niistä keskeisin. Koulutuksen suorittaminen antaa mahdollisuuden hakeutua psykoterapeuttikoulutukseen. Koulutuksen tavoitteena on . Koulutus toteutuu teorian, videonäytteiden, erilaisten harjoitusten sekä koulutettavan oman työskentelyn reflektiivisenä tutkimisena ryhmässä. Elämänkaarikirjoitus Kurssi kestää lukuvuoden ja lähitapaamisia (pe-la/1 x kk). Koulutus on suunnattu ensisijaisesti sosiaali- ja terveysalan potilastyössä sekä muissa palvelualan työtehtävissä työskenteleville psykoterapeuttikoulutuksiin hakeutuville henkilöille. Koulutus sisältää kerran kuukaudessa toteutettavat kaksipäiväiset teoriaseminaarit (20 pv) ja kestää noin vuoden. Opetukseen sisältyy lisäksi kirjalliset välitehtävät, yksilö- ja ryhmätyöt, kirjallisuuteen perehtymistä sekä opinnäytetyö. Digitaalisen näköislehden voi ostaa irtonumerona tai tilata vuodeksi. lisätä tiedollisia valmiuksia mielenterveyden häiriöistä, psykiatrisesta diagnostiikasta, mielenterveystyöstä ja psykiatrisesta hoidosta ja kuntoutuksesta sekä eri-ikäisille suunnatusta mielenterveyspalveluiden ja kuntoutuksen järjestelmästä . Näköislehden tilaajilla on pääsy myös lehden arkistossa oleviin aikaisempiin numeroihin. Perheterapia-lehden näköisversioon pääsee lehden kotisivulta: www.mielenterveysseura.fi/perheterapia 58. Menetelmää voi käyttää joko yksinään tai osana laajempaa arviointikehystä. Kurssilla kirjoitetaan oma elämäntarina aloittaen isovanhempien ja vanhempien tarinoista. Vuosikerta Suomen Mielenterveysseuran KOULUTUSKESKUS vastaa Suomen Mielenterveysseuran maksullisesta koulutustoiminnasta. Koulutuskeskuksen kautta seuran asiantuntijayhteisö voi tarjota mielenterveyden edistämiseen, henkiseen hyvinvointiin ja jaksamiseeen sekä psykososiaaliseen auttamistyöhön ja psykoterapiaan liittyviä koulutus-, konsultaatio- ja työnohjauspalveluita. Psykoterapian perusteet (30 op), Helsinki Psykoterapian perusteet ?koulutus on suunniteltu täydentämään sosiaali- ja terveyden tai muun soveltuvan alan ammattihenkilöiden perustutkintoa ja lisäämään psykoterapeuttista osaamista asiakastyössä. Se auttaa työntekijää kohtaamaan perheen ja selvittämään, miten sen jäsenet näkevät vahvuutensa ja vaikeutensa, sekä arvioimaan perheen elämää ja sen jäsenten keskinäisiä suhteita eri näkökulmista. tiedustelut: info@koukes.fi, (09) 4150 3600 Perheterapia-lehden näköislehti saatavilla Perheterapia-lehti on nyt saatavana myös maksullisena näköislehtenä. 2/13 29. Koulutus on ammatillista täydennyskoulutusta ja se täyttää yliopistojen psykoterapeuttikoulutuskonsortion vaatimukset Psykoterapeuttikoulutusten edellyttämistä lisäopinnoista (30 op)
Suomen Mielenterveysseura A TA R A E I K ESS S EN UOM S MIND-BODY BRIDGING MENETELMÄKOULUTUS Utahin yliopiston psykiatrian professori Stanley Block kouluttaa Helsingissä 29.-30.8.2013 Mind-Body Bridging (MBB) on näyttöön perustuva, nopea ja tehokas terapeuttinen menetelmä. Se antaa välineitä tulla tietoiseksi ajatuksista silloin kun niiden ylivalta vie meidät kielteisiin tunnekokemuksiin ja kehollisiin stressireaktioihin. Tieteellinen tutkimus ja vuosikymmenen kliininen kokemus on osoittanut, että MBB on vaikuttavaa niin masennuksen, ahdistuneisuuden, addiktioiden, PTSD:n, elämänkriisien aggressioiden, perheväkivallan kuin kivunhallinnan hoitamisessa. Peter Roberin tutkimustyö kohdistuu perheterapian käytänteisiin, perheterapian prosesseihin sekä erityisesti terapeutin ?itsen. Helmikuun 2013 Voi hyvin -lehdessä on myös artikkeli Uusi läsnäolo-tekniikka, ?takaisin kartalle?, jossa kuvataan MBB -kokemusta. Suomen Mielenterveysseuran Koulutuskeskus järjestää Kansainvälisen perheterapian asiantuntijaseminaarin 21.???22.11.2013 Helsingissä ?Perheterapiakeskustelun dialektiikka: mitä on sanottu, mitä ei vielä ole sanottu, varauksellisuudesta ja epäröinnistä? Käytännönläheisessä työpajassa tarkastellaan terapeutin toimintaa puhumisen ja vaikenemisen, avoimuuden ja sulkeutuneisuuden, jakamisen ja ei-jakamisen, paljastamisen ja piilottamisen välisissä jännitteissä. Koulutuspäivien pituus on 9.00?16.00. MBB:tä voidaan turvallisesti käyttää myös itsehoito- ja stressinpurkumenetelmänä. Koulutuksen kieli on englanti ja se on suunnattu sosiaali- ja terveydenhoitoalalla työskenteleville sekä muille stressinhallinnan ja hyvinvoinnin edistämisestä kiinnostuneille. käyttöön ja terapeutin sisäiseen keskusteluun sekä dialogiin perheterapiakeskusteluissa. Hän on julkaissut useita artikkeleita kansainvälisissä perheterapiajulkaisuissa. Lisätietoja: http://www.taosinstitute.net/peter-rober-phd. Seminaarin hinta on 200 ?. Ilmoittautuminen www.koukes.fi -sivujen kautta kohdassa Psykoterapiakoulutus 30.09.2012 mennessä. 00520 Helsinki www.koukes.fi 59. Seminaari tulkataan suomeksi. Kouluttajana PhD, psykologi, perheterapeutti ja perheterapiakouluttaja Peter Rober Belgiasta. Hän työskentelee Pari- ja perheterapiakeskus Context-Centerissä ja toimii kouluttajana Leuvenin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Koulutus järjestetään Suomen Mielenterveysseuran ja MBB -työryhmän yhteistyönä. Lisätietoja menetelmästä ja koulutuksesta antavat MBB -työryhmän jäsenet FM Jussi Vapaasalo (jussi.vapaasalo@ gmail.com, GSM 040 9665101), LL Heli Jussila-Martineau (heli.jm@me.com) ja psykologi Eeva-Liisa Salovaara (eeva-liisa.salovaara@iki.fi). Lisää menetelmästä Stanley Blockin web-sivuilta www. bridgingforlife.com. Kurssilla avustavat amerikkalaisen MBB sertifiointiryhmän sekä suomalaisen MBB työryhmän jäsenet. Ilmoittautuminen ja koulutuspäivien ohjelma: www.koukes.fi/ammattinen täydennyskoulutus sivuilla. Tutkimusjulkaisuja menetelmästä on saatavissa englanniksi. krs. Tietoisuusharjoitusten, keho-mielikarttojen ja aisteihin palaamisen (tietoisen läsnäolon harjoittelun) myötä unen ja elämän laatu paranevat. Menetelmä sopii yksilö- pari, perhe- ja ryhmäkäyttöön ja sen on havaittu lisäävän työhyvinvointia ja innovatiivisuutta yrityksissä. Seminaaripaikat täytetään ilmoittatumisjärjestyksessä. Tiedustelut: info@koukes.fi. Suomen Mielenterveysseuran KOULUTUSKESKUS Ratamestarinkatu 9, 5
2/13 29. + alv 24% = 1860 ? Tiedustelut ja ilmoittautuminen: timo.klemola(at)uta.fi tai 040-5908209. Kymmenen lähipäivän lisäksi osallistujat kirjoittavat kurssin ajan harjoitus/oppimispäiväkirjaa; opettelevat soveltamaan oppimaansa työssään, josta raportoivat; suunnittelevat fk:n periaatteita ja teemoja noudattavia harjoitussarjoja sekä tutustuvat lähdekirjallisuuteen. Aika, syksy 2013: Viisi viikonvaihdetta seuraavasti: 24.-25.8., 21.-22.9, 26.-27.10, 16.-17.11 ja 14.-15.12. Työskentelypäivät klo 10 - 16. Paikka: Työhuoneeni Tampereella, Pyynikintie 25. Osallistumismaksu suoritetaan eräpäivään 25.10 2013 mennessä tilille IBAN: FI9411073000619191, BIC: NDEAFIHH, Y-tunnus 1442830-7 (kuittina toimivaan maksusuoritukseen on liitettävä osallistujan nimi). Kurssin hinta: 1500 . Harjoitukset opettavat tunnistamaan ja korjaamaan kehon ja mielen epäfunktionaalisia toimintatapoja. (alv 0%). Sitovat ilmoittautumiset 25.10 2013 mennessä Oulun perheterapiayhdistyksen kotisivuilla olevalla lomakkeella (www.oulunperheterapiayhdistys.fi) tai Meeri Simoskalle, OYS/lastenpsykiatrian klinikka, meeri.simoska@ ppshp.fi, puh 08 3155674. Katso kurssista tarkemmin: www.tietoisuustaidot.fi/23 Työskentelytavat: Peruskoulutus on nyt kiteytynyt kymmenen päivän intensiiviseksi kokonaisuudeksi, joka pidetään viitenä viikonvaihteena puolen vuoden sisällä. kehotyöskentelystä ja ?mindfulness?-menetelmistä. Koulutuksen sisällöt: Menetelmässä tutkitaan ja avataan kehomielen toiminnallisuuden perusteita ja etsitään ?eksistentiaalista tasapainoa?. Tarkempi ohjelma julkaistaan yhdistyksen kotisivuilla. 60. Vuosikerta Funktionaalinen kehotietoisuus ja kehomielen integrointi www.tietoisuustaidot.fi/23 Kenelle: Koulutus sopii erityisesti psykoterapeuteille, psykologeille, työnohjaajille, lääkäreille, fysioterapeuteille ja kaikille ammattilaisille, jotka ovat kiinnostuneet ?tietoisuustaitoisesta. Katso kurssista tarkemmin: www.tietoisuustaidot.fi/23 VUOROIN VIERAISSA ? PERHETYÖTÄ KOTONA JA TERAPIASSA Oulussa 7.- 8.11.2013 Ammattiopisto Luovin auditorio Jaakko Seikkula: Perheterapia asiakkaiden ja terapeuttien dialogisena tanssina, kehollisena kohtaamisena ja yhteisenä virittäytymisenä Mikko Naarala: Perhetyöntekijä selviytymisoppaana asiakkaiden arjessa Karl-Erik Wahlberg: Psyko- ja perheterapian tuloksellisuuteen vaikuttavat tekijät Suomalaiset perhetyön huippuasiantuntijat esittelevät Oulun syysseminaarissa perheiden kanssa tehtävän työn uusia tuulia ja tutkimustietoon perustuvia ammatillisia oivalluksia. Psykologian tohtori, professori, VET Jaakko Seikkula avaa ikkunan perheiden kanssa käytävään keholliseen vuoropuheluun. Mielen aspektissa työskentely perustuu mindfulness-lähtökohtaan, jossa opetellaan löytämään havainnoiva itse ja sen kautta opetellaan tutustumaan mielen sisältöihin. Sitä tehdään avaamalla ja tasapainottamalla kehon rakenteelliset osat, etsimällä keskilinjan tuki ja avaamalla siihen liittyvät tasapainomekanismit, avaamalla hengitystä koko kehon alueelle ja integroimalla hengitys ja mieli. Ylilääkäri, VET Mikko Naarala kuvaa asiakkaiden kotona tehtävää perhetyötä. Dosentti, filosofian tohtori, VET Karl-Erik Wahlberg esittelee psykoterapiatutkimukseen ja käytännön kokemuksiin liittyviä tehokkaan terapian avaimia. Seminaarin hinta on 220 ?, Suomen tai Oulun perheterapiayhdistysten jäseniltä 190
61
8.11. Kriisiryhmä auttaa ihmisen hädässä. 26.4., nro 3 . J. (Haarakangas 1989, s. Lehti on myös tietolähde organisaatioiden ja sosiaalisten systeemien käyttäytymisestä ja kehittämisestä kiinnostuneille. KÄSIKIRJOITUKSET Artikkelit Lehden artikkeliosastoon tarkoitetut käsikirjoitukset arvioidaan. Toward Reflexive Methodologies. Oikeuksien pidättäminen koskee tieteellisesti arvioituja artikkeleita. Kirjoittajaohjeet Perheterapia-lehti on perheterapiaa ja perhe- ja verkostokeskeistä työtä tekevien terveydenhuollon, sosiaalihuollon, opetus- ja kasvatusalan sekä sielunhoitotyön työntekijöiden ammattilehti. 1.2., nro 2 . Käsikirjoitusten tulee olla tiiviitä ja ilmaisultaan viimeisteltyjä. Seaside, CA: Intersystems Publications. Gergen, K. (toim.) Research and Reflexity. & Gergen, M. M. Artikkelien mukaan liitetään noin 100?200 sanan pituinen tiivistelmä. Lehti julkaisee artikkeleita käytännössä ja tutkimuksin koetelluista perheterapian ja muiden psykoterapian suuntausten eri työmuodoista ja terapiatyön kehittämisen kannalta kiinnostavista uusista teoreettisista pohdinnoista. ja nro 4 . (1991). (1989). Lehdessä julkaistaan myös kirjoituksia terapiatyöhön liittyvistä hankkeista. 23.8. (Gergen & Gergen 1991). Suorat sitaatit kirjoitetaan alkuperäiskielellä, jolloin ilmoitetaan myös lähteen sivunumero, esim. mennessä. KUVIOT JA TAULUKOT Jokainen kuvio ja taulukko numeroidaan ja otsikoidaan. Kuviot ja taulukot sijoitetaan kukin omalle paperilleen, johon merkitään myös kirjoittajan nimi ja kirjoituksen otsikko. Niiden suositeltava laajuus on 3 000?5 000 sanaa. Käsikirjoitukset toimitetaan sähköpostin liitetiedostoina päätoimittajalle osoitteella aarno.laitila@uef.fi Teksti kirjoitetaan 2-välikkeellä (28 riviä liuskalle) ja molempiin reunoihin jätetään 3 cm:n marginaalit. Lisäksi julkaistaan katsauksia, tapausselostuksia, kirjallisuusarviointeja, haastatteluja, kongressiselosteita, keskustelua ja uutisia. Lisäksi kirjoittajan tulee erillisellä otsikkolehdellä ilmoittaa nimensä, oppiarvonsa, ammattinimikkeensä, työpaikkansa, työ- ja kotiosoitteensa, puhelinnumeronsa ja sähköpostiosoitteensa. Muut käsikirjoitukset Hankkeita esittelevät käsikirjoitukset ja muut käsikirjoitukset toimitetaan lehden toimitukseen sähköpostin liitetiedostoina osoitteella perheterapialehti@ mielenterveysseura.fi Tekstin muotoilu ja kirjoittajatiedot kuten yllä. Aineisto tulee toimittaa seuraavan aikataulun mukaan: nro 1 . Kirjoitusten käyttölupia koskevissa asioissa pyydetään kääntymään vastaavan päätoimittajan puoleen.. Vasen mar- ginaali tasataan, oikea ei. von (1981). Mielenterveys 4, 24?28. JULKAISUOIKEUDET Lehden julkaisija Suomen Mielenterveysseura pidättää oikeuden julkaistuihin kirjoituksiin. Observing Systems. Teoksessa Steier, F. Käytetyt lyhenteet tulee selventää. LÄHDEVIITTEET Lähdeviitteiden merkitsemisessä noudatetaan American Psychological Associationin antamia ohjeita: 62 Käytetyt lähteet merkitään tekstiin ilmoittamalla tekijä ja lähteen vuosiluku suluissa, esim. London: Sage. Haarakangas, K. 25). Lähdeluettelossa lähteet (esimerkkinä kirja, kappale toimitetussa teoksessa, aikakauslehtiartikkeli) ilmoitetaan aakkosjärjestyksessä seuraavasti: Foerster, H
Apua kriiseihin kriiseihin ja ja vaikeisiin elämäntilanteisiin elämäntilanteisiin TUKEAKASVOKKAIN KASVOKKAIN TUKEA mielenterveysseura.? mielenterveysseura.? // kriisikeskusverkosto kriisikeskusverkosto TIETOA VERKOSTA VERKOSTA E-mielenterveys.? E-mielenterveys.? vahvistamo.? vahvistamo.? NUORILLE NUORILLE VOIMAA VOIMAA mielenterveysseura.? // mielenterveysseura.? vertaistukiryhmät vertaistukiryhmät TUKEA TUKEA JA JAAPUA APUA Kriisipuhelin Kriisipuhelin 010 010195 195202 202 mielenterveysseura.?/sos-kriisikeskus mielenterveysseura.?/sos-kriisikeskus
(09) 4150 3600 www.mielenterveysseura.? Perheterapia-lehti on perheterapiaa ja perhe- ja verkostokeskeistä työtä tekevien terveydenhuollon, sosiaalihuollon, opetus- ja kasvatusalan sekä sielunhoitotyön työntekijöiden ammattilehti. Lisäksi julkaistaan katsauksia, tapausselostuksia, kirjallisuusarviointeja, haastatteluja, kongressiselosteita ja uutisia. Suomen Mielenterveysseura KOULUTUSKESKUS Ratamestarinkatu 9 00520 Helsinki puh. Lehti on myös tietolähde organisaatioiden ja sosiaalisten systeemien käyttäytymisestä ja kehittämisestä kiinnostuneille.. Lehdessä julkaistaan myös kirjoituksia terapiatyöhön liittyvistä hankkeista. Lehti julkaisee artikkeleita käytännössä ja tutkimuksin koetelluista perheterapian ja muiden psykoterapian suuntausten eri työmuodoista ja terapiatyön kehittämisen kannalta kiinnostavista uusista teoreettisista pohdinnoista