Perheterapia 3/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Perheterapia 3/12 28. Vuosikerta ? ? ? Dissosiaation tunnistaminen ja huomiointi pari- ja perheterapiassa Uusperheen parisuhde Resiprokaalinen kysely . vastavuoroisten mielikuvien tutkimisen menetelmä 1
(09) 4150 3663 sähköposti hannele.hannukainen@mielenterveysseura.fi Julkaisija Suomen Mielenterveysseura Koulutuskeskus Kustantaja SMS-Tuotanto Oy 28. 23 %) Ilmoitukset Hannele Hannukainen puh. Vuosikerta Sisältö Päätoimittajalta................................................ Perheterapiayhdistyksen puheenjohtajalta............ Perheterapia-lehden vastaava päätoimittaja vaihtuu................................................................. Syyskuu 2012 3 4 5 Artikkelit Sisko Karinen Dissosiaation tunnistaminen ja huomiointi pari- ja perheterapiassa................ vuosikerta, ISSN 0782-7210 Kirjapaino AO-PAINO, Mikkeli Ulkoasu Mainostoimisto Visuviestintä Oy Taina Ståhl. alv. 9 %) irtonumero 9 euroa (sis. 6 Pekka Larkela Uusperheen parisuhde........................................18 Markus Heinimaa Resiprokaalinen kysely . (09) 4150 3650 sähköposti mervi.venalainen@mielenterveysseura.fi Ilmestyy neljänä numerona vuonna 2012 Vuosikerta 32 euroa (sis. alv. vastavuoroisten mielikuvien tutkimisen menetelmä.....................27 Haastattelu ?Myötäelävä uteliaisuus. alv. 9 %) Kestotilaus 30 euroa (sis. joht. Kristian Wahlbeck Jarl Wahlström TOIMITUS JA ARKISTO Ratamestarinkatu 9 00520 Helsinki TILAUKSET, OSOITTEENMUUTOKSET JA LASKUTUS Mervi Venäläinen puh. 3/12 28. ? Haastateltavana Jorma Piha..................................37 Esseitä perheterapiasta Ikeasta ostetun kirjahyllyn kokoaminen ja psykoterapia-asiakkuus.....................................42 Perheterapiayhdistys Ajankohtaiset tapahtumat ja uutiset......................46 Yhteystiedot....................................................48 Suomen Mielenterveysseura Koulutuskeskus Koulutuksia ja ilmoituksia.....................................49 Kirjoittajaohjeet...............................................54 2 VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA PÄÄTOIMITTAJA TOIMITUSSIHTEERI/TAITTO Kristian Wahlbeck Jarl Wahlström Heljä Meuronen TOIMITUSNEUVOSTO Jukka Aaltonen Heikki Helinko Tapio Ikonen Ritva Karila-Hietala Pentti Kivinen-Aalto Tuula Multasuo Tero Pulkkinen Florence Schmitt, puh
Asiakas oli saatettu vain siirtää toiselle viranomaiselle ilman tapauksen etenemisen seurantaa. Työryhmän tulee pureutua laajasti perheiden sosiaalityön ja lastensuojelun ongelmakohtiin sekä arvioida lastensuojelulain soveltamiseen liittyviä ongelmia ja tehdä selvityksensä perusteella tarvittavat toimenpide-ehdotukset. Surmissa kuoli yhteensä 55 ihmistä, joista seitsemän oli puolisoita ja 48 surmaajan lapsia. vaikka se olisikin jossain tilanteessa tarpeen. Vastuu ilmoituksen tekemisestä saatettiin siirtää viranomaiselta toiselle. Selvityksessä esitetäänkin, että sosiaali- ja terveysviranomaisia tulisi kannustaa tekemään lastensuojelu- ilmoituksia. Tekijöistä suuri osa oli käyttänyt väkivaltaa kumppaniaan tai lapsiaan kohtaan. Perheet olivat olleet yhteyksissä viranomaisiin, mutta oikeanlaista apua ongelmiin ei saatu. Selvityksen tekijät arvioivat, että osa perhesurmista olisi ollut ehkäistävissä, jos viranomaisten ja lähipiirin tietoon tulleet uhkailut olisi osattu ottaa vakavasti ja perheen ongelmiin olisi tartuttu ajoissa. Viranomaiset olivat ohjanneet perheitä avun piiriin, mutta kokonaisvaltainen perheen tilanteen kartoitus ja auttaminen olivat usein jääneet kesken. Pääkirjoitus Lastensuojelun totuuden hetki T erveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) sisäasiainministeriölle tekemä perhesurmia ja muita oman lapsen surmia koskeva selvitys sai karmeaa ajankohtaisuutta kahdeksanvuotiaan tytön äitienpäivänä tapahtuneen murhan tullessa syyskuun alussa julkisuuteen. Tapaus on herättänyt laajan keskustelun lastensuojelusta ja sen toimivuudesta tai toimimattomuudesta. THL:n selvityksen (Sisäasiainministeriön julkaisut 35/2012) mukaan poliisi kirjasi vuosina 2003? 2012 kaikkiaan 35 alle 15-vuotiaan lapsen surmaa, joissa tekijänä oli lapsen biologinen tai sosiaalinen vanhempi. Samoin lastensuojelun työntekijöitä tulisi kannustaa tekemään rikosilmoituksia lapsiin kohdistuvasta väkivallasta. Näiden asioiden tultua julkisuuteen teetti MTV3 Uutiset lastensuojelua koskevan kyselyn, johon vastasi noin 1 700 henkilöä. Joissain tapauksissa ilmoituksen tekoa oli harkittu, mutta se oli silti jätetty tekemättä. Kyselyyn vastanneista 71 prosenttia oli sitä mieltä, etteivät suomalaiset yleisesti ottaen puutu muun kuin oman lapsensa hätään . Perhe- tai oman lapsen surmaan ajautuneet olivat yleensä vihjailleet teostaan etukäteen. Toiseksi eniten vastanneet kannattivat apuhenkilöksi lastensuojelua ja kolmanneksi koulua. Sen sijaan naapureiden vastuulle asian sysäisi vain neljä prosenttia vastanneista. Nyt käydyssä julkisessa keskustelussa on usein kiinnitetty huomio lastensuojelun puutteisiin ja suoranaisiin virheisiin. On tärkeää, että tässä työssä otetaan myös huomioon lastensuojelussa kehittyneet hyvät käytännöt ja niihin liittyvä osaaminen. Jarl Wahlström jarl.wahlstrom@jyu.fi 3. Myös väkivaltaista käytöstä tai väkivallalla uhkailua esiintyi tapauksissa yleisesti. Viranomaiset eivät aina ole olleet tietoisia muiden viranomaisten toimista, ja asiakas oli voinut kokea peräkkäisen viranomaistoiminnan jopa kiusaamisena. Kävi myös ilmi, että terveydenhuollon kynnys tehdä lastensuojeluilmoitus on korkea. Vastaajien enemmistön mukaan, jos lapsi ei saa apua tilanteeseensa omasta perheestään, on tilanteeseen puuttuminen ensisijaisesti ystävien ja sukulaisten vastuulla. Olisi kuitenkin samalla huomattava, että lastensuojelulain voimaan tulon jälkeen on viranomaisten tietoon tullut yhä enemmän lapsiin perheissä kohdistuvaa väkivaltaa ja siihen on myös puututtu. Epäonnistumisien tutkinta on tärkeää, mutta siihen ei saisi asennoitua ensisijaisesti syyllisten löytämisen näkökulmasta, vaan toiminnan laadun varmistamisen ja kehittämisen välineenä. Lastensuojelu on todennäköisesti vaikein mahdollinen psykososiaalisen auttamistyön alue. Tämä on tietysti perusteltua. Perhesurmat olivat yhtä tapausta lukuun ottamatta isän tekemiä. Surmat eivät olleet yleensä täysin ennakoimattomia. Peruspalveluministeri on asettanut työryhmän selvittämään lastensuojelulain toimivuutta, lastensuojelun toimintakäytäntöjä sekä mahdollisia lainsäädännön muutostarpeita
Parhaillaan on valmisteilla uusi Perheterapeutti-lehti, marraskuun syyspäivät, vuosikokous, alueyhdistysten tapaaminen, seuraava johtokunnan kokous sekä tuleva Pohjoismainen kongressi. Yhdistystoiminta ei näytä tällä hetkellä olevan kiinnostavaa. Kun muutama vuosi sitten Suomen Perheterapiayhdistyksen syysvuosikokouksessa äänestettiin uusista johtokunnan jäsenistä, koska halukkaita oli tulossa niin paljon, joudutaan tänä päivänä houkuttelemaan jäseniä johtokuntaan. Tiedän, että ongelmia vastuunkantajien löytämisessä on ollut myös muiden alojen yhdistyksissä. Meidän työmme näyttäytyy vain istumisena ja keskusteluna. Näinhän ei suinkaan ole. Perheterapia-lehti on Suomen Mielenterveysseuran julkaisema ja yhteistyömme jatkuu edelleen, vaikka jäsenet eivät enää tilausmaksun alennusta saakaan. Yhdistystoiminnassa johtokunnassa on aina vaihtuvuutta. Meidän on Suomen Perheterapiayhdistyksessä syytä pitää huolta perheterapian aseman säilymisestä ja kehittämisestä. Toiminnan suuntaviivoja ja strategiaa kehitetään yhdistyksissä vuosien varrella. Uudet johtokuntalaiset tuovat erilaisia näkökulmia, jotka sitten nivotaan yhteen pidemmän aikavälin strategioiden kanssa. Kesän aikana minulta on myös kysytty, miksi Suomen Perheterapiayhdistys lopettaa Perheterapialehden. Meidän yhdistyksessämme se merkitsee myös puhelimen ja sähköpostin äärellä olemista. Onhan tämä oikeaa työtä? Ritva Karila-Hietala. Käytännössä vaihtuvuus ei ole näin runsasta, koska moni johtokunnan jäsen haluaa jatkaa useamman kauden, mikä on hyvä asia. Mitä muut ihmiset meidän ammattikunnastamme ajattelevat. Suomen Perheterapiayhdistyksen johtokunnassa yhden jäsenen kausi kestää kaksi vuotta, ja puolet johtokunnasta vaihtuu näin ollen vuosittain. On osallistuttava päätöksentekoon, mikä tarkoittaa keskusteluun osallistumista ja kokouksissa käymistä. Yhdistyksen johtokuntaan kuulumiseen liittyy vastuuta ja velvollisuuksia. Lomaa tästä luottamustehtävästä ei ole koskaan ja näin ollen kesälläkin asioita tulee hoidettavaksi. Perhepsykoterapeuttikoulutus alkaisi siellä syksyllä 2013. Jyväskylässä on tehty hankintapäätös psykoterapiakoulutusta tarjoavista tahoista, joiden kanssa aloitetaan neuvotteluja koulutusten toteuttamisesta. Ensimmäiset koulutukset alkaisivat 2013. Jäin miettimään sitä. Johtokunnan jäsenten aktiivisuuteen vaikuttavat myös henkilökohtaiset menot ja elämäntapahtumat, joita meidänkin johtokunnassamme on ollut riittämiin tänä vuonna. että lehti on yhdistyksen julkaisema. Tavallisesti ensimmäinen kaksivuotiskausi menee asioihin perehtymiseen. Puheenjohtajan kausi on kaksi vuotta, mikä minulle tulee täyteen vuoden lopussa. Kävin yliopistojen internet-sivuilla katsomassa psykoterapiakoulutusten tämänhetkistä tilannetta. Helsingin yliopisto tiedotti alkavista koulutuksista. Tampereella alkaa kognitiivisen psykoterapian koulutus. Muiden yliopistojen sivuilta en tarkkoja tietoja löytänyt. Joillakin on ollut käsitys, 4 Erään asiakasperheeni äiti sanoi hiljattain, että terapeutilla ei ole käsitystä siitä, mitä oikea työnteko on. Innovatiiviselle keskustelulle ja ideoinnille tun- tuu aina olevan liian vähän aikaa. Monet asiat, mitä johtokunta käsittelee, ovat rutiininomaisia eivätkä kovin motivoivia, mutta yhdistyslain mukaan pakollisia. Hitaasti ovat uudet koulutukset siis käynnistymässä. Pitkän aikavälin linjaukset ja suunnitelmat helpottavat johtokuntatyöskentelyä. Uuden johtokunnan jäsenen on perehdyttävä toimintalinjoihin ja niiden historiaan. Perheterapiayhdistyksen puheenjohtajan kynästä Oikeaa työtä S yksy tekee vääjäämättä tuloaan, minkä huomaa myös siitä, että kiire Perheterapiayhdistyksen puheenjohtajan tehtävässä lisääntyy
Pariterapian tuloksellisuus: Kahden satunnaistettu kontrolloitu tutkimu vuoden s . Terapiamuutok perheterapeuteille sen ja -proses . Muistisairauksien ilmaantuvuutta voidaan vähentää ja aivoterveyden edistämineen ja ennaltaehkäisyyn kannattaa panostaa. on ollut ilo tehdä työtä kanssanne. Koulutuskeskuksen entinen johtaja Raili Rinne oli useita vuosia myös Perheterapia-lehden päätoimittaja. Julkaisijan edustajaksi ja vastaavaksi päätoimittajaksi tuli Koulutuskeskuksen uusi johtaja Eila Okkonen. Toivon, että lukijat tilaavat jatkossakin Perheterapia-lehteä ja se säilyttää vakiintuneen asemansa ja uudistuu aika ajoin maailman muuttuessa. . Hänen jäädessään eläkkeelle vuonna 2006 kutsuttiin keskuksen ulkopuolelta päätoimittajaksi Jarl Wahlström. Vuosikerta 28. suuria muutoksia ei siinä ole ollut. Kiitän tässä yhteydessä päätoimittaja Jarl Wahlströmiä, toimitusneuvostoa ja sen puheenjohtajia Jussi Sierlaa ja Florence Schmittiä sekä toimitussihteeri Heljä Meurosta mukavasta ja mutkattomasta yhteistyöstä . Vuosikert a ? Dialogiset ja narrati iviset prosessit masennuksen (DINADEP) pariterapiassa . Lehdessä loimme alkuun uudenlaista ilmettä ja suunnittelimme sitä yhdessä päätoimittajan, toimitusneuvoston ja toimitussihteerin kanssa. Lapsikeskeinen perheterap hoidossa . Arviolta puolet sairastuneista on vailla diagnoosia ja vain neljännes Alzheimer-potilaista on asianmukaisen lääkehoidon piirissä. Perheterapia rheterapia Perheterapia Pe 1/12 3/12 2/12 28. Asiaka alan syöpäklinika spariskunnat yliopistollisen keskussaira ja terapeutit arvioim masen nuksen pariter assa apiaa en perheen surusta ja . Montako vuotta olet ehtinyt olla mukana? . Vuonna 1985 tämä johti päätökseen Perheterapia-nimisen lehden perustamisesta. Perheterapiakeskuksen nimi muuttui myöhemmin Koulutus- ja perheterapiakeskukseksi ja on nykyään Suomen Mielenterveysseuran Koulutuskeskus. Koulutuksesta vastasi silloinen seuran Perheterapiakeskus. Koulutustoiminnan vakiinnuttua heräsi tarve julkaista koulutuksen tueksi artikkeleita ja muuta kirjallista aineistoa. Varhaisella sairauden tunnistamisella, hoidon ja kuntoutuksen aloittamisella on suuri merkitys sairastuneen toimintakyvyn ja elämänlaadun kannalta. Eila, olet ollut Suomen Mielenterveysseuran palveluksessa ja sitä kautta Perheterapia-lehden vastaavana päätoimittajana ja toimitusneuvoston jäsenenä. vastavuoroisten . Lapsensa menettäne sairaalasiel Suositukset pariter . Hänen nyt siirryttyä uusiin tehtäviin on Suomen Mielenterveysseura nimittänyt uudeksi vastaavaksi päätoimittajaksi seuran kehitysjohtajan Kristian Wahlbeckin. . Koulutuskeskus on nyt Perheterapia-lehden julkaisija. 1 Vuodet ovat olleet mielenkiintoisia. Olen oppinut tuntemaan joukon syvällisiä asiantuntijoita sekä perheterapian kehittäjiä ja tutkijoita. Lehden lukijakunta on ollut vakiintunut . Muistiliitto on valtakunnallinen järjestö, jolla on 42 paikallisjärjestöä ja Muistiluotsi-toimintaa 19 toimipisteessä eri puolilla Suomea. Perheterapia-lehden toimitusneuvoston puheenjohtaja Florence Schmitt keskusteli Eila Okkosen kanssa vastaavan päätoimittajan vaihdoksen kynnyksellä: . Resiprokaalinen kysely menetelmä mielikuvien tutkimisen Perheterapia-lehden vastaava päätoimittaja vaihtuu 1 1 S uomen Mielenterveysseura aloitti vuonna 1978 professori Yrjö Alasen aloitteesta perheterapiakoulutuksen Suomessa. Vuosikerta 28. Muistisairaudet lisääntyvät vauhdilla, vuosittain sairastuu 13 000 henkilöä ja osa heistä on työikäisiä. Millaisia terveisiä haluat jättää Perheterapia-lehden lukijoille? Aloitin Suomen Mielenterveysseurassa koulutusjohtajana tammikuussa 2006 ja olen siitä lähtien ollut lehden vastaavana päätoimittajana. Toivon teille kaikille voimia tehdä vaativaa työtänne innolla. Millaisia nämä vuodet ovat olleet? 5. Nyt lähdet uusiin tehtäviin, voitko kertoa mihin? Lähden kohti uusia haasteita Muistiliiton toiminnanjohtajaksi. unhoitajana surevien kohtaamisesta julkisessa sosiaal apian järjestämiseksi i- ja terveydenhuol vastasyntyneiden osastolla lossa en ja huomiointi ? Dissosiaation tunnistamin pari- ja perheterapiassa . Uusperheen parisuhde . Perhelääketiedettä masennuksen sin arviointi o konsultaati euttinen pariter apeuttisessa lla
Meyer kuvaili rakenteellisen dissosiaation perusmuotoa äkillisesti traumatisoituneilla sotilailla. Dissosioituneella henkilöllä ei ole tunneyhteyttä tai kertomusta itselle tapahtuneisiin kokemuksiin, ja toisaalta hän joutuu hallitsemattomasti kokemaan piinaavia tuntemuksia, joiden asettuminen kokemukseen omasta elämänhistoriasta tuntuu hämmentävältä ja vieraalta, suorastaan jonkun toisen elämältä. Hän ymmärsi dissosiatiivisen potilaan mielen vaihtelevan sen välillä, että hän joko kokee liian paljon traumaattiseen tapahtumaan liittyviä muistoja tai on kyvytön muistamaan mitään tai muistaa liian vähän traumaattisesta kokemuksesta. Nämä laukaisijat voivat olla mitä tahansa sensorisen tai motorisen hermoston tuomaa informaatiota, joka on ehdollistunut alkuperäiseen traumatapahtumaan (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Moderni rakenteellisen dissosiaation teoria nojaa Janet?n ohella englantilaisen psykiatrin Charles Samuel Meyerin havaintoihin ensimmäisessä maailmansodassa traumatisoituneista sotilaista. Janet on ranskalainen trauman ja dissosiaation tutkimuksen pioneeri, lääkäri, kokeellinen psykologi ja filosofi. Vuosikerta Dissosiaation tunnistaminen ja huomiointi pari- ja perheterapiassa Onno van der Hartin, Ellert Nijenhuisin ja Kathy Steelen (2009) kehittämässä persoonallisuuden rakenteellisen dissosiaation teoriassa dissosiaatiolla tarkoitetaan integroituneen emotionaalisen ja kognitiivisen yhteyden puuttumista muistin, identiteetin ja tietoisuuden toimintojen välillä. Hän havaitsi, että heillä esiintyi yhtä aikaa olemassa olevat ja keskenään vuorottelevat persoonallisuuden osat, joita hän kutsui näennäisen normaaliksi persoonallisuuden osaksi (apparently normal personality, ANP) ja persoonallisuuden emotionaaliseksi osaksi (emotional personality, EP) (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Näennäisen normaalina persoonan osana trau6. 3/12 28. Tässä artikkelissa valotetaan dissosiaation teoriaa ja annetaan käytännön esimerkkejä siitä, miten se voidaan terapiatilanteissa tunnistaa ja miten se tulisi huomioida terapeuttisessa työssä. P ersoonallisuuden rakenteellisen dissosiaation teoria perustuu ranskalaisen Pierre Janet?n (1859?1947) tutkimuksiin. Dissosiaatiosta seuraa, että ihminen ei koe omistavansa omia kokemuksiaan. Usein se tarkoittaa tilaa, jossa oma elämä ei tunnu todelliselta. Tunnusomaista on, että potilas ei voi halutessaan ja tietoisesti kutsua esiin noita muistoja, vaan ne tunkeutuvat mieleen hallitsemattomasti, erilaisten tietoisesti tunnistamattomien laukaisijoiden esiin kutsumina
Tertiäärissä rakenteellisessa dissosiaatiossa useammalla kuin yhdellä persoonan osalla voi olla runsaasti omia piirteitä (esim. Artikkelit man kokeneet pyrkivät tiiviisti elämään normaalia elämää. Primaarissa rakenteellisessa dissosiaatiossa persoonallisuudessa on yksi ANP ja yksi EP. Esimerkiksi lapsuuden kaltoinkohtelun ja laiminlyönnin tuottamassa traumatisoitumisessa ne samat ihmiset tai se sama ihminen, joka on ollut lapsen ensisijainen kiintymysobjekti, hänen turvasatamansa, on myös se henkilö, joka aiheuttaa hänelle täysin ylivoimaisia kauhun ja tuhoutumisen kokemuksia. Tämä voi perustua epäonnistuneeseen integraatioon psykobiologisen 7. Näin käy silloin kun arkielämän väistämättömät tosiseikat assosioituvat menneisyyden traumaan siten, että jotkin jokapäiväisen elämän ärsykkeet aktivoivat yleistämisen kautta traumaattiset muistot, jolloin myös arkielämää elävä persoonan osa joutuu jakaantumaan. Vaihtoehtoisesti uusia näennäisen normaaleja persoonallisuuden osia voi kehittyä sen vuoksi, että alkuperäinen ANP on niin heikko, että arkielämän toiminnot ovat tälle persoonan puolelle ylivoimaisia. Kun traumatisoivat tapahtumat ovat hämmentävämpiä tai kestävät pidempään, emotionaalinen persoonan osa saattaa olla jaettu useampaan osaan näennäisen normaalin persoonan osan pysyessä entisellään. Primaari rakenteellinen dissosiaatio tarkoittaa samaa kuin DSM lV -tautiluokituksen posttraumaattinen stressihäiriö. omaksi muusta mielen toiminnasta irralliseksi saarekkeekseen ja ilmaisee itsensä posttraumaattisen stressihäiriön kuvaamana oirehtimisena (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Sekundaarisessa rakenteellisessa dissosiaatiossa on yksi ANP ja usea EP. Ensimmäinen niistä on primaari rakenteellinen dissosiaatio. Selvitäkseen tästä ristiriidasta lapsi joutuu halkomaan kokemuksensa ja samalla persoonallisuutensa. nimi, ikä, sukupuoli) ja se voi olla vahvasti emansipoitu- Persoonallisuuden rakenteellisen dissosiaation kolme tyyppiä Persoonallisuuden rakenteellisen dissosiaation teoriassa esitetään kolme rakenteellisen dissosiaation tyyppiä. Traumaattiseen kokemukseen liittyvä integroitumaton emotionaalinen kokemus on ?koteloitunut. Emotionaalisen persoonan osan vaikutusala, toiminta ja minäkokemus ovat suhteellisen rajallisia. Järjestelmä joutuu kehittämään persoonallisuuden puolia, jotka ovat kykeneviä selviämään arjen eri toiminnoista. Nämä psykobiologiset yhdistelmät koostuvat erilaisista tunteista, ajatuksista, havainnoista ja motorisesta toiminnasta, kuten jähmettyminen, taisteleminen, pakeneminen ja täydellinen alistuminen (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Tertiäärisessä rakenteellisessa dissosiaatiossa on usea ANP ja usea EP. Silloin heitä ohjaavat arkielämässä suoriutumista ylläpitävät toimintajärjestelmät, kuten tutkiminen, hoivakäyttäytyminen ja kiintymyskäyttäytyminen, ja he välttelevät traumaattisia muistoja. Emotionaalisina persoonan osina he ovat fiksoituneet traumatisoitumisen aikaan aktiivisena olleeseen toimintajärjestelmään, esimerkiksi puolustautumiseen, pakenemiseen tai taistelemiseen. Näennäisen normaali persoonallisuuden osa on persoonallisuuden ?enemmistöosakas?. Myös näennäisen normaali persoonan osa voi olla jakaantunut. Näennäisen normaali persoonan osa ja emotionaalisen persoonan osa ovat kohtuuttoman jäykkärajaisia ja suljettuja toisiltaan, koska niitä rajoittavat niiden välittäjinä toimivat eri toimintajärjestelmät ja toimintataipumusten taso (Ogden, Minton & Pain 2009). kokoonpanonsa suhteen Sisko Karinen erilaisten TM, psykoterapeutti, perheterapeutti VET puolustauEMDR-terapeutti, psykodraamaohjaaja CP tumistapoMehiläisen psykoterapiapalvelut jen välilHelsinki lä
Toimintakyvyn heikkeneminen ja psyykkisen integraatiokyvyn hiipuminen tuottivat sen, että mies, joka oli elänyt arkeaan sodan jälkeen ?vain. Tertiäärinen rakenteellinen dissosiaatio kuvaa samaa oireyhtymää kuin DSM lV -tautiluokituksen dissosiatiivinen identiteettihäiriö, DID-häiriö (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Traumatisoitunut mieli Traumatisoituneen ihmisen keho ja mieli eivät ole voineet eheästi vakuuttua siitä, että traumaattinen tapahtuma on oikeasti ohi ja hän on jo selvinnyt siitä. Elämä oli vakiintunut ja asettunut uomiinsa. Vuosikerta hän ei ollut enää sairaalan vuoteessa, vaan kauhuissaan keskellä tykistökeskitystä. 3/12 Sisko Karinen 28. Noina kuutena vuotena hän oli rakastunut, avioitunut ja saanut kaksi vanhinta lastaan. öisten painajaisten piinaamana, loppujen lopuksi kuoli sotatantereella n. 60 vuotta sodan päättymisen jälkeen. nut. Samalla persoonallisuuden enemmistöosakas pyrkii elämään kuin mitään kauheutta ei olisi tapahtunutkaan. Esimerkkinä traumatisoitumisen ilmentymisestä eri elämänvaiheissa on tämä kertomus 20-vuotiaana rintamalle joutuneesta isästäni Oma isäni kertoi, että sodan päätyttyä kului noin 6 vuotta, joina hän ei nähnyt painajaisia sodasta. Noiden kuuden vuoden jälkeen hän kertoi nähneensä painajaisia sodasta lähes joka yö. Sellaiset lajin säilymisen kannalta välttämättömät psykobiologiset järjestelmät kuten kiintymisen, hoivan ja suvun jatkamisen samoin kuin tutkimisen, leikin ja energiansäätelyn toimintajärjestelmät ovat aktivoitavissa. Turvassa organismin toimintoja kannattelee parasympaattisen hermoston vatsanpuoleinen kiertäjä8. Traumatisoitunut henkilö elää noidankehässä, jossa yhtäältä on pyrkimys välttää traumamuistoja eli dissosioida se, mitä näennäisen normaali persoonan osa tekee, jotta normaali arki voisi jatkua. Isä havahtui, totesi, että niinpähän se peijakas onkin, ja jatkoi nukkumista. Mutta 80 ikävuoden jälkeen, kun kognitiiviset toiminnot heikkenivät myös Alzheimerin taudin vuoksi, hän eli hetkittäin myös päivisin sotatraumojen takaumissa. Kesäisenä päivänä aluesairaalan ruohonleikkurin äänen kantautuessa sisään hänen huoneeseensa, Turvassa ja uhattuna: lajin säilymisen ja hengissä säilymisen toimintajärjestelmät (Kaavio 1) Silloin kun ihminen on turvassa, kaikki lajin säilymisen ja elämän jatkumisen kannalta tarpeellinen inhimillinen toiminta on mahdollista. Isäni ei juurikaan puhunut sodasta ja koska hän ei käyttänyt alkoholia humaltuakseen, hän ei puhunut myöskään juopuneena. Se on fiksoitunut traumatisoitumisen aikaan aktiivisena olleeseen toimintajärjestelmään. Vaikka dissosiaatio psyykkisenä suojautumisena palvelee hengissä säilymistä, se juuttuessaan päälle ikään kuin rakentaa kotelon sen persoonallisuuden puolen ympärille, joka tuntee luissaan ja ytimissään tilanteessa koetun kauhun, hädän ja voimattomuuden. Nyt huoneessa olevien viestit siitä, että se on ruohonleikkuri, ei ole hätää, eivät tavoittaneet näennäisen normaalia persoonan osaa, vaan elämän näyttämön oli vallannut emotionaalisen persoonan osa, joka kantoi sodassa elettyjen kauhukokemusten muistoja. Painajaisissa koettavaksi tulee emotionaalinen persoonan osa, joka kantaa traumamuistoja. Häntä ohjaavat elämää ylläpitävät toimintajärjestelmät ja hän välttelee traumaattisia muistoja. Tästä seuraa, että traumatisoituneen ihmisen elämä on pahimmillaan tuskallista, hallitsematonta kaaosta (Rothschild 2010). Kertomus osoittaa, kuinka näennäisen normaalina persoonan osana trauman kokenut pyrkii tiiviisti elämään normaalia elämää. Noista painajaisista äitini aina herätti hänet ja muistutti, että nyt ollaan kotona ja omassa sängyssä, ei ole mitään hätää. Toisaalta hän kokee voimakasta ja hallitsematonta imua traumamuistoihin: ikään kuin emotionaalisen persoonan osat huutaisivat oikeudestaan tulla kuulluiksi kokemuksineen
Dissosiaation tunnistaminen ja huomiointi pari- ja perheterapiassa KAAVIO 1. SIETOIKKUNA (ks. SIETOIKKUNA PUOLUSTUKSEN TOIMINTAJÄRJESTELMÄ: ALIVIREYSTILA 9. Ogden, Minton & Pain 2009) PUOLUSTUKSEN TOIMINTAJÄRJESTELMÄ: YLIVIREYSTILA SOSIAALISEN SITOUTUMISEN JÄRJESTELMÄ: SOPIVA VIREYSTILA NS
Todentaminen on toimintana monimutkaisempaa kuin synteesi. Nämä alemman tason toiminnot vaativat vähän psyykkistä energiaa ja suorituskykyä (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Vaikeaselkoisissa tilanteissa tarkkaavuuden suuntaaminen tekijöihin, joilla on merkitystä, ja niiden havaintojen sitominen yhteen sivuuttaen samalla tekijät, jotka ovat merkityksettömiä, vaatii tietoisten, tahdonalaisten ja kompleksisten korkeammantasoisten psyykkisten toimintojen käyttöä. Tämä vaatii paljon psyykkistä energiaa ja suorituskykyä. Todentamisessa kokemuksista muotoillaan uskomuksia: mitä on tapahtunut, miksi ja kenelle. Integraation taustalla on sekä korkeamman tason että alemman tason toimintaa eli aivokuoren sekä nisäkäs- että liskoaivojen ohjeistamaa toimintaa. yhtenäistä omaelämäkerrallista tarinaa ja episodista muistia. Arkipäiväinen sopeutumiseen tähtäävä toiminta edellyttää, että valtavassa sisäisen ja ulkoisen informaation tulvassa erotellaan kullakin hetkellä käynnissä olevan toiminnan kannalta olennaiset ärsykkeet epäolennaisesta. Se on kuin organismin viimeinen puolustuksen linnake hengissä säilymisen turvaamiseksi. Ylivireystilalla tarkoitetaan autonomisen hermoston sympaattisen hermoston aktivoitumista tilanteessa, jossa koemme fyysistä tai psyykkistä uhkaa. Vuosikerta hermo, ja hermostollinen vireystila on sopiva palvelemaan joustavasti näitä toimintajärjestelmiä (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Silloin kun fyysinen tai psyykkinen turvallisuus on uhattuna, aktivoituvat puolustuksen toimintajärjestelmät. Integraatioon sisältyy kaksi tärkeää psyykkistä toimintaa: synteesi ja todentaminen (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Synteesissä ihminen sitoo ja erottelee kokemuk10. Synteesiä voi tapahtua ilman täyttä todentamista samalla kun synteesitoiminnot ovat todentamisen perusta. Synteesitoiminnan vaativuus siis vaihtelee (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Todentaminen tarkoittaa merkitysten luomista ja jatkuvan minäkäsityksen ylläpitämistä ajasta ja kokemuksesta toiseen, mm. Todentamiskyvyttömyys merkitsee erilaisia tapoja olla tietämätön koetusta ylivoimaisesta tapahtumasta, traumasta. Ihminen toisin sanoen rakentaa maailmankuvaansa siitä, minkä hän on syntetisoinut ja todentanut, ja toimii sen mukaisesti (van der Hart, Nijenhuis &, Steele 2009). Synteesi ja todentaminen Mielenterveyteen kuuluu kyky integroida hyvin monenlaisia psykobiologisia ilmiöitä persoonallisuuden sisällä. Tämä muodostuu ongelmaksi trauman uhreilla (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Persoonallisuuden traumaperäistä dissosiaatiota pidetään todentumattomuushäiriönä. Ylivireystilassa sydämen lyöntitiheys nopeutuu, hengitys kiihtyy ja verenkiertoon erittyy stressihormoneja (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Alivireystilalla tarkoitetaan organismin hengissä säilymistä palvelevaa elintoimintojen alas ajamista äärimmäisessä hätätilassa, jossa taisteleminen tai pakeneminen eivät auta. Lihasten jänteys häviää ja niiden toiminta lamaantuu, organismi siirtyy säästöliekille. Alivireystilassa organismin toimintoja ylläpitää autonomisen hermoston parasympaattisen hermoston selänpuoleinen kiertäjähermo (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). siaan ja niiden osatekijöitä. Pitkään traumatisoituneiden ihmisten hoidossa on kysymys sellaisen psyykkisen toimintatason kehittämisestä, joka mahdollistaa traumaattisten tapahtumien integroimisen, jotta järjestelmän ei tarvitse ylläpitää dissosiaatiota. Psyykkinen toiminta ja käyttäytyminen sovitetaan näiden uskomusten mukaiseksi. Havaintojen sitominen eheäksi kokonaisuudeksi tapahtuu alemmantasoisten psyykkisten toimintojen avulla ja on usein tiedostamatonta. 3/12 Sisko Karinen 28. Tällöin sympaattisen hermoston aktivaatio varmistaa hengissä säilymisen mahdollistamalla kiintymyshuudon, taistelemisen ja/tai pakenemisen ja jähmettymisen. Puolustuksen toimintajärjestelmät turvaavat hengissä säilymisen
Tähän sisältyy ?läsnä olemisen. Kun ihminen kokee olevansa läsnä tässä hetkessä, hän on liittänyt myös menneisyytensä ja tulevaisuutensa välittömään nykyisyyteen. Tämä taas sai miehen voimakkaaseen ylivireystilaan ja taisteluvalmiuteen. kokemus: Henkilö on läsnä, kun hän syntetisoi ja personifioi niitä tämänhetkisiä sisäisiä ja ulkoisia ärsykkeitä, jotka ovat tärkeitä hänen pyrkimystensä kannalta, ja sovittaa psyykkisen toimintansa niiden mukaisesti. Miehelle tämä paikalta poistuminen oli vakuuttava näyte siitä, että naisella on jotain salattavaa. Hänen kodissaan pidättyminen oli aina ennakoinut järisyttäviä väkivaltaepisodeja. Myös nykyisin, kun jokin painoi häntä, olipa se lievä päänsärky, työhön liittyvä huoli tai väsymys, hän viimeiseen saakka pyrki pitämään tilanteen salassa. Mies, joka oli erikoiskoulutettu nimenomaan ilmaisemattoman tunnistamiseen ja joutui aina sellaista vaistotessaan varhaisen selittämättömän kauhun ja raivon valtaan, yritti epätoivoisesti ?kuulustella. Hänelle ainoa tapa päästä edes vähän vähemmällä, varmistaa oma hengissä säilyminen, oli koettaa ennakoida niitä. Vaimo, joka oli elänyt voimakkaista mielialavaihteluista kärsivän, psyykkisesti sairaan äidin ja räjähdysherkän, vaativan ja pelottavan isän kanssa, oli oppinut pidättäytymään kaikesta itsessään tapahtuvan ilmaisemisesta. Se on monimutkaista toimintaa, jossa ihminen samanaikaisesti on ja toimii hetkessä hyvin harkitsevasti. Hän oli jatkuvassa valppauden tilassa oppinut ylläpitämään huolettomia keskusteluja jokapäiväisistä asioista, hymyilemään ja esittämään hyväntuulista. Presentifikaatio on enemmän kuin tietoisuutta nykyhetkestä. Tästä seurasi, että nainen joutui isänsä vaativuuden hänessä synnyttämän voimakkaan lamauttavan kauhun tilaan, jolloin hän ei kyennyt enää edes liikkumaan. Dissosiaation tunnistaminen ja huomiointi pari- ja perheterapiassa Personifikaatio ja presentifikaatio vaamattoman väkivallan kentällä oppinut äärimmäisen taitavaksi tunnetilojen ja erityisesti pidätettyjen tunteiden vaistoajaksi. Vaimo, joka taas oli oppinut, että etenkin silloin kun alkaa olla uhkaa ilmassa, on syytä sitä visummin yrittää olla kuin mitään ei olisikaan. Jotain niin järisyttävää salattavaa, että hän mieluummin juoksee pakkaseen kuin kertoo totuuden. Personifikaatio on todentamisen komponentti, johon liittyy henkilön kyky ottaa kokemuksensa omikseen: ?Tämä on minun kokemukseni, tämä tapahtui minulle.. Samalla tavalla kuin hiiri, joka lamaantuneena, kissan silmiin jo kuolleena, tunnistaa kissan herpaantumisen hetken ja käyttää salamannopeasti pakenemisen mahdollisuuden ja juoksee henkensä edestä pakoon. vaimoaan saadakseen hänestä irti sen, mitä arveli tämän salaavan. niissä toimintajärjestelmissä, jotka ovat aktivoituneina (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Presentifikaatio on todentamisen toinen komponentti. Havaintomotoriikka-toimintakehät ?pyörivät. Se, mitä personifioidaan (tai ollaan personifioimatta), riippuu pitkälti jatkuvasta kiertokulusta sen välillä, mitä havaitaan ja kuinka käyttäydytään maailmassa. Tämä vaimon lamaannus hätäännytti miestä lisää, ja hän huusi ja raivosi vaimolleen ja tivasi tivaamistaan, mitä tämä yrittää häneltä salata. Joskus vaimo oli päässyt lamaannuksestaan takaisin ylivireystilaan ja paennut ulos talosta. Kuten todentaminen yleensäkin, personifikaatio perustuu havaintomotoriikkatoimintakehiin. Personifikaatio liittää minäkäsityksen menneisiin, nykyisiin ja tuleviin tapahtumiin sekä henkilön omaan psyykkiseen toimintaan ja käyttäytymiseen. Siihen sisältyy nykyhetki, joka on luotu syntetisoimalla ajasta ja tilanteesta toiseen ulottuvia personifioituja kokemuksia menneisyydestä, nykyisyydestä ja ennakoidusta tulevaisuudesta (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Esimerkki pariterapiasta Pariterapiassa, jonka tulosyynä olivat vuorovaikutusongelmat, kävi ilmi, että keski-ikäinen pariskunta eli omassa kodissaan lähes jatkuvassa kauhun tilassa, kumpikin puoliso eli omassa trauma-ajassaan. Mies, joka oli ollut äitinsä pahoinpitelemä, niin kuin perheen muutkin lapset, ja kärsinyt myös isänsä väkivallasta äitiä kohtaan, oli tuolla jatkuvan ja ar11
Tätä voimakasta kokemustaan, tätä mikä syntetisoitui, he sitten pyrkivät todentamaan parhaalla ymmärryksellään: pahin tapahtuu, taaskin minut jätetään. Personifikaation ja presentifikaation tehtävänä on auttaa ihmistä organisoimaan ja muuttamaan toimintaa ja toisinaan minäkäsitystä. Lapsuuden traumahistoria oli kummallakin koteloituneena tietoisen mielen, näennäisen normaalin persoonan osan tavoittamattomiin. Pyrimme ymmärtämään kummankin kannalta laukaisevia tekijöitä. Personifikaatio ja presentifikaatio ovat tarpeen, jotta voimme sopeutua todellisuuteen ja saavuttaa tasapainon persoonallisuutemme pysyvyyden ja joustavuuden välillä. Vaiheet ovat: 1) vakauttaminen ja oireiden lieventäminen, 2) traumaattisten muistojen käsitteleminen ja 3) persoonallisuuden integroiminen ja kuntouttaminen. 3/12 Sisko Karinen 28. Etsimme myös keinoja estää tilanteiden kärjistymisiä ja sitä, mitä kumpikin voi tehdä itselleen, jotta nuo tilanteet eivät toistuisi. Hän on rauhallinen mies ja hermostuu vain, jos on jotain todellista aihetta hermostua. Todentumisen ylläpitäminen sekä tietyllä hetkellä että läpi elämän on suurin saavutuksemme, ja se on traumatisoituneiden ihmisten terapian perimmäinen tavoite (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Esimerkki pariterapiasta Edellä kuvattu pariskunta oli erittäin helpottunut kuullessaan autonomisen hermoston toiminnasta, ylivireyden ja alivireyden tiloista. Eli molempien kokemusmaailmassa aktivoitui myös vahva kiintymyssuhteen menettämisen pelko ja kaikki se, mitä tuo pelko itsessään nosti molempien henkilökohtaiselle ja suhteen yhteiselle näyttämölle. Rakenteellisen dissosiaation vaiheittainen hoito Rakenteellisen dissosiaation teorian kehittäjät esittävät traumatisoitumisen hoitoon kolmivaiheista hoitomallia. He toimivat toinen toiselleen traumaattisten muistojen laukaisijoina ilman, että traumaattiset kokemukset muistoina olisivat palanneet mieleen. Vuosikerta Kumpikin koetti epätoivoisesti ymmärtää . Molemmille ainoa ?järkevä. He olivat molemmat halukkaita oppimaan hengittämistä ja sen tunnistamista, mikä helpottaa omissa kauhun hetkissä. Hoito käynnistyy vakauttamisella, ja vakauttaminen kannattelee hoitoprosessia koko ajan (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Vakauttaminen hoitoprosessin kannattelijana ja arjen taitojen kartuttajana Vakauttamisessa on kysymys oman oirehdinnan ymmärtämisestä ja oireiden lieventämisestä. Tämä avasi molemmil12. Yleensä ihmiset kokevat tiedon hyvin helpottavana ja samalla toivoa antavana: En ole hullu, se mitä minulle hallitsemattomasti tapahtuu, onkin normaali reaktio epänormaaleihin ja ylivoimaisiin kokemuksiin. Pohjimmiltaan personifikaatio ja presentifikaatio ovat tulkintaa nykyhetken kontekstista ja merkityksestä henkilöhistorian puitteissa. Psykoedukaatio auttaa traumatisoitunutta henkilöä ymmärtämään, että hallitsemattomat kokemukset, läsnäolokatkokset, käsittämättömät yllättävät pelkotilat tai raivokohtaukset ja erilaiset fyysiset oireet eivät ole merkki hulluudesta, vaan biologisesta hengissä säilymiseen tähtäävästä kehollisesta tapahtumisesta (Ogden, Minton & Pain 2009). Vaikka vaihemalli viittaa peräkkäisyyteen, vaiheet ovat todellisuudessa joustavia ja aiemmin läpikäytyihin vaiheisiin palataan ajoittain uudelleen. heidän välissään tapahtuvaa. selitys sille, mitä heille noissa tilanteissa tapahtui, oli se, että toisella on joku toinen. Mies oli varma, että nainen salaa jotain, joka on salaamisen arvoista, siis ihastumisen toiseen mieheen tai jopa suhteen toiseen mieheen. todentaa . Suhteen näyttämölle astui ainoastaan niihin liittyvä kehollinen kokemus. Miehen oli vaikea selittää itselleen, miksi hän itse muuten olisi niin raivoissaan naisen vaikenemisesta. Nainen taas koetti ymmärtää tapahtuvaa siten, että miehellä täytyy olla toinen suhde, miksi tämä muuten kohtelisi häntä niin epäoikeudenmukaisesti ja julmasti, ellei tieten tahtoen yrittäisi kaikkensa saadakseen hänet lähtemään suhteesta
ja autettava asiakasta ?jarruttamisen. Hoidossa pyritään kartuttamaan elämän voimaa ja suorituskykyä vahvistavia toimintoja. Terapeutin on opittava ?jarruttamaan. Terapeutin on opittava käyttämään myös kehollisia, hermostoa rauhoittavia taitoja, jotta dissosiatiivinen puhetulva asettuu ja/tai raastavat tunnetilat vakaantuvat. Ne herättävät eloon sen massiivisen pettymyksen, että elämä ei aiemminkaan ole vastannut toiveisiini tai tarpeeni eivät ennenkään ole olleet kenellekään minkään arvoisia (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Mutta ehkä kaikkein tärkein vakauttamista haastava ja aivan erityisellä tavalla työskentelyssä huomiota vaativa pelko on asiakkaan pelko kiintymistä kohtaan. Yksi vakauttavan hoidon keskeinen työskentelyalue on auttaa asiakasta purkamaan fobioita, jotka kohdistuvat omaan mieleen (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Asiakas voi pelätä omia ajatuksiaan . Tunteiden tuntemiseen liittyy yleensä valtavasti pelkoa. Hänellä on hyvä syy pelätä oman mielensä sisältöjä. Esimerkiksi itkeminen voi olla pelottavinta mitä voi kuvitella. Hän on koettanut löytää niihin erilaisia suojaavia selityksiä, jotta niiden kanssa olisi mahdollista elää näennäisen normaalina persoonallisuutena. taidon oppimisessa (Boon, Steele & van der Hart 2011). Vakauttamisvaiheen hoidossa työskennellään asiakkaan resurssien, elämän voimavarojen tunnistamiseksi: mistä tulee hyvä olo, mikä auttaa rentoutumaan jne. Joudumme terapeutteina luopumaan siitä uskostamme, että puhuminen on aina auttavaa, kuin myös siitä kuvitelmasta, että tunteiden tunteminen on aina ?helpottavaa?. Silloin kun emotionaalinen persoonan osa kantaa lapsen itkuista kiintymyshuutoa, kaikki liikuttuminen voi toimia laukaisijana tuolle kauhua ja avuttomuutta kokeneelle emotionaaliselle persoonan osalle (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Myös miellyttävien tunteiden tuntemiseen voi liittyä pelkoa, sillä aidosti iloisessa riehakkuudessa aktivoituu sympaattinen hermosto. Ennen kuin voidaan työskennellä psyykkistä suorituskykyä vaativien tapahtumien kanssa, on huolehdittava siitä, että sitä psyykkistä suorituskykyä on (Boon, Steele & van der Hart 2011). Pelottavat mielensisällöt ja turvallisuuden rakentaminen Traumatisoitunut ihminen on kärsinyt oman mielensä tuottamista kummallisista ja hallitsematto13. Terapiassa haetaan yhdessä ymmärrystä siitä, mitä näille asioille olisi tehtävissä (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Vakauttamisvaiheessa työskennellään siis arkielämän yksinkertaisten elämää ja psyykkisiä voimavaroja kannattelevien asioiden äärellä, mukaan lukien kaikki energiatalouteen vaikuttavat asiat, joista tärkeimpinä syöminen ja nukkuminen. Suhteen luominen ja terapeuttisen Vakauttamisessa on myös kysymys siitä, että traumatisoitunut henkilö voi oppia vakauttamaan omassa kehossa tapahtuvaa hermostollista aktivaatiota. Terapeutin on kyettävä säätelemään työskentelyn intensiteettiä niin, että se pysyy ?sietoikkunassa?, sellaisessa hermostollisessa aktivaatiossa, jossa psyykkinen integraatio mahdollistuu. Tämä hermostollinen tila, jossa esimerkiksi sydämen lyönnit nopeutuvat, liittyy asiakkaalla myös kauhun kokemuksiin, ja niinpä hän varoo ja hillitsee myös iloisuuden tunteiden aktivoitumista (Boon, Steele & van der Hart 2011). Ehkä tämä parhaiten avaa käsitettä ?näennäisen normaali persoonan osa?; se näyttää normaalilta, mutta sen elämä on hyvin rajoittunutta, jotta emotionaaliset persoonan osat eivät astuisi elämänkokemuksen näyttämölle. Myös ne mielensisällöt, jotka ilmaisevat toiveita ja tarpeita, voivat olla hyvin pelottavia. Dissosiaation tunnistaminen ja huomiointi pari- ja perheterapiassa le aivan uudenlaisen mahdollisuuden ymmärtää itseään ja toinen toistaan. mista kokemuksista, jotka ovat menneet täysin yli oman ymmärryskyvyn. Samanaikaisesti tutkitaan sitä, mikä syö voimia ja lisää pahoinvointia. syystä, sillä joskushan siellä näyttäytyy sietämättömän kamalia kuvia, ääniä tai erilaisia piintyneitä ja piinaavia sanallisia sisältöjä
Työskentelyn perusta on, että jokainen perheenjäsen kokee olevansa turvassa terapeutin kanssa. Terapeutin kestoviesti kaikille on: ei hätää. Esimerkki pariterapiasta Äänettömät, kuin omia aikojaan valuvat kyyneleet ihmetyttivät asiakasta: ?En ymmärrä mistä nää nyt tulee, olisko tää allergiaa?. Hämmentäväksi ja terapeutilta erityistä huolellisuutta vaativaksi suhteen rakentamisen tekee se, että nämä suhteen osapuolet, emotionaaliset persoonan osat, eivät ole tuttuja myöskään sille näennäisen normaalille persoonan osalle, joka terapiaan on hakeutunut (van der Hart, Nijenhuis & Steele 2009). Meille perheterapeuteille voi olla etua siitä, että huoneessamme on usein useampi kuin yksi henkilö ja olemme tottuneita asettamaan sanamme siten, että perheenjäsenten erilaiset kokemukset samoista tilanteista tulevat arvostetuiksi. pysymisen, mikä estää puolustuksen toimintajärjestelmien aktivoitumisen. Kun kokemus pysyy turvallisena, voi olla, että vähitellen asiakas rohkenee kuunnella itsessään jotain, jolle hän on tullut ?allergiseksi?, jotta hän olisi silloin joskus selvinnyt hengissä mahdollisimman vähin vaurioin ylivoimaisesta tilanteesta isoisän kanssa. Perheissä, joissa ei ole turvallisia kiintymyssuhteita, perheenjäsenet ovat alkaneet varoa kahdenvälisiä kokemuksia, koska kokemukseksi on muodostunut, että yhteyttä ei synny . Perheenjäsenet ovat oppineet, että kahdenväliset jakamisen hetket synnyttävät vain häpeää ja yksin jäämistä. Turvallisuuden kokemus mahdollistaa ?sietoikkunassa. Terapeutti yritti antaa puheenvuoron mahdolliselle emotionaaliselle persoonan osalle, joka hänen arvelunsa mukaisesti yritti äänettöminä surun kyyneleinä ilmaista jotain piiloon jäänyttä kokemuksen puolta: ?Voisitko hetkeksi pysähtyä ja kuunnella niitä kyyneleitä, jos ne pukeu14. en tule vastaanotetuksi. On otettava huomioon keskustelua seuraavat ja sitä kuuntelevat persoonallisuuden emotionaaliset osat: ne kauhuissaan olevat, hylkäämistä pelkäävät, alistuneet tai taistelevat osat, jotka myös haluavat tulla kuulluiksi, mutta ehkä myös pelkäävät muita persoonan osia. Emotionaaliset persoonan osat osallistuvat harvoin sanalliseen keskusteluun, mutta ne näyttäytyvät siinä fyysisessä/hermostollisessa tapahtumisessa, joka keskustelee meille terapeuteille heti, kun avaamme sille omat silmämme ja oman kehollisen kokemuksemme (Ogden, Minton & Pain 2009). Terapeutti pääsee tasapainoilemaan sen kanssa, että hän validoi, miten asiakas näennäisen normaalina persoonan osana yrittää käsittää itsessään tapahtuvaa kummallisuutta, samalla kun hän validoi sitä äänetöntä surua, jota ehkä jokin emotionaalinen persoonan osa tässä hetkessä ilmaisee. Näin kyseli nainen, sen jälkeen kun hän oli yrittänyt urhoollisesti sanoittaa isoisän ja hänen välissään tapahtunutta seksuaalisten rajojen rikkomista naisen ollessa 8-vuotias. Tästä seuraa, että tunteiden, havaintojen tai merkitysten jakamista pyritään välttämään. 3/12 Sisko Karinen 28. Prosessin ytimessä on turvallisuuden rakentuminen. Myötäsyntyinen kyky orientoitua toinen toiseensa katsekontaktilla ja uteliaisuudella sekä valmius täyteen kommunikaatioon eivät ole päässeet toteutumaan. Oman mielen sisällöt voivat olla itsessään sietämättömiä, ja sietämättömyyttä vain vahvistaa se, että silloin kun sitä on yrittänyt jakaa ja tulla sen kanssa ymmärretyksi, yrityksessä on joutunut pettymään (Hughes 2007). Terapeutin ensimmäinen tehtävä on auttaa turvallisuuden kokemuksen syntymistä kaikissa perheenjäsenissä, ensin vanhemmissa, jonka jälkeen vanhemmat ja terapeutti yhdessä rakentavat turvallisuuden kokemusta lapsissa. Tätä taitoa tarvitsemme myös traumatisoituneen yksilön tai parin/perheen kanssa työskentelyssä. Vuosikerta tuisivat sanoiksi, niin mitä ne mahtaisivat sanoa?? Kun mitään ei kuulunut ja asiakas vain aidosti hämmentyneenä pyyhki kyyneleitään, terapeutti yritti uudelleen: ?Ihan kuin joku puoli sinussa tulisi tästä puhuttaessa surulliseksi, vai olisiko se tosiaan allergiaa?? liiton rakentaminen dissosiatiivisen henkilön kanssa on vaativa prosessi siksikin, että suhteen osapuolina on myös niitä persoonallisuuden osia, jotka eivät astu terapiahuoneeseen kuin kätkettyinä näennäisen normaalin persoonan osan taakse
kuten vanhempi, joka tunnistaa vauvassaan tapahtuvaa . Tämä perustuu siihen, että hermojärjestelmämme kommunikoivat keskenään. Hän viittaa Bowlbyyn ja esittää, että terapeutti tarjoaa asiakkaalleen turvallisen perustan olla utelias ja tutkia. Kun terapeutti resonoi kehossaan asiakkaan ilmaisemaa kokemusta . Tällöin voimme auttaa hänet takaisin trauma-ajasta tähän aikaan kutsumalla häntä katsekontaktiin, pyytämällä puristamaan tuolin käsinojia, jotta käsivarsien isot lihakset aktivoituvat, ehkä tunnistamaan omat jalkapohjat lattiaa vasten tai vaikkapa kävelemään huoneessamme hetken. Dissosiaation tunnistaminen ja huomiointi pari- ja perheterapiassa ten kanssa kommunikaatioon sekä nonverbaalisesti että verbaalisesti (Hughes 2007). Terapeutti rohkaisee asiakasta tutkimaan ajatustensa, tunteidensa ja toimintansa maailmaa nykyhetkessä ja menneisyydessä ja osaa auttaa asiakasta aina, jos tämä joutuu sietämättömiin kokemuksiin tätä tutkimustyötä tehdessään (Hughes 2007). Kehollisen tapahtumisen huomioiminen Dissosiaation tunnistaminen tarkoittaa sitä, että terapeutin on tunnistettava, suorastaan jäljitettävä, eiverbaalista kehollista tapahtumista. Kädet voivat mennä nyrkkiin tai muuten puolustusvalmiudesta kertovaan asentoon. asiakkaan on mahdollista vakaantua omassa kokemuksessaan (Hughes 2007). Terapeutteina me voimme jäljittää asiakkaamme kehollista tapahtumista kiinnittämällä huomiomme lihasjännitysten ja lihasten rentouden seuraamiseen. Ylivireystilaan, trauma-aikaan siirtynyt henkilö tarvitsee myös siitä muistuttamista, missä nyt ollaan, vaikkapa pyynnöllä katsoa ympärilleen ja kiinnittää huomio johonkin tuttuun terapeutin huoneessa (Ogden, Minton & Pain 2009). Alivireystilassa asiakkaan lihasten jänteys saattaa hävitä, hän on veltto ja voimaton. turvallisuutta asiakkaisiinsa (Rothschild & Rand 2010). Daniel Hughesin (2007) kiintymyssuhteeseen keskittyvän perheterapiamallin mukaan terapeutin rooli on verrattavissa äidin rooliin. Näin hän pääsee takaisin tähän hetkeen ja saa kiinni omasta voimastaan (Ogden, Minton & Pain 2009). Hengityksen seuraaminen, ja myös asiakkaan Tämä turvallisuutta kaikille -ohjelma pitää sisällään myös terapeutin. Dissosiaation huomioinnissa tavoitteena on raastavien tunnetilojen vakautuminen ja uuden ymmärryksen saaminen siihen, mitä tapahtuu nyt, ja siihen, mitä on tapahtunut silloin. Hänen on tunnistettava ne keholliset vihjeet, jotka viittaavat asiakkaan ylivireystilaan tai alivireystilaan. Hänen on kiinnitettävä huomiota ei vain sanoihin ja niiden lauseina synnyttämiin merkityksiin, vaan myös puheen tuottamisen tapaan, hengittämiseen, sydämen lyöntitiheyteen, kasvoilla ja ihossa tapahtuvaan, lihasten jännittyneisyyteen tai velttouteen sekä kehon asentoihin ja liikkeisiin (Ogden, Minton & Pain 2009). Terapeutti joutuu sitoutumaan perheenjäsen15. Terapeutti, joka kokee psyykkisen tai fyysisen turvallisuutensa uhatuksi, ei voi synnyttää turvallisuutta. Affektiivisessa dialogissa tunnistetaan kehollinen tapahtuminen, ja reflektiivisessä dialogissa etsitään yhdessä ymmärrystä lisäävää sanoitusta kokemukselle ja tapahtumiselle. Ylivireystilassa lihakset jännittyvät, ne valmistautuvat taisteluun tai pakoon. Terapeutti joutuu harjaannuttamaan omaa kuulemisen kykyään korvilla ja ymmärryksellä kuuntelemisesta koko kehollaan kuuntelemiseen. Hughes puhuu reflektiivisestä ja affektiivisesta dialogista. Terapeutti on luotettava, samalle taajuudelle virittäytyvä ja empaattinen. Puolustuksen toimintajärjestelmä aktivoi automaattisesti toisen ihmisen puolustusjärjestelmän. Terapeutin haasteena on tunnistaa omassa kehossaan tapahtuva sekä rauhoittaa ja tyynnyttää se, jotta hän voi ?huokua. Voimakkaassa ylivireystilassa keho voi tulla kuin jäätyneeksi ja on liikkumaton. Ylivireydestä pois auttaminen tarkoittaa ensinnäkin sitä, että asiakas kutsutaan takaisin tähän hetkeen: katsekontaktiin kutsuminen, syvien hengitysten avulla kiihtyneen hengityksen rauhoittaminen ja jännittyneiden lihasten rentouttaminen. Terapeutti pyrkii käytettävissään olevin keinoin varmistamaan asiakkaan kaikinpuolisen hyvinvoinnin
Me osallistumme näiden ilmaistuiksi tulleiden mielensisältöjen tutkimiseen päämääränämme asiakkaan mielenterveyden koheneminen ja hänen hyvinvointinsa lisääntyminen. Ehkä tämä keskustelu haastaa myös ihmiskäsityksemme ja sen, miten ymmärrämme ihmisen olemuksen ruumiillisena ja mielellisenä olentona. Hengittämällä syvään ihminen auttaa omaa parasympaattista hermostoaan, ns. ilmauksiin ja mikä saa minut ajattelemaan, että minun kuuluu välttää tarttumista ihmisen kehollisessa ilmaisussa tapahtuvaan? Persoonallisuuden rakenteellisen dissosiaation teo16. Mitä tapahtui, missä ja miten tapahtuminen tuntui kehossa, mitä mielessä silloin liikkui. lepohermostoa, rauhoittamaan sympaattisen hermoston aktivoitumista. Mikä tuottaa minulle oikeuden ja ehkä velvollisuudenkin terapeuttina tarttua ihmisen mielen . Saattaa olla, että kouluttajamme ovat jopa sanoneet, että asiakkaan kehoon ei saa puuttua. Saattaa olla tarpeellista puhua myös siitä, miten me voisimme muuttaa tätä työskentelyä, puhumisemme tapaa tai muuta, jotta näin ei kävisi (Hughes 2007). Terapiahuoneessa käydään affektiivista ja reflektiivistä dialogia. Tämä luo vähitellen mahdollisuuksia jakaa ja tutkia turvallisesti niitä kokemuksia, jotka ovat olleet hänen kannaltaan sietämättömiä ja myös ilmaisseet itsensä näinä kehollisina reaktioina (Ogden, Minton & Pain 2009). huomion kiinnittäminen hengittämiseen, on auttavaa. Tässä tanssissa asiakkaan omat vakauttamisen taidot kehittyvät koko ajan ja hänen sietoikkunansa laajenee. Vähitellen asiakkaalle syntyy kokemus omasta kyvykkyydestä hallita itsessä tapahtuvaa. Silloin kun itkeminen tuntuu pelottavalta tai asiakas on oppinut pidättämään itkun jännittämällä voimakkaasti kaulan ja rintakehän lihaksia sekä hengittämällä hyvin ohuesti ja pidättämään hengitystään, on uloshengittämiseen ja huokaisemaan auttaminen helpottavaa (Rothschild & Rand 2010). 3/12 Sisko Karinen 28. Tässä he tietenkin ovat olleet oikeassa. Samalla etsitään ymmärrystä sille, miten jatkossa vältettäisiin vaikkapa se, että asiakas joutuu poistumaan psyykkisesti paikalta. Vuosikerta sitten pyritään ymmärtämään, mitä tapahtui. Hän ei jää oman hermojärjestelmänsä armoille, vaan voi auttaa itseään vakaantumaan ja tyyntymään. Katseen seuraaminen ja katsekontaktin ylläpitäminen auttavat asiakasta pysymään läsnä olevana ja terapeuttia saamaan aavistuksen siitä, onko asiakas tässä ja nyt vai onko trauma-aika astunut terapiahuoneeseen eikä asiakas enää olekaan terapeutin kanssa. Äänen volyymin pieni nosto, lempeä nimeltä kutsuminen ja katsekontaktiin hakeutuminen auttavat asiakasta takaisin tähän hetkeen (Ogden, Minton & Pain 2009). Aina kun pysähdytään affektiivisen äärelle, on syytä pysähtyä myös hetkiseksi antamaan sanoja tapahtuneelle, reflektoida tapahtunutta. Tarkoitan tällä erityisesti kehollisen tapahtumisen havainnointia ja siihen hienotunteisesti ja asiakasta auttavasti tarttumista. Ja jos mahdollista, voidaan myös pohtia, mihin hetki sitten tapahtuneeseen tai puheena olleeseen edellinen kehoreaktio mahdollisesti liittyi. Huokaileminen ja syvät uloshengitykset auttavat myös katkaisemaan tunnetiloja, jotka tuntuvat ylivoimaisilta ja raastavilta. ajatusten, tunteiden tai pyrkimysten . Katkoksen hetkissä asiakas voi tuijottaa jonnekin poissaolevana, hän voi olla myös vetäytynyt. Voi olla, että hän ei ehkä enää kuule huoneessa sanottua. Se on kuin tanssia, jossa hetkittäin pysähdytään kehossa tapahtuvan äärelle ja Kehollinen työskentely terapeutin haasteena Aiemmin olen viitannut siihen, että dissosiaation kanssa työskenteleminen tuottaa terapiatyöhön haasteita, joihin emme perusterapiakoulutuksessamme ole saaneet riittäviä valmiuksia. Yhtä vähän kuin meillä terapeutteina on oikeus ?puuttua? asiakkaamme ajatuksiin tai merkityksiin, joita hän elämäntapahtumilleen antaa, tai tunteisiin, joita ne hänessä herättävät, meillä on oikeus puuttua asiakkaamme kehoon. Silti meidän työmme terapeutteina on vähintäänkin asiakkaidemme ajatuksiin, tunteisiin ja merkityksiin ?tarttumista?
(2009). Trauma ja keho. & Steele, K. (2009). Traumaperäisen dissosiaatiohäiriön vakauttaminen. kuitenkaan asiakkaidemme kehossa tapahtuvaan tai heidän kehoihinsa. Ne terapeuttiset taidot, joita joudumme dissosiaation kanssa työskennellessämme itsessämme kehittämään, ovat osittain samoja kuin ne, mitkä aiemminkin olemme terapeutteina ymmärtäneet niiksi taidoiksi, joita joudumme hiomaan tullaksemme työssämme hyviksi ammattilaisiksi. kykyä kiinnittää huomiota samanaikaisesti sekä omaan sisäiseen tapahtumiseen että ulkoisessa maailmassa tapahtuvaan. Kaikkien terapiasuuntausten koulutuksiin kuuluu, että terapeutiksi valmistuva osallistuu omaan psykoterapiaprosessiin, jossa hänen itsetuntemuksensa kehittyy ja ymmärrys itseä ja itsessä tapahtuvaa kohtaan lisääntyy. Persoonallisuuden rakenteellisen dissosiaation teoria laajentaa tätä itsetuntemuksen haastetta myös oman kehotietoisuuden kehittämiseen. Se on myös taito, johon emme voi johdattaa dissosiaatiosta kärsivää asiakastamme saamatta ensin itse kokemusta siitä, kuinka tuota taitoa opitaan ja harjoitetaan. Lähteet Boon, S., Steele, K. Rakenteellinen dissosiaatio ja kroonisen traumatisoitumisen hoitaminen. Oulu: Traumaterapiakeskus. Hughes, D. Taito-ohjelma potilaille ja terapeuteille. (2010). Apua auttajalle. Vainottu mieli. (2010). (2007). New York: Norton. Rothschild, B. Myötätuntouupumuksen ja sijaistraumatisoitumisen psykofysiologia. Oulu: Traumaterapiakeskus. Sisko Karinen 040 588 3151 sisko_karinen@resonanssi.net 17. Attachment focused family therapy. L. & Rand, M. Oulu: Traumaterapiakeskus. van der Hart, O., Nijenhuis, E. Lihasten jännittyneisyyden ja rentoutuneisuuden tunnistaminen sekä oman hengityksen seuraaminen ja hengittämisen käyttäminen oman vireystilan vakauttamiseen ovat terapiatyössä tarpeellisia taitoja. 8 keys to safe trauma recovery. Ellen tutustu itseeni hengittäjänä, en voi auttaa asiakasta huomioimaan hänen hengityksessään tapahtuvaa. Erityinen haaste sekä asiakkaallemme että meille terapeuteille on kehittää kahtaalle suuntautuvaa tietoisuutta . & van der Hart, O. (2011). Huomioivan läsnäolon taidon kehittäminen suhteessa itsessäni ja omassa kehossani tapahtuvaan tulee tärkeäksi. Sensorimotorinen psykoterapia. Oulu: Traumaterapiakeskus. Rothschild, B. New York: Norton. Ogden, P., Minton, K. Dissosiaation tunnistaminen ja huomiointi pari- ja perheterapiassa rian tuoma ymmärrys traumasta ja sen hoitamisesta tuottaa meille haasteen oppia myös taitoja ?tarttua? asiakkaidemme keholliseen kokemukseen hienotunteisesti ja kunnioittavasti ?puuttumatta. & Pain, C. Tämä kahtaalle suuntautuva lähes simultaani havainnointi on arvokas ja kaikessa terapiatyössä terapeuttia auttava taito
Uusperhe ei onnistu, ellei sen parisuhdetta saada toimimaan. Vuosikerta Uusperheen parisuhde Kannamme sisällämme ihannemallia perheestä, johon kuuluu isä, äiti ja kaksi lasta. Uusperheitä ovat kaikki ne perheet, joilla on takanaan särkynyt parisuhde ja jotka ovat tämän jälkeen solmineet uuden parisuh18. Lisäksi on olemassa puolison, ex-puolison ja lasten tarinat. O teet tulevat terapeuttien kannettaviksi ja vaikuttavat näin työskentelyssä uusperheiden parien kanssa. Yksi merkittävimpiä löytöjäni viime aikoina on ollut ex-puolison vaikutus ja psykodynaaminen merkitys uudessa parisuhteessa. Perhemallit ovat kuitenkin jatkuvassa muutoksessa riippuen siitä, missä maassa, minkälaisessa kulttuurissa ja uskonnon vaikutuksessa eletään. 3/12 28. Tuhkimo-sadussa äitipuoli oli ilkeä, ja Tuhkimon sisarpuolet kuolivat lopuksi kateudestaan häntä kohtaan. Uusperheen ongelmat eivät kuitenkaan ratkea sillä, että ex-puolisoon saadaan hyvät välit tai hän löytää uuden kumppanin tai peräti kuolee. len tehnyt päätoimisesti terapiaa uusperheiden parien kanssa yli kymmenen vuotta. Nämä ja muut heijas- Uusperhe Tilastokeskus määrittelee uusperheen lapsiperheeksi perheen, jossa on kirjoilla jommankumman puolison aikaisemmasta suhteesta alle 18-vuotias lapsi (Tilastokeskus 2009). Työni kautta olen vakuuttunut, että parisuhde on se, minkä varaan voidaan uusperhettä rakentaa. Terapeuttien ja asiakkaiden mielessä kulkevat myös myytit ja uskomukset. Terapeuttien asettamat omat hypoteesit pohjautuvat usein erosta johtuviin olettamuksiin. On olemassa asiakkaan ainutkertainen ja hänen mielestään ainoa oikea tarina. Lapset toivovat, että heidän biologiset vanhempansa palaisivat yhteen. Usein ex-puolisot toivovat, että heidän entinen puolisonsa ei onnistuisi uudessa liitossa. Erityisesti olen tutkinut kolmiosuhteita. Ydinperhe on edelleen yleisin perhemalli. Monet asiakkaat ja terapeutit katsovat asioita ydinperheen kautta. Tuhkimon äidin ääni kuului Grimmin saduissa haudasta varoittaen prinssiä sisarpuolten ja Tuhkimon äitipuolen vilpistä. Tarkastelen ex-puolisoa ja puolisoiden eriytymisprosessia omista vanhemmistaan. Uusperheessä on mahdollista kuulla monta tarinaa. Uusperheet rakentuvat erojen pohjalta. Äitipuoli on aina paha ja biologinen äiti on hyvä. Tässä artikkelissa tarkastelen uusperheen syntyä, kolmiosuhteita ja miten avioerot voivat olla myös uuden mahdollistajia. Uusperhe on uusi perhe, ja siinä sekä aikuisilla että lapsilla on mahdollisuus käsitellä uudelleen suhteita
1?3 vuotta, ja ?täysrähinä. Tätä kutsutaan ?poterovaiheeksi?. Uusperheen sisäiset ja ulkoiset roolit tarkentuvat ja vahvistuvat. Alkusyklin loppupuolen vaihetta voidaan kutsua ?täysrähinäksi?; unelmat kariutuvat, kielteiset tunteet nousevat pintaan, isä-/äitipuolet tuntevat itsensä pettyneiksi ja voivat huonosti. Pelko uudesta epäonnistumisesta alkaa hiipiä mieleen. Tunteita aletaan kuitenkin selvittää, mutta riitaisuus saattaa pakottaa biologiset osapuolet sulkeutumaan ja liittoutumaan. Biologinen vanhempi saattaa olla hankalassa asemassa lasten ja puolison välillä. teen. jatkuu. Viimeistään nyt on vedettävä selkeät rajat esim. Läheisyys kasvaa ja suhteet a) Uusparisuhteen kehitysvaiheet liittyvät olennai19. Määrittely voi olla a) vanhemmuudesta käsin: uusperhe on perhe, johon kuuluu isä ja äiti, vain toisen tai molempien lapsia edellisestä liitosta sekä mahdolliset yhteiset lapset b) systeemistä käsin: uusperhe on alituisesti vaihtuva kokoonpano erilaisia, yhdessä asuvia ihmisiä; yhdistävänä tekijänä kaksi elämänkokemuksella varustettua aikuista, joista ainakin toisella on lapsi/lapsia c) uusperheestä käsin: uusperhe on perhe, jossa kaksi aikuista perustaa perheen ja jossa vain toisella tai molemmilla on entuudestaan lapsi/lapsia d) parisuhteesta käsin: uusperhe on parisuhde, jossa on alusta lähtien mukana vähintään yksi lapsi, joka voi olla yhteinen, luona asuva tai vieraileva; myös aikuiset lapset lasketaan uusperheen määritelmään e) yhteisen nimittäjän kautta: uusperheen muodostavat ne uuden perheen jäsenet, jotka eri aikoina käyttävät samaa jääkaappia. b) Keskivaihetta kestää n. Äiti- tai isäpuoli jää helposti vaille tukea, ja hänen on hyvin vaikea löytää rooliaan uusperheessä ja parisuhteessa. Artikkelit sesti myös uusPekka Larkela perheen syksh, perheterapeutti VET liin. Nämä toiminnanjohtaja vaiheet on jaoSuomen Uusperheellisten Liitto ry teltu kolmeen Perhetalo Heideken ja vielä sisäisesTurku ti seitsemään eri vaiheeseen: Alkusykli kestää n. Myös termit yksinhuoltajuus, yhteishuolto, etävanhempi tai viikonloppulapsi liittyvät ydinperheen kautta määrittelyyn. ex-puolison suhteen ja löydettävä yhteistä aikaa parisuhteen vaalimiseen. Keskivaiheen jälkimmäinen osa on toimintaa, jossa ratkaisuja aletaan työstää ja uusia rituaaleja ja rutiineja luoda. aika. Alkusyklissä aikuiset luovat joukkuehenkeä, mutta saattaa olla aistittavissa, ettei kaikki ehkä olekaan hyvin. Sen voi tehdä ydinperheen kautta, jolloin puhutaan usein eroperheistä ja avioerolapsista. Uskotaan kaikkien tulevan uusperheessä onnellisiksi, ja aikuiset pyrkivät hyvittämään lapselle tämän rikkoutunutta perhettä. 2?3 vuotta, ja sen alussa puolison lapset otetaan avosylin vastaan. Alkaa niin kutsuttu ?meidän lauman. Pelisääntöjä laaditaan ja noudatetaan, ja keskinäinen välittäminen lisääntyy. Uusparin kehitysvaiheet Uusperheen kehitysvaiheita on määritelty Gestaltinstituutin kehittämän uusperhe-syklin mukaan. Sykli toistaa paljon samaa kehityskaarta kuin parisuhteen kehitysvaiheet symbioosista eriytymisen kautta parin keskinäiseen vakautumiseen (Papernow 1984). c) Myöhäisvaiheessa perhe alkaa vahvistua ja parisuhteella on vankka perusta. Uusperheen taustalla on siis joko molempien tai toisen puolison osalta yksi tai useampi särkynyt parisuhde tai toinen sitä seuraava uusi parisuhde. Ne voivat olla joko lapsettomia tai niihin voi kuulua kummankin tai vain toisen puolison omia lapsia, tai kummankin tai toisen puolison omia lapsia sekä yhteisiä lapsia tai vain yhteisiä lapsia (Keurulainen 1998). Uusperheen määrittely riippuu siitä, mistä käsin se määritellään. Syklin lopussa huokaistaan helpotuksesta
Lapselle taas hänestä tulee uhka, hän voi viedä jäljelle jääneen vanhemman. Kuva 2 Uusparit kolmiosuhteissa Eriytymisen tai avioeron yhteydessä ilmestyvät ihmissuhteissa määrätyt, ennustettavat käyttäytymismallit. Lapset eivät periaatteessa ole koskaan riittävän valmiita menettämään toista vanhempaa, ei eron eikä kuoleman kautta. Toista vaihetta kutsutaan vakiintumisvaiheeksi ja roolien tarkentamisen ajaksi. 3/12 Pekka Larkela 28. Yksikään vanhempi ei ole korvattavissa. Uusi vaimo kokee olevansa ulkopuolinen omassa kodissaan, ja biologinen äiti voi kokea olevansa uhattuna uuden vaimon taholta. Vuosikerta ovat avoimempia, identiteetit ovat myös vakiintuneet. Lapset voivat hyvinkin paheksua äitipuolen yrityksiä korvata biologinen äiti. Eikä yksikään vanhempi lakkaa vaikuttamasta, kuluipa kuolemasta tai häviämisestä (hylkäämisestä) miten monta vuotta tahansa. Olkoonkin, että ulko- ja sisäpuolinen rakennemalli uusperheissä on näissä tilanteissa sisäänpäinkääntynyt, on se luonteeltaan kolmiomalleja luova. Kuva 3 20. Viimeisessä vaiheessa perhe voi yhdessä nauraa aiemmille vaiheille ja epärealistisille haavekuvilleen. Aikuiset toimivat nyt yhteisenä rintamana ja ratkaisut tehdään yhdessä (Papernow 1984). Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan (Hetherington & Kelly 2002) on osoitettavissa vain kaksi vaihetta. Lapset voivat juuttua jumiin kahden surevan vanhemman väliin, toisen välittäessä toisesta ja toisen toisesta. Toinen vaihe kestää vuodesta kolmeen vuoteen. Yksi yleinen kolmiomalli ovat lapset, joilla on biologinen isä ja äitipuoli (Kuva 2), jonka kanssa he eivät tule toimeen. Suojelevalle isälle uudelleen avioitumisessa uusi vaimo yleensä tuo toivoa menetyksen jälkeen. Se kestää yhdestä kahteen vuoteen. Toinen yleinen kolmiomalli, joka on usein lukittuna ensimmäiseen, sulkee sisäänsä lapset, äitipuolen ja biologisen äidin. Uusperheissä useimmiten suhteet määritellään mieluummin perheiden rakenteiden kuin henkilön oman elämän kautta. Tässä kolmiomallissa ei ole vierasta, että äidin ja äitipuolen välille syntyy peittelemätöntä ristiriitaa. Ensimmäistä vaihetta he kuvaavat kaaokseksi ja niin sanotuksi turbulenssi-vaiheeksi. Sen vuoksi kolmioita on niin helppo tunnistaa uusperheiden sukupuissa. Perheen sisäiset lait ovat mitä todennäköisimmin suosiollisia omille lapsille puolisoa vastaan (Kuva 1). Äitipuoli kokee usein olevansa uhattuna, kun hänen puolisonsa antaa enemmän huomiota lapsilleen kuin hänelle, mies huomaa usein joutuvansa kohtaamaan lojaalisuuskysymyksen vaimonsa ja lasten suhteen. Todella lukkiutuneet kolmiomallit, jotka ovat sulkeneet sisäänsä miehen, ex-vaimon ja uuden puolison, ovat hyvinkin yleisiä (Kuva 3). Kuva 1 Kun toinen tai molemmat uudelleenavioituvat, syntyy lisäkolmioita
Olisi suositeltavaa, että lapsen molemmat vanhemmat löytäisivät uuden puolison (Kuva 4). On tärkeää, että molemmilla vanhemmilla on parisuhteeseen liittyvä sukupuoli- ja tunne-elämä tahollaan. Lapsessa tapahtuu jonkinlainen horjuminen silloin, jos isä ei hänelle uudesta vaimostaan puhuessaan ole sanonut esimerkiksi: ?Hän on tämän perheen äiti, hän on ottanut vastuulleen sinun kasvattamisesi. Se edellyttää anteeksiantoa ja eron lopullista läpikäymistä uusperheen perheydyttyä. Isovanhempien sukupolvi joutuu usein mukaan uusperheiden kolmiomalleihin vahvistaen prosessia liittymällä aikuiseen lapseensa, etenkin ex-puolisoa vastaan tai puolelle (McGoldrick, Gerson & Petry 2008). Dolto ja Angelino (2005) suosittelevat, että lapsi vapautetaan vanhemman paikasta kolmiossa tai toisen huoltajan tehtävästä. Isäpuoli ei ole uskottava, koska äiti ei tee hänestä uskottavaa. Uusi pariskunta voi liittoutua yhteen ex-puolisoa vastaan ja nähdä hänet kaikkien ongelmiensa syynä ja mies suorastaan rohkaista uutta puolisoa taistelemaan vanhatkin taistelunsa ex-puolison kanssa. Tämä tapahtuu uuden aikuisen paikan löytämisen kautta. Uusi kolmiosuhde mahdollistaa sen, että lapsi saa olla jälleen lapsi tarpeineen ja toiveineen. Lapsen asema suhteessa vanhemman uuteen kumppaniin voi olla epäselvä, lähivanhempi ei ole sitä hänelle selittänyt loogisesti ja rakkaudella. Uusperheen syntyessä entiset puolisot pitää rajata perheen ulkopuolelle, jotta uusperheellä on mahdollisuus perheytyä. Kun uusparilla on yhteinen vihollinen, ei tarvitse katsoa oman parisuhteen ongelmia. Tietenkin kolmioita esiintyy myös biologisen äidin, hänen lastensa ja isäpuolen elämässä. Silloin kun asut luonani, hänellä on mielestäni oikeus sanoa sanottavansa, koska hän on tämän perheen toinen aikuinen.? Äitipuolesta tulee uskottava lapselle, koska isä antaa hänelle symbolisen tukensa. On selvää, että tämä ei ole helppoa yhdellekään perheelle. Kuitenkin on niin, että koska kulttuurimme perinteisesti asettaa suurempia odotuksia ja vaatimuksia äitiyteen kuin isyyteen, on äitipuolilla yleisemmin vaikeimpia kokemuksia (McGoldrick, Gerson & Petry 2008). Erojen jälkeen pitää huolehtia siitä, että vanhemmuus säilyy. Tämä edellyttää kuitenkin, että erot ja uuden perheen muodostamisprosessi läpikäydään mahdollisimman hyvin (Dolto & Angelino 2005). 21. Lapsi vastustaa kaikin keinon, kun hänen asemansa on uhattu. Uusperheen jäsenten löydettyä oman paikkansa voidaan taas avata yhteys lasten toisiin biologisiin vanhempiin. Näin kaikki aikuiset ja lapset ovat löytäneet paikkansa uudessa systeemissä. Jotta suhteet pysyisivät tasapainossa, on tärkeää, että eronneet vanhemmat voivat ylläpitää kumppanuutta, joka antaa lapsille mahdollisuuden pysyä uskollisina kummallekin vanhemmalle. Tässä on mahdollisesti kyse kahdentyyppisistä kolmioista. Usein käy kuitenkin niin, että lapsi jää toisen vanhempansa kantajaksi eron ja uusperheen muodostamisen jälkeen (Wallerstein, Lewis & Blakeslee 2007). Lapsen mielen rakentumisen dynamiikan kannalta on haitallista, jos todellisuus vahvistaa lapsen fantasiaa vanhemman puolisona olemisesta. Kaiken aikaa näkee äitejä, jotka sanovat uudelle kumppanilleen: ?Ei hän ole sinun poikasi, jätä hänet rauhaan.. Uusperheen parisuhde Kuva 4 Uuden pariskunnan ja ex-vaimon välillä on jännitteitä, koska entinen puoliso on ulkopuolinen
Lasten syntyminen on tuonut näkyviin heidän vaikeutensa selvitä useammasta suhteesta samaan aikaan. Myyttejä voivat olla esim. tai ?isäpuolet ovat pedofiilejä -myytti . on prosessi. mahdollinen ulkopuolisuuden tunne ja syyllisyys. Eron jälkeen ympäristö, mm. Mulla tuli sellainen skitsofreeninen olo, et hetkinen mun äiti ja mun vaimo menee tässä jotenkin sekaisin. Kun kukin perheenjäsen löytää paikkansa, tulee uudesta suhteesta korjaava suhde, joka on valtava rikkaus. Minulle alkoi tulla paniikki että mitä tapahtuu, mä jään yksin. Seksuaalisuus, hellyys ja intiimiys ovat uuspareilla tavallisesti avoimesti käsiteltyjä teemoja. historiaa ja riittejä. Uusperheen säännöt ovat keskeisessä asemassa perheytymisprosessissa. Toisaalta mä turvauduin kumpaankin. Hain kummaltakin turvaa. Vanhojen arvojen romuttaminen uusparisuhteessa on edessä. Uusperheessä rituaalit on mielellään luotava ensimmäisen vuoden kuluessa. Parisuhdetta ja sen hyvinvointia tukevat yhteiset pelisäännöt, joissa puolisoilla on yhteinen käsitys ja johto ja joissa he toimivat yhtenä rintamana ja vastaanottavat ongelmatkin yhteistuumin. Uusperheessä rajojen merkitys korostuu. (Sutinen 2005). Haasteita uusparisuhteeseen tuovat myös vanhemmuus, ?puolikkaiden vanhempien. 3/12 Pekka Larkela 28. Mikä on meille tärkeää? Omat paikat ja roolit on etsittävä. Miehen/isän kannalta se voi merkitä ensimmäistä kertaa itsenäiseksi kasvamista ja eriytymistä taustaperheensä äidistä. Seuraavassa tarkastellaan kasvun mahdollisuuksien toteutumista Suomen Uusperheellisten Liiton toteuttamien uusparien ryhmäkeskustelujen videomateriaalin pohjalta vuosilta 2009 ja 2010. Eriytyminen äidistä (mies) ?Eksäni alkoi ottaa omaa aikaa. Haasteeksi tulee, pääseekö ex-puolison haamu sänkyyn kummittelemaan. Perhealbumit ja yhteiset lomamatkat ovat hyviä keinoja luoda mehenkeä ja ?meidän perheen. Useimmiten jommallakummalla puolisolla on ollut vaikeutena selvitä kolmio- ja monenkeskisistä suhteista. Sanotaan, että uusperheen parisuhteen puolisot eivät koskaan ole täysin kahdestaan, vaan heidän makuuhuoneessaan vierailevat enemmän tai vähemmän säännöllisesti ex-puolisot, ex-anopit, lapset/lapsipuolet sekä muut vähintään keskustelun tasolla (Hayman 1999). Mustasukkaisuuden tunne puolison lapsia kohtaan on normaalia uusparisuhteessa, kuten ajoittaiset syyllisyyden, voimattomuuden, turhautumisen tai jopa vihan tunteet. Tunteiden tunnistamista vaikeuttavat uusperhekuvioita värittävät myytit, joihin me usein myös itse ensin uskomme, vailla omaa kokemuspohjaa. Ympäristön haamut voivat kuitenkin uusparisuhteen avulla tulla näkyviksi. Siitä sitten alkoi se ristiriita suhteessa äitiin ja suhteessa puolisoon. Et tapahtuu et joku hylkää 22. Erossa esimerkiksi äiti ja lapset liittoutuvat kahdenkeskisyyteen ja isä jää ulkopuolelle. Uusperheen aikuisten muodostama vastuun ja aikuisuuden rintama toimii perustana lasten hyvinvoinnille ja turvalliselle kehitykselle. Koska parisuhde on uusperheen kantava elementti, on kuitenkin tärkeää löytää yhteistä aikaa myös rakkauden vaalimiselle. Uusperheen perheytyminen ?meidän perheeksi. Uusparista tulee silloin uhka ympäristölle. Syyllisyys on yksi yleisimmistä isäpuolten ja äitipuolten kärsimistä taakoista, ja se syntyy usein tilanteissa, joissa Erot mahdollistajina Uusperheet rakentuvat erojen pohjalta. ?ilkeä äitipuoli -myytti?, ?biologinen on parasta lapselle -myytti?, ?naiset rakastavat kaikkia lapsia -myytti?, ?uusperheen lapset voivat huonosti -myytti. Puolisoiden tuki on ensiarvoisen tärkeää, ja syyllisyyden tunteet on syytä käsitellä. Uutta voi tulla, jos luopuu vanhasta. Vuosikerta Perheytyminen lapsipuolet saavat enemmän huomiota ja aikaa kuin biologiset lapset. sukulaisten huoli saattaa korostua jopa velvollisuutena puuttua uusperheen sisäisiin asioihin
He elävät ambivalenssitilanteessa suhteissaan. Pelotti ihan hirveesti. Uuden perheen parisuhteen väliin täytyy tulla jotakin uutta, Eriytyminen isästä (nainen) ?Kun tyttäreni syntyi ja alkoi avioliitossa näkyä sellaiset ensimmäiset kriisin merkit. Et nyt mä en enää susta huolehdi. Lasten syntymä on aktivoinut omat tarpeet, jolloin suhde mieheen on käynyt ylivoimaiseksi. Sekä naisella että miehellä voi olla ratkaisemattomana ongelmana yhdistää omat vanhemmat parina, sietää ja läpikäydä oma ulkopuolisuutensa sekä ratkaista uskollisuus molempiin vanhempiin. ottaa miehen rooli . Suhde lapsiin muistuttaa paljon miehen omien sisarusten syntymistä ja ulkopuolisuuden kokemista. Usein lapsena oli toive, että olisi voinut jättää äidin ulkopuolelle. Sitten mä tein pesäeron kumpaankin.? ehkä ollut molempien vanhempien toive lapsuudessa. Eron myötä lapset saavat olla äidin kanssa kahdestaan ja isäsuhdekin mahdollistuu. Uusperheen syntytilanteessa kuviot monimutkaistuvat ja joutuvat uuteen prosessiin. Mut silloin mä en mun miehelleni vielä uskaltanut sitä sanoa.? Nainen on taas voinut lapsena olla niin sanottu huoltajalapsi äidille, jolloin suhdetta isään ei ole ollut mahdollisuutta luoda. Lapsi kyselee omaa paikkaansa uudessa tilanteessa ja tuntee avuttomuutta, pelkoa, häpeää ja syyllisyyttä sekä vihaa. Molemmat uuden perheen puolisot yrittävät etsiä ratkaisua parisuhteessa kysymyksiin, jotka eivät onnistuneet lapsuudenperheessä eivätkä edellisessä parisuhteessa. Usein puolisoiden tilanteen samankaltaisuus ja ratkaisujen etsiminen yhtä aikaa estävät itsensä löytämisen erillisyyden kautta. Sä oot omillas. Et tosiaan simmoinen hylätyksi tulemisen kokemus. Nyt heillä on pitkät hiukset. Mun äidilleni kyl mää olen sanonut sen, et mul on tää lapsi mistä mää huolehdin. Mun pitäisi nousta seisomaan . Se mun täytyy sanoa, että kun mä muutin yhteen Jukan kanssa mä tunnistin tällaiset tilanteet. Et kelpaanko mä äidille. Tällainen tilanne olisi 23. Ratkaisijaksi tarvitaan tällöin kolmas henkilö, joka usein on joku lapsista tai entinen puoliso. nousta seisomaan omille jaloilleen. Uusperheen parisuhde mut ja mä en halua sitä. perheestä, se voi merkitä myös uudenlaisen vanhemmuuden löytämistä. Et Jukka auttoi mua erottuu sellaisesta kyllä.? Kun nämä lapsuuden ajan suhteet vanhempiimme tulevat erossa näkyviin, puolisot kokevat syyllisyyttä ja lojaliteettia äitiä ja isää kohtaan suhteessa nykyiseen mieheen tai vaimoon. Hän voisi tulla sellaiseksi isäksi, jollainen oli toivonut oman isänsä olevan. He kokevat pelkoa, kostoa, avuttomuutta, häpeää, syyllisyyttä ja vihaa. Samanlaisia tunteita he kokivat lapsuudessaan suhteessa vanhempiinsa. Mut pelotti jäädä lapsen kanssa yksin. On myös mahdollista, että vanhemmat ovat miehen lapsuudessa muodostaneet niin tiiviin parin, ettei hänellä lapsena ole oman kokemuksensa mukaan ollut tilaa siinä. Korjaava suhde ?Onhan mulla tällaista, että kun äiti tulee pitää olla siivottu, lapsilla hienot vaatteet ja hiukset leikattu ja tukat kammattu. Mies alkaa kasvaa isäksi ensimmäistä kertaa. Voi myös olla niin, että ei ole voinut työstää pettymystään äitiinsä, mutta nyt sen voi tehdä eroprosessissa suhteessa vaimoonsa. Uudet puolisot muodostavat uusia kolmiokuvioita. Naiselle entinen puoliso on voinut merkitä äitisuhdetta, josta eriytyminen on erossa tapahtunut. Miehelle taas vaimo on voinut merkitä isänsä voittamista, jolloin on saanut äidin itselleen. Kun mies ?lähtee. He ottavat projektiot vastaan ja samastuvat niihin, koska lapsi virittyy samoihin tunteisiin. Niin syvällä sisimmässäni tiesin ja sanosinkin et tästä ei mitään tuu. On mielenkiintoista havaita, että samoja tunteita, mitä tulee vanhemmille, siirtyy suoraan lapsiin. Voi olla myös, että joku lapsista tarjoutuu kolmanneksi, myös entisten suhteiden väliin tai sen kannattajaksi
Lapselle on tärkeää tietää, että hän on osa erottamatonta ruumiillista, emotionaalista, tunne- Hylätty lapsi ?Mä olen syntynyt aviottomana lapsena ja pilannut äidin elämän ja kuullut siitä. Uusperhe on tällainen uuden näyttämön mahdollisuus. Lapsen paikka uusperheessä Tärkeää lapsen sisäiselle, tiedostamattomalle maailmalle on se, että on olemassa aikuinen, joka estää häneltä täyden intimiteetin vanhempansa kanssa (Kuva 5). 3/12 Pekka Larkela 28. Ja nyt viime vuosina sen, et kaikki on mennyt mönkään mun takia. Ihan oikeasti isäpuoli sano, et kuinka kauan sua pitää ruisleivällä syöttää, et alat vetää.? Vihattu tai hylätty lapsi on vanhemmassa itsessä oleva lapsi, jonka haluaisi tulla otetuksi todesta, rakastetuksi ja jolle tulisi mahdollistua erilaisten asioiden työstäminen. Vanhemman uusi kumppani antaa hänelle mahdollisuuden elää oidipusvaiheensa, jos hän ei ole sitä elänyt biovanhempiensa välissä, jotka ovat eronneet liian aikaisin, tai elää se uudessa erilaisessa muodossa hyvin tunnettuine rakkauden ja vihan tunteiden ristiriitoineen koskien vastakkaisesti ja eri tavoin näitä molempia aikuisia, jotka ovat yhtä aikaa sekä hänen mallejaan että kilpailijoitaan. Ajatellaan, että lapsen tulee tehdä surutyötä, kun vanhemmat ovat eronneet. Dolto ja Angelino (2005) selventävät lapsen kokemaa surua, jossa ei ole niinkään kysymys vanhempien menettämisestä, vaan siitä, mitä vanhempien parisuhteen menettäminen tarkoittaa lapsen minuuden ja itsekokemuksen kannalta. Mä ole nyt 43 ja mä olen kuullut nyt 43 vuotta sen. Lapsen kokema menetys on aina yksilöllinen, hänen aikaisempia suhdekokemuksiaan ja kehityksensä vaihetta peilaava. Eikä isäkään ole maksanut ja on selvinnyt monta asiaa miksei ollut jotakin. Mun täytyy sanoa, et mä menin naimisiin saadakseni isän ja äidin. Lapsi, jolle on annettu ratkaisijan rooli, edustaa molempien puolisoiden sitä puolta, joka ei ole voinut tulla omaksi itsekseen vanhempien parisuhteen muodostamassa kolmiossa. Se, joka ei ole voinut pettyä ja vihata, on joutunut pettymään ja vihaamaan itseään tai jäänyt liiaksi kokemaan puutetta ja paitsi jäämistä. jaavat kokemukset mahdollistuvat. Saadakseni vintin, mihin viedä tavara, kun mun käskettiin mennä helvettiin sieltä kotoo. Lapsen kannalta on merkittävää, miten aikuiset ymmärtävät sen, mitä lapsi on menettänyt. Lapsi, joka haluaisi riittävän hyvän suhteen äitiin ja isään ja heidän väliseensä suhteeseen omana itsenään. Aikuiset etsivät identiteettiään naisena ja miehenä sekä yhteyttä itsessä olevaan vastakkaiseen sukupuoleen. Vuosikerta Kuva 5 että perhe ja suhde lähtevät muotoutumaan ja mahdollistuu korjaava kokemus. Jos taas tarkoitetaan surua varhaislapsuuden vaiheesta, sen menetyksestä, kun vanhemmat edustivat lapselle turvaa tuovaa erottamatonta kokonaisuutta, kysymys on pikemminkin kastraatiosta: sisäisen lapsen kuolemasta omassa itsessä. Ihminen tarvitsee lukuisia kokemuksia ymmärretyksi ja hyväksytyksi tulemisesta, että kor24
vanhemmastaan. Hypoteesina oli, että he eivät ole pystyneet irrottautumaan äiti- tai isäsuhteesta sen takia, että äiti tai isä ei olisi sitä kestänyt tai vanhemmat olisivat hylänneet heidät. paikkaa uusperheessä. ?Mun on ainakin pitänyt olla viihdyttäjä, virkistäjä ja ilmapuntari, lohduttaja, riitojen taltuttaja, vaikka mikä niin kuin äidin avioliitoissa. Pyysin heitä pohtimaan, miten heidän oma eronsa mahdollisti eriytymisen omista vanhemmista. Häntä ei pidä syyllistää siitä, ettei hän voi elää ?vanhempiensa lapsena heidän parisuhteessaan?. Uusperheen parisuhde peräistä ja mielessä elävää yhteyttä suhteessa molempiin vanhempiinsa. Kun äiti oli naimisissa ja oli isäpuoli, niin kun avasin oven, niin tiesin, et jaha riidelty.? Monet terapeutit uskovat siihen mahdollisuuteen, että pitkän terapian ja analyysin kautta he voivat antaa korjaavan kokemuksen ?hylätylle. Jos taas eronneet vanhemmat kykenivät kumpikin korjaamaan elämänsä jälleen hyväksi ja lapset kuuluivat tärkeänä osana tähän uuteen elämään, lasten kävi varsin hyvin. mään osallistui viisi miestä ja kuusi naista. Näen erittäin tärkeänä uuden parisuhteen tuoman mahdollisuuden uuteen suhteeseen. Lapsi kokee, että hän on jotenkin samaa kuin hänen vanhempansa. Jotkut eronneitten lapset ovat sosiaalisesti huomattavan kypsiä ja itsenäisiä (Dolto & Angelino 2005, Malinen & Larkela 2011). Samanlaiseen tulokseen tullaan myös Wallersteinin, Lewisin ja Blakesleen (2007) tutkimuksessa avioeron vaikutuksista lapsiin. En olisi voinut irrottautua vanhemmistani ennen kuin olin jättänyt mieheni. Yksinhuoltajan lapsi ottaa helposti huoltajalapsen tehtävän itselleen. Uusi puoliso joutuu usein kielteisyyden ja kaiken negatiivisuuden kantajaksi, myös eriytymisprosessissa. Uusparien kokemuksia erojen mahdollistajana Syksyllä 2009 minulla oli mahdollisuus videoida uusparien ryhmäkeskustelu heidän kokemuksistaan, miten he eroprosessin yhteydessä työstivät samalla eriytymistään omista vanhemmistaan. Kun vanhemmat ovat ottaneet eron vastuullisella tavalla ja ovat itse kypsyneet eron myötä, voi lapsi vaikeuksista huolimatta säilyttää tunnesuhteensa niin isään kuin äitiinkin. Sen jälkeen olin vapaa.? Kuudella henkilöllä äiti tai isä oli ?hylännyt. . Piti vielä käyttää uutta miestä hyväksi, että pääsi lopullisesti eroon isästä. Lapsi tarvitsee tunteen, että hänen itsekokemuksensa jatkuu, vaikka vanhemmat eivät olekaan päivittäin konkreettisesti läsnä lapsen elämässä. Lapsen pitää saada kuulla joltakulta uskottavalta henkilöltä, että hän etsii naispuolista ja miespuolista mallia. lapselle, mutta samanaikaisesti he kieltävät sosiaalisen vanhemmuuden mahdollisuuden. heidät hyvin nuorena. Ryh25. Kysymyksessä on kastraatio pikkulapsen ajattelumallista. Biologisen vanhemman pitää osoittaa lapselle uuden puolison paikka lapsen elämässä, ja uuden puolison pitää ottaa se vastaan. Hän voi jatkaa tätä tehtäväänsä, ellei biologisen vanhemman uusi puoliso saa uuden aikuisen . Eron jälkeen hän alkaa huolehtia ?hylätystä. Tällaisilla lapsilla oli vaikeuksia solmia parisuhdetta aikuisena. Osalla vanhempi oli ollut yksinhuoltaja, ja joku oli ollut isovanhempien hoidossa. Kysymyksenasettelu olisi pitänyt kohdentaa myös sosiaalisiin vanhempiin. Keskustelun tuloksena tämän ryhmän mielestä hypoteesi pitää paikkansa. ?En pystynyt irrottautumaan isästä ja äidistä ennen kuin olin eronnut. ?vanhemman. Tässä tapauksessa avioero on kypsyttävä tekijä. Aikuisten tulee tukea päivästä toiseen hänen oikeuttaan aikuisten kritiikkiin ja hänen velvollisuuttaan löytää itselleen molemmista sukupuolista terveesti malleja, jotka hän mielikuvituksessaan yhdistää tai on yhdistämättä. Lapset löysivät usein itsensä toisen vanhemman huoltajina, niin sanottuna huoltajalapsena. Kastraatio tulee ymmärrettäväksi, kun lapsi joutuu luomaan uuden käsityksen itsestään ilman konkreettisen vanhemman ja heidän parisuhteensa läsnäoloa omassa elämässään. Annoin ryhmälle hypoteesin keskustelun virikkeeksi
Suomen virallinen tilasto (SVT): Perheet. & Larkela, P. Kunkin jäsenen on löydettävä oma paikkansa uudessa struktuurissa. Parisuhde ? uusperheen ydin. Kiintymyssuhdeteoriakin tätä vahvistaa.? Minä uskon hyvään. Tuhkimon suhde äitipuoleensa oli kaikkien mielestä hyvä ja rakastettava. Families and family therapy. Lapsen kiinnittyminen ei-biologiseen vanhempaan on valetta. Uusperheessä on mahdollista kuulla monta tarinaa. Hänhän oli kaikkien haaveiden ja toiveiden täyttymys. Pitää vahvistaa biologista vanhemmuutta. Miten meidän silloin käy. On olemassa minun ainutkertainen ja mielestäni ainoa oikea tarina. & Petry, S. (2008). Elämää perheinä 1990-luvun Suomessa. Avioeron perintö . Vuosikerta Johtopäätökset ja pohdintaa ta se tapahtuu antamalla anteeksi itselle ja toisille. Toivottavasti se tapahtuu ennen kuin meille kasvaa ikuiset pitkät kynnet, kuten saduissa, tai kuolemme vihreänä kateudesta. Strukturaalinen perheterapia (Minuchin 1974) on hyvä väline työskenneltäessä uusperheiden kanssa terapian alkuvaiheessa. New York: Norton. Minuchin S. Olen työssäni kohdannut ihmisiä, jotka väittävät, ettei uusperhe ole totta. Cambridge, MA: Harvard University Press. Papernow, P. 3/12 Pekka Larkela 28. Vanhempana ja aikuisena uusperheessä. Helsinki: Tilastokeskus. Wallerstein, J., Lewis, J. eron lapset aikuisina. Helsinki: Therapeia-säätiö. 26. (1984). (1974). Lisäksi on olemassa puolisoni, ex-puolisoni ja lasteni tarinat. Hän tuli ja riisti sisarpuolten elämästä kaiken hyvän. Helsinki: Gummerus. Hetherington, E. Kun vanhemmat eroavat. Meillä kaikilla on mahdollisuus valita jossain vaiheessa hyvä, mut- Pekka Larkela 040 596 0165 pekka.larkela@supli.fi Lähteet Dolto F. L. Pitää puhua, miten huonosti uusperheessä kaikki voivat. The stepfamily cycle: An experiential model of stepfamily development. Family Relations 33, 355?363. Sutinen, P. Helsinki: Eveil-Kustannus. Hayman, S. On autettava perheenjäseniä uusiin suhteisiin ja työstettävä kriisit ja traumat. Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 203. Tilastokeskus (2009). Hän luuli, että joutui raatamaan aamusta iltaan. Sinun, minun, meidän ? opas uusperheille. Helsinki: VL-Markkinointi Oy. McGoldrick, M., Gerson, R. Genograms: Assessment and intervention. (2011). Vasta eri rakenteiden ja alarakenteiden synnyttyä on mahdollista siirtyä narratiiviseen tai psykodynaamiseen perheterapiaan. (1998). M. Todellisuudessa hänen sisarensa hoitivat kotityöt ja Tuhkimo sai olla kaiken keskipisteenä. & Angelino, I. (2005). Uskon, että on mahdollista luoda uusi tarina, missä kaikki voittavat ja tulevat prinsessaksi tai prinssiksi. Ainakin Tuhkimo kutsui häntä äidiksi. Ajattelen, että meidän tulee luoda oma tarinamme, jotta selviämme elämästä. Mitä jos minulle selviää, että Tuhkimo olikin itse asiassa paha. (2002). For better or for worse: Divorce reconsidered. New York: Norton. Keurulainen, M. He väittävät: ?On olemassa vain ydinperhe ja eron jälkeinen aika. Acta Universitatis Tamperensis, 598. Malinen, V. Minkälainen kertomus oli mahdollisesti Tuhkimon sisarpuolilla ja hänen äitipuolellaan? Saduissa on aina hyvän ja pahan taistelua. Mitä jos tarinoissa paha onkin hyvä ja hyvä muuttuukin pahaksi. & Blakeslee, S. (2007). On suurta ja voimia vievää tehdä uutta tarinaa. & Kelly, J. (2005). Sadun uusperheessä häntä kutsuttiin Unelmaksi. Äitipuoli oli Tuhkimolle sosiaalinen äiti, ellei peräti hyvä psykologinen äiti. (1999)
Tausta-ajatuksena on, että vuorovaikutussuhteet ovat aina monin tavoin keskinäisesti ja monikeskisesti määrittyneitä ja että nämä määritykset ovat enemmänkin mielikuvien kuin reaalisina käsitettävien havaintojen luontoisia. Luonnollinen lähtökohta näiden mielikuvien keskinäiseen avoimeen kartoittamiseen olisivat suorat kysymykset, kuten ?Mitä ajattelet X:stä??. Useimmiten perheterapiaan tulevien parien tai perheiden kommunikointia luonnehtivat kuitenkin jäykkyys, sulkeutuneisuus tai kietoutuneisuus. Kyselytekniikka on resiprokaalinen eli huomioi keskusteluaktien ja keskustelijoiden kommunikoinnin vastavuoroisuuden ja hyödyntää sitä. Yksittäiset toimijat ovat siinä määrin perheen sisäistä kommunikointia rajoittavien ja tunneilmaisuja sitovien määritysten vankeina, että suora kysyminen helposti tuottaa informaatioarvoltaan köyhää puhetta, sellaista jonka puhuja automaattisesti olettaa toisten perheenjäsenten hyväksymäksi. Se on myös epäsuora eli kysymysten sisältönä eivät ole puhujan omat mielikuvat vaan puhujan mielikuvat toisten osallistujien mielikuvista. E hetapahtumien ja puheensisältöjen tulemista esiin terapiakeskustelussa. Artikkelit Resiprokaalinen kysely . Tästä lähtökohdasta käsin olen pyrkinyt kehittämään sellaista kyselytekniikkaa, joka tällaisissakin perhetilanteissa mahdollistaa vuorovaikutussuhteista ja keskinäisistä mielikuvista keskustelemisen. kliininen opettaja Turun yliopisto psykiatrian oppiaine Systeemiselle perheterapeuttiselle työskentelylle on tyypillistä pyrkimys keskustelun avoimuuteen ja keskinäisten mielikuvien tutkimiseen. vastavuoroisten mielikuvien tutkimisen menetelmä Markus Heinimaa LT, FK, psykiatri perheterapeutti VET Ma. Epäsuoran resiprokaalisen kyselyn periaate voidaan kuvata seuraavasti: Kyselyepisodi muodostuu ensiksi epäsuorasta, puhujalle A kohdistetusta kysymyksestä, jonka perusrakenne on päsuoraa resiprokaalista kyselyä (ESRK) kehittäessäni olen pyrkinyt määrittelemään yksinkertaisia kyselyrakenteiden rutiineja, jotka ovat helposti hahmotettavissa ja omaksuttavissa mutta suosivat ennakoimattomien pu- 27. Perheissä, joiden kommunikaatio ei ole millään erityisellä tavalla häiriintynyt, tällaiset kysymykset voivat mahdollistaa sujuvan, avoimen keskustelun. Sanotaan asioita, joiden sanomisen kaikki osallistujat jo etukäteen pystyvät ennakoimaan
[Terapeutin palautekysymys mielikuvapersoonalle, Petralle] ?Halutko Petra kommentoida tätä?? Petra: ?En minä niin ajattele. 3/12 Markus Heinimaa 28. Ensimmäinen kysymys haastaa osallistujan A ilmaisemaan omia mielikuviaan toisen henkilön (B) ajatus- ja tunnemaailmasta, ja toinen kysymys mahdollistaa B:lle palautteen antamisen. Tyypillisesti B on yllättynyt A:n häntä koskevista mielikuvista, ja toisaalta A on yllättynyt B:n reaktioista siihen, mitä A itse on tuonut esiin. Mielikuvapersoona voi olla tilanteesta riippuen joku läsnäolijoista, ulkopuolinenkin henkilö tai useamman henkilön ryhmä. Jaakko: ?Hän varmaan ajattelee että minä yritän syyllistää häntä.? 1 Mielikuvapersoonalla tarkoitetaan resiprokaalisen kyselyn vastinroolissa olevaa henkilöä, jonka ajatuksista ja tunteista kysytään. Tässä keskustelu rakentuu konkreettisia tunnesuhteita jäsentäville vuorovaikutustapahtumille ja säilyttää näin yhteytensä osapuolten tunne-elämään. Tyypillisesti se perheen osapuoli, joka on ollut aloitteellinen hoitoon hakeutumisessa, on sovelias kohde epäsuoran kyselyn aloittamiselle eli puhujan rooliin. Kuvaavaa on myös, miten keskustelu seuraavan epäsuoran kysymyksen myötä siirtyy aiempaan keskusteluun verrattuna sen metatasolle, tavallaan koko keskustelukokonaisuus tulee reflektoinnin piiriin. [Terapeutin seuraava epäsuora kysymys puhujalle, joka on nyt Petra] ?Entä Petra, millaisia ajatuksia tai tunteita käymämme keskustelu Jaakossa herättää?? Esimerkkiepisodin lopussa tapahtuu tyypillinen siirtymä, fokus siirtyy syntyneen keskustelun myötä toiseen osapuoleen, josta tulee seuraavan epäsuoran kysymyksen esittämisen kohde. [Terapeutin epäsuora kysymys puhujalle2] ?Millaisia ajatuksia tai tunteita Petrassa herää kun hän kuuntelee sinua?. Enemmänkin niin että?. Ja yleensä yksittäisen ESRKepisodin synnyttämä vuorovaikutusdyadin oma keskustelu tuo esiin teemoja, jotka antavat hedelmällisen pohjan seuraavan ESRK-episodin muotoilulle. Seuraavassa esitetään konkreettinen esimerkki ESRK-episodista, johon osallistuvat terapeutti sekä Petra ja Jaakko: 1?. Toiseksi esitetään seuraavanlainen palautekysymys B:lle: ?Onko kommentteja?. Tällä tavalla keskustelu siirtyy, alettuaan usein hyvin pienistä detaljeista, yhä yleisemmällä tasolla keskinäisiä suhteita jäsentäväksi. Vahvuutena voi myös pitää sitä, ettei tämän yleisluontoisen keskustelun tarvitse olla tyhjällä tavalla abstraktia niin kuin usein tapahtuu lähdettäessä suoraan liikkeelle suhteiden makrotason pohdinnasta. Voi ajatella, että syntynyt informatiivinen keskustelu Petran ja terapeutin välillä on samalla synnyttänyt sellaisen kontaktin näiden kahden toimijan välillä, että tämä toimii hedelmällisenä pohjana haastavan epäsuoran kysymyksen esittämiselle. Vuosikerta aina seuraava: ?Mitä ajatuksia tai tunteita kuvittelet sen mitä sanot herättävän B:ssä [mielikuvapersoona1]??. Hän on valmiiksi kiinnittynyt hakemaan apua ja sietämään ahdistusta saadakseen apua, joten hänellä on myös valmius ottaa niitä riskejä, joita liittyy epäsuoraan kysymykseen vastaamiseen. ESRK toimii tässä tilanteessa liittymisen välineenä, jonka avulla voidaan saada terapiatilanteeseen vastahakoisemmin suhtautuvatkin osapuolet aktiivisen 0. Terapeutti on keskustellut Jaakon kanssa, ja tämä on tuonut esiin omia ajatuksiaan perheen ongelmista. 1. [seuraa keskustelu Petran ja terapeutin välillä] 2. Tämä yllättyneisyys voidaan yleensä tulkita positiiviseksi terapeuttiseksi tapahtumaksi, koska keskustelulla on informaatioarvoa. Oleellista on, että hän/ se on osallistujan kannalta vuorovaikutuksellisesti merkityksellinen. 2 Puhujalla tarkoitetaan resiprokaalisessa kyselyssä sitä aktiivista osapuolta, joka haastetaan kertomaan, millaisia mielikuvia hänellä on mielikuvapersoonan ajatuksista ja tunteista. 28
vastavuoroisten mielikuvien tutkimisen menetelmä työskentelyn piiriin. että epäsuoraan kyselyyn saa vastaukseksi: ?En minä voi tietää mitä hän tuntee/ajattelee!. Selvini Palazzoli ym. Yksinkertaisen mallin toistaminen ja iteroiminen systeemin eri tasoilla mahdollistaa hyvinkin kompleksisen työskentelyn ja kompleksisten interventioiden rakentamisen. Sirkulaarinen haastattelutapa on yksi systeemisen milanolaisen perhehaastattelun kolmesta perusprinsiipistä hypoteesien muodostamisen ja testaamisen sekä terapeutin neutraalisuuden ohella. One will readily agree that it is far more fruitful, in that it is effective in overcoming resistance, to ask a son, ?tell us how you see the relationship between your sister and your mother?, than to ask the mother directly about her relationship with the daughter. (On helppo olla samaa mieltä siitä, että on paljon hedelmällisempää . (Sirkulaarisuudella tarkoitamme terapeutin kykyä viedä tutkimus läpi sen perheeltä saadun palautteen perusteella, joka syntyy kun hän pyytää tietoja [perheenjäsenten välisistä] suhteista ja siten, erosta ja muutoksesta.) (Selvini Palazzoli, Boscolo, Cecchin & Prata 1980, 4) Oleellista tässä määritelmässä on huomata, ettei keskeiseksi terapeuttista kyselyä ohjaavaksi lähteeksi määritellä perheenjäseniltä tulevaa informaatiota sinänsä, vaan se palaute, jonka perheenjäsenet antavat tälle muodostuvalle tiedolle. Tässä suhteessa ESRK muistuttaa Bowenin triangulaation käsitettä (Bowen 1978) ja tähän liittyviä interventiotekniikoita. kuin kysyä äidiltä suoraan hänen suhteestaan tyttäreensä.) (Selvini Palazzoli, Boscolo, Cecchin & Prata 1980, 4) 29. Tässä sirkulaarisuus nivoutuu hypoteesien tekemiseen: eroja koskeva kysely implisiittisesti paljastaa terapeutin hypoteesit, ja näiden hypoteesien ja niiden johdannaisten synnyttämät responssit perheessä taas ovat sitä palautetta, jonka valossa tutkija arvioi hypoteesejään ja ohjaa kyselyä eteenpäin. Resiprokaalinen kysely . Perusasetelman yksinkertaisuus mahdollistaa monimutkaistenkin kyselytilanteiden hallinnan ja, uusien näkökulmien esiin nousun myötä, jäsentyneitten interventioiden löytämisen. Perustekniikka tässä kohdin on muistuttaa mielikuvittelemisen vapaudesta: ?Sinun ei tarvitse tietää mitä hän ajattelee, voit arvata!. eli tehokkaampaa vastarinnan voittamiseksi . kirjoittavat: ESRK-menetelmän teoreettista taustaa Teoreettisesti resiprokaalinen kysely muistuttaa sirkulaarisen kyselyn tekniikkaa (Selvini Palazzoli, Boscolo, Cecchin & Prata 1980), ja se voitaisiin käsittää tämän tekniikan alamuodoksi. sanoa pojalle ?kerro millaisena näet äitisi ja sisaresi välisen suhteen. Tavallaan tässä näkyy ESRK:n yksi perusvahvuus. varsinkin jos perheessä on paljon fuusiopiirteitä ja arkuutta oman position julkituomiseen . Kun menetelmä haastaa jonkun osallistujista tuomaan esiin toisen tason mielikuviaan, tämä aktivoi toiset puolustamaan omia mielikuviaan omista ensimmäisen tason mielikuvistaan. On hyvin tavallista . Sirkulaariseen, usein vaikeasti hahmotettavaan, seurauksiltaan epäselvään ja vaikeasti opetettavaan tekniikkaan (Fleuridas, Nelson & Rosenthal 1986) verrattuna resiprokaalisen kyselyn etuja ovat sen yksinkertaisuus, jäsennettävyys ja joustavuus. Tieto on tässä määritelmällisesti vuorovaikutuksellista, ei esineellistä tai faktuaalista. Nähdäkseni yksi sirkulaarista kyselytekniikkaa motivoiva kliininen havainto on samansuuntainen kuin resiprokaalisen kyselyn taustalla. Tämä houkutteleminen käyttämään mielikuvitusta voi olla hyvinkin monimuotoista ja pitkää joissakin tilanteissa. Useimmiten se auttaa keskustelijan saamaan työskentelyn langanpäästä kiinni. Selvini Palazzoli, Boscolo, Cecchin ja Prata (1980) määrittelevät sirkulaarisen kyselyn seuraavasti: By circularity we mean the capacity of the therapist to conduct his investigation on the basis of feedback from the family in response to the information he solicits about relationships and, therefore, about difference and change
kuin sirkulaarinen kysely. Sirkulaarinen kysely jäsentyy perheenjäsenten kuvaamien tai näiden kuvauksista tunnistettujen erojen käsittelyn kautta, kun taas resiprokaalisessa kyselyssä ero on sisään rakennettuna vuorovaikutuksiin ja tekniikka pyrkii edistämään esiin tulleiden erojen suoraa vaikutusta keskinäisessä kommunikoinnissa ja ymmärryksen syntymisessä. On mahdollista nähdä resiprokaalinen kysely suppeammin ?teknisenä. Osatekijänä konfliktissa on myös miehen suuri työ30. Pariterapiaan hakeutumista edeltävässä tilanteessa mies oli muuttanut pois kotoa muutamaksi päiväksi. ESRK on tekniikka, joka hedelmöittää vastaanottotyöskentelyä mutta edellyttää taustakseen laajaa joukkoa systeemisiä taustaoletuksia ja konkreettisia kliinisiä havaintoja. Seuraavan tapausselostuksen puitteissa pyrin valottamaan ESRK:n roolia osana pariterapiatyöskentelyä. Esimerkkitapaus 1 Pariskunta ohjautuu perheterapiaan vaimoa hoitavan psykiatrin aloitteesta. Sirkulaarinen kysely pyrkii välttämään vuorovaikutussuhteiden lineaarisen ja esineellistävän käsittelyn kohdistamalla huomion yksilöä koskevista psykologisista lauseista (tyyppiä ?X on introvertti?) vuorovaikutussuhteita koskeviin lauseisiin (?X viihtyy paremmin yksin kuin Y?). Eli vaikka sirkulaarista ja resiprokaalista kyselyä yhdistääkin vuorovaikutuksen ja erojen keskeisyys temaattisina elementteinä, on resiprokaalinen kysely epistemologialtaan ?kineettisempi. Pariskunnan molemmat osapuolet ovat noin 40-vuotiaita. Kyse on ennen kaikkea hedelmällisen vuoropuhelun synnyttämiseen tähtäävästä tekniikasta, joka ei suosi mitään ennalta asetettua representationaalista esittämistapaa. Mitään au-suhteita ei avioliiton aikana ole ollut, eikä pariskunta nytkään ole suoranaisesti aikeissa erota. Oleellinen ero sirkulaarisessa ja resiprokaalisessa kyselyssä on kuitenkin suhteita koskevien lauseiden asema. 3/12 Markus Heinimaa 28. resiprokaalinen kysely lähenee refleksiivisen ja dialogisen perheterapian ajattelutapaa (Andersen 1987), jossa terapeuttien reflektoivat kontribuutiot tulevat käyttöön ja merkityksellisiksi lähinnä siinä määrin kuin asiakkaat tunnistavat niissä omalta kannaltaan relevantteja aineksia. Resiprokaalinen kysely käytännön potilastyössä Kun pyrkii kuvaamaan resiprokaalisen kyselyn toteutumista käytännön perhetyön kontekstissa, on selvää, ettei tätä interventiota pysty vakuuttavalla ja havainnollisella tavalla kuvaamaan ilman, että ottaa mukaan riittävästi kontekstuaalista materiaalia ja toteutuneen hoidon yleiset piirteet. Vuosikerta Sirkulaariseen kyselytapaan sisältyy implisiittisenä epäsuoran kyselyn perusperiaate. (Fleuridas, Nelson & Rosenthal 1986), jossa esitetty taksonomia ja esimerkkivalikoima sirkulaarisista kyselylauseista on tietynlainen irvikuva koko ajattelutavasta. Ero resiprokaaliseen kyselyyn tulee tässä kohdin siinä, että ESRK-tekniikka ei nosta mitään representationaalista elementtiä erityisen huomionsa tai tarkastelun kohteeksi. Hoitavana työparina ovat mies- ja naistyöntekijä. Psykiatrikontaktin ohella vaimolla on käynnissä oleva yksilöterapia, joka hoitoon tulon tapahtuessa on kestänyt pari vuotta ja jonka puitteissa ovat lapsuudenkodin turvattomuus ja omien vanhempien alkoholinkäyttöön liittyvät ongelmat olleet fokuksessa. Tämä käsitteellinen valinta ei kuitenkaan sellaisenaan takaa käsittelyn pysymistä kineettisenä (Sheehan 1984), vuorovaikutuksellisesti ladattuna, vaan myös vuorovaikutussuhde voi tulla työstetyksi vastaavanlaisella, reifioivalla tavalla. Oireellinen tälle asiantilalle on mielestäni artikkeli ?The evolution of circular questions: training family therapists. Yksilöterapian aikana vaimo on alkanut kyseenalaistaa myös parisuhteen eri puolia ja parisuhteen konfliktisuus on vahvasti lisääntynyt. Vältetään ensimmäisessä persoonassa esitettyjen, omaa itseä koskevien vastausten pyytämistä. Toisaalta ?antiepisteemisyydessään. työskentelyn apuvälineenä kuin sirkulaarinen kysely, jossa heijastuu koko systeemisen ajattelun epistemologia
Käydään selvittelevää keskustelua, mutta mitään fokusoitua jäsentymistä ei nyt tapahdu. Hän toistuvasti löi äitiä. Käynnin lopulla molemmat osapuolet tuovat esiin halukkuuden jatkokäynteihin, vaimo sen takia ?että ei ole muuta mahdollisuutta?; hän on selvästi epätoivoinen parisuhteen tulevaisuudesta. Seuraava yksinkertainen vuoropuhelusekvenssi kuvaa resiprokaalisen kyselyn käyttöä ensikäynnin yhteydessä, tavoitteena helpottaa passiivisemman osapuolen, tässä tapauksessa aviomiehen, osallistumista työskentelyyn: nan latentti konflikti on eskaloitunut. Yksisuuntaisuuden rooli ei tässä kohdin vastuuta vanhempia, koska tässä ei ole kyse rakenteellisesti tasa-arvoisen suhteen käsittelystä. Neljäs tapaaminen on taas kuukauden väliajan jälkeen. Hänellä ei kuitenkaan ole juomisputkia. [Terapeutin palautekysymys mielikuvapersoonalle eli Petrille] ?Halutko Petri kommentoida tätä?? Petri: ?Ei se mua ahdista. Palaverissa on aistittavissa epämääräinen pahanolontunne, eikä käsittely etene. Viides käynti toteutuu aikaistettuna, vain kaksi viikkoa edellisen jälkeen, syynä se, että vaimo otti 0. Mies itse ahdistuu herkästi vaimon sanomisista, työsidonnaisuus näyttäisi herättävän syyllisyyden tunteita, ja mies pyrkii puheissaan näkemään tilanteet parhain päin, johon vaimo taas reagoi ärtymällä. [Terapeutin epäsuora kysymys puhujalle eli Irinalle] ?Millaisia ajatuksia tai tunteita Petrissä herää kun hän kuuntelee sinua?. Terapeutti on keskustellut Irinan3 kanssa, joka on tuonut esiin omia näkemyksiään perheen ongelmista. 1. Tässäkin sovelletaan epäsuoran kyselyn perusperiaatetta: ensin kaksinpuhelu tyttären kanssa (puhuja), sitten terapeutti kyselee kuuntelemisen herättämät ajatukset vanhemmilta. Tapaamisella tuetaan vaimoa jättämään miehelle vastuu omista tekemisistään, määrittelemään itse selkeästi omat vaihtoehtonsa. Vaimo kertoo tilanteessa primääriperheestään: ?Isä oli hyvin työsidonnainen, kotona ollessa useimmiten humalassa. Miehen alkoholinkäytöstä uutena vuotena seurasi riita ja käsirysy. Vaimon reaktio on ollut rauhallinen vetäytyminen ja eroajatuksen esiin nostaminen. Pariskunta kuvaa keskinäisen tilanteen nyt rauhallisena. Lapsiin on tilanteessa varsin helppo saada kontakti. Irina: ?Hän voisi olla aika ahdistunut mun syyttelystä.? 1?. Perheen vanhin lapsi (tytär) saa puhuttua varsin tarkasti vanhempien tilanteen herättämistä tunnelmista lapsissa. Äidin reaktiot taas olivat ?hysteerisiä?, hän huusi, itki ja pyysi lopettamaan juomisen; käyttäytyminen provosoi isää.? Keskustelussa kerrotaan, että miehen alkoholinkäytössä on työnkuvalla paljon vaikutusta, hän on aina juonut enemmän kodin ulkopuolella kuin kotona. [Terapeutin seuraava epäsuora kysymys puhujalle, nyt Petrille] ?Entä Petri, millaisia ajatuksia tai tunteita käymämme keskustelu Irinassa herättää?? Toisella käyntikerralla 1 kk myöhemmin pariskun3 Kaikissa tapausesimerkeissä on nimet muutettu. 31. Enemmänkin se että?? [seuraa keskustelu Petrin ja terapeutin välillä] 2. Hän sanoo, että näin hän on ensimmäistä kertaa pystynyt tekemäänkin, ja ajattelee yksilöterapian kypsyttäneen tähän. Kolmas perhetapaaminen toteutuu taas kuukausi edellisen jälkeen, ja se sovittiin toteutettavaksi kotikäyntinä, jossa paikalla on koko perhe. vaimo on kokenut olevansa hyvin yksin lasten kanssa. Ensikäynnillä toteutuneessa selvittelyssä vaimo on aktiivinen, vaativa, ahdistuneempi, hätä tilanteesta vaimolla on miestä suurempi. Aiempina vuosina frekvenssi on ollut huomattavasti nykyistä suurempi, nykyisellään noin kerran kuussa. Juominen lähtee erittäin herkästi liikkeelle muutamasta annoksesta, eikä hän pysty hallitsemaan kerralla juotua määrää. Resiprokaalinen kysely . Miehen olemusta leimaa punasteleva jännittyneisyys, jonka lähde on epäselvä. vastavuoroisten mielikuvien tutkimisen menetelmä kuormitus, joka on ollut keskeinen perhe-elämää kuormittava tekijä
matkailussa; yrittänyt täyttää näitä toiveita, ja tämäkin on osaltaan mukana velkaantumisessa. (Terapeutin epäsuora kysymys puhuja-Petrille, naisterapeutti mielikuvapersoonana.) . tapahtui viisitoista minuuttia edellisen käynnin loppumisen jälkeen. Tätä jäsennetään käymällä läpi Petrin perhehistoriaa, josta tulee esiin alkoholisoituva isä, Petrin parentifioitu asema ja Petrin ylisuojelevuus suhteessa omaan äitiinsä. Tunnin kohdalla seuraava epäsuoran kyselyn episodi: miesterapeuttiin yhteyden tekstiviestillä ja kuvasi tilanteen ?räjähtäneen?, jolloin sovittua aikaa aikaistettiin. Vuosikerta set aktiivisesti mukaan otettuina prosessiin. Palaverin lopulla Irina puhuu spontaanisti, ?rauha on laskeutunut?, pari on varsin leppoisissa tunnelmissa, ja varsinkin Petrin aiempi huomattava hermostuneisuus oli tämän palaverin ajan poissa. 2. Käynnillä kertovat, että ?räjähdys. Petri reagoi syyttämällä Irinaa tämän kulutustoiveista mm. Sitten Irina tajusi, että on valittanut kymmenen vuotta ja nyt jopa maksaa siitä, että käy valittamassa, mutta mitään muuta ei tapahdu. Tämänkertaisessa keskustelussa tulee uutena asiana esiin Petrin vaikeus hallita perheen taloutta. Huomaa mielikuvapersoonan vaihdos!) . sanomalla kaveriporukassa aika suoraan, miksi ei juo, ja kertomalla golf-kavereille, ettei ole varaa golfosakkeeseen. Perheen omistama, ylikalliiksi tullut omakotitalo on menossa myyntiin, molemmat ovat sovussa asian kanssa, myös lap- Seitsemännen käynnin osalta käyntiaika on viivästynyt Petrin matkan ja Irinan migreenin takia, ja käyntien välillä on kahden ja puolen kuukauden väli. Miesterapeutti: ?Mitä naisterapeutti kysyisi, jos olisi kuunnellut hiljaa tähän saakka?. se on häiritsevää.? 1?. (Terapeutin epäsuora jatkokysymys Petrille. Irina: ?Mulla on jotenkin käytetty olo . 60 minuutin kohdalla miesterapeutti kysyy Petrin mielikuvaa siitä, mitä naisterapeutti kysyisi/ kommentoisi, jos olisi seurannut keskustelua tunnin hiljaa (puhujalle epäsuora kysymys, joka kohdistuu mielikuvaan merkityksellisen mielikuvapersoonan ajatuksista). 1??. Petri: ?Irina sanoisi: ?haluan mutta pelkään?.? 1. Petri kommentoi myös ?Irinana en jaksaisi itseäni?, antaen näin tilaa Irinan toiminnan ja reaktioiden hyväksymiselle ja vastaanottamiselle. Kuudennella käynnillä kuukausi edellisen jälkeen vaikutelma on, että väliaikana perheessä on harpattu aimo annos eteenpäin. Pariskunta tulee nyt pääosin myönteisissä tunnelmissa. Kyky keskinäiseen keskustelevaan työskentelyyn on huomattavasti edennyt puolen vuoden takaisesta. Irina kuvaa oivaltavasti muutosta omassa katsantokannassa: syksyllä vuosi sitten nähdes32. Miesterapeutti: ?Mikä on mielikuvasi Irinan tunteista tässä tilanteessa?. Miesterapeutti: ?Mitä ajatuksia tai tunteita kuulemasi keskustelu herättää sinussa?. (Terapeutin palautekysymys Irinalle) . Petri: ?Hän kysyisi, kuinka kauan äiti jaksaa ja onko se sen arvoista!?? 2. oli jäänyt vaivaamaan Irinaa. Palaverin kuluessa seuraava epäsuoran kyselyn episodi: 1. Petri: ?Irinana en jaksaisi itseäni!? Epäsuora kysely näyttäisi tässä kohdin mahdollistavan sen, että Petri tavoittaa varsin syvällä tasolla tilanteessa itsellään olevat pelot: Vastauksesta kuvastuu varsin negatiivinen kuva omasta arvosta parin keskinäisessä suhteessa sekä pelko hylätyksi tulemisesta tilanteen pitkittyessä. Naisterapeutin kommentti Irinalle ?Miksi sä olet moottori, mikset anna olla?. 3/12 Markus Heinimaa 28. Nyt on tullut ilmi 15 000 euron vaje, joka on syntynyt arkikulutuksesta. Petri: ?Hän kysyisi, uskallatko sä Irina luottaa Petriin!?? 1?. Petri on väliaikana konfrontoinut itseään monella tavalla, mm. Ne ongelmat, joitten kanssa he tulivat hoitoon (Petrin alkoholinkäyttö, Irinan eroharkinta) ovat kadottaneet ongelmaluonteensa
Petri on aikaansaava, Irina lopen uupunut. Nyt pari on erittäin hyvällä mielellä. vastavuoroisten mielikuvien tutkimisen menetelmä Teknisiä kysymyksiä menetelmän toteuttamisesta sään tarhan seinässä ilmoituksen yksinhuoltajaäitien ryhmästä hän tutki sitä kiinnostuneena, silloin oli halua mennä katsomaan mitä siellä puhutaan; nyt vastaava lappunen tuntuisi ?tosi toivottomalta tilanteelta?, hän ei ole yhtään kiinnostunut siirtymään siihen asetelmaan. Keskeinen ajankohtainen ongelma on, miten sovittaa asuminen ja talous yhteen. Riidat eivät leviä vaan pysyvät riita-asiassa. He ovat suunnitelleet muuttamista halvempaan asumismuotoon perheen talouden tasapainottamiseksi, mutta omakotitalon myymistä vaikeuttaa haluttomuus luopua jäykästä suhtautumisesta mahdolliseen myyntihintaan. Mutta oleellista on tunnistaa tämän tekniikan rooli perheen sisäisen kommunikaation edistämisessä ja niissä kynnyskohdissa, joissa jumiutunut perheensisäinen kommunikaatio aktivoidaan. 33. Resiprokaalinen kysely . Lapset ovat selvästi rauhallisempia kuin talvella, esikoinen ei enää vahdi vanhempien puheita. Useimmiten kysely automaattisesti johdattaa pariskunnan käsittelemään keskinäisen suhteensa ja konfliktinsa kannalta oleellisia teemoja. Muutoin fokuksena olevien kysymysten vaihtamisessa voidaan toimia kuten tavanomaisessa terapiahaastattelussa. Yksi erityistilanne, jossa olen kokenut ESRK:n erityisen hyödylliseksi, ovat vastaanottokäynnit, joille tulee aiemmin yksilökontaktista tutun potilaan ohella muita lähipiiriin kuuluvia henkilöitä. Tämä konkretisoi vaihtoehtoja koskevaa keskustelua. Kahdeksas käynti toteutuu kolme kuukautta edellisen jälkeen. Lähipiiri tietää perheen tilanteen, ja molemmat anopit ovat aktiivisesti tukena muuttotilanteessa, antavat myönteisen palautteen terapeuteille. asemassa saapuvan henkilön varsin helppo tulla tilanteeseen, kun vastaanotto alkaa aiemman kontaktin asettamisella puhujan rooliin epäsuoralla kyselyllä siitä, millaisia mielikuvia hänellä on toisen osapuolen ajatuksista ja tunteista tämän tullessa mukaan hoitotapahtumaan. Kun arvioidaan, mitkä tekijät määrittävät sitä, kummalle osapuolelle epäsuora kysymys esitetään, eli kuka on ensikädessä asetettava puhujan rooliin, on perussääntönä, että se osapuoli, joka on si- Kokonaisuutena tässä tapausselostuksessa on tietenkin runsaasti aineksia, jotka sisällöllisesti ovat epäsuoran resiprokaalisen kyselyn tekniikan ulkopuolelta. Interventiona pyrin realisoimaan tilannetta kysymällä, miten perhe järjestäisi elämisensä, jos talosta saisi vain 300 tuhatta euroa tai sitten 400 tuhatta euroa. Yksi tapa tässä tilanteessa on kysellä tapaamista toivoneelta osapuolelta hänen mielikuviaan siitä, mitä toinen osapuoli ajattelee tapaamisen syyksi tai taustaksi, mitä mielikuvia hänellä on toisen mielikuvista omasta aloitteellisuudesta (puhujan rooliin asettaminen). Riippumatta siitä, onko uuden konsultaation aihe leimallisesti aiemman kontaktin ongelmaksi katsottu asia vai ensi kertaa tavattavan henkilön ongelma, on tapaamiseen ?ulkopuolisen. Petri toivoo aikaa puolen vuoden päähän, jotta voivat tulla kertomaan mitä kuuluu. Tässä yhteydessä on luonnollista käsitellä muutamia teknisluonteisia kysymyksiä koskien ESRK:ta: 1) miten keskustelua johdetaan aiheesta toiseen, 2) mitkä tekijät määrittävät sitä, kummalle osapuolelle epäsuora kysymys esitetään ja 3) mitkä ovat toimintatavat, kun työskennellään useamman kuin kahden henkilön kanssa? Temaattisen etenemisen kohdalla ei ESRK aseta mitään erityisiä haasteita. Session aloitus on mahdollista toteuttaa tällä menetelmällä, vaikka terapeutilla ei olisikaan mitään käsitystä tarjoutuvista ongelmista tai keskeisistä ongelma-alueista. Naisterapeutti kommentoi tilanteessa: ?Tuntuu siltä, että Petri on ihmeissään, että Irina ihan todella on vielä siinä.. Omakotitalo on saatu myytyä hyvällä hinnalla, rahat ovat tilillä, perhe on muuttanut väliaikaisasuntoon. Keskinäinen suhde näyttäytyy primäärisesti myönteisenä
3/12 Markus Heinimaa 28. Vuosikerta toutuneempi terapiatyöskentelyyn ja aktiivisemmin pyrkinyt sellaisen mahdollistamiseen, on myös valmiimpi ottamaan vastuuta toisen osapuolen ajatusja tunnemaailman hahmottamisesta, ja sellaisena portti resiprokaaliseen työskentelyyn. Relevanttien ryhmien tunnistaminen saa tukea strukturaalisen perheterapia-ajattelun tuntemisesta (Minuchin & Fishman 1981), mutta tekniikan vahvuus on, että kulloinkin relevanttien toimijoiden (puhuja, mielikuvapersoona) tunnistaminen useinkin syntyy kyselytapahtuman kautta, siinä miten eri läsnä olevat osapuolet liittoutuvat syntyvissä keskustelutilanteissa. Palautteen pyy34. Vastaavalla tavalla mielikuvapersoonana voi olla yksilö tai ryhmä, tyyliin: ?Mitä kuvittelet vanhempiesi/veljiesi/sisartesi/ jne. Samalla kun tämä antaa henkilölle mahdollisuuden olla aktiivinen työskentelyssä, se leikkaa aggressiivisimman terän tästä aloitteellisuudesta, koska ohjeena ei ole ilmaista omia tunteita tai ajatuksia vaan kertoa mielikuviaan toisen omasta suhteesta omaan itseen. Kolmanneksi tulee kysymykseen toimintatapa, kun työskennellään useamman kuin kahden henkilön kanssa. Aloitan kyselemällä isän ja äidin (puhujan rooli tällä dyadilla) ajatuksia siitä, mitä pojilla on mielessä kun tulevat tähän tilaisuuteen, miten ymmärtävät tilanteen, mistä ajattelevat sen johtuvan, mitä ajattelevat tässä tapahtuvan. Eli aloitus tapahtuu vanhemmista käsin, joihin terapeutilla on jo kontakti . mielessä liikkuvan, kun he kuuntelevat meidän keskusteluamme?. Oleellista on tunnistaa se osapuoli, joka on valmiimpi kussakin tilanteessa haastamaan toisen vuoropuheluun, ja vastuuttaa häntä tässä tilanteessa tuomaan puhujan roolissa esiin omat mielikuvansa toisen suhtautumistavasta. Ryhmän valinta on tilannekohtaista ja teknisesti mielivaltaista, mutta koskee useimmiten työskentelyn luonnollisia strukturaalisia elementtejä (vanhemmat, lapset, isovanhemmat, perheen miehet jne.). ja samalla lapset saavat aikaa ja tilaa orientoitua terapiatilanteeseen. Seuraavassa vaiheessa fokusoin Harriin, siirryn hänen vieressään olevaan tuoliin. aiemmin esitettyjen periaatteitten mukaisesti . Kuitenkin jo näissä esimerkeissä on tullut esiin tilanteita, joissa mielikuvapersoona on dyadin ulkopuolinen henkilö, ja hänen ottamisellaan mukaan työskentelyyn on vaikutuksia siihen, mitä dyadin kanssa tapahtuu. Triadisissa tai tetradisissa ja sitä kompleksisemmissa systeemeissä on aina mahdollisuus valita, onko epäsuoran resiprokaalisen kyselyn puhujana yksilö vai ryhmä (?Mitä sinä kuvittelet Y:n?? tai ?Mitä te kuvittelette Y:n?). Joten työskentely ESRK:lla yli kahden henkilön ryhmien ja perheiden kanssa on luonnollisesti kompleksisempaa ja harjaannusta vaativaa, mutta periaatteiltaan samankaltaista kuin dyadien kanssa työskentely. Edellä esitetyn perusteella on myös selvää, että ESRK sopii hyvin työparityöskentelyn yhteydessä käytettäväksi. Nelihenkisen perheryhmän kanssa työskentely Esimerkkitapaus 2 Kyseessä on perhe, johon kuuluvat nelissäkymmenissä olevat vanhemmat sekä lapset Saara 20 v, Harri 14 v, Jussi 12 v. Ovat varanneet ajan lasten ongelmakäyttäytymisen takia, 14-vuotias Harri indeksipotilaan roolissa. Ensimmäisellä käynnillä tapasin vanhemmat. Tässä on kuvaus toisesta perheselvittelykäynnistä, jossa paikalla olivat Jussi, isoveli Harri, äiti ja isä sekä MH. Tähänastinen esitys on kuvannut lähinnä työskentelyä dyadien kanssa, ja se voi herättää ajatuksen, että kyse on lähinnä parityöskentelyyn soveltuvasta tekniikasta. Samalla kun hän ottaa vastuuta keskinäisestä suhteesta, hän tarjoaa toiselle, passiivisemmalle tai varautuneemmalle osapuolelle mahdollisuuden tarttua juuri sellaisiin teemoihin, jotka ovat hänen kannaltaan relevantteja ja toisaalta riittävän vaarattomia tullakseen käsittelyn piiriin juuri nimenomaisessa tilanteessa. Toisaalta on tosiasia, että rooliasetelmat muuttuvat tässä suhteessa nopeasti, ja hetken päästä aloitteellisuus hoidollisessa työskentelyssä voi ollakin juuri toisella henkilöllä
Kysyn Harrin realistista toivetta, mikä arvosana voisi olla kesän lopulla (?8?) ja miten voisi toimia, että tilanne muuttuisi. Harri on keskustelussa mukana aktiivisesti, oma-aloitteisesti, tunnistaa asioita hyvin, tuntuisi puhuvan aika rehellisesti. Resiprokaalinen kysely . Kaikki nämä ilman määräaikaa. Teemoina tässä keskustelussa olivat mm. Harri on nyt hyvin aktiivinen osapuoli keskustelussa. Lisäksi heidän tulee osallistua tag-jälkien siivoukseen, kun kesäloma alkaa. Harri kertoo, että ajattelee vanhempien pitävän pahimpana toistuvaa valehtelua, jonka jälkeen käyn vaihe vaiheelta läpi, mistä valehtelussa on ollut kysymys, mitä vanhempien reaktiot ja sanktiot ovat merkinneet Harrille (edelleen puhujan roolissa). Kuvaavat, että näin on käynyt, kun rikkeitä on löytynyt yksi toisensa perään (aina tunnustavat jotain lisää) ja tilanne perheessä ollut loppukevään aikana jokseenkin kaoottinen. Seuraavaksi pyydän vanhempia siirtymään kah- teen tuoliin, jotka ovat pöydän päässä, selvästi erillään muista läsnäolijoista, ja keskustelemaan keskenään siitä, mitä ajatuksia käyty keskustelu heissä herättää (vanhempien haastaminen puhujan rooliin lukkiutuneessa tilanteessa). Erilaisia sanktioita tilanteen muuttamiseksi on käytössä useita, pojat ovat kotiarestissa (esimerkiksi vain koulussa ja harrastuksissa saa käydä) tai tietokoneen ja pelien käyttö on kielletty. Hän vetoaa keskusteluun isosiskonsa Saaran kanssa, joka on sanonut, että vanhempien kanssa joutuu pitämään oman päänsä. Vanhemmat näyttäisivät tunnistavan sen, mistä Harri yrittää puhua. Pyrin tuomaan esiin näkökulmana vanhempien varsin jouheat kehityshistoriat ja miten hahmottaa se, ettei lasten kohdalla menekään samalla tavalla (perhehistorian näkökulma). Yksityiskohtana vanhemmat tuovat esiin, että Harrin ja Jussin ikäero on tullut puutteellisesti huomioiduksi asetetuissa säännöissä ja toimintatavoissa ja että he näkevät tämän ongelmana ainakin nykyvaiheessa. Hoidollisesti voi tässä kohdin todeta, että koko perhe on saatu mukaan dialogiin, ja indeksipoti35. Vanhemmat ovat huomattavan jännittyneitä joutuessaan tällä tavalla fokukseen, mutta kuuliaisesti kuitenkin pyrkivät dialogiin. ja olen ylpeä siitä!. merkkituotteet/pleikkarit (pojilla vain PC-pelejä)/peliajat. Keskustelussa vaikutelmana on, että isälle on vaikeinta tunnistaa lasten maailman erillisyyttä ja pysähtyä kuuntelemaan, mitä Harri puhuu. Äiti kertoo, että tarhassa lapset olivat valinneet hänet ?tiukimmaksi äidiksi . Pojat seuraavat aktiivisesti, kuin ulosjääneinä. Viimeisessä vaiheessa pyydän pojatkin mukaan keskustelurinkiin istumaan (pojille tila palautteen antamiseen). Tilanne näyttäytyy varsin lukkiutuneelta. vastavuoroisten mielikuvien tutkimisen menetelmä täminen lasten ?edustajalta. Harri tunnistaa omalta osaltaan luottamuksen kadottamisen merkityksen, arvioi, että vanhemmat luottavat itseen kouluarvosanoilla 5½?6 luokkaa. Vanhemmat tunnistavat ongelman. Hän yrittää sanoa vanhemmille, että näiden asettamat rajat ovat huomattavasti tiukemmat kuin kavereitten vanhempien asettamat ja tämä aiheuttaa ongelmia sopeutumisessa. ei tapahdu ylimalkaisesti, vaan kiinnityn häneen henkilökohtaisesti ennen kuin alan kysellä hänen reaktioitaan vanhempien puheeseen. Keskustellaan tästä, isä tunnistaa rajattoman sanktion ongelmat. (Tässä tapahtuu puhujan roolin puitteissa aika yksityiskohtainenkin elaboraatio omista mielikuvista mielikuvapersoonan suhteen ja omista responssimahdollisuuksista tämän suhteen.) Seuraavassa vaiheessa siirryn pöydän toiselle puolelle ja kysyn nyt, mitä ajatuksia vanhemmissa heräsi, kun he kuuntelivat keskustelua Harrin kanssa (palautteen pyytäminen mielikuvapersoonalta). Vanhemmat ovat varsin negatiivisia reaktioissaan, he toteavat, että samalla tavalla on puhuttu paljon ennenkin, ja kuitenkin kun tilanne on tullut, tapahtuu rajojen rikkominen. Fokus keskustelussa on poikien tilanteen ja toiminnan hahmottamisessa, palaveritilanteesta eivät puhu mitään. Seuraavassa vaiheessa otan tuolin ja liityn kolmanneksi keskustelemaan vanhempien kanssa (pyrkimys monipuolistaa puhujan roolin puitteissa tapahtuvaa keskustelua). Muut seuraavat. Jatkan tästä teemasta kyselemällä yksityiskohtaisesti Harrin kertomusta tapahtuneesta, mikä omissa silmissä on vanhempien näkökulmasta pahinta (nyt Harri puhujan roolissa, vanhemmat mielikuvapersoonana)
Tekniikka edistää dialogisuutta ja keskinäisen jakamisen mahdollisuutta varsin jäykästikin jäsentyneessä perhesysteemissä. & Prata, G. Vuosikerta Lähteet las on työskentelyn myötä uskaltanut tuoda äänensä kuuluviin. Loppuyhteenvedossa totean, että viime kädessä vanhemmat vetävät rajat sille, miten toimitaan, mutta että keskustelua siitä, mitä lasten maailmaan kuuluu ja miten rajat vedetään ympäristön toimintatavat huomioiden, he joutuvat jatkossa käymään. Kokonaisuutena arvioiden voi tästä tapausesimerkistä havaita, miten monin tavoin toimijoiden roolit (puhuja, mielikuvapersoona) voivat jäsentyä ESRK:n yhteydessä. (1984). 3/12 Markus Heinimaa 28. Toisaalta sen puitteissa tulee myös selvästi esiin, miten muut perheterapian tekniset elementit ja hahmottamistavat (tässä pääosin strukturaalinen ajattelu) sulautuvat epäsuoraan resiprokaaliseen kyselyyn toimivaksi kokonaisuudeksi. Andersen, T. The evolution of circular questions: Training family therapists. Journal of Marital and Family Therapy 12, 113?127. Minuchin, S. (1981). Family therapy techniques. S. Floistad (toim.) Contemporary philosophy: A new survey. & Fishman, H. Teoksessa G. Vol. (1978). IV, Philosophy of mind, 287?318. The Hague: Nijhoff. 36. M. The reflecting team: Dialogue and meta-dialogue in clinical work. Family Process 26, 415?428. Bowen, M. (1986). C. (1987). & Rosenthal, D. Cambridge, MA: Harvard University Press. Selvini Palazzoli, M., Boscolo, L., Cecchin, G. (1980). Hypothesizing-circularity-neutrality: Three guidelines for the conductor of the session. Markus Heinimaa 02 245 0056 (vastaaja) markus.heinimaa@utu.fi Family Process 19, 3?12. Sheehan, T. New York: Jason Aronson. Fleuridas, C., Nelson, T. Family therapy in clinical practice. Heidegger?s philosophy of mind
Nyt vuorossa on Jorma Piha. Tällä kertaa haastattelija pääsi helpolla, kun haastateltava itse kirjoitti vastaukset heti puhtaaksi. 37. Haastattelu ?Myötäelävä uteliaisuus? Florence Schmitt FT, psykoterapeutti VET (perhe-, yksilö- ja varhaisten Haastateltavana Jorma Piha vuorovaikutussuhteiden psykoterapeutti) Turun yliopisto & VSSHP/TYKS Lastenpsykiatrian klinikka Jorma Piha LKT, lastenpsykiatrian professori lasten- ja nuorisopsykiatrian ja perheterapian dosentti Turun yliopisto & VSSHP/TYKS Lastenpsykiatrian klinikka Jatkamme haastattelusarjaa suomalaisen perheterapiakentän vaikuttajista
Ajattelussani (ja varmasti myös monen muun ajattelussa) tapahtui varsinainen ?second order change?, kun syksyllä 1981 koulutuksessa luettiin Mara Selvini Palazzolin ja työtovereiden kirja Paradox and counterparadox. Jossain vaiheessa halusit nähdä jotakin muuta ja menit Maurizio Andolfin järjestämälle kansainväliselle kurssille Roomaan. Miten se muutti tapaasi ajatella perheterapiaa? Todellakin VET-koulutuksen kuluessa tulin siihen tulokseen, että minun pitää nähdä jotain muutakin kuin suomalaista perheterapiaa. myös Gehartin ja Tuttlen erinomaisessa kirjassa Theory-based treatment planning for marriage and family therapists: Integrating theory and practice (2003). Kirjassa esitellään perhepsykoterapian suuntauksia ja sen 12 luvusta vain kaksi käsittelee Suomessa hallitsevassa asemassa olevia suuntauksia. Tämä näkyy mm. Kerrotko Perheterapia-lehden lukijoille, kuka olet? Alkuvaiheessa ainoa perheterapian suuntaus, joka Suomessa tunnettiin, oli psykodynaaminen perheterapia, jota Yrjö Alanen toi Suomeen Helm Stierlinin avulla. Euroopan mannermaalla nämä suuntaukset eivät ole samalla tavalla hallitsevassa asemassa kuin Suomessa. Koulutus kesti vain kaksi vuotta, koska kaikki osallistujat olivat perheterapian alueella ?jo niin kokeneita?. teoriakouluttajana, työnohjaajana ja koulutusterapioiden vetäjänä. Varsinaisen kouluttajakoulutuksen sain 1987?88, jolloin järjestettiin ensimmäinen vaativan erityistason perheterapiakoulutus, sekin Mielenterveysseuran toimesta. . Osallistuin syksyllä 1987 Roomassa perheterapiakonferenssiin ja sieltä löysin esitteen ?Spring in Rome?, jolla informoitiin Maurizio Andolfin intensiivisestä kolmen viikon perheterapiakoulutuksesta. Ensimmäisen tietoisen perheterapeuttisen istunnon pidin vuonna 1975. Osallistuin ensimmäiseen maassamme järjestettyyn perheterapian koulutusohjelmaan 1979? 1981, koulutuksen järjesti Suomen Mielenterveysseura. 3/12 Florence Schmitt, Jorma Piha 28. Salvador Minuchinin edustama strukturaalinen suuntaus ei aikoinaan saavuttanut erityistä asemaa Suomessa, koska sitä pidettiin liian manipulatiivisena. Turun yliopiston lastenpsykiatrian professorina olen toiminut syksystä 1985 alkaen, ensin apulaisprofessorin virkaa hoitaen ja sittemmin vuodesta 1989 lähtien professorin virkaan nimitettynä. Lisäksi olen ollut Jyväskylän yliopiston perheterapian dosentti vuodesta 1997. . Tämän suomalaisen kehityksen taustaa on vaikea arvioida. Sinä perehdyit perheterapiaan varsin varhaisessa vaiheessa, miltei heti kun perheterapia tuli Suomeen. Miten sinusta tuli perheterapeutti ja kouluttaja? Olen siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, että olen ammatillisesti elänyt ja läpikäynyt perhepsykoterapian eri vaiheet Suomessa. Mahdollisesti taustalla on taipumus intellektualisoida ja vetäytyä teorian taakse sekä vaikeus käyttää omaa persoonaansa terapeuttisena instrumenttina. Olen kahden aikuisen lapsen isä ja kahden lapsenlapsen isoisä (tai oikeammin fafa). Peruskoulutukseltani olen lääkäri ja olen valmistunut lastenpsykiatrian erikoislääkäriksi vuoden 1978 alussa. Se muutti ajatteluni täysin, ja systeemiset näkemykset tulivat vallitseviksi. Perheterapian myöhempi kehitys Suomessa on ollut erilaista kuin pääosassa Euroopan maita; vallitsevaksi suuntaukseksi on tullut reflektiivinen, narratiivinen ja kollaboratiivinen perheterapia, avoin dialogi. Lastenpsykiatriaan erikoistuminen tapahtui psykodynaamisesti orientoituneessa klinikassa, mutta hyvin pian perhenäkökulma tuli mukaan. Turussa psykiatrian professori Yrjö Alanen tutustui perheterapiaan ja ryhtyi sitä edistämään 1970-luvun alussa, jona aikana olin erikoistumassa lastenpsykiatriaan. Kaikki on tietenkin suhteellista, mutta tosiasiassa kaikki osallistujat olivat perehtyneet paljon perheterapiaan, koska se oli uutta ja kiehtovaa. Ajattelin, ettei olisi lain38. eli yli 30 vuoden ajan . Vuosikerta . olen toiminut perheterapiakouluttajana . Syksyn 1981 alusta
jos olisin löytänyt milanolaisten esitteen, olisin mennyt Milanoon. Osallistuminen Andolfin Practicumiin oli ammatillisesti ja monella muullakin tavalla minulle käänteentekevää. Lapsikeskeisessä perheterapiassa kyseessä on oikeastaan se, miten kaikki perheenjäsenet, sekä lapset että aikuiset, voidaan yhtaikaa kytkeä yhteen ja samaan perheterapeuttiseen prosessiin. Nähdäkseni lapsikeskeisten perheterapeuttikoulutusten perusorientaatio on erilainen kuin useimpien muiden suomalaisten perheterapiakoulutusten. ? olin lastenpsykiatri ja perheterapeutti, mutta en kyennyt kunnolla tulemaan toimeen lapsiperheen kanssa. Käsitykseni mukaan useiden suomalaisten perheterapiakoulutusten keskeinen puute on suoran työnohjauksen puuttuminen, mistä seuraa se, että koulutettujen perheterapeuttien kliininen osaaminen ei ole kovin vahvaa. kaan hullumpaa viettää kolme viikkoa Roomassa kesäkuussa 1988. Hänen kauttaan liityin laajaan kansainväliseen perheterapeuttikouluttajien verkostoon. . Tässä työssä Andolfilta . saamani opit . Yhteistyösuhde (holding context) tarkoittaa sitä, että perheenjäsenet eivät ainoastaan tiedä, vaan he myös tuntevat ja kokevat perheterapeutin työskentelevän heidän hyväkseen eikä heitä vastaan. ?Myötäelävä uteliaisuus. How to Become a Master Therapist?). Andolfi on peruskoulutukseltaan lastenpsykiatri, mutta identiteetiltään perhepsykoterapeutti. Miten ne mielestäsi eroavat muista perheterapiakoulutusohjelmista? Jossain vaiheessa 1990-luvun alussa törmäsin erikoislaatuiseen henkilökohtaiseen ?handicapiin. Työskentelyyn kuuluu aktiivisuus, uteliaisuus, leikkisyys (playfulness) ja nonverbaalisen kommunikaation merkityksen korostaminen sekä intensiivinen oman persoonan käyttö, mikä johtaa hyvään terapeuttiseen suhteeseen (holding context). Nämä terapiatyöskentelyn elementit ovat erityisen käyttökelpoisia lapsiperheiden kanssa. . Olet ollut hyvin aktiivinen varhaislapsuuden vuorovaikutuspsykoterapian järjestäjänä ja nähnyt paljon vaivaa, että Valvira hyväksyisi sen vakiintuneeksi psykoterapiamenetelmäksi. ja kansainväliseltä kouluttajaverkostolta . Haastateltavana Jorma Piha olivat erityisen merkittäviä. Verkostoon kuuluvat ovat vierailleet Turussa ja pitäneet huikean ammattitaitoisia seminaareja, viimeksi syksyllä 2011 (Michael La Sala, New Jersey, USA ?When a child is gay or lesbian: Working with the family context?) ja keväällä 2012 (Noga Rubinstein Nabarro, Israel ?Change Focused Family Therapy . Miten sinä ymmärrät varhaisen vuorovaikutuksen tutkimuksen antia perheterapialle? 39. Suoraa työnohjausta edeltää joukko haastatteluharjoituksia, joten työskentelyyn perheiden kanssa kukaan ei joudu kylmiltään. Tämä verkosto on kokoontunut säännöllisesti muutaman vuoden välein ja tarjonnut merkittävän kansainvälisen tuen. Olennaista perheterapiassa on terapeutin ja perheen välisen yhteistyösuhteen syntyminen ja ylläpitäminen. Lisäksi alusta alkaen mukaan on integroitu myös varhaislapsuuden vuorovaikutuksen ulottuvuuksia. Lapsikeskeisissä perheterapiakoulutuksissa työnohjaus on toteutettu suorana työnohjauksena 1?2 viikon välein pienessä, kolmen koulutettavan ryhmässä, koska suora työnohjaus on käytännön taitoihin tähtäävän koulutuksen kulmakivi. Tämän hankaluuden tiedostamisen jälkeen ryhdyin kehittelemään lapsikeskeistä perheterapiaa ja sen menetelmiä. Andolfin esitteen löytäminen oli tietenkin sattumaa . Olet järjestänyt vuodesta 1994 lapsikeskeisiä perheterapiakoulutuksia, ja nyt juuri valmistui viides kurssi. Perheterapia on molemminpuolinen ja vastavuoroinen prosessi, mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että perheterapeutin on otettava vähintään samansuuruiset riskit, joita hän odottaa perheen ja perheenjäsenten terapiaan tullessaan ottavan. Lapsikeskeisissä perheterapeuttikoulutuksissa painottuvat siis ne elementit, joilla kuvasin Andolfin tapaa työskennellä. Hänen tapansa työskennellä perheiden kanssa on tyystin erilainen kuin se, mihin olin Suomessa tottunut
Näin kiintymyssuhdeteorian käsitteet ovat käyttökelpoisia perheterapiassa. ?Myötäelävä uteliaisuus. on ilmaus, jolla kuvaan perheterapeutin asennoitumista perheeseen ja perheenjäseniin. Konsortio on yliopistollisten psykoterapeuttikoulutusten järjestäjien yhteistyöelin, joka pyrkii koordinoimaan ja harmonisoimaan psykoterapeuttikoulutuksia, kun koulutukset siirtyvät terveydenhuollon ammattihenkilöasetuksen muutoksen myötä yliopistoille. On ollut ilahduttavaa todeta, että suhtautuminen psykoterapiaan on viime vuosien aikana muuttunut asialliseksi ja myönteiseksi. todellinen tai kuviteltu luoksepääsemättömyys aiheuttaa hätää. Sanoittaminen (jota äidit tekevät pienten lasten kanssa) on tärkeää, koska perheenjäsenet saavat kokemuksen siitä, että perheterapeutti on ymmärtänyt heitä ja heidän tilannettaan. Kun ihminen on hädässä ja avun tarpeessa, niin ihmisen . En näe, että olisi jotain vastakkainasettelua yksilöpsykoterapian ja perhepsykoterapian välillä, molempia tarvitaan. 3/12 Florence Schmitt, Jorma Piha 28. lapsen ja aikuisen ? kiintymyssuhdesysteemi (attachment system) aktivoituu. Olet järjestänyt myös psykoanalyyttisen lasten- ja nuorisopsykoterapiakoulutuksen ja ollut mukana monissa psykoterapiakoulutuksia käsitelleissä työryhmissä. Miten sinä näet psykoterapian ja erityisesti perheterapian tulevaisuuden tällä hetkellä? Olet oikeassa, olen Turussa järjestänyt psykoanalyyttisen lasten- ja nuorisopsykoterapian koulutusohjelmia, yhden VET-tasoisen ja kaksi ET-tasoista koulutusta, nyt meneillään on toinen VET-koulutus. Kyse on oikeastaan perheterapeutin mentalisaatiokyvystä. Attachment-hahmon läsnäolo tarjoaa lohdutusta ja turvallisuutta . Daniel Stern painottaa, että on tärkeää saada kosketus perheenjäsenten hätään ja kärsimykseen (?suffering is more important than the illness?). Varhaisen vuorovaikutuksen ymmärtäminen on keskeistä ja olennaista perheterapeutille, ja sen . Viime vuosina olen osallistunut useisiin infant mental health -kongresseihin, ja niiden anti on usein tuntunut tärkeämmältä ja painavammalta kuin perheterapiakongresseista saatu tieto. Sekä Helsingissä että Turussa oli 1990-luvun lopulla paljon aktiviteettia varhaislapsuuden vuorovaikutussuhteiden tutkimiseen ja hoitamiseen. Olen katsonut, että tehtävänäni lastenpsykiatrian professorina on edistää lapsille ja nuorille tarkoitettuja psykoterapeuttisia hoitomahdollisuuksia. Osallistuin OPM:n ja STM:n yhteisen psykoterapiakoulutustyöryhmän työskentelyyn 2001?2003 ja nyt olen alusta alkaen mukana Valtakunnallisessa yliopistojen psykoterapeuttikoulutuskonsortiossa, toimin sen puheenjohtajana. Valvira käsitteli koulutusohjelman hyväksymistä yli viiden vuoden ajan, ja vasta vuonna 2010 varhaislapsuuden vuorovaikutuspsykoterapia hyväksyttiin vakiintuneeksi psykoterapiamenetelmäksi. Kiintymyssuhdenäkökulma auttaa ymmärtämään hoitosuhdetta. Näin ollen perheterapeutit joutuvat automaattisesti kiintymyssuhdehahmon (attachment figure) asemaan. Tavoitteena on elävällä ja aidolla tavalla pyrkiä saamaan kosketus perheen nykyisyyteen ja menneisyyteen. Yhtenä tärkeänä tekijänä pidän sitä, että Suomen Akatemia ja Suomalainen lääkäriseura Duodecim yhdessä järjestivät vuonna 2006 psykoterapiaa käsitelleen konsensuskokouksen; se oli merkki siitä, että psykoterapia on vakavasti otettava lääketieteellinen mielenterveyshäiriöiden hoitomenetelmä. Psykoterapeutteja . Mentalisaatiokyvyn avulla perheterapeutti voi sanoittaa perheenjäsenten yhteisiä ja erillisiä kokemuksia ja tuntemuksia. Vuosikerta vuoksi näitä teemoja onkin liitetty lapsikeskeisiin perheterapiakoulutuksiin. eri menetelmiin koulu40. Turvallinen kiintymys luo turvasataman (safe haven) ja turvallisen perustan (secure base). Nämä aktiviteetit kanavoituivat lopulta Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen vuosina 2000?2003 järjestämään nelivuotiseen, VET-tasoiseen varhaislapsuuden vuorovaikutuspsykoterapian koulutusohjelmaan; olin yksi ohjelman kolmesta vastuuhenkilöstä
tarvitaan edelleen, ja niitä tarvitsevat erityisesti Kela ja sairaanhoitopiirit, jotta ne voisivat toteuttaa lakisääteisiä tehtäviään. Haastateltavana Jorma Piha olen varma, että suurin osa turkulaisista ei ymmärrä, kuinka hieno teos on kyseessä. Siinä kiehtoo se, kuinka taiteilija on samasta perusteemasta tehnyt täysin erilaisen teoksen. tettuja . Lukijoille tiedoksi: tehdään kevyt lettutaikina (johon laitetaan hieman olutta . Bilbaon Guggenheim-museossa (2002), Münchenin Pinakothek der Modernessa (2005) ja Hampurin Kunsthalle und Gallerie der Gegenwartissa (2008). Tiedän, että kokkaat mielelläsi ja harrastat modernia taidetta, keräät myös valokuvia fibonacci-sarjaa kuvaavista teoksista. Koulutukset ovat yliopistollista täydennyskoulutusta, joten lähtökohtaisesti koulutettavat itse vastaavat kustannuksista. Jos haluat, voin toimittaa sinulle kesäkurpitsan kukkia. https://picasaweb.google.com/jormapiha/ Brancusi?authkey=Gv1sRgCNWWuI2C_s2sJg#). Turussa on Aurajoen lähellä yhdessä korkeassa savupiipussa Mario Merzin työ Fibonacci sequence, ja 41. Tiedät hyvin, että mielelläni teen ruokaa, mutta siihen tarjoutuu mahdollisuus vain viikonloppuisin tai loma-aikoina. Olen nähnyt saman työn muita versioita kolmessa muussa paikassa . . antaa hiivaa ja ilmavuutta . mutta voi käyttää myös samppanjaa), kukat täytetään, suljetusta kukasta pidetään pinsetillä kiinni ja upotetaan se ensin lettutaikinaan ja sitten erittäin kuumaan öljyyn. On kummallista, ettei mitään instanssia ole velvoitettu järjestämään tärkeän terveydenhuollon ammattiryhmän koulutusta. Mikä siinä kiehtoo? Florence Schmitt 040 763 3053 florence.schmitt@tyks.fi Ei pitäisi sanoa, mutta työ ja harrastukset menevät paljolti yksiin, koska pidän työstäni. Kaksi hankalaa ongelmaa näen. ?Myötäelävä uteliaisuus. On erilaisia merkkejä, että työnantajat olisivat vähentämässä psykoterapeuttikoulutusten taloudellista tukemista. Tämä tarkoittaa, että kallistuvien koulutusten kustannukset jäävät entistä enemmän koulutuksissa olevien itsensä maksettavaksi. Toinen ongelma liittyy koulutusten rahoitukseen. Yksi huikeimmista kokemuksista oli käynti Targu Jiun kaupungissa Romaniassa, jossa näin modernin kuvanveiston keskeisen vaikuttajan Constantin Brancusin teokset Endless Column, Gate of Kisses, Alley of Chairs ja Table of Silence (1937? 38) (ks. Ja jossain tullee vastaan taloudellinen kipuraja. Kiitos, Jorma, haastattelusta. Olen harmissani, ettei Suomesta saa kesäkurpitsan kukkia, koska friteerattuina (sisällä anjovista ja mozzarellaa) ne maistuvat oivallisilta. Taloyhtiössäni kuusi asukasta on aloittanut yhdessä puutarhanviljelyn, ja saisin sinulle kesäkurpitsan kukkia. Jos kongressimatkoilla liikenee aikaa, käyn mielelläni taidenäyttelyissä ja katson kaikenlaista, vanhaa ja uutta taidetta. Onko sinulla harrastuksia. Toinen liittyy siihen, ettei kenelläkään ole mitään velvollisuutta järjestää psykoterapeuttikoulutuksia, näin ollen kaikki järjestetyt koulutukset on järjestetty ?vapaaehtoisesti?. Valutetaan paperilla, tarjotaan heti.
Kapitalismi nostaa eliitin valtaa.? Minä luen tämän siten, että siinä itse asiassa kritisoidaan terävästi vaatimusta näyttöön perustuvasta psykoterapiasta ainoana, tai lähes ainoana, psykoterapiatoiminnan onnistumisen kriteerinä. Siis: Näyttöön ja randomisoituun koejärjestelyyn perustuva psykoterapiatutkimus on lopultakin ainoastaan mekanismi, joka erottelee pelkästään oireittain määrällisillä muutoksilla mitattuna tehokkaan tehottomasta. 3/12 28. Näin kirjoittavat ruotsalaiset Jonas Ridderstråle ja Kjell A. Ennen kaikkea tämä ?markkinamekanismi. Tällaisesta tutkimuksesta ei kuitenkaan ole varsinaisesti sisällöllisen vastuullisuuden korvikkeeksi. Nordström kirjassaan Karaokekapitalismi: älä hyväksy jäljitelmiä. Markkinat valloittavat, mutta ennen kaikkea ne jaottelevat. Kuten monet teistä ovat huomanneetkin, kokoonpanoohjeita ei ole.. nykyajan tärkein voima . Vuosikerta Ikeasta ostetun kirjahyllyn kokoaminen ja psykoterapia-asiakkuus E teisellä työtyytyväisyyden tunnetta terapeuteilleen ? silloin kun tuote tuo ostajalle asiakastyytyväisyyden. Tyytyväisyyden taas määrittelee asiakas itse, samoin kuin Ikeassa. Tämä jatkuu: ?Brittiläinen liikkeenjohdon asiantuntija Charles Handy on huomauttanut, että markkinat . vain erottelee, ja erotellessaan se menettää itse uroopassa samoin kuin osissa Aasiaa ja Amerikkaa eletään tee se itse -hyvinvointiyhteiskunnassa, joka näyttää kuin Ikean suunnittelemalta. Muistathan, ettei markkinakapitalismi pyydä kohteliaasti lupaa. Se vain jyrää. ovat vain mekanismi, joka erottelee tehokkaan tehottomasta. Liike-elämässä se tapa on raha; mielenterveystyössä asiakkaat kai maksavat lähinnä toisella tavalla: antamalla kä- ? 42. Kirjoittajat ovat kauppatieteen tohtoreita ja kuuluvat eurooppalaisten bisnesgurujen uuden sukupolven kärkeen. Omalla tavallaan rallattava kirja, jolla ei ole mitään tietoista yhteyttä perheterapiaan tai yleensä psykoterapiaan vaan siihen liike-elämään ja yleensä kaupallisuuteen, jossa tavaroitten ostaminen ja myyminen puhuvat. Mutta, kuten tiedämme, vasta lukija kirjoittaa lopullisesti kirjan; mikään ei siis estä minua lukemasta sitä psykoterapiakulttuurin ja psykoterapiapolitiikan kuvauksena. Julkisessa terveydenhuollossa, myös mielenterveystyössä on käytössä liike-elämästä tuttu tuottaja?tilaaja-malli, siis myös asiakkaat, jotka maksavat saamistaan tuotteista tavalla tai toisella. Se toimitetaan kätevästi litteäksi pakattuna ja asiakas hoitaa kokoonpanon itse. Markkinoista ei ole vastuullisuuden korvikkeeksi
Sen sijaan sellaiset yhteisölliset (?heikot?) siteet, jotka syntyvät Länsi-Pohjan kaltaisessa alueellisessa mielenterveystyössä, ovat ?vakavammin. Putnamin tutkimassa yksinkeilailun ilmiössä. ihmisten eksistenssiä koskevia eikä pirstoutuminen samalla tavalla ehkä ulotu niihin tai se toimii muusta elämän pirstoutumisesta huolimatta. Uutta todellisuutta ovat pirstoutuminen, yksilöllistyminen ja eristäytyminen. On siinä taiteilemista. Potilaita siis nimitetään nykyään asiakkaiksi. Koska he ovat asiakkaita, heille on voitava myydä mahdollisimman tehokkaasti, jotta he voisivat maksaa edellä kuvatulla tavalla. Samana aikana yhdessä keilaavien pelaajien määrä väheni yli 40 %. Yksinkeilailu on vain yksi merkki pirstoutumisen lisääntymisestä.? Samalla monimutkaistuvat myös esimerkiksi ne sosiaaliseen pääomaan ja alueelliseen mielenterveystyöhön liittyvät havainnot, joita olemme LänsiPohjassa tehneet tai uumoilleet tapahtuneen. Tai se voi olla myös pirstoutumisen positiivinen kääntöpuoli: lisääntyneet mahdollisuudet saada apua samanaikaisesti monel43. Sitaattina: ?Perinteistä sosiaalista pääomaa, jota kartutettiin lännessä yli kahden vuosisadan ajan, ollaan nyt tuhoamassa . Onko Länsi-Pohja siis oikeastaan takamaata, joka ei ole vielä saavuttanut nykyistä postmodernia yhteiskuntaa ja sen keskeistä piirrettä (kirjoittajien mukaan): pirstoutumista, yksilöllistymistä ja yksinäisyyttä? Mutta ajattelen, että yksinkeilaamista koskeva tulos ei ehkä päde kuin keilaamisen kaltaisissa tilanteissa. Sama tietysti koskee myös psykiatrian alueen johtajia ainakin julkisen sektorin alueella. Keilaaminen sinänsä on ajanvietettä perustaltaan, teki sitä kuinka vakavasti tahansa. . The New Urbanism -kirjan kirjoittanut Peter Katz ilmaisee asian näin: ?Yhteiskunnassamme on yllin kyllin verkostoja, mutta yhteisyyttä on niukasti.. Ihmiset ovat yksinäisiä sankassa väkijoukossa. Esseitä perheterapiasta ta taholta . Tämä kehityskulku näkyy Yhdysvalloissa Harvardissa työskentelevän Robert D. yhden sukupolven aikana. Tunnemme paljon ihmisiä, mutta koemme silti olevamme yksinäisiä. On myös huomattava, että tällä markkina-alalla eivät alennusmyynnit lisää tuottavuutta. Ridderstråle ja Nordström sanovat, että johtajien on vietettävä aikaa asiakkaitten kanssa myyntituloksen parantamiseksi; he viittaavat asiasta tehtyihin liike-elämän tutkimuksiin. Muussa tapauksessa tilanteesta tulee samanlainen kuin Kafka on novellissaan Poseidon kertonut: merenjumala ei kaikilta hallintotöiltään ehdi koskaan nähdä merta. Samaa kuvaa japanilainen kirjailija Yasushi Inoue eräässä novellissaan: ilotulitusrakettien valmistaja halusi tehdä sellaisen raketin, joka muistuttaa krysanteemia; lopulta hän onnistuu, mutta onnistumisen hän kuulee katsojilta: hän itse on ollut selkä päin taivasta johtaessaan rakettien sytyttämistä eikä koskaan nähnyt tai kokenut suunnitelmansa toteutumista. ?Ajan viettäminen asiakkaiden kanssa on joh- asiassa kosketuksen psykoterapian laajempaan itsehavainnointia ja eheyttä koskevaan ulottuvuuteen. Mutta tämän jälkeen sosiaaliseen pääomaan ja tämän ilmiön monimutkaisuuteen: Siihen päästään yllättäen keilaamista koskevan tutkimuksen kautta. perinteistä heteroseksuaalista avioliittoa, parhaita tukijoitaan ovat ne, joita hän vastustaa. jolloin se ei enää olekaan pirstoutumista vaan sosiaalisen Jukka Aaltonen pääoman lisääntymistä Jyväskylän yliopiston yksilöllistymisen yhteisperheterapian professori, kunnassa. emeritus Tosin pirstoutumisesta on mielenkiintoinen poikkeus, Ridderstråle ja Nordström toteavat: kaikessa ydinperheen ja avioliiton hajoamisen keskellä on paradoksi: innokkaimpia avioliittoinstituution kannattajia ovat homoseksuaalit. Tässä on kristillisdemokraattien Päivi Räsäsen erityinen pulma: itse asiassa hänen, joka henkeen ja vereen vastustaa samaa sukupuolta olevien avioliittoja ja kannattaa ns. Putnam havaitsi, että keilaamassa kävijöiden määrä kasvoi vuosien 1980 ja 1993 välillä 10 %
Tässä kuvaan astuu avoin dialogi silloin, kun sitä tarkastellaan yhteisöllisestä terveysnäkökulmasta. Tämä on mielestäni oirekeskeisen psykiatrian vaikuttavuustutkimuksen keskeisiä ongelmia. . liittää tarjoukseen omia muunnelmiaan ja lisätä siihen myös oman brändinsä. *** Kun informaatiota on runsaasti ja se jakautuu tasaisesti, tuloksena on tori tai basaari, jossa voi kuljeskella ja vertailla koko ajan tuotteita, Ridderstråle ja Nordström sanovat. kopioida tarjouksen ja jakaa sen ystäviensä kanssa . samaa kuin muutkin kuluttajat haluavat: päinvastoin, koska oireet ovat olleet elämän sisältö. Tätä eivät mielenterveystyöntekijät läheskään aina huomaa ja ota huomioon asiakkaittensa palvelemisessa. Keskeisintä ei olekaan ?virallisen. Sitä syntyy tietysti yleisen mielenterveyttä koskevan tiedon lisääntymisen myötä, mutta kaikki viittaa siihen, että sen vaikutus on verrattain vähäistä. Mielenterveystyössä se merkitsee lähiympäristöstä, mm. tarkistaa, mitä yrityksellä on tarjolla, ennen ostamiseen sitoutumista . Vuosikerta tamisessa a ja o. Seurauksena on usein tuotteen palauttaminen, koska se ei ole vastannut asiakkaan tarpeita tai asiakas ei ole osannut käyttää tuotetta elämänsä sisällön kohentamiseen, jos se on ollut pelkästään oireitten vähentämistä. Tästä seuraa, että elämänhallintaa ei voi oikein mitata oiremittareilla; elämänhallinta kun näyttäytyy jokapäiväisessä elämässä, ja jokapäiväistä elämää eläessään ei suinkaan koe hallitsevansa sitä: se on sen hallinnan paradoksi. muuttaa tarjouksen enemmän itseään miellyttäväksi . Jos informaatiota taas on niukasti ja se jakautuu epätasaisesti, tuloksena on hierarkioita, jotka puolestaan hankaloittavat osto- ja myyntitapahtumaa. Nyt voidaan tietysti kysyä, mitä on informaatio alueellisessa mielenterveystyössä. Sen sijaan informaatio, joka on välittömästi itseä ja lähiympäristöä koskettavaa, on varsinaisesti koettua informaatiota. Juuri tällaista on se informaatio, joka tulee arkisesta sosiaalisesta ympäristöstä. 3/12 Jukka Aaltonen 28. Lisäksi elämänhallinta on aina myös tulevaisuuteen suuntautuvaa (toisin kuin oireet, jotka useimmiten koetaan nykyisyydestä menneisyyteen ulottuvana historiana), joten elämänhallintaa ei senkään takia voi helposti tutkia samalla tavalla kuin oireita. . Siis vaikka tämä olisi tutkimusten mukaan oikeaa asiakaskeskeisyyttä, nähdäkseni mielenterveystyössäkin. Niinpä olen myös varsin vakuuttunut, että monet mielenterveyspalveluitten asiakkaat ja kuluttajat haluaisivat . Juuri nämä lauseet saavat minut kysymään mielenterveys- ja sosiaalijohtajilta, kuinka paljon he käyttävät aikaansa kliiniseen hoitotyöhön. kertoa tarjouksesta muille . Cisco Systemsin toimitusjohtaja John Chambers käyttää 80 % työajastaan keskustelemalla asiakkaiden kanssa. Paradoksaalisesti juuri ne, jotka eivät hallitse elämäänsä, eivät suinkaan koe elämänhallinnan lisääntyneen oireitten vähenemisen myötä; toisinaan 44. informaation määrä tai laatu tai pelkäs- Tämä sopii myös psykoterapian perimmäisiin tavoitteisiin sellaisena kuin ne näen. Jukka Piipon kanssa osoittaneet . kokemusasiantuntijoilta tulevaa informaatiota. joskin tietysti tärkeitä nekin elämänhallinnan hankaloittajina. Mutta oireitten poistuminen ei välttämättä merkitse elämänhallinnan lisääntymistä tai itseä koskevan koheesion ja oman toimijuuden tunteen lisääntymistä. Psykoterapian tavoitteena lopultakin on elämänhallinta tai ainakin lisääntynyt oman elämän hallinta. . Oireet ovat tässä suhteessa tavallaan sivuosassa, kuten olemme mm. yhdistellä tarjouksia haluamallaan tavalla . Hän vaatii, että jokainen johtaja viettää ainakin 50 % työajastaan asiakastapaamisten merkeissä. Yleensä eivät ollenkaan. ja heille tulisi tarjota mahdollisuus haluta . pilkkoa tarjouksen osiin ja ostaa tuotteen osa kerrallaan . Tämä on luultavasti halvin asiakassuhteiden hallinnan kurssi, jonka voit saada.
Helsinki: Talentum. Seikkula, J., Alakare, B. Trust, autonomy and safety at integrated network- and family-oriented model for co-operation: a qualitative study. University of Jyväskylä, Jyväskylä studies in education, psychology and social research, 347. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-3621-1 Ridderstråle, J. (1936, suom.1997). vaan asiakkaitten oman kokemuksensa kautta avoimesti toisille potentiaalisille asiakkaille välittyvä informaatio. (1975). Ja varsinkin, jos myös työnjohto osallistuu kliiniseen mielenterveystyöhön pelkän johtamisen lisäksi. Lopullisena saldona tästä asiakaskeskeisyydestä saattaa olla sama kokemus, josta myös monet Ikean asiakkaat kertovat omana kokemuksenaan: tuntuu lopulta varsin mukavalta kokea, että on osannut itse koota pahvilaatikosta oman kirjahyllynsä, vaikka se olisi vähän vinoksi jäänyt. & Lehtinen, K. The Comprehensive Open-Dialogue Approach in Western Lapland: II. & Aaltonen, J. (2011). Ikeasta ostetun kirjahyllyn kokoaminen ja psykoterapia-asiakkuus tään työntekijöitten ?avoimuus. (2011). Ihmetys voi olla vähäinen ja lähes huomaamaton tai niin voimakas, että se kyseenalaistaa kaiken elämässä. Se voi kestää vain silmänräpäyksen tai jatkua koko elämän?. Eikä se enää ole Ikean kanssa missään tekemisissä; voi ihmetellä kätevyyttään: hylly on oma ja siihen voi laittaa omat kirjansa. Ja siinä sitten olohuoneessa, kuten Pentti Ikonen aivan toisessa yhteydessä sanoo, ?ihmetyksen tunne viriää ihmisessä, kun jokin asia herättää hänen huomionsa, mutta hän ei vielä lainkaan ymmärrä, mikä tämä asia on, eikä osaa millään tavoin ottaa kantaa siihen. Ihmetyksen hetkellä ihminen on ihmetyksen kohteeseen nähden eheä. Poseidon. Kirjassa: Kootut kertomukset. Long-term stability of acute psychosis outcomes in advanced community care. & Nordström, K. A. (2003, suom. Helsinki: Nuorisopsykoterapia-säätiö Inoue, Y. (2008). Psychosis 3, 179?191. Ikonen, P.(2004). Erään väärentäjän elämä. Keuruu: Otava. Kafka, F. Psykoanalyyttisia tutkielmia, 2. 2004). Helsinki: Otava. Piippo, J. Ääritapauksissa ihminen ei tajua edes, onko kysymys ulkomaailmasta vai hänestä itsestään. Psychosis 3, 192?204. Jukka Aaltonen 050 564 9021 jukka.aaltonen@jyu.fi 45. Hän on ilman ennakkokäsityksen kuorta, joka jakaa hänet ennakkokäsityksiin ja kokemiseen. The Comprehensive Open Dialogue Approach in Western Lapland: I. The incidence of non-affective psychosis and prodromal states. Samalla juuri tämä merkitsee hierarkioitten todellista vähenemistä. Sopisi Ikean ja onnistuneen psykoterapian opinkappaleeksi. Sainko myytyä ajatukseni? Kirjallisuutta Aaltonen, J., Seikkula, J. Karaokekapitalismi: Älä hyväksy jäljitelmiä
Vuosikerta 28. Suomen Perheterapiayhdistyksen syyspäivät 15-16.11.2012 Tampereella, hotelli Scandic Rosendahlissa . Hän työskentelee psykiatrista avohoitoa tarjoavassa yksikössä Kööpenhaminan lähellä Hillerödissä. Søren Hertz on jokin aika sitten julkaissut kirjan ?Lasten- ja nuorisopsykiatria -uusia näkökulmia ja löytämistä vailla olevia mahdollisuuksia?. Uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia lasten- ja nuorisopsykiatriaan - psykiatrisen sairauden ja vamman käsitteet hankaloittavat muutoksen mahdollisuuksien huomaamista? Kouluttajaksi on lupautunut Søren Hertz, joka on arvostettu tanskalainen lasten- ja nuorisopsykiatri. 4/11 3/12 27. Lisää Søren Hertzin ajatuksista löytyy Perheterapia-lehden numerosta 2/11. Koulutuksen hinta on Suomen perheterapiayhdistyksen jäseniltä 220 ?, muille 250 ?. Koulutusmaksu sisältää ohjelmassa mainitut ateriat ja kahvit. Koulutus maksetaan ennen koulutuksen alkua yhdistyksen tilille FI45 4013 3000 0409 12. Ohjelma ja ilmoittautumiset: www.perheterapiayhdistys.fi Tervetuloa! 46. Kirja on hyvin tunnettu muissa Pohjoismaissa ja Tanskassa siitä on otettu jo kuusi painosta. Søren Hertzin ajatus on, että ongelmakäyttäytymisellään lapsi tai nuori kutsuu yhteistyöhön hänelle tärkeitä ihmisiä
klo 17.30 Osuuskunta Toivossa Eerikinkatu 28, 8 krs. Syyskokouksen yhteydessä YTM, perheterapeutti Katarina Fagerströmin esitys ?MIKÄ TEKEE REFLEKTIOSTA KRIITTISEN?? Esitys liittyy Katarinan väitöskirjatyöhön. Ajankohtaiset tapahtumat ja uutiset KOKOUSKUTSU Suomen Perheterapiayhdistys ry:n sääntömääräinen syyskokous 2012 15.11.2012 klo 17 Hotelli Scandic Rosendahl, Pyynikintie 13, 33230 Tampere Kokouksessa käsitellään Suomen Perheterapiayhdistyksen säännöissä syyskokoukselle määräämät asiat, mm. Workshopissa jokaisella on mahdollisuus aktiiviseen osallistumiseen ja ajatusten vaihtoon mielenkiintoisen teeman äärellä. LÄMPIMÄSTI TERVETULOA! Johtokunta Lisää tietoa yhdistyksen toiminnasta löytyy kotisivuilta www.espy.fi 47. toimintasuunnitelman ja talousarvion vahvistaminen vuodelle 2013 sekä johtokunnan jäsenten valinta toimikaudelle 2013?2014. Yhdistyksen jäsenet tervetuloa! Suomen Perheterapiayhdistyksen johtokunta ETELÄ-SUOMEN PERHETERAPIAYHDISTYKSEN SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN SYYSKOKOUS pidetään ti 30.10
Vuosikerta 28. Suomen Perheterapiayhdistys ry:n johtokunnan yhteystiedot www.perheterapiayhdistys.fi Puheenjohtaja Ritva Karila-Hietala, sh, VET ritva.karila-hietala@netikka.fi 044 580 1478 Tiedottaja Juha Metelinen, mth, VET juhametelinen@gmail.com 050 369 2893 Varapuheenjohtaja, sh, VET Sauli Airikka sauli.airikka@airikka-airikka.fi 044 519 7302 Marja Niskasaari, sosiaalityöntekijä, VET marja.niskasaari@a-klinikka.fi 040 572 5569 Riitta Teittinen, psykiatri, ET rteitti@hotmail.com 050 516 4268 Toiminnanjohtaja Anita Birstolin, TtM, VET anita.birstolin@perheterapiayhdistys.fi 044 536 8531, Linnankatu 59 C 6, 20100 Turku Tiina Tuominen, psykiatri, ET tiina.l.tuominen@fimnet.fi Micaela Grundström, ET micaela.grundstrom@hel.fi Minna Leivo, sosiaalikasvattaja, VET minnaleivo@gmail.com 050 571 7015 Riitta Liinamaa, sh, YTM, VET riitta.liinamaa@rovaniemi.fi 040 590 5760 Eettinen toimikunta Hannu Kantola, hannu.kantola@aina.net Marja-Leena Käyhty, malla.kayhty@kolumbus.fi Klaus Lehtinen, meklle@uta.fi Pirjo Tuhkasaari, psyko-consult@mail.htk.fi Sirpa Lindroos, psykiatri, VET sirpa.lindroos@fstky.fi 050 440 7077 Perheterapian tutkijoiden verkosto Pekka Larivaara, pj. Jukka Aaltonen, Jaakko Seikkula Elina Löhönen, psykologi, ET elina.lohonen@gmail.com 050 544 8046 Yrittäjien ja ammatinharjoittajien verkosto Marja Niskasaari, pj. Anita Birstolin 48. 4/11 3/12 27
Suomen Mielenterveysseura Koulutuskeskus Psykoterapiakoulutukset Vuoden 2012 alusta voimaan astuneen asetuksen mukaan psykoterapeutin ammattinimikkeeseen johtavan koulutuksen tulee olla yliopiston tai yliopiston yhdessä ulkopuolisen asiantuntijaorganisaation kanssa järjestämää. Suomen Mielenterveysseuran Koulutuskeskus tarjoaa yliopistoille yhteistyössä toteutettavaksi seuraavia opetusohjelmia: Perheterapia -kriisi- ja traumapainotteinen, (60 op) Perheterapia - integratiivinen viitekehys, pariterapia painotteisuus (65 op) Kuvataidepsykoterapiakoulutus - psykodynaaminen yksilöterapia (81 op) Ryhmäterapia - analyyttinen viitekehys, (71 op) KOULUTTAUDU PSYKOTERAPEUTIKSI Helsingin yliopiston psykiatrian ja psykologian koulutukset järjestävät yhdessä asiantuntijaorganisaatioiden kanssa psykoterapeutin ammattinimikkeeseen johtavaa koulutusta. Hakuaika koulutusohjelmiin on helmikuussa 2013. Koulutus antaa välineitä arvioida turvallisuutta ja syventää arviointitaitoja väkivallan riskeihin liittyen. Lähtökohtina työskentelylle ovat tietoisuus turvallisuuden ensisijaisuudesta ja T että väkivalta on aina kriminalisoitu ihmisoikeusrikkomus. Veteren ja Cooperin työskentelyssä on myös hyödynnetty traumaviitekehystä sekä kiintymyssuhdeajattelua. Koulutus on tarkoitettu sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille ja on syventävä. Seminaaripäiviä on yhteensä 12 ja ne toteutetaan kahden päivän jaksoina. Katso tarkemmat tiedot koulutusohjelmien sisällöistä, alkamisesta, kustannuksista ja hakuajoista osoitteesta: www.helsinki.?/psykoterapeuttikoulutus Tiedustelut: koulutussuunnittelija Sanna Selinheimo, psykoterapeuttikoulutus@helsinki.? Perheterapeutit Arlene Vetere ja Jan Cooper ovat Englannissa luoneet perhe- ja parisuhdeväkivallan hoitoon systeemistä mallia, jossa yhdistetään väkivaltatietoisuus perheterapeuttiseen työskentelyyn. Koulutus koostuu seminaareista, pienryhmissä toteutettavasta konsultaatiotyöskentelystä sekä oheiskirjallisuuteen perehtymisestä. Konsultaatiotyöskentely perustuu oman työn reflektiiviseen tutkimiseen, työstä kirjoittamisen ja videokuvaamisen avulla. tietoa tiedustelut: info@koukes.fi, (09) 4150 3600 49. Jan Cooper, Arlene Vetere: Domestic Violence and Family Safety, 2008 Perhe- ja lähisuhdeväkivallan systeeminen ja integroitu hoito 2013 . Konsultaatiotyöskentely toteutuu puolen päivän pituisina osioina neljän jakson yhteydessä. Tarkempaa www.koukes.fi Esitteet ja haku: www.koukes.fi . ammatillinen täydennyskoulutus SSA Lähestymistavassa otetaan huomioon väkivallan eri osapuolten väliset suhteet sekä väkivaltaan liittyvät LO U erityiset kysymykset. Tämä on terveydenhuollon ammattihenkiIöstä annetun asetuksen (VNA 1120/2010, § 2a) mukaista koulutusta, jonka suorittamisen jälkeen opiskelija saa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviralta nimikesuojatun psykoterapeutin ammattinimikkeen. Syksyllä 2013 alkavat neljä koulutusohjelmaa: 1) Nuorten ja lasten yksilöpsykoterapeuttikoulutusohjelma, pääasiassa pitkä psykoterapia, kognitiivinen viitekehys 84 op 2) Varhaislapsuuden vuorovaikutuspsykoterapian psykoterapeuttikoulutusohjelma 85 op 3) Perheterapia, integratiivinen viitekehys fokusoiden pariterapiaan 65 op 4) Ryhmäterapia, analyyttinen viitekehys 76 op Kaikkiin koulutusohjelmiin kuuluu 5 op laajuinen kaikille psykoterapeuttiopiskelijoille yhteinen osuus
Menetelmä sopii sekä yksilö-, että ryhmäkäyttöön. 3/12 28. Koulutuksessa harjoitellaan menetelmän käyttöä ja koulutuksen jälkeen osallistujat osaavat käyttää menetelmää asiakastyössä, lähiyhteisön vertaispurkuna ja itsehoitona. Tasavertaisen ja tehokkaan yhteistyösuhteen rakentaminen on niistä keskeisin. Keväällä 2013 käynnistyvä, puoli vuotta kestävä koulutus on tarkoitettu terveys- ja sosiaalialan tai muun soveltuvan alan ammattilaisille, jotka työskentelevät kodeissa ja haluavat monipuolistaa ?työkalupakkiaan?. Tunnetaitojen peruskoulutus (Tunnekuunteleminen®) Koulutuksessa käsitellään kuormittavien tapahtumien aiheuttamaa stressiä ilmiönä sekä stressin hallintakeinoja ja pohditaan tekijöitä, jotka saattavat altistaa myötätuntouupumukselle. tiedustelut: info@koukes.fi, (09) 4150 3600 50. Vuosikerta Ammatilliset täydennyskoulutukset Psykoterapeuttisten valmiuksien koulutusohjelma Psykoterapian perusteet (30 op) Helsinki, Mikkeli Koulutus täydentää sosiaali- ja terveysalan tai muun soveltuvan alan ammattihenkilöiden perustutkintoa psykoterapeuttisten valmiuksien osalta, ja toimii myös alan ammattihenkilöiden täydennyskoulutuksena. Kriisi-interventiokoulutus - Miten autan ihmistä kriisissä Koulutus on suunnattu sosiaali- ja terveysalan ammattihenkilöiden täydennyskoulutukseksi ja koulutuksen tavoitteena on lisätä osanottajien tiedollisia ja taidollisia valmiuksia kriisi-interventioihin. Kriisi- ja traumakoulutus Koulutus on suunniteltu sosiaali- ja terveysalan tai muun soveltuvan alan ammattihenkilöiden täydennyskoulutukseksi ja koulutuksen tavoitteena on lisätä osanottajien tiedollisia ja taidollisia valmiuksia kriisi- ja traumatyössä. Perhearviointi - perheen voimavarojen, vahvuuksien ja vaikeuksien arviointimenetelmä Menetelmä on suunniteltu ammattiauttajille ja tutkijoille, jotka joutuvat tekemään arvioita perhe-elämästä ja perhesuhteista joko perheen kotona tai vastaanotoilla. Terapeuttinen työskentely asiakkaan kotona Asiakkaan koti hoidon ja terapian ympäristönä asettaa sekä asiakkaan, että työntekijän uudenlaisten haasteiden eteen. Oma elämä käydään läpi seitsemän vuoden jaksoissa. Kouluttajana kirjailija ja psykoterapeutti Pepi Reinikainen. Kurssilla kirjoitetaan oma elämäntarina aloittaen isovanhempien ja vanhempien tarinoista. Kaksipäiväistä koulutusta toteutetaan tilauskoulutuksena. Depressiokoulun ryhmänohjaajakoulutus (myös työterveyshuollolle) Koulutuksen tavoitteena on antaa osallistujille valmiudet toimia ohjaajana masennuksen ennaltaehkäisyn ryhmissä, joiden tavoitteena on vähentää vakavien masennusten puhkeamista, lyhentää masennusjaksojen kestoa ja lievittää niiden voimakkuutta. Debriefing-istunnon ohjaajakoulutus Kriisiavun koulutus Elämänkaarikirjoitus Peruskurssi kestää lukuvuoden ja lähitapaamisia kerran kuussa (pe-la). Koulutus alkaa syksyllä 2013. Mielenterveyden ensiapu®- koulutukset omaksi ja työyhteisön voimavaraksi Mielenterveyden ensiapukoulutusten tarkoituksena on syventää tietoa mielenterveydestä, vahvistaa omia voimavaroja, poistaa mielenterveyden ongelmiin ja häiriöihin liittyvää leimautumista ja madaltaa kynnystä auttaa kanssaihmisiä. Mielenterveyden ensiapu® 1 Osallistuja vahvistaa omia voimavarojaan, tietää mitkä tekijät vaikuttavat henkiseen hyvinvointiin ja saa rohkeutta tukea muita ihmisiä elämän kriiseissä. Mielenterveyden ensiapu® 2 Osallistuja saa tietoa yleisimmistä mielenterveyden häiriöistä ja päihderiippuvuuksista sekä omaa valmiudet tarvittaessa tarjota tukea. Mielenterveyden ensiapu® ohjaajakoulutus Mielenterveyden ensiapukoulutuksia saavat järjestää vain Suomen Mielenterveysseuran kouluttamat ohjaajat. Esitteet ja haku: www.koukes.fi
Mitä meidän pitäisi tehdä toisin. Hän työskentelee Parija perheterapiakeskus Context-centerissä Leuvenissa ja toimii perheterapian kouluttajana Leuvenin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Kuka heitä voi auttaa? Suomessa käynnistyi vuonna 2011 tehokkaaksi havaitun työtavan, Monimuotoisen perheterapian (MDFT, Multidimensional Family Therapy) pilottikoulutus. Tervetuloa kuulemaan lisää MDFT:stä ja suomalaisten kokemuksista sen käyttämisestä. Puhujina on MDFT:n kehittäjiä ja kouluttajia sekä suomalaisia MDFT-koulutettavia. Peter Roberin tutkimustyö kohdistuu lapsiperheiden terapiaan sekä terapeutin sisäiseen keskusteluun. Seminaarikieli on englanti. OHJELMA 10.00 Tervetulosanat ja MDFT:n esittely (VTT Leena Ehrling, projektipäällikkö, Suomen Mielenterveysseura) 10.15 Nuorisopsykiatrisen hoidon nykytila ja haasteet Suomessa (professori Mauri Marttunen, THL) 10.45 MDFT tutkimuksen valossa . krs.), Paciuksenkatu 19, 00270 Helsinki Miten moniongelmaisia nuoria voi auttaa. Ilmoittautuminen www.koukes.fi?sivujen kautta kohdassa Psykoterapiakoulutus. Ilmoittautuminen 30.09.2012 mennessä. Lisätietoja: koulutuspäällikkö Kaisa Schroderus, kaisa.schroderus@mielenterveysseura.fi, 0400-304412 SEMINAARIKUTSU Vastaus mahdottomaan haasteeseen. Miksi se toimii ja miksi on tärkeää työskennellä systeemin tasolla? (PhD Gayle Dakof, University of Miami) 11.45 Lounastauko 12.45 MDFT-kouluttajan kokemuksia suomalaisten kouluttamisesta (Kees Mos, Euroopan MDFT-akatemia) 13.30 MDFT käytännössä . Monimuotoinen perheterapia vaikeasti oireilevien nuorten ja heidän perheidensä hoidossa 31.10.2012, klo 10-16.15 Allergiatalo (auditorio 1. Hän on julkaissut useita artikkeleita kansainvälisissä perheterapiajulkaisuissa. Mitä se on ja mikä sen merkitys MDFT:ssä on? (PhD Gayle Dakof, University of Miami ) 15.45 Lopetuskeskustelu Seminaari on maksuton. Suomen Mielenterveysseura Koulutuskeskus Suomen Mielenterveysseuran Koulutuskeskuksen järjestämä Kansainvälinen perheterapian asiantuntijaseminaari 8.?9.10.2012 Helsingissä SLK Instituutti, auditorio, Rautatieläisenkatu 5, 00520 Helsinki (Messukeskuksen vieressä Kouluttajana PhD, psykologi Peter Rober Belgiasta Peter Rober on psykologi, perheterapeutti ja perheterapiakouluttaja. Kokemuksia MDFT:n oppimisesta ja soveltamisesta (MDFT-terapeutti) 14.00 Keskustelua 14.30 Kahvitauko 15.00 Menetelmäohjaus . . Vuodesta 1992 lähtien hän on kouluttanut useissa kansainvälisissä koulutustilaisuuksissa asiantuntijana lasten ja nuorten perheiden terapiasta ja parisuhdeterapiasta, sekä terapeuttien sisäisestä keskustelusta (inner conversation). Maanantai 8.10.2012 klo: 9.00-16.00 Lapset perheterapiassa mukana Tiistai 9.10.2012 klo: 9.00-16.00 Parien kanssa työskentely Seminaari tulkataan suomeksi, tulkkina Kimmo Absetz. Seminaarin hinta on 200 ?. Ilmoittauduthan 30.9.2012 mennessä osoitteeseen satu.kaleva@mielenterveysseura.fi. Arvostettu kansainvälinen luennoitsija, professori Arlene Vetere pitää yleisöluennon aiheesta Inter-generational Effects of Domestic Violence on Children, Families and Communities 8.-9.11.2012 Helsingissä. Lisätietoa ja ilmoittautumiset www.koukes.fi. 51
Kouluttaja: FT Timo Klemola, filosofian dosentti, ks. Kymmenen lähipäivän lisäksi osallistujat kirjoittavat kurssin ajan harjoitus/oppimispäiväkirjaa; opettelevat soveltamaan oppimaansa työssään, josta raportoivat; suunnittelevat fk:n periaatteita ja teemoja noudattavia harjoitussarjoja sekä tutustuvat lähdekirjallisuuteen. Aika, kevät 2013: Viisi viikonvaihdetta seuraavasti: 26.-27.1., 23.-24.2., 23.-24.3., 27.-28.4. Harjoitukset opettavat tunnistamaan ja korjaamaan kehon ja mielen epäfunktionaalisia toimintatapoja. Varaa paikkasi nopeasti, koulutuksiin otetaan max. Valinta vahvistetaan 22.11.2012. Virka täytetään kuuden kuukauden koeajalla. Hakemuksen, jonka tulee sisältää CV, on oltava perillä viimeistään maanantaina 22.10.2012 kello 14.00 sähköpostitse heikki.lindfors@evl.fi tai osoitteessa: Länsi-Uudenmaan seurakuntien Perheasiain neuvottelukeskus, Johtokunta, Laurinkatu 40, 08100 LOHJA. Katso kurssista tarkemmin: www.tietoisuustaidot.fi/23 Työskentelytavat: Peruskoulutus on nyt kiteytynyt kymmenen päivän intensiiviseksi kokonaisuudeksi, joka pidetään viitenä viikonvaihteena puolen vuoden sisällä. 040 5130 850, heikki.lindfors@evl.fi 52. Johtaja osallistuu myös perheneuvonnan asiakastyöhön. Virkaan valittavalta edellytetään tehtävään soveltuva ylempi korkeakoulututkinto ja kirkon perheneuvojan erikoistumiskoulutus sekä alalla saavutettu riittävä työkokemus ja soveltuvuus johtamistehtävään. lut. Uudet toimitilat sijaitsevat Lohjan keskustassa. Perheasiain neuvottelukeskuksen johtajan tehtävä on johtaa, suunnitella ja kehittää perheneuvontatyötä yhdessä johtokunnan ja neljän hengen tiimin kanssa. Virka on otettava vastaan 1.3.2013 tai sopimuksen mukaan. Viran palkkaus määräytyy kirkon palkkausjärjestelmän vaativuusryhmän 602 mukaan ja on tällä hetkellä 3265,34 ?/kk. Mielen aspektissa työskentely perustuu mindfulness-lähtökohtaan, jossa opetellaan löytämään havainnoiva itse ja sen kautta opetellaan tutustumaan mielen sisältöihin. tarkemmin: www. visioi.net. Tiedustelut ja ilmoittautuminen: timo.klemola(at)uta.fi tai 040-5908209. Johtajan tehtävänä on yhteyksien luominen ja ylläpitäminen yhteistyökumppaneihin. kehotyöskentelystä ja ?mindfulness?-menetelmistä. Koulutuksen sisällöt: Menetelmässä tutkitaan ja avataan kehomielen toiminnallisuuden perusteita ja etsitään ?eksistentiaalista tasapainoa?. Lisäksi maksetaan vuosisidonnaista palkanosaa enintään 15 % peruspalkasta. Virkaan valittavan on oltava ev. Paikka: Työhuoneeni Tampereella, Pyynikintie 25. Kurssin hinta: 1500 . 040 7535 202, juhani.korte@evl.fi tai Perheasian neuvottelukeskuksen johtaja Heikki Lindfors, puh. Katso kurssista tarkemmin: www.tietoisuustaidot.fi/23 Lohjan seurakuntayhtymässä on haettavana Länsi-Uudenmaan seurakuntien Perheasiain neuvottelukeskuksen JOHTAJAN VIRKA Perheasiain neuvottelukeskus on Lohjan ja Vihdin seurakuntien yhteinen ja palvelee lisäksi viiden ympäristökunnan suomenkielisiä asukkaita. 3/12 28. Vuosikerta Funktionaalinen kehotietoisuus ja kehomielen integrointi www.tietoisuustaidot.fi/23 Kenelle: Koulutus sopii erityisesti psykoterapeuteille, psykologeille, työnohjaajille, lääkäreille, fysioterapeuteille ja kaikille ammattilaisille, jotka ovat kiinnostuneet ?tietoisuustaitoisesta. + alv 24% = 1860 . ja 25.-26.5. 10 henkilöä. Keskuksella on monipuolinen työnohjaus, juridinen ja psykiatrinen konsultaatio ja hyvät resurssit tehdä työtä. seurakunnan jäsen. Haastattelu järjestetään 1.11.2012 ja soveltuvuusarviointi 5.11.2012. Kuoreen tai sähköpostin otsikkoon merkintä: Perheasiain neuvottelukeskuksen johtajan virka. Tiedusteluihin vastaa Lohjan seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja, kirkkoherra Juhani Korte, puh. Sitä tehdään avaamalla ja tasapainottamalla kehon rakenteelliset osat, etsimällä keskilinjan tuki ja avaamalla siihen liittyvät tasapainomekanismit, avaamalla hengitystä koko kehon alueelle ja integroimalla hengitys ja mieli
Suomen Mielenterveysseura Koulutuskeskus UUTTA VIRETTÄ TYÖSKENTELYYN LASTEN JA NUORTEN KANSSA Matthew Selekman Ratkes ry:n syyspäivät 12.?13.11.2012 Karjalatalo, Helsinki Matthew Selekman on yhdysvaltalainen perheterapeutti ja sosiaalityöntekijä, joka on kehittänyt oman luovan toimintatapansa. Kouluttajana hän on lisäksi hauska, mikä edistää asioiden omaksumista. Hänen erityisalansa on työskentely lasten, nuorten ja aikuisten kanssa, joilla on itsetuhoisuus-, syömishäiriö-, päihdeja käyttäytymisongelmia. Hän on luova ja kekseliäs. Hän pystyy luomaan hyvän kontaktin lapsiin ja nuoriin ja samalla huomioimaan perheen elämäntilanteen kokonaisuudessaan. Hänen tapansa tarkastella asioita yksilön, perheen, toveriryhmän ja yhteiskunnankin kontekstissa tuo esiin erilaisia, toisiaan täydentäviä näkökulmia. Luvassa on hauskat ja inspiroivat koulutuspäivät!? Katarina Fagerström, Et-perheterapeutti ja sosiaalityön tutkija ?Matthew Selekman on kirjoittajana selkeä ja käytännönläheinen. Olen toiminut yli 30 vuotta nuorisopsykiatriassa, eikä mieleeni tule ketään, joka ei hyötyisi tästä seminaarista.? Heikki Toivakka, psykologi TAYS, perheterapeutti VET, perheterapiakouluttaja © istockphoto Yhteistyössä: Lisätietoja ja ilmoittautuminen: www.ratkes.fi 53. Hän on julkaissut lukuisia artikkeleita ja kirjoja aiheesta ja on suosittu kouluttaja. Seminaari tulkataan suomeksi. ?Matthew Selekman on taitava terapeutti ja kouluttaja
28.1., nro 2 . (toim.) Research and Reflexity. London: Sage. Haarakangas, K. 20.4., nro 3 . (1989). Käytetyt lyhenteet tulee selventää. LÄHDEVIITTEET Lähdeviitteiden merkitsemisessä noudatetaan American Psychological Associationin antamia ohjeita: 54 Käytetyt lähteet merkitään tekstiin ilmoittamalla tekijä ja lähteen vuosiluku suluissa, esim. Teoksessa Steier, F. von (1981). (1991). Artikkelien mukaan liitetään noin 100?200 sanan pituinen tiivistelmä. Lisäksi julkaistaan katsauksia, tapausselostuksia, kirjallisuusarviointeja, haastatteluja, kongressiselosteita, keskustelua ja uutisia. Lehti julkaisee artikkeleita käytännössä ja tutkimuksin koetelluista perheterapian ja muiden psykoterapian suuntausten eri työmuodoista ja terapiatyön kehittämisen kannalta kiinnostavista uusista teoreettisista pohdinnoista. ja nro 4 ?2.11. Lehti on myös tietolähde organisaatioiden ja sosiaalisten systeemien käyttäytymisestä ja kehittämisestä kiinnostuneille. KÄSIKIRJOITUKSET Artikkelit Lehden artikkeliosastoon tarkoitetut käsikirjoitukset arvioidaan. Kirjoittajaohjeet Perheterapia-lehti on perheterapiaa ja perhe- ja verkostokeskeistä työtä tekevien terveydenhuollon, sosiaalihuollon, opetus- ja kasvatusalan sekä sielunhoitotyön työntekijöiden ammattilehti. Lisäksi kirjoittajan tulee erillisellä otsikkolehdellä ilmoittaa nimensä, oppiarvonsa, ammattinimikkeensä, työpaikkansa, työ- ja kotiosoitteensa, puhelinnumeronsa ja sähköpostiosoitteensa. Muut käsikirjoitukset Hankkeita esittelevät käsikirjoitukset ja muut käsikirjoitukset toimitetaan lehden toimitukseen sähköpostin liitetiedostoina osoitteella hannele.hannukainen@ mielenterveysseura.fi Tekstin muotoilu ja kirjoittajatiedot kuten yllä. Aineisto tulee toimittaa seuraavan aikataulun mukaan: nro 1 . Oikeuksien pidättäminen koskee tieteellisesti arvioituja artikkeleita. Toward Reflexive Methodologies. Kirjoitusten käyttölupia koskevissa asioissa pyydetään kääntymään vastaavan päätoimittajan puoleen.. Vasen mar- ginaali tasataan, oikea ei. Niiden suositeltava laajuus on 3 000?5 000 sanaa. Käsikirjoitukset toimitetaan sähköpostin liitetiedostoina päätoimittajalle osoitteella jarl.wahlstrom@psyka.jyu.fi Teksti kirjoitetaan 2-välikkeellä (28 riviä liuskalle) ja molempiin reunoihin jätetään 3 cm:n marginaalit. & Gergen, M. M. Observing Systems. Käsikirjoitusten tulee olla tiiviitä ja ilmaisultaan viimeisteltyjä. Kriisiryhmä auttaa ihmisen hädässä. Seaside, CA: Intersystems Publications. Gergen, K. 17.8. (Gergen & Gergen 1991). Suorat sitaatit kirjoitetaan alkuperäiskielellä, jolloin ilmoitetaan myös lähteen sivunumero, esim. 25). Lähdeluettelossa lähteet (esimerkkinä kirja, kappale toimitetussa teoksessa, aikakauslehtiartikkeli) ilmoitetaan aakkosjärjestyksessä seuraavasti: Foerster, H. mennessä. KUVIOT JA TAULUKOT Jokainen kuvio ja taulukko numeroidaan ja otsikoidaan. Kuviot ja taulukot sijoitetaan kukin omalle paperilleen, johon merkitään myös kirjoittajan nimi ja kirjoituksen otsikko. Mielenterveys 4, 24?28. JULKAISUOIKEUDET Lehden julkaisija Suomen Mielenterveysseuran Koulutuskeskus pidättää oikeuden julkaistuihin kirjoituksiin. Lehdessä julkaistaan myös kirjoituksia terapiatyöhön liittyvistä hankkeista. (Haarakangas 1989, s. J
(09) 4150 3600 www.mielenterveysseura.? Perheterapia-lehti on perheterapiaa ja perhe- ja verkostokeskeistä työtä tekevien terveydenhuollon, sosiaalihuollon, opetus- ja kasvatusalan sekä sielunhoitotyön työntekijöiden ammattilehti. Lehdessä julkaistaan myös kirjoituksia terapiatyöhön liittyvistä hankkeista. Lisäksi julkaistaan katsauksia, tapausselostuksia, kirjallisuusarviointeja, haastatteluja, kongressiselosteita ja uutisia. Lehti on myös tietolähde organisaatioiden ja sosiaalisten systeemien käyttäytymisestä ja kehittämisestä kiinnostuneille.. Suomen Mielenterveysseura KOULUTUSKESKUS Ratamestarinkatu 9 00520 Helsinki puh. Lehti julkaisee artikkeleita käytännössä ja tutkimuksin koetelluista perheterapian ja muiden psykoterapian suuntausten eri työmuodoista ja terapiatyön kehittämisen kannalta kiinnostavista uusista teoreettisista pohdinnoista