Perheterapia 4/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Perheterapia 4/12 28. Gottmanin tutkimukseen perustuva pariterapia Lasten kipuoireet: psykososiaaliset tekijät ja perheen merkitys Isän psyykkinen hyvinvointi ja parisuhde lapsen varhaisvaiheissa Ilman isää kasvaminen perheterapeuttisesti tarkasteltuna: vaikutuksia ja hoitomahdollisuuksia 1. Vuosikerta ? ? ? ? John M
51 Kirjoittajaohjeet.......................................... joht. Kristian Wahlbeck Jarl Wahlström TOIMITUS JA ARKISTO Ratamestarinkatu 9 00520 Helsinki TILAUKSET, OSOITTEENMUUTOKSET JA LASKUTUS Mervi Venäläinen puh. 23 %) Ilmoitukset Hannele Hannukainen puh. 54 2 VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA PÄÄTOIMITTAJA TOIMITUSSIHTEERI/TAITTO Kristian Wahlbeck Jarl Wahlström Heljä Meuronen TOIMITUSNEUVOSTO Jukka Aaltonen Heikki Helinko Tapio Ikonen Ritva Karila-Hietala Pentti Kivinen-Aalto Tuula Multasuo Tero Pulkkinen Florence Schmitt, puh. alv. (09) 4150 3663 sähköposti perheterapialehti@mielenterveysseura.fi Julkaisija Suomen Mielenterveysseura Kustantaja SMS-Tuotanto Oy 28. Vuosikerta Joulukuu 2012 Sisältö Päätoimittajalta................................................ Perheterapiayhdistyksen puheenjohtajalta......... 3 4 Artikkelit Tiina Muukkonen, Tero Pulkkinen: John. (09) 4150 3650 sähköposti mervi.venalainen@mielenterveysseura.fi Ilmestyy neljänä numerona vuonna 2012 Vuosikerta 32 euroa Kestotilaus 30 euroa irtonumero 9 euroa (sis. Gottmanin tutkimukseen perustuva pariterapia................................... 5 Terhi Luntamo: Lasten kipuoireet: psykososiaaliset tekijät ja perheen merkitys..................................... 4/12 28. 24 Eija Liimatainen: Ilman isää kasvaminen perheterapeuttisesti tarkasteltuna: vaikutuksia ja hoitomahdollisuuksia.......................................... vuosikerta, ISSN 0782-7210 Kirjapaino AO-PAINO, Mikkeli Ulkoasu Mainostoimisto Visuviestintä Oy Taina Ståhl. 48 Suomen Mielenterveysseura Koulutuskeskus Koulutuksia ja ilmoituksia.......................... M. 15 Terhi Punna: Isän psyykkinen hyvinvointi ja parisuhde lapsen varhaisvaiheissa................................. 43 Esseitä perheterapiasta Augustinus tulee kylään.................................... 32 Käytännössä koeteltua Tunnekeskeinen parisuhdekurssi Porvoossa.....
Miksi tämä katsaus menneisiin seitsemään vuoteen. Näiden seitsemän vuoden aikana on lehdessä julkaistu 83 artikkelia. Masennuksen hoito pariterapialla ja lähisuhdeväkivalta ovat useasti olleet esillä. . Olen nyt luopumassa päätoimittajan tehtävästä. Toiseksi suurin ryhmä (19) ovat lapsiin ja lapsiperheisiin liittyvät artikkelit. Ennen kaikkea kiitän kaikkia artikkeleiden kirjoittajia ja lehden lukijoita. . Lukija varmaan arvaakin syyn. Hieman toisenlaisen näkökulman perheterapiaan ja perheterapeuttien työhön antavat artikkelit, jotka esittelevät tai tutkimuksellisesti tarkastelevat eri terapeuttisia työmuotoja ja menetelmiä (9), perheterapian teoriaa, käsitteitä ja lähestymistapoja (6), terapeuttien koulutusta, identiteettiä ja hyvinvointia (5) tai työskentelyä eri asiakasryhmien kanssa (4). . Tässä ryhmäs- Jarl Wahlström 3. Lehden uusi päätoimittaja on Aarno Laitila. Aarnolla on pitkä kokemus perheterapeuttina, kouluttajana, työnohjaajana, yliopisto-opettajana ja tutkijana. Kaikki muut ovat olleet suomalaisten kirjoittajien itsenäisesti tarjoamia käsikirjoituksia. Tässä ovat mukana sekä parisuhdetta eri näkökulmista valottavat kirjoitukset, pariterapian menetelmällisten kysymysten tarkastelut ja eri ongelmien hoitoa pariterapialla tai parisuhteen erityisongelmia kuvaavat artikkelit. Tässäkin on edustettuina lapsiperheiden erityiskysymyksiin liittyviä kirjoituksia, lasten ja lapsiperheiden kanssa tehtävien perheterapeuttisen työn menetelmien esittelyjä ja lasten eri ongelmat ja häiriöt. . Kaksitoista artikkelia on sisältynyt pyydettyinä kirjoituksina kolmeen teemanumeroon. Kiitän julkaisijaa, toimitusneuvostoa ja toimituksen väkeä hyvästä ja jouhevasta yhteistyöstä. Kuten tuosta edellä esitetystä voi päätellä, on tämä ollut rikasta ja kiinnostavaa aikaa. Julkaistuja artikkeleita voisi ryhmitellä monella tavalla, eikä mikään ryhmittely tee oikeutta kirjoitusten laajalle kirjolle. Näistä selvä enemmistö on perustunut kirjoittajien perheterapeuttikoulutuksissa laatimiin opinnäytetöihin. . Mistä suomalaiset perheterapeutit ovat lehteen kirjoittaneet näiden vuosien aikana. Jos voisin yhden läksiäislahjan toivoa, olisi se tämä: Toivon, että lehti perustaisi sähköisen arkiston, josta julkaistut artikkelit olisivat löydettävissä sopivia hakusanoja käyttämällä. . Pääkirjoitus Kahdeksankymmentäkolme artikkelia T sä on todella iso aiheiden kirjo vanhemmuudesta, isyydestä ja sisaruussuhteista aina adoptioon, huostaanottoihin, somaattisiin sairauksiin ja itsemurhiin perheessä. . Suurin ryhmä (20) ovat parisuhteeseen ja pariterapiaan liittyvät artikkelit. Hän on nyt toimessa Itä-Suomen yliopiston interventioiden ja ohjauksen psykologian professorina. Tässä kuitenkin yksi yritys. . Näistä vain kaksi on ollut ulkomaisen kirjoittajan suomeksi käännettyjä tekstejä. Oman ryhmänsä muodostavat ne artikkelit (8), joissa käsitellään aikuisten eri ongelmien, mielenterveyden häiriöiden tai psykiatristen sairauksien perheterapeuttista hoitamista. Tässä ovat edustettuina psykoosit ja dissosiaatiohäiriöt, päihdeongelmat, muistisairaudet, traumat ja syömishäiriöt. . Kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi (12) nousivat luokittelussani erilaisia perheasetelmia ja perhetilanteita koskevat kirjoitukset. Parempiin käsiin ei lehden päätoimittajan tehtävää voisi antaa! ulin toistamiseen Perheterapia-lehden päätoimittajaksi vuoden 2006 alusta. Nyt päättyvä vuosikerta on siis seitsemäs tässä rupeamassa. Päätoimittajan tehtävänä on ollut vastaanottaa, arvioida ja yhdessä kirjoittajien ja toimitussihteerin kanssa saattaa julkaisukuntoon lehden artikkeliosaston kirjoitukset
Toisen yliopiston koulutuksen hintataso oli 9 700?14 000 riippuen opiskelijoiden määrästä. Asialla on monta syytä, mutta yhtenä syynä on psykoterapiakoulutuksen uudistaminen ja koulutusten siirtyminen yliopistojen alaisuuteen. Tähän summaan tulevat lisäksi työnohjaus- ja koulutuspsykoterapiamaksut. Suomen Perheterapiayhdistyksen perustehtävä on perheterapian ja perheterapeuttisen työn edistäminen. Järjestötoiminnassa ei pidä maineikkaan historian vuoksi vain pysytellä vanhassa, vaan on mentävä eteenpäin. Mielenterveysseura toimittaa vuonna 2013 kaikille Suomen Perheterapiayhdistyksen jäsenille tilinsiirtolomakkeen jäsenhintaisen tilauksen tekemiseksi. Ritva Karila-Hietala puheenjohtaja Suomen Perheterapiayhdistys 4 Kristian Wahlbeck vastaava päätoimittaja Perheterapia-lehti. Perheterapiayhdistyksen puheenjohtajan kynästä Muutoksen aika T ämä syksy on ollut muutosten aikaa. Myös Suomen Perheterapiayhdistyksessä. On toinen asia, ennakoiko Suomen Mielenterveysseuran vetäytyminen jatkossa muutoksia muissa psykoterapiakoulutusta tarjoavissa tahoissa. Olen muuttanut asumaan Helsinkiin, omakotitalosta kerrostaloon ja minulla on uusi työpaikka ja uudenlainen työn sisältö. Kirjoitukseni aluksi haluan muistuttaa kaikkia Suomen Perheterapiayhdistyksen jäseniä siitä, että ensi vuonna jokainen teistä joutuu tilaamaan tämän Perheterapia-lehden itse. Jatkossa Suomen Mielenterveysseura tarjoaa Suomen Perheterapiayhdistyksen jäsenille Perheterapialehden kestotilauksen edulliseen jäsenhintaan. Lehti tulee tuttuun tapaan vuoden 2012 lehtimaksun maksaneille yhdistyksen jäsenille numeroon 2/2013 saakka. Tämän jälkeen lehden tulo edellyttää tilausta Mielenterveysseurasta. Kilpailutus on joka tapauksessa tullut tälle alalle. Eri kouluttajatahot ovat nyt virallisesti kilpailuasetelmassa osallistuessaan psykoterapiakoulutusten kilpailutuksiin. Kuitenkin ympäris- tö- ja elinkeinoministeriön ohjeissa kilpailutuksista mainitaan, että on valittava joko halvin tai kokonaistaloudellisesti edullisin. Kunnallisvaalien alla puhuttiin paljon kilpailutuksesta, johon kaivattiin asiantuntemusta. Miten käy sairaanhoitopiirien työntekijöilleen järjestämien psykoterapiakoulutusten? Miten ne järjestyvät yliopistojen kautta. Tätä pidettiin takeena siitä, että koulutus on ollut laadukasta ja pätevää ja että kyseisen henki- lön toteuttamaan terapiaan voidaan luottaa. Maailma muuttuu ja meidän on muututtava sen mukana. Seura on tuonut Suomeen vuosien varrella lukuisan määrän kansainvälisesti ansioituneita asiantuntijoita kouluttamaan meitä perheterapeutteja. Suomen Perheterapiayhdistyksen päätöksen mukaan Perheterapia-lehden tilausta ei enää voi maksaa yhdistyksen jäsenmaksun yhteydessä. Nykyisin voimassa oleva sopimus kattaa ainoastaan ensi vuoden kaksi ensimmäistä numeroa. Lähes samanaikaisesti kun aloitin työskentelyn Suomen Mielenterveysseurassa, tuli päätös Suomen Mielenterveysseuran psykoterapiakoulutuksen lopettamisesta. Tämä päätös julkaistiin menneellä viikolla. Siksi meille on tärkeää, että perheterapeutteja koulutetaan edelleen, niin että huolimatta asuinpaikkakunnasta tarvitessaan on mahdollista päästä sellaisten palvelujen piiriin, joissa on tarjolla perheterapeuttista osaamista. Helsingissä 4.11.2012 Ritva Karila-Hietala Muutoksia Perheterapia-lehden jakelussa numerosta 3/2013 alkaen Suomen Perheterapiayhdistyksen ja Perheterapia-lehden yhteistyössä tapahtuu muutoksia vuonna 2013. Koulutusohjelmia katsellessa eri ylipistojen internetsivuilla huomio kiinnittyy hinnoittelun monimuotoisuuteen ja hintatason vaihtelevuuteen. Halvin ei välttämättä ole laadukkain. Ensimmäinen oma kosketukseni Suomen Mielenterveysseuraan ja kansainvälisen perheterapian kenttään tapahtui, kun englantilaiset Gill Gornell Barnes ja Alan Cooklin olivat luennoimassa seuran järjestämässä koulutuksessa parisenkymmentä vuotta sitten. Suomen Perheterapiayhdistyksen puheenjohtajana olen surullinen pitkän perinteen loppumisesta Suomen Mielenterveysseurassa. Toisaalta tämä on seuran johdolta rohkea ja eteenpäin suuntaava päätös. Suomen Mielenterveysseura on järjestö, jonka rahoitus tulee pääasiallisesti RAY:n kautta. Samanaikaisesti järjestö ei voi toimia yrityksenomaisesti osallistumalla yliopistojen järjestämiin kilpailutuksiin. Suomen Mielenterveysseuralla on pitkä ja ansiokas historia suomalaisen perheterapian osaajana, kouluttajana ja edistäjänä. Aikoinaan seuran kouluttamat perheterapeutit laittoivat tittelinsä perään SMS. Mitähän tämä viimeinen mahtaa tarkoittaa psykoterapiakoulutusten suhteen? Muitakin kysymyksiä tulee mieleen. Esimerkiksi yhtä koulutusta tarjottiin 28 000 euron hintaan sisältäen kaiken
maist. perheterapeutti ET perheneuvoja Tornion perheneuvonta Tornio Tero Pulkkinen teol. Gottman korostaa, että hänen toimintansa perustuu tieteelliseen tutkimukseen, toisin kuin monet muut terapiamenetelmät. Gottman kuvaa teoriaansa parisuhdetalon avulla. Se koostuu seitsemästä kerroksesta: 1) rakkauden kartat, 2) kiintymys- ja ihailusysteemi, 3) kohti tai poispäin kääntyminen, 4) negatiivisen tunteen syrjäyttäminen positiivisella, 5) ongelman ratkaisun ja prosessoinnin rakennuspalikat, 6) unelmien ja visioiden todeksi tuleminen ja 7) jaettujen merkityssysteemien luominen. Gottman nimittää tätä emotionaaliseksi pankkitiliksi. Ehkä merkittävintä, mitä Gottman on tuonut pariterapiaan, on se miten hän korostaa keskittymistä positiivisuuden lisäämiseen parien kesken. Toimivia yhdistää se, että positiivisuuden ja negatiivisuuden suhde on positiivisuudelle voitollinen suhteessa 5:1. Artikkelit John M. Hän arvelee pystyvänsä ennustamaan parisuhteiden pysyvyyttä 90 %:n tarkkuudella. Toimivia parisuhdetyyppejä on kolme: 1) tasainen, 2) konflikteja välttävä ja 3) räjähdysherkkä. Gottmanin pariterapia tavoittelee puolisoiden käsitysten, vuorovaikutuksen ja tunteiden muuttamista rakentavammiksi ja positiivisemmiksi. Koska parisuhteen ongelmista 69 % on ratkaisemattomia, on opeteltava iloitsemaan elämästä ja parisuhteesta ongelmista huolimatta. Menestystekijöitä ovat pehmeä aloitus ongelman esiintuomisessa, kääntyminen kumppania kohti, keskustelun ja vuorovaikutuksen korjaaminen ja vastaanottavaisuus. Hän yhdistelee erilaisia terapeuttisia lähestymistapoja omaan humanistis-eksistentiaaliseen malliinsa. Gottmanin tutkimukseen perustuva pariterapia 1 Tiina Muukkonen teol. pohjalta. 5. maist. perheterapeutti VET koulutussihteeri Kirkkohallitus/kasvatus ja perheasiat Helsinki John M. Gottman nimittää parisuhteen tuhoojiksi arvostelua (criticism), puolustelua (defensiveness), halveksuntaa (contempt) ja muurin rakentamista (stonewalling). Gottmanin teorian valossa. Gottman suosittelee puolisoita sijoittamaan emotionaaliselle tilille parisuhteen rakkauspankkiin! 1 Artikkeli on laadittu Tiina Muukkosen kirkon perheneuvojan erikoistumiskoulutuksen opinnäytetyön ?Rakasta puolisoasi rakkauspankilla! Konfliktiparin auttaminen pariterapiassa John M
Gottman on psykologian emeritusprofessori Washingtonin yliopistossa Seattlessa. Vuodesta 1994 Gottman-instituutissa on kehitetty menetelmiä, joiden avulla parit voivat tunnistaa suhdettaan tuhoavat ongelmat ja muuttaa käyttäytymistään rakentavammaksi. Näiden pohjalta he ovat onnistuneet kehittämään tietotaidon ennustaa mm. Gottman on tehnyt vuosikymmeniä samanaikaisesti sekä käytännön kliinistä pariterapiatyötä että tieteellistä pariterapiatutkimusta (Gottman 1999). Tämä auttoi häntä määrittelemään pariterapian tavoitteet. Gottmanin mielestä terapeuttien pitäisi luottaa tutkimusten tuottamiin tosiasioihin eikä ihmisten fantasioihin hyvästä parisuhteesta. On tutkittava myös sitä mikä toimii. Parisuhteen tuhoja olivat parit, jotka joko rikkoivat suhteen tai jäivät onnettomasti yhteen. Gottmanin tutkimusryhmä tarkkaili parien vuorovaikutuskäyttäytymistä, käsityksiä ja fysiologiaa itseraportoinnin, kyselykaavakkeiden, haastattelujen ja videoinnin avulla. Hän uskoo, että tällaisissakin parisuhteissa elävät voivat sopeutua toisiinsa ja heitä voidaan auttaa löytämään 6. Hän johtaa myös nimeään kantavaa parisuhdetutkimusinstituuttia, jossa hänen vaimonsa, psykologian tohtori Julie Gottman toimii kliinisenä johtajana. Hän halusi keskittyä erityisesti hyvin toimiviin pareihin. John M. Gottman on kirjoittanut kymmeniä parisuhdetta, pariterapiaa tai vanhemmuutta käsitteleviä kirjoja. Hänen parisuhdeteoriansa pohjautuu 1970-luvulta lähtien tieteellisesti testattujen tulosten pohjalta kehitettyyn lähestymistapaan. Hänen aloittaessaan työnsä oli olemassa varsin vähän tutkimuksia siitä, miksi jotkut parit pysyivät yhdessä ja jotkut eivät. Gottman käynnisti tutkimukset, jotka ovat kestäneet yli kolme vuosikymmentä ja jatkuvat edelleen. Hän huomasi, että ymmärtääkseen pareja heidän elämäänsä tuli seurata pitkiä jaksoja ja tutkia sekä muutoksia että pysyvyyttä. Vuosikerta John M. Nämä kaikki voivat olla vakaita ja onnellisia. Vakaita ja onnellisia parisuhteita yhdisti se, että negatiivisuuden ja positiivisuuden suhde parisuhteessa oli viisi positiivista muutosta yhtä negatiivista muutosta kohden ongelmanratkaisun aikana. Gottman (1999) huomasi, että erilaisten tyyppien sekoitus parisuhteessa aiheutti ongelmia. Instituutissa on eri terapiamuotoja kokeilemalla opittu auttamaan pareja parantamaan parisuhteitaan ja ehkäisemään eroja (Gottman & Gottman 2007). Gottmanin parisuhdetutkimus Gottman uskoo vankasti, että pariterapian täytyy perustua perustutkimukseen. ymmärrystä siitä, kuinka suhteet toimivat hyvin, huonosti tai epäonnistuvat, sekä kyvyn ennustaa vastavihittyjen sopeutumista vanhemmuuteen ja muihin elämänmuutoksiin. Kymmenen vuotta sitten Gottmanin tutkimusryhmä pystyi ennustamaan yli 90 prosentin tarkkuudella, pysyisikö pari yhdessä vai päätyisikö se eroon. Hänen mukaansa useimmat muut parisuhdeterapiat perustuvat tasaiseen parisuhdeihanteeseen ja aktiivisen kuuntelun malliin. Gottmanin yllätykseksi hänen tutkimustuloksistaan hahmottui kolmenlaisia toimivia parisuhdetyyppejä: 1) tasainen 2) konflikteja välttävä ja 3) räjähdysherkkä. Yleisesti Gottmanin teoria luokitellaan humanistis-eksistentiaaliseksi lähestymistavaksi (Gurman 2008). risuhteen alusta eläkkeelle jäämiseen. Gottman nimitti pysyviä ja onnellisia pareja parisuhteen mestareiksi. parisuhteiden pysyvyyttä. John Gottman ja Robert Levenson ovat ohjanneet suurimman osan Gottman-instituutin tuottamista tutkimuksista. 4/12 Tiina Muukkonen, Tero Pulkkinen 28. Tutkimukset ovat tuottaneet mm. He kehittivät myös menetelmän, jonka avulla voidaan edistää positiivista muutosta psykoedukaation, ennaltaehkäisyn ja terapeuttisten interventioiden avulla (Gottman & Gottman 2008). Pareja tutkittiin monimetodisella tutkimusotteella 18 vuoden ajan (Gottman & Gottman 2008). Tutkimusjaksot sisälsivät kaikkia elämänvaiheita pa- Gottmanin parisuhdeteorian keskeiset ajatukset Gottman (1999) huomasi jo varhain, ettei riitä, että tutkitaan vain sitä, mikä ei toimi
Se voi passiivisuudessaan joskus vääristää asioita. Gottmanin mukaan jokaisessa parisuhteessa on pysyviä ongelmia, joita ei voi ratkaista. Gottman korostaa, että onnellisten parisuhteiden keskeinen voimavara on kyky ratkaista konflikteja (Gottman 1994). nousevat ihmisen erilaisista selviytymis- ja eloonjäämistarpeista. Gottman nimittää Pankseppin käskysysteemejä nimillä vartiomies (sentry), joka ylläpitää puolustusta ja valppautta, pesänrakentaja (nest builder), jonka alueeseen kuuluvat liittyminen ja kiintymys, tutkija (explorer) . Nämä emotionaaliset ?käskysysteemit. Gottmanin tutkimukset ovat osoittaneet, että tällaisia pysyviä, ratkaisemattomissa olevia ongelmia on parisuhteissa 69 %. Hänen on tehtävä vahva interventio: ?Tässä talossa emme lyö!. halu, romantiikka, intohimo, seksi ja läheisyys, leikkijä (jester) . Kaikkia näitä käskysysteemejä tulisi erikseen tarkoituksellisesti arvioida ja rakentaa. 7. Tällaisten pariskuntien hoito on kylläkin melko haastavaa. leikki ja hauskanpito ja energia-tsaari (energy czar), joka pitää huolta ruumiillisista tarpeista, kuten energia, ruoka, suoja, lepo ja rentoutuminen. Gottmanin työryhmä uskoo näiden kaikille nisäkkäille yhteisten käskysysteemien muodostavan terveiden suhteiden tunneperustan (Gottman & Gottman 2008; Sahebi 2009). Gottman korostaa tunnekeskeisen pariterapian tavoin parisuhteen parantamista ennemminkin parin läheisyyden kuin puolisoiden erillistymisen avulla (Gottman & Gottman 2008). Painopiste on ratkaisukyvyssä eli konfliktiprosessissa, joka tapahtuu puolisoissa ja heidän keskinäisessä vuorovaikutuksessaan (Gottman 1999; Gottman & Gottman 2008). Rogersilaisesta perinteestä tulee terapiamaailmaan aktiivisen kuuntelun malli, jossa terapeutti palauttaa asiakkaan viestit omin sanoin takaisin asiakkaalle. Tätä opetetaan monissa pariterapioissa myös puolisoille suhteessa toisiinsa. Riippuvuus toisesta on Gottmanin mukaan läheisyyden perusta. Emotionaalinen läsnäolo ja puolison tunteisiin vastaaminen on tärkeää. tutkimus ja seikkailu, käskijäpäällikkö (commander-in-chief ) . Tätä terapeutti ei saa sallia eikä vääristää tilannetta kuuntelemalla kaikkea hyväksyvästi. On keskeistä selvittää myös puolisoiden käsitykset itsestä ja toisesta kysymyskaavakkeiden, videoinnin, kuvailevien menetelmien ja haastattelujen avulla. Gottman hyödyntää neurotieteilijä Jaak Pankseppin teoriaa ihmisen aivoissa olevista seitsemästä erilaisesta emotionaalisesta aktivaatio- ja motivaatiojärjestelmästä, jotka ovat yhteydessä ihmisen tunteisiin, käyttäytymiseen ja fysiologiaan. Niiden kanssa parin tulisi opetella elämään dialogissa. Terapeutti ei voi käyttää pelkästään empaattista aktiivista kuuntelua esimerkiksi silloin, kun toinen puoliso nimittelee, halveksii tai haavoittaa toista. Terapiassa on tärkeää huomata puolisoiden käyttäytyminen ja tunteet sekä nähdä, miten ne toimivat erilaisissa konteksteissa. Ratkaisevaa ei siis ole itse ongelma, vaan sen vaikutus parisuhteeseen. Gottman painottaa tehokasta ongelmanratkaisua niiden ongelmien kohdalla, jotka voidaan ratkaista (Gottman 1999; Gottman & Gottman 2008). Gottmanin (1999) mielestä aktiivinen kuuntelu ei ole terapiassa aina kuitenkaan riittävää, eikä sellaisenaan edes toimivaa. Gottman haluaa ottaa parisuhteen paranemisprosessissa huomioon kaikki seitsemän käskysysteemiä. Terapeutin tulee ohjata asiakkaita ilmaisemaan asioita rakentavammin. Gottmanin (1999) mukaan parisuhdeprosessin vallitsevat tekijät ovat vuorovaikutuskäyttäytyminen, käsitykset ja fysiologia. Gottman näkee riippuvuuden sinänsä terveenä, normaalina ja tavoiteltavana ilmiönä ihmisten välillä. Pariterapian tulee Gottmanin mielestä keskittyä tunteen ja ajattelun yhdistämiseen sekä emotionaalisen yhteyden ymmärtämiseen. Gottman kuitenkin kritisoi kiintymyssuhdeteoriaan perustuvia pariterapioita siitä, että ne toimivat vain kahden ensimmäisen Pankseppin käskysysteemin, vartiomiehen ja pesänrakentajan näkökulmasta (esimerkiksi turvallisesti kiinnittyvä ja turvattomasti kiinnittyvä tai takertuja ja välttelijä). vallan ja vihan käsittely, sensualisti (sensualist) . Konfliktit ovat väistämättömiä jokaisessa parisuhteessa. John M. Gottmanin tutkimukseen perustuva pariterapia keskitie terapian avulla
Objektisuhdeteoriaa hän puolestaan kritisoi ajatuksesta, että parisuhde ei voi olla terve ennen kuin puolisot ovat yksilöinä parantuneet lapsuutensa traumoista ja haavoista. Gottman pyrkii tässä ja nyt rakentamaan kulttuuria, jota sävyttävät arvostus ja kunnioitus (Gottman & Gottman 2008). Tätä Gottman (1999) kehottaa rakentamaan ilmaisemalla jatkuvasti myönteisiä tunteita ja kunnioitusta pienissä jokapäiväisissä hetkissä. Ne ovat hyödyllisiä myös myöhemmin, konfliktien kasaannuttua ja puolisoiden vieraannuttua toisistaan, kun parin tarvitsee rakentaa uudelleen läheisyyttä ja liittymistä suhteessa toisiinsa. 8. Rakkauden karttoja tulisi käyttää jatkuvasti parisuhteen ravitsemisessa ja vaalimisessa. Gottmanin mielestä ongelmia aiheuttavat ensisijaisesti puolisoiden negatiiviset käsitykset heidän persoonallisuuseroistaan ja negatiivinen vuorovaikutus. Tästä puhuessaan Gottman liittyy jossain määrin kiintymyssuhdeteoriaan. Hän pyrkii kehittämään asiakkaille tavan huomata puolison tekemät arvostettavat asiat ja lausua arvostus ääneen. Jos näin ei ole tapahtunut, negatiivinen tunne saa vallan. Oman sisäisen ja ulkoisen maailmansa avaaminen on hyvin merkittävää parisuhteen alkuvaiheen aikana. Terapian yhtenä tavoitteena on siis kasvattaa parin tietoisuutta positiivisuudesta ja positiivisuuden ilmaisua. Positiivisen tunteen tulisi olla kaikilla tasoilla hallitsevasti läsnä (5:1). Tavoitteena on muutos vuorovaikutuksessa, käsityksissä ja tunteissa. Vaikka Gottman kritisoi objektisuhdeteoriaa ja kiintymyssuhdeteoriaa, hän puhuu kuitenkin metatunteista eli tunteista tunteiden takana sekä niiden merkityksistä ja yhteyksistä lapsuuden ajan merkittäviin ihmissuhteisiin ja vanhempiin. Gottman antaa paljon arvoa Susan Johnsonin ke- Rakkauden kartat Parisuhdetalon ensimmäisessä tasossa sijaitsevat rakkauden kartat. Hyvän suhteen perusta on ystävyys parisuhteessa ja kyky luoda positiivinen tunne erityisesti kolmella ensimmäisellä tasolla ei-konfliktitilanteissa. Gottman korostaa tunteiden ja ajattelun yhteyttä. Jos kolmella ensimmäisellä tasolla ystävyys on pystytty luomaan, johtaa se neljännelle tasolle syrjäyttäen negatiivisen tunteen positiivisella. Sinikka Kumpula ja Vuokko Malinen (2007) ovat suomentaneet tämän toimivaksi parisuhdetaloksi. Gottmanin (1999) parisuhdetalossa on seitsemän tasoa. Vuosikerta Gottmanin parisuhdetaloteoria Kiintymys- ja ihailusysteemi Gottman on kehittänyt parisuhdeteoriastaan talon muotoisen kaavion: The sound marital house. Tästä riippuu, kuinka onnistuneesti pari pystyy lähettämään korjaavia viestejä konfliktien aikana. Toisessa tasossa on kiintymys- ja ihailusysteemi. Se sisältää kasvavan kunnioituksen ja kiintymyksen toista kohtaan. Tässä Gottman liittyy läheisesti psykoedukatiiviseen ja kognitiivis-behavioraaliseen terapiamalliin (Goldenberg & Goldenberg 2004). Gottmanin mukaan parisuhteeseen kuuluvat luonnollisesti välillä myös negatiiviset tunteet, mikä ei sinänsä tarkoita, ettei parisuhde toimisi (Gottman 1999; Gottman & Gottman 2008). 4/12 Tiina Muukkonen, Tero Pulkkinen 28. Nämä ovat 1) rakkauden kartat, 2) kiintymys- ja ihailusysteemi, 3) kohti tai poispäin kääntyminen, 4) negatiivisen tunteen syrjäyttäminen positiivisella, 5) ongelmanratkaisuprosessien keskeiset palikat, 6) omien sekä toisen unelmien ja visioiden kunnioittaminen ja 7) katto eli jaettujen merkitysten luominen. Gottman nimittää näin sitä, miten puolisot opettelevat tuntemaan toistensa psykologista maailmaa. Tämä tapahtuu kysymällä avoimia kysymyksiä ja osoittamalla kiinnostusta toisen sisäistä maailmaa kohtaan (Gottman 1999; Gottman & Gottman 2008). Gottman vetoaa tässä yhteydessä Robinsonin ja Pricen tutkimukseen, jonka mukaan onnelliset parit panivat merkille lähes kaikki puolison tekemät arvostettavat asiat, kun taas onnettomat parit panivat merkille vain puolet arvostettavista asioista
Konfliktin säätelyssä viha voidaan pyrkiä ilmaisemaan ja vastaanottamaan rakentavasti (Gottman 1999; Gottman & Gottman 2008). Emotionaalinen pankkitili Ongelmien ja ristiriitojen prosessoinnin rakennuspalikat Kolmannessa tasossa tapahtuu kohti tai poispäin kääntyminen puolisoiden välillä. Thermodynaamiseen lakiin vedoten Gottmanin mielestä puolisoiden tulisi suunnata energiansa suljettuun, läheiseen systeemiin eli parisuhteeseen tai energia heikentyy ja karkaa pois. Keskeisiä ovat asioiden ja henkilöiden merkityssuhteet puolisoille sekä näiden merkitysten ymmärtäminen ja jakaminen puolisoiden kesken. Ratkaistavia ongelmia tulee yrittää tehokkaas- 9. eli kriittisyys, puolustautuminen, halveksunta ja muurin rakentaminen. Puhtaan vihan ymmärrys voi Gottmanin mukaan olla perusta suuremmalle ymmärrykselle, reiluudelle, emotionaaliselle liittymiselle ja sitoutumiselle. Parisuhdetalon neljännellä tasolla tapahtuu negatiivisen tunteen syrjäyttäminen positiivisella tai päinvastoin. Puolisoiden tulisi kääntyä toisiaan kohti ja vastata toistensa pyyntöihin emotionaalisesta liittymisestä. Lisäksi Gottmanin mielestä tunne ei aina välttämättä ole yhteydessä lapsuuden kiintymyssuhdesysteemiin. Se ei silti tarkoita, ettei ratkaisemattomia asioita voisi käsitellä. Gottmanin tutkimukseen perustuva pariterapia Negatiivisen tunteen syrjäyttäminen positiivisella tai päinvastoin hittämälle tunnekeskeiselle pariterapialle (EFT) ja kutsuu sitä pariterapiateorioiden ja pariterapiamenetelmien jättiläiseksi. Pysyvät ongelmat voivat johtua persoonallisuuseroista tai erilaisista ihmiskäsityksistä seuraavista erilaisista tarpeista. Näiden kohdalla ei ole tavoitteena ratkaista ongelmaa, vaan tarkastella sen vaikutusta parisuhteeseen ja auttaa dialogiin sen parissa. Esimerkiksi viha voi hänen mielestään olla vain puhdasta vihaa ja vaikka turhautumisen ilmaisua. Gottman muistuttaa myös tässä yhteydessä, että hyvinvoivissa parisuhteissa positiivisen ja negatiivisen muutoksen suhde on 5:1 positiivisuuden hyväksi. Viidennessä kerroksessa sijaitsevat ongelmien ja ristiriitojen prosessoinnin keskeiset rakennuspalikat eli dialogi pysyvien ongelmien suhteen, ongelman ratkaisu ratkaistavien ongelmien suhteen ja fysiologinen pehmentäminen (Gottman 1999). Positiivista emotionaalista yhteyttä tulisi luoda sekä ei-konfliktitilanteissa että konfliktitilanteissa esimerkiksi leikin, hauskanpidon, huumorin, seikkailun, romantiikan, intohimon ja hyvän seksielämän avulla. Pysyviä ongelmia, joihin ei ole ratkaisua, on parisuhteissa 69 %. Mutta pariterapiassa ei Gottmanin mukaan riitä vain sen tiedostaminen, miten lapsuus vaikuttaa parisuhteen negatiiviseen vuorovaikutukseen, vaan vuorovaikutusta tulee myös parantaa uusien toimivampien taitojen oppimisen avulla (Gottman 1999; Gottman & Gottman 2008). Gottman käyttää tästä nimitystä emotionaalinen pankkitili. Joskus näitä ei näy, mutta suhde voi pahoin, koska siinä ei ole emotionaalista liittymistä. Voidaan puhua konfliktin säätelystä. Suhteesta puuttuu silloin positiivinen tunnelataus kokonaan. John M. EFT on Gottmanin mielestä pätevä opas kiintymyssuhdevaurioiden parantamisessa, traumojen käsittelyssä ja turvallisen liittymisen luomisessa. Rakkautta tulisi suojella ja ylläpitää jatkuvasti (Gottman 1999; Gottman & Gottman 2008). Mutta seisoessaan jättiläisen harteilla Gottman uskoo näkevänsä vielä laajemmalle. Hyvinvoivissa parisuhteissakin saattaa esiintyä jossakin määrin kriittisyyttä, puolustautumista ja muurin rakentamista, muttei halveksuntaa, mikä on Gottmanin mielestä kaikkein tuhoisinta parisuhteille. Hyvinvoivissa parisuhteissa tapahtuu kuitenkin positiivisia korjaamisyrityksiä. Niiden kanssa voi opetella elämään dialogissa. Erittäin vahingoittavia, jos ne kasaantuvat, ovat ilmiöt, joista Gottman käyttää nimitystä ?neljä ilmestyskirjan ratsastajaa
4/12 Tiina Muukkonen, Tero Pulkkinen 28. Puolisoiden elämänfilosofiat, arvot ja ihanteet tulevat esille heidän tavassaan ajatella ja heidän asioille antamissaan merkityksissä. Puolisot joutuvat luomaan tai saavat luoda yhteisen kolmannen kulttuurin, jolla on heille ainutlaatuinen merkitys. Joskus unelmat ovat hyvin vaikeasti yhdessä toteutettavia, mutta puoliso voi silti tukea toisen unelman toteuttamista ja antaa toiselle tilaa. Merkityksen muodostavat liittymisen rituaalit, roolit, tavoitteet ja symbolit (kulttuuri). Esimerkiksi raha-asioissa ei juuri koskaan ole kyse vain rahasta. Vuosikerta oiden symbolista merkitystä. Siksi jokapäiväisillä, arkisilla asioilla on myös symbolinen merkitys. Jumittumista aiheuttavat kritisoinnin kohteeksi joutuminen ja tunne, ettei puoliso hyväksy. tai ?Sinä et koskaan ??. 2. Kuinka puolisot käsittelevät arkisten asi- Pahimmiksi parisuhteen tuhoojiksi Gottman (Gottman & Gottman 2007) nimeää niin sanotut ?ilmestyskirjan neljä ratsastajaa?: 1. Gottmanin mielestä jaettu merkitys on parisuhdekonfliktien luovan ratkaisun sydän. Mikä on rituaalien ja roolien merkitys, kun perheessä kohdataan sairautta? Monessa mielessä puolisot luovat jatkuvasti perheen sisäistä kulttuuria luomalla jaettua merkityssysteemiä. Merkitykset ovat usein kulttuurisia. Parisuhteessa puolisot voivat kokea, että heidän unelmiaan joko tuetaan tai tuhotaan. Asioiden merkitykset puolisoille ovat hyvin keskeisiä. Halveksunta (contempt) on arvostelua, joka sisäl10. Gottman (1999) painottaa, että parisuhteen jumittumissa ja pysyvissä ongelmissa on tärkeää tarkastella ongelmien taustalla olevia unelmia, saada puolisot keskustelemaan niistä keskenään ja toteuttamaan niitä yksin tai yhdessä. Mitä koti ja rakkaus merkitsevät. Rahakeskusteluissa voi olla kyse vapaudesta, voimasta, itsenäisyydestä, rakkaudesta, turvallisuudesta, pätevyydestä, saavutuksesta jne. Arvostelu sanoitetaan ja aloitetaan usein: ?Sinä aina .... Puolustelu (defensiveness) on vastahyökkäys, jolla ihmiset yrittävät selitellä viattomuuttaan tai välttää oman vastuun ottamisen ongelmasta. Tärkeää on myös se, ettei kumpikaan pakota toista luopumaan sellaisesta, mikä on hänen ominta itseään. Parisuhteen tuhoojat ja menestystekijät Yhdessä jaettujen merkitysten luominen Parisuhteen tuhoojat Parisuhdetalon katto sisältää Yhdessä jaettujen merkitysten luomisen (Gottman 1999). Esimerkiksi perheen päivällisaika voi merkitä kummallekin puolisolle hyvin erilaisia asioita. Jokainen perhe luo ainutlaatuisen kulttuurin ja ainutlaatuisen kokoelman merkityksiä omine symboleineen, kielikuvineen ja tarinoineen. Arvostelu (criticism), joka voi kätkeytyä valituksen muotoon tai esiintyä syytöksenä, johon sisältyy yleisluontoinen hyökkäys puolison persoonaa tai luonnetta vastaan. Puolustelu tulee usein esiin vastasyytöksinä tai ruikutuksena. 3. Fysiologinen pehmentäminen voi tapahtua esimerkiksi tauon otolla ja vetäytymisrituaalien luomisella. Unelmien ja visioiden todeksi tuleminen Kuudennessa kerroksessa tapahtuu Unelmien ja visioiden todeksi tuleminen (parisuhteen jumittumisen välttäminen). Vaikka puolisot tulisivat samanlaisesta rodullisesta, etnisestä ja maantieteellisestä taustasta, on jokainen parisuhde omalla tavallaan monikulttuurinen. Vielä tärkeämpää kuin yksilölliset erot on yhteisen kolmannen elementin, yhteisen vuorovaikutuksellisen musiikin luominen parisuhteessa (Gottman 1999; Gottman & Gottman 2008). ti ratkaista ongelmanratkaisutaitojen avulla. Ongelmanratkaisutaitoja on viisi: aloituksen pehmentäminen, korjaaminen ja kumuloitumisen alentaminen, kuohumisvirtauksen huomaaminen itsessään ja itsepehmennys, tauon ottaminen sekä toisen vaikutuksen hyväksyminen
Puoliso voi vetäytyä fyysisesti tai henkisesti keskustelusta niin, ettei anna minkäänlaisia viestejä ilmaistakseen, että toisen puolison puhumat sanat koskettavat häntä. taanottavaisuus toistensa taivuttelulle ja vaikutuksille tekevät heidän parisuhteestaan yleensä lujemman ja onnellisemman. Se voi olla anteeksipyyntö, hymy tai leikkipuhe, joka laukaisee jännitteen ja auttaa molempia rentoutumaan vastaanottavaiseksi toista kohtaan. Kolmannella parikäynnillä Gottman kertoo oman arviointinsa ja keskustelee asiakkaiden kanssa hoidon tavoitteista. Puolisoiden avoimuus ja vas- Gottmanin pariterapia Gottmanin pariterapia alkaa parisuhteen vahvuuksien ja haasteiden arvioinnilla (Gottman & Gottman 2008). Muurin rakentaminen (stonewalling) on vetäytymistä ja linnoittautumista. Keskustelun ja vuorovaikutuksen korjaaminen. Keskustelu ongelmasta olisi hyvä aloittaa lempeästi, arvostelematta tai loukkaamatta puolisoa. John M. Kääntyminen kumppania kohti. Vastaanottavaisuus. Itsepäisyys ja toisen hallitseminen vaikuttavat yleensä vahingoittavasti. Pehmeä aloitus ongelman esiintuomiselle. Puoliso yrittää päästä emotionaaliseen yhteyteen kommentin, kysymyksen, hymyn tai halauksen avulla. Hän käyttää videointia ja kyselykaavakkeita, jotka pohjautuvat parisuhdetaloteoriaan. Halveksuntaan liittyy usein myös sarkasmia, pilkkaa, nimittelyä tai riidanhalua. Gottman kartoittaa myös asiakkaiden vanhempien parisuhdetta. Gottmanin tutkimukset osoittavat, että jos aviomies on avoin ja vastaanottavainen vaimonsa vaikutukselle, sillä saattaa olla hyvin suuri merkitys lujan ja onnellisen parisuhteen rakentamisessa. Gottman on todennut, että juuri pienet myönteiset, usein toistuvat käyttäytymiskuviot voivat ajan mittaan saada aikaan suuria muutoksia parisuhteen paranemisessa ja onnistumisessa. Jatkuva ja toistuva puolisoa kohtaan kääntyminen lujittaa parisuhteen emotionaalista sidettä, ystävyyttä ja romantiikkaa. 3. Sitä tapahtuu verbaalisella ja nonverbaalisella tavalla, esim. Gottman tapaa pareja ensin kerran yhdessä, sitten kumpaakin puolisoa kerran erikseen. Ohjeita, kuinka rauhoittaa konfliktia, lisätä positiivista tunnetta ja 11. Gottmanin tutkimukseen perustuva pariterapia tää vihamielisyyttä ja ylenkatsetta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että toistuva ja jatkuva poispäin kääntyminen tai vastaan kääntyminen reaktiona puolison pyyntöihin vahingoittaa parisuhdetta. Tämän tavoitteena on hillitä kielteisten tunteiden voimistumista parisuhteen konfliktissa. 4. Toinen voi joko 1) kääntyä poispäin eli olla välittämättä puolisonsa pyynnöstä, 2) kääntyä puolisoaan vastaan eli reagoida kiukkuisesti tai vihamielisesti tai 3) kääntyä puolisoaan kohti ja osoittaa olevansa avoin, vastaanottavainen, kuunteleva ja osallistuva. Hän kysyy asiakkaiden parisuhteen historiasta ja filosofiasta. Kun terapeutti on päässyt parin kanssa tavoitteista yksimielisyyteen, terapia voi alkaa. Gottman aloittaa jokaisen terapiaistunnon käsittelemällä niitä asioita ja tunteita, joita asiakkaat tuovat terapiakerralle (Gottman & Gottman 2008). Gottman esittelee pariterapiamenetelmänsä tunnekeskeiseksi, kokemukselliseksi sekä tässä ja nyt -keskeiseksi. Mutta Gottman tarjoaa myös pareille tietoja ja ohjeita, ?blue prints?, joita hän on oppinut tutkimalla parisuhteen mestareita. Sitoutuminen toistuviin, pieniin ja johdonmukaisiin muutoksiin parisuhteessa on kummankin puolison vastuulla ja parisuhteelle tärkeää. Parisuhteen menestystekijät Parisuhteen menestystekijöitä ovat muun muassa (Gottman & Gottman 2007): 1. silmien pyörityksenä (Gottman & Gottman 2007). 4. Olennaista on, kertovatko puolisot yhteisestä historiastaan positiivisesti vai negatiivisesti. Hän kysyy asiakkaiden kertomuksia siitä, mikä tuo parin ja puolisot terapiaan. Läheiset suhteet muodostuvat emotionaalisista pyynnöistä ja niihin vastaamisista. Toisen on silloin helpompi haluta kuunnella ja tehdä tilaa kompromisseille. 2
Se myös antaa terapeutille enemmän työkaluja arvioida ja tehdä interventioita. Ihmisten suhtautumisessa erilaisiin tunteisiin ja niiden ilmaisuun on paljon kulttuurisia variaatioita. Nämä tyypittelyt ovat Gottmanin mukaan kuitenkin jossain määrin patologisoivia. Gottmanin tarkoitus ei ole kokonaan poistaa negatiivista vaikutusta. Vuosikerta luoda jaettua merkitystä parisuhteessa. Puolisot voivat oppia pehmentämään tapaa, jolla he tuovat esille asioita. 4. Positiivisen tunteen ja vaikutuksen vahvistaminen konfliktin aikana. Hän näkee sen joskus hyödyllisenäkin. Negatiivisen tunteen ja vaikutuksen (affect) lieventäminen konfliktin aikana. Gottmanin mielestä pariterapiatyöntekijöiden piireissä on ollut virheellinen piilo-olettamus, että jos terapiassa adekvaatisti käsitellään parin konflikteja, syntyy jonkinlainen tyhjiö ja positiiviset tunteet rientävät täyttämään tämän tyhjiön. Huolimatta metaemootioiden suuresta kompleksisuudesta ja erilaisuudesta Gottman on tutkimuksissaan huomannut jotakin samanlaisuutta. Ihmiset voitaisiin hänen mielestään luokitella kahteen ryhmään: 1) tunteita välttelevä/tunteita hallitsematon sekä 2) tunteita valmentava. Sillan rakentaminen puolisoiden metaemootioiden yhteensopimattomuuden välille. ?Ymmärrän mitä tarkoitat.? Negatiivista vaikutusta edustavat lauseet: ?Olet väärässä.. Hänen mielestään metaemootion käsite on ilmaisu, joka kuvailee paljon rikkaammin puolisoiden ristiriitoja ja törmäyksiä. Terapeutti tekee pariterapian niin dyadiseksi kuin mahdollista. Tämän asian yhteydessä Gottman korostaa jo aikaisemmin mainittua 5:1 sääntöä. Vihan ilmaisu voi esimerkiksi 12. Terapeutti toimii kummankin puolison tunteiden ja tarpeiden tulkkina parin vuorovaikutuksessa. Tutkittaessa eronneita ja yhdessä pysyneitä pariskuntia, oli käynyt ilmi, että eronneilla ei ollut mitenkään erityisen paljon negatiivista tunnetta ja vaikutusta. Ratkaiseva ero yhdessä pysyneisiin verrattuna oli se, että eronneilta puuttui positiivinen vaikutus konfliktin aikana. Parisuhteissa nämä kuvataan takaa-ajajaksi ja etäisyyden ottajaksi. ?Mikä sinua oikein vaivaa?. Ne sisältävät sen, miten ihmiset suhtautuvat tunteiden tuntemiseen, ilmaisemiseen ja tarkasteluun. Positiivisia asioita olivat verbaaliset ja sanattomat tavat sanoa ?kyllä?. Erityisesti viha tulee ohjata ilmaisemaan ja vastaanottamaan rakentavasti. Esimerkiksi seuraavanlaiset lauseet edustavat positiivista vaikutusta: ?Tuossa olet oikeassa.. Hän korostaa sitä, että monitasoisesta tunnesysteemistä nautiskelu on se, mikä rakentaa onnellisen avioliiton. Terapiassa pyritään seuraaviin viiteen tavoitteeseen (Gottman & Gottman 2008): 1. Gottman ajattelee, että positiiviset tunnesysteemit tulee varta vasten rakentaa. Pelkkä tunteiden purkaminen ei riitä. Gottman kritisoi vahvasti katharsisteoriaa. Terapeutti myös selittää ja opettaa rakentavia vaihtoehtoja parin tehottomien vuorovaikutusmallien tilalle. korjata suhteessa olevaa epäoikeudenmukaisuutta. Jokaisessa suhteessa on negatiivisuutta, mutta se on ongelma, jos tasapainottava positiivisuus puuttuu. 3. Positiivisena poikkeuksena hän mainitsee Johnsonin tunnekeskeisen pariterapian, joka korostaa turvallista kiinnittymistä ja läheisen yhteyden rakentamista. Ennen kaikkea jonkun tai joidenkin ilmestyskirjan neljän ratsastajan kumuloituminen kuormittaa parisuhdetta paljon. ?Sinä tässä olet ongelma.. 4/12 Tiina Muukkonen, Tero Pulkkinen 28. Tutkimustiedot tarjoavat asiakkaille ja terapeutille tiedon taidoista, joiden avulla päästään terapeuttisiin tavoitteisiin. Kiintymyssuhdeteoriassa nähdään klassisesti kaksi turvattomasti kiinnittynyttä muotoa: ahdistunut-takertuva ja välttelevä. Välttelevä suhtautuu kielteisesti tunteisiin sekä tukahduttaa ja lokeroi niitä. Hän osoittaa myötätuntoa ja oikeuttaa tunteita, mutta myös valmentaa niitä. Positiivisen tunteen ja vaikutuksen rakentaminen ei-konfliktitilanteiden aikana. Metaemootiot ovat tunteita, joita ihmiset tuntevat tunteita kohtaan. Negatiivisen tunteen korkea taso ennustaa suhteen epävakautta ja lisääntyvää tyytymättömyyttä. Hänen on vaikea sallia niitä itselleen ja 2. ?Tuon voin hyväksyä.? ?Hyvä näkökulma.
Tähän kuuluvat suunnitelmat, ongelmanratkaisut ja arvot. Mikä niiden merkitys on itselle ja toiselle. Mitä unelmat ovat puolisoille juuri tässä asiassa. Rituaalit voivat olla muodollisia tai epämuodollisia. Siitä kuka hän on ja mitä hän eniten arvostaa itsessään ja elämässään. Tämä on erittäin tärkeää yhteyden ja positiivisen tunteen luomiseksi parisuhteessa. On tärkeää löytää tapa kunnioittaa omia ja toisen unelmia ja sopeuttaa ne ikuiseen dialogiin yhä uudelleen esiin tulevissa konflikteissa. Kaikki tunteet ovat hänelle hyväksyttyjä, mutta kaikki käyttäytyminen ei ole hyväksyttävää. Jaetun merkityssysteemin luominen ja vaaliminen. Kaikki parit rakentavat jaetun merkityssysteemin joko tietoisesti tai tiedostamattaan. Tässä yhteydessä Gottman viittaa Viktor Frankliin, logoterapian kehittäjään, jonka mielestä psykopatologia nousee tyhjyydestä. Myös puolisoiden yksilöhistoria, erityisesti niiltä osin kuin se liittyy parisuhteessa ongelmallisiin tunteisiin, on hyvä selvittää. John M. Jopa pimeimpinä hetkinä kärsivät ihmiset voivat luoda merkitystä, yhteisöllisyyttä ja hengellistä yhteyttä. Esimerkiksi yhteinen päivällinen voi antaa jokaiselle mahdollisuuden kertoa päivästään. 2. Tarpeen ilmaiseminen positiivisesti ja puolustautumisen vähentäminen ovat keskeisiä pyrittäessä parantamaan parin vuorovaikutusta. on tärkeää löytää unelmat konfliktien takana. Näissä konflikteissa kompromissien teko ei ole mahdollista. Lisäksi hänellä on vahvasti eksistentiaalinen lähestymistapa ja paljon logoterapian vaikutusta terapiateoriassaan ja -menetelmässään. New Jerseyn kognitiivis-behavioraalisen yhdistyk13. Tunteita valmentava hyväksyy omat, puolisonsa ja lastensa tunteet ja kokee ne oppaina, kuinka edetä elämässä. Se saattaisi saada puolisot tuntemaan, että he joutuisivat luopumaan itsensä ytimestä. Tähän kuuluu myös se, miten yhdessä jaetaan epäonnistumiset ja menestykset, miten kasvatetaan lapset, yhteinen ystäväverkosto ja yhteiset harrastukset. 5. Liittymisen rituaalit. Yhdessä jaettu, myös yksilöllisten merkitysten ja unelmien matka, on kestävien parisuhteiden keskeinen rakennuspalikka. Gottmanin mielestä ihmiset luovat jaettua merkityssysteemiä kolmella eri tavalla (Gottman & Gottman 2008): 1. Elämänrooleja ovat isyys, äitiys, työ- ja ammattiroolit jne. 3. Frankl (2008) korostaa, että eksistentiaalisen tyhjiön aikakaudella kasvatuksen on kehitettävä ihmisen kykyä löytää niitä ainutlaatuisia tarkoituksia, jotka säilyvät yleispätevien arvojen rapistuessa. Pariskunnan jaettu merkityssysteemi asettaa Franklin ajatukset suhdekontekstiin. Kasvattajana hän asettaa vahvoja rajoja lapsen käyttäytymiselle, mutta antaa lapselle valinnanmahdollisuuksia. Parisuhteessa puolisoiden metaemootiot voivat törmätä yhteen ja aiheuttaa konflikteja, salaisuuksia sekä vieraantumista. Tunteita hallitsematon suhtautuu usein paheksuvasti negatiivisiin tunteisiin, mutta on ahdistuneesti jumittunut niihin ihmissuhteissaan. Tämä tarkoittaa kääntymistä toisiaan kohti tavalla, johon molemmat voivat luottaa. Tässä tapauksessa Gottmanin parisuhdeteorian ja pariterapiamenetelmän arviointia Gottmanin parisuhdeteoria on moniulotteinen. Vaikka tutkijana Gottmanin perusvire on behavioraalinen, on hän terapeuttina kehittänyt monia terapiamenetelmiä yhdistelevän mallin. Gottman yhdistää pariterapiassaan kognitiivis-behavioraalista, psykodynaamista, systeemistä, psykoedukatiivista, kokemuksellista ja konstruktionistista terapiamallia sekä jossain määrin myös dialogista ajattelua. Pari luo oman elämäntarkoituksen ja kulttuurin, joka sisältää etiikan, hengellisyyden ja uskonnollisuuden. Toisen elämänroolin tukeminen ja kunnioittaminen. Elämäntavoitteiden jakaminen. Gottmanin tutkimukseen perustuva pariterapia toisille. Gottmanin mielestä puolisoiden toistuvien riitojen takana on usein kätketty symbolinen merkitys jokaisen ihmisen asemasta. Puolisoiden metaemotionaalista vuorovaikutusta on syytä tarkastella. Jopa kärsimyksen ja kuolemansairauden keskellä ihminen voi luoda, olla hengellinen, antelias, ystävällinen, tehdä taidetta, tiedettä ja tuoda esiin kauneutta
& Malinen, V. (2008). Gottman method couple therapy. 138?164). (2004). New York: Guilford. Gurman, A.S. Spett myöntää kuitenkin Gottmanin merkityksen hänen korostaessaan keskittymistä positiivisen vuorovaikutuksen rakentamiseen. Oman värinsä Gottmanin työskentelyyn tuo se, miten hän kiinnittää huomiota asioiden merkityssuhteisiin sekä eksistentiaalisiin, uskonnollisiin, kulttuurisiin ja hengellisiin kysymyksiin. painos. New York: Guilford. Johnson, S. Helsinki: Rasalas Kustannus. Gottman, J. 4/12 Tiina Muukkonen, Tero Pulkkinen 28. E. 52?63). Helsinki: Väestöliitto. Sahebi, A. Aukio (toim.) Paripsykoterapia ja parisuhteen ikuinen arvoitus (s. Malinen ja P. (1999). Gurman (toim.) Clinical handbook of couple therapy (s. Jos positiivisen tunteen suhde negatiiviseen on 5:1, voi suhde hyvin, jos se on alempi, voi suhde huonosti. Tätä voidaan kutsua emotionaaliseksi pankkitiliksi. Lähteet Frankl, V. 4. painos. Pacific Grove, CA: Thomson Brooks/Cole. Gottman, J.M. (2007). Integratiivisesta paripsykoterapiasta. & Gottman, J. Saatavilla: http://www.nj-act.org/article8.html Tiina Muukkonen 040 593 0770 tiina.muukkonen@evl.fi Tero Pulkkinen 050 579 2648 tero.pulkkinen@evl.fi 14. (2007). Kuinka uudistat avioliittosi. or does he. Kokemuksia rakkauslaboratoriosta. (2004). Logoterapia ? Avain mielekkääseen elämään. Helsinki: Lyhytterapiainstituutti. Goldenberg, H. 2. (1994). The marriage clinic. A scientifically based marital therapy. New York: Norton. Gottman, J. The practice of emotionally focused couple therapy. Why marriages succeed or fail. Teoksessa A.S. Tietyssä mielessähän kaikki parit ovat monikulttuurisia, ja Gottmanin mukaan parien on onnistuttava oman yhteisen ?kolmannen. Gottmanin kehittämä metaemootion käsite on myös mielenkiintoinen. painos. New York: Brunner-Routledge. Kumpula, S. Saatavilla: http:// www.powershow.com/view1/1d550b-YjFmM/ What_NeuroScience_teaches_us_about_Basic_ needs Spett, M. (toim.) (2008). Teoksessa V. kulttuurin luomisessa. Vuosikerta sen perustajajäsenen, tohtori Milton Spettin (2004) mielestä Gottman ei olennaisesti tuo esiin mitään uutta, mutta muotoilee eri terapiapainotuksia uudella tavalla. New York: Fireside. Gottman, J.M. & Gottman, J. (2008). (2009). What NeuroScience teaches us about Basic needs. 6. & Goldenberg, I. Clinical handbook of couple therapy. (2004). Family therapy an overview. John Gottman proposes revolutionary new form of couple therapy . Sen avulla voidaan tarkastella parin vuorovaikutusta, käsityksiä tunteista ja puolisoiden yksilöhistoriaa. Mistä voi tunnistaa onnellisen parisuhteen? Gottmanin mukaan ratkaisevaa on se, millainen perustunnevire parisuhteessa on
Suomalaisilla 8-vuotiailla lapsilla kipuoireiden on viimeisten vuosikymmenten aikana todettu yleistyneen. Toistuvat kipuoireet saattavat kuitenkin muodostaa joskus vakavankin riskin lapsen kasvulle ja kehitykselle, ja niiden on todettu olevan yhteydessä myös aikuisiän psyykkisiin ja somaattisiin ongelmiin. Sen lisäksi, että kipuoireilu voi johtaa psykososiaaliseen kuormitukseen, ajatellaan psykososiaalisen stressin olevan keskeisessä roolissa toistuvien kipuoireiden kehittymisessä ja kivulla oireilevan lapsen ennustetta huonontavana tekijänä. Oireita pidetäänkin usein vaarattomina ja itsestään ohi menevinä. Lasten kipuoireilu on yhdistetty muun muassa sekä vakava-asteisiin että arkipäiväisiin kuormittaviin elämäntapahtumiin. Lisäksi lukuisissa tutkimuksissa on todettu kipuoireiden olevan yhteydessä psyykkisiin, erityisesti emotionaalisiin, vaikeuksiin. Lisäksi esitellään teoreettisia, erityisesti perheeseen keskittyviä malleja, joiden avulla toistuvaa kipuoireilua on selitetty ja joiden pohjalta on kehitetty hoitomalleja. K ipu on epämiellyttävä, subjektiivinen kokemus. Artikkelit Lasten kipuoireet: psykososiaaliset tekijät ja perheen merkitys Terhi Luntamo LL, lastenpsykiatrian erikoislääkäri tutkija Turun kaupungin lasten ja nuorten psykiatrian poliklinikka Turun yliopisto lastenpsykiatrian yksikkö Turku Erilaiset kipuoireet, kuten päänsärky ja vatsakipu, ovat lapsilla tavallisia vaivoja. Tässä artikkelissa käsitellään erityisesti psyykkisten ja perhetekijöiden yhteyksiä lapsuusiän kipuoireiluun. Akuutti kipu on ihmiselle kuitenkin tärkeä tunne, koska yksi sen keskeisim- mistä tehtävistä on varoittaa elimistöä uhkaavasta vaarasta ja pakottaa toimimaan vaaran välttämiseksi tai minimoimiseksi. Myös perheen tilanne ja toimintatavat voivat keskeisesti vaikuttaa lapsen toistuvan kipuoireilun kehittymiseen ja siihen liittyvään toiminnalliseen haittaan. Akuutti kipu saa elimistössä ai15. Kipuoireista kärsiviä lapsia ja heidän vanhempiaan kohtaa usein terveydenhuollon eri toimipisteissä, mutta suurimmassa osassa tapauksista kipuoireille ei löydy selkeää elimellistä syytä. Lisäksi ne vaikuttavat usein negatiivisesti koko perheen toimintaan
kaverisuhteiden ylläpitämistä ja harrastustoimintaa (Hoftun ym. 2005), lääkkeiden käyttöön ja sairaalahoitoihin (Williams ym. Kivun ja psyykkisten oireiden välisen suhteen on todettu toimivan molempiin suuntiin Lasten kipuoireet Erilaiset kipuoireet, kuten päänsärky ja vatsakipu, ovat lapsilla tavallisia vaivoja. 1999). Lapsuuden kipuoireilun on todettu olevan yhteydessä myös aikuisiän psyykkisiin ja somaattisiin ongelmiin (Fearon & Hotopf 2001; Hotopf ym. 1998; Luntamo ym. Vuosikerta nes ym. Joskus taas toistuva oireilu johtaa toistuviin lääkärikäynteihin ja pelkoon siitä, että lukuisista tutkimuksista huolimatta jokin vakava sairaus on jäänyt huomaamatta. Toiminnalliset kipuoireet esiintyvät usein samanaikaisesti fyysisten sairauksien kanssa. Kun näihin tuntemuksiin kiinnitetään erityistä huomiota, niille annetaan negatiivinen tai pelottava merkitys ja niistä huolestutaan, oire usein voimistuu, ja sama ajatteluketju alkaa taas alusta uudelleen ylläpitäen tai pahentaen tilannetta entisestään. (Brown 2004) Kivun yhteys psyykkisiin oireisiin ja häiriöihin on todettu lukuisissa tutkimuksissa. 4/12 Terhi Luntamo 28. Kognitiivisen mallin mukaan kipuoireilu saattaa saada alkunsa esimerkiksi siten, että lapsi tulkitsee väärin niitä fyysisiä tuntemuksia, jotka liittyvät fyysisiin sairauksiin tai emotionaalisiin stressitilanteisiin. Kipuoireet hankaloittavat lapsen arkea, mm. Jos lapsella syystä tai toisesta ei ole käytössään riittävää kielellistä valmiutta tunteiden käsittelemiseen, voivat tunteet kanavoitua fyysisten oireiden kautta. Psykodynaamisen teorian mukaan somaattisen oireen taustalla on tiedostamattomia tai tukahdutettuja tunteita, ajatuksia tai impulsseja. Tällöin voidaan puhua toiminnallisesta oireesta. 2012b). kaan ns. 2009; Roth-Isigkeit ym. Verenpaine, lihasjännitys ja sydämen syke kohoavat (Estlander 1997). Krooninen kipu on luonteeltaan usein erityyppinen. herkiksi, aroiksi ja pelokkaiksi, estyneiksi ja sisäänpäin kääntyneiksi, itseään voimakkaasti kontrolloiviksi ja korkean vaatimustason omaaviksi sekä huonosti negatiivisia tunteita näyttäviksi. Kiintymysteorian valossa oiretta voidaan pitää keinona saada läheisyyttä ja hoivaa kiintymyssuhdehahmolta. Erityisesti emotionaaliset ongelmat, kuten masennus ja ahdistus, on yhdistetty kipuoireisiin. Ne voivat johtaa koulupoissaoloihin (Jo16. Pidempiaikainen kipu saattaa kuitenkin herättää huolen mahdollisesta taustalla olevasta vakavasta sairaudesta. Lapsia, jotka kärsivät toiminnallisista kipuoireista, on kuvattu mm. Kipuoireisilla lapsilla esiintyy tavanomaista enemmän psyykkisiä ongelmia, vaikkakaan suurimmalla osalla lapsista ei ole diagnosoitavissa varsinaista psykiatrista häiriötä (Powers ym. Kahdeksanvuotiaista suomalaisista lapsista 20?25 % raportoi kärsivänsä päänsärystä usein, ja 5 % lähes joka päivä (Luntamo ym. Koska kivun olemassaoloa tai voimakkuutta ei voida objektiivisesti arvioida esimerkiksi laboratoriokokeella, sen mittaaminen perustuu kivusta kärsivän henkilön omaan arvioon. 2011; Roth-Isigkeit ym. 2005). Ei ole harvinaista, että lapsella on ollut jokin selkeästi todennettavissa oleva fyysinen sairaus, kuten korvatulehdus, jonka paranemisen jälkeen kipu ikään kuin jää päälle. Joskus elimellisten sairauksien poissulkeminen rauhoittaa lasta ja perhettä riittävästi, eikä muita jatkotoimenpiteitä tarvita. 2006). Vaihtelua selittävät mm. sukupuoli, temperamentti, aikaisemmat kipukokemukset sekä läheisten suhtautumistapa omaan ja toisten kipuun. Kipu ja psyykkiset tekijät Kipuoireiden on todettu olevan yhteydessä useisiin psyykkisiin tekijöihin. taistele tai pakene -vasteen, jolloin elimistön autonomisen hermoston toiminta kiihtyy. Kiputuntemuksen aiheuttamien niin fysiologisten kuin emotionaalistenkin reaktioiden voimakkuus sekä kynnys kertoa muille tuntemastaan kivusta vaihtelevat ihmisestä toiseen. Vaikka se voi olla merkki lukuisista somaattisista sairauksista, ei lasten kroonisen tai toistuvan kivun taustalta useimmiten löydetä kipua selittävää elimellistä syytä. 2012a)
2012c; Sarioglu ym. 2003; van Tilburg ym. Negatiivisista elämäntapahtumista sekä vakavammat (mm. 2003; Tanaka ym. Toisin sanoen kipu voi johtaa psyykkisiin vaikeuksiin, ja psyykkiset vaikeudet voivat johtaa kipuoireiluun. 2001). seksuaalinen hyväksikäyttö ja perheväkivalta) että tavanomaisemmat (mm. 1998; Pine ym. 2010; Choudary ym. Täten on myös mahdollista, että sekä kipuoireiden että psyykkisten ongelmien taustalla vaikuttavat samat altistavat tekijät. 2006; Sarioglu ym. lapsen ja vanhempien jaettu geeniperimä, Kipu ja ympäristöön, erityisesti perheeseen, liittyvät tekijät Lasten kipuoireiden on Suomessa todettu viime vuosikymmenien aikana yleistyneen (Luntamo ym. 2012a). 2006). perhe- ja kaverisuhteisiin tai koulunkäyntiin liittyvät vaikeudet) (Berntsson ym. 1989; Zuckerman ym. 1987). Samanaikaisesti suomalaisessa yhteiskunnassa on tapahtunut useita muutoksia, jotka ovat vaikuttaneet lasten elinympäristöön, elämäntapoihin ja terveyteen. 2000; Terre & Ghiselli 1997; van Tilburg ym. 2007; Pirhonen (puheenjohtaja) 2005). Neurobiologisella tasolla on esitetty, että muutokset samoissa aivojen hermovälittäjäaineissa voisivat johtaa joko kipuun, masennukseen tai molempiin (Stahl & Briley 2004). 1990). Kivulla ja psyykkisillä ongelmilla onkin todettu olevan useita yhteisiä taustatekijöitä, niin geeneissä (Anttila ym. Kipuoireet esiintyvätkin usein perheittäin (Marmorstein ym. 2009; Robinson ym. Syinä tähän voivat olla mm. traumaattiset/stressaavat elämäntapahtumat) (Moilanen ym. Aamupainotteisesti esiintyvä kipu, johon usein liittyy koulusta pois jättäytyminen ja emotionaalinen oireilu, saattaa olla merkki esimerkiksi koulussa kiusatuksi tulemisesta, lapsen omista tai vanhempien luomista akateemisista suorituspaineista tai perhetilanteeseen liittyvistä vaikeuksista. Perhetekijöistä mm. 1994; Walker ym. 2005), ympäristössä (mm. 2010) on liitetty kipuoireisiin. 2007), mutta syy-seuraussuhteita ei ole voitu osoittaa. Psykososiaalisella stressillä ajatellaan olevan keskeinen rooli sekä kivun synnyssä että oireilevan lapsen ennustetta huonontavana tekijänä (Alfven 1997; Connelly & Bickel 2011; Mulvaney ym. 2006; Walker ym. Lisäksi työelämän vaatimukset ovat kasvaneet aiheuttaen vanhemmille lisääntyvää stressiä (Lehto & Sutela 2008). 2010; Walker ym. Lasten kipuoireet: psykososiaaliset tekijät ja perheen merkitys (Fearon & Hotopf 2001; Hotopf ym. 2010; Robinson ym. 1994) kuin temperamenttipiirteissäkin (Brown 2004; Ozment & Lester 1998). Harvinaisena mahdollisuutena on syytä pitää mielessä myös Münchhausen by proxy -oireyhtymä, jossa vanhempi esittää lapsella olevan tai aiheuttaa itse lapselle fyysisiä oireita oman psyykkisen huonovointisuutensa vuoksi. Perheenjäsenten korostunut huolestuneisuus fyysiseen terveyteen liittyvistä asioista ja perheessä esiintyneet fyysiset sairaudet on myös yhdistetty lapsen kipuoireiluun (Garralda 1992). On myös pohdittu, josko kroonisen stressin aiheuttama hypotalamus-käpylisäke-lisämunuaisakselin toimintahäiriö voisi toimia linkkinä kroonisen kivun ja masennuksen välillä (BlackburnMunro & Blackburn-Munro 2001). ym. Esimerkiksi äidin ahdistuneisuus lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana ennusti toistuvia vatsakipuja kuusi vuotta myöhemmin (Ramchandani ym. vanhempien stressin sekä psyykkisen sairastamisen, parisuhdevaikeuksien, vähäisen vanhempien kanssa vietetyn ajan, heikon vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen sekä perheen kaoottisuuden ja vähäisen yhteenkuuluvuuden on todettu olevan yhteydessä lapsen kipuoireiluun (Bakoula ym. 2003; Shanahan ym. 2008; Talley ym. Esimerkkejä näistä muutoksista ovat resurssien leikkaaminen lastenneuvolatoiminnassa ja päivähoidossa, luokkakokojen kasvu, teknologian käytön voimakas lisääntyminen ja muuttuneet ruokailutottumukset (Kartovaara ym. 1990; Sarioglu ym. Kaikki edellä mainitut tekijät on tutkimuksissa yhdistetty lasten kipuoireiden esiintyvyyteen (Bakoula ym. 2006; Hering-Hanit & Gadoth 2003; van Tilburg 17. 2010; Wålinder ym. 2001; Boey & Yap 1999; Luntamo ym. 1996)
2002). Perheen tilanne ja toimintatavat voivat siis olla keskeinen tekijä lapsen kipuoireen synnyssä, jatkumisessa tai voimistumisessa. 4/12 Terhi Luntamo 28. Vanhempia ohjattiin joko 1) kiinnittämään huomiota oireeseen ja osoittamaan myötätuntoa tai 2) ohjaamaan lapsen huomio pois oireesta. 2008). 18. Tutkimuksessa todettiin, että ensimmäinen toimintatapa voimisti ja jälkimmäinen lievitti lapsen oiretta, erityisesti tyttöjen kohdalla. perheenjäsenten väliset suhteet, vuorovaikutus ja kommunikointi sekä perheen sopeutumiskyky. Vastaavasti lapsen oireilulla on vaikutusta perheeseen. Ne vanhemmat, joiden lapsi oli kipuoireilun vuoksi pediatrin hoidossa, eivät nähneet empaattisella, oireeseen keskittyvällä suhtautumisella mitään mahdollisia haitallisia vaikutuksia. Vastaavasti perheenjäsenten keskinäiset sidokset usein vahvistuvat yksilöllisen autonomian ja itsenäisyyden menettämisen kustannuksella (Lewandowski ym. 2007). Perheenjäsenet ovat keskeisessä roolissa myös lieventäessään tai pahentaessaan omalla toiminnallaan lapsen kipuoireilua ja siihen liittyvää toiminnallista haittaa. Tavallisesti ajatellaan, että sosiaalinen tuki on läheisen kärsiessä positiivinen asia, mutta operantin oppimisen malli esittää osittain vastakkaista näkemystä. Vuosikerta jaettu elinympäristö tai mallioppiminen (Turk ym. 1987), jolloin lapsi oppii reagoimaan stressitekijöihin samalla tavalla kuin hänen vanhempansa. Tämänkaltaisen yhteyden on ajateltu toimivan erityisesti niiden lasten kohdalla, joilla on tai- Lasten kipuoireet ja perheen toimintaan liittyvät teoriat Perheen toiminta viittaa perheen rakenteellisiin ja sosiaalisiin ominaisuuksiin (Lewandowski ym. 2010), joita ovat mm. Vanhempien tuntemukset puolestaan olivat päinvastaiset. Myös temperamentti, johon geneettinen perimä keskeisesti vaikuttaa, voi olla altistamassa sekä vanhempaa että lasta kipuoireille. Operantin oppimisen mallin mukaan oireen olemassaolon hyväksyminen on tärkeää, mutta liiallinen huolehtiminen, kuten jatkuva huomion kiinnittäminen oireisiin ja vapautus normaaleista arjen askareista, voi vahvistaa entisestään sairauskäyttäytymistä, mahdollisesti jopa tilanteissa, joissa lapsi ei tunne ollenkaan kipua (Kerns & Otis 2003; Walker & Zeman 1992). Perheterapeuttisessa työskentelyssä usein käytettävään kolmen sukupolven näkökulmaan sopien on myös todettu, että lasten somaattiset oireet ovat yhteydessä paitsi heidän äitiensä somaattiseen oireiluun, myös äitien lapsuudenaikaisiin traumakokemuksiin (Craig ym. Lapset kokivat, että huomion kiinnittäminen toisaalle auttoi heitä enemmän kuin huomion kiinnittäminen oireeseen ja empatia. Kipuoireiden syntyyn, kroonistumiseen ja hoitamiseen liittyvistä perheteorioista kansainvälisessä tutkimuksessa on viime aikoina nostettu esiin ensisijaisesti operantin oppimisen teoria, kognitiivis-behavioraalinen teoria ja systeemiteoria, joita kutakin käsitellään alla lyhyesti. Kiputuntemuksen subjektiivisen luonteen mukaisesti kaikki siitä saatava tieto perustuu kivusta kärsivän yksilön joko verbaalisiin tai ei-verbaalisiin viesteihin, jotka puolestaan herättävät reaktion perheenjäsenissä. Se voi johtaa mm. perheenjäsenten voimakkaaseen huolestumiseen, vanhemman toistuviin poissaoloihin työstä ja taloudellisiin menetyksiin. He arvelivat huomion pois ohjaamisella olevan enemmän haitallisia vaikutuksia kuin empaattisella suhtautumisella. 2006) kartoitettiin vanhempien reaktioiden vaikutusta lapsensa kipuoireeseen. Heikommin toimivassa perheessä saattaa esiintyä mm. kaoottisuutta, epämääräistä kommunikointia ja vaikeutta tunteiden säätelyssä tai vaihtoehtoisesti ylikontrollointia, liiallista jäykkyyttä rooleissa ja kaventunutta tunteiden ilmaisua (Alderfer ym. Hyvin toimivassa perheessä roolit on selvästi määritelty, kommunikointi on avointa ja selkeää ja tunteiden säätely toimii hyvin. Ääritapauksissa perhe-elämä saattaa rajoittua merkittävästi vuorovaikutuksen, kommunikaation ja aktiviteettien keskittyessä lapsen kipuoireiluun. Eräässä tutkimuksessa (Walker ym. Tällöin myös perheen sosiaalinen elämä usein kärsii ja perhe saattaa eristäytyä
Mallin mukaisesti kivun psykologinen tehtävä on ylläpitää perhesysteemin vakautta tilanteissa, joissa se on uhattuna. Uskomusjärjestelmän lisäksi tilanteeseen keskeisesti vaikuttavina tekijöinä pidetään perheelle tavanomaista tapaa reagoida stressiin ja kykyä kehittää uusia selviytymiskeinoja. Se, että lapsi oireillessaan saa mahdollisuuden välttää näitä stressaaviksi koettuja tilanteita, tukee oireiden esiintymistä jatkossakin. Samoin jos perheenjäsenten väliset oireilua edeltävät konfliktit näyttävät helpottuvan sairauskäyttäytymisen myötä, lapsi voi ehdollistua käyttämään kipuoireilua helpottaakseen perheen kokonaistilannetta. Mallin mukaan perheellä on melko vakaa uskomusjärjestelmä mm. Tasapainon ylläpitämiseksi tai konfliktin välttämiseksi perheenjäsenet saattavat toimia siten, että kipuoire voimistuu entisestään. 2002). Lisäksi tulisi huomioida vanhempien pelot ja lapsen mahdollinen haluttomuus osallistua kuntouttaviin toimenpiteisiin. Se, että oire täten edesauttaa muutoin tyydyttämättä jääneen tarpeen täyttymistä, on omiaan vahvistamaan sitä entisestään. 1987). sairaudesta, kivusta, toimintakyvyttömyydestä ja selviämiskeinoista. (Garralda 2011) 19. Lasten kipuoireet: psykososiaaliset tekijät ja perheen merkitys pumusta ahdistuneisuuteen tai heikko luottamus omiin kykyihin esimerkiksi sosiaalisissa tai akateemisissa tilanteissa (Peterson & Palermo 2004; Walker ym. Tällöin oire voi esimerkiksi ?oikeuttaa. saamaan vanhemman läsnäoloa, hoivaa ja huolenpitoa, josta lapsi muuten jäisi paitsi. Operantin oppimisen mallin mukaan sosiaalinen tuki on positiivista ainoastaan silloin, kun samalla tuetaan toipumista. Täten oire voi olla yhteydessä esimerkik- si kehityksellisiin kriiseihin (kuten esikoisen valmistautuminen kotoa pois muuttamiseen), muihin perheen kokemiin stressitilanteisiin (kuten vanhemman sairastuminen) tai perheenjäsenten välillä vallitsevaan ilmaisemattomaan ristiriitaan (esimerkiksi vanhempien välinen konflikti). (Lewandowski ym. toimintarajoitus). Uskomusjärjestelmän ajatellaan vaikuttavan vahvasti siihen, miten sekä kivusta kärsivä lapsi että muut perheenjäsenet arvioivat kokemuksiaan ja miten he reagoivat kivun mukanaan tuomiin haasteisiin. 2007) Toiminnallisten kipuoireiden hoito ? yleiset linjaukset Hoidon kulmakivenä on sulkea pois kivun mahdolliset elimelliset syyt. 2007) Kognitiivis-behavioraalinen malli pyrkii ymmärtämään perheenjäsenten ajattelutapoja, tunteita ja käyttäytymistä tilanteissa, jotka liittyvät kipuoireiluun ja oireilua lisääviin stressitekijöihin. Perheen kanssa voi käydä läpi oireilua usein lievittäviä menetelmiä, kuten oirepäiväkirjan pitäminen, rentoutustekniikat, päivittäisiin arkitoimiin osallistumisen lisääminen ja oireeseen kohdistetun huomion vähentäminen. Puheeksi tulee ottaa myös mahdolliset ympäristön kuormittavat tekijät, kuten liialliset akateemiset vaatimukset, ja auttaa perhettä muokkaamaan näitä. Malli korostaa, että perheen tapa reagoida lapsen kipuun voi johtaa positiiviseen vasteeseen yhdellä osa-alueella (esim. mieliala) ja samanaikaisesti negatiiviseen vasteeseen toisella osa-alueella (esim. (Lewandowski ym. Lisäksi tulee kysyä elämäntapoihin liittyvistä tekijöistä, kuten ruokailutottumuksista ja unensaannista sekä psyykkisistä oireista. Mallin mukaan ajatellaan, että kipuoire ja siitä seuraava toimintakyvyn alenema voivat myös toimia eräänlaisena ratkaisuna perheenjäsenten välisiin ongelmiin tuomalla esiin emotionaalisia tarpeita, joita ei sanallisesti kyetä ilmaisemaan. Jos niitä ei löydy, tutkimustuloksista tulee keskustella perheen kanssa kuitenkaan kieltämättä kiputuntemuksen olemassaoloa. (Kerns & Otis 2003; Lewandowski ym. 1975). 2007) Systeemiteoreettisessa mallissa ajatellaan, että kivulla on tietty psykologinen rooli perhesysteemissä (Turk ym. Perheen huomio kiinnittyy tällöin hankalan psyykkisen kokemuksen käsittelemisen sijaan yhden perheenjäsenen kipuoireeseen. Perheissä, joissa esiintyy kipuoireilua, on todettu kietoutuneisuutta, ylisuojelevuutta, jäykkyyttä rooleissa ja säännöissä sekä puutteita erimielisyyksien tunnustamisessa ja ratkaisemisessa (Minuchin ym
liikunta, luova toiminta). Perheen tapa välttää konflikteja kyseenalaistetaan, ja terapiaistuntojen aikana luodaan tilanteita, joissa perheenjäsenet voivat kohdata toisensa avoimesti, käydä läpi keskinäisiä erimielisyyksiään ja ratkaista niitä. Terapiaprosessissa perheenjäseniä ohjataan tunnistamaan lapsen sairauskäyttäytymistä (esim. Uusia toimintatapoja pyritään luomaan muokkaamalla perheenjäsenten välistä vuorovaikutusta, vahvistamalla tai rakentamalla rajoja perheen alasysteemien välille, ja haastamalla perheen olettamuksia tai uskomuksia. Kutakin perheenjäsentä pyritään tukemaan itsenäistymisessä tekniikoilla, jotka auttavat häntä ilmaisemaan ajatuksensa ja tunteensa selkeästi. Edellä mainittujen uusien tapojen oppimista ei kuitenkaan yksinään pidetä riittävänä, vaan lisäksi perhettä tulisi auttaa ymmärtämään toimintansa syyt ja kehittämään muita tapoja lapsen kipukokemuksen validoimiseksi ja välittämisen ilmaisemiseksi. 2009). Systeemiterapeuttisessa mallissa interventiolla pyritään perheen uudenlaisen tasapainotilan saavuttamiseen siten, että kivulla oireilevan perheenjäsenen ei enää tarvitse olla sairaan roolissa. irvistely, valittelu) ja toisaalta terveyttä tukevaa käyttäytymistä (esim. (Lewandowski ym. (Lewandowski ym. 2007) Kognitiivis-behavioraalisen perheintervention teho verrattuna tavanomaiseen hoitoon on osoitettu useammissa tutkimuksissa toistuvasta vatsakivusta kärsivillä lapsilla (Robins ym. Perheen joustavuuden lisääminen ja tilanteen uudelleen muotoileminen vähemmän uhkaavana ovat myös tärkeitä tavoitteita. 2007) Operantin oppimisen teorian mukainen terapia pohjautuu ajatukseen siitä, että krooniseen kipuun liittyvä käyttäytyminen on kokoelma opittuja toimintatapoja, joiden olemassaoloa perheenjäsenet omalla toiminnallaan vahvistavat. Heitä opetetaan olemaan huomioimatta sairauskäyttäytymistä tai löytämään vaihtoehtoisia suhtautumistapoja siihen sekä vahvistamaan terveyttä tukevaa käyttäytymistä. Terapiassa kiinnitetään erityisesti huomiota perheenjäsenten väliseen vuorovaikutukseen, kommunikaatioon ja toimintatapoihin sekä perheen uskomusjärjestelmiin, joiden ajatellaan olevan esteitä perheen optimaaliselle toiminnalle. Interventiot ovat olleet noin 5?6 kerran pituisia ja ovat sisältäneet mm. Vuosikerta Perheeseen kohdistuvat interventiot töksen tukeminen esim. 4/11 Terhi Luntamo 28. Kipuoireilua synnyttävät tai ylläpitävät toimintatavat tulee ensin tunnistaa, minkä jälkeen erilaisin perheterapeuttisin tekniikoin pyritään synnyttämään epätasapainoa ja sitä kautta muutosta perheessä. 2005; Sanders ym. 1994). Vastaavanlaisin tekniikoin on myös internetin välityksellä toteutettavalla ohjelmalla saatu positiivisia tuloksia (Palermo ym. Perheet näkevät kipuoireen usein yksilön ongelmana tai jonkin ulkopuolisen tekijän aiheuttamana, ja interventio auttaa perhettä näkemään oireen perheen rakenteeseen tai toimintatapoihin liittyvänä tekijänä. Perheenjäseniä opetetaan kuuntelemaan toisiaan kunnioittaen ja myötätuntoisesti sekä puhumaan ajatuksista ja tunteista ilman syyttelyä, arvostelua ja tuomitsemista. (Lewandowski ym. 2007) Kognitiivis-behavioraalisessa perheinterventiossa pyritään siihen, että perhe voisi kehittää toimivan ratkaisumallin kivun hallintaan: hyödyntää paremmin käytettävissä olevia voimavaroja, löytää uusia toimintatapoja ja hyödyntää saatavilla olevaa tukea. seuraavia elementtejä: 1) kivun luonteen, sitä edeltävien tekijöiden ja sen seuraamusten arviointi, 2) keskustelu stressin ja kivun välisistä yhteyksistä, 3) kipua ja siihen liittyvää ahdistusta lisäävien ajattelumallien tunnistaminen ja kyseenalaistaminen, 4) kipukeskustelun välttäminen ja oireilun kautta saatavan hyödyn rajoittaminen, 5) terveyttä edistävän käy20. kehumalla tai pistetaulukolla ja ohjaaminen sairauskäyttäytymisestä muiden aktiviteettien pariin, 6) muiden perheenjäsenten kipukäyttäytymisen välttäminen, 7) rentoutumisen, hengitystekniikoiden, itselle suunnatun positiivisen puheen ja positiivisten mielikuvien käyttö. Oireen olemassaolon kieltäminen ja negatiivinen suhtautuminen siihen ovat kiellettyjä
Teoksessa H. (1997). & Gustafsson, J.E. (2001). Journal of Pediatric Psychology 36, 852-862. Craig, T.K., Cox, A.D. BMJ 22, 1145. Garralda, M.E. Oireet jäävät helposti turhan vähälle huomiolle, koska usein ajatellaan, että kyseessä on vain lievä vaiva, joka menee ohi levolla, ja ehkä kipulääkkeellä. Psychosomatic complaints in schoolchildren: a Nordic comparison. Chronic idiopathic pain in adolescence . (2006). Prevalence of recurrent complaints of pain among Greek schoolchildren and associated factors: a population-based study. Pain 152, 2259-2266. Toistuvista toiminnallisista kipuoireista kärsiviä lapsia kohtaa usein terveydenhuollon eri toimipisteissä, niin terveyskeskuksissa, koululääkärin tai -terveydenhoitajan vastaanotolla kuin erikoissairaanhoidossakin. Työntekijöiden tulisi kuitenkin muistaa, että toistuva kipuoireilu saattaa muodostaa joskus vakavankin riskin lapsen kasvulle ja kehitykselle. Pohjolainen, P. & Hotopf, M. high prevalence and disability: The young HUNT study 2008. (1999). An epidemiological survey of recurrent abdominal pain in a rural Malay school. Journal of Paediatrics and Child Health 35, 303-305. Brown, R.J. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America 102, 15653-8. Connelly, M. Evidence-based assessment in pediatric psychology: Family measures. Yhtä tärkeää on pitää mielessä, että oire saattaa kertoa taustalla olevista, joskus vakavistakin psykososiaalisista riskitekijöistä, joiden huomioiminen hoidossa on keskeisen tärkeää. (toim.) Fysiatria (s. (2011). An electronic daily diary process study of stress and health behavior triggers of primary headaches in children. A selective review of child psychiatric syndromes with a somatic presentation. & Blackburn-Munro, R.E. (2002). Intergenerational transmission of somatization behaviour: a study of chronic somatizers and their children. Rissanen, ym. ym. (2008). Genome-wide association study of migraine implicates a common susceptibility variant on 8q22.1. Nature Genetics 42, 869-873. Bakoula, C., Kapi, A., Veltsista, A. Journal of Pediatric Psychology 33, 1046-1061. Alfven, R.G. Acta Paediatrica 95, 947-951. Berntsson, L.T., Köhler, L. Altered cortical glutamatergic and GABAergic signal transmission with glial involvement in depression. Cephalalgia 23, 332-335. Hoftun, G.B., Romundstad, P.R., Zwart, J.A. (2004). & Bickel, J. ym. (2003). Caffeine-induced headache in children and adolescents. Pediatric Clinics of North America 58, 803-813, ix. Hering-Hanit, R. riippumatta siitä, onko oireen synnyn taustalla perheeseen liittyviä riskitekijöitä vai ei. Terhi Luntamo 050 342 7776 tetulu@utu.fi LÄHTEET Alderfer, M.A., Fiese, B.H., Gold, J.I. (2001). Relation between headache in childhood and physical and psychiatric symptoms in adulthood: national birth cohort study. Psychological Medicine 32, 805-816. Estlander, A-M. & Yap, S.B. & Klein, K. (2001). Psychological mechanisms of medically unexplained symptoms: an integrative conceptual model. Psychological Bulletin 130, 793-812. Choudary, P.V., Molnar, M., Evans, S.J. Psychosomatic pain in children: a psychomuscular tension reaction? European Journal of Pain 1, 5-14. Anttila, V., Stefansson, H., Kallela, M. 62-78). Helsinki: Duodecim. Fearon, P. Chronic Pain, Chronic Stress and Depression: Coincidence or Consequence. ym. ym. (2005). (1997). Kivun psykologiaa. Alaranta, T. (2011). Onnistuneella interventiolla voidaan saavuttaa huomattavaa paranemista niin lapsen kuin koko perheen hyvinvoinnissa . Unexplained physical complaints. The British Journal of Psychiatry 161, 759-73. Garralda, M.E. Journal of Neuroendocrinology 13, 1009?1023. Boey, C.C. & Gadoth, N. (2011). ym. (2010). (1992). Scandinavian Journal of Public Health 29, 44-54. 21. Lasten kipuoireet: psykososiaaliset tekijät ja perheen merkitys Lopuksi Blackburn-Munro, G
(2003). Family therapy for persons experiencing pain: evidence for its effectiveness. Journal of Pain 11, 1027-1038. Luntamo, T., Sourander, A., Santalahti, P. & Brook, J. Helsinki: Tilastokeskus. Kerns, R.D. ym. (1996). The association between major depression and headache: results of a longitudinal epidemiologic study in youth. Journal of Child and Adolescent Psychopharmacology 6, 153?164. Pirhonen, E-R. Journal of the American Academy of Child & Adolescent Psychiatry 45, 737-744. Ozment, J.M. Pain at age eight as a predictor of antidepressant medication use by age 24: Findings from the Finnish nationwide 1981 birth cohort study. BMJ 316, 1196-2000. Jones, R., Hoare, P., Elton, R. ym. (1975). & Maxwell, K.L. (2010). Journal of Affective Disorders 138, 153-159. Luntamo, T., Sourander, A., Rihko M. ym. (2008). (2007). Työolojen kolme vuosikymmentä. ym. Parental psychopathology and migraine headaches among adolescent girls. Cephalalgia 29, 38-47. Minuchin, S., Baker, I.M., Rosman, B.L. (1998). Why do children have chronic abdominal pain, and what happens to them when they grow up? Population based cohort study. (2010). Seminars in Pain Medicine 2, 79-89. Lehto, A-M. Psychosocial determinants of headache, abdominal pain, and sleep problems in a community sample of Finnish adolescents. European Child & Adolescent Psychiatry, Feb 19. [Epub ahead of print] Marmorstein, N.R., Iacono, W.G. A conceptual model of psychosomatic illness in children. Early parental and child predictors of recurrent abdominal pain at school age: results of a large population-based study. Journal of the American Academy of Child & Adolescent Psychiatry 45, 729?736. Robins, P.M., Smith, S.M., Glutting, J.J. Randomized controlled trial of an Internet-delivered family cognitivebehavioral therapy intervention for children and adolescents with chronic pain. Pain 146, 205-213. Peterson, C.C. Suomalainen lapsi 2007. (2009). ym. ym. (2005). 4/12 Terhi Luntamo 28. A randomized controlled trial of a cognitive-behavioral family intervention 22. ym. Systematic review of family functioning in families of children and adolescents with chronic pain. ym. (2006). (2009). & Hershey, A.D. (2009). Frequent medical absences in secondary school students: survey and case-control study. Archives of Disease in Childhood 94, 763-767. Kartovaara L., Rintanen H., Säkkinen S. ym. & Sutela, H. ym. (2012c). (2005). Kouluhyvinvointityöryhmän muistio. Saatavilla: http://www.stat. fi/tup/julkaisut/isbn_978-952-467-930-5.pdf Lewandowski, W., Morris, R., Draucker, C.B. ym. (2007). Prevalence Changes of Pain, Sleep Problems and Fatigue Among 8-Year-Old Children: Years 1989, 1999, and 2005. Journal of Pediatric Psychology 37, 307-318. Luntamo, T., Sourander, A., Sillanmäki, L. (2006). & Otis, J.D. (2004). Parental reinforcement of recurrent pain: the moderating impact of child depression and anxiety on functional disability. ym. Developmental cascades: externalizing, internalizing, and academic competence from middle childhood to early adolescence. Development and Psychopathology 22, 635-653. Mulvaney, S., Lambert, E.W., Garber, J. ym. (2006). (2012a). Vuosikerta Hotopf, M., Carr, S., Mayou, R. Saatavilla: http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2005/ kouluhyvinvointityoryhman_muistio?lang=fi&extra_ locale=fi Powers, S.W., Gilman, D.K. (puheenjohtaja). Chronic pain and the family: theory-driven treatment approaches. Issues in Mental Health Nursing 28, 1019-1044. Lewandowski, A.S., Palermo, T.M., Stinson, J. & Palermo, T.M. Työolotutkimusten tuloksia 1977?2008. Tilastokeskus. Archives of General Psychiatry 32, 1031-1038. Moilanen, K.L., Shaw, D.S. Trajectories of symptoms and impairment for pediatric patients with functional abdominal pain: a 5-year longitudinal study. Headache and psychological functioning in children and adolescents. Headache 46, 1404-1415. Ramchandani, P.G., Stein, A., Hotopf, M. (1998). Helplessness and depression. Psychological Reports 82, 434. Palermo, T.M., Wilson, A.C., Peters, M. & Markey, C.N. Journal of Pediatric Psychology 29, 331?341. Pine, D.S., Cohen, P. (2012b). & Lester, D
The treatment of recurrent abdominal pain in children: a controlled comparison of cognitive-behavioral family intervention and standard pediatric care. Pediatrics International 45, 186-189. Shanahan, L., Copeland, W., Costello, E.J. (2007). Journal of Consulting and Clinical Psychology 62, 1213-21. Walker, L.S., Garber, J., Smith, C.A. (1997). A developmental perspective on family risk factors in somatization. (1994). Journal of Psychosomatic Research 34, 171-181. Roth-Isigkeit, A., Thyen, U., Stöven, H. ym. ym. (2003). Stomachaches and headaches in a community sample of preschool children. Pain 30, 3-27. Walker, L.S., Claar, R.L. (2002). Social consequences of children?s pain: when do they encourage symptom maintenance? Journal of Pediatric Psychology 27, 689-698. Walker, L.S., Garber, J. (1987). Pain and families. Physiological and psychological stress reactions in relation to classroom noise. BMJ 318, 1455. Wålinder, R., Gunnarsson, K., Runeson, R. & Rudy, T.E. ym. (2000). Pain among children and adolescents: restrictions in daily living and triggering factors. Journal of Consulting and Clinical Psychology 69, 85-91. Walker, L.S. Pediatrics 115, e152-162. Sanders, M.R., Shepherd, R.W., Cleghorn, G. Lasten kipuoireet: psykososiaaliset tekijät ja perheen merkitys for pediatric recurrent abdominal pain. Journal of Pediatric Psychology 30, 397-408. Robinson, J.O., Alverez, J.H. (2001). The relation of daily stressors to somatic and emotional symptoms in children with and without recurrent abdominal pain. Tension-type headache in children: a clinical evaluation. Scandinavian Journal of Work, Environment & Health 33, 260-266. Zuckerman, B., Stevenson, J. & Dodge, J.A. (1990). Journal of Consulting and Clinical Psychology 62, 306-314. Sarioglu, B., Erhan, E., Serdaroglu, G. ym. & Greene, J.W. ym. Gastrointestinal tract symptoms and self-reported abuse: a population-based study. Gastroenterology 107, 1040-1049. Tanaka, H., Tamai, H., Terashima, S. Parent attention versus distraction: impact on symptom complaints by children with and without chronic functional abdominal pain. Pain 122, 43-52. Walker, L.S. & Briley, M. Incidence of non-specific abdominal pain in children during school term: population survey based on discharge diagnoses. (1989). Children with recurrent abdominal pain and their parents: more somatic complaints, anxiety, and depression than other patient families? Journal of Pediatric Psychology 14, 231-243. Walker, L.S., Williams, S.E., Smith, C.A. ym. (1999). Psychosocial factors affecting psychosomatic symptoms in Japanese schoolchildren. Pediatrics International 42, 354-358. Terre, L. & Bailey, V. (1987). Human Psychopharmacology 19 (Suppl 1), S9-S13. Talley, N.J., Fett, S.L., Zinsmeister, A.R. (2008). Life events and family history in children with recurrent abdominal pain. Etiology, maintenance, and psychosocial impact. ym. (1994). Somatic complaints in pediatric patients: a prospective study of the role of negative life events, child social and academic competence, and parental somatic symptoms. The Annals of Family Medicine 8, 134-140. Turk, D.C., Flor, H. ym. ym. (2006). ym. (1994). (2010). & Greene, J.W. (1992). Parental response to child illness behavior. Journal of Pediatric Psychology 17, 49-71. Williams, N., Jackson, D., Lambert, P.C. Journal of Psychosomatic Research 42, 197-208. van Tilburg, M.A., Runyan, D.K., Zolotor, A.J. Specificity of putative psychosocial risk factors for psychiatric disorders in children and adolescents. Journal of Child Psychology and Psychiatry 49, 34-42. Stahl, S. I. & Ghiselli, W. Understanding pain in depression. Equivalent sound-levels were significantly related to an increased prevalence of symptoms of fatigue and headache. & Zeman, J.L. Pediatrics 79, 677-82. 23. Unexplained gastrointestinal symptoms after abuse in a prospective study of children at risk for abuse and neglect. ym. (2005). & Garber, J. (2004)
1996; van IJzendoorn 24. Vuosikerta Isän psyykkinen hyvinvointi ja parisuhde lapsen varhaisvaiheissa Masennuksen esiintyvyys on kulttuurista riippumatta naisilla kaksi kertaa yleisempää kuin miehillä. 1997; Bogat & von Eye 2004; Crawford ym. Perhe voidaan nähdä systeeminä, jossa yksilöiden toimintaa tai yksilöiden välisiä suhteita ei voi täysin ymmärtää tarkastelematta osien välisiä yhteyksiä. 2004; Steele ym. 4/12 28. 2009; Fonagy, Steele & Steele 1991; Fonagy, Steele, Steele, Moran & Higgit 1991; HuthBocks, Levendosky, Bogat & von Eye 2004; Slade, Belsky, Aber & Phelps 1999; Steele, Steele & Fonagy 1996; van IJzendoorn 1995). Hyvän isä-lapsivuorovaikutussuhteen kehittymiselle onkin keskeistä myös äidin sisäinen mielikuva isästä merkityksellisenä ihmisenä lapselle. Isälapsisuhteen merkitys korostuu taaperoiässä, mutta jo isän raskaudenaikaisen lasta kohtaan kokeman kiintymyksen on havaittu olevan yhteydessä syntymän jälkeiseen kiintymykseen. 1991; HuthBocks ym. Vanhemman kyky luoda mielikuvia lapsesta aktiivisena ja yksilöllisenä psykologisena toimijana, mentalisaatiokyky, toimii mekanismina, jonka välityksellä vanhempi-lapsisuhde ulottaa vaikutuksensa lapsen sosio-kognitiiviseen kehitykseen. L apsen mielikuva itsestään pärjäävänä ja arvokkaana yksilönä kehittyy kiintymyssuhdekokemusten välityksellä, ja näiden kokemusten muotoutumisessa äidillä ja isällä on molemmilla erityinen, toisiaan täydentävä roolinsa (Grossmann, Grossmann, Fremmer-Bombik, Kindler, Scheuerer-English & Zimmermann 2002). Silti myös isien masennus on merkittävä ongelma, ja se on yhteydessä sekä isä-lapsisuhteeseen että lapsen psyykkiseen oireiluun. Näillä yksilön representaatioilla on taipumus pysyvyyteen, ja ne ohjaavat yksilön vuorovaikutuskäyttäytymistä. Tutkimus on myös osoittanut kiintymyssuhteen laadun jatkuvuuden sukupolvelta toiselle (Fonagy ym. Vanhemmuutta koskeva mielikuvataso ja vuorovaikutuksellinen ulottuvuus ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa (Benoit, Parker & Zeanah 1997; Crawford & Benoit 2009; von Klitzing, Simoni, Amsler & Bürgin 1999). Bowlby (1980) määrittelee sisäiset kiintymyssuhdemielikuvat (internal working models of representations) dynaamisiksi ja mielensisäisiksi representaatioiksi, joita yksilöt rakentavat vuorovaiku- tuskokemustensa pohjalta. Tutkimukset kahden viime vuosikymmenen ajalta ovat antaneet näyttöä siitä, että vanhemman kiintymyssuhdemielikuvilla on yhteys vanhempi-lapsisuhteen laatuun (Benoit ym
Isän omat lap suudenaikaiset kiintymyssuhdekokemukset olivat myös yhteydessä isä-lapsisuhteen turvallisuuteen. Perheterapeuttisessa kirjallisuudessa sekä myös tieteellisessä tutkimuksessa isät ja isyys ovat jääneet perinteisesti äidin ja äitiyden varjoon. Onkin alustavia viitteitä siitä, että jo isien raskaudenaikaiset masennus- ja ahdistuneisuusoireet lisäisivät vääristyneiden kiintymyssuhdemielikuvien todennäköisyyttä (Punna 2010). Isän masennus lapsen varhaisvaiheissa lisää lapsen riskiä kehittää käytösongelmia myöhemmässä lapsuudessa (Ramchandan, Stein, O?Connor, Heron, Murray & Evans 2008). Suomalaisessa yhteiskunnassa isän rooli lastenhoidossa on aktiivinen ja tiedostava, ja yhä useampi isä osallistuu lapsen hoitoon yhteiskunnan tarjoaman taloudellisen tuen, kuten isyysloman, vanhempainrahakauden isäkuukauden tai hoitorahan turvin (Keskinen 2011). Siitä huolimatta isän raskaudenaikaisen psykososiaalisen hyvinvoinnin suoraa yhteyttä lapsen kehitykseen on tutkittu toistaiseksi vain vähän (Kane & Garber 2004; Ramchandani ym. 1996; von Klitzing ym. 1999). Mielikuvat syntymässä olevasta lapsesta saattavat häiriintyä, jos isän mielikin häiriintyy. Ja vääristyneet mielikuvat voivat johtaa myös vuorovaikutuksen häiriintymiseen lapsen synnyttyä. Zeanah ym. 2002). Silti jo isän raskaudenaikaisen lasta kohtaan kokeman kiintymyksen on havaittu olevan yhteydessä syntymän jälkeiseen kiintymykseen (Hjelmstedt & Collins 2008), ja isän raskaudenaikaisten lasta koskevien kiintymysmielikuvien on todettu heijastavan odotuksia siitä, millainen hänen roolinsa hoivanantajana tulee olemaan lapsen synnyttyä (Seimyr, Sjögren, Welles-Nyström & Nissen 2009). Grossmann perheterapeutti ET ym. Kiintymyssuhdetta arvostavat isät osoittivat enemmän sensitiivisyyttä, kannustusta ja sopivaa haastamista leikkitilanteessa 2- ja 6-vuotiaan lapsensa kanssa. Masentuneen isän odotukset ja ennakoinnit tulevaisuudesta saattavat olla pessimistisiä ja ahdistuneita, mikä saattaa näkyä kiintymyssuhdemielikuvien ja lapsen synnyttyä vuorovaikutuksen vääristymisenä. 2004; Pajulo, Savonlahti, Sourander, Piha & Helenius 2001) sekä vanhempi-lapsisuhteen laatuun (Huth-Bocks ym. 2008). Myös isä odottaa lasta ja muovaa kuvaa vauvasta mielessään (esim. Ympäristön riskitekijöiden, kuten lähisuhdeväkivallan, sosioekonomisten tekijöiden, päihderiippuvuuden tai masennuksen, on todettu olevan yhteydessä kiintymyssuhdemielikuviin (Huth-Bocks ym. Viime vuosi- kymmeninä tutkimustieto isistä ja isä-lapsivuorovaiTerhi Punna kutuksesta on kuiPsL, kehitys- ja kasvatuspsykologian tenkin lisääntynyt erikoispsykologi (mm. Ensiraskauden aikana äiti, isä ja lapsi ovatkin olemassa toistaiseksi vain mielikuvina. (1996) kuvaavat vääristyneitä kiintymyssuhdemielikuvia sisäisesti epäjohdonmukaisiksi. Vanhempi voi olla voimakkaan ahdistunut ja häm25. Artikkelit 1995) ja sen, että lapsi muodostaa erityisen kiintymyssuhteen kummankin vanhempansa kanssa (Steele ym. 1996). 2002; HjelmVSSHP, lastenpsykiatrian klinikka stedt ym. 2002). Toisaalta isän 2-vuotiaal le lapselleen osoittaman sensitiivisyyden ja kannustavuuden on todettu olevan yhteydessä lapsen turvallisiin kiintymyssuhdemielikuviin vielä 10- ja 16-vuotiaana (Grossmann ym. Punna 2010). 2004). Isä-lapsisuhteen merkitys korostuu taapero ikäisen lapsen suuntautuessa ulkomaailmaan (Grossmann ym. 2008; Kaarina Steele ym. Vaikka äiti näyttäisi edelleen olevan useammin lapsen pääasiallinen hoivanantaja, isien merkitys lapsen ja perheen arjessa on muuttunut ja muuttumassa. Isän psyykkinen hyvinvointi ja lapsen kehitys Useat tutkimustulokset nostavat esiin isän raskausajan psyykkisen hyvinvoinnin epäsuoran merkityksen varhaiselle vuorovaikutukselle ja lapsen kehitykselle
Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että isän masennus lapsen varhaisvaiheissa lisää muun muassa lapsen riskiä kehittää käytösongelmia myöhemmässä lapsuudessa (Ramchandani ym. 2008; Kane ym. 1999). Uudessa elämäntilanteessa, jossa stressitaso, haavoittuvuus ja kehitykselliset haasteet ovat korkealla (Perren, Wyl, Bürgin, Simoni & von Klitzing 2005), parisuhde voi toimia muutoksia helpottavana ja yksilöä suojaavana tekijänä. 2008). Isän psyykkistä oireilua lapsen varhaisvaiheissa on tutkittu raskausaikaa enemmän (Bronte-Tinkew, Moore & Carrano 2007; Hjelmstedt ym. Vuosikerta mentynyt lapsen suhteen. Tällainen siirtymävaihe on myös esikoisen syntymä ja vanhemmaksi tuleminen. Mielikuvista voi näkyä epätoivoinen yritys päästä tunnetasolla lähelle lasta. Vanhemmuuden siirtymää koskevissa tutkimuksissa transitiovaiheeksi on käsitetty usein ajanjakso, joka alkaa raskaudesta ja päättyy, kun lapsi täyttää vuoden (Condon, Boyce & Corkindale 2004; Matthey, Barnett, Ungerer & Waters 2000). 2008). Ahdistuneisuuden ja masentuneisuuden on havaittu olevan negatiivisesti yhteydessä isän lasta kohtaan kokemaan kiintymykseen (Buist, Morse & Durkin 2003; Hjelmstedt ym. Isän masennus vanhemmuuden siirtymävaiheessa näyttäisikin olevan yhteydessä erityisesti lapsen käyttäytymishäiriöihin ja kaverisuhteissa ilmeneviin ongelmiin (Ramchandani ym. 1999; Salmela-Aro, Aunola, Saisto, Halmesmäki & Nurmi 2006) ja hienoisesti nousevan lapsen toisen ikävuoden aikana (Cox ym. Hän havaitsee tai tunnistaa vain harvoin oman vanhemmuutensa merkityksen lapsen kehitykselle, mutta ei kuitenkaan vähättele sitä . 2007) sekä parisuhteen laatua (Lundy 2002; Bronte-Tinkew ym. 2007). 2003) tai yli ensimmäisen ikävuoden (Perren, Wyl, Bürgin, Simoni & von Klitzing 2005). Parisuhdetyytyväisyyden on havaittu olevan korkea raskauden aikana, laskevan lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana (Cox ym. 1999). Parisuhdetyytyväisyyden on todettu olevan raskausaikana yhteydessä masennukseen ja ahdistuneisuuteen (Buist ym. 2008). Isyyden siirtymävaihe ja parisuhde Transitioissa eli siirtymävaiheissa parisuhde on haavoittuvampi uudelleen organisoitumispaineensa vuoksi (Cox, Paley, Burchinal & Payne 1999). Epäsuotuisissa olosuhteissa parisuhde voi itsessään sisältää kuormittavia tilanteita ja tapahtumia aiheuttaen yksilölle terveydellistä ja psykologista haittaa. Isän masennus ennen lapsen syntymää, syntymän jälkeinen masennus tai masennus molempina mittausajankohtina oli yhteydessä lapsen tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmiin 3-vuotiaana sekä psykiatriseen diagnoosiin 7-vuotiaana (Ramchandani ym. Yhteys oli vahvin, kun isät olivat masentuneita sekä ennen että jälkeen lapsen syntymän. 2008). Psykiatrisista häiriöistä erityisesti masennuksen on todettu olevan vahvasti yhteydessä parisuhdetyytymättömyyteen (Wishman 1999; Lundy 2002), ja se saattaa olla erityisen tärkeä riskitekijä parisuhteen laadulle vanhemmuuden siirtymävaiheessa (Cox ym. Edellä kuvatut ominaisuudet sopisivat kuvaamaan myös masentuneen ja ahdistuneen ihmisen tapaa havaita sosiaalista vuorovaikutusta ja toimia siinä (Beck, Steer & Brown 1996). Jo parin vuosikymmenen takaisissa tutkimuksissa on osoitettu isän masennuksen olevan yhteydessä lapsen kehityksen häiriöihin, mutta useissa tutkimusasetelmissa on ollut puutteita, mikä heikentää tutkimustulosten yleistettävyyttä (Kane & Garber 2004). 2003; Figueiredo, Field, Diego, Hernandez-Reif, Deeds & Ascencio 2008), ja masennusoireiden ja parisuhdetyytymättömyyden väli26. Isän masennuksen on todettu heikentävän isä-lapsisuhteen laatua, lisäävän isän ärsyyntyneisyyttä ja stressiä, heikentävän vanhemmuutta (Bronte-Tinkew ym. 4/12 Terhi Punna 28. hän ei vain kykene havaitsemaan tai tiedostamaan oman vanhemmuutensa merkitystä. Vääristyneet kiintymyssuhdemielikuvat voivat olla hyvin epäjohdonmukaisia, ja niistä heijastuu hämmennys, ristiriitaisuus tai jopa outous. 2004; Lundy 2002). Toisissa tutkimuksissa seuranta on jatkunut muutaman kuukauden lapsen syntymän jälkeen (Buist ym
2008; Salmela-Aro ym. 2003). Sosiaalisen tuen määrä (Escribà-Agüir ym. 2009) on todettu olevan yleisempää naisilla kuin miehillä. Yhteys on todennäköisesti luonteeltaan interaktiivinen (Wishman 1999). Perhe voidaankin nähdä systeeminä, jossa yksilöiden toimintaa tai yksilöiden välisiä suhteita ei voi täysin ymmärtää tarkastelematta osien välisiä yhteyksiä (Cox ym. 2008; Field ym. On viitteitä siitä, että parisuhdetyytymättömyys voisi ennustaa isä-lapsivuorovaikutuksen vähempää synkronisuutta sekä isä-lapsisuhteen turvattomuutta (Lundy 2002). Isän psyykkinen hyvinvointi ja parisuhde lapsen varhaisvaiheissa nen yhteys näkyy sekä yksilö- että pariskuntatasolla (Salmela-Aro ym. 1999). Sen sijaan he- Isän masennus vanhemmuuden siirtymävaiheessa Raskauden ja lapsen kahden ensimmäisen ikävuoden aikana vanhempien masennusoireissa ja parisuhdetyytyväisyydessä tapahtuvat muutokset ovat pitkälti parisuhteeseen sidoksissa olevia ominaisuuksia, joskin myös yksilöiden välillä voi olla ero27. Esimerkiksi isän vetäytyminen parisuhteesta voi siis heijastua isä-lapsisuhteeseen emotionaalisena etäisyytenä (Sturge-Apple, Davies & Cummings 2006). Hyvän isä-lapsivuorovaikutussuhteen kehittymiselle näyttäisi olevan keskeistä myös äidin sisäinen mielikuva isästä merkityksellisenä ihmisenä lapselle (von Klitzing ym. 2004, Ramchandan ym. Masennus- ja ahdistuneisuusoireita raskausaikana ja lapsen synnyttyä raportoivien isien on todettu olevan iältään nuorempia ja parisuhteen keston lyhyempi kuin oireettomilla isillä (Buist ym. Kaikkiaan muutokset parisuhdetyytyväisyydessä (Cox ym. 1999), masennuksessa (Cox ym. Isän omat kokemukset suhteesta isähahmoon saattoivat olla myös mielikuviin perustuvia, kuten jos todellinen isä ei ollut varsinaisesti läsnä vaan oli tullut ?todeksi. Aiemman lapsiluvun merkityksestä raskaudenaikaiseen psykososiaaliseen hyvinvointiin on vaihtelevia tutkimustuloksia (Ramchandani ym. 1999; Condon ym. Silti myös isien masennus on merkittävä ongelma (Goodman 2004), ja on viitteitä siitä, että masentuneet isät kokevat masennus- ja ahdistusoireita raskauden aikana yhtä lailla kuin äiditkin, eikä isien oireiden vakavuus merkitsevästi eroa äitien oireista (Field, Diego, Hernandez-Reif, Figueiredo, Deeds, Contogeorgos & Ascencio 2006). Raskaudenaikainen ja synnytyksen jälkeinen masennus on todennäköisempää, jos parisuhde ei ole tyydyttävä (Buist ym. 2006; Cox ym. 1996; EscribàAgüir ym. 1999). 2009). 2009) ovat vanhemmuuden siirtymävaiheen aikana kliinisesti arvioiden pieniä. Raskaudenaikaisen masennuksen (Areias, Kumar, Barros & Figueiredo 1996; Escribà-Agüir, Gonzalez-Galarzo, Barona-Vilar & Artazcoz 2008; Matthey ym. 2006; Teixeira ym. Myös synnytyksen jälkeinen masennus (Escribà-Agüir ym. 2008; Ramchandani et al., 2008). 1999). 2003; Escribà-Agüir ym. 2008) ja jos isällä on masennushistoriaa (EscribàAgüir ym. Se näkyi myös parisuhdeulottuvuuden rikkautena raskauden kokemisessa ja onnistuneessa transitiossa vanhemmuuteen. Tämä sisäinen asenne saattoi johtaa riittävään emotionaaliseen ja sosiaaliseen saatavilla oloon suhteessa lapseen sekä vanhempien kumppanuuden vahvistamiseen. ja (Salmela-Aro ym. 2004). 2009) ja ahdistuneisuuden (Teixeira ym. 2006). 2008; Matthey ym. 2000; Teixeira, Figueiredo, Conde, Pacheco & Costa 2009) ja ahdistuneisuudessa (Teixeira ym. 2000; Teixeira ym. äidin tarinoiden myötä. 2008) ja puolison masennus (Areias ym. 2008) ja masennuksen esiintyvyys yleisesti ottaen on kulttuurista riippumatta naisilla kaksi kertaa yleisempää kuin miehillä (Kane ym. merkittävään henkilöön, kykenivät luomaan monia mielikuvia omasta tulevasta roolistaan tärkeänä ihmissuhteena lapsensa elämässä. Sisäinen riittävän hyvä (good enough) isähahmo johti useimmiten vahvaan toiveeseen omasta lapsesta. 2006; Ramchandani ym. 2008) näyttäisivät vaikuttavan erityisesti miehillä masennuksen korkeampaan todennäköisyyteen. Von Klitzing tutkimusryhmineen havaitsi, että isät, joilla oli syvä ja merkityksellinen suhde omaan isäänsä tai johonkin muuhun ?kolmanteen
2008). kuitenkaan selitä mielikuvatason ja vuorovaikutuksellisen ulottuvuuden yhteyttä isä-lapsisuhteessa. Selitystä onkin haettu vanhemman kyvystä luoda mielikuvia lapsesta aktiivisena ja yksilöllisenä psykologisena toimijana (Sharp & Fonagy 2008). Se voi olla eksplisiittistä tai implisiittistä. Tutkijat ovat lähestyneet tätä kykyä eri käsittein, kuten mentalizing (Fonagy & Target 2005), mind-mindedness (Arnott & Meins 2007, 2008) ja reflective self functioning (Fonagy ym. (1991) erottavat mentalisaatiokyvyn kehityksessä toisistaan esireflektiivisen minän ja reflektiivisen minän. Myös alhaisen koulutustason on todettu ennustavan isän synnytyksen jälkeistä masennusta (Ramchandani ym. Eksplisiittinen mentalisaatio on tietoista, tarkoituksenmukaista ja reflektiivistä. Havainto herättää kysymyksen siitä, mitkä väliin tulevat tekijät tai mikä mekanismi voisi selittää tulosta. 2001) sekä vanhempi-lapsisuhteen laatuun (Huth-Bocks ym. 2004). Fonagy ym. 1991). 2008). Mentalisaatiokyky pitää sisällään useita mentaalisia eli mielensisäisiä prosesseja (Allen, Fonagy & Bateman 2008). Reflektiivinen minä on sisäinen havaintojen tekijä, joka rekisteröi fyysisistä elämää ja rakentaa mielensisäisiä representaatioita tunteista ja ajatuksista, haluista ja toiveista. (2008) mää- Riskitekijöiden yhteys vuorovaikutukseen ? mentalisaatiokyky välittävänä tekijänä Vielä on epäselvää, miten vanhemman mielikuvat tai niihin kielteisesti vaikuttavat riskitekijät välittyvät vuorovaikutukseen ja miten kiintymyssuhteen laatu siirtyy sukupolvelta toiselle. 2008). Näkökulman mukaan äidin raskausaikana kokema, ja lasta koskeviin mielikuviin negatiivisesti heijastuva stressi ulottaa vaikutuksensa myös sikiön kehittyviin aivoihin. Näin ollen turvallisesti kiintyneen mutta odotusaikana psyykkistä kuormitusta kokevan äidin lapsella voi olla korkeampi todennäköisyys muodostaa turvaton kiintymyssuhde autonomisen hermostonsa poikkeavuuteen liittyen. Tässä artikkelissa käytetään jatkossa termiä mentalisaatiokyky. Sharp ja Fonagy (2008) ovat esittäneet näkemyksen, jonka mukaan mentalisaatiokyvyn taustalla voisi olla neurobiologisesti rakentunut sosio-kognitiivinen systeemi, joka voi häiriintyä eri stressitekijöistä johtuen. Esireflektiivinen minä on välitön ja muovautumaton kokijaminä. Van IJzendoorn (1995) havaitsi meta-analyysissaan, että vanhemman oman kiintymyssuhteen turvallisuus selittää ainoastaan 12 prosenttia hänen sensitiivisyydestään vuorovaikutuksessa lapsensa kanssa. Fonagy ym. 1996). Äidin raskaudenaikaisten kiintymyssuhdemielikuvien ja lapsen stressitilanteissa ilmenevän vuorovaikutuskäyttäytymisen välistä yhteyttä onkin pyritty selittämään esimerkiksi äidin raskaudenaikaisten fysiologisten stressitekijöiden ja vauvan aivojen kehittymisen kautta (Thun-Hohenstein, Wienerroither, Schreuer, Seim & Wienerroither 2008). 2003). 2004; Pajulo ym. Se perustuu symbolien käyttöön, kuten esimerkiksi kieleen tai maalaukseen, kun yksilö ilmaisee tunteitaan, ajatuksiaan ja kokemuksiaan. 4/12 Terhi Punna 28. Kyseinen näkökulma ei 28. Reflektiivisen minän ja mentalisaatiokyvyn kehittyminen on keskeinen edistysaskel varhaisessa lapsuudessa, ja se on keskeisessä asemassa myös vanhemmuudessa. Alhaisen sosioekonomisen aseman on raportoitu olevan yhteydessä isän parisuhdetyytymättömyyteen (Lundy 2002) ja lisäävän isän riskiä lapsen syntymän jälkeiselle masennukselle (Areias ym. Mentalisaatiokyky toimii siis mekanismina, jonka välityksellä vanhempi-lapsisuhde ulottaa vaikutuksensa lapsen sosio-kognitiiviseen kehitykseen (Main 1991; Sharp ym. Ympäristön riskitekijöiden, kuten lähisuhdeväkivallan, sosioekonomisten tekijöiden, päihderiippuvuuden tai masennuksen, onkin todettu olevan yhteydessä kiintymyssuhdemielikuviin (Huth-Bocks ym. Vuosikerta delmöityshoidon on todettu lisäävän isän masennuksen todennäköisyyttä lapsen syntymän jälkeen (Hjelmstedt ym. Raskauden ei-toivottavuuden on todettu olevan yhteydessä isän masennukseen sekä raskausaikana että lapsen syntymän jälkeen (Buist ym
Se edellyttää myös terapeutilta aktiivista roolia terapiaprosessissa, jonka keskeisenä tavoitteena on tehdä näkyväksi (eksplisiittiseksi) se, mikä on ollut näkymätöntä (implisiittistä). 2007; Fonagy ym. 1991). Mentalisaatiokyky on siis keskeistä kiintymyssuhteen turvallisuuden välittymisessä vanhemmalta lapselle (Arnott ym. Therapeutic change in rigid family systems. Behind the family mask. 2008) ja puolison masennus (Areias ym. Myös tieteellinen tutkimus osoittaa, että masennuksen esiintyvyys on kulttuurista riippumatta naisilla kaksi Andolfi, Menghi & de Nichilo (1983). 2008). Hyvässä terapiasuhteessa asiakas toimii aktiivisena vaikuttajana kuten lapsi turvallisessa kiintymyssuhteessa. Terhi Punna 044 512 1480 terhi.punna@kotiposti.net Yhteenveto Lähteet Masentunut äiti ei ole harvinaisuus perheterapiaan hakeutuneiden perheiden keskuudessa. 2004). 2008) näyttäisivätkin vaikuttavan erityisesti isillä masennuksen korkeampaan todennäköisyyteen. Perheterapiassa terapeutin tehtävänä voidaan nähdä monitasoisten vuorovaikutussuhteiden selkeyttäminen. 2008). Ramchandani ym. kykyä eksplisiittiseen mentalisaatioon. 1991; Fonagy ym. 2005; Lis ym. 2008; Field ym. 1996; EscribàAgüir ym. Lapsikeskeisessä perheterapiassa työvälineenä ovat usein myös metaforat sanoina, tekoina tai esineinä (esim. Tämä on hyvä tiedostaa myös perheterapeuttisessa työssä. 2004; Sharp ym. Andolfi, Menghi & de Nichilo 1983). Hyvä terapiasuhde peilaa useita turvallisen kiintymyssuhteen tunnusmerkkejä sanoittamalla ja validoimalla perheenjäsenten tunteita ja kokemuksia. Perhe voidaan nähdä systeeminä, jossa yksilöiden toimintaa tai yksilöiden välisiä suhteita ei voi täysin ymmärtää tarkastelematta osien välisiä yhteyksiä (Cox ym. Toisin sanoen psykoterapia pyrkii lisäämään yksilöiden . 1999). Sosiaalisen tuen määrä (Escribà-Agüir ym. Perheterapiassa onkin mahdollista lisätä toisaalta yksilöiden sisäistä ja toisaalta perheenjäsenten välistä mentalisaatiota. New York, NY: Brunner/ Mazel. 29. Kyvyn kertoa lasta koskevista mielikuvista raskausaikana on todettu olevan yhteydessä äidin kykyyn havaita ja kuvata lapsen mielensisältöjä lapsen ollessa puolivuotias (Arnott ym. 2008). Vanhemman oikea ja tarkka kyky havaita lapsen tunnetiloja, tarkoitusperiä ja tavoitteita edistää turvallisen kiintymyssuhteen syntymistä, mikä puolestaan stimuloi lapsen oman mentalisaatiokyvyn kehittymistä. Jo vanhemman raskaudenaikaisen mentalisaatiokyvyn on osoitettu olevan vahvasti yhteydessä lapsen kiintymyssuhteen laatuun, joskin yhteyden on isien kohdalla todettu olevan heikompi (Arnott ym. 2007; Fonagy ym. Implisiittinen mentalisaatio on ei-kielellistä ja osin tiedostamatonta, eikä yksilö kykene välttämättä sanoin perustelemaan implisiittisen mentalisaation herättämää reaktiotaan. Isän hyvän mentalisaatiokyvyn on todettu olevan yhteydessä hänen vanhemmuutensa aktiivisuuteen ja osallistuvuuteen (Lis, Zennaro, Mazzeschi & Pinto 2004). ja perheiden . 2004). Silti myös isien masennus on merkittävä ongelma (Goodman 2004), ja sen on osoitettu olevan yhteydessä lapsen psyykkiseen oireiluun (mm. 2006; Ramchandani ym. 2008). kertaa yleisempää kuin miehillä (Kane ym. Isien kyky muodostaa lasta koskevia mielikuvia raskausaikana oli yhteydessä lapsen mielensisältöjä koskevien ilmausten kokonaismäärään, ei niinkään siihen, tulkitsiko isä näitä mielensisältöjä oikein vai väärin (Arnott ym. Heikon mentalisaatiokyvyn on havaittu puolestaan olevan yhteydessä ulkopuoliseen ja passiiviseen vanhemmuuteen (Lis ym. Isän psyykkinen hyvinvointi ja parisuhde lapsen varhaisvaiheissa rittelevät implisiittisen mentalisaation intuitioksi, jonka perusta on muodostunut toistuvista vuorovaikutuskokemuksista ja joka mahdollistaa ei-kielellisten emotionaalisten viestien ymmärtämisen ja asianmukaisen reagoinnin niihin
Paternal postpartum depression, its relationship to maternal postpartum depression, and implications for family health. Journal of Advanced Nursing 45, 26-35. Grossmann, K., Grossmann, K.E., FremmerBombik, E., Kindler, H., Scheuerer-English, H. The impact of maternal characteristics and contextual variables on infant-mother attachment. (2004). The relations among depression in fathers, children?s psychopathology, and father-child conflict: A meta-analysis. & Meins, E. Kelan lapsiperhe-etuustilasto 2010. (2002). 4/12 Terhi Punna 28. Journal of Child Psychology and Psychiatry 38, 307-313. Buist, A., Morse, C. & Ascencio, A. (2008). (1991). Maternal representations of attachment during pregnancy predict the organization of infant-mother attachment at one year of age. (2005). Kansaneläkelaitos, tilastoryhmä. & Target, M. sensitive and challenging play as a pivotal variable in a 16-year longitudinal study. Social Development 11, 307-331. Hjelmstedt, A. (2004). Child Development 62, 891-905. Fonagy, P., Steele, M., Steele, H., Moran, G.S. & Payne, C. (1999). Parental styles in prospective fathers: A research carried out using a semistructured interview 30. & Garber, J. (2008). Psychological functioning and predictors of father-infant relationship in IVF fathers and controls. Scandinavian Journal of Caring Science 22, 72-78. Huth-Bocks, A.C., Levendosky, A.A., Bogat, G.A. Attachment & Human Development 7, 333-343. Goodman, J.H. Attachment and loss: 3. Loss, sadness and depression. Journal of Epidemiology and Community Health 62, 410-414. Field, T., Diego, M., Hernandez-Reif, M., Figueiredo, B., Deeds, O., Contogeorgos, J. (2009). Caregivers. Prenatal paternal depression. Infant Behavior & Development 29, 579-583. Figueiredo, B., Field, T., Diego, M., Hernandez-Reif, M., Deeds, O. & Corkindale, C.J. (2004). disrupted representations of the unborn child predict later infant-caregiver disorganized attachment and disrupted interactions. Infant Mental Health Journal 30, 124-144. Escribà-Agüir, V., Gonzalez-Galarzo, M.C., Barona-Vilar, C. attachment classifications. Links among antenatal attachment representations, postnatal mindmindedness, and infant attachment security: A preliminary study of mothers and fathers. Bulletin of the Menninger Clinic 71, 132-149. Arnott, B. & Zimmermann, P. & Figueiredo, E. (2008). Mentalizing in clinical practice. & Ascencio, A. & Higgit, A.C. & Zeanah, C.H. (1997). Child Development 75, 480-496. Kane, P. Partner relationships during the transition to parenthood. Marital perceptions and interactions across the transition to parenthood. (2007). Australian and New Zealand Journal of Psychiatry 38, 56-64. Cox, M.J., Paley, B., Burchinal, M. & Meins, E. (2008). (2004). (1991). & Pinto, M. Journal of Obstetric, Gynecologic, and Neonatal Nursing 32, 172 ?80. Bowlby, J. & Collins, A. Journal of Family Issues 28, 61-99. Condon, T.J., Boyce P. (1980). (2003). Men?s adjustment to fatherhood: Implications for obstetric health care. & Bateman, A.W. Bridging the transmission gap: An end to an important mystery of attachment research. representations of their infants assessed prenatally: Stability and association with infants. Clinical Psychology Review 24, 339-360. Keskinen, S. Continuity in mind-mindedness from pregnancy to the first year of life. (2008). The first-time fathers study: a prospective study of mental health and wellbeing of men during the transition to parenthood. The uniqueness of the child-father attachment relationship: Fathers. & Benoit, D. (2007). Mothers. Factors related to depression during pregnancy: are there gender differences. & Artazcoz, L. & Steele, M. Vuosikerta Allen, J.G., Fonagy, P. & von Eye, A. New York: Basic Books. Bronte-Tinkew, J., Moore, K.A., Matthews, G. Saatavilla: www.kela.fi/tilastot > vuositilasto. Lis, A., Zennaro, A., Mazzeschi, C. The capacity for understanding mental states: the reflective self in parent and child and its significance for security of attachment. Infant Mental Health Journal 12, 201-218. Fonagy, P. Journal of Reproductive and Infant Psychology 26, 99-107. Fonagy, P., Steele, H. Correlates of postnatal depression in mothers and fathers. British Journal of Psychiatry 69, 36-41. Arnott, B. & Durkin, S. Symptoms of major depression in a sample of fathers of infants: Sociodemographic correlates and links to father involvement. Arlington, VA: American Psychiatric Publishing. Areias, M.E.G., Kumar, R., Barros , H. Journal of Marriage and the Family 61, 611-625. Crawford, A. Infant Behavior & Development 31, 647-654. Benoit, D., Parker, K.C.H. (toim.) (2011). (2004). & Carrano, J. (2006). (1996)
(1996). Associations among attachment classifications of mothers, fathers, and their infants. Child Development 67, 541-555. Sturge-Apple, M-L., Davies, P.T. Teoksessa C.M. Journal of Psychosomatic Obstetrics & Gynecology 26, 173-183. Punna, T. Infant Mental Health Journal 25, 149-162. Lundy, B.L. & Fonagy, P. (2010). Paternal and maternal depressed mood during the transition to parenthood. Journal of Affective Disorders 60, 75-85. Pajulo, M., Savonlahti, E., Sourander, A., Piha, J. (1996). Prenatal maternal representations: Mothers at psychosocial risk. Infant Mental Health Journal 55, 529-544. Perren, S., von Wyl, A., Bürgin, D., Simoni, H. & von Klitzing, K. & Cummings, E.M. Hostility and withdrawal in marital conflict: Effects on parental emotional unavailability and inconsistent discipline. Journal of Family Psychology 20, 227-238. Teixeira, C., Figueiredo, B., Conde, A., Pacheco A. (2008). Correlates of postnatal depression in mothers and fathers. Journal of Affective Disorders 119,142-148. Thun-Hohenstein, L., Wienerroither, C., Schreuer, M., Seim, G. The role of the father in early family interactions. (1999). & during pregnancy. (2002). & Wienerroither, H. Archives of Women?s Mental Health 12, 269-279. Sharp, C. Depression in men in the postnatal period and later child psychopathology: A population cohort study. Journal of American Academy of Child and Adolescent Psychiatry 47, 390-398. Salmela-Aro, K., Aunola, K., Saisto, T., Halmesmäki, E. (2006). & Phelps, J.L. (1999). Isän psyykkinen hyvinvointi ja parisuhde lapsen varhaisvaiheissa developmental psychopathology. Social Development 17, 7387-754. Slade, A., Belsky, J., Aber, J.L. Stevenson-Hinde & P. & Fonagy, P. Mothers. Developmental Psychology 35, 611-619. Steele, H., Steele, M. (2006). Antenatal maternal depressive mood and parental-fetal attachment at the end of pregnancy. Working model of child interview coding manual. Couples share similar changes in depressive symptoms and marital satisfaction anticipating the birth of a child. Journal of Social and Personal Relationships 23, 781-803. Seimyr, L., Sjögren, B., Welles-Nyström, B. & Nissen, E. (1995). Depressive symptoms and psychosocial stress across the transition to parenthood: Associations with parental psychopathology and child difficulty. (1991). (2009). Metacognitive knowledge, metacognitive monitoring, and singular (coherent) vs. Adult attachment representations, parental responsiveness, and infant attachment: A meta-analysis on the predictive validity of the adult attachment interview. & Hirshberg, L. & Costa, R. & Waters, B. The parent?s capacity to treat the child as a psychological agent: Constructs, measures and implications for Bürgin, D. Infant Mental Health Journal 20, 222-237. Zeanah, C. Psychological Bulletin 117, 387-403. Wishman, M.A. representations of their relationships with their toddlers: Links to adult attachment and observed mothering. Lisensiaatintutkimus. Turun yliopisto, psykologian oppiaine, käyttäytymistieteiden ja filosofian laitos, yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Ramchandani, P.G., Stein, A., O?Connor, T.G., Heron, J., Murray, L., & Evans, J. (2000). H., Benoit, D., Barton, M. Marris (toim.) Attachment across the life cycle, 127?159. London: Tavistock-Routledge. Matthey, S., Barnett, B., Ungerer, J. Paternal socio-psychological factors and infant attachment: The mediating role of synchrony in father-infant interactions. Infant Behavior & Development 25, 221-236. Main, M. New Orleans: Louisiana State University School of Medicine. 31. European Child & Adolescent Psychiatry 17, 9-19. van IJzendoorn, M.H. Isien raskauden aikaiset kiintymyssuhdemielikuvat ja psykososiaalisten riskitekijöiden yhteydet niihin. (2001). Parkes, J. (2005). (2009). Marital dissatisfaction and psychiatric disorders: Results from the national comorbidity survey. Journal of Abnormal Psychology 108, 701-706. von Klitzing, K., Simoni, H., Amsler, F. & Helenius, H. & Nurmi, J-E. (1999). (2008). multiple (incoherent) models of attachment: Findings and directions for future research. (2008). Antenatal mental representations about the child and mother-infant interaction at three months post partum
Vuosikerta Ilman isää kasvaminen perheterapeuttisesti tarkasteltuna: vaikutuksia ja hoitomahdollisuuksia Kysymys isättömyydestä alkoi kiinnostaa minua ohjattuani Porin seurakuntien perheasiainneuvottelukeskuksessa ryhmiä yksin odottaville äideille. Vaikka isä eron jälkeen tapaisikin lasta, tämä saattaa silti kokea vähintäänkin osa-aikaisättömyyttä. Prosentteina äidin ja lasten perheitä oli 17,4 %, isien 2,5 %, avioliittoperheitä 62,3 % ja avoparien 17,7 % (www.tilastokeskus.fi). Joskus kontakti isään on katkennut lopullisesti vanhempien erossa. Asiakkaalla on myös saattanut olla hyvin vahva kokemus isättömyydestä, vaikka isä olisi jopa asunut hänen kanssaan samassa talossa. Yksin odottavien ryhmien myötä aloin kiinnittää huomiota erilaisiin isättömyyskertomuksiin. Oma lukunsa on myös adoptoitujen tai keinohedelmöitettyjen lasten isättömyys. Y hden Vanhemman Perheiden Liiton mukaan avo- tai avioliiton ulkopuolella syntyy vuosittain 4 500 lasta eli 7?8 % syntyneistä (www.yyl.fi . yhden vanhemman perheet tilastoina). 4/12 28. Näissä ryhmissä kysymys poissa olevasta isästä oli jatkuvasti esillä: miten puhua lapselle isästä, joka ei halunnut isäksi lapselleen, joka ei koskaan halua tavata lastaan tai joka on jopa kieltänyt, ettei hänestä saa kertoa mitään lapselle. Isä ei ole esimerkiksi alkoholi- tai mielenterveysongelmien takia pystynyt hoitamaan isyyttään tai isä on ollut lannistava ja autoritaarinen olematta läsnä henkisesti ja tunnetasolla. On ollut asiakkaita, jotka eivät ole tienneet, kuka isä on, tai sukupuuta tehdessä on huomattu suvussa olevan tuntemattomia isiä aiemmissa sukupolvissa. Mannerheimin Lastensuojeluliiton mukaan yhden vanhemman perheen äidiksi päätyy parituhatta suomalaisnaista vuosittain (Mantu 2007). Perheitä, joissa on äiti ja yksi tai useampi lapsi, oli Tilastokeskuksen mukaan 101 717 vuonna 2008. Samana vuonna isästä ja lapsista koostuvia perheitä oli 15 382, avioparien perheitä 360 904 ja avoparien 107 034. Totaalinen kontaktittomuus isään on luonnollisesti harvinaisempaa kuin äidistä ja lapsista koostuvien perheiden määrä, mutta jotain osviittaa luvut antavat isättömyyden yleisyyden hahmottamiseen. 32
Näiden ominaisuuk sien varassa syntyy isällisyys, jonka laatu vaihtelee sen perusteella, millainen poikalapsen kohtalo on: onko pojan äiti elänyt parisuhteessa vai yksinhuoltajana ja millainen tunnelaatu tässä suhteessa on ollut? Tämän tunnelaadun eri toisinnoista riippuu pienen pojan psykologisen isyyden alku. Myös Didier Dumas (2008) toteaa isän kyvyn liittyä lapsensa elämään olevan verrannollinen siihen, onko isänisä ollut läsnä vai poissa oleva. Isän tehtävä on olla se toinen, uusi ihminen tai uusi syli, johon lapsi, sekä poika että tyttö, voi karata pois noitaäidin vallasta. Ja jos voikin, niin uskon, että joidenkin isyyttään pakenevien isien ajatusmalli on tämänsuuntainen. Toki on myös sanottava, ettei aina ole kyse isän vastuuttomuudesta, jos tämä on poissa. Jos äiti ja isä elävät yhdessä, isän tehtävä on irrottaa lapsensa äitisymbioosista (Schalin 1989) tai, kuten Amnell (2004) sanoo, ?olla aukenevan maailman porttivahtina tai pelastajana noita-akasta?. Artikkelit unohtamiseen on se, ettei isä kestä tuskaa olla erossa lapsestaan. Eija Liimatainen Hän on mieluummin TM, psykoterapeutti näkemättä ja tapaaperheneuvoja matta lastaan kokoPorin seurakuntayhtymän naan kuin että kokiperheasiainneuvottelukeskus si ikävää lapseensa, Pori syyllisyyttä, ettei ole enempää läsnä hänen elämässään, tai kipua siitä, että lapsi kokee häneen vierautta. Jorma Myllärniemi (2010) kuvaa, kuinka pikkupojan miehinen kehitys perustuu fallisuuteen, mutta isällisyyteen pystyäkseen fallisuuden olisi muututtava genitaaliseksi vastavuoroisuudeksi. tai olla olematta Yksi suurimmista kysymyksistä yksin odottavien ryhmissä oli se, miksi isät eivät halua pitää yhteyttä lapsiinsa. On äitejä, jotka estävät lapsen isää tapaamasta lasta tai pitämästä yhteyttä häneen. Isän poissaolo käy sitä vaikut33. Liiaksi fallisuuden varassa toimiva isä joutuu kieltämään vaimonsa ja lapsensa todellisuuden ja heidän tarpeensa pyrkiessään kohti fallisia tavoitteita eli hallintaa, voittamista ja nujertamista. Isyyttään karttavien isien taustalta löytyy siis eritasoista isättömyyttä. Jos isättömyys ei suoranaisesti johtaisikaan siihen, ettei kykene olemaan isä lapselleen, niin jotain hankalaa isättömän isyydessä tai puolisona olemisessa monesti on. Jouko Huttunen (2001) puhuu rakenteellisesta vastuuttomuudesta isän paetessa omille teilleen saatuaan naisen raskaaksi. On myös naisia, jotka tarvitsevat miestä pelkästään siittäjäisäksi (Jouko Huttusen termi), jotta äitiys toteutuisi. Kyky olla isä . Miten isät kykenevät unohtamaan lapsensa tai ylipäänsä pystyvät elämään sen tiedon kanssa, että heillä on tuntematon lapsi jossain. Äidin on vaikea torjua äitiyttään, kun koko keho elää odotuksessa. Lastenpsykiatri Gustav Amnellin (2004) mukaan isän isällisyyteen vaikuttaa kaksi asiaa: pojan kyky tuntea itsensä mieheksi ja hänen kykynsä pitää huolta toisesta ihmisestä. Mieskulttuuri sallii verhotusti sen hänelle, sellaisia isiä on aina ollut. Jos isä on läsnä, hän aiheuttaa sukupolvien välisen eron, eikä isän välttämättä edes tarvitse tehdä mitään, vaan hän jo pelkällä olemassaolollaan rikkoo dyadisuhteen rakenteen ja vetää äidin kanssaan aikuiseen parisuhteeseen (Sinkkonen 2008). Alkuvaiheen äiti-vauvasymbioosissa isättömyys ei vielä kenties olekaan mikään ongelma, korkeintaan äidin jaksaminen, kun vierellä ei ole puolisoa vastuuta jakamassa. Tuskin isä voi tapaamattomuudellaankaan näitä tunteita estää. Tutkimassani kirjallisuudessa isän rooli nähdään erittäin merkityksellisenä. Miesten rakenteellinen vastuuttomuus on pikkupojan vastuullisuutta, jonka myös yhteiskunta passiivisesti hyväksyy. Eräs näkökulma isän pakenemiseen ja lapsen Isän puuttuminen kasvun kannalta Miten lapsen kehitys etenee, kun hän elää pelkästään äidin kanssa
Perheessä on oltava aikuisten sukupolvi (yksi tai useampi huoltaja) ja lasten sukupolvi. Jos isää ei ole, tärkeiksi tulevat kaikki muut miehet, joita on ympäristössä. Lapsen ensimmäiset elinvuodet ovat tärkeitä sukupuolisen identiteetin kehittymiselle, ja isän puuttuminen näyttää juuri tuolloin heikentävän minuuden kehitystä. Voi olla, että hänestä suorastaan kielletään puhumasta, mutta myös vaikenemisen lapsi voi tulkita kieltämiseksi. Silloin kun perhe koostuu äidistä ja lapsesta tai lapsista, keskeistä lapsen luontevalle itsenäistymiselle on äidin triadinen kyky, eli äidin kyky pitää mielessä itsensä ja lapsensa lisäksi partnerinsa. Tapa, jolla äiti puhuu isästä, on merkittävä. Äidin pitäisi osata kuljettaa poissa olevaa isää 34. Riittääkö yksi hyvä kiintymyssuhde turvaamaan lapsen kehityksen. Tyttärelle ilmestyi näkymätön kaveri nimeltä Jarppa. Jos ero on ollut ristiriitainen tai parisuhdetta ei ole koskaan ollut, on vaara, että poissa oleva äiti tai isä ?unohtuu. Myös opettajat, ohjaajat ja naapurisuhteet ovat tarpeen (Esko1984; Myllärniemi 2010). Äiti oletti, että tytär oli mielikuvituksessaan luonut isän itselleen. Olipa Jarppa isä tai ei, hän oli luultavasti se kolmas, joka auttoi tytärtä irtautumaan äidistä. Lapsen tulisi voida luoda mielikuvia isästään silloinkin, kun isä ei ole koskaan asunut perheessä tai isä on ollut väkivaltainen alkoholisti. Vuosikerta tavammaksi, mitä pysyvämpi tila se on. Ellei isä ole läsnä, lapsen on käytävä sama kehitys mutta suurella vaivalla tai sitten käytettävä jotain toista pysyvää suhdetta kokonaiseen henkilöön (Amnell 2004). Jos äiti vihaa lapsensa isää, lapsi joutuu hankalaan välikäteen: lapsi kantaa sisällään purkamatonta asiaa. Vaikka biologinen isä olisi vain etäinen ?siittäjäisä?, lapsella voi lisäksi olla sekä sosiaalinen että psykologinen isä, ja joskus ne voivat olla sama henkilö. aivan kuin häntä ei enää olisikaan. Hän ei pitänyt minkäänlaista kontaktia lapseen, vaan oli jopa kieltänyt kaiken tiedon antamisen hänestä. Voiko lapsi rakastaa myös isää kokematta ristiriitaa. Äidillä on mielessään lapsen isä tai/ja joku muu hänelle merkittävä ihminen, lapsen kannalta kolmas, mikä voi mahdollistaa lapselle ?kolmannen paikan?, joka on perusta myöhempiin suhteisiin (Tuhkasaari 2007). Tapaus 1 5-vuotian tytön isä oli lähtenyt pitkästä suhteesta täysin yllättäen. Isän puutteen myöntäminen auttaa lasta luomaan itselleen sisäisen minäkuvan. Lapsen sukupuolella ja iällä on merkitystä, samoin äiti-lapsisuhteen laadulla, sisarus-alasysteemillä, lapsen asemalla siinä sekä sosiaalisella taustalla. Jari Sinkkosen (2008) mielestä se on hyvä alku. Myös poissaolon syy on lapselle merkitsevä. Lapsen mielikuvitus on rajaton, ja joskus isähahmo tai Kolmas kehitellään pienestäkin idusta. Äiti osasi viisaasti kunnioittaa tyttärensä kuviteltua ystävää ja tarjosi näin mahdollisuuden tyttärensä kehitykselle. Yksinhuoltajaäidin tehtävä ei ole helppo, mutta todennäköisesti äiti tekee virheen, jos hän yrittää olla sekä isä että äiti lapselleen. siittiöiden luovuttajana on ollut oikea lihaa ja verta oleva mies (Sinkkonen 2008). Vanhempien parisuhteen puuttuessa lapselle mahdollistuu yhdenkin riittävän tyydyttävän van- hempisuhteen kautta jollain tavalla suhde myös tarvittavaan ?kolmanteen?. Tytär esimerkiksi kielsi äitiä laittamasta päiväkodin porttia kiinni ennen kuin Jarppakin on tullut sisään. 4/12 Eija Liimatainen 28. Sama koskee naisparien keinohedelmöityksellä siinneitä lapsia . Tytär puheli Jarpan kanssa, ja Jarppa seurasi kaikkialle mukana. Tällöin biologisen isän ohut isyys korvautuu toisen/toisten ottamalla/ saamalla isyydellä (Huttunen 2001). Kun kasvattajana on pelkästään äiti, riittääkö se. Jossain vaiheessa Jarppa hävisi. Mikäli äiti antaa lapselleen kuvan siitä, että isä on tarpeeton, että äiti kykenee vaivatta toimimaan myös isänä, voi lapsen sukupuoli-identiteetti häiriintyä. Setä, isoisä ja kummit mahdollistavat aikuisen mieshahmon havainnoimisen. Lapsella täytyisi olla myös sisäinen lupa pitää mielessä kumpikin vanhempansa. Pitääkö lapsen vain tyytyä kärsimään siitä, että hänen äidillään ja isällään on ollut yhteys. Oleellista on, että sukupolvien välinen raja on selkeä
Vaikka suojelu olisikin hyväntahtoista, moni lapsi kokee asian oikean laidan paljastuttua lähinnä tulleensa petetyksi ja huijatuksi. mukana lapsen elämässä. Hyvän isäsuhteen kaipuu palaa mieleen muistojen lokeroista (Wendisch 2006). Toisen maailmansodan jälkeen tieteessä esiintyi kiinnostusta isän poissaolon vaikutuksiin ja ilman isää olleet lapset kuvattiin eräänlaisina riskeinä. Isämallin puuttumisesta merkkeinä olivat passiivisuus, syömis- ja unihäiriöt, heikko sosiaalisuus sekä poikien vaikeus löytää maskuliinisuuttaan. Hänen ei tarvitse noudattaa rajoja ja sääntöjä, hänellä on oikeus erivapauksiin. Kun isä ei ole muistuttamassa rajoista, poika voi kuvitella melkein kaiken olevan mahdollista. Sisäisessä maailmassa ja sen rakenteissa on ?miehen mentävä aukko?, kertakaikkinen tyhjiö, jonka olemassaolo näkyy riipaisevasti isättömien poikien ja miesten psykoterapioissa (Sinkkonen 1990). Naiset sen sijaan ovat jo luonnostaan avoimempia ja lähempänä omia tunteitaan, ja he reagoivat yleensä aivan toisin. Vasta suru päästää kaikki muutkin mielestä pois suljetut tunteet valloilleen ja vapauttaa traumoista. Isänä puhuteltiin isäpuolta ja ikään kuin aikapommina tuntui tikittävän, milloin ja miten asia tytölle selviää tai selvitetään. Sudenkuoppia sukupuolittain Isättä kasvaneet pojat Varsinkin pojalle olisi tärkeää, että hän voittaisi varhaisen riippuvuutensa ja samastumisensa äitiin pystymällä samastumaan isäänsä. pojalle vakavampi kuin tytölle. Lapsella tulisi kuitenkin halutessaan olla oikeus puhua isästä. Naiset osaavat myös itkeä herkemmin ja kykenevät herättämään surunsa herkemmin eloon. Toisaalta jos lapsella on mahdollisuus korvaavaan isähahmoon, ei biologisen isän puuttumisella ole välttämättä suurtakaan merkitystä (Kujala 2003). Isät saattavat tuskaa torjuakseen olla tapaamatta lastaan; ikävä ja erossa olemisen kipu on helpom- Tapaus 2 Asiakkaana kävi pari, jonka kotona asui vaimon 7-vuotias tytär. Syvällisessä keskustelussa tai terapiassa asenne saattaa muuttua yhdellä iskulla. Nuoret ja aikuiset miehet ovat torjunnassaan huomattavasti ankarampia. esim. Toisaalta isättömyyttä pyritään myös piilottelemaan. Pienelle lapselle ei ensin hennota kertoa, että isäpuoli ei olekaan isä, ja ajan myötä asian kertominen käy yhä vaikeammaksi. 1997) kokemuksen mukaan monet isättömät eivät sano kaipaavansa isää, jos asiasta puhutaan pinnallisesti. Tähän varhaiseen äidistä irrottautumiseen liittyy myös sukupuoliidentiteetin syntyminen. Ilman isää kasvaminen perheterapeuttisesti tarkasteltuna: vaikutuksia ja hoitomahdollisuuksia pi kestää, kun ei näe tai ajattele lasta ollenkaan. Äiti voi esimerkiksi lapsensa hiuksia harjatessaan huomauttaa, että tällä on päälaella samanlainen pyörtäjäinen kuin isällä. Hänelle ei ollut kerrottu, että hänen oma isänsä oli vankilassa eikä halunnut pitää minkäänlaista yhteyttä tyttäreensä. Jos isä ei ole oidipaalivaiheessa laittamassa sulkua pojan toiveille omistaa äitinsä, voi poika alkaa kuvitella omistavansa äitinsä myös seksuaalisesti. He eivät yleensä saaneet lapsina päästää tätä surua valloilleen, koska isän poissaolo oli tabu tai he eivät halunneet loukata äitiään ollessaan äidin vaikutuksen alaisia ja äidin rakkaudesta riippuvaisia. Isä voi olla poissa fyysisesti ja/tai psyykkisesti. Kehitys voi altistaa narsistiselle persoonallisuushäiriölle (Myllärniemi 2010). Varsinkin toisella ikävuodella ja erityisesti sen loppupuolella isän puuttuminen on lapselle todella vakava paikka . Isästä ei tarvitse kertoa mitään supersankaritarinoita. Äiti voisi tuoda esiin neutraaleja asioita, jotka yhdistyvät lapsen elämään. Vaarana on, että hän myöhemmässä iässä ei löydä omalle mahtipontisuudelleen rajoja. Isän 35. Uudempi tutkimus on osoittanut, että isän puuttuminen tai poissaolo on huomattavasti kompleksisempi ilmiö kuin varhaisissa isätutkimuksissa oletettiin. Hän voi yhdistää hyvän lauluäänen isän perintöön, mainita mistä ruuasta isä piti tai minkä merkkisellä autolla hän ajoi (Sinkkonen, HS 5.7.2009). Saksalaisen psykoanalyytikon professori Horst Petrin (ks
Äidin kanssa syntymästään saakka kasvaneet pojat syyllistyivät aikuisina väkivaltarikoksiin, rattijuopumukseen ja muuhun impulsiiviseen ja väkivaltaiseen käytökseen selvästi useammin kuin muut miehet. eri suunnista, pohtia suhdettaan auktoriteetteihin ja päätyä luomaan itselleen hyvinkin miehisen identiteetin. Joku taas on aina vain isää vailla, etsii miehisyyttä vääristä malleista ja on pulassa isänä ja puolisona. Ei voida sanoa, että yksinhuoltajaäidin pojasta väistämättä tulee tuollainen tai tällainen. Hän voi etsiä itselleen ?senseitä. Isät, jotka eivät ole kyenneet tai halunneet elää lapsen äidin kanssa suhteessa, eivätkä ole myöskään pitäneet lapseen yhteyttä, voivat olla luonteeltaan epäsosiaalisia tai väkivaltaisia. Nämä piirteet ovat voineet periytyä lapsiin, vaikka isä ei olisikaan ollut paikalla. Jari Sinkkonen (2008) on samoilla linjoilla. Hänen ruumiinsa muistaa nuo kosketukset. Yhden vanhemman perheessä eläminen voi olla riskitekijä, mutta isän puuttuminen ei selitä kaikkea. Lapsilla oli vähemmän häiriökäyttäytymistä, jos perheessä oli isähahmo (siis biologinen tai isäpuoli). Mutta jos isästä ei ole minkäänlaisia muistikuvia, nuoren isän kämmenet ovat usein tunteettomat. Jos äiti on sitova eikä isää tai isänkorvikkeita ole, poika on täysin äitinsä armoilla (Schalin 1989). Pojan ei tulisi viedä isän paikkaa, mutta äidin ei pitäisi myöskään sulkea pojaltaan tietä mieheksi kasvamiseen ja positiiviseen miehisyyteen. Lisäksi itsemurhariski oli heillä suurempi. Yhden vanhemman perheessä vanhemman kontrolli on vähäisempää kuin kahden vanhemman perheessä, ja tällöin on mahdollista kokeilla varhain esimerkiksi alkoholia tai muita aineita. Hänellä ei ole koskaan ollut mitään pitkälle tähtääviä suunnitelmia. Naissuhteissa hänellä on kiire saada jotain irti it36. Huomioitavaa on myös, että paikalla oleva biologinen isä voi olla ominaisuuksiltaan niin tuhoava, että lapsen kannalta olisi parempi olla elämättä hänen kanssaan. Maailman tämän hetken vaikutusvaltaisin mieskin on yksinhuoltajaäidin poika (Sinkkonen, HS 5.7.2009). Martti Paloheimo (1997) on kirjoittanut ?isättömän pojan syndroomasta?. Vuosikerta Pelkkä biologisen isän puute ei siis selitä kaikkia ongelmia, ja hyvällä isäpuolella on erittäin suuri merkitys kasvulle. Lapsen, äidin ja isän persoonallisuuspiirteet vaikuttavat toisiinsa, samoin ympäröivät ja sosiaaliset olosuhteet. Paloheimo puhuu vastuuttomasti käyttäytyvistä nuorista isistä tai puolisoista, jotka eivät ymmärrä itse käyttäytyvänsä huonosti. Isästä jääneillä hyvillä muistikuvilla on tärkeä merkitys, kun poika pitelee omia lapsiaan. Vähävaraisissa perheissä isän läsnäolo oli yhteydessä poikien vähäisempään rikollisuuteen. . Jos äiti vain sättii ja syyttää isää ja koko miessukukuntaa ja pystyttää yhä korkeampaa muuria pojan ja miesten välille, tiedossa on ongelmia. Pojan on vaikea löytää reittiä omaan sukupuolisuuteensa (Sinkkonen, HS 5.7.2009). Anu Sauvolan (2001) mukaan suurin osa yhden vanhemman perheistä voi hyvin, kun tätä tutkittiin hengissä pysymisen ja rikoksiin syyllistymättömyyden kannalta. Isän myönteinen sitoutuminen ja läsnäolo lasten elämässä vähensivät poikien käytösongelmia ja tyttöjen tunne-elämän ongelmia ja vaikuttivat positiivisesti lasten kognitiiviseen kehitykseen. Vaativia tai vastuullisia tehtäviä, joissa kysytään pitkäjänteisyyttä, hän on karttanut . Unelmia silti on. . Isyysvaisto ei ole päässyt kehittymään, lapsi ehkä jopa häiritsee ja ärsyttää häntä. Paloheimo (1997) luettelee isättömän pojan syndrooman oireita: puuttuminen myös pojan latenssivaiheessa on vakava puute, koska poika tarvitsee miehen mallia löytääkseen miesidentiteettinsä, tullakseen mieheksi. 4/12 Eija Liimatainen 28. On ehkä ollut paljonkin erilaisia innokkaita yrityksiä, jotka ovat kuitenkin pian kuivuneet kasaan. tai jos hän on sellaisiin ryhtynyt, hän on niistä pian luopunut. . Ilman isää kasvanut ei ole voinut sisäistää käsitystä siitä, mitä aikuiselta mieheltä odotetaan. Jouko Huttusen (2001) sanoin: ?Tasapainoinen isätön lapsuus voi olla parempi kuin huono isällinen.? Paljon riippuu siitä, miten isättä kasvanut poika aikuistuessaan tekee tiliä oman isättömyytensä kanssa
Avioliitossa voi näkyä myös naisen alistamisen tarve: oman keskenkasvuisuuden myöntäminen on miehelle vaikeaa. Tyttöjen kasvu ilman isää Tyttö tarvitsee isää erityisesti oidipaalivaiheessa (Amnell 2004). Äitiyhteydessä lepääminen vahvistaa tytön ominaislaatua, kun taas pojan se uhkaa erillisenä olentona hukuttaa (Siltala 1994). Toinen tärkeä ajankohta on murrosikä, joka suo vanhemmille ja lapselle vielä toisen mahdollisuuden persoonallisuuden seestymiseen ja yliminän kehittymiseen. Monella sellaisella tytöllä, jolta on puuttunut turvallisen isän syli, on myöhemmin eriasteisia seksuaalisia vaikeuksia. Sisäiset mielikuvat muodostuvat omanlaisikseen, kun isä on poissa. Yhden vanhemman perheessä (useimmiten äidin kanssa) kasvaneilla tytöillä oli aikuisina enemmän tuomioita rikollisuudesta ja rattijuopumuksesta kuin kahden vanhemman perheessä kasvaneilla tytöillä. Ääritapauksessa äidin pettymys ja vihamielisyys isää kohtaan purkautuu kostona lapsen kautta (Siltala 2003). Kun suhde äidin ja tyttären välillä on vaikea, joutuu tytär tällöin sekä äitinsä että isänsä hylkäämäksi. Isän tehtävä on tutustuttaa tyttö turvallisesti mieheen, miehen syliin ja fyysiseen läheisyyteen. Rahan käytössäkin on tiettyä huolettomuutta: säästämisestä ei ole tullut mitään, kun hän on aina tullut ostelleeksi kaikkea mukavaa. Perusongelma on oman miehisen olemuksen hataruus, siihen tiivistyvät kaikki ongelmat. Perhetaustalla ei sen sijaan ollut vaikutusta naisten kuolleisuuteen, mutta sairaalahoitovuorokausia havaittiin yhden vanhemman perheessä eläneillä enemmän (Sauvola 2001). selleen, vähemmän hän on miettinyt, mitä voisi itse antaa. . Häntä mietityttää, onko hän tyttönä ja naisena hyväksyttävä (Solantaus, HS 5.7.2009). Jos poikien kohdalla löytyy selvä yhteys isättömyyden ja väkivaltarikosten välillä, niin jotain samantyyppistä löytyy myös tyttöjen kohdalla. Jos isä olisi paikalla, kaikki olisi paremmin (Siltala 2003). Kuva poissa olevasta isästä piirtyy myös aikuisten välittämänä. Murrosikäiset tytöt näyttävät kärsivän isän poissaolosta ja kokevat vaikeuksia myöhemmissä miessuhteissaan (Esko 1984). Jos tyttö kasvaa ilman isää, ratkaisevaa on, miten paljon äidissä on maskuliinisia ulottuvuuksia tyttärelle eteenpäin annettavaksi ja miten hän itse pitää huolta heidän keskinäisestä eriytymisestään. Tytöllä tulisi olla saatavilla ulkopuolisia isähahmoja, jotta hän voisi saada riittävästi ulkopuolista samastusta. Isän puutteen voi korvata toki joku toinenkin, kuten isoisä, eno tai muu perheelle läheinen henkilö (Ijäs 2005). Taas tullaan kuitenkin siihen, että läsnä oleva isä, joka käyttäytyy hirviömäisesti lastaan kohtaan, voi saada pahempia vaurioita aikaan kuin pelkkä isän puuttuminen. Vetäytyykö äiti ?leskikuningattareksi. Ystävyyssuhteissa hän on etsinyt enemmän hyötyä kuin pysyvää ystävyyttä ja vuorovaikutusta. . Jos tytär ja äiti elävät kahdestaan, on tyttären vaikea irtautua äidistään, koska hänellä ei ole mihin mennä, yksin lapsi ei pysty olemaan (Schalin 1991). Jos isä on torjuva eikä arvosta tytärtään, tulee tälle ilman muuta ongelmia. Oidipaalivaiheessa tyttären pitäisi kiinnostua isästään, ja jos isä on paikalla ja olemassa, tytär voi tässä oidipaalisessa kolmiossa paremmin irtaantua ja itsenäistyä äidistään. ylhäiseen välinpitämättömyyteen vai jakaako hän surunsa yhdessä tytön kanssa. Tyttö saattaa idealisoida isäänsä, nähdä tämän epärealistisen hyvänä ja kaik37. Ilman isää kasvaminen perheterapeuttisesti tarkasteltuna: vaikutuksia ja hoitomahdollisuuksia kivoipana. Mies on perusolemukseltaan vielä pikkupoika. Oman isän tyttärelleen osoittama ihailu ja lämmin huolenpito vahvistavat varttuvan nuoren naisen luottamusta miessukupuoleen ja rohkaisevat aikanaan rakentamaan avioliittoa ja perhettä. Jääkö hän vain tyttären lohdutettavaksi näin ohittaen lapsen oman lohdun ja suremisen tarpeen. Isän torjuva käytös tytärtä kohtaan on pahempi asia kuin isän puuttuminen kokonaan
Mitkä asiat . Kirjeen kautta on mahdollista saada parantavia mielikuvia ja näkökulmia isättömyyteen. Kirjeeseen voi purkaa tunteita . Isättömänä kasvaneelle tytölle äidiksi tulo voi olla rakentava kokemus (esim. Junkkari & Junkkari 1996). Isättömän pojan isyys taas voi olla korjaavaa siten, että isänä hän saa tehdä lapsensa kanssa niitä asioita, mitä ei oman isänsä kanssa voinut. surua, raivoa, häpeää, kaipausta, ikävää. 4/12 Eija Liimatainen 28. Asiakas kirjoittaa kirjeen isälleen ja lukee sen ääneen vastaanotolla. Vuosikerta Näkökulmia käytännön hoitotyöhön isä lähettäisi takaisin. Kirje voi olla ikään kuin oikeudenkäynti omassa itsessä olevan pienen lapsen puolesta. Niitä voi soveltaa edelleen tilanteen ja asiakkaan mukaan. Oma vanhemmuus Oman vanhemmuuden eläminen tai puolison vanhemmuuden näkeminen voivat olla ns. Puolison onnistunut isyys voi samalla hoitaa myös äitiä: äiti voi iloita siitä, että lapsi saa nyt juuri sitä, mistä hän itse jäi paitsi, ja ehkä hänen kasvunsa tulee olemaan helpompi tämän takia. mahdollisesti kokonaan uudesta näkökulmasta. Tähän voi liittää myös mielikuvaharjoituksia: miten asiakas nyt aikuisena olisi pienen itsensä tukena itsensä rinnalla itseään puolustamassa? Edellä olen käsitellyt isättömyyden erilaisia vaikutuksia lapsen elämään. Kirjeen herättämistä tunteista kirjoitusvaiheessa ja lukuvaiheessa keskustellaan. Seuraava askel voi olla kirjoittaa kirje, jollaisen 38. Lukuvaiheessa voidaan esimerkiksi pohtia, onko kyseessä toivekirje vai vihakirje tai millaisen vastauksen olisi toivonut saavansa. Kirjeessä itselle asiakas kirjoittaa omaa minäkäsitystään, kirjeessä isälle sekä isäkäsitystään että omaa minäkäsitystään. Ihmisen elämänkerhoon valittavia uusia henkilöhahmoja ja identiteettejä voidaan tunnistaa monin tavoin. Näiden ei tarvitse olla henkilökohtaisia tuttavia, jotta heidät voitaisiin valita kerhon jäseniksi, vaan vaikkapa elokuvien tai sarjakuvien hahmoja tai pehmoleluja (White 2008). Hallitseva ongelmatarina tekee näkymättömäksi tiettyjä kumppanuussuhteita ja tapahtumia ihmisen elämässä. korjaavia kokemuksia. Isä voi hetkeksi heittäytyä mielessään pojaksi, joka saa kokea nyt jotain isänsä kanssa. Schalin 1991). (Furman 1986). Uudistava jäsentely Narratiivinen terapia antaa vaihtoehtoja kerätä luovasti ?poikkeuskertomusta?, jos vallitsevana kertomuksena ovat isän puutteesta johtuneet ongelmat. Uudistavassa jäsentelyssä luodaan tavoitteellisesti yhteyksiä omien ihmissuhteiden ja itselle merkittävien henkilöiden menneisyyteen sekä nykyisyydessä ja suunnitellussa tulevaisuudessa vaikuttaviin tärkeisiin identiteetteihin. Asiakasta voisi herättää pohtimaan vanhemmuuden kautta saamiaan kokemuksia vaikkapa ratkaisukeskeiseen tyyliin seuraavasti: ?Miten olet myöhemmin elämässäsi hankkinut niitä kokemuksia, joita vaille jäit lapsena?. ovat vaikuttaneet selviytymiseen? Mitä puolia isättömyys on hänessä vahvistanut, kehittänyt. ihmiset, tapahtumat, esineet . Mikä merkitys on ollut isän korvikkeilla? Kirjeet isälle Isäsuhdetta voi pohtia kirjoittamalla kirjeitä, joita ei lähetetä isälle (ellei asiakas toisin päätä). Mitä asioita hän ymmärtää isättömyyden myötä paremmin kuin ilman isättömyyttä. Jatkossa on eräänlainen luettelo löydöistäni. Asiakkaasta itsestään tulee oma puolustusasianajajansa (esim. Tämän lisäksi mieltäni kiehtoi, millaisia työtapoja tai ajatusmalleja perheterapeuttina voisi käyttää isättömyys-teeman osuessa kohdalle. Terapiassa voisi löytää ainutkertaisia avautumia tai poikkeuksia, joihin ongelman vaikutukset eivät yllä (Morgan 2008). Asiakkaan kanssa voi keskustella siitä, miten hän selvisi ilman isää. Kirjoittamisella pystyy myös saamaan etäisyyttä tapahtuneeseen, näkemään asiat toisen silmin
(Piha 2004). Mielikuvat Elyce Wakerman (ks. Näistä pienistä asioista muodostui pojalle isän myönteinen perintö, joka eheytti häntä miehenä (Junkkari & Junkkari 1996). Ex-kansanedustaja Kirsi Pihalla oli etäinen isä- Linking object Florence Schmitt (2009) puhui somaattisen sairauden ja kuoleman yhteydessä kahdesta asiasta, joilla on merkitystä lapsen menettäessä toisen vanhempansa. Isän hyväksyminen sellaisena kuin tämä oli auttaa hyväksymään itsensä isän poikana, samastumaan isään ja tulemaan mieheksi. Kunnianhimon liikkeelle panevana voimana näytti olevan halu saattaa ennalleen se tila, jossa isän läsnäolo koettiin tai kuviteltiin merkittäväksi hyväksynnän ja arvostuksen lähteeksi. Poissa olevasta isästä oleva mielikuva on usein joko äärimmäisen hyvä tai äärimmäisen paha (Siltala 2003; Myllärniemi 2010). Erään pojan isä surmasi itsensä traagisissa olosuhteissa pojan ollessa parivuotias. Jos mielikuva on myönteinen ja ikävöivä, lapset selviävät hyvin menetyksestä. Siitä kuitenkin suurempi kiitos menee äidille. Äiti on auttanut vaalimaan niitä muistoja, joissa rakkaus on päällimmäisenä. (Siltala 1994). Marone 1993) on tutkinut hyvin menestyneitä naisia, jotka olivat varttuneet isättöminä. Jos taas mielikuva on negatiivinen (esim. Sukulaiset kertoivat myös, että jotkin pojan ilmeistä olivat kuin isänsä ilmeitä. Ihanne olisi, että isästä voisi kertoa neutraaleja tai myönteisiä asioita. menetettyyn vanhempaan. Heille oli yhteistä hyvin myönteinen käsitys isästä, ja he arvioivat isäsuhdettaan erikoislaatuiseksi. Todellisuuden kohtaaminen parantaa myös työkykyä ja auttaa parempaan vanhemmuuteen. Äiti on vastuussa tästä tunteesta. Ilman isää kasvaminen perheterapeuttisesti tarkasteltuna: vaikutuksia ja hoitomahdollisuuksia suhde koko lapsuutensa ajan, ja isä kuoli kun Kirsi oli 7-vuotias. Toinen merkittävä tekijä selviytymisessä on eloon jääneen puolison mielikuva menehtyneestä. ?Olen ehdottoman varma, että isä rakasti minua. Verrattuna niihin tyttöihin, jotka jäävät vaille elossa ja läsnä olevan isänsä huomiota, isätön tyttö, jolla on mahdollisuus luoda kuviteltu suhde isäänsä, saattaa pärjätä paremmin. Toki terapeuttikin, varsinkin jos on mies, voi antaa kokemuksen isän läsnäolosta ja kuuntelusta, mikä voi ajan kuluessa siirtyä asiakkaan mielikuviin merkittävänä isähahmona. Kertomukset Edellä on jo monin tavoin käynyt ilmi, kuinka suuri merkitys on sillä, miten poissa olevasta isästä puhutaan lapselle. Isän fyysisellä läsnäololla ei näytä olevan merkittävää vaikutusta niin kauan kuin tytär uskoo, että jos isä olisi yhä elossa, hän olisi rakastava ja kannustava. Läpityöskentely ?Periytyvän ahdistuksen noidankehä on purettavissa, jos poika kykenee läpityöskentelemään isän tai isän puuttumisen tuottaman häpeän. Hän voi mielikuvituksensa avulla samastua isäänsä. Toinen on linking object, konkreettinen esine (kirja, kello, kuva tai tarina), jonka lapsi on saanut/kuullut joko kuolleelta tai toiselta vanhemmalta. Hänelle oli eheyttävä kokemus kuulla, että isä oli ollut huumorintajuinen ja että hän itse tuntui perineen isänsä huumorin. Isän pahana tai kelvottomana pitäminen murentaa lapsen itsetuntoa, sillä jokainenhan haluaisi olla hyvien vanhempien lapsi (Sinkkonen 2005). Itsensä tuomitseminen lievenee, kun isä saa anteeksi. Esine tai tarina on ?linkki. isä on hylännyt, kuollut turhaan), lapsen on vaikeampi selviytyä. Tapaus 3 Eräs yksin lasta odottava oli alkanut omatoimisesti ke- 39. Aikuisena poika halusi tietää kaiken mahdollisen isästään
Hänen mielestään on ensisijaista oppia tuntemaan omien vaikeuksiensa lähtökohta, eli se, ettei isää ollut juuri niinä tärkeinä vuosina, joina häntä olisi tarvittu. 40. Kun näen isäni kuvan seinällä, näen vain kuvan. Vuosikerta rätä lapselleen linking objecteja tämän isästä lyhyen suhteen ajalta: yhteinen kuva äidistä ja isästä, joitain henkilötietoja, muistoja ym. (Kujala 2007). Menneisyysmatkailu Lastensuojeluperheiden nuorille on tyypillistä, että heiltä puuttuu muistikuvia lapsuuden vuosilta tai muistikuvat ovat epäselviä ja niiden aikajärjestys sekava. Ennen pitkää he huomaavat, että rakastava käytös on mukavaa ja vastapuolikin alkaa voida hyvin ja vastata samalla tavalla (Paloheimo 1997). Vertaistukiryhmä Ryhmäkeskustelu muiden samaa kokeneiden kanssa on tiettävästi terapeuttista. 1999). Tätä samaa voi soveltaa isän kuvan rakentamiseen. Äitiä voi haastatella perheterapiassa, isän sukulaisiin voi yrittää saada yhteyden, samoin kenties isän ystäviin. Mutta kun olen katsonut, millaista monien poikien elämä isän kanssa on, ja kuullut niistä ongelmista, mitä monesti on, niin olen ajatellut, että olen ehkä välttynyt monilta ongelmilta, kun ei ole isää. Paloheimon mielestä rakastamaan voi oppia, mutta sitä ennen on harjoiteltava rakastavia tekoja, kuten lapsen kanssa puuhailua, kohteliasta käytöstä puolisoa kohtaan. Siinä ei ole mitään tunnetta. Se on järkyttävää, että minä en tunne mitään... Jos Paloheimolle tuli vaikutelma, että asia kas saattaa kestää kritiikkiäkin, hän yritti saada lempeällä huomautuksella hänet häpeämään aiempaa käytöstä. Se johtuu siitä, ettei välillemme ole päässyt syntymään mitään tunnesidettä. Hän näki, että isätön poika usein jatkaa parisuhteessa poikamieselämää, koska ei osaa muuta, vastuullisen isän malli on puuttunut. 4/12 Eija Liimatainen 28. Heidän hoidossaan on käytetty ns. Jos viesti meni perille, oli paljon saavutettu. Isättömyyden sureminen on haasteellista, kun on surtava jotakuta, jota ei ole kenties koskaan nähnyt tai ei muista. menneisyysmatkailua, jossa menneisyyden palapeliä on koottu nuoren itsensä muistikuvista, laitosten dokumenteista, ottamalla yhteyttä perheenjäseniin ja sukulaisiin sekä haastattelemalla heitä yksi kerrallaan. Sen jälkeen tai rinta rinnan haastattelujen kanssa nuoret ovat matkustaneet elämänsä olennaisiin paikkoihin (Varilo ym. Onko isän sukulaisiin mahdollista saada yhteys. Valokuvat, esineet sekä asuinja tapaamispaikat voidaan käydä läpi. Perheterapeuttinen istunto suvun ihmisten, isän tunteneiden, kanssa valokuvineen, muistoineen, esineineen voisi olla yksi vaihtoehto . Muistavatko äidin ystävät äidin kertomuksia lapsen isästä. Eräs mahdollisuus olisi järjestää vertaistukiryhmä isättöminä kasvaneille. Siinä voisi eroryhmän tapaan surra ja vihata menetystä, mutta myös käsitellä sitä, mitä vahvuuksia isättömyys on kehittänyt ja millä keinoin on selviytynyt isättömyytensä kanssa. Uskoisin, että ryhmän jäsenten keskustelu ruokkisi ja avartaisi kunkin ajatusmalleja ja kokemuksia. Sotaorpo toimittaja Aimo Pirkanmaalta on kokenut seuraavasti: ?Toki olen miettinyt, millaista olisi ollut elämä isän kanssa. eräänlainen isän muistelutilaisuus, vaikkei isä haluaisi tai voisi tulla paikalle. Opetella rakastamaan Psykiatri Martti Paloheimolla (1997) oli edellisiin nähden erilainen tapa hoitaa isättömiä, nimenomaan miehiä. Paloheimon mielestä isättömät pojat ovat tulleet häneltä kysymään neuvoa, miten oppia rakastamaan enemmän? Paloheimo yritti saada isättömät pojat ymmärtämään, että heidän vaikeutensa ja törmäilynsä ovat johtuneet pääasiassa siitä, että he ovat olleet pahasti eksyksissä. Isä oli kuitenkin ehdottomasti kieltänyt, ettei hänestä saa antaa mitään tietoja, hän ei halunnut olla missään yhteydessä lapseen. Äiti aikoi silti antaa tiedot ja esineet lapselleen ja myös ajallaan kertoa hänelle tämän isästä. Samoin on tärkeää tunnistaa, miten isän puuttuminen vaikuttaa nyt jokapäiväisessä elämässä: suhteessa puolisoon ja lapsiin
& Junkkari, K. Tällöin voi kertoa, kuinka suuri merkitys isällä on, ja kannustaa ottamaan kontaktia lapseensa torjutuksi tulemisen uhallakin. Pariterapian keinoin voi lisätä tietoisuutta isättömyyden vaikutuksista parisuhteessa ja auttaa ottamaan niitä huomioon. Asiakkaana voi myös olla totaaliyksinhuoltaja; tällöin on mahdollisuus vaikuttaa lapsen isäku- Helsinki: Kirjapaja. 41. Tunnekeskeisen pariterapian käsikirja. Mieheksi ilman isää. Helsinki: Kirjapaja. Paloheimo, M. (2003). (2005). Sodan pojat. Sodanaikaisten pikkupoikien lapsuuskokemuksia isyyden näkökulmasta. (1986). Johdatus narratiiviseen terapiaan. Hoiva-isiä, etä-isiä ja ero-isiä. Jyväskylä: PS-Kustannus. Ijäs, K. Ilman isää kasvaneella pelot voivat liittyä turvattomuuteen ja hylätyksi tulemisen pelkoon. Helsinki: Eveil. Esko, M. Diss. Tällä hetkellä isättömyys lisääntyy eri tavalla. Isättömyys on viime vuosikymmenet elänyt monella tapaa ja osin vaiettuna yhteiskunnassamme. (2008). Miten sinua kohdeltiin. Lopuksi Sotien seurauksena Suomessa on ollut paljon eri tavoin isättömiä: sotaorpoja, lyhyistä suhteista syntyneitä lapsia ja sotavuosien järkytysten jälkeen henkisesti sairastuneiden isien lapsia. Ilman isää kasvaminen perheterapeuttisesti tarkasteltuna: vaikutuksia ja hoitomahdollisuuksia Tunnekeskeinen pariterapia vaan äidin kautta. Isää vailla ja ilman sanoja. Isän merkitys lapsen tasapainossa. (1984). (2008). M. Yksin lasta odottava. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Apua!-opas. Marone, N. Helsinki: Kirjapaja. Johnson, S. Sodan pitkä varjo. Sota-ajan lasten elämä. Tunnekeskeinen pariterapia (EFT) tarjoaa hyviä keinoja käsitellä kummankin puolison syvimpiä toiveita ja tarpeita sekä sitä, miten ne ilmenevät parisuhteessa (Johnson 2010). Onpa asiakkaana myös isiä, joilla ei ole kontaktia lapseensa. Pienten lasten vanhempien erot ovat yleistyneet, ja sen myötä yhä useampien lasten kontakti isiinsä katkeaa. Penttinen (toim.) Rohkeutta isä. Helsinki: Kustannus Oy Majakka. Dumas, D. Voisi pohtia, miten parisuhde saattaisi olla turvasatama, jossa olisi hyvä levätä jne. Eija Liimatainen 044 730 9683 eija.liimatainen@porievl.fi LÄHTEET Amnell, G. Jyväskylän Studies in Education, Psychology and Social Research, 222. Kujala, E. (2007). Ja terapiakin on yksi mahdollisuus! Aiheen tutkimisen myötä itselleni on tullut tärkeäksi tarttua jotenkin isättömyyteen ja isällisyyteen. Työssämme on tilaisuuksia antaa psykoedukaatiota vanhemmille, esimerkiksi isille eroryhmissä isyyden merkityksestä ja uusperheille asiakastapaamisissa, ja miksei yksin odottavien ryhmissä, jos niitä halutaan järjestää. Helsinki: Kuva ja Mieli Ky. Myllärniemi, J. Helsinki: Kirjapaja. Mantu, E. Näitä pohdiskellessa mieli masentuu. Itselleni oli aihetta tutkiessani lohdullinen tieto, että isättömyyden ei tarvitse tarkoittaa elämän menemistä pilalle. (2010). STT uutisoi marraskuussa 2011, että kolmannes uusperheiden lapsista menettää kokonaan yhteyden biologiseen isäänsä. (1996). Mieheksi joka olet. Isä ja tytär. Miten isä auttaa tytärtään onnistumaan. Helsinki: Art House. Morgan, A. Helsinki: Kirjapaja. Kujala, E. On puhuttu isättömästä yhteiskunnasta, rajattomuudesta, auktoriteettien puutteesta ja vastuuttomuudesta vallitsevina arvoina. Lyhytterapia ja perheterapia. (2010). Isä ja isyys. Teoksessa H. (2004). Suomalaisen lapsuuden haavat. (2001) Isänä olemisen uudet suunnat. Mies ja isyys. Perheen kehitysvaiheet ja isän muuttuva rooli. Helsinki: WSOY. Furman, B. Elämässä on niin paljon eri osatekijöitä, että monet muut asiat voivat kompensoida tätä puutetta. Sukupuu: avain oman elämän ja perheen ymmärtämiseen. (1997). (1993). (2007). Helsinki: Psykologien kustannus. Junkkari, L. Psykiatrian uudet hoitomuodot. Helsinki: Otava. Huttunen, J
(1994). Salatut lapset. Saksalaisten sotilaiden lapset Suomessa. Helsinki: Gummerus . Helsinki: WSOY. Sinkkonen, J. Wesaniemi (toim.) Lapsi ja ero. Helsinki: Kirjapaja. Tuhkasaari, P. The association between single-parent family background and physical morbidity, mortality and criminal behaviour in adulthood. Helsinki: WSOY. Sinkkonen, J. Helsinki: Väestöliitto. Varilo, E. Vuosikerta Petri, H. Vuornos ja J.-C. Pienistä pojista kunnon miehiä. Psykoanalyyttisiä tutkielmia kateudesta, isättömyydestä ja vanhenemisesta. Helsinki: Gaudeamus. Schalin, L.-J. (2008). Lounavaara-Rintala, E. 4/12 Eija Liimatainen 28. Varilo, P. Aaltonen ja R. (2001). (2004). Teoksessa H. Rinne (toim.) Perhe terapiassa. Helsinki: Suomen Mielenterveysseuran Koulutuskeskus. Tuhkasaari, P. Malinen ja P. Teoksessa T. Erityisen kiinnostavaa olisi saada materiaalia ikääntyneiden parisuhteisiin ja ei-heteroseksuaalisiin parisuhteisiin liittyen. Artikkeliehdotukset (1.2.2013 mennessä) tai valmiit käsikirjoitukset (1.6.2013 mennessä) lähetetään päätoimittaja Aarno Laitilalle (aarno.laitila@uef.fi). 42. (1999). Miehen kunnia. Modernin miehen taistelu häpeää vastaan. Helsinki: Otava. Siltala, P. (2006). (1997). Helsinki: Kuva ja Mieli. Suomen Perheterapiayhdistyksen johtokunta päätti 15.11.2012 kokouksessaan Tampereella palkita oululaisen professori, LKT, perheterapeutti VET Pekka Larivaaran hänen työstään perheterapian ja perhelääketieteen hyväksi. Tyttäret kertovat. Helsinki: Kirjapaja. Sinkkonen, J. (2009, marraskuu). Heinämaa ja P. Perheen ihmissuhteista. Helsinki: Yliopistopaino. Schmitt, F. böser Vater: Psychologie der männlichen Identität. München: Scherz. Piha, K. Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun. Luento 5.11.2009 Porissa sairaalasielunhoidon koulutuspäivässä. Siltala, J. Tapola (toim.) Isät ja tyttäret. (2003). (1991). (1989). (2008). Lipponen ja P. Ajatus Kirjat. White, M. Vanhemman somaattinen sairaus ja lapsi. Isän vaikutus naisen elämänkaareen. Wahlbeck (toim.) Vuorovaikutuskuvioita. Teoksessa P. Teoksessa V. (2007). Narsismin kohtaloita. Karttoja narratiiviseen työskentelyyn. ym. Oulu: Oulu University Press. Schalin, L.-J. Menneisyyden rakentaminen lastensuojeluperheiden nuorten hoitokeinona. Kuoleman perintö. Teoksessa S. Tiihonen (toim.) Isää ei voi unohtaa. Teoksessa J. Hän on ollut edelläkävijänä perhekeskeisen työn ja perheterapeuttisen osaamisen viemisessä perustason palveluihin erityisesti Pohjois-Suomessa. Pekka Larivaara on myös vaikuttanut yhdistyksen johtokunnassa usean vuoden ajan. (1990). Helsinki: Vuorovaikutusprosessien tutkimuskeskus. Wendisch, I. toiseus ja yksilöityminen elämänprosessissa. Parisuhde . Guter Vater . Lasten reaktiot vanhempien eroon. Helsinki: Tammi. Sauvola, A. Pekka Larivaara palkitaan graafikko Tuula Lehtisen varta vasten perheterapiayhdistykselle tekemällä grafiikanlehdellä. Perheterapia-lehti pyytää artikkeleita parisuhteesta Suunnitelmissa on tehdä vuoden 2013 loppupuolella teemanumero parisuhteesta. Aukio (toim.) Paripsykoterapia ja parisuhteen ikuinen arvoitus. (2005). (1999). Toivomme saavamme kirjoituksia parisuhteesta yleisemmin, mutta myös pariterapian työmenetelmien ja erityisten interventioiden näkökulmista
(ruotsiksi ?Håll om mig . Käytännössä koeteltua Tunnekeskeinen parisuhdekurssi Porvoossa Olli Jäppinen perhepsykoterapeutti VET Suomen Mielenterveysseuran psykoterapiaklinikka Helsinki Anita Björkestam perheneuvoja, paripsykoterapeutti ET Porvoon seudun perheasiainneuvottelukeskus Porvoo Tunnekeskeinen parisuhdekurssi järjestettiin yhteistyönä Porvoon seudun perheasiainneuvottelukeskuksen ja Suomen Mielenterveysseuran Koulutuskeskuksen psykoterapiaklinikan kanssa. Akuutissa kriisissä oleville tämäntyyppinen ryhmä ei ole riittävä tuki. Osallistujille kurssi oli maksuton. Kirjoituksessa on Mitä tänään oivalsin -otsikon alla otteita parien palautteista kustakin tapaamisesta. urssi perustui tunnekeskeisen pariterapian (Emotionally Focused Couple Therapy, EFT) kehittäjän kanadalaisen Susan M. (Sue) Johnsonin (2009) malliin. Ryhmäläiset ovat toistensa tukena ja kanssakulkijoina prosessin aikana. Ryhmässä ei tutkita kunkin parin yksityisyyteen liittyviä asioita eikä keskustella niistä, vaan parit kertovat omista kokemuksistaan vain sen, minkä haluavat. Kahdeksan kerran ryhmä kokoontui helmi-maaliskuussa 2012 lauantaisin klo 10?12 välillä Porvoon perheasiainneuvottelukeskuksessa. Koulutuksellisen teoriaosuuden jälkeen parit tekevät kahdestaan harjoituksia päivän teemasta. Sen jälkeen käydään keskustelua harjoituksen sisällöstä sekä sen tekemiseen liittyvistä asioista ja ajatuksista. Kurssien ohjaajat ovat kouluttautuneet ja perehtyneet tunnekeskeiseen pariterapiaan usean vuoden aikana. Tässä kirjoituksessa kuvataan tunnekeskeistä parisuhdekurssia, sen rakennetta ja sisältöä sekä asiakkaiden ja ohjaajien kokemuksia. Kahdeksan tapaamisen rakenne on suurin piirtein samanlainen joka kerta. Kurssin tukena on Johnsonin (2011, 2012) kirja ?Kunpa sinut tuntisin paremmin . Lopuksi parit saavat kotitehtäviä seuraavaa tapaamista varten. Teorian opetus tapahtui ruotsiksi, mutta kurssi oli porvoolaisittain kaksikielinen. Kurssille osallistui kahdeksan hyvin eri-ikäistä paria, joille parisuhdevuosia oli kertynyt nuorimmille 3?4 vuotta ja vanhimmalle parille yli 40 vuotta. Paikallinen Borgåbladet-lehti kirjoitti artikkelin tulevasta kurssista, ja pian sen jälkeen kurssi täyttyi ilman enempää mainostamista. keskustelemalla tunnekeskeiseen parisuhteeseen. sju livsavgörande samtal om kärlek?). Tunnekeskeisiä parisuhdekursseja on järjestet- Tunnekeskeinen pariterapia Tunnekeskeinen pariterapia (EFT) on käytännössä testattu pariterapian muoto, joka on osoittautunut 43. Parit halusivat tutkia ja parantaa parisuhdettaan. K ty muutama pääkaupunkiseudulla syksystä 2011 alkaen
sisältää toisen kritisointia, kontrollointia, valittamista, välttelyä, puolustelua ja vaikenemista. Voimme käydä kaikkia näitä keskusteluja, mutta useimmiten turvaudumme johonkin niistä muita herkemmin sellaisissa tilanteissa, joissa kiintymyskäyttäyminen on aktivoitunut. 4/12 Olli Jäppinen, Anita Björkestam 28. Yleinen johtopäätös tutkimuksista on, että rakkaussuhteissa ratkaisevan tärkeää on puolisoiden välinen tunne turvallisesta yhteydestä ja että tämä tunne on äärimmäisen suuri voimavara kummallekin. Kurssin tavoitteena on luoda edellytyksiä sellaisille tilanteille, joissa saadaan omakohtaisia kokemuksia uudesta ja rakentavammasta kohtaamisesta. Kurssin jälkeen puolisot tunnistavat ja hallitsevat paremmin kielteisiä vuorovaikutuskehiä, jotka aiheuttavat tuskaa ja lisäävät etäisyyttä puolisoiden vä44. Kiinnitätkö huomiota minuun? Voinko luottaa siihen, että vastaat tunteisiini ja välität tunteistani. -keskustelutilanne. Tunnekeskeinen pariterapia on ensimmäinen pariterapian muoto, jonka perustana on täsmällisesti määritelty ja testattu teoria aikuisten välisestä rakkaudesta. Vuosikerta hyvin tulokselliseksi varsin erilaisten parien kanssa. Lisäksi se on osoittautunut tehokkaaksi myös erityisen vaikeiden ongelmien kanssa kamppailevien parien auttamisessa. Tunnekeskeinen pariterapia perustuu osaltaan aikuisiin sovellettuun kiintymyssuhdeteoriaan ja sitä koskevaan tutkimukseen. Juuri kiintymyssuhdeteoria muodostaa uuden, kehittyvän rakkautta ja rakastamista koskevan tieteellisen tutkimuksen perustan. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana tunnekeskeisestä pariterapiasta on muodostunut systemaattinen ja vaikuttava parisuhteiden ongelmien helpottamisen menetelmä, joka auttaa pareja lisäämään keskinäistä luottamusta ja läheisyyttä. Tunnekeskeisen pariterapian perimmäisenä tavoitteena on, että ristiriitojen ja vieraantumisen vähenemisen lisäksi parit oppivat muovaamaan suhdettaan niin, että rakkaus ja turvallisuus lisääntyvät heidän keskinäisessä tunnesiteessään. Esimerkkinä mainittakoon erilaisia traumoja kokeneet parit, kroonisesti sairaasta lapsesta huolehtivat parit tai parisuhdeongelmien lisäksi masennuksesta kärsivät parit. lille. -keskustelussa molemmat syyttävät ja moittivat toista. ?Syyllisen etsintä . Puolisoiden ymmärrys suhteessa omiin ja toisen tunnereaktioihin ja tarpeisiin lisääntyy kiintymysajattelun kautta. Näitä kysymyksiä voisivat olla: Saanko yhteyden sinuun. Tutkimustulokset osoittavat myös, että saavutetut tulokset ovat hyvin pysyviä. ?Protesti polkka. Kurssilla opitaan enemmän siitä, miten puolisot vaikuttavat keskinäiseen suhteeseensa omilla teoillaan ja valinnoillaan, erityisesti tietyissä kriittisen tärkeissä tilanteissa, esim. tilanteessa, jossa haavoittuvuus on suuri. Parit opettelevat luomaan sellaisia myönteisiä tilanteita, joissa tapahtuu keskinäistä lähentymistä, tilanteita, joissa he pystyvät vastaamaan toistensa tarpeisiin turvallista tunneyhteyttä synnyttävällä tavalla. Kurssin kulku Ensimmäinen tapaaminen ? Rakkauden olemuksen ymmärtäminen Myönteisessä hengessä käsitellään kysymyksiä siitä, ovatko kumppanit toistensa tavoitettavissa, vastaavatko he toistensa tarpeisiin ja ovatko he sitoutuneita toisiinsa. Osallistujat täyttävät kyselyn parisuhteen kolmesta kulmakivestä: miten puolisoon saa aidon yhteyden, kuinka puolisot vastaavat toistensa emotionaalisiin tarpeisiin ja minkälainen heidän tunneyhteytensä on? Toinen tapaaminen ? Tuhoavien keskustelujen tunnistaminen Tutkitaan ja tunnistetaan kolme tapaa käydä tuhoavia keskusteluja sekä sitä, miten ne voidaan katkaista. Kummankin vetäytyessä avuttomuus ja toivottomuus lisääntyvät, ja näin syntyy ?jähmety ja pakene. Parit opettelevat tunnistamaan omaa negatiivista kehäänsä eli miten tuhoava keskustelu syntyy ja kehittyy keskinäisessä suhteessa. Toisen tapaamiskerran palautteissa näkyi, että harjoitukset ja teoria tuhoavista keskusteluista auttoivat osanottajia hahmottamaan omaa parisuhdetta uudella tavalla. Parisuhdekurssin tavoitteet Tunnekeskeisen pariterapian mukaan romanttinen rakkaus on kiintymyssuhde, ja sitä kautta sen lainalaisuudet on helppo ymmärtää. Arvostatko minua, asetatko minut etusijalle, pysytkö lähelläni? Tutustutaan kiintymysajatteluun ja siihen, miltä se näyttää aikuisten välisessä romanttisessa rakkaudessa
Parien ymmärrys omasta ja toisen kokemuksesta lisääntyy, samoin se, miten negatiivinen vuorovaikutuksen kehä syntyy. Viides tapaaminen . Parit harjoittelevat tätä turvallista tunnesidettä ylläpitävää tapaa puhua vaikeistakin asioista. Parisuhteessa syntyy tilanteita, joissa satutamme rakkaitamme ja tulemme loukatuiksi. On niin helppo olla kertomatta mitä oikeasti ajattelee. Olennais45. Varsinkin kun olen vetäytyvä puolisko.? ?Kotitehtävässä löysin yhteyden erään suhteemme alun traumaattisen tapahtuman ja tunteen välillä, jota kumppanini käyttäytyminen minussa nyt välillä herättää. Neljäs tapaaminen ? Paluu vaikeaan hetkeen Kuudes tapaaminen ? Pidä minut lähelläsi ? sitoutuminen ja keskinäinen yhteys Vaikeiden tilanteiden puheeksi ottamista harjoitellaan askele askeleelta turvallisella ja rakentavalla tavalla. Sitä uskoo aina toisen tietävän asioita, tämä pysähdytti miettimään, että asioista pitäisi puhua ja omista oikeista tunteista pitäisi kertoa.? ?Kuinka vaikea on murtaa vanhoja kaavoja ja yrittää nähdä asioita toisen näkökulmasta ja kuinka jollain tavalla on helppo kieltää omat sisäiset tunteet.? ?Sai kertoa puolisolle omista asioista ja tunteista, mitä silloin tuntee, olemme puhuneet ja tienneet toistemme arat paikat ja tunteet, mutta nyt oli työkalut käsitellä/ esitellä.? Mitä tänään oivalsin ?Kuinka paljon kätketyt tunteet vaikuttavat parisuhteeseen ja kuinka erilaista kaikki olisi, jos avoimesti uskaltaisi puhua eri tunteista.? ?Omat tunteet ja tarpeet tulisi ottaa esille useammin, myös itsenikin takia. Tunnekeskeinen parisuhdekurssi Porvoossa Mitä tänään oivalsin Mitä tänään oivalsin ?Vaikka meillä on hyvä suhde yllätyin, kun tajusin että olemme olleet ?jähmety ja pakene. Omat arat paikat tunnistetaan salamannopeasta ja usein ylimitoitetusta reagoinnista. Arat paikat ovat syntyneet menneisyyden ja nykyisyyden tärkeissä ihmissuhteissa. -keskusteluun, jossa opitaan synnyttämään uudenlaista, hoitavaa tunneyhteyttä kumppaniin. Kurssilla kun on positiivinen tavoite ja ohjaajat viestittävät huolenpidosta ja että saa edetä omassa tahdissa ilman tulosvaatimusta.? Kolmas tapaaminen ? Arkojen paikkojen löytäminen Harjoitellaan tunnistamaan omia loukkaantumiselle herkkiä alueita ja kertomaan niistä puolisolle rakentavasti. Loukkausten anteeksi antaminen Opitaan ymmärtämään kiintymyssuhteen logiikkaa syvemmin harjoittelemalla loukkausten anteeksi antamiseen liittyvää keskustelua yksityiskohtaisesti. Emotionaalisten haavojen parantamiseen tarvitaan hoitavaa tunneyhteyttä kumppanien välille. Loukkaantunut osapuoli tarvitsee kokemuksen siitä, että puoliso ymmärtää, mikä on loukannut, ja pystyy nyt tarjoamaan erilaisen reaktion. Mitä tänään oivalsin ?Sain tietää ainakin yhden uuden aran paikan kumppanissani.? ?Tunnistin itseni hyvin teidän näytelmästä. Kaikilla ihmisillä on tunne-elämässään kipeitä kohtia, jotka ovat arkoja kosketukselle ja hankaukselle. Saa hyvää informaatiota ja oppii uutta kumppanistaan, kun voi nähdä kaiken neutraalin kiikarin läpi.? ?Sain ideoita miten voin katkaista kehää.? ?Loukkauksien anteeksiantamista ja menneisyyden merkitystä.? ?Todella antoisaa saada aikaa muistoille turvallisessa ympäristössä. -kehällä ainakin joku aika sitten.? ??kuinka selkeät roolit ja systeemit meillä on negatiivisella kehällä.? ?Menneeseen palaaminen voi olla antoisaa eikä vain negatiivista. Näin he onnistuvat välttämään negatiiviselle kehälle joutumista tai pysäyttämistä, jos sille joutuisivatkin. Tutustutaan ?pidä minut lähelläsi. Tämä antaa kumppaneille uusia kokemuksia toisistaan ja vahvistaa heidän keskinäistä luottamustaan
Uskallamme olla avoimempia, kurssi on antanut turvallisuutta/ohjausta.? ?Tietoisuus asioista on kasvanut, ja auki puhuttu tahto kehittää parisuhdettamme parempaan suuntaan on lisääntynyt. Tuodaan myös esille, miltä negatiivinen kehä voi näyttää seksin alueella. Olen armollisempi itselleni. Tässä keskustelussa turvallisuutta lujittaa välttelevän lisääntynyt kyky olla tunteinensa läsnä ja takertuvan kriittisyyden vähentyminen. Kahdeksas tapaaminen ? Rakkauden ylläpitäminen Parit suunnittelevat uusia ja vahvistavat vanhoja strategioitaan rakkaussuhteen ylläpitämiseksi. Viimeisellä kerralla kaikki vastasivat vielä uudestaan kyselyyn parisuhteen kolmesta kulmakivestä. Mitä tänään oivalsin ??kuinka paljon olenkaan kaivannut, että kumppanini jakaisi omia tunteitaan ja tarpeitaan kanssani.? ??hyvä keskustella tunteista, auttaa jatkamaan samaan malliin.? ??ei ole helppoa olla suhteessa mutta en kyllä vaihtaisikaan.? ??on hyvä keskustella neutraalilla alueella, olen kiitollinen tästä kurssista.? Palautteet kurssin loppuessa Viimeisellä kerralla osallistujilta kysyttiin myös, miten he näkevät parisuhteensa nyt verrattuna siihen kun aloittivat kurssin, mitä muutoksia näkevät puolisossa ja itsessä ja mitä huolia vielä on parisuhteeseen liittyen. Näkemykset parisuhteesta olivat kaikilla myönteisemmät kurssin jälkeen. Parisuhteessa on kohdattava joka tasolla. Löysin itsessäni lukon, jonka negatiiviset kokemukset ovat aiheuttaneet ja jota olen fyysisellä tasolla tiedostamatta kompensoinut.? ??että myös seksistä voi puhua syyttämättä toista. Osaamme rauhallisesti ja rakentavasti puhua ongelmista. Optimistisempi tulevaisuudennäkymä.? ?Parempi, koska tunnistamme toisiamme kehällä ja ymmärrämme toisiamme siten paremmin.? ?Pystymme puhumaan toisillemme aivan eri tasolla kuin ennen ryhmää, tuntuu että olemme nyt läheisempiä.? Mitä tänään oivalsin ?Tänään vahvistui tunne siitä, että seksuaalisuus on tärkeä parisuhteelle. -keskustelu, jota nyt käytetään seksuaalisuuden alueella. Mikä parisuhteessa on muuttunut ?Rauhallisempi, olemme keskustelleet perusteellisesti monista vaikeista tilanteista. Se tuo läheisyyttä ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Käytössä on edellisellä kerralla opittu ?pidä minut lähelläsi. Että järkitaso tai seksuaalisuuden taso ei voi korvata tunnetasoa parisuhteessa. Parit kertoivat lisääntyneestä avoimuudesta ja turvallisuudesta sekä lisääntyneestä kyvystä puhua myös vaikeista asioista. Seitsemäs tapaaminen ? Tunnesiteen vahvistaminen seksin ja kosketuksen avulla Tutkitaan, miten seksi, läheisyys ja turvallinen tunneside vahvistavat toinen toistaan. Olemme oppineet katsomaan itseämme monesta eri perspektiivistä.? Kysyttäessä muutoksesta itsessä ja puolisossa vastauksissa näkyi hyvin eräs tunnekeskeisen pariterapian ydinajatus negatiivisesta kehästä, johon parit juuttuvat, kun tunneside ei ole riittävän turvallinen. Tällöin käy esimerkiksi niin, että toinen reagoi välttelemällä ja toinen vaativuudella ja kriittisyydellä. Eräs osallistuja kertoo muutoksestaan: ?Tunnistan sekä omia että kumppanin ?tunnekehiä?. 4/12 Olli Jäppinen, Anita Björkestam 28. Mikä tuo turvallisuuden tunnetta ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta. Yritän olla avoimempi ja jakaa omia tunteitani ja kokemuksiani kumppanini kanssa?, ja kumppanin muutoksesta: ?Hän huutaa vähemmän, ja voimme keskustella asioista paremmin.? Toinen osallistuja kuvaa muutoksia näin: ?Minä yritän rauhoittaa itseäni ennen kuin ?räjähdän?. Kumppanini yrittää 46. Silloin voi jo pelkällä katseella viestittää puolisolle hyvinkin läheistä tunnetta.? ??on vaikeata puhua omasta seksuaalisuudesta mutta hyvä, että se on kurssilla mukana, se herättää keskustelua ja siitä pitää voida puhua.? ??että ovi oikeaan intiimiin läheisyyteen on kiinni, ellei tunnekontaktia ole, ja että siihen on olemassa joku syy. Vuosikerta ta on tapa käsitellä tätä. Vuoret ovat pienentyneet
(2012). The hold me tight program. ja kuinka silloin pitää katsoa itseä peiliin. . Kosketuksen merkitys on lisääntynyt. Lähteet Johnson, S. Tunnekeskeinen parisuhdekurssi Porvoossa Ohjaajien kokemukset tuoda tunteitaan paremmin esille ja ymmärtää minua paremmin.? Useamman vastauksessa näkyi välttelevämmän osapuolen sitoutuminen ja takertuvamman vähentynyt kriittisyys. Palautteissa kurssin rakenne ja sisältö arvioitiin todella hyviksi. ICEEFT. Lopettaessamme tuntui, ettei me saatu konkreettisia työkaluja selviytymiseen eri tilanteissa, mutta kuitenkin tapahtui muutos kamppailusta yhteistyöhön. Kurssilla opettelimme puhumaan vaikeista asioista, kipeistä pisteistä. (2011). Tulevaisuudessa kokeilemisen arvoista olisi esimerkiksi perheneuvolaan jonottaville pareille tarkoitettu ryhmä ja sen seuraaminen, miten vaikutus näkyy koko perheen tilanteessa. Palautteet puoli vuotta myöhemmin Tapasimme ryhmään osallistuneita pareja puolen vuoden kuluttua lokakuussa, ja mukana oli kuusi paria kahdeksasta. Kunpa sinut tuntisin paremmin . Tämä on toiminut hyvänä alustana sille, että vaikeista asioista voi oikeasti puhua. . Ohjaajien saama kiitos kurssista, ohjaajien tekemät havainnot ihmisten myönteisestä yhdessä olemisen ilosta ja ahdistuneisuuden häviämisestä sekä kurssista jäänyt hyvä mieli kertovat kurssin myönteisestä ilmapiiristä. Tiedostan nyt, kuinka helposti joudumme kielteiselle kehälle . Jokainen ohjaaja kertoo omasta elämästään vain sen verran kuin itse katsoo soveliaaksi ja käsiteltävän teeman ymmärtämistä lisääväksi. Kun kahden ohjaajan välinen yhteistyö on riittävän sujuvaa ja yhdensuuntaista, parit voivat turvallisesti kohdata, tutkia ja harjoitella keskinäiseen kiintymykseensä liittyviä asioita kurssin teemojen mukaisesti. Ryhmämuotoisena ja tavoitteellisena se on tehokas ja taloudellinen. Voimme suositella kurssia asiakkaille, ystäville ja itsellemme. Tunnekeskeisen pariryhmän ohjaaminen oli sekä hyvin palkitseva että hyvin mukaansa tempaava kokemus. Saatavilla: http://www.iceeft. com/guide.pdf Johnson, S. Ajattelen suhdettamme nyt eri tavalla. . Facilitators Guide for Small Groups. Håll om mig ? sju livsavgörande samtal om kärlek. Brottby: OrdGlob. 47. Henkilökohtaiset esimerkit ja tapahtumat omasta elämästä lisäävät mielenkiintoa ja ymmärrystä kiintymyssuhteisiin liittyvistä asioista. Meillä oli paha riita noin kuukausi kurssin jälkeen, mutta muutos oli se, ettei riita jäänyt päälle. . Parisuhde on yhteistyölaji, ei kamppailulaji. . Teen edelleen töitä itselleni ja kumppanilleni asettamieni vaatimusten kanssa, nyt fokusoin pieniin ilon ja onnellisuuden hetkiin. . Tunnekeskeinen parisuhdekurssi näyttäisi olevan oiva keino tutkia, syventää ja parantaa parisuhdetta. Kurssin ohjaajien keskinäinen kunnioitus ja turvallisuuden tunne ovat olennaisia yhteistyössä. Olen oppinut katsomaan peiliin ja näin vältyn puolustelemasta ja selittämästä. . keskustelemalla tunnekeskeiseen parisuhteeseen. Helsinki: Psykologien kustannus. Johnson, S. Ohjaajana oma kiintymyssuhdekäyttäytyminen ja -historia ovat koko ajan läsnä, tarkasteltavana ja koettavana. (2009). Halusimme kuulla kurssin vaikutuksista parisuhteeseen ja erityisesti pyysimme jakamaan onnistumisen kokemuksia. Olli Jäppinen olli.jappinen@mielenterveysseura.fi Anita Björkestam anita.bjorkestam@evl.fi Ryhmän keskustelusta poimittua: . Ymmärrys toisiamme kohtaan on lisääntynyt. . Minulle on tullut tärkeäksi päästää irti, irrottaa kontrolli.
Tällä tavalla voi sanoa, että perheterapian kulttuuriset juuret ovat syvällä länsimaisessa kulttuurissa. Caryn kirja on jo selailtunakin sellainen, että se herättää koko ajan miellyttäviä mielleyhtymiä erilaisiin psykoterapian muotoihin, erityisesti, miten näkemys mielen sisäisestä ja ulkoisesta on länsimaisessa filosofiassa . ? Kirjan kirjoittajat lähtevät rakentamaan perheterapian narratiivisuutta viittaamalla myös Augustinukseen ja hänen peruspohdintaansa ajasta. verrattuna esimerkiksi antiikin keskeisiin ajattelijoihin, jotka näkivät sielun tai vastaavan enemmänkin ulkoisena. Mutta Augustinuksesta lukeminen näyttää pitävän myös näkemyksen narratiivisesta psykoterapiasta vireänä: narratiivisuuden ja samalla myös dialogisuuden juuret ovat, ehkä yllättäenkin, pitkälti juuri Augustinuksen ajattelussa. 4/12 28. Mielenkiintoista sinänsä on mielleyhtymäni: onko perheterapian aikoinaan intohimoinen yksilönäkemyksen, yksilöterapian ja yksilöpsykologian vastustus itse asiassa huima kaari takaisin antiikin filosofiaan (tietysti tietämättä tätä ulottuvuutta) ja Augustinuksesta lähtevän, ihmisen oman sisäisen itsen kokemisen ja sisäisen tilan tarkastelun kieltämistä? Tässä esseessä kirjoitettu saattaa aluksi tuntua peräti etäällä psykoterapiasta olevalta; mitä oikeastaan vanhalla, ammoin kuolleella Augustinuksella on tässä tekemistä. Sitä on syytä ajatella myös psykoterapian ei-tietämisen yhteydessä. Problematisoidaanpa sitä tovi. Sen alkulähde on itse asiassa varhaisessa sokratelaisuudessa sellaisena kuin Platon sen esittää. Mutta jos on lukenut Milanon työryhmän jäsenten Luigi Boscolon ja Paolo Bertrandon kirjan The times of time, näkemys saattaa muuttua. Vuosikerta Augustinus tulee kylään V alo siilautuu sälekaihtimien läpi miltei vaakasuoraan; joku koputtaa oveen, mutta se onkin lokki, joka koputtelee nokallaan käytävän valoa tulvivaan kattoikkunaan, Augustinus tulee sisälle. Olen alkanut . Sokrates johdattelee keskustelukumppaninsa eräänlaiseen umpikujaan, jossa kumppanin on myönnettävä, ettei tiedä. syntynyt. Erityisen mielenkiintoiseksi asian tekee, että juuret ovat syvällä filosofian historiassa Platonista Plotinokseen, Augustinukseen ja aina 1600?1700-luvun John Lockeen ja hänen empirismiä painottavaan filosofiaansa asti. Cary alkaa pohtia Augustinuksen ja John Locken eroa. lukea kirjailijaystävämme meille unohtamaa Philip Caryn (2000) tutkimusta kirkkoisä Agustinuksesta (354? 430) ja sisäisen itsen löytämisestä. Vaimoni tosin sanoo minun lukevan aina itseäni vaikeampia kirjoja ja hän lienee oikeassa; mutta ehkä niin pitääkin olla: se pitää avioliiton vireänä. ja sitä kautta myös psykologiassa . . Kirja tosin ilmestyi englanniksi jo 1993 ja on vanha sekin, tuskin kuitenkaan liian vanha. Ero on mielenkiintoinen. Locke näkee ihmisen sisäisen tilan pimeänä huoneena, camera obscurana, jonka seinille ulkomaailma saattaa heijastaa kuviaan, mutta josta ei näe ulos. Augustinuksen mielen sisäinen tila sen sijaan on Caryn kuvaamana kuin suuren palatsin sisäpiha, johon valo lankeaa ylhäältä; se on oikeastaan paikka, jossa valon ja palatsin voi todella nähdä. Locken näkemys, joka on olennaisesti Augustinusta kapeampi, on suuresti kuitenkin vaikuttanut länsimaiseen tapaan hahmottaa sisäisyyttä ja korostaa empiiristä tutkimusta. Hänen varhaisimmissa Sokrates-dialogeissaan keskeistä on juuri ei-tietäminen. Eräs Sokrateen keskustelukumppani (ajatellaanpa, että kyse on psykoterapiakoulutettavasta) haluaa kysyä 48. Itse asiassa psykoterapian tuloksellisuustutkimuksen vaatimus satunnaistetuista kokeista on aatehistoriallisesti peräisin Lockelta. Häneltä on myös peräisin ajatus ihmismielestä alun perin tyhjänä tauluna, tabula rasana: sisällöt eivät kuulu mielen synnynnäiseen varusteistoon. Tämä on lähellä psykoterapian näkemystä eitietämisestä. Ja koko alkuperäinen ongelma jää avoimeksi. Mutta myöhemmin Platon Sokrates-dialogeissaan ajautuu Caryn mukaan juuri tämän asetelman muodostamaan umpikujaan. Eivät niinkään Kreikan filosofien ajattelussa, toisin kuin esimerkiksi juuri dialogisuudesta usein väitetään. Augustinus oli kirjoittajan mukaan ensimmäinen, joka varsinaisesti löysi ihmisen sisäisen minän . taas uudestaan
jo syntyessä. Ymmärtääkseni vauvatutkimuksen tulokset puhuvat enemmänkin sen puolesta, että ihminen ei ole syntyessään camera obscura tai tyhjä taulu vaan jotain, joka on lähempänä Augustinuksen näkemystä sisäisestä itsestä . Joittenkin mielestä niitä muodostuu aina, toiset taas arvelevat, ettei näin ole vaan historioitsijat itse muodostavat niitä. Ja tämä on Caryn mukaan länsimaisen sisäisyyden alku ennen Augustinusta. Mielenkiintoista sinänsä on myös se, että vasta Augustinus toi narratiiviin ajan käsitteen. Jos se muodostuu, se muodostuu jollakin muulla tavalla. Dialogi ei sinänsä Augustinuksen mukaan kerro mielen sisäistä kokemuksellista ?totuutta?, vaan näyttää suunnan, mihin on syytä katsoa löytääkseen sellaisen psykologisen sisällön, joka kattaa myös tunteet ja emootiot. Tiedostamattomassa ei ole aikaa eikä siis myöskään narratiivia. Omiemeritus tuista, miten antiikin filosofiaan sijoittuva asetelma tai sisäisyyden synty jatkaa dynamiikkaansa ja aktivoituu aika ajoin jopa konfliktiseksi niinkin näennäisesti kaukana olevilla alueilla kuin ovat eri psykoterapioitten muodot ja ihmisen mielenterveyden hoitaminen. Ja jopa niin, että Augustinuksen näkemys sisäisyydestä edellyttää jopa toiseuden itsessä. Yksinkertaistaen voinee sanoa, että antiikin filosofien näkemyksessä keskeistä on ulospäin tai ulkoapäin suuntautuneisuus, ei se että mieli olisi psyyken sisällä, sisäisenä kokemuksena ja ilmiönä. Augustinuksen keskeinen näkemys on ihmisen yksityinen sisäinen tila tai avaruus. Tämä on myös etäinen alku sille jännitteel- le, joka on ulkoista vuorovaikutusta korostavan psykoteraJukka Aaltonen pianäkemyksen ja Jyväskylän yliopiston intrapsyykkistä koperheterapian professori, rostavan välillä. Peilin takana istuskelevat ainakin Aristoteles, Platon, Augustinus ja Locke moniaikaisena työnohjaustiiminä, joka väittelee keskenään terapeutille ja perheelle annettavasta palautteesta; Platon hieroo oikeaa kyynärpäätään ja valittaa, ettei oikein tarkasti näe, mitä peilin toisella puolella varsinaisesti tapahtuu. Tämä jännite näitten kahden perusnäkemyksen välillä lienee myös se, johon oikeastaan Winnicottin psykologia perustuu ja löytää ratkaisun: transitionaalitilan, joka on samanaikaisesti sisä- ja ulkopuolella. *** Aika rientää, kuten tiedämme, ja historiantutkijat kiistelevät siitä, muodostuuko kiitävästä ajasta milläkin tavalla koherentteja narratiiveja. Mielenkiintoista siis on, että Augustinuksen perusnäkemys elää edelleen ainakin kehityspsykologiassa, vauvatutkimuksessa ja nykyisessä varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiassa. Mutta toisaalta . Tämä kysymyksenasettelu koskee myös psykoterapiaa, mutta vielä sillä lisällä, että psykoterapian aikakäsitys poikkeaa ratkaisevasti historiantutkijan narratiivisesta aikakäsityksestä niissä psykotera pian muodoissa, jotka olettavat tiedostamattoman. Joka tapauksessa psykoterapian peruskysymysten kulttuuriset juuret ovat syvemmällä länsimaisessa filosofiassa kuin arkipäiväisessä psykoterapiatyössä tulemme ajatelleeksi. Voinee sanoa, että tässä platonisessa kehitelmässä välkähtelee myös intrapsyykkisen psykologian siemen. Margaret Mahlerin lapsen kehityksestä olettama lapsen primaarinen autistisuus on itse asiassa ?lockelainen. ?Mutta hyvä Sokrates?, hän sanoo, ?miten on mahdollista etsiä sitä, josta et tiedä mitään. Ja vaikka onnistuisit siinä, miten tulet vakuuttuneeksi siitä, että tämä on juuri se asia, josta et tietänyt mitään?? Olemme siis ei-tietämisen keskeisessä ongelmassa myös sellaisena kuin se usein esiintyy psykoterapiaa käsittelevissä kirjoituksissa. taas kerran: juuri Augustinuksen sisäinen teki mahdolliseksi ajatella, mitä on itsen ulkopuolella. Ja tärkeää lienee se, että tämä näkemys on eri kuin Augustinuksen näkemys ihmisestä. Esseitä perheterapiasta Sokrateelta, kuinka lopultakin on mahdollista etsiä mitään tietoa sellaisesta, jota ei jo tiedä. Yleisimmin narratiivisen psykotera49. Itse asiassa Augustinuksen myötä on syntynyt kysymys toiseudesta. Vai ovatko ne kaukana lähtökohdistaan. näkemys ihmisestä camera obscurana tai tyhjänä tauluna. Siis keskeistä on, että tieto on meille mahdollista, koska se jollakin tavalla on piilossa olleitten mahdollisuuksien löytymistä. Juuri saman kysymyksen kuin Sokrateen keskustelukumppani esittää Sokrateelle voisi ei-tietämisen kohteeksi joutunut potilas esittää terapeutilleen. Platonin vastaus on, että meillä on jo jollakin tavalla tietoa siitä asiasta, johon etsimme vastausta. Meidän on vain koottava ne palaset, jotka jo ovat mielessämme. Mitä sinä silloin oletat etsiväsi niitten kaikkien asioitten joukosta, joita et tunne
Hän on noin 35-vuotias mukavasti jutteleva nainen. Gummerus Osakeyhtiö. Boscolo, L. Ei se ole mikään kertomus.? Yllätyn mutta hykerryttävästi. 1984: Time and Narrative, I-III. (2011). proto-narratiivikäsite on enemmän aristotelinen kuin augustinolainen, ts. ja sitä kautta taas narratiivin ongelmallisuus. ?Sillä mennyttä aikaa ei enää ole olemassa ja tuleva aika ei ole vielä tullut. Tämä on ongelma itseni kokemisen kannalta. Narratiivin kokeminen siis ?omana. Minä, samoin kuin useimmat psykoterapeutit, olin tähän asti ajatellut psyykkistä sairautta yhtenäisenä kertomuksena, joko ilman ajan käsitettä kuten Aristoteles (?alku, keskikohta, loppu?) tai aika- ja sisäisyyskäsitteen sisältävänä kuten Augustinus; joka tapauksessa kertomuksena, jota on syytä työstää. vaan ikään kuin peilistä, siten kuin joku toinen näkee minut. Reading Susan Isaacs: Toward a radically revised theory of thinking. The International Journal of Psychoanalysis, 92 (4), 925?942. Ricoeur, P. Saman on tavallaan sanonut myös psykoanalyytikko Helene Isaacs; hän on korostanut fantisoinnin kyvyn keskeisyyttä fantasian sisältöön verrattuna (Ogden 2011). Narratiivissa en näe itseäni ?omalta puoleltani. Temps et récit. Cary ja myös ranskalainen filosofi Paul Ricoeur (1983) ovat korostaneet, että Aristoteleen narratiivikäsitteessä ei ole mukana ajan käsitettä, ainoastaan muodon. Näin ajatellen mahdollisesti myös Daniel Sternin ns. on ongelmallista, koska ?tässä ja nyt. Kannattaa kysyä kokemusasiantuntijoilta. Jukka Aaltonen 050 564 9021 jukka.aaltonen@jyu.fi Kirjallisuutta Augustinus (397-400, suom. perheenjäsenten tapaaminen yhdessä potilaan kanssa: ei narratiivin saamiseksi vaan yhteisen kokemisen saamiseksi. Itse asiassa tällaisessa psykoterapiatilanteessa aktivoituu Augustinuksen kuvaama itse ajan käsitteen ongelmallisuus . Ajattelen, että oikeastaan hän alkaa kertoa minulle kertomusta ajasta ja sen muuttumisesta, ei niinkään sen sisällöstä. Hänen mielestään elämä on eri asia kuin matkamuistot: Tätä ei kirkkoisä Augustinus sen paremmin kuin Aristoteleskaan tietänyt ajasta ja kertomuksellisuudesta. Engl. Norton & Company. Cary, P. Menneen nykyisyys on muisti, nykyisen nykyisyys on havainto ja tulevan nykyisyys odotus.? Keskustelen Oulussa muutama päivä sitten ns. kokemusasiantuntijan kanssa hänen psykoosinjälkeisestä olotilastaan. ja meitä kaikkia maan päällä, että: Totuus ei ole narratiiveissa vaan niitten tutkimisessa. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press. Ogden, T. The times of time. A new perspective in systemic therapy and consultation. New York?London: W.W. Kun kysyn häneltä, millainen kertomus hänen mielessään sairaus on, hän sanoo: ?Se on kuin sarja matkamuistoja. enemmän narratiivin struktuuria kuin aikaa painottava. Tällä tavalla vanha kunnon kirkkoisä konkreettisesti opettaa ainakin minua . Pulkkinen & J.Taipale (toim) (2010). Fenomenologian ydinkysymyksiä. -kokemus itsestä on erilainen: siinä on ruumis mukana; ja ruumis puolestaan ?vastustaa tutkimusta?, koska en voi siirtyä ruumiini ulkopuolelle sitä tutkimaan (Hotanen 2010). Tätä kautta tulee keskeiseksi mm. 1981). Tunnustukset, Confessiones. Jyväskylä: K.J. Merleau-Ponty ja ruumiillinen subjekti. Kirjassa: T. Hän kertoo aikoinaan sairastuneensa paranoidiseen skitsofreniaan, mutta parantuneensa. Mutta nykyaika, jos se aina olisi nykyistä eikä muuttuisi menneeksi, ei enää olisi aikaa, vaan ikuisuutta. (2000). Chicago and London: The University of Chicago Press. 50. Kaikkea ei ehkä voi yrittää puristaa narratiiveiksi. Augustine?s invention of the inner self. Oxford, New York ym.: Oxford University Press. Hotanen, J. ja Bertrando, P. Vuosikerta pian kirjoituksissa viitataan itse asiassa Aristoteleeseen, kun narratiivi lähes aina määritellään sellaiseksi kokonaisuudeksi, jossa keskeistä on struktuuri ja muoto: alku, keskikohta ja loppu. H. (1983). (1993). Sillä nämä kolme asiaa ovat jollakin tavalla sielussa, muualla en niitä näe. Yhdestoista kirja. Asianmukaisem- min ehkä sanottaisiin, että on kolme aikaa: menneen nykyisyys, nykyisen nykyisyys ja tulevan nykyisyys. (2010). 4/12 Jukka Aaltonen 28. Narratiivi tietysti saattaa viitata todella tapahtuneeseen, mutta viittaus ei ole sama kuin tapahtunut; tässä mielessä tilanne on sama kuin se, jota Bateson aikoinaan painotti: kartta ei ole sama kuin maasto. Jos nyt siis nykyaika vain sen vuoksi on aikaa, että se muuttuu menneisyydeksi, kuinka voimme silloin väittää, että se on olemassa, jos sen ainoa olemisen peruste on siinä, että se ei enää tule olemaan.? Niinpä hän jatkaa tavalla, joka on hyvä ohje myös psykoterapeutille: ?Oikeastaan ei siis voida sanoa: on kolme aikaa, mennyt, nykyinen ja tuleva. Miettinen, S
tiedustelut: info@koukes.fi, (09) 4150 3600 51. Opinnäytetyö on Kirjallinen tuotos joka esitetään. Koulutus on suunnattu ensisijaisesti sosiaali- ja terveysalan potilastyössä sekä muissa palvelualan työtehtävissä työskenteleville psykoterapeuttikoulutuksiin hakeutuville henkilöille. Koulutus sisältää kerran kuukaudessa toteutettavat kaksipäiväiset teoriaseminaarit (23 pv) ja kestää noin vuoden. Opetukseen sisältyy lisäksi kirjalliset välitehtävät, yksilö- ja ryhmätyöt, kirjallisuuteen perehtymistä sekä opinnäytetyö. Koulutus käynnistyy keväällä 2013. LUE LISÄÄ WWW.KOUKES.FI Ammatilliset täydennyskoulutukset Miten autan ihmistä kriisissä - Kriisi-interventiokoulutus Koulutus on suunnattu sosiaali- ja terveysalan ammattihenkilöiden täydennyskoulutukseksi ja koulutuksen tavoitteena on lisätä osanottajien tiedollisia ja taidollisia valmiuksia kriisi-interventioihin. Koulutus muodostuu yhdeksästä kaksipäiväisestä seminaarista, jotka sisältävät teoriaopetusta ja päivän teoriaan pohjautuva asiakaskonsultaatio. Käynnissä olevat koulutussitoumukset saatetaan loppuun marraskuuhun 2015 mennessä. Psykoterapeuttikoulutuksen edellyttämät lisäopinnot Helsinki, Mikkeli, Kuopio (30 op) Koulutus täydentää sosiaali- ja terveysalan tai muun soveltuvan alan ammattihenkilöiden perustutkintoa psykoterapeuttisten valmiuksien osalta, ja toimii myös alan ammattihenkilöiden täydennyskoulutuksena. Opetuksen sisällön suunnittelussa on otettu huomioon Yliopistojen psykoterapeuttikoulutus konsortion asettamat valmentavien lisäopintojen 30 op sisältöä koskevat vaatimukset. Suomen Mielenterveysseura Koulutuskeskus Suomen Mielenterveysseuran Koulutuskeskus vastaa Suomen Mielenterveysseuran maksullisesta koulutustoiminnasta. lisätä tiedollisia valmiuksia mielenterveyden häiriöistä, psykiatrisesta diagnostiikasta, mielenterveystyöstä ja psykiatrisesta hoidosta ja kuntoutuksesta sekä eri-ikäisille suunnatusta mielenterveyspalveluiden ja kuntoutuksen järjestelmästä . Koulutus alkaa tammikuussa 2013. Kriisi- ja traumakoulutus Koulutus on suunniteltu sosiaali- ja terveysalan tai muun soveltuvan alan ammattihenkilöiden täydennyskoulutukseksi ja koulutuksen tavoitteena on lisätä osanottajien tiedollisia ja taidollisia valmiuksia kriisi- ja traumatyössä.Koulutus muodostuu seitsemästä kaksipäiväisestä seminaarista, jotka sisältävät teoriaopetusta ja työnohjausta Debriefing-istunnon ohjaajakoulutus Kriisiavun koulutus 8.-9.4.& 15.5.2013 9.-10.4.&15.5.2013 Esitteet ja haku: www.koukes.fi . Opetus sisältää psykiatrian ja psykologian opintoja tarvittavan määrän. Psykoterapeuttikoulutuksen edellyttämät lisäopinnot opetusohjelman suunnitteluun on osallistunut Koulutuskeskuksen moniammatillinen psykoterapiakouluttajista koottu asiantuntija työryhmä, jossa on ollut edustettuna lääketieteen, sosiaali- ja terveystieteiden sekä aikuispedagogiikan asiantuntijat. Koulutuksen tavoitteena on antaa yleisnäkemys ihmisen psyykkistä kasvua ja kehitystä kuvaavista teoreettisista perusteista . sekä terapiasuhteen syntymisen edellytykset ja mikä on ja mikä ei ole terapiaa. . antaa perustietoa yleisimmistä psykoterapioiden suuntauksista ja vaikuttavuuksista tutkimusten valossa. . Koulutuskeskuksen kautta seuran asiantuntijayhteisö voi tarjota mielenterveyden edistämiseen, henkiseen hyvinvointiin ja jaksamiseeen sekä psykososiaaliseen auttamistyöhön ja psykoterapiaan liittyviä koulutus-, konsultaatio- ja työnohjauspalveluita. Psykoterapiakoulutukset Vuoden 2012 alusta voimaan astuneen asetuksen mukaan psykoterapeutin ammattinimikkeeseen johtavan koulutuksen tulee olla yliopiston tai yliopiston yhdessä ulkopuolisen asiantuntijaorganisaation kanssa järjestämää. Suomen Mielenterveysseuran Liittohallitus on kokouksessaan 31.10.2012 päättänyt, että Suomen Mielenterveysseura ei osallistu uusien psykoterapiakolutusten tarjouskilpailuihin eikä järjestämiseen 1.11.2012 alkaen
(haku 13.5.) ? Perhearviointi (3 op) 1.10.-3.12.13, 650 ? ? Perheen voimavarojen tukeminen 22.-23.5.,175 ? ? Uuden kiintymyssuhteen rakentaminen, syksy Tarkemmat sisällöt Ilmoittautumiset ja lisätiedot www.turunkesayliopisto.fi netissä!. Koulutus alkaa syksyllä 2013. Esitteet ja haku: www.koukes.fi . ammatillinen täydennyskoulutus 3 01 2 SA Lähestymistavassa otetaan huomioon väkivallan eri T S ULO osapuolten väliset suhteet sekä väkivaltaan liittyvät erityiset kysymykset. Se auttaa työntekijää kohtaamaan perheen ja selvittämään, miten sen jäsenet näkevät vahvuutensa ja vaikeutensa, sekä arvioimaan perheen elämää ja sen jäsenten keskinäisiä suhteita eri näkökulmista. Seminaaripäiviä on yhteensä 12 ja ne toteutetaan kahden päivän jaksoina. Kouluttajana Pepi Reinikainen. Konsultaatiotyöskentely perustuu oman työn reflektiiviseen tutkimiseen, työstä kirjoittamisen ja videokuvaamisen avulla. Menetelmä sopii sekä yksilö-, että ryhmäkäyttöön. Kaksipäiväistä koulutusta toteutetaan tilauskoulutuksena, pyydä tarjous. Depressiokoulun ryhmänohjaajakoulutus (myös työterveyshuollolle) Koulutuksen tavoitteena on antaa osallistujille valmiudet toimia ohjaajana masennuksen ennaltaehkäisyn ryhmissä, joiden tavoitteena on vähentää vakavien masennusten puhkeamista, lyhentää masennusjaksojen kestoa ja lievittää niiden voimakkuutta. Elämänkaarikirjoitus Kurssi kestää lukuvuoden ja lähitapaamisia (pe-la/1 x kk). 2050 ? ? Musiikkiterapian perusopinnot 25.1.13- , 950 ? ? NLP-koulutukset 19.4.13 - 18.1.14, 860 ? ? Voimavarakeskeinen työnohjaajakoulutus 3.9.13 - 2015, 5800 . ja 23.5.13, 480 ? ? Jännittäjäryhmän ryhmänohjaaja 15.2.13, 320 ? ? Kasvatuskumppanuus-koulutus 27.2.-10.4.13 ? Mielenterveyden ensiapu® 1 ja 2, huhti/lokak. ? Mindfulness ohjaajakoulutus 18.3.13- , n. Jan Cooper, Arlene Vetere: Domestic Violence and Family Safety, 2008 TYÖSSÄ KEHITTYMISEN TUEKSI Perhe- ja lähisuhdeväkivallan systeeminen ja integroitu hoito . Koulutus koostuu seminaareista, pienryhmissä toteutettavasta konsultaatiotyöskentelystä sekä oheiskirjallisuuteen perehtymisestä. Koulutuksessa käsitellään kuormittavien tapahtumien aiheuttamaa stressiä ilmiönä sekä stressin hallintakeinoja ja pohditaan tekijöitä, jotka saattavat altistaa myötätuntouupumukselle. Vuosikerta Ammatilliset täydennyskoulutukset Perhearviointi - perheen voimavarojen, vahvuuksien ja vaikeuksien arviointimenetelmä Menetelmä on suunniteltu ammattiauttajille ja tutkijoille, jotka joutuvat tekemään arvioita perhe-elämästä ja perhesuhteista joko perheen kotona tai vastaanotoilla. Kurssilla kirjoitetaan oma elämäntarina aloittaen isovanhempien ja vanhempien tarinoista. 4/12 28. Lähtökohtina työskentelylle ovat tietoisuus turvallisuuden ensisijaisuudesta ja että väkivalta on aina kriminalisoitu ihmisoikeusrikkomus. Koulutus antaa välineitä arvioida turvallisuutta ja syventää arviointitaitoja väkivallan riskeihin liittyen. Konsultaatiotyöskentely toteutuu puolen päivän pituisina osioina neljän jakson yhteydessä. KATSO WWW.KOUKES.FI 52 ? Hengitys itsesäätelyn tukena 7.2.13- (haku 17.12.) ? Joustava mieli 4.4., 25.4. Koulutuksessa harjoitellaan menetelmän käyttöä ja koulutuksen jälkeen osallistujat osaavat käyttää menetelmää asiakastyössä, lähiyhteisön vertaispurkuna ja itsehoitona. Menetelmää voi käyttää joko yksinään tai osana laajempaa arviointikehystä. Veteren ja Cooperin työskentelyssä on myös hyödynnetty traumaviitekehystä sekä kiintymyssuhdeajattelua. Koulutuksessa on 3 lähiopetuspäivää ja niiden välissä arviointitehtäviä. Terapeuttinen työskentely asiakkaan kotona Keväällä 2013 käynnistyvä, puoli vuotta kestävä koulutus on tarkoitettu terveys- ja sosiaalialan tai muun soveltuvan alan ammattilaisille, jotka työskentelevät kodeissa ja haluavat monipuolistaa ?työkalupakkiaan?. Tunnetaitojen peruskoulutus (Tunnekuunteleminen®) Tunnekuunteleminen-keskustelu toimii ensiapuna mieltä kuormittaneen ja järkyttäneen tilanteen jälkikäsittelyyn. tiedustelut: info@koukes.fi, (09) 4150 3600 Perheterapeutit Arlene Vetere ja Jan Cooper ovat Englannissa luoneet perhe- ja parisuhdeväkivallan hoitoon systeemistä mallia, jossa yhdistetään väkivaltatietoisuus perheterapeuttiseen työskentelyyn. Koulutus on tarkoitettu sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille ja on syventävä
Mutta osaammeko asiakas- ja terapiatyössä hyödyntää, ihmisten sosiaalisissa verkostoissa olevat ja yhteistoiminnassa syntyvät voimavarat? Peter Rober (Belgia), Phd, perheterapian professori, jonka erityisenä kiinnostuksen kohteena ovat työskentely lasten kanssa sekä se, miten työntekijät voivat hyödyntää omaa sisäistä dialogiaansa. Suomen Mielenterveysseura Koulutuskeskus 5. John Shotter (Englanti), Phd, emeritus professori on sosiaalisen konstruktionismin teorian keskeisimpiä kehittäjiä, jonka ideat ovat jo vuosien ajan inspiroineet terapeutteja. 2,5 VUOTTA Yhteistyössä Jyväskylän Yliopiston Psykologian laitoksen kanssa Lisätietoja ja esitteet: www.dialogic.fi 53. Ihmisten hyvinvointi ja mielenterveys ovat aina sidoksissa niihin suhteisiin, joita elämme. 2013 - Kouluttajana Peter Rober DIALOGISEN TILAN LUOMINEN TYÖNOHJAUKSESSA JA KONSULTAATIOSSA _______________________________________________________________ AULANGON KESÄSEMINAARI 6.-8.6.2013 Kouluttajina: Peter Rober, Jaakko Seikkula ja John Shotter DIALOGISUUDEN UUSIMMAT IDEAT JA KÄYTÄNNÖT YHTEISTOIMINNASSA PERHEIDEN SEKÄ SOSIAALISTEN VERKOSTOJEN KANSSA Dialogisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen syntyy dialogisiin suhteisiin, jotka rakentuvat osaksi minuuttamme. VOIMAVARAKESKEINEN TYÖNOHJAAJAFOORUMI AULANGOLLA 4.-5.6. Jaakko Seikkula (Suomi), Phd, psykoterapian professori, joka tunnetaan psykoterapiaprosessien avoimen dialogin kehittäjänä. 2013 KEVÄÄLLÄ ALKAVIKSI SUUNNITTELLUT PITKÄT KOULUTUKSET : PERHE- JA PARITERAPIAN PSYKOTERAPEUTTIKOULUTUS ? VOIMAVARAKESKEINEN SUUNTAUS - 4 VUOTTA Järjestää Jyväskylän Yliopiston Psykologian laitos PSYKOTERAPIAKOULUTTAJAKOULUTUS ? VOIMAVARAKESKEINEN PERHETERAPIA
Mielenterveys 4, 24?28. JULKAISUOIKEUDET Lehden julkaisija Suomen Mielenterveysseura pidättää oikeuden julkaistuihin kirjoituksiin. London: Sage. Haarakangas, K. (Gergen & Gergen 1991). Suorat sitaatit kirjoitetaan alkuperäiskielellä, jolloin ilmoitetaan myös lähteen sivunumero, esim. (Haarakangas 1989, s. Kirjoitusten käyttölupia koskevissa asioissa pyydetään kääntymään vastaavan päätoimittajan puoleen.. Vasen mar- ginaali tasataan, oikea ei. Käsikirjoitusten tulee olla tiiviitä ja ilmaisultaan viimeisteltyjä. mennessä. KUVIOT JA TAULUKOT Jokainen kuvio ja taulukko numeroidaan ja otsikoidaan. Kuviot ja taulukot sijoitetaan kukin omalle paperilleen, johon merkitään myös kirjoittajan nimi ja kirjoituksen otsikko. Observing Systems. (toim.) Research and Reflexity. Lisäksi julkaistaan katsauksia, tapausselostuksia, kirjallisuusarviointeja, haastatteluja, kongressiselosteita, keskustelua ja uutisia. Niiden suositeltava laajuus on 3 000?5 000 sanaa. Käsikirjoitukset toimitetaan sähköpostin liitetiedostoina päätoimittajalle osoitteella aarno.laitila@uef.fi Teksti kirjoitetaan 2-välikkeellä (28 riviä liuskalle) ja molempiin reunoihin jätetään 3 cm:n marginaalit. Lisäksi kirjoittajan tulee erillisellä otsikkolehdellä ilmoittaa nimensä, oppiarvonsa, ammattinimikkeensä, työpaikkansa, työ- ja kotiosoitteensa, puhelinnumeronsa ja sähköpostiosoitteensa. Muut käsikirjoitukset Hankkeita esittelevät käsikirjoitukset ja muut käsikirjoitukset toimitetaan lehden toimitukseen sähköpostin liitetiedostoina osoitteella perheterapialehti@ mielenterveysseura.fi Tekstin muotoilu ja kirjoittajatiedot kuten yllä. Aineisto tulee toimittaa seuraavan aikataulun mukaan: nro 1 . 25). Lähdeluettelossa lähteet (esimerkkinä kirja, kappale toimitetussa teoksessa, aikakauslehtiartikkeli) ilmoitetaan aakkosjärjestyksessä seuraavasti: Foerster, H. Toward Reflexive Methodologies. & Gergen, M. M. ja nro 4 . 26.4., nro 3 . Lehdessä julkaistaan myös kirjoituksia terapiatyöhön liittyvistä hankkeista. Kirjoittajaohjeet Perheterapia-lehti on perheterapiaa ja perhe- ja verkostokeskeistä työtä tekevien terveydenhuollon, sosiaalihuollon, opetus- ja kasvatusalan sekä sielunhoitotyön työntekijöiden ammattilehti. Teoksessa Steier, F. Lehti julkaisee artikkeleita käytännössä ja tutkimuksin koetelluista perheterapian ja muiden psykoterapian suuntausten eri työmuodoista ja terapiatyön kehittämisen kannalta kiinnostavista uusista teoreettisista pohdinnoista. 8.11. (1991). Oikeuksien pidättäminen koskee tieteellisesti arvioituja artikkeleita. Käytetyt lyhenteet tulee selventää. LÄHDEVIITTEET Lähdeviitteiden merkitsemisessä noudatetaan American Psychological Associationin antamia ohjeita: 54 Käytetyt lähteet merkitään tekstiin ilmoittamalla tekijä ja lähteen vuosiluku suluissa, esim. Kriisiryhmä auttaa ihmisen hädässä. 1.2., nro 2 . (1989). Artikkelien mukaan liitetään noin 100?200 sanan pituinen tiivistelmä. 23.8. Seaside, CA: Intersystems Publications. Gergen, K. Lehti on myös tietolähde organisaatioiden ja sosiaalisten systeemien käyttäytymisestä ja kehittämisestä kiinnostuneille. KÄSIKIRJOITUKSET Artikkelit Lehden artikkeliosastoon tarkoitetut käsikirjoitukset arvioidaan. J. von (1981)
Lehdessä julkaistaan myös kirjoituksia terapiatyöhön liittyvistä hankkeista. Lehti on myös tietolähde organisaatioiden ja sosiaalisten systeemien käyttäytymisestä ja kehittämisestä kiinnostuneille.. (09) 4150 3600 www.mielenterveysseura.? Perheterapia-lehti on perheterapiaa ja perhe- ja verkostokeskeistä työtä tekevien terveydenhuollon, sosiaalihuollon, opetus- ja kasvatusalan sekä sielunhoitotyön työntekijöiden ammattilehti. Suomen Mielenterveysseura KOULUTUSKESKUS Ratamestarinkatu 9 00520 Helsinki puh. Lehti julkaisee artikkeleita käytännössä ja tutkimuksin koetelluista perheterapian ja muiden psykoterapian suuntausten eri työmuodoista ja terapiatyön kehittämisen kannalta kiinnostavista uusista teoreettisista pohdinnoista. Lisäksi julkaistaan katsauksia, tapausselostuksia, kirjallisuusarviointeja, haastatteluja, kongressiselosteita ja uutisia