Perheterapia 4/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Perheterapia 4/13 29. Vuosikerta • Vahvat teemat uusparisuhteessa • Parisuhde ja keho • Objektisuhdeteoriaan pohjautuva pariterapia • Etiikka ja ihmisoikeudet terapeutin työvälineinä 1
37 Haastattelu Paula Juolasmaa – Muutos on mahdollinen...... 24 %) Ilmoitukset Hannele Hannukainen puh. 3 4 Raija Ruoho: Parisuhde ja keho........................................ vuosikerta, ISSN 0782-7210 Kirjapaino AO-PAINO, Mikkeli Ulkoasu Mainostoimisto Visuviestintä Oy Taina Ståhl. 040 653 2895 sähköposti mervi.venalainen@mielenterveysseura.fi Ilmestyy neljänä numerona vuonna 2013 Vuosikerta 36 euroa (sis. (09) 4150 3663 sähköposti perheterapialehti@mielenterveysseura.fi Julkaisija Suomen Mielenterveysseura Kustantaja SMS-Tuotanto Oy 29. 10 %) Kestotilaus 34 euroa (sis. Vuosikerta Joulukuu 2013 Sisältö Päätoimittajalta................................................. 48 Esseitä perheterapiasta Faamit, kronoopit, karkailevat porsaat ja viheriöivät sukupuut......................................... alv. alv. . 54 Suomen Mielenterveysseura Koulutuksia ja ilmoituksia........................... 50 Kommenttipuheenvuoro Erillisyys vai integraatio psykoterapiakoulutuksissa, kommentti Suomen Pariterapiayhdistys ry:n kannaottoon................ 16 Jorma Lindholm: Objektisuhdeteoriaan pohjautuva pariterapia................................................... 57 Kirjoittajaohjeet......................................... 4/13 Perhe 29. alv. Artikkelit Laura Juuti, Merja Korhonen: Vahvat teemat uusparisuhteessa ................... joht. alv.10 %) Suomen Perheterapiayhdistyksen jäsenille 28 euroa) (sis. 10 %) irtonumero 9 euroa (sis. Eira Tikkanen Kristian Wahlbeck www.mielenterveysseura.fi/perheterapia TOIMITUS JA ARKISTO Ratamestarinkatu 9 00520 Helsinki TILAUKSET, OSOITTEENMUUTOKSET JA LASKUTUS Mervi Venäläinen puh. 28 Tommi Paalanen: Etiikka ja ihmisoikeudet terapeutin työvälineinä................................................. 58 2 VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA PÄÄTOIMITTAJA TOIMITUSSIHTEERI/TAITTO Kristian Wahlbeck Aarno Laitila Heljä Meuronen TOIMITUSNEUVOSTO Jukka Aaltonen Tapio Ikonen Ritva Karila-Hietala Aarno Laitila Tuula Multasuo Tero Pulkkinen Florence Schmitt, puh
Watzlawickinsa tunteville tässä ei liene mitään uutta, mutta lasten roolin kannalta se saattaa olla uusia näkymiä avaavaa. Toivottavasti nämä tai jokin näistä tuottaa lehden lukijoille joitakin järisyttäviä hetkiä. Teksti näyttää lapset vuorovaikutuksellisina toimijoina terapiatilanteessa, terapiatodellisuuden konstruoijina ja sen, kuinka myös osallistumisen kyseenalaistaminen on osallistumista ja toimijuutta. Artikkelihan näyttää kaikkine aineistonäytteineen lapsiperhetyöstä tuttuja hetkiä, jolloin lapsiosallistujat omistautuvat johonkin terapeuttisen työskentelyn kyseenalaistavaan ja aktiiviseen vastustamiseen, mm. Painopisteenä on pariterapia, ja haluankin kiittää kaikkia kirjoituksia tuottaneita vielä erikseen tässä. No, näiltä viimeksi mainituilta tunteilta vältyin kuitenkin lukiessani Contemporary Family Therapy -lehden verkkosivuilta Michelle O´Reillyn ja Nicola Parkerin artikkelia You can take a horse to water but you can’t make it drink: Exploring children’s engagement and resistance in family therapy (Nro 3, 2013). Artikkeli konkretisoi, kuinka terapiatilanteessa tilannearviointeihin on käytännössä aikaa varsin vähän ja siitä huolimatta työskentelyn tulee olla ”tietoista, tavoitteellista ja ammatillista”, kuten psykoterapiaa toimintana määritellään. Terapeutin täytyy kuitenkin toimia suhteessa epäröintiä, vastahankaa tai aktiivista kyseenalaistamista ilmaisevaan perheenjäseneen ja antaa mahdollisuus kaikille osallistujille jatkaa asioiden yhteistä käsittelyä kasvonsa säilyttävällä tavalla siten, että tähän kaikkeen sisältyisi myös mahdollisuuksia uudenlaiseen liittymiseen terapeuttiseen työhön. Tämä Perheterapia-lehden numero on oman päätoimittajakauteni ensimmäinen teemanumero (ellei sellaisena pidetä edellistä, puolivahingossa teemanumeroksi muodostunutta lasten perheterapioiden ympärille muodostunutta, numeroa). Usein tätä on lähestytty vain perhepsykologian kautta mm. sillä tulkinnalla, että kyse on koko perheen tai ainakin vanhempien ambivalenssista terapian suhteen. keskusteluun siitä, saako älypuhelimen avata vai ei tai onko ensi kerrallakin pakko tulla. Pääkirjoitus Tasapainoilua. Artikkelissa on sovellettu keskusteluanalyyttistä tutkimusmenetelmää sen arviointiin, millä eri tavoilla lapset haastavat terapiasysteemin aikuisia, niin vanhempiaan kuin terapeuttejaankin, ottamaan kantaa omaan sitoutumiseensa terapiaan, menossa olevaan terapeuttiseen prosessiin ja/tai juuri työn alla olevaan teeman käsittelyyn. Lisäksi teemanumerolle sopivasti on mukana vastaus pariterapioiden koulutuksesta esitettyyn puheenvuoroon. Usein se tuntuu vievän vain epämukavuusalueille ja kysyvän taas kerran epävarmuuden sietoa, vaikka ei täydelliseen ajattelun kumoukseen johtavaa olisikaan. O´Reillyn ja Parkerin artikkeli jätti mielen päälle selvästi pohdinnan siitä, mitä kaikkea tämäntyyppisen artikkelin julkaiseminen oikein kertoo keskeisen teeman mukaisen sisällön lisäksi. Aarno Laitila aarno.laitila@uef.fi 3. Mukana on Laura Juutin ja Merja Korhosen tutkimusperustainen artikkeli uusperheen parisuhteesta, Raija Ruohon artikkeli kehollisuudesta ja ruumiillisuudesta parisuhteen ja pariterapian yhteydessä, Jorma Lindholmin objektisuhdepariterapiaa käsittelevä artikkeli ja Tommi Paalasen artikkeli etiikasta ja ihmisoikeuksista seksuaaliterapian näkökulmasta katsottuna. A mmattikirjallisuutta lukiessa on toistuvasti järisyttävää törmätä tekstiin, jota lukiessa omat vakiintuneet käsitykset joutuvat puntariin ja uudelleenarvioinnin kohteeksi. Käytin sanaa ”järisyttävää” selvästi tarkoituksella, koska rehellisyyden nimissä on sanottava, että aina oman ajattelun rajojen tutkiminen ei ole, ainakaan ensi tuntumalta, hedelmällistä, rikastavaa ja oivalluksen suuntaan rohkaisevaa
Avainsanat: Uusparisuhde, suhdeverkosto, uusperheen lapset, vanhemmuus, parisuhteen ristiriidat. Erityisesti kokemuksia, arkihavaintoja ja reflektioita esiin tuovalle laadulliselle tutkimukselle on tarvetta, jotta ymmärrettäisiin paremmin uudelleen muotoutuvien perhesuhteiden merkityksiä ihmisille. Haastatteluissa selvitettiin interven- U usperhesuhteita on määritelty monin tavoin ja niiden rakentumista hahmoteltu mm. Tässä artikkelissa tarkastellaan haastatteluaineiston varassa uusperheen moninaisia suhteita erityisesti parisuhteen näkökulmasta. 4/13 29. Analyysi pohjaa vahvoihin teemoihin, jotka on havaittu merkityksellisiksi niin tämän aineiston valossa kuin aiemmankin tutkimustiedon varassa. Ritala-Koskinen 1993; Broberg 2010; Suomen virallinen tilasto 2012a; Papernow 1984). Uusperhe ymmärretään sopimuksenvaraisina jatkuvasti neuvoteltavina suhteina, jotka muotoutuvat eri tavalla ja eri tahtiin perheenjäsenien välillä. Uusperhesuhteet tutkimuksessa ennen parisuhdetta, ei parin ja perheen elämä lähde liikkeelle tyhjästä. Vuosikerta Vahvat teemat uusparisuhteessa Uusperheitä on tutkittu niin Suomessa kuin kansainvälisestikin, mutta uusparisuhteisiin on kiinnitetty vain vähän huomiota, vaikka sen merkitys uusperheen toimivuudelle on tunnistettu. vaihekuvauksien kautta (esim. Meyer ym. Tolkki-Nikkosen (1992) määritelmä perheestä suhdekimppuna eikä pysyvänä rakennelmana ilmentää hyvin uusperheiden dynaamisuutta samoin kuin esimerkiksi Smartin (2000) näkökulma uusperheisiin neuvoteltuina ja sopimuksenvaraisina suhteina. Haastatteluun osallistui 5 paria ja yksi puoliso. Kun vanhemmuus on olemassa 4. Artikkelin aineistona on käytetty Laura Juutin (2013) pro gradu -tutkimuksen haastatteluaineistoa, joka on kerätty Väestöliiton ja Suomen Uusperheellisten Liiton vuosina 2010–2011 järjestämiin uusperheellisten parisuhdeinterventioihin* osallistuneilta pareilta 8–9 kuukauden kuluttua interventiosta. Uusparisuhteen ja uusperheen nähdään olevan vahvasti yhteenkietoutuneita. Ilmiö on kuitenkin rakenne- ja vaihekuvauksia moniulotteisempi. (2012) puhuvatkin osuvasti uusparien lähtöperheistä ja lähtöliitoista (family of origin/marriage of origin), joihin artikkelissa viitataan myös uusparien ”saattueina” eli menneeseen liittyvinä suhdeverkostoina. Tarkastelu kohdistuu erityisesti uusparisuhteiden jännitteisiin ja ristiriitoihin sekä perhesuhteiden rakentumiseen yksilöllisinä ja vastavuoroisina kokemuksina
Suomen virallinen tilasto 2012b). Uusperheiden yleisyyden tarkastelu tilastojen valossa on kuitenkin ongelmallista, sillä tilastoissa uusperheen lapset ovat mukana vain sen vanhemman perheessä, jossa he virallisesti asuvat (ks. Viiden parin osalta näkökulmat ovat vastavuoroisia, sillä molemmat puolisot ovat osallistuneet haastatteluun. Toisaalta analyysi tuo esiin myös välähdyksiä uusperheen arjesta tavoittaen sekä yksilöllisiä että vastavuoroisia kokemuksia uusparisuhteesta. Haastatteluissa perheen ja parisuhteen ilmiöi- tä kuvattiin hyvin rikkaasti ja Laura Juuti luottamukselPsM, KM, psykologi lisesti, minkä Nurmijärven perheneuvola vuoksi anonyNurmijärvi miteetin säilyttämisessä Merja Korhonen on oltu erityiPsT, dosentti, yliopistonlehtori sen huolellisia. Haastatteluaineisto on kooltaan pieni, mutta merkityksiltään rikas. (Castrén 2009b.) Uusparisuhteessa on luonnollisesti paljon samaa kuin yleensäkin parisuhteissa, mutta yleinen tietämys yksin ei riitä uusparisuhteen ymmärtämiseksi. Tämän artikkelin kannalta olennaisinta on Gottmanin tekemä erottelu ikuisten ja ratkaistavissa olevien ongelmien ja ristiriitojen välillä. Näin ollen tilastojen ulkopuolelle jää iso osa uusperheistä ja useimmin tilastoitumatta jäänyt perhe on varmaankin isän uusperhe. (Gottman & Silver 1999.) Haastateltujen parien ja perheiden tilanteet vaihtelivat niin kestoltaan kuin muodoltaankin, joten tässä mielessä aineisto on heterogeeninen. Interventiota on tutkittu useissa opinnäytetöissä (Kärkkäinen 2006; Nurminen 2007; Sonninen 2009; Tiippana 2010). Uuspareille suunnattuja interventioita toteutettiin kolme kertaa vuosina 2010–2011 Vantaalla, Espoossa ja Turussa. 5. Kolmella naisella ei ollut ennestään omia lapsia, mutta kaikilla miehillä puolestaan oli lapsi tai lapsia edellisestä liitosta, mikä tekee aineistosta varsin erityisen verrattuna tilastojen tyypillisiin uusperheisiin (vrt. Vuonna 2010 Väestöliitto aloitti yhdessä Suomen Uusperheellisten Liiton kanssa ohjelman kehittämisen. Analyysi pohjaa vahvoihin teemoihin, jotka on havaittu merkityksellisiksi niin tämän aineiston kuin aiemman tutkimustiedon varassa. Ohjelman vaikutusten pysyvyyttä on myös tutkittu seurantatutkimuksessa (Perho, Kärkkäinen, Nurminen & Korhonen 2010). Artikkelit tion merkitystä sekä uusparien kokemuksia uusparisuhteesta ja uusparin suhdeverkostojen dynamiikasta. Näin ollen si- *Väestöliitto on kehittänyt parisuhdeongelmien ennaltaehkäisyyn tähtäävää Tahdolla ja taidolla -parisuhdeinterventiota vuodesta 2005 alkaen. Interventioiden yhteydessä on kerätty myös kyselylomakeaineisto, jonka pohjalta on valmistunut yksi opinnäytetyö (Kontkanen 2012), ja tekeillä on myös parisuhdeinterventioita kehittäneen Vuokko Malisen väitöskirjatutkimus. Kaikkia parisuhteen ristiriitoja ei tarvitse ratkaista, mutta niihin voi sopeutua. Interventio perustui John Gottmanin (1998), Susan Johnsonin (2008) ja Kim Halfordin (2004) parisuhdeteorioihin. Sutinen 2005). Ratkeamattomiin ongelmiin liittyvä umpikuja tai jumi on voitettavissa dialogissa, jossa puolisot pyrkivät ymmärtämään ikuisten ristiriitojen taustalla olevia unelmia ja merkityksiä. Olennaista on hahmottaa uusperhe parisuhteen toimintakehyksenä: lapset ovat asetelmassa läsnä alusta alkaen. Uusperhe kehystää uusparisuhdetta Uusparisuhde kytkeytyy läheisesti uusperheen prosesseihin: parisuhde ei kehity eikä sitä eletä irrallaan perhe-elämästä. Parisuhde- ja perhehistorioiden myötä puolisoille on tarjolla uusia rooleja ja perhesuhteita. Myös joitain aineistolainauksien yksityiskohtia on voitu muuttaa anonymiteetin säilyttämiseksi, mutta kuitenkin niin, ettei analyysin kannalta olennaisia sisältöjä ole muutettu. Itä-Suomen yliopisto Kaikki suorat Joensuu tai epäsuorat tunnistetiedot on häivytetty, muutettu tai poistettu
Kumppaneiden välinen rakkaus ja vahva tahtotila joutuvat helposti koetukselle. Suhdetta koossapitävinä tekijöinä tulevat selvimmin näkyviin parin välinen rakkaus ja arvostus, halu elää uudessa suhteessa ja tehdä sen eteen työtä, yhteisten merkitysten luominen sekä pienistä asioista nauttiminen arjen keskellä. Ymmärrettävästi uusparit painottavat valmiutta työskennellä uuden suhteen eteen. kea pitää piilossa ja arjen realiteetit konkretisoituvat yllättävän nopeasti. esim. Et se on niinku… tässä pitää haluta olla, et ei. Suhteen kehittyminen uusperheen suhdeverkostojen ja moninaisten perhesuhteiden keskellä ei kuitenkaan ole aina mutkatonta. Haastateltavat tuntuvatkin pohtineen parisuhteeseen sitoutumisen rinnalla, millaisen aikuisen roolin he voisivat tarjota lapsille ja ettei heille tuotettaisi uusia erokokemuksia. Uusparien kerronnasta näkyy selvästi, että uusparisuhde ei ”etene omalla painollaan”. …ne lapset luo siihen sellasta vakavuutta että… suhteeseen ei voi lähteä kevyin perustein sillon… sen rakastumisen olla kauheen sitten voimakasta, kun sä lähdet koska sun täytyy sitten myös yrittää rakastua niihin lapsiin tai ajatella ainakin heiän etuaan. Uusperheessä lapset ovat läsnä alusta alkaen, jolloin parisuhdetyytyväisyyden kehittymisessä on oma dynamiikkansa. Eräs nainen pohti haastattelussa, miten monien suhdeverkostojen dynamiikan keskellä ristiriitoja ja hankalia tunteita on vai6. Kontula 2009). Uusparisuhteen edellyttämän tahtotilan kuvataan joutuvan testiin nopeasti. 4/13 Laura Juuti, Merja Korhonen 29. Oma haasteensa uusparisuhteessa on hakea kahdenkeskisyyttä ja aikuisten yhteyttä monimuotoisen arjen keskellä. Suhde edellyttää parilta kannanottoja ja sopeutumista erilaisiin ja muuttuviin rooleihin ja verkostoihin. Parisuhdetta sinänsä ei nähdä erilaisena tai ongelmallisena sen vuoksi, että se on uusparisuhde. Että kyllä siinä tietysti oli totta kai niinku voimakas parisuhdeaspekti, mutta kyllä mä mielestäni sitouduin perheeseen. Ois ollu hirveen monta tilaisuutta vaan kummallakin kääntää selkä ja todeta, että nyt ei enää… mut, tahdon asia. Mä muistan, mietin sen oikeen niinku itselleni, et mähän muutan tänne sen takia, että täällä on mun puoliso, että en mä hänen lasten takia tänne muuta. Vuosikerta toutuminen vaatii enemmän kannanottoja ja pohdintaa kuin pelkästään kahden aikuisen välinen liitto. Perheeseen sitoutumisen taustalla ja lähtökohtana on voimakas rakastuminen. Pitää oikeesti haluta, pitää oikeesti rakastaa, ei muuten, ei, ei pystys. Toimivissa uusperheissä ja -parisuhteissa on Colemanin, Ganongin ja Finen (2000) mukaan kyky saavuttaa yhteisymmärrys, mutta tämä edellyttää päättäväisyyttä ja paneutumista, kuten seuraavassa eräs nainen korostaa. Tutkimuksissa parisuhdetyytyväisyyden on todettu laskevan lasten saamisen myötä (ks. Mä luulen, et meillä olis ollu ihan samanlaisia sellasia juttuja ja yhteentörmäyksiä, kes, kahestaanki, mut ne ois ehkä tullu eri tavalla. Parit näyttävät olevan tietoisia lasten tarpeista, joten uuteen liittoon ei voi lähteä mukaan kevein perustein. … yleensä [parisuhteessa] ollaan kahestaa, ni siin on kuitenkii niin sillai, toisel lailla, et siinä pystyy paljon pidemmin pitää asioita ja sit pystyy vaikka itte miettii asioita --- Mut siin [uusparisuhteessa] on kuitenkii niitä asioita, niin paljon tekijöitä tulee muualta siihen, että se, ehkä se nopeuttaaki jotenkii sitä... No edellisessä suhteessa oli vaan paljon helpompaa olla siinä kun lähtee, et, täs on niinku päinvastoin. Jännitteiden arvioidaan kuitenkin aktivoituvan ja kärjistyvän tavallista nopeammin, koska suhteessa on läsnä monenlaisia saattueita ja niistä kumpuavia puolisoiden ja perheenjäsenten eriäviä tapoja, tottumuksia ja odotuksia, jotka tulevat arjessa näkyviksi
Vuorovaikutus ja kiintymys erilaisiin ja eri-ikäisiin lapsiin rakentuvat eri tavoin, ja tämän hahmottaminen ja hyväksyminen voi olla vaikeaa. Se on kyl ongelma. Et, pyrkimys siihen että vaikka välillä otetaan yhteen niin pyritään aina palaamaan siihen tilanteeseen, et me ollaan kasvot samaan suuntaan, tapahtu tässä maailmassa mitä hyvänsä. Ongelmista selviytymisen ehdoksi ja välineeksi määrittyy Ritala-Koskisen mukaan kommunikoinnin taito. ...minust tuntuu, että sitä kärjistetään… se jotenkin se oireilu siitä, et kun minun lapsi oli tulossa meille, ni siitä tuli ongelmia. Ja sit taas mun mies huomaa sen ja sit hän on kiukkunen mulle siitä, että hänen lapset ei oo samanlaisessa asemassa. Ku mä yritän kaikin puolin välttää niinku sitä, et mä suosisin tätä verrattuna sit niihin mun edellisiin lapsiin. Keskinäisen kommunikoinnin lisäksi onnistumisen takaajia ovat keskinäinen luottamus, kumppanin kunnioitus sekä hienotunteisuus ja sovittelutaito. Prosessi on jatkuva, ja muutoksia voi tapahtua monella tasolla. Uusparisuhteessa merkittävä jännitteiden lähde on usein suhde perheen ”erilajisiin” lapsiin (Ritala-Koskinen 1993). Et… mä oon nyt, tietenki, sellanen leijonaemo joka suojelee näitä omia lapsiaan, niinku, hirveesti. Ymmärrystä ja kunnioitusta kuitenkin tarvitaan, jotta voitaisiin löytää tasapaino parisuhteeseen heijastuviin jännitteisiin. Etenkin isät kokivat lapsensa aiheuttavan jännitteitä parin välille. Et, et jotenki se on mun mielestä semmonen, sitä perustaa mitä meillä on. Aiemmista pettymyksistä huolimatta – tai ehkä juuri niiden vuoksi – sitoutumisella ja periksiantamattomuudella ajatellaan selviydyttävän parisuhteen ristiriidoista. Ja mun puolison lapset on sellasia niin sanotusti vihollisia sille meiän ytimelle. Että tulee mitä tulee, ni et me seisotaan aina niinku kasvot samaan suuntaan. Yhteisen lapsen syntymän kerrottiin aiheuttaneen jännitteitä parin välille, eikä toisenkaan yhteisen lapsen syntymä aina helpota tilannetta, kuten seuraava näyte osoittaa. RitalaKoskinen (1993) on tunnistanut, kuinka uusparisuhteeseen liitetään monella tasolla paremmuus: Edellinen suhde on määrittynyt usein pettymykseksi, ja uutta parisuhdetta halutaan hoitaa paremmin, jolloin uuden parisuhteen keskeiseksi päämääräksi asettuu onnistuminen ja parisuhteen koossa pysyminen. Ni se on tosi vaikeeta ku hänen kans sit viettää aikaa ihan eri tavalla. (Ritala-Koskinen 1993.) Erilaisten lasten asema ja niihin liittyvät jännitteet tulevat esiin myös muissa haastatteluissa. Lapsiin liittyvät jännitteet näkyvät hyvin vastavuoroisissa haastatteluissa. Vahvat teemat uusparisuhteessa Me ollaan sitte niinku päätetty, että me ollaan se yks rintama. Muutokset ovat tavallisia missä tahansa perheessä jo yksistään lasten kehityksen takia, mutta uusperheessä perhe-elämän uudelleen rakenteistuminen korostuu erilaisten perhesuhteiden vuoksi (vrt. Ja me ollaan tää jo kerran käyty läpi sillon kun vanhempi yhteinen lapsi synty, sitten löydettiin taas niinku omat paikkamme siinä. Smart 2000). Vahvan sitoutumisen korostaminen ja rakkaus tahtotilana kuvastavat uusparien uskoa suhteen eteen tehtävän työn tärkeyteen. Kolmella haastatteluun osallistuneella naisella ei ollut ennestään biologista lasta. Lapset ja vanhemmuudet osana uusparisuhteen dynamiikkaa Ja nyt must tuntuu, et tää vauvan syntymä muutti taas meiän perhedynamiikkaa ihan täysin. Puolison tunteisiin voi olla vaikea samastua ja ymmärtää esimerkiksi sitä, millaista on, kun ei saa olla jatkuvasti läsnä lastensa elämässä. Eräs nainen kuvaa ristiriitaa 7. No tietty se, et ku mulla on ne lapset ennakkoon, ni niitten asioitten hoitaminen on tietty siis… et ku siin kuitenkii ottaa sen oman vastuun ja tavallaan sit se, et ku on uus yhteinen lapsi, ni
Mä ajattelen tietysti, et lähettäs koko perhe jonnekin lomamatkalle… ja tietysti sit mun puoliso aattelee et lähettäs kolmistaan, minä, meiän yhteinen lapsi ja hän. Sekään ei ole itsestään selvää, kuka perheessä saa kasvattaa (Korhonen 2006). Yhteinen biologinen lapsi on luonut hänelle tunnetasolla ”oman perheen” uusperheen sisälle ja tämän pienemmän perheen oma aika olisi naiselle tärkeää. Yhteisymmärryksen löytäminen voi olla haastavaa ja edellyttää molemmilta kompromisseja. Kuten edellä jo todettiin, muutos on uusperheessä läsnä monella tasolla. Perheissä tapahtuvaan leiriytymiseen liittyy myös Jallinojan (2009) mainitsema verisiteiden voimakkuus sekä Smartin (2000) kuvaama uusperhesuhteiden vaatima neuvottelun tarve siitä, kuinka uusperhe-elämää rakennetaan. Ydinperheen kaipuu on nähtävissä. Vuosikerta siinä, millä perhekokoonpanolla hän haluaisi milloinkin olla. Arjessa muutoksen jatkuvuus Tota, meillähän oli semmonen, hyvin selkee näkemys, 8. kun muutettiin yhteen sitten ((naurahtaa)), että ei siinä mitään, muutetaan yhteen ja elämä jatkuu niinku tähänki asti. Mut et sillee. Joka toinen viikko me kuitenki oltiin niinku keskenään, se on se niinku meiän juttu, ja lapset on siinä sitten matkassa, ja mun puoliso pitää huolen omista lapsistaan ja mä pidän huolen omasta ja… kaikki menee hyvin. Nyt ehkä niinku käsitellään molemmat päässämme et kumpi on niinku oikein. Saman katon alla erillisissä perheleireissä eläminen ei kuitenkaan onnistunut, kuten mies arvioi karille mennyttä suunnitelmaa: Että sillon ku on ydinperhemalli, missä biologiset lapset on niinku molempien, ni siinä niinku voi olla helpompi tehdä kompromisseja niiden omien mielipiteiden ja tahtojen välillä, mutta sitten ku ei oo, on myös lapsii jotka ei oo biologisii, ni havaitsen itsessäni että huono käytös taikka joku asia ärsyttää aivan hel…sti, minkä taas niinku omilta lapsilta sietää ihan heittämällä. Sillehä on ihan eri tietysti aina, et sit jotain puuttuu kun noi [miehen lapset] on pois… ni mähän tietysti haluisin aina et me oltas kolmestaan, lähettäs vaan jonnekii tai. Uusperheen vastuut, velvollisuudet ja huolenpito eivät ole kytkettävissä valmiiseen roolitukseen (Jokinen 2014). Verisiteiden merkitys tulee vahvasti esiin erään miehen pohtiessa suhteitaan perheen eri lapsiin, heihin liittyviin tuntemuksiin ja puolisoiden välisiin suhteisiin. Ja se, oli niinku se lähtötilanne, ja, jos me nyt kesällä muutimme sinne, tais olla, ni tota, viis kuukautta, joo, ni me istuttiin pariterapiassa, sitte. ”Puolisuhteet” eivät ole valmiita kiintymyssuhteita, ja ne tuovat uusperheen ja -parisuhteen rakentamiseen oman jännitteensä. Totuttujen roolien ja toimintamallien muuttaminen voi myös olla kaikille osapuolille vaikeaa. Ei se sit ihan jatkunukaan ku siinä oli hirveen tiukassa tämmönen niinku, et… meidän ei tarvitse lähtee muodostaa perhettä, ei, siinä me asutaan yhessä ja sillä hyvä. Lähtökohtana oli ollut elää parisuhdetta yhdessä, mutta pitää vanhemmuus kummankin omana asiana. Puolisolla, jolla on lapsia myös edellisestä liitosta, odotukset asettuvat toisin: hän toivoisi kaikkien lasten olevan samassa asemassa, ja mieluisin tapa viettää aikaa perheenä olisi koko perheen kesken. Välillä kyllä joo. Sit minä taas aattelen, et ku me ollaan kumminki nähty kauhee vaiva tän eteen. 4/13 Laura Juuti, Merja Korhonen 29. Et ei se mennykää ihan niinku niin ((naurahtaa)). Eräs pari kuvaa kahdenvälistä suhdettaan hyvänä, mutta molempien lasten ollessa mukana kuvioissa parisuhteessakin on ongelmia. …mun puolisohan haluis kaikki lomat viettää lasten kaa, mut enhä mä haluu koko perheen kaa kaikkia lomia viettää. Mutta kyl siinäkii joku kompromissi löytyy, et sit me mennää välillä kolmistaa… Uusperheen muodostuessa tilanteessa, jossa molemmilla puolisoilla on lapsia entuudestaan, kyse on kahden perheen yhdistämisestä, mikä ei myöskään ole mutkatonta
Etälasten tullessa puoliso voi kokea ulkopuolisuutta, kun toisen puolison huomio suuntautuukin lapsiin. Seuraavan kuvauksen perusteella jumiutuminen vältetään, mikäli ongelmaa ei puida liikaa tai jatkuvasti, vaan sen sijaan molemmat pyrkivät tahoillaan pääsemään asian kanssa sovintoon. Haastatteluissa eräs pari koki, …hyvin paljon keskityttiin niihin lapsiin, ja muu aika oli sitten meidän parisuhdeaikaa. 9. Mut sit taas, kun tulee mun lapset, ni mä ohjaanki huomion paljon sinne, ja voi olla et he, tai mun puoliso ainakin tuntee, et hän jää vähän sivuun. Et sitä tahtomattaankin on erilainen. Kaikki vaatis niin paljon hyvää, hyvää kommunikointia. Puolisoiden historia ja suhdeverkostojen jännitteet Uusperheen jännitekenttä voi olla siinä määrin haastava, että uuspari on vaarassa ajautua negatiivisiin tulkintoihin ja tunnetiloihin, jolloin toimimattomat vuorovaikutustavat vakiintuvat osaksi parisuhdetta, mitä Johnson (2008) on kuvannut tunnekeskeisessä näkökulmassaan. Hyvin lähellä [harmoniaa] ollaan, mutta siinä tulee olemaan aina ongelmaa... Tähän liittyviä jännitteitä ja kommunikaation merkitystä pohtii eräs etäisä. Ulkopuolisuuden tunne äiti- tai isäpuolen asemassa on tunnistettu aiemminkin, ja esimerkiksi Papernow on kuvannut sitä jo vuonna 1984 uusperheen vaihekuvauksessaan. Vahvat teemat uusparisuhteessa tulee näkyväksi etälasten tulemisena ja menemisenä. Castrén (2009b) ja Jallinoja (2009) ovat tarkastelleet uusperheenjäsenten läheisyysarvoja ja verisiteiden merkitystä. Gottman & Silver 1999). Kysymys vanhemmuudesta osuu hyvin intiimille alueelle, joten jaettujen merkitysten ja molemminpuolisen kunnioituksen löytäminen on välttämätöntä, ettei pari ajautuisi Gottmanin ja Gottmanin (2008) kuvaamaan jumiin lapsiin liittyvien jännitteiden vuoksi. Vaikka kuin koittaa elää normaalia elämää ku lapset tulee, ni silti siihen lataa niinku odotuksia, kun näkee vaan niinku joka toinen viikonloppu. Puolison ja biologisten lasten läheisyys voi aktivoida ulkopuolisuuden tunteita etenkin uusperheen uudessa puolisossa, äiti- tai isäpuolessa, kuten seuraavassa yksi haastateltu nainen kertoo muistellessaan suhteen alkuaikoja, jolloin hänellä ei vielä ollut omia lapsia ja miehen lapset olivat uusparin luona joka toinen viikonloppu. …Mä muistan jotain tällasia… mä oon tuntenu niitä suuria ulkopuolisuuden tunteita siitä heiän pyhästä kolminaisuudesta. Ellei me tutkita niinku itteemme tosi tarkasti, ja sitähä me ollaan niinku yritetty, mutta noin ni, jossain määrin se tulee varmasti aina, jostain se pompsahtaa aina esiin. Toisen perhettä ja vanhemmuutta koskevien toiveiden ja ajatusten ymmärtämiselle ja kunnioittamiselle tulisi löytää keinoja silloinkin, kun ne eroavat omista toiveista, tavoista tai uskomuksista. Hokkasen (2005) mukaan lasten tulemiseen ja lähtemiseen liittyy aina tunteita, eivätkä nämä välttämättä muutu rutiineiksi ajankaan kanssa. Lopulta voidaan päätyä tilanteeseen, jossa puolisot linnoittautuvat omiin maailmoihinsa ja jättävät jakamatta toistensa kanssa merkittäviä asioita ja elämänalueita (Gottman & Silver 1999). Ja tota, sit taas kun meit on neljä [uuspari ja puolison lapset], nii mul on enemmän aikaa mun puolisolle ja hänen lapsilleen, ei mun tarvii sillon muista huolehtii. …Mut et sillon, meiän kaikkien aika ja energia meni sitten lapsiin, ni viikonloppuina niitten lasten kans olemiseen. Suhtautuminen perheen lapsiin voi muodostua joskus myös parin ikuiseksi ristiriidan aiheeksi (vrt. Ambert (1986) on arvioinut, että äitipuolet eivät koe etälapsista vastaavaa emotionaalista hyötyä suhteessa vierailujen aiheuttamiin muutoksiin ja jännitteisiin perheessä
Tätä voi olla joskus vaikea hyväksyä. Entinen puoliso arvostelee uuden parin vanhemmuutta jatkuvasti ja syyttää heitä monista lapseen liittyvistä ongelmista, minkä mies näkee heijastuvan uusparin keskinäiseen suhteeseen. 2012). Kuitenkin puolisot tuovat uuteen suhteeseen lapsuudenperheiden kokemuksiensa ohella aiemman historiansa niin toisen lähtöliiton kuin lähtöperheenkin kautta, eikä toisiaan seuraavien perhekokoonpanojen ja tapojen yhteensovittaminen ole aina suinkaan helppoa (vrt. Vuosikerta että heidän kamppailunsa vaikeiden uusperheristiriitojen kanssa johti juuri jakamisen vähenemiseen ja lopulta puhumattomuuteen. Voiko näitä kysymyksiä ulkoistaa uusparisuhteesta. Suhdeverkostot ja mielikuvat perhesuhteista muodostuvat usein moninaisemmiksi kuin ensipareilla tai ydinperheessä. Meyer ym. Ja niitten jakaminen oli ihan hirveen vaikeeta. Perheen sisäisiin asioihin mahtuvat myös (omat) lapset, mutta muut puolisoiden historiaan liittyvät suhdeverkostot rajataan aktiivisesti kauemmas tai ulkopuolelle – joskus myös uhkaksi – sen sijaan, että ne otettaisiin osaksi uuden parisuhteen rakentamisen kehystä. Ulkopuolisiksi määritellyistä tekijöistä etenkin suhde entisiin puolisoihin näyttää olevan parien puheessa vahva teema, ja usein monella tasolla jännitteinen. Vaikka asioiden hoitamiseen entisen puolison kanssa ei liittyisikään erityisiä haasteita, entinen elämä on lasten kautta tavalla tai toisella läsnä. No oikeestaan just noi mun exän asiat ne on ulkopuolisii asioita. Haastatteluissa uusparit pohtivat perheen ja parisuhteen sisä- ja ulkopuolen rajoja. Ne nyt on ollu aika paljon haasteita, ku ne nyt taas vaikuttaa sit siihen lasten tilanteeseen. Ja no sitten, ja sit taas vaikuttaa kaikkeen. Haastatteluissa eräs mies kuvaa uusparin suh10. Parien tavassa puhua entisestä puolisosta etäännyttävästi ”exänä” on ehkä myös mukana kannanottoa pitää tämä menneen elämän ja lasten kautta keskeinen henkilö emotionaalisesti etäämmällä. Eräs nainen puolestaan kertoo tuntevansa kateutta miestään kohtaan siitä, että tämä on saanut suhteen entiseen puolisoon ja lasten asioiden hoitamisen toimimaan melko vaivattomasti, kun naisella itsellään on vastaavissa asioissa suuria hankaluuksia entisen puolisonsa kanssa. Taustalla oli molempien puolisoiden aiemmasta parisuhdehistoriasta ja perhe-elämästä kumpuavia kysymyksiä, jotka aktivoituivat uudessa parisuhteessa ja uusperheen elämässä. 4/13 Laura Juuti, Merja Korhonen 29. Parisuhteen sisäisiksi asioiksi määritellään vain välittömästi parin keskinäiset asiat. liittyvät asiat pyritään kuitenkin rajaamaan parisuhteen ulkopuolisiksi ongelmiksi, vaikka toisaalta niiden tiedostetaan vaikuttavan moneen asiaan, kuten eräs mies seuraavassa toteaa. Toinen mies kuvaa vaimonsa entisen puolison vaikutusta stressaavaksi. Tähän jännitteeseen pitää rakentaa toimintatavat, joiden kanssa kaikki osapuolet voivat elää. Entiseen puolisoon …ja sit ku hänellä [puolisolla] sit taas toimii ihan hyvin, lasten huoltajuusasiat ton, exän kans, ja mulla ei, ja välillä sit, siitä tulee niinku kateelliseks että miks sulla toimii toi niin hyvin ja mulla ei. Uuspari joutuu kuitenkin sopeutumaan tilanteeseen, jossa vanhemmuutta hoitaa myös lapsen toinen biologinen vanhempi. Kun eronneella parilla on lapsia, vuorovaikutus jatkuu eron jälkeen. Alko mennä sukset niin pahasti ristiin tai siis se puhumattomuus alko, aiheuttaa isoja ongelmia… Et me ((huokaa)), me elettiin niinku, me elettiin liian montaa elämää rinnakkain… ei pelkästään koskettanu niinku meiän, perhettä, seinien sisällä, vaan se kosketti, työelämää… ja, siis kaikki, kaikilla tavoilla oli niinku mun jutut ja sun jutut. Tämä on ymmärrettävää, sillä stressitekijöiden on todettu olevan yhteydessä parisuhdeonneen (Kontula 2009). Uusparin moninkertaisten saattueiden vuoksi puolisoilla voi olla useita ja mahdollisesti keskenään ristiriitaisia tulkintakehyksiä perheen ja parisuhteen kysymyksiin
Uutta parisuhdetta ja perhettä muodostettaessa suhteet sukulaisiin arvioidaan taas uudelleen. puolisoiden aktiivista osallistumista ja neuvotteluhalukkuutta (Viljakainen 2010). Sukulaisuussuhteet eivät siis ole uusperheissä mutkattomia: niihin voi kulminoitua vaikeita kysymyksiä menneisiin ja nykyisiin suhteisiin. Parisuhteen jännitteet ja ristiriidat kytkeytyvät usein uusperheen suhdeverkostoihin, puolisoiden historiaan ja arjen käytäntöihin. Moneen kertaan esille tullut uusperheen toimintamallien ja suhdeprosessien jatkuva muutos ja neuvoteltavuus tulevat kertomuksissa hyvin esiin, samoin perheen uudelleen muotoutuminen uusien perheenjäsenten tai yhdessä tekemisen kautta. Jos ei sitä vaali, ni sit voi heittää kaiken. Koska mun puoliso on joskus viisaasti sanonu, et rakkaus on tahtotila. Silva ja Smart 1999; Smart 2000.) Kuten Huttunen (2001) on todennut: uusperhe on ainakin aluksi vain löyhä yhteenliittymä, jolla on keskenään ristikkäisiä asetelmia. Se [ensiliitto] perustuu sellaseen ydinperheajatteluun. Haastatteluissa tuli esiin sekä parisuhteille ominaisia piirteitä että jotain vain uusparisuhteille tunnusomaista. --- Molempien niinku tunteissa, ni siihen vaikuttaa se kaikki ympärillä oleva, yhteiset lapset, toisen lapset, toisen exät, anopit, vanhat anopit, uudet anopit, mahdollisesti. Uusparisuhteiden alkua kuvastaa nopea sitoutumisen pohdinta ja ristiriitojen varhainen aktivoituminen. Tää toinen perhehän ei perustu mihinkään muuhun ku puolison ja minun rakkauteen. Parien kerronnasta välittyy, että yhteisen elämän luominen onnistuu sitä paremmin, mitä paremmin menneisyys tiedostetaan. Aikuisten taholta tapahtuva suhteiden sulkeminen ja rajaaminen toimii kannanottona myös lasten sukulaisuussuhteisiin. Jo johdannossa mainittiin vahvat teemat, jotka 11. Niin paljon enemmän niinku sellasia ympäristöstä tulevia, et sitä omaa, sitä niinku pariskunnan keskinäistä rakkautta pitää vaalia ja siit pitää pitää huolta ja sen eteen pitää tehdä töitä. Sukulaisuussuhteiden rajaaminen voi antaa uusperheelle tilaa kehittyä. Muutokset, kuten yhteisen lapsen syntymä, voivat vauhdittaa keskustelua ja halua uudenlaisten suhteiden luomiseen uusperheessä. Puolisoiden yhteisten tulkintojen tai ymmärryksen löytymisen voidaan ajatella olevan jollain lailla keskeistä. Castrén (2009a) on huomannut elämänkaaren juhlien olevan kulminaatiopisteitä, joiden kautta sukulaissuhteet ja niiden arviointi konkretisoituu toistuvasti uudelleen. Suhdeverkostoihin näyttää tuovan jännitteitä etenkin määrittelyt siitä, mikä ja ketkä kuuluvat perheen ja parisuhteen sisälle ja mitkä ovat ulkopuolisiksi määriteltyjä tekijöitä. Toimintatapojen löytäminen ja toistuvien kädenvääntöjen välttäminen edellyttää molempien Pohdinta Uusparisuhdetta rakennetaan ja eletään hyvin moniulotteisessa ja -merkityksisessä kehyksessä, josta eri perheenjäsenillä on omat tulkintansa. Artikkelin keskeisiä havaintoja ovat uusparisuhteen kehittymisen kuvaukset. Vahvat teemat uusparisuhteessa deverkostoon liittyviä haasteita ympäristöstä tulevina, uusperheen elämään kuuluvina tekijöinä sen sijaan, että olisi nimennyt ne suhteen ulkopuolisiksi asioiksi tai uhkaksi monen muun uusparin tapaan. Ympärillä olevat perhe- ja sukulaissuhteet ovat osa uusperheympäristöä, jossa pari yhdessä työskentelee. Myös menneisyyden hyväksymisen voi ajatella olevan olennaista. Se on, kaikki on erilaista, ihan kaikki. (Ks. Myös verisukulaisuuteen perustuvat suhteet asettuvat eron myötä uuteen valoon: yhteydenpitoon ja seurustelutapoihin tulee uusia käytäntöjä (Castrén 2009a). Pitää tsempata ihan eri tavalla. Puolisoiden näkemykset saattavat erota siinä, millaisen aseman sukulaiset saavat uusparin elämässä. Kuitenkaan suhdeverkostoja ei voi – kuten ei menneisyyttäkään – pyyhkiä pois, vaan niiden kanssa on elettävä. Parisuhteen aloittaminen uusperheellisenä tarkoittaa myös, että molemmat tuovat suhteeseen elämänkokemuksensa lisäksi myös joukon ihmissuhteita sekä arjen historiaa tapoineen ja käytäntöineen
Mennyt elämä, puolisoiden historia verkostoineen sekä uusi perhe- ja parisuhde-elämä kulkevat rinnakkain muuttuen ja ollen jatkuvasti neuvottelujen kohteena. 2000). Uusperheisiin liittyvä ongelmapuhe on vahvaa, kuten Ritala-Koskinen (1993) on huomauttanut, mutta kuitenkin parit voivat onnistua yhdessä riskitekijöistä huolimatta (Coleman ym. Uusparisuhteessa painottuvat henkilökohtaiset merkitykset. 4/13 Laura Juuti, Merja Korhonen 29. Arjen ja perheen uudelleen rakentaminen on keskeistä uusparisuhteessa puolisoiden historioiden ollessa mukana. Tämä kaikki on ymmärrettävissä viitekehykseksi, kun tarkastellaan uusparisuhdetta. Jotta ikuiset ristiriidat eivät johtaisi umpikujaan tai jumiin, puolisolle tärkeät kysymykset tulee tunnistaa ja hyväksyä. Uusperheessä nämä vaihtelevat perheenjäsenittäin, ja jopa kokemus kunkin ”omasta perheestä” ja perheenjäsenistä vaihtelee. Vuosikerta toistuvat parien kerronnassa. Uusparisuhdetta eletään kaikin tavoin kiinteässä yhteydessä uusperhe-elämän kanssa. Perhekokonaisuuden, asemien ja roolien muotoutuminen on hyvin dynaamista ja edellyttää sopeutumista niin aikuisilta kuin lapsiltakin. Läheisyys eri perheenjäsenten kesken vaihtelee, eivätkä esimerkiksi ”puolisuhteet” ole valmiiksi kiintymyssuhteita. Mikäli menneisyyttä pyritään ulkoistamaan, voi taustalla olevien tärkeiden kokemusten ja arvo12. Haastatteluissa tulivat esiin myös ulkopuolisuuden tunne sekä erilaisten arjen ja perhekäytäntöjen yhteensovittaminen. Ihmisen muisti, juurtuminen ja relationaalisuus ovat tärkeitä tekijöitä, ja niiden myötä perheeseen tulevat mukaan elämäkerrallisuus sekä ne tilat ja suhteet, jotka ovat aikojen kuluessa muokanneet ihmistä. Ydinperheen idea on kulttuurissamme vahva, mutta uusperheessä parisuhde ja vanhemmuus eivät kulje käsi kädessä eivätkä ydinperheissä luodut normit, roolit ja käytännöt ole siirrettävissä suoraan uusperheeseen, kuten mm. Castrén 2009a, 2009b; Broberg 2010; Smart 2000; Tolkki-Nikkonen 1992). Nämä teemat on havaittu monissa tutkimuksissa aiemminkin, ja ne on sisällytetty myös Uusparien lataamislauantait -intervention taustalla olevaan Uusparisuhteen kehrämalliin (Malinen & Larkela 2011). Samaan aikaan myös äititai isäpuolen roolissa on tärkeää hyväksyä biologisten siteiden vahvuus kärsimättä ulkopuolisuudesta näiden vuoksi. Gottmanienkaan (2008) mukaan ikuiset ristiriidat ja ongelmat eivät ole automaattisesti tuhoisia parisuhteille. Lapsiin liitetyn kiintymysajattelun merkitys selvästi tiedostetaan, sillä sitoutumista pohditaan varhain eikä suhteeseen haluta lähteä kevein perustein. Brobergin (2010), Jokisen (2014, painossa), Smartin (2000) sekä Silvan ja Smartin (1999) kuvaama perhesuhteiden ja perhekäytäntöjen sopimuksenvaraisuus ja neuvoteltavuus osuvat hyvin uusperheen moninaisuuteen. Tämä tekee uusperheen muodostumisesta vaikeasti kuvattavaa. Läsnä on aiempia sosiaalisia suhteita, arjen käytäntöjä sekä erimuotoista vanhemmuutta ja perhe-elämää (vrt. Broberg (2010), Silva ja Smart (1999) sekä Tolkki-Nikkonen (1992) ovat esittäneet. Tällaisia teemoja olivat etenkin uusperheen vanhemmuus ja erilajiset lapset, perhesuhteiden muotoutuminen sekä suhtautuminen entisiin puolisoihin. (Smart 2000; Jokinen 2014, painossa.) Tähän voisi lisätä, että perheen jäsenten, etenkin puolisoiden, on tärkeää oppia ymmärtämään ja vähintään hyväksymään toistensa yksilöllisiä kokemuksia ja merkityksenantoja, jotka heijastuvat nykyisyyteen tai tulevat lasten kautta osaksi uuden perheen elämää. Keskiössä on monia yleisesti parisuhteille tärkeitä asioita, kuten kiintymys, rakkaus ja hyväksyntä, mutta samaan aikaan taustalla on asioita, joita kumpikaan puoliso ei voi valita tai jättää kokonaan taakseen, vaan ne tulevat lasten ja muiden suhdeverkostojen kautta osaksi uutta elämää. Smart (2000) on esittänyt, että perheen käsite tuo liian helposti mieleen biologiset kytkennät. Vahvat teemat sisältävät uusparisuhteen onnistumisen kannalta keskeisiä seikkoja, jotka edellyttävät tiedostamista ja jonkinlaista ratkaisua. Taustalla lienee niin lasten edun kuin omien parisuhteeseen ja perhe-elämään liittyvien toiveiden ja potentiaalisten jännitteiden arviointi
Suhdeverkostojen jännitteet ja puolisoiden historia näyttävät olevan usein läsnä uusparien ikuisissa ristiriidoissa. Näitä syitä ei liene syytä vähätellä, sillä uusparisuhdetta voi värittää Ritala-Koskisen (1993) havaintojen mukaan paremmuus suhteessa yksin ja ilman parisuhdetta elämiseen. Being a stepparent: Live-in and visiting stepchildren. Tarkastelemalla tuloksia yhdessä aiemman tutkimuksen kanssa on kuitenkin voitu tunnistaa uusparisuhteiden vahvoja teemoja ja ikuisia ristiriitoja, jotka usein vaativat pareilta itseltään kannanottoa tai sopeutumista. Menneisyyttä ei voi – eikä ehkä halutakaan – muuttaa, mutta sitä voi oppia ymmärtämään ja hyväksymään. Monenlaisten suhdeverkostojen ja perhekäytäntöjen ympäröimään parisuhteeseen arvioitiin olevan vaikea panostaa, ellei rakkaus ole voimakasta. Olennaista lienee tunnistaa yksilöllisiä merkityksiä puolisoiden kesken ja oppia kunnioittamaan toiselle tärkeitä kysymyksiä ja toiveita. Uusparisuhteen merkityksellisyydestä yksinäisyyden vaihtoehtona ja arjen jakamisena löytyy viitteitä myös tässä aineistossa. Tällöin ovat vaarana Gottmanien (2008) ja Gottmanin ja Silverin (1999) kuvaama jumiutuminen ja jännitteiden tai riitojen eskaloituminen pysyväksi negatiiviseksi tilaksi. Gottman ja Silver (1999) taas korostavat ystävyyttä onnistuneen parisuhteen perustana. Voisiko uusparisuhteella nähdä olevan kuitenkin myös muita merkityksiä. Uusperheen voimavarat ja lasten hyvinvointi. Edellä on esitetty lähikuvauksia uusparisuhteiden arjesta ja perhesuhteisiin liittyvistä kysymyksistä. Parisuhdetta voi kantaa taloudellinen turvallisuus, lasten kasvatukseen saatava apu, yksinäisyyden helpottaminen tai tarve saada huolenpitoa ja kokea läheisyyttä. Romanttisen rakkauden idea tuli haastatteluissa esiin rakastumisen ja rakkauden merkityksen korostuksina. Puolisoiden voi olla hyödyllistä pohtia, onko taustalla toiselle jotain niin tärkeää, josta itselle voisi aueta mahdollisuus ymmärtämiseen ja osalliseksi tulemiseen. Parisuhteen ja uusperheen tiivis yhteen kietoutuneisuus on tullut vahvasti esille. Nämä ovat epäilemättä keskeisiä tekijöitä monissa (uus)parisuhteissa. Vahvat teemat uusparisuhteessa jen merkitys jäädä huomaamatta. Päätelmistä ei ole tehtävissä suoria yleistyksiä, tai tietoa ei voi sellaisenaan siirtää muihin yhteyksiin. Tämä korostui tässä aineistossa, kun haastatelluista kuudesta naisesta peräti kolmella ei ollut lapsia ennen nykyistä uusparisuhdetta. Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 52/2010. (1986). Journal of Marriage and Family 48, 795–804. Verisiteiden vahvuus ja biologinen sukulaisuus perhettä määrittävinä tekijöinä näyttävät siis pitävän pintansa (Jallinoja 2009; Paajanen 2007). (2000) ovat esittäneet uusparisuhteel- le romanttisen rakkauden lisäksi käytännöllisempiä syitä. Toive ”omasta perheestä” voi aktivoitua yhteisen lapsen syntymän myötä erityisesti silloin, kun uusperhe on toiselle puolisoista samalla ensimmäinen perhe lapsuudenperheen jälkeen. (2010). Silva & Smart 1999) ovat tunnistaneet. Broberg, M. Haastatteluaineisto osoittaa, että ydinperheellä on normatiivinen ja vahva asema perheeseen liittyvissä mielikuvissa ja toiveissa, minkä useat uusperhetutkijat niin Suomessa (Broberg 2010; Tolkki-Nikkonen 1992; Ritala-Koskinen 1993) kuin kansainvälisesti (esim. Coleman ym. Laura Juuti 040 317 2236 laura.juuti@nurmijarvi.fi Merja Korhonen 050 465 8907 merja.korhonen@uef.fi LÄHTEET Ambert, A.-M. Tätä kautta tuotettu ymmärrys jäsentää uusparisuhdeilmiön dynamiikkaa. 13. Toisaalta menneisyydestä voi löytyä ymmärrys ristiriitojen taustalla mahdollisesti oleviin syvempiin merkityksiin ja unelmiin, joista Gottmanit (2008) ovat myös puhuneet
Perheen hajoaminen ja uusperhe perheenä. Gurman (toim.) Clinical handbook of couple therapy. Nummenmaa ja H. (2001). (2011). Gottman, J. Alasuutari, M. Artikkeli teoksessa K. Hämäläinen & P. Rasku-Puttonen (toim.) Kasvatusvuorovaikutus. Perhebarometri. & Silver, N. (2007). Juuti, L. Parisuhde ja sen muutos Gottmanin toimintamalliin 14. Johnson, S. Gurman (toim.) Clinical handbook of couple therapy. & Larkela, P. Working hard or hardly working. Gottmanin toimintamallin kokeilu. Parisuhde – uusperheen ydin. Jokinen, K. (2009b). Itä-Suomen yliopisto. Hurme & K. New York: Crown Publishing Group (Three Rivers Press). 11–31). Parisuhde ja sen muutos lyhyen parisuhdeintervention perusteella. (1999). Helsinki: Väestöliitto. (2008). Isänä olemisen uudet suunnat. Comparing relationship self-regulation levels of cohabiting, married, and remarried individuals. (2008). Jyväskylä: PS-kustannus. Family Relations 53, 559–566. Väestöliito, Väestöntutkimuslaitoksen katsauksia E 38. Kontula, O. Halford, W. (2009a). (2012). Hännikäinen, A.-R. Sukupolven merkitys vuorovaikutussuhteissa. Meyer, M. & Harper, J. Lastensuojelun keskusliitto/ NUEVO-projekti. Helsinki: Gaudeamus. Karila, M. (2014, painossa). Pro gradu -tutkielma. (2006). K. Journal of Divorce & Remarriage 53, 142–155. Hoiva-isiä, etä-isiä ja ero-isiä. Annual Review of Psychology 49, 169–197. Gottman, J. New York: The Guilford Press. M. M. Emotionally focused couple therapy. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 267. (2004). Hokkanen, T. 4/13 Laura Juuti, Merja Korhonen 29. Eron vaikutus perheen sosiaalisiin suhteisiin. Jallinoja, H. Kontkanen, A. S. (2006). The seven principles for making marriage work. Korhonen, M. (2009). Manchesterin koulukunta ja perhekäytäntöjen sosiologia. Vieras perheessä: suhteen hahmotus. Teoksessa A. Teoksessa A. Jallinoja, R. The future of couple relationship education: Suggestions on how it can make a difference. (2012). (2005). Tampere: Vastapaino. Journal of Marriage and Family 62, 1288–1307. 18–35). Jallinoja (toim.) Vieras perheessä (s. Reinvestigating remarriage: Another decade of process. 106–127). Jallinoja (toim.) Vieras perheessä (s. 4th edition (s. Psychology and the study of marital processes. Uusparisuhteen onnellisuuden ja eroaikeiden tekijät. Helsinki: Gaudeamus. Uusperheellisten parisuhdeinterventioon osallistuneiden parien kokemuksia uusparisuhteesta ja uusparin suhdeverkostoista. Kääriäinen, J. Yhteishuoltajavanhemmuus arjen kokemuksena. Mahtuuko ero perheeseen. 4th edition (s. Pro gradu -tutkielma. S. (2009). Äitinä ja isänä eron jälkeen. & Gottman J. (2013). Huttunen, J. S. Nurminen, H.-R. Helsinki: Gaudeamus. Malinen, V. Vuosikerta Castrén A.-M. Mitä erosta seuraa. Pro gradu -tutkielma. Gottman method couple therapy. New York: The Guilford Press. Gottman, J. Itä-Suomen yliopisto. H., Busby, D. J., Larson, J. M. 107–137). Castrén, A.-M. Teoksessa R. M. Coleman, M., Ganong, L. (2000). Pölkki (toim.) Ero, vanhemmuus ja tukeminen (s. Teoksessa R. Joensuun yliopisto. Teoksessa A. Teoksessa R. (1998). Kärkkäinen, H. Jokinen (toim.) Perhetutkimuksen keskeisiä suuntauksia. 138–166). Parisuhdeonnen avaimet ja esteet. & Fine, M
(1984). London: Sage Publications. Paajanen, P. – Tutkimus uusperheen kulttuurisesta kuvasta suomalaisten naisten- ja perhelehtien konstruoimana. (2007). Teoksessa E. Helsinki: Väestöliitto. 15. Sutinen, P. Uusperheet erhekoostumuksen mukaan 2011. Vanhempana ja aikuisena uusperheessä. Silva & C. Smart (toim.) The New Family. (s. Lyhyet Gottman-pohjaiset interventiot parisuhteen muokkaajina: 8–9 kuukauden seurannat. Parisuhteen onnellisuuden ja eroaikeiden tekijät Gottmanin mallin kehyksessä. Parisuhdetyypit Gottmanin mallin kehyksessä ja tyyppien suhde eroaikeisiin ja parisuhteen onnellisuuteen. Suomen virallinen tilasto (SVT) (2012a). Pro gradu -tutkielma. Mikä on minun perheeni. p Viitattu 7.6.2012. Smart, C. Perhe: rakenteista prosesseihin (s. Perhebarometri 2007. (2010). Perho, H., Kärkkäinen, H., Nurminen, H.-R. B. Alanen & P. Pro gradu -tutkielma, Itä-Suomen yliopisto. ”Koirat haukkuu ja karavaani kulkee.” Ongelmista selviytyminen uusperheen vanhempien tarinoissa. & Smart, C. Moral decline or changes to moral practices. Jyväskylän yliopiston perhetutkimusyksikön julkaisuja 4. 11–16). (1992). (2010). Pro gradu -tutkielma. (2000). Saantitapa: http://www.stat.fi/til/perh/2011/perh_2011_201205-25_tie_001_fi.html Helsinki: Tilastokeskus. Viljakainen, M. Joensuun yliopisto. The ”new” practices and politics of family life. L. (2009). (2010). Onko uusperheestä perheeksi. (1999). Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 203. 1–12). Jyväskylän yliopiston perhetutkimusyksikön julkaisuja 3. Viitattu 7.6.2012. The stepfamily cycle: An experimental model of stepfamily development. Perheet 2011. B. Sonninen, S. Saantitapa: http:// www.stat.fi/til/perh/2011/perh_2011_201205-25_kuv_003_fi.html Helsinki: Tilastokeskus. Suomen virallinen tilasto (SVT) (2012b). Väestöliitto, Parisuhdekeskus. (2005). Tiippana, S. Helsinki: Yliopistopaino. Family Matters 56, 10–19. Papernow, P. Ritala-Koskinen, A. Liitekuvio 3. Väestöntutkimuslaitoksen katsauksia E30. Suomalaisten käsityksiä perheestä vuosilta 2007 ja 1997. & Korhonen, M. Teoksessa L. Itä-Suomen yliopisto. Kähkönen (toim.) Arki, perhe, politiikka. Silva, E. Divorce and changing family practices in a post-traditional society. Vahvat teemat uusparisuhteessa perustuvan intervention seurauksena. Perheet 2011. Näkökulmia perheeseen ja perhetutkimukseen. Tolkki-Nikkonen, M. Family Relations 33, 355–363. Pro gradu -tutkielma, Joensuun yliopisto. (1993)
Sitten tulee: ”Minä olen, kerään kokemuksia ja rikastan itseäni vuorovaikutuksessa ei-minän kanssa.” Tähän kuuluu olennaisesti: ”Tulen nähdyksi tai muuten ymmärretyksi olemassa olevana, ja olemassaoloni heijastuu takaisin minuun toisesta (kuten kasvot peilistä). Kos- Ensin tulee ”Minä”, ja silloin ”Kaikki muu on ei-minua”. 4/13 29. Ensimmäinen suhde tuja. Se säätelee välimatkaa toiseen. Syntymän jälkeen liike ja hengitys ovat tulleet vauvalle omiksi ja hänen aistinsa alkavat avautua yhä laajemmin elämälle. Ruumiilla tarkoitetaan sekä elävää että kuollutta ruumista. Yhtä hyvin hän saattaa etsiä silloin etäisyyttä, jos aikaisempi kokemus on osoittautunut sen olevan paras vaihtoehto. Näin saan tarvitsemani vahvistuksen sille, että olen tullut havaituksi olemassa olevana.” Ihosta tulee minän ja ei-minän raja; psyyke on herännyt eloon soomassa, ja yksilöllinen psykosomaattinen elämä on syntynyt. Vauva osoittaa olevansa heti syntymänsä jälkeen hyvin sosiaalinen (Andrews & Murray 2010, ks. myös www.socialbaby.com). Ihminen saattaa etsiä läheisyyttä tarvitessaan lohdutusta ja turvaa. Toinen ihminen vastaanottaa lapsen viestejä: tarpeita, ristiriitoja ja toiveita. Tässä artikkelissa käytetään rinnakkain sanoja ”ruumis” ja ”keho” elävästä. Tunteista viha saattaa luoda tarvetta etäisyyteen, rakkaus läheisyyteen, pelko käpertymiseen, rohkeus laajenemiseen. Kotimaisten kielten keskuksen sivustolta löytyy Taru Kolehmaisen (28.10.2012) artikkeli, jossa erotellaan sanat ”keho”, ”ruumis” ja ”kalmo” toisistaan. Keho tuntee toisen lähestymisen, läheisyyden, etäisyyden ja etääntymisen. Vuosikerta Parisuhde ja keho Artikkelissa tarkastellaan psykoanalyyttisestä näkökulmasta ihmisen kehollisuutta parisuhteessa. Syntyneen lapsen keho on toisen ihmisen kannateltavana ja eloonjäänti toisen varassa. Koska kehomme reagoi toiseuteen, on kehon huomioiminen olennaista psykoterapiatyössä, jossa tutkimuksen kohteina ovat vuorovaikutusprosessit. Avainsanat: keho, parisuhde, ruumis, tunteet, vuorovaikutus. (Winnicott 1965, 61.) Jo aivan pienelle lapselle liike ja hengitys ovat tut16. Pariterapiassa ruumiillisuusnäkökulma tulee käsittelyyn yhtenä ihmisenä olemisen, vuorovaikutuksessa olemisen ja itseilmaisun ulottuvuutena. Kalmo on kalmiston pohjalta kehitetty sana, jolla tarkoitetaan pelkästään kuollutta ruumista. Kolehmaisen artikkelin mukaan keholla tarkoitetaan elävää ruumista. Keho viestii ihmisestä ja hänen suhteestaan toiseen. Vauvan hajuaisti on hyvä heti syntymän jälkeen, kasvot kääntyvät kohti tuttuja ääniä ja erityisen mielenkiinnon kohteena ovat ihmiskasvot. Vuorovaikutus etsii muotoaan. Hän on kohdussa elänyt äitinsä hengityksen ja liikkeen rytmissä ja kuunnellut erilaisia ääniä
Jopa hänen ravinnon ottonsa vähenee. (Mälkönen, Sammallahti, Saraneva & Sitolahti 2006, 9.) Sikiökaudesta, syntymästä ja varhaisesta vuorovaikutuksesta lähtien koetut prosessit ilmaisevat itseään myöhemmin implisiittisen ja proseduraalisen muistin kautta. Proseduraalinen muisti sisältää motoristen taitojen oppimiseen liittyvät muistot, kuten kävelemiseen, uimiseen ja pyöräilemiseen tarvittavat taidot. Nämä käyttäytymispiirteet alkavat sammua, mikäli ero kestää liian kauan. (Hägglund 2001, 143.) Vuorovaikutus ja parisuhde Mielen ja ruumiin vuorovaikutus ”…olenkin päätynyt pitämään psykosomaattisina ilmiöinä kaikkia fyysisiä vaurioita ja sairauksia, joissa psykologisilla tekijöillä on merkittävä osuus. Muistava, ajatteleva ruumiimme on hänen mukaansa materiaali, joka luo merkityksiä ja on mukana jat- Ruumiillisen ja sielullisen välillä vallitsee paljon läheisempi yhteys kuin mitä yleensä halutaan myöntää. Artikkelit kuvassa luomisprosessissa. Kun lapsi ”ajattelee” vielä ruumiillaan, kertyy hänelle muistoja erilaisista suhteessaolon kokemuksista. Ne ulottuvat myös syvälle elintoimintojen alueella. geenibiologiassa. Sukupolvelta toiselle siirtyvien käsittelemättömien kriisien ja traumojen merkitys on nähty myös mm. Kaikesta tästä jää muisto, joka säilyy kehon toiminnoissa, affektiivis-aistimuksellisissa tiloissa sekä kehon oirehdinnassa ja sairauksissa. Hänen kehonsa biologiset toiminnot, kuten immuunivaste ja sydämen säännöllinen rytmi, häiriintyvät. Puhutaan sisäisistä objekteista, jotka aluksi ovat erillisiä täydellisen hyvän kokemuksen jälkiä ja täydellisen pahan elämyksen sirpalemaisia osaobjekteja. Näihin kuuluvat onnettomuusalttius tai immunologisen suojajärjestelmän pettäminen stressin alaisena siten, että ihminen altistuu tulehdussairauksille, samoin kuin riippuvuusongelmat, jotka ovat ’psykosomaattinen’ yritys käsitellä rasittavia ristiriitatilanteita turruttamalla väliaikaisesti tietoisuus niiden olemassaolosta. (Siltala 2011, 255.) kettelu, ravinnon saanti, toisen ihmisen ruumiinlämpö, haju ja äänet aktivoivat tiettyjä neurobiologisia toimintoja lapsen aivoissa. Systeemiteoreettisesti suuntautuneille psykoterapeuteille on tuttua, että elämän varhaisten vuosien kokemukset ulottuvat yli sukupolvien. Eroon joutuminen läheisestä laukaisee ääntelyä (itkua), kiihtymystä, etsimiskäyttäytymistä, pyrkimystä lohduttaa itse itseään ja tuudittautua. Kerran opitut taidot ovat tallentuneet ja siirtyneet lihasmuistiin. Sielun ilmaisut ovat ruumiillisempia ja ruumiillisuuteen vaikuttavat sielun ilot ja tuskat paljon enemmän kuin yleensä oletetaan. Lapsi muuttuu apaattiseksi. (Siltala 2011, 230.) Kun elämässä myöhemmin syntyy psykosomaattisia häiriöitä, ajatellaan niiden olevan johdannaisia varhaislapsuuden tapahtumista ja kokemuksista (Lehtonen 2006, 401–402). Implisiittisiä muistoja ovat kaikki ne, joita muistamme, mutta emme kykene palauttamaan mieleemme. (Lehtovuori 2010; Siltala 2011, 224.) Merleau-Pontyn (1995) mukaan ruumis ja ruumiillisuus ovat lähtemättömästi sidotut maailmassa olemiseen ja siihen suuntautumiseen. Tämän psyykkisen kivun käsittelymenetelmän osoittautuessa ajan mittaan tehottomaksi on addiktiivisella käyttäytymisellä taipumus toistua.” (McDougall 2000, 27.) Parisuhteessa mukana on kaksi ihmistä ja kolmantena heidän välillään oleva vuorovaikutuksellinen 17. Hän sanoo, että ruumiillisuus on osa havaitsemista. Suotuisan kehityksen myötä ne täydentyvät yhtenäiseksi sisäiseksi objektiksi, joka vähitellen alkaa muistuttaa riittävän hyvää äitiä. Raija Ruoho Merleau-Ponty Sosionomi YAMK vertaa ruumisyksilö-, pari- ja perhepsykoterapeutti ET tamme tekstiin: työnohjaaja STOry kuten teksti voi kouluttaja (opettaja) tietää enemmän UnitCase kuin sen kirjoitTurku taja, voi myös ruumis tietää enemmän kuin sen kantaja
Silloin lähden yleensä pelaamaan.” Naisen neurologinen sairaus etenee ja puolison alkoholinkäyttö lisääntyy. Naisella on useita sairausdiagnooseja, uusimpina neurologinen sairaus ja peliriippuvuus. Suotuisissa olosuhteissa affektit kehittyvät tietoisiksi tunteiksi, mielikuviksi, ajatuksiksi ja abstraktioiksi. Tunteet täydentävät ja an- Keski-ikäisellä pariskunnalla on kaksikymmentä avioliittovuotta takanaan. Ne ovat yleensä ohimeneviä, usein voimakkaita elämyksiä tai tunnetiloja. Ruumiin ja mielen rajamaastossa ovat affektit. Merkityksiä välittävät niin sanat, unet kuin kaikki muutkin kehoissa tapahtuvat ilmiöt. Niistä syvempi semioottinen, merkityksen ilmaisu merkkien avulla, on aistimuksellis-affektiivinen kerrostuma. (Siltala 2011, 229.) suhde. Muodon kokemus vaikuttaa itsekoheesion tunteeseen ja myös kokemukseen toisesta. (Siltala 2011, 228.) 18. Nainen kuvaa pariterapiassa suhdettaan mieheensä: ”Kun mun mies silittää mua, on jotenkin ihan terve olo. Niissä on rytmisyys, josta olemisen pysyvyys syntyy jo sikiövauvalle. Jos symbolista kerrostumaa on liikaa, puhe on konkreettista, kuivaa ja ulkoa opitun asiallista. Terapiaan pari on hakeutunut tilanteessa, jossa naisen asunto on jouduttu myymään talousongelmien vuoksi ja yhteisen kodin rakentaminen on aloitettu miehen asuntoon. Vuorovaikutukseen vaikuttamassa ovat kummankin puolison kasvuympäristö, aiemmat kokemukset, tunteet, muistot ja ajatukset. Millaisena sitten näyttäytyy kehon ja mielen kieli parisuhteessa. Se ilmenee sävyinä, lämpötiloina, eleinä, liikkeinä, tuntoina, hajuina, makuina, väreinä, ääninä, tiloina ja katseina sekä niiden rytmisinä vaihteluina. Symbolisuus on myöhäsyntyisempi ja yhteydestä kulttuuriin. Ilman semioottista kerrostumaa ei synny esimerkiksi runoa. Semioottinen vetoaa aisteihin, virittää tunnelmaa ja intuitiivisia assosiaatioita. Vain identifioitumalla symboliseen ihminen voi tulla erilliseksi, toimivaksi ja itseään havainnoivaksi subjektiksi (Sammallahti 2006, 11; Siltala 2011, 226). Symbolinen toimii toisin. Kokemusten tunnistaminen ja työstäminen ei silloin ole mahdollista. Yhteisasuminen on osoittautunut vaikeaksi. Mies käyttää runsaasti alkoholia. Jos semioottista kerrosta on liikaa, puhe on syrjähtelevää tajunnanvirtaa. Se tekee selkoa, ryhdistää ja synnyttää asiatekstiä sekä ilmaisee asioita älyllisesti. Vuosikerta tavat ruumiin tuntemuksille uuden ulottuvuuden. Koskettavat pinnat ovat niitä, joiden kautta luodaan yhteyksiä ja löydetään eheytymistä. Mielen ohuuden tai trauman aiheuttaman mielen pirstoutumisen sekä torjunnan seurauksena mieli ja ruumis saattavat joutua erilleen. Niinpä affektiiviset tilat voimistuvat ja siirtävät vaikeat kokemukset ruumiin ilmaistaviksi ja ”työstettäviksi” toiminnallisina tai kliinisinä oireina ja sairauksina sekä sysäävät geeniperimän liikkeelle. Vuorovaikutus toiseen Varhaiset kiintymyssuhteemme luovat pohjan myöhemmille sosiaalisille suhteille, tunne-elämän säätelylle sekä psyykkiselle ja fyysiselle terveydelle. 4/13 Raija Ruoho 29. Semioottisella on omat säännöstönsä kuten symbolisellakin. Kehon pinnalla syntyvät aistimukset, kuten kosketus, paineen tunto, kipu, lämpö, ja niiden tuottamiin rytmisyyden kokemuksiin syntyy yhteyksiä, jotka sisältävät symbolisuuden aineksia. Avioliittonsa aikana puolisot ovat asuneet enimmäkseen omissa asunnoissaan eri puolilla kaupunkia. Sillo mä en kykene sanomaan yhtään mitään. Prosessi semioottisesta symbolisuuteen vapauttaa ruumiilliset aistimukset symbolisuuteen. Pariskunnalla ei ole yhteisiä lapsia. Mut kun mies sanoo ’Perkele!’ mä meen ihan lukkoon ja alan vapista ihan hirveesti. Meen vaan lukkoon. Julia Kristevan (1984) semianalyysin mukaan kieli voidaan jakaa kahteen kerrostumaan. Pariskunnan yhteisessä kodissa syntyy yksittäinen väkivaltatilanne, jota nainen kuvaa itkuisena ja pelästyneenä jälkeenpäin: ”Mä en enää kestä… mä en oo enää oma itteni… eilen mä vain löin ja löin mun miestä… mä huusin kuin eläin… Tätä menoo mä varmaan tapan vielä joskus...” Mies kertoo lamaantuneensa tilanteessa. Se on yhteydessä puhujan ruumiiseen
Siinä voimme onnistua paremmin, jos tulkintamme on aktiivista ja meillä on paljon ennakkotietoa. Turvattoman lapsen glukokortisoiditaso (stressihormoni) nousee stressaavassa tilanteessa. Kokemam- Tunteet ”Voimakas onnen tunne leviää lämpiminä aaltoina pitkin kehoamme ja saa sydämemme pamppailemaan rinnassamme. Toinen ihminen voi kuitenkin aavistaa mielemme ajatuksia. Vuorovaikutussuhteitten vaikutus biologiseen kehoomme näyttäytyy mm. Samanaikaisesti koko maailma saattaa tuntua mitä ihanimmalta paikalta, ja koemme kykenevämme lähes mihin tahansa. Tämä onnistuu siksi, että aavistaja olettaa toisen ihmisen mielen toimivan samoin kuin hänen omansa. jähmettyminen) ja 3) subjektiivinen kokemus (tietoisuus tunteesta, tunteen kokeminen). Siispä kun toinen puoliso näkee kumppaninsa olevan surullinen, hän tavanomaisesti voi helposti palauttaa mieleensä, miltä hänestä itsestään tuntuu olla surullinen. Peilineuronien ja muiden peilimekanismien löytyminen on puolestaan osoittanut, miten aivoissamme olevat peilisolut aktivoituvat silloin, kun suoritamme jotakin toimintaa tai kun tarkkailemme toisen ihmisen toimintaa. Parisuhde ja keho me tunteet näkyvät toiselle ihmiselle selvemmin kuin muistomme, ajatuksemme ja asenteemme, joita meidän on helpompi pitää mielemme sisäisinä ja henkilökohtaisina asioina. sydämen syke kohoaa), 2) tunteeseen liittyvät käyttäytymisen muutokset (esim. Samanlaisia havaintoja on tehty aikuisilla. Mutta vastaavalla – joskin täysin päinvastaisella tavalla – kasaantuva ahdistuneisuus voi saada kätemme hikoilemaan ja vapisemaan, lihaksemme jännittymään ja pienetkin ponnistukset tuntuvat täysin ylitsepääsemättömiltä.” (Nummenmaa 2010,11.) Tunteemme toimivat säätelyjärjestelmänä, jonka tehtävänä on varmistaa hyvinvointimme erilaisissa tilanteissa. Ihmiskunnan tietoisen tiedon lisääntyminen on tuonut uusia näkökulmia siitä, miten keho toimii vuorovaikutustilanteissa. Tunteita on luonnehdittu sosiaalisiksi reaktioiksi, joihin liittyy usein ulospäin havaittavia – sekä näkyviä että kuuluvia – käyttäytymisen muutoksia. (Nummenmaan 2010, 11–21.) Tunteiden tehtävänä on ohjata meitä sosiaalisissa tilanteissa, muokata automaattisesti kehomme vireystilaa ja vaikuttaa siihen, miten havaitsemme ja tulkitsemme ympäristömme tapahtumia. Neurotieteellisesti on esimerkiksi osoitettu, että kykenemme käyttämään uudelleen emootioon liittyviä prosesseja ymmärtääksemme toisten ihmisten emootioita. tutkimuksissa, joissa äiti jättää leikkivän lapsen hetkeksi yksin. 19. Toisen kanssa vuorovaikutuksessa ollessaan he ovat myös oppineet säätelemään tunteitaan ja käyttäytymistään. (Gallese 2011; Nummenmaa 2010, 77.) On myös kyetty osoittamaan, miten tärkeitä olemme neurobiologisella tasolla toinen toisillemme tunteitten säätelyssä. Turvallisesti kiintynyt lapsi hakee lohtua stressaavassa tilanteessa, mutta turvaton lapsi tuntuu selviävän ilman äidin lohtua. Heillä on oletuksia siitä, miten tulla ymmärretyksi ja millainen käyttäytyminen on sallittua. Näin hän pystyy ymmärtämään puolisonsa senhetkistä kokemusmaailmaa. (Nummenmaa 2010, 76–77.) Molemmille puolisoille on muodostunut erilaisia malleja ja sisäisiä mielikuvia jo lapsuudessa siitä, mitä heillä on odotettavissa toisen kanssa suhteessa olemisesta. Kokonaisvaltaiseen tunnereaktioon kuuluu vähintäänkin kolme osaa: 1) tunnereaktion aiheuttamat fysiologiset muutokset kehossa (esim. (Karlsson, Kontunen & Larmo 2007, 31.) Vuorovaikutuksessa mukana ovat tunteet, joita käsitellään enemmän seuraavassa kappaleessa. Toisin sanoen hän arvaa tulkinnan avulla, mitä toinen ajattelee tai suunnittelee. Voimme tulkita toisen ajatuksia myös hänen käyttäytymisensä perusteella. Silti tutkimuksissa on voitu todeta, että turvattoman lapsen stressihormoni nousee yhtä lailla ja jatkaa nousuaan. Parisuhteet, kuten muutkin suhteet, ovat osoittaneet, että ihminen kuitenkin erehtyy usein arvauksissaan. Tunteet ovat hyvin kehollisia
Hän kertoi lukevansa yksinkertaisesti vain lehteä omissa ajatuksissaan. Toiseksi, he ovat todennäköisesti siellä herkistyneet vihan ilmausten tunnistamiseen ja kolmanneksi, lasten on todennäköisesti hyödyllistä ”ylitulkita” kielteiset tunne-ilmaukset vihaksi. Arkielämässä koetut tunteet ovat kestoltaan muutamista sekunneista muutamiin tunteihin. (Nummenmaa 2010, 22–33.) Terapiaistunnon aikana eräs pariskunta kuvasi toisilleen tunteitaan seuraavasti: Kotitilanteen vuorovaikutuksesta keskusteleminen ja näin ulkoistaminen yhteiseen tarkasteluun auttoi puolisoita purkamaan heidän välillään jo kotona kehkeytynyttä jännitettä. Pelkäsi tämän pettävän häntä ja kertoi myös pelkäävänsä miestään. Painostavan yhdessä asumisen ja epävarmuuden loputtua voi seurata helpotuksen ja vapautumisen tunteita. 4/13 Raija Ruoho 29. Kokemus tunteesta tulee usein vasta reaktion jälkeen. Siitä Nainen: ”Tais tosiaan ilo vaihtuu ärtymykseksi aika vikkelään meillä molemmilla, kun mä halusin tehdä sen mun jutun loppuun tietokoneella…” Mies: ”Niii-i… sillo ketutti…” Nainen: ”…mä ihmettelin, mikä sulle tuli… laitoit niin järeesti oven kiinni mein välistä, sit kuulin, et aloit hyräillä… ihan ku oisit tyynnytelly ittees… lähdit viel sit uloskin…” Mies: ”Sisällä – mun sisällä siis – vähäku räjähti… ko tulin sulle puhumaan ja ajattelin, et ois voitu jotain yhdessä tehdä… sit sä häädit mut pois…” 20. Tunteet liittyvät selvästi johonkin tapahtumaan tai kohteeseen, vaikka emme olisi aina edes tietoisia siitä. Tällainen muisto voi seurata parisuhteeseen. Myöhemmin vaimo kertoi terapiassa lapsuusmuistoistaan. Vaimo kuvasi, miten miehen otsalle ilmestyivät vihaiset otsarypyt, kun tämä luki päivän sanomalehteä iltaisin. Asiakkaani yksi raaja halvaantui tuntemattomasta syystä avioeron alkukriisissä. tunteiden säätely, tunnesiteet ja kiintymyssuhteiden emotionaalinen luonne (esim. Vaimo koki, että joutuu olemaan varuillaan miehen kanssa koko ajan. Tähän viittaa myös oma kokemukseni erään asiakkaani avioeroprosessista. Erään tutkimuksen mukaan esimerkiksi pahoinpidellyt lapset ovat taipuvaisempia tulkitsemaan sekä pelon että surun ilmaukset vihaksi toisin kuin normaalioloissa kasvaneet lapset. Vuosikerta Nainen: ”Kyllä mäkin suutuin siin tilantees ihan hirveesti. Samalla heidän kehonsa alkoivat terapiaistunnon aikana rentoutua ja katsekontakti lisääntyä. Tästä eräs tapausesimerkki terapiaistunnosta: Vaimo kertoi, ettei voinut luottaa mieheensä. Mies kuvasi otsaryppyjä ”ajatusrypyikseen”. Tähän on ajateltu olevan kolme syytä. Vaimo vaikutti yllättyneeltä miehensä sanoista. Korvuon ja Tenhunen-Kejosen tutkielma tuo myös esille, miten kyvyttömyys surra eroa voi aiheuttaa psykosomaattisia oireita ja fyysistä sairastumista. Ensin harmitti sun käytös, mut sit tuli kiukku. (Nummenmaa 2010, 33, 87.) Aikuisena sama tilanne voi tulla näkyviin terapiaistunnossa. Gottman 1999; Greenberg & Goldman 2008; Pajamies 2008). Päässä alkoi pyöriä koko mein yhteisen historian vanhat ikävät asiat… kaikki loukkaukset, mite oon monet asiat kokenut…” Mies: ”Mulla tuli niinko mitta vaan täyteen siin…” Tunteiden tutkimuskohteina parisuhteitten osalta ovat olleet mm. Korvuon ja TenhunenKejosen (2000) tutkielman mukaan avioero voi esimerkiksi tuoda suhteessa itseen ihmiselle positiivisia tunteita ja muutoksia. Tunne on yleensä intensiivinen ja lyhytaikainen, koska sen tehtävänä on pääasiassa toiminnan muokkaaminen ja toimintaan vaikuttaminen. Tunnekokemuksiimme vaikuttamassa ovat oppimishistoriamme ja tulkintamme tunteen aiheuttajasta. Ensinnäkin, normaalissa kasvuympäristössään pahoinpidellyt lapset ovat todennäköisesti kohdanneet ikätovereitaan useammin vihan ilmauksia. Hän mainitsi myös, että se oli ollut tapana myös hänen isällään. Mies hämmästyi kuultuaan vaimonsa sanat. Reaktio on automaattinen, nopea ja tietoisuudesta riippumaton. Tutkimuksista huolimatta syytä vaivaan ei löydetty, mutta vaiva parani vähitellen itsestään eroprosessin edetessä
(Lyubomirsky, Sousa & Dickerhoof 2006.) Kehomme reagoi useimmiten suoraan tunteita aiheuttavassa tilanteessa. Toisinaan puhumme parisuhteen tanssista. sanoillamme näitä tilanteita myös osuvasti: vatsassa voi olla perhosia, leukapielet voivat kiristyä ja meitä voi vaikkapa jokin asia sapettaa. Siispä hymy saa toisen ihmisen paremmalle mielelle ja saattaa konkreettisesti kohottaa myös omaa mielialaamme. Kuvaamme Rakkaus, kiintymys ja hoiva Puolisot kantavat toinen toistaan mielessään kuvana, tunteena, muistona. Jotkut tutkijat ovat jopa sitä mieltä, että kasvonilmeet eivät kytkeydy lainkaan tunteisiin, vaan ovat erilaisten aikomusten ja pyrkimysten signaaleja, joita pyrimme välittämään toisille. Sydämen syke on elämän tiivistynein symboli. (Nummenmaa 2010, 14, 34.) Kaikkia tunteita ei kuitenkaan pidä työstää. vihan näyttäminen työpaikalla). Nyrkkiin puristuva kämmen voi olla itsellekin se ensimmäinen signaali omasta vihantunteesta tai hengityksen pidättäminen uhan ennakoinnista. (Nummenmaa 2010, 94, 97–100.) Tunteiden avulla voimme tunnistaa kehomme tilaa ja kehomme avulla tunteitamme. Voimme tuntea puolisoamme kohtaan sekä läheisyyttä että etäisyyttä. Sanotaan, että sen alla kasvaa lapsi. Voimme laittaa varpaat tai kantapäät hänen kanssaan vastakkain – sekä symbolisesti että konkreettisesti. Lisäksi jokainen ihminen ilmaisee tunteensa eri tavalla tilanteesta riippuen, koska jotkin tunteet voivat olla toisessa tilanteessa hyväksytympiä (esim. Ilme on hyvin tarkka, luotettava ja nopea tunneviestinnän keino, ja ihmiset tunnistavat toistensa ilmeitä hyvin. Hän oli miehensä sanoista ymmärtänyt, että otsarypyt olivat saaneet hänet varuilleen ja vetäytymään kauemmas, koska isäpuolen otsarypyt olivat lapsuudenperheelle olleet vaaran merkkinä. Jos emme syystä tai toisesta tähän kykenisi, alkaisi tunnereaktio kuormittaa mieltämme ja kehoamme. Parisuhde ja keho miten oma isäpuoli oli ollut väkivaltainen äitiä ja lapsia kohtaan. Lyubomirskyn työryhmänsä kanssa tekemä tutkimus tuloksineen viestittää, että ainoastaan vaikeita kokemuksia on työstettävä, onnellisista kokemuksista on vain nautittava. Tanssi sisältää rytmin, liikkeen ja hengityksen. masennus ja ahdistus). Mitä kauempana kaksi kulttuuria on toisistaan, sitä huonompaa on kulttuurien välinen kasvonilmeiden tunnistaminen. Hyvässä parisuhteessa voi puolison kehonkieli ilmaista positiivisia asioita, kuten luovuutta, iloa ja mielihyvää. Parisuhteen kannalta yksi kiinnostava näkökulma tunteisiin on se, että voimme kasvonilmeillämme vaikuttaa tunnekokemukseemme ja samalla siihen, miten tulkitsemme maailmaa. Sen syke on rakkauden, murheen, nostalgian, vihan, raivon ja väkivallan vertauskuva. Sanattomasta tunneviestinnästä suuri osa tapahtuu kasvojemme ilmeiden avulla. 21. Mielialaan ajatellaan olevan useita syitä, ja se vaikuttaa tunteita enemmän ajatteluun (Nummenmaa 2010, 88, 92–100). Voimme kääntyä hänen puoleensa ja pujottaa sormemme lomittain hänen sormiinsa. Voimme kääntyä pois tai ottaa etäisyyttä esimerkiksi pelottaviin, inhottaviin tai muuten vastenmielisiin asioihin. Vaimon aistit olivat valpastuneet havainnoimaan väkivaltaa ennakoivia tekijöitä. Tunnereaktio pyrkisi saamaan meidät tekemään muutosta. Ne syntyvät kasvoille sanatarkasti sekunnin murto-osassa. vihan näyttäminen kotona) kuin jossakin toisessa (esim. Eivät kuitenkaan täydellisesti. Sydäntä voi painaa suru. Kykymme tunnistaa tunteitamme ja niiden aiheuttajia vaikuttaa tunteisiimme ja on tärkeä hyvinvoinnillemme. Rakkauteen on liitetty kehon elimistä erityisesti sydän. Mikäli taipumuksemme kokea tunnetta on pidempiaikainen, puhutaan mielialasta, joka voidaan myös diagnosoida (mm. Seksuaalisuuden on sanottu olevan ikkuna parisuhteeseen. Kaiken sen, mikä syntyessämme oli jo meille tuttua. Jos emme kykenisi tunnistamaan, mikä aiheuttaa meille esimerkiksi pelkoa tai surullisuutta, tai poistamaan sen aiheuttajaa, tunnereaktio todennäköisesti pitkittyisi
(Maestripieri 2010, 413–424.) On todettu, että kaikenikäiset ihmiset ovat onnellisempia, toimintakykyisempiä ja pätevämpiä, kun he voivat luottaa siihen, että yksi tai useampi turvallinen ihminen on käytettävissä ongelmia kohdattaessa. Psykosomaattisten oireiden lisäksi puhutaan lääketieteellisesti selittämättömistä oireista, somatisaatiosta tai elimellisoireisista eli somatoformisista häiriöistä (Joukamaa 1999, 211). Sydän voi ikävöidä, kaihota jotain, ja se voi kokea intohimon paloa. Niemi (2001, 190) määrittelee ne seuraavasti: ”Toiminnallisilla ruumiillisilla oireilla tarkoitetaan sellaisia somaattisia tuntemuksia, joita ihminen yhdistää ruumiilliseen sairauteen, mutta joiden taustalta ei riittävän laajoissa tutkimuksissa ole todettu oireita selittävää elimellistä vikaa.” Mieli ja keho ovat ihmisenä olemisen ulottuvuuksia, jotka ovat vuorovaikutuksessa toistensa ja ulkoisen ympäristönsä kanssa. (Siltala 2011, 227.) Yhtenä tunnettuna esimerkkinä tästä on särkyneen sydämen oireyhtymä, jota kutsutaan myös stressin aiheuttamaksi sydänviaksi. Oire on ratkaisu, joka on ihmisen oman merkityksenannon ulottumattomissa ja johtaa usein avun hakemiseen tai saa muut tarjoamaan apua. Sydän voi tuntua joskus miltei pysähtyvän kurkkuun. Rakkauden vastakohtana mainitaankin usein jonkin puute: rakkaudettomuus, välinpitämättömyys, yhteydettömyys. (Karlsson, Kontunen & Larmo 2007, 31.) Parisuhteessa kiintymyssuhteet näyttäytyvät puolisoitten sitoutumisena toisiinsa, riippuvuutena ja riippumattomuutena, parin läheisyyden ja etäisyyden säätelynä, sopeutumisena ja sopeutumattomuutena, itsen ja toisen kokemisena, traumamuistoina, jotka ovat kehittyneet kiintymyskokemuksista, tunnekokemuksina, kertomuksina, kehon viesteinä, ristiriitoina ja kriiseinä. Toisaalta sanotaan, että rakkaus pitää sisällään kaikki muut tunteet ja näiden jokaisen tunteen perimmäisenä tehtävä on viedä ihmistä kohti hyvää. Ajattelutavat, tulkinnat ja mielikuvat vaikuttavat autonomisen hermoston kautta toimintaan, stressihormonien erittymiseen, hengitykseen, sydämen toimintaan ja verenpaineeseen. Lauluissa joku voi viedä, ottaa tai murtaa toisen sydämen. (Campbell 1986; Karlsson, Kontunen & Larmo 2007, 31.) Keho oireilee ”Toimivan, eheän persoonallisuuden yksi keskeinen ulottuvuus on kyky sisäiseen tiedonsiirtoon ruumiista mieleen ja päinvastoin.” (Keinänen 2007, 29). Sydämen voi antaa toiselle ja sydämeen voi tehdä laulun. Mielen toimintojen estyminen voi näkyä esimerkiksi voimakkaina ruumiillisina toimintoina ja levottomuutena tai ruumiillisissa sairauksissa ruumiillisina oireina ja tuntemuksina. 4/13 Raija Ruoho 29. Kun kehomme oireilee voimakkaasti ja pitkään, hakeudumme tavallisesti avun piiriin. Vuorovaikutus mielen ja kehon välillä on läpäisevää: kun toisessa tapahtuu muutos, vaikutus laajenee myös toiseen. Jos oireille ei löydy perinteisen biolääketieteen selitystä, kutsumme oireita ”psykosomaattisiksi oireiksi”. Käsittelemättömästä parisuhteen ahdistuksesta voi seurata toisen puolison fyysistä tai emotionaalista pahoinvointia, joka näkyy esimerkiksi somaattisina oireina. Nainen kuvasi eroa ensimmäisestä miehestään seuraavasti: ”Mies halusi eron – oli ollut toinen nainen yli 22. Nykyisin käytetään yleisimmin käsitettä ”toiminnalliset somaattiset oireet”. Kiintymyssuhteet muokkautuvat ajankohtaisissa ihmissuhteissa läpi elämän, vaikka niiden perusta on varhaisessa vuorovaikutuksessa ja kasvuperheessä. Vuosikerta Sydän voi hypähtää ilosta. Rentouttava, myönteinen mielikuva rauhoittaa ruumiintoimintoja, negatiiviset mielikuvat kiihdyttävät elintoimintoja. Läheisten ihmissuhteiden antama ”hoivaava lohtu” suojaa meitä fyysiseltä sairastamiselta ja lisää vastustuskykyä. Sydäntä on kuvattu herkäksi ja rehelliseksi, mutta myös voimakkaaksi. Sanan ensimmäinen osa viittaa henkisiin tai tajunnallisiin prosesseihin ja jälkimmäinen materiaaliseen ruumiiseemme
Valvetilan oman minän hallinnan tunne on poissa. Kokemusta Broom kuvaa ihmisen sisällä olevaksi erikoiseksi kyvyksi, jonka avulla voimme tiedostaa, miltä jokin asia tuntuu. Sen avulla elimistön toiminnot, kuten uni-valverytmi, verenpaine, aineenvaihdunta ja kehon lämpötila noudattavat 24 tunnin vuorokausirytmiä. Pidemmän päälle unenpuute alkaa horjuttaa terveyttä. Puolisot saattavat nukkua vierekkäin samassa sängyssä ja reagoida unissaankin toistensa liikkeisiin. En ollut edes aavistanut asiaa. Uni edistää fyysistä palautumista, ja syvän unen ja erityisesti REM-unen aikana lihasjännitys laskee ja lihakset rentoutuvat täydellisesti. Ajattelin, että tästä ei voi selvitä. Musta tuli äkäinen äijä alle nelikymppisenä. Mies kuvasi pariterapiassa omaa selviytymistään puolisonsa sairastuttua psyykkisesti: ”Olin oppinut omassa lapsuudessa, ettei tunteilla kuormiteta muita perheessä. Oon oppinu myös, miten pitää itteään suojata. Myös aivojen välittäjäainejärjestelmien toiminnassa tapahtuu muutoksia. En edes lapsiemme juhlissa.” keavalla tavalla ja sydämen syketaajuuden vaihtelu muuttuu. Miehen eroilmoituksen jälkeen en ollut päivääkään terve. Kokemus liittyy hänen mukaansa tunteeseen, emootioon, affektiin ja kehon tilaan sekä lisäksi ihmisen tietoisuuteen omasta ajattelusta ja tajunnanvirrasta. Laihduin 10 kg. Unen aikana aivosolut palautuvat ja niiden energiavarastot täydentyvät. Uudessa parisuhteessa nainen ei kyennyt sitoutumaan, vaikka sanoi sitä haluavansa. Lapset sano joskus, että olin kuin duraselpupu… Sitte alko keho kertoa, henki ei enää kulkenut, tuli allergiaa. Parisuhde ja keho kaksi vuotta. (Karlsson 2011; Lundberg & Wentz 2004, 34–35, 80.) Broomin (2010, 191–196) mukaan jokaisen ihmisen sairauteen liittyy oma yksilöllinen merkityksensä, tarinansa ja viestinsä. Ajattelin, että kyllä mä jaksan. En kykene ehkä enää koskaan tapaamaan häntä. Hän puhuu merkityssairauksista, joihin fyysisen ulottuvuuden lisäksi liittyy kokemuksellinen ulottuvuus. Nyt oon oppinut, että uskaltaa olla pettyny ja sanoo, ettei kaikki käy. (Härmä, 2012.) Parisuhteessa nukkuminen voi olla osa ”yhteistä aikaa”. Maksimaalinen hapenkulutus on pienempi ja lihasvoima sekä tasapaino huonommat kuin päiväaikaan. Univaje heikentää muun muassa vastustuskykyä, lisää stressihormonin eritystä ja aiheuttaa haitallisia muutoksia rasvojen ja hiilihydraattien aineenvaihdunnassa. Ensin todettiin verenpaine, nyt tutkitaan huimausta... Niiden tiedetään vaikuttavan elimistöömme monien eri mekanismien kautta. Keskeistä näissä tilanteissa on elimistön biologisten stressijärjestelmien aktivoituminen ja sen seuraukset. Tiedän myös, että omilla valinnoilla voi vaikuttaa, että tunteet ei oo pahasta. Puolisot voivat nukkua myös eri sängyissä tai eri huoneissa mukavuussyistä. Kun ihminen on stressaantunut ja masentunut, elimistön kortisolin eritys lisääntyy, tulehdusprosessiin liittyvät järjestelmät aktivoituvat, verihiutaleet alkavat aktivoitua poik23. Jotkut pa- Toiminnallisten ruumiillisten oireiden takana saattavat olla suuret elämänmuutokset, kroonista stressiä, uupumusta, ahdistusta, paniikkioireita, traumaperäisiä oireita, käsittelemätöntä surua, vaikeita menetyksiä tai sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Ei tee ite enää lisäsolmuja vaikeissa tilanteissa. Vatsaani poltti. Kun nukumme, ulkoiset ärsykkeet eivät häiritse aivojemme toimintaa ja ne saavat rauhassa tehdä erilaisia huolto- ja rakennustöitä. Liikunta on hyväksi ja se, et saa leikkiä… leikki on hyväksi ja se, että välillä voi heittää huumoria… ja välillä mennä vetäytyy vaikka luontoon. Paremmin oon oppinut ymmärtää myös mihin mä ite voin vaikuttaa ja mihin en.” Keho nukkuu ja uneksuu Ihmisen vuorokausirytmiä säätelee biologinen kello. Eroaikana minua kivisti niin paljon rinnasta, että ajattelin koko elämäni loppumista. Olimme suunnitelleet yhteistä eläkeaikaa vain muutamia viikkoja ennen miehen ilmoitusta. Yöllä fyysinen suorituskyky on heikompi kuin päivällä
Miten koti muotoutuu käytössä, kommunikaatiossa ja sosiaalisissa suhteissa. Vuosikerta vät historiallisessa ajassa, kulttuureissa ja erilaisissa verkostoissa. Pariskunta oli asumuserossa ja harkitsi eroa. Parisuhde on rekursiivisen vuorovaikutuksen loputtomassa kehässä muiden systeemien kanssa (Crawley & Grant 2008, 40). 4/13 Raija Ruoho 29. Keho tilassa ja ajassa Parisuhteen rakenne ja vuorovaikutusmalli kehitty24. Hän koki elävänsä ja totesi pysyvän masennusdiagnoosin olleen väärän. (Saarikangas 1999, 31). Siinä on kans jotain kummaa, että me miehen kanssa törmätään aina olohuoneen ja keittiön välissä toisiimme… ja oltiin ärtyneitä. Se jäi meidän viimeiseksi yhteiseksi kodiksi.” Mies näkee usein unta myös kuolleesta ystävästään, joka käy kertomassa, ettei todellisuudessa ole ollut kuollut. Miten puolisot liikkuvat kodissaan. Unensa aikana hän ihmetteli, miten paljon kaikki sukulaiset olivat vanhentuneet. Seksiä mun vaimo ei enää halua ja en mä sitä hältä enää odota…” Kumpikin puolisoista kertoi saavansa yhteisestä illasta voimia seuraavaan päivään. Onko se kotoinen vai ei-kotoinen. Nainen kuvasi pariterapiassa asumista viimeisessä yhteisessä asunnossa: riskunnat asuvat eri asunnoissa ja jotkut jopa eri kaupungeissa. Unessa miehen ystävä kertoo, että diagnoosi on osoittautunut vääräksi ja hänen on aika palata normaalien tehtäviensä äärelle. Onko se turvallinen pesä vai väkivallan sija. Unissa ihminen voi saada eteenpäin vieviä viestejä, joita ilmentävät tutut ihmiset erilaisissa kehoissaan. Se ei ollut mulle koti. Pariskunta tuli terapiaan erokriisissä. Mä en koskaan viihtynyt siellä, vaikka rempattiin se mun mielen mukaseksi. ”Äiti kuoli ja me muutettiin asumaan äidin entiseen kotiin. Terapiaprosessin aikana puolisot päätyivät eroon. Miesasiakas näki prosessin aikana paljon unia. Mikä merkitys on kodilla. Mun vaimo tykkää… meillä on molemmilla hyvä olla siinä. Mies ei kuitenkaan halunnut, että muuttaisimme pois. Onko se puolisoille yksi yhteinen paikka. Siellä ei ollut ilmaa hänelle eikä parisuhteelle. Pariterapiassa eräs esille nouseva tila voi olla koti. Vuotta myöhemmin asiakas huomaa, ettei ole kokenut syysmasennusta, joka on piinannut häntä vuosikaudet. Toisinaan puolisot voivat saatella toinen toisensa uneen rauhoittaen, tyynnytellen ja rentouttaen. Hän huomasi, että eroprosessi oli opettanut myös sukulaisia, sillä se oli tuonut näkyviin asioita, jotka liittyivät kummankin puolison omien vanhempien eroprosesseihin. Puolisot toimivat ja liikkuvat erilaisissa ja samanlaisissa tiloissa. Keho muotoilee toiminnallaan, liikkeillään ja eleillään tilaa, ja toisaalta tilanjärjestely koskettaa kehoa. Kenen ja keiden tilaa on koti. Toisinaan parisuhteessa voi olla voimakasta sisäistä myrskyä, joka jatkuu nukkumaan mentäessä. Miten siellä asukkaat, muistot, menneisyys ja nykyisyys, ideologiat ja käytännöt kohtaavat. Se vaikuttaa ulkoiseen olemukseen, aistimuksiin, kehon tuntemuksiin, kehon toimintoihin jne. Missä todellinen koti on. Yksittäisten ihmisten elämässä ajankulu sinänsä muuttaa kehoa. Ei se ollut äidillekään. Mies kuvasi levollista nukkumaanmenoa sairaan vaimonsa kanssa: ”Me käperrytään iltaisin toisiimme kiinni ennen kuin mä meen omaan sänkyyni. Se on liian hiljainen. Mies totesi kokeneensa tukehtuvansa asunnossa. Myöhemmin mies yhdisti unessa näkemänsä vanhuuden viisauteen. Jotkin tilat jaetaan, toisia ei. Kuollut. Minä halusin. Hän näki unta esimerkiksi siitä, että tapasi omia ja vaimonsa sukulaisia. Historiallinen aika voi vaikuttaa kehojen ulkoiseen olemukseen arvottamalla vaikkapa tietyntyyppistä kehon rakennetta. Oman kehon hyväksymisen vaikeus voi näyttäytyä eri tavoin eri-ikäisillä ihmisillä
Vuorovaikutuksessa käsi voi osoittaa ja kuvailla. Kehollisena ihminen voi tarkastella itseään objektina ja subjektina. Terapeutti on mukana ihmisen elämän erilaisissa vaiheissa. Pupillit laajenevat ja supistuvat. Niitä, joita käytetään stressin ja traumojen helpottamiseen (esim. Keho toimii myös tiedostamatta: punastuu, kalpenee ja vapisee. Olennaista on myös muistaa, että terapeutin eräs työväline on oma keho. Työssään hän voi käyttää monenlaisia kehollisia menetelmiä. Ei se näe, että se itekin on jo vanha. Tätä kuvaavat keski-ikäisen naisen sanat pariterapiassa: ”Toisinaan mä kosketan miestäni vain siksi, että tajuun tän olevan nyt tässä. Ihminen osaa näytellä ja esittää. Ihminen voi kokea kehossaan olonsa terveeksi tai sairaaksi. Hiusten merkitys voi osoittautua suureksi. Sairaus tai kuoleman läheisyys voi konkretisoida parisuhteessa myös kehojen ajallisuutta. Tiedän, että sen on vaikee vanheta. Ihminen voi muokata ja muuttaa kehoa: leikata, rei’ittää, kuvioida, maalata, muokata sukupuolta. Keho voi vaurioitua ja vammautua. Oire voi johtaa johonkin. Ilme tai kädenliike liioittelee ja salaa. Hän ei vain halunnut ajatella omaa tai vaimon kuolemaa, koska yksinäisyys pelotti häntä. Se siliää, rypistyy, suurenee ja pienenee. Yläkroppa sais olla vähä leveempi… mä oon jotenkin enemmän apinaa lähellä. Alexander-tekniikka, TRE-stressinpurkuliikkeet, EMDR, MindFullness, Shindo) ja niitä, joissa puolisoita kehotetaan kääntymään tavalla tai toisella kohti toisiaan terapiaistunnon aikana tai istuntojen välissä. Katse kertoo samoin kuin hiljaisuus. Keho jähmettyy, kohisee ja sykkii. Keho tuo konkreettisesti näkyviin rajat minuuden ja toiseuden välillä. Raija Ruoho 040 743 9840 raija.ruoho@kolumbus.fi Pohdinta Parisuhde tapahtuu kahden ihmisen mielessä, välissä ja vuorovaikutuksessa. En oo mikään kreikkalainen atleetti… se on vaan fakta. Se 25. Kyl ulkonäkö vaikuttaa paljon. Elämän aikana ihmisen keho muuntuu ja mukautuu. Hän koskettaa ja tulee kosketetuksi. Itselle vanheneminen on luontaista.” Mies totesi, ettei vanhuus sinänsä häntä pelottanut. Reidet on paksut… ja tietty sit takamus myös. ”Mä en oo oikein nykymarkkinoilla suosittu. Sen olemassaolo on yksittäisen ihmisen mielessä. Ääni tauottaa, painottaa ja keventää. Se on tullut ärtyisäksi, kun kattoo mua. Se voi kantaa ja kasvattaa lasta. Toisinaan keho on valpas ja jännitteinen, aistit ovat herkistyneinä. Nyt mun iho voi tuntee hänet ja koskettaa häntä – just nyt. En tykkää itsestäni – paitsi naamasta.” Vanhempi nainen kuvasi, miten puoliso näki oman vanhenemisensa hänessä: ”Mies sanoo mua nykyisin usein vanhaksi ja rumaksi. Parisuhde ja keho Nuori mies oli epävarma uuden kumppaninsa rakkaudesta ja kuvasi pariterapiassa epäonnistumisiaan aikaisemmissa parisuhteissa: mahdollistaa myös sillan toiseen itseilmaisun ja vuorovaikutuksen avulla. Ihminen osaa kätkeä ja viivyttää esiin nousevaa tunnetta ja paljastaa sen vasta yksin ollessaan. Sit se on ohi, kun toinen on kuollut.” Kuoleman tai avioeron kohdatessa puolisoitten kehot voivat olla toisistaan erossa, mutta tiivis yhteys toiseen voi jatkua ajatuksissa, tunteissa ja kehon erilaisina kokemuksina. Toisinaan se on rento ja raukea, asettuu lepoon tai uneen
& Grant, J. Rakkauden hipaisu. http://www.kotus.fi/index. Psyykkisen toimintakyvyn kehitys. Terve sielu, terve ruumis. Joukamaa, M. Keinänen & P. Kuopio: Kuopion yliopisto. http://www.faculty.ucr.edu/~sonja/papers/ LSD2006.pdf (haettu 5.10.2012) Maestripieri, D. Lehtovuori, P. Lönnqvist, M. (2012). Heikkinen, M. (2007). Interpersoonallinen psykoterapia, depression fokusoitu hoitomenetelmä. Gottman, J. Kristeva, J. Härmä M. Italia: Printer Trento. Washington, D.C: APA. Vuosikerta LÄHTEET Karlsson, H., Kontunen, J. Sairaus täynnä merkityksiä. (1999). Psykoterapia 29, 20–37. Campbell, T. & Goldman, R. The social baby: Understanding babies’ communication from birth. & Dickerhoof, R. Psykoanalyyttisiä esseitä. 4/13 Raija Ruoho 29. (2010). & Tenhunen-Kejonen, M. (2004). & Wentz, G. (2010). (2010). http://www.fit.fi/terveysuutiset/uni-lataa-akut/1715 (haettu 4.11.2012) Hägglund, T.-B. (1984). (2000). Kolehmainen, T. The seven principles for making marriage work. Teoksessa: J. Falun: ScanBook AB. (haettu 5.10.2012) Andrews, L. Revolution of poetic language. The costs and benefits of writing, talking, and thinking about life’s triumphs and defeats. (2007). Työterveyslaitokselta. Psykosomatiikka. Gallese, V. Helsinki: Edita Prima Oy. Marriage and committed romance reduce stress-related hormone production. N. L. ( 2010). Broom, B. Jyväskylä: Gummerus. New York: Columbia University Press. Palgrave: Macmillan. (2001). (1986). (1999). Lundberg, U. Stressad hjärna, stressad kropp. 26. phtml?s=280 (haettu 28.10.2012) Korvuo, P. Marttunen & T. University of California, Riverside. Helsinki: Duodecim. Lyubomirsky, S., Sousa, L. M. Tampere: Tammerprint Oy. Engblom (toim.) Nuoren aikuisen psykodynaaminen psykoterapia, 27–43. Om sambanden mellan psykisk stress och kropslig ohälsa. & Murray, L. Partonen (toim.) Psykiatria, 457–471. Greenberg, L. (2011). Basic texts in counselling and psychotherapy. Kotimaisten kielten keskus. Helsinki: Duodecim. Emotion-focused couples therapy. (2011). Family’s impact on health: A critical review and annotated bibliography. http://tietopulssi.terveystalo.com/artikkelit-terve_ sielu,_terve_ruumis (haettu 22.9.2013) Keinänen, M. The dynamics of emotion, love and power. Muistin synty. S. (2006). New York: Crown Publishing Group (Three Rivers Press). Teoksessa: M. (2008). Couple therapy: The self in the relationship. Intersubjektiivisuus neurotieteen näkökulmasta: Ruumiillinen jäljittely ja sen merkitys intersubjektiivisuudessa. & Larmo A. Mielen psykosemioottinen malli ja itsesäätelykyky. Henriksson, M. ”Mut kuitenki positiivisemmaks muuttu…”: Naisten kokemuksia avioerosta ja selviytymisestä. Kokemukset ja merkitykset fyysisen sairauden aiheuttajina. Family Systems Medicine 4, 135–328. Psykoterapia 30, 4–17 Crawley, J. (2008). ScienceDaily, Retrieved August, 2010, from http:www.sciencedaily.com/ releases/2010/08/100817111827.htm. Karlsson, H. (2012)
(1995). (2008). (2006). (2000). Arkkitehtonisen tilan eläminen. Kommentoi Perheterapia-lehteä! Perheterapia-lehteä ja sen sisältöä voi välittömästi kommentoida myös lehden verkkosivulla www.mielenterveysseura.fi/perheterapia< http://www.mielenterveysseura.fi/perheterapia> Nimettömät kommentit eivät ole mahdollisia, vaan kommentointi tapahtuu aina Facebook-tunnuksella. 27. (2011). Therapeia-säätiö. Kähkönen, I. Psykonanalyysin isät ja äidit. Mälkönen, P. (1965). Sitolahti (toim.) Psykonanalyysin isät ja äidit. Parisuhde ja keho Saarikangas, K. Nummenmaa, L. Pieksämäki: RT-Print Oy. Teoreettisia näkökulmia, 371–395. Falun: Kustannusosakeyhtiö Tammi. Holmberg (toim.) Kognitiivinen psykoterapia, 189–208. Psykosomatiikka. Teoksessa: S. (1999). Psykoanalyyttinen näkökulma psykosomaattiseen sairastamiseen. McDougall, J. Winnicott, D. Klemelä, K. Siltala, P. Pajamies, K. Therapeia-säätiö. Helsinki: Duodecim. Lontoo: Karnac Books and the Institute of Psycho-Analysis 1990. Ruumiillisuus psykoanalyysissä ja psykoterapiassa. Merleau-Ponty, M. Parisuhteen geometria: Aikuisten kiintymystyylit, rakkauden osatekijät ja parisuhdetyytyväisyys. The phenomenology of perception. & Sitolahti, T. Teoreettisia näkökulmia. Teoksessa: K. Synteesi 3/1999, 26–36. Sammallahti (toim.) Terapeutin huoneessa, kirjoituksia psykoanalyyttisestä menetelmästä. Saraneva & T. Lacanin ja Kristevan termien selityksiä. (2010). The maturational processes and the facilitating environment: Studies in the theory of emotional development. Siirtymisiä, kohtaamisia ja aistimuksia. Lontoo: Routledge and Kegan Paul. Tunteiden psykologia. Jyväskylä: Bookwell Oy. (2001). Helsinki: Helsingin yliopisto, Sosiaalipsykologian laitos. Teoksessa: E. Helsinki: Gummerus. Niemi, P. Mälkönen & P. Sammallahti, K. Mälkönen, K., Sammallahti, P., Saraneva, K. Karila & N. Therapeia-säätiö. Sammallahti, P. Ruumiin näyttämöt. (toim.) (2006). Helsinki: Gummerus
(Crawley & Grant 2008, 82.) Artikkelin pohjamateriaalina olen käyttänyt Scharffin ja Scharffin kirjoitusta Gurmanin kokoamaan pariterapian käsikirjaan (2008) sekä Väestöliiton erityistason paripsykoterapiakoulutukseen tekemääni opinnäytetyötä (Lindholm 2012). Sietämättömissä pettymyksissä äiti koetaan hylkääväksi. Vuosikerta Objektisuhdeteoriaan pohjautuva pariterapia David E. Kumppanit heijastavat vastavuoroisesti, tiedostamattoman tasolla, ahdistusta aiheuttavaa ”omaa hankalaa” toisiinsa. Avainsanat: objektisuhdeteoria, parisuhde, pariterapia, kannattelu. Lapsuudesta – objektisuhdeteorian mallien ja käsitteiden pohjalta jälkihoito. 4/13 29. Virginia Satir on kuvannut parin kanssa yhteyteen asettumista taulumetaforalla: On pyrittävä saamaan kiinni siitä, minkä vaikutuksen parin tilanteestaan maalaama taulu paripsykoterapeuttiin tekee. Fairbairnin mukaan (emt.) vauvalla on syntyessään minä, jonka avulla vauva kykenee toiminnallaan varmistamaan tarvittavat suhteet. Tarpeisiin ei koskaan pystytä vastaamaan niin, etteikö pettymyksiä ehtisi tulla. Toiminnan impulsseina nähdään pyrkimykset, epätoivoisetkin, olla suhteissa tai epäonnistuneiden suhteiden 28. Sternin (1985) tutkimukset osoittivat vauvan hakevan syntymästään asti aktiivisesti kiintymyssuhteita, joissa väistämättä vastaan tulevien hankaluuksien pohjalta psyykkinen rakenne muotoutuu. Pyrkimällä arvostamaan parin ainutlaatuisuutta Satir ennemminkin liittyy parisuhteeseen kuin tekee arviota tai diagnoosia siitä. Lapsuuden sietämättömiä, haavoittaneita kokemuksia toistetaan ja pyritään välttämään ja niiden toivotaan korjautuvan parisuhteessa. Kestääkseen tuskan tästä Objektisuhdeteoria on psykoanalyysin psykologioista eniten perhedynamiikan ymmärtämiseen sovellettu haara. Scharff ja Jill Savage Scharff kirjoittavat (2008) objektisuhteisiin keskittyvän pariterapian eroavan muista pariterapiamuodoista eniten siinä, kuinka merkittävästi dynaamisen tiedostamattoman katsotaan vaikuttavan parisuhteen tilanteeseen. Objektisuhdeteorian lähtökohta Scharffien mukaan (Scharff & Scharff 2008) on se, että lapsen kasvua ja kehitystä motivoi tarve olla suhteessa huolehtivaan ihmiseen, ei viettienergian purku. Asiakkaaksi pari tulee tilanteessa, jossa vastavuoroisten tiedostamattomien projektiivisten identifikaatioiden järjestelmä on sietämättömässä epätasapainossa
’Objekti’ ottaa vastaan tiedostamattomia tarpeita, konflikteja ja toiveita (Ruszczinsky 2005; Crawley & Grant 2008). ’Sisäiset objektit’ ovat varhaisten ihmissuhteidemme meihin jättämiä ”jälkiä”. Kun kaikki tämä on mahdollista, vauva on saavuttanut ”depressiivisen position”. Näitä kutsutaan sisäisiksi objektisuhteiksi. Projektiivinen identifikaatio 29. Projektiivisen identifikaation avulla vauva suojautuu varhaisina kuukausinaan ahdistukselta. ”Joko-tai-rinnan” rakastavaan ja pahaan puoleen samastumalla niistä tulee ”vauvaa”. intercourse) saavana ”ruokkivana” ja sittemmin sukupuolisuhteessa (kantanäky, Tuhkasaari 2009) olevana parina, jonka ulkopuolelle lapsi on jätetty. Artikkelit vauva sisäistää itseensä tämän kokemuksen, mutta irrottaa sen ihanteellisen äidin mielikuvastaan tiedostamattomaansa. Näin vauva oppii c) sietämään ristiriitaisuutta, ambivalenssia d) tunnistamaan oman aggressionsa tuhoavan voiman e) tuntemaan huolta objektista f ) katumaan ja korjaamaan objektille aiheuttamaansa vahinkoa. Tuloksena on, että vauva pelkää aggressiivisen ”rinnan” hyökkäystä. Hylätyn objektin vauva jakaa edelleen mielihyvää tuottavaksi ja kaivattavaksi objektiksi sekä tarpeet kieltäväksi raivoa herättäväksi objektiksi. Vauvan persoonallisuus muodostuu Kleinin mukaan psyykkiset rakenteet muotoutuvat toistuvissa projektiivisen ja introjektiivisen identifikaation kehissä. Kun itsen ja objektin (äidin) välisiä rajoja ei vielä ole muodostunut, vauva, selviytyäkseen, projisoi tuhoavat impulssinsa äitiin ja itsen osana koettuun ”rintaan”. Siegel ja Hartzell (2004) jakavat muistin vastaavasti varhaiseen implisiittiseen sekä toiselta ikävuodelta alkaen kehittyvään eksplisiittiseen muistiin. (Scharff & Scharff 2008, 170; käännös kirjoittajan.) Kleinin mukaan vauvalla on jo kuva vanhemmistaan molemminpuolista tyydytystä kanssakäymisestä (huom. Ihminen liikkuu patologisen paranoidis-skitsoidin ja terveen depressiivisen position välisellä jatkumolla koko elämänsä ajan. Pariterapeutille ymmärrys omista sisäisistä vanhemmista on Scharffien mielestä erityisen tärkeää, koska asiakaspari tulee hämmentämään juuri tätä terapeutin sisimmässä (Scharff & Scharff 2008). Schulman (2006) kirjoittaa Psykoterapia-lehdessä minän osista termeillä keskusminä, aistimusmuisti ja kokemusmuisti. Projisoimalla samoin itsensä rakastavia osia vauva identifioituu rintaan rakastavana kohteena. Lapselle muodostuvat sisäiset vanhemmat. Scharffit kirjoittavat, että Fairbairn ymmärsi hylkäävän objektisuhdesysteemin tukahduttavan mielihyväobjektisysteemin. Puolen vuoden ikään mennessä tapahtuvan kypsymisen tuloksena vauva kykenee a) ”keskus-itsestä”, joka kokee ihanteellisen sisäisen objektin tuomaa tyytyväisyyttä ja turvallisuutta b) ”haluavasta itsestä”, joka on kaipaavasti kiinnittynyt mielihyvää (craving/exciting) tuottavaan sisäiseen objektiin c) ”hylkäävästä itsestä”, vihaisesti hylkäävään sisäiseen objektiin kiinnittyneenä. Jorma Lindholm paripsykoterapeutti, perheterapeutti Perhekriisi- ja terapiakeskus Pilari Turku a) luopumaan primitiivisestä splitistä hyvän ja pahan välillä b) arvostamaan ”kokonaista toista”, joka voi olla sekä hyvä että paha. Persoonallisuudessa on näin ”osia”, jotka ovat voimakkaassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa (Scharff & Scharff 2008). Tätä vaihetta persoonallisuuden kehityksessä Klein kutsui ”paranoidisskitsoidiksi positioksi”
(emt.) Parisuhteesta Container Parisuhde tarjoaa omistautumisen, sitoutumisen, intiimiyden ja fyysisyyden elementtejä – kuten vauvaikäkin. (Scharff & Scharff 2008.) Projektiivinen identifikaatio on Rusczinskyn (2005) lainaaman Ogdenin (1982) mukaan: Schulman määrittelee (2006) container-sanan tunnekokemusten sisällyttämis- ja empatiakyvyksi. (emt.) ovat yhteistä yritystä välttää ahdistusta. ’Containment’ on sisällyttämistä, projektioiden prosessointia (Tuhkasaari 2010; Colman 2005, 81). Bionin container/contained -käsitteet on Schulmanin artikkelissa käännetty sisällyttäjä/sisällytetty -sanoiksi. Yksilö, pari ja container Pariterapiaa määrittävänä tekijänä Colman pitää parisuhteen kykyä toimia kummankin puolison psykologisena säiliönä. Tiedostamattomasta voimansa saavat vuorovaikutuskuviot 30. Se mahdollistaa taantumisen. (Colman 2005.) Yksilön luovuus edellyttää sisäistä säiliöintikykyä, ja sen voi tuottaa muukin kuin parisuhde: työ, uskonto, taide. Vuosikerta on samoin käytössä tiedostamattomana mentaalisena prosessina jatkumolla defensiivisyydestä kypsään empatiaan. Kasvu ei mahdollistu, jos puolisot eivät halua tai kykene tarjoamaan kaivattua, vaan sen sijaan palauttavat projektion samanlaisena tai liioiteltuna. Parisuhteessa toisaalta ahdistukselta suojautumisen, toisaalta parantumisen mekanismeina ovat erityisesti projektio ja projektiivinen ja introjektiivinen identifikaatio. Puoliso sisäistää, muokkaa ja palauttaa projektion siedettävässä muodossa. Miten nämä kyetään ”hyödyntämään” säiliönä (voimaannuttavana tai rajoittavana), riippuu yksilön omasta sisäisestä integroitumisesta a) defenssi, joka auttaa pitämään etäisyyttä itsen vastenmielisiin, pelottaviin puoliin b) kommunikointitapa, jossa toisessa heräävät samat tunteet kuin itsessä, mikä johtaa kokemukseen ymmärretyksi tulemisesta c) objektisuhde, tapa olla suhteessa osittain irralliseen tai erilliseen objektiin d) polku psykologiseen muutokseen, joka saa voimansa vastatransferenssi-ilmiönä toisen prosessoimista itselle vaikeista tunteista, jotka muuttuneessa muodossaan voidaan sisäistää uudelleen. Seuraava teksti pohjautuu tuohon artikkeliin. Yksilöterapiassa sisäisen säiliön menettäminen voi merkitä psykoottista hajoamista (disintegration), kun taas paripsykoterapiassa säiliön ”poistuminen” eron myötä voi olla hyvä lopputulos. Puolison hyväksyessä projektion projisoivan käsitys itsestään ja objekteistaan voi muuttua ja erillisyyteen kasvu mahdollistua. Bionin mukaan (emt.) äidin kykenemättömyys tunnekannatteluun saa lapsen traumatisoitumaan. 4/13 Jorma Lindholm 29. Itsessä tukahdutettu pyrkii esiin puolison kautta vastavuoroisissa tietoisissa ja tiedostamattomissa prosesseissa. Jos terapian kuluessa käy ilmi, ettei tämä ole mahdollista, työnä on auttaa osapuolia suremaan juuri menettämäänsä suhteen säiliöfunktiota tai työstämään sen toivon tai illuusion menettämistä, että suhde olisi voinut olla säiliönä puolisoiden tunnekokemuksille. Tämä containment- eli sisällyttämisprosessi on verrattavissa äidin vauvaa, tämän todellisessa tai kuvitellussa hädässä, kannattelevaan kykyyn. Parisuhteiden vaikeuksissa on kyse sietämättömästä tasapainohäiriöstä vastavuoroisten projektiivisten identifikaatioiden järjestelmässä. ’Holding’ on enemmän rakenteen tuottamaa kannattelua, turvallisia olosuhteita tai kiintymyssuhdeteorian ’secure base’. Itsessä kiellettyä tai yliarvostettua projisoidaan puolisoon ja uskotaan näiden ominaisuuksien hänessä olevan. Terapeutin on mietittävä, onko parisuhteessa säiliö ja miten se juuri ko. Säiliö-ilmiöstä on Colman kirjoittanut artikkelissaan ”Marriage as a psychological container” (Ruszczynski 2005). parilla toimii
Terapiasuhteesta ei saa tulla ainoata paikkaa, jossa kannattelu mahdollistuu, eikä defensiivistä korvausta sille pettymykselle, ettei liitosta löytynyt puolisoiden kaipaamaa kannattelua. Objektisuhdeteoriaan pohjautuva pariterapia eli säiliöintikyvystä. (emt.) Bion, Winnicott ja Jung – container-vertailua Kuten äiti voi herkkyydellään identifioitua vauvan projisoimiin (pahoihin, s.o. (Colman 2005.) Colman kysyy, voidaanko pariterapiaa tehdä, jos jompikumpi tai molemmat eivät ole sisäisesti integroituneita eikä heillä siten ole riittävää säiliöimiskykyä. Tässä on kyse suhteen perustavanlaatuisesta jännitteestä toisaalta yksilöiden autonomisen kehityksen ja toisaalta parisuhteen jaettuun maailmaan asettumisen välillä. Paripsykoterapeutin interventiiviset tulkinnat kohdistuvat parin vuorovaikutuksen aspekteihin, eivät niinkään partnereiden sisäisiin maailmoihin. Parifokus voi vaikeuttaa todellisiin syihin kiinni pääsemistä, mutta se voi juuri ollakin parin (tiedostamaton) tarkoitus: pariterapiaan tuleminen on defenssi. Mutta ulkoiset suhteet myös edistävät sisäistä integroitumista, ja tätä Colman pitää ylipäänsä terapioiden – ja parisuhteiden – olemassaolon peruskysymyksenä. Jos yksilöterapiassa pyritään mahdollisimman suureen integroivaan objektien säiliöimiseen, paripsykoterapiassa on integroitava sekä yksilöiden tarpeista että parisuhteesta nousevat jännitteet (Colman 2005). Kun asiakas luottaa tuohon kykyynsä, voi terapia päättyä (Colman 2005). Mikä tahansa suhde, parisuhdekin, edustaa sisäisten kykyjen ulkoista toteutumista. (Colman 2005.) Parisuhteella voi siis olla oma sisäinen elämänsä, mutta se ei ole monitahoisten puolisoiden koko elämä. Väliaikainen terapeuttinen container-suhde on purettava tarpeeksi ajoissa, ennen kuin parin kyky käyttää suhdettaan säiliönä surkastuu. Kietoutuneen parin pariterapiassa yksilöprosessien olisi mahdollistuttava. vauvalle sillä hetkellä ylivoimaisiin) kokemuksiin, prosessoida niitä ja palauttaa ne vauvalle turvallisessa, siedettävässä muodossa, voivat terapeutin ”läsnä oleva pohdiskelu” ja tulkinnat olla kannattelua, joka lisää asiakkaan sisäistä reflektointikykyä. Container-termiä on käytetty myös Winnicottin äiti–lapsi-tutkimustensa avulla muodostaman holding-käsitteen tavoin: Istuntojen säännöllisyys, keskeytysten välttäminen ja terapeuttisen ajattelun johdonmukaisuus muodostavat rajat, joiden myötä ”luova transferenssiksi kutsuttu illuusio mahdollistuu” (Colman 2005; käännös kirjoittajan). Pari voi olla ’projektiivisesti lukkiutunut’ toisiinsa (Morgan 2006; Tuhkasaari 2007, 37–38). Ymmärtämällä tämän on pari matkalla projektiivisten identifikaatioidensa purkamiseen, projektioidensa sisäistämiseen, erillistymiseen ja suhteen parempaan vointiin. Paripsykoterapiaistunnossa terapeutin ja parin välinen suhde ei siis ole ainoa terapeuttinen suhde. 31. Tilanne voi olla sama esimerkiksi lastensuojelussa tai perheterapiassa, jossa lapsi todellakin menee pesuveden mukana. Työssä pitää keskittyä paljon tavallista enemmän siihen, miten pari käyttää terapeutteja. Tämä jännite tulee pysymään koko liiton ajan, joten puolisoiden tehtävänä on neuvotella (toistuvasti) tyydyttävä tasapaino, joka mahdollistaa molemmille riittävän hyvän säiliön. Jos puolisot eivät tiedä, mitä parisuhde tarkoittaa, he eivät voi myöskään tietää, mitä paripsykoterapia tarkoittaa. Liian nopea eteneminen tässä suunnassa voi kuitenkin katkaista yhteistyön (Colman 2005). Erillistyneet puolisot voisivat vihdoin olla dialogisessa suhteessa toisiinsa erilaisista ongelmistaan huolimatta: ”We still have the same problems, only now we are able to talk about them” (Colman, 75, Ruszczynskin mukaan). Yksilöterapiassa on johdonmukaisena pyrkimyksenä minimoida transferenssin esteet, kun taas paripsykoterapiassa parin välillä on käynnissä jatkuva määrittely siitä, mitä voidaan ilmaista. Hän vastaa, että kyse ei niinkään ole kontraindikaatiosta, vaan ”esiterapian” tarpeesta: mitä suhde merkitsee. Tuhkasaari kirjoittaa (2011) ”tässä-ja-nyt-suhde terapeuttiin” esiterapiatarpeesta. Colman vetää yhtäläisyysmerkkejä psykoterapian ja parisuhteen välille ”terapeuttisina instituutioina”
Parisuhde Parin välisten tiedostamattomien siteiden muodostumisessa olennaisia ovat ’sisäiset objektisuhteet’: jokaisella on aiemman historiansa muovaamia odotuksia, kuinka olla suhteessa muihin. 4/13 Jorma Lindholm 29. Huonosti voivassa parisuhteessa yhteensopivuus Eräässä asiakastapauksessa koin työparini kanssa ärtymyksen, tuskastumisen ja jopa raivon tunteita, kun puolisoiden vuorovaikutuskuviossa A väsymättömästi ja halveksivasti kritisoi B:tä ja B puolustautui rationaalisin väittein. Pettymysten defensiivinen kieltäminen näkyy parisuhteessa puolison velkomisena. ”Mikä ei tule yhdessä jaetuksi, puhutuksi, tulee jonkun kannettavaksi” (Siirala/Tuhkasaari 2007). Terapiassa tämä tarkoittaa siinä määrin turvallista prosessia, että omien suojamekanismien asteittainen riisuminen ja todellinen itse mahdollistuvat. Äidin rooli on suojelija, jonka turvallinen läsnäolo mahdollistaa totaalisen riippuvuuden, eikä vauvan tarvitse kehittää egotoimintojaan normaalista poikkeavin tavoin (Colman 2005). Scharffien mukaan Dicks (1967) näki parisuhteiden muodostuvan sekä tietoisella (valinta, yhteensopivuus, seksuaalinen vetovoima) että tiedostamattomalla tasolla, jolla itsen piilossa olevista osista nähdään välähdyksiä puolisossa. Bion työskenteli psykoottistasoisten häiriöiden parissa, joissa säiliö-funktio oli nimenomaan epäonnistunut jollain tavoin. A:n luottamus omiin vanhempiinsa oli lapsuudessa järkkynyt loukkaavassa tapahtumasarjassa, joka 32. A koki B:n teot ja käytöksen hylkäämisenä, tunsi asiasta häpeää, mutta käänsi sen B:n halveksimiseksi. Toisen vanhemman häpeä ja toisen anteeksiannon sietämätön hyvyys ja mahdollisesti käsittelemätön viha voivat nyt olla A:n työstettävänä, mahdottomana tehtävänä. Nyt säiliönä ei ole suhde, vaan toinen puoliso yrittää epätoivoisesti tehdä toisesta kannattelijan. Colman vertailee Bionin ja Winnicottin käsitteiden eroja ja yhtäläisyyksiä. ”Vasta kun on voinut pettyä ja surra sen, mitä ei ole mahdollistunut tai mitä on ollut, voi asettautua omaa vastuutaan ja osallisuuttaan reflektoivaan suhteeseen” (Tuhkasaari 2011). Kyseessä on Colmanin mukaan parin välinen salainen sopimus, jossa toinen puolisoista saa jäädä lapseksi ja säästyy sisällyttäjä/sisällytetty -koneiston sisäistämiseltä. Oliko kyseessä parin jaettu tiedostamaton ahdistus parisuhteen kannattelukyvyn puuttumisesta. Winnicottin kiinnostus oli normaaleissa kehityskaarissa, ja hänen ajattelussaan terapeuttien tulisi toimia hieman äitien tavoin: Äiti antaa vauvansa löytää sisäisen itsensä omalla tavallaan ja ajallaan. B pysyi liitossa. Colman käsittelee vielä Jungin (1925) kuvausta container/contained -liitosta. Todennäköinen seuraus on toisen etääntyminen uskottomuuteen, yksilöterapiaan, työhön, eroon. Vuosikerta oli ratkaistu salaisuudeksi vaikenemalla. Hyvinvoivassa parisuhteessa tukahdutettujen objektisuhteiden, itsen ”kadotettujen” osien, uskotaan pääsevän jälleen näkyviin puolison kautta. Kannattelu tapahtuu defensiivisenä, negatiivisena, poissulkevana, epävakaana. Näennäisesti itsensä parisuhteen containeriksi määritellyt mutta sisällyttämistä B:ltä vaativa ja tyytymätön A oli itse asiassa tiedostamattomalla tasolla contained, kuten Lyons & Mattinson tämän rakenteen kiteyttävät (Ruszczynski 2005). Dicks nimitti parin toisiaan täydentävää yhteensopivuutta ”yhteis- tai saranapersoonallisuudeksi” (joint personality). Terapian koetaan tuottavan samaa pettymystä. Kolme tärkeintä sidettä parin välillä ovat jaetut kulttuuriarvot, jaetut henkilökohtaiset arvot sekä tiedostamaton yhteensopivuus, kirjoitti Dicks. Bion näkee äitien toimivan terapeutin (analyytikon) tavoin, hyvinkin aktiivisena vauvan (asiakkaan) projektioiden vastaanottajana, prosessoijana ja palauttajana. Nykypäivänä viimeisimmän painoarvo on korostunut. Hän ”tiesi”, että puoliso pysyisi tapausesimerkin alussa kuvatulla tavalla projektiivisten identifikaatioiden kehässä, joten omien projektioiden purkaminen ei tullut tarpeelliseksi. Toinen puoliso osallistuu epäsuorasti tähän. Jos he eivät olisi olleet mielessämme ”koko ajan”, olisiko tämä riidoilla kietoutunut pari kokenut sen hylkäämisenä. Puhuimme parista päivittäin. Tämä herättää toiveen siitä, että itsen vaikeat, hyväksymättömät puolet saisivat ilmaisunsa epäsuorasti puolison kautta
Rakenteet ovat tärkeitä, koska ne kuvaavat parisuhteen sisäistä maailmaa. Istunnon ja asiakkuuden rakenteisiin liittyvät unohdukset ja muutokset; liika puhuminen tai puhumisen välttäminen ovat esimerkkejä tästä. Suurin virhe on yrittää tehdä liian paljon. Parin reaktiot raamiin samoin kuin yritykset muuttaa sitä ovat vihjeitä parin kannattelukyvyn puutteiden luonteesta. Kyky olla suhteessa sekä kumpaankin puolisoon että parisuhteeseen on terapeutin tärkein työkalu. Istuntojen alku- ja loppuhetket ovat tärkeitä. Ahdistuksen ikkuna on avoimimmillaan kohtaamisten ja eroamisten hetkellä. Ahdistuva terapeutti saattaa ryhtyä ”tekemään” hälventääkseen avuttomuuden ilmapiiriä. Scharffit haluavat kutsua näitä poikkeamiksi, eivät virheiksi. Terapeutista tulee suhteen siirtymäobjekti. (Scharff & Scharff 2008.) Käytännön terapiaprosessista Scharffien mukaan Rakenne Istunnon kesto on 45 minuutista 1,5 tuntiin kerran tai kahdesti viikossa niin pitkään kuin on tarvetta. Turvallisen työskentelykehyksen luominen alkaa heti asiakkuuden ensi hetkestä, mutta se muotoutuu tarpeen mukaan. Tuolloin(kin) kannattelevaa on ymmärryksen tuottaminen parin puolustusmekanismien merkityksestä. Uteliaisuus voi hävitä turhautumisen tunteiden alle. Parin ja terapeutin defensiivisyyden väheneminen ja ahdistuksen sietokyvyn lisääntyminen saattavat näkyä vuorovaikutustasolla, mutta ei niinkään terapeutin asennoitumisessa. On siedettävä se, että jotain jää saavuttamatta. (Scharff & Scharff 2008.) Terapeutin roolista ja työskentelystä Liittymisen olennainen ydin on terapeutin kyky sietää ahdistusta. Ymmärrykselle tulee tilaa, kun terapeutti säilöö parin projisoiman ahdistuksen ja muokkaa sitä siedettävään muotoon projektiivisen identifikaation prosessissa. Keskimääräinen asiakkuuden kesto on kaksi vuotta. Parin tapa käyttää istunto antaa tietoa siitä, miten he käsittelevät eri elämäntilanteita. Kehyksen tarkoitus on tarjota ”turvallinen ja johdonmukainen ympäristö, jossa hyvin herkät, yksityiset tunteet ja fantasiat voidaan ilmaista ja niitä tutkia ilman, että niiden pelätyt seuraukset toteutuisivat” (Scharff & Scharff 2008; käännös kirjoittajan). Objektisuhdeteoriaan pohjautuva pariterapia rapeutti jakaa ymmärrystään asiasta. Kun näin käy, te33. Supportiivisuus tai neuvominen on sinänsä mahdollista, mutta tiedostamattomalla tasolla on hyvä olla ohjailematta. Kun terapeutti kykenee olemaan tekemättä liian paljon, kuva parin kokemuksesta selkenee vähitellen. Odotukset ovat olleet, että liitto ei horjuttaisi puolustusmekanismeja. Neutraaliutta on, ettei oteta kantaa liiton jatkamisen tai eron puolesta, sen sijaan kannattaa tutkia poikkeamispyrkimyksiä. Terapeutti sekä tukee että haastaa viestiessään omaa kokemustaan siitä, miten pari hyödyntää häntä. Koulutus, työnohjaus, keskustelut kollegoiden kanssa ja oma terapiakokemus ovat pariterapeutille keinoja pitää yllä ammattitaitoaan. Muuten istunnoissa ei ohjailla, vaan kuljetaan parin viitoittamaa tietä. Neutraaliin positioon pyrkiminen on tärkeää, mutta poikkeamat ja mahdolliset mustasukkaisuudet ovat mahdollisuuksia ymmärtää lapsuudenperheiden kolmiosuhteiden vaikutusta parin tämänhetkisiin vaikeuksiin. Tapaamisten määrä ja kesto, hinta, istuntojen aloittamisen ja lopettamisen tavat sekä työskentelytavan vakiinnuttaminen ovat kaikki tätä. Samaa ajattelumallia on mahdollista soveltaa ajallisesti rajatummissa terapeuttisissa tilanteissa. Nopeisiin muutoksiin pyrkimisen painetta kannattaa välttää. Jos tällä tavalla saa kiinni tiedostamattomasta jaetusta parimielentilasta (shared couple state of mind), kokee pari tulevansa ymmärretyksi ja kannatelluksi. Objektisuhteisiin keskittyvä parite- vain betonoi kummankin tukahdutetun tilanteen, koska defenssien purku avaisi kummankin haavoittuvan puolen
Jokin yhtäkkinen idea, mielikuva, pelko, hulluksitulemismiete, äänensävy, ele tai punastuminen voi avata ovia. Teoriatasolla pariterapian tavoitteet ovat: – tunnistaa ja työstää parin molemminpuolisia 34. Partnerit tuovat asiakkaaksi myös parisuhteen jaetun kontekstuaalisen transferenssin (Scharff & Scharff 1991), jossa on kyse heidän toiveistaan ja peloistaan liittyen terapeutin kannattelukykyyn (Crawley & Grant 2008). Terapeutin on siedettävä parin kriittisyys ohjailemattomuuteen. ”Terapeutin tuntemukset ovat usein lähempänä asian ydintä kuin hänen järkeilynsä” (Scharff & Scharff 2008, 178; käännös kirjoittajan). Yleisiä tavoitteita ovat käytöksen muuttaminen, sopeutuvaisuus, parempi vuorovaikutus, ymmärryksen kasvu ja parisuhteen vointi. 4/13 Jorma Lindholm 29. Työskentelyvaiheen tulkintamme avaavat parin tiedostamattomia objektisuhteita, ja parin assosiaatioiden perusteella voi arvioida tulkinnan oikeellisuutta. Sopivassa määrin tiedostamattomina pysyvät vastatransferenssitunteet auttavat pysymään parin aaltopituudella. Transferenssi on ihmisen normaali suhteidensa jäsentämistapa ja siten terapeutin arvokas työväline (Crawley & Grant 2008). Projektiivisen ja introjektiivisen identifikaation prosessit ovat mahdollisia käytännössä ”tunnistaa” tiedostamalla niiden vaikutusta itseemme terapiatilanteessa. Yksilöiden lisäksi kuuntelemisen kolmantena kohteena on parin tapa olla suhteessa terapeutteihin. Vastatransferenssissa tunteemme parisuhteesta ja puolisoista ”vastaavat” parin transferenssiin eli puolisoiden tunteisiin meistä perhehistoriansa uusina painoksina. Oire ohjaa puolustusmekanismien kerrostumien läpi ahdistusten äärelle. Vähitellen nämä kokemukset alkavat saada terapeutin ymmärryksessä merkityksiä. Voimme saada kiinni esimerkiksi vieraantuneisuuden tunteesta, tai siitä että jokin asia on käsittämätön. Kumpikaan ei viittaa suhteessaan ja istunnossa kumppaniin, vaan itsessä sietämättömään, mikä projisoidaan ja identifioidaan toisessa. Scharffien mielestä ideaaliin negatiivisen kyvykkyyden tilaan ei kannata pyrkiä, vaan vain ”upota” tekemättä liian paljon ja antamalla ymmärryksen nousta sisäisestä kokemuksesta. Muodollinen sukupuuhistoria ei ole niin tärkeä kuin emootioita herättävä, lapsuudenhistoriasta heijastuva hetki. (Scharff & Scharff 2008.) ”Selville saamisen” pyrkimykset häiritsevät havainnoimista. Tiedostamattomasta nousee tärkeää tietoa ”rentoutuneesti tarkkaavaiselle” terapeutille affektoituneina hetkinä. Tietoisen puheen lisäksi on tärkeää seurata assosiaatioita, taukojen merkityksiä, kehonkielen suhdetta sanoihin ja hiljaisuuteen, fantasioita ja unia sekä seksuaalisuuden tiedostamatonta Tavoitteenasettelu Tavoitteita ei aseteta tarkasti, eikä pyritä oireen poistamiseen. Koemme jännittyneisyyttä tai olomme turraksi. Tapa kuunnella, sallia tunteenilmaisu, sen tunnistaminen, miten nuo tunteet vaikuttavat terapeuttiin, ja kokemuksemme tulkitseminen luovat kannattelevaa tilaa. Vuorovaikutusmallin tunnistaminen on edellytys sille, että voidaan tutkia ja tulkita, miltä pari ja toisaalta pari–terapeutti-systeemi puolustautuu. Parin välisestä tiedostamattomasta kommunikaatiosta saa Dicksin mukaan kiinni, kun käsittää projektiivisen identifikaation olennaisena siltana yksilön sisäisen maailman ja henkilösuhteiden välillä. rapeutti tekee tämän mieltämällä parisuhteen asiakkaaksi. Tavoitteet todennäköisesti muuttuvat parin vapautuessa huomaamaan suhteensa potentiaalin. Jotkut parit sietävät mielen syvyyksiin kurkottavan työskentelyn, toisille sopii supportiivisempi tapa. Vuosikerta puolta. Parin tapa olla vuorovaikutuksessa keskenään sekä terapeuttiin on suojamekanismi. Bion (1970) kehotti terapeuttia hylkäämään tietämisen ja merkityksen antamisen tarpeen. Scharffit käyttävät brittiläisen runoilijan Keatsin termiä ”negatiivinen kyvykkyys”, jolla hän kuvasi Shakespearen kykyä ”olla epävarmuuksissa, mysteereissä, epäilyksissä vailla ärtyisää faktan ja syyn tavoittelua” (Scharff & Scharff 2008, 178; käännös kirjoittajan). Arviointivaiheessa riittää sietämättömän ahdistuksen tunnistaminen
Objektisuhdeteoreettisen näkemyksen koen antavan välineitä olla kannattelevalla tavalla yhteydessä kriisissään ahdistuneiden parien kanssa, huolimatta kohdattavan ongelman luonteesta tai asiakkuuden kestosta. Bowen, M. Työskentely voidaan päättää, kun – ymmärryksen ilmapiirissä pari kykenee introjektiiviseen identifikaatioon (sisäistämään terapeutin siedettäväksi modifioiman) ja luottaa kykyynsä selvitä tämänhetkisestä ja tulevasta ahdistuksesta – tiedostamattomat projektiiviset identifikaatiot on tunnistettu, tunnustettu ja sisäistetty – kyvykkyys toimia parina on palautunut – keskinäinen intiimi- ja seksuaalisuhde tuottaa kummallekin mielihyvää – pari kykenee suunnittelemaan yhteistä tulevaisuuttaan ja puolisot kykenevät tarjoamaan elinvoimaisen, kannattelevan ympäristön perheelleen – pari kykenee erillisyyteen ja kohtaamaan Jorma Lindholm jorma.lindholm@tuentu.fi LÄHTEET Bion, W. Family therapy in clinical practice. 35. Kun koin tarvitsevani lisää ammattitaitoa, hakeuduin Väestöliiton kolmivuotiseen erityistason paripsykoterapiakoulutukseen. Learning from experience. New York: Jason Aronson. Colman, W. Terapeutti ei myöskään saa tehdä liian nopeasti johtopäätöstä, että pari ei haluaisi työskennellä tiedostamattoman pelottavalla alueella. Lopuksi Olen tehnyt pariterapeuttista työtä vuodesta 2008. Onnistumisen esteitä, indikaatioita ja kontraindikaatioita Tuloksellisuuden tai työskentelyn esteitä ovat salaisuudet, ulkopuolinen suhde, vakava psyykkinen sairaus, väkivaltaisuus istunnon aikana, käynneiltä jättäytyminen sekä terapeutin henkilökohtaiset hoitamattomat ongelmat. Marriage as a psychological container. (2005). Lontoo: Karnac. (Scharff & Scharff, 2008.) projektiivisia ja introjektiivisia identifikaatioita; realistinen tavoite on, että projektiivisen identifikaation prosessit painottuisivat terapian jälkeen enemmän depressiivisen position suuntaan paranoidis-skitsoidin position sijaan – lisätä parisuhteen kannattelevaa kykyä niin, että puolisoiden kiintymys- ja autonomiatarpeiden toteutuminen sekä kehityksellinen kasvu mahdollistuvat – että tiedostamattoman tason kannattelukyky näkyy parin kyvyssä empatiaan, intiimiyteen ja seksuaalisuuteen – edistää puolisoiden yksilöitymistä ja tarpeiden erillistymistä – että pari kykenee palaamaan luottavaisena arkeen kehitysvaiheensa vaatimiin tehtäviin. Syvällinen koulutusprosessi kuljetti eri teoriaviitekehysten sekä erillisissä että integroiduissa maailmoissa. Ruszczynski (toim.) Psychotherapy with couples, 70–96. Lyhyemmäksi rajattua pariterapeuttista työskentelyä avaa oivallisesti Francis Grierin toimittama kirja ”Brief encounters with couples: Some analytic perspectives” (Grier 2001). (1984). Turun ensi- ja turvakoti ry:n avokriisityössä pyrimme pitämään asiakkuudet lyhyinä. Objektisuhdeteoriaan pohjautuva pariterapia toistensa tarpeet tai – puolisot tunnistavat valintojensa epäonnistumisen, ymmärtävät tiedostamattomien objektisuhteidensa yhteensopimattomuuden, eroavat ja kykenevät jatkamaan yksinään ja suremaan liiton päättymistä. Lontoo: Karnac Books. (1978). Teoksessa S. Teoriatason lainalaisuuksista yhden voisi tämän artikkelin kontekstissa kiteyttää Kuusisen (2008) pro gradu -tutkielman otsikon sanoin: ”Lapsuuden käsikirjoitus aikuisuuden näyttämöllä”
Satir, V. Kuusinen, M. Malinen & P. Dicks, H. Conjoint family therapy. Morgan, M. (1925). Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. G. (2007). Winnicott, D. Lontoo: Karnac. Parenting from the inside out: How a deeper self-understanding can help you raise children who thrive. Vuosikerta Crawley, J. (1991). Jung, C. Paripsykoterapian ja parisuhteen prosessista. Northvale, NJ: Jason Aronson. Teoksessa: V. D. Psychotherapy with couples. Theory and practice at the Tavistock Institute of Marital Studies. Alkio (toim.) Paripsykoterapia ja parisuhteen ikuinen arvoitus, 32–51. (1982). Scharff, D. Grier (toim.) Oedipus and the couple, 9–30. J. Ruszczinsky, S. Teoksessa: V. Projective identification and psychotherapeutic technique. Teoksessa: J. R. (2006). New York: Jason Aronson. S. New York: Palgrave Macmillan. (1985). kannatteleva yhteys paripsykoterapiassa. Naisen ja miehen identiteetit murroksessa. New York: Palgrave Macmillan. (2008). Luennot ja monisteet. Tuhkasaari, P. S. Stern, D. Scharff, J. Object relations couple therapy. (1952). Helsinki: VL-Markkinointi. The self in the relationship. Jung, Vol 17, 187–201. E. Ego distortions in terms of true and false self. Lontoo: Routledge and Kegan Paul. (2008). Marital tensions: Clinical studies towards a psychological theory of interaction. (toim.) (2001). (2008). (2004). Lontoo: Routledge & Kegan Paul. Notes on some schizoid mechanisms. Lontoo: Karnac. The Collected Works of C.G. Erityistason paripsykoterapiakoulutus 2009–2012. International Journal of Psycho-Analysis, 27, 99–100. & Scharff, J. Väestöliitto. Object relations couple therapy. (2011). Sähköposti. Väestöliitto. Opinnäytetyö. Lontoo: Karnac. (toim.) (2005). Teoksessa F. Tuhkasaari, P. Tuhkasaari, P. Klein, M. JULKAISEMATTOMAT LÄHTEET Lindholm, J. Erityistason paripsykoterapiakoulutus. New York: The Guilford Press. Clinical handbook of couple therapy. Tuhkasaari, P. Samassa veneessä, kirkkaissa vesissä, sameissa syvyyksissä... Marriage as a psychological relationship. (2009–2012). (2006). Psykoterapia, 25, 83-97. Grant: The self in the relationship. Ogden, T. & Grant, J. (1946). Psychoanalytic studies of the personality. Brief encounters with couples: Some analytic perspectives. 36. (2010). Teoksessa: The maturational process and the facilitating environment. (1967). Aiheutuvatko psykoosit sittenkin useammin lapsuuden traumoista kuin geeneistä. (2008). Gurman (toim.) Clinical handbook of couple therapy, 167–195. Helsinki: VL-Markkinointi. On being able to be a couple: the importance of a “creative couple” in the psychic life. Tarcher/Penguin Group USA. Lapsuuden käsikirjoitus aikuisuuden näyttämöllä. (2012). E. (1990). New York: Basic Books. The interpersonal world of the infant: A view from psychoanalysis and developmental psychology. Siegel, D. Teoksessa A. Malinen & P. New York: The Guilford Press. Gurman, Alan S. Crawley & J. Schulman, G. 4/13 Jorma Lindholm 29. Lontoo: Karnac Books, 1990. Grier, F. & Hartzell, M. 19.6.2011. & Scharff, D. (toim.) (2008). Alkio (toim.) Paripsykoterapia ja parisuhteen kätketyt mahdollisuudet, 30–59. Fairbairn, W. Lontoo: Routledge & Kegan Paul
Hänen tulisi osata välttää suurimmat aiheen sensitiivisen luonteen tuottamat sudenkuopat ja toimia eettisesti erilaisten arvojen puristuksissa. Näille aihealueille kohdistuu valtavasti erilaisia paineita, sillä seksuaalisuutta koskevat arvot ovat yhteiskunnassamme hyvin vaihtelevia ja jopa ristiriitaisia johtuen niiden erilaisista kulttuurisista, uskonnollisista, yhteiskunnallisista ja kasvatuksellisista taustoista. Artikkelit Etiikka ja ihmisoikeudet terapeutin työvälineinä Tommi Paalanen FM, toiminnanjohtaja Sexpo-säätiö Helsinki Seksuaali-, pari- ja perheterapeutit ovat auttamistyön ammattilaisia, jotka työskentelevät asiakkaidensa seksuaalisuuden, sukupuolisuuden ja ihmissuhteiden kanssa. Terapeutin tulisi kuitenkin toimia tällä haastavalla kentällä arvoneutraalia ja korkeatasoista ammatillista dialogia käyvänä asiantuntijana. Seksuaalisuuden ja ihmissuhteiden ammattilaisen on kyettävä navigoimaan erilaisten arvojen ja käsitysten verkostossa ilman suurempia törmäyksiä. Seksuaalisuus ja siihen läheisesti liittyvät aiheet, kuten sukupuolisuus ja ihmissuhteet, koskettavat syvällisesti miltei kaikkia ihmisiä, joten lähes jokaisella on jonkinlainen intressi osallistua keskusteluun. Yksilöiden henkilökohtaisista eroista ja heidän seksuaalikäsityksiensä välisistä eroista johtuen keskustelun kohtaamiset muuttuvat joskus törmäyksiksi. Tässä artikkelissa tarkastellaan kolmea seksuaalieettistä työvälinettä, joita terapeutti voi käyttää oman ammattieettisen työotteensa vahvistamisessa. Lisäksi uskonnot, kulttuuriset diskurssit ja erilaiset elämäntavat sisältävät paljon seksuaalisuutta 37. Nämä kaikki kolme elementtiä tukevat toisiaan ja rakentavat yhdessä kokonaisvaltaista ja käytännöllistä ammattieettistä näkökulmaa, joka selkeyttää ja tukee terapeutin asiakaskohtaamisia ja eettistä työskentelyä. Johdanto normittavia uskomuksia. Artikkelissa esitetyt näkemykset eivät rajaudu vain tiettyihin terapiamuotoihin, vaan niitä voidaan hyödyntää kaikenlaisissa terapia- ja hyvinvointialojen työtehtävissä, joissa kohdataan seksuaalisuuteen, sukupuolisuuteen ja ihmissuhteisiin liittyviä kysymyksiä. Näin käy erityisesti silloin, kun keskustelijoiden arvotaustat ovat perustavalla tavalla erilaisia. Lisäksi seksuaalisuus on aluetta, jolla myös ammatillinen keskustelu voi saada hyvin henkilökohtaisia ja sensitiivisiä ulottuvuuksia. Ne ovat 1) liberaali seksuaalieettinen positio, 2) hyve-eettinen käsitys inhimillisestä hyvästä sekä 3) ihmis- ja seksuaalioikeudet. E ettinen keskustelu seksuaalisuudesta on erilaisten arvojen kohtaamispaikka
Tässä artikkelissa tarkastelen erityisesti terapiatyön etiikkaa vuorovaikutuksen ja arvojen näkökulmista ja jätän tutkimusetiikan erityiskysymykset sivuun. Raskaat eettiset käsitteet voivat kuitenkin olla hankalia käsiteltäviä ihmissuhteissa, sillä suhteiden rakenteet perustuvat olennaisilta osiltaan vapaiden yksilöiden solmimille sopimuksille yleispätevien velvoittavien sääntöjen sijaan. Heidän on helppo päästä ajankohtaisen tiedon pariin, ja heillä on sekä kokemukseen että näyttöön perustuvaa osaamista. Osaaminen kehittyy osana ammatillista kasvua käytännön työn haasteissa, mutta sen kartuttamiseksi tarvitaan myös alan taustalla olevien eettisten periaatteiden ymmärtämistä. Ammattilaisilla on erityisasema seksuaalisuutta koskevassa julkisessa keskustelussa. Käsittelemäni näkökulmat liittyvät erityisesti auttamistyöhön (terapeuttinen asiakastyö, hoitotyö ja sosiaalityö), mutta myös muihin rooleihin, joissa seksuaalisuuden ja ihmissuhteiden asiantuntija toimii asiakassuhteessa, kasvattajana, vaikuttajana tai tiedon välittäjänä. Todellisten eettisten argumenttien erottaminen pelkästä eettisyyteen vetoavasta retoriikasta on olennainen taito keskusteluun osallistuvalle asiantuntijalle. Jos ammattilainen heittäytyy suin päin raivoisasti vellovaan kiistaan tai aatteelliseen kiihkoiluun, sumenee koko ammattikunnan osaamisen julkikuva. 38. Vuosikerta myös silloin, kun käsitellään ihmissuhteiden ongelmia. Hänen pitäisi pystyä ammattiroolissaan esittämään perusteltuja näkemyksiä sekä kohtaamaan asiakkaansa neutraalilla ja kunnioittavalla tavalla riippumatta heidän arvoistaan, seksuaalikäyttäytymisestään, ihmissuhdekuvioistaan tai alati vellovista ideologisista kiistoista ja trendeistä. (Ks. Vaikuttamispyrkimysten ja arvokonfliktien puristuksissa ei ole helppoa löytää tasapainoista ja perusteltua näkökulmaa seksuaalisuuteen sen kaikessa kirjavuudessa. Esimerkiksi erilaisia elämänihanteita, kuten perinteistä perhemallia tai seksuaalista pidättyvyyttä, markkinoidaan usein eettisinä valintoina, jotta niille saataisiin lisää painoarvoa keskustelussa. Terapeutti on kuitenkin usein tällaisen vaatimuksen edessä. Käytännön ongelmilla, kuten seksihalujen, -tapojen tai -asenteiden kohtaamattomuudella, on usein vastinparinaan ristiriidat arvojen tasolla. Tällaisissa tilanteissa voidaan päätyä käyttämään eettisen keskustelun raskasta patteristoa myös suhteen sisällä: kiistat nähdään eturistiriitoina, joissa vedotaan omiin oikeuksiin ja langetetaan toiselle velvollisuuksia. Vaikka oma persoonallisuus vaikuttaa siihen, miten luontevasti eettinen pohdiskelu työntekoon istuu, voi ammatillisen asennoitumisen etiikkaan oppia siinä missä minkä tahansa muunkin taidon – kukaan ei ole eetikko syntyessään. Heitä koskee myös erityinen vastuu, sillä asiantuntijan suulla esitetyt näkemykset painavat keskustelussa, ja sen vuoksi niitä tulisi pyrkiä punnitsemaan huolellisesti. Eettisen keskustelun äärelle päädytään usein Seksuaalisuuden asiantuntija tabujen murtajana Seksologia on monitieteinen ja moniammatillinen kokonaisuus, jonka piiriin lukeutuu niin tutkijoita, kasvattajia kuin terapeuttejakin. 4/13 Tommi Paalanen 29. Taito arvokeskusteluissa luovimiseen kuuluu olennaisesti seksuaalisuuden ja ihmissuhteiden ammattilaisten eettiseen osaamiseen. Airaksinen & Friman 2008, 49–50.) Eettiset argumentit ovat arvokeskustelun raskasta aseistusta, sillä onhan selvää, että jokaisen pitää vastustaa vääryyttä ja edistää asioita, jotka ovat hyviä ja oikein. Oikeuksiin ja velvollisuuksiin vetoaminen tekee keskustelusta helposti mustavalkoista, mikä ei ole välttämättä eduksi edes sille, joka käsitteisiin turvautui. Siksi eettisiä argumentteja käytetään mielellään myös tilanteissa, joilla ei ole juuri mitään tekemistä etiikan kanssa. Esimerkiksi seksuaalikasvatuksen sisällöistä ja tavoitteista päätettäessä osansa haluavat niin opetusviranomaiset, kirjantekijät, seksuaalivähemmistöt, vanhempainyhdistykset, uskonnolliset toimijat kuin maahanmuuttajajärjestötkin. (Airaksinen & Friman 2008, 11–13.) Tehtävää ei yhtään helpota se, että seksuaalisuuden aihealueella toimii useita vaikutusvaltaisia tahoja, jotka haluavat oman äänensä ja omat arvonsa kuuluviin
Jotkut kokevat seksistä puhumisen sosiaalisesti riskialttiina, koska eivät halua edustaa yhteisön silmissä vääränlaista asennetta seksuaalisuuteen. Kielteiset asenteet näkyvät käytännössä siinä, että valtavirrasta sivussa olevaa seksuaalikäyttäytymistä tarkastellaan pelkästään tai pääsääntöisesti riskien tai haittojen näkökulmista tai seurauksina joistakin muista ei-toivottavista ilmiöistä, kuten päihteiden käytöstä, rikkinäisestä perhetaustasta tai traumatisoitumisesta. Hallamaan mukaan seksuaalisuutta koskeva puhe heijastelee yhä uskonnollisia puhtauden ja saastaisuuden käsityksiä, vaikka keskustelijat pitäisivät itseään vapaamielisinä (Hallamaa 2008, 2663). Esimerkiksi päihdetyössä asiakkaan seksuaalisuutta saatetaan käsitellä ainoastaan häiriökäyttäytymisen ehkäisemisen näkökulmasta. Taustalla olevana yleisenä tavoitteena on luoda edellytyksiä seksuaaliselle hyvinvoinnille. Esimerkiksi hedelmöityshoitojen yhteydessä seksin likaisuutta ja vaarallisuutta korostava retoriikka on yleistä keskustelijan ideologisesta leiristä riippumatta: * Jatkossa käsite ”seksuaalisuus” pitää sisällään myös sukupuolisuuten ja ihmissuhteisiin liittyvät teemat tekstin sujuvuuden vuoksi. Virallisten diskurssien seksuaalikielteisyyden lähteinä ovat sekä uskonnolliset ja kulttuurihistorialliset esteet että henkilökohtaiset vaikeudet keskustella asiasta. Seksuaalisen hyvinvoinnin merkitystä vähätellään, ja virallisissa diskursseissa seksuaalisuus nähdään usein kielteisessä kontekstissa. Vaikka suomalaisten seksiasenteet ovat liberalisoituneet huomattavasti viimeisten 50 vuoden sisällä, pidetään useissa diskursseissa yhä perinteisistä normeista poikkeavaa seksuaalisuutta tai avointa seksistä puhumista arveluttavana. Siksi esimerkiksi seksuaaliterapeuttien koulutuksessa nähdään paljon vaivaa seksuaalisuuden puheeksi ottamisen ja dialogisuuden harjoittelemiseksi. Terapeuttia voi pitää sokraattisessa mielessä kätilönä, joka auttaa asiakastaan synnyttämään omaehtoisia ja mielekkäitä tapoja elää seksuaalisuuttaan ja ratkoa menestyksekkäästi siihen liittyviä pulmia. Joskus keskusteluongelmien lähteenä on myös kielteinen asennoituminen seksiin, jolloin seksi voidaan nähdä esimerkiksi välttämättömänä pahana tai rajoittuneesti vain lasten hankkimisen välineenä. Valistunut ja vapaamielinen nykyihminen ei ainakaan oman käsityksensä mukaan yhdistä seksuaalisuutta 39. Esimerkiksi satunnaista seksiä, erikoisia mieltymyksiä tai seksuaalisuuden kaupallisia muotoja voidaan pitää kritiikittömästi ei-toivottavina ilmiöinä, vaikka niitä koskeva tutkimustieto ei kielteisiä käsityksiä tukisikaan. Etiikka ja ihmisoikeudet terapeutin työvälineinä Seksuaali-, pari- ja perheterapeutit toimivat usein työssään niin seksuaalisuuden, ihmissuhteiden kuin sukupuolisuudenkin asiantuntijoina*, joiden keskeisenä tehtävänä on tarjota apua ongelmanratkaisuun, tukea vaikeuksissa ja tarjota välineitä asiakkaan toimijuuden ja identiteetin rakentamiseen. Seksin tabuluonne voi tuottaa asetelmia, joissa seksuaaliongelmien pääasiallisina syinä ovat vaikeudet ottaa seksiä puheeksi suhteen sisällä. Yksilötasolla esiintyvä rajoittunut suhtautuminen heijastelee yleisen keskustelun seksuaalikielteisyyttä, jossa legitiimeinä seksuaalisuuteen liittyvinä keskustelunaiheina nähdään vain lisääntymisterveys tai perheasiat. Yleisen tason seksuaalikielteiset uskomukset voivat pitää tabuja yllä myös yksilötasolla siten, että seksuaalisuudesta puhuminen koetaan vaaralliselle alueelle menemisenä. Terapeutin työn keskeisenä haasteena ovat seksuaalisuuteen yhä liittyvät tabut, jotka ilmenevät vaikeuksina aiheen puheeksi ottamisessa sekä hankaluuksina rationaalisen keskustelun käymisessä. Seksistä puhumisen haasteet nousevat esiin myös ihmissuhteiden seksiongelmissa. Ihmissuhteiden sisäisissä viestintäon- gelmissa tabuja voivat rakentaa sellaiset uskomukset, että seksin pitäisi sujua luonnostaan ja spontaanisti ja että keskustelu on kiusallista tai tunnelman pilaavaa. Terapiatyössä tulee vastaan paljon tilanteita, joissa henkilö kertoo vastaanotolla ensimmäistä kertaa kumppanilleen, mistä hän pitää tai ei pidä seksissä. Jos asiasta ei ole puhuttu koskaan aiemmin suoraan, on suhteen seksielämä voinut olla jopa vuosia tilanteessa, jossa osapuolet luulevat toimivansa oikein ja toista miellyttävällä tavalla, vaikka lopulta kumpikaan ei ole tyytyväinen tilanteeseen
Vaikka asiakkaan tilanteen kartoittaminen tapahtuu aina hänen lähtökohdistaan käsin, ratkaisujen hahmotteleminen edellyttää monimutkaista vuorovaikutusta asiakkaan ja terapeutin välillä. Oli kyse sitten seksuaalineuvonnasta, -terapiasta tai -kasvatuksesta, kouluttamisesta tai julkisesta toiminnasta, kohtaamistilanteet muovaavat sekä ammattilaisen että asiakkaan kuvaa seksuaalisuudesta. Aiheen henkilökohtaisuuden vuoksi myyteistä saatetaan pitää kiinni, vaikka faktatieto osoittaisi ne vääriksi. Asiakaslähtöisyys ei kuitenkaan ole ongelmaton lähtökohta, sillä vuorovaikutuksessa sekä terapeutin että asiakkaan tiedolla ja arvioinnilla on merkittävä roolinsa. Ne välittävät sekä suoraa että epäsuoraa tietoa siitä, mikä seksuaalisuudessa on hyväksyttävää ja arvokasta tai kenties arveluttavaa, pelottavaa tai tuomittavaa. Työn tarkoituksen kirkastaminen on yksi työväline, joka auttaa eettisen asenteen rakentamisessa. Terapiatyön eettisenä lähtökohtana on asiakkaan auttaminen ja tämän nojalla asiakkaan edun priorisoiminen. (Hallamaa 2008, 2663.) tä seksuaalisuuteen. (Ks. Samanaikaisesti tulisi olla varovainen ja vastuullinen, mutta kuitenkin nauttia täysin rinnoin vaaraa ja synnillisyyttä tihkuvan hekuman hedelmistä. Ammattilaisen välittämät viestit voivat vaikuttaa suuresti kuulijaan, joka peilaa vastaanottamiansa arvoja ja asenteita omaan seksuaalisuuteensa. Esimerkiksi seksuaaliterveyttä korostavat viestit rakentuvat turhan usein konservatiivisen seksuaalinormiston pohjalle, vaikka terveyden edistäminen ei edellytä kyseiseen normistoon tukeutumista. Esimerkiksi seksuaalikasvatuksessa viralliseen terveysdiskurssiin tukeutuminen saattaa joskus jopa haitata viestin perille menemistä, jos sen vastaanottajat eivät hyväksy heille tuputettavia normeja tai pitävät niitä moralisoimisena. Se on keskeinen yhteiskuntafilosofinen käsite, joka löytyy seksologian ammattietiikan taustalla olevista eet- Seksuaalisuuden tabuluonne johtaa siihen, että myytit, mielivaltaiset uskomukset ja virheelliset käsitykset elävät voimakkaina asiakeskustelun rinnalla. Kun työn tarkoitus on selvillä, pitää myös työvälineet ja työskentelyä tukevat arvot sovittaa pragmaattisesti siihen. Sama ongelma on myös esimerkiksi päihdekasvatuksessa, mikäli se on liian irrallaan nuorten omasta kokemusmaailmasta. Julkisessa keskustelussa asiatiedon ja erilaisten uskomusten synnyttämiä ristiriitoja voi kutsua jopa kulttuuriseksi kaksoissidokseksi, sikäli voimakkaita ja repiviä eri suunnista tulevat viestit ovat. Vuosikerta saastaisuuteen. 4/13 Tommi Paalanen 29. Jos työn tarkoituksena on esimerkiksi tukea nuorta rakentamaan omaehtoisesti seksuaalista toimijuuttaan ja identiteettiään, tekee kasvattaja työnsä huonosti, jos hän ottaa sen lähtökohdaksi oman arvomaailmansa ja seksuaalikäsityksensä. [--] Kun keskustelijat listasivat uhkia, joita raskautta suunnitteleva nainen kohtaa etsiessään siittäjää, käytettiin vahvoja metaforia, jotka viestivät, että lääketiede on puhdasta, kun taas seksuaalinen kanssakäyminen miesten kanssa on likaista ja naisen kannalta vaarallista. Tästä huolimatta puhtaustematiikka ei näytä menettäneen kokonaan merkitystään keskustelussa sukupuolisuhteista ja lisääntymisestä. Ikivanha, perinteisesti lähinnä ahtaaseen uskonnollisuuteen ja tiukkaan sukupuolimoraaliin yhdistetty käsitys likaisesta seksistä ja sen turmiollisista seurauksista sai lapsettomuushoitokeskustelussa uuden ilmauksen mutta nyt osana vapaamielisten argumentaatiota. Tabujen ja myyttien murtaminen ei ole helppoa, sillä seksologian oma diskurssi on osaltaan rakentamassa vastakkainasetteluja hyvän ja huonon seksuaalisuuden välillä. Airaksinen 1991.) Asiakassuhteen vuorovaikutuksen etiikka konkretisoituu seksologian ammattietiikkaan sisältyvässä vaatimuksessa neutraalista ja kunnioittavasta kohtaamisesta (SSS 2009). Tällaisten ongelmien selättämiseksi tarvitaan sekä käytännön dialogisia työvälineitä että eettistä asennoitumista, joka tukee moniarvoista lähestymis40. Neutraalin ja kunnioittavan kohtaamisen vaatimus perustuu tasapuolisuuden periaatteeseen. Asiakassuhteen dynamiikka sisältää paljon eettisiä kysymyksiä, kuten 1) ovatko asiantuntijan menettelytavat ja käytännöt oikeutettuja, 2) millaista auktoriteettiasemaa asiantuntija käyttää, 3) millaisia piilotavoitteita tai -arvoja hän edustaa työssään ja 4) millaisen arvoperustan hän tuo oman ammattinsa normatiivisesta historiasta
Eettisyyttä ei sidota siihen, naidaanko edestä vai takaa, mitkä ruumiinosat ovat käytössä, montako ihmistä on mukana tai mitkä heidän sukupuolensa ovat. Eettinen liberalismi seksuaalietiikan perustana Julkisessa keskustelussa voi usein kohdata väitteen, jonka mukaan liberaali ajattelu ja konservatiivinen suhtautuminen seksuaalisuuteen ovat pelkästään yksilön arvovalintoja. Sen mukaan yksilön vapautta saa rajoittaa ainoastaan silloin, kun hänen toiminnastaan on vahinkoa muille. Yksilön seksielämässä asia on toki näin, mutta yhteiskunnallisesta näkökulmasta tilanne ei ole yhtä yksinkertainen: eettinen liberalismi on yhteiskuntafilosofinen positio, ei pelkkä yksilön arvovalinta. Hän puolusti kirjoituksissaan sananvapautta, avointa yhteiskunnallista debattia sekä naisten oikeuksia. Hänet tunnetaan muun muassa sitaatista, jonka mukaan ”kaikki keskustelun vaientaminen on oman erehtymättömyyden otaksumista” (Mill 1985/1859, 77). Myös ihmisoikeudet sisältävät ideaalin autonomisesta yksilöstä, jonka vapautta, koskemattomuutta ja toimijuutta valtiot sitoutuvat kunnioittamaan. Jos yksilön toiminnan suorat vaikutukset rajoittuvat häneen itseensä, ei hänen toimintaansa puuttumiselle ole perusteita. Tämä ajatus on nykyisin perustuslaillisen demokratian ja oikeusvaltion kulmakivi. Millin ja muiden hänen aikalaistensa kritiikki puritanistista kontrolliyhteiskuntaa vastaan synnytti filosofisen perustan sosiaali- tai arvoliberalismille ja myös vähemmistöryhmien oikeuksien vähittäiselle tunnustamiselle. Jotta yksilö voisi olla vapaa yhteiskunnallisesti katsoen, pitää muiden kunnioittaa hänen perusoikeuksiaan. Aktien ruotimisen sijaan eettisesti olennaisia asioita ovat tekojen seuraukset, osapuolten suostumus ja oikeuksien toteutuminen. Mill katsoo elämäntapavalintojen, mielipiteiden ja yksityiselämän kuuluvan yksilön päätösvaltaan, eikä toisilla ole mitään oikeutta puuttua niihin, vaikka he kokisivat jonkun valinnat inhottaviksi, moraalittomiksi tai vääriksi omiin ihanteisiinsa nähden. Jatkan näistä lähtökohdista liberalismin, inhimillisen hyvän sekä ihmisoikeuksien tarkastelua työvälineinä seksuaalisen hyvinvoinnin edistämisessä. (Mill 1985/1859, 68.) Vaikka Mill ei sanoittanut vahinkoperiaatetta oikeuksien muotoon, esitetään sama ajatus nykyisin usein vetoamalla yksilön oikeuksiin. 1800-luvulla vaikuttanut englantilainen filosofi John Stuart Mill on eettisen liberalismin perinteen keskeisimpiä hahmoja. Millin filosofian tunnetuin eettinen periaate on vahinkoperiaate. Oikeus itsemääräämiseen tarkoittaa käytännössä samaa kuin Millin esittämä vaatimus vapauden kunnioittamisesta, sillä jokainen oikeus sisältää välttämättä muille lankeavan velvollisuuden toimia niin, että kyseistä oikeutta ei rikota (Donnelly 2007, 21–22). Vaikka täydelli41. Etiikka ja ihmisoikeudet terapeutin työvälineinä tisistä järjestelmistä, kuten liberaalista etiikasta ja ihmisoikeuksista. Millaista ihmisyyttä ja maailmaa rakentaisimme, jos luopuisimme niistä. Eettinen liberalismi ei ole mielivaltainen valinta seksuaalietiikan perustaksi. Millin asettuminen ”enemmistön tyranniaa” vastaan oli yhteiskuntafilosofinen siirto, jossa enemmistön vallankäytölle asetettiin eettiset rajat. Se on valikoitunut asemaansa ansioidensa vuoksi. Ammattietiikka kytkeytyy niiden kautta suurempaan eettiseen perinteeseen, jossa etsitään inhimillisen hyvän ja kukoistuksen edellytyksiä. Liberaalin seksuaalietiikan vahvuus on siinä, että se ei jumiudu kiistelemään arvovalinnoista eikä yksittäisistä seksiakteista, vaan se tarkastelee yleisempiä ihmisten välisen vuorovaikutuksen eettisiä periaatteita. Koko länsimainen yhteiskuntajärjestelmä perustuslakeineen, kansalaisoikeuksineen ja laillisuusperiaatteineen pohjautuu liberaalin etiikan keskeisille periaatteille, kuten yksilönvapaudelle ja sen turvaamiselle. sen rationaalinen ja autonominen oikeuksien subjekti on teoreettinen rakennelma, eivät järjen käyttö ja itsemääräämisoikeus ole arvoina vähäpätöisiä. Liberalismin kannattaja ei ota kantaa seksuaalisuutta koskeviin yksittäisiin arvokysymyksiin, esimerkiksi avioliiton tärkeyteen, vaan kannattaa tällaisissa kysymyksissä yleisemmän tason vastausta, jonka mukaan kullakin yksilöllä pitää olla vapaus tehdä arvovalintansa itse
Eettinen ajattelu operoi yleisemmällä tasolla kuin uskonnollisille ihanteille tai kulttuurisille seksuaalikäsityksille rakentuva normittaminen. Hän osoittaa, että sekä uskonto että seksuaalisuus ovat syvästi henkilökohtaisia ja yksilölle merkityksellisiä asioita. Suostumuksen pätevyydellä on kuitenkin ehtonsa: suostumuksen on perustuttava aina aitoon vapaaehtoisuuteen sekä riittävään tietoon ja ymmärrykseen toiminnan luonteesta ja mahdollisista seurauksista. Sen lisäksi muita kulttuurisia olettamia ovat kunnollisuuden, terveyden ja luonnollisuuden kytkeminen perinteisiin seksuaalitapoihin, kuten heteroseksuaalisuuteen tai avioitumiseen. Vuosikerta Itsemääräämisen välttämättöminä edellytyksinä ovat ruumiillisen koskemattomuuden kunnioittaminen ja yksilön suojaaminen enemmistön tai valtion vallankäytöltä. Seksistigma tarkoittaa sitä, että kulttuurissamme seksuaalisuuteen liitetään vaarallisuuteen, likaisuuteen tai synnillisyyteen kytkeytyviä uskomuksia, joiden vuoksi haittojen suuruutta ja riskejä liioitellaan (ks. Seksuaalisuuden, sukupuolisuuden ja ihmissuhteiden alueilla pätevät täy- sin samat eettiset periaatteet ja lähestymistavat kuin kaikessa muussakin ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Tärkeää on se, että voidakseen uskoa tai sekstailla sillä tavalla, jonka kukin itse kokee tärkeäksi ja mielekkääksi, on jokaisen hyväksyttävä vastaava vapaus myös muiden ihmisten kohdalla. Seksuaalietiikassa haittojen arvioimisen haasteena on nk. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kristillinen oikeisto esittää homoseksuaalit eräänlaisina epäihmisinä, joissa kiteytyvät kaikenlaiset eitoivottavat ominaisuudet. seksistigma, joka vääristää arviointia seksuaalivähemmistöille haitallisesti. Tätä vapautta rajoittavat vain perustavanlaatuiset eettiset periaatteet, kuten vahinkoperiaate ja sen johdannaiset. Kummankin kohdalla niiden mielekäs toteuttaminen edellyttää mahdollisuutta vapaisiin elämäntapavalintoihin ja ilmaisuun. Martha Nussbaum soveltaa Millin ajattelua käsitellessään seksuaalivähemmistöihin kohdistuvia poliittisia hyökkäyksiä. Hallamaa 2008). Koskinen rajaa suostumuksen ulottuvuutta rikoslain näkökulmasta siten, että vakavien terveyshaittojen tuottaminen toiselle ei ole oikeutettua, vaikka hän olisi antanut siihen suostumuksensa (Koskinen 2008, 169–170). Koska inhon politiikka esiintyy usein uskonnollisten liikkeiden retoriikassa, Nussbaum käyttää tarkoituksella uskonnonvapautta vertailukohtana seksuaaliselle vapaudelle. Itsemääräämisellä ei ole paljoakaan arvoa, jos ei ole turvassa väkivallalta tai mielivallalta. 4/13 Tommi Paalanen 29. Tästä johtuen erilaisia vaaroja pidetään kulttuurisesti vakiintuneissa riskinoton traditioissa, kuten urheilussa, paljon hyväksyttävämpinä kuin seksuaalisuuden alueella. Keskeinen työkalu yksilöiden välisen vuorovaikutuksen eettiseen tarkasteluun on sopimusetiikka, jossa jokainen kahden tai useamman yksilön välinen seksuaalinen kohtaaminen ymmärretään implisiittisenä sopimuksena, jossa toiminnan osapuolet antavat suostumuksensa toimintaan. Seksistigma on esimerkki siitä, miten kulttuuriset diskurssit vaikuttavat vahvasti seksuaalisuutta koskeviin normeihin. Vastaavasti muut seksuaalisuuden ilmentämismuodot, esimerkiksi sadomasokismi, avoimet suhteet tai seksipalvelut, koetaan jo periaatteessa epäilyttäviksi. (Nussbaum 2010, 36-41.) Nussbaumin vertaus osoittaa, että yhteiskunnallisesti olennaista ei ole se, mihin minä tai minun naapurini uskoo – eikä se, kenen kanssa kukin harrastaa seksiä. Koska uskonnonvapaus yhteiskunnassa on elinehto uskonnollisille liikkeille, niiden täytyy hyväksyä se tosiasia, että seksuaalinen vapaus on samalla tavalla elinehto seksuaalivähemmistöihin kuuluville ihmisille. Sopimusetiikan nyrkkisääntönä on, että kenelläkään ei ole oikeutta puuttua täysivaltaisten yksilöiden toimintaan, jos kaikkien toimintaan osallistuvien suostumus on pätevä. Nussbaum kutsuu tätä ”inhon politiikaksi”, jossa pönkitetään oman arvomaailman erinomaisuutta luomalla sille keinotekoinen inhon ja vastustuksen kohde (Nussbaum 2010, xiii-xv, 17). Johtuen ”oikean” ja ”kunnollisen” seksuaa42. Liberaalin seksuaalietiikan paradoksaaliselta kuulostava ydinoivallus onkin, että ei ole olemassa mitään erityistä seksuaalietiikkaa. Itsemääräämisoikeuden nojalla suostumus kattaa myös toimintaan mahdollisesti liittyvät kohtuulliset riskit ja haitat
Pakottamalla ei voi luoda hyvinvointia. 43. Liberaalin seksuaalietiikan tarjoama vastaus tällaisiin kysymyksiin on korkeintaan se, että mitään näistä tuskin saavutetaan ilman seksuaalisen vapauden ja oman päätösvallan kunnioittamista. Hyveellisyyteen kuuluvat yleiset eettiset lähtökohdat, kuten hyväntahtoisuus ja oikeudenmukaisuus liittyvät hyvään elämään käytännöllisen järjen avulla. Jokainen voi toki henkilökohtaisessa seksuaalielämässään nojautua millaisiin ihanteisiin ja arvoihin haluaa, mutta yleiseksi etiikaksi niistä ei ole. Filosofiassa hyve on nähty perinteisesti opittuna asenteena, joka johtaa oikein toimimiseen ja kukoistukseen elämässä. Etiikka ja ihmisoikeudet terapeutin työvälineinä Liberaali seksuaalietiikka ei pyri antamaan vastauksia kysymyksiin ”Millaista on hyvä seksuaalielämä?”, ”Mitä on seksuaalinen hyvinvointi?” tai ”Miten edistetään seksuaaliterveyttä?” Vastaaminen näihin kysymyksiin edellyttää yksilökohtaista tarkastelua, jossa yksilön elämäntapa, mieltymykset ja arvot yhdistetään kokonaisvaltaisempiin kysymyksiin siitä, mikä on ihmiselle hyväksi. Se, että liberaali etiikka ei tarjoa hyvän elämän mallia tai yksityiskohtaisia elämänohjeita, ei tarkoita sitä, että mikä tahansa yksilön valitsema toiminta olisi eettisesti hyväksyttävää. Hyve-eettinen lähestymistapa on käyttökelpoinen terapiatyössä, sillä mikäli terapeutti pyrkii edistämään asiakkaansa seksuaalista hyvinvointia, edellyttää tavoitteen saavuttaminen yhteistä pohdintaa siitä, mikä on asiakkaalle hyväksi. Joskus liberaalin etiikan ohuus tulkitaan naiiviksi vapaamielisyydeksi ja ”kaikki on sallittua” -ajatteluksi. Vahinkoperiaate on juuri tällainen. Seksuaalielämän hyveiden kehittäminen voi hyvinkin olla terapeuttisen asiakassuhteen keskeinen tavoite. Footin mukaan järkevä ihminen kykenee ymmärtämään niiden merkityksen hyvälle elämälle. Siinä pyritään hahmottelemaan mahdollisimman tiiviisti sellaiset eettiset rajat, joita ei ole sallittua ylittää. Liberaalin etiikan omaksuminen ei edellytä tiettyyn ideologiaan tai maailmankatsomukseen sitoutumista kuten esimerkiksi uskonnollisen etiikan eri muodot. Tulkinnassa on kuitenkin kyse ajatusvirheestä, sillä vahingoittamisen kielto ja sen sisältämä velvollisuus kunnioittaa muiden vapautta ovat perustavanlaatuisia eettisiä normeja, jotka rajoittavat huomattavasti yksilön toimintaa. Foot tarkastelee hyvää hyve-etiikan näkökulmasta ja pitää hyveellisyyttä ihmisen kykyjen käyttämisenä hyvän elämän edistämiseksi. Eettisen järjestelmän tulee pyrkiä yleispätevyyteen, eivätkä kulttuuriset tai uskonnolliset normit ja niihin pohjautuvat ihanteet yllä tämän vaatimuksen tasolle. Hyve-etiikalle on käyttöä myös ammattietiikassa. Myös osa etiikan traditioista tavoittelee tällaista asemaa. Aivan kuten ammattiin liittyvien tietojen ja lisuuden radikaalista vaihtelusta eri aikoina ja eri kulttuureissa Primoratz toteaa, että kriittisyys vallitsevia seksuaalinormeja kohtaan on erityisen olennaista seksuaalietiikassa (Primoratz 1999, 167). Sen sijaan eettinen liberalismi on etiikkana mahdollisimman ohutta. Inhimillinen hyvä ja ammattietiikka Arkikeskustelussa etiikka ymmärretään usein jonkinlaisena kokonaisvaltaisena hyvän elämän ohjeena. Kriittisyys istuukin luontevasti liberaalin seksuaalietiikan yhteiskunnalliseen projektiin, sillä filosofisessa etiikassa ei ole sijaa kulttuuristen normien sattumanvaraisuudelle perustuvalle moraalille. Seksuaalisuuteen sovellettuna hyve-etiikka kehottaa pohtimaan sitä, millainen toiminta edistäisi kukoistavaa seksuaalisuutta ja hyvän seksielämän ihanteita. Foot pitää inhimillisen hyvän lähtökohtana ihmiselle lajityypillisiä ominaisuuksia, joiden perusteella määräytyvät reunaehdot hyvinvoinnille ja kukoistukselle. Tiiviys on liberaalin etiikan vahvuus, sillä sen teoreettisesta ytimestä on tiristetty ulos kaikki elämäntapoihin ja -ihanteisiin liittyvä aines, joka tekee monista normijärjestelmistä kelvottomia yleispäteväksi etiikaksi. (Foot 2001.) Yksilön seksuaalisen hyvinvoinnin näkökulmasta kysymys ”Edistääkö tämä toiminta hyvää elämää?” on käyttökelpoinen apuneuvo. Kokonaisvaltaisempia vastauksia yllä oleviin kysymyksiin voi etsiä tutkimalla inhimillistä hyvää
Terapiaasiakkaalle ei kerrota, mitä seksuaalinen hyvinvointi on, vaan häneltä kysytään, mitä se on. Seksuaalielämän mielekkyyden peruskomponentteja ovat mahdollisuudet yksilölliseen ilmaisuun ja toimintaan sekä saatu hyväksyntä. taitojen hallintaa kutsutaan osaamiseksi, voidaan toimimista ammatin tarkoituksen, arvojen ja etiikan mukaisesti kutsua hyveelliseksi. Seksuaalioikeudet ovat myös poliittinen projekti, jolla vaaditaan huomiota seksuaalisen hyvinvoinnin edellytysten turvaamiselle maailmanlaajuisesti. Esimerkiksi seksuaaliterapiassa hyveellisenä voisi pitää aitoa pyrkimystä asiakkaan seksuaalisen hyvinvoinnin ja toimijuuden parantamiseen. Vuosikerta keskeinen voimavara seksuaalisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Hyveellisen terapeutin tavoitteet ovat aina piirun verran nykyistä tasoa ylempänä. Jos perusturvallisuus puuttuu, ravinnosta on puutetta ja terveys reistailee, on hyvinvointi tuskin yhtä helposti saavutettavissa kuin yltäkylläisyydessä eläen. Voimavaroja tarkasteleva näkökulma huomioi yksilön henkilökohtaisen tilanteen lisäksi myös yhteiskunnalliset reunaehdot. Sisäiset hyvät ovat jotakin toimintaan kuuluvaa erityislaatuista hyvää, joka on tavoiteltavaa sen itsensä tähden, ei välineenä jonkin muun saavuttamiseksi. Koska hyvinvoinnin käsitteessä yhdistyvät sekä inhimillinen hyvä että yksilöllinen hyvä, vaatii hyveiden omaksuminen hyvinvoinnin pohtimista sekä yleiseltä että yksilölliseltä kannalta. Hyvinvoinnin reunaehtoja ovat ainakin keskeisten inhimillisten hyvien saatavuus ja yksilön käytössä olevat voimavarat. 4/13 Tommi Paalanen 29. Seksuaalioikeuksista on useita eri versioita, jotka kukin korostavat tekijöidensä näkökulmaa aiheeseen. MacIntyre pitää hyveellisyyttä erinomaisuuden tavoitteluna jonkin tietyn toiminnan sisäisten hyvien näkökulmasta. Pelkkä turvallisuus, terveys tai palvelujen saatavuus ei vielä riitä hyvinvoinniksi. Kun ihmisoikeudet sisältävät oikeuden terveyspalveluihin, kirjoitetaan sama asia seksuaalioikeuksissa oikeutena seksuaaliterveyspalveluihin. (MacIntyre 2004/1985, 227.) Tästä näkökulmasta hyveellinen ammattilainen pyrkii olemaan mahdollisimman hyvä työssään, muttei toimi pelkästään uran, rahan, arvostuksen tai aseman saavuttamiseksi, vaan kehittää itseään voidakseen edistää jotakin ammattiin liittyvää itseisarvoista hyvää. Juuri tästä syystä liberaaliin etiikkaan perustuvassa ammattietiikassa tarkastellaan hyvinvointia metaarvojen näkökulmasta: arvokkaana ei pidetä jotakin tiettyä tapaa toimia, vaan arvokasta on jokaisen oma yksilöllinen päätöksenteko ja toimijuus. Niissä tulkitaan keskeisiä ihmisoikeusperiaatteita seksuaalisuuden, sukupuolisuuden ja ihmissuhteiden näkökulmista. Toisin sanoen ammattilaisen hyveet ovat sen ymmärtämistä, mikä ammatissa on aidosti tärkeää ja hyvää ja miten ammattia harjoitetaan moraalisesti korkeatasoisesti. Mielekkyyden kokemus on kuitenkin viime kädessä aina yksilöllinen, jolloin sen tarkasteleminen terapiatyössä edellyttää aitoa dialogia asiakkaan kanssa. Vaikka hyvinvoinnin ulkoiset puitteet olisivatkin kunnossa, voi sitä olla vaikea saavuttaa, jos mahdollisuuksia oman seksuaalisuuden mielekkäälle toteuttamiselle löytyy niukasti. Niistä vaikutusvaltaisimmat ovat World Association for Sexual Health -järjestön Seksuaalioikeuksien julistus (WAS 1999), joka tarkastelee aihetta seksologian ammattilaisten näkökulmasta sekä International Planned Parenthood Federationin julistus (IPPF 2008), jonka taustalla on kansainväli44. Footin näkemysten mukaisesti seksuaalisella hyvinvoinnilla on ihmiselämän realiteeteista johtuvat välttämättömät reunaehdot, mutta myös vahva yksilökohtaiseen merkitykseen kiinnittyvä osuus. Vain yksilöllä itsellään on viime kädessä parasta tietoa siitä, mikä on hänelle mielekästä ja hyvää. Jos esimerkiksi seksuaaliterveyspalveluita on huonosti tai rajoitetusti saatavilla, voi yksilöltä puuttua Seksuaalioikeudet ammattilaisen työvälineenä Seksuaalioikeudet ovat täsmennyksiä yleisiin ihmisoikeuksiin. Hyve ei kuitenkaan tarkoita pelkkää hyvää rutiinia tai sääntöjen noudattamista, vaan perustavaa asennetta, jossa ammattiin liittyviä hyviä tavoitellaan määrätietoisesti
Valtioiden ja niiden instituutioiden tulee toimia aktiivisesti jokaisen yksilön seksuaalioikeuksien turvaamiseksi. Etiikka ja ihmisoikeudet terapeutin työvälineinä ti koko lainsäädännön. Myös yhteiskunnallisilla instituutioilla ja viranomaistoiminnalla on oma historiansa, traditionsa ja arvopohjansa, jotka saattavat tehdä ihmisoikeuksien johdonmukaisen läpäisyperiaatteen vaikeaksi toteuttaa. Kuten kaikki kansainvälinen ihmisoikeusdokumentaatio, myös seksuaalioikeusdokumentit kohdistavat vaatimuksensa valtioille ja yhteisöille. Seksuaalioikeuksien julistukset toimivat vain muistutuksena tästä tosiseikasta. Niiden tehtävänä on toimia yleisinä periaatteina ja lainsäädännöllisinä työvälineinä, joilla pyritään turvaamaan yksilön seksuaalinen autonomia eli mahdollisuus tehdä valintoja vailla pakottamista, sortoa, riistoa, painostusta tai syrjintää. Todellisuudessa ihmisoikeuksien toteutuminen on hajanaista ja vaihtelee suuresti laista ja instituutiosta toiseen. Vaikka yllä mainitut seksuaalioikeuksien julistukset eivät ole vielä osa kansainvälistä lainsäädäntöä, tekee Yogyakartan periaatteet selväksi sen, että seksuaalioikeudet sisältyvät jo nyt johdonmukaisesti vallitseviin ihmisoikeussopimuksiin. Yogyakartan periaatteet perustuvat kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön sitoviin vaatimuksiin, ja jokaisen ihmisoikeuksiin sitoutuneen valtion tulisi noudattaa niissä esitettyjä sovelluksia. Oikeusvaltiossa ihmisoikeudet, ja seksuaalioikeudet niiden osana, läpäisevät johdonmukaises45. Juopotteluputken saattaa hyvinkin laukaista vaikeus kohdata kumppania tai ilmaista seksuaalisia tarpeita selvin päin. Monissa terapiasuuntauksissa seksuaalisuus voi jäädä sivuseikaksi, kun keskitytään hoitamaan tärkeämpinä pidettyjä ongelmia. (Yogyakarta Principles 2007.) Seksuaalioikeudet rakentuvat vahvasti liberaalin etiikan pohjalle kuten ihmisoikeudet ylipäätään. Haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien seksuaalioikeuksien edistäminen vaatii erityistä huomioimista. Suomessa ongelmana seksuaalioikeuksien huomioimisessa on myös ajatelma oman järjestelmän itsestään selvästä erinomaisuudesta: eihän meillä ole ihmisoikeusongelmia! Kaikille auttamisaloille olisi kuitenkin tärkeää tarkastella omia käytäntöjään, arvojaan ja ihmiskäsityksiään kriittisesti, jotta diskurssien väleihin harmaille alueille jäävät ihmiset saisivat myös tarvitsemaansa apua ilman leimaamista, kyseenalaistamista tai moralisointia. Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi avus- nen työ perhesuunnittelun ja lisääntymisterveyden edistämisessä. Esimerkiksi monimutkaisiin mielenterveys- ja päihdeongelmiin kytkeytyy miltei aina ongelmia myös seksuaalisuudessa ja ihmissuhteissa – joskus niiden taustasyinä, joskus seurauksina ja joskus kiinteänä osana syklistä ongelmakäyttäytymistä. Ideaalitapauksessa niiden periaatteet kertautuvat niin perustuslaissa, lainsäädännössä, oikeuskäytännössä kuin viranomaismenettelyssäkin. Esimerkiksi yleisiin ihmisoikeuksiin kuuluva oikeus perheen perustamiseen pätee kaikkiin ihmisiin yhtäläisesti seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin tai ihmissuhteiden muotoihin katsomatta. Kansainvälisten ihmisoikeusjuristien kokous on laatinut vuonna 2007 Yogyakartan periaatteiksi kutsutun dokumentin, joka selvittää, mitä Yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus edellyttää seksuaalisuuden näkökulmasta tarkasteltuna. Esimerkiksi WAS:n Seksuaalioikeuksien julistuksessa kahdeksan kohtaa yhdestätoista (1–8) keskittyvät yksilönvapauden turvaamiseen ja kolme viimeistä kohtaa (9–11) tarkastelevat enemmän seksuaalisen hyvinvoinnin ja vapauden yhteiskunnallisia reunaehtoja edellyttäen tiedon, seksuaalikasvatuksen ja seksuaaliterveyspalvelujen saatavuutta. Seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden sivuuttaminen tai taitamattomuus niiden äärellä voivat kuitenkin olla kriittisiä asioita esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisensa tai transidentiteetin kanssa painiskeleville asiakkaille (Tuovinen, Stålström & Nissinen 2011). Lainsäädäntö on osaltansa historian ja aikalaistrendien tuotosta, eikä sen perinpohjainen päivittäminen ole yksinkertainen tehtävä demokraattisessa järjestelmässä. Seksuaalioikeuksien täysimääräinen huomioiminen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin osana voi olla vaikeaa myös terapiatyössä, vaikka taustalla olisikin pyrkimyt ihmisen auttamiseen holistisesti
Myös lasten ja nuorten asema oikeuksien haltijana unohtuu herkästi vanhemmilta perhemallista riippumatta. Oikeusnäkökulma on jännitteisessä suhteessa ihmissuhteiden rakenteisiin, sillä ihmissuhteet ja niiden säännöt perustuvat olennaisesti yksilöiden tekemille sopimuksille, vaikka ne olisivatkin implisiittisesti hyväksyttyjä. Käytännön tasolla pienetkin edistysaskeleet, kuten seksuaalisuuden puheeksi ottaminen, sujuva kuunteleminen ja seksuaalimyönteinen ilmapiiri, voivat vaikuttaa suuresti asiakkaiden hyvinvointiin (Paalanen 2011). 4/13 Tommi Paalanen 29. Vapauden keskeisyys tarkoittaa käytännössä sitä, että hyvän elämän reseptiä ei koskaan voida antaa ylhäältä tai kopioida toisilta – se pitää aina vii46. Oikeuslähtöinen näkökulma asiakastyöhön tuottaa velvollisuuksia ennen kaikkea terapeutille, mutta oikeudet nousevat usein esiin myös ihmissuhteiden dynamiikassa. Vaikka omaa vapauttaan ei käyttäisikään koko ajan uusien radikaalien valintojen tekemiseen, jo pelkkä tieto siitä, että valinnan mahdollisuus on olemassa, voi tehdä elämästä mielekästä myös raskaina hetkinä. Ihmissuhteisiin pätee yllä käsitelty yksilönvapauden lähtökohta, joka vie pohjan suhteiden sisäiseltä oikeusargumentaatiolta: jokaisella on viime kädessä oikeus toteuttaa itseään ja seksuaalisuuttaan haluamallaan tavalla riippumatta kumppanin toiveista, mutta radikaalit tai neuvottelematta tehdyt ratkaisut saattavat hyvinkin päättyä suhteen loppumiseen. Teemat kytkeytyvät toisiinsa tiiviisti vapauden käsitteen avulla, sillä oikeuksien tai inhimillisen hyvän ymmärtäminen vaatii välttämättä vapautta perustakseen. Seksuaalioikeuksien toteutumisen pitäisi olla yksi hyvinvoinnin arvioimisen kriteeri kaikilla auttamisaloilla, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden kohdalla. Vaikka mainittu tasapainottelu onkin tosiasiassa kaikkien ihmissuhteiden taustalla, ei suhteita tarvitse rakentaa sen varaan. Myös haasteellisissa käytännön kysymyksissä pitää aina nostaa etusijalle oikeuksien haltijan asema. Esimerkiksi perinteisissä perhemalleissa naisen liikkumavara voi olla huomattavasti miestä rajoitetumpi. Oikeusargumentaatio saattaa nousta esille, kun keskustellaan esimerkiksi perheen sisäisestä työnjaosta, seksihalujen epäsuhdasta, pornon katselusta tai yksilöllisistä ajankäyttötarpeista. Lopuksi Olen käsitellyt tässä artikkelissa kolmea keskeistä teemaa: yksilönvapautta, inhimillistä hyvää ja ihmisoikeuksia. Ne ovat keskeisiä työvälineitä kaikille seksuaalisuuden ja hyvinvoinnin parissa työskenteleville henkilöille. Ihmissuhdeongelmien ratkaisut löytyvät ennemmin ihmisenä kasvamisesta ja aidon dialogin käymisestä kuin oikeusargumentaatiosta – eli hyve-etiikan lähtökohdista. Terapiatyössäkin eri menetelmät ja käytännöt olisi hyvä käydä läpi arvioiden, miten seksuaalisuus niissä huomioidaan. Seksuaalioikeudet nousevat ihmissuhdekysymysten keskiöön vasta silloin, kun joku joutuu suhteessaan alistetuksi tai epäoikeudenmukaisen vallankäytön kohteeksi. Oikeusargumentaatio ei ole kovin hedelmällinen keino ihmissuhteiden ongelmien ja arvokonfliktien ratkaisemisessa. Oikeuksien toteutuminen ei saa koskaan olla kakkossijalla tärkeysjärjestyksessä. Esimerkiksi laitoksessa asuvan henkilön läheisillä, edunvalvojilla tai hoitohenkilökunnalla ei ole valtaa ottaa niitä pois tai tehdä niiden soveltamisesta mielivaltaisia päätöksiä. Vuosikerta tettavat tai laitoksessa asuvat henkilöt (vanhukset, vammaiset, pitkäaikaissairaat, mielenterveysongelmaiset), lapset ja nuoret, maahanmuuttajat ja uskonnollisiin yhteisöihin kuuluvat henkilöt sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat henkilöt. Myönteisempi näkökulma nostaa hyväntahtoisen yhteistyön etusijalle oikeuksien ja velvollisuuksien sijaan. Mitä yltäkylläisinkin elämä on harvoin tyydyttävää, jos vapaus puuttuu. Tällöin suhteen säännöt tai suhteeseen vaikuttavat ulkopuolelta tulevat normit ovat lähtökohtaisesti epäoikeudenmukaiset jollekin osapuolelle. On tärkeää muistaa, että seksuaalioikeudet kuuluvat aina luovuttamattomasti yksilölle. Oikeuksien korostaminen johtaa helposti mustavalkoiseen ajatteluun, jossa ihmissuhde rakentuu eräänlaiselle kauhun tasapainolle osapuolten esittämien uhkavaatimusten väliin
(2011). Rikosoikeuden yleiset opit ja rikosvastuun perusteet. On Liberty. Teoksessa M. Natural Goodness. S. (2008). Sukupuolisen moninaisuuden kohtaaminen. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 124. Etiikka seksuaalineuvonnassa. Saanko olla totta. (2008). (2010). Helsinki: WSOYpro. London & New York: Routledge. Yogyakarta principles 2007. (1999). Boulder: Westview Press. (toim.) Rikosoikeus. Noponen). Helsinki: Gaudeamus. Lappi-Seppälä ym. Teoksessa T. Declaration of Sexual Rights. Nussbaum, M. Tämä on myös seksologian ammattietiikan ensimmäinen periaate. Ritamo & K. From disgust to humanity: Sexual orientation and constitutional law. Airaksinen, T. 2660–2665. Helsinki: Yliopistopaino. (1985/1859). Hämeenlinna: HAMK. Ammattien ja ansaitsemisen etiikka: näkemyksiä ammattien, johtamisen ja liike-elämän arvoista. www.yogyakartaprinciples.org Tommi Paalanen 050 469 2937 tommi.paalanen@iki.fi LÄHTEET Airaksinen, T. HAMK:n julkaisuja 10/2008. SSS (2009). Koskinen, P. Kukaan ei tietenkään ole sosiaalisissa verkostoissa absoluuttisen vapaa toimimaan vain oman tahtonsa mukaisesti, mutta mitä lähemmäksi pääsemme autenttista toimijuutta, sitä paremmin voimme ottaa vastuuta omasta ja myös läheistemme hyvinvoinnista. Mielekkäiden ratkaisujen löytäminen seksuaalielämässä, sukupuolen ilmaisemisessa tai ihmissuhteiden kutomisessa edellyttää aina dialogia omien halujen, sosiaalisten verkostojen ja läheisten ihmisten välillä. Oxford: Clarendon Press. Third Edition. Terapeutti rakentaa ja tukee asiakkaansa toimijuutta sekä kykyä valita itse tälle sopivat hyvän (seksuaali)elämän elementit, vaikka ulkopuolelta tulisi paljon paineita toimia jollakin ennalta määrätyllä tavalla. Oxford: Oxford University Press. kulttuuriset normit, uskonnon vaatimukset, kumppanin tai kumppanien odotukset, perheen ja suvun asema elämässä sekä ystäväpiirit tai alakulttuurit. St. N. Asiantuntija-ammattien etiikka. Hallamaa, J. Helsinki: Gaudeamus WAS (1999). Iver plc: Penguin Books. Etiikka ja ihmisoikeudet terapeutin työvälineinä me kädessä selvittää itse. International human rights. London: IPPF. Aito dialogi siitä, mikä itselle on hyvää, edellyttää kuitenkin aseman, josta dialogia voi käydä ilman painostusta tai pelkoa ”vääristä ratkaisuista”. & Nissinen, J. Ryttyläinen-Korhonen (toim.) Seksuaalineuvonnan tueksi. Dialogi siis edellyttää toimiakseen vapautta ja seksuaalioikeuksien toteutumista ainakin keskeisiltä osin. (2001). Yogyakarta Principles. www.seksologinenseura.fi/index.cfm?sivu=56 Tuovinen, L., Stålstöm, O. Seksologian ammattietiikan ohjeisto. MacIntyre, A. (2004/1985). (toim.) (1991). Foot, P. Hyveiden jäljillä (suom. (2008). (2007). Donnelly, J. (2011). Synnin saastaa ja moraalista tahrattomuutta. Primoratz, I. & Friman M. Sexual Rights: An IPPF declaration. Mill, J. Ethics and sex. Hong Kong: World Association for Sexology. 47. Paineita voivat kerryttää mm. Helsinki: Suomen seksologinen seura. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Paalanen, T. IPPF (2008)
4/13 29. Työurani aloitin Oulun kasvatusneuvolassa, kuten sen nimi siihen aikaan oli. Vuosikerta Muutos on mahdollinen – se antoi sekä voimia että toivoa työssä Haastattelusarjassamme suomalaisen perheterapiakentän vaikuttajista on vuorossa psykologi Paula Juolasmaa, joka on tehnyt pitkän ja ansiokkaan uran Oulun seurakuntayhtymän Perheneuvontapalvelussa. Paula jäi eläkkeelle viisi vuotta sitten ja muutti samalla Oulusta Kaarinaan. Paula on tehnyt pitkän uran kunnallisena kasvatusneuvolapsykologina, seurakunnan perheneuvojana ja kaiken tämän ohessa myös perheterapian kouluttajana. seurakuntien perheasiainneuvottelukeskukseen, jossa sitten pysyinkin yli 30 vuotta eli eläkkeelle jäämiseeni saakka. Sieltä siirryin perheneuvojaksi 48. Työpaikka vain – Kerrotko lyhyesti, kuka olet. Hän on yksi Oulun seudun ja Pohjois-Suomen perheterapiapioneereista ja on yhtenä aktiivisena toimijana ollut mukana perustamassa Oulun Perheterapiayhdistystä. Olen koulutukseltani psykologi. Yhdessä paikassa pysyminen ei ollut henkistä laiskuutta. Oulun ev.lut
Ihan väkiPaula Juolasmaa sinkin siinä oppi asiFM, psykologi, perheterapeutti VET oita. Vaikka joskus tuntui rasittavalta taas lähteä, niin ryhmissä muistan aina virkistyneeni. Ketkä ovat inspiroineet sinua. Siellä järjestettiin koulutuksia ja seminaareja, joihin muiden toimipisteiden työntekijöitä kutsuttiin mukaan. – Miten sinä tutustuit perheterapiaan. Monenlaiset uudet ja ajankohtaiset ideat ja – Mikä antoi/antaa voimaa ja toivoa. Uskokaa, kun sanon, että 30–40 vuotta mennä vilahtavat käsittämättömän nopeasti. Aluksi hekin olivat psykiatrian klinikan vieraita. Vaikka työ oli niin antoisaa, en kaipaa sitä lainkaan. Jatkuvat koulutukset mahdollistivat ammatillista uusiutumista. Haastattelu aatteet saatiin OuFlorence Schmitt luun nopeastikin. Minulla todella oli innostava työ. Melkoinen mylläkkä siis. Sen lisäksi olen mummi kahdelle pojanpojalleni ja yritän olla sitä ilman perheterapeutin roolia. Kouluttaminen sinänsä oli tavattoman inspiroivaa. Vuosi sen jälkeen mieheni kuoli. Jäin eläkkeelle viisi vuotta sitten. Voimia kouluttamiseen antoivat koulutusryhmien elävyys ja vuorovaikutus niissä. Omassa työssäni sekä voimia että toivoa antoi se, kun omin korvin kuuli ja silmin näki, kuinka muutos on mahdollinen. Ja keneltä olet oppinut. Kiitos haastattelusta, Paula! 49. Samanaikaisesti muutimme Oulusta Kaarinaan. Näin olin mukana sillä perheterapian alueella, jota voisin melkein sanoa ammatilliseksi intohimokseni eli kouluttamassa uusia perheterapeutteja. Jokainen ryhmä oli omanlaisensa, ja yhdessä tekeminen oli tavattoman antoisaa. Nuoremmille haluan sanoa: Nauttikaa työstä niin paljon kuin mahdollista, jotta voitte aikanaan nauttia täysin rinnoin eläkepäivistä. Erkki Väisänen toimi aktiivisena ja innostuneena organisaattorina. Eli kiitos vaan kaikki kymmenet koulutettavat ja työnohjattavat! oli niin mukava, ja työ oli juuri sitä mitä halusin tehdä. Perheterapiaan tutustuin varsinaisesti perheneuvojakoulutukseni alussa 1970-luvun loppupuolella. Kun Suomen Mielenterveysseura aloitti perheterapeuttien 3-vuotisen koulutusohjelman Oulussa, olin yksi kuudesta kouluttajina aloittaneista; muut olivat Erkki ja Leena Väisänen, Mikko Naarala, Pirkko Pehunen ja Karl-Erik Wahlberg. – Mitä haluaisit sanoa nuoremmille sukupolville. Luulen, että työkiintiöni tuli juuri tarkalleen täyteen. Perheterapian parhaita puolia olikin tämä yhdessä luominen, cocreation. Tapasinpa työssäni yksilöitä, pareja tai perheita, otin aina esille systeemisen näkökulman. Osa meistä jatkoi kouluttajina monta vuotta – vielä senkin jälkeen, kun koulutusvastuu oli siirtynyt yliopiston täydennyskoulutuskeskukselle. Kun Oulun Perheterapiayhdistys perustettiin, seminaareja alettiin järjestää sen nimissä kerran vuodessa, parhaina kaksi. Yhden aivan erityisen inspiroijan siltä ajalta voin mainita: Boszormenyi-Nagyn ja Sparkin kirjan Invisible Loyalties. Samoihin aikoihin heräsi Oulun Psykiatrian poliklinikalla innostus perheterapiaan. Luulisin, että se on vieläkin lukemisen arvoinen. Nyt olen siis eläkkeellä ja laiskottelen nautiskellen. Lisäksi kuljin Karl-Erik Wahlbergin kanssa kolme kertaa kolme vuotta eli yhdeksän vuotta Kajaanissa sikäläisiä kouluttamassa. Alusta saakka Oulussa kävi paljon ulkomaisia asiantuntijoita: Saksasta, Yhdysvalloista, Italiasta, Englannista. FT, psykoterapeutti VET Se oli pohjoissuo(perhe-, yksilö- ja varhaisten malaisia alan ihmivuorovaikutussuhteiden siä ajatellen todella psykoterapeutti) loistavaa: ”Guruja” Turun yliopisto & VSSHP/TYKS pääsi kuuntelemaan Lasten psykiatrian klinikka ja katselemaan kotikulmille. Opettajia on Kaarina siten minullakin oleläkkeellä lut kymmeniä
Minulle nimittäin tärkeämpää kuin Nordean ”tarina” on se, ettei tililläni ole taaskaan tarpeeksi rahaa, eikä se voi olla tarina vaan krooninen kalvava rahanpuute. 4/13 29. Vuosikerta Faamit, kronoopit, karkailevat porsaat ja viheriöivät sukupuut K na sukupolvien ketjua ja osana muuta sosiaalista verkostoaan; hänen kehityshistoriansa on tutkittu huolellisesti ja erityisesti mahdolliset pienetkin traumaattiset tapahtumat on kirjattu mahdollista myöhempää käyttöä varten. Mutta vanhan tuttavapariskunnan mukavasti kertomat tarinat ovat mitä miellyttävintä narratiivisuutta: he ovat hyviä kertomaan sekä elämänsä onnistumisista että epäonnistumisista; heitä kuunnellessa aika vierähtää mukavasti. Olen kirjoittanut niistä useissa esseissä; ne taitavat vainota minua. Kun joku tv:ssä puhuu Nordean tai jonkin muun pankin ”tarinasta”, ärryn. Argentiinalainen Julio Cortázar on yksi 1900-luvun tärkeistä kokeilevista kirjailijoista. Ei, koska kyse on tästä: Todellisuudessa faamit, samoin kuin kronoopit, ovat Julio Cortázarin (1914–1984) mielikuvituksen luomia hahmoja, jotka elävät hyvin eläväisesti hänen kertomuksissaan. Se tuntuu hyvältä: potilasta on hahmotettu osa50. Faamit, kronoopit ja Velázquezin peilit Käyn työnohjaajana aika monessa paikassa, ja ilokseni perhekeskeisyys on mukavasti useimmissa esillä: Esillä olevasta tapauksesta on piirretty huolellisesti sukupuu. Useimmiten se ulottuu kolme tai neljä sukupolvea taaksepäin ja siihen on huolellisesti piirretty myös uusperheitten rykelmät lapsineen, lapsenlapsineen ja avo- ja aviopuolisoineen. Ne saavat minut ihailemaan terapeuttien suurta vaivannäköä. Vuonna 1962 espanjaksi ja 2001 suomeksi ilmestyneessä kummallisessa kirjassa Tarinoita kronoopeista ja faameista on lyhyt kertomus nimeltä Muistojen säilytys. Usein tuntuukin kuin syntyisi faamiasetelma. Siihen ei löydy vastausta perheterapian oppikirjoista. Nyt hämmentynyt lukija voi tietysti kysyä, mikä on faamiasetelma. Sukupuu ei ole jotenkin alkanut viheriöidä eikä kantaa hedelmää; siinä on vain juuret. Syntyy myös vaikutelma, ettei niillä ole myöskään ollut kovin paljon käyttöä varsinaisessa hoitotilanteessa. Se on lähes kokonaisuudessaan seuraava: ertomukset, tarinat, narratiivit, sisäisen tarinan kiertokulku, tarinavarastot ja muut vastaavat vaivaavat minua. Kysymyksen herättää vain se, ettei näillä tiedoilla ole kovinkaan usein käyttöä työnohjaustilanteessa
Esimerkiksi käsikirjan mukaan tehty psykoterapia ei useinkaan houkuttele yllättäville kronooppien uteliaisuuden reiteille eikä kannusta molemminpuolisuutta. Mutta tarkemmin katsottuna maalaus on kummallinen: sen taustalla näyttää olevan itse taiteilija Velázquez maalaamassa telineessä olevalle kankaalle, samoin maalauksen vasemmassa laidassa. Maalaus on tätä nykyä Madridin Del Prado -museossa. Onko piirretty sukupuu ja samalla koko siihen liittyvä psykoterapiaprosessi silloin myös ohut representaatio jostakin muusta, joka ei olekaan sitä, mitä se ensin näyttäisi esittävän, vaan kaksiulotteiseen peiliin katsomista yhdessä terapeutin kanssa. Itse asiassa keskeisimmäksi hahmoksi nousee taiteilijan omakuva, ei kohteena oleva kuninkaallinen perhe. He katsovat suoraan ulos maalauksesta katsojaa silmiin. Sen sijaan kronoopit, nuo epäjärjestelmälliset ja lämpimät olennot, antavat muistojen juosta vapaina pitkin taloa ja kulkevat itse seassa iloisesti huudahdellen; ja kun joku muistoista pyyhältää ohi, ne hyväilevät sitä hellästi ja sanovat: ’Ethän satuta itseäsi’ tai ’Muista varoa porrasta’. Sitooko sukupuu enemmän kuin vapauttaa. Michael Whiten perheterapianäkemyksiin. Tämä on taiteilijan syvällinen, ehkä ironinen näkemys kuninkuuden tarinan pinnallisuudesta. Tarkastelen tätä hyvin toisenlaisesta, nimittäin Michel Foucault’n (1926–1984) näkökulmasta. VasemJukka Aaltonen malla puolella on Jyväskylän yliopiston maalausteline, josperheterapian professori, ta heijastuu kuva emeritus maalauksen taustalla olevaan peiliin. Henkilöt, mukaan lukien taiteilija itse, heijastuvat näkymättömissä olevaan peiliin, ja taitelija maalaa tätä heijastusta, ei siis näitä henkilöitä vaan heidän representaatioitaan, edustuksiaan. Olisikohan tässä Velázquezin maalaamassa sukupuussa jotain samanlaista kuin perheterapeuttien piirtämissä sukupuissa: heijastelevatko ne toisinaan enemmän tekijän perusteellisuutta kuin perheen vuorovaikutuksen psykologiaa. – Molemminpuolisuudella tarkoitan sitä, että psykoterapiatapahtuma saisi myös te- ”Säilyttääkseen muistonsa faamit balsamoivat ne seuraavalla tavalla: kun muisto on kiinnitetty nahkoineen karvoineen, ne käärivät sen kiireestä kantapäähän mustaan lakanaan ja asettavat seisomaan salin seinää vasten sekä laittavat viereen paperilapun jossa lukee ’Retki Quilmesiin’ tai ’Frank Sinatra’. Ja peilillä tietysti tarkoitan samanlaista tilannetta kuin Velázquezin taulussa: psykoterapiaan heijastuu ainoastaan jonkinlainen kaksiulotteinen heijastus elämästä. Sen takia faamien talot ovat siistejä ja hiljaisia, kun taas kronooppien taloissa on kova meteli ja ovet paukkuvat...” Olisiko tässä kertomuksessa, tai tarinassa – kumpaa sanaa nyt halutaankaan käyttää – mitään opittavaa narratiivisuudelle. Selitys on se, että maalaus ei suoraan kuvaa 51. Hän oli ranskalainen filosofi, historioitsija, poliitikko – hulluuden, vankilan, vallan ja seksuaalisuuden tutkija, jonka tuotanto ja näkemykset (ei siis hänen tarinansa tai kertomuksensa) vaikuttivat voimakkaasti mm. Se näyttää ensikatsomalta esittävän Espanjan kuningas Filip IV:ttä, kuningatar Marianaa ja pikkutytärtä. Esseitä perheterapiasta näitä henkilöitä ollenkaan. Jos laajennan näkymää: ainakin monet psykoterapian muodot ovat etääntyneet suorasta kosketuksesta elämään: pahimmillaan saattaa olla, että naama on suora, mutta peili vino – kääntääkseni Gogolin tunnetun moton toisinpäin. Ovatko piirretyt sukupuut enemmänkin faameja kuin vapaasti juoksentelevia kronooppeja. Foucault piti malliesimerkkinä representaatiosysteemistä – jollainen myös piirretty sukupuu on – Diego Velázquezin (1599–1660) maalausta Las Meninas. Ja tämä saa minut ajattelemaan – tietysti – psykoterapiaa
Vuosikerta ta vaan siitä, että äkkiä elävästi tavoittaa oman itsensä toisessa aitona, ehkä aidompana kuin peiliin katsoessa. Se puikki jalkojen välistä, pakeni pyydystäjiään ja kiljui valtavasti. 4/13 Jukka Aaltonen 29. Täytetyssä papukaijassa ”oli jotain sellaista mikä sai minut tuntemaan että olin miltei tuntenut itse kirjailijan. Sama ilmiö saattaa olla olennainen osa tiimityöskentelyä, samassa tilassa perheen kanssa toteutetun perheterapian psykologiaa: kyse ei ole siitä, että näkee itsensä heijastuvan toisen silmistä tai kasvois- Sivusta tuleva valo ja porsas Edellä yritin väittää, että sukupuun avulla ei oikeastaan tavoita menneisyyttä. Olen näköjään sitaattituulella: ”Kuinka tavoittaa menneisyys?” Barnes kysyy. Ihmiset kaatuilivat yrittäessään saada sen kiinni ja tekivät samalla itsensä naurettaviksi. – Tässä on jotain sellaista, joka taas kerran asettaa narratiivisuuden toisenlaiseen valoon. Julian Barnes pohtii hänkin menneisyyttä kirjassaan Flaubertin papukaija. Kyse ei ole peilistä eikä peilaamisesta vaan uuden kokemuksen synnyttämisestä kaikille osapuolille, sekä potilaille että terapeuteille. ”Onko se ollenkaan mahdollista. Tämä on nähdäkseni ikään kuin toisinpäin käännettyä mentalisaatiota, joka ei kuitenkaan ole toisen mieleen tunkeutumista tai manipuloimista. Yllättäen hän näkee siellä täytetyn, virkeäsilmäisen papukaijan. Tällä oikeastaan tarkoitan sitä, että kun laaditaan sukupuuta perheen kanssa, on tärkeää, että keskustellaan perusteellisesti myös siitä, miltä tuntuu nyt laatia tätä sukupuuta. So. Mutta toinen äärimmäisyys on, ettei peilejä olisi ollenkaan, riippumatta siitä, vääristävätkö ne vai eivät. Hän katselee sitä – ja tuntee äkkiä saavansa syvällisen kosketuksen kirjailijaan, joka oli elinaikanaan ylimielisesti estänyt jälkimaailmaa kiinnostumasta persoonastaan. – Muistan tässä 52. Välitön kokemus menneisyydestä Itse ajattelen, että se mikä jää helposti puuttumaan, on Ogdenin kuvaama ”kolmas”, joka syntyy elävässä vuorovaikutuksessa potilaan (ja hänen perheensä) ja terapeutin (tai tiimin) välille uutena, ennalta ennustamattomana kokemuksena. uusien merkitysten, vaihtoehtoisten kertomusten tai vaihtoehtoisten selfien muodostumista voidaan tarkastella myös prosessina, joka alkaa jo ennen kuin se on varsinaisesti saanut kielellisiä ilmenemismuotoja sellaisena peilauksena, jossa näkee itsensä toisessa aidompana kuin muulloin näkee itsensä. rapeutin kokemaan oman elämänsä, ajattelunsa ja mielikuvituksensa uudella, yllättävälläkin tavalla. Carol Shieldsin novellikokoelmassa Dressing Up for the Carnival on novelli vanhasta pariskunnasta, miehestä ja naisesta, joka hävitti kesämökiltään kaikki peilit, jok’ikisen ihmisen kuvaa heijastavan pinnankin. Kun minä olin lääketieteen opiskelija, jotkut kepposmestarit päästivät lukukauden päättäjäistansseissa juhlasaliin porsaan joka oli sivelty rasvalla. Olin sekä liikuttunut että iloinen”. Tässä tapauksessa jopa kuolleesta, täytetystä linnusta. Sitä voi myös pitää samanlaisena kuin transferenssia tai Nachträglichkeitia, jos ne määritellään ensi kertaa tässä ja nyt syntyviksi kokemuksiksi, kokemuksiksi, jotka ovat kylläkin yhteydessä myös menneisyyteen, mutta myös ensimmäistä kertaa menneisyyden kokemisena uudella tavalla, jolloin se ulottuu myös tulevaisuuteen. Menneisyys tuntuu usein käyttäytyvän kuin se porsas.” Kirjan kertoja kulkee Rouenin Gustave Flaubert -museossa. En ole ainakaan kuullut toistaiseksi tällaisia tapausselostuksia manualisoiduista psykoterapioista; mutta se saattaa johtua vain siitä, etten ole kuullut, vaikka niitä olisi tapausseminaarit pullollaan. Toisenlainen valo tulee siitä, että valo tulee vähän sivusta, ei asianomaiselta itseltään. Novelli päättyy siihen, että vanha pariskunta äkkiä, ohikiitävällä hetkellä, toisiaan katsoessaan, tunsi hetkeksi tulleensa toinen toisikseen: toinen toistensa kasvojen muodostaman kuvapinnan takana
Faamit, kronoopit, karkailevat porsaat ja viheriöivät sukupuut erityisesti psykiatrisen kotikäynnin aikaa sitten. (1997). The Order of Things: An Archaeology of the Human Sciences. Barnes, J. 2001). A.) Mukava sattuma: Lueskelen juuri nyt Juhani Ahon kirjaa Yksin. Perheen seinällä roikkuvan maalauksen tehnyt taiteilija oli minulle tuttu. Flaubertin papukaija. it takes to itself the faintest hints of life...” (kursiivi J. Ja tämä kosketus johti myös välittömästi yhteisen kosketuksen saamiseen hoidossani olevaan perheeseen. Se että kokee jotain välittömästi, ilman mitään historiallisia tai muita narratiivisia yhteyksiä. Helsinki: WSOY. Reverie and Interpretation: Sensing Something Human. Se on ilmestynyt 1890, siis impressionistien aikaan, ja kirja on ilmeisen tietoisesti kirjoitettu kuvallisen ja kirjallisen impressionismin vallassa. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY. Shields, C. Maalauksen näkeminen herätti välittömästi samanlaisen syvällisen kosketuksen tunteen kuin Barnesin kuvaama papukaijan näkeminen. Jukka Aaltonen 050 564 9021 jukka.aaltonen@jyu.fi 53. (1966, engl. (1994). Yksin. Kyse saattaa olla välittömyyden kokemuksesta. 1970). (1890, uusintapainos 2011). Cortázar, J. (1962, suom. Ogden, T. Helsinki: Loki-Kirjat. Mutta tässä saattaa olla kyse myös muusta kuin sivussa olevan esineen herättämästä kosketuksesta. Esimerkiksi: ”Mutta kun mieli yht’äkkiä muuttuu, kun valo niin sanoakseni lankeaa toisaalta päin ja kuva kääntyy päivää vasten, niin on siellä sisässä jossain pohjalla vesileima, joka kuultaa kaiken muun läpi...” KIRJALLISUUTTA Aho, J. (2000). Foucault, M. Tarinoita kronoopeista ja faameista. H. ”Mirrors”, kirjassa Dressing Up for the Carnival. Mutta juuri silloin historia puikahtaakin paikalle (ja saa toisinaan myös piirretyn sukupuun viheriöimään – käyttääkseni makeilevan naiivia ilmausta): Kirjassaan Reverie and Interpretation: Sensing Something Human Ogden laajentaa välittömän kokemisen tai kokemuksen ja sen avaaman narratiivin mittaamattoman laajaksi käyttämällä komean ylevästi välkähtelevää Henry James -sitaattia: ”Experience is never limited, and it is never complete; it is an immense sensibility, a kind of huge spider-web... Routledge: London–New York. It is the very atmosphere of the mind; and when the mind is imaginative... London: Fourth Estate. London: Karnac Books
Tämä nähtiin kirjoituksessa välttämättömäksi pariterapeuttisen osaamisen ja tutkimuksen kannalta. Ei vielä niin kovin kauan sitten perheterapian piirissä omaksuttiin paradigmamuutoksiksi koettuja uusia ajattelutapoja: systeeminen ajattelu, sosiaalinen konstruktionismi jne… Yhteinen into tuntui yhdistävän ainakin huomattavan suurta osaa perheterapeuteista. Tässä kommentissa yritän pureutua kuitenkin kannanottoon liittyvään syvempään ulottuvuuteen: siihen, miten monella tavalla voimmekaan ajatella psykoterapeutiksi kasvamisesta, psykoterapian kehittämisestä sekä koulutuksen ja tutkimuksen merkityksestä. Perheterapialiikkeen sisällä eriytymistä tuntuu tapahtuvan myös niin, että yleisen perheterapeut- tiuden sijaan ollaan kiinnostuneita samalla sovellutusalueella työskentelevien kanssa tehtävästä yhteistyöstä. 4/13 29. Samanlaisista ideoista kiinnostuneitten verkostoituminen ja yhteistyö on varmasti hyödyllistä menetelmien kehittämisen ja uusien innovaatioitten (tai psykoterapiaan liittyvien metaforien) muotoilemisen kannalta, ainakin johonkin rajaan saakka. Kun katsotaan psykoterapiatutkimuksen tuottamaa tietoa laajempana kokonaisuutena, tällainen psykoterapian lääketieteelliseksi malliksikin kutsut54. Menetelmäkeskeisyyden korostaminen on yksi mahdollinen seuraus linnoittautumisesta yhden teoreettisen mallin tai koulukunnan sisälle. Vuosikerta Erillisyys vai integraatio psykoterapiakoulutuksissa, kommentti Suomen Pariterapiayhdistys ry:n kannanottoon S uomen Pariterapiayhdistyksen hallitus sivusi kannanotossaan kahta viime aikoina vilkasta keskustelua herättänyttä teemaa: psykoterapiakoulutusten siirtymistä yliopistojen huomaan ja kysymystä siitä, kuka on pätevä tekemään pariterapiaa. Psykoterapian maailmassa tuntuu vaikuttavan tällä hetkellä kaksi keskenään ristiriitaista tendenssiä: toisaalta pyrkimys kohti terapiasuuntausten välistä integraatiota ja terapiamuotojen yhteisten vaikuttavien tekijöitten hyödyntämistä ja toisaalta pyrkimys rakentaa uusia koulukuntia ja brändejä erilaisten teoreettisten ja työskentelyteknisten ideoitten ympärille. Aletaan uskoa, että hyvää terapiaa tehdään niin, että seurataan mahdollisimman tarkasti metodia. Kannanoton keskeinen näkökulma oli ymmärtääkseni halu nähdä pariterapia perheterapiasta erillisenä osaamisen alueena, jolla toimiminen vaatii tai ainakin hyötyy toisenlaisesta teoreettisesta ja metodisesta lähestymistavasta. Hyvän psykoterapeuttikoulutuksen tunnusmerkiksi tulee metodin hyvä hallinta. Brändien rakentamiseen liittyy varmasti toisaalta vilpitöntä uskoa oman menetelmän hyvyyteen (jos ei suorastaan ylivertaisuuteen), mutta toisaalta mukana lienee myös raadollisempia taloudellisia ja valtaan liittyviä pyrkimyksiä. Jossakin kohtaa omien joukkojen piiriin sulkeutumisesta seuraa kuitenkin suljetun systeemin luomisen ja omiin ajatuksiin rakastumisen vaara. Vallankumouksellisiksi koetut uudet ja vapauttavat näkökulmat ovat hioutuneet osaksi perheterapeuttien työvälineistöä ja yhteistä identiteettiä, ja kollegiaalisuutta haetaan ehkä pienemmistä ryhmistä eli samojen käytännön haasteiden kanssa työskentelevistä terapeuteista. Tästä lähtökohdasta argumentoitiin erillisten paripsykoterapiakoulutusten tarpeellisuuden puolesta. Pariterapeuttinen osaaminen/pätevyyden määrittely ja terapiakoulutusten siirtyminen yliopistojen huomaan ovat varmaankin keskusteluttaneet kovasti osaltaan siksi, että niihin liittyy taloudellisia intressejä koulutusyhteisöjen ja terapeuttien ammatinharjoittamisen kannalta
Ennen kaikkea emme saisi rakastua teorioihimme. Pikemminkin vaikuttaa siltä, että erilaiset terapeuttiin, asiakkaaseen, yhteistyösuhteeseen ja psykoterapian yleisiin vaikuttaviin tekijöihin liittyvät muuttujat selittävät paremmin terapian vaikuttavuuden tapauskohtaisia eroja (Wampold 2001). Ne antavat välineitä pulmien käsitteellistämiseen ja keinoja terapiaprosessin hallintaan. Kattavuus ja syvyys ovat joskus ristiriidassa keskenään. Perusteltu kysymys onkin, kuinka paljon voi yhdessä prosessissa oppia. Olen itsekin kantanut ajoittain huolta erilaisten sisältöjen vähäisyydestä koulutuksessa. Vaikuttavuuden suhteen eri psykoterapiamallit eivät juuri poikkea toisistaan. Perheterapiakoulutuksissa on Tapio Ikonen noudatettu voileipäPsL, psykoterapian erikoispsykologi pöydäksi kutsuttua perheterapeutti VET mallia, jossa esitelPsykologipalvelu Dialogi lään eri perheteraKuopio piasuuntauksia, niiden keskeisiä teoreettisia käsitteitä ja työskentelyideoita. Terapioitten yhteisten vaikuttavien tekijöitten merkityksen tunnistaminen ei välttämättä tarkoita omien rakkaitten viitekehystemme hylkäämistä. 2009). Miten keskittyminen aikuisten vaikeitten mielenterveyshäiriöitten hoitoon vaikuttaa vaikkapa lasten kanssa työskentelyn oppimiseen, miten traumanäkökulman liittäminen perheterapiakoulutukseen vaikuttaa systeemisten käsitteiden ja perheterapeuttisten perustaitojen oppimiseen jne. Perheterapeuttien erityisenä osaamisen alueena voi pitää vuorovaikutuksellisuuden hahmottamista sekä ihmisten välisten ilmiöitten havainnointia, käsitteellistämistä ja monenkeskistä työstämistä. Kannanotto tu ajattelutapa ei tunnu saavan kovin vahvaa tukea. Viitekehykset voivat toimia kotipesinä, joista käsin toimimme. Samaan tapaan kuin Cecchin ja kumppanit aikoinaan puhuivat hypoteeseistä, voisimme omaksua uuden suhteen omiin teorioihimme: ne antavat toiminnalle suuntaa ja ovat välttämättömiä, mutta niitten arvo on paremminkin hyödyllisyydessä kuin absoluuttisessa totuudessa. Koulutusten piteneminen neljään vuoteen voi tosin antaa tilaa ja aikaa niin taitojen harjoittelulle kuin eri sovellutusalojen erityiskysymyksiin perehtymisellekin. Joskus huolen kohteena on ollut lasten kanssa työskentely, joskus pariterapian erityiset taidot. Kun koulutukseen lisätään kovin paljon johonkin erityiseen kontekstiin liittyvää aineistoa, tullaan jossain kohtaa pisteeseen, jossa jokin muu tärkeä alue jää vähemmälle. Useimmat perheterapeutit joutuvat uransa varrella työskentelemään erilaisissa konteksteissa, erilaisten haasteiden kanssa. Perheterapian omalaatuisuus psykoterapioitten kentässä liittyy työskentelyn monenkeskisyyteen, ja se tuo perheterapioille niille ominaisia yleisiä vaikuttavia tekijöitä, esimerkiksi ongelmien vuorovaikutuksellisen käsitteellistämisen ja haitallisten vuorovaikutusmallien katkaisun (Sprenkle ym. Samoin perheterapian eri soveltamisalueista on pyritty antamaan kattava kuva. Psykoterapioitten yhteisiä vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi empatia, lämpö, hyväksyminen, kannustus riskinottoon jne. Mitä kaikkien perheterapeuttien tulisi hallita. kahden aikuisen välisen suhteen intensiivinen luonne, seksuaalisuuden kysymykset jne. Uusiin tilanteisiin sopeu55. Useimmiten olen miettinyt, miten tukea yleisten perheterapeuttisten käytännön työskentelytaitojen oppimista ja itsereflektiivisyyden kehittämistä sen lyhyen ajan puitteissa, mitä koulutustyönohjaukseen on käytettävissä.. Tässä kohtaa mahdollisimman laaja työkalupakki ja ajatuksellinen joustavuus ovat tarpeen. Kaikki perheterapiaperinteiden keskeiset työskentelyideat ovat kuitenkin käyttökelpoisia pariterapiassa, konteksti vain luo työskentelylle joitakin erityispiirteitä. Tärkeä kysymys on myös se, mikä on perheterapeutin ydinosaamista. Jos perheterapiaa voi lähestyä yhtenä erityisenä psykoterapian kontekstina, niin pariterapiaa voi lähestyä erityisenä perheterapian kontekstina, jolle oman ominaislaatunsa tuottavat mm
Terapiaa voisi kuvata sisäistettyihin toimintamalleihin pohjautuvaksi improvisaatioksi. D. Käytännön käsityötaitojen opettamisessa kouluttajien oma viitekehys näkyy varmasti, taitoja opetetaan tai opitaan aina jostakin näkökulmasta. (2001). Terapeutiksi kasvaminen on huomattavasti yhtä koulutusprosessia pitempi polku; on hyväksyttävä se, ettei pätevyyden saaminen ole vielä maaliintulo vaan pikemminkin vasta matkaanlähtö. E. Koulutuksen kannalta olisin taipuvainen liputtamaan monipuolisuuden suuntaan sillä varauksella, että riittävä määrä perustaitojen ohjattua harjoittelua, työskentelytekniikoitten soveltamista ja oman toiminnan reflektointia olisi mukana tavalla tai toisella. Saman terapiaprosessin eri vaiheet voivat myös kutsua esiin erilaisia lähestymistapoja. Terapeutilla olisi hyvä olla laaja keinovalikoima ja silmää tuoda työskentelyyn juuri näitten asiakkaiden kannalta sopivasti uutta ja erilaisuutta tuottavia tapoja katsoa asioita. The great psychotherapy debate: Models, methods and findings. Useimmat taitavat terapeutit tekevät työtään monipuolisemmin kuin mitä heidän mieliteoriansa kuvaa. tumisen suhteen perheterapeutit ovatkin pärjänneet hyvin, he ovat usein olleet ensimmäisinä uusien haasteiden kimpussa, esimerkkinä vaikkapa lähisuhdeväkivallan hoito. 56. H., Davis, S. New York: The Guilford Press. Kokonaan oma lukunsa on koulukuntien suhde tutkimukseen: onko psykoterapioiden kehittymiselle hedelmällisempää tutkimusta odotettavissa koulukuntiin ja kouluttajayhteisöihin sitoutuneesta tutkimuksesta vai lähestymistavoista, jotka tuovat jonkin uuden lukutavan psykoterapian yleisiin ilmiöihin. L. Erilaisten asiakkaiden kohtaamisen kannalta olisi hyvä hallita useampia tapoja lähestyä asiakkaiden elämää ja käsitteellistää ongelmia. Terapian alussa epäröivien ja erilaisessa muutoksen vaiheessa olevien ihmisten kanssa yhteistyösuhteen luominen, puhumisen ja kuulemisen vuorottelu, dialogin avartaminen, oman ja toisen sisäiseen puheeseen tutustuminen, toistuvien vuorovaikutuskuvioitten tunnistaminen ja tutkiminen, kiintymyssuhdemalleihin liittyvien odotusten ja pelkojen tutkiminen, alistavien ongelmatarinoitten tunnistaminen ja ainutkertaisten avaumien etsiminen voivat olla eri vaiheissa samaa pariterapiaprosessia mielekkäitä tehtäviä terapeutille ja asiakkaille. (Perhe)psykoterapeutit joutuvat kohtaamaan myös erilaisia asiakkaita, joilla on erilaisia odotuksia: joskus voi olla kysymyksessä yllättävään kriisiin tai elämänmuutokseen sopeutumisen tukeminen. Mahwah: Lawrence Erlbaum Associates. Joustava mieli ja kyky kuunnella prosessin etenemistä ovat myös hyödyllisiä ominaisuuksia terapeutille. Jotkut asiakkaat voivat odottaa apua puhumisen alkuun pääsemisessä, toiset voivat odottaa hyvinkin rajatun ongelman ratkaisemista, kolmansilla voi olla mielessään laajempia tavoitteita, liittyivätpä ne sitten itsetuntemukseen, vuorovaikutuksen muuttamiseen ja vastavuoroisten roolipositioiden muuttamiseen jne. Musiikillisella vertauksella asian voisi ilmaista siten, että useamman genren tunteminen ja korvan kehittäminen auttavat sopeutumaan erilaisiin musiikillisiin tilanteisiin. Eri konteksteissa työskentelyyn on sitten mielekästä järjestää prosessinomaisia täydennyskoulutuksia erilaisista teoreettisista kotipesistä käsin. (2009). Mukana täytyisi olla kuitenkin riittävästi moniäänisyyttä ja tutustumista tieteellisen tutkimuksen tuottamaan tietoon psykoterapiaprosesseista ja niiden vaikuttavuudesta. Common factors in couple and family therapy: The overlooked foundation for effective practice. Olisi hyvä tuntea useampien terapiatraditioiden perinteitä ja menetelmiä. On ehkä perusteltua ajatella, että perheterapiakoulutuksen tulisi antaa perusvalmiudet tehdä vuorovaikutuksellista psykoterapiaa monenkeskisissä tilanteissa erilaisissa konteksteissa. Wampold, B. Perheterapeuteilla on myös ollut valmiutta muuttaa ajatuksiaan radikaalistikin ja hyödyntää ensisilmäyksellä keskenään ristiriitaisiakin eri traditioiden ideoita luovilla tavoilla. Terapeuteille olisi hyötyä laajasta terapeuttisesta sivistyksestä ja erilaisten lähestymistapojen hallinnasta. & Lebow, J. Tapio Ikonen 0400 254 531 o.tapio.ikonen@gmail.com KIRJALLISUUTTA Sprenkle, D
MBB on näyttöön perustuva menetelmä, jonka avulla ihminen voi rauhoittaa yliaktiivisen mielen ja saada yhteyden omaan itseen ja ympäristöön. Tilauksen voi irtisanoa milloin tahansa. Koulutus on suunnattu pääasiassa sosiaali- ja terveydenhoitoalalla työskenteleville, mutta sen ensimmäinen vaihe on avoin kaikille stressinhallinnan ja hyvinvoinnin edistämisestä kiinnostuneille. Menetelmää voi käyttää joko yksinään tai osana laajempaa arviointikehystä. Suomen Mielenterveysseura Suomen Mielenterveysseuran KOULUTUSKESKUS vastaa Suomen Mielenterveysseuran maksullisesta koulutustoiminnasta. Perheterapia-lehden tilaukset: p. Tasavertaisen ja tehokkaan yhteistyösuhteen rakentaminen on niistä keskeisin. Koulutuksessa on 3 lähiopetuspv ja niiden välissä arviointitehtäviä. 09 61551 717 mervi.venalainen@mielenterveysseura.fi www.mielenterveysseura.fi/perheterapia tilaukset@mielenterveysseura.fi www.mielenterveysseura.fi/tilaa 57. Koulutus on ammatillista täydennyskoulutusta ja se täyttää yliopistojen psykoterapeuttikoulutuskonsortion vaatimukset Psykoterapeuttikoulutusten edellyttämistä lisäopinnoista (30 op). Opinnäytetyö on kirjallinen tuotos joka esitetään. Valitse paperi- tai digilehti. 040 653 2895 Mielenterveys-lehden tilaukset: p. digilehti 34 € 41 € 35 € / v Kestotilaus jatkuu automaattisesti voimassaolevaan kestotilaushintaan. MIND-BODY BRIDGING (MBB) Mind-Body Bridging edustaa mieli-keho lääketieteen uutta paradigmaa. Perheterapia tarjoaa käytännön kokemuksia, uusia näkökulmia ja teoreettista pohdintaa terapiatyön kestotilaus kehittämiseen digilehti 4 kertaa 24 € / v vuodessa. Menetelmä sopii yksilö- pari, perhe- ja ryhmäkäyttöön ja sitä voidaan turvallisesti käyttää myös itsehoito- ja stressinpurkumenetelmänä. Terapeuttinen työskentely asiakkaan kotona Asiakkaan koti hoidon ja terapian ympäristönä asettaa sekä asiakkaan että työntekijän uudenlaisten haasteiden eteen. Se aktivoi jokaisessa ihmisessä olevia sisäisiä parantumisen, vahvistumisen ja hyvän tekemisen voimavaroja. Esitteet ja haku: www.koukes.fi • tiedustelut: info@koukes.fi, (09) 4150 3600 TILAA PERHETERAPIA TAI MIELENTERVEYS Tai vaikka molemmat. Mielenterveys-lehti keskustelee moniäänisesti mielenterveydestä ja siihen liittyvistä ajan ilmiöistä 6 kertaa kestotilaus vuodessa. Psykoterapian perusteet (30 op), Helsinki Psykoterapian perusteet –koulutus on suunniteltu täydentämään sosiaali- ja terveyden tai muun soveltuvan alan ammattihenkilöiden perustutkintoa ja lisäämään psykoterapeuttista osaamista asiakastyössä. Koulutuskeskuksen kautta seuran asiantuntija-yhteisö voi tarjota mielenterveyden edistämiseen, henkiseen hyvinvointiin ja jaksamiseeen sekä psykososiaaliseen auttamistyöhön ja psykoterapiaan liittyviä koulutus-, konsultaatio- ja työnohjauspalveluita. Syksyllä 2014 käynnistyvä, puoli vuotta kestävä koulutus on tarkoitettu terveys- ja sosiaalialan tai muun soveltuvan alan ammattilaisille, jotka työskentelevät kodeissa ja haluavat monipuolistaa ”työkalupakkiaan”. Opetukseen sisältyy lisäksi kirjalliset välitehtävät, yksilö- ja ryhmätyöt, kirjallisuuteen perehtymistä sekä opinnäytetyö. Koulutus sisältää kerran kuukaudessa toteutettavat kaksipäiväiset teoriaseminaarit (20 pv) ja kestää noin vuoden. Se auttaa työntekijää kohtaamaan perheen ja selvittämään, miten sen jäsenet näkevät vahvuutensa ja vaikeutensa, sekä arvioimaan perheen elämää ja sen jäsenten keskinäisiä suhteita eri näkökulmista. Perhearviointi - perheen voimavarojen, vahvuuksien ja vaikeuksien arviointimenetelmä Suunniteltu ammattiauttajille ja tutkijoille, jotka joutuvat tekemään arvioita perhe-elämästä ja perhesuhteista joko perheen kotona tai vastaanotoilla. Koulutuksen suorittaminen antaa mahdollisuuden hakeutua psykoterapeuttikoulutukseen. Koulutus toteutuu teorian, videonäytteiden, erilaisten harjoitusten sekä koulutettavan oman työskentelyn reflektiivisenä tutkimisena ryhmässä
Kuviot ja taulukot sijoitetaan kukin omalle paperilleen, johon merkitään myös kirjoittajan nimi ja kirjoituksen otsikko. Haarakangas, K. J. Kriisiryhmä auttaa ihmisen hädässä. Mielenterveys 4, 24–28. Artikkelien mukaan liitetään noin 100–200 sanan pituinen tiivistelmä. Toward Reflexive Methodologies. & Gergen, M. Suorat sitaatit kirjoitetaan alkuperäiskielellä, jolloin ilmoitetaan myös lähteen sivunumero, esim. M. Vasen mar- ginaali tasataan, oikea ei. Aineisto tulee toimittaa seuraavan aikataulun mukaan: nro 1 – 1.2., nro 2 – 26.4., nro 3 – 23.8. Lehti julkaisee artikkeleita käytännössä ja tutkimuksin koetelluista perheterapian ja muiden psykoterapian suuntausten eri työmuodoista ja terapiatyön kehittämisen kannalta kiinnostavista uusista teoreettisista pohdinnoista. Lehdessä julkaistaan myös kirjoituksia terapiatyöhön liittyvistä hankkeista. Teoksessa Steier, F. Lähdeluettelossa lähteet (esimerkkinä kirja, kappale toimitetussa teoksessa, aikakauslehtiartikkeli) ilmoitetaan aakkosjärjestyksessä seuraavasti: Foerster, H. Seaside, CA: Intersystems Publications. Oikeuksien pidättäminen koskee tieteellisesti arvioituja artikkeleita. (1989). 25). Lisäksi kirjoittajan tulee erillisellä otsikkolehdellä ilmoittaa nimensä, oppiarvonsa, ammattinimikkeensä, työpaikkansa, työ- ja kotiosoitteensa, puhelinnumeronsa ja sähköpostiosoitteensa. ja nro 4 – 8.11. Käsikirjoitusten tulee olla tiiviitä ja ilmaisultaan viimeisteltyjä. Muut käsikirjoitukset Hankkeita esittelevät käsikirjoitukset ja muut käsikirjoitukset toimitetaan lehden toimitukseen sähköpostin liitetiedostoina osoitteella perheterapialehti@ mielenterveysseura.fi Tekstin muotoilu ja kirjoittajatiedot kuten yllä. Lehti on myös tietolähde organisaatioiden ja sosiaalisten systeemien käyttäytymisestä ja kehittämisestä kiinnostuneille. Käsikirjoitukset toimitetaan sähköpostin liitetiedostoina päätoimittajalle osoitteella aarno.laitila@uef.fi Teksti kirjoitetaan 2-välikkeellä (28 riviä liuskalle) ja molempiin reunoihin jätetään 3 cm:n marginaalit. KUVIOT JA TAULUKOT Jokainen kuvio ja taulukko numeroidaan ja otsikoidaan. (1991). mennessä. Niiden suositeltava laajuus on 3 000–5 000 sanaa. (Gergen & Gergen 1991). London: Sage. (toim.) Research and Reflexity. Lisäksi julkaistaan katsauksia, tapausselostuksia, kirjallisuusarviointeja, haastatteluja, kongressiselosteita, keskustelua ja uutisia. Kirjoitusten käyttölupia koskevissa asioissa pyydetään kääntymään vastaavan päätoimittajan puoleen.. Observing Systems. Gergen, K. von (1981). Käytetyt lyhenteet tulee selventää. (Haarakangas 1989, s. Kirjoittajaohjeet Perheterapia-lehti on perheterapiaa ja perhe- ja verkostokeskeistä työtä tekevien terveydenhuollon, sosiaalihuollon, opetus- ja kasvatusalan sekä sielunhoitotyön työntekijöiden ammattilehti. KÄSIKIRJOITUKSET Artikkelit Lehden artikkeliosastoon tarkoitetut käsikirjoitukset arvioidaan. JULKAISUOIKEUDET Lehden julkaisija Suomen Mielenterveysseura pidättää oikeuden julkaistuihin kirjoituksiin. LÄHDEVIITTEET Lähdeviitteiden merkitsemisessä noudatetaan American Psychological Associationin antamia ohjeita: 58 Käytetyt lähteet merkitään tekstiin ilmoittamalla tekijä ja lähteen vuosiluku suluissa, esim
Ja viesti osaan osanottajan nimi – kiitos. HINTA: 2300 euroa. Maksu on suoritettava 28.2.2014 mennessä Dialogic Partner Oy:n (y 2071775-4) tilille FI2810993000426092. Hinta sisältää opetuksen lisäksi 3 x kahvit, 2 x lounasbuffeen ja torstai-illan päivällisbuffeen. Vierailevana kouluttajana sos.tt., lastenpsykoterapeutti ja vet-perheterapeutti Pekka Holm. HINTA: 250 + 60 (alv 24%) = 310 euroa. LISÄTIETOJA JA ESITE: www.dialogic.fi ja ilmoittautuminen 17.2.2014 mennessä.. PARITERAPIAN TÄYDENNYSKOULUTUS PERHETERAPEUTEILLE (30 OP) 25.3.2014 – 23.1.2015 KUOPIOSSA KENELLE: Pariterapiaa tekevät perheterapeutit ja perheneuvojat, joilla on mahdollisuus koulutuksen aikana tehdä pariterapiaa. LISÄTIETOJA JA ILMOITTAUTUMINEN: www.dialogic.fi ja 15.2.2014 mennessä Eija-Liisa Rautiaiselle – kiitos. eija-liisa.rautiainen@dialogic.fi tai 050-3568777. Koulutus antaa ET-perheterapeuteille pätevyyden toimia paripsykoterapeutteina Kelan tukemissa, kuntoutuksena toteutettavissa paripsykoterapioissa. Koulutuksessa opiskellaan yhteistoiminnallisia ja kumppanuutta edistäviä lähestymistapoja, joita voivat olla myös vakavalla tavalla leikkisät kohtaamistavat. KOULUTTAJA: PsT, psykologi ja vet-perheterapeutti Eija-Liisa Rautiainen, joka väitöstutkimuksessaan tutki ja kehitti pariterapiaa masennuksen hoitomuotona. Koulutus perehdyttää osanottajat sosiaaliseen ja suhteisiin liittyvään lähestymistapaan, jolloin työntekijät voivat löytää voimavarakeskeisiä yhteyksiä lasten ja heidän perheiden kanssa. JIM WILSON MAHDOLLISUUKSIEN LUOMINEN PERHETERAPIASSA TAI PERHETYÖSSÄ LASTEN JA NUORTEN SEKÄ HEIDÄN PERHEIDEN KANSSA 13.-14.3.2014 Hotelli Haaga, Helsinki KENELLE: Perheterapeuteille ja kaikille, jotka työskentelevät lasten, nuorten ja perheiden kanssa. TAVOITE: Kahden päivän koulutuksessa tutkitaan perheterapeuttisen työn mahdollisuuksia ja haasteita, kun asiakkaana on perheitä, joissa lapsi tai nuori on määritelty ongelmaksi
Lehdessä julkaistaan myös kirjoituksia terapiatyöhön liittyvistä hankkeista. Lisäksi julkaistaan katsauksia, tapausselostuksia, kirjallisuusarviointeja, haastatteluja, kongressiselosteita ja uutisia. Lehti julkaisee artikkeleita käytännössä ja tutkimuksin koetelluista perheterapian ja muiden psykoterapian suuntausten eri työmuodoista ja terapiatyön kehittämisen kannalta kiinnostavista uusista teoreettisista pohdinnoista. Suomen Mielenterveysseura KOULUTUSKESKUS Ratamestarinkatu 9 00520 Helsinki puh. (09) 4150 3600 www.mielenterveysseura.fi Perheterapia-lehti on perheterapiaa ja perhe- ja verkostokeskeistä työtä tekevien terveydenhuollon, sosiaalihuollon, opetus- ja kasvatusalan sekä sielunhoitotyön työntekijöiden ammattilehti. Lehti on myös tietolähde organisaatioiden ja sosiaalisten systeemien käyttäytymisestä ja kehittämisestä kiinnostuneille.