. Perheterapia 4/14 -lehti a i p a r te Perhe vuotta! 30 . . 30. Vuosikerta Eivät ole muistojemme lehdet kuolleet – kansalaisjournalismi Perheterapia-lehden ulottuvuutena Käytännön perheterapeutti perheterapiaa tutkimassa Systeemisyys – dialogisuus – integraatio: kohti kokonaisvaltaista psykoterapiaa Erottautumisesta integraatioon – ajatuksia perheterapiakouluttamisen kehittymisestä 30 vuodessa Perheterapia tulevaisuudessa 1. .
vuosikerta, ISSN 0782-7210 KIRJAPAINO AO-PAINO, Mikkeli ULKOASU Mainostoimisto Visuviestintä Oy Taina Ståhl 2. alv. 4 Eija-Liisa Rautiainen: Käytännön perheterapeutti perheterapiaa tutkimassa .................................................. 10 %) Suomen Perheterapiayhdistyksen jäsenille 28 euroa (sis. 10 %) Irtonumero 9 euroa (sis. 040 647 6996 sähköposti perheterapialehti@mielenterveysseura.fi JULKAISIJA Suomen Mielenterveysseura KUSTANTAJA SMS-Tuotanto Oy 30. 14 Kauko Haarakangas: Systeemisyys – dialogisuus – integraatio: kohti kokonaisvaltaista psykoterapiaa ...... 32 Mette Kontio: Perheterapia tulevaisuudessa ...................... alv. Vuosikerta Joulukuu 2014 Sisältö 3 VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA PÄÄTOIMITTAJA TOIMITUSSIHTEERI/TAITTO Artikkelit Jukka Aaltonen: Eivät ole muistojemme lehdet kuolleet – kansalaisjournalismi Perheterapia-lehden ulottuvuutena .............................................. 60 Kirjoittajaohjeet ............................................. 19 Jukka Harmainen: Erottautumisesta integraatioon – ajatuksia perheterapiakouluttamisen kehittymisestä 30 vuodessa ......................... 4/14 4/14 30. 10 %) Kestotilaus 34 euroa (sis.alv. 040 653 2895 sähköposti mervi.venalainen@mielenterveysseura.fi Ilmestyy neljänä numerona vuonna 2014 Vuosikerta 36 euroa (sis. 56 Ilmoituksia ..................................................... 24 %) Digilehti 24 euroa (sis. Esseita perheterapiasta Lukeminen on muutakin kuin ”lukemista” ...... Vuosikerta 30. 24 %) ILMOITUKSET Sirpa Väänänen puh. 62 Kristian Wahlbeck Aarno Laitila Heljä Meuronen www.mielenterveysseura.?/perheterapia TOIMITUS JA ARKISTO Ratamestarinkatu 9, 00520 Helsinki TILAUKSET, OSOITTEENMUUTOKSET JA LASKUTUS Mervi Venäläinen puh. joht. Päivi Kangas Ritva Karila-Hietala Aarno Laitila Tuula Multasuo Jorma Piha Tero Pulkkinen Eira Tikkanen Kristian Wahlbeck Päätoimittajalta ................................................ 44 TOIMITUSNEUVOSTO Jukka Aaltonen Tapio Ikonen, puhj. alv. alv
Hänen kuvaustaan autenttisempaa sa ja luopumaan alkoholin käytöstä. Miehen senhet- omistautumisterapiaa; siinä voi tunnistaa selkeän metaforan kinen elämä näyttäytyi keskustelussa vaihtoehdottoma- asiakkaan merkityksenantojen tutkimusvälineenä; tai toimi- na. Kirjoittajat innoittuivat teemoistaan, ja kastaan tai potilastaan koskaan sen jälkeen, ja varsinainen painopisteinä ovat niin lehtemme kehityskaari, perheterapi- hoitoprosessiin liittyvä seurantatieto intervention vaikut- an kliinisen ja koulutustoiminnan kehityskaaret, kliinikon tavuudesta jäi puuttumaan. Ericksonin onni oli siinä, että ja tutkijan roolin yhdistäminen kuin perheterapian tulevai- tämä nuori nainen saapui hänen luokseen ja validoi kerto- suuskin. Näihin kertomuksiin tiivisesti lehteen ja suomalaiseen perheterapiaan panoksensa liittyi myös se, että terapeutti ei välttämättä tavannut asia- antaneilta tekijöiltä. oivaltava tapa rakentaa interventionsa ja tarjoilla se siten, Numero on kutsunumero, johon pyydettiin kirjoituksia ak- että näkökulma vaihtuu vääjäämättä. ciety for Psychotherapy Researchin maailmankongressissa. (Näitä tarinoita on kirjattuna mm. Erickson.) tarinoihin. Ohje oli asettua sen Perheterapia oli laajemmin esillä kuin ehkä kertaakaan ai- kaktuksen eteen tai lähelle miettimään tarkkaan sitä, kuin- emmin kyseisen järjestön kongresseissa. on menossa vuosikerta 30. Perheterapia-lehti alkoi ilmestyä vuonna 1985, ja nyt ka tuo vanha iso kaktus tulee toimeen niin pitkiä aikoja ilman vettä. Jay Haleyn teokseen Uncommon therapy: The 3. tunnistaa selkeän arvotyöskentelyn, joka vuosi- ammatiltaan toimittaja, oli saapunut keskustelemaan Erick- kymmeniä myöhemmin tuli aktiiviseksi osaksi hyväksymis- sonin kanssa noista tilanteista elämässään. Pääkirjoitus Juhlien jatkoon Y ksi varhaisimpia muistojani täs- Psychiatric Techniques of Milton H. Huo- asettuminen osaksi palvelujärjestelmää on edellyttänyt sys- lellisesta pohdinnasta huolimatta tulevaisuuden mahdolli- temaattisten koulutuskäytäntöjen luomista sekä etenkin suuksien arviointi ja puntarointi törmäsi toistuvasti siihen, tutkimuksen kehittämistä siten, että myös perheterapiaa että kuvitellut siirtymät tuntuivat mahdottomilta. Interventios- syydestä Erickson vei kertomuksen hetkeen, jolloin tuo isä, sa voi esim. Erick- tä lehdestä liittyy Ben Furmanin son, M.D. Sijoitimme juhlan tähän pyö- Perheterapian pioneeriaikoihin liittyy paljon kuva- reään vuosikertalukuun ja vuoden viimeiseen numeroon, tunkaltaisia tapausselostuksia, joissa korostuu terapeutin vaikka yhtä perusteltua olisi ollut sijoittaa se ensi vuoteen. Ratkai- koskeva tutkimus elää hyvässä vuorovaikutuksessa muita sua ei löytynyt edes pitkän yhteisen tutkimisen ja arvioin- psykoterapian menetelmiä koskevan tutkimuksen kanssa. nin jälkeen, mutta tapaamisen lopussa Erickson kehotti tätä Tästä sai hyvän näytön viime kesänä Kööpenhaminassa So- miestä menemään läheiseen kasvitieteelliseen puutarhaan. sekä Sidney Rosenin teokseen päätoimittajakaudella mukana My voice will go with you: The Teaching olleisiin Milton Ericksonin opettavaisiin Tales of Milton H. kanssa sitä, mitä tehdä ja millaiseen lehteen menemällä rat- Noista ajoista ja Ericksonin ajoista perheterapian keaisi se, ettei tämä olennainen osa siihen kuuluisi. Erityisesti on jäänyt mieleen Tämän päivän jälkiperspektiivistä kertomus (mutta ei lehden numero tai jul- voisi tehdä uudelleenluentaa siitä, mitä kaisuvuosi) siitä, kuinka Ericksonin luokse kaikkea tuo pieni terapiavinjetti tai tapausselostus pitikään sisällään Erickso- saapui nuori aikuinen nainen tavatakseen sen miehen, joka sai hänen isänsä vaihtamaan työpaikkaan- nin itsensä kuvaamana. Työhön kuuluivat lehdistötilaisuudet, joiden tarjoilun van tukemiseen tähtäävän intervention, yhden monelle työ- olennainen osa alkoholi oli. arvostuksia ja toimintaa, ja ehkä ennen muuta toimijuu- Aarno Laitila aarno.laitila@uef.fi den tunnon kokemusta muuttava. Tästä meidän on hyvä suunnata uutta vuotta koh- muksellaan sen, että lyhytterapia, tässä tapauksessa kerta- den toiveenamme tehdä tätä lehteä laadukkaasta käsikirjoi- tapaaminen, oli ollut ratkaisevalla tavalla elämän suuntaa, tustarjonnasta myös ensi vuonna. Tuosta tarinansa nykyi- materiaalia siihen yhteen tapaamiseen ei liity. Erickson tutki yhdessä miehen muodolle keskeisen yhteisen tekijän. Siellä nimittäin oli ikivanha kaktus
Sävyttääkö se myös suhdettani Perheterapialehteen. Mutta heti kun olen alkanut kirjoittaa artikkelia, huomaan, että vastaan heti mielessäni kysymykseen kieltävästi: eivät ole kuolleet, ja jo pelkästään kysymyksen esittäminen tuntuu oudolta, siinä määrin elävä lehti näköjään on minun elämäntilassani. 4/14 30. Jokainen näistä kolmesta osatekijästä on perheterapian olemassaolon aikana muuttunut, ja myös niitten keskinäiset painotussuhteet ovat muuttuneet. – Yksilö, perhe ja sosiaalinen yhteisö muodostavat jatkumon. Les Feuilles Mortes), Jacques Prévert’n kirjoittama ja Joseph Kosman säveltämä ranskalainen laulu vuodelta 1945; suomeksi sen on levyttänyt mm. Mikä tahansa merkittävä tapahtuma yhdellä tasolla tunkeutuu ja vaikuttaa toisen tason tapahtumiin. Jokaisella tasolla käyttäytymistä hallitsee suhteellinen autonomia, mutta samanaikaisesti näitten inhimillisten kokemusten muodostaman organisaation tasojen läpi on jatkuva vuorovaikutus. Katsotaan. Kun saapuu syys, niin lehdet puiston se hehkumaan saa loistoaan, kuin ikävyys, mi kauniin muiston voi synnyttää, vaikk’ suru jää. Se sävytti ensimmäistä rakkaussuruani. Perheterapia on aina ollut perusolemuksensa mukaisesti hoitomuoto, jonka on kannettava huolta sekä yksilöstä, tämän suhteesta ympäröivään yhteiskuntaan että näiden kahden välimaastosta, perheestä. Vuosikerta Eivät ole muistojemme lehdet kuolleet – kansalaisjournalismi Perheterapia-lehden ulottuvuutena Motto (ei se näin ole; miksi ei, sitä tässä artikkelissa tarkastelen) Mitä lehdet merkitsevät perheterapiassa. Ovat muistojemme lehdet kuolleet, ne mennessään vie tuulonen. Hetken lehdet nuo vielä hehkuu; on loisto tuo jo viimeinen. Ensimmäisessä Family Process -lehden pääkirjoituksessa 1962 silloinen päätoimittaja Nathan W. Ackerman kantoi huolta erityisesti siitä, mikä on yksilön arkipäivän todellisuus yksilönä kaiken kes4. Yhteisön vuorovaikutusmallit vaikuttavat perheen sisäiseen elämään, perhe muovaa yksittäisten ihmisten kehitystä ja mukautumista ja yksilön ja perheen vuorovaikutusmallit vaikuttavat takaisin laajemman yhteisön prosesseihin. Ackerman kirjoitti asiasta näin: K un päätoimittaja Aarno Laitila pyysi artikkelia Perheterapia-lehden 30-vuotisjuhlanumeroon, annoin heti otsikoksi ”Ovatko muistojemme lehdet kuolleet?” Taustalla on tietysti nuoruuteni kaihoisa laulelma ”Kuolleet lehdet” (ransk. Olavi Virta
Mielenterveysseuran tiedotus5. ollut erittäin tärkeä, jopa ratkaiseva. Syntymästähän tietysti kaikki näkyvä historia tavallaan alkaa, niin lasten kuin lehtienkin. Artikkelit kellä, perheessä ja yhteiskunnassa, tiedostettuna ja tiedostamattomana. Näihin monensuuntaisiin prosesseihin hyvä perheterapialehti paneutuu. Perheterapiakeskukselle suunnitellaan omaa julkaisutoimintaa, jossa perheterapeuttista asiantuntemusta välitetään sekä perheterapeuteille että asiasta kiinnostuneille.” Toivoisin sinunkin muistelevan: lehden varhaishistoriaa Perheterapia-lehden historia aloitetaan useimmiten ensimmäisestä julkaistusta numerosta vuonna 1985, kuten Jussi Sierla lehden historiaa kuvaa artikkelissaan Perheterapia-lehdessä 2/2009. Hedelmöittämistä edeltävään silmäpeliin osallistuivat Jukka Aaltonen puheenjohtajana, Anja Forssén, Irja Rantanen, Heimo Salminen ja sihteerinä Raili Rinne. Ja huhtikuussa 1982 ensimmäinen lehti ilmestyikin. Nyt siitä käytettiin nimitystä ”julkaisu”; se oli moniste ja nimeltään Kotikytö. Mielestäni Ackermanin ajatukset ovat edelleen kuranttia tavaraa, kun ajatellaan perheterapialehtien ja tässä tapauksessa Suomen Perheterapia-lehden tehtävää. Edelleen käytettiin diminutiivi-ilmaisua ”lehtinen” ja painosmäärää arvioitiin vaatimattomasti 150:ksi. Pöytäkirjan otsikossa Valistus ja julkaisutoiminta sanotaan näin: Jukka Aaltonen LKT perheterapian emeritusprofessori psykoanalyytikko Turku ”Pyritään aloittamaan keskuksen julkaisutoiminta. Ensimmäinen keskustelu, jossa lehti jo tavallaan vilahteli siittämisen tai hedelmöityksen kohteena, käytiin Perheterapiakeskuksen johtokunnan kokouksessa 15. päivän kokouksessa, jossa päästään jo pitemmälle ja tehdään uskaliaita ehdotuksia. Toisin kuin imettäväisten kohdalla, lehtien kohdalla vanhempia voi olla useampia kuin kaksi. Raili Rinteen panos lehden historiassa on tästä alusta alkaen Keskustelu jatkui saman vuoden syyskuun 24. Käytän siitä ajasta nimitystä lehden raskausaika. Olen käynyt läpi vanhoja Mielenterveysseuran Perheterapiakeskuksen johtokunnan – olin sen puheenjohtaja – pöytäkirjoja ja hämmästellyt, kuinka pitkä ja perusteellinen raskausaika lehdellä oli. Perheterapia-lehden ensimmäistä numeroa edelsi kuitenkin varsin pitkä suunnittelujakso Perheterapiakeskuksessa. ”Jukka Aaltonen ehdottaa, että Perheterapiakeskus ryhtyisi toimittamaan tiedotuslehteä, jossa referoitaisiin artikkeleita, julkaistaisiin esitelmiä ja kerrottaisiin ajankohtaisista perheterapiaan liittyvistä asioista. Päätettiin ryhtyä toimenpiteisiin. Raili Rinne oli keksinyt lapselle tämän nimen. Kumma kyllä, Mielenterveysseuran arkistoissa ei ole kumpaakaan kahdesta tällä nimellä ilmestyneestä monisteesta, eikä niitä ole säilynyt minunkaan arkistoissani. Lehti täyttäisikin nyt melkein 34 vuotta, ei 30 vuotta, siis jos ikä aina laskettaisiin raskausaika mukaan lukien. Kokouksessamme tammikuussa 1982 päästään jo pidemmälle ja päätämme, että kevään aikana pyritään saamaan myyntiin ensimmäinen Perheterapiakeskuksen ”lehdykkä”, joka ilmestyisi kahdesti vuodessa. – Norsun raskausaika on nisäkkäitten pisin, 22 kuukautta; Perheterapia-lehden raskausaika oli noin 48 kuukautta, toukokuusta 1981 toukokuuhun 1985. Lehtistä toimittamaan ehdotettiin Ritva Saarelaista ja Raili Rinnettä ja Riitta Rasimusta.” Keskustelua jatkettiin syksyn seuraavissa kokouksissa. Muussa tapauksessa käy kuten Kuolleissa lehdissä: Hetken lehdet nuo vielä hehkuu; on loisto tuo jo viimeinen. Helmikuussa 1983 lehtihanke siirtyi lähemmäs virallistamista. toukokuuta 1981
Ben ehdotti Perheterapia- tai Perhetyö-nimeä. Tammikuussa 1984 päästiin niin pitkälle, että lehdelle etsittiin asiantuntijatasoista päätoimittajaa; lehtisuunnitelma oli vielä Kotikytö-niminen. Lehdessä ei ole mainintaa päivämäärästä, mutta arvelen sen tapahtuneen toukokuussa, koska Perhete- – psykoterapiapalvelusten takaaminen perusväestölle asuinpaikkakunnasta ja häiriön vaikeusasteesta riippumatta – psykoterapiakoulutusten takaaminen terveydenhuollon ja sosiaalitoimen eri ammattiryhmien piirissä sitä haluaville ja siihen kykeneville asuinpaikkakunnasta riippumatta, eli antaa heille mahdollisuus saattaa empatiakykynsä ammattitaitoisesti potilaitten hyödyksi – korkeatasoisten psykoterapiapalveluitten ja koulu6. Kumpikaan ei voinut ottaa vastaan tarjousta, joten päätimme kutsua Jan-Christer Wahlbeckin päätoimittajaksi, mutta ei hänkään tarttunut tarjoukseen. Mutta tietoomme oli tullut, että aina innokas Ben Furman oli ilmaissut halukkuutensa ja niin päätettiin valita hänet. Mutta samalla käytiin aloitteestani keskustelua sellaisen toimitusneuvoston perustamisesta, joka kantaisi huolta lehden linjan säilymisestä alkuperäisen näkemyksen mukaisena, siis laaja-alaisena. Vuotta myöhemmin luovuin toimitusneuvoston puheenjohtajuudesta ja seuraajaksi valittiin Jussi Sierla, joka hoitikin hommaa aktiivisesti ja hyvin innostuneesti aina vuoteen 2011, ja hänen jälkeensä Florence Schmitt ja nyt Tapio Ikonen. Itse olin eri vaiheissa korostanut sosiaalipoliittista painotusta osana perheterapian erityistä eetosta. Toisaalta hänet tiedettiin tarmokkaaksi ja tiedettiin myös, että hänellä oli runsaasti kansainvälisiä kontakteja. Se edellyttäisi päätoimittajan saamista lehdelle. Lopullinen, ”byrokraattinen synnytys” tapahtui maaliskuussa 1985, kun Mielenterveysseuran hallitus päätti perustaa Perheterapia-lehden. painottamani perheterapian sosiaalipoliittinen tehtävä: tuksen saaminen julkisen terveydenhuollon ja sosiaalitoimen alueella. Päätoimittajaksi päätettiin pyytää lastenpsykiatri Esko Variloa ja varalle psykiatri Katriina Kuusta. Hänellä ei ollut perheterapeuttikoulutusta, koska hän oli keskeyttänyt sen. 4/14 Jukka Aaltonen 30. Perheterapia valittiin, mutta samalla todettiin, että sisältö voi olla tai pitääkin olla laaja-alaista, mm. Vuosikerta sihteeri Kristiina Salonen esitti meille muistion, jossa hän ehdotti Kotikytö-lehden muuttamista julkisessa myynnissä olevaksi, siis myös muille kuin pelkästään perheterapiakoulutuksessa oleville tai jo valmiille perheterapeuteille tarkoitetuksi lehdeksi. Maailmaan lehti sitten putkahti keväällä 1985. muita terapiamuotoja sekä perhe- ja sosiaalipolitiikkaa käsittelevää. Niinpä lehtihanke siirtyi – jos jatkaisin ras kausmetaforaa – vaiheeseen, jossa me tulevan Perheterapia-lehden vanhemmat jo aloimme tuntea supistuksia. Asiat etenivät, supistukset tihenivät; helmikuussa 1985 päästiin niin pitkälle, että lehdelle saataisiin iskevä nimi. Toimitusneuvostoksi Perheterapiakeskus valitsi Jukka Aaltosen puheenjohtajaksi, jäseniksi Raili Rinteen, Erkki Väisäsen, Esko Varilon, Jussi Sierlan, Jan-Christer Wahlbeckin, Anja Forssénin, Hellevi Kurjen, Johannes Enckellin ja Helena Vapaavallan; siis varsin tomeran joukon jo kokeneita perheterapeutteja, joitten ajattelutapojen ja kliinisen toiminnan monipuolisuudesta ei ollut epäilyjä. lehden budjettia, tunnetuksi tekemistä ja aikataulutusta. Painokseksi päätettiin noin 2 000 kappaletta, siis ajatuksena oli huomattavasti laajempi jakelu kuin pelkästään melko vähälukuiselle perheterapeuttikunnalle. Päätoimittajuus sovittiin 2-vuotiseksi, ja 1987 päädyttiin siihen, että se olisi 2-vuosittainen jatkossakin. Laaja-alaisuuden toiveen taustalla oli mm. Ben Furmanin valinta oli kuitenkin pulmallinen, ja siitä keskusteltiin pitkään. – Alettiin hankkia pian syntyvälle vaatteita: Ben Furman, Kristiina Salonen, Terhi Tammilehto ja Jukka Aaltonen muodostivat työryhmän suunnittelemaan mm. Näitä tavoitteita lehden tuli tukea. Riski päätettiin ottaa. Tästä ei ole pidetty kiinni, vaan päätoimittajuudet ovat olleet huomattavasti pidempiä
7. Mutta varmaa myös on, ettei alun loisto jäänyt viimeiseksi muunnellakseni edelleen Jacques Prévert’n laulun sanoja. Itse saatoin minäkin seurata hankauksia Perheterapiakeskuksen ja sittemmin Koulutuskeskuksen epävirallisena konsulttina. Voi ehkä sanoa, että tätä näkökulmaa odottaisi lehden tarkastelevan enemmän. Muistojemme lehti oli syntynyt. Artikkeli avaa mielenkiintoisesti perhe- ”Olet varmasti jo huomannut, että lapsesi ymmärtää jo monia sanoja lähestyessään yhden vuoden ikää. Ehkä kuitenkin olisi ollut hyvä nähdä, että palloja oli enemmänkin ja korvilla olisi voinut kuunnella enemmänkin kaikenlaisia ääniä enemmän kuin tavallinen yksivuotias. Ehkä ajatuskin toisten apuna olemisesta oli vielä liian nöyryyttävää. Millä tavalla perheterapia näyttäytyy näitten ajallisten ääripäitten läpi nähtynä. Niinpä yritän verrata Perheterapia-lehden ensimmäistä numeroa 1/1985 numeroon 2/2014. En lähde tässä artikkelissa kuvaamaan lehden kehitystä yksivuotiaasta eteenpäin. Tällöin perheterapiaa voidaan käyttää tukitoimena lukkiutuneen hoitotilanteen avaamiseksi. En halua niistä kirjoittaa; ne on mennessään vienyt tuulonen. Siitä ovat kirjoittaneet ytimekkäästi Raili Rinne ja Jussi Sierla Sinikka Arhovaaran toimittamassa julkaisussa Suomen Mielenterveysseura tukimuotojen ja psykoterapiakoulutusten käynnistäjänä ja kehittäjänä; Jussi Sierla sopivan kriittisestikin eräistä hankauksista Mielenterveysseuran kanssa. rapia-lehti järjesti 1-vuotistanssiaiset ravintola Kaisaniemessä 24.5.1986. Tällä tarkoitan sitä, että lehden alkua kritisoitiin ainakin joissakin piireissä liiallisesta pitäytymisestä lyhytterapioihin ja laajemman yhteiskunnallisen kentän tarkastelun vähäisyydestä. On myös viitettä siitä, että perheterapian lisääminen hoitokombinaatioon parantaa ainakin julkisen terveydenhuollon piirissä kulloisenkin ”perusterapian” tuloksellisuutta, mukaan lukien lääkehoidot. Tässä ei kuitenkaan vielä näy ajatusta perheterapiasta toisten psykoterapiamuotojen aputerapiana, joka myöhemmin on osoittautunut myös tärkeäksi indikaatioalueeksi. Internetissä 1-vuotiaasta sanotaan mukavasti mm. – Sittemmin lehdellä on ollut kolme päätoimittajaa Ben Furmanin jälkeen: Jarl Wahlström kahteen otteeseen (1989– 1992 ja 2006–2012), Raili Rinne (1993–2005) ja nyt 2013 alkaen Aarno Laitila. – Muitten psykoterapioitten – mutta myös muitten psykiatristen hoitojen – yhteydessä saatetaan nimittäin joutua tilanteeseen, jossa hoidon tuloksellista jatkumista tai hoitomyöntyvyyttä vaikeuttaa perheen vuorovaikutuksen lukkiutuminen muutosta estäväksi. Eivät ole muistojemme lehdet kuolleet – kansalaisjournalismi Perheterapia-lehden ulottuvuutena Ensimmäinen Perheterapia-lehden numero... näin: Kvalitatiivisen tutkimuksen metodiikassa yksi mahdollisuus on ääripäitten vertailu. Lisäksi tässä kimmeltää ajatus perheterapiasta itsenäisenä psykoterapian muotona, jolla on omat indikaationsa, joista yksi on vuorovaikutukseen pyrkiminen toisten psykoterapiamuotojen kanssa – siis perheterapialle sinänsä ominaisen lähestymistavan ulottaminen myös psykoterapian kenttään laajemmin. Matti Joensuu kirjoittaa perheneuvonnan kehityksestä. Ensimmäisessä numerossa on pääkirjoituksen lisäksi viisi artikkelia ja yhdeksän kirjaesittelyä. Päätoimittaja Ben Furman kertaa pääkirjoituksessa Perheterapiakeskuksen johtokunnan linjaamien periaatteitten mukaisesti, että lehdessä painotetaan perheterapian lisäksi perhekeskeistä työskentelyä ja ajattelutapaa sekä myös muita psykoterapian suuntauksia. Suuri norjalainen tutkimus vuodelta 2001 osoitti, että lähes 70 % tutkimukseen osallistuneista yksivuotiaista lapsista katsoi oikeaa esinettä, kun heiltä kysyttiin: ’Missä pallo on?’ Yhden ja kahden vuoden välillä lapsi ymmärtää noin kolme kertaa enemmän sanoja kuin hän pystyy itse ilmaisemaan.” Perheterapia-lehti oli jo kyllä yksivuotiaana huomannut, missä pallo on, ja sillä oli aika tukevasti perheterapian pallo hallussaan
Tämä pyrkimys lähestyä perheterapiaa yksilönäkökulmasta ei ehkä ollut kovinkaan paljon perheterapian itsenäisyyttä korostavaa. [Kursiivi J. Vuosikerta neuvonnan alun sodan päättymisen luomaan tilanteeseen: isät palasivat kotiin pelonsekaisten vuosien jälkeen. Heimo Salmisella oli pitkä ja vankka yksilö- ja ryhmäterapeutin kokemus. – Voi myös kysyä, onko perheterapia, ja Perheterapia-lehti, näitten vuosien aikana ollut yhtä herkkä näkemään kulloinkin vallitsevan yhteiskunnallisen hädän ja vastaamaan siihen perheterapeuttisesti. Ravinteita voi verrata Winnicottin transitionaaliobjekteihin, joita transpersonaallinen prosessi vaihtaa sisäistettyihin objekteihin”. Artikkelissa on huikea määrä kirjallisuusviitteitä. Kyse oli tarkasta ja pakottavasta avuntarpeen huomaamisesta. Myös psykoterapian yhteisten tekijöitten kansainvälisesti ehkä tunnetuin tutkija Bruce Wampold on aivan viime aikoina kiinnittänyt itse asiassa samaan ilmiöön huomiota painottaessaan psykoterapioitten humanistista ulottuvuutta. Psychotherapy evolved as a culturally imbedded healing practice because of human traits. Tilanne on oikeastaan muuttunut vasta 2000-luvulla, jolloin perheterapian suunnasta on lähestytty psykoanalyyttista näkemystä. Tapani Ahola kirjoittaa tarinoiden käytöstä terapiassa. Kyse lienee siitä, että toisen näkemystä voidaan pitää arvossa ja pyrkiä vuorovaikutukseen vasta sitten, kun oma identiteetti on riittävän vahva. Voinee sanoa, että artikkeli kuvastaa hyvin ponnistelua perheterapian teoreettisen kentän haltuunotossa ja heijasteli myös kansainvälistä vilkasta, eräänlaista perheterapian teoreettista perustutkimusta. Jan-Christer Wahlbeck kirjoittaa perheterapeutista ja vallasta. Kuten hyvin tiedetään, kansainvälinen perheterapia suhtautui pitkään hyvin kielteisesti yksilö psykologiaan ja erityisesti psykoanalyyttiseen psykoterapiaan. Mukana artikkelissa on myös viittaus perheterapian tekniikkaan: sirkulaariseen haastatteluun, ja kirjallisuusluettelossa Milanon työryhmän paradoksikirja – jota kirjoittaja ei kuitenkaan tekstissä käsittele. Sen huomaaminen ja siihen vastaaminen menee kaiken hienosyisen psykoterapiatekniikan ohi, mutta edellyttää kuitenkin samalla sellaista omaa hienosyistä tekniikkaa, joka yhdistää avoimen dialogin ja sosiaaliseen hätään vastaamisen. Eivätkä vaikeudet olleet pelkästään psykologisia vaan moninaisesti välittömään ja laajempaan yhteiskuntaan liittyviä. Viehättävä kertomus 14-vuotiaan Sarin hoidosta, jossa yllättäen Matti Nykänen -niminen mäkihyppääjä saa toimia hyvänä esimerkkinä vaativaan suoritukseen valmistautumisesta ja oireen mää- – There have been many attempts to classify the common factors, each based on a different conceptual scheme. Sodanjälkeinen tilanne ikään kuin tiivistyi kaikkine vaikeuksineen perheisiin. Hänen artikkelinsa rakentuu paljolti psykoanalyytikkojen varaan ikään kuin siirtämällä psykoanalyysin kuvastoa perheterapian kontekstiin, kun hän kirjoittaa, että ”Perhesysteemiä voi verrata kasvumaljaan, jossa on ravintoliuosta. 4/14 Jukka Aaltonen 30. A.] 8. Hän pohtii sitä hyvin teoreettisesti muun muassa Batesonin, Maturanan, Dellin ja Milanon työryhmän näkemyksiä analysoiden. The factors that make all therapies effective (i.e., the common factors) are ones that are uniquely human. Mutta ei voi sanoa, että kyse olisi ollut pelkästään yleisistä tai yhteisistä tekijöistä (common factors), joitten merkitystä psykoterapiatutkimuksessa on painotettu. Kirjoittaja sanoo ikään kuin vähätellen, ettei kyse ollut varsinaisesta perheterapiasta, kun hän kuvaa spontaania toimintaa, jossa oli mukana muun muassa tuleva valtakunnansovittelija. Se menee ohi lähes kaikkien perheterapiatekniikkojen. That is to say, all psychotherapies are humanistic. Artikkeli kuvaa hyvin silloista arkaa yritystä soveltaa perheterapiaan omaa vankkaa aikaisempaa yksilöterapian kliinistä kokemusta. Kun ajattelen tätä kirjoitusta nykyisen perheterapian näkökulmasta, keskeiseksi muodostuu mielestäni herkkä kosketus perhekeskeisen lähestymistavan yhteiskunnalliseen tilaukseen. Wampold (2012) sanoo näin: Heimo Salminen kirjoittaa yksilö- ja perhetera piasta
Tässäkin on edustettuna lapsiperheiden erityiskysymyksiin liittyviä kirjoituksia, lasten ja lapsiperheiden kanssa tehtävien perheterapeuttisen työn menetelmien esittelyjä ja lasten eri ongelmat ja häiriöt. Kaikki muut ovat olleet suomalaisten kirjoittajien itsenäisesti tarjoamia käsikirjoituksia. Masennuksen hoito pariterapialla ja lähisuhdeväkivalta ovat useasti olleet esillä. Suurin ryhmä (20) ovat parisuhteeseen ja pariterapiaan liittyvät artikkelit. Näistä vain kaksi on ollut ulkomaisen kirjoittajan suomeksi käännettyjä tekstejä. Näistä selvä enemmistö on perustunut kirjoittajien perheterapeuttikoulutuksissa laatimiin opinnäytetöihin. Siis 1980-luvun raskaudesta on syntynyt lapsi, joka on mukavasti saavuttanut Erik H. Viimeksi mainittu on, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta, luonnehtinut mielestäni Suomen perheterapian historiaa yleisemminkin. Tässä ovat mukana sekä parisuhdetta eri näkökulmista valottavat kirjoitukset, pariterapian menetelmällisten kysymysten tarkastelut ja eri ongelmien hoitoa pariterapialla tai parisuhteen erityisongelmia kuvaavat artikkelit. – Olipa komeasti sanottu. Tässä kuitenkin yksi yritys. Tässä ryhmässä on todella iso aiheiden kirjo vanhemmuudesta, isyydestä ja sisarussuhteista aina adoptioon, huostaanottoihin, somaattisiin sairauksiin ja itsemurhiin perheessä. Kaksitoista artikkelia on sisältynyt pyydettyinä kirjoituksina kolmeen teemanumeroon. Voinee sanoa, että ensimmäistä Perheterapia-lehteä kuvastaa lähes romantiikansävyinen kurottautuminen kohti jotain sellaista, jota ei oikein hahmota mutta jonka toivoisi omakseen. 9. ”Näiden seitsemän vuoden aikana on lehdessä julkaistu 83 artikkelia. Artikkelissa ei ole yhtään kirjallisuusviitettä, vaikka nyt lukien taustakirjallisuus selvästi kuultaa tekstin läpi. Hyvin keskeisen ja tärkeän piirteen lehden kehityshistoriasta tarjoaa edellisen päätoimittajan Jarl Wahlströmin viimeinen pääkirjoitus 4/12. Hieman toisenlaista näkökulmaa perhetera piaan ja perheterapeuttien työhön edustavat artikkelit, jotka esittelevät tai tutkimuksellisesti tarkastelevat eri terapeuttisia työmuotoja ja menetelmiä (9), perheterapian teoriaa, käsitteitä ja lähestymistapoja (6), terapeuttien koulutusta, identiteettiä ja hyvinvointia (5) tai työskentelyä eri asiakasryhmien kanssa (4).” ...verrattuna viime aikojen numeroihin En siis pyri tässä artikkelissa käymään läpi Perheterapia-lehden yksityiskohtaista historiaa. Oman ryhmänsä muodostavat ne artikkelit (8), joissa käsitellään aikuisten eri ongelmien, mielenterveyden häiriöiden tai psykiatristen sairauksien perheterapeuttista hoitamista. Olen jopa olettanut, että juuri tämä on johtanut siihen, että perheterapia on verrattain joustavasti hyväksytty vakiintuneeksi psykoterapian muodoksi – verrattuna moniin muihin maihin. Eriksonia mukaillen sellaisen varhaisaikuisuuden tai jopa keskiiän, jolloin on kehittynyt aito oma identiteetti, kyky pitää huolta itsestään ja toisista, mutta vältetty eristäytymisen tai lamaantumisen kriisi. Julkaistuja artikkeleita voisi ryhmitellä monella tavalla, eikä mikään ryhmittely tee oikeutta kirjoitusten laajalle kirjolle. Mutta samalla mukavalta tuntuu lukea lehteä, koska siinä ei ole myöskään uuden autuaaksitekevyyden odotusta eikä toisaalta myöskään muitten psykoterapiamuotojen kimppuun hyökkäämistä. Kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi (12) nousivat luokittelussani erilaisia perheasetelmia ja perhetilanteita koskevat kirjoitukset. Tässä ovat edustettuina psykoosit ja dissosiaatiohäiriöt, päihdeongelmat, muistisairaudet, traumat ja syömishäiriöt. Eivät ole muistojemme lehdet kuolleet – kansalaisjournalismi Perheterapia-lehden ulottuvuutena räämisestä tarinallisena terapiatekniikkana. Mistä suomalaiset perheterapeutit ovat lehteen kirjoittaneet näiden vuosien aikana. Toiseksi suurin ryhmä (19) ovat lapsiin ja lapsiperheisiin liittyvät artikkelit. Siteeraan sitä varsin pitkään, koska se osoittaa lehden suunnittelussa 1980-luvulla hahmoteltujen keskeisten tavoitteitten toteutuneen
4/14 Jukka Aaltonen 30. Keskeiseksi näyttää nousevan tuoreitten perheterapeuttien merkittävä kirjoittajuus. Ne ovat, kuten useimmat viime vuosien artikkelit, muokattu perheterapiakoulutusten opinnäytetöistä. Tämä on mielestäni erityisen tärkeä ilmiö, koska juuri tämänkaltaiset kliinikkojen tekemät tutkimukset toteuttavat itse asiassa jopa sellaista yliopistolain edellyttämää tutkimusta, jonka mukaan yliopistojen tulee edistää tutkimustoiminnassaan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Mutta lisäksi kaikkia niitä luonnehtivat erityiset erot – joihin ei Jarl Wahlström tule viitanneeksi – ensimmäiseen lehteen verrattuna: teoria on selvästi alisteista havainnoille, artikkelit eivät ole kirjallisuuskatsauksia vaan kaikissa tutkitaan omaa kliinistä toimintaa. Artikkelit ovat huolellisesti tieteellisen standardin mukaan kirjoitettuja. Lisäksi lehdessä on kaksi ansiokasta kirjaesittelyä ja tietysti essee perheterapiasta. Lapset terapeuttisen yhteistyösuhteen arvioijina perheterapiassa, ryhmämuotoiset parisuhdekurssit, monen perheen terapeuttinen ryhmä ja perheterapia akuutissa kriisissä olevan kanssa. Lehdessä on neljä perusteellista, kliinisesti orientoitunutta artikkelia, joissa kaikissa on suoria potilas- tai asiakassitaatteja. Emme siis ole koskaan päästäneet syntymään avointa konfliktia perheterapian ja muitten psykoterapiamuotojen välille – toisin kuin useissa muissa maissa on tapahtunut. Daniel Stern on luonnehtinut psykoterapioitten syntyä näin: Uudet psykoterapian muodot ja myös niihin liittyvät teoriat syntyvät jälkikäteen, kun uusia kliinisiä, ratkaisuja etsiviä ongelmia tai uusia hoitoa odottavia potilasryhmiä ensin nousee terveydenhuollon kenttään. Yksi yhteiskunnallisista ulottuvuuksista on keskinäinen luottamus, joka on myös keskeinen osa psykoterapioitten yhteisiä tekijöitä. Kansalaisjournalismi ja Perheterapia-lehti Edellisen kappaleen maininta kokemusasiantuntijoista johtaa tällä hetkellä hyvin keskeiseen medianäkemykseen, kansalaisjournalismiin. Nämä muodostuvat hoitohaasteeksi psykoterapeuteille. Lehden historiassa on lisäksi koko ajan ollut lukuisia muita yliopistokytkentöjä. Vasta tämän jälkeen ja vuorovaikutuksessa hoitotyötä tekevien kanssa tutkijat pyrkivät löytämään ja hahmottelemaan teoriaa, joka auttaisi ymmärtämään tai selittämään hoitotoiminnan prosessia ja sen mahdollista tuloksellisuutta. Tämä on ollut kantava politiikka yleensäkin Suomen perheterapian historiassa. Lehden ilmeisenä hyvänä toimituspolitiikkana pidän sitä, että se ei ole missään vaiheessa pyrkinyt kärjistämään eri psykoterapiamuotojen eroja. Tulkitsen tämän siten, että Perheterapia-lehti on erityisellä tavalla tieteellinen lehti. He hoitavat, minkä osaavat. Tämä on johtanut perheterapian laajaan hyväksymiseen itsenäisenä psykoterapian muotona. Vuosikerta Millainen on kirjoittamisen hetkellä viimeisin, eli 2/2014 Perheterapia-lehti verrattuna ensimmäiseen. Tämä on tietysti epävirallisesti toteutunut kahden päätoimittajan, Jarl Wahlströmin ja Aarno Laitilan kautta. Mainitsin edellä yliopistolain sisältämän tieteellisen tutkimuksen yhteiskunnallisen ulottuvuuden. Erityisellä näkökulmalla tarkoitan sitä, että Perheterapia-lehdessä pitäisi olla myös kokemusasiantuntijoitten kirjoittamia artikkeleita tai yhdessä tutkijakirjoittajien kanssa kirjoitettuja. Tällöin olisi johdonmukaista lähestyä psykoterapian tieteellistä tutkimusta myös potilaitten erityisestä näkökulmasta. Se, että artikkeleissa usein teoria on kliiniselle kuvaukselle alisteista, on ilmiö, jonka toivoisi yhä enemmän vahvistuvan, koska (vain?) se tuo uusia innovaatioita myös uudenlaisen teorian rakentamiseen. Ja jo nyt voi sanoa, että kirjoittajakunnan ero lehden ensimmäiseen numeroon näyttää osoittavan, että lehti on median evoluution kärjessä. 10. Tarkastelen tätä myöhemmin tässä artikkelissa myös yleisemmästä mediateorian näkökulmasta. Kun psykoterapiakoulutukset ovat uuden asetuksen mukaisesti siirtyneet yliopistoihin, Perheterapia-lehden rooli voisi ehkä vielä enemmänkin olla osa tällaista yliopistollista kenttää yhteistyössä yliopistojen kanssa
Mielestäni se ei vähennä artikkeleitten arvoa, vaan päinvastoin korostaa kirjoitusten tuoreutta. Eivät ole muistojemme lehdet kuolleet – kansalaisjournalismi Perheterapia-lehden ulottuvuutena Kansalaisjournalismi voidaan nähdä historiallisena median uudistusliikkeenä, joka ottaa tavalliset kansalaiset aiempaa paremmin median tuotantoprosesseissa huomioon. Mikä estäisi esimerkiksi sitä, että lehden artikkeleita kommentoisi ja arvioisi lehden sivuilla kokemusasiantuntija. 11. Jossakin mielessä kansalaisjournalismia edustaa myös perheterapiakoulutettavien opinnäytetöitten muokkaaminen julkaisuiksi. Kuten myöhemmin vielä korostan, juuri tämä kirjoittamisen erityispiirre on Perheterapia-lehden kohdalla erityisesti korostunut, ja sillä on myös oma erityinen psykologiansa. Kun aloin kirjoittaa nimimerkillä Laura B:n kolumneja ja sittemmin omalla nimelläni esseitä perheterapiasta, hän on aina saanut tekstit ensimmäiseksi. Arkinen tietämisen kokemus nykyisessä elämässä on muun muassa netin kautta välittyvä tieto arjesta. Perheterapia-lehti ei ole pelkkä viestinviejä, välittäjä tai maailman perheterapian tilan raportoija, vaan myös itse osaltaan vastuussa yhteiskunnallisen psykoterapian ja sitä koskevan keskustelun tasosta. Tämä merkitsee sitä, että lehteä olisi mielestäni kehitettävä enemmän vuorovaikutukselliseksi. (Karvala 2014). Mikään ei myöskään estäne, että kokemusasiantuntijoita pyrittäisiin aktivoimaan kirjoittajiksi. Perheterapiaa koskevan keskustelun pitää oppia asettumaan – ei pelkästään perheterapeuttien vaan myös muitten psykoterapian muotojen, potilaitten ja yleensä kansalaisten osallistumisen välineeksi, se on kansalaisten käyttöön. Alkuperäisessä merkityksessään kansalaisjournalismi-määritelmä lienee lähimpänä määritelmää, jossa ammattijournalistit ja kansalaiset tuottavat yhdessä ihmisille itselleen merkityksellistä journalismia ja jossa kansalaisten omia kokemuksia hyödynnetään vakiintuneiden eliittilähteiden sijaan. Heidän roolinsa on erityisesti tutkimuksen pysyminen arvoiltaan ja tavoitteiltaan relevanttina ja lähellä arkista kokemusta. Siihen ei riitä mahdollisuus kommentoida kirjoituksia netissä. Usein häntä voi myös luonnehtia toivelukijaksi. Ei kai mikään estäisi. Tai sitten kansalaisjournalismina voidaan pitää uusia työkäytäntöjä, joilla journalistisesta tiedonhankinnasta ja jutunteosta tehdään aiempaa kansalaislähtöisempää. Otaksun, että nämä puheeni ovat kärpäsen surinaa tutkijoitten korvissa. Kansalaisjournalismia voidaan käsitellä myös teoriana, joka pureutuu median rooliin yhteiskunnassa. Olen edellä ehdottanut, että perheterapiaa tutkiviin tieteellisiin tiimeihin pitäisi kuulua myös kokemusasiantuntijoita. Kirjoittamisen psykologiasta: toivelukija Minun kokemukseni kirjoittamisesta näyttää useimmiten kytkeytyvän läheisesti henkilöön, joka on vähän sivussa kirjoituksen sisällöstä, mutta kuitenkin ystävällisesti tukemassa kirjoittamista. Perheterapian on hyväksyttävä, että myös ihmisten arkinen kokemus on tärkeä tapa tietää. Näin kirjoittaa Kreeta Karvala väitöskirjassaan Kaaoksen kesyttäjät. Kysehän ei läheskään aina ole tutkijoiksi itsensä hahmottavien artikkeleista vaan enemmänkin kirjoittajalle itselleen merkityksellisyyden kautta toteutettua ”journalismia”; jos nyt sallitaan tällainen ilmaisu. Hän on lukenut ne tarkasti, korjannut lukuisat kirjoitusvirheet, huomauttanut epäselvistä kohdista ja sanonut aina jotain mukavaa, esimer- 1. 3. Suomalaisten mediatutkijoiden mielestä kansalaiset pitää ottaa aktiivisesti mukaan journalismin tuotantoprosesseihin. Saman ehdotuksen voisi tehdä myös perheterapiaa käsittelevälle lehdelle. Edellä Perheterapia-lehteen sovelletut kansalaisjournalismin keskeiset teemat voi Heikkilää ja Kuneliusta soveltaen Perheterapia-lehden kohdalla tiivistää seuraavaan kolmeen ajatukseen: 2. Kansalaisjournalismin ilmiötä voi hyvin soveltaa myös Perheterapia-lehden historiaan, ryhmäpsykologiaan ja merkitykseen suomalaisen perheterapian kentässä. – Perheterapia-lehdessä on vastaavalla tavalla tärkeä ihminen ollut toimitussihteeri Heljä Meuronen, luultavasti myös muille kuin minulle
Mutta, kuten seuraavassa oletan, niitä toisaalta on nykyisillä kirjoittajilla useita. Kuuluisan ranskalaisen kirjailijan Marcel Proustin kirjan Mennyttä aikaa etsimässä päähenkilö on menettänyt rakastettunsa; tämä on kuollut ratsastusonnettomuudessa. Ovatkohan kommentoineet tai kiittäneet muita kirjoittajia, en tiedä. Ja vielä: koska ne liittyvät samaan kulttuuriulottuvuuteen, siis suomalaiseen perheterapiakulttuuriin, joka monilta osin poikkeaa (myönteisesti) useista muista ulkomai- Kirjoittamisen terapeuttisuudesta Tässä artikkelissa luonnehtimani kansalaisjournalismi Perheterapia-lehteen sovellettuna tuottaa vielä uuden, ehkä yllättävältä kuulostavan näkökulman: kirjoittamisen terapeuttisuuden. Tässä mielessä on vahinko, että tämä yhteistyö on päättynyt – ottamatta mitenkään kantaa kirjoitusten aihepiiriin, sisältöön tai tasoon. Erityisesti opinnäytetöihin perustuvat artikkelit elävät ainakin niitten kirjoittajien elämässä. Tämä on toisenlaista kuin sellainen tieteellisten lehtien vertaisarviointimenettely, joka tapahtuu ennen artikkelin julkaisuluvan myöntämistä ja keskittyy enemmänkin siihen, onko käytetty tieteellinen menetelmä validi. Mutta koska ne ovat syntyneet välittömässä yhteydessä kirjoittajan kliiniseen maailmaan ja koulutusryhmässä, ne elävät myös usein muitten saman koulutusryhmän jäsenten mielessä. Tätä vuorovaikutuspsykologiaa ei korvaa mikään ulkomainen lehti; niillä ei ole vastaavaa välitöntä kosketusta suomalaiseen perheterapian todellisuuteen. Sama psykologia, niin oletan, koskee myös Perheterapia-lehteen kirjoittavia. Äiti, ei työn ohjaaja, oli toivelukija. Kun Heljä kuulemma on lähtemäisillään eläkkeelle, häntä ei pitäisi päästää tai hänestä pitäisi ottaa kopio! Kunnon perheterapialehdessä pitäisi aina olla tällainen toivelukija. Tässä mielessä Perheterapia-lehti on todellisuudessa kokonainen lehdistö. Koska kirjoittajat ovat monille lukijoista henkilökohtaisesti tuttuja, artikkelit on usein kirjoitettu osana yhteistä koulutuskokemusta ja sen läpi niitä myös luetaan, kirjoittajilla on todennäköisesti mielessään nämä henkilökohtaiset toivelukijansa. Suuri valtaosa kirjoitti mielessään äidilleen. Tämä todellisuus tulee edellä kuvatulla tavalla sekä aihepiirin että kirjoittajan erityisestä tuttuudesta mutta myös siitä, että lukija voi täydentää artikkelia omalla kliinisesti suuntautuneella mielikuvituksellaan. Kun tämä tuli avoimemmin puheeksi, gradutkin valmistuivat ajallaan. kiksi: ”Täytyi mennä lähimetsään kannon päälle lukemaan ja syventymään.” Julkaisijan edustajat eivät ole kommentoineet kertaakaan. Vaimoni tietysti on ollut ensimmäinen lukija. Samalla tämä merkitsee myös eräänlaista ”todellista” tai ainakin toisenlaista artikkelien vertaisarviointia. Oikeastaan, näin luulen, olen esseeni aina mielessäni lähettänyt Heljän luettavaksi, en niinkään päätoimittajan. Päähenkilö kuvaa moniulotteisesti menetystä ja reaktioitaan siihen, myös suruaan. ”Ja siitä lähtien ryhdyin kirjoittamaan kaikille minua kohdanneesta suuresta surusta ja lakkasin suremasta.” 12. Sinänsä toivelukija siis on aina tärkeä osa kirjoittamisen psykologiaa; siihen pitäisi Perheterapian kaltaisen lehden toimituksen kiinnittää koko ajan herkkää huomiota. Yhdessä vaiheessa hän kertoo menetyksestään ja alkaa myös kirjoittaa siitä kirjeissään. Kiinnitin ilmiöön tietoisesti huomiota yliopisto-opettajana. Vuosikerta sista perheterapiakulttuureista, myös kaikki perheterapeutit saanevat kirjoituksiin erityisen läheisen tuntuman: he ikään kuin kirjoittavat artikkelit uudestaan lukiessaan niitä, samalla tavalla kuin kirjallisuustutkija Roland Barthes väittää lukijan varsinaisesti kirjoittavan kaunokirjallisen tuotteen. Aloitan kaunokirjallisuudesta. Edellä kuvatusta kirjoittamisen ja lukemisen vuorovaikutuspsykologisesta näkökulmasta Perheterapia-lehden aikaisempi yhteistyö Suomen Perheterapiayhdistyksen kanssa oli mielestäni erityisen perusteltua ja kannatettavaa. 4/14 Jukka Aaltonen 30. Tässä on kotimaisen Perheterapia-lehden erityinen merkitys. Kysyin usein graduvaiheen opiskelijoilta, kenelle he mielessään kirjoittavat tutkielmaansa. Kummallakin oli sama kirjoitusalusta ja samat toivelukijat, usein myös samat kirjoittajat
(1962). Kansalaisjournalismi kehityshankkeena suomalaisissa sanomalehdissä. (1999). (1999). Karvala, K. – Kun olin lähettänyt tämän artikkelin käsikirjoituksen lehden päätoimittajalle, Aarno Laitilalle, hän lähetti minulle seuraavana päivänä lukuisia kirjallisuusviitteitä, jotka osoittavat kirjoittamisen vaikuttavan myönteisesti useitten muittenkin fyysisten sairauksien oireisiin ja jopa organisaatioitten oikeudenmukaisuutta lisäävästi. Teoksessa M. Jukka Aaltonen 050 564 9021 jukka.aaltonen@jyu.fi 13. W. Maasilta (toim.) Journalismin muutoskaruselli. Introduction to Family Process. & Kunelius, R. Jyväskylä. Editorial. Kun on näin, kirjoittamisen terveysvaikutus sinänsä oletettavasti toimii myös psykoterapeuttien oman elämän kohdalla, myös silloin, kun kyse ei ole stressaavasta mutta emotionaalisesti tärkeästä kokemuksesta, sellaisesta kuin omasta kliinisestä toiminnasta kirjoittamisessa on kyse. Loppulaulu Loppupäätelmänä voi sanoa, ettei sävelmä ”Kuolleet lehdet” todellakaan kuvaa Perheterapia-lehteä. Pelkkä asenne ei riitä. Perheterapiakoulutusta 30 vuotta Suomessa: sisäisen tarinan synty ja tarinan synty ja tarinallinen kiertokulku. Jyväskylä studies in humanities, 228. Jukka Aaltosen arkistot. Journal of American Medical Association, 281 (14), 1304–1309. Uutismediat nettimurroksessa 2006–2012. Perheterapia, 25 (4), 6–20. Vammala: Journalismin tutkimusyksikkö. (2014). Paremmin sitä kuvannee Kustaa Killisen 1800-luvulla kirjoittama ja hyvin monen sekakuoron vakio-ohjelmistoon edelleen kuuluva laulu Metsän puita tuuli tuudittaa, Joka lehti liikkuu, Oksat keinuu, kiikkuu... Samalla tavalla voi ajatella siitä tieteellisestä tutkimuksesta, joka muutama vuosi sitten julkaistiin British Journal of Psychiatryssa: kun reumasta tai astmasta kärsiviä pyydettiin kirjoittamaan jostakin elämänsä stressaavasta kokemuksesta, heidän sairausarvonsa muuttuivat tilastollisesti erittäin merkitsevästi paremmiksi kuin satunnaistetun vertailuryhmän. Eivät ole muistojemme lehdet kuolleet – kansalaisjournalismi Perheterapia-lehden ulottuvuutena Lähteet ja kirjallisuus Kirjoittaminen ei ole itsensä kirjoittamista ulos jostakin vaan jonkin läpi, eteenpäin. Perheterapia Suomessa ja Perheterapia-lehti. Aaltonen, J. Perheterapia, 25 (2), 44–47. JAMA-study of the use of writing for patients with a asthma or rheumatoid arthritis. Family Process, 1(1) Heikkilä, H. Sierla, J. (2009). (1999). Kaaoksen kesyttäjät. Ackerman, N. Joshua et al. Suomen Mielenterveysseuran Perheterapiakeskuksen johtokunnan pöytäkirjat 15.5.1981–12.11.1987
4/14 30. Kuten äskettäin ilmestyneissä katsausartikkeleissa todetaan (Carr 2014a; 2014b), perheterapia on tuloksellista toimintaa monenlaisissa tilanteissa olevien perheiden kanssa. Mitä teem- Mitä tutkimus antaa perheterapiakentälle. Perheterapia kehittyi omaksi psykoterapiamuodokseen käytännön työn innovaatioiden ja karismaattisten terapeuttien opetusten avulla, tutkimukseen suhtauduttiin perheterapiakentässä alkuaikoina jopa kielteisesti. Aikuisilla perheterapia on vastaavasti havaittu tehokkaaksi niin ihmissuhdeongelmien, psykoseksuaalisten ongelmien, lähisuhdeväkivallan, ahdistuneisuushäiriöiden, mielialaongelmien, alkoholin väärinkäytön, skitsofrenian kuin kroonisiin sairauksiin sopeutumisen kohdalla. Ehkäpä aika antaa perspektiiviä ja nyt on hyvä pysähtyä pohtimaan tutkimuksen antia. Kun tutkimusta varten on tarpeen kuvata työskentelyn periaatteita ja toimintatapoja, ne kirkastuvat uudella tavalla myös tekijöilleen ja tulevat osaksi sekä ulkoista että sisäistä dialogia. Asetelma on vähitellen muuttunut ja tutkimus on tullut osaksi perheterapian kenttää. kas hoitomuoto joko yksin tai yhdistettynä muihin hoitomuotoihin seuraavissa lasten ja nuorten ongelmissa: nukkumisen vaikeudet, syömisen ja kiintymyksen ongelmat pikkulapsilla, käytöshäiriöt, tunne-elämän ongelmat, syömishäiriöt ja somaattiset ongelmat. Vuosikerta Käytännön perheterapeutti perheterapiaa tutkimassa P ohdin tässä artikkelissani, mitä tieteellinen tutkimus voi antaa perheterapialle, perheterapeuteille ja kliinikko-tutkijalle itselleen. Vallalla on jo pitkään ollut vaatimus psykoterapian tuloksellisuuden todentamisesta tutkimuksen keinoin. Perheterapia on teho14. Näin tutkimus antaa olemassaolon oikeutusta koko terapiamuodolle, ja tämän vuoksi perheterapiakentän mukanaolo psykoterapian tuloksellisuustutkimuksessa on perusteltua ja tärkeää. Käytännön kliinikoiden on siis hyvä seurata tutkimustuloksia alan lehdistä ja olla ajan tasalla siitä, millaisia tutkimustuloksia on mahdollista käyttää oman työnsä aseman perustelemiseen. Tämä vaatimus on perinteisesti ollut perheterapiakentälle hankala. Perheterapiakentän kannalta perheterapeuttisten työmuotojen tieteellinen tutkiminen auttaa systemaattisesti tarkastelemaan sitä, mitä ollaan tekemässä. Masennuksen pariterapiaa käsittelevän väitöskirjani valmistumisesta alkaa pian olla neljä vuotta, joten katselen tutkimuksen tekemisen aikaa jo vähän etäämmältä
Ja toisaalta, jos tuloksellisuustutkimuksessa on tutkittu perheterapeutille vieraan työskentelytavan tuloksellisuutta, on aika epätodennäköistä, että terapeutti artikkelin luettuaan alkaisi kouluttautua tähän uuteen työskentelytapaan ja muuttaisi oleellisesti omaa tapaansa tehdä työtä (Dattilio ym. Perheterapia-alan tutkijat voisivat aiempaa enemmän kutsua asiakkaitaan mukaan oman työnsä tutkimiseen, siihen perheterapeuttinen osaaminen antaa mielestäni hyviä edellytyksiä. Työyksikköjen työkäytännöissä on paljon aikojen saatossa käytännöiksi muotoutuneita toimintatapoja, joita tutkimuksen tekeminen käytännön työyksiköissä voi haastaa tarkastelemaan ja mahdollisesti myös muuttumaan. Perheterapia on osa psykoterapiakenttää, ja ainakin itse toivoisin tämän kehityssuunnan jatkuvan. Tutkimuksen näkökulmasta yksi vastaus tähän on tutkia perheterapiaa naturalistisella tutkimusotteella: tutkitaan sitä työtä, mitä perheterapeutit tekevät, eikä ennalta määritellä manuaalia, jota terapeuttien tulee noudattaa. me, kun teemme perheterapiaa. Psykoterapiatutkimuksen kautta myös perheterapiakentässä on alettu keskustella psykoterapian yhteisten tekijöiden (Assay & Lambert 1999) merkityksestä asiakkaan auttamisessa. Artikkelit liittyviä tekijöitä, odotuksiin liittyviä tekijöitä ja terapeuttisiin Eija-Liisa Rautiainen interventioihin liittyPsT, VET-perheterapeutti viä tekijöitä. Erityisen hedelmällistä voisi olla tehdä yhteistyötä tutkijoiden kanssa, jotka tulevat perheterapiakentän ulkopuolelta. Myös yhteistoiminnallisten tutkimusmenetelmien kehittäminen ja palvelujen käyttäjien äänen vahvempi mukaan ottaminen perheterapian tutkimukseen ovat keinoja tuoda tutkimusta lähemmäksi käytännön terapiatyötä tekevän perheterapeutin arkea ja kokemusmaailmaa. Ja toisaalta, kun hahmotetaan eri psykotera piamuotojen yhteisiä tekijöitä, nähdään selvemmin myös se, mikä on juuri perheterapialle erityistä. Muistan, kun luin tutkimuksen hiljaisuuksista psykoterapiaistunnoissa (Levitt 2001). Niin tärkeää kuin edellä mainitsemani tuloksellisuustutkimus voi perheterapian aseman suhteen ollakin, sen sisällöllinen anti jää käytännön kliinikolle usein aika laihaksi. He katsovat perheterapeuteille tuttuja asioita etäämpää ja osaavat myös kysyä sellaisia kysymyksiä, jotka eivät tulisi alaa sisältä päin tuntevan mieleen ja jotka voivat auttaa uudella tavalla pohtimaan tuttuja asioita. Parhaimmillaan tutkimuksen tekeminen voi auttaa itsestään selvinä pidettyjen asioiden kyseenalaistamisessa. Psykoterapian yhteisinä tekijöinä pidetään asiakkaaseen liittyviä tekijöitä, terapeuttiseen yhteistyösuhteeseen Mitä tutkimus antaa perheterapeutille. Se, että perheterapia todetaan tulokselliseksi, vastaa usein kliinikon omaa kokemusta ja käsitystä. Millä perusteilla toimimme perheiden kanssa niin kuin toimimme. 2014). Tutkija oli haastatellut seitsemää 15. Riskinä tässä voi olla se, että elävät ja innovatiiviset prosessit jäykistyvät kuolleiksi kuvauksiksi ja kuvaukset kangistavat elävää käytäntöä. (Blow & työnohjaaja ja kouluttaja Sprenkle 2001.) KaiDialogic Partner Oy kille psykoterapiamuoHelsinki doille yhteisiä tekijöitä pidetään terapian onnistumisen näkökulmasta oleellisimpina kuin eri terapiamenetelmien erityisiä piirteitä. Käytännön kliinikoille sisällöllisesti mielenkiintoisempia ovat laadulliset tutkimukset, joissa kuvataan terapiaprosesseja. Eri psykoterapiamuotojen välillä on mielestäni aikojen kuluessa ollut harmillisen vähän yhteyksiä; kiinnostus psykoterapioiden yhteisiin tekijöihin ja psykoterapiaprosessien tutkimiseen voivat olla rakentamassa siltaa eri psykoterapiamuotojen välillä. Kiinnostava ja vaikea kysymys onkin, miten osaisimme kuvata perheterapiaa riittävän konkreettisesti ja kuitenkin riittävän avoimesti, jättäen tilaa luovuudelle ja hetkessä toimimiselle
Monet kommentoivat myös sitä, että hankkeessa mukanaolo oli ollut opettavaista ja oli vahvistanut omaa perheterapeutin identiteettiä. Tutkimuksessa mukanaolo oli antanut perheterapeuteille luvan keskittyä työpaikallaan enemmän perhe- ja pariterapian tekemiseen, tarjosi tilaisuuden pysähtyä itse pohtimaan omaa tekemistään ja ajatteluaan, auttoi kuuntelemaan tarkasti asiakaspariskuntien kokemuksia hoitoprosesseista, innosti jatkamaan perheterapian tekemistä ja sai terapeutit vakuuttumaan perheterapian käyttökelpoisuudesta masennuksen hoitomuotona. Näiden kokemusten innoittamana ajattelen, että perheterapeuttien kannattaa lähteä mukaan väitöskirjatutkimushankkeisiin, ottaa opiskelijoita työpaikoille tekemään opinnäytetöitään ja pyrkiä vuoropuheluun tutkijoiden kanssa. He myös osallistuivat yhteisen tutkimisen haastatteluihin hoitoprosessien päättymisen jälkeen yhdessä asiakaspariskuntiensa kanssa ja osa heistä tuli vielä fokusryhmähaastatteluun, jossa keskusteltiin terapeuttien kokemuksista tutkimushankkeessa mukana olemisesta. Tutkija oli luokitellut erilaisia hiljaisuuksia terapiaistunnoissa ja oli löytänyt seitsemän erilaista taukoa: omissa ajatuksissa olemisen tauot, emotionaaliset tauot, vuorovaikutukseen liittyvät tauot, refleksiiviset tauot, ilmaisuun liittyvät tauot, assosiatiiviset tauot ja muistelemiseen liittyvät tauot. 4/14 Eija-Liisa Rautiainen 30. Dattilion ja kumppaneiden (2014) mukaan tutkijoiden olisi hyvä kiinnittää huomiota tutkimusraporttien kieleen ja omaan tapaansa ilmaista asioita, jotta tutkimusraportit olisivat lukijaystävällisempiä. Uskon, että edellä mainitsemani ominaisuudet ovat hyvin tarpeellisia kliinikkona toimiessani ja myös nykyisessä työssäni työnohjaajana ja kouluttajana. Kun nyt tänään pohdin sitä, mitä väitöskirjatutkimuksen tekeminen on antanut minulle kliinikkona, mieleen tulee monenlaisia asioita. Sen lisäksi, että käytännön työtä tekevä perheterapeutti voi seurata tutkimusta lukemalla tieteellisiä artikkeleita, toisinaan avautuu mahdollisuuksia olla myös mukana tutkimushankkeissa. Uskon, että laadullisen perheterapiatutkimuksen seuraaminen on käytännön perheterapiatyötä tekevän kliinikon kannalta hyödyllistä ja uusia ajatuksia herättävää. Itselleni juuri kliinisen työn ja tutkimustyön tekeminen vuorotellen (olin tutkimuksen teon joissakin vaiheissa alkuviikon kliinisessä työssä ja loppuviikon tutkijana) auttoi eteenpäin tutkimuksessa. Kokemus on auttanut minua ensinnäkin pohtimaan tieteellisen tutkimuksen ja käytännön kliinisen työn vaatiman ajattelutavan samanlaisuuksia ja erilaisuuksia. Tämänvuotisessa Turun pohjoismaisessa per16. Palaute, jota hankkeessa mukana olleilta perheterapeuteilta fokusryhmähaastattelussa ja jo aineistoa kerätessäni sain, oli pääsääntöisesti innostunutta ja myönteistä, vaikkakin oman työn Mitä tutkimus antaa kliinikko-tutkijalle itselleen. Vuosikerta avaaminen tutkimuksen kohteeksi oli toki jännittänytkin. Omassa masennuksen pariterapiaan liittyvässä väitöskirjatutkimuksessani (Rautiainen 2010) oli mukana perheterapeutteja, jotka nauhoittivat jokaisen terapiaistunnon tutkimuksessa mukana olevien pariskuntien kanssa. psykoterapia-asiakasta, jotka olivat katsoneet videonauhalta omaa psykoterapiaistuntoaan istunnon jälkeen ja kertoneet joka kerta, kun olivat istunnossa pitäneet tauon, mitä heidän mielessään tuona hetkenä oli ollut. Systemaattisuus, kurinalaisuus ja pitkäjänteisyys ovat asioita, joita tutkimusta tehdessään pääsee opettelemaan. Oma kysymyksensä on se, kuinka usein kiireistä asiakastyötä tekevä perheterapeutti jaksaa ja ehtii lukea tutkimusraportteja, joiden kieli on usein monimutkaista ja teksti kohtuullisen vaikeaa ymmärtää ja usein vielä englanninkielistä. Oma kokemukseni väitöskirjatutkimukseni kanssa oli, että pikkuhiljaa ajatukset aina selkiytyivät ja työn kanssa pääsi eteenpäin. Minua artikkelin lukeminen innosti tutkailemaan hiljaa olemista asiakkaideni kanssa ja lisäsi uteliaisuuttani ilmiötä kohtaan. Tutkimuksen tekemiseen liittyy paljon rutiiniluontoista, tarkkuutta vaativaa työtä ja hitaasti etenevää ajatustyötä, joka välillä tuskastuttaa
Osaan siis todella arvostaa hyvin tehtyjä tutkimuksia ja ihailen taitavien kirjoittajien hyviä tutkimusraportteja. Tutkimuksen tekeminen antaa nykypäivänä mahdollisuuden myös kansainvälisiin kontakteihin ja yhteistyöhön. Pystyn nyt paremmin arvioimaan vaikkapa käytettyjä tutkimusmene17. Tämän vuoksi arkityön tutkimus on mielestäni niin arvokasta: tutkiminen auttaa hoitokäytäntöjen kehittämisessä. aiemmin mainitsemani palvelujen käyttäjien äänen mukaan kutsuminen tieteelliseen tutkimukseen). Tavoitteenamme tutkimushankkeessa oli omalta osaltamme vaikuttaa suomalaisiin hoitokäytäntöihin masennuksen osalta ja jollakin tavalla siinä varmasti onnistuimmekin. Tutun arkityön asettaminen tutkimuskohteeksi auttaa myös terapeuttitutkijaa kiinnostumaan uudella tavalla tutusta, ehkä jo rutiiniksi tulleesta työstä, näkemään arkisen eksoottisena. masentuneiden ihmisten puolisoiden huomioimisen puolesta. Myös tunne siitä, että on osa isompaa joukkoa ja oivallus siitä, että perheterapeutit eri maissa pohdiskelevat samanlaisia kysymyksiä ja inspiroituvat samoista kirjoista ja artikkeleista, on innostanut minua. Tutkimuksen tekeminen on avannut minulle yhteyksiä perheterapian tutkijoihin ja kehittäjiin eri maissa ja on tätä kautta opettanut minulle paljon. Usein kokeneet kliinikot näin valitsevatkin. Tällä tavalla tutkimusta ei tee vain oppiarvon tai tutkimuksen vuoksi vaan päästäkseen syventymään itseä kiinnostavaan ja omaa työtä hyödyttävään aiheeseen. Kehitettävää on edelleen paljon, myös masennuksen perhekeskeisessä hoidossa. Toisaalta, perheterapeuteilla voisi olla paljon annettavaa tutkimuskentälle vaikkapa uudenlaisten tutkimusmenetelmien kehittämisessä (vrt. Uskon, että tällainen pitkäjänteinen itsensä kehittäminen, tutkiva työote, pitää työn mielenkiintoisena ja oman mielen virkeänä. Mikä urakka on löytää tutkittavia arkityön keskellä, miten paljon tiedottamista ja muistuttelua tutkimushanke vaatii, mitä kaikkea on otettava huomioon tutkimusta suunniteltaessa, miten millään ei osaa ennakoida vastaantulevia kysymyksiä ja pulmia, miten aikataulut venyvät ja muuttuvat matkan varrella, miten vaikeaa tutkimusartikkelin kirjoittaminen osaakin olla, miten tyrmääviä arvioijien raportit tieteellisistä lehdistä voivat olla jne. Artikkelimuotoista väitöskirjaa tehdessään saa arvioita omasta tekstistään eri puolilta maailmaa ja omaa tutkimustaan pääsee esittelemään kongresseihin ulkomaille asti. Valitsin oman tutkimusaiheeni, masennuksen pariterapian kehittäminen ja tutkiminen, omasta kliinisestä työstäni ja sillä tavalla pääsin samalla kehittämään työtäni, kun tein tutkimustani. Tutkimuksen tekemisen kautta opin ymmärtämään tiedeyhteisön kriittisyyden arvon: joutumalla tarkentamaan, muokkaamaan ja korjaamaan tekstiään ja perustelemaan kantojaan saa loppujen lopuksi kirjoitettua parempaa tekstiä. Olen myös itse oppinut olemaan kriittinen, kun luen tutkimuksia. Käytännön perheterapeutti perheterapiaa tutkimassa heterapiakongressissa yksi pääpuhujista, Susanne Bargman, kannusti kliinikoita systemaattisesti kehittämään omia taitojaan perheterapeutteina keräämällä palautelomakkeiden avulla palautetta asiakkailtaan, palaamalla aika ajoin lukemaan tuttuja perusteoksia, tunnistamaan omia onnistumisia terapeutteina ja keskittymällä systemaattisesti vahvistamaan niitä. Hänen tapansa arvioida työtäni oli hyvin kannustava ja itse väittelytilanne aidosti mielen- kiintoinen akateeminen keskustelu, jossa pääsin perustelemaan työtäni. Itselleni erityisen hieno kokemus oli yhteistyö belgialaisen vastaväittäjäni kanssa. Oma kokemukseni tutkimuksen tekemisestä on auttanut minua ymmärtämään, miten vaativaa tutkimuksen tekeminen on. Väitöskirjan tekeminen on antanut minulle mahdollisuuden puhua masennuksen pariterapeuttisesta hoidosta erilaisilla foorumeilla ja tätä kautta olen päässyt puhumaan mm. Perheterapiatyön tekeminen vaatii monia sellaisia taitoja, joita ei suoraan pysty hyödyntämään tutkijana. Vaikkapa terapiatilanteessa improvisointi, tilanteen lukeminen, monien ihmisten reaktioiden samanaikainen havaitseminen ja kyky vastata nykyhetkessä siihen, mitä tapahtuu, ovat taitoja, joita on vaikeampaa kuvitella soveltavansa tieteelliseen tutkimukseen
Blow, A. Journal of Marital and Family Therapy, 40, 5–16. Carr, A. J. Common factors across theories of marriage and family therapy: A modified Delphi study. Journal of Marital and Family Therapy, 27, 385–402. (2010). The evidence base for family therapy and systemic interventions for childfocused problems. L. The evidence base for couple therapy, family therapy and systemic interventions for adult-focused problems. & Lambert, M. M. Rautiainen, E-L. Jyväskylä studies in education, psychology and social research, 396. Levitt, H. P. P. Miller (toim.) The heart and soul of change: What works in therapy (s. Co-construction and collaboration in couple therapy for depression. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. & Davis, S. Journal of Family Therapy, 36, 107–157. 18. Hubble, B. D. Vuosikerta Dattilio, F. The empirical case for the common factors in therapy: Quantitative findings. Psychotherapy Research, 11, 295–309. Sound of Silence in Psychotherapy: The Categorization of Clients’ Pauses. D. Carr, A. Teoksessa M. (2014). (2014). Se opetti minua terapian yhteistoiminnallisen luonteen ymmärtämisessä; terapia on, tai sen tulisi olla, näin ajattelen, yhteistoiminnallinen prosessi, jossa asiakkaiden kokemusten kuunteleminen ja yhteinen dialogi siitä, mikä kyseistä perhettä auttaa, on keskeistä. Haastattelujen tekemisellä oli vahva vaikutus minuun terapeuttina. Washington, DC: American Psychological Association. A. 33–56). (1999). (2014). 4/14 Eija-Liisa Rautiainen 30. M., Piercy, F. Näin molemmat osapuolet saivat sekä pohtia ääneen omia kokemuksiaan terapiaprosessista että asettua kuuntelemaan toisten kokemuksia. (2001). & Sprenkle, D. telmiä tai tutkijoiden tekemiä johtopäätöksiä tuloksistaan. Tein omassa tutkimuksessani yhteisen tutkimisen haastatteluja, joissa keskustelin sekä terapeuttien että heidän asiakkaidensa kanssa tavalla, jossa puhuminen ja kuunteleminen selkeästi erotettiin toisistaan. Duncan & S. Eija-Liisa Rautiainen 050 3568 777 eija-liisa.rautiainen@dialogic.fi LÄHTEET Assay, T. The Divide between “Evidenced-based” Approaches and Practitioners of Traditional Theories of Family Therapy. Journal of Family Therapy, 36, 158–194. (2001)
Maturana tuli ja hävitti perheen objektiivisesta todellisuudesta sepitelmäksi, jokainen ”konstruoi” oman todellisuutensa. Alaotsikkona oli Batesonin ja Maturanan vaikutus perheterapiaan. Samalla kurssilla ollut Perheterapialehden päätoimittaja Jarl Wahlström nappasi sen sitten lehteen, ja artikkeli ilmestyi numerossa 3/90 raflaavalla otsikolla Perheterapian ”nousu ja tuho”. Artikkelit Systeemisyys – dialogisuus – integraatio: Kauko Haarakangas psykologian tohtori vaativan erityistason perheterapeutti (SMS) kohti kokonaisvaltaista psykoterapiaa E nsimmäisen artikkelini perheterapian kehityksestä kirjoitin 1980-luvun lopulla dosentti Veli Verrosen tieteenfilosofian kurssin lopputyöksi. 1980-luvulla Milanon työryhmän kehittämä perheen sirkulaarinen haastattelutekniikka oli muodostunut vallitsevaksi menetelmäksi systeemisessä perheterapiassa. Perheterapeutit halusivat laajentaa rakenteellisen determinismin myös perheen vuorovaikutukseen, ja näin siitä muodostui perheterapian uusi epistemologia. Maturanan mukaan kaikessa vuorovaikutuksessa elolliset systeemit käyttäytyvät rakenteensa mukaisesti. Toisen asteen kybernetiikan mukaan terapeutti ei voi olla systeemin ulkopuolisena tarkkailijana tai vaikuttajana, joka interventioillaan voi muuttaa perheen patologisena nähtyä vuorovaikutusta. Terapeutti on osa keskustelussa muodostuvaa yhteistä systeemiä, jota amerikkalaiset terapeutit Harlene Anderson ja Harold Goolishian (1988) nimittivät kielelliseksi systeemiksi. Batesonin työryhmä Palo Altossa USA:ssa auttoi löytämään perheen ja vuorovaikutussuhteet yksilön käyttäytymisen kontekstina. Näin systeeminen epistemologia syrjäytti yksilökeskeisen ja lineaarisen ajattelun. Kaksoissidostutkimusprojektissaan Bateson oli soveltanut kyberneettistä teoriaa perheiden vuorovaikutuksen tutkimiseen. Jos kärjistetysti voidaan sanoa Batesonin ”perustaneen” perheterapian, niin kuinka sitten Maturana onnistui ”hävittämään” sen. Jokainen tekee havaintonsa oman rakenteensa mukaisesti. Eri perheen19. Perheterapeuttien keskuudessa oli virinnyt myös itsekritiikkiä perheterapian kontrolloivaa luonnetta kohtaan. Totesin siinä antropologi Gregory Batesonin ja biologi Humberto Maturanan vaikutuksen olleen käänteentekevä perheterapian teorian ja käytännön kannalta. Jokaisen havainnot ovat siinä mielessä yhtä oikeutettuja ja tosia, myös psykoottisen potilaan kokema harhamaailma
Terapeutin tehtävä oli muuttunut tietäjästä ja ratkaisujen löytäjästä dialogin synnyttäjäksi tai uusien kertomusten syntymisen edistäjäksi. 4/14 Kauko Haarakangas 30. Terapeutti ei voi näin ollen kohdella perhettä kuin se olisi olemassa yhtäläisenä objektina. Maailma on edelleen olemassa mutta valmis se ei ole. Internet oli tuntematon. Nyt ovat sitten älypuhelimet ja kaiken maailman somet. Mitä tapahtumia ja prosesseja ihmisten keskinäinen kontakti ja vuorovaikutus saavat aikaan. Dialogi jatkuu. Nyt on vuoden 2014 syksy. Näin tapahtuu, koska 20. Olisiko mahdollista vähitellen luopua perheterapian ja yksilöpsykoterapian erillisyydestä ja kouluttaa kokonaisvaltaisia ihmissuhdepsykoterapeutteja. Vuoden 1990 artikkelini kirjoitin vielä kirjoituskoneella. Kymmenen vuoden päästä puhelin kulki mukanani, tietokone ja Google auttoivat valtavasti artikkelin tekemisessä. Merkitysten antaminen asioille tapahtuu keskinäisessä keskustelussa. Chileläiset biologit Humberto Maturana ja Francisco Varela (1980, 1987) tarkastelevat kaikkia eläviä olentoja systeemeinä, jotka käyttäytyvät rakenteensa määräämällä tavalla. Dialogisen teorian kehittelyyn oli löytynyt apua niin muinaisen Sokrateen ajatuksista kuin venäläisten kielitieteilijöiden Mihail Bahtinin (1981, 1986, 1991) ja Valentin Voloshinovin (1990) teksteistä. Totesin tapahtuneen kehityksen, jossa perhe oli alettu nähdä yhteistyökumppanina eikä enää muuttamisen ja terapiatekniikoiden kohteena. Missä menee perheterapia. Vuosikerta jäsenten mielikuva perheestään on erilainen. Avainsanana 2000-luvulle mentäessä oli dialogisuus. Ihmisten muodostamat systeemit ovat merkityksiä luovia systeemejä. Sota ja hirmuteot ovat jokapäiväistä uutisaineistoa. Pu- helimeni oli silloin tiukasti kiinni seinässä. Andersonin ja Goolishianin mukaan systeemit eivät luo ongelmia, vaan ongelmista puhuminen, niiden kielellistäminen, luo systeemit. On myös alettu nähdä, että kaikissa psykoterapiamuodoissa tuloksellisuuden kannalta tärkeintä ovat suhteen turvallisuus, terapeutin myötäelävä läsnäolo ja asiakkaan kokemus tuesta ja kuulluksi tulemisesta. Ongelman määrittämä systeemi on olemassa vain kielessä, ja se käsittää ne henkilöt, jotka osallistuvat keskusteluun ongelmasta. Toinen perheterapian kehitystä käsittelevä artikkelini ilmestyi vuosikymmenen päästä Perheterapia-lehden numerossa 1/2001 otsikolla ”Menetelmistä dialogiin perheterapiassa”. Esimerkiksi juostessani lenkkipolulla ja ohittaessani emäntäänsä kävelyttävän ajokoiran koira alkaa haukkua minua. Perheterapiassa oli tärkeää luoda turvallinen keskusteluilmapiiri ja synnyttää keskustelua, johon kaikki voivat osallistua omalla äänellään. Myös mielen ja kehon kokemusten yhteys on voitava ottaa osaksi terapeuttista dialogia. Tietotekninen kehitys on ollut huimaa. Koulutusohjelmissa esimerkiksi yksilöpsykoterapeuttisen ja perheterapeuttisen lähestymistavan välisiä yhteyksiä on pyritty edistämään. 1980-luvun lopulla perheterapiassa oli alettu puhua todellisuudesta sosiaalisena konstruktiona, jonka luomme kielellisessä vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Systeemisyys ja toisen ihmisen kohtaaminen Mitä tapahtuu, kun kohdataan. Perheterapeuttien keskuudessa oli virinnyt kiinnostus terapiaistuntojen kieleen ja asioiden keskustelussa saamiin erilaisiin merkityksiin. Tätä elämän järjestäytymisen periaatetta he kutsuvat rakenteelliseksi determinismiksi. Tavoitteena on, että jokaisen osallistujan kokemukset ja havainnot voivat tulla osaksi dialogista prosessia, yhteistä jakamista ja ymmärryksen etsintää. Psykoterapiassa on viime vuosina korostettu eri suuntausten välisen integraation tärkeyttä (Eronen & Lahti-Nuuttila 2012). Se tarkoittaisi psykoterapeutteja, jotka voivat kohdata ihmisen niin hänen lähiverkostonsa kanssa kuin myös kahden kesken. Ihmisen mieli ja vuorovaikutus maailmassa avautuvat toiselle dialogin kautta, olemisen ongelmien ymmärtäminen mahdollistuu suhteessa, jossa kokija kohtaa kuuntelijan. Mikä on tärkeää ihmisten kohtaamisessa
Koira on kuitenkin rakenteeltaan joustava, se voi oppia olemaan haukkumatta lenkkeilijää, mikäli sen omistaja haluaa ja osaa sitä opettaa. Elävät organismit ovat oppivia systeemejä, ne voivat sopeutua ja muuttua ympäristön olosuhteiden muuttuessa. Sitä kautta minäkin sain herätyksen Maturanaan ja hänen tapaansa hahmottaa ihmisen oleminen maailmassa (Haarakangas 1990). Ne ovat hänen oman maailmassa olonsa kautta muodostuneita. Maturana on pyrkinyt luomaan yleistä teoriaa elollisista systeemeistä samalla kun hän on korostanut lähtökohtiaan biologina (Simon 1985). Yhdysvaltalainen psykiatrian ja käyttäytymistieteiden professori Paul Dell (1985) teki Maturanan teoriaa tunnetuksi kansainvälisissä perheterapian julkaisuissa. Ja on muistettava, ettei ihmisolento voi kasvaa täyteen ihmisyyteen ilman kasvattajiensa tukea ja ohjausta. Koira ei tietoisesti tai älyllisesti tiedä olevansa koira. 21. Jokainen ihminen näkee maailman ”oikein” siinä mielessä, että hän näkee niin oman rakenteensa mukaan vaikkakaan absoluuttisesti oikeaa näkemystä ei ole olemassa (Dell 1986). Sille voi tietysti antaa nimeksi vaikka Ville, kutsua Häneksi ja pukea housuihin, mutta inhimillistämisyrityksistä huolimatta se on edelleen koira. Olemme kuitenkin jatkuvasti suhteessa ympäristöömme, tarvitsemme sikiöajasta lähtien koko ikämme toisia ihmisiä ja suhdetta maailmaan. Tämä koskee myös psykoottisen potilaan harhaista kokemusmaailmaa. Koska elolliset systeemit ovat autonomisia ja autopoieettisia, siitä seuraa, ettei niiden toimintaa ja käyttäytymistä voi määrätä systeemin ulkopuolelta. Terapiassa tämä merkitsi sitä, että kaikkien terapiaistuntoon osallistujien havainnot ja kokemukset ovat tärkeitä ja oikeita. Kreikan kielen sana auto = itse, poiesis = tuotanto, luominen. Kaikki elävät olennot erottautuvat ym- päristöstään oman sisäisen dynamiikkansa kautta. Bateson (1972) oli jo kyberneettisen tietoteoriansa pohjalta tähdentänyt, että mikään systeemin osa ei voi yksipuolisesti kontrolloida toista systeemin osaa tai koko systeemiä. Aiemmin olin jo kyberneetikko Gregory Batesonin (1972) kirjoitusten ja systeemiteorian opiskelun myötä oppinut suhtautumaan kriittisesti kuvitelmaan mahdollisuudesta tehdä objektiivisia havaintoja sekä yrityksiin muuttaa terapiaan tulleen perheen vuorovaikutusjärjestelmää. Autopoiesis-teorian vaikutukset ovat levinneet monille muillekin tieteenaloille. Systeemisyys – dialogisuus – integraatio: kohti kokonaisvaltaista psykoterapiaa koiran saalistusvaistot heräävät sen havaitessa ohi juoksevan kohteen. Hermojärjestelmämme rakenne, aivojemme toiminta ja psyykkiset prosessimme määräävät pitkälti sen, millaisena maailma meille näyttäytyy. Esimerkiksi psykoterapian ja erityisesti systeemisen perheterapian edustajien piirissä Maturanan teorioita tutkittiin ja sovellettiin omaan käytäntöön innokkaasti 1980-luvun puolivälistä alkaen. Se mikä on oikein tai ”totuus” on sopimuskysymys. Mitä on oleminen jonakin. Terapeuttisissa istunnoissa terapeutti on osa systeemiä. Koira käyttäytyy rakenteensa mukaisesti. Se on rakennettu sen geeneihin. Hän voi tietysti yrittää toimia kuin olisi ulkopuolinen agentti. Maturanan ja Varelan tälle ilmiölle antama nimi on autopoiesis1. Ne olivat tietoteoreettisia virheitä (epistemological errors), kuten Dell (1985) painotti. Mutta solutasolla sillä on tieto koiraksi tulemisesta ja koirana olemisesta. Ihminen on saanut hedelmöityksessään geeniperimän, jonka perusteella alkiosta kehkeytyy ja kasvaa ihminen. Jonakin oleminen on prosessi, jossa ”systeemi tuottaa itsensä ja luo itseään jatkuvasti” (Ståhle & Kuosa 2009). Se mitä systeemi havaitsee tai miten se reagoi ulkopuoliseen vaikutukseen, riippuu systeemin sisäisestä rakenteesta. Tieto ihmisyydestä tai ”koirasuudesta” on siis jo solun sisäisenä tietona. Niin perheterapiassa oli aiemmin usein toimittukin ja te- 1 Autopoiesis tarkoittaa itsensä tuottamista ja ylläpitoa. Sisäisen organisoitumisemme perusteella luomme ja säilytämme identiteettimme ja kykenemme erottumaan muista systeemeistä. Mahdollisen saaliin haukkuminen on yksi sen ominaispiirteistä, joiden perusteella se on koira. Koira on kuitenkin aina koira, se on evoluutiossaan rakentunut ja organisoitunut koiraksi. Mitä on olla koira, tai mitä on olla ihminen
Steven Spielbergin elokuvassa E.T. Tällä käynnillä he sanoivat ymmärtävänsä tehneensä virheen asettaessaan äidin harkintakyvyn kyseenalaiseksi. Psykoterapeutteina voimme puhua potilaan vastarinnasta tai hoitomotivaation puutteesta ikään kuin hänellä olevana ominaisuutena pohtimatta sitä, kuinka oma terapeuttinen toimintamme sopii hänen tilanteeseensa. Spielbergin elokuvan kuvaama maailma on valitettavan todellista myös oikeasti. Keskustelu oli hyvin kaoottista ja tapahtui pääasiassa huutamalla. Oli välttämätöntä esittää anteeksipyyntö ja myöntää perheelle, ettemme olleet ymmärtäneet ja kunnioittaneet äidin asemaa perheen koossa ”Risto on poikamies, joka asuu lapsuudenkodissaan kuuden muun aikuisikäisen perheenjäsenen kanssa. Ennen seuraavaa sovittua kokousta äiti ilmoitti poliklinikalle, ettei hän halua ryhmän enää tulevan kotiin. Vain äidillä on pysyvä nukkumapaikka, muiden yöpymispaikan äiti aina määrää illalla. Eräs työryhmän miesjäsen esitti tähän pysyvää järjestystä koeajaksi kuukaudeksi. Terapeutin toiminnan tulee sopia perheenjäsenten ”rakenteeseen”, perheen elämäntilanteen, kokemusten ja arvojen kokonaisuuteen. Vuosikerta Kokoukseen osallistuivat kotona asuvat perheenjäsenet sekä mielenterveystoimiston työntekijöitä. Risto pyrki sairaalaan sanoen pinnan taas kiristyneen niin, että on ajatellut rikkoa jotain tai lyödä jotain. Risto lähti mukaan. Kokouksessa sovittiin, ettei Risto tule sairaalaan, vaan poliklinikan työryhmä tulee yhdessä mielenterveystoimiston työntekijän kanssa kotikäynnille muutaman kerran. Muillakin lapsilla on ollut mielenterveyden ongelmia. Emme vain tajunneet, että perhe elää omilla ehdoillaan ja toimintasäännöillään. Äiti hyväksyi anteeksipyynnön ja antoi luvan sille, että Risto voisi kuukauden nukkua omassa huoneessaan.” rapeutti oli saattanut interventioillaan pyrkiä muuttamaan perheen virheellisenä tai patologisena pitämäänsä vuorovaikutusta. Tapauskuvaus esitetään seuraavassa kokonaisuudessaan: Tunnustan olleeni tuo esimerkissä kuvattu mielisairaalan työntekijä, joka kantoi yhdessä Riston kanssa sängyn yläkertaan, jotta Risto voisi nukkua yönsä rauhassa. Perheterapiassa on hyödytöntä temppuilla kuin matadori härkätaistelussa. Tämän jälkeen poliklinikan työryhmä pyysi saada tulla kotiin esittämään anteeksipyyntö toiminnastaan. Opettavainen tapausesimerkki Opettavainen ja jo klassikoksi muodostunut tapausesimerkki psykiatrian työntekijöiden ulkokohtaisesta ja epäonnistuneesta yrityksestä muuttaa perheen toimintajärjestelmää on esitetty Jaakko Seikkulan (1991, 96) väitöskirjassa nimellä Poliisi puuttuu asiaan. Hän kertoi soittaneensa poliisille ja kysyneensä, saako mielisairaalan työntekijä tulla siirtämään vuoteita. Vain lapset osaavat suhtautua olentoon avoimen ennakkoluulottomasti. Työryhmä yritti jäykästi toimien luoda rakenteen keskustelulle esimerkiksi esittämällä, että joku toimisi puheenjohtajana. Pyrkimyksemme nukkumisjärjestyksen muuttamisesta uhkasi koko hoitoprosessin jatkuvuutta. Hänen oletetaan rakentuneen samalla tavalla kuin maapallolla asuvien ihmisten. Kaikki perheessä tuli tapahtua äidin tahdon mukaisesti. Useimmiten kaikki nukkuvat tiiviisti alakerran huoneissa yläkerran ollessa tyhjä. Poliisi oli ollut sitä mieltä, ettei näin saa tehdä. Riston tultua osastolle poliklinikan työryhmä otti kuitenkin yhteyden kotiin äitiin ja sopi kotona pidettävästä vastaanottokokouksesta. Kahden päivän kuluttua olleessa kokouksessa selvitettiin perheen elämäntapaa. 22. ulkoavaruudesta saapunut herttaisen ruma olento tulee miltei tapetuksi jouduttuaan tiedemiesten lääketieteellisiin kokeisiin. Yhdessä Riston kanssa he kantoivat yläkertaan vuoteen, missä Risto voisi nukkua. Perhe muuttuu kuitenkin vain omilla ehdoillaan. Onneksi olimme riittävän joustavia ottaaksemme opiksi virheestämme. Riston veli Ahti on käynyt Riston tavoin useita kertoja mielisairaalassa. Tavoitteenamme työryhmässä oli luoda struktuuria kaoottiseksi kokemaamme perheen järjestykseen. 4/14 Kauko Haarakangas 30
Tämä on tärkeä kysymys eritoten terapeuteille. Kasvokkaisessa kohtaamisessa sen sijaan voimme välittömästi saada palautetta ajatuksillemme ja tekemisellemme, keskustella ja neuvotella. Sinä aikana perheen elämäntarina tuli tutuksi ja ajoittaiset sairaalakäynnit voitiin määritellä osaksi perheen tapaa järjestää elämäänsä ja säilyttää yhtenäisyytensä. Kotikäynnit ja yhteistoiminta perheen kanssa jatkuivat vuosikausia. Mutta voisiko tilanteeseen mennä mukaan avoimin mielin, ilman ennakkokäsityksiä. Systeemisyys – dialogisuus – integraatio: kohti kokonaisvaltaista psykoterapiaa pitävänä voimana. Tilanteen luonne määrittelee myös, miten ihmiset asettautuvat kanssakäymiseen keskenään. Tätäkin systeemiä määrittää sen rakenne, eli systeemit (esimerkiksi perhe) eivät synnytä ongelmaa (esimerkiksi perheenjäsenen masennus), vaan ongelman ympärille muodostuu systeemi ongelman kielellisten määrittelyjen (kuten huolenilmaisut eri muodoissaan) pohjalta. Niiden kohtaaminen on vastavuoroista, jolloin kukin systeemi pyrkii koordinoimaan käyttäytymisensä toisen systeemin käyttäytymiseen ja sen koordinointiin. Pitkän linjan työnohjaaja, psykoterapeutti ja kouluttaja Pekka Holm aloittaa usein työnohjaustilanteensa kysymällä: ”Miten meidän kannattaisi nyt Kohtaaminen kytkeytymisenä Ihminen on saavuttanut ylivertaisen aseman evoluutiossaan suurelta osin kielen kehityksen ansiosta. Asioiden ja tapahtumien henkilökohtaiset merkitykset voivat sosiaalisessa kontekstissa kohdata toisensa ja saada vaikutteita toisiltaan. Ihmisten kielellisessä vuorovaikutuksessa, keskustelussa, rakennetaan merkityksiä ja merkitysten verkkoa ihmisten välille (Wahlström 1992). Biologi Maturana (1978, 1987) käyttää termiä rakenteellinen kytkeytyminen (structural coupling) tarkastellessaan rakenteellisesti määräytyneiden systeemien (kaikki elävät organismit) keskinäistä vuorovaikutusta niiden kohdatessa toisensa. Puhuminen ja kirjoittaminen ovat keskeisiä välineitä, joilla ihminen operoi ja välittää ajatuksiaan ja viestejään toisille ihmisille. Rakenteellisen kytkeytymisen käsite ja sen taustateoria vaikuttivat suuresti omaan toimintaani perheterapeuttina ja psykoterapeuttisten tapaamisten tutkijana. Heillä on usein jo etukäteistietoa, esimerkiksi kirjoitettu lähete, jossa lähettävä lääkäri esittää omat arvionsa potilaan tilanteesta. Olemme muodostaneet mielessämme usein jo valmiin sapluunan siitä asiasta, josta on tarkoitus keskustella. Keskustelun synnyttäminen tuli tärkeämmäksi kuin pyrkimykset muuttaa perheen toimintatapoja erilaisilla tekniikoilla ja interventioilla. Henkilön maailmassa olemisen tapa vaikuttaa siihen, millä tavalla yleensä kohtaamme toisia ihmisiä. Keskustelutilanteeseen tullessaan osanottajat ovat lähtökohtaisesti mukana omine ennakkokäsityksineen, huolenaiheineen, määrittelyineen, mielipiteineen ja ratkaisumalleineen. Voimme kokea toisemme kokonaisvaltaisesti. 23. Ennakointi on inhimillistä ja luonnollista. Keskinäinen kieli perustuu sovittuun merkkijärjestelmään (puhekieli, kirjoitus, viittomat, muu merkkikieli). Mietimme, miten asian esittäisimme muille ymmärrettäväksi. Nykyään some on tullut monilla keskeiseksi ympäristöksi, jossa mielipiteitä heitellään sen kummemmin ajattelematta, että ne jäävät verkkoon kuin kalat pyydykseen. Dialogisessa prosessissa puheena oleva asia voi näin muuttaa muotoaan ja saada uudenlaisia merkityksiä (Haarakangas 1997). Otamme huomioon puhekumppanimme reaktiot ja sovitamme sanamme niin, että keskusteluyhteytemme voi säilyä. Ihmiset ja heidän muodostamansa systeemit ovat kielellisiä systeemejä eli operoivat kielellisin käsittein ja pyrkivät yhteisymmärrykseen puhumalla keskenään. Terapeutti on itse mukana terapiatilanteessa syntyvässä kielellisessä systeemissä. Toiset ovat avoimempia, rennompia ja kontaktihakuisempia kohdatessaan uusia ihmisiä. Jotkut ovat oppineet ujoiksi tai sosiaalisesti varautuneiksi. Tärkeintä on kuulla asiakkaiden tarina heidän omalla äänellään. Amerikkalaiset psykoterapeutit Anderson ja Goolishian (1992) sanovat kuitenkin, että terapeuttien tulisi pyrkiä aloittamaan keskustelu ei-tietämisen asetelmasta (position of not-knowing). Toki olemme vihkiäisissä eri tavalla kuin hautajaisissa
Mikäli tilanteen osallistujat ovat keskenään tuttuja tai heillä on riittävästi yhteistä, yhteyden syntyminen on useimmiten luontevaa. Tärkeää on kokemus siitä, että on turvallista puhua ja ilmaista tunteitaan ja että terapeutti on tilanteessa aidosti läsnä. Kokemukset voivat olla tuskaisia ja huolen täyteisiä. Asiakkaan dialogisessa kohtaamisessa työntekijän/terapeutin vastuulla on keskusteluyhteyden puitteiden luominen sellaisiksi, että asiakas tuntee olevansa sillä hetkellä tärkein henkilö. Dialoginen kohtaaminen ja toista varten oleminen Sosiaalinen tilanne on tapahtuma, jossa ihmiset asettuvat suhteeseen toistensa kanssa. Elämäntilanteeseen löytyy uusia suuntia. Psykologina ja psykoterapeuttina tehtäväni on luoda kohtaamistilanteisiin puhumiseen kannustava konteksti, jossa voi kokea tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi. Se ei jätä osapuolia välinpitämättömiksi. Jokainen ihminen on tuntemustensa paras asiantuntija. Tai sitten ei. Dialogisessa yhdessäolossa koemme ja teemme asioita yhdessä ja jaamme yhteisesti merkityksiä ja tunteita. Kun huolista ja murheista pääsee puhumaan kuuntelevan, myötäelävän ja elämää ymmärtävän ihmisen kanssa, kertomukseen tulee uusia merkityksiä, näkökulmia ja vaihtoehtoja. Yhteyden ja dialogisuuden synnyttämiseksi tarvitaan yhteistä ajattelua. Miten voisimme olla niin, että kaikkien ääni tulisi kuulluksi. Hän myös sanoittaa ja määrittelee havaintonsa ja kokemuksensa omista lähtökohdistaan. Dialogisuus on keskinäinen suhde, jossa olemme kokonaisvaltaisesti läsnä toisillemme. Olemme tietoisesti mukana vuorovaikutuksessa sen kokijoina ja tekijöiTaulukko 1. Dialogisuus on herkimmillään suhde, joka koskettaa. Taulukko 1.) Toisen ihmisen dialoginen kohtaaminen on yhteisesti tapahtuvaa yhteyden etsimistä: miten olla tässä tilanteessa siten, että välille syntyy yhteys ja keskinäinen ymmärrys. Se tuo valoa pimeään. Siinä voi olla lupaus. Niitä voi leimata tulevaisuuden näköalattomuus ja toivon menettäminen. l l l l olisi turvallista puhua vaikeistakin asioista kaikilla olisi mahdollisuus kertoa huolensa ja puhua vapaasti huoli ja hätä tulisivat huomatuksi ja puheeksi otetuksi asiakkaat tulisivat kuulluiksi ja he saisivat vastauksen huoleensa 24. Hän on kohdannut ihmisen, joka on läsnä hänelle, kuuntelee ja myötäelää hänen kokemuksissaan. He luovat keskinäisen yhteyden yhdistävien tekijöiden ja henkilökohtaisten lähtökohtiensa pohjalta. Dialogisuus avaa mahdollisuuksia. Miten olisimme, jotta olisi turvallista puhua tai olla puhumatta. Ihminen on yksin maailmassa huolineen ja murheineen niin kauan, kunnes hän tässä tilanteessa olla?” Kysymys on mielestäni olennaisen tärkeä ja viisas. Se voi avata prosessin, joka johtaa johonkin uuteen ja tärkeään. Kohtaamisessa on aina mahdollisuus. (Ks. 4/14 Kauko Haarakangas 30. Jokainen kokee elämänsä omalla tavallaan. Miten meidän tulisi olla, jotta... Miten meidän tulisi olla, jotta yhdessäolo voi onnistua hyvällä tavalla. Mitä tarvitaan toista ihmistä varten. Olemme valmiita ottamaan vastaan ja vastaamaan siihen, mitä tässä hetkessä tapahtuu. On turvallista puhua. Vuosikerta nä
Keitä ihmisiä on, jotka voisivat hänen tilanteessaan auttaa. Kertoessaan ihminen luo omaa tarinaansa, hän määrittelee olemassaoloaan maailmassa. Voi olla, että hän on vaiennut kauan kokemuksistaan, ei ole aiemmin puhunut niistä toiselle. Psykoosi on koko perheen kriisi. Toista ihmistä varten oleminen hänen maailmassa olemisen vaikeuksissaan ei läheskään aina edellytä 25. Kenelle voit puhua huolestasi. Kun huolestun, olen jo vastuussa huoleen vastaamisesta. avautuu niistä kuuntelevalle toiselle. Puhuminen avaa asioiden merkityksiä. Miten voisin olla avuksi. Mitä tarvitaan toista ihmistä varten. Olisiko tarpeen järjestää esimerkiksi yhteinen keskustelu työpaikalla, tapaaminen koulun ja vanhempien kanssa, keitä erityistyöntekijöitä kannattaisi konsultoida. Alamme kokea ja ymmärtää, mitä asioista ajattelemme. Nämä ovat esimerkkejä tilanteista, joissa kuka tahansa lähi-ihminen voi olla avuksi. Vahvoja tunteita herättävistä asioista puhuminen liikuttaa kokonaisvaltaisesti. Vaikeuksissa oleva kanssaihminen voi tietenkin sanoa, ettei hänellä ole mitään hätää. Ymmärtääkö hän. Huomaaminen ja puheeksi ottaminen Lapsi, puoliso tai muu läheinen on muuttunut käytökseltään. Systeemisyys – dialogisuus – integraatio: kohti kokonaisvaltaista psykoterapiaa ns. Jos ei ole, niin hyvä niin. Ennen kaikkea tarvitaan välittämistä, huomaamista ja uskallusta ottaa puheeksi. ammattiauttajaa kuten psykoterapeuttia. Silloin voitte yhdessä miettiä ratkaisukeinoja. Onko kaikki hyvin. Hän voi löytää itseensä ja perheeseensä liittyviä merkityksiä televisiouutisista tai kadulla kulkevien ihmisten liikkeistä. Huolen kanssa ei tule jäädä yksin. Sellainen voi olla esimerkiksi koulun tai työterveydenhuollon terveydenhoitaja. Voinko auttaa. Psykoterapeutin vastaanotolle tullut asiakas luottaa siihen, että tuo toinen on asiantuntija, joka ottaa hänet vakavasti, kuuntelee ja auttaa häntä löytämään keinoja elämässä selviytymiseen. Luokan oppilaalla on alkanut olla runsaasti poissaoloja, ja hän on ajoittain kuin muissa maailmoissa. Jakaessaan ajatuksiaan ja tuntojaan toiselle ihminen ottaa riskin. Naapurin iäkästä leskirouvaa ei ole näkynyt moneen päivään. Kuka tahansa lähimmäinen voi olla avuksi ja kehittää dialogisia taitojaan. Tärkeä ihminen on muuttunut kummalliseksi, alkanut käyttäytyä ja puhua oudolla tavalla. Tuo ihminen voi olla myös ilahtunut, että on joku joka välittää. Aiemmin vaiettu ja sanoittamaton voi tulla nyt osaksi terapeuttista dialogia. Sitten tarvitaan läsnäoloa, kuuntelemisen ja myötäelämisen taitoa sekä valmiutta yhdessä tekemiseen. Voiko toiseen luottaa. Työkaveri on kovin usein ärtynyt ja krapulaisen oloinen työpaikalla. Se liittyy aina johonkin henkilökohtaisesti elintärkeään, minkä kertomuksen löytämisessä koko perhe voi olla arvokkaana apuna terapeuteille. Välitänkö. Mahdollisesti hän kokee perheenjäsenten olevan jotenkin hypnotisoituja tai ulkopuolelta ohjattuja. Emme voi enää pidätellä tunteitamme, mikä voi olla hämmentävä mutta myös helpottava kokemus. Terapeuttisesti psykoosi on myös mahdollisuus. Psykoottinen puhe ei ole merkityksetöntä eikä sitä tule mitätöidä harhaisena puheena. 1. Hänestä on tullut vetäytyvä ja hiljainen. Hän on voinut muuttua pelokkaaksi ja alkaa puhua epäilyksistään, että perhettä seurataan ja uhataan. Huomaanko. Voit joka tapauksessa puhua hänen kanssaan, kertoa suoraan huolenaiheestasi ja yhdessä ihmetellä, mistä oikein on kysymys ja pitäisikö kuitenkin jotain tehdä. Psykoottinen kriisi on useimmiten järkyttävä kokemus koko perheelle ja muille läheisille. Herääkö minussa huoli. Kuunteleva toinen on vastuussa siitä, että hän on luottamuksen arvoinen. Älä jätä huolta vaivaamaan mieltäsi, vaan hoida sitä etsien ihminen, joka ottaa huolesi vakavasti
Hänen mielensä ei ole tässä hetkessä, vaan ajatukset vaeltelevat muualla. Dia = lävitse, välillä, kautta; logos viittaa puhumiseen, järkeen, ajatteluun. Terapeutin on oltava herkkänä tämänhetkisyydessä. Hänellä on mahdollisuus löytää ajattelustaan uusia uria, kun hän kertoo asiaansa tai ongelmaansa toiselle. Läsnäolon kokee kokonaisvaltaisesti. Silloin välille voi syntyä hyväksyvä ja ymmärrystä lisäävä kokemisen tila. Terapiatyöntekijän tärkeä taito on läsnäolo. Hän on mielessämme ja ajatuksissamme. Anna myös hiljaisuuden puhua. Keskityn hänen asiaansa ja mieleni on tässä hetkessä (Haarakangas 2009). Sanan etymologiassa kantasanana on dialegesthai, joka tarkoittaa yhdessä puhumista tavoitteena keskinäinen ymmärrys (Ford 2006). Myös poissaolevan olemisen voi tuntea lähes iholla. Ihminen voi olla voimakkaasti läsnä, vaikka hän on poissa. Läsnäolo kean siitä tekee mielemme sisäinen äänimaailma. 3. Tämäkin luontainen auttamispyrkimys voi olla kuuntelemisen este. Olen silloin kokonaan asiakastani varten. Silloin saatamme yrittää vaihtaa puheenaihetta tai tehdä tyhjäksi kuulemamme. Ihminen voi olla poissaoleva vaikka hän on paikalla. Olemme kovin hanakoita tarjoamaan omia ratkaisumallejamme ystävillemme tai asiakkaillemme. Se voi olla tietty sana tai tunne. Jos olet riidellyt kumppanisi kanssa ja teillä on nyt mykkäkoulu meneillään, sen aistii kiusallisen vahvasti. Ikuisesti poistuneet läheiset puhuvat meille muistoissamme ja mielikuvissamme. Olen avoimena huomaamaan ne dialogisesti tärkeät hetket, jolloin jotain ilmeisen merkityksellistä tapahtuu. Kertoessaan ja sanoittaessaan asiaansa ihminen samalla prosessoi sitä, tekee sitä itselleen ymmärrettäväksi. Otan sen vastaan ja vastaan siihen. Kuuntelemisen taito Toisen ihmisen kuunteleminen on periaatteessa yksinkertaista, mutta käytännössä usein vaikeaa. Voimme puhua hänestä ja arvella, mitä hän sanoisi jos olisi mukana. ”Ei sinulla ole aihetta huoleen. Mielessämme viriää omaan historiaamme liittyviä assosiaatioita ja ääniä. Aistit avoimena ja aidosti läsnä olevana saatamme tavoittaa asiakkaiden olemisesta jotain terapeuttisesti ja dialogisesti tärkeää, josta puhuminen voi olla parantavaa (Haarakangas 2008). 4/14 Kauko Haarakangas 30. Ahdistavaksi koettu asia tulee usein esteeksi kuulemiselle (Haarakangas 2001b). 2 Sanan dialogi alkuperä on kreikan kielessä. ”Niin… sinua itkettää. Voitko kertoa, mikä sinua itkettää?” Anna aikaa. Puhuessaan hän tulee huomanneeksi, mitä mieltä hän on, miten hän asiastaan ajattelee. Vaikka keskittyisimme kuuntelemaan sitä, mitä toinen sanoo, omat ajatuksemme pyrkivät häiritsemään kuuntelemista. Jos häneltä itseltään kysyisi, hän ehkä voisi kertoa syyn: Olen huolissani sairaasta äidistäni tai eilinen riita puolison kanssa painaa mieltäni. Huoliaan purkava ihminen kokee tulleensa torjutuksi, ja hänelle tärkeä asia on mitätöity. Hänen aistinsa ovat hereillä. Älä kiirehdi. Mielemme haluaa reagoida johonkin kuulemaansa. Tuo ihminen todella on keskittyneesti mukana ja kuuntelee. Koko huoneisto suorastaan huutaa hiljaisuutta ja pahaa oloa. Hän on tärkeä. Kuuntelija auttaa pelkällä kuuntelemisellaan toista ihmistä. Emme enää kykene olemaan avoimina toisen erilaiselle kokemusmaailmalle, kun alamme suodattaa sitä omiin ajatustottumuksiimme juuttuneena. David Bohm (1996, 6) sanoo dialogin olevan ikään kuin merkitysten virtausta lävitsemme ja välillämme.2 Kun annamme merkitysten virrata asettamatta niille esteitä, rakentamatta ennakkoluuloistamme ja vakiintuneista käsityksistämme niille patoa, voimme kuunnella ja kuulla toisiamme vapaasti. Poissaoleva oleminen herättää toisissa usein kielteisiä mielikuvia: mitä hän ajattelee, eikö hän ole kiinnostunut, eikö hän välitä. Vai26. Kuulemme, mutta emme ole keskittyneesti läsnä siinä, mitä kuulemme. Vuosikerta 2. Se on varmasti vain kuvittelua.” Hyvää tarkoittava pyrkimys on kääntynyt päälaelleen
Joskus käy niin, että koko perheen elämä pyörii viranomaisverkoston ympärillä. Aivan sama kuka tekee aloitteen, mutta tärkeää on, että tapaamisissa on mukana koko huolessa osallisena oleva verkosto. Jokainen ihminen haluaa tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Äiti sanoi olevansa huolissaan myös Juuson pikkusiskosta. Keskusteluyhteydestä tulee muodostua yhteinen prosessi, jossa kaikkien osapuolien ääni tulee kuulluksi ja kaikki voivat osallistua asioista sopimiseen. Juuson lievästä vastustelusta huolimatta hän soitti pojan äidille. Terveydenhoitaja sanoi olevan tärkeää, että perheen tilanteesta puhutaan yhdessä. seur. Käsitys viranomaisen vaitiolovelvollisuudesta on myös haitannut keskinäistä yhteistoimintaa. Hän otti yhteyttä mielenterveyskeskukseen, ja järjestettiin koko perheen yhteistapaaminen. Systeemisyys – dialogisuus – integraatio: kohti kokonaisvaltaista psykoterapiaa kevaa huolta on puhuttu. Siellä voitiin sopia, miten yhdessä toimien perhettä voidaan auttaa. 4. Silloin hänen on tehtävä ajatuksensa myös itselle ymmärrettäväksi. Kenelläkään ei ole ollut kokonaiskuvaa tilanteesta. Kun huolen jakavat monet henkilöt, yhteiset keskustelut huolesta ovat tarpeen. Se on hänen elämäänsä. Kuuntelemisessa on tärkeää aito kiinnostus puhekumppanin tarinaan. Ongelmapuhe on tullut perheen arjen pääsisällöksi. Olennaista on, että huolta ja vastuuta jaetaan yhdessä tekemällä. Keskinäistä yhtey denpitoa on saattanut olla, mutta kontaktit ovat kuitenkin jääneet yksipuolisiksi yhteydenotoiksi vailla sopimista yhteisistä toimista. Yhdessä tekemisen taito Ensin huolestui opettaja. Kun hän saa puhua toiselle, joka kuuntelee, hän oppii kuuntelemaan myös itseään. Hän otti huolensa puheeksi Juuson kanssa, mutta ei onnistunut saamaan kontaktia poikaan. Juuso on myöhään ulkona ja äiti pelkää hänen olevan huonossa seurassa. sivu) Useasti huoli lapsesta tai nuoresta tai koko perheestä on voinut olla samanaikaisesti monilla eri henkilöillä tai viranomaisilla. Äiti, isä ja lapset saattavat olla (mahdollisesti toistensa tietämättä) eri viranomaisten (toisistaan tietämättä) asiakkaana. Miksi Juusolla on niin paljon poissaoloja. Kysy tarvittaessa, tarkoittiko toinen sitä, miten asian ymmärsit. Miksi hän on koulussa usein väsynyt. Tämä tarkoittaa, ettei vastuuta siirretä yhdeltä taholta toiselle, esimerkiksi sosiaaliviranomaisilta psykiatrian puolelle, vaan hoidetaan asiaa yhdessä. Jutellessaan Juuson kanssa terveydenhoitajalle tuli käsitys, että jotain on hullusti ja poika tarvitsee apua. Hän kertoi huolestaan kouluterveydenhoitajalle, joka kutsui pojan vastaanotolleen ja kertoi opettajan olleen huolissaan. Ongelmana on ollut, että eri tahot ovat toimineet erillään. ”Ihmeellistä hoidossa on se, että siinä ei ole mitään ihmeellistä”3 (ks. Kokonaisvastuusta sovitaan yhteisesti niin, että kaikki mukana olevat tahot tietävät, miten jatkossa tilannetta hoidetaan ja ketkä henkilöt ovat hoitovastuussa. Ymmärrys ei ole yksityinen ja ”pään sisäinen” asia vaan se syntyy välillämme, dialogisesti. Myös käsitykset auttamisen keinoista vaihtelevat. Päiväkodissa, koulussa, terveydenhuollossa, lastensuojelussa, erikoissairaanhoidon klinikalla, ehkä myös poliisilaitoksella perhettä kos- Torniolaisessa Keroputaan sairaalassa ja Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin psykiatriassa on 1980-luvun alkuvuosista lähtien kehitetty hoitomallia, joka on 27. Silloin on toivottavaa, että joku osapuoli huomaa tilanteen ja tajuaa, ettei siinä ole oikeastaan järkeä. Äiti kertoi itkien omasta elämäntilanteestaan yksinhuoltajana ja sanoi tuntevansa voimattomuutta poikansa suhteen. Tämä tervejärkinen ihminen ottaa asian puheeksi ja aletaan pohtia, mitä apua perhe itse asiassa tarvitsee. Perheen elämää hallitsee terapiakeskustelujen ja viranomaistapaamisten ruletti. Jos et ymmärrä, pyydä kertomaan enemmän tai tarkemmin. Eri osapuolilla on asiasta erilaisia määrittelyjä, eikä huoli ole kaikilla samannäköinen. Tavatessaan äitiä kahden kesken terveydenhoitajalle vahvistui käsitys, että koko perhe on avun tarpeessa. Hänen tulee sanoittaa asiansa toiselle ymmärrettäväksi
Kaikkiin kriiseihin sisältyy mahdollisuus. Sairaalassa käy jatkuvasti hoitomalliin tutustujia ympäri maailman. Kyseessä voivat olla parisuhdeongelmat, päihteet, mielialahäiriöt, itsetuhoajatukset, oudot aistikokemukset, traumaattinen tapahtuma tai mikä tahansa asia, joka vaikeuttaa elämää ja vuorovaikutusta. Hoitomallia on tehnyt maailmankuuluksi erityisesti psykoterapian professori Jaakko Seikkula luennoillaan, koulutuksissaan ja kirjoituksissaan. Siitä on tehty kolme väitöskirjaa (Seikkula, 1991; Keränen, 1992; Haarakangas, 1997) ja lukuisia muita opinnäytetöitä. 4/14 Kauko Haarakangas 30. Psykiatrinen sairaanhoitaja vastaa päivystyspuhelimeen mihin aikaan tahansa vuorokaudesta. Hoitomallin kehitys on ollut pitkä, monivaiheinen ja hyvin antoisa prosessi. Kaikista Keroputaan sairaalan puitteissa järjestetyistä erityistason perheterapiakoulutuksista on valmistunut 162 perheterapeuttia pohjoiseen Suomeen, erityisesti kuitenkin Länsi-Pohjan psykiatriaan ja mielenterveystyöhön (Haarakangas 2013). Hoitoon osallistuvat myös potilaan läheiset. 3 Helsingin Sanomissa oli laaja juttu 16.12.2012 mielenterveyshoidosta Keroputaan sairaalassa Torniossa (Berner 2012). Perhetera pian emeritusprofessori Jukka Aaltonen näkee vaikutukset vielä mahdollisesti laajempana: alueen koko väestössä tapahtuvana terveyskäyttäytymisen muutoksena, kun ihmiset voivat ja uskaltavat tulla varhaisessa vaiheessa hakemaan apua psyykkisissä ongelmissaan tai osallistuvat läheistensä hoitoprosesseihin (Aaltonen 2002). Yhteistyösuhde Turun yliopiston psykiatrian klinikkaan ja Jyväskylän yliopiston psykologian laitokselle on ollut tiivistä. Hoitajalla on aikaa kuunnella. Kriisitilanteissa on tärkeää, että apua järjestyy nopeasti. Ratkaisevaa in- nostuneen työotteen ja hoidon hyvän laadun säilymiselle on ollut hoitohenkilöstön laajamittainen 4 ja pitkäjänteinen psykoterapiakoulutus. Hoidossa ei ole tärkeintä psykiatrisen diagnoosin selvittäminen vaan tasa-arvoisen ja avoimen keskustelun synnyttäminen. Psykoosi, joka on kokemuksena vavahduttava sekä potilaan että hänen läheistensä kannalta, on hoidossa myös terapeuttinen mahdol- LEIKE: HS 16.12.2012 Hoitoon pääsee heti. Tärkeintä on, että potilas ja hänen läheisensä tulevat kuulluksi vaikeuksissaan ja saavat apua. Kriisi pakottaa ajattelemaan omaa olemista kokonaisvaltaisesti ja muutoksen näkökulmista. Lähetettä ei tarvita. Vuosikerta tullut tunnetuksi Keroputaan mallina ja Avoimen dialogin hoitomallina. Perhe- ja verkostokeskeisessä hoitojärjestelmässä sairaalan, avohoidon mielenterveysklinikoiden ja eri yhteistyökumppaneiden välille on muodostunut joustava yhdessä tekemisen verkosto. Hän voi olla hädissään itsensä tai läheisensä puolesta. Hoitotapaamiset voivat olla myös potilaan kotona. Perhe- ja verkostokeskeisen avoimen dialogin hoitomallin ajatus voidaan mielestäni tiivistää ydinosiltaan seuraavaan sloganiin (Haarakangas & Keränen 1990): Kriisissä on mahdollisuus ja sosiaalisessa verkostossa on voima, tarvitaan vuoropuhelua, avointa dialogia. Siihen on osallistunut monin tavoin psykiatrian koko henkilöstö. Vuodesta 1989 alkaen alueella on ollut käynnissä systemaattinen perheterapiakoulutusohjelma, jonka toimeenpanemisessa ja ohjauksessa professori Jukka Aaltosella on ollut hyvin merkittävä rooli. Mielenterveyspalveluista apua hakevalla henkilöllä on aina jonkinasteinen kriisi. Suomeksi avoimen dialogin hoitomallia on esitelty monissa kirjoissa ja artikkeleissa (Haarakangas 2002, 2008, 2011; Seikkula 1994; Seikkula & Alakare 2004; Seikkula & Arnkil 2005). 4 28. Hoitomalli on kehittynyt käytännön työssä samalla kun työtapaa ja sen tuloksellisuutta on koko ajan tutkittu ja pyritty kehittämään. Lääkkeitä määrätään, jos niitä tarvitaan
29. Tullessani keväällä 1986 Keroputaalle, siellä vallinnut innostunut oman toiminnan tutkimusilmapiiri tempaisi minutkin mukaan. He ovat asiantuntijoita perheen elämässä ja voivat auttaa ymmärryksen syntymisessä potilaan oireisiin ja ongelmiin. Avoimen dialogin periaatteita voidaan kuitenkin soveltaa mielenterveyshoidossa ottamalla joustavasti huomioon paikalliset olosuhteet ja lähtökohdat. Asiantuntijuus syntyy koulutuksen, kokemuksen tai oman ja läheisten elämän tuntemuksen myötä. Mitä perheen elämässä on tapahtunut. Vaikeitakin psykiatrisia kriisejä voitiin hoitaa kotona ja avohoidossa. Tämän Länsi-Pohjan alueen kokemukset vakuuttavasti osoittavat. Perheterapian eliitin muodostuminen tulee välttää. Dialogista hoitoa oppii vain käytännössä kokeneiden työntekijöiden kanssa yhdessä. Hoitotapaamisessa voidaan nyt puhua sellaisistakin asioista, joista puhuminen on aiemmin ollut liian vaikeaa tai joista puhumiselle ei ole ollut sanoja. Perheterapian tulee olla integroitunutta sosiaaliseen todellisuuteen ja olla olemassa tarvelähtöisenä palveluna, joka on ihmisten saatavilla tasavertaisesti. Toiset kirjoittajat varmasti hahmottavat ja painottavat asioita ja tapahtumia eri tavalla. Milloin ja miten vaikeudet alkoivat. Avoin dialogi ei ole menetelmä vaan tapa olla maailmassa (Haarakangas, 2001a). Mikä on mielestäni tärkeää perheterapian tulevaisuuden kannalta. Potilaan läheiset tarvitsevat työntekijöiltä tukea ja toivoa. Mielisairaala erillisenä instituutiona tulee katoamaan. Kaikkien tulee voida osallistua keskusteluun tasavertaisesti ja tulla kuulluksi. Hoitojärjestelmän ja hoitomallin kehityksen ja toteuttamisen sekä työntekijöiden jaksamisen kannalta olennaisen tärkeää on ollut perhekeskeinen ja perheterapeuttinen koulutus, johon koko henkilöstöllä on ollut mahdollisuus päästä mukaan. Hoidosta vastaavien työntekijöiden tehtävänä on luoda puhumiselle riittävän turvallinen ilmapiiri. Olen ollut perheterapiakouluttajana vuodesta 1989 lähtien ja voinut kokea, kuinka koulutus vapauttaa käyttöön työntekijöiden luovuuden ja voimavarat. ”Keroputaan malli” elää jo yh teyksistään irrallisena maailmalla. Puhutaan suoraan, avoimesti ja erilaisia ajatustapoja kunnioittaen. Mitään ”mallia” ei voida sellaisenaan siirtää erilaiseen toimintaym- Ajatuksia perheterapian tulevaisuudesta Se mitä Perheterapia-lehdessä olen kirjoittanut perheterapian kehityksestä, on tapahtunut omista lähtökohdistani psykologina Keroputaan sairaalassa, perheterapeuttina, perheterapian tutkijana ja kouluttajana. Miten itse kukin voi olla osaltaan mukana tukemassa vaikeuksien voittamista. Dialogisuus mahdollistuu, kun tunnustetaan, että jokainen on asiantuntija. Päätökset neuvotellaan yhdessä. Avoimen dialogin hoitomallille ei myöskään voida luoda amerikkalaiseen tyyliin ohjekirjaa, manuaalia. Potilaan sosiaalisen verkoston omat ihmiset ovat tärkeä voimavara ja yhteistyökumppani hoidossa. Kokeneet työntekijät auttavat kestämään vaikean tilanteen aiheuttamaa epävarmuutta ja välttävät ratkaisuja, joilla läheisten merkitystä aliarvioitaisiin siirtämällä vastuu hoitojärjestelmälle. Sairaala ja avohoito integroituivat toisiinsa niin, että sama työryhmä saattoi huolehtia koko hoitoprosessista. Koko henkilöstö oli myös mukana perhe- ja verkostokeskeisen hoitojärjestelmän kehittämisessä. Avoin dialogi on kaiken mielenterveyshoidon sydän. Työyhteisöni on ollut perheterapeuttisen toiminnan tutkimuksen ja terapiatyössä kehittymisen kannalta erinomainen ympäristö. Systeemisyys – dialogisuus – integraatio: kohti kokonaisvaltaista psykoterapiaa päristöön. lisuus (Haarakangas & Seikkula 1999). 2009), joihin sisältyy teoreettisia pohdintoja, käytännön harjoituksia ja suoraa työnohjausta. Niin käy ajan oloon myös Keroputaan sairaalalle, jossa olen toiminut psykologina yli neljännesvuosisadan. Julkisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa mielenterveysalan työntekijöiden laajamittainen perheterapeuttinen koulutus kannattaa. Avainsana on integraatio. Koulutusta hoitotapaan on järjestetty vuoden mittaisina koulutusohjelmina (Alakare, Haarakangas ym
Ba(k)htin, M. Helsinki: Kuntaliitto. Ford, A. Dostojevskin poetiikan ongelmia. Länsi-Pohjassa on hyviä kokemuksia perhe- ja yksilöpsykoterapiakouluttajien työskentelystä yhdessä koulutuspäivien aikana. The dialogic imagination. Dialogia tulee käydä niin perheterapian sisällä erilaisten suuntausten välillä kuin muiden psykoterapiamuotojen kanssa. (2012). New York: Routledge. Ba(k)htin, M. Austin: University of Texas Press. Workshop-esitys. Vuosikerta Perheterapiakoulutuksen sisällössä integraatio merkitsee yksilö-, pari-, perhe- ja verkostoterapeuttisten näkökulmien keskinäistä kytkeytymistä ja vuorovaikutusta. M. Nieminen & T. Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella 2013 käynnistynyt Relationaalinen mieli -tutkimushanke tullee tarjoamaan arvokasta tietoa ihmismielen rakentumisesta useiden henkilöiden välisenä suhteena (Kykyri, Karvonen & Seikkula 2014). Perheterapia ei voi eristäytyä omiin paradigmoihinsa. Keroputaan sairaalan kokemuksia psykiatrisen hoidon kehittämisessä: Avoimen dialogin hoitomalli (s. On mielenkiintoista saada tutkimustietoa siitä, mitä kehossa tapahtuu monitoimijaisen terapiavuorovaikutuksen aikana. Laine. (1985). Traumaterapeuttinen tietämys ja neurotieteiden tutkimustulosten sovellukset ovat tärkeää myös perheterapeutin osaamisessa. (1981). Why do we still call them ”paradoxes”. 25–39). Emerson & M. III Suomalainen perheterapiakongressi Jyväskylässä 19.–21.3. Steps to an ecology of mind. The client is the express: a not-knowing approach to therapy. Gergen (toim.) Therapy as a social construction (s. Speech genres and other late issues. Journal of Marital and Family Therapy, 11, 1–20. McNamee & K. Toim. Samalla tavalla dialogi on tärkeää myös muiden ihmistieteiden kanssa. http://.princeton.edu Kauko Haarakangas 040 840 6532 kauko.haarakangas@gmail.com LÄHTEET Aaltonen, J. (1992). – Kirjanoppineet keskustelevat osaavien kanssa, mutta 30. (1988). Teoksessa S. Austin: University of Texas Press. ossaavatko koskhan puhua H:n päältä. (toim.) (2012). Dialogisen ja perhekeskeisen työn osaajaksi. Holquist. From ”Socratic logoi” to “dialogues”: Dialogue in fourth-century genre theory. Jyväskylän yliopiston ja Länsi-Pohjan tieteellisestä yhteistyöstä. 2009. Bateson, G. On dialogue. Chicago: The University of Chicago Press. Dell, P. Human systems as linguistic systems: Preliminary and evolving ideas about the implication for clinical theory. Traumaattiset tapahtumat ovat monien vaikeiden mielenterveysongelmien taustalla ruumiin muistiin tallentuneina. C. Nichol. Princeton/Stanford working papers in classics. (2002). Anderson, H. Eronen, S. L. Alakare, B., Haarakangas, K., Heikkinen, R-L. Mikä psykoterapiassa auttaa. 4/14 Kauko Haarakangas 30. Four essays by M.M. Dell, P. Ihmisen olemisen tärkeä ulottuvuus on kehollisuus, joka on syytä integroida koulutukseen. Integratiivisen lähestymistavan perusteita. (1986). Berner, A-S. (1996). & Maikkula, S. Haarakangas (toim.) Mielisairaala muuttuu. & Goolishian, H. Bakhtin. 97–108). Eikö nimenomaan tarvittaisi psykoterapeutteja, jotka voivat olla kokonaisvaltaisia ihmismielen ja ihmissuhteiden asiantuntijoita riippumatta siitä, kohtaavatko he asiakkaanaan kasvokkain yhden ihmisen vai useita ihmisiä. Holquist. & Lahti-Nuuttila, P. Helsinki: Edita. Family Process, 27, 371–393. Anderson, H. Teoksessa K. Helsinki: Orient Express. Lontoo: Sage. (1972). Torniossa mielenterveyshoito toimii. Understanding Bateson and Maturana. Toim. P. Family Process, 25, 223–234. & Goolishian, H. Lopuksi: Tarvitaanko oikeastaan jakolinjoja sen suhteen, onko psykoterapeutti kelvollinen hoitamaan yhtä henkilöä, pariskuntaa, perhettä (millainen se sitten koostumukseltaan onkaan) tai kohtaamaan vielä laajemman sosiaalisen verkoston. Bohm, D. Toward a biological foundation for the social sciences. (2009). Toim. (1991). Bahtin, M. M. (1986). M. Suom. Helsingin Sanomat, 16.12.2012. (2006)
Jyväskylän yliopisto. Perheterapeutti, 1, 17. (2009). & Keränen, J. (1987). Helsinki: Magentum. Perheterapia, 3, 4–10. (1990). (2005). Haarakangas, K. Keroputaan alueen perheterapiakoulutus. Mielen tiet lapsuudesta vanhuuteen. 22–31). Perheterapian ”nousu ja tuho”. Helsinki: Kuntaliitto. Haarakangas, K. Haarakangas, K. New York: Academic Press. Ammattiauttajan voimavara kriiseissä. & Varela, F. Seikkula, J. Miller & E. & Alakare, B. Kriisissä on mahdollisuus ja verkostossa voima. Haarakangas, K. & Arnkil, T. Keränen, J. Batesonin ja Maturanan vaikutus perheterapiaan. Dialogisuus ihmissuhteissa, mielenterveystyössä ja psykiatrisessa hoidossa. Soisalo (toim.) Mitä meille tapahtuu: perheen arjessa, perheterapeutteina, perheterapiassa. (1991). Autopoiesis and cognition: The realization of the living. Systeemisyys – dialogisuus – integraatio: kohti kokonaisvaltaista psykoterapiaa psykiatrisessa hoitojärjestelmässä. Mielisairaala muuttuu. (2001a). Professori Jukka Aaltonen, 60 vuotta (s. The Family Therapy Networker, 9(3), 32–43. Dialoginen analyysi perhekeskeisen psykiatrisen hoitoprosessin hoitokokouskeskusteluista työryhmän toiminnan näkökulmasta. (toim.) (1999). Haarakangas, K. Perheterapia, 1, 31–47. Avoin dialogi: vaihtoehtoinen näkökulma psykiatrisessa hoitojärjestelmässä. Dialoginen verkostotyö. Biology of language: The epistemology of reality. (1992). E. Läsnäoleva oleminen, kuulluksi tuleminen ja tasa-arvoisuus perheterapiassa. & Seikkula, J. & Seikkula, J. (2014). Jyväskylä: PS-Kustannus. Maturana, H. (2009). (1992). 27–63). (1978). Perheterapeutti, 1, 20–22. & Varela, F. Maturana, H. Systeemien itseuudistuminen – uutta ymmärrystä kollektiivien kehittymiseen. Ståhle, P. & Kuosa, T. Teoksessa G. Jyväskylän yliopisto. Helsinki: Kirjayhtymä. Boston: Reidel. Kielen dialogisuus. Avohoitoon ja sairaalahoitoon valikoituminen perhekeskeisessä 31. Teoksessa R. Seikkula, J. (2008). Henkilökunnan järjestelmällinen koulutus toimivan palvelujärjestelmän taustalla. Menetelmistä dialogiin perheterapiassa. T. Kongressikirja. Kykyri, V-L., Karvonen, A. Jyväskylän yliopisto. A frog’s eye view of the world. Maturana, H. 119–130). Duodecim, 120, 289–296. Sosiaaliset verkostot. Helsinki: Kirjayhtymä. Teoksessa R. Jyväskylän yliopisto. Suomen Lääkärilehti, 31, 2768–2770. Laine. Merkitysten muodostuminen ja muuttuminen perheterapeuttisessa keskustelussa. Haarakangas, K. 2009 (s. (2004). Perheen ja sairaalan rajasysteemi potilaan sosiaalisessa verkostossa. Suom. Parantava puhe. (2001b). (1980). Seikkula, J. Seikkula (toim.) Ja äkisti uusi aikakausi. Haarakangas, K. Jyväskylä studies in education, psychology and social research,130. (1985). (2011). Simon, R. An interview with Humberto Maturana. Marxismi ja kielifilosofia. Keroputaan sairaalan kokemuksia psykiatrisen hoidon kehittämisessä: Avoimen dialogin hoitomalli. Lennenberg (toim.) Psychology and biology of language and thought (s. (1990). Helsinki: Tammi. Jyväskylä studies in education, psychology and social research, 93. Jyväskylä studies in education, psychology and social research, 94. III Suomalainen perheterapiakongressi Jyväskylässä 19.–21.3. Haarakangas, K. The tree of knowledge: The biological roots of human understanding. Voloshinov, V. Turku: Suomen Perheterapiayhdistys. Perheterapeutin kahlittu mieli. New York: Academic Press. (toim.) (2002). Voimistava läsnäolo. (1997). Tampere: Vastapaino. Miten ihmisen kehollinen perusolemus näkyy pariterapiassa. (1994). www.stahle.fi/100309.pdf Wahlström, J. Haarakangas, K. Psykoosi – uuteen hoitokäytäntöön. Haarakangas, K. Seikkula, J. (2013). Jyväskylä studies in education, psychology and social research, 80. Rinne & J. Hoitokokouksen äänet. Haarakangas, K. Helsinki: Suomen Mielenterveysseura. (1990)
Lisäksi osallistuin noihin aikoihin kahteen Tapani Aholan lyhyttera pian ja ongelmanratkaisutyön seminaariin. Vuosikerta Erottautumisesta integraatioon – ajatuksia perheterapiakouluttamisen kehittymisestä 30 vuodessa A rtikkelini perusideana olen miettinyt perheterapiakoulutuksen muuttumista urani varrella. Oma keskeinen motivaationi perheterapia opintoihin liittyi haluun löytää sosiaalityöntekijälle istuva toimintatapa työskentelyyn asiakasperheiden kanssa. Rajaudun kuvaamaan omia muistikuvia ja kokemuksia Keski-Suomen perheterapiakouluttajien kouluttajayhteisön jäsenenä. Tässä esityksessä pyrin kuvaamaan oman koulutuksellisen ajattelun muuttumista ja sitä, miten se on näkynyt erilaisten konkreettien opetuksellisten työvälineiden omaksumisena. Ammattiurani aikana (35 v) olen elänyt perheterapian paradigmaattisia muutoskausia; olen ollut ongelmanratkaisukeskeinen lyhytterapeutti, strateginen terapeutti, systeeminen paradoksaalisten interventioiden kokeilija, strukturaalinen interventionisti, reflektiivisten menetelmien soveltaja, narratiivinen terapeutti ja psykoterapian yhteisistä muuttujista ja vaikuttavuustutkimuksesta kiinnostunut integratiivisen psykoterapian kannattaja. Perheterapia vain sattui silloin kohdalle – ja Oma polkuni perheterapiaan ja kouluttajaksi Terapeuttisen työn perinteeseen olen tullut kasvatusneuvolan erikoistumiskoulutuksen kautta (1979–1980) Jyväskylässä. Työskennellessäni jatkossa nuorten mielenterveystoimistossa ja koulukuraattorina minulla oli mahdollisuus osallistua Keski-Suomen sairaanhoitopiirin 2-vuotiseen perhekeskeisen työn ja perheterapian orientoivaan koulutukseen, jonka vetäjänä toimi Marja-Leena Käyhty. teessa ja koulutuksessa oli vahva psykodynaaminen pohjavirta. Tuo halu löytää asiakastyöhön jotakin ”kättä pidempää” oli minulle keskeisempi motivaatio kuin erityinen kiinnostus perheterapiaan. Perheterapiakoulutukseni (ET) kävin Kuopiossa 1984–1987 palattuani perheneuvolan sosiaalityöntekijäksi. Se rakentui perinteisten koulukuntien opiskelulle sekä systeemisen ajattelutavan syventämiselle ja vahvistamiselle. VET-koulutuksen suoritin 1989–1990 Jyväskylän ja Helsingin yhteiskoulutuksessa. Kasvatusneuvolan työot32. Lyhytterapiat ja perheterapia tuntuivat tuolloin tarjoavan aloittelijalle selkeämpää työskentelyrakennetta ja konkreetimpia menetelmiä kuin perinteinen ymmärtämään pyrkivä eksploratiivinen kasvatusneuvolan työote. 4/14 30. Kirjoitan omasta kokemuksestani tietoisena siitä, että muut mukana olleet saattavat nähdä ja muistaa asiat hyvinkin eri tavalla
Kouluttajana toimimisesta minulla oli jo kokemusta perheneuvolan erikoistumiskoulutuksen kouluttajana (teoriaa ja työnohjausta) ja työnohjaus kokemusta perheneuvolan virkatyössä hankittuna. Silloinen Keski-Suomen perheneuvola oli ammattikouluni sekä terapeuttisesti orientoituneeseen hoitotyöhön että kouluttamiseen. Artikkelit Olin käynyt perheneuvolan erikoistumiskoulutukseen liittyvän 1,5-vuotisen Jukka Harmainen aikuiskoulutuksen KM, VET-perheterapeutti kouluttajakouluPrimtask Oy tuksen 1988 (TaY), Äänekoski joten aikuiskoulutuksen yleisiä periaatteita ja käytäntöjä oli jo hallussa. Omalla kouluttautumisellani oli paljonkin merkitystä myöhemmälle kouluttajan roolin rakentumiselle. Työyhteisön riittävän iso koko mahdollisti erityisosaamisen kehittämisen, koulutusneuvolatoiminta piti yhteisön vireänä, pakotti pysymään ajan tasalla, koulutus- ja kehittämismyönteinen johtamis- ja työkulttuuri rohkaisivat kokeilemaan uutta ja yhteistyösuhde Jyväskylän yliopistoon oli jo olemassa. Ryhmän sisäinen ja työnohjausryhmien välinen kilpailu – ryhmäidentiteetin vahvistaminen – tulivat myös tutuiksi. Koulutustoiminnan käynnistyminen Neljä jyväskyläläistä valmistui samasta VET-koulutusryhmästä 1990 (Sirkka Tasola, Hannu-Olavi Piilinen, Jarl Wahlström ja kirjoittaja). hyvä niin. Perheterapialiikkeessä oli 1980-luvulla menossa oman identiteetin luominen ”antiteesinä” perinteisemmille työotteille, ja se soinnuttautui hyvin yhteen oman tavoitteeni kanssa. Vähintään yhtä vahva motiivi oli halu löytää psykodynaamisen ajattelun rinnalle jokin uusi, erottautuva tapa työskennellä. Turvallisen ja keskustelevan vuorovaikutuksen synnyttämisen merkitys koulutusryhmien kannalta tuli merkitykselliseksi. Jotkin konkreetit harjoitukset ovat kulkeneet perintönä omasta koulutuksestani tähän päivään, esimerkiksi ”systeemin synty” ja ”tulevaisuuden muistelu”. Yhdessä perheterapian professuuria hoitamaan tulleen Jukka Aaltosen kanssa perustimme Keski-Suomen perheterapiakouluttajat – ryhmän, joka myöhemmin TEO:n ohjeistuksen mukaisesti muuttui viralliseksi kouluttajayhteisöksi ja rekisteröidyksi yhdistykseksi. Palvelujärjestelmä oli myös hyvin kehittämismyönteinen, työnantajat maksoivat koulutuskulut. Nuorena työntekijänä oli tarve rakentaa omaa ammatillista identiteettiään erottumalla vanhasta perinteestä. Samat tekstit tai kokemukset saivat hyvin erilaisia merkityksiä, avautuivat eri näkökulmista kunkin persoonan ja ammatillisen orientaation pohjalta, ja näitä erilaisia näkökulmia vasten alkoi vähitellen tunnistaa myös omaa ajattelu- ja toimintatapaansa. Koulutusryhmä on merkittävä koulutuksellinen instrumentti. Tuolloin ryhmä myös täydentyi seuraavan sukupolven kouluttajilla (Anki Heikinheimo, Juha Holma, Kaija Lajunen ja Aarno Laitila). Kouluttautumiseni sattui keskelle perheterapian valtavirtaa; rakennettiin uudenlaista orientaatiota vanhojen tilalle, perheterapian koulukunnat kehittyivät nopeasti ja olivat vuorovaikutuksessa elävällä tavalla – olimme hyvin innostuneita, uutta löytämässä. Tultaessa 2000-luvun loppupuolelle alkoi esiintyä vaikeuksia saada koottua uu33. VET-koulutuksesta en muista kovinkaan paljoa – vanhempana toimiminen pienille lapsille – eräänlainen arjen praktikum – taisi sitoa voimat. Aloitimme 1991 Jyväskylässä ensimmäisen erityistason perheterapiakoulutuksen, ja koulutustoimintaa on jatkunut siten, että viimeinen kouluttajayhteisömme organisoima koulutus päättyy joulukuussa 2014. Esimerkiksi havainnot koulutusryhmän sisäisen keskustelun merkittävästä oppimista aktivoivasta vaikutuksesta – erityisesti oman pienryhmän auto- ja junamatkat ja niissä käydyt keskustelut luetuista teemoista tai koulutuspäivien purku kotimatkalla olivat itselle monessa mielessä äärimmäisen opettavaisia
Osassa on ollut mukana myös muiden kouluttajayhteisöjen kouluttajia Oulusta ja Kuopiosta. Kouluttajat opettivat sitä, mitä olivat itse oppineet, tai katseltiin ”suurten mestareiden” nauhoja ja opeteltiin eri koulukuntien työskentelytapoja. Jyväskylän 1990-luvun koulutusten yksityiskohtaisempi koulutusrunko on esitelty teoksessa ”Suomalainen perheterapiakoulutus 1978–1994” (Aaltonen, Hätönen & Rinne 1994, 67). Tilanteeseen vaikuttivat ainakin psykoterapiakoulutusten tarjonnan lisääntyminen ja monipuolistuminen sekä työnantajien tiukempi suhtautuminen koulutusten maksamiseen supistuvassa taloudessa. Pidimme alusta asti tärkeänä, että opiskelijat tekevät töitä yhdessä asiakasperheiden kanssa, oppimisen pohjana ovat aidot asiakastilanteet. Voimakkaimmat väännöt oli jo käyty 1980-luvulla, ja Jukka Aaltosen myötä idea tarpeenmukaisesta eri hoitomuotojen yhdistämisestä koettiin järkeenkäyväksi ajattelumalliksi. Keskeiset koulutusperiaatteet olivat: 1) koulutus ei sitoudu mihinkään yksittäiseen perhetera pian/psykoterapian koulukuntaan vaan pyrkii vertailevaan otteeseen eri lähestymistapojen suhteen, 2) korostettiin koulutettavien henkilökohtaisen inte graation merkitystä oman työtavan rakentumisessa (ei kloonata terapeutteja vaan tuetaan kunkin oman tyylin löytymistä), 3) haluttiin edistää koulutuksen kytkeytymistä julkiseen palvelujärjestelmään ja koulutettavien arkityöhön; tavoiteltiin osaamisen kehittymistä julkisissa palveluissa kouluttamalla hyviä osaajia ja esimerkiksi mahdollistamalla se, että koulutustyönohjauksiin voi osallistua myös muita asiakkaan verkoston jäseniä. En muista, että yhteisössämme olisi juurikaan käyty koulukuntakeskusteluja. Olemme toteuttaneet myös kaksi VET-koulutusta (= kouluttaja- ja työnohjaajakoulutus). Ohjelman perusrakenne oli kuitenkin jo silloin nykyisenkaltainen; teoria- ja menetelmäopetus, työnohjaus ja oman taustan työstäminen/ henkilökohtaiset valmiudet. Aducate) järjestämissä koulutuksissa 1992–2012 sekä lyhyempiä kouluttajaosioita Mikkelin, Savonlinnan ja Joensuun koulutuksissa. Jo toisessa koulutusprosessissa oma terapia -osuuteen liitettiin voimakkaammin kytkös kehitystaustan ja ammatissa toimimisen/ammatti-identiteetin välille, eli miten oma historia elää työtilanteissa. 4/14 Jukka Harmainen 30. Työnohjauksiin tuotiin ”eläviä perheitä” tai videonauhoitteita, case-selostuksia ei juurikaan suosittu. Lisäksi luomallamme koulutusmallilla olemme toteuttaneet eri kokoonpanoilla ET-koulutuksia myös Kokkolassa (3 kpl) ja Seinäjoella (6 kpl). Vuosikerta sia koulutusryhmiä eivätkä koulutukset jatkuneet enää aina saumattomasti entisen päätyttyä. Työnohjauksissa koetettiin pysyä linjassa opetettavan teorian kanssa ja oma terapia -osuudessa sai kokemusta asiakkaan positiosta, eli miltä tuntuu puhua omista asioistaan. 34. Itse olen edellä mainitun lisäksi toiminut toisena pääkouluttajana Kuopion yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskuksen (nyk. Koulutuksellinen työote ensimmäisissä koulutuksissa oli aika perinteinen ajatus siitä, että koulutusprosessi on metafora opetettavan orientaation terapiaprosessista. Ensimmäisessä erityistason koulutuksessamme toimintamalli oli hyvin samanlainen kuin itse saamassamme koulutuksessa. Erityisesti strukturaalisen koulukunnan työotteen opettamista pidettiin tärkeänä, koska se oli helposti lähestyttävä ja sen kautta koulutettaville oli helppo opettaa perhesysteemin havainnointitaitoja ja käytännön menetelmiä tehdä interventioita. Koulutusten siirryttyä nyt yliopiston vastuulle toimimme edelleen kouluttajina näissä ohjelmissa vaihtelevilla kokoonpanoilla kilpailutusten kautta. Fokus oli selkeästi perheterapian paradigman opettamisessa, käytiin läpi perheterapian koulukunnat, opiskeltiin systeemistä ajattelua ja vuorovaikutuskeskeisiä haastattelutapoja. ”Oman kehitystaustan tutkimista perheterapialle ominaisilla työtavoilla” pidettiin olennaisena osana koulutusta. Koulutustoiminnan alkuvaiheissa keskityttiin kuitenkin tiukasti perheterapian eri lähestymistapojen esittelyyn eikä muita psykoterapiamuotoja käsitelty, vaikka se kyllä oli jo aika varhain ideatasolla keskusteluissa. Se toteutettiin hyvin ”keveällä rakenteella”, eikä siitä juurikaan löydy dokumentaatiota
Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen perheterapian professuuri ja siihen liittyvät assistentuurit (alkuvaiheessa Jarl Wahlström ja Juha Holma), joista sitten osaltaan rakentui nykyinen Psykoterapian opetus- ja tutkimusklinikka, ovat pitäneet kouluttajayhteisöä ajan tasalla perhetera pian ja myös muun psykoterapian tutkimuksesta ja kehityksestä. Ohjelma sisälsi myös koulutuksen pelisääntöosion, josta koulutettavan oli mahdollista nähdä, miten toimitaan erilaisissa tilanteissa (asiakkaiden tuonti, poissaolot, korvaamiset jne.). oli jo kokemusta erilaisista orientaatioista ja myös kokemusta aiemmin kouluttautuneiden perheterapeuttien kanssa työskentelystä. Erottautumisesta integraatioon – ajatuksia perheterapiakouluttamisen kehittymisestä 30 vuodessa Oppiminen imitaation kautta saattoi alkuvaiheessa olla vielä aika vahva oppimiskäsitys. Jarl Wahlströmin väitöskirja (1992) ja myöhemmin sen ympärille rakentunut, sosiaalisen konstruktionismin informoima tutkimusperinne ovat mielestäni merkittävällä tavalla vaikuttaneet kouluttajayhteisömme identiteetin rakentumiseen tunnistettavaksi ”Jyväskylän koulukunnaksi”. Useimmat kouluttajat ovat myös itse tehneet perheterapiaan, tai viime vuosina yleisemmin psykoterapiaan, liittyvää tutkimus- ja/tai julkaisutoimintaa. Opiskelijoiden sitoutuminen koulutukseen helpottui, ja kulloinkin opiskeltavan osion ankkurointi kokonaisuuteen oli paremmin hahmotettavissa. Ohjelma helpotti kouluttajille sekä kokonaisuuden että oman osuuden hahmottamista ja sitoutumista yhteistyöhön. Myös koulutuksen etenemisen arviointi helpottui. Siitä, miten tietoisesti näihin tavoitteisiin olisi tullut pyrkiä, ei suuremmin vielä keskusteltu. Koulutusten kehittäminen näkyi konkreetisti selkeämmässä toiminnan dokumentaatiossa. Omaksumamme paradigmaattinen käänne perheterapiassa – irtautuminen tiukasta systeemisyydestä, kiinnostus kielellisistä systeemeistä, konstruktivismi, sosiaalinen konstruktionismi ja reflektiivisten 35. Professori Jukka Aaltonen järjesti myös valtakunnallisia kouluttajien kokoontumisia, jotta olisi mahdollista hahmottaa perheterapiakoulutusten alueellisia painotuksia ja toisaalta pohtia, millaisiin yhteisiin puitteisiin olisi hyvä kouluttajaryhmien sitoutua. Koulutusten kehittäminen Kouluttajaryhmässämme oli elävä yhteys ruohonjuuritason hoitotyöhön niin psykiatrian kuin sosiaalitoimenkin alueella ja myös psykoterapian tutkimukseen. Linjaus koulukuntiin sitoutumattomuudesta ja tavoite opiskelijoiden perheterapeuttista ajattelua koskevan integraation tukemisesta sisälsivät kuitenkin jo ajatuksen kriittisestä reflektiosta, konstruktivistisesta oppimiskäsityksestä, joka korostaa oppimisprosessin yksilöllisyyttä ja oppimisen aktivoinnin merkitystä. Koulutusohjelmien laatiminen pakotti kouluttajat tietoisemmin pohtimaan, mitä tavoitellaan ja millä keinoilla. Joillakin koulutettavilla saattoi myös jo olla pohjalla aiempi yksilöpsykoterapiakoulutus. Koulutusten kehittämiseen varsinkin 2000-luvulla on luonut painetta koulutettavien aiempaa paremmat perusvalmiudet asiakastyöhön. Erityisseminaareilla (osallistuminen suomalaisiin tai kansainvälisiin seminaareihin) on alusta asti ollut merkittävä osa uusien ammattilaisten verkostoitumista tukemassa sekä eri sovel lusalojen tuntemusta ja omien kiinnostusten kohteiden/erityisosaamisten tunnistamisessa. Koulutusohjelmissa päädyimme niin sanottuun puolistrukturoituun malliin; koulutuksen kaksi ensimmäistä vuotta on melko tarkkaan etukäteen lyöty lukkoon, mutta koulutuksen loppua kohti pyritään suuntaamaan teoriaopetusta kyseisen ryhmän työkonteksteista esiin nouseviin tarpeisiin. Vanha ohjelma myös aina houkutteli seuraavan version parantamiseen. Tuotimme jäsentyneemmät lukukausikohtaiset koulutusohjelmat. Opiskelijoilla Teoriaopetus Koulutuksellisissa menettelyissä tapahtui suuria muutoksia ensimmäisten koulutusten jälkeen. Se liittyi sekä uusien työntekijäpolvien parantuneeseen peruskoulutukseen että työpaikoille jo muodostuneeseen psykoterapeuttiseen kulttuuriin
Uuden painotuksen koulutuksiin toi 2000-luvulla vahvistunut kiinnostus psykoterapioiden yhteisiin muuttujiin. Toisaalta koulutuksella on yleissivistävä tehtävä – on tärkeää tuntea perheterapian historiaa ja kenttää – toisaalta koulutustunteja on rajattu määrä – pitäisi ehtiä opettamaan uusinta ja jatkuvasti kehittyvää teoriaa ja käytäntöä. Kouluttajille oli myös henkilökohtaisena haasteena se, Kouluttajayhteisönä olemme käyneet keskuste- että useimmat eivät enää lua siitä, ettemme halua työssään käyttäneet peopettaa vain jotain tiet- rinteisempiä työmetotyä terapiamenetelmää deja ja oli hyvin vaikea emmekä myöskään yritä/ opettaa sellaista, mihin voi opettaa kaikkia uu- ei itse enää oikein kaisia markkinoille tulevia kilta osin uskonut tai menetelmiä, vaan mei- mitä ei enää osannut. riaopetuksen pohjalla Goldenberg ja Goldenbergin (2004) hienosti uudistunutta perheterapian yleisesitystä, josta poimittiin terapiaprosessin yleisiä teemoja ja niihin eri koulukuntien tarjoamia ratkaisuja. 4/14 Jukka Harmainen 30. Sirkka Tasola oli tehnyt oman opinnäytetyönsä oppimispäiväkirjan hyödyntämisestä, ja sen kautta aloimme ymmärtää, että kirjoittaminen on erilainen prosessi kuin puhe; oppimispäiväkirjan kirjoittaminen pakottaa jäsentämään ajattelua/sisäistä puhetta, ja kun ajattelua ja kokemuksia saa muotoiltua tekstiksi, niin tuota tekstiä alkaa välittömästi arvioida uudelleen, siihen voi rakentaa toisenlaisen tutkivan suhteen kuin puheeseen – se aktivoi tehokkaasti refleksiivistä prosessia ja tuki tavoitteena ollutta ”kunkin oman psykoterapeuttisen ajattelun integraatiota”. Se nähtiin keinona saada tietoisempi ote oman ajattelun, omien kysymysten muuttumiseen koulutusprosessin myötä sekä oman ajattelun ja toiminnan reflektointia aktivoivana. Omaksuimme selkeämmin konstruktivistisen oppimiskäsityksen (esim. Koulutuksissa on tullut tärkeäksi opettaa myös niitä asioita, jotka vaikuttavuustutkimuksen kannalta näyttävät olevan yhteydessä työskentelyn tuloksellisuuteen. Ohessa luettiin paljon muita tekstejä kuhunkin teemaan liittyen. Ruohotie 2000; Hakkarainen ym. Opettamisen rinnalla kiinnostuimme oppimisprosessin aktivoinnista. 36. Vuosikerta työtapojen soveltaminen, dialogisuus – alkoi haastaa aiempia koulutussisältöjä ja työtapoja. Myös Jyväskylässä vuosittain järjestettävillä Psykoterapiatutkimuksen päivillä on ollut merkittävä vaikutus siihen, että on tullut luontevaksi tarkastella psykoterapian kenttää yhtenäisenä tutkimuksen kohteena ja jakaa kokemuksia erilaisista psykoterapiaan liittyvistä ilmiöistä. Perheterapiataitojen opettamisen rinnalle alkoi nousta tavoitteeksi psykoterapeuttisen, tutkivan ja ymmärtämiseen pyrkivän asenteen omaksuminen. Se on toiminut tehokkaana rokotuksena ahtaalle koulukuntakeskeisyydelle ja laajentanut ajattelua vähentämättä silti oman orientaation arvostusta. dän kannattaa keskittyä Tätä ristiriitaa koetetopettamaan psykotera- tiin ratkoa käytännöspeuttisen toiminnan pe- sä hyödyntämällä teorusteita. Syntyi jännite uusien oppien ja ”vanhojen” koulukuntien välille: onko enää tarvetta opettaa kaikkea perheterapialiikkeen historiaan kuuluvaa vai pitäisikö keskittyä enemmän opettamaan ajantasaisia teorioita ja menetelmiä. Sprenklen (2001) esitelmä IFTA:n kongressissa Brasilian Porto Alegressa. 1999). Itselleni oli herätys tähän teemaan Douglas H. Aloimme miettiä, millä tavalla aikuisopetuksen ja oppimisprosessien tutkimuksen ideoita voisi soveltaa terapiakoulutukseen. Integratiivinen näkökulma psykoterapiaan (Eronen & Lahti-Nuuttila 2012) ja sen soveltaminen kouluttamiseen ovat vain vahvistuneet viime vuosina. Vähitellen teoriaopetuksessa siirryttiin askel askeleelta koulukuntapohjaisesta opetuksesta kohti perheterapiaprosessien ilmiöpohjaista opetusta. Kouluttajien perheterapeuttisen ajattelu- ja toimintatavan muuttuminen – innostuminen konstruktivismista – alkoi myös nopeasti muuttaa opetuskäytäntöjä. Ensimmäinen konkreetti askel oli kirjoittamisen käyttäminen oppimisen aktivoijana
Carrol 2010, 2; Ellis 2010). Vuonna 2004 yhteistyössä Jyväskylän seurakuntien perheasiainneuvottelukeskuksen kanssa aloitimme ensimmäisen perhe- ja pariterapian erityistason koulutuksen. Lysac 2006). Tällainen työskentelytapa korostaa opiskeluryhmän sisäisen sekä kouluttajan ja opiskelijoiden välisen suhteen turvallisuutta ja toimivuutta (esim. Osaan erityisosaamisen tarpeista koetimme vastata kolmannen opiskeluvuoden ryhmälle räätälöidyillä seminaareilla, joissa teemoina olivat esimerkiksi lähisuhdeväkivalta, seksuaalisen hyväksikäytön aiheuttaman trauman psykoterapeuttinen hoitaminen, sijaistraumatisoituminen, päihdeongelma perheessä, uusperheet, lasten kanssa työskentely perheterapiassa, suomalainen perheterapiatutkimus, psykoterapiatutkimus jne. On myös mahdollista tunnistaa omia vahvuuksiaan ja kiinnostuksen kohteitaan ja kytkeä opiskeltavaa materiaalia omaan työkäytäntöön tai rakentaa tutkivaa suhdetta siitä nouseviin ilmiöihin. Teoriaopetuksessa suosimme luettaviin materiaaleihin lukutapaa, jossa painopiste on kuunnella, mitä luettu teksti herättää lukijassa suhteessa hänen omiin kokemuksiinsa ja työkontekstiin – ei niinkään sitä, mitä kirjoittaja oli tarkkaan ottaen yrittänyt sanoa. Kokkolassa toteutetussa yhdessä koulutuksessa erityisteemana oli lapsinäkökulma. Reflektiiviset työtavat näkyivät lisääntyneinä pari- ja pienryhmäkeskusteluina, reflektiivisen tiimin sovelluksina opetuskeskusteluissa ja open-space-tyyppisinä tehtäväksiantoina. Olimme jo aiemmin huomanneet, että yleisen perheterapian opetus ei vastannut pariterapiassa esiin tuleviin osaamistarpeisiin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana perheterapiassa ei ole enää tullut suuria paradigmaattisia käänteitä, vaan kehitys on näkynyt enemmän spesifin menetelmäkehittelyn puolella – on kehitelty erilaisiin oireisiin ja ongelmatilanteisiin kohdentuvia menetelmiä, esimerkiksi lähisuhdeväkivaltatyös37. Jo vuosina 1998–2000 yhteistyössä KeskiSuomen sairaanhoitopiirin Sisä-Suomen sairaalan kanssa järjestetyssä koulutuksessa painopisteenä olivat vaikeat mielenterveyden häiriöt. Itselle tärkeän teeman löytäminen myös parhaimmillaan suuntaa teoriamateriaalin lukemista itselle ja omalle työkontekstille merkityksellisiin teemoihin ja siten tehostaa oppimista. Opetussisältöjen laajentamiseen tai fokusointiin tietyn erityisteeman ympärille on ollut jatkuvaa painetta. Pienryhmissä tapahtuva oppimateriaalin jäsentäminen auttaa osallistujia tunnistamaan oman ajattelutavan yhtäläisyyksiä ja eroja toisiin nähden, mikä mahdollistaa henkilökohtaisen toimintatyylin hahmottamista. Reflektiivisen tiimin käyttö omaksuttiin opetuksellisena työmuotona – emme ajatelleet sitä niinkään vain opeteltavana ja sovellettavana terapiamenetelmänä, vaan oppimista aktivoivana työskentelymuotona niin teoriaopetuksessa, työnohjauksissa kuin osin oma terapia -osuudessakin. Tärkeältä on kui- tenkin tuntunut säilyttää myös lyhyitä, keskustelua käynnistäviä tai kokoavia luentojaksoja, jotta oppimista tukeva riittävän koherentti rakenne säilyisi keskustelullisuudessakin. Sama painotus oli Seinäjoella Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kanssa järjestetyissä koulutuksissa. Sisällöllisen laajentamisen tarve nousee osin koulutettavien työkontekstista nousevista tarpeista, mutta myös kouluttajien kehittyvästä osaamisesta. Tom Andersen kävi Jyväskylässä meitä kouluttamassa. Emme kuitenkaan omaksuneet hänen soveltamaansa koulutusmallia sellaisenaan; emme esimerkiksi koulutusryhmien kanssa keskustellen päättäneet, mitä kunkin mielestä olisi hyvä lukea. Reflektiivisten työtapojen omaksuminen vaikutti suoraan myös kouluttamiseen. Opinnäytetöissähän opiskelijat tekevät omaa ajatteluaan ja omia työkäytäntöjään näkyviksi sellaisina kuin ne heille avautuvat – etsivät ja vahvistavat omaa ”ääntään” (esim. Koulutuksen teoriaopetus jaettiin puoliksi yleisen perheterapian ja pariterapien kesken. Psykoterapian opetus- ja tutkimusklinikalla oli käynnistynyt esimerkiksi pariterapiaan liittyvää uutta tutkimusta, jonka tuottamaa materiaalia voitiin hyödyntää opetuksessa. Erottautumisesta integraatioon – ajatuksia perheterapiakouluttamisen kehittymisestä 30 vuodessa Oivallus kirjoittamisen merkityksestä johti myös siihen, että aloimme varhentaa yhä aikaisemmaksi opinnäytetöiden käynnistämistä
Vuosikerta kentely, lasten preventiiviset ohjelmat, MDFT, kotona tehtävä perheterapia, pariterapia masennuksen hoidossa jne. Reflektion jälkeen ohjattava kommentoi keskustelua, ja lopuksi käydään vielä lyhyt, vapaamuotoinen yleiskeskustelu. Varattiin erikseen aikaa ohjattavan tunnelmien ja kysymysten purkamiselle, asiakastilanteen jäsentämiselle ja sen pohtimiselle, miten tilanteessa toimimme ryhmänä. Kouluttajayhteisönä olemme käyneet keskustelua siitä, ettemme halua opettaa vain jotain tiettyä terapiamenetelmää emmekä myöskään yritä/ voi opettaa kaikkia uusia markkinoille tulevia menetelmiä, vaan meidän kannattaa keskittyä opettamaan psykoterapeuttisen toiminnan perusteita. Lisäksi kehitimme työnohjauslomakkeen, johon ohjattava voi asiakkaan kanssa kuvata perustiedot sekä asiakkaan ja työntekijän tavoitteet ja kysymykset työnohjaukselle. Aloimme tehdä henkilökohtaisia opiskelusuunnitelmia (Hops), joista kopio on työnohjaajan mapissa, siten että on helpompi kytkeä palautetta opiskelijan omiin tavoitteisiin muiden havaintojen ohella. Olemme koettaneet raivata tilaa oman työn tutkimiselle ja palautteelle siten, että työnohjauspäiviin (tavallisimmin 6 x 45 min) otetaan pääsääntöisesti vain kaksi ohjausta. Pienryhmissä tapahtuvien koulutustyönohjausten työtapoihin olemme vähitellen koettaneet tuoda yhä enemmän oppimista aktivoivaa ja jäsentävää ainesta. Opiskelijat joutuvat usein päivätyössään tekemään töitä tiukkatahtisesti, ja toivomme koulutustyönohjauksen tuovan heille lisäar- Työnohjaukset Koulutustyönohjauksia koskevaan omaan ajatteluuni ja käytännön sovelluksiin ovat suuresti vaikuttaneet yhteiset keskustelut Aarno Laitilan ja Tapio Ikosen kanssa ja niiden pohjalta suomalaisiin perheterapiakongresseihin tehdyt esitykset (Oulu –06, Jyväskylä –09 ja Turku –12) sekä Peter Strattonin vierailu kouluttajien jatkokoulutusohjelmassamme (–07) kertomassa Leedsin yliopistossa sovelletusta aktiivisesta reflektiivisestä oppimismallista (Stratton 2005). Instruktiona reflektiolle oli: ”Miten itse 38. olisit työntekijänä tässä tilanteessa toiminut samoin kuin ohjattava tai missä kohdin olisit valinnut toimia toisin?” Ideana on, että palautteen/arvioinnin kärki olisi kunkin omassa ajattelussa ja toiminnassa, eroavaisuuksissa ja yhtäläisyyksissä, ei ohjattavan tekemisten ruotimisessa. Nythän viimeiseen koulutusyhteisömme järjestämään koulutukseen ja alkaviin yliopiston koulutuksiin sisältyy perheterapian ohella myös muiden psykoterapeuttisten orientaatioiden perusteiden opintoja. 4/14 Jukka Harmainen 30. Oppimisnarratiiveihin (Agget 2004) ja autonomisen oppimisprosessin aktivointiin (Stratton 2005) tutustumisen jälkeen pyrimme lisäämään työnohjauksiin vielä enemmän tavoitteellisuutta, palautteiden sovittamista ohjattavien tavoitteet huomioiden, työnohjausmuotojen monipuolistamista ja työnohjausprosessin ajallista jäsentämistä suunnitteluvaiheesta jälkiarviointiin. Psykoterapiatutkimuksen ja integratiivisten näkökulmien merkitys on selvästi tullut yhä tärkeämmäksi koulutussisältöjen kehittämisen kannalta. Lomakkeessa on myös tilaa kuvata välittömiä kokemuksia toteutuneesta työnohjauksesta ja jälkiarviointia omista ja asiakkaan kokemuksista, joihin palataan vielä seuraavan työnohjauskerran alussa. Ensimmäisissä koulutustyönohjauksissa 1990-luvun alussa oma energia meni lähinnä suorista työnohjaustilanteista selviytymiseen. Hops tietysti aktivoi opiskelijaa muutenkin tulemaan tietoisemmaksi omista kehitystavoitteistaan. Sitten aloimme jäsentää istunnon jälkeen tapahtunutta arviointi- ja palautekeskustelua. Lomake osaltaan pyrkii auttamaan ohjaustilanteeseen tuotavan materiaalin jäsentelyssä ja pidentää työnohjauksen aikajännettä yli suoran työnohjaustilanteen, toisin sanoen aktivoi oppimista pidempään. Pyritään siihen, että palautetyyli olisi sopivasti ohjattavan identiteettiä suojaavaa. Tähän lisättiin vielä Annaliisa Heikinheimon aloitteesta palautekeskustelurakenne, jossa ohjattava sai istua seuraamassa muun työryhmän reflektoivaa keskustelua. Lisäksi siihen voi merkitä, mihin asioihin erityisesti toivoo palautetta ryhmältä
Oma terapia Oma terapia – 1990-luvun alussa ”terapeutin persoonallisuusseminaarit” – on ollut merkittävä osa koulutusta alusta pitäen. On nähty merkoulutusohjelman kittävänä, että perheteulkopuolista psyrapeutilla on kokemusta koterapiaa yhtenä mahdollisuutena ”asiakaspositiosta”, eli milsyventää itsetun- laista on puhua omista asioistaan ja miltä erilaiset temusta. Olemme kuitenkin koettaneet monipuolistaa työtapoja, koska erityyppinen toiminta nostaa esiin terapiaprosessin ja työntekijän kannalta eri ulottuvuuksia. Suorissa työnohjauksissa huomio kiinnittyy yleensä asiakkaaseen ja asiakastilanteen sujuvuuteen, kun taas nauhoitteet mahdollistavat rauhallisemman ja analyyttisemmän vuorovaikutuksen tarkastelun ja erityisesti myös työntekijän vuorovaikutustavan havainnoinnin. On nähty merkittävänä, että perheterapeutilla on kokemusta ”asiakaspositiosta”, eli millaista on puhua omista asioistaan ja miltä erilaiset perheterapialle ominaiset työtavat (sukupuu, verkostokartta, erilaiset harjoitukset) kokemuksellisesti tuntuvat. Intensiivinen suora asiakastyö yhdessä näyttää myös nopeuttavan pienryhmän ryhmäytymistä. Ensimmäisenä koulutusvuotena olemme suosineet suoria työnohjauksia, jotta syntyisi aktiivinen kulttuuri tuoda asiakkaita; näin opitaan työn avaamista toisille. Videoavusteisen mieleenpalauttamisen tekniikkaa olemme Tapio Ikosen Seinäjoella erityistason koulutuksessamme toteuttaman tutkimushankkeen myötä opiskelleet ja koettaneet soveltaa koulutusten loppuvaiheessa. Erottautumisesta integraatioon – ajatuksia perheterapiakouluttamisen kehittymisestä 30 vuodessa voa mahdollistamalla rauhallisemman areenan työn käsitteellistämiselle. Lisäksi tavoitteena oli tunnistaa, miten oma perhetausta elää asiakastyössä. Nauhaa voi pysäyttää ja kelata uudelleen. Yksityiskohtaisemmin eri työnohjausmenetelmiä ja niiden funktioita on esitelty toisaalla (Harmainen, Ikonen & Laitila 2009, 2012). perheterapialle ominaiset Jy v ä s k y l ä n koulutuksissa oma työtavat (sukupuu, verkosterapia on toteu- tokartta, erilaiset harjoitukset) kokemuksellisesti tettu työnohjausryhmissä ja pää- tuntuvat. Myös koulutettavat palautteissaan nostavat esiin työnohjausryhmän merkittävimpänä oppimisympäristönä. Oman terapian toteuttamismuotoja ja Koulutettaville on painotuksia on aika ajoin myös suositeltu pohdittu. Työnohjauksissa hallitsevana menetelmänä on ollut reflektiivisenä tiiminä tapahtuva työskentely. Oman terapian toteuttamismuotoja ja painotuksia on aika ajoin pohdittu. Tämän asiakastyössä. Toisena opiskeluvuotena olemme toivoneet opiskelijoiden tuovan suorien ohjausten rinnalle ainakin yhden videonauhoitteen työstään. Emme ole käyneet kriittistä keskustelua koulutuspsykoterapian tarpeellisuudesta, sitä on pidetty itsestään selvänä. esim. Flemons, Green & Rambo 1996; Briggs, Fournier & Hendrix 1999.) Perheterapian kehityshistoriaa kunnioittaen työskentely tapahtuu ryhmänä, aidoissa tilanteissa, joissa syntyy kaksoiskuvauksen mahdollisuus (kokijan ja havainnoitsijoiden positiot) ja joissa myös asiakkailla on aito mahdollisuus kommentoida tilanteita. Teoria, oma kokemushistoria ja työskentely- taidot elävässä tilanteessa nivoutuvat yhteen. Työnohjauksiin olemme koettaneet panostaa paljon, koska siinä konkretisoituu oppimisprosessin ydin: miten ohjattava havainnoi tilanteita, miten hän toimii ja miten käsitteellistää toimintaa. Menetelmän avulla on mahdollista auttaa ohjattavaa tutkimaan omaa toimintaansa ja ajatteluaan, eli mikä näyttää ohjaavan toimintaani asiakastilanteessa. Lisäksi tavoitteena oli tunnistaa, miten osin työnohjaajan oma perhetausta elää vetämänä. (Vrt. järjestelyn haittapuolena oli terapeutin vaihtuminen koulutuksen puolessa välissä ja riski terapiaprosessin katkeilusta opiskelijan kan39
On mahdollista tunnistaa omia tapojaan rakentaa itseään koskevia (vaihtoehtoisiakin) kertomuksia ja verrata niitä muiden kertomuksiin. Jyväskylässä koulutusten siirtyminen yliopistolle, kilpailutukset ja uusien koulutusten käynnistäminen ovat sujuneet kohtuullisen kitkattomasti 40. Perheterapeuttien kouluttamisessa on yhtenä tärkeänä tavoitteena ollut julkisissa palveluissa työskentelevien ammattilaisten osaamistason ja sen kautta palvelujärjestelmän kehittäminen siten, että asiakkaat/potilaat ja heidän omaisensa saisivat hy- Mitä jatkossa. Nyt yliopiston järjestämässä perhe- ja pariterapian psykoterapeuttikoulutuksessa (2014–2017) oma terapia toteutetaan erillisen koulutusterapeutin toimesta yhtenäisenä prosessina, mikä eheyttänee terapiaprosessia koulutettavien kannalta. Koulutuspsykoterapian asianmukainen esittely vaatisi oman artikkelin aiheesta. Koulutus kytkeytyy aiempaa tiiviimmin psykoterapian tutkimuksen tieteelliseen perustaan. Kouluttajien oman paradigman muuttuessa myös terapiaosuuteen on tullut erilaisia näkökulmia, esimerkiksi työskentely voidaan nähdä mahdollisuutena konstruoida kertomuksia itsestä eri näkökulmista (kantaperhe, oma verkosto, vanhempien parisuhde, nykyperhe, työnohjaus-/terapiaryhmän jäsen, minä asiakastyössä, minä perheterapeuttina). Koulutusterapia ei ehkä ole ollut puhtaimmillaan itsensä tutkiskelua vapaasti, vaan nimenomaan työskentely on kytkeytynyt terapiatilanteissa toimimiseen, eli miten oma tausta ja itselle luontaiset reagointi- ja toimintatavat elävät asiakastyössä. Psykoterapiakoulutuksien siirryttyä yliopistojen järjestettäviksi on esiintynyt paljon huolta siitä, että koulutusten kohoavat hinnat ja kuntien talousahdinko käytännössä vähentävät koulutusten saatavuutta, ja myös huolta siitä, että eri koulutusten ”biodiversiteetti” – sisällöllinen ja alueellinen omaleimaisuus – kapenevat. Minuchin, Lee & Simon 1996). Muutoinkin voisi entistä enemmän opetuksessa painottaa niitten terapeuttitaitojen opiskelua, jotka näyttävät liittyvän työskentelyn vaikuttavuuteen: asiakkaan resurssijärjestelmien aktivointi, tavoitteellisuuden ja toiveikkuuden luominen, motivointitaidot, asiakkaiden tunnereaktioiden käsittely, asiakassuhteen tarkastelu, muutosvalmiuden tunnistaminen ja muutosprosessien aktivointi (Sprenkle 2001). Koulutukselliset rakenteet ovat vahvistuneet; koulutusohjelmat joutuvat läpäisemään akateemisen seulan, koulutuksella on vastaava professori ja koulutuksen johtaja, käytännön toteutusta seurataan säännöllisesti erilaisten palautemekanismien kautta ja lisäksi opiskelijoilla on käytettävissään sähköinen oppimisympäristö ja kirjastopalvelut. eikä myöskään koulutusten hinta ole noussut tavoittamattomiin, vaikkakin koulutusryhmien kokoon saaminen on vaatinut paljon töitä. Vuosikerta nalta. Koulutuksen laatua kohottanee myöskin kaikilta opiskelijoilta vaadittavan näytön toteuttaminen. Oma terapia on myös siinä mielessä merkittävä, että terapiatyötä tekevillä usein näyttää olevan hyvin rajoitetusti mahdollisuuksia puhua itsestään, vahvistaa suhdetta omiin tunnekokemuksiinsa, ja kuitenkin jo työkyvyn ylläpitämisen kannalta tällaisten areenojen luominen olisi tarpeellista. Terapeutin olisi hyvä kyetä olemaan sekä interventionisti että tilaa antava, vetäytyvä (vrt. Yliopiston puitteissa tapahtuvalla kouluttamisella voi nähdä paljon hyötyjä. Nykyisessä orientaatiossa, joka korostaa dialogisuutta, keskustelun ensisijaisuutta ja reflektiivisiä työtapoja, voi olla riskinä, että terapeutit arastelevat johtajuuden ottamista ja haastattelutekniikoiden opetus ja opiskelu jäävät liian vähälle. Tietysti joustavuudessa ja koulutusten räätälöinnissä opiskelijaryhmän tarpeiden mukaan jotain varmaan menetetäänkin. 4/14 Jukka Harmainen 30. Terapeutin osuudesta istunnoissa valtaosa on kuitenkin kysymysten tekemistä ja asiakkaan puheen uudelleenmuotoilua (Kurri 2012, 301), joten siihen olisi ehkä syytä koulutuksessakin enemmän paneutua. Etuna on ollut se, että oma terapia on hyvin kytkeytynyt ammatillisissa tilanteissa toimimiseen
Moni organisaatio onkin pyrkinyt kouluttamaan niin suuren osan henkilöstöstään, että perheterapeuttinen työote säilyy työvuoroista riippumatta. Olen misen aktivoinnin ajanedelleen innostunut tasaisen tutkimuksen opettamisesta. Ihmiset oppivat koulutuksen ansiosta ja/tai siitä huolimatta. Oppimisen aktivoinnissa ja opetuksen räätälöinnissä olisi mielenkiintoista esimerkiksi Carrollin (2010) kuvaamilla tavoilla kehittää after action review (ARR) -tekniikoita tai terapiaprosessin jäsentämismalleja, joiden pohjalta koulutettavat voivat vertaisryhmissä työstää videonauhotteitaan. Näin esimerkiksi osa sairaanhoitopiireistä tekeekin. Huoopiskelussa, tietysti myös nojakin päiviä tietysti sattuu joukkoon, psykoterapian käytäntöjen ja tutkimustiedon mutta ne ovat toispäivittämisessä. Erottautumisesta integraatioon – ajatuksia perheterapiakouluttamisen kehittymisestä 30 vuodessa vää perhe- ja verkostokeskeistä palvelua, jossa sekä asiakkaan että verkoston resurssit tulisivat hyödynnetyiksi. Keskeinen kysymys on: millä eri tavoilla voimme edistää ammatillisen reflektion käynnistymistä ja tukea omasta kokemuksesta oppimista. Joskus perheterapeuttien kouluttamisella on ollut paradoksaalisiakin vaikutuksia palvelukulttuuriin. Perhe- ja pariterapian psykoterapeuttikoulutusten käynnistyessä korkeakouluissa näyttäisi koulutusten volyymi huomattavasti pienenevän. Tavoitteena on ollut sekä hyvä laatu että taloudellisuus. Erityisesti osin noin 250 perheterapeutin koulut- tarvetta olisi opetuksellisten menetelmien ja oppitautumiseen. On esimerkiksi syntynyt osaston sisälle erillinen perheterapeutin vastaanotto, mikä on ollut askel taaksepäin palvelukulttuurissa. Kun työntekijä on kouluttautunut perheterapeutiksi ja saanut psykoterapeutin suojatun ammattinimikkeen, on saattanut käydä niin, että muut työntekijät ovat alkaneet ohjata perheiden ja verkostojen kanssa työskentelyä tälle koulutetulle terapeutille ja itse vähentäneet perheiden kanssa työskentelyä. Psykoterapian tutkimuksen päivät ovat yksi tärkeä areena sekä opiskelijoille että kouluttajille. Erityisesti tarvetta olisi opetuksellisten menetelmien ja oppimisen aktivoinnin ajantasaisen tutkimuksen opiskelussa, tietysti myös psykoterapian käytäntöjen ja tutkimustiedon päivittämisessä. taiseksi olleet poikkeuksia. Erityistä kehittämisen tarvetta on edelleen taitojen opettamisen ja oppimisen alueella. Kouluttaminen pakottaa jäsentämään asioita ja ilmiöitä, eli mitkä ovat keskeisiä teemoja, joita koulutettavat pitäisi laittaa työstämään, ja näin kouluttaja oppii usein itse eniten. Iso osa koulutettavista on ollut huomattavasti minua lahjakkaampia, ja minulla on ollut mahdollisuus oppia heiltä. Tätähän on koulutuksissa yritetty huomioida siten, että koulutustyönohjauksiin voi tulla työpaikan muita asiakkaan hoitoon liittyviä työntekijöitä mukaan. 41. On uskallettava tehdä omaa ajatteluaan ja toimintaansa näkyväksi ja ottaa tarvittaessa johtajuutta. Tällöin toteutuu sekä tavoiteltu psykoterapeuttien entistä laadukkaampi koulutus että perhe- ja verkostokeskeisen osaamisen riittävä volyymi. Kouluttamisen ilosta Olen ollut kouluttajana tai koulutukKouluttajien sen johtajana perhejatkokoulutuksesta ja terapiakoulutuksissa kouluttajayhteisöjen riit23 vuoden aikana ja tävän sisäisen keskustelun vaalimisesta on tärkeä osallistunut joltain pitää huolta. Niinpä psykoterapiakoulutusten rinnalla tulee tärkeäksi toteuttaa lyhyempiä perhe- ja verkostokeskeisen työn koulutuksia, jotta palveluorganisaatioissa säilyisi tai kehittyisi riittävä perusosaaminen. On hienoa työskennellä fiksujen ja motivoituneiden ihmisten kanssa ja seurata heidän kehitystään. Kouluttajien jatkokoulutuksesta ja kouluttajayhteisöjen riittävän sisäisen keskustelun vaalimisesta on tärkeä pitää huolta. Transformationaalisen oppimisen käsitteistön ja erilaisten oppimisen tasojen hyödyntäminen auttaisivat viemään opetusta eteenpäin
Kouluttajana vireen säilyttäminen edellyttää elävää vuorovaikutusta myös kouluttajayhteisössä. Sama ilmiöhän on psykoterapiassakin. Jukka Harmainen 0400 867 262 jukka.harmainen@pp.inet.fi LÄHTEET Aaltonen, J., Hätönen, H. Vuosikerta Jokainen koulutusryhmä on omanlaisensa, opetusta ei voi monistaa, vaan se on rakennettava kulloiseenkin tilanteeseen ja ryhmään sopivaksi. Suomalainen perheterapiakoulutus 1978–1994. Carroll, M. Family Process, 35, 43–56. (1996). The Clinical Supervisor, 29, 95–116. Integratiivisen lähestymistavan perusteita. Se näkyy koulutusten sisäisenä koherenssina. Mikä psykoterapiassa auttaa. Siksi aikuisoppimisen peruskäsitteiden ja menetelmien tunteminen on tärkeää. Jyväskylässä Eira Tikkanen ja Ilpo Kuhlman edustavat kolmatta kouluttajapolvea ja korjaavat jo harmaantuvan ryhmän ikärakennetta. Flemons, D., Green, S. & Rambo, A. Porvoo: Edita Publishing, Bookwell Oy. Agget, P. Learning narratives in group supervision: Enhancing collaborative learning. Supervision: Critical reflection for transformational learning (Part 2). Erityisesti työnohjausten osalta minua kiinnostaa tällä hetkellä oppimistilanteiden räätälöinti osallistujien yksilöllisten tavoitteiden suuntaan. & Rinne, R. C. Eronen, S. Briggs, K., Fournier, D. (2010). Erityinen ilo on ollut uusien koulut- tajasukupolvien mukaantulo. 4/14 Jukka Harmainen 30. Evaluating trainees’ skill development: The family therapy skills checklist. & Hendrix, C. Bridging the science and practice of clinical supervision: Some discoveries, some misconceptions. (2010). Ellis, M. Kouluttaminen on ammattitaitoa, jota voi jatkuvasti kehittää. Yhteinen ideointi, tavoitteiden ja työtapojen miettiminen auttavat kouluttajayhteisöä ”soittamaan samassa sävellajissa”. Koulutuksen yleisten tavoitteiden lisäksi opiskelijoiden on tunnistettava omat henkilökohtaiset tavoitteensa ja saatava palautetta myös niiden osalta. On tunnistettava osallistujien omat, arkityöstä nousevat kysymykset ja kytkettävä ne opiskeltaviin teemoihin niin, että työskennellään tavoitteellisesti. Evaluating therapists’ practices in a postmodern world: A discussion and scheme. 42. The Clinical Supervisor, 29, 1–19. Kouluttajana joutuu sietämään omaa rajallisuuttaan – ei voi hallita koko työkenttää tai päivittää osaamistaan kaikissa uusimmissa innovaatioissa – ja on tärkeää hahmottaa oma roolinsa oppimisen mahdollistajana, aktivoijana ja puitteiden luojana, ei kaikkien alojen parempana asiantuntijana. Se rohkaisee osallistujia löytämään työtapaa, jossa ammatillinen ja oma persoonallinen toimintatapa ovat lähekkäin, jolloin aito itselle istuva tyyli vahvistuu. Helsinki: SMS-tuotanto. Tehtävänä on saada osallistujat työskentelemään ja tekemään omia oivalluksia. (1999). Kouluttajan yksi keskeinen taito on riittävän turvallisen ja rennon ilmapiirin luominen, mikä mahdollistaa ryhmän aktiivisen vuorovaikutuksen ja kokemusten jakamisen. Contemporary Family Therapy, 21, 353–370. Toisaalta on hyvä, jos kouluttajayhteisössä on myös niitä kouluttajia, joilla on taitoa viedä opiskelijoita ulos mukavuusalueeltaan, haastaa kehitykseen myös ristiriitojen kautta. Minulla on ollut onni ja etuoikeus tehdä töitä yhteisössä, jossa on hyvin erilaisia ihmisiä ja erilaista osaamista, mutta hyvä keskusteleva kulttuuri ja halu kehittää osaamista psykoterapeuttien kouluttamisessa. (2004). (1994). On ilo nähdä esimerkiksi työnohjausryhmien kehittyminen yhteisen työn kautta aktiivisesti keskusteleviksi, erilaisia ammatteja ja persoonia hyödyntäväksi oppimisympäristöksi. G. & Lahti-Nuuttila, P. (toim.) (2012). Journal of Systemic Therapies, 23, 36–50. V
Perheterapiakoulutuksen työnohjaus ammatillisen reflektion käynnistäjänä – workshop perheterapian kouluttamisesta. Developing one’s own voice as a therapist: A dialogic approach to therapist education. Älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research No. Family therapy. Mikä todella vaikuttaa psykoterapiassa; Common factors -lähestymistavan johtopäätöksistä pari- ja perheterapian käytäntöön ja terapeuttien kouluttamiseen. Journal of Systemic Therapies, Vol. Suomalainen perheterapiakongressi Jyväskylässä 6.2.2009. Hakkarainen, K., Lonka, K. (1996). Minuchin, S., Lee, W.-Y. Porvoo: Edita Publishing, Bookwell Oy. & Simon, G. & Laitila A. Sprenkle, D. A model to coordinate understanding of active, autonomous learning. Suomennos Jukka Harmainen. www.perhejaverkostokeskus.fi, koulutusmateriaalit valikko ”Oulun kongressi”. www.perhejaverkostokeskus.fi, koulutusmateriaalit valikko. Wahlström, J. Esitelmä IFTA:n kongressissa Porto Alegressa 14.–17.11.2001. PowerPoint-esitys. Harmainen, J., Ikonen, T. 2006. Stratton, P. (2009). (2006). Laitilan kanssa suomalaisessa perheterapiakongressissa Oulussa 1.4. 43. Oppiminen ja ammatillinen kasvu. Integratiivisen lähestymistavan perusteita. Suomalainen perheterapiakongressi Turussa 2012. & Laitila A. Ruohotie, P. Työnohjauksen tuhannet kasvot – workshop perheterapian kouluttamisesta ja oppimisesta. Helsinki: WSOY. Mitä psykoterapeutin on hyvä tietää keskustelun kulusta. Merkitysten muodostuminen ja muuttuminen perheterapeuttisessa keskustelussa. New York: John Wiley & Sons. (2012). Sixth Edition. Tutkiva oppiminen. PAINAMATTOMAT LÄHTEET: Harmainen, J. Eronen & S. Washington: Thomson & Brooks/Cole. 94. (1992). Lysack, M. Oppimistyylit, oppimisnarratiivit; andragogiikan näkökulmia perheterapian opettamiseen. Goldenberg, I. Workshop yhdessä T. & Goldenberg, H. (2005). (1999). www.perhejaverkostokeskus.fi, koulutusmateriaalit valikko. 25, 84–96. Kurri, K. (2012). Mastering family therapy: Journeys of growth and transformation. M. Journal of Family Therapy, 27, 217–236. Jyväskylä: Jyväskylän Yliopisto. (2001). (2004). (2006). H. www.perhejaverkostokeskus.fi , koulutusmateriaalit valikko. An overview. Helsinki: WSOY. Teoksessa P. Lahti-Nuuttila (toim.) Mikä psykoterapiassa auttaa. Ikosen ja A. Erottautumisesta integraatioon – ajatuksia perheterapiakouluttamisen kehittymisestä 30 vuodessa Harmainen, J., Ikonen, T. & Lipponen, L. (2000)
Siinä anonyymit asiantuntijat arvioivat ensin tulevaisuutta yleisemmin ja sitten toistensa väittämiä tulevaisuudesta. Opinnäytetyöni tuloksien mukaan perheterapian tulevaisuuteen vaikuttavat monikulttuurisuus, väestön ikääntyminen, taloustilanteen kiristyminen, eriarvoistuminen, tietoyhteiskunnan kehittyminen ja palveluiden yksityistäminen. Aineisto koostui 16 perheterapian asiantuntijan arviosta siitä, miten yhteiskunnalliset muutokset tulevat vaikuttamaan perheterapiaan vuonna 2025, millaisia ammattikäytäntöjä perheterapiassa vuonna 2025 vallitsee ja mitä teemoja perheterapiassa käsitellään. Emme voi saada tulevaisuudesta varmaa tietoa. Toisaalta totuus on, että faktisesti tulevaisuutta ei ole, sillä huominen ei ole vielä olemassa. Voimme myös vaikuttaa tulevaisuuteen teoillamme ja valinnoillamme. Vuosikerta Perheterapia tulevaisuudessa Kouluttauduin vaativan erityistason perheterapeutiksi 2010–2013, jolloin kuntien taloudellinen tilanne näytti huolestuttavalta, valtakunnallista sote-uudistusta oltiin lyömässä lukkoon ja psykoterapiakoulutukset siirtyivät yliopistojen järjestettäviksi. Sen sijaan se on olemassa nykyisyydessä aikomuksina, joita voimme tutkia. Tutkimus toteutettiin Delfi-tekniikalla, jota voidaan luonnehtia anonyymisti esiintyvän asiantuntijaryhmän kommunikaatioprosessin strukturointimenetelmäksi. (Metsämuuronen 2000.) Tulevaisuus ei ole ennaltamäärätty. Arvojen ja arvokeskustelun merkitys tulevaisuuden vaihtoehtojen pohtimisessa on siten väistämätön. Päätin tehdä opinnäytetyönäni perheterapian tulevaisuustutkimuksen. Voimme pohtia sitä, mitä toden44. Perheterapian tulevaisuus herättää osin huolestuneisuutta ja uhkakuvia, toisaalta suurta luottamusta oman näkökulman suhteen ja innostusta tulevien muutosten edessä. Mielestäni perheterapian tulevaisuus vaikutti jossain määrin uhatulta, mutta myös mielenkiintoiselta siksi, että suuret yhteiskunnalliset muutokset voivat avata mahdollisuuksia ja saada aikaan innovatiivisia uusia ilmiöitä ja käytäntöjä. 4/14 30. Asiantuntijat arvioivat myös koulutusuudistuksen vaikutuksia tulevaisuudessa sekä tulevaisuuden perheterapiakäytäntöjä ja sisällöllisiä teemoja. Tähän arkipäiväiseen väitteeseen sisältyy puolet totuutta. Se ei ole olemassa tässä hetkessä samassa mielessä kuin nykyhetki ja menneisyys. Toisaalta totuus on se, että tulevaisuus on olemassa, sillä me pystymme kuvittelemaan sen. Tulevaisuudesta näköisesti tulee tapahtumaan, kun mietimme eri mahdollisuuksia. Sen vuoksi on tärkeää tietää, mikä on mahdollista, mikä on todennäköistä ja mikä on toivottavaa. Käsityksemme tulevaisuudesta voi vaikuttaa hyvin voimakkaasti elämäämme, toimintaamme, tunteisiimme ja sosiaalisiin suhteisiimme. (Rubin 2004.) Tulevaisuutta ei siis voida tutkia suoraan. Voimme myös tutkia sellaisia tosiasioita ja ilmiöitä, T ulevaisuutta ei ole
eriarvoistuuudistuksen minen Monet hyväksi havaitut tulevaisuustutkimuksen vaikutus malainen trendikartasto. Artikkelit joilla on vaikutusta tulevaisuuteen. Usein taiteilijoita – kirjailijoita, kuva- ja muovaavat yksityisikääntyminen kulttuurisuus täminen taiteilijoita, viihdemoguleita – pidetään tällaisina (Metsämuuronen 2000.) ”trendin haistajina”. (Rubin 2004.) kuitenkin rakentuu aina Tulevaisuuden tutkimuksen haasteena on aistia ns. menetelmät käyttävät hyväkseen asiantuntijamenettelyitä, joissa asiantuntijat pohtivat sitä, millainen Tutkimuksen tavoitteet ja tulevaisuus saattaa olla. Puhutaan heikkoja signaaleja. Ne ovat sellaisia viestejä trenPsM deistä ja ilmiöistä, jotka eivät ole aivan ilmeisiä, megatrendeistä, kehitysperheterapeutti VET Helsingin kapunki vaan vielä kätkössä, mutta tarkkasilmäisen tutkijan suunnista, tai jopa globaaleista Perheneuvola löydettävissä. jossain määrin nykyisyyMette Kontio den pohjalle. Perheterapian tulevaisuuden trendit vaikutus vastuullinen sijoittaminen julkiset palvelut, tuottajina yritykset ja yhteisöt hyvä työelämä kiireetön ja kestävä elämäntapa polarisoituva nuoriso älykäs rakennettu ympäristö sosiaalinen ja yhteiskunnallinen yrittäjyys veturiyrityksistä verkostoihin elämäntapana monipaikkaisuus elämysten muotoilu uusi heimoutuminen tod yliopistot: norsunluutornista avoimeen maailmaan todennäköisyys maalta yliopistokaupunkeihin 45 palveluiden räätälöinti yhteisöllinen tiedon luominen. Toisaalta tavallinen valveutunut Kuvassa 1 alla on koulutus- kansallisen ennakointiverkoston (2013) luoma suokansalainen voi olla samalla lailla tarkkasilmäinen. Kuva 2. Tulevaisuus Megatrendit Kuva 1 KUVA 1. (Metsämuuronen 2000.) tutkimusongelmat VET-koulutukseni opinnäytetyön tavoitteena oli hankkia tietoa perheterapian tulevaisuudesta, Tietoa hankitTietomme tulevaisuudesta siis on aina epävarmaa, taessa kysymyksenä oli, millaisena alan asiantuntijat nätodennäköisyyskevät perheterapian tulevaisuuden vuonna 2025. päristöään. sillä se ei ole vielä aistein koettavissa. Parhaiten kompleksisen järjestelmän tietoyhteis- eli yleismaallitalous kunta kehityssuunnista, (virkavapaalla) toimintaa ymmärtää vaikutus sen osana olevakiristyy yksilö, joka sista kehittyy jotka vaikuttavat tänään oppii aistimaan muutostrendejä tarkkailemalla ymväestön monihuomista
Millaisia ovat perheterapian ammattikäytännöt tulevaisuudessa. Delfi-menetelmässä asiantuntijoiksi luokitellut henkilöt toimivat tulevan kehityksen oraakkeleina. Toisaalta voimme myös laskea todennäköisyyksiä tietyille ilmiöille, jos oletetaan, ettei muutos ole täysin kaoottista. Pragmaattinen asiantuntijan valintakriteeri on se, että hän on kiinnostunut ja halukas argumentoimaan. Miten em. Asiantuntijoille välitetään anonyymisti kirjallisesti tietoja toisten panelistien kannanotoista. Millaiset yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat perheterapian tulevaisuuteen. Asiantuntijuus Henkilö katsotaan asiantuntijaksi silloin, kun hän pystyy tekemään parempia arvioita ja ennusteita kuin ei-asiantuntija. Ekspertit perustelevat tulevaisuutta koskevat väitteensä paljastamatta itseään. Asiantuntijapaneelin jäsenille voidaan toki ilmoittaa, keitä muita on tutkimuksessa mukana – usein muista kerrotaankin vastaajien motivoimiseksi –, mutta argumentointi on anonyymiä. 4. 46. 2. Tutkimusta varten on koottu asiantuntijaryhmä tai -paneeli. on suotavaa olla kiinnostunut muistakin tiedonaloista kuin omastaan 3. 3. (Futunet 2003.) Kun asiantuntijoiden mielipiteet on koottu, ne lähetetään uudelleen samoille asiantuntijoille arvioitaviksi. Asiantuntijan … Tutkimusmenetelmä Tulevaisuutta ei siis ole olemassa, eikä meillä näin voi olla todellista tietoakaan tulevaisuudesta. Asiantuntijat voivat yhden tai useamman kerran muuttaa kannanottojaan esitetyn aineiston perusteella. tulee olla oman tiedonalansa kärjessä; eksperttejä tulee valita myös usealta tutkittavaa asiaa sivuavaltakin alalta, jotta saataisiin tietoa useasta eri näkökulmasta 2. 2. 4/14 Mette Kontio 30. Opinnäytetyön tutkimusongelmat olivat: 1. Asiantuntijat muotoilevat kantansa tutkimusta tekevälle erikseen. Yleensä asiantuntijalle asetetaan seuraavat vaatimukset. 4. (Mannermaa 1993.) Tässä tutkimuksessa hyödynnettiin erästä asiantuntijamenetelmää, ns. muutokset vaikuttavat perheterapian tulevaisuuteen. Vuosikerta 3. Tunnistamattomuudella pyritään siihen, että asiantuntijat esittävät mahdollisimman aitoja mielipiteitään ja käsityksiään tulematta painostetuiksi työnantajansa tai toisten asiantuntijoiden puolesta. (Metsämuuronen 2000.) Mannermaan (1993) mukaan yksinkertaistaen voidaan sanoa, että tulevaisuutta koskevaa tietoa voi hankkia kahdella eri tavalla: laskennallisesti (kuten trendianalyysit, tulevaisuuden mallitus, tilastotiedot) tai asiantuntijatiedon perusteella (kuten Delfi (tai Delfoi) -tekniikka, haastattelut, barometrit, strategiatyöskentely). Millaisia teemoja perheterapiassa käsitellään tulevaisuudessa. pitää olla kiinnostunut tekemään jotain uutta. Koska kuitenkin tiedämme, että elämässä ja yhteiskunnassa on tiettyä säännönmukaisuutta, voimme hyvin kuvitella, millainen tulevaisuus voisi olla. tulee olla kykenevä tarkastelemaan ongelmia myös epätavanomaisesta näkökulmasta 5. Klassisessa delfissä tutkija rakentaa ensikierroksen kyselylomakkeen, johon asiantuntijapaneeli vastaa. (Metsämuuronen 1997.) Kuusi (1993) tiivistää Delfi-tekniikoita yhdistävät piirteet seuraavasti: 1. (Futunet 2003.) Anonyymi argumentointi Tunnusomaista Delfi-tekniikalle on asiantuntijoiden anonyymisyys. Delfi-tekniikkaa. Toivottavaa on, että asiantuntija voi vapaasti muuttaa kannanotto- 1. pitää pystyä näkemään yhteyksiä kansallisen ja kansainvälisen, nykyisen ja tulevan kehityksen välillä 4
Etsin jokaisesta vastauksesta kaikki perheterapian tulevaisuutta koskevat väitelauseet ja pyrin jakamaan ne kategorioihin. Asiantuntijat arvioivat tulevaisuusväittämiä 6-portaisella Likert-asteikolla, ja olen ottanut mukaan väitelauseet, joista vähintään puolet (50 %) asiantuntijoista olivat melko paljon tai täysin samaa mieltä (arviot 5 tai 6). Perheterapia tulevaisuudessa jaan ja että voimakkaat mielipidejohtajat eivät pääse vaikuttamaan asiantuntijaryhmän yleisen mielipiteen muodostukseen muilla kuin argumenteillaan. Kuva 2 (ks. 2. Vastausten teemat löytyivät verrattain helposti: 47. Asiantuntijapaneelin jäsenet vastasivat seuraaviin kysymyksiin: 1. Millaiset ajatusmallit ja ammattikäytännöt vallitsevat perheterapiassa vuonna 2025. Miten yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset tulevat vaikuttamaan perheterapian asemaan Suomessa vuoteen 2025 mennessä. Jakaumasta tuli seuraava: terapeutteja 5 kouluttajia 8 tutkijaa 2 terapeutti + kouluttaja 1 kouluttaja + tutkija 1 Täysin eri mieltä Melko paljon eri mieltä Hieman eri mieltä Hieman samaa mieltä Melko paljon samaa mieltä Täysin samaa mieltä. sivu 48) havainnollistaa perhetera pian trendien todennäköisyyttä (asiantuntijoiden yksimielisyys) ja muutoksen vaikuttavuutta (miten ”monen” vaikutuksen asiantuntijat arvioivat toteutuvan). Minkälaiset teemat ovat perheterapian keskiössä vuonna 2025. – koulutus – yksityistäminen – tietoyhteiskunta – maahanmuutto – perhemääritelmä – taloustilanne – polarisaatio – väestörakenne – ammattikäytännöt – terapiassa käsiteltävät aiheet/ongelmat Teemojen löydyttyä kokosin asiantuntijoiden väitelauseet seuraavaa kommenttikierrosta varten. Aineisto ja sen anayysi Tässä opinnäytetyössä Delfi-tekniikkaa sovellettiin keräämällä asiantuntijapaneeli seuraavilla kriteereillä: Asiantuntijan tuli olla – vaativan erityistason (VET) perheterapeutti, joka on tehnyt terapiaa vähintään kymmenen vuotta JA/TAI – toiminut perheterapeuttisen koulutuksen johtajana JA/TAI – tehnyt yliopistotasoista perheterapiatutkimusta. Pyysin asiantuntijoita identifioimaan, kuuluvatko he terapeutti-, kouluttaja- vai tutkija-asiantuntijoihin. Toisella kommenttikierroksella asiantuntijat saivat arvioida toistensa perheterapian tulevaisuutta koskevia väitteitä 6-asteikollisella Likert-asteikolla: Lähetin 45 kutsua ja vastauksia tuli 16, joten vastausprosentti oli 36. Tuloksissa väitelauseet on kirjoitettu kursiivilla ja suluissa on merkitty prosenttiosuus, jolla asiantuntijat tulevaisuusväitettä kannattivat. Kuva on siis suuntaa-antava. Tulokset ja johtopäätökset Perheterapian megatrendit Perheterapian tulevaisuuteen vaikuttavat tekijät voi kuvata perheterapian tulevaisuuden trendeinä aiemmin esiteltyjä kansallisia megatrendejä mukaillen. 3
Kannustinrakenteet ohjaavat monitoimijaisia verkostoja yhtenäiseen, palvelujen käyttäjien tarpeista johdettuun sekä sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävään kehitykseen. Myös sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsauksessa katsotaan, että tulevaisuudessa palvelujärjestelmää ohjataan verkostoyhteiskunnan edellyttämällä tavalla. Perheterapian tulevaisuuden trendit vastuullinen 48 sijoittaminen hyvä vaikutus polarisoituva nuoriso julkiset palvelut, tuottajina. vaikutus tietoyhteiskunta kehittyy talous kiristyy yksityistäminen eriarvoistuminen väestön ikääntyminen monikulttuurisuus koulutusuudistuksen vaikutus todennäköisyys Kuva 1 Kuva 2. Kolmas sektori sekä omais- ja vapaaehtoisjärjestöt saattavat tehdä tulevaisuudessa yhä enemmän julkisen sektorin hoito- ja hoivatyötä. (STM 2010.) Valtion talouden kiristyessä perheen tukemiseen voi liittää erilaista apua, joka ei ole varsinaisesti yhteiskunnan rahoittamaa (66,7 %). Suomessa on tällä hetkellä käynnissä pait- KUVA 2. Perheterapian näkökulmasta muutos saattaa näkyä kolmannella sektorilla syntyvinä perheterapeutin toimina tai perheterapeuttisen asiantuntemuksen hyödyntämisenä näiden palveluiden tukena. 4/14 Mette Kontio 30. Taloustilanteen kiristyessä ja resurssien vähetessä kuitenkin perheterapia on tehokasta suhteessa kustannuksiin ja sen asema tulee vahvistumaan (50 %). Tästä syystä esimerkiksi RAY:n tukema toiminta ei ole saanut kilpailla julkisen palvelun kanssa. Vuosikerta Vuonna 2025 taloustilanne on kiristynyt Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen läntisen maailman on katsottu olevan enemmän tai vähemmän taloudellisessa taantumassa. Perheterapeuteilta edellytetään verkoston huomioimista (66,7 %) ja myös tämän verkoston hyödyntämistä. Kohdennetut perheterapeuttiset interventiot tulevat saamaan isomman roolin (68,8 %), ja erityisryhmille tullaan entistä enemmän kehittämään oirespesifejä interventiomuotoja (50 %). Tulevaisuudessa taloustilanne on entisestään kiristynyt ja sillä on erilaisia vaikutuksia perheterapiakenttään. Voivatko tästä olla esimerkkejä nuorille suunnattu multidimensionaalinen perheterapia ja vaikkapa vanhemmuuden vakauttamiseen pyrkivä perheterapia. Perheterapiaa pyritään siis rajaamaan ja tehostamaan. Tämä saattaa eriarvoistaa maantieteellisesti palveluiden saatavuutta; onhan kolmannen sektorin toimijoita suurissa kaupungeissa enemmän kuin syrjäseudulla
Väkivaltaisuus ja yksinäisyys lisääntyvät virtuaalimaailman kautta ja kaivataan matalankynnyksen hoitoa (53,3 %). Tulevaisuudessa tietoyhteiskunta luo perheterapiaan uusia mahdollisuuksia. Erityisosaamista tarvitaan esimerkiksi lastensuojelussa. Esimerkiksi rahapelaamisesta aiheutuvia ongelmia on ehkäistävä ja hoitoa tehostettava. Ihmisillä on käytössään runsaasti tietoa sekä mielipiteitä. Terapiaistuntoja voidaan toteuttaa verkon avulla (75 %), konsultaation mahdollisuudet kehittyvät (75 %) ja verkkoavusteiset hoidot lisääntyvät (75 %). Maahanmuutto ja monikulttuurisuus lisäävät nekin perheterapeuttisen osaamisen käyttöä (80 %). Olisiko hyvä hetki markkinoida perheterapiaa joustavana, vaikuttavana ja ekonomisena menetelmänä sosiaali- ja terveydenhuoltoon. (Metsämuuronen 2000.) Vuonna 2025 tietoyhteiskunta on kehittynyt Teknologian ja tietovarantojen hyödyntäminen laajentaa sosiaali- ja terveydenhuollon toimintamahdollisuuksia (STM 2010). Online-tapahtuva terapeuttinen hoito herättääkin tiettyjä eettisiä kysymyksiä ja vaatimuksia, mikä saattaa toistaiseksi ehkäistä trendin laajenemisen. Perheterapia tulevaisuudessa si koko maan kattava SOTE-uudistus myös monissa kunnissa sosiaali- ja terveyspalveluiden laajaa uudelleen organisointia (esimerkiksi Helsingissä ja HUS:ssä). Onko mahdollista kehittää vastaavia malleja koko perheelle. Verkossa tapahtuvaa psykoterapiaa tarjotaan edelleen vähän, perheterapiaa tuskin lainkaan. (STM 2010.) Haasteiden lisäksi sosiaalinen media avaa mo- Vuonna 2025 maahanmuutto ja monikulttuurisuus ovat lisääntyneet Suomessa on suhteellisen vähän ulkomaalaistaustaisia ihmisiä muihin EU-maihin verrattuna, mutta heidän määränsä lisääntyy nopeasti (STM 2010). Toki tämä muutos tulevaisuudessa tuo myös 49. Perheterapeutin on osattava käyttää kuvallisia teknisiä välineitä hyväkseen pitkien välimatkojen, ajansäästön tai perheen tapaamisten välillä tarvittavaan perheen tukemiseen kotona (87,5 %). Tämä tulevaisuuden virtaus näkyy perheterapiakentässä vielä tällä hetkellä yllättävän vähän. Yleensä ottaen maahanmuuton ja monikulttuurisuuden lisääntyminen tulevaisuudessa lisää ja rikastaa perheterapiaa. Tulevaisuudessa sosiaalija terveysalalla saattaa olla täysin uusia ammatteja, kun alan integroituminen etenee. Myös STM:n raportissa povataan verkkomaailman ja sosiaalisen median tuovan sekä mahdollisuuksia että lisähaasteita ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille. Facebookissa, Twitterissä ja Linkedlnissa on hämmästyttävän vähän suomalaisia perheterapeutteja, perheterapeuttisten palveluiden tarjontaa tai perheterapeuttisia yhteisöjä. Tulevaisuudessa myös sosiaalinen media on kehittynyt ja se tuo perheterapeuteille haastetta. Omassa työssäni perheneuvolassa Itä-Helsingissä asiakasperheet ovat yhä useammin monikulttuurisia tai maahanmuuttajaperheitä. Informaatioteknologia ja erilaiset virtuaaliset sosiaaliset verkostot kehittyvät nopeasti. Tietokoneavusteinen itsehoito on sitä vastoin nyt jo yleistä. Tietomäärän lisääntyessä ihmiset osallistuvat enemmän omaa hoitoaan koskeviin päätöksiin. Miksi. (Metsämuuronen 2000.) Sosiaali- ja terveysalalla asiantuntijuus saattaa muuttua konsultaation ja koulutuksen suuntaan. Vaatimukset hoidon laadun suhteen kasvavat. nia mahdollisuuksia. Tämä tarkoittanee perheterapeuttisen tietotaidon hyödyntämistä kulttuurien kohtaamisessa ja monimutkaisissa perhesysteemeissä. Terveysalalla on perinteisesti asiantuntijana toiminut lääkäri, mutta nyt muut ammattiryhmät voivat toimia asiantuntijoina ja konsultteina esimerkiksi omaishoidossa. Tietotekniikan lisääntyminen luo myös vaatimuksia perheterapeuteille tulevaisuudessa. Usein nämä edustavat myös perinteistä perhettä olemalla ydinperheitä; toisin kuin suomalaiset perheet, joissa asiakkuuteen monesti tuovat vaikea ero, yksinhuoltajuus tai erovanhemmuuden haasteet
Nuorison syrjäytymisilmiön kasvu selittyy osittain talouselämän ongelmilla ja korkealla työttömyydellä ja myös koti- ja ympäristötaustalla. Kouluttautuneidenkin nuorten on vaikea saada työtä, saati sitten koulupudokkaiden ja vailla ammatillista koulutusta olevien nuorten. Tämän lisäksi ikääntyminen vahvistaa tarvetta tehdä työtä toisilleen läheisten ihmisten keskinäisten suhteiden kanssa (64,3 %). Vuosikerta seen. Hyvänä uutisena voinee pitää sitä, että ikäihmisten lisääntymisestä huolimatta asiantuntijat uskovat, että kunnissa riittää halua turvata myös lasten ja lapsiperheiden palvelut: 66,7 % oli vastaan väittämää väestön ikääntymisen vuoksi resursseja siirretään pois lapsiperheiden ja nuorten ja heidän perheidensä ulottuvilta ja perheterapia karsitaan ensimmäisten joukossa. Perheterapeutin on osattava puhua ja tehdä työtä muilla kielillä ja tunnettava muita kulttuureita (62,5 %). Toisaalta 53 kunnassa yli 75-vuotiaiden määrä vähenee. Onko perheterapeuteille Suomessa tarjolla pätevää koulutusta aiheesta. 75-vuotiaiden suhteellinen määrä voi lisääntyä kaksin-kolminkertaiseksi, olettaen että syntyvyys, kunnasta muuttaminen ja yleinen terveystilanne pysyvät muuttumattomina. Parhaimmillaan monikulttuurisuus lisää moniarvoisuutta, suvaitsevaisuutta ja innovatiivisuutta myös työyhteisöissä (STM 2010). Vuonna 2025 eriarvoistuminen, syrjäytyminen ja polarisaatio ovat lisääntyneet Vuonna 2025 väestö on ikääntynyt Yhteiskunta muuttuu radikaalisti väestön ikääntyessä. Itse toivotan erittäin tervetulleeksi tulevaisuudessa sen, että tulee maahanmuuttajataustaisia terapeutteja ja syntyy uutta rikastavaa vuorovaikutusta (81,3 %). Geriatria. Se on 31 800 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Perheneuvola. Kuntoutus- ja hoivapalvelut. Monissa kulttuureissa terapeuttinen tai perheterapeuttinen työskentely on vierasta, joten jo työtavan avaaminen ja ”myyminen” perheelle vaatii sensitiivisyyttä ja perustietoja perheen kulttuurista. (Metsämuuronen 2000.) Väestön ikääntymisellä on valtavat vaikutukset terveydenhuoltoon. (Metsämuuronen 2000.) Väestön ikääntyminen tulevaisuudessa vaikuttaa perheterapeuttien työhön useammalla tavalla. Esimerkiksi Helsingissä on vuonna 2020 yli 75-vuotiaita 10 372 enemmän kuin vuonna 1997, ja tämä tarkoittaa 1 420 uutta tarvittavaa laitoshoitopaikkaa ja 4 344 uutta avohoitopaikkaa (kotipalvelu ja kotisairaanhoito). Väestön ikääntyminen tulee koskettamaan suurinta osaa suomalaisista kunnista. Nuoria alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli 5 000 enemmän kuin edellisen vuoden heinäkuussa eli yhteensä 52 000. Pitkäaikaistyöttömiä eli yhtäjaksoisesti vähintään vuoden työttömänä työnhakijana olleita oli 92 600, mikä on 16 900 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. (Kansallinen ennakointiverkosto 50. Ensinnäkin vanhusväestön kasvu lisää vanhenemiseen liittyviä mielenterveydellisiä häiriöitä (62,5 %) ja näyttää siltä, että perheterapialla voidaan edesauttaa muistisairaiden kotona selviytymistä pidempään (56,3 %). Mikäköhän tulee olemaan se instituutio, joka vastaa tähän tarpeeseen. Syrjäytymiseen liittyy muita ääri-ilmiöitä, kuten väkivaltaa ja rikollisuutta. mukanaan uusia vaatimuksia perheterapeuteille: Monikulttuurisuus vaatii perheterapeutteja ja kouluttajia paneutumaan siihen entistä enemmän (81,3 %). Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan TE-toimistoissa oli heinäkuun lopussa yhteensä 350 400 työtöntä työnhakijaa. Tämä jo sinänsä luo tarvetta hoidon lisäämi- Yhteiskunnan eriarvoistuminen ja nuorten syrjäytyminen jatkuvat. 4/14 Mette Kontio 30. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2014.) Polarisaatiossa hyvinvointi ja elämänlaatu eivät jakaudu tasaisesti. Toisaalta paineet terveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa tulevat tekemään yhä tärkeämmäksi mobilisoida omaiset hoidollisena resurssina (81,3 %). Satsaako julkinen sektori tähän riittävästi kouluttamalla henkilökuntaansa
(STM 2010.) Palvelujen järjestämisessä julkisen sektorin yhteistyö yritysten ja yhteisöjen kanssa sekä henkilökohtaisten lähiturvaverkkojen vahvistaminen ovat mahdollisuus, johon sisältyy riskejä ja jonka toteuttaminen vaatii taitoa. (Kansallinen ennakointiverkosto 2013.) Yksityisen perheterapetin asemoituminen palvelukentässä on oleellisesti erilainen kuin julkisen sektorin terapeutilla: Yksityistyminen heikentää mahdollisuuksia laaja-alaisempaan yhteistyöhön muitten perheen kanssa työskentelevien tahojen kanssa (56,3 %). Perheiden omatoimisuutta itsensä auttajana oman hyvinvointinsa edistäjänä kasvatetaan (53,3 %). Yksityissektorin osuus oli vuonna 2010 sosiaali- ja ter- Tulevaisuudessa perheet erilaistuvat edelleen (62,5 %). Vuonna 2025 perheterapian koulutusuudistuksen seuraukset Psykoterapeuttikoulutus, ja sen mukana myös perheterapiakoulutus, siirtyi yliopistojen alaisuuteen vuoden 2012 alusta. (Vesterinen 2011.) Ainakin Helsingissä on käynnissä kokeilu, jossa palveluseteleillä voi ostaa myös psykoterapiapalveluita, ja on hyvin mahdollista, että tämä koskee tulevaisuudessa myös perheterapiaa. Myös EU-kilpailuoikeus asettaa omat vaatimuksensa toiminnalle. Voidaan kuitenkin sanoa, että syrjäytymisen kuntoutumistyötä tehdään verkostossa muun yhteiskunnan sektoreiden kanssa (64,7 %). Käyttäjät otetaan mukaan palvelujen aktiivisiksi kehittäjiksi. Väestön ikääntyminen ja laitoshoidon purku nostanevat yksityissektorin palvelutuotannon osuutta tulevina vuosina. EU-kilpailuoikeus rajoittaa kuntien mahdollisuuksia pitkäjänteiseen yhteistyöhön yritysten ja yhteisöjen kanssa. Perheen monimuotoisuus lisääntyy yhä tulevaisuu51. Onko akateeminen peruskoulutus hyvä lähtökohta perheterapiakoulutukseen vai latistaako se tarjolla olevien perheterapeuttien viitekehyksiä ja heterogeenisyyttä. Vanhusten ja vammaisten asumispalveluissa yksityisten osuus oli noin 50 % ja sosiaalipalveluissa alle 50 %. Asiakkaiden äänet voimistuvat mm. Samalla koulutus piteni ja kallistui huomattavasti, minkä seurauksista on herännyt huolta. Palvelusetelikäytäntö sinänsä toteuttaa tulevaisuudentrendiä, jossa asiakas on yhä aktiivisempi palvelun valinnassa ja etsimisessä. Perheterapia tulevaisuudessa veyspalveluista 25 % ja sairaalapalveluissa alle 10 %. Psykoterapiakoulutusten siirtyminen yliopistoihin ajoittui huonosti eli samaan aikaan, kun monessa organisaatiossa tehdään taloudellisen tilanteen takia suuria muutoksia ja rajoituksia. On vaikea ennustaa, miten perheterapeutit käytännössä osallistuvat yhteiskunnalliseen keskusteluun tai näiden yhteiskunnallisten ongelmien hoitoon. Nyt kaksi koulutusryhmää on saatu kokoon. Tavoitteena on tukea kansalaisten omaa vastuuta. Tulevaisuudessa perheterapeutit tulevat olemaan entistä useammin akateemisesti koulutettuja eli entistä harvemmin keskiasteen koulutettuja (75 %). Palvelusetelilaki muuttaa julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä ja työnjakoa selkeämmäksi. 2013.) Perheterapeutteja tullaan palkkaamaan lastensuojeluun enenevässä määrin (62,5 %). Koulutuksen siirryttyä yliopistoihin hakijoiden määrä koulutuksiin vähenee (60 %). Julkinen sektori linjaa strategioissaan palvelusetelin käyttöä ja yksityissektorin roolia palvelutuotannon osana. Yleensä ottaen polarisaatiossa perheterapia asiakaslähtöisenä ja kulttuurisensitiivisenä työtapana on enemmän osa ratkaisua kuin osa ongelmaa (50 %). Vuonna 2025 palveluiden yksityistäminen on lisääntynyt Vuonna 2025 perhe on monimuotoinen Palveluiden yksityistäminen johtaa perheterapiatarjonnan lisääntymiseen yksityisellä sektorilla (56,3 %). Tähän mennessä ensimmäiset yliopiston alaisuudessa järjestettävät perheterapiakoulutukset oli peruutettava vähäisten ilmoittautumisten vuoksi. potilasjärjestöjen kautta ja potilas on itse yhä keskeisemmässä asemassa psykoterapiamuotoa valittaessa (68,8 %). Tulevaisuudessa psykoterapiakoulutusten tulevaisuus yliopistoyhteydessä tulee vaikuttamaan perhepsykoterapeuttien määrään ja laatuun (73,3 %)
– Kielen sisältämät mahdollisuudet ovat elossa (75 %). – Lyhyet terapiat ovat saaneet voimakkaampaa jalansijaa verrattuna pidempiin terapioihin (56,3 %). segregaatio vuonna 2025 Asiantuntijat tunnistivat kaksi vaihtoehtoista skenaariota sen suhteen, tuleeko perheterapiassa tapahtumaan integraatio vai segregaatio. Yksityisellä sektorilla ei tietääkseni tulkkipalveluita käytetä. – Perheterapiassa säilyy narratiivisuus (62,5 %). Yhä erilaisempia yhdessä elämisen tapoja tulee kehittymään (62,5 %). – Traumateorioiden ja systeemiteorian integraatiota on tapahtunut perheterapian kentässä (66,7 %). Uusparit ja uusperheet ovatkin yhä yleisempiä vastaanotolla, ja perheterapeutin tulee olla valmis työskentelemään tästä näkökulmasta, joka eroaa olennaisesti ydinperhenäkökulmasta. Perheterapeuttinen työskentely tulevaisuudessa Tulevaisuudessa perheterapeuttiset ammattikäytännöt muuttuvat. – Dialogisuus ja dialogisuuden mahdollistavan turvallisen suhteen luominen on keskeinen asia perheterapeuttina toimimisessa (68,8 %). 52. Yhä useammat elävät elämänsä aikana useissa lähisuhteissa (68,8 %). Kansainväliset parisuhteet lisääntyvät kotimaassa tai kulttuuritaustat tulevat olemaan hyvin erilaisia puolisoilla, mikä tuo haasteen auttamistyölle (81,3 %). Vielä kauemmas tulevaisuuteen tulee vaikuttamaan se, että monimuotoisissa perhemuodostelmissa kasvavat nuoret ja aikuiset, jotka kouluttautuvat auttamisammatteihin, tulevat muodostamaan ihmis- ja perhekäsityksensä omista perhekokemuksistaan sisäistämiensä perhekäsitysten kautta ja avulla (75 %). Joskus tulkkia ei myöskään haluta. – ”Käsikirjaterapia” on lisääntynyt (50 %). – Psykoterapiamenetelmien integraatio valtaa alaa entistä enemmän (81,3 %). Laajennetusta perheestä tulee maantieteellisesti laajalle alueelle levittäytynyt ihmissuhdeverkko (53,3 %). Jatkossa tarvitaan enenevässä määrin terveysalalle koulutettuja tulkkeja sekä koulutusta tulkin käyttöön. Viitekehykset pysyvät osin samoina ja osin muuttuvat ja monimuotoistuvat. dessa ja perheen määritteleminen monimutkaistuu. Ihmiset osaavat ja uskaltavat vaatia heille sopivia palveluita ja tuotteita ja tekevät omia ratkaisujaan. Asiakkaat arvostavat heille räätälöityjä tuotteita ja palveluita, se tuo elämään vivahduksen ylellisyyttä ja antaa mahdollisuuden erottua muista. Länsimainen elämäntapa on yksilöllisyyttä korostava, ja yksilöllisyys on vahvaa jopa kaiken uusien teknologioiden mukanaan tuoman yhteisöllisyyden keskellä. – Tulevaisuudessa asiakkaan kotona tehtävä työ lisääntyy (62,5 %). (Kansallinen ennakointiverkosto 2013.) Joidenkin ajatusmallien uskotaan säilyvän perheterapian ytimessä. Perheterapiassa on välttämätöntä toimia ja synnyttää dialogia monimuotoisissa asiakkaiden vuorovaikutussuhteissa (93,3 %). 4/14 Mette Kontio 30. Ja kuten jo aiemmin mainittiin, maahanmuutto ja monikulttuurisuus muokkaavat perheterapiaa. Integraatio vs. Kansainvälistyminen on lisännyt julkisella sektorilla runsaasti tulkin kanssa työskentelyä. On todennäköistä, että perheterapiassa yhdistyy ideoita ja aihioita monista terapiasuuntauksista. Perheterapiapalveluiden muuttuminen selittyy suurelta osin taloudellisen tilanteen pakottamilla poliittisilla päätöksillä, mutta se mukailee myös toista ajan trendiä. Vuosikerta – Evidence based -malleja on perheterapeuttien käytössä (62,5 %). – Perheterapiassa on käytössä dialogiset ja reflektiiviset työtavat ja ajatusmallit (80 %). Tällöin tulee ottaa huomioon se, miten muulla kuin äidinkielellä toimiminen vaikuttaa vuorovaikutukseen; toisaalta sekä perheen jäsenten että terapeutin kommunikointiin ja toisaalta sekä perheen arjessa että terapiakontekstissa. – Psykoterapiasta tulee kokonaisvaltaisempi koulutuksellinen ja kliininen kokonaisuus (62,5 %)
Perheterapia tulevaisuudessa ti vähemmän osallistujia pääkaupunkiseudulta kuin maakunnista. Viimeksi mainitusta näkyy jo selviä merkkejä nykyisessä työpaikassani, jossa pitkiltä koulutuksilta on viety lähes kaikki rahallinen tuki ja tarjolla on lähinnä oman koulutusorganisaation lyhyitä koulutuksia. – Kehollisuus huomioidaan entistä tarkemmin (62,5 %). Perheterapiassa kosketeltavat teemat vuonna 2025 Asiantuntijoiden keskuudessa vallitsi suuri yksimielisyys tulevaisuuden perheterapian teemoista. – Kognitiiviset terapiatekniikat ovat integroituneet osaksi perheterapian käytäntöjä (60 %). Myös työntekijöiden pätevyysvaatimuksia on alennettu toistuvasti sillä seurauksella, että yhä harvemmalla työntekijällä on peruskoulutuksen lisäksi muita koulutuksia. Olen myös ollut huomaavinani, että pidemmissä ja kalliimmissa koulutuksissa on nykyään huomattavas53. – Tapahtuu polarisaatio lääketieteellisesti ja kulttuuritieteellisesti orientoitujen perheterapeuttien välillä (60 %). Voiko olla niin, että pääkaupunkiseudulla työnantaja ei koe samanlaista tarvetta sitouttaa työntekijöitään, koska työvoimaa on paremmin tarjolla. – Ajatusmalleissa perheterapian kohdalla polarisoituu toisaalta tiettyihin psykiatrisiin häiriöihin kehitetyt hoitomallit ja toisaalta ei-diagnoosikeskeinen yleisempi vuorovaikutusongelmien selvittelymalli (53,3 %). – Biologinen ja sosiaalinen ymmärrys osataan paremmin integroida (53,3 %). – Yksilöterapiasta tutut työtavat ovat osana perheterapeutin hallinnoimaa perheen prosessia (53,3 %). – parisuhde 100 % – ihmissuhdeongelmat 93,8 % – perheväkivalta 93,3 % – traumaattiset tapahtumat 93,3 % – ihmissuhdetraumat (hyväksikäyttö, kaltoinkohtelu, laiminlyönti, traumaattiset kokemukset) 93,3 % – lasten ja nuorten mielenterveys 93,3 % – psykiatristen sairauksien tuottamat ongelmat 87,5 % – monimuotoisissa perheissä eläminen 87,5 % – uusperhekuviot 87,5 % – vanhemmuus 87,5 % – psyykkinen pahoinvointi 84 % – ihmissuhteisiin, konflikteihin ja identiteettiin liittyvät asiat 81,3 % – yksinäisyys 75 % – itsemurha ja kuolema 75 % – lapset ja nuoret, jotka kokevat sietämätöntä ulkopuolisuutta ja tarvitsemansa vanhemmuuden puutetta 75 % – seksuaalisuus ja sukupuolisuus 75 % – psykoosi 68,8 % – arkielämän monimutkaisuuksiin liittyviin hämmennystilat 66,7 % – yhteiskunnan jakautuminen sosiaalisesti 64,3 % Toisaalta on mahdollista, että perheterapian eri suuntaukset erkanevat. Mielestäni tämä on sellaista näkymätöntä hyvinvointivaltion palveluiden laadun alasajoa, josta ei yleisesti olla tietoisia. Asiasisällöt tuntuvat nytkin hyvin ajankohtaisilta, vain listan loppupuolella näyttää olevan teemoja, jotka ovat ehkä vasta tuloillaan. – Perheterapiaa tekevät nykyistä suppeammin koulutetut terapeutit julkisella rahoituksella ja toisaalta yksityisellä rahoituksella laajemmin perehtyneet ammatinharjoittajat (56,3 %). – Psykoterapiatutkimus tuottaa perheterapeuteille kiinnostavaa tietoa ja kliinikot osaavat hyödyntää tätä tietoa (62,5 %). Olen listannut teemat arvioitujen todennäköisyyksien mukaan. – Perheterapia on monipuolista, monenlaisista teoreettisista suuntauksista koostuva kenttä, jossa psykoterapioiden yhteisillä tekijöillä myös on tärkeä asema (62,5 %)
Vuosikerta Rautiainen, Eija-Liisa, PsT, perheterapeutti VET Rautkallio, Aino Maija, FM, perheterapeutti VET, psykiatrinen erikoissairaanhoitaja Salmi, Lasse, kehittämispäällikkö, perheterapeutti VET Soisalo, Raul, kouluttajapsykoterapeutti VET Tikkanen, Eira, TtM, perheterapeutti VET, koulutusjohtaja Tuhkasaari, Pirjo, perhepsykoterapeutti VET, yksilöpsykoterapeutti VET, koulutuspsykoterapeutti Wahlbeck, Jan-Christer, psykologi, VET-perheterapiakouluttaja Wahlström, Jarl, psykologian professori, perheterapeutti VET. tietotekniikan muuttamaan maailmanjärjestyksen 53,3 % – netissä elänyt sukupolvi on tulossa vanhemmiksi; läsnäolon kysymysten kanssa eläminen 53,3 % – internetin aikaansaamien psyykkisten ja somaattisten vaurioiden hoitaminen 50 % Pohdintaa Asiantuntijat Opinnäytetyöni toteutettiin syksyn –12 ja kevään –13 aikana. – ”huoltosuhdehaasteet” perheissä ja suvuissa, kun suuret ikäluokat eivät mahdu hoitopaikkoihin 62,5 % – internet-riippuvuus 56,3 % – kriisit, kuten luonnonmullistukset, terrorismi ja muut äkilliset muutokset 56,3 % – yhteiskunnallinen syrjäytyminen 56,3 % – sukupolvien välinen jännite suhteessa esim. Ennakoiko tämä sitä, että yksityistäminen ei toteudukaan. Ainakin pääkaupunkiseudulla kolmas sektori on vaikeuksissa: jopa hyvin vanhat ja vakavaraiset järjestöt, kuten Ensi- ja turvakotien liitto ja Diakonissalaitos ovat ajautuneet yt-neuvotteluihin. Saamme lukea lehdistä päivittäin uusista irtisanomisista. Itse uskon, että kyseessä saattaa olla heiluriliike; kaupunki ensin supistaa ostopalveluitaan reilusti, kunnes päättää myöhemmin ulkoistaa omia palveluitaan kokonaan kilpailutuksen perusteella. Jo siitä kuluneen reilun vuoden aikana on käynyt selväksi, että syvenevä taantuma on tosiasia. Pakostakin nousee mieleen huoli siitä, miten voimme taata terapiapalveluiden yhdenvertaisen saatavuuden tilanteessa, jossa julkinen ja kolmas sektori vähentävät palveluitaan ja toisaalta taloudellisessa ahdingos- Vaikka aineistonkeruuvaiheessa asiantuntijat kommentoivat tulevaisuutta anonyymisti, kaikki asiantuntijapaneelin jäsenet antoivat suostumuksensa nimensä julkaisemiseen jälkikäteen. Tämä johtuu pääosin siitä, ettei kunta enää osta järjestöjen palveluita, vaan pyrkii järjestämään kaikki palvelut itse. 4/14 Mette Kontio 30. Julkisella sektorilla vakansseja ei enää täytetä eikä sijaisuuksia avata. Palveluiden ja työpaikkojen karsimisen lisäksi taloudellinen kurimus näkyy perheiden elämässä myös asumisen ja elämisen kallistumisena. Lämpimät kiitokset siis heille! Aaltonen, Jukka, LKT, psykoanalyytikko, perheterapian emeritusprofessori Haarakangas, Kauko, PsT, perheterapeutti VET Holm, Pekka, lastenterapeutti, VET-perheterapiakouluttaja Karila-Hietala, Ritva, perheterapeutti VET Koffert, Tarja, perheterapeutti VET, kognitiivinen yksilöpsykoterapeutti VET, työnohjaaja, sairaanhoitajajohtaja Laitila, Aarno, professori, psykoterapeutti (VET, perheterapia), psykoterapiakouluttaja Lounavaara-Rintala, Helena, psykologi, perheterapeutti VET Pääkkö, Aapo, kouluttajapsykoterapeutti, sosiaalikasvattaja 54
Työllisyyskatsaus heinäkuu 2014 osoitteessa http://www.tem.fi/tyollisyyskatsaus Vesterinen, M-L. Miten perheterapia voi auttaa todellisten uhkien edessä ja palvelujärjestelmien hiipuessa. Tieteenalana; osoitteessa http://www.tulevaisuus.fi/topi/topi_vanha/ kokohakemistosivut/kokotiedonalana.htm STAT 2012 Työmarkkinat, osoitteessa www.stat.fi/til/tym.html STM (2010). Onko perheterapian aika ottaa kantaa. Tällä hetkellä otsikoissa maalaillaan niin suuria uhkakuvia, että jo peruuttamattomasti toteutumassa oleva ilmastonmuutos ja sen tulevaisuudessa aikaansaamat luonnonmullistukset melkein jäävät unohduksiin. http://www.stm.fi/c/document_ library/get_file?folderId=1087414&name =DLFE-12410.pdf Työ- ja elinkeinoministeriö (2014). Tulevaisuudentutkimus tiedonalana. Miten kasvava pelko näkyy perheissä. Trendikartta, osoitteessa http://www.foresight.fi/ trendikartta/ Mannermaa, M. Minusta näyttää siltä, että tässä ajassa näkyvä heikko signaali, joka tulee kasvamaan tulevaisuuden trendiksi, on pelko. Mitä merkitsee, jos Suomen taloudellinen tilanne romahtaa lopullisesti hallituksen ponnisteluista huolimatta ja seuraa 1990-luvun lamaa syvempi ahdinko ja massatyöttömyys. Meillä ei ole varaa rasismiin eikä ikäsyrjintään. Hitsaako se perheenjäsenet yhteen vai saako aikaan kriisin. (2011) Sosiaali- ja terveysalan tulevaisuuden visiot, muutokset ja haasteet, osoitteessa http://www.ekky.fi/sote/documents/ loppuraportti_2.pdf 55. (2004). Ukrainan tilanne on lisännyt viime kuukausina suomalaistaen Nato-myönteisyyttä. Olemmeko valmiita tarjoamaan perheterapiaa palkatta, hyväntekeväisyytenä. Mielestäni yksi asia on varma. Voiko Suomi joutua sotaan. (1997). Kasvava pelko selviämisestä, taloudellisesta tilanteesta, turvallisuudesta ja tulevaisuudesta. Delfi-tekniikka sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuuden osaamistarpeiden tutkimisessa, osoitteessa www.mol.fi/esf/ennakointi/metodit/jmdelfi.htm Metsämuuronen, J. Perheterapia tulevaisuudessa sa olevien perheiden mahdollisuudet itse kustantaa yksityisiä terapiapalveluja tuntuu yhä epätodennäköisemmältä. (2000). Helsinki: Edita. Tulevaisuuden tutkiminen Suomessa. Venäjän ja länsimaiden välit lähentelevät kylmää sotaa. Mitä merkitsee, jos Suomessa toteutuu terrori-isku tai paljastuu todellinen terroriuhka. Puolet asiantuntijoista uskoi, että ”katastrofit kuten luonnonmullistukset, taloudelliset kriisit, itsemurhaiskut jne. Mitä merkitsee, jos Ebola muuttuu epidemiaksi myös Euroopassa. Ebola-tartuntoja tapahtuu jo Euroopan ja Amerikan mantereella. Tässä tilanteessa Suomella ei ole varaa jakautua kahtia. Onko Suomessa perheterapeutteja kriisivalmiudessa. Helsinki: Gaudeamus. Mette Kontio 041 433 0117 meppex@hotmail.com LÄHTEET Futunet (2003). Kuten eräs asiantuntija asian ilmaisi: ”Miten ehkäistään perheterapian elitisoituminen ja vieraantuminen ihmisten elämän arjesta?” Tämän päivän lehtiotsikot tuovat etsimättä mieleen myös toisen epämieluisan tulevaisuuden ennusteen. Meillä ei ole varaa antaa syrjäytymiskehityksen ja eriarvoistumisen jatkua. aiheuttavat yhtäkkisiä suuria elämänmullistuksia, jotka vaativat laaja-alaista osaamista ja verkostokeskeistä työtä (50 %)”. Maailma muuttuu – miten muuttuu sosiaali- ja terveysala. Metsämuuronen, J. Delfoi-oraakkelin matkassa, osoitteessa http://www.edelfoi.fi/fi/nd/delfoi/03_ artikkelit/1_delfix?materials:Open=950406& materials:selres=950406 Kansallinen ennakointiverkosto (2013). Isis hakee ennennäkemätöntä mediahuomiota julmilla teloituksillaan ja rekrytoi terroristeja maailmanlaajuisesti. Rubin, A. Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsaus 2010: Terve ja hyvinvoiva Suomi 2020. (1993)
Aapo vastaa Juhanille viisaasti: ”Ihmisten tekemänä on tämä konsti ollut ennenkin.” Ongelmaksi toisinaan kyllä muodostuvat lukkarit. Tämä saa minut ajattelemaan, onko Kiven kuuden veljeksen väitetty lukutaidottomuus tai vaikeus oppia lukemaan sittenkään niin itsestään selvää. Mutta kuunnella-verbillä on myös tavoitella-merkitys. Sekin mielenkiintoinen psykoterapian kannalta: ”Kun olen nyt yrittänyt kuunnella sinun kokemuksiasi sinun kokemuksinasi, uskon tavoittaneeni jotain siitä, mitä tarkoitat. Vuosikerta Lukeminen on muutakin kuin ”lukemista” K merkiksi tämän tästä toistuvassa sanonnassa: ”Kyllä minä luen sinut näitten psykoterapeuttien mukavaan joukkoon.” Tässä mielessä lukeminen tulee yllättävän lähelle myös toiseen eläytymisen, empatian merkitystä. Mutta samalla on mahdollisesti menetetty myös jotain kuuntelemisen lukutaidosta. Saattaisiko olla niin, että ainakin jokin osa ”lukutaidosta” oli kirkon vaatimaa toisenlaista lukutaitoa: korostettua vaatimusta kuunnella kirkonmiehiä, ei vertaisiaan. un tämä Perheterapia-lehden numero on omistettu sille, että lehti täyttää 30 vuotta, se merkitsee samalla sitä, että lukijat ovat lukeneet sitä nämä vuodet; eivät tietenkään samat lukijat eivätkä monet muuta kuin selailleet tai lukeneet tarkemmin vain yhden artikkelin, eivätkä aina sitäkään kokonaan. Ymmärrän nyt sinua paremmin ja tavallaan voin ehkä lukea paremmin sitä, mistä puhut.” Parhaat lukutaitoiset psykoterapeutit tulevat siis suoraan 1500-luvulta. Psykoterapia on kuuntelemisen ja tällaista toisen ihmisen lukemisen taitoa tai ainakin pyrkimystä sitä kohti: siis tätä alkuperäistä lukutaitoa. Esi56. 4/14 30. Mutta toisaalta: Se mitä Jukolan Juhani sanoi, pätee tässäkin: ”Mahdotonta oppia lukemaan.” Mutta ei sittenkään. Hehän olivat hyviä kertomaan, mutta myös hyviä kuuntelemaan. On huomattava, että ”lukea”-teonsanalla on myös merkitys pitää jonakin, jonkinlaisena. Ja toistensa tilanteeseen Kiven seitsemän veljestä pyrkivät toistuvasti eläytymään: toisinaan onnistuen, toisinaan epäonnistuen – mutta yritystä piisasi. Lisäksi he ovat lukeneet lukiessaan eri tavoilla. Vielä 1500-luvulla lukutaitoiseksi laskettiin henkilö, joka osasi kuunnella sujuvasti. Samalla saatettiin tietysti menettää jotain toisen ihmisen lukemisesta sellaisessa merkityksessä kuin on ainakin suomen kielen sanonta: ”Kyllä minä luen sinun ajatuksesi.” Sanonta on saattanut syntyä kulttuuriimme jo ennen kirjoista lukemisen taidon vaatimusta
– Psykoterapiakirjallisuutta on usein kriti57. Myös Milanon työryhmän paradoksinen kertomuksen hahmottaminen ja paradoksitulkinnat ovat tästä mainioita esimerkkejä. Jukka Aaltonen Jyväskylän yliopiston perheterapian professori, emeritus 3. 12:12) Onko näin. – Australialaisen Michael Whiten narratiiviseen perheterapiaan aikoinaan tuoma pyrkimys löytää potilaan ongelmakertomuksen sijaan toisenlaisia, useimmiten onnistumiseen liittyviä kertomuksia on ehkä tällaista provokatorista lukemista; tietysti provokaatio nyt myönteisesti ymmärrettynä. Retorinen luenta, jossa esimerkiksi vallankäyttäjät valjastavat luennan edistämään omia käytännön tarkoitusperiään. 4. – Tämä potilaan kertomuksen luenta on tietysti saanut psykoterapian arvostelussa runsaasti huomiota: miten psykoterapeutit aina hahmottavat kaiken vain oman teoriansa kautta: lapsuuden sellaiset ja sellaiset kokemukset, pahat ja ylihuolehtivat äidit, joka puolella kyttäävät oidipukset jne.; mutta myös ne perheterapian ideologiset luennat, joissa ihmisen sisäinen psykologia pyrittiin mitätöimään. Nautintolukeminen perustuu lukijan yksilöllisille tarpeille, tekstin subjektivisoinnille. 2. – Perheterapiassa tällaista ”luentaa” voisi edustaa sukupuitten piirtäminen ja nykyisyyden hahmottaminen sieltä historiallisesta taustasta käsin. Toisin sanoen, miten potilaan kertomus valjastuisi edistämään terapeutin käytännön tarkoitusperiä. Ideologisessa luennassa tekstiä eritellään valikoivasti tietyn aate- tai oppirakennelman pohjalta. – Kun potilaan puhe hoitotilanteessa koskettaa terapeutin omaa kokemusmaailmaa ja terapeutti huomaa, miten se auttaa ymmärtämään potilasta, juuri tämä kokemus (vastatransferenssi laajassa mielessä tai vastatunteet siten kuin Veikko Tähkä niitä kuvaa) saattaa kokemuksena olla tällaista subjektivointia; toisinaan myös nautinnollista, koska lisääntyvä potilaan psykologinen ymmärrys tuntuu hyvältä, toisinaan jopa hykerryttävältä myös terapeutista. Toisinaan, mutta useammin kuin terapeutti itselleen myöntää, potilaan lukeminen on samalla sitä, että terapeutti lukee itseään: potilaan kertomus asettuu päällekkäin te- 5. Esseitä perheterapiasta Millä eri tavoilla voi lukea. – Mitä tämä voisi olla psykoterapian yhteydessä. Juhani Niemi kuvaa lukemisen prosessia kirjassaan Kirjallinen elämä (2000). rapeutin oman kertomuksen kanssa samalla tavalla kuin takavuosina luennoitsija saattoi asettaa kalvot päällekkäin heijastimelle, jolloin ne muodostivat uuden kuvan, jossa päällekkäiset kuvat täydensivät toisiaan. Oletan, että näitä lukemisen tapoja voi soveltaa – paitsi Perheterapia-lehden lukemiseen – myös potilaitten ”lukemiseen” kliinisessä hoitotilanteessa. 1. Rekonstruoiva luenta, jossa tekstin kuvaama maailma pyritään suhteuttamaan muista lähteistä saatuihin tietoihin, esimerkiksi historialliseen taustaansa. Myös yksittäisen potilaan perheenjäsenten tapaaminen tai sosiaalisen verkoston kanssa työskentely suhteuttavat luentaa historialliseen taustaan. Provokatorinen lukeminen, jossa ikään kuin pyritään kääntämään teksti nurin ja etsimään siitä aukkoja, halkeamia tms. Mutta voi potilasta lukea myös sellaisella provokatiivisella tavalla, että hän provosoituu tekemään kantelun Valviralle huonosta kohtelusta. Mutta peräti antiraamatullista, sillä kuten kaikki muistanemme, saarnaaja varoittaa: ”Poikani, ota varoituksesta vaari; paljolla kirjaintekemisellä ei ole loppua, ja paljo tutkistelu väsyttää ruumiin.” (Saarn. Hän erottaa viisi tapaa lukea. Italo Calvinon lause ”Lukeminen on jonkin sellaisen lähestymistä, joka on vasta muotoutumassa” sisältää mielenkiintoisen ajatuksen toisaalta siitä, että lukemista ei tarvitse koskaan lopettaa, koska se on jatkuvaa jonkin muotoutumista mutta ei jäykistymistä johonkin tiettyyn muotoon, siis jatkuvaa tulemista
4/14 Jukka Aaltonen 30. netut kirjat. Lause, joka elää Siirryn lukemisesta uudelleen siihen, miten se on jatkuvaa tulemista, nyt miten aluksi fiktiivinen kertomus saattaa muuttua uudella lukemiskerralla ja toisenlaisessa maailmantilanteessa kertomukseksi todellisuudesta. Ja tähän olen herännyt. – Kun nyt luen Herta Müllerin kirjaa ja tä- Kun lukee tästä näkökulmasta (tieteellistenkin) lehtien tapauskertomuksia, puhumattakaan netin kautta tulevista psykoterapia- ja psykoterapiakoulutusmainoksista, ei voi olla havaitsematta tai ainakin epäilemättä tarkoitushakuisuutta oman maineen, hoitotavan mainostamisen sekä oman tieteellisen tai taloudellisen karriäärin pönkittämiseksi. Samaan koriin mennee myös se, että tieteellisessä kirjallisuudessa, myös perheterapian ja yleensä psykoterapian kirjallisuudessa, kirjoitetaan luettavaksemme varsin harvoin epäonnistumisista tai psykoterapian sivuvaikutuksista. Onneksi itse ei ole koskaan yksi niistä terapeuteista, korkeintaan seuraavalle terapeutille kerrottuna. Tämä voisi olla esimerkki potilaan hoitotilanteessa tuottaman ”tekstin” retorisesta luennasta. Samalla tavalla esimerkiksi perherapian klassikoitten uudelleen lukeminen on tärkeää: ei ole harvinaista, että joku aikaisemmin sivuutettu, mitättömäksi ajateltu kirjoitus alkaa elää uudella tavalla, kun se asettuu uuteen yhteyteen välillä karttuneen kliinisen kokemuksen, siis potilaitten kanssa tapahtuneen ”toinen toisemme lukemisen” kanssa. Tämä on myös rekonstruoivaa, siis minua rekonstruoivaa, luentaa. Se on samalla yleisen ja yksityisen, symbolisen ja aineellisen, kielellisen ja ei-kielellisen, julkisen ja yksityisen kohtaamisen prosessi, jossa uudet merkitykset syntyvät. Aikaisemmin olen jollakin tavalla vain estetisoinut hänen kirjojaan, ikään kuin ne olisivat vain kirjailijan ihailtavasta mielikuvituksesta syntyneitä luomuksia, fiktiota, jolla ei ole mitään ulkoista vastaavuutta. Jos psykoterapia olisi sellainen onnistumisten ikivihreä lehto, jollaisen kuvan helposti saa, mistä tulevat ne lukuisat psykoterapiakokemuksiinsa pettyneet, joita lienee kaikkien psykoterapeuttien potilaitten kuvauksissa. Ne eivät olekaan fiktiota vaan sellaista historiallista kertomusta koetusta, jolle ei löydy muuta positiivisuutta kuin se, että hän on säilynyt hengissä ja pystyy kirjoittamaan siitä, mikä on lähes lyönyt hänet hengiltä. Omalaatuista on, että vasta viimeisten kirjojen kohdalla olen äkkiä oivaltanut, että hän kirjoittaa omasta kohtalostaan totalitaarisessa Romaniassa. Sen kokemuksellinen ilmentymä on sisäinen tarina prosessina, jossa ihminen tulkitsee elämänsä tapahtumia ja situaationsa tarjoamia mahdollisuuksia ja rajoja. Poliisit tulevat hakemaan hänet; eteisessä isoäiti sanoo: ”Minä tiedän, että sinä palaat takaisin.” Lause iskostuu leirille vietävän mieleen; hän ottaa tämän lauseen mukaansa leirille, vaikkei hän vielä edes aavista, että se seuraa hänen mukanaan ja ahkeroi koko leirilläolon ajan hänen sisällään. Vuosikerta soitu siitä, että ulkopuolinen lukija ei saa riittävästi tietoa siitä, millä tavalla tapausesimerkit on valittu; on jopa oletettu, että ne on valittu tarkoitushakuisesti tukemaan terapeuttikirjoittajan näkemystä. Yksi näistä kirjoista on muutama vuosi sitten suomeksi ilmestynyt Hengityskeinu. Kaikkea tätä tapahtuu Müllerin kirjaa lukiessa myös nyt lukijassa, kun olen onnistunut lopultakin yhdistämään hänen kirjansa ei-fiktiiviseen todellisuuteen. Hänen kirjansa kuvaavatkin todellista aikaa ja todellisia tapahtumia. Olen lukenut vuosien varrella kaikki romaniansaksalaisen kirjailijan Herta Müllerin suomen58. Päähenkilö, joka lienee Herta Müller, viedään pakkotyöleirille, josta ei yleensä palata elävänä takaisin. ”Koska minä palasin”, kertoja sanoo, ”voin sanoa: Sen kaltainen lause pitää hengissä.” Olen monasti palannut kirjoituksissani Vilma Hännisen väitöskirjassaan Sisäinen tarina, elämä ja muutos hahmottelemaan tarinalliseen kiertokulkuun, jossa elämän draama, kertomus, elämän situaatio ja sosiaalinen tarinavaranto muodostavat alati toisensa kanssa yhteydessä olevan dynaamisen kokonaisuuden
(2010). Hengityskeinu. Niemi, J. Lukeminen on muutakin kuin ”lukemista” män isoäidin lauseen, ymmärrän varsinaisesti, mitä ulottuvuuksia kielellisyydellä ja tällaisella itsensä lukemisella voi olla: Kyse ei ollut epämääräisesti ”kielestä” vaan kyse oli lauseesta. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Perheterapia-lehti on perheterapiaa ja perhe- ja verkostokeskeistä työtä tekevien terveydenhuollon, sosiaalihuollon, opetus- ja kasvatusalan sekä sielunhoitotyön työntekijöiden ammattilehti. (2000). Kirjallinen elämä. (1999). Helsinki: Otava. Müller, H. Perheterapia-lehteä ja sen sisältöä voi välittömästi kommentoida myös lehden verkkosivulla www.mielenterveysseura.fi/perheterapia Nimettömät kommentit eivät ole mahdollisia, kommentointi tapahtuu aina Facebook-tunnuksella. Lehti on myös tietolähde organisaatioiden ja sosiaalisten systeemien käyttäytymisestä ja kehittämisestä kiinnostuneille. KIRJALLISUUTTA Hänninen, V. 59. Kirjallisuuden yhteiskuntasuhteiden kartoitusta. Lause konkretisoituu ikään kuin esineeksi, joka on itse asiassa jotain muuta kuin kielipeliä. Lehti julkaisee artikkeleita käytännössä ja tutkimuksin koetelluista perheterapian ja muiden psykoterapian suuntausten eri työmuodoista ja terapiatyön kehittämisen kannalta kiinnostavista uusista teoreettisista pohdinnoista. – Skitsofreniapotilaan kielen sanotaan muuttuvan konkreettiseksi siten, että sana menettää symboliluonteensa, ja sitä tapahtumaa usein pidetään patologisena. Lisäksi julkaistaan katsauksia, tapausselostuksia, kirjallisuusarviointeja, haastatteluja, kongressiselosteita ja uutisia. PERHETERAPIA-LEHTI 30 VUOTTA! Perheterapia-lehden ensimmäinen numero ilmestyi vuonna 1985, joten meneillään on kolmaskymmenes vuosikerta. Lause piti hänet hengissä, koska lause ahkeroi itsenäisenä hänen sisällään silloin, kun hengissä pysyminen oli vakavasti uhattuna. Se ei myöskään ole Winnicottin tarkoittamassa mielessä transitionaaliobjekti. Acta Universitatis Tamperensis, 696, Tampere: Tampereen yliopisto. Jukka Aaltonen 050 564 9021 jukka.aaltonen@jyu.fi Lehdessä julkaistaan myös kirjoituksia tera piatyöhön liittyvistä hankkeista. Nämä Herta Müllerin kirjan muutamat lauseet osoittavat peräti vastaansanomattomasti, ettei kyse välttämättä ole patologiasta vaan myös täysin päinvastaisesta: elämää konkreettisesti säilyttävästä ilmiöstä, sellaisesta lukemisesta, joka on toivon säilyttävää tulemista; mahdollisesti myös psykoottisen ihmisen elämässä. Sisäinen tarina, elämä ja muutos
Kansainvälinen asiantuntijaseminaari LÄHISUHDEVÄKIVALLASTA 16.4.2015 Kesto: 1 vuosi (monimuoto-opiskelua) Kouluttajana mm. 09 4150 3600 l sähköposti info@koukes.fi l www.koukes.fi 60. Vuosikerta PARIPSYKOTERAPIAN TÄYDENNYSKOULUTUS perheterapeuteille käynnistyy Helsingissä helmikuussa 2015 Täydennyskoulutus on suunnattu ET- ja VET-perheterapeuteille ja se täyttää KELAn kriteerit. Valviran hyväksymä psykoterapeutti voi koulutuksen suoritettuaan antaa KELAn rahoittamaa paripsykoterapiaa. Arlene Vetere Helsingissä puhujana professori Ota yhteyttä ja kysy lisää koulutuksesta ja seminaarista! University of Surrey, UK Arlene Vetere SUOMEN MIELENTERVEYSSEURAN KOULUTUSKESKUS Ratamestarinkatu 9, käyntiosoite Kellosilta 4, 00520 Helsinki p. 4/14 30
Koulutus on suunnattu pääasiassa sosiaali- ja terveydenhoitoalalla työskenteleville, mutta sen ensimmäinen vaihe on avoin kaikille. DEPRESSIOKOULUN RYHMÄNOHJAAJA, Helsinki, haku käynnissä Depressiokoulu on ryhmämuotoinen, masennuksen ja työuupumuksen ehkäisy- ja hoitomalli, joka perustuu strukturoituun prosessiin. SUOMEN MIELENTERVEYSSEURAN KOULUTUSKESKUS Ratamestarinkatu 9, käyntiosoite Kellosilta 4, 00520 Helsinki Esitteet ja haku: www.koukes.fi • Tiedustelut: info@koukes.fi • (09)?4150?3600 61. PSYKOTERAPIAN PERUSTEET (30 op) Helsinki, maaliskuu 2015 Ammatillinen täydennyskoulutus erityisesti sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille, jotka haluavat vahvistaa psykoterapeuttista osaamistaan asiakastyössä. Koulutuksen suorittaminen antaa mahdollisuuden hakeutua psykoterapeuttikoulutukseen. Ryhmänohjaajakoulutus on tarkoitettu sosiaali- ja terveydenalan ammattilaisille. Sisältää harjoituksia, joiden kautta perhe saa heti käyttöönsä toimivampia vuorovaikutustapoja. TERAPEUTTINEN TYÖSKENTELY ASIAKKAAN KOTONA?(7?op) syksy 2015 Tarkoitettu terveys- ja sosiaalialan tai muun vastaavan alan ammattilaisille, jotka työskentelevät kodeissa ja haluavat monipuolistaa ”työkalupakkiaan”. Suomen Mielenterveysseura Koulutuskeskus Suomen Mielenterveysseuran KOULUTUSKESKUS PERHEARVIOINTI - perheen voimavarojen, vahvuuksien ja vaikeuksien arviointimenetelmä (3 op) Toimivaksi havaittu menetelmä perhe-elämästä ja -suhteista arvioita tekeville ammattiauttajille. Se sopii yksilö-, pari-, perhe- ja ryhmäkäyttöön ja sitä voidaan turvallisesti käyttää myös itsehoitomenetelmänä. Koulutus toteutuu teorian, videonäytteiden, erilaisten harjoitusten sekä koulutettavan oman työskentelyn reflektiivisenä tutkimisena ryhmässä. PERHE- JA VERKOSTOKESKEINEN TYÖSKENTELY nuorten ja aikuisten vakavien mielenterveyshäiriöiden hoidossa?(7?op) Koulutusprosessissa syvennytään uusimpaan tutkimustietoon sekä harjoitellaan vuorovaikutuksellisia toimintatapoja psykoosin ja muiden vaikeiden mielenterveyshäiriöiden hoidossa. Potilaan toipumisen ja perheenjäsenten jaksamisen kannalta keskeinen tekijä on potilaan, hänen läheistensä ja ammattiauttajien välinen vuorovaikutus. Koulutus käynnistyy, kun minimiryhmäkoko täyttyy. Auttaa perheen jäseniä jäsentämään omaa elämäänsä ja työntekijää perheen kohtaamisessa niin vastaanotolla kuin perheen kotonakin. MIND-BODY BRIDGING (MBB) Helsinki, huhtikuussa 2015 MBB on näyttöön perustuva terapeuttinen menetelmä, jolla on saatu hyviä hoitotuloksia muun muassa masentuneisuuden, ahdistuneisuuden ja aggressioiden hoidossa
(1991). Käsikirjoitusten tulee olla tiiviitä ja ilmaisultaan viimeisteltyjä. Niiden suositeltava laajuus on 3 000–5 000 sanaa. JULKAISUOIKEUDET Lehden julkaisija Suomen Mielenterveysseura pidättää oikeuden julkaistuihin kirjoituksiin. Lisäksi julkaistaan katsauksia, tapausselostuksia, kirjallisuusarviointeja, haastatteluja, kongressiselosteita, keskustelua ja uutisia. (Gergen & Gergen 1991). KUVIOT JA TAULUKOT Jokainen kuvio ja taulukko numeroidaan ja otsikoidaan. (toim.) Research and Reflexity. Artikkelien mukaan liitetään noin 100–200 sanan pituinen tiivistelmä. Käytetyt lyhenteet tulee selventää. Oikeuksien pidättäminen koskee tieteellisesti arvioituja artikkeleita. Lisäksi kirjoittajan tulee erillisellä otsikkolehdellä ilmoittaa nimensä, oppiarvonsa, ammattinimikkeensä, työpaikkansa, työ- ja kotiosoitteensa, puhelinnumeronsa ja sähköpostiosoitteensa. Lehdessä julkaistaan myös kirjoituksia terapiatyöhön liittyvistä hankkeista. Observing Systems. Teoksessa Steier, F. ja nro 4 – 31.10. KÄSIKIRJOITUKSET Artikkelit Lehden artikkeliosastoon tarkoitetut käsikirjoitukset arvioidaan. Käsikirjoitukset toimitetaan sähköpostin liitetiedostoina päätoimittajalle osoitteella aarno.laitila@uef.fi Teksti kirjoitetaan 2-välikkeellä (28 riviä liuskalle) ja molempiin reunoihin jätetään 3 cm:n marginaalit. Kriisiryhmä auttaa ihmisen hädässä. Suorat sitaatit kirjoitetaan alkuperäiskielellä, jolloin ilmoitetaan myös lähteen sivunumero, esim. mennessä. Kuviot ja taulukot sijoitetaan kukin omalle paperilleen, johon merkitään myös kirjoittajan nimi ja kirjoituksen otsikko. Muut käsikirjoitukset Hankkeita esittelevät käsikirjoitukset ja muut käsikirjoitukset toimitetaan lehden toimitukseen sähköpostin liitetiedostoina osoitteella perheterapialehti@ mielenterveysseura.fi Tekstin muotoilu ja kirjoittajatiedot kuten yllä. Seaside, CA: Intersystems Publications. Mielenterveys 4, 24– 28. Haarakangas, K. (1989). Kirjoitusten käyttölupia koskevissa asioissa pyydetään kääntymään vastaavan päätoimittajan puoleen.. Toward Reflexive Methodologies. Lehti on myös tietolähde organisaatioiden ja sosiaalisten systeemien käyttäytymisestä ja kehittämisestä kiinnostuneille. (Haarakangas 1989, s. Aineisto tulee toimittaa seuraavan aikataulun mukaan: nro 1 – 24.1., nro 2 – 15.4., nro 3 – 22.8. von (1981). Lehti julkaisee artikkeleita käytännössä ja tutkimuksin koetelluista perheterapian ja muiden psykoterapian suuntausten eri työmuodoista ja terapiatyön kehittämisen kannalta kiinnostavista uusista teoreettisista pohdinnoista. Gergen, K. LÄHDEVIITTEET Lähdeviitteiden merkitsemisessä noudatetaan American Psychological Associationin antamia ohjeita: 62 Käytetyt lähteet merkitään tekstiin ilmoittamalla tekijä ja lähteen vuosiluku suluissa, esim. J. Vasen mar- ginaali tasataan, oikea ei. London: Sage. Kirjoittajaohjeet Perheterapia-lehti on perheterapiaa ja perhe- ja verkostokeskeistä työtä tekevien terveydenhuollon, sosiaalihuollon, opetus- ja kasvatusalan sekä sielunhoitotyön työntekijöiden ammattilehti. Lähdeluettelossa lähteet (esimerkkinä kirja, kappale toimitetussa teoksessa, aikakauslehtiartikkeli) ilmoitetaan aakkosjärjestyksessä seuraavasti: Foerster, H. M. & Gergen, M. 25)
eija-liisa.rautiainen@dialogic.fi tai 050 3568 777 www.dialogic.fi 63. PERHE- JA PARITERAPIAN KOULUTTAJAKOULUTUS - VOIMAVARAKESKEINEN SUUNTAUS kevät 2016 - 2018, ESPOO Järjestäjät: Kenelle: Tavoite: Lisätietoja: Dialogic yhteistyössä Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen kanssa Psykoterapeuteille Koulutus pyrkii tuomaan Suomeen uudenlaista asiakkaiden ja asiantuntijoiden yhteistoiminnallisuuteen perustuvaa sekä voimavaroihin suuntautuvaa työotetta. Koulutuksen tavoitteena on kehittää osallistujien (1) psykoterapeuttisia taitoja; ja (2) erityisesti taitoja toimia työnohjaajana, kouluttajana ja konsulttina; sekä (3) kykyjä ja valmiuksia edesauttaa sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden kehittämistä demokraattisempaan ja humaanimpaan suuntaan. Tarkoituksena on tarjota osallistujille konsultatiivista tukea omiin asiakassuhteisiin. Koulutus antaa valmiudet toimia perheterapiakouluttajana sekä perheterapian työnohjaajana. Koulutus täyttää Suomen työnohjaajat ry:n asettamat kriteerit työnohjaajakoulutukselle. Tavoitteena on myös, että osanottajat yhdessä syventävät dialogisuuden taitojaan sekä kykyjään ohjata reflektiivisiä terapiaprosesseja työnohjaustapausten kautta. Opiskelijat saavat henkilökohtaisia taitoja toteuttaa dialogisuutta ja ohjata reflektiivisiä prosesseja haastavissa asiakas- ja työnohjaustilanteissa. jorma.ahonen@dialogic.fi tai 040 5000 275 TYÖOHJAUSRYHMÄ PERHETERAPEUTEILLE, 2015 ESPOO Kenelle: Tavoite: Lisätietoja: Perhe- ja pariterapeutit, jotka ovat motivoituneita 6-8 hengen ryhmässä kehittämään omia ajattelu- ja toimintatapojaan terapiatyössään. Oppimisen fokus on siinä, miten dialogisesti rakennetaan ja toimitaan perheiden sekä sosiaalisten verkostojen kanssa. pekka.holm@dialogic.fi tai 040 5467 741 VOIMAVARAKESKEINEN TYÖNOHJAAJAKOULUTUS PSYKOTERAPEUTEILLE syksy 2015 - 2017, ESPOO Kenelle: Sisältö: Lisätietoja: Psykoterapeuteille, jotka ovat kiinnostuneita voimavarakeskeisistä lähestymistavoista ja erityisesti dialogisuudesta sekä reflektiivisistä prosesseista. Koulutuksen tavoitteena on perehdyttää osallistujat voimavarakeskeisen työskentelyn filosofiaan, teoriaan ja käytäntöön työnohjauksessa. Koulutus antaa monipuoliset valmiudet toimia itsenäisenä työnohjaajana
(09) 4150 3600 www.mielenterveysseura.fi Perheterapia-lehti on perheterapiaa ja perhe- ja verkostokeskeistä työtä tekevien terveydenhuollon, sosiaalihuollon, opetus- ja kasvatusalan sekä sielunhoitotyön työntekijöiden ammattilehti. Lehti on myös tietolähde organisaatioiden ja sosiaalisten systeemien käyttäytymisestä ja kehittämisestä kiinnostuneille.. Suomen Mielenterveysseura KOULUTUSKESKUS Ratamestarinkatu 9 00520 Helsinki puh. Lehdessä julkaistaan myös kirjoituksia terapiatyöhön liittyvistä hankkeista. Lisäksi julkaistaan katsauksia, tapausselostuksia, kirjallisuusarviointeja, haastatteluja, kongressiselosteita ja uutisia. Lehti julkaisee artikkeleita käytännössä ja tutkimuksin koetelluista perheterapian ja muiden psykoterapian suuntausten eri työmuodoista ja terapiatyön kehittämisen kannalta kiinnostavista uusista teoreettisista pohdinnoista