1 Teema VARHAISKA S VATTA JAN LEHTI n 5 2018 ILMIÖLÄHTÖISYYTTÄ toiminnan suunnitteluun Ajattelun taidot LIIKKUVA PERHEKERHO
Molli on erilaisuuden, yksinäisyyden, ystävyyden, keskeneräisyyden ja moninaisten tunnekuohujen hurmaava tulkki, jonka seurassa saa vapaasti itkeä ja nauraa. 150 x 240 mm ISBN 978-952-288-944-7 ILMESTYY 9/2018 Ystävää sattuu, jos sitä puree! UUTUUS! 15,90 € UUTUUS! 25,50 €. 120 s. KOKO 32 s. Tuula Korolaisen ensimmäiset lastenrunot ilmestyivät vuonna 1990 kokoelmassa Enkeli ja poliisi. Lukija saa oivalluksen, hyvät naurut tai silmänsä kyyneliin. Sen jälkeen Korolainen on vakiinnuttanut asemansa maamme pidetyimpien, luetuimpien ja arvostetuimpien lastenrunoilijoiden joukossa. Elämä on pysähtymisen ja mietelmän miettimisen arvoista! Elämä on täynnä yllätyksiä ja niin ovat myös Tuula Korolaisen runot: maantiejyrä rakastuu, mummo ajelee krokotiilillä, poliisin pihaan putoaa enkeli ja hiiri auttaa tutkijaa loukkuprojektissa. Runoilija kuvaa tuttua arkea, mutta elollistaa elottoman, vinksauttaa tavallisen ylösalaisin tai taikoo tilanteelle odottamattoman lopun. 125 x 125 mm ISBN 978-952-288-946-1 ILMESTYY 9/2018 KOKO n. Ihastuttavat kuvat ja taskuun sopiva koko tekevät kirjasta oivan lahjan monenikäisille Molli-faneille. 2 Teema facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi Komea juhlakattaus! KATRI KIRKKOPELTO Mollistavia mietteitä TUULA KOR OLAINEN VIRPI TALVITIE (KUV.) Taivasta hipoo hännänpää Valitut runot 1990 – 2018 Kirja sisältää rakastetun Molli-hahmon viisaita, hekotuttavia ja oivaltavia mietteitä elämän eri tilanteisiin. Kirja sopii myös lapsiryhmien yhteisiin pohdiskeluhetkiin ja tunnetaitojen kehittämisen tueksi
Runoilija kuvaa tuttua arkea, mutta elollistaa elottoman, vinksauttaa tavallisen ylösalaisin tai taikoo tilanteelle odottamattoman lopun. 3 Teema Minnehän toi muurahainen on menossa noin kovaa vauhtia. Elämä on pysähtymisen ja mietelmän miettimisen arvoista! Elämä on täynnä yllätyksiä ja niin ovat myös Tuula Korolaisen runot: maantiejyrä rakastuu, mummo ajelee krokotiilillä, poliisin pihaan putoaa enkeli ja hiiri auttaa tutkijaa loukkuprojektissa. Sen jälkeen Korolainen on vakiinnuttanut asemansa maamme pidetyimpien, luetuimpien ja arvostetuimpien lastenrunoilijoiden joukossa. KOKO 32 s. 125 x 125 mm ISBN 978-952-288-946-1 ILMESTYY 9/2018 KOKO n. 150 x 240 mm ISBN 978-952-288-944-7 ILMESTYY 9/2018 Ystävää sattuu, jos sitä puree! UUTUUS! 15,90 € UUTUUS! 25,50 €. Molli on erilaisuuden, yksinäisyyden, ystävyyden, keskeneräisyyden ja moninaisten tunnekuohujen hurmaava tulkki, jonka seurassa saa vapaasti itkeä ja nauraa. 120 s. Ihastuttavat kuvat ja taskuun sopiva koko tekevät kirjasta oivan lahjan monenikäisille Molli-faneille. Tuula Korolaisen ensimmäiset lastenrunot ilmestyivät vuonna 1990 kokoelmassa Enkeli ja poliisi. Se on kyl tosi vikkelä!" Lapsen silmin TEKSTI Jenni Tinell KUVA Roni Tinell facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi Komea juhlakattaus! KATRI KIRKKOPELTO Mollistavia mietteitä TUULA KOR OLAINEN VIRPI TALVITIE (KUV.) Taivasta hipoo hännänpää Valitut runot 1990 – 2018 Kirja sisältää rakastetun Molli-hahmon viisaita, hekotuttavia ja oivaltavia mietteitä elämän eri tilanteisiin. Kirja sopii myös lapsiryhmien yhteisiin pohdiskeluhetkiin ja tunnetaitojen kehittämisen tueksi. Lukija saa oivalluksen, hyvät naurut tai silmänsä kyyneliin
Me tekijät "Ain laulain työtäs tee" Me tekijät Liikkuva perhekerho tavoittaa isät ja vaarit Me tekijät Hengellinen kasvurauha on ehdottomaan hyväksyntään luottamista 7 kysymystä tutkivan oppimisen asiantuntijalle Oikeissa töissä Alakko nää mua. Hiljaisuuden ikkuna TÄSSÄ NUMEROSSA 34 Lasten tiedekerhot 3 5 6 11 12 16 19 20 22 25 26 28 29 31 32 34 37 38 42 45 46 48 50 52 54 16 Lapsen ajattelu on hämmentävän hienoa! + 6 Ilmiöpohjaisuus innostaa lasta oppimaan LIITE VARHAISKA S VATTA JAN LEHTI n. Kouluttaudu, osallistu Kirjahylly ja digileikit Tekevälle sattuu Lapsikin voi opettaa Ideasta käytännöksi Luovat lapset Lasten tiedekerhot tuottavat iloa ja oivalluksia Raamattua leikkien Raamattua leikkien Paavalin poluilla Perhemessu Yhteinen joulumme Kurkistuksia Lastenkirkko Pyhiä hetkiä Rukous on silta Laula – leiki – liiku Rauhaa, ystäväni Katsomuskasvatus Karkki vai kepponen. 4 Teema Teema : ILMIÖLÄHTÖISYYS Lapsen silmin Pääkirjoitus Hyvä osa Teema Ilmiöpohjaisuus innostaa lasta oppimaan Kolumni Lapsi oppii kokeilemalla Teema Yhdessä ihmettely innostaa Me tekijät Me tekijät Lapsen ajattelu on hämmentävän hienoa Nuori Kirkko Mihin menet Nuori kirkko. Vai sittenkin pyhäinpäivä
Martta teki vimmatusti samaan aikaan kotitöitä vastatakseen vieraanvaraisuuden vaatimukseen. Ilmiölähtöisyys haastaa erityisesti meitä kirkon työntekijöitä. Yhdessä havainnoiden, kysellen, ihmetellen löydämme enemmän kuin valmiita vastauksia toistellen. (09) 6877 4510, www.nuorikirkko.fi KUSTANTAJA LASTEN KESKUS JA KIRJAPAJA OY PÄÄTOIMITTAJAT Eija Kallinen (vastaava) ja Johanna Heikkinen TOIMITUSSIHTEERI Marjo Suominen marjo.suominen@nuorikirkko.fi TOIMITUS Anita Ahtiainen Kaisa Aitlahti Minna Kaihlanen Saija Kronqvist Satu Reinikainen Anna-Mari Tukeva ULKOASU Suvi Sievilä TILAAJAPALVELU JAICOM lastenkeskus@jaicom.com Puh. Kyselylle, ihmettelylle ja kyseenalaistamiselle ei ole aina ollut tilaa sen enempää lasten kuin aikuistenkaan kanssa toimittaessa. 5 Teema Hyvä osa Marian kerrotaan istuneen Jeesuksen jalkojen juuressa kuuntelemassa opettajaansa. Meille on opetettu paitsi mitä pitää uskoa myös miten pitää uskoa. Tämä kertomus kahdesta Jeesuksen lähipiiriin kuuluneesta sisaruksesta kuvaa mielestäni hyvin sitä jännitettä, jota me kaikki naiset ja miehet kannamme sisällämme ollessamme lasten kanssa. Olemme kasvaneet traditiossa, jossa auktoriteetit tietävät, tulkitsevat ja kertovat. 03 4246 5376 TILAUSHINNAT Kestotilaus 79,00 12 kk 82,00 Pyhäkoulusuunnitelmat + 2 lehteä Kestotilaus 31,00 12 kk 34,00 Irtonumero 12,50 Opiskelijoille -50 % ensimmäisenä vuotena ILMOITUSHINNAT 1/1 sivu 1250 € (+alv) 1/2 sivu 750 € (+alv) 1/4 sivu 460 € (+alv) Pakettihinnat sopimuksen mukaan. Kun Martta moitti Jeesukselle, ettei Maria auta häntä kotitöissä, sai hän vastaukseksi tutut sanat: ”Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois." Olkoon se meille kaikille kutsu astua sekä lapsia kunnioittavaan dialogiin heidän kanssaan että ilmiölähtöiseen oppimiseen. Voimme kysyä itseltämme, millaiseen osallisuuteen Martan tai Marian rooli meissä kasvattaa lähellämme olevia lapsia. Itselleni Maria edustaa osallisuutta, joka tukee vauvasta alkaen lasten omaa toimijuuttaa, subjektiutta. Ajattelen, että tämän lehden teema, ilmiölähtöisyys, haastaa meitä sekä kotona että lasten kanssa työskennellessämme antamaan lisätilaa sisäiselle Mariallemme, sille osalle meitä, joka malttaa kuunnella ja ihmetellä maailmaa lapsen kanssa. Samaan aikaan Martta meissä haluaa edistää lapsen hyvää, vaikkapa kotitöitä tehden silloinkin, kun lapsen paras olisi läsnäolo ilman muita velvoitteita, edes muutama minuutti kerrallaan. Lapsi saa kasvaa ihmettelemällä ja kysymällä kysymyksiä, jotka ovat omia, ei muiden asettamia – aivan kuten Maria sai ottaa itselleen uuden, traditiosta poikkeavan roolin. Ilmiölähtöinen oppiminen ei kyseenalaista kristillisen kirkon syvintä olemusta, vaikka sitä aika ajoin pelätään, vaan päinvastoin kirkastaa sitä. Haluamme Marian tavoin istua lapsen leikkien ja puuhailujen äärelle ihmettelemään, kuuntelemaan, katselemaan ja puhelemaan hänen kanssaan. Kertomusta Martasta ja Mariasta voi tarkastella monesta näkökulmasta. Toistoalennus -10 % ILMESTYMINEN Pieni on Suurin ilmestyy tammi-, maalis-, huhti-, elo-, lokaja marraskuussa LEHDEN LIITTEET Päkän ohjeet pienille ja suurille -liite numeroiden 1/18 ja 4/18 mukana sekä päiväja perhekerhosuunnitelmat numeron 2/18 liitteenä 2.vuosikerta PAINOPAIKKA Forssa Print Oy MEDIAKORTTI www.aikakaus.fi KANNEN KUVA Roni Tinell Aikakausmedian jäsenlehti ISSN 2489-2343 PIENI ON SUURIN VERKOSSA www.pienionsuurinlehti.fi /PienionSuurinlehti VARHAISKA S VATTA JAN LEHTI n PÄÄKIRJOITUS eija.kallinen@nuorikirkko.fi. Eija Kallinen 5 2018 JULKAISIJA NUORI KIRKKO RY Itälahdenkatu 27 A, 00210 Helsinki Puh
TEKSTI Päivi Romppainen KUVAT Tapani Romppainen ja Vastavalo/Jyrki Sahinoja ja Tero Suhonen TEEMA ILMIÖPOHJAISUUS. Niihin liittyviä tietoja ja taitoja opiskellaan laaja-alaisesti oppiainerajat ylittäen. 6 Teema INNOSTAA LASTA OPPIMAAN Ilmiöpohjainen opetus tarkastelee todellisen maailman erilaisia ilmiöitä kokonaisvaltaisesti. Lapsi saa tutkia, tehdä havaintoja ja päätelmiä sekä kokea oivaltamisen riemua
Oppiainetraditioilla on kuitenkin roolinsa. Emme voi rajata, mistä jokin ilmiö alkaa ja mihin se päättyy. Jenni Vartiainen nyökyttelee vieressä ja myöntää ajattelevansa samoin. Ilmiöpohjaisuus on teema, jota jokaisen kasvattajan ja opettajan odotetaan toteutettavan. Poulter innostuu Vartiaisen ajatuksista. Vartiainen tukee Poulterin ajatusta. – Koulua syyllistetään usein siitä, että se tuottaa oppijakoista tietoa, ja lapsilta puuttuu asioiden merkitysyhteyden ymmärtäminen. Opettajan rooli on ilmiöpohjaisessa lähestymistavassa tärkeä. Meidän tulee tarjota tulevaisuuden aikuisille laajempi näkemys siitä, mitä ympärillämme tapahtuu, ja mitkä asiat vaikuttavat siihen. Ilmiöpohjaista vai tutkivaa oppimista. Asioita pohditaan sekä vertaisten että opettajan kanssa, kuten mistä näkökulmista saavutettu päätelmä toimii, mistä mahdollisesti ei. Asioita tarkastellaan mahdollisimman monesta näkökulmasta. 7 Teema Uskonnondidaktiikan yliopistolehtori Saila Poulter ja lasten leikillisen luonnontiedekasvatuksen kehittäjä Jenni Vartiainen tapaavat toisensa Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa elokuun auringon vielä lämmittäessä ja koulujen aloitellessa uutta lukukauttaan. On väläytelty jopa perinteisistä oppiaineista luopumista peruskoulussa. – Luonnontiede voi nopeasti ajateltuna olla todella kaukana katsomuskasvatuksesta, Saila Poulter naurahtaa, mutta jatkaa samaan hengenvetoon: – Toisaalta, jos aletaan pohtia taivaalla olevien pilvien alkuperää, voidaan miettiä myös veden kiertokulkua ja veden alkulähdettä. Vartiainen nappaa kiinni ajatuksesta ja toteaa, että ilmiöpohjaisessa lähestymistavassa ollaan nimenomaan kriittisen ajattelun lähteellä. Katsomuskasvatuksessa lasta herätellään ajattelemaan, voisiko asia olla näin tai noin. On äärimmäisen tärkeää, että tulevaisuuden aikuiselle opetetaan kriittisen ajattelun alkeet jo varhaisessa vaiheessa. Perinteisesti uskontokasvatuksen taustatieteet, teologia ja uskontotiede suhteessa luonnontieteisiin, ovat tiedonaloina kaukana toisistaan, mutta ilmiöpohjainen ajattelu tuo nämä maailmat limittäin. Ilmiöpohjaisuus on lyönyt läpi koko koulutuksellisen ajattelun. Jenni Vartiainen komppaa ja korostaa, että ilmiöpohjaisessa lähestymistavassa ollaan nimenomaan kriittisen ajattelun lähteellä. – Me aikuisetkin joudumme käyttämän kriittistä ajattelua huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi kaksikymmentä vuotta sitten. – Elämme monitahoisessa maailmassa. Katsomuskasvatuksessa lasta herätellään ajattelemaan, voisiko asia olla näin tai noin", sanoo Saila Poulter (vas.). Palataan uudelleen datan äärelle ja pohditaan, mitä voisimme tehdä toisin, Vartiainen luettelee. Miten nämä eroavat toisistaan. – Tutkiva oppiminen, ongelmalähtöinen oppiminen, projektioppiminen ja ilmiölähtöinen oppiminen pohjautuvat kaikki samaan oppimisfilosofiseen ajatukseen. Naiset eivät ole aiemmin tavanneet toisiaan kuin ohimennen, mutta ilmiöpohjainen oppiminen innostaa heidät välittömästi vilkkaaseen keskusteluun. Opetellaan tekemään kysymyksiä ja miettimään keinoja, joilla löydetään vastauksia. – Oman oppiaineen näkökulmasta tuo on ihana ajatus. Lopulta voidaan päätyä tutkimaan eri uskontojen selityksiä maailman synnystä, pohtia Kalevalan myyttistä kertomusta alkumerestä, tai miksi vesi on kristinuskossa tärkeä elementti, Poulter kuvailee. Jotta lapsi voisi tutkia häntä ympäröivää maailmaa, hänen tulee oppia jotain peruskäsitteistä ja niihin liittyvästä ajattelutavasta, Poulter painottaa. TEEMA. Jo ennen ilmiöpohjaisuutta puhuttiin tutkivasta oppimisesta. Sosiaalisesta mediasta voimme lukea kenen tahansa kirjoittamaa tietoa mistä tahansa asiasta. Opetellaan pohtimaan, minkälaista evidenssiä tarvitaan tulkintojen taustalle
MeilTEEMA lä kaikilla on kuitenkin jonkinlainen elämänkatsomus, on se sitten uskonnoton tai uskonnollinen. Prosessi lopputulosta tärkeämpi Ilmiöpohjaisessa oppimisessa korostetaan prosessin merkitystä. Silloin on tärkeää, että se korjataan. Poulterin oppiaineen kohdalla kysymys väärin ajattelemisesta on herkkä. Vaikka absoluuttisia totuuksia ei ole, ja tieto on muuttuvaa, luonnontieteissä tietyt perustavanlaatuiset lainalaisuudet ovat vahvasti osoitettuja. Opetellaan olemaan samassa maailmassa, missä minä olen jotakin, ja joku toinen on jotakin muuta. Kaikki lapset eivät ole välttämättä edes koskaan joutuneet kohtamaan tämänkaltaista pohdintaa. Se tietää oppimisen kannalta hyvää. Katsomus on osa ihmisen identiteettiä. Ehkä suomalaisessa kulttuurissa on tekemistä myös siinä, miten toisen kanssa ollaan eri mieltä asioista. – On tärkeää, että asioista keskustellaan, kaikkia kunnioitetaan ja kaikkien tulee saada sanoa oma mielipiteensä. – Joskus lapselle saattaa jäädä käsitellystä aiheesta virheellinen tulkinta. Ilmiöpohjaisuuden ei tarvitse aina olla niin suurta ja massiivista, Vartiainen painottaa. Jos jossain. Ilmiöpohjaisuus ei naisten mielestä ole sinänsä uusi ja mullistava asia. 8 Teema ILMIÖPOHJAINEN OPPIMINEN • Oppiainerajat ylittävä tutkiva ote oppimiseen • Lähtökohtana kokonaisvaltaiset todellisen maailman ilmiöt • Ilmiöitä tarkastellaan laaja-alaisesti aidoissa asiayhteyksissä • Lapsi tutkii, havainnoi ja päättelee yhdessä toisten kanssa • Lisää yhteisöllisyyttä • Lisää motivaatiota ja mielekkyyttä oppimiseen Houkuttelun voima Opettajalle ja kasvattajalle uudenlainen ajattelutapa saattaa usein teettää paljon työtä. Ei kysytä, missä lämpötilassa vesi kiehuu ja haeta yhtä oikeaa vastausta vaan kysytään, mitkä asiat vaikuttavat veden kiehumiseen. Lapset toimivat ryhmässä saaden kokemuksen siitä, että he tekevät yhdessä jotain suurta. Voiko lapsen tulkinta olla väärä. – Ajatus tilanteiden lavastamisesta ja kysymysten houkuttelemista palauttaa Poulterin mieleen lastentarhaopettajaopiskelijoiden keväiset pohdinnat, kuinka tarttua lasten katsomuksiin liittyviin kysymyksiin, joita ei näennäisesti edes ole. Siihen ilmiöpohjaisuus pystyy tuomaan ison avun. Vartiainen myöntää, että tässä olisi parantamisen varaa. Luonnontieteiden alueella on olemassa kuitenkin tilanteita, joiden avoimet tehtävänannot saattavat saada aikaan vääriä tulkintoja. Miten argumentoin ja perustelen oman mielipiteeni niin, että voin keskustella rakentavasti, Vartiainen pohtii. Mikä tapahtuu kemianluokassa usein myös jää kemianluokkaan. – Usein ajatellaan, että katsomukseen liittyvät asiat kuuluvat vain tietyille ihmisille tietyissä tilanteissa. Ilmiöpohjainenkin opetus tulee perustua pedagogiseen suunnitteluun, Vartiainen painottaa. – Yhdessä toimiminen on keskeinen asia. Ilmiöpohjainenkin opetus on suunniteltava huolellisesti. – On hyvä, että pienten lasten kanssa käytetään avoimia tehtävänantoja. – Usein uudet asiat käsitetään helposti hieman liian vaikeasti. Ilmiöpohjaisuuden yksi suuria etuja onkin sosiaalisuus ja yhdessä jakaminen. – Vasun laajoja oppimistavoitteita ovat muun muassa ihmisenä kasvaminen, erilaisuuden ja erilaisten ajattelutapojen ymmärtäminen ja toisten kunnioittaminen. Tutkimustuloksia voidaan katsoa lapsen kanssa uudelleen ja auttaa häntä pohtimaan asiaa eri näkökulmista, Vartiainen toteaa. Aina ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta, vaan kokoelma vastauksia. Olisi tärkeää saada lapset ymmärtämään, missä opittu tieto oikeasti näkyy heidän arjessaan. Vartiainen kokee, että erityisesti luonnontieteiden näkökulmasta ja pienten lasten kohdalla prosessin merkitys on suuri. – Ei ole merkitystä, nouseeko lapsen kysymys täysin autenttisesti vai opettajan lavastamasta tilanteesta. Ei ole väärin houkutella lasten kysymyksiä esiin. Lapsi saa kokemuksen, miten olen toisten kanssa. – Meidän tulisi olla herkkiä havainnoimaan, missä maailmassa lapset elävät ja pyrkiä hyödyntämään lasta kiinnostavia asioita. – Aikuinen voi tietoisesti vaikuttaa siihen, että nämä asiat tulevat esiin. Poulter pohtii prosessin merkityksellisyyttä suhteessa vasussa oleviin tavoitteisiin ja huomaa vasun tukevan samaa ajatusta. Poulter toteaa haasteen liittyvän myös katsomuskasvatukseen. Samalla tavalla toivon, etteivät nämä asiat jäisi vain oppitunneille. On tärkeää, että lapsi oppii erilaisia tutkimisen taitoja kuten mittaamista, havaintojen, tulkintojen ja johtopäätösten tekemistä sekä toisten kanssa kommunikoimista. Poulteria mietityttää erityisesti opettajan ja kasvattajan sensitiivisyys lapsen todellisuudelle. Emme voi kuitenkaan hyväksyä aivan kaikkea. Uutta on se, että ilmiöpohjaisuus on noussut nyt voimakkaasti esiin. Silloin on tärkeää, mitä reittiä johtopäätökseen on tultu ja ymmärretään, mitä me teemme ja miksi me teemme. Opettajat ja kasvattajatkin joutuvat tekemään enemmän yhteistyötä, suunnittelemaan ja jakamaan osaamisestaan. On kuitenkin oltava huolellinen, miten ja missä yhteydessä sen tekee. – Aiemmat tutkimukset ovat antaneet viitteitä, että luonnontieteissä opittu tieto siirtyy heikosti osaksi todellisuutta
Martin Ubani, Saila Poulter, Arto Kallioniemi Monikatsomukselliset oppimisen tilat varhaiskasvatuksessa -hankkeen johtaja:. lasten tiedekirjaa KUKA SAILA POULTER KT, dosentti, uskontodidaktiikan yliopistolehtori, Helsingin yliopisto Opettaa opettajaopiskelijoita ja tutkii uskontoihin ja katsomuksiin liittyviä kasvatuksen kysymyksiä Uskonto lapsuuden kulttuureissa, Lasten Keskus 2015, Toim. Kide Science, perustaja Käsikirjoittajana ja näyttelijänä Pikku Kakkosen Tiedonjyvä-ohjelmasarjassa Mistä syntyy tuulen voima. – Tiedekasvatusta ihmetellen ja leikkien. PS-kustannus 2018 Keväällä 2019 ilmestyy 3. Kehittämistutkimus: Pienten lasten tutkimuksellisen luonnontieteiden opiskelun edistäminen tiedekerho-oppimisympäristössä. 9 Teema KUKA JENNI VARTIAINEN FT, tutkija, Helsingin yliopisto Työskentelee Monilukutaitoa opitaan ilolla -kehittämisohjelmassa: www.monilkutaito.com Väitöskirja 2016
– Ohjaajan oman katsomuksen ei tulisi vaikuttaa, käsitelläänkö aihetta vai ei, ja millä tavalla. Lapsiryhmissä katsomukseen liittyvät kysymykset tulisi ottaa vakavasti ja siten viestittää, että nämä ovat tärkeitä ja luonnollisia asioita, joista voi ja tuleekin keskustella missä yhteydessä tahansa. Pienin askelin on helppo lähteä liikkeelle. Millaista erityisosaamista lapsilta löytyy. Näissä asioissa opettajan on oltava tarkkana. 6. POHDITTAVAKSI 1. Poulter nyökyttelee ja allekirjoittaa kuulemansa. Toisinaan saattaa olla haastavaa löytää keinot, miten sisällyttää tehtävänantoon sellaista toimintaa, että arviointi olisi helppo toteuttaa lasten itsensä tuottaman evidenssin perusteella. Opettajan rooli on kuitenkin jokaisessa vaiheessa tärkeä. Kysymys on lapsen oikeudesta, Poulter painottaa. Opettajan ja kasvattajan ominaisuuksista tärkein on asenne. 4. Mistä eri näkökulmista asiaa voi tarkastella. – Varhaiskasvatus on siemenien kylvämistä myöhempää kasvua varten. Molempia oppiaineita saatetaan ajatella hyvin erityisinä, yhtälöiden piirtämisenä tai pyhäkouluna, Vartiainen karrikoi. Ilmiöitä tulisi soveltaa lasten kulttuuriin eikä kiskoa lapsia liian varhaisessa vaiheessa aikuisten kulttuuriin. Millaisiin kysymyksiin voidaan löytää tutkimalla vastauksia. Luonnontieteiden koko kirjoa ei tarvitse ehtiä käsitellä varhaiskasvatuksen aikana, Vartiainen muistuttaa. – Ei päätetä lapsen puolesta, mitä hän saa ihmetellä, Vartiainen kiteyttää. Jo sakraalitilaan tai vaikkapa läheisen puron varteen siirtyminen avaavat huimia mahdollisuuksia erilaisten ilmiöiden tarkasteluun. Mitkä ovat ne digitaalisen kulttuurin osa-alueet, missä lapset elävät. Tärkeintä on luoda mahdollisuudet tutkimisille. Tiedon vuodattamisen sijaan hän ohjaa lapsia ottamaan aktiivisempaa roolia omasta oppimisestaan. Lapselle voi tarjota mahdollisuuden tietotekniikan tai kirjojen hyödyntämiseen. Miten voimme nostaa heidän asiantuntemustaan esiin?. Missä maailmassa lapsi elää. Ilmiöpohjaisuus avaa luontevan linkin katsomuksien käsittelemiseen myös ilman erillistä katsomuskasvatusta. 3. Pienin askelin eteenpäin Ilmiöpohjaisuus ei välttämättä vaadi ympäristöltään paljon. Mitä hän näkee, kokee, pelkää ja mistä on kiinnostunut. – Toivoisin lasten oppivan, että kysymykset tiedosta, todellisuudesta, Jumalasta, oikeasta ja väärästä ovat relevantteja kysymyksiä. Suuria satsauksia ei tarvita. Valitse asia, teema, tai kysymys, mikä lapsia kiinnostaa. Poulter kannustaa nivomaan katsomuskasvatuksen mukaan tavallisten ja arkipäiväisten asioiden joukkoon. 5. Naisia ajatus huvittaa, mutta kuvaus ei ole välttämättä kaukana todellisuudesta. Minkälaisilla taiteen keinoilla pystyn tukemaan lapsen ilmiöpohjaista oppimista. – Varhaiskasvatuksessa olisi tärkeintä, että lapsi tuntisi itsensä hyväksi oppijaksi, oppiminen olisi hänen mielestä kivaa ja hän pystyisi näkemään oman kehittymisensä. Kaikki nämä tulevat vaikuttamaan siihen, millainen oppija lapsesta kehittyy. Kuinka voimme hyödyntää kunkin työntekijän vahvuuksia. 2. – Luonnontieteet ja katsomuskasvatus ovat ehkä samanlaisessa roolissa erityisesti varhaiskasvatuksessa. Pöytiä ja tuolia järjestelemällä mahdollistetaan vuorovaikutus toisten lasten kanssa. Mitä nuorempi lapsi on, sitä enemmän ilmiöpohjaisessakin opetuksessa tarvitaan aikuisen ohjausta. 10 Teema TEEMA kulttuurissa ei esimerkiksi hyväksytä tytöille kuuluvan yhtäläisiä oikeuksia ja pidetään normaalina syrjiä heitä sukupuolen perusteella, meidän yhteiskunnassamme se ei ole hyväksyttävää. Lapsen luottamusta itseensä tulee vahvistaa. Luodaan lapselle hyvä itsetunto siihen, että hän osaa, Vartiainen kannustaa. Havainnointia ja arviointia Myös ilmiöpohjaiseen opetukseen liittyy pedagoginen dokumentointi. Vartiainen korostaa, että havainnointi tulee sisällyttää jo suunnitelmaan. Tärkeää on lapsen tasolle laskeutuminen. Mitä vanhempi opiskelija, sitä enemmän hän pystyy ottamaan enemmän vastuuta
Etenkin pienen lapsen oppimisympäristölle on nähdäkseni tärkeää, että se sisältää paljon virikkeitä, jotka kutsuvat käyttämään käsiä, jalkoja ja koko kroppaa, jotta kaikki aika ei mene sinistä valoa hohkaavaa ihmelaitetta tiiratessa. Niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta parasta olisi auttaa jokaista löytämään muutamia toiminnan muotoja, jotka ensinnäkin ovat aidosti yksilöllisesti palkitsevia ja toiseksi sellaisia, joissa yksilöllisine rajoitteineen voi kehittyä riittävän taitavaksi palvelemaan yhteisöä. Hän on Filosofian Akatemian perustaja ja yksi oppimispelistudio Lightneerin perustajista. Oppiminen on kahden tekijän keskinäisfunktio: altistuksen ja kiinnostuksen. Toki tabletilla voi myös avartaa mahdollisuuksia kokeilla ja kokea uutta, mutta sen rinnalla on oltava myös muuta virikkeistöä, jottei lapsi hulahda pienestä pitäen liiankin diginatiiviksi. Twitter: @laurijarvilehto Lapsi on lähtökohtaisesti utelias maailmantutkija. Kukaan ei tiedä syntyessään, miten parhaiten maailmaa palvelee. Keskeistä lapsen oppimiselle ovat nähdäkseni riittävän virikkeellinen ympäristö sekä aikuisen kannustus kokeilemaan. Pienelle lapselle ei kannata toimia pikkuopettajana, vaan lapsi voi rauhassa kokeilujen, yrityksen ja erehdyksen kautta kartuttaa kiinnostavia oppimismahdollisuuksia. Jos lapsi selvästi kiinnostuu jostakin, vaikkapa laskutehtävistä, piirtämisestä tai, kuten esikoisemme kohdalla, akrobatiasta, voi aikuinen tukea oppimisen riemua syventämällä mahdollisuuksia paneutua juuri niihin asioihin, joista lapsi on kiinnostunut. Järvilehto toimii Unicefin, Lightneerin ja Filosofian Akatemian hallituksissa. Kun esikoisemme Silja syntyi, rakensimme hänelle osin Montessori-pedagogiikan hengessä oppimisympäristön, jossa hän pystyi vapaasti kokeilemaan erilaisia juttuja logiikkatornien rakentelusta palapeleihin, iPadille asennetuista oppimispeleistä väriliiduilla sotkemiseen. Nykyaikana hehkutetaan paljon digitaalisten ratkaisujen auvosta. Itse asiassa lapsen tapa oppia on monessa mielessä ylivertainen verrattuna myöhempään akateemisemmin painottuneeseen oppimiseen, jossa opittava on koostettu abstrakteiksi tietokokonaisuuksiksi. Jopa kympin oppilaat unohtavat ison osan oppimastaan kun elämä vie kiinnittämään huomion joko autenttisiin kiinnostuksen kohteisiin – tai sitten siihen, mihin pomo käskee. Hän on kirjoittanut monia bestseller-teoksia ajattelusta ja oppimisesta ja luennoi säännöllisesti ympäri maailmaa. Pystymällä yhtäältä kokeilemaan moniKOLUMNI KUKA Oppiminen on kahden tekijän keskinäisfunktio: altistuksen ja kiinnostuksen.. Tosi asiassa digitaalisuus on vain yksi työväline muiden joukossa. Parhaiten tämä onnistuu, kun aikuinen johdattaa lapsesta pitäen rohkeasti kokeilemaan uutta ja tutustumaan oppimisen riemuun. Iso osa varhaislapsuuden opeista karttuu yrityksen ja erehdyksen kautta. Olennaista on, että lapsi itse on oppimistapahtuman keskiössä. Periaatteessa iPad ei ole ruutuvihkoa tai pyyhekumia kummempi apuväline. Aikuisen kannattaa ennen kaikkea keskittyä poistamaan oppimisen esteitä. Amerikassa sanotaan "well-rounded pupil", jonka suomenkielinen vaste voisi olla "kasin oppilas". Aikuinen voi auttaa lasta oppimaan monipuolisesti rikastamalla lapsen oppimisympäristöä. Lapsi oppii kokeilemalla LAURI JÄRVILEHTO Kirjoittaja on FT, sarjayrittäjä, filosofi, tietokirjailija ja Sherlock Holmes -fani. 11 Teema puolisesti ja toisaalta syventymään innostaviin asioihin lapsi oppii sen, että maailmassa on paljon sellaista kiinnostavaa, jota hän ei vielä ole kohdannut, mutta samalla myös paneutumaan syvällisemmin innostavimpiin aiheisiin. Kaikkien ei tarvitse olla vähän hyviä kaikessa. Tosi asiassa kukaan ei ole vähän hyvä kaikessa. Yhteiskuntaamme on pesiytynyt merkillinen käsitys siitä, että kaikkien pitäisi olla vähän hyviä kaikessa. Ainoa tapa oppia ymmärtämään, missä voi kukoistaa ja tehdä hyvää on kokeilla laajasti kaikkea. Halu oppia on jokaisen pienen ihmisen DNA:ssa. Keskihyvyyden sijaan kannattaa aloittaa kiinnostuksen kohteiden kartoittaminen itseohjautuvasti jo pienestä pitäen ja kannustaa ihmisiä tavoittelemaan niitä toiminnan ja tekemisen muotoja, jotka ovat aidosti innostavia. Vähän kärjistäen: lapsi ei opi kävelemään lukemalla teoksen nimeltä "Kävelyn ABC". Kaikille kolmelle on tarkoituksensa, eikä mikään työkalu ole itseisarvoinen, vaikka trendihuumassa kuinka yritettäisiin toisin todistaa. Käveleminen, puhuminen ja muut elämän perustaidot avautuvat parhaiten ottamalla huojahtelevia askeleita kunnes homma kulkee
Tästä lähtivät liikkeelle eskariryhmän etanaviikot, joiden aikana työskenneltiin ilmiölähtöisesti ja tutustuttiin etanoihin. Myöhemmin työskentely laajeni myös metsän monimuotoisuuden tutkimiseen. Varovasti kokeiltiin, miltä etanan pinta tuntuu ja ihmeteltiin, miksi se jättää jälkeensä valkoisen vanan. Yksi lapsista halusi lähteä metsään tutkimaan, miltä syksyinen luonto näyttää. Matkalla päiväkotiin etanoista keskusteltiin edelleen, ja ruokapöydässä lasten kysymystulva oli valtava. ”Mitä etana syö. Missä ne asuu. Metsässä lapset saisivat ottaa kuvia, kerätä mielenkiintoisia asioita ja ihmetellä ötököitä. keräämiseksi, luuppeja ötököiden tutkimiseksi ja kamera kiinnostavien asioiden kuvaamista varten. Entä miksi sillä on tuollaiset sarvet päässä. Mukaan pakattiin vielä keksejä ja mehua, mikä tietysti oli tärkeä osa retkeä! Tutussa pienessä lähimetsässä lapset kuljeskelivat keskittyneinä, ja iloisia riemunkiljahduksia kuului joka suunnasta. Opettaja istui lasten kanssa piirissä ja kysyi, mitä lapset haluaisivat tänään tehdä. Ja etanoistahan otettiin tietysti myös kymmeniä kuvia. ”Ja mitä ötököitä sieltä löytyy!”, hän huudahti innostuneena. ”Hei ope, löysin jättimäisen etanan! Tulkaa kattoon! Wauu!” Ja kohta etanan ympärillä oli lapsia ihmettelemässä. Hetkessä innostus tarttui, ja lapsilta syntyi välittömästi kymmeniä kysymyksiä siitä, mitä he haluaisivat metsässä nähdä ja tehdä. Pukemiseen ei tarvinnut patistaa, sillä ryhmä oli silminnähtävän innoissaan metsäretkestä. Nukkuuko ne?” Näistä juteltiin yhdessä ja sovittiin, että seuraavien viikkojen aikana otetaan selvää etanoista. Välittömästi ideoiden tulva ja iloinen puheensorina täytti huoneen. Oliko ne tyttöjä vai poikia. Yhdestä metsäretkestä riitti ihmeteltävää koko syksyksi!. Opettaja kirjasi ylös lasten kysymyksiä ja yhdessä pohdittiin, miten ötököitä voitaisiin havaita ja tutkia. Pian kaikki lapset olivat mukana – ja kohta päiväkodin seinät olivat täynnä etanakuvia. Päätettiin ottaa mukaan muovipusseja maahan pudonneiden lehtien, risujen ja oksien yms. Iltapäivällä satuhetken jälkeen osa lapsista halusi etsiä netistä erilaisia etanoita, muutama lapsi halusi tutkia ottamiaan kuvia ja piirtää etanoita. Sitten löytyi vielä jättimäinen etana – ja kolmaskin. 12 Teema TEEMA Eskariryhmän etanaviikot Uusi päivä oli käynnistymässä päiväkodin esiopetusryhmässä
Nyt hän on toimii kouluttajana ja kehittäjänä. ”Kehitimme Tuomalassa oppilaasta lähtevän pedagogiikan, kun huomasimme, että viihtyminen ja motivaatio paranivat, kun lapsella oli mahdollisuus olla mukana koulun arjen ja oppimisen suunnittelussa ja toteuttamisessa.” Hyvinvoinnin näkökulma kasvatuksessa ja oppimisessa on Terholle keskeinen lapsen mielekkään oppimisen kannalta. Seurakunnan varhaiskasvatuksessa on paljon mahdollisuuksia lapsesta lähtevälle ihmettelylle. Näissä tilanteissa kasvattaja on eräänlainen siltojen rakentaja lapsen tietojen, taitojen ja yhteisön välillä. Hyvinvointi on kaiken lähtökohta oppimisessa Hyvinvoivassa ilmapiirissä niin lapsi kuin kasvattajakin kokevat turvallisuutta, jolloin aivojen syvät prosessit, kuten pakene?taistele-reaktiot, eivät estä sisäisen motivaation kasvua ja oppimista. Kun oppiminen on itselle merkityksellistä, herättää se kiinnostuksen ja halun oppia lisää. Ilmiölähtöisessä oppimisessa lapsi on osaamisensa ja oppimisensa keskiössä. Aito osallisuus syntyy kokemuksesta, että se, mitä minä osaan ja teen, on merkityksellistä. Ilmiölähtöisyys on oiva mahdollisuus oppimisen ilon vahvistajana, sillä se ruokkii lapsen uteliaisuutta ja antaa lapselle mahdollisuuden oppia omista lähtökohdistaan käsin. Kristillinen ihmiskäsitys vahvistaa ajatusta aidosta osallisuudesta: jokainen lapsi on arvokas omana itsenään ja hänen tulisi saada kuulua ja näkyä seurakunnassa. Motivaatio vahvistaa ilon kokemusta Yhdessä toimiminen ja uuden oppiminen myös motivoi, kun lapsi on aidosti kiinnostunut siitä, mitä tehdään. ”Ilmiölähtöisyys lähenee itse elämää, elämistä, jossa lapsen riittävä itsenäisyys, onnistumisen ja kyvykkyyden kokemukset sekä yhteisöllisyys luovat turvallisuudentunnetta, hyvän henkisen ilmapiirin ja lopulta hyvinvointia.” Terho on toiminut monissa eri rooleissa kasvatusja opetusalalla, päätoimena on ollut Tuusulan Tuomalan koulun rehtorius. Kristillisessä ihmiskäsityksessä keskeistä on kokonaisvaltainen ihminen ja lapsen tukeminen kasvussa omaksi itsekseen. Terho Lousalle ilmiölähtöisyys ei olekaan vain työtapa. Ilmiölähtöisyys ruokkii lapsen uteliaisuutta ja mahdollistaa oppimisen omista lähtökohdistaan käsin. Kasvattaja luo tilanteita, joissa lapsella on mahdollisuus vaikuttaa ja tuoda esiin omaa osaamistaan.. Seurakunnassa varhaiskasvatusta eivät sido samankaltaiset sisältötavoitteet kuin perusopetusta ja kunnallista varhaiskasvatusta. Kun oppiminen on hauskaa ja palkitsevaa, syntyy myös kokemus, että minä osaan, pystyn ja haluan. 13 Teema Yhdessä ihmettely innostaa Ilmiölähtöisyys vahvistaa osallisuutta ja tuo oppimisen iloa lapsiryhmään. Itse asiassa ihmettelyn ideologia on jo sisäänkirjoitettu kristilliseen ihmiskäsitykseen. Kun puhutaan ilmiölähtöisestä oppimisesta, puhutaan myös aidosta osallisuudesta. Näiden pohjalle rakentuu lapsen käsitys itsestä oppijana. Osallisuus on kuitenkin haasteellinen käsite, sillä sen merkitys riippuu siitä, kuka tilannetta tulkitsee. Hänellä on mahdollisuus vaikuttaa aidosti siihen, mitä yhdessä tehdään ja näin ohjata omaa oppimistaan. Motivaatio ruokkii iloa ja vahvistaa lapsen positiivista minäkuvaa. Taitava kasvattaja kykeneekin rakentamaan arkeen lapselle onnistumisen ja osaamisen mahdollisuuksia eri tilanteissa. Tästä syystä olisikin tärkeää, että varhaiskasvatuksessa lapsella olisi mahdollisimman paljon palkitsevia oppimiskokemuksia ja hän kokisi onnistumista. Lapsen on tärkeää saada kokea, että hän omalla olemisellaan ja osaamisellaan saa rikastuttaa yhteisöä, jossa hän on osana. Tämä tarkoittaa sitä, että seurakunnassa on enemmän mahdollisuuksia keskittyä lasten kanssa siihen, mikä lasta kiinnostaa ja ihmetyttää ja rakentaa ilmiötyöskentelyä tämän ympärille. TEKSTI Johanna Heikkinen ja Terho Lousa KUVAT Laura Kartano Uusi vasu nostaa keskiöön lapsen osallisuuden. Jos kiinnostus pysyy yllä ja tekeminen innostaa, syntyy merkityksellisyyden kokemus – juuri tämä asia on minulle tärkeää! Näistä merkityksellisyyden kokemuksista rakentuu motivaatio, jonka avulla lapsi jaksaa pitää kiinnostustaan yllä ja keskittyä uuden oppimiseen. Siksi kasvattajan olisi tärkeää luoda mahdollisimman paljon tilanteita, joissa lapsella on mahdollisuus vaikuttaa ja tuoda esiin omaa osaamistaan
”Kasvatusalalla koetaan varmasti riittämättömyyttä ja pelkojakin. Kasvattajan rooli muuttuu askelittain myötäkulkijaksi ja ohjaajaksi, valmentajaksikin. 6 Oppimiskokonaisuudet lähtevät lapsen elämänpiiristä, eivät aikuisten maailmasta. Se, mitä opitaan ei ole ainoastaan kasvattajan hallinnassa. Tuomalassa tämä on tarkoittanut, että 5–6-luokkalaiset suunnittelevat toiminnastaan 1/3 itse, 1/3 yhdessä opettajien kanssa ja 1/3 jää opettajan vastuulle.” ”Tällainen toiminta vaatii kasvattajalta ja opettajalta syvää lapsen tai nuoren kunnioittamista, erilaisuuden ymmärtämistä, sitoutumista, yhteisöllisyyttä sekä laajaa osaamista ja tietämistäkin. Muutoksessa toimintaa rajoittaa usein paradoksi: säästää pitää, mutta silti täyty kehittää. 5 Muista, että lapsi on kuitenkin aina oman elämänsä asiantuntija! Kasvattajan tärkein tehtävä on luoda lapselle mahdollisuuksia olla osallinen. Hyvinvoinnin näkökulma kasvatuksessa ja oppimisessa on aivan olennainen lapsen mielekkään oppimisen kannalta.. Ilmiölähtöisyys on mahdollisuus myös kasvattajalle löytää jotain uutta!” TEEMA Vinkkejä ilmiötyöskentelyyn 1 Kysy aitoja kysymyksiä ja anna erityisesti tilaa lasten kysymyksille. Tärkeää onkin, että uskaltaa lähteä kokeilemaan uutta. 4 Mahdollista jokaisen lapsen osallistuminen. 3 Hyväksy oppimisprosessin avoimuus, sillä kaikkea ei voi hallita etukäteen. Mitä pienempi lapsi, sen enemmän tarvitaan aikuisen tukea ja läsnäoloa. ”Kun kodit näkevät viihtyvyyden ja hyvinvoinnin lisääntyvän, kannattelee kotien tuki muutosta entisestään.” Ilmiölähtöisyys lapsen kasvua tukemassa Terholle ilmiölähtöisyys on sitä, että se tukee lapsen kasvua kokonaisvaltaisesti. Näkökulman muutos uudenlaiseen kasvattajuuteen ja lapsen näkökulmaan näyttää olevan useimmille liian vaikea yksin tehtäväksi.” Terho Lousa muistuttaa myös armollisuudesta itseä kohtaan kasvattajana. Terho uskoo vahvasti, että ilmiölähtöisen toimintakulttuurin vakiinnuttua osaksi varhaiskasvatuksen ja koulujen toimintakulttuuria eivät lapset ja kasvattaja enää edes halua palata vanhaan. Minulle ilmiölähtöisyys tarkoittaa lapsen osallistamista ja lapsen roolin korostamista kaikissa oppimisja kasvamisprosessin vaiheissa." ”Lapset ovat mukana toiminnan sisällön määrittelyssä, toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa yhdessä muiden kanssa, sekä myös tuotosten laadinnassa ja niiden jakamisessa. Tekemään aluksi jotain toisin. ”Julkisuudessa monia osallistavia koulun työtapoja kutsutaan "ilmiölähtöisiksi", esim. ”Suurimpana esteenä näyttää olevan se syvään juurtunut käsitys, että opettajan tai kasvattajan pitäisi jotenkin koko ajan hallita oppimistai kasvatustapahtumaa. Lapselle ja nuorelle viihtyvyys ei tule vähästä työstä, vaan ponnisteluakin vaativasta mielekkäästä tekemisestä.” ”Ilmiölähtöisyys ei ole työtapa, vaan laajempi käsite sisältäen koko työyhteisön yhteisöllisyyden sekä monipuolisen opettajuuden ja oppijuuden. 14 Teema Tuomalassa uskallettiin kehittää uudenlaista oppimisen ja opettamisen kulttuuria, jossa oppiminen muutettiin pääosin ilmiölähtöiseksi. Tämä mahdollistaa opitun asian integroimisen osaksi lapsen käsitemaailmaa ja elämää. Se on Terhon mielestä tukemassa toisenlaista toimintakulttuuria: ”Tällaisissa päiväkodeissa ja kouluissa niin lapset, nuoret kuin aikuisetkin ovat ’samalla puolella', ja tulevaisuuteen jää viemisiksi myönteinen kuva itsestä ja oppimisesta. Tarvittava muutos on suuri. ” Ilmiölähtöisyys tarjoaa kasvattajalle mahdollisuuden perinteisestä aikuisjohtoisuudesta luopumiseen. 2 Lähtekää etsimään vastauksia yhdessä niin, että lapsi voi vaikuttaa siihen, mitä tehdään. Vääjämättäkin lasten taidot, kuten laaja-alaisen osaamisen sekä sosiaalisuuden taidot kehittyvät.” Rohkeutta tehdä toisin! ”Kun kasvattaja saa lapsen kokemaan osallisuutta ja yhteisöllisyyttä, kyvykkyyden tunteita sekä riittävää siipiensä kokeilua, lisääntyy niin kasvattajan kuin lapsenkin hyvinvointi”, Terho muistuttaa. Tämä osallistava toiminta kantaa parhainta hedelmää, kun se aloitetaan mahdolisimman varhain jatkuen koulussa ja sitten elämässä.” Terho nostaa esiin ilmiöoppimisen kannalta tärkeän näkökulman: ”Lapsen rooli oppimisessa kehittyy vähitellen. ryhmätöitä
s. 16 Lapsen ajattelu on hämmentävän hienoa s. 22 Liikkuva perhekerho tavoittaa isät ja vaarit KUVA Hanna Tuuri. 20 Lastenohjaaja Eleonora Printzin motto: "Ain laulain työtäs tee" s. 15 Me tekijät Me tekijät Me Tekijät -osiossa tapaat työstään innostuneita tekijöitä eri puolilta Suomea
Lapsi ei useinkaan sano suoraan, että minulla olisi sinulle ehdotus: voisimmeko ensi viikolla tehdä näin. Se on luonnollista kiireen keskellä. 16 Me tekijät Olemme asettuneet ajattelemaan lasten ajattelua Liisa Karlssonin kanssa, joka toimii kasvatustieteen ja erityisesti kasvatuspsykologian professorina Itä-Suomen yliopistossa. Vastaus on professori Liisa Karlssonin mukaan pohjimmiltaan yksinkertainen: Pysähdy ja kuuntele lasta, arvosta hänen ajatuksiaan ja anna niille aikaa ja tilaa. ”Emmehän me edes tiedä mitä kaikkea lapset ajattelevat ja millä tavoin heidän ajattelunsa eroaa aikuisten ajattelusta. Muutaman ensimmäisen vuoden aikana lapsessa tapahtuu valtava muutos ja kehitys myös ajattelun saralla. Ajatteluun liittyy myös toimintaa”, Karlsson sanoo. Jo pieni vauva tunnistaa lapsen aikuisesta, puhumattakaan omasta äidistään tai muista perheenjäsenistä. ”Usein ajatteluksi mielletään vain asioiden pohtiminen itsekseen omassa päässään. Se voi olla suoraviivaista, luovaa ja esimerkiksi lateraalia, jolloin asetutaan uuteen tai vaikkapa sattumanvaraiseen asemaan. Meillä kasvattajilla on usein jo heti aluksi joku asia, jonka haluamme opettaa tai kitkeä pois. ME TEKIJÄT He ovat ihmettelijöitä ja tutkijoita koko ajan.” Lapset hahmottavat maailmaa ja ottavat sen haltuun oppimalla, josta ajattelu on yksi osa. ”Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että olisimme aikuiLAPSEN AJATTELU ON hämmentävän hienoa. Karlssonin mukaan aikuisen ja lapsen ajattelun pohja on hyvin samanlainen. Ja ilman pysähtymistä ei helposti huomaa kun heillä on jokin ajatus. Toisaalta ei voi sanoa, että on yhdenlaista aikuisen tai lapsen ajattelua. He eivät välttämättä aseta selkeää tavoitetta: että nyt minun päämääräni on testata, putoaako tämä lusikka lattialle vai ei. Ajattelu on kuitenkin hyvin laaja ja monisyinen käsite. Karlsson puhuukin oppimisesta maailman valloittamisena. TEKSTI Sinimaaria Kangas KUVAT Sinimaaria Kangas ja Shutterstock Kuinka tukea lapsen ajattelun taitoja. Vastasyntyneetkin suuntaavat toimintansa johonkin eivätkä vain liiku päämäärättömästi. Puuhatkaa ja pohtikaa, ihmetelkää ja hassutelkaa yhdessä. Eli ihminen syntyy ajattelevana olentona. ”Pienet lapset ajattelevat valtavasti asioita ja koettelevat erilaisia ajatuksia kokeilemalla ja tekemällä. Ja onhan toki helpompi suunnitella kaikki tarkasti – että seuraavaksi lauletaan nämä laulut ja tehdään nämä tehtävät.” Karlssonin mukaan olisi myös tarkkailtava, miten lapset oikeastaan ajattelevat. On valtavasti eri tapoja nähdä ja tarkastella asioita.” Kuuntele, katsele ja kirjaa muistiin Kuinka lapsen ajattelua voisi sitten parhaiten tukea. Mitä ajatteleminen ensinnäkin tarkoittaa. Jo syntymätön vauva oppii kohdussa, ja pieni lapsi oppii jatkuvasti luonnostaan ja ilolla. Leikki, mielikuvitus ja toiminta leimaavat kuitenkin enemmän lapsen tapaa olla maailmassa. ”Ensimmäiseksi meidän on pysähdyttävä kuuntelemaan ja katsomaan lapsia
Se on yleensä lapsista mukavaa ja osoitus siitä, että heitä arvostetaan. ”Jos esimerkiksi on satanut kovasti ja lapset ryhtyvät puuhaamaan veden parissa, voisi ohjelmaan ottaa jonkun vesiprojektin. Kirjaa sanatarkasti lasten puheet (äläkä vain omia tulkintojasi niistä). Sitä unohtaa niin nopeasti kuulemansa ja näkemänsä.” Aikuisten kysymykset tukahduttavat helposti lapsia – tätä havaintoa tukevat myös tutkimukset. Jo syntymätön vauva oppii kohdussa, ja pieni lapsi oppii jatkuvasti luonnostaan ja ilolla.. Jos paikalla on kaksi aikuista, toinen voi vetäytyä hetkeksi tarkkailijan rooliin. Aluksi voi olla helpompaa rajata tavoite: haluatko selvittää esimerkiksi mistä lapset ovat kiinnostuneita, mikä heistä on hauskaa tai millainen vuorovaikutus heidän välillään on.” Juttelua ei kannata kirjata salamyhkäisesti vaan lapsille saa kertoa, että teidän ajatuksenne kiinnostavat minua. Mieti mitä kaikkea lasten ajattelu kattaa. Karlsson puhuu oppimisesta maailman valloittamisena. Lapsille on todella voimaannuttavaa saada välillä esimerkiksi ehdottaa tutkimusaiheita, laulaa itse keksimiään lauluja ja keksiä omia jumppaliikkeitä. Jättää pois epäolennaisuudet. Tee lasten kanssa monenlaisia asioita monella eri tavalla. Vain kertoja itse tietää, kuinka totuudenmukainen sadutettu kertomus on. Arvosta lasten ajatuksia ja ota ne mukaan toiminnan suunnitteluun. 2. 3. Tai lapsia voi jäädä joksikin aikaa kuuntelemaan heidän piirtäessään – ja mielellään kirjoittaa muistiin tai kuvata heidän jutusteluaan. ”Kirjoittaminen saattaa tuntua ensin haastavalta eikä siihen tahdo löytyä aikaa. Se on pedagogista heitteillejättöä. Jätä suunnittelussa toimintaan väljyyttä, jotta lasten ajatukset pääsevät esiin. 5. Ja sitten ottaa lasten ajatukset pohjaksi toiminnan suunnitteluun.” ”Olisi myös tärkeää pitää mukana vaikka pientä vihkoa ja kirjoittaa muistiin muutama lause, jonka lapset sanovat. Päätä käyttää esimerkiksi viisi minuuttia päivittäin lasten ajatusten kuunteluun ja kirjaamiseen. Meidän ei kuitenkaan tarvitse suunnitella jokaista askelta ja tehtävää valmiiksi, vaan meidän tulisi jättää tilaa tarkkailla, minkälaisten lasten kanssa me oikeastaan toimimme – istahtaa vaikka katselemaan, mitä he oikeastaan leikkivät, tekevät ja juttelevat. Tarkastelkaa niitä yhdessä ja vanhempien kanssa. Avaa omaa mieltäsi. Karlsson kehottaa kuitenkin pitämään mielessä, että jostain lapsen kertomasta tarinasta ei voi tehdä suoria johtopäätöksiä siitä, mitä lapselle on tapahtunut – sen paremmin kuin aikuisen kertomasta vitsistäkään. Mutta kirjoita vaikkapa joka päivä kolme asiaa ylös tai käytä siihen viisi minuuttia. Pohtikaa ja ihmetelkää, hassutelkaa ja asettukaa erilaisiin näkökulmiin. Lapset alkavat helpommin ilmaista itseään myös sanallisesti, jos he huomaavat aikuisen olevan aidosti kiinnostunut puuhistaan.” Yksi tapa pysähtyä lapsen ajattelun äärelle on sadutus. Lasten ajatukset näkee ja kuulee paremmin, jos tarkastelee esimerkiksi kerhossa pienryhmiä vuorotellen vähän tarkemmin. 4. Mieti mitä ne kertovat ja keskustele niistä työtoverisi kanssa. Tee lasten tekeminen näkyväksi – laittakaa esimerkiksi tekstit, kuvat, rakennelmat ja muut dokumentit esille. 17 Me tekijät sina ja ammattilaisina tuuliviirejä ja muuttaisimme heti toimintaa lapsen sanoessa jotain. Pysähdy ja kuuntele. Mieti omassa suunnittelussasi, mikä on kaikkein oleellisinta ja mihin varaat ainakin aikaa – esimerkiksi lapsen ajattelun tukemiseen. Yhteiskunta tukee kiirettä. Välillä muistiinpanoja voi lukea ääneen tai ripustaa niitä näkyviin seinälle. Eväitä lapsen ajattelun tukemiseen 1. Anna lasten rauhassa kokeilla, epäillä, ehdottaa ja tehdä asioita itse. Joskus on viisainta jäädä kuuntelemaan lasten ruokapöytäkeskustelua tai katselemaan, millaiset asiat kiehtovat heitä pihalla
Kyllähän lapsetkin leikkivät tosissaan.” Liisa Karlsson on pohtinut lasten ajattelua työkseen vuosikymmeniä. Leikki on lapsen kieli ja se tapa, jolla he hahmottavat ja tutkivat maailmaa. Se on kaikki maailman valloittamista.” ”Lapset rakastavat leikkimistä – keskenään tai aikuisen kanssa. Omaa satua kertoessaan aikuinen näkee kaiken aikaa, miten lapset reagoivat ja voi välittömästi lisätä tarinaan esimerkiksi lisää jännitystä, ajankohtaisia aiheita ja asioita, joiden on huomannut naurattavan lapsia. Jos joku asia on lapsille todella ajankohtainen, se saattaa olla järkevä nostaa esiin. ”Ehkä voisimme suhtautua leikillisemmin työhön ja lasten kanssa olemiseen. Kaikkihan me olemme erilaisia ja meillä on monia kulttuureja jo oman kulttuurin sisälläkin. Esimerkiksi Marsin elämää on toki vaikeampi tutkia, koska paikan päälle ei pääse pistäytymään. On helpompaa aloittaa lähempää löytyvistä aiheista ja edetä niistä vähitellen haasteellisempiin. ”Samasta teemasta, kuten syksystä, otetaan mukaan vaikkapa vähän matematiikkaa, laulua ja kuvan tekemistä. Esimerkiksi kerhossa voi olla jokin teema, kuten monikulttuurisuus, jonka tiimoilta halutaan herättää mahdollisimman moninaista ajattelua. Pitäisi miettiä, mikä on oleellista ja keskittyä vaikkapa nyt syksyllä yhteen tai kahteen keskeiseen aiheeseen.” Kasvattajien tulisi pohtia myös mihin toiminnalla pyritään – mikä on sen perimmäinen tavoite. Mikä voi toimia sen lähteenä. Ilmiöpohjaisessa lähestymistavassa ei ole Karlssonin mukaan vääriä aiheita kunhan ne vain kiinnostavat lapsia ja heidät otetaan mukaan suunnitteluun. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meidän tarvitsisi aina sotkeutua lasten leikkeihin.” Karlssonin mielestä lapset tarvitsevat kaikenlaista leikkiä. Karlssonin mielestä ilmiölähtöisyydessä on vaarana väärintulkinta: tehdään monenlaisia ilmiöön liittyviä asioita syventymättä ilmiön varsinaiseen olemukseen. Asiat voi toki ottaa vakavasti mutta ei ryppyotsaisesti. ”Mitä enemmän tätä hommaa tutkii, sen yksinkertaisemmalta se näyttää: meidän on vain pysähdyttävä ja kuunneltava lapsia – ja mietittävä, mitä he meille kertovat.” Karlssonin mielestä on hämmentävää, miten valtavasti lapset oivaltavat, keksivät ja tietävät. Lapsethan ihmettelevät koko ajan. Liisa Karlsson ja Reeli Karimäki Ajattelu alkaa ihmetyksestä Monika Riihelä Sadutus – avain osallisuuden toimintakulttuuriin Liisa Karlsson Välkkeitä, valoja ja varjoja toim. ”Leikillisyyttä ja leikkielementtejä voi käyttää myös pedagogiikassa. Ja kun lapsi ihmettelee, hän haluaa selvittää jotain. Lasten kanssa voi ottaa valokuvia ympäristöstä ja kirjata ylös heidän ajatuksiaan ja havaintojaan, tarinoitaan ja ihmettelyään. ”Ja meidän on löydettävä aikaa oleelliselle. ”Ihan mikä vaan. ”Kiire ja se, että toiminta suunnitellaan etukäteen liian valmiiksi. He voivat myös keksiä itse, miten he voisivat tutkia metsää tai vuodenaikoja.” Ajattelu pohjaa Karlssonin mukaan nimenomaan ihmetykseen. Voit esimerkiksi kehottaa lapsia kertomaan pikku leppäkertulle, miten kesä muuttuu syksyksi. Karlsson, Puroila ja Eskola Lapset kertovat – Leikkivät tutkijat Monika Riihelä www.lapsetkertovat.org www.lapsinakokulma.wordpress.com LUE LISÄÄ. Lauletaan, piirretään ja lasketaan syksyn lehtiä. Mikä on muuttunut, miten ja miksi. Kun menee leikin maailmaan, lapset innostuvat ja heidän ajattelunsa virittyy erilaisiin näkökulmiin.” Lapset rakastavat paitsi kertoa omia satuja myös kuunnella aikuisten keksimiä satuja, vaikka ne eivät olisi kirjallisesti huoliteltuja ja pohdittuja. Ja miten herkullisella tavalla he ilmaisevat asioita ja tuottavat jatkuvasti uusia näkökulmia. Aikuiset onnistuvat lasten kanssa, jos he uskaltavat heittäytyä mukaan leikkiin. Lapset voivat piirtää ja dokumentoida itsekin havaintojaan, tehdä sarjakuvia tai rakentaa kollaaseja: esimerkiksi kamerat ja muut digilaitteet palvelevat usein upeina aktiivisen toiminnan välineinä. Niin vapaalle leikille, yhteisleikeille, sääntöleikeille, draamaleikeille kuin perinneleikeillekin tulee löytyä tarpeeksi tilaa. Tosin lapsilla ei ole erillisiä lokeroita tutkimiselle, pohtimiselle ja leikille. Ota leikki tosissaan Entä mikä on leikin merkitys oppimisessa ja ajattelun taidoissa. Se hämmästyttää ja ihmetyttää tutkijaa kaiken aikaa yhä enemmän. Elämässä on loppujen lopuksi aika vähän asioita, jotka ovat niitä kaikkein tärkeimpiä.” Sukelluksia lapsinäkökulmaan toim. Mikä on hänelle itselleen ollut merkittävin oivallus aiheen tiimoilta. Se taas virittää ajattelua ja oppimista.” Lapset voivat ihmetellä vaikkapa mörköä ja siitä syntyvää pelkoa. Mutta pitäisi muistaa myös miettiä, mikä syksy on oikeastaan ilmiönä ja mikä siinä on oleellista – esimerkiksi se, että tarvitaan luonnon hiipumista, varastointia ja kuolemista, jotta pudonneista lehdistä saadaan ravinteita ja luonto pääsee taas uuteen kasvuun. Ovatko eri maiden ruoat ja laulut silloin se paras keino vai voidaanko aiheeseen syventyä tarkemmin. 18 Me tekijät ME TEKIJÄT Syksyn syvin olemus Mikä sitten uhkaa lapsen ajattelun taitoja. ”Ratkaiseva. Leikissä he oppivat koko ajan, vaikka se ei ole tavoite. Tietenkään tätä kaikkea ei tarvitse tuoda esiin kerhossa, mutta voidaan miettiä, mitä syksy on ja miten se eroaa muista vuodenajoista ja ilmiöistä.” ”Saattaisi olla hauska esimerkiksi mennä metsään ensin kesällä, tehdä havaintoja ja käydä siellä uudestaan syksyllä
Haluamme nostaa esille seurakuntien tekemän arvokkaan kasvatustyön kirkollisissa ja yhteiskunnallisissa päätöspöydissä. Nuoren kirkon osaaminen ja vaikuttavuus lepää sen jäsenistössä, seurakuntien työssä lasten ja nuorten parissa. Linjaus on tarkoituksella avoin, sillä lasten ja nuorten valitsema suunta voi olla aivan jotain muuta kuin meidän aikuisten. Haluamme rakentaa lapsija nuorilähtöisyyttä, tuoda lapsen toimintamme ytimeen. Taistelemme lasten kiusaamista ja yksinäisyyttä vastaan ja etsimme uusia menetelmiä esimerkiksi liikunnan parista tähän työhön. Emme tee hankkeita ja innovaatioita itse, vaan yhdessä seurakuntien kanssa. Uusi strategia hyväksyttiin Nuoren kirkon valtuustossa 30.8.2018 ja voit tutustua siihen verkkosivuillamme osoitteessa https://nuorikirkko.fi/jarjesto/strategia/ . Yhdistyessään Seurakuntien Lapsityön Keskus, PTK – poikien ja tyttöjen keskus ja Nuorten Keskus halusivat varmistaa, että lasten ja nuorten ääni kuuluisi myös tulevaisuuden kirkossa ja yhteiskunnassa. Nuori kirkko on puolitoistavuotias, aktiivinen ja ketterä järjestö, jolla on kolmet komeat, yli satavuotiaat juuret. Aiomme vaikuttaa aktiivisesti yhteiskunnassa lasten ja nuorten asioissa. Kehitämme keinoja ehkäistä ulkopuolisuutta kaikenikäisten lasten ja nuorten elämässä. Osallisuuden mahdollistamiseksi lapset ja nuoret ovat myös mukana meidän päätöksenteossamme vahvasti. 19 Me tekijät Katri Korolainen Kirjoittaja on johtaja, Nuori kirkko ry / viestintä ja vaikuttaminen NUORI KIRKKO Haluamme nostaa esille seurakuntien tekemän arvokkaan kasvatustyön kirkollisissa ja yhteiskunnallisissa päätöspöydissä. Huomioimme toiminnassamme yhä laajemmin lasten ja nuorten lisäksi heidän perheensä. Me haluamme palvella seurakuntia huomioiden käynnissä olevan, laajan toimintaympäristön muutoksen. Viime kevään aikana keskityimme luomaan uutta strategiaamme ja mietimme, miten uusi järjestö voisi tehtäväänsä parhaiten toteuttaa. Haluamme kiittää jo nyt kaikkia niitä satoja lapsia, nuoria ja heidän kanssaan työskenteleviä aikuisia, jotka osallistuitte strategiaprosessiimme! Mihin menet, Nuori kirkko?
Ja mistä sinä ja ihmiset ympärillä voimaantuvat. Niinpä uuteen tarttuminen ei pelota. Osallistuimme Lastenvintin kevätkonserttiin, jossa myös paikalliset muskariryhmät esiintyivät. Ja idean kun nappasin, niin eikun rahaa kerämään ja retki toteuttamaan.” ”Tärkeää on, että seurakuntamme tarjonnassa on jokaiselle jotakin. Vuosi sitten seurakunnassa pistettiin pyhäkoulunuorten kanssa pystyyn Mini-Festarit Turun Maata Näkyvissä -festareiden malliin. Vuodet ovat koulineet hänet luottamaan työkavereihin, vapaaehtoisiin ja lapsiin. Aikaa jäi myös tutustua Tukholmaan.” ”Jo ennakkoon osasin luottaa, että miksei tällainen keikka onnistuisi aktiivisten perheiden kanssa. ”Koulutus ajankohtaisista asioista on tärkeää, ja pyrinkin tarjoamaan. Kun lamppu syttyy, pistetään toimeksi ja lähdetään rohkeasti tekemään. ”Viime keväänä kävimme noin 80 ihmisen voimin Ruotsissa laulukeikalla. Tapahtuman bändeinä olivat Pekka Laukkarinen trio, Miika Soininen, Vanamo ja KLS. Tapahtumassa arvioitiin kävijöitä olleen noin 800. Eri ikäryhmät huomioituna, eri teemoja ja sopivasti projekteja”, Eleonora summaa. Monenlaista oheistoimintaa oli kehitelty koko perheelle, lapsille oli oma alue pomppulinnoineen ja pallomerineen. ”Vuoden alussa Hyvä hetki -niminen kotikäynti sai tuulta siipien alle, ja monet perheet kutsuivat lastenohjaajan kotiinsa pariksi tunniksi. 20 Me tekijät ME TEKIJÄT ”Ain laulain työtäs tee” TEKSTI Marjo Suominen KUVA Hanna Tuuri ”Suunnittelutöiden ohessa olen tosi paljon mukana käytännön työssä. Myös seurakunnan tanssiryhmä MapinaDance osallistui tanssien ohjelmaan.” Parkanon seurakunnan vastaava lastenohjaaja Eleonora Printz tunnetaan työyhteisössään toiminnan naisena. Mukaan lähti niin parivuotiaita, nuoria, vanhempia kuin isovanhempiakin. Tällä tavalla vanhemmat saivat aikaa itselleen. ”Heidän kanssaan pystyy tekemään vaikka mitä. Motivaatio ja into tehdä säilyvät, kun toteutamme monenlaisia projekteja perusarkityön ohella”, Eleonora kertoo. Kannustavien kokemusten myötä Hyvä hetki -toiminta jatkuu ainakin tämän syksyn.” Työn kehittämistä – onnistuminen voimaannuttaa Entä työn kehittäminen. ”Musiikki soi urheilutalolla klo 17–22, ja musaryhmäläiset ja musapyhisläiset saivat osallistua eri bändien taustalaulajiksi. Syyskuussa toteutimme Mini-Lapsimessut Helsingin Lapsimessujen hengessä, vain vähän pienemmässä mittakaavassa.” Ideoiden kierrättämisestä on hyviä kokemuksia. Idean Ruotsiin lähdöstä löysin Facebookin kuororyhmästä, jossa suositeltiin Tukholman suomalaista seurakuntaa keikkapaikkana. Hän tekee työtä sen eteen, että seurakunnan varhaiskasvatus on monessa mukana, verkostoituu ja näkyy myös oman piirin ulkopuolella. Viikonloppukeikka piti sisällään kaksi yötä laivalla ja päivän Tukholman suomalaisessa seurakunnassa. Perheitä pitää lähestyä ennakkoluulottomasti, ja toisinaan ajatella asiat uusiksi
Minttu, Heidi ja Nita käyvät tanssipyhiksessä ja Kastepisarat-kuorossa sekä Minttu ja Nita vielä musapyhiksessä. Olen myös tehnyt itse lastenlauluja. Erityisesti tunnen onnistuneeni pyhäkouluasioissa. ”Nuoria on mukana myös musiikkiryhmissä. Se ilahduttaa, kun lapset ja perheet ilmoittautuvat toimintaan vuosi toisensa jälkeen. Takana Veera ja Emmi Niemenmaa ja Eleonora, edessä Minttu Pajunen, Heidi Järventausta ja Nita Lehtisaari.. Parkanon seurakunnan Facebook-sivuilta löytyykin muutama esittely viime kesän vapaaehtoisista. Niitä otetaan vastaan ja kehitellään myös itse – televisioinnit ja keikat mitä ikimuistoisimpiin paikkoihin – ne tuovat iloa ja tavoitteita arjen harrastuselämään." Tytöt ovat monessa mukana. Veera ja Emmi laulavat Poutapilvet-kuorossa ja pitävät viikottain kokoontuvaa tanssipyhistä. Yhteistyö vapaaehtoisten kanssa on suuri rikkaus ja ilonaihe. Ja toisaalta on myös niin, että ilman heitä emme edes voisi pitää pyhäkouluja”, Eleonora painottaa. Jo siinä hetkessä voi syttyä kipinä tulevan ideointiin. ”Vaikka meillä kokeillaan mieluusti uusia asioita, luotamme toki perinteisiin, hyvin palveleviin toimintoihin. ”Jakamalla vastuuta lapsille ja nuorille he pysyvät mukana toiminnassa. ”Työni motto on `Ain laulain työtäs tee`, ja sehän näkyy ja kuuluu! Musiikkipitoiset pyhäkoulut ja monenikäisten musiikkiryhmät täyttävät lukujärjestykseni.” ”Vapaa-ajalla laulan Riiarinna-nimisessä naiskuorossa, johon aikaa saisi uppoamaan niin paljon kuin haluaisi. He tekevät sitä, mihin meidän työntekijöiden resurssit eivät riitä ja voimme tarjota seurakuntalaisille eri toimintamahdollisuuksia hyvin monipuolisesti. Välillä vapaaehtoisia haetaan julkisilla haulla, väliin kysellään lasten mummut ja vaaritkin avuksi.” Eleonora korostaa, että on tärkeää tarjota vapaaehtoisille oikeita tehtäviä, niin että he voivat tuntea itsensä tarpeelliseksi. ”Niin kuin olen todennut, en pelkää haasteita. ”He ovat kullanarvoisia – kiitoksiakin voisi jaella enemmän. Ilman heitä toimintamme ei olisi näin monipuolista.” Musiikkia, musiikkia, musiikkia Eleonora tunnetaan intohimoisena musiikki-ihmisenä. Meillä pyhäkoulu elää.” Lasten kasvaessa ”ulos” toiminnasta, he eivät jätäkään harrastusta – jatkuvuuden takaamiseksi Parkanon seurakunnan pyhäkouluissa kuutosluokkalaisille annetaan apuohjaajan tehtäviä, ja jo seiskaluokkalaisina lapset voivat pitää itse pyhäkoulua, tietenkin aikuisen taustatuella. Niitä syntyy silloin kun on aikaa ja inspiraatiota. Kesäleirit toimivat nekin nuorten ja vähän vanhempien vapaaehtoisten työpanoksella. Kuorossa kaikki lauletaan ulkoa, joten opeteltavaa riittää.” ”Käyn laulelemassa monenlaisissa tilaisuuksia yksin, kavereiden kanssa sekä siskojeni kanssa. Laulukeikkarintamalla lasten kanssa verkostoituminen on tuonut paljon uusia ihmisiä ja yhteistyökumppaneita. Verkostoituminen on avannut väyliä uudelle. 21 Me tekijät ”Ain laulain työtäs tee” Monesti koen tunteen ´valtakunnassa kaikki hyvin`. Voimavarat yhdistämällä on saatu aikaan suuria tapahtumia, joskin Eleonora sanoo huomanneensa, että väliin on myös hyvä tehdä hommia ihan omalla porukalla. Tämä tapahtuu silloin, kun voin istahtaa ja huomata, miten lapset, nuoret, vapaaehtoiset ja lastenohjaajat ovat löytäneet paikkansa omissa tehtävissään”, sanoo Eleonora Printz koulutusmahdollisuutta myös vapaaehtoisille toimijoille.” Työn itsessään Eleonora sanoo voimaannuttavan – esimerkiksi silloin, kun joku projekti saatetaan onnistuneesti päätökseen
– Tulkaapa tänne! – Millä tavalla. Päätettiin sitten tulla kokeilemaan tätä. Ja sitten mennään.. Tuusulan seurakuntakeskuksen pihaan alkaa kokoontua monen ikäistä väkeä. 22 Me tekijät ME TEKIJÄT LIIKKUVA PERHEKERHO tavoittaa isät ja vaarit – Mä tulin tosi kovaa! huomauttaa pieni juoksujalka saapuessaan. – Me jätettiin äiti siivoamaan ja tultiin tänne nauttimaan, iloitsevat 2-vuotiaan Felixin kanssa tulleet vaari ja mummu. – Pupujusseina! Niin lapset kuin aikuisetkin rohkaistuvat hupsuttelemaan leikkiessään jättiläisiä ja lintuja. Samalla äiti ehtii hoitaa omia asioitaan, isovanhemmat kertovat. – Tuolla voi hypätä, huomaa Felix. huhuilee lastenohjaaja Krista Niemeläinen. – Missä minun lapseni ovat. – Saanko minäkin. – Nyt kun Samuel on jo koulussa, ei päästä enää mukaan arkipäivien toimintaan. Tarjolla on monenmoista lajia ämpärigolfista renkaanheittoon ja sählystä pussijuoksuun. Ettei olla vaan kotona, kertoo Salla Juntunen. Me olemme eläkkeellä, on aikaa hoitaa ja auttaa. Nurmelle kokoonnutaan ensin venyttelyrukoukseen ja jatketaan yhteisiin leikkeihin. – Huomaan, hymyilee lastenohjaaja ja toivottaa tervetulleeksi. Hän on aiemmin osallistunut poikansa kanssa seurakunnan kerhotoimintaan. Kaikki ovat selvästi valmiita liikkumaan. – Täällä! muut vastaavat. TEKSTI Kaisa Aitlahti KUVAT Anita Lindqvist – Miehellä on tänään työpäivä ja me mietittiin, olisiko jotain, mihin voi mennä. Kannustukset siivittävät menoa: hienoa, hyvin menee! Tällä kertaa pihalle on viritetty olympialaiset. – Felix on ollut täällä aiemminkin. Seurakunnassa on kokeiltu liikkuvaa perhekerhoa kevään ajan lauantaiaamuisin joka toinen viikko
Liikkis on myös monen kulttuurin kerho. • kerhon päätteeksi lounas sisällä 2€ / hlö, alle kouluikäiset ilmaiseksi Tarjolla on monenmoista lajia ämpärigolfista renkaanheittoon ja sählystä pussijuoksuun. Välineitä varataan myös lainattaviksi. 23 Me tekijät LIIKKUVA PERHEKERHO TUUSULAN TAPAAN • joka toinen lauantai klo 9.30-12 • ulkoilua seurakuntakeskuksen pihalla ja lähiympäristössä • Facebookissa ilmoitetaan ennakkoon ohjelmasta ja mahdollisista välineistä (esim. sukset)
Täällä ei tarvitse jännittää, osaako lapseni käyttäytyä, kun ideana on nimenomaan olla liikkeessä, Rathgeber iloitsee. Seurakunnalla on kärsivällisyyttä jatkaa, vaikka ei heti olisi niin paljon porukkaa liikkeellä. – Liikkis tuo paljon uusia kävijöitä, jotka eivät muuten ole löytäneet seurakunnasta mitään sopivaa omalle perheelleen. Arki on niin hektistä, ettei omaan liikkumiseen jää paljon aikaa. Liikkis auttaa maahanmuuttajia löytämään uusia ystäviä sekä oppimaan suomea ja perinneleikkejä. On kiva olla ulkona. Onkin jo aika siirtyä sisälle, missä on tarjolla herkullinen keittolounas. – Liikunta poistaa kielimuurit. Siellä ulkoilu jää, mutta se on itselleni tärkeää. Sekä lapset että aikuiset vaikuttavat tyytyväisiltä liikkuvaan perhekerhoon. Seurakunnalla on kärsivällisyyttä jatkaa, vaikka ei heti olisi niin paljon porukkaa liikkeellä.. Ruokapöydässä Vendula kertoo pitävänsä hyvänä, että lapsille valmistellaan hauskaa tekemistä. – Tänne on helppo tulla, viisi minuuttia pyörällä. – Tämän takia mä maksan mielelläni kirkollisveroa. Lopulta kierroksia tulee juostua viisikymmentä. Pikkusisko Veera on myös mukana. Jee, kaikki pääsivät maaliin! Myös aikuisille on oma kisa, totta kai. Se taittuu vaikka lapsi sylissä. Kierrosten täyttyessä Samuelin hymy vain levenee, ja hän jatkaa matkaa. 8-vuotias Samuel haastaa itsensä juoksemaan kymmenen kierrosta. Niemelän pian kolme vuotta täyttävä Aino nauttii liukumäestä. Me ollaan täällä nyt toista kertaa, hän kertoo. – Suomessa puistossa on usein vain yksi muu aikuinen lapsineen. Liikkis on myös monen kulttuurin kerho. ME TEKIJÄT Tämän takia mä maksan mielelläni kirkollisveroa. Hänen 2-vuotias tyttärensä Salla on kokenut liikkuvan perhekerhon kävijä. Nyt paikalle on tultu koko perheen voimin. Entä mitä työntekijät ovat oppineet ensimmäisen puolen vuoden aikana. Tuomo Martimo kikkailee pihalla jalkapallolla. On hyvä, että tällaista järjestetään lapsiperheille. Äiti saa laskutehtävän. Yksi kierros lämmitellään, sitten on kahden kierroksen kisan vuoro. Paikalla on lähes neljäkymmentä liikkujaa. Hän katselee tyytyväisenä ympärilleen. – Tosi kiva, että tällaista toimintaa on. Täällä tapaa paljon ihmisiä ja saa tehdä yhdessä. Liikuntaan jää koukkuun! – Tätä mainostettiin perhekerhossa. Lauantai on hyvä päivä, silloin on tarjolla vähemmän toimintaa lapsiperheille. Saatiin entiset naapuritkin mukaan Järvenpäästä, Martimo virnistää. Ja mikä parasta, täällä pääsee ulkoilun jälkeen valmiiseen pöytään, Sanna Niemelä iloitsee. Ajatuksen taustalla on halu mahdollistaa perheille yhdessä tekeminen – sekä liikunnan parissa että ruokapöydässä. On hyvä, että tällaista järjestetään lapsiperheille. Lapsilla on tosi hauskaa. 24 Me tekijät Ruotsista kotoisin oleva perheenisä on tullut mukaan kolmen lapsensa ja kahden lasten serkun kanssa. Hän on kotoisin Tsekistä ja viihtyy lastensa ja ystäväperheensä kanssa liikkuvassa perhekerhossa. Rathgeber on huomannut, että ”liikkiksessä” vanhemmilla on herkemmin imua yhteiseen touhuamiseen lasten kanssa kuin perinteisessä perhekerhossa. Koska samaan aikaan juostaan Tuusulanjärven maraton, järjestetään lapsille minimaraton. Perheet ovat osallistuneet liikkuvan perhekerhon suunnitteluun ja moni toive on jo toteutettu. – Ensin me mietittiin liian vaikeita. Idea liikkuvasta perhekerhosta on perhetyöntekijä Satu Rathgeberin. Nyt ideana on, että tehdään sellaisia juttuja, joita voi tehdä myös kotona, kertoo lastenohjaaja Jonna Ravea
Hyväkin vanhempi voi pudota hätään ja huoleen niin syvälle, ettei pysty enää ajattelemaan muuta kuin omaa selviytymistään. Suotuisat olosuhteet luonnollisesti sisältävät kokemuksia niin rakastavista kohtaamisista kuin kasvuun kannustavista rajoistakin. On kysytty, millainen menetys kristilliselle kasvatukselle on, jos seurakunnan rooli liittyy vain tunnustuksettomaan katsomuskasvatukseen. Ahdistus taas johtaa pelkoon ja yrityksiin kontrolloida toista. Kaikissa meissä on lapsi, joka kaipaa rakastavaan yhteyteen avautuakseen ja antaakseen valonsa loistaa. Toisaalta voidaan ajatella, että lapsen mieli on kuin kukan nuppu, joka sisältää jo kaiken valmiina aihioina, ja joka tarvitsee vain suotuisat olosuhteet auetakseen kaikessa rikkaudessaan. Eikö tätä sisäistä tajua juuri pitäisi vaalia. Eikö vauvan ja vanhemman välinen suhde olekin kuin kuva ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta, jossa kaivataan ja pelätään oman kontrollin ulkopuolella olevaa tuntematonta. Eikö tämä ole juuri se työ, mihin meitä kirkkona kutsutaan. Aivan kuin lapsella olisi syntyessään sellaista ”tietoa”, mikä haalenee tai haihtuu aikuisuuteen mennessä. Pitäisikö kasvattajan jopa asettua itse oppilaaksi ja antaa lapsen kertoa, kuinka ”Jumalan valtakunta” löydetään ”sisäisesti meissä”. Tähän toiseen vauva haluaa viipymättä yhteyden! Sisäinen vaisto tai kaipaus kääntää vauvan pään äitiä kohti ja pienellä avustuksella hän on jo ammentamassa elämänvoimaa suhteesta toiseen, jota hän ei tunne, mutta johon hän luottaa. Evankeliumin kertomuksessa Jeesus osoittaa lapsen esimerkiksi Jumalan valtakunnan omistamisessa. Jos lapsen mielen ajatellaan olevan tyhjä taulu, jonne kasvattajien tehtävä on ladata sopivia sisältöjä, on syytäkin olla huolissaan katsomuskasvatuksen uusista tulkinnoista varhaiskasvatuksessa. Voisiko ajatella, että vastaavanlainen kehitys ohjaa mieltä asettumaan suhteeseen symbolisen tuonpuoleisen eli Jumalan kanssa. Voiko hyväksyvä kohtaaminen ja läsnäolo korvata raamattuopetuksen päiväkodissa. Raamatusta löytyy kuva Jumalasta vanhempana, joka hyväksyy lapsensa sellaisenaan ilman ehtoja, ilman tehtäväksiantoja tai suorituksia. Onko lapsen sisällä luontainen taju hengellisyydestä vai syntyykö uskonnollinen ymmärrys vain aikuisen sinne lataamien kuvastojen varassa. Vierasta, jonka varassa elämä toteutuu, mutta jota ei ymmärrys riitä ottamaan haltuun. Kirjoittaja on perheasioiden ja perheneuvonnan johtava asiantuntija / Kasvatusja perheasiat / Kirkkohallitus Eräs kristillisen uskon vaikeimmin ymmärrettäviä asioita tuntuu olevan ajatus, että olen hyväksytty ja rakastettu ilman ehtoja.. Kirkossa tehdään paljon arvokasta työtä hengellisen kasvurauhan vaalimiseksi. Vastasyntyneen luottamus voi vaihtua epävarmuuteen ja ahdistukseen, jos yhteys ei toteudu riittävän hyvällä tavalla. Jokaisen yksilön kehityshistoriassa on katkoksia, joissa testataan, voiko tuntemattomaan luottaa vai täytyisikö sitä pyrkiä kontrolloimaan tai kieltää sen olemassaolo kokonaan. Tunnustuksellinen opetus olisi silloin ainoa tapa ohjata lapsi sisälle kristilliseen perinteeseen. Suhteet vääristyvät entisestään, kun toisen erillisyys on uhkaavaa. Kehityspsykologiassa ajatellaan, että jo elämän ensi sekunteina vastasyntyneen mielestä löytyy orastava käsitys oman tajunnan ulkopuolella olevasta toisesta. Mitä uskontokasvatuksessa tarkoittaa, että luotetaan kasvun ihmeeseen ja autetaan lasta löytämään omaa hengellistä kokemusta. Uskontoja katsomuskasvatukseen siirrettynä voisi ajatella, että epäluottamus rikkoo suhdetta sekä Jumalan että lähimmäisten kanssa. Lapsiperheja nuorisotyön lisäksi kirkon perheneuvonnassa tähdätään siihen, että sekä lapset että aikuiset voisivat tuntea elämää kannattelevat voimat ympärillään. 25 Me tekijät KIRKON TALOLTA Hengellinen kasvurauha on ehdottomaan hyväksyntään luottamista TEKSTI Anne Anttonen Uusien varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden yhteydessä on käyty keskustelua uskontokasvatuksesta (nykyisin katsomuskasvatus) ja sen merkityksestä lapsen kehitykselle. Silloin hengellisen kasvuun saattamiseksi olisi keskityttävä tarjoamaan suotuisat olosuhteet ja luotettava kasvun ihmeeseen. Luottavaiseen suhteeseen asettuminen avaa ovet lapsen sisällä oleviin kasvun ihmeisiin, voisiko sanoa Jumalan valtakuntaan sisällämme. Säilyykö tämä luottamus ja uteliaisuus lapsessa vai muuttuuko se varautuneisuudeksi tai torjunnaksi, riippuu vauvan ja ympäristön välisen vuorovaikutuksen sävyistä. Kasvattajan tehtävä on silloin auttaa lasta hahmottamaan ja sanoittamaan omaa kokemusta
26 Me tekijät 7 KYSYMYSTÄ Miten sinusta on kasvanut tämän alan ja näiden kysymysten asiantuntija. Itse korostan nykyisin empatian ja myötätunnon merkitystä sekä pienten että isojen ihmisten elämässä. Mutta vähintään yhtä tärkeää on miettiä sitä, millaisia tietoja ja taitoja lapset tarvitsevat nyt, tässä ja tänään. 2. Olen aikoinaan (1999 ja 2004) kollegoideni professori Kai Hakkaraisen ja professori Kirsti Longan kanssa kirjoitanut kaksi tutkivaan oppimiseen perhehdyttävää kirjaa. 1. 7. Silloin tuli syvennyttyä perusteellisesti siihen, kuinka pientenkin lasten kanssa voi harjoittaa tutkivaa oppimista ja -pedagogiikka Millaisia taitoja ja tietoja parhaillaan varttuvat lapset tarvitsevat tulevaisuudessa. Tutkivaa oppmista hän on edistänyt työkseen jo 90-luvun lopulta lähtien. kysymystä tutkivan oppimisen asiantuntijalle Tutkiva oppiminen on tärkeää, koska tutkiminen ja asioiden ihmettely on ihan keskeistä ymmärryksen ja merkitysten synnyttämisessä. KUVA Suvi Sievilä Lasse Lipponen on professori Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitokselta. Vierastan hieman ajatusta, että aina katsotaan vain tulevaisuuteen, mikä tietysti on tärkeää sekin
6. 27 Me tekijät Miten voidaan tukea lasta em. Minusta meillä on aina vaalittu laaja-alaista osaamista varhaiskasvatuksessa: tutkimista, taiteita ja käsillätekemistä eri muodoissaan, tuettu lasten osallisuutta jne. Vuodet ennen koulua ovat ihmisen elämän tärkeimmät: ei niin että ne ehdottomasti määrittäisivät, mitä olemme tai mitä meistä tulee, mutta nämä vuodet ovat täynnä mahdollisuuksia, vaikka mihin. Tätä minä ja tutkimusryhmäni parhaillaan tutkimme Suomen Akatemian rahoittamassa projektissa. Enkä ole ainoa, joka korostaa empatian ja myötätunnon merkitystä ihmissuhteiden rakentumisessa, moraalisissa päätöksissä ja teoissa, ja jopa osana demokraattisia yhteisöjä.. Haasteena tulee olemaan se, että lähdetään liikkeelle ilmiöstä, mutta ei osata, ymmärretä tai huomata asettaa niitä kysymyksiä, joihin haetaan vastauksia ja ymmärrystä. Se, miten empatiaa ja myötätuntoa voidaan tukea varhaiskasvatuksen arjessa, on hyvin tärkeä ja kiinnostava kysymys. Ihmettely ja asioiden tutkiminen motivoi lapsia, se on ihan selvää. Tutkiva oppiminen on tärkeää, koska tutkiminen ja asioiden ihmettely on ihan keskeistä ymmärryksen ja merkitysten synnyttämisessä. 4. 5. 3. On aivan eri asia tutkia esimerkiksi ’karhua’ kuin tutkia sitä, ‘miksi karhu nukkuu talviunta’. Kuten edellä olen koettanut sanoa, tutkiva oppiminen ja ilmiölähtöisyys ovat minun näkemyksenin mukaan hieman eri asioita. Miten ilmiölähtöisyys voi vaikuttaa lapsen motivaatioon. 7. Kysymysten asettaminen (eli ihmettely) on olennaisen tärkeää. Minkälaisia haasteita tulee vastaan ilmiölähtöisessä varhaiskasvatuksessa. Itse puhun mieluummin tutkivasta oppimisesta ja tavasta tehdä asioita kuin ilmiölähtöisyydestä. Miten haluaisit evästää ja rohkaista varhaiskasvattajia tässä ajassa. tietojen ja taitojen edistämisessä. Miksi tutkiva oppiminen ja laaja-alainen osaaminen on mielestäsi tärkeää pienen lapsen varhaiskasvatuksessa
Joskus voi käydä niinkin, että, jos uskaltaa kokeilla jotain uutta, myös kasvattaja saattaa innostua työstään uudella tapaa. 28 Me tekijät Jo pieni lapsi on luonnostaan virittynyt olemaan vuorovaikutuksessa toisten ihmisen ja ympäristön kanssa. – Pohjimmiltaan oppiminen on aina tilanteeseen sidonnaista. Tästä on pohjimmiltaan kyse ilmiölähtöisessä oppimisessa: uuden oppimisen riemusta ja yhdessä löytämisestä. Jo Buber aikoinaan totesi, että ihminen on olemassa suhteessa toisiin ihmisiin. Siinä jokainen kuuluu joukkoon ja on tärkeä yhteisen oppimisprosessin kannalta. Toivon, että lehtemme tämä numero on innostamassa sinua kokeilemaan uutta ja tekemään edes jotain ”vähän toisin”. Innostutaan yhdessä ja vaalitaan yhdessä tekemisen kulttuuria, jossa jokainen seurakunnan jäsen niin pieni kuin suurikin, on tärkeä!. On tutkittu, että muista ihmisistä erilleen joutuminen aiheuttaa meissä yhtälailla kipua kuin jokin voimakas fyysinen kiputila. Yhteisen työskentelymme jälkeen eräs osallistuja huudahti: ”Tässähän ihan itsekin innostuu!” Ihmeellistä, miten arkisista asioista löytyy niin paljon uusia näkökulmia, kun uskaltaa katsoa niitä vähän toisin. Tämän lehden teemana on ilmiölähtöisyys, joka on uuden vasun tapa lähestyä lapsen osallisuutta ja oppimista. Siksi jokainen kohtaaminen on erityisen tärkeä! Ollessani itse lapsi meillä kysyttiin ”alakko nää mua”. Vaikka ilmiölähtöisyys haastaakin kasvattajaa, sillä se kutsuu meitä tekemään asioita toisin, on se samalla mahdollisuus uudenlaiseen tekemiseen ja yhdessä toimimiseen. JOHANNA HEIKKINEN Kirjoittaja on varhaiskasvatuksen kouluttaja ja Pieni on Suurin -lehden 2. Suhteessa toisiin ihmisiin opimme jatkuvasti uutta itsestämme ja maailmasta. Mahdollisesti näin kysytään edelleen. Ilmiöoppimisen keskiössä onkin nimenomaan yhdessä oppiminen. Tällä oululaisella ilmaisulla lapset kysyivät toisiltaan, voitko leikkiä kanssani. Varhaiskasvatusikäisen lapsen elämässä jokainen kohtaaminen muovaa lapsen aivoja ja hänen näkemystään maailmasta ja itsestä. Varoitus: saatat innostua Olin pitämässä alkusyksystä koulutusta ilmiölähtöisyydestä eräässä seurakunnassa. Ilmiölähtöisessä oppimisessa on myös sisäänkirjoitettu tuo kysymys: Alakko nää mua. KUKA OIKEISSA TÖISSÄ Alakko nää mua. Se, miten hänet kohdataan ja miten hänen tarpeensa huomataan määrittää, miten suhtaudun itse itseeni. Tästä on pohjimmiltaan kyse ilmiölähtöisessä oppimisessa: uuden oppimisen riemusta ja yhdessä löytämisestä. Tuohon lauseeseen kiteytyy mielestäni hyvin se, mitä pieni lapsi pohjimmiltaan tarvitsee: toisten hyväksyntää, ihmisiä joiden kanssa jakaa asioita, leikkiä, iloita, ratkoa ristiriitoja jne. päätoimittaja. Ihminen on syvästi sosiaalinen ja koko olemassaolomme merkityksen kokemus syntyy ihmissuhteissa. Ilmiölähtöisyyden avulla voimme olla vahvistamassa osallisuuden kulttuuria, jossa lapset ja perheet saavat näkyä ja vaikuttaa entistä enemmän seurakunnassa
mennessä koulutukset.nuorikirkko.fi RIPPIKOULU OSANA LASTENOHJAAJAN TYÖTÄ. Hän tuntee kasteelle annettavia merkityksiä lapsen ja vanhemman elämäntilanteissa sekä osaa hyödyntää kirkkopolku-ajattelua seurakuntayhteyden vahvistamisessa. 120 € (2 hh). • Osaamistavoitteet • tuntee rippikoulun toimintaympäristön, tavoitteet ja perusperiaatteet • osaa hyödyntää varhaiskasvatuksen ammatillista osaamistaan rippikoulutyössä • Koulutuksen sisältöjä • Suuri ihme -rippikoulusuunnitelma • rippikoulun toiminta-ajatukset ja tavoitealueet • rippikouluikäisten kohtaaminen • tiimityöskentely • isostoiminta • lastenohjaajan osaamisen hyödyntäminen rippikoulussa • Koulutuksen työskentelytavat ovat sellaisia, joita voi hyödyntää omissa rippikoulutyöskentelyissä KASTEESTA KIRKKOPOLULLE 21.–23.1.2019 Seurakuntaopisto, Järvenpään kampus Mitä kaste merkitsee lapselle, perheelle, kummeille ja isovanhemmille. Kummius, viestintä ja vanhempien tavoittaminen, kasteelle annettavat merkitykset, seurakunta yhteisönä, vanhemmuuden herkkyyskaudet, ajankohtaiset kastehankkeet ja -materiaalit, seurakuntayhteyden ylläpitäminen, “vauvan vuosikatsastus”, kirkkopolun kosketuspinnat kasvun kaarella, lapsen ja perheen jumalanpalveluselämä. 29 Me tekijät KOULUTTAUDU, OSALLISTU 2.–3.5.2019, Järvenpää, Seurakuntaopisto Rippikoulu on tullut osaksi lastenohjaajien työnkuvaa monissa seurakunnissa. Täydentävä koulutus 1,5 op, 3 lähiopiskelupäivää, orientoiva tehtävä ja kirjallisuutta Kenelle lastenohjaajat, papit, varhaiskasvatuksen ohjaajat Osallistumismaksut 240 € + ateriapaketti n. Näitä tietoja ja taitoja voi soveltaa varhaiskasvatuksessa, perhetyössä ja esimerkiksi toimiessa isosten kanssa. Rippikoulu osana lastenohjaajan työtä -koulutuksessa lastenohjaajat oppivat hyödyntämään omaa ammatillista osaamistaan entistä vahvemmin nuorten kanssa. Ilmoittautuminen 17.12.2018 mennessä seurakuntaopisto.fi/ seurakunnat Järjestäjät Seurakuntaopisto ja Nuori Kirkko ry. 75 € ja majoituspaketti n. Rikas kirkkopolku sisältää jännittäviä mutkia, iloisia yllätyksiä ja hauskoja uudelleen kohtaamisia. Lisämaksu 1 hengen huoneesta on 12 € / majoitusvuorokausi. Kasteesta alkavan kirkkopolun suunnitelmallinen vahvistaminen tukee sekä yhteyttä seurakuntaan että lapsen hyvää kasvua. Lastenohjaajien osaaminen vahvistuu koko kasvun kaarella sekä uusien toimintatapojen että kristinuskon sisältöjen kannalta. Osallistuja osaa rakentaa luottamusta ja toivoa tukevaa vuorovaikutusta perheiden kanssa. Tiedustelut Kaisa Aitlahti, kaisa.aitlahti@seurakuntaopisto.fi ja Mari Torri-Tuominen, mari.torri-tuominen@nuorikirkko.fi Laajuus 0,5 op Osallistumismaksut 190 € / henkilö (Nuori kirkko ry:n jäsenseurakunnat), 210 € muut Täysihoito 2 hh noin 110 € Tiedustelut koulutussuunnittelija Sanna Jattu, sanna.jattu@nuorikirkko.fi, p. 040 010 5072 Yhteistyökumppani Agricola-opintokeskus Ilmoittautuminen 20.3
Koulutuksen sisältöjä ovat perheiden monimuotoisuus, perhelähtöinen työote, perheiden erilaisten tarpeiden huomioiminen toiminnassa, hyvän arjen vahvistaminen, ajankohtaiset perhetoiminnan kehittämishankkeet sekä oman alueen perhetoiminta ja -toimijat. Koulutuksen sisältöjä ovat Vasu 2017 keskeiset sisällöt, leikki lapsen kasvun tukemisessa, leikin eri ulottuvuudet, ilmiölähtöisyys, aikuisen roolit leikeissä ja leikin mahdollistajana sekä alueellisuuden ja paikallisuuden huomioiminen ilmiöissä. 200 €. Tiedustelut kouluttaja Johanna Heikkinen, johanna.heikkinen@nuorikirkko.fi Järjestäjä Seurakuntaopisto, yhteistyökumppani Nuori kirkko ry www.seurakuntaopisto.fi Järvenpääntie 640, 04400 Järvenpää #bertanpolulla #bertanpolulla Lue kuva lapsen kanssa 29.-30.11. Kummi lapsen kristillisenä kasvattajana 4.-5.12. Laajuus 1.5 op Ilmoittautuminen 4.1.2019 mennessä seurakuntaopisto.fi/seurakunnat Kustannukset osallistumismaksu 240 €, täysihoito kahden hengen huoneessa 150 € Tiedustelut kouluttaja Johanna Heikkinen, johanna.heikkinen@nuorikirkko.fi Järjestäjä Seurakuntaopisto, yhteistyökumppani Nuori kirkko ry LEIKIN KAUTTA ILMIÖIHIN 13.3.2019–15.3.2019, Seurakuntaopisto, Järvenpään kampus. Ateneum. 30 Me tekijät KOULUTTAUDU, OSALLISTU Leikki kuuluu lapsen jokaiseen päivään. Mitkä taideteokset solahtavat helposti osaksi kirkkovuotta. 2018 Seurakuntaopisto, Järvenpään kampus Millaiset kuvat sopivat varhaiskasvatuksen ja perhetoiminnan keskeisiin teemoihin. 040 703 3356, kaisa.aitlahti@seurakuntaopisto.fi Satu Reinikainen, kouluttaja, p. 040 701 9713, satu.reinikainen@seurakuntaopisto.fi Koko koulutustarjontamme löydät osoitteesta: www.seurakuntaopisto.fi/seurakunnat Kuva: cc Helena Schjerfbeck 1883. Tule mukana sukeltamaan kuvataiteen maailmoihin ja oppimaan tapoja käyttää ja tulkita kuvia lasten, nuorten ja aikuisten kanssa. Perhelähtöinen työote auttaa vahvistamaan perheiden hyvinvointia ja osallisuutta. SEURAKUNTA PERHEIDEN ARJESSA 6.–8.2.2019, Seurakuntaopisto, Lapuan kristillisen opiston kampus Seurakunnan työntekijät kohtaavat perheitä arjen moninaisissa tiloissa ja tilanteissa. Tilaa koulutus lähellesi Mitä osaamista haluat vahvistaa seurakunnassasi. Tilaa nyt kouluttaja omaan työyhteisöösi keväälle 2019 – rakennetaan teitä palveleva koulutus yhdessä! Soita tai laita sähköpostia, autamme mielellämme! Koulutustiedustelut ja -tilaukset: Hanna Pulkkinen, koulutuspäällikkö, p.044 712 4985, hanna.pulkkinen@seurakuntaopisto.fi Kaisa Aitlahti, kouluttaja, p. Koulutukseen sisältyy yksi lähijakso, orientoiva tehtävä ja kirjallisuutta. Millä tavoilla seurakunta voi olla tukemassa kummeja kulkemaan kummilapsensa rinnalla. Tule pohtimaan, miten varhaiskasvattaja voi tukea lapsen kiinnostuksen kohteisiin perustuvaa oppimista, luoda pedagogista toimintaa ilmiöiden ympärille ja antaa tilaa leikkiin uppoutumiselle. Etsitään ja löydetään kummiutta tukevia toimintamalleja ja hyödynnetään kummiutta vahvistavaa materiaalia. 2018 Seurakuntaopisto, Järvenpään kampus Kummi on in! Kummius on yhteiskunnassa brändi, joka on lähtöisin kirkosta. Mutta mikä nykypäivänä on kasteessa saadun kummin tehtävä ja rooli. Lisäksi se tarjoaa valmiuksia tehdä työtä seurakunnan seinien ulkopuolella. Laajuus 1.5 op Ilmoittautuminen 13.2.2019 mennessä seurakuntaopisto.fi/seurakunnat Kustannukset osallistumismaksu 240 €, täysihoito kahden hengen huoneessa n
Suosittelen lämpimästi kokeilemaan! TEKSTI Vlada Laukkonen Lola Panda: LOLAN ABC-JUHLAT. Lola Panda -pelien takana on suomalainen yritys nimeltä Beiz, joka toimii sekä Suomessa että Kiinassa. Tiedekasvatusta ihmetellen ja leikkien PS-Kustannus 2018 Lola Panda on kokonainen sarja oppimispelejä. Peli mukautuu lapsen osaamistasoon, niinpä se ei tarjoa liian vaikeita tehtäviä heti alussa. Kirjassa tiedekasvatus käsitetään laajasti oppimisen filosofiaksi, jossa pyritään ymmärtämään ympärillämme vallitsevia syy-seuraussuhteita ja yksilön valintojen vaikutusta ympäristöön. Kaikissa peleissä päähahmona on suloinen panda nimeltä Lola. DIGILEIKIT alkavat lapselle tutulla kirjaimella. Ensimmäisessä tehtävässä Lola Panda pyytää löytämään tietyn kirjaimen. Peli etenee sykleinä. Sen jälkeen Panda kehottaa pelaamaan aakkospeliä sillä aikaa, kun ilmapallot saapuvat. Jokaisen suoritetun tehtävän jälkeen Panda kehuu hauskalla tavalla, kuten “olet nokkela kuin panda!” Aakkospelissä on yhteensä 10 tehtävää, joiden jälkeen lapsi pääsee jatkamaan juhlavalmisteluja. Pelien avulla voi oppia lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan ja paljon muuta. Juhlaa varten puhalletaan ilmapallot, tehdään jäätelöannokset, koristellaan kakku ja tehdään hassuja hattuja. Ilmiö tulee ymmärrettäväksi kokeessa, jossa seurataan väriveden kulkeutumista kasvin eri osiin. Lolan ABC-juhlat -pelissä tavoitteena on oppia tunnistamaan kirjaimet ja Ikä: 4–7-vuotiaille Hinta: ilmainen lyhytversio (iOS), täysversio 3,49€ (iOS), 5.49€ (Android) Käyttöjärjestelmä: iOS, Android WiFi: Toimii offline-versiona, sopii matkoille on päässyt unohtumaan – esimerkiksi kapillaari-ilmiö (siihen perustuu veden kulkeminen kasvissa ylöspäin). Jo kirjan ensi sivuilta lähtien tarjotaan harjoitteita tiedekasvatukseen ja vinkataan, miten arkisista välineistä voi valmistaa tutkimusvälineitä. ”Luonnontieteiden koetaan usein olevan abstrakteja ja liian kaukana omasta elämästä, jotta ne tuntuisivat kiinnostavilta. Toisessa tehtävässä pitää piirtää juuri opittu kirjain valmiin mallin mukaan. Sen jälkeen samat tehtävät toistuvat. Lue myös Vartiaisen haastattelu sivulta 6. Sitten tulee muistipeli, jossa on sanoja, jotka Kirja vinkkaa, miten arkisista välineistä voi valmistaa tutkimusvälineitä. sitä kautta oppia lukemaan. Lapsi valitsee ensin, mitä hän haluaa tehdä juhlia varten, esimerkiksi ilmapallojen puhaltamisen. Jenni Vartiainen toimii tutkijana Helsingin Yliopistossa ja on väitellyt alle kouluikäisten leikillisestä luonnontiedekasvatuksesta. Suomenkielinen ääniohjaus auttaa etenemään pelissä pieniäkin lapsia. Pelissä on vanhemmille oma osio “Progress Tracker”, josta pääsee seuraamaan lapsen kehittymistä. Lolan ABC-juhlat on ammattitaidolla tehty peli, jossa yhdistyy taitavasti opetuksellisuus ja viihde. Kaikki Lola Panda -pelit ovat erilaisia, mutta yhdistävänä tekijänä on tietty oppimistavoite. Pelissä on hyvä rytmi. Pelin teemana on valmistautuminen juhlaan. Ja kyllä kirjassa kerrotaan sekin, että ilmiö perustuu vesimolekyylien sähköiseen varaukseen. 31 Me tekijät KIRJAHYLLY Kirja opastaa varhaiskasvattajia lasten ihmettelyn tukemisessa ja leikillisessä tiedekasvatuksessa. Siinä ohessa kirja tarjoaa teoriaa ja tutkimukseen perustuvaa tietoa lapsen tiedekasvatuksen merkityksestä ja sen toteuttamisesta leikin avulla. Tiedeleikkien äärellä voi aikuinenkin innostua. Tehtäviä ei tule liikaa, ja juhlateema toimii kivana vaihteluna tehtävien teolle. Luonnontieteelliset ilmiöt ovat kuitenkin läsnä arkemme jokaisessa hetkessä niin rakennetussa ympäristössä kuin luonnossa”, Vartiainen toteaa. Mieleen palaavat kouluajoilta tutut käsitteet, joiden sisältö MISTÄ SYNTYY TUULE VOIMA. Aakkospeli sisältää tiettyjä tehtäviä ja toistoja, niin että opittu kirjain jää mieleen. Teoksen lähtökohtana on ajatus, että varhainen tiedekasvatus kylvää elinikäisen oppimisen siemenen
Työparikseni tuli sijainen, jolle hehkutin ennen lasten tuloa, että tänään on meillä muinaisesta historiasta hieno asiantuntijan pitämä esitelmä. Äiti nyökytteli tyytyväisenä ja hymyili leveästi vieressä. Kaikki ryhmän lapset osoittivat ajoittain jonkinlaista kiinnostusta dinosauruksiin, joten me aikuiset keksimme toteuttaa dino-askartelun kotiin vietäväksi, vapaa-ajan leikkejä varten. 32 Me tekijät TEKEVÄLLE SATTUU Viime työkaudella eräässä kerhoryhmässäni oli neljävuotias poika, joka rakasti dinosauruksia. Lopuksi lapset keksivät vielä omalle lemmikilleen nimen. Kyllä oli hieno tilanne ja oppitunti! Dinosaurukset kulkivat punaisena lankana läpi kyseisen kerhopäivän. Syksyn ensimmäisestä kerhokerrasta kesän viimeiseen kokoontumiseen saakka hän haki ikkunatason alta pyörillä kulkevan puisen dinolaatikon käsienpesualtaan eteen heti vapaan leikin alettua. Vuosi vaihtui, ja kevätkaudella luin erästä toiminnallista Vasu-kirjaa. – Joo! TEKSTI Merja Salonen KUVITUS Pekka Rahkonen Lapsikin voi opettaa Neljävuotias asiantuntija piti esitelmänsä heti kerhon alussa. Hartauden lisäksi myös askartelu, liikuntaleikit ja loppusatu liittyivät aiheeseen. Ikeasta ostettu Terävähammas oli jättiläinen lajitovereidensa joukossa, mutta se ei leikkiä haitannut. Melkein aina dinomaailmaa rakentamaan tuli muitakin poikia ja silloin tällöin tyttöjäkin, mutta kun muilta loppui into ja he vaihtoivat leikkiä, pysyi dinofani uskollisesti rakkaiden muoviotuksiensa luona. Laminoin kuivuneet maalaukset, joista lapset saivat kestävän taustan syksyllä tehdyille leikkidinoilleen. Hoksasin, että dinosaurukset elivät ennen kuin ihmiset valloittivat maapallon, joten tästä syystä Raamattu ei kerro näistä muinaisista otuksista mitään. Välillä esitimme kysymyksiä ja kommenttejakin. Mahdollisuudet ovat loputtomat ja mielenkiintoiset, sillä lähiympäristössäkin riittää tutkittavaa ja ihmeteltävää.. Kysyin häneltä asiasta: – Muistitko ottaa dinokirjasi mukaan. Päinvastoin! Pienemmät dinot mahtuivat käsinuken suuhun, mikä toi uutta ulottuvuutta leikkijöiden toteuttamiin seikkailuihin. – Minulla on monta dinokirjaa ja haluan tuoda ne kaikki, poika sanoi. Tekevälle sattuu näköjään joskus myös myönteisiä asioita! Jälkikäteen pohdin, olisiko torstaina pitänyt laittaa muistilappu dinopojan reppuun tiistaita varten. Me kaikki läsnäolijat kuuntelimme esitystä ja katselimme kirjojen kuvia suurella mielenkiinnolla. Haluaisitko kuitenkin kertoa niistä asioista, mitä tiedät ja muistat. Sen jälkeen päällystin ”lelut” kontaktimuovilla, jotta ne kestäisivät paremmin leikkimistä. Innostuin siitä ajatuksesta, että ryhmässä aikuinenkin on oppija ja lapsi voi toimia opettajana. Niinpä eräänä torstaina kerhon jälkeen eteisessä kysyin dinofanilta ja hänen äidiltään, voisiko poika tuoda seuraavalla viikolla jonkin oman dinokirjansa ja pitää ryhmässä aiheesta ”biologiantunnin”. – En! – Kerhossa on monta dinokirjaa. Kun avasin kerhohuoneen oven ja lapset tulivat eteisestä sisään, näytti dinopojan reppu epäilyttävän kevyeltä ja laihalta. Myös tytöt askartelivat innoissaan. Tämä oli itselleni ennen kokematon ja pitämätön hartausaihe. Lapset maalasivat A 3 -kokoiselle vesiväripaperille muinaisen maiseman, johon jokainen sai katsoa mallia mieleiseltään sivulta dinokirjasta. – En! – Muistatko, että lupasit kertoa dinosauruksista tänään meille kaikille. Kun dinot oli saatu irrotettua pahveista, ne väritettiin mieluisilla kuvioilla. Ryhmän seuraava kerhopäivä oli tiistai. Nyt odotan mielenkiinnolla, mitä aiheita uuden kerhoryhmäni lapsista nousee työstettäväksi. Joukkoon kuului yksi käsinukkekin. Hän kävi perhepäivähoidossa, joten aamuinen tekstari kotiin kello 8 jälkeen ei olisi auttanut asiaa. Lapset saivat valita kerhon pahvivalikoimasta itselleen mieluisan värin ja sitten ryhdyttin pistelytyöhön
37 Raamattua leikkien: Paavalin poluilla s. 48 Pyhiä hetkiä: Rukous on silta. s. 34 Lasten tiedekerhot tuottavat iloa ja oivalluksia s. 33 Ideasta käytännöksi KUVA Tapani Romppainen Ideasta käytännöksi Ideasta käytännöksi -osiossa avautuu ideoiden maailma ja kuljet inspiraation lähteillä
34 Ideasta käytännöksi LUOVAT LAPSET TEKSTI Päivi Romppainen KUVAT Tapani Romppainen LASTEN TIEDEKERHOT tuottavat iloa ja oivalluksia
Kansainvälinen kiinnostus Lasten Kide-tiedekerhoilla on vahva pedagoginen tausta. Suuren kysynnän takia keväällä • Perustettu 2017. Kirjeessä kerrotaan Supralaakson väestä, joka ei saa vedettyä raskasta kelkkaa mäen päälle. Aluksi käydään läpi, onko joku tehnyt kotona lisätutkimuksia. Termit tarttuvat osaksi arkea. He tekevät erilaisia tutkimuksia, havaintoja ja tulkintoja sekä oppivat erilaisia mittaamisen taitoja. Roolileikki pyöräyttää asetelman ympäri. Kun hän pyörähtää ympäri ja katsoo lapsia, leikki on alkanut. Vanhemmat saavat rintaansa tutkimusavustajan merkin. • Vuonna 2018 kerhoissa noin 1600 lasta 50 eri kerhopaikassa. Lapset kommunikoivat vilkkaasti ja kertovat omista havainnoistaan myös muille. 35 Ideasta käytännöksi Yhdeksän pientä ihmistä pukee päälleen valkoisen takin ja sujauttaa suojalasit silmilleen. Oliko jonkun kotona tapahtunut limahyökkäyksiä. Entä miten on mahdollista, että yksi purkki näyttää vierivän itsekseen mäkeä ylöspäin. • Toiminta perustuu Jenni Vartiaisen Helsingin yliopistossa tekemään tutkimukseen. – Tutkimuksen päätyttyä kerhot lopetettiin, ja vanhemmat olivat pöyristyneitä. • Tutustutaan arjen ihmeellisiin ilmiöihin itse tutkien, kokeillen ja havainnoiden. Miten heidän taakkaansa voisi helpottaa. • www.kidescience.com/fi KIDE-TIEDEKERHOT Asioita tarkastellaan monesta eri näkökulmasta, ja tulkintoja pohditaan kriittisesti Emilia Tuovilan mielestä parasta kerhoissa on nähdä lasten räjähtävä riemu.. – Lapset opettelevat toiminnan ohessa tutkimuksen perustaitoja. Tästä on otettava selvää. – Yksi parhaista kokemuksistani on ollut, kun eräs pikkupoika selitti innoissaan, että hän oli ollut mökillä ja havainnut siellä hauen, Tuovila iloitsee. Asioita tarkastellaan monesta eri näkökulmasta, ja tulkintoja pohditaan kriittisesti, Kide Science –kerhojen sisällöstä ja koordinoinnista vastaava Emilia Tuovila kertoo. Ahola tiedustelee ja saa vastauksesi lasten havaintoja. Opittu osaksi arkea Helsingin päiväkoti Lempin tilat ovat muuttuneet illan tultua tutkimushuoneeksi. Lapset pyrkivät ratkaisemaan mysteereitä ja erilaisia ongelmia. Molemmat liittyvät kerhoillan teemaan. Lasten tiedekerhon vetäjä Iina Ahola seisoo selin lapsiin ja pukee valkoisen takin päälleen. He eivät voineet ymmärtää, että tämänkaltainen huipputoiminta lopetettaisiin. Luonnontieteellistä sanastoa käytetään luontevasti ilman, että sitä tarvitsisi päntätä päähän. Ahola johdattaa lapset alkupiiriin, ja aikuiset asettautuvat lastensa lähettyville. – Miltä se haisi. Kide-tiedekerhossa lapsilla on oikeus loistaa. Robotin vieressä on purkki, jonka sisällä on kirje. Syksyllä määrä lisääntyy kymmenellä ohjaajalla. • Kide-opettajia 30. Miltä se tuntui. Aikuisille annetaan sivurooli. Kolme poikaa viittaa innostuneesti. Lapsille on tulossa Supralaaksosta viesti. Menossa on lasten Kide-tiedekerho. Kaikki on saanut alkunsa Jenni Vartiaisen väitöstutkimuksesta, jonka aiheena oli pienten lasten tutkimuksellisen luonnontieteiden opiskelun edistäminen tiedekerho-oppimisympäristössä. Tuovila ohjasi itsekin kerhoja oman luokanopettajanopintojensa ohessa. • Painottaa leikillistä oppimista, tarinoita ja draamaa. Vartiainen aloitti tutkimustyönsä 2013, ja tutkimus julkaistiin 2016. Tutkimusta varten yliopistolle perustettiin lasten tiedekerhoja. Alle kouluikäiset lapset tarkastelevat erilaisia luonnonilmiötä eläytyen tarinaan tutkijan roolissa. Sivupöydällä olevassa robotti Hoselissa alkaa yllättäen vilkkua valo
Miltä vetäminen tuntui. Me tarjoamme maksullisen koulutuksen ja materiaalin. Asia oli niin uusi, että ei ehkä oikein tiedetty, minkälaisen vastineen rahalleen saa. Luonnontieteiden lisäksi kerhoissamme käsitellään myös kemian ja fysiikan aiheita. Lopulta testataan, miten tyhjän purkin saa vierimään kaltevaa kirjankantta pitkin ylöspäin, kun purkin sisälle on kiinnitetty pala sinitarraa. Lasten tiedekerhoja on Suomessa ollut jonkin verran aiemminkin. Lapset saavat pohtia vastauksia kysymyksiin, millaista rasioita oli vetää. Ahola jakaa lapsille pillejä ja kannustaa miettimään, miten niitä voisi hyödyntää, että raskaampi rasia liikkuisi helpommin. On aika mennä takaisin piiriin antamaan loppuraportti Supralaaksoon. Tavallisimmin ohjaajat ovat opiskelijoita, lastentarhanopettajia tai oman lapsensa tiedekerhoharrastuksen kautta asiaan syttyneitä vanhempia. Tutkijat saivat leiman tutkimuspassiinsa, riisuivat takkinsa ja palauttivat lasinsa laatikkoon. Sitten pohdittiin, miten Supralaakson väkeä saattoi auttaa vetämään raskas kelkka mäen päälle. Sitä kautta kerhoissa käsitellyt asiat voivat siirtyä kotiin osaksi lapsen arkea. Maailmanvalloituskin on jo alkanut. Yritystoimintaa Tuovilan tehtävä yrityksessä on pedagogian kehittäminen, sisällön tuottaminen, toiminnan koordinoiminen sekä ohjaajien kouluttaminen. Lisenssin maksettuaan he saavat Kide-toiminnan osaksi omaa toimintaansa. Viikon päästä tutkijat palaisivat ratkomaan uusia ongelmia. – Toiminnan järjestäminen alle kouluikäisille on uutta. Uutta on myös se, että tiedettä opetellaan tarinan ja leikin keinoin tavalla, jossa lapsi saa olla lapsi. Vasta silloin Ahola kertoo lapsille muutamalla lauseella kitkasta, kuinka se vastustaa liikettä, ja miten kitkan vaikutusta voidaan vähentää. – Itselleni palkitsevinta on ollut nähdä lasten räjähtävä riemu. Tarvittaessa tutkimusavustajat johdattelevat kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja. – Alussa kokeilimme pidempiäkin kokonaisuuksia. Luokanopettajaksi kouluttautunut Tuovila kokee kerhot tärkeäksi myös yhteiskunnallisesti. Nyt meillä on paljon lapsia, jotka ovat olleet mukana alusta asti. Aikuiset tuntuvat olevan yhtä innoissaan kuin lapsetkin. Kaltevaa pintaa ylöspäin pyörivä purkki nostattaa suurimman riemun. Viiden kerran kerhoon on ollut helppo tulla. Nyt Kide–tiedekerhot ovat levinneet eri puolille Suomea. Ihan tekisi itsekin mieli palata takaisin. – Koulutamme henkilökunnan. Supralaakso sai loppuraporttinsa. Toisen rasian kyydissä on pieni lasipurkki, toisessa ei mitään. Mikä niissä vetää. Ohjaajia on tällä hetkellä kolmekymmentä, syksyn aikana koulutetaan kymmenen ohjaajaa lisää. Miksi juuri Kide Science on saavuttanut näin suuren suosion. Osittain kansainvälisenkin kiinnostuksen takia tiedekerhoista tehtiin viime marraskuussa osakeyhtiö, jonka nimeksi tuli Kide Science Oy. Tänä syksynä Kuala Lumpuriin avattiin ensimmäinen Kide Science Center, joka mahdollistaa laajan toiminnan eri puolilla Malesiaa. Joku keksii ihan itse. Kitka Pienet tutkijat ovat vetäytyneet tutkimushuoneeseen. Tiedekerhon ohjaaja (vas.) Iina Ahola kannustaa lapsia tekemään omia havaintoja.. 36 Ideasta käytännöksi LUOVAT LAPSET 2017 perustettiin Hoksaus-kerhot. Lisäksi koen tärkeäksi, että kerhossa ovat mukana sekä lapset että aikuiset. – Ajattelemisen taitojen harjoitteleminen on kerhojen keskiössä. Perustajajäseniä olivat Jenni Vartiainen, Aino Kuronen ja Sari Hurme-Mehtälä. Kerhoja on tähän asti pidetty viiden kerran jaksoissa. – Ohjaajilta edellytetään kokemusta lapsiryhmän kanssa toimimisesta. Niihin oli kuitenkin vaikeampi saada lapsia mukaan. Tiedekerhoja on mahdollista pitää myös päiväkodeissa sekä muissa lapsiryhmissä. Ensin vedetään kahta pöydällä olevaa rasiaa itseä kohden. Tärkeintä ei kuitenkaan ole tiedollinen osaaminen, vaan myönteisyys luonnontieteitä kohtaan, kompetenssin tunne, aito innostus ja ilo. Yhteistyötä on tehty jo Etelä-Amerikassakin. Robotti Hoseli vilkutti valoa merkiksi, että viesti on välittynyt Supralaaksoon. Yksi jakso maksaa lapselle 85 euroa. Tiedekerhojen opettajat ovat franchising-yrittäjiä. Mukana voi kuitenkin olla niin monta jaksoa kuin lapsi haluaa. Lapset oppivat asioiden kriittisen tarkasteluun ja ajattelemaan itsenäisesti. Rasioita vedellään erilaisilla alustoilla ja jälleen pohditaan, millä alustalla rasiat liikkuivat helpoiten, millä huonointen
Raamatunkertomukset tarjoavat paljon aineksia leikkiin: kertomuksen kuuleminen on eräänlaista roolileikkiä, joka tarjoaa mahdollisuuden tarkastella elämää ja uskon ulottuvuutta kertomuksen rooleista käsin. Se on lasta motivoivaa ja iloa tuottavaa toimintaa, jossa lapset samalla oppivat monia taitoja ja omaksuvat tietoa. Leikin pedagogisen merkityksen ymmärtäminen kannustaa meitä leikkiin myös kristillisessä kasvatuksessa. 37 Ideasta käytännöksi Leikin maailma on avoin toiselle todellisuudelle TEKSTI Raija Orell KUVAT Sirpa Nieminen ”Leikki on lapsen työtä.” ”Lapsi oppii leikkimällä.” Nämä lauseet kertovat leikin merkityksestä lapsen elämässä. Kirjeen valmistaminen ja postitus puolestaan lujittaa ihmissuhteita ja postiretki antaa kokemuksen kulttuuriimme sisältyvästä arkipäivän toiminnosta. Leikkiminen ei tarkoita, ettei asiaa otettaisi vakavasti tai että siitä tehdään pilaa. Leikin avulla voidaan hyvin ja turvallisesti käsitellä monia uskontoon liittyviä asioita. Vasuperusteissa sanotaan: Leikki on varhaiskasvatusikäisten lasten oppimiselle merkityksellistä. (s. Raamatunkertomuksia voidaan leikkiä itse rooli ottaen tai käyttää erilaisia teatterin keinoja. Leikkiminen on lapselle luontainen tapa oppia ja jäsentää asioita, myös uskonnollisia asioita ja ilmiöitä. Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan hengellisyys on osa ihmisen kokonaisuutta, ei muusta olemuksesta irrallinen saareke. Leikissä lapset toistavat erilaisia rooleja ja eläytyvät draamaan. Leikissä lapsi prosessoi itselleen merkityksellisiä asioita. Leikin avulla mm. Olisikin tärkeää, että lapsella olisi näihin tilanteisiin sopivia leikkivälineitä. Paitsi tunteita, draamaleikkien, ohjattujen harjoitteiden avulla tutkitaan myös ihmissuhteita, kulttuuria ja käyttäytymistä ja sillä tavoin syvennetään kokemusta raamatunkertomuksesta tai eettisistä teemoista. (s. jumalanpalveluksesta, kirkollisista toimituksista tai rituaaleista virittävät myös leikkiin. Liikunta, musiikki ja muu taide laajentavat leikin mahdollisuuksia ja ovat keskeisiä varhaiskasvatuksen sekä kristillisen kasvatuksen ja kirkon kasvatuksen kokonaisuudessa. Seurakunnassa leikkivät niin lapset, nuoret kuin aikuisetkin. Seurakunnassa leikillä on keskeinen sija eri-ikäisten toiminnassa; kerhoissa ja leireillä leikitään monenlaisia leikkejä osallistujien ikään tai asemaan katsomatta. 20) Myös kirkon varhaiskasvatuksessa leikki nähdään tärkeänä. Lapsen omat kokemukset esim. Uudet vasuperusteet korostavat leikkiä lapsen kehityksen ja oppimisen näkökulmasta. Onko leikki sitten vain hauska yhdessäolon muoto, tapa kuluttaa aikaa ja viihtyä yhdessä vai voiko sillä olla syvempikin merkitys. tutustutaan, ryhmäydytään ja rentoudutaan. Nykypäivänä kannetaan aika-ajoin myös huolta leikin vähentymisestä yhä nuorempien lasten arjesta. (s. osallistujien iästä riippuen. Leikillä on suuri pedagoginen merkitys. 9) Lapsi oppii tuntemaan asioita itsestään, toisista ihmisistä, lähiympäristöstä ja Jumalasta hänelle merkityksellisten asioiden kautta leikkien, liikkuen, tutkien, taiteen kautta kokien ja itseään ilmaisten. Pyhä kohdataan kaikilla aisteilla. Leikin eväinä ja lähtökohtina ovat eletty elämä ja erilaiset kokemukset. Raamatunkertomus voidaan muuntaa myös omaan aikaamme sijoittuvaksi. Onko lapsilla aikaa leikkiä. 17) Leikkiminen on ihmiselle – erityisesti lapselle luontainen tapa käsitellä erilaisia asioita ja ottaa niitä haltuun. (s. Leikille on tunnusomaista ilo, luovuus ja mielikuvitus, vaikka leikin muodot ja tavat voivatkin vaihdella esim. Leikillä on keskeinen merkitys lapsen kokonaisvaltaisen hyRAAMATTUA LEIKKIEN vinvoinnin ja kehityksen kannalta. Leikin avulla on turvallista käsitellä erilaisia tunteita – iloa, surua, pelkoa, syyllisyyttä, kiitollisuutta jne. Itse piirretyt hahmot tai valmiit pöytäteatterinuket seikkailevat sujuvasti pöydälle tai lattialle sijoitetuissa kohtauksissa. Lapset seurakuntalaisina -asiakirjassa todetaan näin: Leikkiminen, liikkuminen, tutkiminen ja eri taiteen alueisiin liittyvä ilmaiseminen ovat lapselle ominaisia tapoja toimia ja ajatella. 17) Leikin maailma avaa lapselle erityisellä tavalla myös toisen todellisuuden. Esimerkiksi seuraavan sivun raamattuleikissä Paavalin kokemuksista "pelastajat-hippaa" on käytetty käsittelemään jännityksen ja sitä seuraavan helpotuksen tunteita sekä auttamista ja autetuksi tulemista. Osaavatko lapset enää leikkiä. Leikin tarpeellisuutta lapsen kasvun ja kehityksen kannalta ei voi liikaa korostaa. Leikkimällä lapsi oppii ja sisäistää yhteisön arvomaailmaa, vuorovaikutusja toimintakulttuuria. Mitä leikillä ymmärretään. Ujotkin lapset osallistuvat mielellään saadessaan sermin takana ollen antaa elämän käsitai keppinukelle tai varjoteatterissa lakanan takaa kartonkihahmolle. Leikin ja sen myötä saatujen kokemusten kautta hengellinen todellisuus voi rakentua osaksi koko elämän perustaa ja turvaa.
Lasten tekemät paperinuket liikkuvat kiivaasti puupalikkamuurilla. Tuon tuosta ilmaa halkoo kumppaneille osoitettu sähäkkä muistutus olla hiljaa. 38 Ideasta käytännöksi RAAMATTUA LEIKKIEN Tilanne on jännittävä. Matkan varrella siihen lisättiin punaisia täpliä kaupungeiksi, joihin Paavalilla oli yhteyksiä. Kuvat näyttivät innoittavan aivan uusiinkin tarinoihin. Auttamassa olleet ystävät vetävät korin jälleen ylös ja hajaantuvat taholleen. Kaupungin vartija saattaa huomata, että jotakin outoa on tekeillä, ja saapuu paikalle. Pietarin oudosta unesta opetuslapset ymmärsivät, että Jeesuksen tarjoama syntien anteeksiantamus oli tarkoitettu yhteiskunnallisesta asemasta, uskonnosta ja kielestä riippumatta maailman kaikille ihmisille, myös niille, jotka eivät aikaisemmin tienneet mitään Jumalasta. Paavali lähetettiin puhumaan tästä asiasta nimenomaan noille kaukana asuville ihmisille. Aivan samoja kertomuksia kuin kerholaisillemme on kerrottu maailman luomisesta, patriarkoista, Joosefin elämästä, Ester-kuningattaresta ja monista muista, niitä samoja kerrottiin Paavalillekin lapsesta lähtien. TEKSTI & KUVAT S irpa Nieminen TOTEUTUS S irpa Nieminen, Tuija Ikävalko ja Anu Haapanen PAAVALIN POLUILLA Maan ääriin Yllä kuvatusta leikistä lähdemme lasten kanssa seuraamaan Paavalin polkuja Jeesuksen elämän ja opetusten kertojana. Lapset saivat katsella niitä valintansa mukaan itsekseen tai ryhmissä ja kertoa toisilleen kertomuksia sen mukaan kuin muistivat. Paavali oli saanut erinomaisen koulutuksen ja tunsi juutalaisuuden lain ja opin hyvin. Jokainen kerholainen sai yksinkertaisen, piirretyn A3-kokoisen karttalehden, johon voi värittää meren sinisellä ja maaalueet vihreällä ja ruskealla. Se alkaa koolla.”. Mahdollisimman äänettömästi hiljainen joukko hilaa suurta koria muurin harjalta alas. Ne merkittiin erillisillä nimilapuilla, mikä erityisesti innosti lapsia, sillä ryhmä halusi oppia lukemaan, ja heistä oli hauska tunnistaa kirjaimia. Mallia sai halutessaan karttakirjasta. Tätä ennen lapset ovat kuulleet ja leikkineet alkuseurakunnan tapahtumia ja lähetystyön varhaista muotoutumista. Koko prosessin ajan kuljetimme mukanamme Välimeren ympäristöä kuvaavaa karttaa. Maahan laskeuduttuaan Paavali, hiljattain kristityksi kääntynyt, nousee korista ja hyvästit heitettyään lähtee jatkamaan matkaansa. Hän siis tunsi ”Kyllä kulkee se Paavali joka paikkaan!” ”Korintti on täällä. Kartasta saattoi tehdä pelinkin, mutta sen säännöt jäivät jokaisen perheen itse kehitettäviksi. Useita niistä oli kerrottu aikaisemmin toimintakauden aikana. Kuunteli Pyhää Henkeä Toisella kertaa huoneeseen oli laitettu esille runsaasti kirjoja Vanhan Testamentin kertomuksista. Pysähdymme lasten kanssa tutkimaan eläytymisen ja pöytäteatterinukkien avulla muutamia seikkoja ja tapahtumia hänen taipaleeltaan
Kasvolihaksia ensin vetreytettiin levittämällä ne avoimiksi kuin aurinko ja kohta supistamalla ruttuun rusinan kaltaiseksi. Erään kerran hän oli laivassa, joka joutui rajuun myrskyyn. Nyt hän tuli tuntemaan kolmiyhteisen Jumalan. Jumala oli hänelle ilmoittanut, että vaikka laiva tuhoutuukin, kaikki ihmiset pelastuvat. Kun hippa kosketti jotakuta, tämä jähmettyi asentoonsa kiveksi. Hän säilytti sisäisen rauhansa, rauhoitti ja rohkaisi kanssamatkustajiaan. Tämä muutti hänen elämänsä suunnan. Vaarallisia tilanteita Matkoillaan Paavali ystävineen joutui jännittäviin ja jopa vaarallisiin tilanteisiin. Koetettiin vielä tehdä itsestä hurjan pelottava hirviönaamari-harjoitteella. Otettiin kasvoille niin karmaiseva ilme, että sitä itsekin säikähtäisi, jos peiliin sattuisi vilkaisemaan. Hän myös ymmärsi, että oli saanut tehtäväkseen kertoa siitä muille. Matkalla vangitsemaan uuden opin kannattajia lähellä Damaskosta hän sai dramaattisen kokemuksen Jeesuksen todellisuudesta. Kädet voi laittaa näin.” ”Me ollaan kavereita ja siunataan toisia.” ”Nyt halataan!” ”Mä sain tehtyä silmillä sateenkaaren.” ”Mä en saa tehtyä ruttunenää.” ”Mun tuli niin hiki, että mun lippiskin hikoo!” RAAMATTUA LEIKKIEN. Tutkimme tuntemuksia jännityksestä, pelastumisesta ja toiselle turvan tarjoamisesta pelastajahippaleikillä ulkona: rajasimme nurmikolle naruilla alueen turvapaikaksi, jossa pelastaja oli. Vankilakin tuli Paavalille tutuksi. Tästä lähtien hän eli lähellä Jumalaa ja kuunteli tarkkaan Pyhän Hengen johdatusta. Silloin pelastaja juoksi halaamaan hänet eläväksi ja talutti turvapaikkaan ja muuttui itse juoksijaksi. Pyhä Henki kirkasti hänelle aikaisemmin opitun pohjalta lupaukset Jeesuksesta, Vapahtajasta. Hän oli oppinut, että Jumala on lähellä kaikenlaisissa tilanteissa. 39 Ideasta käytännöksi Jumalaa sitä kautta hyvin. Sen lapset rakensivat yhteistyönä ”Nyt mennään rakentamaan vankilaa!” ”Tässä on paikka vartijoille.” ”Tästä mahtuu autollakin.” ”Sitä pitää kääntää.” ”Tuo on niitä varkaita varten.” ”Nyt meni kaikki ovet tiks-lukkoon! Ja poliisitkin paikoilleen!” ”Otetaan kädestä kiinni. Jeesusta ja hänen seuraajiaan hän vastusti voimakkaasti, sillä hän ajatteli heidän pilkkaavan Jumalaa ja saavan aikaan epäjärjestystä yhteiskunnassa
Vanginvartija säikähti, kun luuli vankien karanneen, mutta kaikki olivat paikalla. Lapset poimivat oitis tekstistä tutut symbolit, joita aikaisemmin lukuvuoden aikana oli käsitelty. Onneksi ystävälliset saarelaiset olivat valmiina auttamaan haaksirikkoutuneet maihin. He pitivät hänestä huolta ja kuljettivat hänen kirjeitään määränpäähän. Usko, toivo ja rakkaus Paavalilla oli useita työtovereita ja ystäviä tukena matkoillaan ja jopa vankilassa. Vartijatkin löysivät vartiopaikkansa. Jokainen valitsi kirjeeseensä merkin ja maksoi sen itse. Ohjaaja kirjoitti kuvan oheen myös kirjeen lapsen sanelun mukaan. Mun kummi tykkää kukkasista ja sydämistä.” ”Mä vien tän niitten postilaatikkoon.”. Filipin ollessa vankilassa Paavali rukoili toverinsa Silaan kanssa, ja he lauloivat Jumalalle, kun maanjäristys ravisutti seinät hajalle. Kirjoitimme kerholaisten koteihin tiedotteen, jossa pyysimme vanhempia tuomaan kerhoon kummin tai muun lapselle tärkeän aikuisen nimellä ja osoitteella varustetun kirjekuoren sekä rahaa postimerkkiä varten. Pyhäkoulun kartonkisista pöytäteatterinukeista äänestettiin Paavali ja vankitoverit ja sijoitettiin selleihinsä. 8:39), Timoteukselle uskosta (1.Tim. Otimme myös selvää, mitkä olivat niitä Paavalille tärkeitä asioita, joista hän kirjoitti. 6:13–19). Laiva seilasi sinisillä aalloilla, kunnes tuuli alkoi sitä uhkaavasti keikuttaa, ja matkustajat joutuivat veden varaan. Luimme lyhyitä otteita muutamasta Paavalin kirjeestä. Retken jälkeen vertailimme Paavalin ja oman aikamme postin kulkua. Ohjaaja oli käynyt etukäteen postissa sopimassa ryhmän asioinnista. 40 Ideasta käytännöksi rakennussarjasta puettuaan ensin ylleen kuvitteelliset rakentajien kamppeet turvavarusteita unohtamatta. Kerhossa lapset piirsivät kuvan jostakin merkityksellisestä asiasta, jonka halusivat tälle ystävälleen kertoa. Joskus myös tiukka ojentaminen oli tarpeen, jotta he pysyisivät Jeesuksen viitoittamalla tiellä. Korinttilaiskirje nivoo nämä kolme yhteen, mikä miellytti lapsia niin, että ihan kuorossa julistivat: ”Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus, MUTTA SUURIN NIISTÄ ON RAKKAUS!” RAAMATTUA LEIKKIEN ”Tässä on ilmapalloja ja tuossa sydämiä. Roomalaisille Paavali puhui Jumalan rakkaudesta (Room. Kirje ja kuva taiteltiin ja suljettiin kuoreen, minkä jälkeen lähdettiin postiin ostamaan postimerkkiä rahat huolellisesti taskuun talletettuna. Myös Paavalin kokemaa hurjaa myrskyä päästiin leikkimään, kun osa hahmoista sijoitettiin Maltan saarta markkeeraavalle ruskealle kankaalle. Hän tarvitsi näitä kumppaneitaan. 1:14–15) ja heprealaisille toivosta (Hepr. Myös Paavali piti huolta ystävistään ja monista seurakunnista kirjoittamalla pitkiä kirjeitä neuvoakseen ja rohkaistakseen heitä hengellisissä asioissa. Hänelle kerrottiin Jeesuksesta, ja hänestä ja koko hänen perheestään tuli kristittyjä
Uutuutena rakennamme nyt kahta muuta kylää: nuortenleirin Kivilää perheleirin Perhelää! Miten mukaan. 41 Ideasta käytännöksi KAIKKIEN AIKOJEN TELTTALEIRI lapsille ja heidän perheilleen, tytöille ja pojille sekä nuorille Partaharjun leirikylässä Pieksämäellä 24.–29.7.2019 Pisaran perheleiri Kutsumme perheleirille erityisesti alle 9-vuotiaita lapsia perheineen, vanhempineen, mummuineen, pappoineen ja/tai vaikkapa kummien kanssa. Juhan kanssa perheleirin ohjelmaa suunnittelevat Tytti Friberg (vas.) Helsingin Kallion seurakunnasta, Eleonora Printz Parkanon seurakunnasta, (keskellä Juha), Minna Tuominen Kirkkohallituksesta, Maaret Hirvensalo Vantaan Tikkurilan seurakunnasta sekä Mari Torri-Tuominen perheleiristä vastaavana Nuori kirkko ry:n työntekijänä.. • Innosta ja innostu! Luonto ja telttaleirit, isot iltanuotiot ja 2000 muuta lasta ovat isoja elämyksiä. Elokuisena torstaina perheleirin suunnitteluryhmämme kokoontui Partaharjun auringonpaisteeseen, honkien huminaan, raikkaisiin tuuliin Salvosen rannalle. Voisiko tämä olla ensi kesän perheleirinne. • Muuta mutkatonta: Monesta seurakunnasta tullaan 10–14-vuotiaiden leirille seurakunnan työntekijöiden kanssa. Ohjelmassa hyödynnämme Partaharjun mahtavaa maastoa ja paikkoja: Ristikiven kirkkoa, esteetöntä luontopolkua, kotaa, Salvosen vettä! Aikuisille tarjotaan myös muutamia omia ohjelmaja luentotuokioita, muun muassa vanhemmuuden palikoista sekä tietoa pienten lasten kiusaamisen ehkäisyyn liittyvästä PIKI-hankkeesta. Hiippakuntien kylissä – Oulun Savula, Lapuan Kumpula, Turun arkkihiippakunnan ja Tampereen Harjula, Kuopion ja Mikkelin Järvelä – telttailevat lähinnä 10–14-vuotiaat leiriläiset. Majoitus tapahtuu omissa teltoissa Perhelän kylässä. Perheleirille voi osallistua myös vain viikonlopun ajaksi. Kuljimme läpi maastojen, kävimme maailman korkeimmassa kirkossa – Ristikiven kirkossa, istuimme tyhjällä isolla nuotiopaikalla ja suunnittelimme ensi kesää. Leirillä perheillä on aikaa ja mahdollisuuksia yhteiseen tekemiseen: liikuntaa, musiikkia, pieniä ja suuria iltanuotioita... Tässä kohtaa voi tehdä yhteistyötä esim. Huomaa myös, että perheleirille voi ilmoittautua myös itsenäisesti (perhe ilmoittaa itse itsensä) eikä perheleirille tarvitse lähteä itse seurakunnan työntekijänä tai lastenohjaajana mukaan. kuljetusten sopimisten tai ilmoittautumisten kanssa. Mukaan Perhelään on tulossa nuoria isosiksi ja leikkikavereiksi – siis apukäsiksi. Mukaan on tulossa ainakin: nikkarointia, Päkää ja Pulmua, rauhanviirejä, tanssia, pelejä, uintia, vesiliukumäki, iltanuotioita, Pekka Laukkarinen sekä Juhan (allergisillekin sopiva) koira, Eleonoran lapsikuoro avajaisiin, Maaretin askartelulaatikot, Minnan luennot vanhemmuuden palikoista, Tytin tuottamaa ohjelmaa viereisessä Purolan kylässä vähän isommille perheleiriläisille, Marin muskareita sekä myös Godly Play -kerrontaa, lattiakuvia, draamaa ja paljon muuta kivaa yhteistä tekemistä! Oi, odotan jo niin ensi kesää! Yhteistyöterveisin Mari Torri-Tuominen mari.torri-tuominen@nuorikirkko.fi 050 585 1071 Perheleirin johtajana toimii Juha Pitkä Tuusulasta, hän on myös suunnitteluryhmämme puheenjohtaja. Leirille tulevat lapset ovat huoltajiensa, vanhempiensa, kummiensa, mummiensa ja vaariensa vastuulla. Kylistään leiri tunnetaan Kaikenikäisille suunnattu Pisara-leiri rakentuu erilaisista kylistä. Ohjaa perheitä myös tälle sivustolle. Perheleirille voi saapua myös asuntovaunulla tai -autolla. • Mainosta ja mahdollista! Katso suurleirin sivuilta www.pisaraleiri.fi valmista materiaalia, jota voisit käyttää seurakunnan ryhmien informoinnissa
Senegelilaiseen joulun tunnelmaan pääsee taiteilemalla hiekkataulun. Virren mukaan edeten voidaan rakentaa perinteinen seimiasetelma esimerkiksi näin: 1.–2. Italiassa lahjat tuo pyhä Lucia 13.12. säk. säk. Tarjoilemista varten leikkaa pötkylät paksuiksi siivuiksi ja nauti. –7.voisivat olla Marian ja Josefin omat säkeistöt, 8.– 9. Nimittäin joulupukki ei suinkaan anna aattoiltana lahjoja kaikille maailman lapsille, vaan lahjapäivät vaihtelevat.. Kirkkokahveille jouluherkku Virosta Mönjäpötkö eli Kissa Arturin keksikakku suomalaiseen keksitarjontaan sovellettuna: 300 g toffeeta tai toffeekarkkeja (Omar, lehmäkaramellit, Kalevin kiss-kiss toffeet tms) 165 g keksejä (Marie-keksit tai vastaavat sopivat oikein hyvin) 100 g vaniljan makuisia vohveleita 200 g voita Murenna keksit ja leikkaa vohvelit palasiksi. Kirjoittakaa lasten kanssa näille postia ja pyytäkää heitä lähettämään teille joulukirkkoa varten joku terveinen: laulu, rukous, resepti, leikki tai muu joulujuttu. härkä ja aasi, 6. Lisää toffee kattilaan ja sulata sekoittaen koko ajan. Sulata voi kattilassa. tai 6.12. Valmisteluja lapsiryhmissä Vinkkien valmistelua varten lähetimme postia Suomen Lähetysseuran työntekijöille ja pyysimme heitä kertomaan, millä erityisellä tavalla lapset heidän kirkossaan huomioidaan joulun aikaan. iso joukko enkeleitä. Liput voi piirtää kerhossa tai tiedustella, voisivatko lähikoulun oppilaat askarrella lippuja messua varten. Sieltä löytyy ideoita, joita voi liittää myös joulukirkon valmisteluun ja toteutukseen. Samoin voidaan tehdä eri lapsiryhmissä ja tutustua virteen. paimenet, 4. säk. Jos tarjolla on riittävästi avustajia, he voivat pukeutua näiksi hahmoiksi ja messun jälkeen osallistua hahmoina kirkkokahveille. Joulupäivänä lahjantuoja voi olla myös Kristus-vauva. Lopulta tulevat vielä tietäjien lahjat loppiaisena 6.1. Tähän suunnitelmaan tuli mukaan ideoita Titta Hämäläiseltä Virosta ja Anni Takkolta Senegalista. Pohjois-Euroopassa joulupukki saapuu jo jouluaattona, kun monessa paikassa hän tulee vasta jouluaamuna 25.12. Jonot laitetaan koristeeksi kuuseen tai seinille. Esirukousta varten varataan kaikkien maiden lippuja, jotka seurakuntalaiset voivat laittaa kuuseen rukouksen merkiksi. Terveisiä maailmalta Yleensä joka seurakunnalla on omia nimikkolähetystyöntekijöitä ja kummilapsia eri puolilla maailmaa. Laita pötkylät jääkaappiin ja anna jäähtyä yön yli. Puutai vanerialustalle levitetään liimaa halutuksi kuvioksi. enkeli (+paimenet), 3. Näiden joulukirkkovinkkien tarkoituksena on innostaa viettämään joulua lasten kanssa niin, että perhejuhla avartuu antamaan tilaa koko maailmalle. Joulumaisemista voi tehdä näyttelyn kirkkotilaan. Sen päälle kaadetaan tai ripotellaan hiekkaa erilaisiksi kuvioiksi ja annetaan kuivua. 42 Ideasta käytännöksi PERHEMESSU Yhteinen joulumme Joulu maistuu, kuulostaa ja näyttää erilaiselta maailman eri kolkissa, mutta kaikkialla juhlitaan saman Jeesuksen syntymää. TEKSTI & TOTEUTUS Anita Ahtiainen ja Mari Torri-Tuominen ASIANTUNTIJANA Pirjo Lehtonen-Inkinen Enkeli taivaan -kuvaelma Martti Luther teki virren 21 kotona esitettäväksi joulukuvaelmaksi. Senegalilainen joulumaisema Kuumassa ja kuivassa Senegalissa on paljon hiekkaa. Liput kuusenkoristeeksi Messua kuljetetaan laittamalla kertomuksessa mainittujen maiden liput kuuseen. On hyvä, jos jokaisella on jokin tarina hahmoon liittyen, jonka voi kysyjille kertoa. Nostele seosta leivinpaperille ja muotoile niistä leivinpaperin avulla pötkylöitä ja puristele ne tiiviiksi. Messun tarinaa kuljetetaan tällä kertaa sen mukaan, miten joululahjoja jaetaan eri puolilla maailmaa. Jeesus-vauva, Maria, Joosef, 5. Keski-Euroopassa Pyhä Nikolaus tuo lahjat joko 5. Sovella perhemessun vinkkejä myös lasten joululauluhetken rakenteena. Muista Päkän vinkit jouluja tammikuulle! Pieni on Suurin 4/2018 liitteenä oli Päkän vinkit pyhäkouluun ja muihin hyviin hetkiin. Lahjojen tuojat Joululahjojen tuojista on erilaisia perinteitä. Sopiva pötkylän läpimitta on noin kolme senttiä, mutta se on makuasia. Sekoita nopeasti. Lapsia käsikädessä Senegalilainen joulukoriste syntyy leikkaamalla erivärisistä papereista lapsijonoja (kuten meillä perinteiset tonttujonot). Myös messussa virttä voi esittää kuvaelmana. Sitten nosta kattila liedeltä ja lisää keksinja vohvelinpalat. tietäjät ja 10. Myös messussa lasten ryhmät voivat esittää laulun pienenä kuvaelmana tai yksittäisinä liikkeinä
Lucian päivää vietetään monessa muussakin maassa. Rippi Rippiin voi johdattaa toinen kertoja. Paha olo kertoo siitä, että tietää tehneensä väärin. Päivän virsi ”Joulupuu on rakennettu” Laitetaan puuhun Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan, Islannin ja Viron liput samalla kun kertomus etenee. Lucia neidoksi pääsee se, jolla on auttavainen mieli. Laulamme ”Jouluyö, juhlayö”. Se syntyi, kun urkuri Franz Gruber ja pastori Joseph Mohr halusivat tehdä jouluyön messuun laulun, jonka voisi soittaa kitaralla, kun urut olivat menneet rikki. Hän tuntee meidät. Saksassa lapset saavat lahjoja jo 6. Nyt rukoilemme. Kuuseen voidaan laittaa Saksan lippu. Siellä on paljon joulun viettäjiä, mutta vielä paljon enemmän heitä, joille joulu on ihan uusi asia. Tätä pyydämme Jeesuksen nimessä. Tarinaan kuuluu ilman lupaa syöty hedelmä – usein omenaksi ajateltu. Laulamme Lucialle laulun ”Sancta Lucia, taivaalla tähtivyö”. joulukuuta. Hyvässä joulussa kaiken ei tarvitse olla täydellistä. Tänään me lähestymme joulua miettimällä, miten monella eri tavalla lapset eri puolilla maailmaa juhlivat joulua. Se omena on olemassa meidän jokaisen elämäntarinassa. Hyvä joulu on täynnä vaikeuksien voittamista ja toisten auttamista. Kiinassa on paljon ihmisiä. Monet koristelevat joulukuusen eri maiden lipuilla. Hän lähtee liikkeelle aattona, koska täällä pohjoisessa on vanhastaan ajateltu uuden päivän alkavan aina illalla. Siksi joulu ja sen sanoma ovat levinneet kaikkialle maailmaan ja joulua voi juhlia sielläkin, missä ei ole paljon rahaa tavaroihin. Sellainen omena on mukava antaa ystävälle lahjaksi. Onkin metka yhteensattuma, että omena muistuttaa myös jouluaaton nimipäiväsankareista Eevasta ja Aatamista. Ollaan hetki hiljaa ja mietitään, mikä painaa mieltä. Messun toteutus PERHEMESSU. Evankeliumi Luuk. 6.12. Viime vuosina kiinalaisiin kauppoihin on alkanut tulla joulunaikaan tarjolle ihania punaisia omenoita kauniisti pakattuna. Pappi: Jeesus kuulee rukouksemme. Jeesus, sinä voitit pahan rakkaudella. Voit toistaa mitä sanon: Jeesus, sitä tiedät, mitkä pahat asiat ovat minun oma vikani. Se on itävaltalainen laulu, joka on täynnä joulun tunnelmaa ja tapahtumia. Siksi annetaan paljon lahjoja. Ovella jaetaan punaisia omenoita tai omenan paloja. Kiitosvirsi Nousemme laulamaan kiitosvirttä, joka on kotoisin Saksasta. Jouluun kuuluu auttaminen ja ilahduttaminen. Kertoja avaa laatikon, jossa on omena. 2:1–7 Voidaan lukea niin, että lukemiseen liitetään liikkeet, joihin koko seurakunta voi osallistua. Aamen. (Laitetaan kuuseen Senegalin lippu.) Sitä laulua lauletaan vaikkapa Senegalissa, missä lapset tulevat aikuisten kanssa yöllä messuun ja lausuvat yhdessä uskontunnustuksen. Kun puhuu asioita toiselle ihmisille ja Jumalalle, voi saada anteeksi. joulukuuta eli samana päivänä, kun Suomessa vietetään itsenäisyyspäivää. Miltä se maistuu. Hän sanoo sinulle ja minulle: Saat anteeksi. Se muistuttaa, että joulun hyvä viesti kuuluu kaikille. Kulkuelaulu: Joulukirkkoon eli ”Kello löi jo viisi” Tähän mukaan soittimet, liikkumiset, köröttelyt, leikit! Kulkueeseen voidaan kaikki halukkaat kutsua mukaan ja kiertää jos mahdollista kirkkosalia ympäri niin, että kulkue kulkee kaikkien läheltä. Joulupukki on sukua Pyhälle Nikolaukselle ja varmasti myös Lucian hyvä ystävä. Kertoja jatkaa laulun jälkeen: Tämä on ehkä maailman tunnetuin joululaulu. Kiitosvirsi Enkeli taivaan, VK 21:1– 3,10 (voi olla myös enemmän säkeistöjä). Jos paikalla on joulupukiksi pukeutunut henkilö, hän voi olla kertojana ja tekstinlukijana seuraavassa. Niitä asioita ajatellessa tuntuukin kuulua pahalta. Anna anteeksi. Hyvien asioiden lisäksi haluamme asioita, jotka voivat vahingoittaa toisia. Tapa on kuulemma syntynyt siitä, että kiinaksi sanat “omena”– “ping guo” ja “jouluaatto” “ping an ye” kuulostavat vähän samalta. Voit miettiä, mikä siinä liittyy jouluun ja mikä pääsiäiseen. Saitko sinä omenan. Aamen. Lucia-hahmo lausuu päivän rukouksen Jumala, kiitos kun tuli ihmisenä maailmaan ja saamme tuntea sinut nimellä Jeesus. Luetaan vain Jeesuksen syntymään asti. Päivän rukous Kertoja: Joulu on niin suuri juhla, että sitä vietetään pitkää eri puolilla maailmaa. Johdantosanat Kertojalla on kädessään punainen omena. Joulun ilosanomaan kuuluu, että pahaan oloon ja huonoon omaantuntoon ei tarvitse jäädä. Ei tarvitse olla mikään oma merkkipäivä tai onnistuminen, jotta lahjan voisi saada. Joulupukin lahjat ovat siitä ihania, että ne saadaan Jeesuksen takia. He olivat Raamatun mukaan ensimmäiset ihmiset, jotka halusivat olla Jumalaa parempia, ja epäonnistuivat. 43 Ideasta käytännöksi Kaikessa, mitä sanotaan ja tehdään voi olla eri ikäisiä seurakuntalaisia mukana. Tee meistä rohkeita. Avustaja voi laittaa kuuseen Kiinan lipun. Täällä pohjoisessa odotetaan joulupukkia jouluaattona. Voidaan kysyä, onko kirkossa kiinalaisia tai joku, joka on käynyt Kiinassa. Auta, että tämä joulu toisi hyvyytesi elämäämme. on Pyhän Nikolauksen päivä. Nikolaus oli piispa, joka salaa auttoi pulassa olleita. Italiassa lahjoja tuo Pyhä Lucia 13. Jouluun odotukseen on aina kuulunut mukavia asioita – lahjoja ja herkkuja. Laitetaan puuhun Itävallan lippu. Anna iloa. Se kertoo tärkeimmät asiat siitä, mihin me kristityt uskomme
nukkuu, nukkuu (dort, dort dort le petit fils). Tekstin ”käsittelylauluna” voidaan lähteä liikkeelle ympäri kirkkoa, ja pysähtyä laulamaan esimerkiksi alttareille, pysähdyspaikoille tms. Pysähdyspaikoilla voisi olla erilaisia rytmisoittimia, joita soitetaan kussakin säkeistössä, ja otetaan mukaan matkalle. Entre le boeuf et l'âne gris, Dort, dort, dort le petit fils kerto: Mille anges divins, mille séraphins, volent à l'entour de ce Dieu d'amour. Entre les pastoureaux jolis, dort, dort… 4. Herkut voidaan esitellä kirkkokahvittelun yhteydessä. Tämä ehtoollinen on ainakin häneltä. Siitä on kuunneltavissa lukuisia versiota Youtubessa.) Loppulaulu voi muuttua kulkueeksi, jossa tanssitaan yhdessä pois kirkosta ja mennään kirkkokahveille nauttimaan jouluherkuista, kuten virolaisista toffeista. Entre les deux bras de Marie, dort, dort... Lasten veisukirja Malilainen laulu, Jaakko Löytyn sanoilla. 2. Suomeksi: Sua, Isä taivaan, kiitämme, enkelten kanssa kiitämme et Jeesus tuli luoksemme ilon tuomaan kaikille. ”Seuraa tähteä” on erityisen sopiva loppulauluksi.. Ehtoollisosa Ennen ehtoollisrukousta sanotaan: Monessa maassa sanotaan, että kaikki joululahjat tulevat Jeesus-vauvalta. Nyt kun tämä messu on lopuillaan, voidaan viettää myös pieni loppiainen – lopun juhla ja laulaa yhdessä Cantad, cantad, cantad. Tuota juhlaa kutsutaan loppiaiseksi. Laulussa on selkeät seurakunnan osuudet: on aika “lähteä” ja “seuraa tähteä.” Esilaulajina voi toimia eri-ikäiset; ryhmät tai yksittäiset henkilöt. Olemme muistaneet kiinalaisten jouluomenia, Pyhän Nikolauksen ja Lucian lahjoja, joulupukin ja Jeesus-lapsen lahjoja, mutta Etelä-Amerikassa lapset odottavat lahjoja 6. Lahjat jotka silloin jaetaan, tuovat mieleen Itämaan tietäjät, jotka toivat Jeesus-lapselle lahjaksi kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Lähettäminen Kertoja: Olemme saaneet ehtoollisen lahjan. Ehtoollisenjakopaikkoja on hyvä olla monta, jotta ehtoollisen vietto sujuu joustavasti. Hän haluaa olla meissä, jotta elämä olisi niin hyvää kuin se ikinä vain voi olla. Pieni leipä ja pieni viini on itse Jeesus. (Laulun nuotti on ohessa. Ehtoollinen on Jeesuksen jouluruokaa, jota on kirkossa tarjolla ympärivuoden. Esirukousvirsi VK 501, Kuule Isä taivaan pyyntö tää Säkeistöjen välissä luetaan seurakuntalaisten jättämiä rukousaiheita. Kaikki kastetut ovat tervetulleita ehtoolliselle myös lapset. tammikuuta asti. 44 Ideasta käytännöksi PERHEMESSU Uskontunnustus Esirukous Esirukouksen aikana voit tulla tuomaan kuuseen jonkun sellaisen lipun, jota siellä ei vielä ole. Niin rukoilemme kaikkien maailman ihmisten puolesta. Entre les roses et les lis, dort, dort… 3. MUITA MONIKULTTUURISUUTEEN LIITTYVIÄ LAULUJA: HEINILLÄ HÄRKIEN Ranskalainen laulu osan voi laulaa yhdessä ranskaksi esim. Lopuksi voidaan lukea virolainen rukous Sind, Isa taevas, täname, koos inglitega kiidame, et Jeesus tuli ilmale rõõmustajaks kõigile. SEURAA TÄHTEÄ esim
Hän viettää siellä pari tuntia kerrallaan ja kertoo saavansa lapsilta paljon iloa ja suoraa palautetta. ilmestyneessä Kirkko ja kaupunki -lehdessä (www.kirkkojakaupunki.fi), ja tämän jutun sitaatit on poimittu ko. Odotan yhteydenottoasi – iloa ja voimia tärkeään työhösi! Yhteistyöterveisin Jukka p. 0400 508 241 jukka.jylha@kirjapaja.fi PULUBOIN JA PONIN LEFFASTA piristystä syksyn pimeyteen Mielikuvituksen lennon puolesta puhuva lastenelokuva on toteutettu tällä kertaa pikkutytön näkökulmasta. Etsin sinulle ja työyhteisöllesi sopivat ratkaisut – tarjouksia unohtamatta! Tänä syksynä on tulossa todella jymäköitä uutuustuotteita, kuten Riparikirja, Kirkkovuosi lasten kanssa, Laulutuuli ja Seurakunnan luottamushenkilön kirja 2019 – 2022. Varhaiskasvattajien tekemä työ on huikean hyvää ja tärkeää – eli terveisiä päättäjille! Haastattelu on julkaistu kokonaisuudessaan 9.8. Jukka Jylhästä asiakkuuspäällikkö seurakuntamyyntiin Syksyn lämmin tervehdys! Toimin tänä syksynä asiakkuuspäällikkönä Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy:ssä. Ota yhteyttä kaikissa kirjatilauksiin liittyvissä asioissa. – Kun yritän esittää jotakin, saatan kuulla, että ”aivan liian lällyä leikkiä”. Koulun alku kuitenkin lähestyy, ja aikuisten mielestä tällaisten leikkien on loputtava. John Wikströmin Mielestä elämää tai Anna-Mari Kaskisen Hyvyyden voimaa. – Käyn säännöllisesti yhdessä päiväkodissa leikkimässä lasten kanssa ja lukemassa heille satuja. Vastuullani on kustantamomme ja seurakuntien välisen yhteistyön vahvistaminen. Askola on pysynyt poissa julkisuudesta, mutta viime elokuussa hän antoi haastattelun Kirkko ja kaupunki -lehdelle. Hyvin todennäköisesti olemme tavanneet jo aiemmin kasvatusja nuorisotyön tapahtumissa, olenhan toiminut pitkään Poikien ja Tyttöjen keskuksen (PTK) asiantuntijana ja sen jälkeen Nuori kirkko ry:n kouluttajana. Elokuvan on ohjannut Mari Rantasila. Piispa emerita Irja Askola ”Käyn säännöllisesti leikkimässä” Irja Askola vilkuttaa osallistujille lähtöpäivän musiikkihartaudessa. Tuossa haastattelussa Askola kertoo mm. Seitsemänvuotias Poni, oikealta nimeltään Mai, ei halua mennä kouluun. Hän on aloittanut opetusja kulttuuriministeriön ja sosiaalija terveysministeriön yhteisen nuorten syrjäytymisen vastaisen hankkeen ohjausryhmässä. Puluboilla on ratkaisu kaikkiin ongelmiin – vaikeatkaan asiat eivät ole liian vaikeita, kun antaa mielikuvituksen lentää! Puluboin ja Ponin leffa perustuu suosittuun, Veera Salmen kirjoittamaan lastenkirjaan. uudesta luottamustehtävästään. Kesän aikana Ponin elämään astuu mielikuvituskaveri Puluboi, omalaatuinen lintumainen poika, joka rakastaa mainoksia ja pullaa ja vihaa r-kirjainta. Hän haluaa olla poni: pukeutua tekoturpaan ja laukata Kallion katuja kengät kopisten, villinä ja vapaana. Lahjakirjoiksi sopii esim. Ei tarvitse pitää pöytäkirjaa, johtaa puhetta tai hallita tilannetta. artikkelista. Tässä on saanut löytää oman sisäisen lapsensa. 45 Ideasta käytännöksi KURKISTUKSIA Vuosi sitten Irja Askola jäi eläkkeelle Helsingin hiippakunnan piispan tehtävästä – tienraivaajan roolista maamme ensimmäisenä naispuolisena piispana. – Päiväkodissa olen tullut siihen tulokseen, että varhaiskasvattajien palkat niin kunnilla kuin seurakunnilla ovat törkeän pienet, kun vertaa työn vaatimaa ammatillisuutta ja vastuuta siitä maksettavaan palkkaan. Sitten kun olen lähdössä kotiin, kysytään, ”miksi lähdet jo nyt”. Se sai ensi-iltansa elokuun alussa.. Kirkon kuvapankki / Markku Pihlaja. Lapset ja nuoret ovat hänen mielessään muutenkin, hyvin konkreettisesti. Askola on käynyt päiväkodissa maaliskuusta alkaen. Se on ihaninta, mitä ikinä olen tehnyt, toteaa Askola lehden haastattelussa
Urpu Sarlin on Espoon seurakuntien viestintäpäällikkö ja Lastenkirkko.fi-palvelun ohjausryhmän puheenjohtaja. Juuri valittavien luottamushenkilöiden on tärkeää omaksua lapsivaikutustenarviointi heti välttämättömäksi osaksi päätöksentekoprosessia. Tässä tärkeitä kanavia ovat lehden lisäksi uutiskirjeet, somekanavat, verkkosivut ja kotiin lähetettävät kirjeet. Kirkonrottaa hän on leikkinyt myös omien lastensa kanssa. Kirkko ja kaupunki -media käsittelee lähes joka numerossaan aiheita, joiden ajattelen olevan kiinnostavia lapsiperheiden vanhemmille. Kysyimme häneltä muutaman tärkeän kysymyksen liittyen lapsille viestimiseen. Miten Espoon seurakuntien viestintä palvelee lapsia ja perheitä. Pulmu ja Päkä rauhanrakentajina on suosikkini. Urpu Sarlinin lempileikkejä lapsena olivat ryhmäleikit, jossa sai juosta ja piilotella. Lapsen pitää saada pysyä kärryillä ja saada vaikuttaa Lastenkirkon ohjausryhmälle lapsen ääni on tärkeä. Parhaimmillaan se tuo lapsille iloa ja auttaa vanhempia puhumaan lapsensa kanssa uskosta ja elämästä. 46 Ideasta käytännöksi LASTENKIRKKO Aikuisten on tärkeää mahdollistaa lapsen äänen kuuluminen tarjoamalla turvallinen tila ajatusten tuottamiseen. Myös iltajutut ja -rukoukset ovat sellaisia, joita olen joskus jäänyt itseksenikin kuuntelemaan. Miksi Espoon seurakunnat on mukana toteuttamassa Lastenkirkko.fi-palvelua. Mikä on suosikkijuttusi Lastenkirkko-mediassa. Tarjoamalla Lastenkirkko-palvelun. Espoossa viestintä lapsiperheiden kanssa on pääasiassa seurakuntien vastuulla, joten meillä seurakuntayhtymän viestinnässä ei ole niin suurta roolia siinä. Näitä ajatuksia pitää lapsivaikutuksen arviointeina viedä eteenpäin seurakuntien hallintoon. Haluamme, että verkossa on lapsille ja perheille tarjolla kirkon oma palvelu. Seurakuntien varhaiskasvattajilla on hyvä mahdollisuus haastatellen, saduttaen ja leikkien rohkaista lapsia tuomaan odotuksiaan, toiveitaan, ilon aiheitaan ja huoliaan esiin. Lisäksi on totta kai tärkeää, että tieto lasten ja perheiden toiminnasta on helposti saatavilla ja ajantasaista
Kalenteri innostaa tekemään hyvää ja luomaan oikeaa joulumieltä. Mikä saisi olla toisin. eli lehdet ovat hyvissä ajoin saatavilla joulunajan tapahtumiin. Millaista on viestinnän ja varhaiskasvatuksen hyvä yhteistyö. Lehden joulukalenteri perustuu Lotta Kaupin jouluiseen kuvaan, josta lapset saavat itse kertoa 24 tarinaa joulukalenteriluukkuihin. Tosin, koska seurakuntien varhaiskasvatus hoitaa aika itsenäisesti viestintäänsä, en ole ihan selvillä siitä, vaikka meillä olisikin jotain. Iloitsen Tapiolan seurakunnan uudesta Siunauksen sadetta -kokonaisuudesta, joka on tehty varhaiskasvattajien ja seurakunnan tiedottajan yhteistyönä. Varhaiskasvattajat tuntevat hyvin lapsiperheiden elämän kysymykset ja tarpeet. Vuonna 2019 Lastenkirkkoa ovat jo mahdollistamassa Espoo, Helsingin, Jyväskylän, Keravan, Lahden, Nurmijärven, Parkanon, Pornaisten, Salon, Seinäjoen, Turun ja Kaarinan, Vantaan, Viitasaaren ja Ylöjärven seurakunnat, Kirkkohallitus ja Nuori kirkko ry. Se näkyy Siunauksen sadetta -materiaalien kielessä ja kuvituksessa. Lastenkirkko-mediaa kehitetään koko ajan siihen suuntaan, että se toimisi lasten äänitorvena. Miten teillä. Arvostan kovasti Lastenkirkon lastentoimitusta. mennessä. Asiaa avaavat tietysti pyhäkoulun Päkä-lammas ja kerhokyyhky Pulmu. Kanavan nimi on ”Siunauksen sadetta”. Lasten tarinat kannattaa siis lähettää osoitteeseen paka@lastenkirkko.fi Toimituksessa ne muokataan mukaviksi videoiksi. Kuvan katsominen saattaa hyvinkin innostaa kehittämään omaa elinympäristöä. 47 Ideasta käytännöksi Juhlan kunniaksi teemme lasten kanssa jälleen jotakin uutta. Tutkimuspartion Tuuli, Toivo, Toimi ja Taito tulevat kertomaan enemmän omasta tarinastaan. Isommalla porukalla saamme enemmän näkyvyyttä ja toimivampaa sisältöä. Kertokaa meille, mistä piditte Lastenkirkossa eniten. Kaikki ovat vieläkin tervetulleita mukaan. Samaan postiin voi laittaa palautetta. Lastenkirkko.fi täyttää tammikuussa 10 vuotta! Miten lapsia voisi osallistaa viestinnän toteuttamiseen. Ketä he oikein ovat ja mikä heitä kiinnostaa. Päkän postilaatikossa julkaistaan lasten omia videoita. Lastenkirkko tarjoaa kaksi joulukalenteria Lastenkirkko 6/2018 lehti ilmestyy jo 2.11. Lastenkirkko.fi palvelun joulukalenteria on kehitetty viimevuotisten korttien pohjalta entistä hauskemmaksi ja toiminnallisemmaksi. Lasten itsensä tekemää sisältöä kaivataan. Tunneviesti on niissä kohdallaan.. Lotta Kaupin piirtämässä kuvasta Lastenkirkko 5/2018 keskiaukeamalla on lapsen elämänpiirin asioita. Otamme selvää, kuka Jumala oikein on. Lehdet kannattaa tilata lahjaksi lapsille ja perheille 8.10. Tapiolan seurakunnan Siunauksen sadetta -materiaaleihin on tuotettu mm. Tässä meillä on varmaankin oppimisen paikka. videoita Youtubeen
Rukousnoppien teko onnistuu hyvin leireillä, kerhoissa ja kotona. Kauniit nopat koristavat yötai ruokapöydän ja muistuttavat rukouksen tärkeydestä. Suomen Pyhäkoulun Ystävät ry on kehittänyt yhdessä muhoslaisen Laserpojat-firman kanssa puiset iltarukousja ruokarukousnopat. Rukousnopan voi askarrella itsekin! www.hyvinkaanseurakunta.fi/ toimintajapalvelut/seurakuntatyo/ lapsetjaperheet/iltarukouksia. TEKSTI Laura Jokinen KUVAT Laura Jokinen ja Shutterstovk Rukous on sydämen puhetta Jumalalle, sanatonta huokausta, ulkoa opittuja sanoja tai vapaata puhetta Jumalan kanssa. Ja Hyvinkään seurakunnan nettisivuilta voi tulostaa valmiiksi kirjoitettuja iltarukouksia omaan noppaansa (alla qr-koodi ja nettiosoite). Vaikeissa elämän kohdissa rukoukseen turvautuminen helpottaa, Jumala kuuntelee päivin ja öin. Rukousnopan voi askarrella itsekin litran tölkeistä. Kysellään isovanhemmilta, mitkä ovat heidän oppimansa rukoukset ja viedään vanhaa rukousperinnettä eteenpäin. Elääkö rukouksen perinne tämän päivän perheissä. 48 Ideasta käytännöksi PYHIÄ HETKIÄ Rukous on silta Rukous on silta -virren on sanoittanut Anna-Mari Kaskinen ja säveltänyt Jukka Salminen. Lapsena opittu rukous kantaa läpi elämän. Erillistä ajanvarausta ei tarvita. Ja jos ei sopivia löydy, niin kirjoittaa itse paperille oman perheen rukoukset. Youtubesta Lysti Lammas -kanavalta voi katsoa askarteluohjeet (www.youtube.com-iltarukousnoppa maitotölkeistä). Rukous herättää paljon keskustelua
Silloin tuntuu, että rukouskin siivet saa. 3. Älä turhaan luule, ettet osaa rukoilla. Lapsen kanssa puhutaan, mikä säätila kuvastaa mitäkin tunnetta – aurinko iloiseen mieleen, sadepilvi surulliseen mieleen, ukkonen vihaiseen mieleen jne. Rukous saattaa unohtua helposti, kun kaikki on hyvin – helposti käy niin, että käännymme Jumalan puoleen vain silloin, kun elämässä on vaikeita aikoja. Martin Lönnebon kehittämät rukoushelmet ovat saaneet monenlaisia muotoja perinteisten helmien lisäksi. Säätilakortteja voi tehdä useampia, ja jokainen perheenjäsen voi laittaa yhdessä sovitulle paikalle säätilansa näkyviin. Rukous on polku luokse auttajan. Rukoukseen ei tarvitakaan paljon sanoja. Tarpeesi Hän tietää sinuakin paremmin. Älä yksin pelkää, huolet Jumalalle vie. Rukousperinteen voi aloittaa jo lapsen ollessa hyvin pieni. 49 Ideasta käytännöksi 2. 1.Rukous on silta luokse Jumalan. Vauvaryhmissä rukoushelmiä voi käydä eri kertoina läpi. Rukous on lintu, joka lentää taivaaseen. Taivaan Isän luokse kiitoslaulu kohoaa. Joskus synkkä pelko hiipii hiljaa sydämeen. Moni kantaa huoliansa aivan yksikseen. Äijähelmet voi askarrella erilaisista muttereista, ja vauvoille voi puolestaan tehdä turvallisista imeskeltävistä silikonihelmistä imetyskorun (monissa nettikaupoissa myydään sopivia ja turvallisia helmiä). Lasten kanssa on tärkeää puhua myös surullisista ja vaikeista asioista. Vauvoille voi tehdä oman imetyskorun turvallisista silikonihelmistä.. Vauva ottaa sormiinsa ja suuhunsa imetyskorusta helmen ja äiti voi rukoilla kyseisen helmen rukouksen. Niiden avulla voi olla helpompi ottaa puheeksi omat tunteet. Hautausmaa on kaunis paikka, ja erilaisissa hautakivissä on paljon ihmeteltävää. Niistä kuvista saa valita kulloiseenkin hetkeen sopivan säätilan. Taivaan Isä kuulee pienen huokauksenkin. 4. Lönnebon rukoushelmet muistuttavat meitä myös kiittämään hyvistä asioista elämässämme. Pimeyden läpi kulkee rukouksen tie. Hautausmaalla voi käydä kävelemässä ja tutustua siihen, vaikkei olisi menettänyt ketään läheistä. Äijähelmet voi askarrella erilaisista muttereista. Jos lapsen on hankalaa kertoa tunteistaan tai nimetä niitä, voi kotona tai kerhossa piirtää erilaisia säätiloja paperille. Kun ikävä on kova ja suru valtaa mielen, voimme kääntyä rukouksissa Jumalan puoleen. Kaikki on niin hyvin, että ihan naurattaa. Rukous tuo rauhan sydämeen. Joskus sisimpäämme kasvaa ilon kukkamaa. Pyhäinpäivää vietämme tänä vuonna lauantaina 3.11
Voi köllötellä vaikka äidin kanssa rauhassa tai leikkiä rauhassa. Rauhan ja rauhoittumisen lauluja. Yhdessä levitämme rauhan ajatuksia, kuuntelemme ja kunnioitamme toista. Rauha tarkoittaa myös koulurauhaa, somerauhaa, kotirauhaa, rauhaa lähellä ja kaukana. 50 Ideasta käytännöksi LAULA – LEIKI – LIIKU TEKSTI JA TOTEUTUS Mari Torri-Tuominen KUVA Suvi Sievilä Rauhaa, ystäväni! 1 Joulurauhaa! Käännämme katseen kohti joulun valoja, iloja, tuoksuja ja makuja. Se sopii rauhoittumislauluksi, rukouksen välilauluksi, ryhmän alkuja siunauslauluksi sekä rauhan tervehdykseksi. Aikuisten on annettava siihen mahdollisuus. Ja joulun kellojen soisimme soivan rauhaa koko maailmaan. Kun lapsia pyydettiin kertomaan rauhasta, niin päällimmäisenä oli mielessä se oma lähipiiri – ettei tarvitse pelätä, voi olla rauhassa tai tehdä asioita rauhassa. Virressä on helpot sanat, ja ensimmäinenkin säkeistö riittää laulettavaksi. Kirkon kasvatuksen #Rauha-teema vuosille 2018–2019 on nyt puolessa välissä kauttaan. Lasten ja nuorten osallisuus rauhan tekijöinä ja rauhan puolustajina omassa lähipiirissään on tärkeää. Lasten ajatuksia ja muuta rauha-teemaista materiaalia ja taustatietoa löytyy rauhamaassa.fi-sivustolta. Virren voi kuunnella ja katsoa www.virsivisa.fi-sivuilta. Tai että ”rauhaa ei oo silloin, kun ulkomailla on sotaa”. Lasten ja nuorten kasvulle rauha on elinehto: kasvurauhaa tarvitaan niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Lisävihkon sivuilla on tukiviittomat valmiina. VIRSI 955 RAUHAA, YSTÄVÄNI Virsikirjan lisävihko Virsi sopii aivan kaikenikäisille laulettavaksi, leikittäväksi, tukiviitotuksi. Viittomat alkavat konkreettisesti: käsillä aivan kuin levitetään rauhaa pään päälle. Toisaalta myös sota mainitaan: kun isomummi oli lapsi, silloin ei vallinnut rauha
Esimerkiksi: Jumala käsi ylös On käsi löyhästi nyrkkiin Hiljaisuus käsi alas Hän käsi ylös Vaikenee käsi alas Kuulee käsi korvalle Silloin toinen käsi korvalle Paremmin molemmat kädet ylös Mitä sormet ristiin ylhäällä Rukoilen kädet lasketaan alas Laulua voidaan nyt tehdä niin, että kerrataan säkeistöä yhä uudelleen, ja jätetään aina yksi sana laulamatta mutta tehdään kuitenkin liike. 51 Ideasta käytännöksi Laula – leiki – liiku -palstan taustamateriaalina käytetään Lasten Keskuksen Kirkkomuskari 2 -kirjaa. Kirkkomuskari 2 -kirjassa laulua kehotetaan myös hyräilemään, lallattelemaan ja hymistelemään. Kuulee silloin paremmin, mitä rukoilen. 4. Yhteiseen lauluun voi myös lähteä hyräilyn kautta. Esimerkki ensimmäinen säkeistö: ”On yksin tylsää olla, tiedäthän, on hyvä kun saa oman ystävän. Loppu samoin kuin muissa säkeistöissä. näppäillen aja e-kieliä. Tämä harjoittaa laulun muistamista mielessä ja luo myös mielikuvaa tästä vaikenemisesta ja hiljaisuudesta. Jokainen säkeistö päättyy samaan fraasiin: Näin rauhaa rakennamme. Nämä ovat tärkeitä taitoja, joita jokainen osaa tehdä omalla tavallaan, omalle lapselleen, omalle vauvalleen. Moni aikuinen saattaa vierastaa jopa omaa ääntää ja ylipäätään sen tuottamista. säkeistö ojennetaan vasemmassa kädessä oleva kapula piirissä vasemmalla puolella olevalla ja oikean käden kapulalla soitetaan vieruskaverin kapulaa. Vuorovaikutus lapsen kanssa tapahtuu tuolloin hyvällä tunnetasolla; läheisyys ja likeisyys välittyvät ja hoitavat, kannattelevat. Myös lapsikuorolaisille se on kaunis, hieno, solahteleva laulu. säkeistö soitetaan alusta kaksi kertaa tahdissa; näin rauhaa rakennamme -kohdassa joka tavulla – joka iskulla. Kanteleella voi säestää esim. 2 3 Rauhan ja rauhoittumisen lauluja JUMALA ON HILJAISUUS Kirkkomuskari 2 ”Jumala on hiljaisuus, hän vaikenee. Laulu sopii rauhoittumisen hetkiin, rukoushetkiin, vauvaryhmiin aikuisille laulettavaksi ja lapsille heijattavaksi – isommille huivin kanssa kuljettavaksi. NÄIN RAUHAA RAKENNAMME Laulutuuli1992 ja www.rauhamaassa.fi-sivusto Tämä mainio leikkilaulu sopii myös katsomuskasvatuksen puolelle. säkeistö soitetaan takapotkuja: ensimmäinen isku lattiaan (Yhteen-sanalla) ja toinen omaan kapulaan. Palasoittimella säestäen voi soittaa vaikka yhtä a-palaa. Kun unien luo leijailen, satuja yön katselen.” Vaikka tämä on iltalaulu, niin sitä kautta pääsee moniin asioihin kiinni; uniin, nukahtamiseen, unien näkemiseen, nukkumisen tärkeyteen. Tämä hieman mystinen teksti puhuttelee niin aikuisia kuin lapsiakin. Vanhempien lempeä ohjaaminen vielä enemmän tähän suuntaan on oikein kannatettavaa. 4. Jokaiselle sanalle voi miettiä oman liikkeen. Voi kaksin tehdä paljon enemmän, näin rauhaa rakennamme.” Tähän lauluun voi ottaa mukaan esimerkiksi kapulat: 1. 2. Hyräileminen vauvalle on luontaista, ja sitä tapahtuu kaikissa kulttuureissa. Näin rauhaa rakennamme -kohdassa samoin kuin 1.säkeistö. Loppu samoin kuin 1.säk. Laulua voi säestää pelkällä am-soinnulla, ja siten se sopii hyvin vaikka aloittelevan ukulele-ryhmän säestettäväksi rauhallisella säestyksellä kompaten; esimerkiksi kaksi kertaa tahdissa sointua soittaen. 3. Minä olen hiljaisuus, minä vaikenen. Hyräily voi olla avain säveliin. Kuulen silloin paremmin, sanat rakkauden.” Sävel on Heli Vapaakallion, alkuperäinen teksti on Jaakko Heinimäen. säkeistö soitetaan lattiaan; hampaankolo-kohdassa laitetaan kapulat kuin hampaiksi. KIRJA UNILAULU Kirkkomuskari 2 Maria Portaankorvan laulussa sanotaan: ”Illalla tumma on maa, illalla saa nukahtaa. Lopulta siis vain viitotaan
Lapsen oppimisen kannalta onnistuu parhaiten siten, että hänen tarpeensa tulevat huomioiduiksi ja kunnioitetuiksi samalla. Vierailijat vaativat kestitystä, ruokaa ja juomaa. Traditiot – yhteisön liima Kristinuskon leviämisen myötä perinteet muuttuivat ja nivoutuivat vanhoihin uskomuksiin ja tapoihin. Hieman pelottavampi versio olivat »köyripukit», joiden asuna oli nurinpäin käännetty turkki. Enää eivät lapsetkaan toivottavasti saa rangaistusta, jos ilakoivat pitkäperjantaina. 52 Ideasta käytännöksi KATSOMUSKASVATUS Karkki vai kepponen – vai sittenkin pyhäinpäivä TEKSTI Sylvia Hakari KUVAT Shutterstock Kulttuurista omimista! Oman kulttuurin unohtamista! Kunnioituksen puutetta! Tämänkaltaisia ja paljon voimakkaampiakin kommentteja voi lukea sosiaalisen median keskustelupalstoilta usein, kun keskustelun kohteena ovat kulttuuriset ja katsomukselliset traditiot, kuten juhlien vietto, etninen ruoka tai kansanperinteen mukainen pukeutuminen. Historiaamme tutustumalla voimme miettiä juhlien ja tapojen merkityksiä ja niiden liittymistä katsomuksiin ja ihmisten elämän merkityksellisiin hetkiin. Vainajien henkien uskottiin myös vierailevan kekrinä, ja tämä perinne näkyy pyhänpäivässäkin. Kun henget olivat kylpeneet, talon väki meni saunomaan ja jätti tupaan katetun ruokapöydän odottamaan henkiä, että he saivat syödä rauhassa. Tunteet nousevat pintaan ja vastakkainasettelu on vahvaa. Traditiot ovat meille tärkeitä, ne ovat persoonamme rakennusaineita, liittävät meidät osaksi yhteisöä ja antavat merkityksiä elämänvaiheillemme. Perinteet kannattelevat ja jäsentävät merkityksellisiä elämänkaaren hetkiä aina syntymästä kuolemaan. Toisaalta lapsia voi auttaa näkemään hiljentymisen ja rauhoittumisen arvo, he voivat oppia kunnioittamaan ja arvostamaan toisen tarpeita. Useimmat meistä näkevät monimuotoisuuden positiivisena ja vanhoja perinteitä rikastuttavana. Halloweenin kaupallisuus, pelottavat karnevaaliasut ja karkki vai kepponen –kierrokset naapurustossa eivät tähän suomalaiseen konseptiin oikein istu. Se herättää tunteita puolesta ja vastaan, sillä useimpien suomalaisten samaan ajankohtaan liittyvät pyhäinpäivän perinteet ovat täysin halloweenin tavoista poikkeavat. Yhdellä halloween, toisella kekri Erinomainen esimerkki kehittyvistä traditioista ja lapsen tarpeiden huomioon ottamisesta on halloween, joka on useimpien lasten mielestä todella hauska juhla. Oman kulttuurin puolustaminen tai halu pakottaa muutkin elämään samoin on ollut vuosisatoja osana sotien syttymistä. Omaa identiteettiä, tarinaa ja historiaa halutaan puolustaa myös hyvästä syystä. Hengille lämmitettiin sauna ja valmistettiin kylpy lämpimän veden, vihtojen, saippuoiden ja pyyheliinojen kanssa. On tärkeää rakentaa yhteiset juhlat monipuolisesti siten, että niihin liittyvät uskonnolliset ja maallistuneet traditiot voivat olla läsnä, avata ovet jokaiselle lapselle ja perheelle. Tilaa tulee olla myös kulttuurin uudistamiselle. Yleensä sopuun kestityksestä kuitenkin päästiin ja kekrivieraat esittivät hauskoja leikkejä ja tansseja. Monia lapsia kiinnostaa ja puhututtaa paljon kuolema, joka jää valitettavan usein vaietuksi liian han?. Kun halloweenin perinteissä hullutellaan, leikitään ja pelotellaan, pyhäinpäivän traditiossa hiljennytään läheisten menetyksen äärellä, käydään haudoilla ja sytytetään kynttilöitä. Yhteisöllinen tapa parhaimmillaan rikastuttaa, lisää iloa ja yhteenkuuluvuudentunnetta sekä lohduttaa, antaa sanoja ja keinoja käsitellä suruja. Jos sitä ei saanut, rupesivat he särkemään uunia. Näiden tavoitteiden tulee olla lähtökohtana myös juhlaperinteiden vaalimisessa ja kehittämisessä. Toisaalta tutustuessamme syvemmin vanhaan suomalaiseen perinteeseen löytyy meiltäkin hyvin halloween-tyyppinen kekri-juhla, jolloin lapset ja aikuisetkin liikkuivat talosta toiseen naamioituina »köyrimörköinä». Lasten kanssa työskentelevien lakiperusteisena tavoitteena on antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa. Yleisen kulttuuriperimämme yksi näkyvimmistä yhteisöllisistä elementeistä ovat perinteiset, uskonnollisen historiamme kautta kehittyneet juhlat. Pahimmillaan traditioiden ja yhteisön normien noudattamisen vaatimus taas näkyy yhteisöstä ulos sulkemisena, syrjintänä ja kiusaamisena. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset päättävät juhlista ja niiden sisällöstä lapsiryhmästä ja sen tarpeista lähtien
Pääsiäinen ja pyhäinpäivä soveltuvat molemmat erityisen hyvin kuoleman ja menetyksen käsittelyyn. Kulttuurisen omimisen pelko kannattaa jättää taka-alalle. Sitä voidaan ja uskalletaan arvioida ja uudistaa, uskalletaan avata ovet ja ottaa mukaan uusia jäseniä ja liittää uusia traditioita vanhoihin luopumatta tärkeäksi koetusta. 53 Ideasta käytännöksi kalana tai voimakkaita tunteita herättävänä aiheena. Jos kunnioittaa muiden traditioita ja samalla rikastuttaa niillä yhteisöänsä, ei sen tulisi loukata ketään. Kunhan muistamme, että lapsen kasvussa ja tukemisessa oman erityisyytensä äärellä ja osana yhteisöä on hurjan tärkeää – ilo, leikki ja yhteinen kokeminen – ketään poissulkematta. Niiden kautta opimme tunnistamaan erilaisia tarpeita ja havaitsemaan toisen ihmisen näkökulman, joka on kultaisen säännön noudattamisen perusta.. Ne auttavat omalla tavallaan meitä kohtaamaan menetyksiä ja pelkoja, jakamaan ne yhdessä muiden kanssa. Päin vastoin, niistä muodostuu yhteisön liima, jossa traditiot muovautuvat yhteisön näköiseksi, jokaisen yksilöllisyyttä arvostavaksi jakamisen perustaksi. Halloween ja pyhäinpäivä voivat elää rinnakkain ja tukea kumpikin lapsen kasvua ja tunne-elämän kehitystä. Siihen mahtuvat monenlaiset traditiot ja niiden sekoitukset. Seurakunnan työntekijöillä voi olla kuoleman käsittelyyn liittyvää osaamista ja he voivat auttaa kunnan varhaiskasvatuksen työntekijöitä siihen liittyvien teemojen ja traditioiden käsittelyssä lasten kanssa
Ihmeelliset värit pudonneissa lehdissä. Puunkuoressa on pikkuruisia kuvioita, muurahaisenpolkuja. Pienet ja suuret olennot käyvät talvilevolle kiven alle, syvälle maan sisään. 54 Ideasta käytännöksi HILJAISUUDEN IKKUNA Valo tulvii joka raosta puiden takaa ja lehtien läpi. TEKSTI Katja-Maaria Vilén Kirjoittaja on Hämeenkylän seurakunnan pappi, joka on myös taidemaalari. Metsä on hiljentynyt. Onko kesän valo levinnyt niihin, kuka maalasi ne salaa. Sammalenpinta on kuin pieni metsä keitäköhän siellä asuu. KUVA Tiia Keskinen Le ik ka a ta lte en hi lje nt ym ise n ku va ks i.
55 Ideasta käytännöksi Le ik ka a ta lte en hi lje nt ym ise n ku va ks i.
Pulahduksia on monipuolinen paketti valmiita hartauksia ja hartausideoita perhetyöhön. Näiden teemojen kautta saavat lapset ja vanhemmat yhdessä hiljentyä, ihmetellä elämää ja olla osallisina Jumalan luomistyössä niin arjessa kuin juhlassa. Vahvat tekstit kuljettavat alkujärkytyksestä tunteiden myllerrykseen ja lopulta kohti toivoa. Tämä kirja on syntynyt vertaistueksi ja vierelläkulkijaksi suruprosessiin. 100s. KOKO n. 140 x 190 mm ISBN 978-952-288-936-2 KOKO 150 s. Oman tarinansa jakaa parikymmentä isää, äitiä, isovanhempaa ja sisarusta. 56 Teema facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi KLASSIKKO EE VA PEUR A TARJA TERVAHAUTA Lapseni on poissa Kirja suruun MAR GIT PULKKINEN MARIK A PULKKINEN Pulahduksia Hartauksia perhetyöhön Lapsen kuolema on suruista suurimpia, joka vaikuttaa ihmisen koko loppuelämään. Erilaisin menetelmin toteutettavia ja osallistavia hartauksia on teemoista siunaus, rukous, heijastus, luomus, rakkaus, salaisuus, kosketus, lupaus, luottamus, pilkahdus, kaipaus ja vaellus. 145 x 195 mm ISBN 978-951-627-955-3 Vertaistukea lapsensa menettäneelle Pulahduksia Hartauksia perhetyöhön LASTEN KESKUS Margit Pulkkinen ja Marika Pulkkinen 27,90€ Lasten ja vanhempien yhteisiin hartaushetkiin 28,80 €. Noin vartin mittaisiin hartaushetkiin voivat lapset ja aikuiset osallistua yhdessä
1 Teema SYKSY 2018 PIENI ON SUURIN -LEHDEN LIITE Yhteistyö uuden edessä
Tiina Haapsalo varhaiskasvatuskouluttaja JULKAISIJA NUORI KIRKKO RY Itälahdenkatu 27 A, 00210 Helsinki Puh. Katsomuskasvatus läpäisee koko vasun arvostaen lapsen ja perheen osallisuutta tuoda esiin oma katsomuksensa ja elää sitä todeksi kysellen, tutkien ja leikkien. Kädessäsi olevassa liitteessä on kokoelma artikkeleita, jotka ilmentävät meneillään olevaa muutosta katsomuskasvatuksessa. SISÄLLYS Pääkirjoitus Kasvua katsomuksesta! Leikitäänkö afrikkaa. näitä termejä on viime elokuusta alkaen pohdittu, avattu ja otettu ohjenuoraksi arjen pedagogiikkaan. Vasun arvoperusta, lapsuuden itseisarvo, ihmisenä kasvaminen, lapsen oikeus, yhdenvertaisuus, tasa-arvo, perheiden monimuotoisuus, oppimisalueet, laaja-alainen osaaminen – mm. Uusiin, katsomuskasvatuksen esiin nostamiin mutkikkaisiin kysymyksiin ei ole valmiita vastauksia – niitä etsitään yhdessä keskustellen. Vuoropuhelua on tietoisesti rakennettava niin varhaiskasvatusyksiköiden sisällä kuin yhteistyörakenteissa. (09) 6877 4510, www.nuorikirkko.fi KUSTANTAJA LASTEN KESKUS JA KIRJAPAJA OY PÄÄTOIMITTAJA Tiina Haapsalo TOIMITUSSIHTEERI Marjo Suominen marjo.suominen@nuorikirkko.fi TOIMITUS Varhaiskasvatuksen työalajohtaja Päivi Aumala Kasvatusasiainsihteeri Iris Sotamaa Kouluttaja Satu Reinikainen Koulutuspäällikkö Hanna Pulkkinen Päiväkodin johtaja Tuula Rantala ULKOASU Suvi Sievilä ja Susanna Vatja TAITTO Susanna Vatja TILAAJAPALVELU JAICOM lastenkeskus@jaicom.com Puh. Vasun osallistava pedagogiikka muuttaa varhaiskasvatuksen toimintakulttuuria. Ei ole olemassa vain yhtä tapaa toteuttaa varhaiskasvatuksen katsomuskasvatusta. Toivottavasti liitteen artikkelit, ideat ja pohdintakysymykset innostavat sinua tarttumaan katsomuskasvatuksen mielenkiintoisiin, arkea rikastaviin haasteisiin yhdessä lasten kanssa. Muutos on kaikkien yhteinen kumppani, ja jotta muutoksessa onnistutaan, tarvitaan asioiden edistämisessä jokaisen varhaiskasvattajan asiantuntemusta. Se haastaa kasvattajaa olemaan avoin ja sensitiivinen katsomusdialogissa niin perheiden kun lasten kanssa. Paikkakuntaja yksikkökohtaisten sisältöjen tulisi muotoutua vallitsevan kulttuurin ja siinä läsnä olevien katsomusten, lasten kysymysten ja arjen tilanteiden mukaan. Vasun katsomuskasvatus ohjaa lapsiryhmässä kaikkien katsomuksien kunnioittavaan kohteluun, yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon. Yhteisenä tavoitteena on saattaa lasta ymmärtämään ja kunnioittamaan niin omaa kuin toisten lasten ja perheiden erilaisia katsomuksellisia perinteitä. Katsomusten maailma on rikas ja moninainen. Puheenvuoroja katsomusten keskeltä Vantaan seurakunnat kaupungin varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksen yhteistyökumppanina Yhteistyösopimukset Kultainen sääntö lattiakuvana Katsomusdialogi Hyveet Espoon päiväkodissa Mentorointi – yhteistyö uuden edessä Kamu-peli Neidonkallion pääsiäinen Lapsiryhmä hautausmaalla 2 3 5 8 11 12 14 16 18 20 23 26 PÄÄKIRJOITUS Kasvua katsomuksesta! On kulunut hetki aikaa uuden vasun käyttöönotosta. 03 4246 5376 PAINOPAIKKA Forssa Print Oy MEDIAKORTTI www.aikakaus.fi KANNEN KUVA Marjo Nygård Aikakausmedian jäsenlehti ISSN 2489-2343 PIENI ON SUURIN VERKOSSA www.pienionsuurinlehti.fi. Muutos konkretisoituu varhaiskasvattajia normittavissa vasun linjauksissa, varhaiskasvatuksen omissa teematoteutuksissa, lapsen osallisuuden ja ilmiölähtöisyyden todentamisessa arjessa, yhteistyörakenteissa ja konkreettisessa yhteistyön suunnittelussa
Miten niin näit?. 3 Leikitäänkö afrikkaa. Ei leijonia voi metsästää, ne on rauhotettu. Me oltiin lomamatkalla ja mä näin, että kaikki naiset oli piiloutunu huivin taakse. Mä teen tähän majan ulkopuolelle nuotion. TEKSTI Tiina Haapsalo KUVAT Shutterstock Mä olen äiti kun mulla on huivi naaman edessä. Telkkarissa näin, että ne keittää siinä padassa ruokaa! No sillä oli sellainen musta iso mekko ja valkoinen kaunis pitsipusero ja tosi paljon kultaisia koruja! Äiti kyllä sano, ettei se ollut oikea prinsessa vaan joku romaanilainen Mä näinkin eilen kaupassa prinsessan. Kuka lähtee mun kanssa metsästämään leijonaa
Turvallisessa leikkiympäristössä lapsen katsomukselliset mietteet ja pohdinnat saavat olla mukana. Leikissä on luontevaa tuoda esiin hämmentäviä ja vaikeitakin mieltä askarruttavia asioita. Katsomuksellisesti rikkaassa leikkiympäristössä lapset oppivat kunnioittamaan erilaisia katsomuksia, saavat eväitä monipuolisista kulttuuritraditioista sekä oppivat kunnioittamaan moninaisuutta ja tasavertaisuutta. Katsomuksellisten teemojen käsittely leikin keinoin edellyttää aikuisilta avointa ja myönteistä asennetta sekä leikkiympäristön rikastuttamista katsomuksellisilla elementeillä. Katsomuksellinen kehitys tapahtuu osana lapsen kokonaiskehitystä vuorovaikutuksessa toisten kanssa, ja leikissä saadut kokemukset ovat merkittävä tuki lapsen identiteetin kasvulle. Katsomuksellisten teemojen käsittely leikin sisällä edellyttää aikuisilta avointa ja myönteistä asennetta sekä leikkiympäristön rikastuttamista katsomuksellisilla elementeillä. Jaettu leikki toisten kanssa synnyttää yhteisen ilon vahvistaen yhteisöllisyyttä ja tukien sosiaalisia taitoja. Leikki antaa tilaa ihmetellä ja opetella ymmärtämään elämää. Katsomuksellisesti rikasTällainen leikkiympäristö auttaa lapsia löytämään itselle tärkeitä kulttuurillisia ja katsomuksellisia merkityksiä, tekemään kysymyksiä ja etsimään vastauksia. Näissä hetkissä lapsi peilaa kasvattajan aitoa ja kunnioittavaa suhtautumista itseensä, tekee niistä tulkintoja ja muovaa samalla kuvaa itsestään. 4 Leikissä etsitään ja löydetään asioille ja tapahtumille yhteisiä merkityksiä ja vastauksia.. Lapsen kannalta nämä kaikki ovat yhtä merkityksellisiä. Varhaiskasvatuksen leikkitilanteita luotaessa on mahdollista tehdä sellaisia tietoisia valintoja, jotka antavat lapselle mahdollisuuden tuoda näkyviin myös katsomuksellisia ulottuvuuksia sisältäviä teemoja. Leikki on ihmiselämä pienoiskoossa: kaikki mitä ihmiselämään liittyy, mahtuu leikkiin. Leikki on lapsen tapa elää tässä maailmassa, innostua tutkimaan kokemaansa ja kiinnostuksen kohteita. Vastatessaan lapsen leikkikutsuun kasvattaja arvostaa lasta ja hänen kokemusmaailmaansa, joka sisältää lapsen oikeuden kasvaa myös katsomuksellisesti. Lapsen mielessä liikkuvat katsomukselliset asiat voivat olla suuria elämänpohdintoja, globaaleja ilmiöitä tai sitten aivan pieniä arjen ihmettelyn aiheita. Leikissä kasvattaja voi päästä osalliseksi lapsen katsomuksellisista kysymyksistä ja ajatuksista. Empatian kyky auttaa kuvittelemaan miltä toisesta tuntuu ja opettaa suhtautumaan toiseen ystävällisesti. Näitä voivat olla esimerkiksi juhlaperinteiden koristeet, taide, musiikki ja symbolit. tettu leikkiympäristö auttaa lapsia löytämään itselle tärkeitä kulttuurillisia ja katsomuksellisia merkityksiä, tekemään kysymyksiä ja etsimään vastauksia. Parhaimmillaan katsomustietoisesti rakennettu leikkiympäristö edistää eri kulttuurija katsomustaustoista tulevien lasten kohtaamista ja erilaisiin katsomuksiin pohjautuvia yhteisleikkejä. Saa leikkiä hautajaisia, rakentaa id-juhlan herkkupöydän tarjolle, pukeutua purim-juhlan hassuihin naamiaisasuihin ja kulkea kulkueena leikkitilassa. Varhaiskasvattajan tärkeä tehtävä on suhtautua arvostaen lapsen leikkiin, tutustua hänen ajatuksiinsa ja kunkin lapsen perheen katsomukseen ja arvomaailmaan. Kasvattajan rooli on luoda tasa-arvoa ja yhteisöllisyyttä tukeva leikkiympäristö, jossa jokaisella on oikeus olla esillä omana itsenään myös katsomuksellisten ajatusten esiintuojana. Lapsi tuo aina leikkiyhteisöönsä mukaan myös oman katsomuksellisen taustansa tavalla tai toisella. Lapsi muodostaa omaa identiteettiään suhteessa toisiin ja peilaa itseään heihin. Leikki on lapselle olemisen olotila, herkkä alue monella tapaa. Leikki kutsuu rakentamaan yhteisesti todellisuutta ja jaettua mielikuvitusta. Mielikuvituksen kautta lapselle avautuu kyky empatiaan. Leikissä etsitään ja löydetään asioille ja tapahtumille yhteisiä merkityksiä ja vastauksia
Gurmann Saini osallistuu aktiivisesti yhteisönsä tilaisuuksiin. Näin lapsena uskonnolliset hahmot ystävinä. Sain uskontokasvatusta kodin lisäksi myös Krishna-liikkeen temppelissä. keittiössä, omassa huoneessa ja yleisissä tiloissa. Päiväkodin ja uskonnollisen yhteisön yhteistyö voisi parhaimmillaan olla ajattelumaailmojen jakamista ja näin globaaliin kansalaisuuteen kasvamista. l TEKSTI Heidi Rautionmaa Kirjoittaja toimii uskontodialogipappina Helsingin seurakuntayhtymässä.. Yhteistyötä voidaan tehdä esimerkiksi järjestämällä temppelivierailuja ja kertomalla uskonnollisista juhlapyhistä harjoittajan tai osaavan opettajan johdolla. Vähemmistöuskontojen osalta näkyvyys voi olla jo muutenkin vähäistä. Opettajan ja vanhempien välisen yhteyden myötä saadaan tarvittavaa tietoa, jota opettaja voi hyödyntää keskusteluissa. On tärkeää, että lapsen uskontotausta huomiodaan ja että hän saa tilaa puhua omastaan, koska näin lapsi rohkaistuu luomaan omaa identiteettiään uskontonsa kautta. Myöhemmin alakoulussa alkoi oma uskonnonopetus, joka oli todella hyödyllinen. l 5 Kaikki eivät halua erottua joukosta Hadjar Mahdavi, lääketieteen opiskelija Yksittäistä lasta ei saisi laittaa tilanteeseen, jossa hän joutuu ryhmän edessä olemaan katsomuksensa asiantuntijana. Kun uskontoja ei lakaista maton alle, vaan ne tuodaan näkyväksi dialogiin, päästään paremmin pois vastakkainasettelusta ja opitaan kunnioittamaan erilaisia katsomuksia. Hänelle Krishnatietoisuus on rakkaudellista suhdetta Jumalaan. On myös hyvä pitää mielessä, että kaikki lapset eivät muutoinkaan halua puhua omasta katsomuksestaan, koska eivät halua erottautua joukosta. Oman yhteisöni kautta keskusteluissa voisivat olla hyvät tavat ja toisten elävien olentojen kunnioittamisen tärkeys, väkivallattomuus, kasvisruoka ja puhtausstandardit: kuinka pidetään yleistä puhtautta yllä esim. PUHEENVUOROJA katsomusten keskeltä Muihinkin uskonnollisiin paikkoihin kuin kirkkoihin voitaisiin tehdä vierailuja Gurmann Saini, kulttuurituottajaopiskelija Lapsuuteni päiväkodissa ja koulussa ei näkynyt mitenkään oma uskonnollinen identiteetti eikä sitä tuotu esille keskusteluissa. Hänen mielestään uskonto ei ole poissulkevaa. On tärkeää, että lapsen uskontotausta huomiodaan ja että hän saa tilaa puhua omastaan, koska näin lapsi rohkaistuu luomaan omaa identiteettiään uskontonsa kautta. Kotona uskonto näkyi, ja teinkin havaintoja koulun ja kodin välillä. Lapsi voi kertoa omista kokemuksistaan, mutta hänen ei tarvitse esitellä käytänteiden koko kirjoa tai opillisia asioita
Esimerkiksi jotkut vanhemmat eivät halua, että lapset ottavat päälivaatteet pois päiväunille mennessään. Olenko varautunut. Katsomukset näkyvät tavallisissa arjen valinnoissa. Katsomusten sisällä on moninaisuutta, joten ei pidä yleistää Hetam Aljarah, lastenohjaaja Kun kaikkia ryhmässä läsnäolevia katsomuksia tarkastellaan tasaveroisina eikä niitä arvoteta, tämän tulisi näkyä kaiken aikaa ja kaikkialla, eikä vain joskus joissakin tilanteissa. Henkilökunnalta kysytään tervettä kiinnostusta lapsen katsomusja kulttuuritaustaan. joulupussia joulupukilta – tämä oli kristillinen perhe. Tiimityöskentely tuo haasteita. l 6. Lapset voisivat vaikka tuoda juhlistaan kuvia näytettäväksi omalle ryhmälleen. Katsomuksen sisälläkin on moninaisuutta. l Tarvitaan reflektiotaitojajakykyä reflektoidayhdessä Khadan Ahmed, lastentarhanopettaja Varhaiskasvatuksen henkilöstö tarvitsee täydennyskoulutusta onnistuakseen toteuttamaan uuden vasun ilmiöpohjaista katsomuskasvatusta. Jatkuva vuorovaikutus vanhempien kanssa on tärkeää, jotta tiedetään yksilölliset näkemykset eikä lähdetä yleistämään. On osattava kysyä tavoista eikä tehdä yleistäviä olettamuksia. Lasten vanhempien kanssa on jo vuosia käyty läpi ns. Kiinnostavaa olisi tietää, miten vasun lapsilähtöisyys on nyt Hetam Aljarah on ollut töissä päiväkodissa vuodesta 1994 alkaen. Luottamuksen rakentuminen lapsen vanhempien kanssa on erityisen tärkeää ja siihen alussa annettu aika tulee monin kerroin takaisin. Heidän tulisi myös olla tietoisia omista ennakkoluuloistaan: Mistä lähtökohdista käsin kohtaan eri uskontoja ja kulttuureita edustavia. Tarvitaankin reflektiotaitoja sekä mahdollisuutta ja kykyä reflektoida myös yhdessä. Ei auta, jos yksi saa loistoidean ja muut torpedoivat sen toteuttamisen. Miten voidaan vaatia osaamista, jos ei ole saanut siihen koulutusta. Khadan Ahmed uskoo, että monelta ristiriidalta ja epäilyksiltä vältytään, jos vanhemmat ja hoitajat pystyvät puhumaan avoimesti ja luottamusta rakentaen. Kerran eräät vanhemmat kielsivät lastansa ottamasta vastaan ns. Joidenkin muslimiäitien kesken on harmiteltu haasteita liittyen uimiseen, koska ei ole kyetty järjestämään erilllisiä uimavuoroja eskarin tytöille ja pojille. Hän kertoo, että jotkut vanhemmat ovat ensin varautuneita häntä kohtaan – he ovat päässeet ennakkoluuloistaan, kun ovat tutustuneet häneen. Erään kerran yhdessä päiväkodissa esimiehestä lähtien alettiin päivitellä erään pojan vessapaperin runsasta käyttöä, kun vessasta puuttui käsisuihku, jota poika oli tottunut käyttämään. toivomuslista, jossa huomioidaan myös kodin katsomukseen liittyviä asioita. Toki avoimella ja kunnioittavalla asenteella sekä hyvillä vuorovaikutustaidoilla pärjää pitkälle. näkynyt päiväkodeissa esimerkiksi uskonnollisten juhlien aikaan. Yhtenä esimerkkinä on puhtaustavat vessassa
Koulumaailmassa tämä käytännössä tarkoittaa, ettei vain koulunkäyntiavustajien rekrytoinnilla voida kuitata työyhteisöjen moninaisuutta, vaan tarvitaan myös opettajia ja rehtoreita, joilla on esimerkiksi monikulttuurinen tausta. Miten esimerkiksi ottaa huomioon vähemmistöuskonnot, jos kokemus perustuu kirjatietoon tai lähinnä kulttuuriantropologistyyppisiin havaintoihin työpaikoilla. l 7. Myös varhaiskasvatuksen ja koulun yhteistyön tiivistäminen katsomuskasvatuksen osalta olisi suotavaa jatkumon takaamiseksi. Hyvää tarkoittavasta asiasta tuleekin lasta ulkopuolistava. Pahimmillaan moninaisuuden puuttuminen työyhteisöissä voi aiheuttaa yksipuolisia tulkintoja katsomuskasvatuksesta. Suaad Onniselkä on esitellyt kansainvälisille opettajille muun muassa koordinoimaansa islamin oppikirjasarjaa. l Helsingin yliopiston kesäkoulun opiskelijat eri puolilta maailmaa ovat jo kahtena vuonna tutustuneet maamme päiväkotien katsomuskasvatukseen ja koulujen uskonnonopetukseen muun muassa vierailukäynneillä. Tällä tavoin osoitetaan se, ettei lapsi, eikä hänen perheensä ole osa suomalaista kulttuuria, jos katsomusperinteeseen ei kuulu joulunvietto. Nämä asiat voivat tuntua pieniltä, mutta ne ovat muslimilapselle isoja asioita. Varhaiskasvatuksen henkilöstö tarvitsee paljon koulutusta kaikilla tasoilla. Varhaiskasvatuksen katsomuskasvatus on suuren edessä Suaad Onniselkä, johtava opettaja Vesalan peruskoulu Katsomuskasvatuksen osalta varhaiskasvatus on suuren edessä vähemmistöuskontojen näkökulmasta. perustellaan suomalaisella kulttuurilla. Erityisesti hyvien käytänteiden, joita jo löytyy varhaiskasvatuksen puolelta, leviäminen vie aikaa. Asenteissa on kyllä tapahtunut muutoin paljon positiivista kehitystä. Ne antavat tunteen siitä, että heidätkin hyväksytään tässä yhteiskunnassa. Muutokset vaativat aina aikaa. Meidän kahta vuosittaista id-juhlaa ei myöskään ole vielä käsitelty millään muotoa kuten joulua on tapana tarkastella. Moninaisuutta edistetään parhaiten kouluttamalla moninaisia työntekijöitä kaikilla tasoilla. Enimmäkseen tullaan kyllä hyvin vastaan esimerkiksi joidenkin tilaisuuksien suhteen, mutta lapsen muslimiidentiteettiä ei muulla tavoin tueta. Kun muut menevät kirkkoon, muslimilasta ei viedä moskeijaan, vaan hän jää päiväkodille tai koululle ”tekemään jotain muuta”. Oma kokemukseni on, että muslimilasten osallistamista joulujuhliin Paljon positiivista kehitystä Maryam Ratilainen-Elabbasy, äiti Kokemukseni mukaan suhtautuminen muslimilapsiin vaihtelee päiväkodeissa ja kouluissa. kirkkopäivinä päässyt moskeijaan, mutta ala-asteella eikä muiden lasteni kouluissa eikä päiväkodeissa ole vielä huomioitu muslimilapsia omalla moskeijavierailulla. Ainoastaan yläkouluikäinen esikoiseni on Vesalan peruskoulussa noina ns
Hyvä yhteistyö ja yhteiset visiot innostavat. Yhteiskunnan monikulttuuristuminen, uskontojen ja katsomusten merkityksen korostuminen sekä toisaalta yksilön uskonnonvapaus haastavat perinteisiä toimintatapoja ja luovat katsomusmyönteistä ymmärrystä lapsen kehityksen näkökulmasta. Varhaiskasvatuslaissa korostuu taitojen ja valmiuksien oppiminen katsomuskasvatuksen osalta. Vantaalla seurakunnan ja yhteiskunnan varhaiskasvatuksen yhteistyötä tehdään monipuolisesti ja laajasti. Tärkeää on myös säännöllinen yhteydenpito ja laadukas toiminta. Käytimmekin koko kuluneen viime vuoden muutoksen ymmärtämiseen ja sisäistämiseen – syventymisen myötä myös yhteistyö jäsentyi uudelleen. Taustalla on ajatus sekä toisen että omien pyhinä pidettyjen asioiden ja Tällä kertaa yhteistyökumppani ovat suunnittelemassa tulevaa koulutusta. Varhaiskasvatuslakia oli luettava tarkoin ja ymmärrettävä, mistä laki tavoitteineen nousee ja mihin sillä pyritään. Uusi varhaiskasvatuslaki ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteet toivat sen kaltaisia muutoksia varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksen toteuttamiseen, että seurakunnan ja kaupungin yhteistyötä on pitänyt arvioida uudessa valossa. Vasemmalta kasvatusasiain sihteeri Iris Sotamaa, lastentarhanopettaja Silja Lamminmäki-Vartia Solkikujan päiväkodista Vantaalta, varhaiskasvatussihteeri Maaret Hirvensalo Tikkurilan seurakunnasta ja varhaiskasvatussihteeri Helena Fyhr Vantaankosken seurakunnasta. 8 TEKSTI Iris Sotamaa KUVA Suvi Sievilä Kirjoittaja on kasvatusasiainsihteeri Vantaan seurakuntien kasvatusasiainkeskuksessa. Kuvasta puuttuvat "seurakunnan ja kaupungin varhaiskasvatuksen koulutuksellisen yhteistyöryhmän" jäsenet, varhaiskasvatuksen asiantuntija Tiina-Liisa Åkerfelt Vantaan kaupungilta ja lapsityönohjaaja Lea Heikkilä Korson seurakunnasta.. VANTAAN SEURAKUNNAT kaupungin varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksen yhteistyökumppanina Puhumme yhteistyökumppanuudesta, emme seurakunnan toiminnasta ”tukemassa” yhteiskunnan varhaiskasvatusta sen omassa perustehtävässään. Hyvän ja luottamuksellisen yhteistyön perusta on siinä, että me työntekijät puolin ja toisin tunnemme toisemme
neljän korin malli, Vantaan seurakuntien strategia sekä Vantaan seurakuntien kouluyhteistyön strategia. Kun vanhemmat tuovat lapsensa mukaan seurakunnan järjestämiin tilanteisiin, on seurakunnan toiminta kasteopetusta, mutta kun seurakunta tekee yhteistyötä yhteiskunnan varhaiskasvatuksen kanssa, sitoutuu seurakunta katsomuskasvatuksen tavoitteisiin. Miten tekee. Seurakunta yhteistyökumppanina – kolme painopistettä Vantaan varhaiskasvatussuunnitelmassa mainitaan seurakunta yhteistyökumppanina, mutta yhteistyön rakennetta ja sisältöä ei ole missään vaiheessa kaupunkikohtaisesti tarkemmin määritelty tai jäsennelty. Tärkeä palaute kaupungin puolelta oli myös käyttämiemme termien arviointi, ja siksi mm. Käsikirjaa työstettiin myös seurakunnan ja kaupungin yhteisiä vuosittaisia katsomuskasvatuksen koulutuspäiviä suunnittelevassa ja toteuttavassa yhteistyöryhmässä. Silloin voidaan jutella ”sinä teet noin” ja ”minä teen näin”, ”tuo on sinulle tärkeää” ja ”tämä on minulle tärkeää”. seurakuntia edustavat vantaalaiset uskonnolliset ja katsomukselliset yhteisöt, jotka myös kutsutaan mukaan keskusteluun. Yhteistyö on perustunut hyville käytännöille ja ihmisten tuntemiselle, mutta muuttunut yhteiskunnallinen tilanne ja tulevaisuuden työntekijämuutokset nostivat käytännön tarpeen yhteistyön kirjaamiseen tavalla tai toisella. arvojen kunnioituksesta ja ymmärryksestä. Mitä tekee. puhumme juuri yhteistyökumppanuudesta, emme seurakunnan toiminnasta ”tukemassa” yhteiskunnan varhaiskasvatusta sen omassa perustehtävässään. Tueksi laadimme käsikirjan seurakuntatien työntekijöille, johon on koottu katsomuskasvatukseen liittyvät dokumentit: varhaiskasvatuslaki, Opetushallituksen ohje, Vantaan kielija kulttuuritietoinen -käsikirja, valtakunnalliset esiopetussuunnitelman perusteet, Vantaan esiopetussuunnitelma, valtakunnalliset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja Vantaan varhaiskasvatussuunnitelman pääkohdat sekä niihin liittyviä koulutusmateriaaleja. Se tarkoittaa kunkin lapsen oman katsomuksellisen identiteetin tukemista ja samalla muihin lapsiryhmässä oleviin katsomuksiin tutustumista. Käsikirjaamme käsiteltiin sekä Vantaan seurakuntien varhaiskasvatuksen työntekijöiden kanssa että kaupungin varhaiskasvatuksen johtoryhmän ja asiantuntijoiden kanssa. Sekä seurakunnan että kaupungin varhaiskasvatuksen tehtävänä on kunnioittaa ja tukea perheen arvomaailmaa. Niinpä lähdimme vahvistamaan myös seurakunnan ja kaupungin yhteistyötä tästä tavoitteesta ja lähtökohdasta käsin. Käsikirjan QR-koodi on tämän liitteen sivulla 10. Painopisteiden tausta-ajatteluksi ja lähtökohdiksi nostettiin ”kymmenen teesiä”, joihin on kirjattu mm. Seurakuntien käsikirjan pohjalta yhdessä kaupungin varhaiskasvatuksen johtoryhmän ja asiantuntijoiden kanssa työstettiin yhteistyön rakenteeksi kolme eri näkökulmaa, jotka jäsentyivät vuosien 2018–2020 strategisiksi painopisteiksi. Tämä on viisas lähtökohta, koska vain siten voimme vahvistaa yhteiskuntarauhaa ja suvaitsevaisuutta toinen toisiamme kohtaan. Samassa yhteydessä nostettiin esille myös muut kuin ev.lut. Rinnalle nostettiin myös kirkkohallituksen laatima ns. Käsikirja on edelleen tarvittaessa päivitettävä ja se löytyy sähköisenä seurakuntien nettisivuilta. Yhteisten dialogipöytien äärellä ja moniäänisissä katsomuskasvatusfoorumeissa voidaan keskustella katsomuskasvatukSEURAKUNTA VARHAISKASVATUKSEN YHTEIST YÖKUMPPANINA KATSOMUSKASVATUKSESSA Kuka tekee. 9 Seurakunnan työntekijät tekevät yhteistyötä päiväkodin kasvattajien kanssa vahvistaakseen lasten valmiuksia käydä katsomusdialogia. että katsomuskasvatus on varhaiskasvatuksen työntekijöiden ydintehtävää ja seurakuntien työntekijät puolestaan voivat toimia varhaiskasvatuksen henkilöstön yhteistyökumppanina ja katsomusten asiantuntijoina. SEUR AKUNTA YHTEIS T YÖKUMPPANINA Varhaiskasvatuksen kasvattajat Vahvistetaan lapsen valmiuksia katsomusdialogin käymiseen Oman katsomuksellisen identiteetin tukeminen Lähellä oleviin katsomuksiin tutustuminen Katsomusdialogi. Kaupunki jakoi käsikirjaa myös päiväkotien varhaiskasvattajille. Vanhemmat päättävät Lapsen vanhemmat päättävät aina lapsensa uskonnollisesta ja katsomuksellisesta kasvatuksesta. Ensimmäiseksi ja tärkeimmäksi painopisteeksi nostettiin seurakunnan ja kaupungin varhaiskasvatuksen kasvattajien välisen dialogin vahvistaminen. Katsomusdialogi lasten välillä on konkreettista ja käytännöllistä, ja siten opitaan kunnioittamaan sekä itselle että toiselle tärkeitä asioita ja suvaitsemaan erilaisuutta. Miksi tekee
ELOKUU SYYSKUU LOKAKUU MARRASKUU JOULUKUU • Kasvattajien iltapäiväkahvit • Kirkkokierros • Kotikirkko tutuksi • Lastenpäivän konsertti • Pyhäinpäivä • Adventti/joulukirkko tai -hartaus • Joulupolku TAMMIKUU HELMIKUU MAALISKUU HUHTIKUU TOUKOKUU • Yhteisymmärryksen viikko • Katsomuskasvatuksen koulutuspäivä • Pääsiäiskirkko/ -hartaus • Pääsiäisvaellus Kasvattajille Kaikille lapsille katsomuksesta riippumatta Toteutus muokattavissa, joko sisältää uskonnonharjoituksia tai ei sisällä Tilaisuus sisältää uskonnonharjoitusta. 10 sen toteutumisesta, siihen liittyvistä kysymyksistä ja käytännöistä, yhteistyön vuosikellosta, yhteistyössä toteutettavista koulutuksista ja tapaamisista sekä ammatillisuuden hyödyntämisestä ja osaamisen jakamisesta. Varhaiskasvatuksen ja seurakunnan työntekijät suunnittelevat ja toteuttavat tilaneet yhteistyössä, eivätkä ne sisällä rukouksia tai uskonnonharjoitusta. Toinen painopiste on yhteistyömahdollisuuksien hyödyntäminen yleissivistävän katsomuskasvatuksen toteuttamisessa. historian, taiteen, arkkitehtuurin ja musiikin näkökulmista. Kolmas painopiste on suunnattu lapsille, joiden huoltajat antavat luvan osallistua päiväkodin toimintaja juhlakalenteriin merkittyihin vuoden kiertoon liittyviin kristillisiin hartauksiin ja jumalanpalveluksiin seurakuntien tiloissa. Huoltajat päättävät osallistumisesta Vantaan seurakuntien sivustolla on lisätietoa katsomuskasvatuksen yhteistyöstä päiväkodin henkilöstölle ja huoltajille.. Eikä se olekaan ihan pieni asia! Pohdittavaksi: • Miten dialogi katsomuskasvatusyhteistyössä voidaan onnistuneesti rakentaa. Olemme myös hahmottaneet yhteistyötä vuosikellon muotoon, jossa olemme erilaisin värikoodein kuvanneet toiminnan sisältöä työntekijöille joko kaikille lapsille muokattavissa olevana tai kristillistä hartauden harjoitusta sisältävänä. • Mitä ajatuksia yhteisesti suunniteltu vuosikello herättää. • Miten omat ennakkoasenteet, tunteet vaikuttavat yhteistyödialogin rakentamiseen. Mutta halusimme silti seurakuntina tarjota mukaan kahta seuraavaa tulokulmaa varhaiskasvatuslain tavoitteiden ja varhaiskasvatussuunnitelman pohjalta. Toimimme yhdessä suvaitsevaisuuden, keskinäisen kunnioituksen, yhteisymmärryksen ja yhteiskuntarauhan rakentamiseksi. Lopulta kuitenkin katsomuskasvatuksessa on yhteinen tavoite, jonka eteen työskentelemme – yhteinen parempi maailma lapsillemme. Dialogipöytien ja -foorumeiden pilotointi onkin seuraava yhteinen hankkeemme. jouluja pääsiäiskirkot sekä esikoululaisten siunaaminen koulutielle. Samoin yhteistyöyhteyden luominen eri vantaalaisiin katsomuksellisiin ja uskonnollisiin yhteisöihin on yhteinen haasteemme ja tavoitteemme. Erityisesti yhteiseen suunnitteluun tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota ja varata aikaa, mikä onkin laajuudessaan haastavaa – mutta toisaalta, niin on kaikenlainen uuden opetteleminen aina. Esimerkiksi lasten joululaulutilanteisiin on kutsuttu tarjoamalla kahta eri sisältöistä vaihtoehtoa, joista toinen ei sisällä rukousta ja toinen sisältää alkurukouksen ja päiväkoti itse päättää kumpaan tilaisuuteen se osallistuu. Tässä painopisteessä korostuukin seurakuntien työntekijöiden ammatillinen rooli katsomusten asiantuntijoina ja merkityksen korostajina. Näitä tilaisuuksia ovat mm. ”kirkko tutuksi”). Vantaan kirkot ja hautausmaat tarjoavat kukin erilaisia näkökulmia tutustumiseen mm. Yhteistyön vuosikellon pohja paikallisesti täydennettäväksi. Tämä on tarkoittanut käytännössä olemassa olevien yhteistyömuotojen, kuten ”kotikirkko tutuksi" -vierailujen sisällön tarkastelua siten, että osallistuminen on mahdollista kaikille lapsille uskontokunnasta riippumatta (vrt. Seurakuntien tiloihin, juhlaperinteisiin ja kristilliseen traditioon tutustuminen – katsomuksista riippumatta – monipuolistaa varhaiskasvatuksen oppimisympäristöjä. Näitä tilanteita toteutetaan sekä päiväkodeissa että seurakuntien tiloissa. Ennen muuta muutos on tarkoittanut olemassa olevan yhteistyön avaamista ja kuvaamista entistä tarkemmin; seurakunnat ovat opetelleet perustelemaan erilaiset toiminnalliset yhteistyön muodot varhaiskasvatussuunnitelman perusteista käsin sekä kuvaamaan tilanteiden sisältöjä kirjallisesti etukäteen, jotta päiväkodin henkilöstöllä on ollut mahdollisuus perustella niitä myös huoltajille. Parempi maailma lapsillemme Kolmessa painopisteessämme on vielä paljon opettelua, kehittämistä ja yhdessä tekemistä. Tämä ensimmäinen painopiste voisi jo itsessään riittää kuvaamaan yhteistyötä, koska katsomuskasvatus tapahtuu päiväkotien toiminnan puitteissa ja henkilöstön toimesta
Sen jälkeen yhteistyölle laaditaan vuosikello (C), jonka avulla voidaan ennakoida ja suunnitella aikatauluja. Seurakunta voi antaa paljon asiantuntijuutta ja tukea, mutta se ei voi hoitaa katsomuskasvatusta päiväkodin puolesta. Kannattaa tarkastella jo olemassa olevaa yhteistyötä ja sijoittaa se koreihin. Hyvä yhteistyösopimus perustuu voimassaolevaan lainsäädäntöön sekä paikallisiin varhaiskasvatusja opetussuunnitelmiin. Yhteistyökumppanit ovat saattaneet tuntea toisensa hyvinkin kauan, ja siksi keskinäinen luottamus on vahva. Niistäkin voi ottaa vinkkiä. Miten sopimus syntyy. Kaikkein eniten sopimuksesta hyötyvät toivottavasti alueen lapset ja nuoret, kun heitä kohdellaan mahdollisimman tasavertaisesti riippumatta siitä, missä osoitteessa he asuvat, missä päiväkodissa ovat tai mitä koulua he käyvät. Sopimuksen jälkeen Kun sopimus on solmittu, siihen on syytä perehdyttää kaikki asianosaiset. INFO Millään sopimuksella ei voida ulkoistaa omaa kasvatustehtävää. Sopimus jää pelkäksi paperinipuksi, jos väki ei siihen sitoudu. Sopimus on kolmiosainen. Samalla voi vaihtua näkemys yhteistyöstä. Onnistuneessa sopimusprosessissa kaikki voittavat. Liitteet B ja C päivitetään määräajoin ja niiden pohjalta yksittäinen päiväkoti tai koulu tekee omaan vuosisuunnitelmaansa yhteistyöstä konkreettiset kirjaukset: kuka-mitä-missä-milloin, ja tiedottaa niistä koteihin. Kun yhteinen tahtotila tehdään näkyväksi ja käytännöistä sovitaan, voidaan turhat konfliktit ehkäistä ennalta. Esimerkiksi seurakunnan ja päiväkodin yhteistyössä pedagoginen vastuu säilyy aina päiväkodin henkilöstöllä. Kuvaillaan toiminnan sisältö niin, että se avautuu kaikille. Ammatillisen koulutuksen puolella ja yliopistoyhteistyössä on ollut jo pitkään sopimuksia. Siksi monilla paikkakunnilla on tehty myös varhaiskasvatusja kouluyhteistyön sopimuksia kunnan ja seurakunnan välillä. Sopimus on selkänojana erityisesti silloin, kun pitää perustella, miksi seurakunta on läsnä varhaiskasvatuksessa ja koulussa. Mitä paremmin asioista on neuvoteltu, sovittu ja kirjattu, sitä tukevammalla pohjalla yhteistyö on myös muutosaikoina. Yleissopimuksen liitteeksi laaditaan yhdessä alueellinen toimintasuunnitelma (B) esimerkiksi kumppanuuden korimallin avulla. Yleissopimus (A) on voimassa toistaiseksi, ja sen olisi hyvä kattaa yhteistyö niin varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa kuin lukiokoulutuksessa. Millään sopimuksella ei voida ulkoistaa omaa kasvatustehtävää. Myös uuden työntekijän perehdytyksessä sopimus on hyvä väline, johon voi aina palata, kun epävarmuus iskee. Tietenkään yhteistyötä eivät tee organisaatiot, vaan ihmiset. Esimerkiksi seurakunnan ja päiväkodin yhteistyössä pedagoginen vastuu säilyy aina päiväkodin henkilöstöllä. Aloite yhteistyösopimuksen solmimiseen voi hyvin tulla ruohonjuuritasolta kunnasta tai seurakunnasta, mutta yleissopimus solmitaan aina ylimmän johdon, esimerkiksi kirkkoherran ja sivistysjohtajan kesken. Sopimus sanoittaa selkeästi yhteistyön tavoitteet, mahdollisuudet ja kustannukset. ”Meillä yhteistyö sujuu ilman sopimuksiakin” Hyvä niin. Silloin tiedetään, mitä puuttuu ja mitä on liikaa. Ne voi skannata ja lähettää osoitteella: tuula.vinko@evl.fi Kirjoittaja on kouluyhteistyön asiantuntija Kirkon kasvatus ja perheasiat TEKSTI Tuula Vinko. Entä kun avainhenkilö vaihtuu. Yhteistyösopimuksen merkitys Kirkkohallituksessa toivomme saavamme sopimuksista kopiot. 11 Nykypäivän sopimuskulttuurissa on paljon hyvää. Kirkkohallitus ja Opetushallitus ovat tehneet yleissopimusta varten muokattavan sopimuspohjan, joka löytyy Sakastista (sakasti.evl.fi >seurakuntatyö >kasvatus > yhteistyö kouluissa ja oppilaitoksissa)
Puheltiin kiitollisuudesta ja siitä, kuinka paljon meitä on autettu. Kun köysi oli kiertänyt jokaisen luona, solmimme köyden päät yhteen ja leikimme sillä vielä. Miten ihanalta pehmeä höyhen tuntuu, kuinka se kutittaa ja kuinka välillä naurattaakin. Nostelimme köyttä ylös ja alas, vedimme sen keskeltä pois ja veimme taas takaisin, teimme aaltoja, nojasimme siihen jne. Suljimme silmämme ja rentouduimme. Niinpä suljimme silmämme, laitoimme liikkeelle koriin kankaan alle kätketyn köyden pätkän ympyrässä ja tunnustelimme sitä, kunnes jokainen lapsi vuorollaan sai siitä kiinni. Tämän keskustelun päätteeksi emme useinkaan hakeneet symboleita, vaan veimme keskustelun päätteeksi ledtuikut etuja keskisormen päihin. Kokeilimme, miten ihanalta tuntuu, kun höyhen koskettaa kämmenselkää, poskia, leukaa, otsaa. Ja peukalon päälle haettiin merkki, joka muistutti siitä tilanteesta. Sen jälkeen me kaikki teimme kunkin vuorollaan ehdottaman liikkeen. Pohdimme, mitä hyvää voimme itselle tehdä. Valitsimme työskentelyn pohjaksi Lattiakuvat katsomuskasvatuksessa ja opetuksessa -kirjassa olevan kertomuksen kultaisesta säännöstä, josta muokkasimme oman näköisen version. Jaoimme osallistujille ihanat, kutkuttavat höyhenet. Näitä liikkeitä teimme muutamia. Välillä oli kivaa myös nykäistä narusta ja yllättyä, kun kämmenen muoto menikin uusiksi – no, sen sai onneksi pienellä vaivalla taas muotoonsa. Luovasti leikkien Virittäytyminen työskentelyyn tapahtui yhteisen tekemisen ja yhteyttä luovien leikkien avulla. Tutustumiseen otimme mukaan pallon, jota vieritimme toisillemme, koska ryhmissä oli paljon meille uusia lapsia. Päiväkoti oli suuri, ja jo siitä syystä kultaisen säännön työstäminen otti oman aikansa. Samalla oli mielenkiintoista tutustua omaan kämmeneen, tutkia sormia ja vielä nimetä ne. Ja ledtuikku laitettiin nimettömän päälle. Keskustelua jatkettiin sen herättämistä tunteista. Kultainen sääntö Viime syksynä työstimme kultaista sääntöä lattiakuvan keinoin eräässä alueemme päiväkodeista. TEKSTI Maaret Hirvensalo Kirjoittaja on varhaiskasvatussihteeri Tikkurilan seurakunnasta. KUVAT Satu Reinikainen ja Shutterstock Aluksi keskustelimme teemasta päiväkodin työntekijöiden kanssa, ja lasten perheiltä ky syttiin lupa osallistua työskentelyyn. Seuraavaksi teimme lattialle yhteisen kämmenen narusta. Sitten syttyi viimeinenkin tuikku, ja pohdimme hiukan haasteita, vaikei12. Ja sitten vietiinkin ledtuikku peukalon päähän. Lattiakuviin liittyvät yllätykset kiinnostivat meitä kaikkia. Pohdimme, miten kädellä moikataan, kutsutaan, torjutaan, lohdutetaan, kannustetaan, kiitetään, autetaan. Ja kerroimme myös, kuinka Raamatussa puhutaan auttamisesta: ”Tee toisille niin kuin toivoisit, että sinulle tehdään.” Sen jälkeen veimme ledkynttilän lattiakuvana olevan kämmenen keskelle ja aloimme pohtia niitä tilanteita, kun itseä on autettu. Huomasimme, että osaamme jo auttaa monella tavalla ja myös sen, mitä vielä voimme harjoitella. Pohdimme myös omaa auttamisen tapaamme, mikä on itselle helppo tapa auttaa ja mikä on vaikeampi tapa auttaa muita. Useimpiin työskentelyihin sain työparikseni lastenohjaajan
Huomasimme, miten monissa erilaisissa tilanteissa otetaan toinen huomioon, iloitaan toisesta ja itsestä. Ja kuinka meidät on kutsuttu viemään valoa eteenpäin. Kerroimme siitäkin, että tämä kertomus löytyy myös kristittyjen pyhästä kirjasta, Raamatusta. Keskustelimme, mitä asioita auttamisesta olikaan pohdittu kunkin sormen kohdalla. Ja kuinka se tunnetaan ympäri maailmaa. Kerroimme kultaisen säännön olevan niin tärkeä asia, että sitä tarvitaan aina: päiväkodissa ja kotona, koulussa ja töissä, koko elämän ajan. Toivotimme toisillemme rohkeuden valoa – milloin hyvin hentoisella ja milloin vahvemmalla äänellä. Juttelimme siitäkin, miten saamme hakea uutta valoa ja voimaa, kun sitä tarvitsemme. Monenlaisia hienoja lauluja yhdessä lauleskeltiinkin; teemoina olivat esimerkiksi ystävyys, ilo, kaveruus ja liikenne. • Miten eri kulttuuritaustoista tulevien lasten perheiden arvopohja näyttäytyy. Auttaminenkin vaatii toisinaan rohkeutta. Siinä ympyrässä istuessamme tuli rohkeutta toivotettua usein montakin kertaa… Lopuksi oli mukavaa kuulla: ”Maaret, haluan toivottaa sinulle rohkeutta.” Ja niin pikkurillikin sai tuikkunsa. 13 ta asioita, joita kohtaamme. • Miten rakennetaan ryhmään yhteinen arvopohja kunnioittaen lapsen ja hänen perheensä lähtökohtia, arvomaailmaa, perinteitä ja katsomusta. • Miten kultaisen säännön ajatukset voisivat olla rakennusaineena yhteiselle arvopohjalle. Oli myös jännittävää, kun tuikku sammui kesken kaiken. Ja joskus rohkeuden valo sammuu. Takataskuun olimme varanneet Lasten virsi -kirjasta laulun Valonsäde (108). Katselimme vielä hetken aikaa kämmentä ja sen eri merkkejä. Ennen kuin ryhmä jatkoi matkaa päivän puuhiin, lauloimme ryhmän oman laulun työskentelyn teemasta. Ja tuntui mukavalta, kun saimme sytytettyä sen uudelleen. Kultainen sääntö on arjessa toteutettava periaate, jossa kehotetaan ihmistä tekemään vastavuoroisesti toisille samaa kuin mitä haluaisi itselleenkin tehtävän, tai olemaan tekemättä sellaista mitä ei haluaisi itselleenkään tehtävän.. Pohdittavaksi: • Millaisista lapsista ryhmäsi muodostuu – mitä uskontoja ja kulttuureita on edustettuina
MONIÄÄNIN EN DIALOGI INNOVATIIV ISUUS KOUL UTUS Vasudialogista voimaa Oulussa. 14 TEKSTI Saija Kronqvist KUVAT Anna-Maija Vuorma ja Shutterstock Kirjoittaja on kasvatuksen hiippakuntasihteeri Oulusta. Erityisesti vanhempien ääni tulisi saada kuuluviin varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksen mallien rakentamisessa", sanoo hiippakuntasihteeri Saija Kronqvist
Olisi ollut hyödyllistä saada hieman lisää aikaa resurssiryhmien työskentelylle venyttämällä prosessin kesto menetelmän mukaisesti kolmeen kuukauteen. Oulussa jäätiin miettimään, miten uuden vasun myötä saataisiin kaikki perheiden kanssa toimivat mukaan yhteistyön kehittämiseen. Oulun hiippakunnassa oli syntynyt ajatus soveltaa Kirkkohallituksen ja Kuntaliiton yhdessä valmistelemaa Yhteisöllisen innovoinnin -menetelmää uuteen tilanteeseen varhaiskasvatuksen kentällä. Seurakuntayhteistyön rakenteita haluttiin uusintaa ja etsiä uusia toimintatapoja – paikallisesti vahvanakin yhteistyön mallina toimineet luterilaisten seurakuntien tarjoamat pikkukirkot siirrettiin tauolle toukokuussa 2017. Siksi on vahvistettava henkilöstön valmiutta kohdata mitä moninaisimpia elämäntilanteita ja myös elämänkriisejä. Lisäksi ihmisoikeusperustaisuutta tulee tutkia yhä syvemmin. Katsomuskasvatus toteutuu päivähoidon arjessa ja juhlassa. Koulutusta tueksi Vasu-dialogi avattiin Pohjois-Suomen aluehallintoviraston täydennyskoulutuskalenterin kautta, ja haku oli avoin sekä kuntaettä seurakuntatoimijoille. Lisäksi menetelmä on mahdollistanut paikallisen yhteisön, työntekijöiden ja perheiden, päättäjien ja johdon sitouttamisen prosessiin. Dialogissa ovat mukana lasten vanhemmat, yhteistyökumppanit ja muut yhteisöt. Erityisesti vanhempien ääni tulisi saada kuuluviin varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksen mallien rakentamisessa. Malliksi tarjottiin kohtaamispaikkojen järjestämistä verkostoitumista varten, koulutusta ja yhteyshenkilöverkoston rakentamista. Väliajalla resurssiryhmät tapasivat 2–3 kertaa. Innovoiva ote Oulussa seurakunnan edustajia kuultiin kaupungin vasun valmistelun yhteydessä. Vasu-dialogissa kunnan ja seurakunnan edustajat käynnistivät kolmen kuukauden mittaisen tiiviin yhteiskehittämisen prosessin, jossa etsittiin uusia näkökulmia ja toimintamalleja yhteistyöhön. Ilmoittautuneet tahot saivat tehtäväkseen koota alueeltaan resurssiryhmän, joka vastaa ohjausryhmää. Mukaan ilmoittautui neljä Oulun seurakuntaa: Tuira, Oulujoki, Karjasilta sekä tuomiokirkkoseurakunta. Vasu-dialogin rakenteena oli aloitusja päätöstilanteiden väliin sijoittuva alueellinen resurssiryhmien työskentely. Ammatillista perusja täydennuskoulutusta pitää kehittää tulevien vuosien aikana sekä pedagogisesti että teoreettisesti niin, että katsomuskasvatus voi toteutua rikkaana. Todettiin, että katsomuskasvatuksen osalta on avattava arvokeskustelua. Vasu-dialogissa havaittiin, että varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksessa tulee antaa lisää tilaa yhteisöjen moniäänisyydelle, vanhempien ja lähiyhteisöjen kuulemiselle sekä yhteisten toimintatapojen luomiselle niin kaupungin sisällä kuin yksikkökohtaisesti. Fasilitaattoreina toimivat järjestävien tahojen asiantuntijat sekä Kempeleen seurakunnan uskontokasvatusmentorit. 15 Vanhempien kuuleminen on avainasemassa katsomuskasvatuksen pedagogisessa ja teoreettisessa kehittämisessä. Siihen tarvitaan avoimuutta, rohkeutta ja uteliaisuutta kaikilta osapuolilta. Koulutusta esiteltiin mm. On opittava kuulemaan kaikkien yhteisön jäsenten ääntä, kunnioittamaan omaa ja toisten vakaumusta. Pohjois-Pohjanmaan sivistysjohtajien koulutuspäivässä sekä markkinoitiin järjestävien tahojen, Oulun hiippakunnan ja Pohjois-Suomen aluehallintoviraston kotisivuilla, uutiskirjeissä ja somekanavissa. Siihen kirjattiin yhteistyö neljän korin mallin pohjalta. ja päätösseminaari 8.5., ja niihin kutsuttiin resurssiryhmien lisäksi Oulun kaupungin varhaiskasvatuksen johto, vasu-ohjausryhmä, Oulun kirkkoherrat sekä kouluttavien oppilaitosten edustajat. Resurssiryhmiin tuli eri tahojen avainhenkilöitä: päiväkotien johtajia, työntekijöitä, perhepäivähoitajia, luottamushenkilöitä, vanhempia, median edustajia ja kouluttavien oppilaitosten edustajia. Aloitusseminaari pidettiin 20.2. Vuoropuhelun edellytys on, että osapuolet luovat yhteistä ymmärrystä vasun käsitteiden pohjalta. Uusi tilanne haastaa myös rakentamaan katsomuskasvatuksen mallit monipuolisiksi. Nyt kevätkauden keskeyttivät sekä hiihtoettä pääsiäislomat ja yhteisiä aikoja oli verrattain vaikea löytää. Vuoropuhelun edellytys on, että osapuolet luovat yhteistä ymmärrystä vasun käsitteiden pohjalta.. Moniäänisessä vuoropuhelussa synnytetään yhteistä ymmärrystä katsomuskasvatuksesta
Kreikkalaisten ei kuitenkaan voi sanoa keksineen hyveitä: kaikissa kulttuureissa kaikkina aikoina on osattu kertoa, millainen on hyvä ihminen. Hyveet ruokkivat kumppanuutta ja virittävät yhteistyöhön Filosofit antiikin Kreikassa kutsuivat hyveiksi niitä ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä, jotka tekevät ihmisestä hyvän. Lähde: www.hyveetelamassa.fi. Siksi hyveet ylittävät vaivatta kaikki kulttuurien ja uskontojen väliset rajat. 16 TEKSTI Tuula Rantala KUVAT Ruusu Hulmi Kirjoittaja on espoolaisen päiväkoti Roosaliinan johtaja. Ne ovat ihmiskunnan yhteistä omaisuutta
• Miten hyvekasvatus voisi toimia myös koteja osallistavana, ts. Parhaimmillaan hyveet siirtyvät lasten tavaksi toimia omantuntonsa ohjaamina. sadut ja draama. Hyveet puolestaan muistuttavat paljon arvoja, koska hyveitä tavoitellessaan ihminen sitoutuu toimintaan syvimmin. Pohdittiin yhdessä, mitä tarkoittavat esim. Hänellä tulee olla mahdollisuus vaikuttaa omaan ympäristöönsä omilla mielipiteillään ja teoillaan. Varhaiskasvatusikäiset lapset vasta rakentavat käsitystään maailmasta ja siksi on tärkeää, että heitä ympäröivät aikuiset luovat siltoja erilaisten näkemysten välille. Samoja menetelmiä käyttäen voidaan pohtia ryhmästä nousevia katsomuskasvatuksen aiheita, käsitellä eri perheiden tapoja, kulttuuria, uskontoa, uskonnottomuutta tai mahdollista katsomusta. Näin rikastetaan kasvuympäristöjä ja tuodaan lapsi kokonaisvaltaisesti osaksi omaa lähiyhteisöään. On tärkeää tietää itse, miten omatunto toimii. Osallisuuteen liittyy kokemus minusta, minun perheestäni, sinusta ja sinun perheestäsi ja siitä, miten me kaikki mahdumme samaan maailmaan omine ajatuksinemme. Parhaiten pohdinnat tavoittavat 4–6-vuotiaat; heidän kehitys on sellaisessa vaiheessa, että elämän syvimmät kysymykset nousevat esiin luonnostaan. Varhaiskasvatuksessa on hyvät mahdollisuudet opastaa lapsia hyveiden äärelle, ohjata löytämään yhteinen ihmisyys ja nähdä, kuinka paljon enemmän meillä on yhdistäviä kuin erottavia asioita. Roosaliinassa kokeiltiin myös mentorointia. Lapset pohtivat, miten tilanne ratkaistaan. Hyvekasvatus vaatii sosiaalista vahvistamista. sitä, mistä tietää olevansa hyvä kaveri toisille. (Siitä on artikkeli liitteen sivulla 18.) Seurakunnan kanssa yhteistyössä luotiin kalenteri, jossa näkyi selvästi, millaista toimintaa seurakunnilla oli päiväkodeille – mitkä tilaisuudet olivat katsomuskasvatuksellisia ja täten kävivät kaikille ja mitkä taas sisälsivät uskonnollisia elementtejä, jotka olivat huoltajan luvanvaraisia. Kasvattajat kokivat tämän selkeyttävän yhteistyötä seurakunnan kanssa. Toisaalta positiivinen pedagogiikka ja luonteenvahvuuksien opettaminen oli ollut päiväkodissamme jo aiemmin tuttua. Hyveet haastoivat myös päiväkotimme kasvattajia – joillekin kieltäminen ja sääntöjen kertominen tulivat automaattisesti. Hyveisiin liittyy usein positiivinen kokemus ja niitä pyritään harjoittelemaan uudelleen ja uudelleen. Espoon evankelisluterilaisesta seurakunnasta oli mukana mentori, joka toi oman ammattitaitonsa mukaan yleiseettiseen pohdintaan lasten kanssa. Pohdittavaksi: • Ovatko hyveet yhdistettävissä vasun arvomaailmaan. Avuliaisuus on lisääntynyt. Näytelmissä esiintyi metsän eläimiä, jotka tekivät jotain väärin tai olivat pulassa. • Mitkä hyveet ovat omassa ryhmässäsi tärkeitä – niitä, jotka voisivat vahvistaa yhteistä hyvää oloa?. Kasvattajien kokemuksia käytännön yhteistyöstä Kasvattajat kokivat, että lapsilla on hyvät valmiudet pohtia eettisiä kysymyksiä, kun aiheet nousevat heidän omasta arjestaan. Lapsille luettiin satuja, joissa hyveiden teemat esiintyivät ja niitä pohdittiin yhdessä – arvioitiin esim. Monimuotoisessa yhteiskunnassa vankat eettiset arvot tulevat yhä tärkeämmiksi. Avoimella yhteistyöllä eri tahojen kanssa saavutetaan lapsille paras lopputulos. Ollakseen osallinen omassa yhteisössään lapsen täytyy kokea hyväksyntää. Hyvekasvatuksen ansiosta lapset ovat saanet työkaluja ratkoa ongelmiaan. 17 Erilaisissa katsomuksissa on paljon yhtäläisyyksiä ihmisen syvimpiin arvoihin. Hyveistä yhteistä maaperää Sytyin hyveille eetikko Antti Kylliäisen innoittamana pari vuotta sitten, ja päätimmekin ottaa hyvekasvatuksen osaksi Roosaliinan päiväkodin arkea. Keinoina olivat mm. Hyvekasvatus oli osana mentorointiohjelmaa. Lapset ovat myös oppineet viljelemään hyviä sanoja eli puhumaan kauniisti. reiluus, rohkeus, suvaitsevaisuus ja myötätuntoisuus arjessa. miten kutsutaan vanhemmat mukaan tukemaan hyveiden viljelyä myös kotona. Lähdimme työstämään hyveitä lasten kanssa. Lapset myös suunnittelivat ja esittivät teemojen pohjalta näytelmiä nukeilla ja omilla roolihahmoillaan, ja projektin lopuksi näytelmät esitettiin vanhemmille. He osaavat arvioida omaa käytöstään ja asettua toisten asemaan. Siten on mahdollista, että omatunto toimii myöhemminkin elämässä ohjaten oikeisiin valintoihin. Lue lisää: www.hyveetelamassa.fi Ihmisen toiminta pohjaa aina arvoihin, tiedostipa hän sen tai ei. Hyveja arvopohdinnat ruokkivat kasvattajien ja erilaisten verkostojen yhteistyötä, tekevät tilaa yhteiselle ihmettelylle ja kumppanuuksille yli katsomusten ja erilaisten uskontojen. Huolehditaan, että ryhmän vasussa näkyy jokaisen lapsen kulttuuri ja tausta. Lapsille on tärkeää noudattaa tiettyjä sääntöjä ja ne näkyvät silloin, kun lapset pohtivat, millainen on hyvä kaveri. Ihmisen maailmankuva rakentuu aina hyvän elämän tavoitteille, ja parhaimmillaan nämä tavoitteet palvelevat yksilöä ja tuottavat hyvää yleiselläkin tasolla, koko yhteisölle. • Voiko hyvekasvatuksen kautta vahvistaa lapsessa sitä, mikä auttaa häntä toimimaan oikein ja mikä on yhteisesti koettua hyvää
Keväällä 2016 työskentelimme esikouluryhmän kanssa. huoltoryhmän keskustelujen pohjalta keskittämään mentorointia eettisiin aiheisiin kuten ystävyys, erilaisuuden hyväksyminen ja kiusaamisen ehkäisy. Itse kukin perinteisen seurakuntatyön tekijä pääsee jumppaamaan aivonsa uuteen asentoon alkaessaan mentorointityön päiväkodeissa. Yhteistyö uuden edessä Pilottihanke Roosaliinan päiväkodissa 2015–2017 Lähtökohdat ja kokemukset kahdesta päiväkodista ovat olleet erilaiset. Halusimme käsitellä kaveritaitoja, sillä niiden harjoittelu oli ryhmässä ajankohtaista. Mentorointi Roosaliinassa sai alkunsa Espoon kaupungin aloitteesta pilottikokeiluna syksyllä 2015. Myös toiminnassani Lasten kappeli Arkissa olen pyrkinyt vastaamaan päiväkotien tarpeeseen kaikille lapsille suunnatusta katsomuskasvatuksesta. Menetelminä olivat sadut, runot, laulut ja draama. Syksyllä 2015 annoimme paljon aikaa keskustelulle ja kehittämiselle. Tavoitteena oli yhteishengen vahvistaminen yhdessä tekemisen kautta niin, että ujoinkin pääsisi mukaan. Ryhmä jaettiin melko pian kolmeen pienryhmään. Päiväkodissa oli myös käytössä uskontojen juhlakalenteri. Roosaliinassa päädyttiin henkilökunnan Peda-kokousten ja huoltajille suunnatun oppilasToimin kolmatta vuotta mentoroinnin yhteistyökumppanina, ja minulla on kokemusta kahdesta espoolaisesta päiväkodista, Rosaliinasta ja Leppäviidasta. Aloitimme saduilla Yllätyslahja ystävälle,. 18 TEKSTI Seija Hatakka Kirjoittaja on perhetoiminnan ohjaaja Leppävaaran seurakunnasta
Käytävällä komeilee myös puu, jonka lehtiin on kirjoitettu päiväkodin kaikkien lasten tervehdykset eri kielillä. Yleiset eettiset aiheet ja hyveet voivat olla näytelmien lähtökohtina. Uskonnollisia tilaisuuksia ovat esim. Avainasemassa ja asiantuntijoina ovat lasten perheet. Myös tässä yhteydessä vanhemmat olivat suunnittelemassa ja kertomassa lapsiryhmälle omista tavoistaan. Halusimme käsitellä hyveitä myönteisesti, emme luettelemalla sääntöjä ja kieltämällä. Ennen toteutusvaihetta pidimme ideariihiä henkilökunnan kanssa ja lasten perheet tulivat myös kuulluiksi. Aiheina olivat esimerkiksi: rohkeus, rehellisyys, totuudellisuus, reiluus, erilaisuuden hyväksyminen, avuliaisuus ja kunnioittavuus. yleissivistävällä otteella toteutetut ns. Kylläpä pehmolelut tekivät mielenkiintoisia kyläilyjä! Tiimeissä perehdyttiin eri maiden lippuihin, musiikkiin, tanssiin, luontoon, vaatteisiin jne. Perheet saatiin mukaan asiantuntijoina. Näytelmä käsitteli tunteiden tunnistamista ja ystävyyttä. Sen jälkeen aloimme työstää eskareiden omaa tarinaa. Lasten kappeli Arkin päiväkotiyhteistyö Uuden varhaiskasvatussuunnitelman johdosta olen muokannut Arkin ohjelmatarjontaa päiväkodeille vastaamaan yhteisiä säädöksiä. Arkin ohjelmassa on selkeästi uskonnollisia tilaisuuksia ja ohjelmaa päiväkotien katsomuskasvatuksen tueksi. Päiväkotilapsissa on ainakin muslimeja, hinduja, sikhejä, buddhalaisia, kristittyjä ja uskonnottomia. Halusimme vahvistaa lapsessa hyviä luonteenpiirteitä ja reilua käytöstä. Katsomuskasvatusta ovat esim. Yhteistyö Roosaliinan kanssa oli toimivaa ja antoisaa. Liitän ohjelmaan selkeät kuvaukset jokaisesta aiheesta, joita päiväkodit voivat käyttää kertoessaan vierailuista perheille. Keväällä 2018 toteutettiin katsomuskasvatuksen toimintaviikko, jossa aiheina olivat ystävyys, kestävä kehitys ja luonnon arvostaminen. Käsittelimme yhdessä mietittyjä aiheita pehmolelunäytelmillä, ja jätimme tarinat auki sopivan kriittisellä hetkellä, jotta lapset saivat keksiä erilaisia loppuratkaisuja. Syksyllä 2016 ja keväällä 2017 jatkoimme draamatyöskentelyä tiimeittäin, mutta vähän eri tavalla. Halusimme avata tätä ”kulttuurien aarrearkkua” kaikille mentoroinnin välinein, lisätä kulttuuritietoisuutta ja antaa näkyvyyttä uskonnoille ja katsomuksille. arkkikertomukset tai kirkkotilaan tutustumiset, kirkkoseikkailut. Huoltajia ohjeistettiin kirjoittamaan vihkoon tavallisten touhujen lisäksi perheen uskonnollisista juhlista ja tavoista, perinneruuista, -vaatteista ja -musiikista. Joissain tiimeissä otettiin katsomuskasvatuksen tueksi perheissä vieraileva pehmolelu. Tarinasta tehtiin näytelmä, joka esitettiin koko päiväkodin porukalle. Itse olin mukana toteuttamassa näytelmää ”pahalla päällä” yhdessä päiväkodin työntekijän kanssa. Lapsille välittyi kokemus, että jokaisen ajatukset ja ehdotukset ovat arvokkaita. Mentoroinnissa on tasavertainen suhtautuminen uskontoihin, näkemyksiin ja katsomuksiin. Tuokioon oli valittu muutamia lauluja, salainen tehtävä ja Theraplay-leikki. Lopuksi lapset näyttelivät pehmoilla tarinan loppuun. Suunnittelimme jokaiselle tiimille omia, pitkin vuotta toteutettavia projekteja sekä keväälle 2018 talon yhteisen katsomuskasvatus-viikon. Päiväkodille tilattiin kierrätyskeskuksen maskotti ja bändi The Cornix esiintymään. Olen kiitollinen päiväkotien aktiivisuudesta ja innostuksesta. Leppäviidan päiväkodin ”kulttuurien aarrearkku” vuodesta 2017 jatkuen edelleen Leppäviidan päiväkodissa rikkautena on valtava kirjo eri kulttuureista tulevia lapsia. Keinot ovat monet ja jatkamme yhteistyötä uusin ideoin. Katsomuskasvatuksen mentoroinnissa kunnan varhaiskasvatuksen väki ja seurakunnan työntekijä tekevät yhteistyötä päiväkodin perheiden eri kulttuurien ja katsomusten esille tuomiseksi ja ymmärtämiseksi. joulupolku tai pääsiäisen valokirkko. 19 Pieni kuukorppi ja Isot ja pikkuiset. Kevään 2018 perusteella näyttää, että uskonnollisten tilaisuuksien kysyntä on laskenut ja katsomuskasvatuksen noussut. Tehtävänä saattoi olla vaikkapa etsiä uusi kaveri, jonka kanssa ei ollut leikkinyt pitkään aikaan tai olla avulias jossakin tilanteessa. Toisena päivänä oli laulutuokio teemaan sopivasta aiheesta. Laulussa esiteltiin ryhmän kotikielisiä tervehdyksiä ja maiden lippuja. Näytelmän pätkiä ei tarvinnut hioa ja harjoitella moneen kertaan, vaan teimme sitä rempseällä otteella improvisoiden. Tiimissä, jossa oli useita Intiasta tulleita lapsia, juhlittiin hindujen diwali (valon juhla) ja holijuhlia (värin juhla), keskittyen kulttuurisiin tapoihin enemmän kuin uskonnolliseen sisältöön. Mentorointi ei ole uskonnon harjoittamista, tunnustuksellista tai vakaumukseen ohjaavaa. Näin näytelmä oli pullollaan lasten juttuja, mutta pysyi kuitenkin kasassa ja teemassa. Eräs tiimi järjesti kansainvälisenä tervehdyspäivänä (hello-day) päiväkodille yhteisen laulutuokion teemalla ”matkustan ympäri maailmaa”. Keskustelimme saduista pienryhmissä. Jokainen tiimi toteutti portaittain erilaisen ohjelman. Lapset askartelivat päiväkodissa pienen metsäneläimen, jolle rakennettiin pesä metsäretkellä. Salaisen tehtävän tarkoitus oli viedä opittua käytännön tasolle. Kussakin tiimissä toteutettiin 3–4 avointa draamaa. Draama, varsinkin kun tarina oli juuri kunkin ryhmän tarpeisiin rustattu, oli hyvä keskustelun virittäjä. Yhteistyö on vastavuoroista, toista kunnioittavaa ja molempia osapuolia rikastuttavaa. Kaikkia ideoita oli mahdoton käyttää, joten metodiksi muodostui, että välissä aikuinen valitsi lasten ehdotuksista juonenkäänteitä ja muokkasi tarinaa, ja sitten taas seuraava ryhmä keksi jatkoa. Aivan pientenkin kanssa menetelmä toimi sovellettuna hyvin. Olemme vielä muutoksen keskellä ja ajan kuluessa tiedämme, miten Arkin työ kehittyy.. Mentorointi on näkyvää, avointa, varhaiskasvatussuunnitelman mukaista ja kaikki lapset voivat osallistua siihen. Draamaa kirjoitettiin siten, että kussakin ryhmässä ideoitiin, ja ideoita tulikin valtoimenaan. Laulutuokiota elävöitettiin lasten rakentamilla kierrätyssoittimilla
20 PELIN SUUNNITTELIJAT Kouluttaja Satu Reinikainen, Seurakuntaopisto ja varhaiskasvatuskouluttaja Tiina Haapsalo, Nuori kirkko KUVAT korttipohjat Marjo Nygård ja Shutterstock KAMU! -pelillä termit tutuiksi
30 selitä-korttia n. Pelin aloittaa pari, jolla on yhteensä laskettuna vähiten työvuosia. • Aikaa sanojen ratkaisemiseen on minuutti. Samoilla sanoilla on eri ihmisille erilaisia merkityksiä ja vivahteita. • Piirrätai näyttele -kortin kohdalla ei saa selittää. Muun joukkueen tehtävänä on arvata, mistä vasussa esiintyvästä katsomuskasvatukseen liittyvästä sanasta on kyse. Selitä sana • Lapsuus • Turvallinen lapsuus • Katsomus • Kulttuuritausta • Yhdenvertaisuus • Aktiivinen toimija • Osallisuus • Oppimisympäristö • Juhlaperinne • Identiteetti Piirrä tai näyttele • Tasa-arvo • Leikki • Lukutaito • Erilaiset kielet • Perhe • Uskonto • Ihmettely • Moninaisuus • Suojella • Rauha Sanoja kortteihin Tässä muutamia sanoja malliksi. Liimaa ne tukevalle paperille, leikkaa kortit ja kirjoita niihin sanat (esim. Joukkueet sekoittavat saamansa kortit yhdeksi pinoksi ja asettavat pinon eteensä. Tämän jälkeen vuoro vaihtuu seuraavalle joukkueelle. Se joukkue, jonka jäsen arvaa tämän sanan oikein, saa kortin haltuunsa ja ikään kuin varastaa toiselta joukkueelta pisteen. Valittu henkilö nostaa joukkueen omasta pinosta päällimmäisen kortin ja katsoo, onko kyseessä selitä-kortti vai piirrätai näyttele-kortti. Vasu 2017 vilisee tärkeitä sanoja, jotka siirtyvät hiljalleen osaksi ammatillista kieltämme. lilaan korttipohjaan selitettävä sana ja vihreään korttipohjaan "piirrä tai näyttele" -sana. Voittajajoukkue on lopuksi se, jolla on pelin päätyttyä eniten oikein ratkaistuja sanoja pinossaan. Muistakaa huomioida syrjään siirretyistä korteista syntyneet miinuspisteet. Ajan tultua täyteen myös muiden joukkueiden jäsenet alkavat arvata sitä sanaa, jota joukkue on ratkaisemassa. Selitäkortit ja piirrätai näyttele-kortit sekoitetaan omina pinoinaan, jonka jälkeen kullekin joukkueelle jaetaan yhtä monta selitä-korttia ja piirrätai näyttele-korttia. 16 piirrätai näyttelekorttia • kopioi korttipohjat sivulta 22. • Kun kortin sana on arvattu oikein, kortin nostanut ottaa uuden kortin ja toimii kuten edellä. • Mikäli jokin sana on liian vaikea ratkaistavaksi, joukkue voi siirtää sen syrjään ja ottaa uuden kortin. Pelin laajempi versio ilmestyy verkkosivulla: www.nuorikirkko.fi syksyn aikana. Korttien sanoja saa ratkaista niin monta kuin minuutissa ehtii. • Sanaa tai sen johdannaisia ei saa käyttää selitettäessä. • Selitä-kortin kohdalla ei saa piirtää tai näytellä. Kun ensimmäisen joukkueen korttipino on tyhjä, pelataan kierros loppuun niin, että kaikki joukkueet ovat saaneet pelata yhtä monta kierrosta. Etsikää lisää sanoja.. 50 korttia n. • Sana pitää arvata siinä muodossa, missä se on korttiin kirjoitettu. Tässä liitteessä on pelin kokeiluversio, jolla pääsette testaamaan, miltä pelaaminen yhdessä tuntuu. Ohessa katsomuskasvatukseen liittyviä sanoja, joiden merkityksiä voidaan tiimissä avata hauskasti pelaamalla ja löytää niihin yhteinen ymmärrys. Pelin tarvikkeet • n. Pelin kulku Aloittava joukkue sopii, kuka joukkueen jäsenistä on ensimmäisenä selitysvuorossa. • ajanottoväline Pelin päättyminen Mikäli kortit loppuvat jollakin kierroksella pinosta ennen kuin minuutti on täynnä, saa kyseinen joukkue yhden bonuspisteen. Syrjään siirretty kortti tuottaa kuitenkin miinuspisteen. Aika laitetaan kulumaan ja pelaaja alkaa kortin ohjeen mukaisesti joko selittää, piirtää tai näytellä kortin sanaa. 21 Selitä, piirrä ja näyttele Valmistelut Muodostetaan joukkueita, joissa kussakin on 2–4 pelaajaa
22
Neidonkallion päiväkodin pääsiäinen Tämä kirjoitus syntyi viime pääsiäisen aikaan, hiljaisen viikon päätteeksi. Pyysin heitä myös etukäteen tutustumaan pääsiäiskertomushuoneeseemme. Kaikki päiväkotimme lapset osallistuivat pääsiäisen toteutukseemme. Kysyin oman ryhmäni eri katsomuksia edustavilta perheiltä vielä erikseen lupaa osallistumiseen. 23. TEKSTI JA KUVAT Kristiina Kaunisto Kirjoittaja on lastentarhanopettaja Neidonkallion päiväkodista
Otan pienryhmän vastaan jo käytävällä ja istuudumme ensin käytävälle, pääisäiskertomushuoneen eteen. Loruttelen oman virpomaloruni, jolla toivottelen terveyttä, kaikkea hyvää ja onnea jokaiselle koskettaen kevyesti pajunoksalla. Kaikki tietävät, miltä odottaminen tuntuu. Aloitan kerronnan: "2000 vuotta sitten Israelin maassa, Jerusalemin kaupungissa, valmistauduttiin pääsiäisjuhlille..." Kysyn lapsilta, ovatko he joskus odottaneet jotakin kovasti. Jotkut lapset haluavat lorutella oman virpomalorunsa, joka on erilainen kuin minun lausumani. Lapset maalaavat vesiväreillä sekä piirtävät vahaliiduilla. Sen nostan kulkemaan hiekkatielle. Seinillä ja ikkunassa on lasten tekemiä töitä, tutkielmia ilosta ja surusta. Aluksi he saavat katsella ja kuunnella musiikkia rauhassa. Pienryhmät tulevat vuorollaan pääsiäiskertomushuoneeseen niin, että paikalla on aina vähintään kaksi kasvattajaa. Nostan vihreät palmunoksat hiekkatieltä ja heilutan niitä. Varmistan, että muistan kaikkien lasten nimet. Kerron vielä Israelissa kasvavista palmuista ja siitä, että meillä ei palmuja kasva, mutta että me voimme halutessamme käyttää palmusunnuntaina koristeltuja pajunoksia. Astumme Jerusalemin muurissa olevan portin kautta sisään pääsiäiskertomushuoneeseen. Saan vastauksen kaikilta vuorotellen: joku on odottanut äitiä tai isää, ystävää saapuvaksi, syntymäpäiväjuhlia, matkaa, lomaa, pääsiäistä. Yhdessä ryhmässä valmistellaan piirtäen myös Jerusalemin muuria. Alamme näin valmistella yhdessä pääsiäiskertomushuonetta. Siellä soi musiikki, Arvo Pärtin Spiegel im spiegel. Kerron, että samalta tuntui myös ihmisistä siellä Jerusalemissa, kun he odottivat lempeää miestä nimeltä Jeesus saapuvaksi pääsiäisjuhlille. Koristelen hiekkatien reunat pienillä huovutetuilla kukilla. Tällä kertaa viemme pääsiäisen kertomuksen yhteen huoneeseen – rakenteluhuoneemme, Raksa, alkaa muuttua pääsiäiskertomushuoneeksi. Jokainen saa miettiä, mikä hänet tekee iloiseksi ja mikä surulliseksi. Kerron, mitä lempeä tarkoittaa. Lapset ja ryhmän oma kasvattaja istuvat paikoilleen. Monella on siitä kokemuksia. Pääsiäismunassa on sisällä vielä pieni harmaa aasi. Toinen on joillekin lapsille jo kansikuvastaan tuttu ja toisesta, Jaakko Heinimäen kirjoittamasta ja Christel Rönnsin kuvittamasta Suomen lasten Raamattu -kirjasta on auki palmusunnuntain hauska ja iloinen kuva. Käyn hiljentämässä musiikin. Seinän vieressä on myös virpomavitsa. Kylvämme lasten kanssa multaan ohransiemeniä sekä kananmunankuoriin vihanneskrassin siemeniä, jotka itävät hyvin nopeasti. Ja että siihen kertomukseen liittyy se, miksi me olemme täällä alunperin ryhtyneet pääsiäistä viettämään. Se on hyvä asia. 24 Neidonkallion päiväkodissa Kirkkonummella valmistaudumme pääsiäiseen hyvissä ajoin ennen hiljaista viikkoa. Päiväkodin käytävällä olevalle kulttuuripöydälle, lasten leikkipaikan viereen, alkaa ilmestyä pääsiäiseen liittyviä esineitä ja kuvia, joita kasvattajat siihen tuovat. Suoristan sen vihreän kankaan päälle. Otan käteeni Lasten Raamatun ja kerron, että siihen kirjaan on kirjoitettu kertomus, joka kertoo tapahtumista 2000 vuotta sitten kaukana Israelin maassa, Jerusalemin kaupungissa. On aivan hiljaista. Kastelemme ja seuraamme kasvua yhdessä. Käytän niitä siinä sekä myöhemmin vuorovaikutteisen kertomuksen aikana. Kertomus jatkuu, kun nostan pääsiäiskertomuskorista pienen pöydän, pöytäliinan ja saviruukun, jossa on rusinoita.. Musiikki on rauhallista ja meditatiivista, sävelkulultaan ylöspäin nousevaa. Musiikki kuljettaa keskittymiseen ja tunnetilaan. Pajunoksia Puhumme palmusunnuntaista ja virpomisesta. Heidän edessään on vihreällä kankaalla peitetty pöytä. Pudotan ne leijailemaan hiekkatielle. Toimin oppaana, kertojana, ja mukaan tulee jokaisesta pienryhmästä myös oma kasvattaja. Avaan sen ja otan sieltä hitaasti esille kartongista leikatun, rullalle käärityn hiekkatien. Tilaa tunteille Ateljeessamme lähestymme pääsiäistä tunnetilojen kautta. Näin mahdollistuu läsnäolo, jokaisen lapsen huomioiminen ja hetken intensiteetin eheys. Sen jälkeen otan pääsiäismunasta kaksi vihreää höyhentä. Käytävällä on Lasten Raamattu, kaksikin. Nostan pääsiäiskertomuskorista pahvisen pääisiäismunan
Otan korista mustan revityn kartonginpalan ja asetan sen pölkyn päälle. Nostan korista kolme kiveä ja asetan myös ne vuorelle. Nostan lasten katsottavaksi kuvan, jossa on itkevä enkeli sekä piikkinen ruusupensas, jossa on viisi ruusua. Kerron, että se päivä oli perjantai, pitkä perjantai, surullinen päivä, koska silloin se lempeä mies kuoli. Aurinkokin nauraa Siirryn pienen kallioluolan luo ja nostan korista kolme pientä hahmoa, kolme naista, joiden matkaamisen aikana tapahtuu ihme ja suuri kivi siirtyy luolan suulta. Katsellessaan siellä kaikkea kaunista, oliivipuita ja kukkia, lempeälle miehelle tulee levollinen ja hyvä olo, pelko katoaa. Jännitystä ja surua Aterian lopulla syntyneen epämääräisen jännityksen, levottomuuden ja pelon tyynnyttämiseksi lempeä mies haluaa lähteä ystäviensä kanssa kauniiseen puutarhaan. Laitan soimaan luonnonääniä, puron solinaa ja lintujen laulua. • Mitä tukea toteutukseen kaipaisit seurakunnan yhteistyössä. – Se Jeesus on lempeä mies. Se on minulle päivän herkin, kaunis hetki. On pääsiäisaamu, jolloin kaikki värit hehkuvat ja maa kimaltelee. Hautaamisen tavan mainitsen, erilaisen kuin meillä. Myös 1–2-vuotiaat tulevat pääsiäiskertomushuoneeseen. Kaikki saavat nähdä, mitä ihmeellistä, ihanaa ja kaunista naiset näkivät luolassa. Kolmantena asiana korissa on pieni tyylitelty risti, jonka lapset järjestään nimeävät lumihiutaleeksi tai kukkaseksi. Sytytän kynttilän. Läsnäolossa ja yhteydessä, ilossa, on pääsiäinen. Hahmon he näkevät, ihmishahmon. On aivan hiljaista, kun nyyhkytän pienen hetken. Näytän, miten jokainen voi varovasti nostaa yhden suikaleen pois valopöydän päältä. – Nyt mä tiedän, kuka se Jeesus on! – No. Yhdessä syömisestä tulee hyvä olo, ja on paljon mukavampaa syödä yhdessä kuin yksin. Se on surullisin kuva, jonka tiedän. Tällaisen palan katsomuskasvatusta halusin jakaa kanssanne. Intensiteetti on käsin kosketeltava. Kaikki lapset ymmärtävät, että se hahmo siinä kuvassa itkee, on surullinen. Aurinkokin nauraa. Nostan lumihiutalekukkasen vuorelle mustan kartongin päälle kivien viereen. Enkeli sen siirtää, niin kerron. Pojat leikkivät yhdessä ja heillä on hyvä olla. Joku näkee enkelin. Kutsun jokaisen vuorollaan kurkistamaan luolaan. Kaikesta jää jälki.. Siirryn pöydän päätyyn ja kerron merkillisen asian lempeän miehen vangitsemisesta ja vankilaan viemisestä ja lopulta korkealle vuorelle kuljettamisesta. Niinpä aterialla syötiin myös viinirypäleitä. Näen lasEsikouluryhmän kanssa pääsiäisenaikaa kulkiessani lapset pohtivat ja kertovat: – Kristiina, onkse niin, että jokaisen ihmisen sisällä on enkeli ja ku ihminen kuolee, se enkeli kuoriutuu esille ja sit voi lentää. Pohdittavaksi: • Miten artikkelin pääsiäistyöskentelyssä toteutui ilmiölähtöisyys. Siinä on mustia kangassuikaleita, jotka peittävät alla olevan kuvan. Kukat he näkevät. Niin se siis on. • Mitä ajatuksia, tunteita toteutus herättää – voisiko toteutuksen suunnitella ryhmääsi. ten tutkivat ilmeet ihmeen edessä. Luolan perällä on musta silkkipaperi ja sen taakse nostan paperista leikatun enkelin. Kysyn lapsilta, mitä he kuvassa näkevät. 25 Kerron, että rusinat tehdään viinirypäleistä ja että sen lempeän miehen suurta herkkua olivat viinirypäleet. Kaikki mitä he näkevät on totta. Näin lähestyimme pääsiäiskertomusta tänä pääsiäisenä. Naiset kurkistavat luolaan ja riemastuvat, juoksevat keltaisena kukkivan pensaan ja kastehelmien luo kertomaan kaikille iloista asiaa. Minä uskon läheisyyteen, kohtaamiseen, lapsen aisteihin ja kykyyn lukea symboleja. Kerron, että mustat suikaleet ovat surunauhoja, suruja. He tulevat kertomuksen lopussa oman lähiaikuisensa kanssa yhdessä kurkistamaan luolan ihmettä. Lopuksi siirrymme pienen valopöydän äärelle. Osoitan luolan takaa taskulampulla valoa kohden enkeliä ja mustaa silkkipaperia. Lopulta pimeys muuttuu kirkkaudeksi ja alla on kaunis kesäinen kuva, kalvolle painettu, Edelfeltin Leikkiviä poikia rannalla -teos. Näytän vielä lapsille omalla kehollani, millaisessa asennossa kuvan hahmo on ja kuinka tämä on peittänyt käsillä kasvonsa. Ilo voittaa surun. Ja kun hän kutsui ystävänsä aterioimaan kanssaan, hän halusi tarjota näille parasta, mitä tiesi. He saavat katsella saman ilman sanoja; kokemus syntyy musiikista ja esineistä, jotka ilmestyvät. Otan korista pienen lasipurkin, jossa on pieniä kirkkaanpunaisia ruusuja ja asettelen niitä lasihelmien lomaan
Eskarit hautausmaalla – kuolema pohdituttaa Seurakuntaa toimintaympäristönä halutaan hyödyntää entistäkin monipuolisemmin. Pääsimme aivan vierestä katsomaan, miten 2,5 metristä hautaa kaivettiin. Henkilökunta toivoi, että tulisimme päiväkotiin juttelemaan eskarilaisten kanssa. Kirkko ja hautausmaa kiinnostavat myös kulttuurisesta näkökulmasta. Siitä olikin luontevaa jatkaa muistelupaikalle. Hautausmaahan tutustuminen virittelisi ajatuksia, ja sen jälkeen voisimme siirtyä kirkkoon juttelemaan lisää aiheesta. Päiväkodeissa tulkitaan varhaiskasvatuksen katsomuskasvatusta hyvin positiivisesti; päiväkodeista tullaan mielellään kirkkoon ja seurakunnan toimijat ovat hyvin tervetullut päiväkoteihin.. Yhteistyö jatkuu tiiviinä myös uuden vasun myötä. Hautakappeleiden kohdalla keskusteluun nousi ihmisten sosiaalinen eriarvoisuus: kartanoiden väen hienot hautamuistomerkit ja toisaalta köyhän väen rivihaudat. Hautausmaalla sattuikin juuri vierailumme ajankohtana olemaan hautojen kaivuupäivä. Luulimme Mäntsälässä seurakunnan ja kunnan varhaiskasvatuksen yhteistyöllä on pitkät perinteet. Tämä oli heidän mielestään hyvä ajatus. Aloitimme kierroksen hautausmaan vanhimmasta osasta, jossa on sankarihaudat ja vanhoja hautamuistomerkkejä, mm. Nämä kysymykset vain vahvistuivat pääsiäiskirkon jälkeen. Tutun kirkon tuntumassa Mäntsälän seurakunnan kirkko ja suuri, hyvin hoidettu hautausmaa, ovat keskellä kylää. 26 TEKSTI Piia Muurikainen ja Tarja Meijer KUVA Pekka Rahkonen Muurikainen on varhaiskasvatuksen ohjaaja ja Meijer varhaiskasvatuksen pappi. Muutamille lapsille tuli mieleen, että heidän sukulaisistaan ketään ei ole haudattu Mäntsälään. Pohdimme tässä kohtaa erilaisia hautaustapoja. Eskarilaiset olivat jo joulusta asti kovasti pohtineet kuolemaa ja siihen liittyviä kysymyksiä. Hautausmaa on siis jollain tavoin tuttu lähes kaikille lapsille. Ehdotimme heille vierailua hautausmaalla. Eräästä päiväkodista otettiin meihin yhteyttä. hautakappeleita. Päiväkodit haluavat tehdä yhteistyötä lapsia kiinnostavissa ja koskettavissa eksistentiaalisissa kysymyksissä. Keskustelimme lyhyesti sodasta ja sankarivainajista. Rakkaiden ihmisten muistelu nousi mieliin, kun päiväkodin työntekijät olivat ottaneet mukaan ryhmän yhteisen hautakynttilän ja sytyttivät sen muistelupaikan kivipaaden päälle. Kuva on julkaistu alunperin kirjassa Atte ja Anna, toivo kantaa: kun meillä on suru, Lasten Keskus
Miten Jeesus nousi haudasta. Lapset olivat todella kiinnostuneita ja innokkaita keskustelijoita. Ja monia muita. Lapset olivat siis nähneet tai kuulleet muualta näistä yksityiskohdista. Miksi ihmisten pitää kuolla. Seuraavaksi menimme juuri peitetylle haudalle, jota koristivat kukkalaitteet. Kävellessämme katselimme hautakiviä ja kiinnitimme huomiota erilaisiin symboleihin sekä vuosilukuihin. Lapset ilmaisivat olevansa tyytyväisiä ja henkilökunnan mielestä päällimmäiseksi tunteeksi jäi lohdullisuus vaikeiden asioiden keskellä.. Mitä ihmisellä on päällä, kun se haudataan. Keskustelimme hautakivistä, kukista ja muistolauseista. Päiväkodin aikuiset olivat varanneet tähän retkeen reilusti aikaa, meillä ei ollut kiire minnekään. Lohdun ja toivon näkökulma oli hyvin tärkeä. Ihmeteltävää ja kysyttävää riitti. 27 lasten jo väsähtäneen kierroksella, mutta heidän pyynnöstään jatkoimme vielä. Pohdimme yhdessä kysymyksiä ja annoimme tilaa heränneille ajatuksille ja pohdinnoille. Miksi naulat laitettiin. Miksi Jeesus laitettiin ristille. Ystävyyden merkitys korostui, kun pappi kertoi hautajaisista, joissa vainajalla ei ole yhtään saattajaa. Sytytimme kynttilän lasten alttarille ja aloimme keskustella. Huomasimmekin, että olimme olleet yhdessä lähes kaksi tuntia. Miksi Jeesuksella on jossain kuvassa orjantappurakruunu päässä – onko se tappokruunu. Miksi-kysymysten vuoro Lapset olivat jo etukäteen koonneet kysymyksiä papille: Mitä pappi tekee hautajaisten jälkeen. Esiin nousi ristin merkitys, ei vain kuoleman ja surun, vaan ennen kaikkea ylösnousemuksen ja jälleennäkemisen merkkinä. Pääsiäiskirkossa kerroimme, että Jeesus kuoli ristillä, mutta emme korostaneet kuolemantapaa tai sen tuskallisuutta. Emme ole maininneet nauloja tai verta, edes alttaritaulu ei kuvaa pitkäperjantain tapahtumia. Kirkossa asetuimme mukavasti lasten paikkaan, joka sijaitsee kirkon etuosassa
Hinta sis. lounaan Tiedustelut Kouluttaja Tiina Haapsalo, tiina.haapsalo@nuorikirkko.fi Yhteistyökumppanit Järjestäjä Seurakuntaopisto. Osaamistavoitteet Osallistuja tuntee yhteiskunnan varhaiskasvatuksen toimintaympäristön ja tunnistaa oman tehtävänsä siinä. Koulutukset ovat osallistujalle maksuttomia sisältäen opetuksen ja kahvija teetarjoilut. Samalla jaetaan kokemuksia yhteistyössä kunnan varhaiskasvatuksen kanssa toteutetuista ideoista ja käytännöistä. Koulutus sopii sekä seurakunnan että yhteiskunnan varhaiskasvattajille. Osaamistavoitteet Osallistujaosaa toimia katsomuskasvatuksen kouluttajana toisen kouluttajan työparina • Laajuus 2 op • Ilmoittautuminen 15.6.2019 mennessä seurakuntaopisto.fi/seurakunnat • Osallistumismaksu 240 €. • Laajuus 5 op • Ilmoittautuminen 25.3.2019 mennessä seurakuntaopisto.fi/seurakunnat • Osallistumismaksu 380 €. Katsomuskasvatuksen ajankohtaispäivä 8.3.2019 Helsinki ja 15.3.2019 Oulu Kehitä osaamistasi katsomuskasvatuksen ajankohtaispäivässä! Päivä sisältää ajankohtaista asiaa ja keskustelua katsomuskasvatuksen yhteistyöstä. • Ilmoittautuminen 8.2.2019 mennessä seurakuntaopisto.fi/seurakunnat • Osallistumismaksu 70 €. 220 €. Tämä koulutus tarjoaa sinulle mahdollisuuden asiantuntemuksesi hyödyntämiseen ja syventämiseen. Yhteistyökumppani Nuori kirkko ry. 195 € Tiedustelut Kouluttaja Tiina Haapsalo, tiina.haapsalo@nuorikirkko.fi Yhteistyökumppanit Järjestäjä Seurakuntaopisto. Lisätietoja Koulutukseen sisältyy kaksi lähijaksoa, orientoiva tehtävä, kirjallisuutta sekä seurakunnan ja kunnan varhaiskasvatuksen yhteistyön kehittämiseen liittyvä kehittämistehtävä. Tiedustelut Kouluttaja Tiina Haapsalo, tiina.haapsalo@nuorikirkko.fi Puh. Koulutukseen sisältyy yksi lähijakso ja orientoiva tehtävä. Osallistuja osaa soveltaa digitaalista työotetta yhteistyössä yhteiskunnan varhaiskasvatuksen kanssa uusia toimintamalleja luoden. Katsomuskasvatuksen yhteistyö – dialoginen työote 25.–26.4.2019 • 16.–17.9.2019, Seurakuntaopisto, Järvenpää Uusia tuulia katsomuskasvatuksen yhteistyöhön! Koulutus tarjoaa mahdollisuuden jakaa hyviä käytäntöjä ja kehittää oman paikkakunnan varhaiskasvatuksen yhteistyötä vasun pohjalta ja dialogista työotetta hyödyntäen. Täysihoito kahden hengen huoneessa n. TILAUSKOULUTUKSENA Uusi VASU kutsuu yhteistyöhön ja dialogiin Mitä tarkoittaa uuden varhaiskasvatussuunnitelman mukainen katsomuskasvatus. Tervetuloa katsomuskasvatuksen koulutuksiin Uuden vasun mukaisesti katsomuskasvatus koskee kaikkia varhaiskasvatuksen piirissä olevia lapsia. Koulutuksessa pohditaan, millaisia muutoksia yhteistyössä on tehtävä, ja miten seurakunnan työntekijä voi tukea kollegoja päivähoidossa. Yhteistyökumppani Nuori kirkko ry. Mitä tämä tarkoittaa yhteistyölle seurakunnan kanssa. Lisätietoja Koulutukseen ovat erityisen tervetulleita esimerkiksi työparit, joista toinen toimii päiväkodissa ja toinen seurakunnassa. Vasu velvoittaa kasvattajaa toimimaan mallina moninaisuuden myönteiselle kohtaamiselle. 040 508 4554 Katsomuskasvatuksen vertaiskouluttaja 19.8.–21.9.2019, Seurakuntaopisto, Järvenpää Haluatko kehittää varhaiskasvatuksen katsomuskasvatusta. Yhteistyökumppanit Nuori kirkko ry ja Kirkkohallitus. Lisätietoja Katsomuskasvatuksen kokonaisuus sisältää erilaiset uskonnot ja katsomukset sekä ensimmäistä kertaa myös uskonnottomuuden. Koulutuksessa perehdytään vasun kielija kulttuuritietoiseen varhaiskasvatukseen ja pohditaan esimerkiksi sitä, miten seurakunnan työntekijä voi tukea kollegoja päivähoidossa. Tiedustelut Kouluttaja Tiina Haapsalo, tiina.haapsalo@nuorikirkko.fi Yhteistyökumppanit Järjestäjä Seurakuntaopisto. Nyt on saatavissa tietoa ja työvälineitä, jotka auttavat selkiyttämään katsomuskasvatuksen käsitteitä ja helpottavat katsomuskasvatuksen toteuttamista päiväkodin arjessa. Kasvua katsomuksesta -koulutukset toteutetaan OPH:n hankerahalla vuosien 2018–2019 aikana. Täysihoito kahden hengen huoneessa n. Ilmoittautuminen sähköisellä lomakkeella: www.seurakuntaopisto.fi/kasvuakatsomuksesta Katsomuskasvatuskoulutukset kutsuvat mukaan Tiedustelut Hanna Pulkkinen, hanna.pulkkinen@seurakuntaopisto.fi • Tiina Haapsalo, tiina.haapsalo@nuorikirkko.fi Kasvua katsomuksesta – katsomuskasvatus lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukena -hanketta rahoittaa Opetushallitus.