1 Teema LAPSEN SURU tarvitsee tilaa ja aikaa 5 2019 KAIKKI YHDESSÄ ja jokainen näkyväksi Älä tallaa toisen pyhää
Palovaarin opastuksella lapset oppivat, miten palovaroitin toimii, mitä tehdä, kun kotona tai rapussa palaa tai millaisia varustuksia palomiehet tarvitsevat. Kirjan avulla lapsia voi ohjata arvostamaan ja suojaamaan omaa ja toisen kehoa. Kirja sisältää myös tieto-osion kasvattajille. Pienten lasten oikeus omaan kehoon ja turvataidot ovat asioita, joista on vasta viime vuosina alettu puhua. Hätätilanteessa on tärkeää osata toimia oikein ja ripeästi. Nöpöä alkaa itkettää. Kirjan lopussa voi suorittaa tuiki tärkeän turvapassin. Palovaari ja partacollie Pentti pöräyttävät paloauto Hoppiksella päiväkodin pihaan. Aiheeseen liittyviä värityskuvia on tulostettavissa Lasten Keskuksen ja Väestöliiton sivuilta. Se kävi liian äkkiä! Nöpö haluaa ensin tutustua ja vasta sitten halata. On tärkeää, että jo pienetkin lapset osaavat kertoa, jos he kohtaavat kurjalta tuntuvia tai pelottavia tilanteita. RAISA CACCIATORE, SUSANNE INGMAN-FRIBERG, OSMO PENNA (KUV.) Pipunan ikioma napa Jokaisella on oikeus päättää omasta kehostaan! MATTI WAITINEN, MARJO NYGÅRD (KUV.) Palovaarin turvaopas Kesäkerhossa uusi ystävä halaa heti alkajaisiksi. Ja onneksi moni vaaratilanne osataan ehkäistä ennalta, kun tiedetään miten toimia. Palovaarin turvaoppaassa on myös turvatehtäviä, joiden avulla paloturvallisuus tulee osaksi lasten ja perheiden jokapäiväistä elämää. Vanhemmat ja ammattikasvattajat tarvitsevat tietoa turvataidoista sekä myönteisen tavan puhua kehosta. 2 Teema facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja seurakunnille lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi Miten toimit hätätilanteessa. Ammattilaisten tekemä ja tarkoin harkittu tarina voimavaraistaa ja auttaa lasta rakentamaan myönteistä suhtautumista omaan kehoon. Tärkeää on myös osata tehdä hätäilmoitus numeroon 112. ISBN 9789523540569 Hinta 23,00 ISBN 9789523540897 Hinta 22,00 23,00 € UUTUUS! UUTUUS! 22,00 €. Parivaljakko kiertää Vaaralan kaupungissa opettamassa turvallisuustaitoja lapsille
Tykkään maalata myös kotona! Näin sanoitti 4-vuotias Niki, kun kerholaiset saivat maalata pihalla olevan aidan. 3 Teema Halusin maalata aidan vaaleansinisellä. On tärkeää, että jo pienetkin lapset osaavat kertoa, jos he kohtaavat kurjalta tuntuvia tai pelottavia tilanteita. Kirjan avulla lapsia voi ohjata arvostamaan ja suojaamaan omaa ja toisen kehoa. Ammattilaisten tekemä ja tarkoin harkittu tarina voimavaraistaa ja auttaa lasta rakentamaan myönteistä suhtautumista omaan kehoon. Palovaarin opastuksella lapset oppivat, miten palovaroitin toimii, mitä tehdä, kun kotona tai rapussa palaa tai millaisia varustuksia palomiehet tarvitsevat. Pienten lasten oikeus omaan kehoon ja turvataidot ovat asioita, joista on vasta viime vuosina alettu puhua. Parivaljakko kiertää Vaaralan kaupungissa opettamassa turvallisuustaitoja lapsille. RAISA CACCIATORE, SUSANNE INGMAN-FRIBERG, OSMO PENNA (KUV.) Pipunan ikioma napa Jokaisella on oikeus päättää omasta kehostaan! MATTI WAITINEN, MARJO NYGÅRD (KUV.) Palovaarin turvaopas Kesäkerhossa uusi ystävä halaa heti alkajaisiksi. Kerhoa ohjaavat Anita Lindqvist ja Susanna Soininen. Se kävi liian äkkiä! Nöpö haluaa ensin tutustua ja vasta sitten halata. Kirja sisältää myös tieto-osion kasvattajille. Lapsen silmin KUVA Suvi Sievilä facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja seurakunnille lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi Miten toimit hätätilanteessa. Luka käy päiväkerhoa Tuusulassa. Hätätilanteessa on tärkeää osata toimia oikein ja ripeästi. Tärkeää on myös osata tehdä hätäilmoitus numeroon 112. ISBN 9789523540569 Hinta 23,00 ISBN 9789523540897 Hinta 22,00 23,00 € UUTUUS! UUTUUS! 22,00 €. Anita kuvasi Nikin työn touhussa. Aiheeseen liittyviä värityskuvia on tulostettavissa Lasten Keskuksen ja Väestöliiton sivuilta. Vanhemmat ja ammattikasvattajat tarvitsevat tietoa turvataidoista sekä myönteisen tavan puhua kehosta. Nöpöä alkaa itkettää. Palovaarin turvaoppaassa on myös turvatehtäviä, joiden avulla paloturvallisuus tulee osaksi lasten ja perheiden jokapäiväistä elämää. Palovaari ja partacollie Pentti pöräyttävät paloauto Hoppiksella päiväkodin pihaan. Ja onneksi moni vaaratilanne osataan ehkäistä ennalta, kun tiedetään miten toimia. Kirjan lopussa voi suorittaa tuiki tärkeän turvapassin
Kouluttaudu, osallistu Digileikit Pikku Kakkosen julkaisut Papin päiväkirjasta Anna palaa! Ideasta käytännöksi Luovat lapset Viljele ja varjele maa Surun koskettama Sururyhmä kannattelee lasta Surun koskettama Sururyhmä päiväkodissa Lastenkirkko Katsomuskasvatus Katsomuskasvatus lapsen spiritualiteetin tukijana Perhemessu Adventin messu Pyhiä hetkiä Isäpöllö ja pikkupöllö Laula – leiki – liiku Pienikin valo pimeän poistaa Kurkistuksia Olipa aurinkoinen Pisara! Hiljaisuuden ikkuna TÄSSÄ NUMEROSSA 51 Isäpöllö ja pikkupöllö 3 5 6 11 12 36 39 40 44 45 48 51 54 56 58 22 7 kysymystä ohjaaja Reetta Huhtaselle 16 19 20 22 24 27 28 30 31 33 34 6 Soili Poijula: Lapsen suru tarvitsee tilaa ja aikaa 20 Monikulttuurisuutta kirkon kerhossa. 4 Teema Teema : LAPSEN SURU Lapsen silmin Pääkirjoitus Lapset eivät ole pieniä aikuisia Teema Lapsen suru tarvitsee tilaa ja aikaa Kolumni Toisten ymmärtämisestä Teema Kaikki yhdessä ja jokainen näkyväksi Me tekijät Me tekijät Varhaiskasvatus yhteiskuntarauhaa lujittamassa Nuori kirkko Me tekijät Monikulttuurisuutta kirkon kerhossa 7 kysymystä Ohjaaja Reetta Huhtanen Me tekijät Porukalla pohtien syntyy parasta Kirkon talolta Me tekijät Rakkauen polku Oikeissa töissä Mitä lapset tarvitsevat tässä ajassa
Tässä lehdessä käsitellään lapsen surua ja erilaisuuden kohtaamista. Toistoalennus -10 % ILMESTYMINEN Pieni on Suurin ilmestyy tammi-, maalis-, huhti-, elo-, lokaja marraskuussa LEHDEN LIITTEET Päkän vinkit pienille ja suurille -liite numeroiden 1/19 ja 4/19 mukana sekä Pulmun jyväsiä -liite päiväja perhekerhoille numeron 2/19 liitteenä 3. Lapsuus ei näyttäytynyt välineenä parempaan nuoruuteen tai aikuisuuteen vaan samalla tavalla arvokkaana kuin ihmisen elämä ylipäätään aikuisena, vanhuksena tai lapsena. Hänelle tulee antaa mahdollisuus käyttää sitä”, sanoi Liisa Keltikangas-Järvinen. 5 Teema Lapset eivät ole pieniä aikuisia Kuuntelin Liisa Keltikangas-Järvisen ja Lasse Lipposen viisaita ajatuksia suomalaisesta varhaiskasvatuksesta. Terävää ja aiheellista kritiikkiä sai lapsuuden asettuminen palvelemaan vain työelämän tulevia tarpeita, varhaiskasvatuksen ja vanhemmuuden suostuminen valmentamaan niin taaperoita kuin leikki-ikäisiäkin, jotta he pärjäisivät jatkuvassa kilpailussa toisiaan vastaan ja voidakseen pärjätä talouden hallitsemassa maailmassa. Lasten on saatava olla näissä kohtaamisissa lapsia ja meidän aikuisten on oltava aikuisia. ”Aikuinen on lapsen defenssi. Yhteiskuntakriittisten puheenvuorojen ytimessä olivat lapsuuttaan elävät kansalaiset ja heidän itseisarvonsa. Mikä koskettaa meitä aikuisia, koskettaa myös lapsia. Äidin, isän, isovanhemman, kummin tai varhaiskasvattajan sylistä lapsen on turvallista tutustua maailmaan ja kohdata erilaisia kulttuureita tai menetyksiä. Lapsen oikeuksiin kuuluu saada olla mukana tässä kaikessa, mutta vain siten kuin se on hänen kehityksensä huomioiden hänelle hyväksi. Eija Kallinen 5 2019 JULKAISIJA NUORI KIRKKO RY Itälahdenkatu 27 A, 00210 Helsinki Puh. Meidän aikuisten tehtävänä on kohdata lasten kanssa näitä muutoksia tai menetyksiä. 03 4246 5376 TILAUSHINNAT Kestotilaus 81 € 12 kk 84 € Pyhäkoulusuunnitelmat + 2 lehteä Kestotilaus 34 € 12 kk 37 € Irtonumero 13,50 Opiskelijoille -50 % ensimmäisenä vuotena ILMOITUSHINNAT 1/1 sivu 1250 € (+alv) 1/2 sivu 750 € (+alv) 1/4 sivu 460 € (+alv) Pakettihinnat sopimuksen mukaan. Olin vaikuttunut. Taustalla on halu auttaa meitä näkemään, että lapset eivät ole irrallaan muuttuvasta yhteiskunnasta, sen monikuluttuuristumisesta tai niistä menetyksistä, kaikesta siitä, mitä elämään kuuluu. Lapsi ei ole silloin valmennettava, vaan vastuu rauhan rakentamisesta, erilaisuuden hyväksynnästä tai surun kohtaamisesta siirtyy aikuiselle. vuosikerta PAINOPAIKKA Forssa Print Oy MEDIAKORTTI www.aikakaus.fi KANNEN KUVA Roni Tinell Aikakausmedian jäsenlehti ISSN 2489-2343 PIENI ON SUURIN VERKOSSA www.pienionsuurinlehti.fi /PienionSuurinlehti PÄÄKIRJOITUS eija.kallinen@nuorikirkko.fi. (09) 6877 4510, www.nuorikirkko.fi KUSTANTAJA LASTEN KESKUS JA KIRJAPAJA OY PÄÄTOIMITTAJAT Eija Kallinen (vastaava) ja Johanna Heikkinen TOIMITUSSIHTEERI Marjo Suominen marjo.suominen@nuorikirkko.fi TOIMITUS Anita Ahtiainen Kaisa Aitlahti Minna Kaihlanen Taina Karvonen Saija Kronqvist Eleonora Printz Johanna Routasalo Satu Reinikainen Anna-Mari Tukeva ULKOASU Suvi Sievilä TILAAJAPALVELU JAICOM lastenkeskus@jaicom.com Puh
Lapsi kokee menetyksestä pohjatonta surua, joka tarvitsee tilaa ja oikeutta tulla nähdyksi. Läheinen ihminen voi kadota lapsen elämästä kuoleman, vanhempien eron tai muuton seurauksena. TEKSTI Päivi Romppainen KUVAT Tapani Romppainen ja Shutterstock. 6 Teema TEEMA Lapsen suru tarvitsee tilaa ja aikaa Läheisen ihmisen menettäminen on lasta haavoittava kokemus
Aivan pienellä lapsella vanhemman katoaminen tuntuu myös fyysisenä kokemuksena. Jo puolivuotias lapsi muistaa hänet, joka on poissa, ja etsii häntä. Nyt aikuiset eivät osanneet auttaa. – Lapsen maaginen ajattelu vahvistaa lapsen mielessä helposti järjettömiä asiayhteyksiä. Lapsi ikävöi tuttua ja turvallista ääntä, tuoksua sekä kosketusta. Tuo kukka oli aikuisen rakkaus häneen. Ei vahvisteta traumaa, vaan aikuisen rakkautta lasta kohtaan. Lapsen selviytymiseen vaikuttaa, miten lapsesta huolta pitävät aikuiset jaksavat vastata lapsen tarpeisiin sekä olla läsnä olevia, empaattisia ja rajoja pitäviä aikuisia. Pieni lapsi reagoi vahvasti myös vanhempien väliseen eroon. – Lapselle voidaan piirtää kuva puutarhasta ja kertoa vertauskuvallisesti, että ihmisen mieli ja ajatukset ovat kuin puutarha. Siksi leskeksi jääneet vanhemmat tarvitsevat erityisesti tukea, ja lapsen ympäristön aikuiset tukea ja ohjausta. – Pienelle lapselle tulee turvata mahdollisimman nopeasti hyvää hoivaa antava ja huolta pitävä aikuinen. Kerro konkreettisesti Aivan pienet lapset eivät ymmärrä kuolemaa eikä sen lopullisuutta, mikä on omalta osaltaan myös lasta suojaava tekijä. Kun läheisin ihminen häviää, lapsen elämästä häviää kaikki. Mentalisaatiokyvyn puuttuessa aikuinen ei tunnista lapsen kokemusta ja ohittaa helposti tämän tarpeet. – Hyvä mentalisaatiokyky auttaa aikuista ymmärtämään lasta ja tulkitsemaan hänen suruaan. Oletetaan, että lapsi selviytyy hyvin. Suru koskettaa niin lasta kuin aikuistakin, mutta lapsen kehitysvaihe määrittelee, miten lapsi suree. Vaikeissa tilanteissa, kuten lähiomaisen päätyessä itsemurhaan, todellisuuteen nivotut vertauskuvat voivat kuitenkin auttaa. Yli neljävuotiaille lapsille voidaan jo selittää konkreettisesti, mitä on tapahtunut. Tilanne tulisi sanoittaa selkeästi, turvallisesti ja rehellisesti. Syyllisyyttä surussa Lapsi syyttää läheisen kuolemasta helposti itseään. 7 Teema Suru menetyksestä on osoitus siitä, että on rakastanut. – Kuoleman kohdatessa aikuisen ja lapsen tunteet ovat samankaltaisia, mutta lapsen ajattelu ja elämänkokemus ovat rajatumpia. Lapsi ei kuitenkaan vielä kykene säätelemään omia tunteitaan, vaan tarvitsee siihen aikuisen apua, kriisipsykologi ja psykoterapeutti Soili Poijula kuvailee. Vanhemman menetys on lapselle traumaattinen kokemus. Meillä on huikeita kokemuksia siitä, miten pieni lapsi voi napata tästä sen tärkeimmän. Jos ihmisen mieleen tulee paljon raskaita asioita, siellä ei ole enää valoa eikä ravintoa, kasvit alkavat lakastua. – Lapsen kiintymyssuhde aikuiseen perustuu hengissä säilymiseen ja tarpeeseen pysyä kiinni hänestä huolehtivasta aikuisesta. – Oman vanhemman menettäminen on lapselle aina traumaattinen kokemus. Erityisesti itsemurhasta kerrottaessa lapselle tulee sanoa, että aikuisten tehtävä on auttaa aikuisia. Silloin kun kaikki on hyvin, saatavilla on valoa, lämpöä ja ravintoa ja kukat ja kasvit kasvavat. Lapselle ei tule valehdella eikä käyttää hämmentäviä ilmaisuja, kuten ”nukkui pois” tai ”siirtyi ajasta iäisyyteen”. Ihan pienet eivät vielä ymmärrä kuolemaa, mutta vanhemman katoaminen saa lapsen tuntemaan kauhua ja ikävää. Aikuiset saattavat tehdä helposti virhearvion lapsesta, joka ei näytä surevan. Lapselle tulee kertoa, etteivät mitkään lapsen sanat, teot tai ajatukset ole aiheuttanut läheisen kuolemaa. Vanhempansa menettänyttä lasta suojaavat varhaisesta vuorovaikutuksesta muistiin tallentuneet sanattomat kokemukset. Lapselle voidaan kertoa, että lopulta lakastuneessa puutarhassa oli enää yksi kukka, joka kukki kaikista pisimpään. Jos asiasta ei puhuta eikä TEEMA – Hyvä mentalisaatiokyky auttaa aikuista ymmärtämään lasta ja tulkitsemaan hänen suruaan, sanoo kriisipsykologi ja psykoterapeutti Soili Poijula.
Asioiden kertominen tulee sovittaa lapsen ikään ja kehitystasoon. Erityisesti vanhempansa menettäneillä lapsilla on psyykkisten häiriöiden kehittymisen vaara. Lapsi menettää tutun fyysisen ympäristön, mahdollisen päivähoidon, kaverit ja harrastusporukan. Yhden ihmisen surua ei voi verrata toiseen. Jos lapsen tunteille ja tarpeille ei ole tilaa, hän oppii sivuuttamaan omat tunteensa ja alkaa elää elämäänsä toisten ihmisten tunteista ja tarpeista käsin. Pieni lapsi voi olla surussaan vihainen ja itkuinen, hän saattaa kiukutella, saada uhmakohtauksia ja taantua edelliselle kehitystasolle. 8 Teema TEEMA lasta auteta ymmärtämään kuolemaa, lapsi voi alkaa kantaa tapahtuneesta epärealistista syyllisyyttä. – Lapselle tulee antaa riittävästi tietoa, että hän voi ymmärtää, mitä on tapahtunut. – Vaikka lapsi on saattanut joutua kotonaan kaltoin kohdelluksi, hän on kuitenkin kiintymyssuhteessa vanhempiinsa ja haluaa olla heidän lähellään. Aikuisten täytyy ensin itse kestää tieto sairaudesta, ehkä saada siihen apuakin, mutta sen jälkeen lapselle kerrotaan tilanteesta riittävästi, mutta ei liikaa. Poijula viittaa psykologi ja psykoterapeutti Elisabeth Cleven kirjaan "Pidä isää kädestä! Kaksivuotias kriisiterapiassa". Lapsi reagoi suhteessa siihen, mitä aikuiset kestävät. Lapset ovat hyvin sensitiivisiä reagoimaan, miten aikuiset kestävät, ja onko heidän omille tarpeilleen ja tunteilleen tilaa. Osa lapsista reagoi ulospäin, osa sisäänpäin. Hän on muJos rakastaa niin vahvasti kuin sinun äitisi, siitä jää jälki. Aikuista lohduttaa ajatella, että lapsi selviytyy. Lapsilla häiriö voidaan todeta kuuden kuukauden kuluttua menetyksestä. Isä ei ymmärrä, että kaksivuotias Victor suree, koska hän yrittää ilahduttaa aikuisia. Tapahtumasta voi jatkossa kysyä ja puhua lisää, ja puhuttua voi aina täydentää. – Lasta voi rohkaista ilmaisemaan surun aiheuttamia negatiivisia tunteita turvallisella tavalla, ja aikuinen voi sanoittaa lapsen tunteita. Lapsesta saattaa tulla aikuisten lohduttaja. Huostaanotto on lapselle valtava kriisi ja suru. Mitä pahempi tilanne, sitä nopeammin se tulisi kertoa lapselle. Lapset näyttävät aikuisten mielestä kuitenkin selviytyvän hyvin. Monenlaista surua Monet lapsen arkea järisyttävät muutokset tuottavat lapselle surua, jota aikuiset eivät välttämättä edes huomaa. Lasta ei voi pakottaa puhumaan, mutta hänen on tärkeä saada huomata, että aikuinen kestää ja on kiinnostunut. – Siltähän se näyttää, jos lapsilta ei kysytä. Suoja on sinun omassa ihossasi.” (Rowling 1997, Lehtovuori 2001). Surun ilmentymiä Lapsen tapa reagoida suruun on yksilöllistä. – Lapsella on oikeus tuntea omat tunteensa, eikä mukautua toisten tunteisiin ja ryhtyä auttamaan muita, Poijula muistuttaa. Kun normaalissa surussa surureaktiot auttavat sopeutumaan menetykseen ja lievittyvät vuoden tai kahden kuluessa, pitkittyneessä surussa menetykseen sopeutumista ei tapahdu. – Kun tieto läheisen kuolemasta tulee, se on aina järkytys. Tuttu koti tuoksuineen ja kaikkine turvallisine elementteineen katoaa. – Aikuisen pitäisi itse olla niin jaksava, että hän kestää ja pystyy kohtaamaan pienen lapsen surun. Poijula haluaa nostaa esiin myös huostaan otetut lapset, joiden kokemuksesta harvoin puhutaan. Kirja kertoo lapsen surun ytimen, mikä on hyvin silmiä avaava. Lapsi saa kokemuksen, että hänellä on oikeus omaan suruun, jossa hän tulee kohdatuksi ja autetuksi. Mutta kun sinua on rakastettu niin syvästi, rakkaus suojaa sinua ikuisesti, vaikka sinua rakastanut henkilö olisikin jo poissa. Salailu luo turvattomuutta. Jos puhumista läheisen ihmisen kuolemasta vältellään, kielletään vainajan tärkeä merkitys lapselle, mikä lisää lapsen kärsimystä. Perheen muutto toiselle paikkakunnalle on lapselle myös menetys. – Myös lapsella tulee olla mahdollisuus sopeutua tilanteeseen. Sen jälkeen häntä kuunnellaan herkällä korvalla. Lapsi ei ymmärrä, että hänet otetaan turvaan. Suru voi näyttäytyä myös fyysisinä oireina, muun muassa unihäiriöinä, sosiaalisena vetäytymisenä tai ruokahaluttomuutena. Perheenjäsenen vakava sairastuminen on koko perhettä koskeva asia, joka lapsen tulee saada tietää. Kirjassa kerrotaan kriisiterapiassa käyvästä kaksivuotiaasta Victorista, joka menetti liikenneonnettomuudessa sekä äitinsä että pikkuveljensä. Tai toinen vanhemmista muuttaa pois kotoa. Lapsen surutyö Jokaisen suru on omanlaisensa, ja jokainen suree yksilöllisesti omalla tavallaan omassa tahdissaan, myös lapset. Osa surevista aikuisista ja lapsista sairastuu surusta, heille kehittyy pitkittyneen surun häiriö. Aikuisten ei tulisi olettaa niin paljon, vaan auttaa lasta ilmaisemaan, millainen kokemus hänellä on tapahtuneesta, millaisena se on hänen mielessään ja mitä hän pohtii. Muuttoon saattaa liittyä myös vanhempien ero. Kun suru koskee koko perhettä, aikuiset ovat kuitenkin usein kyvyttömiä kantamaan lapsen surua. Hän ei ollut vetäytyvä eikä kärsivä, vaan lohdutti surevia. Tuon kirjan Poijula toivoisi kaikkien pienten lasten kanssa työskentelevien lukevan. Ei arpea, ei näkyvää. – Lapsella suru voi vaikuttaa koko persoonallisuuden kehittymiseen. Ei puhuta aikuisen tasolla, ei liian paljon eikä kauhistuttavia yksityiskohtia. Lähes 40 prosenttia vanhempansa menettäneistä lapsista voi kärsiä pitkittyneen surun häiriöstä
Huomattiin, että kolmasosa riskilapsista selviytyikin hyvin. 9 Teema KUKA SOILI POIJULA Surun ja trauman tutkimukseen ja hoitoon erikoistunut psykologi ja psykoterapeutti Suomen traumaterapiakeskuksen perustaja ja johtaja Terveydenhuollon työnohjaaja Erityisosaamisalueet: kriisi, trauma, suru, katastrofi, suuronnettomuus, tutkimus, työnohjaus, koulutus TEOKSET: Resilienssi, Muutosten kohtaamisen taito, Kirjapaja 2018 Lapsi ja Kriisi, Lasten keskus 2016 Miten selvitä työpaikan menetyksestä, Kirjapaja 2009 Suru sydämen matka, Kirjapaja 2005 Surutyö, Kirjapaja 2005 Lisätietoja: www.soilipoijula.fi TEEMA kautuva ja kiltti, tunnistaa herkästi toisten tunteet ja tarpeet, mutta ohittaa omansa. – Ympäristö sekä tunneja vuorovaikutuskasvatus varhaiskasvatusvaiheessa ovat erittäin tärkeitä resilienssin kehittymisen ja lapsen selviytymisen kannalta, Poijula painottaa. Kun joku ryhmän lapsista on menehtynyt, on hyvä kokoontua vanhempien kanssa yhteiseen tilaisuuteen, jossa asiaa voidaan käsitellä ja miettiä, miten lapsia voidaan tukea sekä kotona että ryhmässä samoilla periaatteilla.. Resilienssiä omaavalla lapsella on tavallisesti hyviä ihmissuhteita, jokin lahjakkuus tai taito, joka vaikuttaa siihen, että lapsi on suosittu ja hyväksytty. Resilienssi auttaa selviämiseen Jos lapsen elämässä on riittävästi resilienssitekijöitä, suru ei vaurioita häntä vakavasti. – Jos lapsella on elämässä yksi hyvä aikuinen, johon hän voi turvata ja luottaa, lapsi voi selviytyä. – Kasvattajille helposta lapsesta voi kehittyä hyvin varautunut ja ahdistunut aikuinen. Oma tunteiden ja reaktioiden hallinta ei kehity, koska lapsi ei saa aikuiselta apua tunteiden hallintaan eikä opi ilmaisemaan tunteitaan myönteisillä tavoilla. Tämä voi johtaa hänen persoonallisuutensa kehityksessä estyneisyyteen. Voidaan päätyä käyttäytymishäiriöihin. – Yksi tärkeimmistä tekijöistä oli, että näillä lapsilla oli joku luotettava, välittävä aikuinen, jonka apuun he pystyivät turvautumaan. Hänellä on kykyä sopeutua yllättäviin muutostilanteisiin sekä kestää ja palautua vastoinkäymisistä. Resilienssiin muita vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa temperamentti ja persoonallisuuden piirteet. Surua lapsiryhmässä Kuolema voi kohdata myös koko lapsiryhmää. Resilienssi käsitteenä on saanut alkunsa tutkimuksesta, jossa seurattiin huonoissa oloissa eläneitä lapsia oletuksella, etteivät he voisi selviytyä elämässään. Jos lapsella ei ole oikeutta omiin tunteisiinsa, hän ei opi tuntemaan, ilmaisemaan tunteitaan ja tarpeitaan. Osa lapsista taas reagoi ulospäin hallitsematta omia reaktioitaan. On myös paljon yksilöllisiä, geneettisiä tekijöitä sekä kasvatuksen myötä kehittyneitä taitoja kuten optimismi, ongelmaratkaisutaidot, tunneälykkyys sekä sosiaaliset taidot. Tämän vuoksi on vaarana, että hän sairastuu aikuisena masennukseen. Aikuinen ei välttämättä ollut lapsen biologinen vanhempi
On lohdullista ajatella, että lapsen surussa yksi välittävä aikuinen voi olla lapselle merkityksellinen ja riittää. 10 Teema TEEMA – On lupa ja tilaisuus puhua asiasta. Myöhemmin varttuessaan hän voi nähdä valokuvista, että hänet huomioitiin perheenjäsenenä. Jos suru ei ole oma, ei välttämättä haluta, että oma lapsi kohtaa surua. Surussa on kysymys rakkaudesta, kiintymyksestä ja menetyksestä. – Tieto auttaa surevaa lasta. Jos vainaja on lapsen lähiomainen, lapsella tulee olla lähiomaisen oikeudet. Juuri nämä aikuiset voivat olla kaikista empaattisimpia ja osaavimpia lapsen tarpeiden ymmärtämisessä. Kuoleman todeksi tuleminen ja konkreettinen ymmärtäminen auttaa erityisesti lasta. Mallina se on karhunpalvelus lapselle. Lapsen kysymyksiin tule vastata rehellisesti, mutta tietoa ei tule tarjoilla liikaa. Tieto rauhoittaa ja tuo turvaa. Silloin lapsi vaatii paljon valmistelua, huolehtimista ja tukea. – Joillekin suvuille on luontevaa, että kaikki läheiset ovat mukana hautajaisissa. He tietävät ilman aikuisen tukea jäämisen kokemuksensa perusteella, kuinka tärkeä aikuisen tuki on lapselle. Jos hautajaisten valmisteluun on reilusti aikaa, ovat ne levollisemmat kuin että hautajaiset olisivat lähes välittömästi kuoleman jälkeen. Silläkin on merkitys, kuinka pian hautajaiset kuoleman jälkeen pidetään. Voidaan sopia, miten tapahtunutta sanoitetaan, miten kuollutta muistellaan ja muistetaan. Aikuiset, joilla on ollut omassa lapsuudessaan riittävän hyvät kiintymyssuhteet ja joilla oma perusturvallisuus on kunnossa, jaksavat surussa paremmin. Arjessa tulisikin muistaa surun vuodenkulku. On perheitä, jotka haluavat vältellä vaikeita tilanteita. Menetys on läsnä seuraavan vuoden jokaisessa juhlassa ja tapahtumassa. Jos kysymys on lapsen tai nuoren oman vanhemman tai sisaruksen kuolemasta, hautajaiset ovat paljon traagisemmat. Välttely on aika monen selviytymiskeino. Suru viipyy ja on hidas muuttumaan. – Osalla lasten kanssa työskentelevistä on oma kokemus vanhemman tai sisaruksen menettämisestä lapsena ja ilman aikuisen tukea jäämisestä. Ketään ei voi tähän kuitenkaan pakottaa. Tilanteen käsittelyssä tulee edetä työntekijöiden voimavarojen mukaan. – Jos vainaja on lapsen oma vanhempi tai sisarus, hänen tulisi saada nähdä vainaja, koskettaa tätä ja kysyä kysymyksiä. Jokainen rakkaus on ainutlaatuinen. Lapset voivat olla mukana vainajan katsomisessa, ja heillä tulee olla mahdollisuus kysymyksiin. Lapsia valmistellaan, mitä tulee tapahtumaan, ja heistä huolehditaan. Lapsen ottaminen mukaan hautajaisiin, herättää aikuisissa monenlaisia tunteita. – Jos lapsiryhmän aikuiset ovat itse surevia ja järkyttyneitä, heidän tulee saada nopeasti ulkopuolista apua ja työnohjausta. Viisivuotias lapsenlapsenlapsi merkitsi hautajaispäivän kalenteriin piirtämällä ”laatikon” kuvan, koska vainajan arkutuspäivästä alkaen juuri arkku konkretisoi hänelle vainajaa ja kuolemaa. Menetys on läsnä seuraavan vuoden jokaisessa juhlassa ja tapahtumassa. Arjessa tulisikin muistaa surun vuodenkulku.. Yksivuotias lapsenlapsenlapsi oli myös mukana. Suru viipyy ja on hidas muuttumaan. Kuolemasta puhuminen Arjessa tulee usein vastaan asioita, jonka tiimoilta lapsi voi kysyä kuolemasta. – Jos lapsi menettää läheisensä, toivo on siinä, että löytyy hyviä aikuisia, jotka välittävät rakastavat, lohduttavat ja tuovat arjen pienillä teoilla lämpöä lapsen elämään. Siunaustilaisuudessa meitä aikuisia itketti, mikä oli luonnollista. Mukaan hautajaisiin. On tärkeää, että surevassa kodissa käydään, otetaan osaa suruun ja perhettä tuetaan tarpeen mukaan. – Luonnonmukaisintahan on, että jos isovanhempi kuolee, lapset saavat olla hautajaisissa mukana. Poijula muistelee oman iäkkään isänsä hautajaisia, joissa lapsenlapsenlapsetkin saivat olla läsnä hautajaisten jokaisessa vaiheessa. Työntekijän oma tausta vaikuttaa siihen, miten hän kykenee vaikeassa tilanteessa toimimaan. Jos kaikki kuolemaa koskeva tieto tulee vasta surun hetkellä, se voi olla hämmentävää ja raskasta
Lisäksi Scriptual Reasoning -menetelmän avulla opitaan ymmärtämään, kuinka toinen omaa Pyhää Kirjaansa lukee ja mitä se hänelle merkitsee. Tämä on juutalaisille KUKA Jumala loi meidät kuvakseen ja näin ollen, kun me olemme tekemisissä toistemme kanssa, välillämme tulisi vallita kunnioittava ilmapiiri. Jokainen voi miettiä keskustelun aikana, mitä kyseinen kuultu teksti merkitsee itselleen. Aabraham edustaa meille rakkautta ja avoimuutta, kun Iisak puolestaan kuvastaa sulkeutuneisuuttamme. KOLUMNI. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että luetaan toisten pyhiä tekstejä ja kuunnellaan, miten kukin oman tekstinsä ymmärtää. Luottamuksen ilmapiirissä on uskallettava esittää mitä tahansa, luonteeltaan rakentavia kysmyksiä. Luennan jälkeen luetusta tekstistä käydään keskustelua osallistujien keskuudessa. Jumala loi meidät kuvakseen ja näin ollen, kun me olemme tekemisissä toistemme kanssa, välillämme tulisi vallita kunnioittava ilmapiiri. Tällä hetkellä Suomessa opiskelu toteutuu pari kertaa vuodessa tekstien asiantuntijoiden kesken, mutta olisi hienoa, jos tästä voisi tulla jotakin suurempaa kaikkien kiinnostuneiden keskuuteen. Kaikista tärkeintä on nimenomaan, että tämä tehdään ystävyyden ja keskenäisen kunnioituksen kautta. Teksti jaetaan eri osiin ja erilaisiin kysymyksiin, ja se alkaa elää sisällämme. Keskustelutilanteen täytyy olla mukava jokaiselle osallistujalle. Toisten ymmärtämisessä piilee terveellisen kanssakäymisen siemen SIMON LIVSON Kirjoittaja on Helsingin juutalaisen seurakunnan rabbi. Yksi merkittävä etu oman teksti esittelyssä muille on se, että henkilö oppii myös itse tätä kautta omaa perinnettään. Tämä on kaiken kaikkiaan hyvin rikas ja silmiä avaava kokemus. Patriarkkojemme (Aabraham, Iisak ja Jaakob) tarinat opastavat meitä hyvään elämään, ja toisaalta heidän kokemuksensa myös varoittavat meitä heidän tekemistään virheistä. Sen on Cambrige-yliopiston sisältä syntynyt opiskelumenetelmä, jossa kolme monoteistista uskontoa kohtaavat Pyhien Kirjoitusten äärellä. Ajatuksena on, ettei osallistujien tarvitse olla samaa mieltä, eikä ole tarkoitus päästä yhteiseen lopputulokseen, vaan tekstin luvun jälkeen pyritään ymmärtämään toinen toistemme Pyhiä Kirjoituksia paremmin, ja näin ollen myös toivottavasti toisen uskontoa kokonaisuutena paremmin. Raamattu ja muut Pyhät Kirjoitukset voivat olla hyvin läheisiä meille jokaiselle, kunhan olemme avoimia kuulemaan, mitä ne meille yrittävät opettaa. Teksit luetaan alkuperäiskiellellä, mutta ne käännettään myös jokaiselle läsnäolevalle suomeksi. Tätä mallia kutsutaan ”kuuntelevaksi keskusteluksi kirjoituksista” tai englannin kielellä ”Scriptual Reasoning”. Juutalaisuus on näistä uskonnoista vanhin, ja siitä kumpuaa vaikutteita kahteen sisaruskontoon. ”lo bashamaim hi”, Toora (viisi Mooseksen kirjaa) eivät ole taivaassa kaukana meidän ulottumattomissa, vaan täällä maanpäällä kanssamme. Jaakob opettaa, että voimme kasvaa henkilöinä jokaisena elämämme päivänä. Sitä voi suositella kaikille, jotka ovat siitä kiinnostuneita. Kolmella monoteistisella uskonnolla (juutalaisuus, kristinusko sekä islam) on hyvin paljon yhteistä. Olen usein opettaessani miettinyt, että paras tulos sisäistää asioita syntyy opettamalla. Usein puhutaan näiden uskontojen välisistä eroista, mutta miksi emme voisi puhua enemmän niiden yhtäläisyyksistä. 11 Teema hyvin tyypillinen opiskelutapa. Suomessa otimme muutama vuosi sitten käyttöön uskontojen väliseen dialogiin edesauttavan opiskelumallin
Opimme, kuinka kommunikoida kunkin lapsen kanssa. Opimme kohtaamaan. Tähän kysymykseen vastaaminen on avainasemassa, kun varhaiskasvattajat pohtivat eritaustaisten lasten kohtaamista varhaiskasvatuksen arjessa. 12 Teema TEEMA TEKSTI Marja Laine KUVITUS Shutterstock Kirjoittaja on toiminnanjohtaja Kulttuurija uskontofoorumi FOKUS ry:ssä. Jos lapsi ei kohtaa erilaisuutta, ei hän vielä tässä vaiheessa opi kuuluvansa johonkin tiettyyn etniseen ryhmään. Esimerkiksi hyvää tarkoittavat ”pakolaispolut” ja ”eksoottisen ruoan viikot” voivat pahimmillaan korostaa me ja muut -jaottelua ja korostaa niin sanottujen ”muiden” eksoottisuutta. Varhaiskasvatuksen perusteissa mainitaan, että ”yhteisössä tunnistetaan, että oikeus omaan kieleen, kulttuuriin ja uskontoon on perusoikeus”. Yhdessä voidaan myös pohtia, millaisia juhlia varhaiskasvatuksessa vietetään. Tässä vaiheessa lapsi ei vielä tunnista omaa erityisyyttään, mutta huomioi eroavaisuuksia liittyen esimerkiksi ihonväriin ja kieleen. Kulttuuri-identiteetti tarvitsee tukea Varhaiskasvatussuunnitelma ja varhaiskasvatuslaki huomioivat hyvin kulttuuri-identiteetin tukemisen. Oma kulttuuriperintö ja perheen katsomuksellinen tausta ovat niitä ankkureita, jotka auttavat lasta muodostamaan positiivista kuvaa itsestä. Varhaislapsuus on kulttuuri-identiteetin kehittymisen näkökulmasta tärkeä vaihe. Jos lapsi kokee, että hänen omaan taustaansa suhtaudutaan myönteisesti, suhtautuu lapsi itsekin omaan taustaansa luottavaisesti. Varhaiskasvattajan kannattaakin omassa toiminnassaan kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, puhutaanko arjessa toisista, muista ja noista – vai meistä. Lapsi joutuu varhaiskasvatuksessa arvioinnin ja vertailun kohteeksi. Hän oppii, kuinka hänen kulttuuristaan ja katsomuksestaan puhtaan, ja kuinka muiden kulttuurista ja katsomuksista tulee puhua. Nämä linjaukset antavat hyvän pohjan ja selkänojan rakentaa kulttuuri-identiteettiä tukevaa varhaiskasvatusta. Olipa sitten kyseessä niin sanottu kantasuomalainen lapsi tai juuri Suomeen muuttanut, molempia yhdistää tuen tarve identiteettiprosessille. Varhaiskasvatuksessa kohtaamme päivittäin kaikenlaisia lapsia. Saavatko kaikki katsomukset näkyä. Kaikki yhdessä ja jokainen näkyväksi! Olenko tervetullut. Identiteettiprosessin näkökulmasta formaalin kasvatuksen tulee suojata ja tukea lasta. Formaalilla kasvatuksella on suuri rooli kulttuurisen vallan käyttäjinä. antamaan valmiuksia kunnioittaa ja ymmärtää kunkin kulttuurista ja katsomuksellista taustaa sekä tukemaan lasta kulttuuri-identiteetin rakentamisessa. Molemmat tarvitsevat juuret, joiden varassa kasvaa. Lapsi voi myös sisäistää itseä korostavat, mutta muita väheksyvät mielleyhtymät tai itseen liittyvät negatiiviset mielleyhtymät. Identiteettiprosessin tukeminen on myös yhteiskunnallisesti merkittävää. Opimme antamaan tilaa ja näkyvyyttä. Tutkijatohtori Saija Benjaminin. Kohtaamisesta on kyse myös silloin, kun pohdimme eri katsomusten ja kulttuureiden näkyvyyttä varhaiskasvatuksessa. Lapsen maailmankuvan laajentaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sisältämään eri kulttuureiden, kielten ja taustojen edustajia tasa-arvoisina toimijoina auttaa lasta myöhemmässä vaiheessa kokemaan erityisyydet arkisina ja luonnollisina. Normatiiviset asiakirjat ohjaavat varhaiskasvatusta mm. Erityisyyksien ja moninaisuuden huomioiminen ei kuitenkaan tarkoita tässä yhteydessä valtaväestölle suunnattuja ”muita” esitteleviä tapahtumia. Opimme ennakoimaan ja suunnittelemaan toimintaamme sen pohjalta, miten lapsiryhmämme toimii yhdessä ja miten saamme kaikki mukaan – myös ne, jotka tykkäävät vetäytyä tai joita joskus hiukan ujostuttaa. Varhaiskasvatuksessa lapsi oppii esimerkiksi laulujen, tarinoiden, kirjojen tekstien ja kuvituksen, teatteriesitysten roolituksen, juhlien, käytettyjen termien sekä pelien ja leikkien kautta, miten yhteiskunnassamme tulee toimia ja kuka saa näkyvyyttä
mukaan selkeä tietoisuus omasta identiteetistä yhdistetään tutkimuksissa parempaan sopeutumiseen uudessa kulttuurissa, hyvään itsetuntoon, tyytyväisyyden ja onnellisuuden tunteisiin sekä vähäisempään masentuneisuuteen ja yksinäisyyteen. Tällä hetkellä Suojelupoliisi arvioi suurimmaksi turvallisuusriskiksi äärioikeistolaisen väkivallan. Tutustu moninaiseen juhlakalenteriin osoitteessa www.juhlakalenteri.fi / www.festkalender.fi. Kulttuuriperinnön ja katsomusten piilottelu tai niiden merkityksen vähättely on karhunpalvelus koko yhteiskunnalle. Synagogassa luetaan juhlan aikaan Esterin kirjaa, jossa kerrotaan kuinka nuori ja rohkea Ester-kuningatar pelasti juutalaisen kansansa. Rasismin lisääntyminen ja normalisoitumisen on puolestaan todettu lisäävän viharikoksia. Lisäksi vahva etninen identiteetti ei merkitse vähemmistöjen sulkeutumista omaan piiriinsä, vaan se korreloi positiivisesti työllisyyden, koulutuksen ja maltillisten poliittisten näkemysten kanssa. Identiteetin puute nuoren elämässä on myös altistava tekijä erilaisiin ääriryhmiin liittymiselle. Tässä yhteiskunnallisesti merkittävässä työssä varhaiskasvatuksella on tärkeä rooli. Juhla on iloinen ja riehakas, ja siihen kuluuvat naamiaisten lisäksi musiikki, tanssi ja kovaääniset jänisräikät. Hyvää tarkoittavat ”pakolaispolut” ja ”eksoottisen ruoan viikot” voivat pahimmillaan korostaa me ja muut -jaottelua. Oma kulttuuriperintö ja katsomuksellinen tausta on vahva, suojaava pohja meille kaikille – kulttuurisesta ja katsomuksellisesta taustasta riippumatta. 13 Teema TEEMA Kun juhlakalenteri huomioi moninaiset juhlat, saavat kaikki näkyvyyttä päiväkodin arjessa. Lapsiryhmän moninaisuus on siis etu!. Kohtaaminen ja dialogin tukeminen Kulttuurija katsomusdialogi ei tarkoita mahdollisimman laajan tietomäärän omaamista ”muista”, ”toisista” tai ”eri” kulttuurin edustajista. Tällaiset tutkimustulokset antavat uutta näkökulmaa muun kuin valtaväestöä edustavien lasten identiteettiprosessin tukemiseen. Kuva: Andrej Scherbakov-Parland. Kuvassa lapset juhlivat Purim-juhlaa, joka on juutalaisille naamiaisten aikaa. Lotta Haikkola on nostanut väitöskirjatutkimuksessaan esiin kasvattajien mahdollisen kyvyttömyyden tunnistaa maahanmuuttajataustaisten lasten kulttuurista osaamista ja monikulttuurista pääomaa, joka on syntynyt esimerkiksi etniset rajat ylittävien ystävyyssuhteiden ja oman identiteettikamppailun myötä. Se ei tarkoita myöskään näiden ”muiden” hyväntahtoista ”suvaitsemista”. Eri taustoja edustavan ryhmän summa on aina enemmän kuin vain jäsentensä lukumäärä. Heikosti kehittynyt identiteetti yhdistyy tutkimuksissa huonoon itsetuntoon ja nuorisorikollisuuteen. Jotta voimme kohdata perheet ja lapset aidosti dialogissa, tulee meidän huomioida eri ryhmien katsomukselliset ja kulttuuriset tarpeet sekä mahdollisuudet osallisuuteen, ei siis pelkästään esimerkiksi eri ryhmien näkyminen tai tiedonsaanti eri ryhmistä ja heidän tavoistaan
Toisaalta, vaikka koulu tai päiväkoti sijaitsisikin omalla kylällä, voi se edustaa lapselle vierasta kasvatuskulttuuria: samat taidot eivät ole arvostettuja koulussa tai päiväkodissa ja kotona. Voimme myös arvioida omaa ympäristöämme vaikkapa seuraavien kysymysten avulla: Tunteeko lapsi tulevansa tilaan, jonne on tervetullut. Moninaisuuden kohtaaminen varhaiskasvatuksessa ei siis tarkoita esimerkiksi S2-opetusta, oman uskonnon opetusta, teemapäivien viettoa tai pakolaispolkujen järjestämistä. Kulttuurija uskontofoorumi FOKUS ry:n sivulta www.kulttuurifoorumi.fi. Ota kulttuurinen kestävyys osaksi lapsiryhmäsi kestävän kehityksen ohjelmaa!. Tule mukaan viettämään viikkoa! www.kulttuurinvuosikello.fi -palvelusta löydät materiaalipankin, josta voit tehdä hakuja eri teemojen tai kuukausien mukaan. Onko tilan ilmapiiri kulttuurisesti inklusiivinen vai jopa syrjinnän pelkoa lapsessa aiheuttava. Kaikki nämä kolme näkökantaa vaikeuttavat lapsen kokemusta joukkoon kuulumisesta. Kun oman kylän elämäntavan kannalta relevantit taidot joudutaan opettelemaan vapaa-ajalla koulun tai päiväkodin sijaan ja paikallisesti arvokas tieto on koulussa tai päiväkodissa näkymättömissä, voi se aiheuttaa lapsessa väheksynnäntunnetta ja painetta muuttua. Ovatko kaikki ryhmät mieltäneet päiväkodin, kerhoja leikkitilat sekä vanhempainillat ja vanhempaintoimikunnan itselleen sopiviksi, jopa kutsuviksi. Suomi on moninainen monella tavalla. Maksuttomasta e-kirjasta ” Kulttuuri-identiteetti ja kasvatus – kulttuuriperintökasvatus kotoutumisen tukena” löydät tietoa ja vinkkejä moninaisuuden huomioivaan kasvatukseen. 14 Teema TEEMA Merkittävää on myös huomioida se, millaisena ympäristönä varhaiskasvatuksen toteutuspaikka lapselle näyttäytyy fyysisesti. Voisiko teidän tiimiinne saada moninaisuutta rekrytoinneilla. Maksuttomasta e-kirjasta ” Kestävä kasvatus – kulttuuria etsimässä” löydät tietoa ja vinkkejä liittyen kulttuurisesti kestävään kasvatukseen. www.yhteisymmarrysviikko.fi sivulla kerrotaan YK:n vuosittaisesta Yhteisymmärrysviikosta (World Interfaith Week). Marginalisointi tarkoittaa sitä, että kulttuurija katsomustaustaan liittyvät kysymykset rajataan koskemaan jotain tiettyä ryhmää, esimerkiksi muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvia lapsia. Kulttuuriset eroavaisuudet eivät myöskään aina ole näkyviä. Ennen portaalin julkaisua löydät dialogikasvatuksen materiaaleja esim. Myös rekrytoinneilla voidaan luoda inklusiivista ympäristöä: romaneiden myönteisyys perusopetusta kohden korostui kouluissa, joissa oli romanitaustainen työntekijä kuten koulunkäyntiavustaja. Mistä saan vinkkejä ja apua. Emme ole Suomessa ensimmäistä kertaa pohtimassa eritaustaisten lasten huomioimista formaalin kasvatuksen piirissä. Joskus kuulen kommentin, etteivät tällaiset asian kosketa meitä, sillä kaikki lapset ovat meidän ryhmässämme valtakulttuurin edustajia. Esimerkkinä voidaan käyttää vaikkapa Suomen pohjoisten alueiden pitkiä koulumatkoja, joita dosentti Maija Lanas on tutkinut: kun lapsi siirtyy kotikylältä pitkienkin matkojen päähän kouluun, ylittyvät kylien rajojen ohella kulttuuriset ja historialliset rajat, jolloin koulu näyttäytyy lapselle vieraana paikkana. Kulttuurija katsomusdialogi täytyykin mielestäni oppia näkemään inhimillisenä ja eettisenä velvollisuutena sekä yhteiskunnallisesti merkittävänä, hyvinvointia luovana tekona. Saattaako muuta kuin valtakulttuuria edustava lapsi pelätä tulevansa väärinymmärretyksi. Syntyi häpeää ja katkeruutta, vaikka haluttiin osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta. Olemme saaneet mennä niin sanotusti metsään jo muutaman kerran. Toiseuttaminen tarkoittaa, että kasvatuksessa lähdetään liikkeelle siitä, että on olemassa ”me” ja sitten jotkin ”toiset”, ”muut” ja ”erilaiset”. www.juhlakalenteri.fi / www.festkalender.fi palvelusta löydät kalenterin, joka huomioi monenlaiset katsomukset. Aiemmat assimilaatiopyrkimykset eli pyrkimykset sulauttaa vähemmistökulttuurit enemmistökulttuuriin aiheuttivat inhimillisen tuskan lisäksi huomattavia taloudellisia menetyksiä, kun jatko-opintopolut katkesivat eikä jalkaa saatu oven väliin työelämässä. Eksotisointia puolestaan tapahtuu silloin, kun esittelemme nämä ”toiset” ihan kivoina, mutta silti niin erilaisina, että he eivät kuitenkaan pääse osaksi ”meitä”, sillä ovathan he niin ihanan eksoottisia. Hyvä uutinen on, että apua on saatavilla! VINKKEJÄ KASVATTAJILLE Tammikuussa 2020 avautuu verkkoportaali www.dialogikasvatus.fi, josta löydät materiaalipankin, koulutusvideoita ja muuta hauskaa dialogikasvatuksen tueksi. Saamenkielen osaamisen heikkenemistä on opittu korjaamaan ja romanilapsia on opittu tukemaan koulupolulla. Lapsen kohtaaminen on kuitenkin aina erityistä huomiota vaativaa, olipa lapsen tausta mikä tahansa. Siksi varhaiskasvatusta ei voida enää toteuttaa vain valtakulttuurista käsin. Jos moninaisuutta ei nähdä ja kohdata arjessa, synnytetään hyvää tarkoittavillakin tempauksilla kohtaamisen sijaan marginalisointia, toiseuttamista ja eksotisoimista. Edesautanko lapsia liittymään mielekkäisiin kohtaamisiin vai eriytyvätkö lapset oman kulttuurisen viiteryhmänsä mukaan. Kenen kuvia on vaikkapa seinillä, ketkä ovat esillä kirjojen kuvituksissa ja niin edespäin
s. 27 Älä tallaa toisen pyhää! KUVA Suvi Sievilä Reetta Huhtanen sai kokea monta oivalluksen hetkeä ohjatessaan Aatos ja Amine -elokuvaa (sivu 22).. 15 Me tekijät Me tekijät 15 Me tekijät Me Tekijät -osiossa tapaat työstään innostuneita tekijöitä eri puolilta Suomea. 24 Pirkkalassa panostetaan varhaiskasvatuksen eri toimijoiden ja seurakunnan väliseen yhteistyöhön s. 20 Monikulttuurisuutta kirkon kerhossa s
Ehkäpä lapsen vanhempi tai vanhemmat syövät kotona käsin ja hän on oppinut esimerkistä", tokaisi kollegani terävästi lontoolaisessa päiväkodissa. Vuosi oli tuolloin 2005, ja kaksivuotiaan lapsen sotkuista käsillä syömistä olivat juuri muutamat lastentarhanopettajat arvostelleet julkisesti. "Maailmalla syödään taatusti enemmän käsin kuin haarukalla. 16 Me tekijät Me tekijät 16 TEKSTI Maiju Hirviniemi ja Liban Sheikh KUVITUS Shutterstock Kirjoittajat ovat rauhankasvatuksen asiantuntijoita. ME TEKIJÄT Kirjoittaja on Kiimingin seurakunnan kappalainen. Varhaiskasvatus yhteiskuntarauhaa lujittamassa
17 Me tekijät Me tekijät 17 TEKSTI Maiju Hirviniemi ja Liban Sheikh KUVITUS Shutterstock Kirjoittajat ovat rauhankasvatuksen asiantuntijoita. On myös pohdittava sitä, mitä pidämme työssämme tärkeänä ja miten perustelemme sen. Normikriittisyys rauhantyön perustana Normi on ajatus, ideaali tai joukko sääntöjä ja koodeja siitä, miten asioiden kuuluisi olla. Työyhteisössä on hyvä käydä säännöllistä keskustelua ja evaluointia, miten arvot ja arvostukset työyhteisössä näkyvät ja toteutuvat sekä miten kehittää toimintaa. Entäpä miten arvoni ja arvostukseni näkyvät ulospäin, mistä asioista haluan viestiä ja mistä jätän puhumatta tai visualisoimatta lapsille ja heidän perheilleen. Ilman syvällistä itsetutkiskelua on hankalaa kohdata eri konteksteissa eläviä ihmisiä, laajentaa omaa ymmärrystä ja kehittää omaa toimintaa työpaikalla. Esiopetuksen tavoitteena on, että lapset oppivat arvostamaan ihmisten yhdenvertaisuutta ja omaa ainutlaatuisuuttaan (Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet, 2014). Varhaiskasvattaja voi toimia myös tavoitteellisesti antamalla aikaa sekä virikkeitä rakentavaan pohdintaan, joka tukee lasten omaa henkistä kasvua ja tunnistaa yhteiskunnan moninaiset eri katsomukset. Se myös on pohja kulttuurisensitiiviseen ymmärrykseen ja työotteeseen varhaiskasvatuksessa. Kasvatuksessa ja opetussuunnitelmissa toistuva kulttuurisensitiivisyys on onnistunutta, kun arjen toimintamme ohjaa yhteiskunnan moninaisuuden ymmärtämiseen ja harmoniseen rinnalla elämiseen. Bennettin teoria määrittelee ihmisten liikkuvan kahdella tasolla suhteessa sensitiivisyyteen. Mitä varhaiskasvatussuunnitelma tai esiopetussuunnitelma sanoo. Olisiko omaan toimintaan löydettävissä vaihtoehtoja tai uusia ideoita esimerkiksi kollegan tavasta toimia. Kulttuurisensitiivisyydessä on selkeimmillään kyse ymmärryksestä sekä kompetenssista elää ympärillä olevan yhteiskunnan moninaisuus hyväksyen. On olemassa sekä ääneen sanottuja normeja, esimerkiksi lainsäädäntöön tai työvelvoitteisiin kirjattuja määräyksiä, että hiljaisia näkymättömäksi kutsuttuja normeja. Esimerkkinä voimme käyttää katsomuksista käytävää dialogia taustaltaan moninaisten kanssa. Normit vaikuttavat tapaamme olla ja toimia vuorovaikutustilanteissa. Meidän jokaisen on hyvä pohtia omaa suhdetta muihin ihmisiin sekä maailmankuviin, niin että tavoitteenamme on kohdata yksilöt mahdollisimman avoimesti ja yhdenvertaisesti. Normikriittisyys ohjaa tunnistamaan ympäristömme näkymättömiä viestejä.”. Pienillä askelilla pääsemme pitkälle. Kyseessä on keskustelu turvallisessa ja ohjatussa ympäristössä, missä lasten uteliaisuus saa olla läsnä ja käymme läpi maailmankatsomusten moninaisuutta sekä yhteneväisyyksiä ja eroja. Tällaista dialogia tapahtuu epävirallisesti kaikkialla: kotona, pihaleikeissä ja kaduilla. Myös rakenteellista tasoa, työyhteisön arvoja, normeja sekä rutinoituneita työtapoja, on syytä tarkastella. Rauhankasvatuksessa merkittävä aspekti on omien olettamusten ja tulkinnan kehysten tiedostaminen. Tiedostamme erilaisuuden maailmakatsomuksissa, kulttuureissa, ajattelutavoissa tai vaikkapa pukeutumistyyleissä. Kokoamme siihen pelisääntöjä, jotka liittyvät vapaaehtoisten kanssa toimimiseen seurakunnassa.” toimintaamme ja ajatuksiimme vaikuttavien olettamusten tiedostamista ja haastamista. Tämä hiljainen tieto asioiden olemuksesta ja järjestyksestä kulkee mukanamme läpi elämämme. On hyvä sisäistää, että sensitiivisyydessä ei ole kyse mistään monimutkaisista teorioista, vaan avoimesta mielestä ja kunnioittavasta kohtaamisesta. Se tarkoittaa ME TEKIJÄT ””Pohja-ajatus on, että teemme yhtenä tutkinnon osana Raision seurakunnan kanssa vapaaehtoisten laatukäsikirjan. Normikriittisyys on tarpeellista varhaiskasvatuksessa, sillä juuri lapsena opimme suhtautumistavat erilaisiin asioihin ja ilmiöihin. Kulttuurisensitiivisyyden taustalla käytetään usein Milton Bennettin (2004) kulttuurisen sensitiivisyyden teoriaa. Toisella kulttuurisensitiivyyden tasolla (eli etnorelatiivisella tasolla) tunnistamme kulttuurien välisiä eroja ja huomioimme tämän moninaisuuden arjessamme positiivisesti. Ne myös ohjaavat asenteitamme liittyen erilaisiin ilmiöihin tai ihmisryhmiin. Kasvatuksellista työtä ohjaavat myös juridiset velvoitteet saavutettavan ja yhdenvertaisen työotteen varmistamiseksi. Pienetkin askeleet kohti yhdessä luotuja tavoitteita voivat tuoda sekä lapselle että hänen perheelleen turvallisemman olotilan osallistua ja tulla kuulluksi. Apuna työssä voivat olla sekä kulttuurisensitiivinen näkökulma että normikriittinen pedagogiikka. Kaikkia kunnioittavaan ilmapiiriin pyrkiminen on keskeistä. Hiljaiset normit opimme huomaamatta ja saamme ajatustavat ympäristöltämme. Normien tiedostaminen onkin hyvä harjoite, jolla voimme vaikuttaa olemassa oleviin olettamuksiimme ja miettiä niiden vaikutusta arjessamme. Rauhankasvatuksessa merkittävä aspekti onkin juuri omien olettamusten ja tulkinnan kehysten tiedostaminen. Kulttuurisensitiivisyyttä on se, että olemme tietoisia siitä, että ihmisten ja kulttuurien välillä on moninaisia eroja – ilman että arvotamme näitä eroja: negatiivisilla tai positiivisilla asenteilla. yhdenvertaisuuslaki sekä tasa-arvolaki, ja niiden pohjalta tulisi myös esiopetusyksiköissä olla yhdenvertaisuusja tasa-arvosuunnitelmat. Näitä lakeja ovat mm. Se voi tapahtua kuuntelemalla työntekijöitä sekä observoimalla erilaisia työtiloja ja -tilanteita. Ilman sitä on mahdotonta ohjata lapsia arvostamaan omaa ainutlaatuisuuttaan. Normikriittisyys on keskeinen osa ympäristömme näkymättömien viestien tunnistamiseen. Normikriittisyys on väline normien tiedostamiseen
18 Me tekijät Me tekijät 18 ME TEKIJÄT LINKIT Yhteiskuntarauhan moninaiset polut Rauhankasvatus pyrkii kasvattamaan tietoa, taitoja ja asenteita. Onko ryhmässänne aikaa arvoista, normeista ja käytännöistä keskusteluun. Negatiivinen rauhantyö tarkoittaa konfliktien purkamista ja hallintaa. Rauhantyö jaetaan usein kahteen eri aspektiin, negatiiviseen ja positiiviseen rauhantyöhön. Tämä tarkoittaa työtä konfliktien edellytysten purkamiseksi ja ympäristön muuttamiseksi. Positiivinen rauhantyö on purkavaa ja rauhaa ylläpitävää negatiivista rauhantyötä pitkäkestoisempaa toimintaa. Artikkelin alussa oleva sitaatti oli esimerkki tästä: lontoolaisen päiväkodin työntekijä ei voinut tietää lapsen, joka syö käsin, taustaa, ja heitti halventavan vitsin siitä – tämä käykin esimerkistä etnosentrisestä suhtautumistavasta ja stereotypisoinnista. Miten toteutatte lasten osallisuutta ja kuulluksi tulemista päivän aikana. Se on työtä, jota tehdään välittömän rauhan ylläpitämiseksi. www.taylorfrancis. Mikä asia voisi muuttua, jotta lapsia kohdeltaisiin yhdenvertaisemmin. Uskomme, että kasvatus on yhteiskuntarauhan kulmakivi. Mitkä ovat asiat, joihin hän mahdollisesti kiinnittää huomiota. Onko esiopetusyksikön yhdenvertaisuusja tasa-arvosuunnitelma kunnossa. POHDITTAVAKSI Uskomme, että kasvatus on yhteiskuntarauhan kulmakivi. kaikkiin ryhmän jäseniin tutustumista, yhteisten sääntöjen luomista sekä niiden toteutumisen tarkkailua yhdessä. varhaiskasvatukseen suunnatut virtuaalilaukut (ks. Cremin nimittää tätä vaihetta rauhan rakentamiseksi (peace building), eli rauhantyöksi, joka rakentaa edellytyksiä pitkäaikaiseen harmoniaan ja luo välineitä mahdollisten konfliktien ehkäisylle positiviisin keinoin. Se tarkoittaa aktiivista eriarvoisuuden vähentämistä, syrjinnän vastaista kasvatustyötä sekä esimerkiksi tunnetyöja viestintätaitojen kehittämistä yksilöillä. Cambridgelainen professori Hillary Cremin (2018) kutsuu tätä toimintaa rauhan tekemiseksi (peace making), missä konfliktin osapuolet saavat fyysisen ja sosiaalisen väkivallan purettua. com/books/ 9781315304236. Muutos rakentavaan yhdessä elämiseen on mahdollinen, mutta se vaatii meiltä kasvattajilta hiukan työtä. Varhaiskasvatuksessa tämä voi tarkoittaa esim. Positiivinen rauhantyö tähtää ympäristön muuttamiseen ihmisten hyvinvointia ja yhdessä elämistä tukevaksi. On helppoa toimia opittujen tulkintojen varassa ja arvottaa negatiivisesti erilaisuus, johon ei ole tottunut. Lisäksi on tärkeää varmistaa, että jokainen voi osallistua ja kokea kuuluvansa ryhmään. Ja rauhantyö vaatii rohkeutta. Ja rauhantyö vaatii rohkeutta. Kasvatusalan järjestönä Rauhankasvatusinstituutissa teemme sekä rauhaa ylläpitävää että sitä rakentavaa työtä. Tästä välittömästä konfliktin purkamisesta pääsemme rauhan ylläpitämiseen (peace keeping). LÄHDEVIITTEET JA LUKEMISTOA Maailmankoulun materiaalipankki kasvattajille: www.maailmankoulu.fi/oppimateriaalit Positive Peace in Schools (Hilary Cremin, 2018): Varhaiskasvatukseen suunnatut virtuaalilaukut: www.maailmankoulu.fi/wp-content/ uploads/2018/10/ lapsen-oikeudet_virtuaali_19.10.2018.pdf KYSYMYKSIÄ POHDITTAVAKSI YKSIN JA TYÖYHTEISÖSSÄ Miltä varhaiskasvatusympäristönne näyttää uuden ihmisen silmissä. Nyt sama asia, eli kädellä syöminen voi puolestaan olla trendikästä, ja vauvojen sormiruokailu (baby-led weaning) jopa suositeltavaa. Verkkosivuiltamme löydät esim. Kremin katsoo tätä olevan esimerkiksi leikkitilojen ja pihojen suunnittelu siten, että kaikille lapsille riittää jotain tekemistä, eikä leluista tule sen vuoksi riitaa. Rauhankasvatus arvioi kriittisesti ja keskustelee yhteiskunnassamme esillä olevista normeista sekä erilaisista teemoista ja arvoista kuten aktiivisesta kansalaisuudesta, tasa-arvosta, syrjinnän ja rasismin vastaisuudesta, ihmisoikeuksista sekä väkivallattomuudesta. linkki artikkelin lopussa) sekä keskustelujen pohjaksi sopivia lastenkirjoja
Viikko toteutetaan vuosittain marraskuussa Lapsen oikeuksien päivän ympärillä, mutta sisältö on käytettävissä koko toimintavuoden ajan. tai teille parhaiten sopivana viikonloppuna esim. Lue lisää: www.lapsenoikeuksienviikko.fi Lapsen oikeuksien viikon toteuttaa Kansallinen lapsen oikeuksien viestintäverkosto. Lapsen oikeuksien viikko on valtakunnallinen varhaiskasvatukseen, esiopetukseen ja peruskouluun suunnattu teemaviikko, jonka aikana Lapsen oikeuksiin tutustutaan laaja-alaisesti. marraskuussa! Materiaalipaketti: https://nuorikirkko.fi/100-vuottailoa/yökirkossa/ Haaste: https://www.seurakuntalainen.fi/ uutiset/haaste-kouluikaisille-viettakaa-yo-kirkossa/ Yötä kirkossa voi toteuttaa monella eri tavalla. Varhaiskasvatuslaissa korostetaan lapsen edun ensisijaisuutta ja lain tavoitteet on rakennettu siten, että ne tukevat lapsen oikeuksien toteutumista. Tulkaa mukaan samaan aikaan heidän kanssaan Valvomisen sunnuntaina 16.–17.11. Varhaiskasvatuksessa toteutettava ihmisoikeuskasvatus ilmenee muun muassa päivittäisissä kohtaamisissa varhaiskasvatushenkilöstön, lasten ja perheiden kesken – kuinka sensitiivistä tai välittävää vuorovaikutus on, miten toimitaan ryhmässä yhdessä muiden lasten kanssa tai miten lasten mielenkiinnon kohteet huomioidaan ja oppimisympäristöjä rakennetaan yhdessä lasten kanssa. Materiaalit julkaistaan 1.11.2019. Lapsen oikeuksien nettisivustolle kootaan tehtäväpaketteja, joilla pääsee helposti alkuun teeman parissa eri-ikäisten lasten kanssa. Viestintäverkostossa ovat mukana Väestöliitto, Kehitysvammaisten tukiliitto, Lapsiasiavaltuutettu, Suomen UNICEF ry, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Pelastakaa Lapset, World Vision, Liikkuva koulu -ohjelma, Nuori kirkko ry, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Yhden Vanhemman Perheiden liitto, Plan International Suomi, Parasta Lapsille, Pienperheyhdistys, Kansallinen lastenliitto, Opetushallitus, Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto, Ensija turvakotien liitto, Lastenneurologian hoitajat ry, SOS-Lapsikylä, Vanhempainliitto, Suomen Nuorisoseurat ry, Väestöliitto, Lastensuojelun Keskusliitto. 19 Me tekijät Me tekijät 19 NUORI KIRKKO Lapsen oikeuksien viikko 18.–24.11.2019 Toiminnallisen teemaviikon tavoitteena on edistää YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen tunnettuutta erityisesti lasten ja nuorten parissa. Lapsen oikeuksien viikon tavoitteena on, että lapset ja varhaiskasvatuksen henkilöstö tuntevat Lapsen oikeuksien sopimuksen paremmin ja soveltavat sopimuksen velvoitteita päiväkotien ja muiden varhaiskasvatusyksiköiden arjessa ja kaikissa kasvatuskäytännöissä. YK:n lapsen oikeuksien sopimus, joka täyttää tänä vuonna jo kunnioitettavat 30 vuotta, ei ole pelkkä juridinen asiakirja vaan se voi toimia varhaiskasvatuksen arkea ohjaavana periaatteena. YK:n lapsen oikeuksien sopimus on hyvä väline niin lasten tarpeiden huomioon ottamiseen kuin lasten hyvinvoinnin edistämiseen ja turvaamiseen. www.taylorfrancis. Yhteisiä elementtejä ovat kirkkotilaan ja sen ympäristöön tutustuminen ja seuraavan päivän jumalanpalveluksen valmistelu. com/books/ 9781315304236. Myös varhaiskasvatussuunnitelman perusteet edellyttävät lapsen oikeuksien huomioimisen varhaiskasvatuksessa. Vuoden 2019 teema on jokaisen lapsen oikeus olla oma itsensä. 24 h -haaste seurakuntien kouluikäisille: Viettäkää Yö kirkossa! Kallion ja Paavalin seurakunnat haastavat Suomen muut seurakunnat viettämään yötä kirkossa 7–14 -vuotiaiden kanssa. Teema, tekstit ja aktiviteetit voidaan valita paikallisesti, samoin osallistujien ikähaitaria voi kohdentaa
"Toimimme katsomuskasvatuksen hengessä erilaiset kulttuuritaustat huomioiden.". Vantaa on Suomen monikulttuurisin kunta, ja se näkyy myös kerhon lasten taustoissa. Tytin mukaan todellista ristiriitaa ei kuitenkaan ole. Tämä ei koske vain monikulttuurisista perheistä tulleita, vaan yhä useammin myös suomalaisia lapsia, joille kristillinen kulttuuri ja jopa oma uskonto on jäänyt vieraaksi”, Tytti selvittää. Ja koska muuttoliike eri puolilta Suomea suuntautuu kasvukeskuksiin, lasten taustat ovat sikälikin varsin erilaisia ja heidän suhteensa kirkkoon vaihtelee paljon. ”On kuunneltava sitä, mikä lasta kiinnostaa, tartuttava siihen, mistä he haluavat puhua ja ylipäätään tarjota eväitä lapsen kokonaisvaltaiseen kasvuun.” Lahja kirkon työntekijöille Moni kirkon työntekijä vierastaa ajatusta katsomuskasvatuksesta, sillä kristillisen sanoman välittäminen – missio – on kirkon toiminnan ytimessä. Tytti haluaa elää lasten kanssa heidän todellisuudessaan ja ihmetellä elämää heidän rinnallaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kunta valitsee lapset ryhmiin. 20 Me tekijät Me tekijät 20 ME TEKIJÄT Monikulttuurisuutta kirkon kerhossa TEKSTI Taina Karvonen KUVAT Marjo Suominen ”Puhu äänellä jonka kuulen, sanoilla jotka ymmärrän…” Nämä Happoradion laulunsanat soivat usein lastenohjaaja Tytti Malisen mielessä, kun hän puuhailee pienten koululaisten kanssa Myyrmäen kirkon iltapäiväkerhossa. Siksi toiminta tapahtuu katsomuskasvatuksen hengessä erilaiset kulttuuritaustat huomioiden. ”On lähdettävä siitä, mistä on muutoinkin lähdettävä: oman ryhmän lasten kokemusmaailmasta ja heidän tarpeistaan”, hän toteaa tyynesti. ”Meille tulee lapsia eri puolilta Eurooppaa, Afrikasta sekä lähempää ja kauempaa Aasiasta. Vantaankosken seurakunta toimii iltapäiväkerhojen osalta Vantaan kaupungin palveluntuottajana. Monen suomalaisenkin lapsen tausta on yhä useammin monikulttuurinen. ”Tämä ei tarkoita sitä, että kasvattaja luopuu itsestään, omasta vakaumuksestaan tai kirkon sanomasta. Tytti kertoo, että parhaimmillaan ryhmässä on ollut edustettuna kuusi eri kansalaisuutta ja useita eri uskontoja – muun muassa on ollut kristittyjä eri kirkkokunnista, muslimeja ja buddhalaisia. Sen sijaan hän pyrkii sanoittamaan asioita siten, että lapsi löytää niihin jonkinlaisen tarttumapinnan omasta todellisuudestaan. Jo oikein ymmärretty lapsilähtöisyys edellyttää sitä, että kasvattaja luopuu omasta kuvakulmastaan ja siirtyy tarkastelemaan asioita lapsen todellisuudesta käsin. Tytti ei kuitenkaan pidä tilannetta mitenkään erityisen haastavana. Perusteena ei ole perheen tunnustama uskonto tai muu vakaumus. ”Koen, että katsomuskatsomus on lahja kirkon työntekijälle, koska se pakottaa hänet tarkastelemaan asioita uusin silmin, miettimään omaa toi”On lähdettävä oman ryhmän lasten kokemusmaailmasta ja heidän tarpeistaan”, Tytti Malinen korostaa
Puhuin lasten kanssa siitä, että saamme olla iloisia ja kiitollisia siitä, että meillä on ruokaa. Siksi kiitämme häntä. Jaakko Heinimäen Lasten Raamattu on ollut jo pitkään kestosuosikki. Puhun siitä, mihin kristityt uskovat ja mitkä ovat heidän tapojaan. Toiminko vain vanhojen mallien ja käytänteiden pohjalta – palvellen näin lähinnä itseäni – vai kuulenko, mitä lapsi tarvitsee. Suomalainen kulttuuri ja suomalainen kristillisyys näkyy täällä monin tavoin”, Tytti jatkaa, ”Kun lapset tulevat syksyllä kerhoon, puhumme siitä, mikä on tämä paikka, jossa kokoonnumme. Ajattelen, että pienen pojan eväät – viisi leipää ja kaksi kalaa – ovat tarpeeksi. ”Ja kun lapset kysyvät siitä, niin sitten keskustellaan. Aamen.’ Tämän jälkeen puhuimme siitä, mitä ”aamen” tarkoittaa. Lisäksi tarjolla on erilaisia kuvakirjoja ja muuta materiaalia, jota lapset saavat tutkia kiinnostuksensa mukaan. Sen kannalta kirkko on erinomainen ympäristö. Sitä ei tarvitse arvottaa valmiiksi.” ”Käytän mielelläni sanaa kulttuurikasvatus. Siunattuina ne riittävät uskomattoman monelle. Aika ajoin Tytti kirjoittaa lapulle, mistä sovellus löytyy, koska moni kerholainen haluaa pyytää sitä vanhemmiltaan omaan kännykkäänsä. Se on kristillinen kirkko. Suomalainen kulttuuri ja suomalainen kristillisyys näkyy täällä monin tavoin”, sanoo Tytti Malinen. Sen sijaan kirkkovuosi elää toiminnassa, ja Raamatun kertomuksia luetaan ahkerasti. Tytti ei pidä sitäkään menetyksenä, koska lapsen arkitodellisuudessa hartaudet voivat olla varsin irrallisia eivätkä siten tavoita lasta muutoin kuin säännöllisenä pakkopullana. Monikulttuuriset vanhemmat ja esimerkiksi kieliharjoittelijat ihmettelevät toisinaan sitä, kuinka vähän uskonto näkyy meidän arjessamme. 21 Me tekijät Me tekijät 21 Käytän mielelläni sanaa kulttuurikasvatus. ”Ruokarukouksen olemme säilyttäneet. On myös luotettava siihen, että edustamamme usko on niin vahva, että se kestää monenlaisen tarkastelun. Haluan pysähtyä lapsen rinnalle ihmettelemään, ruokkia positiivista uteliaisuutta – en tarjota valmiita vastauksia tai sanoja, jotka soljuvat tyhjinä lapsen yli.” Kirkkovuosi elää, Raamattua luetaan ahkerasti Perinteisistä hartaushetkistä on luovuttu. Mutta en kaikesta kerralla: vähän on paljon.” ”Kirkko ja kirkon kerhohuone ovat täynnä symboleita, jotka herättävät kiinnostusta. Siunaus kantaa elämän matkalla. Jokaisen on hyvä hiljentyä ennen ruokailua. Tytti on ladannut kännykkäänsä Lasten Raamattu -sovelluksen, ja toisinaan sen ympärille kokoontuu puolikin tusinaa lasta kuuntelemaan ja puuhailemaan. Sen kannalta kirkko on erinomainen ympäristö. mintaansa ja pohtimaan sitä, mikä milloinkin on toiminnan tarkoitus. Kristittyinä me ajattelemme kaiken hyvän tulevan Jumalalta – myös ruoan. Ero on lähinnä siinä, että muualta tulleet puhuvat näistä asioista rohkeammin kuin me suomalaiset. Rukous lyheni yksinkertaisiin ja yksilöllisiin sanoihin: ’Siunaa Jeesus ruokani. Hän toivoi, että hänen lapsensa osallistuisivat kaikkeen, mitä suomalainen kulttuuri tarjoaa, jotta se tulisi näille tutuksi. ”Tämä koskee sekä suomalaisia perheitä että muista kulttuureista tulleita. Minun mottoni mukaan pieni palanen kerrallaan ravitsee parhaiten.” Vanhemmat suhtautuvat myönteisesti Tytin kokemuksen mukaan vanhemmat suhtautuvat myönteisesti kirkon kerhon toimintaan ja kristillisen kulttuuriperinnön välittämiseen. Keskustelua ne kyllä herättävät. Ja seuraavaksi on tarkoitus pohtia sitä, mistä siunaamisesta on itse asiassa kysymys.” Välipalapöydän ylle Tytti on ripustanut painokuvan Leonardo da Vincin maalauksesta Pyhä Ehtoollinen. Sen merkki on risti. Niitä ei kuitenkaan selitellä perinteiseen tapaan. Perheen isä otti luontevasti vastaan tiedon siitä, että lapsi oli saanut paikan kristillisen kirkon kerhosta. Minulle tuo taulu ei edusta vain kiirastorstain tapahtumia, vaan myös yhteyttä, joka ulottuu yli kulttuurien ja yli ajan. Risti puolestaan kertoo Jeesuksesta Kristuksesta, joka on kirkkokuntamme keskushenkilö. Mihin oikeastaan pyrin. Kotona sitten pidettäisiin huoli siitä, että oma uskonto saa tilaa.” ME TEKIJÄT. Itse olen oppinut paljon afrikkalaisilta lapsilta, jotka ilmaisevat avoimesti iloa uskonnostaan.” ”Muistan erityisesti perheen, jonka uskonto oli islam. Se muistuttaa yhdessä syömisen merkityksestä, arkisesta elämästä, joka toteutuu tässä ja nyt.” ”Kun annamme lapselle eväitä elämään, meidän ei tarvitse tarjota viiden ruokalajin illallista kerralla. Tänä syksynä lapset tuntuivat kapinoivan pitkiä sanoituksia vastaan, joten pysähdyimme pohtimaan, mikä on rukouksen tarkoitus
Dokumentaarinen elokuva on aina tietynlaista yhteispeliä todellisuuden kanssa, ja parhaita ovat sen myötä syntyvät oivalluksen hetket, kun tajuaa, miten jonkun yksityiskohdan kautta voi kiteyttää jotakin olennaista moniulotteisesta todellisuudesta. Aatoksella oli loputtomia kysymyksiä jumalasta ja hän halusi löytää jumalan myös itselleen. Samaan aikaan kun muu maailma rakenteli vastakkainasettelujaan, Aatos sen sijaan oli alkanut kiinnostua intensiivisesti ympäröivästä muslimiyhteisöstä ja siitä, miten uskonto kuului ja näkyi arjessa, eritoten hänen parhaan ystävänsä Aminen elämässä. Vuoden 2016 alussa aloin kuulla kiinnostavia tarinoita siskoni pojasta Aatoksesta ja heidän perheensä elämästä Brysselin Molenbeekissa, kaupunginosassa, jossa suuri osa väestöstä on muslimitaustaisia. Aatos ja Amine on ohjaaja Reetta Huhtasen ensimmäinen pitkädokumentti. Minä en siis itse ymmärtänyt ranskaa ja lapset tiesivät sen, joten kuvauksissa he olettivat, etten ymmärrä heidän puheitaan, mikä varmasti vapautti heitä olemaan kameran edessä omia itsejään. KUVA Suvi Sievilä. Aloin tehdä elokuvaa hyvinkin pienimuotoisesti siskonpoikani Aatoksen kiinnostavasta ikävaiheesta, jolloin isot perustavat maailmankatsomukselliset kysymykset vaivasivat häntä taukoamatta. Mistä pidit projektissa eniten. Koin, että jotain mielenkiintoista oli meneillään ja kuvaamaan oli lähdettävä saman tien, koska kyseinen vaihe saattoi 6-vuotiaalla olla ohi nopeastikin. Siitä tulikin pitkä elokuva ja kuvaukset kestivät kaiken kaikkiaan noin 7 kuukautta. Mistä elokuvan aihe syntyi. Se kuvaa 6-vuotiaan suomalais-chileläisen Aatoksen elämää Brysselin Molenbeekissa, jossa Aatos pohdiskelee jumalien ja uskonnon merkitystä. Päähenkilöni olivat kaikki 6-vuotiaita ja se tuntui olevan yleisesti ottaenkin ikä, jolloin lapset alkavat kiinnostua isoista abstrakteista kysymyksistä, varhaisemman lapsuuden ehkä vähän konkreettisempien pohdintojen jälkeen. 2. Mitä ajattelet, mikä on lapsista kiinnostavaa katsomuksiin liittyen. Aloitettuani jo kuvaamaan elokuvaa Brysselin terrori-iskut tapahtuivat Aatoksen koti1. 3. Aikuisten seurassa ”auktoriteetin” läsnäolo voi saada lapset enemmän miettimään sanojaan ja antamaan opittuja valmiita vastauksia, mutta kun he ovat keskenään, ajattelu voi soljua hienolla tavalla vapaasti. Elokuvasta kasvoi myös yhteistuotanto Suomi-Belgia-Saksa, mikä tarkoitti, että elokuvaa leikattiin Saksassa ja äänisuunniteltiin Belgiassa. Se on vienyt sellaiseen maailmaan, johon en olisi näin intensiivisesti ilman tätä elokuvaa ikinä päätynyt. Mikä yllätti elokuvan tekemisen aikana lasten pohdiskeluissa. Kaiken kaikkiaan tämän elokuvan tekeminen on ollut todella kiinnostavaa. 5. Tämä puolestaan opetti kiinnostavia puolia myös eri maiden elokuvantekokulttuurista, loi uusia työskentelytapoja ja uusia työtovereita. 22 Me tekijät Me tekijät 22 7 KYSYMYSTÄ Oivalluksen hetkiä Aatoksen ja Aminen seurassa kaupungissa ja laajensivat elokuvan tematiikkaa. Ehkä emme edes aina ymmärrä, miten paljon lapset ymmärtävät. Kerrotko elokuvan tekemiseen liittyvistä vaiheista. Mietinnät heijastuvat hänen ystävyyssuhteisiinsa – tärkeimmäksi niistä nousee ystävyys muslimitaustaisen Aminen kanssa. 4. Muun muassa kysymykset kuolemasta, maailman synnystä, ajasta, planeettajärjestelmästä ja jumalasta tuntuivat pohdituttavan sen ikäisiä tavattomasti, ja he vaikuttiavt olevan luontaisen kiinnostuneita näistä isoista katsomuksellisista kysymyksistä. Oli kiinnostavaa huomata, miten perustavanlaatuisia ja syvällisiä keskusteluja lapset keskenään käyvät – se voi yllättää meidät aikuisetkin
Katsomme maailmaa uteliaan pojan silmin, jonka leikeissä ystävien kanssa hypitään kepeästi muslimeista kristinuskoon ja kreikan mytologiaan.” AATOS JA AMINE Ensi-ilta: 9.8.2019. Varmasti se on heidän ennakkoluulottomuutensa, avoimuutensa ja loputon uteliaisuutensa, josta on paljon opittavaa. 23 Me tekijät Me tekijät 23 Oivalluksen hetkiä Aatoksen ja Aminen seurassa 6. Nykymaailmassa, jossa rajalinjoja meihin ja muihin, "toisiin", tehdään nimenomaan uskontojen perusteella, päähenkilön ennakkoluuloton asenne näyttää mikroskooppisessa mittakaavassa, kuinka kulttuurisilla rajapinnoilla voi aivan hyvin elää ilman mustavalkoisia jakolinjoja. 7. Varmasti tärkeintä on luoda turvallinen ja luottamuksellinen ilmapiiri, jossa ei koeta, että olisi olemassa vääriä, noloja tai huonoja ajatuksia, saati vastauksia. Miten aihetta voisi käsitellä lasten kanssa. INFO. Mitä olet oppinut lapsilta elokuvan tekemisen aikana. Levittäjä: Pirkanmaan elokuvakeskus ry. Kesto: 1 t 13 min. Olisiko sinulla tähän vinkkejä
Suunnitteluprosessissa päätetPirkkalassa panostetaan varhaiskasvatuksen eri toimijoiden ja seurakunnan väliseen yhteistyöhön monipuolisesti. Korimallissa ne lukeutuivat uskonnollisiin tilaisuuksiin (3. kori), joihin pyydettiin huoltajien luvat. TEKSTI Sanna Yli-Koski-Mustonen KUVAT Mari Lilja, Laura Furu ja Reetta Mäkinen – Näemme kristillisen arvopohjan mukaisena, että varhaiskasvatusyhteistyössä pyritään kohtaamaan kaikki lapset, sanoo vastaava lastenohjaaja Laura Furu. ja 4. PORUKALLA POHTIEN syntyy parasta. Yhteistyötä on kehitetty erityisesti uuden varhaiskasvatussuunnitelman voimaan astumisen jälkeen. Tuumausvuosi kehittämispolkuna Jo ennalta yhteistyö on ollut hyvin resursoitua ja toimivaa. Aiemmin päiväkotiyhteistyössä oli toteutettu toiminnallisia ja osallistavia raamattuseikkailuja. ”Uuden edessä ollaan, autetaan toinen toistamme, katsotaan yhdessä, mitä saadaan aikaan”, oli yhteistyön toiminta-ajatus. 24 Me tekijät Me tekijät 24 ME TEKIJÄT Pirkkalan seurakunnan ja kunnallisten sekä yksityisten varhaiskasvatusyksikköjen välisessä yhteistyössä päätettiin lähtökohdaksi ottaa yleissivistävä kasvatus ja kasvun ja hyvinvoinnin tuki (kumppanuuden korien 1. Kausi 2017– 2018 nimettiin yhteiseksi tuumausvuodeksi. korit). Tämän linjauksen myötä on syntynyt tunne, että kunnassa ja seurakunnassa molemminpuolisesti tahdotaan sitoutua yhteistyöhön ja pedagogiseen kehittämiseen kaikkien lasten parhaaksi. Linjattiin, että kaikki lapset voivat osallistua seurakunnan kanssa yhteistyössä järjestettävään pedagogiseen toimintaan
Esikouluyhteistyötä läpi vuoden Pirkkalassa esikoulut toimivat koulujen yhteydessä, ja kunkin esikouluryhmän ja koulun kanssa sovitaan ME TEKIJÄT tiin, että yhteistyö laajenisi muihinkin kuin uskonnollisiin tilaisuuksiin. – Näemme kristillisen arvopohjan mukaisena, että varhaiskasvatusyhteistyössä pyritään kohtaamaan kaikki lapset. Ulkopuolisia kouluttajia Seurakuntaopistolta ja Nuori kirkko ry:stä hyödynnettiin osassa iltapäivistä. Loppuvaiheessa listattiin vielä vanhempien ja lasten esittämät toiveet, yhteiset tavoitteet sekä vasun asettamat velvoitteet, ja sitten ryhdyttiin luomaan uudenlaista kumppanuuden korimalliin pohjautuvaa tarjotinta eri yhteistyömahdollisuuksista. Erityisen paljon myönteistä palautetta on tullut valinnaisista tunneja vuorovaikutustaitoja syventävistä yhteistyöpaketeista otsikoilla ”Olisinpa kuin sinä” ja ”Autan toisia”. Työskentelyissä käsitellään lähimmäisyyttä sekä ihmisarvoa ja ainutlaatuisuutta. Valikoimaa uudistetaan vuosittain varhaiskasvatuksen henkilöstön toiveita kuullen. Kausi 2018–2019 tuumausvuoden jälkeen yllätti myönteisesti: sekä kunnalliset että yksityiset päiväkodit ja lisäksi avoin varhaiskasvatus (mm. Lisäksi varhaiskasvatuksen henkilöstölle on laadittu laajemmat. 25 Me tekijät Me tekijät 25 Tutkitaan hautausmaata. Tavoite siitä, että kaikki lapset voisivat osallistua kaikkeen, mitä yhteistyössä järjestetään, vaatii yhteisten pelisääntöjen luomista ja noudattamista sekä avointa ja läpinäkyvää tiedottamista huoltajille. Kuvausten rohkaisemina yksityisetkin päiväkodit ovat aiempaa aktiivisemmin tarttuneet yhteistyömahdollisuuksiin. Toimintavuoden 2019–2020 aikana pilotoidaan ”Maailma on lahja” ja ”Elämysmatka Kaukaasiaan” -toteutukset, jotka linkittyvät ympäristöja mediakasvatukseen sekä kansainvälisyyteen ja monikulttuurisuuteen. kunnan ja MLL:n kerhot) alkoivat heti varata uuden yhteistyötarjottimen valikoimaa. Sisältökuvauksia voi käyttää työvälineenä huoltajille tiedottamisessa ja uusien työntekijöiden perehdyttämisessä. Kaikki yhteistyöhön liittyvä materiaali on koottu mahdollisimman helposti kaikkien saataville nettisivustolle (https://www.pirkkalanseurakunta. Kalenteri on ollut koko ajan täynnä kaikilla yhteistyöhön osallistuvilla lastenohjaajilla. Keskeinen ajatus linjattiin seuraavasti: “Ennemmin vaikka yksi intensiivinen ja vuorovaikutteinen yhteistyötilanne lapsiryhmäkohtaisesti kuin monta mahdollisesti pintaraapaisuksi jäävää massatilaisuutta vuodessa.” Tuumausvuoden aikana pidettiin viisi koulutusja kokousiltapäivää, joihin osallistui seurakunnan työntekijöitä, varhaiskasvatuksen aluepäälliköt, päiväkotien johtajia ja kustakin yhteensä kolmestatoista Pirkkalassa toimivasta varhaiskasvatusyksiköstä työntekijäedustaja. Tarjottimessa esiteltyjä mahdollisuuksia ovat viskarien Kurkista kirkkoon -seikkailu, kasteeseen liittyvä toiminnallinen työskentely, pääsiäispolun rakentaminen yhdessä, Matka Betlehemiin -joulukertomus, suruun liittyvä kokonaisuus ja kolme valinnaista lapsiryhmäkohtaista yhteistyöpakettia. Puretun vanhan kirkon paikalla kasvaa valtava lehtikuusi. sisältökuvaukset eri yhteistyömahdollisuuksista. Ne pohjautuvat eettisiin kertomuksiin. Lisäksi voidaan järjestää muun muassa keväisiä virkistysretkiä (4. Lähes kaikki ovat uusia yhteistyömuotoja ja suurinta osaa on tilattu runsaasti. korin mukaisia (yleissivistävä TEKSTI Sanna Yli-Koski-Mustonen KUVAT Mari Lilja, Laura Furu ja Reetta Mäkinen opetus ja kasvatus). Sivustolla on omat osionsa päiväkodeille ja perhepäivähoidolle suunnattuun yhteistyöhön. Koulutuksissa paneuduttiin myös kumppanuuden korimalliin ja katsomuskasvatuksen käsitteistöön. fi/tule-mukaan/lapsille-ja-lapsiperheille/yhteistyo-varhaiskasvatuksessa). kori – kasvun ja hyvinvoinnin tuki) ja seurakunnan, kunnan ja MLL:n kerhoryhmien välillä on ystävyyskerhotoimintaa. Ensin luotiin yhteistä arvopohjaa uuden varhaiskasvatussuunnitelman äärellä ja pohdittiin, mitä hyviä käytänteitä jatketaan ja mitä uutta edistetään. Yhteistyötarjotin kuvaa erilaisia mahdollisuuksia Tarjottimen yhteistyömahdollisuudet löytyvät paperiesitteestä ja nettisivuilta. Nämä yhteistyömahdollisuudet ovat nykyisin 1. Tämä kehittämistyö on kantanut hedelmää, sanoo vastaava lastenohjaaja Laura Furu
Tutkimuksesta kävi ilmi myös, ettei perheja päiväkerhotoiminta tavoita laajasti perhepäivähoitajia lapsiryhmineen eikä vastaa perhepäivähoitajien kertomana heidän tarpeisiinsa. Perhis-aamuissa on ollut muun muassa urkumusiikkihetki kirkossa ja liikunnallinen ulkoilmatapahtuma kirkon pihalla. Esikouluyhteistyöstä kerätään vuosittain palautetta kartoittaen tulevan vuoden toiveita ja tarpeita. Perhepäivähoitajille kohdennetulla yhteistyöllä tahdotaan luoda tasavertaisuutta, sillä perhepäivähoitajilla ei ole mahdollisuutta osallistua kunnan ja seurakunnan yhdessä päiväaikaan järjestämiin koulutuksiin ja kokouksiin. Yhteistyötoiveiden pohjalta päätettiin aloittaa kerran kuussa Perhis-aamut, joiden suunnitteluun perhepäivähoitajat itse vaikuttavat. – Esimerkiksi täällä Pirkkalan alueella 85 % kolme vuotta täyttäneistä on päiväkodissa. Yhteistyö painottuu 1. Yhteistyö esimerkiksi perhepäivähoitajien koulutusja tyhypäivissä on myös mahdollista. Säännölliseen yhteistyöhön osallistuu myös kaksi pappia. Tulokset erosivat selvästi siitä, mitä seurakunnan työyhteisössä oli ajateltu perhepäivähoitajien vastaavan. Ja siitä seuraa, että yhteistyö sekä jatkuu että monipuolistuu, rohkaisee Furu. korin virkistysretki koko esikouluryhmälle. Tällöin NÄILLÄ RESURSSEILLA Kymmenellä seurakunnan lastenohjaajalla on työviikossaan puolikas päivä käytettävissä yhteistyöhön: viisi lastenohjaajaa tekee yhteistyötä kunnallisten ja yksityisten päiväkotien kanssa, kolme koulujen yhteydessä toimivien esikouluryhmien kanssa ja kaksi kunnallisten ja yksityisten perhepäivähoitajien kanssa. Varhaiskasvatusyhteistyömme palvelee lähes yhdeksää kymmenestä ikäryhmään kuuluvasta, ja näemme tärkeänä panostaa tähän. Päiväkerholaisten määrän vähentyessä on resurssien jakamista suhteutettava rohkeasti, toteaa Furu. Tavoitteena on, että jotakin yhteistyötä on tarjolla joka kuukaudelle ja yhteistyössä tuetaan elämäntaitoja ja tartutaan lasten arjen kysymyksiin. ME TEKIJÄT. Perhis-toiminnan omaan vuosikelloon on koottu eri kokoontumiskertojen sisällöt päiväkotien yhteistyötarjottimen teemoja mukaillen (ks. Erityisen tärkeänä pidetään sitä, että vähintäänkin toimintavuoden lopussa on selkeästi 4. seurakunnan työntekijät sekä tulevat tutuiksi että pysyvät tuttuina. Ne syntyvät tiiviin vuoropuhelun myötä. korin ja 1. Yhteistyötä kannattelevat vahva luottamus, kunnioitus ja arvostus. Päiväkoti-, esikouluja perhepäivähoitoyhteistyö ovat kukin sisällöiltään omaleimaisia. Osa yhteistyöstä toteutuu vierailuilla esikouluryhmiin, osa esikouluryhmien retkillä esimerkiksi kirkkoon tai pappilaan pihapiireineen. Yhteistyömuotojen sisältöjä on aiempaa laajemmin avattu vanhemmille, eli avointa tiedottamista on tietoisesti lisätty. Perhis-aamut ovat selvästi nykyisin 4. Perhis-aamut perhepäivähoitajille lapsiryhmineen Pirkkalan seurakunnassa pitkään työskennellyt Laura Furu on kartoittanut opinnäytetyössään (Yhteistyötä rakentamassa – seurakunnan ja perhepäivähoidon yhteistyön kehittäminen Pirkkalassa, 2017) sitä, missä määrin päiväkotien kanssa tehtävää yhteistyötä voisi ulottaa myös perhepäivähoitajille ja minkä verran seurakunnan perhekerhot tavoittavat perhepäivähoitajia. Kehittämisprosessin myötä yhteistyöstä on tullut entistäkin dialogisempaa, rikkaampaa ja elinvoimaisempaa. Uskonnon harjoittamisen elementit on jätetty pois, jotta kaikki alueen perhepäivähoitajat lapsiryhmineen voivat osallistua. Suoraan ei päiväkotiyhteistyön toimintamuotoja voi siirtää perhepäivähoidolle. – Aikaa kalentereista on raivattava, ja paikan päällä käyminen kannattaa. Kuunnellaan, millaisia toiveita ja palautetta kussakin varhaiskasvatusja esiopetusyksikössä tuodaan esiin ja sovelletaan tätä tietoa lapsiryhmäkohtaisesti. Kunnan ja seurakunnan välillä on laadittu yhteistyösopimus. Seurakunnan päiväkerhotoiminnassa on mukana 5–10 % tämän ikäisistä seurakunnan jäsenistä. Miten lastenohjaaja Laura Furu ja kouluikäistyön pappi Reetta Mäkinen haluavat rohkaista muiden seurakuntien työntekijöitä yhteistyön kehittämiseen. korin periaatteiden mukaisia. 26 Me tekijät Me tekijät 26 yhteistyöstä yksilöllisesti. Kolme muuta kumppanuuden koria antavat paljon mahdollisuuksia hyödynnettäväksi! Silloin varhaiskasvatusyksiköiden henkilöstön mahdollinen epävarmuus ja epätietoisuus vähenevät. – Ja kun neljästä kumppanuuden korista kolmeen ei kenelläkään kohdistu juuri mitään epäselvyyksiä eikä kysymyksiä, niin miksi seurakunnan pitäisi valita juuri ja ainoastaan se yksi kori, jonka kohdalla niitä on, eli keskittyä vain uskonnollisten tilaisuuksien toteuttamiseen. Rohkeasti eteenpäin Pirkkalassa korostetaan jatkuvuutta: varhaiskasvatus-, esikouluja kouluaikana seurakunta näkyy yhteistyön kautta läsnä olevana lapsen ja siten hänen vanhempiensakin elämässä ilman pitkiä katkoksia. korin uskonnollisia tilaisuuksia kuten elämyksellinen jouluja pääsiäisvaellus. koriin lukeutuviin toimintoihin ja mukana on myös 3. Pirkkalan seurakunnan Yhteistyö varhaiskasvatuksessa -nettisivusto). Tavoitteena on tukea perhepäivähoitajien työssä jaksamista ja keskinäistä verkostoitumista sekä monipuolistaa perhepäivähoidossa olevien lasten oppimisympäristöjä. ja 4
He ovat matkustelleet ja nähneet toiseutta. Ehkä se on juuri tärkeintä, että kasvattajat herkistyvät ja antavat tilaa myös katsomuksellisille pohdinnoille”, sanoo Kirsi Tarkka. Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että lapset ja nuoret tarvitsevat mahdollisuuksia ja keinoja etsiä omaa hyvää elämää, pohtia moraalisia kysymyksiä, jotka vaikuttavat heidän maailmankuvaansa. Jarmo Kokkonen toivoi lisää yhteiskunnallista keskustelua, dialogia. Kyseessä on akateeminen oppiaine, jossa konkretian tasolta siirrytään abstraktin ajattelun tasolle. Kohti yhteiskuntarauhaa Viharikosten määrä on lisääntynyt kolmena vuotena peräkkäin. Kyse on myös siitä, millaiset asiat mediassa menevät läpi. ”Lapsen tai oppilaan elämää ympäröivät myös uskonnolliset ja katsomukselliset ajatukset, ja niitä tulee voida käsitellä ilman indoktrinoivaa ulottuvuutta”, sanoi kirkon kasvatuksen johtaja Jarmo Kokkonen. Vuonna 2017 Helsingin poliisi kirjasi 235 uskontoihin ja vakaumuksiin liittyvää viharikosta, jotka kohdistuivat muslimeihin, kristittyihin, juutalaisiin ja Jehovan todistajiin. ”Meidän yhteiskunta vaatii paljon abstraktin ajattelun taitoa, myös uskonnollisen ajattelun tulee voida kehittyä”, hän sanoi. ”Katsomuskasvatus nivotaan osaksi varhaiskasvatuksen kokonaisvaltaista pedagogiikkaa”, sanoi Opetushallituksen erityisasiantuntija Kirsi Tarkka. Hän sanoi uskovansa siihen, että uskonnoilla ja katsomuksilla on myönteistä annettavaa kulttuurin suhteen. Tämän kesän SuomiAreenaan Kirkkohallihallitus ja Uskot-forum järjestivät paneelin otsikolla ”Missä opitaan katsomuksellista sivistystä?” Paneelikeskustelun voit katsoa kokonaisuudessaan osoitteesta: www.evl.fi/plus/seurakuntaelama/ kasvatus/varhaiskasvatus/ yhteydet-yhteiskunnan-varhaiskasvatukseen/oppimateriaalit Kuvassa vasemmalta johtava opettaja Suaad Onniselkä, toimittaja Ilona Turtola, erityisasiantuntija Kirsi Tarkka, johtaja Jarmo Kokkonen, opettaja Arno Kotro ja toimittaja Anna Patronen.. Katsomusaineiden opetus tähtää ajattelutaitojen kehittymiseen. ”Katsomuksellinen sivistys on osa laaja-alaisen osaamisen taitoja, joilla voidaan rakentaa parempaa maailmaan. Hyvän elämän aineksia Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuria kehitetään siihen suuntaan, että syntyy yhteisöjä, joissa jokainen lapsi voi olla hyväksytty kielestään, kulttuurisista tai katsomuksestaan huolimatta. Kirkolla on yhä vahvat yhteistyösuhteet varhaiskasvatukseen, perusopetukseen ja toisen asteen oppilaitoksiin. He tietävät, että ympärillä on paljon ihmisiä, joiden arkea uskonto määrittää, ja silti voidaan leikkiä ja pelata yhdessä. ”Kukaan ammattipedagogi ei enää voi sanoa, että asia ei kuulu minulle.” Hyvä katsomuskasvatus ponnistaa lapsen omasta elämismaailmasta. Arno Kotro arveli vihan takana olevan syrjäytymistä ja huono-osaisuutta. Tilastotietojen mukaan koulujen yleisin yhteistyökumppani on edelleen paikallisseurakunta. Yhdessä vai erikseen. Varhaiskasvatuksessa opitaan haluamaan hyvää toiselle, kiinnostumaan toisen mielenkiinnon kohteista. Tarvitaan onnistunutta sosiaali-, koulutusja yhteiskuntapolitiikkaa. Kaikki panelistit olivat sitä mieltä, että lapset ja nuoret herättävät toivoa. ”Ei voi olla niin, että varhaiskasvatuksessa tai perusopetuksessa katsomuksiin liittyvät aiheet olisivat kiellettyjä, varsinkaan kun lapset eivät tunnista aikuisten laatimia rajoja ja hänelle kysymykset itsestä, toisista, kuoleman jälkeisestä elämästä ovat ajankohtaisia juuri silloin kuin ne ovat.” Arno Kotro kuitenkin muistutti, että katsomuskasvatuksen tai -opetuksen lähtökohtana ei tulisi olla kristillinen ihmiskäsitys. ”Tieteellisen maailmankuvan lisäksi hyvään ihmisyyteen sisältyy myös hengellisyyden ymmärtämistä”, totesi Suaad Onniselkä. Perusopetus on sitoutunut tieteellisen maailmankatsomukseen, johon sisältyy tieteellinen ihmiskäsitys. Suurin osa viharikoksista tehdään internetissä. Elämänkatsomustietoa opettavan Arno Kotron mukaan katsomuskysymykset eivät ole ensisijaisesti uskontoasioita, esimerkiksi uusliberalismi vaikuttaa lasten ja nuorten elämäntapaan enemmän kuin kristinusko. Oppilaiden tarpeet voivat olla hyvin eri tyyppisiä. 27 Me tekijät Me tekijät 27 KIRKON TALOLTA Älä tallaa toisen pyhää – missä opitaan katsomuksellinen sivistys. ”Varsinkin vähemmistön edustajan tulisi voida reflektoida käsityksiään hyvästä ihmisyydestä suhteessa enemmistöön, tulisi tunnistaa uskonnollista retoriikkaa ja omaksua käyttötilanteita.” Varhaiskasvatusta voidaan ajatella yhteiskuntana pienoiskoossa. ”Millaista on elää vähemmistömuslimina länsimaisessa kontekstissa”, kysyi johtava opettaja Suaad Onniselkä helsinkiläisestä Vesalan koulusta
"Rakkauen polulla". Perheiden läheiset voivat olla satojen kilometrien päässä. Tilaisuus päätettiin virteen 471, jossa pyyntömme kaikui: “Pyydän, Herra viisautta, ystävyyttä, rakkautta. Rakkaudessa kypsyminen ja kasvaminen edellyttää ponnisteluja ja työn tekemistä sekä yhteisiä päämääriä ja niihin pyrkimistä. Polun varrella oli ajatuksia mm. Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.” Paitsi väkevä, kiivas ja kyltymätönkin, on rakkaus myös tahtolaji. Kirkkohetken ideoi ja toteutti Ilona Yliräisänen. Tapahtuma alkoi kirkossa noin vartin pituisella rukoushetkellä, jonka jälkeen pariskunnat saivat omaan tahtiin ulkoilla luontopolulla. Kodalla oli tarjolla lämmintä juomaa ja pientä syötävää. “Herra, rakkaastani tunnen iloa. Jokainen rukoushetken osallistuja sai käydä sytyttämässä rukouskynttilän kanttorin taidokkaan musisoinnin soidessa taustalla. 28 Me tekijät Me tekijät 28 Olipa parisuhde – aviotai avoliitto, kumppanuus tai ystävyys – kestänyt miten kauan tahansa, se tarvitsee huoltoa ja huolenpitoa. Toteutuksessa oli matkassa monta työyhteisömme työntekijää eri työaloilta: lastenhoidossa kanslisti, diakoni ja lastenohjaajat, nuotiolla talonmies, diakonissa ja papit. Tapahtuma alkoi klo 17 ja kesti kaksi tuntia. TEKSTI Tuula Kemppainen TOTEUTUS Tuula Kemppainen, Tinttu Hiltunen ja Rovaniemen seurakunta Parisuhteen palikat käyttöön Sodankylän seurakunnan lastenohjaajat Tuula Kemppainen ja Tinttu Hiltunen suunnittelivat rakkauspolun kaikenikäisille pariskunnille. Etenkin pienten lasten vanhemmilla yhteisen ajan löytäminen arjessa on haasteellista ja välillä jopa mahdotonta. tunteista, luottamuksesta, teoista, siitä mitä parisuhteissamme koemme. Seurakuntapastori Ilona Yliräisänen oli valinnut Raamatun tekstiksi katkelman Laulujen laulusta: “Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten, pane sinetiksi ranteesi nauhaan. ”Rakkauen polun” rastien ajatukset koottiin Parisuhteen palikoiden pohjalta. Seurakunta tarjosi ilmaisen lastenhoidon tapahtuman ajaksi, jotta perheen vanhemmat pääsivät kahdestaan ulkoilemaan. Kuka tahansa ulkoilija saisi tuona aikana pysähtyä ajatusten äärellä oman tahtonsa mukaan. Aina on kuitenkin mahdollista aloittaa alusta ja puhtaalta pöydältä. Anna yhdessä meidän pysyä.” ME TEKIJÄT Tekstit ovat syntyneet Parisuhteen palikoiden -sivuston sanoitusta mukaillen, ja rasteissa olevat tehtäväkuvat ovat myös sieltä. Toisillemme annettu aika on lahja parisuhteelle ja ystävyydelle, vanhemmilta se on lahja toisilleen, mutta myös lapsille.” Nämä ajatukset taustoittivat polun toteuttamista. Täydellisiksi me emme koskaan rakkaudessa tule ja väistämättä välillä kompastumme. Itse tehtävät ovat tekijöiden. Polun tehtävät kutsuivat pysähtymään hetkeksi rakkauden ja ystävyyden ääreen. Turvaverkosto on heikko tai voi puuttua kokonaan. Toiminta perustui mahdollisimman matalan kynnyksen ajatukselle. Kiitos ystävästä, suuri Jumala.” Näin kaikui virren 241 ensimmäinen säkeistö Sodankylän kirkossa Polku rakkauelle -illan avanneessa rukoushetkessä. Sodankylässä on paljon perheitä, jotka ovat muuttaneet muualta paikkakunnalle. Viime helmikuussa Sodankylän seurakunnan lapsija perhetyö järjesti yhteistyössä srk:n eri työalojen kanssa Polku rakkauelle -tapahtuman Pappilanniemen luontopolulla
Toisella rastilla aiheena oli SITOUTUMINEN. Rasteilla pohdittiin, mitkä asiat aiheuttavat ristiriitoja omassa parisuhteessa ja miten niitä ratkaistaan. Puolisot saivat kertoa toisilleen, mikä heidän mielestään kuvassa kertoi sitoutumisesta. TUNTEET 2. 29 Me tekijät Me tekijät 29 Kirkkohetken jälkeen Pappilanniemen luontopolulla ensimmäinen rasti johdatti väen miettimään, mitä on RAKKAUS. ”Yhdessä ulkoilun lisäksi parasta oli, että rastien ajatukset jäivät vielä puhuttamaan moneksi päiväksi”, vaimo kommentoi. Tärkein kuuloelin on sydämessä. Luottamuksen ja anteeksiannon kohdalla ajatuksia vaihdettiin siitä, miten tärkeää on tuntea varmuutta, ettei toinen hylkää. Jokainen sai kertoa mistä olen kiitollinen tänään. RIIDOISTA ANTEEKSIANTOON 3. Tahto rakastaa, kohdata tulevaisuus sellaisena kuin se tulee. Neljännen rastin SANAT: puhuminen ja kuunteleminen ovat tie läheisyyteen. SITOUTUMINEN 4. Minä kelpaan virheineni. Yhteisten asioiden hoito ei suju ilman puhumista ja kuuntelemista. Meidän täytyy olla avoimia ja rehellisiä toisiamme kohtaan, vaikkei se aina ole helppoa. Ajatusten jälkeen tehtävänä oli kulkea käsi kädessä seuraavalle rastille. 5. Viidennellä rastilla olivat RIIDAT sekä LUOTTAMUS JA ANTEEKSIANTO. ”Käskethin kävellä käsi käessä seuraavalle rastille, mutta met kävelimmä koko matkan”, aviomies tuumaili. Kolmannella rastilla kyseltiin TUNTEISTA – innostus, toivo, pelko, kiukku, luottamus, ikävä, turvallisuus...Tunteet kertovat tarpeesta rakastaa ja tulla rakastetuksi, arvostetuksi, hyväksytyksi, kuulua joukkoon. SANAT 1. Ja vastauksiakin saatiin: rakkaus on yhteenkuuluvuuden tunnetta, me-henkeä puolisoina, kumppaneina, ystävinä, perheenä. Rastin tehtävässä oli kuva kahdesta puusta aavikolla. RAKKAUS. Rastitehtävän mukaan lumeen piirtyi monenlaisia kuvia ja tunteita. ”Tiukasti maassa omilla juurillaan, vierekkäin, toistensa lähellä”, pohti eräs aviomies
johanna.heikkinen@nuorikirkko.fi Olemme jopa niin sokaistuneita tehokkuusajattelussa, että myös kasvatuksen merkitystä mitataan saavutettujen tavoitteiden kautta. Myös varhaiskasvatuksessa olemme saman ilmiön äärellä. onkaan lapselle parasta juuri nyt. Identiteetti kehittyy sosiaalistumalla niihin ihmisiin, jotka ovat lasta lähellä. MAJOITUSKIINTIÖ ”Muskaripäivät” on varattu Scandic-hotelli Pohjanhoviin. Osallistumismaksu on 180 euroa. Valitettavan usein kuitenkin törmään ”sitten kun -ajatteluun” meidän aikuisten parissa. Lapsi tarvitsee oikeuden olla lapsi. Kuitenkin lukuisat tutkimukset eri tieteiden alalta vahvistavat muun muassa leikin ja ilon kokemusten merkityksen esimerkiksi lapsen identiteetin, itsesäätelyn ja empatiakyvyn kehittymisen kannalta. mennessä: www.koulutukset.nuorikirkko.fi/koulutukset/ kirkkomuskarin-ajankohtaispaivat. 050 58 510 71, s-posti: mari.torri-tuominen@nuorikirkko.fi ILMOITTAUTUMINEN 24.9. Entä millaisia oman identiteetin rakennuspalikoita tämä tehokkuuteen ja jopa yltiöpäiseen tavoitteellisuuteen pyrkiminen antaa lapselle. Että edelleen jaksaisimme pitää esillä lapsen oikeutta lapsuuteen. Sillä, miten lapsi hallitsee erilaisia taitoja jo varhaiskasvatuksessa, nähdään olevan keskeinen merkitys lapsen tulevaisuuden kannalta. Ateriamaksu noin 70 euroa sisältää kolmet kahvit, kaksi lounasta ja perjantain iltaohjelman ruokailun. Tähän prosessiin liittyvät vahvasti arvot, uskomukset ja käsitys omasta olemassaolosta. Erityisesti tekee mieleni kysyä, millaista tulevaisuutta luomme lapsillemme. Olemme jopa niin sokaistuneita tehokkuusajattelussa, että myös kasvatuksen merkitystä mitataan saavutettujen tavoitteiden kautta. Ennen kaikkea lapsi tarvitsee aikaa, huolenpitoa ja tilaa leikille. Vai onko minulla jo uudet tavoitteet ja toiveet, joita pyrin saavuttamaan. Kasvatamme pärjääviä ja osaavia lapsia tulevaisuuden yhteiskuntaa varten. Pieni on Suurin -lehden tämän numeron teemaan liittyy vahvasti lapsen identiteetin kehitys. 30 Me tekijät Me tekijät 30 Päivittäin olemme vastakkain sen kanssa, että meillä on vain tämä hetki. KUKA Mitä lapset tässä ajassa tarvitsevat. Näkisinkin, että kristillisen kasvatuksen tärkeä rooli on juuri tukea lapsen terveen ja tasapainoisen identiteetin kehittymistä sekä sellaista arvomaailmaa, jossa jokainen on arvokas ja rakastettava sellaisena kuin on. Uskalletaan siis edelleen pitää esillä lapsuuden arvoa ja eletään hetkessä lapsen kanssa! OIKEISSA TÖISSÄ PAIKKA Päivät toteutetaan yhteistyössä Rovaniemen seurakunnan ja Agricola-opintokeskuksen kanssa. Toivoisinkin, että meillä seurakuntien varhaiskasvatuksessa olisi rohkeutta uida vastavirtaan. päätoimittaja. Onko vallalla ajatus, että ellei ole tavoitteita ja jatkuvaa asioista suoriutumista ja suorittamista, ei ole itsessään riittävä. Tätä olen kysynyt itseltäni viime aikoina toistuvasti. Lapsi imee ihmisenä olemisen mallia ympäristöstään ja siitä arvosekä käsitemaailmasta, jossa hän elää. Onko tyytymättömyys jossain määrin nykyajan elämäntapa. Koska meillä on oikeastaan aikaa pysähtyä ja nauttia elämästä, siitä mitä meillä on, tässä ja nyt. Olemme tulleet sellaiseen tilanteeseen, ett me varhaiskasvattajat joudumme jopa päivittäin perustelemaan vanhemmille, miksi olemme ”vain leikkineet” tänään. ”Sitten kun minulla on parempi työ tai olen saanut laihdutettua tai suoritettua uuden tutkinnon tai jotain muuta merkittävää… Sitten olen tyytyväinen.” Mutta olenko oikeastaan tyytyväinen sittenkään, vaikka saavuttaisinkin kaiken tämän. Ohjelmapaikkana on Rovaniemen seurakuntakeskus ja kirkko, Rauhankatu 70. Milloin oikeastaan olemme tyytyväisiä. Lapsen aivot kehittyvät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja yhteyden kokemuksissa muihin ihmisiin. TIEDUSTELUT Mari Torri-Tuominen, p. Vaikka suunnitelmamme, tavoitteemme ja toiveemme suuntautuisivatkin tulevaisuuteen, oikeasti vain tämä hetki on todellisuutta. Tällaista keskustelua kuulen paljon kasvatuksen ja opetuksen kentällä. Jokainen varaa majoituksensa itse. Liian harvoin kuulen julkisissa keskusteluissa kysyttävän, mikä JOHANNA HEIKKINEN Kirjoittaja on varhaiskasvatuksen kouluttaja ja Pieni on Suurin -lehden 2
Tuoreiden työntekijöiden työpaja Asiantuntija Mika Nurmi, Espoon hiippakunta Uusi työ ja uusi työyhteisö. Varhaiskasvattaja ja hengellinen elämä. Oman itsen ja jumalasuhteen kuulostelua ja messun rakentamista. Ilmoittautuminen työpajoihin tapahtuu aiemmista vuosista poiketen jo ennakkoon tapahtumaan ilmoittautumisen yhteydessä. Mistä teemoista haluaisit vaihtaa ajatuksia. Työpaja toteutuu vain aamupäivällä.. 050 525 0349 Seurakunnan varhaiskasvattajan työ huomenna Espoon ja Helsingin hiippakuntien varhaiskasvatuksen ja perhetoiminnan koulutuspäivä Lauantaina 14.3.2020. Työpajassa sinulla on mahdollisuus saada uusia näkökulmia ja kokemuksia kunnan ja seurakunnan välisestä yhteistyöstä. Mikä on hengellisen osaamisen tai kohtaamisen taitojen vahvistamisen merkitys. Miten voivat oma hengellinen elämäni ja jumalasuhteeni, ja miten niitä voi hoitaa. 2. Tule pohtimaan perheille suunnatun avoimen toiminnan mahdollisuuksia ja haasteita. Kohtaamisen ja osallisuuden pedagogiikkaa – lattiakuvien kautta suurten kysymysten äärelle Kouluttaja Satu Reinikainen, Seurakuntaopisto Miten ohjata lattiakuvatyöskentelyä niin, että ryhmässä on tilaa suurille kysymyksille, arvostavalle kohtaamiselle, itsensä ilmaisemiselle ja uuden oppimiselle. Paljon innostusta ja ihmettelyä. 040 703 3356 tai Johanna Heikkinen, johanna.heikkinen@nuorikirkko.fi, p. 31 Me tekijät Me tekijät 31 KOULUTTAUDU, OSALLISTU Miten seurakunnan varhaiskasvattajan työ on muuttumassa ja millaiseen ammatilliseen kasvuun muutokset haastavat. Miten yhteistyö voi auttaa ja helpottaa eri katsomusten kohtaamisessa, ihmettelyssä sekä kasvattajien että lapsiryhmän kanssa. Uudistuva, elävä ja monimuotoinen perhetoiminta Perhetyöntekijät Miia Raninen ja Marjukka Luoma, Tapiolan seurakunta Mitä kaikkea on kutsuva, avoin, verkostoituva ja kokeileva perhetoiminta. Koulutuspäivässä tutkimme hengellisen työn ulottuvuuksia ja työyhteisössä toimimista sekä ammattitaidon soveltamista työn muutoksessa. Millaisiin muutoksiin työssä perhetoiminnan kehittäminen haastaa. Missä ja miten se näkyy. 4. 10.20 Siirtyminen työpajoihin 10.30 Työpajat 12.00 Lounas 13.00 Työpajat 1-5 14.30 Kahvi 15.00 Evästä, josta riittää jaettavaksi – yhteinen messu 16.00 Hyvää kotimatkaa! 1.Rohkeutta rippikouluun Pappi, uskonnondidaktiikan tohtorikoulutettava Aino-Elina Kilpeläinen, Helsingin yliopisto Innostu ja rohkaistu toimimaan rippikoulussa ohjaajana! Työpajassa tarkastellaan rippikoulusuunnitelmaa ja rippikoulussa opettamista sekä jaetaan kysymyksiä ja mahdollisia kokemuksia rippikoulutyöhön liittyen. Osallistumismaksu 80 € sisältäen aamuja iltapäiväkahvin sekä lounaan Ilmoittautuminen viimeistään 14.2.2020: www.seurakuntaopisto.fi/seurakunnat Järjestäjät Kirkkopalvelut/Seurakuntaopisto, Nuori kirkko ry, Espoon hiippakunta ja Helsingin hiippakunta Tiedustelut Kaisa Aitlahti, kaisa.aitlahti@seurakuntaopisto.fi, p. Rikastamme varhaiskasvattajan monipuolista osaamista perhetoiminnan, kunnan varhaiskasvatuksen kanssa tehtävän yhteistyön ja rippikoulun näkökulmista. 5. Seurakuntaopisto, Järvenpään kampus OHJELMA 14.3.2020 8.30 Ilmoittautuminen ja kahvit 9.00 Liikkeelle tästä ja nyt 9.20 Tulevaisuuden tekijät – varhaiskasvattaja seurakunnan ytimessä Yliopettaja Minna Valtonen, Diak Mitä erityistä varhaiskasvattaja tuo mukanaan seurakuntaan. 3. Varhaiskasvattajan ydinosaaminen uudistuu ja työ muuttuu – mikä on tärkeää osaamista tulevaisuuden seurakunnassa ja miten sitä kohti kuljetaan. Tule leikkimään, luomaan ja löytämään! 6. Yhteisen ohjelman lisäksi jokainen osallistuja valitsee kaksi työpajaa. Yhdessä pohditaan, mitä kaikkea annettavaa varhaiskasvatuksen ammattilaisilla on rippikoulun kannalta. Yhteistyön mahdollisuudet kunnan ja seurakunnan varhaiskasvatuksen välillä Kasvatuksen asiantuntija Tiina Hänninen, Espoon seurakuntayhtymä ja varhaiskasvatuksen asiantuntija Jaana Särmälä, Espoon kaupunki Miten seurakunnan varhaiskasvattaja voi olla tukemassa päiväkodin katsomuskasvatusta sekä varhaiskasvattajan omaa ammatillista osaamista ja kehittymistä. Asiantuntija Kati Pirttimaa, Espoon hiippakunta Olenko hengellisen työn tekijä. Tätä pohdimme yhteisesti koetun kertomuksen valossa
Monipuolinen ja osallistava toimintatapa sopii niin varhaiskasvatukseen kuin koululaisten, nuorten ja aikuistenkin kanssa käytettäväksi. Tiedustelut Kouluttaja Anita Ahtiainen, anita.ahtiainen@nuorikirkko.fi Kouluttaja Satu Reinikainen, satu.reinikainen@seurakuntaopisto.fi Osallistumismaksu 380 €. Osaamistavoitteet ja koulutuksen laajuus Osallistuja hallitsee Godly Playn teorian, pedagogiikan ja teologian kokonaisuuden. Koulutus antaa virallisen, kansainvälisen pätevyyden Godly Play -ohjaajana toimimiseen. Tule pohtimaan seurakunnan perhetoiminnan mahdollisuuksia kulkea perheen rinnalla heidän erityisissä elämäntilanteissaan. Koulutus edellyttää Godly Play -ohjaajakoulutusta ja vähintään kahden vuoden aktiivista Godly Playn käyttöä. Osallistuja osaa käyttää Godly Play -menetelmää ja tuntee sen taustalla olevat pedagogiset ja teologiset perusperiaatteet. Koulutukseen hakeutuvat haastatellaan etukäteen. Koulutuksen jälkeen osallistuja voi saada oikeuden toimia Godly Play -kouluttajana. Kouluttajat sitoutuvat Godly Play -yhteisön toimintaperiaatteisiin. Osallistuja osaa ohjata perhettä eteenpäin kunnan perusja erityispalveluihin. Osallistumismaksu 220 €. Osaamistavoitteet ja laajuus Osallistuja tuntee keskeiset Godly Play -työskentelyt ja niihin liittyvät kertomukset. Sisältöjä mm. Laajuus 1,5 op. Lisäksi tutustutaan Godly play -materiaaleihin ja valmistetaan vähintään yhden työskentelyn materiaali omaan käyttöön. ryhmädynamiikka, aikuiskoulutuksen pedagogiikka, oppimisen spiraali, oppimisen teoriaa, ristiriitojen hallintaa, kansainvälisen Godly Play -yhteisön tunteminen. Koulutuksen laajuus 3 op. Täysihoito kahden hengen huoneissa 204 € Tiedustelut Kouluttaja Satu Reinikainen, satu.reinikainen@seurakuntaopisto.fi Kouluttaja Anita Ahtiainen, anita.ahtiainen@nuorikirkko.fi Ilmoittautuminen 14.8.2020 mennessä: seurakuntaopisto.fi/seurakunnat KUORMITTAVAT ELÄMÄNTILANTEET PERHEESSÄ – perhetoiminnan tuen mahdollisuudet 10.–12.2.2020 Seurakuntaopisto, Järvenpään kampus Miten seurakunta kohtaa perheitä kuormittavissa elämäntilanteissa. Koulutus sisältää Godly Play -työskentelyihin osallistumista ja ohjaajana toimimisen harjoittelua. Osallistuja tuntee lapsen spiritualiteettiin liittyvän uuden tutkimustiedon sekä osaa ohjata ja järjestää Godly Play -ohjaajakoulutuksen ja ohjata koulutusryhmää. Osaamistavoitteet ja laajuus Osallistujaymmärtää erilaisissa elämäntilanteissa olevien, tukea tarvitsevien perheiden tarpeita ja osaa tarjota heille apua erityisissä ja kuormittavissa elämäntilanteissa. Osallistujan tulee osata Godly Playn ydinkertomukset ja tuntea useita muiden kertomustyyppien kertomuksia. Tiedustelut Kouluttaja Kaisa Aitlahti, kaisa.aitlahti@seurakuntaopisto.fi, 040 703 3356 Kouluttaja Johanna Heikkinen, johanna.heikkinen@nuorikirkko.fi, 050 525 0349 Ilmoittautuminen 10.1.2020 mennessä seurakuntaopisto.fi/seurakunnat. Täysihoito kahden hengen huoneissa 204 €. Ilmoittautuminen 16.12.2019 mennessä: seurakuntaopisto.fi/seurakunnat KOULUTTAUDU, OSALLISTU GODLY PLAY -KOULUTTAJAKOULUTUS 14.–15.9.2020 & 5.–6.11.2020 Seurakuntaopisto, Järvenpään kampus Godly Play -kouluttajakoulutus syventää ja vahvistaa osaamista Godly Playn ohjaajana ja antaa valmiudet toimia Godly Play -kouluttajana. Millaisia valmiuksia tulisi olla nopeaan auttamiseen. Koulutuksen laajuus 3 op. Miten perhetoiminnan ja diakoniatyön välistä yhteistyötä voi vahvistaa. Koulutuksen sisältöjä Ennaltaehkäisevä perhetoiminta, kasvatuksen ja diakonian välisen yhteistyön vahvistaminen, perheiden hyvinvoinnin tukeminen kuormittavissa elämäntilanteissa, perheen voimavarojen vahvistaminen. Koulutukseen kuuluu oppimistehtävä omassa työympäristössä. Kustannukset Koulutuksen ja täysihoidon hinta tarkentuu. 32 Me tekijät Me tekijät 32 Kouluttaudu Godly Play -osaajaksi GODLY PLAY -OHJAAJAKOULUTUS 29.–30.1.2020 & 20.– 21.4.2020 Seurakuntaopisto, Järvenpään kampus Godly Play kutsuu tutkimaan raamatunkertomuksia ja kristillistä traditiota oman elämänkokemuksen kautta
Yllätyksiä ja itse osaamisen riemua riittää vaikka useammaksi vuodeksi lapsen kasvaessa. Yle on julkaissut Pikku Kakkosen nimissä useamman ilmaissovelluksen, joista tärkein ja kaunein on tietysti Pikku Kakkosen sovellus. Sisältöä myös päivitetään aika ajoin, joten se tarjoaa vaihtelua. Sorminäppäryyden lisäksi tarjolla on myös tunteiden käsittelyä Reima Räiske -pelihahmon kanssa. Nuottiniitty on musikaalinen värityspeli taaperoja leikki-ikäisille ja Möllit taas haastava logiikkapeli vähän isommille lapsille. 33 Me tekijät Me tekijät 33 DIGILEIKIT Pikku Kakkosen julkaisut ovat hyvä perusta muksun pelikokoelmalle Sovellus on tehty alle kouluikäisille ja se sisältää suuren määrän tekemistä eri kehitysvaiheissa oleville lapsille. Leikkiä voi vapaasti ja rauhassa omaan tahtiinsa ilman ennalta määrättyjä sääntöjä. Vuodenaikojen vaihtelu näkyy sovelluksen teemoissa muutenkin. Joulun aikaan Pikku Kakkosen sovellukseen ilmestyy esimerkiksi digitaalinen joulukalenteri, josta löytyy aattoa odotellessa joka päivä jotakin uutta pientä tekemistä. Kuin digitaalinen lelulaatikko, jossa kaverit tulevat mukana! Leikin lomassa voi myös oppia, miten roskia lajitellaan sormella raahaamalla oikeisiin kierrätyssäiliöihin ja muistia testaillaan luontoaiheisella muistipelillä. Mukana on lastenohjelmista tuttuja ja turvallisia hahmoja – Kikattavaa Kakkiaista, Herttaa ja Pikkulia. Pienemmät voivat tutkia sovelluksen taapero-osiota, jossa on paljon iloisen värikästä tökittävää ja tutkittavaa. Kaikki Pikku Kakkosen pelit ovat kuluttajille ilmaisia sekä lapsille turvallisia, hauskoja ja opettavaisia. Sovelluksen lataamalla saa siis kerralla suuren määrän monipuolista tekemistä. Lukutai kirjoitustaitoa ei pelaamiseen tarvita, sillä sovellus puhuu suomea. Entä millainen musiikki kilahtaa soimaan, kun avaa virtuaalisen jääkaapin. Elder Goo – Möllit ja Nuottiniitty ovat Pikku Kakkosen brändin alla julkaistuja suosittuja lastenpelejä, joiden takana ovat suomalaiset pelifirmat Zaibatsu Interactive ja Kapu Toys. Tämä on sovelluskauppojen valikoimassa hyvin harvinainen yhtälö, siksi pienen tabletinkäyttäjän pelikokoelman kartuttaminen kannattaa aloittaa juuri näiden digileikkien lataamisella.. Hieman isommille sovelluksessa on haastavampi peliosio, josta löytyy valikoima erityyppisiä, helppokäyttöisiä lastenpelejä. Myös tähän sovellukseen on luvassa myöhemmin tulevien päivitysten mukana tuoretta sisältöä. Kellotauluunkin tutustutaan, huumorin ja leikin kautta tietenkin. Pikku Kakkosesta tutut hahmot ja juontajat ovat mukana juttelemassa ja kannustamassa leikkijää. Kalenteria on hauska seurata yhdessä vanhemman kanssa tai vaikkapa päiväkotitai kerhoryhmässä porukalla. vää sisältöä, ja sen avulla voi opetella lukemaan. Kun muksu kasvaa Pikku Kakkosen peleistä yli, voi hänelle tarjota viime kesänä julkaistua Pikku Kakkosen Eskaria. Sovelluksen käyttäminen on niin yksikertaista, että pienikin suoriutuu siitä itse. Hauskaa Pikku Kakkosen sovelluksessa onkin se, että sieltä löytyy aina uutta opittavaa ja kokeiltavaa. Myös muut Ylen julkaisemat lastensovellukset ovat lataamisen arvoisia. Mitä löytyy punaisesta postilaatikosta. Päivittyvien monitoimisovellusten lisäksi Ylellä on perinteisempiäkin pelejä. Ruotsinkielisille lapsille samantyylistä sisältöä tarjoaa niin ikään Ylen julkaisema Buu Klubben -sovellus, jossa puhekielenä on ruotsi. Sovelluksessa on paljon kehittäTEKSTI Jenni Utriainen Pikku Kakkonen on pelibrändinä yhtä turvallinen ja laadukas kuin television lastenohjelmanakin
Silloin, kun taksikuskin kanssa puhuimme Dubaissa siitä, mikä islamin uskossa ja kristinuskossa on yhteistä, silloin kun romanialaisen taksikuskimme mielestä en mitenkään voinut olla pappi. Tuntuu, että tässä ajassa eri uskonnot ja uskonnollisuus ylipäänsä näyttäytyvät kapea-alaisesti.. Olen uupunut siihen, että näissä keskusteluissa vastapuoli kokee voivansa määrittää keskustelun säännöt. Se, miten kohtaamme muiden uskontojen edustajat, antaa esimerkin siitä, kuinka haluamme itse tulla kohdatuiksi uskovina ja uskonnon edustajina. Parhaimmat uskontodialogihetket olen itse kokenut matkustellessa. Ne lahoavat, jos niitä ei arvosteta. Pystyn ainoastaan pohtimaan, miksi jonkun on tarpeellista puhua näin. Oman näkemyksen tyrkyttäminen ja käännyttäminen on minulle vierasta, enkä edes halua lähteä sellaiselle linjalle uskontodialogissa. Meistä on kuitenkin kasvanut valtava puu, jossa yhteiset juuret tuntuvat lahoavan. En ole luonteeltani väittelijä, enkä jaksa sitä, että minut haastetaan. Uskontojen yhteiset juuret ovat arvokkaat. Tällaiset tavat ovat ympäristön ärsykkeistä opittuja. 34 Me tekijät Me tekijät 34 PAPIN PÄIVÄKIRJASTA TEKSTI Rosa Pöppönen KUVITUS Pekka Rahkonen Anna palaa! Uskontodialogi näyttäytyy tällä hetkellä minun maailmassani ohuena. Kuinka moni luterilainen osaisi kertoa uskonnostaan tarvittaessa. Puun keskellä tunnen olevani hukassa, vaikka samalla hahmotan paikkani hyvin. Myös välinpitämättömyys omaan uskontoon on ympäriltä opittua. Mieleen on jostain syystä piirtynyt kuva, että uskontodialogi on ammattilaisten välistä väittelyä paneelikeskusteluissa, vaikka samalla tiedän, että todellisuus on rikkaampi, ja että toimintamme luterilaisena kirkkonakin on rikkaampaa. En jaksaisi keskustella eri uskonnoista, koska pelkään, ettei omalle uskolle ole tilaa. Mielestäni on tärkeää, että opetamme kohtaamaan toiset uskonnot rohkean uteliaasti ja kohteliaasti. Suomessa monikulttuurisuus ja uskontodialogi ovat kuitenkin kohdallani vääristyneet. Pelkään, että olemme kirkkona olemassa organisaationa, mutta kukaan ei tiedä, miten omaa uskontoon voisi osallistua. Haastamiseen en ole vieläkään tottunut, vaikka olen kohdannut sitä jo opiskeluajoista lähtien. Onko asiat pakko hahmottaa mustavalkoisesti. Siihen, että joku tulee kertomaan, kuinka minun pitäisi ajatella tai suorastaan sanoo, että olen tyhmä, kun uskon Jumalaan. Omassa ajattelussa tällainen viestintä on tuottanut ahdistusta ja ärsyyntymistä, jopa sisäänpäinkääntymistä. Tahdon, mutten uskalla. Kaiken seurauksena, surukseni huomaan, että en jaksa tai ehkä edes osaa lähestyä toisten maailmankatsomuksia ja uskontoja mielenkiinnolla. Samalla minua vaivaa kuitenkin kysymys “Olenko toiminnallani sammuttamassa ihmisten uteilaisuutta uskontodialogiin vai kannustamassa siihen?” Netissä törmäämäni ajatus, että yksikään lapsi ole luontaisesti rasisti tai toisin uskovaa poissulkeva pyörii mielessäni usein. Hän ei tarkoittanut pahaa, hänen maailmassaan papit olivat parrakkaita, vanhoja miehiä. Hän suhtautui pappeuteeni epäuskoisena ja hämmentyneenä, mutta uteliaana. Miten hyödynnämme sen työssämme. Työssä kohtaan sitä, kuinka omien valintojen seuraukset sysätään kirkon niskaan. Vaikka kotikaupunginosassanikin on huomattavan suuri muslimiedustus, tuntuu, että jankkaan uskonnosta lähinnä ateistien tai niiden kanssa, jotka ovat eronneet kirkosta, mutta olisivat kuitenkin halunneet kummitodistuksen. Ja usein tuntuu, että he haluavat haastaa minut. Uteliaisuudella rakennetaan maailmaa, ja sitähän lapsilta luontaisesti löytyy. Pohdin myös, mitä “tavalliselle kansalaiselle” uskontodialogi tarkoittaa. Toivon myös, että jokainen tuntee oman uskontonsa niin, että osaa kertoa sen tavoista uteliaalle
51). 48 Sallikaa lasten tulla ja olla – adventin messu lapsilähtöisesti Tiina Hännisen ohjaama Isäpöllö ja pikkupöllö -työskentely pohjautuu kertomukseen pyhäinpäivästä ja kuolemasta. 39 Surun koskettama – tukea sururyhmistä s. s. s. 45 Miten katsomuskasvatuksessa voidaan tukea lapsen spiritualiteettia. (s. 35 Ideasta käytännöksi KUVA Suvi Sievilä Ideasta käytännöksi Ideasta käytännöksi -osiossa avautuu ideoiden maailma ja kuljet inspiraation lähteillä
Elämme jatkuvassa muutoksessa mm. Me ohjaajat olimme kuitenkin aika innoissamme, sillä ryhmä oli kypsynyt niin, että työskentely oli mahdollista toteuttaa. Ne olivatkin kovin erilaisia nykyisiin laitteisiin verrattuna. Miten ihminen mukautuu ja miten voi turvata hyvän asuinympäristön. Keskustelun lomassa leikimme näitä erilaisia toimia eläytyen tai laululeikkien kautta. viime vuosisadan puolivälin lastentarhanurkkaukseen ja ihmettelemään varhaista teollista tuotantoa olevia astianpesuja pyykinpesukoneita. Tarkastelimme rauhassa kuvia ja havainnoimme niissä esiintyviä asioita. Sain kauniin maan Poimimme netistä muutamia kauniita, levollisia kuvia metsästä, rantamaisemasta, kaupunkiympäristöstä, vuoristosta ja niitystä, jotka näytimme lapsille kannettavalta tietokoneelta. Keskustelimme siitä, minkälaisia työvälineitä erilaisiin askareisiin tarvitaan: miten saadaan pellolla heinät kasaan, taloja rakennettua, miten päästään vesille tai kyetään kalastamaan ja metsästämään. Wilhelm-hiirellä oli kuitenkin yllätys tarjolla. Museoon on rakennettu erilaisia interiöörejä, ja niin pääsimme kurkistamaan mm. Suunnitelma oli väljä, ja siihen oli varattu viikkoja. Hän opasti lapset verannalle, jossa oli pieni hiekkalaatikko täytetty taikahiekalla. Hän on muovannut ne rakkaudella ja antanut käyttöömme.” Myöhemmin prosessin kuluessa katselimme samoja kuvia uudelleen ja pohdiskelimme, miten ihminen saattaisi ansaita elantonsa kullakin seudulla. 36 Ideasta käytännöksi LUOVAT LAPSET TEKSTI Elina Rajamäki, Alice Josefsson ja Sirpa Nieminen TEKSTI JA KUVAT Sirpa Nieminen VILJELE JA VARJELE MAA Viljele ja varjele maa -projektissa syvennyimme lapsiryhmämme kanssa Jumalan luomistöihin. Minkälaiset mahdollisuudet ja rajoitukset ympäristö asettaa ja miten kekseliäästi ihmiset ovat taitojaan kartuttaneet ja raivanneet tietään elämässä eteenpäin. Tähtäsimme siihen, että lapsilla olisi projektin loputtua valmistamansa pienoismaisema, jossa jatkaa leikkiä. Projektimme osoittautui laajaksi ja monitahoiseksi. Siinä olisi ollut mukava leikkiä, mutta suojaava lasi esti koskettelun. Pienoismalli vuosikymmenten takaisesta asemanseudusta kiinnosti kovasti, joten sen ääressä vierähti hyvä tovi. Kerroimme lapsille, miten Isä Jumala aikojen alussa loi maailmankaikkeuden ja kaiken, mitä siinä on, meidätkin: ”Kaikki ne ihastuttavat paikat, joista otettuja kuvia olimme tarkastelleet, ovat Jumalan luomia. Keskellä oli museorakennus pienoiskoossa – sen verran järeää tekoa, että se kesti lasten leikit.. vuodenaikojen vaihtelun ja ihmisen toiminnan vuoksi. Museohiiri Wilhelm oli oppaanamme ja johdatti meitä tunnistamaan entisajan tarvekaluja ja niiden käyttöä. Keskityimme erityisesti niihin seutuihin, jotka ihminen on asuttanut ja ottanut käyttöönsä monilla tavoin. Wilhelm-hiiren matkassa Retkellä kaupunginmuseoon tutustuimme oman asuinseutumme historiaan
Koska projektimme sijoittui pitkälle aikavälille, meillä oli runsaasti aikaa tähän työhön, ja teimme sitä vaiheittain kutakuinkin säätilan mukaisesti. 37 Ideasta käytännöksi LUOVAT LAPSET Sataa lunta, sataa lunta… Ympäristö muuttuu kaiken aikaa monella tavoin. Värin kuivuttua hylsy liimattiin kertakäyttölautaselle puun rungoksi. Kuvissamme olevat seudut vaikuttivat puhtailta ja raikkailta, hyviltä paikoilta elää ja hankkia ruokaa. Pienetkin vastuuta kantamassa Katselimme netistä poimimiamme kuvia ja ihastelimme niiden kauneutta. Vielä kaupunginmuseoon suunnatun retken jälkeenkin keskustelimme siitä, miten aikaisemmat sukupolvet olivat pitäneet maasta huolen, jotta se jäisi hyvässä kunnossa heidän jälkeen tuleville sukupolville. Sisällä ollessamme jokainen sai värillisen tulostuspaperin, jonka päälle sai muodostaa tulitikun kokoisista askartelutikuista kuvioita. Syksyn paljasta maata kuvasti lautaselle levitettyyn liimaan ripoteltu värjätty sahanpuru ja tikuista askarreltu harava. Meillä on kerhossa kenkälaatikollinen kuusiokulma-avaimia, jotka olemme saaneet huonekaluliikkeestä. Kevät toi lehdet oksille ja maa alkoi vihertää. Aluksi maalattiin talouspaperin hylsy ruskeaksi sormivärein – tosin ensin selvitimme, miten ruskea väri syntyy. Ulkosalla puistossa piirsimme tikulla hiekkakäytävälle kuvia ihan perinteisesti. Kerholaiset sommittelivat niistä laajan sokkeloverkoston lattialle yhteistyönä. Talvi sai lumipeitteen paljaille oksille pumpulista ja maahan vähän paksumman kinoksen styroxpalasista. Hauskaa näytti olevan. Lapsista oli hauskaa sijoitella kuvia roskista pikku ämpäreihin lajitteluohjeiden mukaisesti. Se olikin hyvin runsas ja antoi mainion avun kestävän kehityksen ja erityisesti roskien lajittelun opettamiseen. Kiertokapulan kotisivuilta löytyy runsaasti tulostettavaa materiaalia eri ikäisille lapsille aiheen käsittelyyn. Kun kahteen kädenkuvaan leikataan lovet toisen ylä ja toisen alaosaan ja ujutetaan ne toistensa lomaan, saadaan neljä ”osastoa”, kullekin vuodenajalle omansa. Kiertokapula Oy:ltä, joka on usean kunnan omistama jätehuoltoyhtiö, tilasimme kierrätystä opastavan materiaalipaketin käyttöömme. muistipeli, arvoituksia, kertomuksia, tunnustelupussi ja vielä puuhakirjakin jokaiselle lapselle. Kokeilimme myös kuvien tekemistä niin, että ne voi vain pyyhkäistä pois. Kesällä kylvettiin herneitä tuoreeseen multaan. Kädentyön avulla tutkimme vuodenaikojen aikaansaamaa muutosta. Osoittautui, että lapset olivat varsin valveutuneita tavallisimpien kierrätettävien materiaalien lajittelun suhteen. Koska oli kaunis sää, leikimme lähipuistossa. Lehvästö muodostettiin piirtämällä lapsen omat kädet paperille ja leikkaamalla ne irti taustasta. Tahdoimme myös lasten saavan tuntumaa erilaisiin materiaaleihin. Aluksi lapset kummastelivat työtapaa, mutta oivallettuaan periaatteen, alkoivat tuottaa kuvia. Voiko lapsi vaikuttaa asiaan. Niiden tekemiseen ei tarvittaisi lainkaan paperia ja kyniä. Toisella kertaa teimme yhteistyön erilaisista luonnonmateriaaleista, joita ympäristöstä löytyi.. Paketista löytyi erilaisia leikkejä, joiden avulla harjoittelimme lajittelua laajemmin, mm. Entä miten me voisimme toimia samansuuntaisesti
Jokainen piirsi pienelle paperille puun ja toiselle vuoren. Jotta valinnanmahdollisuuksien runsaus ei kävisi ylivoimaiseksi, supistimme valikoiman. Kerhossa myöhemmin toistimme oppimaamme ja painoimme aikaisemmin suunnittelemamme maiseman. Kaupungin taidemuseossa sattui samoihin aikoihin olemaan Suomen Puupiirtäjien Seuran puupiirrosnäyttely ”Hiertäen hangaten”. Painovärin jokainen sai valita tarjolla olevista. Saimme ryhmällemme sinne opastetun kierroksen ja vielä työpajankin, jossa painamista opeteltiin. Tarkoitus oli, että lapset valmistaisivat oman maisemanurkkauksensa, jossa leikkisivät tarinoita, joita voisivat vaikka esittää muillekin. Lapset olivat jo taidemuseossa innostuneet työtavasta ja nyt se sujui – jos mahdollista, vieläkin vauhdikkaammin. 38 Ideasta käytännöksi LUOVAT LAPSET Sukellus kuviin Projektimme alussa suunnittelimme, että lapsille tarjottaisiin tilaisuus kokeilla grafiikkaa ja tehdä painamalla taustamaiseman mieleiseensä asuinympäristöön. Painolaattoina käytimme erilaisista styroxrasioista ja -alustoista leikkaamiamme sileitä osia, joihin piirrettiin tylsällä värikynällä haluttu kuvio. Näistä muodostettaisiin joko metsä tai vuoristo linopainantamenetelmällä painamalla yksittäistä kuviota vieri viereen valitun kokoinen paperi täyteen. Esimerkinomaisesti esitimme heille valmistamillamme nukeilla, lohikäärmeellä ja pikku keijulla ystävyystarinan käyttäen taustana lasten valmistamia maisemia.
Omassa kehitystehtävässään he halusivat tarjota välineitä aikuiselle, jonka osaksi tulee lapsen ja etenkin lapsiryhmän surun käsitteleminen. Lasta tulee auttaa sen hyväksymisessä, että kuollut ei voi enää palata meidän luoksemme. Vaikka vanhan ihmisen kuolema on todennäköisempi kuin nuoren, myös lapsi voi kuolla. Heidän työskentelystään muodostui kokonaisuus, joka sisältää yhden aikuisille tarkoitetun tapaamiskerran ja kolme kokoontumista lapsiryhmälle. Asioista pitää puhua rehellisesti niiden omilla nimillä. Se koskettaa myös päiväkotia, kerhoryhmää tai muuta yhteisöä, jonka kanssa lapsi on jakanut arjen. Stina toteaa työssään, että jopa alle kaksivuotias lapsi voi surra, vaikka ei ymmärtäisikään kuolemaa. Suunnitelmassaan Stina ja Kirsi esittelevät niin kokoontumisten kulun kuin tarvittavat materiaalitkin. Joskus saattaa käydä niin, että lapsi jää yhteisen surun ulkopuolelle. Koska elämme yhä monikulttuurisemmassa maailmassa, meillä on myös monia erilaisia käsityksiä siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Jos ilmapiiri on salliva ja aikuinen ilmaisee olevansa lapsen käytettävissä, tämä rohkaistuu esittämään ne kysymykset, joihin kaipaa vastausta. 39 Ideasta käytännöksi TEKSTI Taina Karvonen KUVA Shutterstock SURUN KOSKETTAMA Kuolema ei kysy ikää eikä elämänkokemusta. Sururyhmä sopii kaikille lapsille vakaumukseen katsomatta. Varhaiskasvatuksen pastori Stina Huima Herttoniemen seurakunnasta ja varhaiskasvatuksen ohjaaja Kirsi Satosalmi Vuosaaren seurakunnasta osallistuivat Kirkon koulutuskeskuksen järjestämään koulutukseen, jossa käsiteltiin eroa ja surua lapsen elämässä. Toisinaan kuolema kohtaa nuorta ihmistä, jopa lasta. Aikuinen saattaa esimerkiksi ajatella, että hautajaiset ovat lapselle liian raskas tilaisuus. Erityisesti pienen lapsen kohdalla kannattaa seurata hänen leikkiään. Aikuinenkin voi tuntea syyllisyyttä – etenkin, jos kuolema on ollut traaginen – mutta aikuinen kykenee lasta realistisemmin erottamaan oman toimintansa tapahtuneesta. Lapselle on hyvä kertoa konkreettisesti, mitä ruumiille tapahtuu kuoleman jälkeen. Ajattelua värittävä maagisuus tekee mahdottomasta mahdollista. Se, että turvallisen arki jatkuu tuttuine rutiineineen, on ensisijaisen tärkeää. Stina keskittyi työssään lapsen ajatteluun ja tapaan käsitellä kuolemaa sekä aikuisten tarvitsemaan tukeen, kun taas Kirsi rakensi konkreettisen lapsille suunnatun sururyhmän, jonka voi toteuttaa päiväkodissa. Usein tarvitaan joku ulkopuolinen henkilö, joka on tottunut käsittelemään surua. Lapsi myös imee itseensä muiden, etenkin vanhempien, tunteita. Aikuisen on hyvä tiedosta, että myös lapsi tarvitsee tukea surussaan. Surevat, niin isot kuin pienet, hyötyvät usein ulkopuolisen tahon tuesta.. Tunnemuistot jäävät, vaikka Sururyhmä kannattelee lasta sanoja ei olisikaan. Aika ajoin seurakunnan työntekijää pyydetäänkin tueksi päiväkotiin, josta on menehtynyt lapsi tai työntekijä. Toisinaan lasta pyritään suojelemaan vaikeilta asioilta. Se koskettaa kaikkia hänen lähellään eläneitä: perhettä, sukua, ystäviä ja naapureita. Vanhemmat ja muut läheiset voivat luonnollisesti puhua omasta vakaumuksestaan käsin, kun taas päiväkodin työntekijän tulee huomioida tilanne ja kunnioittaa erilaisia vakaumuksia. Leikki-ikäisen on vaikea käsittää kuoleman lopullisuutta. On kuitenkin tärkeää, että lapsi otetaan mukaan yhteiseen suruun. Lapsi tarvitsee tukea silloin, kun kuolema koskettaa hänen elämäänsä. Kenenkään ei tarvitse jäädä yksin. Hänen on hyvä tietää, että jokainen ihminen kuolee joskus. Vaarana on sekin, että lapsi kantaa huolta aikuisista ja kokee, että näiden hyvinvointi on hänen varassaan. Lasta voi kiinnostaa esimerkiksi se, voiko kuollut syödä. Lapsi tarvitsee varmuutta siitä, että hänestä pidetään huoli, että eletään yhteistä elämää, jossa suru ja avuttomuuskin on mahdollista jakaa. Lasta helpottaa tieto siitä, ettei kuollut voi tuntea kipua. Esimerkiksi ei pidä sanoa, että vainaja nukkui pois, sillä lapsi ymmärtää sen konkreettisesti ja saattaa jopa alkaa pelätä nukahtamista. Lapsen maailma on varsin minäkeskeinen, joten hän saattaa tuntea voimakasta syyllisyyttä tapahtuneesta. Lapsen suru Lapsi on monessa suhteessa haavoittuvampi kuin aikuinen. Surevat, niin isot kuin pienet, hyötyvät usein ulkopuolisen tahon tuesta. Kaikilla on oikeus saada apua ja tukea. Aikuisen oma suru saattaa olla niin suuri, että lapsen tunteet jäävät sen varjoon. Koska lapsen ajattelu on toisenlaista kuin aikuisen, hän saattaa esittää hämmentäviäkin kysymyksiä. Se kertoo parhaiten lapsen voinnista. Kaikki kysymykset ovat oikein. Lapsen kuolema tuntuu erityisen käsittämättömältä ja epäoikeudenmukaiselta
Pyöräytetään hartiat taakse ja hengitetään syvään sisään ja ulos. Voimakortit ovat kuvia, joiden avulla jokainen saa valita itselleen ominaisuuden, jonka haluaa ottaa omalle matkalleen. Joudumme päästämään irti jostakin, mikä oli meille merkittävää. Jokainen saa käteensä simpukan. Ohjaaja sanoittaa myös sitä, että meillä on erilaisia käsityksiä siitä, mitä portin toisella puolella on. Ryhmässä on mahdollisuus jakaa niitä. Suru keventyy meissä omassa aikataulussaan. Siemen. Suru on yhteinen; silti jokaisella on oma surunsa. Palataan päiväkodin arkeen fyysisen harjoitteen kautta. Tarkoitus on myös jakaa tietoa siitä, mistä ja miten kasvattajat saisivat jatkossa tukea. Tämän jälkeen ohjaaja lukee kertomuksen ”Kesämaan lapsi” (Surusäkki, s. Kokoontumisen aluksi laitetaan kuolleen lapsen kuva esille ja sytytetään kynttilä (voidaan käyttää myös led-kynttilää). Tämän jälkeen jokainen saa vuorollaan puhua tapahtuneesta. Kaikki tavat surra menetystä ovat oikeita. Meitä saattaa lohduttaa ajatus siitä, ettei meidän tarvitse määrittää, miten portista kulkeneen matka jatkuu toisella puolella. Muistot, joita kannamme sydämessämme, eivät kuole, vaikka kuollut ihminen ei enää olekaan tässä fyysisessä todellisuudessa meidän kanssamme. Tämän jälkeen ohjaaja sanoittaa niitä tunteita ja ajatuksia, joita elämän jatkuminen tuo tullessaan: esimerkiksi syyllisyyttä elossa olemisesta, menetyksen pelkoa, tulevaisuuden pelkoa. SURURYHMÄ PÄIVÄKODISSA. Kivi. Läsnäolon vahvistaminen. Mikä siinä voisi olla yhteistä, mikä aivan omaa. Ohjaaja sanoittaa aluksi tilanteen: hän kertoo, mitä on tapahtunut ja miksi kokoontuminen on järjestetty. Uskomme monin eri tavoin. Jokainen kulkee tämän matkan – ja jokainen matka on yhtä hyvä pituudesta riippumatta. 182). Simpukka. Jokainen myös tulee lopulta samalle portille – portille, joka erottaa tämän tuntemamme todellisuuden tuntemattomasta. Varmaa on vain se, että kaikki päätyvät vuorollaan samalle portille. Se, mikä näyttää kuolleelta, mikä peitellään maahan, nouseekin pimeydestä kohti valoa aivan uudella tavalla. Joku uskoo, että portin jälkeen ei ole mitään. Voimakortit. Nämä voivat saatella hänet portille asti, mutta eivät sen pidemmälle. Voimme kokea lohduttavana sen, että yhteinen matka on ollut arvokas sinänsä. Joudumme luopumaan siitä, mikä oli tuttua ja rakasta, mutta jonkin ajan kuluttua pimeyden keskeltä alkaa nousta uutta elämää ja voimaa. Tarkoitus on antaa osallistujille tilaa pysähtyä omien mielikuvien, tunteiden ja kysymysten äärelle. Se sattuu. Miltä suru tuntuu kehossa ja mielessä. Ohjaaja vertaa elämää matkaan. Kuolema on portti näiden kahden maailman välillä. Kun joku kuolee, hän jättää matkakumppaninsa. Ohjaaja johdattaa osallistujat pieneen mindfulness-harjoitukseen: kuunnellaan hengitystä, sydämensykettä ja musiikkia. 40 Ideasta käytännöksi SURUN KOSKETTAMA TEKSTI Taina Karvonen TOTEUTUS Stina Huima ja Kirsi Satosalmi KUVITUS Shutterstock AIKUISTEN KOKOONTUMINEN Tarvitaan: äänimaljoja tai muuta musiikkia, isohko kuva portista, simpukoita, kiviä ja voimakortit Kasvattajien tapaaminen on tarkoitus toteuttaa jopa samana päivänä, kun päiväkodista tulee yhteydenotto seurakuntaan. Kasvattaja voi kuunnella omia tarpeitaan: mikä lohduttaa, rohkaisee tai antaa turvaa ja mielekkyyttä juuri nyt. Käytetään esimerkiksi syvään rentoutumiseen, rauhoittumiseen ja läsnäoloon auttavia äänimaljoja. Tämän kohtaamisen tarkoituksena on antaa kasvattajille tilaa oman surunsa käsittelemiseen ja kuolleen lapsen muistelemiseen. Kukaan meistä ei tiedä varmasti, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Jokainen saa kertoa, minkä kortin valitsi ja miksi. Kuoleman kohtaaminen pysäyttää ihmisen ajattelemaan omaa elämäänsä ja sen polkuja, omia rakkaitaan ja heidän polkujaan. Jokainen voi valita itselleen sopivan kiven korista. Joku uskoo palaavansa takaisin tähän elämään uudessa hahmossa. Asetetaan jalat tukevasti lattialle ja tunnetaan kevyt kohotus päälaelta kohti taivasta. Ohjaaja johdattelee kiven kautta ajatukset surun ja menetyksen kokemukseen. Esimerkiksi alueellisilta kriisiryhmiltä voi saada apua vaikeassa tilanteessa. Osallistujat istuttavat siemeniä multaan. Kaikki tunteet ovat luonnollisia. Keskustelu. Se on kuuntelemisen symboli. Saattaminen, luopuminen, on tuskallista. Tämä herättää monenlaisia tunteita, kuten pelkoa, ahdistusta, vihaa tai kiukkua. Lopuksi jokainen voi tuoda oman kivensä ”alttarille”. Paluu arkeen. Niistä on hyvä puhua yhä uudestaan. Kaiken keskellä on myös oikeus kokea iloa ja olla onnellinen. Toisaalta toivo siitä, että kohtaamme vielä rakkaamme uudestaan, voi kannatella meitä. Tai sitten kuoleman voi kokea luonnollisena osana elämän kiertokulkua. He jäävät portin tälle puolelle. Toinen taas ajattelee, että portti johtaa toisenlaiseen elämään – taivaaseen, ikuisuuteen tms
Koska päiväkotien lapsiryhmät ovat isoja, kannattaa jakaa ryhmä kahtia ja ohjata molemmille ryhmille omat tuokiot. Luonnollisesti on tärkeää kuunnella lasta ja hänen tarpeitaan eikä tarjota kaikille samaa. Lasten sururyhmän pohjaksi ei ole omaa teoriaa, vaan sururyhmän ohjaaja voi hyödyntää työssään tietoa siitä, että kriisillä on alkuja keskikohta sekä loppu. Lapsi voi olla ulkoisesti täysin välinpitämätön kohtaamaansa tapahtumaa kohtaan ja jatkaa leikkejään normaalisti. LASTEN SURURYHMÄ Lapsiryhmälle suunniteltiin kolme viikon välein tapahtuvaa kokoontumista. Ohjaajan on hyvä tiedostaa tämä ja miettiä sitä tuen tapaa, jonka kukin lapsi tarvitsee.. Toiseksi ohjaajaksi tulisi lapsiryhmän oma kasvattaja, joka on tuttuutensa ja lapsiryhmän tuntemuksensa takia on korvaamaton. Lapsen toipumisprosessi pääsee aluilleen. Näin ohjaaja, lapset ja oma kasvattaja ehtivät rakentaa tapaamiskertojen aikana jo suhdetta toisiinsa. Samoin kuin aikuiset, myös lapset kokevat eri tilanteet omalla tavallaan, ja aikaisemmat kokemukset vaikuttavat kriisitilanteen kokemiseen. (Kirjasta Deep Talk – tunnista yhteisön voima) SURUN KOSKETTAMA Jokainen myös tulee lopulta samalle portille – portille, joka erottaa tämän tuntemamme todellisuuden tuntemattomasta. Ryhmän ohjaaja tarvitsee ennakkotietoa siitä, mitä tapahtui, milloin ja miten, olivatko lapset paikalla ja miten he kuulivat tapahtuneesta. Läheisyys ja kosketus, silittely ja sylissä pito antavat lohtua ikävään. Hän voi reagoida voimakkaasti kaikkeen tai lamaantua täysin. Kuolema on portti näiden kahden maailman välillä. Useampi kokoontumiskerta mahdollistaa myös erilaisten toiminnallisten menetelmien käyttämisen ryhmätilanteissa, ja näin erilaiset lapset saavat todennäköisesti joltain kerralta eniten itseään auttavan ryhmäkokemuksen. Jos lapsella on ollut turvallinen kiintymyssuhde vanhempiin ja päiväkodin kasvattajiin, kriisistä selviäminen sujuu helpommin kuin tilanteessa, jossa kiintymyssuhde on ollut turvaton. Aikuisten sururyhmä-työskentely perustuu vahvasti keskusteluun, kun taas lasten sururyhmässä painottuu toiminnallisuus. Niin iloista, että se on syvää. Lapselle kannattaa välittää myös sitä, että kaikenlaisia tunteita saa tuntea ja näyttää. Sururyhmän ohjaajan on tärkeää toimia menettämisen kokeneen ryhmän kasvattajien kanssa yhteistyössä. Sururyhmässä lapsen reaktiot menetykseen tulevat omaan tahtiinsa ja osittain päälletystenkin. Se luo lapsille turvallisuutta, joka on järkkynyt leikkikaverin kuoleman johdosta. Niin lähellä, ettei huomaa löytäneensä. Ryhmä kokoontuu säännöllisesti kolme kertaa. Myös ryhmän lasten vanhemmille tulee tiedottaa tällaisen ryhmän aloittamisesta ja sen toimintatavoista. 41 Ideasta käytännöksi Niin kevyttä, että se on painavaa. Kokoontumisilla on selkeä struktuuri, joka toistuu
Lapsille kerrotaan sururyhmän sisällöstä: miksi kokoontuminen on järjestetty ja mitä tapahtuu. Kolmas tapaaminen Tarvitaan: istuintyynyt, porttikuva, led-kynttilä, cd, kukkiva kasvi, siemeniä tai mukuloita, sekä liina. Porttikuva auttaa lasta ymmärtämään ajallista perspektiiviä ennen ja jälkeen kuoleman. Lapset liikkuvat musiikin soidessa, ja kun musiikki lakkaa, ohjaaja ilmoittaa jonkin tunteen – ilo, suru, viha, ikävä, rakkaus jne. Tämän jälkeen katsellaan kuolleen ryhmäläisen kuvaa. Läheisyys ja kosketus, silittely ja sylissä pito antavat lohtua ikävään.. Nimien läpikäymisen jälkeen ohjaaja esittelee lapsille kirjan, joka on koottu edellisen kerran piirustuksista. Tarvittavat esineet Stina Huima ja Kirsi Satosalmi kokosivat surulaatikkoon, jotta kaikki olisi helposti saatavilla. Aluksi kokoonnutaan piiriin. Jokainen ryhmän lapsi saisi sitten kertoa tästä lapsesta jonkun muiston. Sururyhmän ohjaaja antaa ohjeistuksen ”Turvapaikka” -kertomuksen kuuntelemiseen (Surusäkki, s.93). 42 Ideasta käytännöksi SURUN KOSKETTAMA Ensimmäinen tapaaminen Tarvitaan: istuintyynyt, porttikuva, led-kynttilöitä, simpukoita, piirustuspaperia ja liituvärit sekä liina Lasten ensimmäinen tapaaminen on hyvä olla parin päivän kuluttua leikkikaverin kuoleman tapahtumisesta. Sovitaan myös yhteiset säännöt. Sen jälkeen ohjaaja laittaa tutun porttikuvan lattialle. Mistä se muistuttaa. Lapset pysähtyvät ja esittävät kehollaan kyseisen tunteen. Tämän jälkeen istutaan taas tyynyille ja keskustellaan esitetyistä tunteista (Miltä tuntui esittää niitä. Jokainen kertoo nimensä. Lopuksi kokoonnutaan jälleen piiriin tyynyille ja päätetään työskentely laululeikkiin ”Kierrän kuljen näin, miss on ystäväin”. Ohjaaja johtaa lapset leikkiin ”Minä tunnen”, joka löytyy (Surusäkki, s.114). Sen jälkeen luetaan kertomus ”Kesämaan lapsi” (Surusäkki, s.182). Myöhemmin Muutamien kuukausien kuluttua sururyhmän vetäjän on hyvä olla yhteydessä päiväkotiryhmän aikuisiin ja lapsiin vapaamuotoisessa tapaamisessa. Kivien maalaisen jälkeen kokoonnutaan tyynypiiriin ja päätetään kokoontuminen leikkimällä yhdessä ”Kierrän kuljen näin” -laululeikki. Keskustellaan sen kasvamisesta pienestä siemenestä isoksi kukaksi. Ohjaaja lupaa koota kuvista kirjasen. Toinen tapaaminen Tarvitaan: istuintyynyt, porttikuva, led-kynttilöitä, kiviä, peiteväriä, siveltimiä sekä liina Kokoonnutaan jälleen piiriin tyynyille. Tämän jälkeen istutetaan yhdessä siemeniä tai mukuloita kuolleen leikkikaverin muistoksi. Kertomuksen jälkeen ohjaaja levittää lattialle kuvan portista. Mikä oli mukavin?) Porttikuva laitetaan jälleen lattialle. Lapselle kannattaa välittää myös sitä, että kaikenlaisia tunteita saa tuntea ja näyttää. Paperia, väriliituja ja peitevärejä löytynee päiväkodista, samoin istuintyynyt. Lapset voivat seurata kukkien kasvua omassa ryhmässään. Laatikko sisältää seuraavat tavarat: kuva portista, led-kynttilöitä, valokuvakehys, simpukoita, kiviä, siemeniä, ja liina. Muistamista voi auttaa simpukan kohinaa kuuntelemalla. Näin hän voi kuulostella, missä suruprosessi kulkee ja tarvitaanko kenties vielä lisätukea. Lopuksi leikitään ”Kierrän kuljen näin”. Ohjaaja päättää ryhmän piirissä. Jokaisen suru on erinäköinen ja tuntuu erilaiselta. Lapset saavat piirtää kuvia muistoistaan. Jokaiselle on varattu tyyny, jolla hän saa istua. Kuvia katsellaan yhdessä. Kynttilöiden lisäksi sen päälle asetetaan kukkiva kasvi. Lapsen voivat valita itselleen yhden kiven, kokeilla sen pintaa ja painoa. Lisäksi tarvitaan Mare Kinasen teos Surusäkki (Lasten Keskus 2009) ja siitä kertomukset Kesämaan lapsi ja Turvapaikka, cd-levy, laulun ”Kierrän kuljen näin” -nuotit, nenäliinoja ja infoa alueen sururyhmistä. Kokoontuminen alkaa tutussa piirissä istuen ja jokaisen paikalla olijan huomioimisella. Hän asettaa myös valokuvan kuolleesta lapsesta tai vaihtoehtoisesti ryhmäkuvan, jossa on mukana myös kuollut lapsi. Ohjaaja kertoo, että kivi on kuin suru. Tämän jälkeen lapset voivat pohtia, mitä he tuntevat juuri nyt ja kukin voi valita peitevärin, joka kuvastaa hänen omaa tunnettaan. Kynttilöiden lisäksi porttikuvan päälle laitetaan nyt kiviä. Kuvan päälle ohjaaja asettelee simpukoita ja muutamia led-kynttilöitä, molemmin puolin porttia. Lukemisen jälkeen katsellaan porttikuvan päällä olevaa kukkaa
Jeesus sanoi: »Minä olen ylösnousemus ja elämä. Helenaa pyydettiin tulemaan päiväkotiin ja auttamaan asian käsittelyssä lasten kanssa. Ps 91:11. Helena mietti pitkään, mikä olisi oikea tapa lähestyä lapsia. Pahvilaatikon hän on päällystänyt ja pehmustanut kauniilla valkoisella kankaalla. Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina. Myöhemmin laatikko käsineineen on palvellut samankaltaisissa tilanteissa muitakin. Ps 91:4. Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet. Hän tyynnytti tuulen, ja aallot hiljenivät. Ja Helena vetää mustan käsineen pois kädestään ja vaihtaa tilalle kimaltelevan hennon vihreän. Läheiset ihmiset jäävät kuitenkin maan päälle ja siksi on tärkeää, että he pitävät huolta toisistaan, jakavat surua. Jes. Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret. RAAMATUSTA Tomu palaa maahan, josta se on tullut. 43:19. Toinen käsineistä on arkisen musta nahkainen ja toinen hempeän vaaleanvihreä, johon Helena on liimannut kimallusta. Siksi taivasruumiskin on hyvä ja kaunis. Emme ehkä tarkkaan tiedä, millainen tämä taivasruumis on, mutta Raamattu vakuuttaa, että taivaassa on kaikki hyvää ja kaunista. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Jes. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut. Uskotko tämän?» Joh. Helena kertoo, että hänelle jäi kohtaamisesta valoisa muisto. 107:29–30. Helena työntää kätensä mustaan arkihansikkaaseen kertoessaan, kuinka toimi lasten kanssa. 33:27 Herra varjelee sinut kaikelta pahalta, hän suojelee koko elämäsi. Se avaa kuoleman kohtaamista lapsen näkökulmasta todella hyvin, sillä se perustuu tositarinaan. Kuolleella ihmisellä ei ole taivaassa mitään hätää. 73:25. Helena toteaa, että käsineet kertovat kristillisen näkemyksen siitä, mitä kuolema merkitsee ja mitä ihmiselle tapahtuu sen jälkeen. Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä. Silti joukossa saattaa aina olla joku, jolla on toisenlainen näkemys asioista. Tess. 5. Kun ihminen sitten kuolee, hänen ruumiinsa vaihtuu toisenlaiseen, sellaiseen, jossa taivaassa elämme. 30:12. Moos. Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle. Helena sai kuulla, että lapsille oli jo kerrottu tapahtuneesta. Älä ole kuuro minun itkulleni! Ps. Hän kertoi siitä, kuinka ihmisellä on maan päällä eläessään tietynlainen olemus: ruumis, jossa elämme. Helena rakensi itselleen työvälineen kirjan mallin mukaan. Sitä ei tietenkään tule kiistää. Kirja kertoo Pekasta, jonka pikkusisko kuolee yllättäen ja jota naapurin täti auttaa asian käsittelemisessä – aivan arkisten esineiden avulla. 39:13. Katso: minä luon uutta. Hän levittää siipensä yllesi ja sinä olet turvassa niiden alla. Ps. He riemuitsivat, kun myrsky laantui ja Herra vei heidät kaivattuun satamaan. Ps. 121:7–8. 43 Ideasta käytännöksi SURUN KOSKETTAMA Helena Fyhr toimii varhaiskasvatuksen sihteerinä Vantaankosken seurakunnassa. Helena asettelee mustan hansikkaan huolellisesti valkoiseen laatikkoon ja peittelee sen hellästi. Hän halusi kertoa, mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen. Nyt se puhkeaa esiin – ettekö huomaa. Lapsilla oli tilaisuus esittää kysymyksiä tapahtuneesta, kaikesta mikä painoi mieltä. Sitä saa tarvittaessa lainata seurakunnasta. 38:12 Kuule rukoukseni, Herra, ota vastaan avunhuutoni. Sen sijaan aikuinen voi todeta yksinkertaisesti, että kukaan ei voi varmasti tietää näitä asioita, mutta Raamatun mukaan elämä jatkuu Jumalan luona. Helena löysi seurakunnan käsikirjastosta Kari Vinjen ja Vivian Zahl Olsenin teoksen Pekka ja kaksi käsinettä (Perussanoma 2000). 11:25–27. Se soveltuu käytettäväksi silloin, kun lapset kuuluvat kristilliseen kirkkokuntaan tai vanhemmat muutoin hyväksyvät kristillisen opetuksen. Esillä oli kuolleen lapsen kuva ja sen edessä paloi kynttilä. On tärkeää, että kuolleen ruumista kohdellaan arvokkaasti. Ps. Pohdinnan jälkeen Helena rakensi työvälineen lapsen surun käsittelyä varten. Helena pitää tärkeänä sitä, että käyttäjä on sisäistänyt kirjan viestin hyvin. 1. KAKSI KÄSINETTÄ. Siihen kuuluu yksinkertaisesti pahvilaatikko ja kaksi käsinettä. Tästä huolimatta käyttäjän on syytä mukauttaa tarina käsineistä siihen tilanteeseen, jossa hän itse lasten kanssa elää. Hän toteaa, että hän joutui yhteen työuransa haasteellisimmista tilanteista, kun eräästä päiväkodista tuli viesti, että yhdestä ryhmästä oli kuollut pieni lapsi tapaturmaisesti lomallaan. Tämän varustuksen kanssa Helena suuntasi kohti päiväkotia, jossa raskas tehtävä odotti. 5:10. Hän keskusteli ensin henkilökunnan kanssa siitä, mitä näille kuului. Ja lohdullinen. Siellä ei ole surua eikä ikävää. Siksi se laitetaan kauniiseen arkkuun, hyvästellään rukouksin ja haudataan maahan. Sinä muutit itkuvirteni karkeloksi, riisuit yltäni suruvaatteen ja puit minut ilon pukuun. Kristus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan. Tunnelma oli lämmin ja avoin. Ps. Lapset koottiin yhteen, ja Helena kertoi, että mistä hän tuli ja miksi
4/2020 on kouluunlähtevillekin sopiva uuteen astumisen numero, ilmestyy 30.7. Lehti toimii niin kotona kuin osana ryhmän yhteistä toimintaa. 6/2020 tutkitaan pyhäinpäivää, lapsen oikeuksien päivää, adventtia ja joulua, ilmestyy 5.11. 5/2020 rakennetaan mikkelinpäivää enkeleineen, ilmestyy 24.9. 2/2020 astutaan pääsiäispuutarhaan ja osallistutaan ehtoolliseen, ilmestyy 12.3. Raamatunkertomus ja kirkkovuoden sisältö liittyvät toimintaan luontevasti. 44 Ideasta käytännöksi LASTENKIRKKO Uudessa Lastenkirkon Päkän puuhat -lehdessä tekeminen nousee tekstin edelle. PÄKÄN PUUHAT valtaavat Lastenkirkon 2020 Uusi innokas toimituskunta vasemmalta graafikko Johanna Nordblad, kirjailija Anna-Mari Kaskinen, toimitussihteeri Kaisa Raittila, erityisopettaja Anni Niittynen ja päätoimittaja Anita Ahtiainen. Leikkaa puuhakirja katkoviivoja pitkin.. Leikkaa kortit irti katkoviivoja pitkin. Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa 1/2020 vie kasteen ja siunauksen teemoihin, ilmestyy 9.1. Tähän uudistukseen päädyimme haastateltuamme perheitä; niin lapset kuin heidän vanhempansa sanoivat tehtävien ratkomisen olevan mukavinta sisältöä. TUTKIMUSPARTION teatteri esittää JEESUS SIUNAA LAPSIA Auta minua löytämään kaikki kadonneet lampaat. Jumalan ja läheisten rakkaus, ihmettelyn ilo ja kasvavat taidot toimia toisten ja luonnon hyväksi ovat lehden tärkeimmät rakennusaineet. Niinpä siis uudessa Lastenkirkossa asioita pääsee pohtimaan tekemisen lomassa. 3/2020 retkeillään luonnossa, luomisen äärellä, ilmestyy 23.4. Päkän puuhien ideana on vahvistaa lapsessa hyvää. Päkä ja Pulmu, Tutkimuspartio ja Susi Sileä kuljettavat lapsia heidän omasta arjestaan nouseviin juttuihin. PÄKÄN PÄIVÄ MUISTIPELI Pelaa muistipeliä ja keksi tarinoita Päkän päivästä. Toimituskuntaan kuuluvat lisäksi vastaava lastenohjaaja Marika Tuomi-Metsä Pornaisista, teologian maisteri ja ympäristötieteilijä Milla Korkalainen Paavalin seurakunnasta sekä varhaiskasvatuksenohjaaja Eija Härkänen Lauttasaaren seurakunnasta
45 Ideasta käytännöksi KATSOMUSKASVATUS Miten katsomuskasvatuksessa voidaan tukea lapsen spiritualiteettia . Lapsella on halu tehdä oikeita tekoja, esimerkiksi olla avulias ja antelias. Erityisesti nuoruuden haasteissa voi olla apua siitä, että spiritualiteettia on lapsuudessa tuettu. Spiritualiteettiin liittyy myös ihmisten välinen rakkaus sekä ihmisen suhde omaan itseensä. Spiritualiteetti-sanalle on hyvin monenlaisia määritelmiä. Toisaalta monet ihmiset rakentavat yhteyttä tuonpuoleiseen nimenomaan oman uskontonsa uskomusten ja käytänteiden kautta. Vahva spiritualiteetti voi suojata nuorta jopa päihteidenkäytöltä sekä tukea mielenterveyttä ja hyvinvointia. Parhaassa tapauksessa yhteinen ihmettely vaalii sekä aikuisen että lapsen spirituaalista herkkyyttä. Ihminen voi olla spirituaalinen, vaikkei hän olisi uskonnollinen. Miller tulkitsee, että monet nuoruuden kasvukivut ovat luonteeltaan hengellisiä: nuori etsii merkitystä ja tarkoitusta elämälleen. Tässä artikkelissa tarkastellaan Lisa Millerin esittämiä ajatuksia lasten spiritualiteetista ja sen tukemisesta. Lapsi kokee vahvasti perheen ja suvun erityislaatuisuuden. Kasvun myötä lasten hengellinen herkkyys, luovuus ja uteliaisuus usein vähenevät – etenkin silloin, jos näitä valmiuksia ei arvosteta. Uskonnonpedagogisessa tutkimuksessa on käytetty sanaa ’spiritualiteetti’ kuvaamaan lasten luontaista hengellisyyttä ja henkisyyttä, johon liittyy esimerkiksi ihmettelyä, tietoisuutta sekä yhteyden ja merkityksellisyyden kokemista. Miten lapset oppivat arvostamaan erilaisia uskontoja ja katsomuksia. Lapsi voi esimerkiksi haltioitua tähtitaivaasta tai jäädä pitkäksi ajaksi ihmettelemään perhosen kauneutta. Vanhempien ja muiden kasvattajien tulisi vaalia lapsen herkkyyttä niin, että ympäröivä materialistinen kulttuuri ei turmele lapsessa olevaa ihmettelynkykyä. Lisa Millerin mukaan lapset ovat luonnostaan hyvin spirituaalisia. Miten päiväkodissa tai päiväkerhossa voidaan tukea lapsen luontaista taipumusta ihmetellä elämää ja luontoa. Lapsella on luonnostaan hengellisiä valmiuksia Millerin mukaan lapsella on luonnostaan spirituaalisia valmiuksia. Lapsen kysymykset ja ihmettely voivat nimittäin saada aikuisenkin näkemään maailman uudella tavalla. Hän nauttii luonnosta. Sen vuoksi Millerin ajatukset soveltuvat hyvin myös evankelis-luterilaisen kirkon kasvatustoimintaan, jossa elämän pyhää ulottuvuutta sanoitetaan kristinuskon kielellä. Spiritualiteetin tukeminen on tärkeä osa varhaiskasvatuksen katsomuskasvatusta. TEKSTI Aino-Elina Kilpeläinen KUVA Shutterstock Kirjoittaja on pappi ja uskonnondidaktiikan tohtorikoulutettava Helsingin yliopistosta.. Millerin kirja on kiinnostava päiväkotien katsomuskasvatuksen kannalta, koska kirjassa pyritään tukemaan lasten valmiuksia hengelliseen ja henkiseen kokemiseen heidän katsomuksestaan riippumatta. Spiritualiteetin tukeminen on osa katsomuskasvatusta Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2018) mainitaan osana katsomuskasvatusta, että lasten ”ihmettelylle annetaan tilaa, ja heidän kanssaan pohditaan heitä askarruttavia elämänkysymyksiä” (VASU 2018, 45). Lapset rakastavat rituaaleja. Miller tarkoittaa spiritualiteetilla yhteyttä elämää johdattavaan voimaan, jota voidaan kutsua esimerkiksi Jumalaksi, luonnoksi, hengeksi, universumiksi tai luojaksi. The New Science on Parenting for Health and Lifelong Thriving”. Miller on amerikkalainen psykologi, joka on kirjoittanut suurta suosiota saaneen kirjan ”The Spiritual Child. Miller kirjoittaa, että lapsen luontaisista valmiuksista voi kehittyä spirituaalisia vahvuuksia loppuelämäksi, jos spiritualiteetin kehittymistä tuetaan. Miller tarkoittaa spiritualiteetilla yhteyttä elämää johdattavaan voimaan, jota voidaan kutsua esimerkiksi Jumalaksi, luonnoksi, hengeksi, universumiksi tai luojaksi. Kirja tarkastelee erityisesti vanhemmuutta tarjoten näkökulmia myös yhteiskunnan ja uskonnollisten yhteisöjen kasvatustoimintaan. Ensimmäisen kymmenen vuoden aikana luodaan pohja myöhemmälle spiritualiteetille. Toisaalta spiritualiteetin kohdalla ei ole varmaa, kumpi lopulta kasvattaa kumpaa: aikuinen lasta vai lapsi aikuista. Heillä on taipumuksia empatiaan ja huolenpitoon sekä valmiuksia luottaa intuitiiviseen johdatukseen
46 Ideasta käytännöksi KATSOMUSKASVATUS Lapset voivat luoda ympärilleen hyvyyden ja rakkauden kulttuuria. Miller kutsuu tällaista kykyä spirituaaliseksi toimijuudeksi.
Miller kutsuu tällaista kykyä spirituaaliseksi toimijuudeksi. Kilpeläinen, A-E. 1. Kun kasvattajat puhuvat myös elämän syvemmistä kokemuksista, lapsi oppii, että on luonnollista ja arvokasta etsiä merkitystä ja kokea pyhää. 2. Kasvattaja voi opettaa omalla esimerkillään lasta kunnioittamaan ja rakastamaan luontoa ja eläimiä. Vaali lapsen suhdetta luontoon Varhaiskasvatuksen arjen ulkoilut ja metsäretket voivat tarjota lapsille luontokokemuksia, jotka auttavat lasta tuntemaan yhteyttä ympäröivään luontoon. Lasta voi rohkaista lähestymään toisia lapsia ystävällisesti ja tekemään empaattisia tekoja. Kasvattaja voi kertoa kokemuksiaan myös elämän suuruudesta ja ilmaista kiitollisuuttaan, ihailuaan tai haluaan antaa anteeksi. https://www.teologia. The New Science on Parenting for Health and Lifelong Thriving.” www.nuorikirkko.fi/ materiaalit/ilmaismateriaalit/the-spiritual-child-lukupiiri/ Miten lapsen spiritualiteetin kehittymistä voi tukea. Käytä katsomuksellista kieltä Kielen avulla lapsi oppii käsittelemään ja ilmaisemaan omia tunteitaan ja ajatuksiaan. Kohtaa lapsi Kasvattajan tärkeä tehtävä on luoda yhteyttä lapseen ja olla läsnä hänen iloissaan ja vastoinkäymisissään. Pyri kohti hyvää Spiritualiteettinäkökulma kutsuu myös kasvattajaa kasvamaan. 6. Lisa Miller rohkaisee kasvattajia pyrkimään kohti entistä parempaa elämää. Rakenna rituaaleja Lapset luontaisesti nauttivat tutuksi tulevista tavoista ja rituaaleista. Lapsen spiritualiteetin kehitykselle myös oman perheen kanssa vietetyt juhlat ja rituaalit ovat tärkeitä. Jos lapsi kysyy suuria, vaikealta tuntuvia kysymyksiä, kasvattaja voi auttaa lasta pohtimaan asiaa vastaamatta kysymyksiin itse. Myös yhteiskunnan varhaiskasvatuksessa voi luoda hiljentymishetkiä, jolloin lapsille annetaan tilaa kokea pyhyyttä ja kauneutta esimerkiksi musiikin tai kuvataiteen avulla. Myös vanhempia voi rohkaista kertomaan lapselleen, mikä juuri heille on tuonut merkitystä tai lohtua elämään. 47 Ideasta käytännöksi humaan omista ajatuksistaan ja antaa tilaa myös kyseenalaistamiselle tai epäilylle. Se opettaa lapselle kykyä tunnistaa ja kunnioittaa toisen pyhäksi kokemia asioita. Kasvun myötä lapset huomaavat voivansa vaikuttaa ympäröivään maailmaan. 3. Tiivistelmä Lisa Millerin kirjasta ”The Spiritual Child. Varhaiskasvatuksessa voidaan tukea perheiden kasvatustyötä ja jaksamista monin tavoin. Esimerkiksi yhteiset juhlat ovat tärkeitä rituaaleja. Arkikokemuksen ylittäville kokemuksille voi olla vaikeaa löytää sanoja. Pienille lapsille unet ja yliluonnolliset asiat ovat osa todellisuutta. Päiväkodissa tai päiväkerhossa voidaan myös keskustella perheistä, rakentaa sukupuita ja pitää mielessä perheenjäsenet esimerkiksi valokuvia katsomalla. Kerro omista kokemuksistasi Lapset aistivat aikuisten tunnetiloja, vaikka aikuinen ei kertoisi niistä sanallisesti. Perhe ja suku tarjoavat lapselle rakkauden ja kuulumisen kokemuksia, jotka ovat hyvin tärkeitä lapsen kehitykselle. 5. Kasvattaja voi keksiä sopivia ilmaisuja, toistaa lapsen itsensä käyttämiä sanoja tai käyttää uskonnollisen tradition kieltä. Sanavalintoja tärkeämpää on suhtautua rohkaisevasti lasten kysymyksiin ja keskustelunavauksiin. Jos lapsi kertoo mystisestä kokemuksestaan, häntä voi tukea suhtautumaan kokemukseensa pelkäämättä. On hyvä, jos lapsi kohtaa arjessaan monia hengellisiä traditioita tai uskontoja. Varhaiskasvatuksessa voi hankalassa tilanteessa lasta rauhoitella esimerkiksi sanoilla: ”Hengitetäänpä rauhassa.” Tarkoituksena on viestiä lapselle, että elämä on arvokasta, vaikka se ei aina tuntuisi siltä. Lasta tulee rohkaista puKIRJAT KATSOMUSKASVATUS. 4. 2019. fi/artikkelit/1627-lapsi-tarvitsee-tilaa-ja-tukea-hengelliselle-kehitykselleen Kilpeläinen, A-E. Tue perheyhteyttä Perheyhteys on tärkeä osa lapsen spiritualiteettia. 2018. Miller rohkaisee kasvattajia kertomaan hankalistakin tunteista ja niistä selviytymisestä. He voivat luoda ympärilleen hyvyyden ja rakkauden kulttuuria. 7. Kasvattajat voivat näyttää lapsille esimerkkiä elämästä, jossa levitetään rakkautta ja ymmärrystä ja pyydetään anteeksi tehtyjä virheitä. Seurakunnan varhaiskasvatuksessa säännöllinen rituaali voi olla ruokarukous tai hartaushetki päiväkerhon alussa tai lopussa. Näin lapset voivat huomata, että rituaaleja ja vuodenkiertoon liittyviä juhlia on kaikissa traditioissa. Miller kutsuu tällaista kykyä spirituaaliseksi monikielisyydeksi. Lisa Miller esittää seitsemän tapaa, miten vanhemmat tai muut kasvattajat voivat tukea lapsen spiritualiteetin kehittymistä. Varhaiskasvattajat voivat tukea lapsia olemalla kiinnostuneita perheiden juhlaperinteistä. Yhdessä rakennettu rituaali voi auttaa kiinnittämään huomiota spiritualiteettiin säännöllisesti. Lasta kannattaa myös rohkaista luottamaan intuitioonsa, sisäiseen ääneensä. Lasten aloitteisiin vastaamatta jättäminen antaa viestin, että hengellisistä asioista ei saa keskustella. Lapsi tarvitsee tilaa ja tukea hengelliselle kehitykselleen. Jos lapsi kertoo hengellisistä kokemuksistaan, niihin kannattaa suhtautua arvostavasti ja kunnioittavasti. Ehkä jotakin juhlaa voidaan viettää myös yhdessä päiväkodissa
21:15-16) Jos tämä Jeesuksen kysymys otetaan tänäänkin vakavasti, meidän lienee syytä suunnitella jumalanpalvelukset siten, että lasten sallitaan paljon entistä vapaammin tulla ja olla messussa. Olemmeko antaneet tarpeeksi tilaa jumalanpalveluksissamme niille, joita Jeesus piti uskomisen esikuvina ja parhaina kiitoksen antajina. Hän on liturgisen elämän asiantuntija, jonka erityisosaamista ovat mm. Messun musiikkivinkit: www.pienionsuurinlehti.fi/lisamateriaalit. Raamatussa kerrotaan näin: Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: ”Hoosianna, Daavidin Poika!”, he suuttuivat ja sanoivat hänelle: ”Kuuletko, mitä nuo huutavat?” ”Kuulen”, vastasi Jeesus, ”ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: ´Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi´?” (Matt. Hoosiannan laulamisen yhteydessä muistellaan myös sitä, kun Jeesus ratsasti aasin varsalla Jerusalemiin. 48 Ideasta käytännöksi PERHEMESSU ADVENTIN MESSU LAPSILÄHTÖISESTI – TEKEE HYVÄÄ KAIKILLE” ”Sallikaa lasten tulla ja olla!” "Hoosiannaa” laulaen aloitamme uutta kirkkovuotta ja valmistaudumme joulun odotukseen. TEKSTI & TOTEUTUS Juhani Holma KUVAT Roni Tinell Holma (TT, MuM) työskentelee jumalanpalveluselämän kouluttajana Kirkon koulutus-keskuksessa. Seuraavassa muutamia vinkkejä lasten osallisuuden parantamiseksi, jotta aito ilo tarttuisi lasten olemuksesta isompiinkin ihmisiin. Olemmeko kiinnittäneet tarpeeksi huomiota siihen, mitä Raamatussa kerrotaan lasten roolista Jerusalemin temppelissä. messu ja kirkolliset toimitukset
Kulkueen musiikin ideointiin ja toteuttamiseen kannattaa pyytää apua pieniltä ilon asiantuntijoilta. Adventin saarnassa voisi pohtia esimerkiksi sitä, miksi Jeesus valitsi ratsukseen aasin varsan. Lopputulos on yleensä kaikkia vapauttava ja joskus myös hymyilyttävä. Aloitus keskustellen Alkusiunauksen jälkeen messua johtavalle papille tarjoutuu hyvä mahdollisuus saada tukea johdantosanoihin lapsilta. Jos Jumala on valmistanut lasten suusta kiitoksen kaikille jaettavaksi (Matt. Symboliikkaa evankeliumin lukemiseen Evankeliumi, jossa adventin tapahtumat kerrotaan, olisi hyvä lukea kirkon käytävältä, keskeltä koolla olevaa ihmisjoukkoa. Kynttilä voidaan kantaa esiin näyttävästi, asettaa sille kuuluvalle paikalle juhlavasti ja sytyttää vaikka hiukan viivytellen, sillä adventin aika on odottamisen aikaa. Pieni joukko lapsia, nuoria ja aikuisia voi asetella värikkäitä kankaita ja palmun oksia evankeliumikulkueen reitille kirkon etuosaan. Siinä on hyvä tuoda kaikki messussa tarvittavat esineet, ehtoollisvälineet, kirjat, palmunoksat, kankaat ja pienet soittimetkin, jos niitä käytetään. Tiivistelmiä on hyvä muokata valmisteluryhmässä. Siispä kutsutaan muutama lapsi suunnitteluryhmään mukaan. Käytävälle menee evankeliumikulkue, jossa on risti, kynttilät ja evankeliumikirja. Ollaanhan aloittamassa uutta vuotta, kirkkovuotta, jonka sykkeessä kaikkien toivotaan tavalla tai toisella elävän mukana. Ennen kuin kulkue lähtee liikkeelle, kaikki miettivät, mikä juuri sillä hetkellä tekee mielen iloiseksi. Kun yhteisymmärrys lasten läsnäolon merkityksestä on saavutettu, kootaan ryhmä suunnittelemaan messun toteutusta. vuosikerta 1. Kulkue symboleineen muistuttaa Jeesuksen läsnäolosta. Sytyttämisen yhteydessä lauletaan virren 13 ensimmäinen säkeistö. Lyhyt keskustelu parin lapsen kanssa sen sijaan, että liturgi yrittäisi yksin selvitä aloituksesta, tarjoaa papillekin turvallisemman olon. Saarna silmiin katsomisesta Saarnan ei aina tarvitse olla yhden ihmisen puhuma monologi. Lukijana on lapsi. 1. Ilosanoman kertomisessa mielikuvituksen käyttäminen on luvallista, jopa suotavaa. Kuulkaamme Jumalan sanaa Sakarjan kirjan yhdeksännestä luvusta. Kulkueessa saa myös olla väriä ja iloa. Iloa voi toki ilmaista muullakin tavalla kehollisesti. Ne muistuttavat adventin evankeliumitekstin tapahtumista. Lapset voivat kysyä adventista tai heiltä voi kysyä, aivan miten vain. Adventin tai joulun aiheisiin liittyvät lasten piirustukset voisivat olla kirkon seinillä ilahduttamassa juhlaan virittyviä kirkossa kävijöitä koko joulun ajan. 1: 7–12) Toinen lukukappale lohduttaa ja rohkaisee vainottuja kristittyjä. Monenlaisia ihmisiä ja väriä kulkueeseen Adventin messun alkuun sopii ristikulkue, joka jo omalla tavallaan kuvaa Jeesuksen saapumista. Tässä esimerkki ensimmäisen adventtisunnuntain ”prefamenista”. adventtisunnuntai Kuninkaasi tulee nöyränä 2. Lapsi johdattaa Raamatun teksteihin Ennen Raamatun lukukappaleita on hyvä lukea tekstien tiivistelmä, josta aukeaa niin lapsille kuin aikuisillekin ikkuna päivän raamatunteksteihin. 21:16) niin sen tulee olla mahdollista jo silloin, kun asioita valmistellaan. Hoosianna kehollisesti Sanomattakin lienee selvää, että Hoosianna-laulun aikana heilutellaan palmunoksia ja kankaita. Mitä moni-ilmeisempi ryhmä on, sitä varmemmin eri lahjat pääsevät käyttöön. Samalla tavalla voidaan menetellä myös ehtoollisrukousten aikana, kun lauletaan Pyhä-hymniä. lukukappale (Sak. Lauluja, keskustelua, draamaa ja havaintovälineitä käyttäen saarnasta tulee usein helpommin seurattava ja paremmin ymmärrettävä. Kulkueessa tulee siis olla kaiken ikäisiä ja kaikenlaisia ihmisiä, jotta mahdollisimman moni löytäisi samaistumiskohteen ja tuntisi kirkon penkissäkin kuuluvansa joukkoon. Adventtikynttilä sytytetään huolella Adventtikynttilän sytyttäminen on merkittävä hetki. Silloin voidaan ennakkoluulottomasti löytää jotain todella uutta ja merkityksellistä. Piet. Siihen on varmasti monia syitä. Tämä tarkoittaa, että pelkästään seurakunnan työntekijöiden voimin ei suunnitteluun pitäisi ryhtyä. Siinähän hoosianna toistuu uudestaan. 9: 9–10) Ensimmäisessä lukukappaleessa Jumala lohduttaa sorrettua ja vieraan vallan alla elävää kansaansa. lukukappale (1. Lapset kirkkomaalareina Kirkkotaiteen käyttäminen sen kaikessa moninaisuudessa on hyvin luterilaista. Messua johtavan papin ja musiikista vastaavan henkilön läsnäolo on hyödyllistä kokonaisuuden kannalta, mutta jos suunnitteluvaiheessa ohitetaan lapset, on jo menetetty paljon. 49 Ideasta käytännöksi PERHEMESSU Pieni on suurempi valmisteluryhmässä Siellä missä oivalletaan lasten tuovan messuun sinne kaivattua aitoutta, välittömyyttä ja iloa, siellä pitää tehdä aloite tämän kaiken toteutumiseksi. Kuulkaamme Jumalan sanaa Ensimmäisen Pietarin kirjeen ensimmäisestä luvusta. Joskus oivallus syntyy seurakunnan työntekijöiden kesken, joskus taas tarvitaan vaikkapa päiväkodista tulevaa herätettä asioiden muuttamiseksi. Yksi syy saattoi. Siksi se kannattaa tehdä mieliin painuvasti. 2. Tavoitteena on aito hymy ja sen leviäminen kulkueen mukana kirkkosaliin. Monet kirkot näyttävät aneemisilta, koska niissä on kovin vähän kuvia ja symboliikkaa. Annetaan päiväkerhojen ja päiväkotien ”taidepajoille” mahdollisuus osallistua kirkon koristeluun. Mistä saataisiin väriä ja silmin nähtävää ilosanomaa. Kulkueessa ja samalla messun palvelutehtävissä tulisi olla sellaisia ihmisiä, jotka edustavat paikkakunnan väestöä mahdollisimman monipuolisesti
Tätä silmiin katsomista voidaan harjoitella saarnan aikana ja jatkaa harjoittelua messun päätyttyä. Lapsella on luontainen kyky nähdä aikuisia herkemmin sellaisia asioita, joita ei sanoin pysty selittämään. 50 Ideasta käytännöksi PERHEMESSU olla se, että hän oli varsan selässä matalammalla, niin matalalla, että hänen silmänsä olivat kadun varrella olevien ihmisten silmien korkeudella. Penkin päästä viesti välitetään vieressä istuville. Silmien kautta opitaan jakamaan yhteinen ilo ja surutkin. Jos toisilleen vieraat seurakuntalaiset kohtaavat muutaman kerran ystävällisellä katseella, saattaa se olla alku syvemmän kontaktin syntymiselle. Katseet kohtasivat. ”Hoosiannaa” lauletaan ja huudetaan yhdessä, kaikkien puolesta. Yhteisöllisyyttä silmästä silmään Jos saarnan aikana on harjoiteltu aasin varsan selässä istuneen Jeesuksen opettamaa silmiin katsomista, sitä voidaan opetella lisää messun jälkeen kirkkokahveilla tai adventtipuurolla. Lapsista on apua myös ehtoollispikareita jaettaessa tai pois kerättäessä. Hoosianna laulakaa nyt Kuninkaallemme! Hoosianna laulakaa. Yksi vaihtoehto esirukouksen jälkeen laulettavaksi uhrivirreksi on kaikulauluna toteutettava Tulkaa ja katsokaa! Tulkaa ja maistakaa! Se löytyy Lasten virsikirjasta numerolla 79. Esirukouksesta tulee tällä tavoin jaksotettuna hengittävä ja siihen on helpompi liittää myös omassa sydämessä pyörivät asiat. Vastauksia kaikuna Kaiken ikäisiä messuun tulijoita helpottaa, jos muutamissa jumalanpalveluksen kohdissa käytetään kaikulaulua tai kaikuna toistettavia vastauksia. Koko maailman puolesta! Palvelutehtävät alttarin luona ovat varsin sopivia niille, joista Jeesus sanoi: "Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi.". Mikäli ehtoollisaineita ja -välineitä ei ole viety alttarille alkukulkueessa, ne voidaan kantaa sinne uhrivirren aikana. Osa heistä voi osallistua myös ehtoollispöydän kattamiseen liturgin tai diakonin apuna. Lapset ovat silmiin katsomisen parhaita opettajia! Kaiken ikäisten yhteinen esirukous Messun esirukous on usein pitkä, monotonisesti luettu tekstimassa, johon on vaikea liittyä. Joissakin seurakunnissa lapsia on ollut mukana ehtoollisen jakamisessa pitämässä leipälautasta. Palvelutehtävät alttarin luona ovat varsin sopivia niille, joista Jeesus sanoi: "Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi." Pienet kädet rauhan välittäjinä Jos messussa toivotetaan rauhaa kädestä pitäen, voidaan rauhan viesti välittää siten, että alttarin luota lähtee joukko lapsia, jotka vievät kunkin penkin päässä istuvalle rauhan tervehdyksen. Jokainen lukee parin-kolmen lauseen mittaisen rukouksen ja seurakunta vastaa esimerkiksi laulamalla lasten virsikirjan sanoin: ”Sairaita hän paransi, kantoi huolet maan, synnit antoi anteeksi rakkaudellaan. Tämä tehtävä sopii erittäin hyvin lapsille ja nuorille. Sitä voisi sanoa yhteisöllisyyden muodostumiseksi. Pieniä käsiä ehtoollisen valmisteluun Ehtoollispöytä on kirkossamme avoin kaikille sen kastetuille jäsenille, myös pienille lapsille. Hän saapuu luoksemme.” LV 5:3 Esirukous on levollisinta toteuttaa siten, että rukoilijat istuvat etupenkissä ja mikrofoni kiertää kädestä käteen. Lasten iloisesta olemuksesta tarttuu hymy rauhan toivottamisen kumppaniksi. Siitä tulee enemmän rukous, kun pyynnöt kerrotaan lyhyinä ja niiden välissä on seurakunnan vastaus. Se luo yhteisöllisyyttä. Esirukousta voisi olla lukemassa noin 8–10 eri-ikäistä seurakuntalaista pienestä lapsesta vanhukseen. Ja sellaiseen kirkon tulisi kaikkialla panostaa. Usein lapsi oivaltaa aikuisia paremmin, että kyse on pyhästä ateriasta. Kaikulaulu helpottaa myös sen seuraamista, mitä alttarilla tapahtuu uhrivirren aikana. Kun lapsella on oikeus tulla ehtoolliselle, hän on luonteva apu myös ehtoollisen valmisteluun ja jakamiseen liittyen
Rakkaus, jota olemme häneltä saaneet, ei koskaan katoa tai sammu. Suru avaa sydämen rakastamaan. Isäpöllö ja pikkupöllö -työskentely pohjautuu kertomukseen pyhäinpäivästä ja kuolemasta. TEKSTI & TOTEUTUS Tiina Hänninen KUVAT Suvi Sievilä. Kuolleet rakkaamme muuttuvat hiljalleen kuin aarteiksi ja pieniksi helmiksi sydämeemme, joista voimme vielä jonakin päivänä iloita ja olla kiitollisia, että olemme saaneet elää heidän kanssaan. Ihminen tai eläin, joka on meille läheinen ja hyvin rakas, on mukanamme koko loppuelämämme, vaikka hän olisikin kuollut. Suru avaa silmät näkemään kukkien kauneutta ja hentoja perhosia. Kuolema-aiheen käsittelyssä on tärkeää aistia ryhmän tunnetila ja kertoa vanhemmille, miten kuolema-aihetta olette käsitelleet sekä keskustella vanhempien kanssa siitä, miten he ovat kotona kuolemasta puhuneet tai mitä he asiasta ajattelevat. TARVIKKEET: • ruskeaa kangasta • kivi • puu (kukka) • led-kynttilöitä • havunoksa (hautausmaa) • hiekka-astia • risti • lehtiä maahan Tämän kertomuksen yhteydessä voi puhua lapsille kuolemasta surullisena asiana, mutta painottaen sitä, että kuoleman jälkeen ihmisellä on hyvä ja turvallinen olla. 51 Ideasta käytännöksi PYHIÄ HETKIÄ ISÄPÖLLÖ JA PIKKUPÖLLÖ ihmeellinen pyhäinpäivä Elämänkokemuksen myötä kuolemasta tulee luonnollinen osa elämää – osa elämän ja Jumalan suurta salaisuutta. Suru avaa korvat kuulemaan tarkemmin heinäsirkkojen siritystä tai tikan koputusta. Suru avaa mielen huomaamaan lähellä olevat ihmiset sekä itseni – minut, ihanan ihmisen
Pikkupöllö: Ai, no sehän on turvallista tietää, ei siis tarvitse pelätä. Sillä tavalla he muistelevat kuolleita rakkaitaan. Illan jo hämärtyessä isäpöllöä alkaa kovasti väsyttää. Isäpöllö: Lähdetään vaan, mutta ollaan aivan hiljaa. Toinen on iso, vanha ja viisas isäpöllö. Nyt on PYHÄINPÄIVÄN AIKA. Silloin ihmisillä on tapana viedä kynttilöitä kuolleiden läheistensä ja ystäviensä haudoille. Isäpöllö: Joskus lapsi tai nuorikin voi sairastua tai loukkaantua tosi pahasti, silloin lapsikin voi kuolla. Kertoja: Yö on saapunut. Taivaan Isä pitää meistä jokaisesta huolta. Ja minä kun luulin, että tähtitaivas on pudonnut – pikkupöllöä naurattaa! Mutta miksi ihmisten pitää kuolla. Pikkupöllö: Herää, herää, herää isäpöllö, tähtitaivas on pudonnut maahan. Voi kauhistus, mitä tämä tarkoittaa! Kertoja: Isäpöllö herää ja oikoo sulkiaan. Pikkupöllö: Tuolla, katso isä, tuolla maassa on se pudonnut tähtitaivas! Kertoja: Pikkupöllö osoittaa siivellään maassa näkyviä valopilkkuja. Hautausmaan yllä ei sovi metelöidä, pitää antaa rauha ja hiljentymisen mahdollisuus ihan jokaiselle. Pikkupöllö kuuntelee uteliaana ja silmät suurina isäpöllön jännittävistä seikkailuista elämän varrelta. Pöllöt katselevat auringonlaskua ja samalla isäpöllö kertoo omista hauskoista seikkailuistaan pikkupöllölle. Niinpä pöllöt nousevat siivilleen ja lähtevät matkaan kohti pudonnutta tähtitaivasta. 52 Ideasta käytännöksi PYHIÄ HETKIÄ Kertoja: Kaksi pöllöä istuu suuren kiven päällä. Sadat kynttilät loistavat hautausmaalla kuin tähdet taivaalla. Se pudottaa korkeutta ja yhtäkkiä se huudahtaa. Isäpöllö: Minä menen tuohon läheiseen puuhun ottamaan pienet nokkaunet. Isäpöllö: Voi rakas pikkupöllöni, eivät nuo ole tähtiä. Pikkupöllö: Aijaa, voi minua. Mene sinä vaikka sillä välin pienelle iltalennolle Pikkupöllö: Kyllä isä, minä menen ja nuku sinä rauhassa. Sehän on hautausmaa ja sinä olet lennellyt sen yllä. Mutta muista, että meistä kaikista, niin ihmisistä kuin eläimistä pidetään huolta myös kuoleman jälkeenkin – meidän ei tarvitse olla yksin. Hei, mutta lähdetäänkö vielä yhdessä lentelemään hautausmaan ylle, kun siellä on niin kaunista. Kertoja: Mutta pikkupöllö ei luovuta ja hän haluaa näyttää pudonneen tähtitaivaan isälleen. Nähdään kohta! Kertoja: Siinä samassa pikkupöllö lehahtaa lentoon. Isäpöllö: Kun ihminen tulee oikein vanhaksi tai hyvin sairaaksi tai joutuu vakavaan onnettomuuteen, silloin hän voi kuolla. Miten se on mahdollista. Pikkupöllö: Minä olen kuullut, että lapsi tai nuorikin voi kuolla. Isäpöllö ja pikkupöllö -kertomus. Kertoja: Pikkupöllö lentää hädissään isäpöllön luo. Kyllähän me pöllötkin kuolemme, kun tulemme vanhoiksi. Isä on vähän ihmeissään pikkupöllön sanoista. Pöllöt lentelevät ja liitelevät kaikessa rauhassa ja ihastelevat maassa näkyvää kaunista kynttilämerta. Se kaartaa ison kierroksen taivaalla, lentelee, katselee ja tarkastelee allaan levittäytyvää maisemaa, kunnes huomaa jotain hyvin erikoista ja kaunista. Isäpöllö: Voi sinua, eihän sellainen ole mahdollista, ei tähtitaivas putoa noin vain maahan. Valot, jotka loistavat maassa, ovat kynttilöitä. Toinen on pienempi, nuori ja utelias pikkupöllö. Pikkupöllö: Ooooohhh, TÄHTITAIVAS on pudonnut maahan! Tämä pitää mennä heti kertomaan vanhalle ja viisaalle isäpöllölle
korimallin mukaan. (käsillä suhinan ääntä) Katso taivaan lintuja. elämä, ikävä, kuolema, ilo, kiukku jne. Turvapesässä voi leikkiä, lukea kirjaa, makoilla rauhassa, kuunnella ääniä jne. Moni lapsi oli kuitenkin nähnyt kuolleen eläimen, esimerkiksi linnun tai kastemadon. Lapsi leikkaa vartalon ääriviivoja pitkin – näin saadaan aidon kokoinen paperinukke. MUOVAILUVAHAN KÄYTTÖ: Muovaillaan omat suruhahmot. KIUKKUJUMPPA LEIKKIVARJOLLA: Varjon kanssa voi varioida erilaisia ja erikokoisia liikkeitä; isoja heilutuksia, kun on kiukkuinen tai surullinen olo – heilutetaan varjolla paha mieli pois jne. • Oletko haudannut kuolleen eläimen tai linnun esim. hiukset villalangalla. Joku lapsista kertoi, että kuoleman jälkeen mennään pilven sisälle. Kuolemasta ja surusta puhuminen selvästi jännitti osaa lapsia, mutta jokainen oli osallinen itselleen sopivalla tavalla – joku oli aikuisen sylissä, joku makasi penkillä, joku seurasi tarkkana suurilla silmillään. Katso kedon kukkia. (Muovaillaan iloinen hahmo.) OMA VARTALO: Piirrä lapsen vartalon ääriviivat isolle paperille tai tapetille. RUKOUS: Vaikka kuinka kiukuttaa ja harmittaa, niin koeta muistaa: on ystävä hellä vierelläsi. Kun kysyin lapsilta, että missä suru tuntuu, niin vastauksena oli, että vatsassa. MUISTOJEN LAATIKKO (esim. (T.Hänninen) LORU: kaikuna ja ota liikkeet mukaan Siipi siuh, siuh, siuh, vauhtiin viuh, viuh, viuh! Siipi siuh, siuh, siuh, jarrutus iuh, iuh, iuh! Siipi siuh, siuh, siuh, paikalla piuh, piuh, piuh! Siipi siuh, siuh, siuh, Matkaan siuh, siuh, siuh! (KM2 Essi Nyyssönen ) Keskustellen lapsiryhmässä Leppävaaran seurakunnan, Karakappelin päiväkerhon 3–5-vuotiaiden Leppäkertut-ryhmässä pöllönäytelmä tempaisi lapset mukaan kertomukseen ja oli ihanaa huomata, miten he eläytyivät siihen. KESKUSTELUNAIHEITA LAPSIRYHMÄSSÄ: • Oletko nähnyt kuolleen linnun tai eläimen. pehmoeläimellä, joka on surullinen koska… (lapset jatkavat tarinaa). Kirjaan voi myös saduttaa lapsen kertomia asioita. kenkälaatikko), muistojen kynttilä (pilttipurkin koristelu hiekalla, lasimaalilla, serveteillä jne.), musiikkimaalaus (tunnetiloja eriväreillä) jne. (käsillä kukka) Älä huoli turhasta. (tee sydän käsillä, sormilla). Kuoleman käsitteleminen yhteiskunnan varhaiskasvatuksessa, esimerkiksi tämän pöllönäytelmän avulla, on oiva tapa alustaa vaikeaa aihetta. • Missä suru tuntuu. Varaa aikaa ja tilaa keskustelulle surusta ja muistakin tunteista sekä niiden tunnistamisesta. Hän Sinulle hiljaa, niin hiljaa kuiskaa olen tässä lähelläsi. Tämän jälkeen lapsi voi leikata lehdistä tai piirtää iloisia kuvia ja liimata ne kohtaan missä ”ilo asuu tai tuntuu” tai lapsi voi haluamallaan värillä maalata kohdan missä hänen oma surunsa ”asuu tai tuntuu”. TARINA KÄSINUKEILLA: Aikuinen voi aloittaa tarinan esim. Lisäksi vartalon voi vielä koristella, esim. Uskonnolliset elementit, esimerkiksi rukous, tulee jättää pois. • Kuka sinua lohduttaa, kun olet surullinen. Samalla voidaan pohtia, miltä suruhahmosta juuri nyt tuntuu tai mitä hahmo ajattelee. Aikuinen kirjaa samalla lasten sanoitusta. (linnun lennätystä) Älä huoli turhasta. • Mitä ajattelet, että eläimille tai ihmisille tapahtuu, kun he kuolevat. Valokuvaamisen aiheena esim. • Oletko joskus ollut surullinen. Ollaan Isän hoivassa. Lopuksi katsotaan yhdessä, mitä kaunista ja omanlaistaan lapset ovat kuvanneet. • Minkä värinen suru voisi olla. Tarinaa viedään eteenpäin niin, että pehmoeläimelle on tapahtunut samanlaisia tapahtumia kuin oikeassa elämässä. HUOLI-LORU: kaikuna Älä huoli turhasta. Muuten keskustelu kuolemasta, surusta, hautajaisista, peloista, eri katsomusten välisistä ajatteluista kuoleman tai surun kohdatessa on mahdollista ja sallittua – katsomuskasvatus hengessä ja 1. Mikä tekisi hahmosta iloisen ja miltä se silloin näyttäisi. Piirtämällä, kuvia leikkaamalla, liimaamalla oikeita valokuvia. aikuisen kanssa. VALOKUVAAMINEN: Lapset valokuvaavat kännykällä/kameralla sisällä, pihalla, metsässä. Pelkoa herätti ajatus siitä, että isä tai äiti kuolisi. Toinen taas oli käynyt hautajaisissa tai haudannut eläimen vanhemman kanssa. 53 Ideasta käytännöksi PYHIÄ HETKIÄ TOIMINNALLISIA MENETELMIÄ SURUN KÄSITTELYYN OMAN KUVAKIRJAN TEKEMINEN: Mikä sisältää muistoja rakkaasta ihmisestä/eläimestä: mitkä asiat tekevät iloiseksi tai surulliseksi, mikä pelottaa, mikä auttaa pelossa ja surussa jne. • Oletko ollut joskus hautajaisissa. TURVAPAIKKA TAI -PESÄ: Lapset rakentavat oman turvapaikan, jossa saa olla rauhassa, levollinen ja turvassa (tuolit, kankaat, tyynyt, pehmolelut, pöydät jne.)
Jumala on ihmisten luona kuitenkin joka päivä. adventtisunnuntain teksteissä tuleva kuningas näyttäytyy myös kunnian kuninkaana; ei vain pienenä seimen lapsena. Lauluun voi liittää myös tukiviittomat: Toivo: näytetään molemmilla käsillä peukkua Rauha: aivan kuin levitetään rauhaa; viedään kädet kämmenet alaspäin pidettyinä keskeltä sivuille Rakkaus: painetaan kämmenet sydämen päälle Ilo: viedään kädet kuin ”haitaria soittaen” rintakehän päältä sivuille. Tässä kohtaa Jeesuksesta puhutaan nöyränä ja lempeänä kuninkaana. Suosittelen, sillä kirja on runsas ja monikäyttöinen: on pieniä rukouslauluja kaikille, alakoululaisen elämän lauluja, tuttuja biisejä radiosoitosta, leikkilauluja, virsiä! Jukka Salmisen laulu Pienikin valo pimeän poistaa (Laulutuuli no 32) on itsessään myös monitahoinen laulu. adventtisunnuntaina aletaan odottaa tätä maailman valoa. 4. Tänään toivon kynttilän sytytän. Siis esimerkiksi: Tänään toivon kynttilän sytytän. Miten voisimme raivata omaan sydämeen tietä Jumalalle. Kirkkovuoden teksteissä tämä odotus etenee taas näin: 1. Saksassa kynttilöille annetaan myös tällaisia merkityksiä: Ensimmäisenä adventtina sytytetään toivon kynttilä. adventtisunnuntai on omistettu Maria-äidille. Siellä ja esim. 54 Ideasta käytännöksi LAULA – LEIKI – LIIKU TEKSTI JA TOTEUTUS Mari Torri-Tuominen KUVA Suvi Sievilä Pienikin valo pimeän poistaa Oletko jo tutustunut vuoden 2019 Laulutuuli-kirjaan ja sen äänitteeseen. Neljäntenä adventtina syttyy ilon kynttilä. 3. Adventtikynttilöiden käyttö levisi Suomeen Ruotsista 1900-luvulla. Toisena adventtina sen rinnalle sytytetään rauhan kynttilä. Adventista alkaa Jeesuksen syntymän odotus. Pienikin valo pimeän poistaa ja adventti Jukka Salmisen laulussa neljälle kynttilälle – adventtikynttilöille – on annettu neljä eri merkitystä. Seurakunta liittyy tähän odotukseen.. adventtisunnuntaina meitä kutsutaan Johannes Kastajan sanoin tekemään tie kuninkaalle. Sen jokainen säkeistö sopii vaikka yksittäiseksi rukouslauluksi – etenkin jos lopussa toistetaan aina se asia, minkä puolesta kynttilä sytytetään. 2. Kolmantena adventtina toivon ja rauhan kynttilät saavat rinnalleen rakkauden kynttilän. Adventtikynttelikön kynttilöiden sytytys ja valon lisääntyminen pikkuhiljaa muistuttaa meitä lähestyvän Valon syntymisestä. Saamme siitä jo häivähdyksen yhden kynttilän liekin muodossa. Silloin voimme myös paastota
Kun valoani katselette, sen tulosta jo iloitsette. Voinko minä ilahduttaa. Pian viikko ohi vilistää, jäljelle vain yksi jää.” Neljäs liekki lausuu: ”Nyt odotus on päättynyt. Joulu tulla saa (Gummerus): MITÄ ADVENTTIKYNTTILÄT KERTOVAT. Ilon kynttilää katsellessa voi miettiä, mikä tuo minulle iloa. Sytytetään kynttilä, ja sanotaan ääneen tai mietitään hiljaa mielessä kynttilän symboliikkaan liittyviä asioita. Miten voi lisätä rauhaa. Ei pidä olla toivoton, kohta viikko mennyt on.” Toinen liekki supattaa: ”Mielenne vain malttakaa. Siis kerallani riemuitkaa. Millaista on rakkaus. Millaista on ilo. Missä rauhoitut. Jumala rakastaa minua! Miettimisen aiheita voivat olla mikä on minulle rakasta, miten voisin sanoa toiselle, että hän on rakas ja tärkeä. Pian toinen viikko hujahtaa, muut kaksi odottaa vuoroaan.” Kolmas liekki puhuu näin: ”Jo joulu hiipii tännepäin. Millaista on toivo. Joulu tulla saa -kirja sisältää monenlaista joulumateriaalia. Ensimmäinen vakuuttaa: ”Jos maltatte vain odottaa vielä neljän viikon verran, toki joulu saapuu kerran. Jo joulun juhla tulla saa.”. Rauhan kynttilän aikana voi miettiä kenelle toivoo rauhaa. Millaista on rauha. Toivon kynttilän aikana voi katsella kynttilän liekkiä ja miettiä, mitä toivoo itselle ja mitä toivoo kaverille. 55 Ideasta käytännöksi Neljä pientä meditaatiota Pienikin valo pimeän poistaa -lauluun (ja ylipäätään adventtikynttilöiden sytytykseen) voi liittää pienen meditaation/hiljentymishetken/ ajatusten jakamishetken. Mitkä asiat ovat iloisia, mikä joulussa ilahduttaa. Saksankielisen alkuteoksen on tehnyt Josef Carl Grund, suomentaja on Ulla-Mari Kellomäki. Rakkauden kynttiälä katsellessa voi muistuttaa siitä, että Jumala rakastaa meitä kaikkia. Viehättävä jouluruno kertoo adventtikynttilöistä. Nyt ei sovi nahistella, pipareita pihistellä. Mitä rauhaa nyt juuri tarvitsi
Perhelän päivää ilahdutti Myrskyssä-kertomus leikkivarjoineen. 56 Ideasta käytännöksi KURKISTUKSIA Olipa aurinkoinen Pisara! Runsaan puolentoista tuhannen lapsen, nuoren ja perheen Pisara-telttaleiri (24.–29.9.) Partaharjulla osui yhteen kesän helteisimmistä viikoista. TEKSTI & KUVAT Marjo Suominen Kiitosta saanut leirikirkko nähtiin myös TV:stä. Uutuutena toteutettiin nuortenleiri ja perheleiri. Koin, että leirillä oli levollinen ja hyvä olla. ”Rantapisarasta” vesiliukumäkineen otettiinkin kaikki irti, eikä sade häirinnyt leirin runsasta ohjelmatarjontaa eikä yhteistä ajanviettoa. Päkä ja Pulmu esiintyivät isolla lavalla ja Perhelässä.. Pisara oli Partaharjun 18. Kuoroleiriläiset saattoivat esiintymisen ohessa eläytyä myös ohjelmaan. ”Leiri järjestelyineen ja ohjelmineen ei olisi ollut mahdollinen ilman yhteistä ponnistusta. Leiri rakentui hiippakuntien kylistä, joissa telttailivat lähinnä 10–14-vuotiaat leiriläiset. "Iltanuotiolle" saavuttiin kulkueissa. suurleiri, ja tällä kertaa se oli tarkoitettu kaikenikäisille. Tämän takana oli seurakuntien vapaaehtoisen ja työntekijöiden asiantunteva, sydämellään tekemää työ leirin hyväksi”, kiitteli leirinjohtaja Eija Kallinen
Ihan tippa linssissä olen laulanut mukana lasten hengellisiä lauluja”, kertoo Antti. ”Täällä voisi olla vegaaniruokaa ihan jo maapallon tilan vuoksi. ”Viestissä olivat projektipäällikkö Maara Kososen yhteystiedot, laitoin hakemuksen vetämään – ja nyt olemme täällä”, Antti iloitsee ja lisää: ”Ja kaiken kukkuraksi pääsimme vielä seurakuntayhtymän bussikyydillä Partaharjulle.” Perhe on osallistunut leiriohjelmiin erittäin aktiivisesti. Esiintyjistä Taika-Petteri ja Jakke-jääkarhu ovat tehneet häneen suuren vaikutuksen. Jenni ja Anssi ovat osallistuneet aktiivisesti tarjolla olevaan ohjelmaan, mm. Perheen lapset ovat pitäneet myös helmirannekkeista ja helmien vaihtamisesta. Illalla juuri puhuttiin, että voi kun voisi jatkaa leirielämää vielä pidempään. ”Silloin isoimmat lapset saavat mennä Savulaan. Piki-aamuun, jossa keskusteltiin kiusaamisasioista. ”Lapset ovat olleet tosi vaikuttuneita leirielämästä. Toisaalta sijainti on keskeinen ja kaikkialle on kohtuullinen matka.” Myös viereisen Purolan leirin hälinä on hetkittäin häirinnyt perheen yöunia. Sinisen pallon teema onkin ollut hienosti esillä leirillä.” Perhe vakuuttaa, että suurleirille tullaan toistekin. ”Ja Aapon kanssa oli kiva kokeilla Godly Play -työskentelyä”, Anssi kertoo. ”Kaikessa tekemisessä on ollut leppoisa tahti, ohjelmaa ei ole ollut liikaa. Vanhempana on koko ajan mielen päällä kysymys, mitä voisimme tehdä toisin, että emme kuormittaisi planeettaamme tarpeettomasti. Sen he ovat ilmaisseet aivan spontaanisti. ”Tähän mennessä mieleenpainuvimpia ovat olleet iltanuotiot ja perhejumalanpalvelus. Näistä huolimatta kokemus menee vahvasti plussalle. ”Kivointa on polkuautolla ajaminen ja jätskin syöminen”, kertoo Aapo. Perhe Tähtinen omalla telttapaikallaan Pisara-leirillä.. ”Kyllä suurleirille voisi tulla toistekin, hyvillä mielin olemme kaikesta kokemastamme”, sanovat Anssi ja Jenni. ”Niin paljon on osallistuttu kuin on pystytty. Vanhemmat kehuvat lasten nukkuneen hyvin, jopa nuorimmainen Paulus. Kokon perhe aineettomilla markkinoilla. Leiri tuo kaivattua vaihtelua, täällä on erilainen rytmi ja rutiinit.” Pieniä miinuksiakin tulee: ”Telttapaikka on kuuma, kun puut eivät suojaa kentälle sijoitettua Perhelän leirikylää. Suurperhe on majoittunut yhteen isoon telttaan; isoimmat neljä ovat keskenään yhdessä osastossa ja pienimmät vanhempien kanssa omassaan. ”Pisaran päätyttyä alamme säästää leiribudjettia neljän vuoden päähän”, lisää Antti. Aapo on kolmivuotias ja nauttii leirielämästä silminnähden. Eilen häntä ilahdutti paloauto, jonka vesisuihkun alle pääsi vilvoittelemaan. Vain pari ohjelmaa on jäänyt väliin”, kertoo Tanja. Tähtisen perheelle on tärkeää viettää aikaa yhdessä leiriohjelman lomassa Hyvinkään seurakunnan nuorisotyönohjaaja Anssi Tähtinen suunnitteli alun perin tulevansa leirille nuorten kanssa. Muihin kyliin he eivät ole vielä ehtineet, kun Perhelän ’kattaus’ on ollut niin runsas. Ja kun sen myötä telttaan tulee lisää tilaa, me vanhemmat voimme valloittaa itsellemme oman osaston”, suunnittelee Tanja. Epun unta häiritsi flunssa parina yönä, mutta nyt poika voi jo paremmin. Kaikki on niin hienosti organisoitu ja huolto pelaa.” Onko mitään, mikä voisi olla toisin. Ja oli tosi hienoa, kun kaksi lapsistamme pääsi kuoroon mukaan – rohkaistuivat ja halusivat mennä sinne.” Minulle henkilökohtaisesti on ollut tärkeää se, että olen voinut tuoda lapset Jumalan kasvojen eteen ja sinne, missä puhutaan Jeesuksesta. 57 Ideasta käytännöksi KURKISTUKSIA Terveisiä Pisaran Perhelästä! Kokon perhe nauttii täysin siemauksin leirielämästä Antti Kokon ja Tanja Iljina-Kokon perhe – Kaisa-Mari 8 v., Eemeli 8 v., Selja 6 v., Aliisa 4 v., Eppu 3 v., ja Paulus 5 kk – sai idean Pisara-leirille lähdöstä, kun yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut Antti-isä selasi Twitter-viestejä ja hänen silmiinsä osui Oulun seurakunnan twiittien joukosta tieto Pisara-leiristä ja mahdollisuudesta hakea Nuoren kirkon tarjoamaa leiriavustusta. Muita perheitä olemme tavanneet ohimennen, mutta enemmän on keskitytty yhdessä olemiseen omalla perheellä”, Jenni korostaa ja jatkaa: ”Ihanaa, kun kaikki muu arjen säätäminen jää – ei tarvitse laittaa ruokaa eikä pyörittää muitakaan perusarjen juttuja. On tämä ollut ihan mahtava kokemus heille. Entä mikä leirillä on ’kolahtanut’ erityisesti. ”Mutta kun emme tällä kertaa saaneet nuorten joukkoa Kivilään ja kun kerran perheleiri järjestettiin, ajattelin että miksipä emme tulisi Partaharjulle oman perheen voimin.” Puoliso Jenni piti ideaa hyvänä, ja nyt he viettävät Perhelässä kolme yötä telttaillen. Lapsista Selja sanoo, että parasta on ollut olla kaverin kanssa ja se, että leiriltä on saanut uuden ystävän. Se on ollut erityisesti poikien mieleen
Vähän jännittää, enkä tiedä miksi. Rinnassa tuntuu möykky. 58 Ideasta käytännöksi HILJAISUUDEN IKKUNA Joskus silmissäni on surua. TEKSTI Katja-Maaria Vilén Kirjoittaja on Hämeenkylän seurakunnan pappi, joka on myös taidemaalari. Haluaisin, että rakas ystävä olisi vieläkin lähellä. Ehkä minulla on ikävä. KUVA Roni Tinell Le ik ka a ta lte en hi lje nt ym ise n ku va ks i.. Kiitos kun kuuntelet mínua. Tämä on tärkeä asia. Minulla ei ole sanoja, mutta Jumala ymmärtää sen
59 Ideasta käytännöksi www.lapsenoikeuksienviikko.fi Le ik ka a ta lte en hi lje nt ym ise n ku va ks i.
Hahmot on helppo leikata irti, ja niiden avulla voi leikkiä ensimmäisen joulun tapahtumia joko vihon mukana seuraavan joulukertomuksen tai jouluevankeliumin pohjalta. Tilaa Jouluseimeä jaettavaksi joulunaikaan seurakuntasi lapsija perhetyössä hintaan 3,90 e/kpl. Jouluseimi on kaunis ja joulun ytimen tavoittava lahja lapsiryhmille kotiin vietäväksi tai yhdessä askarreltavaksi. 60 Teema facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi KLASSIKKO KUVITUS JA TOTEUTUS KIRSI TAPANI Askartele jouluseimi Askartele Jouluseimi välittää joulun sanomaa niin kerhoon, päiväkotiin kuin perheisiin. Seimivihot myydään viiden kappaleen nipuissa. Jouluseimi-vihosta rakentuu viehättävä seimiasetelma, jonka on tänä vuonna toteuttanut Kirsi Tapani. ISBN 978-952-354-159-7 Koko 210 x 297 mm, 24 s. Hinta stift. 3,90 e; myydään 5 kappaleen nipuissa (19,50 e) Tilaa jouluseimi jaettavaksi lapsille 3,90 € Rakenna oma seimiasetelma