1 Teema Lapsen surulla on monet kasvot 5 2022 2 / KATSOMUSKASVATUKSEN TEEMANUMERO OVET AUKI KATSOMUSKASVATUKSELLE! Lohtuhuivin lämpöä KATSOMUSKASVATUS on osa hyvää arkea
Monitoimityökalu sisältää erillisen käsikirjan sekä kestävän, pinnoitetun, ja pyyhittävän JokaLapsi-alustan, jonka kautta voi eri tavoin viestiä, pohtia, konkretisoida, peilata ja käsitellä erilaisia ihmisyyteen liittyviä asioita. JokaLapsi auttaa työtä ohjaavien tavoitteiden, kuten Varhaiskasvatussuunnitelman ja Esiopetuksen opetussuunnitelman tai kansallisen lapsistrategian muuntamisessa konkretiaksi arjen toiminnassa. JokaLapsen avulla luodaan osallisuutta ja dialogia kasvatusyhteistyöhön, lasten kanssa työskentelyyn ja ammatilliseen pohdintaan. JokaLapsen avulla luodaan osallisuutta ja dialogia niin kasvatusyhteistyöhön, lasten kanssa työskentelyyn kuin ammatilliseen pohdintaan. Kaikki JokaLapsen avulla tuotettu materiaali voidaan hyödyntää pedagogisena dokumentointina, ja siitä voidaan ammentaa sisältöä esimerkiksi ryhmävasuun. Koko 800 x 1200 mm ISBN 6418132001873 Hinta 90,00 KIA OLKKOLA, EMILIA ERFVING (KUV.) JokaLapsi — Pedagoginen monitoimityökalu JokaLapsi on pedagoginen monitoimityökalu, joka on suunniteltu kasvatusja opetusalan hyötykäyttöön. ISBN 9789523546219 Hinta 34,00 Lue lisää JokaLapsesta jokalapsi.com 34,00 € UUTUUS! JokaLapsi-alusta Tuotenumero 6418132001873 Koko 800 x 1200 mm Publiva Oy/Lasten Keskus Pinnoitettu, pyyhittävä alusta 90,00 € UUTUUS! JokaLapsi.com. Erilaisten työskentelymuotojen kautta autetaan ryhmän aikuisia, lapsia sekä perheitä oivaltamaan, että yhteisöllisyys, aito inkluusio sekä tasa-arvo ja yhdenvertaisuus toteutuvat yksilöja ryhmätason jatkuvalla yhteistyöllä. 2 Teema facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja seurakunnille lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi KIA OLKKOLA, EMILIA ERFVING (KUV.) JokaLapsi-alusta JokaLapsi on pedagoginen monitoimityökalu, joka on suunniteltu kasvatusja opetusalan hyötykäyttöön. JokaLapsen erityinen pedagoginen näkökulma on yksilöja ryhmätason jatkuva peilaaminen ja vuoropuhelu
Mua suretti myös niiden puolesta, joille vaari oli kaikista läheisin. Meidän koirakin kuoli, se oli mulle tosi iso suru.” Aava, 10 vuotta ”Olimme jokin aika sitten, en muista tarkkaan kuinka kauan sitten, äidin vaarin hautajaisissa. Mutta aina kuolema ja menetys on surullista. Muistotilaisuudessa oli sitten vähän vähemmän surullista. Siellä myös kerrottiin muistoja.” Elsa, 7 vuotta. Onneksi vaari kuoli niin, että läheiset oli ympärillä. Onko tuolla sitä tuhkaa. Kirkossa oli tosi surullinen tunnelma ja siellä itketti. Se oli silleen varmaan ihan hyvä kuolema. Hautajaisissa koko suvun edessä itkeminen tuntui aluksi vähän oudolta, en ole aiemmin sillä lailla itkenyt. Se johtuu varmaan siitä, että oli kuitenkin kiva nähdä niitä kaikkia elossa olevia sukulaisia. 3 Teema LAPSEN SILMIN TEKSTI & KUVA Miia Raninen Tapiolalaiset sisarukset, ekaluokkalainen Elsa ja neljäsluokkalainen Aava, puhelivat Tapiolan uurnalehtoon tullessaan: “Onko nämä nyt niitä hautoja. Mä en olekaan pitkään aikaan käynyt tällä hautausmaalla, kun en tunne ketään, joka olisi haudattu tänne.” ”Vanhan ja sairaan ihmisen kuolema saattaa tuntua luonnollisemmalta kuin jos joku esimerkiksi murhataan tai jos kuolee vaikka 2-vuotiaana onnettomuudessa
Oloni on niin voimaton kaikkien haasteiden edessä. Seurakuntien lisäksi muutkin tahot voivat hyödyntää konseptia paikallisesti. Riittää, kun on kuulolla, mutta saa keskusteluun tietysti mieluusti osallistuakin. Tämän jälkeen järjestetään nettiin yhteinen kokoontuminen. 4 Teema PERHEIDEN KANSSA TEKSTI Juhana Unkuri KUVITUS Shutterstock Lasten ja nuorten keskus on lanseerannut Murehdintaklubi-mallin, joka on matalan kynnyksen, osallistava digitaalinen vertaisryhmä vanhemmille. Ajatuksena on tallentaa kokoontumiset, jolloin niihin on kätevää palata myöhemmin. Murehdintaklubi liittyy tämänvuotisen Yhteisvastuukeräyksen kampanjateemaan ”Lahjoita mulle huominen”. Paikallistason teemoja Murehdintaklubien tekniseksi alustaksi on monia hyviä vaihtoehtoja, esimerkiksi YouTube, Microsoft Kuulen kaikkialta vain huolta. Murehdintaklubin perusmalli on yksinkertaisen tehokas. – Mukana olo ei välttämättä vaadi aktiivista roolia. Murehdintaklubeja voidaan järjestää esimerkiksi rippikoululaisten, kerholaisten tai vaikkapa partiolaisten huoltajille. – Ajatuksemme on ollut kehittää hyvin toimivia malleja lasten ja nuorten vanhempien kohtaamiseen ja tukemiseen. Aktiivisuuden aste voi myös vaihdella tilaisuuden aikana. Surullista kuulla... – Tarkoituksemme on järjestää jatkossa lisää kaikille avoimia Murehdintaklubeja ja lisäksi markkinoimme mallia aktiivisesti osana Perheystävä-toimintaa. Mistä saisin toivoa. Lasten ja nuorten keskus on järjestänyt toistaiseksi kaksi Murehdintaklubia, joiden otsikkoina olivat ”Kuinka voin tukea nuortani Ukraina-tilanteen ahdistuksessa?” sekä ”Kuinka voin tukea lastani Ukraina-tilanteen ahdistuksessa.” Eli kohderyhminä olivat eri-ikäisten lasten vanhemmat. Toivoa on aina!. Paikalla olijat saavat osallistua keskusteluun chatin välityksellä. Klubeja on järjestetty myös yhdessä seurakuntien kanssa ja lisäksi muutama seurakunta on järjestänyt niitä yhteistyössä paikallisen verkoston kanssa. Teema nostaa esiin nuorten hädän ja toivottomuuden kokemuksen, jota pitkittynyt korona-aika on lisännyt. Onko teillä sama tunne. Klubeja voidaan toteuttaa myös kouluja varhaiskasvatusyhteistyönä, kertoo Perheystävän hanketyöntekijä Hanna Rajalin. Ensin valitaan jokin aihe, joka herättää pohdintaa vanhempien ja lasten/nuorten keskuudessa. Juontajan johtamassa tilaisuudessa kuullaan muutamia puheenvuoroja, joita voivat pitää niin asiantuntija, vanhempi kuin nuori itse. Noin tunnin mittaisen tilaisuuden päätteeksi juontaja tekee loppuyhteenvedon, joka voi sisältää nostoja käydystä keskustelusta. MUREHDINTAKLUBI tarjoaa mahdollisuuden yhteiseen keskusteluun ja huolien jakamiseen Murehdintaklubiin on helppoa osallistua arjen keskeltä. Netti on tähän erinomainen väline, varsinkin kun ihmiset ovat tottuneet korona-aikana kokoontumaan aiempaa useammin verkossa, suunnittelija, Lastenkirkko-median päätoimittaja Anita Ahtiainen pohtii
– Kun teemaa pohtivat ensin nuori – joko livenä tai ennakkotallenteen kautta – ja vanhempi, kynnys keskusteluun osallistumiseen luultavasti madaltui. Tapahtuman jälkeen lähetimme linkin Wilman kautta koteihin. Ahtiaisen mukaan Murehdintaklubien toteutuksessa paikallisia asiantuntijoita kannattaa hyödyntää monipuolisesti. – Niille on kysyntää säännöllisesti, ja usein tällaisia paikkoja on liian vähän. Varhaiskasvatuksen teemoissa asiantuntijana voi toimia vaikkapa neuvolan työntekijä. Lasten ja nuorten keskuksesta. Lisäksi oli tietysti arvokasta saada asiantuntijoiden näkemystä meidän paikalliseen tilanteeseemme. – Live-kokoontumisiakin tarvitaan tietysti edelleen, ja vaihtoehtona on suosia myös liven ja netin yhdistävää hybridimallia. Nykyään hän toimii Kannuksen seurakunnan kirkkoherrana. Seurakuntien lisäksi muutkin tahot voivat hyödyntää konseptia paikallisesti. Ahtiaisen mukaan ajankohtaisia tärkeitä teemoja kannattaa kartoittaa paikallistasolla; näin valituille aiheille on varmemmin vahva sosiaalinen tilaus. – Varhaiskasvatuksen piirissä kannattaa hyödyntää vaikkapa perhekeskuksia ja erilaisia somekeskusteluja. Typön mukaan Murehdintaklubi oli kokonaisuudessaan onnistunut pilottikokeilu. – On kuitenkin niin, että onnellisuuskaan ei ole vain iloa, vaan se pitää sisällään myös tummemmat sävyt. Kannuksessa on tarkoitus järjestää Murehdintaklubeja myös jatkossa. Murehdintaklubit tarjoavat tähän hyvän mahdollisuuden. Ahtiaisen mukaan oleellista on, että haastavien kysymysten ja murheiden käsittelyyn on tarjolla riittävästi paikkoja. Ihmisten elämässä on asioita, mitä murehditaan tai märehditään. Murehdintaklubit tarjoavat tähän hyvän mahdollisuuden, Typpö pohtii. Asioista ollaan ehkä arkoja puhumaan ja ylipäätään niihin on vaikea saada muilta vinkkejä. Asioista ollaan ehkä arkoja puhumaan ja ylipäätään niihin on vaikea saada muilta vinkkejä. Tämän osalta Murehdintaklubeja voitaisiin järjestää vaikkapa yhteistyössä seurakuntien diakoniatyön kanssa, Ahtiainen sanoo. 5 Teema teams ja Google meet. Tämän jälkeen äänessä olivat myös asiantuntijat, mm. – Ihmisten elämässä on asioita, mitä murehditaan tai märehditään. Teemoina olivat ”vuorovaikutus kotona”, ”kaveruus” sekä ”some vai live, ajankäyttö ja kohtaaminen” – Koimme verkossa järjestettävän matalan kynnyksen kokoontumisen hyvänä mallina. – Osanotto oli varsin mukavaa, klubiin osallistuttiin myös perheittäin. Kannuksen Murehdintaklubeilla juontavina toimivat vuorollaan seurakunnan nuorisotyönohjaaja, koulukuraattori sekä koulunuorisotyöntekijä. On tärkeää, että esimerkiksi seurakunta tarjoaa tällaisia mahdollisuuksia. Kannuksessa hyvä kokemus Kannuksessa on järjestetty kolme koululaisten vanhemmille/perheille suunnattua Murehdintaklubia, jotka toteutettiin koulun, seurakunnan ja vanhempainyhdistyksen yhteistyönä. Ahtiainen toteaa, että joidenkin mielestä Murehdintaklubi saattaa kuulostaa nimensä myötä ”mollivoittoiselta” foorumilta. Ahtiainen uskoo, että verkossa pidettävät kokoontumiset ovat tulleet jäädäkseen. Murehdintaklubeja voidaan järjestää esimerkiksi rippikoululaisten, kerholaisten tai vaikkapa partiolaisten huoltajille.. Alustana käytimme meille entuudestaan tuttua Google meetia ja tietoa välitimme Wilman kautta, kertoo Sakari Typpö, joka toimi tuolloin Kannuksen yläkoulun ja lukion rehtorina. Itse uskon, että tällä hetkellä perheitä luultavasti mietityttävät ja ehkä ahdistavatkin talouteen liittyvät kysymykset. – Seurakunnan työntekijöiden lisäksi on kätevää käyttää muita paikallisesti tunnettuja päteviä henkilöä. Alustuksia kuultiin niin koululaisilta kuin heidän vanhemmiltaan. Itse uskon, että tällä hetkellä perheitä luultavasti mietityttävät ja ehkä ahdistavatkin talouteen liittyvät kysymykset. Tämän osalta Murehdintaklubeja voitaisiin järjestää vaikkapa yhteistyössä seurakuntien diakoniatyön kanssa, Ahtiainen sanoo
Varhaisen tuen portaat Kirkon talolta Kirjahylly Papin päiväkirjasta Lohtuhuivin lämpöä 3 4 7 8 13 14 TEEMA-ARTIKKELIT Lapsen silmin Perheiden kanssa Murehdintaklubi Pääkirjoitus Sylissä jokainen saa levätä Teema Lapsen surulla on monet kasvot Kolumni Suru voi olla hyvää ja siksi se pitää ajatella toisin Teema Katsomuskasvatus on osa hyvää arkea Luovat lapset Ilon ja surun perhoset Nallukka Digileikit Jännityspeli kammottaa ja naurattaa Jooga Jooga ja mindfullness -harjoitukset Vaelluspolku hautausmaalla Laula – leiki – liiku Musiikkijoulukalenteri Lastenkirkko Hyviä hetkiä Suru iloksi vaihtuu! Hiljaisuuden ikkuna 8 48 24 22 ME TEKIJÄT IDEASTA KÄYTÄNNÖKSI TEEMA: Lapsen suru 20 22 24 27 27 28 30 31 32 34 36 37 38 42 44 46 48 50. 6 Teema TÄSSÄ NUMEROSSA Me tekijät "Surutalvi" murtaa yksinpärjäämisen perinnettä 7 kysymystä kirkkoherra Marja Heltelä vastaa Me tekijät Sururyhmän ohjaajana Kouluttaudu, osallistu Lasten ja nuorten keskus Me tekijät Kuuleksä mua
Sylissä jokainen saa levätä “Asuuko isoäiti oikeasti taivaassa. Lapsi hätääntyi ja halusi syliin. Halasin lujasti. 6. Pienelle lapselle suuretkin asiat näyttäytyvät konkreettisina. 7 Teema 5 2022 JULKAISIJA LASTEN JA NUORTEN KESKUS RY Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki Puh. (09) 6877 4510, www.lastenjanuortenkeskus.fi KUSTANTAJA LASTEN KESKUS JA KIRJAPAJA / PUBLIVA OY PÄÄTOIMITTAJA Katri Korolainen TOIMITUSSIHTEERI Marjo Suominen marjo.suominen@lastenjanuortenkeskus.fi TOIMITUS Anita Ahtiainen Kaisa Aitlahti Päivi Aumala Tiina Hänninen Minna Kaihlanen Taina Karvonen Marjukka Luoma Eleonora Printz Johanna Routasalo Satu Reinikainen Anna-Mari Tukeva ULKOASU Suvi Sievilä TILAAJAPALVELU JAICOM lastenkeskus@atex.com Puh. Sitten hän silitti poskeani ja totesi: “Äiti, ei se haittaa että olet surullinen. Siksi pienenkin lapsen hankalille tunteille ja oudoille kysymyksille pitää antaa tilaa silloinkin, kun itsellä ei ole vastauksia. Kysymyksiä riittää, jos niiden antaa tulla. Lapsi aistii aikuisen suhtautumisen yllättävän herkästi ja mukautuu sen pohjalta. 03 4246 5376 TILAUSHINNAT Koko lehtipaketti (6 nroa + liite) • Kestotilaus 87 € • 12 kk 91 € • 6 kk 54 € Irtonumero 18,50 € Päkän ja Pulmun vinkit -liite ja lehti • Kestotilaus 38,50 € • 12 kk 41,50 € Katsomuskasvatusnumerot (lehdet 2 ja 5) • Kestotilaus 37 € • 12 kk 39 € Opiskelijoille -50 % ensimmäisenä vuotena ILMOITUSHINNAT 1/1 sivu 1250 € (+alv) 1/2 sivu 750 € (+alv) 1/4 sivu 460 € (+alv) Pakettihinnat sopimuksen mukaan. Palataan äitienpäivään, jolloin kolmevuotias kysyi solkenaan kysymyksiä isoäidistä, jota hän ei koskaan ehtinyt tavata. Sinulla on ikävä isoäitiä.” En tiedä, kumpi meistä tarvitsi sylissä olemista siinä hetkessä enemmän.. Samaan aikaan surevia lapsia on maassamme tuhansia. Kuolemasta puhuminen on Suomessa monella tavalla hyvin yksityistä ja vaiettua. vuosikerta PAINOPAIKKA PunaMusta Oy / Forssa MEDIAKORTTI www.aikakaus.fi KANNEN KUVA Suvi Sievilä Aikakausmedian jäsenlehti ISSN 2489-2343 PIENI ON SUURIN VERKOSSA www.lastenjanuortenkeskus.fi/pieni-on-suurin /PienionSuurinlehti PÄÄKIRJOITUS Katri Korolainen vastaava päätoimittaja Lasten ja nuorten keskus ry Pienenkin lapsen hankalille tunteille ja oudoille kysymyksille pitää antaa tilaa silloinkin, kun itsellä ei ole vastauksia. Harva meistä kokee osaavansa sanoa oikeita sanoja ja lohduttaa menetyksen hetkellä edes aikuista, saati lasta. Minä haluan lentää isoäidin luo raketilla!” Totesi kolmevuotias, kun äitienpäivänä veimme kukkia äitini haudalle. Pyhäinpäivän tullessa keskitymme erityisesti surun ja kuoleman kohtaamiseen pienten kanssa. Kun kerroin, että isoäiti iloitsee taivaassa kolmevuotiaasta ja hänen pikkusiskostaan, alkoivat kyyneleet virrata omilla poskillani. Toistoalennus -10 % ILMESTYMINEN Pieni on Suurin ilmestyy tammi-, maalis-, huhti-, elo-, lokaja marraskuussa LEHDEN LIITTEET Päkän ja Pulmun -vinkit liite numeron 3/22 mukana. Siksi toivomme tämän lehden antavan kunnon tukipaketin lapsen surun kohtaamiseen
– Muutto toiselle paikkakunnalle, lemmikkieläimen kuolema, vanhempien ero sekä muut erilaiset kriisit aiheuttavat lapselle surua ja huolta. – Lapsen emotionaalista yksinäisyyttä on paljon. Lasten puheluissa on selkeästi kuultavissa, että lapsen kaipuu aikuiseen on valtava, Weckström kertoo. On lapsen ja koko perheen etu, että muutkin lapsen arjessa olevat aikuiset tietävät perheen mahdollisesta kriisistä ja pystyvät tukemaan lasta sensitiivisesti. Monet vanhemmatkin ovat saattaneet olla tilanteesta kuormittuneita ja ahdistuneita. Tuleeko Suomeen sota. Kaikki vanhemmat eivät ole välttämättä tulleet edes ajatelleeksi, että lapsetkin kuulevat samoja asioita kuin he.. Vaikka keskustelu lähtisikin liikkeelle vitseistä, otamme lapsen kaikki tunteet ja puheet vastaan ja tarjoamme asioihin liittyen myös oikeaa tietoa. Mannerheimin Lastensuojeluliiton auttavien puhelinten tiimissä työskentelevä Weckström on kuunnellut satojen lasten ja nuorten murheita ja suruja. – Lasten suuri huoli on, voisiko sota levitä Suomeenkin. Lasten suru on tullut Anna Weckströmille tutuksi. Syksyn tullen saamme eniten puheluja kiusatuksi tulemisesta, erilaisuuden ja ulkopuolisuuden tunteen kokemisesta. Muutakin surua puheluihin mahtuu. Läheisen vakava sairastuminen tai kuolema saattavat saada myös vanhemmat tarttumaan auttavaan puhelimeen. Meidän ideologiaamme kuuluu, että niin saakin tehdä. Surua ja kriisiä ei tule väistellä. Pohtiessaan asiaa toisen aikuisen kanssa vanhempi pääsee käTEKSTI Päivi Romppainen KUVAT Tapani Romppainen KUVITUS Shutterstock LAPSEN SURULLA ON MONET KASVOT TEEMA sittelemään myös omia tunteitaan, mikä kannattelee omalta osaltaan koko perhettä. Yksi yleisimmistä puheenaiheista on ollut arjen yksinäisyys. – Sota herätti lapsissa paljon pelkoja. Vaikka perheessä olisi sinänsä kaikki hyvin, lapsella on kokemus siitä, että hän on yksin. 8 Teema Lapsen huoli ja suru näyttäytyvät monin eri tavoin. Aiheesta myös vitsailtiin ja ikään kuin testattiin aikuisen reaktioita. – Vanhemmat voivat olla neuvottomia, miten lapselle tulisi puhua esimerkiksi isovanhemman kuolemasta. Mitä silloin tapahtuisi. Ukrainan sotatilanne huolestutti menneen kevään aikana erityisesti varhaisnuoria. Mihin pakenisin, jos sota leviäisi Puheluista on ollut kuultavissa, että vanhemmilla ei ole aina aikaa tai välineitä tukea lasta pelon keskellä
TEEMA Anna Weckström on huomannut, että alle kouluikäiset lapset kantavat huolta ja kokevat surua hyvin saman tyyppisistä asioista kuin vanhemmatkin lapset, mutta suru ilmenee eri ikäisillä lapsilla eri tavoin.. 9 Teema "Työntekijän ammattitaito mitataan kaikkein tiukimmin näiden pienten, vielä itseään niukasti verbaalisesti ilmaisevien lasten kanssa", Piia Roos korostaa
Itse tapahtumaa tulee käsitellä lapsen kanssa ikätasoisesti ja totuudenmukaisesti, ettei lapsen mielessä synny väärinkäsityksiä tapahtuneesta. – Näissäkin tilanteissa on tärkeää, että aikuinen sanoittaa surua lapselle. Muuten lapsi voi alkaa pelätä nukkumaan menoa ja ettei hän itse heräisikään enää aamulla. Alle kouluikäiset lapset kantavat huolta ja kokevat surua hyvin saman tyyppisistä asioista kuin vanhemmatkin lapset, mutta suru ilmenee eri ikäisillä lapsilla eri tavoin. – Lapsen ajattelu on kahdesta viiteen ikävuoteen hyvin minäkeskeistä, ja siinä voi olla vähän maagisiakin piirteitä. Tilanne on erilainen, jos koronan tai sodan vaikutukset koskettavat lapsen omaa elämää, perhettä tai läheisiä. Aiheesta ei ole aikuistenkaan helppo keskustella. Pienellä lapsella ei välttämättä ole sanoja surun käsittelyyn. Lapsi voi taantua ja alkaa käyttäytyä ikätasoonsa pienemmän lapsen tavoin. Lapsen tulee saada tietää, että kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja ja kaikki surevat omalla tavallaan. – Suru on yleismaailmallista, se kuuluu jokaisen ihmisen elämään. Lapsi voi tuntea menetyksessään raivoa, vihaa, syyllisyyttä tai häpeää. Se on tunne, jonka me kaikki kohtaamme jossain vaiheessa. – Kuolemaan liittyviä kielikuvia kannattaa välttää. – Lapsen tunnetilat ja toiminnot saattavat vaihdella nopeasti tilanteesta toiseen. Kaikki tunteet ovat sallittuja Vaikka aikuiset sanottaisivatkin lapsen tunteita, lapsi ei välttämättä itse puhu menetyksestään mitään. Lapsi ei ymmärrä kuoleman lopullisuutta Alle kaksivuotias lapsi ei vielä kykene ymmärtämään, että kuolema on lopullista. – Vaikka vaikeiden asioiden leikkiminen saattaa tuntua aikuisesta hurjalta, on tärkeää hyväksyä se. Lapselle tulee puhua kuolemasta eikä esimerkiksi pois nukkumisesta. Kuolema on lapselle ero kuolleesta ihmisestä. – Pelko iäkkäiden sukulaisten puolesta on ollut konkreettista, kun perheet eivät ole voineet esimerkiksi tavata isovanhempia, jotka ovat saattaneet olla hyvinkin tiiviisti perheen arjessa mukana. Vaikka lapsi ei juuri nyt puhuisikaan, suru tulee todennäköisesti pulpahtamaan pintaan jossain myöhäisemmässä vaiheessa. Surun keskeltä lapsi saattaa siirtyä vaikkapa leikkimään iloisesti. Korona ja kuolema puhuttavat Korona on tuonut kuoleman ja huolen läheisistä uudella tavalla lasten elämään. Surun kokeminen on yksilöllistä niin aikuisilla kuin lapsillakin. Isot kriisit ja mullistukset purkautuvat usein lapselle tyypilliseen tapaan vapaan leikin hetkissä. Emme me alussa edes tienneet, mitä kaikkea pandemia tulee tarkoittamaan ja mitä tulee tapahtumaan. Sanaton suru Alle kouluikäiset lapset eivät seuraa uutisia, korona ja sota eivät heihin juuri vaikuta. Surusta huolimatta lapsi leikkii ja kokee myös iloa. 10 Teema TEEMA Weckströmin korviin on kantautunut myös venäläisten lasten huoli ja suru siitä, että he ovat kohdanneet sodan alettua suomalaisten lasten taholta rasismia ja kiusaamista. Jokainen prosessoi surua omalla tavallaan. Isot kriisit ja mullistukset purkautuvat usein vapaan leikin hetkissä.. Suru voi saada lapsen kiukuttelemaan tai vetäytymään. Yökastelu, voimakas eroahdistus ja takertuminen vanhempaan ovat nekin tyypillisiä tapoja reagoida tilanteeseen. Lapsi tarvitsee aikuista avuksi surun, pelon ja ahdistuksen sanoittamiseen ja kohtaamiseen. Jos jostain asiasta vaietaan, lapsi alkaa täyttää puuttuvia aukkoja mielikuvituksensa avulla. – Pelko läheisen menettämisestä on lapselle erittäin voimakas ja kuormittava tunnetila. Korona on nostanut kuoleman ja vakavan sairauden perheiden keskusteluihin eri tavalla kuin aikaisemmin. Aikuisen on hyvä tiedostaa, että nopeat siirtymät ovat lapselle tavallisia, mikä on hyväkin asia. Huoli näkyy sekä vanhempien, nuorten että lasten puheluissa. – Lapsi voi olla hyvinkin ilmeetön, sekin on ihan normaali reaktio. Siitäkin huolimatta on hyvä hieman kalastella lapselta hänen tunteitaan
Lapsi kokee tavallisesti surua siitä, että perhe on muuttunut. – Lapsi saattaa käsitellä läheisen kuolemaa vasta vanhempana, kun ymmärrys kuolemasta lisääntyy. Joskus ero tarkoittaa lapselle myös turvallisempaa ja rauhallisempaa elämää. Lapsen tulee saada kokemus kuulluksi tulemisesta. Lisätietoa • Mannerheimin lastensuojeluliiton vanhempainnetti, https://www.mll.fi/vanhemmille/ • Soili Poijula: Lapsi ja Kriisi, Selviytymisen tukeminen, Kirjapaja 2016 KUKA. Surua mukanaan kantava lapsi voi olla lapsiryhmässä ärtynyt, kiukkuinen tai vetäytyä ryhmän ulkopuolelle. On luvallista tuntea niin, eikä siitä tarvitse kokea syyllisyyttä. Elämä on kahden kodin välissä. – Jos vanhempien avioerot ovat vielä lapsen kaveripiirissä harvinaisia, lapsi voi kokea aika voimakastakin erilaisuuden ja ulkopuolisuuden tunnetta. Mitä vastata lapselle, joka kysyy, mihin vaari meni. 11 Teema Kaikkia ihmisiä koskevan kuoleman lopullisuus ei ole vielä osa lapsen ajattelua. Vanhemmat eivät enää rakasta toisiaan. Kenenkään muun vanhemmat eivät ole eronneet, kenelläkään muulla ei ole kahta kotia. Lapsi voi tuntea surua ja helpotusta samaan aikaan. – Ryhmän rutiinien ylläpitäminen tukee surevaa lasta ja vahvistaa mahdollisesti järkkynyttä turvallisuuden tunnetta. Lapsen tunteita ja kysymyksiä ei sivuuteta, vaan ne kaikki otetaan vastaan. Perheen muoto muuttuu Vaikka erot ovat yleistyneet, lapsi voi silti kokea eron voimakkaasti ja surra sitä. Vanhemman kannattaakin miettiä jo etukäteen, miten esimerkiksi kuolemasta kotona keskustellaan. – Luodaan surun jakamiselle salliva ilmapiiri, ja annetaan lapselle tilaa kuolleen muisteluun. Lapsi kokee helposti tapahtumaan liittyen syyllisyyttä ja alkaa etsiä syitä vanhempiensa eroon omasta käytöksestään tai toiminnastaan. ANNA WECKSTRÖM • Sosiologi • Yhteiskuntatieteiden maisteri • Sosionomi • Varhaiskasvatuksen opettaja • Työskentelee suunnittelijana MLL:llä auttavien puhelinten tiimissä.. – On ollut lohdullista huomata, että lapset ovat hyvin tietoisia siitä, että vaikka aikuisten välinen rakkaus on loppunut, molempien rakkaus lasta kohtaan jatkuu. – Joidenkin lasten kohdalla vanhempien eroon liittyy helpotusta. – Jokaisella perheellä on oma arvomaailmansa ja uskomuksensa, mitkä vaikuttavat siihen, miten asiasta kotona puhutaan. Lapsen ymmärrys kuoleman lopullisuudesta lisääntyy kuuden ikävuoden vaiheilla. Aikuinen voi myös sanoa, ettei hän tiedä, ja asiaa voi pohtia lapsen kanssa yhdessä, miten hän itse asiasta ajattelee. Uuteen elämäntilanteeseen on vain sopeuduttava. Lapsi kyllä ymmärtää, että joku muu kuolee, mutta ajattelee itse olevansa kuolematon. Siihen ei ole olemassa valmista eikä oikeaa vastausta. Miten lapselle sitten selittää, mitä kuolema on ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Weckström pitää Kasper ry:n järjestämänä eroperheiden lapsille erovertaisryhmiä, joissa kaikki lapset ovat samassa tilanteessa. Tämäkin on hyvä sanoittaa lapselle. Lapset tulevat monenlaisista taustoista ja perheistä. Pienikin lapsi suree kuollutta ihmistä, vaikka hänellä ei olisi vielä käsitystä kuoleman lopullisuudesta. Jos lapsi puhuu paljon esimerkiksi kuolemasta, siinä vaiheessa surua ja kuolemaa olisi hyvä käsitellä ryhmänkin kanssa muun muassa satujen, tunnekorttien tai musiikin avulla, Weckström ehdottaa. Lapsen osallisuus surutyössä toteutuu, kun lapsen menetyksestä nousevat tunteet otetaan huomioon ja hänen kysymyksiinsä vastataan. Surua ryhmässä Lapsen suru voi näyttäytyä monin eri tavoin myös lapsiryhmässä
Elämä jatkuu Jos lapsi äkillisesti tai yhtäkkiä alkaisi käyttäytyä eri tavalla kuin ennen, vetäytyy tai alkaa käyttäytyä aggressiivisesti, kannattaa keskustella lapsen huoltajan kanssa, onko perheessä mahdollisesti tapahtunut jotain. Monet järjestöt tarjoavat kriisiapua omaisille, missä asioista pääsee keskustelemaan saman kriisin kokeneiden ihmisten kanssa. – Jos lapsen suru tai jokin ajatusten kehä jatkuu siinä määrin pitkään, että se alkaa vaikuttaa perheen arkeen, ja vanhempi alkaa olla todella huolissaan lapsesta, vanhemman on hyvä hakea ulkopuolista apua. Ryhmässä surua voi tuottaa myös ryhmän ulkopuolelle jääminen. – Tarvittaessa voi keskustella myös lapsen huoltajan kanssa, miten ryhmässä oleminen tukisi lasta kriisissä kaikista parhaiten. Miksi lapsi toimii kuten toimii, tai miksei hän pääse tilanteesta yli. 12 Teema Suru voi kuormittaa ajattelua ja alentaa toimintakykyä myös lapsella. Arjen jatkumisen mahdollistaminen on tärkeää. Virka-ajan ulkopuolella voi soittaa suoraan kunnan sosiaalija kriisipäivystykseen. TEEMA. Kun lapsen arjen rutiinit pyörivät kodin ulkopuolella, se on vanhemmille valtava tuki surun keskellä. Kun ajatus esimerkiksi kuoleman lopullisuudesta alkaa mielen tasolla vakiintua, tunteet saattavat nousta uudelleen pintaan. On lapsen etu, että muutkin lapsen arjessa olevat aikuiset tietävät perheen mahdollisesta kriisistä ja pystyvät siten tukemaan lasta sensitiivisesti. – Lapsiryhmässä hylätyksi tulemisella voi olla pitkäkantoisia seurauksia. Tilanne voi olla lapselle hyvin kuormittava, jonka purkamiseen hänellä ei ole sanoja tai keinoja lähimmän aikuisenkaan kanssa. Usein ryhmästä ulosjättäminen on niin hienovaraista, että voi mennä kauankin ennen kuin vanhemmat saavat edes tietää asiasta. Lapsella surun käsitteleminen saattaa ajattelun ja ymmärryksen lisääntyessä edetä aalloissa. Mannerheimin lastensuojeluliiton vanhempain puhelimeen voi soittaa myös anonyymisti, Weckström luettelee. Työntekijä voi ohjata perheen omassa kunnassa olevan perheja sosiaalipalveluiden tuen piiriin. Surua ja kriisiä ei tule väistellä. Elämä jatkuu, mikä ylläpitää toiveikkuutta. Jos ryhmädynamiikassa on jotain sellaista, että joku lapsi toistuvasti suljetaan ryhmän ulkopuolelle, tilanne on pakko purkaa ryhmässä. – Koko perhe hyötyy siitä, että varhaiskasvatuksessa lapsen ympärillä on turvallisia ja sensitiivisiä aikuisia, jotka ovat avoimia vastaanottamaan lapsen tunteet ja tukevat lasta surun käsittelyssä. Dialogissa toisen aikuisen kanssa pääsee pallottelemaan omia ajatuksiaan ja tunteitaan, mikä lisää omaa ymmärrystä sekä tuo uusia näkökulmia lapsen tilanteeseen. Herkässä tilanteessa on arvokasta, jos aikuinen pystyy suhtautumaan lapseen myötätuntoisesti ja uteliaasti tarjoamalla lapselle turvallisen tilan ja hetken erilaisten tunteiden jakamiseen ja osoittamiseen. Vaikeiden asioiden rohkea kohtaaminen on menestyksen kokeneen perheen kunnioittamista. Se on pysähtymistä lapsen kiukun äärelle, voisiko käyttäytymisen taustalla olla jotain, mikä liittyy menetykseen tai kriisiin. Lapsella saattaa olla tavallista vaikeampaa esimerkiksi keskittyä tehtäviin ja olla tarkkaavainen oma itsensä. Ammattilaisten tehtävä on huolehtia siitä, ettei kukaan jää yksiin, ja että kaikilla olisi ryhmässä hyvä olla. – Mentalisaatio on pyrkimys nähdä lapsen käyttäytymisen taakse. Jos tilanne pitkittyy, ja työntekijällä alkaa olla todellinen huoli paitsi lapsen myös vanhempien jaksamisesta, asia kannattaa ottaa vanhemman kanssa puheeksi, olisiko ulkopuolisen avun hakeminen tarpeellista. Surutyö Suruprosessin eteneminen on yksilöllistä, sen kestoa ei voi ennakkoon määritellä. – Monilla paikkakunnilla on tarjolla myös erilaisia vertaisryhmiä sekä lapsille että aikuisille
Mikä muu meitä määrittäisi kuin elämänhistoriamme, se mistä tulemme ja mitä olemme kokeneet. Sellaisia ihmisiä tarvitsemme lisää. 13 Teema Menetystä kutsutaan vastoinkäymiseksi tai kolhuksi ikään kuin läheisen kuolema olisi takaisku muiden joukossa. Lapsille ja nuorille ei kannata uskotella, etteivät vaikeat elämäntapahtumat määritä ketään. Edelleen puhutaan myös surutyöstä. velvollisuutensa on toipua ja kuntoutua koettelemuksistaan ennen paluuta tosielämään. Sosiaaliset roolit heittävät häränpyllyä. Se muuttaa maailmankuvan ja aloittaa ajanlaskun alusta. Kun työ on tehty ja suru selätetty, ei menetyskään enää ota valtaa. Asiantuntijat viittaavat suruun prosessina tai kriisinä, joka on käytävä läpi. Menetys sitä vastoin pysyy. Onko surevan identiteetti huonompi kuin vaikkapa huippu-urheilijan tai työlleen omistautuneen taiteilijan, joiden ihmisenä olemista urheilu ja taiteen tekeminen oikeutetusti viitoittavat. Lapsille ja nuorille ei kannata uskotella, etteivät vaikeat elämäntapahtumat määritä ketään. Kypsään ikään ehtineellä surulla on taipumus asettua okulaariksi, joka terävöittää katseen. Kapeimmillaan surua kuvataan tunnereaktioksi, joko yksittäiseksi tunnetilaksi tai erilaisten tunteiden kimaraksi. Rehellisempää on myöntää, että jokainen meistä on kaiken kokemansa summa. Surun syli herkistää hauraudelle, aktivoi pitämään heikoimpien puolta. Halusimme tai emme, menetykset läpäisevät elämämme perinpohjaisesti. Eniten surumyönteisestä yhteiskunnasta hyötyisivät läheisiään menettäneet lapset ja nuoret. Menetys tekee kyllä kipeää ja sillä on ei-toivottuja seurauksia, mutta pysyvimmät vaikutuksista ovat myönteisiä. Syy vähättelyyn on stereotyyppinen käsitys läheisensä menettäneestä ihmisestä. KOLUMNI KUKA. Surun häivyttäminen tietoisesti taka-alalle on kestämätöntä. ”Älä anna menneisyyden määrittää itseäsi.” Tähän elämänohjeeseen törmää toistuvasti internetin self help -sivustoilla. Jäljelle jää paljas ja aito. Lähelle tullut menetys mullistaa arjen. Heille menneet ovat menneitä, eivät oman ainutkertaisen persoonan rakennusaineita. Yhteinen tehtävämme onkin synnyttää mahdollisuuksia suremiselle. Se tekee surusta syvää ja hyvää. Ainakaan niiden varaan ei kannattaisi rakentaa käsitystä itsestään. Yhtäkkiä oletkin perheen vanhin, nuorin tai ainoa lapsi, sureva vanhempi, leski tai orpo. Tämäkään ei tee oikeutta menetyksen kokonaisvaltaisuudelle. Ajatus on nurinkurinen, sillä juuri niin tapahtuu. Näin suhtaudutaan myös läheisen menettämiseen: Surun ei haluta hallitsevan elämää eikä kenenkään pitäisi marinoitua menetyksissään. Suremisen taitoa tulisi vaalia. Siksi hänen Suru voi olla hyvää, ja siksi se pitäisi ajatella toisin MARI PULKKINEN Kirjoittaja on suomalaisten menetyskokemuksista väitellyt filosofian tohtori ja sureva äiti Hämeenlinnasta. Siinä ei ole mitään pahaa, päinvastoin. Elämme sen vaikuttamina kaiken aikaa, lopun ikäämme, ja sitä surevana oleminen viime kädessä on. Naistenlehdistä voi lukea julkisuudenhenkilöistä, jotka ovat onnistuneet ottamaan neuvosta vaarin. Näkökentän kirkastuminen tekee elämästä syvähenkistä. Se jättää menetyksen vaille merkitystä. Ehkä ohjeella tarkoitetaan, että raskaille kokemuksille ei pitäisi antaa liian suurta painoarvoa. Menetys voi kaikin mokomin olla maaperä, josta minuus versoo. He elävät menetystensä kanssa vielä pitkään. Kuva on vajavainen. Tavat, joilla kuolemansurusta puhutaan, eivät tätä kuitenkaan tunnusta. Puheenparsi hämmentää. Sureva mielletään toimintakyvyttömäksi ilonpilaajaksi, jolla ei ole mitään annettavaa. KU VA Sa m u Pi rin en. Tärkeä kysymys kuuluu, miksi surevaksi ei saisi jäädä. Rehellisempää on myöntää, että jokainen meistä on kaiken kokemansa summa. Kuona ja kerma kuoriutuvat. Tunteet tulevat ja menevät, joskus nopeassa syklissä. Mikä tekee menetyksestä kokemuksen, jonka kautta ei saisi hahmottaa maailmaa, itseään ja toisia siinä
14 Teema TEKSTI & KUVAT Sinimaaria Kangas Katsomuskasvatus on osa hyvää arkea Päivi Olkinuora toivoo lisää rohkeutta ja heittäytymistä katsomuskasvatukseen. Virheistäkin voi ammentaa iloa. TEEMA
”Oli mieletön fiilis päästä esimerkiksi 14-vuotiaana Hagia Sofiaan ja aistia sen tunnelmaa. 15 Teema TEEMA ”Uusia opettajia saattaa jännittää paljon. Tutkiva työote on samaten olennaista. Mutta mehän olemme ihmisiä emmekä virheettömiä robotteja.” Olkinuora alleviivaa, että on tärkeä kunnioittaa kaikkia perheitä ja nostaa esiin heidän katsomuksensa. Kunkin ryhmän lapset ja perheet toimivat lähtökohtana sille, mitä lähdetään yhdessä aistimaan, oppimaan ja harjoittelemaan. Vastaavasti tarkastellaan myös uskonnottomuutta.” Olkinuora nostaa lasten kanssa On paahteinen elokuun aamu helsinkiläisen päiväkoti Lehtisaaren lähimetsässä. Jos on epävarma siitä, kuinka aihetta voisi lähestyä, erilaista materiaalia löytää nykyisin helposti. Olen pyrkinyt avaamaan sitä, ettei katsomuskasvatuksessa missään nimessä yritetä tarjota muille omaa katsomusta tai edes vaatia tai olettaa muita ymmärtämään sitä.” Katsomuskasvatus tulee käsitteenä esiin VASU (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet) ja LEOPS (Lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelma) -keskusteluissa vanhempien kanssa. Koska termi voi olla heille vieras, sitä kannattaa avata. Uusin Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on Olkinuoran mielestä yksinkertainen ja selkeä. Katsomuskasvatus on parhaimmillaan maailman aistimista ja havainnointia.. ”Sen mukaan varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksessa yhteisen tutustumisen kohteena ovat lapsiryhmässä läsnä olevat uskonnot ja muut katsomukset. Se koostui lasten haavetaloista pihoineen sekä katsomusakasvatusretkien kohteista – synagogasta, moskeijasta ja katolisesta Pyhän Henrikin katedraalista – jotka oli ensin kuvattu ja videoitu. Koska uusiin asioihin tutustuminen meni ihon alle pienestä pitäen, ympäristön havaitsemisesta tuli luonnollinen osa opettajuuttani.” Yli 30 vuotta alalla toiminut Olkinuora jakaa myös opettajaopiskelijoille näkemystään, jonka mukaan moninaisuus on myönteinen voimavara ja katsomukset avaavat niin lasten kuin aikuistenkin maailmaan aivan uuden tason. Se oli jälleen yksi osoitus, kuinka tärkeää yhteistyö vanhempien kanssa on ja kuinka upeita hetkiä siitä voi seurata.” Olkinuora painottaa, ettei katsomuskasvatuksessa ole mitään yhtä oikeaa mallia. Myös katsomuskasvatus on Olkinuoran mielestä parhaimmillaan maailman aistimista ja havainnointia. Vanhemmat ovat joskus kommentoineet että hei, tämähän on rauhankasvatusta parhaimmillaan”, Olkinuora kertoo. ”Kokeilemalla ja tekemällä oppii. Jos lapsiryhmässä esiintyy katsomus, mistä kasvattajalla ei ole tietoa, hänen tehtävänsä on ottaa siitä ennakkoluulottomasti selvää. ”Selitän mitä katsomuskasvatuksessa tehdään ja miksi – että vierailemme esimerkiksi eri katsomusten pyhissä paikoissa. Lasten kanssa voidaan tarkastella myös laajemmin uskontoja ja katsomuksia. Välillä olen itsekin tehnyt aika radikaaleja virhearvioita jonkun uskonnon käyttäytymiskoodien suhteen – yleensä omilla ulkomaan reissuilla. Aivan yhtä luonnollista on se, että havaitsemme meitä ympäröiviä katsomuksiin liittyviä asioita.” Tutkimusmatkailijan ote Katsomuskasvatus lähtee liikkeelle opetussuunnitelmista, joiden mukaan kasvattajat toimivat. Hän avaa myös vanhemmille, mitä aiheita ryhmä on käsitellyt ja millä tavoin. esiin kaikki katsomuksiin ja uskontoihin liittyvät juhlapyhät – mukaan lukien pakanalliset juhlat, jotka liittyvät olennaisesti suomalaiseen kulttuuriin. Hänen ryhmänsä on laatinut esimerkiksi katsomuksiin liittyvän visailukyselyn, jolla testattiin, tiesivätkö vanhemmat kaikki lasten oppimat asiat. ”Katselkaa jokaikistä uutta kaveria. ”Kerran eräs äiti teki meille lapsensa kanssa hienon infotaulun ramadanin vietosta. Ovatko ketkään heistä ihan samannäköisiä keskenään?” varhaiskasvatuksen opettaja Päivi Olkinuora kehottaa ja lapset puistelevat pian päitään. Varhaiskasvatuksen eri oppimisalueiden tulisi parhaimmillaan soljua keskenään ja yhdistyä toisiinsa. Tuore 4–5-vuotiaiden ryhmä on asettunut piiriin mäntyjen katveeseen. Eivät tienneet. Hän arvelee sen osin johtuvan lapsuudestaan, jolloin evankelisluterilainen perhe tutustui ulkomaanmatkoillaan kirkkojen lisäksi muiden uskontojen pyhiin rakennuksiin. Toisen kerran esikoululaiset rakensivat kenkälaatikoista unelmien Helsingin. ”Painotan myös, että katsomuskasvatus on osa opetussuunnitelmaa.” Olkinuora ei näe katsomuskasvatusta erillisenä osana opetusta. Sormeillaan metsän ruskeaa pohjaa, haistellaan humuksen tuoksua, kuunnellaan työkoneen surinaa ja linnun sirkettä. Lapset nimesivät luomuksensa Ilon kaduksi. ”Matemaattisia käsitteitä löytyy kaikkialta ympäristöstämme. Onneksi myös vanhemmilta voi pyytää tietoa ja esimerkiksi katsomukseen liittyviä kuvia ja esineitä. Se on osa hyvää arkea.” Rauhankasvatusta parhaimmillaan Olkinuora kertoo sisällyttäneensä katsomuskasvatuksen opetukseen ennen kuin termi oli varsinaisesti käytössä. He voivat pohtia, kuinka ottaa katsomuksia esille: mitä jos loukkaan jotakuta ja entäs jos en itse usko johonkin, mihin toinen uskoo. ”Katsomuskasvatuksen kautta – vuorovaikutuksessa – mahdollistuu lapsen kokonaisvaltainen oppiminen ja kehittyminen. ”Kaikki ovat siis erilaisia, mutta jokainen on tärkeä ja ainutlaatuinen.” Sitten siirrytään tarkkailemaan ympäristöä joka aistilla – paitsi jonkun ehdottamalla riehumisaistilla
Päiväkodin salissa järjestetään esimerkiksi seurakunnan kanssa tilaisuuksia; parhaillaan on suunnitteilla syyskirkko ja myöhemmin joulukirkko. Sitten menemme ottamaan selvää, mitä se tarkoittaa.” Retken anti nousee Olkinuoran mielestä myös aistikokemuksista: että lapset pääsevät ryömimään vaikkapa moskeijassa keho kiinni matossa ja haistelemaan kirkossa eri tuoksuja. Silloin tekisin aikamoisen ”rikoksen” perhettä ja vanhemmuutta kohtaan.” Olkinuora painottaa, että hänen tapansa käsitellä katsomuskasvatuksen asioita perustuu aina VASUja LEOPS-suunnitelmiin. Tottakai keskustelen aina asiasta ja yritän selittää, miksi jokin asia tehdään, mutta en yritä muuttaa ihmisen katsomusta. ”En esimerkiksi moskeijaan lähtiessämme kerro lapsille, mihin olemme menossa. ”Me luomme mahdollisuuksia. 16 Teema Siisti retki ja mieletön paikka Olkinuoran mielestä uskonnonopetuksen korvautuminen katsomuskasvatuksella on laajentanut aihealuetta ja tuonut enemmän mahdollisuuksia varhaiskasvatukseen. Sitten synagogan tuttavani kertoi, että kyllä tataarien moskeijaan pääsee, hän voi vaikka järjestää sen. Pohdintaa pyhyyden kautta Olkinuora kertoo lähestyvänsä katsomuskasvatusta muun muassa pyhyyden käsitteen kautta: Mitä pyhä. Sanon vain, että huutakaa hep, kun näette puolikuun rakennuksen katolla. Pyydän aina lapsia keskustelemaan asiasta vanhempiensa kanssa ja kysymään, mitä heidän perheessään ajatellaan aiheesta.” Olkinuoralle on koko työhistoriansa aikana tullut vain pari kolme kertaa vastaan tilanne, jossa vanhemmat eivät ole halunneet lapsensa osallistuvan katsomusretkelle. Onneksi ne tarjoavat laajat puitteet tekemiselle. Hyvin pysyivät. ”Moskeijoihin taas en aluksi meinannut päästä mitenkään – tästä on tosin jo vuosia. ”En voi ikinä kyseenalaistaa jonkun vanhemman arvoja. Kerran yksi lapsista halusi esitellä vastikään kuolleen isoisänsä haudan ja vierailusta sovittiin lapsen vanhempien kanssa. He eivät halunneet ottaa vierailulle näin pieniä lapsia. Sydämeni oli räjähtää onnesta, kun kohtasin tällaista uskontojen välistä yhteistyötä.” Kuolema herättää keskustelua Munkkiniemen seurakunta vetää iltapäiväkerhoa päiväkodin yhteydessä toimivassa koulussa. Jos jotkut vanhemmat päättävät olla käyttämättä niitä, luotan heidän näkemykseensä. Olemme esimerkiksi käyneet eskariryhmien kanssa monen monituista kertaa niin eri kirkoissa kuin synagogassa ja moskeijassa. Olkinuora on kiertänyt lasten kanssa myös hautausmaita. ”Visiitti oli lapsista niin jännittävä, että he kertoivat kotona synagogassa olleen kivempaa kuin Linnanmäelle. Oli ollut hurjan siisti retki ja mieletön paikka.” Olkinuora pyrkiikin tekemään katsomuskasvatusvierailuista yhteisiä tutkimusmatkoja ja seikkailuja. ”Nyt voimme ammentaa kaiken meitä ympäröivän ilon ja voiman. Osa kirkoista, kuten Helsingin Tuomiokirkko, ovat aina auki. Toisiin pääsee ottamalla yhteyttä esimerkiksi seurakunnan lastenohjaajaan. Kuolema herättää lasten keskuudessa yleensä paljon keskustelua. Paikan päällä lapsi halusi kertoa, miltä isoisän menetys tuntui hänestä. Joskus koko ryhmä on maannut alttarilla ja tutkaillut näin kirkkoa aivan toisesta perspektiivistä. Uspenskin katedraalissa lapset laskivat eri määriä ja korkeuksia. Synagogaan hän löysi tiensä tutustuttuaan sen yhteydessä toimivan juutalaisen päiväkodin johtajaan. Olkinuoran vierailupyyntöön ei ole vielä koskaan vastattu kieltävästi. Ne ovat kaikki lähellä varsinkin täällä pääkaupunkiseudulla.” Kerran Olkinuora mietti ennen synagoga-vierailua, kuinka kipat pysyvät vauhdissa lasten päässä. ”Joku saattaa sanoa, että kuollut ihminen on mennyt taivaaseen ja toinen vastaa, ettei sellaista kuin taivas edes ole olemassa. Niinpä sen kanssa on luontevaa tehdä yhteistyötä. Tehtäväni on kunnioittaa sitä”, Olkinuora sanoo
Viimein yksi lapsi viittasi ja kysyi, voiko hiljaisuus olla pyhää. Hän ammentaa voimaa myös siitä, että pystyy innostamaan muita kokeilemaan ja onnistumaan. ”Ja kerran kysyin eskareilta Helsingin Tuomiokirkossa, mikä täällä on pyhää. Että hei hetkinen – tästä minulla on taas mahdollisuus oppia jotain uutta.” voisi tarkoittaa. Muut kommentoivat, että niin on, mutta täällä ei kyllä näy rakkautta mutta hiljaisuutta täällä on – eli tämä on siis pyhä paikka.” Pyrin tekemään katsomuskasvatusvierailuista yhteisiä tutkimusmatkoja ja seikkailuja.. Katsomuskasvatus ei ole suorittamista vaan osa hyvää arkea. Miten sinä koet pyhyyden. Mutta koen epäonnistumisetkin ilona. Joskus vanhemmat ovat ryhtyneet pohtimaan keskenään, mikä heille on pyhää. Mitkä ovat sinulle pyhiä asioita tai paikkoja. Ne saattavat olla väärinarviointeja, vääriä sanoja tai väärinymmärryksiä. ”Menkää, kokeilkaa ja tehkää – älkääkä pelätkö epäonnistumista. Yritän omalta osaltani tarjota muille esimerkin siitä, että tämä on kivaa.” Olkinuoralle tuo onnistumisen kokemuksia kaikki se ilo ja tyytyväisyys, mitä hän näkee lapsissa, vanhemmissa ja vierailun järjestäjissä. Eräs uskonnoton perhe päätyi siihen, että he kokivat pyhyyttä istuessaan meren rannalla ja tuntiessaan luonnon voiman. Näiden vastauksien pohjalta jatkamme keskustelua ja pohdintaa seuraavalla kerralla.” Olkinuora on käynyt niin vanhempien kuin lastenkin kanssa hienoja keskusteluja juuri pyhän käsitteestä. ”Pyhyys on ainutlaatuinen, henkilökohtainen ja hyvä asia kaikille. Olkinuora toivoo kasvattajille ja opettajille lisää rohkeutta ja heittäytymistä kasvatuskasvatukseen. Pienempienkin kanssa voi lähteä avaamaan aihetta keskustelemalla ja pohtimalla, kertomalla tarinoita ja käymällä tutustumassa eri paikkoihin.” ”Eilen aloitin pyhyyden käsittelyn kysymällä lapsilta, tunteeko joku jonkun kirkon tai muun pyhän paikan ja ovatko he käyneet siellä. 17 Teema TEEMA Iloa epäonnistumisia Olkinuora saa tukea katsomuskasvatukseen niin yhteiskunnalta, jossa on aina tarjolla tietoa, kuin kollegoilta ja opiskelijoilta, joiden kanssa voi pohdiskella asioita. Toinen sanoi, että joo, ehkä hiljaisuuskin on pyhää, mutta ainakin rakkaus on pyhää. Kaikki kohtaamiset. Jo esikouluikäiset lapset määrittelevät pyhyyden, usein mielenkiintoisella tavalla; heillä on siitä vahva sisäinen käsitys. ”Epäonnistumisia ei voi välttää
ISBN 9789523545670 Hinta 21,00 VIRPI PENNA Sintti ja litsläts-päivä Sintti odottaa sadepäivää. Kirjan lopussa on aikuisille vinkkejä keskusteluhetkiin lapsen kanssa, käytännön tietoa lapsen surusta sekä tukea lapsen huomioimiseen hautajaisissa. Talven jälkeen Piipati istuttaa mummin muistoksi kukkaniityn, joka kertoo, että kuolema ei vie pois rakkautta rakkaus vain muuttaa muotoaan. Onneksi kotona on pesuvati. ISBN 9789523546615 Hinta 16,50 Sadepäivän iloja! 16,50 € UUTUUS! UUTUUS! Tukea surussa 21,00 € TEEMA. Koskettavan ja empatiakykyä vahvistavan tarinan kautta lapsilukija voi eläytyä läheisen menetykseen liittyviin tilanteisiin ja tunnelmiin. Silloin sadepäivä on täynnä ihmeellisyyksiä: kastematoja, puroja ja patoja. Hurmaavasti kuvitetut tarinat kehittävät sanavarastoa ja tukevat uusien taitojen ja asioiden oppimisessa. Virpi Penna on monipuolinen ja arvostettu kuvittaja-graafikko ja lastenkirjailija. Ja kun ulkona vihdoin sataa, pääsevät saappaat tositoimiin. Hän osallistuu mummin hautajaisiin, käy viemässä uurnan hautausmaalle ja muistelee mummia valokuvia katsellen. Piipatilla on häntä niin ikävä, että itku tulee vähän väliä, vatsaan sattuu ja toisinaan kiukuttaa kauheasti. Heli Pruuki on pariterapeutti, perhepsykoterapeutti ja teologian tohtori. Hänen hurmaavat ja oivaltavat kuvituksensa ovat loihtineet eloon monen lastenkirjan maailman. Yhdessä vanhempiensa kanssa Piipati kokee läheisen menetykseen liittyvän surun ja kaipauksen. Pienten arki on tuttua Pennalle, sillä hän on työskennellyt paljon myös päiväkodissa. Eivätkä varpaat kastu tippaakaan! Uusi sarja perheen pienimmille kertoo arjen iloista ja ihmeistä. Anita Polkutie on lahtelainen kuvittaja, joka on kuvittanut lukuisia oppimateriaaleja ja lastenkirjoja. Välillä Sintti on jättimäinen sieni, välillä koppakuoriaisen sankari. Sintti tietää kyllä, että sateella tarvitaan myös sadetakki, sadehousut ja lämmintä niiden alle. Pitäisihän uusia kumisaappaita päästä kokeilemaan. 18 Teema facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja seurakunnille lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi HELI PRUUKI, ANITA POLKUTIE (KUV.) Surutalvi Mummi on kuollut
Sivut 24–26.. 19 Me tekijät Me tekijät 19 ME TEKIJÄT Me Tekijät -osiossa tapaat työstään innostuneita tekijöitä eri puolilta Suomea. Opimme toisiltamme", sanoo Henna Ahrikkala. KUVA Eevi Konttinen "Sururyhmässä on hyvä olla kaksi ohjaajaa. s. Erityisdiakoni Maarit Räikän (vas.) kanssa on antoisaa tehdä yhteistyötä. 32 Papin päiväkirjasta: Lohtuhuivin lämpöä. 28 Varhaisen tuen portaat. s. s. 20 Surutalvi-kirja murtaa yksin pärjäämisen perinnettä
Hän leikkii näkymätöntä, kun tuntuu, että vanhemmat uppoavat omaan suruunsa. Hän piirtää mummille kortin, mihin hän piirtää heidät kaksi ja sydämen. En löytänyt sopivaa, vaikka lapsille on tehty ihania surukirjoja. Lapsen suru on kuitenkin totta. Halusin kirjoittaa kirjan, jonka avulla voi palauttaa lapselle perusturvallisuutta, joka väistämättä uhkaa järkkyä menetyksen kohdalla. Siksi on tärkeää aktiivisesti vahvistaa lapsen kokemusta ”Surutalvi” SURUTALVI Teksti Heli Pruuki Kuvat Anita Polkutie Lasten keskus 2022 Surutalvi on lasten tarinallinen tietokirja, jonka kohderyhmänä ovat noin 3–7-vuotiaat lapset. Kirjaa voi hyvin käyttää myös lapsiryhmän kanssa ja johdatella sen avulla keskusteluun kuolemasta, menetyksestä ja hautajaisistakin, etenkin jos teemat ovat ryhmälle ajankohtaisia. 20 Me tekijät Me tekijät 20 TEKSTI Heli Pruuki KUVAT Anita Polkutie murtaa yksin pärjäämisen perinnettä Lapsen surun ajatteleminen voi tuntua aikuisesta niin tuskalliselta, että sitä tekee mieli vähätellä ja ohittaa. Välillä Piipatia kiukuttaa, on niin kova ikävä: Nyt tämä saisi jo loppua! Keväällä he kylvävät kukkaniityn, ja kesällä se heilimöi. Piipati leikkii siellä perhosen kanssa. Surutalvi-kirjassa Pienen Piipatin mummi on kuollut. Sen äärelle on tärkeää pysähtyä. Piipati käy läpi omia tunteitaan ja tarkkailee myös vanhempiensa tunteita. Siinä tarjotaan vinkkejä lapsen tunteen kohtaamiseen ja yhteisiin keskusteluhetkiin vaikean tunteen äärellä. Kirjan äärellä voidaan yhdessä pohtia erilaisia surun ja kaipauksen tunteita ja sitä, miten niihin voi saada lohtua ja lohduttaa toista.. Lapsen surukirja Surutalvea ennen olin kirjoittanut lapsen kiukkukirjan Prinsessa ja herne nenässä (Lasten keskus 2020). Kirjan avulla voi jutella lapsen kanssa kuolemasta, menetyksestä ja surusta – mutta myös valmistautua hautajaisiin ja muihin tilaisuuksiin, ja jutella niistä jälkikäteen. Myös läheisten aikuisten suru ja sen myötä muuttunut käyttäytyminen saattaa pelottaa lasta. Perhe osallistuu mummin hautajaisiin, muistotilaisuuteen ja uurnanlaskuun. Kaikesta voi jutella Surutalvi-kirjan idea syntyi, kun etsin kirjastosta kirjaa auttaakseni lasta valmistautumaan hautajaisiin. Kirja on katsomusneutraali, joskin hautaan siunaaminen tapahtuu siunauskappelilla ja sen toimittaa pappi, kuten Suomessa on yhä yleisimmin tapana. Ehkä perhonen toi terveisiä mummilta, Piipati oivaltaa. He itkevät yhdessä, katselevat kuvia ja muistelevat mummia. Molemmissa on osio aikuiselle
Vähitellen surun tuskaisuus helpottaa ja se saa enemmän muotoa rakkautena, kaipauksena ja kiitollisuutena. Joskus vanhemmat saattavat ajatella suojelevansa lasta jättämällä tämän pois hautajaisista. Lapsen suru on kuitenkin totta ja hän käsittelee sitä ikätasonsa ja persoonansa mukaisilla tavoilla. Lapsen ei tarvitse osata käyttäytyä tietyllä tavalla: on sallittua ilmaista tunteita ja hämmennystä. Hautajaiset ja muistotilaisuus ovat hyviä tapoja yhdessä ja yhteisöllisesti käsitellä menetystä ja saada myös tukea muilta. Lasta ei pidä jättää kestämään menetystään yksin, eikä aikuisen tarvitse myöskään salaa lapselta omaa suruaan. Piipatin äiti arvelee, että mummin rakkaus on yhä heidän kanssaan ja ehdottaa, että he voivat yhdessä vilkuttaa taivaalle.” turvallisuudesta: et ole yksin, olemme yhdessä. Kuolluttakin saa edelleen rakastaa ja ikävöidä. Lapsi mukaan hautajaisiin Piipati ja vanhemmat osallistuvat kirjassa mummin hautajaisiin, muistotilaisuuteen ja uurnanlaskuun. Kaikki tunteet ja reaktiot ovat normaaleja ja ymmärrettäviä. Suru ei ole sairaus eikä siitä kuulu ”parantua”. Kuollutta ihmistä kannattaa muistella esimerkiksi katselemalla kuvia, juttelemalla ja kirjoittamalla muistoja talteen sekä erilaisin perheen omin rituaalein. Tällainen surun piilottaminen on tutkitusti vahingollista kaikille osapuolille. Ei haittaa, jos lapsi reagoi tilanteeseen hautajaisissa esimerkiksi itkemällä, kommentoimalla kovaan ääneen, leikkimällä, raivostumalla tai vaikka juoksemalla. Myös konkreettiset surun ilmaisut, kuten kirjeen, piirroksen tai kukkien vieminen haudalle, helpottavat tunteiden käsittelyä. Ne auttavat lasta käsittelemään menetystään, jäsentämään sekavilta tuntuvia tapahtumia ja jättämään jäähyväisiä. Suomessa on paljon yksin pärjäämisen perinnettä. Lapsi kokee sanattoman viestin, että hänen on tärkeää olla iloinen, sillä aikuinen ei kestä hänen suruaan. Kirjan avulla voi jutella etukäteen hautajaisista: miltä siellä näyttää ja mitä siellä tapahtuu, mitä ehkä vieraat sanat, kuten siunaaminen, tarkoittavat. Menetyksen jälkeen on normaalia kantaa surua mukanaan, sillä suru kertoo rakkaudesta. Haluan osaltani murtaa sitä. Lapsen surun ajatteleminen on tuskallista ja lisää aikuisen omaa surua. Surun kanssa pärjää paremmin, jos sitä voi jakaa toisten kanssa. Kun käydään yhdessä haudalla, voidaan samalla jutella, surra ja muistella. Joskus jopa koetetaan olla puhumatta vainajasta, jotta lapsen olisi helpompi ”unohtaa”. Näin lapsi joutuu kuitenkin kokemaan itsensä ulkopuoliseksi, eikä hän tiedä, mitä tapahtuu. Kuoleman edessä ihminen on väistämättä pieni. Kuolema ei vie pois rakkautta Kirjan tärkein sanoma on se, että kuolema ei vie pois rakkautta, rakkaus vain muuttaa muotoaan. Rakkaus, jota lapsi sai kokea, on hänen aarteensa, jota hän ei koskaan voi menettää.. Siksi aikuisella voi olla tarve vähätellä lapsen surua ja ajatella, että lapsi ei vielä ymmärrä. On tärkeää, ettei lapselta odoteta mitään erityistä hautajaisissa, jotta niistä ei koituisi hänelle painetta. Lapsen kanssa voi vaikka vilkuttaa iltaisin taivaalle, koota muistojen kirjaa tai laulaa yhdessä vainajan lempilaulua. Joskus aikuiset yrittävät lapsia suojellakseen käyttäytyä iloisesti – piilottavat tunteensa tai päästävät ne esiin vasta lapsen nukahdettua. Mielikuvitus täydentää kaikkea sitä, mitä lapsi ei ymmärrä liittyen kuolemaan ja menetykseen, ja se voi kehittää myös turhia pelkoja ja harhakuvitelmia. Lapsi voi myös ottaa mukaan oman lelun turvaa tuomaan tai jotain tekemistä, kuten piirustusvälineet. Näin toimimalla aikuinen tahtomattaan lisää lapsen taakkaa. On tärkeää keskustella etukäteen, jotta lapsi ei järkyty esimerkiksi siitä, että läheisen ruumis on arkussa, tai siitä tiedosta, että arkku haudataan maahan tai poltetaan tuhkaksi. On tärkeää, että lapsi ei koe menettäneensä kuolleen ihmisen lisäksi yhteisiä muistoja ja yhteistä, jaettua rakkautta. 21 Me tekijät Me tekijät 21 ME TEKIJÄT ”Piipati kysyy, missä mummi nyt on ja äiti vastaa, ettei hän oikein tiedä. Jokainen jää surunsa kanssa yksinäiseksi ja mykäksi
Tuore uutinen sai hänen surunsa vereslihalle, vaikka ystävän mielestä menetyksen yli olisi jo tullut päästä. Lemmikin kuolema voi tarkoittaa luopumista kosketuksesta, arjen jakajasta, ymmärtäjästä, ainoasta, joka vilpittömästi rakastaa. Sureva aikuinen on juuri nyt elämässään heikoilla, mutta ei vajaavaltainen tai holhouksen alainen. Surevan kohtaamiseen sopivat hyvin Vanhan testamentin sanat: ”Riisu kengät jalastasi, sillä paikka jossa seisot, on pyhä”. hylätyksi tulemisesta, perheettömyydestä tai lapsettomuudesta. 4 KUVA Suvi Sievilä. Suru on aina jotain hyvin, hyvin henkilökohtaista. Miten (ja miksi) huomioida, kohdata ja olla läsnä surevan elämässä. Suru kertoo yleensä kaikkein arvokkaimmista ja henkilökohtaisimmista asioista elämässä. Millaisia kokemuksia sinulla on tästä. Mitä haluaisit sanoa surun "mitasta". Avioerossa molempien puolisoiden ja jokaisen lapsen tarina menetyksestä, luopumisesta ja surusta on aivan omanlaisensa. Kyse ei ole ainoastaan luopumisen tuskasta vaan niistä tunteista, joita menetys meissä aiheuttaa. Suruja ei voi verrata. Kaikki tavat surra ovat oikein; puhuminen, vaikeneminen, huumori, taide tai liikkuminen. Ulkopuolisin silmin pieneltäkin näyttävä menetys voi olla jotain, joka laukaisee tien suuriin tunteisiin ja mahdollisesti omiin kipeisiin ja ehkä jo unohdettuihinkin kokemuksiin. Suru on luonnollinen reaktio sille, että jotain arvokasta on kadonnut tai katoamassa. Ja jokainen niistä on totta. Mitä tärkeämmästä menetyksestä on kyse, sitä enemmän on syytä kuunnella omia tunteitaan ja tehdä niille tilaa. Toisaalta joku ei toivu läheisen kuolemasta ennen omaansa. Olen kohdannut lesken, joka muutama kuukausi hautajaisten jälkeen tavatessamme kertoi, että avioliittonsa ei ole koskaan sujunut niin hyvin kuin nyt. Tarkeintä on hienovarainen läsnäolo, oli sitten kysymyksessä lapsi tai aikuinen. Kenelle olen enää merkityksellinen ja rakas. 22 Me tekijät Me tekijät 22 7 KYSYMYSTÄ Miksi on tärkeää surra ja antaa tilaa surulle. Konginkankaan bussiturman jälkeen keskustelin äidin kanssa, joka kertoi lapsensa kuolleen kauan sitten auto-onnettomuudessa, mutta ei hänen kanssaan oltu surtu kollektiivisesti yhdessä, ei järjestetty suruhartauksia. Se on jotain, jota voi vain kuunnella.” Jonkun toisen ihmisen mielestä pieneltä näyttävä menetys voi aiheuttaa jollekin toiselle suurta surua. Joku toinen ei halua käydä tavaroita läpi, vaan hänelle riittävät elävät muistot. ”Surua ei voi mitata. Se voi nostaa pintaan myös aiemman surun esim. Kysymyksiimme surusta vastasi Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra Marja Heltelä. 1 2 3 Pahinta on, jos kieltää surevaa suremasta. Melkein yhtä tuhoisaa on, jos pyrkii vähättelemään toisen kokemusta. Surun tehtävänä on auttaa luopumaan ja rakentaa siltaa uuteen. Suru on viesti siitä, että on menettänyt tai menettämässä jotain itselleen rakasta ja merkityksellistä. ”Aikansa on joka asialla taivaan alla”, surun kokeminen voi samalla ihmisellä saada monia vastakkaisiakin muotoja ajan kuluessa. Se on jotain, jota voi vain kuunnella. Parasta on tarjota surevalle vain pyyteetöntä läheisyyttä ja käytännön apua ilman minkäänlaisia vaatimuksia. Olen juuri käymässä läpi toukokuussa kuolleen äitini kuolinpesää. Suru on henkilökohtainen kokemus, ja jokaisella on oikeus surra omalla tavallaan. Useimmiten sellaiset yritykset lohduttaa, joiden sanomana on ”Tiedän, miltä sinusta tuntuu”, eivät nekään auta. Juuri tämän vuoksi surua ei voi mitata. Vanhoja tavaroita ja dokumentteja käsitellessäni tunnen olevani lähellä äitiä ja samalla olen käynyt koko tunnekirjon läpi itkusta kiitollisuuteen, myös oman elämäni osalta. Surevaa ei kannata myöskään ryhtyä opettamaan tai kehottamaan suuntautumaan jo tulevaisuuteen
Nykyiset globaalit ja eurooppalaiset uhat ovat heittäneet varjon monen tulevaisuuden odotusten ylle. Ensinnäkin, että surevan, kuolevan tai vakavasti sairaan kanssa ei saisi nauraa tai että tilannekomiikka olisi pahasta, jos tilanne sellainen kerran on. Sanotaan, että "syväkin suru voi olla hyvää ja menetyksen jäljet voivat olla kauniit". Mitä ajattelet tästä. Kuvaukseen hän saapui päällään äitinsä takki, joka on antanut hänelle lämmintä lohtua surussa.. 7 Marja Heltelä menetti oman äitinsä viime toukokuussa. 6 Kun itse olin nuori, ajattelin aina, että ”tulevaisuus” on jotain entistä parempaa, avoimempaa ja hyviä mahdollisuuksia täynnä. Juuri nyt näyttää siltä, että erityisesti nuorilla ja lapsilla tilanne on täysin toinen; ”tulevaisuus” ahdistaa, pelottaa ja surettaa. Toiset pääsevät menetyksestään nopeasti eteenpäin, toisilla menetyksen kipu voi olla koko loppuelämän mittainen. 23 Me tekijät Me tekijät 23 Kaksikin myyttiä tulee mieleen. Jokaisella aikakaudella on omat "suuret surunsa". 5 Hienosti sanoitettu vanha viisaus! Ja jos joku kokee, että sanonta on irvikuva todellisuudesta, on hänenkin kokemuksensa totta. Me näemme vain yhden askelen eteenpäin, mutta Jumala näkee koko kaaren. Suru on kuitenkin jotain, joka on niin syvästi henkilökohtainen asia, että se ei mukaudu mihinkään kaavaan. Annetaan tilaa surulle, se on seuralainen, joka kulkee mukana juuri sen matkan, joka kulloinkin on tarpeen, ei vähempää, muttei myöskään enempää. Mitä ajatuksia sinulla herää näistä ajassa olevista ilmiöistä. Nuoren kanssa keskustellessani tapanani on ollut sanoa hänelle, että Jumalalla on unelma hänen tulevaisuudestaan. Nyt tarvitaan profeetallista toivon julistusta. Kristuksen kirkko on rakentunut sen varaan, että Jumala on elävä, uutta luova Jumala ja hänen luomistyönsä jatkuu edelleen: ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Ukrainan sota, korona ja ympäristökysymykset. Toinen myytti on se, että surusta tulisi päästä eroon. Suru on osa jokaisen ihmisen elämää. Aina toki täytyy olla tilannetajua, mutta huumori ei ole kielletty asia. Onko mielessäsi jokin surumyytti, jonka haluaisit murtaa. Nyt surun tunteita nostavat erityisesti mm. Että se on kuin epänormaali tila, josta tulee palata normaaliin ja sitten vasta kaikki on hyvin. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Jer.29:11 Emme saa lannistua, vaan meidän tulee toimia rohkeasti tulevaisuuden eteen: varjella luontoa, auttaa ukrainalaisia ja toimia vastuullisesti koronan suhteen
KUVAT Eevi Konttinen. 24 Me tekijät Me tekijät 24 Kokemuksiani sururyhmän ohjaajana ME TEKIJÄT TEKSTI Henna Ahrikkala Kirjoittaja on varhaiskasvatuksen ohjaaja Tampereen Eteläisessä seurakunnassa
Se kertoo jotain olennaista: sururyhmän ohjaajan tehtävä on kulkea surevan rinnalla tässä hetkessä, olla läsnä, kuunnella ja tukea, mutta ei ottaa toisen surua omakseen. Mietin joskus vanhaa suruadressien lausetta ”surussa myötäeläen”. Avoin ja turvallinen ilmapiiri Halusimme luoda ryhmään alusta asti turvallisen, luottamuksellisen ja avoimen ilmapiirin. Yleinen tieto lapsen tavasta surra eri ikävaiheissa sekä yleensä surun olemuksesta ja vaikutuksesta elämään antaa hyvän pohjan sururyhmän ohjaamiseen. Hyvää käytäntöä aiomme jatkaa myös seuraavan ryhmämme aikana. Sururyhmässä on hyvä olla kaksi ohjaajaa. Ei niin, että kaikki kriisit olisi selvitetty pois päiväjärjestyksestä ja elämä sileää ja seesteistä, vaan ymmärtämällä risaisuuden ja keskeneräisyyden osana arvokasta ja kaunista elämää. Onko minusta tähän. Täällä saa puhua vapaasti myös iloisista asioista, harrastuksista ja kavereista, lomasuunnitelmista, haaveista, suosikkipeleistä ja kaikesta, mikä tuo hyvää mieltä. Tietoa saa kirjallisuudesta ja muusta materiaalista, koulutuksesta sekä keskusteluista ammattilaisten ja kokemusasiantuntijoiden kanssa. On hedelmällistä suunnitella ja ohjata ryhmän kokoontumisia yhdessä ja jakaa työtä tarkoituksenmukaisesti. Erityisdiakoni Maarit Räikän kanssa oli antoisaa ja opettavaa tehdä yhteistyötä. Jokaisen tarina on omanlaisensa ja jokaisen suru on ainutlaatuinen. Koulutus ja keskustelut muiden osallistujien kanssa rohkaisivat tarttumaan tehtävään. Työntekijänä on hyvä valmistautua siihen, että tarinat koskettavat syvältä. Erilaiset toiminnalliset menetelmät, käsillä tekeminen ja liikkuminen toimivat lasten sururyhmässä. Kokoonnuimme seitsemän kertaa kaksi tuntia kerrallaan. Toimimme kristillisen toivon viitekehyksessä, mutta niin, että jokainen voi vapaasti olla ryhmässä oman ajattelunsa kanssa. Sain myös kokea, että oman elämän kipeiden asioiden kohtaaminen, tunteiden tunnistaminen ja sanoittaminen antavat rohkeutta sururyhmän ohjaamiseen. Täällä saa puhua suoraan sairauksista, kuolemasta, hautajaisista, surusta, ikävästä, pelosta ja kaikesta muusta, Nyt minä tulen siihen vaikeaan kohtaan. Toisaalta ei ole pakko puhua mistään sellaisesta, mistä ei halua puhua. Ja mitä en voi olla ajattelemattakaan. Lapset saivat valita esimerkiksi kuvan eläimestä, joka muistuttaa jollain lailla heitä itseään, ja kertoa siitä. Vaikka ei tarvitsekaan olla kokemusasiantuntija, niin omat kipunsa kohtaamalla voi olla valmiimpi kohtaamaan myös lapset ja perheet, jotka ovat kokeneet elämän mullistavan menetyksen. Ei tarvitse olla valmis ja täysinoppinut, vaan jokainen riittää omassa keskeneräisyydessään. Kuten veljensä menettänyt Korppu-poika Astrid Lindgrenin kirjassa sanoo, vaikeaa asiaa ei mielellään ajattelisi, mutta juuri siksi se on niin tärkeää. Huolinuken avulla lapsi voi viestiä, että nyt olisi mielessä jotain juteltavaa.. Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli mikä yleensä voi aiheuttaa hämmennystä ihmisissä lapsen eri ympäristöissä. 25 Me tekijät Me tekijät 25 Viime syksynä sain ensimmäistä kertaa tilaisuuden ohjata lasten sururyhmää seurakunnassamme. Sitten tuli lyhyt johdattelu illan teemaan ja toiminnallista työskentelyä teeman äärellä. Herkkä ja vaikea teema nostaa kokeneenkin kasvatuksen ammattilaisen mieleen epävarmuutta ja kysymyksiä. Kuuntelemalla lasta ja tämän vanhempaa tai huoltajaa voi oppia ymmärtämään juuri tämän lapsen elämää ja kokemusta. Lapsen ja vanhemman on saatava luottaa siihen, että sururyhmän ohjaaja on empaattinen kuuntelija, mutta myös ammattilainen, joka turvallisesti ottaa vastaan kaiken sen, mitä lapsi tuottaa tai mitä aikuinen kertoo lapsen ja perheen tilanteesta. Ryhmässä voidaan askarrella huolinukke. Illan rakenne pysyi pienin variaatioin samanlaisena: aluksi kerroimme kuulumisia ja teimme pientä alkulämmittelyä. Tehtävä tuntui suurelta ja siihen kypsyminen vaati aikaa, ajattelua, rukousta ja keskustelua. Sururyhmän ohjaajakoulutus ei ehkä ole välttämätön edellytys ohjaajana toimimiselle, mutta itse koin sen hyödyllisenä ja vahvistavana. Siihen mitä en jaksaisi ajatella. Yhdessä on hyvä myös purkaa kokemuksia, pohtia esiin tulleita asioita sekä niiden huomioimista jatkossa. Sururyhmän ohjaajan keskeisin työväline ovat kuulevat korvat. Meillä oli tapana käydä päällimmäiset mietteet läpi aina torstai-iltaisen kokoontumisen jälkeen, ja sen lisäksi tapasimme aina seuraavana maanantaiaamuna. Välillä oli ohjelmassa leikkejä, pelejä tai muuta hauskaa. Yhdessä vielä tutkailimme, mitä olimme illan aikana tehneet ja lopuksi istuimme syömään yhteistä iltapalaa ja juttelemaan. Keskustelimme vielä edellisen kerran asioista ja viimeistelimme seuraavaa kokoontumista
Nämä ovat tärkeitä tilanteita, joissa vanhempi voi kertoa lapsen taustasta sellaista, mitä ohjaajien on hyvä tietää. "Sururyhmässä on tärkeää olla kaksi ohjaajaa. Yhteys vanhempiin Ennen sururyhmän käynnistymistä keskustelimme vanhempien kanssa. Hän voi halutessaan kertoa myös omasta kokemuksestaan sekä vanhemmuuden haasteista muuttuneessa tilanteessa. Perheen tilanteen ymmärtäminen auttaa tukemaan lasta hänen surun vaiheessaan. Ihania asioita siellä tuntui näkyvän: lemmikkejä, autoja, oma koti. Yhdessä on hyvä myös purkaa kokemuksia, pohtia esiin tulleita asioita sekä niiden huomioimista jatkossa", sanovat Maarit Räikkä (vas) ja Henna Ahrikkala.. Oli myös hienoa lähteä kerran ulos marraskuiseen metsään seikkailemaan taskulamppujen kanssa. Yhteys vanhempiin jatkui myös ryhmän aikana, kun eteisessä jaettiin kuulumisia ja kerroimme illan touhuista. He kertoivat myös peloistaan ja huolistaan: jos toinen vanhempi on kuollut, niin mitä jos toisellekin käy jotain. Joitakin askarteluja lapset veivät heti kotiin ja joitakin töitä ja esimerkiksi valokuvia ja kertomuksia ryhmän toiminnasta kerättiin kansioihin, jotka he saivat lopuksi mukaansa. Olemme suuren äärellä, kun työskentelemme lapsen surun parissa. Lattiakuvaan jokainen sai rakentaa omannäköisensä surun talon. Ajatuksena oli, että keskustelu tai toiminta voi jatkua myös kotona lapsen arjessa. 26 Me tekijät Me tekijät 26 YLEISIÄ PERIAATTEITA: • pieni ryhmä • kaksi ohjaajaa • riittävästi aikaa suunnitteluun ja valmisteluun • tiedotus laajasti seurakunnassa ja yhteistyöverkostoissa • yhteys vanhempiin • toiminnalliset menetelmät • avoin puhe oikeilla termeillä (kuolema, suru, ikävä) • kunnioitetaan erilaisia ajatuksia kuolemasta ja kuoleman jälkeisestä ajasta • valmius muokata suunnitelmia lapsien tarpeiden tai aloitteiden mukaan • puheliaampien ja hiljaisempien lasten tasapuolinen huomioiminen ja tilan antaminen • yhteinen leikki ja ruokailu • läsnäolo, kuuntelu, kunnioitus, vuorovaikutus Lapset tarttuivat innolla tekemisiin ja olivat myös halukkaita juttelemaan kokemuksistaan ja ajatuksistaan. Jonkun talossa suru oli yhtenä tiukkana möykkynä ja toisella suru räiskähteli sirpaleina ympäri taloa. Lattiakuvaan jokainen sai rakentaa omannäköisensä surun talon. Päätöskerralla saimme kiittää yhteisistä illoista ja luoda katsetta eteenpäin. Kiitollisena olen saanut opetella tätä työtä ja jatkaa sitä edelleen. Vaikka itse sururyhmä on suunnattu lapsille, on kuitenkin koko perhe tavalla tai toisella prosessissa mukana. Olin jopa hieman yllättynyt siitä, kuinka avoimesti lapset jakoivat ajatuksiaan ja muistojaan tai mitä heille oli kerrottu kuolleesta läheisestä. Heijastinrasteja etsittäessä juteltiin monenlaista. Jonkun talossa suru oli yhtenä tiukkana möykkynä ja toisella suru räiskähteli sirpaleina ympäri taloa. Luonto on mahtava voimavara myös sururyhmän toiminnassa. Oli hienoa kuulla, että esimerkiksi ryhmässä askarreltu huolinukke oli otettu käyttöön kotona ja sen avulla lapsi oli viestinyt vanhemmalleen, että nyt olisi mielessä jotain juteltavaa. Käytimme Tarinoiden maa –menetelmästä tuttua tarinamattoa, jolla lasten hahmot seikkailivat ja kiipesivät näkötorniin kurkkimaan tulevaisuuteen. Keskustelu kävi luontevasti samalla kun yhdessä rakennettiin vaikkapa surun vuorta kanaverkosta tai leikattiin lehdistä omien unelmien kuvia. Seuraava ryhmämme käynnistyy muutaman viikon päästä ja vastassa on taas uusia lapsia ja uusia, elämän kokoisia kertomuksia
044 491 6933, satu.rathgeber@lastenjanuortenkeskus.fi Julkistuskonsertti järjestetään Helsingin Vanhassa kirkossa 20.11. Eri ikäluokille omaa ohjelmaa. Leirin nettisivut ovat osoitteessa polkuleiri.fi Somessa käytetään tunnusta #polku23 LNK:ssa leiriasioista vastaavat: Veijo Kiviluoma, p. Polku-telttaleirille! Keuruun Isossa Kirjassa järjestetään heinäkuussa 2023 kaikenikäisten telttaleiri. 044 513 3232, riikka.jantti@step.fi. Tilaa omaan seurakuntaasi Lasten virsi -koulutus, innostutaan yhdessä uusista lauluista! Tilauskoulutuksia voi tiedustella Riikka Jäntiltä, p. 050 356 3990, juha.kaikusalo@lastenkeskus.fi. Miten osaamme parhaiten hyödyntää palikoita osallisuuden ja havainnollistamisen välineenä ryhmissä, toimituskeskusteluissa, leireillä tai tapahtumissa. #stepkoulutus_seurakunnille #stepkoulutus_seurakunnille HELSINKI | JÄRVENPÄÄ | KAUSTINEN | KUOPIO LAPUA | PIEKSÄMÄKI | RUOKOLAHTI | UUSIKAARLEPYY Ilmoittaudu mukaan koulutuksiin seurakunnille.step.fi/ Kysy lisää koulutuksistamme tai tilaa koulutus omaan seurakuntaasi: kaisa.aitlahti@step.fi paivi.aumala@step.fi marjukka.luoma@step.fi satu.reinikainen@step.fi Yhteisymmärrysviikko katsomuskasvatuksessa 8.11.2022 klo 12–16, verkkokoulutus, maksuton Yhteisymmärrysviikko on oivallinen mahdollisuus katsomuskasvatusyhteistyön toteuttamiselle! Tule tutustumaan Yhteisymmärrysviikon 2023 teemoihin ja materiaaleihin ja kuulemaan ideoita niiden hyödyntämisestä paikallisessa yhteistyössä! Palikat perhetoiminnassa 15.11.2022, verkkokoulutus Parisuhteen, vanhemmuuden ja isovanhemmuuden palikat on päivitetty. Merkitse päivämäärä muistiin!. Miten opetuksen, kasvatuksen ja hoidon ulottuvuudet toteutuvat alle kolmivuotiaiden varhaiskasvatuksessa. 044 743 7000, veijo.kiviluoma@lastenjanuortenkeskus.fi Satu Rathgeber, p. Vaippapöksyt saavat tulla 17.11.–18.11.2022, Kaustisen kampus Millaista pedagogiikkaa tarvitaan, kun toimitaan pienimpien kanssa. Lisää osaamista ja iloa työhön! KOULUTTAUDU, OSALLISTU Ensi kesänä 4.–9.7. Vauvasta vaariin kaikki ovat tervetulleita kokemaan telttaleirin elämykset. 27 Me tekijät Me tekijät 27 Uusi Lasten virsi ilmestyy Lapsen oikeuksien päivänä 20.11.! Kirja kannattaa tilata ennakkoon, tilaukset ja tarjouspyynnöt voi osoittaa myyntipäällikkö Juha Kaikusalolle, p
Tällöin lapsen tarvitsema vahvempi tuki voi olla esimerkiksi osa-aikaista ja ajallisesti jonkin tietyn ajanjakson kestävää. Silloin puhutaan tehostetusta tuesta, joka on yleistä tukea voimakkaampaa ja jatkuvampaa. Tämä vaatii kuitenkin painavia perusteita ja usein taustalla on esimerkiksi laaja-alainen kehitysviivästymä. Kaikki mukaan – inklusiivinen ajattelu osaksi toimintakulttuuria Mitä uutta tuen kolmiportaisuus sitten tuo varhaiskasvatukseen. Jos huomataan, ettei tehostettu tuki ole lapselle riittävä, tehdään hänelle erityisen tuen päätös, jolloin lapsi siirtyy kokoaikaisen erityisopetuksen piiriin. Lapsen tarpeet varhaiskasvatuksen lähtökohtana Varhaiskasvatuslakiin tulleiden muutosten myötä tuen antaminen lapselle on entistä velvoittavampaa. Tärkeää onkin vahvistaa henkilöstön pedagogista osaamista lapsen tukemiseksi. Varhaisen tuen portaat TEKSTI Johanna Heikkinen KUVITUS Shutterstock Kirjoittaja toimii opettajana Step-koulutuksessa. Lapsen tuen tarvetta tulee seurata ja arvioida säännöllisesti. Uudessa mallissa tuen portaat ovat yleinen tuki, tehostettu tuki ja erityinen tuki. Tulevaisuudessa tärkeää on keskittyä vahvistamaan varhaiskasvatushenkilöstön yleisen pedagogisen tuen osaamista, jotta kaikilla lapsilla on entistä vahvemmin mahdollisuus kokea yhteenkuuluvuutta ja osallisuutta huolimatta siitä, millä tuen portaalla he ovat. Mikäli lapsen tarpeisiin ei jostain syystä pystytä vastaamaan pelkästään yleisellä pedagogisella tuella, on syytä tarkastella, millaista vahvempaa tukea lapsi tarvitsee. Sen taustalla on vahva käsitys inklusiivisuudesta, jossa toimintakulttuuria pyritään luomaan sen mukaisesti, että kaikilla lapsilla yksilöllisistä tarpeista huolimatta tai juuri niistä johtuen, on oikeus olla osa varhaiskasvatustoimintaa. Tästä syystä kaikessa varhaiskasvatuksessa lapsen kasvun ja oppimisen tuen suunnittelua ja toteutusta tulisivat ohjata lapsen tarpeet. Lapsen kasvun ja oppimisen tukemisen lähtökohta tulisi aina olla lapsen tarve ja sitä pitäisi pystyä arvioimaan tuen portailla molempiin suuntiin. Erityisesti kokoavan varhaiskasvatustoiminnan puolella seurakunnassa voi kuitenkin ilmetä tarvetta vahvistaa ammattilaisten pedagogista osaamista huomioiden yleisen pedagogisen tuen mahdollisuudet. Tuen kolmiportaisuuden myötä lapsen tarvitsema ja lapselle annettava tuki myös määritellään aiempaa tarkemmin. Samalla se sisältää myös yleisen pedagogisen tuen. Vaikka lapsen tarpeet ovatkin ohjanneet varhaiskasvatuksen toteutusta viimeiset vuosikymmenet, velvoittaa lakimuutos tarkastelemaan lapsen yksilöllisiä tuen tarpeita entistä tarkemmin. Seurakunnan varhaiskasvatuksessa tämänkaltainen inklusiivinen ajattelu on ollut jo pitkään osa toimintakulttuuria. Seurakunnan toiminnassa on korostettu lapsen oikeutta olla oma itsensä ja tulla mukaan seurakunnan toimintaan sellaisena kuin hän on. Tämän mallin lähtökohta on, että lapsi voi liikkua tuen muodoissa portaalta toiselle molempiin suuntiin sen mukaan, millaista tukea hän tarvitsee omaan kasvuunsa ja oppimiseensa. Jos siis vastaavasti huomataan, ettei lapsi enää tarvitse vahvempia tukitoimia, tulisi ne purkaa. Muutoksessa korostuu yleinen pedagoginen tuki, joka tulisi perustella ja suunnitella lapsen tarpeet keskiössä ja jota ensisijaisesti toteuttavat lapsen kanssa päivittäin työskentelevät varhaiskasvatuksen ammattilaiset. Lasten tuen tarpeet ovat moninaiset myös seurakunnan varhaiskasvatukseen Varhaiskasvatus koki vuoden 2022 vaihteessa merkittävän muutoksen, kun varhaiskasvatuslaissa määriteltiin vahvemmin lapsen tuen tarpeen huomioiminen osana varhaiskasvatuksen pedagogista toimintaa. Tehostetun tuen piirissä oleva lapsi voi myös tarvita ulkopuolisen ammattilaisen, kuten esimerkiksi varhaiserityisopettajan, tarjoamaan tukea. 28 Me tekijät Me tekijät 28 ME TEKIJÄT Kuuleksä mua. Lapsen kasvun ja oppimisen tukeminen varhaiskasvatuksessa on keskeistä, sillä tutkimukset osoittavat, että mitä varhaisemmassa vaiheessa lasta tuetaan sen todennäköisimmin, pystytään vaikuttamaan lapsen myöhempään tuen tarpeeseen positiivisesti. . Väittäisinkin, että seurakunnan toimintakulttuuria on jo vuosien ajan muovattu lasten ja perheiden vahva osallisuus huomioiden. ?. Lakimuutos toi tuen kolmiportaisuuden käsitteen varhaiskasvatukseen
Tällöin on tarpeellista tarkastella myös päiväkerhon rakenteita tästä näkökulmasta ja pohtia, mitkä tekijät mahdollisesti estävät lapsia liikkumasta. Työyhteisössä voitaisiin aloittaa esimerkiksi kartoittamalla, millaista osaamista ja tietämystä sillä jo on oppimisvaikeuksista ja kehitysviivästymistä ja miten tuota osaamista voitaisiin kenties jakaa yhteiseksi hyödyksi. Tässä lyhyt listaus siitä, mistä ainakin voisi lähteä liikkeelle. Kenties lapsi ja perhe ovatkin jo jonkin muun tuen piirissä. 29 Me tekijät Me tekijät 29 osallistuvien lasten osalta, joten yhteistä ymmärrystä näistä tarpeista ja niiden vaikutuksesta seurakunnan toimintaan tarvitaan entistä vahvemmin. Millaista pedagogista osaamista työyhteisössä on ja mitä kenties kaivattaisiin lisää. Ainutkertainen lapsuus Olipa lapsen tuen tarve millainen hyvänsä, tärkeää on kuitenkin muistaa, että kyseessä on ainutkertainen lapsuus. Jokaisella lapsella on tarve saada kokea kuuluvansa joukkoon ja saada olla hyväksytty omana itsenään. Huoli lapsesta voi olla arkakin asia, joten ulkopuolisen tuki ja rohkaisu voi olla merkittävää. Erilaisuuden ymmärtäminen ja näkeminen on samanarvoisuuden hyväksymistä ja edistämistä. Tuen kolmiportaisuudella ja inklusiivisella toimintakulttuurilla pyritään turvaamaan jokaisen lapsen tasavertaiset mahdollisuudet kasvuun ja oppimiseen. Tässä seurakunnan työntekijä voi olla perheen kannalta tärkeä tuki ja apu. Haasteelliseksi lapsen tukemisen seurakunnan toiminnassa voi tehdä muun muassa toiminnan lyhytkestoisuus. Samalla voitaisiin arvioida, miltä osin se tarvitsisi päivitystä. YLEINEN TUKI TEHOSTETTU TUKI ERITYINEN TUKI . Esimerkiksi pedagogiset ratkaisut lapsen kielellisen kehityksen tukemiseen ja motoristen taitojen harjoitteluun kuuluvat yleisen pedagogisen tuen piiriin. Erityisesti silloin, jos lapsella ilmenee tarvetta vahvemmalle tuelle, on perusteltua kääntyä muiden kunnassa lapsiperheiden kanssa toimivien ammattilaisten puoleen. 2. 1.Työyhteisön osaaminen ajan tasalle. 3. ?. Jos esimerkiksi lapsiryhmässä tarvitaan tukea tunteiden ilmaisuun ja keskittymiseen, voi olla perusteltua monipuolistaa ja lisätä liikuntaa lapsiryhmässä. tännössä. Loppujen lopuksi ajattelen myös, että ei ole olemassa ensisijaisesti erityistarpeisia lapsia vaan on olemassa vain lapsia, joilla on erilaisia tarpeita. Yleinen pedagoginen tuki ei kuitenkaan tarkoita pelkästään toiminnallisia ratkaisuja, vaan siihen liittyvät kaikki rakenteelliset ratkaisut, jotka osaltaan mahdollistavat lapsen tarpeiden huomioimisen käyOlipa lapsen tuen tarve millainen hyvänsä, tärkeää on kuitenkin muistaa, että kyseessä on ainutkertainen lapsuus. Esimerkiksi ADHD, erilaiset neuropsykiatriset ongelmat ja käyttäytymisen haasteet saattavat näkyä myös seurakunnan varhaiskasvatuksessa eri tavoin, joten tietämys niistä voi olla hyödyllistä. . Turvaudu rohkeasti verkostoihin. Kukaan ei tiedä kaikesta kaikkea ja nykytutkimuksen valossa lapsen erityistarpeista on saatu myös uutta tietoa. Mikäli seurakunnan varhaiskasvatus on kuitenkin ainoa taho, jossa lapsi ja perhe ovat mukana, voisi olla tärkeää, että hyvässä yhteistyössä perheen kanssa lähdettäisi silloin yhdessä pohtimaan, mistä lapsi ja perhe voisivat saada tarvitsemaansa vahvempaa tukea lapsen kasvuun ja kehitykseen. Olennaista on, että pedagogiset ratkaisut pystytään perustelemaan lapsen tarpeista käsin. Lapsen tuen tarpeiden huomioiminen seurakunnan toiminnassa Millaisia askeleita seurakunnan varhaiskasvatuksessa ja perhetoiminnassa tulisi ottaa, jotta lasten tuen tarpeet tulisivat huomioiduksi. Tietotaito käytäntöön. Mitä inklusiivisemmaksi pystymme muovaamaan varhaiskasvatuksen toimintakulttuurin, sitä enemmän pystymme tarjoamaan aivan jokaiselle lapselle tärkeitä kokemuksia yhteenkuuluvuudesta ja kohdatuksi tulemisesta. Seurakunnan varhaiskasvatuksessa ei tarvitse kyetä kaikkeen. Miten seurakunnan toiminnassa voidaan huomioida entistä paremmin lapsen yksilölliset tarpeet erityisesti silloin, kun hänellä ilmenee erityistä tuen tarvetta, lieneekin ajankohtainen kysymys. Lisäksi muun muassa lapsen keskittymistä, havainnointitaitoja, sosiaalisia taitoja ja ajattelua voidaan tukea yleisen pedagogisen tuen ratkaisuilla
30 Me tekijät Me tekijät 30 KIRKON TALOLTA Maailmanpyörässä -paneeli Lastenkulttuurifoorumissa 2.11.2022 Länsija Sisä-Suomen aluehallintovirasto järjestää marraskuussa kaksi samansisältöistä ja maksutonta katsomuskasvatuskoulutusta.. Koulutuksessa hyödynnetään Helsingin yliopiston Monikatsomukselliset oppisen tilat varhaiskasvatuksessa -tutkimushankkeesta kerrytettyä tietoa ja kokemusta. Maksuton seminaari toteutetaan Kirkkohallituksen Mikael-salissa, ja tapahtumaa voi seurata myös verkkovälitteisesti. Voiko runolla rakentaa kulttuuri-identiteettiä. Olenko kasvattajana sinut omien tunteitteni kanssa liittyen katsomuskasvatuksiin ja monikatsomuksellisuuteen. Tervetuloa edistämään jaettua ymmärrystä katsomuskasvatuksen mahdollisuuksista. Maailmanpyörässä-paneelissa keskustelevat runokilpailun voittaja Anni Tanskanen, FOKUS ry:n toiminnanjohtaja Marja Laine, lastenkirjailija, KM Elina Pulli sekä Kirkkohallituksen varhaiskasvatuksen asiantuntija, Ilkka Tahvanainen. Valtakunnallinen Lastenkulttuurifoorumi järjestetään Järvenpää-talossa 1.–2.11.2022. Koulutusiltapäivän tavoitteena on tarjota näkökulmia katsomuskasvatuksen pedagogiikan kehittämiseen. Leikillistä pedagogiikkaa ja leikillisiä tapahtumia on järjestetty kaikkialla Suomessa jo useiden vuosien ajan. Rukousmatto, blinit, buddha, papan hauta. Koulutuksen asiantuntijoina ovat Silja Lamminmäki-Vartia, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto Ilkka Tahvanainen, KM, varhaiskasvatuksen asiantuntija, Kirkkohallitus sekä koulutukseen osallistujat! Ilmoittautumislinkki ja tarkemmat ohjelmasisällöt löytyvät aluehallintoviraston verkkosivuilta alkusyksystä 2022. Tervetuloa!. Koulutustilaisuus sisältää kurkistuksia katsomusten todellisuuksiin, oppimisympäristöihin ja lapseen katsomuksellisena ajattelijana ja kokijana. Seurakunnat ovat vahva ja merkittävä Leikkipäivä-verkostotoimija. Mannerheimin Lastensuojeliliitto järjestääkin valtakunnallisen seminaarin yhteistyössä Leikkipäivä-verkostokumppaneiden kanssa. Onko varhaiskasvatuksessa tilaa odottamattomalle ja ihmettelylle. Kirja koottiin samannimisen runokilpailun parhaimmistosta. Voiko katsomuskasvatuksen avulla nostaa esiin lapsen vahvuuksia ja mahdollistaa hyviä hetkiä varhaiskasvatuksessa. Katsomusaiheinen lastenrunokirja Maailmanpyörässä tarjoaa merkityksellisiä sanoja ajattelun tueksi. Tarkemmat ohjelmatiedot julkaistaan Leikkipaiva.fi Leikkipäivä -seminaari 10.11.2022 Katsomuskasvatus varhaiskasvatuksen labyrintissa TULOSSA Synagoga, rauha, lohikäärmelyhty
Miten paljon voimme oppia toisiltamme. Kirjassa pyritään vahvistamaan erityisesti niitä keinoja, joiden avulla lapsen ja perheen kanssa toimivat eri alojen ammattilaiset voisivat vahvistaa perheen hyvinvointia ja samalla tukea lapsen kasvua ja oppimista perhelähtöisesti. Runokokoelman luomisessa lapset ovat olleet mukana mm valitsemalla suosikkirunonsa. Kuinka ihanalta tuntuu näyttää ystävälle omaa perhettään, kulttuuriaan ja taustojaan. Kirjasta löytyy hyviä näkökulmia seurakunnan kasvatuksessa työskenteleville laajemminkin, vaikka erityisesti siitä hyötyvät kirkon varhaiskasvatuksessa ja perhetoiminnassa sekä pienten koululaisten parissa työskentelevät. Se antaa myös konkreettisia välineitä lapsen ja perheen osallisuuden vahvistamiseen lapsen kasvun ja oppimisen tukemisen kysymyksissä. / Joskus on hyvä vain kuunnella, katsoa. / Oppia, mitä on olla sinä. Runot ovat helppoja lausua ja riimit kutittelevat mukavasti pienen kuulijan korvassa. Ilkka Tahvanainen MAAILMANPYÖRÄSSÄ Lastenrunokilpailun parhaimmistoa Siltala 2022 Maailmanpyörässä on lastenrunokokoelma, johon on kilpailun kautta haettu runoja erityisesti erilaisista katsomuksista ja kulttuureista. Vaikka runoilijat ovat aikuisia, tekstit tavoittavat herkullisesti lapsen arjen kokemuksen eri kielistä, kulttuureista ja lapsia yhdistävistä asioista. / Sillä tavoin voi oppia. Kirja tarjoaa konkreettisia vaihtoehtoja kasvatusyhteisöille lapsen hyvinvoinnin tukemiseksi sekä ammattilaisten kesken että kodin ja lapsen ja perheen kanssa yhteistyötä tekevien osalta. / Kuunnella vielä enemmän, lisää. Joskus on hyvä olla hiljaa. TEKSTI Johanna Heikkinen. / Kuunnella äitiä, kuunnella isää. Tämä käy hyvin ilmi muun muassa kirjan esimerkeistä, joissa kuvataan perheiden kokemuksia erilaisista kohtaamisista ammattilaisten kanssa. Kirja haastaa lukijansa pohtimaan omaa suhtautumistaan erilaisuuteen sekä lapsen elämä eri vaiheissa ilmeneviin kasvun ja oppimisen haasteisiin. / Kuunnella taivasta, maailmankaikkeutta. Maailmanpyörässä on mainio työväline katsomuskasvatukseen, mutta toimii myös iltasatukirjana omien pienien kanssa. Erityispedagogiikan saralla perhelähtöinen lähestymistapa ei aina toteudu, vaikka ammattilaisten ajatus perheen tukemiseksi olisikin hyvä. Miten pyhä voi olla jännittävää ja turvallista yhtä aikaa. / Oppia, mitä on olla minä. / Kuunnella itseään, kuunnella sydäntä. Esimerkit herättelevät ja ravistelevatkin ajattelemaan asioita uudelleen perheen kannalta. painos 2022 TEKSTI Katri Korolainen Tavallisen erityinen -kirjassa lähestytään lapsen tuen ja hyvinvoinnin tarpeita moniäänisesti ja moniammatillisesti. Kuinka hassuja sanoja maailman eri kielissä on, kuinka erilaisten uskontojen symboliikka on samalla arkista ja kiinnostavaa. Arvostan myös, että aikuisia varten Kasvua katsomuksesta -sivustolla on julkaistu osa runoista sekä teksteinä että äänitteinä: se lisää kirjan käyttömahdollisuuksia. Kirja teksteineen on lapsilähtöinen jo kuvituksesta alkaen. Samalla kun kirja luo monipuolisen katsauksen perheiden tilanteeseen nyky-Suomessa, se tarjoaa myös ammattilaisille välineitä perheiden rinnalla kulkemiseen erityisesti silloin, kun lapsella on kasvun ja oppimisen haasteita ja perheen hyvinvointi on jollain tavalla vaakalaudalla. Kokonaisuus on herkullinen ja hersyvä! Idea kirjasta syntyi, kun Kirkkohallituksen varhaiskasvatuksen asiantuntija ja kirjan toimittaja Ilkka Tahvanainen huomasi, että suomenkielisestä lastenrunoudesta ei helpolla löydy sisältöjä ja tekstejä, jotka innostaisivat lasta tutkimaan katsomuksia ja kulttuureja, esittämään uusia elämänkysymyksiä. Runkokoelmasta pulppuaa ilo ja Marjo Nygårdin kuvitus tuo rikkaisiin teksteihin valoa ja väriä. “Joskus on hyvä olla hiljaa. 31 Me tekijät Me tekijät 31 KIRJAHYLLY Toim. / Oppia, mitä voimme olla yhdessä.” Kaisa Harju Paula Määttä & Anja Rantala TAVALLISEN ERITYINEN LAPSI: kasvun ja hyvinvoinnin tukeminen yhdessä PS-Kustannus, 3., uud. / Kuunnella ystävää. Runot tavoittavat lasten arkea kauniisti ja konkreettisesti: kuinka hiekkalaatikolla rakennetaan yhdessä, vaikka yhteistä kieltä ei olisi
Sain huiveja postitse ympäri Suomea, eri seurakuntiin perustettiin Lohtuhuivi-piirejä ja Facebookiin syntyi yhä toimiva Lohtuhuivien lähettiläät-ryhmä. Viime hetkellä tein päätöksen ja otin esiin tuomani lohtuhuivit. Koko tilaisuuden ajan olin herkillä mielin, sillä aprikoin vielä, uskallanko kietoa lohtuhuivin mummun lasten, siskon ja veljen hartioille. Olin valmistellut itseäni nuorempien sisarusten, siskon ja veljen äidin hautajaisia yhdessä heidän kanssaan. KUVITUS Pekka Rahkonen Siinä siunaushetkessä oli läsnä suuri suru. Mies, joka oli koko siunaustilaisuuden ajan lohduttanut lapsiaan ja lasten äitiä, antoi vihdoin omien kyyneltensä tulla. Tilaisuuden päättyessä menin perheen eteen kuten aina, kiitin ja otin osaa suruun niin omasta, kanttorin kuin seurakuntammekin puolesta. Ajattelen, että se johtuu juuri rakkaudesta, jolla huivi on tehty ja ojennettu – näkyvästä ja tuntuvasta lupauksesta kulkea rinnalla.. Lohtuhuivi on kulkenut matkassani vuodesta 2019, kun tein tärkeäksi muuttuneen Facebook-päivityksen seurakuntamme sivuille. Lohtuhuivia lesken hartioille kietoessani huomasin, miten pieni ele synnytti meissä kaikissa jotain suurta, sanatonta. Meistä jokainen tarvitsee lohdutusta, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Tuo nuorimies otti minut halaukseensa ja piti pitkään kiinni, itki hiljaista itkua. Lohtuhuivin ojentaminen tuntui minusta niin hyvältä, että hätäännyin: mitä teen, kun viimeinenkin huivi on ojennettu. Ja Jumalastakin kerroin, hänestä, joka ei jätä yksin niissäkään syvimmän surun hetkissä, joihin kukaan muu ihminen ei pääse. Alakouluikäisten lasten mummu oli ollut kaikille rakas, tuntui tärkeältä, että myös lapset saavat tulla mukaan hyvästelyn hetkeen. Ilokseni kuulin lasten Lohtunalleista, olisipa ollut ihana antaa nallet näille kohtaamilleni lapsille! Haaveilen, että löytyisi heitä, jotka kokisivat nallen neulomisen omakseen, ohje on jo olemassa! Lohdutus on meille ihmisille usein vaikeaa. Alussa neulottiin alkuperäistä Nikolai-huivimallia, sittemmin malleja on kehitetty myös miehille. Yhdessä lauloimme, rukoilimme, laskimme kukat ja silitimme heipat rakkaan mummun arkulle. 32 Me tekijät Me tekijät 32 PAPIN PÄIVÄKIRJASTA Lohtuhuivin lämpöä TEKSTI Minnamaria Tammisalo Kirjoittaja on Avoin kirkko -toiminnan vastuupappi Aleksanterin kirkolla Tampereella. Siinä hetkessä tajusin lohtuhuivin syvimmän hienouden. On haastavaa löytää sellaisia sanoja, jotka kattaisivat valtavan menetyksen. Siihen saakka olin ojentanut lohtuhuiveja vain leskeksi jääneille. Kerroin, että minäkin olen käytettävissä vielä hautajaisten jälkeen, jos he kaipaavat juttukaveria. Eihän sellaisia olekaan, eikä tarvitse, vierellä oleminen riittää. Yhtäkkiä päivityksen oli nähnyt 37 000 ihmistä, niin moni jakoi päivitystä ja tahtoi lähteä mukaan. Ensimmäiset kaksi otin mukaan valtavan kokoisen surun siunauksiin, kun sanoja oli melkein mahdoton löytää. Olin saanut vapaaehtoiseltamme Kaija Jääskeläiseltä kolme Tuomasyhteisön lanseeraamaa lohtuhuivia seurakunnan villasukkakeräyksen mukana. Hartiat ovat herkkä paikka meissä ihmisissä, hartioilla kannattelemme joskus suuriakin taakkoja. Sisarusten pohtiessa, onko heidän lastensa hyvä osallistua siunaukseen, rohkaisin lämpimästi. Kerroin seurakunnastamme, joka on siunannut huivit ja tahtoo kulkea surussa rinnalla sururyhmässä ja lohdun hetkessä. Ensin kiedoin lohtuhuivin siskon hartioille ja sanoin, kuten aina: ”Kun äidin käsi ei enää yllä, lämmittäköön tämä lohtuhuivi sinua ikävän ja surun hetkissä.” Sitten tein saman veljelle. Lohtuhuivi on ollut minulle pappina valtava apu hetkissä, joissa suru on suuri. Kerroin, että ne muistuttavat siitä, ettei surusta kenenkään pidä selvitä yksin. Huivia ojentaessani pyydän lupaa kietoa sen hartioille, ja jos saan, silittelen huivin sileäksi. Kerroin mummusta ja hänen elämästään, kerroin että nyt mummulla on hyvä olla Taivaan kodissa. Silti se ei ole liian intiimi, hartioita voi koskettaa sisarellisesti ja kaverillisesti, silti lämpimästi. Kirjoitin päivityksen, kysyin, voisiko joku neuloa muutaman huivin lisää – ja loppu on historiaa. Kerroin vapaaehtoisesta neulojasta, joka on tahtonut neuloa siunausta ja lohdutusta silmukoiden sekaan. Moni on kertonut, että lohtuhuivi lämmittääkin ihan toisella tavalla, kuin tavalliset huivit
Sivut 48–49. 33 Ideasta käytännöksi IDEASTA KÄYTÄNNÖKSI s. 34 Luovat lapset: Ilon ja surun perhoset s. 42 Vaelluspolku hautausmaalla Musapyhis kokoontuu olohuoneeseen, ja pian puheenporina täyttää tilan. Ideasta käytännöksi -osiossa avautuu ideoiden maailma ja kuljet inspiraation lähteillä. 38 Hyvinvointia joogaja mindfulness -harjoitteista s. Juttelemme, laulamme, leikimme ja hassuttelemme. KUVA Hanna Tuuri
Joskus taas hihkut onnesta ja ilosta. Tekisi mieli hyppiä ja pomppia ja kertoa kaikille, kuinka olo on onnellinen.. Istuta ilo perhosen selkään. 120 g/m2 • vesivärit, siveltimiä, vesikuppi • maalausalustaksi muovia • maalarinteippiä • kulhollinen vettä • askartelupunoksia tai metallilankaa, sivuleikkurit • helmiä (punoksesta läpi meneviä) • siimaa tai lankaa ripustamiseen Lisäksi leikattaviin perhosiin: (käytettyjä) lahjapapereita tai esim. kukkakaupan paperia, sakset Joskus mieli voi olla apea ja surullinen. On ehkä tapahtunut jotain ikävää tai kaipaat jotain läheistä ihmistä luoksesi. Ripusta perhonen lentelemään oman huoneesi kattoon – tai kootaan ryhmän perhosista suuri perhosparvi! TYÖOHJEET & KUVAT Heli Arvilommi Ilon ja surun PERHOSET LUOVAT LAPSET Tarvikkeet • maalaushuopaa (taidetarvikeliike) tai kuitukangasta (valkoinen kertakäyttölakana tai –pöytäliina käy hyvin) • TAI piirustuspaperia esim. Voit maalata perhoseen surun tai ilon värejä – surun tummanpuhuvia sävyjä tai ilon ja onnen täyttämiä kirkkaita värejä. Jos et halua tällä kertaa maalata, perhosia voi valmistaa myös kauniista kierrätyspapereista ja leikata niihin kuvioita. 34 Ideasta käytännöksi Lähetä suru matkaan perhosen siivin
Voit myös muotoilla ja pyöristää saksilla siipien reunoja.. 25 x 40 cm kokoinen tai vähän pienempi suorakaiteen muotoinen pala • kastele maalaushuopapala kokonaan veteen ja tasoittele maalausalustalle (jos käytät paperia, sitä ei tarvitse kastella) kuva 1 • kiinnitä pala kulmista maalarinteipillä maalausalustaan kuva 2 • jos käytät paperia, kastele paperi siveltimellä maalaten pelkällä vedellä • aloita maalaaminen: mieti, mitkä värit mielestäsi kuvaavat surua, mitkä iloa; valitse värit sen mukaan, haluatko tehdä ilon vai surun perhosen • maalaa vapaasti suurella, pehmeällä siveltimellä; kostealla alustalla värit sekoittuvat kauniisti toisiinsa kuva 3 • voit lopuksi `tiputtaa` väriä siveltimellä, niin saat perhoseen pilkkuja kuva 4 • laita maalaus kuivumaan • kun maalaus on kuiva, rypistä keskeltä niin, että voit taivuttaa askartelupunoksen tai metallilangan pätkän perhosen ympäri; kiepauta `tuntosarvet´ keskenään ristiin kuvat 5-6 • voit pujottaa tuntosarviin helmet ja taivuttaa sarvien päät, etteivät helmet karkaa kuva 7 • laita ripustuslanka kuva 8 Jos teet perhosen kierrätyspaperista, voit leikata siihen kuvioita näin: taivuta paperi pitkittäin 2-kertaiseksi ja leikkaa pieniä koloja taitoksen kohdalle. 35 Ideasta käytännöksi 1 2 3 4 5 6 7 8 Tee näin: • leikkaa maalaushuovasta/kuitukankaasta/paperista n
Surun huntu hulmuaa, lämmin muisto lohduttaa. 03 4246 5376, Asiakaspalvelu palvelee klo 8–16 Pieni on Suurin katsomuskasvatuksen teemanumerot! Seuraava katsomuskasvatuksen lehti ilmestyy helmikuussa 2023 Kunnan ja seurakunnan väliseen varhaiskasvatuksen yhteistyöhön! ”Vähentää ennakkoluuloja ja tarjoaa tietoa!” Lehden lukijapalaute, Adam-lukijatutkimus, kevät 2021 TILAUKSET 1 Teema Myönteisen tunnistamisen työote Katsomuskasv atusta kaupunkimets än kupeessa 2 2022 KATSOMUSKASVATUSTA YHDESSÄ 1 / KATSOMUSK ASVATUKSEN TEEMANUM ERO OVET AUKI KATSOMUSK ASVATUKSEL LE! Hyviä hetkiä kirkkotilassa Katsomuskasvatusnumeroita voit tilata myös irtonumeroina/ nipputilauksena.. 36 Ideasta käytännöksi LUOVAT LAPSET Surun perhonen Suru saapuu sattumalta, viereen nukahtaa. Suru viipyy vieraana, surun aika mennä on. NALLUKKA 1 Teema Jokaisella on katsomus! Lapsi katsomuksellisena ympäristöajattelijana 5 2021 KATSOMUSKASVATUSTA YHDESSÄ 2 / KATSOMUSKASVATUKSEN TEEMANUMERO OVET AUKI KATSOMUSKASVATUKSELLE! Katsomuskasvatuksen monet haasteet OVET AUKI KATSOMUS KASVATUKS ELLE! TILAAJAPALVELU JAICOM S-posti: lastenkeskus@atex.com p. Nallukan mielestä pieni on suurin! Leikkaa tai kopioi talteen. Heli Arvilommi – Nallukka on oman elämänsä seikkailija, jonka juttuja, jekkuja ja pieniä ilosanomia satelee koko vuoden ajan. Suru aamussa odottaa, suru suuri ja sininen. Surun siipi koskettaa. Poimi Nallukka talteen tai tervehdi Nallukan kanssa läheistäsi
On hyvä huomata myös se, että peliseura ja -ympäristökin voivat vaikuttaa siihen, jännittääkö peli vai ei. 37 Ideasta käytännöksi DIGILEIKIT Jännityspeli kammottaa ja naurattaa Juuri sopivan selkäpiitä karmiva voisi olla leikki, jossa mennään pimeään vaatekomeroon taskulampun kanssa huhuilemaan kammottavasti. Turvallisesti sisätiloissa totta kai.. Pari hassua ja ystävällistä monsteriakin kohdataan. Talon huoneet ovat vatsanpohjaa kutkuttavan hämäriä ja täynnä mystisiä esineitä ja ötököitä. Tässä pelissä Toca Boca on lähtenyt leikittelemään perinteisellä kauhukuvastolla ja onnistunut siinä varsin mainiosti. Tarkoitus on katsella, tutkia ja tökkiä eteen tulevia asioita ja koluta pimeitä nurkkia. Toca Mystery Housessa onkin lastenpeleille epätyypillisen synkkä värimaailma, mutta mukana on myös hassuttelua ja huumoria eikä mitään kamalaa oikeasti tietenkään tapahdu. Hissillä pääsee hassun kammottavaan diskoon, ja yläkerran portaat taas johtavat surrealistiseen avaruushuoneeseen, joka tuntuu olevan paljon korkeammalla kuin toisessa kerroksessa. Tarkemmalla tutkimisella huomaa, ettei kyseessä olekaan ihan niin hylätty rakennus kuin aluksi kuviteltiin, ja niin on karmivan leikkituokion ainekset kasassa! (Aikuisen näkökulmasta talo on tietysti vain sopivan jännittävä ja lapsiturvallinen paikka.) Pelin julkaissut Toca Boca on suuri ja tunnettu lastenpelifirma, jonka tuotteet ovat pääsääntöisesti olleet laadukkaita, mielikuvituksellisia ja täynnä hassuja yksityiskohtia. Toca Mystery House on oivallinen osoitus siitä, ettei lastenpelin tarvitse aina olla tyyliltään hilpeä ja karkkivärikäs, vaan myös pienille suunnatuissa sovelluksissa voi rohkeasti testailla muitakin tyylilajeja. Hauskan leikin ja löytämisen ilon lisäksi peli tarjoaa aikuisen näkökulmasta myös kasvatuksellisen näkökulman, ja sitä kannattaakin katsella myös lasten kanssa yhdessä. Yhdessä huoneessa voi tehdä tieteellisiä kokeita värikkäitä nesteitä yhdistämällä ja niitä söpölle pikkuhirviölle syöttämällä. Entä mikä merkitys musiikilla on erilaisten tunnelmien luojana. TEKSTI Jenni Utriainen INFO TOCA MYSTERY HOUSE iOS, Android 3,99 euroa Ei vaadi wifiä Kun ulkona on pimeää ja syystuuli ujeltaa nurkissa, voi olla hauska kokeilla tunnelmaan sopivaa kummitusleikkiä. Lasten kanssa voi pohtia, miten valaistus ja värit vaikuttavat siihen, miten katsoja tulkitsee tilanteen. Nuori kohdeyleisö on pelin jännitysteemasta huolimatta otettu hyvin huomioon, ja se sopii hieman lapsen pelikokemuksesta ja mieltymyksistä riippuen noin 4-7-vuotiaille. Lapsia voi kannustaa keksimään pelin teemoista omia tarinoita sekä kuvittelemaan tai vaikka piirtämään talon asukkaita. Koska peli on tyyliltään erilainen kuin useimmat muut lapsille suunnatut sovellukset, pääsee sen kautta keskustelemaan myös erilaisista genreistä sekä siitä, miten elokuvissa ja peleissä saadaan erilaisia tunnelmia aikaan. Pelissä ei ole lainkaan perinteiselle kauhulle tyypillistä yllättävää säikyttelyä, ja pelin suunta on muutenkin täysin leikkijän omissa käsissä. Pelaaminen on vapaata eikä pelissä ole ennalta määrättyä päämäärää. Tai sitten voisi kokeilla jotakin samansuuntaista jännää diginä. Toca Mystery House on lasten ”jännityspeli”, jossa seikkaillaan hylätyssä kartanossa. Leikki alkaa mystisen kartanon ulko-ovelta, mistä pelaaja etenee syvemmälle rakennukseen ovia avaamalla ja huoneesta toiseen liikkumalla
Väitöskirjassaan hän tutkii modernin mindfulness-harjoituksen historiaa ja buddhalaisia vaikutteita. Tyypillisesti jooga liitetään hindulaisuutena tunnettuihin traditioihin ja mindfulness buddhalaisuuteen. Terminä ”jooga” voi viitata tiettyyn filosofiseen näkökulmaan hindulaisuuden sisällä. Katja Castillo on katsomusaineiden ja katsomuskasvatuksen yliopisto-opettaja ja väitöskirjatutkija Oulun yliopistossa. ”Joogan ja mindfulness-harjoituksen juuret ovat Intian alueen uskonnollis-filosofisissa perinteissä. Lisäksi hän on aiemmin työskennellyt katsomuskasvatusta kehittävässä tutkimusja kehityshankkeessa Monikatsomukselliset oppimisen tilat varhaiskasvatuksessa. Samalla se on usein yleisnimitys Intian eri katsomusperinteiden meditatiivisille ja kehollisille harjoituksille. Nykyiset joogan ja mindfulness-harjoituksen muodot sisältävät Aasian katsomusperinteiden ohella huomattavia vaikutteita modernista länsimaisesta kulttuurista”, Ville Husgafvel kertoo. Mindfulness puolestaan viittaa tarkkaavaisuuden ja mielessä pitämisen kykyihin, joiden harjoittaminen on esitetty tärkeäksi jo varhaisimmissa buddhalaisissa lähteissä. TEKSTI Dani Lahtinen, Katja Castillo & Ville Husgafvel KUVITUS Shutterstock MITÄ JOOGALLA JA MINDFULNESS -HARJOITUKSELLA TARKOITETAAN. JUTUN TAKANA Jooga ja mindfulness-harjoitukset. Hän tutkii väitöstyössään Emmanuel Levinasin filosofiassa esiintyviä toiseuden, toisen ja opetuksen käsitteitä ja peilaa niitä kasvatukselle asetettaviin tavoitteisiin. Lisäksi hän työskentelee Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa Oppiminen uuden uskonnon ja henkisyyden konteksteissa (LeNeRe). Haastattelu pohjautuu Opetushallituksen Katsomuskasvatus varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa -tukimateriaalin yhteydessä tehtyyn podcast-käsikirjoitukseen. 38 Ideasta käytännöksi JOOGA voivat monin tavoin tukea lasten hyvinvointia, kehitystä ja oppimista Varhaiskasvatuksessa hyödynnetään joogasta ja mindfulness-perinteistä nousevia harjoitteita, joiden käytöstä niin kasvatushenkilökunnalla kuin huoltajilla on kirjavia käsityksiä. Voit kuunnella podcast -keskustelun osoitteessa https://www.oph.fi/fi/ koulutus-ja-tutkinnot/ suunnitelmallistakatsomuskasvatusta-miten Dani Lahtisen haastattelussa väitöskirjatutkija Ville Husgafvel sekä yliopisto-opettaja ja väitöskirjatutkija Katja Castillo nostavat esiin joitain näkökulmia liittyen joogan ja mindfulness-harjoitusten paikkaan varhaiskasvatuksessa. Tosiasiassa kuitenkin niiden varhaishistoria sisältää huomattavan paljon vuoropuhelua yli katsomusrajojen. Ville Husgafvel on uskontotieteen väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa
Harjoittelun tavoitteet ovat pääasiassa terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä. ”Molempien termien alla kulkee suuri määrä erilaisia tekniikoita ja harjoitusperinteitä. Sen lisäksi erilaisilla hengitysharjoituksilla on autonomisen hermoston toimintaa tasapainottavia vaikutuksia. Mindfulness-tutkimuksessa painottuvat huomion itsesäätelyyn sekä omien mielentilojen tunnistamiseen, havainnointiin ja hyväksymiseen liittyvät taidot. ”Jooga ja mindfulness-harjoitukset voivat monin tavoin tukea lasten hyvinvointia, kehitystä ja oppimista. Näistä moniin sisältyy myös meditatiivisia hengitysja tarkkaavaisuusharjoituksia. Yleisesti ottaen joogan kohdalla suosituimpia ovat erilaiset fyysistä asentoharjoitusta korostavat muodot. Jälkimmäisessä tapauksessa buddhalaisia meditaatioharjoituksia sekä niihin liittyviä näkökulmia on liitetty uuteen tiedeja tutkimusperustaiseen viitekehykseen”, Ville Husgafvel selittää. MILLAISIA TIEDEPERUSTAISET JOOGAN JA MINDFULNESS-HARJOITUKSEN MUODOT OVAT JA MIKÄ TEKEE NIISTÄ TIEDEPERUSTAISEN. Tarkemmassa keskustelussa olisi tärkeää aina määritellä, millaisesta joogatai mindfulness-harjoittelusta kulloinkin puhutaan. Tunnetaitojen ohella hyödyt voivat liittyä esimerkiksi rentoutumiseen, keskittymiskykyyn ja kehotietoisuuteen. ”Tiedetai tutkimusperustaisuus tarkoittaa sitä, että tiettyjen harjoitusten ja harjoitusohjelmien vaikutuksista on tieteellistä tutkimusnäyttöä ja että harjoituksilla pyritään ensisijaisesti juuri näihin tutkimuksen kautta vahvistettuihin hyötyihin. ”Mielestäni joogan ja mindfulness -harjoitteiden käyt. Nämä osaltaan selittävät mindfulness-menetelmien todettuja hyötyjä stressinhallinnan ja psyykkisen hyvinvoinnin tukena. Lisäksi tiedeperustaiseen harjoitukseen ei lähtökohtaisesti kuulu tieteellisen maailmankuvan kanssa ristiriidassa olevia uskomuksia tai olettamuksia”, Ville Husgafvel sanoo ja jatkaa: ”Tutkimuksissa joogaan liitetään paljon samoja hyötyjä kuin muuhunkin liikuntaan. Samalla on syytä korostaa, että vahvistettujen tutkimustulosten lisäksi joukossa on paljon myös alustavaa tietoa ja puutteellista tutkimusta.” MILLAISIA HYÖTYJÄ JOOGAJA MINDFULNESS-HARJOITUKSISTA VOISI OLLA ERITYISESTI VARHAISKASVATUSIKÄISTEN LASTEN KANSSA. Mindfulness-harjoitus puolestaan voi viitata sekä tiettyihin nykybuddhalaisuuden muotoihin että sekulaariin käyttöön kehitettyihin rentoutus-, stressinhallintaja terapiamenetelmiin. 39 Ideasta käytännöksi MILLAISIA LÄNSIMAISSA TUNNETUT JOOGAN JA MINDFULNESS-HARJOITUKSEN MUODOT TARKALLEEN OTTAEN OVAT. Olennaista on, että kaikki varhaiskasvatuksen piirissä toteutettavat harjoitukset perustuvat varhaiskasvatussuunnitelman kasvatustavoitteisiin ja arvopohjaan”, Ville Husgafvel pohtii
Eli emme voi oikeastaan täysin kontrolloida lapsen kokemusta. Avoimuus on tärkeää, ja esimerkiksi edellä esitellyillä tiedeperustaisilla hyödyillä voidaan perustella joogan ja mindfulness-harjoituksen paikkaa varhaiskasvatuksessa”, Katja Castillo vastaa. Huolta harjoitusten sopivuudesta varhaiskasvatuksessa ei siis tule ohittaa. Olisi tärkeää myös selvittää, mihin joogaja mindfulness-harjoituksiin (tai näiden termien käyttöön) liittyvät huolet todella perustuvat. Silloin kyseessä ei olisi enää kasvatus. ”Kannustaisin aitoon dialogiin perheiden kanssa. JOOGA. Jotkut voivat liittää näihin harjoituksiin katsomuksellista sisältöä. MILLAISIA ASIOITA JOOGAAVA LAPSI TAI MINDFULNESS-HARJOITUKSIA TOTEUTTAVA LAPSI SAATTAA KOKEA. Säännöllisempi ja laajempi joogan ja mindfulness-harjoitusten hyödyntäminen on kuitenkin hyvä toteuttaa siihen pohjakoulutuksen saaneiden henkilöiden toimesta”, arvioi Ville Husgafvel. Niiden taustaan tutustuminen voi siis vahvistaa lasten kulttuurista osaamista, niin sanottuja kulttuurinja uskonnon lukutaitoja”, Katja Castillo sanoo. Lapsella on vapaus tulkita maailmaa omista lähtökohdistaan käsin”, Katja Castillo sanoo. VOIKO KUKA TAHANSA HYÖDYNTÄÄ HUOLETTA JOOGAA JA MINDFULNESS -HARJOITUKSIA OSANA OPETUSTA. ”Juuri näin. Varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksen osana lasten kanssa voidaan esimerkiksi pohtia joogan ja mindfulness-harjoitteiden suhdetta Aasian uskontoihin sekä sellaiseen henkisyyteen, joka ei välttämättä ole suoranaisesti sidoksissa Suomessa perinteisesti tunnettuihin uskontokuntiin. Joillekin lapsille harjoitteet voivat olla lähinnä liikunnallisia, toiset lapset saattavat kuitenkin ottaa niitä osaksi omaa maailmankatsomustaan. Tiettyihin katsomusperinteisiin palautuva historia ei tee harjoituksesta uskonnollista tai henkistä, jos ei lapsi tai kasvattaja itse sille sellaista merkitystä anna. Jollekin lapselle nämä harjoitteet voivat olla jopa hengellinen harjoite, samoin kuin vaikka jouluevankeliumiin tutustuminen toiselle lapselle joulun läheisyydessä. Kasvatukseen kuuluu olennaisesti riskinotto. Miten henkilöstö voisi lähestyä perheitä, jotka kokevat joogan tai mindfulness-harjoituksen syystä tai toisesta vieraaksi omalle maailmankuvalleen. Samalla joogan ja mindfulness-harjoituksen historia avaa monia katsomuskasvatukseen liittyviä mahdollisuuksia, jos kasvattaja vain on tästä historiasta tietoinen”, Ville Husgafvel vahvistaa. Todellisten katsomuksellisten ristiriitojen ohella sieltä voi löytyä taustalta myös väärinkäsityksiä ja puutteellista tietoa. 40 Ideasta käytännöksi täminen varhaiskasvatuksessa on perusteltua monestakin näkökulmasta. ”Lapsen kokemuksessa saattaa olla läsnä kehollisuus, mahdollisuus rauhoittua tähän hetkeen. Yksi niistä on juuri tuo tunnekasvatus. Tunnustetaan, että joillekin näihin harjoituksiin voi liittyä katsomuksellista sisältöä eikä huolta harjoitusten sopivuudesta varhaiskasvatuksessa tule siis ohittaa. ”Aito keskusteleminen ja kuunteleminen ovat tosiaan avainasemassa. Jos harjoitteita hyödynnetään vain liikunnallisista tai tunnekasvatuksellisista syistä ja katsomuksellisuus häivytetään taustalta, saatetaan huomaamatta omia toisesta kulttuurista sille tärkeää ainesta. Näissä keskusteluissa on tärkeää että kasvattaja itse tuntee sekä joogan ja mindfulness-harjoituksen katsomuksellista historiaa että varhaiskasvatuksessa hyödynnettyjen lähestymistapojen eroja uskonnollisiin harjoitusperinteisiin”, lisää Ville Husgafvel. ”Yksinkertaisia ja turvallisia venytysja hengitysharjoituksia voi varmasti jokainen käyttää työssään. Itse tarkastelen näitä kuitenkin erityisesti katsomuskasvatuksen näkökulmasta
Hellstenin voimauttavat ajatukset kannustavat ja luovat luottamusta. Kirjailija Tommy Hellstenin ajatuksiin perustuvat kortit johdattavat tunnistamaan sisäisen voimamme ja mahdollisuuden muutokseen. Se on perusta kestävälle, hedelmälliselle vuorovaikutukselle suhteessa muihin. Elämme suhteessa muihin ihmisiin. Elämä kantaa sitä, joka suostuu elämään. Levollisen, aidon itsen tavoittaminen edellyttää meiltä paljon, mutta se kannattaa. 41 Ideasta käytännöksi facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja seurakunnille lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi TOMMY HELLSTEN Elää, uskaltaa 52 korttia rohkeampaan elämään TOMMY HELLSTEN Olemisen voima Kirja rohkeasta ja levollisesta vaikuttamisesta Meidän tulee singota elämämme haaveidemme suuntaan, sinne missä ovat syvimmät toiveemme. Uskallus kohdata vaikeat asiat kuljettaa meitä eteenpäin. Muut lukevat meitä sellaisina kuin olemme, eivät sellaisina kuin yritämme olla. Ei tarvitse odottaa suuria katastrofeja, voi luoda pieniä itse. Alkuun pääsee tekemällä rohkeita valintoja, pelosta huolimatta. ISBN 6418132002054 Hinta 23,90 ISBN 9789523546714 Hinta 32,90 UUTUUS! Omaa elämäänsä pohtiville 23,90€ 32,90€ Aito ihminen tunnistetaan UUTUUS!. Silloin avautuu väylä todelliseen muutokseen. On rohkeutta kohdata haavansa, kukistaa egonsa ja olla ihminen elämän kaikilla areenoilla yksityisen lisäksi yhteisöllisillä. Aito ihminen tunnistetaan, ja hänen läsnäolonsa ja rohkeutensa kutsuu mukaan muita. Niiden äärelle on hyvä pysähtyä, antaa niiden ravita omaa mieltä ja kuunnella, mitä ne itselle juuri nyt kertovat
Vaelluksen toteuttamien edellyttää luonnollisesti yhteistyötä hautausmaata ylläpitävän yhteisön kanssa. Kerro vieressä olevalle, miltä sinusta täällä hautausmaalla tuntuu. Täällä muistellaan . 42 Ideasta käytännöksi TEKSTI Anita Ahtiainen SYMBOLIKUVITUKSET Pixabay VAELLUSPOLKU Vaelluspolku hautausmaalla Lastenkirkko.fi tarjoaa pyhiinvaelluspolkuja hautausmaalle Tutkimuspartion polulle tehtävät on muokattu sellaisiksi, että niiden pohjalta voi tutustua sekä eri uskontojen että myös uskonnottomiin hautaustapoihin. Voit liittyä tutkimuspa rtiolaiseksi ottamalla tästä tarvittavat varusteet. Täällä ihmetellään elämää. Mitkä näistä kuvista löytyvät tältä hautausmaalta. Hautausma a on lepopaikka. Hautausmaa on lepopaikka. Haudalle on laitettu pieniä kiviä muistamisen merkiksi. Kun lapsiryhmässä on perheitä eri kulttuureista ja katsomuksellisista taustoista, haaste voi tuntua todella suurelta. Aurinko Daavidin tähti Enkeli Kukka tai oksa Kuunsirppi Käsi tai kädet Lintu tai monta lintua Risti Tähti Valokuva Joku muu muistomerkki, symboli tai kuva. Kuvat kertovat lohduttavista ja toivoa tuovista asioista. lut. Kuolema on lapsia kiinnostava aihe, josta puhuminen voi olla aikuisille haastavaa. Tämä on hautausmaa. Haudalle on tuotu kynttilä. Tutkikaa yhdessä. Haudalle on laitettu muistomerkki, jossa on kuolleen ihmisen nimi, sekä päivämäärä, jolloin hän syntyi ja kuoli. Voit näyttää keholla myös, millaisen kasvin olet nähnyt – suuren puun, heiluvan heinän vai matalaa ruohoa. 3. Mukava, että tulit kanssamme tutkimaan. Hautausmaa on suuri puisto. Mitä näistä muistelemisen tavoista huomaat tällä hautausmaalla. Oleellista on lämmin ja avoin tunnelma, jossa voi esittää kysymyksiä. Voit liittyä tutkimuspartiolaiseksi ottamalla tästä tarvitavat varusteet. Lisäksi tarvitset uteliaan mielen. TÄMÄ ON HAUTAUSMA A Hautakivissä ja muissa muistomerkeissä on usein nimen lisäksi myös kuvia. Kun huomaat eläimen, tee jokin liike, joka on samanlainen kuin näkemälläsi eläimellä. Hautausmaalla on paljon kasveja ja eläimiä. Täällä ihmetellään elämää. 2. 4. Hautausmaa on paikka, jossa oleminen herättää tunteita. Lastenkirkko.fi-sivustolla on saatavilla myös Enkelipolku, joka johdattaa tutustumaan Suomen ev. 1. 2. Tarkkaile, mitä eläimiä on tällä kertaa näköpiirissä. Jos eläimiä en näy tällä kertaa, tutki kasveja. Lapset ovat kuitenkin taitavia huomioimaan ja hyväksymäänkin erilaisuuden. HAUTAKIVIEN KUVAT KERTOVAT LOHDUTTAVISTA ASIOISTA.. Annetaan tilaa eri katsomuksia edustavien ihmisten kysymyksille ja vastauksille! Voit tulostaa tämän aukeaman rastit sivustolta lastenkirkko.fi 1. 4. Täällä muistellaan. Muut voivat arvata, minkä eläimen olet nähnyt. Tarjolle voi ottaa varusteeksi esimerkiksi: • tutkijan viitta/nauha, joka voidaan antaa kaikille osallistujille • kehys, jonka voi asettaa johonkin, mitä voisi tutkia tarkemmin 2. Mukava, että tulit kanssamme tutkimaan. Millainen paikka hautausmaa sinun mielestäsi on. Haudalle on tuotu kukkia. Hautausmaalla muistellaan ihmisiä, jotka ovat kuolleet. 3. Ihmisillä on erilaisia tapoja muistella kuolleita. Mikä. kirkon hautausmaihin kirkon oman uskon näkökulmasta. Lisäksi tarvitset uteliaan mielen. 1
Pikkuhiljaa se muuttuu maaksi. Mitä hyvää toivot hänen elämässään tapahtuneen. 43 Ideasta käytännöksi Aurinko on haudalla kuvattu tavallisesti joko nousevana tai laskevana auringon puolikkaana. Kiitos elämästä.” Tietoa symboleista a b c d e f g h i. Tähti i. Kuollut ei tunne, ajattele tai tee mitään Kuolema on myös salaisuus, jota ei täysin tunneta. Lintu voi myös kuvata ajatusta, että kuollut ihminen on nyt vapaa ilman elämään kuuluvia huolia. Nouseva aurinko kertoo toivosta, että kuoleman jälkeen tulee uusi oikeudenmukainen elämä. Daavidin tähti c. Ota toisella kädellä kiinni vieruskaveriasi: ”Me elämme. Mitä silloin voi tehdä, kun on surullinen. Risti h. Risti on kristinuskon tunnus. Risti kertoo, että kristityt uskovat uuteen elämään taivaassa. Ruumis, joka on laitettu maahan, muuttuu maaksi niin kuin kasvitkin. Hautakivissä ja muissa muistomerkeissä on usein nimen lisäksi myös kuvia. Keitä ihmisiä tänne on haudattu. Sen elämän aika on loppunut. Käsi tai kädet f. Aurinko b. 6. Yleensä kuunsirppi hautakivessä kertoo, että paikkaan on haudattu muslimi. Kuunsirppi e. Kasvi on kuollut. Hautamuistomerkkien sanoma, Olli Seppälä, Kirjapaja 2005 5. Katso ympärillesi, huomaatko jonkun kellastuneen kasvin. Muslimit ajattelevat, että kuoleman jälkeen on uusi oikeudenmukainen elämä. Hautausmaalla iloitaan elämästä. Näytä se ystävällesi ja tutkikaa sitä yhdessä. Mitkä näistä kuvista löytyy tältä hautausmaalta. Hautausmaan hautoihin on laskettu arkussa tai uurnassa ihmisiä, jotka ovat kuolleet. Elämä on siinä välissä. Daavidin tähti on kuusisakarainen tähti, joka muodostuu kahdesta päällekkäisestä kolmiosta. Joskus tähteen liittyy ajatus, että ihmisen kuollessa taivaalle syttyisi uusi tähti. Kuunsirppi on islaminuskon tunnus. Valitse lähetä joku hauta, jota haluat katsoa tarkemmin. Hautamuistomerkkeihin piirretyt kuvat kertovat toivosta ja luottamuksesta, että lopulta kaikki on hyvin. Maailmassa kaikella elävällä on alku ja loppu. a. Millaista suru on. Kuvat kertovat lohduttavista ja toivoa tuovista asioista. Kukka tai oksa kertovat, että elämme ja kuolemme kasvien lailla ja lopulta maadumme niinkuin nekin. Tähti voidaan liittää toiseen symboliin, kuten ristiin tai kuunsirppiin. Kuka on ollut surullinen, kun tämä ihminen kuoli. LÄHDE: Surun ja toivon kuvat. Lintu tai monta lintua voi tarkoittaa monta eri asiaa. Hautakivessä tällainen tähti on yleensä merkki siitä, että haudattu on kuulunut juutalaiseen seurakuntaan. Se ei ole enää vihreä ja elävä, vaan kellastunut ja kuivunut. Laskeva aurinko kuvaa sitä, kuinka kuolema on kuin ilta, jolloin elämän päivä päättyy. Se kertoo, miten Jeesus ihmeellisellä tavalla voitti kuoleman. Enkeli 7. Käsi tai kädet ovat rukouksen symboli olivatpa kädet ristissä tai avoimena ottamaan jotakin vastaan. Käsien kuva kehottaa turvautumaan rukoukseen surun hetkellä. Selvitä, minkä niminen ihminen siihen on haudattu. 8. Risti on Jeesuksen merkki. Lintu voi olla vertauskuva kuolleen sielusta, siis siitä, kuka hän oikein todella on ajatuksineen ja tunteineen. Minkä ikäinen hän on ollut, kun hän kuoli. Tähti voi olla merkki syntymästä ja se voidaan piirtää kuolleen syntymäajan viereen. Tähti voidaan kuvata haudalle monin tavoin. Yleisesti ottaen tähti viittaa korkeamman voiman läsnäoloon ja johdatukseen. Lintu tai monta lintua g. Enkeli on turvallinen olento, jonka tehtävänä on saattaa ihmistä kuolemassa. Paina toinen käsi sydämelle: siellä säilyvät kaikki rakkaat ihmiset aina. Kukka tai oksa d. Kukaan ei voi tarkkaan tietää, mitä kuolemassa ja kuoleman jälkeen tapahtuu
. Musiikkijoulukalenteri. säv. . . . . . . . . . . . . . nee läm koo, sil Yy, kaa, näin. . . . 44 Ideasta käytännöksi TEKSTI & TOTEUTUS Henna Väistö Kirjoittaja ohjaa muskariryhmiä Rovaniemen seurakunnassa. . . . . . . . . . . . . Päiväkodissa tai -kerhossa luukku avataan yhdessä koko ryhmän kanssa. . . . . . ?. . . . . . . . . Itse olen jouluihminen ja joulun perinteet ovat minulle tärkeitä. . a te ri ka len päi vän jas tuu tä pal siel Pian vau tuu. Tyyli voi vaihdella joka päivä. . näin: nee vau a se me kaa, koo, pu tam Yy, Nyt ta me nee näin. . . koo, kaa, sä koo,nee des kaa, Yy, Yh Yy, vau tuu. ???. . ?. . . lu kuu, jou on Nyt suus. . Nyt on joulukuu -laulussa kalenterin luukku avautuu pienten kehosoittojen tahdissa. Lapsille tärkeä ja odotettu perinne on joulukalenteri. . tuu! näin. ?. . . . . . . ?. . . . Henna Väistö Nyt on joulukuu 12 9 7 4 . On jännittävää avata luukku aamuisin. Työskentelen lastenohjaajana Rovaniemen seurakunnan varhaiskasvatuksessa, päätyönäni kirkkomuskaritoiminta. . ja san. . . . . . ?. . . On ihanaa olla osallinen lasten ilosta ja odotuksesta. . . . . Voidaan taputella käsiä, polvia, reisiä, päätä – voidaan suhistella käsillä tai tömistellä jaloilla. . . kä kun näin. . . . . . ?. lai sa a len te ri ka lu kuu, jou Nyt on Hidastuen D A A7 A7 D A7 D A A7 A D A D D . Vuosi on kulunut nopeasti ja pian alkaa joulun odotuksen aika. . . . . . Mitä vain keksitään! NYT ON JOULUKUU LAULA – LEIKI – LIIKU Laula – leiki – liiku -palstan sisällöstä vastaa Step-koulutuksen musiikkikouluttaja Riikka Jäntti. ?. . . . . .
Osa lapsista heiluttaa harsoa, osa makoilee harson alla. Entäpä joulun lähestyessä kolmen tai neljän kaverin kanssa. Tähti Lauletaan ja leikitään yhdessä laulua Tuiki, tuiki tähtönen. Aihetta voi toteuttaa mm. Voidaan kokeilla myös soittaa eri voimakkuuksilla, pientä hiljaista soittoa ja voimakkaampaa soittoa. Maisa Krokfors) Lumiukolleni (säv. Omalla kehollaan jokainen voi muodostaa kynttilän, vaikkapa pitkän varpaillaan seisovan kynttilän tai kyykyssä oleva pienen tuikkukynttilän. Anna-Mari Kaskinen) Tuiki tuiki tähtönen (säv. Lumiukko Soiva soppa -kirjassa on kiva lumiukon rakentamislaulu nimeltä Lumiukolleni. Kokeillaan myös piparkakkumuoteilla soittoa. Lopuksi kapellimestari näyttää, kun tulee hiljaisuus. san. Lumiukko-elokuvasta tuttu Walking in the air. Orkesterilla on kapellimestari, joka näyttää, kenen vuoro on soittaa hetken ajan säkeen jälkeen. Tuiki, tuiki, tähtönen (kellopelin palaset kilautettuna toisiin), iltaisin sua katselen (triangelit), korkealla loistat vaan (kulkusten kilinää), katsot alas maailmaan (lautaset/lusikat). san. Niistä syntyy taikina ruskea. Sitten lumiukot voivat lähteä marssimaan/pomppimaan/hiipimään jne. Pientä liekkiä laulaen ketjussa syttyy jokaisen lapsen oma sormikynttilä. Anni Pesonen ja Suvi-Orvokki Arjotie, san. Henna Väistö Osaakohan leipuri Hiiva leipoa pipareita. Joulukuusennauhoista voi tehdä kaverin kanssa yhteisen tähden lattialle. Tuiki, tuiki tähtösestä löytyy kivoja instrumentaaliversioita taustaksi. Lopuksi lumiukot levähtävät valkoisen hallaharson alla. Lumiukkomarssin (trad.) tahtiin. Lauletaan ja leikitään, mutta lauletaan pullien tilalla pipareista. Sormikynttilän sytyttäminen kaverin kynttilästä on aina mukavaa. Tuiki tuiki tähtönen (kellopelin palaset), iltaisin sua katselen (kaikki soittimet). Howard Blake) Leipuri Hiiva (trad.). Taustalla voi soida esim. trad. Piparkakku Voita, sokeria, mausteita, taputellaan, kananmunaa, jauhoja ja vielä siirappia heitellään taikinaan. Lopuksi tehdään koko ryhmän yhteinen tähti kaikkien keskelle. Esim. Syntyy ”tähtitaivas”, jota voidaan yhdessä katsella. 45 Ideasta käytännöksi Kynttilä Ensimmäisen adventin aikaan sytytetään kynttilä ja opetellaan Pieni liekki -laulun ensimmäinen säkeistö. Leena Pantsu) Lumiukkomarssi (trad.) Walking in the air säv. Jouluisia terveisiä täältä joulupukin kotikaupungista Rovaniemeltä! Iloa ja valoa joulun odotukseen! LAULUT Pieni liekki (säv. Rakennetaan lumiukkoja itsestä muotoillen: vartalo, jalat, kädet, pää, hattu jne. kuva) päivän tekemisiin. Pekka Simojoki, san. Sekoitetaan taikinaa – piparkakkua tuoksuvaa ja makoisaa kohta maistellaan. Toisen adventin aikaan voi kokeilla kynttilän tekemistä kaverin kanssa – millainen kynttilä silloin syntyy. laulun, leikin, liikkumisen ja kädentaitojen avulla. Kokeillaan, miltä tuntuu laulaa tuttu laulu pelkillä viittomilla. Kootaan ihastuttava tähtiorkesteri erilaisista helisevistä soittimista: triangelit, kulkuset, lankoihin kiinnitetyt kellopelin palaset, lautassoittimet ja lusikat. Onnistuuko suuren suurten ja pienen pienten piparien leivonta. Laulua voidaan liikkua ja leikkiä joulukuusennauhojen kanssa. Syntyisikö jopa hienoja lumilyhtyjä. Kalenterin luukusta tulee aihe (esim
46 Ideasta käytännöksi LASTENKIRKKO PÄKÄ-VIIKKO päiväkerhossa tutustutti perheitä Lastenkirkkoon TEKSTI Merja Salonen Tampereen Eteläisen seurakunnan varhaiskasvatuksen tiimipalaverissa keskusteltiin keväällä mediakasvatuksesta. Lastenkirkon materiaalista kolmikko valitsi teemaviikon keskushahmoksi Päkä-lampaan. Näköiskuvilla myös leikittiin sekä yhdessä että vapaan leikin aikana. Kerhoviikon toisessa kokoontumisessa muisteltiin edellisellä kerralla kuultuja asioita. Kolme lastenohjaajaa innostui järjestämään omissa kerhoryhmissään Päkä-viikon. Lapset katsoivat samat tilanteet myös videolta. Lastenkirkko.fi-sivuilta tulostetut värityskuvat innostiMuutama lapsi kerrallaan pääsi tabletilta pelaamaan Lastenkirkko.fi -sivuston pelejä.. – Kommentit olivat iän mukaisia, eli pienimpien jutut eivät välttämättä liittyneet nähtyihin sisältöihin. Lammas ystävineen esiteltiin kerholaisille Lastenkirkon sivuilta sekä kertoen että videolta katsoen. Hervannan kirkon yläkerrassa kokoontuu kahdesti viikossa samaan aikaan eri huoneissa kaksi ryhmää. Isommat lapset puolestaan pohtivat mm. Sen jälkeen olikin mukavaa katsoa näytelmää, jossa hahmoina esiintyneet Hanna ja Terhi etsivät ratkaisuja pulmatilanteisiin ja löysivätkin niitä lasten avulla. sitä, oliko jokin reilua vai epäreilua, Peetu kertoo. Keväällä pieniä 2–3-vuotiaita ohjasivat lastenohjaajat Peetu Ahtola ja Terhi Vitikainen, isompien 4–5-vuotiaiden ohjaajana toimi Hanna Koivisto-Pöntinen. Tämä onnistui, kun Peetu toi töihin ison tv-ruudun ja Terhillä oli työläppäri. Sitten askarreltiin jokaiselle ikiomat Päkät pahvista ja silkkija leikepapereista. Askartelu taisi olla heille projektin innostavin juttu, arvelee Peetu. Puheeksi tuli myös Lastenkirkko ja se, miten päiväkerhojen kautta perheet voidaan tutustuttaa laadukkaaseen kristilliseen materiaaliin. – Pienimpien ryhmässä lapset pomppivat omat Päkät käsissään. Ensimmäisellä kerralla ryhmät leikkivät yhdessä ”Tuku tuku lampaitani, päkä päkä pässiäni” -laulua
Eteläisen seurakunnan varhaiskasvatuksen pastori Matti Etelänsaari teki A4-kokoisen Lastenkirkko.fi-esitteen vanhempia varten. Piirustushaasteeseen osallistumalla tulee dokumentoitua ja jaettua lasten upeita töitä, joita tehtäisiin muutenkin. alkaen. Hänen mukaansa haasteet eivät aiheuta lisää työtä vaan tekevät perustyöstä kivempaa. Turva • 27.11.–5.2. LASTEN KUVATAIDEHAASTEIDEN AIHEET 2022–2023 • 15.9.–26.11. Lastenkirkko.fi-sivuston kautta pääset tutustumaan median monipuoliseen sisältöön. Riitta Hyrkäs Lahdesta on ollut ideoimassa Lastekirkon kuvataidehaasteita. Luonto vat kerholaisia tarttumaan värikyniin. 47 Ideasta käytännöksi LASTENKIRKKO TARJOAA SEURAKUNNILLE LAPSIA JA PERHEITÄ KUTSUVAN ILMEEN JA PALJON VALMISTA SISÄLTÖÄ Lastenkirkko on aarreaitta seurakunnan varhaiskasvattajille. Välittäminen • 27.3.–31.5. – Nyt alkaneena työkautena otamme käyttöön Lastenkirkon materiaaleja kerhoryhmissämme, sanoo Terhi. Lisäksi lastenohjaajat kertoivat heille sekä eteisessä että WhatsApp-ryhmässä sivustosta, jossa on myös aikuisille suunnattua lapsiperhevaiheeseen liittyvää tietoutta. Varsinkin aasipeli nauratti ja jännitti – saisiko aasi napattua porkkanan vaiko ei. Muutama lapsi kerrallaan pääsi Terhin tabletin viereen selailemaan sivuston tarjontaa ja pelaamaan sivuston peliä. Muistathan myös, että Lastenkirkolla on oma YouTubekanava, sovelluskaupoista saatavissa oleva Päkän päivä -peli sekä Spotify-kanava musiikin kuunteluun. Toivottavasti Lastenkirkon sisällöt inspiroivat leikkijöitä myös kotona.. Kirkon yläkerran seinällä on iso puu, jonka oksalta Päkä kurkkii kerholaisten touhuja tulevan syyskauden aikana. Laste www.lastenkirkko.fi ANNA ÄÄNESI PÄKÄ JA SUSI SILEÄ JOULUN JÄLJILLÄ VIDEOJOULUKALENTERI avautuu jälleen 27.11. Ilo • 1.6.–30.8. – Sivustolta löytyi monenlaista selkeää aineistoa. Suoraan lapsille ja perheille suunnatun tekemisen ja tiedon lisäksi sivustolla on seurakuntia varten maksutta ladattavaa materiaalia ja vinkkejä. Juhla • 6.2.–26.3. Yksi lapsi kertoi myöhemmin pelanneensa aasipeliä lentokoneella matkustaessaan. AJANKOHTAISTA SISÄLTÖÄ JUURI NYT LASTENKIRKON VAALIT Voitte järjestää seurakuntavaalien yhteydessä paikalliset lastenvaalit tai osallistua valtakunnalliseen lastenvaaliin Lastenkirkko.fi-sivustolla. Asia oli uusi meille kaikille, mutta Päkä-viikon aikana se tuli tutuksi, Hanna toteaa tyytyväisenä
Edellisellä kokoontumiskerralla annoin lapsille miettimispuuhaa kotiin. Aika on syntyä, aika kuolla, aika on rakastaa, aika surra. Kynttilän sytytän, niin vähän ymmärrän. Tulevaa kuorokeikkaa varten treenaamme myös Jippii-kuoron Majakaksi maailmaan ja Valo voittaa -lauluja. Nämä laulut ovat mukaansatempaavia ja iloisia lauluja maailman valosta. 48 Ideasta käytännöksi HYVIÄ HETKIÄ Pieniä hyviä hetkiä – suru iloksi vaihtuu! TEKSTI Eleonora Printz KUVAT Hanna Tuuri Kirjoittaja on Parkanon seurakunnan vastaava lastenohjaaja. Laitoimme piirin keskelle Päkän tunnekortit. ”Yleensä kun nukkuu, niin yöllä unohtuu surut.” ”Uusi koira”, huudahtaa yksi lapsista, ”uusi koira auttaa ettei enää sure vanhaa koiraa.” Myös toisten lemmikkien kanssa ajan viettäminen vie surua pois. Aika on koskettaa, aika hiljaa odottaa. Lapset valitsevat kortteja, jotka heidän mielestään liittyvät. Koirasta luopuminen on aiheuttanut monelle surua. Alkuun sytyttelemme kynttilöitä ja tutkimme Parkanon kirkon tapulin pienoismallia. Suru tuntu lasten mielestä aika ikävältä. Lapset kertovat, että vanhempien kanssa puhuminen auttaa suruun. Surun tunteen he tunnistavat. Jaamme surun ja luopumisen asioita nyt yhdessä. Surullisena väsyttää, itkettää ja päätäkin alkaa särkeä. Olen avannut musapyhisläisille kotioveni jo yli 20 vuoden ajan, ja toivon että lapset voivat tulla suruineen ja murheineen sekä iloineen turvalliseen ympäristöön, jossa aikuinen kuuntelee heitä ja jossa voidaan keskustella asioista yhdessä. Laulut pyörivät yhä mielessä, niiden sanat ja sanoma. Useimmat lapset muistavat kyllä olleensa joskus surullisia, mutta he eivät oikein osaa sanoa, mistä suru johtui. ”Kynttilän sytytän, valo murtaa pimeän. Pyysin heitä myös ottamaan mukaan oman pehmolelun tai muun esineen, joka luo turvaa. Lauluihin on myös koreografiat – hyppyjä, heilutuksia, kyykkyjä ja piiloutumisia – niitä mekin teemme! Musapyhis kokoontuu olohuoneeseen ja puheenporina täyttää tilan, kun laulut on laulettu. Pyysin heitä pohtimaan, milloin he ovat kokeneet surua tai ovatko he joskus joutuneet luopumaan jostakin. Lapsista pienimmät kertovat, että he tulevat surullisiksi, jos he eivät pääse ulos leikkimään päivän aikana. Kynttilän pienen sytytän.” Musapyhisryhmämme on koolla, ja alkuun kajautamme Jukka Salmisen kauniin Kynttilän sytytän -laulun
”Minä vien myös kukkia hautausmaalle äidin ja mummun kanssa”, eräs pikkupoika toteaa. Keskustelun päätteeksi pohdimme vielä, mikä on ollut parasta juuri tässä päivässä. Kun antaa lapsille mahdollisuuden keskustella – ja kun kuuntelee heitä – voidaan päätyä yhteiseen iloon, vaikka suru olisi ollutkin valtavan suuri. ”Mun isä on kuollut”, sanoo eräs lapsista, mutta ei sitten jaksa siitä asiasta sen enempää sanoa. Valokuvatessamme näitä pieniä hyviä hetkiä huomaamme, että suru on vaihtunut iloksi!. Yhdestä asiasta lähdetään liikkeelle ja kohta on asianhaaroja yhtä monta kuin on lapsia. Lapset kertovat, että he ovat käyneet hautajaisissa, ja jouluaattona käydään viemässä kynttilöitä hautausmaalle. 49 Ideasta käytännöksi suruun tai luopumiseen. ”Surun jälkeen voi kokea olevansa ihan hämmentynyt”, kuulen jonkun sanovan. Muun muassa tällaisia asioita lapset kertovat: ”Mun veli sai kipsin pois jalasta.” ”Laulaminen.” ”No tänne musapyhikseen tulo.” ”Kaverit Iina ja Lilli.” ”Hoitopäivä, sain olla mummulassa hoidossa.” ”Kaikki.” Lasten kanssa keskustelut ovat todella antoisia. ”Suruun tarvitaan rauhallisuutta”, eräs miettii. Surua he eivät pelkää, mutta hämähäkkejä, sammakoita, hyttysiä ja ampiaisia ainakin! Jälleen keskustelu palaa luopumisen teemaan. ”Täältä löytyi syyllisyyskortti”, hän sanoo ja lisää: ”Riita, siitä voi tuntea syyllisyyttä.” ”Hei, minä rakastan äitiä”, kuuluu iloinen huudahdus, kun rakkaus-kortti löytyy lattialta. Yksi lapsista jää vielä tutkimaan Päkän tunnekortteja. Korteista löytyy myös pelontunne, ja samassa lapset miettivät, mitä he pelkäävät
Reppuunko se pitäisi pakata. Le ik ka a ta lte en hi lje nt ym ise n ku va ks i.. Hautausmaallako sen tapaa. Voiko surua jakaa. Voiko sen päälle astua. Vai istuuko se viereesi bussissa. Kätkeytyykö suru hymyn taa. Onko surun toinen nimi ikävä. Voiko surun taskuun tunkea. 50 Ideasta käytännöksi HILJAISUUDEN IKKUNA Onko surulle sopivan kokoista laatikkoa. TEKSTI Miia Raninen KUVA Shutterstock Miia Raninen on Tapiolan seurakunnan perhetyöntekijä. Voiko surun syliinsä sulkea. Valuuko se vetenä silmistä. Palaako suru kynttilän liekkinä
51 Ideasta käytännöksi
Kaisa Raittila on Pyhäkoululehden ja Lastenkirkon pitkäaikainen toimittaja, jonka kynästä ovat myös muun muassa Pienelle parasta -materiaalit. Hänellä on laaja ja monipuolinen kirjallinen tuotanto. Kirja sopii erityisesti perheen pienimmille. Monipuolisten puuhien ohessa teos johdattaa joulun sanoman äärelle. Johanna Nordblad on Lastenkirkkomedian ilmeestä vastaava taiteilija. ISBN 9789523546882 Hinta 6,11 Puuhaa jouluun! 6,11€. 52 Teema facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi KLASSIKKO KAISA RAITTILA JOHANNA NORDBLAD Päkän puuhat joulu Uudessa joulupuuhakirjassa lähtevät Lastenkirkosta tutut Päkä ja Pulmu joulun jäljille. Päkän puuhat innostaa leikkiin, ihmettelyyn, puuhaan ja tarinointiin