1 Teema Lapsen surulla on monet kasvot 5 2022 2 / KATSOMUSKASVATUKSEN TEEMANUMERO OVET AUKI KATSOMUSKASVATUKSELLE! Lohtuhuivin lämpöä KATSOMUSKASVATUS on osa hyvää arkea
JokaLapsi auttaa työtä ohjaavien tavoitteiden, kuten Varhaiskasvatussuunnitelman ja Esiopetuksen opetussuunnitelman tai kansallisen lapsistrategian muuntamisessa konkretiaksi arjen toiminnassa. JokaLapsen avulla luodaan osallisuutta ja dialogia kasvatusyhteistyöhön, lasten kanssa työskentelyyn ja ammatilliseen pohdintaan. JokaLapsen erityinen pedagoginen näkökulma on yksilöja ryhmätason jatkuva peilaaminen ja vuoropuhelu. Monitoimityökalu sisältää erillisen käsikirjan sekä kestävän, pinnoitetun, ja pyyhittävän JokaLapsi-alustan, jonka kautta voi eri tavoin viestiä, pohtia, konkretisoida, peilata ja käsitellä erilaisia ihmisyyteen liittyviä asioita. Erilaisten työskentelymuotojen kautta autetaan ryhmän aikuisia, lapsia sekä perheitä oivaltamaan, että yhteisöllisyys, aito inkluusio sekä tasa-arvo ja yhdenvertaisuus toteutuvat yksilöja ryhmätason jatkuvalla yhteistyöllä. JokaLapsen avulla luodaan osallisuutta ja dialogia niin kasvatusyhteistyöhön, lasten kanssa työskentelyyn kuin ammatilliseen pohdintaan. 2 Teema facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja seurakunnille lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi KIA OLKKOLA, EMILIA ERFVING (KUV.) JokaLapsi-alusta JokaLapsi on pedagoginen monitoimityökalu, joka on suunniteltu kasvatusja opetusalan hyötykäyttöön. Koko 800 x 1200 mm ISBN 6418132001873 Hinta 90,00 KIA OLKKOLA, EMILIA ERFVING (KUV.) JokaLapsi — Pedagoginen monitoimityökalu JokaLapsi on pedagoginen monitoimityökalu, joka on suunniteltu kasvatusja opetusalan hyötykäyttöön. Kaikki JokaLapsen avulla tuotettu materiaali voidaan hyödyntää pedagogisena dokumentointina, ja siitä voidaan ammentaa sisältöä esimerkiksi ryhmävasuun. ISBN 9789523546219 Hinta 34,00 Lue lisää JokaLapsesta jokalapsi.com 34,00 € UUTUUS! JokaLapsi-alusta Tuotenumero 6418132001873 Koko 800 x 1200 mm Publiva Oy/Lasten Keskus Pinnoitettu, pyyhittävä alusta 90,00 € UUTUUS! JokaLapsi.com
Onneksi vaari kuoli niin, että läheiset oli ympärillä. Mutta aina kuolema ja menetys on surullista. Siellä myös kerrottiin muistoja.” Elsa, 7 vuotta. Mä en olekaan pitkään aikaan käynyt tällä hautausmaalla, kun en tunne ketään, joka olisi haudattu tänne.” ”Vanhan ja sairaan ihmisen kuolema saattaa tuntua luonnollisemmalta kuin jos joku esimerkiksi murhataan tai jos kuolee vaikka 2-vuotiaana onnettomuudessa. Onko tuolla sitä tuhkaa. Se oli silleen varmaan ihan hyvä kuolema. Hautajaisissa koko suvun edessä itkeminen tuntui aluksi vähän oudolta, en ole aiemmin sillä lailla itkenyt. Meidän koirakin kuoli, se oli mulle tosi iso suru.” Aava, 10 vuotta ”Olimme jokin aika sitten, en muista tarkkaan kuinka kauan sitten, äidin vaarin hautajaisissa. 3 Teema LAPSEN SILMIN TEKSTI & KUVA Miia Raninen Tapiolalaiset sisarukset, ekaluokkalainen Elsa ja neljäsluokkalainen Aava, puhelivat Tapiolan uurnalehtoon tullessaan: “Onko nämä nyt niitä hautoja. Kirkossa oli tosi surullinen tunnelma ja siellä itketti. Mua suretti myös niiden puolesta, joille vaari oli kaikista läheisin. Se johtuu varmaan siitä, että oli kuitenkin kiva nähdä niitä kaikkia elossa olevia sukulaisia. Muistotilaisuudessa oli sitten vähän vähemmän surullista
Murehdintaklubeja voidaan järjestää esimerkiksi rippikoululaisten, kerholaisten tai vaikkapa partiolaisten huoltajille. Ajatuksena on tallentaa kokoontumiset, jolloin niihin on kätevää palata myöhemmin. Tämän jälkeen järjestetään nettiin yhteinen kokoontuminen. MUREHDINTAKLUBI tarjoaa mahdollisuuden yhteiseen keskusteluun ja huolien jakamiseen Murehdintaklubiin on helppoa osallistua arjen keskeltä. Riittää, kun on kuulolla, mutta saa keskusteluun tietysti mieluusti osallistuakin. – Tarkoituksemme on järjestää jatkossa lisää kaikille avoimia Murehdintaklubeja ja lisäksi markkinoimme mallia aktiivisesti osana Perheystävä-toimintaa. Klubeja on järjestetty myös yhdessä seurakuntien kanssa ja lisäksi muutama seurakunta on järjestänyt niitä yhteistyössä paikallisen verkoston kanssa. Paikallistason teemoja Murehdintaklubien tekniseksi alustaksi on monia hyviä vaihtoehtoja, esimerkiksi YouTube, Microsoft Kuulen kaikkialta vain huolta. Netti on tähän erinomainen väline, varsinkin kun ihmiset ovat tottuneet korona-aikana kokoontumaan aiempaa useammin verkossa, suunnittelija, Lastenkirkko-median päätoimittaja Anita Ahtiainen pohtii. Mistä saisin toivoa. Klubeja voidaan toteuttaa myös kouluja varhaiskasvatusyhteistyönä, kertoo Perheystävän hanketyöntekijä Hanna Rajalin. Aktiivisuuden aste voi myös vaihdella tilaisuuden aikana. Surullista kuulla... Ensin valitaan jokin aihe, joka herättää pohdintaa vanhempien ja lasten/nuorten keskuudessa. Noin tunnin mittaisen tilaisuuden päätteeksi juontaja tekee loppuyhteenvedon, joka voi sisältää nostoja käydystä keskustelusta. Murehdintaklubin perusmalli on yksinkertaisen tehokas. Teema nostaa esiin nuorten hädän ja toivottomuuden kokemuksen, jota pitkittynyt korona-aika on lisännyt. Toivoa on aina!. Lasten ja nuorten keskus on järjestänyt toistaiseksi kaksi Murehdintaklubia, joiden otsikkoina olivat ”Kuinka voin tukea nuortani Ukraina-tilanteen ahdistuksessa?” sekä ”Kuinka voin tukea lastani Ukraina-tilanteen ahdistuksessa.” Eli kohderyhminä olivat eri-ikäisten lasten vanhemmat. Oloni on niin voimaton kaikkien haasteiden edessä. 4 Teema PERHEIDEN KANSSA TEKSTI Juhana Unkuri KUVITUS Shutterstock Lasten ja nuorten keskus on lanseerannut Murehdintaklubi-mallin, joka on matalan kynnyksen, osallistava digitaalinen vertaisryhmä vanhemmille. Seurakuntien lisäksi muutkin tahot voivat hyödyntää konseptia paikallisesti. Onko teillä sama tunne. Paikalla olijat saavat osallistua keskusteluun chatin välityksellä. – Ajatuksemme on ollut kehittää hyvin toimivia malleja lasten ja nuorten vanhempien kohtaamiseen ja tukemiseen. Juontajan johtamassa tilaisuudessa kuullaan muutamia puheenvuoroja, joita voivat pitää niin asiantuntija, vanhempi kuin nuori itse. Murehdintaklubi liittyy tämänvuotisen Yhteisvastuukeräyksen kampanjateemaan ”Lahjoita mulle huominen”. – Mukana olo ei välttämättä vaadi aktiivista roolia
Murehdintaklubeja voidaan järjestää esimerkiksi rippikoululaisten, kerholaisten tai vaikkapa partiolaisten huoltajille.. Varhaiskasvatuksen teemoissa asiantuntijana voi toimia vaikkapa neuvolan työntekijä. Alustuksia kuultiin niin koululaisilta kuin heidän vanhemmiltaan. Lasten ja nuorten keskuksesta. Ahtiaisen mukaan Murehdintaklubien toteutuksessa paikallisia asiantuntijoita kannattaa hyödyntää monipuolisesti. – Seurakunnan työntekijöiden lisäksi on kätevää käyttää muita paikallisesti tunnettuja päteviä henkilöä. Kannuksessa hyvä kokemus Kannuksessa on järjestetty kolme koululaisten vanhemmille/perheille suunnattua Murehdintaklubia, jotka toteutettiin koulun, seurakunnan ja vanhempainyhdistyksen yhteistyönä. Tämän osalta Murehdintaklubeja voitaisiin järjestää vaikkapa yhteistyössä seurakuntien diakoniatyön kanssa, Ahtiainen sanoo. – Osanotto oli varsin mukavaa, klubiin osallistuttiin myös perheittäin. On tärkeää, että esimerkiksi seurakunta tarjoaa tällaisia mahdollisuuksia. Tämän osalta Murehdintaklubeja voitaisiin järjestää vaikkapa yhteistyössä seurakuntien diakoniatyön kanssa, Ahtiainen sanoo. 5 Teema teams ja Google meet. – Niille on kysyntää säännöllisesti, ja usein tällaisia paikkoja on liian vähän. Itse uskon, että tällä hetkellä perheitä luultavasti mietityttävät ja ehkä ahdistavatkin talouteen liittyvät kysymykset. – Live-kokoontumisiakin tarvitaan tietysti edelleen, ja vaihtoehtona on suosia myös liven ja netin yhdistävää hybridimallia. Tämän jälkeen äänessä olivat myös asiantuntijat, mm. – On kuitenkin niin, että onnellisuuskaan ei ole vain iloa, vaan se pitää sisällään myös tummemmat sävyt. Seurakuntien lisäksi muutkin tahot voivat hyödyntää konseptia paikallisesti. Ihmisten elämässä on asioita, mitä murehditaan tai märehditään. Nykyään hän toimii Kannuksen seurakunnan kirkkoherrana. – Ihmisten elämässä on asioita, mitä murehditaan tai märehditään. Teemoina olivat ”vuorovaikutus kotona”, ”kaveruus” sekä ”some vai live, ajankäyttö ja kohtaaminen” – Koimme verkossa järjestettävän matalan kynnyksen kokoontumisen hyvänä mallina. Ahtiainen uskoo, että verkossa pidettävät kokoontumiset ovat tulleet jäädäkseen. – Varhaiskasvatuksen piirissä kannattaa hyödyntää vaikkapa perhekeskuksia ja erilaisia somekeskusteluja. Murehdintaklubit tarjoavat tähän hyvän mahdollisuuden. Itse uskon, että tällä hetkellä perheitä luultavasti mietityttävät ja ehkä ahdistavatkin talouteen liittyvät kysymykset. Tapahtuman jälkeen lähetimme linkin Wilman kautta koteihin. – Kun teemaa pohtivat ensin nuori – joko livenä tai ennakkotallenteen kautta – ja vanhempi, kynnys keskusteluun osallistumiseen luultavasti madaltui. Ahtiaisen mukaan ajankohtaisia tärkeitä teemoja kannattaa kartoittaa paikallistasolla; näin valituille aiheille on varmemmin vahva sosiaalinen tilaus. Lisäksi oli tietysti arvokasta saada asiantuntijoiden näkemystä meidän paikalliseen tilanteeseemme. Alustana käytimme meille entuudestaan tuttua Google meetia ja tietoa välitimme Wilman kautta, kertoo Sakari Typpö, joka toimi tuolloin Kannuksen yläkoulun ja lukion rehtorina. Typön mukaan Murehdintaklubi oli kokonaisuudessaan onnistunut pilottikokeilu. Asioista ollaan ehkä arkoja puhumaan ja ylipäätään niihin on vaikea saada muilta vinkkejä. Kannuksessa on tarkoitus järjestää Murehdintaklubeja myös jatkossa. Ahtiainen toteaa, että joidenkin mielestä Murehdintaklubi saattaa kuulostaa nimensä myötä ”mollivoittoiselta” foorumilta. Kannuksen Murehdintaklubeilla juontavina toimivat vuorollaan seurakunnan nuorisotyönohjaaja, koulukuraattori sekä koulunuorisotyöntekijä. Ahtiaisen mukaan oleellista on, että haastavien kysymysten ja murheiden käsittelyyn on tarjolla riittävästi paikkoja. Asioista ollaan ehkä arkoja puhumaan ja ylipäätään niihin on vaikea saada muilta vinkkejä. Murehdintaklubit tarjoavat tähän hyvän mahdollisuuden, Typpö pohtii
6 Teema TÄSSÄ NUMEROSSA Me tekijät "Surutalvi" murtaa yksinpärjäämisen perinnettä 7 kysymystä kirkkoherra Marja Heltelä vastaa Me tekijät Sururyhmän ohjaajana Kouluttaudu, osallistu Lasten ja nuorten keskus Me tekijät Kuuleksä mua. Varhaisen tuen portaat Kirkon talolta Kirjahylly Papin päiväkirjasta Lohtuhuivin lämpöä 3 4 7 8 13 14 TEEMA-ARTIKKELIT Lapsen silmin Perheiden kanssa Murehdintaklubi Pääkirjoitus Sylissä jokainen saa levätä Teema Lapsen surulla on monet kasvot Kolumni Suru voi olla hyvää ja siksi se pitää ajatella toisin Teema Katsomuskasvatus on osa hyvää arkea Luovat lapset Ilon ja surun perhoset Nallukka Digileikit Jännityspeli kammottaa ja naurattaa Jooga Jooga ja mindfullness -harjoitukset Vaelluspolku hautausmaalla Laula – leiki – liiku Musiikkijoulukalenteri Lastenkirkko Hyviä hetkiä Suru iloksi vaihtuu! Hiljaisuuden ikkuna 8 48 24 22 ME TEKIJÄT IDEASTA KÄYTÄNNÖKSI TEEMA: Lapsen suru 20 22 24 27 27 28 30 31 32 34 36 37 38 42 44 46 48 50
Sitten hän silitti poskeani ja totesi: “Äiti, ei se haittaa että olet surullinen. Siksi toivomme tämän lehden antavan kunnon tukipaketin lapsen surun kohtaamiseen. 03 4246 5376 TILAUSHINNAT Koko lehtipaketti (6 nroa + liite) • Kestotilaus 87 € • 12 kk 91 € • 6 kk 54 € Irtonumero 18,50 € Päkän ja Pulmun vinkit -liite ja lehti • Kestotilaus 38,50 € • 12 kk 41,50 € Katsomuskasvatusnumerot (lehdet 2 ja 5) • Kestotilaus 37 € • 12 kk 39 € Opiskelijoille -50 % ensimmäisenä vuotena ILMOITUSHINNAT 1/1 sivu 1250 € (+alv) 1/2 sivu 750 € (+alv) 1/4 sivu 460 € (+alv) Pakettihinnat sopimuksen mukaan. vuosikerta PAINOPAIKKA PunaMusta Oy / Forssa MEDIAKORTTI www.aikakaus.fi KANNEN KUVA Suvi Sievilä Aikakausmedian jäsenlehti ISSN 2489-2343 PIENI ON SUURIN VERKOSSA www.lastenjanuortenkeskus.fi/pieni-on-suurin /PienionSuurinlehti PÄÄKIRJOITUS Katri Korolainen vastaava päätoimittaja Lasten ja nuorten keskus ry Pienenkin lapsen hankalille tunteille ja oudoille kysymyksille pitää antaa tilaa silloinkin, kun itsellä ei ole vastauksia. Samaan aikaan surevia lapsia on maassamme tuhansia. Palataan äitienpäivään, jolloin kolmevuotias kysyi solkenaan kysymyksiä isoäidistä, jota hän ei koskaan ehtinyt tavata. Sinulla on ikävä isoäitiä.” En tiedä, kumpi meistä tarvitsi sylissä olemista siinä hetkessä enemmän.. Siksi pienenkin lapsen hankalille tunteille ja oudoille kysymyksille pitää antaa tilaa silloinkin, kun itsellä ei ole vastauksia. Kun kerroin, että isoäiti iloitsee taivaassa kolmevuotiaasta ja hänen pikkusiskostaan, alkoivat kyyneleet virrata omilla poskillani. 6. (09) 6877 4510, www.lastenjanuortenkeskus.fi KUSTANTAJA LASTEN KESKUS JA KIRJAPAJA / PUBLIVA OY PÄÄTOIMITTAJA Katri Korolainen TOIMITUSSIHTEERI Marjo Suominen marjo.suominen@lastenjanuortenkeskus.fi TOIMITUS Anita Ahtiainen Kaisa Aitlahti Päivi Aumala Tiina Hänninen Minna Kaihlanen Taina Karvonen Marjukka Luoma Eleonora Printz Johanna Routasalo Satu Reinikainen Anna-Mari Tukeva ULKOASU Suvi Sievilä TILAAJAPALVELU JAICOM lastenkeskus@atex.com Puh. Kuolemasta puhuminen on Suomessa monella tavalla hyvin yksityistä ja vaiettua. Minä haluan lentää isoäidin luo raketilla!” Totesi kolmevuotias, kun äitienpäivänä veimme kukkia äitini haudalle. Harva meistä kokee osaavansa sanoa oikeita sanoja ja lohduttaa menetyksen hetkellä edes aikuista, saati lasta. Kysymyksiä riittää, jos niiden antaa tulla. Toistoalennus -10 % ILMESTYMINEN Pieni on Suurin ilmestyy tammi-, maalis-, huhti-, elo-, lokaja marraskuussa LEHDEN LIITTEET Päkän ja Pulmun -vinkit liite numeron 3/22 mukana. 7 Teema 5 2022 JULKAISIJA LASTEN JA NUORTEN KESKUS RY Teollisuuskatu 21, 00510 Helsinki Puh. Lapsi hätääntyi ja halusi syliin. IDEASTA KÄYTÄNNÖKSI Sylissä jokainen saa levätä “Asuuko isoäiti oikeasti taivaassa. Lapsi aistii aikuisen suhtautumisen yllättävän herkästi ja mukautuu sen pohjalta. Pyhäinpäivän tullessa keskitymme erityisesti surun ja kuoleman kohtaamiseen pienten kanssa. Halasin lujasti. Pienelle lapselle suuretkin asiat näyttäytyvät konkreettisina
Yksi yleisimmistä puheenaiheista on ollut arjen yksinäisyys. Vaikka keskustelu lähtisikin liikkeelle vitseistä, otamme lapsen kaikki tunteet ja puheet vastaan ja tarjoamme asioihin liittyen myös oikeaa tietoa. – Vanhemmat voivat olla neuvottomia, miten lapselle tulisi puhua esimerkiksi isovanhemman kuolemasta. 8 Teema Lapsen huoli ja suru näyttäytyvät monin eri tavoin. Tuleeko Suomeen sota. Vaikka perheessä olisi sinänsä kaikki hyvin, lapsella on kokemus siitä, että hän on yksin. Muutakin surua puheluihin mahtuu. On lapsen ja koko perheen etu, että muutkin lapsen arjessa olevat aikuiset tietävät perheen mahdollisesta kriisistä ja pystyvät tukemaan lasta sensitiivisesti. Mihin pakenisin, jos sota leviäisi Puheluista on ollut kuultavissa, että vanhemmilla ei ole aina aikaa tai välineitä tukea lasta pelon keskellä. Meidän ideologiaamme kuuluu, että niin saakin tehdä. Läheisen vakava sairastuminen tai kuolema saattavat saada myös vanhemmat tarttumaan auttavaan puhelimeen. – Lapsen emotionaalista yksinäisyyttä on paljon. – Lasten suuri huoli on, voisiko sota levitä Suomeenkin. Monet vanhemmatkin ovat saattaneet olla tilanteesta kuormittuneita ja ahdistuneita. Lasten puheluissa on selkeästi kuultavissa, että lapsen kaipuu aikuiseen on valtava, Weckström kertoo. – Muutto toiselle paikkakunnalle, lemmikkieläimen kuolema, vanhempien ero sekä muut erilaiset kriisit aiheuttavat lapselle surua ja huolta. Surua ja kriisiä ei tule väistellä. Lasten suru on tullut Anna Weckströmille tutuksi. Aiheesta myös vitsailtiin ja ikään kuin testattiin aikuisen reaktioita. Syksyn tullen saamme eniten puheluja kiusatuksi tulemisesta, erilaisuuden ja ulkopuolisuuden tunteen kokemisesta. Kaikki vanhemmat eivät ole välttämättä tulleet edes ajatelleeksi, että lapsetkin kuulevat samoja asioita kuin he.. Mannerheimin Lastensuojeluliiton auttavien puhelinten tiimissä työskentelevä Weckström on kuunnellut satojen lasten ja nuorten murheita ja suruja. Pohtiessaan asiaa toisen aikuisen kanssa vanhempi pääsee käTEKSTI Päivi Romppainen KUVAT Tapani Romppainen KUVITUS Shutterstock LAPSEN SURULLA ON MONET KASVOT TEEMA sittelemään myös omia tunteitaan, mikä kannattelee omalta osaltaan koko perhettä. Ukrainan sotatilanne huolestutti menneen kevään aikana erityisesti varhaisnuoria. Mitä silloin tapahtuisi. – Sota herätti lapsissa paljon pelkoja
9 Teema "Työntekijän ammattitaito mitataan kaikkein tiukimmin näiden pienten, vielä itseään niukasti verbaalisesti ilmaisevien lasten kanssa", Piia Roos korostaa. TEEMA Anna Weckström on huomannut, että alle kouluikäiset lapset kantavat huolta ja kokevat surua hyvin saman tyyppisistä asioista kuin vanhemmatkin lapset, mutta suru ilmenee eri ikäisillä lapsilla eri tavoin.
Surun kokeminen on yksilöllistä niin aikuisilla kuin lapsillakin. – Näissäkin tilanteissa on tärkeää, että aikuinen sanoittaa surua lapselle. Jokainen prosessoi surua omalla tavallaan. Sanaton suru Alle kouluikäiset lapset eivät seuraa uutisia, korona ja sota eivät heihin juuri vaikuta. Surusta huolimatta lapsi leikkii ja kokee myös iloa. – Lapsen tunnetilat ja toiminnot saattavat vaihdella nopeasti tilanteesta toiseen. Suru voi saada lapsen kiukuttelemaan tai vetäytymään. Lapsen tulee saada tietää, että kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja ja kaikki surevat omalla tavallaan. Alle kouluikäiset lapset kantavat huolta ja kokevat surua hyvin saman tyyppisistä asioista kuin vanhemmatkin lapset, mutta suru ilmenee eri ikäisillä lapsilla eri tavoin. Siitäkin huolimatta on hyvä hieman kalastella lapselta hänen tunteitaan. Jos jostain asiasta vaietaan, lapsi alkaa täyttää puuttuvia aukkoja mielikuvituksensa avulla. Korona ja kuolema puhuttavat Korona on tuonut kuoleman ja huolen läheisistä uudella tavalla lasten elämään. Lapsi voi taantua ja alkaa käyttäytyä ikätasoonsa pienemmän lapsen tavoin. – Pelko läheisen menettämisestä on lapselle erittäin voimakas ja kuormittava tunnetila. – Lapsen ajattelu on kahdesta viiteen ikävuoteen hyvin minäkeskeistä, ja siinä voi olla vähän maagisiakin piirteitä. Surun keskeltä lapsi saattaa siirtyä vaikkapa leikkimään iloisesti. Aikuisen on hyvä tiedostaa, että nopeat siirtymät ovat lapselle tavallisia, mikä on hyväkin asia. Pienellä lapsella ei välttämättä ole sanoja surun käsittelyyn. Aiheesta ei ole aikuistenkaan helppo keskustella. Muuten lapsi voi alkaa pelätä nukkumaan menoa ja ettei hän itse heräisikään enää aamulla. Lapsi tarvitsee aikuista avuksi surun, pelon ja ahdistuksen sanoittamiseen ja kohtaamiseen. Lapsi ei ymmärrä kuoleman lopullisuutta Alle kaksivuotias lapsi ei vielä kykene ymmärtämään, että kuolema on lopullista. Korona on nostanut kuoleman ja vakavan sairauden perheiden keskusteluihin eri tavalla kuin aikaisemmin. Isot kriisit ja mullistukset purkautuvat usein vapaan leikin hetkissä.. – Lapsi voi olla hyvinkin ilmeetön, sekin on ihan normaali reaktio. Yökastelu, voimakas eroahdistus ja takertuminen vanhempaan ovat nekin tyypillisiä tapoja reagoida tilanteeseen. Kuolema on lapselle ero kuolleesta ihmisestä. – Suru on yleismaailmallista, se kuuluu jokaisen ihmisen elämään. Se on tunne, jonka me kaikki kohtaamme jossain vaiheessa. Vaikka lapsi ei juuri nyt puhuisikaan, suru tulee todennäköisesti pulpahtamaan pintaan jossain myöhäisemmässä vaiheessa. Itse tapahtumaa tulee käsitellä lapsen kanssa ikätasoisesti ja totuudenmukaisesti, ettei lapsen mielessä synny väärinkäsityksiä tapahtuneesta. Emme me alussa edes tienneet, mitä kaikkea pandemia tulee tarkoittamaan ja mitä tulee tapahtumaan. – Vaikka vaikeiden asioiden leikkiminen saattaa tuntua aikuisesta hurjalta, on tärkeää hyväksyä se. Kaikki tunteet ovat sallittuja Vaikka aikuiset sanottaisivatkin lapsen tunteita, lapsi ei välttämättä itse puhu menetyksestään mitään. Lapselle tulee puhua kuolemasta eikä esimerkiksi pois nukkumisesta. 10 Teema TEEMA Weckströmin korviin on kantautunut myös venäläisten lasten huoli ja suru siitä, että he ovat kohdanneet sodan alettua suomalaisten lasten taholta rasismia ja kiusaamista. – Pelko iäkkäiden sukulaisten puolesta on ollut konkreettista, kun perheet eivät ole voineet esimerkiksi tavata isovanhempia, jotka ovat saattaneet olla hyvinkin tiiviisti perheen arjessa mukana. Huoli näkyy sekä vanhempien, nuorten että lasten puheluissa. Isot kriisit ja mullistukset purkautuvat usein lapselle tyypilliseen tapaan vapaan leikin hetkissä. Lapsi voi tuntea menetyksessään raivoa, vihaa, syyllisyyttä tai häpeää. – Kuolemaan liittyviä kielikuvia kannattaa välttää. Tilanne on erilainen, jos koronan tai sodan vaikutukset koskettavat lapsen omaa elämää, perhettä tai läheisiä
Weckström pitää Kasper ry:n järjestämänä eroperheiden lapsille erovertaisryhmiä, joissa kaikki lapset ovat samassa tilanteessa. Jos lapsi puhuu paljon esimerkiksi kuolemasta, siinä vaiheessa surua ja kuolemaa olisi hyvä käsitellä ryhmänkin kanssa muun muassa satujen, tunnekorttien tai musiikin avulla, Weckström ehdottaa. Lapsi voi tuntea surua ja helpotusta samaan aikaan. Vanhemman kannattaakin miettiä jo etukäteen, miten esimerkiksi kuolemasta kotona keskustellaan. Lapsen ymmärrys kuoleman lopullisuudesta lisääntyy kuuden ikävuoden vaiheilla. Miten lapselle sitten selittää, mitä kuolema on ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Uuteen elämäntilanteeseen on vain sopeuduttava. Lapsen osallisuus surutyössä toteutuu, kun lapsen menetyksestä nousevat tunteet otetaan huomioon ja hänen kysymyksiinsä vastataan. Tämäkin on hyvä sanoittaa lapselle. – Joidenkin lasten kohdalla vanhempien eroon liittyy helpotusta. Pienikin lapsi suree kuollutta ihmistä, vaikka hänellä ei olisi vielä käsitystä kuoleman lopullisuudesta. Lapsen tunteita ja kysymyksiä ei sivuuteta, vaan ne kaikki otetaan vastaan. – Luodaan surun jakamiselle salliva ilmapiiri, ja annetaan lapselle tilaa kuolleen muisteluun. Vanhemmat eivät enää rakasta toisiaan. Surua mukanaan kantava lapsi voi olla lapsiryhmässä ärtynyt, kiukkuinen tai vetäytyä ryhmän ulkopuolelle. ANNA WECKSTRÖM • Sosiologi • Yhteiskuntatieteiden maisteri • Sosionomi • Varhaiskasvatuksen opettaja • Työskentelee suunnittelijana MLL:llä auttavien puhelinten tiimissä.. – Jos vanhempien avioerot ovat vielä lapsen kaveripiirissä harvinaisia, lapsi voi kokea aika voimakastakin erilaisuuden ja ulkopuolisuuden tunnetta. Joskus ero tarkoittaa lapselle myös turvallisempaa ja rauhallisempaa elämää. Lapset tulevat monenlaisista taustoista ja perheistä. On luvallista tuntea niin, eikä siitä tarvitse kokea syyllisyyttä. Elämä on kahden kodin välissä. Lisätietoa • Mannerheimin lastensuojeluliiton vanhempainnetti, https://www.mll.fi/vanhemmille/ • Soili Poijula: Lapsi ja Kriisi, Selviytymisen tukeminen, Kirjapaja 2016 KUKA. Lapsen tulee saada kokemus kuulluksi tulemisesta. 11 Teema Kaikkia ihmisiä koskevan kuoleman lopullisuus ei ole vielä osa lapsen ajattelua. Mitä vastata lapselle, joka kysyy, mihin vaari meni. – Ryhmän rutiinien ylläpitäminen tukee surevaa lasta ja vahvistaa mahdollisesti järkkynyttä turvallisuuden tunnetta. Lapsi kokee tavallisesti surua siitä, että perhe on muuttunut. Lapsi kokee helposti tapahtumaan liittyen syyllisyyttä ja alkaa etsiä syitä vanhempiensa eroon omasta käytöksestään tai toiminnastaan. – Lapsi saattaa käsitellä läheisen kuolemaa vasta vanhempana, kun ymmärrys kuolemasta lisääntyy. Lapsi kyllä ymmärtää, että joku muu kuolee, mutta ajattelee itse olevansa kuolematon. – Jokaisella perheellä on oma arvomaailmansa ja uskomuksensa, mitkä vaikuttavat siihen, miten asiasta kotona puhutaan. Perheen muoto muuttuu Vaikka erot ovat yleistyneet, lapsi voi silti kokea eron voimakkaasti ja surra sitä. Kenenkään muun vanhemmat eivät ole eronneet, kenelläkään muulla ei ole kahta kotia. – On ollut lohdullista huomata, että lapset ovat hyvin tietoisia siitä, että vaikka aikuisten välinen rakkaus on loppunut, molempien rakkaus lasta kohtaan jatkuu. Surua ryhmässä Lapsen suru voi näyttäytyä monin eri tavoin myös lapsiryhmässä. Siihen ei ole olemassa valmista eikä oikeaa vastausta. Aikuinen voi myös sanoa, ettei hän tiedä, ja asiaa voi pohtia lapsen kanssa yhdessä, miten hän itse asiasta ajattelee
– Monilla paikkakunnilla on tarjolla myös erilaisia vertaisryhmiä sekä lapsille että aikuisille. Kun ajatus esimerkiksi kuoleman lopullisuudesta alkaa mielen tasolla vakiintua, tunteet saattavat nousta uudelleen pintaan. Arjen jatkumisen mahdollistaminen on tärkeää. TEEMA. – Lapsiryhmässä hylätyksi tulemisella voi olla pitkäkantoisia seurauksia. Jos ryhmädynamiikassa on jotain sellaista, että joku lapsi toistuvasti suljetaan ryhmän ulkopuolelle, tilanne on pakko purkaa ryhmässä. Surua ja kriisiä ei tule väistellä. Ammattilaisten tehtävä on huolehtia siitä, ettei kukaan jää yksiin, ja että kaikilla olisi ryhmässä hyvä olla. Se on pysähtymistä lapsen kiukun äärelle, voisiko käyttäytymisen taustalla olla jotain, mikä liittyy menetykseen tai kriisiin. Kun lapsen arjen rutiinit pyörivät kodin ulkopuolella, se on vanhemmille valtava tuki surun keskellä. – Koko perhe hyötyy siitä, että varhaiskasvatuksessa lapsen ympärillä on turvallisia ja sensitiivisiä aikuisia, jotka ovat avoimia vastaanottamaan lapsen tunteet ja tukevat lasta surun käsittelyssä. Virka-ajan ulkopuolella voi soittaa suoraan kunnan sosiaalija kriisipäivystykseen. Jos tilanne pitkittyy, ja työntekijällä alkaa olla todellinen huoli paitsi lapsen myös vanhempien jaksamisesta, asia kannattaa ottaa vanhemman kanssa puheeksi, olisiko ulkopuolisen avun hakeminen tarpeellista. Miksi lapsi toimii kuten toimii, tai miksei hän pääse tilanteesta yli. – Tarvittaessa voi keskustella myös lapsen huoltajan kanssa, miten ryhmässä oleminen tukisi lasta kriisissä kaikista parhaiten. Työntekijä voi ohjata perheen omassa kunnassa olevan perheja sosiaalipalveluiden tuen piiriin. Tilanne voi olla lapselle hyvin kuormittava, jonka purkamiseen hänellä ei ole sanoja tai keinoja lähimmän aikuisenkaan kanssa. Elämä jatkuu, mikä ylläpitää toiveikkuutta. Mannerheimin lastensuojeluliiton vanhempain puhelimeen voi soittaa myös anonyymisti, Weckström luettelee. – Mentalisaatio on pyrkimys nähdä lapsen käyttäytymisen taakse. Monet järjestöt tarjoavat kriisiapua omaisille, missä asioista pääsee keskustelemaan saman kriisin kokeneiden ihmisten kanssa. Ryhmässä surua voi tuottaa myös ryhmän ulkopuolelle jääminen. Herkässä tilanteessa on arvokasta, jos aikuinen pystyy suhtautumaan lapseen myötätuntoisesti ja uteliaasti tarjoamalla lapselle turvallisen tilan ja hetken erilaisten tunteiden jakamiseen ja osoittamiseen. Elämä jatkuu Jos lapsi äkillisesti tai yhtäkkiä alkaisi käyttäytyä eri tavalla kuin ennen, vetäytyy tai alkaa käyttäytyä aggressiivisesti, kannattaa keskustella lapsen huoltajan kanssa, onko perheessä mahdollisesti tapahtunut jotain. Dialogissa toisen aikuisen kanssa pääsee pallottelemaan omia ajatuksiaan ja tunteitaan, mikä lisää omaa ymmärrystä sekä tuo uusia näkökulmia lapsen tilanteeseen. On lapsen etu, että muutkin lapsen arjessa olevat aikuiset tietävät perheen mahdollisesta kriisistä ja pystyvät siten tukemaan lasta sensitiivisesti. – Jos lapsen suru tai jokin ajatusten kehä jatkuu siinä määrin pitkään, että se alkaa vaikuttaa perheen arkeen, ja vanhempi alkaa olla todella huolissaan lapsesta, vanhemman on hyvä hakea ulkopuolista apua. Usein ryhmästä ulosjättäminen on niin hienovaraista, että voi mennä kauankin ennen kuin vanhemmat saavat edes tietää asiasta. 12 Teema Suru voi kuormittaa ajattelua ja alentaa toimintakykyä myös lapsella. Lapsella surun käsitteleminen saattaa ajattelun ja ymmärryksen lisääntyessä edetä aalloissa. Vaikeiden asioiden rohkea kohtaaminen on menestyksen kokeneen perheen kunnioittamista. Surutyö Suruprosessin eteneminen on yksilöllistä, sen kestoa ei voi ennakkoon määritellä. Lapsella saattaa olla tavallista vaikeampaa esimerkiksi keskittyä tehtäviin ja olla tarkkaavainen oma itsensä
Kuona ja kerma kuoriutuvat. 13 Teema Menetystä kutsutaan vastoinkäymiseksi tai kolhuksi ikään kuin läheisen kuolema olisi takaisku muiden joukossa. Yhtäkkiä oletkin perheen vanhin, nuorin tai ainoa lapsi, sureva vanhempi, leski tai orpo. Puheenparsi hämmentää. Menetys sitä vastoin pysyy. Tavat, joilla kuolemansurusta puhutaan, eivät tätä kuitenkaan tunnusta. Menetys voi kaikin mokomin olla maaperä, josta minuus versoo. Ehkä ohjeella tarkoitetaan, että raskaille kokemuksille ei pitäisi antaa liian suurta painoarvoa. Ajatus on nurinkurinen, sillä juuri niin tapahtuu. KOLUMNI KUKA. Suremisen taitoa tulisi vaalia. Kuva on vajavainen. Lähelle tullut menetys mullistaa arjen. Lapsille ja nuorille ei kannata uskotella, etteivät vaikeat elämäntapahtumat määritä ketään. Kun työ on tehty ja suru selätetty, ei menetyskään enää ota valtaa. KU VA Sa m u Pi rin en. Naistenlehdistä voi lukea julkisuudenhenkilöistä, jotka ovat onnistuneet ottamaan neuvosta vaarin. Edelleen puhutaan myös surutyöstä. Siinä ei ole mitään pahaa, päinvastoin. Tunteet tulevat ja menevät, joskus nopeassa syklissä. Sureva mielletään toimintakyvyttömäksi ilonpilaajaksi, jolla ei ole mitään annettavaa. Rehellisempää on myöntää, että jokainen meistä on kaiken kokemansa summa. Kypsään ikään ehtineellä surulla on taipumus asettua okulaariksi, joka terävöittää katseen. Asiantuntijat viittaavat suruun prosessina tai kriisinä, joka on käytävä läpi. Syy vähättelyyn on stereotyyppinen käsitys läheisensä menettäneestä ihmisestä. Onko surevan identiteetti huonompi kuin vaikkapa huippu-urheilijan tai työlleen omistautuneen taiteilijan, joiden ihmisenä olemista urheilu ja taiteen tekeminen oikeutetusti viitoittavat. Surun syli herkistää hauraudelle, aktivoi pitämään heikoimpien puolta. Se jättää menetyksen vaille merkitystä. Yhteinen tehtävämme onkin synnyttää mahdollisuuksia suremiselle. Jäljelle jää paljas ja aito. Kapeimmillaan surua kuvataan tunnereaktioksi, joko yksittäiseksi tunnetilaksi tai erilaisten tunteiden kimaraksi. Sosiaaliset roolit heittävät häränpyllyä. Surun häivyttäminen tietoisesti taka-alalle on kestämätöntä. Näin suhtaudutaan myös läheisen menettämiseen: Surun ei haluta hallitsevan elämää eikä kenenkään pitäisi marinoitua menetyksissään. Menetys tekee kyllä kipeää ja sillä on ei-toivottuja seurauksia, mutta pysyvimmät vaikutuksista ovat myönteisiä. Eniten surumyönteisestä yhteiskunnasta hyötyisivät läheisiään menettäneet lapset ja nuoret. Elämme sen vaikuttamina kaiken aikaa, lopun ikäämme, ja sitä surevana oleminen viime kädessä on. Halusimme tai emme, menetykset läpäisevät elämämme perinpohjaisesti. Mikä muu meitä määrittäisi kuin elämänhistoriamme, se mistä tulemme ja mitä olemme kokeneet. velvollisuutensa on toipua ja kuntoutua koettelemuksistaan ennen paluuta tosielämään. Rehellisempää on myöntää, että jokainen meistä on kaiken kokemansa summa. Tärkeä kysymys kuuluu, miksi surevaksi ei saisi jäädä. Se muuttaa maailmankuvan ja aloittaa ajanlaskun alusta. Siksi hänen Suru voi olla hyvää, ja siksi se pitäisi ajatella toisin MARI PULKKINEN Kirjoittaja on suomalaisten menetyskokemuksista väitellyt filosofian tohtori ja sureva äiti Hämeenlinnasta. ”Älä anna menneisyyden määrittää itseäsi.” Tähän elämänohjeeseen törmää toistuvasti internetin self help -sivustoilla. Heille menneet ovat menneitä, eivät oman ainutkertaisen persoonan rakennusaineita. Ainakaan niiden varaan ei kannattaisi rakentaa käsitystä itsestään. Mikä tekee menetyksestä kokemuksen, jonka kautta ei saisi hahmottaa maailmaa, itseään ja toisia siinä. Tämäkään ei tee oikeutta menetyksen kokonaisvaltaisuudelle. Se tekee surusta syvää ja hyvää. Näkökentän kirkastuminen tekee elämästä syvähenkistä. Lapsille ja nuorille ei kannata uskotella, etteivät vaikeat elämäntapahtumat määritä ketään. Sellaisia ihmisiä tarvitsemme lisää. He elävät menetystensä kanssa vielä pitkään
Virheistäkin voi ammentaa iloa. 14 Teema TEKSTI & KUVAT Sinimaaria Kangas Katsomuskasvatus on osa hyvää arkea Päivi Olkinuora toivoo lisää rohkeutta ja heittäytymistä katsomuskasvatukseen. TEEMA
”Kerran eräs äiti teki meille lapsensa kanssa hienon infotaulun ramadanin vietosta. Hän avaa myös vanhemmille, mitä aiheita ryhmä on käsitellyt ja millä tavoin. 15 Teema TEEMA ”Uusia opettajia saattaa jännittää paljon. Tutkiva työote on samaten olennaista. Se koostui lasten haavetaloista pihoineen sekä katsomusakasvatusretkien kohteista – synagogasta, moskeijasta ja katolisesta Pyhän Henrikin katedraalista – jotka oli ensin kuvattu ja videoitu. Myös katsomuskasvatus on Olkinuoran mielestä parhaimmillaan maailman aistimista ja havainnointia. Varhaiskasvatuksen eri oppimisalueiden tulisi parhaimmillaan soljua keskenään ja yhdistyä toisiinsa. Lasten kanssa voidaan tarkastella myös laajemmin uskontoja ja katsomuksia. Välillä olen itsekin tehnyt aika radikaaleja virhearvioita jonkun uskonnon käyttäytymiskoodien suhteen – yleensä omilla ulkomaan reissuilla. Jos on epävarma siitä, kuinka aihetta voisi lähestyä, erilaista materiaalia löytää nykyisin helposti. esiin kaikki katsomuksiin ja uskontoihin liittyvät juhlapyhät – mukaan lukien pakanalliset juhlat, jotka liittyvät olennaisesti suomalaiseen kulttuuriin. Sormeillaan metsän ruskeaa pohjaa, haistellaan humuksen tuoksua, kuunnellaan työkoneen surinaa ja linnun sirkettä. Tuore 4–5-vuotiaiden ryhmä on asettunut piiriin mäntyjen katveeseen. Uusin Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on Olkinuoran mielestä yksinkertainen ja selkeä. ”Selitän mitä katsomuskasvatuksessa tehdään ja miksi – että vierailemme esimerkiksi eri katsomusten pyhissä paikoissa. Se oli jälleen yksi osoitus, kuinka tärkeää yhteistyö vanhempien kanssa on ja kuinka upeita hetkiä siitä voi seurata.” Olkinuora painottaa, ettei katsomuskasvatuksessa ole mitään yhtä oikeaa mallia. Eivät tienneet. Jos lapsiryhmässä esiintyy katsomus, mistä kasvattajalla ei ole tietoa, hänen tehtävänsä on ottaa siitä ennakkoluulottomasti selvää. Hän arvelee sen osin johtuvan lapsuudestaan, jolloin evankelisluterilainen perhe tutustui ulkomaanmatkoillaan kirkkojen lisäksi muiden uskontojen pyhiin rakennuksiin. Ovatko ketkään heistä ihan samannäköisiä keskenään?” varhaiskasvatuksen opettaja Päivi Olkinuora kehottaa ja lapset puistelevat pian päitään. Koska uusiin asioihin tutustuminen meni ihon alle pienestä pitäen, ympäristön havaitsemisesta tuli luonnollinen osa opettajuuttani.” Yli 30 vuotta alalla toiminut Olkinuora jakaa myös opettajaopiskelijoille näkemystään, jonka mukaan moninaisuus on myönteinen voimavara ja katsomukset avaavat niin lasten kuin aikuistenkin maailmaan aivan uuden tason. ”Matemaattisia käsitteitä löytyy kaikkialta ympäristöstämme. Onneksi myös vanhemmilta voi pyytää tietoa ja esimerkiksi katsomukseen liittyviä kuvia ja esineitä. ”Kokeilemalla ja tekemällä oppii. ”Kaikki ovat siis erilaisia, mutta jokainen on tärkeä ja ainutlaatuinen.” Sitten siirrytään tarkkailemaan ympäristöä joka aistilla – paitsi jonkun ehdottamalla riehumisaistilla. Kunkin ryhmän lapset ja perheet toimivat lähtökohtana sille, mitä lähdetään yhdessä aistimaan, oppimaan ja harjoittelemaan. Vastaavasti tarkastellaan myös uskonnottomuutta.” Olkinuora nostaa lasten kanssa On paahteinen elokuun aamu helsinkiläisen päiväkoti Lehtisaaren lähimetsässä. Koska termi voi olla heille vieras, sitä kannattaa avata. Toisen kerran esikoululaiset rakensivat kenkälaatikoista unelmien Helsingin. Aivan yhtä luonnollista on se, että havaitsemme meitä ympäröiviä katsomuksiin liittyviä asioita.” Tutkimusmatkailijan ote Katsomuskasvatus lähtee liikkeelle opetussuunnitelmista, joiden mukaan kasvattajat toimivat. ”Katsomuskasvatuksen kautta – vuorovaikutuksessa – mahdollistuu lapsen kokonaisvaltainen oppiminen ja kehittyminen. He voivat pohtia, kuinka ottaa katsomuksia esille: mitä jos loukkaan jotakuta ja entäs jos en itse usko johonkin, mihin toinen uskoo. Katsomuskasvatus on parhaimmillaan maailman aistimista ja havainnointia.. ”Sen mukaan varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksessa yhteisen tutustumisen kohteena ovat lapsiryhmässä läsnä olevat uskonnot ja muut katsomukset. ”Katselkaa jokaikistä uutta kaveria. Se on osa hyvää arkea.” Rauhankasvatusta parhaimmillaan Olkinuora kertoo sisällyttäneensä katsomuskasvatuksen opetukseen ennen kuin termi oli varsinaisesti käytössä. Vanhemmat ovat joskus kommentoineet että hei, tämähän on rauhankasvatusta parhaimmillaan”, Olkinuora kertoo. ”Oli mieletön fiilis päästä esimerkiksi 14-vuotiaana Hagia Sofiaan ja aistia sen tunnelmaa. ”Painotan myös, että katsomuskasvatus on osa opetussuunnitelmaa.” Olkinuora ei näe katsomuskasvatusta erillisenä osana opetusta. Olen pyrkinyt avaamaan sitä, ettei katsomuskasvatuksessa missään nimessä yritetä tarjota muille omaa katsomusta tai edes vaatia tai olettaa muita ymmärtämään sitä.” Katsomuskasvatus tulee käsitteenä esiin VASU (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet) ja LEOPS (Lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelma) -keskusteluissa vanhempien kanssa. Mutta mehän olemme ihmisiä emmekä virheettömiä robotteja.” Olkinuora alleviivaa, että on tärkeä kunnioittaa kaikkia perheitä ja nostaa esiin heidän katsomuksensa. Lapset nimesivät luomuksensa Ilon kaduksi. Hänen ryhmänsä on laatinut esimerkiksi katsomuksiin liittyvän visailukyselyn, jolla testattiin, tiesivätkö vanhemmat kaikki lasten oppimat asiat
16 Teema Siisti retki ja mieletön paikka Olkinuoran mielestä uskonnonopetuksen korvautuminen katsomuskasvatuksella on laajentanut aihealuetta ja tuonut enemmän mahdollisuuksia varhaiskasvatukseen. Synagogaan hän löysi tiensä tutustuttuaan sen yhteydessä toimivan juutalaisen päiväkodin johtajaan. Silloin tekisin aikamoisen ”rikoksen” perhettä ja vanhemmuutta kohtaan.” Olkinuora painottaa, että hänen tapansa käsitellä katsomuskasvatuksen asioita perustuu aina VASUja LEOPS-suunnitelmiin. Olemme esimerkiksi käyneet eskariryhmien kanssa monen monituista kertaa niin eri kirkoissa kuin synagogassa ja moskeijassa. Jos jotkut vanhemmat päättävät olla käyttämättä niitä, luotan heidän näkemykseensä. Uspenskin katedraalissa lapset laskivat eri määriä ja korkeuksia. Kerran yksi lapsista halusi esitellä vastikään kuolleen isoisänsä haudan ja vierailusta sovittiin lapsen vanhempien kanssa. ”Moskeijoihin taas en aluksi meinannut päästä mitenkään – tästä on tosin jo vuosia. Sitten menemme ottamaan selvää, mitä se tarkoittaa.” Retken anti nousee Olkinuoran mielestä myös aistikokemuksista: että lapset pääsevät ryömimään vaikkapa moskeijassa keho kiinni matossa ja haistelemaan kirkossa eri tuoksuja. Hyvin pysyivät. He eivät halunneet ottaa vierailulle näin pieniä lapsia. Toisiin pääsee ottamalla yhteyttä esimerkiksi seurakunnan lastenohjaajaan. ”Joku saattaa sanoa, että kuollut ihminen on mennyt taivaaseen ja toinen vastaa, ettei sellaista kuin taivas edes ole olemassa. Osa kirkoista, kuten Helsingin Tuomiokirkko, ovat aina auki. ”En esimerkiksi moskeijaan lähtiessämme kerro lapsille, mihin olemme menossa. Tehtäväni on kunnioittaa sitä”, Olkinuora sanoo. Sitten synagogan tuttavani kertoi, että kyllä tataarien moskeijaan pääsee, hän voi vaikka järjestää sen. ”Nyt voimme ammentaa kaiken meitä ympäröivän ilon ja voiman. Niinpä sen kanssa on luontevaa tehdä yhteistyötä. Päiväkodin salissa järjestetään esimerkiksi seurakunnan kanssa tilaisuuksia; parhaillaan on suunnitteilla syyskirkko ja myöhemmin joulukirkko. Kuolema herättää lasten keskuudessa yleensä paljon keskustelua. Sydämeni oli räjähtää onnesta, kun kohtasin tällaista uskontojen välistä yhteistyötä.” Kuolema herättää keskustelua Munkkiniemen seurakunta vetää iltapäiväkerhoa päiväkodin yhteydessä toimivassa koulussa. Joskus koko ryhmä on maannut alttarilla ja tutkaillut näin kirkkoa aivan toisesta perspektiivistä. Olkinuoran vierailupyyntöön ei ole vielä koskaan vastattu kieltävästi. ”En voi ikinä kyseenalaistaa jonkun vanhemman arvoja. Tottakai keskustelen aina asiasta ja yritän selittää, miksi jokin asia tehdään, mutta en yritä muuttaa ihmisen katsomusta. ”Visiitti oli lapsista niin jännittävä, että he kertoivat kotona synagogassa olleen kivempaa kuin Linnanmäelle. Pohdintaa pyhyyden kautta Olkinuora kertoo lähestyvänsä katsomuskasvatusta muun muassa pyhyyden käsitteen kautta: Mitä pyhä. Pyydän aina lapsia keskustelemaan asiasta vanhempiensa kanssa ja kysymään, mitä heidän perheessään ajatellaan aiheesta.” Olkinuoralle on koko työhistoriansa aikana tullut vain pari kolme kertaa vastaan tilanne, jossa vanhemmat eivät ole halunneet lapsensa osallistuvan katsomusretkelle. ”Me luomme mahdollisuuksia. Olkinuora on kiertänyt lasten kanssa myös hautausmaita. Onneksi ne tarjoavat laajat puitteet tekemiselle. Ne ovat kaikki lähellä varsinkin täällä pääkaupunkiseudulla.” Kerran Olkinuora mietti ennen synagoga-vierailua, kuinka kipat pysyvät vauhdissa lasten päässä. Oli ollut hurjan siisti retki ja mieletön paikka.” Olkinuora pyrkiikin tekemään katsomuskasvatusvierailuista yhteisiä tutkimusmatkoja ja seikkailuja. Sanon vain, että huutakaa hep, kun näette puolikuun rakennuksen katolla. Paikan päällä lapsi halusi kertoa, miltä isoisän menetys tuntui hänestä
Kaikki kohtaamiset. Ne saattavat olla väärinarviointeja, vääriä sanoja tai väärinymmärryksiä. ”Epäonnistumisia ei voi välttää. Eräs uskonnoton perhe päätyi siihen, että he kokivat pyhyyttä istuessaan meren rannalla ja tuntiessaan luonnon voiman. Mitkä ovat sinulle pyhiä asioita tai paikkoja. Katsomuskasvatus ei ole suorittamista vaan osa hyvää arkea. ”Ja kerran kysyin eskareilta Helsingin Tuomiokirkossa, mikä täällä on pyhää. Että hei hetkinen – tästä minulla on taas mahdollisuus oppia jotain uutta.” voisi tarkoittaa. Viimein yksi lapsi viittasi ja kysyi, voiko hiljaisuus olla pyhää. Muut kommentoivat, että niin on, mutta täällä ei kyllä näy rakkautta mutta hiljaisuutta täällä on – eli tämä on siis pyhä paikka.” Pyrin tekemään katsomuskasvatusvierailuista yhteisiä tutkimusmatkoja ja seikkailuja.. Yritän omalta osaltani tarjota muille esimerkin siitä, että tämä on kivaa.” Olkinuoralle tuo onnistumisen kokemuksia kaikki se ilo ja tyytyväisyys, mitä hän näkee lapsissa, vanhemmissa ja vierailun järjestäjissä. Näiden vastauksien pohjalta jatkamme keskustelua ja pohdintaa seuraavalla kerralla.” Olkinuora on käynyt niin vanhempien kuin lastenkin kanssa hienoja keskusteluja juuri pyhän käsitteestä. Jo esikouluikäiset lapset määrittelevät pyhyyden, usein mielenkiintoisella tavalla; heillä on siitä vahva sisäinen käsitys. ”Menkää, kokeilkaa ja tehkää – älkääkä pelätkö epäonnistumista. Hän ammentaa voimaa myös siitä, että pystyy innostamaan muita kokeilemaan ja onnistumaan. Toinen sanoi, että joo, ehkä hiljaisuuskin on pyhää, mutta ainakin rakkaus on pyhää. Olkinuora toivoo kasvattajille ja opettajille lisää rohkeutta ja heittäytymistä kasvatuskasvatukseen. ”Pyhyys on ainutlaatuinen, henkilökohtainen ja hyvä asia kaikille. Joskus vanhemmat ovat ryhtyneet pohtimaan keskenään, mikä heille on pyhää. Miten sinä koet pyhyyden. Pienempienkin kanssa voi lähteä avaamaan aihetta keskustelemalla ja pohtimalla, kertomalla tarinoita ja käymällä tutustumassa eri paikkoihin.” ”Eilen aloitin pyhyyden käsittelyn kysymällä lapsilta, tunteeko joku jonkun kirkon tai muun pyhän paikan ja ovatko he käyneet siellä. 17 Teema TEEMA Iloa epäonnistumisia Olkinuora saa tukea katsomuskasvatukseen niin yhteiskunnalta, jossa on aina tarjolla tietoa, kuin kollegoilta ja opiskelijoilta, joiden kanssa voi pohdiskella asioita. Mutta koen epäonnistumisetkin ilona
Talven jälkeen Piipati istuttaa mummin muistoksi kukkaniityn, joka kertoo, että kuolema ei vie pois rakkautta rakkaus vain muuttaa muotoaan. Hänen hurmaavat ja oivaltavat kuvituksensa ovat loihtineet eloon monen lastenkirjan maailman. Hurmaavasti kuvitetut tarinat kehittävät sanavarastoa ja tukevat uusien taitojen ja asioiden oppimisessa. Virpi Penna on monipuolinen ja arvostettu kuvittaja-graafikko ja lastenkirjailija. 18 Teema facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja seurakunnille lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi HELI PRUUKI, ANITA POLKUTIE (KUV.) Surutalvi Mummi on kuollut. Ja kun ulkona vihdoin sataa, pääsevät saappaat tositoimiin. Välillä Sintti on jättimäinen sieni, välillä koppakuoriaisen sankari. Hän osallistuu mummin hautajaisiin, käy viemässä uurnan hautausmaalle ja muistelee mummia valokuvia katsellen. Eivätkä varpaat kastu tippaakaan! Uusi sarja perheen pienimmille kertoo arjen iloista ja ihmeistä. ISBN 9789523545670 Hinta 21,00 VIRPI PENNA Sintti ja litsläts-päivä Sintti odottaa sadepäivää. Yhdessä vanhempiensa kanssa Piipati kokee läheisen menetykseen liittyvän surun ja kaipauksen. Sintti tietää kyllä, että sateella tarvitaan myös sadetakki, sadehousut ja lämmintä niiden alle. Anita Polkutie on lahtelainen kuvittaja, joka on kuvittanut lukuisia oppimateriaaleja ja lastenkirjoja. Silloin sadepäivä on täynnä ihmeellisyyksiä: kastematoja, puroja ja patoja. Heli Pruuki on pariterapeutti, perhepsykoterapeutti ja teologian tohtori. Piipatilla on häntä niin ikävä, että itku tulee vähän väliä, vatsaan sattuu ja toisinaan kiukuttaa kauheasti. Kirjan lopussa on aikuisille vinkkejä keskusteluhetkiin lapsen kanssa, käytännön tietoa lapsen surusta sekä tukea lapsen huomioimiseen hautajaisissa. Onneksi kotona on pesuvati. Pienten arki on tuttua Pennalle, sillä hän on työskennellyt paljon myös päiväkodissa. Pitäisihän uusia kumisaappaita päästä kokeilemaan. Koskettavan ja empatiakykyä vahvistavan tarinan kautta lapsilukija voi eläytyä läheisen menetykseen liittyviin tilanteisiin ja tunnelmiin. ISBN 9789523546615 Hinta 16,50 Sadepäivän iloja! 16,50 € UUTUUS! UUTUUS! Tukea surussa 21,00 € TEEMA
Eivätkä varpaat kastu tippaakaan! Uusi sarja perheen pienimmille kertoo arjen iloista ja ihmeistä. Koskettavan ja empatiakykyä vahvistavan tarinan kautta lapsilukija voi eläytyä läheisen menetykseen liittyviin tilanteisiin ja tunnelmiin. KUVA Eevi Konttinen "Sururyhmässä on hyvä olla kaksi ohjaajaa. Hurmaavasti kuvitetut tarinat kehittävät sanavarastoa ja tukevat uusien taitojen ja asioiden oppimisessa. Talven jälkeen Piipati istuttaa mummin muistoksi kukkaniityn, joka kertoo, että kuolema ei vie pois rakkautta rakkaus vain muuttaa muotoaan. Erityisdiakoni Maarit Räikän (vas.) kanssa on antoisaa tehdä yhteistyötä. Silloin sadepäivä on täynnä ihmeellisyyksiä: kastematoja, puroja ja patoja. s. Yhdessä vanhempiensa kanssa Piipati kokee läheisen menetykseen liittyvän surun ja kaipauksen. 32 Papin päiväkirjasta: Lohtuhuivin lämpöä. Välillä Sintti on jättimäinen sieni, välillä koppakuoriaisen sankari. Kirjan lopussa on aikuisille vinkkejä keskusteluhetkiin lapsen kanssa, käytännön tietoa lapsen surusta sekä tukea lapsen huomioimiseen hautajaisissa. s. Hän osallistuu mummin hautajaisiin, käy viemässä uurnan hautausmaalle ja muistelee mummia valokuvia katsellen. Virpi Penna on monipuolinen ja arvostettu kuvittaja-graafikko ja lastenkirjailija. Sintti tietää kyllä, että sateella tarvitaan myös sadetakki, sadehousut ja lämmintä niiden alle. Hänen hurmaavat ja oivaltavat kuvituksensa ovat loihtineet eloon monen lastenkirjan maailman. Pienten arki on tuttua Pennalle, sillä hän on työskennellyt paljon myös päiväkodissa. ISBN 9789523546615 Hinta 16,50 Sadepäivän iloja! 16,50 € UUTUUS! UUTUUS! Tukea surussa 21,00 € ME TEKIJÄT Me Tekijät -osiossa tapaat työstään innostuneita tekijöitä eri puolilta Suomea. 28 Varhaisen tuen portaat. Pitäisihän uusia kumisaappaita päästä kokeilemaan. Opimme toisiltamme", sanoo Henna Ahrikkala. 19 Me tekijät Me tekijät 19 facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja seurakunnille lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi HELI PRUUKI, ANITA POLKUTIE (KUV.) Surutalvi Mummi on kuollut. Heli Pruuki on pariterapeutti, perhepsykoterapeutti ja teologian tohtori. Sivut 24–26.. Ja kun ulkona vihdoin sataa, pääsevät saappaat tositoimiin. 20 Surutalvi-kirja murtaa yksin pärjäämisen perinnettä. s. ISBN 9789523545670 Hinta 21,00 VIRPI PENNA Sintti ja litsläts-päivä Sintti odottaa sadepäivää. Piipatilla on häntä niin ikävä, että itku tulee vähän väliä, vatsaan sattuu ja toisinaan kiukuttaa kauheasti. Anita Polkutie on lahtelainen kuvittaja, joka on kuvittanut lukuisia oppimateriaaleja ja lastenkirjoja. Onneksi kotona on pesuvati
Kirjaa voi hyvin käyttää myös lapsiryhmän kanssa ja johdatella sen avulla keskusteluun kuolemasta, menetyksestä ja hautajaisistakin, etenkin jos teemat ovat ryhmälle ajankohtaisia. Ehkä perhonen toi terveisiä mummilta, Piipati oivaltaa. Hän leikkii näkymätöntä, kun tuntuu, että vanhemmat uppoavat omaan suruunsa. Kirjan avulla voi jutella lapsen kanssa kuolemasta, menetyksestä ja surusta – mutta myös valmistautua hautajaisiin ja muihin tilaisuuksiin, ja jutella niistä jälkikäteen. Siksi on tärkeää aktiivisesti vahvistaa lapsen kokemusta ”Surutalvi” SURUTALVI Teksti Heli Pruuki Kuvat Anita Polkutie Lasten keskus 2022 Surutalvi on lasten tarinallinen tietokirja, jonka kohderyhmänä ovat noin 3–7-vuotiaat lapset. Lapsen suru on kuitenkin totta. Surutalvi-kirjassa Pienen Piipatin mummi on kuollut. En löytänyt sopivaa, vaikka lapsille on tehty ihania surukirjoja. Piipati käy läpi omia tunteitaan ja tarkkailee myös vanhempiensa tunteita. Perhe osallistuu mummin hautajaisiin, muistotilaisuuteen ja uurnanlaskuun. Kirjan äärellä voidaan yhdessä pohtia erilaisia surun ja kaipauksen tunteita ja sitä, miten niihin voi saada lohtua ja lohduttaa toista.. Kirja on katsomusneutraali, joskin hautaan siunaaminen tapahtuu siunauskappelilla ja sen toimittaa pappi, kuten Suomessa on yhä yleisimmin tapana. Lapsen surukirja Surutalvea ennen olin kirjoittanut lapsen kiukkukirjan Prinsessa ja herne nenässä (Lasten keskus 2020). Piipati leikkii siellä perhosen kanssa. Sen äärelle on tärkeää pysähtyä. Myös läheisten aikuisten suru ja sen myötä muuttunut käyttäytyminen saattaa pelottaa lasta. 20 Me tekijät Me tekijät 20 TEKSTI Heli Pruuki KUVAT Anita Polkutie murtaa yksin pärjäämisen perinnettä Lapsen surun ajatteleminen voi tuntua aikuisesta niin tuskalliselta, että sitä tekee mieli vähätellä ja ohittaa. Molemmissa on osio aikuiselle. Kaikesta voi jutella Surutalvi-kirjan idea syntyi, kun etsin kirjastosta kirjaa auttaakseni lasta valmistautumaan hautajaisiin. Välillä Piipatia kiukuttaa, on niin kova ikävä: Nyt tämä saisi jo loppua! Keväällä he kylvävät kukkaniityn, ja kesällä se heilimöi. Halusin kirjoittaa kirjan, jonka avulla voi palauttaa lapselle perusturvallisuutta, joka väistämättä uhkaa järkkyä menetyksen kohdalla. He itkevät yhdessä, katselevat kuvia ja muistelevat mummia. Hän piirtää mummille kortin, mihin hän piirtää heidät kaksi ja sydämen. Siinä tarjotaan vinkkejä lapsen tunteen kohtaamiseen ja yhteisiin keskusteluhetkiin vaikean tunteen äärellä
Piipatin äiti arvelee, että mummin rakkaus on yhä heidän kanssaan ja ehdottaa, että he voivat yhdessä vilkuttaa taivaalle.” turvallisuudesta: et ole yksin, olemme yhdessä. Kirjan avulla voi jutella etukäteen hautajaisista: miltä siellä näyttää ja mitä siellä tapahtuu, mitä ehkä vieraat sanat, kuten siunaaminen, tarkoittavat. Lapsen kanssa voi vaikka vilkuttaa iltaisin taivaalle, koota muistojen kirjaa tai laulaa yhdessä vainajan lempilaulua. Lapsen surun ajatteleminen on tuskallista ja lisää aikuisen omaa surua. Kuolema ei vie pois rakkautta Kirjan tärkein sanoma on se, että kuolema ei vie pois rakkautta, rakkaus vain muuttaa muotoaan. On tärkeää, että lapsi ei koe menettäneensä kuolleen ihmisen lisäksi yhteisiä muistoja ja yhteistä, jaettua rakkautta. Menetyksen jälkeen on normaalia kantaa surua mukanaan, sillä suru kertoo rakkaudesta. Mielikuvitus täydentää kaikkea sitä, mitä lapsi ei ymmärrä liittyen kuolemaan ja menetykseen, ja se voi kehittää myös turhia pelkoja ja harhakuvitelmia. Joskus jopa koetetaan olla puhumatta vainajasta, jotta lapsen olisi helpompi ”unohtaa”. Kuoleman edessä ihminen on väistämättä pieni. Lapsi mukaan hautajaisiin Piipati ja vanhemmat osallistuvat kirjassa mummin hautajaisiin, muistotilaisuuteen ja uurnanlaskuun. Lapsi kokee sanattoman viestin, että hänen on tärkeää olla iloinen, sillä aikuinen ei kestä hänen suruaan. Joskus vanhemmat saattavat ajatella suojelevansa lasta jättämällä tämän pois hautajaisista. Näin lapsi joutuu kuitenkin kokemaan itsensä ulkopuoliseksi, eikä hän tiedä, mitä tapahtuu. Suomessa on paljon yksin pärjäämisen perinnettä. Suru ei ole sairaus eikä siitä kuulu ”parantua”. Ne auttavat lasta käsittelemään menetystään, jäsentämään sekavilta tuntuvia tapahtumia ja jättämään jäähyväisiä. Jokainen jää surunsa kanssa yksinäiseksi ja mykäksi. Hautajaiset ja muistotilaisuus ovat hyviä tapoja yhdessä ja yhteisöllisesti käsitellä menetystä ja saada myös tukea muilta. On tärkeää keskustella etukäteen, jotta lapsi ei järkyty esimerkiksi siitä, että läheisen ruumis on arkussa, tai siitä tiedosta, että arkku haudataan maahan tai poltetaan tuhkaksi. Lapsen suru on kuitenkin totta ja hän käsittelee sitä ikätasonsa ja persoonansa mukaisilla tavoilla. Näin toimimalla aikuinen tahtomattaan lisää lapsen taakkaa. Lapsi voi myös ottaa mukaan oman lelun turvaa tuomaan tai jotain tekemistä, kuten piirustusvälineet. Siksi aikuisella voi olla tarve vähätellä lapsen surua ja ajatella, että lapsi ei vielä ymmärrä. Vähitellen surun tuskaisuus helpottaa ja se saa enemmän muotoa rakkautena, kaipauksena ja kiitollisuutena. Haluan osaltani murtaa sitä. Lasta ei pidä jättää kestämään menetystään yksin, eikä aikuisen tarvitse myöskään salaa lapselta omaa suruaan. On tärkeää, ettei lapselta odoteta mitään erityistä hautajaisissa, jotta niistä ei koituisi hänelle painetta. Kuolluttakin saa edelleen rakastaa ja ikävöidä. Kuollutta ihmistä kannattaa muistella esimerkiksi katselemalla kuvia, juttelemalla ja kirjoittamalla muistoja talteen sekä erilaisin perheen omin rituaalein. Surun kanssa pärjää paremmin, jos sitä voi jakaa toisten kanssa. Rakkaus, jota lapsi sai kokea, on hänen aarteensa, jota hän ei koskaan voi menettää.. Joskus aikuiset yrittävät lapsia suojellakseen käyttäytyä iloisesti – piilottavat tunteensa tai päästävät ne esiin vasta lapsen nukahdettua. 21 Me tekijät Me tekijät 21 ME TEKIJÄT ”Piipati kysyy, missä mummi nyt on ja äiti vastaa, ettei hän oikein tiedä. Tällainen surun piilottaminen on tutkitusti vahingollista kaikille osapuolille. Kun käydään yhdessä haudalla, voidaan samalla jutella, surra ja muistella. Myös konkreettiset surun ilmaisut, kuten kirjeen, piirroksen tai kukkien vieminen haudalle, helpottavat tunteiden käsittelyä. Lapsen ei tarvitse osata käyttäytyä tietyllä tavalla: on sallittua ilmaista tunteita ja hämmennystä. Kaikki tunteet ja reaktiot ovat normaaleja ja ymmärrettäviä. Ei haittaa, jos lapsi reagoi tilanteeseen hautajaisissa esimerkiksi itkemällä, kommentoimalla kovaan ääneen, leikkimällä, raivostumalla tai vaikka juoksemalla
Useimmiten sellaiset yritykset lohduttaa, joiden sanomana on ”Tiedän, miltä sinusta tuntuu”, eivät nekään auta. Toisaalta joku ei toivu läheisen kuolemasta ennen omaansa. Melkein yhtä tuhoisaa on, jos pyrkii vähättelemään toisen kokemusta. Tuore uutinen sai hänen surunsa vereslihalle, vaikka ystävän mielestä menetyksen yli olisi jo tullut päästä. Se voi nostaa pintaan myös aiemman surun esim. ”Aikansa on joka asialla taivaan alla”, surun kokeminen voi samalla ihmisellä saada monia vastakkaisiakin muotoja ajan kuluessa. Suru kertoo yleensä kaikkein arvokkaimmista ja henkilökohtaisimmista asioista elämässä. Sureva aikuinen on juuri nyt elämässään heikoilla, mutta ei vajaavaltainen tai holhouksen alainen. Kenelle olen enää merkityksellinen ja rakas. hylätyksi tulemisesta, perheettömyydestä tai lapsettomuudesta. Mitä tärkeämmästä menetyksestä on kyse, sitä enemmän on syytä kuunnella omia tunteitaan ja tehdä niille tilaa. Suru on viesti siitä, että on menettänyt tai menettämässä jotain itselleen rakasta ja merkityksellistä. Avioerossa molempien puolisoiden ja jokaisen lapsen tarina menetyksestä, luopumisesta ja surusta on aivan omanlaisensa. Olen kohdannut lesken, joka muutama kuukausi hautajaisten jälkeen tavatessamme kertoi, että avioliittonsa ei ole koskaan sujunut niin hyvin kuin nyt. Suru on henkilökohtainen kokemus, ja jokaisella on oikeus surra omalla tavallaan. Suru on luonnollinen reaktio sille, että jotain arvokasta on kadonnut tai katoamassa. Tarkeintä on hienovarainen läsnäolo, oli sitten kysymyksessä lapsi tai aikuinen. Ulkopuolisin silmin pieneltäkin näyttävä menetys voi olla jotain, joka laukaisee tien suuriin tunteisiin ja mahdollisesti omiin kipeisiin ja ehkä jo unohdettuihinkin kokemuksiin. Suru on aina jotain hyvin, hyvin henkilökohtaista. Miten (ja miksi) huomioida, kohdata ja olla läsnä surevan elämässä. Olen juuri käymässä läpi toukokuussa kuolleen äitini kuolinpesää. 22 Me tekijät Me tekijät 22 7 KYSYMYSTÄ Miksi on tärkeää surra ja antaa tilaa surulle. Konginkankaan bussiturman jälkeen keskustelin äidin kanssa, joka kertoi lapsensa kuolleen kauan sitten auto-onnettomuudessa, mutta ei hänen kanssaan oltu surtu kollektiivisesti yhdessä, ei järjestetty suruhartauksia. Juuri tämän vuoksi surua ei voi mitata. Ja jokainen niistä on totta. Se on jotain, jota voi vain kuunnella. 1 2 3 Pahinta on, jos kieltää surevaa suremasta. Joku toinen ei halua käydä tavaroita läpi, vaan hänelle riittävät elävät muistot. Vanhoja tavaroita ja dokumentteja käsitellessäni tunnen olevani lähellä äitiä ja samalla olen käynyt koko tunnekirjon läpi itkusta kiitollisuuteen, myös oman elämäni osalta. Surevan kohtaamiseen sopivat hyvin Vanhan testamentin sanat: ”Riisu kengät jalastasi, sillä paikka jossa seisot, on pyhä”. Kysymyksiimme surusta vastasi Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra Marja Heltelä. Kyse ei ole ainoastaan luopumisen tuskasta vaan niistä tunteista, joita menetys meissä aiheuttaa. Lemmikin kuolema voi tarkoittaa luopumista kosketuksesta, arjen jakajasta, ymmärtäjästä, ainoasta, joka vilpittömästi rakastaa. Surevaa ei kannata myöskään ryhtyä opettamaan tai kehottamaan suuntautumaan jo tulevaisuuteen. ”Surua ei voi mitata. Kaikki tavat surra ovat oikein; puhuminen, vaikeneminen, huumori, taide tai liikkuminen. Mitä haluaisit sanoa surun "mitasta". Se on jotain, jota voi vain kuunnella.” Jonkun toisen ihmisen mielestä pieneltä näyttävä menetys voi aiheuttaa jollekin toiselle suurta surua. 4 KUVA Suvi Sievilä. Surun tehtävänä on auttaa luopumaan ja rakentaa siltaa uuteen. Millaisia kokemuksia sinulla on tästä. Parasta on tarjota surevalle vain pyyteetöntä läheisyyttä ja käytännön apua ilman minkäänlaisia vaatimuksia. Suruja ei voi verrata
Että se on kuin epänormaali tila, josta tulee palata normaaliin ja sitten vasta kaikki on hyvin. Aina toki täytyy olla tilannetajua, mutta huumori ei ole kielletty asia. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Jer.29:11 Emme saa lannistua, vaan meidän tulee toimia rohkeasti tulevaisuuden eteen: varjella luontoa, auttaa ukrainalaisia ja toimia vastuullisesti koronan suhteen. Suru on osa jokaisen ihmisen elämää. 7 Marja Heltelä menetti oman äitinsä viime toukokuussa. Toiset pääsevät menetyksestään nopeasti eteenpäin, toisilla menetyksen kipu voi olla koko loppuelämän mittainen. Mitä ajattelet tästä. Kuvaukseen hän saapui päällään äitinsä takki, joka on antanut hänelle lämmintä lohtua surussa.. Onko mielessäsi jokin surumyytti, jonka haluaisit murtaa. Mitä ajatuksia sinulla herää näistä ajassa olevista ilmiöistä. Jokaisella aikakaudella on omat "suuret surunsa". 23 Me tekijät Me tekijät 23 Kaksikin myyttiä tulee mieleen. Kristuksen kirkko on rakentunut sen varaan, että Jumala on elävä, uutta luova Jumala ja hänen luomistyönsä jatkuu edelleen: ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Nykyiset globaalit ja eurooppalaiset uhat ovat heittäneet varjon monen tulevaisuuden odotusten ylle. Nyt surun tunteita nostavat erityisesti mm. Ukrainan sota, korona ja ympäristökysymykset. Me näemme vain yhden askelen eteenpäin, mutta Jumala näkee koko kaaren. Suru on kuitenkin jotain, joka on niin syvästi henkilökohtainen asia, että se ei mukaudu mihinkään kaavaan. Annetaan tilaa surulle, se on seuralainen, joka kulkee mukana juuri sen matkan, joka kulloinkin on tarpeen, ei vähempää, muttei myöskään enempää. Toinen myytti on se, että surusta tulisi päästä eroon. 5 Hienosti sanoitettu vanha viisaus! Ja jos joku kokee, että sanonta on irvikuva todellisuudesta, on hänenkin kokemuksensa totta. Ensinnäkin, että surevan, kuolevan tai vakavasti sairaan kanssa ei saisi nauraa tai että tilannekomiikka olisi pahasta, jos tilanne sellainen kerran on. Nuoren kanssa keskustellessani tapanani on ollut sanoa hänelle, että Jumalalla on unelma hänen tulevaisuudestaan. Nyt tarvitaan profeetallista toivon julistusta. Sanotaan, että "syväkin suru voi olla hyvää ja menetyksen jäljet voivat olla kauniit". Juuri nyt näyttää siltä, että erityisesti nuorilla ja lapsilla tilanne on täysin toinen; ”tulevaisuus” ahdistaa, pelottaa ja surettaa. 6 Kun itse olin nuori, ajattelin aina, että ”tulevaisuus” on jotain entistä parempaa, avoimempaa ja hyviä mahdollisuuksia täynnä
KUVAT Eevi Konttinen. 24 Me tekijät Me tekijät 24 Kokemuksiani sururyhmän ohjaajana ME TEKIJÄT TEKSTI Henna Ahrikkala Kirjoittaja on varhaiskasvatuksen ohjaaja Tampereen Eteläisessä seurakunnassa
Kuten veljensä menettänyt Korppu-poika Astrid Lindgrenin kirjassa sanoo, vaikeaa asiaa ei mielellään ajattelisi, mutta juuri siksi se on niin tärkeää. Mietin joskus vanhaa suruadressien lausetta ”surussa myötäeläen”. Avoin ja turvallinen ilmapiiri Halusimme luoda ryhmään alusta asti turvallisen, luottamuksellisen ja avoimen ilmapiirin. Ja mitä en voi olla ajattelemattakaan. Toimimme kristillisen toivon viitekehyksessä, mutta niin, että jokainen voi vapaasti olla ryhmässä oman ajattelunsa kanssa. Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli mikä yleensä voi aiheuttaa hämmennystä ihmisissä lapsen eri ympäristöissä. 25 Me tekijät Me tekijät 25 Viime syksynä sain ensimmäistä kertaa tilaisuuden ohjata lasten sururyhmää seurakunnassamme. Sitten tuli lyhyt johdattelu illan teemaan ja toiminnallista työskentelyä teeman äärellä. On hedelmällistä suunnitella ja ohjata ryhmän kokoontumisia yhdessä ja jakaa työtä tarkoituksenmukaisesti. Herkkä ja vaikea teema nostaa kokeneenkin kasvatuksen ammattilaisen mieleen epävarmuutta ja kysymyksiä. Sururyhmän ohjaajakoulutus ei ehkä ole välttämätön edellytys ohjaajana toimimiselle, mutta itse koin sen hyödyllisenä ja vahvistavana. Koulutus ja keskustelut muiden osallistujien kanssa rohkaisivat tarttumaan tehtävään. Toisaalta ei ole pakko puhua mistään sellaisesta, mistä ei halua puhua. Lapsen ja vanhemman on saatava luottaa siihen, että sururyhmän ohjaaja on empaattinen kuuntelija, mutta myös ammattilainen, joka turvallisesti ottaa vastaan kaiken sen, mitä lapsi tuottaa tai mitä aikuinen kertoo lapsen ja perheen tilanteesta. Erilaiset toiminnalliset menetelmät, käsillä tekeminen ja liikkuminen toimivat lasten sururyhmässä. Sururyhmän ohjaajan keskeisin työväline ovat kuulevat korvat. Välillä oli ohjelmassa leikkejä, pelejä tai muuta hauskaa. Täällä saa puhua suoraan sairauksista, kuolemasta, hautajaisista, surusta, ikävästä, pelosta ja kaikesta muusta, Nyt minä tulen siihen vaikeaan kohtaan. Jokaisen tarina on omanlaisensa ja jokaisen suru on ainutlaatuinen. Tietoa saa kirjallisuudesta ja muusta materiaalista, koulutuksesta sekä keskusteluista ammattilaisten ja kokemusasiantuntijoiden kanssa. Huolinuken avulla lapsi voi viestiä, että nyt olisi mielessä jotain juteltavaa.. Hyvää käytäntöä aiomme jatkaa myös seuraavan ryhmämme aikana. Tehtävä tuntui suurelta ja siihen kypsyminen vaati aikaa, ajattelua, rukousta ja keskustelua. Sururyhmässä on hyvä olla kaksi ohjaajaa. Työntekijänä on hyvä valmistautua siihen, että tarinat koskettavat syvältä. Kuuntelemalla lasta ja tämän vanhempaa tai huoltajaa voi oppia ymmärtämään juuri tämän lapsen elämää ja kokemusta. Lapset saivat valita esimerkiksi kuvan eläimestä, joka muistuttaa jollain lailla heitä itseään, ja kertoa siitä. Kokoonnuimme seitsemän kertaa kaksi tuntia kerrallaan. Se kertoo jotain olennaista: sururyhmän ohjaajan tehtävä on kulkea surevan rinnalla tässä hetkessä, olla läsnä, kuunnella ja tukea, mutta ei ottaa toisen surua omakseen. Sain myös kokea, että oman elämän kipeiden asioiden kohtaaminen, tunteiden tunnistaminen ja sanoittaminen antavat rohkeutta sururyhmän ohjaamiseen. Onko minusta tähän. Yhdessä vielä tutkailimme, mitä olimme illan aikana tehneet ja lopuksi istuimme syömään yhteistä iltapalaa ja juttelemaan. Keskustelimme vielä edellisen kerran asioista ja viimeistelimme seuraavaa kokoontumista. Erityisdiakoni Maarit Räikän kanssa oli antoisaa ja opettavaa tehdä yhteistyötä. Ei tarvitse olla valmis ja täysinoppinut, vaan jokainen riittää omassa keskeneräisyydessään. Siihen mitä en jaksaisi ajatella. Yhdessä on hyvä myös purkaa kokemuksia, pohtia esiin tulleita asioita sekä niiden huomioimista jatkossa. Yleinen tieto lapsen tavasta surra eri ikävaiheissa sekä yleensä surun olemuksesta ja vaikutuksesta elämään antaa hyvän pohjan sururyhmän ohjaamiseen. Illan rakenne pysyi pienin variaatioin samanlaisena: aluksi kerroimme kuulumisia ja teimme pientä alkulämmittelyä. Ryhmässä voidaan askarrella huolinukke. Ei niin, että kaikki kriisit olisi selvitetty pois päiväjärjestyksestä ja elämä sileää ja seesteistä, vaan ymmärtämällä risaisuuden ja keskeneräisyyden osana arvokasta ja kaunista elämää. Vaikka ei tarvitsekaan olla kokemusasiantuntija, niin omat kipunsa kohtaamalla voi olla valmiimpi kohtaamaan myös lapset ja perheet, jotka ovat kokeneet elämän mullistavan menetyksen. Meillä oli tapana käydä päällimmäiset mietteet läpi aina torstai-iltaisen kokoontumisen jälkeen, ja sen lisäksi tapasimme aina seuraavana maanantaiaamuna. Täällä saa puhua vapaasti myös iloisista asioista, harrastuksista ja kavereista, lomasuunnitelmista, haaveista, suosikkipeleistä ja kaikesta, mikä tuo hyvää mieltä
Heijastinrasteja etsittäessä juteltiin monenlaista. Hän voi halutessaan kertoa myös omasta kokemuksestaan sekä vanhemmuuden haasteista muuttuneessa tilanteessa. Lattiakuvaan jokainen sai rakentaa omannäköisensä surun talon. Kiitollisena olen saanut opetella tätä työtä ja jatkaa sitä edelleen. Vaikka itse sururyhmä on suunnattu lapsille, on kuitenkin koko perhe tavalla tai toisella prosessissa mukana. Perheen tilanteen ymmärtäminen auttaa tukemaan lasta hänen surun vaiheessaan. Käytimme Tarinoiden maa –menetelmästä tuttua tarinamattoa, jolla lasten hahmot seikkailivat ja kiipesivät näkötorniin kurkkimaan tulevaisuuteen. Yhteys vanhempiin Ennen sururyhmän käynnistymistä keskustelimme vanhempien kanssa. Keskustelu kävi luontevasti samalla kun yhdessä rakennettiin vaikkapa surun vuorta kanaverkosta tai leikattiin lehdistä omien unelmien kuvia. Olin jopa hieman yllättynyt siitä, kuinka avoimesti lapset jakoivat ajatuksiaan ja muistojaan tai mitä heille oli kerrottu kuolleesta läheisestä. Päätöskerralla saimme kiittää yhteisistä illoista ja luoda katsetta eteenpäin. Lattiakuvaan jokainen sai rakentaa omannäköisensä surun talon. Nämä ovat tärkeitä tilanteita, joissa vanhempi voi kertoa lapsen taustasta sellaista, mitä ohjaajien on hyvä tietää. Ajatuksena oli, että keskustelu tai toiminta voi jatkua myös kotona lapsen arjessa. Oli hienoa kuulla, että esimerkiksi ryhmässä askarreltu huolinukke oli otettu käyttöön kotona ja sen avulla lapsi oli viestinyt vanhemmalleen, että nyt olisi mielessä jotain juteltavaa. "Sururyhmässä on tärkeää olla kaksi ohjaajaa. 26 Me tekijät Me tekijät 26 YLEISIÄ PERIAATTEITA: • pieni ryhmä • kaksi ohjaajaa • riittävästi aikaa suunnitteluun ja valmisteluun • tiedotus laajasti seurakunnassa ja yhteistyöverkostoissa • yhteys vanhempiin • toiminnalliset menetelmät • avoin puhe oikeilla termeillä (kuolema, suru, ikävä) • kunnioitetaan erilaisia ajatuksia kuolemasta ja kuoleman jälkeisestä ajasta • valmius muokata suunnitelmia lapsien tarpeiden tai aloitteiden mukaan • puheliaampien ja hiljaisempien lasten tasapuolinen huomioiminen ja tilan antaminen • yhteinen leikki ja ruokailu • läsnäolo, kuuntelu, kunnioitus, vuorovaikutus Lapset tarttuivat innolla tekemisiin ja olivat myös halukkaita juttelemaan kokemuksistaan ja ajatuksistaan. Joitakin askarteluja lapset veivät heti kotiin ja joitakin töitä ja esimerkiksi valokuvia ja kertomuksia ryhmän toiminnasta kerättiin kansioihin, jotka he saivat lopuksi mukaansa. Yhdessä on hyvä myös purkaa kokemuksia, pohtia esiin tulleita asioita sekä niiden huomioimista jatkossa", sanovat Maarit Räikkä (vas) ja Henna Ahrikkala.. He kertoivat myös peloistaan ja huolistaan: jos toinen vanhempi on kuollut, niin mitä jos toisellekin käy jotain. Jonkun talossa suru oli yhtenä tiukkana möykkynä ja toisella suru räiskähteli sirpaleina ympäri taloa. Luonto on mahtava voimavara myös sururyhmän toiminnassa. Jonkun talossa suru oli yhtenä tiukkana möykkynä ja toisella suru räiskähteli sirpaleina ympäri taloa. Yhteys vanhempiin jatkui myös ryhmän aikana, kun eteisessä jaettiin kuulumisia ja kerroimme illan touhuista. Olemme suuren äärellä, kun työskentelemme lapsen surun parissa. Seuraava ryhmämme käynnistyy muutaman viikon päästä ja vastassa on taas uusia lapsia ja uusia, elämän kokoisia kertomuksia. Ihania asioita siellä tuntui näkyvän: lemmikkejä, autoja, oma koti. Oli myös hienoa lähteä kerran ulos marraskuiseen metsään seikkailemaan taskulamppujen kanssa
#stepkoulutus_seurakunnille #stepkoulutus_seurakunnille HELSINKI | JÄRVENPÄÄ | KAUSTINEN | KUOPIO LAPUA | PIEKSÄMÄKI | RUOKOLAHTI | UUSIKAARLEPYY Ilmoittaudu mukaan koulutuksiin seurakunnille.step.fi/ Kysy lisää koulutuksistamme tai tilaa koulutus omaan seurakuntaasi: kaisa.aitlahti@step.fi paivi.aumala@step.fi marjukka.luoma@step.fi satu.reinikainen@step.fi Yhteisymmärrysviikko katsomuskasvatuksessa 8.11.2022 klo 12–16, verkkokoulutus, maksuton Yhteisymmärrysviikko on oivallinen mahdollisuus katsomuskasvatusyhteistyön toteuttamiselle! Tule tutustumaan Yhteisymmärrysviikon 2023 teemoihin ja materiaaleihin ja kuulemaan ideoita niiden hyödyntämisestä paikallisessa yhteistyössä! Palikat perhetoiminnassa 15.11.2022, verkkokoulutus Parisuhteen, vanhemmuuden ja isovanhemmuuden palikat on päivitetty. Leirin nettisivut ovat osoitteessa polkuleiri.fi Somessa käytetään tunnusta #polku23 LNK:ssa leiriasioista vastaavat: Veijo Kiviluoma, p. Merkitse päivämäärä muistiin!. Eri ikäluokille omaa ohjelmaa. Polku-telttaleirille! Keuruun Isossa Kirjassa järjestetään heinäkuussa 2023 kaikenikäisten telttaleiri. Vauvasta vaariin kaikki ovat tervetulleita kokemaan telttaleirin elämykset. 044 491 6933, satu.rathgeber@lastenjanuortenkeskus.fi Julkistuskonsertti järjestetään Helsingin Vanhassa kirkossa 20.11. 044 743 7000, veijo.kiviluoma@lastenjanuortenkeskus.fi Satu Rathgeber, p. 27 Me tekijät Me tekijät 27 Uusi Lasten virsi ilmestyy Lapsen oikeuksien päivänä 20.11.! Kirja kannattaa tilata ennakkoon, tilaukset ja tarjouspyynnöt voi osoittaa myyntipäällikkö Juha Kaikusalolle, p. Vaippapöksyt saavat tulla 17.11.–18.11.2022, Kaustisen kampus Millaista pedagogiikkaa tarvitaan, kun toimitaan pienimpien kanssa. 050 356 3990, juha.kaikusalo@lastenkeskus.fi. Miten opetuksen, kasvatuksen ja hoidon ulottuvuudet toteutuvat alle kolmivuotiaiden varhaiskasvatuksessa. Tilaa omaan seurakuntaasi Lasten virsi -koulutus, innostutaan yhdessä uusista lauluista! Tilauskoulutuksia voi tiedustella Riikka Jäntiltä, p. Miten osaamme parhaiten hyödyntää palikoita osallisuuden ja havainnollistamisen välineenä ryhmissä, toimituskeskusteluissa, leireillä tai tapahtumissa. 044 513 3232, riikka.jantti@step.fi. Lisää osaamista ja iloa työhön! KOULUTTAUDU, OSALLISTU Ensi kesänä 4.–9.7
Väittäisinkin, että seurakunnan toimintakulttuuria on jo vuosien ajan muovattu lasten ja perheiden vahva osallisuus huomioiden. Tällöin lapsen tarvitsema vahvempi tuki voi olla esimerkiksi osa-aikaista ja ajallisesti jonkin tietyn ajanjakson kestävää. Lapsen kasvun ja oppimisen tukeminen varhaiskasvatuksessa on keskeistä, sillä tutkimukset osoittavat, että mitä varhaisemmassa vaiheessa lasta tuetaan sen todennäköisimmin, pystytään vaikuttamaan lapsen myöhempään tuen tarpeeseen positiivisesti. Mikäli lapsen tarpeisiin ei jostain syystä pystytä vastaamaan pelkästään yleisellä pedagogisella tuella, on syytä tarkastella, millaista vahvempaa tukea lapsi tarvitsee. Tulevaisuudessa tärkeää on keskittyä vahvistamaan varhaiskasvatushenkilöstön yleisen pedagogisen tuen osaamista, jotta kaikilla lapsilla on entistä vahvemmin mahdollisuus kokea yhteenkuuluvuutta ja osallisuutta huolimatta siitä, millä tuen portaalla he ovat. Jos siis vastaavasti huomataan, ettei lapsi enää tarvitse vahvempia tukitoimia, tulisi ne purkaa. Muutoksessa korostuu yleinen pedagoginen tuki, joka tulisi perustella ja suunnitella lapsen tarpeet keskiössä ja jota ensisijaisesti toteuttavat lapsen kanssa päivittäin työskentelevät varhaiskasvatuksen ammattilaiset. Tästä syystä kaikessa varhaiskasvatuksessa lapsen kasvun ja oppimisen tuen suunnittelua ja toteutusta tulisivat ohjata lapsen tarpeet. Sen taustalla on vahva käsitys inklusiivisuudesta, jossa toimintakulttuuria pyritään luomaan sen mukaisesti, että kaikilla lapsilla yksilöllisistä tarpeista huolimatta tai juuri niistä johtuen, on oikeus olla osa varhaiskasvatustoimintaa. Seurakunnan toiminnassa on korostettu lapsen oikeutta olla oma itsensä ja tulla mukaan seurakunnan toimintaan sellaisena kuin hän on. Erityisesti kokoavan varhaiskasvatustoiminnan puolella seurakunnassa voi kuitenkin ilmetä tarvetta vahvistaa ammattilaisten pedagogista osaamista huomioiden yleisen pedagogisen tuen mahdollisuudet. Kaikki mukaan – inklusiivinen ajattelu osaksi toimintakulttuuria Mitä uutta tuen kolmiportaisuus sitten tuo varhaiskasvatukseen. Tämän mallin lähtökohta on, että lapsi voi liikkua tuen muodoissa portaalta toiselle molempiin suuntiin sen mukaan, millaista tukea hän tarvitsee omaan kasvuunsa ja oppimiseensa. Lasten tuen tarpeet ovat moninaiset myös seurakunnan varhaiskasvatukseen Varhaiskasvatus koki vuoden 2022 vaihteessa merkittävän muutoksen, kun varhaiskasvatuslaissa määriteltiin vahvemmin lapsen tuen tarpeen huomioiminen osana varhaiskasvatuksen pedagogista toimintaa. 28 Me tekijät Me tekijät 28 ME TEKIJÄT Kuuleksä mua. Lapsen tuen tarvetta tulee seurata ja arvioida säännöllisesti. Tämä vaatii kuitenkin painavia perusteita ja usein taustalla on esimerkiksi laaja-alainen kehitysviivästymä. Lapsen tarpeet varhaiskasvatuksen lähtökohtana Varhaiskasvatuslakiin tulleiden muutosten myötä tuen antaminen lapselle on entistä velvoittavampaa. Tärkeää onkin vahvistaa henkilöstön pedagogista osaamista lapsen tukemiseksi. Uudessa mallissa tuen portaat ovat yleinen tuki, tehostettu tuki ja erityinen tuki. Lapsen kasvun ja oppimisen tukemisen lähtökohta tulisi aina olla lapsen tarve ja sitä pitäisi pystyä arvioimaan tuen portailla molempiin suuntiin. Silloin puhutaan tehostetusta tuesta, joka on yleistä tukea voimakkaampaa ja jatkuvampaa. Lakimuutos toi tuen kolmiportaisuuden käsitteen varhaiskasvatukseen. Varhaisen tuen portaat TEKSTI Johanna Heikkinen KUVITUS Shutterstock Kirjoittaja toimii opettajana Step-koulutuksessa. ?. . Tehostetun tuen piirissä oleva lapsi voi myös tarvita ulkopuolisen ammattilaisen, kuten esimerkiksi varhaiserityisopettajan, tarjoamaan tukea. Jos huomataan, ettei tehostettu tuki ole lapselle riittävä, tehdään hänelle erityisen tuen päätös, jolloin lapsi siirtyy kokoaikaisen erityisopetuksen piiriin. Samalla se sisältää myös yleisen pedagogisen tuen. Vaikka lapsen tarpeet ovatkin ohjanneet varhaiskasvatuksen toteutusta viimeiset vuosikymmenet, velvoittaa lakimuutos tarkastelemaan lapsen yksilöllisiä tuen tarpeita entistä tarkemmin. Seurakunnan varhaiskasvatuksessa tämänkaltainen inklusiivinen ajattelu on ollut jo pitkään osa toimintakulttuuria. Tuen kolmiportaisuuden myötä lapsen tarvitsema ja lapselle annettava tuki myös määritellään aiempaa tarkemmin
Yleinen pedagoginen tuki ei kuitenkaan tarkoita pelkästään toiminnallisia ratkaisuja, vaan siihen liittyvät kaikki rakenteelliset ratkaisut, jotka osaltaan mahdollistavat lapsen tarpeiden huomioimisen käyOlipa lapsen tuen tarve millainen hyvänsä, tärkeää on kuitenkin muistaa, että kyseessä on ainutkertainen lapsuus. 3. Huoli lapsesta voi olla arkakin asia, joten ulkopuolisen tuki ja rohkaisu voi olla merkittävää. Turvaudu rohkeasti verkostoihin. Varhaisen tuen portaat TEKSTI Johanna Heikkinen KUVITUS Shutterstock Kirjoittaja toimii opettajana Step-koulutuksessa. YLEINEN TUKI TEHOSTETTU TUKI ERITYINEN TUKI . Ainutkertainen lapsuus Olipa lapsen tuen tarve millainen hyvänsä, tärkeää on kuitenkin muistaa, että kyseessä on ainutkertainen lapsuus. Mikäli seurakunnan varhaiskasvatus on kuitenkin ainoa taho, jossa lapsi ja perhe ovat mukana, voisi olla tärkeää, että hyvässä yhteistyössä perheen kanssa lähdettäisi silloin yhdessä pohtimaan, mistä lapsi ja perhe voisivat saada tarvitsemaansa vahvempaa tukea lapsen kasvuun ja kehitykseen. Millaista pedagogista osaamista työyhteisössä on ja mitä kenties kaivattaisiin lisää. osallistuvien lasten osalta, joten yhteistä ymmärrystä näistä tarpeista ja niiden vaikutuksesta seurakunnan toimintaan tarvitaan entistä vahvemmin. ?. Olennaista on, että pedagogiset ratkaisut pystytään perustelemaan lapsen tarpeista käsin. Tässä lyhyt listaus siitä, mistä ainakin voisi lähteä liikkeelle. Tällöin on tarpeellista tarkastella myös päiväkerhon rakenteita tästä näkökulmasta ja pohtia, mitkä tekijät mahdollisesti estävät lapsia liikkumasta. Lapsen tuen tarpeiden huomioiminen seurakunnan toiminnassa Millaisia askeleita seurakunnan varhaiskasvatuksessa ja perhetoiminnassa tulisi ottaa, jotta lasten tuen tarpeet tulisivat huomioiduksi. Jokaisella lapsella on tarve saada kokea kuuluvansa joukkoon ja saada olla hyväksytty omana itsenään. Erityisesti silloin, jos lapsella ilmenee tarvetta vahvemmalle tuelle, on perusteltua kääntyä muiden kunnassa lapsiperheiden kanssa toimivien ammattilaisten puoleen. Loppujen lopuksi ajattelen myös, että ei ole olemassa ensisijaisesti erityistarpeisia lapsia vaan on olemassa vain lapsia, joilla on erilaisia tarpeita. Erilaisuuden ymmärtäminen ja näkeminen on samanarvoisuuden hyväksymistä ja edistämistä. 2. Seurakunnan varhaiskasvatuksessa ei tarvitse kyetä kaikkeen. 29 Me tekijät Me tekijät 29 Kuuleksä mua. Lisäksi muun muassa lapsen keskittymistä, havainnointitaitoja, sosiaalisia taitoja ja ajattelua voidaan tukea yleisen pedagogisen tuen ratkaisuilla. Kenties lapsi ja perhe ovatkin jo jonkin muun tuen piirissä. Haasteelliseksi lapsen tukemisen seurakunnan toiminnassa voi tehdä muun muassa toiminnan lyhytkestoisuus. Miten seurakunnan toiminnassa voidaan huomioida entistä paremmin lapsen yksilölliset tarpeet erityisesti silloin, kun hänellä ilmenee erityistä tuen tarvetta, lieneekin ajankohtainen kysymys. Kukaan ei tiedä kaikesta kaikkea ja nykytutkimuksen valossa lapsen erityistarpeista on saatu myös uutta tietoa. Samalla voitaisiin arvioida, miltä osin se tarvitsisi päivitystä. Esimerkiksi pedagogiset ratkaisut lapsen kielellisen kehityksen tukemiseen ja motoristen taitojen harjoitteluun kuuluvat yleisen pedagogisen tuen piiriin. Esimerkiksi ADHD, erilaiset neuropsykiatriset ongelmat ja käyttäytymisen haasteet saattavat näkyä myös seurakunnan varhaiskasvatuksessa eri tavoin, joten tietämys niistä voi olla hyödyllistä. tännössä. Jos esimerkiksi lapsiryhmässä tarvitaan tukea tunteiden ilmaisuun ja keskittymiseen, voi olla perusteltua monipuolistaa ja lisätä liikuntaa lapsiryhmässä. 1.Työyhteisön osaaminen ajan tasalle. Mitä inklusiivisemmaksi pystymme muovaamaan varhaiskasvatuksen toimintakulttuurin, sitä enemmän pystymme tarjoamaan aivan jokaiselle lapselle tärkeitä kokemuksia yhteenkuuluvuudesta ja kohdatuksi tulemisesta. Tuen kolmiportaisuudella ja inklusiivisella toimintakulttuurilla pyritään turvaamaan jokaisen lapsen tasavertaiset mahdollisuudet kasvuun ja oppimiseen. . Tietotaito käytäntöön. Tässä seurakunnan työntekijä voi olla perheen kannalta tärkeä tuki ja apu. Työyhteisössä voitaisiin aloittaa esimerkiksi kartoittamalla, millaista osaamista ja tietämystä sillä jo on oppimisvaikeuksista ja kehitysviivästymistä ja miten tuota osaamista voitaisiin kenties jakaa yhteiseksi hyödyksi
Koulutuksessa hyödynnetään Helsingin yliopiston Monikatsomukselliset oppisen tilat varhaiskasvatuksessa -tutkimushankkeesta kerrytettyä tietoa ja kokemusta. 30 Me tekijät Me tekijät 30 KIRKON TALOLTA Maailmanpyörässä -paneeli Lastenkulttuurifoorumissa 2.11.2022 Länsija Sisä-Suomen aluehallintovirasto järjestää marraskuussa kaksi samansisältöistä ja maksutonta katsomuskasvatuskoulutusta.. Leikillistä pedagogiikkaa ja leikillisiä tapahtumia on järjestetty kaikkialla Suomessa jo useiden vuosien ajan. Valtakunnallinen Lastenkulttuurifoorumi järjestetään Järvenpää-talossa 1.–2.11.2022. Olenko kasvattajana sinut omien tunteitteni kanssa liittyen katsomuskasvatuksiin ja monikatsomuksellisuuteen. Tarkemmat ohjelmatiedot julkaistaan Leikkipaiva.fi Leikkipäivä -seminaari 10.11.2022 Katsomuskasvatus varhaiskasvatuksen labyrintissa TULOSSA Synagoga, rauha, lohikäärmelyhty. Rukousmatto, blinit, buddha, papan hauta. Kirja koottiin samannimisen runokilpailun parhaimmistosta. Katsomusaiheinen lastenrunokirja Maailmanpyörässä tarjoaa merkityksellisiä sanoja ajattelun tueksi. Koulutustilaisuus sisältää kurkistuksia katsomusten todellisuuksiin, oppimisympäristöihin ja lapseen katsomuksellisena ajattelijana ja kokijana. Voiko runolla rakentaa kulttuuri-identiteettiä. Seurakunnat ovat vahva ja merkittävä Leikkipäivä-verkostotoimija. Tervetuloa!. Maailmanpyörässä-paneelissa keskustelevat runokilpailun voittaja Anni Tanskanen, FOKUS ry:n toiminnanjohtaja Marja Laine, lastenkirjailija, KM Elina Pulli sekä Kirkkohallituksen varhaiskasvatuksen asiantuntija, Ilkka Tahvanainen. Mannerheimin Lastensuojeliliitto järjestääkin valtakunnallisen seminaarin yhteistyössä Leikkipäivä-verkostokumppaneiden kanssa. Maksuton seminaari toteutetaan Kirkkohallituksen Mikael-salissa, ja tapahtumaa voi seurata myös verkkovälitteisesti. Koulutusiltapäivän tavoitteena on tarjota näkökulmia katsomuskasvatuksen pedagogiikan kehittämiseen. Koulutuksen asiantuntijoina ovat Silja Lamminmäki-Vartia, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto Ilkka Tahvanainen, KM, varhaiskasvatuksen asiantuntija, Kirkkohallitus sekä koulutukseen osallistujat! Ilmoittautumislinkki ja tarkemmat ohjelmasisällöt löytyvät aluehallintoviraston verkkosivuilta alkusyksystä 2022. Voiko katsomuskasvatuksen avulla nostaa esiin lapsen vahvuuksia ja mahdollistaa hyviä hetkiä varhaiskasvatuksessa. Tervetuloa edistämään jaettua ymmärrystä katsomuskasvatuksen mahdollisuuksista. Onko varhaiskasvatuksessa tilaa odottamattomalle ja ihmettelylle
Arvostan myös, että aikuisia varten Kasvua katsomuksesta -sivustolla on julkaistu osa runoista sekä teksteinä että äänitteinä: se lisää kirjan käyttömahdollisuuksia. painos 2022 TEKSTI Katri Korolainen Tavallisen erityinen -kirjassa lähestytään lapsen tuen ja hyvinvoinnin tarpeita moniäänisesti ja moniammatillisesti. / Joskus on hyvä vain kuunnella, katsoa. Kirjasta löytyy hyviä näkökulmia seurakunnan kasvatuksessa työskenteleville laajemminkin, vaikka erityisesti siitä hyötyvät kirkon varhaiskasvatuksessa ja perhetoiminnassa sekä pienten koululaisten parissa työskentelevät. / Kuunnella taivasta, maailmankaikkeutta. Runot tavoittavat lasten arkea kauniisti ja konkreettisesti: kuinka hiekkalaatikolla rakennetaan yhdessä, vaikka yhteistä kieltä ei olisi. / Oppia, mitä on olla sinä. Vaikka runoilijat ovat aikuisia, tekstit tavoittavat herkullisesti lapsen arjen kokemuksen eri kielistä, kulttuureista ja lapsia yhdistävistä asioista. Se antaa myös konkreettisia välineitä lapsen ja perheen osallisuuden vahvistamiseen lapsen kasvun ja oppimisen tukemisen kysymyksissä. Kirja teksteineen on lapsilähtöinen jo kuvituksesta alkaen. Kirja tarjoaa konkreettisia vaihtoehtoja kasvatusyhteisöille lapsen hyvinvoinnin tukemiseksi sekä ammattilaisten kesken että kodin ja lapsen ja perheen kanssa yhteistyötä tekevien osalta. Runot ovat helppoja lausua ja riimit kutittelevat mukavasti pienen kuulijan korvassa. / Kuunnella äitiä, kuunnella isää. / Kuunnella itseään, kuunnella sydäntä. Miten pyhä voi olla jännittävää ja turvallista yhtä aikaa. “Joskus on hyvä olla hiljaa. Kuinka hassuja sanoja maailman eri kielissä on, kuinka erilaisten uskontojen symboliikka on samalla arkista ja kiinnostavaa. / Kuunnella ystävää. Kuinka ihanalta tuntuu näyttää ystävälle omaa perhettään, kulttuuriaan ja taustojaan. Runokokoelman luomisessa lapset ovat olleet mukana mm valitsemalla suosikkirunonsa. Miten paljon voimme oppia toisiltamme. / Oppia, mitä on olla minä. Ilkka Tahvanainen MAAILMANPYÖRÄSSÄ Lastenrunokilpailun parhaimmistoa Siltala 2022 Maailmanpyörässä on lastenrunokokoelma, johon on kilpailun kautta haettu runoja erityisesti erilaisista katsomuksista ja kulttuureista. Tämä käy hyvin ilmi muun muassa kirjan esimerkeistä, joissa kuvataan perheiden kokemuksia erilaisista kohtaamisista ammattilaisten kanssa. / Sillä tavoin voi oppia. / Kuunnella vielä enemmän, lisää. / Oppia, mitä voimme olla yhdessä.” Kaisa Harju Paula Määttä & Anja Rantala TAVALLISEN ERITYINEN LAPSI: kasvun ja hyvinvoinnin tukeminen yhdessä PS-Kustannus, 3., uud. 31 Me tekijät Me tekijät 31 KIRJAHYLLY Toim. Erityispedagogiikan saralla perhelähtöinen lähestymistapa ei aina toteudu, vaikka ammattilaisten ajatus perheen tukemiseksi olisikin hyvä. Esimerkit herättelevät ja ravistelevatkin ajattelemaan asioita uudelleen perheen kannalta. Kirja haastaa lukijansa pohtimaan omaa suhtautumistaan erilaisuuteen sekä lapsen elämä eri vaiheissa ilmeneviin kasvun ja oppimisen haasteisiin. TEKSTI Johanna Heikkinen. Runkokoelmasta pulppuaa ilo ja Marjo Nygårdin kuvitus tuo rikkaisiin teksteihin valoa ja väriä. Samalla kun kirja luo monipuolisen katsauksen perheiden tilanteeseen nyky-Suomessa, se tarjoaa myös ammattilaisille välineitä perheiden rinnalla kulkemiseen erityisesti silloin, kun lapsella on kasvun ja oppimisen haasteita ja perheen hyvinvointi on jollain tavalla vaakalaudalla. Kirjassa pyritään vahvistamaan erityisesti niitä keinoja, joiden avulla lapsen ja perheen kanssa toimivat eri alojen ammattilaiset voisivat vahvistaa perheen hyvinvointia ja samalla tukea lapsen kasvua ja oppimista perhelähtöisesti. Maailmanpyörässä on mainio työväline katsomuskasvatukseen, mutta toimii myös iltasatukirjana omien pienien kanssa. Joskus on hyvä olla hiljaa. Kokonaisuus on herkullinen ja hersyvä! Idea kirjasta syntyi, kun Kirkkohallituksen varhaiskasvatuksen asiantuntija ja kirjan toimittaja Ilkka Tahvanainen huomasi, että suomenkielisestä lastenrunoudesta ei helpolla löydy sisältöjä ja tekstejä, jotka innostaisivat lasta tutkimaan katsomuksia ja kulttuureja, esittämään uusia elämänkysymyksiä
Olin valmistellut itseäni nuorempien sisarusten, siskon ja veljen äidin hautajaisia yhdessä heidän kanssaan. Tuo nuorimies otti minut halaukseensa ja piti pitkään kiinni, itki hiljaista itkua. Ajattelen, että se johtuu juuri rakkaudesta, jolla huivi on tehty ja ojennettu – näkyvästä ja tuntuvasta lupauksesta kulkea rinnalla.. Yhtäkkiä päivityksen oli nähnyt 37 000 ihmistä, niin moni jakoi päivitystä ja tahtoi lähteä mukaan. Huivia ojentaessani pyydän lupaa kietoa sen hartioille, ja jos saan, silittelen huivin sileäksi. Moni on kertonut, että lohtuhuivi lämmittääkin ihan toisella tavalla, kuin tavalliset huivit. Hartiat ovat herkkä paikka meissä ihmisissä, hartioilla kannattelemme joskus suuriakin taakkoja. Kerroin, että ne muistuttavat siitä, ettei surusta kenenkään pidä selvitä yksin. Lohtuhuivi on kulkenut matkassani vuodesta 2019, kun tein tärkeäksi muuttuneen Facebook-päivityksen seurakuntamme sivuille. Ensimmäiset kaksi otin mukaan valtavan kokoisen surun siunauksiin, kun sanoja oli melkein mahdoton löytää. Alussa neulottiin alkuperäistä Nikolai-huivimallia, sittemmin malleja on kehitetty myös miehille. Sisarusten pohtiessa, onko heidän lastensa hyvä osallistua siunaukseen, rohkaisin lämpimästi. Eihän sellaisia olekaan, eikä tarvitse, vierellä oleminen riittää. Kerroin mummusta ja hänen elämästään, kerroin että nyt mummulla on hyvä olla Taivaan kodissa. Kerroin seurakunnastamme, joka on siunannut huivit ja tahtoo kulkea surussa rinnalla sururyhmässä ja lohdun hetkessä. Lohtuhuivin ojentaminen tuntui minusta niin hyvältä, että hätäännyin: mitä teen, kun viimeinenkin huivi on ojennettu. Ja Jumalastakin kerroin, hänestä, joka ei jätä yksin niissäkään syvimmän surun hetkissä, joihin kukaan muu ihminen ei pääse. Ensin kiedoin lohtuhuivin siskon hartioille ja sanoin, kuten aina: ”Kun äidin käsi ei enää yllä, lämmittäköön tämä lohtuhuivi sinua ikävän ja surun hetkissä.” Sitten tein saman veljelle. Olin saanut vapaaehtoiseltamme Kaija Jääskeläiseltä kolme Tuomasyhteisön lanseeraamaa lohtuhuivia seurakunnan villasukkakeräyksen mukana. Koko tilaisuuden ajan olin herkillä mielin, sillä aprikoin vielä, uskallanko kietoa lohtuhuivin mummun lasten, siskon ja veljen hartioille. Meistä jokainen tarvitsee lohdutusta, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Kirjoitin päivityksen, kysyin, voisiko joku neuloa muutaman huivin lisää – ja loppu on historiaa. Alakouluikäisten lasten mummu oli ollut kaikille rakas, tuntui tärkeältä, että myös lapset saavat tulla mukaan hyvästelyn hetkeen. Lohtuhuivi on ollut minulle pappina valtava apu hetkissä, joissa suru on suuri. Lohtuhuivia lesken hartioille kietoessani huomasin, miten pieni ele synnytti meissä kaikissa jotain suurta, sanatonta. Silti se ei ole liian intiimi, hartioita voi koskettaa sisarellisesti ja kaverillisesti, silti lämpimästi. Sain huiveja postitse ympäri Suomea, eri seurakuntiin perustettiin Lohtuhuivi-piirejä ja Facebookiin syntyi yhä toimiva Lohtuhuivien lähettiläät-ryhmä. 32 Me tekijät Me tekijät 32 PAPIN PÄIVÄKIRJASTA Lohtuhuivin lämpöä TEKSTI Minnamaria Tammisalo Kirjoittaja on Avoin kirkko -toiminnan vastuupappi Aleksanterin kirkolla Tampereella. Ilokseni kuulin lasten Lohtunalleista, olisipa ollut ihana antaa nallet näille kohtaamilleni lapsille! Haaveilen, että löytyisi heitä, jotka kokisivat nallen neulomisen omakseen, ohje on jo olemassa! Lohdutus on meille ihmisille usein vaikeaa. Siinä hetkessä tajusin lohtuhuivin syvimmän hienouden. KUVITUS Pekka Rahkonen Siinä siunaushetkessä oli läsnä suuri suru. Siihen saakka olin ojentanut lohtuhuiveja vain leskeksi jääneille. Viime hetkellä tein päätöksen ja otin esiin tuomani lohtuhuivit. Tilaisuuden päättyessä menin perheen eteen kuten aina, kiitin ja otin osaa suruun niin omasta, kanttorin kuin seurakuntammekin puolesta. Kerroin vapaaehtoisesta neulojasta, joka on tahtonut neuloa siunausta ja lohdutusta silmukoiden sekaan. Mies, joka oli koko siunaustilaisuuden ajan lohduttanut lapsiaan ja lasten äitiä, antoi vihdoin omien kyyneltensä tulla. Yhdessä lauloimme, rukoilimme, laskimme kukat ja silitimme heipat rakkaan mummun arkulle. Kerroin, että minäkin olen käytettävissä vielä hautajaisten jälkeen, jos he kaipaavat juttukaveria. On haastavaa löytää sellaisia sanoja, jotka kattaisivat valtavan menetyksen
Sivut 48–49. Ideasta käytännöksi -osiossa avautuu ideoiden maailma ja kuljet inspiraation lähteillä. 34 Luovat lapset: Ilon ja surun perhoset s. 38 Hyvinvointia joogaja mindfulness -harjoitteista s. 33 Ideasta käytännöksi IDEASTA KÄYTÄNNÖKSI s. 42 Vaelluspolku hautausmaalla Musapyhis kokoontuu olohuoneeseen, ja pian puheenporina täyttää tilan. KUVA Hanna Tuuri. Juttelemme, laulamme, leikimme ja hassuttelemme
Tekisi mieli hyppiä ja pomppia ja kertoa kaikille, kuinka olo on onnellinen.. Joskus taas hihkut onnesta ja ilosta. Ripusta perhonen lentelemään oman huoneesi kattoon – tai kootaan ryhmän perhosista suuri perhosparvi! TYÖOHJEET & KUVAT Heli Arvilommi Ilon ja surun PERHOSET LUOVAT LAPSET Tarvikkeet • maalaushuopaa (taidetarvikeliike) tai kuitukangasta (valkoinen kertakäyttölakana tai –pöytäliina käy hyvin) • TAI piirustuspaperia esim. Voit maalata perhoseen surun tai ilon värejä – surun tummanpuhuvia sävyjä tai ilon ja onnen täyttämiä kirkkaita värejä. Jos et halua tällä kertaa maalata, perhosia voi valmistaa myös kauniista kierrätyspapereista ja leikata niihin kuvioita. kukkakaupan paperia, sakset Joskus mieli voi olla apea ja surullinen. On ehkä tapahtunut jotain ikävää tai kaipaat jotain läheistä ihmistä luoksesi. 34 Ideasta käytännöksi Lähetä suru matkaan perhosen siivin. 120 g/m2 • vesivärit, siveltimiä, vesikuppi • maalausalustaksi muovia • maalarinteippiä • kulhollinen vettä • askartelupunoksia tai metallilankaa, sivuleikkurit • helmiä (punoksesta läpi meneviä) • siimaa tai lankaa ripustamiseen Lisäksi leikattaviin perhosiin: (käytettyjä) lahjapapereita tai esim. Istuta ilo perhosen selkään
25 x 40 cm kokoinen tai vähän pienempi suorakaiteen muotoinen pala • kastele maalaushuopapala kokonaan veteen ja tasoittele maalausalustalle (jos käytät paperia, sitä ei tarvitse kastella) kuva 1 • kiinnitä pala kulmista maalarinteipillä maalausalustaan kuva 2 • jos käytät paperia, kastele paperi siveltimellä maalaten pelkällä vedellä • aloita maalaaminen: mieti, mitkä värit mielestäsi kuvaavat surua, mitkä iloa; valitse värit sen mukaan, haluatko tehdä ilon vai surun perhosen • maalaa vapaasti suurella, pehmeällä siveltimellä; kostealla alustalla värit sekoittuvat kauniisti toisiinsa kuva 3 • voit lopuksi `tiputtaa` väriä siveltimellä, niin saat perhoseen pilkkuja kuva 4 • laita maalaus kuivumaan • kun maalaus on kuiva, rypistä keskeltä niin, että voit taivuttaa askartelupunoksen tai metallilangan pätkän perhosen ympäri; kiepauta `tuntosarvet´ keskenään ristiin kuvat 5-6 • voit pujottaa tuntosarviin helmet ja taivuttaa sarvien päät, etteivät helmet karkaa kuva 7 • laita ripustuslanka kuva 8 Jos teet perhosen kierrätyspaperista, voit leikata siihen kuvioita näin: taivuta paperi pitkittäin 2-kertaiseksi ja leikkaa pieniä koloja taitoksen kohdalle. 35 Ideasta käytännöksi 1 2 3 4 5 6 7 8 Tee näin: • leikkaa maalaushuovasta/kuitukankaasta/paperista n. Voit myös muotoilla ja pyöristää saksilla siipien reunoja.
Suru aamussa odottaa, suru suuri ja sininen. Surun huntu hulmuaa, lämmin muisto lohduttaa. 03 4246 5376, Asiakaspalvelu palvelee klo 8–16 Pieni on Suurin katsomuskasvatuksen teemanumerot! Seuraava katsomuskasvatuksen lehti ilmestyy helmikuussa 2023 Kunnan ja seurakunnan väliseen varhaiskasvatuksen yhteistyöhön! ”Vähentää ennakkoluuloja ja tarjoaa tietoa!” Lehden lukijapalaute, Adam-lukijatutkimus, kevät 2021 TILAUKSET 1 Teema Myönteisen tunnistamisen työote Katsomuskasv atusta kaupunkimets än kupeessa 2 2022 KATSOMUSKASVATUSTA YHDESSÄ 1 / KATSOMUSK ASVATUKSEN TEEMANUM ERO OVET AUKI KATSOMUSK ASVATUKSEL LE! Hyviä hetkiä kirkkotilassa Katsomuskasvatusnumeroita voit tilata myös irtonumeroina/ nipputilauksena.. Surun siipi koskettaa. Nallukan mielestä pieni on suurin! Leikkaa tai kopioi talteen. Poimi Nallukka talteen tai tervehdi Nallukan kanssa läheistäsi. Heli Arvilommi – Nallukka on oman elämänsä seikkailija, jonka juttuja, jekkuja ja pieniä ilosanomia satelee koko vuoden ajan. 36 Ideasta käytännöksi LUOVAT LAPSET Surun perhonen Suru saapuu sattumalta, viereen nukahtaa. Suru viipyy vieraana, surun aika mennä on. NALLUKKA 1 Teema Jokaisella on katsomus! Lapsi katsomuksellisena ympäristöajattelijana 5 2021 KATSOMUSKASVATUSTA YHDESSÄ 2 / KATSOMUSKASVATUKSEN TEEMANUMERO OVET AUKI KATSOMUSKASVATUKSELLE! Katsomuskasvatuksen monet haasteet OVET AUKI KATSOMUS KASVATUKS ELLE! TILAAJAPALVELU JAICOM S-posti: lastenkeskus@atex.com p
TEKSTI Jenni Utriainen INFO TOCA MYSTERY HOUSE iOS, Android 3,99 euroa Ei vaadi wifiä Kun ulkona on pimeää ja syystuuli ujeltaa nurkissa, voi olla hauska kokeilla tunnelmaan sopivaa kummitusleikkiä. Nuori kohdeyleisö on pelin jännitysteemasta huolimatta otettu hyvin huomioon, ja se sopii hieman lapsen pelikokemuksesta ja mieltymyksistä riippuen noin 4-7-vuotiaille. Yhdessä huoneessa voi tehdä tieteellisiä kokeita värikkäitä nesteitä yhdistämällä ja niitä söpölle pikkuhirviölle syöttämällä. Hissillä pääsee hassun kammottavaan diskoon, ja yläkerran portaat taas johtavat surrealistiseen avaruushuoneeseen, joka tuntuu olevan paljon korkeammalla kuin toisessa kerroksessa. Pelaaminen on vapaata eikä pelissä ole ennalta määrättyä päämäärää. Surun huntu hulmuaa, lämmin muisto lohduttaa. Tässä pelissä Toca Boca on lähtenyt leikittelemään perinteisellä kauhukuvastolla ja onnistunut siinä varsin mainiosti. Toca Mystery Housessa onkin lastenpeleille epätyypillisen synkkä värimaailma, mutta mukana on myös hassuttelua ja huumoria eikä mitään kamalaa oikeasti tietenkään tapahdu. 37 Ideasta käytännöksi DIGILEIKIT Jännityspeli kammottaa ja naurattaa Juuri sopivan selkäpiitä karmiva voisi olla leikki, jossa mennään pimeään vaatekomeroon taskulampun kanssa huhuilemaan kammottavasti. Lasten kanssa voi pohtia, miten valaistus ja värit vaikuttavat siihen, miten katsoja tulkitsee tilanteen. Pelissä ei ole lainkaan perinteiselle kauhulle tyypillistä yllättävää säikyttelyä, ja pelin suunta on muutenkin täysin leikkijän omissa käsissä. Heli Arvilommi – Nallukka on oman elämänsä seikkailija, jonka juttuja, jekkuja ja pieniä ilosanomia satelee koko vuoden ajan. Toca Mystery House on lasten ”jännityspeli”, jossa seikkaillaan hylätyssä kartanossa. Toca Mystery House on oivallinen osoitus siitä, ettei lastenpelin tarvitse aina olla tyyliltään hilpeä ja karkkivärikäs, vaan myös pienille suunnatuissa sovelluksissa voi rohkeasti testailla muitakin tyylilajeja. Lapsia voi kannustaa keksimään pelin teemoista omia tarinoita sekä kuvittelemaan tai vaikka piirtämään talon asukkaita. Leikki alkaa mystisen kartanon ulko-ovelta, mistä pelaaja etenee syvemmälle rakennukseen ovia avaamalla ja huoneesta toiseen liikkumalla. Talon huoneet ovat vatsanpohjaa kutkuttavan hämäriä ja täynnä mystisiä esineitä ja ötököitä. Suru aamussa odottaa, suru suuri ja sininen. Tai sitten voisi kokeilla jotakin samansuuntaista jännää diginä. Surun perhonen Suru saapuu sattumalta, viereen nukahtaa. Poimi Nallukka talteen tai tervehdi Nallukan kanssa läheistäsi. Tarkoitus on katsella, tutkia ja tökkiä eteen tulevia asioita ja koluta pimeitä nurkkia. Hauskan leikin ja löytämisen ilon lisäksi peli tarjoaa aikuisen näkökulmasta myös kasvatuksellisen näkökulman, ja sitä kannattaakin katsella myös lasten kanssa yhdessä. On hyvä huomata myös se, että peliseura ja -ympäristökin voivat vaikuttaa siihen, jännittääkö peli vai ei. Turvallisesti sisätiloissa totta kai. Nallukan mielestä pieni on suurin!. Koska peli on tyyliltään erilainen kuin useimmat muut lapsille suunnatut sovellukset, pääsee sen kautta keskustelemaan myös erilaisista genreistä sekä siitä, miten elokuvissa ja peleissä saadaan erilaisia tunnelmia aikaan. Pari hassua ja ystävällistä monsteriakin kohdataan. Tarkemmalla tutkimisella huomaa, ettei kyseessä olekaan ihan niin hylätty rakennus kuin aluksi kuviteltiin, ja niin on karmivan leikkituokion ainekset kasassa! (Aikuisen näkökulmasta talo on tietysti vain sopivan jännittävä ja lapsiturvallinen paikka.) Pelin julkaissut Toca Boca on suuri ja tunnettu lastenpelifirma, jonka tuotteet ovat pääsääntöisesti olleet laadukkaita, mielikuvituksellisia ja täynnä hassuja yksityiskohtia. Surun siipi koskettaa. Suru viipyy vieraana, surun aika mennä on. Entä mikä merkitys musiikilla on erilaisten tunnelmien luojana
38 Ideasta käytännöksi JOOGA voivat monin tavoin tukea lasten hyvinvointia, kehitystä ja oppimista Varhaiskasvatuksessa hyödynnetään joogasta ja mindfulness-perinteistä nousevia harjoitteita, joiden käytöstä niin kasvatushenkilökunnalla kuin huoltajilla on kirjavia käsityksiä. ”Joogan ja mindfulness-harjoituksen juuret ovat Intian alueen uskonnollis-filosofisissa perinteissä. Väitöskirjassaan hän tutkii modernin mindfulness-harjoituksen historiaa ja buddhalaisia vaikutteita. Tyypillisesti jooga liitetään hindulaisuutena tunnettuihin traditioihin ja mindfulness buddhalaisuuteen. Tosiasiassa kuitenkin niiden varhaishistoria sisältää huomattavan paljon vuoropuhelua yli katsomusrajojen. Ville Husgafvel on uskontotieteen väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa. Mindfulness puolestaan viittaa tarkkaavaisuuden ja mielessä pitämisen kykyihin, joiden harjoittaminen on esitetty tärkeäksi jo varhaisimmissa buddhalaisissa lähteissä. Haastattelu pohjautuu Opetushallituksen Katsomuskasvatus varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa -tukimateriaalin yhteydessä tehtyyn podcast-käsikirjoitukseen. Katja Castillo on katsomusaineiden ja katsomuskasvatuksen yliopisto-opettaja ja väitöskirjatutkija Oulun yliopistossa. Terminä ”jooga” voi viitata tiettyyn filosofiseen näkökulmaan hindulaisuuden sisällä. Voit kuunnella podcast -keskustelun osoitteessa https://www.oph.fi/fi/ koulutus-ja-tutkinnot/ suunnitelmallistakatsomuskasvatusta-miten Dani Lahtisen haastattelussa väitöskirjatutkija Ville Husgafvel sekä yliopisto-opettaja ja väitöskirjatutkija Katja Castillo nostavat esiin joitain näkökulmia liittyen joogan ja mindfulness-harjoitusten paikkaan varhaiskasvatuksessa. Lisäksi hän työskentelee Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa Oppiminen uuden uskonnon ja henkisyyden konteksteissa (LeNeRe). TEKSTI Dani Lahtinen, Katja Castillo & Ville Husgafvel KUVITUS Shutterstock MITÄ JOOGALLA JA MINDFULNESS -HARJOITUKSELLA TARKOITETAAN. Nykyiset joogan ja mindfulness-harjoituksen muodot sisältävät Aasian katsomusperinteiden ohella huomattavia vaikutteita modernista länsimaisesta kulttuurista”, Ville Husgafvel kertoo. Lisäksi hän on aiemmin työskennellyt katsomuskasvatusta kehittävässä tutkimusja kehityshankkeessa Monikatsomukselliset oppimisen tilat varhaiskasvatuksessa. Samalla se on usein yleisnimitys Intian eri katsomusperinteiden meditatiivisille ja kehollisille harjoituksille. Hän tutkii väitöstyössään Emmanuel Levinasin filosofiassa esiintyviä toiseuden, toisen ja opetuksen käsitteitä ja peilaa niitä kasvatukselle asetettaviin tavoitteisiin. JUTUN TAKANA Jooga ja mindfulness-harjoitukset
”Tiedetai tutkimusperustaisuus tarkoittaa sitä, että tiettyjen harjoitusten ja harjoitusohjelmien vaikutuksista on tieteellistä tutkimusnäyttöä ja että harjoituksilla pyritään ensisijaisesti juuri näihin tutkimuksen kautta vahvistettuihin hyötyihin. Lisäksi tiedeperustaiseen harjoitukseen ei lähtökohtaisesti kuulu tieteellisen maailmankuvan kanssa ristiriidassa olevia uskomuksia tai olettamuksia”, Ville Husgafvel sanoo ja jatkaa: ”Tutkimuksissa joogaan liitetään paljon samoja hyötyjä kuin muuhunkin liikuntaan. Nämä osaltaan selittävät mindfulness-menetelmien todettuja hyötyjä stressinhallinnan ja psyykkisen hyvinvoinnin tukena. Näistä moniin sisältyy myös meditatiivisia hengitysja tarkkaavaisuusharjoituksia. Tunnetaitojen ohella hyödyt voivat liittyä esimerkiksi rentoutumiseen, keskittymiskykyyn ja kehotietoisuuteen. Mindfulness-tutkimuksessa painottuvat huomion itsesäätelyyn sekä omien mielentilojen tunnistamiseen, havainnointiin ja hyväksymiseen liittyvät taidot. Yleisesti ottaen joogan kohdalla suosituimpia ovat erilaiset fyysistä asentoharjoitusta korostavat muodot. Mindfulness-harjoitus puolestaan voi viitata sekä tiettyihin nykybuddhalaisuuden muotoihin että sekulaariin käyttöön kehitettyihin rentoutus-, stressinhallintaja terapiamenetelmiin. MILLAISIA TIEDEPERUSTAISET JOOGAN JA MINDFULNESS-HARJOITUKSEN MUODOT OVAT JA MIKÄ TEKEE NIISTÄ TIEDEPERUSTAISEN. ”Mielestäni joogan ja mindfulness -harjoitteiden käyt. Harjoittelun tavoitteet ovat pääasiassa terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä. ”Molempien termien alla kulkee suuri määrä erilaisia tekniikoita ja harjoitusperinteitä. Olennaista on, että kaikki varhaiskasvatuksen piirissä toteutettavat harjoitukset perustuvat varhaiskasvatussuunnitelman kasvatustavoitteisiin ja arvopohjaan”, Ville Husgafvel pohtii. Samalla on syytä korostaa, että vahvistettujen tutkimustulosten lisäksi joukossa on paljon myös alustavaa tietoa ja puutteellista tutkimusta.” MILLAISIA HYÖTYJÄ JOOGAJA MINDFULNESS-HARJOITUKSISTA VOISI OLLA ERITYISESTI VARHAISKASVATUSIKÄISTEN LASTEN KANSSA. Tarkemmassa keskustelussa olisi tärkeää aina määritellä, millaisesta joogatai mindfulness-harjoittelusta kulloinkin puhutaan. ”Jooga ja mindfulness-harjoitukset voivat monin tavoin tukea lasten hyvinvointia, kehitystä ja oppimista. Sen lisäksi erilaisilla hengitysharjoituksilla on autonomisen hermoston toimintaa tasapainottavia vaikutuksia. 39 Ideasta käytännöksi MILLAISIA LÄNSIMAISSA TUNNETUT JOOGAN JA MINDFULNESS-HARJOITUKSEN MUODOT TARKALLEEN OTTAEN OVAT. Jälkimmäisessä tapauksessa buddhalaisia meditaatioharjoituksia sekä niihin liittyviä näkökulmia on liitetty uuteen tiedeja tutkimusperustaiseen viitekehykseen”, Ville Husgafvel selittää
Joillekin lapsille harjoitteet voivat olla lähinnä liikunnallisia, toiset lapset saattavat kuitenkin ottaa niitä osaksi omaa maailmankatsomustaan. Jollekin lapselle nämä harjoitteet voivat olla jopa hengellinen harjoite, samoin kuin vaikka jouluevankeliumiin tutustuminen toiselle lapselle joulun läheisyydessä. Olisi tärkeää myös selvittää, mihin joogaja mindfulness-harjoituksiin (tai näiden termien käyttöön) liittyvät huolet todella perustuvat. 40 Ideasta käytännöksi täminen varhaiskasvatuksessa on perusteltua monestakin näkökulmasta. ”Kannustaisin aitoon dialogiin perheiden kanssa. Jotkut voivat liittää näihin harjoituksiin katsomuksellista sisältöä. Lapsella on vapaus tulkita maailmaa omista lähtökohdistaan käsin”, Katja Castillo sanoo. Avoimuus on tärkeää, ja esimerkiksi edellä esitellyillä tiedeperustaisilla hyödyillä voidaan perustella joogan ja mindfulness-harjoituksen paikkaa varhaiskasvatuksessa”, Katja Castillo vastaa. ”Aito keskusteleminen ja kuunteleminen ovat tosiaan avainasemassa. ”Yksinkertaisia ja turvallisia venytysja hengitysharjoituksia voi varmasti jokainen käyttää työssään. Jos harjoitteita hyödynnetään vain liikunnallisista tai tunnekasvatuksellisista syistä ja katsomuksellisuus häivytetään taustalta, saatetaan huomaamatta omia toisesta kulttuurista sille tärkeää ainesta. Samalla joogan ja mindfulness-harjoituksen historia avaa monia katsomuskasvatukseen liittyviä mahdollisuuksia, jos kasvattaja vain on tästä historiasta tietoinen”, Ville Husgafvel vahvistaa. Itse tarkastelen näitä kuitenkin erityisesti katsomuskasvatuksen näkökulmasta. MILLAISIA ASIOITA JOOGAAVA LAPSI TAI MINDFULNESS-HARJOITUKSIA TOTEUTTAVA LAPSI SAATTAA KOKEA. Tiettyihin katsomusperinteisiin palautuva historia ei tee harjoituksesta uskonnollista tai henkistä, jos ei lapsi tai kasvattaja itse sille sellaista merkitystä anna. Silloin kyseessä ei olisi enää kasvatus. ”Juuri näin. Näissä keskusteluissa on tärkeää että kasvattaja itse tuntee sekä joogan ja mindfulness-harjoituksen katsomuksellista historiaa että varhaiskasvatuksessa hyödynnettyjen lähestymistapojen eroja uskonnollisiin harjoitusperinteisiin”, lisää Ville Husgafvel. Yksi niistä on juuri tuo tunnekasvatus. ”Lapsen kokemuksessa saattaa olla läsnä kehollisuus, mahdollisuus rauhoittua tähän hetkeen. Miten henkilöstö voisi lähestyä perheitä, jotka kokevat joogan tai mindfulness-harjoituksen syystä tai toisesta vieraaksi omalle maailmankuvalleen. Kasvatukseen kuuluu olennaisesti riskinotto. Niiden taustaan tutustuminen voi siis vahvistaa lasten kulttuurista osaamista, niin sanottuja kulttuurinja uskonnon lukutaitoja”, Katja Castillo sanoo. Huolta harjoitusten sopivuudesta varhaiskasvatuksessa ei siis tule ohittaa. Todellisten katsomuksellisten ristiriitojen ohella sieltä voi löytyä taustalta myös väärinkäsityksiä ja puutteellista tietoa. Säännöllisempi ja laajempi joogan ja mindfulness-harjoitusten hyödyntäminen on kuitenkin hyvä toteuttaa siihen pohjakoulutuksen saaneiden henkilöiden toimesta”, arvioi Ville Husgafvel. Varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksen osana lasten kanssa voidaan esimerkiksi pohtia joogan ja mindfulness-harjoitteiden suhdetta Aasian uskontoihin sekä sellaiseen henkisyyteen, joka ei välttämättä ole suoranaisesti sidoksissa Suomessa perinteisesti tunnettuihin uskontokuntiin. JOOGA. VOIKO KUKA TAHANSA HYÖDYNTÄÄ HUOLETTA JOOGAA JA MINDFULNESS -HARJOITUKSIA OSANA OPETUSTA. Eli emme voi oikeastaan täysin kontrolloida lapsen kokemusta. Tunnustetaan, että joillekin näihin harjoituksiin voi liittyä katsomuksellista sisältöä eikä huolta harjoitusten sopivuudesta varhaiskasvatuksessa tule siis ohittaa
Niiden äärelle on hyvä pysähtyä, antaa niiden ravita omaa mieltä ja kuunnella, mitä ne itselle juuri nyt kertovat. Levollisen, aidon itsen tavoittaminen edellyttää meiltä paljon, mutta se kannattaa. Silloin avautuu väylä todelliseen muutokseen. Hellstenin voimauttavat ajatukset kannustavat ja luovat luottamusta. Muut lukevat meitä sellaisina kuin olemme, eivät sellaisina kuin yritämme olla. Ei tarvitse odottaa suuria katastrofeja, voi luoda pieniä itse. Aito ihminen tunnistetaan, ja hänen läsnäolonsa ja rohkeutensa kutsuu mukaan muita. Alkuun pääsee tekemällä rohkeita valintoja, pelosta huolimatta. Elämme suhteessa muihin ihmisiin. Uskallus kohdata vaikeat asiat kuljettaa meitä eteenpäin. On rohkeutta kohdata haavansa, kukistaa egonsa ja olla ihminen elämän kaikilla areenoilla yksityisen lisäksi yhteisöllisillä. 41 Ideasta käytännöksi facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja seurakunnille lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi TOMMY HELLSTEN Elää, uskaltaa 52 korttia rohkeampaan elämään TOMMY HELLSTEN Olemisen voima Kirja rohkeasta ja levollisesta vaikuttamisesta Meidän tulee singota elämämme haaveidemme suuntaan, sinne missä ovat syvimmät toiveemme. Elämä kantaa sitä, joka suostuu elämään. ISBN 6418132002054 Hinta 23,90 ISBN 9789523546714 Hinta 32,90 UUTUUS! Omaa elämäänsä pohtiville 23,90€ 32,90€ Aito ihminen tunnistetaan UUTUUS!. Kirjailija Tommy Hellstenin ajatuksiin perustuvat kortit johdattavat tunnistamaan sisäisen voimamme ja mahdollisuuden muutokseen. Se on perusta kestävälle, hedelmälliselle vuorovaikutukselle suhteessa muihin
Tarkkaile, mitä eläimiä on tällä kertaa näköpiirissä. Annetaan tilaa eri katsomuksia edustavien ihmisten kysymyksille ja vastauksille! Voit tulostaa tämän aukeaman rastit sivustolta lastenkirkko.fi 1. Tämä on hautausmaa. Haudalle on laitettu muistomerkki, jossa on kuolleen ihmisen nimi, sekä päivämäärä, jolloin hän syntyi ja kuoli. Mikä. Millainen paikka hautausmaa sinun mielestäsi on. Haudalle on tuotu kynttilä. Hautausmaalla muistellaan ihmisiä, jotka ovat kuolleet. Kun huomaat eläimen, tee jokin liike, joka on samanlainen kuin näkemälläsi eläimellä. Lastenkirkko.fi-sivustolla on saatavilla myös Enkelipolku, joka johdattaa tutustumaan Suomen ev. Voit liittyä tutkimuspartiolaiseksi ottamalla tästä tarvitavat varusteet. 4. Hautausmaalla on paljon kasveja ja eläimiä. Kerro vieressä olevalle, miltä sinusta täällä hautausmaalla tuntuu. Mitä näistä muistelemisen tavoista huomaat tällä hautausmaalla. Täällä muistellaan. kirkon hautausmaihin kirkon oman uskon näkökulmasta. Mitkä näistä kuvista löytyvät tältä hautausmaalta. Voit näyttää keholla myös, millaisen kasvin olet nähnyt – suuren puun, heiluvan heinän vai matalaa ruohoa. Lisäksi tarvitset uteliaan mielen. Jos eläimiä en näy tällä kertaa, tutki kasveja. Kun lapsiryhmässä on perheitä eri kulttuureista ja katsomuksellisista taustoista, haaste voi tuntua todella suurelta. Voit liittyä tutkimuspa rtiolaiseksi ottamalla tästä tarvittavat varusteet. lut. 1. Muut voivat arvata, minkä eläimen olet nähnyt. Mukava, että tulit kanssamme tutkimaan. 3. HAUTAKIVIEN KUVAT KERTOVAT LOHDUTTAVISTA ASIOISTA.. Täällä muistellaan . Hautausmaa on suuri puisto. 1. TÄMÄ ON HAUTAUSMA A Hautakivissä ja muissa muistomerkeissä on usein nimen lisäksi myös kuvia. Kuolema on lapsia kiinnostava aihe, josta puhuminen voi olla aikuisille haastavaa. Hautausmaa on paikka, jossa oleminen herättää tunteita. Mukava, että tulit kanssamme tutkimaan. 4. Täällä ihmetellään elämää. 2. Lisäksi tarvitset uteliaan mielen. Tutkikaa yhdessä. Lapset ovat kuitenkin taitavia huomioimaan ja hyväksymäänkin erilaisuuden. Aurinko Daavidin tähti Enkeli Kukka tai oksa Kuunsirppi Käsi tai kädet Lintu tai monta lintua Risti Tähti Valokuva Joku muu muistomerkki, symboli tai kuva. Kuvat kertovat lohduttavista ja toivoa tuovista asioista. Ihmisillä on erilaisia tapoja muistella kuolleita. Haudalle on laitettu pieniä kiviä muistamisen merkiksi. Haudalle on tuotu kukkia. Hautausmaa on lepopaikka. 3. Hautausma a on lepopaikka. Tarjolle voi ottaa varusteeksi esimerkiksi: • tutkijan viitta/nauha, joka voidaan antaa kaikille osallistujille • kehys, jonka voi asettaa johonkin, mitä voisi tutkia tarkemmin 2. Vaelluksen toteuttamien edellyttää luonnollisesti yhteistyötä hautausmaata ylläpitävän yhteisön kanssa. Täällä ihmetellään elämää. Oleellista on lämmin ja avoin tunnelma, jossa voi esittää kysymyksiä. 42 Ideasta käytännöksi TEKSTI Anita Ahtiainen SYMBOLIKUVITUKSET Pixabay VAELLUSPOLKU Vaelluspolku hautausmaalla Lastenkirkko.fi tarjoaa pyhiinvaelluspolkuja hautausmaalle Tutkimuspartion polulle tehtävät on muokattu sellaisiksi, että niiden pohjalta voi tutustua sekä eri uskontojen että myös uskonnottomiin hautaustapoihin. 2
Mitkä näistä kuvista löytyy tältä hautausmaalta. Yleisesti ottaen tähti viittaa korkeamman voiman läsnäoloon ja johdatukseen. Tähti voidaan liittää toiseen symboliin, kuten ristiin tai kuunsirppiin. Nouseva aurinko kertoo toivosta, että kuoleman jälkeen tulee uusi oikeudenmukainen elämä. Se kertoo, miten Jeesus ihmeellisellä tavalla voitti kuoleman. Käsien kuva kehottaa turvautumaan rukoukseen surun hetkellä. Hautausmaan hautoihin on laskettu arkussa tai uurnassa ihmisiä, jotka ovat kuolleet. Millaista suru on. Minkä ikäinen hän on ollut, kun hän kuoli. Kukka tai oksa kertovat, että elämme ja kuolemme kasvien lailla ja lopulta maadumme niinkuin nekin. Kuka on ollut surullinen, kun tämä ihminen kuoli. Aurinko b. Lintu voi olla vertauskuva kuolleen sielusta, siis siitä, kuka hän oikein todella on ajatuksineen ja tunteineen. Lintu tai monta lintua g. Elämä on siinä välissä. Kuvat kertovat lohduttavista ja toivoa tuovista asioista. Risti on kristinuskon tunnus. Käsi tai kädet ovat rukouksen symboli olivatpa kädet ristissä tai avoimena ottamaan jotakin vastaan. Risti h. Hautamuistomerkkien sanoma, Olli Seppälä, Kirjapaja 2005 5. Enkeli 7. Näytä se ystävällesi ja tutkikaa sitä yhdessä. Risti kertoo, että kristityt uskovat uuteen elämään taivaassa. Hautakivissä ja muissa muistomerkeissä on usein nimen lisäksi myös kuvia. LÄHDE: Surun ja toivon kuvat. Mitä silloin voi tehdä, kun on surullinen. Kasvi on kuollut. Kukka tai oksa d. Keitä ihmisiä tänne on haudattu. Mitä hyvää toivot hänen elämässään tapahtuneen. Maailmassa kaikella elävällä on alku ja loppu. Risti on Jeesuksen merkki. Joskus tähteen liittyy ajatus, että ihmisen kuollessa taivaalle syttyisi uusi tähti. Muslimit ajattelevat, että kuoleman jälkeen on uusi oikeudenmukainen elämä. Laskeva aurinko kuvaa sitä, kuinka kuolema on kuin ilta, jolloin elämän päivä päättyy. a. Kukaan ei voi tarkkaan tietää, mitä kuolemassa ja kuoleman jälkeen tapahtuu. Lintu voi myös kuvata ajatusta, että kuollut ihminen on nyt vapaa ilman elämään kuuluvia huolia. Tähti voidaan kuvata haudalle monin tavoin. 43 Ideasta käytännöksi Aurinko on haudalla kuvattu tavallisesti joko nousevana tai laskevana auringon puolikkaana. Daavidin tähti c. Kuollut ei tunne, ajattele tai tee mitään Kuolema on myös salaisuus, jota ei täysin tunneta. Yleensä kuunsirppi hautakivessä kertoo, että paikkaan on haudattu muslimi. Ota toisella kädellä kiinni vieruskaveriasi: ”Me elämme. Pikkuhiljaa se muuttuu maaksi. Hautausmaalla iloitaan elämästä. Käsi tai kädet f. Kiitos elämästä.” Tietoa symboleista a b c d e f g h i. Valitse lähetä joku hauta, jota haluat katsoa tarkemmin. 6. Sen elämän aika on loppunut. Selvitä, minkä niminen ihminen siihen on haudattu. Hautakivessä tällainen tähti on yleensä merkki siitä, että haudattu on kuulunut juutalaiseen seurakuntaan. Lintu tai monta lintua voi tarkoittaa monta eri asiaa. Kuunsirppi e. 8. Daavidin tähti on kuusisakarainen tähti, joka muodostuu kahdesta päällekkäisestä kolmiosta. Kuunsirppi on islaminuskon tunnus. Tähti voi olla merkki syntymästä ja se voidaan piirtää kuolleen syntymäajan viereen. Ruumis, joka on laitettu maahan, muuttuu maaksi niin kuin kasvitkin. Tähti i. Enkeli on turvallinen olento, jonka tehtävänä on saattaa ihmistä kuolemassa. Hautamuistomerkkeihin piirretyt kuvat kertovat toivosta ja luottamuksesta, että lopulta kaikki on hyvin. Katso ympärillesi, huomaatko jonkun kellastuneen kasvin. Paina toinen käsi sydämelle: siellä säilyvät kaikki rakkaat ihmiset aina. Se ei ole enää vihreä ja elävä, vaan kellastunut ja kuivunut
. . . . . ja san. ?. . . . Nyt on joulukuu -laulussa kalenterin luukku avautuu pienten kehosoittojen tahdissa. . ?. . . . . . Itse olen jouluihminen ja joulun perinteet ovat minulle tärkeitä. . . ?. . . lai sa a len te ri ka lu kuu, jou Nyt on Hidastuen D A A7 A7 D A7 D A A7 A D A D D . . . Tyyli voi vaihdella joka päivä. . Voidaan taputella käsiä, polvia, reisiä, päätä – voidaan suhistella käsillä tai tömistellä jaloilla. . . tuu! näin. ?. . . . . . . ?. . . . . . . . koo, kaa, sä koo,nee des kaa, Yy, Yh Yy, vau tuu. . . . . . . . . . . . . . a te ri ka len päi vän jas tuu tä pal siel Pian vau tuu. . . . . Henna Väistö Nyt on joulukuu 12 9 7 4 . Työskentelen lastenohjaajana Rovaniemen seurakunnan varhaiskasvatuksessa, päätyönäni kirkkomuskaritoiminta. . Mitä vain keksitään! NYT ON JOULUKUU LAULA – LEIKI – LIIKU Laula – leiki – liiku -palstan sisällöstä vastaa Step-koulutuksen musiikkikouluttaja Riikka Jäntti. ?. . . Vuosi on kulunut nopeasti ja pian alkaa joulun odotuksen aika. On jännittävää avata luukku aamuisin. . . . . . säv. . lu kuu, jou on Nyt suus. . On ihanaa olla osallinen lasten ilosta ja odotuksesta. . Musiikkijoulukalenteri. . . . ?. . ???. . . Päiväkodissa tai -kerhossa luukku avataan yhdessä koko ryhmän kanssa. . . nee läm koo, sil Yy, kaa, näin. . kä kun näin. Lapsille tärkeä ja odotettu perinne on joulukalenteri. . . . . . . . näin: nee vau a se me kaa, koo, pu tam Yy, Nyt ta me nee näin. . . . . . . . . . 44 Ideasta käytännöksi TEKSTI & TOTEUTUS Henna Väistö Kirjoittaja ohjaa muskariryhmiä Rovaniemen seurakunnassa.
Entäpä joulun lähestyessä kolmen tai neljän kaverin kanssa. Syntyy ”tähtitaivas”, jota voidaan yhdessä katsella. Lumiukkomarssin (trad.) tahtiin. Taustalla voi soida esim. Lopuksi lumiukot levähtävät valkoisen hallaharson alla. Jouluisia terveisiä täältä joulupukin kotikaupungista Rovaniemeltä! Iloa ja valoa joulun odotukseen! LAULUT Pieni liekki (säv. Kalenterin luukusta tulee aihe (esim. san. Leena Pantsu) Lumiukkomarssi (trad.) Walking in the air säv. Toisen adventin aikaan voi kokeilla kynttilän tekemistä kaverin kanssa – millainen kynttilä silloin syntyy. san. Onnistuuko suuren suurten ja pienen pienten piparien leivonta. Pientä liekkiä laulaen ketjussa syttyy jokaisen lapsen oma sormikynttilä. 45 Ideasta käytännöksi Kynttilä Ensimmäisen adventin aikaan sytytetään kynttilä ja opetellaan Pieni liekki -laulun ensimmäinen säkeistö. Kokeillaan myös piparkakkumuoteilla soittoa. Rakennetaan lumiukkoja itsestä muotoillen: vartalo, jalat, kädet, pää, hattu jne. Anni Pesonen ja Suvi-Orvokki Arjotie, san. Lumiukko Soiva soppa -kirjassa on kiva lumiukon rakentamislaulu nimeltä Lumiukolleni. Syntyisikö jopa hienoja lumilyhtyjä. Esim. Henna Väistö Osaakohan leipuri Hiiva leipoa pipareita. trad. Tuiki tuiki tähtönen (kellopelin palaset), iltaisin sua katselen (kaikki soittimet). Anna-Mari Kaskinen) Tuiki tuiki tähtönen (säv. Piparkakku Voita, sokeria, mausteita, taputellaan, kananmunaa, jauhoja ja vielä siirappia heitellään taikinaan. Lopuksi kapellimestari näyttää, kun tulee hiljaisuus. Sekoitetaan taikinaa – piparkakkua tuoksuvaa ja makoisaa kohta maistellaan. Kokeillaan, miltä tuntuu laulaa tuttu laulu pelkillä viittomilla. Laulua voidaan liikkua ja leikkiä joulukuusennauhojen kanssa. Tähti Lauletaan ja leikitään yhdessä laulua Tuiki, tuiki tähtönen. Niistä syntyy taikina ruskea. Sitten lumiukot voivat lähteä marssimaan/pomppimaan/hiipimään jne. Kootaan ihastuttava tähtiorkesteri erilaisista helisevistä soittimista: triangelit, kulkuset, lankoihin kiinnitetyt kellopelin palaset, lautassoittimet ja lusikat. Joulukuusennauhoista voi tehdä kaverin kanssa yhteisen tähden lattialle. Lauletaan ja leikitään, mutta lauletaan pullien tilalla pipareista. Aihetta voi toteuttaa mm. Sormikynttilän sytyttäminen kaverin kynttilästä on aina mukavaa. Pekka Simojoki, san. Lopuksi tehdään koko ryhmän yhteinen tähti kaikkien keskelle. Tuiki, tuiki tähtösestä löytyy kivoja instrumentaaliversioita taustaksi. Voidaan kokeilla myös soittaa eri voimakkuuksilla, pientä hiljaista soittoa ja voimakkaampaa soittoa. Lumiukko-elokuvasta tuttu Walking in the air. Maisa Krokfors) Lumiukolleni (säv. Omalla kehollaan jokainen voi muodostaa kynttilän, vaikkapa pitkän varpaillaan seisovan kynttilän tai kyykyssä oleva pienen tuikkukynttilän. Osa lapsista heiluttaa harsoa, osa makoilee harson alla. Tuiki, tuiki, tähtönen (kellopelin palaset kilautettuna toisiin), iltaisin sua katselen (triangelit), korkealla loistat vaan (kulkusten kilinää), katsot alas maailmaan (lautaset/lusikat). laulun, leikin, liikkumisen ja kädentaitojen avulla. Orkesterilla on kapellimestari, joka näyttää, kenen vuoro on soittaa hetken ajan säkeen jälkeen. kuva) päivän tekemisiin. Howard Blake) Leipuri Hiiva (trad.)
Hervannan kirkon yläkerrassa kokoontuu kahdesti viikossa samaan aikaan eri huoneissa kaksi ryhmää. Näköiskuvilla myös leikittiin sekä yhdessä että vapaan leikin aikana. Isommat lapset puolestaan pohtivat mm. Sitten askarreltiin jokaiselle ikiomat Päkät pahvista ja silkkija leikepapereista. sitä, oliko jokin reilua vai epäreilua, Peetu kertoo. Sen jälkeen olikin mukavaa katsoa näytelmää, jossa hahmoina esiintyneet Hanna ja Terhi etsivät ratkaisuja pulmatilanteisiin ja löysivätkin niitä lasten avulla. Kerhoviikon toisessa kokoontumisessa muisteltiin edellisellä kerralla kuultuja asioita. Puheeksi tuli myös Lastenkirkko ja se, miten päiväkerhojen kautta perheet voidaan tutustuttaa laadukkaaseen kristilliseen materiaaliin. Lastenkirkko.fi-sivuilta tulostetut värityskuvat innostiMuutama lapsi kerrallaan pääsi tabletilta pelaamaan Lastenkirkko.fi -sivuston pelejä.. Lammas ystävineen esiteltiin kerholaisille Lastenkirkon sivuilta sekä kertoen että videolta katsoen. Tämä onnistui, kun Peetu toi töihin ison tv-ruudun ja Terhillä oli työläppäri. – Pienimpien ryhmässä lapset pomppivat omat Päkät käsissään. Askartelu taisi olla heille projektin innostavin juttu, arvelee Peetu. Ensimmäisellä kerralla ryhmät leikkivät yhdessä ”Tuku tuku lampaitani, päkä päkä pässiäni” -laulua. Kolme lastenohjaajaa innostui järjestämään omissa kerhoryhmissään Päkä-viikon. Keväällä pieniä 2–3-vuotiaita ohjasivat lastenohjaajat Peetu Ahtola ja Terhi Vitikainen, isompien 4–5-vuotiaiden ohjaajana toimi Hanna Koivisto-Pöntinen. – Kommentit olivat iän mukaisia, eli pienimpien jutut eivät välttämättä liittyneet nähtyihin sisältöihin. Lastenkirkon materiaalista kolmikko valitsi teemaviikon keskushahmoksi Päkä-lampaan. Lapset katsoivat samat tilanteet myös videolta. 46 Ideasta käytännöksi LASTENKIRKKO PÄKÄ-VIIKKO päiväkerhossa tutustutti perheitä Lastenkirkkoon TEKSTI Merja Salonen Tampereen Eteläisen seurakunnan varhaiskasvatuksen tiimipalaverissa keskusteltiin keväällä mediakasvatuksesta
Piirustushaasteeseen osallistumalla tulee dokumentoitua ja jaettua lasten upeita töitä, joita tehtäisiin muutenkin. Turva • 27.11.–5.2. Toivottavasti Lastenkirkon sisällöt inspiroivat leikkijöitä myös kotona.. – Sivustolta löytyi monenlaista selkeää aineistoa. alkaen. – Nyt alkaneena työkautena otamme käyttöön Lastenkirkon materiaaleja kerhoryhmissämme, sanoo Terhi. Suoraan lapsille ja perheille suunnatun tekemisen ja tiedon lisäksi sivustolla on seurakuntia varten maksutta ladattavaa materiaalia ja vinkkejä. Välittäminen • 27.3.–31.5. Ilo • 1.6.–30.8. Varsinkin aasipeli nauratti ja jännitti – saisiko aasi napattua porkkanan vaiko ei. Laste www.lastenkirkko.fi ANNA ÄÄNESI PÄKÄ JA SUSI SILEÄ JOULUN JÄLJILLÄ VIDEOJOULUKALENTERI avautuu jälleen 27.11. Hänen mukaansa haasteet eivät aiheuta lisää työtä vaan tekevät perustyöstä kivempaa. 47 Ideasta käytännöksi LASTENKIRKKO TARJOAA SEURAKUNNILLE LAPSIA JA PERHEITÄ KUTSUVAN ILMEEN JA PALJON VALMISTA SISÄLTÖÄ Lastenkirkko on aarreaitta seurakunnan varhaiskasvattajille. Juhla • 6.2.–26.3. Lisäksi lastenohjaajat kertoivat heille sekä eteisessä että WhatsApp-ryhmässä sivustosta, jossa on myös aikuisille suunnattua lapsiperhevaiheeseen liittyvää tietoutta. Riitta Hyrkäs Lahdesta on ollut ideoimassa Lastekirkon kuvataidehaasteita. Eteläisen seurakunnan varhaiskasvatuksen pastori Matti Etelänsaari teki A4-kokoisen Lastenkirkko.fi-esitteen vanhempia varten. Luonto vat kerholaisia tarttumaan värikyniin. Asia oli uusi meille kaikille, mutta Päkä-viikon aikana se tuli tutuksi, Hanna toteaa tyytyväisenä. Kirkon yläkerran seinällä on iso puu, jonka oksalta Päkä kurkkii kerholaisten touhuja tulevan syyskauden aikana. Muutama lapsi kerrallaan pääsi Terhin tabletin viereen selailemaan sivuston tarjontaa ja pelaamaan sivuston peliä. Yksi lapsi kertoi myöhemmin pelanneensa aasipeliä lentokoneella matkustaessaan. AJANKOHTAISTA SISÄLTÖÄ JUURI NYT LASTENKIRKON VAALIT Voitte järjestää seurakuntavaalien yhteydessä paikalliset lastenvaalit tai osallistua valtakunnalliseen lastenvaaliin Lastenkirkko.fi-sivustolla. Muistathan myös, että Lastenkirkolla on oma YouTubekanava, sovelluskaupoista saatavissa oleva Päkän päivä -peli sekä Spotify-kanava musiikin kuunteluun. LASTEN KUVATAIDEHAASTEIDEN AIHEET 2022–2023 • 15.9.–26.11. Lastenkirkko.fi-sivuston kautta pääset tutustumaan median monipuoliseen sisältöön
Jaamme surun ja luopumisen asioita nyt yhdessä. Lapsista pienimmät kertovat, että he tulevat surullisiksi, jos he eivät pääse ulos leikkimään päivän aikana. Tulevaa kuorokeikkaa varten treenaamme myös Jippii-kuoron Majakaksi maailmaan ja Valo voittaa -lauluja. Lapset kertovat, että vanhempien kanssa puhuminen auttaa suruun. ”Kynttilän sytytän, valo murtaa pimeän. Nämä laulut ovat mukaansatempaavia ja iloisia lauluja maailman valosta. 48 Ideasta käytännöksi HYVIÄ HETKIÄ Pieniä hyviä hetkiä – suru iloksi vaihtuu! TEKSTI Eleonora Printz KUVAT Hanna Tuuri Kirjoittaja on Parkanon seurakunnan vastaava lastenohjaaja. Lauluihin on myös koreografiat – hyppyjä, heilutuksia, kyykkyjä ja piiloutumisia – niitä mekin teemme! Musapyhis kokoontuu olohuoneeseen ja puheenporina täyttää tilan, kun laulut on laulettu. Useimmat lapset muistavat kyllä olleensa joskus surullisia, mutta he eivät oikein osaa sanoa, mistä suru johtui. Surullisena väsyttää, itkettää ja päätäkin alkaa särkeä. Pyysin heitä myös ottamaan mukaan oman pehmolelun tai muun esineen, joka luo turvaa. Aika on koskettaa, aika hiljaa odottaa. Kynttilän sytytän, niin vähän ymmärrän. Suru tuntu lasten mielestä aika ikävältä. Lapset valitsevat kortteja, jotka heidän mielestään liittyvät. Laulut pyörivät yhä mielessä, niiden sanat ja sanoma. Pyysin heitä pohtimaan, milloin he ovat kokeneet surua tai ovatko he joskus joutuneet luopumaan jostakin. Koirasta luopuminen on aiheuttanut monelle surua. Surun tunteen he tunnistavat. Laitoimme piirin keskelle Päkän tunnekortit. Edellisellä kokoontumiskerralla annoin lapsille miettimispuuhaa kotiin. Olen avannut musapyhisläisille kotioveni jo yli 20 vuoden ajan, ja toivon että lapset voivat tulla suruineen ja murheineen sekä iloineen turvalliseen ympäristöön, jossa aikuinen kuuntelee heitä ja jossa voidaan keskustella asioista yhdessä. Aika on syntyä, aika kuolla, aika on rakastaa, aika surra. Alkuun sytyttelemme kynttilöitä ja tutkimme Parkanon kirkon tapulin pienoismallia. Kynttilän pienen sytytän.” Musapyhisryhmämme on koolla, ja alkuun kajautamme Jukka Salmisen kauniin Kynttilän sytytän -laulun. ”Yleensä kun nukkuu, niin yöllä unohtuu surut.” ”Uusi koira”, huudahtaa yksi lapsista, ”uusi koira auttaa ettei enää sure vanhaa koiraa.” Myös toisten lemmikkien kanssa ajan viettäminen vie surua pois
Yksi lapsista jää vielä tutkimaan Päkän tunnekortteja. Korteista löytyy myös pelontunne, ja samassa lapset miettivät, mitä he pelkäävät. ”Mun isä on kuollut”, sanoo eräs lapsista, mutta ei sitten jaksa siitä asiasta sen enempää sanoa. Muun muassa tällaisia asioita lapset kertovat: ”Mun veli sai kipsin pois jalasta.” ”Laulaminen.” ”No tänne musapyhikseen tulo.” ”Kaverit Iina ja Lilli.” ”Hoitopäivä, sain olla mummulassa hoidossa.” ”Kaikki.” Lasten kanssa keskustelut ovat todella antoisia. ”Minä vien myös kukkia hautausmaalle äidin ja mummun kanssa”, eräs pikkupoika toteaa. Surua he eivät pelkää, mutta hämähäkkejä, sammakoita, hyttysiä ja ampiaisia ainakin! Jälleen keskustelu palaa luopumisen teemaan. ”Suruun tarvitaan rauhallisuutta”, eräs miettii. Yhdestä asiasta lähdetään liikkeelle ja kohta on asianhaaroja yhtä monta kuin on lapsia. Kun antaa lapsille mahdollisuuden keskustella – ja kun kuuntelee heitä – voidaan päätyä yhteiseen iloon, vaikka suru olisi ollutkin valtavan suuri. Keskustelun päätteeksi pohdimme vielä, mikä on ollut parasta juuri tässä päivässä. ”Surun jälkeen voi kokea olevansa ihan hämmentynyt”, kuulen jonkun sanovan. Lapset kertovat, että he ovat käyneet hautajaisissa, ja jouluaattona käydään viemässä kynttilöitä hautausmaalle. ”Täältä löytyi syyllisyyskortti”, hän sanoo ja lisää: ”Riita, siitä voi tuntea syyllisyyttä.” ”Hei, minä rakastan äitiä”, kuuluu iloinen huudahdus, kun rakkaus-kortti löytyy lattialta. Valokuvatessamme näitä pieniä hyviä hetkiä huomaamme, että suru on vaihtunut iloksi!. 49 Ideasta käytännöksi suruun tai luopumiseen
Kätkeytyykö suru hymyn taa. Voiko surun syliinsä sulkea. 50 Ideasta käytännöksi HILJAISUUDEN IKKUNA Onko surulle sopivan kokoista laatikkoa. Reppuunko se pitäisi pakata. Voiko sen päälle astua. Vai istuuko se viereesi bussissa. TEKSTI Miia Raninen KUVA Shutterstock Miia Raninen on Tapiolan seurakunnan perhetyöntekijä. Palaako suru kynttilän liekkinä. Hautausmaallako sen tapaa. Onko surun toinen nimi ikävä. Voiko surua jakaa. Voiko surun taskuun tunkea. Valuuko se vetenä silmistä. Le ik ka a ta lte en hi lje nt ym ise n ku va ks i.
51 Ideasta käytännöksi Le ik ka a ta lte en hi lje nt ym ise n ku va ks i.
Kaisa Raittila on Pyhäkoululehden ja Lastenkirkon pitkäaikainen toimittaja, jonka kynästä ovat myös muun muassa Pienelle parasta -materiaalit. Monipuolisten puuhien ohessa teos johdattaa joulun sanoman äärelle. 52 Teema facebook.com/lastenkeskus facebook.com/kirjapaja lastenkeskus kirjapaja @LastenKeskus @Kirjapaja www.lastenkeskus.fi www.kirjapaja.fi KLASSIKKO KAISA RAITTILA JOHANNA NORDBLAD Päkän puuhat joulu Uudessa joulupuuhakirjassa lähtevät Lastenkirkosta tutut Päkä ja Pulmu joulun jäljille. Johanna Nordblad on Lastenkirkkomedian ilmeestä vastaava taiteilija. Kirja sopii erityisesti perheen pienimmille. ISBN 9789523546882 Hinta 6,11 Puuhaa jouluun! 6,11€. Päkän puuhat innostaa leikkiin, ihmettelyyn, puuhaan ja tarinointiin. Hänellä on laaja ja monipuolinen kirjallinen tuotanto