Rekyyli 1/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

SPRINGFIELD XDM-40 - XD KOHUTUILLA PARANNUKSILLA MARLIN XL7 - VIPULUKKOVALMISTAJAN PULTTILUKKOINEN JÄLLEENLATAUSKOULU, OSA 3 - VÄLINEIDEN PERUSTEET 6 4 14886 8 5 4468 PAL.VKO 2009-13. JÄLLEENLATAUSKOULU: VÄLINEET 1 2009 7 90 Tiedä mistä puhut TERMINOLOGIA KUNTOON PRACTICALIN MM-KOLMONEN RISTO HIRVIKALLIO EU KÄSKEE SUOMI KONTTAA 685446-0901 09001 BAIKAL MP-161K - PIENOISKIVÄÄREIDEN SPUTNIK
tilatut aseet vielä vanhaan hintaan. lipas - piippu 414 mm, kok.pituus 855 mm Saatavana runsaasti lisävarusteita! HANKINTAPÄIVÄT! 650 GrandMaster 5.5" 9mm .38super Erinomaisen tarkka ja taloudellinen kilpa-ase STEEL-ammuntaan sekä kivääri-practicalin ja SRA-ammunnan harjoitteluun. 28.2.2009 saakka tai niin kauan kuin tavaraa riittää. Ensimmäisellä laskulla veloitamme 30 euron kampanjamaksun. voim. .22LRkaliiberi mahdollistaa turvallisen urheiluammunnan myös sellaisilla sisä- ja ulkoradoilla, joissa isommat kivääri-kaliiberit ovat kiellettyjä. PREMIUM KILPA-ASEET Viim. Hinnat nousevat 1.2.2009 TruBor 5.5" 9mm .38super Allekirjoita! Addressi "Aseiden totaalikiellon vastustaminen" www.adressit.com/aseet Asemafia rahoittaa asekauppaa. Osta nyt, saat 10 kk maksuaikaa! Korko 0 %, tilinhoitopalkkio 4 /kk. Jyväskylä | Kuopio | Lappeenranta Seinäjoki | Tampere | Turku. Mahdollisille jatko-ostoille Aktiiviraha MasterCard Kortti -tililuoton todellinen vuosikorko on 23,45 % (11/08), kun luoton määrä on 1000 euroa. 2575 EDGE 5.0" 9mm/.40S&W 3425 TACTICAL 5.0" 9mm 1845 1895 KYMPPIRINKIHOMMIIN! PA10 voittajan valinta 1225 www.tesro.de Jyväskylä ARMORIA Tapionkatu 20 Puhelin: 0207 299850 jyvaskyla@asemafia.fi Kuopio ARMORIA Tulliportinkatu 27 Puhelin: 0207 299852 kuopio@asemafia.fi Lappeenranta WILD SPORT Pormestarinkatu 6 Puhelin: (05) 5411403 lappeenranta@asemafia.fi Seinäjoki EF-SECURITY Valtionkatu 14 Puhelin: 0207 856550 seinajoki@asemafia.fi Tampere ARMORIA Kuninkaankatu 10 Puhelin: 0207 299 857 tampere@asemafia.fi Turku TURUN AMPUMAKESKUS Aninkaistenkatu 16 Puhelin: (02) 4675357 turku@asemafia.fi MATCH 895 "hetivalmis" kisa-ase SPORT paineilmapistooli www.roehm-rg.de 675 www.asemafia.fi ASEMAFIA Laatuasekauppias Tarj. Todellinen vuosikorko 2000 euron ostolle on 7,93 % ja luottohinta 2070 euroa. KISAKALUSTON KESTOHITTI: talvitarjous GSG-5 GenII + 22-patr.lisälipas "MP-5" .22LR pienoiskivääri - Made in Germany - itselataava kertatuli, - 2-, 10- tai 22-patr. 31.1
RISTO HIRVIKALLIO s. 64 Henkilökuvassa:
Tero Kuitunen Koska vaimentimien luvanvaraisuudelle ei ole ainoatakaan järkeen käyvää perustetta, ei asiaa voitu sivuuttaa ilman reagointia. Tämän perusteen merkitys putoaa lopulta nollaan, kun huomioidaan se, että rikolliset eivät lähtökohtaisestikaan noudata lakeja. Narun toisessa päässä nykii EU, joka on jo moneen otteeseen osoittanut sen, että sillä ei ole käsitystä Suomen olosuhteista. Aseasioissa syynä on ilmeisesti se, että esimerkiksi laaja-alainen metsästysharrastus on Keski-Euroopassa tuntematon asia. Seitsemäs vuosikerta. Tämä seikka on ujutettu julkisuuteen vaimennin-tiedotteen sisällä, aivan kuin kyseessä olisi täysin merkityksetön asia. Tämä on tietenkin nyky-Suomessa turhaa unelmointia, koska vaikuttaa vahvasti siltä, että oman pään pitämisen suurena esteenä on myös kotimaisten päättäjien asiantuntemuksen puute. Rajoitusaikeiden sijasta näinkin hyödyllisen välineen yleistymistä pitäisi tukea valtion taholta. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Lisäksi kannattaa huomioida, että direktiivin perusteella luvanvaraisiksi ovat joutumassa muutkin kuin paineenalaiset aseen osat, joista mainitaan erikseen aseiden kehykset tai rungot. Nyt Suomen olisi aika kasvaa aikuiseksi ja haistattaa pitkät tällaisille typeryyksille. Kaikki oikeudet pidätetään. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Toisaalla tässä numerossa vaimenninasiaa onkin ruodittu tarkemmin AAHY:stä saatujen tarkennusten perusteella. REKY YLI pl 82, 00511 helsinki puh: 09-827 5556 email: toimitus@rekyyli.fi www.rekyyli.fi ISSN 1459-4633 PÄÄTOIMITTAJA Jarkko Koskinen TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Tero Kuitunen TEKIJÄT Esa Höysniemi Erkki Lahtinen Hannu Uronen Sauli Luolajan-Mikkola Markus Forsström Otso Vainio Arto Määttä Ari Siukola Esa Toivonen Teppo Nikkanen Juha Hirsimäki Sasu Mattila ART DIRECTOR Paula Laitinen GRAAFIKKO Antti Teittinen VALOKUVAAJAT Arsi Ikäheimonen Julius Koivistoinen Esa Toivonen ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET asiakaspalvelu@rekyyli.fi puh: 09 827 5556 (klo 8:00-16:00) MEDIAMYYNTI Jani Leskinen 0400 613 744 jani.leskinen@firekustannus.fi TILAUSHINNAT 12 kk 54,95 euroa kestotilaus 49,95 euroa / 12 kk KUSTANTAJA Fire-kustannus Oy PL 82, 00511 HELSINKI Rekyylin kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Fire-kustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Suomi on kuin se kuuluisa pässi narussa. Käytännön seuraukset voivat kuitenkin olla esimerkiksi aseiden rakentelua harrastavalle melkoisen raskaat, tosin tämä riippuu lupamenettelyn muodosta, joka tässä vaiheessa tuntuu olevan vielä pahasti hakusessa. Niillä voidaan lisätä ampuma-ratojen lähiympäristön viihtyvyyttä ja vähentää kuulovammoista aiheutuvia kuluja yhteiskunnalle. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Rekyyli ilmestyy 8 kertaa vuodessa. REKYYLI Muunnostaulukko 1 gramma (g) = 15,43236 grainia 1 graini (gr) = 0,064799 grammaa grainia 40 60 80 100 120 140 grammaa 2,59 3,88 5,18 6,47 7,77 9,07 grainia 180 200 240 300 400 500 grammaa 11,66 12,95 15,55 19,43 25,91 32,39 1 unssi (oz) = 28.34952 g 100 g = 3,5273962 unssia 1 tuuma (") = 25,4 mm tuumaa 10 15 20 mm 254 381 508 tuumaa 25 30 40 mm 635 762 1016. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Rekyyliin lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Niinpä tiukennukset koskettavat jälleen VAIN rehellisiä harrastajia. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. Fire-kustannus Oy vastaa Rekyylin toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Ja kuten tiedämme, tämä ei pidä paikkaansa. PA AKIRJOITUS Pidetään möykkää! Olen pyrkinyt suhtautumaan suunniteltuihin lakimuutoksiin rauhallisen harkitusti, vaikka välillä se on ollut vaikeaa. Kauniimmin sanottuna meidän lainsäädäntömme mukautetaan direktiivin mukaiseksi, vaikka siitä olisi vain ja ainoastaan haittaa. Suomessa vaimentimet ovat ammunnanharrastajien ja metsästäjien tehokas keino vähentää laukausmelua ja suojata omaa (ja metsästyskoirien) kuuloa. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Tämä ei tietenkään olisi ongelma, jos tällä päässä pidettäisiin oikeissa kohdissa oma päämme, niin kuin muissa EU-maissa on tapana Näin ei asia kuitenkaan ole. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Mainitun tiedotteen ja siihen liittyvän lainmuutoksen takana on EU:n asedirektiivin muutos. Emme takaa Rekyylissä julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Ampuma-aseiden vaimentimet voivat muualla Euroopassa ja elokuvissa olla salamurhaajien välineitä, mutta tällä ne eivät sitä ole. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Kun Sisäasiainministeriön Arpajais- ja asehallintoyksikkö (AAHY) julkaisi marras-joulukuun taitteessa tiedotteen äänenvaimentimien valmistamisen ja asentamisen luvanvaraisuudesta, itsehillintä oli jälleen koetuksella. Sen seurauksena Suomi vapaaehtoisesti sotkee erittäin hyväksi havaitun ja täällä toimivan aselakinsa. Esimerkiksi taloudellinen tuki vaimentimen hankkijalle olisi paikallaan. On syntynyt vaikutelma, että ilmeisesti täälläkin vaimentimia pidetään niin tehokkaina, että laukauksesta kuuluu vain olematon napsahdus ja siksi ne lisäävät riskiä, että asetta käytettäisiin rikokseen
48 MILJOONALAATIKKO 50 JÄLLEENLATAUSKOULU OSA 3: Välineiden perusteet 64 HENKILÖKUVA: Risto Hirvikallio 74 SILLISALAATTI 78 TOP STORIES 79 KYSY VASTAA 80 PÄHKINÄNKUORESSA: Mondragon M1908 81 PATRUUNANURKKA: 7,62x25 Tokarev 82 ETUVETO HENKILÖKUVA: Ö RISTO HIRVIKALLIO 64. SISALTO aseet 06 BAIKAL MP-161K .22LR 14 SPRINGFIELD XDM .40 S&W 20 MARLIN XL-7 28 RUGER BISLEY 34 MKE T94A2 SPRINGFIELD XDM .40 S&W 14 38 SAKO "JOURNEYMAN" L579 VARMINT .308WIN 42 SAFARIKIVÄÄRI EDULLISESTI, OSA 1 46 PARDININ PRACTICAL-PISTOOLIT 54 TESRO PA10 58 THEOBEN SLR KAASUJOUSI-ILMAKIVÄÄRI 66 RISTO HIRVIKALLION KALUSTO patruunat & tarvikkeet 60 VORTEX PUNAPISTETÄHTÄIN 62 MIKOHIT-KUMIMAALIT veitset 70 CRKT ANUBIS 72 SOG KILOWATT kolumnit & vakiopalstat RUGER BISLEY 28 24 VAIMENTIMET LUVANVARAISIKSI
ERGONOMIAN ALKEET 6 WWW.REKYYLI.FI
Aseet eivät ole tässä tapauksessa poikkeus. Kysymys herää, onko tämä vain muotoilultaan uusittu tavallinen itselataava kivääri, vai kätkeytyykö pinnan alle pienoiskivääreiden Sputnik? TEKSTI: AIMO PAUKKU KUVAT: ARSI IK ÄHEIMONEN JA JARKKO KOSKINEN WWW.REKYYLI.FI 7. BAIKAL MP-161K Venäjältä ja entisestä Neuvostoliitosta on aina tullut kaiken uuden mukana myös roppakaupalla vanhoja, hyväksi todettuja ratkaisuja oikeastaan kaiken vähänkin tekniikkaa sisältävien tuotteiden mukana. Nyt tutustumme Baikalin MP-161K -pienoiskivääriin, jonka ulkonäkö varmasti herättää mielipiteitä
Oli 1990-luvun laatuongelmien syynä mikä tahansa, ovat kaikki nykybaikaleihin perehtyneet sitä mieltä, että se on parantunut huomattavasti näistä ajoista. Se, että ase on tummanharmaa ja siinä on samanmuotoinen perä, ei ole kovin hyvä peruste plagiaattisyytöksille. Nämä kuitenkin ovat lähinnä vanhoja Tozeja, eikä Baikalia ole koskaan pidetty pienoiskiväärivalmistajana. Oli muotoseikoista mitä mieltä tahansa, jakaa Baikal takuuvarmasti mielipiteitä ja ennen kaikkea tukillaan. Toinen, ehkä enemmän parantuneeseen valmistuskulttuuriin vaikuttanut tekijä on vuonna 2002 Vladimir Putinin allekirjoittama laki, joka käytännössä sosialisoi yli tuhat "valtiolle tärkeää yritystä" valtion hallintaan. Liekö kannustimena ollut Beretta Cx4:n suhteellisen hyvä menekki maailmalla vaiko vain tarve tuoda "designia" mukaan venäläisiin aseisiin, on kiväärissä hirvittävän paljon samaa ilmettä kuin Berettassa. Muovitukkiin on etu- ja takaosaan tehty venäläisistä sotilaskivääreistä (1891-1944) tutut leikkaukset, joihin tavallisen hihnan laittaminen on kyllä helppoa, mutta kaiken hyödyn siitä saadakseen pitäisi aseeseen löytää vanha sotilaskiväärin hihna, jossa on erilliset poikittaiset kiinnityshihnat päissä. Toki muutama kalkkivaari vielä muistelee kolmenkymmenen vuoden (ja ylikin) päähän, jolloin metsoja ammuttiin yksipiippuisella Baikalilla sataan metriin ja kuinka ny- kyaseet eivät ole mitään verrattuna silloisiin, mutta debaattia voidaan käydä paitsi mittaustarkkuuksista, myös muistikuvien tuoreudesta. Siinä missä Berettan Cx4 aikanaan herätti keskustelua varsin poikkeuksellisella, mutta modernilla muotoilullaan, on MP-161:ssä lainattu paljon enemmän 1970-luvun avaruustarinoista. Näiden mukana myös Baikalin valmistaja Izhevsky Mekhanichesky Zavod. Baikalin tunnetuimmat tuotteet täällä ovat ehdottomasti haulikot. Tietty sutjakkuus on avainsana, eli Baikal on hyvin virtaviivainen ase. Tarkemmin katsova ei kuitenkaan löydä mitään suoraan kopioitua - muodot kun tuppaavat olemaan suoraan peräisin ergonomiasta ja tämä on ilmeisesti ollut myös lähtökoh- tana aseen suunnittelijoilla, Sergei Voinkovilla ja Vitali Matiushinilla. Tällä ei suurta merkitystä ole, sillä ammuttaessa ne eivät häiritse. Joidenkin huhupuheiden mukaan 15 vuotta sitten idän siviiliasetehtaat työnsivät ulos linjoilta kolme kertaa suurempaa tuotantoa kuin aiemmin. Nyt kannattaa ajatella vähän laaja-alaisemmin. Pitääkö tämä paikkaansa, mene ja tiedä, mutta joidenkin ajan venäläisten aseyksilöiden laadusta voi hyvinkin saada lisäpontta uskomukselle. Hyvä muotoilu on hyvää muotoilua, eikä Pertti Perusinsinöörin kämmen eroa meistä tavallisista sukankuluttajista mitenkään. Itäisestä naapurimaasta on saapunut maahamme pienoiskivääreitä enemmän kuin moni jaksaa laskea. Niihin kohtiin, joissa siitä saattaisi herkkäkämmenisille tulla haittavaikutuksia ja ahdistusta, on suunniteltu aiemmin mainitut kumiset otepalat. Bai- kalin tapauksessa, puhutaan millin levyisestä saumasta, joka jää ympäri aseen pituussuunnassa halkaisevaan linjaan kun kaksi tukinpuolikasta kiinnitetään toisiinsa. Ehdottomasti erikoisinta tukin suunnittelussa on kuitenkin sen poskipakka, sillä kyseinen varuste ei ole tämän hintaluokan pienoiskivääreissä mitenkään itsestäänselvyys. Yhtäkkiä aseiden vienti länteen kasvoi, kun rajat aukenivat ja vientirajoituksista ei tarvinnut enää sen kummemmin välittää - ja samalla myös laatu romahti. Muotokieleltään se muistuttaa niin paljon saman valmistajan Drozd-ilmakonepistoolia, että muistan ensimmäisen kerran kuvan kivääristä nähtyäni luulleen sitä ilmakivääriksi. Poskipakka 8 WWW.REKYYLI.FI. Aseen tukki on valmistettu muovista, jossa kahvan peräosassa, sekä tukin etuosan alla on pehmeämmät harmahtavat kumiotepinnat. Koeammuntoihin aseeseen varattiin bipodi, mutta hiukan yllättäen aseessa ei ole perinteisen mallisia hihnalenkkejä lainkaan. Normaalisti muovitukissa ne pahassa tapauksessa millin kymmenesosan kohollaan olevat "saumat" johtuvat valukoneesta. Eikä se sitä olekaan. Toki aseen virtaviivaisuus tuo optisen tähtäimen linjaa kuin luonnostaan alaspäin, mutta korkeammilla tähtäinmalleilla pakka on varmasti eduksi. Ja kun kaiken voi valjastaa ulkomaisen rahan hankkimiseen, myös Baikalilla alettiin kiinnittämään huomiota siihen, mitä asiakkaat oikeasti haluavat tai tarvitsevat. Avoähtäimet ovat hyvin vankkaa tekoa. Toki on mallia otettu muualtakin. Ainoat Baikalin valmistamat .22-kaliiperiset aseet ovat yhdistelmäaseita, eli IZH-56 (valmistettu vuosina 1956-1964) ja IZH-94 MP. Tässä kohtaa joku voi ajatella muovitukin ollessa kyseessä, että ainahan niitä saumoja on. Tukissa ei ole juurikaan teräviä kulmia, vaikka saumat irvistelevät melkoisesti. Baikalin avotähtäimet on selkeästi tarkoitettu tähtäimiksi, eikä hätävaroiksi. FLASH GORDON, WHERE ARE THOU? Baikal MP-161 on ensinäkemältä ase, jota ei pienoiskivääriksi ajattelisi. Etutähtäin on kiinteä, massiivinen jyvä joka kiinnittyy suoraan piippuun, kun takatähtäin muistuttaa rakenteeltaan enemmän jykevää pistoolitähtäintä, kuin yleensä pienoiskivääreissä nähtävää rimpulaa takatähtäintä. 1990-luvulla kaikki kuitenkin muuttui ja myös Baikalista tuli markkinaorientoituneesti länteen katsova yritys - toki slaavilaisvivahteisesti, kuten tapana sielläpäin on
Oikealla puolella lukon sisärakenteesta vie tilaa viritystapin kiinnitys WWW.REKYYLI.FI 9. Tarkemman tutkimuksen jälkeen huomattiin, että lipaskuilun sisäpuoli on tehty kyllä metallista, mutta siihen on jätetty reiluja aukkoja, joista irrallinen patruuna oli sitten sijahtanut lipaskuilun ja ulkokuoren väliin. Irtivääntämiseen tarvitaan työkaluja ja niillä taitamaton saa varmasti ikävät jäljet tukin pintaan. Kuten aiemmin tuli jo mainittua, niin aseen tukki koostuu kahdesta puolikkaasta ja näin on myös laukaisukoneiston kohdalla. Itse aseen metalliosat ovatkin tavanomaiset. Avotähtäimet ovat venäläiseen tapaan varsin positiivista vaihtelua länsimaisille "laitetaan nyt tuohon edes jonkinlaiset tähtäimet"-ajatteluun. Kaareva lipas kiinnittyy aseen alapuolelle siten, että lippaan pohjalevy jää näkyviin puolisen senttiä. Veikkaisin, että tämä on yksi surkeimmista laukaisutuntumista, mihin koskaan minulla on ollut ilo tutustua. Liipaisinkaari on kiinteä ja liipaisimen takaa löytyy aseen haulikkomainen varmistin. Lipas vetää yhdeksän patruunaa ja sen koukkumainen pohjalevy ulkonee aseesta vain hiukkasen. saadaan liukumaan yläasentoonsa löysäämällä kahta ruuvia ja vetämällä pakkaa ylöspäin. Ensimmäisten koelaukausten aikana kävi mielenkiintoinen sattuma, kun ammunta jouduttiin keskeyttämään ulkopuolisista syistä. Sen sisältä kuului iloinen kopina, kun pat- ruuna kuului hakkaantuvan vasten muovista ulkokuorta. Niiden avulla koneiston puhdistaminen käy kuin tanssi. Säädöt ovat selkeät ja tähtäinkuva tarkka. Lippaan vetoisuus on yhdeksän patruunaa. Tämä ei taas ole ihan niin yksinkertainen operaatio, kuin luulisi. iskuvasaran akseli kiinnittyy molemmin puolin tukinpuoliskoihin. Kumi, kuin myös etutukissa oleva kappale, on nimittäin todella tiukassa. Tämä nostaa korkeutta lähes sentillä, jolloin oikeastaan kiikari kuin kiikari on asennettavissa ilman takatähtäimen tielle osumista. Mainittava ominaisuus aseen avotähtäimistä on, että ne sijaitsevat melko matalalla kiikaritähtäimen asennuskorkeuteen verrattuna. Valmistaja kertoo polymeeriosien kestävän poikkeuksellisia lämpötiloja (-60 +140), alkaleja, heikoimpia happoja, liuottimia ja niin edelleen. Valmistajalla oli suunnitteluvaiheessa tarkoitus tehdä aseeseen kymmenen patruunan lipas, mutta kun alkuperäisen lipaskonstruktion kanssa tuli ongelmia, vähennet- tiin kapasiteetti yhdeksään luotettavuuden parantamiseksi. KUOREN ALTA Aseen laukaisu on tehtaan jäljiltä yhdellä sanalla kuvaten omituinen. Kyseinen koukku toimii hyvin käden tukena ammuttaessa. Ampuja luonnollisesti irrotti lippaan, veti liikkuvat taakse ja totesi yksikantaan, ettei piipussa ollut patruuna hypännyt ulos. Lukko on siis normaali massasulkuinen lukko. Tukki pitää halkaista, jonka vuoksi kahvassa oleva kuminen otepala pitää myös vääntää irti kiinnikkeistään. Se lyö patruunakannan yläreunaan, joka on hiukan yllättävää ottaen huomioon vanhan venäläisen ajatuksen, että kannan alareunasta reunakantanallinen patruuna syttyy parhaiten. Koneisto onkin rakennettu puoliskojen väliin siten, että mm. Toki valmistuksen kannalta tämä on halvempi tapa kuin tehdä laukaisukoneisto helposti irrotettavaksi moduliksi joka irtoaisi tukista kaksi ruuvia irrottamalla, mutta käyttäjän kannalta purkaminen on näin äärimmäisen hankalaa. Lukkoa mainostetaan jossain lähteissä "interiatoimiseksi", mutta mitään muuta siihen viittaavaa ei ole, paitsi palautinjouseton iskuri. Vaikka patruuna olikin melko turvallisessa paikassa, päätettiin se sieltä poistaa ennen ammunnan jatkumista. Aseen ympärillä pyörittiin yksissätuumin ja todettiin, ettei ampumapöydälläkään näkynyt irrallista patruunaa. Lukossa on yksi palautinjousi, joka on niputettu kokopitkän karan kanssa aseen piippusuuntaan katsoen lukon vasempaan reunaan. Laukaisukoneisto itsessään on melko tavanomainen, mutta sitä ympäröivät rakenteet eivät. Etutähtäin pilkistää tukin etuosasta valtavana metallijyvänä ja takatähtäin muistuttaa rakenteeltaan pistoolien vastaavia. Parhaimman kuvan saa, kun ajattelee sitä kuminauhana, jonka jännitys kiristyy mitä pidemmälle sitä vetää, kunnes se lopulta katkeaa. Kyseinen osa on muutenkin hiukan erikoisesti suunniteltu, sillä sen iskupää on suurin ikinä näkemäni. Kadonneen patruunan kohtalo oli täysi mysteeri, kunnes joku huomasi ravistella asetta. Laukaisukoneiston (joka muuten likaantuu melkoisesti) puhdistaminen on helpointa tehdä koko aseen takatukki kädessä ja pesemällä koneisto sopivan harjan ja puhdistusaineen kanssa. Kun kivääriin haluaa asentaa optisen tähtäimen, kiinnitetään lukonkehykseen päälle picatinny-kisko
Raudat kiinnittyvät takatukkiin erillisen harkkokiinnityksen kautta. Ensimmäinen ammuttu sarja oli välttävä, jonka jälkeen kasan koko alkoi levitä voimakkaasti. Koeammunta aloitettiin nopeimmalla patruunalla, jolla on usein saatu itselataavissa aseissa hyviä tuloksia, eli Fiocchin Ultrasonicilla. En pelkästään osunnan vuoksi, vaan myös yleisen hinta-laatusuhteen ja saatavuuden vuoksi. Näitä olivat CCI Standard ja Lapua Master. CCI Velocitor edusti koepatruunoista taas toista ääripäätä, eli noWWW.REKYYLI.FI. Kun etutähtäin kiinnittyy piippuun yhden ruuvin puristusharkolla - ja kyseinen harkko taas tukeutuu tiukasti etutukkiin, onkin aika miettiä jo tarkkuuskokeita ja tulevia ongelmia. KOEAMMUNTA Ampumaradalle aseeseen valittiin kuutta eri patruunaa, joiden 10 uskottiin antavan parhaan kuvan aseen käyttäjien valitsemista patruunatyypeistä. Winchesterin jälkeen otettiin käyttöön toinen yleispatruuna, eli CCI Standard. Vastakappale löytyy erikoisesti piipun ympäriltä, joka liikkuu vapaasti piipun ympärillä, mutta sijoittautuu sen juureen tiukasti kiristettäessä. Tällä oli selvästi vaikutusta, sillä seuraavissa koesarjoissa kasojen vaihtelu oli jo pienempi, vaikkakin tuloksista selviää, ettei todella tasaista osuntaa tällä aseella saatu edes aikaiseksi. ENNAKKOKÄSITYS ITSELATAAVASTA, TÄMÄNNÄKÖISESTÄ PIENOISKIVÄÄRISTÄ ON JOSKUS VAIKEA YLITTÄÄ, MUTTA TÄSSÄ TAPAUKSESSA ENNAKKOKÄSITYS OSUI KOHDALLEEN. ja ulosvetäjän rakenne, keskellä on luonnollisesti iskuri ja siispä karan vaatima tila lukon läpiviennissä löytyy yläosasta tai vasemmalta. Patruunan yleisyyden vuoksi tällä ammuttiin 200 laukausta koeammuntoja, mutta tulokset eivät silti muuttuneet mitenkään ällistyttävästi. Aseyksilön omistajan antamat ennakkotiedot vaeltavasta käynnistä ja alkuhäslinki huomioonottaen, eivät odotukset koeam- munnan tuloksista olleet kovin suotuisia. CCI Standard toimi tässä yksilössä selvästi parhaiten ja kun tarkkuus ylitti selkeästi keskitason, käyttäisin ehdottomasti tätä patruunaa jos aseyksilö olisi minun. Kun ase oli lainattu yksityiseltä henkilöltä, oli samalla kuultu aseyksilön ampuvan reilusti oikealta ohi taulun 50 metrin matkalla. Tällä saatiin riittävällä jäähdytyksellä välttäviä kasoja, joten mikään tarkka patruuna tässä aseessa se ei ollut. Sinänsä harmi, sillä Winchester on yksi niistä hitaista patruunoista, jotka ovat toimineet loistavasti vahinkoeläinjahdissa. Sen lisäksi valittiin muutama nopeampi patruuna (CCI Velocitor ja Fiocchi Ultrasonic), sekä hitaampi (Winchester Subsconic) ja kalliimpi tarkkuuspatruuna (Lapua Midas L). Sen avulla osumat saatiin jo koeammuntatauluun ja varsinaiset tarkkuuskokeet voivat alkaa. Koska Fiocchilla aloittaminen oli ollut lievä pettymys, valittiin seuraavaksi patruunaksi Lapuan Midas L siksi, että se on koepatruunoista paitsi kallein, myös yleensä hyvin tarkka. Lipassolaan aseen alapuolelta katsottaessa löytyy ruuvi, jota avaamalla koko raudat irtoavat tukista. Muutama näistä valittiin sen vuoksi, että niillä on saatu aiemmin hyvää käyntiä vastaavanlaisissa aseissa. Luonnollisesti voidaan ajatella, millainen vaikutus tällä on tarkkuuteen tai osumapisteen muutoksiin asetta purettaessa. Koeammunnoissa tämä osoittautui heti todeksi ja apuun otettiin SL-100-kohdistuslaser. Odotukset palkittiin ensimmäisen sarjan kasalla 22 mm, jonka jälkeen jäähdytyksestä huolimatta kasat alkoivat vaeltaa. Seuraavaksi siirryttiin patruunoista hitaimpaan, eli Winchesterin reikäpääluotiseen Subsoniciin. Neljäs viiden laukauksen sarja oli jo 58 mm, jossa vaiheessa päätettiin sarjojen välillä jäähdyttää asetta vähän pidempään
Käytännössä tämä vaatisi tukin radikaalia muokkaamista ja uuden kiinnitystavan keksimistä, jolla etutukki ankkuroitaisiin aseen runkoon eikä piippuun. Suurin ongelma, miksi Baikal estyisi saapumasta pienoiskivääriä hankkivan asekaappiin, on 11. Ruuvinreiät on mitä ilmeisimmin onnistuttu hutiloimaan sen verran pieleen, että kisko kiinnittyy lukon kehykseen aavistuksen vinossa piippuun nähden, minkä vuoksi jo viidelläkymmenellä metrillä saa kiikaritähtäimen säädöt ruuvata tappiinsa, jos tahtoo johonkin osuakin. Sen paitsi tuntee, myös kuulee eri tavalla. Tämän jälkeen poistimme etutukin kokonaan, jolloin vastaavat kolme koesarjaa olivat selkeästi tiiviimmät ja vaeltamisilmiötä ei tapahtunut. MP-161K on luotettava ja karu pienoiskivääri, joka tekee sen mitä itselataavalta pienoiskivääriltä odotetaan. Lopputuloksena oli tuloksiltaan hyvin keskinkertainen patruuna, jonka osumakuvioiden keskiarvoa nosti reilusti viimeisenä syntynyt 54 mm kasa. Säätämistä jatkettiin ja koelaukauksia viilattiin oikein huolella. Kisko-ongelma sekä tarkkuuteen vaikuttava tukin kiinnitys toivat ikävän happaman maun suuhun, muutoin kun Baikalin piekkari on hauska ja toimiva kapistus. Tämä ei luonnollisesti voi olla hyväksi tarkkuudelle, joten jotta aseesta saataisiin kaikki tarkkuuspotentiaali esille, olisi tälle tehtävä jotain. TOINEN MIELIPIDE ESA TOIVONEN Venäläinen muotoilu on kasvanut kuluvalla vuosituhannella neuvostoaikojen rumista palikoista varsin omaperäiseen modernismiin. Samoin itse tukki koskettaa koko matkalta piippuun - tavallisiin kivääreihin verrattuna piipun joka puolelta. Säädettävä poskipakka tuo kokonaisuuteen oman lisänsä, jota ei sovi tämän hintaluokan aseissa väheksyä. Baikal istuu keskivertoihmisen kouraan ongelmitta ja miellyttävästi; luonteva aseote syntyy kuin itsestään. Laina-aseen kyseessäollessa tähän projektiin ei luonnollisesti lähdetty. KOKONAISUUS Kaikenkaikkiaan, Baikalin MP161K on erikoinen, joskaan ei yksinkertainen tuttavuus. Sisukset tuntuvat muutenkin rahisevan ja rohisevan, mutta ase toimii sotilaallisempien maanmiehiensä tapaan erittäin luotettavasti. Toki osasyynä voi olla se, että Velocitor on voimakkaampi patruuna ampua. Kunhan tähtäin on säädetty kohdalleen ja etupään ruuveja löysätty hieman, ei Baikalin käynnissä ole valittamista itselataavaksi pienoiskivääriksi. Ilman mainittuja seikkoja MP-161K olisi mainio ase, mutta tällaisenaan sille on parempiakin vaihtoehtoja. Lukon pää lähikuvassa. Tähän asti varsin hyvältä kuulostavassa aseessa on kuitenkin yksi mielestäni varsin kriittinen ongelma: weaver-kiskon kiinnitys. Perinteinen venäläinen suurpiirteisyys tulee esiin laukaisussa: raskaana ja hankalana se kaipaisi ilman muuta sepittämistä. Huomaa iskupiikin suuri halkaisija. Lukon takapää näkyvissä. Siispä tässä kohtaa kokeiltiin etutukin ruuvien löystämistä. Parhaimmillaan ammuin CCI Standardilla likimain 50-senttisen alle mahtuvia kasoja ja muillakin kokeilemillani patruunoilla (Lapua Master L ja Lapua Hollow Point) kasat pysyivät alle 30 millimetrissä. Tukki on kiinni etutähtäimen jalustassa, joka on taas kiinni piipussa. Mielenkiintoista testin tuloksissa on se, että koeaseessa harva patruuna pääsi valmistajan lupaamaan 25 mm tarkkuuteen 50 metrin etäisyydeltä. Autojen lisäksi tämän huomaa myös Baikalin MP-161Kpienoiskivääristä, jonka voisikin helposti kuvitella näkevänsä tieteisjännärin laserkiväärinä. Kasan koko putosi heti puolella. Se on mielestäni parhaimmillaan virkistysammunnassa, jossa tosin yhdeksän patruunan lipaskapasiteetti alkanee ennen pitkää häiritä. Koska jo kokeilujen alkuvaiheessa potentiaalisten ongelmien syntyperää sysättiin etutukin kiinnitystapaan, ei ollut mikään ihme, että päätimme testata toisella yleispatruunalla, Lapuan Masterilla ilmiötä vähän tarkemWWW.REKYYLI.FI min. En kuitenkaan vielä ole niin huono ampuja, että voisin myöntää syyn olevan minussa. Testiammunnoissa ei ilmennyt yhtäkään häiriötä. Ensimmäiset laukaukset meinasivat tuoda vedet silmiin - tarkkuus oli järkyttävän heikko. Myös kehyksen ainevahvuus on hyvin nähtävissä. Laukaisukoneisto kiinnittyy kehys-piippuyhdistelmään piipun ympärillä vapaasti pyörivän harkon avulla. Etutähtäin kiinnittyy suoraan piippuun. peaa metsästyspatruunaa. Vaikka kauneus on katsojan silmässä, ei ergonomiasta tarvinne väitellä. Totta puhuen ensimmäinen sarja ylitti kymmenen sentin rajan. Kiinnitimme etutukin ruuvit hyvin ja ammuimme kolme viiden laukauksen koesarjaa. Se toimii, se lähettää luodin kohtuullisella tarkkuudella maaliin, mutta ei niin tarkasti, että se olisi sen vuoksi mielenkiintoinen tai haluttava. Ennakkokäsitys itselataavasta, tämännäköisestä pienoiskivääristä on joskus vaikea ylittää, mutta tässä tapauksessa ennakkokäsitys osui kohdalleen. Se on hyvin venäläisellä logiikalla varustettu laite, jossa turhaa koreilua ei käytännössä ole lainkaan. Tuloksena oli pääosin pystysuorassa liikkuvia kasoja, joiden koko vaihteli 27 mm:stä 60 mm:iin
/ 50 m Pienin 21 mm 25 mm 27 mm 22 mm 32 mm 39 mm Keskiarvo 30 mm 39 mm 42 mm 29 mm 38 mm 43 mm CCI Standard CCI Velocitorw Lapua Master Lapua Midas L Fiocchi Ultrasonic Winchester Subsonic 301,3 377,9 321,7 327,0 377,4 297,7 CCI: Oy K. luonnollisesti lupakäytäntö. Hjorth Ab, (03) 234 4300 12 WWW.REKYYLI.FI. Suurin uhkaaja Baikalin hankinnalle on mm. Itselataavat pienoiskiväärit kun ovat yleistä järjestystä ja turvallisuutta rankasti uhkaavia välineitä. Rugerin 10/22, johon viritysosia ja muita jälkimarkkinaosia löytää pilvin pimein. Hjorth Ab, (03) 234 4300 · Lapua: NorDis Oy, (06) 431 0301 · Fiocchi: Eloranta Oy, (017) 288 3044 · Winchester: Oy K. Toinen syy on luonnollisesti se, että kuten tässäkin kokeilussa huomattiin, ei itselataavilla pienoiskivääreillä juurikaan päästä huipputarkkuuteen. Hjorth Ab Patruuna Luodin lähtönopeus, m/s Hitain Nopein 322,3 425,8 333,8 333,7 391,3 313,4 Keskiarvo 314,11 403,72 327,70 330,32 384,06 304,66 Nopeushajonta 21,0 47,9 12,1 6,7 13,9 15,7 Osumakuviot 3 x 5 lks. Kolmas syy on taas se, että vaikka saisit hankkimisluvan itselataavalle pienoiskiväärille ja tarvitsisit sitä johonkin jossa ei ole merkitystä osuuko sillä kymmensenttiseen kunhan 50 senttiseen - niin markkinoilla on jo niin paljon eri itselataavia malleja, että Baikal helposti hukkuu tarjontaan. Jos harrastajalla on rakentelupyrkimyksiä, jää Baikal tällöin helposti kakkoseksi. CCI Standard / 21 mm CCI Velocitor / 25 mm Fiocchi Ultrasonic / 32 mm Lapua Master, tukki irti / 24 mm Lapua Master, tukki kiinni / 27 mm Midas / 22 mm Winchester Subsonic / 39 mm BAIKAL MP-161K Valmistaja: Izhevsky Mekhanichesky Zavod, Venäjä Kaliiperi: .22 LR Piipun pituus: 500 mm Rihlaus: 1:16" (410 mm) Pituus: 1000 mm Paino: 2,6 kg Maahantuoja: Oy K
A TILA STÄ Ä JA SÄ V R T. IR T O NUM ERO IH IN 20 % K Kyllä, tilaan Rekyyli-lehden V Valitse tilausjaksosi: Vastaanottaja maksaa postimaksun TILAA NYT TEKSTIVIESTILLÄ REKYYLIN NÄYTENUMERO! VIESTIN HINTA 4,00 12 kk (8 numeroa) 63,20 kestotilaus 49,95 / vuosi 3 kk testitilaus (2 numeroa) 15,80 Tilaus alkaa seuraavasta ilmestyvästä numerosta Nimi Lähetä viesti: LEHTI REKYYLI, nimesi ja osoitteesi numeroon 16130. Esimerkiksi LEHTI REKYYLI Aimo Ampuja Haulikuja 10 33333 Luotikylä. Lähiosoite Postinumero ja toimipaikka Kotipuhelin, myös suuntanumero Allekirjoitus (huoltajan, jos alle 18v.) Sähköposti VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00300-307 00301 HELSINKI Voit tilata Rekyylin myös osoitteesta www.rekyyli.fi tai puhelimitse numerosta 09-827 5556
14 WWW.REKYYLI.FI
Jostakin mysteeriksi jääneestä syystä laatikossakin on pätkät Picatinny-kiskoa, ja minkä tahansa kapistuksen kiinnittäminen estää laatikon aukeamisen. Laatikko on pienten rimpuloiden jälkeen mukava ilmestys saranoituine kahvoineen joskaan ei sujahda yhtä helposti ratalaukun pohjalle, jos ei ilkeä kulkea radalle näin asehenkisen laatikon kanssa. SPRINGFIELD ARMORY XDM-40 Teollisuudenalasta riippumatta tuotteita päivitetään ja uusitaan ajan mittaan. Lisäksi aseeseen on tehty muitakin muutoksia, joihin paneudumme nyt. Teknisiltä periaatteiltaan XDM on luonnollisesti samankaltainen vanhemman XD:n kanssa, mutta aseen ulkomuotoa on muutetWWW.REKYYLI.FI tu huomattavasti niin luistin kuin kahvankin osalta. Koteloiden työnjäljestä ja valmistusmaasta (Israel) päätellen ne ovat Fobuksen valmistamia, ja moitteen sanat jäävät vähiin. Ase saatiin kokeiltavaksi Sprinfield Armoryn maahantuojalta, eli Teräasekeskuksesta. Muutaman vuoden aikana saa kerättyä sen verran käyttökokemuksia ja palautetta kentältä, että havaittuja ongelmakohtia voidaan korjata ja vahvuuksia mahdollisesti parantaa entisestään. Toisinaan taas muutokset saavat kriittisenkin kuluttajan taputtamaan käsiään. TEKSTI: SAULI LUOL A JAN-MIKKOL A Springfield Armory XD-pistoolisarja on hädin tuskin kouluikäinen, ja usein ensimmäinen päivitys tuleekin melko äkkiä uuteen tuotteeseen. Alkuperäinen XD kaliiperissa 9x19 arvioitiin Rekyylin numerossa 1/2005, joten kyseinen numero kannattaa kaivaa esiin vertailukohteeksi huolimatta siitä, että aseet eivät käytä samaa patruunaa. LAATIKOLLINEN LISUKKEITA XDM toimitetaan poikkeuksellisen kookkaassa laatikossa, ja syykin selviää kannen auettua: Aseen ja kahden lippaan lisäksi laatikkoon on pakattu omiin koloihinsa kaksi kahvapalaa, lataustyökalu, kaapelilukko, puhdistusharja sekä kotelot aseelle ja kahdelle lippaalle. Lipaskotelon vetojäykkyyttä saa myös säädettyä mukana toimitettavalla kuusiokoloavaimella, ja ne asettavat lippaat V-kirjainta muistuttavaan kulmaan. Monet Practicalampujat kääntävät lipaskotelot mieluummin kallelleen taaksepäin, mutta kotelon kulmaa huomattavasti oleellisempi tekijä nopeassa lippaanvaihdossa on harjoitte15. Koekappale on kaliiperiltaan .40 S&W, eli aseen koko nimi on XDM-40. Vaikka Sprinfield Armory tuskin alun alkaenkaan olisi kehnoon tuotteeseen nimeään laittanut, on aseessa kuin aseessa seikkoja, joiden muuttaminen on helposti perusteltavissa. Joskus hyväksikin havaittuihin tuotteisiin tehdään muutoksia, jos ei syystä, niin sitten myynnin lisäämiseksi joutavilla muutoksilla ratsastaen. Oikeakätisen paddle-tyyppisen kotelon ainoa säätö on vetovastus, kun itse mielelläni säätäisin myös vetokulman sopivaksi. Hieman eteenpäin kallistettuna kulma on sopiva kotelon ollessa lonkan takana, mutta sivulle sijoitettuna suorempi kulma olisi paikallaan
Lisäksi ohjekirjaan on sitten unohdettu painaa sellainen perusjuttu, kuin aseen tekniset tiedot! SAKSALAISEN SUUNTAAN? Kun katsoo XDM:n uusia muotoja, ei voi välttyä vaikutelmalta, että tässä on nyt siirrytty Glockille ominaisesta laatikkomaisuudesta linjakkaamman Walther P99:n suuntaan. Kahvan muotoilua voi pitää varsin onnistuneena. Litteät sivut kertovat käsien kautta aivoille aseen suunnan jo ennen tähtäinkuvan näkemistä, ja otteen toistettavuus on hyvä. Turvallisuus on tietysti tärkeä asia, mutta tällainen tietomäärä on jo peruskäyttäjän vaikeaa omaksua, eikä sen vuoksi palvele tarkoitusta. Kolmen valkoisen maalitäplän vaihtoehtona tähtäimiä saa valokuidulla tai tritiumilla varustettuina. Lipaskotelon sivuilta löytyville Picatinny-kiskoille voisi kuvitella järkevänä sovelluksena vaikkapa aseen kiskoon sopivan pikakiinnitteisen valaisimen kiinnityksen, mutta siihen saa myös kiinnitettyä lataustyökalun, jos haluaa sen pois ratapöydältä pyörimästä. Näitäkin keinoja kuitenkin voinee ottaa käyttöön patruunan tai kahden lisäedun saavuttamiseksi, jos aiotun lajin tai luokan säännöt eivät sitä kiellä. Rehellisesti sanottuna kiskon käyttö on itselläni ollut vähäistä valaisimen ostamisen jälkeenkin, mutta kisko ei ulkone aseesta eikä siten ole haitaksikaan. Aseen tähtäimet ovat urituksen ansiosta selkeät, eikä tähtäinkuvassa ole häiritseviä heijastuksia. LIPPAAN LAAJENNUS Monia urheiluampujia hiersi XDM:n edeltäjän lipaskapasiteetti. Rungon etuosan muotoiluun on integroitu jo lähes jokaisesta pistoolista löytyvä pakollinen Picatinny-kisko. Lippaiden jouset ovat melko jäykät ja patruunannostimessakin on veistelyn varaa, eli muutosta ei ole toteutettu vippaskonstein. Uudet lippaat eivät ole vanhojen kanssa vaihtokelpoisia, mikä on alkuperäisen XD:n omistajien kannalta valitettavaa. Purkusalpa, luistinsalpa sekä molemminpuolinen lippaanvapautin tutuilla paikoillaan. Luistin päältä löytyvä yhdysvaltalaisen Springfield Armoryn merkintä on muutettu valmistusmaan (Kroatia) ilmentämiseksi. Ulkoneva vireenilmaisin kertoo iskurin olevan vireessä. Aseen mukana ei tullut sopivaa tappia sokan irrottamiseen, ja sokan pienen koon vuoksi ensimmäisestä työkalupakistani eli monitoimityökalustakaan ei ollut tällä kertaa apua. Kahvan etureunaan ei ole tehty turhia ja vain harvoille sopivia sormiuria, vaan otepinnat ovat universaalia mallia. Lopulta eri kahvapalojen välillä vaihtelu tuntui muuttavan vain luonnollista suunnattavuutta pystyakselilla, eli isomman kahvalevyn kanssa jyvä asettui hieman ylemmäksi ja pienemmän kanssa alemmaksi. Lähes 40-sivuisessa ohjekirjassa on periamerikkalaiseen tapaan kahdeksan sivua pelkkiä varoituksia, ja asiaakin sisältäville sivuille on työnnetty punaisella korostettuja varomääräyksiä. Aseen vasemmalta kyljeltä löytyvät purkuvipu ja luistinsalpa, ja lippaanvapautin on jälleen käytettävissä molem- Kahvapalat vasemmalta lukien kokoa pienin, suurin ja keskikoko. WWW.REKYYLI.FI. Kahvapalan kiinnityssokka aiheutti hieman päänvaivaa. Kahvavarmistimen olemassaoloa tuskin huomaa. NAPIT, VIVUT JA SALVAT Käyttöliittymän osalta XDM on edeltäjänsä kaltainen. lu. Lisäksi kahvaa saa muokattua erimallisille käsille kolmen eri kahvapalan avulla. Vaikka oma käteni on mallia "fits all guns" ja vaihtomahdollisuuden tarve vähäinen, piti muitakin kokoja tietysti kokeilla. Luistin päälle on asennettu lohenpyrstöuriinsa erinomaisen selkeät uritetut tähtäimet. Pienikätisen ampujan kan16 nalta oleellisempi mitta etäisyys peukalonhankaa vastaavan osan ja liipaisimen välillä pysyi samana, tosin ase ei vaadi erityisen pitkiä sormia käyttäjältään. Yhdessä vireenilmaisimen kanssa tämä ratkaisu muistuttaa P99:ä varsinkin takaapäin. XDM-40:n uusittuihin lippaisiin saa ladattua 16 patruunaa siis kaliiperissa .40 S&W ja ysimillinen versio toimitetaan hulppeilla 19 patruunan lippailla! Tämä tekee XDM:stä jo varteenotettavan vaihtoehdon IPSC Productioniin tai SRA:an. Tämän sovelluksen näkee selvemmin Rekyylin sivuilta löytyvältä videolta. Vaikka viidentoista 9x19 patruunan kapasiteetti ei ollut sietämätön, on tämäntyyppisiltä aseilta totuttu odottamaan ainakin 1617 patruunan vetoisuutta. Esimerkiksi luistin sivuissa on luovuttu porrastuksesta, ja alhaalta leveä luisti kapenee nyt ylöspäin viistosti. Liipaisinkaaren etureunassa on myös karhennusta sekä nyppylä, mutta näiden funktio on nykyaikaisella ampumaotteella lähinnä koristeellinen
Varsinaista ulkoista varmistinta ei aseeseen ole turhaan lisätty, vaan varmistuksen virkaa toimittaa edelleen liipaisimeen asennettu pieni lisävipu sekä kahvavarmistin. Tarkkuustestien tekeminen oli aseen luonteen vuoksi hieman haastavaa. Kun aseen käyttämisessä on vähemmän mietittävää, voi keskittyä olennaiseen. VILLI KESYTETTÄVÄ Jokainen voinee arvata mitä tapahtuu, kun yhdistetään topakka .40 S&W kaliiperi kevyellä muovirungolla varustettuun aseeseen, kun vielä piippulinjakin on korkeahko. Tumpelon käyttäjän on mahdollista saada aseesta sellainen ote, ettei kahvavarmistin painu täysin pohjaan, ja tällöin liipaisimesta vedettäessä ase ei laukeakaan. Ote on vaikeaa pitää rentona, kun liipaisinvastus on kolmen kilon tietämillä. Tällaiset tuotannollisestikin haitalliset turhakWWW.REKYYLI.FI keet luovat vaarallisen valheellista turvallisuudentunnetta, ja ylimääräisten komponenttien lisääminen käyttöliittymään ei ikinä tee turvallisen ja varman käyttötavan omaksumisesta helpompaa. ASEEN MEKAANINEN TARKKUUS OSOITTAUTUI KUITENKIN KIITETTÄVÄKSI. min puolin. Hyvän tähtäinkuvan ansiosta suuntaaminen oli helppoa, mutta aseen pitäminen valitussa suunnassa oli laukaisun vuoksi hankalaa. Muistan vanhan version kanssa nopeassa ammunnassa haroneeni liipaisinsormella pari kertaa tyhjää, kun asetta vielä vertailtiin Glockin kanssa rinnakkain. Tähän voi teoriassa vaikuttaa vaihtamalla pienemmän kahvapalan, mutta oikeaoppisen aseotteen kanssa ongelmia ei pitäisi ilmetä. Aseen mekaaninen tarkkuus osoittautui kuitenkin kiitettäväksi. Muutos on sikäli tervetullut, että saman ongelman kanssa on voinut joku muukin painia. Vireenilmaisin paljastaa iskurin virittyvän vielä millin murto-osan, mikä osittain selittää venymisen ja jäykkyyden. Vaikka laukaisullekin voi tehdä yhtä ja toista jälleen valitsemansa lajin säännöt muistaen en usko, että siitä erityisen siistiä saa millään keinolla. Valitettavasti itse laukaisu on yhtä huono kuin ennenkin. sisäistä aselukkoa. Nyt tosin ammuttavana oli tehokkaampi ase, ja ammun näitä patruunoita yleensä puolentoista XDM:n painoisesta kilpa-aseesta. Aseen laukaisukoneistoon on tehty muutos liipaisimen palautusmatkan lyhentämiseksi. Suuri kivi vierähti sydämeltäni, kun tästäkään aseesta ei löytynyt ns. palvelusase, ja lähimmissä verrokeissa ei myöskään ole laukaisun osalta hurraamista. Piippuhan se ammuttaessa nousee koukusta vetämisen päätteeksi. On tosin muistettava, että kyseessä on ns. Kun ampuessaan näkee mielikuvan hedelmästä, jota puristaessaan ampumapöytä lainehtii jo mehusta, voi jo arvailla kasojen kokoa taululle kävellessään. Jäykähkö etuveto päättyy parin loppunytkähdyksen jälkeen varsinaiseen laukaisukynnykseen, minkä jälkeen virekynsi alkaa hiljalleen lipsuttaa otettaan iskurista irti. Mainospuheissa mainitaan maaginen termi "yksitoiminen", mutta todellisuudessa laukaisu on kuin purkkapallon puhaltamista pakkasella jäykkää, eikä tiedä milloin poksahtaa. Taulun kymppirinkiin ilmaantui reikä toisensa jälkeen muiden 17. OTE ON VAIKEAA PITÄÄ RENTONA, KUN LIIPAISINVASTUS ON KOLMEN KILON TIETÄMILLÄ. Täyden lippaan ollessa kiinnitettynä vaati lippaanvapautin huomattavan määrän voimankäyttöä vapauttaakseen lippaan, mutta tämä keveni jo muutaman kymmenen kerran jälkeen selvästi osien hieman kiillottuessa ja harvemmin sitä nyt täyttä lipasta aseesta irrottaakaan. Jäin hieman kaipaamaan vanhan XD:n perusmallista löytyvää kaksiosaista palautinjousipakkaa, jolla tuntui olevan positiivinen vaikutus rekyylistä palaamiseen ainakin 9 mm versiossa
Uudistuksista kasvanut lipaskapasiteetti on ehkä merkityksellisin, mutta muissakaan muutoksissa ei ole sellaista makua, että olisi paketoitu sama tavara uuteen pakettiin vain markkinointimielessä. Hjorth Ab, (03) 234 4300 · Magtech: Asetalo Oy, (03) 475 5371 18 WWW.REKYYLI.FI. Esimerkiksi lyhennetty laukaisun palautus on melko varmasti ihan oikean käyttäjäpalautteen tulosta. Epäilin vain omaa tottumisen puutetta itse aseen sijasta, ja jos suuliekki ei näkynyt joka laukauksella rekyylirefleksin iskiessä, päätyi kyseinen sarja suoraan hylättäväksi. Tarkkuutta kyllä löytyy, se on vain hieman piilossa. Juuri nelikymppisenä aseen suurin ongelma on hallittavuus, vaikka painavammillekin aseille pitää näyttää, kuka tanssissa vie. Työnjälki on kauttaaltaan siistiä. Aseen mukana toimitettava kotelo on hyvälaatuinen, joskaan ei käy SRA:han. Teräslippaiden vetoisuus on mittavat 16 patruunaa kaliiperissa .40 S&W, ja 9x19 mm versioon mahtuu patruunoita 19! SPRINGFIELD ARMORY XDM Valmistuttaja: Springfield Armory, Yhdysvallat Valmistaja: HS Produkt Karlovac, Kroatia Kaliiperit: 9x19 mm ja .40 S&W Kapasiteetti: 19+1 / 16+1 patruunaa (9 mm / .40) Pituus: 192 mm Piipun pituus: 114 mm Paino: 907 g Hinta: 850 euroa Maahantuoja: Teräasekeskus, (09) 4172 900 Leader / 68 mm Winchester / 61 mm Luodin lähtönopeus, m/s Magtech / 79 mm Osumakuviot 3 x 5 lks. IPSC Productionia ja SRA:ta ajatellen XDM kaliiperissa 9x19 ei olisi lainkaan huono valinta, enkä ihmettele jos näitä pistooleita alkaa näkyä kisoissakin. Luisti ja runko irtoavat toisistaan vähällä vaivalla. Hjorth Ab, (03) 234 4300 · Winchester: Oy K. seuraksi, mikä kannusti jatkamaan ampumista silloinkin, kun viiden sarjasta laukaus tai kaksi olivat karanneet selkeästi erilleen. Jos oikein asiakseen ottaa, voi aseella hyvinkin päästä alle 50millisiin kasoihin laukaisun kulumisen ja ampujan pitempiaikaisen tottumuksen jälkeen. Piipun Match-merkintä ei ole ihan aiheeton: Ase on mekaanisesti tarkan oloinen. EI SUOSITELLA LAPSILLE Springfield Armory XDM on kiistatta hyvin tehty pistooli, ja ehkä ainoa muovirunkoinen, mihin Glockini saattaisin vaihtaa. / 25 m Patruuna Leader 11 g FMJTC Winchester 11,7 g FMJ Magtech 11.7 g FMC Hitain 333.4 301.2 300.6 Nopein 343.6 306.1 319.9 Keskiarvo 337.8 303.6 311.3 Nopeushajonta 10.20 4.90 19.30 Pienin 68 mm 61 mm 79 mm Keskiarvo 90 mm 99 mm 113 mm Leader: Oy K. Vaikean laukaisun ja reippaan rekyylin vuoksi aseella ampuminen on haasteellista
59,90 Redding Master #2 ruutivaaka 112,00 Redding Big Boss puristin 222,00 Redding Boss puristin 178,00 Redding T-7 Turret, järeä kääntötornipuristin 382,00 n Redding Ultramag, markkinoiden tukevin C-puristin 400,00 Redding Deburring tool, hylsyn suun vistäjä 30,00 Holkkiin jumiutuneen hylsyn poistotyökalu 26,00 Lee 90050 lataussarja. lev syv. Sis. uusia M28 pystykorva 7,62x53R M27 Tikkakoski 7,62x53R M98 8x57J Tula M44 venäläisiä, kuin uusia Tikka T3 Lite 308 tai 223 + BSA DH3-9x32 kiik + jalat Tikka T3 Hunter 308 tai 6,5x55 + BSA HM3-9x40 kiik. 206,00 CE 3,5-10x50IR valorist. TALVIAJAN TARJOUKSIA Kivääreitä tarjouksia! Tokarev SVT40 7,62x53R hyviä Tigr-1 Izmash 7,62x53R puoliautom. + jalat Tikka T3 Lite Stainless 308 + DH3-9x32 silver kiik + jalat Tikka T3 Tactical 308 win + jalat+ BSA PT8-32x44 mildot kiik Dekot mm: Sten MKII tai III 9mm KP 350,00 Thompson M1A1 KP 1200,00 Tarjous PPS43 (Kiin M54) "peltiheikki" 7,62x25 KP Madsen M50 7,65 KP 450,00 Goruynov/SG43 7,62 Star Model A 9 mm 350,00 Sterling MK4 9 mm KP Beretta M38 9 mm KP 600,00 Steyr M34 9 mm KP Dreyse Mod 1907 7,65 400,00 Colt M1903 .32auto BSA tähtäinkiikareita kyttäykseen BSA Jaguar 3-12x56 valoristikolla 197,00 BSA Panther 3,5-10x50 204,00 Panther 2,5-10x44 BSA 3-10x44IR valorist. hinta kork. vaaka, annostelija, puristin ym. Edullinen joka miehen sarja Lee Loader käsilataussarja (mm 308, 7,62x53R, 30-06 ym) 140,00 45,00 SafePower SS3492 hyväksytyt asekaapit.Hintoihin lisätään rahti. Redding Big Boss Pro-pak lataussarja 415,00 Redding Boss Pro-Pak lataussarja 375,00 Redding Master #3 ruutiannostelija 172,00 Redding M1400 hylsytrimmeri 123,00 Redding latausholkit alk. BSA Catseye 4-16x50 260,00 6-24x40MD mildot valorist 590,00 1300,00 400,00 300,00 450,00 290,00 740,00 820,00 870,00 1990,00 290,00 2000,00 400,00 1050,00 500,00 178,00 238,00 257,00 Redding lataustarvikkeita mm: Redding on USA:n johtava tarkkuuslatauslaitteiden valmistaja, kymmenistä tuhansista tuotenimikkeistä löytyvät holkit ja tarvikkeet miltei kaikkeen jälleenlataamiseen. paino SP66 Asekaappi 530,00 125 cm 40 cm 30 cm 93 kg SP88 Asekaappi 645,00 150 cm 55 cm 40 cm 152 kg SP99 Asekaappi 835,00 150 cm 65 cm 55 cm 200 kg POISTOTARJOUS! SS1500 Asekaappi maalivikaisia 490,-! Varastossamme runsaasti käytettyjä metsästys ja urheiluaseita, soita ja tilaa lista.
20 WWW.REKYYLI.FI
Tästä kielii piipun kiinnityssysteemi ja liipaisin, jotka molemmissa aseissa ovat hyvin samantapaiset. Aseen käsittelytuntuma on varsin tavanomainen kevyelle pulttilukkoiselle kiväärille ja ase ei kummemmin herätä tuntemuksia puoleen tai toiseen. Se on täysin tavanomainen kivääri tavanomaisilla edullisen aseen ratkaisuilla. Ennen keskisytytteisiä pulttilukkokivääreitä Marlinin nimi oli tavallinen näky pulttilukkoisten pienoiskivääreiden keskuudessa myös meillä. MARLIN XL7 TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ Yksinkertainen on tervetullutta. Marlin on jo ikään kuin entuudestaan tuttu ja pulttilukkoisten kanssa uudetkaan omistajat eivät ole sen kanssa helisemässä. Pulttilukkoiset ovat syystäkin erittäin suosittuja metsästyskäytössä ja jos valmistaja vain suinkin saa niiden valmistamisen kannattavaksi toiminnaksi, niin näiltä markkinoilta ei kannata olla poissa. Aseen hinnassa yksinkertaisuus näkyy ja vastaavan hintaluokan aseiden kanssa kilpailua käydään lähinnä saatavuudesta, aseen ergonomiasta ja käsittelytuntumasta. YLEISVAIKUTELMA Marlin on tavanomainen pulttilukkoinen blind-magazine -syöttökoteloa käyttävä kivääri, jossa on 22 tuuman piippu, synteettinen ruiskuvalettu tukki, push-feed -toimintatapa ja kahdelta reunalta syöttävä makasiini. Vipuvalmistajan pultti Marlin on meillä ja muualla tunnetumpi vipulukkoisista kivääreistään, mutta vuosia sitten yhtiö oli ikään kuin pakotettu astumaan myös pulttilukkoisten metsästyskiväärien markkinoille. Erityisen tervetullutta se on silloin kun kyseessä on metsästyskivääri, joka on tehty halvaksi valmistaa ja myydä. Tässä ei ole käytännössä mitään vikaa silloin kun aseen ominaisuudet vain tällaisenaan hyväksyy. Marlin XL7 sisältää kaiken tarpeellisen, eikä varmasti mitään ylimääräistä. Näiden laukaisukoneistojen kanssa on helpompi aikaansaada hyvä ja turvallinen laukaisu ilman, että laukaisu on venyvä ja tunnoton.. Periaatteessa on jopa hyvä, että aseessa ei ole mitään erikoista tai suuresta massas21 SAMANKALTAISUUKSIA MUIHIN Pikainen ensivilkaisu antaa sen vaikutelman, että tällä kiväärillä on selkeä sukulaisuussuhde Savagen kivääreiden kanssa. Se on kuitenkin hyvä ase juuri tässä mielessä. Tämän pitäisi olla metsästäjille mieleen. WWW.REKYYLI.FI Mullistavia asioita XL7 ei tarjoa. Laukaisukoneistot ovat kuitenkin hieman toisistaan poikkeavat, mutta toimintaperiaate on sama
Keveys ja erityisesti piipun keveys on Marlinissa tekijä, joka antaa kohtuullisen korostetun leiman aseen ampumaominaisuuksiin. Periaatteessa kyseessä on asia, joka nostaa tämän aseen hieman hintaansa parempaan kategoriaan. Laukaisu on huomattavan hyvä ja yhtäläisyydet Savagen Accu-trigger-järjestelmään ovat mitä ilmeisimmät. Laukaisu on yksinkertaisesti niin oleellinen osa aseen käytännön tarkkuutta, että sitä ei voi sivuuttaa. Laukaisulla on suoranaisesti suurin merkitys ampumatapahtuman sujumiselle ja erityisesti metsästystilanteessa kaikki laukauksen suorittamista helpottavat tekijät ovat varsin tervetulleita. WWW.REKYYLI.FI AMPUMARADALLA Lukossa on pitkittäisuritus, joka on tietyllä tapaa hyvä lukon sujuvan liikkeen ja takeltelemattomuuden takaamiseksi. Selkein ero löytyy edelleen laukaisutuntumasta, joka tekee itse ampumasuorituksesta helpomman. Ase on jossain määrin keulastaan levoton ja pitäisin tässä aseessa edes hieman painavampaa piippua asiallisena. Marlinista on vaikea sanoa juuri mitään erikoista sillä se on tavanomaisuudessaan jo aivan äärimmäisyyksiin viety. Marlinissa tämä asia on toisin. Piipun kiinnitys on Savagea puhtaimmillaan. Sen voi joko sivuuttaa olankohautuksella tai sen voi huomioida sivulauseessa listattaessa vastaavia muiden valmistajien aseita. LAUKAISUKONEISTO Piipunsuun viimeistely koeaseessa ei ollut aivan viimeisen päälle, mutta metsästyskäyttöä ajatellen se on varsin riittävä. Samalla urat ovat niitä paikkoja, joihin lika todennäköisesti joutuu häiritsemästä keskenään tekemisissä olevia pintoja. 22 XL-7 ei poikkea kovinkaan ampumaominaisuuksiltaan muista samantyyppisistä kivääreistä. Tällaisena ase ei ole kovin vakaa. Lintumetsällekin ase voidaan luonnollisesti valjastaa, mutta tällöin olisi syytä nähdä vaivaa sopivan ja riittävän tarkan latauksen löytämiseksi. Ennen vanhaan patruunan syötön määräsi lukonkehykseen tehdyt "ikuiset" syöttöhuulet. Toki parempiakin laukaisuja aseissa on, mutta tämän hintaluokan tuotantoaseista niitä on aivan turha haeskella. sun merkitys korostuu arvoon arvaamattomaan ja ampumatilanteen kontrollointi on helpompaa. Tämä ase on sellainen, jonka ominaisuudet voi aivan helposti unohtaa muutamassa päivässä käsittelyn jälkeen jos tapaaminen on vain hetkellinen. Tässä tapauksessa Marlinin laukaisu on parasta mitä tähän hintaan on saatavilla. Aseen tarkkuus ei ole mitenkään kovin hyvää, mutta se on varmasti riittävää normaaliin hirvenmetsästyskäyttöön. Toisaalta suurta osaa aseita vaivaa liiallinen etupainoisuus, eli periaatteessa tämän aseen kohdalla voi halutessaan pelata hieman painotuksella, jotta ampumaominaisuudet saadaan kohdalleen. VERTAUKSET MUIHIN Tämä ase ei oikeastaan parane esittelemällä sitä loppuun asti, sillä kyseessä on kuitenkin äärimmäisen neutraali metsästyskivääri vailla mitään säröä. Terveintä onkin tehdä vertailuja muutamiin muihin vastaaviin aseisiin. Erityisesti tuetta ammuttaessa hyvän laukai-. Nykyään näiden virkaa toimittaa syöttökotelon sisään käännetyt reunat. Edullisista kivääreistä lähimmäs Marlinia asettuvat Stevens 200 ja Mossberg 100ATR. Rekyylivastin on kiinni piipunholkin ja lukonkehyksen välissä ja tässä kaliiperissa ratkaisu toimii taatusti. Syöttökotelo Marlinissa syöttää patruunat makasiinin molemmilta laidoilta kuten suurimmassa osassa tämäntyyppisiä pulttilukkoisia. aloitustason hintaisessa aseessa yksinkertaisuus puoltaa mahdollisten seuraavien aseiden hankintaa. Suurin ero Marlinilla on näihin nähden selkeästi parempi laukaisutuntuma, joka oikeastaan nostaa sen hyvin korkealle tässä kiväärien höyhensarjassa. Ratkaisun syyt ovat valmistustekniikassa ja tämäntyyppisen menetelmän edullisuudessa. Makasiiniratkaisu Marlinissa on äärimmäisen yksinkertainen ja suoraviivainen. Piipun suun suojaaminen on toteutettu kohtuullisen hyvin. Toiminnan varmistamiseksi kotelo on kiinni aseen lukonkehyksessä ja tällä tavoin sen asento ei ole riippuvainen tukin ja lukkoaktion keskinäisestä suhteesta. Yleensä Yhdysvaltojen asetuotantoa leimaa äärimmäinen turvallisuushakuisuus. Marlinin liipaisimen keskellä on alkujaan käsiaseista tuttu "varmistin", joka toimii siten, että liipaisin ei painu taaksepäin jos liipaisinta ei paina oikealla tavalla. Paras tai pahin esimerkki tästä on se, että aseisiin laitetaan laukaisukoneistoja, jotka ovat aivan tavattoman jäykkiä, pitkäliikkeisiä ja tunnottomia. Nämä kaikki ovat samantyyppisiä käytöltään ja ne ovat hyvin lähellä toisiaan lähes kaikilta osin. Tämä on mahdollistanut sen, että aseen laukaisuvastuksesta ja laukaisutuntumasta on ylipäätään ollut mahdollista saada aikaan sellainen kuin se tässä aseessa on. ta poikkeavaa, sillä ns
Tämä johtuu lähinnä siitä, että uuden kotimaisen kiväärin hinta vetää näiden kiväärien hintaa ylöspäin jopa siinä määrin, että hinta on korkeampi kuin mitä sen tulisi olla aseiden tekniikkaan ja materiaaleihin nähden. Marlinissa asian huonoin puoli on se, että kaikki tämä on tukin sisällä katseilta piilossa. Tämä on mielestäni asia, joka tulisi olla kunnossa jokaisella seuruemetsästykseen osallistuvalla. Ulosvetäjän kynsi on pituussuunnassa poikittain liikkuva ja täten se on hieman häiriöaltis erityisesti jos paineet käyvät kovalla tasolla. Halpa-aseissa on yleensä aina jokin tekninen osa-alue jolla juuri kyseinen ase halutaan erottaa muusta kilpailusta. Suurin luokka myytäviä aseita kilpailee seuraavassa hintaryhmässä ja siellä on saatavilla jo huomattavasti vakavammin otettavia kilpakumppaneita myös niille, jotka hakevat metsästysaseeltaan muutakin kuin pelkästään edullisuutta. Marlin on juuri sopiva ase toimittamaan tätä virkaa tai vaihtoehtoisesti se sopisi mainiosti myös koiranilmoille silloin kun se nätimpi ase jätetään kaappiin. Lukon pää on tyypillinen push-feed jousitoimisella ulosheittäjällä. Tässä kohdassa voidaan sanoa, että Marlin jää väkisinkin (aivan kuten myös muut halpakiväärit) tietyllä tapaa käytettyjen laatukiväärien jalkoihin silloin, kun ampuja on hankkimassa ensimmäistä asettaan. Marlin sopii kaltaistensa kanssa vallan mainiosti sellaiseen käyt- töön, jossa kivääri on ikään kuin välttämätön paha harrastuksen toteuttamisessa. Tarkoituksena tällöin on päästä lihanjaolle. Toki hirviaseelta vaaditaan myös se, että sillä saa suoritettua tarvittavan ampumakokeen. Verrattuna muihin saman hintaluokan aseisiin tulee mieleen kilpailijoiden lisäksi välttämättä myös käytetyt aseet. Tällöin käytettyjen aseiden markkinat kuihtuvat käyttökelpoisista yksilöistä ja myös uusia budjettiluokan aseita menee kaupaksi. Myös tähän Marlin XL7 on varsin riittävä. Tämä ei ole suinkaan yksin Marlinin ongelma siinä mielessä, että nämä aseet luonnollisesti kilpailevat uusien aseiden markkinoilla ja hintarakenne pe- rustuu tämän kyseisen markkinaalueen hinnoittelusta. Joka tapauksessa laukaisutuntuma on kilpailijoihin nähden vertaansa vailla. Lapua Mega 64 mm Norma Oryx 54 mm Sako Hammerhead 56 mm Marlinin bolt-stop on laukaisukoneiston kyljessä kiinni oleva jousikuormitteinen vipu, joka vaikuttaa kohtuullisen hennolta. MARLIN XL7 Valmistaja: Marlin Firearms, Yhdysvallat Kaliiperi: 30-06 Spr. Tutumpi merkki tuntuu turvallisemmalta ja toisaalta myös pitkä tunnettuus painottaa valintaa käytetyn suuntaan. Tämä on valitettavasti tilanne aina silloin kun esimerkiksi hirven pyyntiluvat ovat paikallisesti korkealla. Tosiasia on kuitenkin se, että nämä aseet kilpailevat markkinoista tietyllä tapaa käytettyjen aseiden kanssa ja toisaalta näiden uusien budjettiluokan aseiden hinnoittelu osaltaan vääristää käytettyjen aseiden hintoja. PAIKKA ASEMAAILMASSA Henkilökohtaisesti en usko Marlinin ponkaisevan Suomen asemarkkinoille sen kummemmin kuin minkään muunkaan vastaavan kiväärin. Itselleni voisin kuvitella tämän aseen lähinnä vara-aseen tointa toimittamassa. (25-06 Rem., 270 Win.) Marlin XL7 Patruuna Lapua Mega 185 gr / 12,0 g Norma Oryx 180 gr / 11,7 g Sako Hammerhead 180 gr / 11,7 g Lähtönopeus m/s Keskiarvo 791 800 798 Osumakuviot, 3 x 5 lks / 100 m Pienin kasa 64 mm 54 mm 56 mm Suurin kasa 77 mm 68 mm 67 mm Keskiarvo 72 mm 61 mm 63 mm Kapasiteetti: 4+1 patruunaa Pituus: 1080 mm Piipun pituus: 559 mm (22 tuumaa) Paino: 2,95 kg Hinta: 620 euroa Maahantuoja: Hantaurus Oy, (09) 692 6669 Lapua: NorDis Oy, (06) 431 0301 · Norma: Urheilu & Kalastus Oy, (08) 321 7262 · Sako: Sako Oy, (019) 7431 WWW.REKYYLI.FI 23
24 WWW.REKYYLI.FI
Lisäksi Suomessa on nähty ongelmallisena sen määritteleminen, missä vaiheessa putkenpätkää voidaan pitää vaimentimena. Näiden paikkakuntien nimin liittyy nykyään negatiivinen sävy, jonka merkitys on jokaiselle suomalaiselle selvä. Tämä on ollut puhtaasti positiivinen seikka, koska sen ansiosta esimerkiksi vaimentimien valmistajia on täällä paljon ja alan tuotekehitys on maailman huippua. Aseita harrastuksissaan käyttäville kansalaisille äänenvaimennin on ollut arkipäiväinen hyötyesine, jolla ampuma- ja metsästysharrastuksen aiheuttamaa melua on voitu tehokkaasti vähentää. On turhaa luvanvaraistaa sellaista esinettä, jonka kuka tahansa voi tehdä itse ilman erityisempää tietotaitoa. Luvitettaisiinko vasta valmis vaimennin. EU KÄSKEE SUOMI KONTTAA Jokela Kauhajoki. Tai jos lupaa haettaisiin jo valmis25. Samaan lakipakettiin, jota nyt valmistellaan pikavauhtia, sullotaan myös nippu asiaan täysin liittymättömiä muutoksia, joiden taustalla on suomalaisen lainsäädännön mukauttaminen EU-yhteensopivaksi. TEKSTI: TERO KUITUNEN Tämän artikkelin aiheena on erityisesti ampuma-aseiden äänenvaimentimia koskevat lain tiukennukset. Myös tätä on pidetty Suomessa turhana, koska kaikki asioista perillä olevat tahot tietävät, että vaimentimen valmistami- nen on helppoa. On myös maita, joissa vaimentimet ovat luvanvaraisia eli niiden hankkiminen vaatii lupaprosessin läpikäymisen. Vaimentimien käyttö onkin WWW.REKYYLI.FI yleistynyt jatkuvasti ja seurauksena on ollut sekä ympäristön viihtyvyyden paraneminen että kuulovaurioiden väheneminen. Ammuntaharrastuksen kannalta ne olivat käännepiste, koska niiden aiheuttama kohu oikeuttaa nyt tekeillä olevat lainkiristykset. Tällöin kenenkään ei käytännössä tarvitsisi hakea lupaa itse tehdylle vaimentimelle, koska aina olisi mahdollisuus valheellisestikin väittää: "Tämä vaimennin valmistui juuri ja ajattelin vain koeampua sen ennen luvan hakemista". Eikä merkityksettömänä voi myöskään pitää vaimentimien valmistuksen ja asentamisen työllistävää vaikutusta. TAUSTALLA KANSAINVÄLINEN TILANNE Monissa maissa tilanne on jo pidempään ollut päinvastainen, vaimentimet ovat olleet täysin laittomia. Syynä on ilmeisesti pelko siitä, että laukausmelun puuttuminen madaltaisi kynnystä aseiden rikolliseen käyttöön ja ilmeisestikään vai- mentimien etuja kyseisten maiden harvalukuisten metsästäjien ja ammunnan harrastajien kannalta ei ole haluttu huomioida. Suomessa vaimentimien rikollinen käyttö ei ole ollut ongelma ja niinpä sadoille tuhansille metsästäjille ja ammunnan harrastajille on haluttu antaa mahdollisuus suojata itseään ja ympäristöään. Äänenvaimentimien omistaminen onkin Suomessa ollut kansainvälisesti vertaillen vapaata
Suomi ei siten tässä asiassa omaa itsenäisen valtion päätösvaltaa ja tämä päätön lakimuutos kaatuu niskaamme ulkoa tuotuna. Tiedotteessa todetaan mm. Kannattaa myös huomioida esitetty päivämäärä 28.7.2010. Ruutiaseharrastajan kannalta vaimenti- mien "hallussapitoluvaksi" on juuri ampuma-aseen lupa ainoa järkevä, eikä tämän kaltainen käytäntö merkitsisi suurta muutosta. Koko tiedote on luettavissa sisäasiainministeriön nettisivuilla. Kysyin tarkennusta tiedotteen allekirjoittaneelta AAHYn ylitarkastaja Liisa Timoselta. Luonnollisena jatkokysymyksenä oli se, että kuinka kyseinen sääntely aiotaan Suomessa toteuttaa. Jos lupaa haetaan vasta jälkeen päin, A rikkoo ainakin hetkellisesti lakia pitämällä hallussaan luvatonta vaimenninta. Näitä adaptereita valmistetaan, koska pullo on yllättävän tehokas vaimennin. Siihen saakka Suomessakin olisi aikaa pohtia järkevintä tapaa, mutta nyt yleisen kiireen tunnelmassa muutokset toteutetaan hyvin kireällä aikataululla eli jo tämän vuoden aikana. Äänenvaimentimet on edellä mainitulla asedirektiivin muutoksella määritelty ampuma-aseen osiksi. Entä ilma- tai airsoft-aseiden vaimentimet. Joutuvatko kaikki airsoft- ja ilmaWWW.REKYYLI.FI 26. Vaihtoehtoina äänenvaimentimien osalta on luvanvaraisuus tai ilmoituksenvaraisuus tai se, että äänenvaimentimen voi hankkia ja hallussapitää ampumaaseen hallussapitoluvalla. Miten asia käytännössä hoidettaisiin. Asedirektiivin muutos on julkaistu Euroopan Unionin virallisessa lehdessä 8.7.2008. Jos lupa haetaan jo silloin kun materiaalit on olemassa, niin silloinhan luvitetaan rautakauppatavaraa. tusvaiheessa, niin silloinhan luvitettaisiin putken pätkiä ja muita yleissopivia metallikappaleita. Viimeksi mainittu vaihtoehto olisi helpommin käytännössä toteutettavissa." Jos viimeksi mainittu vaihtoehto oikeasti toteutuu, voidaan todeta, että järki voitti. "Sivulauseissa" tuodaan esille mielenkiintoisia seikkoja mm. On olemassa adapteri, jolla muovinen virvoitusjuomapullo saadaan istutettua pienoiskiväärin tai -pistoolin piippuun. Direktiivi on tullut voimaan 28.7.2008. Ampuma-aselain 18 §:n mukaan ampuma- aseiden osien kauppa on luvanvaraista asealan elinkeinotoimintaa ja vaatii ennen toiminnan aloittamista asealan elinkeinoluvan. Otsikoinnista voi jo karkeasti päätellä mistä tiedotteessa on kysymys, mutta se sisältää muutakin. Entä ko. seuraavaa: "Asedirektiivin (91/477/ETY) muuttamisesta annetun direktiivin (2008/51/EY) 1 artiklan 1 a kohdan mukaan (aseen) "osilla" tarkoitetaan osia tai varaosia, jotka on tarkoitettu nimenomaan ampumaaseeseen ja jotka ovat oleellisia sen toiminnan kannalta, mukaan lukien piiput, lukon kehykset tai rungot, luistit tai sylinterit, lukot tai sulkukappaleet, sekä laitteita, jotka on tarkoitettu vaimentamaan ampuma-aseen laukaus tai muunnettu vaimentajaksi. Direktiivin muutoksen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset on saatettava kansallisesti voimaan viimeistään 28.7.2010. Varmuuden vuoksi lähetin hänelle kuitenkin pohdittavaksi myös muutaman heti mieleen juolahtaneen ongelmakohdan: "Jos vaimentimista tulisi luvanvaraisia tai niitä koskisi ilmoitusvelvollisuus, niin mikä on vaimentimen määritelmä. Saamani vastaus oli tavallaan positiivinen, mutta sisältää kuitenkin mahdollisuuden hankalampiinkin vaihtoehtoihin: "Asedirektiivin muutoksessa aseen osat on määritelty jossain määrin epäselvästi, mutta tilanne selvitetään. Kevyestä rakenteestaan huolimatta osa niistä kuitenkin toimii esimerkiksi pienoiskivääreissä ja -pistooleissa. Nykyisessä mielipideilmastossa asiasta ei kuitenkaan uskalla olla varma, ennen kuin laki on tullut voimaan. Haetaanko lupaa vasta kun vaimennin on valmis vai jo silloin kun hän ostaa siihen tarvittavat tarvikkeet. Lyhyesti sanottuna sitä, että EU:n määräyksestä vaimennin ei enää Suomessakaan ole lisävaruste (mikä se oikeasti on, kuten kaikki tiedämme) vaan aseen osa ja niinpä Suomenkin on tehtävä asialle jotain. Joudutaanko tällöin luvittamaan kaikki kyseiseen kierteeseen sopivat muovipullot. Hänen mukaansa: "Tämä artikla velvoittaa Suomenkin järjestämään jonkinlaisen sääntelyn myös äänenvaimentimille". Tämä ei ole tähän saakka tuntunut järkevältä. EI SUOMEN KÄSISSÄ? Vaimentimia koskevat tulevaisuuden näkymät tuotiin julki Sisäasiainministeriön alaisen Arpajais- ja asehallintoyksikon (jatkossa AAHY) toimesta julkaisemalla "Tiedote äänenvaimentimien valmistamisen ja asentamisen luvanvaraisuudesta". Positiivista olisi myös se, että valtio ei saisi jälleen uutta keinoa rahastaa vaimentimia tarvitsevia harrastajia lupamaksujen muodossa. TOIVOKAAMME PARASTA Koska on kuitenkin olemassa mahdollisuus siihen, että vaimentimista tulisi luvanvaraisia sanan varsinaisessa merkityksessä, kysyin asiasta uudemman kerran. Ylitarkastaja Timosen vastauksessa oli myös korostettu, että "olemme täysin tietoisia äänenvaimentimiin liittyvistä ongelmista ampuma-aselain muuttamisen yhteydessä". siitä että aseiden rungoista ja muista ennen lupavapaista osista on mahdollisesti tulossa luvanvaraisia. adapteri, vaikka se ei itsessään olekaan vaimennin. Toisin sanoen, mitä kaikkea harrastajat joutuvat luvittamaan tai ilmoittamaan?" Selvensin asiaa myös esimerkeillä, jotka ovat tahallisesti kärjistettyjä: "Henkilö A-valmistaa itse vaimentimen omaan käyttöönsä. Direktiivin muutos tultaneen myös äänenvaimentimia koskevalta osalta saattamaan osaksi Suomen kansallista lainsäädäntöä." Mitä tämä kapulakieli sitten tarkoittaa vaimentimen käyttäjän kannalta
"...KAUPALLISESSA TARKOITUKSESSA TAPAHTUVAA ÄÄNENVAIMENTIMEN ASENTAMISTA KIERTEITÄ TEKEMÄLLÄ ON PIDETTÄVÄ AMPUMA-ASEIDEN KORJAAMISENA..." aseharrastajatkin mukaan tähän soppaan, vaikka heillä ei yhtään AMPUMA-ASETTA olisikaan?" Jostain syystä esimerkkeihin ei otettu kantaa. Vaikka vaimentimen hallussapitolupa tulisi olemaan sidoksissa ampuma-aseen hallussapitolupaan, on ilmeisen mahdollista, että yksityishenkilö ei voisi valmistaa vaimentimia käyttöönsä uuden lain mukaan toimittaessa. Pelottavaa AAHY:n edustajan vastauksessa on tietynlainen salailu, vai miten pitäisi suhtautua lauseeseen "eikä tästäkään asiasta vielä voida enempää kertoa". Aikanaan kyllä kuullaan muutosehdotuksista yhteistyötahoja ja muita intressipiirejä." Todella toivon, että vastaus oli lyhyt koska esittämiäni esimerkkejä pidettiin itsestään selvyyksinä ja mainitsemani seikat on tietenkin otettu huomioon valmistelussa. On myös kiinnostavaa nähdä, missä vaiheessa ja muodossa yhteistyötahoja ja intressipiirejä kuullaan. Jos paljastuu, että valmistelun tulos on kohtuuton, ainoa oikea vaikutuskeinomme on saada eduskunta äänestämään lakiesitystä vastaan. Paras, joskin ilmeisen epätodennäköinen ratkaisu tietysti olisi, jos ei tehtäisi minkäänlaista muutosta toimivaan aselakiimme. Lain muutos on siten tällä hetkellä puhtaasti poliittinen asia ja vaikuttaminen on suunnattava kansanedustajiin. Lisäksi olisi hyvä tietää, keitä nämä tahot ovat. Ilman elinkeinolupaa kun ei alan ammattilaisille tar- koitettua käsittelylupaa voi saada ja tällöin aseita ei ole luvallista ottaa säilytettäväksi työn ajaksi. Aiemmin nämä virkakoneiston sisällä tarpeelliseksi nähdyt tiukennukset olisi todennäköisesti saatu torpattua perusteettomina, mutta nyt ilmapiiri on kypsä siihen että väärätkin painotukset menevät läpi. Nyt kun pääosiltaan erinomainen vuoden 1998 aselaki on saatu revittyä auki, siihen tehdään kerralla mahdollisimman kattava muutospaketti. Valmistamista koskeva kohta on kimurantimpi. Saattaahan olla että erinäisiä tahoja kyllä kuullaan, mutta ne ovat sellaisia, että niillä ei ole halua tai kykyä tuoda esille harrastajakunnan näkemystä. MUUT VAIKUTUKSET Tiedotteessa otetaan kantaa myös muutoksiin valmistusta, kauppaa ja asentamista koskien: "Direktiivin muutos tultaneen myös äänenvaimentimia koskevalta osalta saattamaan osaksi Suomen kansallista lainsäädäntöä. Sen jälkeen myös äänenvaimentimien valmistaminen ja kauppa on Suomessa luvanvaraista asealan elinkeinotoimintaa." Ja lisäksi: "...kaupallisessa tarkoituksessa tapahtuvaa äänenvaimentimen asentamista kierteitä tekemällä on pidettävä ampuma-aseiden korjaamisena ja siten luvanvaraisena asealan elinkeinotoimintana." Jos oletetaan, että ampumaaseen hallussapito "lainausperiaatteen" pohjalta ei tule kysymykseen yritystoiminnassa, ei ole ihme että vaimentimien kaupallinen asentaminen muuttuu luvanvaraiseksi. Positiivisena on pidettävä toteamusta vähimmäisedellytyksistä, toivottavasti Suomen linjaus onkin vain ja ainoastaan niiden kohtaaminen. Tämä koskee myös nyt valmisteilla olevia muutoksia lyhyiden aseiden lupamenettelyyn. Toivon hartaasti, että se tapahWWW.REKYYLI.FI tuisi jo valmistelun aikana ja ajatuksella, että heidän näkemyksensä myös vaikuttavat lakiin. Myös kaupan osalta tilanne tuskin muuttuu, vaimentimia myyvät nykyäänkin suurelta valtaosaltaan asealan elinkeinoluvan omaavat kauppiaat. Kansanedustajiin vaikuttaminen siten, että aselaki palautettaisiin uudelleen valmisteltavaksi saattaisi kenties onnistua. Lakimuutoksia työstetään "työrauhan" turvin ilman että meillä on mahdollisuutta vaikuttaa valmisteluun. Kannattaakin pitää mielessä, että oikeastaan mikään tulevista tiukennuksista ei suoranaisesti syntynyt Jokelan tai Kauhajoen jälkeen, vaan ne ovat ol- leet jo vuosien ajan pöytälaatikossa odottamassa sopivaa hetkeä. Yhdenmukaistaminen kun on ilmeisesti "pakko" tehdä ja monille kansanedustajille EU-yhteensopivuus tulee olemaan tärkeä seikka. 27. Vastaus oli lyhyt: "Asedirektiivissä säädetään vähimmäisedellytyksistä, jotka jäsenvaltioiden on täytettävä. Ampumaaselain muuttamista koskeva työ on keskeneräinen, eikä tästäkään asiasta vielä voida enempää kertoa. Tämä ei ilmeisesti tule olemaan laaja ongelma esimerkiksi asesepille, joilla elinkeinolupa jo on. Siinä ei nimittäin mainita valmistamisen kohdalla sitä, koskeeko kohta vain kaupallista toimintaa. Toivottavasti tämäkin ongelmakohta on huomioitu, eikä vaimentimien valmistamisesta pyritä tekemään yritysten monopolia. VAPAUDEN KUOLINKORAHDUKSIA? Elämme aikaa, jolloin järki on työnnetty syrjään ja asioista päätetään tunteiden perusteella. Mutta koska paketissa on nyt myös lain mukauttaminen EU-direktiivin mukaiseksi, kohtaamme ongelman
28 WWW.REKYYLI.FI
Bisley-mallin Rugerit ovatkin yhdysvaltalaisten custom-aseseppien aihioita lähes aina, kun lähdetään rakentamaan äärimmäisen tehokkaita revolvereja vaikkapa kaliiperissa .475 Linebaugh. Kahva on hyvin paljon Freedom Armsin kahvaa muistuttava, mutta se on yläosastaan huomattavasti paksumpi. Bisley-malli suunniteltiin Coltin toimesta ja se tuotiin markkinoille vuonna 1895. Bill Ruger, tai ainakin firman markkinointikoneisto suuntasi aseen esikuvansa lailla tarkkuusammuntaan. New Model-revolvereiden merkittävimpiä saavutuksia on niissä käytetty transfer bar-varmistinratkaisu. Mekanismissa is29 MISTÄ KOTOISIN? Myös Bill Ruger toi markkinoille oman versionsa Bisleystä, mutta vasta 90 vuotta Coltin jälkeen. perinteisellä kahvalla. Revolverin kahvarungon muotoilun alkuperäisenä ajatuksena oli tarkkuuspotentiaalin parantaminen, mutta käytäntö on osoittanut, että kyseinen kahvamalli sopii loistavasti voimakasrekyylisiin aseisiin. Coltin Bisley-revolveri sai nimensä kuuluisan Englannissa sijaitsevan Bisley-ampumaradan mukaan. Se mahdollistaa rullan lataamisen täyteen kuudella patruunalla ilman pelkoa, että isku iskuvasaran kannukseen sytyttäisi sen alla olevan patruunan. Ruger Bisley perustuu täysin Ruger Blackhawkin runkoon. Sen voi katsoa olevan Coltin Bisleyn, Elmer Keith #5:n ja Freedom Arms M83:n kahvojen jonkinlainen risteytys, joista se muistuttaa WWW.REKYYLI.FI NEW MODEL Vuonna 1973 Ruger esitteli uudet New Model-revolverinsa, jot-. Suunnittelu vei vuosia, mutta valmistuttuaan se toi mukanaan monia silloin erikoislaatuisia ratkaisuja, jotka tekivät aseesta entistä paremman ja ennennäkemättömän. ka korvasivat kaikki aikaisemmat Blackhawk-sarjan aseet, lopettaen niiden tuotannon. KAHVASTA KIINNI R UGER B ISLEY TEKSTI: ARI SIUKOL A Rugerin Bisley on vastaus monille rekyylinsietoongelmiin. Se oli suunnattu senaikaiseen tarkkuusammuntaan muun muassa paremman kahvan muotoilun ja tähtäinten perusteella. Rugerin näkemys Bisley-kahvasta ei ole kovin lähellä Coltin vastaavaa. Bisley-mallin tultua markkinoille se ei saanut suosiotaan erityisesti tarkkuusammuntaominaisuuksiensa puolesta, vaan erittäin hyvän kahvanmuotoilun tuoman rekyylinhallinnan vuoksi. Kyseisestä kaliiperista pystyi ottamaan Rugerissa turvallisesti .44 Magnumin tehot ja kahvarungon muotoilun ansiosta rekyylituntemus oli huomattavasti miellyttävämpi kuin ns. Bisley-malliin tuotiin myös vaikutteita Coltin puolelta koskien liipaisinta ja iskuvasaraa. Liipaisin on selvästi kaarevampi kuin esimerkiksi Blackhawkissa, ja iskuvasara on kannukseltaan matalampilinjainen. Larry Larson ja Bill Ruger suunnittelivat yhdessä Rugerin insinöörien kanssa täysin uudenlaisen yksitoimisen revolverin, jonka tuli olla ennen kaikkea turvallinen. ehkä eniten viimeksi mainittua. Ihmiset villiintyivät entisestään kaliiperin .45 Colt virittämisessä. Ainoana suurena erona on kahvan uusi muotoilu
Liipaisimen hyvin kaareva muoto on kovassa rekyylissä hieman hankala ja tuskallinen. 30 Bisleytä valmistetaan sinistettynä ja vain 190,5 mm (7,5") pitkällä piipulla, jonka päälle on kiinteästi kiinnitetty korkea ramppimallinen etutähtäin. Kun iskuvasara on viritettynä, ei latausporttia pysty avaamaan. Samalla kun aseeseen lisättiin itsestään aktivoituva varmistinratkaisu, rakennettiin laukaisukoneisto käytännössä kokonaan uudestaan. Uudessa koneistossa on vain kaksi akselia, jotka eivät ole paikalleen ruuvattavia. Rullanakseli on sovitukseltaan tiukahko ja lukittuu runkoon keWWW.REKYYLI.FI. Takimmainen akseli oli iskuvasaraa varten, keskimmäinen liipaisinta ja etummainen rullanpysäyttäjää varten. Siihen on kaiverrettu kuvia ja tekstiä muistuttamaan alkuperäisestä Coltin Bisley-revolverista ja Bisleyn ampumaradasta. Piipussa on kuusi oikealle kääntyvää rihlapalkkia, joiden nousu .45 Colt-kaliiperisessa testiaseessamme on yksi kierros 406 mm matkalla (1:16'). Takimmainen (iskuvasaran) akseli pysyy paikallaan yhdellä kahvarungon ruuveista ja etummainen (liipaisimen) akseli lukittuu paikoilleen latausportin jousen avustuksella. Testiaseen rullankurkut ovat varsin optimaalisesti halkaisijaltaan 11,468 mm (.4515') jokaisen kurkun kohdalla, jolloin .452' halkaisijan luoti toimii aseessa todennäköisesti moitteettomasti. Pieni karkeus ei haittaa, koska patruunoita ei poisteta kaksitoimisten revolvereiden tapaan ejektoritähdellä vaan ejektoritangolla, josta hylsy ei poistettaessa pääse lipsahtamaan, kuten ejektoritähdestä on mahdollista. Aikaisemmissa Blackhawkeissa laukasukoneisto rakentui kolmen akselin ympärille. Bisley-mallin tähtäimet ovat varsin toimivat lyhyemmille, alle 50 metrin matkoille. Takatähtäin on tuttu monista muista Rugerin revolvereista ja se on säädettävä korkeus- ja sivusuunnissa. Samalla vältytään rekyylissä avautuvilta ruuveilta, joita saa olla välillä liiaksikin kiristämässä. Iskuvasaraa ei siis tarvitse vetää ensin puolivireeseen. Bisley-mallin rullassa ei ole kevennyksiä. Tämä kaikki yksinkertaistaa ja helpottaa aseen käyttöä ja tekee siitä turvallisempaa. YKSITYISKOHTIA Rugerin New Model-revolvereissa laukaisukoneisto rakentuu kahden "itsestään" paikallaan pysyvän akselin ympärille, kun vanhoissa malleissa oli kolme ruuvattavaa akselia. Kahvarunkokin koki pieniä muutoksia tässä vaiheessa, kun muun muassa liipaisimenpalautinjousi siirrettiin kokonaisuudessaan aseen rungon tai kahvarungon sisällä olevaksi. Ne nimittäin Rugerilta lipsuvat välillä ties minkälaisiin mittoihin, aiheuttaen joskus tarkkuuden merkittävääkin heikkenemistä. Ylimenokartio on niin ikään mallikaasti valmistettu ja se on malliltaan pitkähkö ja täysin sileä. Piippu on viimeistelyltään erittäin hyvää tasoa, eikä siinä ole nähtävissä oikeastaan minkäänlaisia työstöjälkiä, vaan sen sisäpinta kiiltää tasaisesti kauttaaltaan. Pidemmille etäisyyksille partridge-tyypin etutähtäin toisi huomattavaaa etua. Tämä yksinkertaistaa koneistoa ja tekee siitä kestävämmän. Tällä pyritään eliminoimaan heijastuksia, mutta urat ovat hieman kevyehköjä ja profiililtaan pyöreähköjä, joten vasta käytäntö näyttää, miten tähtäin toimii. Harmillisesti etutähtäin on juotettu piippuun kiinni. kuvasaran ja kehyksessä olevan iskupiikin välissä on iskunvälitinlevy, joka aktivoituu vain, kun liipaisin on painettuna pohjaan. Akselit ruuvattiin kehykseen aseen oikealta kyljeltä, toisin kuin esimerkiksi Colt SAA:ssa. Rullanakselin otepinta on muotoilultaan hieman liukas ja varsinkin aseen ollessa uusi sen irroittaminen voi olla tuskaista. New Model-koneistossa iskuvasaralla onkin vain kaksi asentoa: alhaalla sekä viritettynä. Ramppi on poikittaisuritettu. Liipaisin ja iskuvasara muistuttavat pitkälti Coltin Bisley-mallia. Tämä on hieman harmillista, koska vaihdettavaa mal- lia oleva etutähtäinjärjestely toisi huomattavaa etua paremman tähtäinkuvan hakemiseksi. Patruunapesät on jätetty hieman karkeiksi. Tämän olen huomannut olevan varsin tyypillistä Rugerin yksitoimisissa revolvereissa. Rugerin .45 Colt-kaliiperisten revolvereiden rullankurkut ovat usein niiden kompastuskiviä. Aseisiin tehtiin myös omalla tavallaan nerokas rullanvapautin, joka aktivoituu, kun latausportti avataan
Rullan ja piipun väli on noin 0,10 millimetriä, mikä edustaa täysin käypää keskitasoa. Ladattaessa revolveria rullaa on siis pyöräytettävä hieman, jotta patruunapesä osuu kohdalleen ja rullaa on tietysti pidettävä paikallaan patruunan syöttämisen ajan. Revolverin tähtäinkuva on pelkistetysti hyvä ja monesti riittäväkin varsinkin lyhyiltä matkoilta ammuttaessa. Kun iskuvasaraa lähtee virittämään, se saavuttaa taka-asentonsa juuri samalla hetkellä kun rullanpysäyttäjä loksahtaa koloonsa. Tähtäimet löytävät tiensä kuin itsestään taulun ja silmän väliin. Tuntumaltaan laukaisu on lyhyehkö ja hieman rahiseva, mutta siihenkin auttaa käyttö. Patruunape- sän linjausta latausportin kanssa on aina moitittu monilta tahoilta ja se kieltämättä on hieman häiritsevä yksityiskohta. Tästä syystä aseella oli todella mukava ja helppo ampua niin tarkasti kuin nopeastikin. Patruunapesät on jätetty hieman karkeiksi Rugerin yksitoimisten revolverien tyyliin. Iskuvasaran kannus on muotoiltu varsin matalaksi ja kaarevaksi. Otepinnaltaan se on kupera ja täysin sileä. Iskuvasaran kannus ja liipaisin ovat niin ikään muokattu muistuttamaan Coltin alkuperäistä. Kun patruunat on syötetty, latausportti napsautetaan kiinni ja ase on valmis käytettäväksi. Liipaisin on todella kaareva. Viritysliike on tuntumaltaan karkeahko sekä hieman raskas. Sen sijaan pituussuuntaista välystä rullassa ei juuri ole. Ensimmäiset laukaukset aseella ammuttiin Magtechin tehdaspatruunoilla, jotka ovat varsin mietoja. Blackhawkien ja sensukuisten revolvereiden laukaisua on hyvin helppo keventää pienellä toimenpiteellä. Kyseisessä aseessa laukaisuvastus putosi 1210 grammaan, joka on jo varsin siedettävä. Tämä johtunee siitä, että akseli on halkaisijaltaan tarkkaan sovitettu sekä kehykseen että rullaan, ja uudenkarheana se helposti hieman kangertelee asennettaessa. Rulla on varustettu kevein kaiverruksin. Rullan pyörimissuuntainen lukitus on hyvä, mutta ei välyksetön. Ainoa hieman muista merkeistä poikkeava on puolivirekynnen puuttuminen ja se, että patruunapesä ei osu latausportin kanssa automaattisesti kohdalleen. Samalla aseeseen tulee puolivirekynsi sitä halajaville. Mutta esimerkiksi ulkotiloissa siluettiradalla toivoisi 31. Laukaisu on yksitoimilaukaisuksi jäykähkö 2140 grammaa. Iskuvasaran kannus on linjoiltaan matala, mikä helpottaa omalta osaltaan virittämistä. Bisley tuntuu luonnolliselta kädessä ja ase suuntautuu mitä mainioimmin. Lataustekniikan kyllä oppii varsin nopeasti ja siinä kehittyy äkkiä näppäräksi, mutta jos toivoo aseeltaan perinteisempää toimintatapaa, jossa patruunapesä on linjassa latausportin kanssa, on ase mahdollista muuttaa viritysosilla sellaiseksi. Aseen lataaminen onnistuu lähes totutulla tavalla latausportin avaamalla. Kannus on voimakkaasti karhennettu poikittaisurituksella, joka kuitenkin helposti lipsuu otteesta, jos veto ei ole suoraan taaksepäin. Revolverin rullan ajoitus iskuvasaraan ja rullankääntäjään nähden on täysin kohdallaan. Koease on käyttämätön, joten laukaisu todennäköisesti kevenee muutaman sadan laukauksen jälkeen hieman. Revolverin rulla on sileäpintainen ilman kevennysuria. Jopa niin mietoja, että tämän kokoisessa aseessa niiden rekyyli tuntui mitättömältä. Tämä johtuu urien sivusuuntaisesta liukkaudesta. Akselin päässä näkyvä pieni jousitettu tappi työntää transfer baria ulospäin asetta viritettäessä. Kun WWW.REKYYLI.FI toisen jousenpäistä nostaa pois paikoiltaan, putoaa laukaisuvastus heti huomattavasti. Iskupiikki on asennettu aseen kehykseen. Testiaseen rullan akselin sovitus kehykseen oli varsin tiukka. Se on leveyssuunnassa hyvin sovitettu runkoon, eikä saumaa kappaleiden välillä juuri tunne. Kun rullanakseli painetaan paikoilleen täytyy sen olla täysin oikeassa asennossa kiinnittyäkseen. Tällä estetään osan törmääminen iskupiikkin alareunaan. hyksen läpi poikittain kulkevalla jousitetulla tapilla. Kahvarungon sovitus kehykseen on laadultaan Rugerille hyvin tyypillinen. Pituussuuntainen sovitus on sen sijaan hieman karskimpi, joten testatussa yksilössä kahvalevy jää hieman kantamaan siten, että kahvalevyn kehykseen vastaava pinta jättää raon kehyksen ja kahvalevyn väliin. Kahvalevyt on valmistettu ruusupuusta ja niihin on upotettu Rugerin logo. Ruger Bisley on varsin tyylikkään näköinen revolveri kaikessa klassisuudessaan, mutta myöskin modernissa mielessä. LYIJYÄ ILMAAN Ase on käsittelytuntumaltaan varsin raskas, mutta aseen piipun pituus tuntuu heti ensikokeilulla erittäin optimaaliselta tasapainon suhteen. Liipaisimen palautusjousi on kaksihaarainen siten, että sen molemmat "haarat" lukittuvat kahvarungon kyljillä olevien tappien päälle
Pidemmällä etäisyydellä, kuten esimerkiksi 150 metrin matkalta kyseinen nopeusvaihtelu saattaisi nousta kohtalokkaaksi, joten latauksen kanssa voisi kokeilla magnum-nallia ruudin täydellisemmän palamisen toivossa ja pienempien lähtönopeusvaihteluiden saavuttamiseksi. AJATUKSIA Rugerin Blackhawk-tuoteperhe on laaja niin mallivalikoimaltaan kuin kaliiperikirjoltaankin. Itse koin Ruger Bisleyn todella päteväksi työkaluksi, jolla saadaan otettua vanhasta .45 Colt -kaliiperista irti se, mitä hylsyn tilavuus sallii, jos ja kun käyttäjä sitä aseelta ja kaliiperilta toivoo. Kuka ikinä tahtookaan jotain muuta sen toitotetun neljänelosen vaihtoehdoksi voi turvallisin mielin harkita Ruger Bisleytä .45 Coltina. RUGER BISLEY Valmistaja: Sturm, Ruger & Co, Inc., Yhdysvallat Kaliiperi: .45 Colt Pituus: 336,6 mm Piipun pituus: 190,5 mm Paino: 1374 grammaa Hinta: 795 euroa Maahantuoja: Oy K. Vastaavasti parhaiten onnistuneet kasat olivat 38 mm ja 40 mm, joita voi pitää kohtalaisina. Nyt aseessa oleva tähtäinjärjestelmä mahdollistaa siluettiradalla pässinkin kaadon, mutta tähtäinkuvaa tihrustaessa toivoisi hieman parempaa näkyvyyttä. Yksi kaliiperi, jota Blackhawkien joukkoon kaivattaisiin on .480 Ruger, mutta aika näyttää, onko Ruger valmis tuomaan nimikkokaliiperinsa yksitoimisten revolverien joukkoon nyt, kun se on poistunut jo kokonaan valmistettavien aseiden listalta. Itseladattu patruuna sen sijaan toimi Bisleyssä varsin mainiosti. Toisaalta kumpikin mainituista ongelmista on helppo korjauttaa mieleisekseen osaavalla asesepällä tai ainakin osittain myös itse tekemällä markkinoilla olevista virityssarjoista, joita aseeseen on saatavana lähes liiaksikin asti. Nykyisin tuotannossa olevissa malleissa kaliiperivaihtoehtoina ovat vain tehokkaimmat .44 Magnum ja .45 Colt, kun aiemmin tuotannossa on ollut näiden lisäksi ainakin .22 LR, .357 Magnum ja .41 Magnum. Winchester: Oy K. Jos et tiedä, mitä olet tekemässä tai voiko kyseistä latausta käyttää omassa aseessasi, jätä kokeilematta omasi ja sivullisten turvallisuuden vuoksi. Tykästyin revolveriin sen verran voimakkaasti, että sen palauttaminen maahantuojalle aiheutti hieman tuskaa, joka johtui puhtaasti nopeasta ihastumisesta. Vasta näissä teholukemissa Rugerin Bisley-kahvamalli alkaa päästä oikeuksiinsa. Ainoa asia, mikä testien aikana alkoi vaivaamaan oli liipaisinsormen pään verestyminen, koska käyrä liipaisin pyrki pureutumaan läskin sormen syövereihin. TARKKUUSKOE Aseella ammuttiin osumakuviot kolmella eri patruunalla kuuden laukauksen sarjoissa 25 metrin ampumaradalla tukea käyttäen. Testipatruunoina oli Magtechin 16,2-grammaisella (250 gr.) L-FLAT lyijyluodilla ladattu tehdaspatruuna, Winchesterin 16,5 g (255 gr.) LRN-luodilla ladattu pat- ruuna sekä itseladattu patruuna, joka koostui seuraavista komponenteista: Luotina H&N 19,4 g (300 gr.) pinnoitettu lyijyluoti, ruuti Hodgdon H-110 22,0 grainia, Magtechin hylsy, latauspituus 41,5 mm ja nallina Federalin iso pistoolin nalli. Rekyylikäyttäytyminen on täysin hallittua ja aseen käyttäytyminen kädessä kaikesta huolimatta mukavaa. Sen ruutilataus ei tahtonut palaa täydellisesti, minkä seurauksena nopeusmittauksessa huomattiin varsin suurta nopeusvaihtelua. Huomio! Lataus ylittää CIP-standardin mukaisen maksimin roimasti, joten sen käyttäminen vain omalla vastuulla! Jos et tiedä mitä olet tekemässä tai voiko kyseistä latausta käyttää omassa aseessasi, jätä kokeilematta oman ja sivullisten turvallisuuden vuoksi. Valikoima on sen verran suuri, että eteen tulee helposti valinnan vaikeus, kun etsii itselleen sopivaa vaihtoehtoa. Käytössä oli myös itseladattua patruunaa, joka oli tietoisesti ladattu yli .45 Colt-kaliiperin maksimilatauksen, mutta varovaisesti edeten. Myös kiinteä ramppimallinen etutähtäin on ongelmallinen, koska painavia luoteja käytettäessä takatähtäimen säädöt saattavat loppua kesken, eikä ramppi ampumatilanteessa ole optimaalisin tähtäinkuvan kannalta esimerkiksi siluettiradalla. Oma lataus, jossa käytettiin ajoaineena Hodgdonin H-110-ruutia ei kuitenkaan ollut täydellinen. Hjorth Ab, (03) 234 4300 · Magtech: Asetalo Oy, (03) 475 5371 32 WWW.REKYYLI.FI. LRN Magtech 250 gr. Latausta ei esimerkiksi saa missään nimessä käyttää Colt SAA:ssa tai sen kopioissa. Kyseisellä latauksella piipunsuulta saatiin iskuenergiaa jo noin 1200 joulea, joka alkoi selkeästi tuntumaan jo rekyylissäkin. Ongelmallisimpia kohtia Bisleyssä on lähinnä sen liipaisimen muotoilu, joka ei voimakkaassa rekyylissä ole missään nimessä optimaalinen. Latausta ei saa missään nimessä käyttää esimerkiksi Colt SAA:ssa tai sen kopioissa. Niillä saadut kasojen keskiarvot olivat varsin keskinkertaisia; Winchester 51,7 mm ja Magtech 49,0 mm. L-FLAT *Itseladattu H&N 300 gr 262 204 325 *Itseladattu H&N 300 gr, ruuti: H-110 22 gr, latauspituus: 41,5 mm. Testeissä kävi heti alkuun selväksi, että kumpikaan tehdaspatruunoista ei ollut Bisleyn erityistä herkkua. Sillä saatu paras osumakuvio oli kooltaan 26,0 mm ja kasojen keskiarvoksi muodostui 33,0 mm. Hjorth Ab, (03) 234 4300 Winchester / 38 mm Magtech / 40 mm Itseladattu / 26 mm Patruuna Luodin lähtönopeus, m/s Hitain Nopein 272 252 370 Keskiarvo 268 238 352 Nopeushajonta 10 48 44 Osumakuviot 3 x 6 lks. Se tarjoaa yksitoimisten revolerien joukon, josta pitäisi käytännössä löytyä se mitä jokainen halajaa. Lataus ylittää CIP-standardin mukaisen maksimin roimasti, joten sen käyttäminen on suositeltavaa vain omalla vastuulla. Vaikka nopeusvaihtelu oli 44 m/s, ei se vaikuttanut negatiivisesti saatuihin tuloksiin tarkkuutta ajatellen. Ruger Bisley on Blackhawksuvun tuoreimpia jäseniä ja se on reilussa parissakymmenessä vuodessa todistanut olevansa tarvittu ja kaivattu malli revolvereiden joukossa. / 25 m Pienin 38 40 26 Keskiarvo 51 49 33 Winchester 255 gr. aseessa olevan partridge-tyyppinen etutähtäin ja vielä siten, että se olisi helposti vaihdettavissa korkeampaan tai matalampaan, kun tilanne sitä vaatii
34 WWW.REKYYLI.FI
Myös sveitsiläisen Brügger & Thometin valmistamia MP5-tyyppisiä aseita on näkynyt jonkin verran. Otimme tämän artikkelin aiheeksi valmistajan T94A2-mallin, joka on ulkonäöllisesti käytännössä MP5A2 pitkällä 420 millimetrin piipulla, ja alusta lähtien itselataavaa kertatulta ampuvaksi valmistettu. MKEK Valmistajan lyhenne ei sano varmastikaan useille harrastajille mi- tään, mutta yritys on ollut olemassa jo 1930-luvulta lähtien nimellä Makina ve Kimya Endüstrisi Kurumu. Konsernissa on niin patruunavalmistusta, kemikaaleja kuin ohjuksiakin. Nämäkin tosin vallitsevassa maailmassa eksyivät sinne, minne ne olivat tarkoitettuja, eli pääosin Yhdysvaltojen markkinoille. Samasta syystä kyseisiä malleja ei meillä päin juurikaan kaupoissa näy. Nyt uusin tarjoaja on kuitenkin turkkilainen MKE, jonka valmistamien aseiden maahantuonnin on aloittanut Asetalo Oy. Ase luonnollisesti herätti huomiota myös siviilipuolella, jossa aseessa käytettävää tekniikkaa WWW.REKYYLI.FI ihailtiin. Projektista syntyi MP5, josta oli tuleva oman aikansa maailman suosituin konepistooli. TEKSTI: AIMO PAUKKU Kyseinen konepistooli saavutti nopeasti suunnattomissa määrin suosiota 1970-luvun terrorisminväritteisessä Euroopassa eräänlaisena muoti-ilmiönä ammattilaisten keskuudessa. Valmistuksessa on kaikkea aina valopistooleista raskaaseen tykistöön, ja myös muut yhtiön osastot valmistavat kaikkea tarpeellista. Pienasetehdas aloitti toimintansa 1950-luvulla, kun Turkin armeija siirtyi käyttämään lisenssivalmistettua Heckler & Kochin 35. Markkinat kukoistivat, ja jossakin välissä valmistajan aseista alettiin tehdä myös itselataavia versioita siviileille. TURKINPIPPURIA RESERVILÄISRESEPTIIN MKE T94A2 Saksalaisen Heckler & Kochin insinöörit kehittelivät 1960-luvulla "Projekti-64":sta, joka aloitti vallankumouksen konepistoolien tekniikassa. Tehdas on täysin valtion omistama ja keskittyy pääosin Turkin valtion asetarpeiden täyttämiseen. Vuosituhannen vaihteessa asetta julistettiin kovalla vauhdilla jo vanhanaikaiseksi, mutta se porskuttaa edelleen, vaikka Heckler & Koch itsekin on jo kehitellyt uusia konepistoolimalleja, joista korvaajaa alunperin suunniteltiin. Tästä siis lyhenne MKEK (tunnetaan myös lyhyempänä versiona MKE), jolla tehdas täysin ymmärrettävästi paremmin tunnetaan ulkomailla. Oma osansa oli myös Pohjois-Amerikan valtavalla kysynnällä, joka jossakin välissä lopulta painoi vaakakupissa enemmän kuin Heckler & Kochin vakaa aikomus myydä aseita vain viranomaisille. Selke- ästi yleisimpiä ovat G3-pohjaiset .308-kaliiperiset kiväärit, joita on muutettu sotilasaseista pelkästään kertatulta ampuviksi. 1980-luvulle tultaessa ase oli jo eräänlainen standardi konepistooleissa ja seuraavalla vuosikymmenellä vakavasti otettavaa kilpailua ei ammattikäyttöön tarkoitetulla konepistoolilla juuri ollut. Heckler & Kochin aseista mukaanlukien MP5-konepistoolista on kuitenkin näkynyt Suomessa jonkin verran siviilikäyttöön tehtyjä tai muutettuja malleja
Hiukan yllättäen yksikään valituista patruunoista ei käynyt huipputarkasti, vaikka aseyksilöllä oli selvästi omat suosikkinsa. Ulkoisissa osissa eroja sitten löytyykin. Tämä muutos, tai pikemminkin lisäys on pudottanut piipunsuusta kolmiosaisen pikakiinnitysistukan, johon MP5:n lisävarusteet on aiemmin ollut helppo kiinnittää. Kukaan MKE:n ostamista harkitseva ei varmaankaan jätä asetta ostamatta etutukin mallin vuoksi. Kohta "30" on tyhjänä. G3-kivääriä. Toki tällaisten osien paremmuudesta väitteleminen on saivartelua. SEFmallia ja koostuu erillisestä rungosta ja kahvaosasta. Takatähtäimessä on neljä eri asentoa ja etutähtäin on yksinkertainen renkaalla suojattu jyvä. Pintakäsittely vaikuttaa kestävältä, mutta esimerkiksi piipun suussa näkyi käytön jälkeen jo kulumia. Tulenvalitsin on vanhempaa mallia ja sisältää vain kohdat "0" ja "1". Yksi seikka, jota ei kuitenkaan hevillä vaihdeta, on aseen piippu. Leveämpi taas kenties sopii joillekin paremmin, joillekin huonommin, mutta yksi asia on varma: Se suojaa käyttäjän käsiä pitäen kädet varmemmin poissa aseen kuumilta pinnoilta. HK33:a, MG3:a ja MP5:tä, joiden viimeksimainitusta T94A2 on pitkäpiippuinen ja kertalaukauskoneistolla varustettu siviiliversio. Suurin ero on juuri mainittu laukaisukoneiston runko, joka MKE:ssä on vanhempaa, ns. Tähtäimet ovat täysin perusmallia, eli noudattelevat alkuperäistä H&K:n mallia. Ensimmäisen päivän aikana 36 WWW.REKYYLI.FI. Tämän jälkeen tehdas on laajentanut lisenssi-HK valikoimaansa enemmänkin. Tämä on pääosin esteettinen ero, vaikka kahvan ergonomia on toki erilainen ja kuten myös testiryhmän kohdalla koeammunnoissa ilmeni vanhanmallinen kahva ei kaikille sovi uudemman kahvamallin tavoin. Muut aseen erot verrattuna Heckler & Kochin valmistamaan MP5:n ovat täysin pintapuolisia. Toki MKE tarjoaa erittäin hyvät lähtökohdat esimerkiksi kiintovaimennetun aseen rakentamiseen, mutta lain vaatimat vähimmäismitat kannat- taa pitää todella huolella muistissa, jos muutoslupaa muu aseeksi ei ole. MKE valmistaa lisenssillä mm. Näin aseen kokonaispituus on noussut 860 millimetriin, eli kaksi senttiä aselain vaatimuksia pidemmäksi sekä piipun että kokonaispituuden osalta. Sellier & Bellotin 250 patruunan laatikoissa oleva "bulkkipatruuna", Winchesterin valkorasiainen peruspatruuna, Lapuan 9,7 g CEPP, Leaderin 8 g FMJ ja Fiocchin Top Target, joka on osoittautunut usein tarkaksi patruunaksi. Kuorten sisäisestä maailmasta MKE:n osalta tyydymme vain toteamaan, että laukaisukoneisto on valmistettu erilaiseksi: Tähän aseeseen ei ilman huomattavia muutostöitä saa MP5:n sarjatulikoneiston osia tai kahvarunkoa asennettua. Sisäradan käyttö antoi ammunnoille hyvät puitteet ja varsinkin talven pakkasilla myös mukavuuskerroin kasvoi olennaisesti. Toinen vanhan mallin perusero on etutukki. Jotta ase täyttäisi suomalaisen aselain kiväärille asettamat vähimmäismitat, on piippua pidennetty tehtaalla 420 millimetriin. Patruunoiksi valittiin viisi eri patruunaa. Koeammunnat suoritettiin kahden päivän aikana. Tehdas epäilemättä valmistaa myös Turkin armeijan käyttöön hiljattain valitut Mehmetçik-1 -kiväärit, jotka ovat HK416:n lisenssiversioita. T94A2 TARKEMMIN Koska MP5:n tekniikka on varmasti monille lukijoille tuttu, emme perehdy aiheeseen sen enempää. Sieltä täältä pintakäsittelyssä löytyi vähän hutilointia, mutta koeaseen toiminta tuntui olevan esimerkillisellä tasolla. AMPUMARADALLA MKE:n tuotos koeammuttiin Helsingin Urheilutalon 50 metrin ampumaradalla. Vanhanmallista etutukkia tuntuvat pitävän arvossa ne, jotka ampuvat etummainen käsi lipaskuilulla, jolloin etutukin mallilla ei juuri ole merkitystä. Jos tehtaan toimittama ei innosta, on osa helppo vaihtaa toisenmalliseen. Käytännössä tämä on täysin makuasia riippuen siitä, kummasta etutukkimallista pitää. Toki vanhempaan HK:n valmistamaan "Ämpäriin" verrattuna eroja ei pitkää piippua lu- kuunottamatta juuri ole, mutta uudempaan, kokomuovisella laukaiskoneiston rungolla varustettuun malliin verrattuna taas löytyy. Vanhemmassa mallissa, jollainen on siis koeammuttavassa MKE:ssä, on muotoilu linjakkaampi ja siten myös ohuempi materiaalivahvuuksiltaan. Näitä ovat olleet paitsi liekinsammutin, myös MP5 mielessä valmistetut vaimentimet. Aiheesta kiinnostuneet voivat tilata lehden numeron 4/2004, jossa asemallin tekniikkaan on perehdytty syvällisemmin
Eräs seikka, joka myös ampumatuloksia tarkasteltaessa kannattaa ottaa huomioon, on aseen huono laukaisu. Se on kielletty hedelmä, joka on kuorittu, pilkottu, pakattu ja säilötty poliittisesti turvalliseksi nautintoaineeksi, ja siinä on vielä vähän alkuperäistä makua jäljellä. MKE T94A2 Valmistaja: Makina ve Kimya Endüstrisi Kurumu Kaliiperi: 9 x 19 mm Piipun pituus: 420 mm Kokonaispituus: 860 mm Paino: 3,2 kg Hinta: 1890 euroa Maahantuoja: Asetalo Oy, (03) 475 5371 Sellier & Bellot / 81 mm Lapua / 66 mm Luodin lähtönopeus, m/s Fiocchi / 79 mm Patruuna Sellier & Bellot 8 g FMJ "Bulk" Winchester 8 g FMJ Leader 8 g FMJ Lapua 9,7 g CEPP Fiocchi 8 g Top Target Hitain 350,6 392,7 387,3 386,1 423,9 Nopein 365,0 406,1 399,9 388,4 446,6 Keskiarvo 357,2 401,6 391,6 386,9 433,3 Nopeushajonta 14,40 13,40 12,60 2,30 22,70 Osumakuvio 81 mm 77 mm 158 mm 66 mm 79 mm Sellier & Bellot: Aseliike Markus Remes Oy, (08) 520 9999 · Winchester: Oy K. Itse ratkaisin ongelman niinkin yksinkertaisesti kuin käyttämällä käsineitä. tehtiin patruunoiden nopeustestit ja ryhdyttiin jo ampumaan tarkkuustestejä, kun koeammuntoja varten lainattu kiikarinjalka petti. Varmistamatta jäi, johtuiko tämä siitä, että ampuja "saattoi" viritintappia ja sen mukana lukkoa etuasentoon, vai oliko kyse oikeasti patruunan viasta. Myöskään kumipinnoitus ei ole MKE:n tapauksessa hansikkaan huono ominaisuus, sillä kahvaote on ilman apua myös liukkaan oloinen. Ampumaradalla ammuttiin noin viisisataa patruunaa, joiden aikana ase ei tehnyt kuin yhden häiriön. On mielenkiintoista, että vaikka nämä joillekkin sopivat, löytyy maailmasta paljon ihmisiä ja potentiaalisia käyttäjiä, joille "käteensopiva" muotoilu ei koskaan sovi, oli lähtökohtana käytetty mitä kinnaskokoa hyvänsä. Hjorth Ab, (03) 234 4300 · Lapua: NorDis Oy, (06) 431 0301 · Fiocchi: Eloranta Oy, (017) 288 3044 WWW.REKYYLI.FI 37. Pistoolikaliiperisia lyhyitä kivääreitä löytyy usealtakin eri valmistajalta puolta pienemmällä hinnalla, mutta toisaalta MKE:n tekeleessä on sitä jotakin. Uudempaan kahvamalliin verrattuna vanha on muotoiltu voimakkaammin, mutta myös itselleni kahva tuotti ongelmia. Tunnetustihan katkokärkisellä luodilla ladatut patruunat, joihin myös CEPP kuuluu, eivät ole pyöreäkärkisten patruunoiden syöttövarmuuden tasalla. Liipaisimessa on vahvasti rahiseva etuveto, joka päättyy lopulta yllätyslaukaisuun. Tämä ainoa häiriö tuli käytettäessä Lapuan CEPP-patruunaa, kun patruuna ei syöttynyt pesään kunnolla. Sanokaa mitä sanotte, mutta erilaisuus on ergonomian suunnittelijoille kaikkea muuta kuin rikkaus. Hjorth Ab, (03) 234 4300 · Leader: Oy K. Se tuo tavallisen harrastajan saavutettavaksi aseen, joka teknisesti on ollut pitkän aikaa sataprosenttisen tavoittamaton, jopa kielletty. Toisaalta kuten MP5:stäkin on jo sanottu viranomaiskäytössä, on myös T94A2 teknisesti turhankin monimutkainen ja myös ominaisuutensa huomioonottaen kallis ase. Ampumakokeiluissa ehkä eniten kritisoitiin tämän asemallin vanhempaa ns. Siinä, missä normaalimittainen MP5 on tasapainotukseltaan lähellä täydellistä konepistoolia, tuo piipun pidentäminen painopisteen huomattavasti edemmäksi. Se ei ole huonoimpia koskaan kokeilemiamme, mutta kaukana parhaasta. Toki haukumme tässä nyt välttämätöntä pahaa, mut- ta todellisuudessa puhumme nyt seikasta, joka ei varmastikaan tee aseesta turvallisempaa. Tämä poikkeustapaus huomioimatta oli aseen toiminta radalla sataprosenttisen varmaa. SEF-laukaisukoneiston kahvarunkoa. Niinpä tarkkuuskokeet jäivät toiselle päivälle, jolloin myös kiikarinjalan ruuvit olivat kiristetyt ja varmistetut. Siihen on muotoiltu juomumaiset sormikolot ja myös peukalolle on oma, kevyesti muotoiltu paikkansa. Tavalliselle harrastajalle vastaavia ominaisuuksia tarjotaan kuitenkin monista suunnista. Ensinnäkin, kukaan ei tätä asetta hanki tarkkuusaseeksi, ja toisekseen laukaisu on mahdollista muuttaa jälkikäteen paremmaksi osaavan asesepän toimesta. YHTEENVETO MKE T94A2 on erityisen mielenkiintoinen ase. Aseen ampumaominaisuuksiin se vaikuttaa omasta mielestäni heikentävästi. Varsinaista selkeää laukaisukynnystä ei ole tai ainakaan sitä ei tunnistettu ja voin henkilökohtaisesti sanoa kaivanneeni tarkkuusaseiden selkeitä laukaisutuntumia. Hävettää kuvailla tapahtunutta jälkikäteen, mutta jalan säätämiseen tarvittavaa ruuvimeisseliä ei ollut kenelläkään mukana. Yksinkertaiset ovat tarpeet joskus, mutta niihinkään ei aina muista varautua. Kun MKE:llä ampuu, tuntee jatkuvasti saavansa nostaa tähtäinkuvaa noston jälkeen tämä tosin luultavasti ei ole samanlainen haitta niille, jotka eivät ole aiemmin MP5:llä ampuneet ja siten sen painopisteeseen tottuneet. Omassa tapauksessani Dragon P200 on riittävän paksu hansikas parantamaan otetta. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin tästä ominaisuudesta sanottava, että MKE:n hankintapäätös tuskin kaatuu tähän omi- naisuuteen. Reserviläiselle, jonka palvelusaseeksi on määritelty 9.00 KP 2000, voi T94A2 olla erinomaisen hyvä harjoitusase. Toinen, ehkä pahempi puute MKE:n ampumaominaisuuksissa on pitkän "siviilipiipun" tuomat muutokset verratessa asetta perusämpäriin
RAKENNUSPROJEKTI: SAKO L579 VARMINT .308WI N THE JOURNEYMAN Tämän projektin idea syntyi kotimatkalla Johannesburgin kentällä raahatessamme pitkiä ja kömpelöitä kiväärilaukkujamme matkaselvitykseen. Purkamalla raudat irti tukista olisi saanut aseet kulkemaan huomattavasti kätevämmin. TEKSTI: MARKUS FORSSTRÖM 38 WWW.REKYYLI.FI
Kyllähän toki tavallisen pulttilukkoisen kiväärin saisi kulkemaan pienemmässä laukussa purkamalla "raudat" irti tukista. Ratkaisin ongelmaan viilaamalla jyvätunnelia päältä auki. Edellä mainitut ongelmat voidaan tietenkin välttää paneutumalla rautojen petaukseen ja järkevään kiinnitykseen. LÄHTÖKOHTA JA TYÖSUUNNITTELU Lähtökohtana oli 70-luvun puolessavälissä valmistettu .308 Win SAKO L-579 Forester Varmint avotähtäimillä varustettuna. Myös tukin öljykäsittely kaipasi ehostusta. Sihen oli asennettu saman ikäluokan japanilaisvalmisteinen Tasco 1,75 5x20 kiikaritähtäin alkuperäisillä Sakon kiikarijaloilla. Esimerkiksi purettaessa saattaa asemallista riippuen pudota (ja pahimmassa tapauksessa kadota) tärkeitä pikkuosia. Vanha jyvätunneli olisi kyllä tarjonnut tarvittavan suojan, mutta varjostaisi kuitujyvälle välttämätöntä valoa. Avotähtäinten päivityksessä päädyttiin olemassa olevaan U-hahloon. Omistaja toivoi perän pituuteen pari senttiä lisää. Öljykäsittelyn seurauksena kuivan ja eleettömän puun ulkonäkö koheni huomattavasti samalla kun säänkesto parani. TAVALLINEN TAKE-DOWNIKSI Paras valinta matkakivääriksi olisi tietenkin vaihtopiippukivääri tai yhdistelmäase; sellainen, joka säilyttäisi kohdistuksensa kokoamiskertojen välillä. Rautojen massapetaus ja uusi perusteellinen öljyhionta viimeisteli kokonaisuuden. Esimerkiksi raskaasta hirvilatauksesta kevytluotiseen pienriistalataukseen vaihdettaessa heitetään päälle toinen, sille kohdistettu kiikari. Muutamia käyttöjälkiä lukuun ottamatta ase näytti hyväkuntoiselta. Hauras valokuitujyvä on herkkä iskuille, joten se vaati suojakseen jyvätunnelin. Se mahdollistaa kiikarin kuljettamisen vaikkapa käsimatkatavaroiden joukossa. Pulttilukkoinen kivääri on usein hyvin herkkä kiinnitysruuvien oikeasta kireydestä. Käytännössä se kuitenkin voi olla hieman monimutkaisempi juttu. Makasiinikiväärissä tämä toteutettiin rakentamalla raudat helposti irrotettaviksi tukista, jolloin osat sai mahtumaan tavalliseen matkalaukkuun. Ottaen huomioon matkapyssyn toistuvat rautojen irrotukset, tein petauksesta hieman TÄHTÄINTEN PÄIVITYS Kiikaritähtäimen pikairrotettavuus on erittäin hyödyllinen ominaisuus matkapyssyssä. Mikäli rautojen petaus ei ole viimeisen päälle tiptop, voi uudelleen kootun aseen käynti olla pahasti hukassa ja ainakin kohdistus pielessä. Näin matkatavaroiden painosta säästyy muutama sata grammaa. Lipsahtanut ruuvimeisseli saattaa tehdä surullista jälWWW.REKYYLI.FI olemassa. Kooltaan, painoltaan ja suurennusalueeltaan se on mitä mainioin, eikä optiikan tai säätömekanismin laadussa ole tingitty. Sellainen ase maksaisi varusteineen lähes ensi vuoden matkabudjetin verran. Toinen etu pikakiinnitykselle on se, että kiikarin saa tarvittaessa nopeasti irti sellaisissa tilanteissa, jotka vaativat avotähtäinten käyttöä. Ensimmäinen korjaus oli piipun saattaminen vapaasti värähteleväksi ja massapetaus. Kuulostaa ehkä kalliilta, mutta kerrottakoon, että täysin toimivia kohtuuhintaisiakin pikakiinnityssysteemejä on Alkuaan umpinainen jyväsuojus viilattiin auki valon saamiseksi valokuidulle. Alkuperäisen teräksisen jyvän tilalle laitettiin HiViz-valokuitujyvä. Leupold QR-pikakiinnitysjalusta on yksinkertainen, toimiva ja tyylikäs pikakiinnitys kiikarille. 39. Mannlicher-Schönauerin valmistamamissa take-down-matkamalleissa oli rakenne, joka salli rautojen irrottamisen tukista yhden kiilakiinnityksen avaamalla. keä aseen pintoihin. Puolen tunnin viilailu tuotti halutun aukon. Tämä on periaatteessa erittäin yksinkertaista ja helppoa: avataan pari kiinnitysruuvia, nostetaan raudat irti ja kasataan käänteisessä järjestyksessä. Kiikari kiinnityksineen oli ehdottomasti päivityksen tarpeessa. Idea osiin purettavasta matkaaseesta on oikeastaan ikivanha. Samalla kiikaritähtäin säästyy tavarakäsittelyn väkivaltaisuuksilta. Lisäksi kenttäoloissa sopimattomien työkalujen kanssa puuhastellessa saa ruuvien kannat helposti pilalle. Vanhan mutta hyvin palvelleen Tascon tilalle piti valita jokin parempi kiikari. Se hoidettiin vaihtamalla vanhan kovamuovisen perälaatan tilalle paksu kumiperälevy. Kahdesta kiikarista on hyötyä myös, jos kesken jahdin joutuu vaihtamaan latausta. Rautaisen tolppajyvän tilalle vaih- doin HiViz:n valokuitujyvän. Melkein heti makasiinikiväärin yleistyessä metsästyksessä 1900-luvun alkupuolella myös ne tehtiin haulikoiden lailla osiin purettaviksi. Viilatut pinnat mustasin yksinkertaisesti kylmäsinistysaineella. RAUDAT JA PETAUS Petaus kiväärissä oli tehtaan jäljitä: silloiseen sakolaiseen tapaan piippu oli tiukasti etutukissa kiinni. Valinta osui Zeiss Diavari Classic 1,5 6x 42 T*:hen. Kiikarin kiinnitykseen valitsin Leupoldin erinomaisen QR-pikakiinnitysjalustan ja siihen sekä 30 mm että 1" renkaat vanhaa varakiikariksi tulevaa Tascoa varten
Viimeisenä työnä oli lukon ja laukaisukoneiston perusteellinen puhdistus ja voitelu. Joskus näkee petauksia, joissa tämä vastinpultti on jätetty epoksivaloksen sisään pysyvästi, jolloin myöhemmät 40 tukin pintakorjaus- tai ehostustyöt ovat mahdottomia tehdä. TORXEJA PELIIN Koska kiinnitysruuvit tulisivat tavallista ahkerampaan käyttöön, piti alkuperäiset urakantaruuvit vaihtaa torx-kantaisiksi. Puun kokonpainumisen kiinnitysruuvien kohdalta estin ns. Sitten molemmat kiikarit 100 metriin, jonka jälkeen puhdistin piipun. pilaripetauksella. Varakiikari on hyvä olla olemassa. Nämä ovat kuitenkin pari milliä pidempiä kuin alkuperäiset Sakon ruuvit. Sakon 13 g Hammerhead -tehdaslatauksella kolme laukausta menivät säännöllisiin kolmen sentin nippuihin. L579-luodikoiden tukit on varustettu poikittaisella vastinpultilla. Ensin avotähtäimet 50 metriin. Viimeisenä silauksena vaihdoin vanhan kuluneen kangashihnan tilalle nahkaisen Galco Safari Ching Sling-kiväärihihnan. Se kuuluu oikeastaan poistaa ennen massapetausta. Voidaan todeta "Projektimatkamiehen" onnistuneen pienellä vaivannäöllä suhteellisen edullisesti. Huomaa myös kiinnitysruuvireikien holkitus kupariputkilla. MITÄ MIKÄKIN KUSTANSI? Perälaatta Kassnar: 15 euroa Leupold QR baset: 120 euroa Leupold QR renkaat Ø 30mm: 50 euroa Perän vetopituutta lisättiin asentamalla paksu kumiperälevy ohuen kovamuovisen levyn tilalle. Alkuperäisten urakantaisten kiinnitysruuvien tilalle vaihdettiin käytännöllisemmät torxkantaiset. Leupold QR renkaat Ø 1" (25,4mm): 40 euroa HI-Viz kuitujyvä: 40 euroa Galco Safari Ching Sling: 70 euroa Torx Ruuvit Tikka T3: 40 euroa Tarveaineet: 50 euroa YHTEENSÄ: 495 euroa LISÄKSI: Zeiss Diavari Classic 1,5 6x42 T*: 990 euroa tavanomaista vahvemman petaamalla myös alaheloituksen. Tuloksena oli 62 mm kasa. Lopuksi kokeilin vielä kohdistuksen pysyvyyttä. Suppeahkon kokeilun perusteella se sietää osiin purkamisen ja uudelleen kokoamisen ilman suurempaa huolta kohdistuksen katoamisesta. Tässä tapauksessa käytin aivan tavallista kupariputkea, joka yhdessä molemminpuolisen massapetauksen kanssa riittäisi vahvistamaan tukkia ja estämään puun kokoon painumisen. Käyn- tiä paksupiippuisesta Sakosta tuntui siis löytyvän. Tikka T3:n kiinnitysruuveja on nimittäin saatavana myös torx-kantaisina. Paras yksittäinen kasa saatiin Sellier & Bellotin 180 gr Sierra Game King-latauksella, jolla kolme laukausta saatiin 24 mm nippuun. Oikeastaan pilaripetauksella tarkoitetaan sitä, että lukkokehys seisoo kiinnitysruuvien kohdalta sorvattujen teräspilarien varassa. Sellaiselle löytyy käyttöä esim. latausta vaihdettaessa. Rautojen kiinnityksen yhdenmukaistamiseksi lukkokehys ja alaheloitus massapedattiin huolella. Säädin laukaisuvastuksen jotakuinkin 1,5 kilon tuntumaan, missä se edelleen tun- tui selkeältä. Sopivat ruuvit löytyivät yllättäen Sakolta. Kiinnitysruuvit kestävät toistuvaa käyttöä nylppääntymättä piloille. Piipun perusteellinen puhdistus vaati oikeat aineet, välineet ja aikaa. Jäljelle jäävä kolo tukitaan esimerkiksi muovailuvahalla. Niiden lyhentäminen sopivan mittaisiksi on kuitenkin helppoa; muutama pyyhkäisy viilalla ja se oli siinä. Kunnollisilla metsästyspatruunoilla ase näytti jo selviä käyntihaluja 150 m matkalla. Ammuin viisi laukausta purkaen laukausten välillä kiikarin ja tukin irti. Sen jälkeen oli vuorossa ratakäynti. KIIRASTULI Kohdistin tähtäimet karkeasti kohdilleen muutamalla halvalla Natopaukulla. Se siis täyttää sille asetetut vaatimukset ja toiveet, ja joissain määrin jopa ylittäen ne. WWW.REKYYLI.FI
239hmäkoko max 4 h Huom! R y. Perinteinen LUKIJAMATKA 11.19.4.2009 MATKAPAKETTI MATKANJÄRJESTÄJÄNÄ JA PRO-HUNTERINA SUOMALAINEN B&R HUNTING Sisältää majoituksen, ruokailut, 7 päivää perillä, 5 metsästyspäivää, 3 kaatomaksua (impala uros, topiantilooppi, pahkasika) Ryhmäkoko max 8 henkilöä LIMPOPO Nkonka Etelä-Afrikka 1990 +LENNOT K MAJOITUS KEALUOKKAINEN OR NO EXTRA: SARVIKUO PUISTO WWW.REKYYLI.FI ILMOITTAUTUMINEN JA LISÄTIEDOT: s-posti: info@brhunting.fi Puh: 040 417 8807 AAN! NAMIBI YÖS TKAT M+ lennot ilöä! MA 41 0 enk alk
42 WWW.REKYYLI.FI
Projekti 404 on yksi tie soveliaan aseen hankkimiseksi. Ikuisuuskysymys siitä, mikä olisi paras Afrikan yleiskaliiperi, ei liene selviä koskaan. Tämä siksi, että useissa Afrikan valtioissa kyseinen väljyys on pienin, mikä sallitaan norsunpyynnissä. Kaikkien näiden kaliiperien maine on hyvä ja luotivalikoima riittävä, luodinpainot 300 450 gr. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun ase on saapunut perille, mutta laukku, jossa patruunat olivat, onkin jossain muualla. Mikäli aseen kaliiperi on harvinainen, siihen tuskin löytyy sopivia ammuksia kohdemaasta ja heti joudutaan turvautumaan laina-aseeseen. Näitä suuremmat, .470, .500, .600 jne. Aseen paino saisi jäädä neljän kilon pintaan, korkeintaan viisi kiloa. PROJEKTI 404, OSA 1 PULTTILUKKOINEN SAFARIASE EDULLISESTI? TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI Tavallisimmin suomalaisen jahtimiehen Afrikan kohteena ovat erilaiset antiloopit, joiden metsästys onnistuu parhaiten perinteisillä hirvikaliipereilla. Tällä rajauksella kyseeseen tulisi käytännössä kaliiperit .400, .416, WWW.REKYYLI.FI .404 ja .458. Vaikka 43. Tässä luokassa luodinpainot ovat 350 500 gr ja luotivalikoima erittäin hyvä. Kaliiperissa .458 kyseeseen tulee .458 Lott, .450 Rigby ja .460 Weatherby Magnum, .458 Winchester Magnum hylätään tällä kertaa pienen hylsytilavuuden takia. Saattaapa joskus mukaan otetut patruunat loppuakin, jolloin täydennyksen saaminen paikan päältä olisi erittäin suotavaa. Tavallisimmat luodinpainot ovat 350 gr, 400 gr ja 450 gr, joskin välikokojakin esiintyy kuten 347, 380 ja 410 gr. TEHDASPATRUUNA MIKSI? Aina on eduksi, jos aseeseen käypäisiä patruunoita voidaan tarvit- taessa hankkia paikan päältä. Vaikka kaliiperi merkitään .404, on luodin todellinen halkaisija 0,423", eli se asettuu .416:n ja .458:n väliin. Pitkällisen pähkäilyn jälkeen päädyin lopulta kaliiperiin .404 Jeffery, ehkä suurimpana syynä hyvät kokemukset tämän kaliiperisen Mauser 03:n koeammunnasta. Seuraavassa koossa tehdaslatauksia löytyy esimerkiksi .416 Rigby, .416 Remington Magnum ja .416 Weatherby Magnum. Listan ensimmäinen (.400) jätetään suosiolla pois siksi, että sen luotivalikoima on olematon eikä patruunoita saa tehdaslatauksina. Koska kyseessä on yleiskaliiperi, on sillä pystyttävä ampumaan myös pienempää riistaa ja vaihtelevien ampumamatkojen takia luodin lentorata saisi olla kohtuullisen suora. Jos ajatellaan, että kohteena ovat kaikki mahdolliset riistaeläimet norsua myöten, on lähtökohta sikäli selvä, että kaliiperin on oltava vähintään .40. jätetään sivuun pääasiassa siksi, että näin järeillä kaliipereilla aseen paino nousee väkisinkin turhan suureksi. Ase ja patruunat saattavat joutua erilleen lentomatkan välilaskuissa tai muista syistä. Muutaman reissun jälkeen alkaa kiinnostamaan vaarallisempi suurriista ja tähän tarkoitukseen tarvitaan mielellään jo järeämpää kalustoa. Muutamissa Afrikan maissa saattaa tulla tulliongelmia sellaisilla patruunoilla, joissa on eri kantaleima kuin aseen kaliiperi
Heti ilmoituksen nähtyäni mielessä välähti, että tässähän se on! Kun tarjoushintakin oli kohtuullinen, 750 , en aseen hankkimisessa enää aikaillut. Samalla lyhensin etutukkia sen verran, että hihnalenkin kiinnitysreikä jäi pois. Vasemmalla .300 RUM, keskellä Jefferyn holkeilla täyssupistettu ja oikealla paisutuslaukauksen jälkeen .404 pesän mittoihin muokkautunut hylsy. Projektiaihio kaikessa komeudessaan ennen töiden aloitusta. Vertailukuvassa vasemmalla .30-06 Springfield, sitten .300 Remington Ultra Magnum, .404 Jeffery ja .458 Lott. Hylsyn muokkaaminen .300 RUM:sta. Uuden piipun paksuus on lukkorungon edestä 30 mm, takatähtäimestä eteenpäin mitta muuttuu 25:stä 18 milliin. Normaalisti tilaa tehdään lisää lippaan etuosaan, mutta tämä vaatii taas enemmän materiaalin poistoa lukkorungosta syöttörampin kulman takia, jolloin lukon toisen lukituskorokkeen takana oleva alue pienenee turhan paljon. Saman asian ajavat esimerkiksi hidas Araldit tai Spapond 120. Lukkorungon lipasaukkoa joudutaan suurentamaan ja lukon päähän olisi tehtävä tilaa suuremmalle hylsyn kannalle. A-Square, Norma, RWS ja uusimpana nyt myös Hornady. Vanhemmista Remingtoneista lakat irtosivat helposti Nitro Morsilla, mutta nyt vaadittiin useampi käsittelykerta ja silti piti tehdä vielä tosissaan töitä kaikkien jäämien poistamiseksi. Hylsyn kantalaippa on suhteellisen heikko, joten hylsy vaatii kunnollisen voitelun täyssupistettaessa. käytettäisiin jostain toisesta kaliiperista muokattuja hylsyjä, kannattaa safarille lähteä patruunoilla, joissa kantaleima vastaa aseen kaliiperia. Tehdaspatruunoita kaliiperiin .404 Jeffery lataa mm. Korokkeen alla on kaksi kierrereikää mahdollisen lisäpultin tai -pulttien kiinnittämiseksi, mutta sellainen asennus tehdään vasta tarvittaessa jos tukki ei muuten kestä. Mauser 98 olikin pitkään kunnianhimoisena tavoitteena, mutta hylkäsin ajatuksen melko alkuvaiheessa mm. Pääosin em. Näin estetään mahdollinen viivytys tai patruunoiden takavarikointi. Piippuaihio (Heym) oli hankittu jo aiemmin, joten työt pääsivät heti käyntiin. TOTEUTUS Aseaihioksi hyväksyttiin siis Remington Model 700 BDL "Custom Deluxe" kaliiperissa .300 Ultra Magnum. Vasemmanpuoleinen hylsy on jouduttu poistamaan ulosvetimellä sen jumiuduttua supistusholkkiin. Joitakin muutoksia oli kuitenkin pakko tehdä ja niistä ensimmäinen oli iljettävän lakkapinnan poisto. Olin jo ollut valmis hyväkWWW.REKYYLI.FI. syystä ja käsittelyn helpottamiseksi päätin piipun pituudeksi 610 mm eli 24 tuumaa. Sopivaa asetta ei kuitenkaan meinannut alkuun millään löytyä, mutta sitten sattuma tuli peliin. Osuin nettisivulle, jossa myytiin uutta Remington 700:aa kaliiperissa .300 Ultra Magnum. Koroke kiinnitettiin piippuun parilla poikittaistapilla piipun sorvaamisen jälkeen. Lukon pää ja lipaskotelo olivatkin jo valmiiksi oikean mittaiset (ainakin melkein), joten käytännössä ainoa tarvittava muutostyö oli piipun vaihtaminen. Seuraavaksi korvasin pistooliperän ja etutukin päässä olevan muovipalan aidolla ebenholzilla. Tämän lisäksi pienempiä custom-lataajia löytyy useita, joista mainittakoon vain pari, Stars and Stripes USA:ssa ja WR-Munition (Wolfgang Romey) Saksassa. PROJEKTIAIHIOT Perinteinen .404 Jeffery on rakennettu normaaliin Mauser-98 aktioon ja tämä olisikin haastavin tie lähteä toteuttamaan rakennusprojektia. siksi, ettei sopivaa ja riittävän laadukasta lukkoaktiota ollut tyrkyllä (onneksi). Kymmenisen senttiä lukkorungon etupuolelle lisättiin ylimääräinen rekyylikoroke, joka samalla toimii takatähtäimen jalustana. Piippu sorvattiin lieväksi kartioksi, koska amerikkalaistyylinen, lähes suoraseinäinen kanki olisi ollut makuuni aivan liian etupainoinen. Tukiksi hyväksyin ainakin toistaiseksi Remingtonin alkuperäisen, joskaan pähkinäpuun väritys ja syiden kuviointi ei ole sitä luokkaa kuin toivoisi. Aivan näin vähällä ei kuitenkaan selvittäisi, sillä erilaiset sovitustyöt, lipaskotelon suurentaminen, patruunoiden syöttö ja muut muokkaukset vaatisivat runsaasti ylimääräistä ajankäyttöä. Kun tilaa tehdään myös taaksepäin, voitetaan kriittisessä kohdassa noin 3 mm, mikä on jo huomattavasti turvallisempaa, kuin jos tämän verran jouduttaisiin poistamaan. Niklatut hylsyt kestävät messinkisiä huonommin prosessin, ne halkeavat usein kaulasta jo paisutuksessa tai viimeistään parin laukauksen jälkeen. Jefferyn ja Ultra Magnumin hylsyissä on selkeä ero sisämitoissa. Sen verran asiaa ehdin tutkia, että 44 lipaskotelon suurentaminen kannattaa tehdä molemmista päistä. Tapitin palaset ennen liimausta, jotta ne varmasti pysyisivät paikoillaan, liimana käytin Cascon Strong Epoxyä. Seuraavaksi tutkiskelin muita Mauser-vaihtoehtoja kuten Zastavan tai CZ:n lukkoaktio, mutta lopputuloksena oli se, että on järkevämpää hankkia koko ase ja tehdä siihen muutostyö, aihioksi kävisi mikä tahansa kaliiperia .375 H&H oleva ase
Ruutia N320 tarvitaan samaan tarkoitukseen 1,4 g. Kummallista kyllä, samalla latauksella ja näinkin suurella tilavuuserolla ei ollut kuitenkaan käytännön merkitystä lähtönopeuteen, esimerkiksi viiden laukauksen keskinopeus latauksella N160/5,7 g ja 400 gr Woodleigh oli Norman Jeffery-hylsyllä 671 m/s ja Remingtonin Ultra-hylsyllä 668 m/s. Paisutuksen jälkeen hylsynsuut trimmataan suoriksi. Paisutuslatauksen kanssa ei kannata leikkiä, sillä ruutipaine on melkoinen ja piipunsuulla se työntää helposti vessapaperiarkin 28 mm paksun fanerin läpi. Paksu kerros öljyä jähmettyy vain pinnasta ja lopputulos jää tahmaiseksi. Hitailla ruudeilla ja 450 gr luodeilla tulee myös tilaongelma, esimerkiksi ruutia N170 ei saa enää mahtumaan tarpeeksi Jefferyn hylsyyn, mutta Ultraan lataus juuri ja juuri onnistuu. Sopiva ruuti tähän tarkoitukseen on esimerkiksi N310, jota annostellaan hylsyyn yksi gramma. Irrotusaineena käytetyn kuparitahnan jäänteitä näkyy petauksen pinnassa. Piipun sorvauksen jälkeen siihen lisättiin ylimääräinen rekyylikoroke, joka kiinnitettiin kahdella poikittaistapilla. Pistooliperään ja etutukin päähän on vaihdettu eebenholz-pala muovin tilalle ja tukki odottaa viimeistelyä. 45. Hintapolitiikaltaan .404 Jefferyn hylsyt ovat kalliita verrattuna Ultra Magnum -hylsyihin, jotka kuuluvat halvempaan kategoriaan. Mikäli hylsyntarve on suurehko, tulee huomattavasti edullisemmaksi hankkia esimerkiksi .375 RUM-hylsyjä, laajentaa hylsynsuu ja supistaa hylsyt mittoihin .404 Jefferyn holkeilla. Tämän jälkeen hylsyyn painetaan ruudin päälle tiiviisti esimerkiksi arkki WC-paperia ja lataus on näin valmis. Kuvassa Remington muutetuilta osiltaan "valkovalmiina". symään alkuperäisen hihnalenkin, mutta asiaa tuumittuani päätin kuitenkin muuttaa sen piippuun tulevaan holkkiin lähinnä paremman kestävyyden takia. Käytännössä hylsyissä on kuitenkin mittaeroja, RUM on kannastaan aavistuksen Jefferyä paksumpi ja hylsyn kantalaippa on läpimitaltaan puoli milliä pienempi. Koska tukissa oli jo valmiiksi kaksi poikittaistappia estämässä halkeamista, tyydyin niihin ja petasin raudat tukkiin lukkorungon etupään ja uuden rekyylikorokkeen alueelta, petausmassana käytin Plastic Paddingin Super Teräs -kemiallista metallia. Karhennustyökaluja löytyy esimerkiksi Gunlinen tai Dem-Bartin listoilta, Avaus/parannustyössä pärjätään yksiteräisellä mallilla, joten ei tarvitse välittää alkuperäisen karhennuksen uratiheydestä. HYLSYPOLITIIKKA Remingtonin Ultra Magnum -kaliiperien hylsyn esikuvana on ollut juuri .404 Jeffery. Koska uusi piippu oli entistä paljon paksumpi, jouduin avartamaan piippukourua tuntuvasti ja lisäksi tekemään rekyylikorokkeelle upotuksen. Ohuita kerroksia lisätään noin vuorokauden kuivumisajan välein 6 8 kerrosta, tarvittaessa enemmän. Öljykäsittelyn tein pellavaöljyllä, jota imeytetään mahdollisimman ohut kerros usealla eri käsittelykerroilla. Alkuperäiset karhennukset olivat vain koristeena, ne olivat lakan alla eikä timanttikuvioita oltu työstetty loppuun asti, joten mitään käytännön hyötyä niistä ei ollut. Ultran hylsyissä sisätilavuus on Jefferyä suurempi ja tätä voidaan hyödyntää eri latauksilla esimerkiksi siten, että täyttöaste saadaan mahdollisimman lähelle sataa prosenttia. Ensin supistin hylsyn .404 täyssupistusholkilla ilman avartajaa, minkä jälkeen ammuin ne pesän mittoihin paisutuslatauksella. Oikeaoppinen karhennus tehdään vasta pintakäsittelyn jälkeen ja käsitellään sitten öljyllä. Hintaesimerkki Midwayn hylsytarjonnasta: 100 kpl Norman Jeffery-hylsyjä maksaa 298 ja 100 kpl Remingtonin .375 Ultra Magnumi-hylsyt 150 . Lakkakerroksen poisto vaati useita käsittelykertoja. Raudat pedattiin vain lukkorungon etuosasta ja ylimääräisen rekyylikorokkeen kohdalta. Tein kokeeksi muutaman hylsyn myös aihiona .300 RUM. Enää puuttui tukin öljykäsittely ja karhennusten avaaminen/parantaminen hionnan jäljiltä. Useimmissa aseissa näin pienellä hylsyn kannan mittaheitolla ei olisi mitään merkitystä, mutta juuri Remington 700:ssa WWW.REKYYLI.FI se on huomioitava, mistä myöhemmin
40 S&W:in vaihtamalla yläkerran. GT-mallit tulevat mustassa muovisessa kuljetuslaatikossa ja sisältäen 2 kappaletta lippaita, kuusiokoloavaimia, ohjekirjan ja yhden rekyylijousen. Valmistajan mallistosta löytyy myös practicaliin "pikavetokoteloa". RUNKO JA LUISTI Testiaseemme on ilmeisesti yleisin Pardini GT9 kaliiperissa 9x19 mm. Takaosa on kiinni etuosassa kahdella tapilla. Aseet on kehitetty tarkkuusammuntaa varten, mutta PC -mallit käyvät palvelusammunnasta practicaliin kun taas PCS Open on tehty ainoastaan practicalin open-luokkaan. iskuvasara ja iskuvasaran jousi. Rungon etuosaan on istutettu teräksinen kappale joka ohjaa viisteillään piippua. PIKAESITTELYSSÄ : PRACTICAL-PISTOOLIT Pardini Armi on tunnettu kilpapistooleja valmistava yritys jo vuodesta 1980. Tämä ohjauskap- Pardinin open-pistooli, joka täytyy nykyään kasata osista eli ostaa yläkerta erikseen. WWW.REKYYLI.FI. Pardinin pistooleita on saatavilla 9 mm:stä aina .45 ACP:hen asti. Sen tuotteista tunnetuimpia Suomessa ovat reunasytytyspatruunoita käyttävät UIT-aseet, mutta nyt tutustumme suurempireikäiseen Pardinin PC sarjaan, joka on tullut markkinoille vuonna 1993. TEKSTI JA KUVAT: TEPPO NIKK ANEN Koeammuimme PCS Open ja PC -mallit kaliiperissa 9 x 19 mm. Piipun pituus on 134 mm, tähtäinväli 176 mm ja painoa on kertynyt 1250 g. Takaosassa sijaitsee mm. Pistooleihin on saatavana myös rekyylinvaimenninkara, joka vaimentaa hydraulisesti rekyyliä. Pistoolin runko on alumiinia ja se on kasattu etu- ja takaosasta. Pardinin GT -pistooleihin on saatavana myös vaihtokaliiperisarjaa, 9 mm:n pistoolista voi tehdä . Se on standardiluokan ase, jolla on kokoa 265 mm x 44 mm x 135 mm. PCS:n toimitus sisältää myös 2 kpl lippaita, kuusiokoloavaimia, ohjekirjan ja rekyylijousen. PCS Open -malli taasen tulee lukollisessa hopeanvärisessä muovilaatikossa, joka on sisältä verhoiltu kankaalla. Open-pistoolin voi rakentaa osta46 malla standardi Pardinin ja siihen komppiyläkerran ja weawer-kiskollisen tähtäinjalan
Nämä urat ovat sen verran olemattomat, että ote saattaa lipsua ja aseen sujuva manipulointi vaatiikin harjoittelemista. Käyttämämme patruunat lahjoitti Aseliike Rantanen ky Humppilasta. Kovemmallakaan rekyylillä piippu ei juurikaan nouse yli taulun. Luistiin on istutettu tähtäimet upottamalla takatähtäin kokonaan luistiin ja etutähtäin on pituussuuntaisessa lohenpyrstöurassa. Luisti ja piippu ovat terästä ja sovitettu erittäin tiukasti toisiinsa, turhia välyksiä ei ole. pale on kiinni alumiinirungossa kahdella tapilla sekä purkusalvalla ja luistin vapautussalvalla. Toisaalta sen suuntatuntuma ei ole paras mahdollinen. Pistoolin suunnittelijoilla on ollut ergonomia hallussa, koska pistooli sopii käteen mainiosti. Lippaissa on patruunamäärän tarkistusreiät toisella kyljellä 5, 10 ja 17 patruunan kohdalla. Pardinissa lippaanvapautin toimii kummalta puolelta vain, joten nykyään nopeasti yleistyvä salvan käyttäminen etusormella onnistuu hienosti. jolla lippaisiin saa mahtumaan 19 patruunaa. LAUKAISU Laukaisu on kilpapistoolille ominainen. Aseen tähtäinkuva on selkeä, joskin ehkä hieman ahdas toiminnallisiin ampumalajeihin. Luistiin on jyrsitty otepinnat sivuille, taakse ja eteen. Mutta tarkkuusammuntaan suuntauslaitteisto on erittäin hyvin sopiva. Miellyttävä tuntuma aiheutuu siitä, että kahva on melkeinpä pyöreä. Hallintalaitteet ovat kaikki hyvin sormien ulottuvilla, tosin lippaanvapautin voi olla lyhytsormiselle ongelma jos on tottunut vapauttamaan lippaan peukalolla. Kokemusten perusteella Pardini onkin mielenkiintoinen ja hyvin sopiva ase myös toiminnallisiin lajeihin ja palvelusammuntaan. Pardinin ysimillinen 5 tuuman piipulla menee practicalissa standard-luokkaan. Tässä näkyvät laukaisun säätöruuvit joita monessa ysimillisessä ei ole. Ulosvetäjän kynsi on luistin alla piilossa eikä näy kuin vasta luisti irrotettuna. PARDINI GT9 Valmistaja: Pardini Armi Srl, Italia Tässä Pardini purettuna melkein kokonaan ja kuten kuvasta huomaa, pistooli "halkeaa", helpottaen puhdistamista kummasti. / 25 m Pienin 28 mm 48 mm 37 mm 74 mm Keskiarvo 40 mm 66 mm 42 mm 126 mm Lapua: NorDis Oy, (06) 431 0301 · CCI: Oy K. Pardinissa on täysin säädettävä laukaisukoneisto, jossa saa säädettyä mieleisekseen etuvedon pituuden ja jäykkyyden, jälkivedon pituuden sekä liipaisimen koko liikkeen pituuden johon kajoamista ohjekirja suosittelee vain ammattilaisille. Luodin lähtönopeus, m/s Patruuna Lapua Combat R381 FMJ 8g CCI Blazer Brass FMJ 7,45g Magtech 9A FMC 7,45g Sellier & Bellot FMJ 7,5g Hitain 369 353 335 340 Nopein 373 358 346 355 Keskiarvo 369 355 340 352 Nopeushajonta 4 5 11 15 Kaliiperi: 9 x 19 mm Lipas: 17 Patruunaa Pituus: 225 mm Korkeus: 135 mm Leveys: 44 mm Paino: 1090 g Piipun pituus: 127 mm Tähtäinväli: 176 mm Hinta: Black 9mm Para 1640 euroa Silver 9mm Para 1720 euroa Maahantuoja: Asekauppa Erkki Lähdeniemi, (03) 255 7126 Pardinin iskuvasara melkeinpä katoaa "majavanhäntään". Hjorth Ab, (03) 234 4300 · Magtech: Asetalo Oy, (03) 475 5371 · Sellier & Bellot: Aseliike Markus Remes Oy, (08) 520 9999 WWW.REKYYLI.FI 47. Pistooli käyttäytyy ammuttaessa kerrassaan hienosti. Asiaa helpottiaa erittäin matala piippulinja, joka kohdistaa rekyylin suoraan käteen eikä yritä vääntää asetta minnekään päin. Tarkkuuskokeen tulokset on kirjattu oheiseen taulukkoon. Pardinin lippaisiin saa myös alumiinista "plussa-palaa" KOEAMMUNTA Koeammunta suoritettiin ampumaradalla pöytää tukena käyttäen ja osittain seisten. Kun liipaisimeen on kerran saatu näinkin paljon säätömahdollisuuksia, niin itse jäin kaipaamaan niiden lisäksi vielä liipaisimen etäisyyden säätöä. LIPAS Pardinin lipas on peltirunkoinen ja kaksirivisenä 17 patruuna syövä. Koeammunta tapahtui 25 metrin radalla aurinkoisena kevätpäivänä, jolloin lämpötila oli +10 astetta. Sisällä on tavanomainen teräslangasta taivuteltu jousi ja muovinen patruunannostin. Ammuimme viiden laukauksen sarjoja pistoolitauluun jokaisella patruunalla ja lisäksi ammuimme luodinnopeusmittarin yli 5 laukauksen sarjat. Osumakuviot 3 x 5 lks. Ensin on lyhyt etuveto ja sitten selkeä kynnys, jossa virekynnys vapauttaa iskuvasaran
Voimatekijästä muodostui minulle ärsyttävä taakka, sillä koin puolittain vastentahtoista tarvetta ottaa kantaa poliittisiin koukeroihin aseasioissa, ja toisaalta tätä myös pyydettiin minulta toimituksen suunnalta. Niinpä näiden välimuoto, joka käyttäisi 400 grainin murikkaa, voisi olla ylärajalla yleiskäyttöä ajatellen. Peruslähtökohtana on ollut se, että kyseisen kiväärin pitää tukea ns. MILJOONALA ATIKKO ARTO MÄ ÄT TÄ Uusi kolumni ja uudet kujeet. Osaltaan ajatus perustuu siihen Kevin "Doctari" Robertsin teoriaan, että tämäntyyppisessä jahdissa enemmän kuin yhden kiväärin kanssa pelaaminen on täyttä tuskaa ja logistiikan lisäksi useampi 48 ALKAA myös aseharrastaja, joten luonnollisestikaan tavanomainen ja näennäisesti järkevin vaihtoehto ei tässä asiassa tule kysymykseen, joten se välimuoto, nelisatanen, pitää saada aikaiseksi. .375 Holland & Holland ei välttämättä ole aivan viimeisen päälle järkevä valinta puhvelille, vaikka sitä hyvin paljon käytetään ja suurin osa ammattimetsästäjistäkin kaliiperia suosittelee erityisesti ensikertalaisille. Ensimmäisinä pulttilukkoisiin kivääreihin valmistetuista kaliipereista tulivat mieleen .416 Remington Magnum, .416 Rigby ja .404 Jeffery. Vaihtoehdot yli .375- ja alle .458-kaliiperien välillä ovat kohtuullisen rajallisia. Siinäpä sitä haastetta sitten olikin. ase aiheuttaa pyynnin kannalta muitakin konkreettisia ongelmia kuten sen, että tietyllä tavalla sattuman eteen tuomat tilanteet määrittävät jahtia hyvin paljon. Miljoonalaatikko tulee käsittelemään aseita ja erityisesti niitä aseita, joiden kanssa riplaamisesta pidän itse eniten. PROJEKTI Minulla on pitkään ollut vakavanlaatuinen ongelma sen suhteen, että minkä kaliiperin ase tulisi täyttämään ns. Tarkoitan tässä sellaista raskaanpuoleista yleiskivääriä sille joskus tulevaisuudessa koittavalle puhvelijahdille, jossa toisaalta ammutaan myös muuta riistaa. Olen metsästäjä, mutta sen lisäksi UUSI HOLLAND & HOLLAND Jostain sitten paukahti mieleen .400 Holland & Holland, josta kuulin puhuttavan ensi kertaa vuoden 2006 Shot Show -reissulla, kun vierailimme New Yorkissa kyseisen puljun esittelytiWWW.REKYYLI.FI. one-rifle-mentaliteettia eli ajatuksena on safari, jossa metsästetään sekariistaa siten, että yhtenä kohteena on afrikkalainen puhveli (Syncerus caffer). Tällöin kevyt kivääri on kevyt kivääri ja puhvelin sattuessa kohdalle tilanne jää käyttämättä. Kaikki ovat hyviä kaliipereita, mutta kaikilla on myös omat ongelmansa (minun mielestäni). Isompi .458-sarja on sitten lähes poikkeuksetta liian raskasta tykistöä yleiskäyttöä ajatellen. Kyseeseen eivät tulleet missään nimessä kaliiperit joilla ei ole ns. Jos olisin aivan puhtaasti järjellä ajatteleva, valintani olisi varmaankin joka tapauksessa .375 H&H, kun sellainen jo kaapista löytyy ja sillä on tullut kohtuullisesti harjoiteltua ja metsästettyäkin. Vaihtoehdot ovat olleet joko tavattoman tylsiä tai niihin on liittynyt jotain häiritseviä teknisiä ongelmia, joista en ole suuremmin pitänyt. Aseprojekti vaatii suunnittelua ja puntarointia, joka usein vie suurimman osan koko projektin ajasta. Asioiden pitää antaa hautua kunnolla. yli .40-kaliiperisen aseen viran. luonnetta, eli halusin kaliiperin, jossa yhdistyy aseteknisesti toimiva kokonaisuus ja toisaalta historian siipien havina. Se on kuitenkin "ammuttava" kaliiperi ja minulle entuudestaan tuttu
Tämän johdosta kyseistä patruunaa käytettäessä voidaan hyödyntää suoraan olemassa olevia lukkokehyksiä, joita löytyy hyvin paljon. Seuraava kaliiperi jossa vastaava menettely onnistuu on .458 Winchester Magnum. Aseen rakentamisesta ja koeammunnoista on luvassa erillinen juttu, jahka ase hiljalleen valmistuu. 49. On sanomattakin selvää, että 400 grainin täysi mälli on kotimaisen riistan osalta lähinnä hätävarjelun liioittelua ja .405 Winchesterin tehotasolle pudotettu lataus on huomattavasti järkevämpi esimerkiksi hirvenmetsästyksessä. Tämä antaa selkeän edun ns. Hanikat löytyvät samoista paikoista ja ampumaergonomia eri aseiden välillä on hyvin lähellä toisiaan. Ei vaikka se olisi kuinka etäinen. Kolmesatanen on tehty AV-lukkoon ja .375 on alkuperäinen AIII. Tämä patruuna on siitä mielenkiintoinen, että varsin uutena tulokkaana (julkaisuvuosi 2003) siinä on H&H:n suoma historian havina ikään kuin kylkiäisenä. Jatkossa tullaan käsittelemään sitä, että miten filosofisen pohdinnan päätteeksi homma ruvettiin panemaan lihoiksi ja miten tarvittavat tarvikkeet saatiin kerättyä kokoon. Toinen seikka joka rajoittaa Jefferyn ja myös Rigbyn käytännöllisyyttä rakentelussa on se, että näiden kaliiperien kanssa ollaan lähes väistämättä siinä tilanteessa, että kalvaimen lisäksi joudutaan hankkimaan myös tulkit. .400 H&H on tässä mielessä hylsyn muodon vuoksi aavistuksen helpompi, eikä sillä ole teoriassa niin suurta juuttumisriskiä kuin suorempihylsyisellä .416 Remington Magnumilla. Periaatteessa .416 Remington Magnumin ongelmat ovatkin sitten aivan toisaalla, eli lähinnä sen lyhyen historian aikana saavuttamassa huonossa maineessa. Tuolloin en kiinnittänyt asiaan sen suuremmin huomiota, kun käsissä pyöri lähinnä klassinen suurriistatupla Royal. Tämän olen yrittänyt perustella sillä, että minulla on tätä varten .375 H&H ja lisäyksen ei tarvitsekaan olla enää kovin järkevä... loissa. Myös klassinen ja läpäisystään tunnettu tuplan luoti on omiaan pönkittämään patruunan historiaa kunnioittavaa luonnetta. Olin yllättävän väärässä, vaikken suinkaan yksin. Patruunan kanta on halkaisijaltaan sama 0,532" / 13,51 mm kuten muissakin .375 H&H:n jälkeläisissä ja patruunan kokonaispituus on sama kuin .375:llä. Johtuen yksinkertaisesti siitä, että ase tulee olemaan rakennusprojekti, ei Rigbyn massiivisella kannulla varustetun hylsyn pesittäminen ole missään nimessä projektia helpottava tekijä. Se käyttää .411-kaliiperin luotia, joka on sama kuin klassisessa Nitro Express-patruunassa .450/.400 Jeffery 3". Nämä aseet ovat minulle entuudestaan tuttuja ja tietyllä tapaa kannatan sitä, että käytettävä lukkoaktio olisi entuudestaan mah- dollisimman tuttu ja turvallinen. Kolmas ja erittäin potentiaalinen kandidaatti H&H:n syrjäyttäjäksi yhtälöstä oli .404 Jeffery, mutta sen pudotti lähinnä se, että aseen rakentamisen kannalta se olisi vaatinut muutoksia olemassa olevien lukkoaktioiden syöttöön monessakin mielessä kaikkein vaikein paikka toimivan aseen valmistamisessa. Tähän on muutama selkeä perussyy. Säästö säätämisessä on merkittävä ja lopputuloksen kannalta voi olla jopa edullista, että aihio on itsessään jo niin varma kuin normaali pulttilukkoinen ase voi ylipäätään olla. Kontrolloitua syöttöä ei ole, mutta voin turista tästä teknisestä piirteestä ja sen merkityksestä joskus paremmalla ajalla hieman enemmänkin. Suurin kysymys kuuluu varmaankin, mitä järkeä onkaan aseessa, joka ei ole yhtä suosittu kuin .375 ja jonka patruunahuolto ei ole taattua kautta maailman. Suorituskykyä patruunasta löytyy suunnilleen saman verran kuin NE-esikuvastaan, eli piipunsuulla 400 grainin (25,9 g) luodilla on vauhtia noin 2375 fps eli noin 725 m/s. Energiaa piipunsuulla on makeat 6800 joulea. Tälle ajattelutavalle löytyy huomattavan monta selkeää perustetta, joista vähäisimpänä ei suinkaan ole se, että välttämätön käsittely- ja ampumaharjoittelu on huomattavasti helpompaa silloin kun siirtyminen eri aseiden välillä on mahdollisimman saumatonta. Eräs mielenkiintoinen bonus tässä kaliiperissa on se, että kyseessä oleva luodin halkaisija on periaatteessa sama kuin .405 Winchesterissä. Lisäksi näillä lukkoaktioilla on miinuspuolena se, että ne ovat todellakin joka suuntaan massiivisia ja niiden kanssa on vaikea päästä miellyttävään lopputulokseen asekokonaisuuden kannalta. reduced latausten käyttömahdollisuuden puitteissa. Tämän patruunan kanssa tarve lähes samanlaista, mutta eksoottista kaliiperia käyttävään aseeseen hälventyy lähes olemattomiin. Patruunan kyljet ovat aavistuksen vähemmän kartiomaisia kuin .375:ssä, mutta eivät niin paljon kuin .416 Remington Magnumissa. Tämä on turvallinen ja mielestäni järkevä lähtökohta aseelle totiseen suurriistakäyttöön. Yksi myyntiargumentti .400 H&H:n kohdalla on ollut se, että se toimii pienemmillä paineilla kuin Remington, mutta mielestäni tämä ei voi pitää paikkaansa olettaen, että hylsytilavuus H&H:ssa on pienempi, luodin halkaisija on pienempi ja luodit painavat saman verran. Puntarointi on siis ohi ja loppupäätelmänä on, että aiemmat H&H-kaliiperin kiväärit saavat jatkoa uudella isoveljellä, joka tulee olemaan aseena hyvin samankaltainen kuin vanhemmat omistamani käyttöaseet. Sen hartiakulma on loiva ja hylsy on kaulastaan varsin pitkä. Ei siis Mauserien mulkkaamista, vaan suoraviivainen magnumpatruunaa käyttävän Sakon muuntaminen isompaan kaliiperiin. Siinä voidaan menestyksellä käyttää .45-70-kaliiperiin suunniteltuja luoteja, jotka varsinkin hyvän luodin kyseessä ollessa ovat verrattomasti parempia hirvelle kuin liian kovat ja liiallisesti läpäisevät vaarallisen suurriistan luodit. H&H on siitä kiitollinen, että sopivia tulkkeja löytyy lähes joka sepältä, sillä vyökannasta sulkuvälin määrittävät patruunat käyttävät samoja tulkkeja lukuun ottamatta aivan isoimpia patruunoita, joissa vyökantakin on sitten selkeästi isompi. JATKOA TUTTUUN SARJAAN Tekniset asiat ovat yksi seikka yhtälössä, mutta vähintään yhtä paljon tämän kaliiperin valinnassa vaikutti se seikka, että minulla on entuudestaan .300 H&H ja .375 H&H, jotka käyttävät Sakon valmistamia pitkiä lukkoaktioita. Alkuaikojen lataukset kaliiperiin olivat kuumia (Alaska) ja Afrikan lämmössä ongelmat korkeiden paineiden kanssa tulivat selkeästi esille. Muuten kaikki olisi historiaa ja asekokonaisuutta myöten kohdallaan, mutta lisätyö aseen toiminnan varmistamiseksi ei ole tervetullutta näissä karkeloissa. Väittäisin, että ero on siinä, että miten nämä patruunat suoriutuvat hylsyn muodon puolesta kovista paineista. Ensiksi tein aivan samat arviot kuin kaikki muutkin, eli oletin kyseisen patruunan käyttävän .416-kaliiperin luotia ja sen olevan pelkästään kaulastaan avarrettu .375. Periaatteessa on siis varsin hyvin etukäteen tiedossa mihin tämä patruuna pystyy, jos ampuja tekee osansa. Paha kello kuuluu kauas, mutta periaatteessa lukon jumiutuminen on niin vakava ongelma metsästyksessä, että riskiä ei välttämättä haluta ottaa. Verrattaessa patruunaa .416 Rigbyyn järkisyihin on ehkä helpoin vedota. Teknisesti patruuna on mielestäni huomattavasti parempi vaihtoehto kuin mikään muu aiemmin markkinoille tullut yli .40-kaliiperinen patruuna. Yleisesti saatavilla olevat lukkoaktiot ovat harvassa (CZ ja Ruger) ja eurooppalaiset CNCkoneistetut lukkoaktiot maksavat maltaita jättäen kuitenkin tarvetta pieneen viilailuun syötön ja ulosheiton saamiseksi kohdalleen. Kaliiperimuutos kun on monesti muille asetyypeille kohtuullisen monimutkainen operaatio aseen toiminnan kannalta, eikä suinkaan suoraviivainen ja selkeä muutos kuten tässä tapauksessa. Seuraava vaihtoehto verrokiksi olisi .416 Remington Magnum, joka käyttäisi Rigbyn tapaan samaa ja yleisesti paremmin saatavilla oleWWW.REKYYLI.FI vaa luotia ja joka menee samaan lukkoaktioon .375 H&H:n kanssa. .400 Holland & Holland on teknisesti erittäin mielenkiintoinen patruuna
Lataamisen oppii kyllä silläkin. Moni kokenut lataaja ei hanki lankaan Leen välineitä menneisyydessä saatujen huonojen kokemusten myötä. Näitä merkkejä voidaan pitää ns. Latauspuristimia on ainakin kolmea päätyyppiä: yksiasemaiset, progressiiviset ja turretit. Männän yläpintaan asennetaan sopiva hylsynpidin ja WWW.REKYYLI.FI PURISTIMET Latauspuristin on jälleenlataamisen tärkein työkalu. Aloitteleva lataaja onkin mielenkiintoisessa valintatilanteessa. Mielestäni yksiasemainen puristin onkin sellainen perusväline, joka jokaisella lataajalla tulisi olla jo pelkästään kokeiluja ja koe-erien valmistamista varten. 4-5:ttä, yhtä aikaa ja useat toiminnot on automatisoitu. Tavaran kertymiseen on syynä se, että alkuperäiset välineet osoittautuvat riittämättömiksi tuotantokyvyltään tai sitten patruunoiden laatu ei vastaa vaatimuksia. Progressiiviset puristimet ovat puolestaan suunniteltu siten, että jokaisella kammenvedolla tehdään useampaa patruunaa, tyypillisesti ALOITTELIJAN ONGELMA LEE VS MUUT Hyvä muistisääntö latausvälineissä on se, että eurolla saa euron tavaran, mutta tähän tulee suhtautua pienellä varauksella. Puristimessa on kehys, jonka sisällä kulkevaa mäntää liikutetaan kammella. Turret-tyyppisissä yksi patruuna menee koko prosessin läpi ja sen valmistuttua aloitetaan seuraavan tekeminen. Ammunnan harrastajien keskuudessa he ovat kuitenkin poikkeus. Laadullisesti ja hintaluokaltaan sen yläpuolelta löytyy sitten useita Suomessa tunnettuja merkkejä kuten RCBS, Lyman, Dillon ja Hornady. Jälleenmyyntiarvolla. Totuus kuitenkin on, että niilläkin pärjää ja valmistaa aivan kelvollisia patruunoita. jonka tarkoitus on tuottaa edullisia mutta kelvollisia latausvälineitä. Totuus kuitenkin on, että harrastajan, joka valmistaa kasoittain kerran hyväksi havaittuja peruspatruunoita esimerkiksi toimintalajeihin, kannattaa hankkia suoraan progressiivinen massatuotantoväline. Kuinka suuri paino on patruunoiden laadulla. Kestävyydellä. Yksiasemainen puristin on simppeli laite ja eikä myöskään sen käyttäminen ole rakettitiedettä. Lee on aina houkutteleva vaihtoehto huomattavan edullisen hintansa vuoksi, mutta kalliimmilla merkeillä on muutama erinomaisen tärkeä etu. Tässä osassa tutustumme kuitenkin välineiden perustyyppeihin siten, että harrastustaan aloittelevakin pääsee kärryille. Jälleenlataajan kaappiin kertyy usein vuosien saatossa melkoinen kasa tavaraa vaikka on toki sellaisiakin lataajia, jotka hoitavat homman kerran hankkimallaan perussetillä koko uransa ajan. LATAUSKOULU OSA 3 TEKSTI: TERO KUITUNEN KUVAT: ARSI IK ÄHEIMONEN Latausvälineet ovat oma mielenkiintoinen maailmansa ja joillekin niistä tulee oma harrastuksensa tai jopa rakentelun kohde. Näistä yksiasemaiset ovat sellaisia, joissa tehdään aina jokaiselle patruunalle yksi työvaihe ja sitten muutetaan asetukset siten, että päästään tekemään seuraava työvaihe koko patruunasarjalle. Progressiivisten tuotantotahti on siten huomattavasti yksiasemaisia ja myös turretteja suurempi. Aloittelijan kannalta on hyvä asia, että alalla vaikuttaa myös LEE Precision Inc., 50. Niinpä väline voi alkaa ärsyttämään niin pahoin, että sen tilalle ostetaan uusi. Sen merkitys valkenee vasta kun kokemusta on kertynyt eri vaihtoehdoista ja olisikin hyvä, jos aloittelijalla olisi mahdollisuus päästä kokeilemaan useampaa eri merkkiä ja tyyppiä ennen valintaa. perusturvallisina, niiden käyttäjäksi päätyvät useimmat vähänkään enemmän lataavat harrastajat. henkilölle kirkastuu, kun hän vastaa kysymyksiin: Kuinka paljon ja minkä tyyppisiä patruunoita hän aikoo ladata. Perussetillä pärjääjiä löytyy varsinkin metsästäjistä, joiden laukausmäärä pysyy kohtuullisen pienenä. Yleisesti aloittelijalle suositellaan yksiasemaista sen yksinkertaisemman käytön vuoksi. Tässä keskitymme kuitenkin vain yksiasemaisiin, progressiiviset ansaitsevat oman osansa latauskoulussa. Kolmas syy on latausvälineiden käyttöominaisuuksissa, koska niissä on melkoisia eroja valmistajien välillä. Näiden etujen merkitys ko. Jotta tämä aloittelijaa usein vaivaava tilanne valottuisi hiukan otimme tähän välineiden perusteiden esittelyyn mukaan sekä Leen että RCBS:n välinepakettien osat. Entä välineiden käyttöominaisuuksilla
kehyksen yläpinnan kierteeseen latausholkki. Kun hylsy ja luoti työnnetään holkkiin, ohjautuu luoti oikeaan asentoon vasta lopussa. Lukituksen paikoillaan pysymistä varmistaa vasemmalla olevissa Lee:n tuotteissa kuminen rengas, mutta tavallisesti se on hoidettu kunnollisella kuusioruuvilla. Puristinta valittaessa on siten huomioitava sekä nykyiset kaliiperit että mahdollisesti tulevaisuudessa ladattavat. Jos satut Tyypillisiä aloittelijan yksiasemaisia puristimia. Yleisenä neuvona on, että kannattaa hankkia kovametalliset holkit aina jos sellaisia on saatavana ja jos rahavarat antavat myöten. Sen tehtävä on avartaa hylsyn suuta sen verran, että luoti mahtuu menemään paikoilleen. Erot holkeissa koostuvat tällaisista ominaisuuksista: oikeaalla on Lee:n perusholkki, jossa nyt irrallaan oleva luodin asetin on kiinteästi holkin yläpäässä. Vasemmalla on vastaava Hornadyn holkki, jossa luodin asetin liukuu alas saakka ja saattaa luodin suoraan aivan alusta alkaen. 51. Kovametalli- eli karbidiholkit ovat kalliimpia, mutta niillä ei ole tarvetta supistusrasvan käyttöön. tavallisesta teräksestä sekä kovametallisina. Useimmat nykyään uutena myytävien puristinten nallittimet ovat toimivia, mutta niissä on myös eroja merkkien välillä. WWW.REKYYLI.FI Hinnan noustessa esimerkiksi nallien syöttökoneiston materiaalien laatu nousee, eivätkä ne ole yhtä vaurioherkkiä. Pakettiin kuuluu olennaisena osana myös hylsynpidin. Harva asia häiritsee lataamisessa niin paljon kuin voiman loppuminen kesken. Näin lataustuloksesta tulee yhdenmukainen ja myös tarkkuusvaihtelu vähenee. Verrokkikuvassa on RCBS:n vastaavat holkit, joissa ratkaisut ovat omanlaisensa ja monen mielestä Lee:tä huomattavasti paremmat. Suoraseinäiset hylsyt vaativat kolmannen holkin, joka on kuvassa keskimmäisenä. Esimerkkinä mainittakoon LEE Challenger, kenties suosituin kevytmetallikehyksinen puristin, joka pärjää mainiosti vielä .357 Magnumin kanssa, mutta jo .50 AE alkaa olla siinä rajoilla. Marginaalisella työvälineellä käyttäjä joutuu niin sanotusti roikkumaan kammessa, jolloin jo muutaman sadan patruunan lataaminen voi olla työlästä. Niinpä näiden kaliiperien sarjoissa holkkeja on usein vain kaksi. Aivan kuin puristimet, myös lataushokit ovat ikuinen kiistan aihe ja jälleen erityisesti Lee on merkki, jota monet pitävät kelvottomana. Voimaa tarvitaan erityisesti suurikokoisia hylsyjä supistettaessa, joten puristimen hankinnassa tulee huomioida riittävä potentiaali. Holkkien sisäosien, kuten nallipoistopiikin tai luodin asetussyvyyden asema säädetään holkin yläpäässä olevalla ruuvilla. Usein holkeilla on useampi tehtävä, esimerkiksi supistusholkki paitsi palauttaa hylsyn alkuperäisiin mittoihin myös poistaa käytetyn nallin ja luodin asetusholkilla on mahdollista myös niipata ts. puristaa hylsyn suu luodissa olevaan uraan ja näin parantaa luodin paikoillaan pysymistä. Ensinnäkin puristimen tulee olla riittävän suuri, jotta patruuna mahtuu siihen. Huolellinen lataaja pärjää kyllä myös edullisilla ratkaisuilla, vaikka ne ovatkin usein melko rimpuloita. HOLKIT Latausholkit ovat kaliiperikohtainen työkalusarja, joka tekee varsinaisen työn puristimen avustuksella. Tavallisesti sarjaan ei kuulu hylsynpidintä, joka täytyy hankkia erikseen. Pullonkaulahylsyjen suun laajennus voidaan tehdä samassa työvaiheessa kuin supistus, joten erillistä laajennusholkkia ei tarvita. Leen puristimessa on esillä valmistajan versio nallien syötöstä, joka toimii puoliautomaattisesti. Pullonkaulahylsyjen holkkisarja koostuu yksinkertaisimmillaan supistusholkista (oikealla) ja luodinasetusholkista. Laadukkaalla ja riittävän suurella puristimella työskentely on mukavaa myös siksi, että lataaja rasittuu vähemmän. Tyypillisesti suorahylsyisillä kaliipereilla sarjaan kuuluu kolme holkkia: supistusholkki, hylsyn suun laajennusholkki ja luodinasetusholkki. Suuremmalla puristimella työskentely on selvästi kevyempää. Hankintahinnaltaan huomattavasti edullisempi LEE Challenger on kevyempi rakenteeltaan ja karkeampaa tekoa, mutta ajaa kuitenkin asiansa. Kevyellä kevytmetallirunkoisella puristimella pärjää mainiosti kaikkien pienten kaliiperien kanssa, mutta jo keskikokoisilla alkaa arvostamaan teräksen jämäkkyyttä. Mainittakoon, että suun laajennus tehdään, jotta luoti saadaan menemään paikoilleen hylsyyn. Vihreärunkoinen RCBS Rock Chucker on laadukas peruspuristin, joka on ns. Kokemus on osoittanut, että jokaisessa merkissä esiintyy epäkurantteja holkkeja. Holkkien korkeussäätö suhteessa puristimeen tehdään ulkokehän kierrettä ja lukitusmutteria käyttäen. Jos tavalliseen terässupistusholkkiin painetaan rasvaton hylsy, on olemassa suuri riski siihen, että hylsy takertuu kiinni. Eli puristin antaa periksi ja lataajaa vaivaa jatkuvasti pieni epäilys tuloksesta. Tämä voi olla todella suuri ongelma, vaikka erilaisia irrotustyökaluja onkin olemassa. Holkkeja valmistetaan ns. Jos tarkoitus on käyttää puristinta myös nallittamiseen, tulee tämä ominaisuus myös huomioida valinnassa. Molempia puristimia on saatavana osana aloitussarjoja, jotka sisältävät suuren osan tarvittavista välineistä. Toiseksi sen rakenteellinen jämäkkyys saisi olla sellainen, että puristin ei myötää. Tässä on jälleen muistettava lataajan tavoitteet ja se, että millä tahansa mitoissaan olevalla holkkisarjalla voi valmistaa hyviä patruunoita. Tarkoitukseen riittävällä puristimella asiat tapahtuvat aina samalla tavalla ja hylsy muokkaantuu aina samalla tavoin. Jokaisen vaiheen jälkeen vaihdetaan holkkia ja tehdään seuraava vaihe uudella kammen liikkeellä. ikuisuushankinta ja palvelee isältä pojalle kovassakin käytössä. Koska prosessi on niin yksinkertainen, niin mistä erot eri puristinten välille syntyvät. Hylsy asetetaan hylsynpitimeen ja kampea kääntämällä hylsy käytetään holkissa, joka tekee kyseisen työvaiheen
Vihreärunkoinen RCBS:n mekaaninen vaaka on huomattavasti Lee:n vaakaa käyttäjäystävällisempi ja siksi suositeltava valinta. Syötöllä varustettu käsinallitin nopeuttaa työtä ja säästää hermoja. Ne molemmat ovat toimivia ja laatu maksaa kummassakin tyypissä. Myös mikrometri voi osoittautua hyödylliseksi esimerkiksi luodin läpimitan tarkassa määrittelyssä. Erinomainen lisä aloittelevan lataavan pakkiin on Lee:n hylsynpidinsarja, joka sisältää toistakymmentä pidintä. Pienten latauserien kanssa pärjää kyllä "kertaladattavallakin" mallilla, mutta sitä ei kannata pitää ykkösvaihtoehtona välineitä hankittaessa. Edellä jo viitattiin siihen, että puristinta voi käyttää myös nallitukseen. Näin rasvaa päätyy vain ja ainoastaan oikeisiin paikkoihin. Niissä esimerkiksi 100 kappaletta nalleja kaadetaan nallinkääntölevylle, jota kevyesti heiluttelemalla nallit kääntyvät oikeaan asentoon. Puristimen nallitin on yksinkertaisimmillaan laite, johon asetetaan yksi nalli ja sen jälkeen painetaan nalli paikoilleen hylsyn nallitaskuun. Liian pitkä hylsy ei pesity normaalisti ja ääritapauksissa se voi jopa aiheuttaa vaarallista paineen nousua. Vastaavia automaattisyötöllä varustettuja nallittimia on saatavana myös puristimiin. Markkinoilla on myös porakoneeseen kiinnitettäviä laitteita, joissa lyhennyksen voimakkuuden määrittää standardipituinen teräsohjuri. Siihen annostellaan sopivaa öljyä ja hylsyjä pyöräytetään alustalla. Homma hoituu pienen harjoittelun jälkeen vaikkapa tv:n katselun lomassa. Tuhansia hylsyjä vuosittain trimmaavilla on usein käytössään itse rakenneltuja helppokäyttöisiä laitteita, joilla työ käy nopeasti ja varmasti. Niissäkin on olemassa kertaladattavia malleja, mutta nykyään tavallisempia ovat nallinsyötöllä varustetut mallit. Tästä on olemassa kaksi päätyyppiä, eli nallitus kammen eteenpäin suuntautuvalla työntöliikkeellä ja harvinaisempi, jossa nalli painetaan paikoilleen vetämällä kammesta tavalliseen tapaan. Esimerkiksi RCBS:n nallitin on erinomaisen toimiva, joskin se on kooltaan sellainen, että se sopii vain kohtuullisen suurikätisille. Jälleen valin- Lataajan mittavälineistä työntömitta on tärkeimpiä. Muutoin hinnakkaammissa holkeissa rahalleen saa vastineena tarkemmat säädöt ja rakenteellisen tukevuuden. NALLITTIMET Vaakoja on kahta perustyyppiä, mekaaniset ja elektroniset. Tarjolla on myös ns. Sillä nallituksen nopeus on melkoinen ja työn laatu erinomaisen hyvä. Näin säästetään yksi työvaihe. Mallit, jossa työ tehdään eteenpäin työntävällä liikkeellä ovat parempia, koska tällöin nallitus voidaan haluttaessa tehdä heti supistamisen ja vanhan nallin poistamisen jälkeen. Kun se supistetaan takaisin, hylsy tyypillisesti venyy. Trimmereitä on useita eri tyyppejä. Sen erinomaisuus on siinä, että sarjan hinnalla ei saa kuin muutaman irtopitimen. hankkimaan sellaisen, kannattaa se toimittaa takaisin myyjälle ja vaatia uusi tilalle. Pitimet sopivat myös muiden, esimerkiksi RCBS:n puristimiin. 52 Ei-kovametallisia holkkeja käytettäessä joudutaan hylsyt rasvamaan. Sen jälkeen syöttökotelo peitetään kannella ja aletaan työhön. Suosituimpia ovat sorvit, joihin hylsy asennetaan ja kampea pyörittämällä terä sorvaa hylsyn suusta käyttäjän asettaman määrän metallia. Jos kaliiperivalikoima tulee kasvamaan, kannattaakin tällainen sarja hankkia. Hylsyn trimmaaminen tarkoittaakin sen lyhentämistä supistamisen jälkeen oikeaan mittaan. Koska myös suun avarruskaralla on paha tapa jämähtää kiinni hylsyyn, voidaan suu rasvata kevyesti sisäpuoleltaan tarkoitukseen sopivalla harjalla. WWW.REKYYLI.FI. Lisäksi työntävä liike on herkempi, jolloin riski nallin "paukahtamiseen" asetusvaiheessa on pienempi. Esimerkiksi supistusholkki, joka ei supista on hyödytön, olipa sen valmistanut kuinka kuuluisa laatumerkki tahansa. Kuvan elektroninen vaaka on hinnaltaan muutamia kymppejä, mutta silti toimiva perusväline. Tapoja voiteluaineen levittämiseen on monia, mutta eräs suosituimmista on käyttää pehmeää öljyämisalustaa. käsinallittimia, joissa herkkyys on omaa luokkaansa. Se onkin hyvä, koska pienten nallien näpertely on tarkkaa ja usein myös hermoja vaativaa työtä. TRIMMERIT Kun patruuna ammutaan, se laajenee paineen vaikutuksesta pesän mittoja vastaavaksi
54 WWW.REKYYLI.FI
Oikealle kiertyviä pikkuruisia rihlapalkkeja on 12 kappaletta. Iskun pituus on vain noin viisi millimetriä joten aseen toiminta on nopeaa. PA10:n tarkoitus on olla juuri niin tehokas, että luoti tekee reiän tauluun ja lähtönopeutta on näinkin paljon lähinnä siksi, että piippuaika on saatu lyhyeksi. Siinä vaiheessa kun viisari on painunut keltaisen alueen puoliväliin, on vauhtia jäljellä noin 100 metriä sekunnissa ja puhti hyytyy säännöllisen nopeasti laukausmäärän kasvaessa. Kun ase viritetään, latausvipu käännetään taakse ja paljastuvalle syöttösillalle asetetaan luoti. Kun vipu käännetään jälleen eteen, mäntä työntää luodin piippuun. Jos varmistinta ei kytketä päälle, ase on nyt ampumavalmis. Tesro PA10-2 ilmapistoolissa on ärsyttävää sen tarkkuus. Sen suunnittelussa ja toteutuksessa on lähdetty sitä, että ensin aseen mekaaninen tarkkuus tehdään niin hyväksi kuin mahdollista ja sen jälkeen ampujalle annetaan optiot muokata ergonomia ja ominaisuudet henkilökohtaisesti sopiviksi. IlmaTESRO PA10-2 Tesro PA on kilpa-ase. Tilavuutta säiliöllä on siten noin 1,4 desilitraa. Säätöä varten ase tulee palauttaa tehtaalle. Tämä piWWW.REKYYLI.FI. Reguloinnilla lähtönopeusvaihtelu on saatu pieneksi ja aseen käyttäytyminen muuttuu vasta kun säiliön paine on laskenut jonkin verran alle 100 barin. Piippu on aseen ainoa suurempi teräsosa, kaikki muut, kahvaa lukuun ottamatta, ovat kevyitä ja ei magneettisia metalleja. Esimerkiksi painesäiliön kiinnitysosa on kevyttä metallia, vaikka siihen kohdistuu suuri rasitus. 55 LAADUKASTA TYÖTÄ Aseen voimanlähteenä on ilmasäiliö, jonka pituus on 195 mm ja halkaisija 30 mm. Tähän operaatioon liittyy oikeastaan ainoa aseessa hiukan häiritsevä ominaisuus, eli luodin asettaminen syöttösillalle. Ampujalle, jolle kympin metsästys on kaiken A ja O, tällainen lähestymistapa on mannaa. Sen suurin sallittu täyttöpaine on 300 baria, johon täytetyllä säiliöllä ampuu valmistajan mukaan noin 300 "täysitehoista" laukausta. Ilma ei siten tule suoraan korkeapaineisesta säiliöstä, vaan painetta on jo valmiiksi laskettu käyttökelpiselle tasolle. Ampujan itsetunto joutuu koetukselle, kun ase pystyy niin paljon parempaan, kuin mihin omat kyvyt riittävät. maan annoksen ilmaa. tää kokemusten mukaan paikkaansa ja säiliötä tuskin tulee ammuttua yhdellä kertaa niin tyhjäksi, että sillä olisi vaikutusta lähtönopeuteen. Hiukankin nakkisormisuuteen taipuvaiselle pikkuruisen luodin asettelu on keskittymistä vaativa suoritus. Sana "täysitehoista" on laitettu heittomerkkeihin, koska tämän aseen kohdalla teho on lähtökohtaisesti matala. Tehtaan ilmoituksen mukaan regulaattori on säädettävä, mutta ei käyttäjän toimesta. Kun liipaisimesta painetaan, iskee iskuri regulaatorin venttiiliin päästäen luodin taakse purkautu- INSTRUMENTTI TEKSTI: TERO KUITUNEN KUVAT: ARSI IK ÄHEIMONEN Aseet voivat ärsyttää käyttäjää monella eri tavalla, esimerkiksi kahva voi olla epäsopiva tai tähtäimet ala-arvoiset. Piippu on melkoinen pilli, sen ulkohalkaisija on vain 11 mm. Kun painetta on riittävästi, on luodin lähtönopeus noin 150-160 metriä sekunnissa ja nopeusvaihtelu muutamia metrejä sekunnissa
Tähtäimien ja laukaisun lisäksi myös kahvaa ja aseen tasapainoa voi muuttaa. Tarvittaessa painoja mahtuu lisääkin ja niitä voi hankkia tarvikeosina. ONKO TÄSSÄ MUKA REKYYLIÄ? Saattaa olla yllättävää, mutta Tesrossa on suujarru ja kaksi "komppireikää" piipun yläpinnalla. Todettakoon, että Tesron rekyyli on juuri ja juuri havaittava tärähdys, joka ei käytännössä edes siirrä tähtäimiä pois tähtäyspisteestä. SÄÄTÖJÄ LÖYTYY Takatähtäin sisältää tarvittavat säädöt sivu- ja korkeuskohdistukselle sekä hahlon leveydelle. Myös etutähtäimen voi vaihtaa, aseen mukana tulvat leveydet 4 ja 4,8 mm. Niillä on luonnollisesti pieni vaikutus aseen rekyylikäytökseen, mutta todennäköisesti suurempi merkitys niillä on siinä, kuinka luoti irtoaa piipun suulta. Säädöt tapahtuvat mukana tulevalla laadukkaalla kuusiokoloavaimella ilman että asetta tarvitsee ryhtyä purkamaan. Tälläkin on merkityksensä aseen tarkkuuteen. Näin tyhjänä naksuttelu kuluttaa asetta vähemmän. Aseen tasapainoa muutetaan ilmasäiliön alapuolisella tangolla olevia irtopainoja siirtelemällä. Vaikka kuvassa siltä näyttääkin, ei piippu ota mistään kohtaa kiinni säiliöön. Painesäiliön kiinnityksen alapuolella on tanko, jossa on kaksi liikutettavaa painoa. Kaikki sovitukset ovat juuri sellaisia kuin pitääkin ja aseen toiminnot ovat asiallisen notkumattomat. Kahvassa on tavanomaisen kämmensäädön lisäksi mahdollista muuttaa portaattomasti kahvan kulmaa. Laukaisu on monipuolisesti säädettävissä, kuten asiaan kuuluu. Sama linja koskee myös puusta valmistettua ergonomista kahvaa. lä haluttuun asentoon. Painot lukittuvat paikoilleen pienellä kuusioruuvilla. Kahva on kulmikkaasti muotoiltu, mutta istuu käteen erinomaisesti. Kahva kiinnittyy terästappiin, joka on yläpäästään kiinni rungosta "pallonivelellä". Merkillepantavaa pistoolissa on sen yleinen laadukkuus. Kuten edellä on todettu, säiliö tulee tätä varten irrottaa kokonaan aseesta, ja asentaa uudestaan paikoilleen. liipaisimen etäisyys ja pystykulma, laukaisuvastus, virekynsien ristikkäisyys ja niiden välinen voima sekä etu- ja jälkiveto. Painesäiliön etupäässä on selkeä mittari, joka kertoo jäljellä olevan ponneaineen määrän. Positiivisena seikkana on myös mainittava säätömekanismin toteutus, joka on tunnoton ruuvien liialliselle avaamiselle tai kiristämiselle. Monissa muissa aseissa liioitelluista säätötoimista palkitaan osien irtoamisella tai koneiston jumiutumisella. Säätövaraa on yllättävän paljon ja ranteen saa taatusti miellyttävään kulmaan. Tähtäimissä on tavanomaisten kohdistussäätöjen lisäksi mahdollisuus muuttaa hahlon leveyttä portaattomasti välillä 3,0-5,0 mm. Tästä on tuloksena WWW.REKYYLI.FI 56. Piipun suun alumiiniseen tähtäinjalustaan on muotoiltu suujarru ja piipun yläpinnalla on kaksi paineen takaviistoon karkuuttavaa reikää. Varmistin on ristitappitoiminen siten, että sen poiskytkeminen onnistuu liipaisinsormella. Välyskappaleen ollessa paikoillaan pullosta ei pääse ilmaa ulos ja säiliö voidaan säilyttää kiinni aseessa. Aseessa ei yksikertaisesti ole mitään sellaista, joka olisi tehty huonosti. Varmistinta on mahdollista hyödyntää myös kylmäharjoittelussa, koska varmistettuna ase laukeaa, mutta iskuri ei pääse lyömään perille saakka. Irtopainot painavat 19 grammaa kappaleelta, joten niillä on yllättävänkin suuri vaikutus tasapainoon. Kahvoja on saatavana kolmea kokoa, S, M ja L. Säätöihin kuuluvat mm. Jos piippu olisi tavanomainen ja kaikki paine purkautuisi luodin perässä piipun suulta, jäännöspaine osuisi luodin pyrstöön ja saattaisi työntää sitä toispuoleisesti. Säädöt ovat portaattomat, mutta selkeät, koska ruuveja saa vääntää melko reilusti, ennen kuin merkittävä muutos tapahtuu. Painesäilö todennäköisesti kestää kolhuja, mutta pyrkisin kuitenkin kohtelemaan sitä silkkihansikkain. Jos liitosta avataan vain sen verran raolleen, että välyskappale menee paikoilleen, saa välissä oleva O-rengastiiviste siipeensä. Myös säiliön täyttämisessä on syytä kunnioittaa valmistajan ilmoittamaa maksimiarvoa. Nyt suuri osa paineesta on jo päästetty karkuun luodin ollessa yhä rihlauksen ohjauksessa ja luoti irtoaa piipusta rauhallisemmin. Se tapahtuu löysäämällä kahvan kiinnitysruuvia sen alapinnalta ja kiristämäl- PAINEESTA HUOMIOITAVAA Koska käsitellään paineilmaa, on tiettyyn huolellisuuteen syytä. Säätöjen helppoutta kuvaa, että noin minuutin vaivannäöllä aseeseen saatiin etuvedoton ja kuiva 650 gramman laukaisu. Tämä nivel sallii varsin suuret kahvan asennon säädöt. Tesron kohdalla säädöt ovat olennainen osa asiaa. Säiliön liittyy myös toinen jokaisella käyttökerralla huomioitava seikka. Kun ase valmistellaan säilytystä varten, tulee toimia seuraavasti: ilmasäiliö irrotetaan ja asennetaan uudestaan siten, että sen ja aseen väliin tule muovinen välyskappale
Tesro on omassa urheilullisuudessaan kuitenkin vetoava laite, enkä lainkaan yllättyisi, jos sellainen omaan käyttöönikin ilmaantuisi. Tarkkuuskoe oli kuitenkin mielenkiintoinen ja sen tekeminen perinteiselle Rekyyli-metodilla oli itsestään selvyys, vaikka tällä kertaa kyseessä oli paremminkin luotien ominaisuuksien vertaaminen. Pystystä ammuttaessa Tesron ominaisuudet ovat niin hyvät, että niistä on vaikea keksiä parannettavaa. Monilla edullisilla ilma-aseilla 10 metrin päästä ammuttaessa tulee tunne, että aseen tarkkuuspotentiaali ei riitä, mutta Tesron kahvassa ei tätä tunnetta päässyt syntymään. KG, Saksa Pituus: 400 mm Piipun pituus: 235 mm Paino: 1080 g Kahvakoot S, M ja L (vasenkätisenä M) Hinta: 1225 euroa Maahantuoja: EF-Security Oy, (020) 785 6550 Umarex Perfecta / 9 mm JSB Match Diabolo / 6 mm RWS R 10 Match / 4 mm Luodin lähtönopeus, m/s Luoti Umarex Perfecta 0,50 g JSB Match Diabolo 0,52 g RWS R 10 Match 0,45 g RWS: Urheilu & Kalastus Oy, (08) 321 7262 Osumakuviot 3 x 5 lks. RWS R10 Match edustaa laatuskaalan parempaa päätä ja Umarex Perfecta edullista mökkiammuskelijan luotia. / 10 m Nopein 154,8 157,4 164,1 Keskiarvo 152,7 154,9 163,4 Nopeushajonta 3,03 4,32 1,58 Pienin 9 mm 6 mm 4 mm Keskiarvo 12 mm 8 mm 6 mm Hitain 151,7 153,1 162,5 Nopeusmittauksen hetkellä säiliössä oli pianetta noin 250 baria. WWW.REKYYLI.FI 57. Koeammuntaluodeiksi valitsimme pienen, mutta kattavan otok- Laukaisukoneistossa on säädettävää lähes kaikki. Tavoitteena oli saada irti tarkkuudesta kaikki se, mitä omat taidot mahdollistaisivat. Tehtaalla käytetyllä koeammuntaluodilla aseyksilömme käy siten sananmukaisesti yhteen reikään. Myös luotien vertailut vakavammassa kilpailutoiminnassa kannattaa tutkia siihen tarkoitettua koeampumalaitetta käyttäen. Ase toimi juuri niin hyvin kuin olettaa saattaa ja pienen alkusäädön jälkeen aseen kahvakulma, laukaisu ja tähtäimet saatiin otollisiksi. Parhaat osumakuviot ammuttiin odotusten kaltaisesti RWS:n luodilla, jonka pienin osumakuvio oli 4 mm. Syynä ovat kattavat säädöt, joilla käsi saadaan miellyttävään asentoon ja tarvittaessa aseen painopistettä siirretään ampujan halun mukaiseksi. Lyhyesti sanottuna hyvällä aseella ei kannata ampua heikkolaatuisia luoteja. Kuten edellä olleista lauseista on havaittavissa, minä kuitenkin pidin Tesrosta paljon. Henkilökohtaisesti ainoa asia, joka jäi mieleen parannusta vaativana, on tähtäinkuva. Vaikka käytössä oli hyvä ampuma-alusta ja ase saatiin tuettua täydellisen vakaaksi, ei aivan tehtaan ampumarobotin saamaan tulokseen ylletty. Tarkkuuskoe oli Tesron tapauksessa lähinnä kuriositeetti, koska tämän hintaluokan aseen oletustarkkuus on jo sellainen, että ihminen on kokonaisuuden heikoin lenkki. Pohjatason kokeiluille asetti aseen mukana tullut koeammuntataulu, jossa viiden laukauksen osumakuvion koko on alle 2 mm laajentunut lähes pyöreä reikä. Tesro on myös painoltaan sopiva, jolloin vakaudesta ei makseta hintaa nopean väsymisen muodossa. Ampumamatkana oli perinteinen 10 metriä ja ase tuettiin tukevalla ampujanpöydällä olevaan hiekkapussiin. Tämä esimerkki kertoo hyvin sen, miksi Tesron käyttöohjeeseen on syytä tutustua jopa huolellisemmin kuin ruutiaseiden kohdalla. KOEAMMUNTA Harvoin on koeammuntoihin ryhtyminen ollut yhtä jännittävää kuin Tesron kanssa. En ole koskaan ollut intohimoinen ilmapistooliampuja, mutta vain siksi, että ruutiaseilla ampuminen on vieläkin hauskempaa. Koeammunnoissa ei tapahtunut mitään kummallista. on vuotoja ja ponnekaasun karkaaminen harakoille. Muillakaan luodeilla tulokset eivät olleet hassumpia ja jopa Gamon valmistamalla Umarexin purkkituotteella päästiin alle 10 mm:n osumakuvioihin. Ainoa ampujasta johtumaton tekijä, jolla havaittiin asiaan vaikutus- ta olivat koeammunnoissa käytetyt luodit. Kun latausvipu palautetaan etuasentoon, mäntä työntää luodin piippuun. sen luotikirjosta. Lisäksi alhaalla sijaitseva painopiste tuo vakautta. Olisin kaivannut, säätöjen jälkeenkin, kenties vielä hiukan tiukempaa tähtäinkuvaa, mutta tämä on jo makuasia. PANNUHUONETTA MUISTUTTAVA? Väliotsikko viittaa erääseen lähimenneisyyden lausunnoista tällaisia aseita koskien. Syynä tähän oli tietoisuus siitä, että käyntipotentiaali tulisi ylittämään ampujan kyvyt, reilusti. Lähinnä kysymys on siitä, sijoitanko minä toista tuhatta euroa ilma- vai ruutiaseeseen? TESRO PA10-2 Valmistaja: Tesro GmbH & Co. Mukavana puolena on se, että säädöt ovat helposti ulottuvilla ilman kikkailua. Tesro ladataan avaamalla latausvipu ja asettamalla luoti syöttösillalle. On totta, että monet eivät oikein pidä tämän näköisiä käsi taskussa ammuttavia urheiluvälineitä edes aseina sanan varsinaisessa merkityksessä. JSB Match Diabolo sijoittuu näiden kahden välimaastoon
Mikään tehopyssy Theoben ei varsinaisesti ole. Kaasujousen rekyyli sen sijaan on erilainen kun perinteisen jousitoimisen ilma-aseen. Tehokkaammasta aseesta käytetään usein merkintää FAC (Fire Arm Certified) koska Englannissa yli 16 joulen tehoiset ilma-aseet rinnastetaan ampuma-aseisiin. Kaasujousen väitetään olevan pitkäikäinen ja sen ei pitäisi "kuoleentua" vaikka asetta säilytettäisiin viritettynä, mitä ei tietenkään kannata turvallisuussyistä tehdä. Theobenin kaasujousessa on sisään rakennettu rekyylinvaimennus. Ilma-aseen kaasujousi on samantapainen kuin vaikka auton takaluukun kevennys(kaasu)jousi. Sen perinteinen teräsjousi on vaihdettu kaasujouseen. Mitä tulee kaasujousen väitettyyn nopeuteen tai lyhyempään piippuaikaan, sitä ei ainakaan käytössä huomaa. Valmistajan mukaan kaasujousen sisällä on erillinen liikkuva paino, jonka tarkoitus on vaimentaa rekyyliä. Lähtöteho on noin 14 joulea. Theobenia on saatavilla myös hieman tehokkaam58 pana, noin 23 J versiona. KAASUJOUSIILMAKIVÄÄRI T SLR HEOBEN TEKSTI JA KUVAT: JUHA HIRSIMÄKI Metsästystä harrastavat etsivät usein harjoituskäyttöön ilma-asetta, joka näyttäisi ja tuntuisi metsästysaseelta. Theoben SLR on jousitoiminen, mutta ei ihan tavallinen sellainen. Aseen peukalonreikätukki ja rautojen sovitukset on hyvin viimeistelty. Sopivalla pumpulla kaasujouseen voidaan lisätä ilmaa, jos teho ei ole riittävä. SININEN JA KIILTÄVÄ KUIN SONTIAISEN SELKÄ Theobenin viimeistely on varsin mallikas. Aseessa on piipun suulla paksunnos, jota myös vaimentimeksi WWW.REKYYLI.FI. Karhennukset ovat tyylikkäät ja luultavasti laserilla tehdyt. Sinistys on sininen ja kiiltävä kuin sontiaisen selkä. Theobenin rekyyli on terävä ja siisti, ehkä hieman samanlainen kuin pienoiskiväärin rekyyli. Tukissa on hivenen sivuvääryyttä, joka sallii pään luonnollisemman asennon. Tukin kahva istuu käteen erittäin hyvin. Normaali teräsjousi on korvattu kaasujousella. Theoben SLR on lippaallinen, jousitoiminen ilmakivääri sumujen saarelta. Theoben SLR saattaisi olla sellainen. Vaimennus toiminee hieman samaan tapaan kuin rekyyylittömän vasaran rekyylinvaimennus. Kahvaa voisi luonnehtia siroksi. Kaasujousi on suljettu sylinteri, jossa on liikkuva mäntä ja paineistettua kaasua. Ase on perinteisen näköinen, paino ja koko kuin oikeassa aseessa. Kaasujousen väitetään olevan nopeampi ja/tai tehokkaampi kuin perinteisen jousitoimisen ilmaaseen
Theobenilla kokeiltiin myös perinteistä ilmakivääriammuntaa kymmeneen metriin. / 20 m Pienin 6,3 mm Keskiarvo 14,3 mm 17,2 mm 17,2 mm 18,9 mm 26,7 mm Aseen tarkkuutta kokeiltiin ampumalla viiden laukauksen kasoja kahteenkymmeneen metriin. Koska kaasujousi ei pääse värähtelemään sivusuunnassa, aseen rekyyli on siisti. Samalla kokeiltiin muutamaa eri luotimerkkiä. Pelkästään demomielessä Theobenillä ammuttiin myös tasapäistä laatuluotia, RWS Meisterkugeln. Varmistimen toimintaan tottuu nopeasti. Ase toimii siinäkin hyvin kuten vain olettaa saattaa mutta laukaisun venyvyys haittasi selvästi. Tämä tekee joistakin ilma-aseista vaikeita ammuttavia ja äänekkäitä myös. Lippaan etulevy on läpinäkyvää kovaa muovia, mahdollisesti loviherkkää akryyliä. Laadullisesti lipas on jotenkin eri paria muun aseen kanssa. Huonoimman kasan osumien suurin etäisyys on 22,5 mm. Hinta: 940 euroa (alkaen) Maahantuoja: MWM Trading, 050 534 2001 WWW.REKYYLI.FI 59. Luodintyönnin työntää luodin lippaasta piippun. Lippaallisella aseella on mukava ammuskella kun ei tarvitse koko ajan olla sormet luotirasiassa. Huonoin on alhaalla oikealla. Monissa perinteisissä jousitoimisissa ilma-aseissa jousi on asennettu väljään tilaan niin, että ammuttaessa jousi pääsee värähtelemään ja kiemurtelemaan hallitsemattomasti. Kiinteä jalka on luotettava eikä varmasti pääse liikkumaan käytössä. Lip- paan tilalle on saatavilla kertasyöttösovitin. Theobenissa ei tätä "vaivaa" ole. Osumakuviot 3 x 5 lks. Varmistin sijaitsee liipasinkaaren sisällä, liipasimen etupuolella. Valmistajan mukaan myös 30 mm kiikarinjalkaa on saatavilla. Joko venyvyyteen tottuu tai siitä ei pidä ikinä. Laukaisussa tuntuu pienoista karheutta, joka luultavasti katoaa käytössä, mutta venyvyys ei katoa. Mahtaisiko olla myynnissä? Automaattinen varmistin on sopivasti sormen ulottuvilla. Seitsemän luodin lipas. Moitteeton sinistys. THEOBEN SLR Valmistaja: Theoben Ltd, Iso-Britannia Kaliiperi: 4,5 mm Paino: 3,5 kg Pituus: 1114 mm Vetopituus: 350 mm Piipun pituus: 355 mm (piipun valmistaja Anschütz) Lipaskapasiteetti: 7 diabololuotia Luodin lähtönopeus, m/s Luoti JSB Exact JSB Express JSB Heavy H&N Filed & Target Trophy RWN Meisterkugeln 242 206 226 Keskiarvo 11,5 mm 11,6 mm 10,2 mm 21,9 mm Kuvassa on kolme osumakuviota JSB Exactilla 25 metristä. Valmistajan mukaan laukaisu on kuitenkin säädettävissä. Theobenin ampumaergonomia on hyvä. Aseessa on varmistin, joka menee aina automaattisesti päälle kun aseen virittää. Saattaa olla mahdollista, että venyvyyttä voi pienentää säätämällä, mutta testiaseen säätöihin ei koskettu eikä niitä edes etsitty. Hyödyllinen ominaisuus. HELPPO AMPUA Theoben on varsin helppo ammuttava. Vertailun vuoksi ammutun RWS luodin kasojen keskiarvo oli 26,7 mm ja pienin kasa 21,9 mm. Nimimerkillä "kokemusta on". Lippaan kanssa onkin syytä olla varovainen. Mikään äänekäs Theoben ei kuitenkaan ole. voisi kutsua. Theobenin laukaisu on sanalla sanoen venyvä. Mötikän vaimennustehosta ei ole todellista käsitystä, koska testiaseesta kyseistä osaa ei irrotettu vertailun suorittamiseksi. Varmistimen käyttövipu on juuri sopivassa paikassa helpon käytön kannalta. Venyvään laukaisuun tottuu jos harjoitusta jatkaa. Theobenissa on seitsemän luodin lipas, jonka lipastaminen vaatii hieman sorminäppäryyttä. Parhaiten käyvä luoti oli JSB Exact, kasojen keskiarvo 14,3 mm ja pienin kasa 6,3 mm. Testatun aseen ehdottomasti huonoin puoli ei ole laukaisu vaan se, että kyseessä ei ole oma ase vaan testiä varten (yksityiseltä omistajalta) lainaksi saatu ase. Kun lipastamisen on kerran oppinut, se sujuu kuitenkin joutuisasti. Kiikarinjalka on kiinteä osa asetta ja sitä ei saa irrotettua, ei ainakaan asetta purkamatta. Hieman tehokkaammissa ilma-aseissa se parhaiten käyvä luoti löytyy yleensä kupukärkisistä (domed) luodeista. Aseen saa purettua vireestä ampumatta, mikä ei ole mahdollista kaikilla ilma-aseilla. Vertailupohjana laukaisussa kirjoittajalla on takavuosien kilpa-ase FWB 300S ja muutama muu saman sukupolven kilpa-ase. Theobenilla ei saatu aivan ampujan tasoa vastaavaa tulosta kymmenen metrin ammunnassa ja syy löytyy laukaisusta. Kiikarin jalka on tarkoitettu tuuman putkelle ja etäisys sattuu olemaan ainakin allekirjoittaneelle juuri oikea. Etulevyä on saatavilla varaosana, mutta ei sen itse tekeminen kovin suurta taituruutta vaadi, eikä edes ihmeellisiä työkaluja. Jos lipas on huonosti paikallaan, on vaarana, että luodintyönnin särkee lippaan etulevyn
Kiikaritähtäimet olivat silloin samassa asemassa kuin valopistetähtäimet nyt, ja iso osa hirvenmetsästäjistä ampui riistansa vielä avotähtäimin. Päällisin puolin Vortex muistuttaa Aimpointin aikaisempia malleja olematta kuitenkaan suora kopio. Kannattaa muistaa, että vaikka valopistetähtäimet ovat nykyään yhtä yleisiä kuin muutkin optiset tähtäimet, 60 oli tilanne parikymmentä vuotta sitten täysin erilainen. Silloin merkkejä oli yksi. Nykyään merkkejä on sadoittain. Valopistetähtäimet ottivat ensimmäisen kerran tuulta siipiensä alle joskus kultaisella 1960-luvulla, kun alkeellisimpia tähtäimiä asennettiin sotilasaseisiin. Tällä hetkellä olemmekin tilanteessa, jossa valtaosa markkinoilla olevista valopistetähtäimistä tehdään Kiinassa yhden käden sormilla laskettavissa tehtaissa. Siviilipuolella vallankumouksen teki ruotsalainen Aimpoint Ab, joka esitteli oman mallinsa 1980-luvun loppupuolella, jolloin se sai melko rajoitetun, mutta varauksettoman suosion nimenomaan hirvenmetsästäjien parissa. Valopistetähtäimien VORTEX STRIKEFIRE TEKSTI: AIMO PAUKKU UUSI TULOKAS Kultaisella 1980-luvulla valopistetähtäimet, joita silloin kutsuttiin vielä punapistetähtäimiksi, tulivat ensimmäisen kerran siviilimarkkinoille. Lähemmin tuotetta tarkasteltuani ei tunne juurikaan muuttunut. Valopistetähtäimiä ei ollut kovinkaan monella, mutta niillä joilla sellainen oli, se näki paljon käyttöä ja niistä kuuli paljon kehuja. Ensimmäiset vakavasti otettavat samaa periaatetta käyttävät tähtäimet valmistutti Tasco, ja lopulta erityisesti kiinalaiset tehtaat alkoivat suoltaa erilaisia valopistetähtäimiä markkinoille kenen tahansa nimellä, joka pystyi tilaamaan tähtäimiä tarpeeksi - ja maksamaan ne etukäteen. Se mahdollistaa tähdättäessä todella laajan näkökentän, koska sillä tähdätessä ammutaan molemmat silmät auki. Näiden lisäksi maailmalla on ehkä viisi muuta valopistetähtäinten valmistajaa, joiden uutuudet ajautuvat edellämainittujen kopioitavaksi varsin pienellä viiveellä. VORTEX Yllämainitusta syystä johtuen ei liene vaikeaa ymmärtää sitä tunnetta, joka kävi lävitseni ensimmäisen kerran Vortex Strikefiren nähtyäni. Joka tapauksessa valopistetähtäimen hyvät puolet ymmärrettiin jo hyvissä ajoin. Lähinnä se oli epätoivoinen huokaisu: "Taas yksi kiinalainen punapiste!". Paristokotelo on samaan WWW.REKYYLI.FI. Kuten jo mainitsin, monopolinomainen markkinajohtaja oli alkuaikoina Aimpoint, joka ajan kuluessa sai kaukoidän kopiovalmistajat innostumaan. Hirvenmetsästyksessä tämä parantaa tähtäämisnopeutta lyhyellä matkalla ja myös turvallisuutta ajojahdeissa
Sotilaskäytössä taas suurennos on joskus hyvä olla olemassa, mutta tällöinkin käytössä olevat ratkaisut ovat hiukan nopeampia ottaa käyttöön, kuin ruuvaamalla irrallinen mokkula tähtäimen päähän. Näkökenttä kaventuu todella paljon ja yllättävää kyllä, tähdätessä myös putken paksuus tuntuu kasvavan massiiviseksi. Tämä saattaa kuulostaa monien mielestä turhalta nipottamiselta, mutta silloin kun tällaista tähtäintä haluaa käyttää vähänkin tarkempaan työhön kuin hirven kylkeen 25 metrin päästä osumiseen, on pyöreän pisteen avulla selkeästi helpompaa toimittaa luoti haluttuun osoitteeseen. VARUSTELUTASO JA KÄYTTÖ Vortexin mukana tulee yksiosainen jalka, joka sopii ns. Vaikka kyseessä ei ole täsmälleen sama jalka kuin nykyään yleisempi Picatinny, kiinnittyy jalka mukavasti myös jälkimmäiseen. WWW.REKYYLI.FI Toinen lisä tähtäimen mukana on kiinteät, tai ainakin vaikeasti irrotettavat jousitoimiset linssinsuojat. Weaverkiskoon. Silmämääräisesti tarkasteltuna myös tähtäimen valopiste on pyöreä, eikä kuten halvimmissa, joissa piste on kaukana säännönmukaisesta muodosta. Syy on selvä: Metsästyksessä ja toimintalajeissa valopiste- tähtäimistä haetaan nimenomaan nopeutta, ja suurennos poistaa sen ominaisuuden tehokkaasti tai pudottaa sen normaalin pienisuurennoksisen kiikaritähtäimen tasolle. Kun tämän kiinnittää tähtäimen perään, suurentaa se tähtäimen läpi näkyvän tähtäyskuvan kaksinkertaiseksi. Vortexia käytettiin myös koeammunnoissa, mutta varsinaiset tulokset olivat melko tavanomaisia. Kyseessä on pieni, noin kolmasosan tähtäimen pituudesta oleva lisäputkilo, jonka sisälle on rakenettu luuppi. Suojat nimittäin kiinnittyvät putkeen sen verran tiukasti, että irrottaminen todennäköisesti rikkoo ne, tai ainakin vaatisi insinööritason ohjeistuksen. Kuminen virtaviivaiseksi muotoiltu, nelinappinen sukkula on nimittäin liimattu tähtäimen kylkeen niin tökerösti, että herää vahva epäilys valmistajan laadunvalvonnan olemattomuudesta. On reilua tosin sanoa, että muilta osin tähtäin on pintapuolisesti varsin hyvin valmistettu. Siihen yhdennäköisyydet sitten loppuvatkin. Tämän hintaisena se kuitenkin jää pahasti muiden, jo hyväksi todettujen tähtäimien jalkoihin. Ja kun kirjoitan "kiinnitetty", niin sitä se todellakin on. Selkeästi näkyvät liimasaumat eivät vain ole se ominaisuus, mistä minä haluaisin maksaa tähtäimessäni. Siinä missä suurentamatonta Vortexia pystyy kuvailemaan tähtäinkuvansa puolesta sanalla avara kuten muitakin valopistetähtäimiä muuttuu sen tähtäinkuva suurentimen kanssa kuin avaimenreiästä tihrustamiseksi. Lisälaite ei ole mikään optiikan riemuvoitto, sillä se ensivaikutelmaltaan teki tähtäimestä huomattavasti rajoittuneemman työkalun. Vortexin lisäominaisuudet toki erottavat sen kilpailijoistaan, mutta valitettavasti ominaisuudet ovat sellaisia, että harva kokee niistä olevan korkean hinnan perustelevaa hyötyä. VORTEX STRIKEFIRE Valmistuttaja: Vortex Optics, Yhdysvallat Valmistusmaa: Kiina Paino: 217 g 2 x suurennosyksikön paino: 59 g Pituus: 139 mm Suurennoksen kanssa 183 mm Hinta: 240 euroa Maahantuoja: Midway Suomi, (09) 5122 933 www.rekyyli.fi 61. Näitä suurennusyksiköitä on ollut saatavilla punapistetähtäimiin jo vuosia, eivätkä ne ole siviilipuolella saavuttaneet koskaan suurta suosiota tosin sotilaskäytössä ne ovat tulleet jossakin määrin muotiin. Suurennosyksikkö ei ole koolla pilattu. Tähtäimessä on käytännössä kiinteät, jousitoimiset linssinsuojat. Elektroniikan ohjausyksikkö löytyy tähtäimen vasemmalta puolelta. tapaan kello kahden kohdalla oleva putki, ja tähtäin on suunniteltu kiinnitettäväksi aseeseen yksirenkaisella jalalla. Erikoisempi lisävaruste tähtäimen mukana on takaosaan kierrettävä kaksinkertaisella suurennoksella varustettu optinen yksikkö. Lyhyesti todettuna tähtäin toimi testeissä kuten pitääkin, eikä osumien siirtymistä ollut havaittavissa. LUE UUTISET KESKUSTELE MITÄ JÄÄ KÄTEEN Vortex on täysin toimiva valopistetähtäin, sitä ei käy tämän kokeilun perusteella kieltäminen. Ensimmäinen ero johon katse hakeutuu, on tähtäimen vasemmalle puolelle kiinnitetty hallintayksikkö. Pintakäsittelyssä ei näy virheitä ja muut muoviosat ovat siististi valmistettuja ja asennettuja. Tosin en näe mitään syytä niitä edes irrottaa, sillä ne ovat varsin toimivat ja valovuosia paremmat, kuin jotkut useimmin tähtäimissä nähtävät kuminauhaviritykset
KUMI KEIKAHTAA KOTIMAISET MIKO HIT -TAULUT Paperitauluihin ampuminen on pidemmän päälle tylsää, varsinkin jos harrastajan luonne kaipaa välitöntä palautetta suorituksesta. Lyhyemmiltä etäisyyksiltä luodit upposivat reilummin ja varsinkin kun kokeiltiin Gamo Rocket-tyypWWW.REKYYLI.FI. Kyseiset kuvat eivät aiheistaan huolimatta ole oikeiden siluettitaulujen kaltaisia, vaan kyseessä on valmistajan omat mallit. KOKEILUT Kun siluettitaulut sisältävä paketti saapui, kului noin kaksi minuuttia siihen, kun suoritin ensimmäiset kokeilut ilmapistoolilla. Niinpä erilaisten reagoivien maalien ampuminen on monille mielekkäämpi harrastuksen muoto. TEKSTI: TERO KUITUNEN Siluettiammunta aitoihin metallitauluihin on erinomaisen viihdyttävää puuhaa, mutta mm. Leikkausjälki on usein ollut heikohkoa, joten lätkien pystyssä pysymiseksi on jouduttu tekemään kaikenlaisia kikkoja. Seuraavaksi tauluja keikauteltiin ilmakiväärillä, jossa puhtia oli huomattavasti enemmän. Nyt kotimaassa, tarkemmin sanottuna Multialla on alkanut kumisten siluettitaulujen valmistus, joilla kuvien kaataminen voi laajentua uusiin tilanteisiin. EI UUSI KEKSINTÖ Kumimatosta valmistetut kaatuvat maalitaulut eivät sinänsä ole mikään uusi keksintö. Nyt alkanut kumisten maalitaulujen valmistus poikkeaa tästä siinä, että maaleja voidaan tehdä paksustakin materiaalista, eikä muoto ole rajoittunut vain yksinkertaisimpiin. Sillä luodin lähtönopeus on noin 150 metriä sekunnissa, eikä tasakärkinen luoti uponnut kumiin tavanomaisilta ampumamatkoilta. Esimerkiksi tietyillä sisäampumaradoilla sellaisia 62 on veistelty harjoituskäyttöön jo ainakin vuosikymmen sitten. Nämäkin luodit sai nypittyä irti paljain sormin, joten niiden aiheuttama vaurio oli pinnallinen. Tällaisessa käytössä ohuinkin silueteista olisi käytännössä ikuinen. Tällöin kumimatto on ollut ohuenpuoleista ja mattoveitsellä on leikattu yksikertaisia muotoja kuten neliöitä. kimmokevaaran vuoksi niiden käyttö on rajattu ulkoradoille. Kokeiltavaksi saamamme taulut ovat oikein laaduk- kaasti valmistettuja villisikoja ja pässejä, jotka on tarkoitettu ensisijaisesti ilma-aseilla tapahtuvaan siluettiharrastukseen. Sen antamalla nopeudella, 250 m/s, osa lattakärkisistäkin luodeista upposi kumin pintaan vaikka ampumaetäisyyttä oli 20 metriä. Paperiin ilmestyvä reikä täytyy useimmiten käydä tulkitsemassa taulun luona ja vaikka osuma olisi juuri oikeassa paikassa, on hyväkin osuma vain reikä paperissa
Saattaa olla pienoinen yllätys, että kumimaalit kestävät melkoisen laukausmäärän isoreikäiselläkin, jos vain luodin muoto on terävä. Tällä hetkellä metallisiluettien hinta rajoittaa ne varsinaisille siluettiradoille, mutta edullisemmilla kumisilueteilla moni tavallinen 100 metrin ampumarata olisi muutettavissa siluettiradaksi ampujan itse mukanaan tuomilla kuvilla. Varsinkin kun maalin koko on sopiva ja ampumamatkaa riittävästi, jolloin jouduttiin jo huomioimaan lentoradan muutoksia. Tulevaisuus näyttää. Viimetingassa tuli tieto uusista malleista: Neliö, ympyrä, IPSC Classic ja Metric -taulun näköiset. Se osui hiukan vaillinaisesti, eli pässin sarveen. Niinpä sujuvimman mallisilla .22-kaliiperin luodeilla osuman pysyvä reikä on mitättömän pieni ja maalitaulun käyttöaika tulee olemaan paljon pidempi kuin ennakolta voisi kuvitella. Valikoimaan kuului .22LR, 9x19 mm, .357 Mag, .45 ACP, .223 Rem, .308 Win ja 12/70. Tuhoisinta maalille ovat siten reunaosumat, jossa materiaalia repeytyy helposti irti. Ennakkotietojen perusteella seuraavana on tulossa sinänsä tylsä neliskanttinen maalitaulu. Tämä onki ainoa yhdistelmä, joka on täysin soveltumaton kumimaalitaulujen ampumiseen. LAAJAT MAHDOLLISUUDET Näiden mallien perusteella uskoisin, että valmistaja kykenee tuottamaan hyvin monenmuotoisia tauluja. Esimerkiksi .45 ACP FMJ-luodin reikä palautui käytännössä kokonaan. Kestävyys on kuitenkin varsin hyvä, kunhan ei käytetä reikäpäitä tai muita laajenevia luoteja. Haulit upposivat noin 5 mm syvyyteen. Kokeilujen perusteella maalit sopivat myös ruutiasekäyttöön, tosin tällöin kumi kuluu vähitellen, eivätkä taulut ole ikuisia. Yhtä kuvista ammuttiin myös täyteisellä. Pienimmät kokeilemamme kuvat ovat kooltaan noin 70x70 mm ja suurimmat 180 x 180 mm, joten skaalaa on jo nyt riittävästi moneen käyttöön. pisiä luoteja, jotka on suunniteltu läpäisemään. Jos hinta on järkevä, olisi ainakin .22LR-lajien silueteille kysyntää. Hiukan tehokkaammalla aseella lattakärkinenkin uppoaa pintaan. Seuraavaksi kumikuvia kuritettiin ruutiaseilla, vaikka niitä ei siihen ole suoranaisesti tarkoitettukaan. Niitä on kolmea eri kokoa, korkeudet noin 50-60 mm,100-110 mm ja suurin 150-160 mm. 63. Tätä maalia on ammuttu .22LR:lla, .357 magnumilla ja haulikon haulipatruunalla. Kaikilla luotiaseilla kuulat vihelsivät kevyesti läpi tauluista, kumin paksuudesta riippumatta, kuten odottaa saattaa. Varsinkin paksummat taulut kestävät tällaista todella kauan, joskin jossain vaiheessa kumin pinta alkaa olla täynnä lyijyä, joka aiheuttaa mahdollisesti ongelmia. Omasta mielestäni ne olisivat luonnollinen lisä tuotelinjastoon. Keskemmälle osuneet paikkautuvat mukavasti kumin palautuessa muotoonsa. Vasemmalla on .223 Remingtonin tekemä reikä ja oikealla .45 ACP:n tyylinäyte. Haulikolla ropsautettiin koelaukaus 25 metrin etäisyydeltä Gyttorp Nickel patruunalla, jossa oli kolmen millin haulit. Suurimman vaurion teki .357 Mag:n tylppäkärkinen luoti, sillä taulun taustapuolelle tuli muutaman millin halkaisijaiWWW.REKYYLI.FI nen pysyvä kraateri. Jälki oli odotetun kaltaista, eli jos pässi ei oli kaatunut alta pois, olisi kumiin tullut ammottava reikä. Sen koko tullee olemaan noin 10 x 10 cm ja se sopii mm. .223:n osuman ympärillä näkyvät palojäljet johtuvat siitä, että testaaja halusi jostain syystä tietää kosketuslaukauksen seuraukset. Tehoskaalan matalan pään ilma-ase kaataa maalin, mutta luoti ei uppoa lainkaan. Haulit ovat jääneet pintaan ja luodit menneet läpi. Etujalan tyvessä on .357:n tekemiä reikiä ja niiden välissä .22LR:n reikä. toimintalajien harjoitteluun. Tällä hetkellä ei ole varmuutta siitä, onko jossain vaiheessa tulossa aitojen siluettikuvien skaalattuja kumivastineita, mutta tällaiset asiathan ovat kiinni lähinnä kysynnästä. Reiät on aiheuttanut väärän mallinen, eli uppoamaan suunniteltu luoti, joka ei sekään useimmiten läpäissyt 10 mm paksuista pässiä. Haulikon täyteinen tuhoaa kumimaalin nopeasti, eikä siten sovi tähän käyttöön. Mallitauluja on kolmea paksuutta 10, 15 ja 20 mm. Lopuksi on todettava, että ilma-asesiluettiammunta osoittautui erinomaisen hauskaksi. Huomionarvoista on, että vain ohuimmasta maalitaulusta päästiin kokonaan läpi Rocketillakaan
TEKSTI: TOIVO HAIMI Risto Hirvikallio Nimi: Risto Hirvikallio Ikä: 19 Asuinpaikka: Helsinki 64 WWW.REKYYLI.FI
Hän huokaisee, että varmasti hän treenaisi enemmänkin, jos siihen vain olisi taloudellisia mahdollisuuksia. Kehityksen myötä tulevatkin sitten paremmat sijoitukset ja prosentit. Hän kokee harrastuksensa jatkuvaksi kehitykseksi, jossa kaikissa ampumisen ja kilpailemisen osa-alueissa on parannettavaa vaikka kuinka paljon. Hän käy myös satunnaisesti SRA-kisoissa, mutta kertoo, ettei panosta niihin juurikaan. "Treenaan valmentajani Timo McKeownin ohjeiden mukaan kaikkia practicalin eri osa-alueita aina perustarkkuudesta liikkeestä ampumiseen ja muihin pikkukikkoihin", hän kertoo. Ensimmäisen vuoden practical-harrastuksestaan hän ampui lähinnä omaksi ilokseen ilman sen suurempia tavoitteita tai kisaintoa. Hän oli heti aivan myyty. Hirvikallio aloitti ampumaharrastuksensa käymällä viikoittain Helsinki Shooting Clubin eli HSC:n sisäradalla vuonna 2006. Myös luovuus on kuitenkin kilpailuissa erittäin tärkeää. Hirvikallio kuitenkin suosittelee lajiaan kaikenlaisille ampujille. Kysyttäessä suurimmasta vahvuudestaan Risto sanoo, että se on varmaankin tasaisuus ja se, että hän on valmis näkemään vaivaa kehittyäkseen. "Hauskahan se olisi muitakin lajeja harrastaa, mutta niihin ei aika eikä raha riitä", hän toteaa. Ensimmäisen kosketuksensa practicaliin Risto sai nähtyään practicalia harWWW.REKYYLI.FI rastettavan SMA:n treenivuorolla HSC:llä vuoden 2006 lopulla. Mitään varsinaisia tavoitteita ei Ristolla ollut, koska kisojen tasosta ei ollut juuri mitään tietoa. Balille lähdettiin sillä asenteella, että kaikki saavutettu kokemus olisi arvokasta. Hänet yllätti kisoissa varsinkin se, että hän pystyi ampumaan koko pitkän kisan ajan tasaisesti. Tutustumme nyt tarkemmin, kuka mitalisti onkaan ja miten mitali saatiin. Risto Hirvikallio on Helsingin Oulunkylässä asuva 19-vuotias nuorimies, joka viettää tällä hetkellä välivuottaan lukiosta ennen armeijan harmaisiin lähtöä. Ristolla on ollut TAstatus alkuvuodesta 2007. Kuivatreeniin ja muuhun harjoitteluun aikaa saisi kulumaan vaikka kuinka paljon. "Sitä kautta löytää omat vahvuudet ja heikkoudet, joita sitten taas pitäisi osata parantaa oikealla harjoittelulla", Risto pohtii. Vaikka saavutettu mitali onkin mitaleista himmein, se tuntuu hänen mielestään hyvältä. "Ilmeisesti treenatessa on tullut tehtyä jotain oikein", Risto tokaisee. Jos kysymys ei olisi rahasta eikä ajasta, hän ampuisi maksimissaan 35 000 laukausta. Vuonna 2008 Risto onkin sitten panostanut lajiinsa tosissaan. Myös harjoittelua yleisesti pitäisi ymmärtää ja sitten osata analysoida sitä. Muuhun harjoitteluun kuuluvat mentaaliharjoittelu, kuntosalitreenaaminen, peruskunnon parantaminen ja ylläpito muun muassa lenkkeilemällä. Miehellä on jatkuva tavoite kehittyä aina vain paremmaksi ampujaksi. Practicalissa eivät haasteet varmasti lopu kesken! Kysyttäessä practicalin tulevaisuudesta ja mahdollisesta statuksesta olympiakisoissa Risto sanoo, että practical olisi olympialajina hieno näky, mutta todennäköisesti se tarkoittaisi sitä, että se korvaisi jonkun muun lajin ammunnan piirissä. Erityisesti sellaisille, joita kiinnostaa tavallisesta taulunpuhkomisesta poikkeava ammunta ja sellaisille, jotka haluavat kehittyä monipuolisiksi ampujiksi. Omaa ampumista niin kisoissa kuin harjoituksissa pitäisi miettiä. Riston harjoitteluun kuuluu näin talvisin 1-2 harjoituskertaa viikossa ampuen HSC:llä. Practical-ampujalle tärkeitä ominaisuuksia kysyttäessä Risto mainitsee ampumatekniikan, jonka on oltava kunnossa. Tuskinpa näin tulee siis käymään. Loppujen lopuksi erot tulevat mentaalipuolelta, eli oman mielensä hallitseva on voittaja. Se olisi myös yleisöä ajatellen mielenkiintoista seurattavaa. 65. Hänen edustamansa seura on Suomen Metallikuva-ampujat, eli lyhyemmin SMA. Silloinen ampuminen koostui vain tavallisesta taulun puhkomisesta 25 metristä ilman sen kummempia tavoitteita tai kunnianhimoja. Kesällä hän taas ampuu 3-4 kertaa viikossa, pääosin ulkona. Tarkoituksena oli myös lomailla ensimmäisen viikon aikana. Tavoitteena oli vain ampua niin hyvin kuin sillä hetkellä oli mahdollista. Kuivatreeniäkään ei sovi unohtaa, sillä sitä Risto tekee lähes päivittäin. Practicalissa on siis oltava verrattain fiksu pärjätäkseen. Tämänkertaisessa henkilökuvassa on pistoolipracticalin nuorten MM-kisoissa Balilla menestynyt Risto Hirvikallio, joka pääsi kyseisissä kisoissa kolmossijalle ja toi mukanaan pronssimitalin. Hypoteettisessa tilanteessa hän haluaisi kuitenkin nähdä open-divisioonan, koska se on vauhdikkain ja näyttävin divisioona. Miestä kuitenkin harmittaa, että hopea oli niin lähellä. Riston pääasiallinen laji on pistoolipractical, mutta hän pyrkii ampumaan myös kaikissa kivääripractical-kisoissa Suomessa. Risto ampuu reilut 20 000 laukausta vuodessa
Kaliiperivalinta on Standard-luokassa itsestään selvyys, koska sillä saa tauluista Major-pisteet. Vielä kun lipas vetäisi 20 patruunaa niin avot." Koska Stanun säännöt antavat siihen mahdollisuuden, on Tanfoglioon tehty pieniä muutoksia käyttäjän vaatimusten mukaan. Tällaisessa lajissa kun ei voi menestyä, jos käyttäjä ei luota aseeseensa tai muihin välineisiinsä. RISTO HIRVIKALLION KALUSTO Kun Risto Hirvikallio lupautui edellä olleeseen henkilökuvaan, oli itsestään selvää, että esittelisimme myös hänen MM-menestyksessään auttaneet välineet. Urheiluammunta on välineurheilua, eikä Practical poikkea säännöstä. Iskupiikin varmistin on poistettu, jotta laukaisua saisi kevyemmäksi ja parem- Tanfoglio Limited HC kaliiperissa .40 S&W. ASE Risto Hirvikallio kilpailee Tanfoglio Limited HC pistoolilla, luonnollisesti kaliiperissa .40 S&W. Kaliiperivalinta on siis pääosaltaan lajin pistelaskusääntöjen sanelemaa, vaikka sillä toki myös pellit kaatuvat varmemmin. Kun utelimme syytä juuri tämän aseen valintaan, hän totesi: "Limitedin ammuttavuus ja ergonomia on parasta mitä tähän mennessä olen kokeillut, niinpä kilpailen 66 Etulevyllinen valokuitujyvä on eräs muutoksista. Jo muutaman kuukauden käyttö on jättänyt jälkensä aseeseen. WWW.REKYYLI.FI. nyt juuri sillä aseella millä haluan." Kun jatkoimme tiukkaamista, että millainen olisi hänen mielestään täydellinen kilpa-ase, Hirvikallio teki myönnytyksen: "Tanfoglion runko voisi kenties olla pienempi koska käteni eivät ole mitkään hillittömät lapiot. Niinpä myös Standard-luokan nuorten MM-mitalistin varustevalinnat ovat tarkan harkinnan tulosta. Kilpailutilanteessa täytyy keskittymisen kohdistua käsillä olevaan suoritukseen, ei varustekokonaisuuden ärsyttäviin piirteisiin. Valokuitu on tärkeä osa, koska se helpottaa uuden tähtäinkuvan saamista nopeasti. Täydellinen ase olisi siten Limited HC .40 Tanfoglio Stock 2:n rungolla, koska henkilökohtaisesti mikään ase ei istu paremmin käteeni kuin "pikkutankku". Myös laukaisua on parannettu vakioon nähden. Sen alkuperäinen jyvä on vaihdettu etulevylliseen versioon, joka selkeyttää tähtäinkuvaa kaikissa valaistuksissa
Varusteissa ei viitsi antaa tasoitusta, eikä niissä siten voi säästää. Vakiolippaisiin mahtuu 16 patruunaa ja modattuihin lippaisiin 19 patruunaa. poistettu piikkivarmistin ja alkuperäinen iskupiikki on korvattu kevyemmällä ja pidemmällä. Hirvikallion käyttää tilanteen niin vaatiessa polvi- ja kyynärsuojina Hatchin XTAK:ja. Jos kalusto takkuaa niin hänellä on kaikki tarpeelliset työkalut ja varaosat ongelmien korjaamiseen." YHTEISTYÖKUMPPANIT APUNA Hirvikallion pitkäaikaisin tukija on ollut Helsinki Shooting Club. McKeown, eräs suomalaisen IPSC:n merkkihenkilöistä, kilpailee itsekin, joten hän ei varsinaisesti toimi Hirvikallion valmentajana kilpailuissa tavalla kuten se yleensä ymmärretään. Tällä on haluttu varmistaa sytytys ja nopeuttaa iskua. MUUT VARUSTEET Ase ja patruunat eivät ole ainoat IPSC-ampujan tarvitsemat varusteet. "Käytän Archipelago Bulletsin .40-180 FP -luoteja, Magtechin hylsyjä sekä nalleja ja Vihtavuoren N330-ruutia. "Varustevalinnat olen tehnyt tarkoituksenmukaisuus mielessä. Jatkossa Hirvikallion kilpailu-uralla on lisäksi yhteistyökumppaneina Archipelago Bullets, Ajo-opetuskeskus C Nelskylä, E.A.R Inc Finland, Hantaurus Shot ltd sekä Lohjan Ase ja Osa. Dillonin kahvassa roikkumisesta en oikeastaan pidä, koska se on tylsää ja siihenkin menevän ajan voisi käyttää muuhun treenaamiseen. "Timo antaa mahdollisesti neuvoja kuinka jokin stage kannattaisi ampua, jos en sitä itse ole tajunnut. Tällä hetkellä aseen ylläpito pitää sisällään vain puhdistamista ja muita perushuoltotoimenpiteitä kuten öljyämistä. Toisaalta se on käytännössä ainoa vaihtoehto kun haluaa toimivan latauksen ja säästäähän siinä paljon rahaa verrattuna tehdaspatruunoihin." Laukaisukoneistosta on mm. Hirvikallion käytössä on SLB:n teline, Safarilandin vyö ja saman valmistajan Model 771 -lipastaskut. Kenkinä on olosuhteista riippuen Jalas Cross Control FLX -piikkarit tai 5.11 Tactical Advance -bootsit. Lippaina Hirvikallio käyttää Tanfoglion vakiolippaita sekä lippaita, joissa on Tanfoglion tuubi, Grams:n followeri ja lyhennetty jousi ja Henning Wahlgrenin H-520 -padi. Silmäsuojina on Wiley X Romer II -lasit ja kuuloa vanhuuden varalle säilytävät E.A.R Inc:n elektroniset kuulosuojaimet. Varsinkin kun niiden osuus kauden budjetista on 10-15 prosentin luokkaa." Oikealla alkuperäinen Tanfoglion lipas ja vasemmalla muutaman ylimääräisen patruunan salliva viritetty versio. TYÖKALUPAKKI Kun tiedustelimme, millaista työkalupakkia Hirvikallio pitää mukanaan kilpailuissa oli vastaus yllättävä: "Timo McKeown". Tavoitteenani on mahdollisimman tarkka ja pienirekyylinen lataus. Viisaita sanoja tarpeen vaatiessa. Kaikki muutokset on tehnyt Timo McKeown. Luonnollisestikaan mikään kohta aseesta ei ole vielä pettänyt tai kulunut loppuun. "Periaatteessa kaikenlainen tuki kiinnostaa, koska kuluja on paljon ja omat resurssit ovat rajalliset. Suuret kiitokset myös valmentaja Timo McKeownille kaikesta siitä, miten hän on minua auttanut!" SLB:n teline ja Safarilandin Model 771 lipastaskut kulkevat Hirvikallion kyydissä Safarilandin vyössä. PATRUUNAT Hirvikallio on yksinkertaistanut patruuna-ajattelunsa äärimmilleen ja käyttää samaa latausta WWW.REKYYLI.FI Jalas Cross Control FLX piikkarit antavat vauhdikkaassa lajissa vaadittavaa pitoa. 67. Myös aseen beavertailia on lyhennetty, koska alkuperäisenä sen pituus häiritsi vedon aikana - käden joutui "kiertämään" kahvan ympärille. Nyt ase on valmis, eikä enempään viilailuun ole enää tarvetta. man tuntuiseksi. Mutta kyse ei ole kuitenkaan mistään jatkuvasta "hyvin menee, hyvin menee" -tyylistä. Kyseinen ase on ollut Hirvikallion käytössä vasta reilut kolme kuukautta ja laukauksia on takana noin 4000. Se taas rajoittaa kehittymisen mahdollisuuksia. Vaatteet ovat pääasiassa 5.11-mallistoa, esimerkkinä mainittakoon 5.11 Tactical CC -housut tai vastaavat shortsit. Iskupiikki on vaihdettu pidempään Henning X-Long Firing Pin iskupiikkiin siksi, että jokainen nalli varmasti syttyy jos on koskaan syttyäkseen. Käytössä on yhteensä viisi lipasta, joista kaksi on Tanfoglion vakiotavaraa ja kolme modattuja tarvikelippaita. sekä harjoituksissa että kilpailuissa. Vauhdikkaassa lajissa tarvitaan myös suojia, jotta suoritus ei menisi piloille pienten kolhujen takia
Suomalaisessa yhteiskunnassa pyörivät aselainsäädännön uudistamisessa nyt niin isot pyörät, että niitä ei enää millään ampumaharrastajien lobbauksella pysäytetä. Jokainen aseen hallussapitolupaa hakenut henkilö tietää oikeat termit, ja aktiiviselle ruudinpolttajalle koko kysymys voi tuntua merkityksettömältä pikkuseikalta aseita 68 sivuavan mediamylläkän keskellä. Kenties voimme vaikuttaa hieman siihen, miten pitkälle refleksinomainen vastaliike etenee; men- näänkö totaaliseen ylilyöntiin vai pystytäänkö rakentamaan lainsäädäntö, jossa on järkeenkäypiä tarkennuksia, mutta jossa ampumaharrastuksen perusteet eivät ole uhattuna. Valitettavasti kyseinen sanapökäle komeilee edelleen jopa joillakin Poliisin omilla internet-sivuilla. Kielenkäyttö muovaa ihmisten suhtautumista asioihin, ja epätarkat sanavalinnat luovat vääriä mielikuvia. Niin kauan kuin puhutaan "aseenkantoluvasta", annetaan asiaa tuntemattomalle kuva, että luvanhaltijat jotenkin "kanniskelevat" aseitaan kaupassa tai lähipubissa. Lakeja säätävät poliitikot vastaavat siihen, mitä kansa haluaa, ja jos tarpeeksi moni vaatii rankkoja rajoituksia aseenomistukseen, päättäjien on pakko seurata perästä. WWW.REKYYLI.FI. Kunpa voitaisiin käyttää vain oikeita termejä "hankkimislupa" ja "hallussapitolupa"! Kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen. Niin ikävää kuin se onkin, mikään ei tällä hetkellä ole suomalaiselle ampumaharrastukselle tärkeämpää kuin se, mitä muut siitä ajattelevat. Varmasti jokainen meistä toivoisi, että lehtikirjoittelusta ja julkisesta keskustelusta saataisiin vihdoin kitkettyä tämä pahuksen "aseenkantolupa". Suuri arvoitus on, mistä tämä Jerry Cotton -henkinen termi on puhekieliseen suomeen oikein pesiytynyt, sillä ainakaan vuoden 1933 jälkeen sitä ei ole ampuma-aselain säädöstekstissä esiintynyt (edellistä vuoden 1918 säädöstä ei tätä kirjoittaessa ollut kätevästi saatavilla). Eikö keskustelun lopputulos ole jo ennakkoasenteiden valmiiksi määräämä. Tämä luo turvattomuutta ja synnyttää kielteisiä mielleyhtymiä vastuullisia ampumaharrastaija sekä muita aseen omistajia kohtaan. Ei ole ja käytetyt termit ovat kaikkea muuta kuin merkityksettömiä. Mitä sillä on väliä, jos jonkin maakuntalehden gallupissa kysytään lukijoiden mielipidettä "aseenkantolupien myöntämiskäytäntöön"
Kuten kaikki tiedämme, ampuma-aselain määrittelemät hyväksyttävät käyttötarkoitukset aseen hankkimiseksi ovat "ampumaurheilu tai -harrastus", "metsästyslaissa tarkoitettu eläinten ampuminen", "kokoelmassa säilyttäminen" ynnä muutama muu, jotka eivät tässä ole olennaisia. Jatkossa toteutamme tätä linjaa entistä johdonmukaisemmin, ja toivomme, että saamme sille koko vastuullisen harrastajakunnan siis juuri teidän tukenne. Missään ei puhuta mitään "aseharrastuksesta". harrastajia. Nämä ovat kaikki hienoja harrastuksia, ja niistähän siinä aseen omistamisessa kuitenkin on (tai pitäisi olla) kyse! Tarkkasilmäinen lukija on saattanut jo huomata Rekyylin artikkeleissa hienovaraista muutosta tämän termiuudistuksen suuntaan. Toivon mukaan kuvaavampi sanasto voisi sitten hiljalleen levitä myös valtamediaan ja sitä kautta suurelle yleisölle. Hyvä on, varmasti joillekin henkilöille aseen omistamisen tuoma jännitys voi olla pääroolissa, mutta heille ei ainakaan tällä perusteella pitäisi myöntää aseen hankkimislupaa lainkaan. Kaikkea mitä sanomme ja kirjoitamme käytetään meitä vastaan, eikä se valitettavasti tapahdu oikeudessa vaan populismin ja ymmärtämättömyyden pikatuomiolla. "Aseenkantoluvan" lisäksi keskustelussa kummittelee nimittäin toinenkin, paljon haitallisempi sanamörkö, vieläpä sellainen, jota harva tulee edes ajatelleeksi: Aseharrastus. Voimme aina oikaista terminologiaa pienellä tarkennuksella julki- sessa ja yksityisessä keskustelussa kun se on mahdollista. Jokainen ammunnan harrastaja on varmasti joutunut joskus perustelemaan tuttavapiirissään sitä, että ase on vastuuntuntoisissa käsissä vain harmiton, neutraali väline tietyn lajin harrastamiseen. Pidetään siis huolta, että paitsi teoillamme, myös sanavalinnoillamme edistämme ampumaharrastajien asiaa suomalaisessa yhteiskunnassa, emmekä tahtomattamme huononna sitä entisestään. Siis: Aina kun voidaan, puhukaamme ampumaurheilusta, urheiluammunnasta, ampumaharrastuksesta, rata-ammunnasta, tarkkuusammunnasta, practicalammunnasta, reserviläisammun- nasta, metsästyksestä, jälleenlataamisesta jne., taikka näiden lajien harrastajista / kilpailijoista, tai asekeräilijöistä. Valitettavasti olemme osittain itse kaivaneet itsemme tähän terminologiseen imagokuoppaan. Naapurin mummo kysyy, miksi kenenkään pitäisi saada harrastaa aseita, ja kysymys on täysin aiheellinen, koska Suomen laki ei tunne tällaista perustetta aseen hallussapitoon. Sillä jos emme itse pidä omasta tontistamme huolta, kuka muu sen tekee. Kumman edunvalvonnan veikkaatte keräävän enemmän sympatiaa alaa tuntemattomalta kansalaiselta (tai kansanedustajalta!): Aseharrastajan vai ammunnan harrastajan. Harva vetouistelija esittelisi itsensä hyrräkelaharrastajaksi. Jos me ampumaharrastajat luulemme, että meidän tarvitsee välittää vain siitä mitä lähipiirin kaverimme ajattelevat, teemme valtavan karhunpalveluksen itsellemme ja koko harrastajakunnalle. Rekyyli-lehti esittää, että tämä termi, samoin kuin aseharrastaja, pitäisi pikimmiten kuopata suomen kielestä. MUUTOKSEN AIKA Ei, emme ole seonneet, eikä tarkoitus ole edistää koko harrastuskentän tuhoa päin vastoin. Sen sijaan, että viljellään näitä väärinkäsityksiä aiheuttavia termejä, miksi ei puhua lajeista, harrastuksista tai urheilumuodoista niiden nimillä. Meillä jokaisella on pieni mahdollisuus vaikuttaa siihen, millä sanoilla meistä ja harrastuksistamme puhutaan lähipiirissämme. Emmekö me kaikki ole ensisijaisesti ammunnan, metsästyksen, asekeräilyn jne. Ajatellaanpa asiaa tarkemmin: Mikä on tämä ihmeellinen "aseharrastaja". Ja koska nämä vaikuttavat välillisesti mutta väistämättä siihen, millaiseksi tuleva lainsäädäntö muodostuu, vahinko voi olla pysyvää. Emme voi viedä muulle maailmalle tällaista viestiä, jos seuraavassa lauseessa tahattomasti kumoamme sen puhumalla aseharrastuksesta ampumaharrastuksen sijaan. Ase ja kela ovat molemmat vain välineitä tietyn harrastuksen toteuttamiseksi. Tämän lehden lukijakunta kyllä ymmärtää, että "aseharrastusta" käytetään yleensä synonyyminä "kaikelle harrastamiselle, jossa ampuma-ase on välineenä", mutta ulkopuolinen ei sitä voi tietää. Tämä on konkreettinen yritys ohjata Suomessa käytävää julkista keskustelua rakentavammille urille. LAJIT KUNNIAAN Mitä siis pitäisi tehdä. Meitä vastuuntuntoisia ampumaharrastajia on Suomessa kymmeniä, ellei satoja tuhansia, ja yhdessä meillä voi olla paremmat vaikutusmahdollisuudet kuin uskommekaan. Jarkko Koskinen Päätoimittaja 69. Tämän vuoksi käyttämämme termit eivät ole missään nimessä pikkuseikkoja. Jotain voi ehkä vielä korjata, mutta se vaatii sitä, että me kaikki ase-, anteeksi ampumaharrastajien edustajina, uudistamme kokonaan tapamme puhua harrastuksistamme. Merkittävä osa suomalaisista kysyy tällä hetkellä aivan tosissaan, "miksi yksityishenkilöillä piWWW.REKYYLI.FI täisi olla aseita?" Joka kerta, kun tällainen henkilö näkee jossain sanan aseharrastaja tai aseharrastus, se vain vahvistaa hänen kielteistä mielikuvaansa. Tämä ei ole mitään kukkahattutädeille pokkurointia. Suomalaisella ampumaharrastuksella on siis valtava ongelma, ja se on nimenomaan imago-ongelma
Kun terä on auki, samainen lukkosylinteri lukittuu paikoilleen WWW.REKYYLI.FI. Nyt tältä pohjois-amerikkalaiselta valmistajalta on tullut egyptiläisvaikutteinen kääntöveitsi, jota tarkastelemme nyt lähemmin. Columbia River Knife & Tool Corporation, joka tunnetaan paremmin lyhenteellä CRKT, tunnetaan myös veitsiteollisuuden Ikeana. Terän avautumista hidastaa sen lukko - jota voi toki helpottaa painamalla veitsen vasemmalla puolella oleva nappi pohjaan. Veitsen lukitusjärjestelmä on hiukan erikoinen. Terän materiaalina on AUS8teräs ja sen malli on modifioitu drop-point. Terä on, kuten valmistajan veitsissä useimmiten, viimeistelty mattapintaiseksi ja sen vasemmalla puolella on pieni pyöreä kullattu suunnittelijan logo. Omasta mie- lestäni varsin hyvin toteutettu yksityiskohta. Terän hamara laskeutuu kärkeä kohti hyvin jyrkästi ja itse teroitettu osuus on vastaavasti lähes suora, melkein Wharncliffemainen. Kahvalevyt ovat Zyteliä ja niiden takaosassa on ruostumatonta terästä olevat upotukset, jotka tukeutuvat suoraan veitsen runkoon. Tällöin terän lukitus vapautuu ja terän voi lähes heilauttaa auki (epäilemättä tämä helpottuu pidempiaikaisessa käytössä kun terään saadaan vähän väljyyttä). Mitä ilmeisimmin suunnittelija on tällä pienellä yksityiskohdalla halunnut tuoda mieleen Egyptin auringon ja sen vaikutuksen vanhoissa sikäläisissä uskomuksissa. Sen oikealla puolella on irrotettava vyöklipsi, joka on muotoiltu melko korkeaksi. Suunnittelijana on Allen Elishewitz, joka tunnetaan jenkkilässä custom-veitsistään. Tämä tarkoittaa, että yritys maksaa useille eri veitsisuunnittelijoille siitä, että heidän suunnittelemiaan (kalliita) veitsiä valmistetaan edullisissa maissa, kuten Kiinassa. Nyt esiteltävä Anubis-veitsi ei ole poikkeus. FAARAOVEITSI CRKT ANUBIS TEKSTI: AIMO PAUKKU CRKT lanseeraa joka vuosi kymmenisen uutta veistä. Pohjois-Amerikan ulkopuolella mies 70 tunnetaan paremmin CRKT:n valmistamista veitsimalleista. LÄHEMMIN Anubis on kääntöveitseksi iso yli kaksikymmentäsenttisenä
Vaikka Anubis ei ole hinnalla pilattu, se myös valitettavasti näyttää siltä lähemmin tarkasteltuna. Valitettavasti sen käyttöomi- 71. Myös siitä on kritisoitavaa, että klipsi on veitsessä harmillisen paljon mukavan otteen tiellä. Käytännössä tämä onnistuu vain osittain, jolloin terä pitää sulkea loppuun käsin ja muutenkin tapa on varsin epämiellyttävä. Terämallin hyödyllisyydestä voidaan toki olla montaa eri mieltä. Terän ollessa auki, sen lukitus vapautetaan painamalla kahvan vasemmalla puolella olevaa nappia. Sen fyysinen koko ei vielä riitä isompiin töihin vaikka tiettyä jämäkkyyttä rakenteessa onkin, mutta samalla se on kokoisekseen todella raskas ja paksu veitsi. Tämä taas tarkoittaa sitä, että terää suljettaessa kahvan päällä oleva vipu vedetään taakse, jolloin terän lukituksen varmistus poistuu ja itse lukitus voidaan avata nappia painamalla, jonka jälkeen terä voidaan kääntää veitsen sisään. Valitettavasti omasta mielestäni Anubis kuuluu siihen väliinputoajien kastiin. Terän profiili on melkein suora, mutta ei miltään kohdaltaan niin suora, että siitä olisi erityisen hyvää apua esimerkiksi vuoleskeluun. Jos sen hankkii leikkaamista varten (eri materiaalit, köydet, jne.), käy veit- si siihen tarkoitukseen mainiosti, mutta vähänkin tarkempaan työhön se on lähes käyttökelvoton. Itse olisin niin mielelläni nähnyt tässä veitsessä esimerkiksi micartaa, joka takuuvarmasti tekisi veitsestä paljon halutumman. naisuudet eivät puhu samalla tasolla, mitä ulkoasu antaisi ymmärtää. Painava terä vaan liikkuu helposti heilauttamalla ja tästä syystä testiryhmä miettikin, miksi ihmeessä veitseen on edes rakennettu avausnastat. Klipsi poistettuna käsi asettuu kahvaan luontaisesti ja vaikka muotoilussa on kulmikkuutta, on ote todella mukava. Itse vastaisin, että lahjana egyptologiasta kiinnostuneelle henkilölle, joka koskaan ei veistä tulisi itse käyttämään. CRKT ANUBIS Valmistuttaja: Columbia River Knife & Tool Co., Yhdysvallat Valmistusmaa: Kiina Terän pituus: 89 mm Terän paksuus: 3,5 mm Kokonaispituus: 206 mm Paino: 181 g Maahantuoja: Finn Enterprise Oy, (09) 135 1358 Hinta: 67 euroa LOPUKSI Anubis on nätti ja mielenkiintoinen veitsi. Sen muotoilu saa sen törröttämään suoraan kämmeneen ja siksi jos Anubista ajattelee käyttöveitsenä, kannattaa klipsi poistaa, jolloin myös ote paranee huomattavasti. Se ei ole oikein hyvä missään ja erityisesti tämä pätee taskunsuulla kannettavan veitsen tehtäviin. Sitä ennen nappi vapautetaan vetämällä päällä olevaa vipua taaksepäin. Kiinnitysklipsin muotoilu on saanut hiukan vaikutteita egyptiläisestä Ankh-symbolista. Toinen kritisoinnin aihe on veitsen koko. ja myös lukkosylinteri varmistetaan omalla lukituksellaan. Kuulostaako monimutkaiselta. Sitä se onkin. KÄYTÖSSÄ Anubista käytettiin tätä artikkelia varten pari viikkoa päivittäisenä käyttöveitsenä ja käyttökokemukset perustuvat siihen. Ainoa edes jotenkin toimiva tekniikka yhdenkäden sulkemiseen on käyttää veitsikäden etusormi lukitusvarmistuksen avaamiseen, kun samalla peukalo (oikeakätisillä) painaa lukitusnappia ja samalla heilauttaa terä kiinni pitäen omat näpit poissa tieltä. Ajatusleikkinä voidaan toki miettiä, mikä olisi tämän veitsen ominta maaperää. Toki tällöin myös kannettavuus heikkenee, mutta kuten sanottua Anubis ei painonsa vuoksi ole mitenkään optimaalinen taskuveitsi. Kiinnike on toimiva, mutta valitettavan kulmikas kädessä. kunsuuveitsi ei tämä todellakaan siis ole, vaikka klipsi sen mahdollistaakin. Terän sulkemisessa onkin toinen tarina. Myös terä itsessään on käyttökelpoinen. Toki kysymys on ei maku- vaan käytännönasioista, eli mitä veitsellä haluaa tehdä. Se on vain hyvä tapa saada kiireessä tai epähuomiossa terä suljettua omille näpeilleen. Toki CRKT:n paljon käyttämälle teräkselle voi esittää vastalauseita paljonkin, mutta terän muotoilu on käytössä melko toimiva. Ne ovat aivan liian muovisen oloisia vakuuttaakseen satunnaisen ostajan laadullaan. Se suoriutuu tehtävistä välttävästi, mutta käyttömukavuudessa on niin paljon heikkouksia (lukituksen monimutkaisuus, paino), että tätä on vaikea suositella jokapäiväiseksi työkaluksi. Älkää käsittäkö väärin, kyllä Anubiksellakin sen makkaratikun tekee, mutta jos tarkoitus on tehdä puhdetöihin rinnastettavia taideteoksia, ei tästä siihen ole. Mikään tasWWW.REKYYLI.FI Kuten yleensä, myös Anubiksesta on saatavilla osittain hammastettu terämalli. Veitsellä ei siis tehty mitään vaelluksia, hirvennylkemisiä - vaan täysin perustehtäviä, kuten pahvilaatikoiden availua, narujen katkomista ja niin edelleen, mihin tällainen veitsi normaalistikin hankitaan. Jos sen haluaa kääntää auki terän juuressa molemminpuolin olevia nastoja käyttäen, vaatii se enemmän näppivoimia juuri lukitussylinterin aiheuttamasta kitkasta johtuen. Tästä päästäänkin sitten hyviin puoliin, joista ensimmäisenä veitsen muotoilu. Ensimmäisenä huomiona havaittiin lukitusjärjestelmän monimutkaisuus. Terän avaaminen on helppoa aiemmin mainittua tekniikkaa käyttäen. Viimeinen kritiikinomainen maininta tulee veitsen ulkonäöstä. Myös käytetyt materiaalit ovat halvanoloisia ja luonnollisesti kahvalevyt esittävät tässä tärkeintä osaa. Kahvasta puhuttaessa muotoilu on paitsi ainakin omaan silmääni sopivaa, myös käytännöllistä. Sen osia ei ole tehty aivan niin hyvin kuin voisi olettaa ja myös sovituksissa on hiukan välystä
Vaikka ammattilaisen työvaatteissa on oma taskunsa varsinaiselle johdonkuorijalle, ei hätävara mukana kulkevaan veitseen integroituna ole lainkaan huono ajatus. Luvattoman moni kuorii vaikkapa kotistereoiden kaiutinjohdot puukolla tai keittiösaksilla. VIRTA PÄÄLLE SOG Kilowattin nimeä tuskin tarvitsee enempiä selitellä. Peukalonkynteen kerran osunut terä muistutti jälleen, miksi pidän ruotolukituksesta enemmän. Kirjoittamishetkellä veitsi ei ollut vielä maahantuojan valikoimissa, joten hintatieto perustuu valmistajan ilmoitukseen. Toisaalta terää sulkiessa saa olla tarkkana, koska peukalo on terää sulkiessa väistämättä terän ja kahvan välissä. Muilta osin Zytelistä tehdyt pelkistetyn kaarevat muodot sopivat kämmeneen hyvin. Halvemman pään AUS 8 teräksestä valmistetun terän avaaminen tapahtuu tavalliseen tapaan nastaa hyödyntämällä, ja oli tällä kertaa mieluisa yllätys: Terän muotoilu on maltillinen ilman räyhäkkäitä särmiä ja hammastuksia, ja kädessä veitsi näyttää ihan rehdisti lelun sijasta työkalulta. Lukitus on tavanomainen lehtijousella toteutettu liner-lock, joka pitää terän luotettavasti auki ja on yksikätisestikin helppokäyttöinen. Mielikuvaa hieman rikkoo kahvan turhat sormiurat. Tuntematta paremmin amerikkalaisen kodin sähkömiehen tarpeita on vaikea arvioida, onko SOGin tuotekehittelyssä unohtunut jotain, vai ovatko rapakontakaiset sähköliitännät erilaisia. Valaisinta asentaessani jäin kaipaamaan vaikkapa kahvan toiseen päähän sijoitettua muutaman millin mittaista talttaruuvaria, jolla voisi kiinnittää johdot sokeripalaan. JOKA KODIN SÄHKÖMIES SOG KILOWATT Viime vuosina on yleistynyt tapa tehdä veitsistä monikäyttöisempiä lisäämällä niihin erilaisia lisäominaisuuksia. Sunnuntaisähkömiesten vastaan ei ihan koko ajan käyttömahdollisuuksia tule, mutta omassa arjessani johdon eristeen kuoriminen on silti huomattavasti pelastusoperaatioihin osallistumista yleisempää. Kyseessä on kuitenkin kohtuuhintainen kääntöveitsi, jonka lisäominaisuudelle löysin kerrankin käyttöä teennäisen koetilanteen ulkopuoleltakin. Erikokoisten johtojen kuoriminen onnistuu säikeitä katkomatta johdonkuorijalla. KILOWATT Valmistaja: SOG, Yhdysvallat Valmistusmaa: Taiwan Pituus: 191 mm Terän pituus: 86 mm Paino: 93.5 g Valmistajan ilmoittama hinta: 65 USD Maahantuoja: Teräasekeskus, (09) 4172 900 WWW.REKYYLI.FI. Lasin rikkomiseen tai turvavöiden leikkaamiseen tarkoitetut terät ja kärjet vain tuppaavat tavallisella käyttäjällä jäämään kuriositeeteiksi. TEKSTI: SAULI LUOL A JAN-MIKKOL A SOG on suunnitellut Kilowattveitsensä sähköasentajia ajatellen, ja veitsen lisäominaisuutena on 12 (!) johdonkuorijaa erikokoisia johtoja varten. Nimen lisäksi veitsen sähköistä olemusta on pyritty lisäämään aihepiiriin liittyvillä symboleilla kahvalevyissä ja terässä, ja taskunsuussa kantamista varten asennettu kiin72 nikekin muistuttaa korkeajännitetolppaa. Vaikka tällä kertaa muotoilu sattui sopimaan omaan käteeni, voi ratkaisun sopivuus jonkun toisen käyttäjän käsissä olla kyseenalainen. Tällä pienellä muutoksella Kilowatt olisi arkikäytössä monipuolisempi, mutta nykyiselläänkin sen avulla saa hoidettua johtojen kuorimiset aiempia väliaikaisratkaisuja nopeammin ja paremmin
Palveluntarjoajan mukaan säilytys- ja huoltopalvelut sopivat erityisesti niille, jotka eivät syystä tai toisesta halua tai pysty säilyttämään ampuma-aseita kotona tai haluavat säilyttää ne osan kaudesta vuoren varmassa paikassa. Nähtyään TV-uutisissa raportin, jonka mukaan Phoenixin poliisit joutuvat ostamaan itse kiväärinsä, hän lahjoitti poliisilaitokselle 100 000 dollaria. Jos esitys menee läpi, koodaamattomia patruunoita ei saa enää myydä kesäkuun 30. Joulukuussa NICS:n käytössä tapahtui melkoinen hyppäys. Säilytyspalvelut tulevat kattamaan niin pienet kuin suuretkin varastointitarpeet sekä korkean turvatason vaativan omaisuuden - kuten ampuma-aseiden - säilytyksen. Niin haluttaessa aseisiin liittyvät huolto- ja korjaustoimet voidaan ulkoistaa henkilökunnalle. Patruunoille aiotaan lätkäistä myös viiden sentin vero, joten 50 patruunan rasian hinta nousisi kaliiperista riippumatta 2,5 dollaria. Hyvin tarkoitukseen soveltuvissa Puolustusvoimien entisissä luolastotiloissa voidaan säilyttää ja varastoida kaikkia asetyyppejä, myös ERVA-aseita. FBI:n ylläpitämä National Instant Criminal Background Check System (NICS) on järjestelmä, jota kauppiaat käyttävät tarkistaakseen aseen ostajan taustan rikoksia koskien. Mukana palvelukonseptin luomisessa on ARMORIA-yhtiöiden lisäksi mm. Palvelukokonaisuuteen kuuluu myös logistiikkapalvelut, joten toiminta-alueena tulee olemaan koko Suomi. Vuoden 2007 vastaavana aikana tarkastuksia tehtiin 1 230 525, mutta nyt Obaman hallinnon odotus nosti sen 1 523 426:een. Korotus ei vaikuta kohtuuttomalta, mutta esimerkiksi .22LR-patruunoiden hinta vähintään tuplautuisi. Se tuotti tuloksen jonka mukaan 80 prosenttia uskoo, että aseiden hankkiminen vaikeutuu. LISÄTIETOJA: Projektipäällikkö Juho Rautiainen www.depot.fi (020) 729 9855 info@depot.fi 74 WWW.REKYYLI.FI. ASEET NÄYTTELIJÄ JOULUPUKKINA Amerikkalainen näyttelijä David Spade antoi Phoenixin poliisilaitokselle tavanomaisesta poikkeavan joululahjan. Jos tämä on osoitus Obaman hallintokauden linjauksista, tullaan seuraavina vuosina näkemään selvä aseiden omistamisen vaikeutuminen. Koska tällainen uskomattomalta kuulostava lakiesitys on tullut jo ennen kuin uusi (demokraatti) presidentti on päässyt valkoiseen taloon, ovat oikeuksiensa puolesta taistelevat tahot (republikaanit) kyseisissä osavaltioissa takajaloillaan. Juuri nyt asiasta ei voi vielä olla varma. Niinpä aiheesta käydäänkin nyt melkoista kärhämää. Lisäksi kaikki yksityisten omistamat koodaamattomat patruunat täytyisi tuhota ennen vuoden 2011 heinäkuun alkua. Kansalaisten käsitystä kuvaa hyvin myös äskettäin tehty metsästäjille ja ammunnanharrastajille suunnattu kysely. ATC:n ampumaurheilukeskuksesta voi vuokrata lukitun säilytystilan, jossa aseet ja varusteet odottavat seuraavaa harrastuskertaa tai metsästyskautta. Aseiden omistajien näkemyksestä ei voi erehtyä, Obaman hallinnon uskotaan vaikeuttavan ampuma-aseiden hankkimista. Tarkastusten määrää pidetään hyvänä indikaattorina aseiden ostojen määrälle. Esitystä ei vastusteta erityisesti siksi, että se nostaisi patruunoiden hintaa, vaan siksi että sitä pidetään vain ensimmäisenä askeleena yksityisen aseenomistuksen näivettämisessä. Harrastusvälineitä on mahdollista huoltaa ja viritellä paikan päällä erillisissä aseenkäsittelytiloissa. Tarkoituksena on, että myöhemmin tilat ja laitteet palvelevat myös patruunoiden jälleenlataajia. Kaso Oy, Total Kiinteistöpalvelut Oy ja Kanavuoren Varikko. EPÄSUORA HYÖKKÄYS Koska tuleva presidentti Obama meni kampanjassaan lupaamaan, että kansalaisten ei tarvitse olla huolissaan aseidensa puolesta, ovat häneen liitetyt asevastaiset tahot joutuneet etsimään uuden kohteen: patruunat. Tämä koskee myös jälleenladattuja patruunoita. Kehitys alkoi sen jälkeen, kun varmistui että Barak Obamasta tulee presidentti. Ainoa asia, joka on varma, on se, että myös Amerikassa asevastaiset tahot ovat agendaansa ajaessaan valmiita mihin tahansa, myös idioottimaisiin ratkaisuihin. PAHAA PÄIVÄÄ ODOTELLESSA Vaikka Yhdysvaltojen talous yskähtelee ja kotitalouksiakin painaa huoli taloudellisesta taantumasta, ovat amerikkalaiset kuitenkin laittaneet melkoisesti rahaa aseisiin viime aikoina. Niinpä joulukuussa 2008 aseita on ostettu suorastaan kiukulla. Nykyisen demokraattihallinnon aikanakin on toki mahdollista että lakiesitykset saadaan torpattua, mutta mahdollisuudet ovat siihen heikommat kuin aiemmin. jälkeen. Lahjoitus riittää noin 50 AR-kiväärin ostamiseen. Kasvu on ennätyksellinen 24 prosenttia. Kanavuoreen keskitetyn asevarikkopalvelun ansiosta harrastustoiminta on huoletonta ja sille jää myös enemmän aikaa. Jatkossa vastaavanlaisia turvalliseen säilyttämiseen erikoistuvia toimipaikkoja on tarkoitus perustaa myös muille paikkakunnille. Depot-konseptiin kuuluvat ampuma-aseiden säilyspalvelujen lisäksi myös muiden arvoesineiden säilytyspalvelut, arkistointipalvelut sekä erilaisten turvallisuusalan säilytystuotteiden myynti- ja markkinointi. Tällä hetkellä 18 osavaltiossa (Alabama, Arizona, California, Connecticut, Hawaiji, Illinois, Indiana, Kentucky, Maryland, Mississippi, Missouri, New Jersey, New York, Pennsylvania, Rhode Island, South Carolina, Tennessee ja Washington) on tehty lakiesitys, joka pakottaisi valmistajat koodaamaan jokaisen patruunan ja pitämään kirjaa siitä, kenelle mikin patruuna on myyty. Teko herätti kiinnostusta toki myös Yhdysvalloissa, mutta vaatimaton näyttelijä totesi vain halunneensa auttaa lainvalvojia tekemään työnsä. VARIKOLLE ARMORIA-yhtiöt on lanseeramassa uutta turvalliseen säilytykseen ja varastointiin erikoistuvaa Depot-palvelukonseptia
Hylsy on siten vastaava kuin .223 Rem Lapua Match ja siinä on siten tavanomaista hylsyä suurempi sisätilavuus ja sen on tarkoitus kestää enemmän latauskertoja. Edustaja Suomessa: Nordis Oy, (06) 431 0301 Rugerin Mini-14 on aina ollut se vähemmän taktisen ja sotaisan näköinen .223 Remington kaliiperinen itselataava kivääri. Tämä siis, kun asetta verrataan AR15-sukuun. Suositushinta odotetulla kiväärillä on 1490 euroa. S538-utuudessa ei ole uraa lainkaan. Mitään muita tietoja ei kirjoitushetkellä ole tarjolla ja ilmeisesti kuva on päässyt nettiin vahingossa ennen aikojaan. Levy sisältää erikoislaatuisen elokuvan, jossa kilpailija toisensa jälkeen ampuu tietyn stagen. Helsingin Asenurkka Oy Kirkkonummen Erävaruste Oy 75. PorkkA Pistol Match 2008 on elokuva jossa keskitytään olennaiseen ja siksi se saattaa olla erilainen kuin osaisi ennakolta odottaa. Nyt Ruger on kuitenkin mitä ilmeisimmin tuomassa tarjolle taktisenkin version klassikosta. Toki elokuva on sopivin lajiin vihkiytyneille, joille mukana olevat tiedot osumien laadusta, pistelaskusta ja suoritukseen käytetystä ajasta sanovatkin jotain. Tämä niippausuraton 3,6 grammainen Spitzer-luoti on tarkoitettu samaan käyttöön kuin vanhat, eli esimerkiksi tarkkuusammuntaan. S350 ja S382 olivat muutoin toisiaan vastaavia, mutta kohdekaliiperi, .223 Rem vai .222 Rem, määräytyi niippausuran sijainnilla. Yrityksen nettisivuilta löytyy nimittäin kuva AR-15-tyylisellä perällä ja pistoolikahvalla varustetusta Mini-14:sta, jonka synteettisessä tukissa on myös varustekiskoa ihan mukavasti. MINI-14 TAKTINEN Lapuan .224-halkaisijaiset luodit S350 ja S382 ovat saaneet uuden sukupolven. Kun yksi stage on kerrattu riittävän monta kertaa tulee seuraava ja taas kilpailija toisensa jälkeen tekee samat kuviot." Suunnilleen tällainen olisi ammuntaa harrastamattoman kuvaus tästä poikkeuksellisen laadukkaasti toteutetusta kisaelokuvasta. Hintaa DVD:llä on noin 17 euroa. Lähes viiden vuoden "maastavientilupataistelun" jälkeen S&W on pystynyt toimittamaan M&P15L-kivääreitä Suomeen. Niippausurattomuus luonnollisesti asettaa omat rajoituksensa käyttötarkoituksiin. Nyt niitä löytyy maahantuojan varastosta sekä hyvin varustetuista alan liikkeistä. Maahantuoja: Nordis Oy, (06) 431 0301 WWW.REKYYLI.FI SAATAVUUS: Porkkalan ampujat r.y. Jäämme odottamaan mielenkiinnolla. PORKKA PISTOL MATCH 2008 DVD:LLÄ "PorkkA Pistol Match 2008 on 53 minuuttinen pläjäys kotimaista pistooli-practicalia. Tomi Salakarin ohjaamassa elokuvassa on mukana myös kuvagalleria sekä vertailusuorituksia eri divisioonien välillä. Lapuan uutuuksiin kuuluu myös Match-tason Boxer-nallinen hylsy .222 Remingtoniin. Niinpä samaa luotia voidaan ladata sujuvasti molempiin kaliipereihin. On hienoa seurata, kuinka paljon punapisteellä varustetulla ja muutoinkin viritetyllä aseella saadaan eroa tiukemmilla säännöillä oleviin luokkiin verrattuna. Saattaa olla, että joku käyttää tätä elokuvaa myös oppimateriaalina, sen verran paljon erilaisia suorituksia on mukana. Ruger on myös ympännyt aseeseen nimen Ranch Rifle, joka kertoo hyvin tietynlaisesta nostalgiasta, joka kivääriin on haluttu liittää
Uutuudet kuuluvat Winchesterin Super-X-sarjaan, ja niille luvataan melkoisia lähtönopeuksia. WMR:ää alkaa tulla amerikkalaisille kuluttajille jo tammikuussa, mutta LR-versiota joudutaan vielä odottamaan sielläkin muutama kuukausi. Uutuudessa kiinnostavampaa on ilman muuta .22LR-sovellus, onhan .22WMR:n luoti ollut aiemminkin vaipallinen ja siten helpommin muutettavissa lyijyttömäksi. S&W toimittaa tammikuun loppuun mennessä uudet lukot kaikkiin Suomessa oleviin aseisiin, jotka tullaan vaihtamaan maahantuojan toimesta. Maahantuontikuviot ovat keskitetty erityisesti metsästykseen, ammuntaharrastukseen ja kalastukseen liittyviin tuotteisiin ja nyt Hornady asettuu täyttämään ennen vajaan lokeron tuotevalikoimassa. Kunhan patruunoita joskus saadaan tänne Suomeen, otamme ne välittömästi suurennuslasin alle. Smith & Wesson ilmoittaa nettisivuillaan iBolt-kivääreiden lukkojen takaisin kutsusta. Kutsu koskee kaikkia lukkolaitteita, jotka on valmistettu ennen vuoden 2008 joulukuun alkua. Aiemmin patruunavalmistajat ovat poikkeuksellisen yksituumaisesti valmistaneet .22 LR-patruunoiden luodit lyijystä. Tarkempia tietoja voi pyytää suoraan valmistajalta sähköpostitse: ibolt@smith-wesson.com tai vaihtoehtoisesti maahantuojalta: Nordis Oy, (06) 431 0301. 76 Rekyylin nettisivu uudistuu ja samalla sen päivittämistä lisätään merkittävästi. Nyt Winchester on tehnyt avauksen, jota muut suuret valmistajat todennäköisesti seuraavat. Luotien toimintaa kehutaan vuolaasti ja myös tarkkuuden pitäisi olla "erinomainen". Se on ilmoittanut aloittavansa lyijyttömien .22LR ja .22WMR patruunoiden toimitukset jo tämän vuoden alkupuoliskolla. Niinpä uusimmat käänteet ovat nopeimmin luettavissa osoitteessa www.rekyyli.fi. Amerikkalaistenkin kuluttajien keskuudessa ns. vihreillä arvoilla alkaa olla painoa ja sama kehitys on suodattumassa myös metsästäjien ja urheiluampujien ajatuksiin. On havaittu, että i-Boltien lukossa voi olla vika, joka sallii aseen laukeamisen kun lukkoa liikutetaan asetta ladattaessa. Elorannan mukaan Hornadyn tuotteita tulee olemaan saatavana nopealla aikataululla ympäri vuoden. MAAHANTUOJA: Osakeyhtiö Eloranta, (017) 288 3044 WWW.REKYYLI.FI. Valmistajan mukaan uutuudet sopivat pienriistalle, tuhoeläinjahtiin ja tarkkuusammuntaan, eli käytännössä kaikkiin tavallisimpiin tarkoituksiin. Tämä on ollut Yhdysvaltojen tietyillä alueilla arkea vesilintujen metsästyksessä jo vuosikymmeniä, mutta luotiasepuolella kehitys on vasta oikeastaan lähdössä liikkeelle. Lisäksi tarjoamme lukijoillemme mahdollisuuden vaikuttaa: jos jatkossa törmäät mielenkiintoiseen uutiseen ja haluat jakaa sen muiden kanssa, ilmoita siitä meille osoitteeseen: toimitus@rekyyli.fi Latausvälineitä, komponentteja sekä patruunoita valmistava Hornady on eräs maailman suurista ja merkittävistä tekijöistä alallaan. Luotien nimet paljastavat korvikemateriaalin: THP (tin hollow-point) ja TRN (tin round nose). Syynä on siis turvallisuuteen liittyvä tarkastus ja tarvittaessa lukko vaihdetaan sellaiseen, joka toimii tarkoitetulla tavalla. .22LR-luodilla on painoa 1,94 g (30 grainia) ja sitä tulee tarjolle sekä reikäpäänä, että parinteisenä umpiversiona. Sivustolle tulee jatkossa uutisia ja muita mielenkiintoisia aiheita viikoittain. Uusi maahantuoja on Osakeyhtiö Eloranta, joka on viimeaikoina virtaviivaistanut toimintaansa. Niinpä lyijylle, joka on tunnetusti myrkyllinen aine, on ryhdytty etsimään korvikkeita. Syy tähän on ollut selvä, lyijy on halpaa ja siitä on voitu valmistaa edullisesti patruunoita, joita harrastajilla on ollut mahdollisuus ampua pienellä rahalla suuria määriä. Nyt amerikkalaisyritys on saanut Suomessa uuden edustajan. Suomalainen maahantuoja on informoinut kauppiaita, joille iBolteja on myyty ja pyytänyt heitä välittämään viestin aseen ostaneille kuluttajille. Tina on kevyttä, joten luoditkin ovat kevyitä ja vauhtia .22LR:lle lupaillaan yli 500 m/s
Hänet palkittiin Läpimurrosta, jollaisena Pekingin kisojen menestys on helppoa nähdä. Vuoden urheilija äänestyksessä Häkkinen pääsi sijalle seitsemän. Mutta sillä tuskin on väliä, sillä vihdoin on mahdollista päästä naksuttelemaan "Coltilla". picatinnykiskolla pinnoitettu kädensuojus ja flip up tähtäimet. WWW.REKYYLI.FI Trapin olympiavoiton saavuttanut Satu Mäkelä-Nummela valittiin odotetusti Vuoden urheilijaksi. Sekä kisko että kotelon kansi ovat irrotettavissa, joten perän saa muutettua myös vasenkätiseksi. Niinpä CAA:n perällä saa sporterisoitua mm. Kaipaako AK:si päivitystä. Arsenalin. Hintaa perällä on 159 euroa. MAAHANTUOJA: Helsingin Asenurkka Oy, (09) 641 620 COLT M4 JA M16 PIENOISKIVÄÄRINÄ! Colt ja Umarex löivät hynttyyt yhteen ja julkistivat Colt M4 .22 Tactical Rimfire nimisen pienoiskiväärin. Urheilutoimittajien liiton äänestyksessä tulos oli kuitenkin selvä. Olympiavoittajat ovat aina olleet vahvoilla palkintoa jaettaessa, mutta nyt pahat kielet povailivat yllätystä siksi, että heidän mukaansa ampujan olympiakulta ei ole yhtä arvokas. Ampujista esiin nousi myös ilmakiväärin pronssimitalisti Henri Häkkinen. Nyt siihen on hyvät mahdollisuudet Command Armsin tarvikeosilla. Rekyyli onnittelee! 77. Esimerkkinä on kuusiasentoinen teleskooppiperä, jolla AK-modernisoituu kummasti. Ja niin sen kuuluikin olla. Sen lisäksi tulossa on M16 SPR, jossa on lisävarusteena mm. Aseen tekniikka tulee olemaan todennäköisesti jotain aivan muuta mitä AR15:ta pellin alla on totuttu näkemään. Perän materiaalina on musta komposiitti, mutta runko on alumiinia. Säätövaraa on 100 mm. tarvikekotelo sekä pätkä picatinny-kiskoa. Kiväärimittaisena kyseessä on luonnollisesti Colt M16 20 tuuman piipulla. Painoa perällä on 590 g ja pituutta lyhyimmässä asennossa 210 mm. Kiskoon voi liittää mm. Perää on saatavana sekä pelti- että jyrsittyyn runkoon. Perälaatta on kovaa ja liukaspintaista kumia. Vaikuttaisi siltä, että luvassa on oiva kilpailija GSG:n MP5:lle ja AK:lle. Perässä on ominaisuuksina mm. Parasta uutisessa on se, että malleja on tulossa neljä: Colt M4 Carbine ja Colt M4 OPS, jotka on molemmat varustettu 16 tuuman piipuilla ja muilla esikuva-asemallin kannalta olennaisilla osilla. Lisäksi Mäkelä-Nummela palkittiin myös vuoden parhaana naisurheilijana. poskipakan ja koteloon mahtuu esimerkiksi tähtäimen varaparistot
Lisäksi saisimme ensikäden tietoa siitä, mitkä asiat kannattaa ottaa työnalle tärkeimpinä lukijoiden kannalta. -Tero Kuitunen HEHKUTUKSEN TAIKAA Tuleeko jälleenlatauskoulussa esille hylsyjen kaulahehkutus. Missään muussa julkaisussa ei esitellä aseita yhtä yksityiskohtaisesti, selkeästi ja helppolukuisesti. Teräväsanainen uusi kolumnisti on pitkänlinjan harrastaja, joka tulee ottamaan kantaa voimallisesti ajankohtaisiin aiheisiin ja taatusti harrastuksen puolesta. Teknisten artikkelien kirjoittaminen tuntuu olevan taitolaji jo siinä suhteessa, että kuinka hyvin kirjoittaja onnistuu ilmaisemaan tekstimuodossa hankalia asioita. Siksi onkin mukava lukea lehdestänne myös tutkimustuloksia ja korottaa hieman mielialaansa, ja vaikka ilman mitään henkilökohtaista syytä, myös omaatuntoaan. KYSY & KERRO KIITOKSIA JA MURHEITA Kiitos hienosta lehdestä. Välillä tuntuu myös siltä, että osa toimituskunnasta olettaa omaan kokemusmaailmaansa perustuen että kaikilla lukijoilla on hyvin laajat pohjatiedot ja että asioita ei tarvitse sen kummemmin selitellä. Pyrimme myös jatkossa välttämään norsunluutorni-ilmiötä, koska oikea perustieto on syvemmän ymmärryksen ja tietämyksen kivijalka. Aseet ovat heille arkisia laitteita, joihin ei liity mystiikkaa. Lopuksi haluan erityisesti toivottaa Sasu Mattilan tervetulleeksi Rekyylin toimituskuntaan. Kuulun Rekyylin nuorempaan lukijakuntaan ja meidän nuorien ammunnanharrastajien puolesta voin vilpittömästi todeta että Rekyyli on se ainoa oikea aselehti. Arto on ensisijaisesti kiväärimies eikä poliitikko, joten hänelle haluttiin toimituksen puolestakin antaa tilaa kirjoittaa lempiaiheistaan. Kyseinen osa ilmestyy näillä näkymin vuoden 2009 aikana. Määtän kirjoittaman Voimatekijän paikan lehden lopussa luovutimme kunnioituksella Sasu Mattilalle, jonka kolumni kantaa nimeä Etuveto. Näin ollen heillä on esimerkiksi kahvipöytäkeskusteluissa ja muissa väittelyissä sanojensa tukena muutakin kuin oma mielipiteensä. Haluamme kuitenkin tuoda faktoja esiin, jotta edes harrastajakunta on tietoinen asioiden oikeasta laidasta. Aivan kuten epäilit, mahdollisuutemme vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen ovat rajalliset, koska Rekyyliä tuskin lukevat ne, joita aihe ei kiinnosta. Toivoisimmekin saavamme vastaavia "muistutuksia" mahdollisimman paljon, jotta mikään olennainen asia ei unohdu. Nyt kun mietin, niin Voimatekijä on usein tullut luettua ensimmäisenä, koska koskaan ei ole voinut tietää kenelle Määttä tällä kertaa haistattelee! Pitäkää Voimatekijä mukana vaikka väkisin. -Ami Valitettavasti Määttä ei edellisessä numerossa uhonnut turhaan ja vastaväitteistämme huolimatta Voimatekijä loppui vuoden 2008 viimeiseen numeroon. -Tero Kuitunen Kyllä, nyt kun toit asian esille. Voiko sen tehdä kotikonstein ja onko se turvallista? -K.P. WWW.REKYYLI.FI 79. Tarkoituksenamme on ollut tehdä yksi osa hylsyjen vaatimista toimenpiteistä ja tämä aihe kuuluu ilman muuta siihen. Onkin mukava kuulla, että olemme onnistuneet selkokielistämään usein mo- nimutkaisiakin asioita. Vaikka hän on välillä saanut pinnan vinkumaan, niin missään tapauksessa hän ei saa lopettaa kolumnin tekemistä. Myös me tällä toimituksessa odotamme tulevaisuutta mielenkiinnolla, koska molemmat kolumnipaikat ovat nyt hyvissä ja asialleen omistautuneissa käsissä. Olen jo etukäteen saanut Mattilalta muutamia kirjoituksia ja niiden perusteella Etuveto ei tule jättämään lukijoitaan kylmäksi. Haluamme myös ajatella, että olemme osaltamme mukana luomassa ammunnanharrastajista yhtenäisempää joukkoa, joka pitää puolensa näinä, kuten osuvasti sanoit, synkkinä aikoina. -Tero Kuitunen LOPPUUKO VOIMATEKIJÄ? Perskeles, meinaako se Määtän Arto lopettaa Voimatekijän kirjoittamisen. Siten tavallaan saarnaamme kuorolle, kuten amerikkalaisilla on tapana sanoa. Ajat ovat valitettavasti hieman synkät kaikkien ammunnanharrastajien osalta, mutta uskon että erityisesti nuoret ovat huolissaan rakkaan harrastuksensa puolesta. En tiedä kuinka paljon suomalainen asealan julkaisu voi vaikuttaa tältä osin tulevaan mutta kaikki lainkuuliaisten aseharrastajien puolesta esitetyt asiat ovat nyt hyvästä, ehkäpä joku poliitikko niitä lukeekin. Tämä on auttanut monia nuoria ja varmasti vanhempiakin uusien harrastusvälineiden hankinnassa. Kaikille ammunnanharrastajille, UITampujista practical-ampujiin, hyvää vuotta 2009. -P.S. Olemme täysin tietoisia siitä, että Rekyylin lukijakunta koostuu siinä mielessä homogeenisesta ihmisjoukosta, että he kaikki pitävät ampumaharrastusta normaalina osana elämää. Määtän uusi kolumni Miljoonalaatik- ko keskittyy välineiden tekniikkaan ja filosofiaan sekä oikeastaan kaikkeen siihen mikä häntä kulloinkin sattuu innostamaan. Tämä ei kuitenkaan ole tae sille, etteikö kirjoituksissa saata olla pieniä piikkejä myös harrastajaryhmien suuntaan. Mainittakoon lisäksi, että Etuvedon lisäksi Mattila tulee kirjoittamaan myös teknisiä artikkeleita omista mielenkiinnonkohteistaan. Myös Rekyyliläiset toivottavat kaikille hyviä osumia vuonna 2009. Juuri tällaiset, lyhyet ja ytimekkäätkin palautteet ovat tarpeen kun Latauskoulun tulevia osia suunnitellaan
SIG myi loput aseet mm. Ensimmäiseksi itselataavaksi Mondragon olikin ilmeisen pätevä laite ja jos Meksikon poliittinen tilanne olisi kehittynyt toisin, olisi siitä saattanut tulla hyvin merkittävä asekonstruktio. ENNAKKOLUULOTON EVERSTI Kyseinen asekonstruktio tunnetaan luojansa eversti Manuel Mondragonin mukaan. Meksikon sisäisen tilanteen takia työtä ei voitu antaa paikallisille tehtaille, eikä siellä olisi välttämättä ollut tieto-taitoakaan säädettävään kaasumäntäkoneistoon ja pyörähtävään lukkoon perustuvan aseen valmistamiseen. Ajankohtana hän toimi sotavarustepäällikkönä ja vastasi aseiden ja sotavarusteiden hankinnoista. 80 MONDRAGON M 1908 Alkuperämaa: Meksiko Valmistaja: SIG, Sveitsi Kaliiperi: 7x57 mm Mauser Lippaat: 8, 10 ja 20 (tanko) sekä 30 patruunaa (rumpu) Pituus: 1105 mm Piipun pituus: 577 mm Paino: 4,18 kg WWW.REKYYLI.FI. Tämä ei sinänsä yllätä, koska vielä nykyäänkin monet itselataavat aseet vaativat suoranaista paapomista toimiakseen luotettavasti. PA HKINA NKUORESSA TEKSTI: TERO KUITUNEN MONDRAGON M 1908 Mikä oli maailman ensimmäinen sarjavalmistukseen päässyt sotilaskivääri. Fliegerselbstladekarabiner Modell 1915:n eli 30 patruunan rumpulippaalla varustetun lentokoneaseen. Legendan mukaan Pancho Villan surmanneet väijyttäjät olivat varustautuneet niillä. Mondragon sai tehtäväkseen noin vuonna 1890 suunnitella aseen, jolla itsevaltias Diaz:n armeija aseistettaisiin. Saksaan, joka käyttikin niitä ensimmäisessä maailmansodassa. Tässä kohtaa Meksikon vallankumous puuttui peliin ja lopetti tilaukset. Ensimmäinen itselataavan kiväärin suunnitelma valmistui 1890-luvun alussa ja sen pohjalta aloitettiin koesarjan valmistus SIG:n tehtaalla Sveitsissä. Oikea vastaus on meksikolainen Mondragon M 1908, jonka suunnitteluvuodet sijoittuvat jo vuosisadan päähän. Kuinka ihmeessä aseteknisen historian kannalta melko vähämerkityksinen maa, Meksiko, oli ensimmäinen tällaiseen historialliseen harppaukseen päätynyt maa. Tässä voisi olla hyvä tietokilpailukysymys, johon harva ammunnanharrastajakaan tietää vastauksen. Koesarja, 50 asetta, oli kaliiperissa 6,5 mm. Suunnitteluvaihe kesti kauan, käytännössä vuoteen 1908 saakka, mutta on muistettava että kyseessä oli yritys, joka aloitettiin puhtaalta paperilta. Meksikon asevoimia ei siten vielä tässä vaiheessa aseistettu itselataavilla kivääreillä, mutta Mondragon-kivääri pääsi sielläkin osaksi maan historiaa. .. Historian myllerryksessä Mondragon-kiväärit ovat kulkeutuneet eri puolille maailmaa ja useisiin konflikteihin. Sveitsiläiset aloittivat sarjavalmistuksen ja vuonna 1911 toimitettiin ensimmäinen osa (400 asetta) kokonaisuudessaan 4000 aseen tilauksesta. Syypää oli diktaatori Porforio Diaz, joka itsevaltaisesti päätti, että juuri hänen maansa tulee olla ensimmäinen, jonka armeija varustetaan kokonaisuudessaan itselataavilla kivääreillä. Saksalaiset mm. kehittivät siitä mm. .. Mondragon ei onnekseen joutunut työhön kylmiltään, vaan hänellä oli taustallaan asiaan kuuluvaa koulutusta. Ase oli ilmeisen toimiva, koska muutaman välivaiheen jälkeen se vuonna 1908 hyväksyttiin palveluskäyttöön kaliiperissa 7x57 Mauser. Mondragonin käyttöominaisuuksista tiedetään se, että se oli melko herkkä esimerkiksi mudalle ja muille taustelukentän ilmiöille. Vastaavia konstruktioita ei ollut, joten Mondragon joutui luomaan jotain uutta ilman mahdollisuutta kopioida hyvä ja koeteltuja ratkaisuja
Ihmiset rentoutuvat aseiden parissa monin eri tavoin. Näitäkään taitoja ei kansakunta kykene kehittämään ja ylläpitämään vain nimettyjen virkamiesten toimesta vaan maassa tarvitaan elinvoimainen ja monipuolinen asekulttuuri. Ehdottomasti tärkein ampuma-aseiden hyötykäyttö on puolustusvalmiuden ylläpitäminen. Ampuminen on luonteva ja rentouttava vapaa-ajan harrastus monestakin syystä. Ihminen muokkaa ympäristöään monin tavoin, mistä on väistämättä seurauksena myös tarve hallita eläinkantoja. Ampumaharrastus ja metsästys ovat asiantuntijan lajeja, joissa onnistuminen vaatii pitkäaikaista paneutumista, paljon tietoa ja kokemusta. Vaan mitä on edellä mainittu aseiden hyvä käyttö. Ampumaharrastuksen parissa tapaa miellyttäviä ihmisiä, joihin ei muuten olisi koskaan törmännyt. Kolumnistit kirjoittavat kieltolakia uhkuvia julistuksia, psykologit ja teräaseharrastajat haukkuvat ampujia mieleltään kieroutuneeksi, TV-toimittajat ja panelikeskustelijat lietsovat paniikkia, metsästäjät sanoutuvat jyrkästi irti lähes sarjatulta ampuvista urheiluaseista, urheiluampujat tuomitsevat kelvottomat räiskintäaseet. Hengenvaarallisten hirvikolarien määrä on suorassa suhteessa hirvikantojen kokoon, tietyt petoeläimet verottavat muita lajeja jopa sukupuuttoon asti ellei petojen määrää rajoiteta. Aseita on oltava riittävästi, niiden on oltava puolustuskäyttöön soveltuvia ja niitä on osattava käyttää. Pelkkä aseiden ostaminen ja varastointi armeijan toimesta ei vielä toteuta eikä osoita puolustusvalmiutta. Monta sataa tuhatta suomalaista metsästää, kymmenet tuhannet kilpailevat erilaisissa ampumalajeissa, ja vielä suurempi joukko harrastaa vapaamuotoista ampumista ampumaseuroissa, kaveriporukoissa tai itsekseen, lisäksi pari tuhatta suomalaista keräilee aseita virallisen keräilyluvan puitteissa. Puolustusvalmiuden ylläpitäminen ei tietenkään onnistu vain viranomaistyönä. Väestön on osattava käyttää aseita, mikä tarkoittaa jatkuvaa harjoittelua. Uskottava puolustusvalmius ehkäisee useimmat kriisit ennakolta. Edellämainitut aseiden hyödylliset käyttötavat ovat hyödyksi ja iloksi miljoonille suomalaisille, monille jopa heidän sitä itse huomaamatta. Ihmisten on tunnettava aseiden tekniikkaa, lisävarusteita, patruunoiden valmistusta, ballistiikkaa, aseiden suunnittelua ja rakentamista. Osaammeko tuoda tämän näkökulman esiin niille, joilta se on unohtunut? SA SU MAT TIL A A SEISTA 82 ilmestyy 25.3. NUMERO 2/2009 WWW.REKYYLI.FI. Satoja tuhansia harrastajia, satoja miljoonia turvallisia laukauksia. Itse ampumasuoritus edellyttää rauhoittumista ja keskittymistä, mikä tyhjentää mielen arkihuolista. Mielihyvää tuottaa myös tieto siitä, että itse kaadettua riistaeläintä eettisempää lihaa ei voi syödä, ellei sitten tyydy luonnollisen kuoleman kokeneiden eläinten lihaan. Maassa on oltava myös muutakin asealan osaamista kuin ampuminen. Seuraavaksi tärkein aseiden tuoma hyöty on virkistys. Tiedämme siis oikein hyvin millaista on aseiden paha käyttö, siitä on media pitänyt hyvän huolen. Aseiden vahingollinen käyttö taas nostattaa voimakkaita tunteita, tarjoaa aiheita näyttäviin lööppeihin, luo dramaattisia uutiskuvia. Tärkeimpien aseen hyötykäyttöjen listalle kuuluu myös riistanhoito. Tämä tärkein aseiden käyttömuoto ei siis tarkoita ihmisten ampumista eikä sotimista, vaan aseiden omistamista ja monipuolista harjoittelua. Useimmilta kommentoijilta ja keskustelijoilta unohtuu kuitenkin yksi tärkeä tosiasia: ampuma-aseita käytetään lähes yksinomaan hyviin tarkoituksiin. Siitä ei tosin revitä lehtiotsikoita, vaikka sen tuloksista nauttii koko monimiljoonainen kansa. Aseiden hyvä käyttö tapahtuu arkisesti ja luonnostaan, jopa näkymättömästi. Asiantuntemuksen kasvattaminen tarjoaa nautinnollisia oppimisen elämyksiä. Toisessa vaakakupissa on parikymmentä aseilla tehtyä henkirikosta vuosittain, ja näistäkin henkirikoksista useimmat olisi ilmeisesti tehty ilman ampuma-asettakin. Tähän virhearvioon on luonnollinen selitys. Viimeinen ja vakavin aseiden hyötykäytön muoto on hyökkääjän torjuminen voimakeinoin. Taito ampua tarkasti ja nopeasti on kuin viulun soittaminen, sitä on tehtävä koko ajan, jotta motoriikka ja herkkyys säilyvät. Ihmismieli nostaa näyttävät vaarat, kuten väkivallan ja silpoutumisen kohtuuttomaan asemaan verrattuna niiden todennäköisyyteen. ETUVETO ON LÄHES YKSINOMAAN HYÖTYÄ Ampuma-aseet ja aselaki ovat nyt kaikkien huulilla, oli puhujilla aseista tai edes nykyisestä aselaista tietoa tai ei