Rekyyli 1/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

SWAROVSKI Z6 2,5-15X44 1 2 010 7 90 685446-1001 10001 LATAUSKOULU, OSA 11 - LATAUSTEN KEHITTELYÄ, OSA 2 M1 CARBINE - KOEAMMUNNASSA PIKKUSIEVÄ SOTILASKIVÄÄRI HYLSYT TRIMMIIN - SMARTRELOADER JA L.E. WILSON PAL.VKO 2010-10 6 4 14886 8 5 4468
Suurin osa kaupungeissakin asuvista omasi vahvat sukujuuret maaseudulla ja vähintään yksi metsämies löytyi jokaisen tuttavapiiristä, joten useimmilla oli aiheesta melko realistinen kuva. Maaseutu ja myös pienet kaupungit ovat mentaliteetiltaan lähes muuttumattomia, mutta varsinkin pääkaupunkiseutu on lähtenyt omalle uralleen suhtautumisessaan aseisiin. Sivumäärän tiivistyminen on väliaikainen vaihe, joka koskee erityisesti asealalla muutenkin hiljaista talvikautta. Paukkuvaa uutta vuotta 2010! Terveisin, Fire-kustannus Oy ITSELATAAJAT HUOMIO! Muunnostaulukko 1 gramma (g) = 15,43236 grainia 1 graini (gr) = 0,064799 grammaa grainia 40 60 80 100 120 140 grammaa 2,59 3,88 5,18 6,47 7,77 9,07 grainia 180 200 240 300 400 500 Kansainvälisen tavan mukaan Rekyyli-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Seitsemäs vuosikerta. Maalla tähän tunteisiin pohjautuvaan räksytykseen suhtaudutaankin lähinnä tympääntymisellä. PA AKIRJOITUS Kahtiajaon aikaa Uuden vuosikymmenen alussa on sopiva aika pohtia aseharrastetta laajemmin, osana yhteiskunnallista muutosta. Samaten aselainsäädännön toivoisi pian selkeytyvän, jotta tätäkin kautta ylivarovaisuus ja epätietoisuus vaihtuisivat normaaliin päiväjärjestykseen. Monet jälleenmyyjät ovat ihmeissään ylisuurten varastojen kanssa ja tämänkään vuoksi uutta tavaraa ei tilata. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla. grammaa 11,66 12,95 15,55 19,43 25,91 32,39 1 unssi (oz) = 28.34952 g 100 g = 3,5273962 unssia 1 tuuma (") = 25,4 mm tuumaa 10 15 20 mm 254 381 508 tuumaa 25 30 40 mm 635 762 1016. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. "no bullshit"-numero, jossa turhaa lätinää ei ainakaan ole. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Harrastamista kuitenkin pääsääntöisesti kannatettiin ja esimerkiksi urheiluammunnan puolelta menestystä tuli roppakaupalla. Joten jokaisen meistä on ryhdyttävä, vaikka epäoikeudenmukaiselta tuntuukin, jatkuviin imagonrakennustalkoisiin. Fire-kustannus Oy vastaa Rekyylin toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. Presidentti Kekkosen aikaan metsästys oli suorastaan valtiollisessa suojelussa, vaikka silloisissa metsästyslaissa olikin omat outoutensa. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Kyseessä on ns. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Muutama vuosikymmen sitten metsästys ja ammunta olivat normaaleja, suorastaan kannatettavia harrastuksia. Tämä näkyy erityisesti pienentyneinä ilmoitusmäärinä sekä äärimmäisenä varovaisuutena uusien tuotteiden maahantuonnin kanssa. Toivomme, että jo keväällä tilanne muuttuu ja alan toimijat heräävät uudelleen. Maailmanparantajat kun eivät kuuntele faktoja. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Rekyyliin lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Kaikki oikeudet pidätetään. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Kaikesta huolimatta pidämme ensiarvoisen tärkeänä, että Rekyylin sisältö on joka numerossa mahdollisimman korkeatasoista. Erityisterveisinä kaikille tilaajillemme jaetaan lehden mukana Rekyylijulistekalenteri. Ristiriita tulee jatkossa syvenemään, koska luonnosta vieraantuminen pahenee uusien kaupunkilaissukupolvien myötä. Käsissäsi oleva lehti onkin mielestämme varsin kompakti ja sisällöltään rautainen. Tero Kuitunen REKY YLI pl 20, 00251 helsinki puh: 09-827 5556 email: toimitus@rekyyli.fi www.rekyyli.fi ISSN 1459-4633 PÄÄTOIMITTAJA Tero Kuitunen TEKIJÄT Juha Hirsimäki Esa Höysniemi Ari Siukola Hannu Uronen Jussi Grönstrand Arto Määttä Sasu Mattila Jarkko Koskinen GRAAFIKKO Antti Teittinen VALOKUVAAJAT Antti Teittinen Tero Kuitunen ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET asiakaspalvelu@rekyyli.fi puh: 09 827 5556 (klo 8:00-16:00) MEDIAMYYNTI Jani Leskinen 0400 613 744 jani.leskinen@firekustannus.fi TILAUSHINNAT 12 kk 63,20 euroa kestotilaus 49,95 euroa / 12 kk KUSTANTAJA Fire-kustannus Oy PL 20, 00251 HELSINKI Rekyylin kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Fire-kustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Tällöin meillä on taas enemmän tuotteita joista kirjoittaa, ja sivumäärä voidaan nostaa takaisin normaalille tasolle. Heidän puoleltaan liennytystä ei ole tiedossa, joten meidän on pystyttävä vaikuttamaan harrastuksemme herättämiin tunteisiin siinä suuressa massassa, joka huojuu kannassaan tilanteen mukaan. Rekyyli ilmestyy 8 kertaa vuodessa. REKYYLI Hyvät lukijamme, Rekyylin sivumäärää on väliaikaisesti tiivistetty 68 sivuun tämänhetkisessä lainsäädännöllisessä tilanteessa ja talouden taantuman jälkimainingeissa. Ja koska ristiriita perustuu puhtaasti tunteeseen, yhteisen sävelen löytäminen tulee olemaan vaikeaa. Aseisiin arkisina harrastusvälineinä suhtautuvien on vaikea ymmärtää, että urbanisoituminen on erottanut kaupunkilaiset täysin juuristaan. Kun kaupungeissa ihmetellään, kuinka joku voi omistaa aseita, maalla ihmetellään, kuinka kaupunkien kotkottajat voivat tulla vaikuttamaan kehäteiden ulkopuolelle. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Emme takaa Rekyylissä julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Tilanne näkyy erityisesti lyhyissä aseissa. 2000-luvun toiselle vuosikymmenelle tultaessa on Suomi jakautunut kahtia ennen näkemättömällä tavalla. Niinpä slogan "aseet ovat pahoja" on tullut uskottavaksi toimintaohjeeksi. Aselainsäädännön ollessa nykyisessä välivaiheessa ovat maahantuojat ja asealan yrittäjät hyvin hankalassa tilanteessa. Kaupunkien "kukkahattutädit", sukupuoleen katsomatta, ovat saaneet poliittista valtaa, koska jostain syystä tätä meluisaa vähemmistöä on ryhdytty kuuntelemaan. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Ase- ja ampumaharrastusten puolella lait ja viranomaisten toiminta olivat, sanotaanko mielivaltaisia, ja silloisesta lupaprosessista elää sitkeästi huvittavia tarinoita
WILSON 52 SWAROVSKI Z6I 2,5-15X44 54 SPEER PLASTIC TARGET veitset 58 DOWN UNDER KNIVES - OUTBACK kolumnit & vakiopalstat 4 PÄÄKIRJOITUS 36 MILJOONALAATIKKO M1 CARBINE 28 38 LATAUSKOULU, OSA 11 LATAUSTEN KEHITTELY, OSA 2 42 RAUTALANKA: OPTIIKAN HÄMÄRÄOMINAISUUDET 60 KYSY-VASTAA 62 SILLISALAATTI 64 PATRUUNANURKKA: .308 WINCHESTER 66 ETUVETO SPEER PLASTIC TARGET 54. SISALTO aseet 6 HUSHPOWER 14 SAVAGE MODEL 25 20 REMINGTON 887 NITRO MAGNUM 24 LANBER HUNTER LIGHT 28 M1 CARBINE REMINGTON M887 NITRO MAGNUM 20 56 EVANIX BLIZZARD patruunat & tarvikkeet 34 SEPINTÄ: WEIGAND COMBAT -TÄHTÄIN 46 HYLSYT TRIMMIIN SMARTRELOADER JA L.E
Ampumamelun vaimennukselle on kuitenkin nykyään tarvetta enemmän kuin koskaan ja niinpä vaimennettuja haulikoitakin on alkanut tulla myös Suomen markkinoille. Nyt tutustumme kahteen englantilaisen The Saddlery & Gunroomin valmistamaan Hushpower-nimeä kantavaan haulikkoon. TEKSTI: TERO KUITUNEN JA ESA HÖYSNIEMI. Vaimennetut HUSHPOWER HAULIKOT Vaikka luotiaseiden vaimentaminen on arkipäivää, on vaimennettu haulikko ollut monille tuntematon asia
Vaimenninta pitkin on mahdollista tähdätä, ja itselleni se oli yllättävänkin luonnollista Baikalin perän mitoituksen huomioiden. Pinnan väri on seurausta anodisoinnista. Kappaleen takapään koverat muodot muodostavat toisen paisuntakammion etuseinän. Vaimennin alkaa vasta lyhennetyn etutukin etupuolelta (230 mm piipun takapäästä). Piippuun porattuja reikiä on viisi paria, erona päällekkäispiippuiseen reiät ovat ylhäällä ja alhaalla. Ase virittyy ja taittuu liipaisinkaaren alapuolella olevasti vivusta ja ejektori toimii aina, olipa aseella ammuttu tai ei. Käytännössä vaimennin on tuotu niin taakse kuin se on ollut mahdollista etutukin kiinnitykseen puuttumatta. Kun piipulla on kokonaismittaa 675 mm ja vaimentimella 625 mm, jatkuu vaimennin piipun suun etupuolelle 180 mm. Seurauksena on, että vaimentimen yläpinta on alkuperäistä tähtäyslinjaa noin 5 mm ylempänä ja siksi ampumaergonomia on alkuperäistä aavistuksen heikompi. Väliaikaisesti ejektorin saa kytkettyä ulostyöntäjäksi baskyylin alla olevasta vivusta. Takapään kiinnityslaipan ja vaipan saumaan ruiskutettiin tunkeutuvaa öljyä ja annettiin sen vaikuttaa puolisen tuntia. Myös pienempireikäisessä on piipun suulla "kammio-osa", mutta se on muodostettu neljällä irrallisella haittalevyllä. Levyt ovat alumiinia ja niitä on neljä kappaletta. Vaimennin on 625 mm pitkä, joten aseen kokonaismitaksi kertyy komiat 1255 mm. Tämän jälkeen pyöräytimme kaksissa miehin vaipan irti. Eroja on kuitenkin muun muassa vaimentimen pituudessa, kiinnityksessä ja "kammio-osassa". Jos haitat halutaan puhdistaa, irrotetaan ensin jyvä, joka toimii etupään laipan lukituksena. Haitat saa ulos pyörittämällä jyvän pois paikoiltaan ja avaamalla vaimentimen etutulpan. Vaimennus ei ole tuonut aseen toimintoihin muutoksia, vaan se toimii täysin totutulla tavalla ejektori mukaan luettuna. Ulkoläpimittaa on vaimentimella on 38,1 mm, eli englantilaisittain 1,5 tuumaa. Niinpä se on erittäin tiukassa ja ilman valmistajan purkuohjetta sitä ei olisi uskallettu vääntää paikoiltaan. Yksipiippuisen vaimennin on pääosiltaan edellä kuvatun kaksipiippuisen kaltainen. Nämä alumiinista valmistetut levyt on muotoiltu heijastamaan painetta taaksepäin. (Vastaava rakenne on myös kaksipiippuisessa, mutta siinä etulaipan irrottamiselle ei oikeastaan ole tarvetta.) Kun laippa on irrotettu, kolme haittalevyä irtoaa etukautta. Se on valmistettu alumiinista ja sillä on painoa 155 grammaa. Vaimentimen vaippa on kiinni vain kierteellä, eikä siinä ole varmistusruuvia. Etupäässä taas näkyvät kiinnitysruuvien reiät. 11. Taaksepäin vaimennin on ulotettu sen verran pitkälle, että etuWWW.REKYYLI.FI tukista on sahattu pätkä pois. Syvimmällä oleva haittalevy ei suostunut koeyksilössä irtomaan, joten se todennäköisesti on lukittu paikoilleen. Tämä kullankimalteleva jätkänkynttilä on 20 kaliiperisen vaimentimen niin sanottu "kammio-osa". Ensimmäinen pari tulee kun hauliannos on edennyt 270 mm. Mut- Yksipiippuisessa .410:ssä on kolmantena vaimennusvaiheena haittalevypaketti. ÄÄNI VAIHTELEE ALIÄÄNI PATRUUNAN MIEDOSTA TUSSAHDUKSESTA NORMAALI PATRUUNAN TUSSAHDUKSEN JA SÄRÄHDYKSEN YHDISTELMÄÄN. Baikalissa on valikoimaton ejektori, jonka saa kytkettyä väliaikaisesti ulostyöntäjäksi kehyksen alapinnan vivusta. enempää. Syy, miksi vaimenninta ei ole venytetty vieläkin taaemmas, on koneiston toimintojen riippuvuus etutukista. Loput tulevat tasaisin 57 mm välein. Kun hauliannos etenee vaimentimessa lähelle piipun suuta, tähän osaan koneistetut muodot hidastavat palokaasuja entisestään ja vaimentavat suupamahdusta
Eley Magnum Extra Long-aliäänipatruunoilla keskinopeus oli 320 m/s ja laukausääni kuin pienoiskiväärissä. Se on lopulta melko etupainoinen ja massiivisen leveää vaimenninta pitkin tähtääminen on outoa. Lisäksi 12-kaliiperiseen tottuneelle aseen keveys tekee siitä epävakaan ja rata-ammuntaa ajatellen se saisi painaa enemmänkin. Tavanomaisella latauksella olivat nopeudet molemmilla aseilla samat. Kaiken kaikkiaan kaksikymppinen voisi hyvinkin olla ratakäytössä potentiaalinen ase ampuma-aikojen venyttämiseen. Vihtavuoren Trap-patruuna oli näistä selvästi kovaäänisin ja nopeus samaa luokkaa sekä vaimennetusta että vertailuaseesta. Myös yliääniset patruunat vaimenivat huomattavasti. Baikalin tapauksessa painotusta suuremman huomion sai tavattoman jäykkä laukaisu, joka vaikeutti ampumista eniten. Tulosten perusteella molemmilla aseilla voidaan ampua 35 metriin ja hieman ylikin (kania, pientä linturiistaa). Vaikka vaimennin on massiivinen paketti varsinkin kaksikymppisessä, eivät aseet ole toivottomia tasapainotukseltaan. Tiukka kuvio vaatii kuitenkin huolellisen tähtäyksen varsinkin lyhyiltä matkoilta. LENTOONAMMUNTAA Kun .410 kaliiperinen Hushpower yskähtää ja reilun 30 metrin päässä lentävä kiekko menee rikki, on ensimmäinen ajatus syvä epäusko. Kaksipiippuinen on lentoon ammuttaessa hämmentävä, mutBaikalin etutukkia on lyhennetty karun asiallisesti. Kaksikymppisessä rekyyliä on jo aavistus, vaikka osa koeampujista oli sitä mieltä, että rekyyliä ei ole lainkaan. Baikal Hushpower .410 oli aliäänipatruunoilla erittäin mukava ammuttava. Kokemuksen perusteella on helppo uskoa valmistajan ilmoittamat mittaustulokset. Vaimenninpatruunoilla vertailuaseisiin jäi palamatonta ruutia, vaimennetussa ruuti paloi puhtaammin, joten sillä saatiin selvästi kovemmat nopeudet. Vertailuaseen lyhyemmällä piipulla aliääninen Eley antoi hitaamman nopeuden kuin vaimennetusta aseesta. Viisto leikkaus on karun näköinen, mutta ei lainkaan rumenna Baikalin linjakasta olemusta. HUSHPOWER KOEAMMUNTA Koeammuntojen ensimmäinen osa oli osumakuvioiden ampuminen ja nopeuksien mittaaminen. Inverstam Hushpower 20/76 puoleistaan tuotti Gamebore Low Noise-aliäänipatruunalla alapiipun keskinopeudeksi 266 m/s ja yläpiipulla 20 m/s enemmän. Hushpower vaimensi hyvin myös Sellier & Bellot Magnumin, jonka keskinopeus oli 314 / 324 m/s, tällä kertaa pienempi kuin vertailuaseella. Jos se pääsisi liikkumaan, haittalevypaketti helisisi edestakaisin vaimentimen etuosassa. Yksipiippuisen .410:n piipun ulkopinta ja 20:n kammio-osa havainnollistavat vaimentimeen kertyvän tavaran määrää. PATRUUNASTA RIIPPUMATTA .410:SSÄ ÄÄNI ON TODELLA HILJAINEN JA ALIÄÄNIPATRUUNA MUISTUTTAA LÄHINNÄ PIENOISKIVÄÄRIN LAUKAUSTA. ta opittava ase. Näkisin, että tätä haittalevyä ei pidä mennä lainkaan irrottamaan, koska sen on tarkoituskin pysyä paikoillaan. Mainittakoon, että jostain syystä Baikalin ejektori toimi lähinnä satunnaisesti, tavallisesti ejektori ei saanut hylsystä otetta. Mutta ei kaksikymppiselläkään melukuormituksesta tarvitse olla huolissaan. Varsinaisen piipun päässä oleva laippa kun ei yllä aivan haittoihin saakka, vaan sen ja haittalevyjen välissä on noin 10 cm pitkä toinen paisuntatila. silla patruunoilla nopeuksissa ei ollut juurikaan eroja vaimennetulla tai vaimentamattomalla aseella. Sen ääni on voimakkaampi, mutta vaimenninpatruunoilla voi käytännössä ampua ilman kuulosuojaimia. Vaikka tiukkakäyntisyys oli tiedossa, olkapää ja korvat väittävät, että tällaisen nallipyssyn ei pitäisi saada kiekkoja rikki. Vertailun vuoksi nopeusmittaukset suoritettiin myös vaimentamattomilla verrokkiaseilla. Kun tavallinen 12 kaliiperin laukaus kuluu 1,5 km päähän 52 dB voimalla, häviää vaimennetun aliäänipatruunan ääni taustameluun. Laukausääni oli myös yllättävän hiljainen, vain hieman .410:ä kovempi. Molempiin kaliipereihin oli käytössämme Hushpowerin maahantuojan Finn Enterprisen käyttöömme antamia aliäänipatruunoita. Vaimentimen vaikutus ampumiseen oli paljon pienempi. Tavanomai12 Valmistaja kehottaa purkamaan vaimentimen säännöllisesti puhdistusta varten. Patruunasta riippumatta .410:ssä ääni on todella hiljainen ja aliäänipatruuna muistuttaa lähinnä pienoiskiväärin laukausta. Mainittakoon, että nollakelissä vaimennin lämpenee hieman ja lähinnä parantaa ampumamukavuutta. ta neljäs on ilmeisesti lukittu paikoilleen, koska se ei irtoa ilman väkivaltaa. Vaimennin leikkasi hyvin myös Federalin latauksen, jossa nopeus oli 332 m/s. 100 metrin päässä vaimennetun laukauksen äänen WWW.REKYYLI.FI. Suoraan ampujan sivulla seisovan korviin ääni vaihtelee aliäänipatruunan miedosta tussahduksesta normaalipatruunan tussahduksen ja särähdyksen yhdistelmään. Rekyyliä ei ole, ääni on mitätön. Jälleen vertailuaseella saatiin aliäänipatruunalla selvästi matalampi keskinopeus. Laukaisu ja hallintalaitteet ovat toimivat, ainoa heikkous on hengetön ulostyöntäjä, josta johtuen hylsyjen kannoista on hankalahkoa saada kiinni. Emme sitä voi suoranaisesti suositella, mutta korvakuulolta ääni on täysin siedettävä. Kun aseen on saanut poskelle ja sen asetettua kiekon lentoradalla, se kulkee siinä kuin juna
Kokemusten perusteella aivan parin laukauksen takia hommaan ei kannata ryhtyä, eikä sille ole tarvettakaan. 7½ WWW.REKYYLI.FI 13. 8 Sellier&Bellot Magnum no. 7½ IM F IM F F F F F 83 83 83 83 83 56 56 56 266 283 314 324 348 257 335 350 Winchester 1300 20/76 Gamebore Low Noise no. Massiivinen ulkonäkö hämää ja aluksi tuntuu, että ampumisesta ei voi tulla mitään. Jo muutamien kymmenten laukausten jälkeen sisuskalut ovat kovan mustan karstan peitossa ja siksi valmistaja kehotta puhdistamaan vaimentimen säännöllisesti. 6 Baikal IZH-27 .410 Eley Extra Long Magnum no. 3 Sellier&Bellot Magnum no. Tavallisesti haulikon tähtäyskisko on hieman laskeva, joka nostaa piiput osoittamaan tähtäyspisteeseen. Kun asian tiedostaa, ei osuminen ole erityisen vaikeaa, mutta kuitenkin, tässä olisi pienen tuotekehityksen paikka. JÄLKIPYYKKI Hushpower-vaimentimet toimivat odotetun hyvin ja lisäksi positiivista on, että aseen ampumaominaisuudet eivät romutu täysin. Jos vaimennin ammutaan "täyteen", on sisuskalujen poistaminen taatusti vaikeaa. WANNSEE-TAULUT Osumakuviot ammuttiin 25 metriin Baikalilla ja Eleyn Extra Longilla sekä Inverstamin molemmilla piipuilla Gamebore Low Noisella. Syy tähän on vaipan sylinterimäisessä muodossa, eli tähtäyslinja on yhtenevä piippulinjan kanssa. 6 Federal Game-Shok no. Osumaprosentit ovat kaikissa yli 90 prosenttia. 14 11 61 58 13 11 78 58 4 16 10 4 9 Inverstam/Gamebore Yläpiippu S: 225 U: 114 Yht: 369 kpl Tiheys: 6,7 4 5 13 12 28 10 56 5 56 10 12 16 20 12 49 13 8 17 62 Inverstam/Gamebore Alapiippu S: 223 U: 163 Yht: 386 kpl Tiheys: 4,1 4 4 2 3 4 0 22 28 22 26 6 5 6 3 5 3 Baikal/Eley S: 98 U: 45 Yht: 142 kpl Tiheys: 6,5 HUSHPOWER 20 KAL O/U "INVERSTAM" Valmistaja: The Saddlery & Gunroom, Englanti Kaliiperi: 20/76 Pituus: 127 cm Piipun pituus: 660 mm Piippu + vaimennin: 838 mm Paino: 3,3 kg Hinta: 1170 euroa Molempiin kaliipereihin on saatavan aliäänisiä patruunoita. Mutta jos laukauksia kertyy sanotaanko muutamia satoja, on puhdistaminen jo paikallaan. Käytännössä tottuminen vie vain hetken. Ainakin kaliipereilla 20 ja .410 tämä pitää taatusti paikkaansa. Vaimentimen tilavuus on suuri, joten lika tuskin aivan äkkiä vaikuttaa vaimennustehoon, joten säännöllinen pudistus tehdäänkin lähinnä työn helpottamiseksi. Kuvan patruunat saimme käyttöömme Hushpoweria maahantuovalta Finn Enterpriselta. Koeammunta, Baikal Hushpower .410 Mag ja Inverstam Hushpower 20/76 Vertailuaseet Baikal IZH-27 .410 ja Winchester 1300 20/76 Ase Baikal Hushpower .410 patruuna Eley Extra Long Magnum no. 8 Gamebore Low Noise no. voimakkuus on 45 dB ja 300 metrin päästä sitä ei kuulu lainkaan. 3 Vihtavuori Trap no. 6 Federal Game-Shok no. 6 supistus IM IM F F piipunpituus 85 85 67 67 keskinopeus m/s 320 332 296 333 Maahantuoja: Finn Enterprise Ltd, (09) 135 4455 HUSHPOWER .410 "BAIKAL" Valmistaja: The Saddlery & Gunroom, Englanti Kaliiperi: .410 Pituus: 126 cm Piipun pituus: 675 mm Piippu + vaimennin: 850 mm Paino: 3,0 kg Hinta: 485 euroa Maahantuoja: Finn Enterprise Ltd, (09) 135 4455 Inverstam Hushpower 20/76 Gamebore Low Noise no. Hushpowerissa on jälkipyykkiä myös kirjaimellisesti. Kuten kaikki vaimentimet, myös haulikon vaimennin likaantuu tehokkaasti. 8 Sellier&Bellot Magnum no. 3 Vihtavuori Trap no. Käytännön ampumatilanteiden kannalta tehtiin lisäksi eräs merkittävä havainto: Molemmat haulikot käyvät jonkin verran alas, kun tähdätään vaimentimen yläpintaa pitkin
14 WWW.REKYYLI.FI
SAVAGE MODEL 25 LIGHTWEIGHT VARMINTER RAAKALAINEN PIENRIISTALLE Ensi näkemältä Savage Model 25 ei välttämättä säväytä. Lukossa on kolme sulkuolkaa, eli valmistuksellista edukkuutta ei ole tuupattu sinne mistä siinä olisi haittaa. VARMINTTERIT ALKUPERÄMAASSAAN Perinteisiin varmint-kivääreihin suhteutettuna Model 25 on nimensä mukaan aavistuksen kevyempi, ollen kuitenkin vielä selkeästi raskaspiippuinen ase. Kyseessä on valmistuksellinen säästötoimenpide, jolla säästetään tavattomasti aikaa ja vaivaa kokoonpanossa. Nämä aseet olivat tarkkoja ja osa niistä on käytössä vieläkin. Tämän jälkeen se nii- tataan paikoilleen lukonkehyksen pohjassa olevilla ristitapeilla. On sanomattakin selvää, että kehys on suunniteltu mahdollisimman helpoksi valmistaa. Tyypillisesti nämä kiväärit oli pesitetty meillä tuolloin suosittuun .25-20 pienriistakaliiperiin. Model 25 on ikään kuin uusittu painos tästä vanhasta klassikosta (ja Model 40:stä kaliiperissa .22 Hornet) ja sen mallivalikoima käsittää kolme eri mallia, jotka ovat Classic Sporter, Lightweight Varminter ja Lightweihght Varminter Thumbhole. Tekniikaltaan Model 25 on erittäin pelkistetty. Lightweight Varminter on keskipitkien etäisyyksien ase, josta on pyritty tekemään mahdollisimman monipuolinen. Samaan hengenvetoon kun mainitaan aseen edullisuus, niin on todettava, että edullisuudesta huolimatta aseesta henkii tarkoi- tuksenmukaisuus. Toisin sanoen tämä ase soveltuu niin volyymimättöön kuin myös 15. Kaikesta huokuu edullisuus ja valmistuskustannusten karsiminen. predator calling -metsästyksen välimaastoon. Sillä on kuitenkin juuret syvällä menneisyydessä ja vanhempia Savagen kivääreitä se muistuttaa hyvinkin paljon. TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ Ensimmäinen tämän tyypin kivääri johon olen törmännyt, oli meilläkin tunnettu Savage Model 23 Sporter. Näistä malleista ensikosketukseni oli jälkimmäiseen, eli peukaloreiällisellä tukilla varustettuun varmintteriin. LIGHTWEIGHT VARMINTER Koeaseeksi Elorannalta saimme mallin Lightweight Varminter, WWW.REKYYLI.FI eli laminaattitukkinen keskiraskas pienriistakivääri, joka on tarkoitettu yhdistelmäkäyttöön tavanomaisen varmint-käytön ja ns. Erot varmint-kivääreissä johtuvat lähinnä erityyppisistä tuhoeläinmetsästyksen muodoista, joita kutakin puoltavat hieman erityyppiset asekokonaisuudet. Aseen kehyksestä saa selkeimmin sen mielikuvan, että ase on erittäin yksinkertainen. Tällä tavoin aseesta saadaan halpa, mutta jälkikäteen mahdollisesti tarvittava piipun uusiminen on työläämpää kuin tavanomaisissa aseissa. Kyseessä on käsittelytuntumaltaan normaalin kiväärin painoluokassa oleva ase, joka sopii myös liikkuvaan metsästykseen meikäläisittäin siis lintukivääriksi erityisesti kantolaitteessa kannettavaksi. Kehys on suora putki, johon on koneistettu riittävät tilat lukolle ja lukonkammelle. Se on ulkoisesti, nykymittapuulla arvioiden, vähintäänkin outo lintu kiväärien joukossa. Aseen piippu on kiinnitetty normaalista kierrekiinnityksestä poiketen, eli piippu tehdään ensin pesää myöten valmiiksi ja se väännetään kehykseen sulkuvälitulkin kanssa lukon ollessa kiinni
Piipunsuu on tarkkuuskivääreistä tutusti upotettu rihlauksen suojaamiseksi. Itseäni häiritsi lähinnä se, että liipaisinsormi piti asettaa liipaisimelle aina hyvin tarkasti samassa asennossa, jotta tuntuma laukaisulle pysyisi samana. Sama sokka yhdistää toisiinsa liipaisinvarmistimen ja itse liipaisimen, joten liipaisinvarmistin jousineen voidaan ujuttaa pois koneistosta. WWW.REKYYLI.FI Muuta laukaisulle ei tarvitse sitten tehdä. Tämän jälkeen poistetaan liipaisimen akselin lukkosokka ja tämän jälkeen itse liipaisimen akseli. Piipunsuu on 17,8 mm paksu, eli piipun profiili on keskiraskaalla tasolla. Liipaisin Savagessa on Accu-Trigger, eli laukaisussa on pystytty tekemään hyväksi ja selkeäksi tekemättä siitä kuitenkaan Amerikan tuotevastuuta ajatellen kyseenalaista. Liipaisinvarmistimen poistaminen alkaa rautojen irrottamisella tukista. Tällöin liipaisimen saa kokonaisuudessaan pois koneistosta. Pistoolikahva on periaatteessa tukin heikoin lenkki, eli ote jää aavistuksen hengettömäksi. Tällöin lipas on kuitenkin tavattoman vaikea asettaa aseeseen lukon ollessa kiinni, eli käytännössä kyseessä on kolmen patruunan lipas. 17. Itse tein tämän koeaseelle ensimmäisen ratakäynnin jälkeen todettuani, että laukaisu ei sovi erityisen hyvin tarkkaan työhön. Kahva saisi olla selkeämmin koko käden kahva nyt ote jää hieman ahtaaksi ja pikkurilli onkin helposti kokonaan ulkona kuvioista. "MIELESTÄNI ACCU-TRIGGER SAA TÄMÄNTYYPPISESSÄ ASEESSA AIKAAN LIIAN PALJON SÄPINÄÄ LIIPAISIMEN TIENOILLE." PIIPPU Piippu Light Varminterissa on keskiraskas varmint-profiilin piippu, eli se on selvästi raskaampi kuin tavanomaisten metsästyskiväärien piiput, mutta kevyempi kuin tarkkuuskivääreissä ja raskaissa varmint-kivääreissä käytettävät pii- Lipas on muovinen ja vetää sisäänsä juuri ja juuri neljä patruunaa. Liipaisinta painettaessa tämä liipaisinvarmistin painetaan ensin ja tämän jälkeen "oikea" liipaisin voi laukaista aseen. Kiikarikiinnitystä varten lukonkehyksessä on tehdasasennettuna Weaver-tyylin jalustat. Accu-Triggerin paras puoli piilee siinä, että sen voi poistaa käytöstä tavattoman helposti. Toinen näistä on luonnollisesti varattu bipodille. Palat ovat alumiiniset. Kuvassa näkyy kuinka liipaisinvarmistin estää virekynnen liikkumisen alaspäin silloin kun liipaisinvarmistinta ei paineta. Liipaisinvarmistin painettuna virekynnet ovat normaalissa toimintavalmiudessa, eli liipaisinta painettaessa ase laukeaa. Jos liipaisinta painetaan ilman, että liipaisinvarmistin on pohjassa, putoaa virekynsi liipaisinvarmistimen päälle. Liipaisinvarmistimessa on pykälä joka estää aseen laukaisemisen jos koneistoa on manipuloitu väärin, eli painamatta liipaisinvarmistinta laukaistaessa. rempi kuin tavanomaiset tuotevastuulaukaisut, joissa "turvallisuus" on toteutettu vain siten, että virekynsien ristikkäisyys on liiallinen ja laukaisuvastus on korkea. Jos laukaisusta haluaisi vielä paremman, niin tämä tapahtuisi virekynsiä hiomalla. TUKKI Aseen tukki on laminaattia ja se on perusvarminttereille tyypillinen, eli etuosastaan tukki on leveä ja siinä on kaksi hihnalenkkiä
Aseen ulkonäköön olisi suonut kiinnitettävän enemmän huomiota, sillä vaikka estetiikka ei kaikille merkitsekään, niin suurimmalle osalle silläkin on jotain merkitystä. Lukossa on kolme sulkuolkaa ja ns. Savagesta huokuu valmistuksen edullisuus, mutta se on käyttötarkoitusta ajatellen hyvin suunniteltu ja valmistettu. Piipussa on kartiouritus, jonka tarkoituksena on osaltaan keventää piippua, mutta myös nopeuttaa piipun viilenemistä pitkissä ampumasessioissa. Kiikarista oli havaittavissa se, että ase ei ole aivan niin vakaa kuin raskaat varmintterit ja ampuminen on tästä johtuen haasteellisempaa. Näillä patruunoilla aseen keskimääräinen tarkkuus oli alle kulmaminuutin. Ammuttaessa lämpöväreily alkaa tällä piipulla haitata keskimäärin neljän ammutun laukauksen jälkeen. Piipun pinta-alahan saadaan tällä tavoin kasvamaan ja piippu jäähtyy nopeammin. Ase näytti toisaalta myös inhokkinsa, eli varsinkin joillain halvoilla 55 gr bulkkipatruunoilla käynti oli niin huonoa, että aseella ei edes tohtisi lähteä lintujahtiin. Tämä johtuu siitä, että Savagessa sulkuväli asetetaan kiertämällä valmis piippu tulkkeineen aseeseen ja tämän jälkeen piippu lukitaan paikoilleen. Tämän aseen tarkkuus on siis täysin kiinni käytettävästä patruunasta ja voidaankin sanoa, että kyseessä on kohtuullisen kranttu, joskin hyvillä patruunoilla erittäin hyvin käyvä ase. Tässä aseessa kyseinen osa on korkeintaan sulkua varmistava. SAVAGE MODEL 25 LIGHTWEIGHT VARMINTER .223 REMINGTON Valmistaja: Savage Arms Inc., Yhdysvallat www.savagearms.com Kaliiperi: .223 Rem (saatavana myös kaliiperissa .204 Ruger) Lipas: Nimellisesti neljän patruunan irtolipas, käytännössä käytettävissä kunnolla vain kolmella patruunalla on tehty aivan muut asiat kuin äärimmäinen tarkkuus mielessä. Rihlannousu: 1/9" Piipun pituus: 24" / 610 mm Paino: 3,75 kg Hinta: 899 euroa VAIKUTELMA Kokonaisuudessaan Savage Model 25 Lightweight Varminter on miellyttävä kivääri, joka sopii erittäin moneen pienriistakivääriltä vaadittavaan toimeen. Joka tapauksessa aseella on helppo ampua hyvin ja aseella saatiin sopivilla latauksilla aikaan varsin mukavaa jälkeä. Erityisesti lintukivääriä tästä aseesta haikailevien tulisi siis käydä systemaattisesti läpi saatavilla olevat laadukkaat kokovaippaluodit, jotta aseen käynti saataisiin sille tasolle, että se kävisi riittävän hyvin. Hjorth Ab, (03) 234 4300 · Remington: Normark Suomi Oy, (014) 820 711 · Nosler, Hodgdon: HW-Company Oy, (06) 822 7453 18 WWW.REKYYLI.FI. Sako-tyypin ulosvetäjä. put. Se on riittävän painava vakaata ampumista ajatellen, mutta se ei toisaalta ole liian raskas kuljetettavaksi mukana. Tämä on joka tapauksessa tyypillistä kaliiperille .223 Rem, eli osa patruunoista Model 25:n lukkopultti on yksinkertainen ja muistuttaa edeltäjiään, joissa sulku oli pienoiskivääreiden tapaan toteutettu lukonkammella. Ulosheittoa varten lukon päässä on jousitoiminen plunger-ulosheittäjä. Maahantuoja: Eloranta Oy, www.eloranta.fi Itse ladattu Nosler / 24 mm Sellier & Bellot Match / 22 mm Patruuna Sellier & Bellot Match 69 gr Itse ladattu 52 gr Nosler CC + 25,5 gr H335 Hornady V-Max 40 gr Remington UMC 55 gr Pienin kasa 22 mm 24 mm 37 mm 64 mm Suurin kasa 27 mm 29 mm 41 mm 85 mm Keskiarvo 25 mm 27 mm 39 mm 70 mm Keskiarvo MOA 0,86 0,93 1,34 2,41 Sellier & Bellot: Aseliike Markus Remes Oy, (08) 520 9999 · Hornady: Oy K. Piippu jäähtyy kuitenkin kohtuullisen nopeasti, eli rivakkaa ampumatempoa on mahdollista pitää yllä rataolosuhteissa kohtuullisen helposti. Lukonkehyksen alareunassa näkyy kaksi ristitappia, joilla piippu on lukittu paikoilleen. Parhaiten aseeseen kävivät Sellier & Bellotin Match 69 gr -lataus ja itseladattu patruuna 52 gr Nosler Custom Competition -luodilla ja H335 -ruudilla. Sovitustyö on siis varsin sutjakkaa. AMPUMINEN Radalla ase käyttäytyi hyvin, mutta kaikesta huomasi, että aseen piipun profiili on keskiraskaalla tasolla
IR ONUME 20% R O IH IN TILAA OSOITTEESTA WWW.REKYYLI.FI/TILAA-REKYYLI. TILAA Ä T JA SÄÄS T V R T
Vaikka tuolloin kokein pystyttiin näyttämään toteen lasikuitupiipun tavanomaista huomattavasti vahvempi rakenne, ei asemalli kuitenkaan menestynyt. Onko aika jo kypsä Remington 887:lle? 20 Tässä yhteydessä voidaan palauttaa mieliin Winchester M59, jonka piippu oli päällystetty lasikuidulla. Remington Nitro Magnumin kohdalla tilanne on huomattavasti parempi, polymeerit on jo hyväksytty olennaiseksi osaksi asekulttuuria eikä muista poikkeava ulkonäkö ole enää rasite, pikemminkin päinvastoin. WWW.REKYYLI.FI. REMINGTON 887 NITROMAG TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI POLYMEERIÄ, POLYMEERIÄ! Benelli aloitti muovivillityksen Novapumpullaan ja nyt Remington on pannut siitäkin paremmaksi, sillä lukkorungon lisäksi myös piippu on saanut ArmorLokt-nimisen polymeerikuoren. Poikkeavan asemallin tuominen markkinoille on aina jonkinasteinen riski. Yhtenä syynä pidettiin liian futuristista olemusta, lasikuitua ei silloin mielletty aseisiin sopivaksi materiaaliksi
Kun 887 Nitro Magnum näki päivänvalon, alkoivat villit huhut kiertää: sen arveltiin olevan milloin Benelli Novan kopio, milloin M870:n parannettu painos puhumattakaan otaksumista, että se olisi valmistettu jossain halpamaassa. Jos uutta Nitro Magnumia verrataan sitä lähimpänä olevaan malliin 870 Express Super Magnum Syntheticiin, joka on myös pesitetty 12/89-patruunalle, havaitaan uutuuden 3,3 kilon painon olevan vajaat pari sataa grammaa vanhaa kevyemmän. Sivuvääryyttä ei näytä olevan ja vetopituus on 355 mm. Mikään näistä huhuista ei ollut lähelläkään totuutta, sillä kyseessä on USA:ssa valmistettu täysin uusi asemalli, jonka erikoisuus on polymeeripinnoitus niin lukkorungossa kuin piipussakin. ja patruunanostimineen ovat olleet Winchesterin tavaramerkkejä jo melkein yhtä kauan kuin malli 870 on ollut markkinoilla. Jo 60 vuotta markkinoilla olleena 870:tä ei kaikista päivityksistä huolimatta voinut enää mitenkään kutsua edistykselliseksi ja niinpä katsottiin ajan olevan kypsä uudelle mallille. Aseen mukana tulee puolisuppea vaihtosupistin. Remingtonilla otettiin myös suunnittelun lähtökohdaksi mallia 870 modernimpi versio. Massiivisen lukon selkään on istutettu teräksinen suojavaippa, jonka pitäisi estää epäpuhtauksien pääsyn lukon sisäpuolisiin osiin. Piipun polymeeripinnoitus ja pinnan muotoilu on kuitenkin poikkeuksellista, yksilöllistä ja uskallettua, joten siitä täydet pisteet Remingtonille. 887 NITRO MAGNUM SYNTHETIC Mallia 887 valmistetaan kahta tyyppiä, mustaa Syntheticiä ja camokuvioitua Waterfowlia, joista esittelyaseena on ensin mainittu. Lukon sulkukappaleessa on kaksi olaketta, jotka sijait21. Amerikkalaiseen tapaan aseen mukana ei ole perän kulmien säätöä mahdollistavia muoviläpyköitä, joten muutoksia haluavan on keksittävä muita keinoja. Perän pudotus edestä on 40 mm ja takaa 65 mm. Ulkoisesti Nitro Magnumin huomiota herättävin piirre on varsin massiiviselta näyttävä piippu ja sen kohokuvioitu pinta. Jostain syystä Waterfowl-malli on kuitenkin painavampi (tehtaan esitteen mukaan), samanpainoinen kuin 870 Super Magnum. Winchester Speed-pump -fanit voivat tietysti vähätellä uutuuden sisäistä rakennetta, sillä pyörähtävä lukko ja yhteen pakettiin kasattu laukaisukoneisto patruunanpidättimineen WWW.REKYYLI.FI Lukkorungon teräksinen "luuranko" on valettu lasikuituvahvisteisen polymeerin sisään. Etutukin ja pistooliperän kohoumat takaavat pitävän otteen, minkä lisäksi etutukin pidennetty takaosa helpottaa aseen operointia. kädelle löytyy runsaasti valinnanvaraa otekohdan suhteen ja lisäksi aseen operointi ahtaissa tiloissa (kyttäyskojut tms.) onnistuu helpommin. Edessä on Hivizin vaihdettava vihreä LitePipe-kuitujyvä, keskellä punainen muovinuppi. Nitro Magnumin pidennetty ja kauas taakse tuleva etutukki on mainio ominaisuus, sillä vetoPiipun seinämät ovat polymeeripäällysteen takia huomattavan paksut. Samanpituisilla piipuilla molempien mallien kokonaispituus on 123 cm. Perälaattana on Remingtonin SuperCell, jonka mainostetaan olevan markkinoiden paras rekyyliä pehmentäviltä ominaisuuksiltaan, vaikka monien mielestä (myös Remingtonin käyttämä) Limbsaver olisi selkeästi parempi(?). Ensimmäisen kerran pyörähtävä sulkukappale hyväksyttiin itselataavaan ja vielä tuoreeseen 105 CTi-malliin ja nyt sitten myös pumppu on saanut vastaavan ominaisuuden, mikä parannukseksi todettakoon. Käsissä aseen etutukin hieman tavanomaista pulleampi muoto suhteessa varsin ohueen pistooliperän kaulaan antaa aluksi oudon vaikutelman, mutta kaiken kaikkiaan tuntuma muuttuu pienen käpistelyn jälkeen varsin mukavaksi huomioiden 12/89:n yleensä varsin kömpelön toteutuksen verrattuna "normaaliin" malliin. Tässä täytyy myös todeta, että olen aina pitänyt myös "tavallista" 870:tä kovin kömpelönä Winchester 1300:n verrattuna, joten uusi 887 olisi käyttömukavuutensa puolesta oma valintani, jos toinen vaihtoehto olisi 870 Super Magnum. Molempien mallien ulkoiset mitat ovat kuitenkin samat ja toistaiseksi piipunpituuksia löytyy vain yksi, 28 tuumaa eli 71 cm. Aseen painopiste osuu juuri lukkorungon etupuolelle. PYÖRÄHTÄVÄ LUKKO JA MUITA OMINAISUUKSIA Lukko onkin poikkeus Remingtonin tähänastisesta linjasta
sevat vastakkaisilla puolilla, mutta pituussuunnassa hieman eri linjassa. Varmistin on tyypillinen poikittaistappi ja se sijaitsee liipaisinkaaren takaosassa. Aseen pumppausliike oli uutuuttaan vielä hieman nahkea, asia korjaantunee kevyellä voitelulla ja suuremmalla laukausmäärällä. Aseen huoltopurku noudatteleekin muutoin normaalia kaavaa, joten siitä ei sen enempää. Pinnoituksen kestävyyttä on testattu erilaisissa upotus- ja suolakorroosiokokeissa, minkä lisäksi yksittäisillä piipuilla on ammuttu yli 10 22 Etutukin liikuttelu hoituu kahden aisan välityksellä. Piipun peräkappaleessa on lukon kahdelle sulkuolakkeelle vastinpinnat. Pinnoite peittää myös piipunlenkin. WWW.REKYYLI.FI. Kaaren etuosan sisään on rakennettu lukon vapautinsalpa, joka on kerrankin poikkeuksellisen helppo käsitellä vaikka hanskat kädessä. Ulosvedin on suurikokoinen ja lukkorungon vasemmassa sisäseinässä sijaitseva ulosheitin on jousitoiminen. Tällöin ulosvedin luistaa paineen jumittaman hylsyn kannan yli ja hylsy jää pesään, mutta uudelleen kokeiltaessa paineeton hylsy poistuu normaalisti. Täysin hoitoa vaille ei asetta kuitenkaan kannata jättää, ei varsinkaan merilinnustuksen jälkeen, sillä toki aseesta löytyy vielä kohtia, jotka vaativat huoltoa. Lukko pyrkii avautumaan jo ennen kuin 89-patruunan paine on täysin laskenut. Hylsyn kanta on kunnossa eikä edes kannan messinkiosa ole turvonnut, joten hylsyn jumiutumisesta tai hylsyn reunan muokkautumisesta ei ole kysymys. Perän muotoilu on tuttua Remingtonia, pistooliperä varsin hyvin käteen sopiva ja perälaatta vaimentaa rekyyliä kohtuullisesti. Hihnalenkin kiinnike on irtonainen, tulppaa auottaessa on syytä varoa ettei se häviä. ARMORLOKT Remington kutsuu lasikuituvahvisteista polymeeripinnoitettaan nimellä ArmorLokt. Ongelman täydelliseen tutkimiseen ei ollut riittävästi aikaa, mutta syynä saattaa olla lukon inertiatoiminta. Näin teräsrunko jää muovin sisälle ja muovipintoja löytyy sekä ulkoa että sisältä. Näitä ovat lukko, patruunapesä, piipun sisäpinta, piipunlenkin sisäpinta ja niin edelleen. Polymeerirunkoinen laukaisu koneisto on kiinnitetty kahdella sokkatapilla normaaliin tapaan, mutta rakenteellisesti se poikkeaa esimerkiksi 870:stä siinä, että sekä patruunannostin että -pidätinvivut on asennettu siihen kiinteästi, mikä helpottaa purkamista ja kasaamista. Kaksiaisaisen kitkakerroin nousee heti, jos sovituksessa on vähänkin heittoa, joskin asia on enemmän teoreettinen kuin käytännön ongelma. Kaikkien kokeiden jälkeen osat on leikattu halki, jotta voidaan todeta korroosionkestävyys ja pinnoitteen kiinni pysyvyys. Remingtonin mukaan ArmorLokt on pitänyt sananmukaisesti pintansa eikä irtoamista ole havaittu. Myös makasiiniputken tulppa sekä hihnalenkin kiinnike ovat muovia. Jos joku keksii paremman selityksen niin saa esittää. Hihnalenkin kiinnike on integroitu muovivaluun. Kun lukko suljettiin uudelleen, tuli hylsy vaivatta ulos. Lukko aukesi, mutta hylsy jäi pesään. Koepatruunoina käytin 12/70, 12/76 magnum ja 12/89 supermagnum metsästyspatruunoita. Koeammunnassa ilmeni muutamia häiriöitä lähinnä 89-patruunoilla. Lukkorunko on valmistettu siten, että "sieluna" toimiva metallirunko, jossa on kiinnityskierteet makasiiniputkelle, paikka piipulle jne., on asetettu valumuottiin, joka täytetään muoviseoksella. Piippu on pinnoitettu vastaavalla tavalla, mutta kyseessä on pelkkä pinnoitus. Kyse olisi tällöin sekunnin murto-osista. Tulpan uritus olisi saanut olla huomattavasti syvempi, jotta ote kierrettäessä ei lipsuisi. Sekä 887:n piippu että lukkorungon vahvike ovat kylmätaottua 4041-terästä. 000 laukausta. 12/89:n pitkää pumppausliikettä kompensoi etutukin takaosan huomattava pidennys. KOEAMMUNTA Ase koeammuttiin mukana tulevalla supistajalla, jonka nimellinen supistusaste oli puolisuppea. ArmorLoktin mainostetaan olevan myös nimensä mukaisesti erittäin kestävä iskuille ja naarmuille ja samalla se varjelee myös piippua kolhuilta. Liipaisinkaaren etuosassa on lukon vapautin, joka on helposti käsiteltävissä myös kohmeisin sormin tai hanskat kädessä. Etutukissa on lukon liikutteluun kaksi aisaa, mikä on kestävyyttä ajatellen hyvä, mutta sovitus vaatii hieman enemmän tarkkuutta kuin yksiaisainen
Huomioiden 89-patruunan vaatiman mitoituksen, Remington 887 ei ole lainkaan niin suuren ja kömpelön oloinen kuin useimmat kilpailijat. HUOLTOVAPAA JA KESTÄVÄ? Mallia 887 ei suunniteltu M870:n korvaajaksi, vaan sen rinnalle modernimpaa kalustoa vaativille asiakkaille. Sulkukorokkeet sijaitsevat hieman eri linjassa toisiinsa nähden. 1 Remington Express Long Range no. 4 Mirage Tp H.V. Patruunat oli ammuttava yksitellen ja suoraan pesään työntämällä. Kiinnitys tapahtuu edelleen kahden sokkatapin avulla. Pyörähtävällä sulkukappaleella varustettu lukko on massiivinen ja sen takaosa on suojattu epäpuhtauksilta metallivaipalla. Lukkorungon sisälläkin on paljon muovipintoja. Laukaisukoneiston muoviosat ovat samaa materiaalia kuin aseen pinnoitus. Tulevaisuus on näyttävä sekä ArmorLoktin kestävyyden että 887:n suosion, joten lienee turha ennustella tässä sen enempää. 4 Rottweil Magnum no. 4 Remington Nitro Turkey no. Tavanomaisista 36-grammaisista Mirage oli aavistuksen Remington Shur Shotia parempi, molempien osumakuvio jäi puolisuppean alarajoille. 4 Remington Nitro Magnum no. Suurihauliset supermagnumit pärjäsivät prosentuaalisesti siten, että kuviot vastasivat puolisuppeaa, mutta haulien kokonaisosumamäärät eivät oikein riitä tulokselliseen metsästykseen juurikaan 30 metriä pitemmille matkoille, sillä vaadittavaan yli 100 osuman tulokseen ei päästy. no. Rakenne on kopioitu suoraan Winchester 1300:sta, joten irto-osista on vihdoin päästy ja koneistossa on mukana sekä patruunannostaja että patruunanpidättimet. Kuitenkin, kun 887:n toteutus on näinkin hyvin onnistunut, voisi helposti kuvitella että ainakin 870 Express Super Magnum on hätää kärsimässä uutuuden kourissa, varsinkin kun 887 on hinnaltaan edullisempi. Rekyyli oli 89-patruunoilla tuntuva, mutta tässä mielessä selvästi pahempiakin aseita on ollut koeammuttavana. Joka tapauksessa Nitro Magnum on vaihteeksi varsin mielenkiintoinen ja poikkeava uutuus. REMINGTON 887 NITRO MAGNUM Valmistaja: Remington Arms Company Inc., Ilion, New York Kaliiperi: 12/89 Toimintatapa: Pumppu Pituus: 123 cm Piipun pituus: 71 cm (28") Paino: 3,3 kg Vetopituus: 355 mm Piipun poraus: 18,5 mm Supistajat: Vaihtosupistajat, mukana 1 kpl M Hinta: 579 euroa, saatavissa keväällä 2010 Maahantuoja: Normark Oy, (014) 820 711 Koeammunta 35 m, Remington 887 Nitro Magnum 12/89 Patruunan tiedot Patruuna Remington Shur Shot no. Ehkäpä tämä on tarkoituskin, sillä suuret laukausmäärät 12/89-patruunoilla rasittavat erityisen paljon lukkorunkoa aseissa, joissa on toispuoleinen hakasulku. Gameboren rullaamalla suljettujen 89-patruunoiden latauspituus oli liian pitkä, jotta ase olisi syöttänyt ne makasiinin kautta. 2 Gamebore Mammoth Magnum no. 76-millin magnumpatruunoista Remingtonin Nitrot olivat jälleen omaa luokkaansa, kun Rottweil ja Italiassa ladattu Remington jäivät selvästi alle puolisuppean alarajan. Pyörähtävä lukonpää siirtää valtaosan lukkorunkoa vääntävistä voimista pelkästään sulun osalle ja siksi Nitro Magnumin rakenne sopii paremmin tähän tarkoitukseen kuin Express Super Magnumin. 4 Remington Heavy Magnum no. Ulosvedin on suurikokoinen. Toinen esiintynyt ongelma oli patruunakohtainen. BB hylsy mm 70 70 76 76 76 76 89 89 mm 3,1 3,2 3,3 3,2 3,2 3,5 4 4,5 g 36 36 53 53 52 48 64 64 kpl 207 200 249 310 280 205 167 113 Tulos osumia 108 113 167 181 107 95 95 61 % 52 57 67 58 38 46 57 54 tiheys 1,5 1,6 2,4 2,1 1,1 1,3 1,5 2,2 supistus M M M M M M M M m/s 408 384 372 369 361 371 345 330 WWW.REKYYLI.FI 23
Tunnetuimmat Lanberin mallit olivat tuolloin päällekkäispiippuiset mallit 82, 87, 88 ja 89. Keveyttä LANBER 2077 HUNTER LIGHT Kevyiden päällekkäispiippuisten haulikoiden vyöry markkinoille ei ota laantuakseen. Mallinimet ovat vuosien saatossa vaihtuneet, mutta se ei juurikaan näy itse aseessa eikä sen tekniikassa. LANBER 2077 HUNTER LIGHT Lanber toimitetaan tehtaan pahvilaatikossa, jossa aseen lisäksi on ohWWW.REKYYLI.FI. Sen kovimmat kilpailijat olivat Baikal, Toz ja Brno. Lanber edusti tuolloin halvimpia päällekkäispiippuisia Suomen markkinoilla. Myöskin itselataavaa Victoriamallia tuotiin maahan. Lähes joka vuosi joku valmistaja esittelee uuden kevythaulikon. Tällä kertaa tutustumme espanjalaiseen Lanber 2077 Light -metsästyshaulikkoon. 24 ESPANJA Ensimmäiset Lanber haulikot saapuivat Suomeen 1970-luvun lopulla, jolloin Kalakokko alkoi tuoda niitä maahan. Lanberia myytiin alkuaikoina myös nimellä Ibargun
Tässä on juuri harvasyisen puun heikko kohta, mutta Lanberissa on viiden vuoden takuu, joten uskoisin että tukki korvataan, jos se ampumalla tuona aikana hajoaa. LUKKORUNKO JA PIIPUT Aseen lukkorunko on tehty kevytmetalliseoksesta ja on profiililtaan juuri sama kuin tehtaan teräksiset mallit. Käsittely on tehty kauttaaltaan hyvin eikä se ole mistään kohdin vajaa eikä laikukas. Lanber on helppo sekoittaa ulkonäöllisesti italialaisiin ja turkkilaisiin haulikoihin, sillä niin samankaltaisia ne ovat. Kaiken kaikkiaan tukkien osalta Lanberista ei löydy moitittavaa, sillä sovitukset lukkorunkoonkin ovat kohtuullisen hyvät eikä mitään välyksiä ole missään kohdin havaittavissa. Otepinnat on tehty laserilla ja oikeaoppisesti vasta tukin pintakäsittelyn jälkeen. Sen pinnalla on kevyttä kukkakaiverrusta, mutta jälki on paikkapaikoin jäänyt melkoisen himmeäksi. Väriltään puut ovat jokseenkin ruskeanharmahtavat. Karhennusten taso Lanberissa on yllättävän hyvä ja työnjälki on tasainen sekä pitävä. Lanberin tukit on tehty halvasta pähkinäpuusta, joka on melkoisen harvasyistä. Asetta kootessa huomasi välittömästi, että se on melkoisen jäykkä. Päällisin puolin Lanber on asiallisen näköinen metsästyshaulikko, joka ei juurikaan poikkea muista Etelä-Euroopan edullisemman luokan haulikoista. Itse en henkilökohtaisesti pidä schnabel-tyylistä, mutta se on vain esteettinen seikka ja sillä ei ole tietenkään mitään vaikutusta aseen käytön suhteen. Ne ovat tämän hintaisessa aseissa melkoisen harvinainen ominaisuus. Ainoa miinus on noin sentin pituinen hiushalkeama varmistimen takana tukin kaulalla. Turkki on tällä hetkellä maailman suurin pähkinäpuun kasvattajamaa. Plussaa annan myös irrotettaville iskupohjille. Pintakäsittelynä tukeissa on mattaWWW.REKYYLI.FI lakka eikä lopputulos ole yhtään hassumpi. Kaiverrukset on tehty laserilla, mutta jälki on kaiken kaikkiaan aivan kelvollinen. Etuna tässä aseessa on myös vaihdettavat ni25. Lukkorungon työnlaatu niin päältä kuin sisältä on hyvä, eikä minkäänlaisia työstöjälkiä tai naarmuja ole nähtävissä. Etutukki taasen on tuttua schnabel-tyyliä. Lanberin tukkipuut ovat peräisin ilmeisesti Turkista. Myös liipaisinkaaressa ja lukkorungon pohjassa on samaa kaiverrustyyliä. Tukkien muotoilu Lanberissa on ollut samaa jo kolmisenkymmentä vuotta ja se onkin oikeastaan ainut asia jolla tarkkaavaisimmat erottavat sen muista Etelä-Euroopan sarjatuotantohaulikoista. Pääsulkuna Lanberissa toimii alapuolinen sulkukiila ja se on metsästyshaulikkoon aivan riittävä, sillä tuskin kukaan ampuu haulikkoa metsällä väljäksi. LAISITTAIN TEKSTI: JUSSI GRÖNSTR AND jekirja, takuukortti ja viisi vaihtosupistajaa. Liukupinnat voideltiin heti alkuun laadukkaalla teflonöljyllä ja sisäänammunnan myötä ase notkistui ja toiminnat hioutuivat miellyttävimmiksi. Tukissa on vain aavistuksen verran sivuvääryyttä oikeakätiset huomioiden
Yhtäkään "suutaria" ei koepatruunoissa ainakaan ollut ja ase pelasi moitteetta. Sitten lähdimme kuviokokeiden pariin, joka ammuttiin 35 metrin matkalta. Kuviot alkoivat parantumaan selvästi edelliseen verrattuna. Piippujen läpiporausmitta on 18,7 mm, joka on hiukan tavanomaista suurempi. Seuraavaksi ammuttiin englantilaisen Eleyn Hymax ja Alphamax -patruunoita. Tutustumisammunnat tehtiin kiekkoradalla ja alun kankeuden jälkeen kiekot alkoivat rikkoutumaan hienosti. Aseen supistajat ovat nykyiseen tapaan lyhyitä ja kokonaan piipun sisään kiertyvää sorttia. Merkille pantavaa oli myös se, että kyseisen patruunan hylsyt pakkasivat halkeamaan. Lisäksi niillä voi ampua kaikkia ta26 vallisia standard-luokan teräshaulipatruunoita. Kisko on poikittain karhennettu ja sen päässä punainen pitkähkö kuitujyvä. Ensimmäiseksi tulikokeeseen pääsi Sellier & Bellotin High Brass -patruuna, jossa oli 36 gramman lataus 3,5 mm:n hauleja. Lanber nousi hienosti poskelle ja sillä oli helppo ampua. Ammuimme puolisuppealla ja täyssuppealla holkilla, ovathan ne usein suosituimmat lyijyhauleilla ammuttaessa. Varmistin on manuaalinen ja piipunvalitsin on kytketty samaan Berettan tapaan. Lanberissa ei ole mekaanista vaihdinta vaan ase vaihtaa toiselle piipulle vasta saatuaan ensimmäisen laukauksen rekyylin. Lanberissa molemmat supistajat asettuvat hieman vinoon piipunsuulle, mutta osumiseen tällä ei näyttänyt olevan mitään vaikutusta. Tämän ase-patruunayhdistelmän Top lever jää reilusti vinoon ja tarkoittaa sitä, että sulun kulumisvaraa on reippaasti. WWW.REKYYLI.FI. Puu ja metallisovitukset on tehty yllättävän tarkasti. Piipun päässä on punainen pitkän mallinen kuitujyvä. Liipaisinkaari on melkoisen suuri. veltapit, joita ei kaikissa vanhemmissa malleissa ole ollut. Rekyyli kevyellä aseella oli jo huomattavasti kovempi kuin alun sporting-patruunoilla, mutta High Brassin kuvio jäi melkoisen harvaksi ja aukkoiseksi molemmilla supistuksilla. Piiput on normaaliin tapaan sinistetyt ja työnlaatu on hyvä. Itse en piipunvalitsinta ole koskaan vielä jahdissa tarvinnut ja se onkin mielestäni lähes turha ominaisuus. Tämä on sikäli huono ratkaisu jos ensimmäinen patruuna sattuu olemaan syttymätön. Piipuista on jätetty myös välikisko pois ja silläkin on saatu hieman kevennettyä aseen kokonaispainoa. Lanberin piippupari on pituudeltaan 66 cm, joka onkin hyvä perusmitta kevythaulikolle. Varmistin on muotoilultaan hyvä ja sitä on helppo käsitellä, mutta se on melkoisen äänekäs. Piippujen päällä on ohut tähtäinkisko ja se on leveydeltään vain 5 mm. Asiaan auttoi myös hiukan pienempi haulikoko. Ainoa seikka, joka nopeissa nostoissa pääsi haittaamaan oli kumiperälevy. Toinen koeampuja piti niin ikään aseen suuntautuvuudesta ja ampumisen helppoudesta. Tätä arvostaa varsinkin talvikeleillä, jolloin pitää ampua hansikkaat kädessä. AMPUMAAN Lanberin koeammunta suoritettiin pikku pakkasessa ja patruunoina käytettiin maahantuojan käyttöömme luovuttamia metsästyspatruunoita. Se tuppasi tarttumaan aina takkiin kiinni. Piipunvalitsin on niin ikään helppokäyttöinen, mutta melkoisen kova naksahdus siitäkin kuuluu. Lanberissa on myös kiinteät hihnalenkit ja tämä on hieno ominaisuus esimerkiksi ajokoiran kanssa metsästäville ja myöskin pelloilla rusakon perässä suksin kulkeville. Etutukin lukitus on toteutettu perinteisellä salparakenteella. Halkeamista ei tapahtunut muilla merkeillä
Berettassa. Lukkorungon työnlaatu on kauttaaltaan siisti. Se on tehty etelä-eurooppalaiseen tapaan varmistimen yhteyteen. Lanber 2077 Light on tehty paljon liikkuvalle metsästäjälle ja miksei myös kanakoiraharrastajille. Yleinen työnlaatu ja puumetallisovitukset ovat melkoisen hyvät ja tältä osin uskallankin po- vata sille pitkää ikää metsästyskäytössä. Vastaavanlainen ratkaisu on mm. Aseessa on myös vaihdettavat niveltapit. olisin kelpuuttanut kaikkeen pienriistan metsästykseen. Kuvio Lanberilla nousee hiukan jyvän yläpuolelle ja tämä on varmasti kaikille päällekkäispiippuisella metsästäville tuttu seikka. Ase toimii hyvin ja sillä oli miellyttävä ampua keveydestä huolimatta. Piipuista löytyy kaikki merkinnät, kuten läpiporausmitta sekä paineenkestävyys. Piipunvalitsin on kätevässä paikassa. Hintaluokka huomioiden aseessa on harvinaisen pitkä 5 vuoden takuu. LANBER 2077 HUNTER LIGHT Valmistaja: Lanber Armas, Espanja Kaliiperi: 12/76 Paino: 2,8 kg Piippujen pituus: 66 cm (26") Aseen pituus: 110 cm Tukki: Pähkinäpuuta Varusteet: 5 vaihtosupistajaa ja kiinteät hihnalenkit Takuu: 5 vuotta Hinta: 1095 euroa Maahantuoja: Aseliike Markus Remes Oy, (08) 520 9999 Lanberin supistajat toimitetaan keinonahkaisessa taskussa, jossa ne pysyvät hyvin tallessa. Patruuna Sellier & Bellot Parcours 12/70 Sellier & Bellot High Brass 12/70 Sellier & Bellot Red and Black 12/70 SK Torhammer 12/70 Eley Alphamax 12/70 Eley Hymax 12/70, Sellier & Bellot Parcours 12/70 Sellier & Bellot High Brass 12/70 Sellier & Bellot Red and Black 12/70 SK Torhammer 12/70 Eley Alphamax 12/70 Eley Hymax 12/70 WWW.REKYYLI.FI lataus 32 g 36 g 35 g 36 g 36 g 36 g 32 g 36 g 35 g 36 g 36 g 36 g haulikoko 2,5 mm 3,5 mm 3,2 mm 3,25 mm 3,2 mm 3,2 mm 2,5 mm 3,5 mm 3,2 mm 3,25mm 3,2 mm, 3,2 mm haulimäärä 250 kpl 112 kpl 200 kpl 208 kpl 210 kpl 212 kpl 250 kpl 112 kpl 200 kpl 208 kpl 210 kpl 212 kpl osumia 221 kpl 65 kpl 127 kpl 145 kpl 153 kpl 154 kpl 230 kpl 73 kpl 137 kpl 150 kpl 162 kpl 160 kpl osumaprosentti 88% 58% 63% 69% 72% 72% 92% 65% 69% 72% 77% 75% supistus (M) (M) (M) (M) (M) (M) (F) (F) (F) (F) (F) (F) 27. Sen mahdollistaa 5 vaihtosupistajaa ja 76 mm:n patruunapesä. Alle kolmen kilon paino on taatusti seisojalla metsästävän mieleen. Kuvassa nähtävissä myös irroitettavat iskupohjat. Parasta on, että Lanber soveltuu periaatteessa kaikkeen haulikolla tapahtuvaan metsästykseen. Ase on myös sen verran kompaktin kokoinen, että sen voi kelpuuttaa myös nuorten ja naisten käyttöön. Lisää koeammuntatuloksia on nähtävissä oheisesta taulukosta. KENELLE LANBER ON TEHTY? Lanberin kevythaulikosta jäi kaiken kaikkiaan positiivinen kuva
28 WWW.REKYYLI.FI
Vaikka itselataavan Garandin vaikutus yksittäisen kiväärimiehen tehokkuudelle oli kiistaton, oli ase parhaimmillaankin reilusti yli neljän kilon painoinen. Yli metrin mittaisena se koettiin joidenkin sotilaiden aseistuksena tavattoman WWW.REKYYLI.FI kömpelöksi ja kun jenkkiarmeijassa erilaisia takalinjojen miehiä oli joukkojen määrään nähden tavattomasti, nousi tarve kevyemmälle kiväärille. Israelilaiset jopa suunnittelivat samaa kaliiperia käyttävän Galil-rynnäkkökiväärin ergonomiaan perustuvan Magal-kiväärin poliisikäyttöön, mutta aseen valmistus lopetettiin melko nopeasti teknisten ongelmien vuoksi. Kyseessä on siis yhdysvaltalainen kivääri, joka otettiin käyttöön lokakuussa 1941, vain kuukausia ennen Yhdysvaltojen liittymistä toiseen maailmansotaan. Muunmuassa laskuvarjojääkäreille kehiteltiin aseesta nopeasti taittoperäinen M1A1-malli, joita valmistettiin lopulta noin 150.000 kappaletta. Niinpä Winchesterille annettiin tehtävä kehittää kaliiperi, jonka piti olla kaliiperiltaan yli .27 ja omata tehokas kantama 300 jaardiin asti. Kuulostaa helposti suurelta määrältä, mutta kun kokonaisuudessan M1 Carbinea valmistettiin yli kuusi miljoonaa kappaletta, on itsestäänselvää, että A1-mallit ovat harvinaisempia Mallimerkintä M1 Carbine johtaa historiansa amerikkalaisten 50 vuotta aiempaan aseeseen, norjalaisperäiseen Krag-Jorgensen -kivääriin. Ase oli sotilasaseena palveluskäytössä pitkään 1960-luvulle ja poliisikäytössä sitä näkee vieläkin, muun muassa Brasiliassa ja Israelissa. PIKKUSIEVÄ SOTILASKIVÄÄRI TEKSTI: JARKKO KOSKINEN M1 CARBINE Sotilasaseita harvemmin voidaan kuvailla feminiinisiksi mielletyillä adjektiiveilla, kuten siro tai kaunis. M1 Carbine on kautta aikojen ollut suosittu ase, mutta sen ongelma on ollut kaliiperin heik29. Tästä aseesta oli kah- ta eri mittaista versiota palveluskäytössä, jotka eroteltiin toisistaan virallisessa mallimerkinnässä lisäyksillä "Rifle" ja "Carbine", riippuen aseen piipunpituudesta. Aseen keveys ja hyvät käsittelyominaisuudet johtivat kuitenkin nopeasti siihen, että ase sai suosiota myös muissa joukoissa aina etulinjoja myöten. Vaikka nyt kyse on erittäin tunnetusta kivääristä, oli toimitus hiukan yllättynyt saatuaan näihin adjektiiveihin sopivan aseen käsiinsä. Ensin kuitenkin hiukan pohjatietoa teille, jotka ette ole M1 Carbineen koskaan törmänneet. Lopputulos oli 7,62 millin, 110 grainin luotia ampuva suorahylsyinen kaliiperi .30 Carbine (7,62x33 mm) jonka lähtönopeus ammuttuna M1-karbiinin 458 millimetrin piipusta oli tarkoitus olla noin 610 m/s, joka taasen antoi energiamääräksi piipunsuulla noin 1200 joulea. Vaikka M1 Garand olikin siis viralliselta nimeltään "United States Rifle, Caliber .30 M1" ja M1 Carbine "United States Carbine, Caliber .30, M1" - ei aseilla ollut mitään tekemistä keskenään. M1 Carbine on siitä erikoinen ase, että se on asehistorian harvoja aseita, jonka kaliiperi on suunniteltu vielä suunnittelematonta asetta varten. Tämä on karkeasti ottaen kaksinkertainen verrattuna M1911A1-pistoolissa ja M1 Thompson-konepistoolissa käytettävään .45 ACP -patruunaan ja noin kolmannes M1 Garandissa käytetyn .30-06 -taistelupatruunan tehosta. Alunperin asetta oli tarkoitus jakaa kuorma-autokuskeille, kranaatinheitinmiehistöille, tykkimiehille, upseereille ynnä muille jotka tarvitsivat aseen lähinnä itsepuolustusta varten. Jo 1920-luvulla Yhdysvaltojen Armeija aloitti modernisointiprojektin, jonka lopputuloksena Springfield M1903 -kivääreiden tilalle tuli M1 Garand vuonna 1936
Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että oma ensivaikutelmani aseen tuntumasta toi heti mieleen ajatuksen "tämä on ihan samanlainen kuin Rugerin kymppikakskakkonen". Aiheesta on paljon legendaakin ja yksi tiukasti istuvimmissa on kiinalaisten joukkojen Korean sodassa käyttämien toppatakkien tehokkuus kaliiperin luodin pysäyttämisessä pidemmältä matkalta. Piipusta purkautuu osa palokaasuista piipun alla olevaan kammioon, josta mäntä lyö noin 4 mm taaksepäin aseen piipun alla olevaan luistiin. Teräväkärkisellä spitzer-luodilla varustettuna kaliiperista olisi saanut hiukan enemmän irti, mutta syystä tai toisesta suunnittelussa käytettiin 110 grainista, pyöreäkärkistä luotia lähtökohtana. Toisaalta toisen maailmansodan aikana Tyynenmeren sotanäyttämöllä tavattiin jossakin määrin myös japanilaisten joukkojen käytössä olevia teräksisiä rintapanssareita, joiden läpäisy onnistui testien mukaan myös Carbinen kaliiperilla. Totuushan on, että Rugerin 10/22 -pienoiskivääri suunniteltiin pitkälti kopioimaan tuntumaa juuri M1 Carbinesta ja kun tätä pääsin vihdoin käpistelemään, on vanha totuus entistäkin helpompi ymmärtää. kotehoisuus. Todennäköisesti sellaista ei ole tarkoituksesta johtuen, mutta mielenkiintoista aiheessa on juuri luotivalinta. LÄHEMPÄÄ TUTUSTUMISTA M1 Carbine on erityisen pienikokoinen ase. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että armeijalla oli myös käytössä M18-lataus, jossa 200 graininen, teräväkärkinen luoti oli ladattu melkein 20 prosenttia korkeammalla pesäpaineella. Voisi sanoa, että .30 Carbine on ensimmäinen oikea PDW-konseptiin kuuluva kaliiperi. Vain 2,4 kiloa painavana ja 90 sentin pituisena ase tuntuu enemmän pienoiskivääriltä kuin sotilaskivääriltä. Aseen rakenne on varsin yksinkertainen ja toimintaperiaate on lyhytiskuinen kaasumäntä. Kaliiperista ei varmasti ole tehokkaan kiväärikaliiperin kilpailijaksi mitä maaliballistiikkaan tulee, mutta sitä ei ole sellaiseksi suunniteltukaan. Osa tästä raskaasta kappaleesta on näkyvissä myös aseen oikealla puo- WWW.REKYYLI.FI. Konseptuaalisesti se sijoittuu alunperin pistoolikaliiperien ja kiväärikaliiperien välimaastoon, mutta rynnäkkökiväärikaliipereiden (joita yleisesti pidetään ns. Totuus on varmasti jossain näiden kahden asian välimaastossa. Eli juuri sille samaan segmenttiin, johon nykyiset niin sanotut PDW-kaliiperit on suunniteltu. Ongelma vain on, että patruuna oli kehitetty ylipainepatruunaksi aseen testaamiseen, eikä sen suorituskyvystä ole mitään tarkempaa tietoa. Tosiasia kuitenkin on, että kaliiperista tehtiin alunperin liiaksi pistoolikaliiperi. välimallin kaliiperei30 na) tultua maailmaan, .30 Carbine sijoittuu niiden ja pistoolikaliipereiden välimaastoon
Tämä näkyvä osa luistista toimii välitinkappaleena itse lukolle. Tarkkuustesteissä, jotka jäivät melko lyhyeksi, aseyksilö osoittautui käytännössä hämmästyttävän tarkaksi. M1 Car31. aseen viritysvipu. Oliko tässä oikeasti kaikki. Samaten koska testiase oli keräilijältä lainattu, ei aseella haluttu ampua yhtään enempää kuin oli tarpeellista artikkelin tekemistä varten. Peräytyessään se avaa lukon kääntäen sitä vastapäivään ja vie sen taka-asentoonsa. Nyt esittelyssä oleva yksilö on Inlandin valmistama varhainen kappale, jossa on mm. Carbinella ampuminen on yksinkertaisesti vain käsittämättömän helppoa. Tässä tapauksessa ratkaisu löytyi periaatteella: "Osat irtoavat tietyssä asennossa lähes putoamalla. Laukaisukoneisto irtoaa lukonkehyksestä irrottamalla yksi tappi, mutta lukon irrottaminen onkin hiukan kinkkisempää. Sinänsä hassua, että piti odottaa 20 vuotta saadakseen aseen käsiinsä, joka ainakin omasta näkökulmastani kertoo jotain myös aseen harvinaisuudesta Suomessa. varhainen takatähtäin, eikä lainkaan pistinkiinnikettä. Ilman ohjeita purkutapaa mietittiin parin henkilön toimesta hetken verran, mutta kuten sotilasaseilla aina, ongelmat ratkaistaan logiikalla tai sen puutteella. Aseen rakenteen voi tiivistää helposti yksinkertaiseksi sotaaseeksi. Samaten aseen käytännön tarkkuudeksi on ajateltu ihmismaaliin osuminen 200 metrin matkalta, joten 100-prosenttiset pääosumat sadalta metriltä ovat vähintäänkin riittävät. lella, sillä siinä on myös mm. Oliko tämä oikeasti sotilasaseen laukaus. Jos ase olisi optisella tähtäimellä varustettu, pyörisivät tulokset varmasti puolessa mainituista. Laukaisu on luonnollisesti sotilasasemainen, joten ei puhettakaan tarkasta, selkeästä laukaisusta, mutta toisin kuin monissa muissa aseissa - ei se tässä tunnu haittaavan. Ensimmäisen liipaisimenpainalluksen jälkeen mielen valtasi vähän hämmentynyt ajatus. Toisaalla, sataan metriin kasat olivat 10-15 sentin kokoisia. Aina pikkupoikana korkkareita lukiessani ihmettelin kummallisen pieneksi piirrettyjä "jenkkikivääreitä" ja kun tietotaito niistä kioskikirjallisuuden helmistä vähän kasvoi, tuli myös aitoa tietoa tästä kiväärimallista. Etupäästään raudat kiinnitetään aiemmin mainitun helan avulla. Patruuna, joka maksaa 30 euroa per 50 patruunan rasia, ansaitsisi tulla unohdetuksi. Myöhemmissä malleissa pistinkiinnikkeet asennettiin piipun puoliväliin ja myös vanhempiin aseisiin niitä mitä ilmeisimmin asennettiin perushuoltojen yhteydessä. Aseen tukki on valmistettu yksiosaisena lukuunottamatta piipun päälle tulevaa kappaletta, joka kiinnitetään paikalleen etuhelalla. Tämän jälkeen luistin etuosan ja lukkorungon väliin asetettu jousi palauttaa kaikki liikkuvat takaisin eteen, tuoden samalla uuden patruunan lippaasta pesään. Valitettavasti aseen patruunat ovat täälläpäin hiukan kiven alla ja kokeiltavaksi saatiin vain Sellier & Bellotin lataamia 7,1 gramman kokovaippaluodilla tulpitettuja patruunoita. Tarkkuusaseisiin verrattaessa kannattaa muistaa, että kyseessä on sotilasase ja yli 60 vuotta vanha sellainen. Sama hela avaamalla aloitetaan myös aseen purkaminen, jolloin mainittu tukin osa nostetaan ylös ja raudat irtoavat samalla puista. Pidän itseäni absoluuttisen surkeana ampujana avotähtäimillä ja olen syvästi uskonut tarvitsevani aseella kuin aseella optisen tähtäimen osuakseni edes välttävästi, mutta nyt 50 metriin aseella ampui 5-10 sentin kasoja. Itse raudat tukeutuvat takaosastaan tukin sisälle upotettuun terässyvennykseen, joka toimii myös olemattoman rekyylin vastinkappaleena. Parhaiten kokemusta voi kuvata nallipyssymäiseksi tuuppaukseksi tai hormonibodatuksi pienoiskivääriksi. Tähän ei luonnollisesti lasketa täydellistä luWWW.REKYYLI.FI kon, lippaan tai laukaisukoneiston purkamista, jotka ovat perushuollettavissa ilmankin. Siinä ei ole krumeluureja missään, vaan rakenne on aidosti työkalumainen ja turhat osat on minimoitu. AMPUMARADALLE Voin rehellisesti tunnustaa tätä lukeville, että olin ennakkoasennoitunut Carbinen kokeilemiseen ehkä eniten koko asealan urani aikana. Voiman käyttö on turhaa." Kenttäpurkaminen aseelle on helppoa poislukien ruuvimeisselin tarve, jolla irrotetaan etuhela. Suoraan sanottuna, olisin itse mielelläni inhonnut Carbinen kaliiperia. Pikkuruinen ki- vääri sopii käteen kuin siihen kasvaneena ja kevyenä ase on helppo käsitellä ja suunnata. Aseen perustekniikassa ei juuri ole muutoksia ajan mittaan esiintynyt, mutta ulkoisissa osissa muutoksia on hiukan näkynyt. Syykin siihen on selvä. Kenttäpuretussa aseessa on vain seitsemän osaa ja kaksi tukin osaa. Pahinta aseharrastajalle on ymmärtää, että positiivisesti yllättäneet ominaisuudet eivät ole riippuvaisia pelkästään aseen teknisistä ratkaisuista, vaan suurena syynä on myös aseen kaliiperi. Oletettavaa on, että aseen mukana on alunperin toimitettu tähän tarpeeseen sopiva yleistyökalu
Ylitse kaikkien hankintasyiden nousee kuitenkin yksi ja se on virkistysammunta. Metsästyskäytössä kiikariasennuksen vaikeus on ehkä se rajoittavin tekijä, joka hätistelee aseen ympäriltä ne innokkaimmat. Pitäväthän jotkut ihmiset Ferrareistakin. M1 CARBINE Itselataava kertatuliase Kaliiperi: .30 Carbine (7,62x33 mm) Paino: 2,4 kg Pituus: 900 mm Piipun pituus: 460 mm Osumakuviot, mm Poikkeama 20,5 Pienin 95 Keskiarvo 128 Sellier & Bellot: Aseliike Markus Remes Oy, (08) 520 9999 32 WWW.REKYYLI.FI. Tästä tullaankin luonnollisesti siihen kysymykseen, miten hitossa tämän aseen hankintaa voi perustella. Itsestään selvää on, että tämän aseen osalta reserviläisasehankinnat voi unohtaa, vaikka se teoriassa joihinkin lajeihin sopisikin. binen teknisiä ratkaisuja saa mm. Valitettavasti nykySuomessa se ei ole kovinkaan validi syy hankkia aseita ja vasta tämän aseen kanssa ymmärrän sen tarpeen ihmisen psyykelle. Teoriassa 7,1 grammainen pyöreäkärkinen kokovaippa voisi olla kanalintujahdissa kova sana. Myöskin vain parikiloinen ase kuulostaa hyvältä ajatellen metsästäjiä jotka kantavat jahdissa kiväärin lisäksi haulikkoakin. En oikeastaan pysty edes selittämään, mikä .30 Carbinessa viehättää. Avotähtäimillä, Koeammunta: 100 m Patruuna Sellier & Bellot 7,1 g FMJ Aseen luistin pääosa sijaitsee palautinjousen kanssa piippulinjan alapuolella tukin suojassa. Kaasumäntä on melko pienikokoinen ja se liikkuu vain muutaman millin verran. Lukon päästä näkyy hyvin ulosvetimen leveys ja myös ulosheittäjän sijainti. Aseen rautaosat tukeutuvat takaosastaan tukin leikkauksissa olevaan teräspalaan. riittävässä valaistuksessa, voisin silti uskoa 100 metriin riittävien riistalaukausten olevan mahdollisia. Se, miksi näin tapahtuu, kuuluu kenties psykoanalyysin piiriin, mutta lopputulos on yksinkertaisesti se, että rakastuin tähän pikkuruiseen kivääriin. Mielipiteitä Lähtönopeus, m/s Hitain 553,6 Nopein 574,1 on varmasti monia ja heillä on siihen oikeus. Toisaalta, pienriista-aseeksi aseesta kyllä olisi, mutta kaliiperin käyttäytymisestä pitäisi saada lisätietoja käytännössä. Rugerin rakentamissa aseissa nykyaikaisissakin kaliipereissa, joten vanhan kaliiperin aseita ei haluaisi huomata tarvitsevansa. Mutta kun se on vain niin hyvä. Minusta vain tuli Carbine-fani kertaheitolla ja voin sanoa sen ylpeänä. Jos voisin selittää edes itselleni, miksi sellaista tarvitsisin, voisin hyvinkin pitää sellaista "tämä tulee asekaappiini"-listan kärkipäässä, mutta nykyisellä aselupakäytännöllä Carbinen hankkiminen saattaa muodostua vähän hankalaksi. M1 Carbine kun ei koskaan ole ollut Suomessa kovin laajalti saatavissa ja myös aseiden kunto on ollut yleensä tyydyttävän ja romuraudan välimaastossa. Toinen ongelma on luonnollisesti aseiden saatavuus. Voin rehellisesti ja täydestä sydämestäni sanoa, että kokemus M1 Carbinen kanssa oli yksi urani sykähdyttävimmistä (tässä kohtaa jotkut kollegat putosivat varmasti tuoleiltaan). Kaikkeen kun pitää olla jokin muu syy kuin puhdas rakkaus rautaan. Paperilla kyseessä on tehoton, kallis, epätarkka kaliiperi, mutta itse aseen kanssa yhdistettynä siitä tulee riittävä, helppo ja ennenkaikkea yllättävän tarkka patruuna. Harva meistä haluaa hankkia asetta pelkästään kaapissa pidettäväksi, oli se kuinka kiva tahansa
erittäin hyvä Stefano Fausti Dallas 10/89 26" pääll.piipp. Key-mate, 96 tuntia valoa avaimenperässä, alk. Propolymer 2AA, pienempi perusvalaisin, alkaen. Soita ja tilaa ilmainen lista, samalla saat Asetalo 2009 tuotekuvaston, tai vieraile sivuillamme www.asetalo.fi.. Hintoihin lisätään rahti. 1180,00 BSA Kiikaritähtäimiä Kyttäykseen mm: FM3,5-10x50IR valolla 238,00 2,5-10x56 valorist. 1460,00 x56 valorist. 1,5-6x42 valorist. UUTEEN KAUTEEN... Haulikoita metsälle... Stinger, kun tarvitaan reilusti valoa, alkaen. 1720,00 1-4x22 valorist. SP66 Asekaappi 530,00 125x40x30 cm 93 kg SP88 Asekaappi 645,00 150x 55x40 cm 152 kg SP99 Asekaappi 835,00 150x65x55 cm 200 kg Duke pyyntiraudat: Duke 120 13,50 Duke 220-2 24,00 Duke 330 36,00 4851,00 8500,00 1030,00 1190,00 1070,00 990,00 390,00 440,00 Duke 160 Duke 280 20,00 30,00 TermoSwed light asut, ympärivuotiseen käyttöön: TermoSwed light aluspaita pyöreällä kauluksella TermoSwed light aluspaita lyhyillä hihoilla TermoSwed light alushousu miehille TermoSwed light alushousu naisille TermoSwed light lyhyt alushousu miehille TermoSwed Plus asut, kylmiin olosuhteisiin: TermoSwed plus aluspaita pyöreällä kauluksella TermoSwed plus aluspaita vetoketjullisella kauluksella TermoSwed plus, vahvikkeellinen miesten alushousu Kun tavoitellaan mukavuutta ja suojaa, on valintasi TermoSwed. 45,00 39,00 42,00 42,00 31,00 65,00 85,00 64,00 LAHJO ITSEÄSI FIREN VERKKOKAUPASSA Karl Kaps kiikaritähtäimet, 25v takuulla, 100% saksalaista laatua. Enduro Led 2x AAA paristo 6-24 h käyttö Trident OD Green,Led/xenon jopa 150h käyttöä Argo Led , 3x AAA paristo 24 lum. Tilaa itsellesi käsintehty, näyttävä ja laadukas Espanjalainen AYA haulikko, soita ja tilaa esite ja hinnasto. Armed Super Magnum 12/89 puol.autom 28", VS SafePower SS3492 hyväksytyt asekaapit. Scorpion, erittäin kestävä joka sään valaisin. UUTUUS! Stefano Fausti Progress Inertia 12/76 autom. 3C xenon, led tai luxeon led alkaen Varastossamme runsaasti käytettyjä urheilu ja metsästysaseita. 2,5-10x56 1,5-6x42 8x56 JAG 3-12x56 valolla FM3-10x44IR valolla 1520,00 1100,00 940,00 780,00 197,00 206,00 37,00 22,00 63,00 75,00 23,00 16,00 149,00 21,00 39,00 53,00 48,00 Ammattilaistason Streamlight valaisimia mm: Propolymer 4AA, tukevat perusvalaisimet, alkaen. Stylus, kynän mallinen tehopaketti, alkaen. Sivulukkoisten hinnat alkaen 5410,00 Varastosta AYA No 2 12/70 28" 1/1 / 1/2 sup. AYA No 53 20/70 pari, käyt. Stefano Fausti Albion 12/76 28", vaihtosupistajat Stefano Fausti Elegant 12/89 28", VS Armed TS870TM 12/76 pumppu, VS 22" tai 28" piip. Sidewinder, 4 eriväristä valoa, hands free
Tällöin säätöruuvi katkeaa ja se saadaan osina ulos tähtäimen rungosta yhdessä hahlolevyn kanssa. Hahlolevyn korkeus on sama kuin alkuperäisessä (0,160 tuumaa eli 4,06 mm), joten korosäätöjen riittävyyttä ei tarvinnut epäillä. Alumiinista valmistettu tähtäin, vaikka onkin valmistettu koneistamalla, kuulostaa vaurioitumisalttiilta. Leveämmät hahlot on tarkoitettu ampumaurheilun vauhdikkaampiin lajeihin, joissa avarammasta tähtäinkuvasta saadaan etua. Valitsin niistä tiukimman, 34 TEKSTI: TERO KUITUNEN joka vastaa Smith & Wessonin alkuperäistä ja on itselleni sopiva siluettien kaatamiseen. Weigandin hahlolevyssä olevaan akselinreikään pudotetaan pisara laadukasta aseöljyä ja näin voideltuna sivusäätöruuvia rullataan siinä muutamia kertoja edestakaisin. WEIGAND - HAHLOLEVY PAREMPI TÄHTÄIN SMITIKKAAN Olin jo pidempään tutkinut mahdollisuutta löytää Smith & Wessonin revolveriin uuden takatähtäimen, sillä entinen oli vuosien varrella saanut hieman siipeensä. Eikä tähtäinvälin kasvaminenkaan haittaisi. Ainoa hieman epäilyttänyt asia oli tähtäimen materiaali. Se ei ollut kokonainen tähtäin, vaan pelkkä hahlolevy, mutta se vaikutti ominaisuuksiltaan juuri sellaiselta mitä olin etsinyt. Tämä vanhan rikkominen ja asennusohjeen jatkon pieni epämääräisyys saivat minut pohtimaan operaatiota muutamia päiviä. Tämä poistaa mahdolliset roskat ja purseet ja samalla voitelee. Paketti saapui ja osien mukana tuli A4-kokoinen ohje. Juuri näin simppeliä se on. UUDEN ASENNUS Asennuksen ensimmäinen asia on voitelu. Tämän hahlolevy ohjetta lukiessa tuli kuitenkin tunne, että kenties ohjetta olisi syytä uskoa. Tämä kannattaa tehdä, jotta WWW.REKYYLI.FI. Saatavana on kolme eri hahlon leveyttä: 0,110, 0,125 ja 0,140 tuumaa. Milletit ja LPA:t eivät kelvanneet ja jotenkin tuntui, että sopivia tähtäimiä on nykyään heikosti saatavissa jopa Amerikan ihmemaasta. Ohjeessa toki selitettiin asennuksen sujuminen, mutta sen tärkein sisältö oli: "älä asenna itse!" VANHAN HAUTAJAISET Asennusohjeiden varoitukset ovat meille kaikille tuttuja ja amerikkalaisissa tuotteissa niitä on aina, olipa syytä tai ei. Levy on alkuperäistä hieman leveämpi, mutta tarkkuusammuntaa ajatellen houkuttelevinta oli sen heijastelematon muoto. Mutta sitten se löytyi. Selatessani Brownellsin sivuja törmäsin Weigand Combatin Competition Rear Sight Blade For SMITH & WESSON Revolvers -nimiseen tuotteeseen. Alkuperäinen sivusäätöruuvi väännetään myötäpäivään ääriasentoonsa ja kun ääriasento on saavutettu, väännetään lisää. Päin vastoin. Vanhan hahlolevyn poistaminen kun tapahtuu rikkomalla se. Järki sanoi, että asennus on helppoa, mutta jotenkin vain hirvitti rikkoa vanha tähtäin ilman 100 prosenttista tietoa siitä, että uudet osat sopivat paikoilleen. Mutta koska olin joka tapauksessa päättänyt vaihtaa tähtäimen, ryhdyin työhön. Niinpä laitoin hahlolevyn tilaukseen ja samaan pakettiin otin myös sen asennuksessa tarvittavan ruuvisetin. Koska käytän asetta vain rauhalliseen tarkkuusammuntaan, päätin kokeilla onneani ja olla kolhimatta asetta jatkossa
painoisella premiumluodilla, jolloin luodin toiminta säilyy hyvänä, mutta kohonnut lähtönopeus helpottaa hieman ampumasuoritusta. MILJOONALA ATIKKO ARTO MÄ ÄT TÄ OIKEA LUOTI , VÄÄRÄ NOPEUS ? Suomalaiset metsästäjät ovat lihanmetsästäjiä viimeiseen hengenvetoon asti ja heille tuottaa vaikeuksia hyväksyä osumassa vääjäämätön lihahävikki. luodilla. ITSELATAAJAN PERUSVIRHEET Suurin perusvirhe patruunoiden lataajalle metsästyskäyttöä varten on luodin suunnittelulähtökohdan puutteellinen tietämys. Toiset kaliiperit saivat osakseen valtavaa tuotekehitystä johtuen niiden suosituimmuudesta ampujien ja metsästäjien keskuudessa. painoluokassa toimii yleensä .308 Winchester - .300 Winchester Magnum lähtönopeuksissa kohtuullisesti. Perinteisistä luotipainoista raskaampaan suuntaan poikkeamiset ovat yleensä ajalta jolloin luodin rakenteeseen ei juurikaan puututtu ja läpäisy isossa riistassa varmistettiin siten, että käytettiin kaliiperiin nähden raskasta luotia. Silloin kun lataaja alkaa tulpata luotia hylsyyn, pitäisi hänellä olla selkeä näkemys siitä mitä latauksella ollaan hakemassa. Yleensä luodinvalmistajat ilmoittavat varsin positiivisesti heidän luotiensa toimivan varsin laajalla osumanopeusskaalalla, mutta on toistaiseksi kerta kaikkiaan mahdotonta valmistaa luotia, joka toimisi kaikissa osumissa parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi siten, että ladataan .308 Winchester 165 gr./10,7 g. Toisin sanoen esimerkiksi tavanomainen .308 kaliiperin luoti tyypillisessä 180 gr./11,7 g. Magnumeissa on mahdollista käyttää sitten tavanomaista raskaampia premiumluoteja, sillä ne saadaan isommasta kannusta ajettua maailmalle sellaisilla nopeuksilla, että nämä raskaammatkin luodit toimivat kovuudestaan huolimatta. Vakiintuneista linjoista poikettaessa valmistajat tarjoavat patruunoitaan tulpitettuna jollain kovemmalla ja kovempia osumanopeuksia kestävillä luodeilla, joilla patruuna siirretään kokonaan toiselle suorituskykytasolle. Olisi syytä myös kyetä arvioimaan, että miten luoti toimii kohteessa ja mikä olisi luodille sen rakenteen perusteella sopiva osumanopeus. Luoti on siis aina kompWWW.REKYYLI.FI. Nimiluodit ovat mahdollistaneet kehitystä myös siten, että luotien painoa on voitu pudottaa ja niiden nopeutta on voitu lisätä tietäen, että luoti toimii osumassa paremmin kuin perinteinen verrokki ja osuma on helpompi sijoittaa kun nopeutta on enemmän. Hiljalleen vuosikymmenten vieriessä on löytynyt ratkaisuja ongelmiin ja luotien toiminta on hioutunut alati paremmaksi ja varmemmaksi. Klassinen esimerkki on .30-06 Springfield tulpitettuna 220 gr./14,3 g. Tämä vaikuttaa valitettavasti myös jälleenlataajiin. Nykyaikainen metsästyspatruunasuunnittelu on ollut voimassaolevana käytäntönä viime sodista asti. Homma menee siten, että hitaammassa patruunassa luoti yleensä vielä avautuu osumassa varmasti ja nopeassa kyydissä luoti ei vielä hajoa. Tämä on siis tyypillinen tuotekehityspyrkimys. Toisaalta myös ampuminen on miellyttävämpää pienentyneestä rekyylituntumasta johtuen. Periaatteessa tuolloin maailmalla oli jo muodostunut selkeä käsitys siitä, että mikä olisi mihinkin tarkoitukseen vaippaluodeille sopiva osumanopeus ja mikä olisi sopiva luodinpainon ja luodinhalkaisijan suhde mihinkin käyttötarkoitukseen. Nykyaikainen patruuna- ja luotisuunnittelu siis nojaa näihin vakiintuneisiin standardeihin ja niissä tapauksissa missä pysytään näiden 36 standardien ääripäiden välimaastossa, on luodeilta odotettava toiminta varsin ennustettavaa
Patruunan suorituskykyä voidaan myös venyttää silloin kun se lähtökohtaisesti on suunniteltu johonkin virkaan, mutta jossa toisentyyppisellä lähestymistavalla olisi mahdollista saada sovitettua patruuna toiseen käyttötarkoitukseen. TIEDÄ LUOTISI Luodit itsessään ovat väärinkäsitysten aiheuttajina suurin ongelma. Monesti luodit nähdään siten, että on "tavallisia" luoteja ja sitten on tavallista parempia luoteja. Silloin kun osuma on esimerkiksi hirven pehmeillä paikoilla, on vaara luodin totaalisesta toimimattomuudesta erittäin suuri. Kun vieläkään ei ole päästy siihen tilanteeseen, että aseella olisi mukava ampua, niin sen päähän suunnitellaan vaimenninta. Tämä ongelma pyritään ratkaisemaan usein siten, että latauksia loivennetaan. Perusvirheenä voidaan siis pitää sitä, että lataaja vaatii luodilta asioita, joita varten sitä ei ole suunniteltu. Se, että miksi esimerkiksi tehdaslatausten arvot ovat jämähtäneet jollekin tietylle tasolle, johtuu yleensä vain siitä syystä, että valmistaja on yritysten ja erehdysten kautta päätynyt ratkaisuun, joka tyydyttää suurinta osaa patruunan käyttäjistä. Yleensä tällöin ajatellaan, että tavallista parempi luoti on aina automaattisesti parempi. Nopeutta ei mitata, vaan se ainoastaan arvioidaan. Patruunanvalmistajista kannattaa kuitenkin muistaa, että he joutuvat ottamaan huomioon asioita, joista itselataajien ei tarvitse välittää. Yleensä homma menee kuitenkin niin, SUURIN PERUSVIRHE PATRUUNOIDEN LATAAJALLE METSÄSTYSKÄYTTÖÄ VARTEN ON LUODIN SUUNNITTELULÄHTÖKOHDAN PUUTTEELLINEN TIETÄMYS. 325 gr. Nopeutta nostamalla luodin vastusta saadaan lisättyä ja avautumista parannettua, mutta tällöin on poikkeuksetta edessä lihahävikkiä, sillä haavakanavasta tulee isompi. Lataus koostuu esimerkiksi Norma le kokemukseen perustuva ja se nähdään yleensä sopivana kompromissina. Iso luoti kyllä tekee muutenkin riittävästi tuhoa ilman, että se ajetaan kohteeseen kovalla nopeudella... Hitaana nopeutena taas voidaan pitää nopeutta joka on luodin suunnitellun toiminta-alueen alarajoilla tai jopa sen alapuolella. Nettikeskusteluista aletaan tonkia sopivaa piipun lyhennyspituutta ja samalla kysellään, mikä vaimennin olisi paras mahdollinen käyttötarkoitukseen. On käytännössä vain yksi keino saada molemmat samaan pakettiin, mutta tämä tarkoittaa luodin halkaisijan kasvattamista. Tämä tarkoittaa yleensä sitä, että luoti toimii hyvin vain silloin kun osuma on kovissa paikoissa. Tämä haarukka on siis hyvin pitkäl- ESIMERKKI PERUSONGELMASTA Yksi hyvin yleinen perusongelma esimerkiksi tutun 9,3x62:n kanssa on se, että kyseinen patruuna on kohtuullisen voimakas. Niitä löytyy aivan varmasti jokaisesta luodista. Toisaalta heillä on myös vastuu siitä, että homma toimii muuallakin kuin jutunkerronnassa. Raskaan luodin etuina pidetään usein sitä, että sillä saavutetaan hitaalla osumanopeudella riittävä haavakanava, mutta hitaudesta johtuen lihahävikki on pieni. Huom. Toisinaan näin on, mutta toisinaan homma ei etenekään aivan näin lineaarisesti. Asia kuitenkin selitetään siten, että latausten alaspäin nikkaroinnissa olisi kyseessä maaliballistiikan kohentaminen, eli hitaampi nopeus haetaan lihahävikkiä pienentämään. Tämä on yksinkertaisesti fakta ja tämä tulee ottaa huomioon ladattaessa patruunoita. että premium tarkoittaa rajoitettua avautumista. Tällöin haavakanavasta tulee isompi lähtökohtaisesti ja luodin avautumisen ei tarvitse olla kovinkaan räväkkää. Meikäläisittäin ajateltuna voitaisiin sanoa, että rakenteellisesti liian vahva luoti pyritään saamaan liikkeelle erittäin hitaalla lähtönopeudella. luodista ja saatavilla olevasta ruudista ja kun asetta ei tällä keitoksella saada hajalleen, niin ollaan tyytyväisiä ja mennään hirvimetsälle. Tämä logiikka on usein hieman ontuva, sillä hidas osumanopeus ja halkaisijaansa nähden raskas luoti on yhtälönä läpäisyä puoltava (luodin avautuminen on hidasta) ja tällöin haavakanava yleensä jää pieneksi. On sanomattakin selvää, että tehoWWW.REKYYLI.FI. Tärkeintä metsästysluodeilla on tasavarma toiminta riistassa ja ensisijaisesti riistan kaadossa. Bondaus on mahdollistanut pehmeämpien ja sitkeiden luotien valmistamisen, eli ne ovat karkeasti sanoen ikään kuin välimuoto kovan ja pehmeän välillä. Tällaisina tekijöinä voidaan nähdä esimerkiksi joidenkin patruunoiden historiasta johtuva alhainen painetaso, jota itselataaja voi hivuttaa aina toisinaan hieman ylemmäs jos komponentit ja asekonstruktio sen sallii. Yleensä insinöörit vastaavat netin foorumeilla asiaan siten, että piipun pituudeksi esitetään jotain mittaa 47-51 cm väliltä. Täten esimerkiksi 9,3x62 ja .444 Marlin eivät ole keskenään vertailukelpoisia vaikka niistä lähetettäisiin samanpainoinen kuula samalla lähtönopeudella. kas patruuna yhdistettynä kevyeen aseeseen on rekyylivoimien kasvamista puoltava tekijä. Joopa joo. Tämä saavutetaan joko valmistamalla luotiin mekaaninen avautumista rajoittava tekijä tai tekemällä luodista kova. Seuraavaksi latausten hakeminen jatkuu siten, että otetaan käyttöön lähtötilanteessa loivennettu lataus ja kohdistetaan ase metsästystä varten. Yleensä ongelmat lähtevät siitä väärinkäsityksestä, että patruunavalmistajien nähdään tekevän typeryyksiä tietämättömyyttään. Toinen perusongelma on se, että voimakkuudestaan huolimatta tämä patruuna pesitetään usein liian kevyisiin kivääreihin. Lihahävikkiä tulee tai ei tule ja siihen voi vaikuttaa, mutta se on joka tapauksessa toissijainen asia ampumalla tappamisessa. 37 REALISMIA KEHIIN Patruunoilla on aina jokin haarukka, jonka painoluokan luodeilla kyseinen patruuna toimii parhaiten. Itselataaja voi tiettyjen kaliiperien kohdalla venyttää patruunan suorituskykyä, mutta tällöin on muistettava, että itselataajaa ei esimerkiksi rajoita samat tekijät kuin patruunanvalmistajia. romissi ja käyttäjän tulisi hyvin objektiivisesti pyrkiä selvittämään luodin vahvuudet ja heikkoudet. Tämän jälkeen ase toimitetaan sepälle (yleensä alle kuukauden kuluessa ostopäivästä) ja teetetään aseeseen vaimenninkierre. Lopputuloksena on se, että kuula loittonee piipusta arvioiden mukaan 640 m/s, mutta todellisuudessa vauhti saattaa olla lähempänä 600 m/s. Maailmalla äärimmäiset nopeudet ovat yleensä suurempi ongelma ja tällöin perusvirheenä voidaan pitää sitä, että valitaan kovaan osumanopeuteen suunnitellun luodin sijasta jokin ulkoballistisesti hyvä luoti ja posautetaan se hajalleen riistaeläimen kylkeen. HIDAS JA RASKAS LUOTI Mielestäni raskaana luotina voidaan pitää sellaista luotia, joka edustaa kaliiperille tyypillistä keskimääräistä painoa huomattavasti raskaampaa painoluokkaa
Mutta, näin on meneteltävä myös siksi että eräät aseet saattavat laueta suWWW.REKYYLI.FI. Käytämme apuna muutamia esimerkkejä yleisistä kaliipereista. Toisin sanoen, on erityisen tärkeää tiedostaa erot luotien pituuksissa sekä tietää mille tasolle luodin perä asettuu hylsyssä. Itselataavaan aseeseen patruunoita ladattaessa luodin tulisi aina olla vähintään 0,3 millimetriä irti rihloista. Monesti myös joistakin oppaista on, syystä jota oppaan laatijakaan ei aina osaa kertoa, jätetty pois esimerkiksi ruutilaatuja joiden tiedetään kokemuksesta sopivan erinomaisesti tietylle kaliiperille ja tietyn painoiselle luodille. Toinen tärkeä tekijä on luodin ohjauspinnan etäisyys rihloihin, toisin sanoen etäisyys rihlakosketukseen. Edellä kerrotun vuoksi useimmille jälleenlataajille onkin kehittynyt erilaisia tapoja laatia latauk38 sia, joihin ei löydy valmista tietoa suoraan latausoppaista. Tämä on tärkeää toimintavarmuuden kannalta. Artikkelin puitteissa ei ole myöskään mahdollista käydä läpi läheskään kaikkia esimerkkejä, jotka esimerkiksi itse näkisin mielekkäiksi ja tarpeellisiksi. Nyt sukellamme asiaan hieman syvemmälle. TEKSTI: HANNU URONEN OSA 2 Varsin pian ensimmäisten latauskokeilujen jälkeen aloittelevalle jälleenlatauksen harrastajalle selviää, että kaikkia mahdollisia komponenttiyhdistelmiä ei löydykään latausoppaasta. Mikäli luoti asetetaan yhden millimetrin verran syvemmälle hylsyyn, maksimipaine saattaa kasvaa joissakin tapauksissa jopa 1000 baria! Lienee sanomattakin selvää, että monen aseen kohdalla on tällöin edessä aseen hajoaminen ja todennäköisesti myös ampujan loukkaantuminen. Tätä Rekyyli-lehteä jouduttaisiin muutoin laajentamaan muutamilla kymmenillä sivuilla, mikä ei valitettavasti ole mahdollista. Mikäli olet vähänkin epävarma, älä tee mitään ennenkuin olet varmistanut asian luotettavasta lähteestä! LUODIN PITUUS JA ASETUSSYVYYS Kun ryhdyn käyttämään itselleni ennestään tuntematonta luotia, käyttämässäni menetelmässä ensimmäiset tutkittavat seikat ovat luodin massa ja pituus latausoppaan luotiin verrattuna. Esittelemme seuraavassa joitakin keinoja, joiden avulla on usein mahdollista kehittää turvallisia latauksia käyttäen komponenttiyhdistelmiä joita ei löydy latausoppaista. Vaihdettaessa esimerkiksi saman kaliiperin pistoolinluodin tyyppi reikäpäisestä pyöreäkärkiseen kokovaippaan, saman painoistenkin luotien pituusero saattaa olla yli 2 millimetriä. LATAUSKOULU, OSA 11 LATAUSTEN KEHITTELY Latauskoulun edellisessä osassa pohdimme ensim mäisten latausten kehittelyä mahdollisimman turvallisesti harrastuksen alussa. Pyydämme huomioimaan, että esitetyt menetelmät vaativat jälleenlatauksen perusteiden hallitsemista sekä hiukan aseteknistä tietämystä. Oppaat sisältävät hyvin rajallisen määrän erilaisia komponenttiyhdistelmiä. Erityisesti pienen hylsyn omaavissa suorahylsyisissä käsiasekaliipereissa, kuten 9mm Luger, luodin perän alle jäävä ruutitila on kriittinen tekijä. Esimerkiksi, yleensä tietty kaupallisen komponenttivalmistajan opas sisältää ohjeita vain kyseisen valmistajan omille komponenteille
Ruutiannosta nostettiin 0,2 grainin verran, koska latauspituus lyheni vain 0,5 milliä mutta uusi luoti oli 2,0 milliä vanhaa lyhyempi. Kyseisen luodin pituus on noin yhden millin pidempi kuin edellä mainitun Speer 200 gr SWC luodin. Mikäli samalle ruutityypille löytyy latausoppaasta ohje hieman raskaammalle ja pidemmälle sekä rakenteeltaan samanlaiselle luodille, sitä voidaan soveltaa turvallisesti. Etäisyys rihlakosketukseen oli 0,5 millimetriä latauspituudella 30,45 milliä ja luodin nopeudeksi V3 mitattiin 243 m/s. Hyvä kysymys, johon seuraavassa eräs ratkaisu. Esimerkiksi, Hodgdonin taulukosta löytyy 30,48 millin pituuteen ladattu Hornady 230 gr FMJ/ FP -luoti ja sille aloituslataus 3,7 grainia Clays:ia. Kuvat ovat kirjoittajan asunnosta Yhdysvaltojen Coloradosta, jossa asuinhuoneistossa voi lain mukaan säilyttää 70 paunaa (noin 32 kiloa) ruutia. lun ollessa hieman auki, mikä johtaa vaaralliseen tilanteeseen. Ladattaessa Speer 200 gr SWC siten, että luodin perä tulee samalle tasolle kuin Hornady 230gr FMJ/FP luodin kanssa, voidaan lähteä liikkeelle 3,7 grainin ruutiannoksesta. Rihlakosketuksesta lisää hieman myöhemmin. ESIMERKKI: TUNTEMATON LUOTI PISTOOLINPATRUUNASSA .45 Auto -kaliiperiseen aseeseen ladattiin patruunoita 4,0 grainilla Hodgdon Clays ruutia ja Semi Wadcutter tyyppisellä Speer 200 gr TMJ -luodilla, luodin pituuden ollessa 15,30 millimetriä. Latauspituutta ei kuitenkaan haluttu lyhentää kahta milliä itselataavan aseen syöttövarmuuden vuoksi, vaan luodit asetettiin 29,90 millin pituuteen. Entä jos tilanne onkin toisinpäin ja lyhyempi luoti vaihtuu pidempään. Kaikkia mahdollisia yhdistelmiä ei löydy latausoppaista, jolloin latausoppaiden tietoja on sovellettava. Luoti vaihdettiin lyhyempään 200 grainiseen Sierra FPJ-tyyppiseen jonka pituus oli 13,30 milliä. Ruutiannosta kasvatettiin sen vuoksi varovasti 0,2 grainilla 4,4 grainiin, jolloin päästiin 245 m/s nopeuteen, käytännössä samaan kuin vanhan luodin kanssa. Tällä latauksella saadaan nopeudeksi V3 218 m/s, josta voimme päätellä että kyseinen lataus on mieto. 39. Toisin sanoen, uuden luodin perä asettui 1,5 milliä lähemmäs hylsynsuuta, minkä vuoksi ruutiannosta kasvatettiin 5 prosenttia. WWW.REKYYLI.FI Uuden latauksen nopeudeksi V3 mitattiin 231 m/s, eli lähtönopeus oli hieman haluttua alhaisempi. Erilaiset luodit ja ruudit tarjoavat jälleenlataajallle lukemattomia vaihtoehtoja
Tällaista luotia Hodgdon:n latausopas ei tunne, lähimpänä ovat Sierra SP 63 gr ja Sierra Matchking 69 gr. Bergerin kevyeksi rihlakosketuspituudeksi määritetään ensin 58,10 milliä. Raskas luoti ei myöskään aina ole pisin. Näin ollen, kitkapinta on Bergerissä luodin muodon vuoksi hieman Sierraa suurempi. Näistä valitaan vertailuluodiksi raskaampi ja pidempi 69 gr Matchking. Latauspituus määritetään tällöin 58,5 milliksi, jolloin saadaan aikaan kohtuullisen voimakas rihlakosketus. Tällä latauksella luodille kertyi nopeutta keskimäärin 875 m/s. Luodin painon lisäksi pituus on erittäin merkittävä tekijä erityisesti suorahylsyisissä käsiassepatruunoissa. Se nostaa luodin liikkeelle saamiseksi tarvittavaa painetta merkittävästi, toisin sanoen paloti-. Tämä johtuu siitä, että luodin liikkeelle saamiseen tarvittava painetaso, "starttipaine", on alemmassa kuvassa huomattavasti korkeampi kuin ylemmässä, jossa luodilla on useiden millimetrien vapaahyppy ennen rihlauksen alkamista. LUODIN PITUUS, ASETUSSYVYYS JA ETÄISYYS RIHLOIHIN OVAT PAINON OHELLA ERITTÄIN TÄRKEITÄ TEKIJÖITÄ LATAUSKEHITTELYSSÄ. grainia maksimipaineen pysyessä vielä alle CIP-normin määrittelemän maksimin. Ulkoballistiikkaohjelman mukaan luodin nopeus 300 metrissä on tällöin noin 600 m/s, minkä katsomme riittäväksi pahvitaulun puhkaisemiseen. Berger myös täyttää suhteessa hieman suuremman osan hylsyn ruutitilasta kuin veneperäinen Sierra. Koska Berger on Hornadyä lyhyempi ja latauspituus latauksessamme Hornadyn ohjearvoa suurempi, uskaltaudumme lisäämään ruutiannosta vielä 0,5 grainilla. Latauksella 24,5 grainia Bergerille saatiin nopeudeksi V3 811 m/s. Lähtönopeus hyppää tällöin jo 905 metriin sekunnissa. Ruutiannosta kasvatettiin ensin 1,0 grainilla, jolloin nopeutta kertyi jo 845 m/s ja aseen latauskoneisto alkoi toimia normaalisti. Tällöin lähtönopeutta kertyi jo 881 m/s ja osunta oli erinomainen. Toisin sanoen, latauskokeilu aloitetaan luoti 0,7 milliä irti rihloista. Vasemmalta oikealle: .224" Nosler Custom Competition 52gr, .224" Nosler Ballistic Tip 50gr, .451" Berrys TMJ 185gr, .451" Nosler JHP 185gr. Kun ruutiannosta kasvatetaan nyt 0,3 grainilla ja latauspituutta 0,97 millimetrillä, ollaan tilanteessa, josta lähdimme liikkeelle. ESIMERKKI: TUNTEMATON LUOTI KIVÄÄRINPATRUUNASSA .223 Remington kaliiperiin halutaan ladata patruunoita 64 grainisella Berger Match luodilla ja käytettävissä on Hodgdon BL-C(2) -ruutia. Lataus on selvästi hyvin mieto, sillä itselataavan aseen latauskoneisto ei jaksa ladata uutta patruunaa lippaasta patruunapesään. Tämän vuoksi latauskokeilu päätetään aloittaa latauspituudella 57,40 milliä. Vaikka ruutitila kasvaa latauspituuden kasvaessa, rihlakosketusta käytettäessä ruudin määrää tulee vähentää. la alkaa laajeta vasta huomattavasti suuremman paineen vaikutuksesta. Havaittiin, että oppaasta löytyy Hornady 60 gr V-max luoti, joka on hieman kevyempi mutta selvästi Bergeriä pidempi. Berger on noin 2 milliä Sierraa lyhyempi sekä 5 grainia kevyempi, mutta Berger on tasaperäinen Sierran ollessa veneperäluoti. Ruutiannosta pudotettiin edellä kerrotun vuoksi 1,5 grainilla 25,5 grainiin. Latauksen painetaso vaikutti kuitenkin edelleen melko miedolta, jolloin ryhdyttiin tutkimaan latausopasta uudemman kerran. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vaikka luoti asetetaan ulommas ja ruudille jää enemmän tilaa hylsyssä, ruutiannosta on pienennettävä kasvaneen luodin liikkeellelähtöpaineen, "starttipaineen" takia. Koska lataus oli edelleen mieto, ruutiannosta kasvatettiin vielä 1,0 grainia 26,5 grainiin ja samalla Sierra 69 gr -luodin maksimilataukseen. Todettakoon, että kyseinen yhdistelmä sallisi ruutiannoksen 28,0 Rihlakosketusta voidaan käyttää mainiosti monissa manuaalisesti ladattavissa aseissa. Toisin sanoen, 25,5 grainin ruutiannoksella, mutta luoti asetettuna rihlakosketukseen saavutettiin lähes sama lähtönopeus kuin ilman rihlakosketusta 26,5 grainilla ruutia. WWW.REKYYLI.FI RIHLAKOSKETUS Koska edellä kehitellyltä .223 Remington lataukselta haettiin mahdollisimman hyvää osuntaa, päätettiin kokeilla luodin lataamista rihlakosketukseen ja aseen lataamista manuaalisesti kaasuportti suljettuna. Hornadylle kerrotaan maksimiannokseksi 27,0 grainia latauspituudella 57,20 milliä. Tässä vaiheessa voidaan todeta, että lähtemällä liikkeelle Sierraluodin aloituslatauksella luoti rei40 lusti irti rihloista, ollaan turvallisella alueella. Hodgdonoppaan mukaan aloituslataus 69 gr Sierralle on 24,5 grainia ja maksimi 26,5 grainia latauspituudella 56,80 milliä
Nostettaessa ruutiannos 26,0 grainiin, lähtönopeus nousi 899 metriin sekunnissa. Rihlakosketusta lukuunottamatta, pullonkaulaisella, suhteessa suurehkolla hylsyllä varustetuissa kiväärinpatruunoissa luodin asetussyvyyden vaikutus paineeseen ja lähtönopeuteen on yleensä selvästi pienempi kuin pienikokoisilla, suorahylsyisillä pistoolinpatruunoilla. MASSIIVILUODIT Massiiviluoteja käytetään vähän, lähinnä kiväärikaliiperien metsästyspatruunoissa joiden laukausmäärä on hyvin pieni rata-ampujiin verrattuna. Tätä ominaisuutta on tosin eräiden valmistajien toimesta pienennetty sorvaamalla luotiin useita poikittaisia uria, esimerkiksi Barnes Banded Solid. Massiiviluotien käytännön ongelmaksi muodostuu usein rihlannousu. Hanki ennemmin laadukas mekaaninen puomivaaka samalla rahalla, vaikka se tuntuisi kuinka vanhanaikaiselta tahansa. Niiden erityispiirteiden vuoksi on kuitenkin paikallaan käsitellä massiiviluoteja erikseen. Hylsyn ruutitilan suurentuessa suuremman latauspituuden vuoksi, on monesti mahdollista myös siirtyä käyttämään progressiivisempaa ruutia. Massiiviluodit valmistetaan aineesta, jonka tiheys on merkittävästi lyijyä pienempi, yleisimpänä kupari. Massiiviluodin peruserot lyijysydänluotiin ovat merkittävästi suurempi pituus sekä suurempi kovuus. Tämän vuoksi luodin takapään paikka hylsyssä on tärkeä tieto. Molemmat massiiviluotien erityispiirteistä tulee ottaa huomioon niitä ladattaessa. Rihlakosketusta voidaan mainiosti käyttää manuaalisesti ladattavissa aseissa. Kuvassa kirjoittajan Dillon D-Terminator -digivaaka ja 64 graininen Berger .224" luoti. WWW.REKYYLI.FI 41. Kokemukseni mukaan edullisia digitaalivaakoja kannattaa välttää. Näin menetellen luodin kokonaispituus tosin kasvaa entisestään luodin massan pysyessä ennallaan, mutta kokemukseni mukaan uritetuilla luodeilla saavutetaan hieman alhaisempi painetaso urattomiin verrattuna. Pyöreäkärkinen ja reikäpäinen pistoolinluoti saattavat olla hyvinkin eri pituisia, vaikka niiden paino ja kaliiperi olisikin sama. En suosittele massiiviluotien lataamista rihlakosketukseen lainkaan. Samanpainoinen, mutta huomattavasti pidempi luoti vaatii tiukemman rihlannousun vakautuakseen. Monissa käsiasepatruunoissa luodin perän alle jäävä ruutitila vaikuttaa voimakkaasti paineeseen ja lähtönopeuteen. Yleisellä tasolla sanoisin, että mikäli valitaan aloituslataukseksi massiiviluodin kanssa samanpituisen ja samanmuotoisen (ja samalla raskaamman) lyijysydänluodin aloitusarvo, ollaan turvallisella alueella. Siitä johtuen, massiiviluoti on huomattavasti vastaavanmuotoista ja -painoista lyijysydänluotia pidempi, jolloin sen ohjauspinta on myös pidempi ja siten kitka piipun ja luodin välillä on suurempi. Oman kokemukseni mukaan ainakin RCBS ja Dillon merkkiset digitaaliset ruutivaaat ovat laadukkaita ja luotettavia. Kirjoittaja tai toimitus eivät ota vastuuta artikkelin tietojen soveltamisesta. TÄSSÄ ARTIKKELISSA MAINITUT LATAUKSET ON KEHITETTY JA KOEAMMUTTU SEURAAVILLA AMPUMAASEILLA: .223 Remington, Uronen Precision AR-15, 18" piippu .45 Auto, Les Baer Custom Concept V, 5" piippu Erityisesti edullisempia digivaakoja kannattaa välttää ja hankkia mieluummin perinteinen mekaaninen puomivaaka. Tasa-aineisessa massiiviluodissa ei ole lyijysydänluodin tapaan pehmeää sydäntä, joka antaa periksi luodin tunkeutuessa rihloihin. Huomaa, että massiiviluodilla ei yleensä ole mahdollista päästä yhtä korkeaan lähtönopeuteen kuin vastaavan painoisella lyijysydänluodilla. Tämä kannattaa tutkia valittaessa luotia omaan aseeseen. VÄLINEISTÄ Latausten kehittelyssä erityisen oleellinen väline on luotettava ruutivaaka ja siksi suosittelen lämpimästi investoimaan laadukkaaseen ruutivaakaan heti alussa. Mielestäni suurimman metsästykseen suunniteltujen massiiviluotien valmistajan, Barnes Bullets:n, antama ohje asettaa luodit .05" eli noin 1,3 millimetriä irti rihloista, on hyvä. Sitä käytettäessä tulee kuitenkin huomioida vaikutus lähtönopeuteen ja paineeseen ruutiannosta pienentämällä. Eri vaakojen luotettavuus, tarkkuus ja käyttöominaisuudet poikkeavat merkittävästi toisistaan. Monessa tapauksessa sillä on havaittu olevan osuntaa parantava vaikutus
Valovoima on toisaalta siitä ongelmallinen asia, että se ei itsessään ole tae siitä, että tähtäin sopii pimeään. Valovoima on kuitenkin myös yleinen käsite, jolla tarkoitetaan optiikan tasapainoa käyttöympäristön valomäärän hyödyntämisessä. VALON LÄPÄISY Yksi tärkeimmistä eroista hyvien ja huonojen tähtäinputkien välillä on linsseissä ja niiden kyvyssä päästää valo lävitseen. Elämme uudistusten aikaa, eli optiikka muuttuu huimaa vauhtia sen aiempaan muutosnopeuteen verrattuna. Tätä tukee erityisesti se seikka, että niin hyvissä kuin huonoissa tähtäinkiikareissa ulWWW.REKYYLI.FI. Valovoima yhdistetään yleensä isoon objektiivilinssiin ja korkeaan laatuun ja tämä pitää hyvin pitkälle paikkansa. Perusasiat kuitenkin ovat ja pysyvät, joten niitä väännetään nyt rautalangasta. Optiikka aseen tähtäinkaukoputkena ei periaatteessa eroa mitenkään muusta optiikasta. siitä, että tähtäimessä ei voida koskaan käyttää näkökentän kannalta optimaalisinta silmäetäisyyttä. Tähtäimenä optiikkaan joudutaan aina tekemään kompromisseja johtuen mm. Nyt kes42 TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ kitymme nimenomaan näihin termeihin ja niiden sisältöön ja merkitykseen. VALOVOIMA Valovoima on nykyään kyttäysmetsästyksen yleisyydestä johtuen päällimmäinen puheenaihe optiikasta puhuttaessa. Nämä kaikki tekijät ovat luonnollisesti yhteydessä toisiinsa, eli yleensä asiat tulevat toistensa kustannuksella. Toisin sanoen tähtäimen valovoimalla tarkoitetaan sitä, että kuinka paljon valoa tähtäin tuo silmään. Valovoimaa tarvitaan periaatteessa sen vuoksi, että ihmisen silmälle saataisiin riittävästi informaatiota kohteesta. Ainoa ero on, että kyseinen laite on aseen tähtäin. Kyseessä on paremminkin optiikan teoreettinen sopivuus käytettävään tehtävään. Tämän valon määrä riippuu ympäröivän valon määrästä, tähtäimen valonläpäisystä, tähtäimen kyvystä kerätä valoa ja tähtäimen kyvystä suurentaa kuva aistielimelle. Myös tähtäinristikko heikentää osaltaan optiikan suorituskykyä ja tähtäinristikon säädettävyys tekee laitteen rakenteesta monimutkaisemman. Periaatteessa käsite valovoima voidaan muotoilla seuraavasti: mitä valovoimaisempi tähtäin on, sitä enemmän ja sitä yksityiskohtaisempaa informaatiota kohtees- ta silmälle saadaan tuotettua. RAUTALANK A OPTIIKAN HÄMÄRÄOMINAISUUDET Optiikka on aihealue, joka on tällä hetkellä kohtuullisen kuumasti kaikkien ampujien ja metsästäjien huulilla. Näistä eroista huolimatta tähtäinoptiikasta keskustellaan vakiintuneilla termeillä
Kyseessä on siis kontrasti, eli mitä selkeämpi ero taustalla ja ristikolla on, sen paremmin se on havaittavissa valon vähentyessä. Tähän vaikuttaa myös tähtäimen valovoima. Tällöin puhutaan yleensä optiikan laadusta, mutta laatukin perustuu joihinkin teknisiin tekijöihin. Myös ristikot molemmissa on sovitettu ensisijaiseen käyttötarkoitukseen ja kummastakaan ei ole hoitamaan toistensa tehtäviä. nä siitä, että kaikki hyvätasoiset peruskiikaritähtäimet alkavat olla kohtuullisen hyviä hämärässä optiikkansa puolesta. Tämä määrä on tosin sellainen, että sitä ei edes huomaa tähtäinkiikarin kuvaa tarkasteltaessa. Zeissin mainosmateriaalissa kuvataan hyvin nykyaikaisen valaistun ristikon toimintaa. Piirtoterävyydellä on merkitystä, koska mitä vähemmän informaatiota kohteesta on saatavana valon muodossa, sitä oikeellisempana tämä informaatio silmälle välittyy piirtoterävyyden ollessa kunnossa. Pimeässä valaistu ristikko auttaa näkemään sen kohdan, johon ristikon keskikohta osoittaa. Pinnoitteilla saadaan myös suodatettua valosta pois silmää haittaavia värisävyjä. Nykyäänkin tämä on kulmakivi optiikan laadulle, mutta tämän lisäksi linssien suorituskykyä on onnistuttu menestyksellä parantamaan erilaisilla pinnoitteilla. Vastoin monia ajatuksia, paras valo silmän kannalta on sellainen, jota on hieman suodatettu lisäämällä tähtäimeen keltaista sävyä. Samalla hennompi ristikko sallii suuremman valomäärän silmään, eli ristikko itsessään ei peitä kohdetta niin paljon kuin ennen. Nykyään on täysin mahdollista, että optiikan puolesta kohde näkyy, mutta tilanne jää käyttämättä, koska ristikko ei näy. Tämä siis huomioiden niiden ulkoiset ominaisuudet, kuten linssien koko. Iso objektiivilinssi on toisessa keräämässä valoa pimeän rajamailla ja toisessa isolla linssillä tuetaan ison suurennoksen päiväkäyttömahdollisuutta. Mikään autuaaksi tekevä asia hyvä ristikkokaan ei tietenkään ole, sillä optiikan keräämä valon määrä vaikuttaa myös siihen kuinka hyvin ristikko näkyy taustaa vasten. Tässä on hyvä muistuttaa, että käytäntö ja teoria eivät aina kulje käsi kädessä, eli hyvässäkin optiikassa voi olla ominaisuuksia, jotka rajaavat sen käyttöä. Tästä syystä ristikot on ollut mahdollista jättää avoimemmiksi keskeltä. KOHTEEN NÄKEMINEN JA TÄHTÄÄMINEN Tähtäimen piirtoterävyys vaikuttaa voimakkaasti siihen kuinka tarkkana kuva saadaan silmälle. Tämä on sallinut ristikon "keventämisen", koska ristikon erottaminen taustasta tavanomaisesti ei ole enää niin oleellista. Tämä johtuu lähinWWW.REKYYLI.FI Tässä on saman valmistajan kaksi päällisin puolin samankaltaista kiikaritähtäintä, joiden ominaisuudet on kuitenkin sovitettu selkeästi eri käyttötarkoituksiin. Ennen vanhaan linssien laatu perustui ainoastaan linssien hionnan laatuun. Toisaalta optiikaltaan vaatimattomampikin tähtäinkiikari saattaa olla erinomainen jos sen ristikko on hyvin näkyvä. Toisin sanoen tähtäin, jossa on hyvä piirtoterävyys, valonläpäisykyky, suurennos ja riittävä ulostulopupilli, tuottaa silmälle mahdollisimman paljon informaatiota kohteesta. koiset ominaisuudet saattavat olla keskenään samanlaiset, mutta käytännössä keskinäinen ero voi olla järkyttävän suuri. Valon määrän vähentyessä kuvan kontrasti vähenee ja ääriviivojen hahmottaminen vaikeutuu ja tällöin nimenomaan sillä on merkitystä, miten tarkkaan vähentynyt informaatio on havainnoitavissa. Pinnoitteiden tarkoituksena on estää valon heijastumista linsseistä ja täten suurempi osa kerätystä valosta saadaan toimitettua kiikaritähtäimen läpi. Tähtäinkiikareissa itse kohteen näkeminen ei ole enää nykyään niin korostetussa asemassa kuin ennen. Siinä missä vanhemman aikakauden ristikoissa luotettiin paksuihin tolppiin, ei ristikoiden valaisun myötä tähän ole enää tarvetta, vaan hämärässä nojataan nimenomaan valaistuun pisteeseen. Vanhoissa ristikoissahan on oleel43. Toisin sanoen hämärässä hyvin näkyvän ristikon tulee olla joko mahdollisimman musta ja paksu tai vaihtoehtoisesti sen tulee olla valaistu. VALAISTU RISTIKKO Syy valaistun ristikon yleistymiselle on ristikon näkemisen helpottaminen. Nykyään hämäräkäytön ongelmat tulevatkin useimmin esiin siinä, että miten tähtäinkiikareiden tähtäinristikot ovat havaittavissa
Samaten, mitä laadukkaammasta hämärä-/pimeäputkesta on kyse, niin sitä himmeämmäksi valaisun saa säädettyä. Koska mitä vähemmän valoa on, niin sitä vähemmän ristikkoa voi valaista ilman ristikon ja taustan välistä liiallista kontrastia. Tässä suhteessa oikeasti hyviä putkia on hyvin vähän ja skaalan molempien päiden hallinta kunnolla onnistuu vielä tätäkin harvemmalta putkelta. ULOSTULOPUPILLI Kiikaritähtäimen ulostulopupillin likiarvon voi jokainen laskea itse tähtäimestään. RAUTALANK A lisen tärkeää, että koro ja sivu ovat havaittavissa itse kohteen sivuilla ja tästä johtuen hämärään suunnatuissa kiikaritähtäimissä on yleensä paksut sivutolpat ja vähintään paksu alatolppa. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että mitä laadukkaampi putki on, sitä selkeämmin ristikon valaistu osa erottuu päivänvalossa ja sitä terävämpireunainen se on. Lääkkeenä tähän olisi valotehon vähentäminen, mutta käytännössä tämä on usein tavattoman vaikeaa, sillä valaisun säädöistä ei tahdota millään saada aikaan riittävän himmeitä pimeää ajatellen. Keskeltä ristikot ovat avoimempia, jotta ne eivät peittäisi kohdetta. Liiallinen kontrasti ristikossa mielletään yleensä 44 siten, että valopiste häikäisee silmän. Yleensä riistaeläimet tai maalitaulut ovat päivänvalossa taustaan nähden tummia, joten osuman sijoittaminen sopivasti valaistulla ristikolla on nopeampaa ja helpompaa. Koro määritetään tällöin sivutolpilla ja osuma on niiden yläreunassa, eli näkemisestä johtuva tähtäysvirhe on tullut kompensoitua. WWW.REKYYLI.FI. Ase kohdistetaan tätä ristikkoa käytettäessä siten, että osumat ovat alatolpan kärjessä ja tällöin ne ovat sivutolppien keskilinjan yläpuolella, eli tolppien ylälinjassa. Valoisassa pätevät samat säännöt kuin pimeässäkin, eli piste on selvästi helpompi kohdistaa kohteeseen kuin tumma ristikko. Se lasketaan jakamalla etulinssin halkaisija tähtäimen suurennuskertoimella. Saksalainen ristikkotyyppi numero 1 on klassinen esimerkki siitä, että ristikolla pyritään ikään kuin huijaamaan silmää. Pimeässä kohteen ääriviivat sekoittuvat taustaan sitä enemmän mitä vähemmän kohteen ja taustan välillä on kontrastia ja tästä johtuen osumia painetaan alas, eli kohtaan jossa eläimen massakeskeispiste näyttäisi olevan. Valoristikko voi toimia myös koko ideaa vastaan, eli olosuhdeskaalan vaikeamman ääripään hallinta voi jopa vaikeutua silloin kun käytössä on valaistu ristikko
Mutta käytännössä numeroarvot eivät kerro kaikkea: jos samat numeeriset arvot sisältävät putket laitetaan rinnakkain, ne ovat yleensä aina asetettavissa paremmuusjärjestykseen eri osa-alueidensa puolesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tällöin kohde olisi nähtävissä parhaiten. Yleisesti 56 mm etulinssiä pidetään standardina kyttäyskiikareissa, mutta jos yleiskäyttö, aseen ulkoiset mitat tai aseen painotus painavat vaakakupissa, niin tällöin 50 mm on parempi vaihtoehto ilman, että hämäräominaisuuksissa annettaisiin kohtuuttomasti periksi. SITÄ SAA MITÄ TILAA Optiikan valinnassa ensimmäinen sääntö on hinnan ja laadun kulkeminen käsi kädessä. Optiikan laadun arvioiminen pelkästään hinnan ja nimen perusteella on haasteellista, että optiikkaa on mahdotonta arvioida silmämääräisesti ilman vertaamista johonkin toiseen. Joissain yhteyksissä käytetään myös mittaria "twilight factor", eli suurennoskertoimella kerrotaan linssin halkaisija ja tästä tulosta lasketaan neliöjuuri. Muistisääntönä on, että silmän kannalta optimaalisin ulostulopupillin halkaisija on seitsemän millimetriä. Tolpat eivät enää peitä niin paljoa ristikon keskeltä kuin ennen. KOMPROMISSIT Kompromissit ovat ikäviä, mutta valitettavasti tähtäinkiikareihin pätee sama perussääntö kuin lähes kaikkeen muuhunkin: ilmaisia lounaita ei ole olemassa. Tämän ristikon tyyli on muuttunut periaatteessa eniten siitä alkaen kuin ristikoiden valaisu on tullut mahdollistamaan ristikon keskustan havaitsemisen pimeässä. Tällöin maksimaalinen hyödynnettävissä oleva ulostulopupilli laskee noin kuuden millimetrin paikkeille ja toisinaan jopa sen alle. Lisäksi tulee muistaa, että tähtäinkiikareiden sopivuuksissa on henkilökohtaisia eroja johtuen silmän fysiologian eroavaisuuksista. KOKONAISUUSRIIPPUVUUS Optiikka on hankala aihe purettavaksi eri osa-alueisiin, koska se on tavattoman riippuvainen kokonaisuutena kaikista eri tekijöistä. Esimerkiksi optiikan valovoiman muodossa saavutettavat edut voivat kostautua pahasti asennettavuudessa tai aseen painotuksessa. Toisin sanoen 3-12x56-kiikaritähtäimen optimaalisin suurennos pimeässä olisi teoriassa "8", mutta käytännössä kohteen saattaa nähdä paremmin hieman isompaa suurennosta käytettäessä. Toki tunnetuilla laatumerkeillä hinta vastaa pitkälti laatua, mutta myös valitettavan paljon kuraa on ostettavissa kovaan hintaan. Ulostulopupillin laskemisen perusteella on mahdollista optimoida silmälle tulevan valon määrä. Syitä tähän on monia, mutta päällimmäisenä esiin tulee aistielimemme, eli silmä, joka ei ole mittari, vaan ulkoisen ärsykkeen aistinelin. Jos ajatellaan jotain osa-aluetta yksittäisenä muuttujana, niin yleensä tämä tekijä ei ole autuaaksi tekevä. Toisinaan taas edullisestikin saa hyvää tavaraa, mutta tämä on enemmän poikkeus kuin sääntö ja kaikki riippuu aina siitä, että mihin mitäkin verrataan. Iän myötä, kun silmä ei enää kykene ottamaan vastaan niin suurta määrää informaatiota kuin nuorempana, tämä lukema pienenee. Käyttötarkoitus, henkilökohtaiset ominaisuudet ja erot havainnointikyvyssä vaikuttavat siihen, mikä on käyttötarkoitukseen milloinkin sopivin tähtäin. 45. Tämän tekijän laskeminen ei kuitenkaan anna välttämättä todellista kuvaa pimeässä näkemisestä, sillä varsinkin kun suurennos menee liian suureksi etulinssin halkaisijaan nähden, alkavat havainnointivaikeudet valon puutteesta johtuen. Saksalainen ristikko numero "4" tai "4A" on nykyään kaikkein suosituin hämäräja yleiskäytössä. Kaiken muunkin pitää olla kunnossa, että homma toimii. Myös ristikon hämäräominaisuuksia parannettaessa joudutaan maksamaan hinta: usein tällainen ristikko peittää liian suuren alan kohteesta valoisan ajan pienriistapyynnissä. WWW.REKYYLI.FI Yleisimmät kompromissit, joita kiikarien kanssa tehdään, liittyvät hämäräkiikareissa objektiivin ulkohalkaisijan kokoon. Tämä pitää pääasiassa paikkansa, mutta valitettavasti yhtälö ei ole aivan näin suoraviivainen. Pääasiassa huomio optiikassa kiinnittyy numeerisiin arvoihin, koska ne ovat helpoimmin sisäistettävissä. Yleisohjeena optiikan vertaamiselle onkin, että kunkin käyttäjän on tehtävä päätelmät itselleen sopivasta tähtäinkiikarista itse, sillä kyse on subjektiivisista asioista. Optiikan arvioinnissa onkin kyse enemmän vertaamisesta kuin mittaamisesta. Yleensä kohteen näkeminen on kompromissi riittävän valon määrän ja mahdollisimman suuren suurennoksen välillä. On mahdotonta tehdä kovin pitkälle vietyä arviota optiikasta vain siten, että sen läpi katselee jotain kohdetta katselematta sitä myös jollain muulla. Tällä laskutavalla indeksiluku paranee aina sitä mukaa kun suurennus tai objektiivilinssin halkaisija kasvaa
Kirkkaaseen tulee hylsynpidin, mustaan muut työkalut. 46. Sama koruttomuus näkyy myös käyttöliittymässä ja oikeastaan kaikessa muussa paitsi laitteen toiminnassa. Työskentely on yhtä yksinkertaista kuin ovat välineetkin. Hylsynpidin ruuvataan paikoilleen Smartreloader-paketissa tulevaan välikappaleeseen, joka puolestaan kiinnitetään koneen istukkaan. LEE:n mittakara kierretään trimmausterään ja valmistelut on tehty. Laitteen kierrosnopeutta ei voi säätää, ja kierrokset nousevat heti katkaisimesta painettaessa huippuunsa. Laitetta voisi siis käyttää pienenä ruuvinvääntimenäkin. Kun messinkiä ei enää irtoa, on hylsy WWW.REKYYLI.FI Smartreloader Power Hand Tooliin liitetään työkalut kahdella erilaisella välikappalella. Vääntöä koneessa on mukavasti. TRIMMAAMINEN Hylsyjen trimmaamisessa hyödynnetään LEE:n yksinkertaista trimmausjärjestelmää ja sen kaliiperikohtainen mittakara ja hylsynpidin on löydyttävä omasta takaa. Tästä ei ole haittaa, koska kierrosnopeus on lähtökohtaises- TEKSTI: TERO KUITUNEN ti hidas. XT-Power Hand Tool ei vakuuttanut ensivaikutelmaltaan, koska sen ulkoinen olemus on muovisen koruton ja se on lelumaisen kevyt. Hylsy asetetaan pitimeen ja kiristetään paikoilleen. Hylsy pyörii ja terä sorvaa hylsyn suusta materiaalia. Nyt esittelemme kaksi erilaista lähestymistapaa hylsyjen trimmaamiseen. SMARTRELOADER EXTREME CASE PREPARATION KIT Smartreloader Extreme Case Preparation Kit sisältää "XT-Power Hand Tool" -koneen, joka vastaa pientä akkuporaa. Trimmaussorvien tilalle on rakenneltu konevoimalla toimivia laitteita, ja myös entistä manuaalisempia välineitä. LUKIJOIDEN PYYNNÖSTÄ : HYLSYT TRIMMIIN Hylsyjen trimmaaminen ja muut valmistelut uudelleen lataamista varten ovat monelle vastenmielistä hommaa, työlästä touhua, joka on pakko tehdä. Suoraan sanottuna olin varma, että se sanoisi sopimuksen irti jo alkuunsa. Mittakara työnnetään hylsyyn ja painetaan "poran" nappia. Se on mukavasti käteen sopiva laite, johon kärjet tulevat pikaistukalla
Kara vedetään ulos ja hylsyn suu viimeistellään viistämistyökalulla (Deburring Tool). dä tarvittavan viisteen. Myös pääosaa esittävä Power Hand Tool on toimiva laite. Deburring-työkalussa on optio myös siihen että sisäpuolista viistoa käytetään koneellisesti. 47. Vaikka nallitaskuissa ei krimppiä olisikaan, kannattaa viiste tehdä, koska se helpottaa nallittamista ja parantaa työn laatua. NALLITASKUT KUNTOON Pakettiin kuuluu myös toinen välikappale "Multi Purpose Lock Stud", jossa on kierteytetty reikä muita työkaluja varten. Trimmaamisen ensimmäinen vaihe on kiristää hylsy paikoilleen. Tulos on siisti. Tälle työvaiheelle on suoranaista tarvetta vain niillä, jotka pyrkivät täydellisen yhdenmukaiseen lataustulokseen, suurinosa lataajista ei näitä harjoja kaipaa. Vähintään poistetaan lyhennyksessä syntyneet purseet, mutta tavallisesti tehdään hieman viistettäkin. Toimintatapa on sama kuin edellä, mutta nyt käyttäjä joutuu itse annostelemaan työstön määrää. Nallitaskujen yhdenmukaistamiseen on työkalut sekä isolle että pienelle taskulle. Käytännössä riittää, että koneen annetaan käydä sekunti pari, jolloin terä ehtii tehWWW.REKYYLI.FI HELPOTUSTA SUPISTAMISEENKIN Hylsyjen sisäpinnalla on palojäämiä edellisistä laukauksista ja usein laajennuskara takerteleekin hylsyn sisäpintaan vaikka hylsyssä olisi asiallinen määrä supistusrasvaa. Toisaalta, kun harjoja pyöritetään konevoimin, laskee kynnys tähänkin hommaan kummasti. Lyhentämisen jälkeen hylsyn suu viistetään sisä- ja ulkopinnalta. Seuraavaksi mittakara työnnetään hylsyyn ja sorvataan hylsyn suusta ylimääräiset pois. Yhden nallitaskun käsittely vie muutamia sekunteja. Katkaisija on keinuva nappi, jonka yläreunasta painamalla kärki pyörii eteenpäin ja alareunasta taakse. Kärjen varressa stopparirengas, jonka sijaintia voidaan muuttaa helposti ja näin taskusta saadaan halutun syvyinen. Kun kärki on paikoillaan ja säätö kohdallaan, terä työnnetään nallitaskuun ja annetaan koneen tehdä työnsä. Sisäpuolinen viiste helpottaa luodittamista ja ulkopuolisella on pieni vaikutus aseen syöttövarmuuteen. PARI HEIKKOUTTA Kaiken kaikkiaan Smartreloaderin työkalusarja on ollut todella positiivinen yllätys. Joskus nallitaskuissa on tehtaan jäljiltä krimppiä, joka haittaa uudelleen nallittamista. Palojäämien poistamiseen on paketissa kolme harjaa. Terät vakuuttivat heti ja eräs kokenut lataaja totesikin, että "tämähän kannattaa ostaa jo näiden terien vuoksi". Paketista löytyvät välineet tähänkin ongelmaaan ("Reamerit"). Huom! Mittakara ja hylsynpidin ovat LEE:n valmistetta, eikä niitä tule Smartreloaderin paketissa. Kahvan alareunassa on pääkatkaisija, jonka ala-asennossa palaa myös työvalo. palautettu mittoihinsa
Lyhennyspituus määrittyy karalla, jonka päässä oleva piikki tulee läpi hylsyn liekkireiästä. Suurempien määrien kanssa tai villikissahylsyjä reilummin lyhennettäessä saa laturin piuha olla jatkuvasti laitteessa kiinni. Kolmantena vikana on, että hylsyillä on paha tapa irrota pitimestä kesken kaiken. Samalla viistin hylsyjen suut sisä- ja ulkopuolelta ja lopuksi erillisenä työvaiheena kävin läpi nallitaskut. Massatuotantoa kaipaavalle, esimerkiksi toimintaampujalle, se on kuitenkin turhan hidas menetelmä. WWW.REKYYLI.FI. Itse trimmaustapahtumassa matalista kierroksista on suurin ilo. "Avataan rengasta asetetaan hylsy kiristetään rengas samalla kun huolehditaan että hylsy pysyy paikoillaan" -ketjun toistaminen on vaivalloisempaa kuin hinnakkaammilla kilpailijoilla. Smartreloaderinkin nyt hyödyntämä LEE:n trimmaussysteemi on äärimmilleen yksinkertaistettu. Näistä syistä olin jo itse luopunut LEE:n systeemistä. Ja kun tätä aletaan trimmata, vatkaa hylsy epäkeskeisesti. Tuloksena on loiva ja pykäläinen viiste, joka on ainakin visuaalisesti ruma. 48 Työvalona on valkoinen led. SMARTRELOADER EXTREME CASE PREPARATION KIT Valmistuttaja: Prima Armi srl, Italia Valmistusmaa: Kiina Hinta: 88 euroa Maahantuoja: Nordis Oy, (06) 431 0301 Leen trimmeri on tietyllä tapaa jo käsite: sitä inhotaan kokeneiden lataajien keskuudessa. Tätä tapahtuu käsin väännettäessä ja varsinkin kun hylsyn pidin on kiinni akkuporassa. Mutta silti käsin vääntämien käy rasittavaksi. Aikaa tähän projektiin meni hieman alle tunti. Nyt kokemusta on kertynyt jo enemmän ja uskoisin, että sitä tulee jatkossa lisää. Heti alkuun huomasin, että ainakin kaksi edellä mainituista ongelmista on vältettävissä helposti. Esimerkiksi .222/.223:n hylsyn suu on niin kapea, että se osuu terän pohjalle, jossa leikkaavien pintojen kulma on kääntymässä kohti runkoa. Vaivan lisäksi kiristysvaiheessa hylsy muljuaa usein pitimessä ja päätyy lopulta pitimen toiseen reunaan. Nyt hylsy on lyhennetty. Jos terä haukkaa hiemankin, hylsyn kanta pyörähtää ja kampeutuu irti. Mainittakoon, että lyhyen tutustumisen jälkeen käsittelin 80 hylsyn sarjan, jolloin yksi hylsyistä irtosi pitimestä ja jouduin kiinnittämään sen uudelleen. Terän yläpuolella näkyvä musta rengas on säädettävä rajoitin, eli taskujen syvyyden voi määrittää käytettävien nallien mukaan. Nallitaskujen viistäminen käy myös näppärästi siihen tarkoitetuilla työkaluilla. Mittaisin 10 hylsyn otoksen, jonka perusteella mittaheitot olivat alle 0,1 mm. Ensinnäkin trimmerin pyöritteleminen paljain sormin on raskasta ja tympeää pidemmän päälle. Toinen seikka on hylsyjen kiinnittämien pitimeen. Hylsy ja pidin pysyvät paikoillaan, joten hylsy keskittyy oikein. Terä toimii hienosti esimerkiksi .308 Win -hylsyillä, mutta pienemmillä ei niinkään. Kuinka suurta vahinkoa akulle tässä tehdään, jää nähtäväksi tulevaisuudessa. Kokemusten mukaan akullisella valmistelee noin 40 suunnilleen mitoissaan ollutta hylsyä. Hiemankin varomattomammin toimittaessa (liikaa voimaa, liikaa kierroksia, liian ahne syöttönopeus) ja irtoaminen on lähes varmaa. Tämä työ kannattaa tehdä, jotta jatkossa nallit menevät paikoilleen paljon helpommin. Mutta on paketissa myös pari heikkoutta. Tämähän kuulostaa mainiolta, joten miksi systeemistä ei pidetä. Koska kierrosluku on matala, voi näin tehdä melko huoletta ja ilman riskiä sormien vammautumisesta. Smartreloaderin paketti on kuitenkin palauttanut osan uskosta. Pienempi ongelma on Deburing Tool ja sen ulkosivun viistin. Tätä helpottamaan on tarjolla puinen pallo otepinnaksi ja tokihan sillä ergonomia on parempi. LEE:STÄ SMARTRELOADERIIN Hylsyn kaulaosan puhdistamiseen on kolme eri kokoista harjaa. Nallitaskut saadaan mittoihin "Primer uniformereilla". Terä lastuaa rauhallisesti ja jos käyttäjä ei tee radikaalia virhettä, hylsy pysyy paikoillaan. Niistä merkittävin on akku, josta vääntö loppuu kohtuullisen nopeasti. Myös hylsyjen suut olivat leikkaantuneet suoraan. Kun karan liitetty terä on jyrsinyt hylsyn suusta pois riittävän määrän metallia, piikki törmää hylsynpitimen pohjaan. Lee-Smartreloader-yhdistelmä toimii yllättävän hyvin ja sopii mainiosti erityisesti pienten hylsymäärien käsittelyyn. Työskentely on leppoisaa ja vaikka katselin samalla televisiota, oli tulos täysin kelvollinen. Miksi. Kun hylsy on asetettu pitimeen, tartutaan pitimen otepintaan ja käytetään laitteen moottoria kiristämiseen. Smartreloaderin terä lastuaa rauhallisesti, kun LEE:n vastaava haukkaa. Otepinnat on karhennettu, mutta silti muutaman hylsyn jälkeen tulee stoppi. Smartreloaderissa on siis muutettu sen kulmaa. Lisäksi akkuporat ovat pääsääntöisesti turhan painavia ja kömpelöitä pitkäaikaisiin projekteihin
Kaikki tietävät mitä tapahtuu jos patruunan kaula on niin pitkä, että se vastaa etuosastaan patruunapesän etuosaan, mutta monellekaan ei ole selvää esimerkiksi se, että hylsyjen kaulojen pituusvaihtelu voi aiheuttaa suuremman lähtönopeusvaih- Tässä kuvassa trimmeri on irrotettuna viilapenkistä, joka on sen normaali jalusta. Näissä tapauksissa manuaaliset välineet puoltavat paikkaansa. TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ Hylsyjen trimmaaminen on monessakin mielessä äärimmäisen tarpeellista hyvän jälleenlataustuloksen saavuttamiseksi. HYLSYT TRIMMIIN: L.E. Hylsyn trimmauspituus säädetään trimmerin takaosan pituussäätöisestä ruuvista. 49. Hylsy on trimmerissä hylsynpitimessään. Yleensä riittävä tarkkuus saavutetaan aivan perusvälineillä, mutta toisinaan on lataamisen kannalta edullista käyttää aavistuksen tarkempia välineitä. Itse olen tottunut käyttämään manuaalisia ja erittäin tarkkoja välineitä erityisesti silloin, kun lataan patruunoita joko latauskokeiluja varten tai jos ladattavat erät ovat pieniä. WWW.REKYYLI.FI Erityisesti latauskehittelyssä, jota tässäkin numerossa käsitellään, on erittäin tärkeää, että patruunoiden painetasoihin eivät vaikuta hylsyjen keskinäiset poikkeavuudet. Lataustarkkuuden lisäämisen motiivina on aseiden käyntitarkkuuden maksimoiminen, mutta myös muut asiat puoltavat joskus tarkempien manuaalisten välineiden käyttöä. Hylsyn tilavuudella on erittäin suuri vaikutus siihen millaiset paineet patruunan sisällä vaikuttavat, mutta myös hylsyn kaulalla on tavattoman suuri merkitys luodin lähtönopeusvaihteluissa ja luonnollisesti painevaihteluissa. Hylsynpidin on kaliiperikohtainen ja joillain vähäisesti kartiomaisilla patruunoilla ammutuille ja uusille hylsyille täytyy olla oma hylsynpidin. WILSON CASE TRIMMER Pienten latauserien ja tarkkojen patruunoiden valmistamisessa ei yleensä käytetä konevoimaa
Wilsonin hylsytrimmeriin valmistajan muiden tuotteiden ohella IWA-messuilla pari vuotta sitten. Tämä toimii tavattoman hyvin varsinaisessa lyhentämisessä, mutta paljon muuta hylsylle ei voi tämäntapaisilla työvälineillä tehdä. L.E. Wilsonin trimmerissä on mahdollista hylsyn lyhentämisen lisäksi saada hylsynsuulle aikaan erittäin hyvin keskitetty hylsyn sisäpuolen viiste ja toisaalta myös nallitaskun kalvaminen ja yhdenmukaistaminen onnistuu tällä työvälineellä keskitetysti. Hylsyn trimmaaminen tapahtuu siten, että hylsyä ei keskitetä terään nähden pilotilla, vaan hylsynpidin keskittää hylsyn. IDEA LÄHTEE HYLSYNPITIMESTÄ Periaatteessa kaikissa tavanomaisissa trimmereissä hylsyn paikoillaan pitäminen perustuu hylsyn kantaan. Muihin trimmereihin verrattuna lyhennyspituuden säätäminen on helppoa ja nopeaa ja säätö pitää asetuksen jälkeen kutinsa. LYHENTÄMISEN JÄLKEEN Eräs tärkeimmistä asioista hylsyn lyhentämisen jälkeen on hylsynsuun sisäpuolen viistäminen. Toki tämänkin voi tehdä jos haluaa viisteestä täysin yhdenmukaisen syvyydeltään, mutta välttämätöntä tämä ei suinkaan ole. Ruuvin saa lukit50 Hylsyn lyhentämisen jälkeen on vuorossa jälleenlataamisen kannalta erittäin tärkeä vaihe, eli hylsyn sisäreunan viistäminen. Yksi perusero työn tarkkuuden lisäksi on myös se, että vaikka hylsy joudutaan näppäämään pitimeen työvaiheen ajaksi, on työvaihe vaivaton ja helppo hyvän tuntuman johdosta. Tämä johtuu yleensä juuri hylsyjen eroavaisuuksista kaulan osalta. tua paikoilleen erillisellä kuusiokoloruuvilla ja täten hylsyn asennuspituuden saa lukittua haluamaansa kohtaan ilman pelkoa siitä, että pituus muuttuisi kesken trimmaamisen. Käsivaralla tuntuma ei ole yhtä selkeä ja hylsynsuuta tulee murjottua helposti liian suurella voimalla ja lopputulos on usein epätasainen. Hylsynsuun viistäminen tapahtuu juuri samoin kuin lyhentäminen, paitsi, että hylsyä ei luonnollisesti tarvitse tukea pituutensa puolesta. Pituus on siis tämän ruuvin kannan ja leikkuuterän välinen etäisyys. Tämä helpottaa luodin asettamista ja parantaa tarkkuutta. Periaatteessa kyse ei ole ainoastaan hylsyn lyhentämiseen liittyvistä seikoista, vaan trimmerin monipuolisista käyttömahdollisuuksista myös muussa hylsyn valmistelussa. Wilsonin trimmerissä hylsynpidin on holkki, jossa on hylsyn seinämän mukainen "pesä" ja johon hylsy asetetaan. Tässä yhteydessä tarkkuuteen vaikuttaa lähinnä nallin asettamisen yhdenmukaisuus ja siitä johtuva syttymistilanteen yhdenmukaisuus. ERILAINEN LÄHESTYMISTAPA Tutustuin ensimmäistä kertaa L.E. Tämä vaikuttaa tavattomasti siihen, kuinka helppoa tai vaikeaa luodin asettaminen hylsyyn on. Periaatteessa enemmän on merkitystä sillä, että viisteestä tulee aina puhdas ja keskitetty ja siinä ei ole työstöjälkiä, joita lähes välttämättä on seurauksena manuaalisesti käytettäviä hylsynsuun viistoamistyökaluja käytettäessä. Hylsynsuulla tapahtuvat trimmaustoimenpiteet ovat tarkkuuden ja latausten painetason yhdenmukaistamisen osalta kaikkein tärkeimmät, mutta myös patruunan nallitaskulla on tavattoman suuri merkitys tarkkuuteen. Merkitystä viisteen laadulla on lähinnä patruunoiden ladattavuuden saralla ja toisaalta myös äärimmäistä tarkkuutta tavoiteltaessa. L.E. Trimmattaessa hylsyn lyhennyspituus määritetään siten, että hylsy asetetaan hylsynpitimeen ja trimmausterä asetetaan paikoilleen. telun kuin usein syytetty ruutiannostelijoiden heittotarkkuus. Latauksia kehiteltäessä on suorastaan hölmöä, jos hylsyistä johtuva ero on niin suuri, että ruutiannoksen hienoinen nostaminen pykälällä ei vaikuta lainkaan ja seuraava nosto pompauttaa paineet reilusti yläkanttiin. Tämä hylsynpidin toimii kitkalla, eli kun hylsy asetetaan tähän pitimeen, niin se ei pyöri siinä terän mukana vaan hylsyn kartiomaisuus kiristää sen riittävän pitävään otteeseen. Toisaalta tällä on merkitystä myös tarkkuuden osalta lähinnä kasa-ammunnassa, mutta tavanomaisesti enemmän merkitystä on juuri patruunan ladattavuuden helpottamisessa. Tämän jälkeen trimmerin toisessa päässä olevaa pitkittäisruuvia kiertämällä voidaan säätää hylsyn lyhennyspituutta. Tätä varten on saatavissa kalvain isolle ja pienelle kiväärinallille. WWW.REKYYLI.FI. Luoti asettuu helpommin suoraan suhteessa hylsyn kaulaan. Trimmerin erikoisuus on se, että se mahdollistaa myös hylsyn nallitaskun yhdenmukaistamisen. Tällöin huomasin näissä välineissä tiettyjä vahvuuksia, joita tavanomaisissa trimmereissä ei ole totuttu näkemään
WILSON CASE TRIMMER Valmistaja: L.E. Itselläni normaali kertalatausmäärä latauskohtaisesti vaihtelee muutamista koepatruunoista muutamiin kymmeniin patruunoihin silloin, kun kyseessä on joko metsästyslataukset tai kokeilupatruunat. LuonnollisestiWWW.REKYYLI.FI Viiste on tasainen ja symmetrinen. Nalli siis menee paikoilleen helpommin ja sytyttää tasaisesti asetettuna ruutiannoksen tehokkaammin. Pieniä sarjoja ladattaessa tällä manuaalisella ja helposti säädettävällä välineellä saa tehtyä tarvittavat työvaiheet samassa ajassa tai nopeammin ja työjäljen laatu on selvästi parempi. Erityisesti tällöin on mieletöntä ryhtyä säätämään kohdalleen monimutkaisempia laitteita, joiden edut tulevat esille lähinnä silloin kun ladattavaa on määrällisesti enemmän. Tämä puoltaa käyttöä erityisesti silloin kun ladattavat erät ovat pieniä. Etuna L.E. Tästä johtuen nallitaskuistakin saadaan aikaan keskenään samanlaisia. Nallitaskun työstöä varten valmistajalla on terä, joka tasaa varovasti nallitaskun pohjan ja pyöristää sen reunat. Nallitaskun kalvamisen vahvuutena on jälleen se, että hylsy on keskitetysti kalvaimeen nähden. Wilsonin trimmerissä on tälläkin kertaa se, että hylsynpidin pitää huolen hylsyn keskittämisestä ja työstöjälki on kauttaaltaan siisti ja yhdenmukainen. Mitään työstöjä tällä trimmerillä ei saa aikaan toispuoleisesti, vaan kaikki on siistin keskitettyä. kin käsiteltävien hylsyjen määrän kasvaessa yli "levylliseksi" alkaa työ olla tehokkaampiin laitteisiin verrattuna hitaansorttista ja missään nimessä näin tarkkoja latausmetodeja ei tarvitakaan esimerkiksi harjoituspatruunoille. KÄYTTÖNOPEUS Kuten aiemmin tuli sanottua, on L.E. lewilson.com/ Hinnat (Midway): Trimmeri: 72 euroa Hylsynpidin: 17 euroa (kaliiperikohtainen) Hylsynsuun viistin: 41 euroa (45º, saatavana myös 30º Berger VLD-luoteja varten) Nallitaskun kalvain: 51 euroa Maahantuonti ja myynti: Midway Suomi Oy, www.midwaysuomi.com KYYLI.FI RE 51. Wilson Inc. www. Käsivaralta tehtäessä työvaihe on vaikeampi toteuttaa siististi. L.E. Wilsonin trimmerin säätäminen äärimmäisen nopeaa
Putkessa yhdistyy miellyttävä koko, korkealaatuinen optiikka, laaja suurennusalue ja kaiken kruununa luodin lentoradan kompensointimahdollisuus. SWAROVSKI Z6i 2,5-15X44 P BT L (4A-i) HELPOMMIN ASENNETTAVA TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ HUIPPUPUTKI Päiväjahdeissa suurin mahdollinen valovoima ei ole aina tarpeen ja tätäkin ajatellen voi olla toisinaan järkevämpää hommata putki, jossa on vähemmän linssiä. Swarovskin Z6-malli on 2,5-15x56 kokoluokassa tällä hetkellä eri variaatioineen hämärä- ja pimeäkiikareiden ehdotonta huippua ja voidaan perustellusti sanoa, että kyseisten putkien kilpailijoiden taso on kaukana. Uusin malli valikoimassa on Z6i 2,515x44 P BT L, jossa on säilytetty isomman 56 mm:n halkaisijalla varustetun putken tekniset ominaisuudet, mutta etulinssiä on pienennetty. Näiden ominaisuuksien yhdistelmästä tuli heti mieleen pari erittäin potentiaalista käyttökohdetta suomalaisessa metsästyksessä. WWW.REKYYLI.FI Kuusinkertaisesta suurennuskertoimesta johtuen Swarovski Z6 on jokaisena mallina kilpailijoitaan monipuolisempi tähtäin. Tämä pätee 52. Periaatteessa tällä on mitättömän vähän merkitystä aseen kokonaispainon kannalta, mutta kun otetaan huomioon, että painon sijoittautuminen on kokonaan aseen piippulinjan yläpuolella, niin asia alkaa hahmottua. Onneksi hintakin on tämän mukainen, sillä muutoin muilla olisi hätää myytäväksi asti... X44 Hämärään ja pimeään tarvitaan tiettyjä ominaisuuksia, joita tässäkin lehdessä väännetään rautalangasta. Zeissilla. Matala asennettavuus on yksi perussyistä valita 56 millimetrin sijaan pienemmällä etulinssillä varustettu kiikaritähtäin. Tällä saavutetaan kaksi etua isompaan verrattuna. Toinen syy on painosäästö, jota tässä tapauksessa on 80 gramman verran. Kyseessä on tämänkin valmistajan mukaan ns. Toisinaan käytäntö sanelee myös toisin, eli on edullisempaa asekokonaisuuden kannalta jos putki saadaan alemmas kuin mitä suuret linssit vaativat. niin pieniin kuin suuriin variaabeleihin ja kaikkiin siltä väliltä. Periaatteessa tämä tähtäin on asennettavissa etulinssin määrittämälle asennuskorkeudelle erityisesti nykyaikaisissa kivääreissä, joissa lukonkammen liike ei nouse häiritsevän korkealle ja täten okulaari ei rajoita asennuskorkeutta. Kokoluokaltaan tämä kiikaritähtäin on verrattavissa hyvin pitkälti perinteiseen 2,5-10x42 kokoluokkaan, joka on ollut käytössä kilpailijoista mm. Kun otetaan huomioon, että tämä kyseinen kiikaritähtäin on suurennusskaalaltaan äärimmäisen monipuolinen, ymmärretään tämä päiväkäyttöpainotus varmasti sangen helposti. yleiskiikari, joka on erittäin hyvä päiväjahdeissa, mutta joka antaa tavattoman vähän periksi vähäisessä valossa. BT Kokeiltavana ollut uutuus oli herkku monessakin mielessä. Aseesta saadaan erityisesti päiväjahteja ajatellen miellyttävämpi painotukseltaan ja käsittelyominaisuuksiltaan
Samaa latausta käytettäessä voidaan näiden levyjen määrittämiä kohdistusetäisyyksiä myös vaihdella eri käyttötarkoituksia varten, esim. Tällöin kohdistusta ajatellen sopiva kohta löytyy myös pimeässä, koska tämä kohta kiekosta on koholla ja sen tuntee selvästi käsikopelolla. Kokemusta tällaisesta on monelle kertynyt jo esimerkiksi BSA Sweet sarjan kiikareista, joiden korosäätöjärjestelmää käyttämällä esimerkiksi pienoiskivääri muuntuu hyvinkin pitkän etäisyyden työkaluksi. Varsinaiseen korosäätöön päästään käsiksi kun torni otetaan pois jalustastaan. Kiekko asetetaan aina sille kohdalle, joka on ns. Tämä ei voi sanoa kovinkaan monesta muusta kiikaritähtäimestä. SWAROVSKI Z6I 2,5-15X44 P BT L Valmistaja: Swarovski Optik, Itävalta, www.swarovskioptic.com Ristikko: 4A-I Paino: 595 g Hinta: 2736 euroa Maahantuoja: Sako Oy, www.sakosuomi.fi 53. Kororummussa on hammastus ja tähän hammastukseen sopivat eri värikoodeilla merkityt alumiiniset merkintäkiekot. Erityisen sopiva tämä kiikaritähtäin on myös sen vuoksi, että tavallisesti pitkät ampumaetäisyydet vaativat mahdollisimman hyvää luotia ulkoballistisesti, niin nyt tämäntyyppistä säätöjärjestelmää hyödyntämällä on mahdollista käyttää myös toisiin lähtökohtiin suunniteltuja luoteja. Ei ole ilmeisesti väärin sanoa, että tällä hetkellä kyse on optiselta laadultaan parhaista saatavilla olevista putkista. Hyvää tässä systeemissä on se, että tällöin ei ole koskaan sitouduttava yhteen ennalta määrättyyn lataukseen tai kohdistusetäisyyksiin. Myös kaliiperit, jotka ovat ulkoballistisesti haasteellisia, tulevat potentiaalisesti käyttökelpoisiksi tällaista säätöä käytettäessä. Pienpetoja ja pieniä sorkkaeläimiä ajatellen on luodin lentoradan kompensointimahdollisuus erittäin tervetullut ja Swarovskilla toteutustapa on tavattoman monikäyttöinen ja sovitettavissa itse kunkin maun mukaiseksi. Riittävä suurennos takaisi sen, että ristikko näkyy ja toisaalta toisessa kuvatasossa oleva ristikko sallii tavattoman tarkan tähtäämisen pieneenkin kohteeseen, sillä ristikko ei suurene suurennoksen mukana. Korotorni asetettaessa tämä kiekko rajaa korotornin kierron ja tornia voi pyörittää vain yhden kierroksen. HULPPEA KUVA Swarovskin linssien ja kokoonpanon HD teknologia, kuusinkertainen zoomausmahdollisuus ja tavanomaista avoimempi ja laajempi näkökenttä tekevät tähtäinkiikarin läpi katselusta tavattoman helppoa. Kovarekyylisessä aseessa (Sako Bavarian 9,3x62) kävi kerran jopa niin, että aseen peruuttaessa rekyylissä, tämä kytkin osui lippalakin lippaan ja lensi suoraan takapuolella olleen kaverin kynsiin. Hyvä puoli asiassa oli se, että vivun sai aseeseen takaisin vain painamalla. Tämä malli on tullut kuin tilauksesta Swarovskin kattavaan Z6sarjaan. Päällimmäinen kuppi irrotettuna päästään käsiksi lentoradan merkitsemislevyihin, jotka voidaan asettaa siten kuin ampuja parhaaksi näkee. korosäädön nollakohtaa vastaava kolo. Tämä on se malli, jolla ns. Toinen ikävä puoli tässä kytkimessä on se, että se on aika lailla alttiina kolhuille juuri kyseisessä sijoituspaikassaan. On hienoa, että käytössä on kaksi tehoaluetta päivä- ja yökäyttöön, mutta itse säätövivun toteutustapa on valitettavasti hieman keskinkertainen. Korotornin säätö on tavanomainen, mutta itse korotorni on "osista kasattu", eli se on periaatteessa rakennettava aina kulloiseenkin käyttötarkoitukseen ja käytettävän latauksen mukaan. Tämän jälkeen jalusta itsessään on käännettävissä ja kiikarin kohdistettua perusetäisyydelle. Varsinainen säätö tapahtuu muovisella avaimella, jolloin päällekkäisistä kiekoista käännetään vain päällimmäistä. BT eli Ballistic Turret. Miinuspuolena tässä järjestelmässä on se, että kohdistamisen suhteen joudutaan näkemään kohtuullisen paljon vaivaa, sillä periaatteessa jokainen kohdistuspiste on määriteltävä erikseen ja tähän apua suo korkeintaan ballistiikkaohjelma. Näillä kiekoilla siis määritetään kunkin ampujan mielestä sopiviksi katsomat kohdistusetäisyydet ja niiden vaatimat WWW.REKYYLI.FI naksut. Kororumpu on toisin sanoen sovitettavissa kaikenlaiseen käyttöön. Joka tapauksessa säätötyö onnistunee parhaiten silloin kun asialla on hieman enemmän tähtäinoptiikkaan perehtynyt harrastaja. Hyötyä tämäntyyppisestä korosäädöstä on niin pienpetokyttäyksessä kuin pienten sorkkaeläinten metsästyksessä. Säädössä on kaksi kiekkoa, joista alemman liike on rajattu yhteen kierrokseen. Ainoa miinus tässä kiikarisarjassa on mielestäni valaisuyksikön säädön mekaaninen toteutus. pienet korjaukset keskipitkille matkoille pienpedoille tai isommat korjaukset pidemmille matkoille keskikokoisen suurriistan pyyntiin. Sivusäätötornin suojahattu on vaihdettavissa tähän kumitutilla varustettuun hattuun, johon saa jemmattua varapariston. Erityisesti pienpetokyttäys olisi tämäntyyppisellä putkella todennäköisesti erittäin tuloksellista. Ensinnäkin valo tahtoo hiipiä aina päälle itsekseen ja tämän kiikarin saadessani valo oli mennyt päälle kuljetuksen aikana ja paristo oli tyhjentynyt. Alumiiniset merkitsemislevyt ovat säädettävissä ampujan mieltymysten mukaisesti niille kohdin lentorataa kuin ampuja haluaa. Kiikarin mukana tulee muovinen avain, jolla vältetään käyttöjäljet. Suurennusalue on ehdottomasti metsästyksen kannalta monipuolisin saatavilla oleva ja periaatteessa tähtäimen ominaisuudet ovat hyödynnettävissä täysin niin suuriista- kuin pienriistametsästyksessä. "yhden kiväärin miehet" pärjäävät kaikissa jahdeissa ajometsästyksestä kyttäyspyyntiin. Korosäätöä voi siis esimerkiksi tutulla pellolla käyttää ennalta tiedossa olevia etäisyyksiä hyödyntäen ja tällöin on aina mahdollista ampua täsmällisesti juuri tähtäyspisteeseen ilman huolta luodin lentoradan kompensoinnista
S&W 586:n kuuden tuuman piipusta lähtönopeutta mitattiin keskimäärin 139,4 m/s, kun nallina käytettiin Federalia. Winsun nallilla hylsyt kestivät ja niitä myös kierrätettiin useampaan kertaan. Ainoa niiden lisäksi tarvittava asia on isot pistoolin nallit. SPEER P LASTIC TRAINING NAPSUTTELUA TEKSTI: TERO KUITUNEN Rasiat olivat vanhoja ja siksi niissä lukee vanha nimi "Speer Target 38 Plastic Bullets (tai Cartridge cases). Pistooleissa käytetään alkuperäistä hylsyä ja siihen sopivaa magnumnallia, ja niinpä .38/.357 luoti on sopiva myös 9 mm pistooleihin. LATAAMISESSA EI TARVITA VÄLINEITÄ Nihkeään talvipäivään sopivasta löydöstä päätettiin heti tehdä artikkeli. Speer kuitenkin tarjoaa yhä samaa tuotetta, nykyään nimellä Speer Plastic Training. Mutta käytännössä se on hankalahkoa. Kierrättäminen onkin koko homman juju, jos nalli ei riko hylsyjä ja luotiloukku on tarpeeksi pehmeä, molempia komponentteja voi kierrättää jopa kymmeniä kertoja. Luvatuista 25 mm:n osumakuvioista ei ollut tietoakaan, osumat levisivät yli 10 cm roiskaisuiksi. Luodittamisessa ei työkaluille ole mitään tarvetta, mustat luodit painellaan paikoilleen sormivoimin. Jos joukosta olisivat jääneet pois WWW.REKYYLI.FI MAGNUM-LUOKAN EPÄONNISTUMINEN Tehtaan lupaama lähtönopeus CCI:n nallilla on 152 m/s. Nallin täytyy lähteä menemään taskuun suoraan, muuten se kiilaantuu ja jumittuu tai pahimmillaan rikkoo hylsyn. Vieläkään ei saatu tuuman kasoja, mutta nyt ampumisessa alkoi olla jo hieman ideaa. Rasioista löytyvän käyttöohjeen mukaan CCI iso pistoolin magnum nalli (#350) on paras valinta. Nallit saa toki paikoilleen ilman nallitinta ja niin valmistaja on asian ajatellut. Nopeusmittausten mukaan vauhtia kertyi sillä lähes saman verran ja ennen rullan avaamista oltiin varmoja, että hylsyt ovat taas entisiä. Lisäksi vinossa olevan nallin runnominen voimalla on aina hieman arveluttavaa. Tuote koostuu hylsystä ja luodeista. Toisesta rasiasta kaivettiiin hylsyt ja toisesta luodit. Kaikki merkit viittasivat siihen, että nalli oli liian voimakas. WINSULLA VOITTOON Seuraavaan erään ladattiin nalliksi Wincesterin miedompi versio. Näin ei kuitenkaan käynyt. Osa luodeista tuli tauluun. Kaapista kaivettiin sopivia nalleja ja ryhdyttiin lataamaan. Koska niitä ei ollut varastossa, käytettiin ensimmäisessä erässä Federalin vastaavaa tuotetta. Saatavilla on komponentteja .38/.357 ja .44 revolvereihin ja .45-pistooleihin. Jotta nallin voima kykenee lennättämään muoviluodin riittävällä nopeudella, on tavallisesti .38/357 kaliiperissa käytettävä pieni nalli korvattu isolla. Toimituksen nurkista löytyi yllättäen pussillinen Speerin muovista valmistamia "latauskomponentteja", jotka on tarkoitettu sisäharjoitteluun. Ohjeen mukaisesti nallit saa paikoilleen esimerkiksi pöytätasoa vasten painamalla, mut54 ta parin kerran jälkeen laiskuutta oli ilmassa jo niin paljon, että kaivoimme esille käsinallittimen ja sitä käyttäen ajoaineena toimivat nallit painettiin hylsyihin. Siinä kuitenkin havaittiin kaksi fataalia ongelmaa: lähes jokainen hylsy halkesi ja tarkkuus oli huono. Winsulla myös tarkkuus parani huimasti. Luotiin on tehty koroke, joka pysäyttää sen oikeaan kohtaan. poikittain
Se ei siis hyödynnä rihlausta, vaan massavakautuu. .357 Mag kaliiperissa luodin vapaalento on turhan pitkä. Sopivalla nallilla hylsyä voidaan käyttää monta kertaa, eikä luotikaan tunnu suuremmin kuluvan käytössä, jos luotiloukku on sopiva. IHAN HAUSKAA, MUTTA.. Speerin tuote on hauska ja ensi alkuun paukuttelu on mukavaa. -Luodit .38: 17 euroa, .44: 20 euroa ja .45: 20 euroa / 50 kappaletta Federal Magnum -nalli / 97 mm Winchester iso pist. Mutta kun takana alkaa olla muutama satakin laukausta ja aseen on puhdistanut pariin otteeseen, alkaa kiinnostus laimeta. Näin toimien piipun puhdistaminen ammunnan loputtua on huomattavasti helpompaa. Patruuna vastaa mitoiltaan .38 Spl hylsyä. Hjorth Ab, (03) 234 4300 WWW.REKYYLI.FI 55. En kyllä ihmettele tätäkään muutosta. Luodissa on lähes 15 milliä syvä peräontelo ja siten hieman etupainoa. Musta luoti ja punainen hylsy ovat peruskomponentit. Samaten vanhassa ohjeessa "ei suositeltu" ruudin käyttämistä, kun taas nykyisessä ohjeessa se kielletään suorasanaisesti. / 7 m Pienin 97 mm 45 mm Keskiarvo 122 mm 51 mm Federal: Oy K. Mainittakoon lisäksi, että luoti painaa vain 1,13 grammaa. Speerillä tämäkin on ilmeisesti huomattu, koska uudessa käyttöohjeessa ei puhuta magnum-nalleista mitään. Nalli asetetaan painamalla pöytää vasten, luoti puristetaan paikoilleen sormin ja näin meillä on ampumavalmis patruuna. ne muutamat kärpäset, voisikin jo puhua tarkkuusammunnasta. Nyt keskiarvoksi muodostui 45 mm. din riittävän hellästi, jotta se säilyy ehjänä. SOTTAISTA PUUHAA AJAT MUUTTUVAT Koeammunnan tulosten perusteella kannattaa suorittaa hieman testaamista nallien suhteen. Nallien naksuttelusta seuraa piippuun kova karsta, joka kannattaa poistaa säännöllisesti. Jos muoviluoteja käytetään yhdessä messinkihylsyjen kanssa (.45 ACP ja 9x19 mm), kehottaa valmistaja laajentamaan liekkireikää saamaan tapaan. SPEER PLASTIC TRAINING Valmistaja: Omark Industries, Yhdysvallat Hinnat: -hylsyt .38: 17 euroa ja .44: 18 euroa / 50 kappaletta. Laatikon sisään tulee roikkumaan esimerkiksi hapsuille leikattua kangasta. Lähtönopeuslupauksiakin on pudotettu 500 fps:stä 300-400 fps:ään. Hjorth Ab, (03) 234 4300 · Winchester: Oy K. Lisäksi liekkireikä on tavallista huomattavasti suurempi. Nimittäin, kun yhdistetään aseen likaantuminen, yllättävän kova ääni, lataamisen vaiva ja epätarkkuus, joutuu väkisinkin pohtimaan: haluanko ähertää tämän kanssa, kun vaihtoehtona on ampua tarkemmin, halvemmalla ja äänettömämmin ilmapistoolilla? MITEN SE KIERRÄTYS TOIMII? Luulisi, että muovinen luoti menisi aivan tohjoksi joutuessaan rihlauksen kanssa tekemisiin ja että sitä ei voisi kierrättää kuin muutamia kertoja. Tässä tapauksessa niin ei kuitenkaan käy, vaan luodit säilyvät pinnaltaan koskemattomina. Speer suosittelee kuivalla harjalla hoonaamista aina 12-18 laukauksen välein ja se osoittautuikin käyttökelpoiseksi neuvoksi. Kun luoti osuu hapsuihin, ne hidastavat luo- .38:ssakin käytetään isoa nallia, jossa on enemmän tehoa. Luotiloukuksi tarvitaan esimerkiksi pahvilaatikko, jonka etuseinään leikataan reikä taulun kohdalle. nalli / 45 mm Saatavuus: Midway-Suomi, (09) 5122 933 Luodin lähtönopeus, m/s Nalli Federal Magnum Winchester Regular & Magnum Hitain 128,3 129,1 Nopein 147,2 145,0 Keskiarvo 139,4 136,0 Nopeushajonta 18,92 16,37 Osumakuviot 3 x 6 lks. Tästä johtuen tarkkuus on parempi aseissa, joissa rulla on lyhyt. Luodin läpimitta kun on yllättävän pieni, vain 8,7 mm (.343), kun .38:n luoti normaalisti on .357 tuumaa (9,07 mm)
Valmistaja määrittelee omilla sivuillaan AR-mallien käyttötarkoitukseksi metsästyksen ja Blizzard-mallien käyttötarkoitukseksi metsästyksen ja tarkkuusammunnan. Vaikka letku ei päässytkään lyömään suo- raan silmille se meni kuitenkin vaarallisen läheltä. Nimimerkillä "kokemusta on". Eikä mikään ihme, ase mainitaan kohtuullisen tehokkaaksi. Aseen 3,3 kg paino on sekin keskiverto metsästyspyssyn lukemissa. Tapauksen seurauksena poistin toisen tulppaa tiivistävän O-renkaan, jolloin tulpan väliin ei pääse kertymään painetta. Ilmasäiliön täyttöliitin on säiliön päässä ja painemittari etutukin alla, molemmat varsin perinteisiä ratkaisuja. Jos täyttönipan etummainen O-rengas vuotaa, niin ilma pääsee pihisemään tulppaa paikallaan pitävien O-renkaiden väliin, jossa paine nousee. Kaliiperivaihtoehtoja on myöskin kaksi, 4,5 mm ja 5,5 mm. Muilla mailla siis, vaan ei Suomessa. BLIZZARD PÄHKINÄNKUORESSA Evanix Blizzard on lippaallinen paineilmatoiminen ilma-ase. Mainittuun 20 mm kiskoon ei voi kiinnittää weaver- eikä picatinny-jalkaa, joten kiskon käyttötarkoitus on hieman arvoituksellinen. Kun AR-mallit lähettivät luodin matkaan suoraan rullalippaasta, kuten revolverissa, Blizardissa tämä lapsus on korjattu. 56 Muotoilu muistuttaa perinteistä metsästysasetta schnabel-leikkauksineen. Blizzard on eräänlainen manttelinperijä Evanixin AR-malleille. EVANIX BLIZZARD S10 SIDE LEVER KOREANIHME VAI SOIVA PELI? Nettipalstoilla käydyn keskustelun intensiteetistä ja määrästä päätellen Blizzard on löytänyt vahvan aseman ilma-aseharrastajien keskuudessa. Lippaassa on kaksi jousikuormitettua kuulaa, jotka pitävät lippaan aseessa. Pähkinäpuisia tukkivaihtoehtoja on kaksi, peukalonreikätukki ja perinteinen metsästysmalli. Valittavana on pulttilukkoinen tai suoravetolukkoinen ase. Lippaan kiinnitys on tavallisuudesta poikkeava. Kiikarin voi kiinnittää perinteisellä 11 mm kiskolla mutta aseessa on myös 20 mm kiikarikisko. Aseen runko on mustaksi maalattua alumiinia ja rungon päällä on kiikarikisko, kaksikin oikeastaan. Blizzardin täyttöliitin on peitetty kiertyvällä suojatulpalla, jonka tarkoitus on estää roskien joutuminen täyttöliittimeen. Suuresta säiliöstä huolimatta Blizzard ei ole mitenkään erityisen etupainoinen. Ei epäilystäkään, molemmilla Evanixeilla ja hyvällä osumalla rusakon kokoinen riista jäisi eräksi. Paineen nousu saattaa lopulta puhaltaa täyttöliittimen ulos tilastaan, jolloin liitin ja täyttöletku voivat pahimmassa tapauksessa osua tankkaajan kasvoihin. Toisaalta kentällä on tiettyjä odotuksia, tai sanoisiko pelkoja, miten käy tehokkaampien ilmaaseiden aselain uudistuksen myötä. TEKSTI JA KUVAT JUHA HIRSIMÄKI Vaan mikä Blizzard on pyssyjään, siitä kannattaa ottaa selvää. Suojatulpan O-renkaissa piilee kuitenkin pieni vaara, tapaturman riski. Lippaan viimeisteWWW.REKYYLI.FI. Vetopituus on 365 mm joka riittää aikuisellekin. Useissa PCP-aseissa ilmasäiliön koko on 180 cm3 mutta Blizzardissa säiliö on 320 cm3. Suojatulpan alla on kaksi O-rengasta, ilmeisesti pitämässä tulppaa mukavasti paikallaan. Tehokas ase tarvitsee suuren ilmasäiliön. Lippaan kapasiteetti on mukava tasaluku, kymmenen
Kasojen keskiarvo oli 35 mm, mukaan mahtui yksi yli 40 mm roiskaisukin. Perälevy on perinteinen kumilevy, jonka korkeutta voi säätää. Vaikka Blizzardin käynti ei nyt aivan viimeisen millin metsästykseen riitäkään niin tyhjät haulikon hylsyt saivat kyllä kyytiä. Ilmantäyttöportin suojana on pyöritettävä tulppa. Kirjoittaja on poistanut toisen O-renkaista turvallisuussyistä. Liipasinkoneistossa ei ole turhia säätöjä. ly jättää hieman toivomisen varaa mutta kätevä mies poistaa lippaan purseet omatoimisesti. Valmistaja ilmoittaa laukausmääräksi 35-40 laukausta täydellä tankkauksella. Blizar antoi suurimmillaan JSB Exact luodille vauhtia 298 m/s (45 J) ja H&N Baracuda luodille 270 m/s (50 J). Pituus: 1030 mm Vetopituus: 365 mm Piipun pituus: 530 mm Hinta: 720 euroa Maahantuoja:Eräliike Riistamaa, (09) 4110 1290 57. Asetta testaillessa ampumaradalle sattui muutaman kerran sivullisia, joita on aina mukava hämmästyttää nykyaikaisilla ilma-aseilla. Lähtönopeus voi olla lähes mitä tahansa nollan ja suurimman mahdollisen nopeuden välillä, riippuen siitä miten monta laukausta aseella ammutaan. Tehokäyrä on laskeva. Aseen tarkkuut- ta kokeiltiin ampumalla viiden laukauksen kasoja 50 m matkalle. Blizzardilla voi siis ampua viiteenkymppiin ehkä 20 tai 25 käyttökelpoista laukausta yhdellä säiliön täytöllä. Ase on näkyviltä osiltaan siistiä työtä, sillä on helppo ampua ja tarkkuudenkin luulisi riittävän tehokasta ilmakivääriä kaipailevalle. lippaalle kannattaa ensitöikseen tehdä purseen poisto. EVANIX BLIZZARD S10 SIDE LEVER Valmistaja: Evanix Paino: 3,3 kg. Tämän jälkeen osumapisteen putoaminen vain kiihtyy. Aseella ammuttiin penkkiammuntataulua 50 m etäisyydelle, tarkoituksena selvittää miten paljon osumapiste muuttuu kun paine putoaa. Tunnustusta Blizzard kuitenkin sai koska 80 m ampumamatka ei ole ihan jokapäiväistä ilmakiväärillä. Mainos saattaa pitää paikkansa jollakin painavalla luodilla mutta testatusta aseesta ei mainittua tehoa löytynyt. Blizzard on rakennettu siten, että piippuun ei saa ladattua kahta luotia ampumatta välillä. Blizzardin lähtönopeus käyttäytyy kuten useimmissa tehokkaissa ilma-aseissa, luodin lähtönopeus WWW.REKYYLI.FI putoaa joka laukauksella. Pistoolikahva on mukavan siro mutta hieman liian lyhyt. Kahdenkymmenen viiden laukauksen aikana osumapiste putoaa noin 20 mm kun matkaa on 50 m. Piipun päässä on 1/2" UNFkierre vaimenninta varten. Blizardissa on tehonsäätöruuvi, josta ruuvailemalla lähtönopeuden voi hakea mieleisekseen. Puolikin senttiä lisää pituutta pistoolikahvaan auttaisi jo kummasti. H&N Baracuda Extra Heavy luodilla keskiarvokäynti oli 30 mm, pienin kasa oli 21 mm ja se ammuttiin Baracudalla. JSB Exact luodilla, joka on ehkä hieman liian kevyt Blizzardille. Reguloimattomien ilma-aseiden lähtönopeus on jokseenkin hankala käsite. Kaiken kaikkiaan Blizzard on hauska tuttavuus. Penkassa lojuvien savikiekon sirpaleiden ampumiskisassa Blizzard ei pärjännyt piekkarille tarkkuudessa vaikka osumia tulikin hyvin. Blizardissa tämä on estetty sillä, että rullalipas ei pyörähdä jos ase on jo vireessä. Varmistin on mukavasti aseen oikealla puolella ja se on täysin manuaalinen. Lähtönopeus JSB Exact -luodilla 300 290 Lähtönopeus m/s 280 270 260 250 0 5 10 15 Laukausten lkm 20 25 30 TEHOPAKKAUS Valmistaja mainostaa Blizzardia teholla, 5,5 mm aseen piipunsuuenergiaksi väitetään jopa yli 60 J. Aseessa on peukalonreikätukki, joka istuu kirjoittajan käteen mukavasti. Kannattaa kuitenkin muistaa, että suuri teho vaatii paljon ilmaa. Blizzardia valmistetaan myös kiintovaimennettuna. Lippaallisten ilma-aseiden kanssa sattuu aina toisinaan unohdus, jokos tuli viritettyä ase vai ei. Testiaseen tehonsäätöön ei koskettu ennen testien ampumista. Valitettavasti JSB Exact Heavy -luotia ei ollut saatavilla testeihin. Laukaisukoneistosta löytyy kaksi säätöruuvia, joilla voi säätää etuvedon pituutta ja virepintojen ristikkäisyyttä. Kämmenen alin osa jää ikävästi tyhjän päälle
Lisäksi näyttää vahvasti siltä, että saamme paikalle laina-aseita, joilla olisi mahdollista osallistua kilpailuun myös niiden, joilla ei puolentuuman asetta ole omasta takaa. Nimettömiä kirjeitä ei julkaista. Rekyyli / Palaute PL 20, 00251 HELSINKI palaute@rekyyli.fi WWW.REKYYLI.FI. Nyt luvanmyöntäjät ja ylemmät viskaalit aina ministereitä myöten leimataan kommunisteiksi ja vaikka miksi muuksi. Kyseisiä numeroita on saatavana verkkokaupastamme www.firekustannus.fi/kauppa/. Ongelman muodostavat sellaiset aseet, joihin tulisi lain mukaan myöntää lupa, mutta käytännössä lupaa ei voi saada ohjeista johtuen. Samasta syystä en näe syntinä, että korkeallakin pallilla istuvia viranomaisia tai jopa ministereitä lähestytään yhteydenotoilla. Sen tekniikka vaikuttaa lähes tuhoutumattomalta, eikä tarkkuudessakaan ole moitittavaa. Se tuskin helpottaa lupa-asioiden hoitamista viranomaisten kanssa. Näistä tapauksista ei vain tavallisesti puhuta keskustelupalstoilla. Kaiken kaikkiaan pistoolista jäi erittäin positiivinen kuva. Paikkana on sama kuin vuonna 2009 eli Orimattilan hirvirata. Entä onko uusia Rekyyli Fifty Caliber Challenge -kisoja tulossa. -A.P. Rekyyli Team Challenge:n osalta melko todennäköinen paikka vuonna 2010 on Heinolan siluettirata. Suuri valtaosa hakemuksista kuitenkin hyväksytään, aivan kuten sinun kohdallasi on tapahtunut. Aseesta kiinnostaisi tietää erityisesti laadusta ja varaosien saatavuudesta sekä siitä, onko aseen hintalaatusuhde kohdallaan. KYSY & KERRO RTC JA RFCC Onko vielä tietoa, että missä (jos enää järjestetään) seuraava Rekyyli Team Challenge. Kisa pysyy aikalailla samanlaisena, hieman säädämme vain suoritusaikoja, koska tuntuivat olevan viimeksi turhan ruhtinaalliset. Niistä ensimmäinen on allekirjoittaneen tekemä keskittyen aseen tekniikkaan ja tarkkuuskokeisiin ja jälkimmäisessä Hannu Uronen ruoti pistoolin soveltuvuutta toiminnallisiin lajeihin. Jos sinulla on kysymys Rekyylin toimitukselle tai haluat antaa palautetta toiminnastamme, lehdestämme tai vaikkapa nettisivuistamme, lähetä palautteesi joko kirjeitse tai sähköpostilla. Luonnollisesti olemme kiinnostuneita kuulemaan näkemyksiä erityisesti RTC:n järjestämiseen sopivista paikoista, siltä varalta, että Heinolan siluettirataa ei saada käyttöön. Rekyyli Fifty Caliber Challenge tullaan järjestämään loppukeväästä kunhan radalta sulaa lumet, eikä rata-alue ole ihan mutavelliä. Hinta-laatusuhde on siis varsin hyvin kohdallaan. Kevytsarjan nimeksi on ehdotettu "Casual-sarjaa". Ja kun asioita ei kerrota suoraan, hylkäävän lupapäätöksen saanut tekee helposti omat päätelmänsä. Rataa ylläpitävälle taholle on lähetetty kyselyä ja sieltä on tullut viestiä, että ottavat asian käsittelyyn. Kiitos vastauksesta jo etukäteen. -Tero Kuitunen HUHUMYLLYSTÄ Minua ovat alkaneet ärsyttämään nämä aselakiin ja lupaohjeisiin liittyvät huhut. Siksi meillä kaikilla on kuva siitä, että tällaisia tapauksia on valtavasti. Jos otetaan, minimikaliiperi siihen on .45 ja tehoa piipun suulla 2000 joulea. Luvallisten aseiden määrän vähentäminen vuosittain on ministeriötasolta ilmoitettu pyrkimys, jota jo toteutetaan täydellä teholla. -Kaitsu STI GP6:sta on meillä ollut kaksikin artikkelia, vuoden 2008 numeroissa 4 ja 5. Pointtini kuitenkin on, että asiallisen harrastajan kohdalla mikään ei ole lopulta muuttunut ja siksi tämä jatkuva salaliittojen etsiminen tympäisee. Voidaan varmuudella sanoa, että harrastuksemme tulevaisuus on vaakalaudalla. Eli RTC 2010 kisaan voi ryhtyä jo valmistautumaan. Heillä oma kesän aikataulu ei ole vielä selvillä, mutta kunhan sen saavat selvitettyä niin eiköhän RTC pyörähdä eteenpäin. Ja jatkoa on tulossa. Henkilökohtaisesti pidän hyvänä asiana sitä, että harrastajakunta pitää silmänsä auki ja nostaa metelin epäkohdista. Samasta syystä Suomes- Periaatteessa olen samaa mieltä kanssasi. Muistathan liittää mukaan myös oikean nimesi ja yhteystietosi, vaikka haluaisitkin palautteen julkaistavaksi nimimerkillä. Huhujen liikkumisnopeus on näin keskustelupalstojen aikakautena melkoinen ja ne päätyvät suuren joukon tietoon. Ja jos ei Heinolaan päästä, niin kesällä on kuitenkin vähän helpompi löytää kisapaikka, kuin mitä talvella. Olisiko Rekyylillä rohkeutta puuttua tähän ja koettaa takoa järkeä lukijakuntaansa. Jatkuvasti on jossain päin Suomea menossa jonkinlainen salaliitto ja Rekyylinkin keskustelupalsta on täynnä huutoa siitä, kuinka meitä taas sorretaan. Harkinnassa on, otetaanko "tehottomampia" kaliipereita millä ehdoilla mukaan. Mutta laajasti katsottuna huhujen taustalla ovat todelliset uhkakuvat. -Henri Munck ta löytyy myös aseen läpikotaisin tuntevia aseseppiä. -L.H. GP 6 Hei! Olen ostamassa 9 mm STI GP6 pistoolia practical-ammuntaan. Lupien saaminen on yhä täysin mahdollista "tavallisiin" aseisiin, joista todennäköisesti on sinunkin kohdallasi kysymys. Kukaan muu ei sitä tule tekemään. Luvanmyöntäjät ovat puun ja kuoren välissä: heidän pitäisi noudattaa lakia, mutta esimiehen käskyjen sivuuttaminen tietää taatusti vaikeuksia. Jokainen työssäkäyvä ymmärtänee tämän. Laajasti katsottuna asia ei kuitenkaan ole aivan noin yksioikoinen. Toki lääkärintodistus oli typerä vaatimus, mutta sekin on nyt poistunut. -Tero Kuitunen Kommentoi tai kysy! 60 Palsta on tarkoitettu Rekyylin lukijoilta saatujen palautteiden ja kysymysten käsittelyyn. Toki hyvät tavat tulee muistaa. Informoimme molemmista kilpailuista heti, kun asiat ovat selkiytyneet. Tarjolla tulee olemaan liikkuva maali, pitemmältä matkalta hitaammin ja lähiammuntaa nopeammin. Ensimmäinen toimenpide oli nostaa hankkimisluvan hintaa, joka on jo vähentänyt lupahakemusten määrää merkittävästi. STI:llä on Suomessa kattava edustus, joten varaosahuollollisesti GP6:n pitäisi olla turvallinen valinta. Juuri tällaisista tapauksista huhut lähtevät useinmiten liikkeelle. Mansikkakuoppa kun ei taida olla enää vaihtoehto. Tämä ristiriita aiheuttaa lupaprosessiin suurta vaihtelevuutta ja tietynlaista salamyhkäisyyttä. Lisäksi se menestyi mainiosti numeron 4/2009 pistoolivertailussa. Olen itse hakenut säännöllisesti lupia jos jonkinmoiseen aseeseen viimeisen vuoden aikana ja aina lupa on tullut
6 kk (4 lehteä) norm. 30,- Tilaa osoitteesta: www.riistalehti.fi/6kktarjous
Lisäksi, jos he haluavat pitää aseensa pakollisen palvelusajan jälkeen, heillä täytyy olla esittää lupa. Vuoden 2010 uutuuksia alkaa vähitellen tippua julkisuuteen, vaikka nyt tasavuoden koettaessa valmistajat ovat pitäneet ne tavallista tarkemmin salassa. Hintaa kalenterilla on 13 euroa. MAGPULLIN ENSIMMÄINEN UUTUUS AFG (ANGLED FOREGRIP) Myyjä: Operator MSR Oy, www.operator.fi SVEITSIN RESERVILÄISET SAAVAT PITÄÄ ASEENSA Tällä hetkellä käytännössä kaikilla sveitsiläisillä armeijan käyneillä on henkilökohtainen aseensa kotisäilytyksessä ja niinpä rynnäkkökivääreitä on reserviläisten kodeissa noin miljoona kappaletta. eurooppalaisten ostamia aseita, eivät kilpailuun voi osallistua muut kuin Yhdysvalloissa asuvat. www.remington.broco.com/10milu JA PYSSYJÄ Tactical Girls 2010-kalenteri yhdistää suositut aihepiirit samoihin kansiin. Silmänruoan ja ajankulumisen seuraamisen lisäksi kalenteriin on merkitty aseiden teknisiä tietoja sekä amerikkalaisittain tärkeitä päivämääriä. Esimerkiksi Magpul Industries kertoo, että heiltä uutuuksia on tulossa melkoisesti samalla, kun he toivat esiin ensimmäisen, jo tässä vaiheessa kiistelyä herättäneen tuotteen. Hallituksen näkemyksen mukaan nykyinen lainsäädäntö on täysin riittävä estämään väärinkäytökset. Perinteisillä pystysuuntaisilla kahvoilla aseen kontrollointi on vaikeaa ja erityisesti sitä kritisoidaan aseen nopeassa suuntaamisessa. AFG (Angled ForeGrip) on kiväärin etukäden kahvan edelleenkehitelmä, joka vaikuttaa ainakin teoriassa toimivalta. AFG:ta käytettäessä etukäsi nousee lähelle piippulinjaa, mutta käden asento on luonnollisempi kuin perinteisellä etutukilla. Vaikka tuossa myyntimäärässä on mukana luonnollisena osana myös mm. Nyt asian käsittely on edennyt ja maan hallitus on päättänyt aloitetta vastaan. Aloiteen takana olivat sikäläinen Sosialidemokraattinen puolue ja useita pasifistisia järjestöjä. Tämän merkittävän merkkipaalun saavuttamisen kunniaksi Remington Arms arpoo 10 kappaletta M870-muistoaseita. Tähän lainsäädäntöön on mitä ilmeisimmin tehty muutoksia, koska vuoden 2010 alusta Sveitsin reserviläiset voivat säilyttää aseitaan armeijan tukikohdissa. Vuoden 2009 lopulla saavutettiin sen myyntimäärässä mukavan pyöreä tasaluku: 10 000 000 kappaletta. REMINGTON 870 TYTTÖJÄ MELKOINEN MERKKIPAALU Amerikkalainen asevalmistaja Remington juhlistaa Model 870 haulikkomalliaan, jota on nyt valmistettu jo yli 50 vuotta. Näillä näkymin sen hinta tulee olemaan "muutaman kympin". 62 Tutustu Rekyylin YouTube-kanavaan: WWW.REKYYLI.FI. Todennäköisesti tämäkin tuote tulee löytämään oman käyttäjäkuntansa, eikä se jää pelkäksi kuriositeetiksi. Keväällä uutisoimme, kuinka Sveitsissä oli tehty aloite reserviläisten aseiden keräämiseksi armeijan varastoihin. Tammikulta mainittakoon John Moses Browningin syntymäpäivä ja vuoden 1991 Persian lahden sodan alkaminen
PATRUUNANURKK A .308 WINCHESTER 20o 12,01 mm 11,94 mm 11,53 mm 8,71 mm 7,823 mm TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ 7,65 mm 39,62 mm 51,18 mm 71,12 mm LYHENNETTY "NOLLAKUTONEN" Patruunanurkassa on käsitelty jo aikamoinen liuta suurelle yleisölle tuttuja ja tuntemattomia patruunoita. Aseiden rakentamisen kannalta uutuus oli niin ikään tervetullut kun samat piippuaihiot olivat käytettävissä uuden ja vanhan kaliiperin kanssa. Uusi patruuna siis suojasi aseita tältä ongelmalta. den patruunan kehittämiselle oli Winchesterin kauaskantoinen ajatus lyhyemmän patruunan monikäyttöisyydestä lyhyemmissä lukkoaktioissa. Aseiden valmistuksen kannaltakin uusi kaliiperi puolsi tuolloin paikkaansa, koska juuri edellä mainitut sotilastaustaiset patruunat olivat hyvin usein sellaisia, että niissä oli käytetty aseiden käyttöikää oleellisesti lyhentäviä komponentteja. Pari vuotta tämän jälkeen patruuna sai Yhdysvaltojen armeijan hyväksynnän ja se standardoitiin T-65-patruunana ja M-14-kiväärit pesitettiin sille vuodesta 1957 alkaen. Uusi patruuna puolsi myös tuotannollisesti paikkaansa, koska .30-06:n ja .308:n valmistuksessa voitiin käyttää hyvin pitkälle keskenään samankaltaisia komponentteja. "Nollakasi" on siis alun perin siviilipatruuna, jonka Winchester julkaisi vuonna 1952 ja jota pesitettiin tuolloin valmistajan Model 70 -kivääriin. Kyseessä oli kuitenkin alun perin siviilimarkkinoiden tarpeisiin luotu patruuna. 7,62 NATO ja .308 Winchester siis poikkeavat toisistaan siten, että sotilasaseet tulkataan sotilasasetulkeilla ja .308 Winchester tulkataan SAAMI:ssa määritetyillä tulkeilla. PatruunavalmistukselliWWW.REKYYLI.FI HISTORIAA Yleensä kolmenollakasin historia käsitetään väärin siinä mielessä, että kehitystyön taustalla nähdään puhtaasti vanhan sotilaspatruunan korvaaminen uudemmalla ja lyhyemmällä. Nyt on aika hieman kerrata tämän suomalaisten suosikkikaliiperin ominaisuuksia ja omituisuuksia. Lyhyesti ja ytimekkäästi voidaan sanoa, että .308 Winchester on erittäin "tylsä" patruuna. Toinen syy, jota ei ole virallisesti koskaan kuulutettu, on uuden patruunan mukanaan tuoma patruunan myynnillinen aspekti. Siinä ei ole oikein mitään ihmeellistä ja se suoriutuu lähes kaikista eteen tulevista tehtävistä monotonisella varmuudella (tai epävarmuudella). Nykyään tämän patruunan sotilasversio kulkee nimellä 7,62 NATO ja vaikka kyseessä on "sama" patruuna, niin aseet joihin sotilasversiota pesitetään, poikkeavat .308 Winchester kaliiperin kivääreistä lähinnä sulkuvälinsä puolesta. Lisäksi ilmeisenä syynä kehitystyölle oli myös .30-06 Springfield -kaliiperin ylijäämäpatruunoiden aiheuttama markkinoiden vääristymä, eli kauppa ei käynyt toivotulla tavalla. Ongelmia tämä aiheuttaa lähinnä siten, että 7,62 NATO pesitetyissä aseissa, joissa sulkuväli on kaupalliseen versioon nähden pitkä, eivät .308 Winchester kaliiperin hylsyt tahdo kestää. Joka tapauksessa kyseessä on suurimmalle osalle suomalaisista kiväärimiehistä niin tuttu patruuna kuin kiväärinpatruuna ylipäätään voi olla. Syynä uu64. Tarvittavat muutokset olivat siis tavattoman vähäisiä. Rekyylin numerossa 5/2003 pähkinänkuoren aiheena oli .308 Winchester. Tämä on käytännössä suurin ero näiden keskenään muutoin samanlaisten patruunoiden kesken
Komponenttisaatavuuden puolesta .308 Winchester on taatusti maailman kärkipään patruuna. Myös hylsyjen työstöä varten on saatavana reilu valikoima työkaluja ja erilaisia muille kuin aivan yleisimmille kaliipereille harvinaisempia työstövälineitä. HELPPO JA HAASTAVA Periaatteessa .308 Winchester on jälleenlataajan kannalta erittäin helppo kaliiperi tietyntyyppiseen lataamiseen, mutta samaan aikaan se voi olla toisissa latauksissa tavattoman haastava jos patruunalle asetetaan kovia vaatimuksia suorituskyvyn osalta. Valitettavasti suurimmalla osalla kotimaisia ruuteja tämä lähtönopeustaso ei ole saavutettavissa ilman erittäin korkeita painetasoja ja erityinen ongelma on se, että ruudin tilavuuteen nähden putkiruuti on matalaenergistä. 180 grainin luodit alkavat olla suorituskyvyn ylärajoilla, mutta oikein lataamalla ja riittävän pitkiä piippuja käyttämällä niille saadaan luotien toiminnan kannalta riittävät lähtönopeudet. Samaa kivääriä myytiin Tikka LSA 55:n ohella Suomen markkinoille valtavia määriä. Luotien ja hylsyjen määrä on häkellyttävä ja jokaisella ruutivalmistajalla on taatusti ruutilaatu, joka on enemmän tai vähemmän teh- ty juuri nollakasia varten. Yleisesti 190 grainia pidetään suurimpana järkevänä luodinpainona tähän kaliiperiin ja 200 grainisten luotien kanssa alkavat suuret ongelmat hylsytilavuuden kanssa. Erityisesti moni suomalainen kotimaisten ruutien varassa oleva jälleenlataaja nukkuu ruususen unta sen suhteen mikä tämän patruunan todellinen potentiaali oikeasti onkaan. Sako teki aikoinaan mainion L57-kiväärin, jolla valmistaja löi itsensä maailmanmarkkinoille vähemmän kilpaillussa segmentissä, eli se lanseerasi kompaktin ja .308 Winchesterille sopivan kiväärin ensimmäisten joukossa. Klassinen ongelmaluoti meikäläisittäin tämän kaliiperin kohdalla on 180-185 gr metsästysluoti, johon olisi hirvenmetsästystä ajatellen saatava kyytiä vähintään kaliiperille tyypillinen 2600 fps eli 793 m/s. Tästäkin voidaan olla montaa eri mieltä, mutta käytännössä vanhemman patruunan hylsykapasiteetin etu ei ole hyödynnettävissä tehdaslatauksissa siten, että etua vanhuksen hyväksi olisi kovinkaan paljoa. .308 Winchester on parhaimmillaan juuri kaliiperiin nähden keveitä luoteja käytettäessä ja voidaan perustellusti sanoa, että 125165 grainin luotien kanssa kyseinen kaliiperi on omimmillaan. Suomi onkin poikkeuksellinen maa siinä mielessä, että kaikkialla muualla metsästyskivääreiden pesityksenä .30-06 on suositumpi kuin sen lyhennetty versio. 65. Palloruudeilla lähtönopeustaso saadaan nostettua helposti tavoitteeseen ja hylsyyn jää vielä tilaakin. Yleisyydestään johtuen kaliiperille ei ole käytännössä epäkuranttia latausdataa, eli lataukset on yleensä kokeiltu tarkemmin kuin monessa harvinaisemmassa kaliiperissa. Latausholkkeja on saatavana monelta eri valmistajalta ja niiden laatu vaihtelee bulkin ja kasa-ammunnan vaatimustason välimaastossa. Vahva asema monella alalla on saanut aikaan järkkymättömän suosion jokaisessa mahdollisessa käyttökohteessa. Tarkkuus- ja harjoituslataukset tähän kaliiperiin onnistuvat kohtuullisen helposti, mutta silloin kun tarkoituksena on saavuttaa metsästyksessä tarvittavia energiatasoja painavamman pään luodeilla, alkaa patruunan ruutitilavuus asettaa omia rajoituksiaan. WWW.REKYYLI.FI MAAILMAN SUOSITUIN Minut on leimattu hieman omastakin syystäni "nollakuutosmieheksi", mutta rehellisyyden nimissä minun on tunnustettava, että .308 Winchesterissä yhdistyy kaikkein saumattomammin urheilu-, sotilas-, viranomais- ja metsästyskäytön vaatimukset. Meikäläisittäin ajatellen nollakasi on ehdottomasti suosituin kivääreiden pesitys ja tälle on selkeä historiallinen syy. Myös saman valmistajan Varget ja H414 toimivat kaliiperissa erinomaisen hyvin. LATAUSDATA JA KOMPONENTIT Nollakasi on haastavasta hylsytilavuudestaan huolimatta erittäin helppo kaliiperi jälleenlataajalle siitä syystä, että latausdataa on saatavana aivan valtavasti ja monesta eri tietolähteestä. sesti kaupallinen .308 Winchester ja 7,62 NATO tehdään hylsyjensä puolesta eri standardein, eli NATO-hylsyt ovat keskimäärin vahvempia ja kestävät väljemmät pesämitoitukset. POTENTIAALINEN PATRUUNA Yksi nollakasin selkeistä eduista vanhempaan .30-06-patruunaan verrattuna on sen parempi hyötysuhde käytettäessä keveitä metsästysluoteja. Kaliiperille on myös olemassa vakiintuneita latausstandardeja, eli monessa aseessa hyviksi koettuja latauksia. Toki moni kaliiperi teknisesti pystyy samaan tai parempaan kuin .308 Winchester, mutta maailman suosituimmalla ja yleisimmällä on aina saavuttamaton etulyöntiasemansa muihin nähden. Monessakin mielessä on vaikea perustella muita ka- liipereita yleiskiväärin pesityksenä jos vaakakupissa on muutakin kuin ensisijainen metsästyskäyttötarkoitus. Nollakasi on siis esimerkiksi 150 grainin luodeilla varsin lähellä .30-06:n suoritustasoa erityisesti, jos vertailussa käytetään tehdaspatruunoiden suorituskykytasoa. Se toimii käytännössä kaikilla metsästyksessä yleisesti käytettävillä luodinpainoilla keskimäärin vähintään yhtä hyvin kuin muut ruudit ja mielestäni kyseessä onkin paras yleisruuti kyseiseen kaliiperiin. Mikään muu kaliiperi maailmassa ei pääse edes lähelle tätä eri roolien monipuolisuutta. Itse olen todennut .308 Winchesteriin parhaiten sopivaksi ruudiksi raskaita luoteja käytettäessä Hodgdon BL-C(2) -palloruudin
Aserekisterien lopettamisesta on myös se hyöty, että sisäisten voimien tai ulkoisen maahantunkeutujan mahdollisesti ottaessa voimatoimin vallan Suomessa, heillä ei ole keinoa kerätä suomalaisilta aseita pois. Aserekistereitä puoltavana tekijänä mainitaan joskus se, että niiden avulla poliisi selvittää rikoksia. Yhtenäistämisohje ja sen lisäohjeet sisältävät muitakin lakiin perustumattomia ja kohtuuttomia vaatimuksia. ETUVETO ASEREKISTERIT ON KIELLETTÄVÄ Tuttavapiirissäni on kuulemani mukaan aselupia peruttu ylinopeuksien takia. Näillä aseilla suomalaiset nimittäin palauttaisivat isänmaahansa laillisen järjestyksen ja turvaisivat maan itsenäisyyden taas sukupolviksi eteenpäin. Lupien määräaikaisuudelle ei ole ollut aselain mukaisia perusteita, mille on saatu vahvistus jo useista hallinto-oikeuksien päätöksistä. Jos kansanedustajat yhtään välittävät kansalaisten oikeuksista ja ihmisarvoisesta elämästä, on heidän syytä ryhtyä tähän toimeen viipymättä. SA SU MAT TIL A 66 ilmestyy 10.3. NUMERO 2/2010 WWW.REKYYLI.FI. Esimerkiksi voimme ottaa USA:n, jossa aseen myyjä tekee tarkistussoiton liittovaltion viranomaisten ylläpitämään tarkistuspalveluun (NICS, National Instant Criminal Background Check System). Lakiehdotus sisältää useita ihmisarvoa, oikeustajua, perustuslakia ja käytännön kokemusta halveksuvia piirteitä. Laki, joka edellyttää nykyisten aserekisterien välitöntä hävittämistä ja estää viranomaisia enää keräämästä tällaisia tietoja, on saatettava voimaan välittömästi. USA:ssa on ymmärretty ne vaarat, mitä viranomaisten ylläpitämistä rekistereistä voi olla, erityisesti ampuma-aseiden omistukseen liittyvistä rekistereistä. Poliisi on jo pari-kolme vuotta noudattanut niin sanottua aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjetta. Uuden aselain valmistelu on tapahtunut hyvien lainvalmistelutapojen vastaisesti. Lain mukaan viranomaiset eivät saa arkistoida näiden tarkistussoittojen tietoja. Usein saa kuulla tarinoita siitä, miten aseluvat on peruttu pelkän ilmiannon perusteella, usein ilmiantaja on oma puoliso avioeroriitojen ja huoltajuuskiistojen yhteydessä. Viime aikoina on liikkunut vahvoja huhuja, että noin 70-vuotiailta aseenomistajilta olisi Poliisi perumassa aseluvat, mahdollisesti tarkoituksena estää aseita jäämästä kuolinpesään. Koska viranomaiset näyttävät toimivan kansalaisten etujen vastaisesti, on vähintäänkin syytä poistaa viranomaisilta ne välineet, joilla he löytävät ihmisiä tällaisen toiminnan kohteeksi. Nautimme tämän omalta kannaltamme positiivisen pelotteen antamasta turvasta joka päivä, asiaa isommin edes ajattelematta. Suomen NRA:n sivuilla syyskuussa 2007 julkaistussa artikkelissa kerrotaan poliisin asettaneen tavoitteeksi lupien vähentämisen vuosittain 2 prosenttia. Lakiehdotus osaltaan todistaa, miten Sisäasiainministeriö toimii kansalaisia vastaan. Vain näin voidaan taata aseenomistajalle edes jonkinlainen turva viranomaisten mielivallalta. Pelkkä tieto aseellisen vastarinnan mahdollisuudesta, suorastaan todennäköisyydestä, hillitsee ketään suunnittelemasta laitonta vallankaappausta ja Suomen valtaamista sotilaallisesti. Luimme uutisista, miten kunnallispoliitikolta vietiin aseet hänen kiistellessään mailleen vedettävän sähkölinjan korvauksista. Vaikka aserekisterien pitäminen kiellettäisiin, Poliisilla voisi edelleen olla oikeus tehdä päätökset siitä, kuka saa ostaa aseen. Miten usein rikos oikeasti selviää sen vuoksi, että rikoksessa käytetyn aseen omistaja löytyy aserekisterin avulla. Syksyn mittaan on uutisoitu, miten aselupien peruutustahti on kasvanut merkittävästi aiemmista vuosista. Esimerkiksi ohjeesta ja sen lisäohjeista seurannut tilanne on, että käsiaseisiin on myönnetty vain määräaikaisia lupia. Aseenomistajien ihmisarvon, oikeusturvan, kotirauhan ja omaisuuden varjelemiseksi näen välttämättömäksi kieltää viranomaisilta rekisterien pitämisen aseista ja aseenomistajista. On kuitenkin tärkeätä, että aseen ostoluvan myöntämisen ja aseen ostamisen jälkeen kaikki tiedot asiasta poistetaan viranomaisten rekistereistä. NICSpalvelusta kerrotaan onko henkilöllä oikeus ostaa ampuma-ase. Mikä on se tilanne, jossa tällainen tieto ratkaisevasti auttaisi rikoksen selvittämisessä
Tee tilaus osoitteessa www.panostaoikein.fi tai soittamalla asiakaspalveluumme (03) 4246 5340. Poker Magazine on nyt luettavissa myös digitaalisena näköispainoksena. OSTA IRTONUMERO 2. Digi-lehden hinta on 5,50. Voit lukea myös aikaisemmin ilmestyneitä numeroita erikoistarjoushintaan. Irtonumeron hinta on 6,90. Poker Magazinen tilaushinta vuodeksi (6 nroa) on 35 euroa. Poker Magazine ilmestyy vuonna 2010 kuusi kertaa. Digitaalisen Poker Magazinen löydät osoitteesta www.lehtiluukku.fi. Lisätiedot www.pokermagzine.fi Uusi numero R-kioskeissa ja lehtipisteissä! 1 1 1. TILAA VUOSIKERTA 3. Lue 1. Poker Magazinessa yhdistyvät molemmat tiukat asiantuntija-artikkelit ja tyylikäs ulkoasu. Sinulla kolme tapaa varmistaa aitiopaikkasi pokerin kiehtovaan maailmaan. Poker Magazine on myynnissä yli 3 000 R-kioskissa ja lehtipisteessä kautta maan. LUE DIGITAALISENA Pokerissa on taidon lisäksi kyse myös tyylistä