Rekyyli 1/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

AMPUMAURHEILULAJIEN VÄÄRISTYMÄT 1 2 0 11 7 90 Caracal HAASTAJA ABU DHABISTA 685446-1101 11001 6 4 14886 8 5 4468 EUROOPAN ENSIESITTELYSSÄ! PAL.VKO 2011-15 CZ 455 JA 512 KLASSIKKOPIEKKAREIDEN MO MODERNIT KORVAAJAT RCBS BULLETFEEDER LUODINSYÖTTÖLAITTEELLA VAUHTIA LATAAMISEEN LATAUSKOULU: MEC -HAULIKONPATRUUNOIDEN LATAUSLAITE
Tähtäimessä 50 m rata? Legendaarisella Helsingin Urheilutalolla, UH Kallion tiloissa, pääset ampumaan: > 50 metrin radalla (ampumapaikkoja 3 kpl, ampua voi 9 mm aseella) kohdistuspöytä > 25 metrin pienoispistooliradalla (ampumapaikkoja 5 kpl, maksimikaliperi 22) Ampumaratoja voi käyttää vain, jos on oma ase ja siihen hallussapitolupa. Irto- ja vakiovuorot: Mika Haapasalo, mika.haapasalo@urheiluhallit.fi / 09 3488 6407. Helsingin Urheilutalo Helsinginkatu 25 Puh (09) 3488 6450 uhkallio@urheiluhallit.fi www.urheiluhallit.fi Kallio · Kontula · Malmi · Mäkelänrinne · Pasila · Siltamäki · Töölö · Vuosaari
Luvan korkealla hinnalla on ilmeisesti pyritty siihen, että nämä perikuntien halvat aseet romutettaisiin, mutta valitettavasti niissä perikunnissa, joissa laillista aseisiin liittyvää harrastusta ei ole, ei ole myöskään vastuuta siitä mihin aseet päätyvät. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Lupamaksun korotukset on tehty puhtaasti poliittisin perustein ja niiden tarkoituksena on vähentää luvallisten aseiden määrää Suomessa. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla. grammaa 11,66 12,95 15,55 19,43 25,91 32,39 1 unssi (oz) = 28.34952 g 100 g = 3,5273962 unssia 1 tuuma (") = 25,4 mm tuumaa 10 15 20 mm 254 381 508 tuumaa 25 30 40 mm 635 762 1016. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Rekyyliin lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Perikuntien aseet myydään yhä useammin pimeästi, koska harvempi perikunnan osakkaista haluaa hakea 72 euron lupaa 50-100 euron aseeseen, erityisesti jos pimeillä markkinoilla perikunnan tarpeettomaksi jääneestä aseesta voi saada moninkertaisen hinnan. Ennen EU-aikaa ajatusmalli oli näennäisen toimiva ja verotuksen kiristämisellä kulutusta saatiin hillittyä. Virallisesti kysymyksessä on maksuperustelain mukainen toiminta, "jolla katetaan lupaprosessin kulut". Tähän on pyritty voimakkaalla verotuksella, eli nostamalla tuotteiden hinnat niin korkealle, että sillä on vaikutusta ostokäyttäytymiseen. Pimeillä markkinoilla kukaan ei valvo sitä, kenelle aseita päätyy. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Ilmeisesti siksi, että tällainen kulutus ei näkynyt tilastoissa. Käytännössä Suomen valtio onkin luopumassa kyvystään valvoa suurta osaa Suomessa yksityisessä omistuksessa olevia aseita. Emme takaa Rekyylissä julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Koska lainkuuliaisia aseen omistajia on Suomessa satoja tuhansia, on "haittaverotus" jouduttu verhoamaan sen ajatuksen alle, että luvan käsittelystä koituu kuluja. Nyt Suomen valtio on ryhtynyt käyttämään samanlaista "haittaverotusta" ampuma-aseisiin. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. Tämän tietää jokainen harrastaja, lupaviranomainen ja sisäministeriön virkamieskin täydeksi hölynpölyksi. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Fire-kustannus Oy vastaa Rekyylin toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Tietysti etanolia salakuljetettiin suuriakin määriä ja tietyillä alueilla suorastaan tehtailtiin pontikkapannuja, mutta kumpaakaan näistä ei jostain syystä pidetty kovin vaarallisina ilmiöinä. Rekyyli ilmestyy 8 kertaa vuodessa. REKYYLI ITSELATAAJAT HUOMIO! Muunnostaulukko 1 gramma (g) = 15,43236 grainia 1 graini (gr) = 0,064799 grammaa grainia 40 60 80 100 120 140 grammaa 2,59 3,88 5,18 6,47 7,77 9,07 grainia 180 200 240 300 400 500 Kansainvälisen tavan mukaan Rekyyli-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Kaikki oikeudet pidätetään. Hinnan korottajilta on kuitenkin jäänyt huomaamatta asia, joka olisi pitänyt alkoholipolitiikasta oppia pimeää kysyntää on ja jos laillisilla markkinoilla verotus muodostuu liian korkeaksi, siirtyy kaupanteko entistä helpommin valvonnan ulottumattomiin. Alkoholipolitiikassa vasta EU:n myötä tapahtunut laillisen tuonnin mahdollistuminen pakotti verotuksen keventämiseen ja samalla alkoholiin liittynyt rikollisuus romahti. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Veron, eli tässä tapauksessa lupamaksun, korotuksella on varmasti toivotut seuraukset, eli hankkimislupia haetaan aiempaa vähemmän. On varsin outoa, että luvallisten ampuma-aseiden kohdalla ei tästä ole otettu mitään opiksi. Metsämies tai ammunnanharrastaja kun ei pidä harrastusvälineitään millään tavalla haitallisina. Negatiivinen kehitys tulee olemaan monipolvista. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Olen aivan varma, että rehellisen haittaverotuksenkin kannattajia päättäjistä löytyy, mutta nykyistä terminologiaa käyttämällä esimerkiksi metsästäjien suuri massa ei älähdä. Seitsemäs vuosikerta. Kaikkein paras keino asehaittojen ehkäisemiseen olisikin tehdä aseiden omistaminen laillisesti mahdollisimman houkuttelevaksi ja siinä ensimmäinen keino olisi laskea luvan hinta vaikkapa puoleen nykyisestä. Tällöin riski aseiden päätymisestä harrastajien sijaan luvattomille markkinoille on suuri. Näiden halpojen rautojen kysyntä on laantunut mitättömäksi niistä päivistä kun luvat olivat huokeampia, koska luvan hinta ei muodostanut niin suurta osaa kokonaishinnasta. Asemarkkinoita siirretään nykymenolla enenevässä määrin rikollisten käsiin ja näin luodaan tilanne, jossa aseista oikeasti alkaa olla haittaa yhteiskunnalle. - Tero Kuitunen REKY YLI pl 20, 00251 helsinki puh: 09-827 5556 email: toimitus@rekyyli.fi www.rekyyli.fi ISSN 1459-4633 PÄÄTOIMITTAJA Tero Kuitunen TEKIJÄT Esa Höysniemi Marko Tammelin Vesa Julin Jouko Matalamäki Risto Kuosa Erkki Lahtinen Jussi Grönstrand Arto Määttä Juha Hirsimäki Janne Laukkanen Sasu Mattila GRAAFIKKO Antti Teittinen VALOKUVAAJAT Arto Määttä Antti Teittinen Jarkko Koskinen Esa Toivonen ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET asiakaspalvelu@rekyyli.fi puh: 09 827 5556 (klo 8:00-16:00) MEDIAMYYNTI Jani Leskinen 0400 613 744 jani.leskinen@firekustannus.fi TILAUSHINNAT 12 kk 63,20 euroa kestotilaus 49,95 euroa / 12 kk KUSTANTAJA Fire-kustannus Oy PL 20, 00251 HELSINKI Rekyylin kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Fire-kustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. PA AKIRJOITUS Väärä keino Suomalaisen alkoholipolitiikan päämääränä on ollut vähentää alkoholin aiheuttamia haittoja. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Hankkimisluvan hinta nostettiin vain vähän aikaa sitten 68 euroon ja nyt jo 72 euroon
SISALTO aseet 6 CARACAL 14 CZ 512 22 FN HP VS BROWNING BDA 30 WINCHESTER WILDCAT 41 VIIMEISET PALAT SOTAHISTORIAA 6 42 CZ 455 CARACAL rakentelu 26 PROJEKTI: MINI-MAUSER 38 SAKO MAUSER KAAPIN POHJALTA KYTIKSELLE patruunat & tarvikkeet 33 SHOOTERS RIDGE JA PROTEKTOR -AMPUMATUET 34 H&N-KIVÄÄRINLUODIT 20 .460 S&W MAGNUM, OSA 2 45 BRUNOX 50 RCBS BULLETFEEDER 56 ELCAN SPECTER DR -TÄHTÄIN veitset 42 58 LEATHERMAN MUT CZ 455 kolumnit & vakiopalstat 46 LATAUSKOULU OSA 19: MEC-puristin ja peruspatruuna haulikkoon 54 MILJOONALAATIKKO: Ampumaurheilulajien väärät kehityssuunnat 54 KARKAISUA 60 SILLISALAATTI 62 PATRUUNANURKKA: 6MM DASHER 66 ETUVETO H&N-KIVÄÄRINLUODIT 34 54 RHEILULAJIEN T AMPUMAU YSSUUNNA ÄÄRÄT KEHIT V
Nimi on osuva, sillä aseen linjoissa on jotakin mikä saa kokeneenkin ampujan kiinnostuksen heräämään. Se näyttää hyvällä tavalla hieman erilaiselta. Caracal TEKSTI: OTSO VAINIO Caracal on nimetty Arabiemiraateissa asustavan, sähäkkäliikkeisen ja etäisesti tuulitunnelissa optimoitua ilvestä muistuttavan kissaeläimen mukaan. Nopealta. 6 WWW.REKYYLI.FI
WWW.REKYYLI.FI 7
Aseen ergonomiakin jakoi mielipiteet. Kaikki viittaa siis siihen, että valmistaja on liikkeellä tosimielellä ja mitä ilmeisimmin pistoolin jälkeen huomio siirretään muihin asetyyppeihin. ENSISAUHUT Ensitutustumiseni Caracal-pistooleihin tapahtui valmistajan esittelytilaisuudessa HSC:n sisäampumaradalla. Häiriöitä oli muutamia, muttei sen enempää kuin sisäänampumattomilta aseilta saattoi odottaa. Caracalin kahvakulma on 111° ja kahva on todennäköisesti kapein tällä hetkellä markkinoilla olevista, kaksirivistä lipasta käyttävistä pistooleista. Tosin on otettava huomioon että kysessä on virka-aseeksi suunniteltu pistooli ja että kokemattomamman ampujan on varmasti helpompi saada aikaan hyvää tulosta "minikiväärillä". Kyseinen herra on siitä harvinainen aseinsinööri, että hän ampuu itsekin ja ihan oikeasti ymmärtää miten aseesta saadaan mahdollisimman luonteva "ampujan jatke". Aseet osoittautuivat todella hyväkäytöksisiksi. Caracaliin sopivat myös esimerkiksi Hoguen kumi- Kokoero Caracalmallien välillä ei ole suuri, mutta C-malli tuntuu kädessä paljon pienemmältä. Eniten kritiikkiä aseessa sai sen kiinteä, suhteellisen ahtaan tähtäinkuvan antava takatähtäin. Lähes kaikkien mielestä aseen matala piippulinja vaikutti rekyylikäyttäytymiseen positiivisesti. Tunnelma oli kuin lapsilla karkkikaupassa ja oli hauska huomata etten ollut ainoa porukassa joka oli innostunut uudesta tulokkaasta. Pienikätiselle ampujalle (kuten kirjoittaja) tämä on siunaus, mutta isompikätiset olisivat toivoneet hieman suurempaa kahvaa. Pistoolin valmistaja on siis Caracal International, joka kuuluu samaan yritysryppääseen Merkelin kanssa. Paikalla oli ampujia ja ase-elinkeinon harjoittajia, Caracalin maahantuojana toimivan Kirkkonummen Erävarusteen Matti Peippo sekä Caracalin edustajat, operaatiopäällikkö Salem Al Matroushi ja konsultti Guillaume Gerrier, sotilas- ja poliisipuolella uraa tehnyt kaveri joka tunnetaan myös Ranksan IPSC-piireissä. Sen sijaan aseeseen lisätarvikkeina saatava perä ja etukahva herättivät kokeneissa ampujissa lähinnä hilpeyttä, hölmönnäköisten tilpehöörien ei tunnettu helpottavan ampumista tai tuovan mitään lisäarvoa kokonaisuuteen. Itse aseessa kritiikkiä tuli lähinnä tähtäimistä, takatähtäin kun on kiinteä osa modulaarista laukaisukoneistoa, eikä siksi säädettävissä tai edes helposti vaihdettavissa. Ulkonäöltään se muistuttaa eniten Steyrin M9-pistoolia. Myös tähtäinkuva koettiin hieman ahtaaksi toiminnalliseen ammuntaan. Lyhyen esittelyn jälkeen pääsimme ottamaan hieman tuntumaa sekä Caracalin täysikokoisella F- että kompaktilla C-mallilla. Tosin on otettava huomioon että pienellä kahvalla kyllä oppii ampumaan vaikka olisi Karelinin kädet, siinä missä toisin päin homma menee hankalammaksi. Ammuimme runsaan tunnin ajan yhtä aikaa esiteltävinä olleisiin Gemini GRSTS-6-maalilaitteisiin. Pystysuuntainen säätö vaatii jyvän vaihtamisen. WWW.REKYYLI.FI. Tähän onkin hyvä syy, suunnittelija on nimittäin sama: Itävaltalainen Wilhelm Bubits. Caracalia ei voi olla vertaamatta muutamaan muuhun muovirunkoiseen aseeseen. Bubits on aikanaan työskennellyt myös toisen pakollisen vertailukohteen, markkinajohtaja Glockin leivissä. Laukaisu sai myös positiivista palautetta. Myöskään sen pyramidimainen muoto ei ollut kaikkien ampujien mieleen. 8 Tähtäinten sivusuuntainen säätäminen tapahtuu siirtämällä jyvää
Hallintalaitteet koostuvat kaksi puoleisesta lipassalvasta ja vain vasemmalla kyljellä olevasta luistinsalvasta. P7:n ei tässä suhteessa todellakaan ole aloittelijan ase. P7 on aivan eri eläin. Rekyylituntuma on selkeä, kohtuullisen pehmeä ja tasainen. Lopuksi ase "niiaa" hieman luistin lyödessä eteen. Tälläkin hetkellä valikoimassa on edellä kuvatulla tavalla eteensijoitettu takatähtäin, mutta nykyään se on kiinteä osa luistia. Edustajat myös sopivat maahantuojan kanssa että Suomeen tuotavissa malleissa olisi hieman kapeampi, avaramman tähtäinkuvan mahdollistava jyvä. Vertailukohteiksi valitsin Glock 17 -pistoolin ja erittäin matalasta piippulinjastaan tunnetun HK P7 M8 -pistoolin, joka on juuri kyseisestä syystä eräs lempiaseistani. Caracalin käytöksessä oli molempien aseiden hyvät puolet. Tehtaan edustaja toi esiin sellaisenkin mahdollisuuden, jossa käyttäjän valittavana olisi kaksi takatähtäimen kiinnityskohtaa. Glockin käyttäytymistä aseen lauetessa voisi kuvailla tavanomaiseksi. Yrityksen edustajat olivat todella vastaanottavaisia parannusehdotusten suhteen. Kahvan muoto suorastaan imee käden kiinni aseeseen. sukat, joilla kahvaan saa sekä lisää ympärysmittaa että pitoa. Tehtaan edustajan mukaan Caracalin luistinsalpa on suhteellisen ulkoneva siitä syystä, että sen ensisijainen tarkoitus on helpottaa luistin lukitseminen taka-asentoon ja luistin vapauttaminen on tapahtuu luistia taaksepäin vetämällä. Caracal istuu käteen todella luontevasti. Toinen kritiikin aihe oli luistinsalpa, jota jotkut ampujat pitivät liian ulkonevana ja terävänä. Tähtäimen siWWW.REKYYLI.FI CARACALIN ERÄS KESKEISIN MYYNTIVALTTI ON MATALAN PIIPPULINJAN VAIKUTUS ASEEN REKYYLIKÄYTTÄYTYMISEEN. saan on erittäin subjektiivinen asia. Ase laukeaa, piippu nousee jonkin verran ja palaa takaisin alas. Esimerkiksi takatähtäimeen kohdistunut kritiikki jota muutkin olivat kuulemma esittäneet oli jo otettu huomioon, tulevaisuudessa aseita saa myös lohenpyrstollisellä takatähtäimellä. Tässä kohtaa pieni varoitus lienee paikallaan: tuntuma siitä, miten ase käyttäytyy lauetes- TEHDAS KUUNTELEE Ase-alalla on pitkään valitettu siitä, että valmistajat eivät ymmärrä (tai vaivaudu kuuntelemaan) loppukäyttäjien tarpeita. Steyrin M9-pistooliin verrattuna kahva on paljon mukavampi, sillä ainakin itselläni M9:n kahva kolhii ikävästi peukalohangan molemmin puolin sijaitsevia luita. joittamisella poikkeuksellisen eteen on ilmeisesti tarkoitus nopeuttaa tähtäämistä. Piippu palaa todella nopeasti koh- 9. Onneksi tehtaalta saakin jo matalaprofiilisempaa vaihtoehtoa. AMPUMAKOKEMUKSIA Caracalin eräs keskeisin myyntivaltti on matalan piippulinjan vaikutus aseen rekyylikäyttäytymiseen. Periaatteessa mitä matalampi piippulinja, sitä nopeammin piippu palaa takaisin kohteeseen laukauksen jälkeen, mahdollistaen nopeat perättäiset laukaukset. Rekyylituntuma sitten onkin todella terävä, ampujalla saa olla käsissä reilusti voimaa ettei ote lipsu. Toinen tavallisessa paikassa luistin takareunassa, toinen hylsynpoistoaukon etupuolella. Seuraavassa esitän omat kokemukseni, enkä takaa että lukija kokisi samoin. Hieman yllättäen ketään ei tuntunut haittaavan kahvan karhennusten keveys, aseen ergonomia kun on sellainen että se "imaisee" käden kiinni kahvaan eikä ote pääse lipsumaan tiukoillakaan latauksilla. Aseen lauetessa piippu nousee hyvin vähän, eikä niiaus kevyen luistin johdosta ole läheskään yhtä merkittävä. Caracal tuntuisi olevan toista maata
Mielenkiintoista oli, että C-mallin laukaisu oli jostain syystä huomattavasti tasaisempi kuin F-mallin. Niinpä tarkkuuskoe ammuttiin kompaktiversiolla ja jäämme odottamaan mielenkiinnolla maaahantuojan tai tehtaan tekemän selvityksen tulosta siitä, miksi F-malli ei käynyt. Aseen sisuksissa näkyy selkeitä vaikutteita esimerkiksi Glock-pistooleista. Huoltopurkaminen tapahtuu vetämällä luistinsalpaa alas... Luistin johteet ovat todella pitkät ja aseen jouset kiitettävän tukevan oloiset. ...jonka jälkeen luisti vedetään etukautta irti. teeseen ja liikkeen lopussa oli pieni, muttei millään tavalla häiritsevä niiaus. Hieman ikävä maku siitä kuitenkin jäi. Laukaisun virittäminen kotikonstein vaikuttaa varsin helpolta, seikka joka varmasti lämmittää tuunailijoita. Muutama tuuman sadasosakin kun riittäisi aiheuttamaan havaitsemamme ilmiön. TEKNINEN PUOLI Caracal on insinööritaidon voimannäyte. Ongelmia havaittiin kaksi. Suurin osa "kasoista" oli siinä 30 cm tienoilla, hajonnan ollessa pääasiassa si- vusuuntaista. Koska siinä ei havaittu rakenteellista vikaa, kohdistuvat epäilyt kirjoitushetkellä aseen piippuun. Sisäänampumisen aikana tämä ero tosin pieneni osien hioutuessa toisiaan vasten. Liipaisimen etureunassa on Glock-henkinen "lirputin", eli liipaisinvarmistin. Liipaisinkaaren etupuolella on nyky- Kahvarungon sisällä on modulaarinen laukaisukoneisto, johon kuuluvat myös pitkät luistinjohteet. Suurin haaste kuitenkin on saada suhteellisen jäykkä purkusalvan jousi asettumaan paikoilleen samalla kun akseli työnnetään sen lenkin läpi. Luistinsalvan jousilanka hyppää helposti paikoiltaan, joten ennen tappien naputtelemista se tulee tarkastaa. Onneksi muutaman kerran harjoiteltuna oikea järjestys selviää ja kokoaminen onnistuu ilman suuria vaikeuksia. 10 WWW.REKYYLI.FI. Akselin keskellä oleva kavennus on tarkoitettu purkusalvan jousta varten. Bubits on siis onnistunut tekemään todella helposti hallittavan pistoolin. Toimintaperiaatteeltaan Caracal on perinteinen, keikkapiippuinen lyhytrekyyliperiaatteella toimiva itselataava pistooli. Siinä missä Caracalin C-malli kävi paremmin kuin tällaiselta aseelta sopii odottaa, ei Fmalli tahtonut käydä kokeilluilla patruunoilla lainkaan. Aseen piippu vaikutti silminnähden hyväkuntoiselta, enkä omista työkaluja tarkemman diagnoosin tekemiseen. Kahvarunko on polyamidivahvisteista polymeeriseosta. Laukaisuliikkeen pituus (8 mm), etuveto ja jälkiveto ovat kohtuullisen lähellä Glockia, mutta laukaisu on selvästi tasaisempi, ilman monille muovirun- koisille aseille ominaista "purkkamaisutta", tai laukaisuliikkeen loppua kohti kasvavaa kynnystä. Tarkkuuskokeissa tuli mutka matkaan. Moduulin irrottamisessa ei ole ongelmia, mutta kokoaminen vaatii taas hieman enemmän keskittymistä. Rekyylituntuma oli ehkä hieman terävämpi kuin Glockissa, muttei läheskään yhtä ikävä kuin P7:n kohdalla. Tosin pyrkimyksessä osien lukumäärän minimoimiseen voidaan mennä hieman liian pitkälle, kuten aiemmin mainittu laukaisukoneisto-takatähtäin-yhdistelmä osoittaa. Koko aseessa on vain 28 osaa. Harrastajalle tällainen aseyksilö ei sinänsä ole perustavanlaatuinen onglema, sillä maahantuoja vaihtaa aseen varmasti. Se on kiinni takaa putkisokalla ja edestä akselilla. Laukaisuvastus oli molemmissa koeaseissa hyvin lähellä tehtaan ilmoittamaa 2,2 kilogrammaa. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun piippu on sisäläpimitaltaan aavistuksen liian suuri, jolloin rihlaus ei saa otetta luodista. Caracalin laukaisu on myös hyvä, joskaan ei mikään kisalaukaisu
Lippaanvapautin on molemminpuolinen ja siihen yltää helposti, samoin luistinsalpaan. Glockin lailla Caracal on "striker fired", eli siinä on puolivireessä oleva iskurinpiikki, jonka liipaisimen vetäminen taakse sekä virittää, että vapauttaa. Puretun aseen sisälle katsoessa tunnistaa myös selkeitä Glock-vaikutteita, mutta Bubits on vienyt konseptin seuraavalle tasolle. Pinnoite ei ole yhtä liukas kuin Glockin Tenifer-pinta, eikä tehtaan mukaan kuormita ympäristöä yhtä paljon kuin muut menetelmät, seikka jota arvostan. Caracal on siis hyvin 11. Patruunan nostin on lyhyt ja pohjan kiinnitys on hoidettu jousen alapäällä. ään pakollinen varustekisko ja itse kahvassa on kaksi vaihdettavaa pientä kumikaistaletta, jotka eivät niinkään paranna otetta kun toimi tunnistemerkkeinä. Lipaskapasiteetti F-mallissa on 18 ja C-mallissa 15 patruunaa, johon on päästy tekemällä lippaan sisäosista mahdollisimman pelkistetyt. Työn jälki on kauttaaltaan todella siistiä. Luisti on valmistettu hiiliteräksestä ja pinnoitettu "Plasox"-nimisellä plasmanitrauksella. Sovitus tosin on virka-aseen tasolla, eli verrattain löysä. Kahvarungon sisältä löytyy kahdella tapilla kiinnitetty modulaarinen laukaisukoneisto, johon sisältyvät myös luistin johteet. PurkusalWWW.REKYYLI.FI pa sijaitsee lippasinkaaren yläreunassa ja toimii hyvin glockmaisesti. KOKO ASEESSA ON VAIN 28 OSAA. Lipas on useiden aseiden heikko kohta, mutta ei Caracalissa. Johteet ovat pitkät ja todella vakuuttavat verrattuna Glockiin. CARACAL ON INSINÖÖRITAIDON VOIMANNÄYTE. Aseen hallintalaitteet ovat pienet, mutta käyttökelpoiset
Caracalille tyypillisesti työnjälki on erinomaista ja kokonaisuus istuu luistissa täysin välyksettömästi. Pituus: 208 mm Piipun pituus: 104 mm Paino: 750 g Lipaskapasiteetti: 18+1 patruunaa CARACAL C Kaliiperit: 9x19, 9x21, .40S&W, .357 Sig. Lippaat ovat laadukkaat ja lipaskapasiteetti on lähes käsittämätön ottaen huomioon kahvan kapeuden. Turvallisuutta lisää luistin takaa töröttävä vireenilmaisin, joka kertoo onko ase ladattu. Käyttäjän kannalta rakenteen eittämätön etu on mahdollisuus puhdistaa koneisto täydellisen puhtaaksi ilman kikkailua. Iskurikoneistossa on vain yksi hankaluus. Pituus: 196 mm Piipun pituus: 93 mm Paino: 700 g Lipaskapasiteetti: 15+1 patruunaa Suositushinta: 650 euroa (sis. Varmistimet toimivat kuten pitää, toleranssit vaikuttavat olevan kohdallaan, jouset ovat riittävän jykevät ja viimeistely hyvää. Modulaarisen laukaisukoneiston lisäksi myös iskurikoneisto on erillinen moduuli. / 25 m CARACAL F Kaliiperit: 9x19, 9x21, .40S&W, .357 Sig. Sen yläpuolella iskupiikkivarmistin sekä sen jousi, joka antaa voiman myös luistiin kiinnitetylle ulosvetäjälle. Onko kyseessä maanantaikappale vai jonkinlaisen syvemmän ongleman ilmentymä. Kun sitä paikoillaan pitävät putkisokat on lyöty pois paikoiltaan, moduuli irtoaa ja purkautuu ilman työkaluja. Ottaen huomioon että Caracal-pistoolit ovat läpäisseet sekä NATO D14 -standardiin vaadittavat kokeet että Saksan liittovaltion poliisin tunnetusti haastavat testit, veikkaisin ensikisimainittua. Osumakuviot 3 x 5 lks. He ovat silminnähden innostuneita omista tuotteistaan ja kuuntelevat loppukäyttäjien tarpeita tavalla josta muut alan toimijat voisivat ottaa opikseen. Tätä auttaa se, että sisäistää osien tarkoituksen ja käyttää malttia moduulia asentaessaan. turvallinen kantaa, koska se ei ole kotelossa vireessä. Irrallaan olevien osien saattaminen takaisin paikoilleen on ensimmäisellä kerralla haastavaa. Mielestäni Caracal onkin paperilla hyvin lähellä täydellistä palveluasetta. Myös Caracal International vaikuttaa yrityksenä lupaavalta. neljä lippasta) Maahantuoja: Kirkkonummen Erävaruste, www.eravaruste.fi Patruuna Magtech CCI Gold Dot 124 gr +P Pienin 55 mm 39 mm Suurin 72 mm 51 mm Keskiarvo 57 mm 45 mm 12 WWW.REKYYLI.FI. Toisessa koeaseessa esiintyneet tarkkuusongelmat tosin hieman huolestuttavat. Kuvassa alimpana on iskupiikki jousineen. Nostan hattua herra Bubitsille, jota selvästi ajaa halu suunnitella täydellinen pistooli. Kaiken kaikkiaan aseen sisukset on mietitty viimeisen päälle
Kestotilausta ei voi lopettaa kesken laskutuskauden. Nimi Lähiosoite Postinumero ja toimipaikka Kotipuhelin, myös suuntanumero Allekirjoitus (huoltajan, jos alle 18v.) Sähköposti VASTAUSLÄHETYS Sopimus 134164 PL20 00251 HELSINKI Voit tilata Rekyylin myös osoitteesta www.rekyyli.fi/tilaa-rekyyli tai puhelimitse numerosta 09-827 5556. TILAA SÄÄSTÄ JA RAHAA Kyllä, tilaan Rekyyli-lehden Valitse tilausjaksosi: 12 kk (8 numeroa) määräaikainen 56 6 kk (4 numeroa) määräaikainen 28 12 kk (8 numeroa) kestotilaus 49 6 kk (4 numeroa) kestotilaus 25 Vastaanottaja maksaa postimaksun 5018822 Tilaus alkaa seuraavasta ilmestyvästä numerosta
Muutosta kuvaa sanan "modulaarinen" ilmestyminen aseen yhteyteen. UUSIIN PUIHIN Modulaarisuus ei välttämättä ole se sana, joka itselle tulisi ensimmäisenä mieleen, mutta se pitää periaatteessa paikkansa. CZ:n uutuus poikkeaa piristävästi nykyisestä valtavirrasta ollen ulkoisesti lopulta hyvinkin perinteinen. Luonnollisesti toimintaperiaate on säilynyt samana ja myös aseiden ulkonäössä on tiettyjä yhteneväisyyksiä, mutta muutoin suun14 nittelijat ovat aloittaneet puhtaalta pöydältä. KAUNEUS ON KATSOJAN SILMÄSSÄ Aseiden ulkonäkö on, subjektiivisuudestaan riippumatta, usein harrastajien keskustelun aiheena uuden asemallin ilmestyessä. Tuloksena oli jämerä take-downominaisuudella varustettu pienoiskivääri, joka hakkasi tarkkuudessa suuren joukon pulttilukkoisiakin. Vaikka mallinimi muuttui vain numerolla, on uusi ase täysin eri aikakaudelta. Uskon, että vanhoillinen ulkonäkö on tarkoitettu houkuttelemaan sitä varsin suurta asiakaskuntaa, jolle sotilasaseen näköinen pienoiskivääri ei ole edes vaihtoehto. Mutta vaikka ulkonäkö on piekkariarskoja vanhoillisempi, on CZ ottanut suuren harppauksen valmistustekniikassa ja aseen rakenteessa. Aseessa oli tukki ja raudat ja osat oli valmistettu paljon koneistusaikaa vaativilla menetelmillä. Tällaisen aseen lanseeraaminen on todennäköisesti fiksu päätös, koska .22LR-arskojen ja muiden näköisaseiden markkinoilla alkaa olla melkoinen tungos. CZ 511 ulkonäkö on juuri sopiva kirvoittamaan tällaista keskustelua, koska sen ulkomuoto on omintakeinen, mutta samalla siinä on jotain tuttua. Saattaapa siitä tulla mieleen Crossmanin Pumpmaster 760 ilmakiväärikin. Mutta jos keskitytään vain ruutiaseisiin, on CZ omilla poluillaan. CZ:n uutuudessa on samaa näköä pumpputoimisten kivääreiden, kuten Remington 7600. Pulttilukkoisten puolella muutokset eivät ole erityisen dramaattisia, mutta itselataavan pienoiskiväärin tapauksessa vanha 511-malli korvattiin täysin uudistetulla mallilla CZ 512. TEKSTI: TERO KUITUNEN CZ , joka on esitelty Rekyylin numerossa 2/2007, edusti perinteistä aseenvalmistustapaa ja taitoa. Viime aikoina itselataava pienoiskivääri on asetyyppinä ollut miltei kaikkien suurten asevalmistajien kiinnostuksen kohteena ja tyypillinen uusi asemalli on ollut militaaristisella ulkonäöllä ryyditetty. CZ 512 TERÄKSEN, MUOVIN JA ALUMIININ LIITTO Ceska Zbrojovka:n pienoiskiväärimallistoon tuotiin vuonna 2010 paljon uudistuksia ja samalla vanhat mallinimet ovat tippumassa pois katalogista. Vuonna 2010 aika ja markkinatalous olivat kuitenkin ajaneet 511:n kiinni ja tehdas on ollut pakotettu etsimään uuden tavan valmistaa vastaava ase. Itse jouduin pohtimaan hetken ennen kuin tajusin missä olen nähnyt sen aiemmin. Ensin avataan kädensijan alapuolella oleva ruuvi esimerkiksi kolikkoa apuna käyttäen, jonka jälkeen kädensija lähtee irti ja sen alta kehyksen etureunasta paljastuu ristitappi. Se työnnetään esimerkiksi edellä mainitulla ruuvilla paikoiltaan, jonka jälkeen raudat, tai tarkemmin ottaen piipWWW.REKYYLI.FI
Tunneloitu etutähtäin on erittäin hyvä, mutta takatähtäin karkeine säätöineen ei niinkään.. Avotähtäimet ovat epäsuhtaiset
Esimerkiksi lukon palautusmekanismissa on siirrytty käyttämään kahta jousta, joiden karat samalla ohjaavat lukkoa. AVOTÄHTÄIMILLÄ AMPUMAAVOTÄHTÄIMILLÄ AMPUMAASENNOSTA TULEE LUONNOTON. Viimeistely ei ole huippuluokkaa, mutta kuitenkin riittävän laadukasta käyttöaseeseen. Kiinnitysruuviin pääsee käsiksi tavanomaisen mittaisella kuusioavaimella. ASENNOSTA TULEE LUONNOTON" pu ja kehyksen alumiininen yläosa, pääsevät liukumaan eteenpäin. Alaosan materiaalina on lasikuituvahvisteinen polymeeri. Kaiken kaikkiaan siitä ei löydy yhtään selvästi heikkoa kohtaa, joka olisi ilmiselvä ongelmien aiheuttaja. Jotta nykyään markkinataloudessa toimiva CZ voi jatkossakin pärjätä, sen on täytynyt etsiä edullisempi tapa valmistaa ase. Mikään aseessa ei nitise tai natise ja satunnaiset karheudet siloittuvat nopeasti käytössä. Muutoin lukko ohjautuu kehykseen. Kun lukon tappi on nykäisty paikoiltaan, irtoaa piippupaketti kehyksen alaosasta huollettavaksi. KIIKARITÄHTÄINTÄ VARTEN. Minun mielestäni ei ole. Jokainen hiemankin maailman menoa seurannut tietää, mikä on tällaisten muutosten lopullinen syy. CZ 512:ta on otettu käyttöön tehtaan pulttilukkoisissa käytetyt ja hyväksi havaitut muovilippaat, joten lipashuolto on nyt huomattavasti helpompaa. Perän irrottaminen on tarvittaessa helppoa. Hieman karrikoiden CZ 512:n modulaarisuus on sitä, että aiemmin yhtenäinen kokonaisuus koostuu nyt useammasta osasta, joissa on käytetty aina tarkoituksenmukaisimmaksi katsottua materiaalia. Mutta, vaikka kustannuksia on karsittu, onko sillä lopulta merkitystä jos ase toimii luotettavasti ja on tarkka. Myös kehyksen Yksi käyttäjän kannalta mukavimmista parannuksista on lipas. Ennen CZ:n pulttilukot ja itselaturit käyttivät täysin erilaisia lippaita, mutta nyt ne ruokitaan samalaisista. Tämä on nähtävissä lähes kaikissa aseen osa-alueissa aina piipun kiinnityksestä ja koneiston rakenteesta materiaalivalintoihin saakka. Rakenne on siten mahdollisimman simppeli valmistaa. Puuosat ovat lakattua pyökkiä. WWW.REKYYLI.FI. PERÄ ON SUUNNITELTU "PERÄON SUUNNITELTU KIIKARITÄHTÄINTÄ VARTEN. Sen laukaisu oli karunpuolei16 nen ja omaan makuunsa sopimattomat patruunat se runnoi armotta ruttuun. CZ 512 CZ 455 CZ 511 MUUTAMA SANA TEKNIIKASTA CZ512 koneisto on virtaviivaistettu ja on nähtävissä, kuinka muiden valmistajien aseista on katsottu mallia. Tokihan vanhoja hyviä aikoja voi haikailla, mutta ei esimerkiksi 512:n edeltäjäkään ollut täydellinen. Yksinkertainen on kuitenkin kaunista ja CZ:n tapauksessa muutokset ovat toimivia. En pidä sellaisena edes polymeerin käyttämistä kehyksessä, koska keinoaineiden on todettu kestävän sellaisissakin ampuma-aseissa, joissa rasitukset ovat muutamaa kertaluokkaa suuremmat
Nalli syttyi, mutta ruuti ei, joten luoti jumiutui piippuun. Tämä auttoi, ruuti paloi ja Smitikka työnsi liekkiä kuin parempikin dragsteri. Nämä molemmat seikat vaikuttivat sille tehtyjen latausten toimimattomuuteen. .460 SMITH & WESSON, OSA 2 Rekyylin numerossa 5/2010 koeammuttiin Smith & Wesson Model 460 XVR Performance Center revolveri, jonka yhteydessä jäimme kaipaamaan mainostettuja tehoja. Vasemmalla verrokkina .45 Colt. WWW.REKYYLI.FI. Suurin muutos oli koeammuntajärjestelyssä, eli patruunat ammuttiin huoneenlämmön sijasta 10 asteen pakkasessa. Taulukkojen tutkimisen jälkeen H110:aa lorautettiin aloituslataukseksi sama määrä. Kaikki muut komponentit pysyivät samoina, ainoastaan ruutilaatu muuttui. .460 S&W Magnumin kun pitäisi olla maailman nopein relvolverikaliiperi. MAAILMAN NOPEIN REVOLVERIKALIIPERI? Tuolloin latauskokeiluita tehtiin Hodgdon H4227-ruudilla, jolla ei kuitenkaan päästy lähellekään ilmoitettuja nopeuslukemia. Mistä tämä johtuu. Lisäksi kevyemmästä luodista on vain pieni osa hylsyssä, joten sen irtoamiseen tarvittava paine on pienempi. Syy on simppeli: edellä mainittu kupariraken- NOPEUSURHEILUA Erään tietyn 200 grainisen luodin pitäisi paeta .460 S&W:n piipusta maksimilatauksella 700 m/s. ruutia oli hylsyssä varsin mukavat 45,0 grainia, eli lähes maksimilataus. Koska latauspituus on sama, jää hylsyyn kevyemmällä luodilla huomattavasti enemmän tilaa. Koska tätä tiettyä, kokokuparista metsästysluotia ei tietenkään Suomesta saa, kokeiltiin vastaavaa latausta Archipelago Bulletsin jälkipuristetulla RNFP:llä. Ensimmäisellä laukauksella kuului vain pieni "poks". Tuolloin 20 Keskellä .460 S&W Magnum ladattuna 360 grainisella Oregon Trail TrueShot luodilla ja oikealla 200 grainisella Archipelago Bulletsin RNFP:llä. Tämä lataus jätettiin heti kuvioista ja siirryttiin maksimilataukseen, 46,5 gr. Täysin odotusten vastaisesti nopeutta oli huomattavasti vähemmän kuin H4227-latauksella. Tälle järjestelylle oli syynsä, jotka selviävät jatkossa. Nopeusmittari kuitenkin kertoi, että vauhtia oli keskimäärin vain 508 m/s. Asia jäi kaivelemaan ja kun ruutivarasto täydentyi H110:lla, palattiin latauspuristimen ääreen. Jotta pakkasen vaikutus saataisiin eliminoitua, patruunat lämmitettiin taskussa lähes ruumiin lämpöä vastaavalle tasolle. H4227:n kanssa sille saatiin aikoinaan vauhtia keskimäärin 542 m/s. Ainoa oikea päätelmä on, että suuri osa ruudista jäi palamatta
Varsin kunnioitettava lukema tuollaiselle lyijymötikälle. Luoti on edennyt noin tuuman verran ylimenon etupuolelle ja ruuti on pakkautunut tiiviiksi priketiksi ylimenoon. teensa, mutta ainakin itselleni raskaamman pään luodit ja niille saatava suorituskyky olisivat tämän revolverin omistajana merkityksellisempiä. Puolentoista grainin annoskoon kasvattamisella ei kuitenkaan tuntunut olevan hyvä hyötysuhde, koska nopeutta saatiin vaivaiset 0,9 m/s enemmän. JA TAAS JÄI HAMPAANKOLOON Harmillisesti XVR jouduttiin palauttamaan maahantuojalle, joten enää kolmatta osaa emme pääse nyt tekemään. Quickloadilla nopeasti katsoen vastaavaan paineeseen ja nopeuteen pitäisi hylsyssä olla 54,2 gr H110:aa. Niinpä ryhdyimme innolla ampumaan 38,0 grainin maksimilatauksia. Ja niillä raskaat luodit jyräävät. Pahiten hampaankoloon jäi kuitenkin vakava ihastuminen sekä kaliiperiin että aseeseen. Näin komea suuliekki on kuitenkin hieman poikkeuksellinen, ja se tallentui filmille selvästi alipaineisella AB-latauksella. teinen metsästysluoti on painoonsa nähden pitkä ja siksi se täyttää hylsyä huomattavasti enemmän. Jos käsiasemetsästys tulee joskus lailliseksi Suomessa, on kaliiperi .460 S&W Magnum todennäköisin valintani. Nyt sen taakse annosteltiin aloituslataukseksi 36,5 grainia H110:ä, joka on tunnetusti potentiaalinen ajoaine, kun suurireikäisistä revolWWW.REKYYLI.FI Kun väärään luoti-ruutiannosyhdistelmään lisätään pakkanen on tulos tällainen. Toisaalta nopeuden jahtaaminen antaa tästä revolverista hieman väärän kuvan. XVR on miellyttävä ampua kovillakin latauksilla tehokkaan suujarrunsa ansiosta. Tämä riittää siihen että starttipaine on riittävän suuri, jotta ruutiannos palaa ja vauhtia kertyy. Nyt oltiin jo oikealla uralla, eli tehoa oli hirvilailliset 3220 joulea. Tokihan metsästyksessä vihaisesti sirahtavalla kevyellä luodilla on käyttökoh- KÄYTÄNNÖN SUURRIISTALATAUS Edellisen artikkelin teon yhteydessä 360 grainia painava Oregon Trail TrueShot WNFP luoti kiihtyi 34,0 grainilla H4227:aa vauhtiin 457 m/s. Mieli kyllä olisi tehnyt, koska kyllähän niitä oikeita vauhtiluoteja joskus Suomeenkin saadaan. Kokeilemallamme luodilla ruutikannua olisi vastaavaan tulokseen pääsemiseksi kallistaa reilusti enemmän. Smith & Wessonia tuo maahan Nordic Distribution Oy NorDis, www.nordis.fi. 21. Tällaista urheilua ei katsottu tarpeelliseksi seuraavana vuorossa olleen latauksen koeammunnan jälkeen. vereista halutaan saada painavalle kuulalle vauhtia. H110 ei pettänyt odotuksia ja uusiksi "ennätyslukemiksi" kirjattiin 525 m/s. Olen kenties vanhanaikainen, mutta minusta metsästysrevolveri on nimenomaan lyhyiden etäisyyksien ase
22 WWW.REKYYLI.FI
Siispä päätimme ottaa tuntumaa muutamasta aseyksilöstä ja verrata niitä karkeasti tehdasuuteen, modernimpaan veljeensä. Suomen Puolustusvoimat on kautta aikojen käyttänyt hiukan sekalaista pistoolivalikoimaa. Valintakokeissa oli yhteensä 12 eri asemallia, joista osa sittemmin hyvinkin sotilasaseiden markkinoilla pärjänneitä ja tästä syystä ei liene kumma miksi jotkin ihmiset kummastelevat päätöstä hankkia uusi ja "kannukseton" pistoolimalli - vaikkakin Fabrique WWW.REKYYLI.FI Nationalille oli Puolustusvoimilla silloin varsin hyvät välit. Pääesikunta teki m/80-pistoolin hankintasopimuksen vuonna 1980 ja aseet toimitettiin Suomeen vuosina 1982-1983. Vaikka aseharrastajien on helppo kritisoida FN:n työnlaatua tai teknisiä ratkaisuja, kannattaa kuitenkin aina muistaa, että sotilasaseen kohdalla valintakriteerit ovat hyvin erilaiset. Erityisesti pistooleiden osalta aseen käyttömukavuus ja tekniset hienoudet eivät juuri valintakriteereiden kärkipäätä kaunista, varsinkin kun "tositoimissa" taistelukentällä pistooli on melkoisen usein vain statussymboli. Sanomattakin on kai selvää, että jos yksittäinen ase maksoi 500 markkaa vähemmän kuin sen kilpailija, sai se melkoisen paljon kilpailuetua toiseen nähden... On eri asia ostaa yksi harrastease kuin 10.000 sotilasasetta. Itse pistoolin valinta herätti aikanaan paljon keskustelua. Sotien aikaan pistooleja oli tusinoittain erilaisia ja tilanne oli melkolailla sama aina 1980-luvulle asti, jolloin jo jonkin aikaa ollut projekti uuden pistoolimallin valitsemisesta "firman" käyttöön oli saavuttanut päätöksensä. Mutta kuten sanottua, on m/80:n laatua kritisoitu aina sen käyttöönotosta lähtien. Syystä tai toisesta pistooleiden hankintamäärää ei ole julkistettu, mutta kovin pieni se ei ole - sillä kaikki muut siihen asti käytössä olleet pistoolimallit siirrettiin toimitusten myötä pois käytöstä. Tornihu- FN m/80 Browning BDA 23. Pitää muistaa paitsi käyttötarkoitus, myös aseen käyttäjän koulutustaso, aseen todennäköinen käyttöaika, kestävyys ja kokonaishinnan muodostuminen. FN M/80 VS . BROWNING BDA KAHTA VANHAA VERRATEN TEKSTI: JARKKO KOSKINEN Harva SA-INT:in asehankinta on herättänyt aseharrastajissa niin voimakkaan kielteisiä mielipiteitä kuin kohta 30-vuotiaan m/80-pistoolin hankinta
Ase oli suomalaisten kiinnostuessa aseesta vielä hyvin varhaisessa vaiheessa ja tästä syystä m/80 eroaa monilta yksityiskohdiltaan paljonkin nykymallisesta "FN HP-DA":sta, joka tunnetaan siviilimallina Browning BDA:na. Tästä syystä hankimmekin Puolustusvoimilta luvan koeampua muutaman yksilön m/80:stä ja vertailla sitä tehdasuuteen Browningin BDA:han. RADALLA Puolustusvoimien materiaalilaitoksen edustajan valvovan silmän alla aseet ladattiin ja aloitettiin koeammunnat. ON SIIS MELKO TURVALLISTA TODETA, ETTÄ M/80 EI OLE MIKÄÄN TARKKUUSPISTOOLI. FN m/80 huna on kiertänyt vuosikymmenten ajan kaikenlaisia tarinoita niin räjähtäneistä aseyksilöistä kuin valintaryhmän lahjontaepäilyistäkin, mutta mitään muuta näistä ei voi päätellä kuin että pistoolin valinta on todellakin herättänyt tunteita. Ei mikään ihme, että FN aloitti uuden pistoolin suunnittelun High Powerin pohjalta ja lainasi siitä teknisesti oikeastaan kaiken, pitäen kehityksen fokuksen vain kaksitoimisessa liipasinkoneistossa. Vanhoja HP-pistooleita meni vielä suhteellisen hyvin kaupaksi, mutta Yhdysvaltain Armeijan uuden pistoolikontrah- din ilmaantuessa yksi jos toinenkin pistoolivalmistaja kehitteli nopeasti uutta kaksitoimista pistoolia. Lähes välittömästi selvisi, ettei FN juurikaan ole onnisWWW.REKYYLI.FI 24. Pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että asetta on m/80-mallisena myös siviilimarkkinoilla. Sinällään nämä aseet ovatkin melko harvinaisia kappaleita, vaikkakaan m/80 ei suomalaisten keräilijöiden parissa nauti mistään erityisen kovasta suosiosta. Browning BDA FN:N KAKSITOIMISET SIVIILIMARKKINOILLA Siviilimarkkinoilla Browningin/ FN:n pistoolit olivat 1970-luvun loppupuolella jäämässä kovaa vauhtia jalkoihin. Itsekin pääsin henkilökohtaisesti todistamaan hetkeä jolloin kantahenkilökunta sai 1980-luvulla tilata aseita omaan käyttöönsä valmistajalta ja näitä tornileimattomia aseita onkin maahan saapunut viitisenkymmentä kappaletta. Niinsanottu "Wondernine"-valtakausi alkoi nostaa päätään ja siinä samalla myös FN aloitti uuden pistoolin kehittämisen
Toki, erityisesti käytössä olleiden kahden m/80:n kahvalevyjen terävimmät kulmat olivat jo kuluneet pyöreiksi, mutta ote uudenkarheasta BDM:sta oli kuin laittaisi käden hansikkaaseen. Siinä missä jotkin harvat pistoolit ovat sellaisia, että riittävä osunta saadaan aikaan riippumatta ampujan otteen laadusta, ei FN:n valmiste tällainen ole. Itse ainakin olen taipuvainen ajattelemaan, että jos m/80:n valinnalla säästettiin parisataatuhatta johonkin enemmän Browning FN Lippaissakaan ei eroja juuri ole. Keskimäärin kaikilla eri patruunoilla viiden laukauksen keskiarvotulokset liikkuivat 140-150 millimetrin kokoluokassa. Ainoat erot löytyvät pienistä yksityiskohdista, jotka on todennäköisesti suunniteltu helpottamaan valmistusprosesseja. tunut parantamaan pistoolimalllin ampumaominaisuuksia. Ampumaominaisuuksiin jollakin kulmien hionnalla ei suoranaisesti ole tietenkään merkitystä, mutta kun viimeistelemättömyys yltää aina pikkuosista luistin sovituksiin asti, ollaan sen verran syvällä mullissa, että aseen parhaiden ominaisuuksien esille kaivamiseen tarvitaan arkeologia. Ensinnäkin, FN:n tekeleet ovat varsin krouvia työtä. Sellier & Bellotilla saavutettiin myös parempikuntoisella m/80:llä päivän paras tulos, 60 mm. MITÄ KAIKESTA OPIMME? Unohdetaan kokonaan tekninen vertailu FN:n sotilas- ja siviilipistoolimallien välillä. Jos näillä pistooleilla alusta alkaen ei teroita itselleen pakkoa puristaa asetta lähes krampinomaisesti, on suuri todennäköisyys, että 25 metrin etäisyydeltä koulutaulussa on reikiä puolet ammutuista laukauksista. Tähän kysymykseen vastaaminen onkin jo vaikeampaa. Lyhyesti sanottuna, kaikkien yksilöiden osunta oli yhtä huonoa. Ne pienet muutokset, jotka aseeseen on tehty, toki parantavat paitsi aseen ulkonäköä ja myös osaltaan käytettävyyttä, mutta aseen ongelmat radalla edelleen ovat olemassa. M/80:ssä luistit liikkuivat takertelematta, hallintalaitteet toimivat ja laukaisu - no - se oli vähemmän karhea, keskittyen lähinnä kumimaisuuteen. Jos Suomen kaltaisella pikkuvaltiolla on puolustusbudjetissa prosentti-kaksi bruttokansantuotteesta, ei sitä kovin helposti kuluteta siihen, että esikuntajampoille annetaan uudet kiiltävät pistoolit ihailtavaksi. Pohditaan mieluummin, millainen pistooli m/80 sitten on ja sopiiko se siihen tarkoitukseen, mihin se on hankittu. Se ei sovellu pätkääkään aloittelijoille, sen kanssa ampujana kehittyminen vaatii harjoittelua, patruunoita ja kärsivällisyyttä (mitään näistä ei anneta tarpeeksi varusmiehille) ja sen yleiset ominaisuudet ovat keskinkertaista huonommat. Tämä ei tietenkään automaattisesti tee kenenkään ampumaotteesta erinomaista, mutta auttaa varmasti sen hiomisessa. En usko pätkääkään, että maamme puolustus olisi yhtään sen uskottavampi, oli pistoolina sitten mikä tahansa. Ratakäytössä pistooleilla oli oikeastaan vain yksi selkeä ero ja se on palveluskäytön tuoma karkea patina. Sotilaan pistoolintarve on niin mitätön, että ne lähinnä toimivat vain kotelontäytteenä ja tällöin helposti ratkaisee käytettävissä oleva rahamäärä ja tuotteen elinkaari. FN:n tekeleet eivät olleet 1980-luvulla teknologian terävintä kärkeä, eivätkä ne ole sitä tänäkään päivänä. Lippaan follower on uudelleenmuotoiltu, kuten myös pohjalevy. käyttöä näkevään, niin ehkä se oli hyvä asia. Tästä syystä, ei varmasti herätä ihmetystä, että puolustusvoimissa pistooliammunnassa korostetaan ainakin joidenkin kouluttajien toimesta - ampumaotteen tärkeyttä. Toisaalta, olisi typerää vaatia siltä sellaista. Jokainen voi kysyä, että jos iso pilli soi ja osa työpaikoista siirtyy lähemmäksi itärajaa, ottaako mieluummin käteensä m/80:n vai ei mitään. Kuten aseen osista näkee, ei parissa kymmenessä vuodessa ole muutoksia juuri rakenteeseen tullut. Mutta oleellinen kysymys ehkä kuitenkin on, onko m/80 riittävä pistooli. Kummassakaan tapauksessa. Mitenkään yllättymättä, näillä ei saatu aikaiseksi mitään ratkaisevaa eroa aseiden osunnan välillä ja myös m/80:n ja BDA:n väliset erot olivat mitättömiä. M/80 on todennäköisesti yksi huonoimmista vuoden 1970 jälkeen laajamittaisesti valmistetuista pistooleista. Veikkaan, että aika moni valitsisi puutteista huolimatta ensimmäisen vaihtoehdon. 25. Näistä päällimmäisenä on aseen tarve tiukkaan ampumaotteeseen. Vaikka m/80:n ja BDM:n ergonomiasta voi olla yhtä montaa eri mieltä kuin on käsiparejakin, ei sen erinomaisuus pelasta lainkaan aseiden muita puutteita. Sotilasaseeksi alunperinkin valmistetun m/80:n kohdalla rujouden ymmärtää, mutta kun tehdasuusi siviili-BDM on aivan samaan tapaan viimeistelemätön, on vaikea ymmärtää että WWW.REKYYLI.FI pistoolit tehdään tosiaankin jossain länsimaassa. Vielä kun pohditaan asevelvollisuusarmeijan pistoolitarpeen määrää, ei ole mikään ihme, että hinta ratkaisee valintaperusteissa todella paljon. Itse ammunnat suoritettiin niin tuelta hiekkapussien päältä kuin vapaaltakin kädeltä ja tulokset olivat matalien odotusten mukaisia. Omalta osaltani on kuitenkin erikoista, että pidän suunnattomasti näiden aseiden muotoilusta. Kun tarkastellaan pistoolin tarvetta sotilasaseena, on se viimeinen vaihtoehto ennen kivien ja käpyjen heittelemistä. Jos tähän mennessä ette tästä artikkelista jo ymmärtäneet, niin näillä aseilla ei ole pikkujuttuja suurempia eroja. Kuten sanottua, pistoolin käyttö nykyajan massa-armeijassa on niin mitättömän pientä, että sen teknisillä ratkaisuilla ei ole merkitystä. Testipatruunoina oli kahta siviilipatruunaa (CCI Blazer Brass ja Sellier & Bellot) ja puolustusvoimien lainaamaa jakopatruunaa. Kysymykseen, onko m/80 sitten hyvä pistooli, on helppo vastata: ei todellakaan. Raaka fakta on, että sotilaan ase on rynnäkkökivääri ja pistoolit ovat käytössä vain vara-aseina tai sellaisissa tehtävissä, joissa rynnäkkökivääriä ei voida kantaa (mutta jolloin sellaisia kantavia on kuitenkin lähellä). Hyvä uutinen on myös se, että erikoismiehille ja KV-joukoille on jo pitkään hankittu vähän parempia pistooleita kannettavaksi ja tarpeen tullen käytettäväksi. On siis melko turvallista todeta, että m/80 ei ole mikään tarkkuuspistooli
PROJEKTI: MINI-MAUSER M98-LUKKO LYHYEMMÄKSI TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI Mauser 98:n lukkoaktiota on maailmalla sekä lyhennetty että pidennetty ja tämä Mini-Mauserprojekti saikin alkunsa pelkästä kokeilunhalusta ja nurkissa lojuvista osista. Patruunaksi modifikaatioon valittiin oma kyhäelmä, .25 Rehbock. Tarina olkoon enemmän opetuksena siitä, mitä ei kannata tehdä, kuin järkevä rakennusprojekti. 26 Jos koko työn joutuu teettämään asesepällä, lopputuloksesta on kannattavuus kaukana ja paljon edullisemmaksi tulee esimerkiksi Zastavan minikoneiston hankkiminen valmiina. Seuraavassa tutustutaan joihinkin projektin työvaiheisiin ja eri valintojen vaikutuksiin osia muokattaessa. LUKKORUNKO JA SEN LYHENNYS Kaapissa oli lojunut jo vuosia asemessuilta aikoinaan hankittu Francotten valmistama Mauser-luWWW.REKYYLI.FI
Erikseen tähän tarkoitukseen tehdyllä jousella voidaan ehkä WWW.REKYYLI.FI mennä vielä tästäkin lyhyempään versioon. LUKON JA NALLIPIIKIN LYHENNYS Vastaava lyhennys tarvitaan tietysti myös lukkoon, iskujouseen ja nallipiikkiin. Lukkorungosta leikatut palaset näkyvät myös kuvassa. 27. Lukonkehys lyhennettiin leikkaamalla samanlevyiset palat molemmilta puolilta ohuella katkaisulaikalla. Hinta oli kuitenkin melko suolainen, koska mukana ei ollut ulosvetäjää eikä peräkappaletta puhumattakaan iskurista. Tein kuitenkin kaupat ja muiden osien etsintä jatkui. Alkuperäisen iskujousen kanssa tuli heti ongelmia, se oli lyhennettynä liian heikko. Näin selviää aina huomattavasti halvemmalla. Alkuperäisen jousen voima ei riitä lyhennettynä enää tappamaan nallia luotettavasti. Myös nämä osat hitsattiin TIGillä. Pelkän Mauser-lukon löytäminen Suomesta vuosikymmen sitten tuntui ylivoimaiselta tehtävältä ja pitkien etsiskelyjen jälkeen lukon runko-osa löytyi Liechtensteinista erään työkeikan yhteydessä. konkehys odottamassa sopivaa projektia. Käytännössä lukkoa ei voi paljoa enempää lyhentää, sillä ongelmaksi tulee iskujousi. Nykyisin osien hankkiminen ei enää ole ongelma, mutta silti kannattaa pyrkiä hankkimaan mieluummin koko ase kuin pelkkä lukkokoneisto. Tämäntyyppinen varmistin on huomattavasti huokeampi kuin varsin usein projekteissa käytetyt sivuvarmistimet, jotka vaativat myös peräkappaleen vaihtamisen. Lisäksi lukon paikalle sorvattiin samanpaksuinen ohjainakseli, joka pitäisi lukkorungon puolikkaat linjassa hitsauksen aikana Francotten Mauser 98 -kehystä lyhennettiin vain 12 mm, koska valitun patruunan latauspituus oli lopulta melko suuri, 70 mm. Varmistin sopii harvoin paikoilleen heittämällä ja tämäkin versio vaati pientä sovittamista. Lukon päätä jouduttiin muokkaamaan uuden, läpimitaltaan pienemmän kaliiperin takia, joten alkuperäistä ulosvetäjää ei voitu enää hyödyntää. Ehdin hankkia sekä iskurin että sen jousen Suomesta sikamaiseen hintaan, mutta sitten asia taas unohtui vuosiksi. Vastasin että kyllä sitä on jossain määrin käytetty, jolloin hän tarjosi metristä kirsikkapuun pätkää, jos sellaisen huolisin. Tavallisesti kyseinen kolo hitsataan umpeen lukkorungon jäykistämiseksi. Kun sitten lyhentämään lähdettiin, niin lyhennettiin sitten reilummin alkaen lukonkehyksestä. Lukon ja nallipiikin vastakappaleet lyhennettiin sorvissa siten, että ne menivät ennen hitsausta osittain toistensa sisään, jolloin hitsauksesta saatiin suora. Näistä otettiin ensin käyttöön 26 lb, joka lyhennyksen jälkeenkin oli jo riittävän vahva. Lukkorungon TIG-hitsauksessa käytettiin apuna rungon alle tehtyä jigiä sekä rungon sisällä olevaa tankoa. Tämän takia hankittiin pari uutta vahvistettua jousta (Wolff Extra Power 26 ja 30 lb). Tiesin kyllä, että kirsikka kasvaa saksassa aivan toisiin mittoihin kuin meillä, mutta kuvittelin silti, Lukkorunko on jo hitsattu, mutta patruunakamman käyttöön liittyvä kolo jätettiin ennalleen. Näiden avulla runkopuolikkaat puristettiin suoraan linjaan hitsauksen ajaksi. LIPASKOTELO Lipaskotelo olisi pitänyt lyhentää vastaamaan lukkorunkoa, jotta kiinnityspulttien reiät tulisivat kohdalleen. Kun kaveri tarjosi Sakon liipaisinkaarta, oli siinä sopiva tekosyy luopua koko lipaskotelosta ja päätinkin, että lipaskotelo tehdään suoraan tukkiin ja jätetään tukki alta ehjäksi ("blind magazine"). VARMISTIN Varmistimeksi valittiin joskus "romu"laatikkoon säilötty "low swing safety", jonka valmistaja on jo unohtunut, vastaavia tekee kyllä useakin yritys. Nyt lukon päätä voitiin lyhentää ja muokata sopivaksi uudelle hylsylle huomioiden samalla ulosvetimen mitoitus. PUUT JA HELAT Nyt käytetyn tukkipuun vaiheisiin liittyy tarina ajalta, jolloin työskentelin Saksassa. Se oli ollut kertalaukeavassa kilpakiväärissä, minkä vuoksi siinä oli takana sivulla reiät diopterin kiinnitystä varten. Alkuperäisestä 98:sta se poikkesi siten, että se oli noin 5 mm lyhyempi. Kun tämän lisäksi huomioidaan käytetyn kehyksen mitoitus, lähtisi alkuperäisestä 98:sta noin 17 mm. Lukko on katkaistu ja odottaa yhteen liittämistä. Näin tavanomainen lukko ei sopinut suoraan kehykseen ja sen käyttöönottaminen olisi vaatinut joka tapauksessa lukon lyhennyksen. Leikkauspintojen ulkosärmät seevattiin ja sauma suljettiin TIG-hitsauksella ulkopuolelta. Eräällä työmaalla tuli puheeksi kiväärin tukiksi sopivat puumateriaalit ja silloin eräs paikallinen kaveri kysyi, sopisiko kirsikkapuu moiseen käyttöön. Hitsausta varten tehtiin rungon alle jigi, jotta hitsauksesta tulisi suora. Midwayn kautta hankittiin tarvikeosa, jossa ulosvetimen kynnen ja ohjaimen välinen mitoitus oli alkuperäisestä poikkeava (Mauser 96). Kiinnostuin asiasta ja niin lähdettiin kaverin tontille
Nallipiikki voidaan lyhentää vastaavasti joko etuosan levennyksen takana olevan pyöreän osuuden kohdalta tai taaempaa litistetyltä osuudelta, jolloin puolikkaiden oikea linjaus on helpompaa. Nallipiikki ja iskujousi on jo lyhennetty sekä peräkappaleeseen sovitettu uusi varmistin. Tukki on kirsikkapuuta. Jälkimmäinen toimenpide on helpompi toteuttaa ja se myös tehtiin. .25 Rehbockin hylsyaihiona on siis kaliiperi 5,6x50 Magnum, joka avarretaan kaliiperiin .25. Uuden piipun jyrkemmällä nousulla vakautu28 vat luodit ainakin 120 gr painoon saakka. Tästä syystä tilasin uuden ulosvedinaihion (blank extractor) mallia Mauser 96, jossa kyseinen mitoitus on 98:aa lyhyempi ja näin suoraan sopiva uuteen mitoitukseen. Tässä näkyy lukon katkaisukohdan sorvaus, näin lukko saadaan pysymään suorana hitsauksen ajan. Laippakanta oli tehty vanhaan taittuvapiippuiseen Savageen, jossa alkuperäiskaliiperi oli .25-20. Palat kiinnitettiin ruuveilla, joiden jako on sama kuin amerikkalaisissa tarvikeosissa. WWW.REKYYLI.FI. Kokotukkisuus toteutettiin hieman Sakon konseptista poiketen, mutta kuitenkin samalla tavoin kaksiosaisena ja siten, että etuosa ei vaikuta piipun värähtelyyn. KALIIPERI JA PIIPPUAIHIO Kaliiperiksi valitsin oman version, urakantaisen .25 Rehbockin, josta oli jo ennestään hyviä kokemuksia laippakantaisena. Kiikarinjalat ja Sakon liipaisinkaari ovat rosteria. ettei luvattu kanto taida riittää läpimitaltaan. Koska uuden kaliiperin hylsy on kannastaan Mauserin perushylsyjä huomattavasti ohuempi, jouduttiin lukon päätä muokkaamaan. Lukija voinee helposti kuvitella mikä työ oli kaivaa se esiin ja kuinka monta kertaa moottorisahan ketjua sai viilata ennen kuin puupölkky siirrettiin auton takakonttiin. Vastaavasti latausholkit voidaan tehdä .223:n holkeista hylsyn kaulan kohdalta avartamalla. Kun saavuimme tontille, osoitti kaveri maalla täytettyä rinnettä ja kertoi että kanto on vielä paikallaan täyttömaan alla! Paikka oli tarkoin tiedossa ja ei sitten muuta kuin lapiot heilumaan. Piippuaihio hankittiin Midwayltä, edullisin mahdollinen kaliiperia .25 eli Adams & Bennett rihlannousulla 1 - 10". Patruunapesä voidaan tehdä .223 Remingtonin kalvaimella, mikäli se on mahdollista työntää viitisen milliä perusmittaa syvemmälle. Tässä on valittavana kaksi vaihtoehtoa: a) säilytetään lukon pää muutoin ennallaan paitsi lisätään sitä kiertävän ohjausrenkaan sisäpuolelle lisää materiaalia, jotta ohuemman patruunan kanta keskittyy, tai b) vaihtoehtoisesti poistetaan reunus kokonaan ja sorvataan päähän uusi syvennys. Tästä syystä rihlannousu oli varsin loiva, luokkaa 1 - 16" ja siinä vakautuvien luotien maksimipainot olivat 80 - 87 gr luodin mallista riippuen. Lipaskotelon lyhentämisestä ja lopulta koko kotelosta luovuttiin ja se korvattiin pelkällä liipaisinkaarella. Yläasennossa ase on varmistettu ja kun vipu painetaan alas, ase on ampumavalmis. Kiikaritähtäintä varten aseeseen tehtiin Rugerin jalkoihin sopivat palikat, joiden pintakäsittelynä on päästövärjäys. Tässä tapauksessa vanhan ulosvetimen käyttö oli pois suljettu, sillä lukon pään madallus muutti ulosvetimen ohjausuran ja kynnen välistä mittaa liiaksi. Kummassakin tapauksessa tarvitaan joko uusi ulosvedin tai ensimmäisessä tapauksessa voidaan lisätä materiaalia vanhan kynsiosaan. Tämä olikin oikeastaan ainoa syy kokotukkisen valintaan. Laippakantaisen projektista on tarina Riistan numerossa 3/2009. Aikanaan kanto kulkeutui Suomeen ja muokkautui kahdeksi 60 mm paksuksi lankuksi, joiden molempien leveys oli 35 cm. Katkaisu ohjainkorokkeen kohdalta, jotta sulkuolakkeet ja kampi saadaan oikeaan linjaan. Toinen ongelma taittuvapiippuisessa oli suurikokoinen nallipiikin reikä, joka esti tehokkaasti kovapaineisempien latausten käyttämisen. Asekaapissa ei ole ollut yhtään kivääriä kokotukilla sitten oman Sakoni muuttamisen jälkeen, joten ajattelin, että nyt on sopiva aika käyttää aiemmasta muutoksesta vapautuneet helat. Kanto löytyikin pian ja sen läpimitta oli tyvestä peräti puoli metriä. Laukaisukoneisto on ennallaan ja lukon kampi vasta aihiona. Lukkorungon ja piipun pintakäsittelynä on mustanitraus. Jossain vaiheessa leikkelin aihion lähemmäs kiväärin tukin mittoja ja sellaisina ne seisoivat työhuoneen nurkassa useita vuosia, kunnes vihdoin alkoi projekti Mini-Mauser..
En epäile yhtään, etteikö joku olisi joskus värkännyt vastaavaa myös 5,6x50:stä, tietoa ei vain ole löytynyt etsinnöistä huolimatta. Näistä lienee tunnetuin .25 Ugalde, jonka vielä tunnetumpi nimitys on .25 TCU. Alunperin Rehbock-patruunan idea lähti siis tarpeesta tehdä pienriistanpyyntiin sopiva ase taittuvapiippuisesta Savagesta, jonka alkuperäiskaliiperi oli .25-20. Sitä ei voi kieltää, etteikö projekti olisi ollut erittäin mielenkiintoinen ja opettavainen, mutta vastaavaa voi suositella vain niille, jotka pystyvät tekemään lähes kaiken itse. Suurempia laippakantaisia hylsyjä oli useitakin tarjolla, mutta koska käytettävissä sattui olemaa .223 kalvain, valikoitui joukosta 5,6x50R eikä se kovin huono vaihtoehto ollutkaan. Vasemmalta Combined Technology 85 gr, Sierra Gameking 90 gr, Speer Hot-Cor 100 gr, Remington CoreLoktUltra 115 gr, Hornady RN 117 gr ja Speer Hot-Cor 120 gr. on mahdollista ladata peuralailliseksi, joskin se jää silti marginaaliseksi eikä siten ole parhaimpia valintoja kyseiseen työhön. Kaliiperi on omimmillaan pienemmän riistan ja vahinkoeläinten pyynnissä sekä toimii mainiosti myös metsäkauriille. Tai niille, joilla ei ole pikkurahan puutetta ja koko homman voi teettää täysin valmiiksi omia käsiä likaamatta. 29. Tässäkin esitetty muutostyö on edelleen monilta osin viimeistelyä vailla eikä lopullisesta valmistumisesta ole aikataulua. Aseen käyntikin on ollut positiivinen yllätys, joillakin latauksilla on päästy alle 20 mm:n kasoihin 100 metriltä, joten tulevaisuus näyttää ruusuiselta. KOEAMMUNTA Koeammuntavaiheeseen päästiin melko mukavasti, vaikka makasiinissa ja syötön luotettavuudessa onkin vielä muokkaamista, tukin karhennukset puuttuvat osittain ja lukon pintojen viimeistely on kes- KANNATTAVUUS Kuten jo alussa totesin, tämänkaltaiseen projektiin ryhtyminen palvelee lähinnä oppimismielessä. Koska lyhennys hävittää ulosvetimesssä olevan ohjauskorokkeen, asia voidaan hoitaa esimerkiksi taivuttamalla katkaistu pää vastaavasti ja muotoilemalla lukon kylkeä vasten tuleva pinta kaarevaksi. Kun myöhemmin oli tarvetta tässäkin projektissa esiintyvään urakantaiseen hylsyyn, osoittautui sen hankkiminen peräti vaikeaksi ellei lähes mahdottomaksi ja ensimmäinen hylsysarja tehtiin sorvaamalla laippakantaisia urakantaisiksi. Urakantaisena ja pulttilukosta patruuna Lataus N 160 2,0 g N 160 2,1 g N 550 1,75 g N 160 2,0 g N 160 1,8 g N 160 2,0 g N 160 1,7 g N 160 1,9 g Luoti Speer Hot-Cor SP 100 gr Speer Hot-Cor SP 100 gr Remington CoreLoktUltra 115 gr Remington CoreLoktUltra 115 gr Hornady RN 117 gr Hornady RN 117 gr Speer Hot-Cor SP 120 gr Speer Hot-Cor SP 120 gr Keskinopeus m/s 730 780 715 730 690 718 660 700 Rihlannousu 1-10" vakauttaa vielä 120 gr painavat luodit, joten luotivalikoima metsästykseen on varsin hyvä. Aikaa ja rahaa saa kulumaan rajattomasti ja loppujen lopuksi itse värkätty- Kokotukkisen helat ovat peräisin Sakon kivääristä, mutta tukin rakenne poikkeaa sisäisesti hieman alkuperäisestä. WWW.REKYYLI.FI nä suurin into asiaan laimenee siinä määrin, että vaikka ase saadaan ampumakuntoiseksi, toimintojen sujuvuus ja pintojen viimeistelty saattaa jäädä odottamaan hamaan tulevaisuuteen. Muunnos on kuitenkin sen verran harvinainen johtuen lähtöhylsystä, että uskaltauduin nimeämään oman versioni. Latauskokeilut raskaammilla luodeilla ovat alkuvaiheessa, mutta yksi, joskin toissijainen tavoite, peuralaillisuus, on jo saavutettu ainakin yhdellä latauksella. Koska aseen piti kelvata myös metsäkauriin metsästykseen, oli kaliiperi liian heikko sellaisenaan. "Hännän" taivutus vaatii osan lämmittämisen. ken. Näiden hylsyjen saatavuus on vielä kohtuullisen hyvä. Jos olisin aikoinaan lähtenyt liikkeelle urakantaisesta vaihtoehdosta, olisin saattanut päätyä edellä mainittuun 223-varianttiin, mutta näin jälkikäteen voin todeta, että onneksi ensin tarvittiin laippakantaista hylsyä ja sen ansiosta päädyin 5,6x50 R -hylsyyn, joka on hieman suurempi volyymiltään. Maltillisten lähtönopeuksien ansiosta hyvälaatuiset puolivaippaluodit eivät riko pientäkään riistaa ja niitä voidaan hyvin käyttää esimerkiksi linnustuksessa. Vasemmalla .223 Remington, sitten 5,6x50R, 5,6x50 Magnum, .25R Rehbock ja .25 Rehbock. Tämän lisäksi lyhyt lukko vaatii myös ulosvetimen häntäpään lyhentämisen. Tarvitaan myös laadukas kiikaritähtäin nykyisen "hätävaran" tilalle. Hieman myöhemmin onnistuin hankkimaan reilun erän oikeaa hylsyä Huutonetistä. Näiden hylsyjen valmistaja oli itävaltalainen Hirtenberger ja se saattaa olla tällä hetkellä ainoa lajissaan, sillä kyseistä hylsyä ei esiintynyt enää edes RWS:n valmistusohjelmassa, laippakantaista kyllä. VILLIKISSAKALIIPERI .25 REHBOCK Kaliiperia .223 Remington on avarrettu kaksiviitoseksi sekä USA:ssa että Australiassa
WINCHESTER WILDCAT RUSSIAN EVOLUTION TEKSTI: JARKKO KOSKINEN Vuonna 2007 Winchester esitteli .22-kaliiperisen kiväärin, joka tuntui varsin tutulta asealaa seuraaville. Nyt otimme aseen tarkempaan syyniin. 30 Winchesterin toiminnassahan ei ole mitään ihmeellistä tai varsinkaan väärää. Vaikka Tozia rapakon takana saa alkuperäiselläkin nimellä, on kontrahti Winchesterin ja Tozin välillä varmasti hyödyttänyt molempia osapuolia. Kyseessä oli venäläiseltä Tozilta tilattu pienoiskivääri, jossa äkkivilkaisulta ei mitään eroa ollut Tozin 78 -kivääriin kuin päälle leimattu nimi. Toz on saanut varmasti tuhansien, ellei kymmenien tuhansien asetilauksen, jossa jo valmistettavaa kiväärimallia hiukan muutellaan sen erottamiseksi valmistajan omasta mallista ja Winchester taas on saanut ostopalveluna hankittua WWW.REKYYLI.FI. Rapakon takana on valtaosa maailman siviiliasemarkkinoista ja valtaville markkinoille mahtuu yksi jos toinenkin myyjä samalle tuotteelle
Myös tukkiin kiinnitetyt hihnalenkit ovat muuttuneet, alkuperäisten kiinteiden hihnalenkkien sijaan Wildcatissa on hihnalenkki-istukat, joten mm. Siinä missä Venäjällä kiikaritähtäimen asentaminen pienoiskivääriin on vielä sattumankauppaa, on se länsimaissa enemmän sääntö kuin poikkeus. Winchesterillä ollaan kiikaritähtäimen käyttöön varauduttu ja avotähtäimet ovat varsin kevytrakenteiset. Winchesterin merkinnät ovat halvalla etsattu piippuun - ja vieläpä siten, että koko merkintä on vähän kallellaan. Perän pudotus on alkuperäistä Tozia matalampi ja selkeästi muotoiluvaikutteita on otettu Winchesterin 70-sarjalaisista kivääreistä. Kuka tahansa sen onkaan tehnyt, ei kovin paljoa työstä ole syytä ottaa kunniaa. omaan tuoteportfolioonsa yhden uuden, hyväksi todetun ja lapsentaudittoman kiväärimallin minimaalisin kustannuksin. Wildcat on pakattu hyvin venäläiseen muovipussi/öljypaperi-yhdistelmään, jota olemme tottuneet näkemään jo pitkään ja miksipä ei. Myös etutähtäintä on yksinkertaistettu huomattavasti ja näissä muutoksissa nähdäänkin itä- ja länsikulttuurien erot. Eikä siinä mitään väärää ole. Venäläisten kivääreiden avotähtäimet ovat usein todella hyvät ja laadukkaat, mutta samalla myös niin isot, että ne hankaloittavat optisen tähtäimen asentamista tehokkaasti. Nyt aseessa oleva takatähtäin ei sekään ihan ongelmaton ole edes alaskäännettynä, mutta ainakin koeammuntakiikarimme asennus sujui ongelmitta. Toki pöydälle voidaan nostaa keskustelua siitä, että Winchester ei juuri enää tänä päivänä olekaan muuta kuin päälleleimattava nimi, sillä se on jo käytännössä lopettanut aseiden valmistuksen. (luultavasti koivua) tukista on käsittelyllä saatu varsin nätti. Remington joka aiemmin teetti kivääreiden rautaosat Zastavalla ja tukitti ne uudelleen länsimaiset standardit täyttävällä tukilla. Kaikenkaikkiaan pintakäsittely on kuitenkin työkalumaisen laadukasta. Ainakin tukin takaosan ENSIVAIKUTELMAT Tozin ja Winchesterin välillä ensimmäinen ero on pakkaus. Hetken verran luulimme sitä parempikinlaatuiseksi puuksi, mutta "kovapuisesta" WWW.REKYYLI.FI VENÄLÄISET SUKUJUURET HUOMAA, KUN LUKKOA SULJETTAESSA LUOTI MENEE TODEN TEOLLA RIHLOIHIN ASTI JA LUKON SULKEMINEN VAATII RANNEVOIMAA. muotoilu on täsmälleen samassa kulmassa ja etutukista löytyy söpö pieni schnabel. Mitään krumeluureja on turha odottaa, mutta parempaa käsittely on silti kuin puhdasrotuisissa venäläisaseissa on totuttu näkemään. Vastaavanlaista toimintaa on tehnyt mm. Lukkoa luulisi täysin samaksi, mutta pieniä eroja siitäkin löytyy. 31. Myös muita eroja löytyy. Alkuperäinen kun toi todellisia ongelmia optisen tähtäimen asentamisessa aseeseen. Wildcatin tähtäimiä on muutettu reippaasti parempaan suuntaan. Hyvää ratkaisua on turha muuttaa. Ei ole ihme, että Winchesterin avotähtäimet ovat vain hätävaraluokkaa. Lukkoa voisi sanoa jopa kiiltäväksi, vaikka tietyissä kohdissa näkyykin värivaihtelua ja myös sinistetyissä osissa näkyy kiillotuslaikan jälkiä. Niin aseen lukkoa kuin lukonkehystä/piippua on hiottu tavallista enemmän. Tähtäimissä ollaan menty paljon taaksepäin. Winchesterin suhteen se on jopa etu ajatellen juuri edellämainitsemiani optiikanasennusongelmia. Ei välttämättä siksi, että ne itsessään olisivat paremmat, vaan siksi, että alkuperäinen helvatun suuri takatähtäin on vaihdettu pienempään. Itse metalliosissa näkyy myös eroja. Missä Winchester taas ensinäkemältä päihittää itäveljensä, on ehdottomasti tukki. Myös karhennukset ovat parempaa luokkaa kuin pari vuotta aiemmin nähdyssä Toz 78:ssa ja viimeistely selkeästi siistimpi. Mitään merkitystähän pahvilaatikolla ei ole (paitsi jos ei ajattele käyttävänsä sitä pidempäänkin kuin vain aseen viemisessä kaupasta kotiin), mutta se on yksi tapa, jolla aseet voidaan erottaa toisistaan. Winchester kun on Winchester - myös pakkaukseltaan. Haju toki on varsin venäläinen ja varastorasvan poistaminen työläämpää. bipodin kiinnittäminen aseeseen on helpompaa. Siinä missä Tozit tulevat hyvin venäläisessä, usein kulahtaneessa pahvipakkauksessa, tulee Winchester kirkkaanpunaisessa Winchesterin logoilla kyllästetyissä pahvilaatikoissa. Laatikon alla erot sitten puuttuvatkin
Joka tapauksessa ratkaisu on varsin tyylikäs. Ja tietysti myös sen Winchesterin nimen. MITÄ SITTEN? Wildcat eroaa yllättävän monilta osin Tozin 78:sta, mutta ei niin paljoa, että sitä voisi sanoa puhdasveriseksi Winchesteriksi. Piipusta poistettiin rasva ja ennen koeammuntaa ammuttiin 100 laukausta sekalaisia patruunoita lämmittelyksi ja kiikarin summittaiseen kohdistamiseksi. Testipatruunat olivat Winchester Super-X Hyper Speed, CCI 32 Standard Velocity ja SK Standard Plus. Näistä ensimmäisen tarkkuus osoittautui jo kokeen alussa täysin riittämättömäksi, joten se hylättiin heti. Tozissa on myös nähty paljon valmista äänenvaimentimen kierrettä, josta Winchesterissä ei luonnollisesti ole hajuakaan. RADALLA Ampumaradalle ase vietiin rautaosien tutkimisen jälkeen. Eittämättä tässä vaikutusta on enemmän ollut Winchesterin (70-mallin) historialla kuin varsinaisilla käytännön syillä. Venäläiset sukujuuret huomaa, kun lukkoa suljettaessa luoti me- nee toden teolla rihloihin asti ja lukon sulkeminen vaatii vähän rannevoimaa. WINCHESTER EI SIIS OLE AIVAN NUORIMPIEN HARJOITTELUASE... pintakäsittelyn lisäksi. Viiden laukauksen sarjoja ammuttaessa CCI:n patruunalla saavutettiin 10-15 mm kasoja lähes poikkeuksetta ja SK:n patruunalla muutama jopa alle. Siinä on eittämät- WWW.REKYYLI.FI. Varmaa kuitenkin on, että noin viidenkympin lisäsijoituksella saa selkeästi paremmin viimeistellyn ja ehkä jopa paremmin valmistetun pienoiskiväärin. Ampumisessa oli tosin yksi haitta ja se oli laukaisulaitteen ja lukon jäykkyys. Tarkkuus on siis totuttua tasoa, jossa huipputarkkuuteen pääseminen ei ole oikeastaan aseesta - vaan patruunasta ja ampujasta kiinni. Yksi huomaamattomampia eroja aseista löytyy piipun suusta, eli Winchester on saanut sinne erittäin siististi tehdyn piipun kruunauksen. Toki ominaisuus on tärkeä, varsinkin sen antaessa niin paljon aseen tarkkuuteen, mutta nuorison kannalta tällainen poistaa ammunnasta sen hauskuuden mitä siinä pitää olla. tä kuitenkin ominaisuuksia, jotka tekevät siitä amerikkalaisemman, mutta ovatko erot paremmat vai huonommat, riippunevat vain ostajan omista mieltymyksistä. Samaten lukon kampi on ollut suora (toki alas käännetty) kun Winchesterissä lukon kampea on käännetty lisäksi taakse päin. Tozia on varmasti saatavana kiiltäväksi hiotulla lukolla, mutta ne versiot mitä itse olen nähnyt, ovat olleet sinistetyllä lukolla. Laukaisulaitteen osalta ollaan suunnittelussa menty paljon taaksepäin. Ei Winchesterin laukaisu katastrofalinen ole, mutta laukaisulaite on ilmeisesti suunniteltu suoraan jenkkien tuotevastuulakien mukaiseksi. Winchester ei siis ole aivan nuorimpien harjoitteluase, sillä keskenkasvuisemmat varmasti tarvitsevat isän apua lukon sulkemiseen. Alkuperäisen Tozin laukaisu on jo tehdastekoisena parempi ja tämä on ehkä se suurin ongelma Winchesterin kanssa. Parhaat kasat saatiin tukemalla ase hyvin ja keskittymällä laukaisuun - mutta voimme sanoa, että siinä oli töitä kerrakseen
Määttä kun ei ollut koskaan aiemmin ladannut tällaisia "pehmeitä" luoteja, joten saisimme esiin ne ongelmat, joihin vain vaippaluotien kanssa pelannut kokenutkin laturi kenties törmää. KARU KUULA H&N:n kivääriluotien väritys on likaisen oranssi eikä pinta vaikuta kovin tasaiselta. Paketin sisältönä oli .30-kaliiperisia 165 grainia painavia luoteja joiden muotona oli RN. Nyt tarjoamme hieman valaistusta asiaan ja esittelemme H&N:n .30-kaliiperisen luodin. TEKSTI: TERO KUITUNEN Lähtökohta tämän artikkelin tekemiseen oli poikkeuksellisen henkilökohtainen. Pinnan omintakeinen väritys on seurausta valmistusprosessista, jossa pehmeästä lyijyseoksesta valmistetun ytimen päälle "juotetaan" elektrolyyttisesti kuparia niin paljon, että saavutetaan haluttu läpimitta ja lopuksi päälle lisätään vielä H&N:n kehittelemä muovi- pinnoitus. Määtän sotkemisella asiaan oli myös synkempi puoli, eli tarkoituksena oli käyttää häntä niin sanotusti "ensikertalaisen" roolissa. Tehdastekoisissa luodeissa laatu on aloittelevan valurin tuotoksia huomattavasti tasaisempaa (ainakin toivottavasti) ja lisäksi niiden lataaminen on siis34 tiä verrattuna lyijyluotien kanssa turaamiseen. Tehtaan ilmoituksen mukaan tämä tarkoittaa 320 m/s ylittäviä nopeuksia, joka ei kiväärikäytössä kyllä kuulosta kovinkaan kummoiselta lähtötasolta. Niinpä toimitin osan luodeista Arto Määtälle .30-06:lla ammuttaviksi ja kerroin, että näistä tehdään artikkeli. Nämä ominaisuudet tekevät luodeista varsin karun näköisiä. Näissä luodeissa perä on aavistuksen kuppimainen, joka on lähtökohtaisesti hyvä muoto, koska luodin pehmeä rakenne mahdollistaa sen paisumisen lähtökiihdytyksessä piipun täyteiseksi. Törmättyäni Haendler & Natermann Sportin sivuilla lyijystä puristamalla valmistettuihin kuparipinnoitteisiin kiväärinluoteihin, otin välittömästi yhteyttä maahantuojaan, josta paluupostissa saapui paketti. Aiheella tarkoitan siis vaippaluoteja pehmeämpien luotien käyttämistä kivääreissä. Tässä vaiheessa huomasin aiheen voivan kiinnostaa laajemminkin, koska puristeluodit ovat edullinen vaihtoehto heille, jotka ampuvat paljon. Olen valanut lyijyluoteja kiväärikäyttöön ja todennut niiden toimivan maltillisilla nopeuksilla niin hyvin, että mielenkiinto aiheeseen on alati kasvanut. Jo ensikäpistelyssä huomio kiinnittyi luotien perään, joka on tarkkuuden kannalta erittäin tärkeä osa-alue. Tokihan kaikkein halvimmalla luotinsa saa valamalla ne itse, mutta loppujen lopuksi luotien valaminen on hieman "pellepelottomien" hommaa, eikä siihen tarvittavaa aikaa ole jokaisella käytössään. H&N .30-KALIIPERISET LUODIT PURISTELUOTI Pistooli- ja revolveriampujille edulliset kuparipinnoitetut puristelyijyluodit ovat perin tuttuja ja niitä käytetään paljon. Valmistajan luokituksessa tällaiset luodit ovat HS (High Speed ), jolla ilmaistaan luodin kestävän enemmän vauhtia kuin pinnoittamattomien. Kivääripuolella vastaavia luoteja on käytetty hyvin vähän, kenties siksi, että edes niiden olemassa olosta ei ole ollut tarpeeksi tietoa. Sieltä löytyikin mainio "Tips & tricks for reloading" -tietopaketti, jollainen pitäisi löytyä jokaiselta itseään kunnioittavalta luotivalmistajalta. Mutta tässä tapauksessa luotien perät ovat enemmän tai vähemmän muotopuolia, joka on taas tarkkuuden kannalta arveluttavaa. ENSIMMÄISET LAUKAUKSET Ennen puristimen ääreen istumista minulla oli mielessäni muutama lataus, joilla luoteja voisi lähteä testaamaan, mutta yleisesti mielenkiinnosta ryhdyin tonkimaan H&N:n sivuja. Kauttaaltaan pinnoitettu luoti on myös lyijypäästöltään nollaluokassa, joten niitä voisi ampua nihilistisimmilläkin sisäradoilla, jos sellaisia sattuisi Suomessa kiväärikäytössä olemaan. Tarjolla on WWW.REKYYLI.FI
Jos holkki ylisupistaa niin paljon, ettei viistäminen riitä, on olemassa laajennusholkkeja, jolla hylsyn suuta avataan sen verran, että luoti lähtee menemään sisään siististi. Kaikki luodit ovat siis nimellispainoaan hieman raskaampia, mutta se on tässä sivuseikka. Tämä on arkea heille, jotka lataavat suoraseinäisiä kaliipereita, mutta pullonkaulahylsyjen ja vaippaluotien kohdalla seikkaa joudutaan vain harvoin painottamaan vastaavalla tavalla. KIVÄÄRIIN ensinnäkin latausdataa, mutta myös pieniä vinkkejä, jotka auttavat pehmeiden luotien lataamisessa. Valmistajan ajatuksena rakenteessa on se, että kuparia on juuri sen verran, että se tarjoaa rihlaukselle otepinnan, mutta lyijy-ydin pääsee silti painumaan kasaan ja turvottamaan luodin tiukasti rihlanpohjia myöten. Toimiva tapa on käyttää omalla aseella ammuttuja hylsyjä, jotka kaulasupistetaan ja sen jälkeen hylsyn syy viistetään hieman totuttua enemmän. Valitsin tämän latauksen, koska se on toiminut hienosti 190 gr valuluodilla. Sopivasti supistava holkki ja reiluhko viiste hylsyn suulla ovat yhdistelmä, joilla tuloksesta tulee toivottu. Lähtökohtaisesti pehmeiden luotien kanssa lataajalla on kaksi ongelmaa, joista ensimmäinen ilmenee luodin mennessä hylsyyn (luodin asetus) ja toinen luodin tullessa taas ulos hylsystä (lähtöpaine). Yläkuvassa oleva luoti on irrotettu kuvan hylsystä, eikä siinä ole näkyvissä pienintäkään vauriota. Painojen jakautuminen kolmeen ryhmään oli huomattavasti merkityksellisempi havainto. Luonnollinen jatko oli mitata luotien läpimitat ryhmittäin siten, että pyöritin luotia hitaasti mittalaitteen leukojen välissä. Myös radalla latausten välille oli vaikea saada eroa, sekä hyvässä että pahassa. Muovikerroksen tarkoitus on ilmeisimmin toimia jonkinlaisena voiteluaineena, jotta luoti kulkee helpommin piipussa. Pehmeiden luotien lataamisessa täytyy olla tavallistakin tarkempana, jotta luoti saadaan hylsyyn ehjänä. Tarkoituksena on tarjota luodille mahdollisimman sujuva reitti hylsyyn. Kun on todettu, että luoti saadaan ehjänä hylsyyn, päästään pohtimaan kaikkein kiinnostavinta aihetta, eli millä keinoin luodille saadaan käyttökelpoinen nopeus. Nyt tarkkuuden kannalta oleellinen osa luotia on lähes kaikissa luodeissa epämääräisen muotoinen. Sivuilta löytyy myös paljon muuta tutustumisen arvoista. Perän kuppimaisuus kenties korjaa osan virheestä, jos latauksessa on niin paljon hönkää, että ruutikaasut runnovat kupin reunat ulospäin vasten piipun seinämiä. VÄLIHAVAINNOT Latauspöydän ääreen palattuani kahmaisin laatikosta 10 kappaletta luoteja ja ryhdyin tutkimaan niitä. Positiivisena havaintona oli luotien pyöreys, vaihtelua ympärysmitalla oli maksimissaan 0,0015 tuumaa. Oikealla oelva luoti on käynyt eri holkilla supistetussa hylsyssä ja sen peräosa on selvästi kiillottunut. Vaaka kertoi, että kolme luodeista painoi 167,2 gr, toiset kolme 167,7 gr ja loput neljä 168,0 grainia. Parhaaseen lopputulokseen päästään joka tapauksessa holkeilla, joissa kaulan supistusastetta voidaan vaihdella (bushing-tyyliset holkit tai Lee Collet holkit). Asetuksessa ongelmana on luodin peräpään muokkaantuminen, eli jos pehmeä luoti runnotaan sen suurempia ajattelematta hylsyyn, on todennäköistä, että hylsyn suu viistää siivun luodista ja samalla luoti painuu hieman kasaan. H&N:n tapauksessa pelkkä kiillottuminen ei ole vielä vakava asia, jos tämä tapahtuu luotia muokkaamatta. 35. Hyvää oli todella miellyttävä ammuttavuus, koska lähtönopeudet olivat tehtaan ilmoittaman tuntumassa sekä tietynlainen perustarkkuus, jota häiritsivät jokaisen sarjaan ilmestyneet kärpäset. Samalla toteutin jo valmiiksi mielessäni olleen latauksen, joka rehellisesti sanottuna on vain edellisen toisinto: 17,0 gr Hodgdon H4227:aa. Tein läpimittamittaukset kahdesta kohtaa eli aivan kannan tuntumasta ja ohjauspinnan puolivä- Läpikuultavan muovikerroksen alla on kuparipinnoitus, joka on yllättävän paksu. Seuraavaksi mittasin luotien pituudet, joissa vain raskain ryhmä erosi muista sen edustajien ollessa pari millin sadasosaa muita pidempiä. H&N:n .308 Win latausdatassa on tälle luodille vain yksi arvo ja ilahduttavasti se on vielä kotimaiselle ruudille: 16,0 grainia N110:tä, jonka ilmoitetaan tuottavan lähtönopeutta 460 m/s. WWW.REKYYLI.FI Latasin ensimmäisen sarjan juuri tehtaan ilmoittamilla arvoilla, ainoana erona käytin Lapuan hylsyjä RWS:n hylsyjen sijasta. Tyypillisesti neljä laukausta oli muutaman sentin sisällä ja sitten se viides poikkesi muista noin 50 mm. Jos jokin seikka voisi näissä luodeissa olla parempi, niin se on luodin peräosa
Ryhmät 9 ¤/hlö, kokoaikalippu 23/16 ¤. Perhelippu 28 ¤ (2 aik. ja lapset). Lue lisää osoitteessa www.goexpo.fi ja valitse paras päiväsi saapua. Mediayhteistyössä Pääsyliput: aikuiset 13 ¤, lapset, opiskelijat ja varusmiehet 9 ¤. 2,50 ¤).. Liput ovelta tai Lippupalvelusta (+ toimitusmaksu alk. k essukeslo 1us7 in M klo 1018, su k 0 1 Hels: inkg 1219, la pe lo Avoinna Lajit bmx-pyöräilystä melontaan ja golfista ratsastukseen tutustu, osallistu ja testaa! Hyödynnä myös ohittamattomat messutarjoukset ja avaa kevään liikuntakausi vauhdikkaasti
Eroina yleiskivääriin tällaisessa kiväärissä on raskaampi piippu ja jäykempi tukki. Pienillä muutoksilla käytännöllisesti käyttökelvottomasta aseesta saatiinkin tehtyä esimerkiksi hirvenmetsästykseen sopiva työkalu, olipa sitten kyseessä huonoja kelejä varten tehty "ryynäysase" tai vara-ase pääasiallisen kiväärin rinnalle. Aseessa ei siis tarvitse ottaa huomioon esimerkiksi ajavalla koiralla tapahtuvan jahdin vaatimuksia kuin ehkä toissijaisesti. Tuolloin pyrittiin siis käyttämään mahdollisimman paljon vanhaa. Tällä kertaa tarkoituksena oli kuitenkin herättää tämä Sako 38 Mauser nykyaikaiselle tasolle ja ottaa se mukaan aktiivikäyttöön. PROJEKTI : SAKO MAUSER KAAPIN POHJAL KYTIKSELLE JA R TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ On melkein enemmän sääntö kuin poikkeus, että asekaapeissamme on aseita, jotka ovat pahasti ajastaan jäljessä tai joiden roolin on korvannut uudemmat ja paremmat aseet. Kyttäysreissut tulevat eteen aina enemmän tai vähemmän nopeasti, joten on etua jos hämäräWWW.REKYYLI.FI. Lähtökohta kiväärin metsästysroolille on se, että pyynti tapahtuu lähes kokonaan kyttäämällä. Nyt uuden elämän saa Sako Mauser kaliiperissa .30-06 Springfield. Tämä ase on ollut aiemminkin projektiaihiona, mutta tällöin tarkoituksena oli saavuttaa mahdollisimman vähillä muutoksilla metsästyksessä tarvittava tarkkuus ja turvallisuus. Asekaappini huusi tyhjyyttään aseesta, joka olisi niin sanottu raskas yleiskivääri varmint / tactical luokassa. METSÄSTYKSEN JA RATAKÄYTÖN YHDISTELMÄ Kyttäyspyyntini tapahtuu nykyään oikeastaan vain etelän peurajahdissa. Suurin muuttuja kyttäyskiväärin ja ratakiväärin rooleissa on kiikaritähtäin. Aseen kanssa liikutaan lähinnä autolta kyttäyspaikalle, eli kokoonpanossa ei tarvitse huomioida helppoa kuljetettavuutta. Toissijainen, mutta hyvin tärkeä käyttötarkoitus aseelle olisi rataharjoittelu liikkuvaan hirveen. Ensimmäinen reissu tehtiin "hirvikiväärillä", mutta toinen kertahan on jo selvä osoitus toistuvasta kaavasta, eli hommaa varten pitää tehdä oma aseensa. Henkilökohtaisen näkemykseni mukaan hyvä kyttäysase on myös kohtuullisen hyvä ratahirviharjoittelussa lisääntyneen kokonaispainon ja lievän etupainoisuuden vuoksi. Samaten on hyvin tyypillistä, että muutoin hyvästä aseesta puuttuu "se jokin", jolla aseesta taas olisi aktiivikäyttöön. En todellakaan voi sanoa olevani kokenut peurankyttääjä, mutta vähäisellä henkilökohtaisella kokemuksellani ja muiden kokemuksiin pohjaten, olen tehnyt selväksi oman peurakiväärini rakenteen
Kranttuunkin piippuun löytyy yleensä käynti eivätkä metsästyskäytön vaatimukset ole aivan samaa luokkaa kuin edellisen omistajan ratakäytössä. Sukassa on myös tarra väreilysuojan kiinnittämistä varten. FN MAUSER HÖLMÖ TARKKUUSAIHIO? Monessakin mielessä jokin muu aihio olisi parempi tarkkuuskiväärin perustaksi kuin Mauser. Peurakytillä on etua siitä, ettei suuliekki sokaise, joten äänenvaimennin on oleellinen varuste. Piipun kokonaispituus asettui mukavasti 24 tuumaan (610 milliä), joten senkin puolesta piippu oli varsin sopiva projektiin. Kun metsästys tapahtuu lisäksi asutuksen lähellä, on vähentyneestä melustakin selvä hyöty. Hän ei ollut piipun käyntiin tyytyväinen, mutta kuulopuheiden perusteella uskalsin ottaa piipun omaan projektiini. Piipun paksuus suulta on juuri vaimentimen helman alle sopiva 20 mm. Vaimentimena aseessa on Ase-Utran uusi SL-5, joka on koostaan huolimatta vaimennusteholtaan erinomainen. Tällä kertaa ei kuitenkaan olla rakentamassa tarkkuuskivääriä parhaista mahdol- lisista osista, vaan pohjana on olemassa oleva kivääri, joka päivitetään. Patruunapesä kalvettiin standardinmukaisella .30-06 Springfield SAAMI mittaisella kalvaimella. Ruostumattomasta teräksestä tehdyn vaimentimen päälle voidaan asettaa cordura-sukka, joka vähentää lämpöväreilyä. Lisäksi FN Mauser on varsin hyvä lukkoaktio metsästyskäytössä kasatarkkuuttahan tästä aseesta ei olla mittaamassa, vaan tarkoitus on rakentaa ammuttava ja riittävän tarkka peli tarkoitettuun käyttöön. Tarkkuusmenetystä kuitenkin kompensoi paksu piippu, ja toisaalta tälläkin kalvaimella pesämitoitukset ovat usein tiukempia kuin tavanomaisissa tuotantoaseissa. PETAUSMASSAA BELL & CARLSONIN TUKKIIN Tukin kohdalla päätin oikaista reilummin ja valitsin käyttöön Bell & Carlson Medalist Varmint / Tacti39 Aseen pohjametallit jätettiin ennalleen, sillä tämäntyyppinen syöttökotelo on tavattoman toimiva ja tarvittaessa patruunat saa pois myös pohjan kautta. WWW.REKYYLI.FI. Lukkoaktion tarkkuuspotentiaali on siis käyttötarkoitukseen riittävä, ja muilta osin tarkkuushäviötä saadaan poistettua kunnollisen tukin, piipun, petauksen ja muun pienen varustekikkailun avulla. Tähtäinkiskoksi valittiin yksiosainen picatinny-standardin mukainen kisko, joka samalla jäykistää aseen lukonkehystä. TOISEN ROMU ON TOISEN AARRE Piipuksi aseeseen päätyi hieman käytetty Shilenin tuote pitkän matkan tarkka-ammuntaa harrastavalta. Piipun suulle oli tehty valmiiksi 18x1 Sako vaimenninkierre, joten se päätettiin hyödyntää myös tässä aseessa. Piippuprofiiliksi valitsin kartiokkaan, jossa piipun suulla halkaisija on 20 millimetriä. FN Mauserilla on siinä mielessä perinteitä, että kyseistä aktiota on käytetty myös tarkka-ampuja- TÄTÄ VOISI KUTSUA "TONNIN PROJEKTIKSI", VAIKKA KIIKARITÄHTÄIN NOSTAAKIN LOPULLISTA HINTAA. kivääreissä. Desibelejä en kuitenkaan laske, sillä tapauksessani ensisijainen hyöty saavutetaan suuliekin ja rekyylin vähenemisenä siihen pisteeseen, että kohdetta on mahdollista tähystää laukauksen jälkeen kiikarin läpi. Tämä vastaa likimain esimerkiksi Lothar Waltherin valikoimassa "Light Match Target" ja "Hunter Match Target" -profiileja. Metsästyskäyttöön suunniteltu kiikaritähtäin tyydyttää ratakäytönkin tarpeet, vaikkakin parempia rataputkia on olemassa. Piippu oli alun perin pesitetty kaliiperiin .300 Winchester Magnum, joten se sorvattiin peräosastaan hieman lyhyeksi ja uusi kierre Mauserin kehystä varten tehtiin kohtaan, jonka isomman patruunan pesä antaisi myöten. TA ADALLE jahtiin sopivaa 56 mm etulinssillä varustettua kyttäyskiikaria ei tarvitse olla aina mulkkaamassa erikseen aseen päälle kun lähtö koittaa. Ensisijainen käyttötarkoitus on kuitenkin dominoiva ja siksi kivääriin asennettava kiikari on kyttäysputki. Negatiivisena seurauksena on hieman heikentynyt tarkkuus ja ennen kaikkea hylsyjen käyttöikä. Tällä kertaa ei siis lähdetty kikkailemaan tiukemmalla kaulamitoituksella, vaan valitsin suosiolla tavallisen pesän, jossa voisi ampua kaikkia tehdasvalmisteisia patruunoita ilman tarvetta hylsyn kaulan sorvaamiselle. Vaimennin on miellyttävä varuste myös ratakiväärissä. Piipun suulla on 18x1 Sako -vaimenninkierre, joka on suurin yleisesti käytössä oleva kierrestandardi
Tukki ja raudat pedattiin toisiinsa Devcon Plastic Steel Putty -massalla, joka on tällä hetkellä ylivoimaisesti arvostetuin petausmassa markkinoilla. Tukin sisällä on alumiininen petausblokki. KIIKARINJALUSTALLA JÄYKKYYTTÄ Aluksi kiikari kiinnitettiin aseeseen Warnen kaksiosaisilla palikoilla, mutta kun yksiosainen Picatinny-kisko sattui olemaan sopivasti saatavilla, asennettiin se aseeseen. Homman voi toki tehdä halvemmallakin, mutta mielestäni ainakin tukin tulisi tällaisessa aseessa olla riittävän hyvälaatuinen. Tarkoitan juuri sellaisia rautoja, joiden pohja ei ole viimeisen päälle viimeistelty ja sileä. Ainakin "nimipiippu" on todellisuutta vasta reilusti kalliimmissa aseissa. Bold päätyi aseeseen tällä kertaa lähinnä sen vuoksi, että sellainen sattui olemaan joutilaana nurkissa. Ja kaapissa lojuisi edelleen käyttämätön Sako Mauser. Toisaalta monissa kalliimmissakaan aseissa patruunapesien laatu ei ole kummoinen eivätkä ne valitettavan usein ole edes piipunreikään nähden suorassa. Toki petaamalla lukkoaktio huolellisesti saadaan sen vaikutus tarkkuuteen minimoitua, mutta lopulta kaikki lisäjäykkyys kehykseen on tervetullutta. Laukaisukoneistona toimii varmistimeton Bold. Osille hintaa kertyi hintaa kaikkiaan noin 850 euroa ja lisäkustannuksia tulee sen mukaan missä määrin työhön joutuu hankkimaan ulkopuolista apua. Laukaisu on tällaisenaan kelvollinen niin metsälle kuin radalle. Kovettuessaan lopulliseen lujuuteen, on kiinnitarttuminen todennäköistä ja tapahtuessaan niin voimakasta, että irrottamisesta saa helposti aikaan vakituisen työmaan. FN Mauserissa on näiden lisäksi merkintöjä ja koneistuksia, jotka pahentavat taipumusta tarttumiseen. Se on äärimmäisen kova massa, jolla on tämänhetkisen tietämyksen mukaan pienin kutistuma. Sako Mauserilla ei kerta kaikkiaan ollut mitään käyttöä alkuperäisessä muodossaan, joten se oli luonteva lähtökohta projektille. Laukaisukoneiston varmistimen kanssa pihtailu vaikutti suoraan siihen, että aseeseen on asennettava lukon peräkappaleessa oleva varmistin. Tämä lisäsi etutukin suhteellista jäykkyyttä ja vähensi löysän lukonkehyksen vaikutusta. kaisukoneiston kanssa toimivaksi. Koska kyttäysaseelle oli olemassa selvä tarve, olisi aihio muutoin jouduttu hommaamaan LAUKAISULAITE Laukaisukoneistoksi valitsin edullisen Bold-koneiston ilman varmistinta, jolloin päädyttiin vaihtamaan myös iskupiikin peräkappale lau40 erikseen. Plastic Steel Puttyn kanssa tulee huomioida se, että johtuen pienestä kutistumisesta ja erittäin hyvästä tarttuvuudesta, ei määrättyjen metsästyskiväärien rautojen kannata antaa olla pedattuna liian pitkään (täyteen kovuuteen). Vanhojen sotilasaseiden lukonkehykset ovat niin letkuja, että ne pyrkivät kaikin keinoin hankaloittamaan tarkkakäyntisen aseen tekemistä. Kun ase oli tässä pisteessä, eli siinä oli hyvä tukki ja piippu, ei varmistimenkaan kanssa haluttu enää nuukailla, Niinpä siihen tilattiin kolmeasentoinen Winchester-tyypin varmistin. Tästä kuviosta eräs tuttava kommentoi sen olevan "päissään maalattu". Toisin sanoen tätä voisi kutsua "Tonnin projektiksi", vaikka kiikaritähtäin nostaakin kokonaisuuden lopullista hintaa. Ensimmäinen petaus oli siinä mielessä konservatiivinen, että tukin jäykkyydestä ja alumiinisesta petausblokista johtuen en suorittanut petausta kovin pitkälle osaa piippua. Varmistimeksi tulee myöhemmin Winchester-tyyppinen iskupiikin varmistava siipivarmistin. KUSTANNUSLASKELMA JÄLKIKÄTEEN: KANNATTIKO? Tämäntyyppisen projektin hinta voidaan laskea siten, että aihiolle ei anneta mitään arvoa. Kaapin perällä lojunut kivääri on nyt yksi käytetyimpiä, joten merkit hyvästä tulevaisuudesta ovat olemassa. Lyhimmilläänkin kovettumista irrottamiskovuuteen asti saa odotella yli kaksi tuntia. Panostuksen suuruus huomioiden, voidaan projektin sanoa kannattaneen niin hyvin kuin harrastusprojektit ylipäätään voivat kannattaa. WWW.REKYYLI.FI. Jos laukaisu joskus vaatii parantelua, niin seuraava askel on hankkia tilalle Timneyn-koneisto. Pidän aineesta myös sen muita kokeilemiani massoja selvästi pidemmän käsittelyajan vuoksi. Kohtuullisen pienellä satsauksella voi todellakin tehdä tarkoituksenmukaisen aseen, jossa ominaisuuksia on monesti enemmän kuin moninkertaisesti maksavissa tehdasaseissa. Kirjoitushetkellä varmistin ei ole vielä tullut perille, joten toistaiseksi on tultu toimeen Mauserin alkuperäisellä. Kuvassa aseen päällä on Warnen jaloilla Zeiss Victory Diavari 3-12x56 T*, joka on erinomainen pimeäkyttäyksen ja ratakäytön yhdistelmä. Joka tapauksessa lisäosien hinta jäi alle tonniin kiikarijalkoineen. Kiinnityksellä on merkitystä myös tarkkuuspotentiaaliin, sillä kiinteä yksiosainen kisko lisää lukonkehyksen kokonaisjäykkyyttä. Ensimmäinen ratakäynti osoitti kuitenkin sen, että tukin ja piipun väliin pitäisi saada lisää ohjauspintaa, joten petasin piipun tukkiin noin kymmenen sentin matkalta. Olipa maalari ollut päissään tai selvin päin, on kuvio mielestäni hyvän näköinen ja otetuntuma aseeseen on hyvä. cal -tukin oliivinvihreänä ja mustalla "hämähäkinseittikuviolla". Toistaiseksi ase on ollut aktiivisessa käytössä jahdissa ja radalla ja näyttäisi, että projekti onnistui tältä osin hyvin. "Työkiikarina" on toiminut Zeiss Duralyt 3-12x50. Aseen petausmassana on käytetty Devcon Plastic Steel Putty -massaa, joka on erittäin kova ja kestävä materiaali, jolla on pienin tunnettu kutistuminen massan kovettumisvaiheessa. Projektiin ryhtyessäni osasin arvioida lopulliset kustannukset sen verran kohdalleen, että näin projektin mielekkyyden. Pienetkin viimeistelyvirheet rautojen pohjassa ovat potentiaalinen riski kiinnitarttumiselle. Tämä on mielestäni niin tyylillisesti kuin funktionaalisestikin paras ratkaisu ja suoraan sanottuna tämä varmistin on ainoa, johon luotan täydellisesti esimerkiksi silloin kun asetta kannetaan ladattuna. Laukaisu saadaan tällä koneistolla kohtuullisen hyväksi
Suomi-KP tai KP/-31 palveli eri versioineen vuodesta 1931 aina 90-luvulle saakka. Sitä tehtiin kuitenkin lisenssillä ulkomailla ja muun muassa neuvostoliittolaiset kopioivat erinäisiä ratkaisuja omiin aseisiinsa. Sisuksia onkin sorvattu sitten koko rahalla: Emma on hitsattu niin perusteellisesti umpeen, ettei edes lipasta saa kiinnitettyä ellei leikkaa sen huulia pois. Niistä ei siis ole tehty koriste-esineeksikään kelpaamattomia romuja, mutta aika rajusti ne silti on käsitelty. Keskivertoaseharrastajan kannalta tällaiset esineet ovat jokseenkin ristiriitaisia. Ellei muuta, ovat nämä viimeisiä mahdollisuuksia hankkia muistoesineitä Suomen sodista ennen kuin päättäjien mielivalta vie nämäkin sulattoon. Sitä pidettiin yhtenä toisen maailmansodan parhaista konepistooleista, mutta niin monien muidenkin suomalaisaseiden tapaa myös Suomi oli liian hyvin tehty, siis toisin sanoen kovin kallis valmistaa. Piippujen tyvestä löytyy melkoista reikäjuustoa, mutta sivulta katsoen näitä jälkiä ei huomaa. Koulutuskäytössä DP pysyi aina 90-luvulle saakka. Viimeiset palat sotahistoriaa Toimittajan henkilökohtainen mielipide on, että jokaisella nuhteettomalla, perinneammuntoja harrastavalla kansalaisella tulisi olla mahdollisuus hankkia kaikkia Puolustusvoimien käytössä olleita käsiaseita harrastusvälineikseen käytän sanaa käsiase sen alkuperäisessä merkityksessä eli kuvaamaan kaikkia yhden miehen operoitavia aseita. Toimittajan ja valtiovallan näkemykset kun tunnetusti liikkuvat kokolailla eri maailmoissa, joutuvat sotahistoriasta innostuneet elämään mahdollisten keräilijätuttaviensa kaluston, reserviläisjärjestöjen yhä harvenevien perinneammuntojen sekä tietenkin deaktivoitujen aseiden varassa. Koulutuskäytöstä se poistui 70-luvulla. VÄLIMALLIN DEAKTIVOINTI Toimitukseen saapuneet asevanhukset on deaktivoitu Puolustusvoimien toimesta ennen nykyisten määräysten voimaanastumista. Kukin näistä liittyy tavalla tai toiselle Suomen lähihistorian kohtalonhetkiin. Lisäksi monet airsoft- ja re-enactment-harrastajat ovat käyttäneet tällaisia deko-aseita aihioina ainutlaatuisille kuula-aseprojekteille. Konepistoolit sentään pystyy virittämään ja kuivalaukaisemaan. Vaikkei näistä laitteista laulua enää lähdeWWW.REKYYLI.FI TEKSTI: ESA TOIVONEN kään, jotain iloa niistä kaiketi on. Ensin mainittu eli neuvostoliittolainen Degtyarev Pechotnyi 1927 tai DP-27 päätyi Suomeen sotasaaliina niin mittavissa määrin, että se käytännössä syrjäytti rintamakäytössä Lahti-Saloranta-pikakiväärin. Viimeinen kolmikostamme, konepistooli M/44 ei jatkosotaan enää ehtinyt. Niin kauan kuin ei tule katsoneeksi piippujen alapintaa, ovat aseet ulkoisesti kokolailla moitteettomassa kunnossa. Tosin, vastikään uudistettujen ja sanalla sanoen uskomattoman pyllymäisiksi muotoutuneiden deaktivointisäädösten vuoksi viimeksi mainittu vaihtoehtokin alkaa elää viimeisiä hetkiään. Peltiheikki oli Suomen vastakohta: halpa, kevyt, yksinkertainen ja nopea valmistaa. Sota ehti loppua, mutta näki ase silti tositoimiakin Suezilla palvelleiden rauhanturvaajien käsissä. Fiilistellä niillä toki voi ja ainahan niistä on vaikkapa tunnelmallisiksi ja näyttäviksi koriste-esineiksi, vaikka Emman tapauksessa sekin edellyttää lippaan pahoinpitelyä. Jokaisen aseen mukana muuten toimitetaan kenttälapio ja klassinen saksalaismallin peltikypärä. HINNAT KP/-31, ykkösmalli: 775 euroa KP/-31 suujarrulla: 675 euroa M/44: 575 euroa DP-27: 625 euroa Myyjä: Finnenterprise Oy, (09) 135 1358 41. Sen verran voisin tulla vastaan, ettei panssarinyrkkejä, sinkoja tahi muita räjähtävän murkulan viskaavia laitteita tarvitse laskea tähän joukkoon. Rekyylin toimitukseen päätyi muutama tällainen sotahistorian palanen, joita ei sentään ole täysin romuraudaksi pilattu. Suomi lienee kiistatta se kaikkein ikonisin sotavuosien ase; sen tunnistavat jopa monet muutoin aseista tietämättömät. Lempinimensä tämä pikakivääri sai sota-aikaan suositulta iskelmältä, Emma-valssilta; aseen lautasmainen lipas, jonka kansi vieläpä pyöri ammuttaessa, kun muistutti sotilaiden mielestä äänilevyä. Vai onko? PIKAVILKAISU MENNEESEEN Sellaiset nimet kuin Emma, Suomi ja Peltiheikki lienevät useimmille aseita tunteville tuttuja. Se oli kaliiperiin 9x19 mm pesitetty melko suoraviivainen kopio sotasaaliina suomalaisille päätyneestä PPS-43:sta. Niillä ei voi enää ampua, joten mittava osa mielenkiinnosta sammuu välittömästi
Piippua on lyhennetty 47 mm, johon syyksi valmistaja kertoo karkeasti ottaen seuraavaa: "kehittäessämme ja valmistaessamme pitkän matkan metsästykseen tarkoitettuja kivääreitä, saimme uutta tietoa piipun suun merkityksestä. 455:n tapauksessa vaihtopiippuoptiot ovat .22LR:n lisäksi .17 HMR ja .22 WMR. TEKSTI: TERO KUITUNEN Tavallisella pienoiskiväärin patruunalla ei päästä metsästysasetuksen ykkösluokan vaatimuksiin, mutta .22 WMR:llä se onnistuu. Rautojen kiinnityksessä on siirrytty torx-kantaisiin ruuveihin, jotka kestävät paremmin jatkuvaa avaamista ja kiristämistä. Pistoolikahvan muotoilu on oikein onnistunut ajatellen sitä, että Amerikassa tuhoeläimiä ammutaan usein penkkituelta. 455 on siis selvästi suunnattu samaan tarkoitukseen kuin Sako Quad, eli monipuolistamaan pienoiskiväärin mahdollisuuksia. Siksi pyysimme vaihtopiipuksi .22WMR:n. Mutta joitain kuitenkin on. Huomaa myös, että etummaisen ruuvin reikä on takaa avoin. Jos vaihtopiippu joudutaan sovittamaan, tehdään muutos piippuun. Samalla muutos kertoo kuitenkin tsekkitehtaan pyrkimyksestä valmistuksen yksinkertaistamiseen. WWW.REKYYLI.FI. Raudoilla on tilaa holjata ja lisäksi kiinnitysruuvien reiät ovat väljät. CZ 455 AMERICAN VAIHTOPIIPUILLA CZ 455 -pienoiskivääri sarjan suurin uutuus on vaihtopiippuisuus. Muutoksia on tehty myös tukkiin, esimerkiksi pistoolikahva on aavistuksen pystympi. Uutuudessa lukitus on siten vain lukonkammen varassa, joka on näille paineille riittävä ratkaisu. Näin ollen voimme tehdä piipun lyhyemmäksi ja saavuttaa silti perinteisesti totutun tarkkuuden". Vanhoihin 452-malleihin verrattuna muutos on merkittävä, koska nyt piippu on mahdollista saada aidosti vapaasti väräh- Vaikka raudat kiinnitetään nyt kehyksestä, joka on selvä parannus, ei tukin ja rautojen liitos ole vanhaa parempi. Tai jos sulussa on väljää, otetaan materiaalia otsapinnasta, joka rajoittaa sitä, kuinka syvälle piippu painuu kehykseen. CZ 455:n lukosta on jätetty pois 452:ssa ollut ylimääräinen lukitusolake. CZ:n vaihtopiippuratkaisu vaikuttaa varsin pätevältä ja mikä tärkeintä, kaliiperimuutoksen suorittaminen on helppoa. Tuetussa asennossa pysty kahvakulma sallii kädelle luontevamman asennon. Lyhennys ei 42 ole suuren suuri, enkä siihen olisi kiinnittänyt sen enempää huomiota ilman edellä ollutta selitystä, joka suoraan sanottuna kuulostaa oudolta. Ruuvit kiinnittyvät kehyksen pohjaan lukon takaosan alta sekä lipaskuilun edestä. Jos sulkuväli on liian tiukka, seppä sorvaa metallia pois piipun päästä. Ensi näkemältä 455 American on tuttu peli, ulkoisesti muutokset vanhaan 452 American-malliin eivät ole suuria. No, tarkkuuskokeesta tulisi tavallistakin mielenkiintoisempi, koska vanhat 452:t ovat olleet hyväkäyntisiä. Toimitukseen saapui CZ 455 American kaliiperissa .22LR ja sille vaihtopiippu sekä lipas kaliiperiin .22 WMR
Silti, kun asiaa tiedusteltiin tehtaalta erikseen, heidän kantansa oli selvä: erikseen ostetut piiput pitää sovituttaa sepällä. Halkaisijaltaan pienemmän .22LR-patruunan kanssa siinä on siis hieman väljää. CZ 455:n lukon päässä oleva tila on mitoitettuu suuremmalle eli WMR:lle. .22LR JA .22WMR televäksi. Otin raudat irti ja kokosin aseen uudelleen, mutta nyt siten, että etummainen ruuvi kiristettiin kunnolla ja takaruuvi vain kevyeen sormikireyteen. Tehdaskuntoisessa aseessa tukki puristuu kehyksen ja alaraudan väliin ja kun kehyksen sovitus tukkiin sekä ruuvien kiinnitysreiät ovat väljät, pääsevät raudat liikkumaan jos ruuveja ei ole kiristetty voimalla. Se ei kuitenkaan aiheuta ongelmia näin matalapaineisessa kaliiperissa. Vaikka aseen alkuperäinen kaliiperi oli .22LR, ammunnat aloitettiin .22WMR:llä eli vaihtopiipulla, jonka sulkuvälistä ei ollut mitään varmuutta ja mielessä kaikuivat ohjevihkosen varoitukset. .22 WMR Hieman tuntuisi, että varoitukset lienevät tarkoitettu lähinnä tehtaan selustan varmistamiseen, koska sulkuvälistä johtuvia ongelmia ei havaittu. Onkin todellinen harmi, että CZ ei ole tehnyt jo aikoja sitten tarpeelliseksi todettua viimeistä silausta, eli petausta. Jos siis tarkoituksena on hankkia useampi piippu, kannattaa tilata kaikki kerralla pakettina, jolloin sovitus on tehty valmiiksi. Tyypillisesti 2-3 ensimmäistä laukausta tuli "samaan reikään", mutta seuraavat vaelsivat laajentaen osumakuvioita. / 50 m Pienin 22 mm 21 mm 28 mm Keskiarvo 29 mm 24 mm 32 mm .22LR CCI Standard Remington Subsonic HP SK Rifle Match Sellier & Bellot HV 314,1 327,0 318,8 420,8 333,0 333,2 327,3 428,1 326,0 330,6 324,9 424,9 18,89 6,20 8,43 7,32 17 mm 34 mm 14 mm 17 mm 22 mm 40 mm 17 mm 28 mm WWW.REKYYLI.FI 43. Tällä saatiin poistettua kehykseen kohdistuva jännitys, jota koeaseessa oli Kuten tunnettua, .22LR:n ja WMR:n patruunoissa on merkittäviä mittaeroja, myös kannan osalta. Vaikka kyseessä on niin sanotusti parannettu malli, on rautojen kiinnitys yhä puutteellinen tehtaan jäljiltä. Tämä ei tee tarkkuudelle hyvää. VANHAA TUTTUA Koeammuntaa varten asensin kehyksen päälle kiikaritähtäimen, joka siis tulisi säilymään samana kaliiperin vaihtamisen jälkeen. Kaliiperiin .22LR on saatavana myös 10 patruunan lipas. Luodin lähtönopeus, m/s Patruuna Sellier & Bellot SB 45 gr CCI Maxi-Mag HP+V 30 gr Winhester Super-X HP 40 gr Hitain 439,6 688,6 Nopein 489,8 744,1 Keskiarvo 468,8 720,5 Nopeushajonta 50,20 55,56 - Osumakuviot 3 x 5 lks. Ja jos molemmat ruuvit väännetään tiukalle, on selvästi havaittavissa, kuinka raudat vääntyvät natisten suhteessa tukkiin. Patruuna myös ohjautuu oikein, koska ulosvetäjän kynnet pitävät sen otteessaan. Molemmat lippaat ovat vetoisuudeltaan 5 patruunaa. Tarkkuuskokeessa saatiin vahvistus etukäteisuumoiluille
Prosessi vei muutaman minuutin ja siinä suurin ongelma oli helposti tipahtava ja katoava lipaskuiluadapterin akseli. Jos kyseessä on .22LR-piippu, lipaskuilun takareunaan asennetaan muovinen täytepala. Kuten vanhoissa 452 ja 453-sarjan aseissa, myös 455 hyötyy suuresti petauksesta, jolla raudat saadaan oikeaan asentoon ilman jännityksiä. Nyt raudat voidaan nostaa irti puista. Parannuksena vanhaan 452/453 -mallistoon ovat torx-kantaiset ruuvit, jotka kestävät paremmin toistuvaa avaamista ja kiristämistä. 1. Pieni ero vanhempaan tuotantoon kuitenkin on havaittavissa ja se koskee viimeistelyä. Samoin 1,7 kg:n tehdaslaukaisu kannattaa laittaa kuntoon, sen voi tehdä itse täysin ilmaiseksikin esimerkiksi netistä löytyvien ohjeiden perusteella. Hieman yllättä44 en pelkkä piippujen vekslaaminen ei näyttäisi siirtävän osumapistettä merkittävästi. Tämä on erinomainen asia jo siksi, että se kertoo piipun kiinnityksen olevan laadukkaasti tehty. Seuraavaksi avataan piipun kiinnitysruuvit. 6. Tämä tuntuu hassulta, mutta syy operaatioon selviää jatkossa. 5. Kun .22WMR:llä oli ammuttu osumakuviot, muutettiin ase .22LR:ksi. Petauksella olisi myös vaikutus aseen käyntiin, joka tehdaskuntoisena ei aivan vastannut odotuksia. Kokonaisuutena CZ 455 jatkaa vanhaa ja tuttua CZ:n pulttilukkoisten pienoiskivääreiden tyyliä. Esimerkiksi lukko takelteli aluksi todella pahasti, ja epäilimme jo CZ:n tason romahtaneen. Piipun irrotus alkaa löysäämällä lipaskuilun taaempi kiinnitysruuvi. Koeammunnassa tästä ei lopulta ollut haittaa, koska kyseinen ruuvi jätettiin löysälle, mutta käytännössä koeaseen tapauksessa olisi syytä lyhentää kyseistä ruuvia tai sitten tehdä se tärkein parannus eli petaus. Ja aivan kuin ennenkin, aseessa on pirusti potentiaalia joka loppukäyttäjän on itse kaivettava siitä esille. CZ 455 AMERICAN Valmistaja: Ceska zbrojovka a.s., Tsekki Kaliiperit: .17 HMR, .22LR ja .22 WMR Kapasiteetti: 5+1 patruunaa Pituus: 980 mm Piipun pituus: 525 mm Korkeus: 168 mm Leveys: 66 mm Paino: 2,8 kg Hinnat: -.22LR: 580 euroa, .22 WMR tai .17 HMR: 600 euroa -vaihtopiippu ilman tähtäimiä 165 euroa -vaihtopiippu tähtäimillä 190 euroa -lisälippaat: (5 tai 10 patruunaa) 24 euroa /kpl Maahantuoja: Aseliike Markus Remes Oy, www.remes.fi WWW.REKYYLI.FI. Nyt piippu irtoaa kehyksestä vetämällä. 7. Koska takaruuvi ei enää vääntänyt piippua ylöspäin, asettui piippu nyt käytännössä kiinni tukin kourun vasempaan laitaan. Ja kun sen tarkkuuskoe oli tehty, asennettiin .22WMR-piippu uudelleen ja sillä ammuttiin taas osumakuvioita. Se käytännössä törmää kehyksen etureunaan muotoiltuun vastinpintaan, mutta myös potentiaalisesti lipaskuilukomponentin muodostamaan lukonohjaimeen. Vaihtopiippu työnnetään kehykseen niin pitkälle kun se menee. Paljastui kuitenkin, että lukko harasi kehyksen pohjasta pilkistävään kiinnitysruuvin päähän. Jos ollaan asentamassa kaliiperin .22LR piippua, asennetaan lipaskuiluun myös kuvassa näkyvä lipaskuilun täyttöpala. Paketissa on myös asennusohje, josta ei tosin ole suomennosta. 3. KALIIPERIN VAIHTAMINEN VAIHE VAIHEELTA 2. Käyttöohjeen mukaan uuden piipun kiinnittäminen aloitetaan kiristämällä lipaskuilun ruuvit ja vasta sen jälkeen kääntämällä varsinaiset piipun kiinnitysruuvit kireälle. 9. Parasta olisi tehdä esimerkiksi pilaripetaus, koska toistuvat piippujen vaihdot saavat pelkällä massalla tehdyn petauksen todennäköisemmin väsymään. Reilun varttitunnin askartelulla vastukseksi saa esimerkiksi 300 grammaa, niin halutessaan. Tällä on tunnetusti vaikutuksensa käyntiin, mutta rataoloissa ei parempaan kompromissiin pystytty. Vaihtosarja koostuu vaihtopiipusta, lippaasta ja työkaluista. Ennen tätä on syytä poimia talteen alaraudat, jotka irtoavat ruuvien avaamisen jälkeen. 4. Se on näppärä käsitellä ja helppo ampua. Kun lipas ja lukko on irrotettu, avataan rautojen kiinnitysruuvit. Syy miksi asennuksessa löysätään lipaskuilun taaempaa ruuvia, on sen vaikutuksen eliminoiminen. 8. Se kiinnittyy yksinkertaisella ristitapilla. poikkeuksellisen paljon
Niinpä niin. TEKSTI: TERO KUITUNEN tässä suhteessa ovat aineet, joiden liuottimet haihtuvat nopeasti ja jäljelle jää vain pikimäinen karsta, joka voitelemisen ja suojaamisen sijasta pikemminkin jumiuttaa koneiston ja tekee aseesta jo lähtökohtaisesti likaisen. BRUNOX TURBO-SPRAY Turbo-Spray on hyvä esimerkki varsin toimivasta aseöljystä. Voiteluaineena Brunox on toimiva erityisesti silloin kun huoltoväli lyhyt. Ensivaikutelma tällöin on sama kuin jarrujen puhdistusaineissa, eli aine vaikuttaa haihtuvan kokonaisuudessaan. Näin ei kuitenkaan käy, vaan öljy muodostaa poikkeuksellisen ohuen kalvon, jota ei usein edes näe, mutta joka sormin tunnusteltaessa on liukas. Hienojakoisena se levittyy helposti, mutta kunnollisessa puhdistamisessa sitä kannattaa annostella hieman reilummin. Mainoslauseissa mainitaan myös vaippajämien ja lyijyn irrottaminen piipusta, mutta näihin töihin valitsisin hieman kovemmat keinot. Edellä mainitut tehtävät ovat osittain ristiriidassa keskenään ja olisi suoranainen ihme jos yksi aine tekisi ne kaikki. Suurin osa niistä toimii jollakin tavalla, mutta muutamat eivät sovi oikein yhteenkään niistä tehtävistä, mitä aseöljyllä lopulta on. Jos huoltoväli on pitkä, saisi voiteluaine olla "jäykempää" eli paksumman kerroksen muodostavaa. Aine onkin erinomaisen vähäsotkuinen valinta aseiden keski- Toimituksen käytössä on vuosien mittaan ollut melkoinen liuta aseöljyjä. Useimmat hyvin puhdistavat aseöljyt ovat varsin juoksevia ja tunkeutumiskykyisiä, joka taas ei ole aina hyvä ominaisuus muissa tehtävissä. Paksu kerros palojätettä kun tarvitsee myös paksummin ainetta. Tällaisiin aineisiin verrattuna Turbo-Sprayllä on kuitenkin kaksi etua. Turbo-Spray sopii toki myös aseen puhdistamiseen palojätteistä sekä kosteudesta. BRUNOX TURBOSPRAY ASEEN HOITOSPRAY "Aseöljy on aseöljyä, ei niillä mitään eroa ole" . Saatetaanpa aseöljyllä yrittää myös kuparin ja muiden luotijäämien poistamista aseen piipusta. Aseöljyhän käytetään palokarstan poistoaineena, kosteuden syrjäyttäjänä, suoja-aineena ja voiteluaineena. Tämän aineen erityisominaisuus on sen hieman erikoinen käyttäytyminen pinnoilla. Pahimpia pitkän aikavälin (6 kk tai alle) säilytykseen. Esimerkiksi pitkäaikaisessa säilytyksessä öljykalvon olisi suotavaa pysyä niillä pinnoilla, joihin se alunperin laitetaan. Mutta jos sitä annostellaan varovaisesti, muutamassa hetkessä se ikään kuin katoaa. yleisöljyjen (CRC, WD-40 tms) tapaan. Käytän termiä aseöljy, vaikka valmistajansa mukaan se on huomattavasti laajempialainen hoito-aine. Se ei jäykisty kovallakaan pakkasella ja kesäkelissä se ei kerää esimerkiksi hiekkapölyä itseensä eikä siten muodosta asetta nopeasti kuluttavaa "hiomatahnaa". BRUNOX TURBO-SPRAY Valmistaja: Brunox AG Hinta: 100 ml: 4,95 euroa 300 ml: 7,90 euroa Maahantuoja: Urheilu & Kalastus Oy, www.ukpallas.fi. Se on erittäin hienojakoista ja siten juoksevaa sekä tunkeutumiskykyistä, joten sitä suositellaan esimerkiksi ruostuneiden ruuvien irrotukseen ns. Joka tapauksessa Turbo-Spray sopii ampujille ja metsästäjille, jotka koettavat tulla toimeen yhdellä ainoalla kemikaalilla
Tässä ruutisäiliön ja annostelijan väliin on asennettu lisäosa (punainen raita), jonka avulla ruutiannokset saadaan tasaisemmiksi kuin ilman sitä. WWW.REKYYLI.FI. Steelmasterilla voidaan ladata ilman erikoistoimenpiteitä kaik- YLEISTÄ PRÄSSEISTÄ Latausprässiä hankittaessa ongelmana on usein se, että eripituisia hylsyjä käytettäessä puristimen säätöjä joudutaan aina muuttamaan. Meillä kiekkopatruunoiden lataaminen ei ole järkevää kahdesta syystä. Nämä kaikki ovat asioita, joita kannattaa miettiä ennen hankintoja. MEC STEELMASTER -LATAUSLAITTEEN KÄYTTÄMINEN Mec Steelmaster on kehitetty, kuten nimikin kertoo, teräshaulien lataamiseen. LATAUSKOULU, OSA 19A HAULIKON PATRUUNAT TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI OSA 3, MEC-LATAUSLAITE Mikäli haulikonpatruunoita on tarkoitus ladata vähänkin suuremmassa mittakaavassa, kannattaa heti panostaa kunnolliseen latauslaitteeseen. sesti vain yksi puristin, johon saa vaihtosarjan muille kaliipereille. Latauskomponenttien hinnat ovat sen verran korkeat, että valmiit tehdaspatruunat tulevat halvemmiksi. Ongelmallisin on 89-hylsy, joka melkein aina vaatii oman, juuri tälle hylsylle tehdyn puristinmallin. Toiseksi meillä käytävissä kilpailuissa ei sallita itse ladattuja patruunoita, joten itseladatuilla on vain harjoitus- tai metsästyskäyttöä. 89 mm:n prässiin on tavallisesti saatavana myös madallussarjoja, joiden avulla onnistuu lyhyempien hylsyjen lataaminen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että niin ruudin kuin haulienkin annosteluun käytetyt mittaholkit ovat tilavuuksiltaan teräshaulilatausten mukaiset. Mutta heti jos sarjat kasvavat suuremmiksi, saadaan jämerämmällä puristimella tahtia kasvatettua. Voidaan myös hankkia eniten ladatulle kaliiperille laadukas prässi ja sen lisäksi vähemmän käytetyille edullisempi versio. Jos ladattavana on useita eri kaliipereja, on syytä tutkia hankitaanko jokaiselle kaliiperille oma prässi vai vaihtoehtoi46 Mec Steelmaster kuuluu laadukkaampien latausprässien sarjaan eikä sillä valmistettuja patruunoita erota visuaalisesti tehdaspatruunoista. Pienet määrät metsästyskäyttöön eivät vaadi kallista kalustoa ja esimerkiksi Leen Load All on täysin riittävä. On makuasia, käyttääkö annosteluholkkeja vai säädettävää annostelijaa. Jos tehdään paljon erityyppisiä latauksia, joiden annosmäärät vaihtelevat suuresti, on ehkä selkeämpää käyttää mittaholkkeja, vaikka säätämisellä selvitään vähemmällä vaivalla. Jos ladataan vain yhtä ja samaa latausta, ei asialla ole juurikaan merkitystä. Laite sopii erinomaisesti myös lyijyhaulipatruunoiden lataamiseen ja silloin on järkevintä vaihtaa laitteeseen säädettävä annostelutanko, jonka avulla pärjätään ilman mittaholkkeja ja voidaan ladata minkä tyyppisiä patruunoita hyvänsä
...annostellaan haulit ja tarkastetaan että patruuna on täyttynyt oikeaan tilavuuteen. 5. Esimerkiksi annostelijaan on asennettava rajoitinruuvit ennen sen käyttämistä. Laitteen työtasossa oleva nallitin. Automaattinen nallinsyöttölaite ja sen säätäminen palloketjun avulla. Kunnollisen tuukkauksen aikaansaamiseksi jouduttiin laitteen perussäätöä muuttamaan reippaasti. Alkuperäisen "luistin", joka toimi erillisten mittaholkkien avulla, tilalle vaihdettiin säädettävä annostelija. Asemassa viisi tehdään lopullinen patruunan sulkeminen, kun hylsyyn on ennen sitä tehty esituukkaus asemassa neljä. ki 12/70 patruunat sekä korkeutta muuttamalla 12/76-patruunat. SUORAAN PAKETISTA Steelmaster on säädetty tehtaalla (esitteen mukaan) mahdollisimman lähelle 12/70-patruunalle sopivia arvoja. Toinen pientä kokeilua vaativa osuus oli automaattisen nalliannostelijan säätäminen palloketjun avulla oikeaan asemaan. MEC STEEL MASTER Valmistaja: Mayville Engineering Company, Yhdysvallat Hinnat: MEC Steel Master 12 ga: 360 euroa MEC Steel Master 12/89: 395 euroa Kaliiperimuunnossarja: 120 euroa Universal-annostelija: 66 euroa (puristimen yhteydessä 50 euroa) Maahantuoja: Unlimited Ammo, www.unlimitedammo.fi Laitteen käyttämisestä löytyy havainnollistava video Rekyylin YouTubekanavalta osoitteesta youtube.com/rekyyli. 47. Ensimmäiseksi laitteeseen vaihdettiin säädettävä annostelija, jonka asennus oli varsin yksinkertainen toimenpide, mukana tulevien ohjeiden avulla työ onnistuu helposti. Sillä sekä hauliannosta että ruutimäärää voidaan muuttaa säätönupeista ilman, että luisti täytyy irrottaa laitteesta. Puristin saapuu suhteellisen valmiiksi koottuna, mutta käyttäjän tehtäväksi on jätetty muutamia tehtäviä. Kuvassa vivun kiinnityspulttien keskellä erottuvaa aluslevyllistä kuusiokoloruuvia löysäämällä vivustoa voidaan säätää. Tehdasasetuksessa ruuvi sijaitsi aivan hahlon yläosassa kuten pienistä jäljistä on havaittavissa. Ruuti- ja haulisäiliöiden vaihtaminen, täyttäminen tai tyhjennys onnistuu helposti, sillä ne voidaan kääntää ylösalaisin ennen irrotusta. TYÖVAIHEET STEELMASTERILLA 1. Seuraavaksi hylsy nallitetaan. 3. Tämä koskee lähinnä patruunan sulkemista ja niinpä esimerkiksi tässä esitellyssä laitteessa tehdassäätöjä jouduttiin juuri tältä osin muuttamaan WWW.REKYYLI.FI kohtuullisen paljon, ennen kuin tuukkaus oli laadullisesti hyväksyttävissä. Hylsyn kannan täyssupistus tapahtuu puristamalla yhtäaikaa nallinpoiston kanssa. 2. Asemassa kolme annostellaan ruuti, nostetaan kampi ylös, ja painetaan annosteluputkella välitulppa hylsyyn ja... 4
Eri muoveista valmistetut hylsyt saattavat aueta eri paineella, toisella hylsymerkillä kehitetty lataus saattaa toisessa hylsyssä avautua liian helposti, jolloin ruudin syttyminen voi jäädä vajaaksi tai päinvastoin. Kaliiperissa 28 peruslataus on ollut nyt kerrottua pienempi, mutta uuden tulemisensa myötä moderneissa aseissa hauliannoksen voi menestyksellisesti kasvattaa 28 grammaan. Eurooppalaisista hylsyistä B&P:n Gordon-hylsy on paremmasta päästä uudelleenlatausta ajatellen. HYLSYJEN VALINTA Kuten ensimmäisessä osassa tuli selväksi, hylsyjen mitoitukset vaihtelevat suuresti. Nykyisten patruunanvalmistajien tarjonnassa on paljon vinoutumia ja siksi lataukset ovat monilta osin sekä järjettömiä että erittäin heikosti toimivia. TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI Suuri hauliannos korkealla lähtönopeudella ei toimi luotettavasti millään osa-alueella ja usein saaliseläimen sijaan kovimman iskun kohteeksi joutuukin ampujan olkapää. Hylsyjen lyhentämiseen valmistetaan erilaisia työkaluja, mutta sellaisen voi tehdä itsekin esimerkiksi sopivankokoisten alumiiniputkien avulla. Jos nopeutta tai haulimäärää kasvatetaan, kuvio heikkenee ja läpäisy vähenee. 12/76-patruunassa käytetään yleisesti 50 gramman molemmin puolin olevia hauliannoksia, mutta ns. Hylsyjä voidaan tarvittaessa myös lyhentää, mikäli siihen on tarvetta. minimagnumin 40 gramman annos toimii usein paremmin, ellei sitä pilata liiallisella lähtönopeudella. Ennen lataamisen aloittamista hylsyt tulee mitata, sillä pituuserot vaikuttavat hylsyn sulkemiseen. Nopeus on täysin riittävä tulokselliseen metsästykseen. Esimerkiksi 12/89-hylsyistä saadaan tehtyä 12/76-hylsyjä, jolloin hylsyn suu jää uudenveroiseksi ja voidaan käyttää joko 8- tai 6-segmenttistä tuukkausta tai rullausta. Sopiva peruspatruunan hauliannos samassa järjestyksessä olisi 50-60 g, 40-50 g, 28-36 g, 28 g, 32-36 g, 24-28 g ja 18-19 g. Hyvälaatuinen lyijyhauli kestää kohtuullisella hauliannoksella noin 370 m/s lähtönopeuden tavanomaisia komponentteja käytettäessä. Erimerkkiset ja -pituiset hylsyt lajitellaan, koska latausta kehiteltäessä joudutaan yleensä joka tapauksessa käyttämään eri komponentteja tilavuuserojen takia, vaikka lataus ruudin ja haulien osalta olisikin sama. LATAUSKOULU, OSA 19B PERUSPATRUUNA Kaliiperissa 12 peruspatruunoiksi voidaan kutsua 12/70-latauksissa 3236 gramman annoksia ja 12/76 magnumissa 4050 gramman annosta. Pienikin murtuma tai halkeama hylsyssä passittaa sen luonnollisesti romukoppaan. Hylsyn pituuksissa on pieniä valmistajakohtaisia eroja eikä hylsyn kylkeen painettu pituusmitta ole välttämättä millilleen oikea. On myös tärkeää, että ladattavan erän hylsyt ovat samanmerkkisiä ja samanlaisia kaikilta mitoiltaan, myös muovilaadultaan. . Huomion arvoista on, että amerikkalaiset hylsyt on valmistettu jälleenlatausta silmällä pitäen, eurooppalaisista käyttökelpoisimpia ovat Baschieri & Pellagrin Gordon-hylWWW.REKYYLI.FI. Tällöin vaarana on heikon syttymisen sijaan ylipaine. Käytettyjä hylsyjä valittaessa huomiota tulee kiinnittää oikeaan pituuteen, nallipesän tiukkuuteen, hylsyn eheyteen, aiempaan sulkemistapaan sekä sisätilavuuteen. Olisi vihdoin jo aika tajuta, että lyijyhaulipatruunassa nopeuden lisääminen ei juuri koskaan lisää upotusta! Mittavien kokeiden perusteella on käynyt erittäin selväksi, että upotuksessa ja läpäisyssä 12/70-patruunaa 32 - 36 gramman hauliannoksella ja maksimissaan 380 m/s nopeudella ei voita mikään. Lähtönopeutta voidaan nostaa edellä mainitusta rajasta ylemmäs menestyksellisesti, mutta patruunan rakenteeseen on tehtävä kovemman nopeuden vaa48 timia parannuksia, joihin palaamme Latauskoulun myöhemmissä osissa. MUUT KALIIPERIT Kaliiperien 12/70 ja 12/76 lisäksi nykyisin yleisemmin käytössä olevat kaliiperit ovat 10/89, 12/89, 16/70, 20/70, 20/76, 28/70 ja .410
Amerikkalaisissa tulpissa on usein tarjolla edullisempia variantteja jostain toisesta tulpasta ja edullisuus on saatu aikaan käyttämällä halvempaa uusiomuovia. Tämä on ongelma erityisesti pumpuissa ja itselataavissa, sillä aseen laukeaminen saa yleensä aikaan myös lukon lukituksen avautumisen ja pahimmassa tapauksessa pienellä viiveellä syttynyt patruuna laukeaa kun lukko on jo irronnut lukituksestaan. Koeampumalla voidaan myös määrittää helposti oman aseen ja siinä käytetyn patruunan maksimi ampumamatka. Tämä tieto kuitenkin puuttuu usein haulien myyjältä. Tiivistysosan tulee olla täysin ehjä eikä tulppa saa olla ulkopinnaltaan mustunut (= ruutikaasujen ohivuotoa). Haulikuppiin jääneet haulien painaumat kertovat selkeästi, ovatko haulit poistuneet hylsystä pyöreinä vai litistyneinä. HAULIKKOON syt. Ehkä kuvioiden ampumista tärkeämpää on välitulpan "lukeminen". 12/76 Magnumpatruunassa voidaan käyttää hieman hitaammin palavaa, esi- Viivästynyt sytytys saattaa aiheuttaa vakavia vaaratilanteita erityisesti pumpuissa ja itselataavissa. Lähtönopeuden tietäminen on toki oleellista, mutta useimmiten jo olkapäätuntuma kertoo latauksen painetasosta riittävästi. Haulin kestävyys latauksessa selviää vain koeammunnassa välitulppia tutkimalla tai ampumalla sopivan helläkätiseen koemateriaaliin, kuten esimerkiksi Finfoamiin tai vastaavaan, josta haulit voidaan kaivaa esiin ja tutkia niiden muotoutuminen. Tämän, yli 400 m/s lähtevän magnum-patruunan haulit ovat täysin muotopuolia jo piipusta lähtiessään. Tämä ei ole välttämättä haitallista, mutta kokonaan haulikupin suojaama hauliannos käy yleensä tiukempaa kuviota, mikä on usein toivottu ominaisuus. Ehkä ylipainettakin vaarallisempaa on viivästynyt sytytys. Tästä huolimatta patruuna on käyttökelpoinen ja ase sulkeutuu yleensä ongelmitta. Tämä patruuna, jonka syttyminen viivästyi, ammuttiin Winchester 1300-pumpulla. Koska välitulppavalikoima on todella suuri, joutuu itselataaja valitsemaan mieleisensä joko lataus- taulukoiden avulla tai hankalampaa tietä, kokeilemalla. Mikäli lähtönopeutta halutaan lisätä normaalista, tulisi myös haulin olla mahdollisimman kova. Lisäksi välitulpan kestävyys on koetuksella, pikkupakkanen rikkoi sekä tiivistys- että haulikuppiosan. Jos ampumamatkat ovat lyhyehköjä, hieman hajottava lataus on tällöin tietysti vain eduksi. merkiksi Vihtavuoren 3N37 -ruutia. Tehdaspatruunoissa näkee usein hauliannoksen olevan huomattavasti suuremman kuin tulpan haulikuppiosan tilavuus. Meillä sellaisesta hyvä esimerkki on Vihtavuoren N340. Syitä viivästyneeseen syttymiseen on liian hidaspaloinen ruuti, liian löysästi "rakennettu" patruuna, huono tuukkaus tai liian lyhyt rullaus, liian pieni ruutiannos tai heikkolaatuinen/ monta kertaa ammuttu hylsy. Mikäli haulit menettävät muotoaan jo patruunan syttyessä, on latausta kevennettävä tai haulien suojausta parannettava. Oikea koko löytyy hauliannoksen puolesta helposti, mutta esimerkiksi tulpan kestävyys selviää vasta kokeilujen kautta. Seuraavassa osassa pääsemme vihdoin asiaan, eli valmistamme joitakin peruspatruunoita kaliiperissa 12/70 ja 12/76. 49 NALLIN VALINTA Haulikon nalleja valmistetaan eri tarkoituksiin, mutta käytännössä erot merkkien välillä ovat usein varsin pieniä. Ampujalle ei käynyt kuinkaan ja ainoa aseelle käynyt vahinko oli patruunannostimen vääntyminen ulospäin. HAULIMATERIAALIN VALINTA Lyijyhauleista, niiden koosta riippumatta, on tärkein tieto haulien kovuus. Eri nallimerkkejä kannattaa kyllä kokeilla, joskus pelkän nallin vaihtaminen voi parantaa tai huonontaa patruunan syttymistä. Patruunaa kehitettäessä oikea haulikoko on myös ratkaiseva, sillä erikokoisilla hauleilla patruunan sisätilavuus muuttuu Välitulppa kertoo lahjomattomasti viallisen patruunan heikkoudet. Tärkeintä on kuitenkin käyttää samaa nallia kaikissa sitä käyttäen kehitetyissä latauksissa tasalaatuisuuden varmistamiseksi. Jotkut amerikkalaiset, pyöreäkupuiset nallit (Federal ja Remington) eivät aina sovi täysin eurooppalaisiin hylsyihin vaan jäävät aavistuksen koholle. Koepatruunoita kannattaa tehdä vähintään viisi kappaletta, jotta myös latauksen tasalaatuisuus käy selväksi. Mikäli nopeusmittaria ei ole käytössä, voidaan rekyylituntumaa harjoitella tehdaspatruunoilla ja verrata sitä itse ladattuihin. Yleisin syy hylsyn hylkäämiseen on laajentunut nallipesä. VÄLITULPPA Välitulpan valinta on sekä helppoa että vaikeaa. Tällaisen patruunan tehosta häviää yli 40 %, kuvio on heikko ja iskuteho olematon. WWW.REKYYLI.FI. Ammutusta välitulpasta on heti nähtävissä monia asioita latauksen laadusta. Ulkomaisille haulikkoruudeille löytyy runsaasti valmiita latausreseptejä, joten tässä niitä käsitellään vain satunnaisesti. ja tämä vaikuttaa myös patruunan sulkemiseen. KOEAMMUNTA Itse ladattujen patruunoiden koeammunta on pakollista, mikäli haluaa tietää latauksen onnistuneisuuden. Nämä tulpat saattavat toimia sopivissa olosuhteissa ja sopivilla latauksilla yhtä hyvin kuin alkuperäiset, mutta äärioloissa kuten pakkasella tai maksimilatauksilla ne saattavatkin pettää. Jatkossa pyrimme käyttämään hylsyjä, joihin sopii nallityyppi 209 (Vihtavuori 20). AJOAINE 12-kaliiperin peruspatruunassa käytetään palonopeudeltaan keskinkertaista haulikkoruutia. Lähtönopeus suhteutettuna hauliannokseen on aivan liian suuri
On siis aika kirjoittaa siitä kertyneitä kokemuksia paperille. Luodinsyöttölaite on yksinkertaistettuna kone, joka pudottaa luodin hylsynsuulle juuri ennen luodinasetusholkkia. Sähkömoottori pyörittää levyä, joka kääntää luodit oikeinpäin ja syöttää ne pudotusputkeen. RCBS BULLET F EEDER TEKSTI: HANNU URONEN TUOTANNON TEHOSTAJA Aiemmin kirjoittaessani progressiivisesta jälleenlatauksesta, lupasin palata asiaan nimeltä luodinsyöttö. Erityisen hyvin luodinsyöttölaite sopii yhteen sellaisen puristimen kanssa, jossa on automaattinen hylsynsyöttölaite ja automaattinen hylsylevyn indeksointi. Nyt olen kerännyt kokemusta ensimmäisen suuren valmistajan, RCBS:n, luodinsyöttölaitteesta. Pudotusputki on yhteydessä luodin pudotusholkkiin, jossa luoti asetetaan kevyesti hylsyn suulle. Ymmärrettävästi, luodinsyöttölaitteesta ei ole kovin suurta hyötyä ladattaessa patruunoita 1-asemaisella puristimella. Luodinsyöttölaitteesta onkin tullut minulle nopeasti laite, jota ilman en voisi enää kuvitella lataavani patruunoita progressiivisen puristimen kanssa. Sen sijaan progressiivisen puristimen lisäva50 rusteena luodinsyöttölaite puolustaa paikkaansa loistavasti. Tällaisia latauspuristimia ovat Dillon 650, Dillon 1050 ja Hornady Lock-nWWW.REKYYLI.FI
Osan rikkoutuminen ei kuitenkaan pysäyttänyt laitteen toimintaa, mutta kasvatti sen häiriöherkkyyttä huomattavasti. Luodinsyöttölaitteet muistuttavat paljon progressiivisten puristimien hylsynsyöttölaitteita. Kaksi säädettävää pyyhkäisijää (kuvassa törröttävät jousenpätkät) varmistavat sen että luodit putoavat putkeen aina oikeinpäin. Luodinsyöttölaite toimii myös RCBS Pro 2000 -puristimen kanssa, mutta mielestäni saavutettava hyöty ei ole yhtä suuri kuin muissa mainituissa puristimissa. Esimerkiksi, .40 S&W toimii yhtä hyvin 10mm Auto kaliiperille ja .45 Auto -adapteri toimii .44 Magnumin sekä .45 Coltin kanssa. RCBS:n laite on kohtuullisen tuore, se on esitelty vuonna 2009. Tätä ennen luodinsyöttölaitteita on ollut markkinoilla vain pienten, pitkälle erikoistuneiden yritysten rakentamana. RCBS:n luodinsyöttölaite toimitetaan pahvilaatikossa, joka ensi näkemältä sisältää laitteen isokokoiset pääosat ja niiden lisäksi WWW.REKYYLI.FI melkoisen määrän pienen pientä nippeliä. Pienempikaliiperisia luoteja mahtuu luonnollisesti enemmän kerrallaan, isompia taas vähemmän. RCBS BULLETFEEDER Ensimmäisenä merkittävänä valmistajana Yhdysvaltalainen RCBS on tuonut markkinoille luodinsyöttölaitteen progressiivisia latauspuristimia varten. Hylsynsyöttölaitteista poiketen, kaikki näkemäni luodinsyöttölaitteet sisältävätkin melkoisen määrän säätöjä. Tässä kohtaa ymmärsin, miksi RCBS bulletfeeder ei toimi Dillon 1050 latauspuristimen kanssa: kyseisessä Dillonissa itse holkkilevy liikkuu ylös-alas, muista progressiivisista latauspuristimista poiketen. Mielestäni RCBS bulletfeederin kaikkein heikoin ominaisuus on, että se ei toimi Dillon 1050 latauspuristimen kanssa. Valmistajan mukaan adaptereita voidaan käyttää myös muiden kaliiperien lataamiseen. Säädöt näyttävät olevan välttämättömiä erilaisten luotien luotettavan syöttämisen varmistamiseksi. Kuvassa luodinsyöttölaitteeseen on juuri täytetty noin 150 kappaleella .45 kaliiperisia 230gr Zero JHP -luoteja. Eniten aikaa vei kahden uuden reiän tekeminen latauspöytääni ja luodinsyöttölaitteen jalustaosan kiinnittäminen pöytään. Tämä vaikuttaa omituiselta; miksi rakentaa luodinsyöttölaite, joka ei toimi yhdessä puristimen kanssa jossa luodinsyöttölaitteesta olisi eniten hyötyä? Lähikuvassa luodin pyyhkäisijät sekä pudotusputken alkupää. Vakiovarustukseen kuuluu adapterit yleisimpiä pistooli- ja revolverikaliipereita varten : 9 mm, .38 Special / .357 Magnum, .40 S&W ja .45 Auto. Ensihämmästyksestä toivuttuani ja kerättyäni kaikki pienen pienet osat lattialta, laite olikin lopulta yllättävän helppo ja nopea asennettava. Load AP. Testin alussa käyttämäni Nosler .451" 185 gr JHP -luoti on 13,9 milliä pitkä ja 11,46 milliä paksu. Mainittakoon että säätöjä kannattaa myös käyttää, sillä testin loppupuolella RCBS:stä rikkoutui pienen pieni muoviosa virheellisen säädön vuoksi. RCBS:n sähkömoottori jaksaa pyörittää isoakin luotimäärää vaivatta. Lisävarusteena on saatavana muunnossarjat .224" ja .308" -kaliiperisia kiväärinluoteja varten. Syy kaliiperin valintaan oli se, että arvioin lyhyiden .45 kaliiperisten ja 185 grainisten, tylppäkärkisten reikäpääluotien olevan keskimääräistä hankalampia syötettäviä. Pakkauksessa mainitaan RCBS:n omien puristimien lisäksi Dillon 550, Dillon 650 sekä RCBS Pro 2000. Tämä johtuu siitä, että erityisesti pistoolien luodit ovat lyhyitä kaliiperiinsa nähden ja niiden painopiste on melko keskellä. Mielenkiintoista RCBS:n laitteessa on se, että huomioiden laitteen mukana tuleva varustemäärä se on selkeästi markkinoiden edullisin luodinsyöttölaite (Yhdysvallat, syyskuu 2010). Valmistajan mukaan, RCBS bulletfeeder toimii yleisimpien progressiivisten latauspuristimien kanssa. Pyyhkäisijöiden luotettava toiminta edellyttää luonnollisesti kyseiselle luodille sopivia säätöjä. KOEKÄYTTÖ Luodinsyöttölaite asennettiin koekäyttöön Dillon 650 -latauspuristimen avuksi. Tämän lisäksi tarvitsi koota luodinsyöttöholkki ja ruuvata se kiinni Dillonin holkkilevyyn, asentaa oikean kokoinen (.45 kohdalla kahdesta isompi) läpinäkyvä muoviputki sekä jousi luoditusholkin ja itse luodinsyöttölaitteen välille. Luotien saattaminen oikeinpäin hylsynsuulle näyttää kuitenkin olevan merkittävästi vaativampi tehtävä kuin hylsyn asettaminen hylsylevyyn. Koska RCBS Bulletfeederin pu51. Rikkoutumiseen liittyen olen tiedustellut valmistajan kantaa asiaan, mutta toistaiseksi saamatta vastausta. Luotikulhon tilavuus on valmistajan mukaan 150-200 luotia, käytännössä läpiväkyvä levy rajaa luotien määrää. Kyseinen kone lata- si tällöin .45 Auto patruunoita, joten luodinsyöttölaite asetettiin syöttämään .451 kokoisia luoteja. Kokemukseni mukaan 9x19 pistoolinhylsytkin aiheuttavat joskus ongelmia hylsynsyöttölaitteiden kanssa, joten en pidä ihmeenä että luodin syöttäminen on vielä merkittävästi vaativampi tehtävä. Mikäli luoti on väärinpäin ja siten hieman vinossa asennossa, pyyhkäisijä estää luodin putoamisen pudotusputkeen
RCBS:n vakiovarusteet sisältävät virtalähteen joka toimii sekä 110 että 220 voltin järjestelmässä, lukuisan määrän adaptereita eri kaliipereille ja monipuoliset säädöt erilaisia kaliipereita ja luoteja varten. Latasin luodinsyöttäjän kanssa noin 4000 kappaletta patruunoita käyttäen mainittuja luoteja. Kun putki on tyhjä, holkin sisälle mahtuu vielä 4 kappaletta lyhyitä .45-kaliiperin luoteja. Mukava yksityiskohta pudotusputken loppuosassa on läpinäkyvyys, joten luotien loppuminen on helppo havaita. HBRN, Hornady 200 gr FMJ/CT, H&N 200 gr KS, Hornady 230 gr FMJ ja Zero 230 gr JHP. PALJON HYVÄÄ, VÄHÄN HUONOA Sen lisäksi että RCBS Bulletfeeder ei toimi Dillon 1050 -latauspuristimen kanssa, siitä on vaikea keksiä merkittäviä heikkoja puolia. Tämä tuote ei ole varastotavaraa, vaan toimitetaan tilauksesta. RCBS BULLETFEEDER Plussat: + Toimintavarma + Edullinen + Hyvät vakiovarusteet Miinukset: Ei toimi Dillon 1050 puristimen kanssa Aiheuttaa riippuvuutta WWW.REKYYLI.FI. Mielestäni luodinsyöttölaite on parhaimmillaan erittäin nopeasti ladattaessa, jossa suhteessa Dillon 1050 on kokemukseni mukaan täysin ylivertainen kaikkiin muihin latauspuristimiin verrattuna. Tähän mennessä kokeillut luodit, joista osa on hyvinkin erimuotoisia ja pituisia: Nosler 185 gr JHP, Montana Gold 185 gr JHP, Zero 185 gr JHP, Berrys Bullet 185 gr Luodit putoavat pitkähköä putkea pitkin lopulta luodnpudotusholkkiin, josta hylsy poimii luodin mukaansa. Voimansiirto on järjestetty monien autojen moottorin jakolaitteistosta tutulla hammashihnalla. Luotien pudotusputken läpinäkyvyys on mainio yksityiskohta: luotien loppuminen putkesta on hyvin nopeasti ja helposti todettavissa. Siitä eteenpäin luodinsyöttölaite häiriköi 4 kertaa, jolloin luoti ei ole joko syöttynyt lainkaan tai niitä on syöttynyt kaksi kerrallaan. Suoja ei ole vain näön vuoksi, sillä ainakin itse onnistuin pudottamaan luoteja sen päälle täyttäessäni laitteen luodinsyöttökulhoa. dotusputki ja sitä seuraava jousi eivät kiinnity mihinkään vaan pysyvät paikallaan vain painovoiman avulla, ne eivät pysyisi Dillon 1050 liikkuvan holkkilevyn menossa mukana. Tätä kokeiltiin Sundance Bullet:n .452" 155gr ja 175gr SWC luodeilla, tuloksena koneen totaalinen jumiutuminen 175 gr luodin kanssa. Hjorth Ab ilmoitti RCBS Bulletfeederin hinnaksi Suomessa 590,00 euroa. Holkki kiinnittyy latauspuristimen 7/8"x14 kierteellä varustettuun paikkaan työkalulevyssä (toolhead). Näille häiriöille en ole löytänyt selkeää syytä, mutta häiriötiheyden ollessa vain 1/1000 luokkaa luodinsyöttölaite on joka tapauksessa vähemmän häiriöherkkä kuin kyseisen puristimen hylsynsyöttölaite. Itse luodinsyöttölaite toimi lyhyiden Noslerien kanssa ilman eri säätöjä. Tulemme joka tapauksessa tutkimaan, onko RCBS bulletfeeder mahdollista asentaa Dillon 1050:n kaveriksi pienin muutoksin. Kuvassa näkyy lyhyet pätkät hihnaa moottorin muovisen suojuksen ja luotikulhon välillä. Myös polymeeripinnoitetut Precision Delta lyijyluodit 200 gr SWC ja 230 gr RN aiheuttivat säännöllisesti ongelmia koneen jumiutumisen muodossa. Minun ei ole tarvinnutkaan muuttaa hylsynsuun avarrusta ottaessani käyttöön luodinsyöttölaitteen. 155gr luodit toimivat moitteettomasti, mutta pelko luodinsyöttölaitteen rikkoutumisesta lopetti kokeilut. En ole kokenut tätä ongelmaksi, koska .45 Auto -hylsyni kestävät joka tapauksessa 40-50 latauskertaa. Valmistaja suosittelee hylsynsuun avartamista melko voimakkaasti luodin onnistuneen pudotuksen varmistamiseksi. Ainoat häiriöt tapahtuivat alussa, jolloin en vielä osannut säätää laitetta oikein. Säädettyäni luoditusholkkia hieman alemmas, häiriöt katosivat. Avarran hylsyjen suut ladatessa joka tapauksessa, koska olen havainnut sen 52 parantavan osuntaa monissa tapauksissa. Jos kuitenkin avarrat hylsynsuuta hyvin vähän, joudut todennäköisesti muuttamaan toimintatapaasi luodinsyöttölaitetta käyttäessäsi. Luodit putoavat hylsyyn painovoiman avulla, jonka vuoksi esimerkiksi .45 Auto kaliiperissa tarvitaan putkessa noin 10 luotia jotta luoti jää luotettavasti hylsynsuuhun kiinni. Minkäänlaista jumiutumista tai muuta ongelmaa ei ole tähän mennessä havaittu kuparoitujen luotien tai vaippaluotien kanssa, paitsi aiemmin mainittu rikkoutuminen. Rikkoutuminen oli kuitenkin virheellisen säädön tulos, eikä sitä voi mielestäni laskea laitteen viaksi. Maahantuoja Oy K. Tällöin keskimäärin joka toinen hylsy jäi ilman luotia. Pudotusputki ja luodinsyöttöholkki toimivat kyllä hyvin, mutta itse sähköinen luodinsyöttölaite ei pidä lyijyluodeista. Luotilevyä pyörittää pieni sähkömoottori, joka on varsin voimakas kokoonsa nähden. Aivan kuten valmistaja ilmoittaa, RCBS bulletfeeder ei toimi lyijyluotien kanssa. Lisäksi RCBS:n hinta on kilpailijoita edullisempi. Mikäli progressiivinen latauspuristimesi on RCBS Pro 2000, Dillon 650 tai Hornady lock-n-load AP, suosittelen RCBS Bulletfeederia
Nykyisellään lajin aktiivit vievät lajin kehitystä eteenpäin ja kilpaluokasta on muodostunut suoraan sanoen epämetsästyksellinen. Siinä missä ensimmäiset harrastajat aloittivat niin sanotulla käyttökalustollaan, on välineiden kehittyminen nykyään luonut useita luokkia. SML:n lajeista erityisesti 54 luodikkolajit kehittyvät suuntaan, joka etäännyttää lajin tavanomaisesta harrastajasta, joka harrastaa lajia metsästystä tukevana toimintana. Sama ilmiö toistuu SML:n haulikkopuolellakin, eli on hyvin tavanomaista, että skeetin ja trapin ympärille rakentunut metsästyslajien hyvin kilpaurheiluorientoitunut ampumatoiminta on näivettynyttä, mutta homma piristyy oleellisesti kun samassa paikassa on mahdollista ampua rennommassa ilmapiirissä compak-sportingia tai sportingia. Laji on liian kaukana keskivertometsästäjästä ja hänen käyttämästä kalustosta. Mielestäni ei tulisi syyttää metsästäjiä laiskoiksi tai seurojen pr-toimintaa tehottomaksi, vaan luonnollinen ja oikea tapa lisätä kiinnostusta olisi tuoda mukaan laji tai luokka, joka kiinnostaisi suurempaa joukkoa. Myös uusille lajeille on löytynyt kysyntää, eli IDPA kehitettiin IPSC:n rinnalle palvelemaan paremmin tiettyjä tarkoitusperiä. Uudet ampumaurheilulajit ovat hyvä asia, sillä kaikilla lajeilla on taipumuksena ylikehittyä lähtötilanteestaan. Tämä ei ole vaikeaa, enkä todellakaan ymmärrä miksi tätä ei ole tehty. Tilanne on siis se, että alun perin hyvä laji on kehittynyt teknisempään ja erikoistuneempaan suuntaan, missä ei lähtökohtaisesti ole mitään vikaa. Ratkaisu ongelmaan ei ole tämän kyseisen lajin sääntöjen muokkaaminen, vaan pikemminkin uuden luokan perustaminen olemassa olevan rinnalle tai kokonaan uuden lajin kehittäminen. Vika on siinä, että laji on kehittynyt tähän suuntaan kokonaisuudessaan ja täten sen aloittamiskynnys on noussut äärimmäisen kor- kealle. Samaten erilaiset kilpailuluokat ja välineluokat ovat hyvä asia, sillä ne mahdollistuvat osallistumisen lajiin vaihtelevalla kalustolla samaten kuin erilaisella tulostasolla. Eräs monia koskettava liitto, eli SML on malliesimerkki liitosta, jonka alaisuudessa ammuttavat lajit ovat alkaneet irtautua tavanomaisesta harrastajasta, tässä tapauksessa perusmetsästäjästä. Minulla on hyvin vahva näkemys syistä, miksi SML:n lajit eivät vedä mukaansa siinä määrin kun metsästäjämäärä huomioiden olisi mahdollista ja suotavaa. Valitettavan paljon löytyy kuitenkin liian pitkälle kehittyneitä lajeja, joissa kilpa- ja välineluokkien määrä on pysynyt vähäisenä ja joiden säännöt ovat kehittyneet liian kauas lähtötasosta. Näiden alun perin vetävienkin lajien suosio on usein lajiliittojen jäykkyydestä ja uudistumishaluttomuudesta johtuen hiipunut ja näivettynyt loiston päivistä. SML:n metsäsWWW.REKYYLI.FI. MILJOONALA ATIKKO ARTO MÄ ÄT TÄ AMPUMAURHEILULAJIEN VÄÄRÄT KEHITYSSUUNNAT IPSC on maailmanlaajuinen huippuesimerkki lajista, joka on jalostunut alkuajoistaan melkoisesti
Tällöin perusmetsästäjille muodostuisi oma luokka niin sanotun viritetyn luokan rinnalle ja harrastaminen olisi mielekkäämpää. Yleensä tällöin käy juuri niin, että lajin kärki kehittyy, mutta pahimmillaan kärjen alapuolella oleva harrastajakenttä jätetään täysin huomiotta. Kehityksestä pitää huolen huippujen kilpavarustelu ja motiivit viedä lajien viriluokkia eteenpäin kulloinkin parhaaksi katsomaansa suuntaan. Valittaminen ilman konkreettisia parannusehdotuksia on turhaa, joten listaan muutaman parannuskohteen eri lajeihin. Joskus näin on ollutkin, mutta valitettavasti näitä vanhoja versioita ei ole jätetty elämään nykyisen kilpalajin rinnalle. Ennen myös Suomessa oli tavanomaista, että siluettiampujia oli radoilla kymmenittäin. Siis jos minä kepitän naapuriseuran kaverin tässä luokassa omalla metsästyskiväärilläni, niin olen tyytyväinen, tekivätpä lajin huiput omilla varusteillaan mitä hyvänsä viereisillä palleilla. Tällöin lajien harrastaminen olisi mielekästä ja omaehtoisen harjoittelun lisäksi olisi aina välillä mukava ottaa osaa spontaanisti järjestettyyn viikkokisaan lajissa, joka palvelee esimerkiksi metsästysharrastusta. vaimennin) luokkaan. Kansainvälisesti Euroopan ja USA:n ero näkyy nykyään siinä, että Yhdysvallat on hylännyt aika pitkälle kansainvälisen toiminnan ja esimerkiksi maailmanmestaruuskisoissa heitä ei juuri näy. Toki tämä lisäisi eri lajien harrastajamääriä, eli rauhassa pienen piirin harrastuksesta nauttiville tämä olisi suunnaton takaisku. 55. Toisin sanoen tarjolla tulisi olla luokka, jossa kiekkojen heittonopeudet olisivat mielekkäämpiä aloittelijoita ajatellen ja jossa esimerkiksi kasipalli puuttuisi kokonaan. Myös lyhyiden aseiden puolelta löytyy esimerkkejä lajien kehittymisestä johtuvaan näivettymiseen. Kehitys sinänsä ei siis ole paha asia ja lajisäännöt eivät saa estää lajin luonnollista kehitystä. Suurimmalla osalla metsästäjistä on taas käytössään alemman kuvan kaltainen yleiskivääri ja tällä hoidetaan metsästyksen lisäksi rataharjoittelu ja mahdolliset seuratason kisat. SML:n hirvi- ja luodikkolajeissa olisi yksi luokka nykyisen lisäksi riittävä, eli aseen maksimipaino varusteineen tulisi pudottaa nykyisestä 5,5 kg + vaimennin luokasta realistisempaan 4,2 kg varusteineen (ml. Alkuinnostuksen piikkiin voidaan laittaa aina jotain, mutta hyvin usein tilanne on se, että harrastajamäärien karsiintuminen ei ole evoluutiota. Paras indikaattori lajin väärästä kehityssuunnasta tai kehityksen yksisilmäisyydestä on lajin osallistujamäärien raju taantuminen. Nyt aloitustaso on kohtuullisen helposti saavutettavissa kalustolla kuin kalustolla, mutta seuraava luokka onkin jo kivenkova ja vaatimustaso välineille on niin kova, että käytännössä vain kourallinen aseista on enää kilpailukykyisiä. Välineistön erikoistumisella on myös muita vaikutuksia. Tällöin pahin mahdollinen virhe on kehittää lajin yleistä säännöstöä kärjen haluamaan suuntaan ilman edeltävän vaiheen suojaamista liialliselta kehitykseltä. Tilanne on täysin kieroutunut jos vain yksittäiset asemerkit tai -mallit sopivat määrätyn lajin harrastamiseen. On kuitenkin vältettävä kehittymisen negatiivisia vaikutuksia, joista pahin on suuren harrastajapotentiaalin vieraannuttaminen. Mikä sitten sopii hyvin käyttötarkoitukseen, onkin mielenkiintoinen asia silloin kun kyseessä on niin sanottu ylikehittynyt laji. Eli kun täälläpäin vähennettiin luokkia, vähennettiin niitä liian paljon. Esimerkiksi siluettiammunta on eurooppalaisen kattojärjestön alla muotoutunut lajiksi, jossa kalusto on käytännössä hyvin suppeaa ja perustuu kaluston absoluuttiseen kilpailukykyyn. Nyt harrastajia on vain kourallinen entiseen verrattuna. Se on pikemminkin mutaatiota, eli porukkaa ei jää pois hiljalleen, vaan kertarykäyksinä muutoksista johtuen. Tämä ei vastoin joidenkin ampujien käsitystä näivetä kehittymistä. Tämä tarkoitWWW.REKYYLI.FI taa lähinnä lajin hallitsevien huippuampujien pääsemistä sääntökirjan muokkaamisen ylimmiksi neuvonantajiksi. Kilpaurheilun tulisi olla vakavamielisen kansallisen tai kansainvälisen tason kisaamisen lisäksi myös kylätason ottelua. Myös pistooleita varten kannattaisi tehdä tällainen jakokalustoluokka. Nykyään metsästyshaulikko on siis "yksittäiskiekko-skeetiä", eikä se vedä metsästäjiä niin paljon kuin yksitorniset metsäradat aikoinaan. Siluetissa ottaisin takaisin lajin alkuperäisen luokituksen. Haastatteleepa ketä hyvänsä "entistä" lajin harrastajaa miltei minkä lajin saralta hyvänsä, löytyy syy lajin kiinnostavuuden rapistumiselle yleensä sääntöjen rajuista muutoksista ja tästä johtuen kalustolle tai ampumataitotasolle asetetuista liiallisista vaatimuksista. SRA:ta sivusta seuranneena näkisin järkevänä luoda viimein luokka myös niin sanotun jakokaluston kaltaisilla välineillä ampuville, eli jakaisin kivääreiden vakioluokan kahtia sen suhteen, että ammutaanko vakiokuntoisella 7,62x39 kaliiperin AK-sukuisella aseella vai jollain muulla. On selvää, että molempien kivääreiden tulisi kilpailla omassa luokkassaan, joka mahdollistaisi oikeiden metsästyskivääreiden käytön lajissa ja laskisi lajin aloittamiskynnystä. tyshaulikonhan nimenomaan tulisi olla niin sanottu aloittajaystävällinen versio skeetistä ja sen tulisi vetää puoleensa perusmetsästäjiä, mutta tässäkin lajissa on menty liian pitkälle kilpailutoiminnan johdosta. Nykylainsäädännön mukaan käytettävän aseen tulee sopia hyvin käyttötarkoitukseen. Ilmeisesti perussyy lajien kehittymiselle tällaiseen suuntaan on väärien henkilöiden kuunteleminen sääntöjä sorvattaessa. Jokaisen lajin piirissä on porukkaa, jotka vastustavat kynsin ja hampain ampumaurheilulajien luokkajaottelua, mutta käytännössä lajien mielekkyys ruohonjuuritasolla perustuu juuri siihen seikkaan, että millainen maku ruohonjuuritason ampujalle jää kilpailutapahtumasta. Kuvan ylempi kivääri on SML:n metsästyshirven sääntöjen mukaan rakennettu erikoistunut urheiluase, joka ei enää sinällään sovi hyvin metsästyskäyttöön. Ja näille aseille on yhteistä melkoisen tuhti hintalappu. Esimerkiksi USA:ssa tilanne on toinen, luokkia on yhä paljon ja harrastajat ampuvat huomattavan paljon enemmän niin sanotuilla tuotantoaseilla. Käytännössä on niin, että jos luokkia ja sarjoja ei ole riittävästi, ei tuotantoaseissa ole kuin kourallinen "hyvin käyttötarkoitukseen sopivia" aseita! Tämä on hurja tilanne ja tätä vastaan tulisi taistella lajisäännösten puitteissa
Specter DR on myös selkeästi suurempi kuin vaikkapa ACOG. Tähtäimen sivusäätö on toteutet56 tu vasemmassa etukulmassa sijaitsevalla ruuvilla, jota voidaan kääntää vaikkapa kolikolla. Käytänössä jalka on siis "saranoitu" putken runkoon. Kuten sotilastähtäimessä kuuluukin, se on selkeä ja helppokäyttöinen. Ristikko on pelkistetty ja varustettu etäisyyden arviointia helpot- Tähtäimen säädöt hoidetaan perinteisestä poikkeavasti siirtämällä koko tähtäintä suhteessa jalustaan. Toisaalta Elcan on selvästi suunniteltu sotilaskäyttöön, ja sen kestävyys kenttäolosuhteissa lienee ensiluokkainen päätellen jykevästä rakenteesta. Ensivaikutelma oli ristiriitainen, sillä Specter DR on suhteellisen painava ja kookaskin verrattuna esimerkiksi Aimpointtyyppisiin nykyaikaisiin valopistetähtäimiin. Sivusäädössä taas siirretään putken perää sivusuunnassa, eli nyt korosäätö toimii nivelenä. ELCAN on kehittänyt ammattikäyttöön tarkoitetun Specter DR -tähtäimen, jonka perusideana on yhdistää nollasuurennoksella toimiva valopistetähtäin ja pienellä suurennoksella toimiva tähtäinkiikari. ELCAN SPECTER DR PELKISTETTY KAKSITOIMITÄHTÄIN TEKSTI: RISTO KUOSA Ajatus "yhdistelmätähtäimestä" on sinällään mielenkiintoinen ja otinkin kiinnostuneena Elcanin vastaan. Ainoa puute valaisun säädössä on, että virrat-pois-kohta ei käsituntumalla erotu mitenkään. Kiertolevy on varustettu lukituksella, jonka ansiosta säätö ei pääse muuttumaan vahingossa. Toiseksi suurennoksen pikasäätö on voinut asettaa omat rajoitteensa ja käytämmössä pakottaa siirtämään säädöt jalustaan. WWW.REKYYLI.FI. Korosäädössä, jonka säätökiekko on putken etuosan alla, muutetaan jalan ja rungon välistä pystykulmaa. Syy rakenteseen on kahtalainen: ensinnäkin, koska putken sisuskaluja ei säädetä, on optiikka saatu kestävämmäksi. Valaisun säätörengas on tähtäimen vasemmalla kyljellä. Huonoissa valaistusolosuhteissa virta saattaakin jäädä päälle. Kierrettäessä rengasta vastapäivään tähtäimeen ilmestyy kirkkaudeltaan säädettävä valopiste ja vastaavasti myötäpäivään kierrettäessä voidaan valaista koko tähtäinristikko. Tähtäimen käyttöohje on selkeä ja hyvin havainnollistava, joten sen avulla tähtäin on helppo ottaa käyttöön. KÄYTTÄMINEN Specter DR on näppärä asentaa picatinnykiskoon, koska se on varustettu omilla kiinteillä pikajaloillaan. Korosäätö taasen toimii kiertolevyllä, joka on tähtäimen takaosan alapuolella
Jokaisessa välissä on off-asento. Ristikko on suhteellisen yksinkertainen, mutta se sisältää paljon tavaraa. Koko koeammunnan ajan takaraivossa oli kuitenkin pieni ärsytys, jonka syyn tajusin vasta artikkelia kirjoittaessani. Tähtäimeen on saatavissa kaksi erilaista ristikkoa: yksi on kalibroitu 5.56 NATO patruunalle (62 gr FMJ) ja toinen 7.62 NATO- patruunalle (147 gr FMJ). Koeammunta oli lopulta varsin tylsä tapahtuma, koska Specter DR ei esittänyt mitään persoonallisia piirteitä. Suurennoksen vaihtaminen on tähtäimen hienoimpia oivalluksia. Sanoisin jopa, että Specter DR:n avulla oli suorastaan lapsellisen helppo osua yli 150 metrinkin etäisyydeltä käyttämiimme reaktiivisiin terästauluihin (GRSTS-6), joissa maalialueen halkaisija on parikymmentä senttiä. Ainoa varjopuoli on lopulta sen hinta, tosin laatua ei koskaan saa halvalla. Uskaltautuisinko jopa sanomaan, että Elcan Specter DR kilpailee omassa luokassaan perinteisten kiikaritähtäinten ja valopistetähtäinten välimaastossa. 57. Tähtäimellä ei tällä hetkellä ole maahantuojaa. YHTEENVETO Specter DR on huolellisesti suunniteltu ja ammattikäyttäjien tarpeita miettien toteutettu nykyaikainen tähtäin. Sen jälkeen osuminen oli vain ampujan suorituksesta kiinni. Suurennuksen muuttaminen sujuu näin poikkeuksellisen helposti ja nopeasti. Erikoiskoulutetuille joukoille tähtäin on ehkäpä liian pelkistetty, koska siinä ei ole mildot ristikkoa ja suurennos on vaatimaton. Karbiinin tähtäyspisteet viivoja, konekiväärin palloja. Ampujan tarvitsi vain valikoida kahdesta suurenWWW.REKYYLI.FI noksesta tilanteeseen sopivampi ja heittää vipu oikeaan asentoon. Mekanismin toiminta perustunee kääntyvään prismaan, jonka asentoa vivulla vaihdetaan. Spectre DR on täynnä sotilaskäyttöön liittyviä yksityiskohtia. Konekivääriasteikko taasen on palloina (7, 8, 9 ja 10) mikä on aluetuliaseella luonteva vaihtoehto. M4karbiinille kalibroidut etäisyydet on esitetty poikkiviivoilla (3,5 ja 6, satoina metreinä). Asennus ja kohdistus oli tehty hetkessä ja niinpä ampumaan päästiin ilman alkuponnisteluita. Ylöspäin käännettäessä syttyy piste, alapäin käännettäessä valaistuu koko ristikko. Itse ristikko on tarkoitettu kahdelle eri aseelle: rynnäkkökiväärin tähtäyspisteet matkoille 100 600 metriä ja konekiväärin tähtäyspisteet matkoille 700 1000 metriä. Olen tottunut tähtäimiin, jotka vaativat paljon paneutumista ja myös kokemusta, jotta niistä saadaan irti kaikki potentiaali. Tähtäimen vasemmalla sivulla on vipu, jota painetaan ensin alas ja sitten eteen tai taakse (etuasennossa 1x ja taka-asennossa 4x). Tähtäin osoittautui kaikipuolin vaivattomaksi tapaukseksi. Esimerkiksi paristokotelon kansi jää avattaessa kiinni tähtäimeen ja kannessa on ohje sen avaamiseen: "Battery cap open". Kuvassa valo on pois päältä. Specter DR on lisäksi varustettu kiinteillä varatähtäimillä (jyvä ja diopteri), jotka on sijoitettu putken päälle. Specter DR on siis jollain ouodolla tavalla jo tavallaan lii- an helppo ja yksinkertainen keino toimittaa luodit haluttuun kohteeseen lyhyillä ja keskipitkillä etäisyyksillä. Näkökenttä: 26 astetta / 1x, 6,5 astetta / 4x Virtalähde: Paristoilla toimiva LED Ristikon valaisu: 5 asentoa, AN/ PVS-22 -yötähtäimen kanssa yhteensopiva Punapisteen valaisu: 5 asentoa, AN/ PVS-22 yötähtäimen kanssa yhteensopiva Silmäetäisyys: 70 mm Pariston tyyppi: DL 1/3N (3v Lithium) Pariston kesto: Vähintään 600 tuntia, 3000 tuntia keskimäärin Vesitiiviys: 2 tuntia 20 metrin syvyydessä Kiihtyvyydenkesto: 450 G Käyttölämpötila: -40 +65 °C Hinta: noin 2000 euroa. Varatähtäimet on tarkoitettu lähinnä kaatosateessa tai hätätilanteissa käytettäviksi, joten niiden käyttökelpoisuudelle ei tule laittaa sen suurempaa painoarvoa. Tähtäin ja käyttöohje, joka on selkeydessään ja helppo-lukuisuudessaan esimerkillinen. Paristo kestää varsin pitkään ja tarvittaessa ristikko toimii hämärässäkin ilman valoa, koska optiikka on laadukas. Täplän koko: 1.5 MOA @ 4x / 6 MOA @ 1x Tähtäinristikko: DFOV14-C1: 5.56mm - CX5395 ristikko: 100600m 5.56 karbiini, 7001000m 5.56mm konekivääri Tähtäinristikko: DFOV14-C2: 7.62mm - CX5396 ristikko: 100600m 7.62 karbiini, 700-1000m 7.62 mm konekivääri TOIMII! Koeammuimme Specter DR:n asentamalla sen kotimaisen RK92kiväärin päälle. Sen avulla käyttäjä voi arvioida 76 cm (30 tuumaa) korkean maalin etäisyyden matkoilla 300 600 metriä. Vasemmalla sivulla on etäisyyden arviointiin tarkoitettu apuviivaisto. ELCAN SPECTER DR Suurennos: 4x / 1x Pituus: 153 mm YKSINKERTAISTA YKSINKERTAISILLE Specter DR soveltuu mallikelpoisesti perussotilaan tähtäimeksi. Avotähtäimet, jotka on tarkoitettu hätätilanteisiin, näkyvät selkeästi tähtäimen päällä. Leveys: 74 mm Korkeus: 78 mm Paino: 660 g Ristikko: Valopiste ja valaistu ristikko, lisäksi erillinen etäisyyden arviointiin tarkoitettu mitta-asteikko. Sen kouluttaminen on vaivatonta, tähtäintä ei tarvitse kohdistuksen jälkeen säätää ja rynnäkkökivääri- ja konekiväärikäytössä Specterillä varustetulla aseella osuu vaivattomasti vihollissotilaan kokoiseen maaliin pidemmältäkin etäisyydeltä. tavalla mitta-asteikolla
MUT tarjoaa erittäin tukevan ruuvinvääntimen ja laadukkaat kärjet, joten tässä suhteessa ei valittamista ole. Raaputustyökalu on valmistettu pronssista ja se on muotoiltu siten, että AR-kiväärin ahtaidenkin kohteiden puhdistaminen palojätteistä Työkalun mukana tulee kolme kärkeä, joista kahta pitkää säilytetään työkalun kahvan sisällä olevissa säilytystiloissa työkalun olleessa kuljetusasennossa. Vasaran toinen reuna muodostaa "Bolt Override" työkalun, jolla on mahdollista repiä voimalla AR-kiväärin liikkuvat taakse tilanteissa, joissa esimerkiksi ammuttu hylsy jumiuttaa koneiston. Toki mukana on yhä pullonavaaja, veitsi ja saha, mutta muutoin ominaisuudet liittyvät enemmän tai vähemmän aseiden rassaamiseen. 58 Ensimmäisenä huomio kiinnittyy työkalun päähän. Siitä seuraavana löytyvät sitten asehuoltokärjet, eli irrotettava tuurna sekä "puhdistusraappa". Monitoimityökalujen etuna on pidetty niiden monipuolisuutta ja sovellettavuutta mitä moninaisimpiin tehtäviin. Käytännössä tällaisen häiriön sattuessa irrotetaan lipas ja tartutaan työkalulla bolt carrierin etureunaan ja vedetään se taakse. Sen lähtökohta on tuttu, eli perustana olevien pihtien yhteyteen on tällä kertaa vain lisätty valikoima erityisesti AR-kiväärien huoltamisessa käyttökelpoisia lisäominaisuuksia. Kun kärki irrotetaan, lukitus vapautetaan painamalla sitä peukalolla. Kun lyhyt kärki ei ole käytössä, sen voi sujauttaa sille varattuun säilytyskoloon. Tästä huolimatta terän lukitus on erittäin luja. Sekä veitsen, että sahan terät lukittuvat auki liner-lukolla, joka on varsin kestävä ja tässä tapauksessa myös erittäin helppokäyttöinen ratkaisu.. Säilytystilat ovat kahvan vastakkaisilla sivuilla ja niillä on yhteinen liukutappityyppinen stoppari. Ainakin kirjoittajan käytössä monitoimityökalun eniten tarvittu ominaisuus ovat ruuvikärjet. Työkalun pohjalla on V-muotoinen terä, jolla on helppoa leikata esimerkiksi naruja tai kangasta. Leatherman MUT kulkee vastakkaiseen suuntaan. TEKSTI: TERO KUITUNEN LEATHERMAN MUT ARSKAMIEHEN NAHKAMIES Jos viimeisten vuosien ajalta pitää sanoa yksi asealaa muuttanut asia, on se AR15-kiväärin valtava suosio. Se on muotoiltu poikkeuksellisesti, jotta sitä voidaan käyttää lyömiseen pienen vasaran tavoin. Samaa tahtia asetarjonnan kanssa on lisääntynyt erilaisten oheistarvikkeiden tarjonta ja nykyään AR-ampujalla onkin mahdollisuus valita varusteensa laajasta valikoimasta juuri arskalle tehtyjä tuotteita. MUT Kuvaavaa nykyiselle tilanteelle on se, että jopa Leatherman-monitoimityökalusta on rakennettu "ARyhteensopiva" malli, MUT. Vasaran toisella puolella on yleiskäyttöisempi karabiinihaka, joka toimii myös pullon avaajana. Siitä kärjen irtisaaminen jälkeenpäin on kuitenkin hieman hankalaa. Uutena jousi oli sen verran jäykkä, että kärjen vaihtaminen oli likimain tuskallista, mutta muutamien kertojen jälkeen se norjistui niin, että se vaatii vain pienen painalluksen. Koska kivääreitä menee kaupaksi, asetehtaista joka toisella on nykyään mallistossaan jollakin tavalla AR-konstruktioon perustuvia tai vähintään viittaavia asemalleja. Kärki lukittuu paikoilleen, kun sen kyljessä olevaan koloon napsahtaa sivulta jousiteräksinen levy. Turnaa voi käyttää painamiseen tai irrotettuna sille voi antaa lisäpontta lyömällä työkalun vasarapinnalla
Viimevuosien aikana myynti on taittunut jyrkkään laskusuuntaan ja ehkä juuri tästä syystä monilla tuntuivat oheistuotteet olevan aseita suuremmassa roolissa. Kuvassa lähinnä ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikaisia sotilaspistooleita. Suomalaisista yhdistelmäaseista myynnissä olivat muun muassa Tikka M77k ja Valmet 212, molemmat loistavassa kunnossa. Viime vuosina kiinnostus on kuitenkin hiipunut ja nykyään kävijöitä on enää noin 500-600. Oma mielenkiintoni kohdistui erityisesti yhdistelmäaseisiin. Kuvassa hyväkuntoinen Suomi-konepistooli ilman suujarrua sekä siitä uudempi kehitelmä "Pelti-Heikki". Kuten sanottua, oheistarvikemyynti kasvattaa osuuttaan. Näytteilleasettajia oli ympäri Suomea sekä Norjasta. Mukana Mosin Nagant (NL), P08(Ger), Mauser (Ger) mukana myös Glock (Aut). Näytteiltä löytyi myös kaksi prototyyppiä Sakon M/95 -rynnäkkökivääristä. Lisäksi paikallisilla yrittäjillä on mahdollisuus hankkia tunnettavuutta. Ajatusta toistivat myös asekauppiaat. Varsinaisena puuhamiehenä toimi Timo Räätäri, joka kertoi olevansa tyytyväinen tämänvuotiseen tapahtumaan. Arma Ulea asemessut. Nämä yksilöt eivät olleet käyttöä nähneet, siitä kertoi virheetön pinnoitus. Esillä oli tästä kategoriasta sekä suomalaista, että keski-eurooppalaista tuotantoa. SILLISALA ATTI ARMA ULEA ASEMESSUT 15.1.2011 TEKSTI JA KUVAT: JOUKO MATAL AMÄKI Oulussa järjestettiin lauantaina 15.1. Näihin lukeutui useampi yhdistelmäase. Arma Ulea -messut on aina järjestänyt Oulun Asepaja ky. Varsinkin erilaisiin sotilaskivääreihin oli tarjolla melkolailla kaikkia mahdollisia lupavapaita varaosia. Keski-eurooppalaisista merkeistä esillä oli sellaisia kuin Simmons & Suhl, Merkel ja Krieghoff. Lisäksi esillä oli miekkoja, teräaseita ja dekoaseita. 60 Miekkoja sekä deaktivoituja aseita oli myynnissä usealla myyjällä. Sittemmin yleisömäärä vakiintui noin 1000 kävijään. Näitä aseita tapaa harvemmin markkinoilla. Myynnissä oli käytettyjä metsästysaseita, asetarvikkeita, armeijan ylijäämätavaraa, teräaseita ja huomattavan paljon militariaa, jonka aihepiiri keskittyi talvi- ja jatkosotaan sekä toiseen maailmansotaan. Tuolloin kävijämäärä (1300) oli huomattavasti nykyistä suurempi. Paikkana Oulu on ollut sikäli loistava, että se kerää harrastajia etenkin ympäri Poh- jois-Suomea. Kaikki deaktivoidut aseet olivat hienoja yksilöitä. WWW.REKYYLI.FI. Lisäksi Jaakko Vottosen kivääri jossa kiikarinjalka mahdollistaa kahden kiikarin kiinnityksen. Aimo Luodon osastolla oli esillä paljon hyväkuntoisia metsästysaseita. Koko tapahtuman ajan kaikesta huokui epätoivo asekaupan tulevaisuutta kohtaan. Myös lippaat olivat hyvin edustettuina. järjestyksessään 16. Kauppiaiden mukaan tulevaisuus ei tuo enempää makkaraa leivälle. Sotilaspistooleista lähes kaikki olivat toisen maailmansodan aikaisia, joten ne sopivat ehkäpä parhaiten keräilijöille. Vaikutuksena saattaa kuitenkin olla tarjonnan muuntuminen enemmän varustepainotteiseksi, mikä näkyi jo tänä vuonna. Koska tapahtumalla on jo pitkät perinteet, ei sen tulevaisuus laki-uudistuksista huolimatta ole vaakalaudalla. Erikoisin ilmestys oli lyhyt itävaltalaisvalmisteinen .22-kaliiperinen sarjatuliase, jonka lippaaseen arvion mukaan mahtui ainakin 100 patruunaa. Näytteilleasettajia oli 28 ja pöytiä kävi katsomassa noin 500 vierasta. Ensimmäisen kerran Arma Ulea asemessut järjestettiin vuonna 1995
Charles, MI 48655 989-642-5036 evenings brbcp@yahoo.com Esittelyssä: · Zeiss Duralyt 3-12x50 · Sellier & Bellot eXergy -kiväärinpatruunat · CZ 455 vaihtopiippupienoiskivääri Riista 1/2011 on myynnissä lehtipisteissä kautta maan. 61 WWW.REKYYLI.FI. BERETTA A400 XCEL 1 / 2011 Riistan uusimassa numerossa (1/2011): RUSAKKOJAHDIS SA KOKO KYLÄN VOIMIN 1 / 2011 5 (Norm. Mitä ominaisuuksia vaaditaan kyttäysteltalta, huuhkajankuvalta ja soittimelta. 7,50 ) Berettan sporting-malli on ensimmäinen erikoistuneempi jatkojaloste A400 Xplor Unico ja A400 Xplor Light -malleista. Bore Rider puhdistuslapun työntimestä ei jää lappuihin "sinistä", kuten tavanomaisista messinkisitä työntimistä. Tavanomaisin messinkiharjoin ja lapuntyöntimin on vaarana kuluttaa piipunsuun alaosan rihlapalkin reuna. St. Hinta esimerkiksi neljälle 6-7,62 mm:n työntimelle on noin 10 euroa/kpl postilaatikkoon toimitettuna. Jahtia Suoniemellä, suurpetopolitiikkaa ja ohjeita sopivan haulipatruunan valintaan ilveksenmetsästyksessä. Variksen pyyntiin, osa 2 Varusteet varisjahtiin. Markkinoille on tullut yhä tehokkaampia kuparinpoistoaineita ja tavanomaiset messinkiset lapuntyöntimet reagoivat puhdistusaineeseen samaan tyyliin kuin rihloihin kertyneeseen vaippamateriaaliin. Toinen suoraan ampumiseen vaikuttava tekijä on aseen painotuksen säätömahdollisuus piipun lukitusmutteria vaihtamalla (Balance Cap). Aseessa on myös digitekniikkaa, eli siinä on laukauslaskuri ja rekyylimittari, joiden merkitys on marginaalisempi. www.beretta.com 5 VAIN ILVES 1 710640-110 PAL.VKO 2011-13 106405 6 414887 11001 1 A, TIETOA JAHDIST JA TÄ PYYNTIVÄLINEIS TA PETOPOLITIIKAS PERUSHAULIKKO - PERUSJÄTKÄN BELLOT EXERGY & BAIKAL IJ-18 VELLE - SELLIER OON UUTUUSLUOTI HIR , OSA 2 - VARUSTEET KUNT TIIN VARIKSEN PYYN Asiaa ilveksestä BORE RIDER Aktiiviharrastajille, mustaruuti- ja kilpa-ampujille jotka puhdistavat piippuja paljon on markkinoille tullut Acetron GP -asetaalipolymeerista valmistettu kaliiperikohtainen puhdistuslappujen työnnin. Leidichin lapuntyönnin on koneistettu niin pitkäksi, ettei itse puhdistuspuikko kosketa piipunsuun alaosaa. Puhdistuspuikon ja tavanomaisen harjan tai lapuntyöntimen liitoskohtaan muodostuu pykälä joka myös osaltaan aiheuttaa piipunsuun kulumista. Don valmistaa ohjureita myös puhdistusharjojen ja -puikon välille. Lisäksi vinkkejä sopivan patruunan valintaan. Haulikonpatruunatutkimus, osa 2 Komponenttien toimivuus ja toimimattomuus. Mitä vikoja patruunoissa on? BORE RIDER BARREL CARE PRODUCTS Don Leidich 18855 Nelson Rd. A400 Xcel -mallin olennaisin ero on nostettu kiskolinja, jolla piippulinjaa saadaan alemmas ja täten aseen rekyyli suuntautuu suoremmin taaksepäin ja aseen nouseminen rekyylissä vähenee
En ole päässyt tutustumaan alkuperäisen kalvaimen piirustuksiin, mutta Pacific Tool and Gaugen Dave Kiffin allekirjoittaneelle tekemän kalvaimen (print# 7320) ja CIP minimipesälle tehdyn kalvaimen (print# 33070) mittoja vertailemalla on havaittavissa, että hylsyn rungon kar62 tiokkuutta on pienennetty 0,119 TPI:sta (CIP min. Heidän tavoitteenaan oli saada perushylsynä käytettävästä 6 mm BR ja BR Normasta enemmän tehoja irti suunnittelemalla uusi villikissapatruuna yli 300 metrin matkoille ja yli 100 grainin (yli 6,5 g) luodeille. Saippuavettä 6 mm BR Norman hylsyyn mahtuu keskimäärin 37,8 gr (2,45 g) ja 6 mm Dasheriin 41 gr (2,66 g). Käytännön harrastaja Vasemmalla on 6 mm Dasherin hylsy valmiina ja patruunapesän muotoon ammuttuna. 6 mm Dasheriin liittyy oleellisena osana saatavilla olevat 6 mm BR Norman hylsyt ja niiden mitoitukset. Oikealla on lähtökohtahylsy, eli Lapuan valmistama 6 mm NormaBR. Painoluokka käytetyillä luodeilla on kirjoittajan patruunapesämitoitusten vuoksi rajattu hieman yli sadan grainin luoteihin. Tämä kaliiperi pohjautuu 6 mm BR Normaan, ja on ikään kuin "improved"-versio tästä tarkkuuspatruunasta. PARANNETTU BR mm Dasher -patruunan kehittivät yhdysvaltalaiset Dan Dowling ja Al Asher 1990- luvun loppupuolella. Kaiken kaikkiaan näiden muutostöiden seurauksena perushylsyn tilavuutta on saatu kasvatettua vajaa 9 prosenttia. PATRUUNANURKK A 6 MM DASHER TEKSTI: JARI L AULUMA A Tällä kertaa tutustumme pintapuolisesti suurelle yleisölle tuntemattomaan, mutta kasa-ammuntapiireissä tunnettuun ja menestyksekkääseen pitkänmatkan erikoiskaliiperiin 6 mm Dasher. On huomattava, että edellä mainittu kalvain on alle CIP minimin ja PTG ei suosittele sitä käytettäväksi 6 mm BR Norma hylsyille, jotka on valmistettu ennen tammikuuta 2010. Lisäksi hylsyn runkoa pidennettiin 0,1 tuumalla (2,54 mm:llä). BR Norma) 0,108 TPI:iin (6 mm Dasher) (TPI = Taper Per Inch). BR:n hylsyn hartiakulmaa muutettiin P.O. Erinomaisesti toimiva perushylsy asetti kuitenkin luonnollisesti rajoitteita muokkaukselle. Esimerkiksi uudelle Lapuan valmistamalle, niin sanotulle "sinisen laatikon" 6 mm BR Norma hylsylle PTG on suunnitellut kalvaimen, jossa edellä mainittu kartiokkuus on vielä pienempi eli 0,104 TPI (print# 33069). Ackleyn lanseeraamalla tavalla eli sitä jyrkennettiin 40 asteeseen. Kuvassa pinnoittamaton ja eri aineilla pinnoitetut luodit. WWW.REKYYLI.FI
Toinen vaihtoehto on jälleenladata perushylsy pistooliruudilla ja mannaryynillä ja tulpittaa tämä paisutuspatruuna esimerkiksi huopatulpalla. Ainakin itselleni nämä Lapuan tekemät muutokset tulivat täysin yllätyksenä ja joudun todennäköisesti teettämään uuden 6 mm Dasher kalvaimen kun vanha Lapuan "pahvilaatikko" hylsyvarastoni loppuu. PERUSHYLSYN MUOKKAAMINEN 6 mm Dasheriksi pesitetyn aseen omistajalla on muutama vaihtoehto muokata perushylsyä. Ensimmäisellä tyylillä tehtävää paisutusta ennen on tietysti varmistettava vielä asesepältä, että patruunapesässä on ylipäätään mahdollista ampua 6 mm BR Norma -patruuna. Yksinkertaisin konsti on ampua 6 mm Norma patruuna 6 mm Dasherin patruunapesässä. Kolmas vaihtoehto on käyttää erillistä perushylsyn paisutukseen valmistettua paisutusholkkia. 6 mm BR Norma hylsyn paisuttamisella saavutettu hylsyn ruutitilavuuden kasvu mahdollistaa sen, että 6 mm Dasherin nopeusero venyy 6,5 g:n taululuodeilla noin 50 - 80 metriin sekunnissa verrattuna Vihtavuoren uusimman latausmanuaalin 6 mm BR Norman vastaaviin taulukkomaksimeihin. Hylsyt muotoutuvat hyvin ja niin sanottua toispuoleisuutta ei ole juuri mitattavissa. Mielenkiinnolla odotankin ensi kesän testejä uudella Lapuan ScenarL 105 gr luodilla, joka on tehtaan testeissä osoittautunut todella tarkaksi taulunpuhkojaksi. Tasalaatuisimmat Dasherin hylsyt olen saanut muokattua juuri vesipaisutuksen avulla. Hylsyn muokkaaminen itsessään on kokonaan oma jutunaiheensa, mutta käyn tässä yhteydessä pintapuolisesti läpi kolme yleisintä muokkaustapaa. Lapuan, Bergerin ja Sierran edellä mainittujen luotien käyntierot 600 metrin matkalla ovat olleet lähinnä marginaalisia. DASHERIN TESTAAMINEN Testeissä olen ollut pakotettu käyttämään Bergerin 105 gr BT ja VLD luoteja, koska patruunapesäkalvaimen ylimeno tuli aikoinaan suunniteltua liian lyhyeksi, vastoin alan yhtenä guruna pidettävän Dave Kiffin suosituksia. Tässä on PTG:n Dave Kiffin tekemä alkuperäinen mittapiirros 6 mm Dasher kalvaimelle Lapuan ennen 2010 tammikuuta valmistetun hylsyn mittojen perusteella. Tässä kuvassa on Kiffin mittausten perusteella piirretty kuva 6 mm Norma BR kalvaimelle Lapuan valmistamasta 6 mm NormaBR hylsystä... ei huomaa näiden uusien ja vanhojen hylsyjen eroja muusta kun siitä, että uuden Lapuan 6 mm BR Norma hylsyn kaulan materiaalipaksuus on hieman pienempi ja todennäköisesti jälleenlataaja joutuu käyttämään aiempaa tiukempaa kaulasupistusta. Tavoitteena on testata löytyisikö näistä pesäpaineeltaan miedompi ja toistuval63. Parhaiten Dasherin edut saadaan esille nykyaikaisilla 6,57 g:n (100108 gr) taululuo- ... Kahden jälkimmäisen osalta testit jatkuvat ensi kesänä. ja tässä kuva samaiselle kalvaimelle Lapuan uuden "sinisen laatikon" hylsyn perusteella. deilla, 660711 mm:n (2628") pituisilla ja rihlannousultaan 203 mm:n (8") custompiipuilla. Vesipaisutusta käytettäessä ei ole vaaraa hylsyn ylipaineista ja hylsy on käyttövalmis ensimmäisen ampumakerran jälkeen. Huomioitavaa on, että ennen varsinaisia latauskokeiluja hylsy vaatii vielä toisen paisutuksen, jotta hylsy muotoutuu täysin patruunapesän mittoihin. PisWWW.REKYYLI.FI tooliruutien avulla tapahtuvaa paisutusta en ole koskaan kokeillut, joten omalta kohdaltani en voi sitä myöskään suositella. Ruuteina omissa testeissäni on ollut mukana Vihtavuoren N140, N150, N540, N550 ja Hodgdonin Varget sekä Norman 203-B. 100 - 108 grai- nin taululuodeille kalvaimen ylimenon tulisi olla pituudeltaan luokkaa 0,115- 0,12" (2,9- 3,05 mm). Käytännössä oma Dasherin kalvaimeni tekee noin 0,1 mm lyhyemmän patruunapesän kuin CIP:n maksimittainen patruuna, mutta ammuttaessa hylsy "vetäytyy" Dasherin pesämittoihin, jolloin hylsyn kokonaispituus on tuolla 39,30 mm:n hujakoilla alkuperäisen CIP maksimin 39,62 mm sijasta
Ensimmäiseksi tulee muistaa reaaliteetit ja fysiikan lait, eli tuulen alkaessa hönkäillä tosissaan, jylläävät isoveljet pitemmillä matkoilla luodin painolla ja lähtönopeudellaan. Paikallaan lienee varoituksen sana 6 mm Dasherin painekäyttäytymisestä: käytettävissäni ei ole mittalaitteita, mutta hylsyn ja lukkoaktion painemerkkejä seuraamalla sekä ammuttua hylsyä mittaamalla on selvinnyt, että liikuttaessa taulukkoarvojen yläpäässä ylipaineet saattavat ilmetä jopa 0,015- 0,02 g:n ruutiannoksen lisäyksillä. Toisaalta muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta 6 mm Dasher ei tule ikinä pärjäämään tarkkuudessa toistuvasti alle 300 metrin matkoilla 6 mm PPC:n armottomalle mekaaniselle käynnille ja ammuttavuudelle. Selitystä Dasherin menestykseen voisi kuitenkin etsiä hylsyn tehokkuudesta ja patruunan ominaistarkkuudesta sekä kaliiperin ammuttavuudessa. Kuinka sitten tällainen pikkuruinen kuusimillinen voi laittaa 64 SELITYS DASHERIN MENESTYKSELLE LÖYTYY HYLSYN TEHOKKUUDESTA, PATRUUNAN OMINAISTARKKUUDESTA JA KALIIPERIN AMMUTTAVUUDESTA. kampoihin 6,5-284 Norma-, 300 WSM- ja esimerkiksi 300 Win Mag -kaliipereille. Hylsyjen valmistaminen on työlästä ja käyttöikä lyhyt sekä kasa-ammunnan vaatima huippukäynti piipuissa on luokkaa 1 200 - 1 500 laukausta. Hylsyt kestävät nykyisellään 5 - 8 latauskertaa ennen kuin nallitaskut laajenevat liikaa. Custom-valmistetun supistusholkin ja luodinasetusholkin lisäksi oleellinen osa 6 mm Dasherin lataamista on hylsyn vesipaisutus. Metsästyskäytössä syötävän riistan osalta se ei tee mitään, mitä jo massatuotannossa oleva 6mm BR Norma ei tekisi. Kaupan hyllyltä ei myöskään löydy valmiina Dasherin patruunaa. Kyseinen Copelinin ampuma tulos on voimassa oleva NBRSAjärjestön (National Bench Rest Association) ennätys. Piipun käyttöikää lyhentävät erityisesti nopea laukausrytmi ja niin sanotut korkeaenergiset nitroruudit, jotka polttavat nopeasti patruunapesän ylimenon. Ammuttavuudella tarkoitetaan lähinnä rekyylinhallintaa ja laukausten välistä nopeutta joka tuntuu olevan tärkeä kasa-ammunnassa ampumamatkan pidetessä. Markkinoilla on lisäksi todella korkealaatuisia 6 mm:n taululuoteja, jotka on helpompi valmistaa yhteismitallisiksi kuin esimerkiksi .30- tai .338 -kaliiperiset vastaavat. Vuoden 2010 Yhdysvaltojen 1 000 ja 600 jaardin kasa-ammuntakilpailujen tulosja välineluetteloita seuratessa törmää tämän tästä kaliiperiin 6 mm Dasher. Kaikesta huolimatta Dasherin tarkkuuspotentiaali kiinnostaa sen verran, että tulevana kesänä tulen testaamaan mitä Dasherista on mahdollista saada irti kun ampujalle laitetaan numerolappu rintaan. WWW.REKYYLI.FI TULEVAISUUS Mitään kaikkivoipaa yleiskaliiperia 6 mm Dasherista ei koskaan tule. Esimerkiksi IBS-järjestön (International Bench Rest Shooters) 600 jaardin mestaruuskisojen kevyen luokan (< 17 lbs/ 7 711 g) TOP 25 -välinelistalta löytyy peräti seitsemän Dasheria ja 1 000 jaardin kisojen vastaavalta kuusi. Myös ISSF-lajien ampujilla on käytettävissään korkealaatuisia. Nalleista voin tähän kaliiperiin suositella vain CCI 450 pientä kiväärin magnumnallia, joka tarvittaessa kestää hyvin paineita paksun nallikuppinsa ansiosta. 6 mm BR Norman massatuotantoisia patruunoita, joilla päästään alle 300 metrin matkoilla lähes Dasherin tarkkuuteen. Käyttämässäni 28 tuumaa pitkässä Hartin valmistamassa 8" rihlannousuisessa, pikkukaliiperiltaan 0,236" (5,99 mm) piipussa tarkimmat lataukset 105 gr:n luodille löytyivät toistuvasti 915- 930 m/s lähtönopeusalueelta. 6 mm Dasherin ammuttavuus on taas omaa luokkaansa verrattuna isoveljiin. Tätä Hornadyn custompajan valmistamaa erikoistyökalua käyttäen säästetään paisutuslaukauksissa ja vältetään paisutettujen hylsyjen toispuoleisuutta. TARKKUUS Kautta aikain parhaimmat 6 mm Dasherilla ammutut viiden laukauksen kasat 600 jaardilta (549 m) rekisteröidyissä kilpailuissa on 14,79 mm (Robert Hoppe) ja 1 000 yds:lta (914 m) kuuden viiden laukauksen sarjan keskiarvo on huimat 116,95 mm (Billy Copelin). N550:lla saavutin ylivoimaisesti kovimmat nopeudet, mutta kuten muissakin tarkkuutta vaativissa ammuntalajeissa, luodin maksiminopeus ei ole aina ratkaisu tarkkuuden haasteisiin. PATRUUNANURKK A ta mekaaniselta käynniltään yhtä tarkka lataus kuin Vihtavuoren N140:llä
02- 473 2108. Aseet ovat käytettyjä ja niissä on eroja värin yms. Suo 31 m/ mi al l sm ö ykk i 775 Su /31 m a ul l arr j uu ps ik om 675 m/ 4 lt "Pe 4 ih k eik i" k p 575 LUKEMATTOMIA VANHOJA NUMEROITA FIREN VERKKOKAUPASSA m/ 27 gt De j vp are k" m Em a" 5 62 Kaikki aseet ovat viranomaisten hyväksymiä deaktivoituja ja lupavapaita muistoesineitä. 09- 480 003 www.asetalvitie.fi puh. suhteen. KAUPPA FIREKUSTANNUS.FI/ Jokaisen aseen mukana toimitetaan kenttälapio ja saksalaismallinen kypärä MYYNTI: www.finnenterprise.fi puh. 09-135 1358 Pohjoisranta 22, 00170 Helsinki www.asenetti.fi puh
Tilaa KOTIIN KANNETTUNA TILAA JA SÄÄSTÄ Voit tilata Riistan myös netissä WWW.RIISTALEHTI.FI/TILAUS Voit tilata Riistan myös puhelimitse numerosta 09-827 5556 (arkisin klo. 1014) Vastaanottaja maksaa postimaksun 12 kk (8 nroa) määräaikainen 56,00 euroa 6 kk (4 nroa) määräaikainen 28,00 euroa 12 kk (8 nroa) kestotilaus 49,00 euroa 6 kk (4 nroa) kestotilaus 25,00 euroa vast. läh. tunnus Nimi Lähiosoite Postinumero ja toimipaikka Syntymäaika Kotipuhelin, myös suuntanumero Sähköposti Allekirjoitus (huoltajan, jos alle 18 v.) VASTAUSLÄHETYS SOPIMUS 134164 PL 20 00251 HELSINKI
tai P.g-tukilla Kysy näitä ja muita Benelli-malleja valtuutetuilta Benelli-kauppiailta. Tulossa tammikuussa Benelli-haulikoiden huoltotarjous. Valikoimissamme myös -tuotteet Tilaa ilmainen tuotekuvasto sekä hinnasto maahantuojalta: www.teuvolouhisola.fi. tarvikkeet Nämä ja muut Oakley-tuotteet kauttamme. 30-06/.308Win/9,3x62/300WM saatavana myös: Comfortech-tukilla MR-1 kal .223REM saatavana myös Std. PUOLIAUTOMAATTIHAULIKOT Vinci 12/76, piippuvaihtoehdot 24"/26"/28" saatavana myös: camo-värisenä ja 3 erikoisväriä SBEII 12/89 puutukeilla, piippuvaihtoehdot 24"/26"/28" saatavana myös: musta sekä camo-värinen malli m2 camo 12/76 piippuvaihtoehdot 24"/26"/28" saatavana myös: musta ja puutukkinen malli Beccaccia 12/76 puutukeilla, piippu 24" SuperSport 12/76 piippuvaihtoehdot 28"/30" Raffaello CrioEvo 12/76, piippuvaihtoehdot 26"/28" PUMPPUHAULIKOT PUOLIAUTOMAATTIKIVÄÄRIT SuperNova 12/89 piippuvaihtoehdot 24"/26"/28" saatavana myös: camo-värisenä Argo kal. Lisätietoja nettisivuiltamme. STANDARD ISSUE -VARUSTEET, SUOJALASIT SEKÄ TARVIKKEET. SI Assault Boot 6" ja 8" varrella SI Assault hanskat SI Assault goggle SI Ballistic suojalasit Kotelot yms