Rekyyli 1/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

HORNADY .224 V-MAX 53 GR AR15:EEN OPTIMOITU MONIKÄYTTÖLUOTI PAL.VKO 2012-13 12001. ENSIESITTELYSSÄ: S&B 18X24 PM SHORTDOT 1 2 012 9 90 StG 58 FAL-KLOONIEN KÄRKEÄ BENELLI PREMIUM PLUS 12/76 ESPANJALAINEN RETRO-BENELLI COLT 1911 XSE MATCH 685446-1201 6 414886 854468 PRESIDENTTI URHO KEKKOSEN TUNTEMATON VAPAUSSODAN KIVÄÄRI LATAUSKOULU, OSA 26 COWBOY ACTION SHOOTING -LATAUKSET KOVAT TERÄSLAADUT KESTOTESTISSÄ, OSA 2 REIKIÄ PANSSARIIN
uinen tlaat Ainu eteos lähd isille omala su pujille am Otso Vainion Käytännön ampumataito on laajin kotimainen toiminnallisen ammunnan ja ammatillisen aseenkäytön opas. Kirja tarjoaa ohjausta niin ensimmäisen aseen ostoa harkitsevalle, työssään asetta kantavalle, toiminnallisen urheiluammunnan harrastajalle kuin ampuma-asekouluttajalle. sivua! 230 39 firekustannus.fi/kauppa Katso näyte ja tilaa omasi:
läh. tunnus Nimi Lähiosoite Postinumero ja toimipaikka Kotipuhelin, myös suuntanumero Sähköposti Allekirjoitus (huoltajan, jos alle 18 v.) Syntymäaika VASTAUSLÄHETYS SOPIMUS 134164 PL 20 00251 HELSINKI. ÄN RIISTA TESTASI SÄ KESTÄVÄT HIRVIK IVÄÄRIT 8 / 2011 8 / 2011 8,40 8 HIRVIKIVÄÄRIÄ .308 WIN VERTAILU SSA MET SÄSTYSKOIRAN PENNUN VALINTA JÄLKIKOIRAN OIKEAOPPINEN KÄYTTÖ RÄMERELLÄ EN JAHTIKOHDE PE OTO MONIPUOLIN NNALTA RUUDINTUOKSUUN HAILU ASSA RA N JAHDISSA ESPANJ LUTUS, OSA 3 TYÖKALUT KUNTOO OJAN PENTUKOU SEIS 710640-1108 5 PAL.VKO 2012-0 PAL.VK O 2012 05 6 414887 106405 11008 RIISTALEHTI.FI/TILAUS TAI PUH: 03 4246 5340 Vastaanottaja maksaa postimaksun 12 kk (8 nroa) kestotilaus 56,90 euroa 6 kk (4 nroa) kestotilaus 29,00 euroa 12 kk (8 nroa) määräaikainen 67,20 euroa 6 kk (4 nroa) määräaikainen 33,60 euroa Hinnat sisältävät ALV 9% vast
lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Huomatkaa, että nyt puhutaan pikkuruisesta postimerkistä, kun samaan aikaan Itella kuljettaa mm. Ainakin toivon, että hän kuuntelee kenttää ja saa pidettyä virkamiehet kurissa paremmin kuin edeltäjänsä. Itella on kieltäytynyt kuljettamasta aseita tai oikeastaan mitään aseisiin liittyvää (tai edes aseiden näköistä) tavaraa. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Korviini on kantautunut liiankin positiivista viestiä, jota minun on vaikea uskoa viime vuosien kokemuksien jälkeen. Ja taitaa tässä olla sen verran ristiriitaa postilakiin, että oletettavasti Viestintävirasto ottaa lähiaikoina kantaa asiaan. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Itellan pelleilystä huolimatta tunnelma kirjoitushetkellä on toiveikas. Joko he eivät luota työntekijöidensä rehellisyyteen ja pelkäävät heidän varastavan lähetyksiä, tai sitten yritys on ryhtynyt ajamaan näennäisturvallisuuden varjolla omaa agendaansa. Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se, että sama käytäntö koskee myös ulkomailta tulevia lähetyksiä: Itella kertoo kieltäytyvänsä toimittamasta lähetyksiä, joiden suhteen esimerkiksi Tullilla ei ole ongelmaa. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Rekyyliin lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Nämä ovat lähinnä huhuja, joten älkää vielä riemastuko. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. PA AKIRJOITUS Kusti polkee Viime aikoina on harrastajakuntaa ja asealalla toimivia puhuttanut Itellan toiminta. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Itella on ryhtynyt valikoimaan asiakkaansa ja sinä, Rekyylin lukija, et suurella todennäköisyydellä ole enää heidän haluamansa asiakas. Saahan nähdä. Lisäksi syksyllä asetettu "Aseturvallisuuden parantaminen" työryhmä kertoo kohta näkemyksensä siitä, miten aseturvallisuutta lähdetään Suomessa kehittämään. Kaikki oikeudet pidätetään. Syksyn kuulemistilaisuudesta jäi tunne, että työryhmässä ei välttämättä riitä asiantuntemusta erottaa oikeat uhat harrastuksestamme, joten hieman hirvittää millainen paketti sieltä on tulossa. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla. grammaa 11,66 12,95 15,55 19,43 25,91 32,39 1 unssi (oz) = 28.34952 g 100 g = 3,5273962 unssia 1 tuuma (") = 25,4 mm tuumaa 10 15 20 mm 254 381 508 tuumaa 25 30 40 mm 635 762 1016. Aivan kuin eduskunnan suunnalta kuiskittaisiin, että aselakiin runnottuja epäkohtia voitaisiin kenties korjata näin jälkikäteen. Itella ei ole osannut esittää käytännölleen relevanttia perustetta. Rekyyli ja Riista nimisiä aikakauslehtiä. -Tero Kuitunen REKY YLI pl 20, 00251 helsinki email: toimitus@rekyyli.fi www.rekyyli.fi ISSN 1459-4633 PÄÄTOIMITTAJA Tero Kuitunen TEKIJÄT Esa Höysniemi Marko Tammelin Risto Kuosa Antti Otsamo Marko Tamminen Hannu Uronen Markus Forsström Otso Vainio Erkki Lahtinen Jussi Grönstrand Arto Määttä Jari Laulumaa Marko Winter Hannu Maunula GRAAFIKKO Antti Teittinen VALOKUVAAJAT Arto Määttä Antti Teittinen ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET asiakaspalvelu@rekyyli.fi puh: 03 4246 5340 (klo 8:00-16:00) MEDIAMYYNTI Jani Leskinen 0400 613 744 jani.leskinen@firekustannus.fi TILAUSHINNAT 12 kk 63,20 euroa kestotilaus 49,95 euroa / 12 kk KUSTANTAJA Fire-kustannus Oy PL 20, 00251 HELSINKI Rekyylin kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Fire-kustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Rekyyli ilmestyy 8 kertaa vuodessa. REKYYLI ITSELATAAJAT HUOMIO! Muunnostaulukko 1 gramma (g) = 15,43236 grainia 1 graini (gr) = 0,064799 grammaa grainia 40 60 80 100 120 140 grammaa 2,59 3,88 5,18 6,47 7,77 9,07 grainia 180 200 240 300 400 500 Kansainvälisen tavan mukaan Rekyyli-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Itella asettuu siis viranomaistenkin yläpuolelle. Toisaalta, eduskunnan voimasuhteissa on tapahtunut noista ajoista suuri muutos ja laki saanut tyrmäyksen sekä harrastajilta että lupaviskaaleilta. Toiveikas siksi, että presidentinvaalien jälkeen arvojohtajamme ei todennäköisesti ole enää parantumaton asekieltäjä ja saattaa ymmärtää maanpuolustuksen tarpeiden lisäksi myös harrastuksiamme. Emme takaa Rekyylissä julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Toisaalta, Sisäministeri Räsänen on jo useampaan otteeseen osoittanut harkintakykyä ja mahdolliset säädöshankkeet kulkevat nykyään hänen ohjauksessaan. Itellalla on myös palvelu, josta voi tilata postimerkkejä "omalla kuvalla", mutta ase- tai metsästysaiheet eivät kelpaa, koska "ne ovat uhkaavia". Fire-kustannus Oy vastaa Rekyylin toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Yhdeksäs vuosikerta. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa
SISALTO aseet 6 KEKKOSEN TUNTEMATON KIVÄÄRI 8 COLT 1911 XSE MATCH 12 BENELLI PREMIUM PLUS 18 BERETTA MATO 8 22 STG58 26 SAVAGE 99 36 BLASER F3 SPORTING 60 ASG CZ 75 DUTY COLT 1911 XSE MATCH patruunat & tarvikkeet 32 SCHMIDT & BENDER 1-8X24 PM SHORTDOT 38 MAALILAITTEIDEN TERÄSLAADUT TESTISSÄ, OSA 2 40 HORNADY .224 V-MAX 32 GR 50 KIVÄÄRIN HYLSYJEN VALMISTELU 54 TEE-SE-ITSE: KALIIPERIKOHTAINEN HYLSYTARJOTIN 32 kolumnit & vakiopalstat 42 MILJOONALAATIKKO 44 LATAUSKOULU, OSA 26: CAS-patruunat 48 RAUTALANKA 56 IPSC WORLD SHOOT XVI 62 SILLISALAATTI 64 THE SCHOOL OF SWORDMANSHIP -MIEKKAKOULU S&B 18X24 PM SHORTDOT IPSC WORLD SHOOT XVI 56
Paljon on myös kirjoitettu hänen harrastuksistaan kalastuksesta ja metsästyksestä. Metsästyksessä hän ei kuitenkaan liene potenut kalastuksessa esiintynyttä hegemonian tarvetta, mutta sellaisenkin henkilön historia tuntee. Yläpuu sekä pätkä etutukkia saunan pesään ja niin oli valmistunut siviilimallinen kivääri. 6 WWW.REKYYLI.FI. Englantilainen Lordi Ripon Presidentti Urho Kekkosen VAPAUSSODAN KIVÄÄRI Saunanlämmittäjän tukkiremontti. Pitkäaikaisimmasta presidentistämme Urho Kaleva Kekkosesta on kirjoitettu kasapäin kirjoja joissa paljastetaan hänen poliittisista ja henkilökohtaisista aikaansaannoksistaan milloin mitäkin. Jotain on kuitenkin jäänyt piiloonkin. TEKSTI JA KUVAT: ERKKI L AHTINEN Kalastus- ja metsästysreissut olivat seuruetapahtumia, sillä omin nokkineen UKK ei presidenttiaikanaan metsissä ja rannoilla paljoa samoillut. UKK oli ennen kaikkea kalamies ja hänen kerrotaan tykänneen "kyttyrää" mikäli joku seurueen jäsenistä sai suuremman kalan tai useamman kuin hän
Isompireikäisten, 8 milliä ja yli, aseiden omistajat saivat tämän lain myötä suuremman mahdollisuuden kaatoon ja sen myötä isommat lihakimpaleet. Vanha Arisaka on aikoinaan "astunut siviiliin" ja saanut isomman reiän joka teki siitä hirvilaillisen. Merkinnän lopussa olevat kirjaimet SR ovat lyhenne sanoista semi-rimmed mikä tarkoittaa että hylsy ei ole urakantainen eikä oikein reunakantainenkaan vaan siltä väliltä, eli puolireunainen. Tästä aseesta eivät historioitsijat eivätkä tutkijat ole olleet tietoisia. Voisiko sen koruttomammin tehdä? WWW.REKYYLI.FI 7. Cartridge of the World:in neljäs painos antaa puolestaan Arisakan hylsyn pituudeksi tasan kaksi tuumaa eli 50,8 milliä. Kaliiperimuutos lienee tehty vuoden 1934 jälkeen, jolloin Suojeluskuntajärjestö ajoi lävitse nykyisin järjettömältä tuntuvan lain, jolla kiellettiin sotilasaseiden käyttö hirven metsästyksessä. Aseen nykyisellä omistajalla on aseesta ja sen elinkaaresta viralliset dokumentit. VAPAUSSODAN ASE Presidentti Kekkonen oli hyvin vaisu vapaussodan ajoistaan ja tekemisistään. 1852-1923 oli metsästyksessä sitä mitä Presidentti Kekkonen oli kalastuksessa. Nykyään kivääri ei ole enää alkuperäisessä asussaan, sillä sitä on muutettu aikoinaan voimassa olleen lain vaatimusten mukaisesti hirvenmetsästykseen soveltuvaksi. Lukkoaktio on säilynyt alkuperäisessä kuosissaan, ainoastaan suojapelti puuttuu. Aseen alkuperäinen kaliiperi oli 6,5x50 josta Jean Huon:in kirja Military Rifle & Machine Gun Cartridges käyttää merkintää 6,5x51SR. Uusi kaliperi on 1940-luvulla kehitetty supisuomalainen 8,2x53R. Muutosta ei ole toteutettu kovinkaan hienostuneesti kuten kuvistakin käy ilmi. Ase on hänen vapaussodassa käyttämänsä kivääri, joka on yhä tallessa. Sodan jälkeen vanhat sotilaskiväärit sivilisöitiin joskus varsin rajoittuneella ammattitaidolla. syynä lienee ollut kateus, tauti joka ei ole yksin kalamiesten rasite, sillä näin saatiin vähennettyä metsästäjäkuntaa jahtaamasta vähiä hirviä. Kahdeksan millin laki kumottiin vuonna 1962 jolloin astui voimaan luodin painoon ja iskuenergiaan perustuva tehovaatimus. VAPAUSSODAN ASE TÄNÄÄN Kuten jo edellä kävi ilmi Presidentti Kekkosen vapaussodassa käyttämä ase ei ole enää alkuperäisessä kunnossa, sillä se on muutettu jossakin vaiheessa kahdeksan millin "kateuskaliperiin". Kekkonen luopui tästä aseestaan vuonna 1951. Mitä sitten tulee Suomen Tasavallan pitkäaikaisimman päämiehen aseisiin, niin kirjojen ja lehtiartikkeleiden kuvissa ovat komeilleet lähes sataprosenttisesti hänen hienoimmat aseensa joita ei juuri ulkoilutettu. Syynä edellämainitulle laille oli mukamas pelko "suojeluskuntapyssyjen" kulumisesta sekä niiden patruunoiden tuhlauksesta hirven metsästyksessä johon niitä ei ollut tarkoitettu (ikäänkuin hirviä olisi ollut tuolloin niin runsaasti kaadettaviksi, että pyssyt olisivat niitä lahdatessa horoiksi kuluneet). Pohjimmaisena Etutähtäin. Kuitenkaan hän ei kulkenut tuota taivalta ritsat ja pikkukiviä taskuissaan vaikka olikin tuolloin vain koulupoika. Hänellä oli aseenaan japanilainen 6,5 millin Arisaka. Vaikka aseet ovat tarkkaan luetteloidut ja niiden historia on tiedossa, on olemassa yksi ase jonka olemassaolosta on tiennyt vain pieni lähipiiri. Ase on nykyisin 1105 millin pituinen ja piippua siinä on 610 mm. Ei ole tiedossa montako hirveä Kekkonen aseellaan kaatoi, tuskinpa montakaan tai kenties ei yhtään, vaikka Kustaa Vilkuna olikin joskus nimittänyt Kekkosta itäsuomalaiseksi eräpäälliköksi
Tähtäimen komponenteissakaan ei ole suurempaa kritisoitavaa, koska ne istuvat toisissaan varsin tiukasti. RATAKÄYNTI Tarkkuuskoe oli tarkoitus suorittaa 50 metrin etäisyydeltä, mutta valaistusolot eivät mahdollistaneet sitä. Oletuksenani olikin, että XSE:n National Match piipun pesä on tiukanpuoleinen, kunnes poimin maasta muutamia hylsyjä. "moderni" Colt, en jaksa häiriintyä muutamista piirteistä, kuten kuusiokantaisista ruuveista. Esimerkiksi kaikissa Speer:n hyl- XSE-mallien yhteisiä ominaisuuksia ovat luistin etupään serraatiot sekä "100 vuotta palveluksessa" kaiverrus. Ryhdyin tutkimaan myös muita hylsyjä, joissa ilmiö ei esiintynyt yhtä usein, eikä voimakkaana. Itselataamissani painetaso oli ilmeisesti Speerejä kovempi, koska niissä oli vastaavassa kohdassa hylsyä pieniä vaakasuun- taisia raitoja. Tulostaulukossa huomiota kannattaa kiinnittää siihen, että keskiarvo-osumakuvioita kasvattivat huomattavasti yksittäiset kärpäset. Luistin ja rungon välillä on aavistus väljää, mut10 ta piipun suun osalta välykset ovat vähissä. Ensimmäinen niistä on kahvavarmistimen muotoilu, joka näin perinteisen matalana ei sovi itselleni. Hieman harmillisesti juhlakaiverruksen alle on joku ruopinut omat merkintänsä vähemmän tyylikkäällä tavalla. Pistoolin perusrakenne on perinteinen, joskin rekyylijousen kara on täysimittainen. Sitä se onkin, jos verrataan moniin nykyaikaisiin pistooleihin. Pikemminkin siitä puuttuu pari funktionaalista ominaisuutta, jotka mielelläni näkisin tällaisessa aseessa. Useinhan tämä on merkki liian löysästä latauksesta, mutta ohutseinäisen .45 Auto-hylsyn voisi olettaa turpoavan tiiviiksi tehdaslatauksella jos pesä on kunnossa. Jostain syystä tästä Matchmallin kahvavarmistimesta puuttuu perus-XSE:stäkin kuvien perusteella löytyvä uloke. Aivan kuin hylsy olisi takertunut pesässä johonkin. Kaikella todennäköisyydellä ampuja nykäisi niistä muutamia, mutta seassa oli myös tapauksia, joista tekisi mieli syyttää asetta (tai patruunoita). Toisaalta, nyt pitäisi olla kyseessä jotain hieman parempaa. XSE:n ominaisuuksiin mainostetaan kuuluvan myös "enhanced tolerances", eli parannetut toleranssit", joka ei ainakaan tämän Match version kohdalla ole pelkkää sanahelinää. Iskuvasara on Coltin käyttämää ilmausta käyttäen "parannettu". syissä toinen kylki oli nokeentunut noin puoleen väliin saakka. Olipa valmistaja kuka tahansa, on tähtäin varsin laadukas. Sekä piippu, että pesä olivat kiiltäväpintaisia ja vailla naarmuja tai muita selviä vikoja. Toisena muutoksena olisi ehdottomasti Match-määritelmään sopiva laukaisu. Tässä kohtaa on myönnettävä, että etusormestani on tullut liiallisen revolvereilla ampumisen jäljiltä varsinainen nirppanokka; vielä muutama vuosi sitten olisin suhtautunut laukaisuun ihan kelvollisena. Sovitukset piipun suun osalta ovat erinomaiset. Aseen oikean kyljen varmistinvipu ja alumiininen kevennetty liipaisin ovat myös XSEmallien yleisominaisuuksia. Yksinkertaisesti XSE Match:n tiukka tähtäinkuva, joka on sinänsä erinomainen tarkkuusammuntaan, vaatii vanhenevilta silmiltäni (huokaus) liikaa silloin kun valoa ei ole riittävästi. Match-määrittelyllä varustetun pistoolin olettaisi olevan helppo ampua, johon 1911-perheessä kuuluu kahvavarmistimen oikea toiminta hieman huolimattomallakin otteella. Se on Coltin omaa tuotantoa, tai sitten sen on tehnyt alihankkija Coltin logolla ja nimellä varustettuna. Mutta kenen syyksi nuo kärpäset on laitettava. Laadullisesti laukaisu on lyhyt, mutta aavistuksen venyvä ja epämääräinen. Jos muutos on tehty tarkoituksella on, on kyseessä selvä virhe. Koeammunta oli varsin kiintoisa tapahtuma. Laukaisuvastus on nyt 2 kg, joka on ilmeisesti mitoitettu "National Match" -kilpailujen vaatimuksia vastaavaksi (minimivastus 4 paunaa, eli 1,82 kg). Jo nopeusmittauksessa olin huomannut, että kalibroimattomilla Lee-valuluodeilla ladatut patruunat olivat tiukkoja XSE:n pesään, olipa joukossa muutama, jotka eivät lainkaan pesittyneet. Colt XSE Match osoitti omaavansa kohtuullisen tarkkuuspotentiaalin lähes patruunasta riippumatta. Naksut ovat selkeät ja pitävät kutinsa myös käytössä. Tarkemmassa syynissä kuitenkin huomasin, että peilimäisen viimeistelyn alla piipun pinta aaltoilee. Tämä nosti mukavasti odotuksia ennen koeammuntaa. Match-liikanimen myötä Colt on asentanut pistooliin säädettävän takatähtäimen. Aaltoilua on piipun alWWW.REKYYLI.FI. Päästyäni konttorille puhdistin piipun huolella ja ryhdyin tutkimaan sitä, Nopeasti vilkaisten kaikki näytti hyvältä, itseasiassa todella hyvältä. Ammuttuani kaksi noin 20 cm:n roiskaisua päätin siirtää taulut 25 metrin etäisyydelle. Jouduin hetken pyörittelemään asetta ja keskittymään kunnolla ennen kuin uskoin, että piipun, sen holkin ja luistin välillä ei todellakaan ola lainkaan klappia
Esimerkiksi perinteinen tarkkuusammunta koulutauluun olisi juuri oikea laji tälle kokonaisuudelle. TIETYLLE KOHDERYHMÄLLE Yksirivinen 1911-pistooli kaliiperissa .45 Auto ja vielä merkiltään Colt. Kyseessä ei siis ollut aseesta johtuva ilmiö. kupäässä, ja nimenomaan rihlojen pohjissa. Hahlon ja jyvän väliin jää vain aavistus valoa, ja tähtäimet sopivatkin kaik- Coltin lipas on kauttaaltaan terästä ja vetoisuudeltaan 8 patruunaa. Kyseessä on kuitenkin "vain" pistooli, ja kun sen hylsyt säilyvät jälleenlatauskelpoisina, olisi tarkempi tutkiminen ajan haaskaamista. Vasemmalla Speer Lawman, sitten kaksi Archipelago Bullets:n luodilla ladattua (225 ja 200 gr) ja oikealla Leen muotilla valettu lyijyluoti. Tällaiseen toimintaan tämä ase ei kuitenkaan ole ideaali, koska sen tähtäinkuva on, kuten todettua, erittäin ahdas. Pohjalevyssä on tyylikkäästi keskeiset faktat sekä Coltin logo. Rekyyli ei tunnu kummoiselta ja nopeatkin peräkkäiset laukaukset ovat mahdollisia. / 25 m Pienin 49 mm 89 mm 36 mm 60 mm 50 mm Keskiarvo 68 mm 107 mm 61 mm 74 mm 71 mm *Luoti: Archipelago Bullets 225 RNFP, Ruuti: Accurate no5 7,8 gr, COL: 31,7 mm **Luoti Archipelago Bullet 200 RNFP, Ruuti: Accurate no5 8,4 gr: COL:31.5 mm ***Luoti: Lee-valuluoti 200 gr FN, Ruuti: Accurate no5 8,4 gr, COL: 30,0 mm WWW.REKYYLI.FI 11. olisi täysi lipas tarvinnut kovemman tällin pohjaansa kiinnittyäkseen kunnolla. Kaikilla patruunoilla toiminta oli 100 prosenttisen luotettavaa. Ammuin myös kymmenittäin täysiä lippaallisia ja vain kerran uusi patruuna jäi pesittymättä. Kyseessä oli siis huolimattoman käyttäjän vika. Rihlapalkkien harjat ovat virheettömät. XSE söi sujuvasti myös perinteisestä FMJ-muodosta poikkeavat lyijyluotipatruunat. Suomalaisesta näkökulmasta Colt XSE Match on mielestäni kiinnostavampi kuin perus-1911, jotka ovat usein suunnattu tyydyttämään suojelukäytön vaatimuksia. Varsin perinteisen kuuloinen paketti, joka on lähtökohtaisesti kaikkien käsiaseella ampuvien hankintalistalle kuuluva kampe. Pesässä en sen sijaan havainnut vastaavaa ilmiötä ja pohdinkin jo, että jaksaisinko tehdä pesästä lyijyvaloksen. En olisi ennalta odottanut, mutta loppujen lopuksi suorastaan tykästyin tähän rata-colttiin. COLT XSE MATCH Valmistaja: Colt's Manufacturing Company LLC, Yhdysvallat Kaliiperi: .45 Auto Kapasiteetti: 1+8 patruunaa Pituus: 21,5 cm Piipun pituus: 5 tuumaa Paino: 1,1 kg Hinta: 1399 euroa Maahantuoja: Teräasekeskus, www.teraasekeskus.com Luodin lähtönopeus, m/s Patruuna Speer Lawman 230 gr FMJ Sellier & Bellot Nontox 230 gr TFMJ Itseladattu AB 225* Itseladattu AB 200** Itseladattu Lee-valu*** Hitain 243,6 261,4 243,5 282,9 304,8 Nopein 258,6 268,4 280,2 298,5 301,0 Keskiarvo 251,2 264,1 269,2 291,4 307,2 Nopeushajonta 15,0 7,02 36,71 15,59 6,22 Osumakuviot 3 x 5 lks. Sitten tulin järkiini. Näin on erityisesti Yhdysvalloissa, jossa 1911 on monelle "se ainoa oikea" kun puhutaan suojeluaseesta. Koska luisti oli edessä. Ainoastaan ne, joissa luoti oli ylipaksu, eivät pesittyneet kokonaan. Itseladattu AB 225 / 60 mm kein parhaimmin tilanteisiin, jossa valoa on paljon ja kontrasti kohteeseen mahdollisimman suuri. Koeammunnoissa käytettyjä patruunoita. Lippaan täyttäminen on juuri niin helppoa kuin lippaan täyttäminen voi olla, joskin viimeistä patruunaa joutuu aavistuksen runttaamaan. Lähes kokonaan teräksestä valmistettuna XSE Match on painava ja siten miellyttävä ampua
Aikoinaan niitä on myyty melkoinen määrä ja aktiivinen harrastaja näkee niitä yhä käytössä säännöllisesti. Maahantuojan kertomuksen mukaan se ei ollutkaan ihan yksinkertainen juttu ja Benelli Premium Plussan päätyminen esimerkiksi Suomeen tuotavaksi asemalliksi on pitkällisen väännön tulos. Tilanteen taustalta löytyy emoyhtiö Beretta, joka on varmuudella oikonut kulmat niin, että Italian Benelli ja Espanjan "Benelli" ovat päässeet sopuun. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monta Benelli SL 80 haulikkoa Suomessa vielä nykyäänkin on. Vuodet ovat vierineet ja Benellin mallisto on uusiutunut moneen ot- teeseen SL 80:n ajoista. Sen huippukausi sijoittui 1980-luvun alkupuolelle ja uusien mallien myötä sen valmistuksessa käytetty konekantakin on jo aikaa sitten myyty. He ovat ylpeitä tuotteistaan ja erittäin mustasukkaisia brändistään. Benelli-haulikoita valmistaa legendaarinen Benelli Armi Spa, joka on italialaisen asevalmistajan perikuva. Uskon että monet lukijoistakin yhtyvät ihmettelyyni siitä, kuinka Benelli Armi Spa on suostunut siihen, että sen vaalima nimi stanssataan toisen yrityksen valmistamiin aseisiin. Suurin osa vannoutuneista benellisteistäkin on todennäköisesti ollut täysin tietämätön tämän espanjalaistehtaan olemassaolosta. Jo tästä on helppoa todeta, että Beretta konsernin sisällä töitä teeWWW.REKYYLI.FI. Nyt esitellään Benelli Premium Plus, jonka kotimaa on yllättäen Espanja. TEKSTI: TERO KUITUNEN E R 12 O R T BENELLI P REMIUM PLUS BENELLI 40-vuotisjuhlamalli SL 80 Pasión, joka oli espanjalaista tekoa. Edellä mainittujen SL 80 pohjaisten mallien lisäksi ohjelmassa on ollut Beretta ES-100, Franchi 48 AL ja Franchi Fast. Näin, vaikka SL 80:n varaosasaatavuus säilynyt erinomaisena ja lisäksi muutamia vuosia sitten oli tarjolla Benelli MONIKANSALLISTA MEININKIÄ Esittelyaseen valmistaja, Beretta-Benelli Iberica S.A, ilmoittaa valmistavansa noin 10 000 asetta vuodessa. Esittelyssämme on siten uusi versio aseesta, joka aikoinaan teki Benellistä tunnetun myös Suomessa. SL 80 -mallisarja on tämän artikkelin kannalta olennainen pala Benellin historiaa, koska Benelli Premium Plus on SL 80:n reinkarnaatio. Se myytiin espanjaan, nykyään Beretta-Benelli Iberica S.A nimeä kantavalle yritykselle
SL 80:n valmistusajankohtana ratapatruunoissa oli selvästi enemmän haulikuormaa ja niinpä palautinjouseksi on valittu jäykempi. Magnumeilla liikkuvat käyvätkin aiempaa varmemmin takana. Yhden mukaisen ammuttavuuden kannalta sisäpuoliset supistajat ovat suuri etu SL 80:n ulkopuolisiin verrattuna, koska ulkopuolisten supistajien pituus vaihtelee supistusasteen mukaan. Sen ja SL 80:n osat käyvät sujuvasti ristiin. Koska patruunoiden syöttömekanismi sallii pidemmät patruunat, niin mitä muita muutoksia inertiatoimisessa haulikossa edes Premium Plus on varustettu nykyaikaisella sisäpuolisella supistajajärjestelmällä. Selkeästi nykyaikaan viittaava yksityiskohta on komposiitista valmistettu liipaisinkaari. Premium Plus on siten teräshaulikelpoinen ja tarvittaessa laadukkaita tarvikesupistajia on myös hyvin saatavana. Lukon liikettä voisi oikeastaan olla tarvetta hidastaa jäykemmällä lukon palautinjousella, mutta Premium Plussassa se on jopa löysempi verrattuna SL 80:iin. Tätä kauneusvirhettä, joka tosin esiintyi jo SL 80:ssä, lukuun ottamatta Premium Plus on selkeästi Benelli. tetään siellä missä se katsotaan sopivaksi tai edulliseksi. Aseiden läpitunkeva samankaltaisuus nosti kuitenkin esiin mielenkiintoisen kysymyksen: miten 12/70-pesäisestä SL 80:stä on tehty magnum-pesitetty (12/76) Premium Plus. Kuitenkin, näiden aseiden perusteella ainoa muutos on pidempi patruunapesä. Ainoa kohta, jossa koneistoissa havaittiin selvä ero, oli sulkumekanismi. Kerron tämän, jotta jokainen ymmärtää aseiden olevan yksilöitä ja että niiden osien vaihtamisessa on tietty raja, jonka jälkeen on syytä turvautua asesepän palveluksiin. Kokeilin myös koota uuden koneiston osat vanhaan lukon runkoon ja ne sopivat sinne niin sanotusti heittämällä. Vahvistuksen käsitykselle saa kun tutkii tarkemmin Benelli Premium Plussaa. Tunnetusti Benelli valmistaa piippuja myös Franchille, joten vastaava toimintamalli on ollut käytössä jo aiemminkin, esimerkiksi Franchi Fast:n tapauksessa. Kun osia kuvattiin, oli uuden ja vanhan version koneistojen osat pidettävä huolellisesti erillään, koska kerran sekaisin mentyään niitä ei olisi erottanut toisistaan. Ei liene yllätys, että supistajat ovat samoja mitä käytetään muissakin Benelleissä. Verrokkikuvassa näkyvä pitkä musta tötterö on SL 80:n kolmevarttinen, jolla varustettuna aseen painotus on aivan erilainen kuin avarammilla (= noin puolet lyhyemmillä) supistajilla, puhumattakaan sylinteristä, jolloin piipun suulla on vain 20 mm pitkä suojaholkki. tarvitaan. Mielestäni tämä on virhe, koska nyt kaari on aivan liian ahdas esimerkiksi hansikkaat kädessä ammuttavaksi. Työnlaatu on kauttaaltaan erittäin hyvä. Osien sovituksessa tai pinnan viimeistelyssä ei ole laistettu, tosin perän liitoskohta kehykseen on hieman ylikokoinen. Löysät jouset mahdollistavat koneiston toimimisen kevyillä ratapatruunoilla, mutta skaalan yläpäässä 12/76-patruunoilla lukko käy takana varsin tuimasti. KÄYTÄNNÖSSÄ Aluksi pidin retro-uutuuden käsittelytuntumaa täysin samana kuin klassisessa SL 80:ssä, ja hieman ihmettelin, kuinka sisäpuolinen supistaja sekä kehyksen muoviosat 13. Inertiajousi, joka rekyyliliikkeen lopuksi nakkaa liikkuvat taakse, voi hyvin olla sama, koska voimakkaampi patruuna potkaisee asetta enemmän ja saa inertiajousen puristumaan enemmän kasaan. Äkkiä olettaisi magnum-pesityksen vaativan muutoksia myös lukkokoneistoon. Kokeilin esimerkiksi vaihtaa aseiden "yläkerrat" (piippu-kehys-lukko) päikseen ja ne sopivat paikoilleen ongelmitta. Syy tähän on ilmeinen, löysä palautinjousi painuu kasaan myös nykyisillä 24 gramman ratapatruunoilla. Turvallisuussyistä. Se valmistaa vuosittain 700 000 vaihtosupistajaa, joten tehtaan tuotteita tulee varsin monen Beretta-konsernin haulikkomerkin mukana. PREMIUM PLUS VERRATTUNA ESIKUVAANSA Vuosikymmenet eivät ole suuremmin vaikuttaneet Premium Plussan tekniikkaan. Patruunaskaalan laajentumisen vuoksi Premium Plussasta on jouduttu tekemään tietynlainen kompromissi. Vaikka liipaisinkaaren ulkomuotoa on modernisoitu, on itse reiän koko säilytetty samana kuin SL 80:ssä. Kun vanhan SL 80:n lukkopaketti laitettiin Premium Plussan kehykseen, sulkupinnassa havaittiin aavistus väljää. Asetuotantonsa lisäksi espanjalaisella Beretta-Benelli Iberica S.A:lla on merkittävä roolinsa konsernin tuotteissa. Myös etutukit käyvät ristiin, samoin kuin purkuruuvit. WWW.REKYYLI.FI Myöskään lukkokoneistoissa ei ole silmiinpistäviä eroja. Sen kehyksessä lukee valmistusmaana Espanja, mutta piippu onkin kotoisin Italiasta, käytännössä siis piipun on valmistanut se oikea Benelli
Ilmeisesti järjestelmästä luovuttiin aikoinaan muista syistä. WWW.REKYYLI.FI. Näin, vaikka Premium Plussan perä on selvästi tottumaani lyhyempi. Kyseiselle kierrokselle nappasin käyttööni hänen kaksipiippuisen rata-haulikkonsa. Uuden Premium Plussan ja kolmekymmentä vuotta vanhan SL 80:n osat ovat yllättävänkin yhteensopivia. 300 gramman painoero kutistuikin 180 grammaan, kun irrotin SL 80:n piipun nokalta 140 mm pitkän Gemini-tarvikesupistajan. Vaikka Premium Plus on kevyt inertiatoiminen haulikko, oli rekyylituntuma magnum-patruunoillakin täysin siedettävä, vaikka laukaukset ammuttiin tähdäten jäykähköstä asennosta. Näin ollen aseiden painojakauma on lähestulkoon samanlainen, vaikka vanha painaakin 10 prosenttia enemmän. Hakasulkuisia SL 80:jä on ollut kovassakin ratakäytössä, jossa niillä on ammuttu paljon kymmeniä vuosia, mutta siltikään rakenteen pettämisestä ei ole liikkunut tarinoita. Olin jo aiemmin tehnyt Premium Plussan koeammunnat metsästyspatruunoilla ja yllätyin tuolloin rekyylituntuman mietoudesta. Benelli-haulikoiden historian alussa sulku tapahtui kehyksen alareunaan nojaavalla kappaleella. Vain nopeaksi viritetyssä jäniskiekossa huomasi selvän eron. Kuvassa aseiden piippu-kehys-lukko-kokonaisuudet on vaihdettu päikseen. eivät vaikuta painoon ja painotukseen. Olen tottunut SL 80:n tuntumaan alkuperäisellä IM- tai mainitulla Gemini-supistajalla, jotka molemmat ovat pitkiä ja tekevät haulikosta piippupainoisen. Perän mitoituksesta ja aseen keveydestä huo14 limatta en huomannut merkittäviä eroja SL 80:iin compak-radan kiekoissa. Myös kiekkoradalla pidin rekyylituntumaa oikein mukavana, kunnes lainasin Premium Plussan kanssa-ampujalle. Tämä oli suorastaan yllätys, koska kaiken järjen mukaan tällaisen yhdistelmän pitäisi olla brutaali. Myös Premium Plussaa lainannut ampuja oli asiasta samaa mieltä. Huomion arvoista on, että täyssuppeasta Premium Plus on teknisesti paluuta historiaan. Lisäksi on huomioitava kyseessä olleen uusi ase, jonka toiminta vain paranee kun laukausmäärä kasvaa. Uutuus painaa noin 300 grammaa alkuperäistä vähemmän, toki huomioiden sen että SL 80:n painoon on jonkin verran vaikutusta käytössä olevalla supistajalla. Ainoa selitys onkin Premium Plussan hyvässä ergonomi- assa. Erityisesti Winchester XX olisi poikaa tilanteissa, joissa tarvitaan tasaista ja laajaa peittoa. Syksyn kolean kosteassa säässä Premium Plus toimi täysin ongelmitta 24 grammaisilla kiekkopatruunoilla noin 300 laukausta. Metsästyspatruunoiden koeammunnassa havaittiin, että Premium Plussan puolisuppea on varsin horo, riittävän osumamäärän saamisessa tarvitaan vielä 40 gramman annoksellakin alle 3,0 mm haulikoko. Sen jälkeen koneisto oli likaantunut sen verran, että vaadittiin 28 gramman lataus, jotta liikkuvat kävivät takana varmasti. Premium Plus on piipustaan hieman kevyempi, mutta niin on myös sen kehys. Järjestelmälle ei ole ilmeisesti olemassa virallista nimeä, joten kutsuttakoon sitä alapuoliseksi hakasuluksi. SL 80:n ulkopuoliset supparit kun ovat sitä pidempiä, mitä tiukemmasta supistusasteesta on kysymys. Kiekkoradalla aseen tuttuus tuli esiin, koska tulokset olivat heti totutulla tasolla. Vaikka rekyyli liikuttaa asetta voimakkaasti, se ei välity ampujaan erityisen epämiellyttävänä. Olin siis tottunut Benellin rekyyliin ja kyseinen kokeilu oli terveellinen herätys todellisuuteen. Ryhtyessäni vertaamaan Premium Plussaa alkuperäiseen Benelli SL 80 123:een, huomasin kuinka erehtyväisiä ihmisaistit lopulta ovat. Varsin raskastekoisen rata-aseen rekyylituntuma oli kenties puolet Premium plussan vastaavasta ja nopean toisen laukauksen ampuminen oli vastaavasti helpompaa. Winchester XX haulikoolla (2,7 mm) ja Eley Impax (2,8 mm) olisivat tästä valikoimasta oivia valintoja jahtihommiin. Mainitsin jo edellä metsästyspatruunoilla tehdyt koeammunnat ja rekyylituntuman. Tuntuman samankaltaisuudelle löytyi samalla selvä syy. Lyhyt perä aiheutti nostovirheitä, mutta niistä huolimatta aseen vikkeläliikkeisyys salli napata kiekon kiinni. Aseensa säännöllisesti huoltava ampuja voi siten paukutella ratareissunsa 24 gram- man edullisilla patruunoilla
Jotta lukko saadaan ulos kehyksestä, irrotetaan ensin iskupiikin pidätintappi lukon takapäästä. Siirtyminen täyssuppeaan kasvatti kokonaisosumamäärää Alapuolisen hakasulun hyvänä puolena on systeemin yksikertaisuus. Muut patruunat tottelivat täyssuppeaa paremmin, niiden kokonaisosumamäärät kasvoivat ja keskustapainotteisuus lisääntyi selvästi. Kokemusten perusteella erityisesti kiekkopatruunakäytössä lukon kaikki pinnat kannattaa voidella laadukkaalla aseöljyllä. Ensin poimitaan ulos sulkukappale, jonka jälkeen lukon pää ja inertiajousi putoavat ulos omalla painollaan. Toisaalta se hieman poikkeaa nykylinjasta huoltopurkamisen osalta. Aseen toiminnan kannalta kriittiset pinnat ovat nyt erittäin hyvin puhdistettavissa. Puolisuppealla kelvot- tomista patruunoista enää vain Rottweil Semi-Magnum jäi liian karkeiden hauliensa (3,7 mm) vuoksi tavoitteena pidettävästä 100 osuman minimimäärästä. Iskupiikki jousineen tulee ulos ja vapauttaa viritystapin irtoamaan. molemmat patruunat tuottivat likimain samanlaisen tuloksen: kokonaisosumamäärä laski hieman samalla kun keskustapainotteisuus lisääntyi aavistuksen. Osat ovat täysin identtisiä ja sopivat ristiin toisiinsa. Näin, vaikka vanhus on kaliiperiltaan 12/70 ja uutuus on pesitetty 12/76-patruunoille. WWW.REKYYLI.FI 15. Jos jokin patruuna kannattaa tästä ryhmästä nostaa esiin, on se Vihtavuori Vismut Magnum 3,25 mm. Nyt lukko liukuu ulos kehyksestä. Lukko purkautuu ilman työkaluja. Vähänkin puhdikkaammilla patruunoilla ase toimii myös likaisena ja lähes ilman voiteluakin. Premium Plussan ja SL 80:n lukot purettuna. Kumpi on kumpi
Premium Plussan idea kiteytyy tähän ajatukseen: Tuomalla tarjolle tavallista hieman edullisempi "Benelli", voisi kenties olla mahdollista kaapata uutta asiakaskuntaa. Toisaalta tämäkin vertailu on hölmö, koska Premium Plus on vasta markkinoille tullut malli ja SL 80 historiallinen tapaus. 2 5 7 5 7 3 7 4 5 7 6 2 12 4 4 3 10 9 10 4 9 11 11 1 13 26 13 5 12 5 7 12 Vihtavuori Vismut Magnum 12/76 Osumat: S 61 U 87 Yhteensä 148 Tiheys 2,1 / Supistus F Vihtavuori Vismut Magnum 12/76 Osumat: S 30 U 63 Yhteensä 93 Tiheys 1,4 / Supistus M Retro-Benellin toimitukseen kuuluu viiden supistajaholkin, holkkiavaimen sekä öljypullon lisäksi patruunarajoitin, peränsäätöpalat sekä hihnalenkit. Se tarjoaa oivan vaihtoehdon niille, jotka arvostavat koeteltuja rakenneratkaisuja ja perinteistä ulkonäköä. BENELLI PREMIUM PLUS Valmistaja: Beretta-Benelli Iberica S.A, Espanja Kaliiperi: 12/76 Kapasiteetti: 1+4 patruunaa Pituus: Piipun pituus: 28 tuumaa (711 mm) Paino: 3,16 kg Hinta: 1107 euroa (puutukilla) Maahantuoja: Teuvo Louhisola Oy, www.teuvolouhisola.fi Benelli Premium Plus 12/76 Patruuna Eley Impax 12/65 Rottweil Semi-Magnum 12/70 Remington Light Magnum 12/70 Vihtavuori Vismut Magnum 12/76 Winchester XX 12/70 Eley Impax 12/65 Rottweil Semi-Magnum 12/70 Remington Light Magnum 12/70 Vihtavuori Vismut Magnum 12/76 Winchester XX 12/70 Lataus 28,5 g 40 g 42 g 42 g 35 g 28,5 g 40 g 42 g 42 g 35 g Haulikoko 2,8 mm 3,7 mm 3,1 mm 3,25 mm 2,7 mm 2,8 mm 3,7 mm 3,1 mm 3,25 mm 2,7 mm Haulimäärä 218 122 230 254 286 218 122 230 254 286 Osumat 128 58 79 93 166 121 73 122 148 159 % 59 48 34 37 58 56 60 53 58 56 Tiheys 1,6 1,4 1,4 1,4 1,7 2,0 1,7 1,8 2,1 1,8 Supistus M M M M M F F F F F 16 WWW.REKYYLI.FI. Sen vertaaminen italialaisiin nyky-Benelleihin tuntuu hieman ontuvalta, koska Premium Plussan tekniikka on vuosikymmenten takaa. Benelli luopui alapuolisen hakasulun käyttämisestä jo kauan sitten, ja ryhtyi käyttämään piippuun lukittuvaa pyörähtävää lukonpäätä. Vinci poikke- 8 13 14 17 10 13 10 10 10 16 4 13 8 3 5 5 12 12 11 14 11 9 18 18 6 8 8 6 6 Winchester XX 12/70 Osumat: S 61 U 105 Yhteensä 166 Tiheys 1,7 / Supistus M 7 8 12 Winchester XX 12/70 Osumat: S 59 U 100 Yhteensä 159 Tiheys 1,8 / Supistus F aa SL 80 / Premium Plus tekniikasta kaikessa muussa, paitsi mekanismin sydämen osalta. Tällaisen ajatusmallin mahdollisuutta tukee myös se tosiasia, että italian Benellin tuotekatalogissa on nykyään Vinci-tuoteperhe, joka edustaa inertiatoimisten moderneinta linjaa. Uutuutta on sittenkin ajateltava rinnakkain nykyisten mallien kanssa. Siihen verrattuna Premium Plussan etuna on nykyaikainen supistajajärjestelmä, monien metsästäjien arvostama keveys sekä mahdollisuus ampua 12/76 patruunoita. Tekniikan osalta Premium Plussan luonnollinen vertailukohta olisi siten SL 80. "Laadukas ja tunnettu tuote totuttua halvemmalla". Uskoisin italian Benellin ajatusmaailmassa Vincin olevan niin suuri harppaus tulevaisuuteen, ettei espanjalaisen retromallin koeta kilpailevan sen kanssa millään tasolla. Yhteenvetona voisikin todeta, että Premium Plussan nykyaikaiset sisäpuoliset supistajat tuntuvat toimivan aivan samoin kuin SL 80:n vanhanaikaiset ulkopuoliset. Kenties Premium Plussalla on jopa tähdätty samaan ilmiöön mihin optiikkavalmistaja Zeiss pystyi Duralyt-sarjallaan. Henkilökohtaisesti näen Premium Plussan ihan fiksuna vetona. Perän säätömahdollisuus on vain puutukkisesssa versiossa. puolella ja tupalasi wansee-taulun keskiympyrän osumat. Olen itse mieltynyt SL 80:n IM-supistajaan ja vaikuttaisi siltä että myös uutuudessa IM on todennäköisesti se, josta voisi kaavailla "kaiken riistan yleissupistajaa". LOPPUARVIO Benelli Premium Plus on jopa hieman hankala arvioitava, koska se on lopulta omalaatuinen vehje
Suomen paras* ja suurin ampumaharrastajan lehti. *lukijatutkimus 2007 EN RE KY 6854 46-1 PAL .VK 68 8544 4886 6 41 ITT SIES ELYS SÄ: S &B 24 18X PM S HOR KYYLI 2 / 2011 TDOT OT SHOW UT UTUUDET: UUTUUDET: IWA JA SH 5 StGKLO8NIEN O FAL- Ä KÄRKE IU M PL US RE · BE TT A LI g on BENEL inANton O 1 16 Rem M gtUMER TALVEN TUPL U ng REMI / R PVE76 SA SIVUA! 2 PLUS 1 LAINEN JA ESPAN -BENELLI ETRO R 1 2 01 2 9 90 2 2 0 11 7 90 MA X CZ 75 P-07 ISSC MSR MK22 DU Y UT 11 78 2 0 11 9 90 JULKAISTUT SIVUT VUONNA 2011 T RUUNA 20: HAULIKO N PERUSPA · LATAUSK OULU, OSA ITSE: VAIMENN IN · T/C R55 · TEE-SE· CZ75 P-07 DUTY MAX · JALONEN JJ22 REMINGT ON VERSA 685446-1102 O 201 2-13 -KONEKIVÄÄRI 685446-1107 PAL.VKO 2012-05 54468 6 414886 8 11007 Tilaaminen kannattaa aina. Kyllä, tilaan Rekyyli-lehden Valitse tilausjaksosi: 12 kk (8 numeroa) määräaikainen 69 12 kk (8 numeroa) kestotilaus 59 6 kk (4 numeroa) määräaikainen 35 Tilaus alkaa seuraavasta ilmestyvästä numerosta. Hinnat sisältävät ALV 9%. ON A SE TEMAT OTING PANSSAR LUOTI A ( JA U U S I ASEL AKI) N N TUN CTION SHO EIKIÄ SE-ITÄYTTÄÄNE NVAI MENN IN KOTIKONST EIN (JA UUSI VAI M EN NI SE SE: Ö NENVAI MEN N I N K E K KO OY A 2 R TEE-M NIK N E KUNI M AINE N KU NGAS T URHO 6 COWB ISSÄ, OSA TIMOITU22O"PI KKU -JA LON EN" P IEN OISS ILUET IN KOTIM A I N" PIEN KKU- JALO EN PIKK U-JA LONE J ENTTI ST S A2 OP JJ-2 2 "PIKK U JA V Ä RI K IVÄÄ R I PRESID KOULU, OS T KESTOTE AR15:EEN LATA AVA ITSEL ATAAVA PIEN OISK IV Ä U S O MPSO N/ CENT THO MPS ON/C E ER THOM PSON /CEN TER R55 LATAU TERÄSLAAD AX 53 GR M T KOVA DY .224 VA HORN Voit tilata Rekyylin myös osoitteesta www.rekyyli.fi/tilaa-rekyyli tai puhelimitse numerosta 03-4246 5340 (09-16, muulloin 03-4246 5335) / 2011 REKY YLI 78 M60- KONE LATA USKO R SPOR T · VINC I SUPE · BENE LLI 22 RAIL GUN P90 · COLT MK22 · FN 11 · ISSC MSR BERE TTA DT KIVÄÄ RI · T HAUL IT BERETTA DT 0 FN P9 REKYYLI 524 SIVUA LEHTI-K 480 SIVUA LEHTI-A 408 SIVUA VASTAUSLÄHETYS Sopimus 134164 PL20 00251 HELSINKI. Kestotilausta ei voi lopettaa kesken laskutuskauden. LATAUSKOULU OLV ERI TOI MII ME NN ETT U REV TY KIV ÄÄR I MY YTT INE N VAI MA LAI SIL LE TEH 20 03 1 9" SUO ÄSL AAD UT KES TOT EST ISS Ä VOE RE LBW RII N TER PAN SSA PATARA UDASTA PAL.VKO 2011-20 8 1488 6 6 4 14886 8 5 4468 1 1200 201 11002 YL I 12 1 / 20 CO LT 19 11 XS E MA TC BE NE H · LL I PR EM MA TO VA · SA G 58 · ST B · S& GE 99 1 8X 24 PM SH OR TD OT TA · LA US KO UL U, CA SLA TA UK SE T 11 OLT 19TCH C A XSE M AAVA ULU, KORV ÄÄRI N KIV S S O DA ET VAPAU -LATAUKS IIN. Nimi Lähiosoite Postinumero ja toimipaikka Kotipuhelin, myös suuntanumero Allekirjoitus (huoltajan, jos alle 18v.) Sähköposti Vastaanottaja maksaa postimaksun 5018822 LIPATRUUNOIHIN KORVAAVIA HAU KO VAI EI
Sen merkittävin malli on Italiassa sotilaskäytössä palvellut BM59, joka on M1 Garand muunnos. BERETTA MATO Berettan kivääri ennen Sakoa TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ Beretta ei ole itse tehnyt kivääreitä kovinkaan paljoa ja nekin vähät mitä se on tehnyt, ovat olleet lähinnä haulikoihin perustuvia tuplaluodikoita. Nyt esittelyssä on Berettan pulttilukko Beretta Mato, jota aikoinaan valmisti yhdysvaltalainen Dakota Arms. 18 Berettan rooli kiväärivalmistajana on ollut varsin rajallinen. Beretta ei siis varsinaisesti itse ollut valmistanut kumpaakaan näistä kivääreistä alusta alkaen, vaan perustana toimivat muiden valmistajien aseet. WWW.REKYYLI.FI. Toinen yritys oli alun perin tarkka-ampujille suunnattu, joskin myöhemmin metsästäjille tarjottu Beretta 501, joka oli tehty Sako AII "round top" -lukonkehykseen
Pyrkimyksenä on siis ollut yhdistää useiden käyttäjien ihannoimat kontrolloidun syötön ominaisuudet aseenrakennuksen kannalta edullisempiin ja järkevämpiin avuihin. Karhennukset ovat koko tukin pohjan kiertävät ja ne ovat oikeaoppiset viilakarhennukset. DAKOTAMAISUUKSIA Maton lukonkehyksessä on luonnollisesti Dakotalle tyypillisiä ratkaisuja, joista suurin poikkeus perinteisiin Mauserin ja Winchesterin lukkoaktioihin löytyy aseen bolt stopista. Berettan nimi oli tullut tutuksi pistoolien myötä ja niinpä tie oli raivattu myös muille aseille. Mato on teknisesti mielenkiintoinen ase. Luonnollinen vaihtoehto oli etsiä ulkopuolinen valmistaja, joka valmistaisi Berettan kivääreitä. Berettan etsintä päättyi lopulta Dakota Arms:iin, joka valmisti lähinnä Mauser 98 - ja Winchester Pre-64 -johdannaisia kivääreitä. Täten lukon poistamiseen ei tarvita yhdenaikaista salvan manipulointia ja lukon poistamista tänä aikana. Haulikkomallisto Berettalla oli omasta takaa, mutta kiväärit puuttuivat. Niin Winchesterissä kuin Remingtonissakin lukon- HALU METSÄSTYSKIVÄÄRIMARKKINOILLE 1980-luvulta alkaen Berettalla oli suuri kiinnostus metsästyskivääreiden suuntaan, onhan kyseessä maailmanlaajuisesti valtavat markkinat. Nimellä on siis haettu maantieteellistä yhtymäkohtaa Yhdysvaltoihin aseessa, jonka valmistuttajan merkki on myrkkyä monille sikäläistä kotimaista tavaraa suosiville. Winchester Model Pre-64 ja Remington Model 700 ovat antaneet innoitusta aseen lukonkehyksen suunnittelulle. Täten hihnalenkit eivät pääse löystymään. Winchester-tyypin kolmiasentoinen varmistin liikkuu horisontaalisesti. Tällaista maastoa USA:n eteläosissa on erityisesti sen itäisissä ja lounaisissa osissa. Sen lukkoaktio on yhdistelmä Mauser M98 - ja Winchester Pre-64 -lukkoaktioita. Ominaisuus on hyvä esimerkiksi silloin kun ase on käsissä ja sen piippu täytyy tarkistaa esimerkiksi roskien osalta. Kivääreitä oli kuitenkin modernisoitu monilta osin ja erityisesti Dakota Model 97 ottaa hyvin huomioon nykyaikaiset valmistusratkaisut ja perinteiset ominaisuudet kontrolloitua syöttöä ajatellen. Sanonta "suutari pysyköön lestissään" on omaksuttu mainiosti ja Beretta onkin valmistajana keskittynyt enimmäkseen omalle ydinosaamisalueelleen, haulikoihin. ti piirteitä Remington Model 700 -kivääristä, erityisesti rekyylistopparin osalta. Voidaan perustellusti sanoa, että Beretta on kunnostautunut kivääripuolella enimmäkseen teettäjän roolissa. Taka-asennossa ase on varmistettu ja lukonkampi lukittuna, keskiasennossa ase on varmistettu, mutta lukonkammen saa avattua, etuasennossa ase on varmistamaton. 19. Maton bolt stop on hienosti lukonkehyksen vasempaan reunaan upotettu vipu, joka ei ole jousitoiminen ja näin ollen sen käyttäminen on erittäin mukavaa. Kun 1990-luvulla Beretta oli vahvasti kasvava, oli luonnollista pyrkiä lisäämään myyntiä erityisesti USA:n asemarkkinoille. Winchester Pre-64 -lukkoaktiossa on taas nykymetsästysaseille tyypillisempi ratkaisu, eli bolt stop on jousitoiminen ja se on asemoitu lukonkehyksen alapuolelle. Tuolla päin Mato tarkoittaa määrätynlaista pensaikkoista maastoa. Nyt esiteltävä Beretta Mato on siis muunnos tästä mallista. Mato on lipastettavissa lippaan ollessa kiinnitettynä aseeseen. Grip cap eli pistoolikahvan pohjalevy on metallia ja siinä on Berettan liikemerkki. Tukin latvassa on ruusupuinen latvakappale. MATO Meikäläisittäin hassun kuuloinen mallinimi juontaa juurensa Yhdysvaltojen eteläosien espanjalaisen kulttuurin vaikutusalueille. Mauserissahan bolt stopin ja ulosheittäjän yhdistelmä on koteloitu, ja varsin massiivinen systeemi kehyksen vasemmalla reunalla. Näiden lisäksi siinä on vahvasWWW.REKYYLI.FI Custom-aseiden tapaan Matossakin hihnalenkit on oikeaoppisesti upotettu tukkiin ja kiinnitetty kahdella ruuvilla. Nykyiset Rx4 Storm aseet on taas valmistanut Benelli. Tällöin lukonsalpa voidaan avata ja ottaa lukko pois aseesta ilman, että töitä on varsinaisesti kahdelle kädelle. Esikuvistaan poiketen Dakotan systeemi mahdollistaa siis sen, että vipu avataan ja lukko poistetaan
Tämä profiili on hyvin klassinen ja erityisen tyypillinen tämä piippuprofiili on juuri ikonisille "american classic" tyylisuunnan kivääreille. TUKKI Maton tukki edustaa mitä parhaimmin englantilaisen ja saksalaisen suoran tukin jatkumoa, joka nykyään tunnetaan nimellä American Classic. Kaiken kaikkiaan Beretta Maton tukki on muotoilultaan ehdottomasti kauneimpia tukkeja, mitä tuotantokivääreissä on kuunaan nähty. Syyt tukissa kulkevat juuri oikeaan suuntaan, eli myös funktionaalisuus on kunnossa. Dakota on siis tässä kohtaa tehnyt puhtaasti järkiperusteisen ratkaisun. Bolt stop poikkeaa useimmista muista siten, että saadakseen lukon pois aseesta, ei käyttäjän tarvitse painaa mitään jousikuormitteista avausvipua. kehyksen pohja on kauttaaltaan tasainen sylinteri ilman erillisiä kehyksen takaosan rekyylistoppareita. Tämä on niin sanotusti vanha standardi magnumkaliiperien piipuille ja nykyään nähdäänkin useimmiten 26" piippuja, joilla patruunoista saadaan ulosmitattua enemmän niiden potentiaalista. Tukista löytyy myös tavanomaisista sarjatuotantoaseista poikkeavia teknisiä ratkaisuja. Berettassa on kuitenkin menty suositumman Remingtonin mukana ja rekyylistoppari onkin juuri samanlainen kuin Remington Model 700 -kiväärissä. Erot löytyvät lähinnä poikkeavista karhennuksista (ei fleur-de-lis -liljakarhennuksia) ja makasiinin reunojen kulmikkaista muodoista. Tästä eteenpäin piipunsuulle piippu ohenee kartiona piipunsuun 14 millimetriin. Esimerkiksi hihnalenkit ovat sellaiset kuin niiden pitäisi olla kaikissa kivääreissä. Nykyään tätä Biesenin jalostamaa tukkityyliä nähdään myös vanhan mantereen custom-aseissa, eli kulttuurivaihto on tuonut myös Euroopan markkinoille kiikaritähtäinkäyttöön jalostuneempia ratkaisuja. Tämän tukkimallin teki tunnetuksi tukkiseppä Al Biesen ja kuuluisimmat aseet ovat tällä tukkityylillä varustetut Winchester Model 70 kiväärit, joita seppä valmisti Jack O'Connorille. Perinteisiin saksalaisiin ja englantilaisiin kiväärintukkeihin verrattuna eroa löytyy enimmäkseen tukin linjakkuudesta ja sopivuudesta kiikaritähtäinkäyt20 töön. Matossa käytetty piipunpituus on kuitenkin aina ollut hyvä kompromissi aseen tasapainon, patruunan potentiaalin ja käsiteltävyyden suhteen. Käynti oli tasaista kaikilla, joskin aseen piipun petauksesta johtuen käynti oli vain keskinkertaista. WWW.REKYYLI.FI. Perälaatta on mustaa kumia, ja se on asennettu muovisen kappaleen avulla. Lukkoaktion ehkä mielenkiintoisin yksityiskohta löytyy aseen alakerrasta. Tyypillisistä Winchesterin custom-tukeista poiketen Maton tukki edustaa enemmän sitä tyylisuuntaa, jota on nähty Biesenin Mausereihin tekemissä tukeissa. Ei liian pitkä, muttei tarpeettoman lyhyt. Puun kuvio on kauttaaltaan tasainen ja syvä ja tukki huokuu arvokkuutta. Patruunapesän kohdalta piippu on rekyylistopparin jälkeen 26 millimetrin matkalta sylinterimäinen, josta se sitten negatiivisella säteellä ohenee 52 mm:n matkalla 26 millimetriin. Ominaisuus on erittäin käyttömukava ja helpottaa esimerkiksi sitä jos metsästäjän tarvitsee vilkaista piippuun mahdollisten roskien varalta. PIIPPU Maton piippu on Lothar Waltherin valmistetta ja se on klassisesti 24" (610 mm) pitkä. Päällepäin aseen makasiinipohja näyttää klassiselta Mauserin Oberndorf -tyylin ratkaisulta, mutta totuus on toinen. Rekyylivastimena Remingtonin ratkaisu on erinomainen ja siinä yhdistyy valmistustekninen älykkyys. Näin asennettu hihnalenkki on ja pysyy paikoillaan ja kiinnitys on niin varma kuin se ylipäätään voi puutukissa olla. Tukin värisävy on tumma ja syy- ja loimukuvioiden kontrastit ovat kohtuullisen voimakkaat. Riittää, että lukonkehyksen vasemmalla puolen oleva vipu käännetään sivulle ja vedetään lukko pois aseesta. Varmistin on kolmiasentoinen Winchestertyyppinen horisontaalisesti liikkuva ja bolt stop on jo edellä kuvailtu Dakotan oma kehitelmä. Federal Premium Nosler Partition 250 gr / 100 m Kokeillut patruunat olivat Federal Premium Nosler Partition, Fusion ja Sako Hammerhead. Tämä rekyylivastin mahdollistaa myös sulkuvälimitoitukseen puuttumisen piipun asennusvaiheessa. Saranoidun makasiinipohjan sijaan aseessa on irtolipas, jonka kiinnitys TEKNIIKKAA Lukkoaktio perustuu siis lähinnä Winchester Model 70 Pre-64 ja Mauser 98 malleihin, joskin huomattavasti paljon enemmän jalostuneempaan Wincesteriin. Piipun profiili on niin ikään klassinen. Hihnalenkki on kahdella ruuvilla kiinni tukissa ja lenkin jalustalle on jyrsitty tukkiin oma paikkansa. Samalla hihnan kiinnitysnatsat eivät nouse liian ylös, vaan ne ovat siististi "vain juuri sopivasti" tukin linjasta esiin tulevat. Maton lukko on Dakotan modernisoima Winchester Model 70 Pre-64. Tukkipuun laatu on erinomainen
Beretta Mato kertoo hyvin siitä hakuprosessista, jota tämä iso asevalmistaja teki ennen kuin se päätyi ostamaan Sakon. Reissuaseen kaliiperina .338 Winchester Magnum ei ole niitä kaikkein suosituimpia, joskaan se ei ole mitenkään outo esimerkiksi Afrikan safareilla käyville. Aseen kaliiperi on .338 Winchester Magnum, joka on eräs Sakon leivissä työskentelevän Pentti Louhisolan suosikkikaliipereita. Yksi ase, yksi patruuna, yksi kiikaritähtäin ja yksi kohdistus = helppoa ja tehokasta. Suoran toiminnan miehillä ei kuitenkaan ole tämän kaliiperin kanssa mitään syytä rasittaa päätään yhtään sen enempää ja voidaan sanoa, että kaiken nelijalkaisen riistan voi metsästää aivan vaivattomasti sillä samalla 225 250 grainin (14,6 16,2 gramman) luotia käyttävällä yleispatruunalla. Siinä on raskaan kaliiperin huonoja ominaisuuksia, kuten määrätyllä lailla vaativa ammuttavuus ja voimakas rekyyli. Ehkä hommassa on tällöin hieman enemmän melua tyhjästä kuin välttämättä olisi tarpeen, mutta keventämällä luotia ja ehkä myös latausta, saadaan .338 Winchester Magnum miellyttäväksi myös tässä toimessa. Beretta Mato on siinä mielessä hieno pala historiaa, että se on toistaiseksi viimeinen makasiinilla varustettu metsästyskivääri, jota on valmistettu Berettan nimellä. .338 WINCHESTER MAGNUM Tämä Sako Oy:n varaston syövereissä lojunut Mato on saapunut Suomeen ilmeisesti yksittäiskappaleena. .338 on lopulta välimallin metsästyskaliiperi. Reissuaseissa jylläävät siis .30-kaliiperiset ja isommat .375:t. Tämän patruunan nimellinen lähtönopeus on 811 m/s, joka vastaa hyvin pitkälti juuri .30-kaliiperin yleiskiväärien keskiraskaiden luotien lähtönopeutta. Kyseessä on kuitenkin rehellinen irtolipas. Laukaisukoneisto on Shilenin valmistama ja se on säädettävä niin laukaisuvastuksen, virekynsien ristikkäisyyden kuin jälkivedonkin osalta. Se käy kaikentyyppiseen pohjoisen pallonpuoliskon suurriistan pyyntiin, mutta se ei ole kaiken pohjoisen pallonpuoliskon pyynnin yleistyökalu. Se ei ole yleiskiväärin kaliiperi, muttei vielä tee selkeää hyppäystä näistä yleiskivääreistä ylöspäin. Esimerkiksi Tikka LSA 55 ja 65 -malleissa käytössä olevat liipaisinkaaren sisäpuoliset ratkaisut ovat asian suhteen käyttövarmempia. Jos asiaa ajatellaan taas puhtaasti metsästäjän saavuttamien etujen muodossa, on .338 Winchester Magnum kenties juuri optimaalinen pohjoisen pallonpuoliskon ison riistan metsästyskaliiperi. Eräs tyypillinen luokittelu .338:sta on se, että kyseinen luodinhalkaisija edustaa isointa kokoluokkaa small bore kaliipereista ja vasta tämän yläpuolella olevat "ysimilliset" alkavat edustaa ns. Heikkoutena on myös vajaa harjoituslatausten saatavuus, joskin tämä asia on paremmalla tolalla nykyään esimerkiksi Norma Jaktmatch -patruunasarjan myötä. Kuitenkin, .338 Win Mag on kaliiperina monellekin hieman ongelmallinen ja myös itse suosin enemmän kahden aseen ajattelutapaa. Kyse on siis hirvi- ja karhumiesten yleiskaliiperista, joka on kompromissi ison ja pienen välillä, mutta joka ei ole kompromissi sen suhteen, mikä vaikutus tämän kokoluokan luodeilla on kohteessa. Lipas irtoaa samaan tapaan kuin pohjalevy avautuisi. Esimerkiksi jo ikoniseksi muodostunut suurriistalataus tähän kaliiperiin on nytkin kokeiltu Federal Premium Vital-Shok Nosler Partition 250 grainin (16,2 g) luodilla. On perusteltua sanoa, että .338 Winchester Magnum on pohjoisen suurriistan yleis- ja erikoiskaliiperi. Henkilökohtaisesti arvostan tätä kaliiperia erittäin paljon ja mielestäni se on yhden kiväärin hirven- ja karhunmetsästäjälle likimain paras valinta haettaessa optimaalista asetta kaikentyyppiseen suuren riistan metsästykseen. Täten Maton ratkaisu on erittäin kenttäkelpoinen. Se saattaa myös jäädä viimeiseksi. WWW.REKYYLI.FI 21. Niinpä ampumasuoritukset keskipitkille ja jopa pitkille etäisyyksille ovat useallakin ampujalla valmiiksi "selkärangassa". medium bore -luokkaa. Huolimatta siitä, että kyseessä on irtolipas, on makasiinin täyttäminen mahdollista lippaan ollessa kiinnitettynä aseeseen. Vain harjoituslatausten suhteen joutuu antamaan periksi hinnalle ja valikoimalle. Mielessä olivat USA:n markkinat ja valmistaja nojasi vahvasti tahoon, joka kykeni tuottamaan takuulla sikäläiseen makuun sopivan klassisen kiväärin. Tehdasasetuksissa ristikkäisyyttä ja laukaisuvastusta on liikaa, kuten arvata saattaa. on samanlainen kuin irtoavan lippaanpohjan kiinnitys. Volyymit eivät kuitenkaan Maton myötä olleet saavutettavissa, joten valinnan Sakon suuntaan voi ymmärtää hyvin. Jotkut metsästäjät ovat kuitenkin sitä mieltä, että .338 saattaa olla pidemmän päälle hieman turhan jykevä ammuttava antilooppiriistan pyynnissä ja toisaalta se ei kuitenkaan ole puhvelikaliiperi, vaikka sillä puhveleitakin on menestyksellä ammuttu. Se on oikeilla luodeilla erittäin tehokas ja monikäyttöinen tarjoutuvien ampumatilaisuuksien suhteen. Jos taas ajatellaan tämän kyseisen yhdistelmän toimivuutta riistalaukauksissa, on kyseinen kaliiperi juuri tällä luodilla liki vertaansa vailla. Tämä on siinä mielessä hyvä asia, että tyypillisesti irtolippaat, jotka ovat irrotettavissa liipaisinkaaren ulkopuolelta, ovat herkkiä tahattomalle irtoamiselle. Hyvällä keuhko-osumalla monikaan kaliiperi-/luotiyhdistelmä ei ole yhtä tehokas pysäyttäjä kuin juuri tämä edellä mainittu paketti. Jos asetta käytetään pääasiassa suurelle riistalle, mutta toisinaan tarvetta on myös ampua aseella satunnainen peura tai kauris, onnistuu tämä varsin mainiosti. Tämä on kuitenkin aavistuksen vaativampaa kuin niissä makasiinillisissa aseissa, joissa lippaanhuulet ovat lukonkehyksessä ja etäämmällä toisistaan
Tunnetuin lienee FN FNC, joka on lähinnä laskuvarjojääkärikäyttöön kehitetty .556 NATO-kaliiperinen versio. Nyt tutustumme sen kenties parhaaseen lisenssiversioon, StG 58:aan. Toisen maailmansodan keskeiset jalkaväkikiväärit olivat tyypillisesti pulttilukkoisia, pitkää patruunaa (8x57IS, 7,62x53R, .303 British...) ampuvia avotähtäimillä varustettuja kivääreitä, joiden suurimmat rajoitteet olivat kertatulitoimisuus, makasiini irtolippaan sijasta ja kompelöhkö käsiteltävyys taistelutilanteessa. Syynä oli maailman jakautuminen kahden suurvallan johtamiin blokkeihin. Neuvostoliitossa kehitystyö kulminoitui AK47:aan, mutta lännessä siirtyminen kesti hieman kauemmin. M1, "Garand"), mutta tokihan kehitystyötä tehtiin kaikissa merkittävissä sotaa käyvissä maissa. Sodan aikana vain amerikkalaiset olivat varustaneet joukkojaan laajassa mitassa itselataavilla kivääreillä (U.S Rifle .30 Cal. 1950-luvun alussa FN kehitti automaattikiväärin, joka muodostui eräänlaiseksi vapaan maailman ikoniksi pitkälle 1960-luvulle. FAL:sta on tehty lukuisia kopioita tai lisenssituotteita. Sodan aikana otettiinkin käyttöön asekonstruktioita, jolla olisi tulevaisuudessa 22 suunnan näyttäjän rooli. Varoituksen sana lukijoille, jotka mahdollisesti harkitsevan tämäntyyppisen aseen ostamista, intialaisiin (ja vastaaviin) kopioihin ei kannata koskea, koska aseiden metallurgia ja muu valmistustaso on surkea ja on olemassa todellinen vaara siitä, että ne "räjähtävät silmille" ammuttaessa. Kun sota päättyi, olisi jalkaväkikiväärien kehitystyö olisi saattanut pysähtyä, mutta niin ei kuitenkaan tapahtunut. Aseen teknisiä yksityiskohtia on selostettu tarkemmin kuvateksteissä. Lisäksi kansainyhteisön maat päätyivät tuumamitoitukseen, joten osat WWW.REKYYLI.FI. Kyseessä on FAL, joka on itselataava tai täysin automaattinen, lipassyöttöinen ja tyypillisesti pesitetty pitkälle patruunalle (.308 Win tms.). FN FAL on esimerkki aseesta, josta on tehty monia eri versioita myös muissa kaliipereissa. Tunnetuin lienee brittiläisen kansainyhteisön L1A1-muunnos, jota käytettiin viimeistä kertaa tositoimissa Falklandin sodassa. Australia on kehittänyt ryhmätukiaseeksi raskaspiippuisen version, joka on varustettu 30 patruunan lippaalla. Lähinaapurimme ruotsi on muokannut kyseistä asemallia ja ottanut sen käyttöönsä mallimerkinnällä AK5. TEKNIIKASTA FN FAL on kaasumäntätoiminen (lyhytiskuinen) automaattikivääri varustettuna pistoolikahvalla, avotähtäimillä ja 20 patruunan irtolippaalla. STURMGEWEHR 58 TEKSTI: RISTO KUOSA BATTLE RIFLE SANAN VARSINAISESSA MERKITYKSESSÄ Belgialainen Fabrique National de Herstalin FALsotilaskivääri (Fusil Automatique Legér) on .308 Winchester-kaliiperinen sotilaskivääri, joka edustaa toisen maailmansodan ajattelua ihanteellisesta jalkaväkisotilaan aseesta
Rautavuutta ei lainkaan vähennä etutukkiin integroitu bipodi, jonka jalat on valmistettu umpitangosta. StG58:ssa on perinteiset sotilaskäyttöön suunnitellut avotähtäimet. Kantokahva tuo mieleen lähinnä konekivärit. Kaasuportissa on seitsemänasentoinen säätö. StG58:ssa on perinteiset sotilaskäyttöön suunnitellut avotähtäimet. Alkuperäisestä versiosta poiketen StG58 on suunniteltu ampumaan myös kiväärikranaatteja. Kovakromattu piippu mahdollistaa myös heikkolaatuisempien patruunoiden ampumisen ilman huolta piipun kunnosta. Mainittakoon esimerkiksi vapaastivärähtelevä piippu, parempi pistoolikahva ja tulenvaihdin. Viritystappi on aseen vasemmalla kyljellä eli oikeakätisen käyttäjän ei tarvitse irroittaa vahvempaa kättään aseen pistoolikahvasta. Tämä mahdollistaa eritehoisten patruunoiden ampumisen ilman, että ase rasittuu liikaa. Etutähtäin on jykevien korvakkeiden suojaama tolppajyvä ja takatähtäin taasen diopteritähtäin, jonka säätöasteikko ulottuu 600 metriin saakka. Vaihtimen asennot ovat Hallintalaitteet ovat simppelit ja myös suhteellisen käyttäjäystävälliset. Integroitu bipodi on mainio ja asetta on mahdollista räätälöidä muillakin tavoin. Viimeisin asento tosin edellyttää jo heikomman käden käyttöä, koska vaihtimen liikerata on niin pitkä. Israel osti myös tietyn määrän osia (tyypillisesti alakertoja) ja teki oman versionsa aseesta. Samaa säädintä käytetään purettaessa kaasumäntä ja jousi huoltoa varten. Varmistin on vasemmalla puolella pistoolikahvaa ja, käyttäjän peukalon koosta riippuen, sitä voi käyttää irroittamatta otetta pistoolikahvasta. Tämä saattaa olla jopa tarkoituksellinen yksityiskohta, koska ase ei helpolla lipsahda kestotulelle. Kansi on ohutta teräspeltiä, sen tarkoituksena on vain suojata lukkoa ja luistia. Nämä kannet 23. Stg58 on rautava kivääri, ja siten oman aikansa lapsi. Itse olen jopa sitä mieltä, että se on parempi kuin alkuperäinen belgialainen esikuvansa (ase ei myöskään riko hylsyjä). Koron säätäminen onnistuu säätämällä etujyvän korkeutta. Näille on luonteenomaista se, että ne rikkovat hylsyt toisin kun alkuperäinen versio. Seikka saattaa kiinnostaa niitä lukijoita, jotka lataavat patruunansa itse. ITÄVALLASSA OSATAAN Itävaltalaisen Steyer Puchin lisenssillä valmistama StG58- variantti on monista muista poiketen ensiluokkainen. Perustelen hieman: StG58 on erittäin hyvin valmistettu, vaivaton huoltaa ja siihen on mahdollista asentaa erilaista optiikkaa käyttäjän mieltymysten mukaisesti. Toimintalogiikka on myöhemmin tullut tutuksi ARperheen aseista. Portti voidaan myös sulkea kiväärikranaattien ampumista varten. eivät ole yhteensopivia alkuperäisen kanssa. Tosin, toisin kuin kotimaisessa, tämä säätö on StG58:n takatähtäimen yhteydessä. Kaasuportti voidaan sulkea pyöräyttämällä etutukin päässä olevaa pikasäädintä. Kohdistaminen sivusuunnassa tapahtuu samalla tavalla kuin kotimaisessa RK:ssa WWW.REKYYLI.FI eli vapauttamalla tähtäimen sivusuunnassa lukitsevat ruuvit. Allekirjoittanutta miellyttää erityisesti aseen virittämiseen liittyvä logiikka. Luisti lukittuu taka-asentoon viimeisen laukauksen jälkeen ja vapautetaan eteen painamalla lippaan takaosan yläpuolella olevaa vapautinvipua. Vaihtimen kääntäminen sarjatulelle vaatii tavallista pidemmän peukalon ja ak-tyyppinen lippaankiinnitys tekee lippaan asettamisesta huolellisuutta vaativan operaation. varmistettu, kertatuli ja kestotuli. Yksi StG:n mainioista ominaisuuksista on käyttäjän säädettävissä oleva 7-asentoinen kaasuportti. Lisäksi, mikäli ase on todella likainen, voidaan kaasua annostella lisää toiminnan varmistamiseksi. Tämä toimii hienosti avotähtäimiä käytettäessä, mutta optisten tähtäimien käyttö edellyttää erillistä tukevampaa kantta, jollaista on saatavilla useiden eri valmistajien toimesta
Huoltopurkaminen on helppoa. Mikäli kaasumäntä ja jousi halutaan purkaa puhdistusta varten, aseen etutukissa oleva lukitusvipu käännetään aukiasentoon ja kaasumäntä tulee kaasujousen avittamana ulos. Ase "taittuu, jonka jälkeen lukko-luisti-rekyylikarayhdistelmä voidaan vetää ulos. StG58:n ainoa "heikko" kohta ovat lippaat. Tosiasia on, että .30-kaliiperin pitkää patruunaa ampuvia automaattikivääreitä on vain muutama, tunnetuimpina FN FAL, H&K G3 ja M14. Ase oli kuin "pakasta vedetty". kiskoilla ja ne lukitaan paikoilleen ruuvikiristyksillä. Kieltämättä varsin ärsyttävä tilanne, johon allekirjoittanutkin on joskus törmännyt. Lisäksi lippaiden lukitus aseeseen on pienen ulokkeen varassa ja, vaikka lippaat pysyvätkin paikoillaan tukevasti, niiden kiinnittäminen vaatii lippaan kallistamista juuri oikeaan asentoon ja ujuttamista paikoilleen. Niihin liittyy parikin ongelmaa. Toiminto on yksinkertainen, mutta ei aivan yhtä helppo kuin painonapin käyttäminen. sä vaiheessa on syytä varmistaa ase, mikäli käytetään kiikarikantta (kuten aiemmin todettiin, iskuvasaraa on käytännössä mahdoton virittää kannen ollessa paikallaan). Lukko liikkuu luistin sisällä ja sulku perustuu kiilautumiseen. Kaasumäntä on varsin kevytrakenteinen. on tyypillisesti varustettu erilaisilla Picatinny / Weaver / ym. StG58:n on huoltopurettu. Kiinnitystapa aiheuttaakin sitten sen, että huoltopurkamisen yhteydessä kantta ei normaalisti kannata irrotella, jotta tähtäimen kohdistus säilyy. FN FAL ja sen kloonit ovat kenties yksinkertaisimpia ja helpoimmin huollettavia sotilasaseita, joihin allekirjoittanut on koskaan tutustunut. KOEAMMUNTA Kirjoittajalle tarjoitui tilaisuus koeampua alkuperäisessä kunnossa oleva yksilö tätä artikkelia varten. Tämä on tietysti harjoittelukysymys, enkä itse nykyään koe erityisiä vaikeuksia sen suhteen. Kokoonpano tapahtuu luonnollisesti käänteisessä järjestyksessä. Salpa auki, "niskat urin" ja vedetään lukkopaketti ulos. Lukitusjärjestelmä poikkeaa suuresti nykyään laajassa käytössä olevista ratkaisuista. Mainittakoon myös, että huoltopurkamisen yhteydessä ase kannattaa varmistaa, koska iskuvasaran päästessä tahattomasti vireestä, on sitä käytännössä mahdoton painaa takaisin vireeseen ilman kannen irroittamista. Sekä lukko että luisti ovat varsin massiivisia ja äärimmäisen helppoja puhdistaa. Aluksi lipas irti ja vedetään liikkuvat taakse. Täs- Palautinjousi on perän sisällä. 24. Mainittakoon, että toisin kuin AR-perheen aseissa lipas vapautetaan AK-tyyppisesti painamalla lippaan takaosan yläpuolella olevaa vipua. Seuraavaksi vapautetaan yläkerran takaosa painamalla lukitinsokka vasemmalta oikealle. Lippaat toki toimivat erinomaisen luotettavasti, mutta niiden lipastaminen vaatii määrätietoista asennetta ja täyden lippaan tyhjentäminen käy näpeille. Lukko irtoaa luistista nostamalla sitä ylös ja eteenpäin. Kokoaminen on myös helppoa, joskin kaasujousi on jäykähkö. M14 on aivan hirveä, rekyyli tempoo ja aseella on todella vaikea osua edes muutaman kymmenen metrin pääWWW.REKYYLI.FI SISUSKALUT StG58 on äärimmäisen helppo huoltopurkaa. Kaikkia kyseisiä aseita käyttäneenä voin vain todeta, että FN FAL on ainoa miellyttävä kestotulella
On muistettava, että tavanomainen .308 Win-patruuna on teholtaan "hirvipatruunan" luokkaa ja kun aseen tulinopeus on noin 650 laukausta minuutissa lipas tyhjenee alle kahdessa sekunnissa. Lopuksi oli aika kokeilla, miten Stg58 toimii ääritilanteessa. hän sarjalla. Bipodin ansiosta käytössä onkin äkkiä pikakivääri, jonka tulenantokyky (rajoitetusti) lähentelee keskiraskasta konekivääriä. Kokeen vuoksi ammuttiin kertatulella kasa, joka osoitti aseen pystyvän kevyesti alle kulmaminuutin tulokseen sadalla metrillä (30 mm / 100 m). Maaleina oli sekä pahvitauluja että reaktiivisia GRSTS-6-maalilaitteita etäisyyksillä 30-300 metriä. Kertomuk- sen mukaan M4 ei vaan toiminut riittävän tehokkaasti somaleja vastaan. Kirjoittajan henkilökohtainen mielipide on, että riittävän maalivaikutuksen aikaansaaminen taistelutilanteessa vaatii myös suorituskykyistä ampumatarviketta. StG58 on erittäin tulivoimainen, helposti hallittava pitkää patruunaa ampuva sotilaskivääri, joka on valitettavasti poistunut länsimaiden arsenaaleista. Kun taulua sitten tutkittiin, todettiin siinä 20 reikää. Patruunoina koeammunnassa käytettiin alkaen Sakon Rangesta (8 g täysvaippa) ja päätyen NATOn yleispatruunaan (9,7 g täysvaippa). Tämä on käyttäjäturvallisuuden näkökulmasta varsin tärkeä asia. Kaikki laukaukset osuivat. YHTEENVETO Tänä päivänä, kun suuntaus on kevyempiin kaliipereihin, pidetään .308 Winchesteriä aivan liian raskaana ja "ylitehokkaana" rynnäkkökivääreitä ajatellen. G3 on kyllä parempi, mutta... TäyWWW.REKYYLI.FI Lipas on olemukseltaan kuin sitä käyttävä ase, eli jykevä teräksinen pakkaus. Vastaavia kokemuksia olen kuullut myös Tshetshenian sodista; venäläiset vaihtoivat AK74-rynnäkkökivääreitään vanhoihin kunnon 7,62x54R-kaliiperin vaihtoehtoihin. Sam koskee sen jousta, joka on jämäkkä ja siksi 20 patruunan lipastaminen on työlästä. det 20 patruunaa lippaassa, pikatilanne (miehen kokoinen siluettimaali 30 metrin päässä) ja vaihdin kestotulella. Tarkoituksenamme ei ollut paneutua StG58:n mekaaniseen tarkkuuteen, vaan saada tuntuma aseen käytettävyyteen taistelutilanteessa. StG58 on varustettu äärimmäisen hyvällä integroidulla bipodilla, joka on helppo ottaa käyttöön jopa pikatilanteessa. Ase vaatii käyttäjältään kokemusta, mutta sen vastapainona suorituskyky on aivan eri luokkaa verrattuna nykyisiin rynnäkkökivääreihin. Ampuja ottikin tukevan etunojan, määrätietoisen asenteen ja räppäsi liipaisimen pohjaan. FN FAL toimii. Tämän .308 Winchester (tai 7.62 NATO sotilasnimekkeeltään) täyttää jopa Geneven sopimuksen rajoitusten puitteissa. StG58:n sarjatuliominaisuus tuntuu paperilla melko turhalta, mutta aseen paino ja hyvä ergonomia tekevät siitä yllättävän käyttökelpoisen lyhyille etäisyyksille. STG 58 Kaliiperi: 7,62 NATO (.308 Winchester) Pituus: 1090 mm, perusmalli Paino: 4,45- 5,2 kg Piipun pituus: vaihtelee, tyypillisesti 520 540 mm Lipas: 20 patruunan peltilipas, paino täydellä lippaalla noin 750 g Tulinopeus: 650 ls / min Valmistuksessa: 1950-luvun alkupuolelta lähtien 25. On helppoa päätellä, että tällä yhdistelmällä rekyyli on otettava huomioon. Seuraavaksi oli aika vääntää "nuppi kaakkoon". Seuraavaksi kokeilimme makuuammuntaa. Sarjat makuulta olivat helppoja ja hylsyt poistuivat rivakasti oikealle etuviistoon ampujasta. StG58 on erittäin miellyttävä ammuttava erinomaisen ergonomian vuoksi, esimerkiksi 3-5 laukauksen lyhyen sarjan hallitseminen oli vaivatonta. Sangen vaikuttava tulos sotilaskivääriltä. Bipodi joustaa juuri sopivasti, on varustettu maastoon hyvin sopivilla "tassuilla" ja on keskimäärin ihanteellisella korkeudella maastossa ammuttaessa. Koeampumapäivän aikana mieleeni muistui erään tuttavani kokemus Mogadishussa 1993
SAVAGE 99 VIPULUKKO Aikaansa edellä TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI Arthur William Savagen suunnittelema malli 99 oli yksi USA:n suosituimmista metsästysaseista. Savage 99 oli markkinoille tullessaan paljon aikaansa edellä, samoin myös pahimpia kilpailijoitaan. Se veti 5+1 patruunaa ja lukkorungon kyljessä olevasta aukosta näki makasiinissa olevan patruunamäärän. Se oli rakennettu korkeapaineisille savuttomille patruunoille, siinä ei ollut ulkopuolista hanaa ja makasiini mahdollisti myös teräväkärkisten luotien käyttämisen. Mallin 1899 tunnusmerkki, pyörivä makasiini oli todella edistyksellinen. Prototyypissä myös makasiini sijaitsi tukissa, mutta jo malliin 85 se oli muutettu lukkorunkoon, mihin se jäikin pysyvästi. Armeija ei ottanut sen paremmin patruunaa WWW.REKYYLI.FI. Prototyypin lukko oli huomattavan lyhyt verrattuna paria vuotta myöhemmin ilmestyneeseen malliin, Savage M95:een kaliiperissa .303 Savage (alkuun .30 Savage). Arthur Savage suunnitteli kaliiperin .303 Savage sotapatruunaksi ja tarjosi myös vipulukkoaan samaan tarkoitukseen. Arthur Savagen mukana suunnittelutyössä oli myös poika Arthur John. Esittelyaseen kaliiperi .303 Savage oli myös erikoinen ajankohta huomioiden. 26 Voittoisan tarinan voi alkaa vuodesta 1893, jolloin ensimmäiset patenttipiirustukset ilmestyivät
Siviilimarkkinoille sekä ase että patruuna kuitenkin kelpasivat ja niiden maine sekä karhun että hirven kaatajana oli äkkiä ansaittu puhumattakaan pienemmistä riistalajeista. Ase virittyy vasta latausvipua suljettaessa eli päinvastoin kuin muut vastaavat mekanismit. NELJÄ SAVAGEKALIIPERIA Kaliiperi .303 Savage on Arthur Savagen suunnittelema, mutta seuraava "oma" kaliiperi oli Charles Newtonin ideoima .22 High Power. Kyseessä oli .250 Savage, jonka kaliiperimerkinnäksi vakiintui .250-3000 siksi, että se oli ensimmäinen kaupallinen patruuna, jonka lähtönopeus ylitti 3000 jalkaa sekunnissa (914 m/s). 1900-luvun alussa Savage ryhtyi valmistamaan kevytversiota (Featherweight), joka oli erittäin suosittu. Hieman ennen valmistuksen loppumista ehdittiin suunnitella myös pitempi versio, jonka lukkorunko oli sovitettu .30-06-pituuteen. Lukituskolon vastakappaleena toimiva koroke si- Erityyppisiä tähtäinmalleja esiintyy Savageissa todella paljon. Kevyttä mallia ei koskaan pesitetty mustaruutikaliipereille (.32-40 ja .3855), kuten muita malleja. Malli 1899 oli myös ensimmäinen hanaton vipulukko, jonka jousivoimaisen nallipiikin isku oli selvästi hanallisia kilpailijoita nopeampi. Aseen viretilan saattoi tuntea esimerkiksi pimeässä sormella kokeilemalla. USEITA MALLEJA Ensimmäiset aseet (mallin 1895 jälkeen) merkittiin malliksi 1899 ja vähän myöhemmin jätettiin alkunumerot 18 pois, jolloin jäljelle jäi 99. Pitkää mallia ehdittiin tehdä muutama prototyyppi, joista tiettävästi vain yksi myytiin edelleen. Avausvivun liike on selvästi alle 90 astetta. Newton oli jälleen mukana kun seuraava kaliiperi esiteltiin 1915. kuin asettakaan käyttöönsä, vaikka ne menestyivätkin erinomaisesti joissakin testitilaisuuksissa. Myös lukkoon ja myöhemmin lukkorungon takaosaan rakennet- dittiin tehtailla 69 vuotta. Piipussa on täysi kierre ja kolo lukitusta varten. Seuraava kaliiperi .300 Savage oli tehtaan omaa suunnittelua ja patruuna tuli markkinoille 1920. Sillä pyrittiin .30-06:n luokkaan, 27. Malli 1899, Savage Repeating Rifle, oli jo Savage Armsin omaa tuotantoa ja valmistus jatkui aina vuoteen 1997 asti. Se jäi pois listoilta 1930-luvun aikana. Mallimerkinnän perään lisättiin kirjain tai kaksi A, B, C, D jne. Näiden mallien valmistus lopetettiin 1973, joten niitäkin ehWWW.REKYYLI.FI jaitsee etutukin takaosassa, jolloin etutukin irrotus mahdollistaa piipun kiertymisen. Nopeus saavutettiin 87 grainin (5,6 g) luodilla ja kaliiperin katsotaan olevan ballistisesti aavistuksen edellä .243 Winchesteriä. Tämä variantti erottuu tavanomaisista etutukissa olevan salvan ja etutukin takaosaan lisätyn metalliosuuden ansiosta. Käytännössä kyse oli kaulaosaltaan supistetusta .25-35 Winchesteristä, jonka Savage kaupallisti vuonna 1912 ja muutti kaliiperimerkinnäksi .22 Savage High Power. Tätä ennen lukkoa on kuitenkin avattava sen verran, että ulosvedin irtoaa piipun peräpään kolosta. Vanhemmassa esittelyaseessa oli kaksilehtinen hahlo lohenpyrstöurassa, myöhemmässä jousirunkoinen ja korkeussuunnassa säädettävä. .303:n etutähtäin on suurikokoinen ja säädettävissä sivusuunnassa lohenpyrstöurassaan. tu vireilmaisin oli edistyksellistä. Mallia 1895 eli Savage Repeating Military Rifle'ä valmistettiin vuosina 1895 - 99 noin 5000 kappaletta, valmistaja on Marlin ja kaliiperi .303 Savage. Miljoonas Savage 99 valmistui vuonna 1960 eli asetta valmistettiin pyöreästi 100 vuotta (1895) 1899 - 1997. Alkuun suositun patruunan käyttö hiipui vähitellen pitkälti siksi, että luodin läpimitta oli poikkeava, .228", eikä patruuna oikein käynyt mallissa 99. Eri versioita löytyykin vino pino. Take Down-malleja on myös valmistettu alusta alkaen. Erikoisuutena voidaan mainita että yksi vaihtopiippuvaihtoehdoista oli kaliiperin .410 haulipiippu 2½" (65 mm) pesällä. muutosten mukaan. Etutukki irrotetaan pikasalvalla, minkä jälkeen piippu voidaan kiertää irti kehyksestä
Ajan hammas oli varmasti myös tehnyt tehtävänsä ja korkeat rihlanharjat olivat syöpyneet jo pyöreiksi. Pettymys oli melkoinen, kun reiät taulussa olivat missä sattuu ja luodit poikittain. Liipaisimen takana erottuu varmistin, joka lukitsee sekä latausvivun että liipaisimen. lat olivat hävinneet kokonaan lähes 5 cm matkalta. Vanhemmassa piippu on kantikas ja se on kaliiperia .303 Savage. Viimeisenä oljenkortena päätin kuitenkin kokeilla paksumpia .311-läpimittaisia luoteja ja ihme tapahtui! Reiät taulussa olivat kauniin pyöreitä ja mikä parasta, avotähtäimillä ammuttu viiden laukauksen kasa oli karvan auki 50 millistä. Nähtävästi asetta on rassattu teräksisellä puikolla piipunsuun kautta (takaa jäykällä puikolla puhdistaminen vaatii koko koneiston purkamisen ja silti se onnistuu huonosti) niin ahkerasti, että rih- Take down-mallin etutukin takaosassa oli koroke, joka sopi vastaavaan uraan piipussa. Eri valmistajien patruunoista ainoastaan Sako mahtui pesään, sillä siinä olivat hylsyn hartiat muita alempana. Muutaman hylsyn muokkaamisen jälkeen pääsin latauskokeiluihin .30-kaliiperin metsästysluodeilla ja pian sen jälkeen 100 metrin radalle. Luonnollisesti Savage 99:ään on tehty myös lukuisia kaliiperimuutoksia. Hylsyn muoto näkyy seuraavan aukeaman kuvassa, samoin hylsyn kyljessä porauksen jättämät naarmut. Tätä ennen lukko pitää avata. mikä onnistuikin riittävän lähelle keveillä luodeilla. On käsittämätöntä kuinka joku viitsii kajota täydellisen tietämättömyyden antamalla itsevarmuudella mekanismeihin, joista ei ymmärrä mitään. Myöhemmin se muutettiin lukkorungon peräosassa sijaitsevaksi pyöreäksi tapiksi. ESITTELYASEET JA NIIDEN KÄYNTI Sain käsiini pari vanhempaa versiota 1900-luvun alkupuolelta. Piipun vaihto saakin nyt odottaa. Kun ei ole asiallisia työkaluja, pienikin "korjaus" saattaa tärvellä aseen jopa lopullisesti. Piipusta ja lukkorungosta oli viilattu kierteitä pois ilmeisesti ajatuksena tehdä katkokierre, jolloin piipun vaihtaminen nopeutuisi. Toinen tapaus oli surullisempi, patruunapesä oli murjottu pilalle nähtävästi tavallisella metalliporalla. Ennen kuin piipun vaihto tulisi eteen, päätin kokeilla löytyykö aseesta minkäänlaista käyntiä. Alkuperäisessä latauksessa käytettiin 150 gr (9,7 g) luotia, jonka lähtönopeus oli 790 m/s kun tuolloinen .3006:n "urheilulataus" vastaavalla luodilla oli 820 m/s. Vanhempi aseista on tehty noin 1907 - 1908, "uudempi" reilut 120 000 kappaletta myöhemmin vuonna 1918 tai 1919. Ensimmäiseksi avasin piipun suupuolta kymmenisen senttiä poistamalla rihlat kokonaan siihen asti että palkit alkoivat näyttämään ehjiltä. Jotta syöttöhäiriöiltä vältyttäisiin, on helpoin tapa tehdä muutokset siten, ettei makasiiniin tarvitse koskea. Tarkempi tutkimus paljasti .303:n piipun todella heikkokuntoiseksi, erityisesti piipun suulta. Tuoreempi painos on take down -malli, piippu on pyöreä ja kaliiperi .2535 Winchester. Luoja tietää, miksi tuokin operaatio on pitänyt tehdä! Kun irrotin piipun, niin esiin tuli toinen nähtävästi samaisen "maisterin" älynväläys. Tällä lukittiin piippu paikoilleen. Savagen erikoisuus on patruunalaskuri. Tällöin patruunan lähtöhylsynä kannattaa pitää alkuperäistä, jolloin myös lukon pää säilyy muuttumattomana. Alkuun lukon yläpintaan oli upotettu pieni suorakulmainen kappale, jonka asennosta näkee ja tuntee onko ase vireessä. Tämä neropatti oli viilannut kierteet pois siten, että jos homma olisi tehty lopWWW.REKYYLI.FI 28. Molemmissa oli paljon sepitettävää ja ikävä kyllä toisen patruunapesän ja piipun kierteen on joku itseoppinut vaihteeksi tärvellyt lähes korjauskelvottomaksi. Take down-mallissa etutukki irrotettiin siinä olevan salvan avulla, minkä jälkeen piipun saattoi kiertää irti. Pyörivän makasiinin kyljessä on numerointi, josta näkee lukkorungon reiän kautta jäljellä olevan patruunamäärän. Latausvivussa on nivel liipaisinkaaren etuosassa. Kun piippu muuten näytti hyvältä, painoin pesään yhden S&B:n patruunoista puoliväkisin ja ammuin sen nähdäkseni hylsyn muodon
Jousen voimakkuutta voidaan säätää kääntämällä etuosassa olevaa kiekkoa, joka on lukittu poikittaistapilla. puun asti, olisi piippu paikoilleen kierrettynä ollut 90 astetta väärässä asennossa, tähtäimet sivulla! Ehkäpä tekijä oli huomannut erheensä ja lopettanut sen verran ajoissa että kierre vielä pitää. Ensimmäiset jalustat hyödynsivät lukkorungon takapäähän tehtyjä kahta ruuvinpaikkaa, joihin voitiin asentaa myös reikätähtäin. Myöhemmissä malleissa lukkorungon takaosan kahden kiinnitysreiän sijasta niitä on vain yksi ja sekin on siirretty aivan latausaukon takaosan reunaan. Etupäässä reikiä on kaksi, suoraan piipun kiinnityskierteen kohdalla. Savage Armsilla asiaa on tutkittukin, mutta ei löydetty ratkaisua tuottavaan valmistukseen. Sen iskurisysteemi oli selkeästi nopeampi kuin kilpailijoiden ulkoiset iskuvasarat. Suurikokoinen latausvipu irrotettuna. Lippaan osat irrotettuna. Savageen on saatavana ainakin Weawerilta ja Leupoldilta jalusta kiikaritähtäintä varten. Se sopii myös vanhempiin malleihin, kuten esittelyaseet, mutta niihin on tehtävä reiät kiinnitysruuveille, uudemmissa 99-malleissa reiät ovat jo valmiina. SAVAGE 1899 JA 99 PATRUUNAVALIKOIMA Savage 99:n luotikaliiperivalikoima oli laaja. Savage 99 kuuluu kiistatta tähän kategoriaan. .303 Savage PRVI Partizan hylsyt: Asetarvike 040 540 1182 Weaver Grand Slam kiikarinjalusta: Midway Sellier&Bellot patruunat 5,6x52R: Aseliike Markus Remes Oy, 08 520 9999 29. Hoitokeinona aion kokeilla pesän kalvamista .25-35 Ackley Improved -kalvaimella, jolloin tavanomaisten tehdaspatruunoidenkin ampuminen vielä onnistuu. Sitä on valmistettu 15 eri kaliiperissa: .303 Savage .30-30 Winchester Malliin 1899 tehtiin suhteellisen vähän muutoksia itse mekanismiin, ehkä selkein ero on lukon takapään vastinpinnan muotoilussa, aiemman suorakulmaisen tason sijaan muotoa pyöristettiin. .25-35 Winchester .32-40 Winchester (.32 Winchester Special) .38-55 Winchester .375 Winchester .22 Savage High Power .250-3000 Savage .300 Savage .22-250 Remington .308 Winchester .358 Winchester .243 Winchester 7 mm - 08 .284 Winchester Magnum Kaliiperi .375 Winchester on käytännössä savuton versio .38-55 mustaruutipatruunasta. Savagen lukko lukittuu peräpäästään lukkorungon yläosaan. Hylsyn poisto tapahtuu sivulle, joten se ei häiriinny yläpuolelle asennetusta optiikasta. Etupään kiinnitys tapahtui takatähtäimen lohenpyrstöuraan. Valmiita jalkapaloja on yhä saatavana ja ne käyvät myös vanhoihin malleihin. Ilmeisesti Savage 99 menisi kaupaksi kohtuullisesti, jos joku niitä tehtailisi. Onnistuneen asesuunnittelun tunnusmerkkeihin kuuluvat suuret valmistusmäärät sekä pitkä valmistusaika ja vieläpä niin, ettei alkuperäiseen konstruktioon juuri tehdä muutoksia. Tukevin asennus saadaan yhtenäisellä kiskolla, joita valmistaa mm. Miten lienee eri replica-valmistajien laita. Tätä kirjoitettaessa aseen pesää ei ole vielä korjattu. KIIKARITÄHTÄIMEN ASENNUS Mallin 99 suunnittelussa on huomioitu kiikaritähtäimen asennusWWW.REKYYLI.FI mahdollisuus alusta alkaen. Weaver ja Leupold. UUSTUOTANTOA? Monilta tahoilta on otettu yhteyttä Savage Armsin johtoon tarkoituksena saada malli 99 uudelleen tuotantoon, vaikkapa vain rajoitettuna eränä
Halkileikatusta hylsystä näkyy, että messinki tyssäytyy varsin hyvin muodostaen ehjän seinämävahvuuden, mutta voimakas muokkaus myös heikentää hylsyä eikä se kestä yhtä hyvin kuin alunperin oikeassa mitassa oleva. .303 Savage voidaan ladata helposti hirvilailliseksi ja näin yhdistettynä malliin 99, saadaankin mielenkiintoinen ase-patruunayhdistelmä, joka toki on omiaan myös peurajahtiin. HYLSYJEN MUOKKAAMINEN .303 Savagen hylsyn kannan läpimitta on sikäli erikoinen, että täysin vastaavaa ei löydy muista hylsyistä. Tänään tiedämme että alamittaiset luodit polttavat piipun nopeasti ruutikaasujen ohivuodon seurauksena kun taas ylipaksu luoti käy usein paremmin mutta nostaa paineita. Saksalaiset siis kokeilivat nimellismittaa ohuemmilla luodeilla ja amerikkalaiset jopa yhtä kaliiperia paksummilla. Makasiinin tarjoamaa mahdollisuutta Savage ei koskaan hyödyntänyt täysin, sillä kaikki lataukset tehtiin pyöreä- tai tasakärkisillä luodeilla, joskin Arthur Savage teki myös huomattavan paljon pitkän matkan koeammuntoja etupäässä 400 - 500 jaardin etäisyyksille. Seuraavana .303 British-hylsy sekä siitä muokattu .303 Savage. Seuraavana 6,5x58R Sauer, .30-40 Krag, .308 Marlin Express sekä 6,5x57R, jonka kantaa ei ole vielä sorvattu oikeaan mittaan. 30 Eri hylsyistä muokattuja patruunoita, äärimmäisenä oikealla PRVI Partizanin valmistama .303 Savage-hylsy. WWW.REKYYLI.FI. Näistä suositeltavin (vähiten työtä) on .303 British. Kun USA:ssa oli vallalla käsitys, että nimellismittaa hieman paksummalla luodilla saadaan kovempia nopeuksia korkeamman painetason ansiosta, Saksassa ajateltiin juuri päinvastoin. Valmiita hylsyjä löytyy vielä, joten niiden käyttäminen on suositeltavinta. Tästä huolimatta Savagen lähestymistapa oli lähellä .30-30-tasoa, mutta patruunasta tehtiin jonkin verran tehokkaampi käyttämällä raskaampaa luotia (190200 gr), jolla saavutettiin parempi läpäisy kohteessa. Mielenkiintoinen piirre on myös se, että .303 Savage lienee yksi harvoista kaliipereista, joissa aseen piipun mitoitus on tehty .308 -luodille mutta patruunoita ladattiin sekä .308 että .311 -luodeilla. Luodin energia ylittää 100 metrissä vaaditun 2000 Joulen rajan (2064 J). Kuvassa vasemmalla 8x58R Sauer-hylsy sekä siitä muokattu .303 Savage. .303 Savage Tämä kaliiperi ajoittuu mielenkiintoiseen aikaan. Luotina Speer (läpimitta .311) 180 gr, ruuti N135, 2,1 g. Kannan läpimitta on hieman alamittainen, mutta hylsyt on helppo muokata. Englannissa sekaannus pyrittiin estämään nimeämällä siellä .303 Savage .301 Savageksi. Periaatteessa sopivalla nopeudella voi turvallisesti ampua nimellismittaa paksumman luodin (olettaen että patruuna mahtuu pesään kaulan kohdalta), mutta tällöin ei kuitenkaan päästä oikeanmittaisen luodin nopeustasolle. Tiedetään tapauksia, joissa metsästäjä on ostanut .303-patruunoita ja saanut Savagea mutta aseen kaliiperi onkin ollut British tai päinvastoin. Tehotasoltaan .303 Savagea pidetään identtisenä kaliiperin .3030 kanssa. .303 Savage saattaa olla myös ensimmäinen savuttomalla ruudilla ladattu patruuna (1894) vaikka tämä kunnia onkin yleisesti langetettu kaliiperille .3030 Winchester. Monissa yhteyksissä mainitaan myös .220 Swift, mutta sen kantalaippa jää hieman alamittaiseksi ja saattaa aiheuttaa ulosvetohäiriöitä. HIRVILAILLISUUS .303 Savage on hirvilaillinen esimerkiksi seuraavalla latauksella, jonka lähtönopeus on noin 670 m/s. Jos ylimääräiseen työhön on aikaa ja halua, hylsyt voidaan tehdä supistamalla .303 Savagen latausholkilla ja sitten sorvaamalla hylsyn kannan loppuosa oikeaan mittaan, esimerkiksi seuraavista vaihtoehdoista: .303 British, .30-40 Krag, .308 Marlin Express, .307 tai .356 Win. Savagen kaliiperimerkintä .303 johti tietysti sekaannuksiin ja jotkut luulivat sen vastaavan .303 British-patruunaa. Ensin mainitulla on kyllä potentiaalia päästä luokkaa ylemmäksi esimerkiksi juuri Savagen 99-mallissa, koska siinä voidaan käyttää teräväkärkisiä luoteja. Kuvassa Remingtonin .30-40 Krag-hylsyt ovat haljenneet kaulaosaltaan, .303 British-hylsy (S&B) on pettänyt muutaman latauksen jälkeen, .308 Marlin-hylsyn kaulassa on halkeama. Ilmeisesti tämän tuloksena myös piipun rihlaus muutettiin 1 10", mikä on jyrkempi kuin silloin oli tapana kaliiperissa .30. Hylsymessingin paksuudesta riippuen muokkaus voi olla vaikeaa. Sopivia aihioita on runsaasti, mutta kaikkia joudutaan muokkaamaan rajusti kannasta (supistus ja sorvaus) tai sitten on tyydyttävä hieman ohuempaan (esim. 8x58 Sauer). .303 British ei mahdu Savagen pesään, mutta toisinpäin patruunan ampuminen onnistuu, tosin hylsy todennäköisesti halkeaa eikä ehkä tule ulos pesästä aseen omalla ulosvetimellä
Aseita on vielä käytössä nykyäänkin ja kaliiperia tapaa vipulukkojen lisäksi haulikkorihloissa, drillingeissä ja monien yksipiippuisten haulikoiden vaihtopiippuina. Jos patruuna menee pesään ongelmitta, on se turvallista ampua .25-35-merkityssä aseessa, oli patruunassa kumpi hyvänsä kaliiperimerkintä. Patruunan haittapuoli on suuri ero eri valmistajien mitoituksissa. Itselataajille tiedoksi että normaali 6,5 mm (= 6,7 mm) luoti on liian paksu eikä sitä tule käyttää tässä kaliiperissa. Oikea luodin halkaisija on 6,55 - 6,58 mm eli amerikkalaisittain .258"-luodit. Vipulukkojen takia tehtaat lataavat tämän patruunan lähes poikkeuksetta tasakärkisellä luodilla. Käytännössä on siis toimittava aseen kestävyyden rajoissa, tosin 1900-luvun alusta eteenpäin tuskin löytyy montaakaan asetta, joka ei kestäisi tuota korkeampaa 305 MPa:n painetta.. Myös CIPnormisto pitää amerikkalaista ja saksalaista versiota kahtena eri kaliiperina ja antaa molemmille hieman toisistaan poikkeavat mitat. Kaliiperi on aina ollut hyvässä maineessa, sen käynti on aseessa kuin aseessa yleensä hyvä ja tasakärkisen luodin tappoteho on pienriistassa eriomainen lyhyillä ja keskipitkillä matkoilla. Oleellisin ero oli hylsyn hartiaosan sijainnissa, joka saattoi vaihdella valmistajasta riippuen jopa yli millin. .25-35 Win/6,5x52R Suomessa kaliiperi .25-35 Winchester, eurooppalaisittain vastaava 6,5x52R (tai 6,3x52R) oli yksi suositummista pienriistakaliipereista 1950-luvun molemmin puolin. Vasemmalla pesän mukaan muotoutunut hylsy, oikealla ampumaton patruuna. ta merkitystä sulkuväliä ajatellen, koska se hoituu kantalaipalla. Oleellisin ero näiden kahden patruunan välillä on niille ilmoitetut eri käyttöpaineet. Silloin voi kokeilla toisen valmistajan patruunoita tai ladata ne itse. Hylsyn hartian sijainnissa on jopa millin eroja valmistajista riippuen ja tämä on havaittavissa myös kuvasta. Tällä ei sinänsä ole suurSellier & Bellot on käytännössä ainoa patruunavalmistaja, jonka tuotteita meillä on saatavana kaliiperiin .25-35. Eri valmistajien patruunoita. Suurin käytännön ongelma on patruunan ja patruunapesän eroissa, pahimmassa tapauksessa patruuna ei mene pesään. Saksalaisessa 6,5x52R:ssä painetaso on vain 245 MPa kun .25-35:lle ilmoitetaan 305 MPa. Tämän lisäksi suomalaisia hämmensivät kaliiperimerkinnät ja luodin teoreettiset paksuuserot. Sain käsiini viiden eri valmistajan patruunoita ja niissä tuo mitta vaihteli Sakon 38,8 mm:stä Sellier & Bellotin 39,8:aan milliin. Vasemmalla Lapua kokovaippa kantamerkinnällä 6,5x52R, seuraavana Remington ja Winchester .25-35, Lapua puolivaippa 6,5x52R, Sako .25-35 ja Sellier & Bellot 6,5x52R. Suomalainen "aseseppä" on muokannut patruunapesää
Ensimmäinen ShortDottähtäin varustettiin USA:ssa käytetyille patruunoille (vaihtoehtoisesti M855-, M118LR16- tai M118LR20-patruunat) sopivilla BDC -matkarummuilla (Bullet Drop Compensator). Uudelle aikakaudelle siirtyminen ei ole ollut yksinkertaista, koska sen prototyyppi esiteltiin Suomessakin jo RiihimäWWW.REKYYLI.FI. Sen edeltäjän, 1,1-4x20 SD:n lähtökohtana oli valmistaa sotilaskäyttöön lyhyille ja keskipitkille etäisyyksille soveltuva taistelutähtäin lähinnä Somalian operaatiosta kertyneiden kokemuksien pohjalta. Police Marksman-sarjaa (PM), joka on suunnattu viranomaiskäyttöön. Uutuus ei ole ilmaantunut tyhjästä. SCHMIDT & BENDER 18 X24 PM SHORT DOT HAASTAJA S&B:ltä on vihdoin tulossa myyntiin kauan odotettu tähtäinkiikari. Siellä joukkojen käytössä olleet CCO-tähtäimet (Close Combat Optics) eli Aimpointin M68-punapistetähtäimet eivät pystyneet tarjoamaan riittävää tarkkuutta keskipitkiltä etäisyyksiltä. Tunnettuja tuottei32 ta sarjasta ovat mm. S&B 3-12x50 PMII LP, S&B 5-25x56 PMII sekä 1,1-4x20 PMII ShortDot -kiikaritähtäimet. kapean näkökentän vuoksi sekä suurehkon kiinteän suurennoksen vuoksi. SUURET ODOTUKSET Testitähtäin on taas melkoinen askel eteenpäin 1,1-4x20 SD:stä, voisipa sanoa, että se edustaa täysin uutta aikakautta. Rekyyli testasi onko uutuuteen liitetyillä suurilla lupauksilla katetta. TEKSTI: MARKO WINTER Schmidt & Bender (S&B) on saksalainen, vuonna 1957 perustettu huippuoptiikkaa tuottava perheyritys, joka on keskittynyt kiikaritähtäimien valmistukseen. Lä- hietäisyyksiltä se tiedetään toimivaksi ratkaisuksi. Ensin mainitut ovat käytössä tarkka-ampujakiikareina mm. Yhdysvalloissa ja viimeksi mainittu on USA:n erikoisjoukkojen (1st SFOD-D, tutummin Delta Force) tarpeiden pohjalta kehitetty lyhyille ja keskipitkille etäisyyksille suunniteltu CQB-tähtäin (Close Quarters Battle). Schmidt & Bender 1-8 PM ShortDot (SD) edustaa mallistossa ns. Toisaalta taas ACOG-tyyppiset tähtäimet koetaan rajoittuneiksi lähitilanteissa mm. S&B:n tuotteet ovat saavuttaneet mainetta erityisesti viranomaispuolella, mutta ne ovat tuttu näky myös korkeaa laatua arvostavan metsästäjän tai urheiluammunnan harrastajan aseessa
Tarkka-ammunta-toiminnasta ja tähtäimen soveltuvuudesta mm. JA SRA LÄHIAMMUNTATESTI Sijoitumme kymmenen metrin etäisyydelle vierekkäin kolme I.P.S.C.taulua (classic), joihin ammuttiin 33. Muilla suurennoksilla parallaksi on 100 metrissä. Valaistukselle löytyy 11 asetusta, joista kolme on valopistettä varten ja loput valaistulle ristikon keskiosalle. ENSIVAIKUTELMA Ensivaikutelma tähtäimestä oli erittäin lupaava. en erämessuilla kesällä 2010. Nyt puhutaan keväästä 2012. Tähtäimen testaus järjestyi Finnaccuracyn myötävaikutuksella ja saimme kolmeksi viikoksi käyttöömme kesäkuussa 2011 valmistuneen S&B 1-8x24 PM ShortDotin. Tähtäimen minimisuurennos olisi aito 1x ja sitä tähtäimessä ilmaiseva CC-asetus (Close Combat) tarjoaisi erillisen lähelle säädetyn parallaksin normaalin parallaksin rinnalle. Prototyypissä vaivanneesta valaistun pisteen siirtymisestä suurennosta muutettaessa ei ollut WWW.REKYYLI.FI enää merkkejä. practical-kivääriammunnan henkilökohtaisia ja joukkuemestareita, Häyhä-kilpailun voittaja sekä muutoin piiri- ja kansallisella tasolla menestyneitä kilpa-ampujia, oli asetelma sangen lupaava. I.P.S.C. designated marksman-konseptiin voit lukea seuraavasta Rekyylistä. Kääntämällä suurennos CC-asentoon tähtäimen parallaksi säätyy lähiammuntaa varten 25 metriin ja suurennos on aito 1x. Runkoputki on ennallaan 30 mm:ssä. Valonsäätötorni ei ollut samanlainen kuin prototyypissä ja FlashDot-/ShortDot-sarjoissa yleensä, vaan merkintöjä olikin kahteen suuntaan ja siitä puuttuivat välivaiheissa olevat off-asennot. Tähtäintä onkin odotettu malttamattomasti ympäri maailmaa, mielenkiintoinen episodi on ollut prototyypin varkaus USA:ssa SHOT Show:n yhteydessä. oma ristikkomalli ja parallaksi säädettynä tilaajan haluamalle etäisyydelle. Jälkimmäinen tarkoitettu käytettäväksi hämärässä ja isoilla suurennoksilla, sillä muutoin ristiä ei paljaalla silmällä havaitse. Etulinssin koko on kasvanut 20 mm:stä 24 mm:iin. Suurennosalue 1-8, valopiste jolla pystyy ampumaan myös pitkille matkoille, moneen toimintaan soveltuva ristikko sekä BDC samassa paketissa kuulosti liian hyvältä ollakseen totta. Heti havaittiin, että tähtäinristikon (Mil-Dot CC) valopisteen kirkkaus on varmasti riittävä myös päiväkäyttöön. Kuvassa tähtäin kiinnitettynä AR-10 kivääriin. Mukana tullut ohjekirja ei valaissut asiaa, sillä se oli yleinen ShortDotsarjan manuaali, ei tähtäimen oma. Tähtäimessä onkin kaksi erillistä valaisujärjestelmää! Toiselle polttotasolle FlashDot-tekniikalla toteutetun valaistun pisteen lisäksi putkessa on perinteisellä tekniikalla toteutettu ensimmäisen polttotason mildot-ristikon keskiristin valaisu. Säädöt olivat erittäin täsmälliset ja yleinen laatuvaikutelma huipputasoa. Alun perin se luvattiin syksyksi 2010. Pituus on kasvanut reilut 20 mm ja okulaari 3 mm. Kyseessä ei siis ole todellakaan tähtäin, jota olisi kannattanut odottaa hengitystään pidätellen. Muita ensihavaintoja olivat tähtäimen hieman kasvanut koko verrattuna 1,1-4x20 ShortDot:iin. Tällöin tulee huomioida, että viranomaiset pyytävät tilaamiinsa tuotteisiin usein omia tarpeitaan vastaavia asioita, joita ovat esim. Uutuus taitaa kiinnostaa myös muitakin kuin harrastajia. Prototyyppi ei vakuuttanut kaikilta osin, mutta kiinnostus heräsi alan harrastajilla, sillä paperilla se vaikutti erittäin lupaavalta. Tähtäimen kerrottiin olevan eräästä viranomaistilaajalle tehdystä erästä. Tätä tähtäintä oli päästävä nopeasti testaamaan! Kun avuksi lupautui mm. Mutta jotain siinä kai on oltava, ei kai sitä muuten olisi hypetetty niin paljoa ennakkoon. Voisiko tarjolle olla tulossa tuote, joka ylittäisi ominaisuuksiltaan jopa muutamien parhaaksi toiminta-ammuntatähtäimeksi julistaman Swarovskin Z6i-sarjan, joka tarjosi ensimmäisenä markkinoille toimivan 1-6x suurennosalueella varustetun tähtäinkiikarin. Pienen tutkiskelun jälkeen tulikin aikamoinen yllätys, mistä edes tehtaan edustaja ei ollut meille Riihimäellä maininnut. Testitähtäimen pitäisi käytännössä kuitenkin vastata kaikilta osin myyntiin tulevaa. 1-8x24 PM ShortDot toimii lähelle, mutta suunnittelun lähtökohtana ei ole ollut lähietäisyydet, vaan tähtäin on itse asiassa suunniteltu hieman pitemmille ampumamatkoille
Tulokset näkyvät ohessa olevista taulukoista. 34 ShortDot-tähtäimet ovat osa viranomaisille suunnatusta PM-sarjasta. Kuvassa 8x suurennos ja maali 100 metrin päässä. WWW.REKYYLI.FI. Ilmoitetulla näkökentän laajuudella emme kokeneet tässä testissä olevan mitään merkitystä, sillä omat silmät määräävät tosiasiallisen näkökentän ammuttaessa CC-asennossa tähtääminen tapahtuu valaistun pisteen avulla eikä muu ristikko erotu juuri lainkaan. Aimpointin kohdalla aito 1x oli jo ennakkoon tiedossa, mutta variaabeli-kiikareista moni ei siihen pysty. Hit Factor I.P.S.C:ssä määritetyllä tavalla jakamalla saadut pisteet (nyt joka kerta 6 x maksimipisteet eli yhteensä 30 pistettä) suoritukseen kuluneella kokonaisajalla. Paperilla olimme olettaneet Swarovskin olevan läheltä ainakin jonkin verran nopeampi. Tavoitteena oli ampua nopeasti kuusi osumaa a-alueelle. Toisella ampujalla parhaat tulokset tulivat Aimpointilla. Näiden poistettujen sarjojen joukossa oli mm. Tähtäimen kuva on huippuluokkaa ja valopiste erottuu helposti myös kirkaassa päivänvalossa. Moni kilpailija ilmoittaa minimisuurennokseksi 1x:n, mutta todellisuus on jotain muuta. CC-asennossa S&B:n parallaksin ilmoitetaan säätyvän 25 metriin, joka todettiin radalla paikkansa pitäväksi. Testin ampui kaksi ampujaa, joten kokonaislaukausmääräksi testissä muodostui 2 ampujaa x 10 sarjaa x 6 laukausta x 3 tähtäintä eli yhteensä 360 laukausta (=120 laukausta/tähtäin). Asiaan saattoi vaikuttaa se, että ampuja on tottunut käyttämään kyseistä tähtäintä. Varsin nopeasti huomasimme, että kaikki tähtäimet toimivat lähelle kerrassaan erinomaisesti, eikä niiden välille käytännössä syntynyt minkäänlaista eroa. Tähtäimen kuvassa ei ole enää samanlaista S&B:lle tunnuksenomaista sinistä sävyä, kuin mitä on vanhemmissa Gen I ja Gen II ShortDoteissa. Selkein ero uuden ja vanhempien ShortDottien kuvassa on uuden mallin värien luonnollisuus. Variaabeleissa suurennos laitettiin pienimmälle eli S&B:ssä CC-asentoon (=1x) ja Swarovskissa 1x-suurennokselle. se nopein suoritus, johon tuli yksi c-osuma. Näin ei tosin tarvinnut tehdä kuin kolmen sarjan osalta. Kuvassa tähtäin kiinnitettynä Bushmaster-karbiiniin. S&B:ssä ja Swarovski:ssa ilmoitettu minimisuurennos 1x pitää silmämääräisesti arvioituna paikkansa. Kumpikaan variaabeleista ei kärsinyt tunneliefektistä ja niiden kuvan voi sanoa olevan huippulaatua. Tuloksista poistettiin ne suoritukset, joissa oli muita kuin a-osumia. S&B:stä saattaa tarkasti katsomalla erottaa pienen vääristymän aivan reunoilta (osa testaajista oli sitä mieltä, että heidän silmillään sitä ei voinut havaita), mutta se on joka tapauksessa niin pientä, että sitä voi pitää merkityksettömänä. Testi ammuttiin open-luokan AR-kivääri:llä (.223 Rem) ensin Aimpoint CompM2-punapistetähtäin, seuraavaksi S&B-testitähtäimellä ja viimeisenä Swarovski Z6i-tähtäinkiikarilla. normaalista valmiusasennosta lähtien äänimerkistä kuusi laukausta. Lisäksi laskettiin ns. Ensimmäisellä ampujalla parhaat tulokset tulivat S&B-testitähtäimellä, mikä oli ehkä pieni yllätys ennakko-odotuksiimme nähden. Kullakin tähtäimellä ammuttiin kymmenen sarjaa, joissa noteerattiin aina ensimmäisen laukauksen aika sekä kokonaisaika. Meitä kiinnosti ennakkoon erityisesti ensimmäisen laukauksen nopeus ja helppous. Yhdistelmä, joka mahdollistaa nopeat laukaukset lähelle. Tähtäimen mil-dot-ristikko tulee käytännössä esiin 4x5x suurennoksilla. Huomioi aseessa olevat back-up-tyyppiset käännettävät rautatähtäimet. HAVAINNOT Kaikilla kokeemme tähtäimillä on mahdollista ampua molemmat silmät auki kuvan ollessa käytännössä aito 1x. Kummallakaan testaajista ei ollut aiempaa kokemusta Swarovskista sen enempää kuin testitähtäimestä
Valopisteiden kirkkaudessa kirkkaimmalla asetuksella S&B päihittää Swarovskin, mutta kummallakin ammunta onnistuu arviomme mukaan mainiosti myös kirkkaassa päivänvalossa. Jokainen testiryhmämme jäsen arvioi vanhan S&B:n kirkkaimmaksi ja uuden S&B:n toiseksi kirkkaimmaksi ennen Swarovskia. Näppäimet eivät kaikilta osin ole vakuuttaneet häntä ja onpa käynyt niinkin, että yö-ja päiväasennon säätökytkin on lähtenyt itsekseen omille teilleen. YHTEENVETO LÄHIAMMUNTATESTIN KOKEMUKSISTA Lähietäisyyksiltä kaikki kolme tähtäintä olivat käytännössä yhtä nopeita. Se lupaa hyvää jatkon kannalta, sillä tähtäin on alkujaan suunniteltu painottaen enemmän pitkän matkan ammuntaa kuin lähitoimintaa. Prosenttiluvut ilmaisevat suorituksien suhteelliset erot parhaan suorituksen saadessa arvon 100%.. molemmat silmät auki. Swarovski % 100 % 98,23 % 98,04 % HF 12,645 13,065 12,822 % 100 % 99,98 % 98,52 % % 100 % 98,05 % 96,91 % tössä vain kolme ja olisimme kaivanneet ehkä paria asetusta lisää. Vertasimme valopisteiden kirkkautta myös vanhaan S&B 1,1-4x20 SD:iin, joka on tunnettu erittäin kirkkaasta valopisteestään. Aloittelijan kannattaa huomioida kyseinen asia, jolla voi tosin olla merkitystä myös kokeneelle ampujalle silloin kun ammutaan vaikeista ampuma-asennoista. 100 m ja 300 m radoilla, ta-toiminnassa sekä metsästyksessä. tähtäin S&B Aimpoint Swarovski 1.laukaus ka. Asian toi esille testiryhmämme jäsen, joka esitti kritiikkiä oman Swarovskinsa sinällään hienon 64 (!) asentoisen kirkkaudensäädön toteutuksesta. Mielestämme S&B on silmänetäisyyden suhteen herkempi kuin Swarovski, mutta kokeneelle ampujalle asialla ei ole juurikaan merkitystä tämän kaltaisessa, ehkä liiankin helpossa testissä. Nyt asentoja on käyAMPUJA 1: HF 13,231 12,973 12,822 AMPUJA 2: HF 12,898 12,670 12,645 KESKIARVOT: 1. Seuraavassa Rekyylissä testaamme tähtäintä mm. 1,17 sekuntia 1,21 sekuntia 1,19 sekuntia 1.laukaus ka. Yhtä asetusta kirkkaimman ja keskikirkkaan asennon väliin ja toista mielellään himmeimmän ja keskikirkkaan väliin. 1,14 sekuntia 1,15 sekuntia 1,18 sekuntia tähtäin Aimpoint Swarovski S&B tähtäin S&B Aimpoint Swarovski 1.laukaus ka. Jotkut ovat kaivanneet Swarovskiin hieman kirkkaampaa valopistettä, mutta ainakaan testiolosuhteissa (joulukuu, puolipilvistä) emme sitä kaivanneet. Mitä korkeampi on HF, niin sitä parempi kokonaissuoritus. HF on ns. Hit Factor, joka saadaan jakamalla suorituksen pistemäärä siihen kuluneella kokonaisajalla. Toisaalta valonsäätötorni on jämäkkyydeltään vakuuttava ja kestänee varmasti myös kovemman käytön. Mitä jäimme kaipaamaan S&B:iin, oli lisäsäätöjä pisteen kirkkaudelle. Mainittakoon, että vaihdoimme kaikkiin tähtäimiin uudet paristot ennen vertailua. Uusi S&B 1-8x24 PM ShortDot lunasti sitten odotukset ainakin lähiammunnan suhteen. 1,16 sekuntia 1,16 sekuntia 1,18 sekuntia www.benellivinci.com Lähiammuntatesti 10 metristä. Swarovskin näkökenttäetu jää siten mielestämme lähietäisyydeltä ammuttaessa lähinnä teoreettiseksi eduksi. Aimpoint 3. S&B 2. Paperilla Swarovskin olisi voinut olettaa olevan nopeampi kuin S&B, mutta meillä näin ei tapahtunut käytännössä
Viimeistelyn tason huomaa myös asetta taitettaessa. Toiminnat ovat erittäin pehmeitä ja puhtaita. Se edustaa Saksan nuorimpia asetehtaita, mutta se on noussut varsin lyhyessä ajassa asevalmistajien kärkikaartiin. BLASER F3 SPORTING SPORTTINEN SAKSALAINEN TEKSTI: JUSSI GRÖNSTR AND Blaser Waffen -asetehdas on melkoinen menestystarina. Sille on myös perustettu ympäri maailmaa omia haulikkoklubeja. Jo heti alkumetreillä oli selvää, että kyseessä on varsin laadukas yleishaulikko. Salkku pitää sisällään haulikon lisäksi koe- ammuntatodistuksen, ohjekirjan, takuukortin, viisi vaihtosupistajaa, purkin aserasvaa sekä perän harjan säätöön tarvittavat kuusiokoloavaimet ja perän sisään laitettavan tasapainottajan, eli balancerin. F3 Sporting on ulkoiselta olemukseltaan erittäin laadukkaasti viimeistelty ja sovitukset ovat erittäin tarkasti tehtyjä. Lukkorunkoa koristaa ainoastaan kullattu "F3". Minkäänlaista rahinaa tai takeltelua ei esiinny missään kohdin. Sporting-versiossa pistoolikahva melkoisen jyrkkä ja siinä on myöskin kämmenpahka. Tuotanto-ohjelmassa ovat kertalaukeavat kiväärit, haulikkorihlat, tuplaluodikot, drillingit, suoravetolukkoiset metsästyskiväärit ja viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä päällekkäispiippuiset F3-sarjan haulikot. Blaserin tehdas on varsin moderni, koneet ja mittalaitteet ovat alan viimeisintä teknologiaa ja lisäksi apuna toimivat korvaamattomat käsityöläiset, jotka tekevät osien lopulliset sovitukset, kokoamisen ja viimeistelyn. Niitä löytyy muun muassa Saksasta, Englannista, Irlannista ja Yhdysvalloista. Blaser F3 -haulikkosarja edustaa alan uutta ja modernia suunnittelua. Blaserin kuuluisin mannekiini on saksalainen ampumahiihtäjä Frank Luck, joka voitti urallaan useita maailmanmestaruuksia ja olympiamitaleja. Blaser F3 toimitetaan tehtaan lukollisessa ja laadukkaassa muovisessa salkussa, joka on sisustettu plyysin tapaisella kankaalla. Karhennukset on leikattu koneella ja lopWWW.REKYYLI.FI. Metsästysmalleja on valittavissa useilla eri kaiverrusvaihtoehdoilla, aina arabeskikuvioisista metsästysaiheisiin. Esiteltävässä versiossa ei ole kaiverruksia lainkaan. F3 suunniteltiin aluksi lähin36 nä urheiluhaulikoksi sportingiin, mutta vähitellen siitä tehtiin myös skeet-, trap- ja metsästysmallit, joten F3-tuoteperheestä löytyy tänä päivänä jokaiselle jotakin
Piippujen pintakäsittelynä on sinistys ja piippujen pinta on väriltään mattamusta. Metsästystrapissa saa melko hyvän käsityksen aseen sopivuudesta ja kanakoiraharrastajalle, kuten allekirjoittanut itse on, metsästystrap on mitä mainioin harjoitusmuoto. Yleensä haulikoissa on perinteinen vasararakenne, mutta Blaserissa on suoraiskuinen koneisto. Puut on käsitelty öljyämällä ja sen jälkeen ne on vahattu. Tällainen pitäisi saada vielä omaankin kaappiin joskus. 37. putulos on erittäin siisti ja tarkka. Piiput ovat pituudeltaan 76 cm ja se onkin nykyään alkanut olemaan jo jonkinlainen standardi sportinghaulikoista puhuttaessa, joskin moni valitsee vieläkin pidemmät piiput. Näin vaikka F3 Sporting sopii hyvin myös jahtihommiin. F3 Sporting on tuntumaltaan yllättävän tasapainoinen ja se on aina haulikossa plussaa. Plussaa on annettava erinomaisesta säädettävyydestä ja hienosta työnlaadusta. Kun poispäin lentävä kiekko "lepäsi" jyvän päällä, siitä tuli pölyä. Etutukin lukituksena ei ole perinteistä salpaa, vaan etupäässä oleva painonappi. Perälevykään ei takerrellut takkiin kiinni vaikka se onkin kuminen, koska se on yläpäästä muovitettu. Supistajien pituudelta piipuisa on selvä paksunnos. AMPUMAAN Koska kyseessä on ratamalli, emme ryhtyneet testaamaan kuvioita metsästyspatruunoilla, vaan keskityimme särkemään kiekkoja. Ejektorit on helppo irrottaa huoltoa varten. Piiput on rakennettu tavanomaiseen monoblock-liitokseen. Mukana tulleet vaihtosupistajat on lyhyitä ja kokonaan piipun sisään kiertyviä, mutta saatavilla on tietysti myös pidempiä, piipun ulkopuolelle ulottuvia supistajia. Tähtäinkisko on koko matkaltaan ventiloitu ja päässä punainen jyvä. Tässä hintaluokassa Blaser F3 Sporting on mielestäni aivan kärkikaartia. Myöskin liipaisinta on mahdollista säätää hieman eteen ja taaksepäin, mutta itselläni ei ollut säätöön tarvetta. Kiskon päässä on punainen jyvä, mutta se on vaihdettavissa, mikäli sen haluaa tehdä. Blaser F3 nousi vaivatta poskelle ja kiekkojen rikkominen sillä oli helppoa. Lukkorungon iskupohja on kiinni kahdella torx-kantaisella ruuvilla ja se on helppo irrottaa esimerkiksi puhdistusta varten. Manuaalinen varmistin kuitenkin toimii jouhevasti, samoin kuin liipaisimen eteen sijoitettu piipunvalitsin. Työn laatu ja osien sovitukset myös tältä osin on erittäin hyvät. on kaiken kaikkiaan mainio ampua ja se soveltuu lähes kaikkeen haulikolla tapahtuvaan urheiluun ja metsästykseen. BLASER F3 SPORTING Valmistaja: Blaser Jagdwaffen, Isny Germany Kaliiperi: 12/76 Pituus: 1195 mm Piippujen pituus: 760 mm (30 tuumaa) Paino: 3,5 kg Supistajat: 5 kpl Briley (F, 2 kpl IM, M, IC) Hinta: 4300 euroa Maahantuoja: All-Optics Oy, www.alloptics.fi ODOTUKSET TÄYTTYIVÄT Harva haulikko saa meikäläistä enää nykyisin kovinkaan vakuuttuneeksi, mutta tässä oli "sitä jotain". Jyvä on vaihdettavaa sorttia ja sen saa jokainen valita mielensä mukaiseksi. Etutukki puolestaan on majavanhäntä-tyyppiä, eli niin kutsuttu beavertail. Piippujen läpiporausmitta on 18,6 mm ja ne on merkitty ranskanliljalla (teräshaulikelpoinen). Parhaimman mahdollisen sovituksen tietenkin saa vain mittatilausperän hankkimalla, mutta tällaisellakin ratkaisulla päästään jo keskivertoa parempiin suorituksiin. F3:n ejektorinvarret ovat poikkeuksellisesti muodoltaan pyöreät. Koneistoa voitaneen verrata kivääreiden iskurikoneistoihin ja samaan tapaan F3:ssa iskureille antavat kyytiä kestävät kierrejouset. F3 PIIPUT JA LUKKORUNKO Blaserin laukaisukoneisto on tavanomaisesta poikkeava. Kyseinen etutukkityyppi on yleensä melko pulleahko, mutta Blaser on sitä hieman uudelleen muotoillut ja saanutkin siitä hieman solakamman. Tukkien osalta työnlaatu on kaiken kaikkiaan erinomaista. Työnlaadussa ei ole moittimista myöskään metalliosissa. Kaikki pinnat ovat erittäin siistejä. Myöskin itse kisko on irrotettavaa tyyppiä. Tähtäyskisko on leveydeltään 10 mm ja se on koko matkaltaan ventiloitu. Ase ampui oikeaoppisesti aavistuksen jyvän yläpuolelle. Blaserin laukaisukoneisto on mekaaninen eli ei haittaa vaikka ensimmäinen patruuna olisikin syttymätön. Myös hallintalaitteet ovat mukavia käyttää, joskin ratakäytössä niistä ei edes käytetä kaikkia. Tässä kohdin huomaa että kyseessä on varsinainen monitoimihaulikko jollaista harva kilpailija pystyy tarjoamaan. WWW.REKYYLI.FI F3:n tukki on sovitettavissa moneen makuun. Myöskin saranatapit ovat vaihdettavat, mikäli niissä ilmenee laukausmäärän kasvaessa kulumista. Koeammunnan lajeina olivat metsästystrap ja skeet. Työnlaatu myöskin konehuoneen puolella on hyvin huolellista. Perän harja on säädettävä
Jatkoon pääsivät vain siloposkisina säilyneet jämerämmät kovat levyt. TEE-SE-ITSE "AP"- JA "KOVA .223" -PATRUUNAT Päätimme heti alkuun tehdä hieman "myytin murtamista". Reiät olivat lisäksi varsin suuria, Ramorissa läpimittaa oli suurimmillaan 12 mm, ja Raexissa 9 mm. Tavallaan tulos oli yllätys, koska olisi voinut olettaa ohuen ja kovan puikon stanssaavan levyyn edes pienen jäljen osumakohdan keskelle. Raex ja Ramor kamppalivat tasapäin. niissä on keerna...". Niinpä latasimme eri kaliipereihin kevyitä Impala-merkkisiä solideja, jotka on valmistettu sorvaamalla messingistä. Kuvassa 10 mm Ramor-levy. Se että magneetti nappaa luotiin, ei kerro patruunan läpäisykyvystä vielä yhtään mitään. 10 mm levyihin ammuttiin ensin .243 Winchester latauksella, joka ei kuitenkaan saanut aikaan kummoisia teräväkärkisestä luotiprofiilista huolimatta. Kyseiset luodit on tarkoitettu puhtaasti metsästykseen, mutta niiden keveys ja kovuus olivat tarkoituksemme sopiva yhdistelmä. Nyt tavoitteenamme oli saada aikaan reikiä levyihin, jotka eivät olleet millänsäkään tavanomaisen ratakaluston käsittelyssä. TEKSTI: TERO KUITUNEN Edellisellä kerralla ammuimme Rautaruukin rakenneteräkseen (MULTISTEEL), kulutusteräksen (RAEX 500) ja panssariteräksen (RAMOR 500). Mutta ei, tulos oli jo tutun masentava. Paksumpiin levyihin saatiin aikaiseksi lähinnä hieman sormella tuntuvia laakeita kuoppia, ei yhtään varsinaista monttua. Sitkeiden tarinoiden mukaan panssariluoti on helppo tehdä itsekin, 38 eli tavanomaiseen luotiin lisätään "teräskeerna". Osumajäljet vasemmalta: israelilainen Samson, keskellä pahamaineinen Nato-ylijäämä ja oikealla neulallaakerilla terästetty DIY "panssariluoti". Uusista kokeiluista jätimme Multisteelin kokonaan pois, samoin ohuet Raex ja Ramor levyt. Niitä kaikki oli käytössä kolme paksuutta, 6, 10 ja 16 mm. Siinä oli luotina katkokärkinen 100 gr Impala keskinopeudella 1384 m/s. Tämä lataus teki viimein sen mitä olimme odottaneet: molempiin 10 mm levyihin tuli läpireiät. Käytännössä vaikuttaisi siltä, että oikeasti läpäisykykyisiä .223 Rem patruunoita ei kaupallisesti Suomessa ole tarjolla. PANSSARISTA PATARAUTAAN, OSA 2 RAMOR JA RAEX JATKOTESTISSÄ Edellisen numeron teräslaatujen vertailu jatkuu. Viimeksi hoidettiin ns. Mainittakoon, että israelilalinen Samson teki Raex:iin aavistuksen suurem- Terästä ammutaan paljon .223 Rem-kivääreillä, joten palasimme aiheeseen. Voisi jopa sanoa, että kyseessä on metsästyspatruunoiden ääripää mitä tulee juuri haettuihin ominaisuuksiin. Mukana oli ylijäämää ja kaupallisia patruunoita, mutta ne annettiin käyttöömme saatesanoilla: "näillä pitäisi kyllä reikää tulla... Ohuimmistakin levyistä päästiin läpi vain satunnaisesti ja Raex kesti vain hieman heikommin kuin panssariteräs Ramor. Samalla paukuttelimme muutamia .223 Rem patruunalaatuja, joita käyttöömme oli siunaantunut edellisen artikkelin jälkeen. Ramor levyn taWWW.REKYYLI.FI. Tulos oli likimain samanlainen myös vastaavan paksuisessa Raex:ssa. man montun kuin Ramoriin, ilmeisesti se siis osui hieman pehmeämpään kohtaan. KOVA JA NOPEA JAHTILUOTI Edellisellä kerralla huomasimme, että kovan teräslaadun läpäisemisessä vauhti on ratkaisevan tärkeää. Seuraavana kokeiltiin .300 WSM latausta josta kannattaa jo kertoa enemmän. Kokeilimme viritystä, jossa kevyeen .223 Rem:n luotiin oli istutettu neulalaakeri, käytännössä muutaman millin paksuinen kova terästappi. Viritelmiä ammuttiin 10 mm levyihin, joissa jäljet olivat yhtä mitättömiä kuin edellisellä kerralla tavallisilla FMJ-luodeilla. Multisteel oli kahteen muuhun verrattuna kuin voita ja sen kaltaiset pehmeät laadut kannattaakin unohtaa maalilaitekäytöstä. virallinen osuus
Luoti upposi syvälle, ja työnsi terästä jo edellään kakuksi varjon puolelle, mutta ei aivan päässyt läpi. Niinpä siirryimme eteenpäin ja ammuimme vielä .35 Whelen-hylsyihin ladatut 125 gr Impalat nopeudella 1208 m/s. Teräväkärkinen siviilikuula hajoaa osumassa helpommin, mutta katkokärkinen kova luoti ilmeisesti "stanssaa" eli työntää metallia edellään ja läpäisee siksi helpommin. Kiteytettynä kokeidemme tulos voisikin olla "Ramor tekee sen minkä lupaa, mutta Raex:ssa saattaa olla pehmeitä kohtia". 39. Siitä huolimatta lapualaisen keerna oli läpäisyt levyn. Myös ne aiheuttivat selkeät kraaterit, joskaan eivät niin syvät kuin .300 WSM. LOPPUKEVENNYS Keinomme olivat lopussa. Artikkelin ensimmäisen osan havainto, jossa tavanomainen .308 Win Sakon 8 g FMJ sopivalla nopeudella juuri oikeaan kohtaan tarjottuna läpäisi 6 mm Raex:n mutta ei vastaavaa Ramoria, oli ainoa, jossa laatujen välillä oli merkittävä eroavaisuus. Nopea mutta väärän mallinen, tai raskas mutta hidas messinkisolidi ei pysty samaan tulokseen. WWW.REKYYLI.FI panssariteräs (Ramor). 35 Whelen Impala) ja Lapuan panssariluotikin piti ladata .300 WSM:n vauhdeille ennen kuin levyyn tuli läpireikä. Olimme kuitenkin saaneet käyttöömme muutamia Lapuan valmistamia .308 Win patruunoita, joiden luodin tyyppimerkintänä oli "AP 439 8,3 g 128 grs". Luodin osuessa levystä irtosi useiden metrien laajuinen kipinäsuihku joka suuntaan.. Paksuin, 16 mm Ramor oli kova vastus. Seuraavaksi vaihdoimme kohteeksi 16 mm Ramor-levyn, joka oli yhä ilman kurkistusmahdollisuutta. Kun menimme katsomaan mustakärkisen luodin tekosia, huomasimme, että levy oli jäänyt kallelleen ja luoti oli osunut siihen kulmassa. Se oli toimitettu meille saatetarinalla "..vanha venäläinen panssariluoti, joka läpäisee aivan hirmuisesti terästä..". Venäläinen oli kyllä tehnyt kuopan, mutta läpäisyssä se ei pärjännyt kotimaiselle versiolle. YHTEENVETO Siviilipuolen a-tarvikkeissa pätee yksi sääntö: Nopea ja kevyt luoti on varmin tapa rikkoa maalilaitteet. Messinkiset solidit iskivät siihen "vain" kraatereita (esim. Jäljellä oli enää yksi koeluoti. Virallinen testiosuus oli siten lopussa. Molemmat koeammuttiin .300 WSM:iin ladattuna. Sekä 10 mm Ramor että Raex levyt antautuivat solideilla, tai tarkemmin otettuna yhdellä tietyllä Impala-solidilla. Emme enää keksineet mitään, millä joku saattaisi ampua ratalaitteita ja aiheuttaa suurempaa tuhoa kuin Impala-latauksemme olivat tehneet. Viimeinen patruunoista päätettiinkin purkaa ja antaa luodille enemmän kyytiä .300 WSM:stä. Luodin vaippa oli jäänyt levyn sisään ja sen sisältä mitattuna reikä oli läpimitaltaan noin 5 mm. Kenties vaikkapa 1000 kiväärilaukauksen tuloksena olisi mahdollista saada selkeämpi ero Raex 500 ja Ramor 500 laatujen välille. Messinkiset solid-rakenteiset luodit, erityisesti kevyet sellaiset joille saadaan ladattua äärinopeuksia, ovat tuhoisia teräksestä valmistetuille ratalaitteille. Päästyämme taululle oli pettymys käsin kosketeltava. kaa löytyikin muutamia kappaleita, jotka olivat stanssautuneet irti kovasta materiaalista. Nopeutta rasian merkinnät lupasivat 860 m/s. Jos se menisi läpi, ladattaisiin patruunoita lisää ja ammuttasiin sellainen myös Ramoriin. Luodin materiaalilla ja muodollakin on toki vaikutusta, ja kokemusten perusteella kannattaa suosia tavanomaisia lyijysydän luoteja, joiden muoto on lähellä FMJ:tä. Alkuperäisenä .308 Win tehdaslatauksena läpäisy ei tosin ollut kaukana. Lapua AP 439 (kuparimusta, painoa 8,3 g) oli huomattavasti parempi. Tuloksena oli komea, kokeissamme ennen näkemätön, kuoppa, mutta ei reikää. Tähän nippuun reilun 10 gramman painoinen luoti toimitettiin .300 WSM:llä. Se ylittyikin hieman (885 m/s) kun ensimmäinen patruunoista ammuttiin 10 mm Ramoriin. Jos kokeiluja olisi mahdollista jatkaa, olisi seuraava vaihe tutkia kuinka paljon laukauksia teräslaadut kestävät. Odotukset olivat korkealla, mutta tehdaslatauksesta loppui puhti kesken. Nopeutta kertyi 913 m/s. Raex oli käyttäytynyt toisin: sen materiaali pursunnut levyn taakse muodostaen patin, jollainen puuttui täysin Ramorista. Nopeudella 1025 m/s tapahtuikin se, mitä olimme odottaneet: kaikista paksuin Ramorlevymme oli antautunut! Luodin vaippa oli jälleen juottunut reikään, mutta keerna oli mennyt kokonaan läpi. Nyt vaihdoimme tilalle 16 mm levyt ja kun pöydällä oli vielä yksi .300 WSM-lataus, se pamautettiin Raexiin. Levyjen väliin jätimme pienen raon, jotta tulos olisi vertailukelpoinen Lapuaan. Tarina oli ollut niin vakuuttava, että laitoimme paksuimmat levyt päällekkäin, varmuuden vuoksi. Suorittamiemme koeammuntojen perusteella hinnaltaan edullisempi kulutusteräs (Raex) on maalilaitekäytössä likimain samalla tavoin kestävää materiaalia kuin Mystinen venäläinen panssariluoti (väritykseltään teräs-kupari, painoa noin 10 g) pystyy teräkseen huomattavasti paremmin kuin tavanomaiset luodit, mutta ei ollut niin vakuuttava kuin olisi voinut olettaa. Jälleen merkki siitä, että Raex:n ilmoitettu kovuus on likiarvo
Valitettavasti Hornady ei ilmoita luodin kärjen kaarevuussädettä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, sitä että 53 graininen V-max tarvitsee vähintään 12" rihlannousun vakautuakseen. Tyypillinen G1 kerroin muovikärkiselle luodille tässä painoluokassa on ollut .240.250, esimerkiksi Hornady 52gr A-max:lla se on .247. Yhtäkkiä ajatellen uutuus ei vaikuttanut kovin mullistavalta. (VLD = very low drag). Lisäksi luodin kärki on varsin pitkä. Kuinka ison eron uusi 53 graininen voisi tehdä esimerkiksi 52 grainiseen A-max -luotiin verrattuna. Silmämääräisesti muihin luoteihin verraten, arvioin sen olevan kaliiperi kertaa 10 -tienoilla. Ensimmäinen ajatukseni luotipakkauksen avattuani oli: vau, tämähän on kuin kevyt muovikärkinen VLDluoti. Vertailun vuoksi mainittakoon, että hieman raskaampi 55 graininen V-max on noin 0,5 milliä lyhyempi. Tämä johtuu siitä, että kärjen kaarevuussäde on liian suuri jatkuakseen pehmeästi luodin ohjauspinnan suuntaisesti. Patruunat ladattiinkin käyttämieni H&K lippaiden sallimaan pituuteen 58,20 milliä. KYLLÄ OSUU Mielestäni oleellisin yksittäinen ominaisuus luodille on sen osunta. Asia alkoi aueta vasta kun vihdoin onnistuin saamaan käsiini muutamia satoja, Yhdysvaltain asemediassa voimakkaasti hehkutettuja uutuusluoteja. Kuitenkin juuri edellä mainituista tekijöistä johtuen, uutuusluodille on onnistuttu kehittämään tässä kaliiperissa ja painoluokassa ennennäkemättömän hyvä ballistinen kerroin: G1 .290. H ORNADYN .223 REMINGTON UUTUUS V-max 53 gr Yhdysvaltojen Nebraskassa majaansa pitävä Hornady vaikuttaa varsin innovatiiviselta ampumaja jälleenlataustarvikkeiden valmistajalta. Tutkimme uutuuden osuntaa kahdella eri kiväärillä: Uronen Precision 18" (jatkossa UP) ja ystäväWWW.REKYYLI.FI. Verrattuna esimerkiksi 70 grainin Berger VLD luotiin, Hornadyn 40 kärkiosa on muovikärjen ansiosta jopa hieman Bergeria pidempi. Ladattaessa patruunoita voitiin huomata, että pitkän kärkiosuuden takia luodin ohjauspinta ei tule käytännössä lainkaan hylsystä ulos CIP-normin maksimilatauspituudella. Uutuus on .830" eli noin 21,1 millin pituisena lisäksi varsin pitkä painoonsa nähden. Tätä kirjoittaessani Hornady on juuri esitellyt uuden .17 Hornet kaliiperinsa ja muitakin uutuuksia tuntuu ilmaantuvan pienin väliajoin. TEKSTI: HANNU URONEN Jokin aika sitten Hornady julkisti uuden muovikärkisen Varmintluodin, jota mainostettiin erityisesti .223 Remington kaliiperiin optimoituna. V-max on VLD-luotien tapaan secant ogive luoti, jossa raja luodin kärjen ja ohjauspinnan välillä on varsin terävä
Huomionarvoista on myös, että pidennetyllä latauspituudella suurimman kasan koko oli hieman pienempi kuin lyhyellä latauspituudella paras osunnan keskiarvo. van erityisen ronkeli eri ruudeillekaan. Hylsyinä käytettiin painon mukaan valikoituja Remington-hylsyjä, jotka trimmattiin 44,60 millin pituuteen. Tykkään. LOPUKSI Yksinkertaisesti sanottuna, Hornadyn 53 grainin V-max on eri ominaisuuksiltaan eräs parhaista .224" kaliiperin luodeista joita olen ampunut. Mielenkiinnosta latasin patruunoita 59,50 millin kokonaispituuteen ja koeammuin näitä uudelleen Wilsonilla. Ero ei tosin ollut kovin suuri. Luodin muoto saa aikaan myös erinomaisen syöttövarmuuden erilaisissa itselataavissa aseissa. Kannattaa huomata, että näin pitkä patruuna ei mahdu mihinkään AR-15-lippaaseen. Luodit vasemmalta: V-Max 40 gr, A-Max 52 gr, uusi V-Max 53 gr ja V-Max 55 gr. Kummassakin aseessa oli 700 1000 laukausta ammuttu piippu eli .223 piippu juuri parhaassa iässä. Pieni yllätys oli myös se, että suurimman nopeushajonnan omannut lataus antoi parasta osuntaa ja pienimmän nopeushajonnan antanut lataus ampui heikoimmat kasat. Jos olen joskus mietiskellyt että mahtavatko Hornady-luodit olla laadullisesti vertailukelpoisia esimerkiksi Sierra Matchking -tarkkuusluotien kanssa, viimeistään nyt spekuloinnit on lopetettava: uusi Hornady V-max 53gr osoitti olevansa vertailukelpoinen suosittujen .224 kaliiperin tarkkuusluotien kanssa. Tähtäimenä käytettin Leupold Mark4 M5 8,5-25x50 -kiikaritähtäintä joka kiinnitettiin aseisiin LaRue-jalustalla. Huolimatta painostaan, on uutuusluoti pidempi kuin painavampi edeltäjänsä. ni itse rakentama AR-15-kivääri, jossa piippuna oli Wilson 18" (jatkossa Wilson). Pitkällä patruunapesän ylimenolla varustettu Wilson-kivääri ei kuitenkaan pystynyt hyödyntämään uutuusluodin ominaisuuksia parhaalla mahdollisella tavalla; osunta oli aavistuksen heikompaa kuin kyseiselle aseelle on tavanomaista. Painoon nähden erityisen korkea ballistinen kerroin, erinomainen osunta eikä se näytä ole- V-MAX 53 GR Valmistaja: Hornady Manufacturing Company, Yhdysvallat Hinta: 16-17 dollaria / 100 kpl (Yhdysvallat, joulukuu 2011) Maahantuoja: Oy K. Koeammunta suoritettiin sisätiloissa 300 jaardin ampumamatkalta, jolloin ulkona vallinnut talvisää ei päässyt häiritsemään. UP oli varustettu .223 Remington patruunapesällä ja Wilson .223 Wylde pesityksellä. Uutuuden hintakin näyttää olevan kaupoissa täsmälleen sama kuin 50 gr ja 55 gr V-maxien hinta. Samalla lähtönopeuden keskiarvo kasvoi hiukan. Erityisesti huomiota he- rätti osumakuvioiden epätasaisuus. Nallina oli CCI 450. Odotetusti .223 Remington -pesäinen kivääri osoitti selvästi pitävänsä Hornadyn uutuudesta, osunnan ollessa erinomaista kaikilla kokeilluilla ruudeilla. Hornadyn uutuus löytäneekin tiensä monen toiminta-ampujan AR-15-aseen lippaaseen, mutta se toimii toki erinomaisesti sille alunperin suunnitellussa käytössäkin eli vahinkoeläinten metsästyksessä. Ruudiksi valitsin lyhyellä latauspituudella parhaan tuloksen antaneen Hodgdon CFE223:n. Pitkällä latauspituudella Wilsonin kasat muuttuivat selvästi tasaisemmiksi, pienimmän kasan koko ei juuri muuttunut mutta kaksi suurinta kutistuivat merkittävästi. Wilson ampui joitakin hyviä kasoja, mutta keskiarvoa heikensi kasojen suuri hajonta. Hjorth Ab, www.hjorth.fi Osunta 4x5 ls / 300 yd Ase UP 18" .223 Rem UP 18" .223 Rem UP 18" .223 Rem UP 18" .223 Rem Hylsy Remington Remington Remington Remington Ruuti AR-Comp 1.55 CFE223 1.65 H335 1.60 8208 XBR 1.58 Nalli CCI 450 CCI 450 CCI 450 CCI 450 OAL 58.20 58.20 58.20 58.20 V3 m/s 943 952 928 922 Hajonta m/s 4 11 9 5 E3 joulea 1525 1554 1477 1458 PF 164 165 161 160 Pienin 31 34 30 25 Suurin 46 58 49 44 Keskiarvo 39 45 40 33 Keskiarvo moa 0.49 0.57 0.50 0.41 Wilson 18" .223 Wylde Wilson 18" .223 Wylde Wilson 18" .223 Wylde Wilson 18" .223 Wylde Remington Remington Remington Remington AR-Comp 1.55 CFE223 1.65 H335 1.60 8208 XBR 1.58 CCI 450 CCI 450 CCI 450 CCI 450 58.20 58.20 58.20 58.20 902 915 886 882 12 21 10 19 1395 1435 1346 1334 156 159 154 153 42 33 53 48 98 101 122 104 85 82 89 84 1.06 1.02 1.13 1.05 Wilson 18" .223 Wylde Remington CFE223 1.65 CCI 450 59.50 921 14 1455 160 34 80 60 0.75 WWW.REKYYLI.FI 41. Tulos oli jokseenkin odotettu; keskimääräinen kasan koko supistui viidenneksen ja nopeushajonta pieneni jopa noin neljänneksen
Esimerkiksi kyttäyskivääreissä käytetään enimmäkseen variaabeleita ja niiden suurennus on säädettynä yleensä putken valovoimaisuuden mukaiseen optimiasentoon. Tämä on aivan luonnollista. Kun puhutaan optiikasta, tarkoittaa tämä lähinnä variaabeleita kiinteäsuurennoksisten putkien sijaan. Harva tulee ajatelleeksi, että riippumatta käytetyistä kiikareista, on niiden säätäminen kenttäolosuhteissa useinkin hyvin vähäistä. Onhan paljon helpompaa vääntää suurennos pieneksi ajojahdeissa ja sitten lintuhommissa ruuvata suurennusta isommalle. Miksi me emme siis enää käytä kiinteällä suurennoksella varustettuja tähtäinkiikareita? 42. MILJOONALA ATIKKO ARTO MÄ ÄT TÄ YKSI ASKEL ETEEN , PARI TAAKSE Nykyaikaisten kulutustavaroiden valmistajien johtoajatus vaikuttaa olevan se, että samat tuotteet on pyrittävä myymään mahdollisimman suurelle kuluttajasegmentille. Eräs tuotealue, jossa potentiaalia paranemiseen olisi suunnattomasti, jättää systemaattisesti parhaan vaihtoehdon käyttämättä. Niinpä meille tarjotaan pääasiassa säädettävää tavaraa. Kuluttajat on saatu hyvin pitkän ja systemaattisen työn päätteeksi uskomaan säädettävällä suurennoksella varustettuihin kiikaritähtäimiin. Sama ase voi olla mukana myös ajojahdeissa, WWW.REKYYLI.FI Kehitys kehittyy ja tuotteet paranevat. Aivan mahtavaa. Näinhän se menee. Optiikan saralla variaabelit ovat dominoivassa osassa ja optisesti paremmat vaihtoehdot on jätetty kaupallisista syistä takaalalle. Niiden kaikkivoipaisuuteen luotetaan kuin uuteen köyteen ja vaihtoehdot nähdään erikoistuneina ja epäkäytännöllisinä. Vai paranevatko
Toinen hyvä ja ohittamaton ominaisuus kiinteissä putkissa on niiden optinen etumatka vähäistä valoa hyödynnettäessä. Täten vaikutus suorittamiseen on yleensä positiivinen kun huomio ei missään vaiheessa kiinnity epäoleelliseen. Variaabeleissa tästä joudutaan aina antamaan periksi enemmän tai vähemmän. Joka tapauksessa kesäkauden hirviharjoitteluun kiikari pääsi Rovaniemen panttilainakonttorista ostamani Sako L579:n päälle ja tämä väliaikaisratkaisu myös jäi ensimmäiseksi pyyntisyksyksi käyttöön; aiemmin olin pyytänyt isäni kiväärillä. Variaabeli oli aina täysillä ja se olisi voinut olla aivan hyvin kiinteä nelonen. Henkilökohtaisesti suosin kiinteäsuurennoksia tähtäimiä melkein käytössä kuin käytössä. Joka tapauksessa en aio syytää rahojani variaabeleihin helpottaakseni markkinamiesten työtä, vaan vaadin optiikaltani monisyistä kompromissittomuutta ja teen tämän suhteen vain yhden kompromissin. 43. Yleensä on niin, että variaabelitkin on väännetty tähän suurennokseen eikä niitä tule ruuvailtua nopeissa tilanteissa pienemmälle tai pidemmillä siivuilla suuremmalle. mutta on koko joukko metsästäjiä, jotka jättävät tällöin äänenvaimentimilla ja muusinuijilla varustetut kiväärit kotiin ja ottavat mukaan kätevämmän ja kevyemmän vaihtoehdon. Materiaalien ja valmistuksen osalta vastaava putki on yleensä vähintään kolmanneksen halvempi ja optisten ominaisuuksien osalta variaabelia vastaavan kiinteän saa yleensä puoleen hintaan. Kiinteillä putkilla tarvitsee ottaa huomioon vain yksi asetelma linssijärjestyksen suhteen, joka onkin erittäin helppo optimoida. Hyvin usein näitä ruuvaillaan erityisesti omistussuhteen alkuaikoina ääripäästä toiseen, mutta kun aikaa kuluu, kiikari on jossain asennossa liki pysyvästi. Tämä kiikari oli valintani niin hinnan puolesta kuin siitä syystä, että ajattelin pärjääväni tällä aivan mainiosti aiotussa rataharjoittelussa ja ehkäpä myös metsällä. Yleensä variaabelit ovat parhaimmillaan suurennoksen keskialueella ja suurennusalueen ääripäistä löytyy lähes poikkeuksetta joitain virheitä. Päiväjahdeissa moni käyttää pieniä variaabeleita, joiden suurennusalue vaihtelee yhden ja kymmenen välillä, riippuen kiikariluokasta. Puhunpa siitä huolimatta. Vedettäessä hommaa pykälällä eteenpäin, tullaan tilanteeseen, jossa voidaan sanoa kiinteiden olevan jopa ylitsepääsemätön optinen ongelma variaabeleille. Tämän jälkeen minua ei ollutkaan niin helppoa enää kääntää variaabelien kannattajaksi. Kun valinnat ovat yksinkertaisia ja suoraviivaisia, ei huomio kiinnity aseen säätämiseen siinä vaiheessa kun sen pitäisi kiinnittyä johonkin aivan muuhun. Kiinteä nelonen on yleensä tällaiseen yleisjahtiin varsin sopiva ja esimerkiksi hirWWW.REKYYLI.FI ven päiväjahdissa, johon liittyy ajojahdin passituksia ja koirahommia, on kiinteä nelonen erittäin hyvä. Tämä aiheuttaa tilanteen, jossa valmistaja joutuu tarjoamaan valistuneille kuluttajille tuotetta, joka häiritsee päätuotteiden, variaabeleiden, valmistusta. Sitten taas optisesti parempaa kiikaria ei saa variaabelien puolelta enää edes rahalla. Toki variaabelit mahdollistavat eri suurennoksien käytön, mutta tosiasiassa vain harva käytännön metsästystilanne sallii aina optimaalisten säätöjen käytön. Kiinteiden tähtäinkiikareiden hyviä ominaisuuksia on muun muassa niiden kuvan laatu koko näkökentän alueella. Heti kun siirrytään haulikkoholleja pidemmille ampumamatkoille, ei kohtuullisesta suurennuksesta ole haittaa. Vastaavalla komponenttitasolla varustettu kiinteäsuurennoksinen tähtäinkiikari on tietääkseni poikkeuksetta huomattavasti parempi optisesti kuin yksikään saman laatutason variaabeli. Henkilökohtaisesti näen kiinteäsuurennoksisten tähtäinten katoamisen pelkästään negatiivisena asiana. Tietysti tein poikkeuksen ja hommasin laadukkaan 1-4x20:n päiväkivääriini ja voin kertoa olleeni tyytymättömämpi tähän ratkaisuun kuin edeltäneeseen kiinteään kuutoseen. Jos rinnakkain on saman tason variaabeli ja kiinteäsuurennoksinen kiikaritähtäin, on kiinteä yleensä reippaasti edullisempi. Ensimmäisessä hirvikiväärissäni tähtäimenä oli kiinteä 6x40 Hakko, jonka ostin köyhänä koululaisena Taipalukselta. Ammuin ensimmäiset hirveni tällä kiikarilla kyttäämällä ja ajosta. Valmistajat ovatkin innoissaan kehumassa nimenomaan variaabeleidensa laatua ja jättävät usein kiinteäsuurennoksiset vähemmälle huomiolle. Mikään tässä välillä ei ole saanut minua vakuuttumaan variaabelin ylimaallisesta paremmuudesta ja olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että vaikka on varmastikin vaikeampaa myydä kiinteitä putkia variaabelien maailmassa, ei variaabelilla saavuteta niin suurta etua käytettävyydessä kuin mitä siitä joutuu maksamaan. Kannattaa muistaa, että alle tonnilla saa jo kohtuullisen hyvän variaabelin yleiskäyttöön, mutta samalla rahalla saa huippuluokan kiinteällä suurennoksella varustetun kiikaritähtäimen. Seuraavan oman kiikaritähtäimen kohdalla ympyrä sulkeutuu. Koska itse pyydän hirveä pohjoisessa eikä jahtimme painotu ajometsästykseen, pidän kiinteää kuutosta parhaana mahdollisena yleissuurennoksena. Jälkeenpäin saattaa tulla mieleen, että suurennusta olisi ehkä voinut säätää, mutta jälkiviisastelu ei muuta miksikään sitä, että yleensä suuria suurennoksia tulee käytettyä vain radalla. Tämä on tylyä, mutta totta. Yksi vähemmän korostettu vahvuus kiinteillä on se, että ne edustavat käyttäjään nähden samaa lähestymistapaa kuin kaikki muukin kiinteä ja muuttumaton. Nykyään olen käyttänyt sekä variaabeleita, että kiinteitä, riippuen vähän siitä, että onko kyseessä oma kiikari vai testipeli. Yksi puoli säätämistä on ennakointi ja se ei tunnetusti aina onnistu. Täten voidaan aivan hyvin käyttää esimerkiksi sitä kiinteää nelosta ja lopettaa arpominen sen suhteen, että onko parempi vaihtoehto tässä passissa kenties 2,5x vai 4x. Eron näkee selvimmin hämäräkyttäyksessä, jossa samanlaisella ristikolla varustetuilla kiinteäsuurennoksisilla tähtäimillä näkee aina ampua pidemmän aikaa, pienempään kohteeseen ja pidemmälle kuin vastaavalla variaabelilla. Samasta ajattelutavasta esimerkkejä ovat muun muassa haulikoiden osalta kiiinteät supistukset/sama supistaja molemmissa piipuissa, aina sama patruuna, kiinteä perä ilman säätöjä jne. Se tulee olemaan eurooppalainen ja toivon mukaan saan vaikuttaa sen ristikkoon. Vain hyvin vaihtelevat jahtitapahtumat yhdellä aseella näen järkevämmäksi toteuttaa variaabelilla tai kahdella erillisellä kiinteäsuurennoksisella kiikarilla. Optista laatua kuvastaa yleensä myös se, että kiinteiden putkien paremmasta piirtoterävyydestä ja kontrastista johtuen kiinteällä kasilla näkee rataolosuhteissa iskemät taulusta paremmin kuin vastaavilla variaabeleilla. Esimerkiksi 1-4 suurennusalueen kiikareista osa on jo varmastikin juuttunut "neloselle" suurennussäädön käytön puutteen vuoksi. Usein kuulee väitteitä, että isommilla suurennoksilla häviäisi jotain nopeissa lähitilanteissa, mutta tällöin puhutaan usein tilanteista, joissa paras olisi jättää kiikari kokonaan pois. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, ettei variaabelista ei ole mahdollista tehdä yhtä hyvää kuin kiinteäsuurennoksisesta niin valovoiman, optiikan taittovirheiden kuin piirtoterävyyden suhteen. Hinta on asia, josta asekirjoittajat eivät saisi puhua. Siinä kyttäyskiväärin kiikarissa onkin usein se sama suurennus koko kauden ajan. Aion hankkia hirvenmetsästyksen yleiskiikariksi kiinteän kuutosen, sanoivatpa muut mitä hyvänsä. Mikään ei muuta sitä, etteikö variaabelia voida säätää, mutta tämän tarpeellisuus on yleensä enemmän käyttäjän korvien välissä kuin käytännön ampumatilaisuudessa. Ne ovat yleisesti ottaen aina parempia erikoiskäyttöön kuten linnustus ja kyttäyspyynti ja päiväaikaan painottuvassa jahdissa ne antavat hyvin vähän periksi variaabeleille
patruunoihin nähden, että kaupasta ei sopivaa valmista ampumatarviketta aina edes löydy. Pieni rekyyli on tietysti eduksi nopeutta tavoiteltaessa. Lajissa on sen verran muista ampumalajeista poikkeavia vaatimuksia mm. Luodit eivät saa olla vaipallisia, puolivaippaisia, tulikilvin varustettuja tai pinnoitettuja. Niinpä omat lataukset ovat harrastajalle lähes välttämättömiä. Perusvaatimus lajissa on, että ainoastaan lyijyluoteja saa käyttää, jotta lähellä olevista metallitauluista ei tulisi vaarallisia kimmokkeita. Viimeisen millimetrin tarkkuutta patruunalta ei siten vaadita, mutta koska kyse on kelloa vastaan ammuttavasta toiminta-ammuntalajista, patruunoiden tulee toimia moitteetta ja solahtaa sujuvasti vipulukkokiväärin pesään. Suositusten mukainen maalin minimikoko on 40x40 cm, ja ampumaetäisyys revolverille on 6-10 metriä, haulikolle 7-14 metriä ja kiväärille 12-45 metriä. Suomessa harrastajajoukko rajoittuu muutamaan sataan, joista kilpailuissa käyviä aktiiveja on alle sata. Lyijyluotien lisäksi myös molydisulfidi ja vastaavat muovipinnoitWWW.REKYYLI.FI. Mutta mitäs ihmeellistä näissä cowboypatruunoissa sitten on? 44 CAS-kilpailuissa ammutaan suurehkoja metallimaaleja revolverilla, kiväärillä ja haulikolla. LATAUSKOULU, OSA 26 TEKSTI: ANT TI OTSAMO JA MARKO TAMMINEN KUVAT: ANT TI OTSAMO COWBOY-LATAUKSET Cowboy Action Shooting eli CAS on ison veden takana erittäin suosittu laji
Nämä arvot on määritelty ensisijaisesti turvallisuuden takia, etteivät lyijyroiskeet kimpoilisi metallitaulusta liiallisella teholla. Tavallisimmat kaliiperit CASaseissa ovat .38 Special (.357 Mag), .45 Colt ja .44-40 WCF. Esimerkiksi Ares-tuotenimellä on tällaista materiaalia tullut markkinoille. Aika reippaita paukkuja nämäkin! Jos ei halua hifistellä lähelle PF-minimiä, kohtuullinen kisalataus kannattaa laatia sellaiseksi, että sitä on miellyttävä ampua ja että se kaataa reagoivat maalit huonommallakin osumalla. .32 kaliberin patruunat .32 S&W, 32 S&W Long ja .32 H&R eivät ole saavuttaneet lajissa suurta suosiota, koska ne eivät tarjoa mitään etua .38-kaliiberisiin nähden rekyylin tai toisaalta patruunoiden ja latauskomponenttien saatavuuden tai hinnan suhteen. WWW.REKYYLI.FI COWBOY-LATAUS JA "COWBOY-LATAUS" Cowboy Action-tehdaslatauksia on Suomessa saatavilla ainakin Magtechin, Winchesterin ja Black Hills Ammunitionin valmistamina. Voimakerroin lasketaan kertomalla luodin paino (grain) lähtönopeudella (fps) ja jakamalla tulo luvulla 1000. Samalla estetään myös maalilaitteiden tärveltymistä. .45-kaliipereja ja tavanomaisia luodinpainoja: Hylsyt (vasemmalta) ovat Cowboy .45 Special, .45 S&W Schofield ja .45 Colt. Revolverien maksimilähtönopeus on 1000 fps (305 m/s) ja kiväärien 1400 fps (427 m/s). PF on tällöin noin 225! Mactechin cowboy-lataus lupaa 4" piipusta 250 gr luodille 761 fps, jolloin PF on 187. Alkuperäinen 250 gr luoti 35 gr mustaruutiannoksen kanssa antoi joidenkin lähteiden mukaan 7½" revolverin piipusta lähtönopeudeksi noin 900 fps. Maailmaltahan voi myös kaikenlaista tilata, mutta pienissä erissä hinta nousee helposti suureksi .38-kaliipereja ja tavanomaisia luoteja: Hylsyt (vasemmalta) ovat .38 Long Colt, .38 Special ja .357 Magnum ja luodit vastaavasti 105 gr RN, 125 gr RNFP, 125 gr TC, 158 gr RNFP ja RN ja .200 gr RN. 45. Jonkin verran käytetään myös .3220 ja .38-40 WCF sekä .44 perheen (.44 Russian / Special/ Magnum) -aseita. Nämä ovat kuitenkin täysin eri asia kun mitä kilpailullisessa mielessä tänä päivänä tarkoitetaan cowboylatauksilla. Patruunat, joissa luoti on istutettu hylsyn suun reunan alapuolelle, ovat kiellettyjä. Suomessa kaupallisia lyijyluotien valmistajia on pari kappaletta, T:mi Gunhill Pohjanmaalla ja T:mi Silverbullet Äänekoskella. Lisäksi kiväärissä käytettävien luotien on syytä olla tasakärkisiä SWC, RNFP tai TCtyyppisiä, jotta putkimakasiinissa luodin kärki ei nojaa edellisen patruunan nalliin. Wadcutter -patruunat eivät siten ole luvallisia. VOIMAKERROINTEN MINIMIRAJAT CAS-kilpailujen savuttomissa luokissa voimakertoimen on oltava vähintään 60 ja lähtönopeus vähintään 400 fps (122 m/s). Voimakerrointen ylärajaa ei ole määritetty, mutta maksimilähtönopeudet sen sijaan on. teiset luodit hyväksyttiin viime vuonna kansainvälisissä säännöissä. Lisäksi patruunan tulee olla yleisesti revolvereissa käytetty. Luodit ovat vastaavasti 160 gr, 200 gr ja 250 gr. KÄYTETTÄVÄT KALIIPERIT Kiväärissä ja revolverissa patruunan täytyy olla .32-.45 kaliiperin keskisytytyspatruuna, poikkeuksena kiväärissä myös .25-20 ja .5650 sallittu. Midwayn sivuilta löytyy kaikenlaista tuontitavaraa, mutta hinnat vaikuttavat yleensä melko kovilta. Myös vanha .44 Colt on herätetty henkiin cowboy-ammunnan myötä uustuotantoaseissa, joskin modernisoituna versiona ladattuna tavallisella .429 luodilla alkuperäisen .440 heel type-luodin sijaan. Otetaan esimerkiksi .45 Colt. Latauskomponentteja myyvistä kaupoista harvoin mitään löytyy. Kuriositeettina perinteisten laippakantaisten patruunoiden lisäksi myös aainakin 9mm Para ja .45 ACP ovat siten sallittuja, joskin erittäin harvoin käytettyjä. Minimivoimakerroin 60 saavutetaan esimerkiksi 100 grainin luodilla, jolle ladataan lähtönopeudeksi 600 fps (100x600/1000). Sääntöjen mukaan reagoivat maalit kalibroidaan .38 Spl 158gr luodin normilatauksella kaatuviksi (158 x 800 = PF 125). MISTÄ SAA LYIJYLUOTEJA? CAS-latauksiin sopivien lyijyluotien löytäminen on välillä kiven takana
Pari vuotta sitten tilanne oli aivan toinen. Sama koskee luoteja, joista esimerkkeinä (vasemmalta) Ares .38 Spl 150 gr, Intercast 38 Spl 158 gr, Intercast .45 Colt 250 gr. Vihtavuoren muitakin ruuteja voi käyttää kohtuudella cowboylatauksiin. Muilla ruudeilla alle 50 fps vaihtelua voidaan pitää hyväksyttävänä ja alle 30 fps vaihtelua hyvänä. Tin Star (N32C) on tehty huokoisemmaksi ja helpommin hylsyn täyttäväksi. Trail Bossilla päästään käyttökelpoisiin kisalatauksiin taulukkolatausten puitteissa - toisin kun kilpailevilla tuotteilla. Jos siis mielii muilla ruudeilla paukutella, on ruudinhakureissulle lähdettävä Ruotsiin asti. Vectan BA10 on tiettävästi paras cowboy-ruuti: erittäin puhtaasti palava ja pienilläkin täytöillä tasaisen nopeuden antava. Huonona puolena on varsin korkea hinta ja nokeaminen. Mutta eihän se tietysti ole cowboy-ajan hengen mukainen tuote, joten lyijyä pitäisi saada. Haasteena tosin kevyissä latauksissa on, että hylsyyn jää niin paljon tyhjää tilaa, että ruudin sijoittuminen on ampuessa sattumanvaraista ja joka laukaus saattaa olla hiukan erilainen. Tämän ongelman lievittämiseksi Vihtavuori on kehittänyt erikoisruudin CASammuntaan. Rengaspainolyijy alkaa olla kadonnutta kansanperinnettä. Nämä ovat niitä makuasioita. 46 Saatavuudesta johtuen tietyt komponentit ovat Suomessa käytetyimpiä. Raaka-aineiden hankinta, ainakin jos on liikkeellä "mikään ei saa mitään maksaa" -periaatteella, vaatii jonkin verran luovuutta. SAVUTTOMAT RUUDIT VIHTAVUORELLA LIIKKEELLE... Kun luotikysymys on ratkaistu, muut komponentit ovatkin koko lailla perustavaraa ainakin alkuvaiheissa. Mainoslausekin sanoo: "A little goes a long way". Toinen kirjoittajista käyttää tätä säännöllisesti, mutta toisen mielestä se on ihan turhaa tavaraa. Yksi vaihtoehto onkin valaa luodit itse, jos ei ole liian huolissaan lyijylle altistumisesta. Länsinaapurista löytyy jo sitten kohtalaiset valikoimat Accuraten, Aliantin, Hodgdonin ja IMR:n ruuteja. Valitettavasti Vectanin ruuteja ei tällä hetkellä saa Ruotsistakaan, vaan ne ovat Keski-Euroopan ampujien herkkuja. WWW.REKYYLI.FI. Nämäkin alkavat tosin olla nykyisellä kruunun kurssilla aika kovissa hinnoissa. Esimerkiksi ruudeista täällä käytetään muun muassa (vasemmalta) Vihtavuori N340, Wano mustaruuti ja Vihtavuori Tin Star -laatuja. Vaikka .38 Spl ladataan aivan minimi-PF:n tuntumaan, nopeusvaihtelu pysyy alle 10 fps. N310 toimii .38 Spl-latauksissa, ja N320 sopii yleisruutina vähän kaikkeen, vaikkakaan ei täydellisesti oikein mihinkään. ...MUTTA ONHAN NIITÄ MUITAKIN RUUTEJA Suomessa ei ole saatavilla Vihtavuoren ruutien lisäksi juuri muuta kuin joitakin Hodgdonin ruuteja. Tilannetta on jonkin verran helpottanut pinnoitettujen Aresluotien salliminen. Tätä tavaraa löytyy nykyisin aika hyvin. Hodgdon Tite Group on hyvin puhtaasti palava ruuti ja sopii siksi hyvin käytettäväksi vipulukkokiväärissä. IMR Trail Boss on vastaavanlainen suuritäyttöinen ruuti kuin Tin Star, mutta toimivuudeltaan vähän parempi kevyissä latauksissa. Revolverissa se tuottaa kuitenkin vähän terävän tuntuisen rekyylin. Se toimii hyvin myös kylmemmällä säällä. Ruudin valinta on pitkälle makuasia. Vihtavuoren valikoimista N340 sopii kohtuudella tarkoitukseen
Jos mennään vielä alaspäin, toimiva minimilataus täyspitkään .45 Colt hylsyyn tarkoittaa latausta, joka liikkuu PF 80100 nurkilla. .38 kaliiperin luoteja löytyy välillä 90 gr 200 gr. Toisaalta 125 gr luoti ladattuna sääntöjen salliman maksiminopeuden tuntumaan riittää mainiosti kaatamaan myös kaatuvat maalit. SQUIB LOAD? Squibiksi kutsutaan laukausta jossa luoti jää piippuun. Toiseksi käytetyimpiä ovat 158 gr, joka puoltaa paikkansa varsinkin kiväärissä. Se ikään kuin kuuluu asiaan. 47. Nopeusvaihtelut saadaan kuriin vain kahdella tavalla, käyttämällä lyhyempää .38 Long Colt hylsyä tai Vectan BA 10 -ruutia. WWW.REKYYLI.FI MIKÄ ON PARAS LATAUS? CAS-ammunnassa kaikille sopivaa yleislatausta ei voi suositella. Jokainen ampuja voi kehitellä itselleen parhaan patruunan omalle asevalikoimalleen. Lääke tähän on käyttää lyhyempää hylsyä, esimerkiksi .45 SW, jota voi ampua myös .45 Colt-aseella. Toisaalta jos toiset paukut sanovat "pif" ja toiset "pof", ei se välttämättä menoa haittaa, kunhan ne vain tulevat piipusta ulos. Kevyemmät luodit tarvitsevat kunnolla toimiakseen lyhemmän hylsyn. Ylivoimaisesti käytetyin luotipaino .38 Spl ja .357 Mag cowboy-latauksissa maailmalla on 125 gr. Käytettäessä 158 gr tai painavampaa luotia kaasuvuoto hylsyn ohi pienenee huomattavasti ja koneisto nokeentuu vähemmän. Riittävät osumat saa aikaan näinkin. Tai sitten voi ottaa käyttöön peruslatauksen taulukkoarvojen CAS-latausten alarajoilta ja olla miettimättä asiaa sen enempää. Suuri hylsytilavuus aiheuttaa vastaavan ongelman myös .38 Spl patruunassa aivan minimilatauksilla. 160 gr luodilla sallittuun miniminopeuteen 400 fps ilman suurempia nopeusvaihteluja, ja PFarvoksi saadaan 64! Cowboy .45 Special on erityisesti mustaruudilla ampuvien suosiossa, koska hylsyä ei siten tarvitse täyttää polentalla, mannaryynillä tai muulla täyteaineella. Pienillä ruutipanoksilla ja kevyillä luodeilla ammuttaessa jo pelkästään liian heikoksi jäänyt niippaus saattaa johtaa siihen, että riittävää painetta ei synny ja ruuti jää syttymättä, vaikka sitä hylsyssä olisikin sinänsä riittävä määrä. Toiset haluavat minimoida rekyylin, mikä tietysti nopeuttaa ampumista mutta saattaa toisinaan aiheuttaa haastetta kaatuvien maalien kellistämisessä. Seuraavassa osassa palaamme aiheeseen. Koska tarkkuusvaatimus ei lajissa ole ratkaiseva eikä päälajeissa käytetä itselataavia aseita, sopiva lataus on sellainen, joka ampujalle tuntuu mukavalta. mustaruutilatauksista, haulikonpatruunoista ja niin edelleen. LUODIN PAINON VAIKUTUKSISTA Yksi syy .38 ja .45 kaliiperien suosioon on luotivalikoiman suuruus. Sääntöjen mukaisissa voimakerroinvaatimuksissa ja nopeusrajoitteissa tulee tietysti pysyä, mutta väliin mahtuu suurehko haarukka latausvaihtoehtoja. Lyijyluodilliset .38 tehdaspatruunat on pääasiassa ladattu 158gr luodilla. Jotkut ampujat ovat mieltyneet jykevämpiin latauksiin, joita ampuessaan sekä laukauksen että osuman huomaa enempiä miettimättä. Tuolloin juttua mm. .45 Colt -hylsyn keulille ei juuri 200 gr kevyempää luotia kannata asetella. Tässä tilanteessa on ampujan oltava tarkkana, ettei ampuisi uutta laukausta, joka saattaa tehdä ikävää jälkeä aseelle ja pahimmassa tapauksessa myös ampujalle. HYLSYJEN LYHENTÄMISTÄ JA MUUTA HIMMAUSTA Jos 200 gr luodille annetaan lähtönopeudeksi noin 600650 fps, PF on 120- 130, mikä on vielä kaukana PF minimistä. Nopeus siitä ehkä hieman kärsii, mutta entäs sitten. .45 Coltiin löytyy yleisimmin luoteja välillä 160 260 gr. 230 gr tai painavampi luoti tarvitaan riittävän paineen, jotta nokea ei puskisi taaksepäin. Tämä onkin käytetyin luotipaino .45-kaliiperissa. Tämä on melko harvinainen Ilmiö muissa ampumaurheilulajeissa (jos ruutiannos on latauksessa mukana), mutta CAS-ammunnassa näitä sattuu aina silloin tällöin, kun liikutaan minimilatausten alarajoilla tai alapuolella. Muutama vuosi sitten USA:ssa kehitettiin sittemmin suureen suosion noussut Cowboy .45 special-patruuna, joka on käytännössä .45 Colt lyhennettynä .45 ACP-mittaan. Yksi CAS-ammunnan hienouksia on aseiden ja latausten yksilöllisyys. Omien patruunoiden lataaminen on lajissa kuitenkin lähes välttämätöntä, koska valmiita CAS-patruunoita on Suomesta vaikea löytää. Tällaisilla latauksilla nopeusvaihtelut nousevat väistämättä jo 100 fps luokkaan suuresta hylsyn tilavuudesta ja pienestä ruutimäärästä johtuen. Cowboy .45 Special voidaan ladata esim. Toki painavampiakin .45 luoteja on, mutta ne ovat yleensä tulikilvellisiä ja tarkoitettu ihan muuhun käyttöön. Tällä teholla luoti vielä tulee ulos piipusta joka kerta. Rekyylin suhteen tätä kevyemmillä luodeilla ei saavuteta enää mitään etua, ja latauspituus uhkaa jäädä liian lyhyeksi kiväärissä käytettäväksi. Toisaalta - suuri paukku ja suuret toleranssit: missään aseessa ole niin tasalaatuisia patruunapesiä, että ammuttaessa ei hylsyn kylkeen jonkinlaista vauhtiraitaa tulisi
Mustaruuti ja siitä voimansa saavat aseet otettiin käyttöön Euroopassa 1200-luvulta alkaen ja ne yleistyivät vuosisatojen kuluessa syrjäyttäen vähitellen käyttäjän lihasvoimalla toimivat aseet (joiden valtakausi oli vastaavasti kestänyt tuhansia vuosia). Siinä oli pehmeästä metallista valmistettu reunakantainen hylsy, ei lainkaan ruutia ja pikkuruinen luoti. Reunasytytyksen ongelmana oli kuitenkin syttymisvarmuuden vaatima hylsyn pehmeys, joka ymmärrettävistä syistä rajoitti patruunoiden painetasoa. Käytännössä se kesti siis viitisensataa vuotta ja vasta kehityskaaren lopulla aseissa ja patruunoissa tapahtui merkittävä muutos. Joku voi hyvinkin väittää, että muutok48 sia tapahtui jatkuvasti, mutta jos asiaa ajatellaan ampumatarvikkeen kautta, niin muutokset olivat lopulta hyvin pieniä. RAUTALANK A TEKSTI: TERO KUITUNEN LYIJYINEN MENNEISYYS JA NYKYISYYS Latauskoulussa ryhdymme kohtapuolin syventymään luotien omatoimiseen valmistamiseen ja erityisesti lyijyluotien valamiseen. Lähes koko kauden olivat komponentteina ruuti ja lyijystä valmistettu palloluoti. Nämä keskisytytysnallien tyypit ilmaantuivat käyttöön eripuolilla 1870 1880 luvuilla. SAVUTON SE VIIMEINEN NIITTI Nallin keksiminen on näin jälkeenpäin katsottuna selvä ennakkovaroitus siitä, mitä oli tulossa 18001900 lukujen taitteessa. Vastaus löytyy sotilaiden tarpeista, kuinkas muutenkaan. Nalli osoittautui kuitenkin juuri siksi kriittiseksi komponentiksi, jota ilman nykymuotoinen patruuna ei olisi mahdollinen. Reunasytytys todettiin toimivaksi ratkaisuksi ja se dominoikin metallihylsypatruunoiden kehitystä oman aikansa. Käytännössä reunasytytyspatruunat, vaikka elettiin mustaruutikautta, rajoittuivat painetasoltaan korkeintaan silloiseen keskiluokkaan, eikä vaippaluodeille olisi ollut mitään tarvetta ilman seuraavaa kehitysvaihetta. Toki kaikki tietävät, että aikoinaan luodit olivat alastonta lyijyä, mutta vain harvat ovat tietoisia syistä jotka ovat johtaneet nykyiseen tilanteeseen. Tämän vuoksi on syytä valottaa hieman syitä sille, miksi lyijyluodit ovat nykyään "erikoisluotien" asemassa. Harva ammunnanharrastaja on edes huomannut pohtia miksi tuliluikusta singahtavan lyijyluodin ympärillä on kuparista, tompakista tai jopa raudasta valmistettu vaippa. Nykyäänkin käytettävien keksisytytysnallien syntytarina on varsin tavanomainen historiallinen tapahtuma. Boxer taas nimesi Boxer -nallin. Vasta 1820-luvulta alkaen komponenttiluetteloon vakiintui myös nalli. VAUHTIPYÖRÄ KIIHTYY Moni saattaa ihmetellä, mitä tekemistä nallilla on lyijyluodeista luopumisen kanssa. Halki vuosisatojen ampumatarvike koostui irtokomponenteista, jotka käyttäjä latasi yksitellen aseeseen. Ajoaineen sytytys hoidettiin ulkoisesti (aluksi mahdollisimman simppelisti "avotulella", myöhemmin pii- tai rataslukon kipinäsuihkulla). Näitä nalleja ei keksitty yht'äkkiä, vaan pidemmän kehitystyön seurauksena ja lopulliset "keksijät" käyttivät pohjana muiden työtä. Vai millä muulla tavalla voisi kuvailla pikkuruista patruunaa, joka ilmaantui jo 1840-luvulla. Nykyäänkin tällaista patruunaa on saatavana nimellä 6 mm Flobert, kotoisammin "penniläinen". Kun katsotaan perkussionallin ilmaantumista seurannutta kehitystä, voisi jopa väittää, että se itsessään oli ensimmäisten metallihylsyisten patruunoiden lähtökohta. Mustaruutikaudella aseiden ja ampumatarvikkeiden kehitys oli varsin verkkaista. Niinpä yhä kiistellään siitä, kuka oikeasti oli keksinnön isä. Mustaruutikausi ulottui sotilasaseissa 1800-luvun lopulle. Stabiili, mutta iskusta syttyvä nallimassa oli kehittynyttä kemiantaitoa vaativa tuote, aivan kuin savuton ruuti WWW.REKYYLI.FI. Tässä kohtaa riittänee, että toteamme amerikkalaisen eversti Hiram Berdanin antaneen nimensä Berdan-nallille ja brittiläinen eversti Edward M. Jotta voitaisiin käyttää kovemmat paineet sietäviä paksuseinäisiä hylsyjä, oli patruunoiden syty- tys laitettava uusiksi
Samaten metsästyspatruunoissa tapahtui muutosta kun isoluotiset ja hitaat patruunat voiWWW.REKYYLI.FI tiin korvata nopeilla, tehokkailla ja pieniluotisilla patruunoilla, kuten .30-30 Winchester. MIKSI LYIJY TARVITSEE TAKIN? Lyijy on tunnettu jo esihistoriallisista ajoista ja sitä on suhteellisen hyvin saatavilla lähes joka puolella maailmaa. Savuttoman ruudin merkittävin ominaisuus, joka on tehnyt patruunoista sellaisia kuin ne nykyään ovat, on sen suuri energiasisältö. Savuttomaan ruutiin siirtyminen pakotti ranskalaiset myös ottamaan käyttöön vaippaluodin, jonka kehitti aseen ja patruunan nimessä kummitteleva Nicolas Lebel. Samasta syystä 1800-luvun lopun sotilaskaliiperit olivat nykymittapuulla arvioiden valtavia. Puhdas, seostamaton "räkälyijy" on kovuudeltaan 5 BHN, käytännössä siis kynnellä veistettävää tavaraa, kun esimerkiksi puhtaan kuparin kovuus on 35 BHN. Lyijy onkin ollut paras mahdollinen materiaali luoteihin ja hauleihin (jos materiaalin hintaa. Luotiaseen piipun rihlauksen toiminta perustuu siihen, että luodin osuessa rihlan harjojen alkupäihin, harjat leikkaavat luotiin ohjausurat. Jos katsotaan länsimaiden yleistä teknologista kehitystä, niin ampumatarvikkeen kehittyminen tapahtui samassa tahdissa yleisen kehityksen rinnalla. Toisaalta nopean luodin oli pakkokin olla kevyempi, koska muutoin rekyyli olisi alkanut olla nykyisten suurriista-aseiden luokkaa. Kaikki vaiheet on helppo automatisoida ja luotien laatu on kiinni lähinnä laadunvalvonnasta ja loppukäyttäjän vaatimuksista. 49. 8 mm Lebelpatruuna oli käytössä läpi ensimmäisen maailmansodan, eivätkä sitä seuranneissa kaliipereissa ole ollut mitään mullistavaa. Vuonna 1866 Ranskassa otettiin käyttöön ensimmäinen patruunoilla toimiva ase, "Chassepot", jonka hylsy oli paperia. Vajaa vuosikymmen myöhemmin siirryttiin Fusil Gras Modèle 1874 M80kivääriin, jossa hylsy oli jo messinkiä, mutta ruuti mustaa ja luoti paperivaipoitettu 11 mm lyijymurikka. Se mahdollisti hylsytilavuuden pienentämisen ja ennennäkemättömät lähtönopeudet. Samainen pehmeys osoittautui ongelmaksi takaaladattavissa aseissa. Jos ampumista vain jatketaan, jossain vaiheessa saattaa seurauksena olla myös piipun ahtautuminen ja paineen nousu. Nopeuden kasvaessa kävi kuitenkin niin, että lyijyluodin ominaisuudet alkoivat loppua. valmista tavaraa. Oikein seostettu, juuri sopivan läpimittainen ja sopivalla luotirasvalla varustettu liekkikilvellinen luoti saadaan kestämään yli 600 m/s nopeuksia. Paino, valamisen helppous ja hyvä saatavuus olivat tärkeimmät materiaalivalintaan vaikuttaneet seikat aikana, jolloin aseiden piiput olivat sileät. Oliko lataus kehitetty ensisijaisesti jalkaväkimiehen vai ratsuväen ajoneuvojen kaatamiseen, on kokonaan toinen kysymys. Ranska on hyvä esimerkki siitä, kuinka jo ensimmäinen vaippaluodillinen ja savutonta ruutia käyttävä patruuna oli ns. Mutta lyijyluoti ei silti ole nykyään vaihtoehto esimerkiksi sotateollisuudelle. Tämä tuolloin pienikaliiperiseksi mielletty 8 mm FMJ-luoti, "Balle M" tai "Balle Lebel", oli ilmeisesti niin merkittävä asia, että nimi Lebel "tartui" patruunan lisäksi myös aseeseen. Jälleen kului kymmenkunta vuotta ja ranskalainen kemisti Paul Vieille kehitti ensimmäisen menestyksekkään savuttoman ruudin, joka tunnettiin nimellä Poudre B. Kun luodille saatiin riittävästi vauhtia, sai se olla aiempaa huomattavasti pienempi ilman, että sen maaliballistinen suorituskyky romahti. Seostamalla tinalla (Sn) ja erityisesti antimonilla (Sb) lyijyluotiin saadaan kovuutta 22 BHN tasolle saakka. Esimerkiksi jenkkien ensimmäinen savuttomalla toiminut sotilaskaliiperi .30-40 Krag puhalsi 220 grainisen (14 g) vaippaluodin huimaan, noin 600 m/s lähtönopeuteen. Riittävä pyöriminen saa luodin lentämään vakaasti. Siinä tapauksessa, että luodin materiaali on liian pehmeää verrattuna piipussa tapahtuvaan kiihtyvyyteen, RANSKASTA RYSÄHTI Patruunakehityksen nopean muutoksen aikakaudesta kiinnostuneiden kannattaa aloittaa tutustuminen esimerkiksi Ranskan tapahtumista. Se otettiin kiireesti Ranskan sotavoimien käyttöön Fusil Modèle 1886 dit " Fusil Lebel " kiväärin 8×50mmR ( 8 mm Lebel) patruunassa, joka oli ensimmäinen savuton sotilaspatruuna. 1880-luvulta alkoi sitten savuttomien ruutilaatujen aikakausi. Savuton ruuti nimittäin nosti lähtönopeudet selvästi yli totuttujen arvojen. Aiempaa pienempi, mutta nopea vaippaluoti oli tulevaisuuden tie. Esimerkiksi .45-70 Government -sotilaslatauksessa 405 grainisen (26,2 g) lyijyluodin takana oli 70 grainia (4,5 g) mustaruutia, joka antoi vauhtia hieman yli 400 m/s. Erityisesti rihlauksen myötä nousi arvoonsa myös lyijyn pehmeys, ja koska huomattiin, että hieman alimittainen luoti meni piippuun vaivattomasti, mutta oli mahdollista turvottaa piipun täyteiseksi joko latauspuikolla kopauttamalla tai ruutikaasujen voimalla (esim. Jopa boat tail luodit otettiin käyttöön kaliiperissa 8 mm Lebel. se ei lähde pyörimään, vaan pahimmillaan "kahlaa" läpi rihlapalkkien. Se oli jatkumoa muutaman vuosikymmenen mittaiselle nopealle kehitykselle, jossa suustaladattavasta siirryttiin nykyaikaan. Tästä seuraa piipun lyijyyntymistä ja nopea tarkkuuden heikentyminen, kun rihlaurat täyttyvät lyijystä. Erityisesti sotaluotien massamainen valmistus on viritetty messinki-, kupari- ja rautavaippaluotien tuottamiseen. Jos luodin materiaali kestää rihlapalkkien aiheuttaman väännön, luoti lähtee pyörimään. on verrattuna mustaan edeltäjäänsä. Kuten todettua, mustan ruudin kanssa lyijyluodit olivat toimineet hienosti, koska vauhtia oli vähän. Ei, vaikka kansainväliset "sotalait" sen sallisivatkin. Jotta tehoa oli tarpeeksi, piti hylsyssä olla tilaa suurelle ruutiannokselle ja kuulan tuli olla raskas. Minie-luoti). Yksi kuutiosenttimetri puhdasta lyijyä painaa 11,34 g. Tokihan etuja oli muitakin, kuten savutuprahdusten puuttuminen ja siten parempi näkyvyys taistelukentällä, mutta suuri energiasisältö oli lopulta tärkein asia. Karkeasti ottaen luodin vaippa vedetään metallista, asetetaan sopiva lyijylangan pätkä sen sisään ja puristetaan luoti lopulliseen muotoonsa ja mittoihinsa. Näitä uria myöten rihlapalkit sitten kulkevat luodin edetessä piipussa. Kaiken kukkuraksi lyijy on painavaa. Tinan vaikutus kovuuteen on pienempi, mutta antimoni on se taika-aine jolla saadaan aikaan nykyään käytettävät lyijyluodit. Onkin helppo ymmärtää, miksi vaippaluoti kestää paremmin rihlauksessa. Tämä on erikoista, koska luoti perustui sveitsiläisen Eduard Rubinin vuonna 1882 keksimään vaippaluotiin. Vastaava kahlausilmiö olisi mahdollinen myös vaippaluodeilla, jos käytettäisiin poikkeuksellisen jyrkkää rihlannousua ja korkeaa lähtönopeutta. Lyijyn sulamispiste on matala (327 °C), joten sen valaminen haluttuun muotoon onnistui alkeellisellakin välineistöllä. Prosessi on monivaiheinen, mutta sinänsä yksinkertainen ja helposti teollisesti toteutettavissa
Suurin haaste esimerkiksi 600 metrin kasa-ammuntakilpailuihin valmistauduttaessa on iskemien pystyhajonnan minimointi. Lataus täytyy olla "tuunattu" optimiin, jotta ampuja pystyy keskittymään pelkästään horisontaalisiin WWW.REKYYLI.FI. Usein vähälle huomiolle noista osa-alueista jäävät hylsyt, joilla kuitenkin on merkittävä osuus aseen toimivuuteen ja esimerkiksi luodin lähtönopeusvaihteluihin. 50 Käytäntö on osoittanut, että lyhyemmillä matkoilla (100300 metriä), ei luodin lähtönopeusvaihteluilla ole suurtakaan merkitystä huipputarkkuuden kannalta. Ampumamatkan pidetessä lähtönopeuden kokonaishajonnan merkitys kasvaa. KIVÄÄRIN HYLSYJEN VALMISTELU TEKSTI: JARI L AULUMA A OSUNTAA PITKILLE Tarkkuuden kannalta toimivaan aseja latauskombinaatioon vaikuttavat omalta osaltaan laadukkaat komponentit ja erityisesti niiden yhteensovittaminen. Hyvänä esimerkkinä on edellä mainituille matkoille suunniteltu 6 mm PPC kaliiperi, jossa noin 1530 m/s lähtönopeusvaihtelut ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus
Näppärä tapa on merkitä patruunalaatikon kanteen jälleenlatauskerrat spriiliukoisella tussilla tukkimiehenkirjanpitoa apuna käyttäen. MISTÄ ALOITETAAN? Ensimmäisenä toimenpiteenä hylsylaatikkoa avatessa on tutkia hylsy silmämääräisesti valon avulla. Tarvittaessa tietysti lyhennetään hylsy. Visuaalisen tarkastuksen jälkeen olen kaulasupistanut hylsyt ja jos kyseessä on ollut kivääri, johon hylsyjen kaulat täytyy sorvata on kokosupistaminen oikeastaan ainoa oikea vaihtoehto. Erityisesti liekkireiän kalvaimia valitessa pitää kiinnittää huomiota liekkireiän ja kalvaimen yhteensopivuuteen. Mikäli hylsyn kaula- tai hartiaosassa esiintyy painaumia tai "ryppyjä", siirretään hylsy syrjään. Ongelmana noissa lahjaksi saaduissa ja löydetyissä hylsyissä ovat aseiden erilaiset sulkuvälit ja vaarana voi olla esimerkiksi hylsyjen kaula- tai hartiaosan halkeaminen jo hylsyä supistettaessa tai muulla tavoin muokatessa. Mikäli painoero aiempaan on ollut + 5 gr:n (+ 0,32 g) luokkaa, olen tarkistanut hylsyn tilavuuden mahdollisen eron saippuavedellä. Jos hylsyn kaulaa ei tarvitse sorvata, ts. Patruunapesät on 51. Esimerkiksi vanhoissa, ns. Varsinainen hylsyn pituuden trimmauksen olen suorittanut ensimmäisen tai joissain tapauksissa (6 mm Dasher) toisen ammuntakerran jälkeen. Samalla pystytään seuraamaan hylsyjen ampuma- ja kylmämuokkautumista, kun ei sekoiteta hylsyeriä keskenään ja pi- tiaosan yhdenmukaisuus sekä liekkireikien ja nallitaskujen keskeisyys. Olen visuaalisen tarkastuksen yhteydessä käyttänyt joitakin satunnaisia hylsyjä digivaa'assa ja si Lapuan valmistamien hylsyjen painoheitot johtuvat lähinnä hylsyn ulkoisen koneistuksen pienistä eroista. Jos käytössä on eri hylsyvalmistajan hylsyjä kuin aiemmin, kannattaa tässä yhteydessä tarkistaa myös hylsyjen kaulan materiaalivahvuudet siihen suunnitellulla digitaalisella mikrometrillä (esim. Totuuden nimissä täytyy mainita, että aiemmin mainitsemissani hylsyvalmistajien tuotteissa en ole törmännyt edellä mainittuun. "KAVERIN KERRAN AMPUMAT" Jättäisin suosiolla ampumaradalta löydetyt tai kaverin lahjoittamat käytetyt hylsyt romunkerääjille ja keskittyisin laadukkaiden hylsyn valmistajien uusiin tuotteisiin. Maksimi lyhennyspituutena olen käyttänyt patruunapesän mittaa 0,2 mm tai yleensä prepattavan hylsyerän lyhimpien hylsyjen mittaa. Näistä valmistajista tulee ensimmäisenä mieleen Lapua, Norma ja RWS. Hyvänä apuna ovat pöytäkiinnitteiset valaisimet, joissa on eräänlainen integroitu suurennuslasi. Yleensä uudet hylsyt ovat sen verran lyhyitä, ettei lyhentämistarvetta ole tässä vaiheessa ollut. Tämän jälkeen olen tarkistanut työntömitalla hylsyn kokonaismitan lähinnä siksi, ettei se ole liian pitkä käytössä olevaan patruunapesään. Uusien hylsyjen hankintahinta saattaa kirpaista kuluttajaa, mutta oikein käytettyinä hylsyjen käyttöikä voi olla kaliiperista riippuen jopa muutamia kymmeniä jälleenlatauskertoja. kyseessä on CIP-pesä tai patruunapesä on kaulamitaltaan CIP-mittainen niin kokosupistuksella saavutetaan tässä vaiheessa hyvin vähän, sillä uusi hylsy ei ole yleensä lähelläkään CIP-patruu- napesän mittoja. Joissain tapauksissa ja kaliipereissa hylsyn tilavuuserot vaikuttavat aseen optimilataukseen, varsinkin jos lataus ei ole "latausikkunassaan". Mitutoyon 295- tai 395-sarja). Laidoilla K&M:n ison ja pienen kiväärinallin pesäkalvaimet, jotka voidaan tarvittaessa kiinnittää porakoneeseen. Asioita, joihin kannattaa ensimmäiseksi kiinnittää huomiota ovat hylsyjen kantaosan, kaula- ja harWWW.REKYYLI.FI verrannut prepattavien hylsyjen painoja aiempiin käytössä olleisiin hylsyeriin. pahvilaatikkoisissa 6 mm BR Norma hylsyissä eräkohtainen kokonaispainoero oli suurimmillaan luokkaa 2,5 gr (0,16 g) 400 hylsyn otannassa. Aiemmin myös lajittelin hylsyt niiden painon mukaan, mutta hylsyjen vesitilavuuksia mitatessa ja ampumatesteissä tulin siihen johtopäätökseen, että esimerkik- Kaulan materiaalipaksuuksissa jo 0,020,03 mm:n heitot vaikuttavat luodin asetustiukkuuteen ja siten heikentävät optimilatauksen tarkkuutta. tuulikorjauksiin. Tavoitteena on yhteismitallistaa liekkireiät, ei tarpeettomasti suurentaa niitä. ETÄISYYKSILLE detään kirjaa jälleenlatauskerroista. Hylsyjen preppaus on kokeneemmalle jälleenlataajalle peruskauraa, mutta joskus on hyvä palata perusasioiden pariin ajatuksen kanssa. UUDET HYLSYT VS. Käydään kuitenkin tuo kaulojen sorvaus läpi myöhemmin omana artikkelinaan. Keskellä Sinclairin valmistama liekkireiän kalvain 6 mm PPC ja 6 mm BR Norma -kaliipereihin. Erityisen huolella kannattaa tarkistaa hylsyn liekkireikä, jossa joissain tapauksissa on esiintynyt purseita hylsytilan puolella. Tämä siksi, että sorvauspituus saadaan oikeaksi kaulan ja hartian liitoksen kohdalta. Samoin joillakin valmistajilla on ollut irtonaisia työstöjätteitä hylsytilassa, jotka tietysti kannattaa poistaa esimerkiksi vanupuikon avulla. Joskus myös suunnistajien käyttämät otsavalaisimet ovat todella hyödyllisiä, sillä molemmat kädet jäävät vapaiksi
Hart & Sons Inc. Edellä mainittujen hylsyjen ollessa kyseessä olen varonut kasvattamasta liekkireiän kokoa, sillä käytäntö on osoittanut sillä olevan tarkkuutta huonontavaa vaikutusta. Tarvittaessa supistuksen yhteydessä tai ammuttaessa vaurioituneet hylsyt poistetaan. En tiedä onko nallitaskujen yhdenmukaistamisella kasa-ammunnan kannalta merkitystä, mutta luulisin sillä olevan merkitystä ampujille, joilla ase ei ole suorituksen aikana tukien päällä. Seuraamista helpottavat markkinoilla olevat erilaiset kiillotusrummut ja ultraäänipesurit. valmistaa eräänlaista "nallitaskujen tiukentajaa" (case saver LG ja SM) isoille ja pienille nallitaskuille, mutta käytännön kokemukset ovat olleet ko. 220 Russian ja 6 mm BR Norma -hylsyjen liekkireijät olen pelkästään tarkistanut halkaisijaltaan 1,5 mm:n poranterällä. Tarkoitus ei ole 52 suurentaa nallitaskun halkaisijaa vaan varmistaa, että nallitaskut ovat yhtä syvät ja nalleilla on tilaa asettua yhdenmukaiselle asetussyvyydelle. Esimerkiksi Sinclair (09-175) ja NECO (Sinclair NCG-010) valmistavat erittäin toimivia ja mittalaitteita hylsyn ja/ tai patruunan mittaamiseen. Nallitaskujen jälkeen olen joko tarkistanut tai työstänyt liekkireiät, riippuen hieman käytettävästä hylsystä. Hylsyt ovat nyt valmiina nallitukseen, ruuditukseen ja luoditukseen. KÄYTÖN AIKAINEN SEURANTA Käytön aikana on hyvä seurata erityisesti hylsyjen kaula- ja kantaosaa. Lopuksi olen pyöräyttänyt käsin pari kertaa hylsytilan puolelta liekkireiän suuta 2,5 mm:n tai 3 mm:n poranterällä tai siihen erikseen suunnitellulla viistetyökalulla. Vain muutama kierros riittää! Ulkopuolinen viiste kannattaa tehdä ensin sillä jos se tehdään viimeisenä, jää hylsynsuun sisälaitaan terävä purse, joka saattaa vahingoittaa luotia tai sen mahdollista pinnoitetta luoditusvaiheessa. Seuraavaksi olen muokannut nallitaskut tai paremminkin nallitaskun pohjan porakoneeseen kiinnitettävällä kalvaimella. yleensä mitoitettu varsin ruhtinaallisesti verrattuna hylsyn pituuteen (myös custom-pesät). Paisutusten jälkeen ammuttuja hylsyjä mitatessa kaulaosan heittojen voi odottaa olevan CIP-kivääreissä parhaimmillaan luokkaa noin ± 0,02 mm:n ja hartiaosan noin ± 0,015 mm. Tämä korostuu entisestään käytettäessä pinnoitettuja luoteja ja pitkiä puhdistusvälejä. MITÄ SEURAAVAKSI? Tässä vaiheessa on hyvä tehdä hylsyn suun viisteet siihen suunnitellulla työkalulla. Custom valmisteisissa, alle CIPminimin (sorvatut hylsyn kaulat) olevissa kivääreissä vastaavat heitot ovat olleet noin ± 0,0050,01 mm:n ja hartiaosan noin ± 0,002 0,005 mm:n luokkaa. Molemmissa laitteessa kannattaa välttää käyttämästä hylsymetallia aggressiivisesti syövyttäviä kemikaaleja ja käyttää laitetta ainoastaan valmistajan ohjeiden mu- kaisesti. hiilirenkaan muodostumisella patruunapesän kaulaosaan. Mikäli aseen sulkuväli on kunnossa, yleisimmät hylsyn vanhenemismerkit ovat nallitaskun ja kannan laajenemiset sekä kaulan koveneminen, joka ennemmin tai myöhemmin aiheuttaa hylsyn kaulaosan halkeamisen. K&M Shooting CARLPPCT ja CARSMPCT). Käytän nallitaskun kalvainta myös taskujen puhdistamiseen jälleenlatauskertojen välissä. Kalvaimia valmistetaan erikseen pienille ja isoille nallitaskuille riippuen käytettävästä kaliiperista (esim. Suurehkoistakaan heitoista ei kannata ottaa tässä vaiheessa paineita, vaan kuten hylsyn kokonaispituuden yhteydessä, tarkistetaan jokainen hylsy 12 ammuntakerran jälkeen. Paljon hylsyjä preppaavalle hylsyn hartiasta mittaava kaliiperikohtainen trimmeri on vaivattomin. Yksi nopeimmista hylsytrimmereistä on Forsterin valmistama malli, jolla saadaan lyhennettyä hylsy ja tehtyä suuviisteet samalla kertaa. vempää viistettä hylsytilan puolella 6,5-284 Norma kaliiperissa, mutta minulle jäi sellainen vaikutelma, että ainoat vaikutukset olivat litteämmät nallit ja hieman kasvaneet lähtönopeudet. Seuraavaksi olen tarkistanut hylsyn rungon ja kaulaosan keskeisyyden pistokokein. Tämä saattaa aiheuttaa vaivaa nallitusvaiheessa jos nallitaskujen kalvaminen jätetään tekemättä. Joissain uusissa hylsyerissä olen havainnut nallitaskun kartiokkuutta, pohjaosan halkaisijan ollessa pienempi. Liiallinen hylsyn lyhentäminenkään ei ole hyväksi. Markkinoilla on myös liekkireiän kalvaimia (Sinclair Flashhole Reamer - .0625 ja 07-3081), jotka eivät niinkään "poraa" vaan lastuavat liekkireiät yhteismitallisiksi ja poistavat hylsymateriaalia vain millin sadasosien verran. Hylsyä lyhennettäessä osa työkaluista tukeutuu hylsyn kantaosaan, osa hartiaan. laitteista ristiriitaisia. Täytyy varmaankin itse kokeilla. WWW.REKYYLI.FI. Kokeilin aikoinaan liekkireiän sy- Erilaisia hylsyn suuosan viistetyökaluja ja hylsytrimmereitä. Amerikkalainen ase- ja jälleenlatausliike Robert W. Kaulaosaa on helppo seurata myös hylsyä supistettaessa, jolloin kaikki "kirskuvat" äänet kertovat hylsyn käyttöiän olevan loppupuolella tai sitten jälleenlataaja on unohtanut voidella hylsyn ennen supistamista. Taulussa en huomannut mitään eroa, joten en voi sitä kenellekään suositella. Hylsyn käyttöikää voidaan pidentää hehkuttamalla hylsyn kaulaosa, mutta kantaosan laajenemiselle ei oikein ole tehtävissä mitään. Mikäli apuna käytetään porakonetta, pitää varoa liiallista viistämistä. Keskeisyydellä on oleellista merkitystä aseen tarkkuuden kannalta, tavoitteenahan on saada patruuna ja luoti mahdollisimman keskeisesti patruunapesään. Mitä enemmän tilaa hylsyllä on suhteessa patruunapesään, sitä suurempi mahdollisuus on ns
2,50 ¤).. Hinta alkaen 1030. Voit valita sen puutukkisena, mustilla muovitukeilla tai camovärisenä. Nyt sen päivitetty versio valmistetaan Espanjassa ja sen nimi on Premium Plus. 09-7249821 BALL SPORTS RETKI KALASTUS METSÄSTYS KUVA & KAMERA HORSE FAIR HELSINGIN MESSUKESKUS 2.4.3.2012 Välineitä ja uusia vinkkejä kalastukseen, metsästykseen ja retkeilyyn. Perhelippu 35 ¤ (2 aik. 9 tapahtumaa samalla lipulla! Lajit bmx-pyöräilystä melontaan ja juoksusta jalkapalloon osallistu, kokeile ja testaa. Testaile taitojasi, tee huippuhankintoja ja hyödynnä ohittamattomat messutarjoukset! Lue lisää osoitteessa www.metsastysmessut.fi ja valitse paras päiväsi saapua. Ryhmät 10 ¤/hlö, kokoaikalippu 27/20 ¤. ja alle 16-v. PREMIUM PLUS - LEGENDAN PALUU Yli 40 vuotta sitten sen nimi oli Benelli SL80 ja se valmistettiin Italiassa. lapset). Liput ovelta tai Lippupalvelusta (+ toimitusmaksu alk. Huom! Horse Fair avoinna vain lasu. Pääsyliput: aikuiset 15 ¤, lapset, opiskelijat ja varusmiehet 10 ¤. Toimitukset vähittäisliikkeisiin alkaneet! Kysy lisää maahantuojalta ja tutustu: www.teuvolouhisola. Kaikki ulkoilusta ja liikunnasta! FILLARI KUNTO GOLF NYT SUOMESSA Maahantuonti: puh
12 kaliiperisen haulikon kanta vaati noin 23 mm reiän ja tämän tekemiseen käytettiin säätöpalalla varustettua puuporanterää. SAPLUUNAN TULOSTUS JA REIKIEN PORAAMINEN Sapluunaa tulostettaessa kannattaa muistaa vaihtaa sivun skaalaus (page scaling) valintaan "Ei mitään" (none), jotta mittasuhteet pysyvät kohdillaan. Sapluuna on tarkoitettu WWW.REKYYLI.FI. TEE - SE -ITSE TEKSTI JA KUVAT: MARKO TAMMELIN HYLSYTARJOTIN Jokainen jälleenlataaja tulee hyvin todennäköisesti tarvitsemaan hylsytajottimia. Idea jatkojalostui kattamaan myös muita yleisiä kaliipereita, joita omaan käyttöön tulee ladattua varsin paljon. Eri kaliiperien hylsyt luonnollisesti vaativat määrätyn kokoisen reiän. Materiaaliksi valikoitui helposti työstettävä ja tietenkin myös visuaalisesti kaunis puu. MITOITUS JA REIKIEN TEKEMINEN Ensimmäisenä hylsytarjotinta suunnitellessa tuli mietittäväksi se, millä saataisiin helpoiten jopa viisikymmentä reikää pysymään keskenään linjassa, jotta lopputulos olisi myös kaunis katsella. Niitä löytyy valmiina useille eri kaliipereille, mutta joskus törmätään myös siihen tilanteeseen ettei valmista ole saatavissa. 54 Kirjoittajan tee-se-itse-idea lähti liikkeelle haulikon patruunoiden lataamista aloittaessa, koska sopivaa hylsytarjotinta ei etsinnöistä huolimatta löytynyt paikallisista aseliikkeistä. Ratkaisuk- si valikoitui sapluunan tekeminen tietokoneen avulla. Esimerkiksi .223 Rem hylsyn kannalle sopi noin 10 mm lusikkaterällä tehty reikä, kun taas .308 Win vaati 12 mm terän
Puuvahoja saa myös valmiiksi sävytettyinä. - Puuporanterät (Lusikkaterä sarja ja/tai säädettävä puuporanterä). Hiomiseen voidaan käyttää hiekkapaperia tai hioWWW.REKYYLI.FI matyynyä, mutta mikäli käytössä on sähkökäyttöinen tasohiomakone, on työ huomattavasti helpompaa. Lisäksi tarjotin on nyt taatusti sopiva juuri halutulle kaliiperille ja hylsyt pysyvät varmemmin pystyssä. VIIMEISTELY Kun laudanpätkään on saatu riveittäin reikiä, on aika viimeistellä hylsytarjotin. Liiman annetaan hieman kuivahtaa ennen poraamisen aloittamista. Poraaminen onnistuu parhaiten pylväsporakoneella, jossa on mittaasteikko poraussyvyydelle. Myös teippiä voidaan käyttää käsivaralta poratessa. Poraamista lusikkaterällä pylväsporakoneessa. noin 80 mm leveälle laudalle, mutta sitä voidaan varsin helposti hyödyntää myös muun levyisen laudan kanssa. Pyöristyksien ja pintaviimeistelyn jälkeen kappale voidaan maalata, lakata, tai viimeistelyyn voidaan myös käyttää puuvahaa, joka on ehkä kaikkein suositeltavin vaihtoehto silloin kun pinnasta halu- taan silkinhimmeä ja likaa hylkivä. Myös säätöteriä löytyy samoista liikkeistä. Sapluunan avulla terän kohdistaminen on helppoa. Porauksen syvyyden määrittelyssä pylväsporakoneen asteikosta on suuri apu. Mukavia hetkiä puutöiden parissa. TEKEMISEEN TARVITTAVAT VÄLINEET JA TARVIKKEET: - Pylväs- tai käsiporakone. Sapluunan kiinnittäminen puuhun tapahtuu tavallisen paperiliiman avulla, jota levitetään sekä paperiin ja puuhun. Puuporanteriä, eli tässä tapauksessa niin sanottuja lusikkateriä, saa lähes jokaisesta työkaluja myyvästä liikkeestä. Mikäli hylsytarjottimia 55. Puuporanteriä käytettäessä täytyy kuitenkin myös huomioida terän ohjauspiikin lisäävän reiän syvyyttä ohjauspiikin upotessa varsinaista halkaisijaa syvemmälle. Sapluuna kaliipereille .223 Rem, .308 win ja 12 on ladattavissa pdf-muodossa Rekyylin keskustelufoorumilta, www.rekyyli.fi/board Valmiit puiset lataustarjottimet ovat myös ilo silmälle verrattuna tehdastekoisiin muovitelineisiin. Viimeistelyyn riittää varsin mainiosti 320 karkeuksinen hiomapaperi. - Pintaviimeistelyyn tarvitaan joko maalia, lakkaa tai puuvahaa. PROJEKTIN JÄLKILÖYLYJÄ Puun työstäminen on varsin mukavaa puuhaa ja tässä tapauksessa on mahdollista pyrkiä omaa tarvetta parhaimmin vastaavaan lopputuotteeseen. Sarjan hinta vaihtelee viidestä eurosta ylöspäin. Alapinnan kulmat jätetään pyöristämättä. Alussa, varsinkin kulmien pyöristämiseen, kannattaa käyttää karkeampaa paperilaatua. Reikien on oltava riittävän syvät jotta hylsy pysyy tukevasti hylsytarjottimessa, esimerkiksi 15 mm on sopiva ohuelle laudalle. Tasohiomakoneella kulmia pyöristettäessä saadaan näistä helposti kaarevuudeltaan samanlaisia kääntelemällä kappaletta 90 asteen kulmassa hiomatasoon nähden. Omassa projektissani laudan kulmat pyöristettiin ja kaikki pinnat hiottiin hiekkapaperilla sileäksi, jonka jälkeen kappaleesta puhdistettiin irtopöly ennen seuraavaa vaihetta. Pituus valitaan sapluunan mukaan, mutta tämäkin on vapaasti tekijän päätettävissä. Sama toistetaan niin usein että pinta näyttää hyvältä. Kokeilemalla saa myös paljon aikaan, samalla kun kädentaidot kehittyvät. - Lautaa - Lisäksi tarvitaan hiomapaperia, hiomatyyny ja/tai tasohiomakone. Homma onnistuu myös käsivaralta mittaamalla haluttu poraussyvyys ja laittamalla terään teippi merkiksi. Levittäminen tapahtuu puuvahaan kastetun rievun avulla, antaen vahan välillä imeytyä puuhun parin tunnin ajan. Lopuksi vahan annetaan kuivaa yön yli jonka jälkeen suoritetaan pintakiillotus kuivalla nukkaamattomalla kankaalla. haluaisi jatkojalostaa, voisi niiden reunaan tehdä upotuksen hylsystä katkaistulle kannalle, jolloin saisi tyyliin sopivasti myös messinkisen kaliiperimerkinnän näkyviin
Open-luokan ennakkosuosikki Ranskan Eric Grauffel piti pintansa voittaen maailmanmestaruuden viidennen kerran. Yhdysvaltain joukkueessa mestariampujia olivat production-luokan Robert Vogel ja standardin Blake Miguez. "You are the IPSC WORLD SHOOT XVI Kisasaldo: 64 osallistujamaata, 1209 ampujaa, 30 stagea, vähintään 464 ammuttua laukausta ja 36 diskattua kilpailijaa. TEKSTI JA KUVAT: HANNU MAUNUL A Practical-ammunnan vuoden 2011 maailmanmestaruudet ratkottiin Kreikassa Rodoksen saarella 2.9. Rainen suoritus oli kautta aikain paras suomalaissijoitus open-luokan MM-stageilla. Raine Peltokoski sijoittui open-luokan 13. Näistä suomalaisia oli 41. 56 Maamme-laulua ei palkintogaalassa kuultu mutta maailman parhaiden joukossa muutama suomalainen ylti todella hyviin suorituksiin. sijalle ja aina varma Matti Manni production-luokassa 6:ksi. PoisWWW.REKYYLI.FI. lokakuuta Ampujia osallistui 64 maasta kaikkiaan 1209. Menestyksekkäin maa oli Yhdysvallat, jonka ampujat kahmivat yhteensä 23 henkilökohtaista mi- talia. Yksilösarjoissa Simo Partanen ylsi openin junior-luokassa 8:een tilaan sekä Tiia Keskiväli ladyluokassa 10:ksi. Näistä ykköstiloja oli seitsemän ja joukkuemitaleiden kertymä oli yhdeksän. Lisäksi Rob Leathman ja Jerry Miculek palkittiin monivuotisista ansioistaan practical-ammunnassa Lifetime Achievement Award´lla. Grauffelin meriitteinä on 190 Presidentin mitalia ja yli 250 voitettua kilpailua
Simo Partanen yhtyi konkareiden ajatuksiin todeten asemien olleen mielenkiintoisimmat tähän asti kokemistaan. Yliyrittäminen kostautui taatusti ohilaukauksina. Kotimaan kisoissa ei vaadita tarpeeksi tarkkuutta verrattuna arvokisoihin". Modiampujat osoittivat kantansa poistamispäätökseen kantamalla surunauhaa. "Olisin toivonut myös enemmän mahdollisuuksia ampua liikkeestä. Myöskään puhtaat taulut eivät olleet nilkoissa, vaan avotähtäimillä tähdänneet joutuivat kyllä huolehtimaan tarkasta tasajyvätähtäyksestä. Hänen mielestään vain kolmella stagella joutui tosissaan miettimään ampumistaktiikkaa, muissa löytyi nopeasti yksi hyvä suoritustapa. Kilpailussa ennakoitiin uusia asematyyppien laukausmääriä, joissa lyhyiden ampumaosuuksien laukausmäärä kasvaa 12:een ja keskipitkien 22:een laukaukseen. Nämä olivatkin mielestäni myös hauskimpia ampua!" Kisoihin ampumakuntonsa kohdalleen saanut Raine Peltokoski summaa samaan tapaan. Leimallista oli myös se, että vaikka stagella oli lähtöasentoihin Aseluokkakohtaiset ampujamäärät Modified Open Standard Production Revolver 57 364 328 381 43 Yksilösarjojen osallistujamäärät Junior Modified Open Standard Production Revolver 24 8 17 Lady 2 53 32 31 Senior 12 85 65 59 16 Super senior 40 23 11 - Rakenteet muistuttivat historiasta. Taulujen paikat oli löydettävä nopeasti. 57. Lähtöasennot vaihtelivat kansantanssiasennosta ja neidon kädessä pitämisestä kilven ja keihään tai sukellusmaskin ja harppuunan kannattamiseen. Sellaista ei MM-kilpailuissa saisi olla." Kyseisestä stagesta tehtiin protesti mutta sitä ei hyväksytty. Sitähän practical-ammunta loppujen lopuksi on, vauhdin hurman lisäksi. Tämä on osoitus siitä, että näin pitkässä kisassa ei voinut välttyä "aivopäräytyksiltäkään". Taulujen sijoittaminen samalla ampumatasalla sekä lähelle että kauaksi haastoi kunkin ampujan kyvyn rytminvaihdoksiin. Lämpöä riitti lähemmäksi 30 astetta auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Standard-luokan Toni Ruohonen olisi kaivannut pari selkeWWW.REKYYLI.FI ästi nopeuteen painottuvaa ja pari vieläkin enemmän tarkkuutta korostavaa asemaa. Runsas metallitaulujen määrä ja etäällä olevat kiivaat heilurit vaativat nopeuden ohella ehdotonta tarkkuutta. Staget olivat haastavia ja huumorillakin höystettyjä. Hämmennys oli myös suuri silloin, kun parinkymmenen metrin päässä olevissa heilureissa oli Aosumat mutta metrin päässä ollut taulu jäi tyystin ampumatta. Simon mielestä practicalin peruskäsitteet - tarkkuus, voima ja nopeus - mittautuivat hyvin tasapuolisesti. Rakenteissa teemana oli kattaus Kreikan menneeseen aikaan. "Joillakin stageilla liikkuva taulu tuli aivan eri nopeudella eri kavereille. Nyt kaikki olivat enemmän tai vähemmän edellä mainittujen elementtien sekoituksia.", kuittaa Toni. Revolverin ykkönen oli Ecuadorin Ricardo Lopez. STAGESPEKSIT Kuuden kisapäivän aikana ammuttiin 30 stagea kesäisissä olosuhteissa. "Ampumaetäisyydet olivat kohdallaan. Rajattuun mahdollisuuteen hyödyntää liikkeestä ampumista selittyy Tiia Keskivälin mukaan rata-alueen käytöstä. Lucky One!" tuvan modified-luokan viimeiseksi maailmamnestariksi kirjattiin Tshekin Zdenek Henes. "Ampuma-asemat oli rakennettu niin lähekkäin toisiaan, että ampumaosuuksien tila ei mahdollistanut juurikaan liikkeestä ampumista. Pitkillä osuuksilla oli useampia toteutusvaihtoehtoja ja niillä oli myös mahdollisuus ampua liikkeestä sekä soveltaa practical-ammunnan omimpia elementtejä. Stagesuunnittelun onnistuminen peilautuu aina ampujien mielipiteinä. Mutta juniori havaitsi myös puutteita. Oli riittävän pitkiä matkoja ja tarkkuutta vaativia tauluja
Samoin läpäisemättömän esteen läpi ammuttujen osumien suhteen ilmeni eri tulkintoja. Tuikun sorvaamisessa meni kohtuuttoman paljon aikaa eikä lopputulos vastannut alkuperäistä. Ikävä ilmiö oli se, että kilpailun alkupäivinä samat ampujat joutuivat aloittamaan usealla perättäisellä stagella suorituksensa. Kolme minuuttia ja 17 ampujaa ei mahdollistanut kovinkaan pedanttista ratatutustumista pitkillä asemilla. Heidän rivistöään harvensi myös uhkaavasti monia kilpailijoitakin vaivannut keuhkoputkentulehdus. Itsekin todistin tilanteen, missä ratatuomari allekirjoitti tuloskaavakkeen ennenkuin avustaja huusi "One No-Shoot!" Hämmentyneen tuomarin kommentti ampujalle oli vain "You are the Lucky One!" ja penalty-taulun virhepisteet jätettiin pois jo hyväksytystä planketista. Pitkät helteiset päivät puuduttivat myös tuomarit. Esimerkkinä turhasta odottelusta jo ylikiireisessä aikataulussa aiheutti fanerilevystä tehdyn ja lähtöasennossa kannateltavan soihdun rikkoutuminen. Kisan yllä leijuikin jokunen Tuomarihuumoria: "My name is Mike but as a shooter you don´t want to hear my name!" (Mike=Miss=ohilaukaus). urbaanilegenda "esikisoissa ei kuulemma näin tulkittu!?". Pimeys tuli myös nopeasti aiheuttaen viimeisille ampujille todellisia ongelmia. liittyviä käsissä pidettäviä, ei niille oltu tehty varavälineitä. Kilpailuaikataulu kesti klo 19.00, jolloin ainakaan seniorin silmin ei nopeasti pimenevässä illassa avotähtäimillä erottanut paalin takaista heiluritaulua heinäkuormasta. Ennakkotutustumisen merkitys oli suuri mutta "Tanssii huippujen kanssa". 58 Stage-estetiikkaa. WWW.REKYYLI.FI. Vaadittiin loistavaa keskittymiskykyä, jotta aseman "muistipeli" olisi sujunut flow-tilassa. Kyseinen asema poistettiin myöhemmin kilpailusta. TUOMARITYÖSKENTELY Tuomarityöskentely sai moitteita kautta linjan
tuomarit puuttuivat kyllä heti, jos joku kisapäivän jo päätyttyä yritti urkkia lähtöpaikalle näkymättömien taulujen sijaintia. Suomen produmaajoukkue tekikin viisaasti kieltäessään skootteriajelut havaittujen kaatumisten jälkeen simmäisen päivän aikana kaikki liipaisin- ja ulosvetäjänjouset. LOPUKSI Practical-ammunta on oivallinen koko perheen harrastus. Kumma kyllä, osa tuomareista olivat kovin nihkeitä uusintakalibrointeihin. la. Tätä edeltäen on moni jo asettanut kunnonajoituksensa tavoitteeksi vuoden 2013 pistoolipracticalin EM-kilpailut Portugalissa. Onnistumisten ja kömmähdysten suhteesta riippumatta practical-ammunta ja lajissa kilpaileminen antaa jokaiselle harrastajalleen ripakopallisen unohtumattomia kokemuksia. Eräänkin vuokraamon ajopeleistä oli kuudella kaaduttu jo ensimmäisenä päivänä. Kohtuullista on myös huolehtia, että matkanjohtajan kulukorvauksiin saadaan rahallista tukea.", korostaa J-P. Tätä todistaa monet lajin parissa olevat perhekunnat. Kun taulun vei lämmittelystagella paikalleen ja marssi paksut savipaakut kenkien pohjassa takaisin ampumapaikalle, oli liikkuminen yhtä nopeaa kuin suojalkapallossa. MATKANJOHTAJAN MERKITYS Matkanjohtaja, TurkuIPSC:n J-P Vuorinen, ansaitsee erityiskiitoksen ennakkovalmisteluista ja Suomi-tiimin huolenpidosta paikan päällä. Tiia Keskiväli kiteyttää asian omalta osaltaan: "Ilman avopuolisoni pyyteetöntä tukea en olisi saavuttanut tavoitteeni mukaista lady-luokan sijoitusta." Seuraava practicalin MM-kilpailu toteutetaan Floridassa 2014. Ampujat hakivat aktiivisesti paitsi varuste, niin myös varaosatäydennystä: mm. Taulu kyllä heilahti osumasta mutta kääntyi takaisin paikalleen. Yllätys oli suuri varsinkin silloin, kun metallitaulu aktivoi seuraavasta luukusta ammuttavan heilurin ja kas, mikään ei näytä siellä heiluvan. "Muistot" jäivät myös skootteriajeluista. Itsekin tuli koettua, ettei skandinaavinen prätkäkokemus ihan hetkessä anna perusteita etelämaalaisen liikennnekulttuurin hallintaan. Venäjän CZ-ampujat ostivat en- MAASTO Säänhaltija oli suopea kisalle, koska sadekeli olisi hankaloittanut todella suuresti toimintaa ampuma-asemil- USA:n produmestari Robert Vogel vierellään, Ben Stoeger ja Matthew Mink. WWW.REKYYLI.FI 59. Tämä pakotti joillakin asemilla tuplalaukauksiin, koska stagetilanteessa kuulet vain osuman ja näet heilahduksen. Monella tuomarillakin oli todisteet tästä kehossaan. Välillä etsittiin kadonneita matkalaukkuja, selviteltiin tuotujen versus palautettavien patruunoiden sallittuja määriä sekä hoidettiin asfaltti-ihottumasta potevaa. Näyttö tästä tuli, kun viimeisenä ilmoittautumispäivänä sunnuntaina sadekuurot pehmittivät aluetta peittävän pikkukivetyksen alla olevan savimaan. Samoin sponsoreiden myyntipisteet oli sijoitettu erilliseen isoon telttaan. Monessakin mielessä voi kysyä "Are You the Next Lucky One?" FASILITEETIT Rata-alueella oli erinomaisesti toimiva välimerellistä kenttälounasta tarjoava kanttiini. Hyvin monet metallitaulut oli kalibroitu "viimeisen päälle" siten, että ysiminorin yksi palloosuma ei välttämättä kaatanut taulua. "Jatkossakin on syytä varmistua siitä, että mukana on ampujien juoksevista asioista huolehtiva tukihenkilö
Nythän tämä kapseli riittää yhdeksälle lippaalliselle (lippaassa 20 kuulaa), eli ilman luistin liikettä hönkää saattaisi olla riittävästi kymmenelle tai yhdelletoista lippaalliselle. Ehkä. HALLINTALAITTEET ASG:ssä on liikkuvan luistin lisäksi ulkoinen iskuvasara aivan kuin aidoissa zetoreissa. Tämä tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että näihin aseisiin ei todellakaan tule suhtautua naivisti, sillä niiden ympäristölle välittämä mielikuva määrittyy esikuvien mukaan. Tämä on kuulemma joillekin tahoille äärimmäisen tärkeä ominaisuus, sillä luistin räkkääminen ja ammuttaessa takana käyvä luisti vahvistavat virkistysammunnan viihdearvoa. Lupavapaa ilmapistooli on omassa luokassaan, sillä sen kanssa eivät päde luvanvaraisia aseita koskevat säännöt ja rajoitukset ja esimerkiksi ampumapaikkojen suhteen näiden "pössyköiden" kanssa voi olla erittäin luova. NÄYTTÄÄ AIDOLTA ASG:n CZ 75 P-07:n pohjalta tehty ase on tarkoituksella mahdollisimman likellä esikuvaansa ulkoisilta ja toiminnallisilta ominaisuuksiltaan. Ase on kuitenkin yksitoiminen, eli asetta ei voiWWW.REKYYLI.FI. ASG CZ 75 P-07 DUTY .177 BB VIRKISTYSAMMUNTAKONE Virkistysammunta on parhaimmillaan joutavanpäiväistä roiskimista ilman tarkkuusvaatimusta. ASG CZ 75 P-07 Duty on tähän käyttöön kuin nenä päähän. TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ Sanalla virkistysammunta on nykyään lupapoliittisista syistä varsin negatiivinen kaiku ja haluankin tehdä erittäin selväksi, että en ota tässä kantaa oikeiden aseiden virkistysammuntakäyttöön. Jos viitekehys on väärä, mielletään nämä aseet aitoina. LUISTIKIN SKULAA Tätä kirjoittaessani olen Helsingissä ja murre on tarttunut kahdessa päivässä todella vahvasti. ASG:n luisti siis skulaa kuten aidoissa, joskin liike on lyhyempi. Tämä vetoaa ostajakuntaan, 60 sillä kukapa haluaisi roiskia tölkkejä ja hillopurkin kansia jollain laserpistoolin tai hyvin pitkälti lantratun näköisellä urheilupistoolilla. Aseet näyttävät niin aidoilta, että niitä usein perustellusti luullaan aidoiksi leluaseiden sijaan. Esimerkiksi "piipunsuu" on oikeassa halkaisijassa ja siinä on vieläpä näkyvä rihlaus, joten aseen tunnistaminen ilma-aseeksi on aseita tuntevillekin äärimmäisen vaikeaa. Tällaisten aseiden myötä maailmalla, erityisesti kriisipesäkkeissä, joillain huumorimiehillä on tapana saada viimeinen voitelu pai- kallisviranomaisilta. Mökin portailla on syytä olla säpinää kun pelti lätisee hiekkalaatikossa! Aitous on määrätyllä lailla myös ärsyttävä osa tätä asetta. Itse säästäisin tämän voiman kuulan eteenpäin viemiseen ja saisin tätä kautta hiilihappokapselille lisää käyttöikää. Jos esimerkiksi itseäni uhattaisiin tällaisella aseella, niin en alkaisi nauraa kuperkeikkanaurua "ilmapistoolilla osoittelijalle". Maalitauluksi soveltuvat vallan mainiosti esimerkiksi juomatölkit ja muut osumaan mukavasti reagoivat laitteet. Voisin kuvitella, että erityisesti junioreille tällä asialla on hyvin suuri merkitys
Ensinnäkin liipaisinta kiskotaan kun kaksitoimisessa aseessa ja sitten liike pysähtyy kuten huonossa etuvedossa. Sen tunnistaminen ilma-aseeksi on liki mahdotonta päällisin puolin tarkasteltuna. Kapseli sijaitsee kahvarungon takaosassa ja se vaihdetaan irrottamalla lipas ja kahvan takaosa. Varmistin on normaalilla paikallaan ja se toimii normaalisti, joskaan varmistimessa ei ole asentoa, jolla iskurin saa laskettua ja aseen oikean kyljen varmistinvipu on vain rekvisiittaa. Liipaisin on malliltaan kuten esikuvassa, mutta laukaisu on todella paska. Lipas on jousikuormitteinen ja kuulat ovat siinä yhdessä rivissä. Heh. Lipas voidaan täyttää suoraan nokkakannulla, jossa esimerkiksi WWW.REKYYLI.FI Kapseli ruuvataan paikoilleen kahvan pohjassa olevalla ruuvilla. HUPIAMMUNTAAN Vaikkakaan en kykene missään nimessä suhtautumaan yhtään vakavasti tähänkään leikkiaseeseen, ei tämä tarkoita, etteikö tällä räpsytv- teleminen ole joutavan hauskaa. Yleensä näiden yhtenäisesti lähtevien mukana on sitten vähintään yhtä paljon epäyhtenäisesti lähteviä kuulia. Monesti tänä aikana on kiva esimerkiksi kurittaa puista pudonneita käpyjä ja niin edelleen. Kapselin pää osoittaa luonnollisesti aseeseen päin ja se kiristetään paikalleen kahvarungon pohjassa olevalla ruuvilla. Tämä lisää aseen houkuttelevuutta, mutta asettaa käyttäjälle vastuuta siitä, että hän ymmärtää aseen saattavan herättää vääriä mielikuvia ympäristössä. Kuten esikuvassaan, on tässäkin "nallipiikki ja iskuri". Tästä alkaakin jännittävä vaihe, sillä kun aseen luulee ensin olevan vielä varmistettu, niin paljastuukin, että vähän kovempaa puristamalla laukaisu projahtaakin ja kuula hiihtää matkaan. Kahvan sisällä on 12 gramman hiilihappokapseli. Jos kasa on viidestä metristä noin parin sentin luokkaa, niin tulitikkuaski ei tahdo riittää kymmenestä metristä. Luisti myös räkkää takana laukausten välillä. da laukaista ilman, että vasara olisi vireessä. Tämä ase on siis puhtaimmillaan viihderoolissa, eikä siltä kannata vaatia yhtään sen kummempia. Lipas on kahvarungon etuosassa. Varmistimessa ei ole kuitenkaan iskuvasaran vapautinta. ASG CZ 75 P-07 DUTY .177 BB Valmistaja: Action Sport Games, Taiwan Kaliiperi: .177 (4,5 mm) BB Voimanlähde: 12 g CO2-kapseli Kuulan lähtönopeus: alkaen 110 m/s Hinta: 110 euroa Maahantuoja: MWM Trading, www.ilma-aseet.fi 61. Jousi lukitaan ala-asentoonsa ja kaadetaan kuulat lippaaseen. Tovi jos toinenkin kuluu hupaisasti ja esimerkiksi ampumaradalla tällainen pisla on erittäin mukava varsinkin kesäaikana, jolloin kiväärien jäähtymistä joutuu odottelemaan pitkiä toveja sarjojen välillä. Joka tapauksessa ASG:n tarkkuus on tätä luokkaa varsin riittävää aiottuun, epäviralliseen käyttötarkoitukseen. LIPAS JA HIILIHAPPOKAPSELI Hiilihappokapseli on sitä vanhaa "Anttilan Crossman" -mallia (12 gramman hiilihappokapseli) ja niitä menee tällä räpsytellessä kuin leipää. Toisaalta enpä rooliin kaipaa yhtään tämän kummempaakaan välinettä. Aseen varmistin on normaalilla paikallaan ja se toimii yksipuolisesti kuten alkuperäisessä aseessa. Lipas sijaitsee kahvarungon etuosassa ja se lähtee pois normaalisti lippaanvapautinta painamalla. Eli kasan koko kasvaa enemmän kuin sen tulisi laskennallisesti kasvaa suhteessa etäisyyden muutokseen. Yksinkertaista. TARKKUUS TAI SEN PUUTE BB:t ovat yleensä hyvin tarkkoja silloin kun ne lähtevät piipusta yhdenmukaisesti. Kapseli riittää yhdeksälle lippaalliselle. ASG:n kuulat ovat. Lippaaseen mahtuu 20 teräs- tai lyijykuulaa. Tämä ilma-ase on täysi näköispainos esikuvastaan. Lisäksi yleinen ominaisuus näille kuulille on se, että etäisyyden myötä tarkkuuteen tulee niin sanottu trumpetti-ilmiö. Luistin vapautinsalpa on myös normaalilla paikallaan ja se toimii kyseisessä tehtävässä aivan kuten esikuvassaan
Patruuna käyttää 20-30 grainin (1,31,9 gramman) luoteja ja lähtönopeudet vaihtelevat 20 grainisen 3650 fps (1112 m/s) nopeudesta raskaamman 30 grainisen 2975 fps (907 m/s) nopeuteen. Tämä johtuu vain siitä, että Hornady on kehittänyt lataustekniikkaansa Ackleyn ajoista melkoisesti. Sen lentorata vastaa tyypillisen .223 Remington patruunan lentorataa ja nopeutta." Meillä tämän kaliiperin käyttö rajoittuu virkistyskäyttöön ja vahinkolintujen kurittamiseen. Uutuutta tullaankin käyttämään mm. Tämä rajaa tehokkaasti kaikki .17 kaliiperin patruunat vain vahinkoeläimille ja teertä pienemmille metsäkanalinnuille ja sorsalinnuille. FN-tuotteiden maahantuoja on FinnProtec Oy, www.finnprotec.fi 62 Luotivalinta Speer Hot-Cor 350 gr (22,7 g) vaikutti kokeiden perusteella osuvalta valinnalta. Ainoa syy tähän menettelyyn on se, että samaa patruunaa voidaan käyttää myös taittuvapiippuisissa aseissa, jolloin luoti voidaan asettaa ulommas ja samalla ruutitilaa saadaan isommaksi joko matalamman painealueen toivossa tai sitten maksimitehojen ulosmittaamiseksi, aseesta ja tarvitsijasta riippuen. Koska varmint-metsästys on suuressa roolissa Yhdysvaltojen metsästyskentällä, on selvää, että uusia kaliipereitakin putkahtelee aina tämän tästä. Toisaalta, mikäli lyhentämään lähdetään, kannattaa .416-luodeilla hylsyn pituus sovittaa tarkemmin siten, että luodeissa oleva niippiura tulee oikealle paikalle. USA:ssa vastaavia rajoja ei varsinaisesti ole, joten käyttäjät voivat valita kulloinkin parhaiten sopivia patruunoita metsästykseen. Hornadyn Superformance 20 gr -latauksen nopeus ylittää patruunan esikuvan, .17 Ackley Hornetin, nopeuden 41 m/s erolla. .17 Hornet on suustaan supistettu ja hieman modernimmalla hartiakulmalla varustettu .22 Hornet. Syvälle asetetun luodin takia myös aseen ylimenokartio kannattaa tehdä mahdollisimman lyhyeksi, luodin asetussyvyyden mukaan. kojoottien kaatamiseen. www.hornady.com Lisäys FN P90 artikkeliin Edellisen numeron (Rekyyli 7-8/2011) FN P90 -artikkelista oli jäänyt pois tärkeä tieto. Nyt Hornady on lanseerannut uuden patruunan, joka perustuu meillekin tuttuun .22 Hornetiin. Luoti muokkautui hyvin ja läpäisi silti puhtaasti luusimilaattorin. Patruunan .416R maksimi latauspituus on sama kuin vieressä olevalla Lapuan Megalla kaliiperissa .30-06:ssa eli 80 mm. WWW.REKYYLI.FI. Hornadyn mainoslauseiden perusteella, jotka vaikuttavat tällä kertaa varsin uskottavilta, ".17 Hornet on pienirekyylinen ja edullinen patruuna varmint-käyttöön. Koska niippauksen ei tarvitse olla erityisen tiukka, voidaan kyseiseen tehtävään käyttää mitä tahansa sopivaa kartiota, joka kääntää hylsyn reunan hieman sisäänpäin. Lyhennyksiä suunniteltaessa kannattaa aina pyrkiä optimitilanteeseen, eli mielellään pitäisi olla tiedossa käytetty lataus ja erityisesti luoti, jotta ylimeno voidaan tehdä asianmukaisen pituiseksi. Moni saattaa ehkä ihmetellä miksi hylsy jätettiin täyspitkäksi. Blaserin hylsy on kuitenkin ylipitkä 95:n makasiiniin mikäli luodit ladataan normaalisti. Luoti voidaan kuitenkin niipata siten, että niippaus tulee luodin ogivaaliosan alueelle. Lähtöhylsynä käytettiin siis .30R Blaseria, joka avarrettiin kaliiperiin .416. Tämä ei taas tarkoita sitä, etteikö näissä pienissä kaliipereissa voisi olla potentiaalia enempäänkin. Koska projektissa ei katsottu tarpeelliseksi lyhentää hylsyä, täytyy luoti asettaa tavanomaista syvemmälle. SILLISALA ATTI .17 Hornet UUTUUSPATRUUNA PIENRIISTALLE, VAI EI? KALIIPERI .416R Vipulukon järeä patruuna Viime numerossa esittelimme erään toteutuksen lukijaprojektista, jossa Winchester 95:een tehtiin voimakkaampi patruuna. .416R:stä voidaan räätälöidä hylsy myös täysin malliin 95 sopivaksi lyhentämällä se esimerkiksi .405 Winchesterin hylsyn mittaan. Suomen metsästysasetuksessa määritellään niin sanotun ykkösluokan patruunoiden pienimmäksi sallituksi luodinpainoksi 2,5 grammaa eli 38,5 grainia. Projektin esittelyssä itse kaliiperi jäi vähemmälle huomiolle, jonka takia on paikallaan pieni lisäys patruunan hieman poikkeavista piirteistä. Käytännössä niippausta ei kuitenkaan tarvita luodin paikallaan pysymisen takia vaan siksi, että hylsyn suupuolen reunus aiheuttaa syöttöhäiriöitä, mikäli se jää suoraksi. Tästä puolestaan seuraa, ettei .416-luodeissa olevaa niippausuraa voida hyödyntää
Kokeiluerä CFE223 ruutia maksoi noin 24 euroa per kilo joulukuussa 2011 Pohjois-Coloradossa. "Piippua" on saatavana mm. 300 harjoituslaukauksen jälkeen puhdistettaessa kuparinpoistoaine on muuttunut kuluneessa piipussa yleensä syvän siniseksi mutta CFE223 ruutia käytettäessä sinistä väriä ei tullut piipusta lainkaan saman laukausmäärän jälkeen. Glock, 1911, Sig, FN malleihin. Turvallisuussyistä "painimisessa" ei juurikaan ole käytetty oikeita aseita, mutta nyt sekin on mahdollista. CFE223 on hieman kalliimpaa kuin muutoin hyvin samanlainen ruuti BL-C(2), mutta puhdistuksen helpottuminen tuo mainiosti katetta hinnalle. - Hannu Uronen BLADE-TECH "TRAINING BARREL" Tutustu Rekyylin YouTube-kanavaan: Oikea ase treenikäyttöön Aseilla harjoitellaan muutoinkin kuin ampumaradoilla. Ensinnäkin harjoituksessa voidaan käyttää jokaisen omaa asetta ja sillä varustettu oikea pistooli on mahdollista virittää ja tyhjälaukaista jos harjoite sitä vaatii. Verrattuna vaikkapa perinteiseen blue-guniin, Blade-Techin keksinnöllä on muutamia etuja. Kyseessä on keltaisesta muovista valmistettu "piippu", jolla alkuperäinen piippu korvataan. Kokeiltuani Hodgdon CFE223 -ruutia .223 Remington kaliiperisessa AR-15-kiväärissä, jouduin kuitenkin toteamaan ettei kyse ole pelkästä mainospuheesta. Blade-Tech on tuonut markkinoille tuotteen, jolla tavanomaisesta pistoolista saa turvallisen treenivälineen niin kylmäharjoitteluun kuin painimiseenkin. Suhtauduin ajatukseen piipun puhtaana pitävästä ruudista skeptisesti. Lisäksi "piippu" on edullinen hankintahinnaltaan. Sen hinnaksi ilmoitetaan 13,99 dollaria. www.blade-tech.com. Kylmäharjoittelu on tärkeä osa erityisesti siviilien taitojen kartuttamista, kun taas erityisesti viranomaisilla on tarvetta voimankäytön harjoitusvälineille. Samasta syystä voidaan käyttää jo olemassa olevia koteloita ja muita tarvikkeita. HODGDON CFE223 Puhdistajaruuti CFE tulee sanoista Copper Fouling Eraser, vapaasti suomennettuna "kuparinpoistaja"
Ensimmäinen vierailu jäi lyhyeksi sillä kotona Britanniassa odotti opintojen valmiiksi saattaminen. Ensi kertaa Windsor päätyi Suomeen ja Helsinkiin vaihto-oppilasvuotenaan 19941995. Vuosituhannen taitteessa Windsor päätti siirtyä täyspäiväiseksi miekkailunopettajaksi ja avata oman koulun Helsinkiin. Tyypillinen oppitunti kestää 90 minuuttia. Hän osaakin arvostaa Suomea ja sen lainsäädäntöä, joka sallii yksityishenkilön omistaa käsiaseita. Millainen mies miekan tylsemmästä päästä löytyykään. Omien sanojensa mukaan hänen elämänsä oli tuolloin saapumassa risteykseen ja löytääkseen oikean suunnan hän lähti luonnon helmaan meditoimaan ja kokoamaan mietteitään. Lämmittelyn jälkeen ensimmäisellä puoliskolla harjoitellaan esimerkiksi jalkatyös65 MIES JA MIEKKA Cambridgessä vuonna 1973 syntynyt Windsor oli jo nuorena melkoinen maailmankansalainen: lapsuutensa hän vietti Englannin lisäksi Argentiinassa, Botswanassa ja Perussa. Tarina miekkamiehenä sai alun kaksi vuotta myöhemmin. Tasavertaisuuden tavoittelussa miekat edustavat hänen mielestään täydellisintä keinoa kohdistaa energiansa ja osaamisensa. Alkujaan Olympiastadionilla ja töölöläisessä koulussa sijainnut miekkakoulu veti heti ensimmäiselle näytetunnille yli seitsemänkymmentä kiinnostunutta. Tuolloin syntyi ajatus miekkakoulusta Suomessa ja sillä tiellä mies on yhä yli vuosikymmenen jälkeen. Toisenlaista miekkailun suuntausta opettava sisarkoulu taasen löytyy Espoosta. Aluksi koulu keskittyi pelkästään jokaisesta keskiaikaan sijoittuvasta elokuvastakin tuttuun, klassiseen pitkään miekkaan, mutta pian opetussuunnitelma laajeni pistomiekkaan ja nykyisin myös muita vaihtoehtoja löytyy. Windsor edusti yliopistoaan muutamissa miekkailutapahtumissa ja päätyi vetämään kerhon harjoituksia. Moista ei moni kovin maskuliiniseksi touhuksi kehuisi, mutta entäpä jos unohdetaan olympialajit. Päätöksen taustoja mies ei erityisemmin selittele, vaan jättää tarinan ylle mystisen verhon. Innostustaan kamppailulajeja ja miekkailua kohtaan Windsor selittää kiinnostuksella tasavertaisuuteen; kuinka pienempi ja fyysisesti heikompi ihminen pärjää suurempaa ja voimakkaampaa vasWWW.REKYYLI.FI TERÄKSEN KALSKETTA Miekkakoulu jätti kantakaupungin pölyt taakseen jo perustamisvuonnaan, kun koulu avasi oman harjoittelusalin Jakomäessä. taan. Monille ampujille Windsor on tuttu kaveri Helsinki Shooting Clubilta. Miekkailu tuo äkkiseltään mieleen olympialaisten valkoasuiset hahmot tökkimässä toisiaan ohuilla metallipuikoilla. Miehen tie vei 90-luvun alussa Edinburgin yliopistoon, jossa englantilaisen kirjallisuuden, biologian ja espanjan lisäksi hän pääsi opiskelemaan miekkailua opinahjon miekkailukerhossa. Tasaisen varmasti kasvanut koulu on sittemmin laajentunut haaraosastojen TEKSTI JA KUVAT: ESA TOIVONEN. Yhteistyötä tehdään lisäksi opiskeluryhmien kanssa Oulussa, Joensuussa ja Kuopiossa sekä aina Torontossa ja Seatlessa saakka. Alkuun vastavalmistunut maisteri työskenteli muun muassa antiikkiesineiden restauroijana ja opetti ohessa miekkailua. Yhdessä muiden miekkailunharrastajien kanssa perustettiin miekkailuseura ja olipa Windsor vaikuttamassa Britannian historiallisen miekkailun yhdistyksen perustamiseenkin. Aloittelevan miekkailijan tie alkaa alkeiskurssilla, jolla opitaan miekkailun perusteet ja saadaan valmiudet osallistua harjoituksiin turvallisesti, kehittävästi ja antoisasti. Mainittakoon, että Windsorin intohimo ulottuu miekkojen lisäksi myös tuliaseiden puolelle, erityisesti pistooleihin. Mitä miekkailu voi olla vuonna 2012? muodossa Tampereelle, Turkuun, Lappeenrantaan ja Jyväskylään sekä Suomen ulkopuolella Linköpingiin ja Singaporeen. THE SCHOOL FOR E UROPEAN SWORDSMANSHIP INTOHIMOSTA MIEKKAILUUN Tämän vuosituhannen alussa muuan britti, Guy Windsor, päätyi Helsinkiin ja perusti täkäläisittäin aivan uudenlaisen koulun, The School of European Swordsmanshipin. Kaikki aseet ja varusteet on saatavilla koulun puolesta ja mikäli innostus iskee kunnolla, koulu avustaa omien välineiden hankkimisessa. Pitkän uransa kamppailulajien parissa hän aloitti jo 1985 lajinaan korealainen karate
Toisaalta hän muistuttaa Suomen turvallisuudesta: täällä lienee merkittävästi todennäköisempää kuolla auto-onnettomuudessa tai elintasosairauksiin, kuin ryöstäjän uhrina. Windsor opettaa useiden eri aseiden ja tyylien käyttöä. Windsor korostaa että nykyään opetettava miekkailu pohjautuu historiallisen tutkimuksen avulla saatuun käsitykseen entisaikojen tekniikoista. MIEKKAILU VS. Harjoittelussa käytetyt aseet ovat luonnollisesti tylsiä ja turvallisuudesta huolehditaan muutenkin erittäin tarkasti aina erilaisista suojavarusteista alkaen. ITSEPUOLUSTUS Erilaisten kamppailulajien yhteydessä tapaa tulla esiin kysymys itsepuolustuksesta ja siitä miten lajin harjoittaminen vaikuttaa yksilön kykyihin selvitä uhkaavista tilanteista. Harjoittelun kannalta Fiore on Windsorin mukaan paras vaihtoehto, se kun käsittää aseettoman taistelun, tikarin, miekan, keihään ja kirveen sekä jalan että hevosen selästä taistellen, ja haarniskassa tai ilman haarniskaa. Miekkailun avulla on mahdollista parantaa omaa valmiuttaan selvitä aseetonta tai improvisoitua kamppailua vaativissa tilanteissa, mutta sellaiseen se ei suoranaisesti pyri tai ole suunniteltu. Windsor mainitsee joidenkin oppilaidensa kertoneen vuosien varrella tilanteista, joissa he ovat selvinneet ongelmista soveltamalla vaistomaisesti miekkailussa opittuja tekniikoita. Toisaalta hänen mukaansa useimmat kamppailulajit eivät muutoinkaan vastaa itsepuolustuksen tarpeita, sillä lakiteknisten ja moraalisten ristiriitojen lisäksi ne eivät optimoi yksilön vaistonvaraista toimintaa todennäköisiä uhkia vastaan. Seuraava alkeiskurssi Helsingissä alkaa 7. Sivullisen silmin harjoitukset näyttävät paikoin suorastaan hurjilta. Tällöin opettaja on ankarasti nuhdellut oppilaitaan, koska he ylipäätään ovat onnistuneet hankkiutumaan ongelmiin. Historiallinen miekkailu on kuitenkin jotain aivan muuta, kuin tanssahtelevia valkopukuisia hahmoja säilineen. Windsor esittääkin historiallisen miekkailun olevan hyväksi sekä mielelle, keholle että sielulle. helmikuuta. THE SCHOOL OF EUROPEAN SWORDSMANSHIP www.swordschool.com Guy Windsor (vasemmalla) ja Ville Henell demonstroivat tekniikkaa. Windsorin mielestä oikeus itsepuolustukseen on perustavaa laatua oleva ihmisoikeus, mutta hankala asia muun muassa nykyisen lainsäädännön kannalta. kentelyä ja kehonhallintaa. Mikäli sekä fyysistä että henkistä kuntoa kehittävä, monipuolinen ja historiaa elävöittävä harrastus kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä miekkakouluun tai sen itseä lähimpänä olevaan haaraosastoon. Windsorin tunneilla opetuskielenä on englanti, mutta edistyneiltä oppilailta ja apukouluttajilta saa neuvoja suomeksikin. Omiksi suosikeikseen hän nimeää muun muassa 1300-luvun Italiasta peräisin olevan Fiore dei Liberin tyylin, varhaiskeskiaikaisen miekka ja käsikilpi (buckler) -yhdistelmän sekä 1600-luvun pistomiekkailun. Windsorin mukaan miekkailulla on oikeastaan enemmän yhteistä perinteisten kamppailulajien, kuten karaten, kuin itsepuolustus- tai taistelulajien kanssa. Jälkimmäinen puolisko on pyhitetty kulloinkin harjoittelun kohteena olevalle aseelle. Itsepuolustuksen harjoitteluun käytetyn ajan voisi hyödyntää paremmin kuntoilemalla, kiinnittämällä huomiota ruokavalioonsa ja opettelemalla ajamaan turvallisesti. HAUSKA JA MONIPUOLINEN HARRASTUS Jos käsitys miekkailusta on muodostunut kilpalajien perusteella, ei mielenkiinto harrastusta kohtaan välttämättä ole kovin korkealla. Todellinen itsepuolustus kun tapahtuu esimerkiksi autoissa ja baareissa, tavallisissa arkivaatteissa, eikä treenivaatteet päällä mukavissa harjoitussaleissa. Sielulle taasen tekee miehen mukaan hyvää pyrkimys täydellisyyteen, lajin vaatima älyllinen ja moraalinen rehellisyys sekä harrastajien keskinäinen vuorovaikutus. Oikeassa sparraustilanteessa heillä olisi asiaankuuluvat suojat. 66 WWW.REKYYLI.FI. Harjoittelun vaatima keskittyminen ja teorioiden ymmärtäminen kehittää mieltä siinä missä monipuolinen, fyysinen harjoittelu kehoa
Irto- ja vakiovuorot: Mika Haapasalo, mika.haapasalo@urheiluhallit.fi / 09 3488 6407. Helsingin Urheilutalo Helsinginkatu 25 Puh (09) 3488 6450 uhkallio@urheiluhallit.fi www.urheiluhallit.fi Kallio · Kontula · Malmi · Mäkelänrinne · Pasila · Siltamäki · Töölö · Vuosaari. Tähtäimessä 50 m rata? Legendaarisella Helsingin Urheilutalolla, UH Kallion tiloissa, pääset ampumaan: > 50 metrin radalla (ampumapaikkoja 3 kpl, ampua voi 9 mm aseella) kohdistuspöytä > 25 metrin pienoispistooliradalla (ampumapaikkoja 5 kpl, maksimikaliperi 22) Ampumaratoja voi käyttää vain, jos on oma ase ja siihen hallussapitolupa
LÄMMINTÄ JA VALOA TALVEEN! alk. 95e O Ominaisuudet mm. 59,90e 105e lamppu X21 229e 89e 109e 45e 59,95e 65e 17e Verkkokaupassa paljon tuotteita elektroniikasta metsästykseen. 045 112 8622 Myymälä: ma-pe klo 12-17, myynti@digimesta.com www.digimesta.com. Verkkokaupan ostokset voi maksaa myös laskulla tai osamaksulla. 49,90e 79e DigiMesta.com Lauttakylänkatu 6-8, HUITTINEN Asiakaspalvelu: ma-pe klo 10-17 puh