Rekyyli 2/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

LATAUSKOULU: ENSIMMÄINEN PATRUUNA 2 2009 685446-0902 09002 PAL.VKO 2009-19 6 4 14886 8 5 4468 HECKLER & KOCH MR223 - VÄÄNTÄVÄ MÄNTÄKONE REKYYLI TESTASI: HAULIKKO JA YLIPITKÄT PATRUUNAT SARSILMAZ-PISTOOLIUUTUUDET - MUOVIA JA ALUMIINIA RUGER 10/22 T-TGT - TEHTAALLA TARKEMMAKSI RÄÄTÄLÖITY
vuosikorko 3,89% Asemafia rahoittaa asekauppaa. Osta nyt, saat 10 kk maksuaikaa, korko 0%. Korko 0 %, tilinhoitopalkkio 4 /kk, kampanjamaksu 30 veloitetaan 1. Mahdollisille jatko-ostoille (03/09) todellinen vuosikorko on 14,25 %, kun luoton määrä on 2000 . 2099 209,90 /kk 10kk luottohinta 3039 tod. vuosikorko 24,40% 699 STI GP6 9mm LEGEND 9mm .38super 2799 279,90 /kk 10kk luottohinta 2839 tod. vuosikorko 13% SPARTAN 5.0" .45ACP 79,90 /kk 10kk luottohinta 839 tod. Minimiostos 500 . vuosikorko 7,55% EDGE 5.0" 9mm/.40S&W TACTICAL 5.0" 9mm 2149 TROJAN 5,0" .45ACP 214,90 /kk 10kk luottohinta 2189 tod. voim. laskussa. .22LRkaliiberi mahdollistaa turvallisen urheiluammunnan myös sellaisilla sisä- ja ulkoradoilla, joissa isommat kivääri-kaliiberit ovat kiellettyjä. 3099 3999 399,90 /kk 10kk luottohinta 4039 tod. vuosikorko 5,61% www.asemafia.fi ASEMAFIA Laatuasekauppias Tarj. vuosikorko 7,36% Asemafia-liikkeet Jyväskylä ARMORIA Tapionkatu 20 Puhelin: 0207 299850 jyvaskyla@asemafia.fi Kuopio ARMORIA Tulliportinkatu 27 Puhelin: 0207 299852 kuopio@asemafia.fi Lappeenranta WILD SPORT Pormestarinkatu 6 Puhelin: (05) 5411403 lappeenranta@asemafia.fi Seinäjoki EF-SECURITY Valtionkatu 14 Puhelin: 0207 856550 seinajoki@asemafia.fi Tampere ARMORIA Kuninkaankatu 10 Puhelin: 0207 299 857 tampere@asemafia.fi Turku TURUN AMPUMAKESKUS Aninkaistenkatu 16 Puhelin: (02) 4675357 turku@asemafia.fi 1249 124,90 /kk 10kk luottohinta 1289 tod. 30.4.2009 saakka tai niin kauan kuin tavaraa riittää. lipas - piippu 414 mm, kok.pituus 855 mm Saatavana runsaasti lisävarusteita! HANKINTAPÄIVÄT! 650 GrandMaster 5.5" 9mm .38super PREMIUM KILPA-ASEET TruBor 5.5" 9mm .38super 309,90 /kk 10kk luottohinta 3139 tod. vuosikorko 5,05% Erinomaisen tarkka ja taloudellinen kilpa-ase STEEL-ammuntaan sekä kivääri-practicalin ja SRA-ammunnan harjoitteluun. vuosikorko 21,05% 799 69,90 /kk 10kk luottohinta 739 tod. Jyväskylä | Kuopio | Lappeenranta Seinäjoki | Tampere | Turku. KISAKALUSTON KESTOHITTI: talvitarjous GSG-5 GenII + 22-patr.lisälipas "MP-5" .22LR pienoiskivääri - Made in Germany - itselataava kertatuli, - 2-, 10- tai 22-patr
PA AKIRJOITUS Omituista pauketta Aselaki, jota valmistellaan salaisuuden savuverhon suojin, on viime kuukausina kerännyt käytännössä kaiken huomion ja herättänyt laajaa keskustelua harrastajakunnassa. Poikkeuksena ovat olleet mallit, joissa paine purkautuu piipusta eteenpäin. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Lupaprosessista on esitetty ainakin kahta mallia, eli vastaavaa kuin oikeiden aseiden kanssa tai vaihtoehtoisesti mallia, jossa harrastaja hankkii "ilma-aseharrastajan kortin", jolla hän saa hankkia jatkossa tehokkaitakin ilma-aseita. Paukkupatruunat ja kaasupistoolin patruunat kun ovat yhteensopivia ja näitä patruunoita on mahdollista hankkia lupavapaasti Keski-Euroopasta. Niitä ei ole saanut myydä, koska niitä on periaatteessa mahdollista väärinkäyttää kaasupistoolina. Haluan herättää myös toisen nykyisellään ampuma-aseisiin liittymättömän harrastajakunnan huomion. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Jos aihe on lähellä sydäntä, nyt on aika vaikuttaa siihen, millainen tehoraja tulee olemaan ja kuinka raskaaksi lupaprosessi muotoutuu. Näyttää nimittäin mahdolliselta, että me kaikki harrastamme tulevaisuudessa lain tarkoittamilla ampuma-aseilla. Seitsemäs vuosikerta. Tähän saakka ne ovat olleet lupavapaita laitteita, joilla ei ole mitään tekemistä aseiden tai niitä koskevan säännöstön kanssa. Maahantullessaan nämä laitteet ovat periaatteessa kaasupatruunoille sopivia ja siten ampuma-aseeksi luettavia kaasupistooleita. Tämä asia ei ole muuttunut, mutta, tässä alkaa uuden tulkinnan vaikutus, mitä tarkoittaa se, että Suomessa ampuma-aseesta tehdään ei-ampuma-ase. Näin nähtynä paukkupatruuna-aseetkin pitää vaientaa lopullisesti. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Kyseessähän on laitteet, jotka on suunniteltu tuottamaan ääntä ja jotka täällä haluttaisiin muuttaa siten, että ne soveltuvat VAIN alkuperäiseen tarkoitukseensa. Nyt kuitenkin korkein viranomaistaho, eli AAHY on päättänyt, että tässä toiminnassa tapahtuu sittenkin laittomuus. Fire-kustannus Oy vastaa Rekyylin toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Tero Kuitunen REKY YLI pl 20, 00251 helsinki puh: 09-827 5556 email: toimitus@rekyyli.fi www.rekyyli.fi ISSN 1459-4633 PÄÄTOIMITTAJA Jarkko Koskinen TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Tero Kuitunen TEKIJÄT Esa Höysniemi Erkki Lahtinen Hannu Uronen Sauli Luolajan-Mikkola Matti Juntunen Marko Tammelin Markus Isoaho Markus Forsström Timo Virtanen Otso Vainio Arto Määttä Ari Siukola Esa Toivonen Toivo Haimi Juha Hirsimäki Sasu Mattila ART DIRECTOR Paula Laitinen GRAAFIKKO Antti Teittinen VALOKUVAAJAT Julius Koivistoinen Esa Toivonen KANNEN KUVA Julius Koivistoinen (Henri Häkkinen) Rekyyli (H&K MR223) ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET asiakaspalvelu@rekyyli.fi puh: 09 827 5556 (klo 8:00-16:00) MEDIAMYYNTI Jani Leskinen 0400 613 744 jani.leskinen@firekustannus.fi TILAUSHINNAT 12 kk 63,20 euroa kestotilaus 49,95 euroa / 12 kk KUSTANTAJA Fire-kustannus Oy PL 20, 00251 HELSINKI Rekyylin kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Fire-kustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Pahinta kuitenkin on, että linjauksesta ei ole suuremmin tiedoteltu. Näyttäisi siltä, että ilma-aseet jaetaan lakiuudistuksen jälkeen tehon mukaan niin, että tietyn tehorajan ylittävät vaativat tulevaisuudessa luvan. Lakia voidaan tulkita näin, vaikka se tuntuukin tavallisesta ihmisestä järjenvastaiselta. Niinpä kun paukkupatruuna-aseita on tuotu maahan, on paineen eteenpäin päästävät mallit muutettu täällä asesepän toimesta Sisäministeriön vaatimusten mukaisiksi. Nämä kaksi toisistaan erillistä tapausta kuvaavat pelottavalla tavalla virkamieskunnassa vallitsevan kieltomielialan laajuutta. Käytännössä piippu on tulpattu pysyvästi ja paine ohjattu suuntautumaan sivuille. starttipistoolit ovat ampuma-aseita. Samalla ne sitovat, vaikkakin keinotekoisesti, sekä ilma-aseharrastajat että paukkupatruunapuolen meihin, jotka harrastamme ruutiaseilla. Emme takaa Rekyylissä julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Melurauta toimii yhä tällöin tarkoitetulla tavalla, mutta kaasupatruunoiden käyttöön se ei muutettuna sovellu. Näillä näkymin tietyistä ilma-aseista on tulossa luvanvaraisia. Tuloksena ilmeisen monet kauppiaat ja lukuisat "startterin" omistajat syyllistyvät tietämättään ampuma-aserikokseen. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Rekyyliin lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Rekyyli ilmestyy 8 kertaa vuodessa. REKYYLI Muunnostaulukko 1 gramma (g) = 15,43236 grainia 1 graini (gr) = 0,064799 grammaa grainia 40 60 80 100 120 140 grammaa 2,59 3,88 5,18 6,47 7,77 9,07 grainia 180 200 240 300 400 500 grammaa 11,66 12,95 15,55 19,43 25,91 32,39 1 unssi (oz) = 28.34952 g 100 g = 3,5273962 unssia 1 tuuma (") = 25,4 mm tuumaa 10 15 20 mm 254 381 508 tuumaa 25 30 40 mm 635 762 1016. Tehoraja todennäköisesti kopioidaan esimerkiksi Saksasta. Oletko esimerkiksi tiennyt, että paukkupatruuna-aseet eli ns. Firekustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Kaikki oikeudet pidätetään. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Aiheeseen liittyen Suomessa tapahtuu kuitenkin muitakin linjanvetoja, jotka ovat vähintään yhtä omituisia kuin tietyt aselakiin kaavaillut muutokset. Uuden näkemyksen mukaan ainoa sallittu tapa on deaktivointi eli pysyvästi ampumakelvottomaksi tuhoaminen. Tämä on normaalilla järjellä ajateltuna fiksua toimintaa ja on vaikea kuvitella syytä käytännön viallisuuteen. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista
SISALTO aseet 06 H&K MR223 14 STI SHORT BLOCK OPEN RAKENNUSSARJA 20 MOSSBERG 4X4 KAL. 44 GSG5 TOINEN SUKUPOLVI MAUSTEILLA 62 HATSAN AT44 -ILMAKIVÄÄRI 68 HENRI HÄKKISEN ANCSHÜTZ 9003 PREMIUM S2 patruunat & tarvikkeet 54 REDDING BIG BOSS JA EKA KERTA veitset 70 CRKT STING 72 S&W S.O.R.T. kolumnit & vakiopalstat SARSILMAZPISTOOLIUUTUUDET 38 48 MILJOONALAATIKKO 50 JÄLLEENLATAUSKOULU OSA 4: Latausprosessin perusteet 58 JURISTI KERTOO: ASELUVASTA VALITTAMINEN 64 REKYYLI TEAM CHALLENGE 2009 TALVI 66 HENKILÖKUVA: Henri Häkkinen 74 SILLISALAATTI 78 TOP STORIES 79 KYSY VASTAA 80 PÄHKINÄNKUORESSA: Remington Model 1875 81 PATRUUNANURKKA: 6,5 MPC 82 ETUVETO HENKILÖKUVA: Ö HENRI HÄKKINEN 66. .30-06 24 WALTHER P22 JA SIG SAUER MOSQUITO 28 TAURUS RAGING BULL - .44 MAG JA .454 CASULL 34 RUGER 10/22 T-TGT MOSSBERG 4X4 20 38 SARSILMAZ-PISTOOLIUUTUUDET 42 HAJOTTAAKO YLIPITKÄ PATRUUNA HAULIKON
6 WWW.REKYYLI.FI
HK kielsi aikeet, mutta toisinaan takit kääntyvät parhain päin. A JA N- MI KK OL A TE KS TI: SA UL I LU OL OIN EN N JA JU LIU S KO IVI ST KU VAT: ES A TO IVO NE WWW.REKYYLI.FI 7. HECKLER & KOCH MR223 Harvalla asemerkillä on yhtä voimakasta fanijoukkoa kuin Heckler & Kochilla. Kun valmistaja sai oman versionsa M4-karbiinista valmiiksi ja lopulta nimettyä HK416:ksi, nousi keskustelunaiheeksi toiveet siviiliversiosta
Lopulta HK julkaisi lokakuussa 2007 tiedotteen, jonka mukaan aseesta tulisi myyntiin siviilikelpoinen kertatuliversio. Yhdysvaltojen tuontilait ovat vielä oma viidakkonsa, ja helpoiten vältettävissä sijoittamalla tehdas paikan päälle. Ei ole mikään ihme, että tuttuun konstruktioon tottuneelle saa helpommin myytyä ja opetettua uuden aseen käytön. HK on löytänyt aseelleen muitakin asiakkaita, mm. Koska kyseessä on aggressiivisesta ulkonäöstään huolimatta jopa Saksassa laillinen urheilu- ja metsästyskäyttöön tarkoitettu ase, jätän aseen "sotakelpoisuuden" arvioinnin lyhyeen, ja hinta-/hupisuhdetta puntaroidessa katsotaan juurikin yksityisen loppukäyttäjän maksamaa hintaa, eikä valtiollisille organisaatioille tarjottuja hinnastoja. ALKUPERÄISTÄ PARJATAAN AR-15 -sukuisten aseiden toimintavarmuus sotilaskäytössä on jäänyt puhuttamaan, eivätkä kaikki soraäänet ole pelkkää Vietnamin sodan ajoilta kantautuvaa värittynyttä kaikua. Näin sai alkunsa MR223, ja monen unelma muuttui todeksi, kun aseita saatiin Suomeenkin asti. Myös pölyiset ja hiekkaiset olosuhteet haittaavat aseen toimintaa, joskin oikein voideltuna aseen toiminta paranee huomattavasti. Saksalaisten tekemänä pelti ja muovi saavuttavat arvon arvaamattoman, vaikka Heckler & Koch (jatkossa HK) ei ole aseissa mitä Leica kameroissa. Colt tarjoutui muuntamaan aseen mäntätoimiseksi jo aikoja sitten, mutta Yhdysvaltojen asevoimien edustajat hylkäsivät parannusehdotukset yksi toisensa jälkeen. Tämä päätös tehtiin ilmeisesti kiireellä aiempi linjaus peruen, koska tapahtumassa oli esittelyssä vain toimimattomat prototyypit. Norjan ja Turkin asevoimat. Toinen oikeasti osaavien käyttäjien valituksen aihe on ollut suoran kaasusysteemin aiheuttama voimakas kuumeneminen, mikä harvinaisten "cook-offien" (patruuna syttyy pesän kuumuudesta) sijasta on ennen kaikkea harmillinen lukon käyttöiän kannalta. Shot Show 2009:ssä esiteltiin jenkkimarkkinoille suunnatut ja siellä New Hampshiren tehtaalla valmistukseen tulevat mallit MR556 sekä MR762, viitaten aseiden NATO-pesitykseen. Tämä 2000-luvun natorynkky on osoittautunut menestyksekkääksi, vaikka aseen pohjalta Yhdysvaltojen OICW-projektia varten kehitetty XM8 ei saanutkaan tuulta siipiensä alle. Tai voi hyvinkin olla, että sisäisten erimielisyyksien sijasta siellä mietitään kuumeisesti yhdessä tuumin, miten saman tehtaan valmistamasta sarjatuliaseesta voisi tehdä riittävän "sivilisoidun" version, jotta aseen lanseeraaminen ei saattaisi HK:ta vaikeuksiin osin järjettömänäkin tunnetun saksalaisen aselain kanssa. Vaikka monia M4:n vahvuuksia säilytettiin, puettiin HK:n ylle ikään kuin Arskan vaatteet, ja lopulta HK416:ksi ristitty karbiini näki päivänvalon. Osasyy tuotteiden haluttavuuteen on valmistajan nihkeäksi koettu suhtautuminen yksityisiin asiakkaisiin, koska ihminen haluaa kahta vimmatummin sitä, mitä ei voi saada. Erään maineikkaan erikoisyksikön raapiessa päitään paremman karbiinin kehittämiseksi, tuli mieleen saksalaisten taidonnäyte aiemmin heikkomaineisen L85:n kanssa ja ajatus M4:n "korjaamisesta" samalla periaatteella. Suo- 8 WWW.REKYYLI.FI. Näitä kaupallisesta ja käytännöllisestä menestyksestä kertovia tiedotteita tiiviisti seuranneet harrastajat ovat vuoron perään haukkuneet HK:n siviilivihamieliseksi väitettyä myyntistrategiaa, ja toisaalta kuolanneet mahdollisuudelle omistaa edes kertatulta ampuva HK416. Monissa tapauksissa huoltamisen laiminlyöntiä voidaan pitää jo käyttäjän virheenä, kun huoltojoukkojen ajoneuvon lattialla pyörinyt ase ei kerran tilanteen tullen ole toiminutkaan. Keräilyesineiden arvo perustuu pitkälti samaan periaatteeseen, sanottiin esineiden historiallisesta arvosta mitä hyvänsä. Kohtalaisen puolueettomissa kokeissa on havaittu, että Colt M4A1 likaa ampuessa koneistonsa varmatoimisuutta selvästi haitaten noin parin tuhannen laukauksen jälkeen, mikä on monia kilpailevia konstruktioita vähemmän. Tämä ongelma ei ratkea ampumalla samaa patruunaa aivan yhtä lyhyestä HK:sta, vaan kuvioon tulee mukaan kaliiperit kuten 6.8 mm Remington SPC tai vaikkapa 6.5 mm Grendel. Tahtoisinpa tosiaan olla kärpäsenä katossa kuulemassa, miten valmistajan neuvotteluhuoneissa väännetään kättä siitä, sopiiko jotakin mallia myydä siviileille vaiko ei. Yksi suurimpia valituksen aiheita erikoisjoukkojen eli ammattitaitoisten ihmisten suusta on ollut 5.56 NATO -patruunan heikko maalivaikutus lyhyestä piipusta ammuttuna. Ei M4 oikein huollettunakaan ole maailman luotettavin ase, mutta niiden täydellinen uusiminen olisi saavutettavaan hyötyyn nähden kohtuuttoman kallista. Oli kyseessä sitten tarkoituksellinen markkinastrategia tai puhdas sivuvaikutus muilla perustein tehdyistä päätöksistä, HK on hyvin tunnettu merkkinä, josta ollaan valmiita maksamaan, ja halutuimpia malleja jonotetaan kuukausi- ja vuositolkulla kuin Ferrareita ikään. HECKLERIN MÄNTÄKONE HK aloitti kaasumäntien käyttämisen pitkissä aseissaan verrattain myöhään, tarkemmin sanoen G36aseperheessä. Yhdeksi HK416:n kohderyhmäksi on mainittu yhdysvaltalaiset erikoisjoukot, ja aseita on näkynytkin heidän käytössään ympäri maailman
Ehkä merkittävin yksittäinen ero on purkutapin sijoittaminen kuusi millimetriä edemmäksi, mikä torpedoi yritykset naittaa MR223:n ylä- tai alakertoja HK416:n tai minkään AR-15:n kanssa yhteen. Lippaanvaihdon edistämiseksi lipaskuilu on muotoiltu uudestaan suppilomaiseksi ja edestä matalammaksi. Toisaalta herra Murphyn muistuttaessa olemassaolostaan on vaakalaudalla vain palkintosija, joten aseen ominaisuuksia voi painottaa pienellä riskilläkin kilpailullisen edun suuntaan. Kuusiasentoinen säätöperä on mukava olalle ja sisältää roisketiiviit kotelot vaikkapa paristoille, korvatulpille tai lakupötköille sekä kuusiokoloavaimen. Etuvedoton laukaisukoneisto on periaatteeltaan lähellä amerikkalaisvalmistetta, mutta kriittisesti juuri sen verran eri tavalla toteutettu, että aseeseen ei saa ur- Lipaskuilusta on tehty hieman avarampi ja suppilomainen lippaanvaihdon helpottamiseksi. Perän pituutta saa säädettyä eri ampujien, ampuma-asentojen ja varusteiden mukaan sopivaksi. Kädensuojus jättää piipun vapaastivärähteleväksi, ja säilyttää kiskoille mahdollisesti asennetun laserosoittimen kohdistuksen irroittamisen jälkeenkin. 9. Aseen perä, kahva, laukaisukoneisto ja lipas kiinnittyvät alakertaan, joka poikkeaa muiden valmistajien tuotoksista periaatteessa vähän, mutta yksityiskohdiltaan paljon. Tämän ominaisuuden poistaminen epäilemättä vähentää varsinkin rapakon takana ongelmaksi asti lisääntyneitä "drive-by bayoneting"-tapauksia. raan piippumutteriin tai ylärungon kierteeseen kiinnittyvä alumiininen kädensuojus viilentää asetta, mutta kaasumäntää voidaan silti pitää hyvin perustein parempana tässä suhteessa. Piipun päästä ei löydy vakiona liekinhajottajaa, mutta sellaisen tai vaikkapa suujarrun saa halutessaan kierteelle asennettua. Siviiliaseissa vaaralliseksi miellettyä pistintä aseeseen ei saa kiinnitettyä. Muutos on sinänsä maltillinen, mutta estää joidenkin lippaiden käyttämisen. Aseiden välillä on mitä todennäköisimmin piipun profiilin vuoksi 340 grammaa painoeroa, koska samalla piipunpituudella HK416:n paino ilman lipasta on WWW.REKYYLI.FI Perälevyn alta paljastuu säilytysputket sekä kuusiokoloavain. Alkuperäisen lähtökohtansa tavoin MR223:n eri komponentit kiinnittyvät alumiinista valmistettuun ala- ja ylärunkopariin. Toisaalta HK:n omia lippaita parempia on tuskin koskaan valmistettu, ja ainoa närää aiheuttava piirre niissäkin on hinta. Ilahduttavasti kiinnitysruuvi on talttapääruuvarille sopiva. Ainakaan PMAG ja C-Mag eivät sovi. Peränkin voi halutessaan vaihtaa toisenmalliseen, ja itse asiassa perän ollessa lyhimässä asennossaan on aseen kokopituus 831 mm, eli kivääriksi luvitettavaan aseeseen (lain määräämä minimipituus 840 mm) on asennettava liekinhajottaja tai suujarru kiinteästi, tai sitten perän pituutta pitää tavalla tai toisella kasvattaa. Varmistimessa on HK:lle ominaiset symbolit. Ylärungon kisko on muutaman millin AR-15:n kiskoa korkeammalla männän vuoksi. MEKANIIKKAA SAKSALAISITTAIN LAMPAAN RAJUT VAATTEET Verrattuna HK:n aiempiin siviilimalleihin, ovat MR223:n poikkeavuudet esikuvastaan mukavan vähälukuisia. Kahva on varsinkin kulmansa ansiosta yksi parhaita kokeilemiani. Niille jotka eivät innostustani jaa, on kahva vaihdettavissa helposti mihin tahansa AR-15-yhteensopivaan tarvikekahvaan. Mitä taas siviilikäyttöön tulee, on "Arskoja" hyvällä syyllä pidettävä onnistuneena konstruktiona, tai ainakin siihen kilpa-ampujat vuodesta toiseen luottavat, vaikka heillä on täysi valinnanvapaus aseen mallin suhteen hinnasta riippumatta. Tätä asemaa ei vähällä horjuteta. vain 3560 grammaa. Myös aseen kahva ja perä poikkeavat hieman ulkoasultaan HK416:n perusosista, mutta ehdottomasti edukseen. Myös "varsinaista" versiota saa 419-millisellä piipulla, eli sitä ei lasketa eroksi, joskin MR223:n pesä on kalvettu .223 Rem -mittoihin, eikä 5.56 NATO -speksin mukaisesti. Esimerkiksi SFOD-D:n eli tuttavallisesti D-poikien toivomuslistalla oli MP5:n kokoinen näppärä ase, mutta 1011,5 -tuumaiseksi pätkäistyt suoraa kaasusysteemiä käyttävät aseet eivät täyttäneet heidän vaatimuksiaan. Suora kaasusysteemi on ongelmallisempi myös äänenvaimenninta käytettäessä, ja tavanomaista M4:n 14,5-tuumaista piippua lyhyempien järjestelmien toimintavarmuus on kyseenalainen. Aseen ollessa oikein säädetty ja huollettu ei ampujan tarvitse suorittaa rasteja tai stageja pelko häiriöstä takaraivossaan. Tietenkään varmistimessa ei ole sarjatuliasentoa, ja röpöttäviä palikoita ei alakertaan saa asennettuakaan
Kädensuojuksen ja piippumutterin välinen sovite on hyvin tiukka, koska sen on tarkoitus säilyttää kiskoihin asennetun valopistetähtäimen tai laserin kohdistus. Aseen bufferi muistuttaa AR-15:n vastaavaa, mutta siinä on irtonaisten metallinappien sijasta sisällä metallipölyä. Koeaseessa naputtelin kiskohässäkän irrottamiseksi piipun WWW.REKYYLI.FI. Muutokset voisi antaa anteeksi paremmalle vakiolaukaisulle, mutta ei: mittasin Lymanin laukaisuvastusmittarilla keskimääräiseksi laukaisuvastukseksi 3190 grammaa. Kaasumännän puhdistus vaatii kädensuojuksen irrottamisen, mikä onnistuu vaikkapa aseen lukkoa työkaluna käyttäen. Rungon sisältä löytyy lukko luisteineen, ja sen etupäähän kiinnittyy piippu samaan tapaan kuin amerikanserkussaankin. Suoran kaasusysteemin vaatimien männänrenkaiden vuoksi lukon liike on niissä nihkeämpi, eikä iskureissakaan ole vastajousia. Luodin ohittaessa kaasublokin kohdalla olevan reiän, alkaa ruutikaasujen paine työntää mäntää taaksepäin. Vaikka erimerkkisten koneiden välillä ei voi olettaa automaattista yhteensopivuutta, on tästä kirjattava pitkä miinus. Huomiota herätti lukon liukas liike, joka iskurin vastajousen painamana päätyy ulompaan eli aukinaiseen asentoon itsekseen. Piippu on profiililtaan hyvin raskas. Kädensuojuksen alle jäävä paksu kohta on halkaisijaltaan 25 mm, ja vasta kaasublokin kohdalla se ohenee 19-milliseksi. Viritinkahvan saa tämän jälkeen ujutettua ulos tuomalla sen taka-asentoonsa ja painamalla alas. Minkä tahansa AR15:n koneisto olisi ollut huomattavasti likaisempi AK:sta nyt puhumattakaan, eli mäntä yksistään ei ole alkusyy saksalaisen puhtaalle toiminnalle. HYVÄ TUKI VÄHENSI LAUKAISUN VAIKUTUSTA, JA ASE OSOITTAUTUI MEKAANISESTI ERITTÄIN TARKAKSI KARBIINIKSI. heiluampujien suosimia Chip McCormicin, Jardin ja vastaavien laukaisukoneistoja suoraan asennettua. Pesä ja rihlattu osa ovat käyttökestävyyden lisäämiseksi kovakromatut. Toki on niitäkin, joiden mielestä tällaiseen aseeseen kuuluu "sotilaallinen" laukaisu. Luisti ja lukko puretaan myös totuttuun tapaan poistamalla luistin keskivaiheilta poikittainen sokka, minkä jälkeen iskuri poistetaan takakautta, lukkoa kampeava tappi yläkautta, ja lukko etukaut- ta. Irtonainen massa estää luistin pomppaamistaipumusta sen palatessa etuasentoonsa. PURKAMINEN Aseen purkaminen aloitetaan irroittamalla lipas, vetämällä liikkuvat taakse pesän tarkistamiseksi, ja varmistamalla ase. Sisäpuolelta löytyy kuusi oikealle kiertyvää rihlapalkkia 1/7-nousulla. MR223:n yläkerta on varustettu Picatinny-kiskolla, joka on muu10 taman millin korkeammalla, kuin suoralla kaasujärjestelmällä toimivissa. Venymistä ja jälkivetoakin esiintyi runsaasti, eli laukaisusta ei voi montaa, tai oikeastaan yhtään positiivista sanaa sanoa. MR223:n lukko oli ammuntojen jälkeen huomattavan puhdas, vaikka aseella oli ammuttu useita lippaallisia. Tämän jälkeen purkutappi työnnetään ulkoasentoonsa ja ase taitetaan auki. Viritinkahvasta pitäen luistia vedetään ensin muutaman sentin verran taaksepäin, minkä jälkeen tartutaan luistista ja vedetään se kokonaan ulos. Iskurin edessä on vastajousi estämässä pehmeänallisten patruunoiden tahatonta syttymistä latausvaiheessa, ja tämän lisäksi mekaaninen varmistin pidättelee iskuria vasaran lyöntiin asti. Sykäys on lyhytkestoinen, minkä jälkeen ylimääräiset kaasut ohjataan suoraan eteenpäin ulos aseesta. HK kuitenkin markkinoi asetta "luotettavimpana AR-tyyppisenä aseena", mutta onkin mennyt peukaloimaan laukaisukoneistoa. Parempi laukaisukoneisto olisi hankintalistalla heti tähtäimen jälkeen (jollaisia ei MR223:n mukana tule lainkaan), mutta kaupan hyllystä löytyviä osia joutuu valikoimaan ja sovituttamaan asesepällä. Välitintanko tönäisee luistin liikkeelle, minkä jälkeen vä- litintanko ja mäntä palaavat eteen luistin vetäessä lukon auki singotessaan taaksepäin. Lukitusruuvissa on pidätin, joten sen hukkumisesta ei tarvitse kantaa huolta
Liikkuvien osien olemassaolon voi havaita oikeastaan vain siitä, että liipaisinta painaessa luoti karkaa piipusta, hylsy loikkaa vapauteen omasta poistoaukostaan ja ase on liipaisimen palautuksen jälkeen taas ampumavalmis. Patruunannostin ei nyökkää yrittämälläkään! päätä muovisella vasaralla. Tämä mielessä ei voi olla huvittumatta 11. Ulosvedon rauhoittamiseksi karbiineissa onkin raskaampi bufferi ja jäykempi palautinjousi, ja lisäksi ulosvetäjän jousen yhteyteen tavataan laittaa kumiholkki kynnen lipsumisen välttämiseksi. Kaasumäntä puretaan vetämällä välitintankoa taakse niin, että mäntä jää kaasublokkiin. Lähes kilon ylimääräisen painon vuoksi tämä ei ole ihmekään. Palokaasu kuitenkin kuumentaa ja karsta likaa erityisesti suoran kaasujärjestelmän karbiineja huomattavaa vauhtia, joten HK:n aseella on tässä suhteessa selvä etu puolellaan. Kovin tiukkapipoiseen tieteellisyyteen ei lähdetty, mutta yleisesti MR223:n käytös vaikutti kaasutoimista esi-isäänsä rauhallisemmalta. Aseelle räätälöidyillä itseladatuilla patruunoilla ja parannetulla laukaisulla voitaisiin hyvinkin saavuttaa jopa 0,5 kulmaminuutin (MOA) käynti. Winchesterin 55-grainiset ja Federalin samanpainoiset TRU:t eivät vakuuttaneet tarkkuuden osalta, mutta patruunoista riippumatta ase toimi moitteetta. Tämä on käytännössä ainoa ylimääräinen työ arskan puhdistukseen verrattuna. HERRA 223 RADALLA Koeammunnat ja lähtönopeusmittaukset suoritettiin Nummi-Pusulan ampumaradalla Mansikkakuopalla hyvissä olosuhteissa 2°C lämpötilan vallitessa. Aseen laukaisu ei enää radalla yllättänyt, koska sitä oli jo riittämiin kauhisteltu toimisto-olosuhteissa. Mikään kohta ei tunnu siltä, että jokin voisi mennä vikaan. AJATUKSIA Kukaan ei häviä siinä, että markkinoilla on erilaisia aseita. Piippu on vapaastivärähtelevä, mikä ehkäisee osumapisteen vaihtelua tuesta riippuen. HK:ssa rekyyli tuntui kuitenkin myös pitempikestoiselta tuuppaukselta, kun taas M4 oli erään aseita kokeilleen kuvailemana "välittömämpi". Hyvän tuen ansiosta laukaisun merkitys väheni, mutta ei hävinnyt kokonaan. Lapuan Aficionadolla saatuja toistuvia kasoja on kommentoitava aseen valmistajan kielellä: präzision! Tarkempaa itselataavaa karbiinia suoraan tehdaskuosissa radalle vietynä en ole nähnyt. Luistissa on iskurinvarmistimena toimiva vipu, joka väistyy putoavan vasaran tieltä pois. AR-15:n lukkoa muistuttava tekele on monelta osin paranneltu, ja oli reippaan ampumisen jälkeenkin suhtellisen puhdas ja viileä. Laukaisukoneisto näyttää tutulta, mutta valitettavasti virityskoneistot eivät alarunkoon ilman muutoksia sovi. HK:n teräslippaat edustavat rahalla ostettavaa parhautta. On ampujasta kiinni, kumpi tuntuu helpommalta hallita, ja epäilemättä HK:takin voi halutessaan tuunata erilaiseksi. Mukaan otettiin myös suoraa kaasusysteemiä käyttävä 14,5-tuumaisella piipulla varustettu "M4" rekyylituntuman vertaamiseksi mahdollisimman samantyyppiseen aseeseen. Rekyylituntuma puolestaan oli miellyttävä. Karbiinityyppisen aseen kaasureikä on kivääriin verrattuna huomattavasti lähempänä pesää, eli luodin kulkiessa reiän ohi on paine korkeampi ja osa ruudista vielä palamatta. Osasyy tähän on varmastikin aseen raskaan piipun WWW.REKYYLI.FI tuoma lisäpaino, ja toisaalta perälevy on tälle kaliiperille yliammutun joustava. Välitintangon saa tämän jälkeen vedettyä myös yläkerran päästä irti, ja sitten mäntä onkin vedettävissä ulos kaasublokista. Luoti kuitenkin poistuu piipusta pian tämän jälkeen rajoittaen kaasusysäyksen keston yhtä pitkäksi, joten ihmeitä ei saada aikaan vain kaasureikää kuristamalla. Palautinjousi oli käsituntumalla jämäkänpuoleinen, mikä osaltaan myös muuttaa rekyyliä napakasta täräyksestä pitkäkestoisemman tuuppauksen suuntaan. Tarkkuuskokeita varten ase tuettiin hiekkapusseihin, jotka sijoitettiin kädensuojuksen ja perän alle. Varmuuden vuoksi poistin ensin optisen tähtäimen. Yhdessä Sellier & Bellotilla ammutussa kasassa oli ampujalähtöinen kärpänen poisluettuna neljä luotia löytäneet toisensa alle 16 mm alueelta, mutta tämä menee osittain sattumankin piikkiin. HK:n mäntä on huomattavan kevyt eikä kulje luistin mukana AK-tyyliin taakse asti, joten liikkuvien osien massa ei tee merkittävää eroa
Kuitenkin harva ase tarjoaa näin vahvan luottamuksen aseen toimintaan yhdistettynä erinomaiseen tarkkuuteen. Valmistuskustannuksiin ja ominaisuuksiin nähden aseen hinnassa on ilmaa reilusti, ja kehittelykulutkin on varmasti moneen kertaan saatu takaisin HK416:n myynneistä. MR223 löytää epäilemättä ostajansa siitä laatua yli kaiken painottavasta porukasta, joka ei ehkä etsikään optimaalista kilpakivääriä, vaan toiminta-ampumalajien juuria lähellä olevaa välinettä. Näin erikoistuneet välineet vain tuppaavat kadottamaan osan "siitä jostakin", mitä moni lähtee esimerkiksi reserviläisammunnoistakin hakemaan. Saksalaiset ovat taas kerran osoittaneet, ettei asetta tarvitse väljäksi rakentaa hyvän toimintavarmuuden saavuttamiseksi. Hjorth Ab, (03) 234 4300 Luodin lähtönopeus, m/s Patruuna Winchester 55 gr FMJ Lapua 65 gr HPBT Aficionado Federal 55 gr FMJ Power Shok Federal 55 gr JSP TRU S&B 55 gr FMJ Hitain 851,1 838,3 885,0 867,7 921,0 Nopein 896,6 859,4 906,5 910,7 944,3 Keskiarvo 880,20 846,56 898,78 884,00 930,74 Nopeushajonta 45,5 21,1 21,5 43,0 23,3 Osumakuviot 3 x 5 lks. Samaan hintaan saisi kuitenkin yksilöllises- ti räätälöidyn kisakoneen, joka olisi ennen kaikkea ammuttavuudeltaan ja laukaisultaan selvästi paremmalla tasolla. Hjorth Ab, (03) 234 4300 · Sellier & Bellot: Aseliike Markus Remes Oy, (08) 520 9999 12 WWW.REKYYLI.FI. / 100 m Pienin 89 mm 18 mm 32 mm 50 mm 32 mm Keskiarvo 92 mm 20 mm 45 mm 64 mm 34 mm Winchester: Oy K. lukiessaan nettikeskusteluita, joissa valmistajaa ja jälleenmyyjiä haukutaan aseen hinnan vuoksi. Aseen hinnasta sinänsä voi valittaa, mutta lopulta itse kullakin on vapaus hinnoitella tuotteensa miten haluaa ja valita mihin rahansa sijoittaa. Laukaisukoneisto olisi puolestani saanut olla AR-yhteensopiva, mutta tämänhintaisen aseen ostajalla on varmasti varaa maksaa osaavalle sepälle viritystöistä joita siis on mahdollista vakio-osiinkin tehdä. Jos HK:n ostaja sai ennen maksaa korkean hinnan pellistä ja muovista, saa tällä kertaa rahoilleen vastineeksi alumiinia ja muovia. Hjorth Ab, (03) 234 4300 · Lapua: NorDis Oy, (06) 431 0301 · Federal: Oy K. Heckler & Koch tarjoaa MR223:n muodossa niin paljon laatua kuin mahdollista, päästämättä kuitenkaan puristeja syyttämään käytännönläheisyyden kadottamisesta. Winchester / 75 mm Lapua Aficionado / 18 mm Federal Power Shok / 32 mm Federal TRU / 50 mm Sellier & Bellot / 32 mm HK MR223 Valmistaja: HK Sidearms GmbH, Saksa Kaliiperi: .223 Remington Kapasiteetti: 30+1 Pituus: 831 mm / 927 mm Piipun pituus: 419 mm Paino: 3,9 kg Hinta: 3550 euroa Maahantuoja: Oy K
14 WWW.REKYYLI.FI
Tässä tavassa on muutamia ongelmiakin. Short Block ti- lattiin lisäksi Tri-side top -luistilla ja yhteistyökumppanin pyynnöstä erikoissarjanumerolla. Näin ollen kaikki vaativat sovitustyöt on valmiiksi tehty ja päästään etenemään nopeasti kohti ensimmäisiä laukauksia. Riittävän taitavan ja tietävän asesepän löytäminen voi olla vaikeaa ja jos seppä veloittaa jokaisen vaativaan sovitustyöhön käyttämänsä tunnin, on myös lasku melkoinen. Tässä artikkelissa tutustumme toisenlaiseen rakenWWW.REKYYLI.FI nusprojektiin nimeltään "Short Block ja repullinen osia". LÄHTÖKOHDAT Ajatus rakentaa IPSC:n Openluokkaan pistooli oli pyörinyt pitkään allekirjoittaneella sekä päivä- että yöunissa. Ase, jossa kaikki osat ja ominaisuudet ovat omien mieltymysten mukaisia voidaan toteuttaa monella tavoin. TEKSTI: MARKUS ISOAHO KUVAT: MARKUS ISOAHO & REK Y YLI Ehkä yleisin tapa on ostaa valmis ase, jota sitten päivitetään ajan ja rahan kanssa. Short Block pitää sisällään STI:n tehtaalla sovitetun kahvan, rungon, luistin ja piipun linkkeineen sekä rekyylijousen karoineen ja luistisalvan. Artikkelissa esiintyvän pistoolin aihiona on "5.5" Short Block w/compensator" kaliiperissa 9 x 19 mm. Nimellisesti 5,5-tuumaisen piipun päässä istuu T-1-mallinen kompensaattori. Toinen tapa on ostaa kaikki osat erikseen, mukaan lukien ylikokoiset runko, luisti, ja piippu, ja koota tai valmistuttaa niistä todellinen custom-ase. Kun kerran tehdään custompyssyä tulimme siihen tulokseen, että Short Block täydennetään vain laatuosilla, eikä kompromis15. Asemafia-ketjua edustava Armoria Jyväskylästä tarjosi yhteis- työn merkeissä ongelmaan kuitenkin oivan ratkaisun. Omien koneiden ja ennen kaikkea koneistustaitojen puuttumisen vuoksi sovitustyö oli poissa laskuista, kuten myös työn teettäminen asesepällä aikaisemmin mainuttujen syiden vuoksi. SHORT BLOCK JA REPULLINEN OSIA Practical-ammuntaan tarkoitetun custom-aseen hankkiminen on monen pojan (ja myös tytön) unelma. Ketjun maahantuoma yhdysvaltalainen STI International valmistaa kotiviilarille rakennusaihioksi sopivaa Short Blockia. Short Block tarkoittaa tehtaan esisovittamaa "puolivalmistetta" joka pitää sisällään aseen pääosat
Jälleen päästään kavereiden merkityksen tärkeyteen, kun ystäväni Saku H antoi ohjeet ja allekirjoittanut teki työt. Luistin kevennysleikkausten suunnittelu alkoi hyvissä ajoin ennen kuin aseen osia oli edes tilattu. Alunperin olin suunnitellut käyttäväni Infinityn valmistamaa hiilikuitujalkaa. Tämä siitäkin huolimatta, että piippuun on patruunapesän päälle merkitty "9 X 19". Näin alkoi ase olla valmis ensimmäisiin savuihin. Short Block sellaisena, kuin sen STI toimittaa... ASESEPPÄ AVUKSI JA ITSE ASIAAN... Short Block saapui tammikuussa 2008 ja STI:n muovilaukusta löytyi kaikessa yksinkertaisuudessaan juuri se mitä oli tilattukin. STI, Cylinder & Slide, Ed Brown, EGW, yms. tinlevy ja itse iskuri vaativat pientä sovitustyötä, mutta Millenium Customin valmistama Aftec-ulosvetäjä istui kanavaansa heittämällä. Suunnittelutyö toikin esille yli 20 vaihtoehtoa, miltä luisti voisi valmiina näyttää. Näin saatiin pistooliin C.I.P.-normit täyttävä ysimillinen pesä. Ero toimivan ja pilalle viilatun varmistimen välillä kun on hiuksenhieno. Tässä vaiheessa on hyvä mainita kuinka tärkeitä ovat harrastajatoverit, kun oma tietämys ei täysin riitä. seja tehdä. Kakkosvaihtoehtona tähtäimenjalaksi valitsin Dawson Precisionin tarjonnasta mallin, jossa on ns. Todellinen aihio, aseelta näyttävä yhdistelmä vailla varmistimia, vasaraa tai tähtäintä ja pintanaan vain karu lasikuulapuhallettu teräs. Kun kahvavarmistin istui rungossa, asennettiin SV:n valmistama liipaisin ja Cylinder & Slide:n laukaisukoneiston osat. "räkälippa" (Blast shield) estämässä kompensaattorista purkautuvien Short Block tilattiin erikoissarjanumerolla. Rungon, varmistimen ja kahvavarmistimen yhteen sovittaminen vaatii hieman viilaamista ja hiomista jotta lopputulos olisi saumaton WWW.REKYYLI.FI. Hiilikuitujalasta jouduin kuitenkin harmikseni luopumaan sen huonon saatavuuden vuoksi. Ensimmäiseksi osat raakasovittettiin Short Blockiin. Projektin "kummisedäksi" alkoikin kokenut IPSCampuja Esa M, jolle suurkiitokset tärkeistä neuvoista. Tämän jälkeen tehtiin tärkeä varmistimen sovitus. Ensimmäisellä kerralla teetettiin tähtäimen jalan asennuksen lisäksi luistin vaatimat koneistukset sekä kompensaattoriin sivupuhallusreiät, joiden halkaisija on neljä millimetriä. Kun rungon osat ulosheittäjä mukaanlukien saatiin asennettua ja laukaisukoneistokin toimi, päästiin luistin osien kimppuun. STI:n Short Blockit toimitetaan esikalvetulla patruunapesällä ja tässä tapauksessa pesän syvyys oli noin 18 mm. Armorian kautta löytyi aseseppä Kai Porras, jonka koneistustaidot yhdistettynä huippuluokan konekantaan antoivat odottaa laadukasta tulosta. Nämä suunnitelmat yhdessä asesepän maanpinnalle palauttavien neuvojen kanssa toivat lopputulokseksi luistin, jonka kokonaismassaksi sisuskalujen ja viritysvivun kanssa tuli 315 grammaa. ...ja valmis, todellinen custom-ase. TÄHTÄIN Aseen tähtäimeksi valitsin maailmallakin suositun C-Moren Slide Ride -mallin sen tarjoaman keveyden ja avaran tähtäinkuvan vuoksi. Tämäntyyppisissä aseissa CMore vaatii erillisen tähtäimenjalan, koska tähtäintä ei voi kiinnitttää suoraan luistiin. Armorian yhteistyökumppaneista löytyi onneksi myös T:mi Kierrehiomo Tapper, joka valmisti 9 mm Luger -kalvaimen. Aseen painoa pidän erityisen tärkeänä, koska haluan pitää Open-luokan aseeni mahdollisimman kevyenä: tässä luokassa kun käy helposti niin, että asekokonaisuudet patruunoineen muodostuvat turhan raskaiksi. Armoria Jyväskylän STI-myynnistä vastaavan Tuomo Sågin kanssa käytimme paljon aikaa osalistaa laatien ja tilauksia tehden. Varmistimen asentaminen onnistuu kotiviilarilta siinä missä asesepältäkin, kunhan tietää mitä tekee. Perinteiseen putkimalliseen tähtäimeen verrattuna C-More on huomattavasti kevyempi. Sovitus onnistui! Mainittakoon se, että jos varmistin olisi viilattu pilalle, olisi rahallinen tappio ollut yli 50 euroa. Luistin perässä oleva iskurin pidä16 Koska ensisavuja ei haluttu ottaa ilman tähtäintä, piti pistooli viedä seuraavaksi asesepän pajalle. Listassa esiintyi mm. Kun muut osat olivat saapuneet, alkoi aseen kokoaminen ampumakuntoon
Kun jalkaan vielä istutettiin C-More:n Slide-ride-tähtäin 6 M.O.A:n täplällä, oli aika lähteä radalle. VIIMEISTELYÄ JA VALMISTA PINTAA Kun aseella oli ammuttu ensilaukausten lisäksi useammatkin harjoitukset ja myös kilpailut, alettiin sitä saattaa kohti lopullista kuosia. Vanhasta tottumuksesta valittiin "Enos curved"-malli kautuvien kaasujen ja ruudin palojäänteiden osumista tähtäimen linssiin. Short block täydennettiin laatuosilla, Millenium Custon, EGW, Cylinder & Slide... Tähtäimenjalka kiinnittyy aseen runkoon viidellä ruuvilla Cylinder & Slide:n laukaisukoneiston osat edustavat alansa ehdotonta huippua. Wilson Combat:n varmistin tarjoaa hyvän ergonomian... ...yhdessä Ed Brown:n kahvavarmistimen kanssa. SVI:n osia aseessa edustaa titaanista valmistettu "tri glide sear spring" ja liipaisin. STI:n Tru-Bor-piippu, jossa on T-1-kompensaattori. Tähän ongelmaan auttoi onneksi Dremel ja kasa viiloja, joilla materiaalia oikeista kohtaa poistamalla saatiin rungosta hyvin käteen istuva ja ote kahvasta saatiin mahdollisimman ylös. Luistista koneistettiin turha materiaali pois ja samalla tehtiin lohenpyrstöura "sidewinder"-viritysvipua varten. 17. Sen enempää Wilson Combatin varmistin, kuin Ed Brownin kahvavarmistinkaan eivät istu STI:n runkoon saumattomasti ja tuntuma peukalonhankaan oli kaikkea muuta kuin mukava. Suurimman työn viimeistelyssä teetti rungon, varmistimen ja kahvavarmistimen yhteensovittaminen. Jalan mukana tuli UNF 6-40 -ruuvit, joilla jalka kiinnitettiin aseen runkoon tehtyihin reikiin. Rekyylin pienentämiseksi piipun päälle porattiin lisäksi 2 kappaletta 3 mm:n reikiä. Projektiin tarvittiin repullinen osia. Tähtäimenjalan kiinnittämiseksi tarvittiin aseen runkoon vasemmalle puolelle viisi kappaletta kierrereikiä, joiden keskeltä-keskelle jako on 0,375 tuumaa (noin 9,5 mm). Koska 1911/2011-konstruktioon tarkoitetut eri valmistajien WWW.REKYYLI.FI osat eivät useinkaan istu saumattomasti yhteen, vaatii näiden keskinäinen sovitus ja istuvuus käteen usein paljon käsityötä. Tämä työ on syytä tehdä itse, sillä pitkäjänteinen viilaaminen ja hiominen veisi asesepältä niin paljon aikaa, että loppulasku saattaisi muodostua päätähuimaavaksi. Liipaisimeen on mahdollista vaihtaa erimallisia inserttejä
Lisäksi listalla ennen ensi kautta on vielä uusi viritysvipu. tional kuitenkin valmistaa ShortBlockeja useammassa eri kaliiperissa, kompensaattorilla tai ilman. Kaudella 2008 läpikäytiin lähes kaikki käyttäjävirheet. Lisäksi lippaisiin on laitettu teräksestä valmistetut täytepalat. Jos ase ei toimi, on käyttäjä tehnyt jotain väärin tai jättänyt jotain tekemättä. Tämä on syytä muistaa varsinkin kilpailuissa. Aseen lippaat ovat myös osista koottuja käyttäen STI:n lippaanrunkoja, Gramsin jousi-patruunannostin -pakettia ja Dawsonin +1-mallista lippaanpohjaa. Huonot hylsyt, väärä latuspituus, väärä nalli, liian löysä rekyylijousi, liian lyhyt ja pitkä ulosheittäjä... "porttaukset" eli 2 kappaletta halkaisijaltaan 3 mm reikiä. Tällä kertaa oli vuorossa osien kvartsihiekka- ja lasikuulapuhallus, jonka jälkeen luistin ja kompensaattorin kyljet vielä hiottiin hivenen kiiltäviksi. Aluksi asetta testattiin ylipitkillä patruunoilla, mutta koska yhdistelmästä ei saatu toimintavarmaa, laitettiin lippaisiin teräksestä valmistetut täytepalat ja siirryttiin käyttämään normaaliin mittaan (29,0 mm) ladattuja patruunoita. Lisäksi suurin "tuunaamisinto" on mennyt ohitse ja nyt haluaa keskittyä vain ampumiseen. Ylöspäin puhaltavat porttaukset hillitsevät huomattavasti piipun nousua tehden näin ammunnnasta nopeampaa. Vajaan "kymppitonnin" sisäänajo on antanut oikeat asetukset niin aseelle kuin patruunallekin. STI Interna- YHTEISTYÖSSÄ MUKANA: ARMORIA Jyväskylä Armoria Training Centre WWW.REKYYLI.FI. Loppujen lopuksi projektista tuli juurikin se mitä haluttiin: omien mieltymysten mukainen, laatuosista koottu Open-luokan pistooli, jolla on mielettömän mukava ampua. Standard-projektia odotellessa! Aseen koeammuntaan, jossa haetaan viimeisenpäälle kisalatausta kaudelle 2009, palaamme myöhemmin Rekyylissä. MITÄ JÄI KÄTEEN? Kaiken kaikkiaan STI:n ShortBlock on valtavan hieno lähtökohta pistoolin rakentamiseen ja voikin vain ihmetellä, miksi tätä ratkaisua ei käytetä enempää. Alkukauden epätoivoiset häiriösumat vaihtuivat loppukauden onnistumisiin niin aseen, kuin ampujankin osalta. Kohti kesää 2009 mentäessä on ase saatu 18 toimivaksi ja on aika keskittyä vain ampumiseen, ainakin melkein. VIIMEISET PÄIVITYKSET Kun ase toimii, niin onhan jotain tehtävä, että se olisi vielä parempi. Kesän 2008 jälkeen mentiin taas sepän pajalle ja tällä kertaa aseen piippuun tehtiin ns. Näin lipaskapasiteetiksi muodostuu 23+1 tai 28+1 patruunaa. Muuttujia on miljoonia! Kantapään kautta onneksi oppii, eikä oppi ojaan kaada. Näillä osilla saadaan kapasiteetiksi 23+1 tai 28+1 patruunaa. SISÄÄNAJOA JA KOKEMUKSIA Kilpailukausi 2008 oli kauttaaltaan kaksijakoinen. Kun puhutaan Practical-ammuntaan tarkoitetusta custom-kilpa-aseesta, häiriöt kauttaaltaan ovat käyttäjästä johtuvia. Kun kaikki osien saumat ja yhtymäkohdat oli viilattu ja hiottu riittävän tarkasti, kiikutettiin ase jälleen sepälle. Ruostumattomasta teräksestä valmistetut osat jäivät luonnollisesti lasikuulapinnalle, ja runko, luisti ja muutamat pikkuosat saivat pinnalleen perinteisen sinistyksen. Näin lipasongelmat poistuivat. Syöttölaitteet koostuvat STI:n lipasputkista (140 tai 170 mm), Gramsin jousi-patruunannostin yhdistelmästä ja Dawson Precisionin +1-mallin pohjista. Viimeisen kokoonpanon jälkeen projekti oli saatu päätökseen! Dawson Precisionin "Ice"-magwell takaa liukkaat lippaan vaihdot. SYÖTTÖLAITTEET Lippaista sen verran että, niiden merkitys aseen toiminnan kannalta on erityisen tärkeä. Varsinkin kun kyseessä on 9 mm Major -patruunaa ampuva ase, korostuu lippaiden merkitys entisestään
220,- Wolf 7,62x54R teräsluoti 550,Trust Caza 12/70 täyteinen 800,- Wolf 9x19 teräsluoti 175,Uutuus! Trust haulikon patruunat saapuneet Suomeen! Valikoimissa mm. 450,- Wolf 223Rem 62gr FMJ teräsl. TermoSwed light asut, ympärivuotiseen käyttöön: TermoSwed light aluspaita pyöreällä kauluksella TermoSwed light aluspaita lyhyillä hihoilla TermoSwed light alushousu miehille TermoSwed light alushousu naisille TermoSwed light lyhyt alushousu miehille Tilaa uusi Termoswed esite! 735,00 659,00 1497,00 940,00 2300,00 1100,00 1200,00 1700,00 1700,00 1700,00 1000,00 210,00 250,00 370,00 395,00 270,00 165,00 195,00 235,00 45,00 39,00 42,00 42,00 31,00 Patruunoita tarjouksia 1000 kpl erissä ! mm: FNM 308 150grFMJ teräsl. Magtech AR1000 4,5mm 305m/s (23,4J) ilmakiv. Magtech AR750 5,5mm 230m/S (23,4J) ilmakiv. kirja (P Salo) Rynnäkkökivääri 7,62x39 kirja (P Salo) Gun Digest kirja 2008, 2007, 2005, 2003, 2004 poisto 75,00 250,00 16,00 60,00 55,00 55,00 30,-/kpl Lee Loader käsilataussarja kal 45 LC, 44 mag, 38 spec, 45-70, 7,62x53R, 30-06, 308 win, 243 win, 6,5x55, 22 hornet, 7mm rem mag 35,00 Varastossamme runsaasti käytettyjä metsästys ja urheiluaseita, soita ja tilaa lista.. 16 J Magtech ilma-aseet suoraan varastosta! Magtech AR750 4,5mm 230m/s (13,2J) ilmakiv sin. 12/70 32gr, 36gr, 12/76 50gr, kal 16m kal 20, kal 28, kal 32, kal 410 ym! Tilaa laadukkaat patruunat! Tarvikkeita mm: Streamligth Sidewinder Military valaisin Walther Laser Finder LRF600 etäisyysmittari Glock Lanyard/kaulahihna sin tai oliivi Arsenal SAR M1 pistin Tarkka-ampuja 1. VALMISTAUDU KEVÄÄSEEN! Nyt saatavilla! 900 PIST 2008 Puolustusvoimien uusi pistooli Glock 17 Kal 9mm, karhennettu RTF-2 kahva, +2 lippaat, tritium tähtäimet, 2 kg laukaisu. 220,Wolf 7,62x39 teräsl. Trap, Skeet, Sporting 28gr, metsästyspatr. Kokopaketti Saatavana myös kuten yllä mutta peruskahvalla Metsälle/Radalle: Stefano Fausti Leader Sporting Gold 12/70 ported Stefano Fausti Leader Sporting 12/70 29,5" EVS Browning BPS Ultra XTR Trap 12/70 30" SKB M605 Trap 12/70 30" "uusi/esittelyase" SKB M505 Skeet 12/70 "uusi/esittelyase" Miroku MK-10 Skeet 12/70 "uusi/esittelyase" Miroku MK-10 Trap 12/70 "uusi/esittelyase" Miroku MK-38 Trap 12/70 "uusi/esittelyase" Winchester Diamond Grade Trap 12/70 30" käyt./hyvä Ilma-aseita harjoitteluun: Hämmerli Hunter Force 600 lähtönopeus 173m/s + kiikari Hämmerli Hunter Force 700 lähtönopeus 200m/s + kiikari Hämmerli Hunter Force 900 lähtönopeus 228m/s + kiikari Hämmerli Hunter Force 1000 lähtönopeus 305m/s + kiikari Umarex Ruger Airhawk ilmakiv., 4,5mm + 4x32 kiikari. tai 2
Nyt käsillä on Mossbergin paremman linjan edustaja. TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ 20 Muotoilun Mossbergin kiväärimalliston parempi linja on outdoor-henkisesti ristitty 4x4:ksi ja sen tarkoituksena on herättää kiinnostusta pohjoisamerikkalaisissa metsästäjissä antaen rinnastuksen karkeisiin maastokulkuneuvoihin. MOSSBERG 4X4 KUMMAJAINEN Ei ole kauaa siitä, kun lehdessämme esiteltiin Mossberg 100ATRperuskivääri, jossa ei ole mitään ylimääräistä ja joka sellaisenaan on yksi onnistuneista ns. Markkinointi on järjestetty hyvin ja aseperheen ylle on saatu luotua metsästäjiä miellyttävä ilmapiiri, mutta eroaako 4x4 sittenkään edukseen edullisemmasta ja jo aiemmin suositusta versiostaan. halpakivääreistä. Muista lajityypin edustajista 4x4:n erottaa selkeästi räväkästä WWW.REKYYLI.FI
Kiikaritähtäimen kanssa tukin käyttöergonomia onkin kohdallaan, erityisesti kun kiikaritähtäimen asentaa riittävän alas. Omaperäisen muotoilun lähtökohtana on mitä ilmeisemmin ollut luurankoperä, johon on lisätty poskitukea. Kuriositeettina voitaneen mainita, että Mossberg tarjoaa tätä asetta myös synteettisellä tukilla, jossa on laminaattitukin väritys. Lippaan kiinnitys ja irrottaminen on asiallisen oloista ja lippaan täyttäminen onnistuu myös lippaan ollessa kiinni aseessa. Lipas 4x4:ssä on irtoavaa mallia ja tässä suhteessa monimutkaisempi ja monipuolisempi kuin ATR:n "blind magazine". Tämä saattaa kieliä laminaattitukkien asemasta aseiden haluttavuuteen suhteutettuna. Irtolippaalla on selkeä kannattajakuntansa myös metsästysasepuolella vaikkakaan itse en kuulu tähän koulukuntaan. Tämä vaikuttaa hieman heppoiselta ratkaisulta, mutta toisaalta saattaa olla että lukkorunkoon kohdistuvat kiinnityspulttien jännitykset tasaantuvat ja rautojen eläminen on vähäisempää kuin tavanomaisissa ratkaisuissa. jaisesti kyttäykseen ja muovitukkisena yleiskäyttöön. Etutähtäimessä on tämän päivän muodin mukaisesti valokuitu. Periaatteessa muotoilu voi jonkun mielestä olla mautonta, mutta toisaalta toimivuutta ei voida sulkea kokonaan pois laskuista. Kaiken tämän lisäksi pienikin välys lukonpään ja lukon rungon välillä vähentää lukon ja kehyksen välisiä jännityksiä. Kokeiltavana olevassa aseessa on puinen tukki, mutta aseen kotimaassa laaja tukkitarjonta painottuu selkeästi synteettiseen ja laminaattiin, joihin tukin tämänlainen muotoilu paremmin sopiikin. Muotokielensä puolesta 4x4 ei jätä ketään kylmäksi ja huomio on saatu taatusti herätettyä. Kavennus tai reunan käsittely liukkaaksi helpottaisi aseen nostamista ampuma-asentoon. PIIPPU Mossberg on piipun kiinnityksessä hakenut mallia Remingtonilta ja lisännyt siihen Savagea. Esittelyaseessa on vielä yksinkertainen, vailla säätömahdollisuuksia oleva koneisto. Ainoa haittapuoli perälevyssä on mielestäni se, että laatta on aivan liian paksu ja sen reunat ovat hieman liian tarttuvaa sorttia. Makuasioista voi sitten vain kiistellä ja varmaa on vain se, että joitain Mossbergin muotoilu miellyttää. TEKNIIKKAA Teknisesti 4x4 perustuu hyvin pitkälti 100ATR-malliin, ja puhtaasti teknisistä parannuksista selkein on aseen lipasratkaisussa. 4x4:n kohdalla voidaan olla montaa mieltä siitä, että onko muotoilu ajamassa käyttöergonomian lähtökohtaa, vai onko se vain herättämässä huomiota uusissa ostajakandidaateissa. Etutukin muotoilu on osaltaan hyvin urheilullinen ja omistamisintoa halutaan lisätä taatusti nuoremmassa ostajakunnassa, johon tällainen sopivasti taktinen muotoilu saattaa vedota. 21. muotoilusta johtuen. Ampumisen ja osumisen kannalta tärkeimpiä tekijöitä on laukaisu, varsinkin jos se on huono. Kalliimman version irtolipas on saanut ympärilleen samasta muoviseoksesta valmistetun kehyksen, joka toimii myös eräänlaisena petauskappaleena, sillä lukkorungon molemmille kiinnityspisteille on vastinpinnat muovikehyksessä. Hieno piirre muuten tavanomaisessa lukossa on sen irtonainen WWW.REKYYLI.FI etupää, joka helpottaa lukon koneistusta; ei siis tarvita yhtä paksua aihiota eikä ylimääräistä työstöä. Takatähtäin on profiililtaan loiva V eli suurriistatyyppinen tähtäin. Muotoilu on luonnollisesti nykyaikana tärkeä osa tuotekehitystä. Rekyyliolake on kopioitu suoraan Remingtonista ja piippu lukitaan Savagen tavoin piipunjuureen tulevalla mutterilla, jossa on pyöreä kolo avainta TUKKI Kuten aiemmin jo mainitsin, tämän kiväärin erottaa massasta sen tukin poikkeuksellinen muoto. Muovitukkisia versioita on mallistossa niin tämäntyyppisinä kuin luurankoperinäkin. Halvan hintaluokan aseissa laukaisuun ei tavallisesti ole paljonkaan kiinnitetty huomiota eikä tässä suhteessa 4x4 ole poikkeus. Itse valitsisin tämän kiväärin todennäköisesti laminaattitukkisena, jos ase olisi ensisiTähtäimet ovat Williamsin valmistamat. Tukissa on nykymittapuun mukaan tavanomainen kuminen perälevy, joka osaltaan on tasoittamassa rekyylituntumaa, mutta jonka suurin hyöty saavutetaan siinä, että aseen perä pysyy ampumasuorituksen aikana hyvin olkapäässä ja edesauttaa näin ollen nopeaa lata- usliikettä. Tämä on monessakin mielessä toivottava ominaisuus, vaikkakin toimintavarmuuden kannalta keskeltä syöttävä irtolipas olisi push-feed tyyppisessä kiväärissä kaikkein varmin ratkaisu. Aseen olemus muuttuu varmasti oleellisesti, kunhan uusi, säädettävä LBA (Lightning Bolt Action) laukaisukoneisto saadaan meillekin tuotaviin malleihin. Markkinoinnissa tärkeintä on se, että herätetään oikeanlaista huomiota ja siinä Mossberg on mielestäni onnistunut vallan mainiosti. ATR:n ja 4x4:n tukin ja rautojen sovitus poikkeavat toisistaan. Muotoilu on niin omaperäistä, että voidaan hyvällä omallatunnolla sanoa sen varmasti jakavan mielipiteet tasan kahteen eri leiriin. Voitaneen sanoa, että muotoilu on jo aivan kuin kotonaan modernimpien materiaalien kanssa
Samankaltainen ratkaisu Mossbergin kivääreiden lisäksi on käytössä mm. Laukaisutuntuma oli huonoimpia aikoihin, ensin arviolta noin kilon kohdalla tulee ensimmäinen pysähdys, joka ohitetaan naksahduksella, seuraavaksi sama tapahtuu kun liipaisuvoima on tuplattu ja vasta tämän toisen narahduksen jälkeen tapahtuu ilman mitään tuntumaa aseen laukeaminen. Ainoat muutokset liittyvät aseen tukkiin ja lippaaseen. Tämänsuuntainen ajattelutapa on ollut aiemmin käytössä lähinnä silloin, kun jostain aseesta tehdään luksusmalli, jossa parannukset ovat enemmän kosmeettisia. edullisista markettikivääreistä siten, että se on suunniteltu halvemman aseen suosion pohjalta. varten. Tämä muuttaa kuitenkin aseen luonnetta selkeästi. Sekä irtonainen rekyyliolake että lukitusmutteri helpottavat huomattavasti sulkuvälin säätämistä; kallista asennusaikaa ei tarvitse tuhrata piipun irrotteluun eikä sulkuväliä tarvitse vääntää väkisin paikoilleen kuten eräillä valmistajilla on tapana. Rihlannousu on 1 - 10". Osa valmistajista olisi asian varmasti näin tuonutkin esille, mutta Mossberg on päätynyt käsittelemään nämä aseet eri mallisarjoina. RADALLA Aseella ammuttiin muutamaa tehdaslatausta ja yhtä itseladattua pat- ruunaa kiikaritähtäimenä 6,5 20 x suurentava Leupold. Ehkä muovisessa petauskappaleessa on sittenkin jotain itua. KÄYTTÖALUE Mossberg 4x4 on vallan mainio yleiskivääri sellaista hakevalle. Piipun pituus on 24" / 61 cm, joka on mielestäni vallan mainio ja käyttökelpoinen pituus yleiskäyttöä ajatellen. Tämä järjestelmä on hiljalleen ottamassa leijonanosan markkinoista. Aseen perälevy on nykytyylin mukaisesti paksu musta kumiperälevy, joka osaltaan vähentää rekyylituntumaa, mutta jonka päällimmäinen tarkoitus on kuitenkin pitää perä kiinni olkapäässä ampumisen aikana. Aseen laukaisukoneistossa tulee olemaan "Lightning Bolt Action" tuotenimen mukainen salama. Lähtökohtana aseelle on toiminut 100 ATR, johon on sitten tehty parannuksia pääasiassa ampumaergonomiaan. Käytännössä kyseessä on sama ase eri tukilla. Käynti oli kuitenkin hyvin suurriistajahtiin riittävä, mutta linnustukseen sopivan latauksen hakeminen saattaa vaatia paljon työtä. Heikon laukaisun vaikutus näkyy varmasti osittain myös kasoissa. Tämä lienee yksilökohtainen ongelma, mutta tuskin uusi LBAkoneisto on syyttä otettu käyttöön. Sopivan aseen löytäminen aina kulloinkin käsillä olevaan käyttötarkoitukseen riippuu ainakin meillä pitkälti siitä, mitä versioita aseen WWW.REKYYLI.FI. Käytännössä kyseinen rihlannousu vakauttaa kaikki .3006 -kaliiperissa käytettävät luodit. Ase osoittautui varsin valikoivaksi eri patruunamerkkien suhteen ja verrattuna tavanomaisiin pulttilukkoisiin kivääreihin eri latausten osumapisteet poikkesivat toisistaan keskimääräistä enemmän. Tavallisesti perusmalli riisutaan ja siitä tehdään valmistusta helpottamalla ja muutenkin oikomalla todellinen halpamalli. Tämä laukaisukoneiston toimintaa varmistava etuveto parantaa laukaisun tuntumaa huomattavasti ja jenkkiläisissä aseissa tyypillistä "tuotevastuulaukaisun" tuntumaa on saatu kerralla vähemmäksi. Rautoihin saa kahta eri viimeistelyä, eli nyt koeaseessa oleva musta ja muun muassa haulikkomalleissakin saatavana oleva Marinecote-pinnoite, jonka säänkestävyys on jopa parempi kuin joillakin ruostumattomilla teräksillä. Aseen mukana tulee kiikarikiinnitystä varten Weaver -standardiin sopivat kiikarikiilat, jotka sallivat hyvin laajan jalustavalikoiman kiikaritähtäimen kiinnitykseen. Myöhemmin tänä vuonna maahan saapuu "Lightning Bolt Action" -koneistolla varustettuja aseita, joissa on myös laukaisun säätö. ERIKOINEN SUUNNITTELULÄHTÖKOHTA Mossberg 4x4 poikkeaa muista ns. Valmistuksellisesti tilanne on siinä mielessä järkevä, että aseen malli muuttuu vain tukkia vaihtamalla ja täten sekä 100 ATR:n että 4x4:n raudat saadaan poimittua samasta kasasta. Mossberg 4x4 poikkeaa tästä siten, että muutokset eivät ole kruusailua. Marlin XL7:ssä ja Savagen Accu-Trigger laukaisukoneistolla varustetuissa laukaisuissa. Koeaseen laukaisuvastus ei ollut käyttäjän säädettävissä. 4x4 edustaa siis juuri päinvastaista ajattelutapaa, ja ajatus on kieltämättä järkevä. Painotus on esittelyaseen kaliiperissa aavistuksen etupainoinen, mutta aseen kokonaispaino huomioiden tämä seikka on korkeintaan ampumaominaisuuksia puoltavassa asemassa. Piippu on nappirihlattu ja vapaasti värähtelevä, joten ainakin teoreettiset käynnin ainekset ovat koossa. Hyvä 22 esimerkki voisi olla vaikka kaikille tuttu Sako Deluxe, jossa erot perusmalliin ovat koristelussa, paremmassa tukkimateriaalissa ja rautojen paremmassa viimeistelytasossa. Aseen lämpiäminen ei juurikaan vaikuttanut osumapisteeseen, vaan se säilyi koko ajan samassa, vaikka patruunoita ammuttiin parikymmentä yhteen menoon. Piippu on muuten hyvin tavanomainen profiiliaan myöten. Toinen, erityisesti kyttäysmetsästäjää ärsyttävä piirre oli varmistimen jäykkyys ja äänekkyys. Muuten esimerkiksi lippaan toiminta oli esimerkillistä, samoin lukon liikeradat ja keveys. Syöttö toimi luotettavasti silloinkin, kun patruuna vain pudotettiin lippaan päälle, mistä se liukui sulavasti pesään lukon pehmeällä liikkeellä
Mossberg & Sons Inc., Yhdysvallat Aseen lukko on tavallinen push-feed -lukko, jossa ammutun patruunan ulosheitto on järjestetty jousitoimisella ejektoritapilla. Kaliiperit: .25-06 Rem, .270 Win, .30-06 Sprg, 7 mm Rem Mag, .300 Win Mag, .338 Win Mag Pituus: 107 cm Piipun pituus: 24"/610 mm Rihlannousu: 1/10" Vaihtoehdot: Tukki joko pähkinäpuuta, laminaattia tai synteettinen. Hinta: 720 euroa Maahantuoja: Hantaurus Shot Oy, (09) 692 6669 Piipunsuu on nykytyylille tyypillisesti upotettu. maahantuoja on ottanut valikoimaansa ja tässä kuluttajan ja maahantuojan näkemykset eivät läheskään aina kohtaa. Raudat saatavana avotähtäimillä ja Marinecote pinnoitteella. Hjorth Ab, (03) 234 4300 · Sako: Sako Oy, (019) 7431 · Remington: Normark Suomi Oy, (014) 820 711 · Lapua: NorDis Oy, (06) 431 0301 WWW.REKYYLI.FI 23. Itse suosisin tätä asetta laminaattiversiona sekä muovitukilla, enkä sulkisi pois säänkestävää pinnoitetta, joka ainakin hirvenmetsästyskäytössä tulisi monesti tarpeeseen kelien muuttuessa epäystävällisempään suuntaan. Nykyaseissa tämä seikka alkaa olla siinä määrin hoidossa, että se ei enää yksittäisenä tarkkuuteen vaikuttavana tekijänä ole kovin suuressa roolissa. Lipas on tavanomainen kaksirivinen ja se syöttää laidoilta. Ampumaergonomia kiikaritähtäimen kanssa on keskimääräistä parempi ja eri mallivaihtoehdot antavat mahdollisuuden hienosäätää asekokonaisuutta ensisijaista tarkoitusta parhaiten palvelevaksi. MOSSBERG 4X4 Valmistaja: O.F. Toimintavarmuuden kannalta yksirivinen olisi varmempi, mutta se käytännössä estäisi patruunoiden syöttämisen lippaaseen lippaan ollessa kiinni aseessa. Federal Premium / 54 mm Sako Super Hammerhead / 53 mm Remington UMC / 78 mm Lapua Trainer / 45 mm Itseladattu N 150 / 42 mm Luodin lähtönopeus m/s Patruuna Federal Premium Vital-Shok (Nosler Partition) 180 gr Sako Super Hammerhead 180 gr Remington UMC 150 gr Lapua Trainer 123 gr Itseladattu N 150 3,3 g, Lapua 11 g LB Hitain 838,1 828,7 840,8 909,4 808,0 Nopein 850,1 835,6 861,6 925,4 816,4 keskiarvo 843,0 833,0 850,0 914,0 812,0 Hajonta 12,0 6,9 20,8 16,0 8,4 Osumakuviot, 3 x 5 ls, 100 m Pienin 54 mm 53 mm 78 mm 45 mm 42 mm suurin 58 mm 57 mm 89 mm 56 mm 48 mm keskiarvo 56 mm 55 mm 85 mm 49 mm 44 mm Federal: Oy K. Osa synteettisistä tukeista kuvioitu laminaattivärityksellä. En näe 4x4:ssä mitään selkeää heikkoutta, joka ärsyttäisi käytössä lukuun ottamatta koeyksilössä esiintynyttä huonoa laukaisua ja tämäkin ongelma poistuu uuden koneiston myötä
24 WWW.REKYYLI.FI
Aseiden suosioon on monia syitä, ja myöskin sellaisen hankkimiseen vaikuttavat monet erilaiset tekijät. Ensinnäkin pienoispistooleilla on yleensä järkevintä aloittaa harrastus vähäisen rekyylin ja hyvän tarkkuuden vuoksi, eikä patruunoiden hintaa tarvitse juurikaan miettiä. Halu kieltää "pahat asiat" näkyy poliittisena paineena, ja järkevienkin argumenttien paino käy kevyeksi. TEKSTI: SAULI LUOL A JAN-MIKKOL A WWW.REKYYLI.FI Pienoispistooli on varmastikin Suomen yleisin käsiasetyyppi. Tällaisissa tilanteissa vähimmällä vaivalla on selvinnyt noudattamalla ohjeita ja hank25. SIG SAUER MOSQUITO WALTHER P22 TARGET Kun harrastuskäyttöön tehtyä välinettä käytetään väärin eikä oikea käyttötarkoitus satu olemaan kansallislaji, aletaan helposti kyseenalaistaa välineen soveltuvuus harrastamiseen. Toisaalta kirjavien lupakäytäntöjen maassamme on poliisi usein edellyttänyt pienoispistoolin hankintaa ensiaseeksi, vaikka käyttötarkoitukseksi on esitetty reserviläisammunta, johon pienoispistooli ei sovellu
Kookkaan miehen käteen P22:n kahva on kieltämättä jo hyvin pieni, ja eräältä omistajalta sain sähköpostin välityksellä puristettua liki ainoana positiivisena kommenttina: "Sopii viisivuotiaan käteen". Pikaisessa kokeilussa aseen kahvapaloja ei häädytty vaihtamaan ampujien välillä, ja kahvan muu räätälöinti ei tullut kyseeseen lainkaan. Vakavaluonteiset kilpailuaseet ovat oma luokkansa, ja niistä saakin sitten maksaa useamman Mosquiton tai P22:n hinnan. HAVAINTOJA JA KOKEMUKSIA P22 sai P99:nsä mukanaan radalle tuoneelta Jannelta tylyn tuomion kahvansa osalta: "On tämä P99:kin vähän lelun tuntuinen, mutta...". Yleensä ottaen aseiden haukutuimmat ominaisuudet eivät enää vaikuttaneetkaan niin luokattomilta, kun unohdettiin pienoispistooleita koskevat "totuudet" ja seurattiin aseiden kanssa tapahtuvaa toimintaa siinä käytössä, mihin ne on tehtykin. Jälkivetoa oli hiukan enemmän kuin Mosquitossa, mutta ei liiallisuuksiin asti. Hieman käytetymmän P22:n laukaisuvastukseksi mittasin kes- kimäärin 2050 grammaa. Moni ampuja ei ole usean vuodenkaan jälkeen vielä sillä tasolla, että tällaisen aseen heikompi mekaaninen tarkkuus olisi suurin virhetekijä. Tärkeimpänä seikkana iskemäkeskeispiste saatiin arvioitua: kasan sijainti keskipisteen vasemmalla puolella kieli laukaisuvirheestä, joka korjattiin, eli ase täytti tarkoituksensa perustekniikan harjoittelussa. Yltiöruusuista kuvaa ei Jussikaan yritä aseestaan antaa: "Ainakin varhaisissa yksilöissä on muutamia rakenteellisia vikoja: luistin vapautinsalpa nakertaa pikkuhiljaa luistissa olevaa koloa, kunnes luisti ei enää jää taka-asentoon viimeisen patruunan jälkeen. Aseita epätarkoiksi tuomittaessa pääsi unohtumaan, ettei palvelusaseilla käynti useinkaan ole sen paremmalla tasolla, mutta niiden mielekkyyttä tarkkuusammunnassa ei kuitenkaan ole kyseenalaistet26 tu samalla tavalla. Eihän ajatuksena ole mitata aseen suorituskykyä, vaan ampuja kisaa ennen kaikkea itsensä kanssa. Toinen siisteihin laukaisuihin tottuneiden kultasormien valittamisen aihe oli laukaisu. Päätimme katsoa Waltherin ja SIG Sauerin edullisia pienoispistooleita hieman uudesta vinkkelistä, ja kävimme tuoreiden testaajien kanssa radalla. ASEIDEN HAUKUTUIMMAT OMINAISUUDET EIVÄT ENÄÄ VAIKUTTANEETKAAN NIIN LUOKATTOMILTA, KUN UNOHDETTIIN PIENOISPISTOOLEITA KOSKEVAT "TOTUUDET". KOVAT ODOTUKSET Kaliiperinsa vuoksi sekä Walther P22:n että SIG Sauer Mosquiton tarkkuudesta tehtiin aikanaan oletus: kyllähän pienoispistooli tarkka on! Ehkä tämän vuoksi tunnelmat radalla lopahtivat, kun aseilla tuelta ammutut osumakuviot mahtuivat hädin tuskin kymppiringin sisään. Myöskään häiriöt eivät ole miestä vaivanneet: "Vuosien aikana aseessa ei ole ollut juuri muita kuin selvästi likaisuudesta johtuneita toimintahäiriöitä." Moitteen sijaa löytyy mistä tahansa aseesta, eikä P22 poikkeus ole. Vaihtelu oli vähäistä, ja hienoisesta venyvyydestä huolimatta laukaisun yleistuntuma oli siisti. Voidaankin perustellusti kysyä, kuinka pian aloittelija oikeasti kaipaa tarkempaa asetta. Varmistimen ruuvi löystyy omia aikojaan, ja ellei sitä pidä kireällä, varmistin saattaa livahtaa päälle rekyylin vaikutuksesta." Myös Mosquiton valmistuksen alkuvaiheessa oli lastentauteja, vaikka edellä mainittu luistin kuluminen luistinsalvan vaikutuksesta on estetty niin, että salpa pidättelee alumiinisen luistin sijasta teräksistä sisäkappaletta, johon myös iskupohja on koneistettu. "Onko tässä aseessa varmistin päällä?" ihmetteli Mosquiton laukaisua testiryhmään kuulunut Tiina, kun hetkeä aiemmin pahvia oli stanssattu alle 700-grammaiseksi viritetystä koukusta vetämällä. Valitukset häiriöistä ovat hävinneet lähes tyystin, ja ilmeisesti sisäänajon ja valmistajan parannusten ansiosta nykyisin käytössä olevat Mosquitot toimivat jokseenkin moitteetta. Tiinan mielestä lippaanvapauttimet pitäisi tarvittaessa EU-direktiivillä standardisoida painonapWWW.REKYYLI.FI. kimalla halvimman mahdollisen pienoispistoolin, ja kilpa-aseesta selvästi palvelusaseen suuntaan poikkeava käyttöliittymä on ehkä myös nähty mielekkäänä ratkaisuna. "Ensin piekkari"-käytännön vuoksi aseharrastajien kaapeissa saattaa siis lojua halpoja pienoispistooleita, joita ei alun perin haluttukaan ostaa ja jotka eivät ole juuri ampumiseen innostaneetkaan vai ovatko sittenkään. Näiden aseiden ominaisuudet eivät luonnollisestikaan ole laadukkaampien pienoispistoolien tasolla, joihin harrastajien suositukset pienoispistoolilla aloittamisesta perustuvat. Muutaman vuoden ampumakokemuksella ja hieno toimittajan mantteli niskassa on helppoa tuomita plinkkeriluokan halvimmat edustajat romuttamoon, ja norsunluutorniin joutuminen on ihan oikea vaaran paikka. Näistä luvuista autuaan tietämätön ampujanalku sai kuitenkin lyhyen totuttelun jälkeen pitkälti samanlaista kasaa aikaiseksi kuin aiemminkin. Laukaisuvastusmittarin mukaan virekynsi antautui 2900 gramman kohdalla, eli ero on teoriassa kieltämättä suuri. Toisenlaisen näkemyksen esitti P22:n useita vuosia omistanut Jussi, jonka mukaan isommat kahvapalat auttavat tuntumassa jo selvästi, ja tottumuksen kautta kahvan pienuus ei ole konkreettisesti haitaksi
Mitä eroa puu- ja muovikahvojen tai teräs- ja alumiiniluistin välillä on silloin, kun piipunsuusta kuitenkin tulee samaa lyijyä. En tohtinut kertoa, miten kummallisesta paikasta eurooppalaisten pistoolien lippaanvapautin löytyi vielä muutama vuosikymmen sitten. mielessä, että ihmisillä oli jotain puhuttavaa aiheesta, mutta asetyyppien kieltoja ei onneksi ole näköpiirissä. TAKINKÄÄNTÖ Silloin kun minä ostin ensimmäisen käsiaseeni, ei tällaisia aseita ollut markkinoilla lainkaan. Lipaskapasiteetti oli paljon esillä, mutta olisi epäjohdonmukaista kieltää 10 patruunan lippaat pienoispistooleissa, kun reserviläisten käyttämissä kivääreissä lippaiden koko on yleisimmin 30 patruunaa, ja Practicalin Open-luokassa pistoolien lippaiden koko lähentelee myös tätä lukemaa. SIG Sauer Mosquitolla ja Walther P22 Targetilla on viime vuosien aikana todella moni opetellut ampumaan, ja opettelee vastakin. Yksi asia on muuttunut: jos nyt joku tuttavani nyt kertoisi ostaneensa tällaisen aseen, en enää kommentoisi sanomalla: "Olen pahoillani." SIG Sauer Mosquito Luodin lähtönopeus, m/s Patruuna Subsonic Lapua Master Speed Ace Hitain 255,0 291,5 300,8 Nopein 274,4 300,0 316,7 Keskiarvo 265,66 295,28 310,64 Nopeushajonta 19,4 8,5 15,9 KIELLETÄÄN HALVAT ASEET? Viime vuoden syyskuun lopussa poliisiylijohtaja Mikko Paatero tiedotti, että "sentyyppiset puoliautomaattiset käsiaseet, joita koulusurmissa on käytetty, voitaisiin kieltää hänen puolestaan kokonaan". Ehkä tästä syystä suhtautumiseni uusiin tulokkaisiin oli nihkeää, enkä sitä juurikaan vaivautunut peittelemään. Halvinkin vaihtoehto pienoispistooliksi venäläinen Margolin oli tarkkuutensa puolesta kelvolliseksi kehuttu, ja rakenteeltaan kokoteräksinen. Lopulta kiireessä annetut lausunnot täyttivät tehtävänsä siinä WWW.REKYYLI.FI Kuvasta ilmenee hyvin selvästi, miksi Mosquiton kahvaa jopa kiitellään, kun taas P22:n kahva parhaimmillaankin vain "vähän pieni". Ei silloin ymmärtänyt mitä laukaisun venyminen tarkoittaa, ja parhaalla kisapyssyllä ampuminen ei tuottanut kymppien metsästyksessä sen parempaa onnea, kuin millään muullakaan aseella ampuminen. Aseiden valmistusmateriaalit nostettiin myös esille, ja kieltämättä muovi- ja alumiinirakenteisen aseen odotettu käyttöikä ei ole samalla tasolla vaikkapa kokoteräksisen Ruger MKIII:n tasolla. Kun lopettaa hetkeksi monologin ja kuuntelee uusien ampujien mietteitä, voi löytää koko harrastukseen ja siinä käytettäviin välineisiin uusia näkökulmia. Siinä mielessä aseet kuuluvat samaan osastoon, ja valintaperusteet ovat täysin subjektiivisia. Kukaan ei kuitenkaan kiellä, etteikö suuri lipas olisi näissä urheiluampumalajeissa tarpeen. Myös Ampumaurheiluliiton Practical-jaoksen puheenjohtaja Timo McKeown myönsi lehtihaastattelussa aseiden olevan kilpailua ajatellen turhia. Materiaalivalintojen lisäksi aseiden mekaaninen tarkkuus on heikompi ja hinta alempi. Tärkeimpään kysymykseen ei koskaan saatu vastausta: miten nämä kaksi asetta voitaisiin kieltää "oikeisiin" urheiluaseisiin puuttumatta. Jos tätä pidettäisiin kieltoperusteena, voitaisiin seuraavaksi kieltää vaikkapa Toyota- ja Opel-merkkiset autot, koska BMW:t ja Mercedes Benzit ovat kalliimpia ja niillä pääsee kovempaa. Aseiden välillä on muutamia eroja, mutta enemmän yhteistä. Sauer & Sohn GmbH, Saksa Kaliiperi: .22LR Lipaskapasiteetti: 10 patruunaa Pituus: 183 mm Piipun pituus: 102 mm Korkeus: 134 mm Leveys: 29 mm Paino: 650 g (ilman lipasta) Hinta: 399 euroa Maahantuoja: M-Optics Oy, (020) 7559 480 WALTHER P22 TARGET Valmistaja: Carl Walther GmbH, Saksa Kaliiperi: .22LR Lipaskapasiteetti: 10 patruunaa Pituus: 199 mm Piipun pituus: 127 mm Korkeus: 114 mm Leveys: 29 mm Paino: 525 g Hinta: 357 euroa Maahantuoja: Terä-asekeskus, (09) 417 2900 Walther P22 Luodin lähtönopeus, m/s Patruuna Subsonic Lapua Master Speed Ace Hitain 257,0 283,8 294,6 Nopein 268,0 289,5 322,2 Keskiarvo 263,84 286,72 306,18 Nopeushajonta 11,0 5,7 27,6 27. Aseiden kokoero on tosiasia. SIG SAUER MOSQUITO Valmistaja: J.P. Kauemmin ampuma-aseiden kanssa puuhailtuaan unohtaa kuitenkin nopeasti, millaista oli olla aloittelija. pimallisiksi, mutta P22:n vivun oudoksuminen kertonee enemmän tottumuksesta toisenlaiseen systeemiin. Voidaanko kuitenkaan realistisesti ajatella, että aselaissa määriteltäisiin sallitut materiaalit näin tarkasti, ja olisiko siitä mitään hyötyä
28 WWW.REKYYLI.FI
Tuolloin ase ei kuitenkaan vakuuttanut ratkaisuillaan ja todettiinkin varsin keskeneräiseksi. Ase oli pesitetty ensin vain WWW.REKYYLI.FI .454 Casull-kaliiperille, mutta heti perässä seurasivat .44 Magnum ja .45 Colt -kaliiperiset versiot. Tämän huomaa tarkastelussa pieninä naarmuina sekä työstöjälkinä lasikuulapuhalletun pinnan alla. Tauruksen .454 Casull -kaliiperinen nähtiin ensimmäisen kerran myöskin Shot Showssa, mutta vasta vuonna 1997. Taurus Raging Bullilla on alusta alkaen ollut selkeä markkinarako kohtuullisen hintansa vuoksi. TEKSTI: ARI SIUKOL A Tauruksen Raging Bull -mallisto on tätä nykyä varsin laaja, ja tarjolla on kaiken kaikkiaan neljä eri kaliiperivaihtoehtoa. Vuonna 1998 Taurus esitteli ensimmäisen Raging Bull -revolverinsa. Nykyään revolveria valmistetaan .41 Magnum, .44 Magnum, .454 Casull ja .500 S&W Magnum -kaliipereissa, joista viimeksi mainittu eroaa muista suuremman runkokokonsa puolesta. PÄÄLLISIN PUOLIN Saimme kokeiltavaksi kaksi kappaletta Tauruksen Raging Bull -revolvereita, joista toinen on ruostumattomasta teräksestä valmistettu .44 Magnum -kaliiperinen ja toinen sinistetty hiiliteräksinen kaliiperissa .454 Casull. Ruostumattomasta teräksestä valmistettu versio on äkkiä katsottuna siistin oloinen, mutta pohjatyöt on tehty heikommin kuin sinistetyssä kumppanissa. TAURUS RAGING BULL Kuuluisassa Freedom Armsin -revolverissa ensimmäisenä käyttöön otettu .454 Casull -kaliiperi pesitettiin ehkä hieman yllättäen seuraavaksi brasilialaisen Tauruksen revolveriin. Taurus esitteli ensimmäisen .44 Magnum -kaliiperisen revolverinsa vuoden 1993 Shot Showssa, ja myyntiin se tuli seuraavana vuonna mallimerkinnällä Model 44. Aseiden viimeistely on keskenään hieman ristiriitainen. Raging Bullissa on 213 mm (8.375') pitkä piippu, jossa on kuusi oikealle kääntyvää rihla29. Kahva on monista muista valmistajista poiketen pituussuunnassa kapeimmillaan sen alaosastaan, mikä omalta osaltaan antaa aseelle omalaatuisen ulkonäöllisen vivahteen. TARKEMMIN KATSASTELTUNA Nyt testattavat revolverit ovat keskenään lähes täysin yhdenmukaisia kaliiperia lukuunottamatta. Rosterimalli on pintakäsittelyltään lasikuulapuhallettu, millä on saatu aikaan heijastamaton ja tasainen pinta. Revolverien kehys ja siihen kuuluva kahvarunko on valmistettu tarkkuusvaluna. Punainen osa kahvaa antaa mielestäni erityisesti sinistetylle versiolle tyylikkään säväyksen ulkonäöllisesti. Sinistetty versio on kiillotettu pinnoiltaan erittäin hyvin ennen sinistystä, ja aseesta on saatu tällä tavoin tämän päivän standardien mukaan todella tyylikkään näköinen. Seuraavaksi käyn läpi aseen tekniikan pääasiallisesti .44 Magnum -kaliiperisen yksilön näkökulmasta eroavaisuudet aseiden kesken mainiten. Ase suunniteltiin käytännössä uudelleen ja julkaistiin toistamiseen Shot Showssa seuraavana vuonna. Kummassakin revolverissa on Raging Bullille tyypillinen kumikahva, jossa on kevyet sormiurat ja kahvan takareunassa punainen insertti
Kompensaatorissa on neljä pyöreää noin 3 mm porttia kummallakin puolen etutähtäintä viistosti ylöspäin suunnattuina. Iskuvasarasta löytyy myös aseeseen kiinteästi asennettu lukko tai varmistin, jota operoidaan aseen mukana toimitettavalla avaimella. Piipun tähtäinkiskossa on kevennykset hieman Colt Pythonin tapaan. Näin ollen jyvä on helposti käyttäjän vaihdettavissa. Käytännössä rullan avaaminen vaatii kaksi kättä. Kehyksen vasemmalla puolella rekyylikilven takana on Smith & Wessonista tuttu vapau- Rullan lukitus tapahtuu kahdella erikseen operoitavalla painikkeella. Rullanaisasta löytyy toinen Dan Wessonin lukitusta muistuttava painike, joka irrottaa rullanaisan kehyksestä. 30 tinsalpa, joka avaa rullan takapään lukituksen eteenpäin työnnettäessä. Rosterisessa mallissa piippu on viimeistelyltään kohtalaisen asiallinen, vaikkakin rihloissa on nähtävissä hieman työstöjälkiä. Kummankin revolverin rullan pituus on 44,6 mm eli patruunapesään mahtuu hieman pidemmäksikin ladatut patruunat. Kumpaakin tulosta on pidettäWWW.REKYYLI.FI. Esimerkiksi Ruger Super Redhawkissa (.44 Magnum) vastaava lukema on noin viisi millimetriä suurempi. Sinistetyssä versiossa rihlaus on siistimpi. Rullassa on kummassakin aseyksilössä selkeää pyörimissuuntaista välystä, mutta .44 Magnum -kaliiperisessa versiossa se hieman vähenee, kun liipaisin on pohjaan painettuna. Kummassakin revolverissa patruunapesät on jätetty varsin karheiksi, muttei kuitenkaan todennäköisesti niin pahasti, että siitä aiheutuisi ongelmia. Rulla itsessään on suurehko ja siinä on kuusi patruunapesää .44 Magnum-kaliiperisessa versiossa ja viisi patruunapesää .454 Casull -kaliiperisessa mallissa. Partridge-tyyppinen etutähtäin on asennettu jalustalle, mihin se kiinnittyy poikittaisella tapilla. Yläsilta on kohtalaisen suurikokoinen Rugereiden tapaan, ja laukaisukoneistoon päästään käsiksi poistamalla sivulevy. Kummankin aseen ylimenokartio on kohtalaisen hyvin tehty, mutta kummassakin yksilössä on nähtävissä pieniä työstöjälkiä. Takatähtäin kiinnittyy yläsillassa olevaan uraansa poikittaisella tapilla, ja sen suojana on korvakkeet Rugerin revolverien tyyliin. REVOLVERIN SYDÄN Raging Bullin kehys on ronskin oloinen ja siinä sekoitetaan muotoilullisesti ja teknisesti Smith & Wessonin ja Rugerin ratkaisut. Takatähtäimen hahlo on aavistuksen verran matala. Tämä aiheuttaa omalta osaltaan liekkivälistä lentävän vaippamateriaalin määrän lisääntymistä. Tämä ei kuitenkaan vapauta vielä rullaa, koska rullan aisassa on toinen painike, mikä toimii alaspäin vetämällä aivan kuten Dan Wessoneissa vapauttaen etupään toisen lukituksen. Tämä aiheuttaa sen, että hylsyjä poistettaessa on ejektoritankoon mielellään töytäistävä kunnolla, jotta hylsyt varmasti poistuvat aseesta. Piippu on erittäin massiivinen ilmestys suuren ja täysimittaisen ejektoritangon suojuksen vuoksi, mikä piipun pituuden ohella tekee aseesta varsin etupainoisen. Isommassa .454 Casull -kaliiperisessa revolverissa patruunapesien linjaus piipun suhteen ei kuitenkaan ollut aivan täysin kohdallaan: luodista ylimenokartioon jääneen vaippamateriaalin perusteella on nähtävissä, että luoti osuu piippuun tullessaan ylimenokartioon yläoikealle. Rullan ejektori työntyy ulos perinteisen kaksitoimisen revolverin tapaan, mutta sen ulostyöntymä on lyhyehkö 20,5mm (.454 Casullissa 23,5 mm). Rullan ajoitus on silmämääräisesti ja käsikopelolla testaten kummassakin aseessa kohdallaan. Piipun pituudesta on kuitenkin rihlattua osaa vain noin 184 mm, koska kiinteä kompensaattori syö pituudesta 28,8 mm. Painoon kevennykset eivät juuri vaikuta mutta yleinen ilme muuttuu kevyemmäksi. palkkia. Piipun vasemmalle kyljelle on laserilla kaiverrettu massiivisesti aseen kaliiperi ja teksti "Raging Bull" häränpäälogon kanssa. Hahlo on aavistuksen matalan oloinen. Pituussuuntainen välys on normaalin kaksitoimisen revolverin luokkaa. Liekkiväliksi saatiin mittauksen perusteella .44 Magnum -kaliiperisessa versiossa 0,25 mm ja .454 Casull -kaliiperisessa 0,20 mm. Rekyylikilven takana on Smith & Wesson tyylinen rullanvapautinsalpa, joka vapauttaa rullan takapään. Oikealta kyljeltä löytyy Taurus-teksti sekä aseen sarjanumero. Hyvin toimiva Partridge-tyyppinen etutähtäin on kiinnitetty korkeahkoon jalustaan. Rullan avausmekanismi on moniin muihin valmistajiin nähden poikkeava, ollen eräänlainen sekoitus Smith & Wessonia ja Dan Wessonia. Kokonaisuutena tähtäimet tarjoavat kuitenkin varsin toimivan yhdistelmän. Iskuvasaran kannus on varsin perinteisesti muotoiltu ja karhennettu. Takatähtäin on perinteisen mallinen ja täysin musta, ja se on säädettävissä pystyja sivusuunnassa. Piipun yläosa on ventiloitu hieman Colt Pythonin tapaan, mikä keventää hieman aseen ulkonäköä vaikuttamatta varsinaisesti etupainoisuuteen
Varmistimen toimintaperiaate on hyvin yksinkertainen: lukkoa käännettäessä iskuvasarasta nousee ylös ruuvi, joka estää iskuvasaran virittämisen. Piippu nousi rekyylissä selkeästi, vaikkakin totuttua maltillisemmin. Heti ensialkuun oli omaksuttava aseen operointi, joka poikkesi totutusta lähinnä rullan avausmekanismin kohdalla. Iskupiikki revolverissa on asennettu kehykseen, jotta on voitu ottaa käyttöön Rugereista tuttu transfer bar -varmistinratkaisu hieman muotoilultaan muunneltuna, mutta toiminnaltaan täysin samanlaisena. Rullan tyhjentäminen ejektoritangosta työntäen oli ensimmäisillä kerroilla hieman pieleen mennyt yritys, koska hylsyt jäivät rullan sisälle varsin pitkältä matkalta. .44 Magnum kaliiperisesta kaverista löytyy tutummat kuusi patruunapesää. 31. Avaimia toimitetaan aseen mukana kaksi kappaletta. Iskuvasaran muotoilu on varsin perinteinen ja sen kannus on leveähkö ja varustettu hyvällä karhennuksella, mikä tarjoaa hyvän pidon rikkomatta peukaloa pidemmässäkään ampumasessiossa. Kyseinen jousi on sijoitettu rullan aisan kehykseen kiinnittyvän akselin sisälle. Rekyylituntemuksen väheneminen on otettava varauksella kompensaattorista huolimatta. Ase käyttäytyi .44 Magnum -kaliiperisena varsin kesysti, ja tähän suurimpana syynä oli varmasti aseen kiinteä kompensaattori, joka tekee tehtävänsä. Kevyet sormiurat ovat käytössä lähes huomaamattomat. Kahva kiinnittyy kahvarunkoon pohjastaan yhdellä kuusiokoloruuvilla, mille toimitetaan yksi väännin aseen mukana. Hylsyjen ulostyöntäjä on kummassakin Tauruksessa hieman lyhytliikkeinen. Muuta merkittävää ei tullut eteen ennen ensimmäisen rullallisen ampumista. vä hieman suurena, mutta täysin käypänä kaksitoimisessa revolverissa. HÄRÄN KÄYTTÖLIITTYMÄ Kahvarunko muistuttaa paljon esim. Laukaisuvastus .44 Magnum -kaliiperisessa on yksitoimisena noin 2100 grammaa (vaihtelua sadan gramman verran) ja kaksitoimisena noin 4700 grammaa. Mielenkiintoisena yksityiskohtana laukaisukoneistossa on huomioitava rullan pysäyttäjän (bolt) jousen toiminta. Seisten suoritettu ammunta toimi hienosti aina sataan metriin saakka, mutta 150 metrin kohdalla tähtäinten toimivuus siluettiradalla muodostui hieman hankalaksi, joskaan ei missään nimessä mahdottomaksi. Erityisesti tässä kaliiperissa Raging Bull toi eteen ensimmäisen todellisen ongelman. Ruger Super Redhawkin kahvarunkoa, mutta Tauruksessa osa on kooltaan jonkin verran suurempi. Tästä johtuen hylsyjen poistossa tulee käyttää rivakkaa ejektoritangon töytäisyä, jotta hylsyt saa lentämään ulos. .454 Casull -kaliiperisella versiolla ammuttaessa saatiin huomata, että myös tässä aseessa kompensaattorin olemassaolon huomasi, mutta kuitenkin aseen rekyyli on erittäin voimakas. Itseasiassa varsinkin .44 Magnum -kaliiperisessa kompensaattorin hyvä toiminta kesytti aseen rekyyliä huomattavasti. Kaksitoimisena laukaisuvastus jäi tarkemmin määrittämättä, koska mittarin 5400 gramman asteikko loppui kesken. Laukaisu on selkeästi jäykempi kuin rosterisessa versiossa, mutta tämä johtuu todennäköisesti vain ja ainoastaan siitä, että .454 Casull -kaliiperisessa versiossa käytetään jäykempää iskuvasaran jousta, jotta tämän kaliiperin patruunoissa käytetty pieni kiväärinnalli saadaan varmasti syttymään.Tuntumaltaan laukaisu on hieman karheahko ja siinä on havaittavissa yksitoimisena yksi selkeä pykällys liipaisimen liikeradan puolenvälin tienoilla. TESTIAMMUNNAT Tauruksen Raging Bull -revolverien vapaamuotoinen koeammunta suoritettiin siluettiradalla metallikuvia kaadellen, tai ainakin kaatoja yrittäen. Tuntumaltaan yksitoimilaukaisu on varsin puhdas ja lyhytliikkeinen, ja mielestäni se tuntuu kevyemmältä, kuin mitä mittari antaisi olettaa. Takatähtäimen hahlon mataluus oli ongelmallista, mutta päästyäni jyvälle tähtäinten luonteesta alkoi ammunta sujua varsin mukavasti. Raging Bullin helpostitunnistettava kahva on alaspäin kapenevaa mallia. Aseen kahvassa olevan punaisen insertin reuna tai saumakohta oli todella epämukava ammuttaessa: kahva takoi kämmenpohjaa ja peukalonhankaa aiheuttaen epämiellyttävän kivun tunteen. Näin ollen hylsyt joutui noukkimaan yksitellen patruunapesistä. Sen päähän on asetettu sienen mallinen kappale, joka työntää rullanpysäyttäjää. Kaksitoiminen laukaisu on tehdasvakioksi erittäin hyvä ja tuntumaltaan rullaava. Suurempikaliiperisessa versiossa laukaisu on vastukseltaan ykWWW.REKYYLI.FI sitoimisena noin 3000 grammaa, ja vaihtelua on jälleen noin 100 grammaa. Pienempikaliiperisessa versiossa tuota saumakohtaa ei oikeastaan edes huomannut, mutta rekyylin voimistuessa ja useiden kymmenien laukausten jälkeen insertin reuna oli hakannut itsestään .454 Casull kaliiperisen revolverin patruunapesien seinämävahvuus on hyvinkin riittävän oloinen, koska rullassa on vain viisi patruunapesää. Suurimpana poikkeuksena on se, että Taurus käyttää koneistossaan kierrejousia lehtijousten sijaan. Seuraavilla kierroksilla lisävoiman käyttö ejektoritangon töytäisyssä lennätti hylsyt hienosti patruunapesistä ulos. Liipaisin on muotoilultaan kupera ja varsin leveä, sekä pinnaltaan sileä. Iskuvasaran kannuksen alapuolelle on asennettu ulkoinen varmistin, joka on operoitavissa erillisellä avaimella. Laukaisukoneisto on periaatteessa hyvin samanlainen, kuin Smith & Wessonin monissa revolvereissa
Jos tarkastelee aseiden viimeistelyn tasoa on huomattavissa, että ainakin rosterisen yksilön viimeistely on aavistuksen verran puolihuolimattomasti tehty, kun taas sinistetty yksilö yllättää sinistyksen ja pohjatöiden hyvällä laadulla. Kaiken kaikkiaan nykyiset Taurukset vaikuttavat kuitenkin varsin päteviltä harrastusvälineiltä. TAURUS RAGING BULL Valmistaja: Forjas Taurus S.A., Brasilia Kaliiperit: .44 Magnum, .454 Casull (.41 Magnum, .500 S&W) Pituus: 363 mm Piipunpituus: 213 mm (8,375') Paino: 1780 grammaa Hinta: 710 euroa (.44 Mag), 960 euroa (.454 Casull) Maahantuoja: Finn Enterprise, (09) 135 4455 .44 Magnum / Itseladattu N340 / 39 mm .454 Casull / Itseladattu N105 / 26 mm .454 Casull / Magtech / 39 mm Taurus Raging Bull .44 Magnum Luodin lähtönopeus, m/s Patruuna Magtech 240 gr. Vaikka kyseisessä yksilössä patruunapesien linjaus piipun suhteen ei ollutkaan täysin kohdallaan, ei 25 metrin matkalta voi sanoa ongelman vaikuttavan tarkuuteen ainakaan kovin hirvittävästi. / 25 m Pienin 42 mm 46 mm 39 mm Keskiarvo 46 mm 59 mm 42 mm * Luoti: Archipelago 225 gr. Hintaluokassaan Tauruksen Raging Bull -revolverit asettuvat varsin kovien haastajien seuraan. Ainoastaan .454 Casull -kaliiperin rekyylin onnis- tui irroittaa yksi sivulevyn ruuvi kesken koeammuntojen. Heikoiten pärjäsi N32C-ruudilla ladattu patruuna, jolla paras kasa oli heikko 46 mm ja keskiarvo ronski 59 mm. Toisessa omassa latauksessa käytettiin samaa luotia kuin edellisessä, mutta ruutiannos oli Vihtavuoren N340 0,76 grammaa, latauspituus 40,7 mm. selkeän merkin kämmenpohjaan jättäen omituisen pahkuran muutamaksi päiväksi peukalonhankaan. Varsinkin .454 Casull -kaliiperista Raging Bullia tarkastellessa päätyy helposti ihmettelemään hintalapun suuruutta. Muuten aseilla ei tullut rikottua tai satutettua itseään, ja itselläni jonkinlaiseksi erityistarkkailun kohteeksi joutuneet revolverien liipaisimet ja niiden muotoilu eivät näissä aseissa aiheuttaneet mitään mainittavia ongelmia. TARKKUUSKOE Aseiden tarkkuuskokeet ammuttiin 25 metrin radalla tukea käyttäen. Näistä ongelmallisimmaksi koin suoritusta ajatellen aseen kahvan ja sen muotoilun, ja erityisesti siinä olevan punaisen insertin. Aseita erittäin kriittisesti tarkasteltaessa voi kiinnittää huomion muutamiin ratkaisuihin ja yksityiskohtiin. .454 Casull -kaliiperisella aseyksilöllä suoritettiin myös tarkkuuskoe, johon valittiin patruunoiksi Magtechin 16,85 grammaisella (260 gr.) SJSP-luodilla varustettu tehdaspatruuna sekä yksi itseladattu patruuna, jossa käytettiin Sierran 19,44 grammaista (300 gr.) JSP-luotia ja Vihtavuoren N105ruutia 1,35 grammaa. Tarkkuden puolesta parhaiten pärjäsi N340-ruudilla ladattu itseladattu patruuna, jolla paras kasa oli 39 mm ja kasojen keskiarvo 42 mm. Itseladattu N105 * Hitain 514 428 Nopein 539 442 Keskiarvo 525 435 Nopeushajonta 25 15 Osumakuviot 3 x 5 lks. Itseladattu TinStar N32C * Itseladattu N340 ** Hitain 390 256 352 Nopein 409 283 399 Keskiarvo 401 270 384 Nopeushajonta 19 28 47 Osumakuviot 3 x 6 lks. Latauspituus oli 45,10 mm. Näistä paremmin kävi oma lataus, jolla saavutettu pienin kasa oli 26 mm ja kasojen keskiarvo oli 34 mm. Aseet toimivat teknisesti täysin moitteettomasti. (niippiuralla), Ruuti: N32C TinStar 0,55 g, Latauspituus: 40,5 mm, Nalli: CCI iso pistoolin nalli ** Luoti: Archipelago 225 gr. Kuitenkin erityisesti tehokkaammilla latauksilla liekkivälistä purkautuvien palokaasujen ja vaipankappaleiden määrä oli paikoin suurehko. Magtechillä pienin saavutettu kasa oli 39 mm ja kasojen keskiarvo 48 mm. YHTEENVETO Kummankin aseyksilön tarkkuus oli normaalia harrastusampujaa ajatellen täysin riittävällä tasolla. JSP, Ruuti: N105 1,35 g, Latauspituus: 45,1 mm, Nalli: Magtech pieni kiväärin nalli Magtech: Asetalo Oy, (03) 475 5371 32 WWW.REKYYLI.FI. Patruunoiksi valittiin .44 Magnum -kaliiperiin Magtechin 15,55 grammaisella (240 gr.) SJSP-luodilla varustettu patruuna sekä kaksi omaa latausta, joiden tiedot ovat seuraavanlaiset: Archipelagon 14,58 grammainen (225 gr.) pinnoitettu lyijyluoti niippiuralla, ruutina Vihtavuoren N32C (TinStar) 0,55 grammaa, latauspituus 40,5 mm. Erityisesti .454 Casull -kaliiperinen versio yllätti positiivisesti tarkkuudellaan. (niippiuralla), Ruuti: N340 0,76 g, Latauspituus: 40,7 mm, Nalli: CCI iso pistoolin nalli Taurus Raging Bull .454 Casull Luodin lähtönopeus, m/s Patruuna Magtech 260 gr. / 25 m Pienin 39 mm 26 mm Keskiarvo 48 mm 34 mm * Luoti: Sierra 300 gr. Seuraavaksi sijoittui Magtechin tehdaslataus, jolla lukemat olivat 42 mm ja 46 mm
Maahantuonti ja ja markkinointi: Normark Suomi Oy, L 17, 41801 Korpilahti, email: info@normark. Runkoputki 30 mm. Sarjaan kuuluvat tähtäimet: 2,5-16x42 2,5-16x50 4,5-30x50 899,999,1099,UUTUUS! Katso lähin Remington lähi Remin lähin Remington hin i Premier Dealer -myyjäsi osoitteesta www.normark.fi Maahantuonti markkinointi: Normark Suomi Oy, PL 17, 41801 Korpilahti, email: info@normark. , www.normark.. Kaikki tähtäimet saatavana Mil Dot- tai Fine Multi-X -ristikolla. Bushnell Elite 6500 - Maailman paras zoomi Nopeissa metsästystilanteissa tarvitset kiikaritähtäimeltäsi täysin erilaisia ominaisuuksia kuin ampuessasi kauas. Bushnell Elite 6500:n omistajana sinun ei tarvitse vaihtaa kiikaria - etkä edes halua. www.normark. PL , www.normark. Perinteinen ratkaisu on hankkia kaksi tähtäintä
34 WWW.REKYYLI.FI
Tämä luonnollisesti aiheuttaa sen, että kiikarinkiinnityksen miettimiseen kannattaa panostaa, sillä matalilla 35. Vaikka esteettisesti kaikki eivät tukin muotoilusta pitäneetkään, on kauneus pintaa syvemmällä, ja ergonomiaan tutustuminen aiheutti hymynväreitä aiemmin pettymyksen vääristämille kasvoille. Kun perään lähetettiin kuva, kummastelu vain kasvoi ja vastaukseksi tuli oletus, että aseen tukki on jonkun lisäosafirman tekele ja ase siten rakennettu jossakin myöhemmin. Pian huomattiin, että 10/22 oli vain aihio, joista suurin osa joutui jonkinlaisen rakentelun kohteeksi. Tosiasia on, että vaikka Ruger tekee useimmista aseistaan jopa useita kymmeniä eri versioita, ei tehdas itse valmista näiden aseiden perusosista poikkeavia osia, kuten tukkeja. Vakavammat ampujat kehittelivät aseesta omia versioitaan lisäämällä ensin uuden tukin, sen jälkeen uuden piipun ja kourallisen pienempiä osia. Viritettyjä kymppikakskakkosia näkyi entistä enemmän kaikilla ampumaradoilla ja itselataaville .22-kaliiperisille aseille kehitetyt kilpailulajit alkoivat kasvattaa suosiotaan entistä enemmän. vastasi kentän kutsuun ja ryhtyi kehittelemään uusia malleja tehdasrakennettuina. Takatukin muotoilu jakaa myös mielipiteitä, joista tosin testiryhmän kesken suurin osa painottui positiiviselle puolelle asetta kokeiltuaan. Tukin muotoilu on hiukan perinteistä poikkeava. Aseen sivuprofiili on hyvin suora, koska takatukin yläreuna on vain sentin verran alempana kuin kiikarinkisko. PALUU RUGER 10/22 T-TGT TEKSTI: AIMO PAUKKU KUNINKAAN Tätä artikkelia aloitettaessa kenelläkään ei ollut mielessä, että jutun taustalta saattaisi paljastua jotain erikoista. Tehdas selittää tätä periaatteella: "Miksi korjata, jos se ei ole rikki". Ruger toimii kustannustehokkuuteen tähdäten kuten muutkin valmistajat, ja nämä erikoisemmat osat teetetään ja ostetaan niitä valmistavilta ja ostajan kannalta onnellisesti niihin erikoistuneilta valmistajilta. Tämän taustan puitteissa olikin mielenkiintoista selvittää, mistä tämä TGT-malli oikein on tullut. Vaikka Ruger oli jo aiemmin piristänyt suositun pienoiskiväärinWWW.REKYYLI.FI sä linjoja ja tekniikkaa, vaati kansa koko ajan enemmän. Olimme väärässä. Rugerin "kymppikakskakkonen" on varmasti maailman tunnetuin itselataava pienoiskivääri, mutta se on monen mielestä jämähtänyt paikoilleen tuotekehityksessä. Periaate on varmasti oikea, mutta myös Ruger on kehitellyt vanhan rungon ympärille täysin uusia vaatteita. Silmiinpistävin on luonnollisesti peukaloreiällinen tukki, joka on harmaan/mustan/ruskeaa vanerilaminaattia. Kaikille kyseinen pienoiskivääri oli vain "taas yksi kymppikakskakkonen". Tehtaalle kun lähetettiin kysely aiheesta, tuli vastaukseksi lähinnä kummastelua, että mistä ihmeen kivääristä on kysymys. Kaikki ihmiset, amerikkalaisetkaan, eivät halua rakentaa itse aseitaan lähes alusta loppuun, joten myös Sturm, Ruger & Co. Rugerin 10/22 -pienoiskivääriä sai pitkään vain perusmallina, joka taas oli kehitetty tarkoituksella muistuttamaan M1 Carbine -kivääriä tukin sidepantoineen kaikkineen. Lopulta selvisi, että ase on rajoitetun valmistesarjan tuotos, ja meille peräpohjolaan asetta on tullut vain 40 kappaletta. TGT TARKEMMIN Nyt kokeiltavana oleva ase ei teknisesti eroa lainkaan perusaseesta, mutta päällisin puolin eroja löytyy enemmänkin. Tukissa kuitenkin on Rugerin oma logo laserleikkauksena, jolloin selvitystyötä lähdettiin tekemään entistä suuremman kummastuksen vallitessa. Tukin etuosa on muotoiltu hyvän otteen mahdollistamiseksi, mutta hiukan yllättäen etuosassa ei ole kiinnityspistettä bipodille
Tuloksia oli tästä suunnattoman vaikea enää parantaa, joten loput laukaukset saivatkin sitten taakseen varsin kovat tavoitteet. Lopulta ampujalta alkoi mennä usko omiin kykyihinsä ja patruunaksi vaihdettiin Lapuan Midas. Ruger tai kuka sitten tukin onkaan suunnitellut ja valmistanut on onnistunut tekemään alaosaan mielenkiintoisen muotoisen koukun. Käytännössä viisi laukausta lähes samasta reiästä. Asetta ei ole valmistustekniikan (lue: edullisuuden) varmistamiseksi luonnollisestikaan massapedattu, eikä se sitä lähtökohtaisesti tarvitsekaan. Alkuperäisessä 10/22-kiväärissä on ehkä eniten kritisoitu lippaanvapautinta ja tämä näkyy myös jälkimarkkinaosien menekissä. Rautojen kiinnitys tukkiin on toteutettu täysin perinteisesti, eli lukonkehys on kiinni tukissa yhdellä ruuvilla. Tukin kiinnitys ei myöskään anna kylmätaotulle, raskaalle tarkkuuspiipulle (halkaisija 23 mm) mitään liikkumisvaraa, eli tukki on kiinni piipussa varsin tiukasti. Kehyksen mattapintainen käsittely on tosin tavallisuudesta poikkeava, ja kehyksen yläpuolelle ei kiinnity enää perinteinen 11 mm kisko, vaan koko ajan suosiotaan picatinny-kiskostandardin vanavedessä kasvattava weaver-kisko. Aseen tarkkuus ei todellakaan ollut odotetulla tasolla ja tästä syystä tarkistettiin kiikaritähtäimen kiinnitys niin renkaiden kuin kiskon osalta. Tässä yksilössä lipasta sai kuitenkin vetää irti lipaskuilusta kaksin käsin, ja kun virtaviivaisessa, tukin linjoihin uppoutuvassa 10 patruunan lippaassa ei juuri ole otepintaa, jouduttiin koeampujien hermojen säästämiseksi käyttämään pihtejä. Vaikka mikään laki maailmassa ei sano, että kallein patruuna olisi kaikkein tarkin, halusi koeampuja tämän käyttöönsä vain "nollatakseen" tilanteen. Suurin osa tälle asemallille viritysosia valmistavista yrityksistä tarjoaa aseeseen juuri lippaanvapautinta, ja voidaan jopa olettaa, että jos perusaseen omistajat jotain osia aseessaan vaihtavat, on kärkisijalla juuri lippaanvapautin. Aseeseen on siis jo tehtaalla vaihdettu pidempi salpa, jota on helpompi käyttää kuin alkuperäistä kehyksen sisään jäävää keinulautakytkintä. Niille, jotka haluavat aseesta kuitenkin kaiken irti, tarjoaa Ruger tässä aseessa paljon kivoja puhdetöitä vapaailloiksi. Ainoa osa, mikä aseessa on täysin orginaalia, on lukonkehys sisuskaluineen. Kokeilussamme kuitenkin huomattiin erikoinen seikka, joka negatoi kyseisen osan hyödyn totaalisesti. Tällöin paitsi vähärasvaiset asekirjoittajat pääsivät tekemään työtään lämpimässä, myös esimerkiksi tuulen vaikutus saatiin eliminoitua osumakuvioista. Tämä on vuosien aikana huomattu täysin toimivaksi tavaksi, eikä toteutuksessa ole mainittavia ongelmia. Toki kovakuminen perälevy on ehkä poikkeava pienoiskiväärin oletustarpeesta ja myös tukin hyvä viimeistely on mainitsemisen arvoinen. Normaalisti kaikkien kokeilemieni 10/22-kivääreiden alkuperäislippaat ovat olleet elleivät vapaasti putoavia, niin ainakin yhdellä sormella irrotettavia. Yksi parhaita yksityiskohtia takatukin muotoilussa on sen alaosa. jaloilla kiikari jää todella matalalle ja tähtääminen hankaloituu. Ensin ulkoradalla kahden asteen pikkupakkasessa, minkä jälkeen varsinaiset tarkkuuskokeet tehtiin Helsinginkadun Urheilutalon 50 metrin sisäradalla. Seuraavana koeammuntavuoroon osui CCI Standard ja tulokset olivat edelleen samankaltaisia, ellei jopa huonompia. Erikorkuisten jalkojen konkreettinen kokeileminen ei tähän aseeseen ole turhaa hienostelua, vaan ihan tulevaa käyttöarvoa ja -mukavuutta parantava toimenpide. Ammunta aloitettiin Fiocchin Match-patruunalla ja pian huo- mattiin jotain olevan pielessä. Pohdittiin, josko ase olisi ammuttu liian kuumaksi ja laukausväliä kasvatettiin kuitenkin ilman mainittavaa tulosten muuttumista. Tästä syystä kysei- sestä osasta on muodostunut myös viritettyjen kymppikakskakkosten tunnusmerkki, eikä TGT:kään ole poikkeus. Lapuan Master M toimi lähes yhtä tarkasti kuin Midas aiheuttamatta kuitenkaan erityisiä yllätyksiä, kun taas viimeisenä koeammuntavuoroon osui CCI Velocitor, joka oli suunnaton pettymys. Paitsi että kyseinen leikkaus sopii hiekkapussituelta ammuttaessa takapussia vasten kuin nenä päähän, mahdollistaa sama muotoilu myös ampumapöydältä ammuttaessa vasemman käden tuomisen aseen tukin ali siten, että ase tukeutuu kyynärvarteen. Lipaskuilun ahtauden tuottamat ongelmat ovat todennäköisesti asekohtainen ilmiö, joka paranee helposti vaihtamalla lipas pidempään tai lipaskuilua hieman avartamalla. KOEAMMUNNAT Ammunnat suoritettiin kahdessa otteessa. Ja niinhän siinä sitten kävikin, että jo ensimmäinen sarja tuotti naurettavan pienen viiden millin osumakuvion. Käytännössä lukko ja sen ympärys ovat täsmälleen samanlaiset, mitä Ruger on aikanaan kehittänyt ensimmäisiin 10/22-pienoiskivääreihin. Tukissa ei kaiken tämän hihnalenkkien puuttumisen ja oikealla sivulla olevan laserleikatun Rugerin logon lisäksi ole muuta mainittavaa. Koska koeammunnan ensimmäisenä oleva patruuna joutuu aina vähän kärsimään "sisäänajosta", päätettiin vielä saatavilla olevan ajan puitteissa ampua Fiocchilla 36 WWW.REKYYLI.FI. Näin selitettäessä ote tuntuu ehkä lukijasta hiukan omituiselta, mutta ammuttaessa tuntuu, kuin ase olisi rakennettu tätä varsin tukevaa otetta silmälläpitäen, mikä ei amerikkalaisia varmint-ampujia ajatellen todennäköisesti ole kovin kaukana totuudesta. Kuten myöhemmin selvitettävistä koeammuntatuloksista näkee, on pelottavaa ajatella, millaiseen tarkkuuteen ase pystyisi, jos näitä kohtia lähtisi osaavan tekijän kanssa virittelemään. Kummassakin tapauksessa kiinnitys oli virheetön, joten koeammuntoja jatkettiin päätelmän kera, että Fiocchi ei vain sovi tähän aseyksilöön
Vaikka kritiikkiä itse aseen konseptille voi esittää runsaastikin, valehtelisin roimasti, ellen sanoisi tämän Rugerin olevan lähellä optimaalista "tarkkuuspienoiskivääriä". Hyvinä puolina on usein vaivattomuus ja hankintahinnaltaan edullinen paketti, mutta itse erilliskomponenteista kokoamalla saisi aseesta juuri mieleisensä. Varsinaisista tarkkuuskokeista on siis pääteltävissä, että aseen tarkkuus on erinomainen, kunhan siihen löytää sopivan patruunan. Aseen suosio ja helppo rakenneltavuus on varmistanut jälkimarkkina- osien valmistamisen ja saatavuuden aina, eikä trendillä tunnu olevan loppua. Tulokset eivät kuitenkaan poikenneet alkuperäisistä, joten ensimmäiseen sarjaan oli luottaminen. Hjorth Ab, (03) 234 4300 WWW.REKYYLI.FI 37 37. Tähtäinlinja tulee tukkiin verrattuna todella alas. Vapaasti värähtelevästä tukista voi vain haaveilla. Piipun pää on myös viimeistelty varsin siististi. vielä toinenkin koeammuntasarja. Midas ei ehkä kaikkien mielestä ole käyttökelpoinen patruuna korkean hintansa vuoksi, mutta tässä aseessa se osoittautui supertarkaksi. IN THE END... Ruger 10/22 on kieltämättä legendaarisin itselataava pienoiskivääri, joka on jaksanut kepeästi 2000-luvulle asti, sitä ei käy kieltäminen. Vastaavanlaisen, ellei samanlaisen aseen saisi rakennettua helposti jälkimarkkinaosista itsekin, vaikka ylimääräistä vaivaahan se teettäisi. 700 euroa Maahantuoja: Oy K.Hjorth Ab, (03) 234 4300 Lapua Midas / 5 mm Lapua Master M / 14 mm CCI Standard / 20 mm Luodin lähtönopeus, m/s Patruuna Lapua Master M Fiocchi Match M320 Lapua Midas L CCI Standard CCI Velocitor Hitain 323,5 344,3 327,9 302,4 414,7 Nopein 331,9 354,0 333,3 317,4 436,7 Keskiarvo 328,2 347,2 330,4 309,9 423,9 Nopeushajonta 8,40 9,70 5,40 15,00 22,00 Osumakuviot 3 x 5 lks, / 50 m Pienin 14 mm 22 mm 5 mm 20 mm 21 mm Keskiarvo 17,2 mm 27,5 mm 14,3 mm 29,3 mm 34,7 mm Lapua: NorDis Oy, (06) 431 0301 · Fiocchi: Eloranta Oy, (017) 288 3044 · CCI: Oy K. tehdascustomeis- sa, joihin tämäkin malli kuuluu, on aina hyviä ja huonoja puolia. Tukki on tiukasti kiinni piipussa. Paksuutta taotussa piipussa riittää reilusti. Se näkyisi myös lompakossa suurempana lovena. Edellinen termi on lainausmerkeissä lähinnä siksi, että itselataava kivääri voidaan vain harvoin määritellä tarkkuuskivääriksi, koska muut toimintaperiaatteet jo lähtökohtaisesti ovat tarkempia kuin se. Tästä syystä ns. Se on aivan liian raskas nuorisolle, ja sataprosenttisesti ratakäyttöön tarkoitettu pienoiskivääri ulkoasuineen jakaa taatusti mielipiteitä. Lopuksi on todettava, että TGT ei ole kaikille sopiva pienoiskivääri. Näistä ominaisuuksista huolimatta Ruger 10/22 TGT sai kokeilun jälkeen kaikilta toimituksen jäseniltä hienovaraisia kyselyitä, paljonko se nyt maksoikaan. Ja voimme vakuuttaa, että ainakin puolet kyselijöistä tiedustelivat sitä ostomahdollisuuksia pohtien. RUGER 10/22 T-TGT Valmistaja: Sturm, Ruger & Co., Yhdysvallat Kaliiperi: .22 LR Piipun pituus: 508 mm Kokonaispituus: 975 mm Paino: 3,3 kg Hinta: n. Itselataava pienoiskivääri kun tarjoaa harrastajalle monessa tapauksessa hauskemman, vaikkakin teknisesti monimutkaisemman laitteen. Vaikka nyt esittelyssä oleva TGT-malli ei ole jatkuvassa valmistuksessa oleva ase ja on selkeästi todistettavissa, että valmistus- ja maahantuontimäärät ovat melkoisen pienet, en asettaisi kovin paljon painoarvoa aseen keräilylliselle arvolle. Lippaansalpa on perusversioon verrattuna jatkettua mallia, mikä helpottaa kovasti lippaan irrottamista. Rautojen upotus tukkiin on hyvin virtaviivainen. Valmistaja suoltaa erikoismalleja jatkuvasti ja jopa tukkurit ovat kehittäneet omia malleja, joita Ruger mielellään valmistaa, kunhan tukkurin tilausmäärä on riittävä. Tässä puhutaan kuitenkin niin pienistä eroista, että harrastajalle ei eroa käytän- nössä ole muussa kuin aseen hinnassa ja jossakin tapauksissa myös houkuttelevuudessa
38 WWW.REKYYLI.FI
Combat Masterin luisti on profiililtaan raskas ilman kevennysleikkauksia, mutta lyhyemmän pituuden vuoksi silti kahdesta kevyempi. Combat Master tosin tuntuu ohuemman kahvansa ja yläpainonsa vuoksi painavammalta kuin onkaan, ja ero tulikin vasta punnituksessa vahvistettua. Combat Masterin kahva pysyisi näpeissä ilman karhennuksiakin, mutta pitäähän sellaiset aseessa olla, joten kahvasta löytyy nimel39. Alumiinirunkoinen Vatoz V8 (suom. rausku) on kookkaampi ja painavampi, kun taas vähemmän mielikuvituksellisesti nimetty Combat Master tarjoaa kädenpuristuksen vastineeksi muovia. CZklooneille ominaisesti johteet tulevat luistin ympärille eikä päinvastoin, mikä toisaalta pienentää otepintaa luistista, mutta ampuessa ehkäisee luistin hankaamista sormia vasten. SARSILMAZ VATOZ V8 SARSILMAZ COMBAT MASTER Sarsilmazin pistoolit ovat pääsääntöisesti vastanneet hintojensa asettamia odotuksia, mutta muuttuuko tilanne suuntaan tai toiseen valmistajan vaihtaessa rungon materiaalia? TEKSTI: SAULI LUOL A JAN-MIKKOL A Turkkilaisvalmisteiset aseet ovat kuluneen parin vuoden aikana tehneet esiinmarssiaan sillä tahdilla, että toimittajilta alkavat aseiden alkuperämäähan viittaavat elävät ja pippurisävytteiset ilmaisut loppua kesken. Sarsilmaz on tullut tutuksi erityisesti pistoolien ja haulikoiden valmistajana, jotka asettuvat hintahaitarin edukkaampaan päähän. Kokeiluun päätyi tällä kertaa kaksi toukokuussa 2007 IDEFWWW.REKYYLI.FI messuilla esiteltyä mallia alumiinija muovirungoin. EI TODELLAKAAN KAKSI MARJAA Periaatteessa samaan konstruktioon perustuvat pistoolit ovat yksityiskohdiltaan yllättävän poikkeavia. Suurin osa ulkopinnoista on jätetty takomuotin jäljiltä koskematta, mutta pinta on kauttaaltaan yhdenmukainen ja siten siisti. Vatozissa oteurat ovat vain takana, ja palautinjousi on yksinkertaista mallia. Vatozin keskeinen osa on taottu alumiinista ja viimeistelty jyrsimällä aihioon eri osien vaatimat kolot ja reiät. Joskus voidaan puhua kiskon integroinnistakin, mutta Combat Masterin tapaukusessa aseen yleisilme on osittain kiskon takia kulmikas. Valmistajan kokoteräksiset Kilinc 2000 sekä Kilinc 2000 Light esiteltiin numerossa 8/2006, joten aiheesta kiinnostuneiden kannattaa kaivaa sekin lehti kätköistä esiin. Olin joskus skeptinen alumiinin kulutuskestävyyden suhteen erityisesti johteiden osalta, mutta käytännössä rungon pettäessä olisi ase monella muullakin mittarilla jo "loppuun ammuttu". Aseeseen voi vaihtaa litteämmätkin kahvalevyt, mutta 28 millin kohdalla tulee rungon metalli vastaan. Kahvalevyjen kuitumainen kuviointi ei ole karkeammasta päästä, ja viimeistelyn kanssa on vähän niin ja näin. CNCohjatut työstökoneet siis pyörivät yötä päivää metallia lastuten, ja osia saattaa löytyä monistakin eri asemerkeistä. Pieni määrä pelkkää muovia lippaan ympärillä minimoi Combat Masterin kahvan koon, ja litteä profiili helpottaa otteen toistettavuutta ja aseen suunnattavuutta. Muovinen runko on toteutukseltaan perinteinen siltä osin, että liikkuvia osia varten muoviin on upotettu teräksiset johteet. Sekä eteen että taakse on koneistettu reippaan syvyiset oteurat, ja täysimittaisen palautinjousen karan ympärillä on kaksi palautinjousta. Myös Vatozin rungossa on kisko, mutta toteutus on muun ulkomuodon kanssa paremmin linjassa. Näitä lukemia Combat Masterin 27,5-milliseen kahvaan vertaillessa käy päivänselväksi, kuinka erilaisilta kahvat tuntuvatkaan. Numeroina ilmoitettuna kahva on 34,5 mm paksu sillä korkeudella, mihin peukalonhanka ja liipaisinsormi asettuvat. Rungon etuosaan on muotoiltu kisko, mikä on ollut tämäntyyppisissä pistooleissa normi jo toistakymmentä vuotta. Euroopan kolmanneksi suurimman pienasetuotantolaitoksen volyymi Turkin asevoimien toimittajana sekä osien alihankintavalmistajana mahdollistaa hintojen pitämisen kuluttajaystävällisinä, ja käyttöesinettä hakevaa kohderyhmää ajatellen ei yksilöllistä käsinsovitusta juuri harrasteta. Erilliset kahvalevyt tekevät Vatozin kahvasta pulleamman, mutta asekonstruktion kehuttua sopivuutta myös pienempiin käsiin ei olla täysin menetetty
Säädettävä takatähtäin löytyy vain ensimmäisestä. Combat Masterin rungon takaosassa on terävä kulma juuri siinä kohdassa, josta peukalo kulkee varmistimen päälle ampumaotteessa. linen uritus ja kuviointi. Erot laukaisuissa menevät kuitenkin yksilövaihteluiden piikkiin, ja laajemmin ajateltuna niissä on enemmän yhteistä kuin poikkeamia. Ratkaisu on hieman outo, koska mielestäni isompaan ja tarkempaan metallipyssyyn kuuluisi säädettävä tähtäin, kun taas kompakti muovirunkoinen pistooli tulisi hyvin toimeen ilman ruuvisäätöjä. AMPUMAKOKEMUKSIA Lähtönopeuksia mitattaessa havaittiin, ettei piipunpituus näiden aseiden kohdalla vaikuttanut sanottavammin lähtönopeuksiin. Kun liikkuvien osien painosuhteen lisäksi huomioidaan alumiinin tuoma lisäpaino rungossa sekä WWW.REKYYLI.FI. Laukaisutuntumassa oli jonkin verran eroa muoviversion eduksi. Määrä ei kuulosta järin suurelta, mutta lippaissa on selvästi virittelyvaraa kapasiteetin lisäämiseksi, tai vaihtoehtoisesti voi lähteä tarvikelipasralliin saadakseen 23 patruunan edun lipasta kohti. TÄHTÄÄMINEN JA LAUKAISU Erot käyttöliittymässä eivät lopu kahvaan. Pelkästään numeroita tuijottamalla ei siis pidä olettaa eri aseiden ampumamukavuudesta liikoja. Koko ei merkitse mitään ilman massaa, ja aseen painonjakaumallakin on näppinsä pelissä rekyyliä vastaanottaessa. Vatozin jyvä on asennettu pitkittäiseen uraan luistissa, ja matalampi vaihtojyvä tai korkeampi takatähtäin olisi tullut tarpeeseen: ase kävi patruunasta riippuen enimmillään jopa 10 cm tähtäyspisteen alapuolelle. Liipaisin on Combat Masterissa voimakkaasti käyristetty, kun taas Vatozin liipaisin on suorempi. Vain sivusuunnassa säätyvällä takatähtäimellä tätä ei tietenkään saatu korjatuksi. Täysin identtisiä osia aseissa ovat oikeastaan lähinnä varmistin, vasara sekä laukaisukoneistosta löytyvät palaset. Aseiden tähtäinkuvat ovat liki identtiset. Vatozin kaksitoimilaukaisun lopussa oli ylimääräinen raskas kohta, ja räpsähtävä tuntuma sai tähtäinkuvan heilahtamaan sinnikkäästä totuttelusta huoli- Vatozin piippu on uritettu, mikä edistää enimmäkseen ulkonäköä. Pienemmässä muovivekottimessa on kaksi sisäkkäistä palautinjousta. 40 matta. Vatozin vastaavat luvut ovat 74 mm ja 66 mm. Alun pikkurahinat vähenivät kokeilujen aikana, mutta muuten on turhaa odottaa laukaisun paranevan itsekseen. Combat Masterin jyvä on taottu samasta palasta luistin kanssa, mutta takatähtäimenä on pysty- ja sivusuunnassa säädettävä LPA:n tähtäin. Combat Masterin liipaisinetäisyys on kaksitoimisena 73 mm ja yksitoimisena 64 mm. Yksitoimisenakin esiintyi muovista pikkuveljeä enemmän venymistä. Vaikka käyttämäni Lyman-laukaisuvastusmittarin mukaan Combat Masterin lukemat olivat keskimäärin 2140/4620 grammaa ja Vatozin 1880/4830 g, oli ensinmainitun yksitoimilaukaus hieman ja kaksitoimilaukaisu huomattavasti parempi. Parilla patruunalla Vatoz tuotti hieman korkeampia keskiarvoja, mutta Magtechin luodit lähtivätkin Combat Masterin lyhyestä piipusta vilkkaammin. Aseiden luonteen huomioon ottaen laukaisut ovat sellaisia, kuin pitääkin. Ollakseen saman periaatteen tuotteet samalta pajalta, ovat Combat Master ja Vatoz V8 hyvinkin erilaiset. Combat Masterissa puolestaan kaksitoimilaukaisu oli hämmästyttävän hyvän tuntuinen, eli toiminnallisessa ammunnassa ei pitäisi tulla kiusausta ampua rastin aluksi pelkästään tauluja kohti ensimmäisenkin laukauksen saa osumaan. Vaikka aseiden painoero ei ole kummoinen, oli Vatoz ammuttaessa selvästi rauhallisempi tapaus. Harmillisesti rungon teräksistä takainserttiä varten tehty tila näkyy kahvan yläpäässä terävänä kulmana molemmin puolin, mikä tekee mielestäni oikeaoppisesta ampumatavasta peukalo varmistimen päällä epämukavaa. Sisäja ulkopuolellekin tehtyjen keventävien muotoilujen ansiosta pitkä luisti on vain 16 grammaa Combat Masterin 303-grammaista luistia painavampi, mutta piippu mukaanlukien kasvaa painoero 27 grammaan. Jyvä ja hahlo ovat selkeät, kuva on hieman ahdas, ja kokonaisuuden kruunaa kolme valkoista huomiopalloa. Jos liipaisintuntuma näissä aseissa olisi kynnyskysymys, pitäisin tämäntyyppisen aseen valintaa muutenkin outona. Toisin sanoen patruunan synnyttämä rekyyli joutuu laittamaan suuremman massan liikkeelle, mutta lopulta taakse asti kolahtavan luistin paino ei olekaan paljoa suurempi. Näiden viiden laukauksen keskiarvoa hieman vääristää 330 m/s rajapyykin rikkonut yksittäinen laukaus, mutta laukausten keskinäinen vaihtelu oli silti suurempaa, kuin aseiden väliset keskimääräiset erot. Myös peltilippaat ovat samoja, vetoisuudeltaan 15 patruunaa
/ 25 m Pienin 147 mm 79 mm 150 mm Keskiarvo 182 mm 81 mm 170 mm Magtech: Asetalo Oy, (03) 475 5371 · Norma: Urheilu & Kalastus Oy, (08) 321 7262 · Sellier & Bellot: Aseliike Markus Remes Oy, (08) 520 9999 WWW.REKYYLI.FI 41. Kyseessä lienee heikko yksilö, joten eri ase saattaisi tuottaa hyväksyttäviäkin tuloksia, ja ongelma voi olla korjattavissa sepänkin toimesta. 8,4 21,4 12,5 Osumakuviot 3 x 5 lks. Vatoz taidettiin valmistaa eri viikonpäivänä, sillä sen tarkkuus oli jopa pienoinen yllätys. Vasta kermaisen hintaisen Normapatruunarasian avaaminen sai kasat edes alle 10 senttiin, mutta pieninkin kasa oli vielä 79 mm. Toisaalta tarkkuuden puute oli oikeastaan ainoa Combat Masterin selvästi heikko kohta, eli aivan lyttyyn asemallia ei voi lyödä. / 25 m Pienin 63 mm 41 mm 73 mm Keskiarvo 88 mm 78 mm 86 mm Combat Master 9 x 19 mm Luodin lähtönopeus, m/s Patruuna Magtech 8,03 g FMJ Norma K-pist 8g TC Sellier & Bellot 7,5 g FMJ Hitain 318,6 314,4 319,0 Nopein 330,5 324,1 325,3 Keskiarvo 324,26 320,24 322,72 Nopeush. Toki tällaisia läjiä saa pistoolilla aikaan 50 metristäkin, mutta siihen vaaditaan useamman tehdasaseen hintainen käsinsovitettu tarkkuusinstrumentti. Vaikka todellisen toimintavarmuuden testaamiseen vaadittaisiin huomattavasti suurempi laukausmäärä, on mainittava kummankin aseen toimineen sataprosenttisen häiriöttä kokeilujen ajan. SARSILMAZ VATOZ V8 Valmistaja: Sarsilmaz Silah Sanayi A.S, Turkki Kaliiperi: 9 x 19 mm Kapasiteetti: 15 + 1 Pituus: 203 mm Piipunpituus: 113 mm Paino: 900 g Hinta: 540 euroa Maahantuoja: EF-Security Oy, (020) 785 6550 SARSILMAZ COMBAT MASTER Valmistaja: Sarsilmaz Silah Sanayi A.S, Turkki Kaliiperi: 9 x 19 mm Kapasiteetti: 15 + 1 Pituus: 186 mm Piipunpituus: 94 mm Paino: 809 g Hinta: 595 euroa Maahantuoja: EF-Security Oy, (020) 785 6550 KAHDESTA KAUNIHIMPI Sanonpa kiertelemättä, että kokeilujeni perusteella Vatoz V8 on soveltuvampi mihin tahansa, mihin nyt Suomessa asetta tulisi käyttäneeksi. Tarkkuustesteissä molemmat aseet yllättivät: Vatoz V8 positiivisesti ja Combat Master negatiivisesti. En ole ihan kriittisintä koulukuntaa aseiden tarkkuuden suhteen, koska vain "melko tarkassa" aseessa voi olla muita mielenkiintoisia ominaisuuksia. Kaksi isommaksikin levinnyttä Normalla saatua kasaa olisivat kärpäsensä poislukien olleet 59 ja 56 mm. peukalonhankaan leveämmin asettuva kahva, ei ole mikään mysteeri, mistä ero käytöksessä johtuu. Hyvä suuntatuntuma ja laukaisu ovat nekin tärkeitä ominaisuuksia pistoolissa, ja hieman tarkempana tämä turkkilainen traktori kelpaisi mainiosti käyttöesineen lisäksi myös harrastusvälineeksi. Vatoz V8 / Norma / 41 mm Combat Master / Norma / 79 mm Vatoz V8 / Magtech / 63 mm Combat Master / S&B / 152 mm Vatoz V8 9 x 19 mm Luodin lähtönopeus, m/s Patruuna Magtech 8,03 g FMJ Norma K-pist 8g TC Sellier & Bellot 7,5 g FMJ Hitain 318,1 310,9 322,1 Nopein 326,5 332,3 334,6 Keskiarvo 323,72 323,44 329,30 Nopeush. Tarkasta ja helposti ammuttavasta aseesta on kuitenkin helppo pitää. Hieman nihkeä laukaisu, kahvalevyt ja säätörajoitteiset tähtäimet ovat kuitenkin pikkuasioita, joiden korjailu ei kaikille välttämättä ole edes tarpeen. Ironista tässä on se, että Normaa käyttävällä henkilöllä on varmasti varaa kalliimpaan laatupyssyyn. Ase ei heikennä konstruktionsa tarjontaa, johon kuuluu jo viiden eri valmistajan versiot periaatteessa samalta pohjalta. Ase siis lähentelee vakavasti eräänlaista "erittäin tarkan tehdasaseen" rajaa, jollaisena pidän 50-millisiä osumakuvioita 25 metristä. Joku raja omallakin sietokyvylläni on, ja Combat Masterin kanssa se tuli vastaan. 11,9 9,7 6,3 Osumakuviot 3 x 5 lks. Eipä tosin 9 x 19 mm patruunat yleensäkään saa lavetissa hirveää vikurointia aikaan. Epäilemättä ase on riittävän tarkka työkaluksi, mutta vekotin ei pitkällisen yrittämisenkään jälkeen tuottanut tuelta kuin verenpaineen kohoamista. Varsinkin edeltäneen ammunnan perässä tarkkuustestit olivat huojentavaa katseltavaa tauluilla, ja hälvensivät epäilyt ampumataidon yhtäkkisestä häviämisestä. Yksittäisinä nämä erot olisivat pieniä, mutta yhdessä ne tekevät Vatozista suorastaan huvittavan helpon ammuttavan
Koska haulikko oli vielä toimintakuntoinen, tarjosimme sille seuraavaksi Winchester Super XX Magnum -partruunoita. Tällä halusimme estää aseen mahdollisen rikkoutumisen muun kuin liian korkean paineen seurauksena. TEKSTI: HANNU URONEN Lukon sulkeminen ja laukaisu tapahtui kaukosäädöllä noin viiden metrin etäisyydeltä. Siitä kiitokset Lohjan Ase ja Osalle, joka luovutti tieteen alttarin uhriksi 12-kaliiperisen haulikon. Rääkin jälkeen tarkistimme haulikon yleisen kunnon sekä sulkuvälin. Niken haulikuorma oli 52 grammaa ja hylsyn pituus 76 milliä. Koska aseesta ei irronnut silmin havaittavia osia ja toiminta oli muuten normaalia, tämä toistettiin viisi kertaa. Hieman vaivalloisesti tosin, mutta sulkuvälissä oli havaittavissa selvä muutos. Siitä ei löytynyt huomautettavaa ja sulkuvälikin 42 mutta hylsyssä oli selvästi erottuvia ylipaineen merkkejä. Itse ampuminen tapahtui turvallisuussyistä sisätiloissa. Asealan mediat toistavat vuodesta toiseen samaa varoitusta: missään tapauksessa haulikolla ei saa ampua pidempää patruunaa, kuin mille se on suunniteltu. Emme kehdanneet käyttää edes pahaa aavistamattomia asemaahantuojiakaan näin hävyttömästi hyväksemme. Suojan takana ampujan kokema laukausääni oli selvästi edellistä S&B-patruunaa voimakkaampi. Ensimmäiseksi tutkittiin aseen tekninen kunto. Japanissa valmistetun, itselataavan Shadowhaulikon kaliiperi oli juuri testiin sopiva 12/70. Näillä patruunoilla ase pysyi hyvin kiinni pöydässä, joten seuraavaksi sille tarjottiin Nike Magnum -patruuna. Ennen testiä lukko ei sulkeutunut lainkaan No-Go-tulkin päälle. Laukauksen jälkeen ase vaikutti päällisin puolin täysin ehjältä, KOEJÄRJESTELY Ase järjestyi neuvottelun jälkeen työnantajani varastosta. Luotettavan kokemusperäisen tiedon puutteessa päätti Rekyyli-lehti järjestää pienimuotoisen kokeen asian tiimoilta. Testiaseen odotettavissa oleva elinikä oli kohtuullisen lyhyt, mistä johtuen tällä kerralla ei haluttu käyttää esimerkiksi toimittajien omia aseita. Lisäksi kaasumäntä asennettiin siten, että latauskoneisto ei saanut lainkaan kaasua. osoittautui CIP-normin mukaiseksi. Ruuvipenkkiin kiinnittämisen helpottamiseksi poistimme aseesta etutukin. Winchesterin hylsyn pituus oli 89 milliä ja haulilataus 63 grammaa. WWW.REKYYLI.FI. Tämän jälkeen aseella ammuttiin sen toiminnan testaamiseksi muutamia tavanomaisia kaliiperin 12/70 metsästyspatruunoita. Patruunapesä oli siis käytännössä lyhin mahdollinen nykyaikaiseen 12-kaliiperiseen haulikkoon. Sulkuvälin tarkistus paljasti kuitenkin muutoksen: lukko sulkeutui No-Go-sulkuvälitulkin päälle. Lisäksi ampuja oli varmuuden vuoksi varustautunut kuulo-, kasvo- sekä silmäsuojaimilla. KOEAMMUNTA Ensimmäiseksi ammuimme muutamia jo tutuksi tulleita 12/70 S&B Corona 32-grammaisia patruunoita aseen pöytään kiinnityksen tarkistamiseksi. Ase kiinitettiin tukevaan pöytään ruuvipenkin avulla, joka taas kiinnitettiin pöytään rakennuspuristimilla. 32-grammaisilla S&B Corona -patruunoilla ase toimi normaalisti, eikä mitään toiminnallista vikaa havaittu. Ampujan ja aseen välissä oli paksu teräsbetoniseinä. Päällisin puolin haulikko oli vastaavassa kunnossa, kuin missä otimme sen käyttöömme
Lataukseen valittiin Vihtavuoren N310-ruuti ja 60 grammaa 3,5mm lyijyhauleja Winchester WAA12R- haulikupissa. Jo muutama laukaus 12/76 patruunoilla venytti aseen sulkuvälin ei-turvallisiin mittoihin. Arvokkaiden tehdaspatruunoiden säästämiseksi päätimme kuitenkin ladata itse patruunan, jolla ase saataisiin varmasti romutettua. Lukon sulkuolakkeessa näkyikin pieni tyssäytymä jopa paljain silmin. Aseen ulosvetäjä oli saanut melkoisen lähtönopeuden. Kuitenkin ylipitkän ja liian korkean paineen kehittävän patruunan ampuminen rikkoo aseen melko pian. Sen sijaan mahdollinen aseen oikealla sivulla sijainnut metsästyskaveri olisi todennäköisesti loukkaantunut vakavasti tai saanut surmansa riippuen siitä, mihin kovaa vauhtia lentävä ulosvetäjä olisi osunut. Itseladatun patruunan hylsynkanta irtosi kokonaan hylsystä ja putosi lattialle lukkoa avattaessa. Todettakoon, että ase olisi rikkoutunut ennemmin tai myöhemmin, mikäli olisimme ampuneet lisää 12/76 tai 12/89 tehdaspatruunoita. Lukonkehys oli pullistunut voimakkaasti, eikä lukko liikkunut lainkaan käsivoimin. Se oli lävistänyt aseen vieressä sijainneen SRA-pahvitaulun ja puisen lautaseinän pysähtyen vasta tiiliseinään. Lisäksi patruuna mahtui sisään hylsynpoistoaukosta vain, kun samalla vedettiin viritysvivusta lukko aivan ääriasentoonsa taakse. Tämän patruunan lataamisessa esiintyi pieniä ongelmia. Rekyyli oli myös edellisiä patruunoita kovempi, sillä nyt yksi rakennuspuristin rikkoutui. Patruunapesässä näkyy sinne jäänyt hylsynkannan palanen. TERMINAALIVAIHE Koska ase oli jo päätetty romuttaa eikä sitä enää voisi ottaa käyttöön ilman mittavaa ja aseen arvoa huomattavasti kalliimpaa remonttia, veimme homman loppuun saakka. Lisäksi jäljet saattavat olla silmämääräisesti vaikeita havaita, ennenkuin ase rikkoutuu kokonaan. Samalla tutkittiin aseen sisuskalujen kunto. Laukausääni oli jälleen kertaluokkaa kovempi, mutta ase pysyi hyvin kiinni pöydässä. Koneistoa paikallaan pitävä sokka oli katkennut, minkä jälkeen laukaisukoneisto pääsi putoamaan pois pullistuneen lukonkehyksen sisältä. Ase pysyi kiinni pöydässä, kunnes yksi ruuvipuristin rikkoutui. Piipun sulkuolakkeessa jälkiä oli vain vähän ja se oli lähes entisissä mitoissaan. Iskupohjassa näkyy lisäksi jälkiä hylsyn hajoamisesta. 43. Jotta pitkä hylsy saatiin poistettua, aseen piippu oli irrotettava. Lukko sulkeutui NoGo -sulkuvälitulkin päälle jo täysin vaivattomasti, joten sulkuväli oli venynyt edelleen selvästi. Asetta käsitellessämme sen laukaisukoneisto putosi yhtäkkiä lattialle. Ase toimi kuitenkin muutoin edelleen normaalisti. Haulikko kiinnitettiin koeammuntapöytään viilapenkin ja ruuvipuristimien avulla. Sen puolesta sulkuväli olisi vielä ollut kunnossa, joten piipun sulkuolake on valmistettu merkittävästi kovemmasta materiaalista kuin lukon sulkuolake. Tämän pienimuotoisen kokeen perusteella voinemme tehdä kaksi johtopäätöstä: Nykyaikainen, ylipainepatruunoilla koeistettu haulikko on varsin kestävää tekoa. 12/89-kaliiperisia patruunoita ammuttiin myös 5 kappaletta. Koska patruuna oli huomattavasti aseeseen suunniteltua pidempi, se piti työntää patruunapesään selvästi suuremmalla voimalla, kuin lyhyemmät patruunat. Muutamia putoamisen aiheuttamia naarmuja lukuunottamatta ase oli kuitenkin edelleen ehjä ja täysin toimintakuntoinen. Aseen takana sijainnut SRAtaulu oli saanut vain muutamia pienehköjä roiskeita, joten suojalaseja käyttävä ampuja olisi tästäkin laukauksesta selvinnyt todennäköisesti pienin vaurioin. Aseen sulku oli pettänyt ja päästänyt osan paineesta ulos hylsynpoistoaukon kautta. Ruuvipuristin irtosi pöydästä ja ase lennähti sen kanssa 23 metriä taaksepäin saaden aikaan koeampujassa ajatuksen: "Nyt se hajosi". Nämä ladattiin kyseisellä aseella ammutWWW.REKYYLI.FI tuun Nike-hylsyyn, joka ensn nallitettiin Federal 209A-nallilla. Viimeistä patruunaa aseeseen ladattaessa lukon toiminta kangerteli hieman, ilmeisesti sulkuolakkeen kasvaneen tyssäytymän seurauksena. Ampumapaikalla oli melkoinen savupilvi, joka johtui siitä että lukko oli peräytynyt takaasentoonsa. Huomaa nalli, jossa ei ole vielä juuri näkyvissä painemerkkejä puhkeamista lukuun ottamatta. MITÄ OPIMME TÄSTÄ ? Ylipitkä ja ylikorkean paineen kehittävä patruuna kuluttaa asetta erittäin nopeasti. Laukausääni oli taas kertaluokkaa edellistä Nike Magnumia kovempi. Mikäli olet kiinnostunut omastasi ja metsästyskaveriesi turvallisuudesta, älä ammu aseellasi ylipitkiä patruunoita! Lukon sulkuolake antoi periksi itseladatulla patruunalla ammuttaessa, jolloin lukko peräytyi taka-asentoonsa ilman latauskoneiston vaikutusta. Iskupohja on ehjä, mutta ulosvetäjä on lentänyt tiehensä
UUSI SUKUPOLVI TEKSTI JA KUVAT: MARKO TAMMELIN GSG-5:N Harrastuksen jossain vaiheessa tulee varsin monelle harrastajalle eteen tarve edulliselle, ja vähemmän tehokasta patruunaa ampuvalle kiväärille, jolla voi myös harjoitella ympärivuotisesti. Yhtenä tämänlaisista vaihtoehdoista esittelemme nyt kakkossarjan GSG-5:n, kiintovaimennettuna sekä muutamilla lisävarusteilla maustettuna. 44 WWW.REKYYLI.FI
Näistä yleisimpänä punapistetähtäin ja aseeseen sopiva picatinny- GEN 2 Koska perusmallin ase on jo aiemmin esitelty Rekyylin numerossa 8/2007, emme käy samoja perusasioita enää uudestaan läpi. Kakkossarjan aseissa on eroa vanhoihin muun muassa siinä, että etujyvä on vaihdettava ja mukana toimitetaan viisi erikorkuista etujyvää. Lisää tuloksista taulukossa. OSUMATARKKUUS KÄYTÄNNÖSSÄ Testin tarkkuuskokeessa käytimme 4-16x40 -kiikaria ja ammuimme ampumapöydältä ase tuettuna. GSG-5 GEN2 GSG- on Suomessa lupapoliittisesti hieman epämääräisessä asemassa, koska viranomaisten keskuudessa on näkemyksiä, että sille ei olisi olemassa käyttötarkoitusta. Tämä ei tietenkään ollut aseen vika. Tuotakoon heti alkuun esiin tosiasiat. tunnusomainen, mutta kuitenkin aavistuksen parempi kuin ensimmäisissä malleissa ja se paranee vielä hieman teflonia sisältävällä voiteluaineella. Näin kiinnityksestä on tehty erittäin varma, eikä sitä voi purkaa ilman erityistietoja tai taitoja. Halutessaan loppukäyttäjä voi tilata oman aseensa myös muulla vaimentajalla, mutta ainakin itse huomasimme, että kevyt vaimennin on käsiteltävyyden kannalta hyvä. Äänenvaimennin on kiinnitetty piippuun normaalilla puolentuuman UNF-hienokierteellä sekä lukittu paikoilleen Locktite 638 -laakerilukitteella. Tästä voikin päätellä että varsinaisten aliäänipatruunoiden käyttöä tulee varauksin pyrkiä välttämään toiminnallisessa ammunnassa. Yhden ratakerran jälkeen ase ja erityisesti äänenvaimentaja kannattaa puhdistaa huolellisesti. Laukaisu on GSG-5:lle Äänenvaimentajan sisäosat, joiden järjestys kannattaa muistaa vaimenninta kasattaessa. KIINTOVAIMENNUS Kiintovaimennetussa GSG-5:ssa aseen piippua on lyhennetty noin 192 millimetriä. Maahantuojalta tilatessa aseen mukana toimitetaan tästä myös erillinen todistus lupaviranomaista varten. Myös vaimennusteho käytettäessä normaalinopeuksista patruunaa, on varsin kelvollinen. Ainoana miinuksena voineekin pitää sitä, että ladattaessa patruunoita lippaaseen, pyrkivät sormet jäätymään pienellä pakkasella. Myös piipun puhdistukseen ja öljyämiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota, varsinkin jos asetta säilytetään vaimennin kasattuna pystyasennossa. Vaimennettuna ase on myös ampujan kuulon kannalta varsin mukava, eikä se myöskään aiheuta liiallista melua esimerkiksi sisä-ampumaradoilla. GSG-5 sopii erityisesti juuri nopeatempoisiin ammuntalajeihin, joista yhtenä esimerkiksi Steelammunta. Joten tarkkuuspotentiaalia on vähintään riittävästi. Tästä on varsin nopeasti seurauksena pieni pintaruostuminen. Muita uudistuksia ovat vahvistettu hylsyn ulosheittäjä ja sen kiinnitys, viritystapin bufferi sekä lukkokoneiston kotelon kiinnitysruuvit. Varustimme oman aseemme paremmin toiminnalliseen ammuntaan soveltuvaksi muutamilla lisävarusteilla. Ase toimi erittäin luotettavasti, eikä normaalinopeuksisilla patruunoilla esiintynyt yhtään syöttöhäiriötä, tai syttymätöntä patruunaa. Jotta lain vaatimat mitat täyttyisivät, on aseeseen kiinnitetty äänenvaimennin kiinteästi, ja näin ase on edelleen lupateknisesti kiväärin mitoissa. Myös nallipiikkiin on tehty pienehköjä muutoksia tuotannon aikana. TOIMINTAVARMUUS JA AMPUMAKOKEMUS Toimintavarmuustestin aikana ammuimme radalla yhden "tiiliskiven", eli 500 patruunaa. Myös takatähtäintä on paranneltu ja näin ampuja saa paremmin kohdistettua avotähtäimet haluamalleen etäisyydelle. Tarkkuuden puolesta GSG-5 soveltuu myös rauhallisempaan ammuntaan, joten tarkkuusammuntakin on sille sovelias käyttökohde. syttymätön patruuna CCI Standardilla, sekä kaksi kertaa Magtechin aliäänipatruunoilla, joilla iskuri ei virittynyt uudelleen. Aselaissa on määritelty kiväärin piipun mitaksi vähintään 400 mm ja aseen kokonaispituudeksi vähintään 840 mm. WWW.REKYYLI.FI Vaimentajan sisäosat keräävät suhteellisen paljon palojätettä jo pienelläkin ampumisella. Kiintovaimennuksen stoppariruuvi, jonka asennus on tehty huomaamattomasti äänenvaimentajan alapuolelle. Picatinny-kiskoon sopiva korotuspala, joka mahdollistaa myös aseen omien tähtäimien käyttämisen. 45. Ase soveltuu myös kivääri-practicalin ja Sovelletun Reserviläisammunnan harjoitteluun sisä- ja ulkoradoilla, tai radoilla joilla isompikaliiperisten aseiden käyttö on kielletty. Lukitteen pettämisen varalta on lisäksi myös käytetty stoppariruuvia, joka menee vaimentimen ja sen kiinnityskierteiden läpi, sekä tukeutuu piippuun tehtyyn upotukseen. Toisen sukupolven GSG-5 on varustettu edestä purettavalla alumiinisella Jaak-äänenvaimentimella, jossa haittalevypaketti on valmistettu muovista. Kokemus on opettanut että aseeseen kiinnitetty vaimennin kondensoi ilmasta kosteutta, jolloin se saattaa valua piippuun ja sitä kautta lukkokoneistoon. Tarkkuuskokeen tulos yllätti erittäin suuresti, keskimääräinen kasa CCI Standard patruunalla oli vain 13,78 mm ampumamatkan ollessa 50 metriä. Tarkkuuskoetta ammuttaessa sattui kaikkiaan kolme häiriötä, yksi LISÄVARUSTEET TOIMINTALAJEIHN GSG-5:seen on saatavissa lukuisia lisävarusteita, aivan kuten esikuvaansa MP5:seenkin. Saamamme tiedon mukaan aseen valmistaja on myös suunnittelemassa parannusta laukaisukoneistoon, tarkemmasta ajankohdasta ei tosin ole vielä päätetty. Tarkkuuskokeen tuloksista voi myös päätellä lähtönopeuden vaikutuksen osumapisteeseen. Kovin ääni tulee itselataaville aseille tyypillisistä mekaniikasta johtuvista kolahduksista
Kuitenkin kirjoittajan ja maahantuojan tietoon on kantautunut viestejä tapauksista, joissa luvanhakijalta on tiedusteltu etukäteen aikooko hän hankkia nimenomaan GSG-5-tyyppisen aseen, tai lupa on evätty aseen suu- Vakio etutukki. Etukahva sisäänrakennetulla ja jousitoimisella bipodilla. 46 Pachmayerin sormiuritettu Slip-on kahvakumi. Picatiny kiskollinen etutukki. WWW.REKYYLI.FI. Nopeatempoinen ammunta ei siis ole räiskimistä, vaikka se maallikoista voi siltä vaikuttaa. Tämä onnistuu tarvittaessa helposti erilaisten korotepalojen avulla. Tärkeää on myös saada tähtäin ampujalle sopivalle korkeudelle, niin että aseen hallinta nopeutta vaativassa ammuntatilanteessa on mahdollisimman luonnollista. Tähän- kin on olemassa monenlaisia vaihtoehtoja, aina etukahvan ja bipodin yhdistelmästä siihen totutumpaan versioon. Omaan aseeseemme hankimme myös yleismallisen sormiuritetun slip-on-kahvakumin, joka löytyikin edullisesti aseliikkeen poistomyynti korista. Riippuen käyttötarkoituksesta, voi myös etutuen hankkiminen olla tarpeen. Tämä väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä räiskintään syyllistyvät yleensä aloittelevat ja tietämättömät harrastajat, jotka ovat saaneet voimakkaasti vääristyneet mielikuvansa tietämättömien valtamedioiden lietsomista käsityksistä normaalista ammunnanharrastamisesta. Tarpeen mukaan myös lippaan parittajalle on käyttöä. Kyseessä on ulkonäöltään erilainen, mutta tavallinen pienoiskivääri ja kunhan luvanhakijan taustat ovat kunnossa sekä luvanhakijalla on hyväksyttävä käyttötarkoitus, ei luvan saannissa pitäisi olla ongelmia. Lisävarusteita löytyy edullisesti myös ulkomailta, esimerkiksi Ebay-nettihuutokaupasta. LUPAPOLITIIKKA SUOMESSA Hieman isomman lipaskapasiteetin omaavat aseet mielletään varsin helposti niin sanotuiksi räiskintäaseiksi. Lisävarustelistaa tehdessä kannattaa myös miettiä aseen tulevaa käyttötarkoitusta ja varata kokemuksemme mukaan riittävästi lisälippaita. Punapistetähtäimen asennuksessa kannattaa myös kiinnittää erityistä huomiota siihen, halutaanko tähtäimelle jalusta jonka läpi pystytään myös samanaikaisesti käyttämään aseen omia kiinteitä tähtäimiä. Toiminnallisessa ammunnassa ehkä tärkein lisävaruste on punapistetähtäin, jollaisia löytyy lähes joka lähtöön. Kahvakumi on tarkoitettu alun perin CZ 75- ja Glock 19 -pistooleille. GSG-5 ja tarkkuustestissä käyttämämme 4-16x40 kiikari, joka näyttää aseen päällä hieman ylisuurelta. Edullinen 2x42 puna- ja viherpistetähtäin. BSA punapistetähtäimen asennus käyttäen 20 mm korotuspalaa sekä itse tähtäin. Lippaat paritettuna nopeamman lippaanvaihdon aikaansaamiseksi. kiskollinen tähtäinjalusta, sekä picatinny-kiskollinen etutukki lisävarusteiden kiinnittämistä varten. Aseen ollessa pienirekyylinen, ei tähtäimen tarvitse välttämättä olla kovinkaan kallis, jolloin jää enemmän rahaa muihin varusteisiin. Etukahvalla saadaan aseesta tukeva ja luonnollinen ote, jolloin aseen hallinta nopeutuu tilanteesta riippuen hieman. Valmistajan omia lisävarusteita löytyy runsaasti myös suoraan aseen maahantuojalta EF-Security Oy:ltä, ja aseeseen sopivat pienin varauksin myös jotkut alunperin airsoft-aseisiin tarkoitetut lisävarusteet
3 kg Hinta: 815 euroa (sis. 8e Kiikaritähtäinjalusta 1" putkelle: Spider Fire, Model SF-M016 n. Tässä kohtaa lienee syytä muistuttaa että ampuma-aselaissamme, eikä Aseja Arpajaishallintoyksikön sekavissa ohjeistuksissakaan määritellä lipaskapasiteettia tai rajoiteta aseen ulkonäköä, mikäli aseen käyttötarkoitus on ammuntaharrastus. Ymmärtämättömyys ja ennakkoasenteellisuus eivät siis ole hyväksyttyjä perusteita hylätä lupahakemus. Kyllähän se ratakiskokin vääntyy kun tarpeeksi vääntää, joten joku tolkku sentään tähänkin asiaan. Patruuna CCI / 9,9 mm Lisävarusteita kertyy keskiverto harrastajalle vähintään riittävästi. GSG-5 L4, GEN.2 Valmistaja: German Sports Guns GmbH, Saksa Kaliiperi: .22LR HV Kapasiteetti: 3, 10 tai 20 patruunaa Pituus: 850 mm (normaali versio 855 mm) Piipun pituus: 408 mm (normaali versio 414 mm) Paino: n. Näiden saapuessa Suomeen nähdään kuinka ladunavaajana toimineen GSG-5 lupapolitikalle käy. / 50 m Pienin 9,6 mm 14,1 mm 19,2 mm Keskiarvo 13,78 mm 18,23 mm 22,66 mm CCI Standard Aquila SuperExtra Magtech Subsonic 295,13 314,98 277,03 CCI: Oy K. 13e Lähde: www.ebay.com, hinnat vaihtelevat Magtech / 19,2 mm Aquila / 14,1 mm Luodin lähtönopeus, m/s Hitain Nopein 309,20 329,13 294,60 Keskiarvo 302,30 320,28 285,05 Nopeushajonta 5,40 5,70 7,35 Osumakuviot 3 x 5 lks. 9e Kiikarinjalat 1" putkelle, korkea malli: Spider Fire, Model SF-M029 n. Lisäksi piipun kiinnitykseen kohdistuu ylisuuri rasitus, mikäli vaimentimen pysyvyyttä testataan käyttämällä liiallista voimaa. Kiintovaimennusmuutos maahantuojan asesepällä: 125 euroa ja edestä purettava JAAK-äänenvaimennin: 40 euroa) Maahantuoja: EF-Security, (020) 758 6550 SPIDER FIRE LISÄVARUSTEET: www.spider-fire.com/modules/shop/ MP5 tähtäinjalusta: Spider Fire, Model SF-M013 n. Tietoomme on myös kantautunut, että kiintovaimennettujen aseiden vaimentimen pysyvyyttä on jopa testattu äärimmäisillä keinoilla, joista esimerkiksi tapaus jossa ase oli kiinnitetty ruuvipenkkiin ja väkisin vääntämällä oli saatu rikottua alumiininen vaimennin. 10e Etukahva, bibodilla: Spider Fire, Model SF-M049 n. Edellä sanotun merkitys on kasvamassa, koska maailmalla on julkistettu lyhyen ajan sisällä useampia "isoja aseita" muistuttavia pienoiskivääreitä. Kuten aiemmin mainitsimme, kiintovaimennetussa aseessa itse vaimennin on kiinteä osa piippua, jolloin saadaan aselain vaatima piipunpituus sekä aseen kokonaispituus pysymään kivääri-määritelmän sallimissa rajoissa ilman, että hankkimislupaa hakevan harrastajan täytyy hakea lupa lupapoliittisesti epäedulliselle muu-aseelle. GSG-5:sta voidaan jopa käyttää metsästyksessä, mikäli itselataavan aseen lipaskapasiteetti on rajoitettu kiinteästi kolmeen patruunaan ja patruunan vähimmäisvaatimukset iskuenergian puolesta täyttyvät. reen tulivoimaan vedoten. 12e Etukahva, normaali: Spider Fire n. Hjorth Ab, (03) 234 4300 · Aquila: HW-Company Oy, (06) 822 7453 · Magtech: Asetalo Oy, (03) 475 5371 WWW.REKYYLI.FI 47. Kenties tulokkaat saavat sen näyttämään tavanomaiselta myös luvanmyöntäjien silmissä. 12e 20 mm korotuspala, picatinny: Spider Fire, Model SF-M024 n
MILJOONALA ATIKKO ARTO MÄ ÄT TÄ MUODINMUKAISIA PATRUUNOITA Kiväärinpatruunat ja eri kaliiperin kiväärit ovat aina olleet hyvin lähellä sydäntäni. dynnettävissä jossain olemassa olevassa aseessa. Patruunoita suunnitellaan siis pääasiassa siten, että lukkoaktiota A käyttäen saadaan X grammaa painava kuula lähtemään Y tai jopa Y+ nopeudella. Patruunan voi ajatella myös toisin, eli asekokonaisuutta ajatellen. Luonnollisesti tälle on syynsä, mutta valitettavan moni ei tällä hetkellä tiedosta kaikkea tietämisen arvoista eri patruunoiden suunnittelulähtökohdista. Tämänhetkinen patruunasuunnittelu erityisesti pienikaliiperisten patruunoiden kohdalla keskittyy lähes täysin jälkimmäiseen lähestymistapaan, eli patruuna suunnitellaan tietyt toleranssit mielessä siten, että se on hyö48 MIKSI ENNEN OLTIIN TYHMIÄ? Nykyaikaisten patruunasuunnittelijoiden saavutuksia kuunnellessa tulee auttamatta mieleen, että kaikki vanhat patruunat on suunnitellut joku täysi pösilö, joka ei ole älynnyt sitä, että tekemällä hylsystä paksumman tai tekemällä siihen jyrkemmän olkapään tai tekemällä kaulasta lyhyemmän saadaan kannusta isompi. Nykyään valitettavasti yhä vähemmän, sillä mielestäni tämänhetkinen muoti patruunoiden suhteen ei ole kovin tyylikästä. Patruunoita voidaan suunnitella monista eri lähtökohdista. Tällöin ajattelutapana on saada X grammaa painava luoti lähtemään piipun suusta Y nopeudella siten, että paine patruunan sisällä on sopiva ja käytettävä lukkoaktio suoriutuu tarvittavasta muutostyöstä uudelle patruunalle mahdollisimman sutjakasti. Tehdyt muutokset markkinoidaan parannuksina, mutta monestikin jää epäselväksi se, että mikä on tapahtunut parannus ja toisekseen mikä asia tämän parannuksen myötä sitten jossain toisaalla kärsii. Miksihän ne asesuunnittelijat ovat ennen WWW.REKYYLI.FI. Tämä on yksi syy sille, että toisia tietyntyyppiset patruunat miellyttävät ja toiset taas pitävät täysin toisentyyppisistä patruunoista. Ruutitilavuutta on saatu kasvatettua ja lähtönopeuskasvua mainostetaan hyvin voimallisesti. PATRUUNA OSA ASETTA VAI ERILLINEN JUTTU Yksi perusasia patruunoissa on se, että ne voidaan suunnitella joko osana asekokonaisuutta tai sitten ne voidaan suunnitella soveltuvaksi johonkin aseeseen. Nykyaikaiset parannukset patruunoissa ovat pääasiassa sellaisia, että niiden ominaisuuksia pyritään muuttamaan pois vanhasta, eli patruunoita pyritään pääasiassa lyhentämään ja niistä pyritään tekemään alati paksumpia suhteessa niiden pituuteen. Katse on aivan liian usein ainoastaan suorituskyvyssä ja patruunan ulkomittojen ja suorituskyvyn suhteessa. Isompi kannu tarkoittaa kuulemma isompaa lähtönopeutta. Tämä on periaatteessa hyvin paljon vaativampi lähtökohta patruunan suunnittelussa vaikkakaan ongelmia ei välttämättä ole itse lavetin kanssa niin paljon kuin esimerkiksi lyhyiden ja paksujen kannujen kanssa. Monelle tämä tieto riittää varsin hyvin ja tieto mahdollisesta Y++ nopeudesta kiehtoo vieläkin enemmän. Periaatteessa jokainen potentiaalinen uutuus herättää mielenkiintoa enemmän tai vähemmän
Yksi tunnetuimmista hänen suunnittelemistaan patruunoista on .500 A-Square, joka on suomalaisillekin tuttu kollega Hannu Urosen projektin tiimoilta. Parhaat tai pahimmat esimerkit typerästä nykyaikaistamisesta ovat .300 magnumit, joissa lyhyemmät ja paksummat eivät puolusta paikkaansa oikein millään muotoa. Luonnollisestikaan .375:n pulttina ei voi käyttää pienemmälle kannalle tehtyä pulttia, mutta jos kyseessä on sama pultti niin ongelmaa ei ole. Toinen selkeä hölmöys on se, että jos nopeutta kuitenkin tarvitaan, niin ei ole järkevää yrittää saada samaan aikaan aikaiseksi kevyttä tai kompaktia asetta jos tarkoituksena on ampua tarkasti pitkille etäisyyksille. Vaikuttaa siltä, että tällä hetkellä markkinointikoneistolla on valtavan suuri sananvalta eri patruunoiden ja aseiden muotoseikkojen joka on vastaava kuin .450/.400 Jeffery 3" patruunassa ja .500/.465 H&H patruunassa, jotka ovat olleet käytössä lähinnä tuplaluodikoissa, ja joiden maine käytännön käyttökelpoisuudessa on puoltanut uusien kaliiperien paikkaa. Valitettavaa asiassa on lähinnä se, että lyhyempi patruuna ei todennäköisesti koskaan tule olemaan muussa kuin asiakaskäytössä (ammattimetsästäjät katsovat patruunaa kokonaisuutena, eivätkä tuijota lähtönopeuksia) ja sen vuoksi sen tulevaisuus tai maine ei voi koskaan nousta samalle tasolle vanhusten kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että kun kaikki tekijät tuloksen tekemiseksi lyödään pöytään, on aika suuri merkitys sillä, että miten paljon tuotannossa saadaan säästettyä. isompia patruunoita pienempiin lukkoaktioihin. Periaatteessa vain äärimmäisen harva tarvitsee edes sitä nopeutta mitä .300 H&H tarjoaa, eli lisääntynyt nopeus ei ole välttämättä tavoittelemisen arvoista. kevyeksi kivääriksi isomman rinnalle. Toisin sanoen lyhyen aikavälin investointi patruunakehitykseen poikii pitkän aikavälin säästöä tuotantokustannuksissa. Tämä tarkoittaa sitä, että on paljon edullisempaa valmistaa vaikkapa kolmen lukkoaktion sijasta kahta lukkoaktiota. Jälleen kerran klassinen esimerkki on .300 H&H, jota moititaan siitä syystä, että se on pidempi kuin ns. Tämä yksi on kaiken lisäksi se kaikkein marginaalisin lukkoaktio joukosta, eli painetta linjaston järkeistämiselle saattaa yhtiön konttorista käsin tulla. Tarkoituksena oli aikoinaan parantaa .30-06:n suoritustasoa. Tähän päästään jos viedään pohja pois isommalta lukkoaktiolta tekemällä ns. Holland & Hollandin uusimmat kehitelmät eli .400 H&H ja .465 H&H ovat vähän samantyyppisiä siinä mielessä, että ne on suunniteltu siten, että käytettävät luodit ovat olleet suunnittelun päälähtökohtia. Tällä tavoin erilaisten M77 lukkoaktioiden määrä vähenisi yhdellä. Myyntiargumentit ovat aina helpottavia tekijöitä tuotteiden myymisessä ja tämä on varsin valitettavaa sillä niillä tuotteet pystytään myymään niille jotka ymmärtävät niistä kokonaisuutena yhtä vähän kuin niitä markkinoivat tahot. POIKKEUKSIA LÖYTYY A-Square yhtiön nokkamies Art Alphin on suunnitellut koko joukon eri kaliipereita pääasiassa vaarallisen suurriistan pyyntiin. Nykymittapuun mukaan .300 Winchester Magnum on pitkä ja tälle samainen yritys lanseerasi omalla nimellään toisten suunnitteleman .300 WSM:n, joka on niin lyhyt, että se likimain sopii .308 mittaisiin lukkolaitteisiin. Samat pöljät ovat suunnitelleet patruunat liian pitkiksi, joten nykyään niitä saa sitten lyhennellä näiden höyrypäiden jäljiltä sopimaan paremmin lyhyisiin lukkoihin. En haluaisi tämän asiana suhteen alkaa ennustamaan asealan tulevaisuudennäkymiä, mutta esimerkiksi Ruger on viime aikoina lanseerannut suurriistanmetsästäjille kaksi uutta patruunaa eli .375 Rugerin ja nyt myös .416 Rugerin. Voikin siis olla, että näennäisen suuri into patruunakehityksessä on vain peitettä sille, että perimmäinen tarkoitus on supistaa variaatioita itse aseiden kanssa ja parantaa pitkässä juoksussa yhtiön tuottavuutta. Vasta tähän patruunaan suunnittelija oli tyytyväinen, sillä tämä patruuna on huomattavasti helpompi sovittaa osaksi asekokonaisuutta. Niille on tämän jälkeen haluttu asettaa tavoitelähtönopeus, HYÖTYSUHDE Patruunoiden hyötysuhde on toinen alati puhuttava asia ja tämäkin asia on aika lailla näkökantakysymys. Tässä kehityksessä on selkeitä epäloogisuuksia. Samasta syystä suuliekkiä on vähemmän kun ruuti palaa kovemmalla paineella piipun koko matkalla. Kaikki alkoi .300 H&H magnumista, joka on yksinkertaisesti ilmaisten .375 H&H:sta muokattu .30 kaliiperinen patruuna. Monikaan ei taas tarkastele hyötysuhdetta poltetun ruudin määrässä tai hylsyvolyymissa. Samalla saatiin markkinoitua tilavuudeltaan suuremman hylsyn ansiosta kasvanutta lähtönopeutta ja maailma oli myyty. Toisaalta tarkoitus oli myös saada aikaan aseita, joissa voidaan käyttää mahdollisimman paljon keskenään vaihtokelpoisia osia ja tämä saattaa olla suurempi syy tämän kyseisen patruunan kehittämiseksi ns. Sanovat, että tämä seikka saattaisi johtua siitä, että loivempi olkapää hylsyssä vähentää painehävikkiä ja luoti hyödyntää tarkemmin saatavilla olevan paineen. Vanhus tipautettiin pois kyydistä. Näitä kaliipereita ei ole markkinoitu oikeastaan ollenkaan ja onkin todennäköistä, että tarkoituksena on katsoa näiden kaliiperien todellinen merkitys sen perusteella, että kuinka hyvin kenttä ne ottaa vastaan ilman erityistä rummutusta. Valitettavinta asiassa on se, että tämä kustannussäästö ei koskaan välity kuluttajalle asti. 49 PAHIMMAT ESIMERKIT TYPERÄSTÄ NYKYAIKAISTAMISESTA OVAT ALATI LYHENEVÄT .300 MAGNUMIT. kanssa. Siinä missä alkuperäinen syöttyy helposti ja ongelmitta, on porukan kuopus varsinainen ongelmatapaus. omaavat patruunat. (Huomatkaa sarkastinen vivahde) Osa kehityksestä on ollut tervetullutta ja järkevää, mutta valitettavasti asiat eivät ole suurimmassa osassa tapauksista aivan niin yksiselitteisiä. Tässä suhteessa .300 H&H pesee monet nuorukaiset siinä mielessä, että jostain kumman syystä vähemmällä ruutimäärällä saadaan aikaan vastaava lähtönopeus vastaavan painoisella luodilla paineiden ollessa maltillisemmat. Yhtiöt, jotka eivät luovu perinteisistä ratkaisuista pärjäävät siis lopulta tässä kisassa. paremman hyötysuhteen WWW.REKYYLI.FI. Ongelmallisinta asiassa on kuitenkin se, että aseen toiminnan ja patruunan muodon välillä on selkeän lineaarinen suhde. Joka tapauksessa näiden kaliiperien ominaisuuksissa on otettu huomioon erityisen tarkasti patruunan toimivuus osana asekokonaisuutta. SYYT NYKYMENOON Monesti harrastajalle ei tule mieleen sitä raakaa seikkaa, että ase- ja patruunavalmistajien tarkoituksena ei ole mikään muu kuin tehdä bisnestä. olleet niin pöljiä. Minä näen asian siten (enkä ole ajatuksineni yksin), että Ruger aikoo tällä tavoin jättää isomman lukkoaktion (.375 H&H, .416 Rigby ja .458 Lott) hiljalleen pois tuotannosta. Saatuaan aikanaan tämän patruunan valmiiksi, Alphin tunnusti patruunan ongelmakohdat ja kehitti rinnalle toisen "viissatasen" eli .495 A-Squaren. Winchester teki aikoinaan kivääreitään tälle lukolle, mutta valmistuksellisista syistä nähtiin järkevämmäksi tehdä kokonaispituudeltaan lyhyempi patruuna, joka sopisi pituutensa puolesta .30-06:n maksimimitoille tarkoitettuun lukkolaitteeseen
50 WWW.REKYYLI.FI
Harrastuksen alkuvaiheessa olevia ajatellen luomme nyt kuvan tapahtumasarjasta, jonka tuloksena on uusi patruuna. Prioriteettina on, että piikki tulee tarpeeksi alas, jotta se poistaa käytetyn nallin. Tämä venähtäminen voi tapahtua jo tehdaspatruunan kertalaukauksella aseissa, joissa sulkuväli on uutenakin toleranssin ylärajalla. Kyseinen kuroutumarengas näkyy usein paljain silminkin, mutta sen tunnistamiseen palataan vielä koulun myöhemmissä osissa. Pullonkaulahylsyissä tuloksena on ns. Kun holkin säätö on kohdallaan, se lukitaan paikoilleen ja säädetään holkissa oleva nallinpoistopiikki sopivalle korkeudelle. Tärkeämpi ja paljon vaarallisempi tilanne on kuitenkin se, jos hylsy kuroutuu kannan läheltä, jolloin hylsy seuraavilla käyttökerroilla katkeaa helposti. Pullonkaulahylsyjen kohdalla säätöön joutuu kiinnittämään enemmän huomio51. ruutivalmistajien virallisten oppaiden mukaan on WWW.REKYYLI.FI pidin ei saa osua holkin pohjaan. Lataamisen vaiheet esitellään kokonaisuudessaan, mutta väistämättä melko pintapuolisesti. Onkin siten varmaa, että tämä osa tulee herättämään aloittelijoissa lisää kysymyksiä. Tarkastuksen jälkeen hylsyt käsitellään tarvittaessa supistusrasvalla. Tavallisesti hylsyt halkeavat suustaan, joten sen tarkastaminen on helppoa. Pintapuolisuus on myös osittain tarkoituksellista, koska monet työvaiheet voidaan tehdä useilla eri tavoilla patruunan komponenteista ja käyttötarkoituksesta riippuen. Kyseinen välys saa alkuvaiheessa olla mahdollisimman pieni, joka tarkoittaa sitä, että hylsy käy holkissa muokkautumassa holkin valmistajan ajattelemalla tavalla. Niihin annetaan vastauksia koulun tulevissa osissa. Kuten jo aiemmissa osissa on todettu, rasvausta ei yleensä tarvita kovametalliholkkeja käytettäessä. Haljenneet tai muutoin vioittuneet hylsyt tulee hylätä. Käytännössä hylsy palautuu tehdasmittoihinsa. Tällä vältetään puristimen turha rasittaminen. Saatavilla on myös kaulasupistusholkkeja, mutta niiden käyttö ei ole vielä tämän osan aihe. Kuten todettua, joissakin aseissa hylsyt venyvät aika paljon jo ensimmäisen laukauksen jälkeen. Holkin asetuskorkeus vaihtelee. Samalla tarkastetaan hylsyn pituus esimerkiksi työntömittaa käyttäen ja saatua tulosta verrataan hylsyn maksimimittaan. Lisäksi on syytä korostaa, että latausholkkienkaan mitoitus ei välttämättä ole kunnossa, joten mittatarkistukset ja tuloksena olevan patruunan pesään sopivuus kannattaa selvittää ennen kuin patruunoita on vino pino valmiina. tarkastaa hylsyt silmämääräisesti. LATAUSKOULU OSA 4 Latauskoulu on edennyt siihen vaiheeseen, että perusteet on kahlattu läpi ja pääsemme lataamaan ensimmäisen patruunan. Tämä riittää suoraseinäisiä hylsyjä ladattaessa. Kun sormet on puhdistettu rasvasta, poimitaan kyseisen kaliiperin holkkisarjasta supistusholkki, joka ruuvataan paikoilleen puristimeen ja samalla asennetaan sopiva hylsynpidin puristimen mäntään. Käytössä on kasa kerran omalla aseella ammuttuja hylsyjä, jotka halutaan saattaa uusiksi patruunoiksi. Aloittelevan lataajan muistisääntönä olkoon, että kun puristimen mäntä on yläasennossaan, hylsyn- vaiheet TEKSTI: TERO KUITUNEN VAIHE 1 SUPISTUSHOLKKI Komponentit sekä latausvälineet on hankittu ja puristin on pultattu pöytään kiinni. Ennakkotutkailun lisäksi kannattaa opetella pitämään silmänsä auki lataustapahtuman ajan ja poimia aina epäkurantit yksilöt pois erästä. Mainittakoon, että esimerkiksi Dillon Carbide ja CH4D TiN -kiväärinholkit vaativat voitelun. kokosupistus, jolloin holkki puristaa kasaan paitsi hylsyn kaulaa, myös hylsyn runkoa ja työntää myös sen olkapäätä taaksepäin. Nyt ensimmäinen työ mm. On huomattava, että yllä oleva kokosupistamista koskeva teksti pätee, kun käytössä olevan aseen sulkuväli on kunnossa
Pullonkaulahylsyjen holkkisarjoissa samalla holkilla tehdään myös hylsyn suun avarrus, seikka, joka tulee myös huomioida säädössä. Nallitus tapahtuu aina rauhallisella puristavalla liikkeellä, käytettiinpä siihen mitä menetelmää hyvänsä. Rajatilanteissa hylsynsuun viistäminen sisäpuolelta parantaa hieman tilannetta varsinkin silloin, kun avarrin on turhan pieni läpimitaltaan. On parempi työntää kampi takaisin ja poistaa hylsy tarkastelua varten. Nallitus on onnistunut, jos nallin pinta on painunut aavistuksen hylsyn pohjaa syvemmälle. Jos kammen liikkeen aikana tuntuu kohtuuttoman suurta vastusta, ei voimaa tule käyttää rajattomasti. Erityismaininnan nallinpoistoa koskien saa Sakon 7,62x53Rhylsyt, joissa liekkireikä on alimittainen. Saattaahan olla, että kyseinen nalli on sopimaton kaliiperiin. Kun nallitin on "ladattu", kampi palautetaan yläasentoon. Luodin mahtumisesta tulee varmistua jo ennen ruuditusta ja esimerkiksi suoraseinäisillä hylsyillä tulee käyttää erillistä avarrusholkkia. Esimerkiksi 30 grainin taulukkoannoksesta vähennetään siten 3 grainia. Ensimmäisenä tutkitaan latausmanuaalia ja varmistutaan, että katsotaan oikean kaliiperin taulukkoa. Sen jälkeen keskitytään käytettävän luodin taakse sopiviin ruutilaatuihin ja annoksiin. Jos avarruksen jälkeen luodin perä painuu sormivoimin noin millimetrin sy- Nallittamiseen on olemassa useita eri vaihtoehtoja, myös puristimella tehtäessä. Ensimmäinen hylsy, tässä tapauksessa supistusrasvalla voideltuna, asetetaan pitimeen ja käytetään holkissa. Holkki säädetään siten että puristimen männässä oleva hylsynpidin ei aivan ota kiinni holkin pohjaan. Karan tehtävänä on supistuksen jälkeen laajentaa hylsyn suuta sen verran, että uusi luoti saadaan helposti paikoilleen. Jos taulukossa on vain yksi arvo, on aloituslataus tavallisesti tämä arvo vähennettynä 10 prosentilla. Kyseinen holkki käännetään paikoilleen puristimeen ja asetetaan sellaiseen korkeuteen, että pieni osa hylsyn suusta aukeaa aavistuksen. RCBS:n (vihreä puristin) nallittimen toimintaperiaate on vastaava, mutta toteutus poikkeaa. 52. Jos kammessa tuntuu suurta vastusta, on syytä tarkastaa hylsy, eikä käyttää liiallisesti voimaa. ta, koska niiden holkeissa nallinpoistopiikin varressa on lisäksi laajennuskara. Kun säädöt on tehty, hylsy asetetaan huolellisesti pitimeen ja painetaan puristimen kampi määrätietoisen rauhallisesti alas. Tämän tuntee helposti sormella kokeilemalla. Kammen liikkeessä tuntuu vastusta kun holkki supistaa hylsyä ja lopuksi vanha nalli napsahtaa irti. Tässä on eroja sekä lataajien että hylsytyyppien välillä. vyyteen, on holkki toiminut halutusti. VAIHE 3 NALLITUS Tästä eteenpäin lataamiseen tulee mukaan vaaratekijä, eli iskusytytteinen nalli. Kokemus on osoittanut, että aloituslatauksen määrittämisessä kannattaa tilanteen niin salliessa käyttää useampia lähteitä. Suojalaseja tulee kyllä käyttää heti alusta saakka, koska myös ammuttujen hylsyjen joukkoon on voinut sekaantua nallitettuja hylsyjä. Ensimmäinen työvaihe puristimella on hylsyn supistus ja nallin poisto. Avarruksen suuruus riippuu käytettävistä luodeista ja muistisääntönä on, että mitä pehmeämpi luoti, sen helpompi alkutaival sillä tulee olla. Kampi palautetaan ylös ja hylsy joko poistetaan puristimesta rasvan poistoa ja trimmaamista varten, tai ryhdytään suoraan nallittamaan puristimen lisälaitteella tai muulla välineellä. Puristuksen ei tarvitse olla voimaltaan vähäinen, vaan tärkeintä on, ettei nalleihin kohdistu iskuja. Helpoimmalla pääsee, jos valitsee taulukossa esiintyvän aloituslatauksen. Leen systeemissä (punainen puristin) nallit annostellaan yksi kerrallaan syöttölaitteesta nallittimeen siinä vaiheessa, kun hylsy on holkissa. Jos supistuksen jälkeen hylsyä ei ole tarkoitus puhdistaa tai trimmata, voidaan nallitus tehdä jo supistusvaiheessa. Jos kaikki menee suunnitellusti, painuu hylsy kokonaan holkkiin ja vanha nalli napsahtaa irti. Nyt nallitin kääntyy männän sisään ja nalli painetaan rauhallisesti hylsyn kantaan. Kuten kaikissa muissakin vaiheissa, tulee puristimen kampi liikuttaa aina ääriasentoonsa saakka, jolloin tuloksesta tulee yhdenmukainen. Jos nalli jää koholle, ei sitä kannata runnoa väkisin syvemmälle. Jos oletetaan, että käytössä on vain yksi ruutilaatu, joka on taulukon mukaan sopiva, on homma yksinkertaista. Kuten aiemmin on todettu, voi supistuksessa kaulasta tulla liian ahdas, jolloin myöhemmin luodituksen tuloksena on tuhoutuneita hylsyjä ja epätoivoa. Lisäksi nallipiikki säädetään riittävän alas. Vakiopaksuinen piikki ei mahdu siitä läpi, ja tällaisella yhdistelmällä tuloksena on nallinpoistopiikin katkeaminen. Kun säädöt on tehty, voi varsinainen työ alkaa. Tämä on harvinaista, mutta mahdollista. VAIHE 4 - RUUDITUS Ruuditus on myös latausprosessin niitä vaiheita, joissa huolellisuus on erittäin tärkeää annoksen mittaamisen käytetystä menetelmästä riippumatta. Kuvassa on esitetty suositeltava puristusote, jolla työ tapahtuu hallitusti ja turvallisesti. Kun nalli puristetaan paikoilleen nallitilaan, tulee tulos tarkastaa välittömästi. Käytännössä latausprosessiin liittyvät riskit ovat pienet, mutta ne tulee kuitenkin aina huomioida. Tietyissä manuaaleissa tiettyjen kaliipeWWW.REKYYLI.FI VAIHE 2 AVARRUSHOLKKI Nyt varmistutaan siitä, että luoti mahtuu hylsyyn
Jos niippausta ei haluta, jätetään holkki ylemmäksi. WWW.REKYYLI.FI SEURAAVASSA OSASSA Koulun seuraavassa osassa palaamme latausprosessin alkuun ja syvennymme hylsyjen valmisteluun eri käyttötarkoituksia varten. Tässä esitetty yleisselostus onkin vain alkua. Tietyissä käyttötarkoituksissa niippausta ei kannata käyttää ollenkaan (ei ainakaan aloittelijan) ellei se ole aivan välttämätön. Jälleen katsotaan taulukosta oikea millimetrimäärä ja säädetään asetussyvyys tyhjän hylsyn ja luodin avulla kohdalleen. Hylsy asetetaan puristimeen ja luoti hylsyn suulle. Sen säätäminen tapahtuu karkeasti ottaen seuraavasti: hylsynpitimeen asetetaan hylsy ja puristimen kampi painetaan ala-asentoon. Jatkossa käymme lataustapahtuman läpi uudelleen kohta kohdalta syvällisemmin ja laajemmin. Oikea laajennus todetaan luodilla kokeilemalla. VAIHE 6 - JÄLKITYÖT Ensimmäisen patruunan valmistuttua se mitataan ja kokeillaan sormin, että luoti pysyy paikoillaan. Päivämäärä, kaliiperi, luotityyppi ja -paino, ruutilaatu ja -annos, nallityyppi, hylsyn lyhennyspituus, latauspituus, latauserän suuruus jne.. Tämän jälkeen holkki ohjaa sen oikeaan asentoon, syvyyteen ja lopuksi niin haluttaessa myös puristaa hylsyn suun sen ympärille. Nyt olemme ladanneet ensimmäisen patruunan. 53. Nyt meillä on käsissämme ensimmäinen valmis patruuna. Kun ladataan suoraseinäisiä hylsyjä, tarvitaan erillinen hylsyn suun avarrus. Patruunat säilötään tukevaan ja käytännölliseen rasiaan, joka merkitään tarkoilla tiedoilla latauserästä. Luoditusholkin säätäminen voi tuntua aluksi monimutkaiselta, mutta se onnistuu kärsivällisellä yrittämisellä ja helpottuu kokemuksen karttuessa. On myös olemassa holkkeja, joissa asetussyvyys säädetään holkin runko-osalla. Samalla kokeillaan, että mahdollinen niippaus toimii halutusti. Lukijoilta pyydetään palautetta aihepiireistä, jotka jatkossa tulisi huomioida. Ruudittamisen jälkeen on vuorossa luoditus. Nyt holkkia pyöritetään alaspäin niin pitkälle, että hylsy ikään kuin takertuu holkkiin. hylsytarjotinta tai telinettä, jossa sarjana ruudittaminen tapahtuu järjestelmällisesti. Jos tulos on toistuvasti oikea ja ollaan varmoja, että vaaka on taarattu oikein, voidaan hylsyt ruudittaa. Tähän käytetään erillistä holkkia ja työ suoritetaan ennen ruuditusta. Nyt jäljellä onkin vain koeammunta, joka on tärkeä osa prosessia, mutta se on jälleen oman osansa arvoinen aihe. Siinä vaiheessa, kun hylsy on muokattu luodinasetuskelpoiseksi, tapahtuu ruuditus. Annostelijaa käytettäessä kannattaa käyttää myös esimerkiksi 50 hylsyn hylsytelinettä, jolloin ruudin määrää on helppo verrata ja esimerkiksi vajaa annostus näkyy heti. Kun holkin runko-osa on saatu halutulle korkeudelle, säädetään luodin asetussyvyys. Kun säädöt mahdollisen niippauksen ja asetussyvyyden suhteen on tehty ja latauspituus on tarkastettu mittaamalla, on työ helppoa: vapaalla kädellä syötetään luoti ja se ohjataan hylsyn edellä holkkiin. Apuna kannattaa käyttää tyhjää hylsyä ja luotia. Kun mahdollinen ruuditin on säädetty kohdalleen, otetaan peräjälkeen useampia annoksia, jotka punnitaan. Niippaus on periaatteessa yksinkertainen tapahtuma, mutta sekin ansaitsee huomattavasti laajemman syventymisen tulevaisuudessa. Kuvassa on purettuna LEE:n holkki, josta toimintaperiaate selviää. Jos ladataan vain pieniä eriä esimerkiksi koeammuntaan tai metsästykseen, kannattaa jokainen annos punnita erikseen. Tämä estää ainakin karkeimmat virheet ja samalla varmistetaan se, että hylsyissä ylipäätään on vauhtipulveria. Paras tapa varmistua ruudituksen oikeudesta on katsoa ensimmäisenä ruuditettuun hylsyyn jossa siis on taatusti oikea annos ja painaa mieleen se, kuinka täyteen hylsy tulee. Hyväksi havaittu tapa on käyttää ns. Kannattaa huomioida, että kaikissa holkeissa niippaustoimintoa ei ole. Koko säätöprosessin ajan tilannetta tarkkaillaan työntömitan avulla ja vielä lopuksi varmistetaan mittaamalla, että tulos on täsmälleen haluttu. Holkki lukitaan paikoilleen sellaiseen kohtaan, että kammen liikkeen lopussa on pieni vastus niippauksen seurauksena. Kun säädöt on tehty vilkaistaan ensimmäiseen hylsyyn ja varmistetaan, että siellä on ruutia. Aloittelijan tulee muistaa, että hylsyn suusta ei tarvitse tehdä trumpettia, vähempikin riittää. Jos luoti on lisäksi suorassa ja kaikki muukin on kunnossa, ladataan samalla tavalla muutkin hylsyt. Painetaan kampi kokonaan alas, palautetaan kampi ja jälleen tarkkaillaan, että prosessissa ei tunnu liikaa vastusta tai muita ihmeellisyyksiä. Olipa annostelumenetelmä mikä hyvänsä, on huolellisuus kaiken A ja O. Nyt hylsyn suu on törmännyt holkissa olevaan niippausrenkaaseen, jonka tarkoitus on luodin asetuksen loppuvaiheessa rutistaa hylsyn suu luodin ympärille. Holkki on usein varsin yksinkertainen ja myös sen kohdallen säätäminen on helppoa. rien mitat ovat vääriä, osa latauksista on liian löysiä maksimissakin ja osaan taas ei annettu ruutimäärä mahdu millään konstilla. Jatkossa vilkaistaan aina jokaiseen hylsyyn ja tarkastetaan, että tulos näyttää samalta. Lopuksi voidaan tehdä toinen tarkastus katsomalla vielä kerran kaikkiin hylsyihin ja varmistua ruutipinnan tasosta. VAIHE 5 - LUODINASETUSHOLKKI Seuraavaksi otetaan käyttöön luoditusholkki. Usein holkin yläpäässä on ruuvi, jota pyörittämällä patruunan kokonaispituutta saadaan säädeltyä
JA EKA KERTA 54 WWW.REKYYLI.FI
Ohjeita tarkasti seuraten täyssupistusholkki oli pian paikoillaan ja nallinpoistokarallekin löytyi sopiva asetus. Tämä mahdollisti myös nallitaskun puhdistuksen, mikä oli helppoa sarjan mukana tulevalla työkalulla. Hylsyt olivat itse ammuttuja ja saman tien maasta tai lattialta kerättyjä, joten niille ei tehty sen kummempaa esikäsittelyä kuin rätillä pyyhkäisy ja hylsynsuun puhdistus lataussarjan pikkuharjalla. Ensimmäisen kokonaisen patruunan putkahtaessa "tuotantolinjalta" olo on kieltämättä pollea. Varsinainen hylsytrimmeri lienee kuitenkin jossain vaiheessa hankittavien lisävarusteiden joukossa. Sitten päästiinkin jännittävimpään vaiheeseen, eli ruudin annosteluun. Vihreä hirmu pääsi ensi töikseen lataamaan muutaman kymmenen kappaletta .3006-kiväärinpatruunaa. Tähänkin varmasti mielellään kehittelisi jonkinlaisen sujuvamman ratkaisun, kuten käsikäyttöisen nallittimen, mutta toimii se toki näinkin. Tekevä oppii. Punnitusalue on 0505 grainia ja tarkkuus 0,1 grainia. Kirjan tiedoilla pääsee aloittelijakin turvallisesti alkuun, mutta siinä ei ole aivan yksinkertaista "tee näin ja sitten näin" -muistilistaa ensimmäisille latauskerroille, koska asiat käsitellään hieman eri järjestyksessä kuin ladattaessa. Mutta hidasta se on. Kirjan latausreseptit painottuvat amerikkalaisvalmisteisiin komponentteihin, mutta myös suomalaisille tuotteille löytyy jonkin verran dataa. SAA LADATA! Kun perustiedot prosessista oli omaksuttu teorian tasolla, ja osaavilta tutuilta kysytty pari viime hetken neuvoa, oli aika siirtyä tuumasta toimeen. Kerran ammutut hylsyt olivat pääosin normimitoissa, mutta jokunen ylimääräinen millimetrin kymmenys oli helppo poistaa mukana olevalla hylsynsuun viimeistelytyökalulla. Ruuti- ja luotivaaka on tarkka ja helppokäyttöinen, kunhan analogisen käyttöliittymän kanssa pääsee sinuiksi. Jos mukana ei ole kokeneempaa kaveria, on syytä siis tutkia etukäteen muitakin alan julkaisuja tai eri valmistajien opastusvideoita. Ainakaan ruutiannosten tasalaatuisuudessa ei pitäisi olla huomauttamista. Yksinkertainen systeemi toimii noin 95-prosenttisesti: Nallit putoilevat näppärästi muovilaatikkoon, mutta niistä irronneet alasimet ja muut kevyemmät roskat poukkoilevat välillä minne sattuu. (Note to self: Hanki nyt hyvä mies ainakin ruutikauhasarja.) No, pienen harjoittelun jälkeen teelusikallakin saa annosteltua lähes täydellisen 51 grainin annoksen N140:ää loppu on hienosäätöä sirottimella. Supistaminen sujui kevyesti ja vaivatta, joskin sitä helpotti entisestään, kun ensimmäisen 15 hylsyn jälkeen muistin niiden voitelun. Huolellisen sirottelun ja valuttelun jälkeen olikin enää viimeisen työvaiheen aika. Eihän tämä niin vaikeaa ollutkaan! Ensimmäisen illan saldoksi tuli 40 itseladattua ratapatruunaa kaiWWW.REKYYLI.FI. Koska tavoitteena ei ollut minkään ultimaalisen tarkkuuslatauksen kehittely (ja koska aseeni on puoliautomaattinen Valmet Petra), en lähtenyt "hifistelemään" millään sulkuvälin optimoinnilla, vaan tein kaikille hylsyille normaalin täys- Lataussarjan varusteisiin kuuluu muovinen ruutisuppilo. Sirottimella ruutiannoksen viimeistely onnistuu rakeen tarkkuudella. Sopiva voiteluaine oikeassa paikassa parantaa mukavasti luistoa. 56 supistuksen. Nallitus puristimella onnistui myös ongelmitta, joskin siihen tarvittavan voiman määrä yllätti. Koska tavoitteena tässä vaiheessa oli lähinnä prosessin ja tekniikan opettelu, valitsin reseptiksi yksinkertaisen ratalatauksen 8 g kokovaippaluodilla. Big Bossilla pystyisi nallittamaan patruunan samalla kammenliikkeellä kuin millä nalli poistetaan, mutta halusin pitää prosessin mahdollisimman yksinkertaisena, joten tein nallituksen omana työvaiheenaan. Reddingin mekaaninen ruutivaaka on todella tarkka, ja ruutisirottimella annoksen viimeistely rakeen, parin tarkkuudella on suorastaan hauskaa. Poistetut nallit putoavat männän läpi pieneen roskakoriin, joka kiinnitetään magneetilla puristimen kehykseen. Parilla ruudittamattomalla testipatruunalla luodinasetusholkin säädöt sai vaivatta kohdalleen, ja loppu oli silkkaa luodituksen juhlaa. Vihtavuoren latausoppaasta löytyi sopivat tiedot, joista latasin ensin 20 patruunaa minimiarvoilla ja sitten noin puolitoista grainia suuremmalla ruutimäärällä toisen erän, joka oli sekin selvästi lähempänä minimi- kuin maksimiarvoa
Puristimen mukana tulee myös pienempien nallien kara nallittimeen. Siinä se on! Ensimmäinen itse ladattu patruuna, ja strategiset mitatkin ovat tarkalleen kohdallaan. Latauserä "001" ampumista vaille valmiina. WWW.REKYYLI.FI 57. Ja sen "täydellisen" latingin kehittelyyn meneekin sitten enää loppuelämä... TUHTI TUOTE Internet-keskustelupalstoilla vellova ikuinen keskustelu latauspuristinmerkkien keskinäisestä paremmuudesta muistuttaa lähinnä ekaluokkalaisten kinastelua siitä, kuka voittaisi tappelussa kaikki kaikkia vastaan, Teris, Hämis, Batman vai Jaskan iskä. ken rakentelun, säädön ja artikkelin vaatiman valokuvauksen ohella. Mukavan ja opettavaisen puuhastelun jälkeen mieli tekee jo radalle kokeilemaan, miten oma paukku käy tehdastuotteeseen verrattuna. Reddingin Big Boss Pro Pak -sarja ei ole hinnaltaan (reilut 400 euroa) lähelläkään edullisimpia "moposettejä", mutta ainakin rajalliseen kokemukseen perustuvan testituntuman pohjalta uskoisin, että näillä vehkeillä pääsee paitsi hyvin alkuun, myös todella pitkälle harrastuksessa. Hankittavia lisävarusteita riittää, mutta elleivät latausmäärät ala kasvaa sellaisiksi, että progressiivinen puristin on hankintalistalla, on vaikea kuvitella että "ison pomon" seurassa kovin pian alkaisi parempaa kaivata tai että tämän laitteen saisi kulumalla rikki. Työkalusarja sisältää hylsynsuun harjat ja viimeistelytyökalun sekä nallitaskun puhdistimet. Latausholkkien laatikkoa voi paremman puutteessa käyttää hylsyjen pidikkeenä. Tilapäinen kiinnitys halvoilla puristimilla ei tee laitteen tukevalle rakenteelle oikeutta. Puristimen magneettikiinnitteinen roskakori kerää poistetut nallit kohtuullisen onnistuneesti. REDDING BIG BOSS PRO PAK Big Boss -latauspuristin Model 2 -vaaka Ruutisirotin Hylsyjen voitelualusta ja -aine Hylsynsuun viimeistelytyökalu Model 18 -puhdistustyökalusarja Ruutisuppilo Metallic Cartridge Reloading -kirja Sarjan hinta: noin 415 euroa Valmistaja: Redding Reloading Equipment, USA Maahantuoja: Asetalo Oy, www.asetalo.fi Nallitin ja irrotettava hylsynpidin lähikuvassa. Rintamalinjat muodostuvat usein parin eniten myydyn merkin välille, mutta on hyvä muistaa, että laadukkaissa laitevalmistajissa on sellaisiakin, joiden nimessä on enemmän kuin kolme tai neljä kirjainta
Tämän kirjoituksen tarkoituksena on käsitellä juridisesta näkökulmasta em. Lakia tulkitessa on ensisijainen tulWWW.REKYYLI.FI. Hallussapitoluvan voimassaolosta säädetään ampuma-aselain 53 §:ssä. JURISTIN MIETTEITÄ HALLUSSAPITOLUVISTA Harva asia herättää ampumaharrastajien ja metsästäjien keskuudessa niin paljon keskustelua ja mielipiteitä kuin kulloinkin vallitseva lupakäytäntö. Mutta onhan se selvä, että hylkäävä päätös tuntuu karvaalta, varsinkin silloin kun tuttava on samoilla perusteilla saanut myöntävän päätöksen. Lupakäytännön valtakunnan laajuinen yhteneväisyys onkin sellainen hallinto-oikeudellinen ihanne, jonka toteutuminen olisi yksilön oikeusturvan kannalta ensiarvoisen tärkeää. joustavan normin, jonka merkityssisältö on löydettävissä tulkinnan avulla. Pykälän 1. Ohjeistukset ovat herättäneet monenlaista keskustelua ja joidenkin mielestä ohjeet ovat suoranaisesti lainvastaiset. Suurin osa kuhinasta selittyy inhimillisillä tekijöillä, kuten viranomaisten toimintaa ohjaavien normien tuntemuksen puutteella ja sillä, että itselle tärkeät asiat herättävät aina tietysti tunteitakin. Täysin ei voida sivuuttaa sitäkään, että lupaorganisaation rakenteen vuoksi lupakäytännössä on välillä ollut huomattaviakin alueellisia eroja. Oman erityispiirteensä tähän tunteita herättävään kysymykseen on tuonut sisäministeriön 29.9.2008 ja 14.10.2008 julkaisemat ohjeistukset koskien ampuma-aselupien myöntämistä. Tarkastelun lähtökohtana on tilanne, jossa luvanhakija täyttää ampuma-aselain mukaiset edellytykset toistaiseksi voimassaolevan luvan myöntämiseksi, mutta on saanut määräaikaisen lupapäätöksen, jossa määräaikaisuuden perusteena on ministeriön antama ohjeistus. LUPIEN MÄÄRÄAIKAISUUTTA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ Ampuma-aseiden hallussapitoon oikeuttavien lupien myöntämisestä säädetään ampuma-aselaissa (9.1.1998/1). momentin mukaan "Hallussapitolupa annetaan toistaiseksi, jollei sitä erityisestä syystä ole annettava määräajaksi." Pykälän sanonta "erityisestä syystä" tekee siitä ns. Pääosin nämä eroavaisuudet ovat pysyneet viranomaisille kuuluvan harkintavallan sisällä. ohjeistuksen pe58 AMPUMA-ASEIDEN MÄÄRÄAIKAISISTA TEKSTI: MAT TI JUNTUNEN rusteella määräaikaisina myönnettäviä lyhyiden aseiden hallussapitolupia, sekä käydä lyhyesti läpi myös muutoksenhakumenettelyä koskien lupapäätöksistä valittamista
Toisessa vaakakupissa nimittäin seisoo pahimmillaan mahdollisuus virkavirheeseen syyllistymisestä, ja on hyvin ymmärrettävää, että vailla lainopillista koulutusta oleva virkamies ei koe tarkoituksenmukaiseksi lähteä kinastelemaan normihierarkiasta ja soveltamissäännöistä ministeriön tai esimiestensä kanssa. Hallituksen esityksen (HE 183/1997) pykäläkohtaisten perustelujen mukaan "ampuma-aseen pysyvään hallussapitoon oikeuttava hallussapitolupa annettaisiin tavallisesti luvan voimassaoloaikaa rajoittamatta. Tietyissä tilanteissa maksu voidaan tällöinkin jättää määräämättä, mutta tähän kuluriskiin on joka tapauksessa varauduttava, mikäli harkitsee lupapäätöksestä valittamista. ASELUPA-ASIOIDEN ERITYISPIIRTEET Edellä mainitut pääperiaatteet koskevat lähtökohtaisesti kaikkea hallintolainkäyttölain mukaista muutoksenhakua. Tapaukset, joissa tällainen ohje olisi suoranaisesti lain sanamuodon vastainen, ovat harvinaisia. Merkittävin kysymys aselupaasioissa on, mikä katsotaan valituskelpoiseksi päätökseksi, ja milloin valitusaika alkaa kulua. Laki 3. Hallussapitoluvan määräaikaisuutta pidetään hallituksen esityksessä perusteltuna myös tilanteessa, jossa luvan hakijan antama selvitys aseharrastuksestaan ei täysin tyydytä lupaviranomaista. Mikäli tiedoksisaanti tapahtuu postin välityksellä, katsotaan tiedoksisaannin tapahtuneen 7 päivässä päätöksen lähettämisestä, jollei muuta osoiteta. Kyseisistä esimerkeistä kuitenkin ilmenee, minkä tyyppisissä tilanteissa pääsäännöstä on pidetty mahdollisena poikettavan. Osa näistä erityispiirteistä on tietyllä tavalla "ulkojuridisia", ja johtuvat osin nykyisen tilanteen poikkeuksellisuudesta, sekä tietyssä määrin myös lupaviranomaisten vaihtelevasta käytännöstä hallintolainkäyttölain mukaisessa valitusmenettelyssä. Syrjäyttäminen tarkoittaa tässä yhteydessä ainoastaan etusijaa yksittäisessä tapauksessa. ... kinnan apuväline kyseisen lain esityöt, näistä tärkeimpänä hallituksen esitys. Koska ministeriön 29.9.2008 antaman ohjeistuksen mukaan käsiaseluvat tulisi myöntää poikkeuksetta määräaikaisina, ollaan väistämättä tilanteessa, jossa kaksi samaa tilannetta säätelevää säännöstä johtavat ennemmin tai myöhemmin erilaisiin lopputuloksiin yksittäisen hakijan kohdalla. Ampuma-aselain mukaan pääsääntönä voidaan pitää luvan myöntämistä toistaiseksi voimassaolevana. Niinpä toimintatavat määräaikaisia lupapäätöksiä annettaessa ovatkin vielä osin selkiintymättömiä. · Valitukseen tulee liittää ainakin kopio päätöksestä johon haetaan muutosta. Syy miksi ministeriön ohjeet on yllä mainitussa luettelossa kursiivilla, on se että niillä ei oikeusohjeena ole yhtä vahvaa velvoittavuutta kuin lailla. Valitusaika lähtee kulumaan päätöksen tiedoksisaannista. Kuten eräs mummokin sanoi aikoinaan, niin "silloin on Maurin tanssittava, kun musiikki soi". Erityisestä syystä hallussapitoluvan voisi kuitenkin antaa määräaikaisena". Perustelut on muotoiltu siten, että kyseiset esimerkit on tarkoitettu nimenomaan esimerkeiksi. · Valituksen on oltava perillä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Aselupapäätöksestä valittaessaan on syytä varautua oikeudenkäyntimaksuun, joka on hallinto-oikeudessa 89 euroa. Maksu peritään pääsääntöisesti vain silloin, kun muutoksenhakija häviää juttunsa. mahdollinen selvitys päätöksen tiedoksisaannista, esim. Tässä tilanteessa on muistettava ymmärtää myös poliisiviranomaista. osittaisista myönnöistä on annettava valitusoikeus 59. Monella hallinnollisella sektorilla on kuitenkin jo totuttu siihen, että myös nk. Tästä huolimatta niillä on kuitenkin käytäntöä ohjaava vaikutus, ja lähtökohtaisesti niitä tulisi noudattaa varsinaisten juridisten normien niin salliessa. Perustuslaki 2. Aselupapäätöksiin liittyy kuitenkin muutamia erityispiirteitä, jotka on syytä ottaa huomioon, mikäli harkitsee valittamista määräaikaisesta lupapäätöksestä. Yleisesti ottaen tämän ajatellaan tarkoittavan lain suhdetta perustulakiin, tai asetuksen suhdetta lakiin, mutta yhtälailla se soveltuu ohjeiden ja lakien väliseen suhteeseen. Ongelma kiteytyy siihen, että myöntävästä päätöksestähän ei lähtökohtaisesti ole tarvetta valittaa, ja osa lupaviranomaisista katsoo määräaikaisen lupapäätöksen täysin myöntäväksi päätökseksi. · Valitus voi olla vapaamuotoinen. Ministeriön antamat ohjeet Kantavana ajatuksena on tällöin se, että mikäli jotkin säännökset ovat yksittäisessä tapauksessa keskenään WWW.REKYYLI.FI ristiriitaisia, syrjäyttää ylemmänasteinen normi alemmanasteisen. Toisin sanoen ohjeistuksella tulisi operoida ainoastaan lain määrittämän kehikon sisällä. Se ei sellaisenaan vaikuta säännösten pätevyyteen. Valtioneuvoston asetus 4. · Valituksen voi toimittaa henkilökohtaisesti, postitse, sähköpostilla tai telekopiona. Perusteluissa mainittuna erityisenä syynä pidetään esimerkiksi sitä, että kyseessä on luvanhakijan ensimmäinen ampuma-ase. Näin ollen viranomaisille on tältä osin jätetty harkinnanvaraa yksittäistapauksissa. Mikäli tällainen tilanne kuitenkin syntyy, ei lakia alemmanasteinen säännös tai ohje saisi johtaa lainvastaiseen lopputulokseen. Näin ollen muodollisesti valituskelpoista päätöstä ei anneta, eikä hakijalle toimiteta valitusosoitusta. Ministeriön asetus 5. Normaalisti näitä ohjeita käytetään tilanteissa, joissa lain säännös on jättänyt lainsoveltajalle tulkinnanvaraa. normihierarkian mukaan. Tällaista tilannetta kutsutaan normikonfliktiksi. NORMIHIERARKIA Mahdollisissa ristiriitatilanteissa eri säädösten keskinäinen soveltamisjärjestys määräytyy nk. kopio saantitodistuksesta, asiakirjat joihin valituksessa vedotaan sekä mahdollisen asiamiehen valtakirja. · Valituskirjelmässä on ilmoitettava mihin päätökseen haetaan muutosta, mitä muutosta haetaan sekä perusteet joilla muutosta vaaditaan. Lisäksi liitteinä voivat olla mm. Sen tulee kuitenkin aina olla kirjallinen ja allekirjoitettu. Tällaiset ristiriitatilanteet ovat hyvin harvinaisia, ja yksittäisellä viranomaisella on ymmärrettävästi hyvin korkea kynnys lähteä haastamaan sen ministeriön määräyksiä, jonka hallinnonalaan kyseinen viranomainen kuuluu. Viranomaisen tulisi periaatteessa jättää soveltamatta säännös, jonka katsoo olevan ristiriidassa ylemmänasteisen säännöksen kanssa. Mikäli luvanhakija on kuitenkin vakuuttunut, että hänen kohdallaan lakia ei ole sovellettu oikein, niin tässä tilanteessa on aina mahdollista hakea muutosta lupapäätökseen hallinto-oikeudesta. YLEISTÄ MUUTOKSENHAUSTA Muutoksenhaussa aselupapäätöksiin noudatetaan hallintolainkäyttölakia (26.7.1996/586). Suomessa normihierarkia on yksinkertaistettuna seuraavanlainen: 1. Kyseinen muutoksenhakumenettely on pääperiaatteissaan yksinkertainen: · Hallintoasiassa tehdystä päätöksestä voidaan valittaa hallintooikeuteen
Lähtökohtana kuitenkin on, että muutoksenhakuelin soveltaa päätöksentekohetkellä voimassaollutta lainsäädäntöä. Valitusaikoja on syytä noudattaa, koska myöhässä saapuneet valitukset jätetään lähtökohtaisesti tutkimatta. KANNATTAAKO VALITTAA? Tässä vaiheessa on syytä muistuttaa, että onnistuneen valituksen ehdoton edellytys ja kivijalka on hyvin tehty ja riittävästi perusteltu lupahakemus. Tämän jälkeen voi pyytää poliisilta kirjallisia perusteluita päätökselle, jotka toimitetaan jälkikäteen tuomioistuimelle täydentämään valitusta. Tällä hetkellä ei varmuudella tiedetä mitä se tulee tarkoittamaan, mutta muutoksenhakijan on syytä varautua myös siihen riskiin, että koko muutoksenhaku muuttuu tavalla tai toisella joko tarpeettomaksi tai hyödyttömäksi. Edellä mainittu valituskelpoisen päätöksen pyytäminen 2. Sanomattakin lienee selvää, että näiltä osin käytäntö vaihtelee eri poliisipiireittäin. Muutoksenhakuvaiheessa lisämateriaalin toimittaminen saattaa olla tiettyjä poikkeustilanteita lukuun ottamatta myöhäistä. Kirjoittaja työskentelee lakimiehenä eräällä hallinto-oikeuden piiriin kuuluvalla erityissektorilla, ja on harrastanut ampumista ja metsästystä useamman vuoden ajan. WWW.REKYYLI.FI. Tämä tarkoittaa myös sitä, että muutoksenhakukäsittelyn päättyessä on uusi ampuma-aselaki todennäköisesti ehtinyt tulla voimaan. Näin saadaan valitus vireille, ja määräaika katkaistuksi. Vaikka huolellisella luvanhakijalla onkin lähtökohtaisesti vähintään kohtuulliset mahdollisuudet juttunsa voittamiseen hallinto-oikeudessa, on olemassa vielä muutamia seikkoja, joista on syytä olla tietoinen valittamista harkitessa. Tulevaisuutta ei kukaan osaa ennustaa, mutta valittajan on syytä varautua myös siihen, että mahdollinen voitto muuttuu Pyrrhoksen voitoksi. Mikäli valistunut lupaviranomainen vielä liittää valitusosoituksen mukaan, niin tässä olisi jo hyvä pohja valituksen tekemiselle. Onneksi ongelmaan on kuitenkin peräti kaksi (melko) yksinkertaista ratkaisua: 1. Mitä tämä sitten tarkoittaa vali- tuksen kannalta, selviää lopullisesti vasta kun lain sisältö on selvillä. Valituskirjelmässä on selkeyden vuoksi hyvä mainita, että valituskirjelmää tullaan täydentämään, kunhan päätöksen kirjalliset perustelut saapuvat. Asiaa helpottaa se, että asiakkaalla on oikeus vaatia valituskelpoista päätöstä aselupa-asiassaan. Ensinnäkin jo edellä mainittuun kuluriskiin on syytä varautua. Ostolupa täyttää nämä kriteerit silloin, kun siitä ilmenee päätöksen koko sisältö määräaikaisuuksineen, sekä edes jotkin perusteet määräaikaisuudelle. Asiaa monimutkaistaa tällä hetkellä se, että myös perinteinen ostolupa voidaan antaa sisällöltään sellaisena, että sen voidaan katsoa täyttävän valituskelpoisen päätöksen tunnusmerkistön. Niinpä kaikki saatavilla oleva selvitys on toimitettava lupaviranomaiselle jo hakemusvaiheessa. Valituskirjelmän täydentäminen jälkikäteen. Hallintoprosessi on pyritty pitämään monilta osin "asiakasystävällisempänä" kuin tavallinen tuomioistuinmenettely. Niinpä hallinto-oikeudessa onkin yksityisen henkilön hieman helpompi ajaa omaa asiaansa ilman avustajaa. Lisäksi on mahdollista, että uusi laki muuttaa nykykäytäntöjä toistaiseksi myönnettyjen lupien kohdalla. Tällöin hakijalle toimitetaan kirjallinen päätös, josta ilmenee päätöksen sisältö perusteluineen, sekä valitusosoitus jossa neuvotaan miten valittajan tulee toimia muutosta hakiessaan. Vaatimus on syytä toimittaa kirjallisesti. Jokaisen on tietysti harkittava asian tärkeyden mukaan oma tarpeensa oikeudelliselle avulle. Henkilökohtaisesti katson, että tämä ei ole välttämätöntä puheena olevissa tilanteissa, mikäli lupahakemus ja valitus on valmisteltu normaalilla huolellisuudella ja asiallisuudella. Muutoksenhakuelimen tehtävänä on ottaa kantaa ainoastaan viranomaisen tekemän päätöksen oikeellisuuteen. hakijalle. Määräaikainen lupapäätös voidaankin katsoa nimenomaan osittaiseksi myönnöksi. Tällöin arvioidaan myös ainoastaan sitä materiaalia, joka viranomaisellakin on ollut päätöksentekonsa pohjana. On jokaisen omassa harkinnassa, haluaako hän käyttää ammattiapua valituksensa laatimisessa, mutta tällöin tietysti myös kuluriski kasvaa huomattavasti. Mutta mikäli kuluriskin on ottanut huomioon, saattaa vanhan lain aikana vireille saatettu muutoksenhaku nousta arvoon arvaamattomaan esimerkiksi tilanteessa, jossa uuden lain mukaan toistaiseksi voimassaolevia lupia ei enää myönnetä lainkaan, mutta vanhan lain aikana myönnetyt luvat jäävät sellaisinaan voimaan. Lisäksi on myös syytä varautua ainakin pääkaupunkiseudulla noin vuoden käsittelyaikaan Helsingin hallinto-oikeudessa. Jälkimmäinen vaihtoehto tarkoittaa sitä, että mikäli muutoksenhakija haluaa varmistaa, ettei 60 menetä valitusoikeuttaan valitusajan kulumisen vuoksi, eikä hän ole varma täyttääkö hänen saamansa lupapäätös valituskelpoisen päätöksen edellytykset, voi hän joka tapauksessa valittaa määräajan puitteissa ostolupapäätöksestään. Tietysti joidenkin mielestä myös pelkkä oikeassa oleminen on hunajaakin makeampaa
WWW.REKYYLI.FI 61
Ilmasäiliön suurin täyttöpaine on 200 bar. Piipputuen saa kuitenkin halutessaan irti. Tämä on mukava ominaisuus, jos sattuu omistamaan useamman kuin yhden PCPaseen. LÄHTÖNOPEUKSISTA JA PAINEISTA Hatsanin toimintaa tutkittiin mittaamalla lähtönopeuksia eri luodeilla alkaen täydestä säiliöpaineesWWW.REKYYLI.FI. Myös aseen koko ja vetopituus ovat kohdallaan, mutta pienimmille junioreille Hatsanin vetopituus ja etupainoisuus voivat olla liikaa. Ruuvi säätää virepintojen ristikkäisyyttä. Laukaisukoneistossa tuntuu pienoista karheutta ehkä uutuuden vuoksi ja allekirjoittaneen makuun laukaisuvastus on hieman liian raskas. Tämä tekee Hatsanista hieman etupainoisen. Laukaisukoneistosta löytyy myös toinen säätö, mutta siihen käsiksi pääseminen edellyttää rautojen ja tukin irrottamista. Suuremman paineen käyttäminen ei juuri hyödyttäisi mitään, koska lähtönopeus putoaa paineen ollessa liian suuri. Aseen synteettistä tukkia voi hyvällä syyllä kutsua muoviseksi, sillä sitä se on. Maahantuojan mukaan myyntiin tulee versiot AT44S ja AT44W, molemmat 4,5 mm ja mahdollisesti myös 5,5 mm kaliiperissa. Päätyjen irrottaminen tulee eteen, jos säiliön sisään joutuu likaa niin, että täyttö- tai laukaisuventtiili alkaa vuotaa. Sen irrottaminen on helppoa, joten iskurinjousen varovainen lyhentäminen lienee helpoin tapa alentaa Hatsanin lähtönopeutta. Koneiston yksinkertaisuudesta huolimatta laukaisu on täsmällinen. Laukaisukoneistossa on näkyvillä etuvedon pituuden säätöruuvi. Aseesta on eri versioita: lippaallisia ja lippaattomia, puu- ja muovitukkisia, peukalonreikä- sekä sporttertukilla, ja löytyypä maastokuvioitukin versio. Samaisessa hatussa on kuusiokoloruuvi, jota kiertämällä säiliön voi tyhjentää. Molemmissa aseissa on perinteinen tukkimalli, toinen on puu- ja toinen muovitukkinen. Aseessa ei ole säätöä, jolla tehoa voisi ruuvata mieleiselleen tasolle. Kokeiltavassa aseessa on synteettinen peukalonreikätukki ja se on kertalaukeava kaliiperissa 4,5 mm. Mukana toimitetaan ilmasäiliön päähän kierteellä kiinnitettävä suojahattu suojaamaan laukaisuventtiiliä, kun säiliö on irrotettu. Harrastajien keskuudessa yhdyskappale on ikuisuusaihe: vaikuttaako piipun ja ilmasäiliön toisiinsa kytkeminen aseen käyntiin vai ei. Iskurinjousi on hyvinkin jäykän oloinen. Asetta valmistetaan kaliipereissa, 4,5 mm, 5,5 mm ja 6,35 mm. Muuten mallikkaasti toteutetussa aseessa on hieman köppäänen (kuten täällä suunnalla sanottaisiin) laukaisukoneisto. Lisäksi pakettiin on saatavilla käsipumppu ilmasäiliön täyttämiseksi. Pumppua ei testattu tässä yhteydessä. MISTÄ ON PIENET HATSANIT TEHTY? Aseen lukonkehys on anodisoitua alumiinia ja työn jälki on varsin siisti. Paineilmasäiliö on terästä eikä alumiinia kuten useimmissa PCP-aseissa. Hatsanissa käytetään samanlaista täyttönippaa, kuin ruotsalaisissa FX-aseissa. Tukin muotoilu on myös onnistunut, eli kiikarilinja asettuu vaivattomasti silmän eteen. Pistoolikahvan karhennus on onnistunut, samoin perälaitteen säätö. Tehoa on noin 30 joulea. Kiikari on tosin asennettava korkeille jaloille niin, että latausaukko ei peity kiikarin alle. HATSAN AT44 Huhtikuussa myyntiin tuleva Hatsan AT44 sisarmalleineen on Hatsan Arms Companyn rynnistys paineilmatoimisten ilma-aseiden sarjaan. TEKSTI JA KUVAT: JUHA HIRSIMÄKI Hatsan AT on paineilmatoiminen eli PCP-ase (Pre-Charged Pneumatic). Piippu ja paineilmasäilö on yhdistetty toisiinsa yhdyskappaleella, joka on ruuvattu tukkiin kiinni. Merkinnät on laseretsattu, joten 62 ne tuskin kuluvat pois. Kun säiliö on tyhjennetty, saa molemmat päädyt helposti irrotettua huoltoa varten. Ilmasäiliön voi irrottaa aseesta paineellisena. Aseen iskurikoneisto on teräksisen rungon sisällä lukonkehyksen alapuolella
Hatsanin käynti riittää HFTsilhuettien ampumiseen hyvin. Niinpä säiliöpaineen ollessa todella pieni, alkaa iskuriventtiili vuotaa. Aseeseen olisi tehtävä uusi luodintyönnin ja uuteen piippuun koneistettava patruunapesä. Piipun päässä on vaimenninkierre, joka on suojattu kierreholkilla. Hatsanin säiliössä on painemittari, joka on tarpeen asetta tankattaessa, ja toisaalta siitä näkee, koska pönttöön on syytä laittaa lisää ilmaa. / 20 m Pienin 8,9 5,5 8,4 8 27,7 Keskiarvo 14,5 mm 13,1 mm 14,8 mm 16,4 mm 34 mm JSB Exact JSB Exact Heavy H&N Barracuda Match Extra Heavy Gamo Pro magnum Dynamit Nobel Geco 319 293 300 319 325 WWW.REKYYLI.FI 63. Parhaiten käyväksi luodikLuodin lähtönopeus, m/s Keskiarvo HATSAN AT44 Valmistaja: Hatsan Arms Company, Turkki Paino: 3,3 kg. Osumista kyseisellä luodilla ei edes kokeiltu, koska siitä tuskin on mitään toivoa. H&N Baracuda Match Extra Heavy kävi lähes samalla tarkkuudella. Aseen virittäminen tai säiliön irrottaminen korjaa tilanteen. Käytännön haittaa tästä ei ole, koska normaalisti ase tankataan jo ennen kuin paine on näin pieni. Aseen valmistajan lupaus 1070 fps lähtönopeudesta pitää siis paikkansa. Parhaan tarkkuuden kannalta lähtönopeus pitäisi saada pysymään mielellään alle 300 m/s lukemissa. 55 bar). Nähdäänkö Hatsanin PCP-ase jo seuraavissa HFT-kapinoissa jonkun osallistujan luottopyssynä. Kyseinen luoti painaa vain 0,29 grammaa, eikä ole lyijyä. Painava EunJin (1,025 g) luoti antaa lähtönopeutta vain 240 m/s, mikä aiheuttaa jo lentoradan kaareutumista tarpeettomasti. Esimerkiksi JSB Exact Heavyä käyttäessä kannattaa tankata noin 185 barin paineeseen, ja neljänkymmenen laukauksen kuluttua paineen ollessa 145 bar, tankataan säiliö uudelleen. Hatsanin varmistin on suoraan lukkokehyksen perässä, paikassa josta varmistin on helppo työntää peukalolla pois päältä. Ilmasäiliön pääty ei ole paras paikka painemittarille, koska mittaria katsoessa tulee helposti kurkistaneeksi aseen väärään päähän. ta (200 bar) aina tyhjään säiliöön asti (n. Tauluntaustaksi kannattaa tosin valita vahvemmasta aineesta tehty, tai muuten taustapelti on lommoilla muutaman sadan laukauksen jälkeen. Tällöin havaittiin, että paineen laskiessa 55 barin tasolle, alkoi aseen laukaisuventtiili vuotaa. Luotivalinnana tärkeydestä kertokoon se, että tasakärkinen Geco antoi noin 34 mm käynnin samalle matkalle. JSB (0,67 g) ja H&N (0,64 g) antavat noin 300 m/s lähtönopeuden ja TS-10 (0,68 g) noin 285 m/s lähtönopeuden. Piippu on kiinni ilmeisesti kahdella lukitusruuvilla, eli aseen kaliiperin vaihtaminen voi olla hyvinkin yksinkertaista. Normaalikäytössä ei olekaan mitään syytä ampua säiliötä näin tyhjäksi. Pituus: 1000 mm Vetopituus: 380 mm Piipun pituus: 495 mm Hinta: Synteettinen tukki 419 euroa, puutukki 469 euroa ja pumppu 199 euroa Maahantuoja: Normark Oy, (014) 820 711 Osumakuviot 3 x 5 lks. Gecolla ei siis ole mitään toivoa osua 40 metrin etäisyydellä olevaan HFTsiluettiin. Suurin lähtönopeus, 365 m/s, saavutettiin Champion Eagle -luodilla säiliöpaineen ollessa noin 150 bar. JSB Exact Heavy, H&N Baracuda Match Extra Heavy ja Gamo TS-10 ovat painonsa puolesta käypäsiä luoteja Hatsaniin. OsuPatruuna / Luoti misesta näillä luodeilla ei kannata edes haaveilla, vaan on syytä valita hieman painavammat luodit. Monelle PCPaseen ostajalle käy kuten itselleni kävi: muutaman ammuntakerran jälkeen nousee ihmetys ja hämmästys siitä, että PCP-aseella voi ampua tarkasti kauaksikin ja siitä, miten helppoja PCP-aseet ovat ampua. Kahden peräkkäisen luodin lähtönopeusvaihtelu oli suurimmillaan luokkaa 5 m/s. Kyseessä oli lähinnä uteliaisuus suurimman mahdollisen lähtönopeuden suhteen. Hatsanin teho on tarpeettoman suuri ja samalla ilmankulutus on suurempi. Hatsanissa on riittävästi tehoa, ammunnan viiteenkymmeneen metriin pitäisi sujua hyvin ainakin lähtönopeuden puolesta. Hatsanin hinnan asettuessa mukavalle tasolle, saattaa Hatsan olla oivallinen vaihtoehto ensimmäiseksi PCP-aseeksi. 298 m/s. si osoittautui JSB Exact Heavy, jolla pienin kasa oli 5,5 mm ja keskiarvo noin 13 mm. Koska Hatsan ei ole reguloitu ase, muuttuu lähtönopeus paineen muuttuessa. Tölkkiammuskelun jälkeen nousi ajatus, että voisihan sitä kokeilla vaikka kilpa-ammuntaa. Hatsanilla kokeiltiin myös perinteistä kymmenen metrin ilmakivääriammuntaa sisäradalla. Painavammilla luodeilla ampuja voi hyvinkin odottaa osuvansa HFT-maaliin myös suurimmalta etäisyydeltä mitä kilpailuissa käytetään. MIHIN HATSANISTA ON? Hatsan sopii varmasti ainakin siihen samaan käyttöön, johon suurinta osaa ilmakivääreistä käytetään: huviammuntaan kesämökillä tai takapihalla. Jos Hatsanin valitsee yleisaseeksi, niin sujuu sillä sisäammuntakin. Venttiilin vuotaessa säiliön täyttäminen voi olla vaikeaa ja käsipumpulla jopa mahdotonta. Varmistin menee aina automaattisesti päälle kun aseen virittää. Patruunapesä on koneistettu suoraan piippuun. Jos Hatsanin sattuu omistamaan, voi sitä hyvinkin käyttää sisäammuntaan. Jos etsii ilma-asetta pelkästään kymmenen metrin sisäammuntaan, on parempia vaihtoehtoja tarjolla viljalti. Mahdollisesti. ASEEN KÄYNNISTÄ Tarkkuutta kokeiltiin ampumalla viiden laukauksen kasoja 20 m etäisyydelle. Perinteinen tasakärkinen diabololuoti (Dynamit Nobel Geco) antoi suurimmillaan 330 m/s (1082 fps) lähtönopeuden. Kyseisillä paineilla lähtönopeus vaihtelee välillä 283 m/s ... Iskurinjousi painaa iskuvasaraa laukaisuventtiilin karaa vasten aina aseen ollessa poissa vireestä. Luotivalinnan toki pitää olla kohdallaan, koska liian kevyellä luodilla lähtönopeus nousee liian suureksi ja paras terä tarkkuudesta katoaa
Syy tähän oli ATC:n radan asettamat rajoitteet, joiden johdosta kaikki maalit jouduttiin sijoittamaan samalle etäisyydelle ampujista. Vaikka kisa oli erilainen kuin ennen, oli havaittavissa selvä tason nousu. Kaikkiaan otteluita kertyi päivän aikana mukavat 53. Matkaksi valittiin 50 metriä ja perinteiseen RTC:hen kuuluvaa etäisyyden muutosta kuvattiin erikokoisilla maaleilla. Flunssa-aallosta johtuen lopulta osallistumaan saakka pääsi 18 joukkuetta. Lyhyenpuoleisen ampumamatkan olisi olettanut auttavan erityisesti pistooliampujia, mutta todellisuudessa kivääriampujan merkitys ei ainakaan vähentynyt. Muutamissa osallistuneissakin tiimeissä oli tapahtunut flunssan aikaansaamia poisjääntejä, ja niinpä mukana ampui muutamia kaksijäsenisiä joukkueita. Arviomme mukaan laukauksia ammuttiin noin 10 000. Muutos ei ennakolta tuntunut suurelta, mutta käytännössä ero oli melkoinen. muodon toisinto. Eräs kilpailija puki muutoksen hienosti sanoiksi: "Ei parempi, ei huonompi, vaan aivan eri kisa. Yllättäen talvikisa toi kokonaan uuden piirteen Team Challengeen ja voisi jopa sanoa, että tuloksena oli kokonaan uusi kilpailu. SISÄRADALLA EI OLE PAKKASTA REKYYLI TEAM CHALLENGE 2009 TALVI Vuoden 2008 alkupuolella oli ajatus siitä, että Rekyyli Team Challenge voitaisiin ampua joskus sisäradalla. Kilpailuun ilmoittautui historiallisen suuri määrä joukkueita, ja osa oli jopa jäädä 20 joukkueen maksimimäärän ulkopuolelle. lohkoon ja kaikki pääsivät ampumaan alkuerissä viisi ottelua. Joukkueilla oli nyt 20 kappaletta vaihtelevan kokoisia kumilätkiä kaadettavanaan ulkoradan 28 samankokoisen teräslätkän sijasta. Ainoastaan yksi otteluista päätyi täydelle kolmen minuutin ajalle. Alkuerissä ottelut kestivät keskimäärin minuutin ja kuusi sekuntia. Lohkojen kaksi parasta sekä niiden lisäksi plus-miinus -tilaston kaksi parasta joukkuetta pääsivät finaalikierroksille. Finaalierien keskiarvoksi muodostui 36 sekuntia, joten ratkaisuvaiheessa hölmöi- SAMA MUTTA ERILAINEN Alkukaavailujen mukaan tapahtumasta piti tulla totutun kilpailu- TIUKKOJA MATSEJA Kilpailun kulku oli muutoin totuttu: joukkueet oli jaettu kolmeen 64 WWW.REKYYLI.FI. Hyvä kivääriampuja kun pystyi nyt tikkaamaan kokolailla vauhdikkaasti lätkiä nurin ilman, että etäisyyden muutosta tai luonnonolosuhteita tarvitsi ottaa huomioon. Ei näitä voi verrata". Asia jäi muhimaan, mutta heti syksyn kilpailun jälkeen idea kypsyi ja ajatus päätettiin toteuttaa. Tuloksena oli RTC 2009 Talvi kilpailu, joka käytiin 14.2.2009 Armoria Training Centren tiloissa Jyväskylän kupeessa
Mansikkakuopan rata on nimittäin jäämässä historiaan, joten myös RTC joutunee etsimään tulevaisuudessa uuden kodin. Hopeaa, Kolme Muskettisopulia. Lisää kuvia ja tunnelmapaloja kilpailusta, sekä tulostaulu on nähtävillä Rekyylin kotisivuilla: WWW.REKYYLI.FI/RTC Pronssia, Mäntsälä 1. WWW.REKYYLI.FI 65. RTC:lle ominainen tunnelma onnistuttiin luomaan, ja hauskaa oli. Siitä suuri kiitos järjestäjille ja muille joukkueille. Epävirallisen version mukaan hänet kuitenkin päätettiin karsintojen tulosten perusteella pudottaa pois joukkueesta. Alkuerät menivät mukavasti muiden suorituksia seuraillessa ja omia jossitellessa. "Turpaanhan tässä tulee, mutta koetetaan pitää edes numerot siedettävinä." Ensimmäinen erä on aina vaikein. Järjestelyissä ja puitteissa ei ollut moitteen sijaa. Vaikka aika ei sinänsä ollut huono, oli ampuminen vielä haussa. Ennen viittä tapahtuvat aamuherätykset lauantaisin eivät selvästikään kuulu kahden paikalle selvinneen joukkueen jäsenen vahvimpaan osaamiseen. Lisäksi tason nousu näkyi siinä, että ottelut olivat aikaisempaakin tiukempia ja usein tappiolle jääneellä joukkueella oli jäljellä vain yksittäisiä lätkiä. KILPAILIJAN TUNNELMIA Team Lohjan Ase Ja Osa sai pahan takaiskun jo kilpailua edeltävänä iltana, kun joukkueen toinen pistooliampuja virallisen tiedottajan mukaan joutuisi sairauden takia jättämään kilpailun väliin. Tämä siitä huolimatta, että päivämääräkin oli vielä kirjoittamishetkellä avoin. Tällä kertaa arvottiin: Asemafian lahjakortti, Gamo CF-X -ilmakivääri, Napier-ampujanlaseja, Peltor-aktiivikuulosuojaimet ja -ampujanlasit, Nordiksen OKO -valopistetähtäin, Midway Suomen Simmons kiikaritähtäin, Teräasekeskuksen DarkOps-valaisin, ATC Armorian reissupaketti sekä useita Rekyyli- ja Riista-lehtien lahjavuosikertoja. Onneksi näin, koska viimeisissä erissä ei ole sijaa huonoille suorituksille. Eriä olisi voinut seurata reaaliaikaisesti telkkarin välityksellä takahuoneessa sohvalla istuen, mutta itse pidin hauskempana vaihtoehtona seurata kisaa radalta, vaikka se tarkoittikin altistumista Mäntsälä 1:n psyykkaukselle. Olo oli kaamea, ja varsinaisen heräämisen voidaan todeta tapahtuneen jossain Lahden ja Heinolan välillä. Välierät ja finaali menivätkin sitten kuin unelma. - Jussi, Team LAJO PALKINTOPÖYDÄN ANTIMIA Rekyyli Team Challenge tarjosi jälleen miellyttävän kilpailukokemuksen ilman perusteetonta kahvan puristusta. Valitettavasti nyt näyttää siltä, että myös syksyn RTC:stä tulee historiallinen kilpailu. Niinpä vastaava kilpailu tullaan järjestämään suurella todennäköisyydellä myös ensi talvena. RTC oli jällleen kilpailu, jossa kaikki osallistujat voivat voittaa. Kilpailun voittaja, Team LAJO. ENSI VUONNA UUDESTAAN Talvikisan saama vastaanotto oli kaikesta päätellen hyvin positiivinen ja intoa uuteen rutistukseen löytyy myös Rekyylin toimituksesta ja ATC:n väeltä. Mutta loput pöydällä pursuavista sponsoreiden tuotteista menivät tavoiteltaviksi kaikille tapahtumaan osallistuneille. lyihin ei ollut varaa. Tämä tunnelma jatkui myös kilpailun jälkeen, kun palkintopöytä paljastettiin. Siitäkin eteenpäin tunnelma autossa oli vain hitusen hautajaisia iloisempi. Ennen sitä on kuitenkin vuorossa syksyinen RTC 2009 Nummi-Pusulassa BBC:n radalla, johon on jo saapunut paljon ilmoittautumisia. Kotimatka ei sujunut aivan yhtä hiljaisissa merkeissä kuin aamuinen menomatka, mutta pitkän päivän jälkeen ei mihinkään ihmeelliseen energia enää riittänyt. Kisan edetessä joukkueen molemmat ampujat paransivat suorituksiaan kuin sika juoksuaan, ja siihenkin asti häiriöittä toimineet välineet eivät pettäneet. Ensimmäisen Talvi-RTC:n jälkeen voidaan todeta tilaisuuden olleen kokonaisuudessaan toimiva. Luonnollisesti tulosten mukaan jaettiin parhaille kuuluvat pokaalit, himoittu RTC-kiertopalkinto ja tällä kertaa läjäpäin Lapuan kilpatason patruunoita
TEKSTI: VEIKKO HAIMI KUVA: JULIUS KOIVISTOINEN Henri Häkkinen Ikä: 28 Ammatti: Upseeri Asuinpaikka: Hollola 66 WWW.REKYYLI.FI
Eräs syistä on tehtaan jälkipalvelut. Päivitys paransi venttiilikoneiston luotettavuutta, tasoitti entisestään lähtönopeuksia ja mikä tärkeintä, nopeutti venttiiliaikaa. Perälaattaa ja kahvaa on myös veistelty sekä porattu paremmiksi. Sen löytäminen vaati hieman tuuriakin. ja säännöistä. Loppuosa "piipusta" on onttoa alumiinivaippaa. Kotona aseella ei tyhjiä naksutella, vaan harjoituksissa ammutut kovat ja tyhjälaukaukset riittävät. Etutukin koroke on vaihdettu kiinteään malliin ja perälaatta on peräisin Häkkisen vanhasta aseesta. Järjestelmän, eli koneiston ja piipun, suurin sallittu kokonaispituus on 850 mm. Häkkisen mielestä tärkein päivitys on ollut aseen muuttaminen S2-versioksi, mikä tapahtui kun asemallia oli valmistettu muutamia vuosia. Esimerkiksi ilma-aseiden SM-kilpailupaikoilla, arvokisoista nyt puhumattakaan, on käytettävissä tehtaan huoltoryhmä. Anschützissa tekniikka irtoaa tukista kokonaisuutena ja kiinnittyy tukkiin myös etupäästään. Etuosassa on mm. Piippu ei ole vapaasti värähtelevä, mutta tällä seikalla ei ilma-aseissa ole merkitystä. Muutkin asemerkit voisivat tulla kyseeseen, mutta Häkkinen ei WWW.REKYYLI.FI Hallintalaitteina on liipaisimen ja viritysvivun lisäksi varmistin, joka mahdollistaa myös tyhjät laukaukset koneistoa rasittamatta. Vaikka Häkkisellä ei ole sponsorisopimusta, aseen huolto toimii erinomaisesti. Etualalla on virtysvipu. Finale Matchin tietyllä erällä Häkkisen ase kävi koeammunnoissa 10 laukauksella kasaa, joka on reunasta reunaan (!) mitattuna viisi milliä. Häkkinen kertoo muuttavansa asetuksia kesken kilpailuakin, jos tähtäinkuvan parantamiseen on tarvetta. Häkkinen käyttää H&N Finale Match -luoteja, joiden tarkkuus Anschützissa on erinomainen. Ilma-aseessa tekniikka rajoittaa sitä kuinka ase tulee rakentaa. Säätömahdollisuuksien runsaus ei muuta ampumisen perustaitoja miksikään, mutta voi toki olla sudenkuoppa harrastajalle. Aluksi käytössä oli jousitoiminen Feinwerkbau, mutta sitä jo seurasi puristeilmatoiminen Anschütz ja niin edelleen. Hajontaa on siten puoli milliä ja kyseinen luotierä on Häkkisen mukaan täydellinen aseeseen. Tähtäimen sisärenkaan koko ja renkaan leveys ovat säädettävissä. Luotina Häkkinen käyttää H&N:n Finale Matchia, joka on niin sanotusti "purkkipaukku". Toki syitä on muitakin. Kyseessä on yhtä laadukas tuote kuin yksittäispakatut ja "ampujahan joka tapauksessa itse tarkastaa jokaisen luodin ennen piippuun laittamista". Syy miksi Häkkinen ampuu Anschützilla on yksinkertainen: hän on tottunut merkkiin jo harrastuksen alkutaipaleella. Vaihtoehtoina on kymmenen värikalvoa sekä polarisaattori, joita voidaan käyttää yhdistelminäkin. Etutähtäin on Centran valmistama. Muutokset saa tehtyä nopeasti ja ne onnistuvatkin milloin vain käden käänteessä. Järjestelyllä tähtäinväli on suuri ja piippuaika lyhyt seikkoja, joita kilpa-ampuja arvostaa. Häkkinen kertoo itsekin olleensa aikanaan "kova säätämään", mutta huomasi nopeasti valmentajien ja vanhempien ampujien avustuksella sen turhuuden: "Säädöillä ase laitetaan kerran kohdalleen ja sitten on vain opeteltava ampumaan". Takatähtäimen saisi tarvittaessa myös kallistettua, jos ampuja pitää asetta kallellaan. Tähtäin saadaan näin suoraan suhteessa maalitauluun. Piipussa on 12 palkkinen mikrorihlaus, jonka nousu on yksi kierros 16,54 tuumalla. Anschütz 9003 Premium on kuitenkin vain luonnollinen seuraus lajin vaatimuksista. regulaattori ja takaosassa laukaisukoneosto ja stabilisaattori. Kuten huomaatte, tähtäimissä riittää säädettävää. Tulemme myöhemmin tekemään läpileikkauksen Häkkisen muusta kilpakalustosta, josta löytyy täydellisen erikoistumisen tuomia mielenkiintoisia piirteitä. 69 EI SITTENKÄÄN VÄLINEURHEILUA Henri Häkkisen kilpa-asetta voisi pitää parjatun välineurheilun malliesimerkkinä. Sisätiloissa Häkkinen käyttää tavallisesti harmaan sävyjä ja joskus keltaista, mutta ulkona sen lisäksi vaihtoehtoina hänellä ovat vihreä, punainen ja polarisaattori. täimen "pakka", jossa on tarjolla suodatinkalvoja. Liipaisin on vaihdettu tavanomaiseen ja suoraan versioon. Häkkinen käyttää sitä lähinnä kilpailutapahtuman aikana suoritukseen valmistautumiseen. Tähtäimen alla on Centran korotuspala, joka nostaa tähtäintä niin, että ampuma-asennosta on saatu luonnollisempi. PÄIVITYKSIÄ 9003 Premiumiin on esittelynsä jälkeen on luotu päivitysmahdollisuuksia ja käytännössä kaikki tehtaan tarjoamat parannukset on myös tehty Häkkisen aseeseen: "Uudistukset ovat olleet perusteltuja ja niillä aseesta on tullut kokonaisuutena parempi". Tekniikka on kehyksen sisällä, joka jakautuu etu- ja takarunkoon. Poskipakka on kuitenkin alkuperäinen. usko, että jollain tietyllä merkillä saisi etua. ENTÄS TARKKUUS? 9003 Premiumin piippu on noin 40 cm pitkä
Kieltämättä suunnittelija on siis kuitenkin tehnyt hyvää työtä. Tästä syystä tämän veitsen arvosteluperusteina ei voi pitää tavallisen suomalaisen sukankuluttajan tarpeita käyttöveitselle. Sting on valmistettu taotusta 1050 teräksestä (HRC 54-55) ja sen on suunnitellut A.G. Tämän yksinkertaisemmaksi ei veitsi juuri voi tulla ja kun veitsistä puhutaan yksinkertaisina, tarkoitetaan samalla myös kestävyyttä. Asennemuutos on siis kirjoittajallakin paikallaan. Oma ensivaikutelmani oli piirun verran negatiivisemmalla puolella, mutta avoimin mielin eteenpäin. 70 AMPIAINEN Kuten sanottua, ei ensivaikutelma CRKT:n valmistamasta veitsestä voinut olla negatiivisempi. Russell. Kahvassa on kaksi syvennystä molemmin puolin, joista etummaisempi toimii tyydyttävällä tavalla myös peukalon tukipisteenä. WWW.REKYYLI.FI. Se on musta, se on kaksipuolisesti teroitettu, se on pieni, siinä on omituinen kotelo ruumiinulokekiinnitystä varten ja ennenkaikkea, se on käyttökelvottoman näköinen. Uskokaa, tai älkää, mutta siinä 240 miljoonaisessa väestössä on aika paljon tällaisia (pe- TEKSTI: AIMO PAUKKU lottavaa on, että sama kansa omistaa suurimman osan maapallon ydinaseista). Pintakäsittelynä on musta polttomaalaus, joka käytössä kuluu nopeasti. Sting on melko lyhyt, jämäkkä puolisenttisellä teränpaksuudellaan ja siten lähes rikkoutumaton veitsi. CRKT STING Pistää kuin "Kätevän näköinen tökkäin", sanoi eräs kolleegani, kun nyt CRKT:n Sting paljastui tehtaan lähettämästä kirjekuoresta. Mies on suunnitellut veitsen selvästi niitä amerikkalaisia varten, jotka kuvittelevat tarvitsevansa tai tarvitsevat - veitsen itsepuolustusta varten. Yksiosainen, valetulta muovilta näyttävä teroitettu raudanpätkä oikein hehkuu sitä, mikä saa veitsiharrastajat näyttämään jopa ammunnanharrastajien silmissä wannabe-agenteilta
Kyllä, sillä ei ole selkeää käyttötarkoitusta lain puitteissa. Mutta kun Sting on yksinkertaisen nätti, että siitä on vaikea olla pitämättä. Tämän kotelon ympärille on liimattu ikäänkuin nyloninen sukka, jonka toisella puolella on kaksi kiinnityskohtaa. Ylempään voidaan vaihtoehtoisesti kiinnittää myös tarranauha, joka toimii perinteisempänä vyölenkkinä. Siinä vielä yksi plussa. CRKT STING Valmistaja: Columbia River Knife & Tool Co., Yhdysvallat Valmistusmaa: Kiina Terän pituus: 81 mm Terän paksuus: 3,5 mm Kokonaispituus: 174 mm Paino: 110 g Maahantuoja: Finn Enterprise, (09) 135 1358 Hinta: 40 euroa WWW.REKYYLI.FI 71. Rakenteen ytimessä on hyvin ohutprofiilinen muovikotelo, jossa on myös veitsen lukitsemiseen tarvittava osuus. Sillä tätä veistä ei voi oikein haukkuakaan. Päätelmäksi myös tuli, että kotelo pitää veitsen sisällään melkoisen luotettavasti. JAAHAS Ja sitten loppuarvioon, joka mielestäni on aina paras paikka haukkua maan rakoseen kaikki käyttökelvottomat veitsiyritelmät! Valitettavasti tämän veitsen kohdalla ennakkoasenteeni sataprosenttisen varmasta haukkumiskohteesta eivät aivan täyttyneet. Tällaisen veitsen hankintaa ei voi missään tapauksessa perustella itselleen järkisyin - tai jos voi, kannattaa tutkituttaa pääkopan sisältö. Tai, jos lopputulokseksi lasketaan se, että kotelo kerää kumman paljon eteläsuomen talven mutaa koloihinsa, niin ihan jotain tuli kokeilussakin huomattua. Sen suunnitteluun on käytetty varmaankin tuplasti aikaa, mitä veitsen piirtämiseen on kulunut. Veistä koteloineen oli siis tarkoitus heitellä niin kauan, että veitsi irtoaisi ko- telostaan, jonka jälkeen tutkittaisiin vauriot ja mietittäisiin, mistä syystä kiinnitys petti. Todennäköisesti edes suunnittelija ei ole nähnyt sille mitään täsmällistä funktiota, vaan vastaisi jotain "siitä voi veitsen tarvittaessa ripustaa seinälle". SIITÄ SE RIIPPUU, MISTÄ SE ROIKKUU Stingin mielenkiintoisin osuus on oikeastaan sen kotelo, tai pikemminkin kantolaite. Tosin Sting on myös halpa. Suunnitelma oli yksinkertaisuudessaan loistava, mutta käytännössä se oli puoli tuntia mustan paketin heittelyä pihamaalla ilman sen kummempaa lopputulosta. Muissa tapauksissa, jos satut tällaisen saamaan käsiisi, käytä sitä joko mielenkiintoisena kirjeenavaajana tai myy se keräiljälle. Toki keräilijät ovat kautta aikojen hamstranneet paljon käyttökelvot- tomampaakin rojua ja kun tämä vekotin on edelleenkin nätti, niin todennäköisesti se löytää sijansa juuri heidän veitsivarastoistaan. Molempiin voidaan kiinnittää vaakatasossa tarranauha, joilla kotelo veitsineen saadaan kiinnitettyä jalkaan tai käteen - miten päin ikinä kantaja haluaakaan. Koska kyse on veitsen kokeilusta, oli se koteloineen laitettava myös testiin. Tämä ominaisuushan on amerikoissa ollut muotia jo kauan - eri asia on, kuinka paljon se vaihtoehto oikeasti näkee käyttöä. Ja jos keräilijät vihastuvat tästä mielipiteestäni, kysykää itseltänne, onko järkeä kerätä nurkkiin kaksisataa veistä, joista ei käytä kuin yhtä kerrallaan. Hiukan yllättäen, ei kotelosta löydy reikiä, joilla sen voisi kiinnittää muihin varusteisiin narulla punomalla. Samaisen kolon avulla veitsi lukittuu myös koteloonsa. Se on siis hienosti suunniteltu tarkoitukseen, jota ei ole. Näiden lisäksi veitsen peräosassa on myös reikä, jonka tarkoitus jää vähän hämärän peittoon. Kyllä, sille käyttötarpeelle (mille tahansa) löytyy miljoona parempaa veitsivaihtoehtoa. Suurinta huolentaihetta antoi veitsen pysyminen tupessa, sillä onhan lukituksena vain pieni muovinen salpa
Ainoa vaihtoehto on oikealla kyljellä tip-down -tyyppisesti, mikä on ainakin itselleni juuri se väärinpäin oleva vaihtoehto. Pienenä ja näppäränä sillä on helppo tehdä tarkkuuttakin vaativia toimenpiteitä. Amerikkalaisten taittoveitsien pääfunktio on maan tapojen mukaan monesti enemmän tai vähemmän itsepuolustukseen liittyvä. Epämukavia ja vaatteisiin tarttuvia teräviä kulmia ei löydy, eikä sangen pienikokoinen veitsi pullota ikävästi taskussa. 72 Kooltaan ja terän osittaista hammastusta lukuun ottamatta myös muodoltaan S.O.R.T. on melkoisen neutraali kapistus. Koska tällä maailmankolkalla ei moista hyvällä katsota, on veistä tarkasteltava nimenomaan käyttöesineenä ja työkaluna, ellei sitten puhuta teräaseiden keräilystä. PERUSSETTIÄ S.O.R.T. Testiimme saapunut Special Operation Response Team (jatkossa S.O.R.T.) edustaa maltillisuudellaan Suomessa taktisimpia tuotoksia paremmin myyvää linjaa. Meille pienemmillä näpeillä varustetuille se sen sijaan istuu lapaseen näppärästi ja laajat karhennukset takaavat hyvän pidon. Itse kieltämättä pidän hammastuksesta esteettiseltä kannalta, mutta käytännön hyödyistä en ole niinkään vakuuttunut, kunhan mokoma luo oman haasteensa teroittamiseen. Terä on valmistajan nettisivujen mukaan ruostumatonta 440Cterästä, mutta itse terään on lyöty merkintä "4034 STEEL". Tämä pieni yleisveitsi kulkisi mukana kovin vaivattomasti. Kahva puolestaan on T60601-alumiinia. Valmistajan tunnukset ja suuressa maailmassa pakolliset patenttinumerot on toteutettu siisteinä tummina lasermerkintöinä terään. taskuun. Muutenkin klipsissä olisi toivomisen varaa, sillä se on niin tiukka, että yhtään ohuempikankaisten housujen kanssa taskun suun kankaan saa nopeasti nyhjättyä rikki eipä tosin tarvitse pelätä veitsen putoamista. Kumpikin kiinnitysmahdollisuus kummallakin kyljellä olisi mielestäni nykyään jo perusominaisuus, joka pitäisi löytyä joka veitsestä. Lukitus kyllä pitää, mutta painike liikkuu turhan helposti omia aikojaan auki-asentoon laitettaessa veistä takaisin S&W S.O.R.T. Valmistuttaja: Smith & Wesson, Yhdysvallat Pituus: 157 mm Terän pituus: 64 mm Paino: 79,4 g Hinta: 51,29 euroa Maahantuoja: Suomen Tukkuri, (020) 756 9976 WWW.REKYYLI.FI. on sangen puukkomainen. Vaikka S&W on nimennyt tämän pikkuisen sangen mahtipontisesti, on se ainakin täkäläisittäin kelvollisimmillaan pahvilaatikoiden ja pakkausten aukomisessa, lounaspitsan viipaloinnissa ja banaanien avaamisessa tahi hätätilassa vaikka ruuvinvääntimenä. Kyllähän sillä kiehisiäkin vuolee. TAVALLINEN TAITTOVEITSI SMITH & WESSON S.O.R.T. Legendaarinen Smith & Wesson valmistaa tuliaseiden lisäksi myös melkoista määrää erilaisia veitsiä. TEKSTI: ESA TOIVONEN "This house/car is protected by Smith & Wesson"-tarrat lienevät tuttuja kaikille suuren rapakon tuolla puolen poikenneille. Varmistusnyörille tai muulle kiinnitykselle sentään löytyy reikä kahvan takaosasta. Nykymuodin mukaisesti osa terästä on hammastettu. Taskukiinnike tosin lisää kokonaispaksuutta neljällä millillä. Moni varmasti arvostaa tätä etenkin mikäli käyttää veistä päivittäisenä työkaluna. Huonona puolena se hukkuu yhtään suurempaan käteen auttamatta. Kokonaisuutena lukitus osoittautui sen verran hutiloiduksi, etten käyttänyt sitä testijakson aikana lainkaan. PIENIKÄTISEN TASKUPUUKKO S.O.R.T. Veitsi on kahvassa olevia karhennuksia lukuun ottamatta hyvin sileä ja sulava. Liner-lukitus toimii ongelmitta ja terän sulkeminen on mielestäni juuri sopivan jähmeää, jotta se vielä onnistuu helposti vaatimatta kummoistakaan sorminäppäryyttä, mutta samalla lukon avannut peukalo ehtii taatusti turvaan terän alta. Moiset plakaatit tapaavat viitata ruudin voimalla projektiileja ampuviin laitteisiin, mutta löytyy S&W:n mallistosta muutakin mukavaa. Kahvakin on miellyttävän ohut, vain noin yksitoista millimetriä. Myös terän suojalukitus jättää toivomisen varaa. tuskin herättää kovin vahvoja tunteita kumpaankaan suuntaan: se on materiaalivalintojensa puolesta moderni, mutta linjakkaan pelkistetty muotoilu ja vaalea väritys eivät tee siitä taktisen tai uhkaavan näköistä. Mitoitus ei ole täysin kohdallaan, sillä terää joutuu nostamaan noin millin, jotta lukituksen saa päälle. Jousiavusteinen terä ponnahtaa auki terhakasti hyvin kevyellä alkuun auttamisella. Harmillisesti tätä ei kuten kovaäänisempiäkään Smitikoita saa kantaa julkisilla paikoilla. PIENTÄ HUOMAUTETTAVAAKIN Oikeastaan veitsen huomattavin puute on taskukiinnikkeen kiinnitys
WWW.REKYYLI.FI 73
Muutos ei koske kaikkia viranomaisia, vaan mm. Teuvo Louhisola Oy:n varastossa on vielä muutamia aseita, joten nyt on kenties viimeinen aika hankkia Walther. konfigurator.0.html?&L=1 KUN MIKÄÄN EI RIITÄ Myös Yhdysvalloista kuuluu Glock-uutisia. Amerikkalaisten aseiden hamstraus sekä siviili-, sotilas- kuin viranomaispuolella on kasvanut sellaisiin mittoihin, että Glockin Georgian osavaltioon perustaman tehtaan tuotanto ei riitä tyydyttämään kysyntää. syyttäjänvirastojen henkilökuntaa. Teuvo Louhisola Oy on luopunut Waltherin maahantuonnista. Kyseessä on Glockin malli 17, jonka kaliiperi on tunnetusti 9x19 mm. Muita sallittuja länsimerkkejä ovat Beretta 92 ja CZ 75. Sikäläisen tehtaan tuotanto on nyt 4000 asetta päivässä, mutta myös Itävallassa valmistettuja kellopelejä on jouduttu laivaamaan Atlantin yli. Saatavissa on myös pelkkää karhennettua RTF-2-kahvaa hintaan 220 euroa. Maahantuoja: Asetalo Oy, (03) 475 5371 Blaser on lanseerannut nettipalvelun, jota tullaan todennäköisesti kopioimaan laajasti. Syynä on ollut Waltherin tuotelinjaston huono sopivuus Suomen markkinoille nykyisessä aselupapolittisessa tilanteessa. Pistoolit toimitetaan 17+2-lippailla, 2 kg laukaisulla ja tritium-tähtäimillä. Ohjelma näyttää aina myös valintojen aiheuttamat vaikutukset aseen ulkonäön, joten ulkonäköseikoista kiinnostuneille Blaserin palvelu on mainio apuväline. Nyt Makarov-pistooli joutuu kilpailemaan suosiosta mm. Glock 17 SA karhennetulla RTF-2 kahvalla maksaa 735 euroa ja Glock 17 SA edullisemmalla peruskahvalla 659 euroa. Taustalla on vaikuttamassa myös se, että Waltherin toimitusvarmuus on ollut valitettavan heikko viime vuosien aikana. Yritys hoitaa luonnollisesti myös sille kuuluvat Waltherin takuuasiat ja heiltä löytyy vielä myös jonkin verran varaosia. Lisätietoja: Teuvo Louhisola Oy, (09) 724 9821. 74 WWW.REKYYLI.FI. Kyseessä on R93-kiväärin rakennusohjelma, eli "Product Configurator", jonka avulla voi vaivattomasti tutkia kaikkia optioita, mitä R93-kivääriperheessä on tarjolla. Palvelu löytyy osoitteesta: www.blaser.de/Product-Configurator. Siviiliversiota on saatavana kahta mallia: karhennetulla Puolustusvoimien valitsemalla RTF-2 kahvalla sekä edullisempi versio normaalilla peruskahvalla. Vielä tällä hetkellä eurooppalaisilla leimoilla olevat Glockit ovat sen verran harvinaisia, että niistä ovat kiinnostuneet myös sikäläiset asekeräilijät. Glockkien kanssa. Siviiliaseet toimitetaan ilman puolustusvoimien merkintöjä. Nyt erikoisempaankin pakettiin päätyvä saa jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä on odotettavissa, kun ase saapuu. SIVIILI-GLOCKEJA Asetalo Oy on saanut ensimmäisen erän Puolustusvoimien käyttöönsä ottaman 900 PIST 2008:n siviiliversioita. Ensin valitaan Grade, eli laadullinen lähtötaso, ja siitä edetään kaliiperi- ja piippuvalintojen kautta aina lisätarvikkeisiin. Palvelun käyttö on simppeliä. Konfikuraattori kertoo jatkuvasti kokonaisuuden hinnan ja sen, onko kyseinen optio saatavilla aiemmin valittuun yhdistelmään. Niinpä eurooppalaisen emotehtaan avustusyritys ei pelkästään lisää tarjontaa, vaan se lisää hiukan oudolla tavalla myös Glockien kysyntää. VENÄJÄKIN GLOCKISTUU Venäjän pääministeri Vladimir Putin on muuttanut pitkään voimassa olleita määräyksiä, joilla venäläisten viranomaisten aseistus on ollut rajoitettu kotimaisiin tuotteisiin. Blaserin maahantuoja All Optics Oy (020) 7559 480 kertoo, että ohjelman antamat hinnat pätevät myös Suomessa
Helmikuun alussa aloitti myös uusi aluemyyntipäällikkö Jani Virtanen. Uuden mahantuojan, Eloranta Oy:n, lisäksi myös Hjorth Urheilutukku jatkaa vielä Suomen toisena virallisena Hornady maahantuojana. -luvun lopulla Sveitsissä äänestettiin maan armeijan tulevaisuudesta. Leikkauksen jälkeen kappaleet pestään ja kuivataan. pumpputoimiset aseet ja muutenkin tiukentaa merkittävästi Sveitsin aselupapolitiikkaa. Maalitaulujen leikkaaminen tapahtuu korkeapaineisella vedellä ja käytännössä mikä tahansa malli on mahdollinen. Kumimaaleja myydään 3-4 kappaleen pusseissa, joilla on hintaa 39-53 euroa. Muun muassa Lapuan patruunoita ja Vihtavuoren ruuteja Suomessa edustava Nordic Distribution Oy on uusinut organisaatioitaan. Toisin kuin metallijätteestä, kumijätteestä ei makseta ja se siten tuottaa kustannuksia. Kumia leikataan 3, 5, 8, 10, 15, 20 ja 25 millin levyistä. Asevoimien lakkauttamista ajanut pasifistien ja anti-militaristien yhteenliittymä "Sveitsi ilman armeijaa" sai aloitteelleen lähes 36 prosentin kannatuksen. Samalla heidän tavoitteenaan on tuhota sikäläinen maanpuolustusjärjestelmä kieltämällä reserviläisiä säilyttämästä palvelusaseitaan kotonaan. Edellisessä numerossa esitellyt Mikohit-kumitaulut herättivät paljon huomiota ja kysymyksiä. Nyt sama ryhmä on ottanut toisen lähestymistavan: se haluaa kieltää sveitsiläisiltä mm. Edellinen toimitusjohtaja Esko Hakulinen jatkaa varatoimitusjohtajana uutena vastuualueenaan turvallisuus ja viranomaisliiketoiminta-alue. Metsästystä harrastavana Mikohit-taulujen ideoija törmäsi eräillä nettisivuilla puisten siluettien valmistusohjeisiin ja sai tuotteen syntyyn johtaneen oivalluksen. Tässä muutamia vastauksia: Multilaser Oy tekee alihankintana metalli- ja kumilevynleikkausta Multimek Oy:lle. Yrityksen uutena toimitusjohtajana aloitti 1.12.2008 Marko Ala-Ketola. Lopuksi pinta käsitellään silikonispraylla ja kiillotetaan kankaalla Mikohit-kuvia myyvät kaikki Asemafia-ketjun jäsenliikkeet. Asemafian ehdotuksesta valikoimaan on otettu erikokoisia neliöitä, ympyröitä ja practical -ammunnassa käytettävien taulujen mallisia siluetteja. Yhteenliittymällä on nykyään 25 000 jäsentä, joten sen merkitystä ei pidä aliarvioida. Paksummissa levyvahvuuksissa tulee toisinaan isojakin jätepaloja. Edellisen numeron uutinen Hornadyn maahantuojaa koskien oli epätarkka. Ja niille on yritetty miettiä jatkokäyttöä. Lisäksi Erkki Seikkula siirtyi emoyhtiö Nammo Lapuan palvelukseen vastuullaan yhtiön tuotteiden myynti pohjoismaissa. Nordic Distribution Oy, (06) 431 0301 Lisätietoja: Asemafia, (020) 785 6556 WWW.REKYYLI.FI 75
a) b) c) d) Beretta 418 Walther PPK Walther P99 Heckler & Koch UMP Ainoa oikea James Bond. Pääsyliput 10 . Kaikkien osallistujien kesken arvotaan 2 kpl James Bond - Quantum Of Solace DVD-levyjä. VOITA DVD Arma-Asemessut sunnuntaina 19.4.2009 kello 10 -16 Turun Messu- ja Kongressikeskuksessa. ARMA TU R U N A S E M E S S UT Myynnissä: keräily- ja käyttöaseita, militariaa, tarvikkeita, alan kirjallisuutta, yms. Mielestäsi paras James Bondin käyttämä ase. Esitelmä ja näyttely: "Suomen sota ja autonomian alku" Turun museokeskus Muut näyttelyt: "Suomen poliisin esineistöä autonomian alusta" Pentti Harju "Hirvieläimet Etelä-Suomessa" V-S Riistanhoitopiiri "Laserammuntaa mustaruutipistooleilla" SAL-Mustaruutijaosto "Suomalainen puukko 1800-luvulta nykypäivään" Suomen puukkoseura Osallistu kilpailuun vastaamalla alla oleviin kahteen kysymykseen. Sotaveteraanit ja alle 15-vuotiaat lapset aikuisen mukana maksutta. Vastaukset 30.4.2009 mennessä lomakkeelle osoitteessa www.rekyyli.fi/jbond tai postikortilla osoitteeseen Rekyyli, James Bond -kilpailu, PL20, 00251 Helsinki. Info-pisteet: entisöinti, korjaus, tunnistus, arviointi, lataus, SAL-Mustaruutijaosto ja poliisi. Lisätietoja Jyri Jylhä 0500 820 833. www.armaaboa.fi Arma 2008 -messuilla myyntipaikkavarauksensa jättäneille tilausvahvistus ja muu aineisto maaliskuussa 2009. Ilmoitamme voittajille henkilökohtaisesti.. a) b) c) d) e) f) Sean Connery George Lazenby Roger Moore Timothy Dalton Pierce Brosnan Daniel Craig Tervetuloa! Järjestäjä: Arma Aboa r.y
- P.R. Kiitokset kannustavasta palautteesta. Näissä piippu lukittuu luistiin eri tavalla. Nyt suuri yleisö saa todella yksipuolisen kuvan aseista ja ampumaharrastajista. Hannu Uronen kommentoi lisäksi: "Ongelma itselataavassa pistoolissa on se, että ase hajoaa helposti ennen kuin sulku pettää. Nallin valinta. Luulen, että osalla meistä harrastajilla on hieman sama ongelma. Mikä on paras patruunan latauspituus. Luistit ja rungot ovat eri vahvuisia jne. -Tero Kuitunen Hannu Uronen ilmoitti, että hänellä on jo tuhoamisfasiliteetti olemassa ja kaikesta päätellen vertailu olisi tehtävissä. Kannattaako kokosupistaa hylsy jos patruunat ammutaan aina samalla aseella vai onko pelkkä kaulasupistus järkevämpi vaihtoehto. Itse tiedän muutamia, mutta tällöin joutuisi aseen lähettämään toiselle puolelle Suomea. Nyt kun perusteet on kirjoitettu, on totuus valjennut. Monet luetteloimistasi aiheista on tulossa jo lähiaikoina, mutta esimerkiksi vaimenninpatruunat ovat vuorossa vasta myöhemmin. Kuitusen ja Mattilan juttuja olisi hyvä nähdä myös sanomalehtien sivuilla koko maan alueella. Olen aktiivinen metsästäjä ja silloin tällöin tulee tarvetta uusille aseille ja asehuollolle. Tänäpäivänä ei tahdo löytyä informaatiota hyvistä asesepistä. Tällä hetkellä ihmiset taitavat kuitenkin pitää kynsin hampain kiinni vanhoista pistooleista, joihin on vielä toistaiseksi voimassaoleva lupa. Cz, Beretta, Glock jne. valtamedian julkaisukynnys on melkoisen korkea, mitä tulee asemyönteisiin artikkeleihin. Lataamiseen liittyy niin paljon asiaa, että sitä on pakko pilkkoa melko pieniin osiin. Uusimmassa Rekyylissä on taas asiallisia vastineita tälle herjauskampanjalle. Halutessamme saamme aikaan neljän sivun artikkelin yhdestä ainoasta työvaiheesta tai välinetyypistä, ja silti monia asioita jää kertomatta. Esim. Aiheen laajuudesta ja monitahoisuudesta johtuen monia luettelemiasi aiheitakin tullaan sivuamaan useaan otteeseen koulun aikana, joten odotus palkitaan. Ei ole pakko. Jossain vaiheessa vaimenninpatruunoiden lataus ja siinen liittyen alilatauksen vaarat. Teette hienoa työtä nykyisten ja tulevien ampujasukupolvien hyväksi. Ps. Kevyt rihlakosketus vaiko jokin muu. Syytä tähän voi jokainen arvailla tahollaan. Tarvitaan siis vain aseet. Luulen, että moni alan ammattilainen esittelisi toimintaansa mielellään - J.K. LATAUSKOULUSTA JÄLLEEN.. Latauskouluun liittyen toivoisin juttua mm. "Mutta älkää(mme) kätkekö kynttilää vakan alle." Julkisuus on ainoa tapa saada totuus kuuluville, ei se käsi nyrkissä siellä taskussa. niklattujen ja tavallisten hylsyjen eroista kestävyydessä jne. Haluaisin antaa hieman juttuvinkkiä. Kun aloimme suunnitella latauskoulua, ajatuksena oli tehdä siitä mahdollisimman suoraan kulkeva juna, jossa asiat tulevat tietyssä loogisessa järjestyksessä. - V.M. SULUT SOIKEIKSI Olisi hienoa lukea juttu (9mm) pistoolien kestävyydestä. Tällainen taloudellisesta näkökulmasta kirjoitettu artikkeli, jossa asemyönteisyys on tavallaan sisäänrakennettuna, hyväksytään tietyissä lehdissä. Osa valtamediasta ei suostu koskemaan edes niihin. -Tero Kuitunen Henkilökuva-artikkelisarjassa voisi hyvinkin olla tilaa aseseppien ammattikunnan edustajille, ovathan he aktiiviselle harrastajalle lähes elintärkeitä. Esim. Palstatilaa annetaan vain sellaisille jutuille, jossa pääasiana on esimerkiksi ohjeiden vaikutus asekauppaan. Tietyllä pistoolimerkillä esimerkiksi halkeileva runko saattaa tehdä aseen toimintakyvyttömäksi paljon ennen kuin sulkuolakkeet antautuvat." -Toimitus WWW.REKYYLI.FI 79. Mallia ajattelemalleni jutulle voi katsoa numerossa 7/2008 olleesta "Näin-se-tehdään: Revolverin nuorennusleikaus" artikkelista. Kannattaako patruunat niipata. Tällöin pääosassa ovat sepän taidot ja näkemykset, eikä niinkään hänen henkilönsä. Kiiltävä kun on kaunista, mutta onko järkevää... Ampukaa latauksia koventaen pistoolit hajalle... Minkälainen sulku on kestävin. Varsinkin näin noitavainojen aikana on todella hyvä että Rekyyli on olemassa. Jos lukijoillamme on tulossa hiukan harvinaisempia rakennus-, korjaustai muutosprojekteja sekä tiedossa asiantunteva aseseppä, Rekyyli olisi kiinnostunut tekemään työstä artikkelin. Valitettavasti nämäkin artikkelit lukevat vain ampujat. Niinpä aseiden saaminen tätä kautta voi olla ongelma. Voisitteko jossain vaiheessa tehdä esittelyjuttua tai henkilökuvaa tälläisen alan ammattilaisista ja ammattiliikeistä eripuolilta suomea. Ehdotankin siten seuraavaa. ps.onko pakko olla joka numerossa venäläinen torrakko esittelyssä. Näkisin kuitenkin, että lukijoiden kannalta kiinnostavampaa luettavaa olisivat artikkelit, joissa seurataan seppää tekemässä jotain projektia. -Tero Kuitunen Jälleen esimerkki mainiosta palautteesta, joka auttaa suunnittelemaan koulua eteenpäin. KYSY & KERRO REKYYLIÄ MASSOILLE Toiminta-ampujana/metsästäjänä olen seurannut huolestuneena tiettyjen tahojen asevastaista kampanjaa mediassa suurelle (asiantuntemattomalle) yleisölle. Tällä hetkellä ns. Niille olisi nyt tarjolla viimeinen kunniakas tehtävä. Nämä nyt ainakin äkkiseltään tuli mieleen.. - J.J. SEPÄT ESILLE Kiitoksia hyvästä asealan lehdestä. Uusien aseiden räjäyttäminen ei tunnu järkevältä, mutta löytyisiköhän Suomesta esimerkiksi romutettavaksi meneviä, mutta sulun osalta kelvollisia pistooleita
Ajalle tyypillisesti M1875:n pintakäsittelynä oli tyypillisesti sinistys ja kahvan materiaalina oli pähkinäpuu. .. Malli 1875:stä on nähtävissä huomat80 WWW.REKYYLI.FI. tavan suuria yhtäläisyyksiä Coltin Single Action Army -revolveriin, ainakin pikaisella vilkaisulla. Näiden aseiden laatua ja viimeistelyä on ylistetty ja verrattu muun muassa Freedom Armsiin. Hintaluokka hyväkuntoiselle yksilölle vaihtelee Yhdysvalloissa 3000-5000 dollarin välillä. Remington pyrki myös näille apajille omalla näkemyksellään ja kokemuksellaan. Vaikka Yhdysvaltain sisällissota oli jo päättynyt, oli messinkihylsyistä patruunaa käyttävien revolvereiden kysyntä varsin suurta. Hartford Armoryn nykyaikaiset valmistusmenetelmät ja materiaalit mahdollistavat sen, että asetta tarjotaan jopa .357 Magnum ja .44 Magnum -kaliipereissa. REMINGTON MODEL 1875 Valmistaja: E. Aseen liipaisinkaari on irroitettavissa, mitä kautta aseen koneistoon pääsee myös käsiksi. Remingtonin mustaruutirevolvereiden eduksi verrattuna esimerkiksi Coltin vastaaviin tuotteisiin on aina katsottu rungon rakenne, joka oli heti alkujaan selkeästi Coltia tukevampi. Tämä kyseinen "siipi" on helpoimmin huomattava Remingtonin revolverien tunnusmerkki. Remingtonin revolvereissa kahvarunko ja kehys olivat yhtä kappaletta ja kehyksessä oli kiinteä yläsilta, jonka Colt kopioi myöhemmin tuotantoon tulleeseen Single Action Armyynsa. Jo ennen Coltia ja Smith & Wessonia Eliphalet Remington valmisti kivääreiden ja pistooleiden piippuja, joiden valmistus oli alkanut jo vuonna 1816. Kahvarunko on yhteinäinen osa aseen kehystä, ja osassa aseita kahvan pohjassa on hihnalenkki. PA HKINA NKUORESSA TEKSTI: ARI SIUKOL A REMINGTON MODEL 1875 1870-luvulla messinkihylsyistä patruunaa käyttävien revolvereiden tarjonta oli muutamien valmistajien käsissä. Ensimmäisenä suurena erona Remingtonissa huomaa piipun alla olevan "siiven", joka lähtee kehyksen etureunan alaosasta ja kulkee viistosti ejektoritangon päätyyn asti. Nostalgiannälkäisille onkin ryhdytty valmistamaan uustuotantona vastaavia aseita ja ainakin italialainen Uberti on valmistanut omaa kopio-versiotaan mallista 1875. Niinpä alkuperäisillä aseilla ei käytännössä enää ammuta. Vuoteen 1878 mennessä asetta oli valmistettu noin 16 000 kappaletta ja näistä revolvereista lähes kaikki myytiin Egyptin halitukselle. Mallia 1875 valmistettiin aluksi muutaman sataa kappaletta kaliiperissa .46 Remington, mutta se vaihtui hieman myöhemmin kaliiperiin .44 Remington. Remington and Sons. .. Malli 1875:ssä yleisin piipunpituus oli 190,5 mm (7,5 tuumaa) mutta myös 146 mm (5,75 tuumaa) pitkällä piipulla varustettua asetta valmistettiin noin 1000 kappaletta. Siiven sisällä kulkee myös rullan akseli, joka on tästä johtuen hyvin pitkä. Remingtonin 1875 -mallia valmistettiin vuodesta 1875 vuoteen 1896 ja tänä aikana asetta ehdittiin valmistaa yhteensä noin 30 000 kappaletta. Remington and Sons Alkuperämaa: Yhdysvallat Kaliiperi: .44 Remington Pituus: 330 mm Piipunpituus: 190,5 mm Paino: 1200 grammaa MALLI 1875 Vuonna 1875 Remington toi markkkinoille ensimmäisen patruunakäyttöisen revolverinsa kilpailemaan Coltin ja Smith & Wessonin kanssa. Muotoilu muistuttaa ehkä hieman etäisesti Coltin Bisley-mallin kahvaa. Tarkemmin katsottuna aseesta huomaa, että kahvan muotoilu ja kahvakulma poikkeavat Coltin vastaavasta. Tämä seikka tarjosi mahdollisuuden muun muassa Remingtonille tarjota markkinoille omaa näkemystään parhaasta yhdenkäden aseesta. Vuonna 1888 E. Monien mielestä Remingtonin kahvan muoto ei ole yhtä optimaalinen ja mukava kuin Coltissa, mutta voimakkaammassa rekyylissä sen sanotaan olevan toimivampi. Nykyään Remingtonin revolverit ovat varsin pienen valmistusmääränsä vuoksi harvinaisia keräilyaseita. Tämän jälkeen vuorossa oli New Model -versiot Army ja Navy -revolvereista, joista löytyi aikoinaan hyväksi havaitut varmistinkolot jokaisen patruunapesän nallien välistä. Ase oli Fordyce Bealsin suunnittelema, ja sitä valmistettiin .36 ja .44 -kaliiperisina. Vuonna 1857 Remingtonilta tuli markkinoille ensimmäinen perkussio-revolveri, johon valmistajaksi oli leimattu E. Näitä hyödyntäen aseen jokainen patruunapesä voitiin ladata turvallisesti ja iskuvasara laskettiin alas nallien väleissä olevaan koloon. Hartford Armory on Yhdysvaltalainen asevalmistaja, joka tekee hyvin tarkkaa kopiota Remingtonin patruunakäyttöisistä revolvereista. Poikkeuksena oli noin 1000 asetta, joissa pintakäsittelynä oli niklaus. Takatähtäin on jyrsitty yläsiltaan ja etutähtäimenä on yksinkertainen levy. Seuraavaksi tuotantoon tulivat Remingtonin Army ja Navy -mallin revolverit vuonna 1861. Vuonna 1879 revolveri pesitettiin myös suosituille .45 Colt ja .44-40 -kaliipereille. Remington and Sons meni konkurssiin, jonka jälkeen yhtiön nimi muuttui Remington Armsiksi ja mallia 1875 myytiin uudella Model 1888 -nimellä
Laskimme pituuseron aiheuttaman nopeuslisäyksen olevan useimmilla latauksilla noin 10 m/s, mikä otettiin huomioon tuloksissa. 6,5 MPC -kiväärin piippu oli 24 tuumaa pitkä eli 2 tuumaa 6,5 Grendelin piippua pidempi. Uusi kaliiperi vaikutti ensivilkaisulla kovasti sellaiselta, mitä maailma on jo täynnä. Tarkemmin asiaan perehdyttyäni alkoi uutuus kuitenkin vaikuttaa valmiiksi mietityltä ratkaisulta juuri tiettyä asekonstruktiota ajatellen. Koska käytössämme oli AR-15 -kivääri kaliiperia 6,5 MPC, pääsimme tutustumaan asiaan käytännössä. Missään nimessä en kuitenkaan suosittele 6,5 MPC:tä hirvenmetsästykseen, koska siihen on olemassa paljon parempia vaihtoehtoja. Rata-ammuntaa, kilpailuja ja muuta metsästystä varten säilyy aseen alkuperäinen .223 Remington kaliiperinen yläkerta. 81. Eroa 6,5 Grendelin ja 6,5 MPC:n välillä siis on. Tosin, 144-grainisella Lapua FMJBT-luodilla eroksi jäi vaivaiset 9 m/s. Tämä johtunee osittain 6,5 Grendelin ylimenon määräämästä lyhyestä latauspituu- desta. Edullisia ja laadukkaita hylsyjä on myös tarjolla hyvin, eikä tarvitse turvautua 6,5 Grendelin erittäin arvokkaisiin tai vaihtoehtoisesti heikkolaatuisiin hylsyihin. SUORITYSKYKY Mikä on sitten näiden kaliiperien suorituskyvyn ero. Aseen omistaja aikoo käyttää 6,5 MPC -vaihtoyläkertaa peuran, kauriin ja riistalintujen metsästykseen. 6,5 MPC:llä voitiin käyttää HK416-lippaan koko patruunatilan 58,50 millin pituus hyväksi tälläkin luodilla. Lippaat ja muut varusteet toimivat sekä .223 että 6,5 MPC -kaliiperien kanssa. 6,5 MPC:n ero 6,5 Grendeliin pieneni odotetusti sitä mukaa, mitä lyhyempää ja kevyempää luotia käytettiin. Tämä on 6,5 MPC:n suorituskykyä ajatellen suuri etu ja kaventaa 6,5 Grendelin suuremman hylsytilavuuden etua. WWW.REKYYLI.FI YKSINKERTAISET MUUTOKSET 6,5 MPC:n merkittävimmät edut ovat mielestäni kuitenkin vielä kertomatta. 100 grainin Nosler Ballistic Tip -luodilla ero oli 19 m/s ja lähes kaikki muut luodit asettuivat näiden väliin. Painetaso voidaan näin pitää reippaasti 6,5 Grendeliä korkeampana. Verrokkina käytimme aiemmin Rekyyli-lehdessä koeammutun 6,5 Grendelin tuloksia. Olemassaolevan AR-15-kiväärin muutos 6,5 MPC-kaliiperille on siis merkittävästi edullisempi toimenpide 6,5 Grendeliin verrattuna. Ensimmäinen ajatukseni oli, että eikö näille tule koskaan loppua. 6,5 MPC:n hylsyntilavuus on mittauksemme mukaan noin 13 prosenttia pienempi verrattuna 6,5 Grendel hylsyyn. Sen onko näistä kummassakaan potentiaalia johonkin tiettyyn käyttöön, jätän lukijan ratkaistavaksi. HIRVITEHOJA HÄTYYTTELEMÄSSÄ Ulkoballistiikkaohjelmalla laskien Sierran 155-grainisen MatchKingluodin maksimilatauksella, ylittää 6,5 MPC:n liike-energia 100 metrissä 2000 joulea. Koska 6,5 MPC pohjautuu .223 Remington hylsyyn, se käyttää AR-15:n paksumpiseinämäistä lukkoa. Se, että ero on näinkin vähäinen, oli itselleni pieni yllätys. AR-15 -lippaan patruunatilan pituuden, tai pikemminkin lyhyyden, sekä lippaan patruunatilan muodon vuoksi 6,5 MPC -hylsy on lyhennetty 42 millin pituiseksi. PATRUUNANURKK A TEKSTI: HANNU URONEN 6,5 MPC 9,60 mm 8,43 mm 6,71 mm 42,00 mm 57,40 mm Taas uusi kaliiperi AR-15 -konstruktiota varten, vieläpä nykyisin muodikkaassa 6,5 mm kaliiperissa. Näistä ensimmäinen on se, että .223 Remington -kaliiperinen kivääri tarvitsee ainoastaan uuden piipun. Lisäksi hylsyjen muokkaus onnistuu helposti vain täyssupistamalla ja trimmaamalla .223 Remington hylsy, joka on edullinen ja niitä on saatavilla erittäin hyvin. 6,5 MPC on kuitenkin suunniteltu nimenomaan AR-15:n lipasta ajatellen, joka aiheuttaa helposti ongelmia kertalaukausaseeseen suunnitellun 6,5 TCU:n kanssa. Vihtavuoren ruudeista parhaiten soveltui N530, mutta sillä hylsytilavuus loppui auttamattomasti kesken ja lähtönopeudet jäivät 3060 m/s alhaisemmiksi palloruuteihin verrattuna. Molemmat edellämainitut perustuvat suustaan laajennettuun .223 Remington -hylsyyn. Ero oli suurimmillaan 33 m/s 123-grainisella pitkällä tarkkuusluodilla. 6,5 Multi Purpose Cartridge eli 6,5 MPC on hyvin läheistä sukua kaliiperille 6,5 TCU. 6,5 MPC suosii voimakkaasti palloruuteja, joista Hodgdon H335 ja BL-C(2) osoittautuivat erinomaisiksi yleisruudeiksi. Se on siis periaatteessa hirvilaillinen kaliiperi
Samalla tulisi myös varmistaa, että Suomessa on tarpeeksi harjoitteluun soveltuvia ampumaratoja. Tässä on ymmärrettävä kansainvälisten vaatimusten takana oleva ajatus estää laitonta asekauppaa. Näin saataisiin tarkkuudeltaan paremmat ja va- 82 NUMERO 3/2009 WWW.REKYYLI.FI ilmestyy 6.5.. Tutustuttuani EU-direktiiviin (Neuvoston direktiivit 91/477/ETY, 2008/51/EY) ja YK:n tuliasepöytäkirjaan (UN Document A/CONF.192/15) esittäisin ainakin seuraavia muutoksia, joilla Suomen lainsäädäntö saatettaisiin kansainvälisesti sovittujen sääntöjen tasolle. Suomen tulisi tulkita tämä siten, että jokainen tällaisen aseen omistaja on aseensa käyttöön harjaantunut ja siten aseen hallussapitolupa oikeuttaa myös laajenevien luotien käyttöön. Vapaasti käännettynä: "Vahvistaa luontainen oikeus yksilötason tai kollektiiviseen itsepuolustukseen YK:n peruskirjan 51 artiklan mukaisesti." Suomessa tulisi tämän uuden aselain myötä siten kirjata aseluvan perusteiksi myös itsepuolustus ja maanpuolustus, sekä varmistaa näihin tarkoituksiin hyvin soveltuvien aseiden saatavuus. velvoittaa kaavoittamaan yksi ampumarata-alue jokaista 10 000 asukasta kohti. EU-direktiivi sanoo, että laajenevia pistoolin ja revolverin ammuksia saavat käyttää näiden aseiden käyttöön harjaantuneet henkilöt metsästys- ja tarkkuusammunta-aseissa. Kunnat voisi esim. Suomen tulisi harmonisoida aseiden luokat EU:n käytäntöihin, mikä tarkoittaisi taskuaseiden ja ns. Näillä ampuma-aselain muutoksilla vapautetaan Poliisin resursseja sellaisiin toimiin, joilla voi oikeasti olla vaikutusta yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen. Näitä aseita ovat monet kiväärit ja haulikot. muuaseiden määrittelemistä tavallisiksi pistooleiksi ja kivääreiksi, mitä ne oikeasti ovatkin. Direktiivi sanoo asiasta: "Jäsenvaltiot eivät saa asettaa Euroopan ampuma-asepassin hyväksymisen ehdoksi minkään maksun tai korvauksen suorittamista." YK:n tuliasepöytäkirjassa sanotaan alustuksen kohdassa 9 hyvin selkeästi: "Reaffirming the inherent right to individual or collective selfdefence in accordance with Article 51 of the Charter of the United Nations". Poliisi voisi lopettaa turhanpäiväisen lainkuuliaisten ihmisten juoksuttamisen lupatoimistolla ja keskittyä riskihenkilöiden havaitsemiseen ja väkivaltaisen käytöksen entistä tehokkaampaan valvontaan. Käytetään nyt tämä tilaisuus ja parannetaan yleistä järjestystä ja turvallisuutta myös ampuma-aselain kautta, vapauttamalla viranomaiset oikeasti vaikuttaviin töihin. SA SU MAT TIL A Juuri nyt valmistellaan Suomessa uutta aselakia. Riittää että aseen osien hallussapitoon edellytetään jonkun aseen hallussapitolupaa. Kallis EU-asepassi pitäisi myös saattaa ilmaiseksi tai ainakin laskea hintaa merkittävästi. Direktiivi luokittelee aseet lipaskapasiteetin, toimintatavan ja aseen pituuden mukaan erilaisiin luokkiin. Näin mahdollistetaan rankaiseminen laittomasta asekaupasta ja laittomasta aseiden valmistuksesta, mutta pidetään tavallisten aseharrastajien ja metsästäjien elämä mahdollisimman mutkattomana sekä säästetään lupaviranomaisten työaikaa tähdellisempiin asioihin kuin aseen osien ja vaimentimien erilliseen luvittamiseen. Ampumaseurat kyllä itse rakentavat puitteet radalle, kunhan kaavoitus ja ympäristöluvat on hoidettu. Monissa EU-maissa pidetäänkin jo nyt luvallisen aseen hankkimista itsepuolustuskäyttöön aivan normaalina. ETUVETO SUOMEN ASELAKI EU:N JA YK:N VAATIMUSTEN MUKAISEKSI likoimaltaan monipuolisimmat reikäpääluodit takaisin kauppojen hyllyihin ja niiden hinta putoamaan normaalille tasolle. Direktiivin C-luokan aseet vaativat vain ilmoituksen viranomaisille. Yhtenä tärkeänä valmistelun lähtökohtana on esitetty ampuma-aselain saattaminen EU:n Ampuma-asedirektiivin ja YK:n tuliasepöytäkirjan vaatimusten mukaiseksi. EU-direktiivi laajentaa luvanvaraisten aseen osien määritelmää ja äänenvaimentimet tulee muuttaa luvanvaraiseksi. Direktiivin D-luokan aseista ei tarvitse edes tehdä ilmoitusta viranomaisille, näitä aseita ovat lippaattomat haulikot