Rekyyli 2/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

BERETTA UGB25 XCEL SPORTING 2 2 010 7 90 LATAUSKOULU, OSA 12 PROGRESSIIVINEN LATAAMINEN 1911 .22LR CHIAPPA SA-INT LÄPÄISYTESTISSÄ LUMI! MYYTIT INTERNATIONAL 685446-1002 10002 ACCURACY AW .338 LAPUA MAGNUM ARISAKA TAIPUU MONEKSI - HISTORIAA JA KUSTOMOINTIA UUDET DEAKTIVOINTIOHJEET - PAHASTI IRTI TODELLISUUDESTA SAKO 85 VARMINT LAMINATED STAINLESS .223 REMINGTON 6 4 14886 8 5 4468 PAL.VKO 2010-16
Laki kun on laki. Mitä ihmettä tästäkin voidaan sanoa. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Näin adressi saisi julkisuutta kenties jopa valtamediassa. Seitsemäs vuosikerta. Edustuksellisen demokratian etuihin kuuluu mahdollisuus kertoa edustajilleen, että jos olemme eri mieltä, ensi kerralla ääni menee jollekin muulle. Fire-kustannus Oy vastaa Rekyylin toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Ilmeisesti lautakunnan jäsenistä vain poliisi ymmärtää, mitä tarkoittaa perustuslailla turvattu omaisuuden suoja. Emme takaa Rekyylissä julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. PA AKIRJOITUS Viimeinen tilaisuus Valtamediassa uutisoitiin näyttävästi "Kauhajokilautakunnan" esitys "käsiaseiden" keräämisestä pois "esimerkiksi maksua vastaan". Adressin takana oleva henkilö on tarjonnut sitä muun muassa Suomen Ampujainliitolle ja metsästysjärjestöille, jotta nämä luovuttaisivat nimilistan sisäministerille. Keskeinen kysymys on: voiko tunne olla legitiimi päätöksenteon peruste. Kaikki oikeudet pidätetään. Onko joku laki muuttumassa?" Ja kun henkilölle kertoo tilanteesta, uteliaisuus vaihtuu välinpitämättömyydeksi, koska informaatio on liian suuressa ristiriidassa heidän uskonsa kanssa. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Sen sijaan esimerkiksi SAL myötäilee asevastustajien aivoituksia puuhailemalla jotain kortteja ja muuta epärelevanttia. Tapauksessamme se vaatii harrastajakunnan tekemää tiedotus- ja kenties jopa painostustyötä. Mutta kiinnostusta ei ole ollut. Onneksemme demokratia on mahdollista saada toimimaan. Kenties nyt "Kauhajokilautakunnan" murjaisun jälkeen on herätys viimein tullut. Karmeinta on, että oikeusministeri Braxin, jonka pitäisi työnsä puolesta tuntea lakia edes vähän, mielestä ehdotukset ovat "jämäköitä" ja "lisäisivät turvallisuutta". Tai ei, karmeinta on, että harrastajakunnalla on olemassa kohta 50 000 nimen täyskieltoa vastustava adressi, joka ei kuitenkaan kelpaa suurille "etujärjestöillemme". Ei tietenkään voi, joten asevastustajat ovat yksinkertaisesti väärässä. Koska jos ei ole aseita, niillä korteilla voi vaikka pyyhkäistä. Olen ollut äimänä lausahduksista: "Ei se minua koske", tai jopa "Mitä tarkoitat. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Kuinka mikään taho tässä maassa voi päästää julkisuuteen tällaisia sammakoita. Jos näin käy, meillä on ongelma: Demokratia ei toimi. Voisikohan meillä joskus olla ampujainliitto, jolla olisi asennetta ja pari pätevää lakimiestä. Nykyisessä tilanteessa järjestö kävisi kiivasta tiedotuskampanjaa ja ajaisi kaikkien ammunnanharrastajien etuja ilman hyssyttelyä ja kompromisseja. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla. grammaa 11,66 12,95 15,55 19,43 25,91 32,39 1 unssi (oz) = 28.34952 g 100 g = 3,5273962 unssia 1 tuuma (") = 25,4 mm tuumaa 10 15 20 mm 254 381 508 tuumaa 25 30 40 mm 635 762 1016. Valitettavasti aseilla harrastavienkin suuri massa koostuu tyypillisistä suomalaisista, jotka uskovat että lopulta oikeus voittaa ja kaikki järjestyy: "On lottovoitto syntyä Suomeen". Aseiden vastustajat taas ovat varmoja asiastaan, vaikka perusteena on pelkästään tunne. Esimerkiksi virkamieskoneisto ja valtamedia on täynnä tätä kantaa, joten se saa myös paljon näkyvyyttä. - Tero Kuitunen REKY YLI REKYYLI pl 20, 00251 helsinki puh: 09-827 5556 email: toimitus@rekyyli.fi www.rekyyli.fi ISSN 1459-4633 PÄÄTOIMITTAJA Tero Kuitunen TEKIJÄT Esa Höysniemi Ari Siukola Hannu Uronen Jussi Grönstrand Arto Määttä Juha Hirsimäki Sasu Mattila Jarkko Koskinen GRAAFIKKO Antti Teittinen VALOKUVAAJAT Antti Teittinen Tero Kuitunen ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET asiakaspalvelu@rekyyli.fi puh: 09 827 5556 (klo 8:00-16:00) MEDIAMYYNTI Jani Leskinen 0400 613 744 jani.leskinen@firekustannus.fi TILAUSHINNAT 12 kk 63,20 euroa kestotilaus 49,95 euroa / 12 kk KUSTANTAJA Fire-kustannus Oy PL 20, 00251 HELSINKI Rekyylin kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Fire-kustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Lautakunnassa oli mukana komisario Pekka Aho, jonka eriävä mielipide ei tullut yllätyksenä. Nyt on VIIMEINEN TILAISUUS tuoda se esiin. Myös ampumaratojen lakkauttaminen olisi paljon vaikeampaa, kun liiton lakimiehet saapuisivat kunnantalolle lyömään kaavoituskiimassa oleville kunnanisille nyrkkiä pöytään. Rekyyli ilmestyy 8 kertaa vuodessa. ITSELATAAJAT HUOMIO! Muunnostaulukko 1 gramma (g) = 15,43236 grainia 1 graini (gr) = 0,064799 grammaa grainia 40 60 80 100 120 140 grammaa 2,59 3,88 5,18 6,47 7,77 9,07 grainia 180 200 240 300 400 500 Kansainvälisen tavan mukaan Rekyyli-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Mutta koska kunnollista edunvalvontaa ei ole, jää yksi vaihtoehto: kansalaisvaikuttaminen. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Rekyyliin lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Meitä on paljon. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Uskostaan autuaat suomalaiset eivät seuraa tapahtumia ja aseasioissa erityisesti metsästäjät ovat tietämättömyyden tilassa. Se ei kuitenkaan estä heitä tilaisuuden tullen jyräämästä kantaansa läpi
SISALTO 18 BERETTA UGB25 XCEL SPORTING aseet 6 ACCURACY INTERNATIONAL AW .338 LAPUA MAGNUM 14 CHIAPPA ARMS 1911 .22LR 18 BERETTA UGB25 XCEL SPORTING 22 SEPINTÄ: Arisakaa kustomoimaan, osa 1 30 DEMAS AD 210 34 SAKO VARMINT LAMINATED STAINLESS .223 REM 58 AIRARMS EV2 patruunat & tarvikkeet 29 MTM FRONT RIFLE REST 56 SMARTRELOADER MARK IV -LATAUSPURISTIN 34 SAKO VARMINT LAMINATED STAINLESS .223 REM veitset 60 SCHRADE TOUGH TOOL kolumnit & vakiopalstat 4 PÄÄKIRJOITUS 38 SA-INT SUOJAVAHVUUDET, OSA 1: Lumi 42 LATAUSKOULU, OSA 12: Progressiivinen lataaminen 46 RAUTALANKA: Optiikan kiinnitysongelmat 50 MILJOONALAATIKKO 52 UUDET DEKO-OHJEET 62 PALAUTE 42 LATAUSKOULU: PROGRESSIIVINEN LATAUS 63 SILLISALAATTI 64 PATRUUNANURKKA: 7 x 64 66 ETUVETO
Nyt tutustumme erään harrastajan toteutuneeseen unelmaan.. ACCURACY I NTERNATIONAL AW .338 LAPUA MAGNUM ARCTIC WARFARE T TEKSTI. TERO KUITUNEN Accuracy International on brittiläinen tarkkuuskiväärien valmistaja, jonka tuotteita suomalaiset ovat nähneet jonkin verran elokuvissa, mutta huomattavasti vähemmän elävässä elämässä. Sotilastaustastaan huolimatta aseita toki myydään myös siviileille ja niinpä myös Suomeen niitä on rantautunut
Tästä eteenpäin siirrettynä ase on tulivalmis ja taaksepäin siirrettynä varmistettu ja lukonkampi lukittuna. Lipassalvan manipuloiminen onnistuu ampumaotteesta. Accuracy Internationalin idea rakentaa alusta saakka tarkka-ammuntakäyttöön suunnattuja aseita, oli ilmeisen elinkelpoinen koska nyt, yli 30 vuotta myöhemmin, kivääreitä on poliisin ja sotilasvoimien käytössä yli 60 maassa. luonnonvoimien vaikutuksille. 1990-luvun taitteessa tästä ominaisuudesta oli hyötyä, kun ruotsalaiset ryhtyivät etsimään pohjolan kylmissä oloissa toimivaa 8 tarkka-ammuntakivääriä. AW-sarjan kyljessä on omana sarjanaan AW50, eli samaan käyttöön tarkoitettu, mutta mitoiltaan kasvatettu kivääri kaliiperissa .50 BMG. Hänelle esitämmekin suuret kiitokset heti näin alkuun. TARKKAA TAVARAA Accuracy International perustettiin vuonna 1978 valmistamaan tarkkuuskivääreitä taktiseen käyttöön. Tämä ajattelutapa on helppo ymmärtää, kun huomioi yrityksen perustajien taustan: he kaikki olivat tarkkuusampujia, eräs heistä jopa kaksinkertainen olympiamitalisti. Kaikesta päätellen poliisin tarkkaampujien tarpeet poikkeavat odo- tettua vähemmän sotilaspuolen tarpeista. MIKSI ACCURACY INTERNATIONAL? Nyt esiteltävän aseyksilön omistaja päätyi Accuracy Internationalin valmistamaan AWSM-kivääriin kaliiperissa .338 Lapua Magnum, koska halusi ongelmattoman ja laadukkaan kiväärin pitkän matkan tarkkuusammuntaan sekä mahdollisesti pitkiltä etäisyyksiltä tapahtuvaan metsästykseen erityisesti ulkomailla. Mallinimeksi tuli AW (Arctic Warfare). Kyseessä oli Accuracy Internationalin ensimmäinen sarjatuotantoase, jota erään lähteen mukaan toimitettiin Brittiarmeijalle 1212 kappaletta. Lisäksi muutoksia tehtiin talviseen käyttöergonomiaan kasvattamalla mm. Onneksi Accuracy oli vakuuttanut valmistuksensa ja suunnitelunsa osalta, joten kyseessä ei ollut kompromissi. Kolmantena sarjana on vuonna 2001 esitelty AE (Accuracy Enforcement) -sarja kaliiperissa .308 Win. Suunnittelun lähtökohta oli yhdistää kansainvälisissä kilpalajeissa käytettyjen kiväärien tarkkuusominaisuudet sotilaskiväärien kestävyyteen. L96A1:n kaliiperi oli 7,62x51 Nato ja siinä oli 10 patruunan lipas. Se voitti valintojen finaalivaiheessa Parker-Halen 85:n ja tuli valituksi käyttöön nimellä L96A1. Lisäksi mainitaan, että AW-kivääreiden lukkoja koskien ruotsalaisilla oli erityistoive. AW voitti ruotsalaisten järjestämät kokeet ja otettiin käyttöön nimellä Psg 90. Militaaripuolelle painottuva AW-sarja on yhä Accuracy Internationalin selkäränka ja siinä on tarjolla kaliiperit .243 Win ja .308 Win sekä .300 Win Mag ja .338 Lapua Magnum, joista jälkimmäisten yhteydessä käytetään lisänimiä "Magnum" ja "Super Magnum". peukaloreiän, lippaansalvan ja liipaisinkaaren kokoa. Valintansa pohjaksi harrastaja otti selvää kaikista soveltuvista vaihtoehdoista ja loppusuoralla Accuracy Internationalin kanssa oli Barret. He halusivat jäätymistilanteita varten urat lukon runkoon, jotta kun lukko avataan, urat rikkovat kehyksen väliin kertyneen jään ja ase toimii luotettavammin. Sen suurin erikoisuus oli täysin uudenlainen tukkirakenne, eli kaikki osat oli kiinnitetty komposiittitukin sisällä olevaan alumiinirunkoon, joka teki kivääristä tunnottoman mm. Aseeseen tehdyiksi muutoksiksi mainitaan eri lähteissä mm. Samaan aikaan asetta toimitettiin myös Belgiaan. Kerrottakoon myös, koska asia kuitenkin kiinnostaa suomalaisia, että harrastajan kertoWWW.REKYYLI.FI. Sen suuri koko auttaa tilanteissa, joissa ampuja käyttää käsineitä. Kun 1980-luvun alussa Britannian armeija päätti korvata vanhentuvat Lee-Enfield-taustaiset L42A1-tarkka-ampujankiväärinsä, tarjolle tuli myös kivääri, jonka nimi oli "PM" (Precision Marksman). Näin AW-mallin menestystarina oli päässyt vauhtiin ja "Arctic"-sana jäi ilmeisen pysyvästi kummittelemaan firman mallinimistöön. Nykyisin AE-sarjassa on kuitenkin jo edetty MKII-malliin, jossa AW-sarjasta tuttuja ominaisuuksia on saatavana vähintään optiona. Mainittakoon, että mallinimessä voi olla myös kaikenlaisia lisukkeita, kuten AWF, jossa F tarkoittaa taittoperää. Lähtökohtaisesti AE-versio on AW:ta edullisempi ja tarkoitettu lainvalvontaviranomaisille, joten alkuvaiheessa niistä puuttui paljon AW-sarjan ominaisuuksia. Accuracy International teki L96:een omien sanojensa mukaan "merkittäviä" parannuksia, ja nimesi aseen uudelleen. Kuvassa varmistin keskiasennossa, eli ase on varmistettu, mutta lukon saa auki ja patruunan pois pesästä. piipun pituuden kasvattaminen reilulla tuumalla sekä rihlannousun muuttaminen. Myös liipaisinkaaren avaruus on seurausta samasta asiasta. NYKYINEN TARJONTA Accuracy Internationalin pulttilukkoisten valikoima on viime vuodet jaettu kolmeen eri sarjaan. Finaalikaksikon välillä ratkaisevaksi nousi käytännön seikka: Barretin saaminen Suomeen osoittautui liian vaikeaksi. Tätä kehitystä ei ole lainkaan haitannut 1990-luvun puolivälissä Lapuan kanssa tehty yhteistyö .338 Lapua Magnum -kaliiperin kehittämisessä ja sen tuomisessa AW-kivääriin. Varmistin on kolmiasentoinen. Tämän artikkelin mahdollisti harrastaja, joka oli hankkinut itselleen tarpeitaan vastaavan kiväärin ja otti yhteyttä meihin tarjoten mahdollisuutta jutun kirjoittamiseen
Tilaus myöhästyi hieman luvatusta aikataulusta, mutta noin puoli vuotta myöhemmin ase saapui läheiseen matkahuoltoon. Kenties merkittävin esittelyaseeseemme optioina valituista ominaisuuksista on taittoperä, josta aseen mallimerkintään on tullut kirjain F. Ulospäin näkyvä tukki on vain komposiittikuori, jonka tehtävänä on muodostaa otepinnat sekä liipaisinkaari ja suojata sisärakenteita. Edellä jo mainittiin, että Accuracy Internationalin perusajatuksena on ollut hyödyntää Olympialajien aseiden tarkkuusominaisuuksia, joka näkyy siinä, että he ovat luopuneet perinteisestä "raudat ja tukki" rakenteesta. Tässä tapauksessa harrastaja ei viitsinyt itse hoitaa paperisotaa. Karkeasti ottaen, Accuracyn aseissa on vain raudat. Vaativammalle käyttäjälle on saatavana säädettävää (target) tai jousitoimista pikasäädettävää perälevyä. Perässä on paikka myös monopodille, eli säädettävälle takatuelle, jolla aseen pitäminen suunnattuna kohteeseen esimerkiksi pitkissä tarkkailutehtävissä on helpompaa. Pienenä bonuksena on myös se, että aseen ulkonäköä määrittävä pintakuori on vaihdettavissa eriväriseen käyttäjän tarpeiden mukaan. Sen saranan salpa on kartion mallinen eli kuluessaan se vain painuu syvemmälle ja kiristyy uudelleen. Perän pituutta säädetään lisälevyillä, joita aseen mukana tulee vakiona kaksi, läpimitoiltaan 10 ja 20 mm. Tässä yhteydessä on hyvä kertoa, miksi AI:n asemalleista puhutaan "sarjoina". Tästä edetään valikoimalla optioita, joita on kaliiperista riippuen melkoisesti aina aseen värityksestä alkaen. Tarvittaessa levyjä saa lisääkin. Aseen tilaaminen onnistuisi myös omatoimisesti, mutta aseliikkeen perimällä "välityspalkkiolla" pääsee helpommalla ja tulos on varmempi. Vaikka työ tehdään automaattikoneilla, ei seikkaa voi pitää merkityksettömänä ja siksi Accuracy Internationalilla täytyy olla painavat syyt rakenneratkaisulle. Vai olisikohan tässä tapauksessa parempi käyttää ilmausta runko tai keksiä rakenteelle kokonaan uusi nimi. Ensinnäkin tarvittava teräskappale on suurempi ja lisäksi sen sileän pohjan koneistaminen on suhteellisen työlästä. Ja kun alumiinirunko jatkuu aseen perään saakka, on ampujalla harvinaisen jäykkä yhteys rautoihin. Ampujan ja aseen piipun välissä oli mitään muuta joustavaa kuin perälaatta ja sen mahdolliset jatkopalat. Syy tälle ajatukselle on seurausta siitä, että vaikka piippu on kiinni lukonkehyksessä tavanomaisesti kierteellä, on kehys kiinnitetty tukkiin pysyväisluontoisesti liimalla. Myös tähän löytyisi pikasäädettävä vaihtoehto AI:n optiolistalta. Bipodi on jämerää tekoa ja asiaan kuuluvasti pikakiinnitettävä. Kun kehystä valmistetaan, sen muotoilu tällä tavoin ei ole kovinkaan taloudellista. Esimerkiksi AW-sarjassa aseen valinta alkaa kaliiperin valinnalla, joilloin päätetään, tuleeko aseesta AW- vai AWM (Magnum)-mallinen. Syy on yksinkertainen: kehys on näin jäykempi, koska materiaalia jää sen alakulmiin enemmän, vaikka aseessa on leveä lipasaukko. Tämän runkojärjestelmän nimenä on AICS (Accuracy International Chassis System). Kun valinta oli tehty, harrastaja tilasi kiväärin huhtikuussa 2009 suomalaisen aseliikkeen välityksellä. Sen ainoa heikkous turhan kevyttoimiset jalkojen vapautuspainikkeet, josta johtuen jousivoimalla venyvillä jaloilla on taipumus naksahtaa pitkiksi pienestäkin hipaisusta. Accuracy Internationalin kivääreiden rakenne poikkeaa huomattavasti tavanomaisista pulttilukkokivääreistä. Aseen rautoja (lukonkehys) ei siis ole tarkoitus irrottaa "tukista". Jäykkyyden lisäksi sen etuina ovat kestävyys ja suhteellinen keveys. taittoperä ja kevennysuritettu piippu. Tässä liitoksessa on toinen Accuracy Internatonalin suuresti hehkuttama ominaisuus: lukonkehyksen pohja on litteä. Liike peri hinnasta puolet etukäteen ja tehtaalle lähetettiin lista aseeseen halutuista optioista. Alkuperäisessä .308-kaliiperikoossa lippaasta on näin voitu tehdä kaksirivinen. AICS Lukonkehys on siis "samaa rautaa" rungon kanssa. Nykyisin tukkijärjestelmää on saatavana myös Remington M700kivääreihin. MITÄ ON KUORIEN ALLA? Poskipakka säätyy sekä korkeus- että vaakasuunnassa. Lisäksi tilaukseen kuuluivat vaimennin, bipodi, kasa lippaita, kiikarin jalka ja niin edelleen. Kun kuorta paikoillaan pitävät ruuvit on avattu, se halkeaa kahteen puoliskoon ja alta paljastuu varsinainen "tukki". Taittoperän saranarakenne lisää aseen kokonaispainoa 200 g, mutta lyhentää kuljetuspituutta 210 mm. Lisäksi kuori tekee aseesta tavanomaisemman näköisen, seikka jolla on varmasti ollut merkitystä erityisesti ensiesittelyn aikoihin. PIIPPU Kuten kaikki muutkin aseen kriittiset osat, myös piippu on Accura9 WWW.REKYYLI.FI. Tässäkin aseessa sellainen olisi, jos aseen omistaja olisi huomannut option tilausta tehdessään. muksen mukaan kotimainen Sako TRG ei ollut mukana valintaa tehtäessä, koska kokemukset siitä olivat olleet huonoja. Tapauksessamme harrastaja tilasi paketin, johon kuuluu pehmustettuun peltilaatikkoon pakattuna AWM-F (Folding stock)-kivääri kaliiperissa .338 Lapua Magnum, jossa optioina oli mm
Syynä siihen, miksi tätä varmistinta ei ole kopioitu vieläkin enemmän, ovat korkeat valmistuskustannukset. Lukonkampi on taivutettu taakse, jolla aseesta on saatu hieman linjakkaampi. Tämän rakenteen yhdistäminen tarkkoihin toleransseihin on mahdollistanut myös piipun vaihtamisen ilman sulkuväliongelmia. Yllättävän kevytrakenteinen vaimennin on myös AI:n tuotantoa. Mielenkiintoiseksi sen tekee hyvien ominaisuuksien yhdistäminen samaan pakettiin lähtökohtaisesti hieman alimittaisen lukkopultin kanssa. 10 Lukon huomiota herättävin osa on sen kookas peräkappale. .338 Lapua Magnumissa rihlapalkkeja on kuusi ja rihlannousu on 1/11 tuumaan. Lukossa on kuusi lukitusolaketta, jotka lukittuvat lukonkehykseen. Piipun kiinnityskierre on tavallista pidempi, 38 mm, jolla jälleen haetaan rakenteellista jäykkyyttä sekä pyritään osalta varmistamaan kylmästä piipusta ammuttavan ensimmäisen laukauksen osuminen. Vaimennin peittää suujarrun reiät ja vaimentaa ääntä tehokkaasti. PAUKETTA PAKKASESSA Meille tarjoutui tilaisuus AW:n koeammuntaan tammikuussa 2010 ja sattumalta kyseinen päivä oli eräs Kun patruunat loppuvat, lukko törmää patruunannostimeen. .338 Lapua Magnumissa suujarru kuuluu vakiovarusteisiin, joten käytännön syistä vaimennin on suunniteltu kiinnittymään sen päälle. Tämä on käyttäjälle selvä signaali lippaanvaihdon tarpeellisuudesta. Etutukin alla on kiinnityskohta johon voidaan ripustaa haluttuja lisälaitteita. WWW.REKYYLI.FI. Vastinpinnat ovat vaihdettavassa lukitusrenkaassa, joka voidaan vaihtaa siinä vaiheessa, jos aseen sulkuväli kasvaa liiaksi. Iskun pituus on ilmoituksen mukaan 6,6 mm, jotta lukkoajasta on saatu lyhyt. Rajoituksena tässä on vain patruunan sopivuus lukonkehykseen. LUKKO AW:n lukko on periaatteessa varsin tavanomainen, eli siinä ei ole suuremmin omia innovaatioita. Valmistajan mukaan operaatio vie alle 10 minuuttia. Tähän varmistimeen on päädytty turvallisuussyistä, koska se lukitsee iskupiikin eikä laukaisukoneistoa. Esimerkiksi .338 Lapua Magnumin ruostumattomasta teräksestä valmistettu piippu on 27 tuumaa pitkä tasaisesti eteenpäin oheneva, laatuluokaltaan "match grade" ja kuten edellä kerrotusta aseen rakenteesta voidaan päätellä, vapaasti värähtelevä. Jos saatavilla on myös lukko ja lipas, on käyttäjän näin mahdollista muuttaa myös aseen kaliiperia. Avauskulma on 60 astetta ja iskukoneisto virittyy lukkoa avattaessa. cy Internationalin omaa tuotantoa. Kappaleen suurehkoa kokoa selittää osaltaan kolmiasentoinen Winchester-tyyppinen varmistin, joka vaatii oman tilansa. Mikä yllättävintä, piippu on käyttäjän vaihdettavissa, jopa kenttäoloissa, jos hänellä on tarvittavat työkalut mukanaan. Tämä on juuri se ominaisuus, miksi tätä varmistintyyppiä pidetään yhtenä parhaista ratkaisuista pulttilukkokivääreissä
Nyt, olosuhteiden pakosta jouduimme tyytymään vaatimattomaan 200 metrin etäisyyteen ja suuresti odotetusta koeammunnasta tuli lähinnä vain aseeseen tutustumista. Aivan kuin ase ei enää lämmetessään kävisi alkuperäisen pisteeseen. Tällä kertaa todennäköisempi syy ilmiöön on kuitenkin pakkasen vaikutus ampujan havainnointikykyyn. Tähän viittaavaksi olisi voinut tulkita myös monissa osumakuvioissa näkyneen tiiviin kolmen laukauksen ryppään ja siitä kaksi selvästi poikennutta osumaa. Käytännössä säädönrajoitin on poistettu. Kyseessä oli tämän aseyksilön kolmas ratakäynti. Kuten odottaa saattaa, toiminnallisesti AW ei ollut 25 asteen pakkasesta millänsäkään ja toimi ongelmitta. Osumakuvioiden haWWW.REKYYLI.FI jonta oli myös sen verran yhdenmukaista, että sen perusteella olisi voinut jo syyttää asettakin; eikö se sittenkään käy pakkasessa. Muutamia kertoja lukko hieman takerteli ensimmäistä patruunaa syötettäessä, mutta sekin korjaantui hieman rivakammilla otteilla. Patruunasta ja ampujasta riippumatta osumakuviot olivat kohtuuttoman suuria, tyypillisesti 40 - 60 mm kokoisia. Käytössämme oli kahta tehdaspatruunaa, Lapuan 250 gr (16,2 g) Scenar ja Norman 225 gr FMJ. Vaikuttaisi siltä, että muutaman senttimetrin heilahdukset suuntaan tai toiseen eivät vaadi kummoistakaan näkökentän vääristymää. Parilla aikaisemmalla käynnillä leppoisammassa säässä AW oli näyttänyt melkoisia käyntihaluja ja aseen omistaja vaikutti siihen erittäin tyytyväiseltä. Käytännössä osumakuviot hajosivat siinä vaiheessa, kun lämpöväreily alkoi häiritä näkemistä. Aseen omistajan mielestä kiikari on riittämätön ja niinpä otoslistalla on Schimdt & Bender 12,5 - 50 x 56. 11. Aseessa on Accuracy Internationalin valmistama kiikarinjalka, johon kirjoitushetkellä oli asennettu Swarovskin Z6i 2,5-15x56P. Koska sitähän tällaisella aseella, jonka käyttöetäisyys on yli kilometrin luokkaa, näin lyhyelle matkalle ampuminen on. Aseen käyttäminen hanskat kädessäkin on helppoa, eikä ampumisessakaan ole mitään ihmeellistä. Muovikuoret irrotetaan avaamalla joukko aseen läpi kulkevia ruuveja. Vaikka keli oli kirkas, lämpötilan osalta sää oli asemallin nimen mukainen. Oheisessa kuvassa on paras aseella aiemmin 500 metriin ammuttu osumakuvio, johon nyt saatuja roiskaisuja ei voi edes verrata. Lisäksi aseen omistaja oli ladannut moly-pintaisella 250 gr Scenarilla patruunoita, joissa ajoaineena oli 6,0 g N570:tä. Tähtäimen korosäätöön aseen omistaja on tehnyt modifikaation, jotta säätö riittää myös pitkille matkoille. Alta paljastuu alumiinirunko, johon kehys ja laukaisukoneisto on kiinnitetty. Kiikarinkiinnityksen standardi on 11 mm kisko, mutta siihen voidaan pysyvästi kiinnittää myös nykyaikaisempi picatinny-kisko. KUTEN ODOTTAA SAATTAA, TOIMINNALLISESTI AW EI OLLUT 25 ASTEEN PAKKASESTA MILLÄNSÄKÄÄN JA TOIMI ONGELMITTA. talven kylmimmistä
Myös lukkoa on paksunnettu ja rakennetta vahvistettu muutoinkin. Aluksi käytimme vaimenninta, joka osoittautui yllättävän tehokkaaksi. Kahdesta rivistä syöttävä lipas on myös riittävän lyhyt, jotta sen vaihtaminen onnistuu asetta kohottamatta makuuasennosta ammuttaessa. Tähän tärkein syy on Accuracy Internationalin mukaan on se, että vanhoissa, alun perin pikkukaliipereille suunnitelluissa kehyksissä .338 Lapua Magnumin hylsy tuppaa jumiutumaan häiriötilanteissa. Muutoin lukkolaite on vakuuttava esitys, joskin sen ulkonäöstä voidaan olla montaa mieltä. Lipas on jämerää peltiä ja vetoisuudeltaan viisi patruunaa. Toki luodin lentomelu on sellainen, että kuulonsuojaimia on syytä käyttää, mutta verrattuna suujarrun tajoamaan ärjähdykseen, ääni on pieni tupsahdus. AX Magnum on myös ensimmäinen Accuracy Internationalin kiväärimalli, joka on suoraan suunniteltu kaliiperin .338 Lapua Magnum kokoluokkaa oleville patruunoille. Lienee syytä mainita, että AW:n rekyyli on huomattavan mieto kummalla tahansa tavalla ammuttuna. Ensinnäkin on saatu tilaa kaksiriviselle 10 patruunan lippaalle. Yhteenvetona voidaan sanoa, että AWM on ammuttavuudeltaan eräs suoraviivaisimmista aseista, mitä vastaan on tullut. Ainoa suujarrun tarjoama etu talvisissa oloissa on piipun nopeampi jäähtyminen. Vaimennin onkin suositeltava hankinta, koska vaimentimen ja suujarrun välillä ei ollut havaittavaa eroa rekyylin suhteen. Lukon halkaisija on 20 mm, joka on .338 Lapua Magnumille vähänlaisesti. Aktio on yhä "flat bottom", jotta se olisi riittävän jäykkä, ja levennyksellä on haluttu patruunamäärän lisäyksen ohella mahdollistaa patruunoiden syöttäminen lippaaseen sen ollessa paikoillaan kiväärissä. Nyt AX:n magnumaktion kokoa on kasvatettu, useista syistä. Yritys itsekin voi olla nyt sitä mieltä, että vaikka AW-kivääri kyseisessä kaliiperissa on ollut kelpo peli, on siinä kuitenkin nähtävissä, että se on alun perin suunniteltu pienemmälle kaliiperille. Ampumakokemuksen kiteytti hienosti kivääriammunnassa lähes kokematon kuvaaja-graafikkomme: "Olisipa lämmin kesäpäivä ja repullinen patruunoita..." Lukossa on nähtävissä se, että sitä ei ole alun perin suunniteltu .338 Lapua magnum kokoluokan patruunoille. Nyt rakenne myötää vähemmän, joten ylipaineinen hylsy turpoaa vähemmän ja irtoaa varmemmin pesästä. Laukaisu on erinomainen, ergonomia mainio ja niin edelleen. Vaimenninta käytettäessä piippuun jää kuumaa ilmaa ja niinpä sen jäähtymistä ja lämpöväreilyn loppumista sai odotella vieläkin pidempään. Muutoksia on toki muitakin, mutta jo pelkästään nämä muutokset saavat odottamaan, milloin pääsemme tekemään artikkelia tästä uudesta taistelukenttien kuningattaresta. ACCURACY INTERNATIONAL AWM-F Valmistaja: Accuracy International Ltd, Iso-Britannia Kaliiperi: .338 Lapua Magnum Kapasiteetti: 5 patruunaa Pituus: 1230 mm Accuracy International AWM-F .338 Lapua Magnum Luodin lähtönopeus, m/s Patruuna Lapua 250 gr Scenar Norma 225 gr FMJ Itseladattu Lapua 250 gr Moly-Scenar Hitain 877,8 883,9 857,4 Nopein 892,7 894,9 872,1 Keskiarvo 885,9 887,5 865,1 Nopeushajonta 14,9 11,0 14,7 Piipun pituus: 27 tuumaa (686 mm) Paino: 6,9 kg Hinta: - pelkkä ase: 6000-7000 euroa - tämä paketti: noin 10 000 euroa Saatavuus: www.accuracyinternational.com Itseladattu: 6,0 g N570, latauspituus lippaan salliman mukaan) 12 WWW.REKYYLI.FI. Vaimentimen kanssa pahimmillaan jo kahden laukauksen jälkeen taulu "haihtui" täysin näkökentästä. Artikkelin tekemisen aikoihin se julkisti vuoden 2010 Shot Showssa uuden AX-sarjan, eli kiväärin johon Accuracy International on koonnut USSOCOM:n Precision Sniper Rifle (PSR) ohjelman vaatimukset. Mainittakoon, että yhden lippaan hinta on noin 200 euroa. 500 metriltä ammuttu mallikasa. Norma 225 gr FMJ / 16 mm Lapua 250 gr Scenar / 54 mm Huom! Lapua kävi reilut 10 cm Normaa ylemmäs. TULEVAISUUS = AX Accuracy International on alallaan erittäin varteenotettava tekijä, myös jatkossa
TILAA Ä T JA SÄÄS T V R T. IR ONUME 20% R O IH IN TILAA OSOITTEESTA WWW.REKYYLI.FI/TILAA-REKYYLI
14 WWW.REKYYLI.FI
CHIAPPA FIREARMS KIMAR 1911 SINKKIPLINKKERI Vielä pari vuotta sitten olisin voinut kirjoittaa tästä hauskasta pistoolista ilman tausta-ajatusta siitä, kuinka valtiovalta haluaa tappaa Suomesta virkistysammunnan. Syitä kehitykselle on monia, mutta päällimmäisenä on kakskakkosen patruunoiden edullisuus. Kun pistooli sitten saapui, se vastasi karkeasti ottaen ensimmäistä mielikuvaa: valuosista tehty pistooli, jossa oikeastaan mikään ei aivan kohdallaan. Ulkonäöllisesti pistooli kyllä muistuttaa esikuvaansa ja sen koruttomuudesta tulee mieleen vanhat sotatuotan- to-1911:t. Tällä kertaa tutustumme samaan genreen kuuluvaan pienoispistooliin, jonka taustalta löytyy hieman poikkeavaa osaamista. RISTIRIITAISET ENNAKKO-ODOTUKSET Ennen aseen saamista koeammuttavaksi tein hieman taustakartoiWWW.REKYYLI.FI tusta. mustaruutiaseita ja replikoita, joten oikeiden aseiden puolella tunnetummalla Chiappa-nimellä halutaan tuoda "uskottavuutta". Ensinnäkin täysin samaa asetta myydään maailmalla ainakin kahdella eri nimellä, jotka on myös leimattu aseen kylkeen. Rehellisyyden nimessä, tämä Italiassa valmistettu .22LR-kaliiperinen 1911-pistooli kun on ns. Valmistajan erikoisalaa, paukkupatruuna-aseita, en pitänyt kovinkaan mairittelevana lähtökohtana oikean aseen valmistamiseen. Lisäksi materiaali on suhteellisen painavaa ja siksi veikkaukset päätyvät sinkkiseokseen. Patruuna on myös matalapaineinen, joten sille pesitettyjä aseita pystytään tekemään "kevyistä" materiaaleista, joka houkuttelee alalle uusia yrittäjiä. Tunnetuimpia esimerkkejä ovat aseet, joissa on hyödynnetty suoraan airsoft-aseiden rakenneratkaisuja. Tokikaan aseen muotoilu ei ole täydellinen, mutta riittävän samanlainen, jotta se täyttää näköisaseen roolin. SINKKIÄ, TERÄSTÄ JA PARI PALAA PUUTA Aseen rungon materiaalin koostumuksesta ei ole täyttä varmuutta, mutta eräitä asioita siitä tiedetään. plinkkeri. TEKSTI: TERO KUITUNEN Kaikki hiemankaan ampumaharrastetta seuranneet tietävät kuinka .22LR-näköisaseet kasvattavat suosiotaan. Suomessa aseen mallinimenä on Kimar 1911, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa se on Chiappa 1911-22. Ristiriita ennakkoaavistusten kanssa oli siis melkoinen ja aseen saapumista odotettiin mielenkiinnolla. Törmäsin toisaalta myös amerikkalaiseen raporttiin, jossa kerrottiin Kimarin olevan olevan "matchgrade tarkkuuspistooli, joka nakuttaa Ransom Restistä kuulat samaan reikään vaikka koko päivän". Armi Sport ja Chiappa Firearms nimillä myydään mm. Se ei ole terästä tai muuta magneettista metallia, ja se on valmistettu valamalla. Se on osa Chiappa Firearms -nimistä yritystä, jolla on myös Armi Sport tuotemerkki. Valun jälkiä ei ole suuremmin puunailtu, ainoastaan toimintaa haittaavat rösöt on poistettu. Koska myös aseen hinta oli tiedossa, eivät odotukset olleet kovinkaan korkealla, oikeastaan ne voi tiivistää: "ruma sinkkivalu, jolla ei osu ja joka ei toimi". Ensimmäinen ihmetyksen aihe oli aseen valmistaja. Tämä pätee erityisesti aseen sisä15. Valmistaja käyttää materiaalista nimeä "Chiappalloy", muttei tietenkään paljasta sen koostumusta. Kirjoitushetken tietojen mukaan valmistaja on paukkupatruunasetehdas Kimar srl
Iskuvasara tarjosi sitten taas yllätyksen: sen runko on kevytmetallivalua ja vain iskupiikkiin osuvaan kohtaan on valun sisään laitettu teräksinen kappale. Ongelmien alkujuuri on kiinteä etutähtäin, joka on kopioitu suoraan sarjakuvista. Toimittaja Määttää mukaillen, Kimarin etutähtäin on "muotoiltu päissään". Vastaava toistettiin suhteellisen rauhalliseen tahtiin muillakin patruunoilla ja aina pidemmän tauon jälkeen tulos oli parempi. Piipun vaippa kiinnityksineen on samaa kappaletta varsinaisen rungon kanssa ja ase on siis sanan varsinaisessa merkityksessä kiinteäpiippuinen. Luistin takaosassa on lukko, jolla iskupiikin toiminnan saa estettyä. Välillä taas ampuja lopettaa uurastuksen kesken ja tutkii, onko laukeamattoman syynä esimerkiksi häiriö. Siinä vahviketta ei kuitenkaan ole. lista pitäisi saada laukaus liikkeelle vaikka kahvavarmistinta ei ole painettu pohjaan. Kiinteäpiipuisuus aiheuttaa muutoksia myös aseen huoltopurkamiseen. Tähtäimien epämääräisyys tuli jo mainittua, mutta mielestäni siihen on syytä palata. Lipastaminen osoittautui sujuvaksi ja luotettavuus oli hitaimmillakin patruunoilla hyvä, nopeilla suorastaan erinomainen. Piippuhelaa käännetään 90 astetta, jolloin rekyylijousi karoineen tulee ulos ja myös hela saadaan vedettyä ulos. Sopiva välys vain parantaa toimintavarmuutta. Lisäksi vasaran tyvi on jousirakenteesta johtuen poikkeuksellisenkin ohut. Lisäksi laukaisu on karhea, nykivä ja kaiken kruunuksi sen tuntuma vaihtelee todella paljon. Tarkkuuskokeen ensimmäiset sarjat valaisivat sen, miksi amerikkalainen koeampuja oli käyttänyt Ransom Restiä: Aseen tähtäimet ovat todella epämääräiset ja laukaisuvastus on 4,5 kg. Tämän jälkeen luistin voi irrottaa etukautta. Osumakuviosta tuli jälleen kohtuullinen, 38 mm, jossa erona edelliseen oli osumaryhmien puuttuminen. Tarkkuus ylitti kaikki odotukset ja aiheutti tyytyväistä hymistelyä ennen seuraavaa sarjaa. Jyvä on pyöreä joka suuntaan, joten se paitsi kiiltelee, myös sen keskittäminen suhteessa hahloon vaatii tiukkaa keskittymistä. Mielenkiintoisinta Kimarin rungossa on se, että se jatkuu kahvan pohjasta piipun suulle saakka. Varsinaiseksi piipuksi valun sisään on kiinnitetty ohutseinäinen teräspilli, joka ensimmäisessä tarkastelussa vaikutti yllättävän laadukkaalta tavaralta. Ensimmäiset kolme laukausta levänneellä liipaisinsormella ja silmillä menivät tiukkaan nippuun kahden seuraavan laajentaen sen 30 mm kokoon. Otetaan esimerkiksi tarkkuuskokeen alku, jossa ensimmäisenä osumakuviot ammuttiin Fiocchi Ultrasonicilla. Jos radalla olisi ollut mukana viila, olisi etutähtäin saanut maistaa sitä. Lisäksi laukaisu on kenties huonoin, mitä pistooliluokan aseissa on vastaan tullut. Piipun lisäksi myös jouset ja akselit ja niin edelleen on tehty teräksestä, aivan tavanomaiseen tapaan. Onneksi siinä on sentään vahvikkeena pyöreä teräsinsertti kohdassa, joka osuu iskupiikkiin. Ilman taukoa ammuttiin kolmas sarja, jossa etusormi alkoi jo ryytyä ja tähtäävä silmä sumentua. Laukaisua ei edes voi kuvata venyväksi, koska se ei tee oikeutta sellaisille laukaisuille, joita tavallisesti kuvaamme venyviksi. Varsinainen piippu on valurungon sisällä oleva ohutseinäinen teräsputki, joka on yllättävän laadukas. Näyttää suorastaan siltä, että luisti voisi hypätä pois johteeltaan. osiin, jotka ovat paikoin melko karun näköiset. Kuvassa näkyy myös pystysuunnassa liikkuva sulkuvarmistin, joka poikkeuksellisesti on sijoitettu vasempaan kahvaan. Luistin sovitus runkoon on todella väljä ja se nojaa luonnostaan oikealle. Viilalle olisi ollut tarvetta myös siksi, että osumat tulivat noin 30 cm tähtäyspisteen alapuolelle, eikä aseessa ollut mitään korkeussäätöä. Mainittakoon, että helan saa pois paikoiltaan kääntämällä sitä kumpaan tahansa suuntaan 90 astetta. 16 Koeammuntaan ryhdyttiin kenties Rekyylin historian pienimmin odotuksin, mutta alun leppoisan tutustumisammunnan myötä tunnelma nousi kummasti. Lukko toimii samaan tapaan kuin esimerkiksi Beretta 92:n varmistin. Piippuhelassakin on väljää, mutta kiinteäpiippuisessa aseessa sillä ei ole väliä. Laukaisu tuntuu siltä, kuin jos 1911-pistoo-. Toinen sarja ammuttiin samoin tein, ja siinä ampumisen hankaluus alkoi jo näkyä. Hammasta purren laukaukset saatiin ammuttua. IlmeiWWW.REKYYLI.FI SURKEA LAUKAISU, KAMALAT TÄHTÄIMET Jos Kimarista jokin osa hajoaa, niin se on kevytmetallista valettu iskuvasara. Toinen kohta, jossa vastaava vahvike voisi olla tarpeeseen, on iskupohja. Ampumisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Kimarin piippu on kiinteä, eli osa samaa valua kuin aseen runko. Tuloksena tällöin oli jo kymmensenttinen läjä. Aseen esikuvasta poiketen luistinsalpa on vain luistinsalpa, sillä ei ole virkaa huoltopurkamisessa. Luisti vedetään taakse ja sen takapää nostetaan ylös. Välillä laukaus suorastaan karkaa, koska jostain syystä laukaisu on sillä kerta herkempi, lyhyempi ja selkeämpi. Uskoisin tämän olevan aseyksilökohtainen ongelma, ja siksi tyydyimme sijoittamaan toiset taulut tähtäyspisteiden alapuolelle ja ampumaan osumakuviot niihin. MUTTA MUTTA.. Edellä olleen negatiivisen vastapainona on se, että Kimar 1911 käy
Ongelmana vain on, kuinka saada mitattua se ulos. KIMAR 1911 Valmistaja: Kimar Srl / Chiappa Firearms, Italia Kaliiperi: .22 LR Kapasiteetti: 10+1 patruunaa Pituus: 254 mm Piipun pituus: 5 tuumaa Rihlannousu: 1/16 tuumaa Paino: 910 grammaa Hinta: 289 euroa Maahantuoja: Teräasekeskus, (09) 4172 900 Kuvassa on kolme Fiocchi Ultrasonicilla ammuttua osumakuviota. Lipas on Kimarin parhaimpia ominaisuuksia. Tähtäyspisteenä on ollut mustan alueen alareuna ja ampumamatkana 25 metriä. Edullisen hankintahinnan pohjalta jokainen ymmärtänee, että aseen ominaisuudet ovat tietyiltä osin puutteelliset, mutta jos lainkuuliainen kansalainen saisi hankkia ampuma-aseita ilman kallista ja hankalaa luparosessia, Kimar 1911 voisi löytää laajankin suosion. WWW.REKYYLI.FI CCI Standard / 51 mm Fiocchi Ultrasonic / 30 mm SK Standard Plus / 52 mm Patruuna Luodin lähtönopeus, m/s Hitain Nopein 337,2 309,4 289,3 279,3 Keskiarvo 331,3 303,6 282,9 273,1 Nopeushajonta 16,95 11,55 19,98 13,72 Osumakuviot 3 x 5 lks. Tyypillisesti kuviossa on painopiste, mutta ampujan virheet laajantavat sen huomattavasti suuremmaksi. Hjorth Ab, (03) 234 4300 · Remington: Normark Suomi Oy, (014) 820 711 17. Edullinen hinta, 1911:n ulkonäkö sekä toimintavarmuus ja tarkkuus ovat mukavia ominaisuuksia, joilla moni virkistysampuja pärjäisi mainiosti heikommankin laukaisun kanssa. Kevyestä muovista rakennnettu lipas on helppo käyttää ja toimii todella hyvin. sesti taukoa ei kertynyt riittämiin, koska aina hyvän alun jälkeen tulos heikentyi. Oheisesta taulukosta voidaan havaita, että patruunamerkillä ei ole suurempaa merkitystä niin kauan kun aseen kahvaa pitelee inhimillisiä ominaisuuksia omaava ampuja. Tähtäinkuvan epämääräisyydestä seuraa myös se, että sarjojen välillä osumakuvion paikka siirtyy. JOS ELÄISIMME VAPAASSA MAASSA.. ...Kimar 1911 omaisi potentiaalia virkistysammunnassa. Tähtäimien parantaminen ei olisi konsti eikä mikään ja myöskään laukaisukoneisto ei todennäköisesti ole täysin vailla parantelumahdollisuuksia. / 25 m Pienin 30 mm 52 mm 51 mm 50 mm Keskiarvo 56 mm 61 mm 64 mm 75 mm Fiocchi Ultrasonic SK Standard Plus CCI Standard Remington Subsonic HP 320,2 297,9 269,3 265,6 Fiocchi: Eloranta Oy, (017) 288 3044 · SK: NorDis Oy, (06) 431 0301 · CCI: Oy K. Ensimmäinen kuvio vasemmalla kertoo aseen käynnin olevan hyvä, mutta aseen ampumaominaisuuksien heikkoudet väsyttävät ampujan nopeasti. Käytännössä syyllinen on ampuja ja uskon aseen pystyvän huomattavasti tässä esitettyä parempaan tarkkuuteen
18 WWW.REKYYLI.FI
Ase kävi ja toimi, mutta vasta parin päivän mittaisen kokeilun aikana aseen salat alkoivat valjeta. BERETTA UGB SPORTING Vieläkin TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ ULTIMATE Rekyylin numerossa 5/2008 julkaistiin ensiesittely Beretta UGB -haulikosta, joka tuolloin oli vielä outo lintu niin kirjoittajille kuin maahantuojallekin. Ase sopi kaikkiin näihin lajeihin paremmin kuin puhdasveriseltä trap-haulikolta olisi voinut odottaa. Ensimmäinen kokeiltavana ollut UGB oli selkeästi trap-lajeihin tarkoitettu malli, jossa tukki oli lajin vaatimusten mukainen. Perinteisemmästä perämallista johtuen ase on haulikkomaisempi ja sen käyttöalue on laventunut entisestään myös nopeamman ammunnan suuntaan. Olkoonkin, että trap-mallikin oli tavattoman hyvä ammuttava useissa eri lajeissa, on tukin muodolla paljon tekemistä aseen nopean käsittelyn kannalta. Uusintakierros UGB:lla otettiinkin uudella sporting-mallilla, jota on aavistuksen muutettu trapmallista lähinnä juuri perän muotoilun osalta. Tuolloin jäi kalvamaan mieliin lähinnä se, että WWW.REKYYLI.FI Beretta UGB 25 Xcel esiteltiin Suomeen tullessaan lehdessämme varsin näyttävästi. Toisin sanoen nosto on mahdollista suorittaa luonnollisemmin ja täten nostoon perustuva kohteen seuranta on helpompaa ja ampumasuoritus on mahdollista suorittaa nopeammin. Ase oli uraauurtava ja erinomainen ampumaominaisuuksiltaan. Tämä johtuu lähinnä siitä, että keskittyminen ei tässä tilanteessa herpaannu kertaakaan 19 SPORTING Nyt kokeiltavana oleva versio on Suomen mittakaavassa todennäköisesti kysytyin malli, eli siinä missä uusien ratahaulikoiden suuren massan muodostavat päällekkäispiippuiset sporting-haulikot, on tämä muoto myös UGB:lle meidän olosuhteissamme kaikkein toimivin. Sportingissa tukki on yleensä perinteinen suoralapainen versio ilman Monte Carlo -poskitukea. Nyt on aika palata asiaan uuden mallin myötä. Periaatteessa tämäntyyppinen. haulikko on sovitettavissa kaikkiin ampumalajeihin riittävän hyvin ja ainoastaan automaatti-, tupla- ja olympiatrap saattaisivat hyötyä varsinaisesti näitä lajeja varten muotoillusta perästä. Joitain ampujia ärsyttää itselataavien yhden supistajan varassa oleminen, mutta ainakin itselläni yksi supistusaste ja yksi patruunalaatu tarkoittavat parantunutta ampumasuoritusta. Aseella ammuttiin tuolloin trap-lajeja, skeetiä ja sportingia. Sportingiin kuuluu luonnollisena osana myös vaihtosupistajat, joilla aseen saa sovitettua kulloiseenkin ampumalajiin parhaalla mahdollisella tavalla. Nyt alkuhuuma on laantunut, mutta UGB:n ympärillä oleva sädekehä ei näytä laantumisen merkkejä. millainen tämä haulikko olisikaan sportingiin tyypillisenä versiona, eli lähinnä hieman "haulikkomaisemmalla" tukilla varustettuna
Kiinteää perää käytettäessä korjausliikkeet kohdistuvat yleensä ampumasuoritukseen tai korvien väliin, ei niinkään välineeseen. Tällä tarjouksella UGB saatiin tuotua lähemmä tavallista rata-ampujaa ja toisaalta 20 Patruuna valmiina syöttymään. Vanhasta oli otettu opiksi sen verran, että piipun ja kehyksen liukukohtaan suhautettiin aavistuksen verran voitelevaa öljyä. Tämän lisäksi pistoolikahva on loivempi, eikä aivan niin hyvä tuntumaltaan kuin trap-mallin tiukempi pistoolikahva. KÄYTÖSSÄ HUOMATTUA Kun UGB on koeampujien keskuudessa saanut enemmän laukauksia taakseen, on käyttäjien kohdalla alkanut tietyllä tapaa arki tämänkin asemallin kanssa. mittaperä. Tällä hetkellä tilanne UGB:n maailmanvalloituksen suhteen on se, että ase on saavuttanut tavattoman nopeasti jalansijaa kilpaampujien keskuudessa. Rekyylituntuma aseessa on niin pieni, että perälaatan osuus rekyylivaimennuksessa on kohtuullisen olematon. TÄMÄNHETKINEN TILANNE UGB:ta on nyt myyty Suomeen jo kohtuullinen määrä ja valmistajalla olikin aseesta varsin mukava kampanjatarjous, johon liittyi Berettan varustepaketti. Tähän auttaisi jo se, että ase toimitettaisiin rautoihin sovitetulla raakalankulla. Harjaa voi myös säätää sivusuunnassa ja tällä keinoin on mahdollista määrittää hyvin tarkasti se, että missä kohtaa esimerkiksi tukin harjan tulee sijaita aseen keskilinjaan nähden. Tällä tavoin ampumasuorituksessa toisinaan eteen tulevat alamäet eivät saisi ampujaa "korjaamaan" virhettä perää säätämällä. Mutta ne, jotka aseella ovat päässeet ampumaan, ovat olleet hyvin varmoja siitä, että sillä on enemmän potentiaalia ampumaominaisuuksien suhteen kuin millään muulla tähänastisella ratahaulikolla. Joka tapauksessa säätöperä nähdään kentällä kuitenkin liiallisena kompromissina ja kiinteä perä olisi tämän vuoksi parempi vaihtoehto niille, jotka haluavat todellakin tehdä aseestaan henkilökohtaisen. Suurinta kritiikkiä haulikossa on saanut osakseen sen perä, jonka tulisi monen ampujan mielestä olla ns. Perään liittyy toinenkin kritiikki, eli pistoolikahva on aavistuksen liian avoin. Joka tapauksessa säätöperä on tarpeen jos tarkoituksena ei ole lähtökohtaisesti tehdä aseeseen mittaperää. pois oleellisesta eli itse ampumasuorituksesta ja vähemmän oleelliset asiat eivät saa liiallista painoarvoa. PERÄ Haulikon henkilökohtaisen säädettävyyden suhteen olen sitä mieltä, että parempi ratkaisu olisi teettää haulikkoon mittaperä sen jälkeen kun säätöperällä on saatu haettua mitat kohdalleen. Lisäksi sen tilillä on jo meriittejä läjäpäin, eli aseen potentiaali todellisena kisakoneena on havaittu kautta maailman. Toisaalta perän teko itselataavaan ei ole ylivoimainen tehtävä tukkisepälle. Kokeilun aikana tämä ase ei tehnyt ainuttakaan syöttöhäiriötä. Tämä siis aseen ollessa ns. Harjassa on korkeussäätö, jolla pystytään muuttamaan myös lavan harjan kulmaa. Tämä oli riittävä huoltotoimenpide takaamaan toimintavarmuuden. WWW.REKYYLI.FI. Laatta on hyvä, eikä tartu vaatteisiin nostossa. "out-of-the-box" -kuosissa. Käyttäjiä on nyt niin trapkuin sportingampujissakin ja erityisesti moni ilman "tallipaikkaa" oleva ampuja on kiinnittänyt huomionsa tähän edulliseen vaihtoehtoon, joka ei kuitenkaan tingi yhtään ampumaominaisuuksiltaan kilpakumppaneihin verrattuna päinvastoin. Sportingin perä eroaa aiemmin esittelyssä olleesta trap-mallista siten, että perä on suora ja sen vetopituus ei ole säädettävissä. Tämä tarkoit- Berettan Gel-Tec perälaatta on käytössä tässäkin mallissa. Koska säätö on kahdessa kohtaa, on mahdollista vaikuttaa myös harjan sivukulmaan, säätäen tätä kulmaa joko loivemmaksi tai jyrkemmäksi aivan oman maun mukaan. ase tavallaan pudotettiin jalustalta, jossa se nähtiin lähinnä kuriositeettina. UGB:n räväkkä esiinmarssi jopa yllätti monet. Sportinginperä on säädettävissä harjansa osalta. Pääasiassa tällöin tapahtuu aina virhe, sillä kun ammunnan mennessä huonosti vielä säädetään ase väärin, on edessä yleensä vielä pahempi ahdinko, josta nouseminen ottaa aikansa
Itse en epäröisi asian kanssa hetkeäkään. Itselleni tuplat ovat aina suhteellisen tiukka pala purtavaksi tauon jälkeen, joten en nytkään yllättynyt, että tuplista toinen meinasi 3, 4 ja 5 palleilta päästä karkaamaan. kyyhkyhommissa. Nyt piipun ja piippukehyksen väliin suhautettiin heti kärkeen aavistus voitelevaa öljyä ja edes porukan kevytrakenteisimmalla kaverilla ongelmia ei edes meinannut ilmentyä. tavallista loivemmat ylimenokartiot ja lievästi yliporattu piippu. Moni huippuvalmistaja tarjoaa rata-aseisiin vaihdettavaa laukaisukoneistoa, sillä kyseisen osaalueen häiriöt ovat yleisin syy aserikkoon kilpailuissa. Tässä sportingmallin perän haulikkomaisuus pääsi oikeuksiinsa, sillä homma onnistui siinä missä millä hyvänsä sportinghaulikolla. Ase on siis tarpeen niin vaatiessa tavattoman nopea ammuttava. Tässä aseessa on käytössä Optimabore HP -piippu, jossa on pitkien supistajien lisäksi mm. Tämä on tietysti lajin heikkous tällä hetkellä, sillä yksipuolisuus ei milloinkaan ole ollut lajin tarkoitus ja edelleen on ratoja joilla aseen tulee olla nopeaankin ja vaistonvaraiseen ampumasuoritukseen sopiva. Kun näihin lajeihin lisätään erinomainen sopivuus kansalliseen trappiin ja niin sportingiin kuin compak-sportingiin, niin ollaan tilanteessa, jossa parhaimman mahdollisen käyttöalueen ulkopuo- lelle jäävät enää skeet ja erikoistuneimmat trap-lajit. Uskonkin, että jatkossa sitä tullaan näkemään yhä enenevässä määrin radoilla lähes lajista riippumatta. UGB:ssa asia on ikään kuin itsestäänselvyys, sillä itselataavissa laukaisukoneistot ovat poikkeuksetta erillinen irrotettava kokonaisuus. edellistä kokeilua vaivanneelta liialliselta öljyn kanssa läträämiseltä. Haulikon ollessa aina juuriltaan metsästysase, on UGB luonnollisesti toimiva konsepti myös tähän tarkoitukseen. Eniten skeetin parissa aikaa viettänyt sen sijaan napsi näitä pois hyvällä varmuudella. Hinnan arviointi on aina hieman kyseenalaista touhua, mutta UGB:n tapauksessa se on mielestäni erittäin perusteltua. Tämä tilanne on tyly ja kun otetaan huomioon, että UGB on ampumaominaisuuksiltaan monessakin mielessä omassa luokassaan, niin näyttää siltä, että ainoastaan konservatiivisuus voi olla enää estämässä tämän aseen suosion kasvua. UGB25 XCEL SPORTING Valmistaja: Beretta, Italia Kaliiperi: 12/70 Kapasiteetti: 1+1 patruunaa Pituus: 130 cm Piipunpituus: 30 tuumaa (76 cm) Suositushinta: 3590 euroa (varustepaketin kanssa) Maahantuoja: Sako Oy, www.sako.fi 21. Suomen metsästäjäliiton lajit eli metsästyshaulikko ja metsästystrap ovat UGB:n suomiin ampumaominaisuuksiin nähden lastenleikkiä. Tämän tarkoituksena oli selvittää kuinka hyvin UGB tarpeen vaatiessa soveltuisi nopeaan ammuntaan, jossa aikaa venyttelylle ei olisi. Tällä kertaa ammunnoissa ei oikeiden huoltotoimenpiteiden johdosta tapahtunut yhtään lataushäiriötä. Aseen nopeaa ammuttavuutta kokeiltiin lähinnä kasipallin vastaantulevassa B-kiekossa. Tällä hetkellä UGB Sporting on paras saatavilla oleva yleishaulikko meikäläisittäin yleisiin ampumaurheilulajeihin. Kilpailijoiden harmiksi Berettan itselataavan saa tällä hetkellä hinnalla, jolla ei ole saatavilla mitään muu- ta yhtä yleisesti käyttökelpoista ratahaulikkoa. Vaikka tuolloinkin ammuttiin jonkin verran skeetiä, niin nyt ase joutui täysimittaiseen kolmen äijän väliseen "umpihankiskeet"otteluun. Käytetyt patruunat olivat Mirage T1 24 g ja Sellier & Bellot Skeet Extra. KÄYTTÖ MEILLÄ Suomessa UGB:n vahvuutena voisi nähdä oikeastaan tavattoman monipuolisuuden meillä ammuttaviin lajeihin. Ensimmäisen koeammunnan yhteydessähän häiriöt olivat kokeilun alkupuolella varsin yleisiä, mutta kun lääke vaivaan löytyi, niin häiriöt loppuivat tyystin. Kun voiteluainetta on juuri oikeassa paikassa, niin hyvin pieni määrä riittää takaamaan aseen häiriöttömän toiminnan. Yksinomaan sportingin lähtökohdista tarkasteltuna ase saattaa jäädä tältä osin vajaasti testatuksi, sillä nykyisellään sportingista enemmän tai vähemmän puuttuu tarve nopeille ampumasuorituksille. taa lähinnä sitä, että otteen joutuu normaalikätinenkin ottamaan aavistuksen liian kaulalta ja tällöin aseen vetopituus on taas ongelmallisempi. TALVINEN KOEAMMUNTA Sporting-malli päätettiin laittaa koetukselle hieman eri tyylillä kuin aikanaan kokeiltavana ollut Trapversio. Itse näkisin tämän välineen erinomaisena myös mm. Kun voitelukohde oli tarkkaan tiedossa, niin nyt vältyttiin myös WWW.REKYYLI.FI Piipunsuulle on uutuutena tullut printtaus, jossa mainitaan käytetty supistinjärjestelmä
22 WWW.REKYYLI.FI
KUSTOMOIMAAN Nyt tutustumme Arisaka-kivääreiden muuttamiseen siviilikäyttöön. Olipa asia miten hyvänsä, uusi malli näki päivänvalon 1897 ja se oli sarjavalmistuksessa heti seuraavana vuonna. Tyyppiä 38 (M 05) löytyi jalkaväenkiväärinä sekä karbiinina. Myös Sakolla tehtiin vastaavia muokkauksia, mutta luonnollisesti intressit olivat lähempänä omien mallien valmistusta. japanilaisittain tyyppi 38. Arisaka-nimestä huolimatta on todennäköisempää, että Nambulla oli asetyyppiin paljon enemmän teknistä vaikutusta kuin Arisakalla itsellään. Japanilaisittain se on tyyppi 30 eli kolmaskymmenes keisari Meijin hallintovuosi (Meiji hallitsi yli 40 vuotta, ajanjakso osui vuosiin 1868 1912). Teknisesti lukkomalleja oli vain kaksi, "koukku" tyyppiä 30 ja tyyppi 38. Oikealla modernimpia Arisakaan sopivista patruunoista .300 WSM tehdaslataus ja .325 WSM. Myöhempiä malleja on voinut kulkeutua Suomeenkin, mutta kyseessä lienee tällöin yksittäiskappaleet. ASEMUOKKAUSTA SUOMESSA Jo 1930-luvulla alettiin Arisakoja muuntamaan metsästyskäyttöön paremmin sopiviksi tukkia SUOMESSA KÄYTETYT Suomeen tuotiin eri reittejä molempia lukkomalleja kaliiperissa 6,5 x 50 (käytetään myös merkintää 6,5 x 51). Tämä M 1897 tunnetaan Suomessa ns. Aiheesta on siten maassamme jo tietoa, jota pyrimme nyt olennaisesti lisäämään. Vuonna kenraali Nariakira Arisaka nimettiin uutta kiväärimallia suunnittelevan komission johtoon. "koukkumallina" varmistimen ulokkeen takia. Seuraava malli olikin oman ajanlaskumme mukaan M 1905, WWW.REKYYLI.FI Arisakaa TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI OSA 1 ja kaliiperia muokkaamalla, joskin moniin tehtiin kokonaan uusi tukki koivusta. Näistä kaikista tehtiin myös lukuisia variaatioita, viimeksi mainitusta jopa take-down-malli laskuvarjojoukoille. Tehtävänä oli suunnitella kokonaan uusi kivääri korvaamaan jo pahasti vanhentuneet Murata-mallit. Näitä muutoksia, joita värkättiin aina 1960-luvulle saakka (Viitanen 1980-luvulle), tekivät useat asepajat, mutta ehkä tunnetuimmiksi näistä tulivat Viitasen Asepaja ja Tampereen Asepaja. Molemmissa hylsytyypeissä on sama kannan läpimitta. 23. Tämä japanilainen kiväärimalli on erinomainen pohja rakentelulle ja sitä on siihen laajasti käytettykin. Näitä asetyyppejä oli viisi erilaista, tyyppiä 30 (M 1897 "koukku") esiintyi jalkaväenkiväärinä, karbiinina ja laivastokiväärinä, jonka lukon peräkappaleessa oli Vasemmalla 7,62x53R-patruunan johdannaisia, joita on myös käytetty yleisesti Arisakoissa, 7x53R, 7,62x53R, 8,2x53R ja 9,3x53R. Malli 99 poikkesi 38:sta lähinnä kaliiperiltaan, joka oli aikaisempaa tehokkaampi, variaatio .303 British-patruunasta eli käytännössä siitä muokattu urakantainen versio, 7,7 x 58. Muita päämalleja olivat tyyppi 44 ja 99. Tyyppi 99 kehitettiin vuonna 1939 tyyppi 38:n pohjalta ja tällä kertaa japanilainen merkintätapa 99 tulee sikäläisen ajanlaskun alkamisesta (660 eKr.) kuluneen ajan perusteella eli kyseinen vuosi oli 2599. pyöreä kiekko koukun lisäksi (mallimerkintä M 02). Johtavana suunnittelijana Tokion arsenaalissa oli tuolloin Kijiro Nambu, jonka nimeä moni muu japanilainen asemalli kantaa. Tyyppi 30 perustui pitkälti Itävaltalaiseen Mannlicher-malliin, vain lukon peräkappaletta ja lipasmekanismia muutettiin
Suositummaksi tulivat kuitenkin ruotsinmauserin ja Mauserin 57 mm pitkät hylsyt. Useissa aseissa alkuperäinen piippu oli myös heikkokuntoinen, joten poraus oli myös sen takia tarpeen. Tukki on modifioitu alkuperäisestä ja maalattu, piippu on uusi, mutta kaliiperi vanha, 7x53R. Tampereen Asepaja valmisti esimerkiksi mallia TAP 66, joka pohjautui sekä Mauser 98- että Arisaka-malleihin. Kuvassa vasemmalla alkuperäinen, puolilaippakantainen 6,5 x 50 Jap nykyaikaisilla komponenteilla ladattuna, sitten .308 Win ja .243 Win, 7x57, 8x57 ja 9,3x57, 6,5x55 ja 7x54. Aina aseen pesitys ei onnistunut kovin hyvin. Viitasen asepajalla Arisakoja on rakennettu ehkä enemmän kuin muissa pajoissa yhteensä, kaikkiaan siellä muokattiin eri sotilasaseita noin 20000 kappaletta. Tavallisimmat kaliiperit olivat 7x54 ja 7x53R, mutta myös alkuperäishylsyyn ladattiin kaliiperia 7x50 ja jopa kaliiperille 7x33 Sako on pesitetty joitakin Arisakoja, tosin ne olivat kertalaukausaseita. Koukkumalli uudessa kuosissa. Huolimatta kuvassa esiintyvän hylsyn (7x53R) kulmikkuudesta ja epäsymmetriasta, aseen käynnissä ei ole moittimista. gelmitta myös kyseisellä hylsytyypillä, kun vain syöttöaukon huulia hieman avarretaan. Vasemmalla 7x53R, keskellä 7x54 ja oikealla 7x50. VANHAT KALIIPERIT Alkuperäistä kaliiperia pidettiin liian pienenä suurriistalle, joten piiput joko vaihdettiin tai porattiin suuremmiksi. Myöhemmin artikkelissa on tarkoitus myös tutustua eri keinoihin, miten vanhentuneita patruunoita voidaan ladata ja mitä kaliiperimuutoksia voidaan tehdä. Arisaka 38:n ja 30:n ("koukku") lukko takaa. Yleisimmät piipun poraukset olivat 7 mm ja 9,3 mm. TAP 66:ssa oli jo pähkinäpuutukki. Osa aseista säästyi piipultaan alkuperäisenä, jolloin myös kaliiperiksi jäi 6,5x50 Jap. Pelkästään piipun poraus 7-milliseksi tuotti patruunan 7x50 ja näitä alkuperäishylsystä muokattuja tehtiin jopa 8,2-milliseksi asti. Niinpä patruunat 7x53R, 7,62x53R, 8,2x53R ja 9,3x53R tulivat myös käyttöön, näistä kuitenkin ensin mainittu oli yleisin, samoin laippakantaisten esiintyminen tyypissä 30 mieluummin kuin tyypissä 38. "Koukun" kaliiperi on 7x53R ja 38:n 7x54. WWW.REKYYLI.FI. Koska silloisen sotilaskiväärimme hylsyjä oli runsaasti tarjolla, oli selvää, että myös se sopi aihioksi. Ensinmainitusta muokattiin 7x54 ja jälkimmäisestä otettiin käyttöön 7x57, 8x57, 9x57 ja 9,3x57. Näistä aseista japanilaiset merkinnät hiottiin pois ja tilalle leimattiin Jappi, täysin uusitut aseet myös numeroitiin, Viitanen alkoi numerosta 1000 ja numerointi päättyi hieman ennen 10 000:n rajaa. 7 mm kaliiperit olivat ennen suosittuja Arisakoissa, sillä poraamalla voitiin hyödyntää alkuperäinen piippu. Yllättävää kyllä, Arisakoissa syöttökotelo näyttää toimivan on24 Arisakoissa on käytetty ja voidaan käyttää edelleen useita urakantaisia patruunaperheitä. Koska Viitasella oli oma piipputuotanto ja kopiosorvi tukkitöihin, syntyi Jappi-niminen asemalli Arisakojen lukkokoneistoon. 38:ssa kammen takana olevaa lukkorungon osaa on lisäksi madallettu, jolloin lukon kammen muotoiluun on enemmän mahdollisuuksia
Tukki on mitoitettu 15-vuotiaalle ja ase on tehty rippilahjaksi. Nähtävästi kysymyksessä on ollut sekä rautojen kevennys että visuaaliset efektit. Etutukin päähän on tehty luukoriste ja "latauspuikon" nuppia muokattu. Perä on mitoitettu 15-vuotiaalle ja erikoisuutena perän harjalle on lisätty käännettävä iirishimmennin, jonka ansiosta sekä avotähtäimet että maali erottuvat terävinä. Myös perälaatta on värjättyä luuta. WWW.REKYYLI.FI 25. RIPPILAHJAKIVÄÄRI TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI Kuvissa esiintyvä ase on valmistettu joskus 1950-luvulla Kauhajoella. Tämä malli on sikälikin erikoinen, että se on tarkoitettu linnustukseen ja varustettu erityisellä iirishimmentimellä. Se on säilynyt hyväkuntoisena ja kaliiperi on alkuperäinen 6,5 x 50 Jap. Kyseessä ei siis ole reikätähtäin, vaan tähtäystä helpottava apuväline, jonka ansiosta sekä jyvä ja hahlo että maali erottuvat terävinä. Täysin varmaa ei ole se, onko sekä metalli- että puutyöt tehnyt sama henkilö, mutta mikäli näin on, on asialla ollut kyvykäs seppä. Tämä oli vanhaan hyvään aikaan varsin tavallinen ratkaisu ja vaikka kilpa-ampujat käyttävätkin sitä edelleen ampujanlaseihin liitettynä, ei vastaavia ole juuri enää metsästyskäytössä nähty vuosikausiin, osaavatkohan nykyajan metsästäjät enää lainkaan käyttää avotähtäimiä? Kauhajokelaisen asesepän taidokas työ 1950-luvulta, rippilahjaksi valmistettu Arisaka M 38 varustettuna vanhan, 1900-luvun alun saksalaistyylin mukaan muokatulla loimukoivutukilla. Ase on rautojen osalta muuten alkuperäiskunnossa, mutta metallia on poistettu tyylillä useista eri kohdista pinnanmuotoja muuntamalla, myös lukonkammen nuppi on uudelleen muotoiltu ja karhennettu. Ase poikkeaa tavanomaisista metsästyskivääriksi muutetuista Arisakoista sikäli, että siihen on tehty kokonaan uusi tukki ja myös metalliosia on taidokkaasti muokattu
Sulkuolkien kohdalta halkaisija on 24 mm ja olkien leveys on 10 mm. 98:lla vastaavasti 18, 24,5 ja 10 mm. Halkaistusta kappaleesta on myös helposti nähtävissä, että toisin kuin Mauser 98:ssa, Arisakassa avennustyökalu on viety läpi lukkorungon. WWW.REKYYLI.FI. Hammaspyöräteoria sallisi 15-20 kp/mm² (Hertz-kosketuspaine), joten miksi laite ei sitten Arisaka 38-aktio, lipas ja kiinnitysraudat sekä halkaistu 38 kehys. Tästä voidaan vähentää noin 16 mm² pyöristysten tähden, jolloin netto pinta-ala olisi 44 mm². Halkaisuvaiheessa nähtiin miten käytetty teräs kipinöi, mistä voi päätellä sen ominaisuuksia. Nykyään use26 at kiväärien lukkopultit on koottu erilaisin liitoksin eivätkä ole välttämättä yhtä lujia kuin uskolliset 98-mallit. ENSIMMÄINEN IMPROVED 98-TYYPIN LUKKOPULTTI Japanilaisen pultin halkaisija on 18 mm (kuten useimpien 1900-luvun kiväärimallien). Mauser-98 sisältää useimpien lukon osien suhteen katastrofaalisen määrän työvaiheita ja se oli varmaankin tuhoisaa ajan sotataloudelle. 38:n lukko on yksinkertaistettu monesta kohdin verrattaessa Mauser 98:aan ja niin ollen se oli myös taloudellisempi valmistaa. Pintapaine on siis 3500 kp jaettuna 44 mm²:llä eli lähes 80 kp/mm². Sotilaat ovat viisaita ja oli selvästi havaittavissa miten heikkoja irtonaisen sulkukappaleen osat tuolloin olivat (siviileille kelpaa usein sellainenkin, mikä ei täytä sotilasstandardia). siinä, että kiväärit irtonaisella sulkukappaleella (Arisaka tyyppi 30) poistuivat melko nopeasti yhtenäisen lukkopultin tieltä Mauser 98:n viitoittamana. ARISAKA TYYPPI 38/MALLI 1905 AIHIONA Tässä käsitellään ainoastaan Arisaka tyyppi 38:n (M 1905) ominaisuuksia ja muunnoksia, jotka voidaan tehdä tälle mainioille japanilaiskiväärille. Sakon 1950-60-lukujen kiväärimallit olivat jo kärkipäässä yhtenäisen lukkopultin kehityksessä koskien myös valmistustekniikkaa. Tyyppi 38 on vahvasti mukaeltu 98-Mauser kuten oli Arisaka tyyppi 30 (M 1897) mukaeltu Mannlicher-lukon rakenteen suhteen. Hups. Lipasmekanismi oli jo vuonna 1897 samanlainen kuin Mauser 98:ssa. TEKSTI: MARKKU SMALÉN Sotilasaseiden kehitys näkyy mm. Ylläoleva merkitsee olkien pinta-alana (24-18)x10 mm eli yhtä kuin 60 mm²
(asialla on ollut joku herroista Talvenheimo, Mikola tai Eino Mäkinen, joista edelliset olivat kapteeneita ja Mäkinen teknikko) Edellä kerrottu tarkoittaa myös sitä, että kolmisulkuolkaisesta lukosta ei ole hyötyä lujuuden kannalta. Hammaspyörät on mitoitettu yli miljoonan kuorman vaihtokertaa varten (olisi siis miljoona laukausta), joten hyödyksi saadaan mainitun Hertz-kosketuspaineen aiheuttama kolmiakselinen puristusjännitys, toisin sanoen materiaali kestää kolminkertaisen puristuslujuutensa! Näin tullaankin tasolle 80/3, mikä tekee noin 27 kp/mm² ja se näyttääkin jo siedettävämmältä (omnipolaarinen jännitystila). Vastaavasti Sako hoiti asian nostamalla peruskovuuWWW.REKYYLI.FI den jonnekin 45-48 HRC:n alueelle, jolloin ei synny enää setbackiä vaikka lukko kantaisi vain yhdellä olalla. Kun varmistin halutaan päälle, työnnetään peräkappaletta eteenpäin ja samalla kierretään sitä myötäpäivään. Materiaalipaksuus on olemassa kiinteänä myös 98-kehyksessä, mutta vastaavaa toteutusta ei siihen kannattanut tehdä, sillä Mauserin valmistusmenetelmässä avennintyökalua ei ole ajettu läpi kehyksestä, kuten esimerkiksi Arisakassa. Purkaminen ja kokoaminen myös kenttäoloissa onnistuu helposti ja ilman apuvälineitä. LISÄÄ IMPROVED OSIA! Arisakan iskuri on kopioitu mm. Kuitenkaan näin ohut kerros ei suojaa 98:n lukonkehyksen sulkuolkia tyssäytymiseltä (setback), sillä olkiin tulee aina painauma. Varmistin sallii kiikariasennuksen ilman muutostöitä, mikä on selvä bonus customoitaessa. Helpoin tie onkin kaikkien liukupintojen voitelu, sopivasti kulunut ja hyvin voideltu varmistin menee helpommin päälle ja se saadaan tällöin myös pois päältä vain peukalolla painamalla ja lähes äänettömästi. 98-kivääreissä riittävä lujuus saavutettiin hiilettämällä pinta ja pintakarkaisemalla tavoitteena noin 0,2 mm kova kerros. Koska laite on monimutkainen, sen muokkaaminen on vaikeaa. Arisakan lukossa on ainoastaan kuusi osaa. Vaikka sulkupinta kasvaisi niin myös heikentävä olan reunaviiva kasvaa ja sen vaikutus on suurempi. 38-lukko ja tukkiraudat. Vetokynnen paksuus on nostettu 1,1 mm:stä 1,8 mm:iin. Arisaka 38:n lukko purettuna (lukonkampi muokattu kiikariasennuksen takia). Varmistin on yhteydessä iskujouseen, joten sen käyttö vaatii kohtalaisesti voimaa. Ensimmäinen improved-osa on Mauser-ulosvedin. Tanner-, Sako- ja Toz-kivääreihin, mutta miksi. Japanilaiset poistivat lukosta ulosheittäjän leikkauksen, koska se vähentää kuormitetun sulkuolan pinta-alaa (leikkaus on 98:n yläsulkuolassa, mutta poistettu mm. Amerikkalaiset suosittelevat MIG-, TIG-, tai kaasuhitsausta. MUITA PARANNUKSIA Nariakira Arisaka (käytännössä Kijiro Nambu) ei tyytynyt ainostaan ylläolevaan vaan paransi myös lukon materiaalia verrattuna saksalaisiin 98-kivääreihin. Varmistin on myös varsin äänekäs, joten sen käyttö on syytä opetella esimerkiksi metsästystilanteessa. Mallin 38 lipasraudat ovat kuten Mauser 98:ssa, paitsi kannen salpa, jonka voi sanoa nykykielellä olevan customtasoa! 27. Läpityöstettävyys helpottaa valmistusta ja tulee oleellisesti halvemmaksi, joten nykyisin 98:ssa käytettyä valmistustapaa ei enää käytä kukaan. Toinen saavutettu etu on iskurijousen yhden puolen kitka, koska se on iskuriputkessa, kun taas tavallinen rakenne aiheuttaa jouseen sekä sisä- että ulkopuolisen hankaavan kosketuksen. Tätä asiaa ei nähtävästi huomattu Sakossa, sillä heikontava leikkaus säilyi malleissa Sako 46, 461, 57, 579, 61R jne. Jotta 38:n kehys ei käyttäytyisi hauraasti, se on päästetty noin 40 HRC-kovuuteen 450-550 Celsiusasteessa ja on siten nuorrutettu (sitkeäkarkaistu). Arisakan vetäjä on periaatteessa samanlainen, mutta paksunnettu kriittisestä kohdasta, jolloin se on noin 5-6 kertaa lujempi kuin esikuvansa. Japanilaiset upottivat myös lukon pään piippuaihion sisään saaden näin lisää painetta kestävää materiaalia kehykseen vahingon varalta, aivan samoin kuin Remington 700:ssa tänään. lennä taivaan tuuliin. Vastaavasti varmis- tinta poistettaessa työnnetään sitä eteen ja käännetään takaisinpäin. Toisaalta varmistimen toiminta ja käyttö ei metsästäjän näkökulmasta ole niitä parhaimpia. Kun 98:n lukonkehys tehtiin teräksestä, jonka hiilipitoisuus on noin 0,2 % (pehmeä teräs), japanilaiset valitsivat 0,75 % hiiltä sisältävän teräksen, mikä on täysin karkaistavissa läpi. M 38:n lukon peräkappale ei liiku iskurin mukana laukaistessa eikä sen paino siten ole mukana iskurin liikkuvassa massassa. Win70 ja Brno 600-kivääreistä) ja koska samalla puristuksen alaisen sulkuolan reunaviiva lyhenee. Yllä olevat seikat selittävät myös sitä, miksi amerikkalaisten räjäytyskokeissa Arisaka osoittautui kaikkein lujimmaksi sotilasaseeksi lukon osalta. Varmistettuna myös iskupiikki on lukittu kuten 98:ssa. Lukon kampi on hitsattu 2,5 mm 316-hitsauspuikolla sekä näkyvät sulkuolat pyöröhiottu. Tällä on huomattava osuus lujuuden lisääntymiseen eikä ainoastaan pinta-alan tähden
Markku Smalén WWW.REKYYLI.FI. Toisin sanoen lukon halkaisijaa pitäisi kasvattaa kun vaaditaan virittymistä avattaessa, jotta virittymisen kitkakulma pysyy siedettävänä. Lisäksi on huomioitava, että laippakantahylsy on lujempi kuin urakantahylsy, koska ensin mainittu on upotettu piippuun laippaa myöten, mutta urakantahylsy on tukematta 2,6mm:stä 4mm:iin. Pakkotoiminen hylsyn ulosheittäjä on suurikokoinen ja kallis to28 teuttaa tavalla, jolla se on tehty Arisakan kehykseen, mutta varmaankin yhtä luja kuin vastaava osa 98:ssa. Arisakan tavoin toimiva lukko avautuu itsestään jousivoimalla kun lukonkampea vähänkin nostetaan. Iskuri kuuluu malliin 38, mutta kärki on poikkaistu uusimista varten. Amerikkalaiset pyrkivät kuitenkin eliminoimaan testeissään mainitun hylsyn vaikutuksen. Kehyksen halkaisija, 34 mm, on sama kuin Remington 700:ssa, jolla amerikkalaiset bench-rest-miehet ampuivat menestyksellisesti käyttäen tukiputkea kehyksen jäykisteenä (sleeve). MYÖS HUONOJA OMINAISUUKSIA Liipaisin- tai laukaisulaite on kopio Mauser 96:n vastaavasta ja onpa laite kelvannut uusiinkin valmisteisiin. Olisi mielenkiintoista saada japanilaiseen esimerkiksi vanhemmissa Sakoissa käytetty koneisto, missä vino lukituspinta poistaa lukon välykset yläsuuntaan. Aseella ammuttiin normaaleita tehdaslatauksia eikä ylipaksu luoti aiheuttanut mainittavia ongelmia ja myös lukko toimi normaalisti! Osoituksena erinomaisesta työn laadusta Tyyppi 38:ssa piippujen ja kehyksen mittatarkkuus näyttäisi olevan sitä luokkaa, että esimerkiksi piipun vaihto kehyksestä toiseen onnistuu "heittämällä" sulkuvälin pysyessä oikeana. Varmistin/lukon peräkappale on erittäin monimutkainen ja hankala modifioida, joskin se toimii myös sellaisenaan. Mauser 98 ja Arisaka 38 ulosvetäjät. Vastaavasti lukon sulkeminen on jäykempää, mutta samalla kivääriä painetaan muutenkin alaspäin ja toisen käden tukea vasten, joten ase palautuu luonnostaan ampuma-asentoon. Tämä koneisto on over-travel- eli kiilakynnystyyppiä. Lukko ei tuhoudu vaan ase joko sylkäisee piipun ulos tai halkaisee sen ääripaineilla. Pitempi on 38:n ja lyhyt 98:n, huomaa 38:n paksunnetut kynnet ja hienompi pinnan laatu. Rakenteellisesti erikoinen ratkaisu on myös lukonkehyksen takaosaan ruuvilla kiinnittyvät käyrät apupalat, jotka tukevat tukkipuuta. Tätä voidaankin pitää huononnuksena turvallisuusmielessä. Arisakassa on noin neljä ehjää piipun kiinnityskierrettä, kun taas muissa aseissa on tyypillistä 6-7 kierrettä. Sotilailla oli tässä tietysti omat tarkoitusperänsä, sillä samoin kuin britit (Lee Enfield), myös japanilaiset olivat tutkineet asiaa ja todenneet että suljettaessa virittyvän lukon tulinopeus on suurempi kuin päinvastoin toimivalla. Olisiko rakenne sittenkin tavanomaista parempi, ovathan mallin 38 kiväärit tarkan aseen maineessa. Laukaisu on samaa tasoa kuin muissakin sotilasaseissa. Eräässä kokeessa Arisakan 6,5 mm:n piippu pesitettiin .30-06-patruunalle. Lukon stopperi on erittäin hieno ja kopioitu Mannlicherista. Teoreettinen huononnus on myöskin lukon virittyminen lukkoa suljettaessa, sillä nykyisin halutaan metsästysaseisiin avattaessa virittyvä lukko. Liipaisin on varmistettu sulkuliikkeen ajan (ja avauksen), mutta ei iskuri kuten mallissa 98. Asian selvittäminen vaatisi laajempaa testausta, mutta on tiedossa, että vapaakivääriampujat Suomessa käyttivät japanilaisen kehystä ja lukkoa. Sittemmin on asia ratkaistu lyhentämällä iskun pituudet noin puoleen ja lyhyempäänkin, mutta kapea pinta kuluu ja tuntuu, varsinkin jos on viimeistelemätön lukko (esim. Myös lukon rakenne on sellainen, että mahdolliset vuotoaukkojen ohi päässeet ruutikaasut eivät kulkeudu ampujaan asti. Onko kehyksen pituus mukana vai ei. Arisakassa on myös lukkoaihiota yksinkertaistettu jättämällä takaa pois paksunnos, jossa virityspinta on. Piikin halkaisija on noin 1,9 mm, mutta tänään tavataan uusia aseita, joissa iskurin halkaisija on usein vain 1,5 1,6 mm. LUKON KESTÄVYYS JA OSIEN MITTATARKKUUS Amerikkalaiset testasivat maailmansodan jälkeen sotilaskivääreitä ja kokivat todellisen yllätyksen huomatessaan Arisakojen suuren lujuuden. Niiden ansiosta voidaan käyttää huonoa puumateriaalia, niin kuin onkin käytetty (vanhat 98-puut olivat ensiluokkaisia). Epäselväksi jää, mistä piippuvärähtelyt alkavat, jos rekyyli otetaan vastaan kehyksen takaa. Se oli ainoa jota ei saatu rikki. Brno 600 usein). Lukonkehys on mallista Arisaka 30. Asia on ehkä helpompi tajuta, kun ajatellaan ampumista asetta olalta välillä poistamatta: ammuttaessa rekyyli pyrkii nostamaan asetta ja jos samalla avataan jäykkää lukkoa (= viritys avattaessa) ase pyrkii nousemaan entisestään
ruutisuppilot ja muut lataamiseen liittyvät oheistarvikkeet. Hieno yksityiskohta on keskikohdan ura, eli tila hihnalenkille. MTM FRONT RIFLE REST Valmistaja: MTM, Yhdysvallat Hinta: 57,90 euroa Maahantuoja: www.dvdtilaus.fi 29. Pistoolikäytössä tämä nimellinen kiväärituki osoittautui suorastaan mainioksi, koska oikein säädettynä ampujan kädet painavat tukea alaspäin vakauttaen sitä entisestään. Kaikki nämä ovat ajaneet asiansa, mutta ovat valmistusmateriaalistaan johtuen olleet korkeintaan välttäviä ampumatuen tehtävässä. Kun Front Rifle Rest saapui toimitukseen, se otettiin heti koekäyttöön. Rekyyli on jo käynytkin läpi liudan erilaisia muovista valmistettuja ampumatukia. Syy on selvä, jalusta ottaa tukea laajemmalta alalta ja kun tuen rakenne on kokonaisuutena jäykempi, tulos on selvä. Vaikka haarukan kumi on pehmeää, olisi kenties siihen syytä lisätä pistooli- ja revolverikäyttöön ylimääräinen pehmuste. Vertailun tulos on MTM:lle yllättävänkin suotuisa. Lisäksi voimakasrekyylisiä lyhyitä aseita varten myös kämmentuessa paksummalle pehmusteelle voisi olla käyttöä. Tuki toimitetaan osina, joiden kokoamiseen menee pari minuuttia. On nähty yksinkertaista korkeussäädettävää haarukkatukea, aseen huoltokeskusta ja monikäyttötukea. Käyköhän niin myös Front Rifle Restille? TEKSTI: TERO KUITUNEN MTM:n patruunalaatikot ovat tuttuja kaikille patruunoita itse lataaville, eivätkä täysin tuntemattomia ole mm. Sen kolmihaarainen jalusta on symmetrinen, eikä siinä ole pistooliammuntaan tarkoitettua kämmentukea. Sen luonnollinen vertailukohta oli toimituksen käytössä oleva Caldwellin haarukkatuki, jossa rakenne on muutoin sama, mutta se on tarkoitettu vain kiväärikäyttöön. Käytännössä tällä MTM:llä saa kaiken tuettua kyynärpäistä eteenpäin niin hyvin, että pistooleilla tarkkakin työskentely on mahdollista. Caldwell on tullut varsin tutuksi ja se rajoitukset ovat tiedossa. MTM FRONT R IFLE REST MONIKÄYTTÖTUKI MTM Case-Gard on jo vuosikaudet pukannut muovista valmistettuja tarvikkeita, joista on tullut jo eräänlainen standardi. Myös MTM:n ampumatukia on suomalaistenkin käytössä jonkin verran, tosin lähinnä silloin kun tukea tarvitaan satunnaisesti esimerkiksi aseen kohdistamiseen, eikä teräksisen ampumatuen hankkiminen ole järkevää tai edes tarpeellista. Mukana tulee myös kokoamisohjeet, jos sellaisille on tarvetta. Tukihaarukassa on pehmeähkö kumi, jossa ase pysyy hyvin paikoillaan ja joka ei kokemustemme mukaan naarmuta asetta. Toki sekin notkuu ja huojuu, mutta huomattavasti Caldwellia vähemmän. Käytännössä WWW.REKYYLI.FI se otetaan radalle mukaan vain virkistysammuntamielessä, vakavaan koeammuntatoimintaan sillä ei ole annettavaa. MTM kärsii myös vähemmän Caldwellista tutusta ongelmasta, eli korkeussäädön klappaamisesta, koska välystä on vähemmän. Sen rakenne notkuu ja huojuu liiaksi
30 WWW.REKYYLI.FI
Kolmen sulkuharkon lisäksi on tietenkin vielä alapuolinen sulkukiila. Tehtaan tuotanto-ohjelmaan WWW.REKYYLI.FI kuuluu haulikoiden lisäksi mm. tuplakivääreitä, taittuvia kertalaukausluodikoita sekä nostalgiaa haluaville hanallisia rinnakkaispiippuisia. Jahtimuodossa vaalitaan vanhoja hienoja perinteitä, jolloin aseen pitää olla tyylikäs ja kevyt. Etiennen aseteräs on maailmankuulua ja monet eurooppalaiset valmistajat ostavat sieltä valmiita piippuja aseisiinsa. Oletettavissa on, että tämä ase ei aktiivisessakaan käytössä väljisty. Hämäävin osa on lukkorunko, joka on tehty erittäin siroksi ja matalaksi. Tänäkin päivänä Demas on hyvin pitkälti käsityövaltainen asetehdas ja laatu on sen mukaista. Demasin sulkuharkko onkin melko omintakeinen. Aseen piiput ovat korkealuokkaista ranskalaista terästä ja ne on käsitelty sinistämällä. Lukkorungossa on myös kevyttä kukkakaiverrusta joka on käsin tehty. Sulku on sovitettu erittäin tarkasti ja ase napsahtaa pehmeästi ja miltei äänettömästi kiinni. Useimmissa tämän hintaluokan aseissa piiput on tehty demiblockperiaatteella, mutta Demasissa on monoblock. Viimeistelyvaihtoehtoja löytyy jokaiseen makuun ja jokaisen lompakon paksuuden mukaan. DEMAS AD 210 Demasista huokuu heti ensisilmäyksellä sirous ja keveys. Täytyykin sanoa että harvoin on tällainen supistajayhdistelmä vastaan tullut. Ranskalaiset vaalivat aseiden valmistuksessa käsityöperinteitä ja se onkin monien mielestä ainut ja oikea valmistusperiaate. Ensi kerran kun poimin sen käteeni, luulin että se on 20 kaliiperinen. Jo asetta kootessaan huomaa että kyseessä on todella korkealaatuinen ase. Puu on erittäin ilmeikästä ja kauniskuvioista. Tällä kertaa tutustumme ranskalaiseen Demasiin. Demasin tehdas (Atelier Demas) sijaitsee Ranskan kuuluisimmassa aseiden valmistuspaikassa St. Useimmissa haulikoissa on vain yksi tai korkeintaan kaksi harkkoa, mutta Demasissa niitä on jopa kolme. Piippu- jen laatu on niin ikään moitteeton ja ne ovat pituudeltaan 71 cm. Koease oli kiinteäsupisteinen ja supistukset olivat hieman tavallisesta poikkeavat parannettu sylinteri ja parannettu puolisuppea. DEMAS AD 210 KAUNOTAR TEKSTI: JUSSI GRÖNSTR AND Ranskalainen Rinnakkaispiippuiset haulikot ovat nykyisin lähinnä kanakoiraharrastajien suosiossa. Koeaseessa kaiverrus on niin sanotusti standardikaiverrus, mutta esitteen mu- kaan kaiverrustyylejä on valittavissa omankin maun mukaan. Demas on valittavissa joko kiinteäsupisteisena tai vaihtosupistajilla. Etiennessa. Aseen tukit on tehty kauniista ranskalaisesta pähkinäpuusta. Puut on käsitelty öljyämällä ja työ on tehty esimerkillisen hy31. St. Siellä haulikoita ja kivääreitä on valmistettu jo vuodesta 1820. Alueella on kuitenkin ollut aseenvalmistusta jo paljon kauemminkin
Koeaseessa oli myös ejektorit ja ne ovat tässä tapauksessa lisäva- Perälevy on tehty tyylikkäästi pähkinäpuusta. Etutukin päähän on sijoitettu nappi, jota painamalla etutukki saadaan irti. Laukaisu on täsmällinen ja puhdas. Tässä jälleen hyvä esimerkki siitä, että vain kokeilemalla selviää miten patruuna kussakin haulikossa toimii. Perälevynä on parin sentin paksuinen pähkinäpuusta tehty laatta joka on myös karhennettu. Tähän tukkiin ei hevin kosteus pääse tunkeutumaan kovimmissakaan keleissä. Karhennukset on leikattu käsin ja ne on tehty oikeaoppisesti tukin käsittelyn jälkeen. Ensimmäiseksi ammuttiin huopatulppaista Rottweilin Specialia, jossa on 67,5mm:n pituinen hylsy ja 2,7 mm:n haulit. Tässä on haettu tyylikästä yksityiskohtaa ja siinä on myös onnistuttu. TÄLLAISEN ASEEN ARVO TULEE SÄILYMÄÄN JA OIKEIN HOIDETTUNA JA SÄILYTETTYNÄ SE TULEE MAHDOLLISESTI VIELÄ VUOSIEN MYÖTÄ NOUSEMAAN. Tukki on kaunista ranskalaista pähkinäpuuta. METSÄSTYSHAULIKKO Demas AD 210 on suunniteltu aktiiviselle metsästäjälle, mutta se kestää myös aktiivisen rataharjoittelun. Ihmetyksekseni huomasin että kuvio oli parempi kuin Red & Blackilla vaikka lähtönopeutta on reilusti enemmän. Sanottava on myöskin se, että etutukki on öljytty jopa sisäpuolelta. Huvikseni kokeilin myös Sagan uudempaa High Speediä 36 gramman latauksella ja 3 mm:n hauleilla. Leikkauksen jälki on moitteeton ja tasainen. Vaikka aseessa on kaksi liipaisinta, niin molemmat liipaisimet on säädetty yhtä täsmällisiksi. Se on myöskin ase jota kelpaa esitellä kavereillekin ja varmasti myös sellaisille henkilöille, jotka eivät aseista juurikaan ymmärrä. Sovitukset ovat miltei täydelliset ja puu on käsitelty jopa sisäpuolelta. AMPUMAAN Demasilla oli ilo päästä ampumaan. S&B:n kuvio ei kuitenkaan ollut 32 enää yhtä hyvä kuin Rottweilien, mutta täysin kelvollinen ainakin jäniksen ja ketun kokoluokkaan. Kuviokokeita ammuttaessa matkana oli normaali 35 metriä ja patruunoina käytimme tavallisia metsästyspatruunoita 32-36 gramman väliltä. Demas on eräänlaista käyttötaidetta. Myös sen toiminta on jouhevaa ja hyvää. Tukki on malliltaan englantilaistyyppinen ja profiililtaan melko suora. Demasilla ampuminen oli mukavaa patruunasta riippumatta. Lisäksi se on karhennettu ja sopii tämän tyyliseen aseeseen paremmin kuin hyvin. Kiskon päässä on jyvänä tavallinen messinkinuppi joka on aavistuksen korkeampi kuin monissa kilpailijoissa. WWW.REKYYLI.FI. Harvemmin tällaisia aseita tulee kokeiltua, joten nautimme koeammunnasta oikein urakalla. Aseen toiminnot olivat esimerkillisen hyviä. Tosin hintaluokka huomioiden, ei virheitä saakaan olla. Rottweilien jälkeen kokeiluun pääsi Sellier & Bellotin vanha klassikko Red & Black, jossa on 35 gramman lataus 3 mm:n hauleja. Etutukin irroitus on tavallisesta salparakenteesta poikkeava. Automaattinen varmistinkin pelasi moitteetta ja kaiken lisäksi se on hyvän muotoinen ja sen saa äänettömästi pois päältä. Kaikki kokeillut patruunat selvisivät testistä kunnialla ja jokaista laatua olisin uskaltanut metsällekin ottaa mukaan. Demasin liipaisinkaaren häntä on pitkä ja se ulottuu perän puoliväliin. Kuvio oli kaunis ja tasainen molemmilla piipuilla, mutta ei aivan yhtä tiukka kuin esimerkiksi Rottweilin Tigerillä, jossa puolestaan oli muovinen haulikuppi. Näin ne on saatu mahdollisimman pitäviksi. Laatta se on todella tyylikäs eikä se tartu nopeassakaan nostossa vaatteisiin kiinni. Etutukki on tehty kauttaaltaan ensiluokkaisesti. Vaikka ase on melkoisen kevyt niin rekyyli ei päässyt häiritsemään juuri lainkaan. Etutukki on solakka ja sopii kokonaisuuteen erittäin hyvin. Kämmenpahkaa ei ole, niinkuin tehtaan päällekkäispiippuisessa mallissa. vin. Osassa patruunoita oli vanhoillinen huopatulpparakenne
Tällöin joutuu pulittamaan rahaa hieman reilummin, 2186 euroa. Laadukasta asetta voidaan pitää jopa sijoituksena. Ase on tilattavissa myöskin yhdellä liipaisimella ja se tuo lisähintaa 430 euroa. Itselleni Demasista jäi hyvä kuva ja ehkä tällainen ase voisi löytyä joskus omastakin kaapista. Aseen iskupohjat ovat irroitettavat. Lisäksi on nähtävissä piippujen läpiporausmitta ja se on tässä tapauksessa 18,6 mm. Demasin kiskon alkupää on "ramppimainen". Koeaseen hinta on noin 7000 euroa, joka on monen suomalaisen metsästäjän mielestä korkea. Tukkimalleja on valittavissa joko englantilaisella perällä tai pistooliperätukilla ja puulaatuja on valittavissa myös oman maun mukaan. Tämä on verrattavissa räätälin tekemään mittatilauspukuun. Piipunpituuksia on valittavana 60 cm 76 cm saakka ja kaliiperivaihtoehtoja on 12, 16 ja 20. Etutukin lukitus on toteutettu etutukin päähän sijoitetulla napilla. Lukkorungon työnlaatu ja viimeistely on ensiluokkaista myös sisäpuolelta. DEMAS AD 210 Valmistaja: Atelier Demas, Verney-Carron, Ranska Maahantuoja: Teuvo Louhisola Oy, (09) 7249821 Kaliiperi: 12/70 (myös 16, 20, 28 ja 410) Paino: 3 kg Piippujen pituus: 71 cm Koko pituus: 112,5 cm Supistukset: Parannettu sylinteri ja parannettu puolisuppea (valittavissa oman maun mukaan) Tukki: Englantilainen tai pistooliperä Tukin materiaali: Ranskalainen pähkinäpuu Demasin mallistoon voi tutustua osoitteesta www.demas.fr tai tilata hienon esitteen maahantuojalta www.teuvolouhisola.fi Demasin sulkuhaat ovat kolmessa rivissä ja voidaankin olettaa että tämä ei hevin väljisty kovassakaan käytössä. pituus 67,5 mm 67,5 mm 70 mm 70 mm 70 mm 67,5 mm 67,5 mm 70 mm 70 mm 70 mm lataus 32 g 32 g 36 g 35 g 36 g 32 g 32 g 36 g 35 g 36 g haulikoko 2,7 mm 3 mm 3,7 mm 3 mm 3 mm 2,7 mm 3 mm 3,7 mm 3 mm 3 mm haulimäärä 274 kpl 208 kpl 125 kpl 218 kpl 229 kpl 274 kpl 208 kpl 125 kpl 218 kpl 229 kpl osumia 204 kpl 140 kpl 76 kpl 162 kpl 178 kpl 219 kpl 153 kpl 84 kpl 171 kpl 187 kpl osumaprosentti 74 67 60 74 77 79 73 67 78 81 supistus (IC) (IC) (IC) (IC) (IC) (IM) (IM) (IM) (IM) (IM) WWW.REKYYLI.FI 33. Koeaseen puu oli neljän tähden (****) pähkinäpuuta. Pitää kuitenkin muistaa että tällaisen aseen arvo tulee säilymään ja oikein hoidettuna ja säilytettynä se tulee mahdollisesti vielä Patruuna 1) Rottweil Special 2) Rottweil Tiger 3) NSI Percorso 4) Sellier&Bellot Red&Black 5) Saga High Speed 6) Rottweil Special 7) Rottweil Tiger 8) NSI Percorso 9) Sellier&Bellot Red&Black 10) Saga High Speed vuosien myötä nousemaan. Piiput on tehty monoblock sidoksella. ruste ja ne tuovat lisähintaa reilun 500 euroa. Demasiin on mahdollista tilata myös jonkin toisen kaliiperin vaihtopiiput ja etutukki. Vasenkätisellekin löytyy asetta ja tällöin hintaan tulee 500 euron korotus. Demas sopii kaikkeen normaaliin haulikolla tapahtuvaan metsästykseen, mutta itse käyttäisin sitä juuri kanakoirilla tapahtuvaan jahtiin ja miksei myös sorsajahtiin, sillä aseella voi ampua myös tavallisia teräshaulipatruunoita. Tällöin hintaan tulee 598 euroa lisää. Jos tällaista asetta on ostamassa niin asiakas voi olla varma, että saa juuri sitä mitä haluaa ja maksaa juuri niistä ominaisuuksista joista itse pitää. Sen toiminta oli esimerkillisen hyvää ja täsmällistä. Supistusasteet on merkitty piippujen alle tähdillä. Erikoistilauksesta myös 28 ja 410
34 WWW.REKYYLI.FI
Pistoolikahvan avaruus on hankala seikka, koska laukaisun kanssa ei ole mahdollista pelata samalla tavalla kuin silloin, kun liipaisinsormi asettuu lähemmäs liipaisinta. Nyt kokeiltavana oleva Sako 85 Varmint Laminated Stainless on Sakon varminttien lippulaiva. Monikäyttöisyys tulee esille positiivisessa mielessä erityisesti isommissa kaliipereissa, koska tällöin ase on selvästä varmintleimasta huolimatta muotoilultaan yleisesti käyttökelpoinen. PIIPPU Laminated Stainlessin piippu on 600 millimetriä pitkä kartiouritettu kanki. Sakon kiväärit ovatkin olleet erikoisasemassa, sillä vain harva valmistaja tekee oikeasti lyhyitä lukkoaktitoita. Sakon tukki on siis hieman neutraalimpi ja voidaan sanoa, että se häviää hieman ammuttavuudessa ja ampumaergonomiassa, mutta on toisaalta aavistuksen monikäyttöisempi muotoilultaan. Tähän malliston pienimpäänkin malliin on yhdistetty kaikki 85 mallin piirteet, eli pohjasta avoin lukon pää (kontrolloitua syöttöä varten), uudistettu irtolipasratkaisu ja uudelleenmuotoiltu lukon takaosa. Materiaali tähän Sakon laminaattitukkiin tulee Yhdysvalloista. Muotoilultaan tukki on niin sanottu kevyt varmint-tukki, eli se on hyvin pitkälti yhtenevä tavanomaisen sporter-tukin kanssa. Uusin pieni lukkoaktio tottelee nimeä XS. TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ Sako on tullut tunnetuksi varmintkivääreistään lähinnä USA:n vientimalleillaan. Muilta osa-alueiltaan kiväärissä on hyvin paljon Sako 75:stä tuttua tekniikkaa. TUKKI Laminaattitukki on yksi parhaista materiaalivaihtoehdoista varmintkivääriin. Nämä ovat aitoja lyhyitä, eli ns. SAKO VARMINT LAMINATED S TAINLESS PIENRIISTAN PAINAJAINEN Sako on ollut historiallisesti yksi tunnetuimmista varmint-kiväärien valmistajista. Lukkoaktiot joihin varminttereita pääasiassa on tehty, ovat olleet L461 ja AI. Miinuspuolina voitaisiin mainita aavistuksen liian avointa otetta vaativa pistoolikahva ja aavistuksen liian kapea etutukki. Sakon uusi tukkimalli 85 Varmint malliin on kohtuullisen hyvä. Sen erottaa tavanomaisesta perusvarmintterista kartiouritettu piippu, WWW.REKYYLI.FI ruostumattomat raudat ja laminaattitukki. Tämä on luonnollista, sillä esimerkiksi USA:ssa tässä kokoluokassa on ollut tavattoman paljon heidän näkökulmastaan kotimaistakin tarjontaa. Piipun profiili ei ole kokonaiskartio vaan piipun muodossa on tavanomais35. Lisäksi laminaatti materiaalina mahdollistaa muun muassa säädettävän poskipakan tekemisen aseeseen. Se on jäykkä, painavahko ja stabiili, eli se puoltaa hyvää osumatarkkuutta. Piipun suu on viistetty sisäänpäin kartiona. mini-kokoluokan lukkoaktioita. Lisäksi se on tunnoton sääolosuhteille. Sako on valmistanut varminttejaan myös .308 mittaiseen lukkoaktioon, eli L579 ja AII -malleina, mutta ne eivät ole nousseet niin legendaariseen maineeseen maailmalla. Tukki on muotoilultaan kuitenkin selkeä parannus ensimmäisiin 85-mallin tukkeihin. Yleensä varminttereissa tukki on raskaam- pi ja linjoiltaan selkeämmin kasvatettu joka suuntaan
Tämä on myös se rihlannousu, jolla esimerkiksi 36 40 grainin luodit pääsevät oikeuksiinsa ja jossa 50 grainin muovikärjillä varustetut luodit vielä toimivat hyvin. Varmintissa, jolla taas todennäköisesti ammutaan radallakin enemmän, olisi toimivampi ratkaisu 75-mallin helposti irrotettava lipas. Toki tukit kävivät välillä italialaisten tukkien muotoilukokeiluista johtuen vähän metsässä, mutta muuten kokonaisuus alkaa olla toimiva. Tarkkuutta tällä 1/12" rihlannousun piipulla varustetulla aseella oli saavutettavissa kohtuullisen helposti. Metsästyskiväärit ovat jaettavissa moneen eri ryhmään ja luonnollisesti jokaisessa eri ryhmässä on omat juttunsa, jotka määrittävät aseen käyttökelpoisuutta. Pienimmän yksilön kanssa olisin kuitenkin hieman eri mieltä siitä, ovatko kaikki uudistukset ja parannukset parannuksia myös tämän XS-kokoluokan kanssa. Tätä pidetään keskipitkien matkojen varmint-ammunnassa suotavana ominaisuutena ja juuri tämän vuoksi .223 Rem on tavattoman suosittu pesitys tämän käyttöalueen aseissa. Toinen ominaisuus, jonka ottaisin mieluummin mallista 75, on rehellinen push-feed-lukko, eli tarkemmin ilmaistuna lukonpää, joka ympäröisi patruunan kannan kokonaisuudessaan. Esimerkiksi tavallisessa lintukiväärimallissa se taas toimii, koska ase jota kannetaan reilummin hyötyy siitä, että lippaan putoaminen on estetty. Oikealla on lyhyellä piipulla varustetun version piipunsuu. Tässä aseessa kontrolloidulla syötöllä ei mielestäni ole mitään merkitystä, jos sillä nyt on merkitystä ylipäätään missään kiväärissä. KÄYTTÖMUKAVUUTTA Minä olen aiemmin ollut kovin välinpitämätön ratakivääreiden liWWW.REKYYLI.FI. Piipussa on kartiokas upotus, joka suojaa piipun herkkää rihlausta mainiosti. Kaliiperille tyypillisesti ase on patruunan suhteen äärimmäisen kranttu, mutta oikealla ampumatarvikkeella se käy komeasti. Tämän piipunprofiilin nimitys on metsästysaseissa "medium varmint", eli raskaampi varmint-piippu erottuu tästä lähinnä siten, että piippu ohenee piipunsuulle kartiona suoraan lukonkehyksestä. Sakon varminteissa on .223 Remington -kaliiperissa valittavissa kaksi eri rihlannousua. Raskaahko kivääri on helppo ampua ja pitkä piippu pitää suupamauksen loitolla. Varmint Laminated Stainless on saatavana tavanomaisena versiona, jolloin siinä on 24"/610 mm pitkä piippu ja lyhennettynä versiona, jolloin piipunpituus on 20"/510 mm. ta muotoa noin kymmenen senttimetriä lukonkehyksestä. Tiukempi rihlannousu on sitten krantumpi ja se toimii parhaiten raskailla luodeilla, jotka ovat käyttökelpoisia lähinnä tarkkuusammunnassa. Loistavaa asiassa on, että tämä rihlannousu on myös merkitty piippuun kaliiperimerkinnän yhteyteen. Mielestäni varmintterit ovat siinä mielessä poikkeava ryhmä metsästyskivääreitä, että niissä toivottavia ovat yleensä samat ominaisuudet, jotka AMPUMINEN Radalla ase toimi oletetusti. Siinä missä moni valmistaja on valinnut rihlannousuksi monotonisesti 1/9", on Sako saatavana joko 1/8" tai 1/12" rihlannousulla. Tehdaspatruunoista parasta käyntiä saatiin aikaan Hornady V-Max 40 gr -latauksella. Vasemmalla on kokeiltavana olleen aseen piipunsuu. Sakon uusi lippaankiinnitysratkaisu on yksi ominaisuus, joka ei ole mielestäni suotava varmintmalleissa. Nyt kokeiltavana olevassa aseessa rihlannousu on kaliiperille klassinen 1/12", joka vakauttaa kaikki luodit 55 grainiin saakka. Valmistajan tai sen emoyhtiön näkemys on ilmeisesti se, että markkinointiargumenttien on oltava käytettävissä koko mallisarjaan, vaikka joissain malleissa olisi järkevämpää tehdä asiat toisin. Samalla kaikki isomman riistan kivääreihin yhdistettävät ominaisuudet eivät enää välttämättä ole toivottavia. Tässä 20"/51 cm pituisessa piipussa on vakiona 1/18 kiinnityskierre äänenvaimentimelle. KONSEPTIN TOIMIVUUS Kasivitonen on mallisarjana mielestäni kohtuullisen hyvin jatkojalostettu seiskavitonen. Tästä eteenpäin piippu ohenee kartiona piipunsuulle. Rekyyliä on vain lievästi ja kohdetta voi kohtuullisilla suurennoksilla tähystää ampumasuo36 ovat rata-ammunnassakin käyttökelpoisia. Tuhoeläinjahteihin sopivat parhaiten luodit, joiden aikaansaama rekyylituntuma on pienempi. rituksen yhteydessä. Sako tarjoaa useita malleja äänenvaimenninvalmiudella
Tukki on kaunista amerikkalaista laminaattia. Sakoissa on kaksirivinen lipas, joka imaisee tätä patruunaa hulppeat seitsemän kappaletta. Lipas on täytettävissä silloin kun se on kiinni aseessa. Aseen saa lisäksi tehdasvalmiilla vaimenninkierteellä varustettuna ja tällöin piipusta on pätkäisty sopivasti 10 cm pois. + H355 25,5 gr / 17 mm Hornady V-Max 40 gr. Tarkkuus voi samalla aseyksilöllä vaihdella karmean ja erinomaisen välillä ja heitto on tällöin yksinomaan patruunassa. Olen pitänyt aina metsästyskivääreistä, jotka ovat lipastettavissa siten, että lipasta ei tarvitse poistaa aseesta. Se on tutulla paikallaan ja latauskammen juuressa on nasta josta lukon saa auki vaikka ase on varmistettu. Sako Varmint Laminated Stainless on moniin muihin varminttereihin verrattuna selkeästi pykälää ylempänä viimeistelyltään ja käyttöliittymä on paremmalla tasolla kuin monissa muissa. Tarkat aseet ovat mukavia ja tämä ase on sopivalla patruunalla tarkka. Jos kyseinen ominaisuus ei ole juuri haitallinen, niin se on tässä kokoluokassa kuitenkin täysin tarpeeton. pasratkaisujen toimintaperiaatteen suhteen. Varmintin tukki on muotoiltu perinteiseen Sakon tyyliin ja se on kohtuullisen mukava ergonomialtaan ja se miellyttää silmää. Tämä kaliiperi on kuitenkin näyttänyt minulle oikkunsa nyt kun siihen olen enemmän perehtynyt, eli kyseessä on todellakin kaliiperi, joka vaatii lähes aseessa kuin aseessa viimeisen päälle hyvän patruunan. Tämä on turvallisuuden kannalta erittäin hyvä asia, sillä aseissa on aina teoreettinen laukeamismahdollisuus varmistuksen poistamisen yhteydessä. aseen. Tämän vuoksi aseeseen on hakemalla haettava sopiva patruuna tai ladattava patruunansa itse. / 14 mm Varmint Laminated Stainlessin tarkkuus oli erinomaisella tasolla. Varmint-kiväärin käyttömukavuus on sitä parempi mitä helpompaa yksittäisten patruunoiden syöttäminen aseeseen on. Ammuttuani aikani näillä pienriistakivääreillä olen tullut siihen loppupäätelmään, että juuri näissä kyseinen ominaisuus on vieläkin tärkeämpi. Tämä johtunee siitä, että laukausmäärät pienillä kaliipereilla kohoavat isompiin kaliipereihin verrattuna kun määrätynlainen "yksi vielä" -ajatustapa hiipii koko ajan päälle. Tämä on mielestäni luonnollisin tapa käyttää asetta, sillä suoraan aseen makasiiniin tai siinä kiinni olevaan lippaaseen syöttäminen on teknisesti helpompaa kuin irtolippaan täyttäminen ja kiinnittäminen aseeseen. Tämä lisää tavattomasti käyttömukavuutta. Varmintin etutukki on tavallista leveämpi beavertail-tukki. 85:ssä lukon päähän on tehty viisteet kontrolloitua syöttöä varten. Sako 75:ssä esitelty varmistinsysteemi on erittäin toimiva kokonaisuudessaan. Se on kaliiperissa .223 Remington valittavina kahdella eri rihlannousulla, joten aseen pääpainoalueen tietäen jokainen voi löytää itselleen sopivan Nosler CC 52 gr. Tämä ase on parhaimmillaan metsästyskäytössä olipa se sitten linnustusta tai tuhoeläinkantojen kurittamista asiallisemmalle tasolle. SAKO 85 VARMINT LAMINATED STAINLESS Paino: 3,9 kg Pituus: 109,5 cm Piipunpituus: 24"/610 mm Rihlannousu: 1/12" Hinta: 2250 euroa Valmistaja: Sako Oy, www.sako.fi VARMINTTIHOMMIIN Sako 85 Varmint Laminated Stainless on tyylikäs pienriistakivääri, joka sopii moneen käyttöön. Keskimääräinen käynti itseladatulla Nosler Custom Competition 52 gr + 25,5 gr H335 -latauksella oli 0,65 MOA ja Hornady V-Max 40 gr tehdaslatauksella 0,55 MOA. WWW.REKYYLI.FI 37
Lumi kun ei koskaan ole homogeeninen massa, ja erilaisten kerrostumien vuoksi luodin kulkusuunta ei välttämättä olisi täysin suora. "poljettua lunta", ja vieläpä siten, että lumen päälle sijoitettiin raskas pyöräko- Indikaattorikartonkien asettelua jämäkän teräslevyn avulla. WWW.REKYYLI.FI. 1980-luvulla Taistelijan oppaassa kahden metrin vahvuisen kerroksen poljettua lunta katsottiin olevan mitä riittävin varustus pysäyttämään Herra Mihail Kalashnikovin elämäntyön poikiman kuuluisan itselataavan sarja-automaattikiväärin kipakan sosialistisen manifestin. Fysiikan kannalta tämä tarkoittaa, että lumen mekaaninen liikuttelu aiheuttaa lumikiteiden välillä kitkaa, joka puolestaan aiheuttaa lumihiutaleiden osittaisen 38 TESTIPAIKKA? Koejärjestelyt osoittautuivat heti alkuun hieman tavanomaista hankalemmiksi. Lähtökohtana oli testata tunkeumaa sekä luotuun, enempi höttöiseen lumeen sekä sitten jo jämähtäneeseen, tiukempaan hankeen. Näin ollen keskityimmekin kevyeen pakkaslumeen, löytääksemme pahimman mahdollisen vaihtoehdon ja siten varmuuskertoimen rajan. Testisarjamme ensimmäinen osa käsittelee vuodenaikaan sopien lunta, jota tuppaa siunaantumaan köyhille enemmän kuin rikkaille. Ensinnäkin määritelmä poljettu lumi on sangen ylimalkainen. Toisaalta jopa kevyt vastasatanut pakkaslumi kovettuu sangen kovaksi, mikäli sitä ensin hieman "häiritsee", jonka jälkeen antaa ajan tehdä tehtävänsä. SA-INT SUOJAVAHVUUDET, OSA 1 Valtion poikakoulun eräs luetuimmista oppikirjoista, Sotilaan Käsikirja, sisältää taulukon, jossa kerrotaan vihollistulelta suojautumisen kannalta välttämättömistä suojakertoimista käytettäessä saatavilla olevia materiaaleja. TEKSTI JA KUVAT: JANNE L AUKK ANEN LUMI sulamisen, ja sitä kautta toisiinsa tarttumisen. Nuoskalumi onkin jo kokonaan toinen asia, jokainen mokomaa kolannut tietää kuinka kettumaisen raskasta ja tiivistä osaa tuo työläisväestön kuntoa ylläpitävä luontoäidin valkoinen pikkujekku ollakaan. Jokainen varusmies osaa vältellä liikaa urakointia, joten tokkopa kummeleista tutun "tamppoonin" tekeminen olisi kovinkaan huolellista. Ikävä kyllä, jouduimme jättämään ensimmäisen vaihtoehdon kokonaan pois turvallisuusnäkökohtien vuoksi. Näin ollen tyydyimme testaamaan vain ns. Puolustusvoimat ovat kautta aikain pyrkineet välillä jopa naurettaviin varmuuskertoimiin, miten sitten lieneekään tällä kertaa
Tällä kertaa kyseessä oli 12/70 kaliiperin 32 grammainen Sellier & Bellotin lyijymötikkä. Pystykorva, toisin sanoen 7,62x53R, aiheutti penetraation sangen kummallisen lentoradan päätteeksi 1,35 metrin etäisyydelle. .357 Magnumissa oli kuusituumainen, kun taas .44:ssä oli 9,5 tuuman rööri. Tämmöisiä kun laskee muutaman lippaallisen menemään, haisee liipasinta myöten nokeentunut ase lähinnä sähköpalolle, liekkö mokoma kuti sitten valmistettu jossain Tsernobylin lähettyvillä. Se löytyi viivasuoran lennon lo- sä vaiheessa on myös hyvä muistaa sääolosuhteet, suoritettiinhan testaus maan ollessa jo pikkuisen kuurassa, pakkasen liikkuessa parinkympin paikkeilla. Näin ollen aseita tai patruunoita ei pyritty pitämään lämpöisessä ja onkin todennäköistä, että kesäkelissä samaiset paukut olisivat soramontun pohjalla päätyneet aina takavalliin saakka. Varsovan vaihtoehto ei loppupelissä ollut paljoakaan vakaampi, sillä rata 40 hangessa oli kiero kuin erään nimeltä mainitsemattoman ministerimme katse. .357 Magnumin kokovaippa tuotti pettymyksen vain metrin tuloksella, mutta sen sijaan Clint Eastwoodin takavuosina markkinoima .44 Magnum ylti kunnioitettavaan 1,7 metriin. Toisaalta, olosuhteet olivat hyvin lähellä sitä, mihin Sotilaan Käsikirja koettaa varusmiehiä opastaa. Jotta autenttisuus testissä säilyisi, käytettiin AK-sukuisen aseen lisäksi vielä Barnaulin teräshylsyistä kahdeksan gramman kuulalla varustettua ammusta. Teoriaa vahvisti .45-70-kiväärin metsästykseen tarkoitettu reikäpää, joka voimakkaasti laajentuessaan kulki päättäväisesti täysin suoraan muodostaen pistoolipaukuille ominaisen lyhyenlännän hattiwatin näköisen lopputuloksen käytännössä samalle etäisyydelle kuin mihin pystykorvakin oli ruilauttanut hieman aiemmin oman jätöksensä. Kuurupiilo päättyi kahta .22LR -luotia lukuunottamatta. puksi 80 sentin syvyydeltä. Semmoisillahan se piippalakki palopuheitaan tähän suuntaan kuitenkin suoltaisi. Jäljellä oli vielä pari pistoolipaukkua ennen siirtymistä kiväärikaliipereihin. Ikävä kyllä näiden kaliiperien vertailu ei ole suoraan mahdollista, koska vaikka aseina käytettiin Hollywood-elokuvista tuttuja revolvereita, oli niissä erimittaiset piiput. Luonnollisesti otsapinta-alan kasvaminen huononsi läpäisyä, mutta lyijymöykyn topakka muoto sen sijaan mahdollisti mutkattoman kahlaamisen. LOPPUHUIPENNUS Artikkelin alkupuolella mainittiin ohimennen kaluston järeyden olleen liikaa PV:n radalle. Täs- VÄLIIN HAULIKOLLA Pitkistä aseista puhuttaessa ei voida täysin sivuuttaa haulikoita. Testitulokset paljastivat armotta jenkkien tarjoaman vaihtoehdon suuren epävakauden. Teimme kuitenkin poikkeuksen puolituumaisten paukkujen kohdalla, jotka kun olivat alunalkaen hieman alitehoiset, emmekä näin ollen halunneet millään tavoin minimoiWWW.REKYYLI.FI. Yksittäisiä hauleja ei pinskanpaukkujen jälkeen kiinnostanut ryhtyä kaivelemaan hangesta, joten patruunapesään tuupattiinkin täyteinen. Varusmiehille tutun morsion saattelema kuula sen sijaan läpäisi isänmaamme valkeaa kuorruketta metrin edestä. Tässä vaiheessa alkoi juoni olemaan selvä. Syynä tähän puolituumainen kivääri. Joka tapauksessa kyseessä on ilmiselvä plagiointi Sellier & Bellotin NonToxic paukusta, joskin jonkun suunnittelussa sattuneen väärinkäsityksen vuoksi lopputuote ansaitsisi pikemminkin Full-Toxic-nimikkeen. 7,62x39:n lentorata muuttui tuon kuljetun metrin matkalla korkeussuunnassa noin 35 senttiä. Riippuen hieman a-tarvikkeesta, muuttuu lähtönopeus 0,8-0,9 m/s astetta kohden. Pidempi piippu mahdollisti kovemman lähtönopeuden, mikä puolestaan oli omiaan vääristämään muutenkin ylimalkaisesti toteutettua testiä. Toisaalta, lumipenkankin ominaisuudet vaihtelivat ja näin ollen kaikkia mittaustuloksia onkin pidettävä ainoastaan suuntaa-antavina. Ampumaetäisyyksiä rajoitti myös joidenkin aseiden tähtäimien vähäisyys. ENTÄPÄ KIVÄÄRIT? Maailmalla on herättänyt kovasti keskustelua Suomessakin käytettävän rynnäkkökiväärin ominaisuudet verrattuna amerikkalaisten suosimaan 5,56x45-kaliiperiin. .50 BMG toki mahdollistaa paljon korkeammatkin latausasteet, mutta nyt oli tyytyminen konekivääreille tarkoitettuun lataukseen. Siihen oli ladattu käyttäjäystävällinen matalaviritteinen 42,4 grammainen luoti, joka saavuttaa kunnioitettavan 17 000 joulen kineettisen energian. Siinä missä lyhyet ja pönäkät luodit kulkivat päättäväisesti suoraan, tuppasivat virtaviivaisemmat, pitkulaisemmat kiväärin luodit harhailemaan etsien omia polkujaan. M16:n luoti löytyi 70 sentin syvyydeltä poikittain kääntyneenä ja pahoin vääntyneenä
Joka tapauksessa vaikuttaa, että vara on tällä kertaa vanhassa parempi konkreettisesti. 41. Oleellista on myös antaa lumen jämähtää pakkasessa toivoen, ettei vastapuoli ruiluuttele kovin tarkasti sarjatulta samaan pisteeseen. Tiettyjen asiasta tietämättömien poliitikkojen kommentit ammuntaharrastuksesta ja sen viihteellisyydestä osoitettiin jälleen kerran täysin vääriksi. Ainakin sen, että pallon on hankala kaatua. Se, voidaanko tästä vetää johtopäätöksiä vallalla olevalle mielipiteelle suurikaliiperisten luotien risuherkkyydestä, jää lukijan päätäntävaltaan. Eikä tässä myöskään haluttu unohtaa koeampujien viihtyvyyttä. Harvalla on kuitenkaan rähinän aikana mahdollisuutta pyöräko- neen käyttöön, joten poljenta on syytä toteuttaa huolellisesti. Suurin osa kuulista säilyi rihlanjälkiä lukuunottamatta täysin ehjinä. Onko sitten kyseessä lumen muuttuminen vuosien varrella vai kenties käytettävien aseiden tehon alentuminen, en osaa sanoa. Alkuperäiseen kysymykseen tuli kuitenkin vastaus. Jokainen näistä kolmesta laukauksesta oli kulkenut oletetun kulkureitin sivuun jopa puolisen metriä ja keskiarvo tunkeumalle jäi 1,65 metriin. VAHVISTETTU MYYTTI Mitä tämä testi sitten kertoi. Sen sijaan pitkulainen ki- väärinluoti kulkiessaan rakenteeltaan epätasaisessa lumihangessa menettää suuntavakavuutensa todella helposti. Pitkällisen lumen kaivelun päätteeksi myös kolmas luoti ilmoitti metallinilmaisinta käyttäneelle testaajalle sijaintinsa ja pääsimme mittaamaan etäisyydet. Uuden Sotilaan käsikirjan (2008) mukaan varmuuskertoimia on vielä entisestään laskettu ja lumen kohdalla entinen kaksi metriä on nyt 1,5 metriä. Konekuskin WWW.REKYYLI.FI nostaessa luotistopparina toimineen kauhan pois, löytyi sen alta, lumen pinnalta, kaksi pienehkön porkkanan kokoista luotia. Johtopäätöksenä luodin lentoradan kaareutuminen ja koska pyöräkonekuskin oli poistuttava testin tässä vaiheessa toiselle työmaalle, ammuttiin penkkaan nopeaan tahtiin vielä kaksi muutakin laukausta, jotta saisimme järeämmän pään läpäisystä enemmän tietoa. Myös nämä kaksi seuraavaa laukausta vahvistivat luodin kieroutuneen käyttäytymisen. 9mm luodissa jäljet "peräänajosta". KÄYTETYT KALIIPERIT / MAKSIMITUNKEUMA: .22 Short .22 LR Subsonic 9x19mm .357 Magnum .44 Magnum .223 Remington 7,62x39 7,62x53R .45-70 Goverment 12/70 .50 BMG 0m 0,5 m 1m 1,5 m 0,81 m 1,82 m 0,70 m 1,02 m 1,36 m 1,34 m 1,04 m 1,70 m 0,60 m 0,61 m 1,25 m sarja 2,34 m 2m da miehekkään rekyylin tuomaa riemua. Lyhyt ja pönäkkä pistoolin luoti (tai siihen verrattava täyteinen yms.) saa pyöriä aivan vapaasti minkä tahansa keksimänsä akselin ympäri, mutta se silti kulkee hangessa suoraan. Paljoa PV ei kuitenkaan ole jättänyt pelivaraa varmuuskertoimelle ja hiemankin asiaa epäilevän varusmiehen on syytä mitata tampatun lumen määräksi vähintään ehdotettu kaksimetrinen. Vanhan standardin mukainen kaksi metriä tampattua, tiiviiksi poljettua lunta riitti testissämme melko varmasti pysäyttämään lähes kaiken millä vastapuolen jalkaväki voi heittää. Virtaviivaisen muotonsa vuoksi hallitsemattomasti pyöriessään, voi tämä pahimmillaan singahtaa lumipenkasta vaikka kohti taivasta hyvinkin jyrkässä kulmassa aiheuttaen vaaratilanteen lähiympäristölle. Tällainen taskulämmin paukku repi vajaan metrin päässä lumivallin etuseinästä olleeseen kartonkiin melonin kokoisen reiän, mutta seuraava kartonki olikin koskematon
4. Toinen merkittävä progressiivisen latauspuristimen ominaisuus on se, että puristin on suunniteltu kestämään vuosien kovaa ja aktiivista käyttöä. Noin kaksi vuotta pistoolinpatruunoita 1-asemaisella puristimella ladattuani olin kypsä : ostin ensimmäisen progressiivisen latauspuristimeni. 2. Minulle itselleni kävi siten, että kyllästyin pistoolinpatruunoiden lataamiseen 1-asemaisella puristi42. mella : 1. Turret-latauspuristimet eivät kuulu progressiivisten joukkoon, sillä niissä tapahtuu vain yksi työvaihe kerrallaan, yhdelle hylsylle kerrallaan. työvaihe, supistus ja nallinpoisto. Sanoisin, että se on puristin, jossa yhdellä kammen käännöllä tapahtuu useita eri jälleenlatauksen työvaiheita usealle eri hylsylle. työvaihe, uuden nallin asetus. Sen jälkeen olenkin ostanut niitä lisää ja myynyt vanhemmat ja pienemmät puristimet edelleen päivittäessäni niitä uusilla ja tehokkaammilla. Lataamiseen meni paljon enemmän aikaa kuin ampumiseen, mikä alkoi hyvin pian kaihertaa mieltäni. 5. 3. työvaihe, hylsynsuun laajennus. Tästä johtuen, patruunantuotanto on merkittävästi progressiivista puristinta hitaampaa. Esimerkiksi Dillon 1050 -latauspuristimessa kaikki edellä luetellut työvaiheet ja lisäksi useita muita (hylsynsuun laajennus 2-vaiheessa, nallitaskun niippaWWW.REKYYLI.FI MILLOIN TARVITSEN PROGRESSIIVISEN? Tämä kysymys on esitetty minulle melko usein, mutta täysin yksiselitteistä vastausta on toisen harrastajan puolesta melko mahdotonta antaa. työvaihe, luodin asetus. LATAUSKOULU OSA 12 TEKSTI JA KUVAT: HANNU URONEN PROGRESSIIVINEN JÄLLEENLATAUS Kun latausten kehittely ei enää ole harrastuksen päätarkoitus vaan patruunoita pitää syntyä nopeasti ja paljon, on aika hankkia progressiivinen latauspuristin.Seuraavassa tutustumme progressiivisen jälleenlatauksen erityispiirteisiin ja tyypillisiin välineisiin. Mikä sitten oikein on "progressiivinen latauspuristin" . työvaihe, hylsynsuun kalibrointi ja/tai niippaus. työvaihe, ruuditus. Melkoinen työ 1-asemaisella puristimella, erityisesti kun lataamani patruunaerät alkoivat pian olla suurempia kuin muutamia kymmeniä patruunoita kerrallaan. 6. Sanoisin, että kun aika on kypsä progressiiviselle puristimelle, harrastaja tuntee sen parhaiten itse
Nämä laitteet on suunniteltu käytettäväksi sähköisen, automaattisen hylsynsyöttölaitteen kanssa sekä ovat varustettuja shellplaten (hylsynpidinlevy) automaattisella indeksoinnilla. WWW.REKYYLI.FI Hylsylevy pyörähtää näissä puristimissa siis automaattisesti. Ensimmäiseksi hylsy putoaa sähköisestä hylsynsyöttölaitteesta punaista putkea pitkin asemaan 1. Näihin puristimiin lukeutuvat Dillon 650, Dillon 1050 ja Hornady Lock-N-Load AP. kohdassa asetetaan uusi nalli paikalleen, laajennetaan hylsynsuu ja pudotetaan ruutiannos hylsyyn. Hylsy työnnetään shellplateen, supistetaan sekä poistetaan vanha nalli. Hylsynsyöttölaite voi olla joko lisävaruste kuten Dillon 650:ssa ja Hornadyn progressiivisessa puristimessa tai vakiovaruste Dillon 1050:n tapaan. uksen poisto, hylsyn ruutipinnan tarkistus ja hylsyn asetus shellplateen) tapahtuu yhdellä kammen käännöllä, mikä saa tunnin latausmäärän helposti 12-14 kertaistumaan 1-asemaiseen puristimeen verrattuna. Dillon 550 koneeseen sellainen tosin löytyy, mutta jälkeenpäin suunniteltuna. Toisin sanoen, puristimeen ei ole saatavilla joko automaatti-indeksointia tai sähköistä hylsynsyöttölaitetta, tai kumpaakaan näistä. Ryhmän 2 puristimia ovat Dillon SDB, Dillon 550 ja RCBS Pro 2000. ryhmän edellä luetelluista ominaisuuksista puuttuu. Tämän ryhmän latauspuristimet koostuuvat sellaisista, joista ainakin toinen 1. Ryhmä 1. Se voidaan vaihtaa ilman työkaluja, yksinkertaisesti nostamalla pois ja pudottamalla uusi tilalle. Harmaata muovista levyä (Casefeeder plate) pyörittää sähkömoottori, jonka pyöriessä hylsyt kääntyvät kanta alaspäin painovoiman vaikutuksesta. Sähköisen hylsynsyöttölaitteen huono puoli on se, että muunnettaessa puristin käyttämään eri kaliiperia, vaihdettavia ja säädettäviä kohteita on enemmän. Ryhmä 2. Kun käytössä on hylsynsyöttölaite ja automaattinen shellplaten indeksointi, voi vasen käsi keskittyä pelkästään poimimaan luodin ja asettamaan sen hylsyn suulle oikean käden kääntäessä kampea. Siitä hieman suurempi ja monipuolisempi laite on Dillon 650 ja malliston huippua edustaa Dillon 1050. Näin ne putoavat oikein päin latauspuristimen shellplateen kuvan oikeassa alanurkassa näkyvän suppilon kautta. Suomessa tällaisia lajeja ovat muun muassa ratahirvi, isopistooli, practical, SRA, siluetti, cowboy action vain muutamia mainitakseni. Käytännössä tämä tarkoittaa kaliiperikohtaisen vaihtosarjan korkeampaa hin- 1 5 4 3 2 1 5 4 2 3 Dillon 650 toiminnassa. Mielestäni hylsynsyöttölaite ei toimi siinä ollenkaan niin hyvin kuin automaatti-indeksoinnilla varustettujen puristimien kanssa. Näiden laitteiden hintahaitari on melkoinen, alkaen noin 500 eurosta ja päättyen lähes 2000 euroon. Tietyn patruunamäärän lataamiseen kuluva aika puolittuu helposti käytettäessä sähköistä hylsynsyöttölaitetta latauspuristimessa, jossa on automaattinen indeksointi. Noin yleisesti voisikin sanoa, että progressiiviset puristimet ovat suosittuja jokaisen sellaisen lajin harrastajien keskuudessa, jonka harjoittelu- ja kilpailutoiminnassa käytetään suuria määriä keskisytytteisiä patruunoita. Dillon casefeeder plate:a on neljää eri kokoa : iso kivääri, pieni kivääri, iso pistooli ja pieni pistooli. Ylivoimaisesti suosituin progressiivinen puristin niin Suomessa kuin muuallakin lienee Dillon 550. Myös Lee valmistaa progressiivisia puristimia, mutta ne ovat sopivia lähinnä 1-asemaisen puristimen korvikkeeksi eivätkä ole suunniteltuja aktiiviseen käyttöön. Tämä yksinkertaistaa ja nopeuttaa latausprosessia kokemukseni mukaan merkittävästi. Mikäli shellplatea on käännettävä käsin, on hommassa joka tapauksessa yksi työvaihe enemmän ja lähes samalla vaivalla hylsyn voisi asettaa käsin shellplateen. Mielestäni hylsynsyöttölaite ja automaatti-indeksointi kulkevat käsi kädessä sen vuoksi, että ilman autoindeksointia hylsynsyöttölaitteen tuoma lisänopeus on pieni. Erityisesti Yhdysvalloissa myös monet viranomaiset käyttävät tällaisia puristimia harjoituspatruunoidensa lataamiseen. PURISTIMEN VALINTA Mielestäni progressiiviset latauspuristimet voidaan jakaa kahteen pääryhmään. Tämän jälkeen valmis patruuna putoaa latauspuristimen toisella puolella sijaitsevaan laatikkoon (ei näkyvissä). Lähikuvassa Dillon 650:n hylsynsyöttölaite. 2. Ryhmän 2 puristimet on alun perin suunniteltu käytettäväksi ilman hylsynsyöttölaitetta. Kaikki edellä mainitut progressiiviset latauspuristimet valmistetaan Yhdysvalloissa. KÄYTTÄJÄKUNTA Progressiivisia puristimia käyttävät hyvin monien eri urheiluammunnan lajien harrastajat. Ulkomailla progressiivisilla latauslaitteilla ladataan paljon myös haulikon harjoituspatruunoita, mutta Suomessa tämä ei ole suosittua. Asema 3 on pyhitetty ruudin tarkistuslaitteelle, asemassa 4 asetetaan luoti ja asema 5 niippaa luodin paikalleen. Hornady:ltä löytyy Lock-Nload AP sekä RCBS:ltä Pro 2000 -progressiiviset puristimet. Kuvassa on paikallaan ison pistoolin levy ja .45 Auto kaliiperin hylsyjä matkalla kohti latauspuristinta. 43
RCBS ja Hornady Powder Checker laitteet ovat siitä mainioita, että ne voidaan asentaa mihin tahansa latauspuristimeen jossa on tyhjä 7/8"x14 -kierteellä varustettu paikka. RCBS Powder Checker:n kanssa samantapainen laite löytyy myös Hornadylta nimellä Hornady Cop Die. Tällöin hylsyyn putoaa ennalta säädetty ruutiannos. Ruutiannostelijan luistin ruutitilan kokoa ja siten ruutiannosta säädetään nuolen #2 osoittamaa pulttia kääntämällä. Purettu Dillon-ruutiannostelijan luisti. Katso myös oheiset kuvat laitteen toiminnasta käytännössä. Aiheeseen palataan myöhemmin erillisen artikkelin muodossa, kun tutustumme ensimmäisen suuren valmistajan, RCBS:n, luodinsyöttölaitteeseen. Hornady www.hjorth.fi ja www.eloranta.fi RCBS www.hjorth.fi Dillon www.asejaosa.fi WWW.REKYYLI.FI 45. Mikäli jälleenlataajalla on suojalasit päässään, ei mahdollisesta nallin laukeamisesta ole vaaraa lataajalle eikä latauslaitteelle. Toinen turvallisuuteen oleellisesti liittyvä tekijä on nallitus. Väitän, että sopivilla välineillä progressiivinen jälleenlataus on turvallisempaa kuin lataaminen 1-asemaisen puristimen kanssa. Dillon on säädettävissä käytännössä kaikille kaliipereille, joita mainituilla latauspuristimilla voidaan ladata. Kun puristimen kampi käännetään takaisin yläasentoonsa, nuolen #1 osoittama vipu vetää ruudittimen luistin automaattisesti takaisin taka-asentoonsa. Mielestäni tärkein kysymys turvallisuuteen liittyen onkin se, miten voidaan olla varmoja siitä että jokaiseen hylsyyn tulee oikea ruutiannos. Toinen tapa on voidella hylsyt, ladata patruunat normaalisti ja kuivata hylsyt öljystä jälkeenpäin. Kun shellplatessa ruutiannostelijan kohdalla on hylsy ja puristimen kammesta käännetään, ruudittimen luisti liikkuu siten että sen ruutitila tulee pudotusputken kohdalla. Tämä laite on mekaaninen, joten sitä on seurattava katseella. Ensimmäinen progressiivinen puristimeni herätti jo lyhyen tuttavuuden jälkeen seuraavan tuntemuksen : miksi en hankkinut tällaista jo aiemmin. Miten turvallisuus voi parantua, jos patruunoita ladataan kymmenkertainen määrä aiempaan verrattuna. Tällöin ruutisuppilosta putoava ruuti täyttää ruutitilan. Progressiivisissa puristimissa asiaa on yleensä mietitty paljon pidemmälle kuin esimerkiksi yleisissä käsinallittimissa. Perustan väitteeni siihen, että ruudin pinnan tarkistaminen mekaanisella tai sähköisellä laitteella on luotettavampi tapa kuin tarkistaa ruudin pinta silmämääräisesti. Mikäli hylsyssä on selvästi liian vähän tai liian paljon ruutia, laite hälyttää lataajan äänimerkillä. Useissa progressiivisissa latauspuristimissa on hälytin myös nallien loppumiselle. vaiheena, jonka jälkeen laitetaan hylsyt kiillotusrumpuun puhdistumaan öljystä. Ne sopivat siten myös Dillon-puristimiin. Kuvan valkoinen nuoli kuvaa ruudin kulkureittiä annostelijan ruutisäiliöstä pudotusputkeen ja sitä kautta hylsyyn. Kuvassa luisti on takaasennossaan, jolloin sen ruutitila on ruutisäiliön suppilon kohdalla. Dillon Powder Checker lienee suosituin. Se on saatavana Dillon 650 ja Dillon 1050 -puristimien lisävarusteena. RCBS valmistaa, erityisesti RCBS Pro 2000 puristinta varten, RCBS Powder Checker -ruudin tarkistuslaitetta. En suosittele valmiiden patruunoiden kuivaamista supistusöljystä hylsynkiillotuskoneella ! PROGRESSIIVISEN JÄLLEENLATAUKSEN TURVALLISUUS 2 1 Dillon 1050:n ruutiannostelija on luistityyppinen annostelija. Nuolen oikealla puolella näkyvä irto-osa on säätökappale, jota pultin avulla liikuttamalla voidaan säätää luistin ruutitilan kokoa ja siten ruutiannosta. Moni aloitteleva jälleenlataaja on huolissaan progressiivisen jälleenlatauksen turvallisuudesta. Ääni on sen verran voimakas ja vihlova, että se tuskin jää keneltäkään huomaamatta. Esittelen tässä oman kokemukseni mukaan yleisimmät. Se on kuitenkin mielestäni paljon nopeampaa ja varmempaa kuin tarkistaa ruudin pinta jokaisesta hylsystä silmämääräisesti. Tämän jälkeen patruunat ladataan normaalisti, paitsi että niitä ei enää supisteta. Tämä ei sinänsä vaikuta turvallisuuteen, mutta on mielestäni erittäin mukava varuste ja estää nallittomien patruunoiden lataamisen epähuomiossa. LOPUKSI Jos tunnet tarvitsevasi tai haluavasi progressiivisen latauspuristimen, mene käymään niitä myyvässä liikkeessä ja hanki sellainen. Laite ei kerro sitä onko hylsyssä 0,2 grainia liikaa tai liian vähän ruutia, mutta kertoo mikäli ruutiannos on esimerkiksi holvaantunut pudotusputkeen ja vain puolet siitä on päätynyt hylsyyn. Asia jota en ole tässä artikkelissa tarkoituksellisesti käsitellyt, on progressiivisen puristimen luodinsyöttölaite. Hylsyn ruudin pinnan tarkastukseen on saatavissa useita erilaisia välineitä. Nuoli osoittaa tilaa, johon ruuti putoaa annostelijan ruutisäiliöstä
Mitä painavampi kiikaritähtäin, sen enemmän rekyylivoimat vaikuttavat kiinnitysjärjestelmään, eli kiikarijalkoihin. Myös kiikaritähtäimissä on eroja. Aseen rakenne määrittää aina sen, minkä mittainen kiikaritähtäimen asennusjänneväli on vähintään oltava. Tilanteessa jossa kiikaritähtäin on dominoivassa asemassa (kuten kyttäysjahti pimeässä), kompromissi kannattaa tehdä aseen kanssa. Yleensä kiikaritähtäimen rakenteellinen lujuus kulkee aika lailla samaa latua sen painon kanssa. RAUTALANK A KIIKARITÄHTÄIMEN VALINTA JA ASENNUS Kiikaritähtäinten asennusongelmat ovat asealalla realismia. Tämä johtuu lähinnä siitä, että heti kun objektiivilinssin halkaisija on yli 42 mm, aseen tähtäinlinja alkaa nousta WWW.REKYYLI.FI. Silmäväli kiikarissa taas määrittää sen, että miten kiikari on asennettava kivääriin sen pituusakselilla. Näihin ongelmiin on monta syytä, mutta perusongelmat johtuvat yleensä joko toisiinsa sopimattomista komponenteista tai vääristä lähtökohtaisista valinnoista. Asennuskorkeuden kanssa joudutaan hyvin herkästi tekemään kompromisseja. Toisaalta tähtäin on asennettava siten, että objektiivin ja piipun väliin jää riittävä hajurako. Tämä seikka on oleellisesti kytköksissä kiikarin asennusjänneväliin, eli jos jänneväli on liian lyhyt, niin se ei salli tähtäimen liikuttamista pituussuunnassa. Pahin mahdollinen yhtälö rekyylin haittavaikutuksia ajatellen on kevyt ase, tehokas patruuna, heikot kiikarinjalat, huono asennus, painava kiikari ja kiikarin rakenteellinen heikkous. Toiset tähtäimet on selvästi tarkoitettu lyhyisiin lukkoaktioihin, siksi lyhyt niiden jänneväli on. Seuraavassa pureudutaan sopivan kokonaisuuden rakentamiseen. TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ Kompromissit ovat ärsyttäviä, mutta tällä kertaa tilanne on korostuneesti se, että ilmaisia lounaita ei todellakaan ole olemassa. Tällöin taas pitkä magnumlukko saattaa jäädä pois kuvioista ja missään nimessä aseen marginaalisen kaliiperieron nimissä ei kannata alkaa ehdoin tahdoin vaikeuttamaan kokonaisuuden kannalta tärkeän kiikaritähtäimen asennusta. Tällöin 46 Periaatteessa suurin virhe kiikaria tai kivääriä hankittaessa on se, että hankinnan yhteydessä ei ajatella sitä, että miten itse ase ja kiikari suhtautuvat toisiinsa. Yleensä ongelma esiintyy siten, että aseen lukkoaktio on pidempi kuin mitä kiikaritähtäimen putken "suora" osa ja tällöin näiden yhdistäminen vaikeutuu. Toisin sanoen jos lyhyt tai keskipitkä lukkoaktio mahdollistaa halutunlaisen optiikan käytön, niin homma toimii. Tällaista tähtäintä ei siis kannata ehdoin tahdoin hankkia aseeseen, johon kiikaritähtäimen joutuu taas kerran sovittelemaan tavallisuu- desta poikkeavilla jalustaratkaisuilla. KIIKARIN ASENNUSKORKEUS JA SILMÄVÄLI Lähtökohtaisesti kiikaritähtäin tulee asentaa aseeseen siten, että se on sopivalla korkeudella silloin, kun ase on käyttäjän suhteen normaalissa ampuma-asennossa. Tässä yhteydessä voidaan siis sanoa, että mitä painavampi kiikari, sitä vähemmän aseessa tulee olla rekyyliä. Mitä kevyempi kiikari, niin sen vähemmän siihen kohdistuu rekyylissä inertiaa. KIIKARIN ASENNUSJÄNNEVÄLI KIIKARIN PAINO Ensimmäinen ongelma kiikaritähtäimissä on niiden paino. Kiikaritähtäimen ja kiväärin yhdistäminen toisiinsa on yksi väärinymmärretyimpiä aihealueita ja toisaalta se on aihealue, josta monikaan ei tiedä hölkäsen pöläystä vaikka luuleekin tietävänsä. on odotettavissa tilanne, että paketti kestää noin kello kahdestatoista puoleenpäivään. Toki asiaan voidaan vaikuttaa erilaisilla jalustoilla ja renkailla, mutta periaatteessa aseen asennusjännevälin ja kiikarin asennusjännevälin tulisi olla lähtökohtaisesti toisiinsa sopivat
Jalustan tehtävänä on hoitaa aseeseen tuleva kiinnitys ja renkaiden tehtävänä on ottaa tähtäinkiikari otteeseensa. Toisinaan jalusta ja rengas ovat samaa osaa, mutta periaatteessa kyse on kuitenkin samasta asiasta. Jalustavaihtoehtoja on taas saatavana tavattoman suuri määrä erilaisiin asemalleihin ja tämän vuoksi tämä kiinnitysjärjestelmä on ikään kuin standardi asemaailmassa. Redding-tyypin jalustat, joissa on lohenpyrstöön pyöräytettävä eturengas ja sivuruuveilla sivusäädettävä takimmainen kiinnitysrengas. WEAVER Picatinny-kiskon siviilimalli poikkeaa sotilastaustaisesta sukulaises47. Ei paras missään, mutta sovitettavissa lähes aseeseen kuin aseeseen. DUAL DOVETAIL Tämä jalustatyyppi on jatkojalostettu Redding-tyypin jalusta, eli niin edessä kuin takana on käytetty lohenpyrstöön kierrettävää rengasta. Kannattaa muistaa, että aina asennuskorkeutta rajoittava tekijä ei ole kiikarin objektiivi, vaan myös kiikaritähtäimen okulaari saattaa joutua törmäyskurssille pulttilukkoisen kiväärin lukonkammen kanssa. KIIKARIJALAT Kun edellä on tullut mainittua kiikaritähtäimen ja aseen yhteensopivuudesta, niin ratkaiseva lenkki tässä yhtälössä on kiikarinjalat, eli komponentti, joilla nämä kaksi tekijää yhdistetään toisiinsa. Tämä etäisyys luonnollisestikin vaihtelee eri ampujien välillä, sillä osa nostaa aseen varsin eleettömästi ampumaasentoon ja osa työntää päätään enemmän eteen. Silmävälin asentaminen tulee suorittaa siten, että silmäväli on pienimmällä suurennoksella sopiva silloin, kun ase otetaan luonnolliseen ampuma-asentoon. Tätä voidaan kompensoida nostamalla aseen tukin harjaa, mutta aseessa jossa tätä ei voida tai haluta tehdä, ei tämä ole vaihtoehto. Yleisesti voidaan sanoa, että laadukkaat ruuvit, riittävä määrä ruuveja ja riittävän kovat materiaalit ovat avain menestyksekkääseen asennukseen. Valitettavan moni nykyjalusta on pehmeä johtuen työstökoneiden asettamista vaatimuksista käytettävien materiaalien suhteen ja usein tämä vaikuttaa siten, että kiinnitys saattaa antaa myöten ajan kuluessa. Kiikarin kiinnitysjärjestelmät ovat monessakin mielessä ns. Tämä taas on omiaan aiheuttamaan kiikaririkon siinä vaiheessa kun jalusta ei enää pidä kiikaria kunnolla otteessaan. Joka tapauksessa silmäväli tulee asettaa siten, että se on itselle sopiva. Asiaan vaikuttaa moni tekijä, toisinaan myös ase vaikuttaa pään asemointiin. Yleisesti voidaan sanoa, että etumutkajalusta on tämänsuuntaista kikkailua ja tämäntyyppisten jalkojen käyttöä kannattaisi välttää, mikäli se on suinkin mahdollista. Ennemmin kannattaa tehdä kompromissi joko kiikaritähtäimen tai aseen kanssa. Tämä jalustamalli on huomattavasti vankempi kuin sivusäätöinen versio. Sivusäädöllä ei nykyaseissa ja kiikaritähtäimissä ole samankaltaista merkitystä kuin ennen. Jalustatyyppi ei ole saatavissa aivan yhtä suureen osaan asemalleja kuin perinteinen Redding-tyypin jalusta. REDDING-TYYPIN JALUSTA JA RENKAAT Esimerkki vanhasta ja pitkälle vakiintuneesta kiinnitystavasta on ns. Kiikarijalustoja on olemassa häkellyttävä määrä ja voidaankin sanoa, että monesti väki kuvittelee niiden olevan paremmin standardisoituneita kuin ne oikeasti ovat. Silmävälin ja asennuskorkeuden asettamiseen vaikuttaa siis saatavilla olevat jalustavaihtoehdot, kiikarin asennusjänneväli ja kiikarin ulkoiset mitat. luonnollista ampuma-asentoa ajatellen liian korkealle. Kiikari kiinnitetään jalustaan kiinnitysrenkailla. Kannattaakin kiinnittää erityistä huomiota siihen, että aseeseen tulee hankittua juuri oikeat kiikarikiinnitysjalustat. Toisinaan on käynyt myös niin, että löystynyt jalka on kammennut kiikaria siten, että se on rikkonut sekä jalustan, että kiikarin. Homma menee kuitenkin niin, että lukonkehysten määrä on valtava ja tästä johtuen myös aseisiin tulevien kiikarinasennuspalikoiden määrä on valtava. Kiinnitysrenkaiden suhteen onkin olemassa sitten hyvin paljon eroavaisuuksia. Tällä tarkoitan lähinnä sitä, WWW.REKYYLI.FI että keinotekoinen aseen ja kiikaritähtäimen yhteensaattaminen erikoista jalustaa käyttäen on hölmöä. Kiikarijalustojen kanssa konservatiivisuus ei ole koskaan pahasta. ratkaiseva lenkki toimivan asekokonaisuuden kannalta. Monestikin 50 mm linssillä varustettu kiikaritähtäintä pidetään suurimpana yleiskäyttöön sopivana. Ensimmäinen konkreettinen ero eri rengastyyppien välillä on se, että miten ne kiinnittyvät jalustaan. Tämän rengastyypin hyvä puoli on siis sivusäätö ja huono puoli sivusäädön rakenteellinen heikkous
Tämä mahdollistaa joustavan käytön avotähtäimillä tai tarvittaessa useammilla eri kiikaritähtäimillä. Tämä kiikarikiinnitysjärjestelmä on nykyään yleistymään päin johtuen lujuudestaan ja tavattoman laajasta rengasvalikoimastaan. Toisinaan olen hionut kuiten- tystä varten. vataan kiinni hiottuihin alaosiin ja ne asettuvat automaattisesti oikein. Suomalaisten valmistajien lisäksi myös CZ ja Ruger ovat käyttäneet aseeseen integroitua asennusuraa. Renkaan yläosat ruuSako Optilock, kaksiosainen jalusta lyhyeen lukkoaktioon. Osa asevalmistajista on lähtenyt mukaan tähän kehitykseen siten, että aseiden päällä on valmiina tämän tyypin kiinnitysjärjestelmä. Tämä tehdään yleensä hiomalla nämä alaosat kiikarin putken paksuisella hiomatuurnalla hiomatahnaa käyttäen. että niissä mahdollisesti olevat näennäisen helppo tehdä. Sa48. Näitä ovat erillistä renkaan yläosaa, jotka ha- jonka kehykseen joku kyläseppä on mm. Jos kiikari ei sesta yhtä paljon kuin hiottavilla aikaa niin jalustan kuin putken- liiku silloin kun vain alaruuvit on jaloilla kiikaria asennettaessa. Periaatteessa ero tavanomaiseen jalustaan on vielä se, että kun kisko on kiinnitetty aseeseen, niin tähän kiinnittyy jalustallinen rengas tai jalusta yleisimmin kuitenkin jalustallinen rengas. Kiikarijalustojen määrä on luonnollisesti näissä vähemmän käytetyissä rengasmalleissa vähäisempi, mutta saatavuus on kuitenkin varsin riittävä ainakin meidän markkina-alueellamme. kaan asento ja kiikarin asettumikin näitäkin renkaita sen verran, Optilock -renkaisiin asennus on nen vaakatasoon. Tä- tällä renkaalla on pyritty siihen, tekniikoita. WWW.REKYYLI.FI SAKO, TIKKA, CZ, RUGER Meikäläisittäin tunnettu kiikarinasennustyyli on maailmalla vähemmän käytetty. Ja kun renkaat on asennettu jalustaan, niiden kiikaria vasten tulevien pohjien pintojen tulee olla linjassa. Suomalaiset asevalmistajat ovat aina suosineet aseiden lukkokehyksiin kiinteästi koneistettuja asennuskiiloja, joilla saadaan aikaan jämerä kiikarikiinnitys. RAUTALANK A taan lähinnä siten, että se ei välttämättä noudata sotilasstandardia pilkulleen. Molemmilla on omat hyvät ja huonot puolensa ja molemmissa on omat asennukseen liittyvät haasWarne-rengasjalusta Sakon kiilaan. Perinteinen rengastyyppi on haastava asennettava, koska renkaiden kiinteästi aseeseen yhteydessä olevien osien on oltava keskenään täsmälleen linjassa. Yhdysvalloista poiketen kiikaritähtäimiä asennetaan aseisiin hyvin usein pikakiinnitettävillä jalustoilla. teensa. Näiden jalustatyyppien asentaminen kannattaa jättää alan ammattilaisille, sillä niiden asennukseen liittyy hyvin usein niin monen eri seikan huomioonottamista, että kokemuksesta on erityisen paljon hyötyä. Tällaisia kaisiin nähden aina oikeaan linjaan joissa käydään läpi tavallisimpien jalustoja asennettaessa on kuiten- johtuen muovisesta "mullinsilmäs- jalustojen vaatimia erityistoimenkin otettava huomioon se, että ja- tä" renkaan sisällä. Warne Maxima ja Tal- kiristetty, niin jalustat eivät ole to- sä on kuitenkin mahdollisuus käley), ei linjahiontaa tarvitse tehdä dennäköisesti linjassa keskenään. Syy tälle on se, että täl- Tämä on tyypillistä erityisesti sil- täytyy kuitenkin ottaa huomioon löin kyseessä on ikään kuin kaksi loin kun kyseessä on vanha kivääri, hyvin monta eri asiaa. Weaver-systeemin vahvuus piilee lähinnä siinä, että siinä otepinta-ala on keskimääräistä suurempi ja kisko itsessään on rekyylivaste. Täskin (esim. Hiottaessa huomaa kuinka paljon heittoa renkaiden kallistuksissa on ja toisaalta sen, kuinka suureen rasitukseen kiikaritähtäin joutuu jos hiontaa ei tehdä. Toinen tyyppi on meillä Sakosta ja Tikasta tutuksi tullut muovisen välirenkaan sisältävä Optilock-rengas. vellä miinaan, sillä asennuksessa ollenkaan. Hiontaa ei tehdä niille osille rengasta, jotka hakevat paikkansa putken mukaan. Periaatteessa piteitä ja hyviksi koettuja asennuslustaruuvit kiristetään ensin. Ensimmäinen ja perinteinen rengastyyppi on sellainen missä kiikarin ja renkaan välissä ei ole mitään ja metalli vastaa metalliin. Silloin kun käytetään jalusto- män jälkeen kiikarin tulee liikkua että kiikaria asentavan henkilön ei ja, jotka ovat pystysuunnassa hal- renkaissa niin kauan kuin yläpuo- tarvitsisi tietää kiikarin asentamiki ja jotka pitävät otteessaan yhtä len ruuvit kiristetään. kiikarin sivusuunta, ruuvien kevat paikkansa putken ympäril- taikonut ruuvinreiät kiikarikiinni- kiristysmomentti, sisemmän rentä. maten asennusvirheitä voi saada aikaiseksi niin monella eri osa-alueella, että niitä saattaa tehdä huomaamattaan. KIIKARIN ASENTAMINEN RENKAISIIN Periaatteessa on olemassa kahdenlaisia renkaita. Tämäntyyppisillä jalustaratkaisuilla on puolensa, mutta toisaalta niiden käyttökelpoisuutta rajoittaa saatavilla olevien jalustatyyppien määrä. TUHANNEN PALAN PALAPELIT Eurooppalaiset panostavat optiikkaan ja sen kiinnitykseen. Tämä Kiikarinasennuksista tulee Retyöstöpurseet saadaan pois jättä- johtuu siitä, että kiikari tulee ren- kyyliin jatkossa erillisiä artikkeleita, mästä jälkiä tähtäimiin
www.armaaboa.fi Arma 2009 -messuilla myyntipaikkavarauksensa jättäneille tilausvahvistus ja muu aineisto maaliskuussa 2010. Paananen + latausarvoja opas, yhteishinta ! Gun Digest 2003, 2004, 2005, 2007, poisto Book of Knives 2007 DBI, 27th Annual Knives kirja Standard Catalog of Military Arms 3rd edition The Fighting Rifle by Chuck Taylor Tarkka-ampuja 1 kirja Pauli Salo Rynnäkkökivääri 7,62x39 kirja Pauli Salo Vihtavuori Reloading manual 4rd edition 1497,00 940,00 2300,00 1100,00 1200,00 1300,00 1700,00 1700,00 1000,00 330,00 590,00 490,00 300,00 Kiikarin kohdistuslaseri .22cal-12 cal DPMS Miculek 1/2"-28 Suujarru AR-15 TUOTENRO 636671 59 TUOTENRO 942876 65 SpyPoint FL-A Riistakamera TUOTENRO 837985 Johnny Stewart Kettupilli Säädettävä dettävä ettävä tt vä t 239 TU TUOTENRO 570403 15 puhelin arkisin 12-17 09-5122 933 www.midwaysuomi.com Arma-Asemessut sunnuntaina 18.4.2010 kello 10 -16 Turun Messu- ja Kongressikeskuksessa 49,00 35,00 45,00 48,00 64,00 55,00 55,00 45,00 Haulikon ratapatruunoita mm: Hull Sovereign Fitasc 12/70 28g Sporting huippupatr! 30,-/100 Hull Sovereign 12/70 Trap/Skeet 24g huippupatr! 27,-/100 Hull Comp X 12/70 Trap/Skeet kevyt/nopea 21g 23,-/100 Trust Trap 12/70 Trap/Skeet 24g 20,-/100 Trust 12/70 Sporting 28g 28,-/100 Trust 16/70 no 8 tai no 9 28g ratapatr 30,-/100 Trust 20/70 24g Trap /Skeet no 7 1/2 tai no 9 30,-/100 Saatavana myös metsästyspatruunoita. SP66 Asekaappi 530,00 125x40x30 cm 93 kg SP88 Asekaappi 645,00 150x 55x40 cm 152 kg SP99 Asekaappi 835,00 150x65x55 cm 200 kg SP88 Asekaappi 850,00 numerolukolla, mitat SP88 SP99 Asekaappi 1250,00 numerolukolla, mitat SP99 Talvilukemista mm: Messinkihylsyisten patruunoiden jälleenlataus kirja E. Kysy tarjous isommista eristä! ARMA TU R U N A S E M E S S UT Myynnissä: keräily- ja käyttöaseita, militariaa, tarvikkeita, alan kirjallisuutta, yms. Hintoihin lisätään rahti. Lisätietoja Jyri Jylhä 0500 820 833. Maailman laajin valikoima asetarvikkeita suomalaisen aseharrastajan saatavilla. Esitelmä ja näyttely: "Talvisodan 105 päivää" Muut näyttelyt: Varsinais-Suomen riistanhoitopiiri SAL-Mustaruutijaosto "Uudet Suomalaiset puukontekijät" Suomen puukkoseura Dekoja mm: Beretta M38/A44 9mm kp PSM /IJ-75 5,45x18 pist Norinco Big para 9mm Steyr M34 9mm kp PPSH 7,62x25 venäl. Sotaveteraanit ja alle 15-vuotiaat lapset aikuisen mukana maksutta.. Stefano Fausti Leader Sporting Gold 12/70 ported Stefano Fausti Leader Sporting 12/70 29,5" EVS Browning BDF Ultra XTR Trap 12/70 30" SKB M605 Trap 12/70 30" "uusi/esittelyase" SKB M505 Skeet 12/70 "uusi/esittelyase" Miroku MK-10 Skeet 12/70 , käytetty, siisti Miroku MK-10 Trap 12/70 "uusi/esittelyase" Miroku MK-38 Trap 12/70 "uusi/esittelyase" Winchester Diamond Grade Trap 12/70 30" käyt./hyvä Pienoiskivääreitä mm: PIENI ERÄ! Toz 78-04 paketti (4x32 kiik + jalk+ vaim) Henry 22WMR vipulukko + 4x32 kiikari + jalat CZ ZKM452 .22 WMR (MAGNUM) STD + 4x32 kiikari + jalat Magtech M7022 1/2-automaatti + kiikari + jalat + vaimennin SafePower SS3492 hyväksytyt asekaapit. Pääsyliput 10 . pist 900,450,690,1300,900,900,500,650,- Sten 9mm KP II tai III MG42 8x57 kk Kommando 9mm kp Vigneron M2 9mm kp Beretta M34 7,65br pist Beretta 9000 40 S&W pist 600,3000,500,550,400,790,- Valoa pimeyteen STREAMLIGHT! Kovaan käyttöön! Streamlight TLR-1 asevalaisin Streamlight TLR-2 asevalaisin + laser Streamlight TLR-3 asevalaisin , UUTUUS! 205,00 510,00 125,00 Tervetuloa! Järjestäjä: Arma Aboa r.y. kp Beretta Mod 38/42 9mm kp Dreyse M1907 7,65br pist. - toimitusaika 1-2 viikkoa - varastotilanne nettisivuilla - jo lähes 100.000 tuotetta TALVIAJAN TARJOUKSIA Radalle... Astra A-60 380 ACP nikl. Info-pisteet: entisöinti, korjaus, tunnistus, arviointi, lataus, SAL-Mustaruutijaosto ja poliisi
Sama pätee vähittäiskauppaan, eli ideaalitilanne olisi se, että tavara olisi myyty ennen kuin tavarantoimittajan maksuehto menee umpeen. Täten metsästäjien ostokäyttäytyminen muistuttaa enemmän tavanomaista asiakaskäyttäytymistä kuin ampumaurheilun harrastajalla. Tälle on syynsä, eli varastointi maksaa. Yleisesti asealan maahantuonnin ongelmiin on syynä se tosiseikka, että tavaran sisäänostaminen maahantuojien toimesta perustuu ennakkomyyntiin. Tämän luullaan johtuvan pääasiassa joko myyjien ja maahantuojien tietämättömyydestä, välinpitämättömyydestä tai patologisen huonosta asiakaspalvelusta. Tilaukset tehdään sitten sen mukaan mitä kauppiaat ovat tilanneet ja tämän päälle maahantuojat ottavat valmistajilta tietyn täydennysvaraston. Kuluttajankin kannalta tavaran nopea kierto on edullista, sillä mitä nopeampi kiertonopeus tavaralla on, niin sitä vähemmän katteen suhteen on vaatimuksia kannattavuuden osalta ja sitä edullisemmin kuluttaja tavaran saa. sulan maan aikana asiakkaan on myöhäistä alkaa kyselemään erikoisempien mallien perään kun otetaan huomioon, että tavara on täytynyt tilata valmistajilta jo hyvissä ajoin alkuvuodesta. Homma menee niin, että pääsääntöisesti tavara toimitetaan valmistajien suunnalta tilausjärjestyksessä ja ennakkotilausten jälkeen on monesti niin, että piskuiseen Suomeen ei saada enää täydennyksiä ennen kuin on liian myöhäistä. Ennakkokaupan ongelma on, että kauppiaan ja maahantuojan olisi omattava määrätynlaisia ennustajanlahjoja sen suhteen, mitä asiakkaat haluavat heiltä ostaa. Ennakkomyynnissä maahantuoja myy kauppiaille tavaraa ennen kuin sitä tilataan valmistajilta maahan. Esimerkiksi kodinelektroniikassa ollaan tilanteessa missä kaikilla on radio, mutta kaikki eivät ole hifistejä. Moni asia, jonka luullaan johtuvan huonosta palvelusta johtuu oikeasti aivan muista seikoista. Asekauppa poikkeaa monesta muusta kaupan alan toiminnasta olemalla erittäin paljon erikoistunut ala. Osa ns. Tämä on siinä mielessä hankalaa, että yleensä tavaran pitää olla valmiina myytäväksi kun asiakkaat alkavat sen perään kysellä. Täten ns. Asia ei välttämättä kuitenkaan aina ole näin ja välillä onkin hyvä tuoda esille syitä jotka vaikuttavat siihen, mitä tavaraa meillä on saatavilla. 50 VARASTO TÄYNNÄ ROSKAA Vanha varasto on ongelma niin maahantuojille kuin kauppiaille. Sen sijaan aseala on vahvasti asianharrastajien kansoittama kaupan alan haara ja tästä johtuen kauppaa koskevat hieman eri lainalaisuudet kuin muussa vähittäistavarakaupassa. Monesti saatavuus pistetään kuitenkin asiakaskunnan toimesta maahantuojan haluttomuuden piikkiin kun asian todellista laitaa ei tiedetä. vanhasta tavarasta on kuranttia myyntitavaraa vuodesta toiseen, mutta asealalla on hyvin paljon tavaraa, jonka suosio tulee ja menee. Asealan perusongelma on muille aloille tuiki tuntematon. Yleensä homma menee vielä WWW.REKYYLI.FI. Osaltaan on ärsyttävää, että aseliikkeissä ei ole hiplattavaa tavaraa pitkin kautta, mutta kyse on todellakin kaupasta, ei kirjastosta. SAATAVUUSONGELMAT Asealalla törmätään jatkuvasti siihen seikkaan, että asiakkaan eli loppukuluttajan ja tavaraa kuluttajille toimittavien tahojen ajatukset eivät tunnu kohtaavaan toisiaan. Periaatteessa voidaan sanoa, että metsästäjät ovat ainoa ryhmä harrastajia joille pääpaino on useimmiten metsästyksessä eikä harrastusvälineissä. Maahantuojien tuoma tavaramäärä siis perustuu vähittäiskauppiaiden tekemiin ennakko-ostoksiin ja maahantuojan omaan arvioon tarvittavasta täydennysvarasta. Täten kaupan ei tarvitsisi sijoittaa rahojaan varastoon. Yksi yleinen ongelma kuluttajan kannalta on, että aseet tulevat maahan suurelta osin juuri sesonkiin, eli mahdollisimman vähän ennen sitä hetkeä kun ne toimitetaan kauppiaille. MILJOONALA ATIKKO ARTO MÄ ÄT TÄ KAUPAN TISKILLÄ Suomalainen asekaupan tilanne on monessakin mielessä kohtuullisen erikoinen. Toisaalta tavara pitää myös maksaa, eli mitä nopeammin tavara saadaan eteenpäin, niin sitä nopeammin siitä saadaan rahat tilille
Tällainen ominaisuus voi olla mm. Isompiin yksiköihin siirtyessään kaupoissa on yleensä aina laajemmat valikoimat tarvikkeita niitäkin, joiden kiertonopeus on pieniä kauppoja ajatellen riittämätön. turvalliset versiot, eli menevimmät mallit menevimmissä kaliipereissa, niin muitapa ei sitten juuri olekaan. Tämä tavara on helppo hoitaa pois kynsistä jos kyse on niin huonolaatuisesta tavarasta, että voidaan puhua epäkurantista erästä tai selkeistä valmistusvirheistä. Viime aikoina olemme todistaneet sitä, että urheilukauppa karsii koko ajan asemyyntiä kannattamattomana ja isot myyjät kasvavat. Huono asia on mitä ilmeisimmin se, että jos olet hukannut juuri lataushommissa tarvitsemasi hylsynpitimen, niin toistaiseksi sen vielä saattaa saada omalta kylältä. Tällöin valmistaja on ensikädessä vastuussa siitä. Tuolloin niitä tuotiin maahan tavattoman paljon ja kauppiaat ottivat niitä myyntiin ennakoidut määrät. Toisaalta näiden pienten yksiköiden ongelma on se, että tavaravalikoimat ovat tavattoman kapeita ja palvelevat vain lähinnä ilmeisimpiä tarpeita. kivijalkakaupoissa. Toisaalta esimerkiksi patruunoissa voi olla niin, että jokin patruuna on kestämättömän epätarkka ja tällainen maine tekee töitä sen eteen, että patruunaerä jää kauppiaalle kynsiin. Jos asiakkaan ja myyjän näkemys asiasta on poikkeava, niin asiakas saattaa asian näin kokeakin. Käytännössä nämä äärimmäisen pienillä katteilla myyvät firmat ovat vieneet pohjan pois varsinkin aseiden myynniltä ns. Tämä sitten hoidetaan kuntoon tarjoamalla tavaraa riittävän edulliseen hintaan tai vaihtoehtoisesti seuraavana vuonna siten, että maahantuojalta ei enää tilata tavaraa joka jää hyllyyn. kaampia kuin mitä kukaan uskalsi aikanaan internetin alkuaikoina ennustaa. niin, että jos jostain tuotteesta on kärsitty kova krapula jossain vaiheessa, niin erityisesti tämäntyyppisen tavaran kanssa ollaan jatkossa äärimmäisen varovaisia. Riittävän isojen yksiköiden vahvuus asekaupassa olisi siis se, että esimerkiksi suuresta massasta poikkeavien kaliiperivalikoimien ja mallivaihtoehtojen pitäminen valikoimissa olisi mahdollista ja jopa kannattavaa. Tämä tarkoittaa käytännössä, että aseita jää myymättä ja hiljalleen varastossa pidettävien aseiden määrää lasketaan ja sitten onkin enää ajan kysymys kun asemyynti lakkaa liikkeestä kokonaan. Asekaupan nykyinen ongelma onkin hyvin pitkälle se, että aseiden tavattoman suuri myyntihajautuminen on vaikuttanut kansallisesti valikoimia kaventavasti. Suomessa hyvä esimerkki on vuonna 1996 pakolliseksi määrätyt korvaavilla haulilla varustetut patruunat. Kysymys siitä, että onko joku tuote "paskaa" on taas subjektiivinen. Toisinaan tavara on kuranttia, mutta siinä on jokin ominaisuus joka vie pohjan pois sen myynniltä. viimeistä kauppaa, eli mitenkään yleistä huonosti tarkoitukseen sopivan tavaran kauppaaminen ei ole. Sitä tapahtuu, mutta se ei voi olla mitenkään maan tapa. Pääasiassa tällaisissa tilanteissa kauppias tietää varsin hyvin sen, että hänen kauppaamansa tavara ei ole sitä mitä asiakkaat juuri silloin haluaisivat. Valitettavasti asia ei ole aina näin yksinkertainen. Voidaan monessakin mielessä sanoa, että hyvin useasta kivijalkakaupasta on tullut lähinnä näyteikkunoita, joissa tehdään myyntipuheet ja esittelyt asiakkaille, jotka sitten ostavat aseensa sitten sieltä mistä ne halvimmalla saavat. Aivan tavanomaisetkin kaliiperit joita asiakas saattaisi haluta, puuttuvat, koska kauppias ei ole luonnollisestikaan uskaltanut tilata niitä riittävästi. "Ne yrittää vaan myydä jotain paskaa!" on kommentti, joka jaksaa ärsyttää minua jatkuvasti olemassaolollaan. On aivan varma, että Suomessa menisi muidenkin kaliiperin aseita kuin .223 Rem, 6,5x55 SE, .308 Win, .30-06 Sprg ja 9,3x62 jos niitä vain suinkin olisi tarjolla. Asekaupan ala on muutoksessa. Kun aseista on olemassa ns. Tavaran myyminen on myyjien tehtävä, jos se on jollekin jäänyt epäselväksi. Ongelma on tällöinkin se, että tässä tavarassa on raha kiinni ja myös se pitäisi saada pois, jotta kyseinen erä ei veisi sijaa kaupallisemmalta tavaralta. Tosiasia on kuitenkin se, että tietoisesti huonolaatuista tavaraa puhumalla myyvä tekee kuitenkin aina ns. jonkin toisen tuotteen selkeä hintaetu tai paremmuus. Homma meni kuitenkin niin, että näitä varastoja myytiin paikka paikoin vielä kymmenen vuoden päästäkin ja nykyään kauppiaiden ja maahantuojien innostus korvaaviin haulimateriaaleihin on tästä johtuen erittäin nihkeää. Asiakasta asia ainakin palvelisi. TÄMÄN PÄIVÄN JA TULEVAISUUDEN HAASTEET Postimyyntifirmojen asettamat haasteet asekaupassa ovat tänä päivänä edelleenkin voimakWWW.REKYYLI.FI 51. Periaatteessa tällä asialla on sekä huonot, että hyvätkin puolensa. Joka vuosi maahantuojille ja kauppiaille käy niin, että jokin myyntiin otettu tavaraerä on sitä itseään, eli suomeksi sanottuna paskaa. Tämä johtuu lähinnä siitä, että myyntivolyymit ovat kohdallaan ja kiinteiden kulujen suhteellinen osuus on pienempi kuin paremmilla myyntipaikoilla sijaitsevilla kaupoilla
Nyt ohjetta on tiukennettu, kahdesta syystä. VIESTI RINNAKKAIS Päivämäärällä 8.1.2010 poliisihallitus antoi uuden ohjeen "Ampuma-aseen deaktivointi ja aseen osan tekeminen pysyvästi toimintakelvottomaksi". Kolmatta syytä ei mainita uudessa ohjeessa, mutta lehdistölle annetun tiedotteen mukaan "Aseiden deaktivointimäärät ovat lisääntyneet viime vuosina voimakkaasti. Myös ampuma-aseiden tuonti deaktivoitaviksi ja deaktivoitujen aseiden tuonti on lisääntynyt." Näiden syiden perusteella Poliisihallituksen Lupahallintoyksikkö on luonut ohjeen, jolla Suomen deaktivointivaatimuksista tulee maailman tiukimmat. Poliisin haltuun on tullut useita ohjeen mukaisesti deaktivoiduista ampuma-aseista ampumakelpoisiksi reaktivoituja ampuma-aseita". Aseisiin liittyvät viranomaisohjeet ovat olleet todellista huttua, joten otimme selvää, kuinka tällä kertaa on onnistuttu. TEKSTI: TERO KUITUNEN Vanha deaktivointiohje vuodelta 1998 on uusittu samansisältöisenä useaan kertaan, viimeksi 8.9.2008. Näin, vaikka vanhakin ohje oli lainmukainen: "Ampuma-aseasetuksen 2 §:n 3 momentin mukaan deaktivoituWWW.REKYYLI.FI. Toisena syynä esitetään EU:n asedirektiiviä, johon liittyvän uuden säädöksen mukaan "...kaikki ampuma-aseen toiminnan kannalta olennaiset osat on tehty pysyvästi toimintakelvottomiksi siten, ettei niitä voida poistaa, asentaa uudelleen tai muuttaa tarkoituksena tehdä ampuma-aseesta 52 uudelleen ampumakelpoinen." Nyt annetun ohjeen mukaan "säädös edellyttää muun muassa, että ampuma-aseen piippu, patruunapesä ja lukkolaite sekä runko on kiinnitettävä luotettavasti toisiinsa siten, ettei niitä voida poistaa". Ensimmäisenä syynä mainitaan: "Alkuperäisen ohjeen laatimisajankohtana käytössä olleet hitsaus- ja työstötekniikat ovat kehittyneet siten, että reaktivoinnin suorittaminen on tullut entistä helpommaksi
Ensinnäkin dekoamisen hinta nousee merkittävästi. Väkisin tulee mieleen, että Lupahallintoyksikkö pyrkii työllistämään omaa asetarkastustaan, jonka työt ovat vähentyneet merkittävästi maahantuotavien aseiden CIP-tarkastusten osalta. Yhden aseen deaktivoiminen näiden ohjeiden perusteella kun vie aikaa noin kaksi tuntia, ei poliisilla taida olla voimavaroja valvonnan toteuttamiseen? KENTÄLTÄ KUULTUA "Ampuma-aseen deaktivointi ja aseen osan tekeminen pysyvästi toimintakelvottomaksi" ohje saa jälleen pohtimaan yhteiskuntamme tilaa. Sitten poliisille esitetään vastaava aseyksilö, joka saadaan näin poliisin kirjoihin tulevana de- MUUTAMIA EPÄKOHTIA Ohjeen mukaan dekottua asetta ei taatusti saada enää reaktivoitua, eli tässä suhteessa ohje tekee sen mitä siltä on haluttukin. Ohjeessa on tähän liittyen kohta, "vaihtoehtoisesti voidaan pyytää poliisia olemaan läsnä ampumaasetta deaktivoitaessa ampumaaseen yksilöimiseksi deaktivoinnin toteamiseksi". Ampuma-ase ei saa olla ilman erityistietoja ja -taitoja muutettavissa ampumakelpoiseksi. Kuinkahan monella poliisiasemalla on endoskooppi. Sopivan yleisen asemallin kohdalla yhdellä dekolla voidaan huijaus tehdä vaikka kymmeniä kertoja. Koska nykyinen ohje nostaa dekojen hinnan ennennäkemättömän korkealle, ovat kaikenlaiset mahdollisuudet avoinna. On selvää, että monet aseista, jotka olisi aiemmin dekottu, tulevat jatkossa "katoamaan". Uusien ohjeiden mukaan tehtynä dekon saaminen ulkoisesti siistiksi kun voi olla varsin haastavaa ja ainakaan piipun osalta se ei missään tapauksessa tule olemaan esittelykelpoinen. Dekoamisen hinnan nousun täytyy olla ohjeen antaneen viranomaisen tiedossa, joten ilmeisesti aseiden päätymistä pimeille markkinoilWWW.REKYYLI.FI kona. Tämän tulkinnan täytyy olla väärä, koska se osoittaisi kammottavaa todellisuudesta irtaantumista. UUSI DEAKTIVOINTIOHJE TODELLISUUDESTA na pidetään ampuma-asetta, jonka iskupohjan sisältävä sulkulaitteen osa, patruunapesä tai sitä vastaava osa sekä piippu tai putki on muutettu siten, että aseella ampuminen on pysyvästi estetty. Asian kiteytti hienosti eräs aselupahallinnossa kenttätasolla työskentelevä poliisi: "eikö näitä aselakeja ja ohjeita valmistelemassa voisi olla edes yksi henkilö, joka tietää asiasta jotain?" 53. Tämän aseen sijasta dekotarkastuksessa käytetäänkin sitä ensimmäistä dekoa ja tämä toinen ase jätetään ennalleen. Mutta entäpä jos samanlaisia aseita on usempia. Jatkossa dekoja siis tehdään aiempaa vähemmän, erityisesti kaikkein halvimmista aseista. Ohjeen tekijä kuvittelee huomioineensa nämä aseet käskemällä esittämään tällaisen aseen poliisille etukäteen. Pahinta on, että ohje ei kestä kriittistä tarkastelua. Varmaa kuitenkin on, että EU:n alueella tulee olemaan valtioita, joissa vaatimukset ovat järkevämmät ja täten on hyvin todennäköistä, että dekoja alkaa virrata näistä maista Suomeen. Nyt ase tuhotaan täysin. Proseduuri on esitetty seuraavalla aukeamalla, kuvateksteinä ovat suorat lainaukset deaktivointiohjeesta. le ei pidetä ongelmana. Vaikka dekot eivät suoranaisesti kiinnosta ammunnan harrastajia, kertoo niihin liittyvä ohjeistus selväsanaisesti sen, että jotain on vialla. Poliisille esitetään ensin yksi ase, joka dekotaan. Myöskään muiden EU-maiden lopullisista toimintatavoista ei ole vielä lopullista tietoa, koska asedirektiivin vaatimat muutokset on tilukkoisista aseista pitää poistaa lukonkampi sekä sitä vastaavat pinnat kehyksestä. Ampuma-aseasetuksen 2 §:n perustelujen mukaan tämä merkitsisi käytännössä sitä, ettei aseen toimintakuntoiseksi tekemisen tulisi olla mahdollista kuin ammattitaitoiselle asesepälle tai vastaavalle henkilölle". RÄLLÄKKÄ LAULAA Aiemmin deaktivointi on toteutettu pääsääntöisesti tukkimalla aseen patruunapesä poikkisuuntaisella kovametallitapilla sekä tuhoamalla iskupohja. Ja veronmaksaja kiittää. JOS OHJEISTUKSEN TASO ON TÄLLAINEN KAIKILLA ELÄMÄN ALOILLA, NÄYTTÄÄ TULEVAISUUS HYVIN SYNKÄLTÄ. saatettava voimaan 28.7.2010 mennessä. Mikään ei myöskään estä suomalaisia dekoamaan aseensa näissä maissa. Mutta ohjeessa on useita ongelmia. Jos aiemmin dekoaminen on maksanut 50 - 100 euroa, se maksaa vastaisuudessa keskimäärin 200 euroa, koska työtä asetta kohden on huomattavasti enemmän. Tietyissä aseissa sarjanumero jää dekoamisessa rakenteiden sisälle piiloon, esimerkkeinä Suomessa yleisistä aseista mainittakoon Valmet 412 haulikot ja S&W-revolverit. Tämä tuskin on suotavaa esineessä, jonka pitäisi muistuttaa pulttilukkoista asetta. Aseen ulkonäkö on säilynyt usein alkuperäisenä ja esimerkiksi itselataavien lukkomekanismi on yhä toiminut. Lisäksi ohjeessa huolehditaan siitä, että esimerkiksi iskupohjan dekoamisen pitää voida tarkastaa piipun kautta endoskoopilla. Toisaalta edellä selostetun huijausmahdollisuuden vuoksi voisi tulkita niin, että poliisin pitää olla aina paikalla, kun dekotaan ase jonka sarjanumero jää piiloon. Ensinnäkin, tuskin yksikään aseseppä haluaa poliisin notkumaan selkänsä taakse, joten "voidaan pyytää" tekee kohdan täysin turhaksi. Omaisuuden luovuttaminen valtiolle tuhottavaksi on useimmille vastenmielistä, eikä rivonnäköiseksi raiskattu deko kiinnosta. Esimerkiksi kohta "lisäksi poistetaan kaikki mahdolliset sulkulaitteen sulkuolakkeet tai toiminnaltaan vastaavat osat" tarkoittaa sitä, että pultEdellä mainitut ovat kuitenkin vain pikkujuttuja verrattuna siihen, että ohje mahdollistaa pimeiden aseiden tehtailun luvallisista aseista. Valitettavasti kohta on hieman epäselvästi kirjoitettu, joten ohjeen tekijän tarkoitus jää epäselväksi
Vaihtoehtoisesti iskupohja voidaan deaktivoida poistamalla iskupohja viistosti 45 asteen kulmassa." "Lisäksi poistetaan kaikki mahdolliset sulkulaitteen sulkuolakkeet tai toiminnaltaan vastaavat osat." "Piippu deaktivoidaan tekemällä piipun seinämään vähintään yhden millimetrin levyinen piipunsuuntainen ja piipun pituinen aukko kuitenkin siten että piipun suu jää 10 millimetrin osalta ehjäksi. LANDEN CUSTOM GUNS Deaktivoinnin kohde, vanha yksipiippuinen Iver Johnson, ennen raiskaamista. "Sulkulaite deaktivoidaan poistamalla iskupohja kokonaan tai vähintään 10 millimetrin syvyydeltä. Vaihtoehtoisesti piippu voidaan deaktivoida poraamalla piippuun enintään 50 millimetrin välein koko piipun pituudelta reikiä, joiden halkaisija on vähintään piipun suurimman sisähalkaisijan suuruinen. NÄIN SE TEHDÄÄN D : EAKTIVOINTITYÖ J.J. Reikiä tulee olla vähintään kaksi." 54 "Patruunapesä deaktivoidaan tekemällä aukko patruunapesän seinämään patruunapesän koko leveydeltä ja 4/5 osan pituudelta." WWW.REKYYLI.FI
Avausvipu saatiin paikoilleen alkuperäisellä ruuvilla ja lukittiin "mikkiliimalla". JOS JOKU TÄLLAISEN TEETTÄÄ SEINÄLLE LAITETTAVAKSI, KANNATTAA PIIPPU HALKAISTA SEINÄÄ VASTEN TULEVALTA KYLJELTÄ. WWW.REKYYLI.FI 55. "Deaktivoitu patruunapesä, deaktivoitu piippu ja deaktivoitu sulkulaite tai deaktivoitu patruunapesä-piippuyhdistelmä ja deaktivoitu sulkulaite kiinnitetään hitsaamalla luotettavasti toisiinsa ja ampuma-aseen runkoon siten, ettei aseen toimintakuntoiseksi tekeminen tai aseen osien irrottaminen ja toimintakuntoiseksi tekeminen ole mahdollista kuin ammattitaitoiselle asesepälle tai vastaavalle henkilölle." Nyt jäljellä oli se varsinainen ongelma: kuinka saada deko takaisin kokoon siten, että se muistuttaisi entistä olomuotoaan. Etutukin helalle näytettiin smirgeliä, jotta se saatiin asettumaan alkuperäiseen kiinitykseensä. NÄIN PARINKYMPIN IVER JOHNSON HAULIKKO ON KYMMENKERTAISTANUT HINTANSA MUUTTUMALLA ESITTELYROMURAUDAKSI
MARK XVI:n laadusta meillä oli tavallista vahvempi ennakkooletus. Mutta mitä tuo musta pinta pitää sisällään? JÄMERÄÄ EDULLISESTI? Reilun 120 euron suositushinnalla varustettu suurikokoinen valurautakehyksinen latauspuristin kuulostaa hyvältä, useimmat vastaavat laitteet kun rokottavat lompakkoa selvästi enemmän. Samoin toiminnan sujuvuus paranee, kun liukupinnat öljytään vaikkapa moottoriöljyllä. WWW.REKYYLI.FI. Uuden tulokkaan viittaa kantavan Smartreloaderin väreinä on kirkas oranssi sekä MARK XVI puristimessakin nähtävä musta. Uusin tulokas Suomen markkinoilla on Smartreloader, jonka MARK XVI puristin joutuikin tarkkaan syyniin. TEKSTI: TERO KUITUNEN Jälleenlatausvälineiden tunnusmerkkinä on perinteisesti ollut niiden väri. Messuyleisön käpisteltäväksi oli tuotu ilmeisen keskeneräinen tai epäonnistunut laite, jossa oli sekä valtavasti klappia, että taipumus jumiutua männän leikkaantuessa kiinni runkoon kesken liikkeen. Kaikki mekanismissa näkyvät mutterit kannattaa kiristää huolellisesti. Lee on punainen, Dillon sininen, Lyman vaalean vihreä ja niin edelleen. Aluksi männän liike oli todella karhea ja männän ja rungon välistä tuli lisäämämme voiteluaineen mukana ruosteenruskeaa törkyä. Latauspuristimissa hinta ja laatu ovat kuitenkin kulkeneet käsi kädessä ja kilpailijoista oikeastaan vain Leellä on tarjolla suunnilleen samassa hintaluokassa oleva vastaavan kokoinen puristin. Puristin oli huomattavasti odotuksia toimivampi, esimerkiksi sen männässä on vain aivan aavistus välystä ala-asennossa, yläasennossa klappia ei ole lainkaan. Muutamien käyttökertojen jälkeen kaikki karheudet ovat hävinneet ja lika on Mekanismi sallii kammen puolen vaihtamisen ja muutkin tarvittavat säädöt. Ensikosketus puristimeen 56 oli saatu aikanaan IWA-messuilla, jossa esittelykappale oli luokattoman heikkolaatuinen. Kun puristin sitten saapui toimitukseen, totesimme huojentuneina, että pelot eivät toteutuneet. Männän pitkästä liikkeestä johtuen myös kampi liikkuu laajasti. SMARTRELOADER MARK XVI MUSTA HAASTAJA Yksiasemainen latauspuristin on simppeli laite, jonka valmistaminen ei ole rakettitiedettä. Valmistaja on siis oikonut hieman ja jättänyt liukupinnat viimeistelemättä sekä puhdistamatta. Silti vain muutamalla merkillä on valikoimassaan laitteita, joita voidaan pitää käyttökelpoisina
Edullisuuteen pyrittäessä aikaa vievä viimeistely joudutaan jättämään tekemättä, joten huomautettavaa kertyy liiaksi. Mainittakoon myös että aluksi koneisto lonksui häiritsevästi, eikä herättänyt lainkaan luottamusta. Puristimen plussasarakkeeseen on merkittävä Lee-yhteensopivuus, samoin kuin I.D.R.-järjestelmä. Koeyksilössä hylsy ei osunut suoraan holkiin. Jälleen erinomaisen fiksu idea, joka on lainattu muilta. tullut ulos. O-kehys on samassa kokoluokassa esimerkiksi RCBS Rock Chuckerin kanssa, kehyksen korkeus hylsynpitimestä kehyksen yläreunaan on 115 mm. Esimerkiksi .338 Lapua Magnumin lataaminen onnistuu niin mitoituksen kuin kehyksen kestävyyden puolesta. Onneksi I.D.R. I.D.R.:n tapaiset pikasysteemit alkavat olla vakiotavaraa uusissa puristinmalleissa, joten tuntuu hassulta, että Smartreloader on kehittänyt oman holkkisysteeminsä onhan tämäkin systeemi selkeästi Hornady L-N-L:n isnpiroima. Verrattaessa osien mitoitusta saman kokoluokan kilpailijoihin havaittiin, että Smartreloaderissa osat ovat selvästi ohuempia. Rakenne, muotoilu, nallittimet ja niin edelleen ovat täsmälleen samanlaiset ja sopiipa Mark XVI:hin jopa Leen nallinsyöttölaitekin. Aluksi epäilimme, että mäntä on linjattu väärin, mutta totesimme männän olevan juuri oikeassa paikassa ja liikkuvan suoraan. Syyllinen ilmiöön on hylsynpitimen liitos: kun hylsy on pitimen takareunassa, se on liian syvällä aiheuttaen havaitun ilmiön. Puristimen mekanismissakin on käytetty vain teräsosia ja se vaikuttaa kestävältä. Mainostettuun 1,5 sekunnin holkinvaihtoon pääseminen ei ole itsestään selvää. Nalittimet eivät toimineet odotetulla tavalla, karheudesta johtuen ne jumiutuivat aina yläasentoon eivätkä palautuneet alas uudelleen lataamista varten. Puristimessa on kiinnityskohdat Leen nallinsyöttölaitteelle. Niissä suhteellisen laadukas kun ei riitä vähänkään vaativammalle käyttäjälle. Seurauksena on, että koneisto myötää, eli osat suorastaan taipuvat ja siten puristimesta puuttuu tässä kokoluokassa ominainen täsmällisyys. Lonksuminen saatiin onneksi pois lähes tyystin kiristämällä siinä olevat mutterit. Niinpä laite toimii yllättävänkin sujuvasti. TERÄSTÄ Mustan pulverivärin alla on valurautainen runko. Ainoa merkittävä ero on Smartreloaderin "Instant Dies Release System" (I.D.R.), joka mainoslauseiden perusteella mahdollistaa holkin vaihtamisen 1,5 sekunnissa. Kun hylsy painetaan holkkiin, sen kanta liukuu hieman ja hylsy suoristuu. holkkisarjoja tulee puristimen mukana kaksi kappa- letta ja lisää niitä voi hankkia varsin kohtuullisella hinnalla. IHAN OK... Smartreloader on valinnut periaatteessa fiksun lähestymistavan: edullisella hinnalla suhteellisen laadukkaita tuotteita. Jos Rock Chuckerissa jokin osa on 16 mm paksu, Mark XVI:ssä se on 10 mm. Ongelmana on, että tämä ajatusmaailma ei sovi latauspuristimiin. Vastaavat suhteet toistuvat lähes kaikissa kohdissa. Jos kaikkein suurinta yhdenmukaisuutta ja tarkkuuttaa vaativat patruunat jätetään laskuista, Mark XVI:llä tekee kaiken sen minkä hinnakkaammilla kilpailijoilla, lopulta eroa on vain käyttötuntumassa ja mukavuudessa. SMARTRELOADER RELOADING PRESS MARK XVI Valmistaja: Smartreloader, Italia Valmistusmaa: Kiina Hinta: 123 euroa I.D.R.-holkkisarja: 23 euroa Maahantuoja: Nordis Oy, www.nordis.fi 57. Jos varsinaiset nallittimet toimivat, tässä on suositeltava lisälaite Mark XVI:een. PALJON VANHAA, VÄHÄN UUTTA Edellä mainittiin, että Leellä on valikoimassaan vastaava puristin kuin nyt esiteltävä Mark XVI. Mutterit olivat aivan löysällä sallien osien liikkumisen suhteessa toisiinsa, joten myös tässä kohtaa valmistaja oli ollut hieman huolimaton. Ilmeisesti valmistusteknisistä syistä männän pää on irrottetava. I.D.R.-systeemi on viimeistelemätön ja karkea, joten se vaatii alkuvaiheessa melkoisesti voimaa. Tavallisesti käytimme suosiolla jakoavainta pikaholkin irrottamiseen ja kiinnittämiseen. Käytetyt nallit kertyvät muoviputkeen, joka roikkuu puristimen alapuolella. Smartreloaderin onneksi useimmat tämän puristimen ongelmakohdat on helppoa saattaa käyttökelpoisiksi pienellä vaivalla. Tämä havaittiin siis Lee:n pitimillä. Pustimen mukana tulee Lee-tyyppiset nallittimet isoille ja pienille nalleille. Leen Classic Cast Pressin ja Smartreloader Mark XVI:n välillä onkin yhWWW.REKYYLI.FI teys: Smartreloader on kopioinut oman puristimensa suoraan Leeltä
EV2 on kuitenkin tarkoitettu nimenomaan FT-ammuntaan, jossa sallitaan kilpa-aseet kun taas HFT:ssä aseiden tulee olla "metsästysaseita". Kyseessä on täysiverinen kilpa-ase, joka ei kuitenkaan ole tarkoitettu siihen perinteiseen kymmenen metrin ilma-kivääriammuntaan. Sitä saa kierrettyä ja kallistettua. Field Targetissa maalilaitteet ovat metallisia kuvia, jotka kaatuvat osumasta osuma-alueeseen. Ilma-aseen luodin lentorata on tyypillisesti hyvin kaareva ja sen vuoksi etäisyyden arviointi näyttelee suurta osaa field targetissa. Osuma maalilaitteen etulevyyn ei vielä kaada kuvaa, vaan osuman on tultava 8 - 40 mm kokoiseen reikään etulevyssä. TEKSTI JA KUVAT: JUHA HIRSIMÄKI Kilpapyssy Englannista Field target on ilma-asemaastoammuntalaji, joka on kehitetty englannissa 1980-luvulla. Perälaitteen pituussäädön ansiosta vetopituus on WWW.REKYYLI.FI KÄYTTÖTARKOITUKSEENSA RÄÄTÄLÖITY Edellä oleva selvitys FT-ampujan etäisyyden arvioinnista on olennainen asia EV2-kivääriä arvioitaessa. EV2 on ensisijaisesti tarkoitettu Field Target -kilpa-aseeksi. lilaitteet on sijoitettu 8 - 40 metrin etäisyyksille, lajityypillisiin paikkoihin kuten puuhun, kivikkoon, ja niin edelleen. Perälaitetta saa siirrettyä pituussuunnassa ja korkeussuunnassa. taa lähtönopeutta 206 m/s nopeushajonnan ollessa luokkaa ±2 m/s. Etäisyys maaliin arvioidaan käyttämällä kiikarissa suurinta mahdollista suurennosta ja ruuvailemalla parallaksisäädöllä kuva teräväksi. Koska säännöt sallivat vapaan kiikarin käytön, monilla kilpailijoilla on erittäin suuri suurennoksinen kiikari (jopa x50), jossa on parallaksisäätö sivutornissa. Vaikka lukemat ovatkin vaatimattoman oloisia, osuminen yli 40 m etäisyydelle ei tuota ongelmia jos kaareva lentorata on huomioitu ja etäisyyden arviointi tehty oikein. Kun etäisyys maaliin on arvioitu ja luettu parallaksisäädön säätöpyörästä, asetetaan kiikarin suurennos järjellisiin lukemiin ja kaivellaan muistista tai aseen kyljessä olevasta taulukosta luodin lentorata ja oikea tähtäyspiste kyseiselle matkalle. Suurin sallittu ilmakiväärin teho on englannissa 12 ft-lb (jalkapaunaa), joka vastaa noin 16 joulen tehoa. Etutukin korotuspalan korkeutta saa muutettua reilun 20 mm. HFT (Hunter Field Target) on FT:n sisarlaji, joka korostaa sitä tosiasiaa, että monessa maassa ilma-aseilla saa laillisesti ampua pienriistaa tai haittaeläimiä. Lajiin kuuluvasti myös aseen harmaaksi käsitelty laminaattitukki on hyvin monipuolisesti säädettävissä. Osuma-alueen takana on mekanismi, joka kaataa kuvan luodin osumasta. Perälaite on täysin vapaasti säädettävissä. Maa58 AIR A RMS EV2 Air Arms EV2 on ollut kirjoittajan asekaapissa jo jonkin aikaa. Koska EV2 on englantilaista tekoa ja koska englannissa on lain säätämä tehoraja ilma-aseille, on ase säädetty kyseisen tehorajan mukaan. Kevyemmällä JSB Exact -luodilla lähtönopeus on 221 m/s. Eikä pelkästään kaapissa vaan myös käytössä. Myös sivusäätö on mahdollinen. JSB Exact Heavy luodilla EV2 an-. Loppu on sitten ampujasta kiinni (ja tuuristakin aika usein). Varmuuden vuoksi aseen teho on säädetty noin 14 J tasolle
Koeammuntojen paras osumakuvio. tulos tuotti oman henkilökohtaisen ennätyksen ja muutaman ammuntakerran jälkeen asia oli selvä. Suurin sallittu täyttöpaine on 200 bar. Lähtönopeus alkoi tippua kun säiliöpaine oli pudonnut yhdeksäänkymmeneen baariin. Painoa aseella on 4,1 kg. Liipaisimen paikkaa voi säätää pituussuunnassa ja sivusuunnassa. Tarkkuutta testattiin myös ampumalla viiden laukauksen kasoja 25 metrin matkalle ampumatuelta. Harjoituspöytäkirja on hyvä referenssi verrattaessa Air Armsilla ammuttuja tuloksia. Sille kyllä on käyttöä kun ammutaan maastossa erittäin vaihteleville matkoille. EV2:n täyttöportti poikkeaa useimmista muista. Tukin monipuolisista säädöistä oli jo puhetta edellä, mutta ergonomian merkitystä ei voi korostaa kyllin. Mielenkiintoinen yksityiskohta on piipun suulla oleva mötikkä, jota saattaisi äkkiseltään luulla suujarruksi. EV2:n kanssa on kyllä valitettavasti tunnustettava, että tuelta tämä kuski ei kykene parempaan vaikka ase kykenisikin. Aseessa ei ole varmistinta. Koeammunnoissa tuli myös selväksi, että tulos voisi olla vieläkin parempi jos kuski vain osaisi hommansa. Kuten kilpaaseissa yleensä, siinä on säädettävä liipaisin. Ergonomian kannalta tärkeä seikka on myös poskipakka. Kilpa-aseista tuttujen perusasioiden lisäksi EV:ssä on pari field targetiin räätälöityä lisäominaisuutta. Lisäksi aseen kyljessä on pieni läpinäkyvä tasku, johon voi sujauttaa lentoratataulukon. Koeammunnassa säiliöllisellä ammuttiin 150 laukausta ennen kun lähtönopeus alkoi muuttua. Säätöihin ei siis ole tarvinnut koskea. Liitin toimii kyllä ilman nastaa, koska paineilma itsessään lukitsee liittimen paikalleen. Piipun suulla on esiinkäännettävä reilun 10 cm mittainen puikko, johon voi sitoa tuuliviirin. Hjorth Ab, (03) 234 4300 59. Aseen kyljessä on esiin käännettävä vesivaaka, jonka avulla voi tarkistaa aseensa asennon kun valmistautuu kaatamaan puussa kiipeilevän field target -oravan. Valmistajan mukaan säiliöllisellä ilmaa ampuu 100 laukausta. Latausaukko on hyvin tilava, luodin asettaminen piippuun on sujuvaa. Käsi tärisee liikaa ja sydämen syke näkyy kiikarissa. Piipun suulla on ilmanohjain, jonka tarkoitus on ohjata piipusta purkautuva ilma sivuun häiritsemästä luodin lentoa. Kirjoittaja harjoittelee ammuntaa 25 m matkalle ½-kokoiseen piekkaritauluun. EV2:n poskipakkaa voidaan säätää täysin vapaasti joka suuntaan ja lisäksi sitä voidaan kiertää. muutettavissa välillä 350390 mm, jonka luulisi riittävän pidempikätisellekin. Taulukko auttaa muistamaan lentoradan oikein tiukassa kisatilanteessa. TARKKUUSTYÖKALU Kiväärin metalliosien pintakäsittely on poikkeava, mukana ei ole yhtään sinistettyä osaa vaan kaikki näkyvät metalliosat on kirkkaaksi tai mustaksi anodisoitua alumiinia. Palikan sisällä on kartiomainen ilmanohjain, jonka tarkoituksena on ohjata piipusta purkautuva ilma sivulle niin, että piipun suulta puhalteleva pöllähdys ei pääsisi horjuttamaan piipusta lähteWWW.REKYYLI.FI nyttä luotia. Ensimmäinen Perälaite on säädettävissä monipuolisesti. Latausportti on riittävän avara suuremmillekin sormille. 5,2 mm Vesivaaka saattaa olla tarpeellinen varuste. Tuuliviriirin salko taitaa jääädä kirjoittajalta käyttämättä. Lentoradan tunteminen on ehdoton edellytys FT-ammunnassa. Sen verran aseen tarkkuuspotentiaali jäi kutkuttamaan, että koeammunnat on uusittava vielä kertaalleen ja sisätiloissa eikä kovassa pakkasessa. AIR ARMS EV2 MK II Valmistaja: Air Arms Paino: 4,1 kg Pituus: 1060 - 1100 mm Vetopituus: 350 - 390 mm Hinta: 1770 euroa Maahantuoja: Oy K. Aseen saa säädettyä juuri omille mitoille sopivaksi. Säiliön painemittari on totutussa paikassa etutukin alapinnalla. Luotina oli hyväksi havaittu JSB Exact. Ilmasäiliöön liittyy myös eräs jatkuvaa keskustelua herättävä seikka: piippu ja painesäiliö on yhdistetty edestä yhteen. Tulostaso nousi pysyvästi aikaisempaan verrattuna, johon uskoakseni on syynä juuri EV2:n parempi ergonomia. Kun kokonaisuuteen vielä lisätään FT:ssä tyypillinen perunanuijakiikari niin painava paketti on valmis. Aseen kokonaispituus on 106 - 110 cm. Koska ilma-aseiden luodit ovat melko lailla tuuliherkkiä, valmistaja on helpottanut tuulen arviointia lisäämällä aseeseen "salon" tuuliviirille. On vaikea sanoa vaikuttaako yhdistäminen haitallisesti tarkkuuteen, koska EV2:n tarkkuudessa ei ole moitteen sijaa Ase on sivuviritteinen. Kyseessä on kuitenkin air stripper. Ilmasäiliön täyttöliitin poikkeaa totutusta. Kaikkien ammuntojen keskiarvotulos oli 7 mm ja paras yksittäinen tulos 5,2 mm. Air stripperin tarkoitus ei siis ole vaimentaa muutenkin olematonta rekyyliä tai toimia suujarruna perinteisessä mielessä, vaan sen tarkoitus on nimenomaan pienentää purkautuvan ilma vaikutusta luodin lentoon. Kiikari tulee latausaukon päälle, joten kiikariin on hyvä laittaa korkeat jalat. Sen keskellä on hyvin ohut lukitusnasta, joka näyttää katkeamisalttiilta. Ase kannattaa tankata kun painemittarin mukaan jäännöspaine on 100 bar. Laukaisukoneiston tehdassäädöt sattuivat osumaan hyvin yksiin kirjoittajan näkemyksen kanssa siitä, minkälainen laukaisun pitää olla. Onko näillä nyt sitten varsinaista käyttöä, voi jokainen päättää itse tykönään
Käyttöaikana työkalu ei poksahtanut mistään kohtaa, joten sitä uskaltaa likimain nimensä veroiseksi. Kaikki leikkaamaan tarkoitetut pinnat ovat tylsiä. Osa ominaisuuksista on hyödyllisiä kaikille, osa ei niinkään. Tämä olisi kuitenkin väärä päätelmä. MAINIO OIVALLUS Ylistävän väliotsikon on tarkoitus antaa arvoa Tough Toolin silmiinpistävimmälle ominaisuudelle. Jos vain terät olisivat samaa sarjaa pihtien kanssa, nimelle olisi täysi oikeutus. SCHRADE TOUGH TOOL STN1 Valmistaja: Taylor Brands, LLC, Yhdysvallat Valmistusmaa: Kiina Takuu: Elinikäinen Hinta: 67,90 euroa Maahantuoja: Suomen Tukkuri, www.tukkuri.fi WWW.REKYYLI.FI. Terien laatu on kuitenkin negatiivisessa mielessä huomion kiinnittävä asia. Tämän ryhmän alapuolella on lukuisa joukko hinnaltaan murto-osan maksavia työkaluja, joiden laatu on usein mitä sattuu. Pihtien materiaalina on ruostumaton teräs ja se on kaikin puolin vailla klappia tai muita halpojen työkalujen tyyppiongelmia. Pihtien monipuolisuus on myös tavallisella tasolla, joten kaiken kaikkiaan pihtien osalta Schrade on mainio tapaus. Erilaisten työkalujen esiin kääntäminen onnistuu nyt "tuosta vaan" kahvojen asennosta riippumatta. Työkalussa on ratkaistu omintakeisella ja yllättävän toimivalla tavalla ongelma, joka vaivaa lähes kaikkia tunnettuja merkkejä. Tämä havainto on ristiriidassa päätyökalun kanssa, joka on toimiva ja laadukas. Toki esimerkiksi veitsen terän saa teroitettua, mutta tällainen seikka usein kertoo jotain valmistuksen laadusta. Esiin käännettäviä teriä on kymmenen kappaletta ja niissä 60 on, kuten tapoihin kuuluu, monia eri ominaisuuksia jokaisessa. Vyökotelo on siis tavallistakin tarpeellisempi kantolaite. Merkkituotteet, kuten Leathermann, Gerber tai Victorinox, ovat saavuttaneet asemansa laadukkuudellaan, joka näkyy myös niiden hinnassa. SCHRADE TOUGH TOOL TEKSTI: TERO KUITUNEN SIVUHEITTOINEN TYÖKALU Schrade on Suomessa lähes tuntematon merkki, jonka mallistossa on kuitenkin mielenkiintoinen, hieman tavallisesta poikkeava monitoimityökalu. Monitoimityökaluissa on tiettyjä brändeja, jotka hallitsevat markkinoita. Ainoastaan jäimme kaipaamaan vaihdettavia leikkuupaloja. LYHYESTÄ VIRSI KAUNIS Niinpä, kun terät oli terotettu ja opittu terien oikea järjestys, Tough Tool osoittautui käyttökelpoiseksi. Kovapintaisuuden tunnetta lisää työkalun koko, avattuna pituutta on 180 mm ja suljettuna leveyttä reilut 40 mm. Ne ovat usein kopioita tunnetuista työkaluista. Nyt esiteltävä Schrade Tough Tool olisi helppo työntää jälkimmäiseen ryhmään, onhan se esimerkiksi Suomessa lähes tuntematon merkki. Kärjistetysti tähän ryhmään kuuluvilla monitoimityökaluilla on vain vähän tarjottavaa. Terät kun sijaitsevat kahvojen sivuilla
WWW.REKYYLI.FI 61
KYSY & KERRO M1 CARBINE -ERIMIELISYYS Kiitokset Jarkko Koskiselle hyvästä jutusta, olen aseesta samaa mieltä. Nimettömiä kirjeitä ei julkaista. Rekyyli / Palaute PL 20, 00251 HELSINKI palaute@rekyyli.fi WWW.REKYYLI.FI. -Jarkko Koskinen TRIMMERI-ARTIKKELI Olipas mainio juttu numerossa 1/2010 hylsytrimmereistä. - Tero Kuitunen Olet oikeassa, kommentissani olisi pitänyt lukea "vakavamieliset reserviläisasehankinnat". Olen aina itse käyttänyt tätä tavallisinta käsinveivattavaa sorvia (RCBS) ja oli mukava lukea kahdesta ihan erilaisesta vehkeestä. Mistä tuollaisen Wilsonin voisi saada hieman edukkaammin kun tuo Midwayn hinta on turhan suolainen??! Kiitoksia palautteesta, Palautetta kyseisestä trimmeristä on tullut kohtuullisen paljon ja aivan ymmärrettävistä syistä. Lisäksi toivoisin, että tekisitte lisää vastaavia useamman laitteen artikkeleita tai vertailuita lataustyökaluista. Hhetki ei enää ole kaukana. Niitä kun ei suuremmin ole ollut ja teillä kun on tuo latauskoulukin, niin sen rinnallahan se menee hienosti. Kirjoituksenne pakottaa nostamaan esiin vastakysymyksen: Mihin tarvitaan enemmän kivääriä kuin 8,2x57. Tietoa tilaamisesta tulee sekä lehteen että nettisivuille näillä näkymin viimeistään maalis-huhtikuun aikana. Allekirjoittaneella on aselupahakemus sisällä juuri M1 Carbinea varten, yksilöity ja asekin jo löytyi ja perusteina on että soveltuu (sääntöjen puolesta): SRA, Kivääri-Practical, Kenttä-ammunta, RA-7, Palvelus-ammunnat 1 ja 2, Perinnemaastoammunta. Olen käyttänyt Midwayn palveluita kohtuullisen paljon sen vuoksi, että määrätynlaisen tavaran tilaaminen sieltä on helppoa ja vaivatonta ja en näe mielekkäänä nähdä vaivaa esimerkiksi ulkomailta itse tilaamiseen silloin, kun kyse on näin pienimuotoisesta ostoksesta. Toisaalta, itse käsitän ei-vakavissaan tehdyt SRA-, Practical- ja muutkin urheiluammunnan nimissä tehdyt kilpailusuoritukset sellaisena, mitä ne ovatkin, eli virkistysammuntana. Jos sinulla on kysymys Rekyylin toimitukselle tai haluat antaa palautetta toiminnastamme, lehdestämme tai vaikkapa nettisivuistamme, lähetä palautteesi joko kirjeitse tai sähköpostilla. Rekyylissä 6/2006 (s. MUTTA artikkelin loppuosassa toteat että: "Itsestään selvää on, että tämän aseen osalta reserviläisasehankinnat voi unohtaa". Mitä tulee tuon laitteen hintaan, niin se on mielestäni ostajan ja myyjän välinen asia. Ja kuten artikkelista varmasti selvisi, on M1 Carbine loistava laite virkistyskäyttöön. Ystävällisin terveisin - Markku Smalén Kommentoi tai kysy! 62 Palsta on tarkoitettu Rekyylin lukijoilta saatujen palautteiden ja kysymysten käsittelyyn. Kiitos, toivoo - Jallu -T.F (ja monet muut) seen esimerkiksi reklamaatiotapaukset on helpompi hoitaa. Tuo Wilsonin laite nosti sen verran mielenkiintoa, että piti ryhtyä kirjoittamaan tätä palautetta. Itse lasken jonkinlaisen hinnan myös vaivannäölle, joka tällaiseen erikoistavaran hankkimiseen liittyy. Henkilökohtaisesti näen joidenkin tuotteiden osalta mielekkäänä tämäntyyppisen "välitysfirman" käytön, sillä ensinnäkin tavaran saa aina kohtuullisessa ajassa ja toisek- Kyllä, Otso Vainio on palannut takaisin Suomeen ja kirja on saatu SAKO-MAUSERIT Herra -T.S.:lle. 62-63) koeammutulle Husqvarna-FN:lle (malli 640) saatiin seuraavia turvallisia arvoja: 13 g Hammerhead, 3,35 g N150, 805 m/s 10,7 g Norma Vulkan, 3,45g N150, 871 m/s 150 gr Sierra, 3,60 g N150, 927 m/s. Toisekseen tietyntyyppisen tavaran markkinat ovat niin rajalliset, että ei ole varmaankaan perusteltua olettaa, että Suomen mittakaavassa toisenlaiselle maahantuonnille olisi kovin paljoa kysyntää. Kysyitte Sako-Mausereista numerossa 8/2009. Soveltuvuudella kun ei tarkoiteta, että pitäisi voida menestyä. Eli ollaanpas nyt kuitenkin edes me aseharrastajat tarkkana näiden ei-sovellu-juttujen kanssa! -T.K. Pienenä lisäyksenä voisi tässä vaiheessa mainita, että kun hommasin tuohon vastikään adapterin ruuvivääntimelle, niin laite on vielä erittäin nopeakin tarvittaessa. Muistathan liittää mukaan myös oikean nimesi ja yhteystietosi, vaikka haluaisitkin palautteen julkaistavaksi nimimerkillä. -Arto Määttä AMPUMAKOULUKIRJA? Voitteko kertoa, onko mahdollinen ampumakoulu-kirja tulossa ja miten sen voi tilata? siihen vaiheeseen, että olen oikolukemassa viimeistä versiota
Ammuksen luoti painaa 26,6 g (410 gr) ja lähtönopeudeksi ilmoitetaan hieman yli 600 m/s. Uudessa latauksessa on 260 gr Accutip-luoti ja latauksen pitäisi olla taulukkotietojen perusteella myös hirvilaillinen! WWW.REKYYLI.FI Saatavuus: www.midwaysuomi.com Tutustu Rekyylin YouTube-kanavaan: 63. Yrityksen varsinainen kotipaikka on Perniössä osoitteessa Hästöntie 432, 25500 Perniö. Yhtä aikaa tämän kompaktin kiväärin kanssa esiteltiin Remingtonin lataama patruuna samaan kaliiperiin. 045 - 111 0210) ja Asepajan käytännön työt tehdään edelleen osoitteessa Myllöntie 13, Salo (Pertteli). Nyt Hastings, joka tunnetaan paremmin rihlatuista haulikonpiipuistaan, on lisännyt myös patruunavalikoimaansa täyteislatauksen kaliiperissa 20/89. Hastingsin Laser Accurate -slugit ovat lyijyä ja yhtenäisen muovisabotin sisällä, joten aseen rihlaukseen ei jää lyijyjäämiä eikä sabot irtoa luodista ammuttaessa. Lipas imaisee neljä patruunaa. Aseilla sen paremmin kuin patruunoillakaan ei ole vielä virallista mitoitusta, joten voi olla että koko idea jää custom-pohjalle eikä siten varmastikaan leviä USA:n ulkopuolelle. www.hastingsammunition.com REMINGTON R-15 REAGOIVIA KALIIPERISSA .450 BUSHMASTER Toimitukseen saapui pari hauskalta vaikuttavaa reagoivaa maalilaitetta. Jahtivarusteen pääasiallinen toiminta muodostuu Silentum ja Noise Stopper -vaimentimien valmistuksesta ja tukkukaupasta. Nyt tästä kivääristä on tullut versio markkinoille jämerämmässä .450 Bushmaster kaliiperissa. Kaksoisluodikoita valmistetaan tilausten mukaan (tiedustelut puh. Asiakkaita palvellaan tiistaisin ja torstaisin klo: 9.00 17.00 välisenä aikana, muulloin erillisen sopimuksen mukaan. Yhteystiedot : puh (0400) 842 196 e-mail: silentum@luukku.com www.jahtivaruste.fi KALIIPERIIN 20 USA:ssa on jo pitkään harrastettu paremman tehon toivossa 20-kaliiperisten täyteishaulikoiden pesien pidennystä 89-millisiksi. Taululaitteet otetaan nyt koekäyttöön ja tulokset raportoidaan Rekyylin seuraavassa numerossa. TAULUJA TESTIIN Remington R-15 on ollut markkinoiden edullisimpia arskoja. Valmistuksen lisäksi yrityksessä asennetaan vaimentimia ja tehdään perinteisiä asesepän töitä. Caldwellin teräksestä valmistama viisilätkäinen laite on tarkoitettu .22-kaliipereille, kun taas Championin oranssin kumielukan pitäisi sietää mitä tahansa. Aseen piipunpituus on 18", eli kyseessä on erittäin näppärän kokoinen pakkaus. SILLISALA ATTI YRITTÄJÄVAIHDOS LISÄPOTKUA Salossa sijaitseva Asepaja Helenius on lopettanut pitkäaikaisen toimintansa kuluvan vuoden alussa. Luodin lentorata on 12-kaliiperista suorempi ja patruunan rekyylituntuma pienempi. Vapautuneissa toimitiloissa asesepän tointa harjoittaa nyt Suomen Jahtivaruste Ky. Tämä ase on valmistajan hinnoittelun mukaan samassa sarjassa .223 Rem kaliiperisen perusmallin kanssa
Myös 8 mm:n luotia käyttävät patruunat ovat erittäin yleisiä. PATRUUNANURKK A 11,95 mm 11,85 mm 10,80 mm 7,25 mm TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ 51,50 mm 55,37 mm 64,00 mm 84,00 mm 7X64 (BRENNEKE ) EUROOPPALAINEN YLEISKALIIPERI Manner-Euroopassa seitsemän millimetrin luotia käyttävät kaliiperit ovat erittäin yleisiä. Pulttilukkokivääreissä käytettävä 7x64 onkin sitten huomattavasti tuntemattomampi, vaikka se on lähtökohtapatruuna josta laippakantaversio on kehitetty. Siellä pääosa pyydettävästä riistasta on juuri pientä ja keskisuurta riistaa ja täten käytet- tävät metsästyspatruunat ovat hyvin usein 6,5 mm tai 7 mm luotia käyttäviä. Meillä pyydettävää suurriistaa on hyvin pitkälle edustanut hirvi ja pienet ja keskisuuret hirvieläimet ovat puuttuneet lajistostamme täysin. Voitaisiin sanoa, että ne ovat miltei samassa asemassa metsästyskäytössä kuin meillä .308-luotia käyttävät patruunat. Wilhelm Brenneke oli kuitenkin aiemmin osallistunut Saksan uuden kiväärikaliiperin suunnitteluun, mutta hänen tuotoksensa 8x64 S ei pärjännyt kilpailussa vanhalle 8x57 IS:lle. Keski-Euroopassa asia on toisin. Tätä patruunaa käytetään pääasiassa taittuvapiippuisissa kivääreissä ja yhdistelmäaseissa. Suomalaiset ovat .308"-kaliiperisten miehiä ja tämän ymmärtää varsin hyvin. "Seiskamilliset" ovat suosittuja lähinnä sen vuoksi, että niissä yhdistyy hyvä maaliballistiikka ja hyvästä ulkoballistiikasta johtuva helppo ammuttavuus pidemmillekin matkoille. Nyt esitellään ikinuori 7x64 eurooppalainen jokapaikanhöylä. 64 Vuonna Wilhelm Brenneken kehittämä patruuna on monelle tutumpi laippakantaisena 7x65R versiona. Samaten vanha sotilasaseemme kaliiperi 7,62x53R on käytännössä niin lähellä kaliiperia .308", että historia ajaa meitä tämän kaliiperin suuntaan. Brenneken suunnitteluprosessi uudelle patruunalle sisälsi sotilaallisen suunnittelulähtökohdan. Usein luullaan erheellisesti, että 7x64:n suhteen jouduttiin ponnistelemaan erityisen paljon sota-aikana, jolloin monellakaan ei olisi ollut voimavaroja metsästyspatruunan suunnittelua varten. 7x64 suunniteltiin siis tämän alun perin sotilaspatruuWWW.REKYYLI.FI
6,5x55 SE) ja isommissa kaliipereissa luotien läpäisystä joudutaan tinkimään pienemmän poikkipinta-alakertoimen vuoksi jos luodinpainoa halutaan pudottaa tälle tasolle. Myöhemmin myös MannlicherSchönauer teki kivääreitä tässä kaliiperissa. Ruotsalaisella Normalla on tarjonnassaan viisi eri latausta. Tätä taustaa vasten voidaan sanoa, että suomalaisten patruunasaatavuus on kohtuullisen hyvällä tasolla. Luotikirjo on kattava ja erityisen sopiva suomalaisellekin riistalle. Monet ovat sitä mieltä, että nykyään parempi luodinpaino suurriistalle on 160 gr / 10,37 g. Tämä yhdistelmä on patruunan tehotasolla myös yleen- koaktioita ilman suurempia muutoksia. Nykyaikaisia luoteja käytettäessä tässä painoluokassa yhdistyy hyvä ulko- ja maaliballistiikka, sillä kyseiset luodit on suunniteltu pääasiassa peuran ja saksanhirven/wapitin kokoluokalle. standardipatruunana myös aseteknisesti helpompi, sillä sen pesittäminen onnistuu laajempaan kirjoon luk- sotilastaustasta ja tuolloin sotilaspatruunoille asetetuista läpäisyvaatimuksista. Latauksia kaliiperiin on tällä hetkellä saatavilla kolmea erilaista. Tämä tietysti siinä tapauksessa, että asekonstruktiot ovat painoltaan normaalilla keskimääräisellä tasollaan. Sen verran lähellä patruunat ovat toisiaan, että esimerkiksi Esa Paanasen uusimmassa latausoppaassa patruunoiden lataustaulukot ovat keskenään täsmälleen samat. Meikäläisittäin asian voisi ajatella siten, että tämä patruuna sopisi mitä mainioimmin niille, jotka pyytävät ensisijaisesti peuroja sama patruuna sitten venyy vallan mainiosti myös hirvelle ja luonnollisesti käy kokovaippaluodeilla myös linturiistalle. 140-160 gr luodeilla myös N550 on mainio ruuti, jolla saavutetaan samalla painetasolla noin 20 m/s kovemmat lähtönopeudet kuin N160:lla. Tänäkin päivänä saksalaisissa aseita myyvissä liikkeissä nähdään hyvin usein kivääreitä alkuperäisessä kuosissaan juuri tähän kaliiperiin pesitettynä. Hodgdonin ruudeista H4350 ja H4831 ovat parhaasta päästä tarkkuuden ja hylsyn täyttöasteen osalta. 65. Täten joukossa on myös luoteja joita ei pidä tarjota suurriistalle. Kotimaisista ruudeista kaliiperille passeli yleisruuti on lähes kaikille luodinpainoille N160. Peuran ja kauriin kokoluokan hirvieläimille 7x64 / 140 gr on monen kaliiperille vihkiytyneen mielestä paras mahdollinen yhdistelmä. 7x64 on siinä mielessä mielenkiintoinen patruuna, että se antaa äärimmäisen vähän periksi isommalle ja suositummalle 7 mm Remington Magnum -patruunalle tehon puolesta. Valittaessa luotia kannattaa kuitenkin huomioida, että osa tämänkin painoluokan luodeista on tehty ulkoballistiikka ensisijaisena tavoitteena. Perinne 175 grainin luoteja kohtaan johtuu 7x57 kaliiperin sä hirvilaillinen, eli tarpeeksi hyvää luotia käyttäen kaliiperi toimii tässä skaalan alapäässäkin hirvelle. Toisaalta monesti aseet ovat varustettu tukeilla, jotka eivät välttämättä ole parhaita mahdollisia rekyylinhallinnan kannalta. Brenneken "kasimillinen" ei ole jostain syystä tullut kaupallisesti yhtä menestyksekkääksi kuin suosittu seiskamillinen. Tässä suhteessa on erikoista, että 7 mm Rem Mag on suositumpi pesityksenä kuin hyvätapaisempi ja monessakin mielessä normaaliin kiväärikäyttöön sopivampi 7x64. Sama näkyy tehdaslatauksissa ja luotivalikoimassa, eli pääosa luotitarjonnasta on metsästysluoteja. Suurin vaikuttava tekijä ampumamukavuuteen on luonnollisesti kaliiperille tyypilliWWW.REKYYLI.FI set luodinpainot eli käytännössä 140 gr / 9,07 g 175 gr / 11,34 g. naksi suunnitellun patruunan pohjalta ja itse patruuna on varsin suoraviivaisesti kaulastaan supistettu 8x64 S. Ammuttavuudeltaan 7x64 on keskimäärin huomattavasti mukavampi kuin meikäläisittäin tutummat .30 kaliiperiset kiväärit. Kyseisen patruunan käyttökelpoisuudesta keskisuuren riistan pyynnissä ei jää epäselvyyttä. Näiden kahden patruunan välinen ero on lähinnä patruunan olkapäässä, eli sulkuvälissä on pienimuotoinen eroavaisuus. Näiden lisäksi pidemmällä toimitusajalla on saatavilla RWS:n ja Brenneken valmistamia patruunoita, eli patruunasaatavuus on kohtuullisen hyvällä tolalla. 7x64 on hyvin lähelle sama patruuna kuin Yhdysvalloissa paljon myöhemmin esitelty .280 Remington. Samaa lipasta on kuitenkin mahdollista käyttää myös muissa pitkissä standardipatruunoissa. Suomalaisista asemerkeistä Sakoa ja Tikkaa on valmistettu kaliiperissa 7x64 ja suomalaisittain parhaiten on tunnettu Tikka M65 kyseisessä pesityksessä. Yhdysvaltalaisen ase- ja metsästyskirjoittaja Craig Boddingtonin näkemyksen mukaan .280 Remington on yleisesti kaikkein käyttökelpoisin kaliiperi peuranmetsästykseen. Pienemmissä kaliipereissa tällä luodinpainolla jää yleensä toteutumatta vaadittava tehoraja (esim. Alun perin 7x64 tehtiin lähinnä Mauser 98 -kivääriä varten ja pääosa alkuaikojen aseista kyseisessä kaliiperissa oli juuri näitä aseita. Molemmat käyttävät samaa 7 mm (7,21 mm) eli 0,284" luotia. Se on ns. Tietyllä tapaa on havaittavissa jopa suosion lisääntyminen meillä johtuen asekannan asteittaisesta eurooppalaistumisesta. Tällaisia tukkeja ovat esimerkiksi juuri eurooppalaiset sianselkätukit. Pääosin luodit jakautuvat kahteen ryhmään, eli keveisiin pienen- ja keskisuuren riistan metsästykseen tarkoitettuihin luoteihin ja kaliiperiin nähden raskaisiin suurriistaluoteihin. Monelle kaliiperimerkintä on tullut tutuksi juuri M65:n lippaasta joihin merkittiin yhteen väliin tämä kaliiperimerkintä. Tämä patruuna- / luotiyhdistelmä on keskimäärin äärimmäisen hyvin toimiva ja mahdollistaa sopivaa luotia käyttäen ampumisen pitkillekin etäisyyksille vähäisin lentoratakorjauksin. Jälleenlataajalle 7x64 on erittäin antoisa kaveri ja sen lataaminen ei poikkea paljoa muiden standardipatruunoiden lataamisesta. Paperilla tarkastellen ainakin Sako Arrowhead II (Swift Scirocco II), Norma Oryx ja Norma Nosler Accubond ovat erittäin laadukkaita ja käyttökelpoisia patruunoita. Seitsemän millin luotien tarjonta on hyvällä tasolla johtuen kyseistä luotia käyttävien patruunoiden vankasta asemasta niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin. Tehdaspatruunaa kotimaisista valmistajista valmistaa nykyään enää Sako. Ratahommiin tämä patruuna luonnollisesti taipuu, mutta mikään seitsemänmillinen ei ole koskaan ollut kovin suosittu ratakäytössä, eli tätä taustaa vasten tarkastellen myöskään 7x64 ei ole sopivimmasta päästä ratakaliiperiksi
Näillä mehupilleillä voisi ehkä joissain olosuhteissa ajatella ampuvansa lintuja, oravia tai jäniksiä, mutta jo kauriin kokoiselle riistalle ne ovat auttamatta epäkelpoja. ETUVETO JA METSÄSTYSKIVÄÄRIT Tavan takaa saamme seurata keskustelua metsästysluotien toiminnasta riistassa. Kirjallisuutta lukevat tietävät miten kiivaasti keskustellaan Afrikan suurten eläinten kaatamisesta näillä kaliipereilla ja miten marginaalisia nämä isotkin aseet ovat siinä puuhassa. On nimittäin kaksi asiaa, joista en laske leikkiä: metsästysaseen valinta ja Hannu Urosen ampumataito. Pienten kaliiperien etuna voi pitää kevyttä rekyyliä, mutta hyöty on varsin vaatimaton. Historiallisesti yksi suosituimmista harjoitus- ja pienriistakaliipereista on kuuluisa .375 H&H, jota voi ajatella käytettävän kauriin kokoluokkaan asti. Pienemmälläkin luodilla pahviin ammuttu reikä on tulkittavissa, mutta riistan ampumiseen niitä ei missään tapauksessa ole tarkoitettu. Kuulemme ja luemme erilaisia spekulaatioita luotien laajenemisesta ja jäämäpainoista luodin osuessa eri kohtiin riistaeläintä erilaisilla nopeuksilla. Ymmärrän tietysti että syvällä Suomen maaseudulla, mihin ei juuri lehtiä tule ja missä kirjoja ei lueta, voi asiantuntijaa esittävä aseharrastaja briljeerata alamittaisten kaliiperien luotidynamiikan tuntemuksellaan ja lentoratojen laskennalla. Myös klassinen hirvenkaataja .45-70 kuuluu tähän arvostettuun ja käytännölliseen joukkoon. Nämä kaliiperit on suunniteltu käyttämään niin suurta luotia, että mistään luodin laajenemisista, kovista lähtönopeuksista ja muista turhuuksista ei tarvitse ollenkaan välittää. Jos sitä isompaa riistaa mielii ampua ja kuitenkin käyttää lähes alamittaista .375" luotia, vähimmäisvaatimus on .375 Ruger tai .378 Weatherby Magnum. Näillä saa sen verran enemmän lähtönopeutta, että se hieman kompensoi halkaisijaltaan liian pientä luotia. Kokeneena aseharrastajana en voi olla hymyilemättä tällaista näpertelyä nähdessäni. Rekyyli muodostuu ongelmaksi vain jos ampuu satoja laukauksia yhtä soittoa tai jos ampumatekniikka on niin kehno, että ase pääsee lyömään ilkeästi. Aiemmista kirjoituksistani joku voi kuvitella, että pilailen nyt, mutta voin vakuuttaa olevani täysin tosissani. Edellä mainitut oikeat metsämiehen kaliiperit ovat ihanteellisia erityisesti Suomen olosuhteisiin. Toivon tällä kirjoituksellani korjaavani väärinkäsityksiä, joita vähemmän asiantuntevat harrastajat ja toimittajat ovat vuosien mittaan saaneet aikaan. Tällaisiksi lasken .338:n ja sitä pienemmät. Ratakäyttöön ja aloittelijoita varten on kehitetty koko joukko pienireikäisiä kaliipereita. Eettiset riistalaukaukset ammutaan korkeintaan 75 metrin päähän, kuten kotoinen hirvikokeemmekin todistaa. Yksi etu nopealentoisesta luodista tosin on, ja se on pienempi ennakko sivusuunnassa liikkuvaan kohteeseen, mutta taitava ampuja osaa ampua tarkasti myös ilman tällaista keinotekoista apua. Sirkustemput pienillä harjoitusaseilla on syytä suorittaa ampumaradalla, ei metsällä. Todellisia metsästykseen tarkoitettuja kaliipereita ovat .458 Winchester Magnum, .470 ja .500 Nitro Express, .505 Gibbs ja vastaavat riittävän isolla piipunreiällä varustetut. Me asioihin perehtyneet veteraanit ja miksei nuoremmatkin mieleltään virkeät ampujat tiedämme, että metsästystä varten on olemassa omat kaliiperit, sellaiset joissa ei luodin laajenemisesta tarvitse murehtia. Se ei kuitenkaan tarkoita että nämä rataharjoitteluun suunnatut aseet olisivat sopivia metsälle. Näillä järkevillä etäisyyksillä luodin lentoradalla ei ole mitään merkitystä. Joskus väitetään että pienten kaliiperien etu on suora lentorata, mutta tämäkin on naurettava myytti. Viitseliäimmät tekevät jopa simuloituja kokeita ampumalla luoteja sopivaksi katsomiinsa eläinkudosta simuloiviin kohteisiin. Odotan näkeväni metsällä jatkossa vain .458 ja sitä suurempia aseita, sillä metsästys ei ole mikään leikin paikka. Kummastakin voi saada hankaluuksia. SA SU MAT TIL A M EHUPILLIT 66 ilmestyy 21.4. NUMERO 3/2010 WWW.REKYYLI.FI. Mutta Suomen pehmeämmät riistaeläimet ovat juuri omiaan näille kivääreille, jotka Afrikassa ovat jo suorituskykynsä rajoilla
Tilaa KOTIIN KANNETTUNA TILAA JA SÄÄSTÄ WWW.RIISTALEHTI.FI/TILAUS Voit tilata Riistan myös puhelimitse numerosta 09-827 5556 (arkisin klo. irtonu merohinta an 20% Käytä hyväksesi Eränetin tarjoukset tilaajille! www.eranetti.fi Flambeau Safe Shot -aselaukku www.riistalehti.fi/tilaus Maalis-huhtikuun tilaajaetuna -30% TILAAJAETU. 1014) Tilaa Riista osoitteesta vrt
Tiesitkö, että tavallisena vuotena suomalaisista... Lähteet: Tilastokeskus, kuolinsyytilastot 1998 - 2008 Optula - Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos: Henkirikoskatsaus 2009. Henkirikokset Suomessa vuosilta 2002 - 2008 Veikkaus Oy, internetsivut 84 tukehtui ruokaansa 80 kuoli paleltumalla 75 paloi hengiltä 56 surmattiin teräaseella 41 voitti päävoiton lotossa 39 kuoli saunan kuumuuteen 2 ammuttiin luvallisella pistoolilla Luvallisten pistoolien lunastaminen maksaisi noin 300 miljoonaa euroa, entäpä jos sijoittaisimme summan terveydenhuoltoon ja koulujärjestelmään? - www.aselaki.info - Asealan asiantuntijajärjestöt -