Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Kotimaassa puolestaan harrastajat tuntevat itsensä ja harrastuksensa uhatuiksi. Valitsemamme linja, lehteä tehdään lukijoille, on osoittautunut onnistuneeksi ja tulemme myös jatkamaan sitä tulevaisuudessa. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Rekyyliin lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Ohje on aiheuttanut myös kaikenlaisia tulkintoja, joista harmittavimpia on se, että pahimmillaan hyvin pinnallisilla tiedoilla toimiva luvanmyöntäjä yrittää valita harrastusvälineet harrastajan puolesta. Tämä on valitettavaa, koska järjellä ajateltuna laillista harrastusta vaalivien ampujien ja lupaviranomaisten välillä ei pitäisi olla mitään ristiriitaa. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Maailman suurin aseiden valmistaja käy sotaansa terrorismia vastaan ja siksi rajoittaa aika erikoisilla perusteilla tiettyjen ase- ja patruunatyyppien vientiä. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Käytännössä vaikuttaa siltä, että asiantuntemukseensa luottavat luvanmyöntäjät eivät välitä AYO:sta mitään ja ne, joiden rohkeus ei riitä oman pään pitämiseen, tulkitsevat ohjetta tiukimman mukaan. Rekyyli ilmestyy 8 kertaa vuodessa. Niinpä myös rauhaa rakastava suomalainen harrastaja jää ilman tarvitsemiansa hyödykkeitä ja valitettavasti rajoitettujen tuotteiden lista vain kasvaa. Kun toimitaan ko. On mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu, jos Yhdysvallat pääsee joskus irti Irakista ja Afganistanista. Ennen luvan myöntäjä katsoi lakikirjaa ja toimi sen mukaan. Pitäkää siis näppäimistönne kuumana ja kynänne terävinä, jotta saatte haluamaanne luettavaa lehteen jatkossakin. Muuttuukohan Suomi silloin kapitalismin voimien painostuksesta jälleen ystävällismieliseksi maaksi. Kuudes vuosikerta. Lennokkaimpien tulkintojen mukaan viranomaiset koetaan kuitenkin nyt lähinnä vihollisiksi, joiden salaisena agendana on riisua kansa täysin aseista. Ja samaan aikaan naapurikunnassa ensimmäistä aselupaansa hakevaa "haastattelee" vain konttoristi luvan jättämisen yhteydessä. Lehden matkaa ja tekijöiden muistojakin ruoditaan toisaalla tässä numerossa, mutta haluan kuitenkin näin erikseen ja erityisesti kiittää lukijoitamme. Kansalaiset ovat siten yhä epätasa-arvoisessa asemassa. Nyt hänen on päätettävä noudattaako aselakia vai ei-sitovaa ohjetta, jota kuitenkin "on noudatettava". Esimerkiksi AYO ja muut vastaavat viritykset ovat saaneet harrastajakunnan varpailleen ja myös suhteet viranomaisiin ovat huolestuttavasti heikkenemässä. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Ilman teidän välillä hyvinkin aktiivista panostanne moni aihepiiri olisi jäänyt kattamatta ja lehti voisi olla hyvinkin erilainen kuin se nykyään on. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Tällainen salaliitto on varmuudella olemassa vain teoreetikkojen päässä, mutta toki suomalainen hallinto on helppo tulkita ase- ja aseharrastusvastaiseksi. haastatteluilla oikein saavutetaan, paitsi aiheutetaan turhautumista sekä harrastajalle että viranhaltijoille. Tulisi myös keskustella avoimesti eri tahojen kesken siitä, mihin suomalaista asepolitiikkaa ollaan viemässä ja aloittaa uusi yritys puhtaalta pöydältä.
Muunnostaulukko 1 gramma (g) = 15,43236 grainia 1 graini (gr) = 0,064799 grammaa grainia 40 60 80 100 120 140 grammaa 2,59 3,88 5,18 6,47 7,77 9,07 grainia 180 200 240 300 400 500 grammaa 11,66 12,95 15,55 19,43 25,91 32,39
1 unssi (oz) = 28.34952 g 100 g = 3,5273962 unssia 1 tuuma (") = 25,4 mm tuumaa 10 mm 254 381 508 tuumaa 25 30 40 mm 635 762 1016
Tero Kuitunen
15 20. Lupaviranomaisten toiminta on mennyt entistä epäloogisemmaksi ns. Toivon hartaasti, että tämän epäkohdan korjaamiseksi ei tehdä uutta AYO:ta, vaan se entinenkin tehdään virattomaksi. Näin juhlan aikaan tulee katsottua taaksepäin, ja yleensä muistellaan vain mukavia asioita. PA AKIRJOITUS
REKY YLI
pl 82, 00511 helsinki puh: 09-827 5556 email: toimitus@rekyyli.fi www.rekyyli.fi ISSN 1459-4633 PÄÄTOIMITTAJA Jarkko Koskinen TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Tero Kuitunen TOIMITUSSIHTEERI Saara Kunnaala TEKIJÄT Esa Höysniemi Erkki Lahtinen Hannu Uronen Markus Forsström Otso Vainio Arto Määttä Ari Siukola Juha Hirsimäki Timo Kauma Olavi Pienimäki Mikko Taussi ART DIRECTOR Paula Laitinen GRAAFIKKO Jenny Hölttö VALOKUVAAJAT Esa Toivonen Jenny Hölttö ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET asiakaspalvelu@rekyyli.fi puh: 09 827 5556 (klo 10:00-14:00) MEDIAMYYNTI Jani Leskinen 0400 613 744 jani.leskinen@firpublications.fi TILAUSHINNAT 12 kk 54,95 euroa kestotilaus 47,95 euroa / 12 kk KUSTANTAJA Fire-kustannus Oy PL 82, 00511 HELSINKI Rekyylin kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Fire-kustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. yhtenäistämisohjeen tultua sotkemaan asioita. Lisäksi ohje kuormittaa turhaan lupaorganisaatiota, esimerkkinä mainittakoon jo kymmeniä aseita omistavien harrastajien kutsuminen erikseen haastatteluun uuden luvan hakemisen yhteydessä. REKYYLI
Harhaista juhlahumua
Rekyyli-lehti täyttää nyt viisi vuotta ja kädessäsi on merkkipäivän juhlanumero. Emme takaa Rekyylissä julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. On tuskin tarpeen muistuttaa, että parikymmentä asetta omistava tuskin muuttuu yhteiskuntarauhaa uhkaavaksi, jos hänelle myönnetään yksi lupa lisää. Kaikki oikeudet pidätetään. ohjeesta tehtyjen tulkintojen perusteella, tulos on mitä sattuu. Nyt kuitenkin juhlatunnelmaa varjostaa muutama ongelma. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Mitä ihmettä ko. Fire-kustannus Oy vastaa Rekyylin toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta
SISALTO
aseet
06 CIMARRON MODEL 1876 CENTENNIAL .4560 18 HECKLER & KOCH HK45 28 SMITH & WESSON M327 M&P R8 .357 MAGNUM 34 REMINGTON MODEL FIVE .22LR 40 6,5 GRENDEL 44 BÜHAG M55 12/70
S&W M&P R8
18
46 FX CYCLONE F CYC 48 RAKENNUSPROJEKTI: .357 SIG R RAKEN 52 SILUETTIREVOLVERIN VALINTA S SILUET
patruun p patruunat & tarvikkeet nat
56 B BUSHNELL ELITE 4200 TACTICAL
veitset
66 BENCHMADE OPPORTUNIST 68 SPYDERCO CASPIAN 2 SALT
kolumnit & vakiopalstat
12 REKYYLI 5 VUOTTA
REMINGTON MINGTON MODEL FIVE ODEL
34
24 HARRASTUS TU TUKSI KAVERI MUKAAN AMPUMAAN H 54 HENKILÖKUVA: Markus Weckström H 58 IWA 20 IW 2008 WA 70 LAJIESITTELY: Kiväärilajit LAJIES 72 SILLISALAATTI SILLIS 78 TOP ST STORIES 79 KYSY J KERRO JA 80 PÄHKINÄNKUORESSA: Colt M16A4 PÄHKI 81 PATRUUNANURKKA: .400 CORBON PATRU 82 VOIMATEKIJÄ
58
IWA 2008
6
WWW.REKYYLI.FI
UUDELLEEN
CIMARRON MODEL 1876 CENTENNIAL
TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI
Vipulukkojen kuningas SYNTYI
Cimarron Firearms Co. Käytännössä kaikkien näiden replikoiden esikuvat syntyivät 1800-luvun aikana. Esiteltävänä on kopio Winchesterin Model 1876 -vipulukosta, joka oli aikakautensa kiistaton ykkönen lajissaan.
WWW.REKYYLI.FI 7. on erikoistunut lännen valloituksen aikaisiin aseisiin, revolvereihin ja kivääreihin sekä haulikoihin
Kuvan mukaista jyvää pyöristyneillä kulmilla ei olisi hyväksytty Winchesterillä, sillä tähtääminen vaikeutuu ylimääräisten heijastuspintojen takia. Winchester kehitti menetelmän tasolle, jota on vaikea ylittää värien kirjossa ja näyttävyydessä.
Aseen mallimerkinnän kaiverrus ei ole laadultaan alkuperäistä tasoa.
Winchester esitteli M76:n vuonna 1876 ja sitä alettiin heti kutsua Centennial-malliksi, koska Amerikan itsenäisyysjulistuksesta oli kulunut tasan 100 vuotta.
8
WWW.REKYYLI.FI. Tässä vaiheessa Henry oli jo jättänyt tehtaan ja hänen tilalleen oli tullut Nelson King. Uusi malli, model 73 tuli markkinoille vuonna 1873 ja siinä oli paljon ominaisuuksia, joita ei ollut aiemmin nähty Winchesterin valmistamissa aseissa. Wesson. Volcanic osti Smith & Wessonin tuotantotilat ja patenttioikeudet, mutta joutui myöhemmin taloudelliseen ahdinkoon päätyen suureksi osaksi Oliver Winchesterin hallintaan tämän antamien lainojen vastineeksi. Tyler Henry kehitystyön nokkamiehenä. Molemmat tähtäimet on lukittu paikoilleen ruuvilla.
Ase on pesitetty alkuperäiskaliiperille .45-60 W.C.F. Ainoa etu olikin ollut mekanismin suuri tulinopeus ja suuri patruunakapasiteetti. (.44-40). Uberti, jonka käsialaa myös esittelyase on. Monet Cimarronin kivääreistä tehdään Italiassa ja yksi näistä valmistajista on A. Etutähtäintä voidaan siirtää sivusuunnassa lohenpyrstöurassaan. Huhtikuussa 1857 perustettiin New Haven Arms Company, joka otti haltuunsa Volcanicin toiminnan ja jatkoi aseiden
valmistusta B. Tässä vaiheessa kehitystyössä oli mukana myös myöhemmin tehtaan johtoon noussut Thomas Grey Bennet. Ennen Henry-kiväärejä ruutipanos oli ollut luodin peräontelossa ja siksi annokset olivat väkisinkin vaatimattomia suhteessa luodin painoon, minkä lisäksi kaasutiiviyden kanssa oli ongelmia. Vuonna 1865 silloiset tehtaan johtajat Nathaniel Wheeler ja James Wilson alkoivat suunnitella muutoksia sekä hyvän vastaanoton saaneeseen Henry-kivääriin että tehtaan nimeen. Mallissa 66 oli vielä paljon puutteita, kuten reunasytytyspatruunat, ja uutta mallia lähdettiinkin heti kehittämään Kingin johdolla. Tyler Henry, Horace Smith ja Daniel B. Piippu on koko pituudeltaan kahdeksankulmainen ja makasiiniputki päättyy lähelle samaa linjaa kuin piipunsuu.
Buckhorn-takatähtäin oli tavanomainen metsästysaseissa pitkälle 1900-luvun puolelle. Malli 76 perustui mekanismiltaan edeltäjäänsä, malliin 73, mutta oli kooltaan tätä selkeästi suurempi.
RAAPAISU HISTORIAA
Vipulukkojen historia alkoi 1800luvun puolivälin tienoilla Jennings Lever Actionin kautta, ja siirtyi hetkellisesti Smith & Wessonin nimiin. Järeitä kaliipereja oli kyllä käytössä paljonkin, mutta aseet olivat lähes poikkeuksetta kertalaukauksisia. Oliver Fisher Winchester tuli mukaan kuvioihin ensin Volcanicin osakkeenomistajana ja rahoittajana (hänen varsinainen alansa oli tuolloin miesten vaatteiden valmistus) sekä myöhemmin omistajana. Seuraavaksi valmistusta jatkoi Volcanic Repeating Arms Company, jonka pohjalta syntyi New Haven Arms Company ja lopulta Winchester Repeating Arms Company. Ensimmäinen Winchester-nimeä käyttävä vipulukko oli suunnitteluvuoden mukaan malli 1866, joka tuli myyntiin seuraavana vuonna.
Sen mekanismi perustui edelleen jo Volcanic, Smith & Wesson ja Henry-aseissa olleeseen polviniveleen. Winchester esitteli uuden mallinsa Philadelphia Centennial Exhibitionissa vuonna 1876. Aluksi yhtiön uudeksi nimeksi piti tulla Henry Repeating Arms Company, mutta se muutettiinkin Winchester Repeating Arms Companyksi vuonna 1867. 1776) eli Britti-imperiumin hallinnosta vapautumisesta oli kulunut sata vuotta ja niin mallin 76 perään liitettiin sana Centennial. Henry kehitti mekanismin soveliaaksi reunasytytteisille metallihylsyisille patruunoille ja vuonna 1862 saatiin ensimmäistä kertaa vipulukkoihin nopeuden lisäksi myös tehoja, sillä tähän asti vipulukkojen patruunat olivat olleet käytännössä hylsyttömiä. Winchester 1876 oli ensimmäinen järeä vipulukko, tähän asti oli ollut tyytyminen vain revolverikaliiperien heikonpuoleiseen tehotasoon. Mallia 73 valmistettiin noin 720610 kappaletta ja valmistus loppui virallisesti vuonna 1919.
WINCHESTER MODEL 1876
Malli 73 oli menestys, varsinkin kun Colt alkoi valmistaa revolve-
Lukkorungon kirjokarkaisu oli 1800-luvulla tavanomainen käsittelytapa ja se tuli usein "pyytämättä" normaalin karkaisun yhteydessä. Jo Jenningsin ajoilta aseiden kehitykseen vaikutti suuresti nykyisin varsin hyvin tunnetut nimet kuten B. haulikkotyypin tukin (perälaatta oli lähes suora). Amerikan vallankumouksesta (itsenäisyysjulistus v. Se oli myös ensimmäinen ase kaliiperissa .22 Rimfire, ensimmäinen ase, johon sai lisävarusteena snellarin ja/tai valikoidun piipun sekä ensimmäinen malli, johon sai myös ns. Malli 73 oli ensimmäinen keskisytytteistä patruunaa ampuva ase ja ensimmäinen keskisytytteinen patruuna oli .44 W.C.F
Pienen huomautuksen joutuu kuitenkin antamaan, sillä lukkorungon kirjokarkaisussa ei ole päästy alkuperäiselle tasolle. Vuonna 1879 malliin tuli kaksi kaliiperia lisää, järeä .50-95 Winchester Express ja .45-60 W.C.F. Pähkinäpuiset etutukki ja perä on pinnoitettu lakkaamalla ja niihin liittyvien metalliosien, kuten esimerkiksi jyrkästi kaartuvan peräraudan sovitukset ovat virheettömät. Piippuja valmistettiin pyöreänä, kahdeksankulmaisena
ja puolikantikkaana ja pituuden sai määrätä tilattaessa myös oman mieltymyksen mukaisesti maksimissaan 36 tuumaan asti. Sarjanumerointi aloitettiin numerosta yksi. Kuuluisin tämän aseen käyttäjistä oli Theodore Roosevelt, joka ei säästellyt kehuja aseen erinomaisesta sopivuudesta kaiken amerikkalaisen suurriistan pyyntiin. Kun malli 73 oli kaikin puolin käyttökelpoinen, päätettiin uuden mallin suunnitteluun lähteä samalta pohjalta, lukkoa ja lukkorunkoa vahvistamalla. Aukon suojana olevaa jousitettua läppää painetaan etuosastaan sisään niin paljon, että patruuna mahtuu työntymään eteenpäin.
9
WWW.REKYYLI.FI. Metallipinnat on kiillotettu kahteen kertaan ennen pintakäsittelyä ja osien viimeistely onkin varsin laadukasta. Aseesta tuli selkeästi suurempi kooltaan ja uusi kaliiperi oli 350 gr:n painoista lyijyluotia ampuva .45-75 W.C.F. Mainitsemisen arvoinen on myös Canadian Northwest Mounted Police, joka käytti karbiinimallia kaliiperissa .45-75 palvelusaseenaan peräti 27 vuotta. Vetopituus on tavanomaista hieman lyhyempi ja se johtuu aseen toimintatavasta. Molemmat on varmistettu pienellä ruuvilla, joka estää tähtäimien tahattoman sivusiirtymän vaikka lohenpyrstön sovitus väljistyisi. Kun lukko vedetään täysin auki, messinkinen "kaukalo" ponnahtaa ylös heittäen hylsyn (tai patruunan) ulos.
reja samoilla kaliipereilla. Latausvivun liike on kuitenkin alle 90 astetta, eli vähemmän kuin esimerkiksi Marlinissa.
MEKANISMI JA PAINEENKESTO
Kuinka kovapaineisia patruunoita ase sitten kestää. Vetopituuden ollessa normaali latausliike jää helposti vajaaksi normaalikätisellä ampujalla aiheuttaen syöttöhäiriöitä. Takatähtäimenä on tyypillinen
amerikkalaisten suosima buckhorn-hahlo ja edessä lohenpyrstöliitoksella kiinnitetty tolppajyvä. Cimarronilta kerrottiin, että he tekivät yhteistyötä Ubertin kanssa kuutisen vuotta, ennen kuin malli 76 saatiin juuri oikeanlaiseksi.
CIMARRON/UBERTI MODEL 1876
Ase on erittäin hyvin tehty. Tästä syystä Winchester päätti valmistaa järeämmän mallin. Musketissa ja karbiinissa oli lisäksi täyspitkä etutukki. Patruuna vastasi teholtaan jo tuolloin erittäin suosittua .45-70 Governmentiä, mutta hylsy oli lyhyempi ja paksumpi. Osien sovituksissa ei löydy moitteen sijaa ja kokonaisuus vastaa hyvin aitoa ja alkuperäistä Winchesteriä. Tämän kysymyksen selvittäminen ei onnistu helposti, sillä valmistaja kiertää vastuunsa ilmoittamalla, että aseella saa ampua vain SAAMI- tai CIP-
Patruunannostin/hylsyn ulosheitin on tehty messingistä, sovitukset ovat tarkat.
Vasemmalla ase hana vireessä, oikealla latausvipu lukittuna.
Patruunat työnnetään putkimakasiiniin lukkorungon kyljessä olevan latausaukon kautta. Cimarronin väen hienvuodatus ei siis mennyt hukkaan, vaan italialaisvalmistaja saatiin ymmärtämään haluttu viimeistelytaso. Winchester olikin erikoistunut tähän pinnoitusmuotoon, eikä vastaavia värisävyjä ole sen koommin juurikaan nähty, joten Ubertin aikaansaannos on tätä taustaa vasten hyväksyttävissä. Perärauta on erittäin kaareva ja sen keskellä on pieni tila esimerkiksi puhdistusvälineitä varten. Ennen valmistajilla oli enemmän aikaa pienille, mutta tärkeille yksityiskohdille.
Latausvipu voidaan lukita mekaanisesti kääntämällä kaaren takaosassa olevaa nastaa 180 astetta.
Ulosvedin sijaitsee kello kahdessatoista. Ase painaa noin 4,5 kg, joten se tuntuu varsin raskaalta varsinkin kun painopiste on massiivisen piipun takia edessä. Kaareva peräosa helpottaa aseen pysymistä olalla ammuttaessa pikatulta.
Lähikuva iskuvasaran karhennuksesta. Kahdeksankulmaisen piipun pituus on 28" ja kuusi oikeakätistä rihlapalkkia tekee täyden kierroksen 20 tuuman (508 mm) matkalla. M 76:n valmistus loppui 1897 ja niitä oli tuolloin tehty noin 68 870 kpl. Kokonaispituus on noin 124 cm ja vetopituus 330 mm. Vaikka malli 1876 olikin aikakautensa kuningas, sen valtakausi päättyi käytännössä jo kymmenisen vuotta ennen valmistuksen lopettamista, sillä vuonna 1886 Winchester toi markkinoille uuden, vielä järeämmän vipulukon, mallin 1886. (luodit molemmissa 300 gr). Järeiden vipulukkojen ystäviä riitti, ja malli 76 kävi hyvin kaupaksi myös Englantiin, Intiaan, Afrikkaan ja Kanadaan. ja .45-60 W.C.F. Ongelma oli kuitenkin yhä patruunoiden riittämätön teho suurriistan metsästykseen. Piipunpituudet samassa järjestyksessä olivat 22", 26", 28" ja 32". Neljäntenä kaliiperina tarjottiin vuonna 1884 .40-60 W.C.F:tä (luoti 210 gr), jonka hylsy oli kannastaan kuten .45-70 Gov. M 76:n taru ei kuitenkaan päättynyt lopullisesti, sillä vuonna 2007 Uberti sai markkinoille uudestisyntyneen, paremmista metalleista (9840 steel) tehdyn mallin,
joka valmistajan mukaan on käynniltäänkin parempi. M 76:tta valmistettiin neljää perusmallia, Carbine, Express Rifle, Sporting Rifle ja Musket
Kun huomioidaan nykyisin valmistettujen laadukkaiden replikoiden alkuperäistä paremmat metallit, voidaan päätellä, että noin 200 MPa on vielä turvallinen yläraja, ja tämän kestorajan jotkut jäljitelmien valmistajat lupaavatkin kaikille aseilleen, esimerkiksi Pedersoli, joka valmistaa myös osan Cimarronin kivääreistä. Aseen omistajan kannattaa kuitenkin hankkia oikean kaliiperin latausholkit tai vaihtoehtoisesti lyhentää mahdollisesti jo olemassa olevaa .45-70:n luodinasetusholkkia noin 5 mm, jotta niippaus voidaan tehdä oikeaoppisesti. tauspituus oli 58,6 mm eli sopivasti hieman alle 59 mm:n maksimipituuden. Suuremmilla nyt käytetyillä N133annoksilla niippauksen ei edes tarvitse olla täydellinen, sillä mieto rekyyli ja 100 % lataustiheys estää luotien painumisen putkimakasiinissa syvemmälle hylsyyn. Tämä ongelma hoidettiin .45 ACP:n supistusholkilla, jolla avarrettu hylsyn suu painettiin takaisin. Jos suojakansi halutaan aukon eteen, on se siirrettävä paikoilleen manuaalisesti.
10
WWW.REKYYLI.FI. Lopputulos oli lähes niipatun veroinen. Polvinivel ottaa patruunan rasitukset suorana ollessaan vastaan nivelen otsapinnoilla, eikä niveltapeilla, niin kuin joskus epäiltiin. Maahantuojan mukaan savuttomalla ruudilla sopivia latauksia ovat .45-70:n aloituslataukset ja tästä lähdettiin liikkeelle. Monet pitävät polvinivellukkoa Lugerin keksintönä, mutta mekanismi oli käytössä jo 1850-luvun Volcanic-aseissa, joista se periytyi Henryn kautta Winchesteriin. Latauksena oli 65 gr sveitsiläistä mustaa ruutia, minkä lisäksi kokeilin myös 300 grainin vaippaluotia 60 grainin ruutiannoksella. Kuriositeetin vuoksi kokeilin Cimarronilla myös mustaruutilatauksia 250 grainin lyijyisellä pistoolinluodilla (läpimitta .451), joka "turvotettiin" paperivaipalla sopivan paksuiseksi (.459). Käyttöpaineet ovat olleet mustaruutilatauksilla suurimmillaan luokkaa 120160 MPa, .45-70 Gov. Tämän lisäksi nivelen avautumisen estävä lukitus on yhteydessä latausvipuun. Tämä muutos ei haittaa alkuperäisen kaliiperin luodinasetusta eikä niippausta, joten holkkia voi muutoksen jälkeenkin käyttää tähän tarkoitukseen. Samalla patruunannostin painuu ala-asentoon. Aivan pienellä etsimisellä en löytänyt sen paremmin SAAMI- kuin CIP-taulukoista ainuttakaan mallissa 76 käytettyä kaliiperia, joten painetasoa voidaan vain arvailla tuon ajan vastaavien kaliiperien mukaan. Kaliiperin .45-60 hylsyn pituusmitta on 1,89 tuumaa (48,1 mm), joten lyhennetyt hylsyt mitoitettiin 48 mm:n pituisiksi. Voidaan olettaa, että
LATAAMINEN JA LATAUKSET
Patruunoihin tarvittavat hylsyt tehtiin lyhentämällä .45-70:n hylsyjä viitisen milliä. -patruunalla ja Trapdoor Springfieldillä maksimipaine oli luokkaa 190 Mpa. Winchesterillä taas oli palkkalistoilla herra nimeltä Hugo Bordchardt, joka Eurooppaan palatessaan "lainasi" idean omaan C 93 -pistooliinsa ja tätä kautta rakenne kulkeutui myös Lugerin piirustuslaudan kautta Parabellumiin. Verrattaessa saatuja lähtönopeuksia Vihtavuoren manuaalin .45-70:n nopeuksiin, havaitaan, että sama lähtönopeus saavutetaan pienemmällä hylsyllä noin 0,30,4 g pienemmällä annoksella (ruuti N133). 400-grainisella luodilla 60 gr ruutia on liikaa ja yhdistelmästä tulee tiukka puristelataus, joten raskailla luodeilla on tyytyminen pienempään ruutiannokseen, sillä 59 mm:n latauspituudesta ei voi tinkiä yhtään syötön toimivuuden takia. Winchester malli 76:n polvinivellukkoa ei pidetty erityisen vahvarakenteisena, mutta se kesti ongelmitta aikansa mustaruutilatausten paineet. Winchesterin tehdaslatauksessa oli 60 grainia (3,9 g) mustaa ruutia ja 300 grainin (19,4 g) lyijyluoti. Kun latausvipua painetaan tukin kaulaa vasten (kahvavarmistus), se kiristää polvinivelen suoraksi ja estää lukkoa aukeamasta. Kun kokeilussa käytetyt Speer ja Sierra luodit asetettiin niippausuransa mukaisesti, patruunan la-
Patruuna siirtyy pesään lukon työntämänä, kun latausvipu vedetään taakse. Lataaminen onnistui .45-70:n holkeilla muuten, mutta hylsyn niippausta ei luonnollisesti voitu tehdä lyhyempään hylsyyn. Maksimimittaa ei saa ylittää, sillä vähänkin ylipitkä patruuna jumittaa syöttömekanismin. TOIMIVA RAKENNE JA JÄREÄ KALIIPERI MAHDOLLISTAVAT MONENLAISEN KÄYTÖN.
arvojen mukaisia tehdaspatruunoita
Speerin 400 gr luodilla sivuhajonta oli vain 36 mm ja vastaavasti Sierran 300 gr luodilla 44 mm. Oikealla lukko on suljettu ja nivel suorana. Sen kummemmin harjoittelematta nopeasti ammutut viiden sarjat muodostivat alle kymmenen sentin kuviota, käytännössä tähtäyspiste ei juuri muuttunut asetta operoitaessa. Sierran HP-luoti on kuiten-
kin näilläkin nopeuksilla liian heikkorakenteinen hirvijahtiin, läpäisy jää heikoksi ja luoti rikkoutuu helposti. 2 3,9 g H4198 2,3 g N113 2,5 g N113 2,9 g N113 3,0 g N113 2,9 g N113 3,4 g Hitain 492,4 438 451,6 420,8 521,3 469,6 589,2 Nopein 515,9 452,6 472,3 438,6 546 504,8 598,9 Keskiarvo 503 445,4 463 431 534 590 495 594 Hajonta 23,5 14,6 20,7 17,8 24,7 35,2 9,7
Osumakuviot , 5 lks / 100 m
90 mm 87 mm -
WWW.REKYYLI.FI
11. Ei ihme, että vaarallisen suurriistan metsästäjät tykästyivät tähän malliin, tulivoima oli sen ajan muihin aseisiin verrattuna suorastaan murhaavan ylivoimainen. Vasemmalla lukko on auki ja nivel taittuneena. Amerikkalaisessa latausoppaassa oli resepti ruudille IMR 4198, ja kun kaapista sattui löytymään palonopeudeltaan lähes vastaavaa H 4198:aa, tein myös sillä koelatauksen.
KOEAMMUNTA
Varsinaista käyntikoetta oli hankala toteuttaa, koska aseessa ei ole mahdollisuutta kiikaritähtäimen kiinnitykseen. Cimarronin toimintaa kokeiltiin myös ampumalla pikatulta lyhyemmille matkoille, kuten 50 metriin. Pienemmälle riistalle molemmat lataukset käyvät hyvin.
100 metrin osumakuvio Sierran 300 gr luodilla oli 87 mm, sivuhajonta vain 44 mm.
LOPPUTOTEAMUS
Cimarronin malli 1876 on monen nostalgiaa kaipaavan ampujan unelmien täyttymys. Ensiksi mainitun joulelukema sadassa metrissä on 2090 J ja toisen 2507 J. MAX) Sierra 300 gr HP Sierra 300 gr HP Ruuti Swiss No. 2 4,2 g Swiss No. Huonoista valaistusolosuhteista johtuen avotähtäimillä ammutuissa kasoissa esiintyi selvää pystyhajontaa, johon syyllinen löytyy aseen perän takaa. Tulokset olivat kuitenkin mielestäni odotuksia paremmat, sillä molemmat kasat jäivät alle 10 cm:n. Valmistajan aseelle myöntämä takuu kuitenkin lakkaa, jos itseladattuja patruunoita käytetään, joten myös siinä on yksi vaakakupin asentoon vaikuttava tekijä, joka kannattaa huomioida.
90 mm:n kasa Speerin 400 gr luodilla vastasi Sierraa, sivuhajonta 36 mm.
CIMARRON FIREARMS CO. Ainoa mutta asiassa on sopivien patruunoiden olematon saatavuus etenkin meillä, joten aseen hankkijan kannattaa varautua itselataamiseen, muuten aseen käyttöominaisuuksista ei ole juurikaan iloa. Uskal-
lankin väittää aseen pystyvän hyvissä olosuhteissa 3040 mm:n käyntiin, joten puheet vipulukkojen epätarkkuudesta eivät aina ole aiheellisia. Metsästystä ajatellen hirvilaillisuuden raja (2000 J / 100 m) täyttyi latauksilla Sierra 300 gr / N133 / 3,4 g ja Speer 400 gr / N133 / 2,9 g. MODEL 1876 CENTENNIAL
Valmistaja: A. Vasta kun latausvipu painaa liipaisimen takana olevan nastan alas, ase on laukaisuvalmis. Aseen koneisto toimi kuin kello ja raskas, etupainoinen ase pienirekyylisillä patruunoilla soveltui tähän lajiin uskomattoman hyvin. Speerin toiminta on jo toista maata, tosin silläkin kannattaa tarkoin harkita, mistä kulmasta hirveä ampuu. Etusormi on syytä pitää kaaren ulkopuolella, jos haluaa välttyä tilanteelta, jossa sormi jää liipaisimen ja sen kaaren väliin latausvipua kiinni painettaessa.
Aseen polvinivelmekanismi on varsin yksinkertainen. Uberti S.p.A., Gardone, Italia Kaliiperi: .45-60 W.C.F Toimintatapa: Vipulukko Pituus: 124,5 cm Piipun pituus: 71 cm ( 28") Paino: 4,6 kg Kapasiteetti: 13 patruunaa Hinta: 1595 euroa Maahantuoja: Teräasekeskus, (09) 4172 900
Luodin lähtönopeus m/s Luoti Speer / 250 gr SWC+paperivaippa Sierra 300 gr HP Speer 400 gr FN Speer 400 gr FN Speer 400 gr FN Speer 400 gr FN (Huom. Samalla latausvipu kiristää niveltä ja estää sen taittumisen sekä lukon avautumisen.
sama lähtönopeus saavutetaan myös suurin piirtein samalla painetasolla, joten kaikkien kokeiltujen latausten paineet jäävät näin ollen alle 180 MPa:n. Tulivoimaa löytyy tarvittaessa runsaasti sekä jouleina että suurena lipaskapasiteettina. Toimiva rakenne ja järeä kaliiperi mahdollistavat monenlaisen käytön Cowboy Actionista suurriistan metsästykseen. Latausliikkeen pituus jää alle 90 astetta, mikä on vähän moneen muuhun vipulukkoon verrattuna. Tästä syystä ammuin vain kahdella latauksella viiden laukauksen sarjan sataan metriin
5V
Ihmiset tekivät töitä kotonaan toimittajat Esa Höysniemi ja Erkki Lahtinen kauempana Lohjan suunnalla, muut lähempänä pääkaupunkiamme. likön, toimitus siirtyi vihdoinkin työskentelemään yhdessä paikassa. Kun lehti täyttää viisi vuotta
Rekyyli on tullut lehtenä jo viiden vuoden ikään. Vuoden 2005 loppuvaiheille osui myös Fire-kustannus Oy:n vahva kasvu. "Toimitila" tosin oli asuintalon kellari, mutta paikassa oli silti tunnelmaa. Toimiston ulko-ovi oli legendaarinen huonokuntoisuudessaan, ja se päästi sisään kaikki mehiläistä pienemmät hyönteiset kohdista, joissa piti oikeasti olla tiivisteitä. Kun toimitus sai 50 neliön kokoisen kiinteän toimitilan, voitiin panostaa myös studion rakentamiseen, joka osaltaan paransi paitsi työskentelyä, myös kuvamateriaalin laatua. Valokuvat otettiin missä milloinkin ilman varsinaista studiota tai edes erityisiä valoja. Parikymmentäneliöisen varaston järjestys muuttui aina riippuen siitä, käytettiinkö tilaa studiona, varastona, toimituskokoushuoneena vaiko ruokailutilana. Hauskoja lukuhetkiä!
13
SAMAN KATON ALLE
Vasta vuonna 2005, kun lehti sai aiemmin freelance-toimittajana työskennelleestä Tero Kuitusesta täysipäiväisen toimituspääl-. Rekyylin kaltainen erikoislehti elää lukijoidensa kautta. Toimituksen sohvaa ei kukaan käyttänyt istuimena, sillä se oli aina täynnä kaikkea muuta, kuten kuvausrekvisiittaa tai toimistolla yöpyviä graafikoita. käyttöön myös pienen varastokopin. Antamanne palaute on erityisen tärkeää lehden kehitykselle niin hyvässä kuin pahassakin muodossaan, mutta ennen kaikkea panoksenne lehden ostamisessa ja tilaamisessa mahdollistaa kehityksen ja entistä parempien ideoiden kehittämisen artikkeleiksi asti. Päätoimittaja kuljetteli materiaaleja ympäri kaupunkia valokuvaaja Thomas Malinowskilta ja lehden toimittajilta graafisesta ulkoasusta vastanneille Seppo Niiraselle ja Antti Ruposelle. Koppi ei tosin ollut tyhjä, joten parhaimmillaan kuvauksissa oli neljä ihmistä ahtautuneena täynnä rojua olevaan varastokoppiin, jossa Biltemasta ostetut työmaavalot lämmittivät hetkessä sisälämpötilan neljäkymmentäasteiseksi. Alunperin yrityksen nimeksi oli tarkoitus tulla Tulta Munille Oy, mutta kun ajateltiin naurua aiheuttaneen nimiehdotuksen tyssääntyvän viimeistään Patentti- ja rekisterihallituksessa, päätettiin yrityksen nimeksi antaa Fire-kustannus Oy. Tätä nykyä lehteä vanhojen tekijöiden lisäksi tekevät myös toimitussihteeri Saara Kunnaala, joka pitää huolta siitä, että tämäkin teksti on kirojitusvihreistä vapaa, sekä valokuvaava graafikko Jenny Hölttö. Heidän lisäkseen on totta kai toistakymmentä muutakin ihmistä, jotka vaikuttavat säännöllisesti lehden sisältöön ja ilmestymiseen.
ALKU
Lehden alkuvaiheessa toimitus oli vielä täysin hajasijoitettuna. Niitä kuvia, joita ei voitu ottaa ampumaradalla, otettiin sitten päätoimittajan kodin ruokapöydällä. Onneksi vuoden 2007 alkuun mennessä toimitukselle löytyi uudet yli 200 neliön tilat vain parin sadan metrin päästä vanhasta toimistosta. Tätä tarinointia lehdestämme voisi jatkaa vielä pidempäänkin, mutta valitettavasti on pakko palata tämän kädessäsi pitämäsi numeron tekemisen pariin. Kirjoittajat toki tekivät töitä missä milloinkin, mutta kaksi vuotta lanseerauksen jälkeen voitiin oikeasti tehdä töitä "normaalin" työajan puitteissa, kun myös lehden graafikkona, sittemmin AD:nä työskennellyt Paula Laitinen tuli taloon vakituiseksi työntekijäksi. Suuri osa koeammunnoista hoidettiin helsinkiläisellä HSC:n ampumaradalla, joka lainasi lehden
WWW.REKYYLI.FI
SEURAAVAT VIISI VUOTTA?
Viisi vuotta on kulunut ja toimitus on kasvanut lehden ja lukijoiden mukana. Olihan kuvaukset kätevää hoitaa lähellä ampumarataa, jossa aseita tuotiin suoraan radalta kuvauskoppiin ja päinvastoin. Suurille aikakausi-, sanoma- tai naistenlehdille ei viiden vuoden ikä ole aika eikä mikään, mutta täysin itserahoitetulle asealan lehdelle ikä on mielestämme ihan kunnioitettava saavutus. Toinen varsinaista päivätyötään aseiden parissa muutenkin tekevistä toimittajista on pohjoisen vahvistus Arto Määttä, jonka kriittisiä mielipiteitä on saanut lukea myös lehden kolumneista. Rekyyli sai alkunsa kun nippu aiheesta kiinnostuneita ihmisiä löi viisaat päänsä yhteen ja päätti perustaa yrityksen julkaisemaan uutta aselehteä. Lehden alkutaipaleella on tullut mukaan myös aktiivisena alan harrastajana ja kauppiaana tunnettu Hannu Uronen, joka on omilta kiireiltään aina ehtinyt jakaa asiantuntemustaan niin lukijoiden kuin muiden toimittajien kanssa. Ajan mittaan lehden teosta vastaavaan porukkaan tuli muitakin ihmisiä. Vuoden sisällä viidenkymmenen neliön tilaan tuli parhaimmillaan seitsemän ihmistä töihin päivittäin ja paikka alkoi käydä nopeasti ahtaaksi. Talvisin samoista kohdista tuli lunta, eikä ollut mitenkään ihmeellistä että ensimmäinen töihintulija lapioi lumet paitsi oven ulko- myös sisäpuolelta. Yksi ensimmäisistä oli Markus Forsström, josta on ajan mittaan kehkeytynyt erityisesti 1911-pistoolien tuntija
Palataan asiaan sitten taas silloin.
Vasemmalla yksi ensimmäisistä lehden kansiluonnoksista itse päätoimittajan tekemänä. Hauskojakin juttuja matkan varrelle on sattunut. Vuodenvaihde 2002-2003 menikin etsiessä päteviä ihmisiä, jotka kaikki olivat samaa mieltä kanssani. Kovin moni asealan aktiivisista
ihmisistä ei osannut ottaa lanseerausta kovin tosissaan ja ne jotka ottivat, arvioivat ääneen kestääkö lehti pystyssä vuottakaan. Muistan hyvin helmikuun 2003 Tamarmsmessut Tampereella. Minä ja Malinowski kävimme messuilla käsissä uunituoreat printit lehden ensimmäisestä valmistuneesta artikkelista. Tuo, jos jokin antaa konkreettisen kuvan lehden kehityksestä. Ihan kaikki heistä eivät ole enää
yrityksen kanssa tekemisissä, mutta kaikki he vaikuttivat osaltaan siihen, että tämäkin lehti on nyt lukijansa käsissä. Näytän joskus vieraille nykyisen toimiston siivouskomeroa ja kerron, että kaksi vuotta aiemmin samankokoisessa tilassa työskenteli kaksi ihmistä. Osakeyhtiö Elorannan entinen tuotepäällikkö Esko Kaipiainen ansaitsee tässä kohtaa erikoismaininnan. Tietynlainen epäusko oli täysin odotettavissa. Kiitos näistä vuosista teille, hyvät lukijat. Jos olisin itse vastannut puhelimeen, olisin voinut sanoa, että kyseisten nakkien viimeinen käyttöpäivä oli mennyt umpeen muutenkin. Ensimmäinen lukijan kanssa tehty artikkeli oli Orimattilassa, jossa Höysniemi ja Uronen koeampuivat SSG82-tarkkuuskiväärin lehteä 6/2004 varten. Tosin nenän punaisuudesta sain kuulla vähän
kuittailua palattuani kotiin, lähinnä liittyen saksalaiseen olueeseen. Tästä on hyvä tähdätä 10-vuotisjuhliin. Parasta on kuitenkin ollut olla mukana, kun pienessä komerossa tehdystä lehdestä on kasvanut maailmallakin kehuttu, kansainvälisesti kilpailukykyinen aselehti. Patruunoita kului toista tuhatta, vaikka koeammuntapäivänä satoi kaatamalla vettä. Tosin luulen, että seuranneet vuodet ovat osoittaneet elinkelpoisuutemme moninkertaisesti. Kanava kuitenkin meni konkurssiin ja ohjelma jäi hyvin karkeaan pilottijaksoonsa. Viisi vuotta sitten toimitilana oli kymmenen neliön komero, pari vuotta sitten 50-neliöinen kellari. Rekyylin periaatteena on alusta lähtien ollut tehdä sellaista lehteä, jota itsekin haluaisimme lukea - ja on hyvä ollut huomata, että jaamme mielipiteen monien muiden kanssa. Kukaan ei olisi uskonut, jos olisimme etukäteen mainostaneet, että Suomessa ilmestyy uusi aselehti aprillipäivänä. Yksi harmittavimmista ajoista osui ensimmäiselle IWA-reissulle, kun matkasimme silloisen toimitussihteerin ja kolumnistin Harro Grönbergin kanssa saksanmaalle. Kuten aina keväällä, oli flunssakausi pahimmillaan ja tottakai sellainen iski myös allekirjoittaneeseen heti matkan ensimmäisenä päivänä. Tuon projektin aikana ymmärsin, että oikeasti hyvälaatuiselle, monipuoliselle ja luotettavalle aselehdelle riittäisi lukijoita. Vuonna 2004 huumorimielellä tehty artikkeli nakkien käyttämisestä haulikonpatruunan täyteisluotina oli ehkä yksi erikoisimmista jutuistamme. Tosin varsinaiset naurut herätti lukija, joka soitti jutun julkaisun jälkeen asiakaspalveluun peruuttaakseen lehden tilauksen, koska ruoalla ei saa leikkiä. Lehden tekeminen on ollut todella mukavaa ja antoisaa, vaikka toki vaikeitakin aikoja on vuosien aikana eletty. Voi sanoa, että ajatus aseaiheisesta televisio-ohjelmasta jäi itämään, eikä se ole vieläkään kadonnut, mutta saman vuoden aikana ajauduin työskentelemään erään printtimedian projektin parissa. Nykyisissä tiloissa on yli 200 neliötä ja tilava studio. Olo oli aivan hirveä ja varsin vaativa työmatka vedettiin läpi ihan silkalla sisulla, nenä punaisena niistämisestä. Rekyylin oranssinpunainen teltta oli alkuvuosina tuttu näky eri alan tapahtumissa.
14
WWW.REKYYLI.FI. päivä huhtikuuta, mutta ilmestymispäivää päätettiin siirtää pari viikkoa myöhäisemmäksi. Ensimmäisen numeron piti alunperin ilmestyä 1. Toivon toki, ettemme jää paikoillemme junnaamaan, vaan tuomme jatkossakin lukijoille yhtä luotettavaa tietoa. Ensimmäinen erikoisnumero oli haulikkospesiaali 5/2004, jossa koeammuttiin kuusi eri päällekkäispiippuista haulikkoa. Ensimmäisen lehden kansi näytti lopulta täysin erilaiselta. Olihan tässä maassa aiemmin yrittänyt kaksikin uutta tulokasta samoille markkinoille, mutta turhaan. JARKKO KOSKINEN Päätoimittaja Rekyyli 1/03 Lehden päätoimittajana on vähän vaikea uskoa, että Rekyylin ensimmäisestä numerosta on aikaa jo viisi vuotta. Lehden ulkoasusta ja paperista ei haluttu tinkiä, joten raha oli aluksi todella tiukalla. Kesällä 2002 tehtiin allekirjoittaneen ja muutaman innokkaan harrastajan toimesta Rekyyli-nimisen TV-ohjelman esittelyjakso, joka oli tarkoitus esittää helsinkiläisellä ATVpaikallistelevisiokanavalla. Kerroimme ihmisille lehden ilmestymisestä ja vastaanotto oli lievästi sanottuna viileä. Jokainen koeampuja oli litimärkänä ja kamerakalustokin vaati lisäsuojausta. Kevättalvi meni kehitellessä lehden ulkoasua, ensimmäisen numeron sisältöä ja kerätessä lehden tekemiseen budjettia. En tiedä, millaisessa tilanteessa lehtemme on viiden vuoden päästä. Onneksi muutamat alan toimijat uskoivat lehden tavoitteisiin. Viisi vuotta aiemmin samankokoisessa tilassa sijaitsi koko lehden toimitus. Alusta alkaen lukijat ovat lähteneet mukaan lehden tekemiseen. Eskon vinkit, ideat ja tuki olivat lehden alkutaipaleella elintärkeitä. Itse lehden ilmestyminen oli toki tapahtuma sinänsä, mutta harva tietää, että Rekyyli meinasi nähdä ensiaskeleensa ihan toisenlaisena mediana. Yksi periaatteistani on ollut aina, että kaiken ei tarvitse olla niin vakavaa, kunhan se on turvallista
Vuoden 2004 puolella toistuvat pyynnöt johtivat siihen, että päätin kokeilla. Lehden syntyvaiheessa olin työssä HSC:llä ja siten usein paikalla, kun aseita tultiin koeampumaan. Kyseessä oli lehden ensimmäinen numero vuonna 2003 jonka tyttöystäväni osti ruokakaupassa käydessään. Tästä pisteestä eteenpäin kolumnilla oli, jos ei suoranaisesti tarkoitus, ainakin kohde yksisilmäiset narrit, jotka eivät voi hyväksyä kuin oman näkemyksensä. Matkoiltakaan ei ole voitu välttyä. Tähdensin pontevasti mitä kaikkea kyseinen juttu tulisi sisältää ja lopulta päätoimittaja kysyi halusinko kirjoittaa jutun itse. Kun tämä kiireellinen ajanjakso tapahtuu kahdeksan kertaa vuodessa, se jättää jälkensä mieheen väistämättä. Toisin kuin monet salaliittoteoreetikot jälkikäteen olettivat, kolumnin lopettamisen taustalla oli se, että työskentelin noihin aikoihin pääasiallisesti suuressa lehtitalossa, jonka valikoimasta löytyi ainakin jossain määrin Rekyylin kanssa kilpaileva tuote. TERO KUITUNEN Toimituspäällikkö Rekyyli 5/05 Suhteeni Rekyyliin on erikoinen, ellei suorastaan kieroutunut. Siitä se sitten lähti. Ensimmäinen kohuttu kolumnini oli kuvaus asemessuista jossain pääkaupungin lähellä. Vuoden 2005 puolivälissä asiat alkoivat muuttua: minua pyydettiin päivätöihin lehteen. En ollut aikaisemmin kirjoittanut artikkeleita ja rantaruotsalaisena olin hieman epävarma ilmaisukyvystäni suomenkielisellä tekstillä. Kenelläkään ei ollut mitään lautasta muistuttavaakaan mukana, joten lettutarjottimeksi päätettiin uhrata yksi mukana olleista Rekyyleistä. Tässä suhteessa Rekyylin tekeminen on ollut antoisampaa kuin kenties mikään muu työ, mitä Suomessa voisi tehdä.
MARKUS FORSSTRÖM Toimittaja Rekyyli 2/04 Tutustuin Rekyyli -lehteen oikeastaan täysin sattumalta. Siitä kiitos lukijoille, niin tuomitseville kuin ymmärtävillekin. laitteesta. Niinpä kävi monesti niin, että päädyin työn alla olevan aseen rattiin ja kokeilujen lomassa mutisin kommenttejani ko. Lehden sisällön suunnittelun ja kaiken mahdollisen muun ohessa olen ehtinyt kirjoittamaankin lehteen. Kolumnin saama palaute sai joka tapauksessa sapen nousemaan kurkkuun. Vuosien saatossa toimittajilla on ollut mahdollisuus tutustua myös itse aseteollisuuteen. Ensimmäistä juttua seurasikin toinen, kolmas, neljäs... Tarjouduin lainaamaan toimitukselle aseen ja alkuperäisiä Norman lataamia tosi kovia patruunoita koeammuttavaksi. "Sitä varten lehdellä on oikolukijat", päätoimittaja sanoi. On mukavaa välillä kantaa oman pikku kortensa kekoon parhaimman kotimaisen asealan julkaisun sisällön luomisessa.
Yksi erittäin harvinainen tilanne, jossa Rekyylin valokuvaaja Malinowski (oik.) on osunut kameran etupuolelle. En missään vaiheessa hakenut aktiivisesti vastarannankiisken tai vihollisen roolia se syntyi pelkästään asiakaspalautteen johdosta. Kyseessä ei siis ollut mitään sen dramaattisempaa, Olen edelleenkin päätoimittajan kanssa ihan hyvissä väleissä.
WWW.REKYYLI.FI
15. Asekirjallisuus ja erityisesti alan harrastelehdet ovat olennainen osa ase- ja ampumaharrastusta. Kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen mahdollisuudesta herättää keskustelua. Niinpä voin kertoa, että jokaisen numeron tekemiseen tarvitaan todella suuri määrä työtä. Kyseessä on toimituksen vuoden 2004 metsästysreissu Itä-Suomeen, jossa asetettiin tulikokeeseen myös letunkokkaustaidot nuotiolla. Pohjoisen mies Arto etelän tunnelmissa Shot Show 2007 -messumatkalla.
HARRO GRÖNBERG Kolumnisti Rekyyli 1/031/05 Ennen Rekyyliä en ole ampunut kuin muutaman hajalaukauksen asepalveluksen yhteydessä. Tämä aiheutti ristiriidan, joka olisi johtanut työsopimuksen purkamiseen, mikäli olisin jatkanut kolumnini kirjoittamista. Vielä tässä vaiheessa lehden tekemiseen osallistuminen oli vallattoman hauskaa ja mielenkiintoista. Jälkiä minusta päätyi myös lehteen saakka ja tarkkanäköisimmät saattavat muistaa nähneensä naamani jo Rekyylin ensimmäisissä numeroissa. "Raapusta vaan tekstiä kasaan ja laita tulemaan." Niin sitten hikoilin melkein viikon päivät kaikkein ensimmäisen lehtiartikkelini kanssa, joka julkaistiin vuoden 2004 kakkosnumerossa. Totta: Suomi on metsästäjien ja jossain määrin aseharrastajien luvattu maa. Oli miten oli, mahdollisuus työskennellä aselehdessä kuulosti upealta. Kuvassa Tero tarkastelee vuonna 2006 Waltherin uuden tehtaan tuotantolinjan tuloksia. Jos Rekyyliä ajatellaan päätoimittaja
Koskisen lapsena, niin olen näiden vuosien saatossa asettanut itseni vähintäänkin kummisedän asemaan. Se ei kuitenkaan valmistanut minua palauteryöppyyn. Oli todella harmi havaita, että harrastus, jonka toivoisin olevan selväpäisten ihmisten kansoittama, näytti nurkkakuntaisten ja arvoiltaan kivikaudelle jumittuneiden ihmisten täyttämältä. Kokonaisuutena Rekyylin tekeminen on kuitenkin mukavaa puuhaa, mihin ovat suurena syynä lehden toimittajat. Olen kuitenkin aina pitänyt aseista samaan tapaan kuin hienoista autoista: siistit mekaaniset laitteet ovat lähellä pikkupojan sydäntä. Vähitellen päätoimittaja alkoi pyytämään, että kirjoittaisin itse juttuja, mutta aluksi kieltäydyin suoralta kädeltä. Rekyyliin juttuja kirjoittava ydinporukka on yksinkertaisesti loistavaa väkeä ja heidän yhteenlaskettu asetietämyksensä on ainainen riemun aihe aseharrastaja-Terolle. Nykyään suhtautumiseni Rekyyliin vaihteleekin dramaattisesti ampumaratapäivien auvosta deadlinehelvetin pohjattomaan ketutukseen. Jossain vaiheessa sain jostain syystä päähäni soittaa toimitukseen juttuehdotuksella unohduksiin vaipuneesta 10 mm Auto-patruunasta. Toimituspäällikkö-Terolle tiedonhalu on osoittautunut välillä jopa haitaksi, koska tavatessani toimittajia keskustelut menevät usein ohi juuri sen hetkisestä aiheesta
WWW.REKYYLI.FI
17
Kuitenkin jo vuoden 2006 maaliskuussa tapahtui se, mitä usein tapahtuu tällaisille varsin mittaville hankkeille, eli ohjelma supistui merkittävästi. Joint Combat Pistol -ohjelma alkoi vuonna 2005, ja kuten sen nimestä voi päätellä, kaikki puolustushaarat olivat tällöin vielä mukana. Niin JCP-ohjelma muuttui Combat Pistol (CP) -ohjelmaksi, joka vielä saman vuoden syksyllä pantiin toistaiseksi jäiWWW.REKYYLI.FI. Uudelle aseelle asetettiin vaatimuksiksi mm. Pitkittyvien sotilasoperaatioiden ohessa yleensä tapahtuu kaikenlaista kaluston parantelua ja optimointia. kaliiperi .45 ACP, picatinny-varustekisko, yötähtäimet ja mahdollisuus vaimentimen käyttämiseen. uusi SUKUPOLVI
HK45
TEKSTI: TERO KUITUNEN
NELIVITOSEN
Saksalaisen Heckler & Kochin HK45pistooli kehitettiin amerikkalaisella avustuksella sopivasti kilpailemaan Yhdysvaltain sotavoimien Joint Combat Pistol -ohjelmassa, jonka tavoitteena oli korvata 9x19 mm -kaliiperinen M9-pistooli .45 ACP -kaliiperin aseella.
18
Syynä ohjelman syntyyn olivat amerikkalaisten havainnot 9x19 mm kokovaippaluotisen patruunan rajallisesta pysäytyskyvystä sekä Berettan valmistaman M9:n epäluotettavuus kovissa olosuhteissa. Alun alkaen aseita oli tarkoitus tilata 645 000 kappaletta, mutta Yhdysvaltain maavoimien vetäydyttyä hankkeesta tilausmääräksi jäi vain 50 000 asetta. Luonnollisesti .45 ACP:n Yhdysvalloissa nauttima suuri arvostus oli mukana vaikuttamassa asiaan ja kun kyseisellä patruunalla ehti olla dominoiva asema lähes vuosisadan ajan sikäläisessä sotilaspistoolissa, ei ole ihme että vaihtaminen takaisin vanhaan pysäyttäjään nousi esille
WWW.REKYYLI.FI
19
Suurin osa aseen
osista, esimerkiksi luisti ja runko pääosiltaan, muistuttavat P30:a, mutta esimerkiksi laukaisukoneisto, liipaisinkaaren etuosa ja lippaan pohjalevyratkaisu ovat puhdasta USP:ta. Esimerkiksi hallintalaitteet ovat hyvin sormien ulottuvilla, ainoastaan luistinsalpaan yltäminen vaatii keskimääräistä pidemmät sormet. Oma käteni on kokoa M ja ampuminen onnistuu jo mallikkaasti, joskin ase tuntuu aavistuksen ylimittaiselta vähän joka suhteessa. Sikäläisittäinkin Heckler & Kochin aseita pidetään arvossa, mutta yrityksen aiemmat .45 ACP -kaliiperiset eivät ole saaneet jakamatonta suosiota. Niistä mainittakoon Heckler & Koch HK45, SIG P220 Combat, Ruger P345, Smith & Wesson M&P, Glock 21SF, Beretta Px4 Storm, Taurus PT-24/7 OSS, Fabrique Nationale FNP45-USG, Springfield Armory XD 45 ja Para Ordnance LDA 1911.
HK45
Massiivisen sotaväen kaupan mentyä näillä näkymin sivu suun, nämä asemallit jäivät elämään siviili- ja muille viranomaismarkkinoille. Piipun ja luistin välinen sovitus on kuitenkin näin saatu erinomaiseksi. Syynä on kuvioinnin mataluus ja sileys, joka viittaa otepintojen koristeviivoituksen ohella siihen, että muotoilijoille on annettu aavistuksen liian suuri osuus aseen käyttöominaisuuksista päätettäessä. H&K on osaltaan onnistunut .45 ACP:n kanssa varsin hyvin, sillä HK45:llä ampuminen onnistuu välttävästi vielä S-koon käsilläkin. Kiinnitys on varma, mutta ei kovinkaan nopea. Esimerkiksi USP:n kahvaa on pidetty liian paksuna ja muutoinkin muotoilultaan turhan kulmikkaana. Pistooli on selvästi vanhojen mallien pohjalta kehitelty, ulkoisesti sitä voisi pitää P30:n ja USP:n välimuotona. Renkaat ovat kulutustavaraa ja niinpä niitä tulee aseen mukanakin useita. Tällainen tilanne ei ole sinänsä yllätys, koska edellinen 1980-luvun siirtymä Colt 1911-pistoolista Berettan vamistamaan M9:ään vei yli vuosikymmenen ja siihen liittyi paljon epäselvyyksiä ja oikeudenkäyntejäkin. Kuten JCP-ohjelman vaatimuksiin kuului, tähtäimet ovat itsevalaisevat ja ne näkyvät pimeässä vihertävinä.
Piippu on H&K:n tapaan polygonaalirihlattu. Jos kahvaa vertaa esimerkiksi USP:n sahamaiseen kuviointiin, USP:n kahva on huomattavasti pitävämpi. Jos kaikki vaihtoehdot lasketaan mukaan, HK45-variantteja on kaikkiaan kymmenkunta. Hallintalaitteet ovat muutoin mainiot, mutta aseen varmistin ei sovi ainakaan itselleni lainkaan.
WWW.REKYYLI.FI
Kahvan pinta näyttää pitävältä, mutta on kuitenkin yllättävän liukas. Ensiksikin aseesta on olemassa HK45Cversio, jossa C tarkoittaa compactia. Sen tarkoitus on tehdä koteloinnista ja muista operaatioista mahdollisimman takeltelemattomia.
hin. KUN AMPUJA TIETÄÄ, MITÄ OLLAAN TEKEMÄSSÄ JA OTTAA OHJAT, ASE HOITAA VARMASTI OSANSA.
Tähtäimet ovat lohenpyrstöurissa ja siten sivusuunnassa säädettävissä. Jo pienemmällä palalla kahva on riittävän suuri suurimmalle osalle ampujista ja suuremmalle on tarvetta vain erityisen suuret kädet omavilla ampujilla.. Asetta edestäpäin katsottaessa on nähtävillä aggressiivisen sujuva muotoilu, joka jatkuu aseessa kautta linjan. Myös kahvan sormiuritus sopii vain harvoille ampujille, mutta onneksi uritus on niin maltillinen, että se tuskin haittaa ketään.
20
HK45:n kahvan takaosa on vaihdettava. Ytimekkäällä nimellä HK45 kulkeva pistooli ei ole sittenkään kovin suuri uutuusarvoltaan, sillä Heckler & Koch ei ole lähtenyt korjaamaan asiaa, joka ei ole rikki. Koeaseen kohdistus oli kuitenkin hyvä, osumat tulivat patruunasta riippuen likimain tähtäyspisteeseen 25 metrin etäisyydeltä. Ilmeisesti M9 hoitaa sittenkin vielä osansa ja rahoille löytyi muita menoreikiä. Lisäksi molempiin malleihin on saatavana vaimenninkierteytetty piippu, jolla varustettuna aseen mallinimeen lisätään T-kirjain (Tactical).
SUURI ASE SUURILLE KÄSILLE
Nykyaikana kaikkien pistoolivalmistajien tavoite on tarjota aseita, jotka sopivat kaiken kokoisiin käsiin. Viimeisimpään JCP-ohjelmaan ehti kuitenkin ilmoittautua useita valmistajia ja asemalleja. Hallintalaitteidenkin osalta ase on kuin USP, ainoastaan lippaansalpojen malli on otettu P30:stä, samoin kuin vasenkätinen luistinsalpa. Toki ote on jo hiukan luonnoton ja kaksitoimilaukaisussa liipaisimelle yltäminen on lähes mahdotonta, vaikka kahvassa olisi kiinni pienempi kahvapala. Aseen mukana tulee kaksi erikokoista palaa, jotka kiinnittyvät paikalleen alareunan putkisokalla. Tarkkuuden maksimoimiseksi piippuun on koneistettu pieni ura, jossa on vihreä kumirengas. Ohjelmaan osallistuneet aseet ovat luonnollisesti saaneet osansa julkisuudesta ja niinpä myös HK45:ttä on odotettu malttamattomana ympäri maailmaa ja varsinkin Yhdysvalloissa. Molempiin versioihin on saatavana erilaisia laukaisukoneistoja, kuten LEM (Law Enforcement Modification) sekä myös erilaisia varmistinratkaisuja
Jo lyhyellä harjoittelulla ensimmäisen laukauksen voikin ampua siten, että liipaisinta vedetään nopeasti virekynnykselle saakka ja vasta varsinainen laukaiseminen tehdään rauhallisemmin. Sitä tarvitsevien onneksi HK45:n kaksitoimilaukaisu on todella hyvä. Luistin ja rungon välisessä sovituksessa voi kuvitella olevan aavistuksen verran välystä, mutta se on niin pientä, että se saattaa johtua myös muovirungon periksi antamisesta. Kyseessä on amerikkalaisille suunnattu ominaisuus, aivan samoin kuin on laita kaaren alapinnan varoituksen suhteen.
21. Kirjoittajalle kivuttomin tapa oli sijoittaa peukalo salvan sivulle.
Liipaisinkaaren etureunassa on pitopinta niitä varten, jotka välttämättä tahtovat pitää siitä kiinni tukikäden etusormella. Huomionarvoista on sekin, että myös liippan pohjalevy muodostaa lyhyen jatkeen kahvalle.
TIUKKA KUIN...
HK45:n tekniikka perustuu vanhoihin Heckler & Kochin pistoolimalleihin, joten siihen ei liene tarvetta keskittyä sen tarkemmin. Vireenpoistossa ei vastaavaa jäykkyyttä esiintynyt. Yksitoimilaukaisu toimii samalla periaatteella; pitkähkön etuvedon jälkeen tulee lyhyt ja selkeä laukaisu. Uutena varmistimen päälle kytkeminen oli todella jäykkää ja osa asetta kokeilleista päätyi jo ajattelemaan, että aseessa onkin vain vireenpoisto. On suorastaan hankala ymmärtää, kuinka sitä on ajateltu käytettävän. Yleensähän tapana on pitää ampuvan käden peukaloa varmistinvivun päällä, mutta kuten vanhoissa USP:issakin, HK45:n varmistinvivun takapää on sen verran koholla ja "väärässä" kohdassa, että se näin ammuttaessa hakkaa peukalon toiseen niveleen. Myös piipun ja luistin välinen sovitus on lähes täydellinen: klappia ei etupäässä yksinkertaisesti ole ja takapäässäkin sivuttaisvälystä on vain aavistus. Ensimmäinen huomion kiinnittävä asia on kaikinpuolinen jämäkkyys. Liike on aluksi yllättävän tasainen ja kevyt, ja lopuksi vastus kasvaa selvästi, minkä jälkeen ase laukeaa. Ase ei kilise tai nitise mistään, sovitukset ovat palvelusaseeksi erinomaisen tiukat. Yksitoimisena laukaisuvastus on 1,9 kg ja kun etuvedon voittamiseen on jo tarvittu 1,2 kg, aseen laukaisemiseen etuvedon jälkeen vaaditaan vain noin 700 gramman voiman lisäys. Muutama seikka tuotakoon kuitenkin esille. Tämän aseyksilön varmistimeen liittyi myös toinen epätavallinen seikka. Käytössä varmistimen liike kuitenkin keveni nopeasti ja muuttui vastaamaan totuttua. Loppuosan vastus on sama (tai pienempi). Koska aseessa on vireenpoisto, on kaksitoimilaukaisukin kiinnostava. Koska osien sovittaminen tällaisiksi vaatii enemmän aikaa kuin kustannustehokkaasti on mahdollista, H&K on päässyt tähän USP Expertistä tutulla
Varmistin-vireenpäästösalpa on HK45:nkin ongelmakohtia, johon kannattaa kiinnittää huomiota asetta hankittaessa. Tältä laukaisu siis tuntuu, mutta mittarilla mitattaessa paljastuu yllättävä totuus.
WWW.REKYYLI.FI
Kaksitoimilaukaisun vastus ei olekaan suurin lopuksi, vaan vastuksen huippukohta (4,8 kg) saavutetaan jo siinä vaiheessa, kun liipaisin lähtee liikkeelle. Kehotan kuitenkin kokeilemaan tätä ennen aseen hankintaa, muutoin joudutaan muokkaamaan ampumatekniikkaa. Niinpä laukaisu tuntuu kevyemmältä kuin se oikeasti onkaan ja ampuminen on näiltä osin helppoa.
HK45:llä ampuessa kädet ovat täynnä ja kerrankin kahvalla on tilaa vaikka millaisille leipälapioille. Todennäköisesti kyseessä on ainakin osittain ampujan ja aseen välinen yhteensopimattomuus, jolloin useimmat muut pystyvät käyttämään asetta normaalisti. Tunne siitä, että vastus kasvaa johtuu ilmeisesti etusormen asennosta, eli voimakkaasti koukistunut sormi joutuu ponnistelemaan enemmän. Itselleni parhaimmin toimivaksi vaihtoehdoksi muodostui peukalon siirtäminen vivun sivulle, mikä rikkoo ampumaotettani kaikkein vähiten
Päällimmäisenä tuntemuksena koeammunnoista jäi se, että kyseessä on ase, joka vaatii määrätietoista otetta ja ns. Aseen turvallisuusominaisuuksiin kuuluu perinteinen piikkivarmistin.
WWW.REKYYLI.FI. Piipun ympärillä on ohut kumirengas, jonka avulla piippu keskitetään sen luistiin. Vasemmanpuoleinen luistinsalpa toimii myös purkusalpana ja on siten kuvassa irrallaan. Oheisissa tuloksissa ovat mukana vain totutteluvaiheen jälkeen ammutut osumakuviot. Näin osien sovittaminen tehtaalla ei ole erityisen tarkkaa, koska kahden teräksen välissä oleva kumi myötää sen verran, että ase toimii ja silti piippu keskittyy välyksettömästi. Jos sillä tarkoitetaan rekyylijousen karalla olevaa muovibufferia, niin kyseessä on tuskin ainutlaatuinen ratkaisu, onhan H&K itsekin käyttänyt sitä jo kauan. Heikkoutena palvelusasekäyttöä ajatellen on toki se, että parhaan mahdollisen tarkkuuden saaminen vaatii, että kumilenkki säilyy ehjänä. Bufferi vähentää aseen rakenteeseen luistin liikkeestä tulevaa iskua, mutta on mitoitukseltaan siten sopiva, että liikkuvat pysähtyvät luotettavasti taka-asentoon.
HK45 on kauttaaltaan varsin siistiä työtä. Syy tähän on itsestään selvä: piippulinja on melko korkealla, ja kun ase on voimakkaan yläpainoinen, tuntuu myös rekyyli kääntävän asetta voimakkaasti. Enemmänkin tarkkuusaseominaisuutena pidettävällä kumilenkillä tarkkuus saadaan kuitenkin nostettua uudelle tasolle.
HERRAN NUHTEESSA
H&K mainostaa, että aseessa on "ainutlaatuinen, sisäinen rekyylinvähennyssysteemi, joka vähentää aseeseen ja ampujaan kohdistuvia rekyylivoimia jopa 30 prosenttia". Tämä seikka huomattiin toki jo tuelta kasoja metsästettäessä, jolloin epäjohdonmukaisuus otteessa tai yleensäkin kaikenlainen lepsuilu näkyi välittömästi taululla kärpästen muodossa. Keskittyneen ammunnan tuntemusten perusteella epäilytti, että kunnollisten tuplalaukausten ampuminen olisi vai22
keaa ja tarkkojen sellaisten ampuminen suorastaan mahdotonta. Pienilläkin laukaisuvirheillä kasan koko jopa tuplaantui. Resepti hyviin tuloksiin oli puristaa asetta keskimääräistä selvästi voimakkaammin molemmilla käsillä ja lisäksi keskittyä tavallista enemmän laukaisevan sormen tekemisiin. Ensimmäisten osumakuvioiden mukaan ottaminen olisi vääristänyt liikaa tulosta ja rehellisyyden nimissä näissäkin osumakuvioissa on varmasti mukana ampujan aiheuttamaa hajontaa. Niinpä aseella osuu ilman lenkkiäkin tarvittaessa palveluasekokoisiin maaleihin palveluase-etäisyyksiltä. Ainoastaan piiloon jäävissä teräspinnoissa, kuten luistin sisällä, on näkyvillä työstökoneiden jälkiä. Muoviholkki varmasti ajaa asiansa aseen rakenteellisen kestävyyden parantajana, mutta ampujan kokemaan rekyylituntemukseen sillä tuskin on vaikutusta. Picatinnyyhteensopiva varustekisko ja luistin etupään otepinta ovat niistä tyypillisimpiä.
Liipaisimen kärki painuu laukaistaessa liipaisinkaaressa olevaan uraan. Niinpä oli suuri yllätys, kuinka nopeasti tuplalaukaukset rupesivat osumaan halutusti. Kaaren takareunassa oleva lippaansalpa puolestaan sai pelkästään kiitoksia riittävän suuren kokonsa ja helpon käytettävyytensä ansiosta.
Kaliiperin .45 ACP -patruunat ovat muodostaan johtuen jopa pahamaineisia aseiden toimintavarmuuden suhteen. HK45:ssä asiaan on kiinnitetty huomiota toimivalla ja kiillotetulla syöttörampilla sekä kevyellä pesän suun avarruksella.
Aseen runko on muovia ja laukaisukoneistossa on selvästi nähtävissä sukulaisuus vanhoihin H&K:n pistooleihin. kovaa kättä. Pystystä ammuttaessa aseesta tulee pidettyä automaattisesti tiukemmin kiinni ja muutoinkin asenne on aggressiivisempi, jolloin ase pysyykin mukavasti hallinnassa. Myös HK45:n suuntatuntuma osoittautui erinomaiseksi, mikä auttaa merkittävästi nopeissa peräkkäisissä laukauksissa. kikalla. Niitä toki toimitetaan muutamia aseen mukana ja katkenneen korvaaminen on helpohkoa. Jos asiaa peilataan pistoolin käyttötarkoitukseen, on selvää että tarkkuus on täysin riittävä. Ai niin; HK45 toimi täysin häiriöttä.
Pistoolissa on nähtävissä useita nykyaikaisia vaatimuksia palvelusaseelle. Kun ampuja tietää, mitä ollaan tekemässä ja ottaa ohjat, hoitaa ase varmasti osansa. Tämä ominaisuus sai hiukan kritiikkiä, koska jos liipaisinta painetaan aivan kärjestään, jää sormen kärki hiukan puristuksiin liipaisimen ja kaaren väliin. Se, mikä tämä systeemi on, on aika vaikea hahmottaa. Varsinkin tarkkuuskoetta ammuttaessa rekyylituntemus oli yllättävän voimakas kaliiperiin nähden, koska ampuja pyrki keskittymään erityisesti tarkkoihin laukauksiin eikä vastustamaan aseen liikettä. Kun aseen luonne oli selvinnyt ja suitset oli vedetty kireälle, alkoi aseen mekaanisesta tarkkuuspotentiaalista syntyä oikein positiivinen kuva. Luisti liikkuu runkoon valetuissa teräksisissä johteissa, jotka pienialaisuudestaan huolimatta pitävät luistin tiukasti otteessaan.
Rekyylijousen karalla, jousen ympärillä, on muovinen rekyylibufferi. Aseen rekyyli ei siten ole erityisen mieto, pikemminkin päin vastoin. Käytännössä lenkin irtoaminen ei kuitenkaan tee aseesta täysin käyttökelvotonta, koska sen aiheuttama paksunnos piipussa on vain noin 0,15 mm
HK45
Valmistaja: Heckler & Koch, Saksa Kaliiperi: .45 ACP Kapasiteetti: 10+1 patruunaa Pituus: 191 mm Piipun pituus: 115 mm Leveys: 36 mm Korkeus: 149 mm Paino: 785 g Hinta: 1350 euroa Maahantuoja: Oy K. Hjorth Ab, (03) 234 4300 · Winchester: Oy K. Hjorth Ab, (03) 234 4300
WWW.REKYYLI.FI
23. Ainoastaan muovisen pohjalevyn kestävyys hiukan arveluttaa, varsinkin puolitäyden lippaan pudottaminen kovalle alustalle rasittaa pohjaa melkoisesti.
Sellier & Bellot Nontox / 36 mm
Speer Lawman / 43 mm
Winchester Target/Range / 45 mm
Sellier & Bellot / 46 mm
Luodin lähtönopeus, m/s Patruuna Sellier & Bellot 14,9 g TFMJ Nontox Speer Lawman 14,9 g FMJ Winchester Target/Range 14,9 g FMJ Sellier & Bellot 14,9 g FMJ Hitain 238,5 236,5 252,7 247,3 Nopein 251,3 249,1 259,0 259,0 Keskiarvo 245,5 243,5 255,0 254,3 Hajonta 12,78 12,54 6,28 11,64
Osumakuviot 3 x 5 lks / 25 m Pienin 36 mm 43 mm 45 mm 46 mm Keskiarvo 49 mm 47 mm 59 mm 71 mm
Sellier & Bellot: Aseliike Markus Remes Oy, (08) 520 9999 · Speer: Oy K. Patruunasäiliö on teräspeltiä ja muutoinkin rakenteeltaan kiitettävän jämerä. Hjorth Ab, (03) 234 4300
Lipas on vetoisuudeltaan 10 patruunaa ja siten väistämättä melkoisen suuri
24
WWW.REKYYLI.FI
Sopivia ovat esimerkiksi pitkäaikainen työkaveri, ystävä tai naapuri, joihin vaadittava "komentosuhde" syntyy helpommin. Kuinka tutustuttaa ampumaaseita tuntematon ja niistä täysin vieraantunut harrastukseen. Usein ongelmaksi kuitenkin koetaan se, kuinka tutustuttaminen kannattaisi oikeastaan tehdä. Missään tapauksessa ensimmäisestä käynnistä ei tarvitse tehdä vakavaa puurtamista, vaan on vain hyväksi tehdä tapahtumasta myös elämyksellinen. Esimerkiksi punapiste on hyvin anteeksiantava ja sillä tähtääminen onnistuu miltei keneltä tahansa. Uskaltaako täysin kokemattoman ottaa vastuulleen ampumaradalle. Heiveröiselle ihmiselle on turha lykätä käteen liian painavaa asetta tai sitten sen kanssa pitäisi olla mahdollisuus ampua tuelta. Jos henkilöllä on vaikkapa tietynlaiset silmälasit tai muita rautatähtäimien käyttöä rajoittavia näköongelmia, olisi hyvä saada mukaan myös optisella tähtäimellä varustettu ase. Missään tapauksessa tämä alisteinen suhde ei saa nousta voimakkaaseen rooliin, ja parhaassa tapauksessa se syntyy täysin luonnollisesti opastajan rautaisen kokemuksen ansiosta. Tässä artikkelissa esitellään eräs yksinkertainen, mutta toimivaksi havaittu tapa ja lisäksi seikkoja, jotka kannattaa ottaa huomioon. Kun ampumaratakäynnistä on sovittu sopivan, mielellään asiasta aidosti kiinnostuneen henkilön kanssa, kannattaa hiukan pohtia hänen fyysisiä ja henkisiä ominaisuuksiaan. Toki me kaikki olemme aloittaneet joskus, mutta usein harrastus on tullut ikään kuin äidin maidossa, luonnollisena osana elämää. Jos olet ensimmäistä kertaa asialla, kannattaa ehkä "harjoitella" helpolla tapauksella, eli ihmisellä jonka tunnet hyvin, mutta jonka luonne sopii siihen, että hän suostuu neuvottavaksi tai tarvittaessa myös käskettäväksi. Koska tutustutettava tulee käyttämään sinun aseitasi ja on siten sinun valvontasi alainen, sinulla on täysi oikeus valita, kenet hyväksyt mukaasi. Tämä riippuu toki henkilöstä ja kokemuksen kerryttyä kenen tahansa tutustuttaminen onnistuu ongelmitta. Tällöin erityyppisiä aseita ja kaliiperivalikoimaa voi ottaa mukaan ammuttavaksi sen verran kuin varastosta löytyy, ja katsoa radalla milloin tulokkaan rekyylinsietokyky ylittyy. KAVERI MUKAAN
HARRASTUS
TUTUKSI TURVALLISESTI
Mikään ei ole tehokkaampaa ampumaharrastuksen imagon kohottamista kuin tutustuttaa ihmisiä siihen omakohtaisesti. Ihmiset, joiden kunto on normaali ja terveys hyvä, ovat helppoja tapauksia. Kannattaa myös huomioida henkilön fyysiset voimat. Joka tapauksessa tietty annos väliaikaista auktoriteettia on tarpeen, koska halusitpa sitä tai et, radalla ette ole tasa-arvoisia ja käytännössä olet suuressa vastuussa aloittelijan tekemisistä. Liiallisesta fyysisestä ponniste25
HENKILÖN OMINAISUUKSISTA
Ampumiseen liittyy aina tiettyjä itsestään selviä vaaranpaikkoja
WWW.REKYYLI.FI. ja siksi täysin kokemattoman mukaan ottamiseen kannattaa suhtautua asian vaatimalla vakavuudella. Tavanomainen ratakäynti avaa varmasti silmät paatuneimmaltakin yksityisen aseen omistuksen vastustajilta ja saa heidät parhaassa tapauksessa levittämään hyvästä kokemuksestaan saamaansa uutta näkemystä muillekin.
TEKSTI: TERO KUITUNEN
AMPUMAAN
Monen harrastajan tuttavapiirissä on ihmisiä, jotka haluaisivat tulla mukaan ja jotka olisivat jo valmiiksi aidosti kiinnostuneita ampumisesta. Esimerkiksi omat teini-ikäiset lapset, omat vanhemmat tai puoliso saati työelämän esimies eivät välttämättä ole otollisia aivan ensimmäiseksi koekaniineiksi
TÄRKEINTÄ ON LUODA HYVÄT EDELLYTYKSET AMPUMASUORITUKSELLE.
lusta ja ohilaukauksista jää jäljelle vain turhautumista, joka ei palvele tarkoitusta. Jokainen meistäkin muistaa tilanteita, jolloin joku kokeneempi on neuvonut ilman itsekorostusta, puhtaasta auttamisen halusta. Yleisesti ottaen kaliiperi 12 on ratapatruunoilla sopivan mieto, mutta heiveröisimmille ja junioriampujille ensimmäiseksi aseeksi voisi valita vieläkin vähemmän potkaisevan. Pienoispistoolilla tai -revolverilla päästään liikkeelle rauhallisesti, ilman liian voimakkaita stressireaktioita ja lisäksi laukausmäärä voi nousta vaikka satoihin ilman että ampuja rasittuu liikaa. Kokemus on osoittanut, että aktiivikuulosuojaimet ovat tässä käytössä mainiot, koska opastettava kuulee paremmin hänelle paukkeen keskellä annetut neuvot. Kustannukset eivät varsinaisesti rajoita käytettävissä olevaa laukausmäärää.
26
MILLOIN RADALLE?
Monet pyrkivät viemään tuttaviaan radalle silloin, kun siellä ei ole muita, koska tällöin saa ampua rauhassa. Säästä riippuen tulokasta kannattaa myös opastaa hiukan vaatetuksen valinnassa, eli lajiin sopiva ja mukava vaatetus päälle. Ratapatruunoiden kevytkin rekyyli saa kokemattoman käsittelyssä aikaan mustelmia ja perän väärä mitoitus pahentaa asiaa. Jos tavoitteena on kuitenkin myös muokata ensikertalaisen mielipiteitä, on parempi käyttää yleistä ratavuoroa, koska tällöin tulee väistämättä esiin harrastuksen sosiaalisuus ja se, kuinka mukavaa porukkaa ampujat yleisesti ottaen ovat. Varsinkin yleisillä ampumavuoroilla kun voi valitettavasti olla itseoppineita sähläreitä, joiden toiminta ei sovi esimerkiksi. Kuulosuojaimet ja suojalasit kuuluvat luonnollisesti mukaan ja jotta homma käy radalla mukavasti on huomioitava niiden käyttäjän pään koko ja esimerkiksi se, että hänen silmälasinsa mahtuvat lasien alle. Vaikka asiat tehdään helpommiksi, on varmaa, että homman vaativuus tulee selväksi ja suurimmat harhakäsitykset hälvenevät. Haulikkolajien kohdalla olisi tietysti ihanteellista, jos olisi saatavilla käyttöön ampujalle edes suurin piirtein sopiva ase. tilanne. Erityisesti haulikkolajien kohdalla hänelle kannattaa ottaa mukaan myös jonkinlainen vyölle ripustettava tasku patruunoiden kantamista varten. Niinpä sopivan aseen lainaamista tuttavapiiristä kannattaakin harkita. Myös varusteita kannattaa pohtia hyvissä ajoin. Aikaa ratakäyntiin tulee varata reilusti, 23 tuntia on sopiva aika. Syynä on yksinomaan vähäinen rekyyli ja ääni. Jos valitaan aluksi ase, joka pitää tottumattoman mielestä sietämätöntä ääntä ja tuntuu "tulevan silmille", aiheutetaan turhaan rekyylikammoa. Toinen .22 LR:n etu on patruunoiden hinta. Jos tarkoitus on ampua luotiaseilla ja varsinkin pistooleilla tai revolvereilla, on suositeltavaa käyttää tyvestä puuhun -menetelmää. Periaatteessa ensikertalainen otetaan mukaan radalle vain kokeilemaan ampumista, mutta harrastuksen ajattelumallien omaksumisessa pieni annos tarkkuusammunnan tekniikkaa auttaa oleellisesti. Lisäksi reissuun kannattaa suhtautua siten, että oma ampuminen on puhtaasti sivuroolissa ja pääpaino on tulokkaan toiminnassa. Jos ratatilanne on mahdollista suoranaisesti valita, olisi paras tilanne sellainen, että radalla on vain kokeneita ja fiksuja ampujia. Aloittelijan kanssa oma harjoitusohjelma kannattaa siis jättää väliin.
WWW.REKYYLI.FI
MUKAAN RADALLE?
Edellä sivuttiin jo asevalintaa, mutta siihen kannattaa kiinnittää enemmänkin huomiota. Syynä tähän ei ole kaliiperin "vaarattomuus", koska vaaratonta kaliiperia ei ole olemassa. stressinpoistosomotus kannattaa näiltä reissuilta unohtaa kokonaan, jotta vältytään ruokkimasta vääriä mielikuvia. Aluksi siis opetellaan perusasiat .22 LR -aseella. Rekyylikammo puolestaan haittaa tekniikan omaksumista. Opastamisen ja tekniikan oppimisen kannalta tämä onkin hyvä. Ns. Tällaisen tuntemattoman antaman spontaanin opastuksen arvoa mielipiteen muokkaajana ei voi korostaa liiaksi
Jos kuulostaa, olet todennäköisesti harrastanut ammuntaa kauan ja aseet ovat arkipäiväistyneet. Jos kaikki lähtee sujumaan mallikkaasti, voidaan aloittelijalle antaa vähitellen lisää vastuuta. Niinpä rekyylikammo ja keinot sen voittamiseksi kannattaa ottaa esille jo varhain. Se voi olla hyvinkin dramaattinen ja pahimmillaan .22 LR:kin saa aikaan lähes paniikkia muistuttavan suojautumisreaktion ja kaikkien turvasääntöjen sekä normaalin järjen katoamisen ihmisen päästä. Luontevuus on tärkeää. Lisäksi paukkeen keskellä joudutaan huutamaan melkoinen määrä ohjeita ja kaikki opastaminen tapahtuu ladatulla aseella. Ensimmäisen laukauksen jälkeen tulee esiin merkittävä ampumakokemukseen vaikuttava seikka: rekyylin vaikutus. Käytännössä on todettu, että kun aloittelija kokee hallitsevansa aseen ja olevansa kokeneen ampujan luottamuksen arvoinen, se hivelee hänen itsetuntoaan ja tekee hänet onnelliseksi. Usein aloittelijan suurin ampumaratakäyntiin liittyvä tyydytyksen tunne tulee juuri itsensä hallitsemisesta ja siitä, että selviytyi kaikesta ilman hölmöilyä. Usein esimerkiksi otteen korjaaminen oikeaksi sekä laukaisutekniikan opettaminen on helpointa, jos sormien vääntäminen ja asettelu on mahdollista.
WWW.REKYYLI.FI
Lähdetään etenemään suurista kokonaisuuksista: "Seiso luontevasti rintamasuunta kohti tauluja jalat hartioiden leveydellä ja kevyesti koukistettuina. Jos teoriaosaan halutaan panostaa enemmän, on seuraavana vuorossa ampumatekniikka. Lisäksi samalla tulee sivussa opetettua oikeaa aseen käsittelyä ja luodaan näinkin edellytyksiä turvalliselle toiminnalle. Ylävartalo kevyessä etunojassa. Opetuksen aiheena on tällä kertaa pistooli kahdenkäden otteella. Muille aseille ja ampumatekniikoille on helppoa luoda vastaava paketti. Tämäkin tapa toki toimii, mutta vaatii valvojan roolissa olevalta melkoista huolellisuutta ja tarkkuutta. Ainakin "piippu aina turvalliseen suuntaan" ja "etusormi pois liipaisimelta" olisi hyvä olla hallussa ennen kuin tartutaan tositoimiin. Tärkeintä on luoda hyvät edellytykset ampumasuoritukselle, varsinkin, jos tarkoitus on ampua myös aseilla, joissa on tuntuvampaa rekyyliä. Kun ryhdytään ampumaan, huolehditaan suojaimet myös vieraalle. Esimerkkinä tästä mainittakoon aseen tilan toteaminen ja aloittelijalle aina hermostumista aiheuttava aseen lataamistapahtuma. Samalla kerrotaan rutiinit ja tulokas tutustutetaan radan toimintatapoihin ja sääntöihin. Pidä pää suorassa. Ensikertalaista ei päästetä ampumaan omin neuvoineen ennen kuin on ammuttu johdetusti ainakin muutamia suorituksia. Ota kahvasta kiinni mahdollisimman ylhäältä. Sääntönä on pidettävä sitä, että ensimmäisten kierrosten ajan keskitytään vain tulokkaan opastamiseen. Samalla tyylillä jatketaan osa-alue kerrallaan (aseen lataaminen turvallisesti, tähtääminen, laukaisu) ja lopputuloksena on, että jo ennen ensimmäistä laukausta ensikertalaisella on näkemys siitä, miten asiat kannattaisi tehdä. Niinpä aluksi kannattaa olla aivan vieressä ja ainakin tarkastaa, että aloittelija saa asiat tehtyä turvallisesti. Useimmiten, jos asento näyttää väärältä, se myös on väärä. Tällainen etukäteiskoulutus vaikuttaa kenties liioittelulta, mutta käytännössä aikaa menee muutama kymmenen minuuttia ja vaikutukset jo pelkästään turvallisuuteen ovat valtavat.
RADALLA
Ampumaradalle saavuttaessa käyttäydytään jo itselle tuttuun tapaan. Kun kaikki on kunnossa, sijoitetaan myös tukikäsi kahvalle. Käsivarsien tulee olla hiukan koukussa ." Tässä vaiheessa yhdessä kuulostellaan miltä asento tuntuu ja tarvittaessa korjataan. Samasta syystä esimerkiksi vuosikymmentä aikaisemmin sotaväessä saadulle ampumakokemukselle ei kannata aluksi laskea mitään ampumakokemuksellista arvoa. Tartu aseen kahvaan vahvemmalla kädellä siten että aseesta tulee käsivarren jatke. Näin tehdään, vaikka asiat olisi juuri käyty läpi teoriassa, koska kun kokematon ryhtyy ampumaan, iso osa aivan äskettäinkin opituista asioista katoaa mielestä. Eräs pieni, mutta jännittämistä suuresti vähentävä asia ennen ensimmäistä aseen laukaisemista tai ampumasuoritusta on todeta ääneen, että "kaikki on kunnossa, voit ampua". Siinä kannattaa myös lähteä liikkeelle suurista kokonaisuuksista, eli ampuma-asennosta. Tämä johtuu puhtaasti stressistä ja jännittämisestä, vaikka hyvin harva näitä asioita tunnustaa kysyttäessä. Esimerkkinä seuraavassa pieni pätkä siitä, mitä tekniikan opetus voisi pitää sisällään. Asiat ovat unohduksissa, mutta voivat toki muistua mieleen, kun aiheeseen perehdytään uudestaan käytännössä. Samalla turvaohjeiden käytännön toteutus tulee selväksi ja lisäksi hänellä on mahdollisuus kysellä kaikesta aiheeseen liittyvästä. Seuraavaksi ote: "Muista turvaohjeet. Esimerkiksi ase hajoaa tai kuu-
ma hylsy päätyy jonnekin minne se ei kuuluisi ja painottaa, että tapahtuipa mitä tahansa, piippu pidetään turvalliseen suuntaan ja sormi nousee pois liipaisimelta. Opetuspaikaksi kannattaakin valita sellainen paikka, jossa asioita voidaan kokeilla ja jolloin kylmäharjoittelu jättää omat muistijälkensä. Käsivarret muodostavat rintakehän kanssa tasasivuisen kolmion. Seuraavaksi opetetaan oikea ote aseesta, aseen tuominen tähtäyslinjalle, ja edetään tähtäämisen ja laukaisun opettelemiseen. Kuulostaako hölmöltä. Täysipäinen ihminen selviytyy tyypillisesti jo muutamien toistojen jälkeen perusasioista, jolloin hänen annetaan tehdä kaikki alusta loppuun, toki kuitenkin samalla sivusta seuraten. TEORIAA?
Tavallisesti tutustuttaminen ampumiseen menee suoraviivaisesti, eli tuttuja otetaan mukaan radalle ja ryhdytään ampumaan ilman sen suurempia seremonioita. Nosta kädet (ase) symmetrisesti kasvojen eteen. Samalla kun opetellaan itsehallintaa, saadaan myös hyvä laukaisutekniikka. "Ota heikommalla kädellä kiinni kahvasta siten, että molempien käsien peukalot tulevat samalle puolelle asetta ja heikommalla kädellä on mahdollista puristaa aseen kahvaa tehokkaasti." Käytännössä tätä on vaikea kertoa sanallisesti ja asia kannattaakin opettaa kädestä pitäen. On myös hyvä muistaa että opetettavaa ei väkisin pyritä pakottamaan itselleen sopimattomaan tekniikkaan. Tässä on riskinsä, joten olisiko syytä pitää lyhyt teoriaosuus ennen patruunoiden kaivamista esille. Sijoita etusormi suoraksi liipaisinkaaren yläpuolelle (ja peukalo varmistinvivun päälle)." Tässä vaiheessa tutkitaan jälleen otteen oikeellisuus. Jos kokelas samalla onnistuu parantamaan tuloksiaan ja kenties lopuksi onnistuu hiukan suurempikaliiperisellakin aseella, on kokemus taatusti kaikin puolin onnistunut.
MUISTILISTA RATAKÄYNNILLE
KYLLÄ - varaa reilusti aikaa - muista positiivisen kannustava ja rento meininki - opasta asiantuntevasti asialliseen tyyliin - kuuntele - ole rehellinen ja suora - tarvittaessa käske ja osoita että turvallisuus on harrastuksen tärkein asia - riittävä valmistautuminen: suojaimet, sopivat aseet, riittävästi patruunoita EI - älä hölmöile, koska edustat koko harrastajakuntaa - älä elvistele taidoillasi, vaan tuo ne esiin kaikessa hiljaisuudessa - älä esitä tietäväsi aseista kaikkea; joku tietää aina sinua enemmän. Aseilla kun on useimpien mielessä liki mystisiä ja pelottavia voimia. Jos asioita käydään läpi etukäteen, tärkein opetettava asia on turvallisuus ja aloittelijan päähän pyritään painamaan ainakin ne tärkeimmät turvasäännöt. Opastajana olevan henkilön kannattaa siis olla lähietäisyydellä ja kertoa vaihe vaiheelta kuinka kaikki tulee tehdä. Heti alkuun kannattaa kysyä, saako opastettavaa koskettaa opetustarkoituksessa. Samoin kannattaa tuoda esiin mahdollisuus, että tapahtuu jotain odottamatonta. - älä ikinä nolaa vierastasi - älä keskity liikaa omaan ampumiseesi, ehdit kyllä myöhemmin
27
28
WWW.REKYYLI.FI
Niinpä aseeseen on tehty paljon parannuksia. Harrastus- ja urheiluaseina niillä onkin vahva rooli, ja miksi ei olisi, sopivathan ne tiettyihin käyttötarkoituksiin mainiosti. Pelkästään keveys ei ratkaise, varsinkin kun muovirungoilla pistoolienkin paino on jo painettu varsin kohtuulliseksi, osittain jopa ampumamukavuutta häiritsevän alas. Smith & Wesson kohahdutti aikanaan esittelemällä M327 M&P R8:n, jossa puutteisiin oli pyritty puuttumaan. Revolverin
UUDELLEEN LÄMMITTELYÄ
SMITH & WESSON PERFORMANCE CENTER M327 M&P R8
TEKSTI: TERO KUITUNEN
Revolverit ovat kiinnostavia mekaanisia laitteita, vaikka niiden perustekniikka on nykyihmisen näkökulmasta ikivanhaa. Siinä käytetään mm. Nyt jo Suomestakin saatavilla olevan revolverin takana on Smith & Wessonin custom-paja, Performance Center. Nykyään kuitenkin itselataavat pistoolit ovat syrjäyttäneet revolverit, eikä tämä ole ihme, onhan niillä puolellaan selkeitä etuja. Lisäksi tulivoima on aina tulivoimaa; perinteisellä kuuden patruunan rullalla varustettu revolveri ei ole mitenkään verrattavissa liki 20 patruunaa vetäviin pistooleihin.
"YRITETÄÄN VIELÄ KERRAN POJAT"
Kuten arvata saattaa, revolverivalmistajat eivät ole siltikään valmiita luopumaan ajatuksesta päivittää revolverinsa kilpailukykyiseksi. Wolfin jousia ja Waltherin polygonaalirihlattua piippua. poliisien keskuudessa. Jo pelkästään tämä tekee
WWW.REKYYLI.FI
revolvereista virattomia, olipa niiden runko tehty mistä tahansa avaruusajan materiaalista. Palvelusasepuolella tilanne on kuitenkin toinen.
Toki revolverikonseptia on pyritty uudistamaan myös palvelusasekäyttöä ajatellen kiinnostavammaksi ja vielä varsin myöhään revolverilla on ollut oma käyttäjäkuntansa mm. Suurimpia ihmetyksen aiheita olivat kahdeksan patruunan rulla, aseen suunnitteleminen lataamista huomattavasti nopeutta-
vien full moon clipien käyttöä ajatellen sekä poikkeuksellisen laaja muunneltavuus. Kun kaliiperina oli .357 Magnum, revolverilla oli tosiaan potentiaalia. Selkein etu on suurempi patruunakapasiteetti ja aseen uudelleen lataamisen nopeus ja helppous. Lisäksi siihen on ympätty monia muodikkaita taktisia omi29
Ko. Koeaseella oli ammuttu jo jonkin verran ennen sen päätymistä Rekyylin kokeiltavaksi, mutta sen liekkikilvessä ei ollut nähtävissä vielä testiemme jälkeenkään mitään kulumisen merkkejä.
KOKEMUKSIA TEHO EI TULE ILMAISEKSI
Voidaan siis sanoa, että R8 sopii moniin eri rooleihin. Jos unohdetaan urheiluammunta, aseella on tulevaisuutta myös
muussa siviilikäytössä. Itselleni vakiokahva ei sovi lainkaan, sen sormiurat ja yleinen muotoilu eivät vain ole yhteensopivia käsieni kanssa. Aiemmin mm. liekkikilpiä saatu poltettua puhki. Kodinturva-aseen ominaisuuksiin kuuluu ehdoton toimintavarmuus, pysäytyskyky, helppo säilytettävyys ja se, että asetta osataan käyttää keskellä yötä unentokkurassa. Piippua ympäröi erillinen vaippa, jota aluksi epäiltiin myös kevytmetalliseksi. Aseesta on pyritty tekemään kevyt, tulivoimainen, modulaarinen ja seksikkään näköinen. kodinturva-ase on täkäläisittäin tuntematon ilmiö, mutta sen merkitys asemallin tulevaisuudelle voi olla yllättävänkin suuri, koska suuren veden toisella puolella sellaisen omistaminen on tavallista maan lähes jokaisessa kolkassa. Scandium-rungot on kuitenkin todettu alttiiksi liekkieroosiolle kovapaineisia magnumpatruunoita ammuttaessa. Jotta paino on pysynyt kurissa, aseen runko on scandium-sekoitetta, joka vertautuu painoltaan karkeasti alumiiniin. Kaliiperissa .357 Mag ilmiöön liittyviä ongelmia on raportoitu vähemmän, mutta .44 Magnumeilla on jopa ko. Tämän asiakaskunnan ostohaluja rajoittanee ainoastaan aseen korkeahko hinta.
ja kokoisilla .357 Mag -revolvereilla. R8 on kaikin puolin laadukkaan oloinen ja jämäkkä paketti, joten siinä ei ole mitään ilmeistä ongelmakohtaa. Urheiluammunnassa kaksi ylimääräistä patruunaa antaa melkoisen kilpailuedun muihin revolvereihin verrattuna ja myös parantaa revolverin kilpailukykyä pistooleita vastaan. Siviilikäyttö onkin kokonaan toinen juttu. Scandium-rungosta huolimatta se on liian painava viranomaiskäyttöön, eikä sillä varmuudella tule olemaan laajaa roolia poliisien tai vastaavien käytössä. Käytännössä asetta testanneiden mielestä tämän revolverin painokoko-rekyylituntuma-suhde on hyvin tasapainossa tarkkuusammuntaa ajatellen. Tähtäimet ovat tavanomaiset, tosin etutähtäimen takareuna on palvelusaseelle poikkeuksellisesti pystysuora. Ns. S&W:n .44 Mag -revolvereissa käytetystä N-koon rungosta huolimatta R8 ei tunnu ylimitoitetulta, vaan pikemminkin kevyeltä ulkoiseen olemukseensa nähden. Niinpä rungon yläsiltaan on kiinnitetty erillinen teräksestä valmistettu liekkikilpi kohtaan, jossa leikkautuminen tapahtuisi. Itse piippu on tämän vaipan sisällä Dan Wesson -tyyliin. Siihen kuitenkin tarttuu magneetti. Asiassa on kuitenkin muutama varaus: kaikkein kovarekyylisimmät lataukset koettelevat jo ampujan rekyylinsietokykyä, aivan samoin kuin tapahtuu muillakin vastaavan painoisilla Käyttöergonomialtaan R8 on erinomaisen toimiva ase, jos sen kahva sattuu sopimaan. Erilaisten tähtäimien ja muiden lisävarusteiden kiinnitystä varten piipun alapuolella on varustekisko ja sen yläpuolella on kiinnitysreiät vastaavaa tähtäinkiskoa varten.
naisuuksia, joista selkeimmät ovat piipun alapuolinen varustekisko ja aseen päälle kiinnitettävä tähtäinkisko, mutta myös aseen materiaalivalinnat ja pintakäsittelyt on suunnattu kosiskelemaan tyypillisiä pistooleiden käyttäjiä. Onneksi vaihtoehtona oli myös Pachmayrin sormiuraton kumikahWWW.REKYYLI.FI. Viranomaisrevolverin suosion suunnan muuttajaksi tästäkään Smith & Wessonista ei kuitenkaan ole. käyttöön myydään siten paljon aseita. Seksikkäällä ei tarkoiteta tässä kiillotettua kromipintaa, vaan mattamustaa "huthut"-henkistä pinnoitetta.
KENELLE?
M&P R8 on kuitenkin mitä sopivin myös suomalaiseen käyttöön, vaikka itsepuolustus ja vastaavat käyttötarkoitukset eivät tulekaan kyseeseen. Kos30
ka vaippa on kooltaan varsin massiivinen, se tuo painoa aseen etuosaan. Näillä osilla tyhjän aseen painoksi tulee tasan yksi kilogramma. R8:n sopiikin rooliin erinomaisesti, koska sen kapasiteetti on aiempaa suurempi, nopeissa tilanteissa tarpeellinen kaksitoimilaukaisu on laadukas ja bonuksena aseeseen voi helposti kiinnittää valaisimia ja muita tarpeellisiksi katsottuja lisälaitteita. Toiminnalliseen revolveriammuntaan R8 on eräs mielenkiintoisimmista aseista pitkään aikaan. Aseen suunnittelun lähtökohtana toki olivat viranomaiset, jotka tarvitsevat mahdollisimman pitkälle vain yhdellä kädellä operoitavan aseen ja mm. Toinen arvailujen varaan jäävä seikka on aseen rakenteellinen kestävyys. Suurikokoinen ruostumattomasta teräksestä valmistettu rullakin on loppujen lopuksi kevyt, koska kahdeksan patruunan vaatima tila on tehnyt siitä lähes onton. Tämä kilpi on myös tarvittaessa vaihdettavissa. taktisten kilpien kanssa toimivien SWAT-osastojen käyttöön niitä toki päätyykin. Lisäksi sopivalla patruunalla varustettuna se pieksee kaikki käytännöllisen kokoiset itselataavat pistoolit pysäytystehossa
Näkyvinä muutoksina liipaisimessa on jälkivedon poistoruuvi ja lisäksi vasaran kannus on PC:n käsialaa. Vastusta mitattiin 1,9 kg. Suomeksi sanottuna R8:n kaksitoimilaukaisu on hyvä. Hornadyn .357 Magnum -latauksen lähtönopeusvaihtelu oli yllättävän suurta, mutta sen osumatarkkuus oli varsin kohtuullinen. Tilanteet, joissa poliisi käyttää virka-asettaan, tapahtuvat usein hämärässä. Kokemusten perusteella aseen pesät ampuvat tälle etäisyydelle melkolailla samaan pisteeseen. Itse aseen käyttämisessä ei ole suurempaa huomauttamista, mutta full moon clipejä käytettäessä niiden täyttäminen syö sormia ja hermoja. Kuvassa irrallaan oleva vakiokahva antoi R8:sta väärän kuvan, koska sen sopivuus ampujalle on hyvin riippuvaista käsien koosta ja suhteista. Tiukkuuden tarkoitus on pitää patruunat oikeassa asennossa, jolloin kehällinen patruunoita käyttäytyy lähestulkoon kuin kiinteä kappale. Aseen ajoitus ja rakenne on muutoinkin kunnossa, ase ei esimerkiksi sylje tavaraa rullan ja piipun välistä. Osumakuviot ammuttiin 50 m:n etäisyydeltä siten, että patruunat asetettiin satunnaisesti viiteen patruunapesään. Ko. Akselit kulkevat siis rungon läpi, toisin kuin vanhemmissa S&W:n revolvereissa.
Lothar Waltherin valmistama polygonaalirihlattu piippu on erillisen vaipan sisällä. Parhaimmin tuntumaa voisi verrata Smitikan vanhan hyvän ajan revolveriin, jossa paljon ampumisen jäljiltä jouset ovat
WWW.REKYYLI.FI
jo hiukan menettäneet teräänsä ja jonka koneistossa kaikki hankaavat pinnat ovat kiillottuneet peilipinnalle. Tähtäinlaitteeksi tuli Bushnell Trophy 2-6x32 -pistoolikiikari. Wolfin pääjousen ansiosta. Koska ase on ensisijaisesti suunniteltu viranomaiskäyttöön, sillä ammuttiin aluksi muutamaa reikäpääluodilla ladattua tehdaspatruunaa. Rullassa on sivusuunnassa klappia Smith & Wessoneille tavanomainen määrä, mutta pituussuunnassa välystä ei käytännössä ole. Patruunoiden painamiseen niihin tarvitaan jonkinlainen työkalu, tässä tapauksessa pienet pihdit. Kevytluotinen Winchester .38 SPL+P, puolestaan yllätti koko joukon parhaimmalla tarkkuudella.
Kahvalla on uskomattoman suuri merkitys ampumatuntumaan. Pachmayrin tarvikekahvalla ei tätä ongelmaa ole ja se olikin erinomaisen yksinkertainen keino eliminoida R8:n kenties suurin heikkous.
Hallintalaitteet ovat vanhat tutut ja mukana on myös paljon parjausta osakseen saanut laukaisukoneiston lukko. Yksitoimilaukaisu on tyypillinen valmistajansa aseissa, laukaisu on etuvedoton, lyhyt ja puhdas. Kaksitoimisena laukaisun pitäisi olla mainoslauseiden mukaan tavallistakin parempi mm. Pienenä koneistoon liittyvänä ulkonäöllisenä yksityiskohtana ovat scandium-rungossa näkyvät teräksisten akselien päät. Kuvasta selvinnee, miksi .357 Magnum -revolveri ei sovellu tähän parhaalla mahdollisella tavalla.
va, jolla ampumakokemus nousi aivan eri tasolle. Kaksitoimilaukaisu ei tosiaankaan ole hullumpi. Koska revolverin päälle on asennettavissa optinen tähtäin, käytettiin mahdollisuutta hyväksi tarkkuuskokeessa. Vastus on maltillinen 4,2 kg ja liike on tasainen ilman merkittäviä takelteluja. Kokonaisuutena R8 on mukava käyttää, eikä S&W:n revolvereihin tutustuneille ole tarjolla suuria yllätyksiä. Jos patruunat syötetään rullaan yksittäin, toiminta on tavanomaista. Niinpä patruunat ohjautuvat helposti pesiin, varsinkin kun pesien suulle on myös tehty pienet ohjausviisteet. rakenteen tarkoitus ei ole mahdollistaa eripituisten vaihtopiippujen käyttämistä, vaikka siihen olisikin periaatteessa hyvät mahdollisuudet.
Scandium-rungon yläsilta on saanut suojakseen teräksisen insertin, jonka tarkoitus on estää liekkieroosiota syömästä yläsiltaa.
31
Yhteenvetona todettakoon, että R8 ei ole erityisen nuuka patruunoiden suhteen ja käyntiä löytyy riittävästi myös edullisilla tehdaspatruunoilla. Puolta lyhyemmältä matkalta pelkkien kymppien ampuminen koulutauluun on siis vain ampujan taidoista kiinni myös peruspatruunoilla. Tulos oli odotettu. Myöskään jälleenlataajan ei tarvitse olla huolissaan aseeseen valitun rihlauksen vuoksi. pituus: 40,0 mm Magtech: Asetalo Oy, (03) 475 5371 · CCI: Oy K. Hjorth Ab, (03) 234 4300 · Archipelago Bullets: Archipelago Bullets Oy, (041) 4353 620
32
WWW.REKYYLI.FI. Hjorth Ab, (03) 234 4300 · Winchester: Oy K. Magtech / 55 mm
Hornady Custom / 33 mm
Winchester Super-X / 19 mm
Itseladattu Archipelago (1) / 41 mm
Koska piippurakenne poikkeaa S&W:n tavanomaisesta, on rullan etupään lukitus muutettu toimimaan kuvassa näkyvällä kuulalla. Tällä latauksella kokeilut lopetettiin alkuunsa ja siirryttiin käyttämään .357:ksi kalibroituja luoteja huomattavasti kevennetyllä latauksella. Jotta paketti syöttyy sujuvasti rullaan, on R8:n jokaisen pesän suulle tehty pieni ohjausviiste.
Luonnollisesti sen rekyyli oli myös olematon, joten tässä voisi olla potentiaalinen yhdistelmä ihmisille, joiden mielestä .357 Magnum -patruunoiden rekyyli on epämiellyttävän voimakas. Ampumatuntuman arvioiminen on vaikeahkoa, sillä osalle ihmisistä tämänkin kokoluokan revol-
Luodin lähtönopeus, m/s Patruuna Magtech 10,24 g SJSP CCI Blazer 10,24 g JHP Hornady Custom 10,24 g JHP/XTP .38 SPL+P Winchester Super-X 7,13 g JHP Itseladattu Archipelago 10,24 g FRN niipattu (1) Itseladattu Archipelago 10,24 g FRN ei niipattu (2) Itseladattu 11,9 g RCBS-valuluoti .356 (3) Itseladattu 11,9 g RCBS-valuluoti .357 (4) Hitain 373,2 314,5 338,7 323,0 313,2 287,4 313,4 290,2 Nopein 379,9 343,5 391,7 328,9 331,5 327,9 331,2 294,8 Keskiarvo 375,8 334,4 356,1 325,3 322,5 315,1 325,4 292,2 Hajonta 6,76 28,96 52,55 5,90 18,27 40,51 17,76 4,62
Osumakuviot 3 x 5 lks / 50 m Pienin 55 mm 38 mm 33 mm 19 mm 41 mm 34 mm EI VAKAUDU 66 mm Keskiarvo 61 mm 49 mm 43 mm 33 mm 43 mm 37 mm EI VAKAUDU 68 mm
(1) Luoti: Archipelago Bullets 158 gr FRN, Ruuti: 0,46 g N340, Nalli: CCI, Hylsy: Magtech, Lat. Seuraavaksi kokeiltiin kahta edullisen pään a-tarviketta. Lopuksi kokeiltiin polygonaalirihlauksen toimivuutta pehmeämmillä luodeilla, mikä usein puhuttaa jälleenlataajia. Näin koko rulla saadaan täyteen kerralla. pituus: 40,0 mm (3) Luoti: Itsevalettu RCBS 357-180-SIL kalibroitu .356, Ruuti: 0,46 g N340, Nalli: CCI, Hylsy: S&B, Lat. Tulos ei sinänsä ollut yllättävä, sillä niippaamaton kävi aavistuksen paremmin
suuremmasta lähtönopeusvaihtelusta huolimatta. Rullan akselin päässä ei siten ole lukituspistettä.
Full moon clip on revolverien lippaan korvike. Blazerin hiukan alle 50 mm:n keskiarvokäynti 50 metriin on varmasti riittävä tällaisen revolverin tyypillisille käyttöetäisyyksille. Nyt luodit vakautuivat, mutta lataus vaatisi vielä viilaamista tarkkuuden maksimoimiseksi. Luodit eivät osuneet tauluun edes 25 metrin päästä ja suurin osa niistä, jotka osuivat, olivat lentäneet poikittain. Hjorth Ab, (03) 234 4300 · Hornady: Oy K. pituus: 40,3 mm (2) Luoti: Archipelaco Bullets 158 gr FRN, Ruuti: 0,46 g N340, Nalli: CCI, Hylsy: Magtech, Lat. Niistä CCI Blazer suoriutui jonkin verran Magtechiä paremmin. Kokeilumielessä ensimmäinen erä luoteja kalibroitiin alimittaisiksi (.356) ja niille annettiin myös mukavasti löylyä. Se on ohut teräslevystä valmistettu rengas jossa patruunat pysyvät jämäkästi. pituus: max (4) Luoti: Itsevalettu RCBS 357-180-SIL kalibroitu .357, Ruuti: 0,35 g N340, Nalli: CCI, Hylsy: S&B, Lat. Archipelago Bulletsin jälkipuristettu kuparipinnoitettu puristelyijyluoti sai taakseen toimivaksi todetun peruslatauksen rajusti niipattuna sekä ilman niippausta. Toisena testattavana oli itsevalettu nimellisesti 180 grainin lyijyluoti ilman liekkikilpeä
Vakiokahvaa lukuun ottamatta aseessa ei ole paljoakaan parannettavaa, vaan asiat toimivat niin kuin niiden kuuluu. Niinsanotusta custom-taustastaan huolimatta sen kiinnostavuus on täysin riippuvainen nopean lataamisen, suuremman patruunakapasiteetin ja modulaarisuuden merkityksestä käyttäjälle. Toki rullan lukitus voisi olla tiukempi, mutta kun sekään ei vaikuta dramaattisesti tarkkuuteen, niin asian kanssa voisi hyvinkin elää. Tällaista käyttöä varten on saatavilla asiaankuuluvaa koteloa sekä vyötelineitä pikalatureille.
Tuote e 680544
60
Tuote 821440
6 60
Tilauspuhelin arkisin 9-17 09-5122933 - Verkkokaupasta 24h www.midwaysuomi.com - Sähköposti info@midwaysuomi.com. Myös etutähtäimen valkoinen huomiopiste on tarkkuutta ammuttaessa vähän turha, mutta tähtäimenkin voi vaihtaa.
PYSY JYVÄLLÄ
Maailman laajin valikoima asetarvikkeita suomalaisen aseharrastajan saatavilla! - toimitusaika 1-2 viikkoa - varastotilanne nettisivuilla - jo lähes 100000 tuotetta! - postitse koko Suomeen!
MAINIO PELI
M&P R8 osoittautui mainioksi, joskaan ei poikkeukselliseksi revolveriksi, vaikka sen takana on Performance Center. Jos näillä seikoilla on merkitystä, tämä Smith & Wesson on revolverimaailman parhaimmistoa.
Esimerkkejä laajasta tuotevalikoimastamme:
BSA holotähtäin, 3, 5, 8 tai 10 MOA täplä Hogue tukkisarja Win 1300, musta
SMITH & WESSON PERFORMANCE CENTER M327 M&P R8
Valmistaja: Smith & Wesson, Yhdysvallat Kaliiperi: .357 Magnum Kapasiteetti: 8 patruunaa Pituus: 267 mm Piipun pituus: 127 mm (5 tuumaa) Paino: 1030 g Hinta: 1345 euroa Maahantuoja: Nordis Oy, (06) 431 030
Tuote 399922 2
60
Tuote 122282
80
Warne 30mm at renkaat Sakoon
Williams valokuitutähtäimet Ruger MK2
Revolveri sopii myös toiminnallisiin lajeihin. TERVETULOA OSASTOLLEMME!
Itseladattu Archipelago (2) / 34 mm Itseladattu RCBS (4) / 66 mm
veri täysitehoisilla .357 Magnum -patruunoilla tuntuu olevan liikaa. Mielestäni ampuminen on yksinomaan mukavaa ja helppoakin
34
WWW.REKYYLI.FI
Myös varmistin on toimiva ja ergonomisesti hyvässä paikassa, mutta siinä huomio kiinnittyy kumimaiseen toimintaan. Laukaisu on myös erikoinen siinä, että etuveto on lyhyt ja poikkeuksellisen raskas. Lipas putoaa vapaasti irti aseesta, mikä on rata-ampujien mieleen. malla vaalea tukkimateriaali tummalla laminaatilla. Remington Model Five -pienoiskivääri on kuitenkin valmistettu Serbiassa Zastavan toimesta. Model Fiven tapauksessa riski on kuitenkin olematon, sen verran voimalla salpaa pitää lippaan irrottamiseksi painaa.
35
HALLINTALAITTEISSA OLISI PARANNETTAVAA
Taustastaan johtuen ja vaikka Remington ilmoittaakin tekevänsä metalliosille ja laukaisulaitteelle
MODEL FIVE
Serbialaisesta onkin saatu varsin amerikkalaisen näköinen korvaaWWW.REKYYLI.FI. Toki asetta on amerikkalaistettu myös pienillä yksityiskohdilla, kuten vaihtamalla kiinteät hihnalenkit monikäyttöisempiin, lisäämällä pistoolikahvan päähän musta koristelevy sekä vaihtamalla perälevy Remingtonin logolla varustettuun. "pientä säätöä" Model Five kärsii jonkin verran keskeneräisyydestä. Sama linja jatkuu lippaansalvassa, joka on toteutettu erillisellä painikeosalla. Tämän jälkeen tulee varsinainen laukaisu, eli lyhyekö ja puhdas osuus, jossa 600 g voiman lisäys laukaisee aseen. VANHAN MANTEREEN
REMINGTON M ODEL FIVE
SIIRTOLAINEN
TEKSTI: TERO KUITUNEN
Amerikkalaiset asevalmistajat ovat viimeaikoina siirtäneet tuotantoaan laajasti edullisempien tuotantokustannusten maihin. Metsästäjän kannalta tämä mahdollistaa lippaan irtoamisen itsestään ja siten hukkumisen maastoon. Toki jonkinlainen laukaisukoneiston remontti on edessä, jos aseesta haluaa saada kaiken potentiaalin helpommin irti. Remingtonin ei ole tarvinnut ryhtyä itse suunnittelemaan asetta ja sen tuotanto on ollut jo täydessä vauhdissa. Kyseessä ei ole kuitenkaan kiinailmiö, jossa kokonaisia tehtaita rakennetaan ulkomaille, vaan pikemminkin ItäEurooppailmiö.
Suosituimpia maita tällaiseen toimintaan ovat olleet Venäjä ja Turkki, onhan niillä laaja aseteollisuus. Valmistajan kaliiperivalikoimaan kuuluu .22 LR, .22 WMR ja .17 HMR. Lisäksi aseesta on saatavana myös lyhyemmällä piipulla ja perällä varustettu nuorisomalli. Varmistin ei naksahda paikoilleen, se vain liukuu nahkeasti asennosta toiseen ilman mitään selkeää merkkiä kytkeytymisestä päälle ja pois päältä. Yllätykseksemme tämän laukaisun oppii muutamassa minuutissa, ja varsinkin palveluspistooleiden raakoihin laukaisuihin tottuneen ampumista se häiritsee vain vähän. Sen raudat on otettu Zastavan MP22 R -pienoiskivääristä ja myös tukin muoto on säilynyt varsin samanlaisena kuin Zastavan omassa tuotteessa. Lisäksi ase on malliltaan sellainen, että se on saatu markkinoille vain pienellä ehostuksella. Kun painikeosa kohtaa vapautinmekanismin, tarvitaan kohtuullisen paljon voimaa, jotta lipas irtoaa. Ulkoisesti tuloksena on varsin tyylikäs ase, eikä ole ihme, että Remington on kelpuuttanut sen valikoimaansa. Liipaisin nytkähtää hiukan 2,2 kg:n kohdalla, mikä on merkki siitä, että etuveto on vedetty pois. Esimerkiksi laukaisuvastus on 2,8 kg, joka on aivan liikaa pienoiskiväärille. Zastavan MP22 R -pienoiskivääri onkin ollut varsin onnistunut valinta lähtökohdaksi. Kun painiketta työnnetään ylöspäin, se liikkuu ensin tunnottomasti lotkahtaen
ZASTAVAN AMERIKKALAISTAMISEN TÄRKEIN OSA ON REMINGTONIN KÄYTTÄMÄ S&K:N LAMINAATTITUKKI
MAINIO KONEISTO, MUTTA...
Koneisto virittyy, kun lukko suljetaan ja lukon toiminta on periaatteessa sujuvaa. Ongelmakohtana on aseen lipas. Niinpä patruunan vääntäminen ulos esimerkiksi veitsen kärjellä ei käytännössä onnistu. Tämän liikkeen on tarkoitus irrottaa patruuna pesästä ja ammutuilla hylsyillä se toimiikin kiitettävästi.
RAUDAT JA PUUT
Tukki on amerikkalaisen S&K Gunstocksin valmistetta, joka tekee suurimman osan Remingtonin käyttämistä puu- ja laminaattitukeista. Metsästyskäytössä asiaan kannattaa kuitenkin varautua puhdistuspuikolla, tai sitten pesitetty patruuna "poistetaan" ampumalla se turvalliseen paikkaan jahdin lopuksi. Kysyin asiaa luonnollisesti myös Remingtonilta ja yrityksen edustaja kertoi heidän päätyneen käytäntöön siksi, että aseista osa käy hyvin ja osa huonommin piipun ollessa vapaasti värähtelevä. Niinpä ampumattoman patruunan poistamiseen tarvittiin lähes aina puhdistuspuikkoa tai muuta apuvälinettä. Ominaisuudesta on tosin Model Fiven tapauksessa yksi haitta, patruunat usein takertuvat rihlaukseen varsin tiukasti, eikä ulosvetäjien ote patruunan kannasta ole riittävän pitävä nykäisemään patruunaa ulos aseesta. Ilman patruunoita se toimii kaikin puolin vaivattoman kevyesti ja takeltelematta. Lisäksi lippaan asentaminen aseeseen voisi olla sujuvampaakin. Solumuovin merkitys on kyseenalainen ja mahdollisesti tarkkuuden kannalta parempi tulos saavutettaisiin muuttamalla piippu aidosti vapaasti värähteleväksi. Ilmiön syy vaikutti ensivilkaisulla mystiseltä, koska patruuna on täydellisesti linjassa pesän kanssa, eikä sen luotiosa osu mihinkään. Tässä on jälleen yksi kohta, joka vaatisi hiukan viimeistelyä. Kun lukkoa painetaan hiukan kovempaa, patruuna tavallisesti menee kuitenkin pesään saakka. Tukki onkin kaikin puolin, myös sisäosiltaan, siistitöinen ja tyylikäs. Jos ongelmaa haluaisi ryhtyä korjaamaan, ensimmäisenä pitäisi vaihtaa ulosvetäjien jouset jämerämpiin. Rataoloissa tästä on tuskin haittaa, koska tavallisesti kaikki aseeseen asetetut patruunat myös ammutaan ja ainakin koeyksilön isku on niin voimakas, että syttymättömien takia poisto-operaatiota tuskin tarvitsee olla jatkuvasti tekemässä. Patruunan poistamiseen puhdistuspuikko on oikeastaan ainoa järkevä valinta, koska patruunapesän suu on varsin syvällä (10 mm) lukonkehyksen sisällä. Tämä karkeus takerruttaa patruunan paikoilleen ja aiheuttaa kyseiset ongelmat. Kun lippaassa on patruunoita, toiminta kuitenkin takkuaa, välillä pahastikin. Siinä vaiheessa kun patruuna on liukunut eteenpäin sen verran, että sen irtoaa lippaan huulien otteesta, sen kanta ei nousekaan kokonaan ulosvetäjien väliin. Kun lukko suljetaan, luoti tyssäytyy kiinni rihloihin esimerkiksi Lapua Masterin tapauksessa lähes kahden millin verran. Ulosvetäjät painavat patruunan kantaa alaspäin vasten lippaan suuosaa, joka on pinnaltaan karkea. Ulosvetäjien muodossa tai koossa ei vaikuttaisi olevan vikaa, nyt ne vain pääsevät lipeämään patruunan kannasta, kun lukko avataan. Ajattelun todenperäisyys tuli esiin mitattaessa nopeuksia, sillä niiden vaihtelu oli poikkeuksellisenkin pientä. Heidän tehdessään omia kokeiluitaan, he havaitsivat, että lisäämällä kyseisen painepisteen, aseiden keskimääräinen käynti parani merkittävästi. Kiinnitystavasta huolimatta raudat ovat jämäkästi kiinni, eikä notkumista tai klappia ole havaittavissa. Koneiston toimintatavasta johtuen patruunaa ei ole myöskään mahdollista nykäistä irti rivakalla lukon liikkeellä, koska kun lukon kampi käännetään ylös, lukon runko perääntyy vireen purkautuessa taaksepäin. Lippaassa on myös ominaisuus, että sen täyttäminen viiden patruunan maksimitäyttöasteeseen vaatii sormivoimia. Patruunat eivät syöty kovinkaan sujuvasti, vaan lähes jokaisella patruunalla syötön puolessa välissä patruuna tökkää. Raudat ovat kiinni puissa vain yhdellä pultilla patruunapesän kohdalta. Tätä pidetään yleisesti edullisena hyvää tarkkuutta haettaessa, koska näin ruudin palotapahtumasta saadaan yhdenmukaisempi ja luoti on alusta saakka rihlauksen otteessa. Huonoimpana puolena on se, että erityisesti lippaan viimeinen patruuna tapaa jumittua kokonaan, jolloin lukko ei liiku eteen eikä taakse. Taaempi liipaisinkaarta paikoillaan pitävä ruuvi on tavanomainen puuruuvi, joka ei kulje rautoihin saakka. Kiinnityksen pitäisi olla myös varsin kestävä, koska tukin läpi kulkevaa pulttia ympäröi teräksinen holkki. Yksityiskohdat on tehty käytännön tarpeet huomioiden, esimerkiksi muovinen perälaatta on asiallisen näköinen ja toimiva.
36. Nyt se on kuitenkin "vaimennettu" tukin piippukouruun on asennetulla ohuella solumuovilevyllä, joka puristuu kasaan puun ja raudan väliin. Rihlannousuksi mitattiin tavanomainen noin 1 kierros 16 tuuman
WWW.REKYYLI.FI
Rautatähtäimet ovat toimivat, mutta eivät puhuttele suomalaista ampujaa muodoltaan tai säätömahdollisuuksiltaan.
Model Fiven laminaattitukki on siistiä työtä ja sen ulkonäkö on tyylikäs. Kun ilmiö otettiin tutkimuksen alle, syy tökkimiseen oli selvä. Vaikka koeaseessa piippu on kourussaan aavistuksen vinossa, olisi piippu tässäkin kunnossa vapaasti värähtelevä
Huomion arvoinen yksityiskohta on piippukourussa oleva vaahtomuovi, joka toimii painepisteenä piipulle. Kiinnitykseen vaadittiin varsin korkeat jalat, mutta silti ampumaergonomia oli käyttökelpoinen ilman liiallista kurottelua. Käytännön kannalta tärkeämpi seikka koskee taaempaa kiikarinjalan kiinnityskohtaa, joka sijaitsee varsin edessä. Model Five pitää rivakasta käsittelystä niin lukkoa liikutettaessa kuin lipasta asetettaessakin. Kun piippu on paikoillaan, se on hiukan piippukourun toisessa reunassa, mutta silti irti tukista "vaahtomuovista" petausta lukuunottamatta.
37. Kun nopeudet oli mitattu ja tutustumisammunnat suoritettu, oli aseen sielunelämä tullut jo aikalailla selväksi. Yllättäen muutaman vaihtelevan osumakuvion jälkeen käynti tasaantui, eikä aseen lämpötilalla tuntunut olevan enää vaikutusta. Serbialaiset ovat asentaneet tähtäimen huomattavasti tiukempaan ja sen kiinnitysruuvien avaamiseksi olisi tarpeen irrottaa ensin hahlolevy urastaan. Tarkastettumme kiikarin ja rautojen kiinnityksen olevan kunnossa epäilimme ilmiön syyksi joko piipun lämpöelämistä tai sitten käyttämämme kiikarin aiheuttamaa parallaksivirhettä. Jos suunnitelmissa on asentaa tavanomainen pienoiskiväärin kiikari, ei ongelmia pitäisi olla tiedossa matalammillakaan jaloilla. Käytännössä käyttämiämme jalkoja jouduttiin hiukan ensin vääntämään auki, jotta ne suostuivat liukumaan paikoilleen. Tässä tilassa aseella ammuttiin kaikki viralliset koesarjat. Vaikka kisko yltääkin kehyksen takareunaan saakka, joudutaan useimmat jalat asentamaan juuri näin eteen. Kun turhasta hienovaraisuudesta oli luovuttu, aiheutti ongelmia vain lippaan viimeinen patruuna, kuten aiemmin on kerrottu. Niinpä takatähtäimestä on tehty kaatuva ja sen säädöt ovat varsin karut ja hankalat käyttää.
KOKEMUKSET
Model Fiven katolle ruuvattiiin Leupoldin VX III 3,5-10x50. Profiililtaan piippu on tasaisesti suutaan kohti kapeneva. Piipulla on pituutta 560 mm eli 22 tuumaa. Ilmeisesti aseen osat löysivät paikkansa ja käynti asettui oheisessa taulukossa esitetyn kaltaiseksi. Kiinnitystapa ja takatähtäimen mitoitus tulee ottaa huomioon tähtäintä ja jalkoja valittaessa. Kyseinen Leupold ei tosiaankaan ole paras vaihtoehto 50 metrin etäisyydeltä tapahtuvaan ammuntaan, vaan se on suunniteltu pidemmille matkoille. Niinpä päätimme ampua kaikki osumakuviot jokaisella patruunalla ilman taukoja ja katsoa mikä olisi tulos. Kiikarin kiinnitys tapahtuu tavanomaisiin 11 mm:n uriin, jotka ovat kuitenkin mitoitukseltaan hiukan tavallista tiukemmat. Tätä kokeiltiinkin, mutta yksikertaisesti tähtäintä ei uskallettu lyödä riittävän lujaa, jotta minkäänlaista siirtymää olisi saatu aikaan. Rautatähtäimet ovat tavanomaiset. Ainoas-
Raudat ovat kiinni tukissa vain yhdellä ruuvilla lipaskuilun etupuolelta. Ensinnäkin, jos ruuvi ei kulje täsmälleen ko. 1,5 mm levyisiä rihlapalkkeja on kuusi kappaletta ja ne kiertävät myötäpäivään. Etutähtäin on tunneloitu nuppijyvä ja takana on säädettävä pyöreäpohjainen hahlo. Kun levityksen ylläpitänyt ruuvi poistettiin, jalka pureutui kiskoon kiinni jo omalla voimallaan. Jos jalka on taaempana, se estää lukon kammen liikkumisen. Tarkkuuskokeen tulokset eivät ole mitenkään erikoisia, pikemminkin tavanomaisia pulttilukkoiselle pienoiskiväärille. Annettuamme aseen jäähtyä se toisti ensimmäisen osumakuvion tarkkuuden ja olimme jo tuomitsemassa käynnin häviämisen piipun lämpenemisen syyksi. Jos valinta kuitenkin kohdistuu suurempaan pottunuijaan, on valittava korkeat jalat tai irrotettava takatähtäin
WWW.REKYYLI.FI
paikoiltaan. Syyllistä käynnin yhtäkkiseen paranemiseen voisi ryhtyä etsimään vaahtomuovisesta painepisteestä, joka ilmeisesti vaati hiukan sisään ampumista muotoutuakseen valmiiksi saakka. Rautatähtäimet ovat tässäkin amerikkalaiseen makuun tehdyssä aseessa vain varajärjestelmänä, kiikaritähtäin kuuluu luonnollisena osana aseen varustukseen. Tavanomaisempi tähtäin tarjoaakin jo erinomaisen ampuma-asennon ja onkin pääteltävissä, että asia on huomioitu tukkia suunniteltaessa. Olimme jo täysin varmoja tuomiosta, kun kaksi nopeasti perään ammuttua osumakuviota hajosivat pahasti. Lukonkehys ja lukko ovat tyypillistä pienoiskiväärin kokoluokkaa ja siten hyvin linjassa aseen olemuksen kanssa. uran kohdalta, kehyksen pinnan naarmuttaminen on enemmän kuin todennäköistä. Kun asentamisen vaiva on siis kerran nähty, jalat ovat todella jämäkästi kiinni. Tarkkuuskokeiden ensimmäinen osumakuvio nosti odotuksia aseen tarkkuuden suhteen, Lapua Master M nakutti 12 mm:n osumakuvion. Seuraava osumakuvio hajosi yllättäen täysin, eikä kolmaskaan mahtunut alle 30 mm:n. Luoti painuu reilusti rihloihin kun lukko suljetaan
Partuunapesä on syvällä kehyksen sisällä. Toisin kuin useimmissa Remingtonin kivääreissä, tämä ei olekaan aivan helppoa. Ratkaisu on turvallinen patruunan hylsyn pettäessä, mutta tekee jumiutuneiden patruunoiden poistamisesta vaikeaa.
Lippaansalpaa painettaessa voima välittyy jousitettuun kynteen, joka pitää lipasta paikoillaan sen takareunasta.
matkalla. Tätä patruunaa ei yritettykään saada yliräväköillä liikkeillä pesään, koska reunasytytteisen patruunan kannan lyöminen lip-
paan huulia vasten ei tuntunut terveelliseltä. Huomionarvoista on myös se, että kiskon pinnalla on urat jalkojen ristikkäisruuveja varten ja ne ovat siinä kahdesta syystä. Rakenne ei ole tavaton, mutta vaahtomuovin käyttäminen tähän tarkoitukseen on poikkeuksellista
Kuten todettua, siinä on omat ongelmakohtansa, mutta hiukankin aseiden omatoimiseen viimeistelyyn hurahtaneelle se on suorastaan sormia syyhyttävä paketti. Vastuksen keventämisessä ensimmäinen kohde on virekynnen etupuolella näkyvä jousi, joka on turhan jäykkä. Hjorth Ab, (03) 234 4300 · Sellier & Bellot: Aseliike Markus Remes Oy, (08) 520 9999 · Winchester: Oy K. käynti löytyy. Hjorth Ab, (03) 234 4300
38
WWW.REKYYLI.FI. Ulosvetäjiä on kaksi ja hylsyt ulosnakkaava ejektori on osa lukonkehyksen pohjaa.
CCI Velocitor / 19 mm
HIUKAN VIILAA JA SE ON SIINÄ
Remington Model Five jätti itsestään loppujen lopuksi positiivissävytteisen kuvan. Varmistin lukitsee virekynnen yläasentoonsa ja tekee aseesta turvallisen. Onneksi syöttöongelmia aiheuttava karhea suuosa on korjattavissa kotikonsteinkin.
Laukaisukoneisto on vanhahtava, mutta toimiva. Lapua Master / 10 mm
taan Lapua Master M hätyytteli 10 mm:n rajapyykkiä, jonka alle pääseminen onnistuu yleensä laadukkailla tuotantokivääreillä. Kaksi muuta ruuvia vaikuttavat varmistimen toimintaan ja ovat tarpeen, jos laukaisua ryhdytään parantamaan. Huomionarvoista on se, että näihinkin aseisiin joudutaan usein tekemään kaikenlaisia muutoksia, esimerkiksi piippukourun avarrus ja niin edelleen, ennen kuin ko. Jousen korvaaminen kevytvoimaisemmalla voisi olla hyvä ensimmäinen askel.
CCI Standard / 15 mm
Winchester Subsonic / 14 mm Osumakuviot 3 x 5 lks / 50 m
Luodin lähtönopeus, m/s Patruuna Lapua Master M CCI Velocitor CCI Standard S&B Standard Winchester Subsonic HP Hitain 328,3 425,8 325,7 346,4 316,4 Nopein 333,2 443,5 329,9 349,5 336,2 Keskiarvo 331,0 436,6 327,6 347,9 323,6 Hajonta 4,83 17,71 4,19 3,15 19,81
Pienin 10 mm 19 mm 15 mm 22 mm 14 mm
Keskiarvo 13 mm 23 mm 18 mm 27 mm 17 mm
Lapua: NorDis Oy, (06) 431 0301 · CCI: Oy K. Lisäksi jäi vahva vaikutelma, että pienellä sepittämisellä ja kokeilemalla eri patruunoita, olisi saatavissa irti parempaakin tarkkuutta, vaikka nykyiselläänkin suorituskyky kyllä riittää moneen käyttöön.
REMINGTON MODEL FIVE
Valmistuttaja: Remington, Yhdysvallat Kaliiperi: .22LR Kapasiteetti: 5+1 patruunaa Pituus: 1024 mm Piipun pituus: 22 tuumaa Paino: 3,1 kg Hinta: 449 euro Maahantuoja: Normark Suomi Oy, (014) 820 711,
Lipas on aseen pahin ongelmakohta. Omaan silmääni aseen ulkonäkökin on mainio ja aseen yleinen käsittelytuntuma muutamaa osin korjattavissa olevaa pikkuongelmaa lukuun ottamatta kohdallaan. Koneistossa on myös jonkin verran säätöjä, joita ei kuitenkaan ole punaisista maalitäplistä päätellen ajateltu kuluttajan itse tehtäviksi. Taaimmaisen punatäplän alla on etuvedon pituuden säätö, jolla voisi vaikuttaa periaatteessa myös laukaisun pituuteen. Remingtonille ei näihin tuloksiin pääsemiseksi tarvinnut tehdä vielä mitään.
Lukko on siro ja yksinkertainen laite, jossa ei ole mitään ylimääräistä ja jonka viimeistelykin on krouvin puoleista
Erikoishintaan
NEF SB2
360,Nef 10/89 32" yksipiippuinen, todellinen hanhitykki 420,-
DEKOJA MM:
Mauser K98 kal 8x57 DPM pikakivääri FBP konepistooli Enfield 303Br PPSH M41konepistooli Carl Gustav 6,5x55 Nagant revolveri Mauser C96 pistooli Lancaster konepistooli USSR M38 kivääri Kommando konepistooli Steyr M34 konepistooli kal 9mm 450,650,350,450,750,550,350,500,300,300,400,1050,Sten konepistooli 9mm M54 peltiheikki, kiinalainen M38 kivääri kal 7,62x53R Garand 30-06 RPD konekivääri Sterling KP 9mm FN M1910 pistooli Astra 9mm, pistooli VZ konepistooli Beretta M38 konepistooli Vigneron konepistooli 350,450,300,1000,1050,400,250,450,400,600,350,-
SUVITEK RIIPUTUSMITTARI:
Suvitek valvoo ilmakosteutta, lämpötilaa ja aikaa, mittari kertoo milloin liha on oikeaoppisesti riiputettua. Salkku, lasit, luodit, ase 127,50 Umarex ilma-aseen ostajalle rasia luoteja + 10 kpl CO2 kapseleita kaupanpäälle.
LATAUSTARVIKKEITA MM:
Frankfort tumbler, hylsynkiillotus rumpu Lee vasarasarjat kal 30-30, 7mm RemMag, 357mag Lee load all 12kal haulikonpatruunoiden lataussarja MEC 600JR Mark V kal 10 haul.latauslaite 90,29,50 90,227,-
SAFEPOWER SS3492 HYVÄKSYTYT ASEKAAPIT:
SP66 Asekaappi 125 cm 40 cm 30 cm 93 kg 455,SP88 Asekaappi 150 cm 55 cm 40 cm 152 kg 565,SP99 Asekaappi 150 cm 65 cm 55 cm 200 kg 760,Poistuvat mallit: SP55 Asekaappi 125 cm 28 cm 30 cm 80 kg 465,SP65 Asekaappi 125 cm 38 cm 28 cm 85 kg 452,50 SP75 Asekaappi 150 cm 42 cm 40 cm 110 kg 500,Hintoihin lisätään rahti. Suvitek riiputusmittari, Riihimäen erämessujen ajan tutustumishintaan 195,-
UMAREX CO2 ILMAASEET MM:
Umarex Desert Eagle. SafePower asekaapin ostajalle laadukas Kansai lihaveitsisarja kaupan päälle.
TARVIKKEITA MM:
Nikon 600 laser etäisyysmittari BSA CE 1,5-2,4x32 kiikari valaistulla ristikolla BSA 3,5-10x50 kiikari valaistulla ristikolla BSA C8x21A katselukiikarit BSA CE 12-36x50AK ratakaukoputki Norinco 56S etujalat 395,150,199,19,168,42,-
Erämessutarjoukset voimassa 13.6.2008 saakka, tai niin kauan kuin tavaraa varastossa riittää. Messutarjous 390,-
TOZ 78-04L
Pienoiskivääri 22LR, paketti sisältää kiikarinjalat, 2 lipasta, vaimentimen, BSA 3-9x32 variaabelikiikarin, messuhintaan 295,-
EGE SILAH SUPER MAGNUM
Huippu suosittu 12/89 28" puoliautomaatti haulikko, viidellä vaihtosupistajalla, synteettisellä tukilla + patruunavyö, messuhintaan 440,-
TOZ 78-06L PAKETTI!
Raskaspiippuinen 22LR Paketissa mukana kiikarinjalat, vaimennin, BSA 4x32 ja BSA laser-valaisin yhdistelmän 385,-
Kovaan käyttöön tarkoitettu 12/76 28" pumppuhaulikko, 3x vaihtosupistajalla, synteettinen tukki + patruunavyö 365,-
EGE SILAH MAGNUM PUMPPU
TOZ 99
Puoliautomaatti pienoiskivääri, todella toimiva ratkaisu. Tervetuloa osastollemme Riihimäen erämessuille 5.-8.6.2008.. 200,S&W M686 6" PPC 1500 Steel revolveri 290,Umarex Walther PPK pistooli. 195,Beretta M92 pistooli, niklattu 245,Beretta Px4 Storm, UUTUUS! 155,Colt M1911A1 pistooli, niklattu 225,Colt M1911A1 pistooli, sinistetty 185,Walther P99 pistooli 145,Walther CP88 pistooli 175,S&W M586 revolveri 4" alk. Mukana BSA 4x20 kiikari, hukkaushintaan 249,-
STEFANO FAUSTI ELEGANT
Italialainen perushaulikko kal 12/89, 28" päällekkäispiippuinen, Vaihtosupistajat + kuitujyvä + patruunavyö 930,-
HENRY VIPULUKKO
Kal 22 Magnum, paketissa mukana jalat + BSA 4x32 kiikaritähtäin, erikoishintaan 550,-
TOZ 34E
Perinteinen perushaulikko, kaksi liipaisinta, kiinteät F/M supistukset + kuitujyvä + patruunavyö. ASETALON ERÄMESSUTARJOUKSET
ARMED MAGNUM PUMPPU
Uutuusmalliston suosikki, 12/76 22" piippu, kolmella vaihtosupistajalla, synteettisellä tukilla + kuitujyvä ja patruunavyö. 110,Umarex CP Sport paketti, sis
Testiaseeksi järjestyi 22-tuumaisella Lothar Walther LW50 -piipulla varustettu custom AR-15 -kivääri, jonka aseen omistaja ystävällisesti luovutti toimittajan rääkättäväksi. Ilmeisesti aihiona on käytetty edullista 7,62x39-hylsyä kun
WWW.REKYYLI.FI. Nyt on aika ottaa patruunasta mittaa ja testata miten kovasti rummutettu uutuus kestää tositilanteessa ampumaradalla.
Ensimmäiseksi tutustuimme raflaavaan mainosmateriaaliin. Aivan helpolla ase ei tosin ollut selvinnyt aiemmassa elämässäänkään, sillä siihen oli jo jouduttu vaihtamaan uusi lukko. Tässä onnistuttiin käyttämällä ensimmäisessä teräväkärkistä, ulkoballistiikaltaan hyvää luotia ja jälkimmäisessä pyöreäkärkistä "puskaluotia". Pystyimme siis testaamaan raskaampiakin 140-grainisia 6,5 millimetrin tarkkuusluoteja. Ase varustettiin Zeiss 6-24x56 -kiikaritähtäimellä, jolla ampujan
tähtäysvirheet pystyttiin minimoimaan. Tähtäin kiinnitettiin aseeseen Hahn-Precision kiskon ja Leupold QRW-renkaiden avulla, joilla tähtäin voitiin asentaa juuri sopivaan kohtaan.
HARVINAINEN HYLSY
Tätä kirjoitettaessa jälleenlataajille löytyy hylsyjä vain kahdelta valmistajalta, Lapualta ja PPU:lta. Lapuan hylsy käyttää pientä ja PPU isoa kiväärin nallia. 6,5 Grendel-patruunan kehittäjän, Alexander Armsin, taulukko, jossa esitellään 6,5 Grendel vastaan muut AR-15:n käyttämät kaliiperit ja 7,62 Nato, esittää 6,5 Grendel-kaliiperin ulkoballistiikaltaan ylivoimaiseksi muihin verrattuna. Taulukko on kuitenkin hieman harhaanjohtava, sillä siinä 6,5 Grendelin luoteina on luoteja, joiden ballistinen kerroin on erityisen hyvä. Muistetaan, että 6,5 Grendelin maksimipaine on keskisytytteiselle kiväärikaliiperille varsin matala, vain noin 3450 baria, sillä paksun hylsynkannan ja pienen materiaalivahvuuden takia lukon kestävyys on .223 Remington -kaliiperista asetta heikompi. Muissa kaliipereissa taas käytetään lähinnä NATO-standardin mukaisia peruspatruunoita. 6,5 Grendel on suunniteltu, 6 mm PPC USA -hylsy lähtökohtanaan, pientä nallia silmällä pitäen, joten PPU:n nallivalinta ihmetyttää. TULEVAISUUDEN TOIVO VAI FLOPIKSI SYNTYNYT?
6,5 GRENDEL
TEKSTI: HANNU URONEN
Rekyylin 5/2007 patruunanurkassa käsittelimme hieman 6,5 Grendel -kaliiperin historiaa ja kehitystä. Alexander Armsin mainoksesta muistui elävästi mieleeni taka40
vuosien Sako-mainos, jossa 9,3x66 julistettiin .375 H&H -kaliiperia tehokkaammaksi, erityisesti pidemmällä ampumamatkalla. Testiaseen piippu oli varustettu 8" rihlannousulla, jolla raskaatkin 6,5 mm:n luodit vakautuvat. Vanhasta olivat sulkuolakkeet hie-
man tyssäytyneet turhan kovapaineisia latauksia ammuttaessa
Vasemmalta oikealle: 6,5 Grendel, .223 Remington, 7,62x39 ja mäisellä lähtönopeus oli 12 m/s .308 Winchester. Kaikki patruunat ladattiinkin Forster BR Ultra -latausholkeilla, jotka osoittautuivatkin erinomaisen toimiviksi. Redding-latausholkkien kova hinta ja heikko saatavuus pudottivat ne kokeilujen ulkopuolelle. .223 Remington-kaliiperisen aseen lukkoa pienempi. Patruunoiden lataamiseen oli käytettävissä Lee- ja Forster-holkit. Kun luoti on esimerkiksi 15 mm lyhytkaulaisen hylsyn sisällä, lienee selvää, että se "varastaa" suuren osan ruutitilavuudesta. Ruutia oli tällöin pu- Testiaseemme oli varustettu vapaasti värähtelevällä Lothar Walther -piipulla ja säädettävällä kaasuportilla, jolla latauskoneiston saamaa kaasumäärää voidaan säätää ristettava vain aivan kevyesti. Hylsyjen mitoitus poikkeaa toisistaan hieman, ja Lapua on huomattavasti uskollisempi kaliiperin nimellismitoille. Tähän saakka kaikki testilataukset oli ladattu Lapua-hylsyihin. N540-ruutia käytettäessä ruutia tarpeen mukaan. Hylsynpitimeksi sopii kaliiperin 7,62x39/6 mm PPC hylsynpidin.
PITKÄ LUOTI, PIENI HYLSY JA LYHYT LATAUSPITUUS
Pitkien, sukkapuikkomaisten 6,5-millimetristen tarkkuusluotien lataaminen lyhyeen, tilavuudeltaan pieneen hylsyyn ja vieläpä AR-15lippaan rajaamaan latauspituuteen (yleisimmin 57,0-57,5 mm) ei vaikuttanut kaikkein järkevimmältä mahdolliselta idealta. Se on konseptin Akilleen kantapää tuloksia esittävät myös Alexander ja syy 6,5 Grendel:n alhaiseen maksimipaineeseen, koska materiaalivahvuus on Armsin jälleenlataustaulukot. Tähän käyttöön 6,5 Grendel on kuitenkin tarkoitettu, joten otimme härkää sarvista ja ryhdyimme toimeen. Esimerkiksi 140-grainista Hornady A-max -luotia tai Lapua Naturalista en Grendel-hylsyyn asettaisi niiden pituuden takia. kalvettu teräväkärkistä 123 grainin tarkkuusluotia varten, joten 144-grainisella Lapuan kokovaippaluodilla latauspituutta jouduttiin lyhentämään 56,90 millimetriin rihlakosketuksen välttämiseksi. Vihtavuoren ruudeista ainoastaan N530 ja N540 todettiin sopiviksi tähän käyttötarkoitukseen, ja N540-ruudilla saavutettiin hieman korkeampi lähtönopeus. Jo tämän lyhyehkön luodin kanssa havaittiin ongelma: ruutia
WWW.REKYYLI.FI
ei mahdu hylsyyn kovin paljoa pitkän luodin ja lyhyen latauspituuden vuoksi. Myös 6,5 Grendelin kantaisä suureksi 6,5 Grendel -hylsy on melko 6 mm PPC USA:n hylsyyn sopii pieni nalli. jouduttiin puristamaan niin voimakkaasti, että luodinasetusholkki jätti selvästi erottuvan renkaan luotiin. Alexander Arms -nimellä myytävät latausholkit ovat Leen valmistamia. Tehdaspatruunoita ei Euroopan mantereella ole saatavana, koska kaliiperille ei tätä kirjoitettaessa ole haettu CIP-hyväksyntää.
6,5 GRENDEL-PATRUUNAN LATAAMINEN
Sopivia luoteja 6,5 Grendeliin löytyy runsaasti. kuitenkin merkittävästi .223 lipasta ta kuitenkin pullistui voimakkaasti pienempi, mikä aiheuttaa pieniä ongelmia.
41. Lisäksi Lapuahylsyjen laatu on jo silmämääräisesti tarkasteltuna merkittävästi PPU:ta korkeammalla tasolla. paksu, mutta lipas syöttää silti kahdesta Lapua-hylsyssä testatulla miedolJostakin syystä PPU-hylsyssä on iso kiväärin rivistä. Leen kanssa kohdattiin kuitenkin ongelmia; hylsyt eivät supistuneet riittävästi. Raskaammilla luodeilla kävi entistä selvemmäksi, että 6,5 Grendel -hylsy ei ole ollenkaan liian suuri. 120-grainisilla ja raskaammilla luodeilla erot lähtönopeuksissa kasvoivat jo 4050 metriin sekunnissa palloruutien hyväksi. Samansuuntaisia Lukko periytyy 7,62x39-kaliiperisesta AR-15-kivääristä. Näistäkin hitaampaa BLC(2)-ruutia käytettäessä monessa tilanteessa ruutia jouduttiin puristamaan hieman. Päätimme testata myös PPU-hylRuutitilan kasvattamiseksi mahdollisimman syä, etenkin kun sen sisätilavuus Lapuan 6,5 Grendel-hylsy käyttää pientä oli hieman Lapualaista suurempi. Apu löytyi Hodgdon-palloruudeista H335 ja BL-C(2), joiden tiheys on merkittävästi Vihtavuoren N500-sarjan ruuteja korkeampi. Kovin nopeasti palavaa ruutia taas ei voida käyttää raskaiden luotien takana, koska maksimipainetaso tulee vastaan todella nopeasti. kiväärin nallia. taas Lapua-hylsyn lähtökohtana lienee .220 Russian. Tämä ei ole hyväksi. Lippaan jäykisteprässäys on lakin latauksella PPU-hylsyn kan- nalli, mikä aiheutti ongelmia testiaseessa. AR-15 kiväärin bolt carrier Testiaseemme patruunapesä oli (luisti) on kuitenkin sama osa kaliiperista riippumatta. Tällöin todettiin, että vain palloruudit ylipäätään soveltuvat tällaisen yhdistelmän lataamiseen: BL-C(2) toimi mainiosti, ja sen avulla päästiin lähes 750 m/s lähtönopeuteen. Lähes kaikki 6,5 millimetrin luodit sopivat, aivan raskaimmat ja pisimmät poisluettuina. Latausholkkeja tavanomaisella 7/8"x14 kierteellä varustettuna löytyy tätä kirjoitettaessa jo usealta valmistajalta: Lee, Forster sekä Redding. korkeampi ja N540-ruutiin verrattuna eroa kertyi jo 31 m/s. Näistä jälkimPatruunat kokovertailussa. Testi aloitettiin varovasti 100grainisella Nosler Ballistic Tip -luodilla
Lisäksi testiaseen liikkuvat osat oli kevennetty aseen tärähtelyn minimoimiseksi. Halkaistusta hylsystä on nähtävissä, että PPU-hylsyn kanta on jokseenkin identtinen 7,62x39-kaliiperin hylsynkannan kanssa. Ero samantapaisella suujarrulla ja 20" piipulla varustettuun .223-kaliiperiseen AR-15-kivääriin oli selvästi korvin kuultavissa. Huolimatta pitkähköstä 22" piipusta, kaasuruuvin tuli olla melko avoinna, jotta ase toi-
AMPUMAAN
Ensimmäinen laukaus jännitti kieltämättä hieman. Se on mielestäni erinomaisen järkevä varuste aseessa, etenkin sellaisessa, jonka toiminnasta ei ole juuri aiempaa kokemusta. PPU:ssa on selvästi menty yli siitä, mistä aita on matalin, eikä halvalla edelleenkään saa hyvää tavaraa. Yllätys oli si-
KOEAMMUNTA 6,5 GRENDEL
Luodin lähtönpeus, m/s Luoti Nosler BT 100 gr Nosler BT 120 gr Lapua Scenar 123 gr Lapua FMJBT 144 gr Nopein 906 820 815 747 Hitain 900 824 804 733 Keskiarvo 903 822 810 739 Hajonta 6 4 11 14 Osumakuviot, 3x5 lks / 100 m Pienin 16 mm 17 mm 19 mm 23 mm Suurin 22 mm 22 mm 26 mm 33 mm Keskiarvo 19 mm 20 mm 22 mm 28 mm
Luodin lähtönopeus, m/s Luoti Nosler BT 100 gr Nosler BT 120 gr Lapua Scenar 123 gr Lapua FMJBT 144 gr Nopein 906 819 814 748 Hitain 901 824 806 734 Keskiarvo 904 822 810 738 Hajonta 5 5 8 14
Osumakuviot, 3x5 lks / 300 m Pienin 58 mm 49 mm 58 mm 78 mm Suurin 71 mm 67 mm 78 mm 106 mm Keskiarvo 65 mm 58 mm 69 mm 91 mm
6,5 GRENDEL VALIKOITUJA LATAUKSIA
Hylsy Lapua Lapua Lapua Lapua Lapua Ruuti BL-C(2) 1.95 BL-C(2) 2.10 BL-C(2) 2.22 N133 1.90 BL-C(2) 2.10 Nalli Federal 205M Federal 205M Federal 205M Federal 205M Federal 205M Luoti Lapua 144gr FMJBT Lapua 123gr Scenar Nosler 100gr BT Nosler 100gr BT Nosler 120gr BT Pituus 56,9 mm 57,9 mm 57,7 mm 57,7 mm 57,7 mm Lähtönopeus, m/s 724 810 903 858 822 PF 344 326 296 285 323
42
WWW.REKYYLI.FI. Rekyyli oli kuitenkin selvästi erilainen kaliiperiin .223 verrattuna ja ammunnan nopeudessa olikin merkittävä ero .223-kaliiperin hyväksi. 6,5 Grendelin rekyyliä ei voi moittia millään tavalla voimakkaaksi. Lapua-hylsyissä käytimme nallina Federal 205GM -nallia ja PPU-hylsyissä Federal 210 -nallia. Jopa niin merkittävä, että en katso 6,5 Grendel -kiväärin olevan kilpailukykyinen SRAammunnassa tai Kivääri Practicalin Semi-Auto Open-luokassa .223 Remington -kaliiperia vastaan, vaikka 6,5 Grendel ylittääkin Practical-ammunnassa major power factor -arvon, joka on vähintään 320. ASE OSOITTAUTUI VARSIN JOUSTAVAKSI ERILAISTEN LATAUSTEN SUHTEEN.
ulosheittäjän ja ulosvetäjän reikiin lukon päässä, joten jätimme enemmät testaukset sikseen. Sen heikompi suoritus ei ollut yllätys, koska luotien reipas pituushajonta havaittiin jo patruunoita ladattaessa. Ainoan poikkeuksen mainioon osuntaan teki Lapuan 9,3-grammainen kokovaippaluoti. Se on siten merkittävästi ohuempi kuin Lapuan 6,5 Grendel -hylsyn kanta. Lähes kaikilla latauksilla päästiin kuitenkin keskimäärin selvästi alle yhden kulmaminuutin osuntaan 300 metrin matkalta. Selvästi parhaiten osuivat hieman yllättäen lyhimmät ja keveimmät Nosler Ballistic Tip -luodit.
TOIMINTAVARMA KIVÄÄRI
Ase oli varustettu säädettävällä kaasuportilla. Kyseisen luodin heikkoa osuntaa ei voi siis laittaa aseen piikkiin.
HYVIN OSUU
Testiaseemme tarkkuus oli hyvällä tasolla. Aivan yhtä hyvään osuntaan kuin parhailla testaamillani .223 Remington -kaliiperisilla AR-15-kivääreillä ei kuitenkaan päästy. Parhaalla latauksella keskimääräinen osunta oli 0,66 kulmaminuuttia, mikä on mielestäni mainio saavutus. täkin suurempi; 22" piipulla ja suurikokoisella suujarrulla varustetun 6,5 Grendelin laukausääni oli yllättävän mieto
Kaliiperi 22 LR. Itse ase osoittautui toimintavarmaksi, mutta C-Products-lipas vaatisi vielä kehittelyä ollakseen luotettava.
FLOPPI VAI TULEVAISUUDEN TOIVO ?
Artikkelin otsikkoon liittyen on tullut aika ennustaa hieman ja povata 6,5 Grendelin tulevaisuutta. Uskon, että 6,5 Grendelin tulevaisuus olisi turvatumpi mikäli se olisi kehitetty 6,8 SPC:n tapaan ampumaan melko lyhyitä luoteja korkeintaan keskipitkille ampumamatkoille.
Remington 597 -pienoiskivääri + vaimennin on -pienoiskivääri -pienoiskivää n
6,5x55:N KORVAAJA ?
6,5 Grendelin kerrotaan mainosten perusteella olevan suorituskyvyltään verrattavissa 6,5x55-kaliiperiin. Täysi tai lähes täysi lipas ei putoa aseesta omalla painollaan, vaan sitä on vedettävä reippaasti. Aseen omistaja toimitti sen mukana kolme kappaletta C-Products-merkkisiä, teräksestä valmistettuja lippaita. Olen tästä asiasta eri
Itselataava pienoiskivääri synteettisellä tukilla ja äänenvaimentimella. Kaliiperi 22 LR. Aivan tiukasti kumpaankaan lokeroon en 6,5 Grendeliä lokeroisi, mutta huomioiden varsin samankokoisen 6,8 SPC-kaliiperin menestyksen, veikkaan 6,5 Grendelin olevan huomattavasti lähempänä floppia kuin tulevaisuuden toivoa. Sitä vastoin ase osoittautui varsin joustavaksi erilaisten latausten suhteen. Ennen testiä ihmettelin hieman aseen omistajan toteamusta: "käytä tuota lipasta, se toimii luotettavasti". 6,5 Grendel -hylsy on merkittävästi .223 Remington -hylsyä paksumpi. Saatavana myös 22 WMR. Kaliiperit 308 ja 3006. Tällaisia aseita on jo kehitettykin, esimerkiksi DPMS:n mallivalikoimaan kuuluva .260 Remington -kaliiperinen DPMS LR-260. 449 )
Katso lähin Remington yyj Premier Dealer -myyjäsi os soitteesta osoitteesta www.normark.fi
399
vain
Maahantuonti markkinointi: Normark Suomi Oy, PL 17, 41801 Korpilahti, email: info@normark.fi, www.normark.fi Maahantuonti ja ja markkinointi: Normark Suomi Oy, PL 17, 41801 Korpilahti, email: info@normark.fi, www.normark.fi
mi luotettavasti. 499 )
Remington Model Five -pienoiskivääri
449
vain
Kevään uutuuspaketti hulvattomaan hintaan. Näin aseen koko ja paino kasvaisivat vain hieman, mutta patruunan suorituskyky hyppäisi kokonaan toiselle tasolle 6,5 Grendeliin verrattuna. Aseessa synteettinen tukki ja 4 patruunan irtolipas. Tyhjä lipas taas putoaa aseesta vapaasti lippaansalpaa painettaessa. Se aiheuttaa edellä kuvatun ongelman lippaan pullistuessa patruunannostajan jousen vaikutuksesta. (Lähde: 6,5x55-lähtönopeusmittaukset Norma-tehdaspatruunoilla sekä AA:n 6,5 Grendel-jälleenlataustaulukko ja 6,5 Grendelin lähtönopeusmittaukset). Muokkaamattomien lippaiden käyttöyritys johti muutamaan muodottomaksi muokkautuneeseen patruunaan. Aseen toimintavarmuus osoittautui hyväksi, joskin C-Productsin lippaat hieman himmensivät kuvaa muuten toimintavarmasta aseesta. LIPASONGELMIA
Ikävä kyllä aivan samaa ei voi sanoa aseen syöttövarmuudesta, mikä johtui heikkolaatuisista lippaista. Konstruktio mahdollistaisi jopa 6,5x284 -kaliiperin käyttämisen. Kokeilimme väännellä näistä toisen lippaan huulia ja onnistuimmekin saamaan sen toimimaan luotettavasti. Tältä osin testiaseemme saa puhtaat paperit: ulosveto- tai ulosheittohäiriötä kaasuportin säädön ollessa kohdallaan ei tapahtunut.
mieltä, koska mielestäni samaa luotia käytettäessä n. (svh. Patruunannostajan jousen voiman lisäksi täyttä lipasta aseeseen työnnettäessä on voitettava pullistuvan lippaan lipaskuiluun aiheuttama kitka, joka ei ole aivan vähäinen. Premier Dealer -kauppiaasi tarjoaa kaupan päälle asepussin.
vain Asepussi kaupan päälle!
Koko paketti
629. Monella pulttilukkoisella tarkkuuskivääriksi kutsutulla laitteella on tekemistä päästäkseen samaan käyntitarkkuuteen. Jokaiselle miedollekin lataukselle löytyi kaasuportin asetus, jolla ase toimi luotettavasti. 100 m/s ero lähtönopeudessa on jotakin muuta kuin olematon. Näin pitkät 6,5 mm:n tarkkuusluodit saataisiin paremmin oikeuksiinsa. Selvisi, että kyseisen lippaan huulet oli muokattu siten, että patruunat syöttyivät luotettavasti patruunapesään. Lataamalla itse 6,5x55-patruunat ero kasvaa vielä selvästi. Tyhjä lipas on myös työnnettävissä lipaskuiluun pienellä voimalla, toisin kuin täysi. Täyttä lipasta on työnnettävä lipaskuiluun voimalla. Heikkolaatuisia lippaita ei kuitenkaan voi laskea itse aseen viaksi. Esimerkiksi 123-graininen Lapua Scenar saatiin lähtemään 22" piipulla varustetusta 6,5x55-aseesta 951 m/s, mikä on noin 140 m/s enemmän kuin 6,5 Grendelistä.
AMPUMAKAUDEN AVAJAISTARJOUKSET!
Remington 770 -kivääri
Pulttilukkoinen pienoiskivääri tyylikkäällä laminaattitukilla. Tämä kielii siitä, että 6,5 Grendel -kaliiperissa kaasua ei riitä latauskoneiston käyttämiseksi yhtä paljon kuin .223 Remington -kaliiperissa. 5 patruunan irtolipas. 10 patruunan irtolipas. Tästä johtuen jäykistepokkaukset lippaan kyljessä ovat huomattavasti matalammat 6,5 Grendel -lippaassa. Jos välttämättä halutaan ampua pitkiä 6,5 mm:n tarkkuusluoteja AR-15-aseesta, 6,5 Grendel on paikallaan. Kaikki testatut lippaat vetivät sisäänsä 25 patruunaa. Sisältää kiväärin, Bushnell Sharpshooter 39 x 40 -kiikaritähtäimen sekä jalat. Nämäkin lippaat toimivat vajaina, mutta täyteen ladattuina syöttö ei toiminut. Itse näkisin tällaisessa käytössä kuitenkin mieluummin esimerkiksi DPMS LR -konstruktioon pohjautuvan aseen, jossa hylsytilavuus ja latauspituus voitaisiin kasvattaa merkittävästi 6,5 Grendel:ä suuremmiksi. Patruunan tarkkuus osoittautui mainioksi itselataavassa custom AR-15-kiväärissä. Premium Dealer -kauppiailla erikoiserä kivääriä camo orange -värityksellä! (svh
Ne eivät yksinkertaisesti pärjänneet kilpailussa kaksipiippuisille tai itselataaville haulikoille. Ainoa asia, jossa yksipiippuinen pesee edellä mainitut on edullinen hinta. Valmistajia on nykyään enää harvassa, mutta muutamat merkit ovat vielä sinnitelleet näihin päiviin saakka.
44 WWW.REKYYLI.FI. HAULIKKO
BÜHAG M 55
TEKSTI: JUSSI GRÖNSTR AND
menneiltä ajoilta
Yksipiippuisten haulikoiden kulta-aika oli jo monia vuosikymmeniä sitten
Valtaosa aseista, joihin olen Suomessa törmännyt, ovat olleet kaliiperia 16/70.
KÄYTTÖASE
Yksipiippuinen haulikko on nykyisinkin käytännöllinen ase. Tunnetuimpia lienevät Merkel, Sauer, Simson, A. Yksipiippuisten kysyntä tosin oli sil-
loinkin melko pientä, mutta kyllä niitäkin kaupaksi saatiin. Nyt esiteltävä haulikko on DDR:n aikana tuotettu yksipiippuinen Bühag M 55. Kun irrottaa piipun, sen alapuolelta löytyvät DDR:n aikaiset leimat sekä valmistusajankohta. Hiomajäljet on saatu hyvin piiloon. Piipun päässä kiiltelee perinteinen messinkijyvä.
Aseessa on luja kaksinkertainen piippuhaka sulkulaite.
Bühagissa ei ole ejektoria. 1) Rottweil Waidmannsheil Plastic nro 3 12/70, lataus 36 g, haulimäärä 160 kpl, osumia 110 kpl 2) Saga High Speed nro 4 12/70 lataus 36 g, haulimäärä 189 kpl, osumia 149 kpl 3) Vihtavuori Metso nro 3 12/70 lataus 36 g, haulimäärä 149 kpl, osumia 102 kpl 4) Boar nro 4 12/70, lataus 36 g, haulimäärä 186 kpl, osumia 140 kpl 5) Remington Shur Shot nro 4 12/70, lataus 36 g, haulimäärä 205 kpl, osumia 139 kpl
BÜHAG SUHL M 55
Valmistaja: Suhler Jagd und Sportwaffen, Itä-Saksa Kaliiperi: 12/70 Piipun pituus: 75 cm Koko pituus: 120 cm Paino: 2690 g Supistusaste: täyssuppea Läpiporausmitta: 18,5 mm
Bühagissa on yksipiippuisten tapaan vahvat piipun seinämät. Bühagin etu kilpailijoihin nähden oli se, että se oli hanaton ja siinä oli varmistin tukin kaulalla kaksipiippuisten haulikoiden tapaan. Hankin kyseisen haulikon vähän niin kuin heräteostoksena, kun sain niin halvalla. Syynä tähän on se, että Bühag on pidempi ja näin ollen hiukan painavampi, mutta ei voida silti puhua painavasta haulikosta. Karhennukset ovat käsin leikatut ja erittäin hyvin tehdyt. Kaiverruksia tässä aseessa ei ole lainkaan. Wolf, Haenel ja Bühag. Myös sulkulaite saatiin valmistettua lujaksi. Tämän kyseisen yksilön sain käsiini muutama vuosi sitten entisen maahantuojan varastosta uutena vaikkakin se on valmistettu jo vuonna 1965. Etutukin lukitus on toteutettu perinteisellä alapuolisella salvalla.
Suhlissa valmistetuissa aseissa leimat ja valmistusajankohta on merkitty selkeästi.
Suhlissa aseiden valmistuksella on pitkät perinteet. Aseen tukki on keskiruskeaa pähkinäpuuta, jossa on perinteinen öljykäsittely. Lukkorunko ja piippu on perinteiseen tapaan sinistetty. Laukaisu on hyvä ja täsmällinen, eikä lainkaan venyvä ja rahiseva, kuten halvoissa aseissa yleensä. Piipun suulla on tuttu messinkinen pallojyvä. Tukki on keskiruskeaa pähkinäpuuta, joka on käsitelty perinteisesti öljyllä. Työnlaadussa toki on toivomisen varaa, kuten lähes kaikissa tämän tyypin haulikoissa. Kaliiperi on 12/70, mutta asetta valmistettiin myös kaliipereissa 16/70 ja 20/70. Esimerkiksi jänispassissa se on oiva apu. Painoa tällä aseella on 2,6 kg ja se on lievästi etupainoinen. Arvioitavana olevan yksilön piippu on 75 cm pitkä ja läpiporausmitta on 18,5 mm. Bühag on yleiseltä ilmeeltään melko linjakas ja siisti. Suhlilaisissa aseissa se on merkat-
tu melko selkeästi. Suhlissa on toiminut ja toimii vieläkin useita eri valmistajia. Ostopäätökseen vaikutti sekin, että aseessa on kilpailijoitaan pidempi piippu. Suhlin aseet tunnetaan kaikkialla maailmassa. Yksipiippuiset haulikot tunnetaan yleensä melko miehekkäästä rekyylistään kevyen painon vuoksi. Bühagissa ei ole ejektoria, joka edes vähän nopeuttaisi lataamista, mutta kiireettömälle sunnuntaimetsästäjälle se on kevyt ja näppärä kädenjatke.
KOEAMMUNTA
Koeammunta suoritettiin viidellä eri patruunamerkillä. Aseen sisuskaluissa oli kyllä hieman toivomisen varaa viimeistelyn suhteen, mutta kaikki kuitenkin toimii, ja kun otetaan huomioon edullinen hinta, voi tällaise virheen antaa anteeksi. Bühag käyttäytyy ammuttaessa suhteellisen rauhallisesti, jos vertaa vaikkapa Bai-
kalin IJ-18-haulikkoon. Bühag kilpaili aikoinaan venäläisen IJ-18:n, amerikkalaisen Stevensin, englantilaisen Argylen sekä unkarilaisen Hunterin kanssa. Supistuksena on perinteinen täyssuppea. Tässä aseessa se on 10/65 eli lokakuu 1965.
LOPUKSI
Kuten jo aiemmin mainitsin, yksipiippuinen on vielä nykyäänkin käytännöllinen ase, kunhan vain on maltti matkassa. Suomeen näitä toi välillä monikin eri firma, mutta virallinen maahantuoja oli Magnus Paul KY. Toisen maailmansodan jälkeen Suhl jäi Saksan itäpuolelle, jolloin alkoi aseiden todella laaja massatuotanto. Tämä ase on lievästi etupainoinen, mikä helpottaa ammuntaa ainakin omasta mielestäni. Ampumamatkana oli tavanomainen 35 metriä ja supistusaste oli F. Aseessa käytettiin kaksinkertaista piippuhakasulkulaitetta. Bühag maksoi vuonna 1965 275 markkaa, kun taas Hunter maksoi 135 markkaa. Patruunoiden poistamisesta huolehtii perinteinen ulostyönnin.
WWW.REKYYLI.FI
45. Virallisesti siellä on valmistettu aseita jo vuodesta 1535
Pienimmällä teholla yhdellä säiliön täytöllä ampuu ehkä 5060 laukausta. Lienee selvää, että kyyhkysen tai rastaan ampumiseen edellä mainittu teho olisi enemmän kuin riittävä. Taitaa olla niin, että miesten ja poikien lelut erottaa toisistaan ainoastaan hintalappuun katsomalla.
TEKSTI JA KUVAT: JUHA HIRSIMÄKI
Reilun kolmenkymmenen joulen teho riittää lommottamaan hyvälaatuisenkin tauluntaustan.
OMINAISUUKSIA
FX Cyclone on varustettu synteettisellä tai puutukilla. Tukki on varsin perinteisen näköinen, Monte Carlo -tyyppinen ja ratatukkiin tottuneelle kahvakulma onkin liian loiva. Varmistimen liike on ehkä hivenen liian herkkä, koska se menee usein tahattomasti päälle asetta viritettäessä. Varmistin on näppärästi takakäden peukalon ulottuvilla. Koska ilma-aseilla suoritettava metsästys ei ole Suomessa sallittua, Cyclonen käyttötarkoitukseksi jääkin hupiammunta. Lukkokehys, jos nyt sellaista nimitystä voi käyttää, on alumiinia ja lukkokehyksen päällä on 11 mm kiikarikisko. Niinpä bipodin kiinnittämiseen tarvitaan erillinen kiinnitysadapteri ilmasäiliön ympärille.
Aseessa on suoravetolukko ja kahdeksan luodin rullalipas. Painesäiliön täyttöliitin on säiliön etuosassa ja säiliötä ei tarvitse irrottaa täyttöä varten, kuten joissakin PCP-aseissa on tehtävä. Painesäiliö on etutukin sisällä. Yhdellä täytöllä ampuu kolme tai neljä lippaallista täydellä teholla. Koska lipas on kiikarin alapuolella, korkeiden kiikarinjalkojen käyttö on välttämättömyys. Painesäiliö on irrotettavissa paineellisena, joten jos omistaa kaksi säiliötä, voi vaihdon suorittaa "lennossa"
ja jatkaa ampumista. Aseessa on Lothar Waltherin Match Grade -tarkkuuspiippu, joten piipusta aseen käynnin ei piWWW.REKYYLI.FI. Tukki on kohtuullisen kestävältä vaikuttavaa umpiainetta, mutta siihen ei ole asennettu hihnalenkkejä ja luultavasti ne eivät pysyisikään kiinni, koska etutukissa on ainepaksuutta vain muutama millimetri. 20 mm paksun kuivan kuusilaudan vielä neljänkymmenen metrin etäisyydeltä. Aseessa on kolmeasentoinen tehonsäätövipu aseen vasemmalla puolella. Tehonsäädön hyödyllisyys riippuu siitä, minkälaista ammuntaa aseella harrastaa. Toki aseella voi ampua tarkkuutta ja harjoitella paperin puhkomista viralliseen ilmakivääritauluun kymmenen metrin radalla, mutta siihen tarkoitukseen Cyclone ei ole kaikkein sopivin.
46
YCLONE
Nostalgian kaipuusta alkanut ammuskelu vakavoitui kesän kuluessa, ja hankin paineilmatoimisen FX Cyclonen sekä jälkikasvulle kesymmän jousitoimisen aseen, joka esiteltiin numerossa 2/08. Tukki on suora, joten siirtämällä latausvivun vasemmalle puolelle aseen saa muutettua vasenkätiseksi. Sen tilavuudeksi ilmoitetaan 180 cm3 (1,8 dl) ja suurin sallittu täyttöpaine on 220 Bar. Säiliön täyttäminen on kuitenkin nopeampi toimenpide kuin säiliön vaihto. Cyclone lähettää luodin liikkeelle reilun kolmenkymmenen joulen teholla, joka on kokemuksen mukaan riittävä läpäisemään n. ERÄÄN OSA 2 ILMAKIVÄÄRIN TARINA FX C
Useissa maissa pienriistan ja tuhoeläinten metsästys on luvallista ilmaaseilla ja se olisikin mitä luontevin käyttötarkoitus Cyclonelle. Esimerkiksi tauluun ammunnassa tai vaikka siluetteja ammuttaessa suurempi laukausmäärä on tarpeen ja pienemmälläkin teholla pärjää
munta" viiteenkymmeneen metriin. Kiikaritähtäin lienee kaikista luontevin vaihtoehto.
ERINOMAISTA TARKKUUTTA, MUTTA VAIN VIIDEN LAUKAUKSEN VERRAN
Paras viiden laukauksen kasa 50 metriin, joka aseella on ammuttu, on 16 mm. FX Cyclone ei ole tehokkain ilmapyssy, vaikka toki silläkin voi hämmästyttää niitä, joiden mielissä ilma-aseet ovat edelleen El-gaTäyttöliitin on helposti moja ja Haeneleita. Piippu on vain 15 mm paksu, jolloin vaimennin saattaa vääntää sitä. Vaikka viiden laukauksen kasa on pienimmillään hyvinkin alle 20 mm, osumapisteen siirtyminen paineen muuttumisen myötä heikentää ominaistarkkuutta. Täydellä teholla voi ampua noin kolmekymmentä laukausta, jonka aikana osumapiste siirtyy pystysuunnassa n. tarkka useimmille mökkiampujille. 23 mm ja 28 mm. H&N Barracuda Extra Heavy ja Logun Penetrator -luodit ovat myös osoittautuneet toimiviksi kyseissä aseyksilössä. Keskimmäisellä tehoasetuksella lähtönopeus on n. Huonoimmat tulokset on ammuttu suhteellisen keveillä tasakärkisillä taululuodeilla ja teräväkärkisillä "metsästysluodeilla". Baracuda ja Logun Penetrator. FX Cyclonen lähtönopeus on suurimmalla tehoasetuksella ja JSB Exact Jumbo -luodeilla luokkaa 265 m/s, joka antaa 16 grainin luodille noin 35 joulen tehon. Kahden edellisen ein lisäksi on todettava vielä yksi "ei". / 50 m Pienin 16 mm Keskiarvo 24 mm
47. täisi olla kiinni. FX Cyclonea löytyy useana versiona, kiintovaimennettuna ja jopa reguloituna. FX Cyclone ei Rullalipas ja hyvin käyviä luoteja. Hinta: alkaen noin 850 euroa Pitkä toimitusaika oli totisinta totMaahantuoja: MWM-Trading ja 20 mm ta ainakin viime syksynä, kun kirjoitRiistamaa Oy Hyvin onnistunut 3x5 laukauksen sarja, taja seurasi sivusta yhden FX ilmajossa suuremmat osumakuviot olivat aseen pitkittynyttä hankintaa. Luotina JSB Exact Jumbo.
Luodin lähtönopeus, m/s Luoti JSB Exact Jumbo, suurin tehoasetus JSB Exact , keskimmäinen tehoasetus JSB Exact Jumbo, pienin tehoasetus H&N Baracuda Extra Heavy Logun Penetrator Hitain 261,4 220,6 179 Nopein 264,9 222,4 182,2 Keskiarvo 263,1 221,6 180,3 Hajonta 3,5 1,8 3,2 20 mm 25 mm 27 mm 33 mm Osumakuviot 3 x 5 lks. Iskurivasaran jousta säätämällä lähtönopeutta ja tehoa saa nostettua jonkin verran, mutta samalla on muistettava, että teWWW.REKYYLI.FI
hon nostamisesta on maksettava hinta lisääntyvänä ilman kulutuksena. Viiden laukauksen sarjojen ampuminen ei kuitenkaan anna todenmukaista kuvaa aseen suorituskyvystä, koska reguloimattoman aseen luodin lähtönopeus muuttuu joka laukauksella. Aseella on kokeiltu yli kymmentä eri luotimerkkiä ja kokonaiskuvan luomiseksi mainittakoon myös huonoimmat suoritukset. Äänenvaimenninta käytettäessä piippu on syytä tukea ilmasäiliöön kiinni piipun etupäästä erillisellä piipputuella. Lisäksi ase on osoittautunut sopivaksi ilma-asesilhuettien metsästämiseen. Englantilainen viFX CYCLONE rityspaja Ben Taylor & Son myy Valmistaja: FX Airguns AB, Ruotsi FX Cyclonea reguloituna versiona. Piippuun on valmiiksi tehtaalla koneistettu ½" UNF-kierre vaimenninta varten. PCP-aseet ovat melko äänekkäitä, koska piipusta purkautuva ilmamäärä on suuri. Paino: 2,6 kg Keskustelu yhden maahantuojan kanssa antoi viitteitä siitä, että toiPituus: 920 mm mitusaika FX-aseille saattaa suuVetopituus: 350 mm ren kysynnän vuoksi olla pitkähkö, Kaliiperi: .22 / 5,5 mm jopa kuukausia. 180 m/s. Piipputuki on tarpeen vaimenninta käytettäessä. Huonoimmillaan viiden laukauksen tulos on sellainen, että kasa ei mahdu 140 x 140 mm:n kokoiseen maalitauluun. Kahden peräkkäisen laukauksen lähtönopeudessa oleva ero on luokkaa 56 m/s, joka on noin tuplaten tai hieman reilu tupla reguloidun kilpa-aseen lähtönopeusvaihteluun verrattuna. Laukaisukoneisto on säädettävä etuvedon pituuden ja laukaisuvastuksen suhteen. Suurin osa tuloksista on kuitenkin ammuttu JSB Exact luodeilla. Täydellä syyllä voidaan myös olettaa, että lähtönopeuden nostaminen ei paranna tarkkuutta vaan pikemminkin päinvastoin. 1020 mm riippuen aloituspaineesta. JSB Exact Jumbo, H&N ole markkinoiden kallein PCP-ase. FX Cyclone ei tavoitettavissa säiliön ole tarkin ilma-ase, joskin riittävän etuosassa. 220 m/s ja pienim- Vaimennin ja piipputuki. Suoravetolukko ja hallintalaitteet ovat Painemittarista näkee, koska on käytävä Aseen pääasiallinen käyttö on toimivat, ainoastaan varmistin on hivenen tankilla. Maahantuojia on Lipaskapasiteetti: 8 diabololuotia tosin useita. Kuvassa lipas on paikallaan. ollut leikkimielinen "kasa-am- rimpula. Parhaat tulokset on ammuttu JSB Exact Jumbo -luodilla, jota myydään myös FX Premium -nimellä. mällä tehoasetuksella n. Tämä on juuri sopiva matka, koska tuuli ehtii tehdä tepposensa kevyelle luodille. Tähtäimet eivät kuulu tehdastoimitukseen vaan ne on hankittava erikseen
Hannu Uronen
.357 SIG sopii myös naisen käteen. Ase täydessä rekyylissä.
.357 SIG
48
TEKSTI: HANNU URONEN
Rekyyli-lehden numeroon 7/2005 kirjoitin patruunanurkka-artikkelin kaliiperista 357 SIG. Totesin tällöin, että kyseiselle kaliiperille ei juurikaan löydy mielekästä käyttöä urheiluammunnan puolella.
WWW.REKYYLI.FI
YLEISKALIIPERI OSA 1 TOIMINTA-AMMUNTAAN
Koska kyseessä on itselataavaan pistooliin kaliiperi, jonka maksimipaine on varsin korkea, patruunapesä kiillotettiin huolellisesti jotta hylsyt eivät takertuisi kiinni pesän seinämiin. Kaliiperimerkintä lienee lähinnä markkinointikeino, jolla .357 SIG halutaan samaistaa .357 Magnumiin.
Joitakin pistooli practical -ammunnassa käytettäviä patruunoita. Neuvoista rohkaistuneena hankin pistooliimme 9x19 mm -kaliiperisen piipun, jonka sovitin ensin käsityönä CZ:n luistiin. .357 SIG-kaliiperin aseita on saatavana esimerkiksi Saksalaiselta Sig Sauerilta, mutta ne soveltuvat kilpakäyttöön korkeintaan heikosti. Power factor -raja on tosin siellä matalampi 160 ja open-aseet ovat myös erikoisvalmisteisia ja ne on suunniteltu kestämään normaalia korkeamman painetason. Näin practical-ammunnan standarddivisioonassa voidaan harjoitella ja kilpailla menestyksellisesti sielläkin missä muutoin suosittu .40 S&W on kielletty. Mainittakoon, että standarddivisioonan pienin sallittu major power factor on 170. Häiriöitä ei ilmennyt 50 ammutun laukauksen aikana liian isosta .40 S&W -kaliiperin iskupohjasta ja ulosvetäjästä huolimatta. Edellä mainitun artikkelin julkaisun jälkeen vettä on virrannut Vantaanjoessa ja viime syksynä tuli aika tarkistaa näkemyksiäni, sillä .357 SIG -kaliiperi hyväksytään nyt practical-ammunnan standarddivisioonan major-voimakertoimen kaliiperiksi, jolla reunaosumista saa enemmän pisteitä. Mainittakoon, että CIPnormin mukainen .357 SIG -patruunan maksimipituus on 28,96 millimetriä. Neuvot olivat yksinkertaisia: sovita aseeseen 9x19 mm -kaliiperin piippu, kalva siihen .357 SIG -patruunapesä, sovita sulkuväli, asenna jäykempi rekyylijousi ja bufferi, laita patruunoita lippaaseen ja laukaise ase. Näiden toimenpiteiden jälkeen asennettiin Wolffin valmistama jäykkä 16 paunan rekyylijousi kiinni aseeseen ja ryhdyttiin testaamaan. Ulkoisesti eron huomaa vain parista pienestä yksityiskohdasta. Sitten olikin jo aika kairata suurempi patruunapesä 9x19 mm -piippuun. Piipun jalasta oli siis jyrsittävä pois materiaalia noin yhden millimetrin verran, jotta rekyylijousi pystyi vetämään luistin etuasentoonsa. Lisävaatimus oli, että kyseiseen aseeseen tulee olla helposti saatavana .357 SIG -aihioksi soveltuva piippu. Laskelmiemme mukaan CZ:n lippaan sallima 30,0 mm:n lataus-
pituus riittää kuitenkin paremmin kuin hyvin majorin saavuttamiseen, jopa raskailla 180 grainin luodeilla. Vanhan CZ 75 Standard IPSC -mallin piipun jalka osoittautui hieman eri malliseksi kuin uuden 9x19 mm -piipun jalka. Käytettävänä oli aluksi Sellier & Bellotin valmistamia tehdaspatruunoita. Valmistajan ilmoituksen mukaan latauksessa on 140-graininen katkokartiokärkinen kokovaippaluoti ja ilmoitettu lähtönopeus on 412 m/s. Rohkaisuksi tiedustelin valtameren takana samanlaisen konversion suorittaneelta tuttavalta neuvoja asian suhteen. Tätä tarkoitusta varten hankittiin .357 SIG -kaliiperin finisher- eli viimeistelykalvain yhdysvaltalaiselta Manson Precisionilta. Monet practicalampujat ovat harrastaneet näitäkin lajeja .40 S&W -aseillaan, vaihtelevalla menestyksellä.
WWW.REKYYLI.FI
Olisiko mahdollista ampua "stanua" ja reserviläislajeja menestyksellisesti samalla, kaikissa lajeissa kilpailukykyisellä aseella?
.357 SIG KILPA-ASETTA EI LÖYDY KAUPAN HYLLYLTÄ
Rekyyli-lehti on ensimmäisten joukossa selvittäessään miten .357 SIG soveltuu kilpa-ammuntaan. Huomattakoon, että kiväärimäisestä pullonkaulahylsystään huolimatta .357 SIG-kaliiperin sulkuväli määräytyy hylsyn suusta, ei hartiasta. Verrokkina myös .357 Magnum.
CZ 75 STANDARD IPSC
Valinta tieteen alttarilla uhrattavaksi testiaseeksi oli kahden kauppa; joko STI 2011-rakenteeseen tai CZ 75 Tactical Sportsiin perustuva ase. Sittemmin astui voimaan sääntö, joka kielsi alle 10 mm luotia ampuvat aseet standard-divisioonan major-kaliipereina. Patruunapesää kalvettaessa sulkuväli sovitettiin siten, että Sellier & Bellot -tehdaspatruuna mahtui pesittymään juuri ja juuri. Koska kaliiperi perustuu .40 S&W -hylsyyn, loogisimmalta lähtökohdalta vaikuttaa rakentaa ase nelikymppisen pohjalta. Teknisesti aseemme on lähes sama kuin tuoreempi CZ 75 Tactical Sports -malli. Poikkeuksen sääntöön teki ainoastaan revolverikaliiperi .357 Magnum. Muistetaan, että .357 SIG ampuu nimestään huolimatta kaliiperin .355" luotia 9x19 mm:n ja .38 Superin tapaan. Vastauksena joidenkin valtioiden, esimerkiksi Argentiinan, yli 9 mm luotia ampuvien lyhyiden aseiden kiellolle, kansainvälinen lajiliitto IPSC hyväksyi syksyllä 2007 .357 SIG:n standard-divisioonan major-kaliiperiksi. Aiemmin yleinen tapa oli ladata 9x19 mm -kaliiperi majoriksi, jolloin power factorin tuli olla vähintään 175. Huomattakoon, että open-divisioonassa 9x19 mm on edelleen sallittu major-kaliiperina. Mikäli .357 SIG voitaisiin jälleenladata 9x19 mm -kaliiperin tasolle, sillä voitaisiin kenties kilpailla tasapäisesti 9x19 mm -aseiden kanssa esimerkiksi SRA-ammunnassa sekä sotilaspistoolin pikaammunnassa. Tämä vaati 145 grainin luodille lähtönopeutta vähintään noin 380 m/s, mikä on huima suoritus kaliiperilta, eivätkä aserikot olleetkaan harvinaisia. Koska käytetty .40 S&W -kaliiperinen CZ 75 Standard IPSC oli helposti saatavissa ja STI-aihiot olivat turhan hintavia rääkättäviksi, valinta kääntyi siihen. Näin voitaisiin lisäksi helposti vertailla eri kaliipereita, koska rakennettaessa .357 SIG olemassa olevan aseen pohjalta myös aseen alkuperäinen .40 S&W -piippu olisi käytettävissä. Mieleeni hiipi pieni epäilys; ovatkohan tsekkiläiset hieman yliarvioineet patruunansa suorituskykyä ja mahtaakohan major-raja edes ylittyä?
ENSITUNTUMAT
Ratakäynnin aluksi ammuin pistoolillamme .40 S&W-piipun ja 10-paunaisen rekyylijousen kanssa
49. Piipun sovituksen jälkeen testasin mielenkiinnosta aseen toimintaa kaliiperissa 9x19 mm, luonnollisesti saman kaliiperin lippaalla. Huomattakoon, että tämän artikkelin kirjoitushetkellä keväällä 2008 yksikään asevalmistaja ei vielä tarjoa kilpakäyttöön soveltuvaa .357 SIGkaliiperista pistoolia. Vasemmalta oikealle: 9x19 mm, .38 Super Comp, .357 SIG, .40 S&W ja .45 Auto. Käytännössä piipun pitää olla 9x19 mm tai .38 Super -kaliiperinen. STI 2011 -rakenteessa houkutteli pidempi lippaan patruunatila. Meillä Suomessa .40 S&W -aseiden omistaminen on onneksi vielä mahdollista. .357 SIG -kisapistooli on siis tehtävä itse. Meillä on kuitenkin Practical-ammunnan lisäksi muita ampumaurheilun lajeja, joissa 9 mm luotia ampuva ase puolustaisi paikkaansa .40 S&W -kaliiperin sijaan. Yllätyksekseni ase toimi normaalisti. Sulkuväli tehtiin tarkoituksellisesti CIP-mittaa tiukemmaksi, jotta hylsyt kestäisivät pitkään ja ase olisi mahdollisimman turvallinen
käytössä. Luodilla olisi siis liike-energiaa lähes 800 joulea ja power factor -arvokin olisi noin 190
Uuden 9x19 mm -piipun jalka oli hieman ylipitkä vanhan CZ 75 Standard IPSC -runkoon, mutta asia hoitui jyrsimen avulla.
Kuvassa on meneillään sulkuvälin sovitus. Valmistajan ilmoittama lähtönopeus ylittyi siis hienokseltaan CZ:n pitkästä 5,2 tuuman piipusta ammuttuna. Syy tähän paljastui .357 SIG Sellier & Bellot -tehdaspatruunan lähtönopeusmittauksessa. Syöttöramppi muotoiltiin uudelleen käyttäen mallina .40 S&W-piippua, jonka jälkeen syöttöhäiriöitä ei tapahtunut. CZ-lippaan huulet eivät ulotu lähellekään hylsyn hartiaa, mikä on yksi edellytys aseen luotettavalle toiminnalle.
Piipun jalan sovitusta. Myös patruunakapasiteetti on sama. Oehler 35 -kronografi ilmoitti 140 grainin luodin lentävän kolmen metrin etäisyydellä piipunsuusta keskimäärin 415 m/s, joten power factor -arvoksi muodostuu hulppeat 190. Eri piippuja tutkimalla selvisi, että 9x19 mm -kaliiperisessa piipussa syöttöramppi alkaa huomattavasti ylempää kuin .40 S&W piipussa. Koska häiriö toistui muutamia kertoja, perehdyimme asiaan tarkemmin. Huolimatta siitä, että pepper popper oli kalibroitu niin, että se ei missään tilanteessa kaadu 9x19 mm -kaliiperin aseesta ammutun 145-grainisen luodin osumasta, ensimmäinen .357 SIG:n osuma kaatoi popperin puhtaasti. Ei siis ihme, että rekyyli oli napakka ja metallimaalit kaatuivat vauhdilla. Ase vaikutti kuitenkin ehjältä ja seuraava patruuna oli syöttynyt normaalisti patruunapesään, joten koeammuntaa jatkettiin. Huomaa 9x19 mm -piipun ramppi, joka alkaa melko korkealta.
50
50 laukausta S&B-tehdaspatruunaa aseen toiminnan varmistamiseksi. Hämmästykseen oli aihetta tässäkin kohdassa, sillä ensimmäiset viisi laukausta muodostivat hieman yli 30-millisen pyöreän kasan hieman tähtäyspisteen yläpuolelle 25 metrin matkalta ammuttaessa. Seuraavaksi kesytämme .357 SIG -patruunan tasolle jolle major-patruunat yleensä ladataan: power factor -yksiköissä mitattuna 175:n paikkeille.
YHTEISTYÖKUMPPANIT:
Lohjan Ase ja Osa Ky Aseliike Markus Remes Oy
WWW.REKYYLI.FI. Nopeusmittauksen yhteydessä kokeilin myös Sellier & Bellot -tehdaspatruunan osuntaa. Havaitsimme tällöin, että luoti osuu rampin alapuolelle, eikä luodin kärki yltänyt joka kerralla edes ramppiin saakka. Nelikymppisen lipas toimii normaalisti .357 SIG:n kanssa. Toinen häiriö tapahtui asetta ladattaessa. Patruuna ei syöttynyt patruunapesään, vaan luoti tökkäsi syöttörampin alaosaan. Sama ei onnistunut .40 S&W:llä, vaan useista yrityksistä huolimatta popper jäi pystyyn heilumaan, aivan kuin tietämättä pitäisikö kaatua vai ei. Ampumamukavuus tehdaspatruunoilla ei ollut parasta laatua, vaan aseemme todettiin selvästi nopeammaksi ammuttavaksi .40 S&W -piipulla varustettuna.
ENSIMMÄISET TOIMINTAHÄIRIÖT
Samalla ratakäynnillä esiintyivät myös ensimmäiset "nose-dive" toimintahäiriöt katkokartiokärkisillä luodeilla ladatuilla tehdaspatruunoilla. Bufferista irronnut kappale kulkeutui luistin ja rungon väliin estäen luistin täyden liikkeen. Tämä johtuu 9x19 mm:n ohuemmasta hylsystä, jolloin luoti istuu lippaan huulien välissä ylempänä kuin paksummassa .357 SIG -hylsyssä. Seuraavaksi vaihdettiin aseeseen .357 SIG piippu ja jäykempi 16 paunan rekyylijousi. Lipas laitettiin kiinni, mutta luisti ei liikkunutkaan enää taka-asentoonsa ja luistin liike tuntui loppuvaiheessa varsin pehmeältä. Pistoolimme tarkkuus tehdaspatruunal-
la osoittautui mainioksi: neljän viiden laukauksen kasan keskiarvoksi muodostui 38 mm. Kyseessä oli major-lataus, tosin melko pienellä marginaalilla -5 asteen pakkasessa testattuna. Ensimmäinen laukaus aiheutti hämmästyksen: rekyyli oli yllättävän terävä ja voimakas sekä laukausääni kertaluokkaa .40 S&W -kaliiperia voimakkaampi. Mieleen hiipi jo ajatus rungon tai luistin hajoamisesta, mutta syypääksi selvisi onneksi kappaleiksi hajonnut muovinen bufferi. 180-grainisen luodin nopeudeksi mittasin kolme metriä piipunsuusta 294 m/s Oehler 35-kronografilla, power factor oli siis 173. Vapaamuotoisen aseen toimintavarmuuden testauksen kohteeksi joutunut 25 metrin etäisyydellä sijainnut pepper popper -maalilaite oli hätää kärsimässä. .357 SIG:ssä on reilusti puhtia Practical-ammunnan vaatimuksiin. Huolimatta 16 paunan rekyylijousesta, hylsyt lensivät kovalla vauhdilla ulos aseesta noin 6 metrin etäisyydelle. Osumapiste oli hieman yllättäen lähes sama kuin .40 S&W -piipun kanssa
2/76 89 & 1 2/ aatti 1 autom puoli Altay
Karatay pumppu 12/76
tinen senkä yös va 12/76) *m (
- 5 supistajat - komposiitti tukki - piipun pituus: 56cm - patruunamäärä: 7+1
istajat - 5 sup siitti tukki m po - kom pituus: 71c piipun -
Karat
9 u 12/8 umpp ay p
& 12/
76
istajat - 5 sup siitti tukki m po - kom pituus: 71c iipun -p
Maahantuonti & markkinointi
info@gyttorp.fi
1450,00
590,00
189,00
Lue lisää Rekyyli 7/2007!
WWW.REKYYLI.FI
Myynti: ase- ja eräliikkeet kautta maan
w www.kartanokuva.fi
Tutustu laajaan mallistoon netissä! an stoon
51
Lisänä perussettiin tarvitaan niippiholkki, joita tekevät ainakin Lee (Factory Crimp) ja Foster. Tästä kokemuksesta johtuen en ole suosittelemassa niitä kenellekään; voi näet käydä niin, että orastava kiinnostus katoaa surkean tarkkuuden mukana ja hieno harrastus loppuu ennen kuin ehtii alkaakaan. Kokeilin takavuosina NCP-nimellä myytäviä pinnoitettuja luoteja ja osa niistä oli selkeästi soikeita. Muut releet on varmaankin jo hankittu.
TESTAAMALLA SE SELVIÄÄ
Mikäli on suinkin mahdollista, kannattaa ladata patruunoita va-
rastoon, jotta pystyy suorittamaan ns. Tässä kohtaa on heti sanottava, että kannattaa käyttää laatuluoteja, eikä mitään valu/pinnoitettuja luodinkorvikkeita. Tarkoituksena on, että uusi ampuja välttäisi paljon turhaa vaivaa ja saisi heti käsityksen kalustosta olettaen, että kanat, siat, kalkkunat ja pässit ovat tuttuja kohteita.
Tarkasteltavaksi kaliiperiksi on valittu .357 Magnum, sillä luoteja on saatavana usealta kauppiaalta Suomesta ilman erikoistilausta. Lisäksi .357-luotien hinta on halvempi kuin 44:n ja 45:n. Esimerkiksi kaliiperiin .454 Casull hyvin soveltuva Hornadyn 250 gr XTP-luoti on pudotettu maahantuojan tuontiohjelmasta. Siluetissa .357:n luotipaino on jäämässä 180 grainiin, koska Speer lopetti erinomaisen 200 gr luodin
WWW.REKYYLI.FI. Koska siluetti ammutaan "järeillä" aseilla, perus52
olettamuksena on, että jokaiselta löytyy latauspuristin ja tarvittavat holkit. SILUETTIREVOLVERIN VALINTA
TEKSTI: TIMO K AUMA
Tässä jutussa keskitytään aloittelevan siluettiampujan revolverivalintaan. Lisäksi ammuttaessa luodeista repesi pinnoitus irti
ennen kanakiskoa ja tarkkuus jätti runsaasti toivomisen varaa. raakkauksen, jos on saanut useampia aseita koeammuttavaksi
Perinteinen pahvinpuhkonta voi muuttua yhtä kiinnostavaksi kuin maalin kuivumisen tarkkailu.
53. Lisäksi kasa ammutaan tarpeeksi isolle paperille, jotta se voidaan mitata. Tällä tempulla voi aseen suorituskykyä vähän parantaa. Colt, Ruger, Taurus, Rossi jne. Alle 15 cm:n kasa on erinomainen ja lopuksi 10 cm tai alle kymmenen sentin kasaa toistuvasti ampuva ase on oikea helmi, ja kaikki suomalaiset kilpa-ampujat olisivat kiinnostuneita siitä. Myös kaikille aseiden myyjille yhteinen kaupanteon kohteena olevan aseen tarkkuuden ylistys on helppo todeta, pyytää vain päästä ampumaan ehdokkaalla. Dan Wesson ja Manurhin ovat yksittäiskappaleita; uusia ei tehdä ja/tai niitä on hankala saada, lisäksi laatu vaihtelee rajusti. Itse en ole luoteja koskaan valanut, eikä homma oikein kiinnostakaan lähinnä siksi, että sopivaa valupaikkaa ei kerrostaloalueella ole. Myös palojätteiden lentely ympäristöön kasvaa merkittävästi. Jos väliin menee yli 0,15 mm rakotulkki, kannattanee harkita ostostaan. Bo-Marilta tai Milletilta, jotka taitavat olla yleisimpiä. Seuraava porras on 2520 cm, mikä on juuri sillä ra-
Tässä muutamia hyviä .357 Magnum -koeammuntaluoteja: Speer 200 ja 180 gr, Hornady 180 gr CL-SIL kahdella niippiuralla ja Sierra 180 gr FPJ.
jalla, että pieni virhekin voi mennä läpi peruskilpailussa. Laadukkaita 180 gr luoteja valmistavat ainakin Hornady, Sierra ja Speer, ja on mielestäni makuasia, minkä niistä valitsee raakkausluodiksi. Koska edellä mainittu tarkkuuden testaaminen on aika työlästä, mielestäni helpoimmin ja nopeimmin asiassa pääsee alkuun hakemalla käytettyä asetta radalta. väljyyksiä ei kannata ottaa "liian" tosissaan, sillä esimerkiksi sivuvälys löytyy lähes kaikista aseista. Jos yksi pesä ampuu selvästi muista erilleen, sitä ei kannata käyttää. Lisäksi siluettiammunnassa on sääntö, joka rajaa pois kaikki suujarrulla varustetut revolverit kilpailuissa. Kilpailijoiden aseet on yleensä varustettu paremmilla tähtäimillä ja käyvät patruunat sekä luodit saa useimmiten neuvoteltua kohtuullisella korvauksella mukaan. Ainakin nettipalstoilla esitettyjen väitteiden mukaan monilla on aseita, jotka ovat suorastaan satumaisen tarkkoja. Ylisuuresta välyksestä seuraa lähtönopeuden tippuminen ja liekkieroosion kasvu. Mikäli niissä on huomattavaa välystä tai pahimmillaan selkeää heiluntaa, niin ei voi odottaa tarkkuuttakaan. tuotannon muutama vuosi takaperin. Ammunta-ajat kannattaa selvittää etukäteen, että pääsee katsomaa oikeaa kalustoa. Oli ase minkä merkkinen hyvänsä, tähtäimet kannattaa katsoa ensin. Bonuksena voi saada opetusta oikeasta ammuntatekniikasta ja halvimmat tarvikkeiden hankintapaikat kerrotaan myös, jos vain älyää asiallisesti pyytää.
HAVAINTOJA ERI MERKEISTÄ
Omien kokemusteni mukaan Freedom Arms on hinnakas, mutta laadukas merkki ja siksi yleisin kilpailijoilla. Nämä tarkkuudet ovat kirjoittajan määrittelemiä rajoja ja muitakin mielipiteitä varmasti löytyy, mutta alle 15 cm kasaa 200 metriin ampuvia revolvereita on jo todella harvassa ja samaten on ampujien laita, väitettäköön netissä mitä hyvänsä. Pakollinen varoitus: kirjoittaja ei ota mitään vastuuta, jos joku sattuu jäämään lajiin koukkuun. Tähtäimien lisäksi katsomisen arvoista revolverissa on se, kuinka hyvin rulla lukittuu liikkumattomaksi viritettynä. Viidentoista senttimetrin kasaa 200 metristä voi jo pitää paremman luokan aseena, joita on harvemmassa. Jos on katselemassa käytettyä vaihtoehtoa, suosittelen lämpimästi vierailua lähimmälle siluettiradalle harjoitusten aikaan. Pesänerotusvaiheessa kaveri, jolla on kaukoputki on välttämätön ja rullallinen on ammuttava aina samassa järjestyksessä, jotta huonoin selviää. Mikäli tarjonWWW.REKYYLI.FI
taa ei ole, on paras pistää jäitä hattuun ja katsoa muuta asetta. Lisäksi niitä ei voi koeampua koskaan eikä missään. Olipa kyse sitten harjoituksista tai kisoista, uudet naamat otetaan radalla yleensä tervetulleina vastaan ja samalla saattaa saada kokeiltavaksi myös muuta kalustoa. Jos ase-ehdokkaan tähtäimet heiluvat pahasti, kannattaa katsoa netistä kuinka helposti siihen saa parempia tarviketähtäimiä esim. Myös piipun ja rullan välys katsotaan ase viritettynä. Ratoja on ainakin Sipoossa, Heinolassa ja Vammalassa sekä vähän pohjoisempana Savonlinnassa ja Torniossa. Kasaan ammutaan koko rulla, että saadaan rullan heikoin pesä pois (paitsi Freedom Armsin revolvereissa, joissa on viisipesäinen rulla eikä erotusta voi tehdä). Lisäksi niiden poistaminen on Suomen oloissa kallista ja hankalaa. Lataus on yksinkertaisesti esimerkiksi Vihtavuoren taulukkomaksimi N105-ruutia ja luoti lujasti niipattuna hylsyyn. Muuten voi käydä niin, että menee siluettiradalle ja siellä voi olla vaikka kivääriammunnat täydessä käynnissä. Tosin em. Vielä parempi on, jos pääsee kisojen aikaan katselemaan tarjontaa. En tiedä, johtuuko tämä ilmiö nettikeskusteluista vai mistä, mutta omat kriteerini ovat seuraavat. Aseseppä tietysti voisi tähtäimet tehdäkin, mutta onko toimenpiteessä järkeä, jos tähtäimet tulevat maksamaan enemmän kuin perusase. Ase, joka toistuvasti ampuu 200 metriin 3530 cm kasaa, on tarkkuudeltaan pienin suositeltava, eikä anna ampujan virheille sijaa. Lisäksi tulikilpien ja muottien hommaaminen sekä lyijyn ja rasvan säilytys asunnossa ei oikein onnistu. Matka, jolla tarkkuus testataan, on aina 200 metriä, sillä se on pisin matka, jolle ammutaan (muut 50, 100 ja 150 metriä). Piipun pituuden kannattaa olla pisimmästä päästä, koska sillä saadaan pisin tähtäinväli ja helpoin ammuttavuus. Tosin valitettavasti useimmissa uusissa aseissa on huomattavan suurpiirteiset tähtäinsäädöt ajatellen siluettiammuntaa. Valitettavasti nämä satumaiset aseet ovat niin vaatimattomien omistajien hallussa, että MM-, EM- ja SM-mitalit eivät kiinnosta yhtään. Ase joka ampuu 3025 cm tarkkuutta on seuraava porras; tähän luokkaan kuuluu paljon aseita, mutta tämä tarkkuus ei käytännössä anna virheitä anteeksi. Myös makuulta creedmoore-asennosta ammuttaessa ja piipun nojatessa ampujan sääreen omaan jalkaan ampumisen riski on pienempi, kun taas pystystä ammuttaessa pitkä piippu tuo vakautta.
Tällainen käynti 200 metriin on jo käyttökelpoinen.
TARKKUUSVAATIMUKSET
Revolverin tarkkuus puhuttaa paljon. ovat satunnaisia vierailijoita, pääsääntöisesti koska kelvollisia tähtäimiä ei ole tarjolla. S&W on toiseksi yleisin, ja siihen saa parempia tähtäimiä ja
muitakin viritysosia. Vakavasti ottaen ihmisillä on hieman liian ruusuinen kuva revolverin tarkkuudesta
TEKSTI: SA AR A KUNNA AL A
Markus Weckström
54
WWW.REKYYLI.FI
NRA on ollut harrastuksellisesti oikein hyvä juttu niissä piireissä, joihin se on aikanaan perustettu. Pidän työstäni. Aika näyttää, mitä tapahtuu.
55. SRA:n puolella olen mukana Stadin sissien toiminnassa. Harrastus muuttui ammatiksi, kuten valitettavan usein tapahtuu. Harrastuksen kautta olen myynyt aseita ja viritellyt niitä ja ollut silläkin tavalla mukana lajissa. Kyseessä on kuitenkin erikoistuote, ja hyvän tuotteen myyminen vaatii hyvää ammattitaitoa, mistä pitäisi saada kunnollinen kate. Nykyään käyn Albertinkadulla Suomen metallikuva-ampujien viikkoharjoituksissa ja kuukauden ensimmäinen harjoitus on kilpailutasoinen. Monella harrastajalla ei ole kokemusta yrityksen pyörittämisestä, vaan alalla toimiminen perustuu haluun kehittää harrastusta edelleen. Esimerkiksi internetin keskustelupalstoilla ongelma on usein se, että ihmisillä ei monellakaan ole tarpeeksi asiantuntemusta kommentoidakseen asioita, joten siel-
lä kaikenlainen turha tieto leviää muidenkin harrastajien keskuuteen. Muut yritysten pyörittäjät olivatkin sitten paperiWWW.REKYYLI.FI
koneen käyttäjiä tai taksikuskeja. Tästä oravanpyörästä olisi päästävä irti. Laman jälkeen aseita ei usein ole pidetty varastossa, vaan niitä on asiakkaan tilauksen mukaan tilattu yksi kerrallaan maahantuojalta. 80-luvulla ostimme yhdessä aseliikkeen ja siitä lähtien olen jatkanut samoja hommia. Monet pelkäävät nykyään harrastuksensa puolesta, onko se mielestänne aiheellista. Suomessahan ei ole koskaan ollut haittaa hyvästä ampumataidosta ja aseharrastuksesta, kuten historia osoittaa. Kun kauppiaat eivät tilaa tavaraa, tukkurit eivät tuo niitä maahan, ja kun tukkurit eivät tuo niitä maahan, valmistajat lakkaavat valmistamasta niitä. Saatan liittyä siihen tulevaisuudessa, mutta se edellyttää sitä, että muutamat asiat muuttuvat. NRA sopisi tänne hyvin, mutta ei siten, että asiaa ajetaan suu vaahdossa eteenpäin.
Kuulutteko itse NRA:han. Sodan jälkeen, 50-luvulla, kun toiset pelasivat pesäpalloa puistoissa, me keräsimme talojen vinteiltä sodasta tulleiden miesten kivääreitä ja konepistooleita ja ammuimme rottia Hernesaaren kaatopaikalla. Aseliikkeiden alennustila saattaa johtua tästä. Ne virkamiehet, joilla on myönteinen suhtautuminen asiaan, voivat edelleen myöntää lupia aivan samoin kuin ennenkin. Myöhemmin ampumaharrastus jalostui, kun Helsinkiin tuli ensimmäisiä ampumaratoja. Yhtenäistämisen myötä laista on kuitenkin tullut selkeämpi. Kun aikoinaan sissiammunnaksi kutsuttu SRA-ammunta aloitettiin Suomessa, olin ensimmäisten harrastajien joukossa ja sitä kautta myin reserviläisille aseita. Todellinen ammattitaito kaupalliselta puolelta jää tällöin usein puuttumaan. 90-luvun puolivälissä selkärankani murtui onnettomuudessa, enkä ole sittemmin uskaltanut harrastaa nopeita toimintalajeja, ettei käy mitään vahinkoja. Nyt, kun lupakäytäntöä ohjaillaan valtakunnallisella tasolla, lakia on jouduttu muuttamaan omalla tavallaan byrokraattisemmaksi. Suomessa on yli 700 aseliikettä. Nyttemmin, kun sen ajattelutapa on muuttunut puolipoliittiseksi, se on ehkä kaikonnut alkuperäisistä ajatuksistaan. Aseluvat ovat ennen olleet kortteina kunkin poliisipiirin pöytälaatikossa, eikä valtakunnallista kortistoa ole ollut olemassa. Toivottavasti epäkelvoimmat yritykset tippuvat pois omaa mahdottomuuttaan, ja markkinat pääsevät tervehtymään. Millaisena näette asealan tulevaisuuden. "Wekkari" kertoo, millaista on, kun harrastuksesta tulee ammatti.
Miten olet päätynyt alalle. Nyttemmin on tullut uusia aseliikkeitä, joiden tilanteesta en tiedä, mutta esimerkiksi kymmenen vuotta sitten alalla oli vain muutama ekonomi ja pari merkonomia. Myös practicaliin tulin mukaan heti 80-luvun puolivälissä. Mitä mieltä olette NRA:sta. Jos virkamies niin haluaa, aselakia voi toki käyttää lyömäaseena, mutta toisaalta tämä toimii toiseenkin suuntaan. Aloitin Urheilutalon radalla 60-luvulla harjoittelun. En tällä hetkellä. Onko ammuntaharrastuksenne jatkunut työn ohella. Tässä vaiheessa voin käyttää enemmän aikaa verstaalla, ja vaikka päivä venyy seitsemäänkin asti illalla, aion tehdä tätä työtä niin kauan kuin jaksan, enkä tee pahoja virheitä. Mitä mieltä olette aselainsäädännöstä ja siihen liittyvästä keskustelusta aseharrastajien piirissä. Aselakia on pyritty muuttamaan, eikä muuttamisessa ole ollut vain se tarkoitus, jonka me harrastajat näemme. Olen toiselta ammatiltani taksiautoilija, mutta selkäni ei kestänyt istumista, joten aloin pohtia alan vaihtoa erään kollegani kanssa. Aseita myydään nykyään liian halvalla ja huonoilla katteilla. Asealalla on valitettavan vähän kaupallisen koulutuksen saaneita ihmisiä. Mitä tulevaisuudensuunnitelmia teillä itsellänne on. Tällä kertaa Rekyylin henkilökuvassa tutustutaan pitkän linjan asealan ammattilaiseen Markus Weckströmiin, joka on toiminut alalla kymmeniä vuosia. Onko harrastuksen muuttuminen ammatiksi siis mielestänne negatiivinen asia. Virkamiesten olisikin hyvä saada tähän asiaan lisää koulutusta
Nyt Elite-sarjaan on ilmestynyt uusi tulokas, 6-24x50, jonka alumiini-titaniumseoksesta valmistettu yksiosainen runkoputki on halkaisijaltaan 30 mm. Tähtäimessä on säädettävissä kaikki, mikä on kohtuudella mahdollista, ja säädöt on sijoitettu siten, että niitä voidaan muuttaa ja palauttaa ennalleen ampumaasennossa vaikka kesken ammunnan. Kyseessä on vaihtelevilta matkoilta tapahtuvaan tarkkuusammuntaan tarkoitettu tähtäin Mil-dot-ristikolla.
Bushnell jaottelee valmistamansa kiikaritähtäimet viiteen eri laatu(hinta)kategoriaan, sarjaan: Elite 6500, Elite 4200, Elite 3200, Legend, Trophy, Banner ja Sportsman sekä Sharpshooter. Samoin torneissa on merkinnät siitä, mihin suuntaan osumapiste milloinkin siirtyy nuppia pyöritettäessä. Ristikko on mildot-ristikko. Parallaksisäätö on sijoitettu "kolmanteen säätötorniin" tähtäimen vasemmalle puolelle ja on siis kätevästi vasemmalla kädellä käytettävissä. Värin lisäksi olisi suonut säätörenkaaseen tähän kohdalle myös jonkinlaisen sormiin tuntuvan kohouman. Asteikot on numeroitu nollasta 11:een ja numeron väli siirtää osumaa aina yhden kulmaminuutin (29,1 mm / 100 m) eli moa:n verran. BUSHNELLIN TAKTINEN VETO B E T
USHNELL LITE 4200
TEKSTI: OL AVI PIENIMÄKI
ACTICAL
Bushnell on tuonut markkinoille Elite 4200 Rainguard -sarjaansa kiikaritähtäinuutuuden, jonka strategiset arvot ovat 6-24x50 ja runkoputken halkaisija 30 mm. Jokainen numeron väli on vielä jaettu sormissa vahvasti tuntuvin naksahduksin vastaavasti neljään osaan, joten yksi naksahdus vastaa ¼ kulmaminuuttia. Näin on tehty siksi, että ristikon mildot-asteikko on mitoitettu toimimaan tarkoitetulla tavalla tällä suurennuskertoimella. Suurennoksen säätö on normaalilla paikalla tähtäimen takaosassa ja suurennoskertoimen luvut on merkitty valkoisella, paitsi 12, joka on merkitty punaisella. Näin siis säätönupin täysi kierros vastaa 12 kulmaminuuttia. Nupit on tartutettu torneihin tiheähampaisilla booreilla ja ne voidaan irrottaa säätötorneista avaamalla nupin päässä oleva suurilaippainen kuusiokoloruuWWW.REKYYLI.FI. Linssit on pinnoitettu moneen kertaan ja päällimmäisenä on Rainguardpinnoite, jonka vaikutuksesta vesi linssien pinnoilla muotoutuu tavallista pienemmiksi pisaroiksi, jotka heijastavat valoa vähemmät kuin suuret, jolloin silmälle nä56
kyvä kuva pysyy pidempään terävänä. Japanissa valmistettu Elite 4200 sijoittuu hinnaltaan samaan luokkaan Meoptan kanssa, hiukan Leupold Vari X-III:n alapuolelle. En suostu käyttämään sanaa taktinen, mutta tämän kiikaritähtäimen yhtenä käyttöalueena tulee etsimättä mieleen reserviläisten tarkka-ampujaharrastus.
SÄÄDÖT
Okulaaripään säätörengas, jolla ristikko säädetään näkymään terävänä, sijaitsee aivan tähtäimen takapäässä
eikä siinä ole lukitusta. Tornien runko-osassa on asteikko, joka ilmoittaa monesko kierros tyvestä lukien on menossa. Näillä eväillä on syntynyt vaihtelevilla ampumamatkoilla tapahtuvaan tarkkuusammuntaan sopiva kiikaritähtäin. Sivu- ja korkeussäätötornit ovat avoimet eli niissä ei ole torneja peittäviä suojakuppeja, vaan voimakkaasti pyälletyt säätönupit, jotka on varustettu säätöastei-
koin
Tilanne oli sama myös verrokkeina olleilla keskieurooppalaisella ja amerikkalaisella kiikarilla eikä näiden tähtäimien kuvan kirkkaudessa ollut ainakaan silmälle näkyviä mainittavia eroja. Ja sellaisena se toimii oikein hyvin. Käytetyt patruunat olivat Sakon tehdaslatinkeja, joissa luotina oli 4,5-grammainen (70 gr) Sierran HPBT (reikäpää-veneperä). Ristikon ohuet pysty- ja vaakaviivat on jaettu kymmeneen milliradiaaniin siten, että ristikon keskusta on normaali hiusristikko ja sen kaikilla sivuilla on ristikon ohuilla viivoilla neljä pientä pallukkaa milliradiaanin välein paksumman viivan pään toimiessa viidennen milliradiaanin osoittajana. Bushnell ei ole tähtäimien Cadillac, mutta isomman puoleinen malli Toyotasta kuitenkin.
Parallaksin säätö on sijoitettu kätevälle paikalle rungon vasemmalle puolelle kolmanneksi säätötorniksi. Sadan metrin säde antaa tulokseksi 0,1 m, 500 metrin säde 0,5 m jne. Jos milliradiaaneja käytetään suurennoksella kuusi, tulee mitattu matka puolittaa ja vastaavasti 24-kertaisella suurennoksella mitattu matka tuplata.
AMPUMASSA
Testaamista varten tähtäin kiinnitettiin tarkkakäyntiseksi tiedettyyn, umpipohjaisella kehyksellä varustettuun Sako Varmintiin kaliiperissa 6 mm PPC USA. oviaukon tai vaikkapa IPSC-taulun korkeus, voidaan milliradiaanien avulla mitata matka kyseiseen maaliin kertomalla maalin koko (metreinä) 1000:lla ja jakamalla saatu summa tähtäimen maalin kooksi osoittamalla milliradiaanien määrällä. Korkeus- ja sivusäätönupit ovat avoimet ja ne ovat irrotettavissa, jolloin niiden säätöasteikot voidaan palauttaa nolla-asentoon, kun kohdistus on tehty.
BUSHNELL ELITE 4200 6-24X50 TACTICAL
Valmistaja: Bushnell Corporation, Japani Suurennos: 6-24x50 Runkoputken halkaisija: 30 mm Pituus: 337347 mm Paino: 720 g Hinta: noin 950 euroa Maahantuoja: Normark Suomi Oy, (014) 820711
57. Lisäksi kolmion kulmakasoista kaksi oli pienempiä kuin keskiarvokasa, eli kaikkiaan Bushnellin säädöille on annettava kouluarvosana kiitettävä. Radiaani on kulman yksikkö, joka ympyrän keskuskulmana ollessaan erottaa ympyränsä kehältä ympyrän säteen mittaisen osan, ja milliradiaani on radiaanin tuhannesosa. Ensin kohdistuspisteestä kolme kulma-
minuuttia ylös, sitten puolitoista oikealle + kuusi alas, seuraavaksi kolme vasemmalle, viimeiseksi puolitoista oikealle + kuusi ylös. Näin syntyi tasakylkinen kolmio, jonka korkeus on kuusi kulmaminuuttia ja kanta kolme. sivutuulen takia. Joka tapauksessa kaikilla tähtäimillä olisi ampunut 150 m päässä olevaan IPSC-tauluun vielä silloinkin, kun se silmälle näkyi enää juuri ja juuri epäselvänä hahmona.
Bushnellissa on mildot-ristikko, jota voidaan käyttää apuna matkan arvioinnissa ja ennakon otossa.
Ristikon terävyyden säätö ja suurennussäätö on sijoitettu kiikarin takapäähän ja molemmat ovat helposti ampuma-asennosta säädettävissä.
LOPUKSI
Elite 4200 on periaatteessa tavallinen kiikaritähtäin, jossa on mildotristikko ja nopeasti muutettavat ja palautettavat säädöt. vi. Kyseinen mittausmenetelmä ei ole tarkka, vaan ennemminkin suuntaa-antava, sillä aivan tarkka mittaaminen tähtäimen ristikolla on hyvin vaikeaa. Latinkina oli 19-grammainen (293 gr) luoti ja lähtönopeutta vajaat 800 m/s, mikä vastaa karkeasti ottaen .375 H&H Magnumin tehoja. Kun esimerkiksi ympyrän säde (ampumamatka) on kilometri, erottaa radiaani sen kehältä kilometrin mittaisen osuuden, jolloin milliradiaaniksi muodostuu yksi metri. Olosuhteet olivat tähtäimen käyttötarkoitukseen nähden asialliset: tuuli kävi puuskissa, satoi vettä ja keli oli sumuinen. Milliradiaani mitataan aina pallukan keskeltä keskelle. Sumu oli pahin vastustaja, sillä jo sadan metrin matkalta se hämärsi maalin ääriviivat. Mildot-ristikko helpottaa myös sivu- tai korkeusennakon määrän arvioimista maalissa kun ennakko otetaan tähtäämällä maalin ohi esim. Hämäräominaisuuksia testattiin yhtenä iltana kahdella silmäparilla ja verrokkina olivat vastaava amerikkalainen ja vastaava keskieurooppalainen tähtäin. Tällä tavalla kierrettiin viisi kierrosta ampuen aina yksi laukaus kulmaansa per kierros. Säätö onnistuu helposti ampuma-asennosta. Tästä on helppo tehdä halutunlaisia sivu- ja korkeussäätöjä vaikka joka laukauksen välillä pysyen koko ajan selvillä muutosten suuruudesta ja suunnasta, ja palauttaa alkuperäiset säädöt pyöräyttämällä nupit nollille.
Bushnellin varustukseen kuuluu myös vastavalosuoja, joka suojaa etulinssiä hyvin myös sateelta.
MILDOT-RISTIKKO
Tähtäimen ristikko on mildot-ristikko, käytännössä duplex, jonka ohuet viivat on varustettu mildoteli milliradiaanipiste-asteikolla. Näissä oloissa jäätiin selvästi jälkeen tämän ase-patruunayhdistelmän normaalituloksista. Kolmannen ja neljännen kasan välillä tähtäin vaihdettiin custom-Sakolaiseen kaliiperissa 9,3x64 Brenneke, jolla röykytettiin 10 laukausta. Säätöjen testaamiseksi ammuttiin sadalta metriltä normaalin neliön sijasta nyt kolmio. Ristikon suhde maaliin nähden muuttuu aina, kun suurennosta
WWW.REKYYLI.FI
muutetaan ja milliradiaanit toimivatkin vain tämän tähtäimen suurennoksella 12. Odotetusti röykytys ei vaikuttanut tähtäimeen millään lailla. Jalustoina käytettiin Sakon Optilockeja, joiden matala (low) rengas riitti pitämään tähtäimen etupään irti piipusta. Bushnell sijoittui näiden väliin eurooppalaisen tähtäimen viedessä voiton. Erot olivat kuitenkin pieniä ja ehkä subjektiivisiakin. Ammuntaa aloitellessa on varsin helppo säätää niin ristikko kuin maalikin teräväksi ja ammunnan kuluessa on vaivatonta tarkistaa säätötornien asteikoista muutokset alkuperäiseen kohdistuspisteeseen. Harjoittelemalla kuitenkin pääsee varmasti jonkinlaiseen varmuuteen. Säädöt siis toimivat joka suuntaan toistuvasti samalla lailla ja tähtäimen kulmaminuutti oli käytännössä täsmälleen matemaattinen kulmaminuutti (29,1 mm / 100 m). Tuloksena myös oli erittäin säännöllinen kolmio, jonka korkeus oli lähimpään viiteen milliin pyöristettynä 170 mm ja kanta 90 mm. Kun ase on kohdistettu halutulle matkalle, voidaan nupit nostaa booreista irti ja painaa takaisin niin, että asteikot sovitetaan nollaasentoon. Sadasta metristä ammutuista viidestä kasasta pienin oli 14 mm, suurin 21 mm, keskiarvo 18 mm. Kun tiedetään maalin koko, esim
58
WWW.REKYYLI.FI
www.browning.com
CZ
Tsekkivalmistajankin pistooliuutuudet olivat varsin vähissä. Pienoiskivääriuutuutena tänä vuonna oli mm. Pistoolin kaliiperit ovat 9x19 mm ja .40 S&W. Suomalaisittain mielenkiintoinen oli myös Benellin messuilla tapahtunut vuoden maahantuojan valinta. Kävijämäärästä kansainvälisiä vieraita oli ensimmäisen kerran yli 60 %.
IWA:n suurin kasvu nähtiin Outdoor- ja Law Enforcement -alueilla ja näiden alueiden uskotaan myös jatkossa kasvavan voimakkaasti. www.burrisoptics.com Tehtaan edustajan mukaan muovirunkoja tullaan näkemään CZ:n pistooleissa yhä laajemmin ja siitä on ilmeisesti tulossa palveluspistooleiden vakio-ominaisuus. Kaliiperina on tässä vaiheessa vain 9 mm Luger.
BURRIS
Optiikkavalmistaja Burriksen kiinnostavin uutuus oli Shotcam, viranomaiskäyttöön suunnattu aseen lisälaite. 14.17.3.2008
TEKSTI: TERO KUITUNEN
Suurien asealan tapahtumien kasvu ja kansainvälistyminen jatkuu. www.beretta.com sekä video- että audiotallenne, jota voidaan käyttää myöhemmin oikeudessa todisteena. Keskisytytyskivääreissä uutuudet olivat 527-sarjan Synthetic ja uuden luokan aloittava 527 Exclusive Ebony Edition. Ampumatilanteesta säilyy siten
DUPLEKS
Latvialainen Dupleks valmistaa teräsrakenteisia, myös osumassa eriasteisesti laajenevia haulikon täyteisiä, joita on nyt saatavana myös 76 mm:n hylsyyn ladattuina ja luonnollisesti
BERETTA
Beretta esitteli IWA:ssa Px4 Storm -pistoolinsa Sub-compact versiota. Kunnianosoitus annettiin Benellin suomalaiselle maahantuojalle Teuvo Louhisola Oy:lle. Kenties eniten kohahdutti CZ 75 SP-01 Phantom, joka on SP-01 Tacticalin muovirunkoinen viranomaiskäyttöön suunnattu versio. Mitoiltaan ase on 158 mm x 122 mm eli kyseessä on taskuase. Kyseessä on Yhdysvalloissa valmistettu pistooli, jossa pyörähtävään piippuun perustuva sulku on korvattu perinteisellä keikkapiipulla.
WWW.REKYYLI.FI
Beretta pyrkii jälleen laittamaan urheiluhaulikkomarkkinat uuteen uskoon taittuvalla itselataavalla UGB25 Xcel -mallillaan.
Muovirunkoinen CZ SP-01 Phantom.
59. CZ 452-2E ZKM Super Match kaliipereissa .22 LR, .22 WMR ja .17 HMR. Jotta asiattomat eivät pääse poistamaan tallenteita, ne on suojattu koodein ja ne ovat vain tiettyjen henkilöiden purettavissa. Kyseessä on ensimmäinen Ceskan valmistama CZ 75 -suvun ase. Muutoin yhteisiä osia täysikokoisen kanssa on noin 75 prosenttia. www.czub.cz
BENELLI
Benelli esitteli IWA:ssa kolme uutta mallia, jotka olivat M2 Comfortech kaliiperissa 20, Argo De Luxe, eli itselataavan kiväärin koristekaiverrettu puutukillinen versio sekä Raffaello CrioEvo, jossa on uusi kulutusta erityisen hyvin kestävä ja osien välistä kitkaa vähentävä BMB-pintakäsittely (Benelli Multilayer Barrier). Myös IWA:n kävijämäärä kasvoi ja oli yhteensä 31715, kun vastaava luku viime vuonna oli 30906. Siinä on 120 lumenin valaisin, lasertähtäin sekä tallennin. Kahvassa on nykytyyliin vaihdettava takareuna, jolla sen kokoa voi hiukan muokata. Rekyylin toimitus onnittelee! www.benelli.it
BROWNING
Browningin suurin uutuus on Mirokun tehtaalla valmistettu erittäin hienosti viimeistelty 525-malli. Kokonaistilamäärä kasvoi tänä vuonna vajaat 4 prosenttia, 31581 neliömetriin
Luonnollisesti Hornady esitteli myös Rugerin kanssa yhteistyössä kehittämänsä Ruger Compact Magnum -kaliiperit .300 RCM ja .338 RCM. Vaikka kyseessä olisivat olleet suuret määrät, latvialaiset eivät halunneet lähteä tähän, vaan lataavat täyteisensä itse. Niinpä Dupleks etsii itselleen maahantuojaa myös Suomesta ja toivoo, että kiinnostuneet ottavat yhteyttä. www.hornady.com
FREEDOM ARMS
Laadukkaista revolvereistaan tunnettu FA on vastannut asiakkaidensa toiveisiin tuomalla markkinoille aseisiinsa sopivat jalustat Trijiconin ja J.P. Nyt H&K on tuonut markkinoille sen siviiliversion MR 223 -kiväärin. Enterprisesin punapistetähtäimille. Dupleksin tuotteet on nyt todenteolla huomioitu maailmalla, koska yrityksen edustajan mukaan useampi suuri haulikonpatruunoiden valmistaja esitti halunsa ostaa heiltä pelkkiä täyteisiä messujen aikana. Patruunat sopivat luonnollisesti revolvereihin, mutta toki myös ko. kaliipereille pesitettyihin putkimakasiinillisiin kivääreihin, joissa tästä keksinnöstä saadaan täysi ilo irti. Myös mustaruutiaseisiin on saatavilla muovikärkiluoti .50 kaliiperisen SST-ML High Speed Low Drag Sabot -luodin muodossa. Dupleks on saanut tuotantolaitoksensa ajan tasalle ja suurempienkin määrien toimittaminen on nyt mahdollista. Aseen tuotantoaikataulu on vielä auki, mutta jos sen hinta on linjassa Izhmasin muun tuotannon kanssa ja laatu on kohdallaan, kyseessä on varsin kiinnostava tulokas. Tulevaisuudensuunnitelmistaan yrityksen omistaja Bob Baker kertoi sen verran, että .327 Federal on tulossa kaliiperivalikoimaan. www.dupleks.lv
HORNADY
Pehmeällä muovikärjellä varustetut LeveRevolution-metsästysluodit ovat löytäneet tiensä myös käsiasekaliipereihin, alkuvaiheessa .44 Magnumiin ja .357 Magnumiin. Sen etuna AR15-sukuisiin verrattuna on kaasumäntätoimisuuden tuoma luotettavuus. www.freedomarms.com
IWA:lle tyypillisesti esillä oli myös varsinaisia taideteoksia.
IZHMASH
Venäläisvalmistaja yllätti esittelemällä prototyyppiä pulttilukkoisesta tarkkuuskivääristä kaliiperissa .338 Lapua Magnum. Molemmissa luodin vaippa on terästä, jonka pinnalla on ohut kuparivaippa. www.izhmash.ru
WWW.REKYYLI.FI
Izhmashin tuotteista Saigaa on nyt tarjolla .308 Win -kaliiperissa ja odotettavana on Record -.338 kaliiperissa .338 Lapua Magnum (alla).
60. Niinpä he valmistavat myöhemmin tänä vuonna 25 aseen juhlasarjan, jonka aseet tulevat myyntiin sopivan juhlallisilla höysteillä ja 800010 000 dollarin hintaan. Ase on luonnollisesti modulaarinen ja siihen on saatavilla laajasti erilaisia lisävarusteita. Peränä on kuusiasentoinen teleskooppi. HECKLER & KOCH
Suomessakin on odotettu HK416:n saapumista. Näitä luoteja ladataan myös Hornadyn valmistusohjelmaansa ottamaan .450 Nitro Express 3 ¼":een. FA viettää tänä vuonna myös M83-revolverin 25-vuotisjuhlaa. Jalusta asennetaan takatähtäimen tilalle ja se on osoittautunut kestäväksi myös kaikkein kovarekyylisimmissä malleissa. 420 mm:n pituinen piippu on vapaasti värähtelevä ja sen kädensuojus on täynnä picatinnykiskoa. Lisäksi esiteltiin Hornadyn uutta suurriistaluotisarjaa, johon kuuluu sekä solidi DGS (Dangerous Game Solid) että laajeneva versio DGX (Dangerous Game eXpanding). www.heckler-koch.de
German Sport Guns esitteli toimivaa prototyyppiä AK-pienoiskivääristä.
Mossberg 464 on valmistajansa uusi aluevaltaus vipulukkoisissa kivääreissä.
myös kovemmilla lähtönopeuksilla
Uutuutena esiteltiin myös 5,0 g (77 gr) Scenar kaliiperiin .223 Rem, jonka on tarkoitus tuoda lisää suorituskykyä erityisesti pitkille ampumamatkoille. www.kemenarmas.es
MOLOT
Molot VPO-210 20/76 on kaasumäntätoiminen itselataava haulikko, jossa on Johnson-tyyppinen rullali-
Mauserin pikku-uutuuksia: käsin lukittava lipas ja kuminen piipun suoja.
WWW.REKYYLI.FI
Molot tarjosi erään suurista yllätyksistä: kaasutoiminen metsästyshaulikko irtolippaalla.
61. Paksulla putkella tarjotaan säätövara, joka on 2,4 metriä 100 metrin matkalla. Kiikari on saatavana TT (target turret) 1/8 MOA:n säädöillä tai tavanomaisilla ¼ MOA:n säädöillä. www.lapua.com
LEUPOLD
Leupoldin alareunastaan koveralla etulinssillä varustettu VX-L-kiikaritähtäinsarja sai jatkoa VX-7Ltähtäimien 4,5-18x56 mm Long Range ja 3.5-14x56 mm Long Range, muodossa. www.meopta.com
MAUSER
Uutuutena Mauser on tuonut M03-malliin Mauser Safety Systemin, jossa on käsin lukittava lipas ja piipunsuulla suojana piipun sisäpuolelle asennettava kumitutti, jonka läpi voi ampua. Leopoldin Prismatic 1x14 oli suuren kiinnostuksen aihe.
KAHLES
K 418 -malli on 30 mm:n putkella ja toisen polttotason ristikolla varustettu kohtuullisen kompakti kiväärikiikari metsästykseen ja tarkkuusammuntaan. Taktisena uutuutena esiteltiin Prismatic 1x14 mm Tactical -punapiste, joka toimii joko paristoilla hämärissä olosuhteissa tai ilman virtalähdettä päivänvalossa. Esimerkiksi perinteinen Master poistuu tuotannosta kokonaan ja sen korvaajaksi tulee Center-X-niminen patruuna. www.mauserwaffen.de
MEOPTA
Meosight-punapistetähtäin on tällä hetkellä Meoptan kuumin uutuus pitkien aseiden tähtäinten rintamalla. Säädöt ovat 1/8 MOA:n naksuilla. www.leupold.com tai huomio-oransseina. M03-mallien tukkeihin on saatavana uusi baijerilaistyylinen tukki, joka tekee aseesta kokonaisuutena paremmin käsiteltävän, kevyemmän ja siromman. Sarjan nimenä on Kemen+. Mallia on saatavana kolmen ja viiden MOA:n pisteellä. Hirvimiehiä kiinnostavassa kompaktissa Trailmallissa synteettisen tukin karhennukset ovat saatavina joko mustina
KEMEN
Kemen tarjoaa päällekkäis- ja rinnakkaspiippuisia metsästyshaulikoita, joita on nyt saatavana titaanirungolla. www.kahlesoptik.com
LAPUA
Lapua on laittanut pienoiskivääripatruunavalikoimansa uusiksi. Siitä seuraavina uudessa linjassa tulevat Midas+ ja Center-X, Polar Biathlon, sekä Pistol King ja Pistol OSP. Raskaampaan sarjaan tarjotaan K 312 -mallia, jossa suurennus on nimen mukainen 3-12 ja rungon paksuus 34 mm. Sen ballistinen kerroin on 0,402 ja se sopii 78 tuuman rihlannousuille. Kokonaan uutena patruunaluokkana Lapua esitteli X-Actin, joka asettuu sarjan yläpäähän uudeksi huippupatruunaksi. 55 grammaa painavan tähtäimen voi kiinnittää kaikilla Docter Sightin kiinnitysjärjestelmillä
Suomalaisittain kiinnostavimmat kaliiperit ovat .223 Rem ja .308 Win, joiden rihlannousut ovat 1/9 ja 1/12. Tulevaisuus näyttää, ottavatko käyttäjät sen omakseen.
"Miksi näihin ei saa lupaa?" Moni mielenkiintoinen ase, kuten Ruger LCP, jää Suomessa liian harvojen herkuksi.
62
WWW.REKYYLI.FI. Accubond-luodeissa mielenkiintoisimmat uutuudet ovat 250-graininen kaliiperissa .338 ja 300-graininen kaliiperissa .375. Tärkein uudistus on kuitenkin SINTOXnallimassa, joka ei sisällä lainkaan raskasmetalleja. www.remington.com
RUGER
Rugerillakin oli esillä jo Shot Showssa esiteltyjä uutuuksia kuten .22 LR -kaliiperinen Chargerpistooli, .327 Federal -revolveri, SR9-palveluspistooli ja .480 Ruger -kaliiperinen Alaskan viiden patruunan rullalla. Molemmat näistä
SAKO
Steyr SSG 08 jatkaa valmistajansa tarkkuuskiväärilinjaa. Kulmikkuuden tarkoitus on tehdä piipusta kevyt, mutta myös jäykkä. www.nosler.com
ovat ominaisuuksia, joita sekä tarkkuutta arvostava metsästäjä että asetta mukanaan raahaava taktinen operaattori osaa arvostaa. Nosler Model 48 puolestaan on yhtiön vastaus joka sään custom-kivääriksi. Tähtäinkisko on sivusuunnassa säädettävä ja ase on kokonaisuudessaan purettavissa ilman työkaluja. www.rcbs.com
MOSSBERG
Pumppuhaulikoihin erikoistunut Mossberg yllätti tuomalla näytille vipulukkoisen 464 -kiväärin. Aseen kaliiperi on perus-amerikkalainen .30-30 Win ja sen kapasiteetti on 6+1 patruunaa. Partition-uutuus oli myös 500-graininen luoti .458-kaliiperiin. Aseessa on kymmenen patruunan lipas ja kaliiperi on .308 Win.
Sako 85:stä julkaistiin kolme uutta mallia. AR-
RCBS
Latausvälinevalmistaja RCBS:n uutuus oli automaattisesti kääntyvä progressiivisen puristimen hylsyalusta. Uuteen E-Tip-luotiin on tulossa lisäyksiä muutamaan suosituimpaan kaliiperiin ja .308-kaliiperin luotivalikoima kevenee, kun 180-grainisen rinnalle tulee 150-graininen. 22 tuumaa pitkässä piipussa on integroitu suujarru ja aseen tukki on vihreää polymeeriä mustilla kumiotepinnoilla. Valmistaja mainostaa sen päästävän ilmaan 80 prosenttia vähemmän lyijyä kuin perinteiset patruunat. www.ruger.com
NOSLER
Noslerin uutuuksia olivat Dangerous Game Solid -luodit, joiden painot kulkevat käsi kädessä valmistajan Partition-luotien kanssa. Venäläiseksi aseeksi ase on varsin siisti ja kauttaaltaan tasapainoinen. Mossberg esitteli myös muutaman erikoiskäyttäjille suunnatun tuotteen: 801 Half Pint
RWS
Pistol Match Superclean on RWS:n uusi .22 LR -sisäratapatruuna. Päästövähennykseen on pyritty kitkapinnaltaan pienemmällä luodin muodolla ja uudella nanopolymeeripinnoitteella. Yhdysvalloissa valmistettu kivääri otetaan todennäköisesti hyvin vastaan uudella mantereella, mutta sen saapuminen Suomeen on arvoitus. www.rws-munition.de
REMINGTON
Remington oli eräs kohahduttajista, koska se esitteli kolmikulmaisella piippuprofiililla varustetun M700 VTR -kiväärin (Varmint-Tactical Rifle). Sillä on painoa 1,8 kg ja sen vetopituus on 311 mm. Kun luotien kenttäkokeisiin ei löydy vaatimukset täyttäviä aseita, Nosler tekee sellaisen itse.
pasratkaisu. www.mossberg.com
markkinoille on tuotu .224-kaliiperinen ja 60-graininen Ballistic Tip varmint-luoti niippausuralla. On mielenkiintoista nähdä saapuuko tämä ase markkinoille vielä lähitulevaisuudessa, sillä kysyntää tämäntyyppiselle uutuudelle on varmuudella. poskipakassaan sekä punaisen perälevyn muodossa ja se
Remington M700 VTS:n kolmikulmainen piippu oli suuri ihmetyksen aihe. Sako 85 De Luxe tuo mallistoon klassisia Sakon piirteitä mm. www.molot.biz
Plinkster on kertalaukeava pulttilukkoinen pienoiskivääri perheen pienimmille. Samasta perusteemasta on tarjolla myös kokonaan vaaleanpunainen ja vaaleanpunainen "camo"-kuvioitu versio. Luodit on kokeiltu laboratorio-olosuhteissa, ja ne käyvät sadan jaardin matkalla samaan osumapisteeseen Partitionien kanssa
Erikoisuutena polymeerikoteloissa on helppo muokattavuus eri käyttötilanteisiin. Kodiak puolestaan on pohjoisen suurriistan metsästykseen suunnattu malli, jossa on asiat ns. Uutena tuotteena oli myös kolmiasentoinen takatähtäin klassiseen P210 pistooliin, jolla korvataan alkuperäinen tähtäin ilman muutoksia aseeseen. Materiaalit on valittu kovia olosuhteita ajatellen, raudat ovat rosteria ja tukki laminaattia. Kapasiteetiltaan totuttua suuremmat revolverit tuntuvat olevan merkittävä osa Smitikan tulevaisuudensuunnitelmia. Tikka T3:een
S&W:n i-Bolt on syntynyt yhteistyössä T/C:n kanssa.
Voere Tirolerin työntöviritin.
Tarkkuusysimillinen á la Tesro.
Walther esitteli myös Magnum Researchin tuotteita, kuten mielenkiintoisen näköistä pienoiskivääriä, jolla on kovin tutut piirteet.
WWW.REKYYLI.FI
63. www.smith-wesson.com
Jackson Riflesin osastolla oli esillä Robertson Compositesin tarviketukkeja mm. www.sako.fi
H&K MR 223
la kaupaksi, joten halukkailla on yhä mahdollisuus saada se itselleen. Aseesta löytyy kuvia osoitteessa www.rekyyli.fi. www.sauer-waffen.de
SIG SAUER
Sig Sauer esitteli yksitoimisen P220-urheilupistoolin kaliiperissa .45 ACP yksirivisellä kahdeksan patruunan lippaalla ja säädettävällä laukaisulla. Itsepuolustukseen tarkoitettujen Night Guard -sarjan revolvereiden ja klassikomallien uudelleenlämmittelyn lisäksi esillä oli Model 627 eli .357 Magnum -revolveri neljän tuuman piipulla ja kahdeksan patruunan rullalla. Esillä oli myös viime vuonna aloitetun kotelovalikoiman malleja, joita on tarjolla muidenkin valmistajien aseille. Ase ei mennyt vielä messuil-
SCHMIDT & BENDER
Jos kiikaritähtäimen suurennos ei tunnu riittävän, kannattaa tutustua Schmidt & Benderin uutuuteen 12-50x56 PM II/P. Ihmeteltävänä oli myös S&W:n i-Bolt kivääri, joka on syntynyt yhteistyössä Timneyn ja Thompson/Centerin kanssa. Uutta oli myös diopteritähtäin Sig Sport 552:een. Pistoolikaluston lisäksi kantolaitteita löytyy myös revolvereille ja pikalatureille. Erikoisuutena osastolla oli uniikki, äärimmilleen koristeltu Viikinkiaiheinen pistooli, joka oli myytävänäkin 38 000 euron hintaan. Ase on tarkoitettu saksalaiseen 25 metrin kilpalajiin, jossa ammutaan .45 ACP -aseilla. Esillä oli myös Safari-malli, joka on premiumluokan uutuusmalli. www.schmidtbender.com
SMITH & WESSON
Kuten odottaa saattaa Smith & Wesson oli esitellyt jo uutuutensa SHOT Showssa, mutta oli tuonut laajan valikoiman myös IWA:han. kohdallaan tarkoitusta varten. Tähtäin on tarkoitettu lajeihin, joissa ammutaan eri etäisyyksille. miellyttää kauniilla ulkonäöllään varmasti vanhoja Sakon ystäviä
www.weatherby.com
TESRO SPORTWAFFEN GMBH & CO
Saksalainen kilpa-aseiden valmistaja Tesro esitteli messuilla varsin perinteisen näköistä pistoolia, joka oli mallinimeltään TS09. Sen kaliipereina tulevat olemaan ainakin 9x19 mm ja .45 ACP. Sen kaliiperit ovat 7x64, 300 Win Mag, 270 WSM, 7 mm Rem Mag ja 30-06 Sprg ja sen hinnaksi tulee noin 2500 euroa. Kenties suurimman huomion keräsi ruostumattomasta teräksestä valmistettu ja alumiinisella pohjalevyllä varustettu 29 patruunaa vetävä 9x19 mm / .38 Super -lipas, jolla on pituutta komeat 170 mm. SPHINX
Sphinx .45 Auto SOP on uudella kahvarungon muotoilulla (sormiuritus) varustettu pistooli, joka on saatavana eri varmistin- ja pinnoitevaihtoehdoilla. www.verney-carron.com vin helppokäyttöiseltä ja kenttäkelpoiseltakin. IPSC-ampujia ajatellen esillä olivat myös lyhyemmät, practical-lailliset versiot, 20 patruunan lipas kaliiperissa 9x19 mm ja 18 patruunaa sisäänsä mahduttava kaliiperissa .40 S&W. kompaktikokoinen 9x19 mm pistooli PT709, joka on pienin Tauruksen koskaan valmistama pistooli. www.taurususa.com
WEATHERBY VOERE
Voeren kiinnostavin uutuus oli Tirolerin-metsästyskiväärin virityskoneisto, jossa mm. www.voere.com
WILSON COMBAT
Pistoolien lippaat ovat yksikertaisia laitteita, mutta tietyissä, kuten 1911-suvun aseissa ETM (Elite Tactical Magazine) on alusta alkaen uudestaan suunniteltu kahdeksan patruunan .45 ACP -lipas 1911-suvun pistooleihin. Se myös aloitti Tauruksen uuden 700-sarjan. jo vuosi sitten esitellyn SP22-pienoispistoolin kaikkien versioiden toimitukset ovat alkaneet vasta nyt. Mielenkiintoa herättää myös uusi vaihtopiippuase Impact Plus Take Down, joka on toimivan oloinen kaikilta teknisiltä ratkaisuiltaan. Ratkaisu vaikuttaa hyUutta olivat lähinnä edullisen luokan turkkilaisvalmisteiset itselataavat ja myöhemmin tänä vuonna saapuva niin ikään turkkilaisvalmisteinen pumppuhaulikko. www.sps-dc.com
toiminen pistooli kuuden tuuman piipulla. TS09 on siis seuraaja ko. Lisäksi lupausten mukaan lipas kestää jatkuvaa pudottelua esimerkiksi betonilattialle. Kuparinen, alumiinikärjellä varustettu Brenneken uutuusmetsästysluoti TAG (A= Alternativ) on myös ulkonäöllisesti varsin onnistunut tuote.
Hornady Dangerous GameSolid, teräsvaippainen läpäisijä
WWW.REKYYLI.FI. www.carl-walther.info
TAURUS
Tauruksen käsiasevalikoima laajenee vauhdilla. Kivääreistä esiteltiin Vanguard Ultra Light Back Country, joka on käytännössä Mark V Ultra Lightweightin kansanmalli. Aseessa on kymmenen patruunan lipas ja muovirunko. 800-sarjaa valmistetaan alkuvaiheessa kaliipereissa 9x19 mm, .40 S&W ja .45 ACP. Wilson on tunnetuin 1911-suvun aseista, mutta valmistaa myös muuta. kompaktikokoinen kiinteäpiippuinen 9x19 mm -pistooli ADP, jossa on hyödynnetty kaasuhidastusta H&K P7:n tapaan. Kyseessä on sikäläiseen 25 metrin kilpa-ammuntaan kehitetty yksi64
Lapuan .22 LR -linjaston uusi kärki, X-act. lukon takapää toimii ikään kuin mustekynä. Toinen, suomalaisittainkin kiinnostava uutuus oli 800-sarja, eli Taurus 24/7 OSS -sotilaspistoolista edelleen kehitetty muovirunkoinen palveluspistooli, jossa yhdistyy monia urheiluampujienkin arvostamia ominaisuuksia. Lähtökohtaisesti ase oli eräs kiinnostavimmista pistooliuutuuksista ja sillä saattaa olla hyvinkin tarjottavaa myös täkäläisille harrastajille. Jos ihmeteltävänä olleen yksilön ominaisuudet tulevat olemaan tuotantoaseissakin, niin kyseessä on todella laadukas ja todennäköisesti myös tarkka pistooli. Esillä IWA:ssa oli mm. SP22:n M3- ja M4-malleja on siis nyt saatavissa myös Suomessa. Se on valmistettu kokonaan ruostumattomista materiaaleista ja sen jouset ja muut osat on suunniteltu erityisesti sietämään pitkäaikaista varastointia ladattuna. www.wilsoncombat.com
WALTHER
Walther ei esitellyt varsinaisesti uutuuksia, mutta tietyt jo viime vuonna esitellyt mallit ovat vielä käytännössä uutuuksia. lajissa suosituille Sig P210 -pistooleille, joiden valmistus on loppunut. www.sphinx-systems.ch
SPS
SPS:n uutuudet olivat lähinnä lippaita. Mm. www.tesro.de
Saksalainen WM Bullets valmistaa varsin laadukkaan oloisia luoteja ja patruunoita erityisesti CAS-ampujille.
VERNEY-CARRON
Verney-Carron on tuonut lyhyisiin ajojahtikivääreihin mielenkiintoisen liipaisinjärjestelmän, joka on normaali kaksiliipaisinjärjestelmä sillä erotuksella, että etummaisesta liipaisimesta voi halutessaan ampua molemmat piiput. Hintaa IPSC-lippaille ilmoitettiin 68 euroa ja ylipitkälle 80 euroa. Ase saatetaan ampumavalmiiksi työntämällä lukon päässä olevaa viritintä peukalolla eteenpäin ja tarvittaessa vire poistetaan painamalla sitä uudestaan. IWA:ssa uutuuksina oli esillä mm
Tarinan mukaan arvon Lordi ei pitänyt siihen aikaan tavallisten taittoveitsien ohutta terää sopivana, vaan halusi veitsen, joka pienestä koostaan huolimatta sietäisi kovaakin käyttöä. Silmiinpistävin niistä on kuljetusta varten kahvan oikeaan kylkeen kiinnitetty jämäkkä taskunsuuklipsi. Yleensä
WWW.REKYYLI.FI. Myös Wharncliffe-nimen kirjoitusasun virhe
on nykyään melko tavallinen, eikä tämä ole edes pahin, mikä veitsivalmistajien tuotekuvastoissa on tullut vastaan. Wharncliffe-terää onkin kuvattu "puun halkaisijaksi", eli sillä varustettuun veitseen saattaa suorastaan nojata ilman, että terä antaa periksi.
OPPORTUNIST
Wharncliffe-tarinan pohjalta Benchmaden Opportunist-veitsi käy hyvin järkeen. Lisäksi terä on hamarapuoleltaan verrattain paksu, mikä
66
lisää merkittävästi terän kestävyyttä. Se on syntynyt Benchmaden ja veitsisuunnittelija Warren Osbornen yhteistyön tuloksena. Herrasmiehen
PIKKUVEITSI
TEKSTI: TERO KUITUNEN
BENCHMADE 440 OPPORTUNIST
Noin vuonna 1830 Sheffieldissä syntyi veitsen terämalli, joka tunnetaan yhä nimellä Wharncliffeterä. Opportunistin terän mallista Benchmade käyttää nimeä Modified Wharncliff, eli kyseessä ei ole aivan sama malli, vaan nykyaikanen muokattu näkemys. Herra Osborne on erikoistunut
käyttöveitsiin ja niinpä Opportunistissakin on paljon samaa lordimaista otetta kuin oli sen kohta parin vuosisadan takaisessa esi-isässäkin. Se näyttää suomalaiseen silmään oudolta ja epäkäytännölliseltä, mutta sen synnylle on kuin onkin käytännöllinen syy.
Wharncliffe-terän taustalla väitetään olleen Lordi Wharncliffen, joka oli ilmeisesti ulkoilmaelämään ihastunut herrasmies. Veitsen ollessa kuljetettavana taskun suulla terän kärki osoittaa alaspäin, eli esimerkiksi kirjoittajan mielestä väärään suuntaan veitsen nopeaa käyttöönottoa ajatellen. Tuloksena oli lyhyehkö terä, jossa leikkaava pinta on suora ja terän hamara on voimakkaan kaareva. Ensinnäkin terän hamaran muoto on kulmikkaampi ja se ei ole paksuudeltaan aivan sitä, mitä Wharncliffe-terältä odotetaan. Veitseen on lisätty myös täysin moderneja piirteitä
Terän kovuus on 58-60 HRC. Rakenteellisena kokonaisuutena Opportunist on kokoonsa nähden ihan perusjämäkkä veitsi, mutta aivan kuin siro terä, myöskään kevytrakenteinen kahva ei tule kestämään kovin suurta sivuttaiskuormitusta. Esimerkiksi terän ja kahvan välisen liitoksen saa nitkumaan sivusuunnassa jo pelkillä sormivoimilla. Se painaa vain 58 g ja sillä on kuljetusasennossa pituutta aikuisen miehen etusormen verran eli vajaat 100 mm. Tästä on Opportunistissa otettu luonnollisesti ilo irti. Kooltaan Opportunist on mainion pikkunäppärä, herrasmiehen veitsen tyyliin sopivasti. Lukitus on täysin välyksetön ja luotettava, mutta sen liikuttaminen sormen kärjellä tapahtuu poikkeuksellisen vaivattomasti. Suurempikätisten herrasmiesten on vain tyydyttävä tarvittaessa avaamaan ja sulkemaan veitsi perinteisen arvokkaasti molempia käsiä käyttäen.
Koneisto on laadukas. Lukitus ei esimerkiksi pyri jumiutumaan, jos terä isketään voimalla auki. Juuri nämä pienet puiset kahvalevyt ja veitsen hamaraan upotettu puukappale antavat Opportunistin ulkonäköön arvokkaan vivahduksen. Onneksi ns. Sitä pidetäänkin premium-luokan materaalina, jonka vahvuus on erityisesti hyvä teroitettavuus. Niinpä veitsi sopiikin oikeastaan vain oikeakätisille. Terän leikkaava pinta on pituudeltaan 74 mm, joten se on kooltaan hyvä kompromissi kuljetettavuuden ja käyttökelpoisen välillä. Terä aukeaa nimittäin niin herkästi, että kun avausnuppia iskee peukalon kynnellä kahvan pituussuuntaisesti eteenpäin, terä naksahtaa auki stilettimäisen vaivattomasti. Myös terän auki lukitseva linerlock on linjassa tämän kanssa. Mahdollisimman nopea käyttöönotto ei ole tarpeen, koska herrasmiehellä on aina aikaa. Terä aukeaa takeltelematta ja sulkeutuu samalla silkin pehmeydellä. Lisäksi puulla on funktionaalinenkin rooli: puukappaleet tekevät otepinnoista pitävämmät ja saavat veitsen tuntumaan kädessä miellyttävältä.
KUIN HYVIN ÖLJYTTY KONE
Parasta tässä veitsessä on sen koneiston toiminta, josta laatu ja hyvä
viimeistely tulevat esiin väistämättömällä tavalla. Jos sinulla on kohtuullisen pienet kädet, asiassa ei pitäisi olla ongelmia ja esimerkiksi terän avaaminen ja sulkeminen sekä kaikenlainen käyttö on suorastaan luontevaa. Veitsen ulkoinen viimeistelykin on laadukas, ainoastaan yksi mitätön pikkuseikka pistää silmään veistä tarkemmin tutkittaessa. Syynä on veitsen käyttöfilosofia. Erityisesti hamaran muotoilussa on nähtävissä moderneja linjoja. Tällainen terä sopii hyvin kaikenlaiseen leikkaamiseen ja pistämiseen. Kahvarungon puolikkaiden välissä olevan puukappaleen ja toisen rungon puolikkaan välissä on pieni rako, jota ei käytännössä edes huomaa ja jonka merkitys käyttöominaisuuksiin on puhdas nolla. käyttösuuntaan rakenne on tukevampi ja veitsellä voi leikata yllättävänkin voimallisesti. Eräs tyylikkäistä yksityiskohdista on linerlockin upottaminen kahvarungon sisään siten, että vain sen käyttöliittymä on näkyvissä.
BENCHMADE 440 OPPORTUNIST
Valmistaja: Benchmade Knife Company, Inc., Yhdysvallat Pituus avattuna: 173 mm Terän pituus: 76 mm Terän paksuus: 2,9 mm Paino: 58 g Hinta: 185 euroa Maahantuoja: Teräasekeskus, (09) 4172 900
Opportunistin terä on esikuvaansa mukaillen melko paksu, minkä luonnollinen tarkoitus on parantaa kestävyyttä. asia häiritsisi pahasti, mutta tällä kertaa sen on valmis antamaan anteeksi. Terä on erittäin ottava ja sillä työskentely on oikea ilo. Myös terän avausnuppi on vain toisella puolella terää, joten sen avaaminen onnistuu tavanomaisella tekniikalla vain oikeakätisesti.
MATERIAALEISTA
Veitsen terä on amerikassa tehtyä S30V rosteriterästä, joka on ns. Viiltämistä ajatellen muoto ei ole paras mahdollinen.
auki jäätyneitä auton ovia, mutta se on kuitenkin jo käyttökelpoinen kaikenlaiseen pikkuhommaan. Terämekanismin hyvyyttä on vaikea kuvailla sanallisesti; se vain on uskomattoman sujuvaa ja suorastaan pakottaa naksuttelemaan terää edestakaisin. Käyttöergonomiakin on erinomainen, kun jälleen otetaan huomioon veitsen koko. Vaikuttaisi siltä, että Opportunist kestää aivan mainiosti, kunhan pidetään tiukasti mielessä, että tällä veitsellä ei väännetä mitään. Kulmat on hiottu ja muotoon on pyritty saamaan yleistä pyöreyttä.
WWW.REKYYLI.FI 67. Kahvarunko on tyylikkään harmaaksi pintakäsiteltyä anodisoitua 6061-T6 alumiinia ja koristeiksi on uhrattu aitoa puuta. Jotta voimakaskin leikkaaminen olisi mahdollista, on kahvasta pyritty tekemään kättä säästävä. pulveriteräs ja kehitetty nimenomaan veitsiä varten. Suurempi ongelma onkin se, että klipsiä ei ole mahdollista siirtää veitsen toiselle kyljelle. Luonnollisestikaan sirolla terällä ei väännetä
Terän mallina on modifioitu Wharncliffe, eli leikkaava reuna on lähes suora ja hamara on pyöreähkö
Veitsi otetaan käyttöön, kun sukeltaja on jäänyt kiinni esimerkiksi naruihin tai verkkoihin, ja ne on saatava katkottua. Sukellusveitsi on turvallisuusohjeen mukainen pakollinen varuste, jonka ensisijainen tehtävä on veden alta pelastautuminen. Tätä palautetta kuuntelemalla oli saatu hyvä terän muoto, sormireikä estämään puukon tipahtamista kädestä, oikeaoppinen muotoilu katkaisemiseen ja veitsen putoamisen estävä ominaisuus. Tässä tapauksessa minua ei siis enää kiinnostanut se, kuinka hyvä terä veitsessä olisi (tämä veitsi on tehty H-1 typpiteräksestä, jonka korroosionkestävyys on omaa luokkaansa), vaan se, että tämä suunnitteluvirhe täytyy oikaista, ennen kuin kyseinen veitsi pääsee kuluttajille asti tällaisessa hengenvaarallisessa muodossaan.
ASPIAN 2
SALT
TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ
Spyderco Caspian2 Salt on sukeltajan näkökulmasta tarkastellen veret seisauttava kokemus.
palautteen pohjalta, mitä kuluttajilta yleensä saadaan, kun heiltä kysytään sukellusveitseen liittyviä "plussat ja miinukset"-tyylisiä kysymyksiä. Joka tapauksessa sukeltaja on tällaisessa tilanteessa harvoin enää normaalitilassa, sillä kohonnut hengitystiheys on nostanut ilmankulutuksen korkealle. Toisaalta siis veitsien toiminnan tulee olla perusperiaatteiltaan ennakoitavaa. Perusongelmana tässä tuotteessa on se, että asioita on ehkä kysytty sukeltajilta, mutta yksityiskohtien toteuttaminen on suunnittelussa vienyt voiton kokonaisuuden toimivuudelta. Tämänkin veitsen ominaisuuksista mm. Saadakseen veitsen irti kyseistä nastaa on painettava sormella. Pahinta, mitä Spydercolla olikin saatu aikaan, oli juuri kydex-tuppi, jonka vastapala napsahtaa veitsen sormireikään siten, että veistä ei saa irti tupesta ainoastaan vetämällä. Tämän veitsen kohdalla huomio kiinnittyi siihen, että veistä ei saanut irti kotelosta pelkästään vetämällä. Myös pohjoisen kylmissä ja pimeissä vesissä sukeltaville sukeltaminen on virkistäytymistä, mutta se on olosuhteista johtuen haasteellisempaa. Tuotteet täytyy suunnitella pahimman skenaarion mukaan silloin, kun ne liittyvät pelastautumiseen tai hengissä pysymiseen ja tällöin ei kannata kysyä neuvoa tölleröiltä, joiden toimintaa ohjaa toimivuuden sijasta ainoastaan käyttömukavuus hyvissä olosuhteissa.
WWW.REKYYLI.FI. Niitä kannattaa käyttää silloin, kun on kyseessä tuotteen kenttäkelpoisuus tai sen käyttömukavuus huonoissa olosuhteissa. Ensisilmäys sukellusveitseen tehdään yleensä siten, että se tempaistaan kotelosta ja mietiskellään sitä, miten hyvä sillä olisi katkaista jotain veden alla. sormireikä on tarpeeton, sillä esimerkiksi 5 mm:n neopreenihanskan ujuttaminen sen läpi on miltei mahdotonta, ja kannattaa muistaa, että osa porukasta sukeltaa täälläpäin kiinteillä kuivakintailla, eli sormia on mahdotonta käyttää.
VIRHEEN SYYT JA MAHDOLLISET SEURAAMUKSET
Veitsen suunnittelu- ja tuotantoprosessissa oli todennäköisesti tapahtunut suuri virhe yksinomaan siitä syystä, että asioihin perehtyminen oli jätetty puolitiehen, ja tehty veitsi sen
68
Veitsi on siitä mielenkiintoinen varuste, että monelle sukeltajalle veitset ovat eräänlainen keräilykohde. Sukellusharrastajien suuri massa koostuu etelän kirkkaissa ja lämpimissä vesissä sukeltavista harrastajista, joille sukeltaminen on puhtaasti virkistäytymistä. Varusteiden tulee lisäksi olla sellaisia, että niiden käyttäminen onnistuu myös sukellusparilta, eikä tällöin ole hyväksyttävää, että varusteissa on tekijöitä, jotka vain ensisijainen käyttäjä tietää. SPYDERCO CASPIAN2 SALT
Valmistaja: Spyderco Terämateriaali: H-1 typpiteräs Pituus: 181 mm Terän pituus: 77 mm Muuta: Caspian Salt on mallin teräväkärkinen versio Hinta: 184,95 dollaria Maahantuoja: Finnenterprise Oy, (09) 135 1358
PLUSSAT JA MIINUKSET:
+ teräkulma puoltaa sahaamista + hamarapuolen koukku katkaisua varten + tylppä nokka ehkäisee pistovaurioita sukellusvarusteissa - veitsen kiinnittyminen tuppeen/ irrottaminen tupesta (hengenvaarallinen ominaisuus) - kiinnitys varusteisiin liian suppea
EI NÄIN S C
PYDERCO
IWA-messuilla Nürnbergissä minun eteeni täräytettiin Spydercon uutuusveitsi, joka oli suunniteltu puhtaasti sukelluskäyttöön. Jos asiat menevät tästä eteenpäinkin vain huonompaan suuntaan, niin ei olla kaukana paniikista ja paniikki veden alla on tappavaa.
HUONOSTI MIETITTY
Kyseessä on ollut todennäköisesti puhdas ajattelemattomuus ja perehtymättömyys. Vinkiksi kaikkeen tuotesuunnitteluun voisi antaa sen, että "mitä jos"-kysymyksiä täytyy käyttää silloin, kun on kysymys hengissä pysymisestä
WWW.REKYYLI.FI
69
Nykyisin suosituin kaliiperi on kuitenkin kuusi millimetriä, joka on aiemmin käytettyjä hieman järeämpiä kaliipereja miellyttävämpi ampua. Näitä lajeja voidaan nimittää kivääriammuntojen voimalajeiksi, sillä ampujan on hallittava perus70
tekniikan lisäksi myös melko suuren rekyylin vastaanotto. Kaliiperin pienentyminen on tuonut lisää harrastajia näihin rataammunnan kuninkuuslajeihin. Pienoiskivääritaulussa kympin osuma-alue on suhteutettuna jonkin verran pienempi kuin 300 metrin taulun kymppi. Perinteisillä korkeapaineaseilla kilpaillaan 300 metrin matkalta maaten ja kolmiasentokilpailuissa, jossa ampuma-asennot ovat maaten, seisten ja polvelta. Ampumamatka
on viisikymmentä metriä. Useat Olympia-ampujat harrastavat myös näitä lajeja.
Toinen iso haaste kivääriammunnoissa on sääolosuhteiden hallinta; tuulen, valoisuuden ja väreilyn hallinta vaatii pitkän kokemuksen. Kelinlukutaitoa korostaa luodin pitkä, yli kolmannessekunnin lentoaika. Erityisen hienoa ampuminen on silloin, kun kaikki tapahtuu sujuvasti kuin itsestään. Pienoiskivääriammuntaa pidetäänkin ehdotonta tarkkuutta ja puhdasta tekniikkaa vaativana lajina. TEKSTI: MIKKO TAUSSI
Sotilaiden Pohjoismaisten mestaruuskilpailujen naisten pienoiskiväärikilpailu Utissa vuonna 2006.
KIVÄÄRIAMMUNTA URHEILUAMMUNNAN EHDOTONTA AATELIA
Kivääriammunta on parhaimmillaan loistava tapa rentoutua. Kunnollinen harjoittelu kehittää lajissa vaadittavia piirteitä niin henkisesti kuin fyysisestikin.
TEKSTI: MIKKO TAUSSI
Kiväärikilpailuissa mitellään paremmuutta korkeapainekivääreillä, pienoiskivääreillä ja ilmakivääreillä. Olympialaisten ohjelmaan kuuluvat pienoiskiväärikilpailut ammutaan samanlaisesti kuin 300 metrin lajit. Hidas luoti on erityisen herkkä tuulen vaikutuksille, mutta taitava ampuja löytää aina tuulesta
WWW.REKYYLI.FI. Laji vaatii täydellistä keskittymistä ja hyvä laukaus pyyhkii arjen murheet pois mielestä
KIVÄÄRI (<8 MM)
Aseen paino (max): 8,0 kg; vakiokivääri 5,5 kg Ampumamatka: 300 m Laukausmäärä: 60; 3-asentoisessa 3x40 tai vakiokiväärillä 3x20 Ampuma-asento: maaten; 3-asentoisessa kilpailuissa maaten, seisten ja polvelta Maalitaulu: 10:n osuma-alue 100 mm 1:n osuma-alue 1000 mm Suomen ennätykset: Maaten; 600/600 Tapio Säynevirta (7.6.2003), Keijo Minkkinen (29.8.2003), Kari Pennanen (29.7.2005) ja Aarne Markko (3.6.2006) 3x40; 1180/1200 Juha Hirvi (1.8.1997) 3x20; 588/600 Henri Häkkinen (25.8.2007)
Tuuli on tyyntynyt, on aika laukaista.
"rakosen", jossa luoti sujahtaa hallitusti kymppiin. Ilmakivääriammunta poikkeaa muista kiväärilajeista siten, että se ammutaan vakioiduissa olosuhteissa sisätiloissa. Ilmakiväärikilpailut ammutaan seisten kymmenen metrin matkalta tauluun, jonka kympin koko on halkaisijaltaan vain puoli millimetriä. Ilmakivääriammunta ei kuitenkaan jätä mitään sattuman varaan: pitkätoistoinen kilpailusuoritus ja vaativa ampuma-asento seisaalta laittavat harrastajan todella koville. Kelpo suorituksen tehdäkseen ampujan on oltava varsin hyvässä kunnossa, jossa peruskestävyysominaisuudet korostuvat. Ampujalla on siksi mahdollisuus ilman fyysisiä ponnisteluja koetella äärimmäisiä suorituskykynsä rajoja. Asentokilpailuissa on vielä jonkin verran parantamisen varaa.
KESTÄÄ KOKO ELÄMÄN
Kivääriammunnan voidaan sanoa olevan varsin kokonaisvaltainen fyysinen laji, jota keskittynyt mieli hallitsee. Silti kaikkein vaativimmankin kilpailun tai harjoituksen jälkeen voi todeta olevansa vapautunut arjen rutiineista sekä kokea rentouden ja mielenrauhan tunteen.
PIENOISKIVÄÄRI (.22"/5,6 MM)
Aseen paino (max): 8,0 kg Ampumamatka: 50 m Laukausmäärä: 60; 3-asentoisessa 3x40 Ampuma-asento: maaten; 3-asentoisessa kilpailussa maaten, seisten ja polvelta Maalitaulu: 10:n osuma-alue 10,4 mm 1:n osuma-alue 154,4 mm Suomen ennätykset: Maaten; 600/600 Juha Hirvi (1.8.2004) 3x40; 1185/1200 Juha Hirvi (18.8.2000)
ILMAKIVÄÄRI (.177"/4,5 MM)
Aseen paino (max): 5,5 kg Ampumamatka: 10 m Laukausmäärä: 60 Ampuma-asento: seisten Maalitaulu: 10:n osuma-alue 0,5 mm 1:n osuma-alue 45,5 mm Suomen ennätys: 600/600 Henri Häkkinen (15.2.2008)
71. Kivääriampuja ei sinänsä tarvitse voimaa, mutta lihasten voimatason on oltava sellainen, että laukausta tehdessä ei tarvitse pinnistellä aivan ylärajoilla. Ampumakilpailu on kova henkinen koitos, jossa etukäteen ei voi aavistaa, onko kisasta tulossa tavallista draamaa vai veret seisauttava trilleri. Ampujan henkilökohtaiset teoreettiset maksimit ovat kuitenkin selvitettävissä vaivattomasti suomalaisen Noptel-ampumaharjoittelulaitteiston vertailuaineiston
perusteella, mikä antaa tasoituspisteet kilpailuihin tai pelkästään ampujan "täyssuorituksen" omaehtoiseen harrastamiseen. Itse ampuma-asennossa kehon voimantuottoa vähennetään luuston ja jänteiden (maaten ja polvelta myös hihnatuen) vastatessa asentovakaudesta. Luodin lähtönopeus on niin suuri, että aseen lauettua luoti on taulussa ennen kuin ampuja voi sen tosiasiallisesti havaita. Se on kaliiperitarkistettuna kuitenkin noin puolet muiden kivääritaulujen kymppiä isompi, joten yksittäisten napojen poksuttelu on helpohkoa. Tarkkuus saavutetaan kunnollisten välineiden lisäksi peräänantamattoman täsmällisillä suorituksen osien puhtailla toistamisilla. Vanhenemisen myötä, tosin vasta joskus viidenkympin jälkeen, ampujan ominaisuudet, kuten kestävyys, reaktiokyky ja näkö alkavat heiketä, mikä on todennettavissa hyvin kilpailutuloksista. Suomalaisista onkin jo kuusi ampujaa yltänyt tähän maagiseen suoritukseen: Tapio Säynevirta, Keijo Minkkinen, Kari Pennanen ja Aarne Markko vapaakiväärillä, Juha Hirvi pieWWW.REKYYLI.FI
noiskiväärillä ja Henri Häkkinen ilmakiväärillä. Itse useat maratonit taivaltaneena tiedän, että juoksuun lähtö on monesti tuntunut helpommalta kuin ilmakiväärikilpailun aloittaminen. Kaikille ampumalajeille on yhteistä se, että niitä voi harrastaa lähes koko elämän. Muissakaan ampumalajeissa siitä ei ole toki havaittu olevan haittaa. Liipaisun jälkeen ei ole enää mitään tehtävissä! Koti- ja ulkomainen kärki kolkuttelee makuukilpailuissa ja ilmakiväärikilpailuissa usein täydellistä suoritusta eli 600 pisteen tulosta. Kivääriammunnassa korostuu äärimmäisen tarkkuuden tavoittelu. Lajin harrastajalla on kuitenkin vastassaan vastuksista kaikkein kovin oma mieli! Ilman sopivaa henkistä viretilaa ammuntakaan ei suju moitteetta
Maahantuoja: Midway Suomi, (09) 5122 933
SHOW-MEININKIÄ RIIHIMÄELLÄ
Tänä vuonna on taas Riihimäen Erämessut. Merkittävimmät uudistukset on tapahtuneet puristimessa, johon on lisätty holkkien pikavaihtaminen ja nallien kerääjä. Knapp tulee pitämään näytöksiään Riihimäen Erämessujen ampumaradalla messujen aikana 6.8.6. Mallisto kattaakin nyt kaikki kiväärikaliiperit .222:sta aina .50 BMG:hen asti. Myös nallitin on parannettua mallia ja myös puristimen rakenne on jämäköitynyt. Silentum-vaimentimilla on kahden vuoden takuu ja se kattaa meteriaali- ja valmistusvirheet. Hinnaltaan malli .338 Lapua Magnum on noin 400 ja .50 BMG noin 1300 . Uudet erikoismallit ovat selkeästi perusmalleja suurempia, erityisesti malli .50 BMG. Nyt valmistajalta on tullut perusmallien rinnalle kaksi huomionarvoista uutuutta, erikoismallit järeille tarkkuuskivääreille, kaliipereissa .338 Lapua Magnum ja .50 BMG. Nyt Lee on 50-vuotias ja on siten päivittänyt juhlapakettinsa. LEEN SILENTUM-MALLISTO JUHLAPAKETTI KASVAA UUDISTUI
Rekyylissä / esiteltiin Silentum-äänenvaimentimet. Rakenne ei kuitenkaan muuten juuri perusmalleista poikkea ja käytetyt materiaalit ovat täysin samat. Erikoismallit vievät järeillä kaliipereilla ampumisen uudelle tasolle, kummatkin kesyyntyvät rekyyliltään vaimentamattoman .308:n luokkaan. Aikaisempina vuosina eräs sen merkittävimpiä vetonauloja on ollut Benellin Show-ampuja Tom Knapp, joka on nyt saapumassa muutaman vuoden tauon jälkeen Benellin suomalaisen maahantuojan, Teuvo Louhisola Oy:n, vieraaksi. Luodin lähtönopeutta lisäävä uudentyyppinen vaimenninversio on jo protoasteella, joten tulevaisuudessa saamme ehkä vähän säpinää paikoilleen jämähtäneille vaimenninmarkkinoille. Usein kuvitellaan äänenvaimentajan pienentävän lähtönopeutta, mutta Silentumilla tehdyissä mittauksissa lähtönopeuden lisäys on ollut latauksesta ja piipunpituudesta riippuen 1030 m/s. Lisäetuna saadaan parempi käynti, liekinsammutus ja hieman lisää lähtönopeutta. Jälkimmäisessä tuntuu jo ergalin raaka-ainekustannukset sekä tarkkuuskoneistuksessa tarvittavat erikoiskoneet. Knappin tyyliin on ainakin aiemmin kuulunut taidokkuuden lisäksi myös hyvä meininki, joten kyseessä on paitsi Showampuja myös Showmies.
72
WWW.REKYYLI.FI. Rekyyli palaa asiaan lähitulevaisuudessa käyttöraportin muodossa. Jos olet osallistumassa messuille, kannattaa amerikkalaista haulikkotaituria käydä katsomassa, varsinkin kun messualueelta on kuljetus muutaman kilometrin päässä olevalle radalle. Tällöin käsitellään puristimen lisäksi myös muut latausvälinepaketin sisältämät välineet. Silentum-vaimentimia valmistaa Suomen Jahtivaruste Ky ja tuotteita markkinoi Kemiön Metsästyspuoti, (02) 423 804 Latausvälinevalmistaja Leen 35-vuotisjuhlapaketti on ollut monituisten suomalaistenkin aloittelevien jälleenlataajien ensimmäinen hankinta. Laukauksen melutaso jää alle henkilökohtaisille perussuojaimille säädetyn EUdirektiivin raja-arvon (138,5 dB) ampujan korvan kohdalla. Tästä syystä pieni piipun lyhennys vaimenninasennuksen yhteydessä ei vaikuta haitallisesti lähtönopeuteen. Hintaa kokonaisuudella on 129 euroa
Luonnollisesti paremmin autojen lampuista tuttu xenon polttimo syö myös paristoja, joina Maxx2:ssa käytetään kahta CR-123A:ta. Hintaa valasinpaketilla (valaisin, varapolttimo, neljä paristoa, vyökotelo ja hihna) on 39,90 euroa. Ark. VALAISIN JÄRKIHINTAAN
MAXENON MAXX2
Nordis Oy on solminut edustussopimuksen saksalaisen Maxenon GmbH:n kanssa, joka valmistaa Maxx2 -valaisinta. P. Toinen huomion kiinnittävä seikka on kumisen otepinnan ja muiden kumiosien irrallisuus. 09-658231. Maahantuoja: Nordis Oy, (06) 431 0301
KÄYTETTYJÄ SUOMI ASEESTA
HAULIKOT:
LYHYET:
LOPUT HUBERTUS-METSÄSTYSHAULIKOT 25%!
Suomi Ase Oy, Mannerheimintie 75, Hki. 1017, la 1014. Ensivaikutelmien mukaan Maxx2 on perusrakenteeltaan jämäkkä ja toimiva valaisin, jossa tosiaankin on valotehoa riittämiin. Pienenä miinuksena on tiettyjä käyttäjäryhmiä ajatellen on katkaisijan sijoittaminen rungon takapään syvennykseen, mutta peruskäyttäjälle ominaisuus on pelkkää plussaa, koska se estää tehokkaasti tarkoituksettoman päälle kytkeytymisen. Rengas latautuu joko päivän valosta tai valaisimen ollessa päällä ja luovuttaa valon noin 12 tunnin aikana. Yhdellä paristokerralla yhtäjaksoinen toiminta-aika on noin reilut pari tuntia. Valaisin on vedenpitävä, sen 71 lumenin valokeilan luvataan ulottuvan jopa 200 metrin päähän. Saatavilla on myös lisävarusteita akuista, latureista ja suotimista alkaen. Riuskassa käytössä ne kuoriutuvat pois valaisimen päältä. Kyseessä on alumiinirunkoinen 23 x 121 mm kokoinen valaisin, jossa on xenon -polttimo. Hauskana ja myös hyödyllisenä ominaisuutena on linssin ympärillä oleva itsevalaiseva rengas, "Nova Finder Ring", joka auttaa löytämään valaisimen pimeässä
Maahantuoja: Asetalo Oy, (03) 475 5371
WWW.REKYYLI.FI. Munkkikahvia ja leppoisaa mieltä oli taas tarjolla asekeräilijöille, asekauppiaille ja tavallisille luvan omaaville ostajille. Oikeaan tarkkuusammuntaan siitä ei ole, lapsien turvalliseksi aloitteluaseeksi se on liian suuri ja airsoftia harrastavat lähinnä nauravat kaikelle missä on kertatuli ja näin vähän tehoa. Lähes kaikki pienoiskiväärit huudettiin alle sadan euron. Asiaa kokeiltiin muutamalla laadukkaana pidetyllä kuulalla, 10 metrin etäisyydeltä. SKY leimoin malli 28-30 samaa kaliiperia oli hinnaltaan 450 . Hintaa kuulalingolla on 330 euroa. Monen aseen kohdalla päti sanonta, hinta halpa kunto huono. Lisäksi kuulien laadulla on melkoisesti merkitystä, heikkolaatuisimmilla kuulilla tuli jopa 15 cm muista harhautuneita kärpäsiä. Kaksi Ahlberg-taskuasetta olivat huutokaupan kalleimmat, 710 ja 410 . Niinpä on vaikea ymmärtää, mihin ihmeeseen tämä UmarexHämmerli on tarkoitettu. Ilmeisesti poliisin on otettava kaikki aseet myyntiin, joita omistajataho niin vaatii. Valitettavasti muovikuulien ominaisuuksiin ei kuulu äärimmäinen tarkkuus, vaan niitä käyttävät aseet ovat käytännössä aina melkoisen epätarkkoja, oikeisiin ilma-aseisiin ja ruutiaseisiin verrattuna. Sekalaisista osista koottu 9 mm Lahti-pistooli L-35 huudettiin 500 eurolla. Aseen olemus, ergonomia ja suorastaan erinomainen laukaisu kuitenkin houkuttelevat kokeilemaan tosissaan taitojaan, ja tällä kokemuksella vaikuttaisi siltä, että tässä käytössä APS-3 tuottaa pettymyksen. Varsinaisia käyttöaseita oli huutokaupassa varsin vähän. Hämmerlin tapauksessa odotukset olivat kuitenkin korkealla, eihän tämän näköinen ase VOI olla kovin epätarkka. Parhaat viiden laukauksen osumakuviot olivat noin 30 mm:n luokkaa, joten mikään oikeaan puristeilma-aseeseen
verrattavaa tarkkuutta on turha odottaa. Se sopii stressittömään rätkimiseen jossa kymppien metsästys ei ole pääosassa. APS-3:lla ampuminen on kuitenkin hauskaa ja kun laukausääntäkään ei ole, viihtyy sen kanssa mukavasti vaikka pidemmänkin
aikaa. ASEHUUTOKAUPPA RIIHIMÄELLÄ
Asevalmistaja Sakon tiloissa Riihimäellä järjestettiin taas 12.3.2008 asehuutokauppa. Nyt tavallinen VKT:n "Ukko-Pekka" 7,62 x 53R eli malli 1939 maksoi 330 . Kalleimmat pienoiskiväärit olivat Mauser M 107, 250 ja Winchester 9422 XTR, 200 . Hinnat vasemmalta: Rossi 155 euroa, Holek 50 euroa, Arminius 20 euroa ja H. Tällä kertaa ei huutokaupassa varsinaisia löytöjä ollut, jollei Ahlberg-pistooleja mukaan lasketa.
Huutokaupassa on mahdollisuus tutustua tarkasti huutokohteisiin.
Ei niinkään laatua, mutta halpaa hintaa on tässäkin .22 LR pienoisrevolverisarjassa tarjolla. Smidt 50 euroa.
Tämä 7,65 mm taskuase Walther PP huudettiin hintaan 330 euroa.
Kaunis niklattu 6,35 mm FN Baby maksoi huutajalleen 330 euroa.
TARKKUUSAMMUNNAN TULEVAISUUS VAI PELKKIÄ LELUJA?
Umarex on pukannut suomalaistenkin ihmeteltäväksi Hämmerli APS-3:n, laitteen, josta ei oikein osaa sanoa, kuinka vakavasti se pitäisi ottaa ja mikä on sen rooli maailmassa. Aseen oikeaan kylkeen kiinnitetään muovinen viiden luodin lipas, josta syöttyy yksi, tai satunnaisesti kaksi kuulaa koneistoon. Lähtönopeutta kuulilla on alle 100 metriä sekunnissa ja tehoa niin vähän että aseella ampuminen on lähes täysin turvallista. Hämmerlin
74
nimeä hyödynnetään siten sumeilematta, joten toivoisi, että tuote olisi edes asiallinen. Kyseessä on ihan vakavasti otettavan näköinen ergonomisella kahvalla, laadukkailla tähtäimillä ja säädettävällä laukaisulla varustettu puristeilma-ase, mutta se ampuu 6 mm muovikuulia! Materiaalina on pääosin muovi, joskin kriittisimmät osat on valmistettu metallista. On havaittavissa, että kun Puolustusvoimilta loppuivat tietyt myyntiartikkelit, nousivat niiden hinnat myös siviilimarkkinoilla. Aseen valmistaja ei luonnollisestikaan ole Hämmerli, mutta ei myöskään Umarex, vaan japanilainen airsoft-välinevalmistuksen jättiläinen Maruzen
Palautteen antajien kesken arvottiin Riista-lehden vuosikerta. Niinpä joudumme tyytymään täällä Riflemalliin, jonka suhteen ei vastaavia lupaongelmia siellä päässä ole. Nallilukkoinen venäläinen ratsuväen pistooli M1849 puolestaan on puolestaan Siestarjoen tuotantoa vuodelta 1854. Pelo kerta-automaattikivääri kal. Toimitus onittelee ja toivottaa mukavia lukuhetkiä metsästysaiheiden parissa!
710640-0802 106405 08002 PAL.VKO 2008-18 414887
SUOMALAINEN METSÄSTYSLEHTI
2 / 2008
6,90
PIENPEDOT LOUKKUIHIN
WWW.REKYYLI.FI
6
NIILIN KROKOTIILI MITTAVA MUINAISJÄÄNNE ILI MITTAVA AV KARKOTTAVA KOIRA MONIPUOLINEN METSÄTOVERI
GPS
LINTUKANTA KUNTOON METSÄSTÄJÄN APUVÄLINEENÄ. Aiemmin kenraalimajuri Georg Lucanderille kuulunut sivulukkoinen Pietarissa valmistettu Matska-merkkinen haulikko. 7,62x53R on Carl Pelon suunnittelema piippurekyyliin perustuva kerta-automaattikivääri. SUOMEN SODASTA EILISPÄIVÄÄN
BALDERIN
SALIN HUUTOKAUPASSA
Venäläinen hukari M on Suomen Asehistoriallisen Seuran huutokaupan harvinaisimpia esineitä. 15-vuoden ikäraja on ollut toimiva, eikä se ole aiheuttanut ongelmia, mutta EU-lakien johdosta ikärajaa nostetaan. Onnetar suosi Paavo Hautajärveä, joka antoi palautetta "Aseet ja väkivalta" -artikkelista. Huutokaupassa on jälleen mukana paljon militariaa keräily- ja käyttöaseiden ohella. Metsästäjät ja ampujat ovat suhtautuneet asiaan kriittisesti ja pelkäävät harrastusten ukkoutumista, koska nuorien osallistumista vaikeutetaan. Carl Pelo tarjosi omia vaihtoehtoja puolustusvoimille 1930-40 luvuilla, mutta aseet jäivät kuitenkin vain koekappaleiksi. Hukarin terässä on vasemmalla puolella Katariina Suuren monogrammi ja oikealla puolella kaksoiskotka. Matska valmisti laadukkaita kopioita englantilaisista aseista. Mutta tapahtuu kehitystä toiseenkin suuntaan, joskin melko kaukana täältä. Huutokauppa järjestetään 27.4.2008 Balderin salilla, Aleksanterinkatu 12, Helsinki. Lisätietoja itse tilaisuudesta ja myyntiin tulevista esineistä antaa Juha Kovanen 040-7488767.
TAAS JÄIMME ILMAN...
Odotetun Remington R-:n karbiiniversioita ei ole tulossa näillä näkymin Suomeen lainkaan. Kuvia kohteista osoitteessa www.suomenasehistoriallinenseura.fi. Myyntiin tuleva kivääri on harvinainen prototyyppi. Eniten ääniä keräsivät Sauli Luolajan-Mikkolan "Aseet ja väkivalta" sekä Hannu Urosen ".500 A-Square, rakennusprojekti, osa 2". Yhdysvaltojen Etelä-Carolinassa ollaan juuri laskemassa käsiaseen hankkimisen ikärajaa, 21 vuodesta 18 ikävuoteen. Ase on hieno ja todennäköisesti ainoa Suomessa. Nyt asiaan on ilmeisesti tulossa muutos, laki on enää vailla kuvernööri Mark Sanfordin hyväksyntää. Remington on ilmoittanut, että he eivät tule saamaan vientilisenssiä useimpiin Euroopan maihin, mukaan lukien Suomi. Kauppaliikkeessä oli töissä alle 21 vuotiaita, jotka käytännössä rikkoivat osavaltion lakia täyttäessään asiakkaiden käsiasetilauksia. Etelä-Carolina on yksi kahdeksastatoista osavaltiosta, ja ainoa etelävaltioista, joissa ikäraja on ollut 21 vuotta. Koska vaihtoehtona olisi ollut antaa potkut noin puolelle työntekijöistä, ryhdyttiin asiaa viemään eteenpäin osavaltion lainsäädäntöelimissä.
75
PARAS ARTIKKELI?
Pyysimme teiltä palautetta numeron 1/2008 parhaasta artikkelista. Mielenkiintoista asiassa on, että kivääreille ja haulikoille ei ole ollut minkäänlaista ikärajaa ja käsiaseidenkin kohdalla ikärajan laskemiseen oli lähtölaukauksena sikäläisen asetukkukauppiaan ongelmat. Näyttö klo 11.00 ja huutokauppa alkaa klo 12.00. Maahantuoja: Normark Suomi Oy, (014) 820 711
IKÄRAJOJA LIIKUTELLAAN
Suomessa on juuri käynnissä kehitys, joka nostaa aseen hankkimiseen ja omistamiseen vaadittavan ikärajan 18 vuoteen. Tämä siksi, että lain mukaan pitsi ostaminen ja omistaminen, myös myyminen on erikseen kielletty. Aseen mukana tulee vaihtopiiput
Kirjan selkeästi mielenkiintoisin osuus on jo ensimmäisiltä sivuilta alkava "käynti Rugerin tehtaalla" -luku, jossa yllättävän yksityiskohtaisesti kerrotaan aseiden tuotannosta mainioiden kuvien kera, mitkä ikävä kyllä ovat mustavalkoisia. Nykyisenä AYO-aikana lupaa haettaessa on vain entistä tarkemmin huomioitava käyttötarkoitussidonnaisuus, eli esimerkiksi metsästysperusteen kelvollisuus on kyseenalainen. Lisätietoja ja ilmoittautumisohjeet löytyy jo lähiaikoina Rekyylin nettisivulta www.rekyyli.fi
76
Maailma on täynnä asekirjallisuutta, joka kattaa lähes kaiken mahdollisen edes hieman aseisiin liittyvän tutkiskelun. Kilpailua on kuitenkin muokattu siten, että vaikka mukana on enemmän joukkueita, kaikki pääsevät ampumaan selvästi aiempaa enemmän. Paikkana on perinteiseen tapaan BBC:n rata Nummi-Pusulassa. Kirjassa käydään läpi yrityksen tuotantoa malli mallilta muttei kuitenkaan lähdetä luettelemaan kaikkia mahdollisia variaatioita eikä edes ihan kaikkia tuotannossa olevia tai olleita malleja. Käsityksemme mukaan mitään tällaista kieltoa ei ole tulossa. Näissä kuvissa esitetään yllättävän hienosti ja yksityiskohtaisesti erilaisia tuotannon vaiheita. Patrick Sweeneyn kirjoitustyyli on mukaansa tempaavaa ja helppolukuista, joten kirjaa voi suositella vastikään Rugereista kiinnostuneelle. Huhujen mukaan kiellon takana olisi juurikin aseen ulkonäkö ja tai muita epämääräisiä syitä. HUHUILTA SIIVET
Toimitukseen on saapunut huolestuneita kyselyitä eri puolilta maata liittyen huhuun, että MP5:n näköisille GSG-5pienoiskivääreille ei enää vastaisuudessa myönnettäisi lupia. Kilpailu ammutaan kolmihenkisin joukkuein ja aseina on .22LR kiväärit ja pistoolit/revolverit. Myös palkinnot tulevat olemaan ennen näkemättömän hyvät. Muutoksia kiväärikaliipereissa on tullut yhteensä neljään kaliiperiin ja pistoolikaliipereissa viiteen. Rugerit ja niihin liittyvä kirjallisuus ei tee tässä kohtaa poikkeusta. Kiväärilatauksiin on lisätty yksi uusi kaliiperi: 6,5x47 Lapua, jolle löytyy latausarvoja yhteensä neljälle eripainoiselle Lapuan Scenar-luodille. Tavalliseen tapaan osa palkinnoista arvotaan kaikkien osallistujien kesken, joten osallistuminen kannattaa. Koska meneillään on Rekyylin juhlavuosi, on tämän kunniaksi myös RTC aiempaa suurempi ja kauniimpi. Sisältö on yleisilmeeltään saman oloinen kuin vanha mutta kansikuvitus on muutettu selkeästi pirteämmäksi. GSG-5 on itselataava pienoiskivääri, johon myönnetään lupia aivan samoin perustein kuin muillekin vastaaville aseille. Ruger Pistols & Revolvers -kirja toimii erittäin hyvänä lähtöalustana Rugereista kiinnostuneille lukijoille. Vihkosen nimeämiskäytäntö on muutettu vanhasta vuosilukumerkinnästä versionumerointiin, joka tottelee tällä erää numeroa kuusi. Nyt cowboy-latauksia on tarjolla kyseiselle ruudille jo viidessä kaliiperissa, jotka ovat: .38 Special, .357 Magnum, .44 Special, .44 Magnum ja .45 Colt.
TULOSSA RTC:N HISTORIAN SUURIN JUHLAKILPAILU!
REKYYLI TEAM CHALLENGE
Vuoden Rekyyli Team Challenge järjestetään elokuun toisena lauantaina eli 9.8. Taulukoissa ilmoitetaan entiseen tapaan kiväärilatauksissa tarkkuuslataukset ja 100% täyttöaste, kuten puristuslatauksetkin. Sweeney kirjoittaa ottaneensa tehdasvierailulla satoja kuvia erityisluvalla, mitkä oli tarkastutettava ennen julkaisua. Jo enemmän aiheeseen tutustuneelle kirja ei tarjoa kovin paljoa uutta paitsi ensimmäisten joukossa tehdyn arvion Rugerin uudesta SR9-pistoolista.
WWW.REKYYLI.FI. Lähtökohtaisesti kilpailun säännöt ja kulku ovat vastaavat kuin aiemmin. Kun saamme asiaan virallisen vahvistuksen tai jos siinä ilmenee jotain uutta, palaamme asiaan.
ALOITTAVALLE RUGERISTILLE
RUGER PISTOLS & REVOLVERS
Kirjoittaja: Patrick Sweeney Julkaisija: Gun Digest Books
VIHTAVUORI
RELOADING
GUIDE
EDITION 6
Vihtavuoren uusi latausohje on ilmestynyt. Pistoolikaliipereissa on keskitytty lähes täysin revolverikaliiperien latausarvojen lisäämiseen Tinstar eli N32Cruudille
(09) 774 2810
Alfamer Oy
Erikoiskirjakauppa. UUTUUSKIRJAT ALFAMERILTÄ
Luottokortilla tai nettimaksuna maksettaessa ei lähetyskuluja!
www.alfamer.fi
Hämeentie 68, 00550 Helsinki, puh
Kynnyksemme esimerkiksi autojen ammuskeluun on hyvin korkea, mutta osa ideoistasi voisi olla mahdollisia artikkelin aiheitakin. -Tero Kuitunen
Monikaan tavallinen aseen käyttäjä ei välttämättä ymmärrä, mitä syntyvä paineenkasvu voi saada aikaan, koska hylsy ei pääse täysin avautumaan.En tiedä onko aiheesta ollut joskus puhetta, mutta ellei, niin siitähän voisi pienen jutun tehdä. Katsotaan kuitenkin, mitä tästä jää mietintämyssyyn muhimaan. Jne. Jos luvansaannin helpottavaa tietoa jaetaan kritiikittömästi kaikille, nämäkin usein aseen omistajiksi soveltumattomat hakevat lupaa vilpillisesti tarkkuusammuntaperusteella ja onnistuvat pahimmillaan huiputtamaan viranomaisia. Nykyinen tilanne on mielestäni parempi harrastajien kannalta, koska nyt ainakin osa näistä epämääräisistä luvanhakijoista menee vipuun, eikä heitä päästä rinnastamaan oikeasti aseillaan harrastaviin, joten asiasta tuskin on syytä olla huolissaan. Esimerkiksi: vaikka 12/70-pesäisessä piipussa olisi nähtävissä selkeä kynnyskin, sinne mahtuu myös 12/76 -patruuna. Haulikon käytössähän esiintyy vakava ongelma nykyisen patruunavalikoiman aikakaudella. Mitenkähän olisi käynyt 89-millisen kanssa, siitä ei ole tietoa, kun sellaista ei ollut käytettävissä.
1. Syy siihen että tekstissä ei erikseen korostettu itsepuolustuskäytön olevan Suomessa kiellettyä, johtuu yksinkertaisesti uskostani Rekyylin lukijakunnan valistuneisuuteen. En itse asiassa tullut edes ajatelleeksi, että asiassa voisi olla jotain epäselvää. 1. Lähinnä ongelmana on, että useisiin tällaisiin jokapäiväisiin myytteihin ei tule edes kiinnitettyä huomiota. Esimerkiksi mainitsemasi useamman ruutilaadun käyttö on mielenkiintoinen asia, mutta vain periaatteessa jutuksi kelpaava, koska kyseessä on sen verran riskialtis ja asiantuntemusta vaativat kokeilut. Tämä on myös niin perustavaa laatua oleva asia, että sen esiintuomiselle ei ole nähty erityistä tarvetta. Näinhän ei kuitenkaan ole, joten siitä voisi ehkä jatkossa olla korjaava mai-
ninta. Pelkona on että sen esitteleminen aiheuttaa lukijoissa kokeilemisen halua, jonka seuraukset voivat olla katastrofaaliset. Ensimmäisenä käteen sattunut Vihtavuori 12/76 Vismut Magnum on pituudeltaan 64 mm, joten se mahtuu periaatteessa jopa 65 mm:n pesään. Tässäkin asiassa hölmöilyn tuloksena on suurella todennäköisyydellä aserikko ja mahdollisesti myös ampujan vammautuminen. Kynnys ei siis rajoita käytettävää patruunaa turvalliselle tasolle, koska pesä on mitoitettu ammutun eli auenneen hylsyn pituuden mukaan. Ongelma ei siis koske vain uusia loivalla ylimenolla varustettuja aseita vaan on yleismaailmallinen. magnumeita. Mutta koska aihe kiinnostaisi ainakin minua enemmänkin, niin ajattelin josko Rekyylin varsin ennakkoluulottoman oloiset toimittajat ryhtyisivät murskaamaan asemyyttejä. Saako kokovaippaluodista oikeasti toimivan hirviluodin kun sen lataa hylsyyn väärin päin. Esimerkiksi aihepiireistä: Mitä ammuksia auton tuulilasi pysäyttää / moottori kestää. 2. Kun asiaa tarkastellaan, niin Rekyyliläisethän murtavat tietynlaisia asemyyttejä jatkuvasti, eli kertovat lukijoille asiallisesti kuinka jokin asia oikeasti on. Tällaisia harrastajakunnan ylläpitämiä "vanhoja totuuksia" on pilvin pimein ja vähän väliä jokin niitä saa huutia Rekyylissä. -Tero Kuitunen
WWW.REKYYLI.FI
79. Onko oikeasti olemassa turvallinen tapa tehdä latauksia, joissa käytetään useampaa ruutilaatua sekaisin ja miksi ihmeessä joku niin tekisi. Vielä nykyäänkin lupaviranomaiset saavat lupa-anomuksia, joissa todellakin tarvetta perustellaan juuri itsepuolustuksella. Todettakoon nyt tässä, että ylimenon muotoilusta riippumatta haulikon patruunapesään mahtuu myös pidempi patruuna ja että asiaan tulee AINA kiinnittää huomiota. "taskuaseesta", jonka luvittaminen on mahdollista vain hyvin harvoille. Viime numerossa oli Walther PPS -artikkelissa kappaleessa "Kapea kannettava, hyvä ammuttava" seuraava alkulause: "Päivittäin mukana kannettavat itsepuolustusaseet..." Kirjoitus luo mielikuvaa, jossa tuollainen aseenkäyttöperuste olisi laillista myös Suomessa. Varsinkaan PPS:n
kohdalla, kun on kyse ns. Hyvää kevään odotusta! -IOT
REKYYLIN TOIMITUKSELLE
Voisitteko ottaa kantaa pariin mieltäni askarruttavaan asiaan. Syynä on se, että patruunapesän etupäässä ei olekaan mitään rajoittavaa olaketta, jonka seurauksena esimerkiksi 76-millinen menee ihan omalla painollaan jopa 65-milliseen pesään. Jos sopivista patruunoista on epäselvyyttä, kannattaa konsultoida esimerkiksi asiantuntevaa aseseppää. Kun tällaista "tarkkuusasetta" käyttäen sitten tehdään jokin rikos, kärsijöinä sen seurauksista olemme me kaikki. 2. Eivätkä näin ollen varmasti saa lupaa. pituudessa ja sitä lyhyemmissä turvallinen painetaso huomioiden. Toki esimerkiksi auton bensatankin räjäytysyritys ampumalla oli ihan hyvä ja toki myös jää- ja lihaluodit. Aiheita olisi olemassa vaikka kuinka paljon, ainakin näin nuoremman harrastajan näkökulmasta.
-Jiihaa!!
Kiitos hyvästä palautteesta, joka sai ideageneraattorin jo ottamaan muutaman ylimääräisen kierroksen. KYSY & KERRO
Paras palaute
Tällä kertaa parhaan palautteen palkinto on ByrdRench monitoimityökalu.
MYYTTEJÄ MURSKAAMAAN!
Terve arvoisa Rekyylin väki! Ameriikkalainen Mythbusters -ohjelma käsittelee vähän väliä jotain aseisiin liittyviä myyttejä, mutta useimmat niistä eivät ole kovin kiinnostavia näin aseharrastajan näkökulmasta. Nyrkkisääntönä onkin, että haulikolla ei tule ampua muita patruunoita kuin niitä, joille ase on tarkoitettu. Vanhoilla aseilla ei siis tule käyttää myöskään sopivan mittaisia, mutta korkeammalle painetasolle ladattuja "mini-", "semi-" tms. Walther PPS on suunniteltu ja tarkoitettu juuri tuohon käyttöön, joten asian ohittaminen kokonaan artikkelissa ei ollut mitenkään mahdollista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos haulikon kyljessä lukee 12/70, niin kannattaa pysytellä ko. Aktiivisen harrastajakunnan ulkopuoliset, jotka eivät ole niin tietoisia lupaperusteista olisi oikeastaan vain hyvä pitää hiukan epätietoisina, jolloin he yrittävät saada luvan rehellisesti itsepuolustusperusteella
Mielenkiintoista olisi osallistua kasvavaan Practical-ammunnan single stack -kilpailuun .400 CorBon -kaliiperin aseella.
81. Lähtönopeudet olivat N105-ruudilla epätasaisia kiväärin nallista huolimatta. Tähän on
syynä .400" kaliiperin katkokartiokärkiset luodit, jotka eivät pidemmiksi ladattuina syöty välttämättä luotettavasti pyöreäkärkisille luodeille suunnitellusta 1911 pistoolin lippaasta. Miedommissa latauksissa toimi parhaiten Hodgdon Longshot -ruuti. Kantahylsystä johtuen .400 CorBonin painetaso on matalahko, kaWWW.REKYYLI.FI
liiperin kehittäjän Cor-Bonin mukaan maksimipaine on 26500 psi eli noin 1800 baria. Mainittakoon, että hylsyn voi muokata täyssupistusholkin avulla myös uudesta .45 Auto-hylsystä. Hylsy on yksinkertaisesti .45 Auto -hylsy, joka on supistettu kaliiperin .400" luotia varten. Rekyylin testiaseena toimi 1911-sukuinen STI Lawman, johon oli sovitettu .400 Cor-Bon -kaliiperinen rampillinen piippu. .400 Cor-Bonin sulkuväli määräytyy hylsyn hartiasta monien pullonkaulahylsyisten kiväärikaliiperien tapaan. PATRUUNANURKK A
.400 COR-BON
12,90 mm 11,90 mm 10,16 mm
TEKSTI: HANNU URONEN
17,69 mm 22,86 mm
Suurin osa kaliipereista on kehitetty jostakin jo olemassa olevasta patruunasta. Näin ollen luoti voidaan kiinnittää käyttäen rullaniippausta, jolloin starttipaine saadaan muodostumaan hieman korkeammaksi kuin kartioniippauksessa. Testasimme 155-, 180- sekä 200-grainisia luoteja. Sen vuoksi hylsyn suurta kapasiteettia ei pystytä hyödyntämään täysimääräisesti. Tämä johtuu juuri alhaisesta maksimipaineesta, joka on lähinnä nimellisesti SAAMI-standardin mukaista .45 Auton +P painetasoa korkeampi. .400 Cor-Bon vaatii melko hitaasti palavan ruudin, jotta hylsyn potentiaali saadaan kunnolla käyttöön. Vastaus löytyy patruunan julkistamisajankohdasta, vuodesta 1997, jolloin 10 mm luotia ampuvien pistoolikaliiperien villitys oli korkealla valtameren takana Yhdysvalloissa. .400 Cor-Bon on jäänyt vaille laajempaa käyttäjäkuntaa. Lähtönopeudet jäivät tosin keskimäärin hieman pienemmiksi N105-ruutiin verrattuna. Tällöin jokaiselle luodin halkaisijalle tarvitaan kokonaan oma hylsynsä. CIPnormin mukaan .45 Auton maksimipaine on 1300 baria, eli noin 19000 psi. Latausholkkeja löytyy useammaltakin valmistajalta, muun muassa Hornady ja RCBS. Vihtavuoren N105 olisi muutoin ollut kenties mainio valinta, mutta ruudin syttymisessä oli ongelmia vaikka niippasimme luodit lujasti hylsyihin. Patruunan kokonaispituus on rajattu 31,1 millimetriin. Hylsyinä käytimme uusia Starli-
ne-hylsyjä ja nallina pientä Federal 205 -kiväärinnallia. Lisäksi tuoreemmissa hylsyissä nallitasku on mitoitettu pientä nallia varten. Ajatus .45 Auto -kaliiperisten 1911-aseiden muuntamisesta 10 mm luotia ampuviksi vain piippua vaihtamalla ei tätä taustaa vasten vaikuta enää oudolta, vaan lähinnä mielenkiintoiselta idealta. Mainittakoon, että eurooppalainen CIP-standardi ei tunne .45 Auto +P -patruunaa. Tämä johtuu siitä, että käsiaseiden patruunat ovat usein suorahylsyisiä. Poikkeuksia tähän sääntöön on toki olemassa, kuten vuonna 1997 esitelty .400 Cor-Bon. Idea ei mielestäni ole huono, mutta kenties .40 S&W -kaliiperin suosio on ajanut sen ohi. Raskailla ja pitkillä luodeilla saattaa esiintyä ongelmia lyhyen hylsyn kaulan takia. Toimivaksi yleisruudiksi osoittautui 3N38, olla vastaavia ongelmia ei havaittu. Hylsyjen saatavuus on kohtuullisen hyvä; tunnettu Yhdysvaltalainen hylsynvalmistaja Starline valmistaa niitä. Vaikka hylsytilavuus on melko suuri ja jopa hieman suurempi kuin 10 mm Auto -kaliiperissa, on .400 Cor-Bonin suorituskyky silti korkeintaan samalla tasolla 10 mm Auton kanssa. Selvästi harvinaisempia ovat kaliiperit, joille ei löydy helposti esi-isää.
Lyhyiden aseiden kohdalla saman perushylsyn käyttö useammassa eri kaliiperin luotia ampuvassa patruunassa on harvinaisempaa kuin kiväärikaliiperien yhteydessä. Luodeiksi sopivat kaikki kaliiperin .400" luodit, aivan raskaimmat poislukien. Tällöin on luonnollisesti käytettävä isoa nallia. Ensi alkuun ajatus saattaa vaikuttaa oudolta miksi supistaa .45 Auton hylsy pienemmälle luodille sopivaksi, lyhyen ampumamatkan itselataavassa pistoolissa käytettäväksi
Tämä lausahdus kuvaa sitä tilaa, mihin hyvin moni valmistaja on tuotteidensa kanssa ajautunut viime aikoina. Myytinmurtajien Adam Savagen parhaita tokaisuja on mielestäni lentoselkärepun epäonnistumisen yhteydessä ilmoille tullut lausahdus "kaikki toimii, paitsi kokonaisuus". Paras ja kouriintuntuvin esimerkki on kuitenkin se, että parhaat aseet saadaan tätä nykyä aikaan poikkeuksetta siten, että aseisiin intohimoisesti suhtautuvat henkilöt tekevät aseen omien mieltymystensä mukaan kyselemättä neuvoja markkinaväeltä. Ennen asiat valitettavasti olivat paremmin. Todennäköisesti he joutuvat punomaan päätään useampaan otteeseen ja toisaalta he joutunevat tekemään työntekijöille tyypillisiä päätelmiä laulettavista lauluista ilman vaikutusmahdollisuutta asioihin. .. Tästä johtuen valmistajien pitäisikin ottaa tarkemmin huomioon palaute, joka tulee aseet tuntevalta väeltä, koska he kertovat aseista mielellään sen, miksi ne jäävät hankkimatta. Paremminkin moni harrastaja kokee muutokset pelottavina, sillä on totuttu siihen, että aseissa uudistukset ovat yleensä selkeä muutos huonompaan.
UUTTA !
Yksi merkittävimmistä ongelmista on se, että kuluttajilta saatavaa asiakaspalautetta ei osata tulkita oikein. Tiedon pohjalle rakentuva ymmärrys on asealalla valitettavan aliarvostettua. On äärimmäisen helppoa yhdistää teoriassa parhaita komponentteja yhteen nippuun vain, jotta joku voisi todeta myöhemmin ilkeästi, että kokonaisuus ontuu. Aseissa on todellakin kysymys siitä, että kannattaa valita hyvin tarkkaan se, kenen kommentit otetaan huomioon, erityisesti jos on kyse tuotteen kehittämisestä. Asioiden tekeminen eri tavalla on helppoa, mutta asioiden tekeminen hyvin on äärimmäisen vaikeaa. Tarkoituksena oli tehdä hyviä aseita ilman myyntimiesten rakastamia halpoja argumentteja. He kertovat nämä samat asiat mielellään myös niille, jotka ovat asetta parhaillaan hankkimassa. Lääkkeenä joka asiaan on se, että jos palaute ei miellytä, niin pilataan asia jollain uudella konstilla. Myöskään reklamaatioiden perusteella ei voi saada yleiskuvaa siitä, miksi aseet jäävät myymättä. Tietoa arvostetaan ja sillä on painoarvoa varsinkin silloin, kun kyseessä on kokemukseen perustuva tieto eikä ainoastaan puhdas luetun ymmärtäminen. VOIMATEKIJÄ
ARTO MÄ ÄT TÄ
TEHDÄÄN
Asemaailma on täynnä teknistä tietoa ja erityyppisiä ratkaisumahdollisuuksia. Luetun ymmärtämisellä on toki painoarvoa ja siitä on paljon apua silloin, kun joitain asioita on pakko päntätä päähän välttämättömän tiedon omaksumiseksi. On myös erittäin tärkeää, että tuotetta voidaan pystyä vertaamaan toisiin tuotteisiin. Asevalmistajien pääasiallinen ongelma on se, että tuotteiden suunnitteluun on sotkettu aivan liikaa markkinoinnin ja myynnin ammattilaisia. Valitettavasti aseissa tämä muihin tuotteisiin ehkä soveltuva ajattelutapa menee pääasiassa harakoille, sillä aseita käyttävä väki ei ole ensimmäisenä ihastumassa uusiin muutoksiin. On selvästi niin, että markkinointi- ja myyntikoneistoa kiinnostaa eniten aseen omistajilta saatu kappalemääräinen palaute kuin tätä merkityksellisemmät asiat. Aseissa, aivan kuten muissakin tuotteissa, toisen mielestä selkeä parannus on jonkun toisen mielestä karmea virhe. Rohkealla yhtiöllä tämä onnistuisi edelleen, mutta suurempana ongelmana näyttää olevan se, että lähimenneisyydessä tehtyjä virheitä ei haluttaisi tunnustaa, ja tästä johtuen myöskään muutoksia menneeseen ei haluta tehdä kovin räväkällä tahdilla. Erityisen vaikeaa on tehdä toimivaa uutuutta ilman kunnollista innovaatiota. On totta, että myytävä tuote vaatii argumentteja, joilla voidaan perustella tarvetta kyseiselle tuotteelle. Tämäntyyppisistä aseista tulee helposti legendoja, vaikkakaan ne eivät välttämättä ole halvimmasta päästä, eivätkä saatavuudesta johtuen edes kaikkien ulottuvilla, sillä tällaisissa tapauksissa kyse on lähes aina pienestä pajasta. Tuotteiden suunnitteluvastuun ovat yhtiöissä ottaneet aivan väärät osastot ja aseista ja niiden käyttötarkoituksista tietävät ovat vain paiskomassa toivottavia ominaisuuksia halutunlaiseen pakettiin. Mielipide selkeästä virheestä kannattaa ottaa tosissaan, sillä sen perusteella tapahtuva myynnin lasku on todennäköisesti voimallisempi kuin parannuksella (jota kukaan ei osannut odottaa saati sitten vaatia) aikaansaatu myynninlisäys. On helppoa arvioida kiikaritähtäimen valovoimaa, hämäräominaisuuksia ja suurennosta, ja unohtaa siinä sivussa miten kyseinen tähtäin sopii asekokonaisuuteen. Aseet tehtiin, ja yhtiön kaupallisesti suuntautuneiden tuli tämän jälkeen myydä ne. Pääasia on se, että saadaan tehtyä uutta.
82
ilmestyy 28.5
NUMERO 4/2008
WWW.REKYYLI.FI. Tietoa on olemassa niin valtavia määriä, että yhden ihmisen on tuosta kaikesta täysin mahdotonta osata ulkoa edes pientä osaa. Esimerkkejä voisi olla vaikka kuinka paljon siitä, miten ymmärrystä asioista ei aivan oikeasti ole