Käsissänne pitelemänne lehti jää viimeiseksi toimittamakseni Rekyyliksi ja tehtävääni tulee jatkossa jatkamaan toimituspäällikkönämme useita vuosia toiminut Tero Kuitunen. Olen viime vuoden syksystä lähtien hiljalleen siirtänyt lehden operatiivisia toimintoja yhä enemmän Terolle ja nyt on tullut aika lopullisesti siirtää valta ja ennen kaikkea vastuu lehdestä hänelle. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Rekyyliin lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Siksi Tero tulee vetämään lehteämme vahvalla, mutta omalla kädellään. Vuonna 2003 Rekyyliä aloittaessa minulla oli vain yksi sääntö: tehdä lehteä, jollaista itse haluaisin lukea. Taannoin alkanut jälleenlatauskoulu on muun muassa Teron suunnittelema ja pääosin myös toteuttama ja tällaiset artikkelit ovat osoituksena siitä, että kehitys jatkuu ilman minuakin. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Rekyyli ilmestyy 8 kertaa vuodessa.
REKYYLI
Muunnostaulukko 1 gramma (g) = 15,43236 grainia 1 graini (gr) = 0,064799 grammaa grainia 40 60 80 100 120 140 grammaa 2,59 3,88 5,18 6,47 7,77 9,07 grainia 180 200 240 300 400 500 grammaa 11,66 12,95 15,55 19,43 25,91 32,39
1 unssi (oz) = 28.34952 g 100 g = 3,5273962 unssia 1 tuuma (") = 25,4 mm tuumaa 10 15 20 mm 254 381 508 tuumaa 25 30 40 mm 635 762 1016. Tulen itse pysymään edelleen kustannusyhtiömme hallituksessa ja avustamaan lehtiämme niiden vaatimalla tavalla, mutta ammatillisesti haasteeni ovat jo nyt muualla. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Vastaukset olivat pääosin tylyjä uudelle lehdelle nähtiin kyllä tarvetta, mutta sen menestymiseen ei ollut pätkääkään uskoa. Eräästäkin suusta sain kuulla, että "monta lehteä meinaatte saada ulos ennen konkurssia?". lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Sitä vastoin erään aikakauden loppu on käsillä, ja se on minun luotsaamani Rekyylin. Emme takaa Rekyylissä julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Kaikki oikeudet pidätetään. Seitsemäs vuosikerta. Fire-kustannus Oy vastaa Rekyylin toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Nyt, kuusi vuotta myöhemmin siirrän tuon ohjeen Rekyylin uudelle päätoimittajalle. Vallanvaihtoon ei liity sen kummempaa dramatiikkaa. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. PA AKIRJOITUS
Uuden aikakauden alku
Kuusi vuotta sitten Tampereen asemessuilla esittelin ensimmäistä kertaa mielessäni pyörineen aselehden konseptia useille alan toimijoille. Rekyyli ei välttämättä tule pysymään samanlaisena kuin ennen, mutta emme vastaisuudessakaan tule tekemään kompromisseja laadun tai lukijoidemme palvelemisen suhteen. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Vielä ei myöskään ole loppua näköpiirissä. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. Nyt, 49 numeroa ja kuusi vuotta myöhemmin voin vastata: "aika monta". Jarkko Koskinen
REKY YLI
pl 20, 00251 helsinki puh: 09-827 5556 email: toimitus@rekyyli.fi www.rekyyli.fi ISSN 1459-4633 PÄÄTOIMITTAJA Jarkko Koskinen TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Tero Kuitunen TOIMITUSSIHTEERI: Sauli Luolajan-Mikkola TEKIJÄT Esa Höysniemi Erkki Lahtinen Hannu Uronen Marko Tammelin Markus Forsström Timo Virtanen Otso Vainio Arto Määttä Ari Siukola Toivo Haimi Juha Hirsimäki Janne Laukkanen Sasu Mattila ART DIRECTOR Paula Laitinen GRAAFIKKO Antti Teittinen VALOKUVAAJAT Julius Koivistoinen Esa Toivonen KANNEN KUVA Julius Koivistoinen ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET asiakaspalvelu@rekyyli.fi puh: 09 827 5556 (klo 8:00-16:00) MEDIAMYYNTI Jani Leskinen 0400 613 744 jani.leskinen@firekustannus.fi TILAUSHINNAT 12 kk 63,20 euroa kestotilaus 49,95 euroa / 12 kk KUSTANTAJA Fire-kustannus Oy PL 20, 00251 HELSINKI
Rekyylin kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Fire-kustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla
RENATO GAMBA DAYTONA K2
TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ KUVAT: JULIUS KOIVISTOINEN
Ratahaulikot alkavat nykyään olla varsin yksitoikkoista sakkia varsinkin silloin, kun tuloslistoilla kiikutaan riittävän korkealla. Sportingissa tilanne on vielä selkeämmin painottunut muutamaan valtamerkkiin. Renato Gamba Daytona K2 on kiilannut klassisella sporting-aseellaan kisahaulikoiden kirkkaimpaan kärkeen.
WWW.REKYYLI.FI 7
Yleensä kilpailutilanteessa esiintyvät viat johtu8
PIIPPUPARIN TUOMAT EDUT
Gamban piippupari on 32" mittainen, joka on nykyään eräänlainen standardi sporting-aseissa. Sulku on tavattoman yksinkertainen ja kiristyvä, mutta se vaatii myös tarkat valmistustoleranssit. Bossin perintöä vie eteenpäin lähinnä Perazzi ja Kemen, sekä nyttemmin kansallisesti tunnetuksi tullut Investarm. Toinen hintaa lisäävä tekijä on rata-aseissa käytettävät kovemmat metallit, jotka eivät välttämättä sovellu sellaisinaan automaattikoneille suurina massoina valmistettaviksi. Tämä tapa mahdollistaa sen, että piippuparin alapuolella ei ole ylimääräistä tavaraa ja aseen baskyyli on matala. Toisaalta baskyylistä tulee näin tavallista leveämpi. Bossin systeemin etuna on se, että piippuparin massakeskeispiste sijaitsee huomattavasti taaempana, kuin muissa lukkotyypeissä johtuen siitä, että sulku tekee aseen piippuparin kannasta huomattavan painavan. Gambassa tasapaino on "oikea", eli piippupari on riittävän kevyt ja perää ei ole tarvinnut painottaa huolimatta pitkistä 32-tuumaisista piipuista.
Kokeiltavana olleessa aseessa on vihreä valokuitujyvä, joka helpottaa piipunsuun havainnointia.
TEKNISIÄ PERUSOMINAISUUKSIA
Bossin sulkujärjestelmän etuna on ehdottomasti sen kestävyys ja baskyylin matala profiili. Tämä tarkoittaa sitä, että tasapainoa ei tarvitse muuttaa keinotekoisesti, vaan aseen paino jakautuu käsien väliin juuri oikealla tavalla. Luonnollisesti nämäkin asiat voidaan pilkkoa pienempiin osasiin. Tämä mahdollistaa kuitenkin sen, että aseesta voidaan tehdä riittävän painava, jotta se on riittävän vakaa ammuttava.
WWW.REKYYLI.FI. Sulun peruspiirre on se, että piippuparin sulku on sen laidoilla. Tämä luonnollisesti nostaa asiallisesti tehtynä aseen hintaa. Tällä tapaa aseella olisi selkeästi liian voimakas "oma tahto" ja voimakas pyrkimys pysyä alkuperäisessä liikesuunnassa. Jos asetta joudutaan keinotekoisesti painottamaan, niin siitä tulee tavalla tai toisella luonnottoman tuntuinen. Hyvin monessa kisahaulikossa nämä jopa muutetaan siten, että ne eivät toimi lainkaan.
sin tekijä. Tähän on päästy piippuja ohentamalla, piippujen välikiskon ventiloinnilla ja riittävän ohuilla supistusholkeilla, jotka eivät vaadi piipun leventämistä suustaan. Tämä yhdessä leveän baskyylin kanssa lisää aseen käsien välissä olevan massan prosentuaalista osuutta huomattavasti verrattuna muihin aseisiin.
TASAPAINON MERKITYS
Monelle ei helpostikaan avaudu haulikon tasapainotuksessa se, että miten aseen pituusakselin painojakauma vaikuttaa aseen ampumaominaisuuksiin. Suurin osa vakavasti sportingia harrastavista ampujista käyttää jotain Boss-johdannaista asetta, Blaser F3:a tai Berettan parempaa mallia (DT10, ASE90). Tuntuisi aivan väistämättä, että jos ase keikkuu tasapainossa ristitapin kohdalla, niin on aivan sama miten tämä tasapai-
no on saavutettu. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Tavallisissa aseissa tämä tarkoittaisi sitä, että piippuparin paino kasvaisi sellaiseksi, että aseesta tulisi joka tapauksessa etupainoinen. Painonjakauman merkitys on kuitenkin helppo hahmottaa, jos asian ajattelee seuraavasti: otetaan kaksi tasasivuista kolmiota ja asetetaan ne toistensa yhteyteen joko kyljistään tai vastaavasti kärjistään molempien tasapainopiste tulee täsmälleen kolmioiden väliin, mutta kokonaisuuksien painojakauma poikkeaa toisistaan radikaalisti. Toinen etu liittyy tämän sulkutyypin myötä saavutettuun painotusetuun. Sporting-haulikoissa yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on aseen luonnollinen tasapaino. Renato Gamba eroaa selvästi muista lajityypin aseista pikairrotettavalla laukaisukoneistollaan. Aseissa homma menee siten, että mitä enemmän painoa on aseen keskialueella suhteessa aseen kokonaispainoon, sitä helpompi asetta on kontrolloida sen ollessa liikkeessä. Tämä on kilpailukäytössä hieno ominaisuus, koska se mahdollistaa nopeat huoltotoimenpiteet ja laukaisukoneiston rikkoutuessa koko koneiston vaihdon. Tämäntyyppinen piippupari on itse asiassa aseen kokonaisuuden kannalta kaikkein merkitykselli-
Tukin kaulalla tavanomaisella paikallaan oleva varmistin ei ole metsästysaseiden tavoin automaattinen. Toisin sanoen kaikki järjestelmän edut ovat sellaisia, että ne palvelevat rata-ammuntaa niin ampumaominaisuuksien kuin aseen käyttöiän muodossa. Gambassa piippupari on kevennetty 1550 gramman painoon, joka vastaa kokonaispainoltaan tavanomaista 28 tuuman piippuparia. Tässä tapauksessa se on kokonaisuus, johon kuuluu aseen tekniset ratkaisut, viimeistely ja käsinkosketeltava tasapaino. Se on lisäksi varsin jäykkä, joten sitä ei ole tarkoitettukaan käytettäväksi. Renato Gamba on ollut tovin aikaa maassamme heikohkosti edustettuna, mutta nyt takavuosien laatumerkki on jälleen ampujien saatavana ja täydentää mukavasti muiden laatumerkkien tarjontaa.
vat tavalla tai toisella laukaisukoneiston häiriöstä tai jonkin jousen rikkoontumisesta.
MIKÄ EROTTAA MASSASTA?
Jokin näissä hienostuneemmissa haulikoissa sitten aina tekee niistä parempia
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kalliista (joskin nopeista) lattajousista on päästy eroon, mutta laukaisusta on tästä huolimatta saatu varsin nopea verrattuna tavanomaisiin koneistoihin. Käytännössä Renato Gamban tasapaino näkyy siten, että ase vaikuttaa kokoistaan eloisammalta ja samalla se on tavattoman vakaa. Huomiota on kiinnitetty siihen, että isku on lyhyt, jouset jäykkiä kierrejousia ja virekynsille tuleva paine pieni. Tämä nopeuttaa koneiston toimintaa ja vähentää tarvittavaa iskupituutta.
PUUOSAT
Puuosat tässä kokeiltavana olevassa aseessa ovat tavanomaiset, mutta varsin asialliset. Laukaisukoneisto on nykyaikainen ja varsin nerokas kapistus. Kokeiltavan aseen perä on harjan osalta säädettävissä ja tämä on luonnollisesti hyvä asia silloin, kun asetta ei hankita mittaperällä tai jos ei ole aivan selkeää mielikuvaa siitä, mikä mitoitus sopii parhaiten kulloisellekin aseelle ja ampujalle. Puuosien karhennukset ovat siinä mielessä ilahduttavat, että ne ovat perinteitä kunnioittaen tehty
Viilakarhennukset on tehty käsin. Karhennus on varsin tiheä 22 linjaa tuumaa kohden.
viilaamalla, eikä koneellisesti kuten niin monesti nykyään on tapana. Kun vire vapautetaan, painaa jousi vasaraa sitä lujemmalla voimalla, mitä
WWW.REKYYLI.FI
Baskyyli on koristeltu tyylikkäästi ja maltillisesti. Tämä taas johtuu siitä, että yleensä muissa tapauksissa iskuvasarassa olevalle virekynnelle tuleva paine olisi jäykempää jousta käytettäessä liian voimakas ja laukaisulaite joutuisi tätä kautta koville. Liipaisimen vetopituus ei ole tässä aseyksilössä säädettävissä.
9. Toimituksessa asetta kuvaamassa olleet kollegat huomasivat konkreettisesti aseen pituuden vasta kun he asettelivat sen kuvaustelineeseen käsittelytuntuma ei ollut antanut aseesta sitä kuvaa, että sen kokonaispituus vastaisi 28 tuuman piipulla varustettua itselataavaa haulikkoa.
LAUKAISUKONEISTO
Renato Gamba on aina ollut kisahaulikoiden osalta kuuluisa irrotettavasta laukaisukoneistosta, joka on kiistattoman hyvä ominaisuus rataaseessa. Kaiverrukset korostavat aseen linjoja komeasti. Erityisesti sporting-ammunnassa ei ole mitenkään tavatonta, että teoriassa oikein mitoitettu perä ei sovikaan ampujalle joko aseen muista ominaisuuksista tai ampujan ominaisuuksista johtuen. Tavanomaisesti kierrejousikoneistoissa jousi painaa suoraan iskuvasaraa, joka vaatii yleensä kohtuullisen pitkää iskua. Alun alkaen vaihtosupistajat asennettiin aseiden piippuihin jälkikäteen ja tämä tarkoitti sitä, että tavanomaisiin eli seinämistään ohuisiin piippuihin tehtiin sisäpuolinen koneis-
Aseen liipaisimessa on piippujärjestyksen valitsin. Tehdään sen verran kuin tehdään, mutta tehdään kunnolla.
MUUTA TEKNIIKKAA
Piipun suulla on Brileyn valmistamat supistajat, jotka edustavat oikeastaan sitä osaamista, josta Briley tuli aikoinaan tunnetuksi. Piipun ja baskyylin liitoskohdassa on aistikas kultaupotus korostuksena.
edemmäs iskuvasara lyönnissä etenee siis juuri päinvastaisesti kuin tavanomaisissa koneistoissa, joissa voima on suurimmillaan vasaran ollessa vireessä. Gamban koneistossa iskuvasaraa painaa sen kannasta voimakkaalla jousella varustettu kara, joka muuttaa voimasuhteet siten, että taka-asennossaan vasaralle välittyvä voima vähentyy oleellisesti. Tämä on mielestäni mukava osoitus siitä, että tässä aseessa mitään ei ole uhrattu nykyään niin yleisen tuotannollisen tehokkuuden alttarille. Ennen vanhaan Gamban toteutusta arvosteltiin sen kestävyydestä, mutta nykyversiossa nämä kestävyysongelmat on korjattu. Aseesta paistaa läpi se, että se on tehty ensisijaisesti rata-aseeksi, jonka ominaisuudet vievät kokonaisuutta eteenpäin, eikä kruusailuille ole tässä mielessä tarvetta
Ase oli juuri sellainen kuin oli tilauksessa sovittu. Skeet on oikeastaan paras mahdollinen koetinkivi
Edellinen haulikkoni oli Perazzi MX8, jossa oli 29 tuuman piiput vaihtosupistajilla. Olen myöhemmin ampunut testimielessä useita eri patruunamerkkejä 28 gramman latauksella ja todennut, että eri merkit käyvät todella hyvin aseen piipuille, eli ei ole niin tarkkaa millä asetta ruokkii.
WWW.REKYYLI.FI. Tänä päivänä tilanne on tarjonnan osalta hyvä, sopivia aseita rantautuu jo Suomeenkin. Supistajien supistusasteet ovat tavanomaiset viiden supistajan setille, eli sylinteristä täyteen. Mielestäni tämä on yksiselitteisesti huono asia, sillä se vie huomiota olennaisesta eli itse ampumisesta. Ammuttuani molemmilla aseilla tein ostopäätöksen Gambasta. Kun molemmissa piipuissa on sama supistus ja sama patruuna, voi alapiippu lähteä aina ensimmäisenä, ja näin ampujalla on yksi ajattelutyö vähemmän. Lisäksi ase oli todella tasapainoinen ammuttava. Perazzi ei ollutkaan huono hankinta siihen tilanteeseen, varsinkin kun Suomessa ei ollut kovin häävi tarjonta nimenomaan sportingiin tarkoitetuissa aseissa. Tämä takaa riittävät säätömahdollisuudet.
tus supistajakierteineen ja näihin riittävän ohutseinäiset supistajat. Aseen hankkija saa myös palvelua kun tietää mitä aseelta vaatii. Nykyään suurin osa supistajista hankitaan sportingkäyttöä ajatellen pareina, sillä suurin osa ampujista käyttää "psykologisista syistä" molemmissa piipuissa aina kahta samaa supistusastetta. Tämä on asia joka teki minuun vaikutuksen. Tämä ei ole suinkaan yksinkertaista tai edullista, ja tämän vuoksi nykyään suurin osa asevalmistajista oikoo asioita tekemällä piippujen suusta tötteröitä, joihin sopii paksummalla seinällä varustettuja supistajia. Tästä johtuen suurin osa asiakkaille tilatuista aseista tehdään nykyään trap-haulikoiden koneistolla, eikä suinkaan kalliimmilla sporting-koneistoilla.
RADALLA
Gamba on siitä mukava laite, että se mukautuu vaivattomasti kaikkiin eri haulikkoampumalajeihin aivan kuten sporting-haulikon pitääkin mukautua. Tässä aseessa on monesta nykyaikaisesta sporting-haulikosta poiketen vieläkin piippujärjestyksen valitsin, joka mahdollistaa en10
simmäiseksi ammuttavan piipun vaihtamisen joko tiukempaan tai löysempään. Supistajien supistusasteet ovat tässä aseessa italialaiseen tyyliin varsin pinkeitä, eli ase ampuu varsin tiukkoja kuvioita verrattuna tavanomaisiin haulikoihin. Talvella monellakaan ei ole mahdollisuutta ampua sportingia, ja harrastustoiminta onkin järkevämpää painottaa skeetja trap-radoille. Kyseessä oli trap-ase ja luonnollisesti piiput juotetaan toisiinsa hieman yliampuvaksi trapammunnan helpottamiseksi. Renato Gambassa työn laatu on erittäin korkeatasoista sekä viimeistelyt viimeisen päälle huolella tehty. Perazzi oli hyvä hankinta silloin, vaikka aseen piiput ampuivat hieman ylävoittoista osumaa. Käytännössä kauppa oli kompromissihankinta eri haulikkoammuntalajeihin. Piippujen paino on melkein sama 1550 g, ja juuri saman painoiset piiput ovat yleisesti käytössä maailman huippuampujilla. Nyt tarkoitukseni oli satsata kerralla haulikkoon, joka on kaikilta ominaisuuksiltaan täysiverinen sporting-ase, vaikka toki sitä tulen käyttämään jonkun verran myös kyyhkysen pyynnissä. Halusin aseen, jonka kanssa saa keskittyä olennaiseen. Asetta valitessani laitoin painoarvoa laadulle, koska olen tottunut ampumaan laatuaseella, jolla ei tarvitse kantaa huolta aseen kestävyydestä suurissakaan laukaisumäärissä. Omistaja kertoo:
TAUSTAA RENATO GAMBAN VALINNASTA
Tukin perälevy on ohuudestaan huolimatta mukavan pehmeä ja sen pinta on käsitelty siten, että se ei takerru vaatteisiin nostettaessa.
Perän harjan säätö on mahdollista suorittaa niin harjan sivuasennon muutoksena, kuin harjan korkeudenkin säätönä. Sovimme Aseliike Lucky Even kanssa tapaamisen Pietarsaaren ampumaradalle, jolloin saisin kokeilla asetta radalla. Osumat olivat hyviä, joten piiput ovat todella hyväkäyntiset ja hyvän haulikuvion antavat. Ostin Perazzin vuonna 2003, jolloin sporting-ammuntaa alettiin pikkuhiljaa viritellä tänne Oulun seudulle. Aseella ampumista ei vaikeuttanut sekään, että edellisen aseeni piiput ovat 60 mm lyhyemmät kuin Gambassa. Renato Gamban tilasi Suomeen Aseliike Lucky Eve valitsemillani piippupainoilla, aseen tasapainotuksilla sekä tukin mitoilla. Tällöin ei meidän seudulla eikä itsellänikään ollut hirveästi näkemystä siitä, millainen ase soveltuu hyvin juuri sportingiin. Toimitusaika oli noin puoli vuotta. Todella unelmatilaisuus aseen ostajalle, ei tarvinnut ostaa sitä kuuluisaa sikaa säkissä! Ammuin kiekkoja molemmilla aseilla ampumamatkojen ollessa 1550 metrin välillä. Renato Gamban suuntautuvuus oli todella hyvä ja tähtäinkuvan saaminen myös pitkiin kiekkoihin oli helppoa. Myyjällä oli myös kokeiltavana hintaluokaltaan, piipunpainoltaan ja piipunpituuksiltaan samanlainen kilpailijan asemalli, joten minulla oli erittäin hyvä tilaisuus valita noista kahdesta itselleni se toimivampi ase
Alareunoilla olevat kiilat sulkevat piippuparin jämerästi ja luovat osaltaan omaleimaista leveyttä aseen lukkokehykselle.
Laukaisukoneiston kiinnitysnasta on lukkokoneiston vasemmalla kyljellä. Tämä ei ole helppoa jos aseen painotus on väärä tai liian etuvoittoinen. Kokeilemistani Bosssysteemin haulikoista Gamba on ehdottomasti kärkipäätä ja sanoisin, että tällaisenaan se ohittaa monta epäsoveliaampaa "kärkimerkkiä". Ase on vakaa ja samaan aikaan hallittava.
PAIKKA RATAMAAILMASSA
Uusi Gamba miellyttää tavattomasti ominaisuuksillaan ja ei häpeä lainkaan muiden lajityypin edustajien edessä. Tämä on havaittavissa nykyään siten, että hyvin moni skeet-haulikko on saanut pidemmät piiput sen myötä, kun niitä on opittu valmistamaan riittävän kevyinä. Tämä liikkuu poikittaissuunnassa liipaisinkaaren takaosassa olevaa nastaa painettaessa.
WWW.REKYYLI.FI
11. sporting-aseen ammuttavuudelle nopeissa tilanteissa, sillä tuplissa on kyettävä kääntämään ase riittävän rivakasti juuri päinvastaiseen suuntaan alkuperäisestä liikkeestä. On aivan turha väittää, että haulikkoammunta on huiskimista tai osoittelua, jos ei ole ampunut hitaalla nopeudella lentävää kiekkoa
yli 50 metrin etäisyydeltä. Sen sijaan aseen pituudesta ei ole mitään haittaa niin kauan, kun ase on tasapainossa. Tällä kertaa se kuului suurin piirtein seuraavasti: "Mjoo, kyllä tällä voisi kesän kilpailla".
Aseen mukana tulee viisi kappaletta supistajaholkkeja ja supistaja-avain. (Renato Gamba), Italia Kaliiperi: 12/70 Pituus: 1225 mm Piipunpituus: 812 mm (32 tuumaa) Paino: 3,7 kg Piippuparin paino: 1,53 kg Porausläpimitta: 18,4 mm Hinta: alkaen 9500 euroa Maahantuoja: Lucky Eve, (044) 501 8121
Boss-tyyppisessä sulussa piippuparin takaosa on massiivinen. Gamban 32-tuumaiset piiput tekevät aseesta tarkan, kun tähtäimessä ovat äärietäisyyksillä lentävät kiekot. Supistajat ovat Brileyn valmistamat ja erittäin ohutseinäiset.
Laukaisukoneisto on varsin tyylikäs kokonaisuus ja sellaisenaan taidonnäyte aseen viimeistelytasosta. Ensikommenttiin aseesta kannattaa luottaa lähes aina. Näkisin, että vaihtoehtoja ei ole koskaan liikaa ja terve kilpailu pitää aseiden laadun korkealla tasolla. Iskuvasaran jouset eivät suuntaudu suoraan iskuvasaraan, vaan liikuttavat sitä erillisen välikappaleen avustuksella, jonka sisällä on iskujousi.
RENATO GAMBA DAYTONA K2
Valmistaja: Bremec S.r.l. Gamballa näidenkin kiekkojen kontrollointi on mahdollista
Homma menee kuitenkin niin, että yleensä ensimmäisen säätökerran jälkeen perä on kohdallaan ja myöhemmät säädöt vaikuttavat enää korvienväliin, jos ne eivät sitten vaikuta negatiivises-
ti ampumasuoritukseen. Kilpailutilanteessa (ja miksei metsälläkin) on ylimääräinen säätäminen hyvin monesti lopputuloksen kannalta huono asia. Hyvänä puolena säätöperässä on se, että jos aseen perää ei saa teetettyä mitoilleen sopivaksi, on säätöperällä mahdollista korjata aseen ampumaominaisuuksia. Säätöperä on kenties kaikkein petollisin varuste haulikossa. Tämä pätee mielestäni kaikkiin haulikoihin ja kaikkeen haulikkoharrastamiseen olipa kyse rata-ammunnasta tai metsästyksestä. Toisaalta supistajia vaihtamalla on mahdollisuus vaikuttaa sopivan kuvion löytämiseen patruunakohtaisesti. Myös piipunvalitsijalla saattaa olla hyvien puolten lisäksi omat haittapuolensa ampumasuoritusta ajatellen. Haulikon säädettävyys on siis hyvin kaksipiippuinen asia. Vaihtosupistajat ovat hyvä ominaisuus siinä mielessä, että haulikon piippupari tai piippu on sovitettavissa ampumatilanteen vaatimusten mukaiseksi ampumaan joko tiukempaa tai harvempaa kuviota. Nämä ovat hyviä ominaisuuksia ajatellessa asiaa siten, että haulikko on näin sovitettavissa aina kulloiseenkin tarpeeseen.
Kolikolla on myös toinen puoli, joka riippuu hyvin pitkälle ampujan ominaisuuksista ja aseen laadusta, eikä tämä siten ole kovin eksakti tieteenala. Sen sijaan, että ampumasuorituksen alamäen koittaessa alettaisiin keskittyä virheiden etsimiseen tai motivaation parantamiseen, keskittyy iso osa huomiosta perän säätämiseen. Tämä tekee aseen ampumaominaisuuksille hallaa ja tämä on syynä siihen, minkä vuoksi suurin osa ns. Tämä taas tarkoittaa sitä, että halvoissa (alle 3 000 euron) ratahaulikoissa ei juurikaan nähdä asiallisia ja pitkiä vaihtosupistajapiippupareja. Esimerkiksi sportingissa on etua siitä, että haulikon piiput ovat keskimääräistä pidemmät, jolloin ampumaominaisuudet pitkille etäisyyksille helpottuvat ja ampumasuoritus on paremmin ampujan kontrolloitavissa, olipa kiekon lentorata, lentonopeus tai etäisyys mikä hyvänsä. tavallisista haulikoista on varustettu 28" piippupareilla, joissa etupainoiset piiput eivät välttämättä pilaa koko aseen tasapainoa. Myös itselataavat ovat tästä syystä filosofisesti ajatellen oivia aseita niiden kanssa toimiminen ei ole jatkuvaa säätämistä. Supistajien vaikutus tasapainoon on se, että massiivisen sarjatuotannon myötä supistajat tehdään nykyään paksuseinäisiksi ja piipuissa on jätetty supistajia varten piipunsuihin varsin paljon työstövaraa, eli ylimääräistä tavaraa juuri sinne, missä siitä on painotusta ajatellen eniten haittaa. Kuten taannoinen sportingin suomenmestari Rainer Pruikkonen asian ilmaisi: "Jotkut ampuvat koko talven ja ovat puhki kesän koittaessa. Toisille tämä ei tuota ongelmaa, mutta joillekin tämä on oiva tapa saada huomio irrotettua itse asiasta, ja tämä näennäisen pieni parannus ase-/patruunayhdistelmässä saattaa johtaa ampumasuorituksen epäonnistumiseen. Pitkät piiput taas antavat siinä mielessä harhaanjohtavan kuvan aseen sopivuudesta sportingiin (tai ylipäätään ampumiseen), että niiden myötä piippuparista tulee myös
12
hyvin herkästi liian etupainoinen. Sen jälkeen koko kilpailukausi menee perää säätäessä ja munia näppäillessä". Kannatan siis sitä ajattelutapaa, että ase pyritään hankkimaan sellaisena kuin sitä on tarkoitus käyttää, eikä tyyliin "one size fits all", joka säädetään tämän jälkeen ampujalle passeliksi. Itse pidän huomattavasti järkevämpänä vaihtoehtona aina haulikoista puheen ollen siitä, että ase on mitä se on ja huomio keskitetään ampumiseen. Haulikon säädettävyyden
SUDENKUOPAT
TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ
Nykyään haulikoiden ominaispiirteisiin kuuluvat monesti vaihtosupistajat, piipunvalitsin ja toisinaan myös säädettävä perä. Toisaalta tälle ominaisuudelle ei ole tarvetta jos molemmissa piipuissa käytetään aina samaa supistusastetta ja samaa patruunaa. Jos molemmissa piipuissa on erilainen supistusaste, saattaa houkutus "sopivamman" piipun käytöstä hiipiä mieleen kesken
ampumasuorituksen. Toisin sanoen aseen säädettävyydestä on hyötyä, jos se ei syö huomiota ampumasuorituksesta ja siten häiritse ampujan keskittymistä.
WWW.REKYYLI.FI. Vaihtosupistajien huonot puolet ovatkin sitten enemmän tai vähemmän ampujaan liittyviä subjektiivisia kysymyksiä ja toisaalta myös (valitettavasti) asetekniikkaan liittyviä kysymyksiä. Radalla keskittymisen tulisi aina olla ampumasuorituksessa, eikä suinkaan siinä, että miten haulikon kuvio saadaan optimaaliseksi aina kulloistakin tilannetta ajatellen. Supistajien vaihtaminen ei siis saa olla itsetarkoitus, ja samoin piipunvalitsimen käytön tulee olla hyvin tarkkaan harkittua. Ampujan mittojen mukaan tehtävän perän tekemisessä oikein ja asekohtaisesti säädetty perä kuitenkin helpottaa asesepän työtä ja vähentää arpapeliä mitoituksen suhteen. Korostan ja alleviivaan edelleen sitä, että vaihtosupistajat toimivat niiden ollessa oikeantyyppiset, mutta niistä saattaa olla joissakin tapauksissa hyvin paljon harmia aseen ammuttavuudelle. Supistajien asetekniset heikkoudet ovat se tekijä, joka tekee niistä joskus huonon vaihtoehdon edullisen hintaluokan haulikoissa. Tämä tarkoittaa käänteisesti sitä, että vain piippuparit, joissa käytetään ohutseinämäisiä supistajia voivat olla pitkinä painotukseltaan sopivia, vaikka valmistajat väittäisivät muuta
WEATHERBY VANGUARD SUB-MOA VARMINT
Käsin valikoitu
14 WWW.REKYYLI.FI
Kiväärin perusvarustuksen lisäksi maahantuoja oli asentanut
rautojen päälle Leupoldin jalkojen varaan maineikkaan Nightforcen valmistaman kiikaritähtäimen, joka on kuin luotu tarkkuuskiväärin päälle. Huono tähtäin torpedoi vaikka kuinka hienon kiväärin käyttömukavuutta ja käytännön osumatarkkuutta, kun taas edullisemmankin kiväärin päältä löytyvän laatukiikarin läpi katsellessaan muistaa joka kerralla, mihin rahansa sijoitti. Vanguardit valmistetaan Howan tehtaalla Japanissa. Vaikka lupaus ei nykymittapuulla ole hämmästyttävä, se vaikutti alhaisen hinnan ohella myyntiin positiivisesti, koska tuollainen käynti on useimpiin tarkoituksiin riittävä, ja huonompiakin esityksiä markkinoilta löytyy runsaasti. Koeammunnassa poikkeuksellisen tarkoiksi (alle 0,75 tuumaan yltäneet) osoittautuneet kiväärit valikoidaan Sub-MOAmallistoon ja pedataan kuitukomposiittitukkiin. Luonnollisesti tavoitteen ollessa alle 1,5 tuumaa 100 jaardin päästä, tulee tuotantolinjalta myös tätä tarkempia kivääreitä. Vaatisi vähintäänkin erikoista mielenlaatua sijoittaa lähes neljä tuhatta euroa
15. Tämä tarkoittaa sitä, että tavallisen Vanguardin ostajan on turha haaveilla aivan erityisen tarkasta yksilöstä, mutta juuri sellaisen saa halutessaan lisää rahaa tiskiin latomalla. Vaikutelmaa ei myöskään vähentänyt liki kahdeksansenttinen vastavalosuoja. Lupauksen tueksi jokaisen kiväärin mukana tulee kolme laukausta käsittävä koeammuntataulu sekä lista suositelluista patruunoista. Valmistaja antoi aikanaan takuun, että Vanguard-kiväärit ampuvat kolme laukausta puolentoista tuuman hajonnalla 100 jaardin etäisyydeltä. NXS 832 x 56 -kiikarissa suurennosalue ja valovoima on maksimoitu, ja toisaalta tällainen kookas putki viimeistelee aseen ulkonäönkin. Kokonaisuus tuli pakattuna Vanguardin (nimi ei viittaa aseeseen) asesalkkuun, joka alumiinikantteineen ja niklattuine teräskulmineen on ase- ja kiikariyhdistelmän arvolle sovelias valinta. Liipaisimeen on kiinnitetty leveä pystyuritettu alumiinikenkä, ja tukin etupää on levennetty tuelta ampumista varten sekä pitkittäisillä ilmanvaihtourilla varustettu. Aseen luonteelle sopivasti etupäässä on kaksi hihnankiinnityspistettä, joista toiseen on tarkoitus asentaa bipodi. TEKSTI: SAULI LUOL A JAN-MIKKOL A KUVAT: ESA TOIVONEN JA JULIUS KOIVISTOINEN
Erään melko laajasti arvostetun käsityksen mukaan vain tarkat aseet ovat mielenkiintoisia. Tämän ominaisuuden perässä olevia kuluttajia ajatellen valmistajat tekevät aseita, joiden nimi ja ominaisuudet viittaavat hyvään osuntaan. Hieman samaan tapaan HK G3-kiväärin tuotantolinjalta valikoidaan tarkat ykWWW.REKYYLI.FI
silöt SG/1-variantin valmistusta varten. Kuinka tämä toteutuu käytännössä?
Weatherby Vanguard on kotimaassaan eli Yhdysvaltojen markkinoilla saavuttanut mainetta edullisena käyttökiväärinä. Hintaeroa on suhteessa huomattavasti, mutta kahden Vanguardin hintainen Sub-MOA ei siltikään kuulu erityisen kalliiden kiväärien luokkaan, johon Weatherbyltä lasketaan Mark V -mallisto.
TESTIPAKETTI
Rekyylin arvioitavaksi saatiin kokkolalaiselta HW-Companylta Vanguard Sub-MOA:n Varmint-versio, jonka piippu on tavallisesta 24-tuumaisesta poiketen 22-tuumainen eli 559 milliä pitkä. Hyvällä optiikalla on tietysti hintansa, mutta valinta on mielestäni aina parempi tehdä niin päin, että optiikka on altaan löytyvää asetta parempi tai vähintään samaa laatuluokkaa
Kontrolloimattoman syötön ansiosta patruunoita ei tarvitse syöttää pesään lippaan kautta, ja näin saadaan myös koko kapasiteetti eli lisäpatruuna pesässä hyödynnettyä. Tehdasasetus oli mielestäni turhan raskas ja venyvä, ja valmistajan suositteleman säätötavan (valtuutetun asesepän) sijasta päätin kokeilla eri asetuksia itse. Isompi pulma on se, montako laukausta sarjaa kohti ammutaan, ja pitääkö sarjoja olla useampiakin. Lukko on kyljistään uritettu ja liikkuu kehyksessään varsin sulavasti. Lukon pää ympäröi hylsyn kantaa ja lukonkehyksessä on vuotoreikä, mikä parantaa ampujan turvallisuutta hylsyrikon sattuessa.
Kylmätaotussa piipussa on neljä oikealle kiertyvää perinteistä palkkirihlaa 1:12 nousulla (1:14 kaliiperissa .22-250 Rem), ja silmämääräisesti piipun viimeistelyssä ei ollut huomauttamista. Korkea oikeakätisille muotoiltu Monte Carlo -tyyppinen poskituki onkin juuri paikallaan kiikarin kanssa. Nämäkin ovat vielä tilastollisesti aika heppoisia lukemia, koska kyseisessä tieteessä haettaisiin pikemminkin satoja tai mieluummin tuhansia toistoja otannaksi. Entäpä kolmen viisi laukausta käsittävän kasan keskiarvo. Se miten kulmaminuuttia sovelletaan ampuma-aseisiin onkin mutkikkaampi kysymys. asekokonaisuuteen ja pakata se parin kympin nailonpussiin.
KULMAMINUUTTI KÄYTÄNNÖSSÄ?
Kulmaminuutin määritelmä on selitettävissä seuraavasti: ympyrä jaetaan 360 asteeseen ja jokainen aste jaetaan edelleen 60 kulmaminuuttiin. Säätö tapahtui radalla saatavilla olevia työkaluja käyttäen. Säätöruuveissa on hienojen kierteiden sijasta normaalit nousut, eli puuha on aika karkeaa. Perälevynä on pehmoinen Pachmayr Decelerator, mikä hoikalle itselataaviin myyräpyssyihin tottuneelle toimittajalle oli huomattava mukavuustekijä, vaikka joidenkin mielestä .308 Winchester on vähin, mitä kiväärikaliiperiksi voi edes sanoa.
KÄSISSÄ, POSKELLA JA OLALLA
Tukki on aramidi- lasi- ja hiilikuitulujitteinen synteettisistä materiaaleista tehty komposiitti, ja Varmintmallissa erityisesti tuelta ammuntaa varten muotoiltu. Nämä kohdat eivät aivan vakuuttaneet, vaikka lopputuloksena piippu olikin oikeaoppisesti irti tukista koko pituudeltaan.
KÄYTTÖLIITTYMÄ
Laukaisukoneistossa on säätö laukaisuvastukselle sekä virepintojen ristikkäisyydelle. Kolmesta laukauksesta mitattu kasa riittää esimerkiksi metsästysaseiden tapauksessa, mutta voisiko riman asettaa vaikka niin, että aseen pitää käydä kymmenen laukausta enintään 29 millin hajonnalla ansaitakseen nimityksen "kulmaminuutin kivääri". Piippu ohenee tasaisesti etupäätä kohden, ja rihlattua osaa suojaa reipas upotus sekä suuviiste. Kyse on siis hyvin pienestä kulmasta, joka sadan metrin päässä aiheuttaa vain noin 29,09 millimetrin poikkeaman. Lukonkammen avauskulma on tutut 90 astetta ja iskuri virittyy lukkoa avatessa. Myös aktiivinen ulosheittäjä tekee eron Mausereissa tavattuun kontrolloituun ulosheittoon. Avaaminen, liikuttaminen sekä sulkeminen toimivat juuri niin jouhevasti, kuin japanilaiselta valmisteelta sopii odottaakin. Markkinamiehet ja oman aseen kehujat voivatkin halutessaan käyttää löyhempiä standardeja puhuen samalla kuitenkin aivan totta. Varmint-mallissa piippu on hieman normaalia lyhyempi 22-tuumainen, jotta raskaanpuoleinen profiili ei tekisi aseesta tolkuttoman etupainoista. Tapoja on siis monia, joten aseisiin sovellettuna termi ei olekaan kovin eksakti. Perän pudotus on takana 29 mm ja lavan kohdalla 19 mm, eli näin suoran muodon kanssa ei edes aleta puhua rautatähtäinten käytöstä. Saa ampua osutko varmasti?
RAKENTEEN TUTKAILUA, RAUDAT
Vanguardin lukkoaktiota voi sanoa muunnelmaksi Mauser-systeemistä. Etupään kiinnityskohdan alta löytyi hieman kuumaliiman näköistä petausainetta ja takana lukonkehyksen ja tukin väliin oli laitettu teräksinen aluslevy. Syöttölaite on perinteinen alta avattava kiinteä laatikkolipas, vetoisuudeltaan viisi patruunaa. Lienee sanomattakin selvää, että kaksi vierekkäin osunutta laukausta ei vielä kerro paljoa aseen hajonnasta tai sen toistettavuudesta. Oma merkityksensä on tietenkin ampujalla: kuvittelepa kym16
Varmistin löytyy luontevalta paikaltaan ja on yksinkertainen ja hiljainen käyttää.
Liipaisimeen asennettu alumiinikenkä lienee joidenkin mieleen.
Piipunsuu on rihlauksen suojaamiseksi reilusti upotettu sekä viistetty.
mensenttinen maali 300 metrin päähän. Melko vähillä väittelyillä päästään siihen, että hajonta mitataan keskustasta keskustaan, eli samaan reikään käyvän mielikuvituspyssyn hajonta olisi nolla. Lukonkehyksen alapuolella on kehyksen kanssa kiinteä teräsolake, jonka taakse asettuu tukkiin integroitu vaste. Kun olin löytänyt mielestäni sopivat asetukset, pelkästään kiristysmutterien kääntäminen muutti niitä huomattavasti, vaikka ruuvi ei
WWW.REKYYLI.FI. Patruunan syöttö on kuitenkin kontrolloimaton (push-feed), eli hylsyn kanta päätyy ulosvetäjän kynnen alle vasta patruunan ollessa pesässä. Tasapainotus on mielestäni onnistunut pystyammuntaakin ajatellen, ja aseen painopiste asettuu lippaan etuosan tasalle.
Aseen vetopituus on 346 millimetriä
Tilanne on varmasti korjattavissa kokeneen laukaisukoneistojen sepittäjän toimesta, mikäli tarvetta ilmenee. Vastaava ongelma havaittiin niin ikään Howan valmistamassa (mutta omalla nimellään markkinoimassa) Black Samurai -kiväärissä, josta löytyy artikkeli Rekyylin numerosta 3/2007. Oma läksynsä opittavaksi on sekin, että koeammuntoihin voisi ottaa rajoitetumman määrän patruunoita mukaan. Tämä toimi aikansa, kunnes mittari lakkasi rekisteröimästä luoteja, vaikka kolmen hengen voimin sitä yritettiin maanitella sopivia asentoja ja kulmia kokeillen yhteistyöhön. Asian voi rinnastaa aviollisiin velvollisuuksiin: positiivisella ennakkoasenteella puuhasta saa enemmän irti, vaikka olikin juuri tekemässä jotain muuta huipputärkeää. Suuntasimme siis aseilla pakatun auton
WWW.REKYYLI.FI
kanssa radalle patruunoita, luodinnopeusmittari ja muistiinpanovälineet mukanamme. Varmistin on reippaan kokoinen kaksiasentoinen vipu ja menee päälle ainoastaan aseen ollessa vireessä. Patruunoiden sekä olkapääni säästämiseksi ammuin kasoja siten, että lähtönopeusmittari oli käytössä samaan aikaan. Piipun ja etutukin väliin jää riittämiin tilaa piipun värähtelyä varten.
Nightforcen kiikaritähtäimen säätötornit ovat huomattavan kookkaat ja mukavat käyttää.
pyörinytkään mukana. Lopulta, kun American Eaglella piti saada kasatkin ammuttua, ei patruunoita enää riittänyt erilliseen lähtönopeuden mittaamiseen. Saatuani laukaisuvastuksen kiloon ja kohtuullisen tuntuiseksi, ei aseen varmistin enää suostunutkaan menemään päälle. Ampumamukavuuteen se vaikutti sikäli, että välistä lämmittelin sormia piipun ympärillä ja ruuvasin melko äkkiä alumiinisen liipaisinkengän pois jäähdyttämästä sormenpäätäni. Käyttö onnistuu peukalolla saattaen hyvinkin vähä-äänisesti, ja yksinkertaisena se on mielestäni sellainen kuin aseen hallintalaitteiden käytön kuuluukin olla: yksinkertainen ja sujuva.
Varmint-mallissa etutukki on voimakkaasti levennetty sekä jäähdytysaukoin varustettu.
RATAREISSU
Aseen olemus on selvästikin perinteisestä metsästyskivääristä poikkeava, ja joidenkin mielestä tällainen kivääri kuuluu laajaan "hiplauspyssyjen" kategoriaan. Ampuminen on
Laukaisukoneisto on säädettävää mallia, joskaan ei mikään mikrosäätöihme. Alumiinikenkä otettiin irti mukavuussyistä kylmällä säällä ampuessa.
Rautojen petaus on tehty asianmukaisesti, mutta parantamisenkin varaa voi kriittisellä tarkastelulla löytää.
tunnetusti keskittymistä vaativaa hommaa, kun ideana ei ole vain kylvää luoteja takavalliin ja polttaa ruutia, vaan pitäisi ikään kuin poistaa itsensä yhtälöstä. Kieltämättä yksityiskohdiltaan mietittyä ja hyvin viimeisteltyä asetta on kiva pyöritellä käsissään mukavassa huoneenlämmössä toimituksen seinien suojissa, mutta käytännön kokeet on myös hoidettava. Koeammuntoja varjosti lähtönopeusmittarin oikkuilu. Muutaman kohdistuslaukauksen ja kiikarin kookkaiden säätötornien naksujen jälkeen reiät löytyivät oikeasta taulusta, joten varsinainen kasojen etsiminen saattoi alkaa.
Alkupään kasat eivät olleet aivan odotusten mukaisia, ja aloin jo epäillä kiikarista näkyvien reikien mahdollista psykologista vaikutusta seuraaviin laukauksiin. Puolipilvinen kevättalven päivä nosti lämpötilan +3° asteeseen, mikä on hyvä huomata lähtönopeustaulukoita lukiessa. Kiikarin suurennoksen ansiosta luodinreiät näkyivät 100 metrin päähän selvästi. Niissä kasoissa, joiden syntymistä seurasin kiikarin läpi, olivat ensimmäiset kolme patruunaa hyvinkin luvatun käynnin mukaisia, mutta pari seuraavaa levittivät osumakuvion selvästi isommiksi.
17. Laitoin sitten kiristysmutterit hieman etukäteen jo kiinni, minkä jälkeen hain asetukset ruuvaria juuri "sormimomentin" ylittävällä voimalla kääntäen. Kokeilin pienempääkin suurennosta, mutta sanottavaa muutosta ei ilmennyt
Jos taas aseen käynnille ei aseta niin suuria vaatimuksia, voi periaatteessa samanlaisen kiväärin hankkia puolta halvemmallakin. Laukaisukoneisto vaatii osaavan käden kosketusta, jos haluaa varmistiLuodin lähtönopeus, m/s
men toimivan. Piippu saattoi kaivata vain sisäänammuntaa, mutta tarvittaessa senkin voi läpätä peilinkiiltäväksi. American Eaglet eivät joukon keveimmillä luodeilla ladattuina olleet ennakkosuosikkeja tarkkuuden suhteen, mutta niillä
syntyikin muihin kasoihin verrattuna varsin siisti 20-millinen viiden laukauksen nippu. Piippu kuparoitui hieman ammuntojen edetessä, eli aivan viimeisen päälle sisäpintaa ei sittenkään oltu hoonattu. L2A2 7.62 NATO * Mittarihäiriön vuoksi mittaamatta
Hitain * 795,3 834,3 838,1 828,1
Nopein * 815,9 851,1 860,6 871,6
Federal / American Eagle: Oy K. Tässä yhteydessä laukaisuakin peukaloitiin. Piippu oli todettu aiemmin reippaasti tukista irralliseksi, joten raudat päätettiin irrottaa petauksen tutkimiseksi. Hjorth Ab, (03) 234 4300 · Lapua: NorDis Oy, (06) 431 0301
18
WWW.REKYYLI.FI. Tukkia kiinnittäessä kiristin etummaisen ruuvin ensin reippaalla otteella ja sen jälkeen taaemman normaalimomenttiin. Ruuvit saattoivat olla tehtaan jäljiltä aivan aavistuksen löysällä, mikä voisi osaltaan selittää kasan vaeltelua. Kaikilla patruunoilla ei voitu ampua uusintakierrosta, mutta toimenpiteet tuntuivat auttavan hieman käyntiin. American Eagle / 20 mm
Outoa käytöstä tutkaillessa aseella ampui toinen kokeneempikin ampuja, mutta esimerkiksi Lapua Scenarilla käynti oli ja pysyi 4344 millin tuntumassa siitäkin huolimatta. Koska luodinreiät tuntuivat siirtyvän kasan edetessä, epäiltiin yhdeksi mahdollisuudeksi lämmön ja/tai rekyylin vaikutusta petaukseen. Kokonaisuutena siististi rakennetusta kivääristä löytyy joitakin mieltä hiertäviä kohtia, joiden kanssa ei yleensä joudu painimaan, jos aseen hinnassa ensimmäinen ykkönen vaihdetaan vähintään kakkoseksi. Jos aseesta on tarkoitus varsinaisen käytön lisäksi nautiskella ominaisuuksia ja oman ampumataidon rajoja etsiessä ilman kurttuotsaisen vakavaa kilpailuhenkeä, voi lisähinnalle löytää vastinetta. Näillä toimenpiteillä ase pääsisi oikeuksiinsa oikein kunnolla, vaikka se suoraan paketistakin täytti valmistajan lupauksen.
Lapua Naturalis / 70 mm
VANGUARD SUB-MOA VARMINT
Valmistuttaja: Weatherby, Yhdysvallat Valmistaja: Howa, Japani Kaliiperi: .308 Win (.204 Ruger, .223 Rem, .22-250 Rem) Kapasiteetti: 5+1 patruunaa Pituus: 1054 mm Piipunpituus: 559 mm Paino (ilman tähtäintä): 3,7 kg Hinta: 1485 euroa Nightforce NXS 832 x 56 kiikaritähtäin 2340 euroa Leupold STD kiikarinjalat 150 euroa Vanguard aselaukku 216 euroa Maahantuoja: HW-Company Oy, (06) 8245 700
Lapua Scenar / 43 mm
Federal Tactical / 46 mm
Osumakuviot 3 x 5 lks. / 100 m Keskiarvo * 806,61 843,76 847,41 850,76 Nopeushajonta * 20,6 16,8 22,1 43,5 Pienin 20 mm 37 mm 43 mm 46 mm 66 mm Keskiarvo 38 mm 52 mm 44 mm 57 mm 92 mm
Patruuna American Eagle 150 gr FMJ Boat-tail Lapua Naturalis 180 gr Lapua Scenar 167 gr Federal Tactical 165 gr JSP R.G. Eipä juuri näitä patruunoita kai sattumalta maahantuojan toimesta mukaan pakattu.
KAAPPIIN VAIKO KAUPPAAN?
Weatherby Vanguardien SubMOA-versiot ovat kuin perheautoja vähän isommilla moottoreilla ja jäykemmillä alustoilla, tai kahvi oikealla sokerilla keinotekoisen makeutusaineen sijasta mutta ei käsin jauhettuna. Lisäksi petaus olisi hyvä ainakin tarkistuttaa mahdollisesti yksilöstä riippuen
Toimitamme tuotteita postin ja matkahuollon avustuksella ympäri suomen ja EU-alueen. Ase- ja metsästystarvikkeiden Ase- ja metsästystarvikkeiden vähittäis- ja tukkumyynti vähittäis- ja tukkumyynti
Laadukkaita tarvikkeita urheiluammuntaan ja metsästykseen. Kansainvälisten yhteistyökumppaneidemme avustuksella pyrimme löytämään valikoimiimme kiinnostavimmat uutuudet ja kansainvälisen osaamisen. Kysy lisää!
fi www.luckyeve.fi
LUE UUTISET
KESKUSTELE
REKYYLI.FI. Kauttamme yksilölliset ja laadukkaat tuotteet radalle ja metsälle. +358 44 501 8121
Tarjoamme ammattitaitoista haulikkoammunnan koulutusta ja valmennusta ryhmille ja yksityisille. Lucky Eve Finnäsbackantie 32, 68910 Bennäs Puh
Legenda kotilaturin kestotestissä
TEKSTI JA KUVAT: JANNE L AUKK ANEN
20
WWW.REKYYLI.FI
Tulos olisi ollut jotain aivan muuta, mikäli aseen lukon normaali liike olisi estetty, mutta testin lähtökohtana oli pistoolin koskemattomuus näiltä osin. Heti alkuun annosta kasvatettiin tieteellisellä tarkkuudella: tuplaamalla ruutimäärä. Niinpä patruunasta otettiin kaikki ruuti pois ja luoti härnättiin liikkeelle pelkällä nallimassalla. 100 joulea vakiolatausta enemmän. Sen sijaan luoti lähtikin nätisti liikkeelle nopeudella 57 m/s ja vieläpä käytännössä äänettömästi pelkän iskuvasaran napsahta-
Vireilmaisin viimeisillään kiinni odottaen lopullista irrotuspanosta.
Testiaseen varoventtiili lauenneena.
WWW.REKYYLI.FI. Tästä puolestaan päättelimme, ettei luoti välttämättä kestä täysin ehjänä ulostuloa. Käytettävissä oleva vaaka ei kyennyt luotettavasti mittaamaan ruutia 2,3 ja 2,4 grainin välille, joten viralliseksi ennätystulokseksi jäi 438,8 m/s. Seuraavana vuorossa oli 2,4 grainin annos, jonka seurauksena oli hylsyn kannan korkkaaminen ja nopeuden lasku 300 m/s tasolle. Lähtökohtana oli ajatus saattaa piippu tukkeutuneeseen tilaan, jolloin olisi mahdollista suorittaa testin alkupään tuplaluoditus "autenttisesti". Samainen lataus toistettiin joskaan nopeusennätystä ei enää saavutettu, ja pienin mitattu nopeus jäi 427,0 m/s tasolle. Koska luodin energia kasvaa logaritmisesti nopeuteen nähden, oli saavutettu laskennallinen 230 joulen rajapyykki, joka on n. Tässä tulokset: 1,6 grainia 1,7 grainia 1,8 grainia 1,9 grainia 2,0 grainia 2,1 grainia 2,2 grainia 306,6 m/s 341,5 m/s 366,6 m/s 379,3 m/s 379,8 m/s 396,6 m/s 421,1 m/s
Itselataavalla pistoolilla, jonka piippu ei ole erityisen pitkä, saatiin pumpattua nopeutta reilut sata metriä korkeammalle. Seuraavana lähdimme hakemaan maksimilähtönopeutta, onhan se monen nikkarin tavoitteena. Ikävä kyllä hylsyn kanta on sangen repaleinen ja nopeasti liikkuva metallipala, joten tällaisia latauksia ei voi missään tapauksessa suositella käsivaralta ammuttaviksi. Aloittelevan kotilataajan päähän saattaisi nyt juolahtaa ruutimäärän vähentäminen. Sinällään ihan hyvä suoritus, ottaen huomioon ettei kiväärille löydy aivan heti vastaavia tehdaslatauksia. Mainittakoon myös, ettei nopeustesti aiheuttanut aseeseen havaittavia vaurioita.
Patruunan kanta on revennyt tolkuttoman ylilatauksen seurauksena.
Liiallisesta paineesta johtuen hylsyn kanta saattoi kadota väliin huimallakin nopeudella.
RUUDITTA NAPSUTTELUA
Tämän jälkeen alkoikin kiinnostaa, kuinka toteuttaa optimaalinen aliäänilataus. Edellinen nopeustesti opetti liioittelun vaarat, mutta tästähän tavoitteeseen päästäksemme emme suinkaan halunneet oppia mitään. Ikäväksemme vain jouduimme toteamaan, ettei yltiöoptimistisuus oikein toiminut tupla-annoksella, sillä kun testipenkkiin ruuvattu ase oli paukahtanut, pystyimme vain toteamaan hylsyn antaneen periksi. Hylsy kesti edelleen, ja koska aseessa itsessään ei ollut havaittavissa minkäänlai22
sia muutoksia (kadonnutta vireilmaisinta lukuunottamatta) päätettiin jatkaa huippunopeuden ja maksimilatauksen etsintää. Onhan tunnettu tosiasia, että ruutiannoksen määrittelyä varten hylsyistä löytyvät reunat ja näitä rajoja ei tule ylittää. Aseen lukko osoittautui turhan kevyeksi näin suurille latauksille. Samoin aseen piipussa ilmeni reippaamman puoleista lyijyyntymää. 2,3 grainin kohdalla hylsy oli käytännössä luopunut alkuperäisen kannan muodostaan. Hylsyn kantaa ei liene löytynyt tähän päivään mennessä. Näin julmetuissa latauksissa nopeushajonta jäi kuitenkin oleellisesti pienemmäksi kuin useimmissa tehdaslatauksissa. Näin ollen, koska kuitenkin haluttiin maksiminopeutta ja rasitusta, päätimme palata lähtöpisteeseen ja nostaa 0,1 grainin välein latausta ja seurata turvallisen etäisyyden päästä, mitä mittarit kertoisivat. Totesimme, että Ruger on nerokkaasti toteutettanut varoventtiilin: hyvissä ajoin ennen aseen mekaanisia rajoja hylsy korkkaa laskien enimmät paineet ihan muuhun kuin luodin luonnolliseen kulkusuuntaan. Hylsyn kanta tuppasi tässä vaiheessa muuttamaan muotoaan, mikä kertoi omalta osaltaan mahdollisten rajojen löytymisestä. Nopeutta sen sijaan löytyi ihan kiitettävästi lisää, 438,8 m/s
Ei yhtään mitään mainitsemisen arvoista. Pian piipusta löytyi kaksi tiukkaan hakattua luotia ja patruunapesästä huippunopeutta niittänyt 2,3 grainin lataus. Pelkällä vääntyneellä naulalla ei luotia kuitenkaan saatu tungettua kyllin syvälle, joten ase ladattiin ruudittomalla latauksella, mikä työnsi harkitulla väkivallalla murjottua luotia noin puoleenväliin piippua. Koska pelkän ruutimäärän holtittoman lisäämisen seuraukset olivat tiedossa, päätettiin piippuun lisätä enemmän ylimääräisiä luoteja. RUUTIANNOSTA KASVATETTIIN 0,1 GRAINIA KERRALLAAN. Näin ollen on oletettavaa, että huonolla tuurilla luoti voisi jäädä piippuun, ja ammuttaessa lisää vastaavanlaisia huomattavan alitehoisia latauksia, voisi piipun vuorata läpeensä lyijyllä.
LISÄÄ RÄÄKKIÄ
Alilatausten yhteydessä ilmennyt mahdollisuus piipun tukkeutumiselle toi uutta puhtia väkivaltaisille
WWW.REKYYLI.FI
ajatuksille ja niinpä luoti tyssättiin patruunapesään L:n muotoisella rautanaulalla. Kaikkien valmistajien patruunoilla tämä temppu ei kuitenkaan onnistunut sillä tiettyjen myös nimeltämainitsemattoman kotimaisen valmistajan nallimassa ei joka laukauksella pysynyt paikoillaan. Testi toistettiin useita kertoja lähtönopeuden pysyessä samalla tasolla. Jälkimmäinen tietenkin luodillisena eihän ruuti muuten hylsyssä olisi pysynyt.
Hylsyn pullistunut kanta viestitti lähestyvää maksimilähtönopeutta.
23. Kasa 15 metrin matkalta pysyi omenan kokoisella alueella ja ääni oli niin hiljainen, ettei vaimentimesta ollut mitään lisäiloa. Piippu puhdistui, eikä aseeseen ilmaantunut pienintäkään vauriota. Perään ammuttiin tehdasladattu paukku ja mitä tapahtui. Käytettävät työtavat huomioon ottaen murjontakaan ei ole täysin aiheeseen soveltumaton termi. 1,5 GRAINISTA 2,3 GRAINIIN SAAKKA NOPEUS KASVOI, MUTTA ASEESEEN EI TULLUT VAURIOITA.
essa, jota seurasi luodin napsahdus pahviin. Lisäyllätyksenä ilmeni kohtalainen tarkkuus, ja totesimmekin latauksen olevan omiaan naapureita häiritsemättömään ammuntaharrastukseen. Lähtönopeuksia ei enää mitattu, sillä nyt aiottiin keskittyä Rugerin kaltoinkohteluun. Samoin oli kasvanut pelko kronometrin vahingoittumisesta. Tästä seurasi epävarmoja nallimassan syttymisiä, jolloin luoti joko lähti piipusta vajaan 60 m/s nopeudella tai sitten se jäi patruunapesään
perstuntumalla, ammuttiin aseella noin 10 000 laukausta tavallisia patruunoita. Suureksi "vahingoksi" patruunapesään oli vielä jäänyt ns. Pikainen tulkkaus osoitti patruunapesästä päin mitattuna parin tiukemman sentin jälkeen ensin kolmisen senttiä väljempää, sitten taas tiukempaa ja vielä sentin verran selvästi väljempää osuutta. Tämän tarkoituksena on kuluttaa piippua paremmin toimivaksi tasaiseksi hiomalla. Seurasi odotettava hiljaisuus, tarkempi tarkastelu ja yleisen mielialan nousu: aseen piippu ei ollut ulkoisesti tarkasteltuna muuttanut muotoaan, mutta tällä kertaa Ruger näytti kohdanneen voittajansa. Lopputuloksena oli sangen kelvottomaan tilaan päätynyt poranterä, tai oikeastaan terän kappaleet. Alueilta myös puuttui silminnähden metallia. Tällaiset lataukset eivät kuitenkaan muuttaneet aseen toimintaa tai kuntoa mihinkään suuntaan. Huoltotoimenpiteet ovat tärkeät, ja niinpä asetta kannattaa aina välillä puhdistaa. Vihreä paukku sai luodille
Aluksi testiase tutkittiin ja mitattiin huolellisesti mm. vakiolataus ja kuinka ollakkaan ase laukesi. Piippurassi pakeni, eikä vieläkään aseessa havaittu pienintäkään vauriota. röntgenkuvauksin, mikroskooppikuvauksin sekä suurempia osakokonaisuuksia optisesti skannaten. "hiltin paukuilla". Terän jälkeen kasat kasvoivat alle kaksisenttisestä reilusti päälle viiden sentin ja tämä kertoi pysyvästä vauriosta. ampukolvata. Ase purettiin ja vietiin suurennuslasin alle syynättäväksi. Tarkkuus on luonnollisesti yksi aseen kuntoa mittaava tekijä. Vaikka Jämsän jokilaakson ampujat ovatkin sangen lahjakkaita, alkoi epätoivo hiipiä mielensyrjään vääjäämättä: oliko kohdalle osunut ase, jota ei edes lievää törkeämmällä väkivallalla saanut rikki. Normaalisti toimenpide vaatii taitoa ja tietämystä, mutta koska testi toteutettiin ns. Luodin kanssa lukko sen sijaan liikahti jo rivakammin ja luodillekin kertyi nopeutta 221 m/s. Kaikkea toivoa ei kuitenkaan menetetty ja
24
Piipun puolivälissä erottuu ainoa selvä testauksen aiheuttama vaurio, jonka aiheutti poranterä.
Huippunopeuden tavoittelussa ei luoti tuntunut enää pysyvän ehjänä, siitä seurauksena piipun lyijyyntyminen.
nyt piippu päätettiin ns. Jälkimmäisistä saimme hankittua kolmen tehoisia paukkuja: keltaisia, vihreitä ja punaisia. Elektrian (elektria.metropolia.fi) tekemissä tutkimuksissa rakenteet todettiin ehjiksi.
WWW.REKYYLI.FI. Kymmenen laukauksen kasat olivat alusta pitäen nättejä, eikä niissä ilmennyt mitään eroja ennen poranteräepisodia. Tällöin piippuun voi tällöin joutua mitä kummallisimpia esineitä ja ihmetystä riitti, kun piipusta pilkistikin 5,5 mm poranterä. Kauhean paukahduksen päätteeksi piippu oli puhdistunut, eikä aseessa ollut vaurioita. Kyseisiä panoksia on kahdenlaisia: sellaisia, jotka eivät mahdu pienoispistooliin ja sellaisia jotka mahtuvat. Mainittakoon, että ase toimi tämän rupeaman ilman kummempia puutteita aseen toiminnassa. Tässä vaiheessa lukijaa ei hätkähdyttäne tieto panostilasta löytyneestä patruunasta ja liipasimen vedosta. Pienen aivoriihen tuloksena ilmaantui oivallus, etteivät kaikki aseharrastajat välttämättä ole huolellisia, ja arvokas ase voi pyöriä mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Saattaa olla yllätys, mutta tämän pienimuotoisen ammuntarupeaman päätteeksi osumakuvio pieneni noin tuumaan, joten piippu oli selvästikkin toipumaan päin. Pelkkä punainen panos ilman luotia sai aikaan melko voimakkaan äänen, sankan sauhun ja noin 2 mm verran liikettä lukkoon. Piippuun tulleet purseet kiillottuivat pois ja käynti palasi.
Irronneen hylsynkannan lento-ominaisuudet ovat todennäköisesti arvaamattomat sekä tuhoisat.
HILTIN PAUKUT JA JÄÄTÄVÄT OLOSUHTEET
Ampukolvauksen yhteydessä internet paljasti, kuinka tuhoisia latauksia voidaankaan toteuttaa naulapyssyn panoksilla, ns. Täten testiryhmämme kaivoi esille messinkisen piippurassin, joka pian löysi tiensä aseen piippuun runsaan vaseliinin kera
Kun normaalilatauksilla lukko liikahtaa taakse hieman yli sekunnin sadasosassa, aiheuttaa vihreä naulapyssyn paukku lukolle saman liikeradan alle puolessa vakiopaukun ajasta. Urheiluammunnan lisäksi tällaisia aseita voidaan käyttää vaikkapa loukkumetsästyksessä lopetusaseena. Suojaten kasvot, korvat ja käytännössä koko kehon pahimman varalle, suoritettiin testilaukaus käsivaralta. Aseeseen ei kuitenkaan tullut mitään vaurioita, joten koe uusittiin ja ase sai loput kymmenen kilon hiilidioksidisäiliöstä sisuksiinsa. KOKO KOMEUS KRUUNATTIIN LIPASKUILUN KAUTTA LASKETULLA NESTEMÄISELLÄ HIILIDIOKSIDILLA, JONKA SEURAUKSENA ASE MUUTTUI SANGEN VIILEÄKSI.
vauhtia jo 370 m/s ja hylsy pullistui haljeten suustaan. 20 kpl - Ammuksina lyijyä, piippurassi sekä HSS-poranterä - Tehdaslatauksia n. Asiaan vihkiytyneet tietävät, kuinka tärkeää on loukkujen tarkastaminen säännöllisesWWW.REKYYLI.FI
ti, säästä piittaamatta. Tämänkään laukauksen jälkeen ei havaittu vaurioita yllättäen. Rupeaman loppuvaiheessa harmikseni huomasin ilmojen lämmenneen, sillä aseen kannalta ikävin ilma olisi kova pakkanen, jossa metallit alkavat haurastua. Aiemmissa testeissä rekyyli ei ol-
lut lähelläkään tätä, joten todennäköisesti runsas hiilidioksidin käyttö jäädytti lukon paikoilleen, mikä puolestaan mahdollisti suorastaan huikean paineiden nousun. Ase poisti hylsyn moitteettomasti, eikä paukku aiheuttanut mitään vaurioita. - Toimintavarmuus ei kärsinyt missään vaiheessa testiä - Kelpaa edelleen perusharjoitteluun
MITÄ JÄI KÄTEEN?
Yhteenvetona toteaisin, että vaikka Rugerin sijasta rikkoutuivatkin kaikki ennakko-odotukset, ovat aseet aina yksilöitä ja kaikkien kohdalla kova kuritus ei välttämättä jätä testikappaletta henkiin. 10 000 kpl
SEURAUKSET
- Vireilmaisin katosi - Rihlaus vioittui - Testiryhmä turhautui
LOPPUTULOS
- Aseessa ei rihlauksen vaurion sekä vireilmaisimen katoamisen lisäksi minkäänlaista mitattavaa vauriota - Tarkkuus kärsi rihlavaurion vuoksi väliaikaisesti, mutta korjautui ajan myötä lähes entiselleen. 100 kpl - Naulapyssyn patruunoita n. Asia oli kuitenkin järjestettävissä keinotekoisesti. Keltainen paukku antoi nopeutta luodille 223 m/s ja hylsyn kanta repesi aseeseen ei tullut vaurioita. Omakohtaisesti kuitenkin vaikutuin Rugerin kestävyydestä siinä määrin, että päädyin ostamaan samanlaisen pistoolin itselleni.
25. Käytettävissä oleva mittari hyytyi 50 asteen paikkeilla. Rekyyli ei enää tuntunut pienoispistoolilta, vaan aistinvaraisesti arvioisin sen olleen lähempänä 9 mm itselataavaa pistoolia. Vaikka nämä naulapyssyn paukut eivät saaneetkaan luotia kiitämään huimaa vauhtia, paljastivat suurnopeuskameran kuvat armotta, kuinka paljon kovemmalle ase näillä latauksilla joutuu. Kuinka viileäksi. Kylmäkokeen jälkeen aseella ammutut vakiopaukut osoittivat aseen toiminnan pysyneen muuttumattomana.
TESTATTAVANA RUGER MKIII
- Omatekoisia latauksia n. Pian testiase olikin viettänyt yönsä pakastelokerossa, kuljetettu ampumaradalle kylmälaukussa, patruunapesään oli tuupattu väkivalloin irtoluoti sekä naulapyssyn paukku, lukko palautettu eteen ja koko komeus kruunattu lipaskuilun kautta lasketulla nestemäisellä hiilidioksidilla, jonka seurauksena ase muuttui sangen viileäksi. Jokainen voi mielessään kuvitella, kuinka kovat voimat ovat tällöin kyseessä
Vertailussa edulliset ilmakiväärit
TEKSTI: TERO KUITUNEN
Näin kesän kynnyksellä pyysimme maahantuojilta mukaan vertailuun heidän valikoimiensa edullisia ja suosittuja ilmakkomalleja. Hintakatoksi asetimme 300 euroa ja kaliiperiksi tavallisimman 4,5 mm.
26 WWW.REKYYLI.FI
Lisäksi aseiden markkinoinnissa teho tuodaan usein näyttävästi esille. Monet vastustavat tehokkaita ilma-aseita niiden vaarallisuuden tähden. Kenties edullinen tehorassi voisi olla Field Target -lajissa sellainen kokeiluvaiheen ase. Siksi esimerkiksi puutukki ja linjakas muotoilu saivat arvostusta, samoin kuin sujuva ja rahinaton toiminta tai hyvä laukaisu. Suurella teholla on myös muutama väistämätön seurauksensa, jotka voivat olla ampumakokemukseen haittaavastikin vaikuttavia.
TEHO HYVÄ VAI PAHA?
Jousitoimisessa aseessa teho näkyy viritystapahtuman jäykkyytenä. Tarkkuuskoe suoritettiin hiekkapussituelta 10 metrin etäisyydeltä ja nopeudet on mitattu yhden metrin etäisyydeltä piipun suulta.
MAGTECH AR 1000
MAGTECH AR 1000
Valmistaja: Companhia Brasileira de Cartuchos, Brasilia Pituus: 1098 mm Piipun pituus: 429 mm Vetopituus: 364 mm Laukaisuvastus: 3,3 kg Hinta: 195 euroa Maahantuoja: Asetalo Oy, (03) 475 5371
WWW.REKYYLI.FI
Brasilialaisen patruunavalmistajan nimeä kantava Magtech oli täysin uusi tuttavuus. Pahimmillaan kaupalliset pellistä valmistetut tauluntaustat antautuvat muutamalla laukauksella, eikä puolen tuuman lankkukaan kestä samaan läjään ammuttuna kuin muutaman kymmentä luotia. Laukaisussa on pitkä ja löysä etuveto, jota seuraa raskas laukaisu. Laukaisulle kun on lähestulkoon pakko tehdä jotain. Itse en tälle seikalle antaisi paljoakaan painoa. Magtechin perä sopii myös vasenkätisille.
Osumakuvio, ka: 30 mm Osumakuvio, ka: 11 mm
Lähtönopeus, ka: 277,1 m/s Lähtönopeus, ka: 272,8 m/s
27. Kyseessä ovat kuitenkin suositut mallit, joita hankitaan esimerkiksi kesälomakauden harjoitteluvälineiksi, joten asiakkaiden vaatimukset tai maku poikkeaa jonkin verran toisistaan. Kokeiltaviksi saapui seitsemän asetta, joiden välillä oli yllättävänkin suuria eroja. Muita arviointiin vaikuttavia tekijöitä olivat aseen tarkkuus, käytön helppous, yleinen laadukkuus ja sopivuus erilaisille ampujille.
Käsittelytuntuman arviointi on subjektiivista ja siten tuloksia pitää suhteuttaa siihen, että ryhmään kuuluvista lähes kaikilla oli ns. Ja kun säätöjä ei ole, ei asialle ole tehtävissä mitään helposti. Pienenä yllätyksenä oli, että teholla ei ollut suurta vaikutusta tarkkuuteen tässä hintaluokassa. Ase on ilmeisesti suunnattu Yhdysvaltain markkinoille, jossa tähtäimien säädön hankaluuskaan ei ole niin suuri miinus.
Hajonta: 1,50 m/s Hajonta: 5,86 m/s
Viritys oli aluksi karhea, mutta siloittui nopeasti siedettäväksi. On itsestään selvää, että edullinen ase on jouduttu valmistamaan edullisesti, eikä aseen kestävyyttä ole välttämättä voitu optimoida. Toki läpäisy kasvattaa vahinkotilanteissa riskejä, mutta lähtökohtaisesti kaikkia aseita ilmakiväärit mukaan luettuna tulee aina käyttää huolellisesti. Tarkkuuskoe suoritettiin yhdellä edullisella luodilla (Gamo Match), joita tällaisilla aseilla tavallisesti ammutaan. Olettaen, että luotien vakautumisessa havaitut ongelmat koskevat vain tätä yksilöä, on Magtech sopiva erityisesti rakentelijalle. Jo parikymmentä laukausta riitti parantamaan käyntiä selvästi. Miksi. vanhoillinen näkemys. Tähtäiminä on oudot "semibuckhornit", jotka kuitenkin antavat selkeän kuvan. JSB:lläkin osa luodeista tuli tauluun kylkimyyryä. Myös mökkinaapurit häiriintyvät niillä ampuessa enemmän. Ilmakiväärillä ammutaan aktiivisen lomailijan toimesta helposti tuhansia laukauksia kesässä, ja aseen olisi syytä kestää käytössä useampia vuosia. Jos unohdetaan tämä mahdollisuus, joka ei kuitenkaan ole merkittävä kuin murto-osalle ilma-kivääriä hankkiville, kyseessä täytyy olla asia, jolla on tekemistä erityisesti ampujan tunnepuolen kanssa.
VERTAILUSTA
Tehoerojen vaikutusten huomioiminen olikin tärkeä lähtökohta, kun ryhdyimme vertailua tekemään. Ennakolta ajattelimme, että kaikki saamamme aseet olisivat tehokkaita, onhan teho monille se suurin valintaan vaikuttava seikka. Piippuja ei puhdisteltu tai puunailtu, koska haluttiin simuloida tapaa, jolla mökki-ilmakivääriampuja ottaa aseensa käyttöön. Tällaisilla seikoilla oli suuri vaikutuksensa annettuun pistemäärään. Ennen tarkkuuskoetta ja nopeusmittauksia aseilla ammuttiin useampia kymmeniä laukauksia, koska todettiin, että ennen sisäänammuntaa käynnissä oli toivomisen varaa. Toinen rantojen riemua vähentävä asia on laukausmelu. Tämä kasvatti molemmilla luodeilla osumakuvion kokoa. Edellä on lueteltu liuta seikkoja, jotka puhuvat teholtaan kohtuullisten ilmakiväärien puolesta, mutta silti monet haluat ostaa sen kaikkein tehokkaimman ilmakiväärin. Myös aseen kestävyys on syytä huomioida. Väkivaltaisiin tehoihin rakennettu ase sanoo todennäköisesti yhteistyösopimuksen aiemmin irti. Kolmantena tekijänä on, että edullisia luoteja, joita näillä aseilla tyypillisesti ammutaan, ei edes ole tarkoitettu rajuille tehoille. Tehokkaimmat tässäkin vertailussa mukana olevat aseet pitävät sellaista mekkalaa, että pitkäl-
lisemmässä ampumasessiossa kuulosuojainten käyttäminen voisi olla järkevää. Tarkemmin tutustuttaessa se ei saanut kovinkaan innostunutta vastaanottoa, koska se ei vakauttanut luoteja ja varsinkin Gamon luodit häntivät pahoin. Jotta aseiden tarkkuuspotentiaalista saataisiin parempi kuva, valittiin toiseksi luodiksi laadukas JSB S100 Match Diabolo. Näiden aseiden käyttäjäkunta ei siten ole homogeeninen, vaan "mökkilutkun" valinnassa on erilaisia motiiveja. Kesämökkikäytössä suurempi haitta läpäisystä on taulun taustan
tuhoutuminen. JSB:llä saatiin kaikilla aseilla parempaa käyntiä, joten edullisenkin aseen appeeksi kannattaa harkita laadukasta luotia, jos on mielenkiintoa tarkkuusammuntaan. Toinen kritiikkiä saanut asia oli muovinen liipaisin ja laukaisu muuGamo Match JSB S100 Match
toinkin. Ei siten ole järkevää hankkia tehokkainta mahdollista kivääriä perheen junioreille, jotka eivät jaksa vääntää asetta vireeseen. Aseiden hintaa ei arvioinnissa ole otettu huomioon. Vanha totuushan on, että tehoa on tarpeeksi, kunhan luoti stanssaa paperiin reiän tai kaataa kohteena olevan peltipurkin. Kokeilemiemme aseiden suurimmat lähtönopeudet pyörivät 300 m/s tuntumassa, eikä niillä havaittu suurempia ongelmia tässä suhteessa yhtä asetta lukuun ottamatta. Onkin riskinä että tehopumppu runnoo luodit lähtökiihdytyksessä siten, että tarkkuus on luojassaan. On mukavampaa ammuskella aseella, jonka kanssa ei tarvitse vähän väliä olla vaihtamassa uutta stopparia taulun taakse. Mutta jos ajatellaan järjellä mökki-ilmakiväärin tärkeintä tehtävää, huomataan, että tehokkuus on melko merkityksetön asia. Tähän on vaikeaa antaa vastausta maassa, jossa ilmaaseilla metsästäminen on kielletty
X20
Valmistuttaja: Stoeger, Turkki Valmistusmaa: Kiina Pituus: 1081 mm Piipun pituus: 424 mm Vetopituus: 366 mm Laukaisuvastus: 2,0 g Hinta: 176 euroa (kiikarilla ja jaloilla 229 euroa) Maahantuoja: Sako Oy, (010) 830 5200
Lähtönopeus, ka: 289,6 m/s Lähtönopeus, ka: 278,1 m/s
Turkkilainen Hatsan nauttii arvostusta tehon ja edullisen hintansa ansiosta ja sillä onkin oma vannoutunut käyttäjäkuntansa. Tehdassäädöillä laukaisutuntuma oli kamala. 90 ei ole aivan tehokkain malli, mutta kuitenkin varsin ärhäkkä peli. Pahin "vika" oli piiGamo Match JSB S100 Match
pun avaamiseen ja sulkemiseen tarvittava voima, asetta jouduttiin aina hiukan lyömään, jotta piippu aukesi lukituksestaan. Rugeria kritisoitiin sen tukin muotoilusta, joka on sianselkätyyppisenä monen mielestä suorasGamo Match JSB S100 Match
taan ruma. Esimerkiksi sen laukaisu on jäykähkö mutta puhdas ja automaattisesti toimivan varmistimen käyttö on luontevaa. Myös muovitukki tuo oman tunnelmansa. Laukaisu on säädettävä, joka pelastikin paljon. Tämä erotti sen selvästi Hämmerlistä. BSA meteorin kanssa se kilpailee nuorison suosiosta, eikä välttämättä heikolla menestyksellä. Viimeistelemättömyydestään johtuen se voisi olla sopiva myös rakentelusta pitävälle.
Osumakuvio, ka: 15 mm Osumakuvio, ka: 7 mm
HATSAN MOD. Stoeger oli kuitenkin positiivinen yllätys. Jos ulkonäkö unohdetaan, Stoegerissa ei ollut mitään erityisesGamo Match JSB S100 Match
ti ärsyttävää. Valitettavaa on, että kiikaritähtäimen käyttöalue alkaa vasta useamman kymmenen metrin etäisyydeltä. Hjorth Ab, (03) 234 4300
Lähtönopeus, ka: 281,0 m/s Lähtönopeus, ka: 268,4 m/s
STOEGER MOD. Hatsan sopii edullista ja tehokasta asetta etsivälle aikuiselle, jota aseen koko ei haittaa. Tehokkuudestaan huolimatta AirHawkin virittäminen on sujuvaa ja vaivatonta. Varmistin on kehyksen takareunassa ja toiminnaltaan hyvä muutoin, mutta se toimii tavallaan
Hajonta: 6,03 m/s Hajonta: 8,57 m/s
väärään suuntaan. Mod. Varmistimelle ulottuminen kiikarin kanssa voi olla myös ongelmallista. 90
Valmistaja: Hatsan Arms, Turkki Pituus: 1129 mm Piipun pituus: 454 mm Vetopituus: 346 mm Laukaisuvastus: 2,6 g (säädettävä 1,0 kg asti) Hinta: 149 euroa Maahantuoja: Normark Oy, (014) 820 711
Lähtönopeus, ka: 299,5 m/s Lähtönopeus, ka: 293,8 m/s
28
WWW.REKYYLI.FI. Vaikka nimi ei vetoaisikaan, on AirHawk ns. Stoegerin mukana tuli 3-9x40kiikaritähtäin ja yksiosainen jalHajonta: 2,30 m/s Hajonta: 3,54 m/s
ka, jotka osoittautuivat toimiviksi. Ensinnäkin laukaisu on pienestä tunnottomuudesta huolimatta testiryhmän paras ja lisäksi se on säädettävissä kerrankin riittävän kevyeksi. Esimerkiksi aseen virittäminen on helpompaa kuin tehoista voisi päätellä. Tätä yhdistelmää käytettiin kaikkien aseiden päällä koeammunnoissa, koska paralliksisäädön ansiosta ampuminen onnistui luotettavasti myös 10 metrin matkalta. 90
HATSAN MOD. Tähtäimet olivat säädöiltään selkeät, mutta rakenteeltaan heikohkot. Viritys oli myös jäykkä, mutta karheudet silisivät koeammuntojen aikana. Stoeger sopii myös vasenkätisille. Hatsanin tähtäimiä pidettiin parhaina, koska ne ovat tukevat, helpot säätää ja antavat erinomaisen tähtäinkuvan. perusvarma laite, josta saa helposti ammuttavan. Avotähtäimet ovat toki kevytrakenteiset ja pistoolikahva liian ohut aikuiselle, mutta positiiviset ominaisuudet korvaavat nämä puutteet helposti. Vaikka kyseessä ei ole varsinainen Ruger, on nimellä varmasti oma vetovoimansa, saahan samalla itselleen Ruger-kiikarin. Myös käynti oli hiukan parempi. Ruger AirHawk on monessa suhteessa kuin Hämmerli, mutta eroja on niin paljon, että kyseessä on itsenäinen malli. Erityisen hyvä juttu on sen hintaan nähden laadukas kiikaritähtäin.
Osumakuvio, ka: 24 mm Osumakuvio, ka: 6 mm
STOEGER MOD. Myös yleistä työnjälkeä pidettiin, Hämmerlin tapaan, hiukan epäsiistinä. kiikari + jalat) Maahantuoja: Oy K. Se on yksinkertaisesti liian suuri ja liian jäykkä perheen pienimmille. Muovitukin rohkea muotoilu yhdistettynä piipun suulla olevaan muovipaksunnokseen tekevät modernin vaikutelman. Ruger voisi oikealla luodilla oli toimiva paketti siten pidemmille matkoille.
Osumakuvio, ka: 12 mm Osumakuvio, ka: 8 mm
RUGER AIRHAWK
RUGER AIRHAWK
Valmistaja: Umarex, Saksa Pituus: 1135 mm Piipun pituus: 479 mm Vetopituus: 354 mm Laukaisuvastus: 0,8 kg (säädettävä) Hinta: 279 euroa (sis. Hatsania luonnehtii tietynlainen karheus ja viimeistelemättömyys. X20
Stoeger on ase, joka vetoaa todennäköisimmin jälkikasvuun. Mukana tulee vastaava kiikari kuin Hämmerlissä, nyt vain Ruger-nimisenä.
Hajonta: 2,06 m/s Hajonta: 0,98 m/s
Tämä ase on Ruger-fanien valinta
Tehosta ja räikkämäisestä turvakoneistosta johtuen virittäminen oli raskasta. Mukana tulee 4x32-tähtäin, joka on kuitenkin sopimaton lyhyille etäisyyksille valtavasta parallaksivirheestä johtuen. Baikal sopiikin niille, jotka kaipaavat tehoa ja turvallisuutta ja joille aseen persoonallisuus on plussaa.
Osumakuvio, ka: 24 mm Osumakuvio, ka: 12 mm
Lähtönopeus, ka: 300,0 m/s Lähtönopeus, ka: 295,1 m/s
HÄMMERLI
HUNTER FORCE 750
HÄMMERLI HUNTER FORCE 750
Valmistaja: Umarex, Saksa Pituus: 1100 mm Piipun pituus: 465 mm Vetopituus: 365 mm Laukaisuvastus: 1,4 kg (säädettävä etuveto) Hinta: 210 euroa Maahantuoja: Asetalo Oy, (03) 475 5371
Hämmerli on samaa sukua Ruger Air Hawkin kanssa. Aseen virityskoneisto on
Hajonta: 6,29 m/s Hajonta: 6,40 m/s
portaittainen siten, että taittovaiheessa piippu ei pääse potkaisemaan takaisin. Silti osumakuvioiden perusteella BSA on kilpailukykyinen ase. Baikalia pidettiin myös testin rumimpana aseena, vaikka omalaatuinen ulkonäkö toisaalta tekee aseesta persoonallisen. Lisäksi ne antavat hyvän tähtäinkuvan tarkkuusammuntaa ajatellen. Laukaisu on venyvä ja ilman säätöjä. BAIKAL MP-512
BAIKAL MP-512
Valmistaja: Izhevsky Mekhanichesky Zavod, Venäjä Pituus: 1191 mm Piipun pituus: 485 mm Vetopituus: 346 mm Laukaisuvastus: 2,3 kg Hinta: 199 euroa Maahantuoja: Oy K. Tästä syystä Meteorin päälle ei voitu asentaa "testikiikaria" ja osumakuviot ammuttiin avotähtäimin. Tähtäimet olivatkin suurin heikkous. Tukin muotoilu tekee siitä oikeakätiselle sopivamman.
Osumakuvio, ka: 14 mm Osumakuvio, ka: 11 mm
Lähtönopeus, ka: 178,5 m/s Lähtönopeus, ka: 174,1 m/s
BSA METEOR
BSA METEOR
Valmistaja: Birmingham Small Arms Company, Englanti Pituus: 1029 mm Piipun pituus: 470 mm Vetopituus: 335 mm Laukaisuvastus: 1,8 kg Hinta: 289 euroa Maahantuoja: Oy K. Meteor on erinomainen valinta junioreille, mutta se sopi myös 190 cm pitkälle koeampujalle. Teho on maltillinen ja virittäminen on helppoa. Varmistin on liipaisimen edessä.
Hajonta: 1,22 m/s Hajonta: 4,50 m/s
Sijainti on erinomainen, eikä varmistin toimi automaattisesti. Ase suorastaan pomppaa rekyylin voimasta. Baikal on turvallisuustietoisen valinta. Ne molemmat ovat Umarexin valmistuttamia ja niille on annettu nimet, jotka Umarex on ostanut käyttöönsä. Automaattisesti kytkeytyvästä varmistinratkaisusta johtuen se vaatii hiukan kikkailua, mutta onnistuu. Etutähtäimen jyvä ei ollut keskellä tunnelia, mutta muutoin persoonallista avotähtäimistä pidettiin. Lisäksi viritystapahtuma on poikkeuksellisen sujuva ilman mitään krahinoita. Ase on perinteinen, siro ja näppärä puutukkinen ilmakivääri, jossa lähestulkoon kaikki on kohdallaan. Aseen omat tähHajonta: 0,65 m/s Hajonta: 0,62 m/s
täimet ovat kuitenkin eräät laadukkaimmista ja herättivät luottamusta. Lisäksi varmistin on korvattu iskuvasaralla. Takatähtäin on suuri ja aseen kehys lyhyt. Yhteistä Rugeriin on myös se, että Hämmerlin voi poistaa vireestä ilman ampumista. Ulkonäössä ainoat valituksen aiheet olivat perälevyn sovitus ja takatähtäimen muovisuus. Aseen tehoksi on ilmoitettu 7,5 joulea, joten mitattu teho on juuri oikea. Ellei vasara ole vireessä, ase ei laukea. Juuri oikealla luodilla käynti saattaa olla erinomainen, koska esimerkiksi lähtönopeusvaihtelu oli olematon. Mitoitus on hyvä kompromissi. järkivalinta.
Osumakuvio: 20 mm Osumakuvio: 11 mm
Lähtönopeus ka: 202,5 m/s Lähtönopeus ka: 197,5 m/s
WWW.REKYYLI.FI
29. Tähtäinkuva on
Gamo Match JSB S100 Match
äärimmäisen ahdas ja pikkuruisen etutähtäimen näkyvyys on marginaalista. Hämmerli on kooltaan tavanomainen, mutta se tuntuu käytössä hiukan suuremmalta. Sen piippu on mehupillimäinen ja rakenteesta on muutenkin saatu pudotettua painoa. Hjorth Ab, (03) 234 4300
Baikal oli vertailun tehokkaimpia ilma-aseita ja siinä oli tuntuvin rekyyli. Tätä mahdollisuutta arvostettiin.
Gamo Match JSB S100 Match
Hämmerlissä latausliike oli nihkeä. Hjorth Ab, (03) 234 4300
Meteor on brittivalmistajan taidonnäyte, joka ihastutti hyvällä käsittelytuntumallaan. Tehoa on riittävästi, mutta ei riittävästi täyttämään magnummiesten tarpeet. Tällä Hämmerlillä ei ole siten tekemistä oikean Hämmerlin kanssa. Viimeistelyn taso oli yllättävänkin hyvä, eikä erityisesti hävinnyt siinä muille.
Gamo Match JSB S100 Match
Baikal on massiivista ulkonäköään kevyempi. Niinpä Meteor on ns. Ilman nihkeyttä lataaminen olisi erittäin kevyttä, koska ase on vertailun vähätehoisin. Esimerkiksi sen pistoolikahva on melkoisen paksu ja sopii siten paremmin aikuisille
30
WWW.REKYYLI.FI
Asetta valmistettiin myös noin 2700 kappaletta kaliiperissa .45 ACP sekä muutamia kapWWW.REKYYLI.FI. Näitä revolvereita valmistettiin 10000 kappaletta ja ne oli pesitetty .45 Colt -kaliiperille. Malli 25 on siitä mielenkiintoinen Classic-sarjan revolveri, että sellaista asetta ei ihan tarkalleen ottaen ole koskaan valmistettu sarjatuotantona.
Classic-sarjan revolvereita on tähän mennessä julkaistu jo kolmattakymmentä erilaista mallia, joihin sisältyy muun muassa Masterpiecemallit 17 ja 18 sekä kaikkien tuntema Model 29. Klassikko on syntynyt
SMITH & WESSON MODEL 25 CLASSIC
TEKSTI: ARI SIUKOL A
Smith & Wesson on viime vuosina ryhtynyt valmistamaan uudelleen jo edesmenneitä legendaarisia revolverimallejaan. Malli 25 on N-runkoinen revolveri raskaalla piipulla varustettuna, jota valmistettiin aluksi pitkään vain .45 ACP ja .45 Auto Rim -kaliipereissa ja jälleen kerran vain muutamia revolvereja pesitettiin .45 Colt -kaliiperille. Kaliiperin .45 Colt harvinaisuuden vuoksi hyväkuntoisen yksilön arvo on nykyään useita tuhansia dollareita. Pre-Model 25. Vuonna 1957 Smith & Wessonin tuotannossa aseiden nimet muutettiin mallinumeroiksi ja Model 1955 Target muuttui Model 25:ksi. Näistä 9948 kappaletta oli Standard Edition -aseita, joissa oli 165 mm (6,5') pitkä piippu, karhentamattomat kahvalevyt sekä erinäisiä juhlavuoteen liittyviä merkintöjä. 1955 Target Model eroaa 1950 Targetista lähinnä paksumman piippunsa (Heavy Barrel) ja suurempien kahvalevyjensä osalta. Nyt tutkailemme tarkemmin Model 25:ttä ja sen takana piileviä vaikuttajia. Vuonna 1977 Smith & Wesson valmisti 125-vuotisjuhlamallin Model 25 revolveria pohjana käyttäen. paleita kaliiperissa .45 Colt. Myöhemmin Model 1950 Targetin .44 Spl -kaliiperisesta versiosta tuli Model 24 ja .45 ACP -kaliiperisesta Model 26. Malli 25 pääsi varsinaiseen sarjatuotantoon kaliiperissa .45 Colt vasta vuonna 1978, jolloin siihen oli tarjolla 101 mm (4'), 152 mm
31
SEKOITUS
Asemallin juuret ovat jo kaukana takanapäin ja ne ulottuvat aina 1950-luvulle, jolloin valmistettiin Smith & Wessonin Model 1950 Target -mallia kaliiperissa .44 S&W Special. Malli 25 alkoi muodostua vuonna 1955, kun Smith & Wesson julkisti Model 1955 Targetin, joka on ns. Tätä mallia valmistettiin kaliiperissa .45 ACP ja arvioiden mukaan sitä tehtiin vain noin 15 kappaletta kaliiperissa .45 Colt, jotka ovat myöskin hyvin arvokkaita keräilyharvinaisuuksia. Näiden lisäksi valmistettiin 50 kappaletta revolvereita (Deluxe Edition) A-tason kaiverruksin sekä kaksi kappaletta revolvereita (Custom Deluxe Edition), joissa oli kaiverrusten lisäksi kultaus ja norsunluusta valmistetut kahvalevyt
Kahvalevyt taasen muistuttavat enemmän Model 1955 Targetin vastaavia, eli ne ovat suuremmat kuin 1950 Targetissa ja niissä on ajalleen tyypillinen timanttikuvionti kiinnitysruuvin ympärillä. Malliin 25 Classic on kuitenkin tuotu takaisin sivulevyn neljäs ruuvi sen ylänurkkaan. Eutähtäin jalustoineen asettavat jyvän hyvin korkealle.
Model 25:n piippuprofiili on hyvin ohut. Pinnillä jalustaansa kiinnittyvä etutähtäin on Patridge-tyyppinen ja eroaa sivuprofiililtaan hieman 1950 Targetin vastaavasta. Rullan pituus on sama 42,40 mm (1.67') kuin kummassakin aikaissemmassa .45 Colt -kaliiperisessa Target-mallissa. (6') ja 212 mm (8,375') piipunpituudet.
MODEL 25 CLASSIC
Smith & Wessonin Classic-sarjan revolvereiden ei ole näemmä tarkoituskaan olla täysin alkuperäisen esikuvansa kopioita, vaan tuoda tuulahdus vanhaa ajattelua moderniin tekniikkaan tai toisin päin. Piipun profiili on ohut ja sen ulkohalkaisija on suultaan vain 15,40 mm. Aseessa on monien kaipaama 165 mm (6,5') pitkä kiskolla varustettu ohutprofiilinen piippu (Light Barrel), jonka voidaan olettaa olevan peruja mallista 1950 Target. vanhaa Square Butt -mallia. Classic Model 25:ssä on myös takatähtäimen alla reiät optisen tähtäimen kiinnitystä varten kaikkien nykyään valmistettujen Smith & Wessonin revolverien tapaan. Mallin 25 Classic-versio tuli tuotantoon viime kesänä. Sivulevyn ylänurkassa oleva ruuvi poistettiin lähes kaikista S&W:n revolvereista vuonna 1955 (Model 1955 Targetista ruuvi poistettiin vuonna 1956). Kahvan muotoilu on kuitenkin monille tärkeä sen historiallisessa sekä esteettisessä merkityksessä. Kun ottaa huomioon aseen kaliiperin, on piipun seinämä ohuimmillaan vain noin kahden millin paksuinen. Erityisesti rullan kevennysurissa ja lähes kaikkialla aseessa olevissa kulmakohdissa on sinistyksen alla nähtävissä kiillottamattomia hiomajälkiä. M25 Classicissa on myös toinen monien kaipaama muotoilullinen piirre; aseen kahvarunko on ns. Liipaisin ja iskuvasara ovat myöskin nykyaikaisella MIM-tekniikalla valmistetut.
Täysin musta takatähtäin toimii mainiosti Patridge-tyyppisen etutähtäimen kanssa muodostaen erittäin hyvän tähtäinkuvan. Rullan kevennykset on jätetty kiillottamatta, mikä pistää hieman silmään sinistyksen alta.
TEKNIIKKAA JA VIIMEISTELYÄ
Ase on sinistetty varsin siististi, mutta pohjatöitä ei ole tehty aivan täydellisesti. Smith & Wessonin tuttu versionumerointi on tämän aseen kohdalla jo suorastaan huvittava 15 (Model 2515), joten revolveri on kokenut vuosien varrella useita versionumerointiin vaikuttaneita sekä vaikuttamattomia muutoksia. Ejektoritangon suojus on Target-mallien tapaan lyhyt. Malli 25 Classicia valmistetaan ainoastaan 165 mm (6,5') pitkällä piipulla, jossa on viisi oikealle kiertyvää rihlapalkkia. Samaa
32
lyhyempää rullaa käytettiin jostain syystä myös 125-vuotisjuhlamallin Model 25 -revolvereissa, mikä aiheutti .45 Colt -kaliiperissa ongelmia latauspituuden suhteen. Neljä näistä ruuveista lävisti sivulevyn ja yksi oli liipaisinkaaren etupuolella. Kahva on alaosastaan kulmikas ja näin ollen leveämpi, ja ajatellen ihmisen kämmenen muotoilua hieman älyttömän muotoinen. Revolverissa on 1955 Target -mallille tyypillinen 12,7 mm (.500') leveä Target-mallin iskuvasaran kannus sekä 10,2 mm (.400') leveä Target-mallin uritettu liipaisin. Liipaisinkaaren etupuolella oleva ruuvi poistettiin vuonna 1961. Kuitenkin aseen viimeistely on yleisilmeeltään tyylikäs. Iskupiikki on myös asennettu vasaran sijasta kehykseen nykykäytännön mukaisesti. Piipun kiinnitystä ei kuitenkaan ole varmistettu tuohon aikaan tyypillisellä poikittaisella pinnillä, jonka käyttö lopetettiin vuonna 1982 kaikissa S&W:n revolvereissa. Model 1955 Targetissa kuten muissakin Smith & Wessonin revolvereissa vuodesta 1906 vuoteen 1955 oli kehyksessä viisi ruuvia. Aseista löytyy muun muassa lakimiesten vuoksi lisätty integroitu aselukko, kaikista muista malleista paitsi Model 40 ja 42 -revolvereista, sekä monesti moitittuja MIM-osia (Metal Injection Molding). Pii-
Light Barrel -tyyppinen piippu lähtee ohenemaan lähes välittömästi kehyksen etureunan ulkopuolella.
Classic tai ei, on lakimiehiä kunnioittaen aseeseen S&W:n tyyliin asennettu integroitu aselukko.
Liipaisin on 10,2 mm leveä Target-malli, jossa on pystysuuntaiset karhennukset pitoa lisäämässä.
WWW.REKYYLI.FI. Timanttikuivioidut kahvalevyt poistuivat mallista vuonna 1968. Ohuimmillaan rihlanpohjalta mitattuna seinämävahvuus on vain pari milliä.
Patruunapesät on viimeistelty kohtuullisen tyylikkäästi, mutta ei kuitenkaan peilinkiiltäviksi. 1950- ja 1955 Target -mallien .45 ACP -kaliiperisissa versioissa rulla oli tarkoituksella hieman lyhyempi (38,90 mm tai 1.53')
Kahvan pohja irvistää myöskin jonkin verran. Kahva sen sijaan muotoilullisesta tyylikkyydestään huolimatta ei itseäni erityisemmin
miellytä sen otetta avaavan hyvin leveän alaosansa vuoksi. Taulun paikkaus kuitenkin paljasti kasan koolla, että jotain on pielessä. Rullan ja piipun välinen liekkiväli on 0,40 mm, mikä on aivan liikaa. Toisaalta en näkisi kaksitoimilaukaisun olevan kyseisessä aseessa kovin suuressa roolissa. Onneksi ei kuitenkaan niin paljon, että kämmenen nahka voisi jäädä väliin.
tuksen vinossa tai piipun ylimenokartion puoleinen pää on koneistettu vinoon. Ongelma kertoo lähinnä valmistajan huolimattomuudesta, mikä johtunee osakkeenomistajien nykyään vaatimasta työtahdista. Kevyehköllä tai rennolla otteella kasan koko 25 metristä on helposti 100 mm halkaisijaltaan, mikä ei ole kovin mairittelevaa. Klassisesta ulkonäöstään huolimatta kahvalevyt ovat varsin karut, mutta onneksi saatavilla on myös laaja valikoima tarvikekahvoja.
AMPUMAKOKEMUKSIA
Model 25 Classic on helposti käsiteltävä revolveri. Tehokkaammalla patruunalla, jossa on lyhyempi piippuaika, ampumasuoritus helpottuisi varmasti hieman. Piikki on siten aseen rungossa ja sitä suojaamassa on transfer bar -mekanismi.
Kahva ei asetu aivan täydellisesti paikalleen, vaan se jää ikään kuin hieman liian alas. Kahvarungon takakaaren alaosan ja kahvan väliin jää pilkottamaan reilun millin mittainen rako.
Kahvaan on tuotu takaisin myös timanttikuvio kiinnitysruuvin ympärille. Kaksitoimisena kumpikin ongelmallisista patruunapesistä lukittuu juuri sillä hetkellä, kun iskuvasara lähtee lyömään. Kaksitoimisena mittarin 5400 gramman asteikko ei riittänyt mittaamaan laukaisuvastusta. Toinen pesistä lukittuu, kun iskuvasaran viritysliikettä jatkaa sen ääripäähän asti, mutta toinen pesistä ei virity edes silloin, vaan sitä on pyöräytettävä käsin sen lukittumiseksi. Otteen tiukkuus ja otteen samanlaisena pysyminen on
hyvin tärkeätä, kuten myös jälkipito pitkästä piippuajasta johtuen. Tästä ei normaalissa käytössä muodostu ongelmaa, koska asetta viritettäessä viritysliike on aina riittävän voimakas ja rivakka, jotta rulla pöyrähtää lukitukseen saakka. Liekkiväli olisi tämän aseen kohdalla hyvä korjata pienemmäksi, jotta lähtönopeuksia saataisiin hieman nostettua ja vältyttäisiin liekkivälin kautta purkautuvilta suuremmilta pöllähdyksiltä. Takatähtäin on samanlainen kuin lähes kaikissa tänä päivänä valmistettavissa Smith & Wessonin säädettävällä takatähtäimellä varustetuissa revolvereissa. Asetta käsitellessä ei ole vaikea ymmärtää, miksi moni on vuosien varrella kaivannut tätä piipunpituutta Smith & Wessonin valikoimaan. Kun suorituksessa keskittyi tiukahkon otteen ylläpitämiseen sekä jälkipitoon, paranivat tulokset välittömästi. Toisen samanlaisen suorituksen ja huonohkon tuloksen jälkeen oli ruvettava miettimään suoritusta ja sitä, mikä siinä kenties menee pieleen. Rauhalliseen tahtiin 25 metristä tehty ampumasuoritus on erittäin mukava ja leppoisa kokemus, eikä vähiten .45 Colt -kaliiperin mietojen tehdaspatruunoiden ansiosta. Sen ohut piippuprofiili luo visuaalisesti vaikutelman takapainoisesta aseesta, mutta aseen käsiin poimiessaan huomaa nopeasti, että 165 mm (6,5') pitkä piippu tuo yllättävän paljon painoa myös aseen etuosaan. Laukaisuvastus on yksitoimisena hyvin tarkalleen 2000 grammaa, mikä on raskaanpuoleinen, mutta vielä hyväksyttävä lukema, koska muuten laukaisu on yksitoimisena puhdas ja lyhytliikkeinen. Aseessa on, kuten tuli todettua, Target-mallin iskuvasara ja liipaisin. Vaikka revolveri onkin S&W:n N-runkoinen, ei sillä tule ampua koviksi ladattuja patruunoita, koska aseen runkoa ei ole karkaistu samoin menetelmin kuin esimerkiksi Model 29 .44 Magnum -revolverissa, mikä kestää vääntyilemättä ja hakkaantumatta kovempia painei33. Pystysuuntaan uritettu tai karhennettu liipaisin on mieleeni erityisesti miedommin rekyloivissa aseissa ja Model 25 Classicissa tuo ominaisuus on omiaan. Etutähtäin on Patridge-tyyppinen ja hyvin korkea. pun rihlaus on hyvin siististi valmistettu, kuten myöskin ylimenokartio. Kahvalevyjen sovitus aseessa on nykyajan tyyliin hieman hutaistun oloinen, mutta ei missään nimessä huono. Rullassa on pyörimissuuntaista välystä totuttuun tapaan, mutta pituussuuntainen välys on minimissään ja sitä voi pitää hyvänä. Rakotulkki menne vain aseen toiselta kyljeltä liekkiväliin, mikä viittaisi siihen, että rulla on aavisWWW.REKYYLI.FI
Iskuvasara on vailla piikkiä nykyaikaisten S&W-revolverien tapaan. Kahva asettuu kahvarunkoa ajatellen ikään kuin aavistuksen liian alas. Huomasimme, että hieman pidempi piippu ei kuitenkaan tuo riittävästi painoa aseen etuosaan, joten ase käyttäytyy hitaalla ja raskaahkolla luodilla ampujaa ajatellen hankalasti. Kaksi vierekkäistä patruunapesää kuudesta ei lukitu yksitoimisesti viritettäessä, jos iskuvasara viritetään rauhallisesti. On todettava, että Smith & Wessoneissa on viime vuosina juurikin liekkivälien koko päässyt monesti karkaamaan ylisuuriksi millä tahansa toleransseilla mitattuna, eikä rullan vinouskaan ensimmäistä kertaa tulisi vastaan. Rullan ajoitus ei ole täysin kohdallaan kaikkien patruunapesien osalta
/ 25 m Pienin 40 mm 43 mm 68 mm Keskiarvo 48 mm 47 mm 79 mm
*Itse ladattu: Ruuti: Vihtavuori N32C TinStar 0,58 g, Luoti: Archipelago 225 gr., Latauspituus: 40,30 mm, nalli: CCI iso pistoolin nalli
Magtech: Asetalo Oy, (03) 475 5371 · Winchester: Oy K. Tarkkuuskokeessa paras keskiarvo saatiin Wincesterin patruu-
Magtech / 40 mm
Winchester / 43 mm
SMITH & WESSON MODEL 25 CLASSIC
Valmistaja: Smith & Wesson, Yhdysvallat Kaliiperi: .45 Colt Pituus: 305 mm Piipunpituus: 165 mm (6,5') Paino: 1198 grammaa Hinta: 1125 euroa Maahantuoja: Nordis Oy, (06) 431 0301
Itseladattu / 68 mm
Luodin lähtönopeus, m/s Patruuna Magtech 250 gr L-FLAT Winchester 255 gr LRN Itse ladattu N32C TinStar* Hitain 204,6 234,9 206,0 Nopein 230,9 249,0 247,0 Keskiarvo 217,3 243,2 231,0 Nopeushajonta 26,28 14,10 41,00
Osumakuviot 3 x 6 lks. Hjorth Ab, (03) 234 4300
34
WWW.REKYYLI.FI. Pienoisena ongelmana on itselläni kuitenkin se, että enemmän sileäpintaisilla liipaisimilla varustetuilla aseilla ammuttuani tämäntyyppisen liipaisimen kanssa osumat tuppaavat aluksi siirtymään hieman oikealle johtuen omasta laukaisutekniikastani. Yksinkertaisesti nuo asiat saavat nuoremman ampujan lähes toivomaan, että olisi syntynyt muutaman vuosikymmenen aikaisemmin päästäkseen kokemaan ja näkemään aseen esi-isät alkuperäisessä ympäristössään aikansa innovaatioina. Smith & Wessonin Model 25 Classic tarjoaakin uutta revolveria halajavalle palan vanhaa S&Wmuotoilua. Magtechin patruunalla keskiarvo jäi vain aavistuksen edellistä huonommaksi ja se onnistui tarjoamaan testin pienimmän 40 mm kasan, mikä on jo kohtalaisen hyvää käyntiä. ta. Aseen tähtäinvarustus on mitä mainioin juurikin 25 metristä tapahtuvaan tauluammuntaan. Liipaisinsormi ei suorituksen aikana pääse luistamaan sivusuunnassa, vaikka laukaisuvastus olisikin hieman suurempi, taikka jos sormet jostain syystä pääsisivät hikoamaan. Olisiko liikaa pyydetty, jos jokaisen S&W:n revolverin mukana toimitettaisiin myös Patridgetyyppinen etutähtäin. Patruunoiksi valittiin Magtechin 16,2 g (250 gr) LFLAT-lyijyluodilla varustettu patruuna, Wichesterin 16,5 g (255 gr) LRN-lyijyluodilla ladattu patruuna sekä itseladattu patruuna, jonka komponentit olivat seuraavat: luoti: Archipelagon 14,6 g (225 gr) pinnoitettu lyijyluoti, Vihtavuoren N32C-ruutia 0,58 grammaa, CCI:n iso pistoolinnalli ja latauspituus 40,30 mm. Ase ei varsinaisesti ole klassikkorevolverin suoranainen uudelleenlämmittely, koska se on yhdistelmä useampaa asemallia. Paras osumakuvio oli hävyttömän huono 68 mm, mikä lähinnä kertonee huonosti onnistuneesta latauksen valinnasta.
MITÄ JA KENELLE?
Smith & Wesson Model 25 -revolveri ja sen klassisen kaunis muotoilu sekä legendaarinen kaliiperi .45 Colt muodostavat kokonaisuuden, josta monikaan revolveriampuja ei voi kieltäytyä tilanteen tarjoutuessa. Ase ei välttämättä ole tottumattomalle kaikista helpoin ammuttava sen kevyehkön piipun ja pitkähkön piippuajan tuottavan kaliiperin vuoksi, mutta kun käy uudelleen läpi ampumatekniikan perusasiat, saa aseella varmasti aikaan kohtuullista tulosta.
Classic-malliin on lisätty vuonna 1956 poistettu neljäs sivulevyä kiinni pitävä ruuvi.
Iskupohja on tavanomainen.
TARKKUUSKOE
Aseella ammuttiin perinteiseen tyyliiin tarkkuuskoe 25 m matkalta tukea käyttäen. Asia kuitenkin korjaantuu yleensä hyvin nopeasti.
nalla, jolla osumakuvioiden keskiarvo oli keskinkertainen 47 mm pienimmän kasan ollessa 43 mm. Itse pidin aseesta ja juurikin sen vanhemmasta muotoilusta sekä sen tarjoamasta tunnelmasta. Rullan lukituskolot ovat myöskin Model 25:ssä patruunapesien päällä ja niiltä kohdin metalli on lähes paperinohutta. Se vain yksinkertaisesti toimii niin monissa olosuhteissa. Kuitenkin tällainen hybridi tarjoaa varmasti jollekin juuri sen yhdistelmän, mitä on etsimässä. Kuten mainittua, itse pidän sentyyppisistä karhennetuista liipaisimista, joita Model 25:ssä tarjotaan. Patridge-tyypin etutähtäin luo erittäin hyvän tähtäinkuvan ja täysin musta takatähtäin toimii sen kanssa loistavasti. Archipelagon luodilla ladattu patruuna jäi häntäpäähän tarkkuuskokeessa 79 mm keskiarvokasallaan
Edullinen joka miehen sarja 140,00 Lee 90681 vaaka 45,00 Lee 90230 käsinnallitin 27,00 Lee 90058 ruutiannostelija 50,00 Lee Loader käsilataussarja kal 45-70, 7,62x53R 30-06, 308 win, 243 win, 6,5x55, 7mm rem mag + mukaan 90101 nallipesän puhd. Asepussi + patruunavyö 440,00
Henry vipulukko Kal 22 Magnum, paketissa mukana jalat + BSA E3-9x32 kiikaritähtäin, erikoishintaan Suvitek riiputusmittari Suvitek valvoo ilmakosteutta, lämpötilaa ja aikaa, mittari kertoo milloin liha on oikeaoppisesti riiputettua. vaaka, annostelija, puristin ym. Tarvikkeita mm: Hunters Specialtied kauris/peura pilli 30,00 Hunters Buck Lure kauris/peura houkutinaine 25,00 Walther LRF600 laser etäisyysmittari 250,00 BSA CE 1,5-2,4x32 kiikari valaistulla ristikolla 150,00 BSA 3,5-10x50 kiikari valaistulla ristikolla 200,00 BSA C8x21A katselukiikarit 20,00 BSA CE12-36 x50AK ratakaukoputki 150,00 Walther otsalamppu 10,00 Messinkihylsyisten patruunoiden jälleenlataus kirja E. SafePower asekaapin ostajalle laadukas Kansai lihaveitsisarja kaupan päälle. Asepussi + patruunavyö
390,00
195,00
Stefano Fausti Elegant Italialainen perushaulikko kal 12/89, 28" päällekkäispiippuinen, Vaihtosupistajat. ASETALON ERÄMESSUTARJOUKSET
Armed Magnum pumppu Armed malliston suosikki, 12/76 22" piippu, kolmella vaihtosupistajalla, synteettisellä tukilla. Suvitek riiputusmittari, messuhintaan
565,00
Armed Ege TS870TM Magnum pumppu Kovaan käyttöön tarkoitettu 12/76 28" pumppuhaulikko, 3x vaihtosupistajalla, synteettinen tukki. Poistuvat mallit, poistohinnoin, rajoitettu määrä: SP55 asekaappi 465,00 125 cm 28 cm 30 cm 80 kg SP65 asekaappi 495,00 125 cm 38 cm 28 cm 85 kg SP75 asekaappi 500,00 150 cm 42 cm 40 cm 110 kg SS-150A asekaappi, maalivikaisia 490,00 Hintoihin lisätään rahti. Tervetuloa osastollemme Pohjois-Suomen erämessuille 21-24.5. Asepussi + patruunavyö. 15,00 Norinco 56S teräksiset etujalat 40,00
TOZ 120-12MB-1E Perinteinen perushaulikko, kal 12/76, ejektorit vaihtosupistajat. Asepussi + patruunavyö
990,00 Lataustarvikkeita mm: Lee 90050 lataussarja. 45,00 Frankfort tumbler, hylsynkiillotus rumpu 90,00 Umarex CO2 ilmaaseet mm: Beretta M92 pistooli, sinistetty 195,00 Beretta M92 pistooli, niklattu 240,00 Beretta M92 FS Steel PPC, niklattu 285,00 Colt M1911A1 pistooli, niklattu 235,00 Colt M1911A1 pistooli, sinistetty 195,00 Walther CP99 pistooli 149,00 Walther Nighthawk pistooli + valopistetäht. 215,00 Walther CP88 pistooli 179,00 S&W M586 revolveri 6" 210,00 S&W M686 6" PPC 1500 Steel revolveri, niklattu 290,00 S&W M&P 4,5 mm BB pistooli 125,00 Umarex Walther PPK pistooli. Messutarjous 390,00 Toz 78-06L paketti! Raskaspiippuinen 22LR Paketissa mukana kiikarinjalat, vaimennin, BSA 3-9x32 ja BSA laser-valaisin yhdistelmän 395,00 Armed Ege Super magnum Huippu suosittu 12/89 28" puoliautomaatti haulikko, viidellä vaihtosupistajalla, synteettisellä tukilla. Sis. 110,00 Umarex CP Sport paketti, sis. + kompens. ja Korian Erämessuille 5-7.6.2009.. Paananen + latausarvoja opas, yhteishinta ! 49,00 Gun Digest kirja 2008, 2007, 2005, 2003, 2004 poisto 30,-/kpl Puhdistussarjat + Jaguar aseöljy yht. Salkku, lasit, luodit, ase 100,00 Umarex ilma-aseen ostajalle rasia luoteja + 10 kpl CO2 kapseleita kaupanpäälle. + jalat Tikka T3 Lite Stainless 308 + DH3-9x32 silver kiik + jalat Tikka T3 Tactical 308 win + jalat+ BSA PT8-32x44 mildot kiik
490,00 270,00 740,00 820,00 870,00 1990,00
Hämmerli ilma-aseet: Hämmerli Hunter Force 600 lähtönopeus 173m/s + kiikari Hämmerli Hunter Force 700 lähtönopeus 200m/s + kiikari Hämmerli Hunter Force 900 lähtönopeus 228m/s + kiikari Hämmerli Hunter Force 1000 lähtönopeus 305m/s + kiikari
210,00 250,00 370,00 395,00
SafePower SS3492 hyväksytyt asekaapit. Asepussi + patruunavyö Kivääritarjouksia: Baikal IJ-18 kal 222 rem + BSA E4x32 MD WR kiik + jalat Tikka T3 Lite kal 223 + BSA DH3-9x32 kiik + jalat Tikka T3 Hunter 308 tai 6,5x55 + BSA HM3-9x40 kiik. Streamlight valaisin tarjouksia: Propolymer 4AA, LED tukevat perusvalaisimet, + patterit Propolymer 2AA, Xenon pienempi perusvalaisin + patterit Key-mate, LED 96 tuntia valoa avaimenperässä Micro Stream LED kynälamppu Nano, superkirkas, avianperälamppu Enduro LED, otsalamppu ulkolijoille Sidewinder, 4 eriväristä valoa, hands free.Metsästäjän valaisin
40,00 20,00 15,00 20,00 10,00 20,00 75,00
Erämessutarjoukset voimassa 12.6.2009 saakka, tai niin kauan kuin tavaraa varastossa riittää
MAINEIKKAAT VANHUKSET , OSA 1
36
WWW.REKYYLI.FI
Kaikkia Double Auto -malleja tehtiin
WWW.REKYYLI.FI
skeet-, trap- ja metsästysversioina, ja kaikki olivat 12/70-kaliiperisia sekä toimivat lyhyellä piippurekyylillä. Ase, joka ei ole koskaan tyhjä
BROWNING DOUBLE AUTOMATIC
Double Auto on ehkä huonoiten tunnettu Browningin nimeä kantavista haulikoista. Viimeksi mainitun nimi ei tule siitä, että se olisi ollut 20-kaliiperinen, vaan siitä, että se painoi saman verran kuin 20-kaliiperiset keskimäärin. Winchester toimi hieman eri periaatteella, sillä siinä piippu oli kiinteä ja irtonainen patruunapesä liikkui. Tuotannossa oli kolme eri mallia: teräsrunkoista Double Automaticia, alumiinirunkoista Twelvetteä ja vielä tästäkin kevyempää TwentyWeightiä. Teräsrunkoista mallia valmistettiin vuosina 19551961, Twelvet-
teä 19551971 ja TwentyWeightiä 19561971.
"EI KOSKAAN TYHJÄ"
Otsikko on yksi DA:n mainonnassa käytetyistä iskulauseista. Pojan suunnittelemasta haulikosta ei kuitenkaan ollut isänsä version kilpailijaksi. Ensimmäisten mallien sarjanumeron edessä on pienellä ja alleviivattuna ensin FN ja sitten kirjain A tai C lukkorungon materiaalin merkiksi (A = alumiini, C = teräsrunkoinen) ja sitä seurasi sarjanumero. Aseen suunnitteli John Moseksen poika Val 1950-luvulla. Double Autoa valmistettiin kuutisentoista vuotta yhteensä noin 65 000 kappaletta. Double Autossa oli aikaansa edellä olevia ratkaisuja niin toiminnallisessa mielessä, kuin pinnoitteissakin.
TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI
Double Autoa valmistettiin aina 1970-luvulle asti, mutta kahden patruunan itselataava ei koskaan saavuttanut suuren ostajakunnan suosiota, joskin useimmat aseeseen ihastuneet eivät ole luopuneet siitä vieläkään. Vaikka kokonaiskapasiteetti oli vain kaksi patruunaa, pystyi harjaantunut ampuja huomattavasti suurempaan tulinopeuteen kuin kaksipiippuisten omistajat. Ase tuli markkinoille vuonna 1955 ja oli ensimmäinen FN:n itselataava haulikkomalli sitten vuoden 1903, jolloin Auto 5:n valmistus alkoi. Samoihin aikoihin kun DA esiteltiin, oli myös Winchester saanut juuri valmiiksi lyhyellä piippurekyylillä toimivan mallin 50, jonka kanssa Browning DA joutui myös kilpailemaan ainakin USA:n markkinoilla suosiosta. Numero sijaitsee samassa paikassa kuin Auto 5:ssä, eli lukkorungon alla aivan etuosassa. Pelkästään ottamalla vasemmasta taskusta patruunan kerrallaan, pystyi tarvittaessa nopeampaan suoritukseen, kuin kaksipiippuista käyttämällä. Vuodesta 1958 eteenpäin sarjanumerosta oli nähtävissä myös valmistusvuosi, esimerkiksi 8A12345 tarkoittaisi, että valmistusvuosi on 1958, aseessa on alumiinirunko ja valmistusnumero on 12345. Ulkoisesti Double Auto on nykymittapuun mukaan ehkä hieman poikkeavan näköinen. Paria patruunaa kerrallaan voitiin pitää vasemman käden sormien välissä, josta oli helppo syöttää uutta sisään vasemmalla sijaitsevasta latausaukosta sitä mukaa kun ammuttiin. Suurehko perän pudotus ja pyöreäpohjainen pistooliperä oli DA:n tullessa markkinoille yleisempi (myös "ta-
vanomaista" pistooliperää valmistettiin) kuin nyt, ja se sulautuikin mainiosti silloisten pitkällä piippurekyylillä toimivien mallien, kuten Remington Sportsmanin (M 48) ja Model 1148:n tai Savage 755:n ja 775:n sekaan, koska näissä oli myös virtaviivainen (=kaareva) lukonkehyksen takaosa. DA:n ulkomuotoa tuskin kummasteltiin lainkaan, joten suurin syy aseen vieroksumiseen lienee ollut vähäinen patruunakapasiteetti, sillä yhden patruunan "makasiinissa" ei nähty olevan järkeä, varsinkin kilpailijoiden tarjotessa
37. Vuonna 1967 käytäntö muuttui siten, että A:n tai C:n edessä oleva valmistusvuotta ilmaiseva koodi muuttui kaksinumeroiseksi
Skeet- ja metsästysmallin perän mitoitus oli identtinen, mutta trap-versiossa perän harja oli pari senttiä suorempi ja vetopituus 365 mm. Pistooliperän jyrkkyys ja muoto sekä vetopituus vaihtelee sen mukaan, mikä malli on kyseessä. Aseen kokopituus on 27½ tuuman piipulla 119 cm ja vetopituus 360 mm. Esimerkiksi Winchester M 50:n tuotanto lopetettiin samana vuonna kuin teräsrunkoinen DA, vuonna 1961. Tiettävästi joissakin malleissa on ollut myös tavanomaisempi ratkaisu lukkorungon jatkeessa aseen yläpuolella. Kuvan asennossa säätö on tiukimmillaan.
WWW.REKYYLI.FI. Twelvette painaa noin 3,1 kg ja TwentyWeight 2,7 kg. Piipunpituuksiksi ilmoitetaan 26, 28 ja 30 tuumaa sekä 26½ tuuman erikoispituus, joka oli vain TwentyWeight-mallissa. Moniin rata- ja metsästyskäytössä olleisiin Double Autoihin ovat omistajat ehkä osaksi rekyylin takia vaihtaneet joustavan perälaatan.
Tähtäinkiskottomassa piipussa oleva jyvä on lainattu sellaisenaan Auto 5:stä. Esimerkiksi piipun irrotus ja kiinnitys onnistuu etutukkia poistamatta. Taaksepäin painettaessa salpa aukeaa ja etutukin takaosa pääsee painumaan alas vapauttaen samalla myös piipun salvan, jolloin piippu irtoaa. Vastakappaleen alta näkyy osa messinkisistä säätörenkaista, myös piipun palauttava rekyylijousi näkyvillä.
Etutukki on kiinni yhdellä sokkatapilla, joka lukittuu keskiosastaan. Vaaleanpunaisia tehtiin (vai pitäisikö sanoa valmistui vahingossa?) vain noin 100 kpl, ja punaiset ja siniset värisävyt ovat muita harvinaisempia.
Aseen alla sijaitsee salpa, joka lukitsee piipun ja etutukin takaosan paikoilleen. Mainosmiehet osasivat jo silloin muuttaa ongelmat eduiksi, sillä todellisuudessa suuri värikirjo lienee syntynyt lähinnä vahingossa, koska alumiinirungon anodisointi eri väreihin oli tuolloin vielä alkutekijöissään, eikä väriprosessia osattu hallita kovinkaan tarkasti, tosin tämä on ongelma vieläkin erityisesti kirkkaampien värien kanssa. Käytännössä vain messinkiholkkien keskellä olevien teräsrenkaiden asentoa vaihtamalla voidaan kitkakerrointa muuttaa. Vastaavan
Säätömekanismin osat. Kuvassa näkyvät myös piipun ohjainpalikka ja siihen vastaavat messinkiset ja teräksiset säätörenkaat.
TEKNISIÄ RATKAISUJA
Double Autossa on hienoja teknisiä yksityiskohtia. Tulppa on ontto ja sen kiinnitysreikiin tulee patruunannostajan jousen kara, joka lukitsee etutukin tapin paikoilleen. Jet Black ja Dragon Black, vihreänä Forest Green tai Hunter Green, harmaana Satin Grey ja Velvet Gray, ruskeana löytyi Light Brown, Autumn Brown, Chocolate Brown ja Buckskin Tan, sinisenä Royal Blue tai Light Blue, punaisena Maroon Red tai Fire Engine Red ja lopuksi vielä kruununa vaaleanpunainen, Pink. Kaikesta huolimatta Double Auto on varsin käyttökelpoinen ase ja se on itselataavaksi erittäin hyvin tasapainotettu, kiitos lyhyen lukkorungon. Muitakin pituuksia on kuitenkin tehty, sillä esimerkiksi esittelyaseen piippujen pituudet ovat 27½" ja 25½". Rekyyliputken päässä on alumiininen kierretulppa, jolla voidaan säätää myös piipun lukituksen tiukkuutta. Viimeksi mainitun keveys oli myös ongelma joillekin ampujille kovahkon rekyylin takia. Browningin tehtaan väriversiot olivat aseissa aikansa edelläkävijöitä vastaavia on nähty muilla vasta
38
viime vuosina. Varmistuksen poisto onnistuu vaivatta ylöspäin nostamalla.
LUKKORUNGOT SATEENKAAREN VÄREISSÄ
Teräksinen lukkorunko sinistettiin normaalisti, mutta alumiinirunkoisessa Twelvettessä oli tarjolla useita värisävyjä (mallia TwentyWeight tehtiin ilmeisesti vain mustana). DA:n valmistusaika on myös suhteellisen pitkä, joten käyttäjiä kuitenkin riitti. Mielikuvitusta ei kuitenkaan puuttunut, joten tarjolla oli hopeaa ja kultaa, mustana mm. Raskain malli, teräsrunkoinen DA painaa peräti 3,5 kg, vaikka ase käsissä vaikuttaa paljon kevyemmältä. Lukonkehyksen sivuilla oli lisäksi koristekaiverrus joko kullantai hopeanvärisenä. Koska jokainen anodisoitu erä poikkesi edellisestä, oli mallinimien keksijöillä täysi työ pelkästään eri sävyjen nimeämisessä. 1960-luvulla DA:ta mainostettiinkin saatavan "sateenkaaren väreissä, väreissä jotka on valittu hyvällä maulla, erikoisuutena Browningilta". Kuvassa näkyy piipussa oleva ohjainkoroke, jolle löytyy paikka etutukin sisältä. Kiskollisen piipun jyvä on vaihdettu jälkikäteen.
Yksinkertainen varmistinratkaisu, joka estää liipaisimen liikkeen. itselataavia 35 patruunan makasiinilla. Piippuja valmistettiin eri supistusasteilla, joko tähtäinkiskolla tai ilman
Vielä voisi mainita, että lukkorunko on tehty niin, ettei näkyville ole jätetty ainoatakaan ruuvia tai kiinnityssokkaa, joten esimerkiksi laukaisukoneiston irrottaminen onnistuu vasta perän irrottamisen jälkeen, jolloin päästään käsiksi koneistoa paikoillaan pitäviin kiiloihin. Tällöin asiaa auttaa, kun piippu painetaan jotain sopivaa pehmikettä vasten ja työnnetään sitä taaksepäin samalla avaten lukitusta. Kun la-
Piipun lukitussalpa sijaitsee lukkorungon edessä. Nykyiset Browningin ja Winchesterin Speedfeed- tai Remingtonin Turbofeed-nimisinä tunnetut patruunoiden syöttömekanismit pohjautuvatkin Double Auton ratkaisuun. Hyvä esimerkki vanhojen ideoiden uusiokäytöstä on lyhyellä piippurekyylillä toimiva kaksipatruunainen Beretta UGB taittuvalla piipulla. Tiukkuutta voidaan säätää kiertämällä rekyylijousen päässä olevaa mutteria.
Ennen kuin lukon latausvivun saa irti, on lukon "häntä" kaivettava ulos kehyksestä, jolloin lukkoa voidaan liikuttaa eteenpäin samalla latausvipua taaksepäin vetämällä.
Latausvivun poistamisen jälkeen lukko voidaan vetää ulos kehyksen etupuolelta.
39. Tavallisesti ase kuitenkin toimii muutoksitta hyvinkin laajalla painealueella, latauksilla 40 gramman minimagnumeista 28 gramman kiekkopatruunoihin. Huolimattomasti suljettuna on vaarana, että piipun salpa ei lukitu ja piippu poistuu etumaastoon ensimmäisellä laukauksella. Yläasennossa piippu on lukittuna, ja kun salpa liikkuu etutukkia painettaessa alas, irtoaa piippu lukkorungosta.
Laukaisukoneiston ja lukon irrottamiseksi perä on poistettava. Koneiston irrottamisen jälkeen nostetaan lukon perässä oleva ohjaintanko ulos kehyksestä. Rekyyliputken sisällä sijaitsee patruunannostimen jousi, jonka kara lukitsee etutukin sokan. Ase toimii lyhyellä piippurekyylillä, piippu peräytyy vain 0,75 tuumaa (1,9 cm) mutta sitä voidaan tarvittaessa säätää patruunan tehotason mukaan samalla periaatteella, kuin Auto 5:ssä. Seuraavaksi työnnetään patruuna vasemmalla sivulla olevaan aukkoon. Muissa ominaisuuksissa ei sitten olekaan mitään erikoisempaa ainoastaan tietty nostalginen yhteys löytyy aikansa legendaan, Auto 5:een.
Pidemmälle viety huoltopurku aloitetaan irrottamalla perälaatta ja perää paikoillaan pitävä ruuvi. Yhtäläisyyksiä myös Auto 5:een löytyy. Kun etutukin takaosaa vedetään hieman alaspäin, irtoaa samalla piipun lukitus mahdollistaen piipun vetämisen ulos kehyksestä. Sijainti ja toiminta on kuitenkin poikkeuksellinen: varmistin liikkuu ylös- tai alaspäin liipaisinkaaren takareunaan tehdyssä urassa. Taittuva piippu itselataavassa keksittiin jo 1930-luvulla ja tätä asemallia, italialaista Cosmia, valmistetaan vieläkin. Niiden välissä on kaksi teräksistä kartiorengasta, joten "tiukimmillaan" säätö on silloin, kun keskirenkaat ovat vastakkain siten, että kartiot ovat messinkiholkkeihin päin. Varmistin on teknisenä ratkaisuna yksinkertaisuuden perikuva. Rekyyliputken tulpassa on pitkä kierre ja sen avulla voidaan säätää piipun ohjainkappaleen asemaa, mikä vaikuttaa piipun kiinnityksen tiukkuuteen.
mekanismin voisi toteuttaa myös nykyisiin makasiinillisiin haulikoihin. Lukon palautusjousi sijaitsee lukkorungon perässä olevassa putkessa.
PURKUOHJEET
Piipun irrotus ja kiinnitys on jo selvitetty edellä, mutta joskus piipun salpa voi olla erittäin tiukassa. Jos on tarvetta vähentää kitkaa, aloitetaan kääntämällä toinen tai molemmat teräsrenkaat toisinpäin. Double Auto ladataan siten, että ase varmistettuna ensin vedetään lukko taakse, johon se lukittuu. Vasaran ja tukin välissä kannattaa pitää suojana pahvia tai vastaavaa, ettei puu vahingoitu.
Kun perä on irrotettu, voidaan vääntää laukaisukoneiston lukitsevat kiilat paikoiltaan sopivalla työkalulla. Lukkorungon alla, edessä sijaitsee salpa, josta taaksepäin painamalla irtoaa etutukin takaosan lukitus. Tämän jälkeen tukki voidaan vetää pois, mutta se saattaa olla erittäin tiukassa ja vaatii silloin pientä naputtelua esimerkiksi kumivasaralla. Kun patruuna painetaan kokonaan sisään, syöttää nostin sen välittömästi ylös vapauttaen samalla lukon, jolloin patruuna kulkeutuu lukon edellä suoraan pesään. Se estää liipaisimen liikkeen, kuten useissa haulikoissa nykyäänkin. Tämän jälkeen työnnetään toinen patruuna samaan aukkoon,
WWW.REKYYLI.FI
johon se jää odottamaan laukausta. Se toimii pitkällä piippurekyylillä ja makasiinin vetoisuus on viisi patruunaa. Nämä 2000-luvulla uutuuksina esitellyt mekanismit ovatkin siis peräisin yli puolen vuosisadan takaa, kuten monet muutkin tämän päivän asealan "keksinnöt". Etutukin sisällä sijaitsee rekyylijousi ja kaksi messinkistä kitkarengasta, kuten Auto 5 magnum-malleissa. Esittelyase toimi moitteetta jopa 24 gramman aliäänisillä kiekkopatruunoilla. Tätä ennen on kuitenkin joko lukittava lukko taka-asentoon tai toisella kädellä avattava sitä sen verran, että lukitus piipun peräkappaleesta irtoaa. Lukkoa eteenpäin työntämällä ja ohjaintanko käännettynä ulos, voidaan latausvipu irrottaa sitä taaksepäin liikuttamalla
Myös värilliset versiot ovat tavanomaisia arvokkaampia, joskaan tiedossani ei ole, löytyykö niitä missä määrin Suomesta.
Koeammunta 35 m, Browning Double Auto 12/70 Patruuna Remington Nitro Pheasant Magnum no. 4 Mirage Tp H.V. Kiilat ovat erikokoisia, jo irrotettu kiila on vielä kiinni olevaa pienempi.
tausvipu on poistettu, lukon saa ulos etukautta. 4 Gyttorp Jubileum no. Lukossa on joitakin yhtäläisyyksiä Auto 5:een, kuten se, etteivät pienet epäpuhtaudet pahemmin vaikuta toimintaan. Patruunoina käytettiin pääasiassa nykyaikaisia 70 mm metsästyslatauksia sekä muutamia 24 g:n kiekkolatauksia. no. Iskuvasaran jousia on poikkeuksellisesti kaksi, yksi kummallakin puolella.
Laukaisukoneisto on kiinnitetty kahdella kiilalla, jotka voidaan vetää ulos esimerkiksi pienellä talttapäisellä ruuvimeisselillä käyttäen apuna kiiloihin tehtyä koloa. Metsästyspatruunoista pari oli ns. Val Browningin työtä FN:llä arvostettiin erittäin paljon, sillä Belgian kuningas myönsi hänelle maan korkeimman kunniamerkin, Leopolsorden (Order of Leopold). Se myönnetään joko sotilaallisten tai merenkulullisten ansioiden takia sekä siviilipuolella myös erityistä hyötyä Belgialle tuottaneista palveluista. Sen sisällä on patruunannostimen jousi, joten kannattaa avata tulppa varoen, tai se voi singahtaa omille teilleen nostimen jousen seuratessa perässä.
g:n latausta. Tämän jälkeen kierretään putken päässä oleva tulppa auki. Hän toimi sekä henkilökohtaisena edustajana että johtajana Liegessä valmistettavien John Browning aseiden valmistuksessa. Merkillepantavaa oli, että myös kiekkopatruunat toimivat täysin ongelmitta, jopa Tunetin Top Subsonic, joka ei ole ennen tätä ole toiminut yhdessäkään itselataavassa. Jos halutaan puhdistaa rekyyliputki, irrotetaan etutukki myös etupäästä painamalla sitä pitävä sokka ulos. 3 Rottweil Waidmannsheil HV no. John M. Patruunanostin on kiinni koneistossa. mini-magnumeja (Remington), yksi tavallista nopeampi High Velocity (Rottweil) -lataus ja pari normaalia (Gyttorp, Mirage) 36
KERÄILYARVO
Suomeen Double Autoa on tuotu pienessä mittakaavassa ja nyttemmin niitä on silloin tällöin näkynyt käytettyjen aseiden listoilla, tosin yksittäiskappaleina. Sulkupalikka on suurikokoinen ja sijaitsee lukon keskellä.
Kun laukaisukoneistoa paikoillaan pitävät kiilatapit on poistettu, irtoaa koneisto suoraan alaspäin vetämällä. Asealalle joutuminen tapahtui enemmän käytännön järjestelyiden kuin asesuunnittelun kautta. Tänä aikana syntyi myös Double Auto ja useita patentteja. Supistusastetta vastaavat tai tiukemmat kuviot saatiin Remington Nitro Pheasant Magnum -patruunoilla ja Gyttorpin perinnepaukulla. Myös Gyttorpin perinteisellä huopatulpalla ladattua 33 g:n juhlapatruunaa ammuttiin. Lukkorungossa on ohjainleikkaukset, jotka pitävät koneiston oikealla paikallaan. Hän peri isänsä John Moseksen nerokkuuden, mutta ei kuitenkaan ollut yhtä kiinnostunut asetekniikasta. Alun perin DA:ta myytiin erillisessä laukussa, jossa oli mukana yleensä myös toinen piippu, joten ehjä laatikko hyväkuntoisen sisällön kanssa nostaa hintaa mainitusta. 5 Gyttorp Express no. Siinä ohella Val saattoi valmiiksi nykyisin maineikkaan Browning Superposed-haulikon sekä FN Hi-Power GP-35 -pistoolin. Val hoiti isänsä ja FN:n sopimukset ja paperityöt, sekä vuodesta 1926 isänsä kuoleman jälkeiset keskeneräiset projektit valmiiksi. 5 Remington Nitro Pheasant Magnum no. 3
40
Ø mm 3,0 3,3 3,0 3,6 3,15 3,3
kpl 248 187 180 138 213 180
g 40 40 33 36 36 36
osumia 176 160 134 78 100 118
% 71 86 74 57 47 66
tiheys 2,7 2,2 2,3 2,4 1,4 1,4
supistus F F F F F F
m/s 385,7 388,4 362,8 389,8 413,2 384,7
WWW.REKYYLI.FI. Browningin nimissä on 128 patenttia ja Val Browningilla 48 huolimatta suhteellisen lyhyestä suunnitteluajanjaksosta. Oli yllättävää, että huopatulppainen ja ilman haulikuppia oleva Gyttorp Jubileum pesi selkeästi nykyiset 36 gramman lataukset, joiden kuviot liikkuivat parannetun sylinterin puolella!
Turun asemessuilla oli näin hyväkuntoinen Twelvette myynnissä Ase-Amin pöydässä.
VAL BROWNING
Val Browning syntyi Utahin Ogdenissa 20.8.1895. Val Browning kuoli vuonna 1994 lähes satavuotiaana.
VANHUS TÖIHIN
Koeammunta tehtiin kiskottomalla täyssuppealla piipulla, kiskollisessa supistus oli parannettu sylinteri. Hinnat vaihtelevat aseen kunnon mukaan välillä 200700
Hatsanin uudet ja erittäin edulliset paineilmatoimiset ilmakiväärit tarjoavat tehoa ilman rekyyliä. Aseet sopivat loistavasti pitkän matkan tarkkuusammuntaan.
Huippuuutuus
419,-
469,-
Huippuuutuus
· lähtönopeus häkellyttävät 325 m/s · kaliiperi 4,5 mm · Tarkkuusrihlattu piippu, jossa vaimenninkierre valmiina · irrotettava ilmasylinteri painemittarilla · varmistin · säädettävät Truglo-valokuitutähtäimet · Säädettävä laukaisu · paino 3,3 kg · pituus 1000 mm · piipun pituus 495 mm · kiilaurat kiikaritähtäimen kiinnittämiseen · säädettävä perälevy · saatavana synteettisellä ja puutukilla · Lisävarusteena käsipumppu ilmasäiliön täyttämiseen
Hatsan 155
Vipuviritteinen, lähtönopeus käsittämättömät 380 m/s! Synteettinen- tai puutukki, jossa säädettävä rekyyliä vaimentava Triopad-perälevy, Truglovalokuitutähtäin, pituus 1210 mm, paino 4,6 kg
Hatsan 125 T
Lähtönopeus 375 m/s! Synteettinen tukki, jossa säädettävä rekyyliä vaimentava Triopad-perälevy, pituus 1250 mm, paino 3,6 kg
Hatsan 90 T
Lähtönopeus 300 m/s, synteettinen tukki, Truglo-valokuitutähtäin, pituus 1140 mm, paino 3,1 kg
Katso kaikki mallit osoitteessa www.normark.fi!
Käy osoitteessa. Paineilmatekniikkaa huippuhintaan!
Hatsan AT44S ja AT44W
Muutoksia tulen varmasti tekemään tulevaisuudessa ja mahdollisuuksia lisäkuluihin on runsaasti. Vähitellen tehtynä ja metsästystä häiritsemättä pienet muutostyöt eivät turhaan rasita sen paremmin käyttöä, kuin lompakkoakaan.
TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI
42 WWW.REKYYLI.FI. PROJEKTI 404,
OSA
2
TOISTAISEKSI VALMIS
Projekti on nyt saatettu väliaikaisesti päätökseen, sillä ase on käyttökunnossa, joskin joitakin asioita jäi vielä hampaankoloon
Nykyisillä jyrkkäolkaisilla patruunoilla tämä ei ole mahdollista, joten niissä sulkuvälin täydellinen sopivuus vaatii huomattavasti enemmän tarkkuutta sekä patruunan että aseen mitoituksen osalta. Tämän lisäksi latausten painetasoa on laskettu, jotta ylimittainen luoti ei nostaisi liikaa paineita. Vastaavaa hyötyä muutoksesta ei kuitenkaan ole, ellei latauspituutta saada Jefferyä suuremmaksi, mikä ei taas käytännössä onnistu kuin lipasaukkoa pidentämällä. Teinkin seuraavaksi piipulle läppäyksen, eli hiomatahnalla ja öljyllä poistin vaippajäänteet ja hioin piipun sisäpinnan kiiltäväksi ennen sen pinnoitukseen menoa. Sisäpinnan laatu oli sen verran keskeneräinen, että se vaati toimenpiteitä. Ulosvedintä on pidetty pääosin liian heikkorakenteisena, mutta toisaalta rakenne on säilytetty lähes muuttumattomana jo vuosikymmeniä ja huomioiden aseiden valmistusmäärät, olisi liian heikko ulosvedin saanut väistyä jo ajat sitten. Pienellä lisäenergialla pystytään kyllä parantamaan esimerkiksi kupariluotien ja solidien tehoa, mutta lyijyluodeilla lisänopeudet vain huonontavat tilannetta.
riippuen 10 - 30 m/s suurempia nopeuksia. Tavallisesti ne tehdaspatruunat, jotka ovat suosiolla sopineet pesään, on myös ammuttu ilman sen suurempia ihmettelyjä, mutta joihinkin aseisiin nykyiset tehdaspatruunat eivät mahdu ja niihin on jouduttu pesän kaulaosaa suurentamaan. Koska nykyiselläkin patruunalla saavutetaan riittävä tehotaso, on suuremman ruutitilan haikailu toisaalta turhaa tässä kaliiperissa. Juuri loivuuden ansiosta tämä menettely onnistuu ilman merkittävää voimankäyttöä ja on itse asiassa ollut aikoinaan nerokas keino varmistaa tarkka sulkuväli, vaikka eri aseiden pesissä olisikin heittoja. Miten ja missä olosuhteissa tämä oli tapahtunut jäi epäselväksi, mutta esimerkiksi hylsyn jumittuminen pesään (ehkä asetarkastuslaitoksella ylipainepatruunalla?) ja lukon vetäminen auki väkisin voisi
Kiikarin kiinnitykseen valittiin Leupoldin pikajalusta.
olla yksi syy rikkoutumiseen. Gogswell & Harrison) saattaakin esiintyä ongelmia nykyisen .423-läpimittaisen luodin kanssa. Lopullisena pinnoituksena oli mustanitraus. Ensimmäiset koeammunnat osoittivat sekä rihlapalkkien että niiden välien keräävän runsaasti vaippametallia. Omalle kohdalleni on sattunut yksi Remingtonin uusi pumppukivääri, josta ulosvedin oli jo koeammuntaan tullessa rikkoutunut osia siitä löytyi lukkorungon sisältä. Projektin alkupuolella ja ensimmäisten koeammuntojen nopeuttamiseksi päädyin jälkimmäiseen ratkaisuun, mutta myöhemmin kokeilin poistaa ulosvetimen kynnestä arviolta vajaan kympin. Historiallisesti mielenkiintoista on, että Remingtonissa käytetty ulosvedin on Mauserin keksintöä ja peräisin 1800-luvun lopulta. Viimeisen päälle rakennetussa ja kaiverretussa aseessa piipun vaihtoon kuluva menoerä voi kuitenkin olla nelinumeroinen, eikä summa ala välttämättä ykkösellä. Ensin kuvittelin piipun olevan normaalia pienempi, mutta mittaus paljasti sen olevan CIP-mitoissa, joskin mitoitus on aivan minimissä. Vastaavasti tällä tavoin sain joskus Sakon kivääristä katkaistua ulosvetimen, joten kohdallani tilanne on tasan näiden ulosvedintyyppien kesken. Hiekkaa käytettäessä tehoa ei saa olla liikaa.
REMINGTON 700 ULOSVEDIN
Remingtonin omaleimainen, jousiteräksestä taivutettu ulosvedin on aina ollut spekulaatioiden kohteena milloin missäkin asealan julkaisussa. Vaihtoehtoja jää kolme: suurennetaan ulosvetimen tilaa, vaihdetaan toisentyyppinen ulosvedin tai sorvataan parin kymmenysmillin siivu hylsyn kannasta. Tarvikeosina on saatavana myös Sako-tyyppistä ulosvetäjää Remingtoniin, joiden valmistajia on useita. Koska Ultra Magnumin ja Jefferyn hylsyn kantalaippa on eri kokoa, aiheuttaa tämä pieni läpimittaero sen, että Jefferyn hylsy ei sovi suoraan RUM:n lukon päähän, koska ulosvetimelle ei ole riittävästi tilaa lukonpään syvennyksessä. Tämä toimenpide yhdessä nitrauksen kanssa vaikutti merkittävästi, sillä myöhemmässä koeammunnassa sain edelliseen verrattuna latauksista
WWW.REKYYLI.FI
Näinkin yksinkertaisilla välineillä onnistuu hiekkapuhallus. Toimenpide auttoi asiaa, joten nyt myös Jefferyn alkuperäistä hylsyä voidaan käyttää ja
43. Loivat hartiat mahdollistavat myös sulkuvälitulkin tekemisen sopivankokoista laakerikuulaa apuna käyttäen.
Piipun pinnan pohjatyö onnistui yllättävän hyvin alkeellisilla ja heikkotehoisilla hiekkapuhallusvälineillä. Lisäksi nallien painemerkit olivat aikaisempaa pienemmät ja kuparoituminen väheni radikaalisti.
404 JA SULKUVÄLI
Jefferyn luisujen olkapäiden takia sen sulkuväliä pidetään usein ongelmallisena, mutta tällöin ei ole ymmärretty loivuuden tuomaa etua. Mauserilta löytyy tuolta ajalta piirustukset myös Winchesterin M70:n ja monen muun amerikkalaisen aseen lukkoratkaisuista. Hihnalenkki vaatii vielä työstöä.
HEYM PIIPPUAIHIO
Jeffery .404:n piipun mitoituksessa on ollut melkoisia eroja aikaisemmin, läpimitat ovat olleet nykyistä pienempiä ja monissa vanhoissa kivääreissä (esim. Von Hertling jo vuonna 1889! Aiemmin mainitsin, että tässä projektissa ulosvedintyypillä on
merkitystä. Järkevämpi, joskin huomattavasti tyyriimpi vaihtoehto on uusia piippu. Tietoa ja piirroksia aiheesta löytyi vanhasta kirjasta "Die Kriegswaffen", jonka on toimittanut Emil Capitaine ja PH. Tosiasia on, ettei ulosvetimestä ole tehtaalle vuosien saatossa juuri reklamaatioita tullut. Patruuna voidaan ladattaessa jättää hieman pitkäksi olkapäiden kohdalta, jolloin sulkuväli painuu täsmälleen oikeaksi lukkoa suljettaessa. Yksi tie olisi ollut muokata kaliiperiksi .404 Ultra Magnum, mikä toki onnistuu vieläkin
Ilman muutoksia lippaaseen mahtuu käytännössä vain kaksi patruunaa, joten lippaan sisätilavuuden pieni laajennus on jossain vaiheessa paikallaan, jolloin patruunakapasiteetiksi saadaan kolme +1. Tässä voidaan muokata myös lipasta siten,
AVOTÄHTÄIMET
Aseen metsästyskäyttö tulee tapahtumaan lähinnä avotähtäimin. "Vaimenninyksikkö" koostui 60 mm pituisesta ilmakiväärin jousesta, 120 mm pituisesta ja 22 mm läpimittaisesta kupariputkesta ja 100 grammasta volframihauleja (=tungsten). Paketti upotettiin perään porattuun syvennykseen ja lukittiin perälaatan alle piiloon jäävällä metallilevyllä. Aseeseen myöhemmin hankittavaa kiikaritähtäintä on tarkoitus käyttää tositoimissa vain kauempana olevan riistan ampumiseen.
LIPAS JA MYYTTI PAKKOSYÖTÖSTÄ
Myytti Mauserin pakkosyötöstä elää yhä niin voimakkaana, että monet safariaseet eivät mene kaupaksi, ellei pakkosyöttöä ole. On erittäin vaarallista, jollei
KIIKARITÄHTÄIMEN JALAT
Vaikka siltajalusta on rakenteellisesti tukevampi kuin erilliset palat, ei sitä voi hyväksyä aseeseen, jota käytetään pääasiassa avotähtäimin ja jossa lisäpatruunan syöttäminen pesään täytyy tapahtua mahdollisimman nopeasti ja esteettä. Niitin kiinnityskohta näkyy vaaleana lukon yläpinnassa keskellä.
WWW.REKYYLI.FI. Avaussalpa sijaitsee liipaisinkaaren sisäpuolella liipaisimen edessä. Tilaa
patruunaa voisi syöttää suoraan pesään niissä tilanteissa, missä kaikki aseessa olevat ammukset on käytetty ja vaarallinen otus hyökkää yhä. Remingtonin lipas on kaksirivinen, tosin tämän kokoluokan patruunoilla ei juuri kaksirivisyydestä voi puhua, sillä lipaskoteloa ei ole suurennettu tavanomaisesta. Koeammuntaan kaivoin ikivanhan teräsrunkoisen laajakulma-Weaverin, joka on ollut pitkään poissa käytöstä. Remington 700:n syöttö on tyyppiä "push feed" ja sellainen toimii metsästyskäytössä kaikissa olosuhteissa siinä missä pakkosyöttökin, joten ei ole mitään syytä vaatia sotilaskäyttöön kehitettyä järjestelmää, ellei sitten oletuksena ole tilanne, jossa maataan selällään norsun jaloissa. Tähtäintyyppi on sinänsä sovelias juuri tämäntyyppiseen aseeseen, mutta ykkössijalla käytössä ovat kuitenkin avotähtäimet. Ruger on muokannut ulosvedintä niin, että se luiskahtaa patruunan kannan yli, jolloin koko patruunakapasiteetti saadaan käyttöön. Ase toistaiseksi valmiina.
Rekyylinvaimennin perän sisällä.
Kupariputki 120 mm. Nyt itse jyvän kiinnitysjalkaa oli sekä lyhennettävä että kavennettava.
patruunan syöttöaukon läheisyydessä tulee olla käytössä mahdollisimman paljon. Taakse hankittiin Dakotan Express-tähtäin, johon viilattiin loiva v-muoto ja omatekoiseen etujalustaan Neggjyvä, jossa on messinkipallo jyvän kärjessä. Jalkapalat ja kiikari nostavat aseen painoa helposti 450600 g tai enemmän optiikasta riippuen. Tavoitepaino, lähes neljä kiloa, saavutettiin lisäämällä perän sisälle omatekoinen rekyylinvaimennin. Kun kiikarin kiinnityspa44
Sulkuvälitulkki tehtiin laakerikuulan avulla, mikä on mahdollista loivan hartiakulman ansiosta. Tämän lisäksi etujyvän jalkaa joutuu modifioimaan: jyvälle tehtyä pitkittäistä lohenpyrstöuraa pidennetään ja levitetään siten, että standardikokoiset vaihtojyvät sopivat siihen. Latausholkkien hinnat vaihtelevat reilusti välillä 100500 euroa tarjoajasta riippuen!
Remington on ottanut magnumkaliiperisissa luodikoissaan uudelleen käyttöön niitattavan ulosvedinversionsa, josta oli jo luovuttu. Lipas on kiinteä, kuten vaarallisen riistan aseessa mielellään tuleekin olla. Suljettu kumilla ja teräslevyllä.
Jousi 60 mm.
Ultran hylsyt tulevat edelleen ulos pesästä ongelmitta.
TASAPAINOTUS JA REKYYLINVAIMENNIN
Kun ase oli ampumavalmis, se painoi 3,7 kg eli melko lähellä kaikilta mitoiltaan meillä tavanomaista hirviasetta. On vaikea sanoa, vaimentaako hauleilla täytetty jousitettu putki rekyyliä rakenteensa vai sen tuoman lisäpainon ansiosta, mutta aseen tasapainotusta se paransi mukavasti, tosin rekyyliäkin jäi vielä aivan riittävästi.
likat ruuvattiin paikoilleen, jäivät avotähtäimet juuri ja juuri näkyviin, mutta mielestäni liian tarkalle, joten molempia joudun jossain vaiheessa korottamaan. Silloin ei kerta kaikkiaan ole aikaa syöttää uutta patruunaa pesään lippaan kautta. Nykyisin mm. Käyttöön valittiin Leupoldin pikajalkasysteemi, jollainen löytyy Remingtonin kiinnityksellä. Yleensä pakkosyötön yhtenä huonona puolena on se, ettei patruunaa voi työntää suoraan pesään, vaan se on käytettävä lippaan kautta. Tässä tapauksessa pitäisi pakkosyötön toimia myös silloin, kun ase on ylösalaisin ehkä kuitenkin hieman kaukaa haettu tilanne. Vaimentimen tärkeämpi ominaisuus oli kuitenkin aseen tasapainotuksen parantaminen. Sisällä volframihauleja löysästi pakattuna
Puhalluksen jälkeen piippu ja takatähtäimen jalusta mustanitrattiin. Ehkä eniten vaikuttaa aihion lähtöhinta ja tarvittavien metallitöiden osuus. Kuvassa Woodleighn ja Hawkin luoteja painoiltaan 350, 400 ja 450 gr.
Hornady on tullut vahvasti mukaan safaripatruunamarkkinoille usealla eri kaliiperilla. Ylhäällä 400 gr Hawk, kasa 30 mm ja alhaalla 400 gr Woodleigh, kasa 25 mm. Päästövärjäystä ei tule käyttää osiin, jotka ovat karkaistuja tai muuten vaativat erityistä kestävyyttä, koska hallitsematon "päästäminen" saattaa pehmentää kappaleen.
KOEAMMUNTA
Tähänastiset koeammunnat ovat keskittyneet pääosin latausten kehittelyyn. Saman asian ajaa esimerkiksi raepuhallus tai lasikuulapuhallus. Latauksia ei kuitenkaan ole vielä testattu yli 20 asteen lämpötilassa, mikä on välttämätön toimenpide, mikäli patruunoita aikoo käyttää esimerkiksi Afrikassa.
Luotivalikoima on kohtalaisen hyvä. Esimerkiksi Woodleighin laajeneville luodeille ja samanpainoisille solideille ruutiannos on eri, koska sekä latauspituus että luodin rakenne on erilainen. Nalli Federal 215 Federal 215 Federal 215 Federal 215 Federal 215
Annos g 5,2 5,7 5,3 5,5 5,1
Keskinopeus m/s 740 710 660 710 660
WWW.REKYYLI.FI
45. Lukonkehys ja lukko saivat jäädä ennalleen. Lämmitin osia kunnes niihin muodostui sinertävä päästöväri, minkä jälkeen osat jäähdytettiin jäteöljyssä. ym. Nitraus tekee äärimmäisen ohuen, mutta kovan ja erittäin hyvin korroosiota kestävän pinnan sekä piipun ulko- että sisäpintaan. Näillä varusteilla työ onnistuu erinomaisen hyvin, kun taas normaalin teollisuuskäytössä olevan hiekkapuhalluslaitteen teho on aivan liian suuri tähän tarkoitukseen. Käytin puhallukseen yksinkertaista ja halpaa parinkympin laitetta, joita voi ostaa mm. Tämä luoti on tavallaan solidin ja normaalin laajenevan luodin välimuoto, sillä luodin läpimitta kasvaa vain vähän, joten läpäisystä ei tarvitse tinkiä muokkautumisen kustannuksella.
HINTOJA
Aihio 750 euroa .404 piippukanki 150 euroa + sorvaus ja tähtäinosat sekä hihnalenkki Takatäin Dakota Express 24 euroa Etujyvä Negg 18 euroa Ebenholz-palikka 7 euroa Mustanitraus 70 euroa Kiikarin kiinnityspalat ja renkaat 60 euroa Kalvain 150 euroa Latausholkit 100 euroa (tilattu USA:sta: Lock, Stock and Barrel) Latauskomponentit, kuten hylsyt ja luodit noin 200 euroa.
VALMIS MUTTA KESKENERÄINEN
Projekti on nyt tässä vaiheessa toiminta- ja käyttökunnossa, mutta rahaa saa uppoamaan vielä vaikka kuinka, jos haluaa jatkaa projektia eteenpäin. koneistuksista joutuu maksamaan täyden hinnan eikä mitään työvaiheita tehdä itse.
Ruuti N 150 N 160 N 160 N 160 N 160
Metallityöt: Markku Smalén, puh. Lopputulos vastaa ulkonäöllisesti fosfatointia, mutta korroosiokestävyys on parempi. 040 865 2192 Latauskomponentit ja kalvain: Midway Suomi Woodleigh-luodit: Midway Suomi Woodleigh-luodit: Riistamaa Oy .404 Jeffery Hylsyt: Norma / Urheilu ja Kalastus
Kolmen laukauksen osumakuviot 100 metrin etäisyydeltä. että sen pohja tulee aseen ulkopuolelle, jolloin kapasiteettia voidaan edelleen kasvattaa.
METALLIOSIEN PINTAKÄSITTELY
Koska aseen muutostyön lähtökohtana on ollut alusta lähtien enemmän työkalu kuin näyttelyesine, tehtiin piipun pinnoitus mataksi. Kompressorina oli tavanomainen rakennustöissä käytetty laite, jonka litrateho on alhainen. Kuvassa Hornadyn valmistamia 400 gr DGX-luoteja laajenevalla kärjellä. Vain muutamia käyntikokeita olen ehtinyt ampua, mutta käyntiä näyttää kyllä löytyvän aivan riittävästi aseen käyttötarkoitukseen. Olen päätynyt muutamiin peruslatauksiin tavanomaisilla kotimaisilla ruudeilla ja 350-, 400- sekä 450-grainisilla luodeilla. Menetelmä on yksinkertainen, mutta ei kestä ruostumista kovinkaan hyvin, joten
Luoti/paino gr Woodleigh 350 SN Woodleigh, Hawk, Hornady 400 SN Woodleigh 450 SN Woodleigh 400 FMJ Woodleigh 450 FMJ
Woodleigh: Riistamaa Oy, (09) 411 01290
osat tulee öljytä aika ajoin. Etutähtäimen jalusta ja piipun ympärille tuleva hihnalenkki käsiteltiin "köyhän miehen sinistyksellä" eli pelkästään lämpökäsittelemällä. Nitrauslämpötila nousee 600 asteen paikkeille, joten sitä ei kannata käyttää vanhoille hiiliteräksille, sillä esimerkiksi sulkuosat saattavat pehmetä. Pohjatyö tehtiin hiekkapuhaltamalla karkeasti kiillotetun piipun ja takatähtäimen jalustan pinta. Nitrattavissa osissa ei myöskään saa olla yhtään tinaa tai sellaisten juotosaineiden jäämiä, jotka sulavat kyseisessä lämpötilassa. Mieleen tulevia kohteita ovat liipaisinkaari/makasiinin pohjalevy teräksestä, makasiinin avartaminen, mahdollinen ulosvetimen muutos, kunnon safarimallinen tukki, uudet avotähtäimet ym. autotarvikeliikkeistä. Toistaiseksi itse aseeseen on palanut rahaa "vain" noin 1000 , mutta metallitöistä ja komponenteista ei ole tarvinnut maksaa täyttä hintaa ja oman työn osuus on ollut suuri. Lopputulos tähän pisteeseen voi olla aivan eri hintainen, mikäli sorvauksesta ym
Oma arvonsa on myös huoltojärjestelmän toimivuudella. Kyseinen malli tunnettiin aiemmin nimellä RS 100 Match, ja kyseessä on tehtaan malliston lippulaiva. Kun tukeva kuljetuslaatikko saatiin auki, todettiin, että myös Tesron ilmakivääreissä on sama kilpailumaailmaan sopiva "tunnelma".
WWW.REKYYLI.FI. Tesro on tunkeutumassa koville markkinoille ja onkin mielenkiintoista seurata, kuinka pyrkimyksessä onnistutaan. Jos tähän päälle pystytään tarjoamaan vielä kilpailukykyinen hinta, vain taivas on rajana.
RS 100
Koska PA10 oli vielä tuoreessa muistissa, olivat odotukset RS 100:n saapuessa korkealla. Tämä ei kuitenkaan ole haitta, koska menestys kilpailmakiväärimarkkinoilla vaa-
tii vain kolme asiaa: tarkkuuden pitää olla täydellinen, säätöjen monipuolisia ja aseiden luotettavia. Tesro on käytännössä perheyritys ja ainakin tässä vaiheessa vielä kohtuullisen pieni valmistaja. TESRO RS 100
TEKSTI: TERO KUITUNEN KUVAT: JULIUS KOIVISTOINEN
Rekyylin numerossa 1/2009 esiteltiin Tesro PA10-ilmapistooli, joka edustaa asetyypin vakavan kilpailullista haaraa. Nyt tutustumme valmistajan vastaavaan ilmakivääriin, Tesro RS 100:aan.
46
Suomessa, kuten muuallakin maailmassa kilpailmakiväärien markkinat ovat vakaasti muutaman tunnetun ja perinteisen merkin hallussa. Näillä merkeillä on laaja käyttäjäkunta ja ne ovat luonnollinen valinta kaikille uusillekin harrastajille, koska aseiden ominaisuudet ovat tunnetut ja niiden hankkija voi luottaa siihen, että ase tekee sen mitä pitääkin
Todettakoon heti alkuun, että säätöjä aseessa on niin paljon, että niiden kanssa saisi kulumaan päivän tai toisenkin. Vaikka tuelta ammuttaessa esimerkiksi "etutukin" asennolla ei ole suurempaa merkitystä, säädin sen silti heti miellyttävämmäksi myös pystyammuntaa ajatellen. Pidempiaikaiseen käyttöön asennettaisiin tähtäimien alle korotuspalat ja säädettäisiin perä uudelle tähtäyslinjalle sopivaksi. Säätöjä löytyy perästä (pituus, poskipakan sijainti ja kulma, perälaatan muoto, kulma ja korkeussijainti...), etukädensijasta (kulma), laukaisukoneistosta (lähes kaikki mahdollinen) ja niin edelleen. Ja koska monia osia on myös mahdollista vaihtaa, on muokattavia optioita likimain loputtomasti. Myös tähtäinkuvion asentoa voidaan muuttaa portaattomasti. Säätöjä tehtiin myös laukaisukoneistoon ja perään. Oikeista säädöistä, vaikka niiden hakeminen vei jokaisella kerralla aikaa, saatiin suurin ilo kun aseella ryhdyttiin ampumaan pystystä. Asiaa tutkittaessa törmättiin mielenkiintoiseen asiaan: rosterilta vaikuttavassa teräksessä on niin paljon seosaineita, että voimakaskin magneetti tarttui siihen vain vaivoin. Tälläkin kerralla koeammunta suoritettiin Rekyylin tyyliin, eli tuelta ja ihmisen toimesta. Tesrolla ampuminen on kuitenkin niin helppoa, että oheisessa taulukossa esitetyt osumakuviot syntyivät ilman ponnistelua leppoisasti poksutellen. Kun huomioidaan, että ampujana oli ihminen eikä luotieriä mitenkään valikoitu, näyttää vahvasti siltä, että aseen tarkkuus täyttää korkeatkin vaatimukset. Tai näin ainakin oletimme. Etutahäimen reikätähtäin voidaan vaihtaa ruuvaamalla takatähtäimen kiinnitysrengas irti. Koeammunnoissa on tunnelma aina tietynlainen, koska inhimillinen tekijä pitäisi saada eliminoitua. Kivääri on jämäkkä ja laadukkaasti rakennettu paketti, jossa ominaisuudet ovat kohdallaan. Koeaseen mukana tuli myös Waltherin leimoilla olevat korotuspalat. Parhaat heistä saivat jo kyseisellä sarjalla osumat 10 millin sisään ja
Koeaseen tähtäimet ovat Tesron valmistetta ja niin sanotusti perusmalleia ilman sen suurempia hienouksia. Ampumista enemmän vaivaa tarvittiin alkusäätämiseen, koska oletussäädöt eivät sopineet itselleni lankaan. Kuitenkin aseella, jossa oletuksena ei ole lainkaan hajontaa, suoritus alkaa olla hermoja raastava. Sellainen yhden millimetrin hajonta 10 metrin matkalta on vielä hyväksyttävää, mutta käytännössä aseen tulee käydä jatkuvasti samaan reikään. Lajin vaatimukset sanelevat tämän. Yksi naksu siirtää osumia 1,2 mm. Nyt ruostumisestakaan ei tarvitse olla huolissaan.
SÄÄDÖT
Suurimmat erot kilpailevien laitteiden välille löytyvät esimerkiksi säätöjen toteutuksessa ja viritysosien saatavuudessa. Kuvaavaa ampumisen helppoudelle on, että henkilöt, joilla ei ole ilma-aseammunnan tekniikasta kuin jonkinlaiset perustiedot, totesivat heti ensimmäisen sarjan jälkeen, että "en ole koskaan ampunut ilmakiväärillä näin hyvin". Muutamissa paikoissa käytetyt kuusikoloruuvit sekä aseen piippu sen sijaan reagoivat magneettiin normaalisti. Vaikka poskipakka jouduttiin pudottamaan alimpaan asentoonsa, saatiin asennosta riittävän hyvin toimiva. Piippu, tietyt laukaisukoneiston osat sekä asetta koossapitävät pultit ovat terästä. Tosin monet muidenkin valmistamat osat käyvät Tesroon, joista esimerkkinä aseen mukana saapuneet, Waltherin leimoilla varustetut tähtäinten korotuspalat. Säädöt ovat takatähtäimessä, osumat liikkuvat alas, kun ylätornia käännetään suuntaan H ja vasemmalle, kun sivusäätöä käännetään suuntaan L. Materiaaleina on käytetty pääosissa alumiinia ja siniharmaata laminaattia. Etutähtäimen tähtäyskuvio muodostuu muovilevyyn tehdystä reiästä, joka tunnelissa ollessaan näyttää yllättävän mustalta.
Ristitappivarmistin estää laukaisukoneiston ja venttiilin välisen yhteyden mahdollistaen kuivaharjoituslaukausten naksuttelun.
Säiliöpaine 300 baria, jolla ampuu tehtaan ilmoituksen mukaan noin 400-500 laukausta Kaasusäiliön päässä on painemittari, josta ilman kulumista voidaan seurata.
47. Luonnollisesti myös painotuksessa on käytetty painavaa metallia. Ilma-aseessa kestävyysvaatimukset eivät ole matalasta painetasosta johtuen erityisen suuret, joten siihen asialla tuskin on vaikutusta. Tesro on siten muokattavissa käyttäjän anatomian ja mieltymysten mukaisiksi, joten sopivuus ei nouse menestyksen esteeksi.
TARKKUUS JA ERGONOMIA
Lähtökohtaisesti tällaisen kilpailmakiväärin pitää sopivalla luodilWWW.REKYYLI.FI
la käydä ilman hajontaa. Tähtäimet oat kiinni kiskossa, joten niiden korvaaminen omaan käyttöön paremmin sopivilla on helppoa
Monissa kohtaa säädöissä tarvittavat ruuvit kiinnittyvät irrallisiin vastalevyihin. Laminaatista valmistettuna sitä on toki myös mahdollista muokata. Ainoa piilossa oleva säätö on poskipakan pituussuuntaisen aseman ja kallistuksen muuttaminen, niiden säätämiseksi joudutaan käyttämään kulmamallista avainta. Tässä vaiheessa sen suosion kasvussa on esteenä myös se, että sitä ei ole tunnettujen ampujien käytössä. Kunhan kokemuksia aseesta kertyy enemmän, ja jos se osoittautuu vakavassakin käytössä kilpailukykyiseksi, saattaa joku tunnetuista ilmakivääriampujista ottaa sen käyttöönsä, jolloin sen tulevaisuus on taattu. laukun, adapterit, työvälineet) Maahantuoja: EF-Security Oy, 020 785 6550
Osumakuviot 3 x 5 lks. Kahva on kiinni aseessa ruuvilla siten, että sen pituussuuntaista etäisyyttä ja kallistusta voidaan säätää. Kuvassa se on toisessa ääriasennossaan.
TUNTEMATON TULEVAISUUS?
Tesro vaikuttaa asialliselta laitteelta, mutta sen sijoittuminen kilpaaseiden joukossa on vielä arvoitus. Tällainen ase ei myöskään kärsi esimerkiksi likaantumisesta tai luonnonvoimien runtelusta, joten sitäkään kautta ongelmia tuskin syntyy. Kilpa-ase ajaa ihmistä koettamaan parastaan.
Gamo Match / 5,5 mm Laukaisukoneisto on säädettävissä monipuolisesti ja kilpa-aseelle tyypillisesti säädöt on helppo suorittaa. Tesrolla on vuoden takuu materiaali- ja valmistusvirheitä koskien ja huollot tapahtuvat pääsääntöisesti maahantuojan valtuuttamalla sepällä Suomessa, tai tarvittaessa myös tehtaalla.
RWS / 1,5 mm
Perän säätäminen on helppoa, kaikki säädöt onnistuvat aseen mukana tulevalla kahvallisella 4 mm kuusioavaimella. KG, Saksa Kaliiperi: 4,5 mm Pituus: 1070-1150 mm Piipun pituus: 596 mm (420 mm)
Pistoolikahva on ergonomisesti muotoiltu ja sopii ainakin aikuisen käteen mukavasti. Aika näyttää, kuinka merkin käy.
JSB / 2,5 mm
TESRO RS 100
Valmistaja: Tesro GmbH & Co. Luodin lähtönopeus, m/s
Kaasusäiliön nipan etupuolella näkyy oikeastaan ainoa aseessa ärsyttänyt piirre. Tesron mukana tulee manuaali, jossa säätöjen tekeminen on esitetty kiitettävällä tarkkuudella, joten kuka tahansa pystyy tekemään tarvitsemansa muutokset.
LUOTETTAVUUS
Ase toimi koekäyttöajan ilman mitään outouksia, eikä siinä vaikuttaisi olevan selkeitä heikkouksia. Jos säätöruuvia avaa liikaa, eli niin että se irtoaa vastakappaleestaan, on levyllä taipumus lähteä karkuteille.
Paino: 4,3 kg Laukaisuvastus: 40-100 g Hinta: 1895 euroa (sis. kehitys kohti parempaa oli nopeaa seuraavilla yrityksillä. Perästä löytyy myös kaksi paikkaa tasapainotuksessa tarvittaville lisäpainoille.
Etukädensijassa säätömahdollisuuksia on rajallisesti, mutta sen kulmaa voidaan muuttaa. Ilmiön syytä on vaikea kuvata, mutta sillä täytyy olla tekemistä kiväärin vakavahenkisyyden kanssa. Jokin aseessa sai heidät keskittymään suoritukseensa poikkeuksellisella tavalla. He kun ovat todennäköisesti parhaita "mainosmiehiä". / 50 m Keskiarvo 179,3 169,9 176,8 Nopeushajonta 3,07 4,03 5,16 Pienin 5,5 mm 1,5 mm 2,5 mm Keskiarvo 6,0 mm 2,0 mm 3,3 mm
Luoti Gamo Match RWS R10 Match JSB Match Diabolo S100
Hitain 178,2 167,5 174,8
Nopein 181,3 171,6 179,9
48
WWW.REKYYLI.FI. Oli myös mielenkiintoista seurata tavallisesti välinpitämättömien ampujien suhtautumista suorituksiinsa. Kiertosuunnassa säätäminen ei onnistu
(06) 4310 111 Fax. Tervetuloa tutustumaan osastollemme C1-3, 6-8!. J Ä L L E E N L ATA U K S E N H U I P U T
Luota laatuun - Lapua -luodit ja hylsyt Tutustu valikoimaan www.lapua.com
Puhtaat ja tasalaatuiset Vihtavuori-ruudit! Katso myös www.vihtavuori.fi
UUTTA MEILLÄ!
-nallit Laaja SmartReloader -jälleenlatauslaitevalikoima edustuksessamme! Lisää tuotteita: www.smartreloader.com
Nordic Distribution Oy PL 5 , 62101 Lapua Puh. (06) 4310 295 www.nordis.fi
Olemme mukana Pohjois-Suomen Erämessuilla 21.-24.5
Luodinnopeusmittareista Shooting Chronyn tuotteet ovat suosittuja harrastajien mittalaitteita. Kennoja on peräkkäin kaksi, ja laite laskee luodille nopeuden näiden kahden havainnon ajallisesta erosta. Ulkotiloissa, missä valoa riittää, toimivat Chronyn mittarit useimmiten ilman muita valonlähteitä, tai korkeintaan vaaditaan mittarin päälle asennettavat valkoiset "varjostimet" eli diffuusorit. Voisi helposti kuvitella, että esimerkiksi verkkovirtaa on aina saatavilla. CHRONY LED LAMP
TEKSTI: TERO KUITUNEN KUVAT: JULIUS KOIVISTOINEN
Nykyaikainen ihminen on mukavuudenhaluinen ja olettaa elämän mukavuuksien olevan aina saatavilla. Tähän asti sisäradoilla ja ulkonakin huonoilla keleillä Chronyn vaatiWWW.REKYYLI.FI. Käytännössä asia kuitenkaan ole aina niin.
50
Todettakoon selvennykseksi niille, joille luodinnopeusmittarit ovat vähemmän tuttuja, että mittarin valoherkkä kenno havaitsee luodista syntyvän varjon
Latauskertoja akulle luvataan yli viisikymmentä.
LEDIT OVAT MAHTAVIA!
Chronyn viime aikojen suurin uutuus onkin ollut CLL (Chrony LED Lamp). Ledit on sijoitettu tukevaan muovikuoreen ja sen verran syvälle kotelon sisälle, että valon siroamista ei suuremmin tapahdu. Kannessa on sitten ne varsinaiset käyttöliittimet sekä hiukan elektroniikkaa mm. Se sijoitetaan samalla tavoin varjostimien paikalle ja ledien rivistöt valaisevat alaspäin kohti mittarin kennoja. 16" metallivarret, muuntaja) Akku, noin 50 euroa (sis. Niinpä on periaatteessa mahdollista ladata akkua ja käyttää mittaria verkkovirralla samanaikaisesti.
Akku kansineen saapuvat irrallisina. Valaisin on Ledien koteloinnin ansiosta jämäkkä ja kestää siten käyttöä. Tähän kytketään nyt autolatauksessa tarvittava välitysjohto "väärinpäin", eli savuk-
keensytyttäjän urosliitin akkuun ja pieni pistoke CLL:ään. Nyt sen pieni pistoke tulee suoraan etummaiseen Ledyksikköön. Parasta kuitenkin on sen virtapihiys ja ledien pitkä käyttöikä. Asentaminen on siten vaivatonta. Myös 12 V järjestelmällä lataaminen tapahtuu samalla tavalla, mutta silloin käytetään johtoa, jonka päässä on savukkeensytyttimen urosliitin. Kannessa on sitten varsinaiset liittimet valoille (savukkeensytyttimen naaraspää johdon päässä) sekä latauksen merkkivalot.
KÄYTTÖÄ LYHYESTI
CLL:n laitteen käyttäminen on helppoa. Akun kanssa proseduuri on aavistuksen mutkikkaampi. Harva asia kun on yhtä ärsyttävää, kuin valojen simahtaminen kesken kiivaimpien koeammuntojen.
MONTA PLUSSAA
CLL on osoittautunut toimivaksi lisälaitteeksi. Johdot kytketään oikeisiin napoihin ja kansi painetaan akun päälle. maan lisävalaistukseen on ollut saatavana hehkulamppuihin perustuva simppeli järjestelmä. Tämä on erinomaisen hieno asia, koska perinteiset osista koottavat diffuusorit ovat olleet varsinkin pakkasessa hyvin rikkoutumisalttiita. kaapelit, muuntaja) Maahantuoja: Eräliike Riistamaa, (05) 375 0288
51. Valmistajan ilmoituksen mukaan akussa riittää potkua valojen käyttöön 1820 tunnin ajaksi. Esimerkiksi Rekyylin toimituksessa olevasta hehkulamppusysteemistä on tehty jo aikoja sitten vastaavalla tavalla kiinteä liimaa ja läpinäkyvää teippiä käyttäen. Kotelon vihreä valo kertoo akun olevan täynnä ja punainen valo syttyy akun ollessa kytketty laturiin. huomiovaloja varten. Merkki valojen käyttövalmiudesta on selvä: riittää, että molempien yksiköiden kaikki punaiset ledit syttyvät. CLL-järjestelmä on täysin erillinen itse mittarista ja sen voi hankkia kaikkiin vanhoihinkin Chronyihin. Huomionarvoista on myös se, että akku sopii varavirranlähteeksi myös muihin 12-volttisiin järjestelmiin. Valaisuyksikkö on koottu kiinteästi 14 tuuman "varjostimiin", joten kokonaisuutta ei tarvitse koota jokaisella käyttökerralla. Ennen käyttöönottoa akun napoihin kiinnitetään suojakannessa olevat johtimet ja kansi painetaan paikoilleen akun päälle. Jo edellä mainittujen hyvien puolien lisäksi siinä on muitakin etuja. Tunarointiin taipuvaisella koeampujalla onkin nyt paremmat mahdollisuudet ampua valot hajalle. Samoja johtoja hyödynnetään syötettäessä virtaa valaisimille. Jos osa ledeistä ei pala, on jokin vialla tyypillisesti vain akku alkaa olla tyhjä.
eristyksen nirhaantuminen käytössä ei ole vaarallista. Toisin kuin hehkuviksi lämpenevät hehkulamput, on led-valaisin turvallista laittaa ratakassiin heti käytön jälkeen ilman jäähdytystä. CLL:ää käytettäessä liian ylös
WWW.REKYYLI.FI
Ledit ovat syvällä muovikuoressa, jotka on kiinnitetty kiinteästi diffusoreihin. Chronyn tarjoama akku on mitoiltaan 175 x 75 x 35 mm ja se painaa 980 g. Akku voidaan ladata auton savukkeensytyttimestä tai verkkovirralla. Vahinko on lisäksi väistämättä tuntuvampi, koska hyvällä tuurilla hehkulamppusysteemistä hajoaa vain polttimo. Sen käyttöjännite on 12 V, minkä ansiosta on voitu kehittää akkujärjestelmä. Tämä on ollut vähintäänkin hankalaa ja aiheuttanut turhautumista monilla koeammuntareissuilla.
suuntautuva luoti tuhoaa koko valaisimen.
AKULLINEN POTKUA
Etevimmillään CLL on tilanteissa, joissa verkkovirtaa ei ole saatavilla. Verkkovirtaan kytkettäessä käytetään samaa muuntajaa, jolla akku ladataan. Koska laite toimii ns. Jos hankitaan sekä CLL että akkupaketti, on molempien mukana myös verkkovirtamuuntaja. Latausaika on 3060 minuuttia, minkä jälkeen akku on suositusten mukaan irrotettava laturista. Akun kannen toisessa päässä on reilun puolen metrin mittainen johdin, jonka päässä on savukkeensytyttimen naarasliitin. Ainoana varsinaisena heikkoutena on valojen sijainti varjostimen alapuolella, eli aikaisempaa lähempänä kennoja. Kokemusten mukaan tämä näyttäisi pitävän suurin piirtein paikkansa. suojavirralla, esimerkiksi johtojen
CHRONY LED LAMP
Valmistaja: Shooting Chrony Inc., Yhdysvallat Hinta: CLL, noin 90 euroa (sis. Niiden asentaminen väärinpäin vähentää mittaustarkkuutta.
Akun lataamisessa tarvittavat johdot. Valaisinyksiköt on merkitty "Front" ja "Rear", eli valaisimilla on omat paikkansa. Kyseessä on punaisiin ledeihin perustuva järjestelmä, joka korvaa perinteisemmän hehkulamppusysteemin. Hehkulamppujärjestelmällä mittari on toiminut mitä oudoimmissa tilanteissa ja valaistusoloissa, mutta yllättävänkin usein valojen vaatimaa verkkovirtaa on jouduttu hakemaan pitkillä jatkojohdoilla, tai sitten sitä ei korpiradoilla ole ollut missään. Niinpä kennot eivät näe esimerksi epäsuorasti toisesta valosta aiheutuvia varjoja, jotka vääristäisivät tulosta. Verkkovirtalatausta varten akun mukana tulee muuntaja joka sopii akun kannessa olevaan pistokkeeseen
Mauseriin liitetään varsin usein sen toimintavarmuuden ylivertaisuutta kuvaavia termejä. Pulttilukkoisten kiväärien kehitys sotilaspuolella pysähtyi siis käytännössä täysin, ja siirtyminen uusiin aseisiin alkoi. Yksi asia, joka ei ole tullut ilmeisesti täysin selväksi lukijoilleni on se, mikä toimintatapa on mielestäni pulttilukkoisessa kiväärissä kaikkein paras.
MAUSERIN
Olisi asiallista ja asiantuntevaa kehua Mauserin kontrolloitua syöttöä ja ulosheittoa kaikkein parhaaksi mahdolliseksi. Näin en valitettavasti aio tehdä ja tunnustan kerettiläisyyteni. Edelleen korostan sitä, että tuolloin Mauser 98 eri variWWW.REKYYLI.FI. Tällä kaikella on vaikutusta asian nykytilaan sen verran, että juuri tuohon aikaan Mauser 98 oli kaikkein kehittynein sotilaskäyttöön valmistettu pulttilukkoinen kivääri. MILJOONALA ATIKKO
ARTO MÄ ÄT TÄ
Minun suhtautumiseni erilaisiin aseisiin ja niiden käyttökelpoisuuteen on monelle varsin tuttua kauraa. Samoja aseita tehtiin hitaasti ja kiireellä ja aivan uskomattoman monena eri versiona. Tämä lukkoaktio oli tunnetusti Saksan sotakoneiston käytössä ison savotan aikoihin ja niitä on tästä johtuen valmistettu valtavasti. Sodan aikana alas ajetun siviiliasetuotannon käynnistyminen ajoittui näin aikaan, jolloin sotilasaseet olivat ottaneet harppauksen eteenpäin, taloudet ponnistelivat selviytyäkseen sodan jäljiltä ja elämä oli niukkaa vähän joka puolella.
"entä jos" -kysymystä, jolla on tapana pilata monta hyvää asiaa.
SOTILASTAUSTA
Mauser 98 on periaatteessa se lukkoaktio, jolla tämä koko toimintatapa on niittänyt sen maineen, mitä se on niittänyt. Vielä nytkään ei sitten mennä minun mieliaseisiini, vaan käydään läpi Mauser 98:n ongelmat ja syyt miksi se ei ole ehdoton suosikkini. Teoriassa homma siis toimii näin ja käytännössä luonnollisesti samoin, mutta kukaan ei ole vielä tässä vaiheessa mennyt esittämään
52
VUORO
Tämän jälkeen aseiden kehittäminen ei suinkaan pysähtynyt, mutta sen sijaan, että kehitys olisi jatkunut pulttilukkoisten aseiden parissa, jätti kehitys nämä jälkeensä ja siirtyi uusiin toimintatapoihin. Periaatteessa kaikkien muiden valtioiden ja sotilasvoimien käyttämät pulttilukkoiset kiväärit olivat toisen maailmansodan aikaan auttamattoman vanhentuneita, jos ne olivat sitä osiltaan jo ensimmäisen maailmansodan aikoihin.
PULA-AJAN RATKAISUJA
Mauserit tulivat käytännössä saataville heti sotien jälkeen. Ulosheiton voima on siis ampujan kontrolloitavissa. Kontrolloitu syöttöhän tarkoittaa sitä, että patruuna nousee eteenpäin työntyvän lukon edellä lippaasta suoraan ulosvetäjän kynnen alle. Kontrolloitu ulosheitto tarkoittaa sitä, että kun lukko vedetään auki, on patruuna kynnen alla ja helähtää irti sen otteesta patruunan kannan törmätessä vastapuolelta ulosheittäjään. Osa oli kunnossa, osa romutettuina, mutta pääosin nämä olivat valmiita aihioita asetehtaille ja pienemmille pajoille
Tuolta ajalta ovat jääneet elämään kaikki ne kliseet, joita Afrikkaan ja safarimetsästykseen liitetään vielä tänäkin päivänä. Tämä on myös yksi vahvoista syistä sille, että .30-06:n ja x57:n jälkeläisistä koostuva perhe on niin suuri. Lukkoaktion joutuu käytännössä tekemään kaikilta osiltaan uusiksi niin paljon kokonaisuuden muuntaminen isommalle patruunalle vaatii. Holland & Holland on oikeastaan legendaarisin valmistaja, joka on käyttänyt aseissaan Mauser 98 lukkoaktiota. Tämä tuntuu siinä mielessä hullulta, että luulisi ihmisten olevan ainokaisestaan huolissaan, kun kerran aseen toimintavarmuus potentiaalisesti hengenvaarallisen riistan kanssa on äärimmäisen tärkeää. Afrikan kulta-ajat suurriistan pyynnissä ajoittuivat 1800-luvun loppupuolelle ja 1900-luvun alkuun. Mauserista tuli siviilipuolella hyvin laajalle levinnyt lähtökohta käyttöaseille ja myös näyttöaseille. Mauserin muuttaminen tälle patruunalle onkin aivan jotain muuta, kuin vain lukkoaktion piiputtaminen uudelleen. Mielestäni ei, ja ilmeisesti en ole mielipiteineni yksin.
53. Yhdysvalloissa tahti oli luonnollisesti kiivaampaa, sillä jo toisessa maailmansodassa jenkeillä oli jo käytössään M1 Garand -kivääreitä, ja pultit alkoivat olla menneen talven lumia. Tämä on luonnollisesti se asia, jonka vuoksi juuri tämä kyseinen lukkoaktio päätyi hyvin usean kiväärin lähtökohdaksi. Sen luotettavuus on huippuluokkaa silloin, kun kaikki on kunnossa ja silloin kun viimeinen silaus on tehty taidolla. Valinnanvaikeutta ei siis ollut. Tämä laajentunut asiakaskunta on luonut tarpeita ja paineita myös asevalmistajille, ja safariaseita myydään tällä hetkellä enemmän kuin koskaan. Tämä on kuitenkin siinä mielessä harhaanjohtavaa, että Mauserissa on luonnollisesti asioita, jotka puoltavat sen toimintavarmuutta, mutta vain harvoin näissä keskusteluissa on otettu huomioon sitä, että Mauserin ja muidenkin kontrolloitua syöttöä käyttävien lukkoaktioiden luotettavuus perustuu täysin kokonaisuuden eri osa-alueiden yhteensopivuuteen. perusmuutokset lukkoaktioon olivat. Kaikissa ei suinkaan ole kontrolloitua
KOKONAISUUSRIIPPUVAISUUS
Vaarallisesta suurriistasta puhuttaessa tullaan aina sen kysymyksen eteen, että Mauseria pidetään toimintatavastaan johtuen kaikkein luotettavimpana lähtökohtana kiväärille. Se on ollut siel-
syöttöä aivan kuten sitä ei ole muissakaan kivääreissä, joita käyttäen metsästäjät nykyään metsästävät. Loppupäätelmänä tästä historiallisesta sekametelisopasta on se, että Mauserin historia on sen suurin puolestapuhuja. Tätä lukkoaktiota ei ole suunniteltu siten, että siinä voisi mahdollisimman vähillä muutoksilla kyetä käyttämään useampia eri patruunoita tai patruunaperheitä. Noihin aikoihin käytännössä kaikki isot kiväärit valmistettiin näihin lukkoaktioihin, koska nämä olivat ainoita todella isoja lukkoaktioita ja toisaalta Mauser 98 oli 1900-luvun alussa kaikkein paras ja modernein lukkoaktio. Ne ovat lähtökohtaisesti suunniteltu isoille kaliipereille ja käytännössä päätyneet erinomaisesti valmistettuina versioina asepajoille, joissa ne on viimeistelty jälleen kerran erinomaisesti aina kulloinkin käytettävälle patruunalle ja luotettavuus päällimmäisenä prioriteettina. Tätä ajanjaksoa jatkui hyvin pitkään, ja käytännössä vasta 1950-luvun loppupuolella alkoi Euroopassa ilmestyä uusia siviilimallin lukkoaktioita laajemmassa mittakaavassa. Aktio on suhteellisen pienin muutoksin muunnettavissa siviilikuosiin ja sanottakoon, että mitä pidemmän aikaa sodista oli kulunut, sitä pidemmälle vietyjä ns. Toki osa haluaa Mauserin tai Mauser johdannaisen, mutta tosiasia on se, että muitakin käytetään, eivätkä kaikki näe tarvetta kontrolloidulle syötölle. Kaikilla näillä on suora sukulaiWWW.REKYYLI.FI
Magnum-Mauserit ovat sitten vielä aivan eri asia. Aina jotain asiaa muutettaessa on muitakin osa-alueita muutettava. Teoriassa siis mahdollista, mutta käytännössä vain harvalla on samalla varmuudella toimiva Mauser 98:aan perustuva suurriista-ase, kuin mitä huippuvalmistajat käsistään päästävät.
lä, missä kivääreistä ja kiväärimiehistä on tullut legendaarisia. Tästä johtuen Mausereissa nähdään vielä tänäkin päivänä joko samoja patruunoita kuin "aikhain alussa", tai näitä fyysisesti hyvin lähellä olevia patruunoita. Sotilastaustastaan johtuen Mauserissa on sellainen piirre, että se on suunniteltu kokonaisuutena ja yksi osa tätä kokonaisuutta on käytettävä patruuna ja myös patruunassa käytettävä luoti. Yksi tällaisista asioista on se, että kiväärin pitää olla joko tuplaluodikko tai Mauser 98 lukkoaktioon perustuva kontrolloitua syöttöä käyttävä pulttilukkokivääri.
MAUSER NYKYMETSÄSTÄJÄN NÄKÖKULMASTA
Nykyään Afrikka on aivan jotain muuta, kuin se oli näitä "sääntöjä" tehtäessä. Metsästysmatkailu on avoimempaa yhä suuremmalle osalle väkeä, ja toisaalta metsästys on arkipäiväistynyt huomattavasti. Toinen puoli kolikosta onkin se, onko kontrolloitu syöttö sittenkään sen toimintavarmempi muihin pulttilukkoisten kivääreiden toimintatapoihin verrattuna. aatioineen oli kaikkein paras lukkoaktio, jota oli yleisesti saatavilla. Perustilanne Euroopan näkövinkkelistä oli kuitenkin se, että kivääreitä tarvittiin metsästykseen ja rahaa ei ollut ylenpalttisesti. Noin niin kuin keskimäärin, siis... Tilanne on kuitenkin noista päivistä lähtien ollut se, että alkujaan sotilasmalleista siviiliversioiksi muunnettuja Mausereita on käytössä paljon vielä tänäkin päivänä.
suussuhde lukkoaktioihin, joiden syöttö suunniteltiin myös patruunaa silmälläpitäen.
HUIPPUVERSIOT
Mauserin jatkojalostus onkin sitten jo toinen tarina. Tämän valmistajan nimikkopatruuna .375 H&H on suunniteltu siten, että se olisi ikään kuin suurin Mauserin imaisema patruuna vaaralliselle suurriistalle. Vähäistä ei ole myöskään se työ, jolla alun perin muille patruunoille suunniteltu lukkoaktio saadaan toimimaan varmuudella. Tämän vuoksi paljolti Mauserista ja Springfieldistä vaikutteita saanut Winchester Model 70 sai alkunsa jo 1930-luvulla
Homma menee kuulemma niin, että patruunan juuttuessa pesään voi lukon halutessaan hakata auki. Tämä kokonaisuus on yksinkertaisesti sellainen, että oikotietä onneen ei ole olemassa, ja näiden tekijöiden tulee olla keskenään sopusoinnussa, jotta syöttö voi toimia. Moni toimintatapa on hyvä ja toimiva silloin kun palikat ovat kohdallaan ja homma pelaa. Aika kultaa muistot myös Mauserin kohdalla, aivan kuten kaikkien muidenkin sotilastaustaisten aseiden kohdalla on käynyt. Ensimmäisenä tulee siis patruunan syöttäminen patruunapesään. Käytännössä voidaan kuitenkin olla tilanteessa, että patruunapesään juuttunut hylsy pitää poistaa muilla keinoin, sillä se ei aina halua tulla lukon kanssa ulos, vaan jää mieluummin pesään hylsyn kantauran korkatessa. Toinen vaihe Mauserissa on se, kun hylsyä aletaan vetää pois patruunapesästä. Tätä edesauttaa se, että ase on käyttöliittymältään mahdollisimman lähellä ampujan tavanomaisesti käyttämää asetta. Tämän perusteella minä olisin valmis sa-
nomaan, että iso ulosvetäjän kynsi on hyvä ja kestävä, mutta patruunan korkeasta paineesta johtuvan juuttumisen suhteen se on hieman herkempi push-feedeihin verrattuna. Asioiden taas ollessa vinossa saa ongelmia aikaiseksi kaikista lähtökohdista.
WWW.REKYYLI.FI. Tämä hylsy lähtee sitten työntymään patruunapesään uuden patruunan kanssa ja lopputuloksena on täydellinen jumiutuminen, jos lukon sulkeva latausliike on ollut vähänkään rivakampi. Tämä koostuu kontrolloidussa syötössä patruunan kannan nousemisesta ulosvetäjän kynnen alle ja patruunan ohjautumisesta patruunapesään. Mauserissa täytyy muistaa aina se, että ulosvetäjän kynsi on patruunapesään suhteutettuna aina samassa asennossa, eli se ikään kuin vetää hylsyn ampumisen jälkeen "raakana" ulos pesästä. Luotettavuusnäkökulma on yksi seikka, mutta safariasiakkaiden tapauksessa käyttöturvallisuutta lisää myös se, että ase on tuttu. Tämä on mielestäni Mauserin toiminnan ehdottomasti paras puoli, sillä mikään jousitoiminen plungeri ei ole yhtä varmatoiminen kovassa käytössä ja huolettomalla pidolla. Myös käytettävällä luodilla on merkitystä hieman kaliiperista riippuen. Ulosvetoa korostetaan Mausereissa siten, että suuresta ulosvetäjän kynnestä johtuen toiminta on varmaa ja ulosvetäjän kynsi ei varmasti pääse katkeamaan. Tähän vaikuttaa moni asia, mutta erityisesti vaikutusta on syöttöhuulien mitoituksella käytettävää patruunaa ajatellen ja toisaalta myös itse ulosvetäjän kynnellä, jonka muotoilu ja viimeistely ovat äärimmäisen suuressa roolissa toiminnan tässä vaiheessa. Tämä on harvinaista, mutta mielestäni osoitus siitä, että kontrolloidussa syötössä ja ulosheitossa kaiken tulee todellakin toimia täydellisesti, jotta voidaan puhua varmasta toiminnasta.
TOIMINTAVARMA VAI EI?
Nyt kun kontrolloidun syötön ja ulosheiton eri osa-alueet on saatu purettua ja arvioitua, voitaneen perustellusti sanoa, että toimintatapa ei missään nimessä ole lähtökohtaisesti toimintavarmuutta puoltava. Nykyaikaiset safarikiväärit maksavat toimintatavastaan riippumatta sievoisen summan rahaa, eikä asiassa tarvitse mennä edes niin pitkälle, että alettaisiin puhua best-gun -kategorian aseista. Periaatteessa ongelma on seuraavanlainen: lukkoa vedetään taakse, jolloin seuraavana syöttövuorossa olevan vyökantaisen magnumpatruunan kantavyö on liian korkealla syöttökotelossa ja pääsee koskemaan poistuvaa hylsyä sen verran, että se irtoaa ulosvetäjän kynnen otteesta, mutta ei heitä sitä ulos aseesta. Nämä asiat ovat yhteydessä, koska patruunan kannan on noustava ulosvetäjän kynnen alle riittävän ajoissa, jotta patruuna ei ole syöttymistä ajatellen liian jyrkässä kulmassa patruunapesään
54
nähden. Tämä taas helpottaa hylsyn irtoamista patruunapesästä. Näinhän se tietysti vähän onkin, mutta joka tapauksessa kontrolloidun syötön ja ulosheiton yllä pidetään mielestäni nykymittapuun mukaan perusteetonta sädekehää. Tämä tarkoittaa sitä, että asiaan vihkiytynyt seppä näkee vaivaa asian eteen ja viimeistelee joka osan aseesta sillä mielellä, että koko homma toimii kuten se on ajateltu toimivaksi. Onko siis edes järkevää hankkia täysin erilainen ase tiukkaan paikkaan, kuin minkä kanssa on tottunut toimimaan vuosikausia esimerkiksi hirvijahdissa?
LUOTETTAVUUDEN ERI OSA-ALUEET
Luotettavuusasiaa voi puida helpoiten ehkä siten, että purkaa toiminnan vaiheet erillisiksi osiksi ja arvioi niiden merkityksen aseen luotettavuudelle. Tässäkin toimintatavassa piilee kuitenkin mahdollisuus toimintavirheelle, joka saattaa jumiuttaa aseen täysin silloin, kun aseen hienosäätö ei ole kohdallaan. Tämä perustuu Mauserissa siihen, että lukko vedetään taakse ja ulosheittäjä/bolt-stop kilauttaa ammutun hylsyn kartanolle. Hyvien aseyksilöiden ansiot menevät Mauserin ja kontrolloidun syötön piikkiin, ja ongelmat sälytetään huonon kokoonpanon niskaan. Täydellisessä maailmassa Mauser on syöttänyt patruunan makasiinista patruunapesään ja vetänyt sen kynnellään ulos pesästä, eli on aika nakata hylsy ulos aseesta. Tällöin on todennäköisempää, että homma tapahtuu myös tiukassa paikassa totutusti, ja turhilta näppihäiriöiltä voidaan välttyä. Muutaman tonnin saa pulittaa miltei minkä hyvänsä valmistajan safarimallista, olipa siinä kontrolloitu syöttö tai ei. Voidaan sanoa pikemminkin, että toimintatapa antaa mahdollisuudet äärimmäisen suureen toimintavarmuuteen kaiken ollessa kunnossa. Lukon pään mukana pyörähtävä ulosvetäjän kynsi on taas siitä mukava, että se sallii helpommin lukon kammen avaamisen ja saattaa tässä yhteydessä hieman kiertää hylsyä
Vastaanottaja maksaa postimaksun
Tilaus alkaa seuraavasta ilmestyvästä numerosta ja jatkuu kestotilauksena 47,95 / 8 numeroa mikäli tilausta ei lopeteta ennen uuden laskutuskauden alkua. Nimi Lähiosoite Postinumero ja toimipaikka Syntymäaika Kotipuhelin, myös suuntanumero Sähköposti Allekirjoitus (huoltajan, jos alle 18 v.)
Tässä osassa käsittelemme hylsyn valmistelemista uudelleen ladattavaksi.
Ennen kuin jälleenlataaja tietää, mitä välineitä hän hylsyjen valmistelemiseen tarvitsee, tulee hänellä olla käsitys siitä, mihin kyseistä latausta tullaan käyttämään ja mitkä ovat sille asetettavat vaatimukset. LATAUSKOULU, OSA 5
HYLSYJEN VALMISTELU
TEKSTI: TERO KUITUNEN, HANNU URONEN, ARI SIUKOL A, ESA HÖYSNIEMI JA ARTO MÄ ÄT TÄ
Messinkihylsyisen patruunan lataamisen perusteet on nyt kahlattu läpi ja on aika syventyä eri osa-alueisiin. Ja samalla pyrimme tarjoamaan hiukan laajemman näkemyksen siitä, mitä kenenkin kannattaisi oikeasti tehdä. Hylsy on kuitenkin patruunan tärkein komponentti ja niinpä se määrää huomattavalla tavalla sen, kuinka hyvää käyntiä tai toimintavarmuutta saatava lataus tarjoaa. Niinpä voidaankin sanoa, että yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa valmistella hylsy ei ole olemassa.
TOIMITTAJIEN OMAT TAVAT
Päädyimmekin esittelemään hylsyjen valmistelua eri näkökulmista, eli eri tarkoituksiin patruunoita lataavat toimittajamme kertovat omista rutiineistaan. Näin lukija voi arvioida sitä, millaisia toimenpiteitä hänen kannattaisi ottaa huomioon omassa harrastuksessaan. Turhan työn välttämisen oppii toki vähitellen, mutta kokeneiden lataajien kertomukset saattavat lyhentää oppimisprosessia merkittävästi. Samalla jonkin omassa käytössä tarpeettoman työvälineen hankintakin voi jäädä tekemättä.
56
WWW.REKYYLI.FI. Joskus patruunan käynniksi riittää hivenen heikompikin, eikä syöttövarmuudellakaan ole aina merkitystä
Kilpakäyttöön valitsen parhaimmat hylsyt, trimmaan ne tasapituisiksi, teen viisteen hylsynsuun sisäreunaan ja varmistan, että hylsyt ovat samaa erää ja ammuttu yhtä monta kertaa. Kokemuksen mukaan saadaan tasalaatuisempia tuloksia käsisorvilla, kuin hylsytrimmeriin kiinnitettävällä sorvilla.
WWW.REKYYLI.FI. man 2200 Autoflo -kiillotusmyllyssä (tumbler). Haittaa siitä ei kuitenkaan ole.
HYLSYN SUPISTAMINEN
Metsästyskäyttöön tehdyt hylsyt täyssupistan aina, sillä syötön sujuvuus on kuitenkin tärkein kriteeri, eikä tällä käytännöllä ole suurriistaaseessa merkittävää vaikutusta käyntiin. Hylsyjen ikä vaihtelee voimakkaasti ja yleispätevää ohjetta on mahdotonta antaa. Näin latauslaitteet ja aseet eivät vaurioidu likaisten hylsyjen takia. Eniten aikaa taas tulee vietettyä 1-asemaisen RCBS:n kanssa latauksia kehitellessä. Puruna käytän Dillonin purua Dillon DRP -kiillotusaineella terästettynä. Pyrinkin aina käyttämään hylsyjä, joiden puhdistukseen ei tarvitse haaskata kallista aikaa. Tämä koskee sekä kiväärin- että pistoolinpatruunoita. Lisäksi eräät käyttämäni kaliiperit (kuten esimerkiksi 9mm Major ja .500 A-Square) "pakottavat" lataamaan itse, koska patruunoita ei ole saatavana kaupan hyllyltä. Patruunallahan ei tee mitään, jos tuntuu siltä, että jokin työvaihe on pielessä. Ruutikarsta ja muu irtolika hylsyn pinnasta poistuu kankaalla pyyhkimällä ennen kuin siirrytään supistusvaiheeseen, tässä latausholkkien sisäpinnan (ja patruunapesän) laadusta kannattaa huolehtia.
Hylsynkaulat voidaan sorvata tasapaksuisiksi. Tämä työvaihe onkin jäänyt lähes kokonaan pois nykyisestä lataustoiminnasta, koska en ole koskaan havainnut ongelmia tässä suhteessa. Harjoituspatruunoita ladatessa työvaiheissa laistaminen pääsee oikeuksiinsa, joskin latauksia kehitellessä joutuu skarppaamaan ja koepatruunat teenkin tavallista huolellisemmin hylsyjen valintaa myöten. Pistoolinhylsyille tämä käsittely minun käytössäni riittääkin, joten hylsyjen seuraava osoite onkin Dillonin hylsynsyöttölaite. Kuvassa työn alla on .308 Winchester -hylsy, mutta saatavilla olevien pilottien ansiosta manuaalinen Foster-sorvi on sovitettavissa kaikkiin yleisimpiin kaliipereihin. Nallipesän puhdistusta en tee kisahylsyihinkään joka kerralla. Monet asiat, kuten viimeksi mainittukin, vaikuttaa tavallisesti eniten omien korvien välissä. Pidän tästä koneesta siksi, että se on minulle vajaan 7 litran vetoisena sopivan kokoinen ja siinä on purunerottelujärjestelmä. Trimmauksen teen vasta kun siihen on aihetta, yleensä ei ole, koska ammun samalla hylsyllä vain muutaman kerran, maksimissaan viisi laukausta. Omaan käyttöön ladattavat patruunaerät ovat nykyisin suhteellisen pieniä, mutta kaliiperikirjo sitäkin suurempi, joten kaikenlainen automatiikka on jo pitkään ollut pois käytöstä, jonkinlainen ristiriita siis vallitsee vähäisen työmäärän tavoittelun ja käytettyjen menetelmien osalta. Hylsyn esikäsittelyyn vaikuttaa eniten käyttötarkoitus. Nykyisin on luvattoman usein kivääreissä niin horot pesät, että ammuttu hylsy on kuin hyvin syötetty porsas läheltä kantaa. Hyvällä aseella
timen mitoituksesta. Todella harvoin hylsy on niin likainen, että puhdistus toiminnan kannalta on välttämätön. Myllytyksen jälkeen hylsyt ovat puhdistuneet hiekasta, ruudin palojätteistä ja muusta liasta. Olenkin hankkinut joitakin välineitä, joilla pyrin nopeuttamaan erityisesti tuhansien harjoituspatruunoiden lataamista. Aavistuksen ylipitkä patruunan sulkuvälimitta on ongelma monissa taittuvapiippuisissa ja kiilalukkoisissa aseissa.
PISTOOLIN HYLSYT LATAUSTEN KEHITTELY
Itselataamisen mielenkiintoisin osuus on uusien latausten kehittely. Koska pääosa itse ladatuista patruunoista tulee suuremman riistan metsästykseen, ei optimaalinen tarkkuus ole kovinkaan usein pääasia. Lähellä maksimia olevien latausten jälkeen näkyvät hylsyssä myös pienemmät patruunapesien virheet/väljyydet ja uusien aseiden kohdalla pesän työstötarkkuus onkin kiinnostava tieto. Jos joillekin jo hylsymessingin tumma patina aiheuttaa päänsärkyä, minulle kyseessä on käyttökelpoinen komponentti, mikäli hylsy muuten täyttää kriteerit. Nykyisin hylsyvalikoimat omissa aseissani ovat sen verran runsaat, ettei hylsyjen muokkaukseen metsästyspatruunoita ladatessa tarvitse kuluttaa liiemmin aikaa. Pieni perfektionisti sisälläni kuitenkin pakottaa minut usein aikaa kuluttaviin latauskokeiluihin, parhaan mahdollisen latauksen löytämiseksi juuri tiettyyn tarkoitukseen. Tällaiset tussarit joutuvatkin nopeasti kiertoon. Esa Höysniemi
Vuosien myötä laiskuus patruunoiden lataamisessa on lisääntynyt, mikä käytännössä tarkoittaa mahdollisimman monen työvaiheen pois jättämistä. Kenties tärkein asia on kuitenkin se, että vuosien kovan käytön jälkeen se toimii edelleen, useista aiemmista kiillotusmyllyistäni poiketen. Ylivoimaisesti suurimman osan, arviolta 90 prosenttia patruunoistani, lataan progressiivisella Dillon 1050 -latauskoneella. Kun hylsyt alkavat osoittaa väsymisen merkkejä, hylkään koko erän. Joissakin kaliipereissa, joissa sulkuvälin määräävät hylsyn olkapäät ovat olemattomat, en paina hylsyä aivan pohjaan, vaan jätän supistuksen aavistuksen vajaaksi ja kokeilen hylsyä pesään, jotta tiedän lukon sulkeutuvan riittävän helposti. Uusien hylsyjen suun sisäpuolen viistäminen on mielestäni kannattavin, luodin asetusta helpottava toimenpide, joskin pitkälti riippuvainen supistusholkin/avar58
Hannu Uronen
Minulle patruunoiden lataaminen on aikaa vievä ja välttämätön toimenpide, jotta pystyn harrastamaan metsästystä ja ampumaurheilua. Lisään purun sekaan usein myös muutaman kuituliinan palasen keräämään hylsyistä irtoavaa likaa. Tavallisesti pyrin tiettyyn lähtönopeuteen, mutta samalla haen myös rajan, jossa painetta alkaa olla liikaa. Hylsyjeni käsittely alkaa aina puhdistuksella ja kiillotuksella Ly-
HYLSYJEN PUHDISTUS
Hylsyjen puhdistus on työvaihe, jota olen aina pyrkinyt välttämään ja vältän yhä
Erityisesti kasojen toistettavuus paranee, jolloin voin olla luottavaisempi sen suhteen että jokainen luoti osuu tietyn säteen sisälle tähtäyspisteestä pientä maalia pitkälle
matkalle ampuessani. Poikkeuksen muodostavat lähinnä toisesta kaliiperista muokatut hylsyt, esimerkiksi .308 Winchester -hylsystä muokattu .260 Remington hylsy.
59. Täyssupistuksen muille paitsi .223 kaliiperille suoritan 1-asemaisella puristimella, minkä jälkeen myllytän hylsyt kuiviksi supistusöljystä. Tosin, yleisimmin käyttämissäni Norma-hylsyissä niitä ei juuri ole esiintynyt. Se viistää samalla hylsynsuun sisä- ja ulkopuolelta, mikä tekee tuhansienkin hylsyjen trimmaamisesta kohtuullisen nopeaa puuhaa. Tällöin supistusöljyä voi käyttää merkittävästi vähemmän ja latauskoneen puhdistustarve pienenee oleellisesti. Hyvässä kivääreissä laadultaan asiallisten hylsyjen kestoikä on kokemukseni mukaan noin 15 20 latauskertaa, kun lataukset ovat miedohkoja harjoituslatauksia. Ensimmäisen (eli tehdaspatruunan laukauksen jälkeen tapahtuvan) trimmauksen jälkeen hylsyjen pituus kasvaa hy-
KIVÄÄRIN HYLSYT
Myös kiväärin hylsyjen käsittely alkaa puhdistuksella ja kiillotuksella Lyman-myllyssä. Se, että aseella on joskus ammuttu hyvin pieni kasa ei lämmitä mieltäni yhtään, jos ampujan puolesta onnistunut laukaus menee ohi maalin. Dillonin kovametallista .223 Remington -supistusholkkia käyWWW.REKYYLI.FI
vin maltillisesti. Lisäksi tarkistan liekkireikien koot sopivan kokoisella, käsikahvaan kiinnitetyllä poranterällä, jolloin liekkireikä kalibroituu samalla oikeaan mittaan.
HYLSYNKAULAN SORVAUS
Pienriistakiväärini ja muiden tarkkakäyntisten aseiden hylsyistä sorvaan lisäksi hylsynkaulat tasavahvuisiksi. Trimmaan kiväärinhylsyt siis yleensä 2-3 kertaa. Nämä hylsyt myös punnitsen käsittelyn jälkeen, löytääkseni mahdolliset poikkeavan painoiset ja kokoiset hylsyt. Vastoin ilmeisen yleistä näkemystä pienimmän kasan merkityksestä, mielestäni pienin aseella ammuttu kasa ei kerro mitään sen todellisesta osunnasta. Käytettäessä kovia latauksia hylsyjen elinikä lyhenee huomattavasti. Kun laukausmäärä on pieni, trimmaan kiväärinhylsyt käsin veivattavalla RCBS-trimmerillä tarpeen mukaan. Heikkolaatuinen 9mm Luger hylsy taas saattaa olla kerrasta pilalla Major-latausta ammuttaessa. Puhdistan nallitaskut myös käsityökalulla. Trimmaan hylsyt tehdaslatauksen ampumisen jälkeen ja sen jälkeen tarvittaessa, joka tulee yleensä eteen 6-8 latauksen jälkeen. Käytän vain omilla aseillani ammuttuja hylsyjä.
tän Dillon 1050- hylsynsyöttölaitteen kanssa. Tarkkuusaseisiin ja -latauksiin käytän vain kyseisellä aseella ammuttuja, yleensä kaulasupistettuja hylsyjä. Se on myös toistaiseksi ainoa Hannu Urosen käytössä ollut tumbleri, joka ei ole mennyt rikki.
Vanha patruunalaatikko, pätkä 2x4" lankkua, smirkeli Kodin Anttilasta ja Gracey-trimmeri ilman moottoria. Lyman 2200 autoflo tumblerissa on sisäänrakennettu puruerottelujärjestelmä. Tumblerin oikealla sivulla on nähtävissä tulppa, jonka poistamalla purut valuvat koneesta ulos. Pieni öljyn määrä ehkäisee myös laukeamattomia patruunoita, koska riski öljyn joutumisesta nalliin on pienempi.
KIVÄÄRINHYLSYJEN TRIMMAUS
Volyymipatruunoiden hylsyt (.223 Remington) trimmaan moottoroidulla Gracey-trimmerillä. Olen havainnut sen tuovan pienen tarkkuusedun aseessa, jonka patruunapesä on mitoitettu CIPnormia tiukemmaksi. Lisäksi lopputulos on tarkka ja laite viistää hylsynsuun sekä sisä- että ulkopuolelta.
ammutut .45 Auto kaliiperin pahvinpuhkontalataukset pitävät laadukkaat hylsyt pitkäikäisinä ja ne kestävät yleensä 15 - 20 latauskertaa. Vasta useampi peräkkäinen kasa ja niiden kokonaishajonta sekä keskiarvo kertovat asiasta jotakin merkittävää. CIP-patruunapesällä varustetuissa aseissa en ole yleensä kokenut kaulansorvausta vaivan arvoiseksi toimenpiteeksi. Oma lukunsa ovat aseet, joiden väljä patruunapesä pilaa hylsyt jo tehdaslatausta ammuttaessa. Kun ammun esimerkiksi teeren puun latvasta, haluan tietää mikä on suurella todennäköisyydellä suurin etäisyys mihin luoti osuu tähtäyspisteestä. Käytän vain omilla aseillani ammuttuja hylsyjä, harjoituspatruunoiden hylsyt supistan pääsääntöisesti vain hylsyn kaulan osalta. Hylsynsuut viistän silloin käsin, yleensä RCBS VLD työkalulla. Karusta ulkomuodostaan huolimatta, koneella on mahdollista trimmata yli 1000 hylsyä tunnissa. Myös itselataavat aseet toimivat mainiosti kaulasupistetuilla hylsyillä, kun lippaat ovat hyvälaatuisia ja patruunapesä on järkevissä mitoissa eikä hylsy pääse turpoamaan liiaksi. Joskus onnistun pitämään hylsyt sopivan mittaisina koko ajan yhdellä trimmauksella, kunnes hylkään hylsyerän
Kilpailijat pukeutuvat metsästyksellisesti, joten ampumatakit pitää jättää naulakkoon. Aikaisemmin kiikarin suurennuksella oli
WWW.REKYYLI.FI. Eurooppalainen metsästysammunta ilmakiväärillä
TEKSTI: JUHA HIRSIMÄKI KUVAT: R AIMO HILL
Lapualla järjestettiin 22.2.2009 Suomen ensimmäiset eurooppalaistyyliset metsästysammuntakilpailut ilmakiväärille. Kilpailu ammutaan metsästysaseilla, eikä rata-aseilla. Kilpailun järjestäjänä toimi Lapuan seudun ampujien Kivääri- ja riistamaalijaosto. Luodikkoammunta voidaan kuitenkin kilpailla omana lajinaan. Koska lajin juuret ovat metsästyksessä, lajissa kunnioitetaan metsästysperinteitä. Pääsponsorina oli Nammo Lapua Oy.
60
Eurooppalainen metsästysammunta on moniottelu, johon kuuluu haulikko- ja luodikkoammunta. Suomessa lajia ammutaan myös rata-aseilla. Laji on kustannusystävällinen, eli voi sijoittaa rahansa aseeseen ja kiikariin hankkimatta lisäksi ampujille tehtyjä erityisvaatteita
Ilmakiväärikisat käytiin vanhan patruunatehtaan tiloissa, Vanhalla Paukulla. Jokaista maalia ammutaan eri ampuma-asennosta. Yhdeksän ensimmäistä sijaa olivat kaikki pisteen välein. Puristeilmaaseita oli edustettuna niitäkin, mm. Markku Rintala, 197 pistettä
LINKKEJÄ:
Eurooppalainen metsästysammunta, www.metsastajaliitto.fi/?q=node/157 Lapuan kilpailujen tulokset löytyvät jaostojen sivuilta osoitteesta www.lsalapua.fi.
61. Mukana oli kolminkertainen euroopanmestari ja hopeamitalisti myös. Joku ampui yhden kierroksen ja toinen kaksi, taisipa joku ehtiä ampumaan neljäkin kierrosta. Paineilmatoimisia aseita oli mukana ainakin Steyr LG110, Hämmerli AR50, Anschutz 8002 ja Weihrauch HW100. yläraja, mutta nykyään suurennus on rajoittamaton. Kiikareiden kirjo oli sekin laaja: Bushnell, Tasco, Meopta, Leupold ja Hakko, muutaman mainitakseni. Villisikaa ammutaan pystyasennosta ilman tukea. Feinwerkbau 601 (useita) ja Anschutz 2001. Pekka Karhunen, 199 pistettä 2. Vaikka monet arvatenkin lähtivät mukaan hurtilla huumorilla eivätkä veren maku suussa, kisasta muodostui tasainen ja jännittävä. Kisapaikka ja järjestelyt olivat suorastaan erinomaiset. Loppu on sitten ampujasta itsestään kiinni. Toivottavasti tämä mielenkiintoinen ja hauska laji saa jatkoa ja ehkä muissakin seuroissa innostutaan kisojen järjestämiseen.
VOITTAJAKOLMIKKO:
1. Kettukuviota ammutaan makuulta, kaurista ammutaan kiinteään paaluun tukeutuen ja gemssiä ammutaan vuoristosauvaan tukeutuen. Pari jousitoimistakin asetta mahtui joukkoon,
Norica 92 ja Air arms Prosport. Esimerkiksi kauriissa säkäpiikkiosuma antaa 8 pistettä, ja siihen taulu sitten loppuukin. Maalitaulun kymppiringin halkaisija on 90 mm. Kisapaikalle oli kerääntynyt kaikkiaan 21 osallistujaa 12 eri paikkakunnalta. Eurooppalaisen metsästysammunnan kilpailuja on ensi kesänäkin useita aina SM-tasolle asti.
KISAT VANHALLA PAUKULLA
Lapualla järjestettiin viime kesänä kilpailu ruutiaseille ja myös talvikilpailua suunniteltiin. Varsinkin vuoristosauvan päältä ampuminen saattaa olla yllättävän hankaa, kuten myös hihnaton makuuasento. Eurooppalainen metsästysammunta ilmakiväärillä ei ole kalustosta kiinni. Aivan kuten metsällä, saaliseläimen yli ampuminen antaa tulokseksi nolla pistettä. Lajia vaikeuttaa se, että maalitaulujen rengastus ei välttämättä näy kovin hyvin, joten saaliseläimen "konehuoneen" paikka tulisi löytää ilman rengastuksen apua. Kilpailussa ammutaan neljään kiinteään eläinkuvioon, jotka kaikki ovat sadan metrin etäisyydellä. Arvatkaapa vain, kuka vei kaikkien kirkkaimman mitalin. Viiteen seuraavaan sijaan, jotka olivat keskenään pisteen välein, oli vain neljän pisteen rako. Lisämausteen kisaan antaa se, että taulun rengastus loppuu ikään kuin kesken. Koska talvi yllätti myös Pohjanmaalla ja rata jäi lakeudelle sadelleen lumen alle, kilpailut päätettiin pitää sisällä ja ilma-aseilla. Sarjan ampumiseen on aikaa 20 minuuttia. Koska eurooppalaisessa metsästysammunnassa ei ole ikäsarjoja, ampuivat kaikki samassa luokassa niin kisojen nestori, kohta kahdeksankymmenen ikäinen herrasmies, kuin viidentoista ikäinen nuorukainenkin. Käytännössä kaikki laadukkaat ilma-aseet ovat käynniltään riittävän hyviä lajiin. Osa kilpailijoista oli lajin (ruutiaseilla) aktiivisia harrastajia ja loput muuten
WWW.REKYYLI.FI
vain sunnuntaiammuskelijoita tai metsästäjiä. Kilpailu käytiin nonstop-tyylillä, jolloin jokainen pääsi ampumaan haluamansa määrän kierroksia. Loppusijoissa oli hieman enemmän hajontaa. Kisajärjestelystä johtuen ampujille jäi sopivasti aikaa keskinäiseen jutusteluun ja tarinointiin. Taisipa kauimmainen olla useamman sadan kilometrin päästä. Kilpailijoiden kalusto oli kirjavaa, ehkä jopa riemunkirjavaa. Kai Pitkäaho, 198 pistettä 3. Makuuasennossa ei saa käyttää aseen hihnaa apuna
Uutena osuutena oli kokonainen halli, jonka aihepiiriksi oli ilmoitettu viranomaistuotteet. Pienoiskivääriuutuuksien tunnusmerkkinä taas on se, että ne ovat kuuluisien sotilas- tai viranomaisaseiden nimellä ja ulkonäöllä varustettuja. Erilaisten ilma-aseiden suosion lisääntyminen on luonut niille kysyntää ja nyt tähän kysyntään vastataan laajalla rintamalla. Lisäksi tähän syrjäiseen halliin päättyneet näytteilleasettajat vaikuttivat melko pettyneiltä, koska ihmisiä sinne eksyi muita halleja vähemmän. PIEKKAREITA
JA TURVALLISUUSASIAA
IWA-messut on tapahtuma, jossa asekauppiaat, maahantuojat ja valmistajat kohtaavat. Syy tähän on selvä, amerikkalaisten yritysten myynnistä vientiin menee tavallisestikin vain muutamia prosentteja, ja juuri nyt heidän kotimarkkinansa imevät tietyissä tuoteryhmissä kaiken, mitä tehtaat saavat aikaiseksi. Messuilla esitellään uutuuksia ja etsitään yhteistyökumppaneita ja siellä myös suomalaiset maahantuojat löytävät monia uusista tuotteistaan. Voisi kuvitella että GSG5:n suosio yllätti muut valmistajat ja nyt ne ovat päättäneet ottaa kakusta oman siivunsa.
WWW.REKYYLI.FI. Päällimmäisenä oli juuri messujen alla saksalaisessa koulussa tapahtunut joukkosurma, joka luonnollisesti painoi paikallisten mielialoja. Monia aiemmin mukana olleita amerikkalaisia firmoja edustivat niiden saksalaiset tukkurit ja osan tuotteita ei ollut esillä missään. Messuilla pisti silmään muutama erityinen piirre, joiden osal62
ta messut poikkesivat aiemmista. Käytännössä viranomaispuoli oli kuitenkin jotain muuta kuin odottaisi, eli oikeastaan kaikkea muuta kuin aseita ja niihin suoranaisesti liittyvää tavaraa. Lisäksi tapauksen viimeaikaisuuden ajateltiin vaikuttaneen messujen kävijä määrään, mutta todennäköisemmin tungoksen vähäisyys johtui taloudellisesta tilanteesta. Niinpä markkinointiponnisteluja taantuma-Euroopan suuntaan ei ole nähty tarpeellisiksi.
Kolmantena oli ilma-aseiden ja .22LRaseiden laaja tarjonta. Toinen seikka oli tietynlainen painopisteen siirtymä maantie-
teellisesti, messut olivat nyt aiempaa eurooppalaisemmat. Rekyylin ja Riista-lehden yhteinen toimittajaryhmä tutki tarjontaa intensiivisesti ja otti selvää mitä uutta maailmalta on kenties Suomeenkin tulossa.
TEKSTI: TERO KUITUNEN, ARTO MÄ ÄT TÄ, ARI SIUKOL A
Messut olivat pinta-alaltaan ennätyksellisen laajat. Esimerkiksi Field Targetiin tai hupiammuntaan sopivia aseita oli esillä runsaasti. Tämä ei oikeastaan vaikuttanut kaupantekoon, lähinnä oli havaittavissa tietynlaista varovaisuutta
Tavanomaisiin käyttöaseisiinkin tämä on kaikkein toimivimmasta päästä, mutta kyseisen varmistimen käyttöä on tehokkaasti rajannut korkea hinta. Toinen suuri uutuus on MR1 (kuvassa). Lyhyen jutustelun yhteydessä tuli puheeksi se, että Century Arms on varsin kiinnostunut suomalaisesta ylijäämätavarasta, jonka toimitukset ovat olleet hieman jäissä viime aikoina. Tämän .223Rem kaliiperisen itselataavan aseen käyttötarkoitus on kuitenkin puhtaasti viranomaispuolella ja sitä tuskin tullaan näkemään Suomessa. Pieni patruuna on vaatinut muutoksia erityisesti lukkoon ja aseen jousiin, jotta toiminta olisi varmaa. Kyseessä on normaalista kolmiasentoisesta poiketen kaksiasentoinen Winchester-tyyppinen varmistin, joka on customaseissa yleisin varmistinmalli. Sen alla on nyt tarjolla vakavasti otettava ja moderni tarkkuuskivääri. Tämän varmistimen myötä on mahdollista rakentaa Mauserista huomattavasti miellyttävämpi ja käyttökelpoisempi metsästysase. Kyseinen yritys pyysikin välittämään viestiä suomalaisille militaria- ja ylijäämätavaran kauppiaille mahdollisesta yhteistyöstä. www.czub.cz
FREEDOM ARMS, INC.
Worldwide Sports Networkin osastolla esiteltiin Freedom Armsin tuotteita yhtiön omistajan Bob Bakerin toimesta. Kyseessä on muovirunkoinen 9x19 mm -ase uudistetulla muotoilulla ja tekniikalla, ja CZ mainostaakin sen olevan täysin uusi CZ-pistoolien sukupolvi. www.benelli.it
CZ
CZ 75 P-07 DUTY on tsekkivalmistajan uusi huuto viranomaisten pistoolitarjontaan. Esillä Benelliltä olivat myös "avaruusajan" Consept Gun haulikot, joissa on kultaan, hopeaan ja titaaniin viittaavat pinnoitteet. www.crimsontrace.com
BENELLI
Samppanjapullon korkit paukahtelivat lauantaina puoleltapäivin kun Benelli esitteli juhlallisesti uuden 28 kaliiperisen itselataavan haulikkomallin. CENTURY ARMS INC.
Ylijäämätavaraan erikoistunut liike tarjosi varsin mielenkiintoisen oloista varmistinta Mauser 98:aan. Uusinta uutta oli AR-15:n perä ja pistoolikahva, jotka eittämättä otetaan mielenkiinnolla vastaan ampujapiireissä.
HECKLER & KOCH
MR223 kohahdutti saapuessaan myös Suomessa ja sen kysyntä maailmalla on ollut niin hyvä, että H&K on tuonut tarjolle saman aseen kaliiperissa .308 Win. Ne ovat valmistajan kunnianosoitus energialle... Selkeästi mielenkiintoisimmaksi tuotteeksi pöydältä nousi tällä hetkellä mallinimellä Model 2008 kulkeva kertalaukauspistooli. Kahva kiinnittyy picatinny-kiskoon ja on muutoin melko tavanomainen, paitsi että sen tyveen on integroitu sekä lasertähtäin, että taktinen valo. Uutuuden nimi on loogisesti MR308. Ase oli prototyyppiasteella ja avoin kaikille kehitysehdotuksil-
CRIMSON TRACE
Crimson Tracen suurin uutuus on MFV-515-koodinimen taakse kät-
COLOURED WOOD PRODUCTS (CWP)
Kotimainen CWP on laajentanut tuotevalikoimaansa kiitettävästi puolivalmisteisiin, jotka madaltavat tuotteiden käyttöönottokynnystä. Raffaello Crio 28 on varsin kevyt ja näppärä haulikko tässä kaliiperissa, joka soveltuu lähinnä pienimmälle pyydettävälle linturiistalle siellä missä tämän kokoluokan haulikot ovat sallittuja metsästyksessä. www.heckler-koch.de
WWW.REKYYLI.FI
63. H&K on lisäksi elvyttänyt omistamansa Haenel-tuotenimen. www.centyryarms.com
keytyvä pistoolikahva kivääreihin. Modernia on myös se, että aseessa on 100 prosenttinen osien vaihdettavuus ilman sepän apua
REMINGTON
Ehkä tutuimmat pumppuhaulikot suomalaisittain ovat Remingtonin valmistetta. Valmistajan uutuus M887 muistuttaa monessa mielessä hyvin paljon Benelli Novaa, jossa komposiittiosien osuus on huomattavan suuri. www. Varsinkin kun yrityksen edustaja kertoi, että rakennetta saatetaan jatkossa käyttää suuremmissakin malleissa.
WWW.REKYYLI.FI. Tulossa ovat GSG-1911-pistooli. Esillä oli myös saman kaliiperin "AK47" sekä siihen melkoinen varustepaketti. Hyvää asiassa on se, että täten ase on luonnostaan paremmin suojassa korroosiolta ja kolhuilta. Aseesta ei ole olemassa vielä tarkkaa tietoa eikä aikataulua sen
64
markkinoille saapumisesta saati lopullisesta hinnasta. Aseen hylsynulosvetäjä kiinnitti seurueemme kiväärimiesten huomion sen yksinkertaisen ja lähes nerokkaan toteutuksen vuoksi. Hintaa tiedusteltaessa Bob Baker veikkaili hinnan asettuvan lopulta hieman M83 revolverin alapuolelle, mutta selkeänä tavoitteena hänellä oli valmistaa laadukas ase jonka hinta määräytyy, kun ase on saatu valmiiksi eikä toisinpäin. www.freedomarms.com
GSG
German Sport Guns on laajentamassa .22LR-asiden mallistoaan. germansportguns.de
Rugerin "muovirunkoinen" revolveri on merkittävä asetyypin uudistus. Erityisen hyvää aseessa on ampumaergonomian osalta se, että etutukki tulee huomattavasti taaemmaksi latausliikkeessä kuin M870:ssä ja täten aseen tukeva käsi sijoittuu aseen pituusakselilla haulikkoammuntaa ajatellen luontevammin.
.22LR -AR-kiväärit ovat muodissa. Ulosvetäjä nappaa hylsynkannan urasta otteen ja piippua taitettaessa vetää hylsyn ulos, ja kun ulosvetäjää painaa sen päästä irroittaa se otteensa hylsystä, jonka jälkeen hylsy on kaadettavissa ulos patruunapesästä. Kyseisessä aseessa oli asennettuna 6,5x55 SE kaliiperin piippu, joka on vapaasti värähtelevä runkoon kiinnittyvän etukädensijan ansiosta. Coltin nimeä kantavat aseet olivat esillä Waltherin osastolla.
Aimpoint esitteli pienestä punapistetähtäimestään uusia versioita eri tarkoituksiin.
le sekä kaliiperivalikoima toivomuksille
Eurooppalainen terveenjärjen kulttuuri mahdollistaa myös vaihtokaliiperisten revolverien valmistamisen ilman Yhdysvaltalaisen
oikeusjärjestelmän haastepelkoa. Tarkemmin tutustuimme vaihtokaliiperiseen revolveriin, jossa pakettina tarjottiin .22 LR, .357 Magnum, .44 Magnum ja .454 Casull kaliiperit sisältävää asetta. Tämän jälkeen muut työstöt tehdään laiteen kyljessä olevilla, myös moottorin pyörittämiä työkaluja hyödyntäen. www.commandarms.com
HORNADY
Jälleenlatauspuolella Hornadyn esitteli pari mielenkiintoista työkalua. Lock-N-Load Power Case Prep Center on nimensä mukaisesti laite, joka on tarkoitettu hylsyjen trimmaamiseen ja valmisteluun. CountDown-lippaaseen on lisätty laskuri, joka kertoo yhdellä vilkaisulla kuinka paljon lippaassa on patruunoita. Aseen mukana seuraa rullat aisoineen, mitkä vaihdetaan helposti aseen oikealta kyljeltä löytyvää painiketta painamalla, mitä on helppo käyttää liipaisinsormella.
Aseiden yleinen viimeistelyn taso oli niin pintapuolisesti kuin mekaanisesti erittäin korkealla tasolla. Laitteella on Yhdysvalloissa hintaa vajaat 500 dollaria, mutta saatujen vaikutelmien perusteella laite on hintansa väärti. Vaihto piippuisen JTL-revolverin piipun ja rullan vaihtoa voi käydä katsomassa Rekyylin kotisivulta löytyvästä videosta. Tälle on taatusti kysyntää sekä sotilasmaailmassa, että miksei myös urheilupuolella, esimerkiksi SRA:ssa. www.hornady.fi
Marlinin pinkkipienkkari.
WWW.REKYYLI.FI 65. Kyseinen revolveri kulkee Revolver JTL-S Wechselkaliber nimellä. Kaliiperin vaihtaminen onnistuu helposti ja nopeasti aseen mukana toimitettavalla työkalulla, jonka avulla piippu väännetään irti sekä kiristetään paikalleen. Ammunition Concentricity Tool puolestaan on yksinkertaisuudessaan nerokas "luodin suoristin". Ihmettelevään katseeseemme hän vastasi:"Halusin vain nähdä teidän silmänne. Mihin viittaa myös esimerkiksi esillä olleen .500 S&W kaliiperisen rosterista valmistetun revolverin noin 5000 euron hinta. Messuilla edustuksen hankki itselleen Nordis Oy. Sen totesi messuilla varsinkin AR-lisavarusteisiin erikoistunut CAA, jonka AR15-lipas oli saanut yhden pienen ominaisuuden. Suuri osa esillä olleista aseista oli kuitenkin viimeistelty joko todella tyylikkäällä ja kiiltävällä sinistyksellä tai peilinkiiltäväksi kiillotetulla rosteripinnalla. CAA:n edustaja rynnisti luoksemme epäluuloisen oloisena, mutta rauhoittui sitten. Trimmatessa hylsy laitetaan laitteen leukoihin ja kun kampi painetaan alas, hylsyn suu painuu sähkömoottorin pyörittämää terää vasten. www.kongsberg.com
Crimson Tracella oli uutuus myös Glockiin.
COMMAND ARMS ACCESSORIES
Pieni uudistus voi luoda mukavasti kiinnostusta. Rullan vaihto on myöskin todella helpoksi tehty. JANZ JTL
Janzin esittelemien Saksalaisten JTL-revolverien kiiltoa esiteltiin IWA:ssa, jossa uusimpana tulokkaana esillä oli JTL-E .500 S&W kaliiperinen revolveri 12' piipulla, mitä on saatavilla myös 4' piipulla varustettuna. Yrityksen standillä lipasta ihmetellessämme tapahtui eräs messujen huvittavimmista asioista. www.jtl.de
KONGSBERG
Norjalainen Kongsberg ansaitsee maininnan, koska sen taululaitteilla on nyt suomalainen maahantuoja. Ettette vain ole kiinalaisia (jotka aikovat varastaa meidän tuotteemme)". Aseiden perusmallit ovat mattapintaisiksi sinistettyjä hyvin pelkistetyn oloisia revolvereja, joiden hinnat lähtevät vajaasta 2000 eurosta. Siinä patruunan luodin suoruus mitataan heittokellolla ja jos luoti on vinossa, se voidaan suoristaa eräänlaisella ruuvilla vääntämällä
www.armatix.com
Smith & Wessonin omistama Thompson/Center on Icon-kiväärinsä menestyksen innoittamana laajentanut mallistoaan. Iconien lisäksi esillä oli mm. GLOCK
Glock on ase, joka ei ole suuremmin muuttunut vuosien varrella. Tulossa on myös kivääreitä kaliiperissa .338 Lapua Magnum, koska kyseinen kaliiperi on suuressa nosteessa Pohjois-Amerikan markkinoilla.
WWW.REKYYLI.FI
66. ylimpänä näkyvä Model Venture kaliiperissa .300 Win Mag. Kokotukkinen M77 International kaliiperissa .243 Win todennäköisesti puhuttelee eurooppalaisia metsästäjiä.
ARMATIX
Kenties suurin kuhina messuilla kävi Armatixin osastolla, jolla kouluampumisen jälkeisinä päivinä piipahti mm. useiden suurten sanomalehtien sivuille sekä televisioon. Armatix saikin Saksassa paljon näkyvyyttä, koska se päätyi mm. Yksinkertaisuudessaan luistin otepinta ja karhennukset on muutettu. Uudistukset eivät nytkään ole drammaattisia, kun Glock G22 RTF2 SP esiteltiin. Ennakkopalana niitä on Rekyylin nettisivuilla pari videota. ww.glock.com
Tapansa mukaan Ruger oli tuonut messuille paljon uutta. ministeritason vieraita. Armatixin suomalainen maahantuoja on Kartanokuva Oy, joka antaa lähitulevaisuudessa Armatixin tuotteita Rekyylin toimituksen arvioitaviksi. Syy on selvä: Armatix valmistaa aseiden lukitusjärjestelmiä, joilla saksassa nyt ilmeisesti ajatellaan ratkaistavan tapahtuneen kaltaisia ongelmia. Otepinnan urien kaareva muoto ei vakuuttanut, mutta kahvan karhennus on nyt oikeasti pitävä ja siten erinomainen uudistus
Kuvan Rossivipulukko on muutettu kaliiperiin 9x19 ja saanut kylkeensä vyösyöttölaitteen. Saksalaisella tukkurilla nimeltään Ferkinghoff on näppäriä aseseppiä. www.aseutra.fi
Sarsilmaz jatkaa röyhkeällä linjallaan. Se poikkeaa edeltäjistään siinä, että kyseessä on edullisempi versio. NorthStar NS-3B vaimentimet on suunniteltu kiväärikaliipereihin välillä .222 Rem - .30-06 Spr, mutta lähitulevaisuudessa on tulossa myös 9,3x62 kaliiperiin sopiva malli. Tuotetta on saatavana myös vaihtoyläkertana.
Sport-Systeme Dittrich valmistaa uusiotutotantona mm. saksalaisia klassikoita. Yllä on nähtävillä sporterisoitu StG44, joka kiinnitti huomiomme.
ASE UTRA
Ase Utran uutuus on North Star vaimennin. Aseita toimitetaan myös Suomeen, jos kiinnostusta on.
Myös SIG on lähtenyt .22LR -markkinoille. Edullisuuden myötä rakenteessa on oiottu tiettyjä mutkia, eikä vaimennusteho ole aivan vastaava kuin lippulaivamalleissa. Tehtaan edustajan mukaan tekniikka on laitettu kuitenkin uusiksi ja että ase onkin esikuvaansa parempi.
WWW.REKYYLI.FI
67. Sen suomalaisittain kiinnostavin uutuus on pistooli, joka muistuttaa suuresti H&K USP:tä
www.cbc.com.br
SMART RELOADER
Edullisen hintaluokan latauslaitteita ja -välineitä valmistava Smart Reloader on saanut maahantuojan. Laite ei toimi lyijyloudeilla. www.smartreloadermfg.com
RCBS
RCBS:n uutuus oli pistoolikaliiperien luodin syöttölaite, jonka luvataan nopeuttavan lataamista vähintään 50 prosenttia. Edustus siirtyi IWAssa Nordis Oy:lle. suuren tilavuuden ja aiempaa paremman jälleenladattavuun ansiosta. Siihen mahtuu esimerkiksi 1200 kappaletta .223 Rem hylsyjä. LAPUA
Lapua esitteli messuilla luonnollisesti luotiuutuuksiaan. www.rcbs.com
MAK
Suomalaisittain mielenkiintoisia uutuuksia löytyi kiikarinjalustojen suhteen MAK:ilta, joka on laajentanut repertuaariaan Tikka T3:een ja CZ 550 (Medium) aseisiin sopivilla tähtäinjalustoilla. Se sopii useimpii progressiivisiin puristimiin ja sen mukana tule adapterit kaliipereille 9mm, .38 SPL/.357 Mag, 10mm/.40S&W ja .45ACP. Yritys kertoi myyvänsä tuotettaan myös siviileille niissä maissa, joissa radioaktiivisen tritiumin käyttöä ei ole rajoitettu. Lento68
SAKO
Sako on mennyt eteenpäin ottamalla pari askelta taaksepäin. Mainittakoon lisäksi, että Magtechin edustaja oli tohkeissaan suomalaisten patruunoiden kulutuksesta. www.leupold.com
MB-MICROTEC
Tämä sveitsiläinen yritys esitteli messuilla aivan uutta trigalightvalokuitua, jota on tarkoitus käyttää mm. Samalla he toivat esille sen, että olisivat kiinnostuneita löytämään Suomesta maahantuojan. RCBS:n edustaja paljasti myös, että vastaava laite kiväärikaliipereille on työn alla. Uutuus on saatavana VX-3 3,5-10x40, VX3L 3,5-10x50, VX-3 4,5-14x40 ja VX-3L 4,5-14x50 malleina. Gränforss Smiden tuotteet ovat viranomaisten suosiossa.
WWW.REKYYLI.FI. Aseiden hinta on houkuttelevalla tasolla ja jos valmistajan rahkeet riittävät, niin asetta tullaan todennäköisesti näkemään usealla klassista suurriistatuplaa haluavalla. Uutuutena oli myös .222 Remington Match-hylsy, joka poikkeaa vanhasta mm. Hänen mukaansa pohjoismaista Suomessa ammutaan ylivoimaisesti eniten Magtechin tuotteita. Blaseriin yhtiö tarjoaa pienen pientä MAKnetic jalustaa, jolla Dokter sightin saa mukavasti ja nopeasti kiinni aseeseen tai aseesta pois. Tarjonta on kasvanut .224-halaksijassa 77 gr painoisella Scenar-luodilla (GB527) ja 3,6 g FMJ luodilla (S538), sekä .338-kaliiperin 300 gr Scenarilla (GB528). Smart Reloaderilla oli uutuuksia vaikka millä mitalla, joten niistä mainittakoon vain näyttävin: SR747 Jumbo Tumbler on 13 litran kapasiteetilla varustettu hylsyjen kiillotuskone. Kuidussa tavalliseen valoa keräävään kuituun on lisätty tritiumydin, joka valaisee kuidun pimeässä. 85 Hunter mallin tukki on taas Sakon tukin näköinen ja se tuntuu ergonomialtaan huomattavasti paremmalta kuin Giugiaron suunnittelema aikaisempi malli. Myös taktinen puoli on saanut lisäystä varustekiskoon sopivalla kiinteällä Milmont jalustalla. Niistä tärkein suomalaisesta näkökulmasta oli .45-70-kaliiperin patruunat. Nämä jalat ovat yksinkertaisia ja ne ovat helposti asennettavissa tarjoten hyvän pikajalustavaihtoehdon muutoin kapealle tuotesektorille. Säätötorni ei pääse pyörähtämään koko kierrosta, joten se on systeeminä varsin käyttäjäystävällinen. Tämän sarjan ero perussarjaan on korotornin säätösysteemissä, jolla tietyn patruunan lentoratatiedot saadaan varsin yksinkertaisesti käyttöön. www.sabatti.com
Myös tästä Kameleon-haulikonpatruunakoneesta on video Rekyylin nettisivulla.
LEUPOLD
Suurin uutuus Leupoldilta on varsin mielenkiintoinen ja toteutukseltaan riemastuttavan yksinkertainen VX-3 CDS kiikarisarja. www.mbmicrotech.com
MAGTECH
Magtechin suurin uutuus oli yrityksen uudet ilmakiväärit, mutta patruunapuolellekin oli tuotu muutama uusi kaliiperi. Karhennukset
Ruotsalainen yleisavain. www.kilice-feintecnik.de
SABATTI
Italialainen edullisista tuotteistaan tunnettu asevalmistaja on tuonut markkinoille oikean tuplakiväärin kaliipereissa .470 NE ja .500 NE. tähtäimissä. www.lapua.com
rata on luonnollisesti sidoksissa aina kulloisenkin patruunan ulkoballistiikkaan, joten tiedot käytettävästä latauksesta on ensin toimitettava valmistajalle, joka tämän jälkeen lähettää kiikariin sopivan säätötornin
1030 mm, paino 4,1 kg
mm
svarust eet erikoi Kuvien as
ari, ja ein. Kiik
la
Tarjoushinnat voimassa sitoumuksetta 30.9.2009 asti.
maahantuoja:
Katso lähin jälleenmyyjäsi osoitteesta www.hjorth.fi.. 235¤ · S410 äänenvaimennin h. www.sako.fi
SMITH & WESSON
Smitikan suurin uutuus oli .22LRkaliiperinen M&P-kivääri, eli myös se on ryhtynyt tavoittelemaan tätä nyt niin suosittua markkinaa. www.smith-wesson.com
WALTHER
Walther ei tänä vuonna esitellyt mitään suomalaisittain mullistavaa. 39¤
Uusi, täysin säädettävä tukki! Lothar Walther tarkkuuspiippu 485 mm teho: 16J säädettävä liipaisin
755¤
· Katso · säädettävä
Air Arms S410
Tarkkuutta jopa 50 metrin etäisyyteen. tehoja! 27J/4,5 mm ja 38J/5,5 mm teho 9,5J 27J. Z6(i) 5-30x50 P on kiikaritähtäin pitkille ampumaetäisyyksille ja se on luonnollisesti saatavana Ballistic Turret säätötornilla, johon on säädettävissä osumapisteet eri ampumaetäisyyksille. www.carl-walther.de
Mallilaitteita oli esillä metsästyksellisistä aina taktisiin sovelluksiin saakka.
SWAROVSKI
Swarovski on panostanut tänä vuonna isoihin suurennuskertoimiin. Ilmeisenä syynä tilanteeseen on se, että konstruktio on niin uusi, että edes esittely protoja ei vielä ole riittävästi, jotta niitä riittäisi myös eurooppalaisille messuille. Kyseessä on käytännössä Walther P22:n kokoinen pistooli, joka on muokattu suojelukäyttöä ajatellen kestämään .380 ACP -patruunan rasitukset. ovat lisäksi tavanomaiset ja niissä ei ole mitään ylimääräisiä linjoja, joita alkuperäisessä 85:ssä nähtiin. Mahdollistaa sisäammunnan myös lyhyillä etäisyyksillä!
· säädettävä liipaisin · pituus 1080 mm, paino · 10 luodin lipas
(4,5 tai 5,5 mm)
3,1 kg
595¤
(4,5 tai 5,5 mm)
(Saatavana myös Thumb Hole tarkkuustukki)
Vipuviritteisten ilmakiväärien aatelia.
Laadukas vipuviritteinen.
(4,5 tai 5,5 mm)
JSB ilma-aseluodit
Tarkkuutta pitkille etäisyyksille!
695¤
Air Arms TX200 Mk3
· Lothar
Walther tarkkuuspiippu mm
entime t ja vaim t eivät
n hintaa sisälly .
· tehokas: 21,6J/4,5 mm ja 22,85J/5,5 · pituus 1050 mm, paino 4,2 kg
Air Arms ProSport
· Lothar Walther tarkkuuspiippu · tehokas: 19,5J/4,5 mm ja 21,5J/5,5 · säädettävä kullattu liipaisin · pit. Sitä vastoin amerikkalaiset saattavat hyvinkin lämmetä suojeluasekokoiselle PK380-pistoolille. 57¤ · 10 luodin varalipas 4,5 tai 5,5 mm, h. 4,5 mm
Ylivoimaista tarkkuutta hakevalle!
1
2
1770¤
(4,5 mm)
1 tehonsäädin 2 painemittari
Field target kilpa-ase Air Arms EVO2
· · · ·
Air Arms tarvikkeet · Hill pumppu, h. www.swarovskioptik.at
kal. Erikoisesti uutuutta ei ollut messuilla lainkaan fyysisesti ihmeteltävänä, vaan kiinnostuneet joutuivat tyytymään esitteisiin. Myös Finnlightin tukki on uudistettu ja siinä on tällä hetkellä mahdollisuus
esimerkiksi perälevyn vaihtamiseen käyttäjän mieleiseksi
Jussi Halla-aho
Ikä: 37 Koulutus: Filosofian tohtori Ammatti: Kielitieteilijä. Tällä hetkellä kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen varajäsen, opetuslautakunnan ja eläintarhan johtokunnan jäsen Asuinpaikka: Helsinki Siviilisääty: Naimisissa, kolme lasta
70
WWW.REKYYLI.FI
Nykyinen aseharrastukseni kuitenkin alkoi vuonna 2001, kun kaverini vei minut mukanaan HSC:lle. Kiinnostus on vähitellen laajentunut varsinaisesta ampumisesta aseteknologiaan, asehistoriaan ja ennen kaikkea eri maiden aselainsäädäntöön sekä yksityistä aseenomistusta koskeviin filosofisiin kysymyksiin. Olen erityisen mieltynyt kyseiseen kaliiperiin, koska se on tarkka, soveltuu vähän kaikkeen ja potkii erittäin maltillisesti. Valtamedia on antanut sinusta kuvan yhtä asiaa ajavana poliitikkona. Tunnetussa blogissaan myös aseasioita käsitellyt Halla-aho kertoo ampumaharrastuksestaan ja valottaa näkemyksiään maanpuolustukseen sekä ampuma-aseita koskevaan lainsäädäntöön liittyen.
K YSYMYKSE T: REK Y YLI KUVA: JULIUS KOIVISTOINEN
Rekyyli: Milloin ja miten aloitit harrastuksen. Rekyylin henkilökuvassa esittäytyy tällä kertaa helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-aho. Toki olen myös tiedostanut, että kahden demonisoidun teeman, maahanmuuttokriittisyyden ja asemyönteisyyden, samanaikainen edistäminen on poliittisesti erittäin riskialtista ja vaikeaa, vaikka teemat eivät sinänsä mitenkään liity toisiinsa.
71. Taistelu- ja muun toimintakyvyn kannalta taitojaan omalla vapaa-ajallaan ylläpitävä reserviläinen ja 20 vuotta sitten asevelvollisuutensa suorittanut passiivinen kansalainen eroavat toisistaan kuin yö ja päivä, eikä tätä eroa kurota umpeen millään aseteknologialla. Aselainsäädäntö on kuitenkin viimeaikaisten tapahtumien myötä noussut prioriteettilistallani kakkoseksi. Palkka-armeijoiden ongelma on siinä, että niihin ei hakeudu tasaisesti kaikenlaisia ihmisiä, vaan esimerkiksi niitä, joilla on vaikeuksia löytää siviilissä työ- tai opiskelupaikkaa. Olen kulkenut jänis- ja lintumetsällä vuodesta 2007, mutta metsästys on minulle lähinnä veruke ulkoiluun ja leirielämän viettoon. Taisi olla pulttilukkoinen .223 CZ pienriistametsästykseen. Tästä virisi innostus pistooliammuntaan ja sittemmin muuhunkin harrastamiseen, joka on jatkunut näihin päiviin asti. On ymmärrettävä, että Jokelan ja Kauhajoen tapahtumat eivät ole syy viranomaisten ja poliitikkojen aseiden ja aseenomistajien vastaiseen ristiretkeen. Ne ovat keppihevonen.
Et ole käynyt armeijaa. Kuuluuko aselainsäädäntö kiinnostuksesi kohteisiin, ja miten kommentoisit itseäsi poliitikkona noin muuten. Kun valtio pelkää omia kansalaisiaan ja ryhtyy riisumaan näitä aseista, hälytyskellojen pitäisi soida. 3500 kpl vuodessa, pitkillä aseilla vähemmän. Jussi Halla-aho: Pikkupoikana paukuttelin kesäisin pilkkaan isoisäni Toz-merkkisellä .22 Hornetilla. Isoisän jo poistuttua paremmille metsästysmaille ase löytyi viime vuonna kanalan parvelta ja on taas turvassa kaapissani. Edustan sitä koulukuntaa, jonka mielestä yksityisomistuksessa olevien aseiden määrä indikoi yhteiskunnan tilaa. Pyrin pitämään yllä perusampumataitoa mahdollisimman erityyppisillä laitteilla. On hyvin tärkeää, että armeija, jonka tehtävä on puolustaa kansaa, on läpileikkaus kansasta. Toisaalta on mahdollista, että ihmisten kyllästyessä mielistelijöihin ja itsensä esille tuojiin nämä puutteet voivat myös kääntyä vahvuuksiksi. Rauha ja kiireettömyys ennen kaikkea.
WWW.REKYYLI.FI
Laukauksia kertyy nykyään käsiaseilla n. Eräillä tahoilla reserviläistoimintaan, varsinkin aseistettuun, on suhtauduttu hyvin kriittisesti ja todettu, että maanpuolustus olkoon vakinaisen armeijan heiniä. Paukuttelin pitkään pelkillä käsiaseilla, ensimmäisen pitkän aseen hankin vuonna 2005. En näe armeijan käymisessä ja käymättömyydessä periaatteellisia merkityksiä, mutta henkilökohtaisella tasolla 18 vuotta sitten tekemäni ratkaisu harmittaa minua. Miten harrastuksesi on muuttunut vuosien varrella. Kuinka olet päätynyt SRA:n pariin. Mielestäni yksi asevelvollisuusarmeijan tärkeimmistä ominaisuuksista on se, että se pakottaa erilaisista taustoista ja sosiaaliluokista tulevat ihmiset edes kerran elämässään kohtaamaan toisiaan ja siten pitää yllä kokemusta jaetusta, yhteisestä, luokkarajoista riippumattomasta kansallisesta edusta. Kolmen lapsen syntyminen tässä välissä on aiheuttanut pitkiäkin suvantovaiheita, mutta sitä mukavampaa on aina ollut palata radalle. Harrastatko "oheistoimintaa", kuten patruunoiden lataamista, metsästystä jne.. Tahti tosin saattaa jatkossa kiihtyä tänä talvena aloitetun SRA-toiminnan myötä. Palkoillahan armeijan kaltainen laitos ei koskaan pysty kilpailemaan huippuyksilöistä, ja vaikka pystyisi, armeijan koostuminen pelkistä huippuyksilöistä ei sekään olisi psykologisesti hyvä asia. Olen pyrkinyt poliittisessa toiminnassa lobbaamaan aseharrastajien etua ja osallistunut aiheesta käytävään yhteiskunnalliseen keskusteluun, vaikka tämä toiminta ei ole erityistä näkyvyyttä saanutkaan. Tosiasia kuitenkin on, että ei maata tarvittaessa puolusteta varusmie-
hillä ja kantahenkilökunnalla vaan lähinnä juuri reserviläisillä. Itselataaminen kiinnostaisi, mutta nykyinen kulutus ei vielä ole niin suurta, että tehdaspaukkujen käyttö ajaisi konkurssiin. Paitsi että SRA on harrastuksena erittäin mielenkiintoinen, en kiistä, että se on minulle myös jonkinlaista "sivarikompleksin" kompensointia. Miksi päädyit kyseiseen valintaan. Minkä aseen ja mihin tarkoitukseen hankit viimeksi. Harrastus jäi tauolle 15 vuodeksi, ja luodikkokin katosi jäljettömiin. Metsä on ympäristönä elämyksellinen, mutta en oikein osaa lähteä sinne tyhjin käsin palloilemaan. Mieluisinta on mennä kesäaamuna koko päiväksi autiolle ulkoradalle termospullon, eväiden ja kiikarin kanssa, reppu täynnä pyssyjä ja patruunoita. On totta, että maahanmuuttopolitiikkaan liittyvät ongelmat ovat se syy, jonka vuoksi olen politiikkaan lähtenyt. Itse ampumiseen suhtaudun varsin kunnianhimottomasti kilpailuvietti puuttuu. Ihmisenä minulta puuttuvat monet poliitikolle tärkeät ominaisuudet kuten kyky mielistellä ja halu tuoda itseäni esille. On ollut mukava havaita, ettei silläkään puolella ole ollut ennakkoluuloja. Onko ampumaharrastuksessasi myös syvempiä motiiveja
Pohjan paikkaaminen keulasta on kuitenkin turhaa, jos se vuotaa perästä. Suomessa on pitkään vallinnut kulttuuri, jossa harrastajat ovat aseistaan ja harrastuksestaan hissun kissun. Lupien määräaikaisuudesta pitäisi luopua kaikissa tapauksissa. Harrastustoiminta halutaan tappaa tekemällä se kohtuuttoman vaikeaksi. Lakeja voidaan kyllä tiukentaa, mutta niitä pitää tiukentaa sieltä, missä vuoto tapahtuu, ei mistä tahansa tai pelkästä tiukentamisen ilosta. Jos saisit päättää omin päin esimerkiksi Helsingin ampumarata-asioista, niin mitä tulisi tapahtumaan. Tämä on harrastajien omissa käsissä, vaikkeivät he sitä yleensä ymmärrä. Vastuullisesti käytettynä ase ei ole sen vaarallisempi kuin moottorisaha. Jos sinusta tulee tulevaisuudessa europarlamentaarikko tai kansanedustaja, ajatko tällöin asiaa suomalaisen ampumaharrastuksen puolesta ja miten. Uudessa laissa on sama perusvika kuin nykyisessäkin: se keskittyy aseiden ominaisuuksiin, kun pitäisi keskittyä omistajan ominaisuuksiin. Mitä asialle voitaisiin kenties tehdä. Mielestäni suomalainen asekulttuuri tarvitsisi ripauksen amerikkalaista karnevaalihenkisyyttä. Aseiden arkipäiväistäminen olisi omiaan vähentämään aseisiin liittyviä patologisia pelkotiloja, vähentäisi niiden mystisyyttä ja vääränlaista houkuttelevuutta sekä antaisi realistisen tuntuman aseisiin liittyviin riskeihin. Tämä ei ole vaalimainos. Onneksi kaikki "hankalat" hankinnat tulivat tehdyiksi ajoissa. Vastuuttomasti käytettynä se on yhtä vaarallinen kuin moottorisaha.. He toivovat parasta, mutta eivät pyri itse aktiivisesti edistämään asiaansa. Nykyinen surkea jama ei tietenkään johdu siitä, että pääkaupunkiseudulta ei löytyisi ampumaradalle soveltuvaa paikkaa, vaan poliittisista valinnoista. Aseiden demonisointi on mielestäni osa suurempaa ongelmaa, joka on aseiden mystifiointi. Esimerkiksi Suomen nykyistä lakia voitaisiin harrastajan kannalta liberalisoida merkittävästi ja samalla tehdä kor72
jauksia, jotka ehkäisisivät tehokkaasti aseiden päätymistä vääriin tai vaarallisiin käsiin. Aselakien "tiukentamisesta" on tullut yleisessä ajattelussa lähes pakkomielteinen päämäärä. Pääkaupunkiseudun ampumaratatilannetta pyritään kulisseissa edistämään pääkaupunkiseudun valtuutettujen yhteistyöllä. Kuka tai mikä on mielestäsi paras ja/tai tehokkain suomalaisen aseharrastuksen edunvalvoja. Käytännössä tämä tarkoittaa valintoja äänestyskopissa. Sinun on äänestettävä päättäjiä, jotka ovat samaa mieltä kuin sinä, ja jotka ovat valmiita ja halukkaita ajamaan asiaasi. Tämä on elämän todellisuutta.
WWW.REKYYLI.FI
SISÄMINISTERIÖN PANIIKISSA VALMISTELEMAT OHJEISTUKSET OVAT TEHNEET NIIN HARRASTAJAN KUIN POLIISINKIN ELÄMÄSTÄ VAIKEAA ILMAN, ETTÄ KENENKÄÄN TURVALLISUUS OLISI PARANTUNUT.
Jopa eräät iltapäivälehtien toimittajat tekivät poliisille ilmiantoja "uhkaavista" lausunnoistani ja kirjoittelivat hihasta vedettyjä kohuartikkeleita siitä, miten poliisi harkitsee lupieni peruuttamista. Sen sijaan sisäministeriön paniikissa valmistelemat ohjeistukset ovat tehneet niin harrastajan kuin poliisinkin elämästä vaikeaa ilman, että kenenkään turvallisuus olisi parantunut. Jos minä saisin päättää, kunnalla tai kuntayhtymällä pitäisi olla velvollisuus kaavoittaa sopiva alue ampumaratakäyttöön luvanhaltijoiden määrän ylittäessä tietyn rajan. Onko kaupunginvaltuutetulla mahdollisuus vaikuttaa kaupunkilaisten harrastusmahdollisuuksiin. Aseet pidetään piilossa ja ennen kaikkea poissa lasten silmistä. Toisessa vaiheessa koko nykyisten eurooppalaisten aselakien filosofia pitäisi ottaa uuteen harkintaan. Miten olet kokenut suomalaisen lupakäytännön omakohtaisesti eri aikoina. Määräaikaisuus on surullinen esimerkki tiukennuksesta, joka vaikeuttaa harrastajan elämää, mutta ei puutu mihinkään todelliseen turvallisuusriskiin. Millaista palautetta olet saanut sen jälkeen kun sinusta tuli julkisuuden henkilö ja tuli yleiseen tietoon, että harrastat ampumista. Se, että harrastan samalla innolla tähtitiedettä ja sukututkimusta ei tarjonnut samanlaisia mahdollisuuksia, eikä näistä aiheista ole juuri näkynyt otsikoita.
vin asiallisesti, eikä minulla ole siihen suuntaan moitteita. Sinänsä lupaviranomainen on ainakin Helsingissä toiminut aina hyaseiden vastustajatkin. Se, onko tiukennuksilla vaikutusta yleiseen turvallisuuteen, tuntuu toissijaiselta. Vaikka äänestäisit neutraaleja ehdokkaita, saat tiukempia aselakeja, koska asian suhteen välinpitämättömät päättäjät eivät pane hanttiin sille hoplofobiselle klikille, joka haluaa takavarikoida aseesi. Siihen syyllistyvät niin aseharrastajat kuin
Lapsille ja nuorille pitäisi, varsinkin kaupungeissa, tarjota enemmän mahdollisuuksia tutustua aseisiin ja niiden turvalliseen käyttöön. Harrastajat ovat jakautuneet kuppikuntiin, joista jokainen kyyhöttää poterossaan pelko persauksissa ja toivoo, ettei ainakaan juuri heidän aseitaan takavarikoitaisi. Aseharrastus oli tietysti fanaattisille vastustajilleni oiva tarttumakohta ja mahdollisuus luoda kuvaa kiiluvasilmäisestä mielipuolesta. Kerro lyhyesti näkemyksesi siitä, millaisessa Suomessa ampumaharrastuksen näkökulmasta elämme vuonna 2020. Jos äänestät aselakien tiukentajia, saat tiukempia aselakeja. Viranomaiset eivät onneksi lähteneet tähän sirkukseen mukaan, ja nyttemmin tilanne näyttää siltä osin rauhoittuneen. Näin niistä tulee mystisiä ja väärällä tavalla kiehtovia. Vuonna 2009 voi vain nostalgisesti muistella aikoja, jolloin kunniallinen kansalainen sai luvan melkein mihin tahansa lain sallimaan. Mitä ajattelet valmistella olevasta uudesta aselaista. Olet todennäköisesti huomannut, että monet suomalaiset pelkäävät aseita. Yksi muutos. Ihmisten suhde aseisiin ei ole arkinen ja luonteva, jolloin mielikuvat perustuvat lähinnä amerikkalaisiin elokuviin. Mistä tämä mielestäsi johtuu. Sama pätee aselaeissa oleviin "vuotokohtiin". Aselakien uudistuksissa pitäisi lähteä siitä, mikä oikeasti on ongelma, ja ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, joiden voidaan ennustaa puuttuvan ongelmiin. Jos voisit tehdä siihen yhden muutoksen, mikä se olisi. Ensi vaiheessa olisi tärkeää pyrkiä torjumaan sellaiset kansalliset tai ylikansalliset lakihankkeet, joilla itsetarkoituksellisesti pyritään hankaloittamaan harrastajien elämää. Asiaa kannattaa lähestyä vertauksella: jos laivan pohja vuotaa, pohja on syytä paikata. Ihmisten pitäisi kasvaa siihen, että aseet ovat harrastusvälineitä ja/tai työkaluja siinä, missä moottorisahat tai golfmailatkin
Tämä on
kääntöveitsissä jokseenkin väistämätön ilmiö. Erittäin vakaan harkinnan jälkeen saattaisin varovasti kysyä, onko
tässä täydellinen kääntöveitsen lukitus. Kyykistyessä tai istuessa kahva ei paina jalkaa, koska veitsi asettuu riittävän alas. Vulcanista on saatavilla myös pienempikin miniversio, mut74
ta veitsi on kauttaaltaan niin kulmikas, että ainakin täysikokoisen mallin valintaa EDC-veitseksi (every day carry) on syytä miettiä tarkoin. Lopputulos on jämäkkä, joskin terää sivuttain vääntäessä tuntuu hieman joustoa. Kokonaisuus on koottu Torx-ruuvein, jotka toisella puolella kiinnittyvät niitin näköisiin vastakappaleisiin. Kiinnike on sikäli ärsyttävästi paksujakin kankaita ajatellen tehty, että sen ulkonevuus vaikuttaa jo otteeseenkin.
KÄYTTÖÄ
Veitsen kahvasta saa avattua terän esiin muutamalla eri tavalla. Näin ollen veitsi sopii koostaan huolimatta taskuun juuri ja juuri sopivasti, mutta yhtään kookkaampana se olisi jo hankalahko. Teräksinen taskuklipsi päästää veitsen uppoamaan kokonaan taskun sisäpuolelle pois näkyvistä ja on käännettävissä puolelta toiselle. Vaikka en ole varsinaisesti veitsiharrastaja, on herkästi liikkuvaa mekanismia, hienoa viimeistelyä ja laadukasta terää pakko ihastella ja arvostaa hienomekaanikon näkökulmasta.
TEKSTI: SAULI LUOL A JAN-MIKKOL A
ULCAN ANTO
Napattuani veitsen laatikostaan, ajattelin nimen tulevan kulmikkaasta ja röpelöisestä kahvasta, joka voisi olla muotokielensä puolesta tulivuoresta lennähtänyt, joskin teollisesti viimeistelty. Kuuluisana tulivoiman symbolina 20-milliselle Vulcanille sopiva vastine veitsimaailmassa olisi mielestäni joku isompi veitsi, mutta käteen otettuna SOG Vulcan tuntuu kokoonsa nähden huomattavan raskaalta. Terän
WWW.REKYYLI.FI. Varsinkin tyköistuvissa farkuissa veitsen esille saaminen voi muodostua mutkikkaaksi, vaikka palikka sinänsä ei taskussa häiritsevästi pullottaisi.
KOKOONPANO
Veitsen rakenne koostuu teräksisestä rungosta, jota peittää lasikuituvahvisteinen Zytel-muovi. Valmistajansa mukaan veitsen inspiraationa on kuitenkin ollut jopa sata laukausta sekunnissa ampuva kuusipiippuinen General Electric M61A1 Vulcan -konetykki. Kun vielä käyttö onnistuu vasenkätisiltäkin, ei mekanismista kerta kaikkiaan löydy mitään moitteen sijaa. Lisäksi lukko pitää terän auki ilman klappia myös osien kuluessa ajan myötä, ja kestää valmistajan mukaan puoli tonnia painoa, eli kovempaa vääntöä mitä ihmiskäsin saadaan aikaan. KESKISUURI SOG V JÄRKÄLE T
Harvoja esineitä jaksaa tutkia ja käsitellä niin pitkään, kuin hyviä kääntöveitsiä. Lukitusmekanismi on yksinkertaisesti paras kääntöveitsissä näkemäni, koska tavanomaisesta linerlockista poiketen terää sulkiessa yksikään sormi ei jää terän tielle, ja lukko on kahvan selästä löytyvää ruotolukitusta helpommin sormien ulottuvilla
Tällaisenaankin terän materiaalia voi pitää erinomaisena. Terän suuta kohti liiWWW.REKYYLI.FI
kuttaessa pinta on kovera, mikä parantaa leikkuuominaisuuksia 1015 millin syvyyteen asti, mutta esimerkiksi ruokaa viipaloidessa tulisi jo terän paksu kohta vastaan. Hamarapuoleltaan nelimillinen terä on raskastekoinen ja kapenee pituussuunnassaan vasta kärjen lähellä. Juuri tässä mallissa terä on taottu San Mai -nimellä kulkevalla tekniikalla, joka tarkoittaa eräänlaista teräslaminointia. Laadulla on hintansa, mutta aivan poskettomaan hintaluokkaan SOG Vulcan Tanto ei asetu. Joskus käyttäjien keksimä tapa onkin suunnittelijan näkemystä parempi?) Viimeiseksi terän suupuolelle sormisuojaksi asettuva osa terää työntyy kahvan selkäpuolelta ulos veitsen ollessa kiinni, ja sitä käyttäen terälle saa annettua alkuvauhdit. Terän toiselta puolelta keskisormea käyttäen saa terän auki varsin napakasti ilman sivusuuntaista heilautusta. Tantoversiota on tehty rajoitettu erä, eli juuri tähän terämalliin ihastuneiden lienee syytä toimia nopeasti. Rakenteesta tulee mieleen luodinkestävä lasi, joskin metalli-
sena. Kestävä, turvallinen, molempikätinen ja helppokäyttöinen.
painon ja erinomaisen laakeroinnin ansiosta yksinkertaisesti terävä sivuheilautus avaa terän. Terä on oikeastaan kaikin puolin kaunis katsella huolimatta kestävyydestään, mutta hyötykäyttöön se ei kovin hyvin sovellu. Näiden osalta Vulcan ei sopine kaikille, mutta muutoin on vaikeaa kuvitella paremmin toteutettua kääntöveistä.
VULCAN TANTO
Valmistaja: SOG Specialty Knives & Tools LLC, Yhdysvallat Pituus: 213 mm Terän pituus: 89 mm Paino: 142 g Hinta: 185 dollaria (USA) Myyjä: Teräasekeskus (09) 4172 900
75. Oikeastaan mistään ei löydy heikkoa kohtaa, vaan useat yksityiskohdat kertovat juuri kestävyyden olleen prioriteettilistalla hyvin korkealla. Hieman aaltoileva tantohenkinen muotoilu lisää leikkaavaa pintaa, ja terän tyvessä on potentiaalista katkeamispistettä vahvistava pyöristetty lovi. Veitsen ominaisuudet ovat subjektiivisia käyttötarkoituksesta riippuen, kuten myös mahdolliset ulkonäkökriteerit. Toinen vaihtoehto on perinteinen peukalolla avaaminen, mutta avausnasta on hieman sileä ja ote pääsee helposti lipsumaan. (Tämä Finnish Flip -nimellä kulkeva harjoittelua vaativa tapa onkin herättänyt huomioita veitsivalmistajien esittelypöytien luona erinäisillä messuilla. Puolelta toiselle vaihdettava taskukiinnike antaa veitsen laskeutua kokonaan pois näkyvistä, mutta haittaa kookkaana hieman otetta.
Terään integroitu sormisuoja toimii myös auttavasti avaamisen lähtökiihdyttimenä. Käytännössä veistä pitää kuitenkin myös heilauttaa, koska raskas terä vaatii enemmän kuin alle 10 mm alkukiihdytystä.
TERÄVÄ JÄRKÄLE
Terän malli kertoo paljon veitsen suunnittelussa huomioidusta käyttötarkoituksesta. Ytimenä on kovemmaksi lämpökäsitelty osa, ja tämä osa on myös teroitettu ja säilyttää leikkuuominaisuutensa kovassakin käytössä. Eri tavalla käsiteltyjen metallien rajapinta näkyy terän lähellä himmeänä viivana. Onko tässä täydellinen lukitusmekanismi. Ulkopinta onkin sitten pehmeämmäksi päästetty, ja notkeampana suojaa terää katkeamiselta. Normaalilla terällä varustetussa perusmallissa terä on ruostumatonta VG-10:ä ilman San Mai -taontaa, mutta muuten veitset ovat samanlaiset
Ihmeteltiin miksi aseen kahvan etuosa on pitänyt paketoida kotelolla. Mielenkiintoista kotelossa, joka kantaa nimeä Speed-Draw, on sen poikkeuksellinen toimintatapa. Tämä lukitsee aseen paikoilleen. Kyseessä on ase, jossa kaksi R 93:n aktiota on liitetty rinnakkain ja ase toimii kaksoisluodikon tavoin. Kyseessä ei kuitenkaan ole uniikkikappale, vaan sellainen on saatavilla Blaserilta tilauksesta.
www.blaser.de
76
WWW.REKYYLI.FI. Toki harjoittelulla nopeutta saadaan lisää, kunhan käyttäjä oppii kotelon ominaispiirteiden hallinnan. Speed Drawn kanssa viedään käsi ensin likimain kahvan ympärille, etsitään peukalolla painonappi ja painetaan. Lukituksessa on myös erillinen varmistin, eli liukukytkin joka estää aseen irtoamisen tahattomankin painalluksen tuloksena. Kun ase sitten ponnahtaa esiin, tartutaan liikkeessä olevaan kahvaan ja koetetaan saada ote kohdalleen. Aseen hintaa on mahdotonta edes arvailla. Hamed". Viranomaispuolella näkemys
toimivasta pistoolikotelosta poikkeaa harrastajan vaatimuksista ja Speed Draw saattaa olla juuri se mitä he kaipaavat. SPEED-DRAW
Holster Tech Finland Oy on perustettu vuonna 2008 ja kyseessä on siten varsin tuore tapaus. Mahdollisissa aseenriistotilanteissa varmistettu SpeedDraw -kotelo on siis erittäin turvallinen. Myös harrastuskäyttöön, jossa pistoolia kannetaan paljon ja ase on tarpeen suojata hyvin, voi Speed Draw olla sopiva valinta.
www.holstertechfinland.com
BLASER R 93 DUO "MOD. Tuloksena hänen korkeutensa yhteistyöstä Blaserin suunnittelijoiden kanssa oli "R 93 Duo Mod. Kun ase painetaan koteloon, työntää liipaisinkaari kotelossa olevan jousikoneiston vireeseen ja lopulta erillinen kieleke tarttuu sivulta aseen liipaisinkaareen. HAMED"
Nyt se on nähty, paksu lompakko ja kiinnostus ampuma-aseisiin saa aikaan kaikenlaista. Edellä mainittu vaatinee selventämistä. Koska vision takana oli myös riittävä määrä pääomaa, otti Blaser haasteen vastaan. Molempiin piippuihin on kuitenkin makasiinissa odottelemassa kolme patruunaa, joten kaksoisluodikon piippujen uudelleen lataaminen tapahtuu kuten tavallisessa R93:ssa. On mielenkiintoista nähdä, kuinka kotelo otetaan vastaan. Rekyylin toimituksessa kotelo herätti kuitenkin ristiriitaisia ajatuksia, eikä se saanut varauksetonta kannatusta harrastuskäyttöä ajatellen. Yritys on nyt saattanut ensimmäisen pistoolikotelomallinsa valmiiksi tuotteeksi saakka ja tarjoaa sitä sekä viranomaisille että ammunnan harrastajille. Kyseessä on ns. Sheikki Hamed Bin Zayed Al-Nahyan, AbuDhabin valtionvarainministeri, on innokas metsästäjä ja tykästynyt Blaserin R93-aseperheseen. Mutta jotain aseesta kuitenkin hänen mielestään puuttui, ja niinpä hän otti yhteyttä Blaseriin ja esitti toivomuksen: hän haluaisi R93:n tuplakiväärinä. Tässä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta erona vanhoihin malleihin on se, että kun lukitus vapautetaan, kotelo tavallaan heittää aseen ulos käyttäjän käteen. On hienoa, että suomalainen yritys pyrkii luomaan jotain innovatiivista asealalle ja Speed Draw vaikuttaa laadukkaalta ja hyvin valmistetulta tuotteelta. Tämä ensimmäinen lasikuituvahvisteisesta polymeeristä valmistettu kotelo on tarkoitettu Glock 17, G22, G37 ja G31 -pistooleille. Nopeutensakaan puolesta koteloa ei pidetty aivan nimensä veroisena. turvakotelo, josta aseen riistämistä on vaikeutettu lukituksella. Kun kotelon yläreunan painonappia painetaan, lukitus aukeaa ja jousikoneisto potkaisee asetta ylöspäin. Jos käyttäjän kämmen on oikeassa paikassa, pistoolin kahva päätyy kämmenpohjaa vasten ja ote voidaan muodostaa. Sillä saattaa siten olla hyvinkin valoisa tulevaisuus viranomaiskäytössä
Kilpailussa kolmihenkiset joukkueet kaatavat vaihtelevilla etäisyyksillä olevia teräslätkiä aseinaan pienoiskivääri ja pienoispistoolit tai revolverit. Rekyyliläiset toivottavat kaikki mukaan historian suurimpaan RTCkilpailuun!. Rekyyli tulee koeampumaan Air Armsin heti, kun niitä on saatavilla.
Maahantuoja: Oy K. metsästykseen ja Field Targetiin, joista jälkimmäinen kasvattaa suosiotaan myös Suomessa. Hjorth Ab on solminut Air Armsin kanssa maahantuontisopimuksen. Kyseessä eivät kuitenkaan ole perinteiset kilpavälineet, vaan Air Armsin aseet on suunniteltu mm. Tarjolla on sekä vipuviritteisiä että paineilmatoimisia malleja ja aseiden hinnat vaihtelevat noin 600-1800 euroon. Hjorth Ab, (03) 234 4300
Suuren suosion saanut Rekyylin nimikkokilpailu järjestetään jälleen 29.8.2009 Nummi-Pusulassa sijaitsevalla Big Bore Clubin radalla. Kilpailu on jaettu otteluihin joissa kaksi joukkuetta ottaa aina mittaa toisistaan. Nyt Oy K. Kilpailun tärkein tiedotuskanava on Rekyylin keskustelupalsta, www.rekyyli.fi/board, jossa on mahdollista myös esittää kysymyksiä. Ennakkoilmoittautumisia Suomen hauskimpaan ampumakilpailuun on jälleen saapunut runsaasti, mutta vielä muutama nopea joukkue mahtuu mukaan. Mainittakoon, että piippuina käytetään Lothar Waltherin tuotteita. AIR ARMS SUOMEEN
Englanti on ilma-aseiden valtakuntaa, jossa tämän asetyypin valmistajia ja käyttäjiä on runsaasti. Ilmoittautumiset osoitteella tero@rekyyli.fi. Saatavana on myös lisävarusteita, kuten pumppuja, vaimentimia ja peukaloreiällisiä tukkeja. Sieltä tulevat myös Air Arms ilma-aseet, jotka edustavat lajityypin laadukasta laitaa
Veitsijuttujen kirjoittaminen on oma taiteen lajinsa, joten tämäkin määrä on joskus tuntunut suurelta. Toisin sanoen, määrä saattaa laskea, mutta laatu nousee. Melkoinen osa lukijoistamme ei niistä suuremmin välitä, mutta toisaalta moni toivoisi niille jopa suurempaa sivumäärää. Milloin kisat järjestetään jossain pohjoisempana, jotta ei tarvitse matkata sinne saakka. KYSY & KERRO
VEITSIJUTUISTA
Olen huomannut, että aika usein palautteissa pyydetään vähentämään veitsijuttuja. Mukana on vain yksi veitsiartikkeli. Eikös ne ole aina olleet jossain Helsingin kupeessa. Täytyyhän edes teidän saada niiden päähän jotain järkeä. Mutta jos Jyväskylä on riittävän "ihmisten ilmoilla", niin ensi talvena on tarkoitus järjestää taas talvikisa. -T.Ä. Molemmat olivat aluksi myöntymässä, mutta käänsivät sitten kelkkansa. Meillä olisi täällä jo porukkakin valmiina ja ollaan jo harjoiteltukin, mutta kun ne kisat on aina siellä hevonkuusessa. Siitä tiedotetaan Rekyylin lisäksi lehden nettisivuilla ja allekirjoittanut antaa siitä mielellään lisätietoja. Näin koska veitsiä koskevaa syvällisempää tietoa ei löydy muualta, joten on hyvä, että te teette niistä artikkeleita. -Tero Kuitunen
REKYYLI TEAM CHALLENGE
Terve! Teidän Team Challenge kilpailu vaikuttaa hauskalta ja sitä haluttaisi päästä ko-
RTC on tosiaan järjestetty aina Nummi-Pusulassa Big Bore Clubin radalla, jossa puitteet kilpailulle ovat olleet hyvät. keilemaan. "Isojen aseiden kilpailua" ei ole suunnitelmissa, ainakaan virallisesti. Jo pidemmän aikaa olemme tehneet jokaiseen numeroon kolme sivua veitsiasiaa. Tämmöistä tavallista aseharrastajaa kun ne eivät näköjään kuuntele, vaikka kuinka yrittäisi, ihan kuin olisimme vain ilmaa niille. Toinen juttukin minulla oli. Sama tapahtui hallitusneuvos Lehdon kohdalla vähän myöhemmin. Tässähän onkin hyvä tilaisuus kiinnostuksen mittaamiseen: Jos järjestäisimme kilpailun, jossa sallittuja olisivat vain esimerkiksi puolituumaiset revolverit ja pistoolit, niin kuinka moni olisi kiinnostunut osallistumaan. Mitä virkamiehiin tulee, on epätodennäköistä, että he muuttaisivat linjaansa vaikka pystyisimme tuomaan esille tosiasioita. Ja sitten kärventäkää niitä, tämän maan aselait ja muut on menossa ihan mahdottomiksi. Veitset ovat kuitenkin yksinkertaisia laitteita, joten niistä on joskus ollut vaikea löytää merkittävää sanottavaa. Todettakoon nyt, että emme aio kokonaan lopettaa veitsiartikkeleiden tekemistä, mutta tietynlaista muutosta on nähtävissä jo tässä numerossa. Ilmeisesti harrastuksestamme päättävien keskuudessa on tietoisuus sitä, että heidän tekemisiään ja sanomisiaan on tarkkailtu ja että harrastajakuntaan sitou-
tunut lehti tulisi tekemään hankalia kysymyksiä. Nyt kun Rekyylillä on kokemusta tästä kisasta, niin miksette kehitä jotain vastaavaa suuremmillekin aseille. Jatkossa veitsiartikkeleiden määrä tuleekin hieman vaihtelemaan. Olen täysin eri mieltä, ja toivon, että Rekyylissä on jatkossakin veitsijuttuja vanhaan malliin. Joudumme nyt kertomaan sinulle surullisia uutisia. Nyrkkisääntönämme on, että keskitymme entistä tarkemmin mielenkiintoisiin malleihin ja tarkoituksenamme on tehdä niistä entistä parempia juttuja. Palautteet aiheesta osoitteeseen: tero@rekyyli.fi -Tero Kuitunen
Hyvä J.P. -J.P.
Tiedostamme, että veitsijutut jakavat lukijakunnan mielipiteet. Jos sellainen olisi tulossa, niin kyseessä olisi oikeasti ISOjen aseiden kilpailu. Toki voisimme palata asiaan myös tässä vaiheessa, mutta mikä olisi siitä saatava hyöty. Kaikesta päätellen heilläkin on yläpuolellaan joku, joka on sanellut linjan. Ja sitten järjestätte heti ensimmäiset kisat täällä ihmisten ilmoilla! -savupojat
POLIITIKOT TENTTIIN
Ottakaa nuo meidän isot pamput, eli sisäministeri Holmlund ja muut kuten Lehto henkilökuvaan. Vaikka BBC:n rata onkin jäämässä historiaan, on todennäköistä, että kilpailu järjestetään jatkossakin Etelä-Suomessa. Ainoa poikkeus on ollut tämän vuoden helmikuussa järjestetty talvi-RTC, joka pidettiin Jyväskylän kupeessa Armoria Training Centren sisäradalla. Aikanaan tiedustelimme sisäministeri Holmlundilta asiaa, mutta parin päivän harkinnan jälkeen hän kieltäytyi. Lakiesitys on jo olemassa ja jos merkit pitävät paikkansa, ei siihen ole suuremmin mahdollista vaikuttaa. -Toimitus
20
WWW.REKYYLI.FI
251
79. On myös selvää, että Ministeri tuskin tuntee harrastustamme niin hyvin, että osaisi vastata sitä koskeviin kysymyksiin ilman virkamiesten apua
US SOCOM:n alaiset joukot ottivat käyttöönsä Mk 46 Mod 0 ja Mod 1 -nimiset versiot, joissa piippu on samanmittainen kuin SPW:ssä, mutta pitkittäisuritettu painon vähentämiseksi ja jäähdytyksen parantamiseksi. Molemmissa versioissa on kuusi oikeakätistä rihlapalkkia, mutta raskaammalle belgialaiselle SS109-luodille rihlannousu on 178 mm, kun taas kevyemmälle yhdysvaltalaiselle M193-luodille 305 mm.
VELJESSARJA
Kuten menestyksekkäiden aseiden tapauksessa usein käy, myös Minimille on syntynyt erinäinen määrä jälkeläisiä. Kädensuojan muoto muuttui hieman ja piipun päälle lisättiin lämpökilpi. Vyön syöttöaukon alapuolella sijaitsevan lipaskuilun pölysuoja kääntyy sisään lippaan myötä ja sulkee samalla vyösyötön vino- ja tuplasyöttöjen estämiseksi. Aseet varustetaan tyypillisesti vakiona picatinny-kiskollisella laatikonkannella sekä tavallisen kädensuojan ja lämpökilven korvaavalla, kolmekiskoisella järjestelmällä. Projektin lopputuloksena syntyi Naton standardiksi muodostunutta 5,56 x 45 mm patruunaa avoimelta lukolta ampuva, ilmajäähdytteinen, kaasumäntätoiminen kevytkonekivääri Minimi, joka sittemmin on levinnyt useiden kymmenien armeijoiden ja erikoisjoukkojen käyttöön kaikkialla maailmassa. Kaasuventtiilissä on kaksi asentoa: normaali ja suuri. Samalla tulinopeus kasvaa. Itse asiassa Minimi suunniteltiin alkujaan ampumaan juuri täysimittaista kiväärinpatruunaa, mutta skaalattiin asiakkaiden tarpeen mukaan pienemmäksi. Jalkojen pituutta voi säätää kolmiportaisesti aina 465 millimetriin saakka. Näistä jälkimmäinen on tarkoitettu käytettäväksi ainoastaan erittäin rankoissa olosuh80
teissa tai mikäli ase on hyvin likainen eikä sitä voida puhdistaa. Samalla kantokahva muutettiin kokoontaitettavaksi ja kaasunsäätö yksiasentoiseksi. PA HKINA NKUORESSA
TEKSTI: ESA TOIVONEN
FN MINIMI
Kun länsi uudisti jalkaväkeään kylmän sodan loppupuolella, nousi esiin tarve saada joukoille rynnäkökiväärin patruunoita käyttävä kevyt tulitukiase. Lisäksi Paroissa on usein muista malleista poikkeava liekinsammutin. Nimellä SPW eli Special Purpose Weapon tunnettu variantti saatiin kevennettyä vain 5,75-kiloiseksi poistamalla lipassyöttö, kantokahva, ajoneuvokiinnitys sekä bipodi. Modernin sodankäynnin haasteet ovat kuitenkin luoneet uusia tarpeita, joten myös Mk 48:lle on olemassa selvä tilaus.
FN MINIMI
Valmistaja: Fabrique Nationale de Herstal, Belgia Kaliiperi: 5.56x45mm NATO Piipun pituus: 465 mm Kapasiteetti: 20, 30 tai 100 patruunaa lippaassa; 100 tai 200 patruunaa vyössä
WWW.REKYYLI.FI. Minimissä yhdistyvät käytännössä kaikki tyypilliset hyvän konekiväärin ominaisuudet: Mainion luotettavuuden lisäksi siinä on nopeasti vaihdettava piippu, se pystyy käyttämään niin panosvyötä kuin STANAG-yhteensopivia rynnäkkökiväärin lippaita, se on 7,1 kilogramman painoisena konekivääriksi kevyt ja helposti käsiteltävä, ja sen tulinopeus on verrattain kova, vaikkei aivan esimerkiksi MG42:n ja sen jälkeläisten "lakanoiden repimisen" ylläkään. Kaikki mallit on varustettu ajoneuvo- ja kolmijalkakiinnityksellä sekä kiinteällä, kädensuojan alle taittuvalla bipodilla, joka kääntyy sekä sivusuunnassa että aseen suuntaisesti 15 astetta. Piippua sen sijaan pidennettiin 406 millimetriin. Niin Minimistä kuin M249:stäkin on saatavilla Para-lisänimellä tämän artikkelin kuvituksessa on käytetty M249 Paraa varustetut
kompaktimmat versiot, joissa piippu on lyhennetty 349-milliseksi ja luurankoperä painuu kokoon kuljetusta varten. Muutosten myötä aseen käytettävyys parani, joskin myös paino lisääntyi 370 grammaa. .. Jopa alle seitsemässä sekunnissa vaihdettava piippu on kovakromattu ja sitä valmistetaan kahtena eri versiona. Vyötä käytettäessä pölysuoja peittää lipaskuilun ja toimii vyönohjaimena. SPW:tä puolestaan kehiteltiin vielä hieman lisää. Armeijan Product Improvement Program (PIP) paranteli Minimiä vaihtamalla alumiinisen luurankoperän paremmin muotoiltuun, rekyyliä kompensoivalla bufferilla varustettuun synteettiseen perään ja keilamaisen liekinsammuttimen M16:sta tuttuun birdcage-malliin. Ylimääräinen kaasu ohjataan aseesta ylöspäin, jotta ampuminen ei nostaisi maasta pölyä paljastamaan ampujan sijaintia ja likaamaan asetta. .. Ensimmäinen näistä oli M249 SAW (Squad Assault Weapon), jollaisena Yhdysvaltain armeija otti aseen käyttöön vuonna 1982. Teoreettinen tulinopeus vaihtelee käytetyn syöttötavan mukaan 700 ja 1150 minuutissa ammuttavan laukauksen välillä siten, että vyösyöttöä käytettäessä nopeus on vyön liikuttamiseen kuluvan ylimääräisen energian vuoksi hitaampi, kuin lippaita käytettäessä. Vastaus tarpeeseen löytyi jälleen kerran Belgiasta.
Minimin taival alkoi 70-luvun puolivälin tienoilla kun FN Herstal alkoi Ernest Vervierin johdolla kehittää kevyttä ryhmän tulitukiasetta. Myöhemmin FN otti omassa tuotannossaan käyttöön useita PIP-parannuksista. Todennäköisesti harvinaisin Minimin versio on 7.62x51mm NATO -patruunalle pesitetty Mk 48 Mod 0, jonka kysyntä on viime vuosina osoittanut kasvun merkkejä. Para-mallinen perä puolestaan on vaihdettu SAW:n perään ja etupään kiskojärjestelmässä voi olla peräti kuusi picatinny-kiskoa. Tulinopeuteen vaikuttaa myös kaasunsäätö. Erikoisjoukoilla on tyypillisesti erikoisemmat tarpeensa, ja niinpä Para sai taipua uudelleenkehittelyn edessä
Lisäksi ampumaharrastajilla ja metsästäjillä kuluisi entistä enemmän aikaa viranomaisvaatimusten täyttämiseen tämänkin ajan voisi käyttää kansakunnan hyvinvoinnin lisäämiseen tarpeettoman byrokratian sijasta.
ON OMITUISET LÄHTÖKOHDAT
Aselakiehdotuksen tekstissä on useita muitakin kohtia, joista käy selvästi ilmi tavoite ja keinot vähentää käsiaseiden lupien määrää. Kun aseiden ostaminen laillisesti tehdään vaikeaksi, osa ihmisistä haluaa edelleen aseen ja kääntyy pimeiden markkinoiden puoleen. Uudesta aselakiehdotuksesta kertovan Sisäasiainministeriön kalvosarjan kansilehdessä lukee "Turvallinen ja moniarvoinen Suomi". Muutenkin on täysi syy kyseenalaistaa, onko aselailla mitään merkittävää vaikutusta yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen. Luvanhakijan ja luvanhaltijan omaan sanaan ei enää luotettaisi vaan vaadittaisiin kolmannen osapuolen todistuksia. Lääkärit tulisivat kirjoittamaan tuhansia todistuksia vuosittain; eikö lääkäreiden tulisi ennemmin hoitaa potilaita, jotka oikeasti tarvitsevat apua. Aselakiehdotuksen keskeisin ajatus perustuu virheelliseen väittämään, että aseiden määrää vähentämällä paranisi yleinen järjestys ja turvallisuus. Ja vaikka näiltä murhaajilta onnistuttaisiin aselupa näillä keinoin eväämään, ei tappaminen ole ennenkään välineiden puutteesta jäänyt kiinni. Miksi tiukempi aselaki aiheuttaisi jopa enemmän aseilla tehtyjä rikoksia. Tämä epäluottamus ja kohtuuttomat vaatimukset kohdistetaan ihmisiin vain sen vuoksi, että he harrastavat ammuntaa, ei sen vuoksi mitä he ovat yksilöinä ja Suomen kansalaisina tehneet ja miten ovat eläneet. Tee sinäkin osuutesi ole yhteydessä kansanedustajiin ja omiin järjestöihisi.
SA SU MAT TIL A
82
ilmestyy 17.6.
NUMERO 4/2009
WWW.REKYYLI.FI. Turvallisuutta ehdotettu aselaki tuskin parantaa, pikemminkin heikentää, ja aseenomistajia, metsästäjiä ja ammunnan harrastajia se rankaisee. Toivottavasti Hallitus ja Eduskunta ovat hereillä ja kuoppaavat tämän lakiehdotuksen. Kielletyt aseet nostavat myös aseiden statusarvoa, ja valitettavasti tämä vaikutus on suurin juuri niissä ihmisissä, jotka helposti käyttävät asetta väärin. Julkistettu aselakiehdotus asettaa kaikki käsiaseen omistajat ja luvanhakijat epäilyksen alaisiksi ja kohdistaa heihin käytännössä kurinpitotoimia. Tämä tarkoittaisi, että nykyisten 10 000 lupahakemuksen sijasta tulisi enää 5 000 lupahakemusta vuodessa. Tiukempi aselaki lisää ongelmia myös sitä kautta, että aselain vaatimusten valvominen ja seuraaminen sitoo yhä enemmän viranomaisresursseja, jotka kannattaisi kohdentaa aivan muunlaisiin, oikeasti turvallisuutta lisääviin tehtäviin. Tekstissä arvioidaan esimerkiksi käsiaseiden lupahakemusten vähenevän uuden lain myötä puoleen. Sen sijaan monenlaista haittaa siitä kyllä syntyisi. Kyseisillä kalvoilla esitellään kuitenkin aselakiehdotus, joka on tuon moton täydellinen irvikuva. ETUVETO
ASELAKIEHDOTUKSELLA
Maaliskuussa annettiin julkisuuteen uusi aselakiehdotus. Tämä on todella karkeata ihmisryhmään kohdistuvaa syrjintää. Kun kysyntä laittomille aseille kasvaa, tulee tästä liiketoiminnasta kannattavampaa ja suositumpaa, joten laittomia aseita alkaa olla enemmän saatavilla ja sen vuoksi niitä päätyy entistä enemmän myös sellaisten ihmisten haltuun, jotka käyttävät aseita muiden vahingoittamiseen. Lakimuutoksella väitetään parannettavan turvallisuutta, mutta ehdotettu ampuma-aselaki ei sitä tekisi. Eri maissa tehdyt tutkimukset aselakien vaikutuksesta väkivaltaan, henkirikoksiin ja itsemurhiin osoittavat, että niillä ei ole toisiinsa yhteyttä, ja jos on, niin pikemminkin tiukempi aselaki on yhteydessä suurempaan määrään väkivaltaa. Siinä meille turvallisuutta ja moniarvoisuutta. On melkoista itsepetosta ja lapsenuskoa, että Myyrmannin, Jokelan ja Kauhajoen tyyppiset murhaajat tyytyisivät näihin keinotekoisiin esteisiin ja olisivat tuon 5 000 karsitun luvan joukossa. Poliisiylijohtaja Paaterokin totesi televisiokeskustelussa, että aselaki ei estä koulusurmia. Ihminen on kekseliäs tappamisen ollessa kyseessä