Itsepuolustukseen lupaa ei Suomessa saa. Ilman käsiaseita kun ei voi ampua useaa kymmentä eri lajia, joista mainittakoon esimerkiksi IPSC, SRA, siluetti, olympiapistooli, isopistooli... Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Lisäksi aloitteessa on kohta: "Metsästys tässä aloitteessa tarkoitetulla käsiaseilla on jo kielletty metsästyslaissa". Emme takaa Rekyylissä julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Näin, vaikka harrastuksestani ei ole haittaa kenellekään ja vaikka harrastus on keskeinen osa elämääni ja jopa sosiaalinen piirini on merkittävältä osaltaan rakentunut sen ympärille. Siinä vaiheessa kun sain taas henkeä, nousi mieleeni muutamia näkemyksiä. Haluan uskoa, että muualla Suomessa Vihreät ovat yhä kosketuksessa muuhun yhteisöön. Edes sen verran yhteyksiä ympäristöön soisi olevan, että he tietäisivät, että urheiluampujia on PALJON ja ettei aloitteen väite "Nykyaikaisessa yhteiskunnassa eivät yksityishenkilöt tarvitse käsiaseita" pidä lainkaan paikkaansa. Ensimmäisenä listalla oli Helsingin vihreä piiriyhdistys ry:n aloite "Vihreille virallinen linjaus käsiaseiden hallussapidon kieltämiseksi yksityishenkilöiltä". Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Rekyyliin lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Aloitteessa on lisääkin täydellisen tietämättömyyden aiheuttamia väitteitä:" Myös muilta osin ampumaurheilu on järjestettävissä ilman henkilökohtaisten käsiaseiden hallussapitoa." Väite on täyttä roskaa. Totuus on, että MINÄ tarvitsen, aivan samoin kuin tarvitsevat kaikki ne kymmenet tuhannet jotka harrastavat käsiaseilla ampumista. Rekyyli ilmestyy 8 kertaa vuodessa.
ITSELATAAJAT HUOMIO!
Muunnostaulukko 1 gramma (g) = 15,43236 grainia 1 graini (gr) = 0,064799 grammaa grainia 40 60 80 100 120 140 grammaa 2,59 3,88 5,18 6,47 7,77 9,07 grainia 180 200 240 300 400 500
Kansainvälisen tavan mukaan Rekyyli-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Metsästyslainsäädäntömme on tässä kohtaa jäänyt pahasti ajastaan jälkeen ja tavoitteena pitäisi pikemminkin olla käsiasemetsästyksen mahdollistuminen Suomessa. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Seitsemäs vuosikerta. Aivan samoin minä voin tässä sanoa täytenä totuutena, että yleisen mielipiteen mukaan Vihreä puolue pitää kieltää/lopettaa. Esitän ne tässä, vaikka en usko saavani niihin vastinetta yhdeltäkään vihreältä, aivan samasta syystä, kun en saanut edelliseen pääkirjoitukseeni minkäänlaista kannanottoa Suomen Ampujainliitosta. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Mitään estettä käsiasemetsästykselle ei ole ja sen tarjoamat hyödyt ovat moninaiset, jo pelkästään maaseudun työllisyyttäkin ajatellen. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla.
grammaa 11,66 12,95 15,55 19,43 25,91 32,39
1 unssi (oz) = 28.34952 g 100 g = 3,5273962 unssia 1 tuuma (") = 25,4 mm tuumaa 10 15 20 mm 254 381 508 tuumaa 25 30 40 mm 635 762 1016. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Olen tähän saakka koettanut suhtautua poliittisiin puolueisiin edes jollakin tavalla neutraalisti, vaikka esimerkiksi juuri Vihreiden linjaukset ovat aiemminkin aiheuttaneet ärtymystä. Myös Vihreiden pitäisi olla tietoisia, että kehityssuunnan pitäisi olla juuri päinvastainen. Tarkemmin ajateltuna luulen olevani tässä väitteessä lähempänä totuutta kuin Helsingin vihreä piiriyhdistys ry. Kaikki oikeudet pidätetään. Ja toisin kuin aloitteessa väitetään, yleinen mielipide ei ole asevastainen. Joku Helsingin vihreissä on näemmä keksinyt tällaisen väitteen, joka ei perustu yhtään mihinkään. Tai sitten heillä on käsitys, että "käsiaseita" tarvitaan itsepuolustukseen tms. toimiin, eikä ole lainkaan tiedostanut, että laillisesti hallussa pidetyistä käsiaseista lähes kaikkiin on myönnetty lupa urheiluammuntaperusteella. Tällä kertaa ärtymys ei millään tasolla ollut riittävän vahva ilmaus. Vihreät ovat nähdäkseni aina pyrkineet profiloitumaan puolueena, joka sallii ihmisten elää ihmisten itse haluamalla tavalla. PA AKIRJOITUS
Virallinen linjaus
Olin pudota tuolilta, kun luin Vihreiden 2010 puoluekokouksen aloitelistan. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Laajemmin tämä tarkoittaa, että Vihreät sallivat ihmisten elää vain Vihreiden haluamalla tavalla. - Tero Kuitunen
REKY YLI
REKYYLI pl 20, 00251 helsinki puh: 09-827 5556 email: toimitus@rekyyli.fi www.rekyyli.fi ISSN 1459-4633 PÄÄTOIMITTAJA Tero Kuitunen TEKIJÄT Esa Höysniemi Marko Tammelin Hannu Uronen Markku Smalén Jussi Grönstrand Ari Siukola Arto Määttä Juha Hirsimäki Sasu Mattila Jarkko Koskinen GRAAFIKKO Antti Teittinen VALOKUVAAJAT Antti Teittinen Tero Kuitunen ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET asiakaspalvelu@rekyyli.fi puh: 09 827 5556 (klo 8:00-16:00) MEDIAMYYNTI Jani Leskinen 0400 613 744 jani.leskinen@firekustannus.fi TILAUSHINNAT 12 kk 63,20 euroa kestotilaus 49,95 euroa / 12 kk KUSTANTAJA Fire-kustannus Oy PL 20, 00251 HELSINKI
Rekyylin kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Fire-kustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Fire-kustannus Oy vastaa Rekyylin toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Euroopasta olisi tänne tulossa tuhansittain käsiasemetsästäjiä tuoden lisää kaivattuja matkailutuloja. Onkin kysyttävä, onko tässä aloitteessa nähtävissä Vihreän puolueen kanta vai onko tämä vain pääkaupungin vihreiden riekkumista. Ja ennen kuin kukaan ennättää väittää vastaan: eläimelle on täysin yhdentekevää, kuinka pitkällä aseella se ammutaan. Ampumataidon kehittäminen vaatii jatkuvaa kylmäharjoittelua, joka tapahtuu sujuvasti kotioloissa. Lisäksi aseet ovat 100 prosenttisen henkilökohtaisia harjoitusvälineitä, joissa vähintään tähtäimet joudutaan aina säätämään jokaiselle ampujalle erikseen. Edellä olevasta väitteestä voisi päätellä, että Helsingin vihreä piiriyhdistys ry:n mielestä on olemassa harrastuksia, jotka ovat turhia. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. Tällä hetkellä minusta kuitenkin tuntuu, että osa vihreistä haluaa kriminalisoida minun tapani elää ja harrastaa. Harrastukseni on minulle jatkuva ilon lähde, joka auttaa jaksamaan arjessa
Uusi A400 Xplor Unico on tullut korvaamaan erityisesti Urikan ja malli tulee taatusti nakkaamaan ominaisuuksillaan muille haulikkovalmistajille kovan haasteen.
WWW.REKYYLI.FI
7. Entiset AL391 Urika ja A391 Extrema ovat saaneet manttelinperijän, jossa molempien haulikoiden ominaisuudet ovat sulassa sovussa. BERETTA A400 XPLOR U NICO
Tulevaisuuden
TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ
HAULIKKO
Beretta on lähtenyt itselataavissaan uusille urille
Lukonkehys on valmistettu alumiiniseoksesta, jonka koostumus ei ole sen tarkemmin tiedossa. Skaalan toisessa päässä on UGB Xcel, joka on taas valmistajan vahva kandidaatti horjuttamaan perinteisten rata-aseiden monotonista ulkomuotoa. Tämä on erityisesti asekau8
Piipussa on mitoituksen suhteen tehty muutoksia perinteiseen, eli siinä on käytetty Beretta SV10 Perennian yhteydessä lanseerattua pidempää ylimenokartiota. Tietyssä mielessä tämä on totta, eli tässä aseessa on yhdistetty varsin saumattomasti tavanomaisen 12/76 kaliiperin haulikon käsittelytuntuma ja mahdollisuus käyttää 12/89 kaliiperin patruunaa. Lukon liike on pyritty minimoimaan ja liike on pyritty tuomaan mahdollisimman taakse. Tämän mahdollistaa BeWWW.REKYYLI.FI. Pituudeltaan se vastaa lähinnä perinteiseen Berettan Mobilchokeen valmistettua Briley X2 jatkosupistajaa. Piipussa käytetyn tekniikan nimi on Optima-Bore High Performance ja tämä myyntinimi pitää sisällään kaiken piippuun liittyvän oleellisen tekniikan supistajia myöten. Halusimmepa sitä tai emme, niin tulevaisuudessa haulikoissa on yhä enenevässä määrin 12/89 pesitys. Tämän ansiosta lukkokehys aseessa vastaa lähinnä Urikan vastaavaa ja aiempi Xtrema vaikuttaakin varsin pitkältä A400:an verrattuna. Puritaaneja homma kammoksuttaa, mutta kaupankäynti määrää säännöt ja massoille myytävien haulikoiden on oltava kaupallisia. Yhdistelmänä kevyt piippu ja kevyempi perä ovat toimivia, sillä aseen massasta suurin osa on nyt käsien välissä, eikä esimerkiksi Urikalle tyypillistä aseen keulan liiallista keveyttä ole havaittavissa.
Unicossa on käytetty uutta Micro-Cell perälevymateriaalia, joka on nostettaessa liukas, mutta pysyy hyvin paikoillaan ammuttaessa. Tällä on merkitystä sikäli, että AL391 Urikasta poiketen A400 Unicossa pääjousi on etutukin alla ja täten jousi putkineen ei ole tukin sisällä tuomassa aseen painopistettä taakse. Sen kehitystyö on kohdistunut nimenomaan itselataaviin haulikoihin ja niiden toiminnan hiomiseen. Raskaampia latauksia ajatellen tällainen toiminta on liian herkkää.
A400
Uutuushaulikko on ajoitettu nasakasti vuodelle 2010, eli asealalle tyypillisesti uutuuden lanseeraus tapahtuu tasavuosikymmenillä. Kick-off vaimennusjärjestelmä on toimiva, mutta tässä versiossa vaimennus alkaa toimia liian aikaisin, eli jo kiekkopatruunoita ammuttaessa. Metsästäjän kannalta tämä on erittäin merkityksellinen yksityiskohta, sillä juuri tämä tasoittaa pitkässä patruunapesässä lyhyempien patruunoiden käyntiä. Vaimennusteho itse perälevyssä on kohdallaan. Itselataavat ovat myös valmistuksellisesti järkeviä, eli kallista ja aikaavievää käsityötä saadaan karsittua.
Verrattaessa A400:n ja A391:n eroa lukonkehysten osalta, on uutuuden osalta selkeästi havaittavissa, että se on suunniteltu lähtökohtaisesti lyhyemmäksi kuin A391. Ylimenoja itse värkänneille tämäkään ylimeno ei
ole pitkän pitkä, mutta keskimääräisestä se poikkeaa edukseen. Unico on italiaa ja se tarkoittaa uniikkia. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä suurin osa vakavasti otettavista metsästyshaulikoista on myös itselataavia. Tälle on olemassa selkeät järkisyyt. Uutuudessa 12/89 patruunan käyttö on mahdollista, mutta ensisijaiseen supermagnum-patruunoiden käyttöön kannattaa hankkia käyttöön nimenomaisesti tarkoitettu ase.
pan alalla toimivien kannalta erinomainen asia, sillä nykyään 12/89 alkaa olla niin vahva myyntiargumentti, että sitä ei voi enää ohittaa olankohautuksella.
LYHYT JA KEVYT
Tavanomaisiin 12/89 pesityksen haulikoihin verrattuna Beretta A400 on profiililtaan lyhyt. Beretta on tällä hetkellä kenties kaikkein edistyksellisin ja innovatiivisin haulikkovalmistaja. Mielikuvia ei pyritä luomaan eräelämyksillä, vaan enemmänkin tuotteen teknisillä avuilla ja vahvuuksilla. Itselataavat haulikot ovat monessakin mielessä metsästäjän kannalta hyvä ja monipuolinen vaihtoehto vaihteleviin metsästysolosuhteisiin. Uutuutta markkinoidaan nykyaikaisin konstein ja mainonta on suunnattu metsästäjien uudelle sukupolvelle. Supistaja on nykyaikainen, eli perinteisiin supistajiin verrattuna hyvin pitkä. Uutuuden selvä pyrkimys on toimia ja tuntua juuri metsästykseen sopivalta "yleishaulikolta". Se on sopivan kevyt ja toimii kaikilla siihen syötettävillä patruunoilla aivan yhtä luotettavasti kuin normaali 3 tuuman pesillä varustettu haulikko. Piippujen valmistuksessa on käytetty kylmätaontamenetelmää, jolloin piipusta on saatu ohuempi ja kevyempi
Myös peräkulman säätö on vapaammin toteutettavissa tämän muutoksen myötä.
Extreman ja Unicon kaasumännissä on yhtäläisyyksiä, mutta myös suuria eroja. Tämä on mielestäni selvä parannus esimerkiksi Berettan Gel-tech perälevyyn. Lyhyesti ja ytimekkäästi ilmaisten A400 on 12/89 kaliiperin haulikko 12/76:n koossa. Toisin sanoen on oletettavaa, että uusi malli korvaa jatkossa vanhat Urikat (valmituksessa on enää Urika II) ja tulevaisuudessa Extreman
Laukaisukoneisto on uusittu ja kokonaisuutena koneisto on tavattoman yksinkertainen. Näin ollen se on helpommin saavutettavissa.
9. Micro Core perälevy on hieman nahkamainen,
WWW.REKYYLI.FI
Unicossa on tehty se muutos Urikaan, että perän sisällä olevasta pääjousesta on luovuttu ja tekniikka on nyt kokonaan etutukin alla. Suurena erona muihin haulikkomerkkeihin Beretta siis lupaa A400:lle toimintavarmuuden kaikilla 12-kaliiperin patruunoilla. Puhtautta lisää entisestään kaasumäntäsysteemin eristyneisyys muusta koneistosta. Pidemmät 12/89 patruunat ovat kaikessa muussa kuin teräshaulikäytössä käytännössä tarpeettomia, eli asetta ei ole suunniteltu vain näiden patruunoiden ehdoilla. Täten karsta ei pääse kiinnittymään mäntään ja järjestelmä pysyy puhtaana. Molemmissa on kuitenkin itsepuhdistuvuutta edesauttava karhea rengas, jonka tarkoituksena on poistaa likaa samalla kun kaasumäntä aseen toimiessa liikkuu. Tämä on osoittautunut käytännössä erittäin toimivaksi ratkaisuksi.
Suuri kehitysaskel on tapahtunut piipun kiinnitysnupissa, josta nykyisellään saa otteen. Tämä on aseen markkinoinnin ja myynnin kantava voima. Männän itsepuhdistuvuus on toteutettu siten, että kaasumäntä ei saa kuormitusta monotonisesti yhdessä asennossa, vaan se pyörii ampumisen aikana. Se on osoittautunut käytössä tavattoman hyväksi rekyylivaimentimeksi. Tämän lisäksi sen pinta on poikkeuksellisen hyvä verrattuna aiempiin. Lisäksi tiivistysrenkaassa on hammastus, joka poistaa karstaa männältä liikkuessaan. Nyt uutuus on saanut itse perälevyksi uuden Micro Core -perälevyn, joka on sekin hyvin pehmeä ja hyvin rekyyliä vaimentava. Extreman ja Urikan liukkaat ja pienikokoiset nupit alkavat siis olla historiaa.
eli se ei takeltele nostossa, mutta se pysyy kuitenkin olkapäässä jämäkästi paikoillaan ammuttaessa. Periaatteessa tärkeintä onkin se, että ase toimii juuri 12/70 ja 12/76 patruunoilla mahdollisimman luotettavasti. Urika II ja Extrema II ovatkin äärimmäisen varmatoimisina aseina osoittaneet idean paikkansapitävyyden. Beretta toteuttaa jokaisen osaalueen nimeämistä kaupallisilla nimikkeillä piipun suulta perälevyyn asti. Tämä on tulevaisuutta siinä mielessä, että uskon juuri tämän haulikon ottavan jatkossa AL391 Urikan roolin. Varmistin on pysynyt vanhalla paikallaan, mutta sen sijainti on hieman taaempana kuin vanhoissa malleissa. rettan itsesäätyvä kaasumäntäjärjestelmä, jota ehostettiin aikanaan Urika 2 ja Xtrema 2 malleihin. Berettan kaasumäntäjärjestelmä takaa sen, että tähän ei ole edes tarvetta. Käytännössä aseen pitäisi siis toimia niin 24 gramman ratalatauksilla kuin myös 64 gramman supermagnumlatauksilla. Synteettisten materiaalien heikkoutena on useimmiten joko niiden liiallinen nahkeus tai liukkaus. Kokeiltavana olevassa aseessa on Beretta Kick-Off -rekyylivaimennin, joka lanseerattiin ensimmäisenä A391 Extremassa. Koneisto on kiinni yhdellä sokalla. Tällä on hyvät puolensa huollon suhteen ja erityisesti aseen painopisteessä on tapahtunut positiivinen muutos. Kokoero männissä on valtava ja voidaankin sanoa, että Unicossa on tässä mielessä enemmän yhteyttä Urika 2 mallin kaasumäntään kuin isoveli Extrema 2:n kaasumäntään. Puhtaus on kaasumäntätoimisessa itselataavassa haulikossa puoli ruokaa, eli se takaa toimintavarmuuden pidemmissäkin ampumasessioissa
Kick-Off -rekyylivaimennin on aseessa hyödyllinen silloin kun ammutaan kovarekyylisiä patruunoita, mutta valitettavasti Unicossa se oli niin löysä, että se antoi myöten jo 24 gramman latauksilla ammuttaessa, varsinkin kun aseen takana oltiin kunnolla. Edelleen jos käy niin, että Unico perii 12/76 kaliiperisen edeltäjiensä paikan, on mahdollista, että jatkossa nähdään esimerkiksi 12/76 pesityksellä varustettuja sporting-malleja. Saman mittaisella piipulla varustettuun Urikaan verrattuna ampuminen on vakaampaa ja muistuttaa hyvin paljon Extreman painotusta yhdistettynä Urikan painoon. Pidän tätä yksinomaan hyvänä ominaisuutena. Raskaampia metsästyslatauksia ajatellen rekyylivaimennin olisi toimiva ratkaisu, jos se ei olisi niin löysä kuin kokeiltavana olleessa aseyksilössä. Tämä olisi mielekästä muistakin syistä kuin vain aseen mahdollisuudesta ampua 12/89 patruunoita. Lisäksi pitäisin ampumaominaisuuksia edelleen parantavana ominaisuutena 30" piipunpituutta, joka toisi vakautta erityisesti ammuttaessa pidemmille etäisyyksille. Joka tapauksessa ampumista asia häiritsee. lisäksi tullaan näkemään A400:n ympärille rakennettu haulikkosarja. Ensimmäiseksi huomio kiinnittyi uutuuden tavattoman lyhyeen perään, joka johti aseen sopimattomuuteen kaikille kokeilijoille. Kannattaa muistaa, että rekyylivaimennin on hyvä jos se on ottamassa pois raskaimpien latausten terävintä rekyyliä muutoin niitä ei tarvita. Tämä näkemykseni perustui siihen, että asevalmistajalle on tuotannollisesti huomattavasti järkevämpää vähentää määrättyjen komponenttien kokonaismäärää ja keskittää tuotannon pääpaino aseWWW.REKYYLI.FI. Kyse ei periaatteessa ole paljosta, mutta senttikin on tässä suhteessa ratkaiseva. Nythän vain Benelli tarjoaa tätä vaihtoehtoa itselataaviin.
RADALLA
Berettan ammuttavuutta verrattiin luonnollisesti Extrema 2 mallin haulikkoon, joka oli kokeilijoiden saatavilla. Kaikkien osallistujien omissa kilpahaulikoissa on noin 2-3 senttiä pidemmät tukit ja myös Extreman tukki on toista senttiä pidempi kuin uutuudessa. Näyttääkin, että nämä rekyylivaimen10
timet ovat jotenkin muodikkaita johtuen siitä, että joissain haulikoissa rekyyliheilahdus on toiminnan kannalta välttämätön ominaisuus. Toinen spekuloinnin paikka on se, että kun konseptien määrää saadaan pudotettua kahteen asemalliin, niin periaatteessa tilaa olisi tulevaisuudessa myös täysin vasenkätiselle systeemille. Tämä johtuu hyvin pitkälle siitä, että painopiste on enemmän käsien välissä kuin Urikassa. Tämä vaikuttaa negatiivisesti aseella ampumiseen, koska ampumasuoritus päinvastoin hidastuu aseen päästessä liikkumaan rekyylissä enemmän kuin olisi tarvetta! Tämän vuoksi ottaisin tämän aseen kiinteällä perällä ilman rekyylivaimenninta. Ammuttavuus aseella on Berettalle tyypillisellä tasolla, eli rekyylituntuma on aseen vähäisestä painosta huolimatta erittäin pieni ja aseen ampumaominaisuuksista paistaa erinomainen tasapaino. Lyhyemmällä piipulla kun 28" en ottaisi asetta muuhun kuin johonkin erikoistuneeseen käyttöön, johon ei kuuluisi lentoon ampuminen.
TULEVAISUUDEN BERETTA
Ensimmäinen ajatukseni tästä aseesta oli (ilman kristallipalloa), että kyseessä on ase, jolla Beretta tulee jatkossa korvaamaan Urikan ja Extreman. Tällöin voitiin konkreettisesti nähdä ero näiden aseiden ammuttavuudessa. Pidempi piippu antaisi kuitenkin hieman mahdollisuuksia ja valinnanvapautta ampumatekniikan suhteen. Pyörähtävällä lukolla varustettu systeemi on osoittanut toimintavarmuutensa lyhyemmilläkin patruunoilla. Kehitys olisi siis samansuuntainen kuin kilpailijoista Winchester SX3:lla. Ampumaominaisuuksia erityisesti radalla parantaisi entisestään tavanomainen ja pidempi perä ilman rekyylivaimenninta. Ampumatuntumaltaan A400 28" piipulla on erinomainen silloin, kun kyseessä on nopea ampumasuoritus, joka tehdään rauhallisesti. Tämä on tietysti puhtaasti spekulaatiota, mutta todennäköisyys juuri tämäntyyppiselle kehitykselle on suuri
STI International Inc. Valintaan vaikuttaa tietysti myös käytettävissä oleva budjetti, mutta kannattaako harrastajan nykytilanteessa ostaa halvinta vaihtoehtoa?
TEKSTI JA KUVAT: MARKO TAMMELIN
-pistoolien käytön alkaminen palvelusaseena sijoittuu, mitenkä muutenkaan, vuoteen tuhatyhdeksänsataayksitoista, jolloin Yhdysvaltain armeija järjesti koeammuntatilaisuuden tarkoituksenaan valita moderni ja tehokas pistooli korvaamaan silloin yleisesti käytössä olleet revolverit. Luistin ja rungon väliset sovitukset ovat lähes välyksettömät ja ase tuntuu muutenkin istuvan kouraan luonnostaan. Lone Star Armament teki lähinnä sarjavalmisteisia ja korkealaatuisia takoteräksisiä runkoja sekä luisteja "high end" 1911-asevalmistajille. Lawmanissa käytetään myös kokopitkää rekyylijousen karaa, joka lisää luistin liikkeen tasaisuutta, ohjaten samalla luistia myös etupäästä. Tehtaan oma Lawman-malli esiteltiin 20022003 järjestetyissä NASGW (National Association of Sporting Goods Wholesalers ) ja Shot Show:ssa, saaden kehuja muun muassa työnlaadusta. Pitkän käyttöhistoriansa aikana 1911 on kokenut militaaripuolen perusparannuksia, kuten M1911A1 vuonna 1924 ja nykyään, kun aseet menevät pääosin siviilimarkkinoille, on monilla asevalmistajilla tarjolla siitä omia muunnoksiaan. Tämän johdosta nykyisissä aseissa lukee siis STI Lawman. sijaitsee Georgetownissa Teksasissa.
ENSITUNTUMA LAKIMIEHEEN
Kun aseen tutkii ensimmäistä kertaa, varmistuu välittömästi siitä, että aseen laatu täyttää ostohetkellä oletetut ja asetetut kriteerit. STI LAWMAN .45
LAKIMIES TEKSASISTA
Valittaessa 1911-tyylistä pistoolia tulee väkisinkin eteen valintojen runsaus, sillä lähes satavuotiaasta asekonstruktiosta valmistetaan lukuisia eri variaatioita. Piippu itsessään on koneistettu etupäästään hieman paksummaksi ja piippuun koneistetun syöttörampin patruunaan koskettavat pinnat on kiillotettu peilikirkkaiksi. Muilta osin osien keskinäiset sovitukset ovat hyvin kohdillaan, ylimääräisiä välyksiä ei esiinny ja yleensäkin työnlaatu on siistiä.
WWW.REKYYLI.FI. Rungossa on kokopitkät urat, jotka tukevat ja ohjaavat luistia sivu- sekä pystysuunnassa. Tripp Research Inc:n, nykyisin STI Internationalin, historia alkoi vuonna 1980, jolloin sen perustaja Virgil Tripp teki 1911-pistooleita käsityönä kilpakäyttöön, käyttäen
12
oman aikakautensa komponentteja sekä muiden saman aikakauden aseseppien hyväksi havaitsemia tekniikoita. Ase ei luonnollisestikaan "helise" ravistettaessa monien sarjatuotantomallien tapaan. Lawman-pistoolien valmistus alkoi alun perin kuitenkin Lone Star Armamentin tehtaalla Teksasin Stephenvillessä. Myöhemmin Lone Star Armament siirtyi STI Internationalin omistukseen ja samalla siirtyi myös tehtaan tekninen tietämys sekä hy-
väksi havaittu valmistustekniikka. Piipun ja piippuholkin sovitukset
ovat myös hyvin kohdillaan, joskin toimintavarmuuden lisäämiseksi on välyksiäkin jätetty. Etuvedon säädöllä varustettu laukaisu oli tehtaan jäljiltä hieman rahiseva, mutta hioutui varsin kelvolliselle tasolle muutaman sadan laukauksen jälkeen
WWW.REKYYLI.FI
13
Ennen purkutöihin ryhtymistä kannattaa tehdä paperiklemmarista pieni, mutta kätevä työkalu, jolla lukitaan rekyylijousi ja sen kara yhdeksi paketiksi. Ampumamatka testissä oli kaksikymmentäviisi metriä. Luistin sivut on kiilloitettu yhdensuuntaisesti ja sinistetty kiiltäväksi, kun taas päältä luisti on jätetty mattapintaiseksi. Lawman käyttäytyi pakkasesta huolimatta miltei häiriöittä. Lakimies toimitetaan pehmustetussa muovilaukussa yhden lippaan, ohjekirjan, piippuholkinavaimen sekä kahvalevyjen kuusiokoloavaimen kera. Mukana ei tule avainta etuvedon säätämiseen. Aseissa käytetään myös kipinätyöstöllä, eli EDM-tekniikalla valmistettuja osia, kuten iskuri ja virekynsi. Voimakkaasti karhennetut micarta-kahvalevyt tarjoavat hyvän tuntuman. Tämän huomaa myös sovitusten tiukkuudessa ensimmäistä kertaa asetta huoltopurettaessa. Tämä tapahtuu asettamalla 90 asteen kulmaan taivutettu klemmarinpätkä karan suuntaisesti siinä
14
Etureunan karhennus ja voimakkaasti muotoillut kahvalevyt edesauttavat pitävän otteen saamista.
Hylsyn ulosheittoaukko on avarrettua mallia.
Pakkasella ampuminen ei ole välttämättä mitenkään mukavaa, varsinkaan kun sormet tuppaavat jäätymään lipastaessa. Etuvedon säätäminen tapahtuu kuusiokoloruuvilla, jonka avainkoko on 1,27 mm (0,05"). Kipinätyöstöllä valmistettujen osien tarkkuus on erittäin hyvä ja se sopiikin STI:n yleisluonteeseen. Myös aseen pintaviimeistely on ensiluokkainen. Etutähtäin on varustettu heijastuksia vähentävällä vinolla karhennuksella.
olevaan reikään, jonka jälkeen jousi jää lepäämään työkalun varaan ja rekyylijousipaketti voidaan poistaa luistista kokonaisena. Tällä on lisätty toimintavarmuutta.
Piipun syöttöramppi on kiillotettu jo tehtaalla.
WWW.REKYYLI.FI. Myös rungossa on siisti mattapintainen sinistys. Takatähtäin on säädettävä niin sanottu "Snag free Tactical" -malli, jollaisia käytetään yleisesti carry gun -tyyppisissä aseissa. Lippaat ovat italialaisen ACTMAG/PSI:in valmistamia ja laadultaan varsin hyvää tasoa. Rungossa on karhennukset edessä ja takana, kahvavarmistimen ollessa sileä ja high rise -mallinen. Luis-
Piippu on etupäästään hieman paksumpi. Asialla on 1911-tyypin aseissa varsin suuri merkitys. Avaimia löytää työkaluliikkeistä tai esimerkiksi yhdysvaltalaiselta Brownellsilta.
Vanhemmat LSA:n valmistamat aseet tunnistaa helposti pienestä "Lawman" tekstistä. Kelistä ja ampujan kylmyysherkkyydestä huolimatta keskimääräinen vapaalta kädeltä ammuttu kasa oli noin 48,43mm, jolloin se olisi sopinut muun muassa practical-taulun yläneliön A-alueelle (100 mm x 50mm). Sti:n valmistamissa teksti on isompi.
PINTAA SYVEMMÄLTÄ
KÄYTÄNNÖN TARKKUUS STI Lawman -pistooleiden valmis- RADALLA JA YHTEENVETO
tuksessa on jätetty pelivaraa perinteiselle käsisovitukselle, jolla varmistetaan sovitusten toimivuus
Ainoa miinus, mikä koskee 1911-tyyppisiä aseita yleensäkin, on viritysosien runsas määrä. Matka 25 m Luodin lähtönopeus, m/s Patruuna 1) Itseladattu 2) Magtech Hitain 226.3 242.7 Nopein 238.6 248.3 Keskiarvo 225.8 245.8
Magtech / 44 mm
Magtech / 51 mm
Osumakuviot 3 x 5 lks. ti jäi sulkeutumatta parilla kerralla itseladattujen patruunoiden kanssa, jolloin sitä joutui hieman auttamaan kämmensyrjällä. Toisaalta, kuuluuhan se omana osanaan myös itse harrastukseen.
Myös luistin johdepintojen laatu on virheetön.
Täysipitkä rekyylijousiasetelma. Huomaa myös purkutyökalu.
Laatuun on selvästi kiinnitetty huomiota tehtaalla.
STI LAWMAN .45ACP
Valmistaja: STI International, Yhdysvallat Kaliiperi: .45 ACP Kapasiteetti: 8+1 patruunaa Pituus: 215,9 mm Piipunpituus: 127 mm (5 tuumaa) Paino: 1048 grammaa Värivaihtoehdot: Sinistetty (musta), musta/vihreä tai ruskea/beige Hinta: 1490 euroa Maahantuojat: EF-Security, (020) 785 6550 Lohjan Ase ja Osa, (019) 335 135
Itse ladattu / 43 mm STI Lawman .45 koeammunta Sää: -15,4, puolipilvinen. Häiriön syyksi tosin voinee lukea sen että käyttämäni patruunaerän latauspituuksissa oli jälkeenpäin mitattuna hieman heittoa, noin 0,1-0,15 mm. / 25 m Nopeushajonta 12.3 5.6 Pienin 43.08 44.18 Keskiarvo 49.34 47.53
1) Luoti: Archipelago 14,58g (225 grain) RN FP, Ruuti: VV 3N37 0,47g (7.2 grain), Latauspituus 31,50 mm 2) Magtech 14,90g (230 grain) FMJ (45A)
Magtech: Asetalo Oy, (03) 475 5371
WWW.REKYYLI.FI
15. Sovitukset ovat hyvin kohdillaan jo suoraan tehtaalta ja tarkkuutensa puolesta STI Lawman riittää mainiosti vaativampaankin ammuntaharrastukseen. Edellä mainittuja häiriöitä ei siten voida lukea aseen syyksi, sillä syöttöhäiriöitä ei esiintynyt Magtechin tehdaspatruunalla, eikä aiemmin aseella ammutuilla patruunoilla. Yhteenvetona todettakoon, että STI Lawman on hinta-laatusuhteeltaan hyvä valinta. Lisäksi luodin krimppaus olisi voinut olla hieman tiukempikin. Tätä tukee myös suurehko nopeusvaihtelu. Aina löytyy parannettavaa, päivitettävää ja paremmin käyttäjän mieltymyksiä palvelevia komponentteja, eikä virittämiselle ole heti odotettavissa loppua
Ensin pyrkimyksenä oli tulivoiman ja osumatarkkuuden kasvattaminen, mutta kun ne oli saatu riittävälle tasolle, siirrettiin huomio muihin seikkoihin. Pituutta ei niinkään tarvittu ballistisista syistä, vaan lähitaistelukäyttöön rynnäkkötilanteissa, koska mitä pidempi varsi pistimessä oli, sitä paremmat mahdollisuudet oli osua vastustajaan ensimmäisenä.
Niinpä vaikka kiväärin toimintatapa ja ominaisuudet olivat vanhentuneita, pitivät venäläiset siitä. Koska kiväärillä oli muitakin käyttäjiä kuin jalkaväki, venäläiset olivat päätyneet jo vuosisadan alussa pätkäisemään Mosin-Nagantista lyhyempiä versioita. Heillä perusaseistuksena oli pulttilukkoinen Mosin-Nagant M1891/30 kivääri, joka oli melkoisen pitkä ase, vaikka se oli jo lyhennetty versio M1891:stä. Nyt tutustumme sen venäläiseen vastineeseen, Mosin Nagant M44 karabiiniin.
Sotimiseen tarkoitetuissa jalkaväkiaseissa kehitys on kulkenut jo kauan kohti keveyttä ja kompaktiutta. Lyhyemmän pituuden lisäksi ne erosivat täyspitkästä kivääristä juuri pistimen käytön suhteen: ratsuväki-versiot kohdistettiin ilman pistintä, eikä niiden mukana aina edes toimitettu pistintä. Väitetäänpä jopa, että mieltymyksen taustalla oli osittain myös usko siihen että sikäläiset heikosti koulutetut joukot eivät sen monimutkaisempaa asetta osaisi edes käyttää. MOSIN NAGANT KARABINA OBR. 1944G
Pistimestä kiinni
TEKSTI: JA AKKO MA JAKK A
Edellisessä Rekyylin numerossa oli artikkeli amerikkalaisesta M1 Carbinesta, joka oli varsinaista M1 "Garand" -jalkäväkikivääriä kevyempi ja kompaktimpi tukijoukkojen ase. Tämä kehitys sai vauhtia toisen maailmansodan aikana tukijoukkojen aseistuksesta, eli ensimmäisenä kevyempiä aseita kehitettiin niille joukoille, jotka tarvitsivat asetta lähinnä itsepuolustukseen. Mainittakoon myös, että legendaarisen M1891/30-jalkaväkikiväärimallin pohjana käytettiin juuri rakuunakivääriä. Aluksi niiden käyttäjäkuntana oli ratsuväki, joten näistä lyhennetyistä MosinNaganteista puhutaan "rakuuna- " ja "kasakka"-kivääreinä. Yhtä aikaa tämän kehityksen kanssa myös automaattinen toimintatapa yleistyi, joten esimerkiksi amerikkalaiset päätyivät kehittämään M1 Carbinen, itse16
lataavan kevyen aseen, jonka matalatehoinen patruuna helpotti ampumasuoritusta.
TUKIJOUKOILTA ETULINJAAN
Liittouman itälaidalla Neuvostoliittolaiset olivat valinneet oman tiensä. Japania vastaan huonolla menestyksellä käydyn sodan (1904 - 05) jälkeen venäläiset uudistivat armeijaansa ja samalla kalustoluetteloon lisättiin ensimmäinen Mosin-Nagant-karabiini mallinumerolla M1907. Niissä piipun pituus oli 28,75 tuumaa (730
mm) alkuperäisen 31,6 tuuman (803 mm) sijasta. Sen piipun pituus
WWW.REKYYLI.FI
Ilmeisesti tämä ajatus kuitenkin unohtui vähitellen, koska M1907:n valmistusmäärät jäivät suhteellisen vähäisiksi ja loppuivat vuoden 1917 tienoilla. Toisen suuren kahinan aikaan käytössä oli jo sitten M1938-karabiini, joka oli tuotu M1907:n tilalle samoista syistä kun karabiineja oli ryhdytty alunperin valWWW.REKYYLI.FI
mistamaan. Eräs merkittävä muutos oli tukin etuosan lyheneminen, niin, että paljasta piippua näkyi enemmän. Sen ominaisuudet olivat käytännössä samat, erojen ollessa lähinnä kosmeettisia. Venäjällä oli siis päädytty samaan ajatukseen kuin muuallakin, tosin kantapään kautta, että täysimittainen kivääri on turhan kookas joukoille joilla on jokin muu ensisijainen tehtävä. oli 20 tuumaa ja se oli suunnattu tukijoukoille, kuten tykistölle ja huoltojoukoille. M38 oli pidetty ase käyttäjiensä keskuudessa ja sen tuotantomäärä kasvoi miljoonaluokkaan. Erityisesti kaupunkitaisteluis17. Esimerkiksi tähtäimen etäisyysasteikko oli muutettu arsinoista metreiksi ja etutähtäin oli saanut tunnelin
Aseet kohdistettiin pistimen kanssa, eikä sotilaan varustukseen usein edes kuulunut pistimen koteloa. Tätä on tavallaan vaikea ymmärtää, koska maailmansodan paineessa oltiin menossa vauhdilla kohti itselataavuutta ja sarjatultakin, joten pistimen merkitys oli lähdössä lopulliseen laskukiitoonsa. Mittavien testien ja useiden kehitysversioiden jälkeen ase hyväksyttiin käyttöön mallinimellä M44. Pistimellä on pituutta 380 mm, joten se kasvattaa aseen pituutta 305 mm.
VIIMEINEN MOSIN-NAGANT
Niinpä Puna-armeijan sodanjohto päätti parantaa karbiinia tältä osin. Pistin käytännössä pysyy paikoillaan piipun ympärille tulevalla kiinnityksellä, joten lisäys tuntuu lähinnä hätävarjelulta.
Laukaisukoneisto ja patruunanpidätin ovat tyypillistä Mosin Nagantia.
oli vakiintunut "määräkin on laatua" tyyppinen taistelutapa. On helppoa ymmärtää, kuinka huono juttu pistimettömyys oli kun pulttilukon kanssa jouduttiin ratkomaan nopeaa lähitilannetta.
Pistimen kärki on talttamainen ja pistimen profiili ristimäinen. M44:ssä ei siis ollut lainkaan kysymys ampuma-aseen parantamisesta, vaan koko projekti pyöri pistimen ympärillä. M44:ää on käytetty alkuperäiseen tehtäväänsä toisen
maailmansodan jälkeen Vietnamin sodassa, Balkanilla ja monissa muissa konflikteissa, joissa näitä kommunistiblokin sisällä levinneitä aseita on ollut saatavissa. Käyttöasennossa lukituskappaleessa oleva tukirengas asettui piipun ympärille ja lepoasennossa se taas tarttui saranassa olevaan jämerään hampaaseen. Auki pysyminen varmistettiin saranan etupuolelle muotoillulla lisäkorvakkeella vasta sodan jälkeisessä tuotannossa. Kun Mosin-Nagant otettiin käyttöön edellisellä vuosisadalla, sen olennainen osa oli pistin. M44-karbiinin tuotanto alkoi vuonna 1943, pysyi yllä läpi sotavuosien ja jatkui ainakin vuoteen 1948 saakka. Siinä oleva rengasmainen paksunnos esti joukoilla olleiden M1891 tai M1891/30 -pistinten kiinnittämisen aseeseen. Takatähtäimen etäisyysasteikon numerot tarkoittavat satoja metrejä.
Pistin on saranoitu asiaankuuluvan jämerästi piipun kylkeen. Voidaan sanoa, että jalkaväen ase ei Neuvostoliitossa ollut ainoastaan kivääri, vaan myös pistimen varsi. Niinpä aseita jäi armeijoiden varastoihin "pahan päivän vaWWW.REKYYLI.FI. Kiinassa, Puolassa ja muissa Neuvostomielisissä maissa 1950-luvulle saakka. Sen alkuperäinen käyttötarkoitus selustan itsepuolustusaseena ei vaatinut pistimen kiinnitysmahdollisuutta ja siksi sen etutähtäimen kiinnityskohtaan ei ollut kiinnitetty huomiota. Itse asiassa SKS:n pistinkiinnitys on melko suoraan kopioitu M44:stä, se on vain siirretty aseen alle. Sitä valmistettiin lopulta melkoinen määrä, varsinkin kun mukaan lasketaan kiinalaiset kopiot, juuri ennen itselataavien aikakautta. Vaikuttaa todennäköiseltä, että tämä karkeatekoinen, pistimellä varustettu lyhyt Mosin-Nagant on ollut merkittävämmässä roolissa vasta toisen maailmasodan jälkeen.
SIVIILIELÄMÄÄ
Ei ole ihme että M44:ää on nykyisin suhteellisen hyvin saatavana siviilimarkkinoilla. Pistin lukittui asentoihinsa liikuteltavalla lukituskappaleella jousivoimaa hyödyntäen. Käytännössä sen tyvi kiinnitettiin aseen piippuun jämerällä saranalla, jonka varassa pistin voitiin kääntää joko lepotilaan kädensuojusta vasten tai osoittamaan eteenpäin. sa, joissa sotilaat joutuivat liikkumaan ahtaissa ja sokkeloisissa raunioissa, karabiinin kompaktius oli suuri etu kiväärimittaiseen jalkaväkikivääriin verrattuna. Eikä tämä ajatte-
lu loppunut M44:ään; yhä aikana, jolloin käytössä oli keskimittainen M43-patruuna ja itselataava ase (SKS), pistin asennettiin kivääriin kiinteästi. Pistimestä tehtiin pysyvä osa asetta. Niitä valmistettiin erityisesti Izhevskin tehtaassa, mutta vähäisemmässä määrin myös Tulassa. Sodan jälkeisinä vuosina M44:ää valmistettiin myös mm. Sota-aikana valmistetuissa M44:sissa, kuten esittelyaseemme, pistimen lukituksessa on vain yksi "korvake". Sitä paitsi, vastustajankin aseet olivat vielä merkittävältä osalta pulttilukkoisia, joten kalusto oli yhä suurin piirtein tasaväkistä. Toisaalta on muistettava, että sikäläiset asetehtaat oli viritetty Mosin-Nagantin rakentamiseen ja sotavoimiin
18
Marssiasennossa pistimen kärki painuu sille tukkiin tehtyyn tilaan. Muoto on selvästi harkittu kompromissi kestävyyden, uppoamisen ja myös painon välillä. Sen tyvellä on liukuva lukitusosa, joka painuu asentoihinsa voimakkaan jousen työntämänä. Loppujen lopuksi karabiinin piipun pituutta kasvatettiin aavistuksen, mutta pistimen kiinnityksestä tehtiin muutoin täysin uudenlainen. Neuvostoliitossa oltiin kuitenkin asiasta eri mieltä ja nähtiin järkeväksi käyttää voimavaroja vielä vanhentuneen asemallin tekohengittämiseen. Se oli niin oleellinen, että sen ajateltiin kuuluvan pysyvästi paikoilleen aseen keulalle. Pistinratkaisuun on syynä myös sikäläinen sotilasperinne. Tällaisessa käytössä M38:ssa oli kuitenkin yksi paha vika
Sisäosiltaan tukki on karua jälkeä.
Koska M44:t, kuten sota-aikaiset Mosin-Nagantit yleensäkin, ovat yksilöitä, ei laajoja koeammuntoja katsottu tarpeelliseksi. Vaikka laukaisu on koruton, on vapaalta kädeltä yllättävänkin helppoa nakutella osumia. Niitä on hankittu täällä esimerkiksi hirviaseiksi, jolloin pistin on poistettu ja ase kohdistettu uudelleen sopivalla hirvilatauksella. Aseen on tuonut maahan Asetalo Oy, joten tätä näppärän kokoista M44:ää on saatavana myös Suomesta. Vaikka Mosin-Nagant-konstruktion sopivuudesta metsästykseen voidaan olla montaa mieltä, on M44 kokonsa puolesta siihen
hyvinkin sopiva. Tämän artikkelin kuvissa esiintyvä ase on alun perin Izhevskissä vuonna 1943 valmistettu yksilö, joten ainakin osa tästä aseesta vaikuttaisi kuuluvan ensimmäiseen 50 000 kappaleen koesarjaan. Suurin kiinnostuksen aihe oli pistimen vaikutus osumiin, tarinan mukaan kun osumat siirtyvät huomattavasti pistimen asennosta riippuen. Koesarjan aseet otettiin taistelujoukkojen käyttöön saman vuoden marraskuussa ja jo vuoden 1944 helmikuussa voitiin todeta aseen olevan onnistunut ja aloittaa sarjatuotanto. 7,62x53R Kapasiteetti: 5 patruunaa Pituus: 1020 mm Piipun pituus: 517 mm Paino: 3,85 kg. Sama tukkiin tehty leima viittaisi myös siihen, että kunnostus on tehty Ukrainassa. Pystystä ammuttaessa aseen tasapaino on suorastaan mainio, joskin tapauksessamme yhä paikallaan oleva pistin lisää merkittävistä massaa aseen etupäähän. Ensimmäisenä ammuttiin pistin "marssiasennossa", ilman ainoatakaan osumaa 100 metrin päässä olevaan pistoolitauluun. Hinta: 290 euroa Maahantuoja: Asetalo Oy, (03) 475 5371
WWW.REKYYLI.FI
19. Leimojen perusteella tämä yksilö on kunnostettu ainakin tukkinsa osalta. Kun pistin käännettiin neuvostoliittolaisittain "taisteluasentoon", todettiin aseen olevan kohdistettu tarinoiden mukaisella tavalla.
ralle". Tukki on saatu punertavaksi varsin kolhiintumisalttiilla lakkapinnalla. Tämän hieman yllättävän seikan kiteytti eräs koeammunnassa mukana ollut taulua tarkastellessaan: "olisi niistä jokainen työn tehnyt".
IZHEVSKIN TEHTAAN M44:N TUOTANTOMÄÄRIÄ
1943 50,000 (koesarja) 1944 3,620,000 1945 3,472,245 1946 189,027 1947 120,061 1948 160,498
M44
Kaliiperi. Ja kun pahoja päiviä ei tullut tarpeeksi, säilyivät karabiinit käyttökelpoisina siihen saakka, että niitä ryhdyttiin myymään länsimaiden siviilimarkkinoille. Perä on saanut uuden lakkapinnan ja kylkeensä varikkokunnostuksesta kertovan leiman. Ase on tyypillistä sota-ajan tuotantoa, eli toimiva mutta karkeatekoinen
Tämän jälkeen voidaankin jättää pois toinen tai molemmat käyrät pistooliperän tukiraudat.
LUKONKAMMEN MUOKKAUS
Kuten muissakin sotilasaseissa, myös Arisakassa joudutaan muokkaamaan lukonkampea kiikariasennuksen vuoksi. Homma hoituu ku-
ARISAKA 38, HIENO MARKKINARAKO?
Arisakan lipasaukko on 78 mm pitkä, eikä löydy montaakaan nykypulttilukkoa vastaavalla välipituudella. Paloja ja kiskoja saa myös kaupallisesti, ainakin amerikkalaisista firmoista. Vaihtoehtoja on luonnollisesti useita, mutta tässä keskitytään "pakollisiin" toimenpiteisiin, jotta kivääri saadaan ampumakelpoiseksi ja tämän päivän kriteerit täyttäväksi.
Tavallisesti ensimmäinen asia, johon vanhan kiväärin kanssa ryhdytään hakemaan parannusta, ovat tähtäimet. Lyhyet aktiot on tavalli-
sesti konstruoitu 308:n pituuteen eli 72 mm:iin, mikä on erittäin huono asia esim. Takasillan pinta-alaa voidaan hieman kasvattaa asentamalla täytepala patruunakamman koloon joko hitsaamalla tai tiukalla sovituksella. Tehdasaseilla on käytännössä rajoituttava luodin painoon 180 gr ja muutenkin luodit joudutaan painamaan ruutitilaan. Kiikarinkiinnityspalojen tai -kiskon asennus on sikälikin suositeltavaa, että kierteiden teko verifioi eli testaa kehyksen riittävän kovuuden. Amerikkalaiset poistavat usein tämän osan lähes kokonaan.
UUSI REKYYLIVASTIN
Kun malliin 38 vaihdetaan uusi piippu, voidaan samassa yhteydessä asentaa esimerkiksi Remington 700 -tyyppinen rekyylivastin piipun ja lukonkehyksen väliin ja se voi olla juuri niin suuri kuin tarve vaatii. Tästä voidaan tietenkin lukea pois mallit, joissa kiikarikiinnitys on suoraan koneistettu lukonkehyksen pintaan. Normaalisti kierretapit kestävät juuri ja juuri japanilaisen kehyksen kovuuden.
ten Mauserissakin, alkuperäinen katkaistaan ja tilalle hitsataan uusi eri kulmaan. Tyypillisesti sotilaskäyttöön suunniteltujen aseiden sivilisoinnissa kyseeseen tulee kiikaritähtäimen kiinnitysmahdollisuus. Näin saadaan taakse paremmin kiinnitettyä suurikokoisempi etusillan pala, jonka toinen ruuvi voidaan kiinnittää täytepalaan. Arisakassa on myös mahdollista madaltaa lukonkammen taakse jäävää kehyksen osaa, jolloin kammen muokkaukselle saadaan enemmän pelivaraa. Periaatteessa käyttöön voidaan ottaa kaikki .308-hylsyiset, 8x57ja 6,5x55-perusteiset patruunat ja ainoastaan joillain raskaimmilla torpedo-luodeilla joudutaan luotia painamaan 1-2 mm syvemWWW.REKYYLI.FI. ARISAK A, OSA 2
Arisakan kustomointi
OSA 2
TEKSTI: MARKKU SMALÉN
Seuraavassa tutkitaan, mitä voidaan tehdä Arisaka 38:lle kohtuullisella vaivalla. Vastaavasti käyttämällä Arisakaa, poistuvat mainitut rajoitukset ja luoti voidaan jättää ulommaksi. Useimmissa muissa pulttilukkokivääreissä on pitänyt mulkata etu- ja takasilta eri muotoon ja/tai korkeuteen, mikä takaa asennusvaikeuksia. Joillakin valmistajilla kiikarin jalkapalojen kiinnitysmekanismi on sama sekä etu- että takapalassa. Tämä vaatii luonnollisesti myös pidemmän ylimenon, mutta sitten voidaankin hyödyntää hylsyn/ patruunan koko potentiaali. Muun muassa Leupoldin pikajalkaa käytettäessä voidaan hankkia esimerkiksi kahdet Remington
20
700:n "palikat" ja käyttää sitten näistä molemmista vain etupalat parina tilanteen mukaan. Hinta on tällöin tietysti kaksinkertainen, ellei tarvetta löydy itseltä tai kaverilta myös takaosan parille. Arisaka 38:aan kiikarin kiinnityspalat tai -silta myös itse tehtynä on helppo valmistaa, koska etu- ja takasillan halkaisija (=korkeus) on sama, 34 mm. Näin menetetään iso osa hylsyn 70 grainin kapasiteetista ja ollaankin äkkiä 30-06:n 60 grainin luokassa. pesitettäessä ase WSMpatruunoille. Vastaavasti voidaan esimerkiksi .308 Winchester ladata pitemmäksi ja samalla tavoin parantaa patruunan suorituskykyä
Arisakat voisivat olla hyviä ja halpoja sniper-kivääreitä sotilastarkoitukseen, mutta esimerkiksi mainitulla .300 WSM:lla lipaskapasiteetti ilman lippaan muutostöitä on vain kaksi.
PELASTAKAA ARISAKA!
Edellä oleva tieto on kertynyt lukuisista lähteistä, joita ei tarvinne erikseen luetella. Valtio tukee joukoittain kaiken maailman nollataiteilijoita, jotka eivät koskaan tule tuottamaan mitään hyödyllistä saati sitten luomaan mitään pysyvää. Nämä ovat veronmaksajien vaivoina koko ikänsä, vaikka kyseiset taiteilijat voitaisiin työllistää vaikka lautapojiksi rakennuksille ollakseen tuottavia. Arisaka on kuitenkin juuri edullisuudestaan ja saatavuudestaan johtuen erinomainen aihio rakenteluun. En näkisi haittaa lukonpään upotuksenkaan pois jättämisellä piipun peräosasta, mikäli lataaja pysyy patruunoiden tehdasarvoissa. Sako TRG:n kierre on 27x1,5 mm ja se on riittävä .338 Lapua Magnumin noin 15 mm halkaisijalle. M 38 melkein vaatisi pitemmän piipun kuin 24 tuumaa
(610 mm) .300 WSM:llä, koska ase on erittäin äänekäs ja sama tietenkin koskee muitakin .30-kaliiperisia magnum-patruunoita. Piipun kiinnityskierteen läpimitta japanilaisessa 38:ssa on 26 mm ja kierroksia on 14 kappaletta tuumalla, joten se riittää myös mainituille WSM-patruunoille (hylsyn halkaisija on noin 14 mm), mutta ei yliladaten. Arisaka on aikansa tieteellis-teknisen kehityksen huipputuote ja sillä tavalla verrattavissa jopa Rembrantin taiteeseen, jota ei kukaan toimita kaatopaikoille. Lukon kampi ja tukin peräosa on muokattu ja maalattu kiikarikiskon asennuksen jälkeen, muuten raudat ovat alkuperäisen muutostyön tehneen sepän jäljiltä.
mälle, jotta edellä mainittu 78 mm pituus saavutetaan. Esimerkiksi 9,3x57:n 2600 bar on sinällään aneeminen ja johtuu Mauser 96-kiväärien huonosta metallurgiasta 1900-luvun alussa. Ainoastaan Pelle Pelottomat junttaavat aseista läpi latauksia välittämättä valmistajan spesifikaateista. Bonuksena voidaan nostaa myös patruunan latauspaine nykytasolle, koska aseen lukko kestää. Vastaava osa kierrettä ei kanna laisinkaan ja sulkuvälin mittaaminen on huomattavan hankalaa kyseisen lisäkkeen kanssa. Kirjoittaja on erityisen kiitollinen vanhoille Sakon konkareille Mäkinen, Similä, Mikola jne., joiden vaivoina olin 1960-luvulla. Huolimatta tekstin sävystä ovat kaikki artikkelisarjassa mainitut aseet täysin turvallisia, mutta Arisaka on hyödyntänyt aikansa viimeisen tietämyksen elegantilla tavalla. Lukonkehyksen ruuvisarjoja on myös kaupan. Mainittakoon, että halkaisijaa 25,4 mm (tuuma) pidetään riittävänä vanhemmille magnum-hylsyille, jotka ovat noin 13 mm halkaisijaltaan. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä, että erityisesti Arisaka on poliisin tappolistalla ja niitä on toimitettu sulattoon var-
maankin suurin määrin, mihin lienee syynä se, että Arisaka on mielletty kaikkein halvimmaksi vanhaksi sotilasaseeksi. Pääsääntö
WWW.REKYYLI.FI
on, että piipun kiinnityskierteen tulisi olla vähintään 2 kertaa hylsyn halkaisija. Erityisesti vipulukkokiväärit tulee rajata valmistajan paine-spesifikaattiin (niissä ylilatauksen näkee levinneistä poskista). Arisaka 38 vaneritukilla kaliiperissa .300 WSM.
Arisaka 38 kaliiperissa 6,5x55.
Arisaka 38 kaliiperissa 7x54. Arisakassa kyseinen patruuna voidaan nostaa ongelmitta esimerkiksi .308 Winchesterin painetasoon. Miten käy Arisakan. Seuraavassa paneudutaan muutamiin tapoihin parantaa sen usein suurinta ongelmaa, eli patruunahuoltoa.
21. M 38:n muut kierteet, toisin sanoen ruuvit, ovat yhtälailla villejä, mutta ne voidaan kierteittää uudestaan 6 mm tai ¼ UNF:llä, tosin itselukittuvuus hieman kärsii
Samoin voidaan toimia kaliiperin 8x50 kanssa, mutta uudelleenpesitys esimerkiksi 8x57:ksi muuttaa aseen kokonaan toiseen teholuokkaan. seuraaviin kaliipereihin: 6,5x50 Jap, 9,3x53R, 8,2x53R sekä kaikki Mauserin 57 mm hylsyä käyttävät. Kaliiperiin 7x53R voidaan tehdä tai hankkia 7 mm kaulasupistusholkki ja täyssupistus tehdään 7,62x53R:n holkeilla ja haluttaessa 7 mm avartajalla. Lisätehoja haluttaessa uudelleenpesitys esimerkiksi 7x57:ksi (tai 7 mm-08) lienee kuitenkin järkevämpi vaihtoehto. Kaliiperiin 7x50 voidaan latausholkit tehdä 6,5x50 Jap:n holkeista avartamalla kaulaosaa. Tavallisesti raskain loivassa rihlauksessa toimiva ja ballistisesti hyvän muotoinen luoti painaa maksimissaan 9,7 g
22
MISTÄ LATAUSHOLKIT?
Vanhempien kaliiperien latausholkkeja löytyy vielä satunnaisesti asemessuilta ym. Sako on valmistanut vasaralatausholkkeja käytännössä kaikkiin tässäkin käsiteltyihin kaliipereihin. Viimemainitulla nousulla vakautuvat kaikki markkinoilla olevat luodit 11,3 grammaan (175 gr) asti.
SEITSEMÄNMILLISET
Yleisimmät 7-milliset olivat ruotsinmauserin hylsyyn tehty 7x54 ja sotilaskiväärimme hylsyyn tehty laippakantainen 7x53R. Leen RGB-sarja soveltuu tähän muutostyöhön raTässä 6,5x55 täyssupistusholkin kaulaosa on avarrettu 7 mm:iin ja sorvattu uusi, paksumpi nallinpoistopiikki/avarruskara. Latausholkkisarjoja on saatavana melko helposti mm. Pienriistalle tarkoitetut 7-milliset ladattiin pääasiassa kevyellä ja lyhyellä tylppäkärkisellä koko- tai puolivaippaluodilla, jolloin aseita porattaessa myös niiden rihlannousu tehtiin varsin loivaksi. Vastaavanpainoinen teräväkärkinen tai kevyempi veneperäinen luoti ei kuitenkaan vakaudu kyseisessä rihlauksessa. Itse kaliiperi on teholtaan samassa luokassa kuin 7x57, joten kaliiperin muuttamisessa on mieltä vain silloin, kun ollaan tehdaspatruunoiden varassa. vastaavista paikoista. Ennen aseen käyttöönottoa ja holkkien hankkimista kannattaa kuitenkin varmistaa nykyisen
WWW.REKYYLI.FI. Kaliiperiin 7x54 voidaan latausholkit tehdä 6,5x55 holkeista avartamalla niiden kaulaosaa kovametalliporalla. Näiden lisäksi Sako latasi myös alkuperäiseen hylsyyn tehtyä 7x50:tä (ja jopa 8x50:tä). ARISAK A, OSA 2
Arisaka 38:n vanhat kaliiperit mistä patruunat?
Suomessa värkättiin aikoinaan kaliiperimuutoksia lähes kaikkiin mahdollisiin sotilaskivääreihin. 9,3x53R ja 8,2x53R holkit voidaan myös tehdä 7,62x53R-holkeista kaulaosaa avartamalla. Luodinasetusholkki voidaan joko tehdä tai
käytetään 7,62x53R luodinasetusholkkia. Tässä osiossa esitellään joitakin keinoja aseiden omistajille ja itselataajille, joilla vanhoihin mutta käyttökelpoisiin kaliipereihin voidaan valmistaa patruunoita.
TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI
Lisäksi käsitellään muita vaihtoehtoja aseen saattamiseksi käyttökelpoiseksi. Turvallisuussyistä kannattaa kuitenkin aina konsultoida pätevää aseseppää, joka varmistaa sekä aseen kunnon että sen soveltuvuuden käyttöön joko sellaisenaan, uudelleen pesitettynä tai piiputettuna.
(150 gr), useimmin kuitenkin 9 g (140 gr). Muokatuilla holkeilla ladataan kaliiperia 7x54.
kenteellisesti ehkä muita paremmin eikä edullinen hankintahintakaan ole haitaksi, laatu on ollut usein parempi kuin monissa kalliimmissa merkeissä. Osaan 7-millisistä tehtiin myös jyrkempi rihlaus ja näissä voidaan käyttää kaikkia markkinoilta löytyviä luoteja. Lukonpään avarrus huomioiden uudelleenpesitys onnistuu lukonpäätä muuttamatta esimerkiksi 7 mm WSM:ksi. Loivempi rihlannousu on tavallisesti 1 12" ja jyrkkä 1 9". Loivarihlaisissa raskain luoti, mikä vielä vakautui, oli Sakon 10,1-grammainen pyöreäkärkinen puolivaippa
Tällöin ampuja irrottaa aseen helposti poskelta laukausten välissä. Tavallisesti korotus tehdään hitsaamalla, mutta on huomioitava että ennen käyttöönottoa korotusosa on karkaistava. kaliipereihin 7 mm WSM ja 7 mm RSAUM. Kaliiperissa 9,3x53R oleva ase voidaan käytännössä pesittää uudelleen vain villikissakaliipereihin, esimerkiksi 9,3 mm WSM tai RSAUM. - Esa Höysniemi
Nallipiikkiin on merkitty punaisella täytettävä alue, samanlevyinen kuin virekynnys, pituudeltaan vajaa 8 mm ja korkeudeltaan reilu 2 mm (= lukon runko-osan seinämävahvuus). Oikean sivun suoruus säilytetään ja vasemman sivun tulee olla mahdollisimman loiva. Huomiota tulee kiinnittää sekä iskuriin lisättävän täyte/virityskorokkeen materiaaliin että kiinnitykseen. Tarkasta aseen rihlannousu ja huomioi se patruunan käyttötarvetta (= luodin painoa) mietittäessä. Iskun pituus säilyy alkuperäisenä eikä mitään osia tarvitse hankkia tai vaihtaa. 7x54 voidaan pesittää uudelleen mm. Lukkopultin runkoon tehtävän kolon syvennyksessä on huomioitava viisteen mahdollisimman suuri loivuus ja leikkauspinnan tasaisuus sekä oikea kulma. Kaliiperi 7x50 voidaan pesittää uudelleen mm. Jos näin tehdään, tulee vasemmasta sivusta liian jyrkkä eikä lukko toimi.
VILLIKISSAPATRUUNAT
Kun vaihtoehtona on joko uudelleen pesitys tai piiputus, mikään ei toki estä tekemästä kokonaan omaa kaliiperia. Asiaan vaikuttavat aseen omistajan halut vs. kaliipereihin 7x57, .284 Win Mag, 7 mm RSAUM, 7 mm
WWW.REKYYLI.FI
WSM. Tällöin ollaan täysin itselatauksen varassa mutta vaihtoehtoja riittää.
23. Kuten edellä kerrottiin, japanilaisen tapaan toimiva lukko (kuten maailman nopeimmaksi pultiksi rankatun Lee Enfieldin) mahdollistaa suuremman tulinopeuden eikä ominaisuus ole haitallinen esimerkiksi metsästyksessä. Asiaa kannattaa tutkia monesta näkökulmasta ja päätös tehdä vasta sitten, kun kaikki osatekijät on puntaroitu perusteellisesti niin työn ja käytön kustannuksia kuin käyttötarvetta ja olemassa olevan piipun rihlannousua myöten. Suositeltavaa on ennen lukon muutostöitä tehdä koekappale esimerkiksi toiseen (romu)lukkoon, näin vältetään mahdolliset korjaamattomat työ- tai mitoitusvirheet alkuperäisessä aseessa. Jos joku kuitenkin haluaa muutoksen tehdä, tulee työ tehdä erityisen huolellisesti. Mikäli ammutaan paljon tehdaspatruunoita ja käyttökustannukset halutaan alas, tulee kyseeseen tällöin piipun vaihto, sillä edullisempia uudelleenpesitykseen sopivia kaliipereja ei ole. Tehotaso kyllä nousee luokkaa ylemmäksi. Näistä 9,3x57 on käytössä kallein vähäisen patruunavalikoimansa (vain Norma) vuoksi. Kaliiperi .284 Win Mag (kanta kuten .308) vaatisi lukon päässä patruunan kannan tilan pienennyksen tai toisen lukon. Valmiina iskupiikin virekynnyksen korokkeen ja lukon kolon pohjan väliin tulee jäädä 0,03 0,05 mm:n välys. hinta, asesepän kalvainvarustus, patruunan komponenttien saatavuus vs. Kyseessä on kuitenkin itselataajan kaliiperi. patruunapesän mitoitus ja kunto. Kaliiperiin on vielä saatavana rajoitetusti tehdaspatruunaa, mutta vain itse lataamalla säästetään käyttökustannuksissa.
LUKON VIRITTYMINEN AVATTAESSA
Arisakan lukon avautumisen muuttaminen päinvastaiseksi (= virittyy avattaessa) on mahdollista, joskin turhaa, sillä toimenpiteellä ei siviilioloissakaan ole käytännön merkitystä. Kaliiperi 8,2x53R voidaan pesittää uudelleen esimerkiksi .325 WSM:ksi, mutta toimenpiteellä ei saavuteta juurikaan käyttökustannusten laskua, tehdaspatruunan saatavuus tuskin myöskään paranee. Jos piippua on mahdollista lyhentää takaosastaan viitisen milliä, voidaan nämä kaliiperit pesittää lisätehon toivossa uudelleen esimerkiksi lyhyille magnumhylsyille (WSM, RSAUM), mutta tällöin työn osuus vastaa jo uudelleen piiputusta. Seuraavassa on listattu vaihtoehtoja, joista osa on varsinkin meillä sen verran harvinaisia, että niiden pesittäminen tuskin on järkevää, toki kuitenkin mahdollista! Esimerkkitapauksissa uudelleen pesitettävän patruunan kanta on samaa kokoa tai suurempi kuin alkuperäinen. Kiväärit kaliiperessa 7x57, 8x57 ja 9,3x57 eivät välttämättä tarvitse uudelleenpesitystä, sillä sekä tehdaspatruunoita että latausholkkeja löytyy vielä helposti. 7x53R voidaan pesittää uudelleen mm. Muista, että komponentteja alkuperäiseen on edelleen saatavana, myös tehdaspatruunaa Norman lataamana. Lisäkorokkeeseen kohdistuu pääosa viritykseen tarvittavasta voimasta ja huonosti kiinnitettynä tai liian pehmeästä materiaalista tehtynä se kuluu nopeasti, lisää kitkaa tai voi jopa irrota. Lukon runko-osaan tehtävää koloakaan ei kannata työstää suoraan lopulliseen mittaan, vaan vähitellen syventämällä ja kokeilemalla. Satunnaisen patruunasaatavuuden takia kyseessä on itselataajan kaliiperi. Täytetyn korokkeen etupää pyöristetään. Avautumalla virittyvä lukko on aina avausvaiheessa jäykempi. Gunsmith Kinks -kirjassa kyseinen ohje on piirretty virheellisesti siten, että kolon molemmat sivut ovat vinoja. hinta ja niin edelleen. Lukon rungossa olevaa koloa syvennetään vajaat 8 mm, eli saman verran kuin nallipiikin korokkeen pituus. kaliipereihin 6,5x55, 6,5x57, .260 Rem, 6,5 mm Rem Mag, 6,5-284 Norma. Kolon suora sivu tulee pitää suorana ja viisto sivu mahdollisimman loivana. Aina eivät seppien työkalut ole olleet niin viimeisen päälle kuin pitäisi, lisäksi pesä voi olla muunnos eli vain lähellä nimellismittoja, jolloin uudelleenpesitys tai piipunvaihto on järkevämpi vaihtoehto.
UUDELLEENPESITYS PIIPPUA VAIHTAMATTA
Mikä kaliiperi uudelleenpesitykseen valitaan, riippuu monesta tekijästä. kaliipereihin 7 mm-08 Rem, 7x54, 7x57, .284 Win, 7 mm RSAUM, 7 mm WSM. Alkuperäisen 6,5x50 Jap:n uudelleenpesitys on mahdollista mm. Jäykempi lukon avausliike vaikuttaa ampumasuoritukseen monesti sitä hidastavasti. Vaikka kertamaksu uudelleen pesitykselle voi tuntua halvalta, saattaa piipun ja kaliiperin vaihto tulla helposti samanhintaiseksi tai jopa halvemmaksi silloin kun huomioidaan myös uuden patruunan komponenttien saatavuus ja käyttökulut. Patruuna on sellaisenaan varsin käyttökelpoinen ja jyrkemmällä rihlannousulla suurriistakelpoinen
Lukon pään laajentaminen mittaan 13,80 mm (0,20,3 mm extraa) tehdään kätevimmin sorvaamalla, mihin tarvitaan kovametalliterä. Vanhojen sotilaskivääreiden lukot ovat erittäin kovia, eivätkä kovametallisetkaan
WSM-patruunoita, vasemmalla .300 WSM tehdaslatus (Sako SHH 180 gr), .325 WSM (Woodleigh 220 gr) ja .358 Sambar (Woodleigh 310 gr). Nyt kuitenkin japanilaisen 78 mm pitkä lipas poistaa mainitut ongelmat, jotka muissa aseissa ovat ylikäymättömiä.
ARISAKA-38 MUUTOS KALIIPERIIN .300 WSM
On ehkä liioiteltua puhua kustomoinnista, kun jatkossa esitän minimitoimenpiteitä kyseisen aseen muuntamiseksi .300WSM:ksi.
24
.300 WSM-kaliiperiksi muunnettaessa on ensin valmisteltava lukko ja lukonkehys, koska sulkuvälin mitoitus muuttuu kun sulkupintoihin, kehyksen päähän tai lukon päähän kajotaan. ARISAK A, OSA 2
.300 WSM
JA
ARISAKA 38
Optimaalinen patruunatyyppi kohtaa optimaalisen kiväärin?
Vei kymmeniä vuosia ennen kuin aseteollisuus toi markkinoille .30-kaliiperisen patruunan, jolla olisi Parker O. Ackleyn määrittelemä hylsyn optimitilavuus, 70 gr (4,5 g). Hyvä tapa on käyttää amerikkalaisten reikäjakoja kiikarin kiinnityspaloille vaikka palat olisivat "villejä". Optimaalisuus tarkoittaa tässä, että suurempiin ruutimääriin mentäessä .30-kaliiperin patruunat polttavat turhaan ruutia (sekä piipun), mutta vastaavasti ei juurikaan saada nopeutta lisää.
TEKSTI: MARKKU SMALÉN
Onneksemme meillä on olemassa oikean kokoinen kivääriaktio, Arisaka 38, näille .300 WSM sekä myöskin Remingtonin .300 SAUM-perheen " ihmepatruunoille". Myös kiikarijalkojen kiinnityspalojen kierrereiät voi tehdä laadukkaasti kun piippua ei ole kiinnitetty. Etupalassa ruuvien reikäjako on 7/8" (22,23 mm) ja takapalassa 1/2" (12,7 mm). Patruunoissa on erittäin lyhyet hylsyn kaulat, mikä hankaloittaa ja rajoittaa lataamista eri luodeilla sekä painon että muodon suhteen silloin, kun käytössä on .308-lukkoaktio ja 72 mm latauspituus. Viimeksimainitun latauspituus on Arisakan lipaskotelon sallimassa maksimipituudessa, joten jokainen voi helposti kuvitella, miten 6 mm:n lisäpituus kasvattaa WSM-patruunan ruutitilaa tehdaslataukseen verrattuna.
Alkuperäisen 6,5x50-patruunan latauspituus on 72 mm eli sama kuin .308 Win:n maksimipituus.
WWW.REKYYLI.FI
Dremelin laakerointi tahtoo hajota, jos sitä käytetään sorvissa karahiomakoneena. Ilman työstökoneita voisi ajatella hylsyn pään sijan laajentamista liberaalisti Dremelillä, erityisesti, jos lukon pää on terve. Tällöin ehdotan, että sorvataan koneen pakkaan vanhan kaliiperin patruunapesän muotoinen tuurna, jolle piippu asetetaan toisen pään ollessa kärkipylkässä. Kinnityssuoruus ei ole kovin kriittinen, koska kulmavirheen ollessa esim. Mainittakoon
WWW.REKYYLI.FI
.300 WSM-patruuna Arisaka 38:n lippaassa. 0,1 mm 100 mm matkalla, on se 2-3 mm korkean sulkuolan osalle vain 2-3 sadasosamillimetriä! Kuitenkin on kehys ja lukko hierottava tahnalla riippumatta siitä onko kehyksen olat ja lukon olat oikaistu koneistamalla. Tällä saavutetaan samalla sulkuvälisäätö, mikäli patruunapesä on tehty ensin. Muistanpa 60-luvulla Sakon asekorjausosaston sepän "Reka"Aaltosenkin heittäneen piipun sorvin pakkaan ja sitten tehtiin koko piipun pää valmiiksi kerralla. Kehyksen lipasaukon huulia ei pidä muokata, mutta sen sijaan aukon alapuolen pystyreunat vaativat loiventamista/avartamista.
että 98-kiväärin piippu sorvattiin ulkopinnan muotoon toistamalla: sorvattiin, oiottiin, sorvattiin, taas oiottiin ja sorvattiin, eikä silti saatu aikaan erityisen tarkkaa kivääriä ja sotatalouskin taisi kärsiä. Sitten sorvataan ohjauslieriö kyseisen tuurnan päällä ja nyt voidaan myös kierre sorvata, joko panemalla piippu sorvatusta lieriöstä pakkaan piipun suu sorvin karan reiässä tai ottamalla piipun suupuoli pakkaan sorvattu ohjauslieriö tukilaakerissa. Amerikkalaiset esittävät usein "maagista" 85 prosentin sulkuolkien pintakosketusta. Syöttö ei toiminut aseen alkuperäisellä nostajalla, vaan tilalle tehtiin uusi nylonista. Paljon hankalampaa on käsitellä käytettyä kiväärin piippua ja sovittaa se uudestaan toisentyyppiseen aseeseen. Amerikkalaiset rakennusoppaat esittävät suuren määrän reseptejä tarkkuuspiiputtamiseksi, eikä ohjeissa ole tietenkään mitään väärin. Mikäli aloitetaan piippukangesta, ei mielestäni ole estettä sorvata piipun reikään nähden keskeistä ja riittävän pitkää lieriötä. Kuitenkin, mikäli lukko ja kehys ovat paria, ovat pinnat muotoutuneet toisiinsa, ja pintojen oikominen voi olla turhaa ja väärin mikäli osissa on ohut pintakarkaisu. Muistaakseni jenkki Roy Dunlop ei suosittele Arisakojen kustomointia ja minäkin ymmärrän sen tänään, piiputus on paljon hankalampaa kuin 98-tyypeille.
25. jyrsinterät oikein kestä. (Mitkään muutokset eivät saa muuttaa olennaisesti panospesän tukemaa hylsyn mittaa eivätkä iskurin lukosta ulostunkeumaa.) Kun lukko ja kehys on sovitettu toisiinsa ja siten kaikki mitat pysyviä akselin suunnassa, voimme ottaa piipun käsittelyyn. Lukon kampi ei sovi pakan sisään normaalikokoisilla sorveilla ja tällöin on käytettävä tuurnaa iskurireijässä sekä tukilaakeria. Vielä on keksittävä tapa jolla vääntiö saadaan sopimaan niin, ettei se jää tielle häiritsemään sorvausta. Mutta saattaa olla että paperilla toimitaan eri tavalla kuin käytännössä, mistäpä herrat tietävät miten keskeinen reikä on jossain päiden välillä. En halua suositella ortodoksisia työtapoja, mutta kukin voi käyttää omaa harkintaa. Tällöin on piipun pään ulosvetäjän lovi tehtävä viimeksi. Alkuperäisaseessa on piipun otsapinnassa halkaisijaltaan noin 32-millinen laajennus, mutta nykyiset piippuaihiot ovat yleensä noin 28 - 30 mm halkaisijaltaan. Amerikkalaisten 0,05 mm crush-fittiä voi pitää vain ohjeellisena, koska pinnat eivät kestä kiristettäessä (monet tehtaat tekevät sulkuvälin kiristämällä). Tällöin samalla kiinnityksellä kanki pakassa voidaan sorvata piipun pää, sen kiinnityskierre sekä kalvaa patruunapesä. Vaikeaksi sulkuvälityön tekee piipun otsapinnan ja vastaavan kehyksen otsapinnan pienuus, koska piippua voidaan käytännössä kiristää läpi miten
paljon tahansa. Arisakan aktio/piippuyhdistelmän rekyylistoppari voidaan toteuttaa samalla tavoin kuin Remington 700:ssa. Silloin kun kartiomainen piippu otetaan sorvin pakkaan, on sorvattava etukäteen holkki, joka sopii piipun
38:n lukkojen päät, toinen on alkuperäishalkaisijassa (mutta sorvattu) kaliiperille 6,5x55SE sekä toinen avarrettu 14 mm:iin .300 WSM:lle.
kartioon valitussa kohdassa, jotta pakkakiinnitys olisi mahdollinen. Saavutettava etu, paitsi että vapaudutaan kehyksen takapään kiinnitysraudoista, on vapaasti valittava vastinkappaleen koko ja paksuus. Ilman kampea on myös helppo hioa sulkuolkien tukipinnat, jos siihen on päädytty. Mikäli lukon kampi muotoillaan uudestaan hitsaamalla, se kannattaa tehdä myöhemmin, koska silloin lukko sopii paremmin koneisiin. Crushfit on extra, jonka mutteri ja ruuvi menevät sisään mittaamalla saadusta arvosta
Mikäli haluaa välttyä rautojen tilan työstämiseltä ja sovitukselta, voidaan alkuperäistä tukkia muokata ja vahvistaa lisäämällä siihen puuta. Perän harjaa voidaan tarvittaessa korottaa, jotta kiikaritähtäimen käyttö luonnistuu paremmin ja alapuolelle puuta lisäämällä voidaan muodostaa kunnon pistooliperä. Oikealla .300 RUM, josta muokataan .300 WSM.
Patruuna-aukon alapuolen sisäsivuja on loivennettava, jotta .300 WSM-patruunalle saadaan enemmän sivuttaistilaa lippaaseen.
Tähän Arisakaan on lisätty piipunvaihdon yhteydessä Remington-tyyppinen rekyylivastin.
Joskus piippu on kiinni niin tiukasti, että se aukeaa vasta otsapinnan edestä sorvaamalla. Mikäli puutyötaidot riittävät, voidaan tehdä kokonaan uusi tukki, jolloin voidaan helpommin huomioida myös lukkorungon etuosaan lisätty rekyylikoroke, jonka ansiosta lukkorungon takapään tukiraudat voidaan jättää pois. Liitos on tehty pitkittäisellä lohenpyrstöuralla sekä lisäksi liimattu. Tämän lisäksi alkuperäisen tukin jäykistamiseksi ja/tai leventämiseksi sen kylkiin voidaan liimata puukaistat kulloisenkin tarpeen mukaan. Tavallisesti puu on joko pyökkiä tai jotain varsin pehmeää japanilaista puulajia. Piipun voi tarvittaessa silti hyödyntää työstämällä sorvattuun kohtaan erillisen rekyylikorokkeen.
Lukkorungon pohjalta erottvat lukon sulkuolkien jäljet, joista näkyy, että molemmat olat ovat kantaneet varsin tasaisesti.
Tässä alkuperäistä tukkia on muokattu lisäämällä puuta perän ylä- ja alaosaan sekä etutukin sivuille.
Osassa 3 käsitellään kaliiperia .300 WSM, verrataan sitä .300 Winchester Magnumiin ja tutkitaan, onko Arisakan mahdollistamasta tehdaspatruunaa pitemmästä latauspituudesta hyötyä.
Uuden piipun sorvauksen helpottamiseksi siihen on kiinnitetty sisäpinnaltaan piipun kartiota vastaava tukiholkki.
26 WWW.REKYYLI.FI. Midwayn sivuilta löytyy liipaisinkaaren ruuvit (9 e), Huber Concepts Match Grade -liipaisin (114 e), Timneyn laukaisukoneisto varmistimella (155 e) ja Williamsin reikätähtäin taakse (53 e).
ARISAKA UUSIIN PUIHIN
Alkuperäinen Arisakan tukki on säästösyistä aina valmistettu kahdesta kappaleesta, sauma on nähtävissä perän keskivaiheilla. USA:ssa esimerkiksi Numrich Gun Partsilla on kyllä tarjolla uustuotanto-osia kuten sotilasmallin tukkeja (malliin 99 löytyy myös siviilimalli), iskureita, iskurin jousia, latauspuikkoja, pistimiä ja niin edelleen. TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI
Kammella varustettuun lukkoon on lisätty tuurna sorviin kiinnityksen helpottamiseksi.
Vasemmalla on alkuperäinen piippu, josta saadaan työstöjen mitoitus. ARISAK A, OSA 2
TYÖSTÖKUVASARJA
Lukon pään avartaminen sorvissa kovametalliterällä.
OSAT JA PUUT
Arisakoihin ei juuri löydy valmiita siviilimallin viritysosia
IR ONUME
20%
R O IH IN
TILAA
OSOITTEESTA
WWW.REKYYLI.FI/TILAA-REKYYLI. TILAA Ä T JA SÄÄS
T V R T
DIARC DIAMOND COATING
TIM NTTIA PINTAAN
Miksi aseiden metalliosat pintakäsitellään. Viimeaikoina DIARC-Technology Oy on saanut muutamia yhteydenottoja "suurilta asevalmistajilta" ja jotta kokemusta aseiden pinnoittamisesta saataisiin enemmän, päätimme tehdä tämän artikkelin yhteistyössä pinnoittajan kanssa. Pinnoitteen kestävyys on kuitenkin suuresti riippuvainen pohjamateriaalista. Toimitimme pintakäsiteltäviksi käytännössä kaksi kokonaista pulttilukkokivääWWW.REKYYLI.FI. Tuloksena on muutamia mikrometrejä paksu elastinen timanttikerros. Aseiden osien timanttipinnoituksia on toki tehty aiemminkin, mutta ei kertaakaan tässä laajuudessa, aiemmin on pinnoitettu lähinnä yksittäisiä osia. Perinteisesti aseiden materiaalina on käytetty teräslaatuja, jotka ruostuvat helposti ja niissä pintakäsittelyllä on haluttu estää korroosion vaikutuksia. Näissä pinnoitteissa kysymyksessä on karkeasti ottaen itse metallin pinnan passivoiminen, jolloin sen vaurioherkkyys on vähentynyt. Lisäksi liukkauden etuna on helppo puhdistettavuus. Ajat ovat kuitenkin muuttumassa, josta esimerkkinä nyt esiteltävä Suomessa kehitetty timanttipinnoitus.
TEKSTI: TERO KUITUNEN
Sinistys on ollut vakiotoimenpide ja sen antama ulkonäkö on myös koettu miellyttäväksi. Yritys on tehnyt pinnoitusta erityisesti työkaluihin, kuten poranteriin ja muihin kohteisiin, joissa kestävyys on elinehto. Lisäksi pinnoite on poikkeuksellisen liukas, jolloin tietyissä kohteissa mekaanisen laitteen rakennetta on voitu yksinkertaistaa. Sinistys ei kuitenkaan varsinaisesti suojaa asetta ruostumiselta, sillä se on käytännössä jaloruostutus, joka vaatii suojakseen esimerkiksi öljyn. Ulkonäöllisesti nämä pinnoitteet ovat usein karun mattamustia, joka ei useinkaan ole ol28
lut lainkaan haitaksi. Niinpä sinistyksen rinnalle erityisesti sotilas- ja viranomaisaseisiin on ryhdytty tekemään pinnoituksia muun muassa nitraamalla ja anodisoimalla. Joka tapauksessa nämä jo perinteisiksi mielletyt menetelmät eivät ole olleet kaikilta osin tyydyttäviä.
UUSI AIKAKAUSI?
Espoossa majaansa pitävä DIARC-Technology Oy on jo vuodesta 1993 tehnyt kehittämäänsä pintakäsittelyä, josta myös yritys on saanut nimensä. Erillistä laakerointia ei ole enää tarvittu, koska
pinnoite sopivasti öljyttynä on hoitanut saman tehtävän. Lisäksi pintakäsittelyllä on parannettu aseen ulkonäköä. Menetelmää voidaan käyttää kaikille metalleille ja jopa tietyille muovilaaduille. DIARC Diamond Coating -menetelmässä pinnoitettava kohde laitetaan tyhjiökammioon, jossa sen pintaan ammutaan matalassa lämpötilassa grafiittikohtiosta höyrystettyä, suureen nopeuteen kiihdytettyä hiiliplasmaa, joka ikään kuin juottuu kappaleen
pinnalle muodostaen timanttia muistuttavia rakenteita
Vaikka ulkonäkö on useimmiten merkittävä seikka, toimituksen kaavailuissa pinnan muut edut menivät ulkonäön edelle. Ensinnäkin pintaa mainostetaan erittäin hyvin mekaanista kulutusta kestäväksi, joka on arvossaan käyttöaseissa. Laitteen sivuilla olevat ulokkeet ovat menetelmän sydän. Ainoa suurempi puute menetelmässä on sen rajoittuminen näkyville pinnoille. Kehys asetetaan pinnoituslaitteeseen sellaiseen asentoon, että kun kappale pyörii pinnoitustelineessä, sen sisäpinta kääntyy alttiiksi. Pinnoite osuu vain sellaisille pinnoille, jotka on myös mahdollista nähdä, se ei siis kul-
keudu esimerkiksi aseen piipun sisään. Esimerkiksi veren ei pitäisi vaurioittaa pintaa millään tavalla. Se parantaisi koneiston toi-
mintaa ja kenties jopa aseen toimintavarmuutta. parantamaan työkalujen kestävyyttä. Koska pinta on "juottunut" osaksi metallia ja on elastinen, pitäisi pinnan säilyä pahoissakin kolhuissa. Jos taas tavoitellaan kiiltoa, pohjana käytettävät pinnat kiillotetaan. metsästyksen yhteydessä riistaeläinten ruhoista. Tavara kulkee määrätyn ohjelman mukaisesti ultraäänipesurista toiseen ja lopuksi kuivataan. Laukaisukoneistossa pinnoite voisi periaatteessa hidastaa kulumista ja samalla jopa parantaa laukaisun laatua. Pinnoituksen aikana tavaraa voidaan pyörittää laitteessa, jolloin tuloksesta tulee tasainen. DIARCin menetelmää käytetään mm. Tällä hetkellä suuri mahdollinen pinnoitettava pituus on 100 cm, mutta juuri valmistumassa olevaan uuteen laitteeseen tulee mahtumaan hieman pidemmätkin kohteet.
Käsiteltävät kappaleet pestään ennen pinnoitusta. Jos kyseessä on esimerkiksi lukko, myös
29. Käytännössä voidaan saavuttaa millainen pinta tahansa työkalumaisen tylystä mattapinnasta lähes sinistystä muistuttavaan kiiltävämpään pintaan saakka. Tässä jo käsiteltyjä poranteriä ja nestekartonkipakkausten leikkuuteriä pinnoitusjigeissään.
Kuvassa itse pinnoituslaite. DIARC on tutkinut sopivat pesuohjelmat eri materiaaleille, ja esimerkiksi aseteräkselle sopiva ohjelma on tiedossa.
riä sekä muutamia muita mielestämme tällaisesta pinnoituksesta hyötyviä osia.
MONIPUOLINEN MENETELMÄ
Aseiden kannalta pinnoitteen kiinnostavuutta lisää jo sen monipuolisuus ulkonäöllisesti. Lisäksi timanttipinnan liukkaudesta voisi ajatella olevan suurta iloa. Ne ovat pinnoitusmateriaalin lähde, eli niistä hiiliplasma ammutaan kohti laitteen keskustaa. Lyhyehköihin putkimaisiin rakenteisiin, kuten lukonkehyksiin, se on kuitenkin mahdollista saada. Valmistaja kertoi myös, että pinnoite sietää erilaisia kemikaaleja, joita aseiden pinnalle tuppaa tarttumaan erityisesti käyttäjän käsistä, mutta myös mm. Tarvittaessa kappaleen asentoa voidaan myös muuttaa kesken prosessin, jolloin pinnoitetta saadaan tarjottua sen sisään vaihtoehtoisesta kulmasta.
ETUKÄTEISVALMISTELUT
Kun pinnoitettavat kohteet on valittu, ne irrotetaan aseesta. Jos halutaan matta lopputulos, metallin pinta jätetään mataksi esimerkiksi lasikuulapuhalluksen jäljiltä. Eli samalla menetelmälWWW.REKYYLI.FI
lä on periaatteessa saatavana kiilloton pinta käyttöaseeseen, mutta vastaavat myönteiset ominaisuudet omaava pinta aseisiin, joiden halutaan kiiltävän
Ilmän öljyä pinta on selvästi kiiltävämpi.
WWW.REKYYLI.FI. Eli kaikki vanhat pintakäsittelyt pitää poistaa. Kuvassa piiput ovat yhä kiinni pinnoitusjigissä.
Liukupinnat on jätettävä karhentamatta. Mattapinnassa ulkonäkö on hieno.
Piiput käsiteltiin öljyllä, jolloin lopputulos oli yllättävän yhdenmukainen. Se on kuitenkin lopulta vain äärimmäisen ohut kerros teräksen pinnalla. Jos näin ei toimita, ulosvetimen alle jää aina likaa, öljyä tai pesunestettä, joka tyhjiökammiossa tursuaa ulos ja pilaa pinnoituksen niiltä osin. Timanttipinta ei, kestävyydestään huolimatta, sido rakennetta kasaan. Lähtökohtaisesti osien pitäisi olla puhtaalla pinnalla. Yllä Tikan kehys käsittelemättömänä, alla käsitelty Sakon kehys.
Piiput välittömästi pinnoituksen jälkeen, ennen öljyämistä. Pinnoitus voidaan toki tehdä vanhan pinnoitteen päälle, mutta käytännössä siitä voi seurata ongelmia. Vanhan pinnoituksen poistamiseen suositellaan hiekka- tai lasikuulapuhallusta. Siksi paras tulos ja tartunta saadaan neitseelliseen pintaan. Killotettu kiiltää yhä enemmän, mutta ei kovinkaan merkittävästi.
Kiillotetun piipun ulkonäkö on riippuvainen öljyämisestä. Parasta olisi, jos ne saataisiin kiillotettua peilimäisiksi ennen pinnoitusta.
kaikki siinä kiinni olevat osat, kuten ulosvedin, on irrotettava. Oikealla öljyttynä, vasemmalla liuottimella käsiteltynä. Menetelmä vali30
Kulunut sinistys puhallettiin pois, pinta pestiin ja pinnoitettiin. Jos vanha pinnoite irtoaa, myös timanttipinta lähtee sen mukana irti. Molemmat kehykset pinnoitettiin ulkoisesti mattapintaisina, eli raekuulapuhalluksen jäljiltä
Erityisesti niissä kohdissa, joissa kaksi pinnoitettua osaa hankautuu toisiaan vasten, aiemmin sujuvasti liikkuneet osat takertelivat nyt toisiinsa. Ongelma ratkesi kovassa käytössä, pultti hioi kehyksestä pikkuruiselta alueelta pinnoitteen pois ja nyt toiminta on suorastaan erinomaisen liukasta.
Liukupintojen etukäteiskiillottamiseen kannattaa siis todella panostaa, koska pinnoite paljastaa armotta pienetkin epätasaisuudet. hydrofiilinen eli esimerkiksi aseöljy suorastaan tarttuu siihen. Jos taas haussa on tyylikkään tummanharmaa pinta, on timanttipinnoituksella paljon annettavaa. Heille, jotka edes silloin tällöin irrottavat piippuja kivääreistä pinnoite antaa kuitenkin edun: se estää kierteiden takertumista ja tähän tarkoitukseen sitä on teollisuuden sovelluksissa myös käytetty. Pinnoituksen hinta riippuu suuresti pinnoitettavasta määrästä. Palojätteet ja muu takertunut likakaan ei ole enää ongelma, koska pinnoite kestää hankaamista.
YHTEYSTIEDOT
DIARC-Technology Oy (09) 2517 6130 diarc@diarc.fi www.diarc.fi
WWW.REKYYLI.FI. Pinnoite on onneksi ns. Piippujen välillä oli yhä eroa, mutta se oli vähemmän dramaattinen. Jos pinnat ovat lähtökohtaisesti peilimäisiä, tulos on todella liukas. Kenties sitä voisi kuvata samettimaiseksi. Yhtä odotettua oli, että Sakon lukonpysäyttäjässä oli yhä näkyvissä aikaisemmat pintaviat. Tämän jälkeen toiminta oli jo aivan sujuvaa ja vaikka koneisto pyyhittiin täysin kuivaksi, sujuvuus säilyi. Ainoa varsinainen virhe löytyi revolverin rullan aisasta, jossa yhteen kohtaan pinnoitetta oli tullut vähemmän. DIARC-Technology Oy:llä on luvat kunnossa, joten aseiden pinnoittaminen vaikkapa suuremmassakin mitassa on mahdollista välittömästi. Seurauksena on sateenkaaren värit. Jos esimerkiksi sormenjäljet jotakuta erityisesti häiritsevät, ne voi pyyhkiä pois paljain käsin ilman pelkoa niiden palamisesta metallin pinnalle pysyvästi. Jos taas niissä on karheutta, pinnoite korostaa sitä. Esimerkiksi piipun ja kehyksen liitoskierre tarttuu yhä luotettavasti. Bonuksena on tavallisesta hieman poikkava ulkonäkö. Tähän liittyen on syytä mainita lisäksi, että pinnoite ei vaikuta liitoksien pitävyyteen. Esimerkkinä olkoon kiväärikokoluokan aseen pinnoittaminen, jolle hintahaarukaksi tullee noin 150-200 euroa riippuen tarvittavista pohja- ja muista töistä.
oli huomattavan kiiltävä, se näytti lähes sinistetyltä. Ulkonäkö oli kuitenkin sivuseikka. Ajatuksena oli hidastaa rullan lukituskolojen ja kääntötähden kulumista sekä tehdä tähtäimistä pysyvästi mattapintaiset. Paljaalle teräpinnalla olleessaan pultti ei koskaan takertunut siihen, mutta nyt kovat pinnat aiheuttivat aluksi kiinni haukkaamista. Pinnoitteen taikana kuitenkin on sen reagoiminen öljyyn. Ideaalitilanteessa asesepät ryhtyvät yhteyshenkilöiksi siten, että kaikki pinnoitusta haluavat toimittavat aseensa kyseisille sepille, jotka sitten tekevät asiakkaan toivomat esivalmistelut ja toimittavat kerralla hieman suuremman erän pinnoitettavaksi. Vaikuttaa siis siltä, että välkehtivän kiiltävää pintaa kaipaavan on syytä käyttää jatkossakin sinistystä. Kun piiput öljyttiin, myös kiiltävästä piipusta tuli mattapintainen. Tässä vaiheessa DIARCin kanssa yhteistyötä tekeviä seppiä ovat esimerkiksi Jyri Jalonen, Sastamala, (03) 513 0143, J.J. Näin DIARC-Technology Oy saa valmiita osia, jotka se pesee ja pinnoittaa ja toimittaa takaisin sepälle, joka tarvittaessa asentaa osat takaisin aseeseen ja luovuttaa valmiit aseet takaisin asiakkaalleen. Koska yksittäisten osien huolehtiminen oikeille omistajilleen on työlästä, yritys toivoisi keskitetympää toimitusta. Niinpä osat öljytttiin runsaalla öljyllä ja esimerkiksi lukkopultteja renkattiin edestakaisin parin minuutin ajan. Landen Custom Guns, Riihimäki, (044) 035 4574 sekä Erkki Wall, Saari-Kämä, (0400) 485 897. Vaikka öljyn pyyhkisi pois, pintaan jää sitä aina hieman. Lisäksi rullan voi nyt puhdistaa hankaavillakin aineilla ilman, että pinta vaurioituu.
ASE PINNOITUKSEEN?
Pinnoituksen jälkeen havaittua: Piipun suun pinnoitus ei ollut täydellinen, aivan kuten odottaa saattoi, osoittihan kyseinen pinta laitteessa ylöspäin, eikä joutunut pinnoitteen tielle. Pinta on jo peruskäytössä todella huoleton. Koska pinta on kemiallisesti stabiili, sitä ei tarvitse olla jatkuvas-
ti paapomassa, joka erityisesti jahdin tiimellyksessä on muutenkin viimeisenä mielessä. Ruger Single-Six-revolverista pinnoitettiin rulla, rullan akseli, ejektori, etutähtäin ja takatähtäimen hahlolevy. Pinnan piti olla liukas, joten ilman DIARCilta saatua etukäteisneuvoa aseiden kokoaminen olisi tuottanut pienen yllätyksen. Kaikki tavanomainen lika ja törky lähtee timanttipinnalta pois jo kuivalla rätillä pyyhkimällä tai viimeistään pienen aseöljytipan avustuksella. Tikassa, jossa myös lukkopultti oli pinnoitettu, timantin kovuus paljasti terävän kulman kehyksen takapäässä. Pinnoite ei myöskään tunnu liukkaalta, vaan se on erikoisella tavalla hyvin sileä. Tiedossa kuitenkin oli, että aluksi pinnat ovat aavistuksen kar32
heita ja vaativat hieman kontaktia sovittuakseen uudelleen
Piippu joutuu kovalle käsittelylle, mutta se on taas helpompi suojata kuin lukkoaktio. Tällä hetkellä en ehkä pinnoittaisi piippua lainkaan tällä menetelmällä. Ulkonäkö on tässä mielessä minulle pelkkä lisäarvo. Pinnoitteen arvo on näissä osissa aivan eri luokkaa merkitykseltään kuin aseen ulkopinnoilla. Ulkonäöllisiä haittoja ovat aiheuttamassa käytännössä veri, hiki ja aivan tavallinen kastuminen ja kuivuminen. Ensinnäkin käyttäisin pinnoitusta erityisesti kaikkiin piilossa oleviin kohteisiin. Lähtökohtaisesti ase ei ollut huonossa kunnossa, mutta siinä oli tyypillisesti metsästysaseille ominaisia kauneusvirheitä, kuten lukkoaktion pikkuosien syövereissä piileviä ruostepilkkuja ja vastaavia pieniä virheitä. ikuisen lukkoaktion. Ulkonäkökysymys ei ole timanttipinnoituksen osalta aivan yksiselitteinen. Valmistaja mainostaa pinnoitetta liukkaana mitä se kieltämättä onkin. Mielestäni aseissa kannattaa hyödyntää erityisesti pinnoitteen funktionaalisia ominaisuuksia, ei niinkään esteettisiä ominaisuuksia. Lukon toiminta aseessa on joka tapauksessa liukkaampi kuin ennen, eli kyseinen pinnoite toimii odotetulla tavalla.
MITEN TEKISIN NYT?
Pinnoituksen nyt paremmin tuntien, tekisin muutaman painotuksen pinnoitettavien osien suhteen hieman toisin. Täten metallissa erityisesti laajat kiillotetut pinnat näyttävät aina enemmän tai vähemmän laikukkailta aina sen mukaan, miten kuiva tai öljytty pinta on. Pinnoituksen ulkonäkö siis sopii käyttöaseeseen erinomaisesti, mutta näyttöaseissa kannattaa pitäytyä sinistyksessä. Tämän jälkeen alkavat ne varsinaiset "liukkaat kelit". Tästä huolimatta ajatus erityisesti aseen piilotettujen osien käsittelemisestä säänkestäviksi oli erittäin kiehtova. Tämä tarkoittaa lukkoaktion lisäksi makasiinikuilua, jousia ja laukaisukoneiston osia. Lisäksi joissain kohteissa voisi jättää likaa ja roskia keräävän voitelun kokonaan pois! Käsittelyn aikana erityisesti Diarcin ja omat näkemykseni pinnoitteen merkityksestä nähtiin hieman eri näkökohdista. Tämä on aivan normaalia sinistetyn aseen täydellinen varjeleminen vaatii joko harrastusten vaihtoa tai todella kovien kemikaalien käyttöä. Funktionaalisesti ongelmallisimpia asioita ovat paikat, joihin kosteus pääsee pesiytymään ja aiheuttamaan tällä tavoin toimintahäiriöitä. Piippu on joka tapauksessa käyttötavaraa, eli sen käyttöikä tulee joka tapauksessa täyteen ennemmin kuin aseen lukkoaktion. Tämä jättää aseen piippuun jäljet, jotka vaativat jossain vaiheessa uuden sinistyksen, jos ulkonäön haluaa olevan edes kohtuullisella tasolla. Ensimmäinen ajatukseni oli, että nykyään yleisimmin metsästyskäytössä oleva ase saisi päälleen pinnan, joka olisi immuuni monelle aseen toimintaa ja ulkoista olemusta pilaavalle elementille. - Arto Määttä
33. Pinnoitus on metallin pinnassa selkeänä kalvona ja tämä kalvo ei esimerkiksi sinistyksen tapaan ime itseensä voiteluainetta. Valmistajan suunnasta painotettiin enemmänkin ulkonäköä ja esimerkiksi toisiaan vasten olevien osien pienentynyttä kitkaa.
WWW.REKYYLI.FI
Toki siisti ulkonäkö on kiva juttu ja liukkaan lukon vielä liukkaampi toimintakaan ei varsinaisesti haittaisi, mutta lähtökohtaisesti hakisin tällaisella pinnoituksella enimmäkseen säänkestävyyttä paikkoihin, joissa siitä on funktionaalista hyötyä. Tässä yhteydessä kannattaa ottaa huomioon, että jos kahdesta pinnasta toisessa on pinnoite ja toinen on metallia, niin pinnoitettu pinta vaikuttaisi ikään kuin hiovan toisen kappaleen pintaa niin kauan, että pinnoite on "tu-
kossa". Tämä lisäisi aseen kenttäkelpoisuutta huomattavasti ja vähentäisi erityisesti metsästyskauden aikaista huoltotarvetta oleellisesti. Virheet eivät kuitenkaan käytössä häirinneet aseen toimintaa tai edes estetiikkaa. Tällöin pinta on ulkonäöltään mielestäni hienompi ja piipun voi kätevästi tarpeen vaatiessa myös sinistää uudelleen tai piipun käyttöiän tullessa umpeen kangen voi vaihtaa uuteen sinistettyyn tai rosteriin. Toinen mielipide:
UUDENLAINEN PINTA
En epäillyt hetkeäkään lähettää asettani etelänreissulle kun Tero ilmoitti mahdollisuudesta parin aseen käsittelyyn uudenlaisella pinnoituksella. Tämän vuoksi pitäytyisin piipussa esimerkiksi lasikuulapuhalluksessa ja käsittelisin sinistetyn pinnan synteettisillä voiteluaineilla. Metsästysaseille on tyypillistä, että niitä esimerkiksi lähmitään verisillä käsillä piipusta. Tästä johtuen piipun pinnoitteen ei tarvitse olla niin kestävää luokkaa kuin ns. Esimerkiksi kuivaan pintaan jää aina sormenjälki, mutta tämän saa poistettua pinnalta yksinkertaisesti pyyhkäisemällä. Minulle lähtökohtaisesti tärkein motiivi oli nimenomaan pinnoitteen suojaava ominaisuus ja toivon mukaan saavutettava säänkestävyys
Tätä ennen Määttä sai rikottua yhden patruunanpitimen siten, että siitä lohkesi patruunan kantaan tulevat kynnet. Käytössä on huomattu, että vasaran varsi on herkkä taipumaan, mutta muutoin vasara on ollut erittäin luja. Myös Määtän Winchester-latauksissa Silvertip-luoti on niipattu kiinni erittäin voimakkaasti ja irrottaminen on vaatinut keskimäärin kuusi rivakkaa lyöntiä patruunaa kohden. Määttä on mäikyyttänyt vasaralla luoteja irti Winchesterin .300 H&H -tehdaslatauksesta naapurinsa suosiollisella avustuksella ja Kuitunen on purkanut patruuna-artikkeleihin liittyen että kokeilumielessä erilaisia kaliipereita, joissa on ollut mm. Patruunanpitimet ovat kaikissa vastaavissa vasaroissa kulutustavaraa ja SmartReloaderissa tämä on
34
huomioitu siten, että patruunanpitimiä seuraa mukana kuusi, eli kaksi kutakin kantatyyppiä kohden. SMARTRELOADER PURKUVASARA
Olemme saaneet pyyntöjä SmartReloaderin edullisen purkuvasaran esittelemisestä ja siksi päädyimmekin kertomaan siitä jo nyt, vaikka alunperin se oli tarkoitus tehdä vasta seuraavassa numerossa.
Toimituksella on nyt kokemusta parin vasaran verran tästä 26 euron haastajasta. Liitoksen hammastettu osa onkin hieman turhan pitkä ottaen huomioon, että sen ainoa tehtävä on estää varren metalliosan irtoaminen muovista. Toimituksen kokeilut olivat raaimmasta päästä ja näin ollen normaaleita patruunoita vasaralla purkaakin hurjan läjän.
SMARTRELOADER PURKUVASARA
Maahantuoja: www.nordis.fi
WWW.REKYYLI.FI. Määtän vasara antautui lopulta noin 1500 iskun jälkeen siten, että varsi pamahti poikki muovin sisältä hammastuksen kohdalta. Kaiken kaikkiaan vasara toimii varsin mainiosti ja se sopii erityisesti satunnaiseen patruunanpurkutarpeeseen. kiinnilakattuja luoteja ja hyvin voimakkaita niippauksia
Air Arms S410, Tarkkuutta jopa 50 metrin etäisyyteen.
· Katso
1
2
Moving Range 2000 IK-ampumarata
tehoja! 27J/4,5 mm ja 38J/5,5 mm · säädettävä teho 9,5J 27J mahdollistaa sisäammunnan myös lyhyillä etäisyyksillä! · säädettävä liipaisin
· pituus
1080 mm, paino 3,1 kg · 10 luodin lipas (Saatavana myös Thumb Hole tarkkuustukki)
545¤
1 tehonsäädin 2 painemittari
2x75 cm kisko, 220V moottori · mitat: 1500x300x240mm, paino 4,5 kg · nopeus ja pysähtymisaika portaattomasti säädettävissä
·
alk. 1030 mm, paino 4,1 kg
säll ivät si m et e imenti
a an. 235¤ · S410-äänenvaimennin h. y hint
Tarjoushinnat Tarjoushinnat voimassa sitoumuksetta 30.9.2010 asti.
mm
ein. - toimitusaika 1-2 viikkoa - varastotilanne nettisivuilla - jo lähes 100.000 tuotetta
Glockworx Fulcrum laukaisukoneisto Glockiin
Mako adapteri, AR:n tukki AK:hon
220
TUOTEN TU TUOTENRO N 726902
34
TUO TUOTENRO UO 931749
Millett 30mm picatinnyrenkaat tarvikekiskolla
TUOTENRO 794363
Remington 870 ShurShot camotukki
60
TUOTENRO O 643961
130 130 30
www.midwaysuomi.com
puhelin arkisin 12-17 09-5122 933. 855¤ (4,5 tai 5,5 mm)
lisävarusteet: 75 cm jatkopala,"Pop-Up" -taulupidike ja tauluja
Air Arms -tarvikkeet · Hill-pumppu, h. 39¤
SC Magentic -maalilaite
·
4,5 mm ilma-aseille automaattisesti palautuva
49¤
JSB ilma-aseluodit
Tarkkuutta pitkille etäisyyksille!
Laadukas vipuviritteinen.
675¤
(4,5 tai 5,5 mm)
(4,5 tai 5,5 mm)
755¤
Vipuviritteisten ilmakiväärien aatelia.
Air Arms TX200 Mk3
· Lothar
Walther -tarkkuuspiippu mm
va jalat ja Kiikari,
· tehokas: 21,6J/4,5 mm ja 22,85J/5,5 · pituus 1050 mm, paino 4,2 kg
Air Arms ProSport
· Lothar Walther -tarkkuuspiippu · tehokas: 19,5J/4,5 mm ja 21,5J/5,5 · säädettävä kullattu liipaisin · pit. isvarust eet eriko Kuvien as
maahantuoja:
Katso lähin jälleenmyyjäsi osoitteesta www.hjorth.fi.
Maailman laajin valikoima asetarvikkeita suomalaisen aseharrastajan saatavilla. 57¤ · 10 luodin varalipas 4,5 tai 5,5 mm, h
10
ILMAPISTOOLIA VERTAILUSSA
TEKSTI: TOIMITUS
JOUSESTA PAINESÄILIÖÖN
Toimituksessa sikisi ajatus tehdä vertailu ilmapistooleista. Tällä kertaa päätimme tehdä sen ilman suurempia rajoituksia. Hiilidioksiditoimisia, vaikka niitä ilma-aseiksi kutsutaankin, ei hyväksytty mukaan. Vertailu tehtiinkin pääosin ryhmien sisällä
WWW.REKYYLI.FI. Syy on yksinkertainen, niistä valtaosa on suunnattu selvemmin "huvitteluun" ja vain harvat niistä ovat riittäviä ominaisuuksiltaan silloin, kun aseella on tarkoitus osua 10 metristä johonkin juomatölkkiä pienenpään. Riittäisi, että pistoolin käyttövoimana olisi ilma. Laitoimme pyynnön ilmaaseiden maahantuojille ja saimme otoksen pistooleita kaikista nykyään tavanomaisista toimintatavoista.
36
Perinteisiä jousitoimisia saapui kolme, puristeilmatoimisia neljä ja painesäiliöstä ilmansa hörppääviä kolme kappaletta. Otannan sisäisistä toimintatapa- ja käyttötarkoituseroista johtuen kaikkia pistooleita ei ryhdytty vertaamaan keskenään
Jousitoimisia pistooleita on kuitenkin yhä saatavana, onhan niillä pari etua. Tällä hetkellä PCP on se toimintatapa, joka yleistyy nopeasti ja jossa tapahtuu kehitystä.
DIANA MOD 5 G
Nimi Diana kirvoittaa muistoja monissa varttuneemmissa harrastajissa ja nykyäänkin sen kivääreillä on laaja kannattajakunta. Lisäksi on ilmoitettu keskimäärinen lähtönopeus ja nopeushajonta H&N High Speed Match luodille.
TOIMINTATAVAT
Jousitoimiset olivat aikoinaan virkistyskäytössä erittäin yleisiä, mutta nykyään niiden rinnalle ovat yleistyneet puristeilma-aseet, joiden etuna on rekyylittömyys ja hiljaisempi ääni. KG, Saksa Toimintatapa: jousitoiminen Paino: 1,15 kg Pituus: 400 mm Piipun pituus: 180 mm (7") Hinta: 302,20 euroa Maahantuoja: Aseliike Markus Remes Oy
Keskimääräinen 5 lauk. PCP:n etu puristeilmaan verrattuna on se, että ampuja voi keskittyä yksinomaan ampumiseen, koska laukausten välillä ei tarvitse tehdä muuta kuin asettaa aseeseen uusi luoti. Laukausääni oli maltillisesta tehosta huolimatta eräs kovimmista ja myös rekyylituntuma oli napakka räpsähdys. Tarkkuuskoe ammuttiin tuelta 10 metrin etäisyydeltä käyttäen RWS R10 Match ja H&N High Speed Match -luoteja. Hahlolevy on käännettävä ja saatavana on neljä erilaista hahloa.
37. Vertailussa huomioitiin aseiden käytön yksinkertaisuus ja mukavuus, ampumaergonomia sekä tarkkuus. Ampumatapahtuma on siten hyvin eleetön, ase tuskin liikahtaa mitättömän painoisen lyijyluodin paetessa piipusta maltillisella nopeudella. Lisäksi löytyy säätö laukaisuvastukselle.
WWW.REKYYLI.FI
Perinteisestä ulkonäöstään huolimatta Mod 5 G:n on yhdistelmä muovia ja terästä, joten pistooli on järkevän painoinen ja sopisi siksi myös perheen nuoremmille ampujille. Hallintalaitteina on liipaisimen viereen sijoitettu keinutyyppinen varmistin, joka napsahtaa viritettäessä automaattisesti päälle. Laukaisu oli vertailun huonoin, vaikka onkin jousitoimiseksi aseeksi kelvollinen. Puristeilmapistooleita vieläkin pidemmälle tarkkuuden tavoittelussa mennään siirryttäessä paineilma-aseisiin (Pre-charged pneumatic, PCP). Käyttäjän ei myöskään tarvitse ostaa aseen käyttövoimaa, se löytyy omasta ranteesta. Erona jousitoimisiin on kuitenkin se, että viritettessä männällä puristetaan ilmaa, joka siis paineistuu. Näin ollen aseessa ei tarvita venttiileitä tai mekanismia, joka vapauttaisi etukäteen luodun paineen. Myös aseen pituus on melkoinen. Niinpä säiliö ladataan joko tavallisesti erikoiskompressorilla tai painepullosta. Puristeilmaaseen laukaisukoneiston ei tarvitse pidätellä takana massiiviista jousta, joten koneistosta on voitu tehdä hienostuneempi turvallisuuden vaarantumatta. Ensinnäkin ne ovat erittäin huolettomia käyttää, koska niissä mekanismi on yksinkertainen. Toki täyttäminen on mahdollista myös käsikäyttöisellä pumpulla, joka on kuitenkin melkoisen vaivalloista. Tämä jousi väännetään vireeseen tavallisesti aseen piipulla, vaikka nykyään on saatavana myös aseita, joissa vipuna käytetään aseen rungon yläosaa. Liipaisimen painallus ei liikuta mäntää, se vain avaa
Vertailun tarkkuuskoe ammuttiin tuelta 10 metrin etäisyydeltä käyttäen RWS R10 Match ja H&N High Speed Match -luoteja.
painekammion venttiilin. Karkeasti ottaen jousitoimiset voidaan erottaa muista täysin omaksi ryhmäkseen, mutta tietyissä tapauksissa puristeilma- ja PCP-aseiden vertailu voi olla mielekästä. Tämä helpottaa herkkää ampumasuoritusta ja kivääripuolella se lisäksi mahdollistaa tarvittaessa suuren tehon niissä lajeissa, jossa tehoa kaivataan. Tarkkuuskokeen tulos on ilmoitettu luotien antamana keskimääräisenä käyntinä jokaisen aseen faktalaatikossa. Karrikoiden
voidaan sanoa, että jousitoimisia mainostetaan teholla, puristeilmaja PCP-aseita tarkkuudella. Painesäiliöstä paine reguloidaan sopivan matalaksi, jolloin luotia ajaetaan samalla ilmamäärällä ja lähtönopeudet pysyvät haluttuina. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin etäisyys liipaisimelle, joka on 72 mm. Mod 5 G edustaa yksinkertaista ja korutonta piipusta viritettävää perusmallia, jonka kahva on muotoiltu oikeakätiselle. Ilmapistoolipuolella merkki on kenties tuntemattomampi. Jousitoiminen ilma-ase on kuin polkupyörän pumppu, jonka männän takana on jäykkä jousi. Niissä voimanlähteenä on ilmasäiliö, jonka tavanomainen
käyttöpaine on useita satoja bareja. Ja jos tiivisteet kuluvat, on seurauksena vain tehon lasku, ei ampumisen tyssääminen kokonaisuudessaan. osumakuvio / 10 m : 25 mm Lähtönopeus: keskiarvo 155,4 m/s, hajonta 2,34 m/s
Parasta antia ovat helposti säädettävät jämäkät tähtäimet. Jousitoimisten yksinkertaisuudesta on seurauksena myös edulliset valmistuskustannukset ja niistä edelleen matala hankintahinta. Ampumaergonomian suurin epäkohta on ylä- ja takapainoisuus.
Valmistaja: Mayer & Grammelspacher GmbH & Co. Toki niiden tehokin on pienempi, mutta nykyään useimmat ilmapistoolin hankkivat ymmärtävät, että erityisesti ilmapistoolissa tehoa on tarpeeksi, kun luoti pystyy stanssaamaan reiän paperiin 10 metrin etäisyydeltä. Sen lisäksi aseilla ammuttiin vapaalta kädeltä ja näin todellisuutta paremmin vastaavassa suorituksessa saadut kokemukset kirjattiin osaksi tulosta. Kun liipaisinta painetaan, jousi iskee putkimaisessa ilmatilassa olevaa mäntää. Äkillisesti paineistuva ilma purkautuu luodin taakse ja singauttaa sen etenemään pitkin piippua. ja vain tietyissä tapauksissa keskinäiseen kilpasuhteeseen asetettiin toimintatavoiltaan erilaiset aseet. Lisäetuina on virittämisen helppous ja miellyttävän hiljainen laukausääni sekä myös jousitoimisia huomattavasti parempi laukaisu. Näille aseille tyypillinen ominaisuus on juuri matala nopeus, joka runnoo luotia vähemmän ja parantaa tarkkuutta. Omasta ranteesta saadaan käyttövoima myös puristeilmapistooleihin
osumakuvio / 10 m : 14 mm Lähtönopeus: keskiarvo 109,1 m/s, hajonta 1,31 m/s
Viritettäessä on syytä olla varovainen, jotta muovinen takatähtäin ei vaurioidu.
WWW.REKYYLI.FI. Perheen junioreita ajatellen aseen hieman karhea virityskoneisto voi osoittautua turhan jäykäksi. Gamo toimi puristeilma-aseiden vertailukohtana, koska sen sielunelämä oli hyvin tiedossa. Verrattuna Baikaliin Gamo tuntui melko lelumaiselta, mutta sen omistaja on siihen tyytyväinen. osumakuvio / 10 m : 23 mm Lähtönopeus: keskiarvo 180,0 m/s, hajonta 1,44 m/s
LP8 Magnumissa on valokuitutähtäimien lisäksi kiikarikisko. Ensinnäkin tehoalueiden osumapiste-ero on melkoisen suuri, joten tähtäimet on kohdistettava toiselle niistä ja jatkossa käytettävä tätä tehoa. DIANA LP8 MAGNUM
Sana "magnum" nostaa myyntilukuja, kun halutaan kesämökkikäyttöön tehokas ilmapistooli. Lisäksi tätä magnumia saa punapistetähtäimen kanssa! Idea voi kuulostaa hölmöltä, mutta Dianan tapaan toteutettuna konsepti on yllättävän toimiva. Punapiste poistaa tähtäämisen rasitukset, joten paketti on varmasti virkistysampujien mieleen. Muovinen 11 mm kiikarikisko kestää kokemusten mukaan täysin ongelmitta punapisteen ripustamisen, eikä koekäyttöaikana havaittu muitakaan esimerkiksi aseen tehoon liittyviä ongelmia. Kaiken kaikkiaan LP8 oli testin positiivisimpia yllättäjiä.
Valmistaja: Mayer & Grammelspacher GmbH & Co. Mainittakoon, että kahvalevyt ovat puuta. Erikoisuutena on myös kaksi tehovaihtoehtoa, eli jos viritysliike lopetetaan puoliväliin, saadaan selvästi vähemmän tehoa. Kahva myös tuntuu 1911:ltä, joten otepinta on monille jo ennalta tuttu. Laukaisu on aavistuksen venyvä, mutta puhdas ja kevyt. Verrattuna Mod 5 G:hen LP8 on modernimman oloinen ase, vaikka siinä on paljon samaa. Koska varmistin on manuaalinen, on aseeseen lisätty turvallisuussyistä myös sulkuvarmistin.
GAMO COMPACT
Vertailun Gamo Compact on käytössä oleva ase ja sen puinen kahva on sovitettu omistajan kädelle. Lisäksi koeammunnoissa täydellä teholla käynti oli hieman heikompaa. Hintaluokassaan erikoisuutena on portaattomasti säädettävä hahlon leveys.
38
Jos ergonominen yhdenkäden kahva ei miellytä, on Gamolta saatavana PR-45-malli, joka on käytännössä sama ase hieman edullisemmalla hintalapulla ja peruskahvalla. 429 e) Maahantuoja: Aseliike Markus Remes Oy
Keskimääräinen 5 lauk. Compactin voi tiivistetysti sanoa olevan hieman muovinen, mutta toimiva ja tarkka pistooli, jonka laukaisun laatu riittää ampumataitojen ylläpitämiseen. Myös sen tähtäimet ovat muovia, joten niiden suhteen joutuu olemaan varovainen. Teknisesti HW 45 poikkeaa perinteisistä jousitoimisista, koska ase viritetään puristeilma-aseiden tavoin rungon yläosalla. Pistoolin näkyvä runko, liipaisin ja kiikarikisko ovat muovia, mutta aseen sisällä on metallirunko, joka tekee aseesta paitsi jämäkän, mutta myös painavan. Tämä on asia, joka tulee useimpien puukahvaisten ilma-pistoolien kohtaloksi. Merkittävänä erona on symmetrinen kahva ja kaksipuoleinen varmistin, joka tekee siitä myös vasenkätisille sopivan. KG, Saksa Toimintatapa: jousitoiminen Paino: Pituus: 450 mm Piipun pituus: 232 mm Hinta: 362,30 euroa (+punap. LP 8:n virittäminen ei ole vaikeaa, koska lähtönopeutta on vain sen verran, että se oikeuttaa nimeämisen magnumiksi. Kokonaisuutena HW 45 on helppokäyttöinen ja monipuolinen pistooli. Gamo on niitä aseita, jotka sopivat erinomaisesti ampumataidon parantamiseen ilman kilpailullisia tavoitteita.
Valmistaja: Gamo, Espanja Toimintatapa: Puristeilma Paino: 0,91 kg Pituus: 320 mm Piipun pituus: 210 mm Hinta: 230 euroa Maahantuoja: Osakeyhtiö Eloranta
Keskimääräinen 5 lauk. osumakuvio / 10 m : 30 mm Lähtönopeus: keskiarvo 129,0 tai 171,3 m/s, hajonta 1,23 tai 20,84 m/s
Yläosan lukitus avataan iskuvasarasta, jonka jälkeen yläosalla väännetään jousi vireeseen. Automaattinen varmistin on hyvällä paikalla ja helppo käyttää.
WEIHRAUCH HW 45
HW 45:ssä huomio kiinnittyy pistoolin ylä- ja alaosan epäsuhtaan, aivan kuin 1911-pistooliin olisi juntattu ilmapistoolin yläkerta. Ase on kestänyt tuhansia laukauksia ja tarkkuuskin on oikealla luodilla ollut huomattavan hyvä. Tähtäimet ovat mainiot ja varmistin jousitoimisten paras.
Valmistaja: Weihrauch GmbH & Co, Saksa Toimintatapa: jousitoiminen Paino: 1,15 kg Pituus: 278 mm Piipun pituus: 170 mm Hinta: 335 euroa Maahantuoja: Hantaurus Shot Oy
Keskimääräinen 5 lauk. Siinä on kuitenkin pari huomioitavaa seikkaa
Kahva on asiaankuuluvasti säädettävä, samoin kuin tähtäimet, laukaisu ja niin edelleen. osumakuvio / 10 m : 22 mm Lähtönopeus: keskiarvo 124,3 m/s, hajonta 2,51 m/s
Kahva kertoo paljon kokonaisuuden laadusta ja käyttötarkoituksestakin. Laukaisussa on selvä etuveto, joka on tässä seurassa poikkeuksellista. Kehujen aiheita olivat myös matalla tähtäinlinja ja lyhyt liipaisimen etäisyys. Pienestä koosta seuraa kuitenkin myös lyhyt vipuvarsi, joten virittäminen on suhteellisen raskasta. HW 40 PCA on vertailun aseista selvästi pienin ja siten sopivin junioreille, joille sitä todennäköisesti myös yritetään markkinoida. Ainoa hieman ärsyttävä seikka on sen latausportin ja virityskammen toiminta. Se on puristeilmatoiminen, kohtuullisen kookas, varustettu kahdenkäden kahvalla ja ulkoisella iskuvasaralla. Aivan lasipuikkomainen se ei ole, ja vertailun kaikkein parhaisiin verrattuna siinä on selvä jälkiveto. Kenties se on tarkoitettu harjoitusaseeksi jollekin Keski-Euroopassa suositulle lajille, jossa juuri nämä ominaisuudet ovat haluttuja?
Valmistaja: Weihrauch GmbH & Co, Saksa Toimintatapa: puristeilma Paino: 1,06 kg Pituus: 280 mm Piipun pituus: 170 mm Hinta: 379 euroa Maahantuoja: Hantaurus Shot Oy
Keskimääräinen 5 lauk. Mutta koska asemalliin on selvästi panostettu, on sen olemassaoloon jokin syy. osumakuvio / 10 m : 22 mm Lähtönopeus: keskiarvo 119,4 m/s, hajonta 2,49 m/s
HW 40 PCA:sta on pyritty tekemään junioreita miellyttävä edullinen puristeilma ase, jolla on kuitenkin mahdollista jo harjoitella tarkkuusammuntaa.
WEIHRAUCH HW 75 PCA
Kyseessä on laadukkaasti tehty ase, joka oikein loksahda mihinkään ilmiselvään lokeroon. Myös liukukytkintyyppisen, automaattisesti toimivan varmistimen manipulointi vaatii tukikäden apua. Tähtäimet ovat hyvät, ainoa kauneusvirhe on hieman pyöreäksi jääneen jyvän yläkulman kiiltely.
WWW.REKYYLI.FI
Tämä pistooli jäi selvistä avuistaan huolimatta "oudoksi linnuksi". Hjorth Ab
Keskimääräinen 5 lauk. Pikemminkin sitä olisi voinut verrata paineilma-aseisiin. Aseen luovutti vertailuumme Eräliike Riistamaa Oy.
Valmistaja: Izhevsky Mekhanichesky Zavod, Venäjä Toimintatapa: puristeilma Paino: 1,30 kg Pituus: 420 mm Piipun pituus: 278 mm Hinta: 395 euroa Maahantuoja: Oy K. Näinkin laadukkaaseen tuntumaan on päästy käyttämällä laukaisukoneistossa metalliosia.
Valmistaja: Weihrauch GmbH & Co, Saksa Toimintatapa: puristeilma Paino: 0,78 kg Pituus: 240 mm Piipun pituus: 170 mm Hinta: 168 euroa Maahantuoja: Hantaurus Shot Oy
Keskimääräinen 5 lauk. Mekanismi vaikuttaa lähes tuhoutumattomalta, eikä myöskään tähtäimiin tai muihin vaurioalttiisiin kohtiin ole laitettu muovia. Baikalilla ampuminen on miellyttävää, koska laajaliikkeinen kampi vähentää lataamisessa tarvittavaa voimaa ja kaikki aseen kohdat on suunniteltu toimiviksi. Ergonomia on erinomainen ja ase on ulkonäköään huomattavasti kevyempi. BAIKAL MP-46M
Baikal MP-46M on hieman kulmikas ja viimeistelyltään koruton ase, jolla on takanaan menestyksekäs menneisyys. Etuvedon jälkeinen laukaisu on yllättäen eräs vertailun parhaista. osumakuvio / 10 m : 11 mm Lähtönopeus: keskiarvo 146,5 m/s, hajonta 6,62 m/s
Latausportti auki, kuula piipuun, käännetään virityskampi kokonaan eteen ja takaisin taakse, jonka jälkeen suljetaan latausportti. MP-46M:llä on puristeilma-aseista eniten annettavaa valmistauduttaessa vakavampaan kilpa-ammuntauraan. MP-46M on nyt ampumavalmis.
WEIHRAUCH HW 40 PCA
Tämä muovinen pistooli oli selvästi suurin yllätys. "Iskurikoneiston" virittämiseen iskuvasarasta ennen jokaista laukausta tottuu nopeasti ja sitä voi myös käyttää tyhjien laukausten harjoitteluun. Weihrauch HW 75 PCA:ssa on laatua, mutta käyttötarkoitus on hieman auki. Muovisen pseudomilitaristisesta ulkonäöstä on seurauksena myös omanlaisensa tuntuma, joka ei kahdenkäden otteeseen tottuneista ollut ollenkaan hassumpi. HW 75 PCA on joka tapauksessa mukava ampua, laukaisu on kohtuullinen ja kaikki tuntuu olevan kohdallaan. Kenties se lopultakin on "tarkkuusammuntaa kahden käden otteella?
39. Baikal on vertailun puristeilmaaseiden ehdoton ykkönen. Jos latausporttia ei muista avata etukäteen, ilma karkaa männän edestä eikä pistooli virity. Se on suunniteltu aikuisen käteen ja "vakavaan käyttöön". Se ei veny, krahise tai ole turhan raskas. Yllätys oli sen puristeilmatoimisuus
osumakuvio / 10 m : 10 mm Lähtönopeus: keskiarvo 154,2 m/s, hajonta 1,89 m/s
Kahvan kulmaa ei suuremmin säädellä, vaikka muuten säätöjä löytyy joka lähtöön.
TESRO PA10-2
Baikalin jälkeen vuoroon tullut Tesro tuntui nyt korostetun länsimaalaiselta. Ampuessa näitä seikkoja ei noteeraa, vaan huomion varastaa erinomainen ammuttavuus. Kun säädöt ovat kohdallaan, on ampuminen kaiken kaikkiaan eleetöntä ja helppoa. Baikal MP-672 edustaa vakavasti otettavaa vaihtoehtoa silloin, kun haussa on ase kilpailukäyttöön. Kahvaa on kuitenkin helppo muokata, joten seikkaa on ei pidä korostaa liikaa.
Valmistaja: Tesro GmbH & Co KG, Saksa Toimintatapa: Paineilma Paino: 1030 g Pituus: 298 mm Piipun pituus: 235 mm Hinta: 1125 euroa Maahantuoja: EF-Security Oy,
Keskimääräinen 5 lauk. Ne, joiden käteen kahvan muodot sopivat, pitivät sitä erinomaisena, kun taas muutamat muut kaipasivat perinteisempää otepintaa.
AIR ARMS ALFA
Paineilma-aseista erikoisin oli Air Arms Alfa, jossa painesäiliö on kahvan sisällä ja syöttömekanismina pulttilukkotyyppinen. Hjorth Ab
Keskimääräinen 5 lauk. Kahva on symmetrinen, joten tältäkään osin AirArms ei suoranaisesti kilpaile Tesron tai Baikalin kanssa. Ammuttavuus oli kuitenkin yllättävän hyvä ja erityisesti huomattiin, että laukaisukoneistoja on tehty aiemminkin. Baikalin aseissa on paljon yhtymäkohtia toisiinsa, esimerkiksi latausporttimekanismissa, laukaisukoneistossa, tähtäimissä ja niin edelleen. Näiden kilpakumppaneiden välillä on lopulta vain muutamia selvästi mitattavia eroja: Tesrossa on portaattomasti säädettävä takatähtäimen hahlo, joka on suunnattomasti näppärämpi kuin kilpailijan vaihdettava hahlolevy. Bakalissa on myös neljä lisäpainoa, joilla aseen käyttäytymistä ja tuntumaa voi muuttaa itselleen vieläkin paremmin toimivaksi. Kyseessä on kieltämättä tyylikäs pistooli, jossa on ajateltu myös ulkoista kauneutta. osumakuvio / 10 m : 13 mm Lähtönopeus: keskiarvo 143 m/s, hajonta 4,25 m/s
Ilmasäiliön suulla on tavallisesti vetämällä irtoava suojahattu, jonka alla on venttiili. Kuten arvata saattaa, ulkoisesti tämäkään Baikal ei ole kovin puleerattu ja esimerkiksi latausportin toiminnassa on hieman karheutta. Aseen mukana tulee täytössä tarvittava välikappale.
WWW.REKYYLI.FI. Hjorth Ab
Keskimääräinen 5 lauk. BAIKAL MP-672
Baikalin MP-672:n harteilla oli eniten odotuksia, olihan sen puristeilmaversio omassa luokassaan ylivoimainen. Tesron etuna on sen 300 barin painesäiliö, jolla ampuu tietysti enemmän laukauksia yhdellä täytöllä. Laukaisu on myös säädettävissä, laukaisuvastuksen, liipaisi40
men sijainnin ja jälkivedon suhteen. osumakuvio / 10 m : 9 mm Lähtönopeus: keskiarvo 156,2 m/s, hajonta 2,00 m/s
Tesron kulmikas kahva jakoi mielipiteet. Etuna Tesroon oli se, että Baikalin kahvan sai säädettyä pienemmälle kädelle sopivaksi. Tuloksena on erikoinen tähtiensota-ulkonäkö, joka koettiin hieman vieraaksi. Lisäksi 300 barin pulloon tuntuisi nykyisin löytyvän helpommin täyttömahdollisuuksia, jos harrastaja on ulkopuolisten laitteiden varassa. Rakenteeseen on ilmeisenä syynä Air Armsin ja Alfa Proj:n yhteistyönä valmistamien ilmakiväärien rakenne, eli pistoolin peruspalikka on otettu sieltä valmiina. Ainoa ero on oikeastaan aikakaudessa, puristeilma on vakavissa kilpapistooleissa menneisyyttä. Kaiken kaikkiaan säädettävällä teholla varustettu Air Arms on mielenkiintoinen tuttavuus tavallisesti niin samankaltaisten paineilmapistoolien joukossa.
Valmistaja: Alfa Proj, Tsekin tasavalta Toimintatapa: paineilma Paino: 0,88 kg Pituus: 398 mm Piipun pituus: 244 mm Hinta: 799 euroa Maahantuoja: Oy K. Se ei kenties ole yhtä hienostunut kuin länsikilpailijansa, mutta käyttöominaisuudet ovat kovaa luokkaa.
Valmistaja: Izhevsky Mekhanichesky Zavod, Venäjä Toimintatapa: Paineilma (200 bar) Paino: 1,30 kg Pituus: 435 mm Piipun pituus: 280 mm Hinta: 1 200 euroa Maahantuoja: Oy K. Tarkkuuskokeessa muita reilun sentin pidempi tähtäinväli oli edukseen, psytystä ammuttaessa taas takapainoisuus nousi korostetusti esiin erityisesti yhden käden otteella. Juuri hyvän viimeistelyn vuoksi Tesron yleinen työnlaatu todettiin vertailun aseista parhaaksi. Tesron latausportti ja varmistin todettiin yksimieleisesti helpommiksi käyttää, kun taas sen kulmikas kahva koettiin heikommaksi
UUTUUS!
419,-
469,-
Tämä jää kuitenkin tiukemman toleranssin alarajan alapuolelle ja näin ollen menee
läpi molemmista tarkastuksista. Molemmilla standardeilla on selkeä tarkoituksensa, eli pyrkimyksenä on pitää aseet ja patruunat toisilleen sopivina. Patruunoissakin on olemassa omat toleranssinsa ja ne sopivat aseeseen kuin aseeseen jossa vain on oikea kaliiperimerkintä. Ohjausvoimaa ja kontrollia hamuava viranomaiskoneisto on nyt vielä pyrkimässä siihenkin, että Suomeen tuotaviin aseisiin läväytettäisiin poikkeuksetta maatunnus. Esimerkki on karrikoitu, mutta näyttää pitävän aika lailla paikkansa kun katsotaan uutuustuotteiden maahantuontinopeutta Suomen ja Ruotsin välillä. Yhdysvaltoihin maahantuotavissa aseissa on sikäläisten lakien mukaan oltava paikallisen pääjakelijan nimi stanssattuna aseeseen. Tällä saadaan lähinnä työllistettyä asetarkastuslaitoksia ympäri CIP-maailmaa, kun amerikkalaisille SAAMI-aseille joudutaan tekemään turhanpäiväisiä koeammuntoja. Tämän vuoksi ruotsalaisilla on asiat mukavammin. Molemmat ovat standardeista vastaavia instansseja, jotka määrittävät aseiden ja patruunoiden mittoja ja joissa jokaiselle standardin omaavalle patruunalle on olemassa viralliset mitat ja mittojen raja-arvot.
Suomi on CIP-maa ja esimerkiksi Ruotsi on USA:n tapaan SAAMI-maa. Koestusleimalla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Tällä on oikeastaan ainoastaan yksi funktio, eli saada asetarkastukselle lisää töitä kun nyt tilanne on se, että moni maahantuoja käyttää aseensa CIP-tarkastuksessa ulkomailla. Toisin sanoen esimerkiksi kaulan mitoitus voidaan ottaa siitä standardista, jossa minimi on suurempi ja tehdä kaulasta tämän minimin mukainen. Suomessa maatunnuksella voisi olla ainoasWWW.REKYYLI.FI. Systeemi on siis käytännössä hieman hölmö, sillä vastaavasti patruunoissa eletään aina pienemmän minimin mukaan ja tämän vuoksi patruunoiden maksimimitat vedetään mahdollisimman alas. Ainoa ero mitä esimerkiksi USA:n ja Suomen markkinoilla myytävillä aseilla on, on meidän päässä aseisiin lyötävä ylimääräinen leima. Tällä on lähinnä tuotevastuullinen merkitys. Pyrkimys on saada aseisiin nykyään siis myös FI merkintä CIP:n lisäksi. Käytäntö on johtanut siihen, että aseissa on väljät pesät, joissa patruunat kolisevat pienuuttaan. Fakta on, että esimerkiksi kivääreitä tarkasteltaessa aseet ja patruunat ovat nykyään lähes
42
poikkeuksetta keskenään yhteensopivia olipa ase valmistettu alun perin kumman systeemin alaisuudessa hyvänsä. Suuret valmistajat valitsevat esimerkiksi patruunapesien mitoitukset nykyään siten, että mitoitukset tulevat keskenään toisiaan lähinnä olevien minimi- ja maksimitoleranssien välille. MILJOONALA ATIKKO
ARTO MÄ ÄT TÄ
TOLERANSSIT
Maailmalla on käytössä kaksi aseiden ja patruunoiden mittoihin liittyvää rinnakkaista järjestelmää, CIP ja SAAMI. He saavat tavaraa Yhdysvalloista ja Suomea valmistajat karttavat, koska täällä kaiken tavaran täytyy mennä CIP-hyväksynnän kautta. Hullua on, että vaikka nämä kaksi standardia ovat keskenään äärimmäisen samankaltaiset, kohdemaa määrää kumman standardin mukaan aseiden ja patruunoiden tulee olla hyväksyttyjä. Laadultaan kelvollisten, lähtömaassaan jommankumman standardin mukaan valmistetut aseet kyllä toimivat vallan mainiosti
Paskan marjat. Kolmas etu on selvästi kilpailullinen, eli CIP:n ulkopuolelta tuotaville aseille on olemassa "jarru" ja täten kotimarkkinoilla saavutetaan huomattavaa kaupallista etua. Tällöin on esimerkiksi mahdotonta tehdä huipputark-
kaa asetta kaliiperissa .308 Winchester, koska CIP:n minimimitat ovat jo lähtökohtaisesti liian väljät esimerkiksi patruunan kaulan osalta. Suurempi ongelma aseita pienemmässä mittakaavassa valmistaville on taas se, että hyvin suuri osa aseiden valmistukseen liittyvistä työkaluista tulee Yhdysvalloista. Yhdysvalloissa kalvainvalmistajat ovat hyvin usein parantaneet asioita sovittamalla ylimenot ja ns. Patruunat ovat myös hauska esimerkki. Kannattaa muistaa, että vaikka standardijärjestelmissä on eronsa, niin SAAMI-standardien mukaan valmistetut ja tyyppihyväksytyt aseet kuuluvat ankaran tuotevastuun piiriin. Tällöin kaikki sepät eivät ota huomioon sitä, että kyseiset työkalut on usein tehty SAAMI-mittaisiksi ja kalvaimissa voi olla hyvinkin suuria mittaeroja CIP:n tiettyihin mittoihin verrattaessa. Ensiksikin hyvin moneen CIP-maahan liittyy vientitoimintaa, joka oleellisesti helpottuu. Toisin päin järjestelmä on suvaitsevainen, eli SAAMI-maissa eri tavoin tarkastettuja ja eri standardeja noudattavia aseita ei nähdä turvallisuudelle vaarallisina. taan jarruttava efekti maahantuotavien aseiden suhteen. Mitä turvallisuutta lisäävää on siinä, että aseisiin pätkitään lisäleimoja kun niissä on jo toisen standardijärjestelmän koestusmerkinnät. Tällöin ase tarkastetaan valmistajan lähettämillä "painepatruunoilla" ja hyväksytään ns. Tässä mielessä tarkastukseksi riittää se, että ase täyttää tietyn mittatarkkuuden toleranssien ääripäiden välillä ja, että se kestää koepatruunoilla ampumisen. Mitä turvallista on aseissa, joiden sulkuvälit ovat sitä luokkaa väljät, että täyssupistetut hylsyt katkeilevat patruunapesään. Tämä on usein myös jarruttava tekijä sille, miksi määrätynlaisia aseita ja aseen osia ei tahdota saada Euroopan markkinoille. SAAMI-tavaran syynäämisen sijaan voimavarat pitäisi keskittää muualta maailmasta tulevan, joskus epäkurantinkin, kaluston tarkastamiseen.
WWW.REKYYLI.FI
Syinä sille, miksi Suomi on CIP-maa, liittyy muutama vanhakantainen suunnitelmatalouden aikainen seikka, joilla oli aikanaan selkeitä vientiin ja tuontiin liittyviä tarkoitusperiä. Tällöin varsinaista ongelmaa kaliiperimerkinnän eksoottisuudelle ei ole, sillä käyttäjä tietää joka tapauksessa aseensa "oikean" kaliiperin. CIP on siis eurooppalaista kaupallista protektionismia palveleva järjestelmä.
HENKILÖKOHTAISESTI OLEN SITÄ MIELTÄ, ETTÄ JOS ASEEN VALMISTAJA JA ASIAKAS HYVÄKSYVÄT KESKENÄÄN ASEEN PATRUUNAPESÄN MITOITUKSEN, NIIN VIRANOMAISTEN TULISI HYVÄKSYÄ NÄMÄ STANDARDIEN RAJAMAILLA KULKEVAT MITOITUKSET MUKISEMATTA.
Usein asetarkastuksiin liitetään virheellisesti käsitys laadusta tai tarkastuksen toimimisesta laadun takeena. Moni voi kyseenalaistaa aseen kaliiperimerkinnän merkityksen jos ase on valmistettu omaan käyttöön. Yksi pidemmälle harrastuksessaan ehtineiden ampumaharrastajien pysyvä ongelma on se, että CIP-tarkastus on tehtävä paikallisviranomaisesta riippuen usein myös niille aseille, joiden lopullinen käyttötarkoitus on toimia kilpa-aseina tai muissa käyttötarkoituksissa, joissa aseille asetettavat tarkkuusvaatimukset ovat keskimääräistä tiukemmat. "villikissana". Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jos aseen valmistaja ja asiakas hyväksyvät keskenään aseen patruunapesän mitoituksen, niin viranomaisten tulisi hyväksyä nämä standardien rajamailla kulkevat mitoitukset mukisematta ja vaatimatta aseille sen kummempaa "leimaa". Odotellaan yksi vuosi lisää, josko seuraavassa erässä olisi liljankukkia kaliiperimerkinnän lisäksi... Tämän tuotevastuun kanssa kukaan valmistaja ei halua pelleillä ja vastuu käyttäjälle vaarallisista tuotteista on taatusti sen sorttinen, että määrätyt asiat tehdään kunnolla tarkastettiinpa jokainen aseyksilö tai ei. Jos rasiaan ei ole muistettu laittaa CIP-merkintää, niin patruunat jäävät tulematta markkinoille. Ja kuitenkin, SAAMIn painerajat esimerkiksi haulikonpatruunoille ovat tiukemmat kuin CIP:ssä. Jos aseen kaliiperimerkintä ja patruunoiden kaliiperimerkintä poikkeavat toisistaan, niin esimerkiksi reissatessa aseiden kanssa saattaa ongelmia tulla eteen viranomaisten mahdollisesti heittäytyessä hankaliksi.
43. Patruunapesä voi tästä huolimatta olla huonolaatuinen tai vinossa tai sulku voi kantaa vääristä paikoista, tai se voi kantaa vajaasti.. Minun ehdotukseni kaikille eurooppalaisille byrokraateille on seuraava: unohtakaa CIPtarkastus maahantuotavilta aseilta, jos niissä on valmiiksi SAAMI:n mukaan vaaditut merkinnät. Tavallisuudesta poikkeavat kaliiperimerkinnät ovat kuitenkin ongelmallisia. Vaikutus tuotavien aseiden kokonaismäärään saattaisi olla asevastaisten tahojen kollektiivisten psyykkisten häiriöiden määrittämien etujen mukaista. Moni kiertää tämän kohdan siten, että aseeseen merkitään kaliiperiksi jokin hatusta vedetty lukema. SAAMI maat eivät myöskään ole lisäämässä ehdoin tahdoin byrokratiaa. Näiden kahden standardijärjestelmän ylläpitäminen rinnakkaisina ja toisensa hyväksyvinä ei olisi todellakaan mahdotonta. "free bore" mitat paremmin sopiviksi yleisesti käytettäville luodeille. Erityisesti ongelma korostuu alkujaan eurooppalaisissa kaliipereissa, joissa on alun alkaenkin ylipitkä luotien vapaalento ennen rihlausta. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että yhdysvaltalaisia asevalmistajia ärsyttää aivan suunnattomasti CIP:n olemassaolo. Periaatteessa moni viranomainen näin menetteleekin, mutta osa vaatii myös omaan käyttöön itse valmistettavien tai valmistutettavien aseiden koestuksen. Esimerkiksi monessa kaliiperissa on CIP-standardissa määritelty tavattoman pitkä ylimeno ja tämä on taas käyttöaseissa suurimmaksi osaksi huono ominaisuus. Jälleen kerran tämä ei pidä paikkaansa, sillä käytännössä asetarkastuksissa mitataan vain aseen sulun mittatarkkuudet ja ase koeammutaan koestuspatruunoilla. Toinen hyvä puoli on se, että kun SAAMI on sallivampi CIP:tä kohtaan ja "sippitarkistetut" aseet voidaan viedä näihin maihin tuosta vaan. Moni CIP ja SAAMI -standardeja puolusteleva taho perustaa kaiken höpötyksensä lisääntyneellä turvallisuudella. Tästä johtuen aseen patruunapesän joutuu usein pilaamaan kalvamalla ylimenon jälkikäteen tarpeettoman pitkälle
Tämä petaustapa toimii sitä paremmin mitä jäykempi lukonkehys on kyseessä. Niiden sopivuus. tarkoitukseen on ikuinen väittelyn aihe, mutta käytännössä niilläkin voi päästä toimivaan tulokseen. Petauksen toteuttamistavat riippuvat hyvin paljon siitä, että millaisista raudoista ja tukista on kysymys. Samalla raudat eivät pääse liikkumaan tukissa, vaan ne pysyvät paikoillaan laukauksesta toiseen. Tunnetuin varsinainen petausmassa lienee Acraglas, joka on kuitenkin kohtuullisen hinnakasta tavaraa. Tämä tarkoittaa rautojen kiinnittämistä tukkiin esimerkiksi siten, että lukonkehykseen ei pääse syntymään minkäänlaisia pinnetiloja rautojen ja tukin yhdistämisestä johtuen. Tämä asia on usein petauksia tekevienkin keskuudessa hieman väärinymmärretty, sillä usein petausta tarkastellaan vain omista lähtökohdista ja tarpeista. Kasa-ammunnassa rautoja ei aina edes pedata, vaan kiinnitys
WWW.REKYYLI.FI
TAVAT KEMIALLISEEN PETAAMISEEN
Kemiallisessa petaamisessa tukin ja metallin väliin tulee kova, luonnonoloille tunnoton kerros. Sekä hinnan että saatavuuden vuoksi petaamiseen käytetään usein niin sanottuja rautakauppatuotteita, joista mainittakoon lasikuitukitit ja kemialliset metallit. Lisäksi määrätynlaisella petaamisella voidaan usein tasoittaa eri patruunoiden välisiä osumapiste-eroja. Petausaineista käytetään yleisnimeä petausmassat, joita on saatavana hyvin varustelluista aseliikkeistä. Kerroksella pyritään estämään erityisesti puun elämisen vaikutuksia. Mekaanisessa petauksessakin on puolensa, mutta sen tekeminen on yleensä huomattavasti työläämpää.
tyksen jämäkkyydestä ei piippuun ja kehykseen synny mitään keskinäisiä jännityksiä. Sudenkuoppana tällä tavoin petaamisessa on se, että petausmassaa ei tule käytettyä tarpeeksi paksusti ja esimerkiksi puutukin eläminen saattaa petauksesta huolimatta aiheuttaa jännityksen muuttumisen lukkoaktiossa ilmankosteuden vaihdellessa. Petaaminen tarkoittaa hyvin paljon yksinkertaistaen sitä, että aseen raudat, eli piippu ja lukonkehys, pyritään saamaan mahdollisimman riippumattomiksi "ulkomaailman" vaikutuksista. Kemiallinen petaus on nykyään suositumpi ja se on esimerkiksi pultti-lukkoisiin kivääreihin kohtuullisen helposti tehtävissä. Pulttilukkoisten kivääreiden käyttöalue ja rakenne vaihtelee kuitenkin hyvin paljon ja tämän vuoksi mitään yleispätevää sääntöä petauksen tekemiselle ei voida antaa. Perinteisesti kemiallinen petaaminen suoritetaan siten, että koko lukkoaktio pedataan kaikilta tukkiin koskettavilta osiltaan. Tavoitteena on siis luoda raudoille "peti", johon raudat voidaan kiinnittää siten, että lähes huolimatta kiinni44
TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ
Petauksella tarkoitetaan yleisesti aseen rautojen ja tukin yhdistämistä toisiinsa joko mekaanisesti tai kemiallisesti. RAUTALANK A
PETAUS
Petaamisella haetaan tavallisesti aseeseen parempaa käyntitarkkuutta ja tarkkuuden "tasoittamista" sellaiseksi, että ase ei olisi kranttu esimerkiksi kosteuden muutoksille. Lisäksi toteutukseen vaikuttaa usein myös aseen ajateltu ja ensisijainen käyttötarkoitus. Myöskään tukin jännityksen vaihtelut (puutukeissa kosteus) eivät tässä optimitilanteessa pääse vaikuttamaan rautojen kiinnitykseen. Tässä tapauksessa piippu jätetään yleensä koko matkaltaan, eli kehyksestä asti, vapaasti värähteleväksi
Bell & Carlson ja Hogue tarjoavat tukkejaan valmiilla alumiini-inserteillä. Luonnollisesti piippu on jätetty vapaasti värähteleväksi. Petaus parantaa ulkonäöstään huolimatta aseen käyntiä melkoisesti ja rautojen alla piilossa olevan petauksen ei välttämättä tarvitse olla kuvankaunis.
45. Tukkivalmistajista mm. Pelko siitä, että jälki ei ole samanlaista kuin kuvassa, ei saa olla este petaamisen suorittamiselle. Suurimmassa osassa mekaanisesti pedattuja nykyaseita on kuitenkin alumiininen insertti, joka jatkuu tukin etuosaa kohti jäykistäen tukkia koko matkalta. Suuri osa metsästyskivääreiden lukkoaktioista on rakenteeltaan kohtuullisen löysiä. Tämäntyyppinen petaus on siinä mielessä hyvä, että huolimatta kehyksen löysyydestä, raudat asettuvat tukkiin jämäkästi ja lukonkehyksen osuus tarkkuudessa jää pienemmäksi. Tällöin
WWW.REKYYLI.FI
käytössä on yleensä jäykkä metalliblokki, joka kiinnitetään tukkiin ja johon raudat kiinnitetään. Syynä tämäntyyppiselle petaukselle oli aikoinaan todennäköisesti enemmänkin työvoimapo-
Pedattaessa voidaan apuna käyttää joko erikseen tarkoitusta varten tehtyjä ruuveja tai tankoja. Samaten kiikarikiinnitys on toteutettu siten, että se ei ole riippuvainen lukonkehyksestä. Tällöin usein suositaan sellaista petaamista, jossa lukonkehyksen etuosa ja piipun tyvi pedataan huolellisemmin ja takaosa jätetään ikään kuin kelluvaksi. Näille lukkoaktioille koko kehyksen pituudelta petaaminen ei aina ole paras mahdollinen ratkaisu. komposiittikuorilla (mm. Petauksen käytännöllisyydestä on väännetty peistä aika ajoin ja erityisesti sen mielekkyys on nostettu usein esille verrattaessa sitä vastaavaan kemialliseen petaukseen. Voitaisi jopa sanoa, että tässä petaamistavassa myös kehyksen takapää jätetään "vapaasti värähteleväksi". Toisaalta myös aseen omia ruuveja voi käyttää. Käytännössä tulee kuitenkin muistaa, että lukonkehyksen takaosa kannattaa pilaripedata, jotta raudat voidaan kiinnittää toisiinsa kunnolla.
MEKAANINEN PETAUS
Mekaaninen petaus voidaan suorittaa käytännössä samoilla periaatteilla kuin kemiallinenkin. Esimerkit vaihtelevat keskenään hyvin paljon osassa tapauksista kyseessä on tukkiin asennettava insertti ja toisissa tapauksissa kyseessä on käytännössä tukin runko, joka sitten päällystetään esim. Tässä aseessa on petauksen yhteydessä otettu huomioon Mosin-Nagant-lukkoaktion löysyys ja tästä syystä johtuen petaaminen on tehty siten, että lukkoaktio jää takaosastaan kelluvaksi. Pedatessa suurin työ on suojaamisessa, eli ne paikat joihin petausmassaa ei haluta, täytyy suojata hyvin. Tämä on järkevää, sillä koko petauksesta menee idea jos tukki pääsee vaikuttamaan piipun värähtelyyn. Samassa yhteydessä kannattaa huomioida, että kun piippukourua avarretaan, niin sitä kannattaa avartaa kerralla riittävästi.
hoidetaan liimaamalla raudat tukkiin. Meikäläisittäin tutumpi mekaaninen petaus löytyy kotimaisesta TAK-85-tarkka-ampujakivääristä. Tällöin liitos on täysin jännityksistä vapaa. Tällöin täytyy muistaa, että irrotusainetta on laitettava ruuveihin riittävästi ja varottava petausmassan menemistä erityisesti pohjastaan umpinaisiin ruuvinreikiin.
Viimeisen päälle tehdyssä petauksessa jälki on äärimmäisen siisti. Luonnollisestikaan tavanomaisiin metsästyskivääreihin tapa ei ole sopiva, mutta rakenteellisesti tällöin päästään parhaaseen tarkkuuspotentiaaliin. Ei erityisesti silloin, jos käyttötarkoituksena on saada riittävän hyvin käyvä ase metsästyskäyttöön. Samalla varmistutaan, että massa ei pääse sellaisiin kohteisiin, jossa se voisi muodostaa rautojen irroittamiseen vaikuttavan mekaanisen esteen
Petaukseen liittyy oleellisesti piippukourun avartaminen. Accuracy International). Tässä ei kannata liisiä lainkaan, sillä on huomattavasti vaivattomampaa esimerkiksi päällystää tukki paperilla ja maalarinteipillä kuin poistaa petausmassaa puupinnasta
Tällä ei ole kerta kaikkiaan edes merkitystä, sillä suurempi vaikutus käytännön tarkkuuteen on sillä, että rautojen petaus on jämerä ja raudat asettuvat tukkiin aina yhdenmukaisesti. Takimmainen kiinnitysruuvi on aseessa lähinnä näön vuoksi.
Irrotusaineeksi käy erittäin hyvin esimerkiksi kuparitahna. Karkeasti voidaan sanoa, että mitä parempi massa, niin sitä
paremmin se kestää käytössä murtumatta. Nämä holkit on usein liimattu tukkiin kiinteästi. Tämä on yleensä se kaikkein tärkein ominaisuus, joka petaamalla parhaassa tapauksessa saavutetaan osuma on aina siinä missä se oli edelliselläkin käyttökerralla.
VAIKUTUS KÄYTÄNNÖSSÄ
Petauksen merkitys näkyy käytännössä hyvin useissa eri asioissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lukkoaktion kiinnitysruuvien reikiin asennetaan metalliholkit, joiden avulla raudat ovat yhteydessä toisiinsa. pakkeleita on käytetty kohtuullisella menestyksellä. Tässä tapauksessa CZ 452 -pienoiskivääri on pedattu siten, että petausmassa on käytännössä etummaisen kiinnitysruuvin alla. Silloin kun homma alkaa takerrella, niin petauksen saattaa joutua hyvinkin uusimaan. Pääsääntönä voidaan kuitenkin pitää sitä, että jopa keskinkertaisestikin suoritetun petauksen lopputulos parantaa aseen ominaisuuksia. Kyseessä ei siis ole niin lopullinen toimenpide kuin moni väittää. Sen sijaan teollisuuden tuotteista löytyy hyviä suihkutettavia ja kuivuvia synteettisiä vaseliineja, joissa on hyvä pintapaineenkesto.
Petausmassaksi käy hyvin moni kaksikomponenttiliima tai hartsi. Toki näin ei useinkaan käy jos kokemusta hommasta on riittävästi ja jos esivalmistelut on tehty huolella. Takaosan petaus on tehty jälkikäteen ja se vain tukee rautoja takaosastaan. Myös ns. Hommaan voi siis hyvin perehtyä etukäteen, jotta toimenpide tulee tutuksi ennen sen suorittamista.
WWW.REKYYLI.FI. Kelluvissa petauksissa pilaria ei yleensä liimata tukkiin vaan sen tarkoituksena on lähinnä pitää rautojen alakerta jämerästi paikoillaan myös takaosastaan.
kevyt ja keskinkertainen, petauksen vaikutus näkyy osumakuvioiden pienentymisenä ja ennen kaikkea osumakuvioiden tasaisuutena. Toinen puoli asiassa on se, että nämä lopputulokseltaan paremmat massat ovat yleensä notkeampia ja täten vaikeampia käsitellä kuin jäykemmät kittityyppiset massat. "pakkeleita". Parhaita ovat materiaalit, jotka ovat mahdollisimman lähellä muovia, sillä ne kestävät suuria laukausmääriä murtumatta. Tätä taustaa vasten ei siis ole ihme, että petaamiseen liitetään jopa mystiikkaa ja toimenpidettä pidetään tavattoman mutkikkaana. Tällä systeemillä on tarkoituksena säilyttää kiinnitysruuvien kireys huolimatta tukin elämisestä. Hifistely on asia erikseen kaiken voi viedä näpertelyssä jopa naurettavuuksiin. Artikkeleita ja infopläjäyksiä petaamisen suorittamisesta löytyy niin lehdistä kuin internetistä. Metsästysaseissa, joissa laukausmäärät pysyvät kohtuullisella tasolla, voidaan käyttää vapaamuotoisemmin eri massoja.
liittiset syyt kuin toteutuksen paremmuus.
PILARIPETAUS
Kemiallisen petauksen yhteydessä mainittu pilaripetaus tarkoittaa lähinnä sitä, että rautojen ylä- ja alakerta on tuettu toisiinsa tukin läpi menevien metalliputkien avulla. Paras massa on lähellä muovin ominaisuuksia ja huonoimpina pidetään ns. Petausmassojen erot toisiinsa tulevat esille lähinnä siinä, että miten hyvin aine on käsiteltävissä ja toisaalta siinä, miten hyvin massa toimii aktiivisessa ampumakäytössä. Usein metsästyskiväärissä, joissa piippu on
46
MYYTTINEN TOIMENPIDE?
Petaamisesta puhuminen on hyvin tavallista esimerkiksi nettikeskusteluissa ja asiasta käydään hyvin
voimakasta väittelyä. Metsästysaseissa suurin arvo on usein lopulta sillä, että hyvin pedatun aseen kohdistuspisteessä ei tapahdu muutoksia silloinkaan kun aseen tukkimateriaali pääsee elämään lämpötilan ja kosteuden vaihdellessa. Väliin mahtuu koko joukko kaksikomponenttimassoja. Lisäksi on erittäin tärkeää, että raudoissa ei ole jännityksiä. Irrotusaineena ei kannata käyttää mitään öljyjä, jotka saattavat valua ja pilata petauksen. RAUTALANK A
Toisissa aseissa petaus on mahdotonta tehdä siten, että piippu olisi tyvestä asti vapaasti värähtelevä. Perussääntö petaamisessa on se, että jos metalliosat ylipäätään saa irti petauksesta, niin petauksen voi uusia. On keskustelua irrotusaineista, massoista, ainevahvuuksista, pilareista jne. Toisinaan vaikutus osumatarkkuuteen ei ole aivan äärimmäisen selvä, mutta kun ryhdytään vertaamaan esimerkiksi eri latausten välisiä osumapiste-eroja tai osumien "vaeltamista" piipun lämpiämisen yhteydessä, on ero usein merkittävä. Poikkeuksina tähän sääntöön taas ovat juuri petaamiseen suunnitellut geelimäiset massat, joiden kanssa on helpompi toimia. Lisäksi käytäntö on osoittanut, että petaamiseen soveltuu hyvin moni eri petausmassa ja irrotusaine
KÄRSITKÖ?
RIISTALINJALLA KÄRSIT ENEMMÄN!
Osallistu
AVATAR -kilpailuun
ja voita Blu-Ray!
DVD ja Blu-Ray kaupoissa 28.4. Klikkaa osoitteeseen
Opiskele riista-alan ammattilaiseksi
hakuaika 1.5.-30.6.2010 koulutus alkaa 16.8.2010!
Lisätiedot: 044-7250 657 teemu.keranen@kpedu.fi 044-7250 654 toni.kumpuvaara@kpedu.fi
www.rekyyli.fi/avatar
Haanentie 26 6995 0 PER H O
LATAUSKOULU,
OSA
13
KIVÄÄRIN TARKKUUSPATRUUNA
TEKSTI JA KUVAT: HANNU URONEN
Olen lukuisia kertoja joutunut vastaamaan kysymykseen: "käytätkö jotain erityiskeinoja testaamiesi aseiden patruunoiden lataamiseen?" Tässä artikkelissa käyn läpi toimintatapoja, välineitä sekä komponentteja, joita olen itse käyttänyt testatessani aseita työssäni.
On toki huomattava, että mikäli aseen piippu ei ole hyvälaatuinen tai aseessa on jotain muuta vikaa, ei edes parhaalla mahdollisella patruunalla voida saada aikaan hyvää osuntaa. Kaikki esimerkit ovat minulle tutuimmasta, sekä urheilu- että metsästyskäytössä yleisestä .223 Remington kaliiperista. Mainittuihin holkkeihin on saataWWW.REKYYLI.FI. Kiväärin pitää siis pystyä selvästi parempaan kuin yhden kulmaminuutin osuntaan, jotta koen aseen olevan kunnossa. Näin voidaan säästää hylsyä supistamalla kaulaa vain juuri sen verran, kuin on tarpeellista. Lähtökohta tälle artikkelille on se, että käytettävällä aseella on mahdollista päästä edellä mainittuun tasaisen hyvään osuntaan. Yleinen vika tehdasvalmisteisissa aseissa on esimerkiksi tuotevastuusyistä turhan väljä patruunapesän mitoitus. Hyvän ja huonon kiväärin erottaakin juuri tästä: hyvä kivääri ampuu toistuvasti tasaisen hyviä kasoja, huonolla onnistuu hyvän kasan ampumi-
nen silloin tällöin. Se on mainio kaliiperi artikkelin lähtökohdaksi, koska monien osatekijöiden vaikutukset osuntaan ovat suuremmat kuin isommissa kaliipereissa. Samalla voidaan luopua hylsynkaulan laajennuksesta supistuksen jälkeen. Itse hyväksyn vain lyhyen ampumamatkan suurriistakiväärille hieman heikomman osunnan kuin 0,7 kulmaminuuttia. Käytän itse Forster Bushing ja Redding Type-S kaulansupistusholkkeja, joissa itse kaulan supistava osa on vaihdettavissa. Osunta on mielestäni hyvällä tasolla, jos ase pystyy 0,5 kulmaminuutin osuntaan yllämainituilla ehdoilla. Suurin osa esittämistäni ajatuksista ovat kuitenkin yleisluontoisia ja sovellettavissa myös moniin muihin pullonkaulahylsyisiin kiväärikaliipereihin. Osunnaltaan hyvät tehdaspatruunat ovat harvinaisia. Yksi tai kaksi hyvää kasaa ei kerro aseen osunnasta yhtään mitään, mikäli seuraavat 3-4 kasaa ovat heikompia. Tämä johtuu monesta seikasta, joista tärkeimpiä on se tosiasia, ettei tehdaspatruunaa pystytä räätälöimään jokaiseen aseyksilöön erikseen. Kokemukseni mukaan maltillinen supistus myös parantaa hylsynkaulan symmetriaa, mikä on aina hyväksi osunnan kannalta. Voidaankin sanoa, että aseen todellinen tarkkuuspotentiaali on usein selvitettävissä vain riittävän hyvälaatuisten itseladattujen patruunoiden avulla. En pyri käsittelemään kasa-ammunnan hienouksia, vaan lähinnä yksinkertaisia toimenpiteitä joilla
hyvän aseen osunta saadaan vähintään mainitsemalleni tasolle.
LATAUSVÄLINEET
Mikäli et vielä omista hylsynkaulan supistusholkkia, sellainen kannattaa hankkia heti tarkkuuslatauksia varten. Järkevän osunnan määritelmä on minulle se, että ase pystyy ampu48
maan keskimäärin 0,7 kulmaminuutin tai parempia kasoja viidellä laukauksella 100 metrin ampumamatkalla
Mitä pidemmälle matkalle ammutaan, sitä merkittävämmäksi tekijäksi muodostuu myös luodin ylivakautuminen, mikäli rihlannousu on hyvin tiuha käytettyyn luotiin nähden.
LATAUSPITUUDEN MERKITYS
Mielestäni tärkeä, mutta usein vähemmälle huomiolle jäänyt tekijä on latauspituus. Smart Reloader, Lee ja muut heikkolaatuiset puristimet kannattaa tässä kohdassa unohtaa. Oma lukunsa ovat ohutvaippaiset luodit, jotka saattavat jopa hajota liian tiuhan rihlannousun ja korkean lähtönopeuden yhteisvaikutuksesta. Näissä hylsyä ja luotia ohjataan merkittävästi tarkemmin kuin muissa latausholkeissa. Luodinasetusholkeissa olen erityisesti mieltynyt Forster Bench Rest (Ultra) ja Redding Competition latausholkkeihin. Itselataaviin aseisiin en suosittele rihlakosketusta. Luoti tulisi valita sopivaksi kiväärin piipun rihlannousuun. Toisin sanoen, rihla koskettaa luotia yhtä pitkältä matkalta kuin mikä on rihlapalkin leveys. Se vaikuttaa vain välillisesti luodin pituuden kautta, mutta raskaampi luoti ei aina ole pidempi. Lisäksi monet hyvälaatuiset metsästysluodit ovat osoittautuneet mainioiksi osunnaltaan, kuten Nosler Ballistic Tip ja Hornady V-max. Laadukkaiden latausholkkien lisäksi itse puristimen tulee olla hyvälaatuinen. Lyhyellä, esimerkiksi 100 metrin, ampumamatkalla päästään usein hyviin tuloksiin rihlannousuun nähden hyvinkin lyhyillä, mutta laadukkailla luodeilla. vana erikokoisia supistuskappaleita 0,025 millimetrin välein, joten jokaiselle hylsylle löytyy sopiva. Kokemukseni mukaan luodin ollessa 0,3 mil49. Rihlakosketuksessa kannattaa välttää kovin kevyttä rihlakosketusta. Valittaessa lähtökohtaisesti heikkolaatuinen luoti on patruunan osuntaa erittäin vaikea saada tasaisen hyväksi. Rihlannousun merkitys korostuu sitä enemmän, mitä pidemmälle matkalle ammutaan. Syitä voivat olla esimerkiksi itselataava ase, väljä patruunapesän mitoitus, kulunut piippu tai lippaan patruunatilan pituus. En suosittele käytettäväksi minkäänlaista niippausta tarkkuuslatauksissa. Optimaalisessa tilanteessa ollaan silloin, kun luodin perä on hylsyn kaulan sisällä ja luoti koskettaa reilusti rihloihin. Liian tiuhasta rihlannoususta seuraa kuitenkin helposti ongel-
mia: mitä tiuhempi rihlannousu on, sitä suurempi on luodin pyörintänopeus ja keskipakovoima. Olen havainnut toimivaksi nyrkkisäännöksi sen, että kun rihlapalkin jälki luodin kyljessä on neliön muotoinen, rihlakosketus on sopiva. Poikkeuksiakin tosin
löytyy myös Suomen markkinoilta kuten Federal Gold Medal, Sellier & Bellot Match ja Sako Racehead patruunasarjojen Sierra Matchking luodit sekä Norma Diamond Line:n Berger Match. Mikäli esimerkiksi luodin lyijysydän ei ole täysin keskellä luodin vaippaa tai luoti on muutoin vähänkin heikkolaatuinen, heikkenee tarkkuus sitä todennäköisemmin mitä tiuhempi rihlannousu ja siten suurempi luodin pyörimisnopeus on. Tehdaspatruunoita tulpitetaan harvoin hyvälaatuisilla tarkkuusluodeilla. Huomioi, että rihlakosketus nostaa maksimipainetta merkittävästi! Mikäli siirryt käyttämään rihlakosketusta, vähennä ruutiannosta 5 prosenttia ja aloita latauskokeilut uudelleen. Oman kokemukseni mukaan seuraavat luodit ovat osoittaneet olevansa luotettavia tarkkuuspatruunan komponentteja, kaliiperista ja luodin painosta riippumatta: Sierra Matchking, Nosler Custom Competition sekä kaikki Berger Bullets:n tuotteet. Jos taas rihlannousu on 12", paras osunta löytyy yleensä 50 55 grainin tarkkuusluotien joukosta. Esimerkiksi, mikäli ase käyttää .224" -kaliiperin luoteja ja rihlannousu on nykyisin yleinen 9 tuumaa, paras 300 metrin osunta löytyy usein 69-70 grainin reikäkärkisillä tarkkuusluodeilla. Tämä koskee myös itselataavia aseita.
LUODIN VALINTA
Komponenteista suurin merkitys osuntaan on luodilla. Muilla luotimerkeillä ja tyypeillä en ole onnistunut saamaan tasaisen hyvää osuntaa käyttämilläni kaliipereilla. Lyijysydämiset metsästysluodit ovat yleensä vastaavan painoisia tarkkuusluoteja selvästi lyhyempiä, poikkeuksena lähinnä terävällä muovikärjellä varustetut metsästysluodit kuten Nosler Ballistic Tip. Jos käytät rihlakosketusta, varmista että jokainen luoti osuu reilusti rihloihin kiinni. Suosittelen RCBS, Redding tai Hornady merkkisiä 1-asemaisia latauspuristimia. Esimerkiksi hylsyn ominaisuuksiin jälleenlataaja voi itse vaikuttaa paljonkin. Ei ole lainkaan tavatonta, että 9" nousulla varustettu .224" kaliiperin piippu ampuu viisi 40 grainin Ballistic Tip tai V-max -luotia yhteen repaleiseen reikään 100 metrin matkalta. Muistetaan, että vakautumiseen ei vaikuta sinällään luodin paino. LaaduWWW.REKYYLI.FI
kas latauspuristin on hankinta joka kestää jopa kymmeniä vuosia, joten en muutenkaan koe mielekkääksi säästää pientä summaa puristimen hankinnassa. Erityisesti pitkiä luoteja käytettäessä olen havainnut, että tällaisilla luodinasetusholkeilla luoti saadaan asettumaan hylsyn suorempaan. Tällaista optimitilannetta ei aina pystytä saavuttamaan eri syistä johtuen. Koska hyvälaatuisetkaan luodit eivät ole koskaan täydellisen samanlaisia, seuraa tästä helposti se, että osa luodeista koskettaa rihloja ja osa ei
Tämä on kysymys, johon on valitettavasti mahdotonta antaa yksiselitteistä vastausta. Lisäksi jousi painaa "patruunapesää" hylsyn hartioita vasten, jolloin saadaan hylsy keskittymään "patruunapesään" mahdollisimman hyvin. Tarkkuuslatausten hylsyt tulee aina trimmata samanpituisiksi sekä viistää hylsyn suu huolellisesti sekä sisä- että ulkopuolelta. Tämän jälkeen hylsyt voidaan lajitella. Tällainen varuste nopeuttaa trimmaamista, mutta samalla voidaan varmistua siitä, että jokaisen hylsyn viiste on samanlainen. Pieni "nahkeus" lukkoa suljettaessa kertoo, että hylsyn ja patruunapesän välillä ei ole yhtään välystä. Moni edullinenkin hylsymerkki on mainio lähtökohta, mikäli hylsyt käsitellään oikein ja lajitellaan. Näin tehtynä viiste on varmasti samanlainen jokaisessa hylsyssä. Liekkireiän kalvamista suuremmaksi en suosittele tavanomaisia latauksia käytettäessä. Monissa aseissa voidaan tällöin käyttää hylsyn kaulasupistusta. Tällaisessa rakenteessa hylsy asetetaan itse luodinasetusholkin sisällä liukuvaan "patruunapesään", joka tukee hylsyä koko matkalta heti alusta saakka. Jostakin syystä hylsyissä korkea hinta ja tunnettu merkki ei valitettavasti aina ole laadun tae. Liekkireikien yhdenmukaisuuden varmistaminen esimerkiksi sopivan paksuisella poranterällä on kuitenkin monien hylsyjen tapauksessa suositeltava toimenpide. Lisäksi tällainen leikkuri nopeuttaa hylsyjen käsittelyä. Itse trimmaan hylsyt kaliiperista riippuen 0,10 0,20 millimetriä maksimipituutta lyhyemmiksi. Palloruudit ovat ylivoimaisesti parhaita tässä suhteessa, mutta myös monet pienijyväiset putkiruudit, kuten esimerkiksi Vihtavuori N133 tai Hodgdon H322, toimivat mainiosti. Tällaisessa tilanteessa saattaa auttaa, mikäli luoti vaihdetaan pidemmän ohjauspinnan omaavaan. Holkkeja on saatavana erikokoisina 0,025 millimetrin välein. Esimerkiksi .223 Remington kaliiperissa olen pitänyt rajana +/- 0,5 grainia. Kerron seuraavassa esimerkin. Supistuksen ja trimmauksen jälkeen hylsynsuu tulee viistää sisäja ulkopuolelta. Jos patruunapesän mitoitus on väljä ja käytetään teräväkärkisiä luoteja, saattaa luodin vapaahyppy muodostua useiden millimetrien pituiseksi. Väri tulee TiN-pinnoitteesta, jolla vähennetään hylsynkaulan ja supistusholkin välistä kitkaa.
Kuvassa Redding Competition bullet seating die, jonka rakenne on käytännössä sama kuin Forster BR Ultra luodinasetusholkin. Ase, jonka patruunapesä on järkevissä mitoissa, toimii yleensä mainiosti kaulasupistetuilla hylsyillä. Samaan latauserään hyväksytään vain hylsyt, joiden painohajonta on tarkoitukseen nähden riittävän pientä. Kuvassa Forster Products:n 3-in-1 Case Mouth Cutter.
liä irti rihloista saadaan monessa itselataavassa aseessa paras osunta vaarantamatta toimintavarmuutta. Tällöin omassa aseessa ammuttu hylsy voidaan supistaa siten, että hylsyn hartioita työnnetään takaisinpäin vain juuri sen verran, että lukko sulkeutuu vaivatta. Tästä syystä aseita testatessani ammun kyseisellä aseella ensin tehdaspatruunoita, joista saatuihin hylsyihin lataan itse lisää testipatruunoita. Joskus kaulasupistusta ei voida tai haluta käyttää. Itselataavassa asees50
sa käytettävä hylsy kannattaa tosin supistaa siten, että lukko sulkeutuu aina luotettavasti ilman ylimääräistä apua. Kehittelin latausta rakentamaani Uronen
WWW.REKYYLI.FI. Mikäli halutaan ampua lipassyöttöisesti, patruunat on luonnollisesti ladattava siten, että ne syöttyvät lippaasta luotettavasti. Millä ruudilla saadaan paras osunta. Kaikki välykset on pidetty pieninä parhaan mahdollisen tarkkuuden aikaansaamiseksi. Monessa aseessa latauspituutta rajoittaa tehokkaasti aseen lipas. Lajittelu tapahtuu painon mukaan, ruutivaakaa apuna käyttäen. Tämä koskee myös itselataavia kivääreitä. Moniin trimmereihin on saatavana leikkureita, jotka hylsyä lyhennettäessä viistävät samalla hylsynsuun. Kuvassa kullanvärisenä näkyvä osa on itse hylsynkaulan supistava holkki, joka on vaihdettavissa supistusholkin perussäätöä muuttamatta. Mikrometrillä voidaan lisäksi säätää luodin asetussyvyys tarkasti.
Ennen nallitusta nallitasku on syytä puhdistaa, mikäli siihen on mahdollisuus. Nalli voidaan näin asettaa paikalleen pienemmällä voimalla, mikä pienentää monissa tapauksissa nopeushajontaa hieman. Olen itse tykästynyt ruotsalaisiin Norma-hylsyihin, jotka ovat toimi-
neet mainiosti kaikissa kaliipereissa joissa olen niitä käyttänyt.
RUUTI
Mikäli käytät ruutiannostelijaa, vältä putkiruutia jonka ruutijyvät ovat suurikokoisia, kuten Vihtavuori N150. Lisäksi pienempi hylsyn hartioiden muokkaus pidentää sen ikää ja vähentää trimmaustarvetta. Kaulasupistettu tai maltillisesti hartioista supistettu hylsy keskittyy hieman paremmin patruunapesään. Esimerkiksi .224" 50 gr Nosler Ballistic Tip vaihdetaan 52 grainin Custom Competition -luotiin tai .224" 70 gr Berger VLD vaihdetaan 69 grainiseen Sierra Matchkingiin.
HYLSYN KÄSITTELY
Erityisesti tarkkuuslatauksiin suosittelen käytettäväksi vain omalla aseellasi ammuttuja hylsyjä. Kun hylsyt ovat ulkoisesti samoissa mitoissa, hylsyjen painoerot kertovat varsin luotettavasti hylsyjen tilavuuserot. Moniin trimmereihin on saatavana leikkuuterä, joka lyhentämisen lisäksi viistää hylsynsuun sisä- ja ulkopuolelta. Viisteen tulisi olla samanlainen hylsystä toiseen. Alle 1,0 grainin painohajonnan en ole havainnut vaikuttavan merkittävästi lähtönopeushajontaan tai osuntaan.
Kuvassa Redding Type-S supistusholkki
Selvästi matalammalla painetasolla nopeushajonta kasvaa usein siinä määrin suureksi, että se vaikuttaa merkittävästi osuntaan. Suurimmalla osalla muista ruuti-
seeni Accurate 2520 -ruudin. Tilanne on tullut itselleni eteen useimmiten silloin, kun olen kehittänyt tarkkuuspatruunaa pitkälle ampumamatkalle. Vaikka välineet olisivat kuinka hyvin kohdallaan, toistuvat hyvät kasat eivät tapahdu itsestään, vaan vaativat harjoitusta siinä kuin muutkin ampumatekniikat.
JOS KÄYTÄT RIHLAKOSKETUSTA, VARMISTA ETTÄ JOKAINEN LUOTI OSUU REILUSTI RIHLOIHIN KIINNI.
setkin komponentit saattavat käyttäytyä. Miettiessäni latausta, jota haluan ampua tuhansia laukauksia, jouduin miettimään myös muita asioita. Olen tullut itse siihen tulokseen, että esimerkiksi .223 Remington ja .308 Winchester kaliiperien kanssa yleisimmin käytetyillä ruudeilla tarvitaan vähintään 2500 - 3000 baarin mak-
simipainetaso, jotta päästään parhaaseen mahdolliseen tarkkuuteen. Se ei periaatteessa ollut paras vaihtoehto osunnan suhteen, mutta ladatessani patruunoita progressiivisella puristimella se antaa merkittävästi pienemmän lähtönopeushajonnan ja sitä kautta käytännössä saman osunnan 300 jaardin matkalla kuin Varget.
OSUNNAN JA LUODIN LÄHTÖNOPEUDEN SUHDE
Maksimilataus, tai lähellä maksimia oleva lataus on tie hyvään osuntaan vain harvoin. Tyypillisiä kyseisillä ruudeilla ammuttuja 5 laukauksen kasoja, ampumamatka 300 jaardia. Vasemmalta oikealle: Ramshot TAC 0,89 moa, Accurate 2520 0,53 moa ja Hodgdon Varget 0,40 moa. Ruuteja oli käytettävissäni mukava valikoima, yhteensä 13 eri laatua : Alliant Reloader-15, Accurate 2460, Accurate 2495, Accurate 2520, Hodgdon H4895, Hodgdon H380, Hodgdon BLC(2), Hodgdon Varget, Ramshot TAC, Vihtavuori N140, Vihtavuori N540, Vihtavuori N150 ja Winchester 748. Ruudeissa on suuria eroja osunnan kannalta.
Kalkkiviivoilla oli jäljellä 3 eri ruutilaatua. Tämä johtuu ulkoisten tekijöiden, kuten tuulen, vaikutuksesta, joka on sitä pienempi mitä suurempi on luodin nopeus. Minimivaatimuksiksi asetin 870 m/s lähtönopeuden ja keskimäärin 0,6 kulmaminuutin osunnan viidellä laukauksella 300 jaardin ampumamatkalla. Aliarvoida ei sovi myöskään ampujan merkitystä osuntaan. Kasa-ammunta on oma taiteenlajinsa, joka ei onnistu tuosta vain harjoittelematta. Heikoimmat tulokset antoivat Vihtavuori N540 ja Ramshot TAC, joilla keskimääräinen osunta N540 oli hieman yli ja TAC:lla hieman alle yhden kulmaminuutin. Luotina käytin Berger VLD luotia 70 grainin painoisena, joka sopii pituutensa puolesta lähes täydellisesti kiväärini piipun 9" rihlannousulle. Näistä parhaan osunnan antoi Varget 0,42 moa, toiseksi parhaan 2520 0,53 moa ja niukasti kolmanneksi jäi BL-C(2) 0,55 moa. Esimerkiksi itsestäni voin sanoa, että pystyn ampumaan pienirekyylisellä kiväärillä tehokkaasti 4x5 laukauksen kasat, mutta sen jälkeen minun on pidettävä lyhyt tauko tai kasat alkavat levitä. Mielestäni tämä kokeilu antaa hyvän kuvan siitä, miten eri tavalla periaatteessa hyvin samantapai-
.223 Remington ja Berger 70gr VLD ruutivertailun tuloksia. Varget on siitä ongelmallinen putkiruuti, että en voi käyttää sitä Dillon-latauspuristimeni ruutiannostelijan kanssa ruutiannoksista tulee liian epätasaisia ja osunta heikkenee selvästi. Liian mietokaan lataus ei toisaalta ole yleensä hyvä asia osunnan kannalta. Koska kolmen parhaan ruudin kesken erot olivat käytännön kannalta pieniä, valitsin kilpalatauk-
RCBS ja Hornady, www.hjorth.fi Forster, www.asejaosa.fi Redding, www.asetalo.fi
51. Tämän jälkeen käytetyllä ruutilaadulla oli merkittävä vaikutus latauksen tarkkuuteen.
WWW.REKYYLI.FI
laaduista pääsin 0,6 0,8 kulmaminuutin osuntaan. Vaikka samalla luodilla ladatun miedomman latauksen mekaaninen osunta olisi lyhyellä matkalla parempi, saattaa ulkona esimerkiksi 600 metriin ammuttaessa nopeampi mutta hieman heikomman osunnan antava lataus kuitenkin osua käytännössä paremmin. Mikäli kivääri on kovarekyylinen tai muuten vaikeampi ammuttava (esimerkiksi huonon laukaisun takia), saattaa olla että pidän tauon jokaisen viiden laukauksen kasan välillä. Sivumennen sanoen, se on kokemukseni mukaan paras .224" -kaliiperin luoti pitkälle ampumamatkalle lipassyöttöisesti ammuttaessa, kun patruunan kokonaispituus on pidettävä lähellä CIP-maksimia. Precision AR-15-kivääriin, patruunapesä SAAMI .223 Remington -minimimitoissa, piipun pituus 20" ja rihlannousu 9". Useimmiten paras osunta saadaan 5-10 prosenttia maksimilatausta pienemmällä ruutiannoksella. Ruutien erot olivat kohtuullisen pieniä, keskiarvokasat olivat välillä 0,38 ja 0,65 kulmaminuuttia, kunnes lähtönopeus nousi yli 840 m/s. Hylsyt olivat valikoituja Winchester-hylsyjä ja nallina Federal 205 Gold Medal nalli. .223 Remington kaliiperin suosikkiruutini Hodgdon H335 on tosin osoittanut toimivansa erittäin joustavasti, jopa miedoilla latauksilla 40 grainin luotia käytettäessä.
EI VAIN PATRUUNA
Hyvien kasojen ampuminen toistuvasti vaatii paljon aseelta, patruunalta, optiikalta, ampumapöydältä, käytettävältä tuelta ja monelta muulta tekijältä. Hodgdon BL-C(2), Hodgdon Varget ja Accurate 2520. Mikäli esimerkiksi luodin laatu on heikko tai rihlannousu turhan tiuha käytettävälle luodille, saattaa vielä tätäkin selvästi miedompi lataus auttaa osunnan suhteen. Erityinen haaste latauksen kehittelyssä oli se, että lataukselle tuli saada hyvä osunta korkealla lähtönopeudella kilpa-ammuntaa varten. Palloruudit BL-C(2) ja 2520 taas toimivat erinomaisesti ruutiannostelijoissa, lisäksi niillä saavutettiin hieman suurempi lähtönopeus kuin Vargetilla
Pitkästä aikaa messuilla oli ihan oikeita uutuuksiakin, erityisesti optiikassa uutta tuli tuutin täydeltä. Vanhaa "tonnikolmesatasta" on lähinnä muodoissa ja pyörähtävässä lukossa, mutta laatu vaikutti päällisin puolin aiempaa heikommalta.
WWW.REKYYLI.FI
Saveitsiläisen Astra Armsin STG15-kiväärit olivat IWAssa niitä harvoja lajityyppinsä aseita, joita valmistaja ilmoitti voivansa toimittaa vaikka heti asiakkailleen. Näillä varsin laadukkaan oloisilla aseilla on nyt myös suomalainen maahantuoja, sopimuksen allekirjoitti Asemafia-ketju.
52. Asepuolella tilanne on hieman erikoinen, Pohjois-Amerikan valtaisasta kysynnästä johtuen valmistajien ei olisi pakko panostaa tuotekehitykseen, koska tilauksia on parhaimmilla firmoilla yli vuoden tuotantoa vastaava määrä rästissä. Useimmilla valmistajalla oli kuitenkin jotain uutta, monilla ihan oikeaa sellaista, ja toisilla hieman näennäisempää. Kausi 2010 on nyt virallisesti avattu Euroopassakin, kun IWA-messut ovat takanapäin. Mielenkiintoisesti muutamat tunnetut firmat olivat valinneet vanhan klassisen asemallin uudelleen lämmittelyn.
KUVAREPORTAASI
IWA 2010
Browningin ja Winchesterin yhteisosastolla suurin juttu oli Model 70 -kiväärin konkreettinen paluu markkinoille ja uusi Turkissa valmistettu SXP-pumppuhaulikko
Rossin taittopiippuisessa Wizard-kiväärissä on tällä hetkellä 18 eri kaliiperivaihtoehtoa, mukaan lukien haulikon piiput, pienoiskiväärit ja niin edelleen. Hintalaput kyseisissä kamppeissa eivät ole keveimmästä päästä, mutta jälki on työn hinnan arvoista. Valmistustapaa tarkastellen Bergaran laatu ylittää hintatasoonsa nähden useimman rivivalmistajan piipun. .410-kaliiperinen Rossi Circuit Judge revolverihaulikko on venytetty Taurus Judge-revolverista. Lähiaikoina Rekyylin kokeiltavaksi on odotettavissa tukki Tikka T3:een.
WWW.REKYYLI.FI
Rugerin mielenkiintoisin uutuus oli 10/22-mallin uusin versio 10/22 VLEH Tactical, joka mitoiltaan passaa meidänkin markkinoillemme. Muutoin Rugerin kivääriuutuuksien muutokset olivat lähinnä kosmeettisia ja painottuivat erivärisiin tukkimateriaaleihin ym. Lisäksi brasilialaisetkin ovat hinkumassa osaansa kertalaukauskivääreiden markkinoista. Siinä missä T/C:n piippujen saatavuuden kanssa on ongelmia koko Euroopassa, on espanjalainen piippu hyvin saatavilla. Ase herätti omistushaluja kaikissa sitä käsitelleissä. Vaihtopiippumalleja on niin Encore Pro Hunteriin kuin standardiversioihinkin. Aseen myyntikuvio on hieman epäselvä, koska sitä kaupitellaan myös nimellä Taurus. Kuvassa ylimpänä on kolmas uutuus, Rio Grande vipulukko, joka on tarjolla vain kaliiperissa .30-30.
Uutuutena Suomen markkinoille on saatu Bergara Barrels, joka on nyt Nordis Oy:n maahantuontia. Asetta on mielenkiintoisesti saatavana sekä sileällä, että rihlatulla piipulla. Malleja oli esillä laidasta laitaan. Nordis Oy:n muista uusista maahantuontisopimuksista mainittakoon CAA (Command Arms Accessories), joka on tuttu lisävarustemerkki mm. Suurin osa käyttäjäkunnasta löytyy erilaisista taktisista yksiköistä, joista likimainkaan kaikkien nimiä ei voitu mainita...
Roedale Precision tekee Accuracy International -kivääristä tuttuja tukkimalleja myös meikäläisittäin tunnettuihin kivääreihin. AR15-aseiden kanssa harrastaville.
Unique Alpinen Russ Moorse esitteli ylpeänä suunnittelemiaan ja valmistamiaan tarkkuuskivääreitä. Aiempaan poiketen nyt on kyseessä teräsrunkoinen ase, jossa on puiset kahvalevyt. Lisäksi mainittakoon että Rugerin SR22 pienoiskivääristä on nyt olemassa Kalifornia-kelpoinen versio, jolle irtoaa myös sikäläinen vientilupa. P512MKIIIRP on klassisen mallin uusi versio, jossa on 1911-tyylinen kahvakulma. Niinpä tämä odotettu asemalli on tekemässä tuloaan myös Suomeen kevään aikana.
53. Näistä piipuista ja saman valmistajan Apex kertalaukauskivääreistä on tulossa juttua Rekyyliin ja Riistaan myöhemmissä numeroissa. Tauruksen osastolla esiteltiin myös Rossin uutuuksia
Messujen salamyhkäisin uutuus oli parin ensimmäisen päivän ajan vain kutsuvieraille suunnattu tuotelanseeraus Ruotsista. Valitettavasti tämän kaapin materiaali oli lähinnä säilykepurkkiluokkaa.
55. Tämä on todellakin vaimennin, eli sen vaimennusteho on parempi kuin useimmissa "suojatuissa suujarruissa".
Aseturvallisuus on Keski-Euroopassa kova sana ja alaan liittyvää tarjontaa on paljon. Redring ilmoitti tuovansa markkinoille kokonaan uuden tuoteryhmän. Tämän liekinsammuttajan tyvessä on hammastus, johon vaimentimen saa kätevästi lukittua. Tähtäin sai hieman ristiriitaisen vastaanoton, ja sen koekäyttöä odotetaan suurella kiinnostuksella. Ase-Utran toinen uutuus on erittäin pienikokoinen vaimennin SL5. Coltin AR15:n lisäksi .22LR-versiot esiteltiin H&K MP5:stä ja HK146D:stä.
WWW.REKYYLI.FI
Ase-Utran uutuus AR-markkinoille on liekinsammutin, johon voi kiinnittää kätevästi äänenvaimentimen. Kun salaisuuden verho viimein aukeni, oli lopulta kyseessä haulikon holotähtäin, joka on kiinnitettävissä suoraan tähtäyskiskoon ja jossa on tavanomaisesta poiketen valaistu punainen ympyrä mallaamassa hauliparven osuma-aluetta. Nimenomaan leveä kaappi on käytössä kätevä ja tässä mielessä Infacin valmiste on erinomainen erityisesti niille aseille, joita käytetään jatkuvasti. Infac Safe:lla oli tarjolla poikkeuksellisen käytännöllinen asekaappimalli, eli ei kovin syvä, mutta sitäkin leveämpi. Tuotteelle on näillä näkymin olemassa maahantuoja.
Waltherin uuden maahantuojan HW-Company Oy:n Esko Erkkilä tarkasteli mielenkiinnolla Waltherin laajentunutta pienoiskiväärimallistoa
Luotien keskinäinen mittatarkkuus on myös varsin hyvää tasoa ja tarkemmin tämä käy ilmi oheisesta taulukosta. Mutta millaisista luodeista sitten onkaan kyse. HARRASTUKSEEN
TEKSTI JA KUVAT: MARKO TAMMELIN
VÄRIÄ
Varsinkin enemmän ampuvien ja paukkunsa itse lataavien keskuudessa on jatkuva tarve edullisille luodeille. Hinnaltaan luodit siWWW.REKYYLI.FI. Testin ammuntojen aikana ei piippuun kertynyt lyijyjäämiä, joten voidaan todeta myös pinnoituksen toimivan siltäkin osin. Internetin keskustelupalstoilla puhutaan myös paljon siitä, että luodit olisivat muovipinnoitettuja, mutta tämä ehkä kuitenkin on lopulta väärä tieto. Vaikka luoteja mainostetaan piipun puhtaana pitävinä, oli piipun likaisuus kuitenkin normaalia luokkaa, joka koostui lähinnä ruudin palamisen synnyttämästä noesta. Luotien pinnoite muistuttaa lähinnä alkydimaalilla
aikaansaatavaa pintaa, joskin tarkempaa koostumusta ei ole selvillä. Nyt kuin osa suomalaista luotituotantoa on siirtymässä ulkomaille, on hyvä miettiä alustavasti muitakin vaihtoehtoja.
60
ARES
PINNOITETUT LYIJYLUODIT
Ensi silmäyksellä kirkkaanvärikkäät luodit näyttävät todella vaikuttavan hienoilta ja tuovathan ne myös samalla uutta intoa ehkä jo rutiininomaiseksi muodostuneeseen paukkujen lataamiseen. Pinnoite lähtee ruuvimeisselillä raaputtamalla pois, mutta kestää kuitenkin esimerkiksi luodin kalibroinnin ja kokemuksiemme mukaan myös rihlauksen vaikutukset. Valmistajan sivuilla olevien tietojen mukaan kyseiset koneellisesti valetut lyijyluodit on pinnoitettu piipun lyijyyntymistä ehkäisevällä materiaalilla ja niitä myös mainostetaan "piipun puhtaana pitävinä" luoteina
Pinnoitus ei myöskään lähtenyt rihlauksessa pois, kuten käy ilmi oheisesta kuvasta. Pienin Smith & Wesson -revolverilla ammuttu kasa, 26,33 mm, saatiin 10,24 grammaisella FPBB EPRX -luodilla ja testin suurin kasa, 72,24mm, tuli vastaavalla 11,66 grammaisella luodilla. LATAUS 1:
Luoti: ARES .38/.357 10,24 grammaa (158 grainia) FPBB EPRX Ruuti: Vihtavuori N340, 0,50 grammaa (7,7 grainia) Nalli: Pieni kiväärinalli Latauspituus: 40.35 mm Mitattu keskinopeus: 377,10 m/s Suurin nopeus: 384,55 m/s Pienin nopeus: 367,30 m/s Hajonta: 6,95 m/s Iskuenergia: J0= n.728 joulea QL arvio nopeudesta: 372 m/s (CIP)
Archipelago 158 / 37 mm
joittuvat edulliselle tasolle, eli tuhannen kappaleen erissä kaliiperista riippuen noin 6 17,8 senttiä kappaleelta. Tarkemmat hintatiedot löytyvät maahantuojan internetsivuilta.
Ase: Smith&Wesson 686, 6" piipulla Pienin kasa: 26,33 mm @ 25m Suurin kasa: 38,06 mm @ 25m
LATAUS 2:
Luoti: ARES .38/.357 11,66 grammaa (180 grainia) FPBB EPRX Ruuti: Hodgdon H110, 0,87 grammaa (13,4 grainia) Nalli: Pieni kiväärinalli Latauspituus: 40,10mm Mitattu keskinopeus: 366,40 m/s Suurin nopeus: 373,40 m/s Pienin nopeus: 359,20 m/s Hajonta: 5,05 m/s Iskuenergia: J0= n.783 joulea QL arvio nopeudesta: 358 m/s (CIP hylsynpituudella) Ase: Smith&Wesson 686, 6" piipulla Pienin kasa: 33,20 mm @ 25m Suurin kasa: 36,16 mm @ 25m HUOM Yksi ampujan tekemä "kärpänen", joka levitti kasan 72,24 mm
KÄYTÄNNÖN KOKEMUKSET
Luoteja saapui testattavaksi useissa eri kaliipereissa ja painoissa, joista emme vielä ehtineet testaamaan läheskään kaikkia. Tähän osumakuvioon tuli selvästi mukaan ampujan tekemä virhe, sillä ilman tuota kärpästä, olisi kasa jäänyt noin 38 milliin. Näihin tulemme varmasti paneutumaan jatkossa. Mitatussa keskinopeudessa Aresin ja Archipelagon välillä oli eroa 32,3 m/s, josta voidaan päätellä Aresin hieman ylipaksujen luotien tiivistyvän piippuun paremmin ja siten
WWW.REKYYLI.FI
Ares 158 / 26 mm
VERTAILUN VUOKSI, LATAUS 3
Luoti: .Archipelago 38/.357 10,24 grammaa (158 grainia) Ruuti: Vihtavuori N340, 0,50 grammaa (7,7 grainia) Nalli: Pieni kiväärinalli Latauspituus: 40.35 mm Mitattu keskinopeus: 344,80 m/s Suurin nopeus: 357,30 m/s Pienin nopeus: 336,2 m/s Hajonta: 8,90 m/s Iskuenergia: J0= n.608 joulea QL arvio nopeudesta: 372 m/s (CIP hylsynpituudella) Ase: Smith&Wesson 686, 6" piipulla Pienin kasa: 36,95 mm @ 25m
Ares 158 / 38 mm
Ares 180 / 33 mm
10,24 grammaisia Ares luoteja läpiammuttuina ja lumipenkasta esiin kaivettuina. Ares 180 / 72 mm
61. Tätä artikkelia varten testasimme seuraavat luodit: .38/.357 10,24g FPBB EPRX, .38/.357 11,66 g FPBB EPRX ja .30 10,69 g RNFPBB EPRX. Yleisen kiinnostuksen vuoksi ammuimme myös Archipelago bullets Oy:n pinnoitettua 10,24 grammaista luotia, muutoin täsmälleen samoilla latausarvoilla Aresin vastaavanpainoisen luodin kanssa. Tarkkuuden puolesta revolverin .357-luodit ja -lataukset olivat varsin hyvää keskitasoa, eli toimivat vähintään ampujan kykyjen mukaisesti. Kuten aiemmin jo totesimme, ei piipun lyijyyntymistä esiintynyt ainakaan vielä runsaan sadan ammutun luodin jäljiltä, joten pinnoituksen voidaan olettaa toimivan tarkoitetulla tavalla
Kunnolliselta tuelta ammuttuna olisi tulos saattanut olla vieläkin parempi ja sillä olisi myös saatu eliminoitua ampujan tekemiä virheitä. SEPRX Luoti maalaamattomalla kärjellä, vastaa SP luotia. FB Tylppäperäinen luoti (Flat Base ) BB Viisteperäinen luoti (Bevel Base ) DBB Symmetrinen luoti (Double Bevel Base ) SBB Puoliviisteperäinen luoti (Semi Bevel Base ) RN Pyöreäkärkinen luoti (Round Nose ) FP Tylppäkärkinen luoti (Flat Pointed ) CN Pyörökärkinen luoti (Conikal Nose) NG Ei uraa (No Groove) SGG Yksi rasvaura (Single Grease Groove) WC - WadCutter SWC - Semi WadCutter
ARES PINNOITETUT LUODIT
Valmistaja: ARES - puskárska dielna, Slovakia, www.ares-gun.sk Maahantuoja: Kirkkonummen Erävaruste Oy, (045) 237 8328, www.eravaruste.fi, eravaruste@saunalahti.fi
62
WWW.REKYYLI.FI. Ilmoitettu paino Kaliiperi: .30 .32 9mm 9mm 9mm 9mm .38/.357 .38/.357 .38/.357 .38/.357 .38 super .38 super .40 .40 .44 .44 .45 auto .45 auto .50 Tyyppi: RNFPBB RNBB RNBB RNFBNG RNBB FPBB FPBB SWCBB RNBB FPBB SWCBB RNBB FPBB FPBB SWCBB FPBB RNBB RNBB RNFPBB Pinnoitus: EPRX EPRX EPRX EPRX EPRX EPRX EPRX EPRX EPRX EPRX EPRX EPRX EPRX EPRX EPRX SEPRX EPRX EPRX SEPRX gr: 165 78 115 115 125 147 158 158 158 180 150 160 180 200 240 300 200 230 400 g: 10,69 5,05 7,45 7,45 8,10 9,53 10,24 10,24 10,24 11,66 9,72 10,37 11,66 12,96 15,55 19,44 12,96 14,90 25,92
Ilmoitettu halkaisija Tuumaa: 0,311 0,313 0,356 0,356 0,356 0,356 0,357 0,358 0,358 0,358 0,357 0,356 0,401 0,401 0,429 0,429 0,452 0,452 0,503 Mm: 7,90 7,95 9,04 9,04 9,04 9,04 9,07 9,09 9,09 9,09 9,07 9,04 10,19 10,19 10,90 10,9 11,48 11,48 12,78
10 kpl keskiarvo Mitattu paino: 10,66 5,03 7,52 7,66 8,24 9,56 10,30 10,32 10,34 11,81 9,71 10,43 11,55 13,15 15,65 19,52 13,08 15,04 26,31 Mitattu halkaisija: 7,89 7,95 9,05 9,02 9,05 9,05 9,08 9,10 9,11 9,11 9,08 9,05 10,21 10,20 10,89 10,90 11,48 11,48 12,77 Mitattu pituus: 23,99 12,03 13,90 13,80 15,67 17,25 17,06 18,31 17,62 19,16 18,48 18,87 16,10 17,65 18,71 22,15 16,12 17,06 21,57
Luodin painot (grammaa) Pienin paino: 10,56 5 7,51 7,62 8,21 9,54 10,22 10,29 10,32 11,69 9,69 10,40 11,51 13,13 15,6 19,46 13,03 15,02 26,12 Suurin paino: 10,69 5,06 7,54 7,69 8,27 9,59 10,35 10,34 10,36 11,87 9,72 10,45 11,59 13,17 15,7 19,57 13,13 15,06 26,36 Hajonta: 0,13 0,06 0,03 0,07 0,06 0,05 0,13 0,05 0,04 0,18 0,03 0,05 0,08 0,04 0,1 0,11 0,1 0,04 0,24
Luodin halkaisijat (mm) Pienin: 7,89 7,95 9,05 9,00 9,05 9,05 9,08 9,09 9,11 9,11 9,07 9,05 10,20 10,20 10,89 10,89 11,48 11,48 12,77 Suurin: 7,90 7,96 9,05 9,05 9,05 9,05 9,09 9,10 9,12 9,12 9,08 9,06 10,21 10,20 10,89 10,9 11,49 11,49 12,77 Hajonta: 0,01 0,01 0 0,05 0 0 0,01 0,01 0,01 0,01 0,01 0,01 0,01 0 0 0,01 0,01 0,01 0
Luodin pituudet (mm) Pienin pituus: 23,95 11,98 13,86 13,72 15,61 17,17 17 18,25 17,59 18,89 18,4 18,79 16,06 17,57 18,63 21,94 16,06 16,99 21,5 Suurin pituus: 24,04 12,07 13,95 13,82 15,77 17,33 17,15 18,4 17,69 19,38 18,58 18,96 16,18 17,71 18,85 22,26 16,17 17,09 21,66 Hajonta: 0,09 0,09 0,09 0,1 0,16 0,16 0,15 0,15 0,1 0,49 0,18 0,17 0,12 0,14 0,22 0,32 0,11 0,1 0,16 1) 2) 2) 2)
1) HUOM! Luoti ylipaksu .500 S&W:lle. Suomeen on saapumassa erä Ares luoteja maaliskuun loppupuolella.
EPRX Luoti maalaamattomalla perällä, vastaa FMJ luotia. Luoti kalibroinnin jälkeen koonsa puolesta OK myös .500 S&W:lle! .50AE ei kokeiltu. Ares luotien nopeusmittaukset ja käyttämämme lataukset käyvät ilmi oheisesta taulukosta. (CIP arvo 13,46mm (13,48 mahtuu)). Latausten nopeusvaihtelu oli myös suhteellisen vähäistä ja tämän vaikutus on havaittavissa myös tarkkuudessa. 2) Tässä artikkelissa testattu luoti.
myös keräävän enemmän painetta. Tämä on usein ominaista lyijyluodeille. CEPRX Luoti maalatulla perällä, vastaa TMJ luotia. Hylsyn kaula turpoaa kyseisellä luodilla kokoon 13,52mm. Valitettavasti käyttämämme ampumaradan talviset olosuhteet eivät antaneet tälle mahdollisuutta
Maalipinta siis kesti rääkin, eikä luoti kahlannut rihloissa. Kun kiväärin käynti lyijyluodeilla on parhaimmillaan ollut 40 mm:n molemmin puolin, ei Ares:n tarkkuus ollut ensimmäiseksi kokeiluksi ollenkaan toivotonta. Ruudiksi valikoitui Vihtavuoren N140 annoksella 2,60 grammaa, joka tälläkin luodinpainolla on jo "oikea" kiväärilataus. Se antoi nopeutta karvan yli 700 m/s, joka sai osumakuviot hajoamaan reilun 100 mm:n kokoisiksi. Vain kerran hieman huolimaton lukon käsittely sai patruunan sukeltamaan luoti edellä lippaaseen. Ares-luodissa on niippiura käytännössä keskellä luodin pituutta, joten siihen asetettuna patruunasta tulisi poikkeuksellisen lyhyt. Kokeilun tulos oli selväsanainen: Tikka LSA-55:een luodin asettaminen niippiuran mukaan antaa suurimman mahdollisen latauspituuden, ilman että luoti tulee rihlakosketukseen. Koska Ares oli selvästi kevyempi (165 gr), kasvatin annosta harkinnan jälkeen 17,5 grainiin (1,134 g). Tarkkuutta ajatellen näinkin pehmessä luodissa niippaaminen kannattaa jättää pois, jos se suinkin on mahdollista.
H 4227 17,5 gr / 53 mm. On todennäköistä, että niistä puuttuvat tässä versiossa havaitut pienen epäsäännöllisyydet, jotka ovat tarkkuudelle vahingollisia.
63. Ares-luodit ovat kuitenkin loppujen lopuksi vain lyijyluoteja, joten en uskonut niiden kestävän kovinkaan rajuja kyytejä. Jos luodeista tarttuu piippuun maalia, määrä ei ole suuri ja sen vähänkin saa poistettua esimerkiksi teräsvillalla hankaamalla.
Koeluodeissa ei ole maalia perässä, joka aiheuttaa pientä epäsäännöllisyyttä tarkkuuden kannalta luodin kriittisimpään osaan.
Luodissa on niippiura, jota ei kokeiluissa hyödynnetty mitenkään. Tavallisesti käyttämäni lyijyluodit ovat muodoltaan terävämpiä, joten aloitin määrittämällä latauspituuden. ruuti annoksella 16,5 gr (1,07 g) on antanut hienoja tuloksia 190 gr (12,3 g) painavan lyijyluodin kyydittämisessä. kiväärissä
TEKSTI JA KUVAT: TERO KUITUNEN
ARES .30
Sain .30-kaliiperisia Ares-luoteja Marko Tammelinilta, joka oli jo ehtinyt kokeilemaan niitä 7,62x39 Arsenalissa. Lataus antoi odotetusti suhteellisen tasaiset lähtönopeudet hajonnan ollessa 16 m/s ja keskiarvon 452 m/s. Huom! Pystyhajonta ei ollut tyypillistä lataukselle.
N 140 2,6 g / 116 mm. Tämä oli kuitenkin odotuksia parempaa, varsinkin kun luotien reiät taulussa pyöreitä ja mikä parasta, piippu ei ollut lyijyttynyt. Hodgdon H4227
WWW.REKYYLI.FI
myös pulttilukkoisissa, jotka ovat kriittisiä riittävän latauspituuden suhteen. Näin päätimme kokeilla niiden sopivuutta pulttilukkoiseen. Kaikenlaisten Ares-latausten kehittelyyn on olemassa lisäkannustin: tästä luodista on saatavana versio, jossa myös luodin takapää on maalin peitossa. Toisessa vaiheessa päätin kokeilla luodin maalipinnan kestävyyttä ja ajaa kuulaa nopeudella, joka on armotta liian suuri lyijyluodeille. Joukossa useita osumakuvioita, joissa kolme tai neljä osumaa alle 50 mm kasassa.
MIHIN KÄYTTÖÖN?
Kuten alussa on todettu, tylppä luodin muoto rajoittaa sen käyttöä erityisesti itselataavissa aseissa ja saattaapa syöttöongelmia olla tiedossa
KEVYT JA OIKEA LATAUS
Aloitin kokeilut kevyellä luottolatauksellani. Luodin pientä ylipaksuutta en samasta syystä pitänyt esteenä kokeiluille, päinvastoin. Latauspituudeksi tuli näin 63,5 mm, joka ei koeammunnassa aiheuttanut suurempia ongelmia. Vapaalta kädeltä, varsinkin liikkuvaan maaliin ammuttaessa erityisesti kevyemmän
latauksen tarkkuus riittää varmasti suurimmalle osalle ampujista, eikä ärjympienkään latausten kehittelyssä ole vielä heitetty hohtimia kaivoon. Viiden laukauksen osumakuviot sadalta metriltä olivat 70-90 mm:n välillä. Ares-luotien tarkkuus ei tässä pienimuotoisessa kokeiluissa ollut mitenkään erikoinen, mutta kun huomioidaan luotien hinta, niissä on ilmiselvää potentiaalia harjoituskäyttöön. Olen ladannut lyijyvaluluoteja .308 Winchesteriin ja tältä pohjalta minulla oli jonkinlainen käsitys luodin käyttöalueesta. Asialla on toinenkin puoli: tylppänokkaiset lyijyluodit on tavallisesti helpoimpia saada käymään tarkasti. Itselataavassa reserviläiskiväärissä luodin lättänokkainen muoto ei ollut toiminut, jokaisella kerralla patruuna törmäsi patruunapesän reunaan muuttaen aseen kertatulitoimiseksi
Luvattomaan aseeseen voi hyvinkin liittyä mitä hyvänsä vaiheita, eli se voi olla vaikkapa varastettu ja täten omaisuutena jonkun toisen. Hieman yllättäen metsästykseen sopivia kaliipereita varsin epätavalliseen tapaan käsitelleen kolumnin pääsisältö oli ymmärretty varsin hyvin, ja palautetta tulikin mainitsemastasi valitettavan epäonnistuneesta muo-
toilusta, joka ilmeisesti voidaan tulkita monin eri tavoin. Tällä hetkellä sitä hetkeä, jolloin uusia pistooleja ja revolvereja on meille tarjolla entiseen tyyliin, ei ole näkyvissä. - Tero Kuitunen
johtuu, että Rekyylissä on painopiste siirtynyt kivääreihin ja haulikoihin. Viranomaisen on arvioitava asia periaatteessa hyvin pitkästi tapauskohtaisesti. Tämä tulkinta tuli meille suurena yllätyksenä, mutta on myönnettävä, että se on mahdollinen. - nimetön palaute
Sasu Mattilan edellisen numeron Etuveto-kolumni herätti lukijoissa kiinnostusta ja päätoimittajan roolissa olen saanut käydä muutaman mielenkiintoisen keskustelun. Tässä yhteydessä kyseessä on ollut yleensä jokin perikunnan jäämistöön kuuluva ase, jonka historia on ollut kohtuullisen hyvin tiedossa, mutta joka on aikojen saatossa jäänyt luvittamatta uudelleen. Nimettömiä kirjeitä ei julkaista.
Rekyyli / Palaute PL 20, 00251 HELSINKI palaute@rekyyli.fi
WWW.REKYYLI.FI. Poliisille on siis voitava osoittaa riittävä selvitys aseen historiasta ja siitä, mistä ase on perikunnalle kulkeutunut, jotta aseen luvittaminen on ylipäätään mahdollista. Vaikka aseen poliisille toimittava olisikin mahdollisesti kelvollinen aseenhaltijaksi, ei luvattoman aseen luvittaminen ole välttämättä aivan helppoa. Kirjoituksessa siis ei ollut tarkoitus jakaa harrastajakuntaa kaupunkilaisiin ja maalaisiin. Jos sinulla on kysymys Rekyylin toimitukselle tai haluat antaa palautetta toiminnastamme, lehdestämme tai vaikkapa nettisivuistamme, lähetä palautteesi joko kirjeitse tai sähköpostilla. Varsinkin jos aseen omistajan aikalainen voi todistaa asian, on todistus aina pi-
tävämpi kuin pelkästään kuulopuheisiin perustuvat todisteet. Toivottavasti tilanne normalisoituu edes jossain vaiheessa. KYSY & KERRO
MATTILAN KOLUMNISTA
Kuka tämä toimittaja Mattila oikein luulee olevansa kun menee jakamaan metsästäjiä tuolla tavoin maalaisiin ja kaupunkilaisiin. -Toimitus
Kommentoi tai kysy!
64
Palsta on tarkoitettu Rekyylin lukijoilta saatujen palautteiden ja kysymysten käsittelyyn. Onpa tiettyjä uusiakin asemalleja tiputettu ohjelmasta kokonaan. Lisäksi ase voi olla peruja paappojen keskinäisistä lainaussopimuksista. Tästä johtuen myös tämänkaltaisissa tilanteissa omistussuhde voi olla erilainen kuin oletetaan ja ase voikin kuulua naapurin perikunnalle. Jos ase esimerkiksi vain putkahtaa esiin, niin kyseessä on tällöin huomattavasti hankalampi tilanne kuin esimerkiksi perhekalleudessa, jonka käyttäjät ja historia ovat kaikille tuttuja. Yleensä tällöin olisi kyse lähinnä muistoesineenä säilyttämisestä tai joskus jopa käyttöarvon sisältävästä aseesta. Periaatteessa ongelma tässä tilanteessa on se, että kyseessä on luvaton ase. Artikkeleiden aiheiksi tarvitsemme materiaalia, mutta nyt sitä on ollut vähemmän, koska uusia pistoolimalleja ei viimeaikoina ylipäänsä ole tullut maahan kovin paljoa. Sen sijaan jos on selkeästi osoitettavissa, että ase on vaikkapa isoisävainaan entinen "gecovinsesteri", jolla vanhempi polvi muistaa papan ampuneen lintuja päivällispöytään, on tilanne jo eri. - P.A.
MISSÄ LYHYET ASEET?
Terveisiä ja kiitokset hienosta lehdestä! Sellaista ajattelin kuitenkin kysyä, että mistä
Havaintosi on oikeansuuntainen ja siihen on selvä syy, joka toivoaksemme on vain väliaikainen. Muistathan liittää mukaan myös oikean nimesi ja yhteystietosi, vaikka haluaisitkin palautteen julkaistavaksi nimimerkillä. Ennen lyhyitä aseita oli paljon enemmän. Tämän vuoksi mitään lupa-automaattia ei näihin vehkeisiin ole olemassa. Nykyinen kuolinpesän osakas haluaisi joka tapauksessa aseen omille luvilleen. Tällainen jako tuntuu ylipäänsä typerältä, onhan Rekyylin toimituskuntakin levittäytynyt lähes koko Suomenniemen pituudelle. Samasta syystä käytettyjen pistoolien ja revolverien hinnat ovat romahtaneet ja niille jotka viitsivät lupia hankkia, on tarjolla todelliset ostajan markkinat. -Tero Kuitunen
LUVATTOMAT LUVILLE?
Rekyylin toimitukseen on tipahdellut tasaiseen tahtiin kysymyksiä luvattomiin aseisiin liittyen. Koska asiakkaat eivät joko saa tai viitsi hakea lupia pistooleihin tai revolvereihin, on kysyntä vähentynyt niin, että maahantuojat ovat
vähentäneet merkittävästi tilauksiaan tehtailta. Vanha valokuvakin voi kertoa paljon. Joka tapauksessa näihin kysymyksiin ei ole olemassa mitään yksiselitteisiä vastauksia
Suomessa velloo ammunnan harrastajien joukossa keskustelu siitä, mitkä näistä ovat hyväksyttäviä syitä saada aselupa ja omistaa aseita. Ampuma-ase ei ole taikasauva, jonka pelkkä omistaminen takaisi turvallisuuden. Lista on lähes loputon. ETUVETO
ASEKULTTUURI
Ampuma-aseilla on monta rauhanomaista käyttötarkoitusta: ajanvieteammunta eli englanniksi plinking, keräily, kilpa-ammunta, metsästys, reserviläistoiminta jne. On osattava käyttää ja huoltaa aseita, ampuminen on vaativaa kuin viulunsoitto kaikkine nyansseineen, on omattava taito valmistaa ja käyttää erilaisia patruunoita, on hallittava ballistiikka jotta osuisi erilaisille etäisyyksille erilaisissa sääolosuhteissa, on tiedettävä miten aseita valmistetaan, ymmärrettävä tähtäinlaitteiden, koteloiden ja erilaisten lisävarusteiden ominaisuudet ja käyttötavat. Valitettavan monen mielestä itselle vieraat harrastukset ovat turhia ja sellaisille ei anneta riittävää tukea vaikeassa poliittisessa tilanteessa. Asekulttuuri on arvokas perinne, jonka siirtäminen sukupolvelta seuraavalle on meidän jokaisen velvollisuus.
SA SU MAT TIL A
66
NUMERO 4/2010
WWW.REKYYLI.FI
ilmestyy 2.6.. Ampuma-aseet, nimenomaan yksittäisen taistelijan aseet kuten kiväärit ja pistoolit, ovat tehokkain rauhan ja järjestyksen takaaja. Ampuma-aseisiin liittyy lukematon määrä osaamista, joka on kansakunnan omaksuttava ja edelleen kehitettävä. Poliisi ja oikeuslaitos turvaa vain yleistä turvallisuutta, niillä ei ole tarkoitusta eikä kykyä turvata yksittäisen kansalaisen henkeä, terveyttä ja koskemattomuutta. Poliisi, Puolustusvoimat ja muut viralliset tahot eivät pysty ylläpitämään ja kehittämään riittävää asealan osaamista. Samalla kun nautimme ammunnan parissa vapaa-ajastamme, suoritamme ihmisinä ja kansakuntana ensiarvoisen tärkeää tehtävää ylläpidämme ja kehitämme ampuma-aseiden tehokkaaseen puolustuskäyttöön tarvittavaa monipuolista osaamista. Väestöä ei saa alistaa aseettomana ja avuttomana rikollisten mielivallan uhriksi. Näitä innovaatioita ei juurikaan synny virkatyönä eikä komiteoissa. Sotia ei vielä tänä päivänäkään voiteta ydinaseilla, satelliiteilla, tietokoneilla eikä muillakaan huipputekniikan välineillä. Ne ovat vain organisaatioita, joilla on rajalliset resurssit. Ihmisluonne ei ole muuttunut, joten vastaavan kauhujen aikakauden tuleminen lienee vain ajan kysymys. Saimme todistaa tätä viimeksi Euroopassakin vain muutama vuosikymmen sitten, vielä isovanhempiemme elinaikana. Jokaisen ihmisen oikeus ja velvollisuus on huolehtia omasta ja läheistensä turvallisuudesta. Ei ole myöskään syytä vähätellä yhteiskunnallisen järjestyksen ylläpitoa rauhan aikana. On onnekasta, että ampumaharrastus on mielenkiintoista ajanvietettä, joka monimuotoisuutensa ansiosta viihdyttää meitä jokaista omien mieltymystemme ja kykyjemme mukaan. Surullista on se, että juuri kukaan ei mainitse tärkeintä ja vakavinta syytä, mihin ampuma-aseita tarvitaan. Väestön alistaminen valloittajan tahtoon tapahtuu lopulta vain yksilötasolla, yksi kerrallaan, ja siellä on myös parhaat ja tehokkaimmat keinot tehdä vastarintaa. Ihminen ilman ampuma-aseita on loppujen lopuksi vain avuton uhri, kansakunta ilman taistelukuntoisia ja aseistettuja joukkoja on kansainvälisen politiikan pelinappula ja pahimmillaan sortovallan ja puhdistusten kohde. Poliisi ja oikeuslaitos voivat avustaa siinä tehtävässä, mutta vastuuta kenenkään turvallisuudesta ne eivät kanna, eivätkä voisikaan kantaa. Laajalti levinnyt aseenomistus
ON ARVOKAS PERINNE
on sortovaltaa ja väkivaltaa suunnitteleville voimakas pelote, mutta vain jos aseet ovat osaavissa käsissä. Esimerkiksi ympäri maailmaa viranomaisten asekoulutus perustuu paljolti siviilien harrastustoiminnassa ja kilpalajeissa syntyneisiin keksintöihin aseteknologiassa, ballistiikassa, ampumatekniikassa jne. Todellinen osaaminen tulee amatööreiltä, ihmisiltä joilla on aito innostus ja rakkaus ampuma-aseisiin. Vastarinnan tekeminen edellyttää voimakasta tahtoa, sopivia taisteluvälineitä ja taitoa käyttää niitä. Aseiden tehokkaan käytön osaaminen on elinvoimaisen asekulttuurin tärkein anti
235,00 Magtech ilma-aseen ostajalle rasia patr + taulupaketti + 4x20 kiikari! Kiikaritarjouksia mm: BSA E3-9x32 AO ovh 74,00 BSA PAN 3,5-10x50 ovh 204,00 BSA PAN 6,5-20x44 ovh 230,00 BSA HM 1,5-4,5x32 DT ovh 145,00 BSA DH 3-9x40 ovh 97,00 BSA PT 6-24x44 TS ovh 280,00 BSA PT6-24x44 MD Mil Dot ovh 322,00 Tule tutustumaan myös Kaps ja Zeiss tarjouksiimme osastollamme! nyt 60,00 nyt 175,00 nyt 185,00 nyt 100,00 nyt 80,00 nyt 240,00 nyt 270,00
49,00 15,00 rasia 2,00 120,00 7,50 60,00 250,00 395,00 185,00 50,00 30,00 55,00 alk. 195,00 Magtech AR750 5,5mm 230m/S (23,4J) ilmakiv. 149,00 Magtech AR750 4,5mm 230m/s (13,2J) ilmakiv sin. Paananen + latausarvoja opas, yhteishinta ! Umarex liipaisinlukko Myrskytikut Harris L etujalat GM sorsapilli BSA BS30 Boresighter kollimaattori Walther LRF600 laser etäisyysmittari Nikon LRF600 laser etäisyysmittari Pro Chrono Digital CEI-3800 luodinnopeusmittari Norinco 56S etujalat .22 kotimainen vaimennin GM Universal puhd sarja sis haul/pist/kiv + öljy GM puhdistussarjat haul tai kiv tai pist/rev Haulikon patruunavyö keinonahka
Ilma-aseita harjoitteluun mm: Magtech AR600 4,5mm 185m/s (8,4J) ilmakiv. Salkku, lasit, luodit, ase 127,50 tarjous 100,00 Lisäksi Umarex ilma-aseen ostajalle rasia luoteja + 10 kpl CO2 kapseleita kaupanpäälle.
Erämessutarjoukset voimassa 13.6.2010 saakka, tai niin kauan kuin tavaraa varastossa riittää. 195,00 tarjous 150,00 Umarex Red Hawk Co2 3,3" 160,00 tarjous 145,00 Beretta M92FS PPC1500 Steel 285,00 tarjous 240,00 Beretta Extreme Co2 4,5mm 299,00 tarjous 255,00 Walther CP88 pistooli PP1500 Steel 280,00 tarjous 235,00 S&W M686 6" PPC 1500 Steel revolveri 290,00 tarjous 245,00 Umarex CP Sport paketti, sis. Päällekkäispiippuinen 12/70, yhdellä liipaisimella, ejektorit, vaihtosup. vaaka, annostelija, puristin ym. Edullinen joka miehen sarja 140,00 Lee 90681 ruutivaaka 45,00 Lee 90230 käsinallitin 27,00 Lee 90058 ruutiannostelija 50,00 Lee Loader vasarasarjat kal7mm rem mag, 6,5x55, 243 win, 3006, 7,62x53R, 45-70, 9x19, 38 spec ja 44 mag. Messutarjous
990,00
TOZ 120-12-1E Venäläinen perushaulikko. 10,00 20,00
Ammattilaistason Streamlight valaisin tarjouksia mm: Propolymer 4AA, LED tukeva perusvalaisin 44,nyt 35,00 Propolymer 2AA, pienempi perusvalaisin 22,nyt 18,00 Scorpion LED, erittäin kestävä joka sään valaisin 84,nyt 65,00 Key-mate, 96 tuntia valoa avaimenperässä 16,nyt 14,00 Enduro, kestävä otsalamppu ulkoilijoille 21,nyt 17,00 3C Xenon valaisin 48,nyt 40,00 Stinger DS LED, ladattava, kestävä valaisin 200,- nyt 150,00 Streamlightin useiden satojen valaisimien valikoimasta löytyy valaisin, oli käyttötarkoituksesi mikä tahansa, soita ja tilaa kuvasto ja hinnasto
Umarex CO2 ilma-aseet tarjouksia mm: Umarex Desert Eagle. 440,00
590,00
Poromiehen special ! Henry US Survival pienoiskivääri. Tarjous 390,00 TOZ 78-04 Pienoiskivääri 22LR, paketti sisältää kiikarinjalat, 2 lipasta, vaimentimen, BSA S4x32 tähtäinkiikarin, messuhintaan 330,00 Henry vipulukko Kal 22 Magnum, vipulukkokivääri, paketissa mukana jalat + BSA E 3-9x32 AO variaabelikiikarin kiikaritähtäin, erikoishintaan
Armed Super magnum "Erä lehdessä kehuttu" Huippu suosittu 12/89 28" puoliautomaatti haulikko, viidellä vaihtosupistajalla, synteettisellä tukilla. Mukaan asepussi + patruunavyö. Sis. Mukaan asepussi + patruunavyö
495,00
Stefano Fausti Albion Light Faustin erikoiskevyt 12/76 haulikko, vaihtosupistajat.
1500,00
Lataustarvikkeita tarjouksia mm: Lee 90050 lataussarja. ASETALON ERÄMESSUTARJOUKSET
Armed TS870 TM Magnum pumppu Uutuusmalliston suosikki, 12/76 22" piippu, kolmella vaihtosupistajalla, synteettisellä tukilla. Itselataavakertatuli, koko ase sopii perän sisään, varalipas 295,00
Armed TS870 TM 28" Magnum pumppu Kovaan käyttöön tarkoitettu 12/76 28" pumppuhaulikko, 7 patr makasiini. Mukaan asepussi + patruunavyö. Mukaan asepussi ja patruunavyö. Asepussi + patruunavyö 390,00
Suvitek riiputusmittari Suvitek valvoo ilmakosteutta, lämpötilaa ja aikaa, mittari kertoo milloin liha on oikeaoppisesti riiputettua. 165,00 Magtech AR1000 4,5mm 305m/s (23,4J) ilmakiv. Messutarjous 150,00
Stefano Fausti Albion Italialainen laatuhaulikko kal 12/76, 28" päällekkäispiippuinen, Vaihtosupistajat. Tervetuloa osastollemme Riihimäen erämessuille 10-13.6.2010.. Tarjous 40,00 Frankfort Tumbler 220v hylsynkiillotusrumpu 100,00 Hornady 308 win latausholkit 50,00 RCBS 5.0.2 ruutivaaka 120,00 Messutarjouksia mm: Messinkihylsyisten patruunoiden jälleenlataus kirja E. 3x vaihtosupistajalla, synteettinen tukki
Jälleenlatauslaitteiden kestosuosikit!
PA K E T
RCBS Rock Chucker Supreme Kit
Vaivaton ja varmatoiminen latauspuristin vahvalla valetulla o-rungolla ja tukevalla kahvalla.
(ei sis. Saatavana lisävarusteena myös mikrometriannostelusäätimiä ja pöytäjalusta.
tarjous
tarjous
159¤
189¤
tarjous
129¤
(pöytäjalusta 49 ¤)
Pro Manual Trimmer Kit
hylsytrimmerisarja
sis. www.hjorth.fi.. tarkistuspainot
maahantuoja:
Tervetuloa tutustumaan RCBS-tuotteisiin hyvinvarustetuissa aseliikkeissä kautta maan!
Hinnat voimassa sitoumuksetta 30.10.2010 asti.
Katso lähin jälleenmyyjäsi osoitteesta www.hjorth.fi. holkkeja ja hylsynpidintä)
T
R TA I
JOUS
495¤
(pelkkä puristin 259 ¤)
pakettissa:
· · · · · · · · · ·
latauspuristin 5-0-5 ruutivaaka Uniflow ruutimitta Speer latauskäsikirja (eng.) kuusiokoloavainsarja latausalusta suuaukonjyrsijä hylsyöljy voitelualusta ruutisuppilo
RCBS Uniflow
ruutiannostelija
Sopii kaikkien ruutityyppien mittaamiseen. 4 hylsynpidintä ja 9 pilottia
RangeMaster 750
digitaalinen ruutivaaka
max 750 gr / 48,6 g, sis