Rekyyli 4/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

HAJOTUSPATRUUNAT HAULIKKOON 5 4 2 0 11 7 90 KESÄHINTA Beretta A400 XCEL SPORTING Ruger SPEED SIX WALTHER PPO 685446-1104 6 4 14886 8 5 4468 PIENOISKIVÄÄRIN "PIILOVAIMENNIN" TARKKUUSLATAUKSEN KEHITTÄMISEN ABC CONETROL VIRTAVIIVAISET KIIKARINJALAT LATAUSPURISTINVERTAILU, OSA 2 VOIMAMITTAUKSET PAL.VKO 2011-34 11004
läh. Tilaa KOTIIN KANNETTUNA TILAA JA SÄÄSTÄ WWW.RIISTALEHTI.FI/TILAUS Voit tilata Riistan myös puhelimitse numerosta 03-4246 5340 (ark. tunnus Nimi Lähiosoite Postinumero ja toimipaikka Syntymäaika Kotipuhelin, myös suuntanumero Sähköposti Allekirjoitus (huoltajan, jos alle 18 v.) VASTAUSLÄHETYS SOPIMUS 134164 PL 20 00251 HELSINKI. 9-16, muulloin 03-4246 5335) Vastaanottaja maksaa postimaksun Voit tilata Riistan myös netissä 12 kk (8 nroa) määräaikainen 56,00 euroa 6 kk (4 nroa) määräaikainen 28,00 euroa 12 kk (8 nroa) kestotilaus 49,00 euroa 6 kk (4 nroa) kestotilaus 25,00 euroa vast
Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. Uusi aselaki tuli voimaan ja nyt eletään hiljaisen ihmettelevää hetkeä. Toki voimme lohduttautua sillä, että hallintovaliokunnassa on edelliseen eduskuntaan verrattuna huomattavasti asiantuntevampaa väkeä. Jos osoittautuu, että sisäministeri Räsäsellä on selkärankaa laittaa virkamiehille hanttiin, näyttävät asiat jo paljon paremmilta. Emme takaa Rekyylissä julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Rekyyli ilmestyy 8 kertaa vuodessa. REKYYLI ITSELATAAJAT HUOMIO! Muunnostaulukko 1 gramma (g) = 15,43236 grainia 1 graini (gr) = 0,064799 grammaa grainia 40 60 80 100 120 140 grammaa 2,59 3,88 5,18 6,47 7,77 9,07 grainia 180 200 240 300 400 500 Kansainvälisen tavan mukaan Rekyyli-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Kojootti katsoo kameraan ja tunnustelee jalallaan alapuolellaan olevaa tyhjyyttä. Kaikki oikeudet pidätetään. Oikeistopuolueena pidetty Kokoomus on siis mieluummin hallituksessa arkkivihollisensa kanssa kuin edes keskustelee muutoksista kaatumassa olevien EU-maiden lainojen takaamisessa. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Sen sijaan valheelliseen turvallisuudentunteeseen tuuditetut metsästäjät joutuvat täysin uuden tilanteen eteen ja käytännössä kärsivät lain muutoksesta eniten. Kävi juuri niin kuin Määtän Arto ennusti: valveutuneet ammunnan harrastajat jatkavat elämäänsä, koska tietävät miten pitää toimia. Tässä suhteessa vallitsee siten sama tilanne kuin edellisessä pääkirjoituksessa. Aluksi näytti erittäin hyvälle, jonka jälkeen alkoi näyttää pahalle, sitten hetken taas paremmalle ja nyt lopulta näyttää että kaikki on menossa niin huonosti kuin se voi tällaisen vaalituloksen jälkeen ylipäätään mennä. Niinpä niin. Vasemmistoblokilla on asiassa poliittis-historiallista näyttöä sen verran, että todennäköisesti se myöntyy pariin ydinvoimalalupaan saadakseen vaihdossa käsiasekiellon. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla. grammaa 11,66 12,95 15,55 19,43 25,91 32,39 1 unssi (oz) = 28.34952 g 100 g = 3,5273962 unssia 1 tuuma (") = 25,4 mm tuumaa 10 15 20 mm 254 381 508 tuumaa 25 30 40 mm 635 762 1016. Metsästävät tuttavani ovat alkaneet herätä ja ihmettelevät, että miten tässä nyt näin kävi. Sateenkaarella kun on varsin pieni enemmistö eduskunnassa, joten jopa Vihreiden kaltainen pikkupuolue pystyy kiristämään Kataista halutessaan ajaa läpi jonkun heidän agendaansa kuuluvan lain. Pahoin pelkään, että aselain II-vaihe tulee olemaan yksi kiristyksen aiheista. Tiedättehän sen hetken, kun Kelju K. Fire-kustannus Oy vastaa Rekyylin toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Vaikka laki on nyt voimassa, kukaan ei vieläkään tiedä, mitä lopulta tapahtuu. No, tulevaisuus sikseen, ajatellaanpa hetki tätä hetkeä. PA AKIRJOITUS Katkeraa tilitystä On pitänyt todella rattoisia aikoja näin vaalien jälkeen. Mutta, koska hallituspuolueet lopulta päättävät ja sisäministeriön virkamiehet valmistelevat aseita koskevat lait, saattaa hallintovaliokunnan asiantuntemuksen merkitys olla lopulta vähäinen. Eihän lain muutoksen pitänyt heitä tai heidän muksujaan koskea. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Yhdeksäs vuosikerta. Jos sateenkaarihallitus lopulta pysyy pystyssä, on pääministeri Katainen varmaankin tyytyväinen itseensä, mutta kenties pääministerin posti alkaa tympiä siinä vaiheessa, kun sateenkaaren punavihreä reunus alkaa käyttämän kuristusotettaan. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. No, tästä on vaahdottu jo kirjoitushetkelläkin viikkoja, eikä tässä ole mitään uutta kenellekään. Harrastajakunnan suuri massa ja myös kenttätason lupaviranomaiset on työnnetty kuilun reunan yli, eivätkä he ole vielä tajunneet tapahtunutta. Ongelmallista kuitenkin on, että valtakähinöiden keskellä monituisia tärkeitä asioita joutuu tuuliajolle. Pääministeriksi hinkuva Katainen on valmis mihin tahansa myönnytyksiin, jotta saa hallitukseensa mukaan vasemmistoblokin. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Firekustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Rekyyliin lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Vaikka vastustan vimmatusti harrastuskentällemme tyypillistä toisten muroihin virtsaamista, joudun myöntämään tunteneeni viime aikoina kieroutunutta vahingoniloa. - Tero Kuitunen REKY YLI pl 20, 00251 helsinki email: toimitus@rekyyli.fi www.rekyyli.fi ISSN 1459-4633 PÄÄTOIMITTAJA Tero Kuitunen TEKIJÄT Esa Höysniemi Marko Tammelin Antti Otsamo Otso Vainio Erkki Lahtinen Jussi Grönstrand Arto Määttä Jari Laulumaa Rolf Leppänen Juha Hirsimäki Janne Laukkanen Sasu Mattila GRAAFIKKO Antti Teittinen VALOKUVAAJAT Arto Määttä Antti Teittinen Jarkko Koskinen ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET asiakaspalvelu@rekyyli.fi puh: 03 4246 5340 (klo 8:00-16:00) MEDIAMYYNTI Jani Leskinen 0400 613 744 jani.leskinen@firekustannus.fi TILAUSHINNAT 12 kk 63,20 euroa kestotilaus 49,95 euroa / 12 kk KUSTANTAJA Fire-kustannus Oy PL 20, 00251 HELSINKI Rekyylin kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Fire-kustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla
SISALTO aseet 6 WALTHER PPQ 14 BERETTA A400 XCEL SPORTING 22 BENELLI MP 90 S WORLD CUP 26 RUGER SPEED SIX 30 SAVAGE M24 JA BAIKAL IZH-56 6 patruunat & tarvikkeet WALTHER PPQ 34 CONETROL-KIIKARINJALAT 36 LATAUSPURISTINVERTAILU, OSA 2 50 "PIILOVAIMENNIN" 56 ESS CROSSBOW 58 DVR-MINIKAMERA ASEESEEN veitset 60 EXTREMA RATIO PRAETORIAN II kolumnit & vakiopalstat 26 20 MILJOONALAATIKKO 38 CAS-TURVAKURSSI 42 LATAUSKOULU OSA 22: HAULIKON HAJOTUSPATRUUNAT 46 RAUTALANKA: TÄYDELLISTÄ LATAUSTA ETSIMÄSSÄ 52 LOIMAA HAULIKKO-PRACTICAL 62 LAPINKANKAAN ASEPAJA 64 SILLISALAATTI RUGER SPEED SIX 38 CAS-TURVAKURSSI
Nykyään moni mieluummin vaikka säästää hetken, jotta voi hankkia esimerkiksi toimintalajeissa (IPSC ja SRA) kilpailukykyisempänä pitämänsä pistoolimallin. Viranomaistulkinta on muotoutunut sellaiseksi, että harrastettavana pitää olla jokin laji, johon asemalli sopii hyvin. Myös luvan hinnan nousu on aiheuttanut sen, että hintavalla luvalla ostetaan usein hieman aiempaa kalliimpi ase. Saatavana on myös tritium-ampulleilla varustetut vastaavat tähtäimet. Rungossa on MIL-STD-1913 (Picatinny) varustekisko. Liipaisimessa on "glokkilirputin", joka on ainoa ulospäin näkyvä "varmistin". WWW.REKYYLI.FI. Viimeajoilta ei mieleen tule kuin yksi vastaava ase, jonka senkin lainasi kokeilua varten yksityishenkilö. Aikaa ei ole kulunut kuin vajaat puoli vuosikymmentä, kun uusia muovirunkoisia pistooleita tuli jatkuvasti ja välillä koeammuimme niitä urakkatahdilla. Samaan aikaan uusien "25 metristä koulutauluun" virkistysampujien määrä on romahtanut, koska heidän käyttötarkoitustaan ei pidetä enää riittävänä perusteena luvan saamiselle. Tämä on sinänsä typerä ongelma, että harrastajakunnan ei tarvitsisi tehdä muuta kuin ryhtyä harrasta- Tähtäimet ovat terästä ja niissä on fosforipisteet antamassa valoa hämärässä. Painopiste maahantuonnissa, sekä ostavan harrastajakunnan preferensseissä on siirtynyt voimakkaasti "urheilullisiin" asemalleihin, joissa muovirunkoa ei voida nykyään pitää tavanomaisena piirteenä. Heillä joilla perusteet on, on useimmin hankintalistalla jotain muuta 6 TEKSTI: TERO KUITUNEN kuin etupäässä viranomais- ja suojelukäyttöön tarkoitettu pistoolimalli. Pitkästä aikaa tosiaankin, pääsin tekemään artikkelia uudesta muovirunkoisesta palvelupistoolista, kun maahantuoja luovutti koeammuttavaksi Walther PPQ:n. WALTHER PPQ PARPEQUE? Pitkästä aikaa. Syynä muutokseen on ollut erityisesti lupaprosessin hankaloituminen siihen pisteeseen, että pistoolin hankkijalla pitää olla melko hyvät perusteet hankinnalleen. Tokihan maailmalla niitä on ollut tarjolla suunnilleen samaan tahtiin kuin ennenkin, mutta Suomessa tilanteen muuttuminen on selvimmin havaittavissa juuri tämän tuoteryhmän kaventumisesta
WWW.REKYYLI.FI 7
Niin on myös sen hinta. Koease kävi noin 10 cm tähtäyspisteen yläpuolelle, joten tarve vaihtamiselle riippuu käyttäjän mieltymyksistä. Jokainen pykälä siirtää osumapistettä 25 metrin päästä viisi senttiä. Verrattuna P99:iin heppoisaan viritykseen on ilahduttavaa, että etutähtäimen kiinnitys on PPQ:ssa kunnollinen. Tämä tuli korostetusti esiin, kun eräällä ratakäynneistä mukana oli myös STI Edge, jonka laukaisu on Waltherin QDT:hen verrattuna toiselta planeetalta. Waltherissa iskuri on valmiiksi kokonaan takana ja liipaisimen painallus vain päästää sen lyömään eteen. Quick Defense Trigger kuullostaa markkinamiesten keksimältä jenkkihöpötykseltä, mutta tällä kertaa sen taustalla on ihan oikeaa asiaakin. Walther PPQ:n kaltaisten pistoolimallien kohtaloa Suomessa ei kuitenkaan ole sinetöity, koska sille sopiva laji on nyt nousussa. IDPA:n filosofiaan kuulu, että varusteiksi kelpaavat "tavanomaiset" asemallit ja niillä on myös mahdollista saavuttaa menestystä. Kun siitä lähdetään puristamaan laukaisu venyy hieman WWW.REKYYLI.FI. Laukaisusta onkin saatu varsin toimiva, jälleen muovirunkoisten pistoolien mittapuulla arvioiden. Sellainen löytyy muun muassa Saksasta, jossa se onkin hyvin suosittua. Waltherin laukaisussa on selkeä etuveto, jonka voittamiseen mittarin mukaan tarvitaan 1,5 kg:n voima. Siirryttäessä numeroa suurempaan jyvän korkeus kasvaa. Myös laukaisu oli osassa varianteista melkoisen kauhea, jopa muovipistoolien mittapuulla. PPQ:ssa ongelmaan on tehty ratkaisu, jota on pidettävä onnistuneena. Näkisinkin että ne suomalaiset IDPA-ampujat, jotka ovat etsimässä itselleen uutta ja mielenkiintoista muovirunkoista pistoolia, ovat erityisesti Waltherin uutuuden potentiaalisia käyttäjiä. QUICK DEFENSE TRIGGER Walher P99 ja sen lukuisat variantit olivat aiemmin suhteellisen suosittuja ja niitä näki ampuma-radoilla säännöllisesti. Tähtäimet on numeroitu selkeästi, joten oikean tähtäimen tilaaminen on simppeliä. Lyhyesti sanottuna QDT-laukaisu on kopioitu muutoin Glockista, mutta liipaisinta vedettäessä virepinta ei siirrä ensin iskuria taaksepäin ja päästä sitä vasta sitten otteestaan. PPQ:n kahvassa on karhennuksen lisäksi kumpuilevia muotoja, joiden on tarkoitus antaa otteelle lisää pitoa. Mainoslauseen mukaan tähtäimet ovat säädettävät, mutta käytännössä sivusäätö tapahtuu takatähtäintä siirtämällä ja korkeussäätö juvää vaihtamalla. Niiden vaikutusta on vaikea arvioida, mutta koska muodot ovat maltillisia, niistä ei ainakaan ole haittaa. 8 maan vastaavaa lajia. Niissä oli kuitenkin omat ongelmansa, sekä ergonomiassa kuin kestävyydessäkin. Siitä on iloa myös silloin kun tähtäin joudutaan vaihtamaan
Tämän ajatusmallin hyvyys jakaa mielipiteet, koska käytännössä sormi on tuolloinkin lähellä liipaisinta ja erityisesti aloittelijan on syytä opetella nostamaan sormi aseen runkoa vasten, kun salpaa on painettu. kunnes 2,5 kg:n kohdalla ase laukeaa. En tiedä mitä etua sillä saadaan, mutta WaltWWW.REKYYLI.FI Koska luistin ylöspäin oheneva muoto tekee siitä tavallistakin liukkaamman, on siihen koneistettu laaja-alaiset otepinnat sekä eteen että taakse. Sekä luistin että piipun viimeistelynä on tenifer-pinnoite. Jos PPQ:lla on "heikkous" on se on turhan korkea piippu- ja tähtäinlinja. Luistinsalvat ovat poikkeuksellisen pitkät, jotta niihin yltää lyhyemmälläkin peukalolla. 9. Ajatuksena on, että kun sormi siirtyy salvalle, se on varmuudella poissa liipaisimelta. Voisi jopa sanoa, että on varsin poikkeuksellista, kun tällaisessa pistoolissa tuplien ampumista rajoittaa laukaisun laadun sijasta etupäässä aseen rekyylikäyttäytyminen. QDT-laukaisuun liittyy pari muutakin mielenkiintoista seikkaa, joista toinen on oikeasti merkittävä. Tiettyihin vanhoihin Walther P99-variantteihin verrattuna se on suorastaan hyvä. WALTHER PPQ:N KALTAISTEN PISTOOLIMALLIEN KOHTALOA SUOMESSA EI KUITENKAAN OLE SINETÖITY, KOSKA NIILLE SOPIVA LAJI ON NYT NOUSUSSA. Lippaansalpaa käytetään liipaisinsormella. Ominaisuus ilmenee siis silloin kun liipaisin päästetään palaaman eteenpäin ja kun koneisto saavuttaa uudestaan valmiuden. Walther mainostaa PPQ:n laukaisun resettiä vain tuuman kymmenesosan (noin 2,5 mm) pituiseksi. Tällöin liipaisin päästää selvän naksahtavan äänen. Resettiin kuuluu myös ääniominaisuus. Se pitää paikkansa, joten esimerkiksi tuplalaukausten ampuminen on helppoa. Laukaisussa ei ole krahinaa tai kynnyksiä, joten se on varsin käyttökelpoinen
Laukaisun laatuun vaikuttavat virepinnat löytyvät siten "SA-Tab:n" ja searin välistä. Näin WWW.REKYYLI.FI. Olipa kahva kotoperäistä Waltheria tai ei, tärkeintähän on sen toimivuus. Nykypistooleille tyypillisesti alakerta on moduulirakenteinen ja niinpä muovirungon sisälle on mahdollista vaihtaa suhteellisen vaivattomasti varaosia. Kuivilla käsillä ote on pitävä ja karhennuskuvion lisäksi kahvassa olevat kohoumat toimivat, kun kahvaa puristaa hieman tavallista enemmän. Saattaisipa joku olla näkevinään siinä yhdenmukaisuutta H&K P30:seen. Ennakkoajatuksiin nähden koneistossa oli yksi mielenkiintoinen yllätys: kun liipaisinta painetaan, koneisto ei vedä aktiivisesti virekynttä (sear) iskurin kannuksen tieltä. Kenties stressitilanteissa käyttäjä saa liipaisimen naksahduksesta lisävarmuutta siitä, että ase on jälleen ampumavalmis? KAHVA JA VIPSTAAKIT Jos laukaisuun on katsottu mallia Glockista, niin kahvassakin on jotain tuttua. "Cross-Directional Textured Tactical Grip" oli luonut odotuksia oikeasti purevasta karhennuskuviosta, mutta käytännössä kahvan pinta osoittautui helteisellä ampumaradalla hikoillessa käsissä suorastaan liukkaaksi. Siinä ei ole kulmia tai muita muotoja jotka painaisivat, tai jotka iskisivät käteen aseen vikuroidessa rekyylissä. Sulkuun liittyvät rungon osat, samoin laukaisukoneisto on mahdollista irrottaa. PPQ on saatavana myös "Navy-versiona. Kuvassa näkyy iskurin uloke, joka jää virekynnen varaan kun ase viritetään. PPQ:n rakenteessa ja toimintaperiaatteessa on paljon yhtymäkohtia Glockin vastaavaan. Liipaisimen painaminen liikuttaa SA-Tab-nimistä osaa, jonka alareunan ulokkeeseen... ...virekynsi (sear) nojaa. Virekynsi on siis se osa, jota vasten iskuri jää vireeseen. her käyttää sitä myös mainospuheissaan. Waltherin ansioksi on sanottava se, että hallintalaitteet ovat kaikkien ampujien käytettävissä, jos sormet ovat ylipäätään sen pituiset, että yltää painamaan liipaisinta. Kuten alkaa olla tapana, kaikki toiminnot onnistuvat ampujan kätisyydestä riippumatta. Koneistossa suurimman huomion keräsi luonnollisesti QDT-laukaisukoneisto. Liipaisinkaaren alareunassa olevaa lippaansalpaa käytetään liipaisinsormella ja poikkeuksellisen pitkäksi muotoiltua luistinsalpaa tavalliseen tapaan peukalolla. Kyseessä on siis malli, joka toimii myös veden alla. Teräksiset luistinjohteet on valettu kiinteästi osaksi runkoa. Koska kyseessä ei ole tuon kummempi asia, ihmetyttää miksi kyseistä reikää ei ole kaikissa PPQ-pistooleissa. Mitä tällä on sitten saavutettu. Itse kahvan muotokin pohditutti, koska pyöreämuotoisena sen suuntatuntuma oli epämääräinen. Nykyään pidän muotoilua suorastaan onnistuneena, koska kahva on poikkeuksellisen miellyttävä kädessä. Käytännössä liipaisimen painallus liikuttaakin osaa nimeltä "SA-Tab", joka pitää searia yläasennossa. Mainittakoon, että PPQ:ssa ei ole Laukaisunvälitintangossa on kaksi nystyrää, joista toinen on sulkuvarmistin ja toinen liikuttaa iskupiikkivarmistinta. lainkaan ulkoista varmistinta, jos liipaisimessa olevaa "glock-lirputinta" ei lasketa mukaan. SISUSKALUT Ulkoisesti PPQ on siistiä työtä ja sama linja jatkuu aseen sisällä. Jos lippaansalvan sijoituspaikka ja toiminta eivät ole henkilökohtaisen preferenssin puolesta ylittämättömiä esteitä, eivät hallintalaitteet voisi enää paljoa paremmat olla. Koneisto vain vapauttaa virekynnen liikkumaan, jolloin iskurin kannus työntää sen tieltään alas ja pääsee iskemään eteen. Hallintalaitteiden osalta PPQ:ssa ei ole yllätyksiä. Siinä erona on pieni reikä luistin alapinnalla, josta vesi pääsee turskahtamaan ulos hidastamasta iskurin lyöntiä. Virepinnat ovat nyt searin alla vaakatasossa ja kun sear on akseloitu runkoon siten, että iskurin voima kohdistuu pääasiassa kyseiseen akseliin, on searin ja SA-Tab:n välinen paine suhteellisen pieni. Myös kahvan kulmattomaan muo10 toon tottuu nopeasti, jolloin suuntatuntuma paranee. Runko on lasikuituvahvisteista polymeeria. Lisäksi kahvakulma on likimain täydellinen, eli tähtäimet linjautuvat oikein lähes automaattisesti. Muutamaa ampuma-ratakäyntiä myöhemmin näkemykseni on kuitenkin loiventunut
Ratkaisu oli suoraviivainen, ampuja ryhtyi pitämään kahvasta selvästi tiukemmin ja pyrki yhdenmukaistamaan puristuksen voiman. Myös väljä tähtäinkuva, joka sopii paremmin nopeaan toimintaan lähietäisyyksiltä, oli osaltaan luomassa lannistunutta tunnelmaa. Tauluilta havaitsimme tuntemuksen olleen oikean, koska osumakuviot olivat aivan eri luokkaa kuin aiemmin. Muutoin sisuskaluissa ei ole uutuuksia. Tuelta ammuttuna PPQ:n rekyylikäytös tuntui jotenkin erityisen levottomalta, ase tuntui liikkuvan otteessa satunnaisesti. Itse asiassa laukaisua olisi nyt mahdollista myös virittää jopa kotikonstein, mutta sitä esittelyaseelle ei ryhdytty tekemään. Löytyy piikkivarmistin, ja niin edelleen. Nyt ampuminen alkoi tuntua siltä miltä pitääkin, kun ase liikkui vain ylös ja taaksepäin. Tarkoituksena oli kontrolloida aseen taipumusta kiertoliikkeeseen rekyylissä. KOKEILLUISTA PATRUUNOISTA VAIN LEADER TUOTTI HIEMAN HEIKOMPAA KÄYNTIÄ. laukaisusta on voitu tehdä kohtuullisen kevyt ja lyhyt. Tämä näkyikin taulussa kärpäsinä. Kun ensimmäiset osumakuviot oli ammuttu, totesimme tau- ...jolloin iskuri työntää virekynnen tieltään ja pääsee lyömään eteen. WWW.REKYYLI.FI. luista, että jotain on vialla. Sulkumekanismikin on tuttua tuotantotehokasta tavaraa, johon vastaavissa aseissa on totuttu. Virepinnat ovat tosin jo nyt varsin pienet, mutta olettaisin niissä olevan sen verran "turvakerrointa", että rohkea kotinikkari voisi saada laukaisusta vieläkin paremman aseen kestävyyden vaarantumatta. Jatkoimme tätä tapaa hyödyntäen ja lopulta ainoastaan Leader poikkesi muista patruunoista. Muutoin PPQ tuntui tuottavan tasaisesti 50-60 mm osumakuvioita, joita on pidettävä tässä luokassa erinomaisina. Tokikaan tähtäinlinja ei ole niin alhaalla kuin se voisi olla, mutta 11 Kuvassa iskurin aiheuttamaa painetta simuloidaan painamalla virekynttä tuurmalla. Kun liipaisinta painetaan, SA-Tab liikkuu taaksepäin kunnes sen antama tuki virekynnelle loppuu... KÄYNTIÄ JA TUPLIA PPQ:n sovitukset arvioitiin etukäteen palvelupistooleille tyypilliseksi, joten tarkkuuskokeesta ei odotettu ihmeitä. Vapaalta kädeltä ammuttaessa PPQ:sta on vaikea olla pitämättä. Luistinjohteet on valettu osaksi runkoa, aivan kuten Glockissa
/ 25 m Pienin 50 mm 42 mm 50 mm 78 mm Keskiarvo 63 mm 51 mm 59 mm 87 mm 12 WWW.REKYYLI.FI. Tai itse asiassa ongelma ei ole liipaisimen palautuspituudessa, vaan kevyen muovirunkopistoolin rekyylikäytöksessä. Seitsemän metrin etäisyydeltä maksiminopeudella ammutuissa tuplissa jälkimmäinen laukaus osui poikkeuksetta 20 cm ensimmäisen yläpuolelle. Käytännössä tuplien nopeudessa tällä aseella ongelmana ei ole laukaisu, vaan yläpainoisen aseen taipumus vääntää itsensä sen verran pystyyn, että piippu ei ehdi palautua siihen mennessä kun sormi käyttää liipaisimen uudestaan pohjassa. Waltherilla on onnistuttu tässä suhteessa poikkeuksellisen hyvin. Kun ampuja pitää kahvasta sen verran käskevästi, että ase ei pyörähdä otteessa, tähtäimet palaavat rekyylistä juuri siihen mistä ne lähtivät liikkeelle. Voihan toki olla että kokemukseni P99:stä ovat sen "huonoista" varianteista (perusmalli ja QA), mutta silti. PPQ:ssa kun on korjattu lähes kaikki P99:n ongelmat. Aseen mukana tulevat myös S ja L palat. Sanoisin, että PPQ on paras Waltherin valmistama 9 x 19 mm pistooli koskaan ja se nostaa Waltherin vakavaksi vaihtoehdoksi muovirunkopistoolien markkinoilla. WALHER PPQ Valmistaja: Carl Walther GmbH, Saksa Kaliiperi: 9x19 mm (saatavana myös .40 S&W) Kapasiteetti: 1+15 patruunaa (saatavana 17 ptr lipas) Pituus: 180 mm Piipun pituus: 102 mm Leveys: 33 mm Korkeus: 135 mm Tähtäinväli: 156 mm Paino: 695 g Hinta: 860 euroa Maahantuoja: HW-Company Oy, www.hw-hunt.fi LUOTETTAVUUDESTA PPQ:tä ulkoilutettiin useaan otteeseen ja jokaisella kerralla ammuttiin reilut sata laukausta. Artikkelin tekemisen alussa suhtauduin PPQ:iin vain Walther P99:n uutena sukupolvena, mutta nyt sanoisin, että näillä aseilla ei ole paljoakaan tekemistä keskenään. Tähän on oma vaikutuksensa myös piippulinjan korkeudella. Kahvan koon muuttaminen on suoranainen pakkomielle pistooleita viranomaisille ostaville ja niinpä valmistajat ovat vastanneet huutoon. Koeaseessa oli tullessaan M-koon pala, eikä sitä katsottu olevan syytä vaihtaa. Lipas on jämäkkää teräspeltiä ja vetoisuudeltaan 15 patruunaa. Vaikka asetta ei puhdistettu tai huollettu kertaakaan, jäi häiriösaldoon puhdas nolla. Fiocchi / 42 mm Walther PPQ 9x19 mm Blazer / 50 mm Magtech / 50 mm Leader / 78 mm Luodin lähtönopeus, m/s Patruuna Blazer 115 gr (7,5 g) FMJ Fiocchi 123 gr FMJ Copper Plated Magtech 8g FMC Leader 8g FMJ Hitain 342,1 331,3 318,3 311,9 Nopein 344,2 348,2 320,6 328,5 Keskiarvo 343,3 338,4 319,2 317,9 Nopeushajonta 2,37 16,91 2,35 16,61 Osumakuviot 3 x 5 lks. Saatavana on myös 17 patruunan lipas, jossa erona on vain pohjalevy. sen lisäksi vikoja on hankala löytää, varsinkin kun PPQ suuntautuu kuin itsekseen. Edellä hehkutettu laukaisun resetin lyhyys pääsee tietysti oikeuksiinsa tuplia ammuttaessa. Sen suhteen tuntuma on hieman kaksijakoinen, en jostain syystä ehtinyt tottua siihen täysin. Vaihtaminen tapahtuu irrottamalla 4 mm putkisokka kahvan alareunasta. ONNISTUNUT PAKETTI On mukavaa huomata olleensa väärässä
BD 0, W 46 · S& X VE A M P07 DU TY · T/ C R5 5 · TE ESE -I TS E: VA IM EN N IN · LA TA -1 10 2 11 Kyllä, tilaan Rekyyli-lehden US KO UL U, OS A 20 Valitse tilausjaksosi: 12 kk (8 numeroa) määräaikainen 56 6 kk (4 numeroa) määräaikainen 28 1- PA L .V KO 1 20 6 4 8 14 IM ENTA ITS EL ATKU ID E N M US N R E VA LA NB ER A VA U H T IA L A NI NU UT UU S TA R K AS T AA A RK A S TE LU SS KA EA A A U KK 12 T T E E L L DA KO TA IT E/7 6 VA ST IN IK KO P IE N L A S SN (J IMAI S YÄ RTIT Ö L A IT ET TA RA HA LL SLA U E 5 1 2 K TEI L U O D IN V Ä Ö N L ATA T 455 JA SR KO K I AT R U U N O ID E CZ N E E D E IN IK T L U L L E T FTIKO E- H A UN O I SO N P RCBS B U IE EC U LO : M L KON K U ISSI A P V L ATA U SNNI O N AA E IM PIE E L AT TS VA EN EN" I ÄN N : Ä LO R 5 5 SE JA -IT KU- N T E R SE PIK C E EVastaanottaja TE 22 " O N / S JJ O M P maksaa H T postimaksun 68544 6-110 O 2011-1 86 00 2 46 54 68 85 44 68 PAL .VK 86 6 4 148 8 5 446 5 8 110 01 1 6 4 14886 8 5 4468 PAL.V KO 2011- raca Ca 3 27 11003 EUROO ELYSSÄ!Open-luo la SIESITT tsekkiläkkatä inen EN isit in ISTA KI 2 DHABRUGERLASR)-2AS "KYMPPIKAKSKAJAT AS E SE RA ISL 5 JA ABU UT NG OD N IT KO R VA AK KO NE N" E N S K A N VA AR SK AN VA A AT TE IS SA OT I T N A M IS E IA HAASTA O D E R ET TU VA LU: PITK ÄN MAT KAN HAU LIPA TRU 757 Z C P-0 TY U D PAN ISTI NTE N VER TAIL U · RUG ER SR- 22 · LAN BER DAK OTA · LAT AUS KOU IDPA CZECHMATE l PALUU JUURILLE Tilaus alkaa seuraavasta ilmestyvästä numerosta. Kestotilausta ei voi lopettaa kesken laskutuskauden. Nimi Lähiosoite Postinumero ja toimipaikka Kotipuhelin, myös suuntanumero Allekirjoitus (huoltajan, jos alle 18v.) Sähköposti Voit tilata Rekyylin myös osoitteesta www.rekyyli.fi/tilaa-rekyyli tai puhelimitse numerosta 03-4246 5340 (09-16, muulloin 03-4246 5335) RE KY YL I 2 0 /2 11 RE M IN GT ON VE RS A M AX · JA OS A OJ 2 · PR EK TI : SA KO MA US RC BS ER · LO N EN JJ 22 · -B UL LE TF 12 kk (8 numeroa) kestotilaus 49 6 kk (4 numeroa) kestotilaus 25 CZ EE DE 75 TA R · LA US KO UL U, OS A 19 20 A :H UL IK ON PE RU SP AT RU UN A 5018822 VASTAUSLÄHETYS Sopimus 134164 PL20 00251 HELSINKI. A O SH RE KY AUR MPUM HEILU LAJ LATAUSPU RISTIMET IS ÄT VERTAILUS ISTYM SA ÄÄR EN V I REK YYL I 3 / 201 1 CZ CZE CHM ATE W CA RA U U UT UD : ET IW A JA SH OT LATAUSKOULU Pitkän a haulipamatkn n truu a 1 2 0 11 7 90 · YKS IASE MAI TILAA SÄÄSTÄ JA RAHAA 685446-110 n gto A n mi RS Re / 20 11 YL I 1 3 2 0 11 7 90 STE N LAT AUS PUR 2 2 1 01 7 90 CA L 9X 19 80 FN M/ 45 5 · 2 · CZ CZ 51 MM · A VS
BERETTA A400 XCEL SPORTING SININEN ENKELI Beretta on hiljalleen uudistanut kaikki itselataavat haulikkomallinsa edeltävistä 390-sarjan haulikoista A400-sarjaan. On nimittäin aivan varma asia, että hyvin moni tämän haulikon hankkivista käyttäisi asetta myös metsästyksessä, jos aseen väritys olisi metsästyksellisempi, tai vaikkapa vain neutraalimpi. Rata-aseessa tälläkään ei ole merkitystä, sillä varmistinta ei käytetä käytännössä lainkaan. TEKNISET POIKKEAVUUDET Yksi peruseroista sinisen värin lisäksi Xcellissä on etutukin kiin- Jyvä on kohtuullisen iso valkoinen pallo. Tämä toimi hyvin niin lähikiekoissa kuin pidemmissä piirrätyksissä. A400:ssa varmistin on kuitenkin käyttöergonomian kannalta oikeassa paikassa. Tämän tarkoituksena on ilmeisesti ollut saada kilpailijat "näkemään sinistä", mutta henkilökohtaisesti uskon, että tällä ominaisuudella on haluttu vetää tarkempaa rajaa ratamallien ja metsästysmallien välille. Jyvä on kiinni kierteellä, eli sen voi halutessaan vaihtaa esimerkiksi kuitujyvään, jossa on pienempi piste. WWW.REKYYLI.FI. Henkilökohtaisesti en todennäköisesti näkisi mitään tarvetta hommata tästä ratamallista poikkeavaa asemallia niihin metsästyskäyttötarkoituksiin, joihin itselataava on sopiva. Varmistin on liipaisinkaaren etupuolella. Uutuuden tämänvuotiset mallit ovat A400 Xplor Action ja A400 Xcel, joista tällä kertaa syynissä on kiekkoradoille suunnattu sinirunkoinen A400 Xcel. TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ A-sarja vakuutti toimituksen sillä hetkellä kun se julkaistiin viime vuoden alkupuolella. Aseesta kokeiltiin ensimmäiseksi 12/89-kaliiperin A400 Xplor Unico, joka herätti varsin suurta omistamisenhalua ja jo viime vuoden heinäkuussa kokeille pääsi A400 Xplor Light, joka vakuutti hieman lyhyemmällä lukonpituudellaan ja painoluokassaan ehdottomasti parhaalla tasapainotuksellaan ja ammuttavuudellaan. A400 XCEL A400 Xcel on siis jatkoa A400-sarjalle ja toisaalta aseeseen on haettu viitteitä UGB Xcel -haulikosta, joka on jo konseptina täysin kiekkoradoille suunnattu itselataava. Leimaa-antavin piirre Xcelmallissa on sen siniseksi anodisoitu lukonkehys. Tämä malli onkin ehkä se niin sa14 nottu "kansanmalli" itselataavasta ratahaulikosta. A400-sarjaan pohjautuva itselataava on joka tapauksessa valmistusteknisesti edullisempi toteutettava ja hyvin pitkälle samat osat ovat käytettävissä niin Xcellissä kuin muissakin A400-sarjan malleissa. Tämä jakaa mielipiteitä, osa haluaisi varmistimen olevan liipaisinkaaren takaosassa
Tämä on ymmärrettävää, sillä USA:ssa eri trap-lajit ovat varsin suosittuja ja siellä jopa 32 gramman handicap-latausten kovasta rekyylistä johtuen itselataavat ovat suosittuja asemalleja. Leimaa-antava väriläiskä aseessa on sinisen kehyksen lisäksi sininen lukitusmutteri, jolla voidaan säätää aseen painotusta. Lukitusmutteri kasattuna ja purettuna. Täten aseen rautojen tulisi teoriassa ampua hieman alemmas ja tukkia voidaan kääntää loivempaan kulmaan. Eroa painossa ei ole kovinkaan paljon, mutta aseen tasapainon kannalta merkitys on suuri. Lisäetuna korotetussa kiskossa on lämpöväreilyn vähentyminen piipun lämmetessä suurista laukausmääristä. Tällainen korotettu kisko sopii paremmin trap-lajeihin. nityksestä vastaavan lukituskupin vaihtomahdollisuus. Tämä onnistuu siten, että tappia vedetään ulos ja painetaan samalla lukonpäätä hieman sisäänpäin. 15. Tällöin etuna on se, että kiskoa näkyy pidemmältä matkalta ja ase on tästä huolimatta kohtuullisen kohti ampuva. Tällä saadaan säädettyä aseen painopistettä kunkin makuun sopivaksi, eli aseen keulapainoisuutta saadaan muutettua varovaisesti ja puuttumatta piipun painotukseen. Tämän etuna taas on se, että näkökenttä ei peity aseen rungon alle ja asetta ei ainakaan tule painettua alas kohteen tieltä. Toinen selkeästi perusmalleista poikkeava tekninen yksityiskohta on perusmallista poikkeava tähtäyskisko, jota on saatavana sekä perinteisenä (Sporting), että koro- etuosaan päin kapeneva leveämpi "10 x 8 mm" kisko. Korkeuden lisäksi erona metsästysmalleihin on ratamalleille tyypillinen WWW.REKYYLI.FI Kolmas eroavaisuus on aseen kokonaispainon lisääntyminen noin 400 grammaa vastaavaan metsästysmalliin (A400 Xplor Action) verrattuna. Piipun painoa lisää aavistuksen verran leveämpi tähtäyskisko, mutta suurin painoero tulee nimenomaan makasiiniputkesta, etunupista ja perästä. Xcellin tukin väritys on hieno, joskin tästä on vastuussa Berettan Xtra Wood -pintakäsittely, jossa puun pintaan poltetaan laserilla syykuvio antamaan vaikutelma arvokkaasta tukkimateriaalista. ELEKTRONIIKKAA Beretta on keksinyt lisätä uusiin A400 Xcel ja Xplor Action haulikoihin Gun Pod -laskurin, joka mittaa lämpötilaa ja aseella ammutLukon irrottaminen aloitetaan tavalliseen tapaan poistamalla lukosta viritystappi. Eroa tällä sporting-kiskolla esimerkiksi metsästysmallin kiskoon on kuitenkin siinä mielessä, että kisko on keulasta aavistuksen korkeampi. Jousi on vain antamassa painetta lisäpainolle, jotta se ei pääse löystymään rekyylissä. Lukonkehyksen vasemmalla puolen on käytännössä viraton salpa, jolla voidaan kontrolloida aseen makasiinia esimerkiksi vaihdettaessa pesään patruunaa. Ratakäytössä tälle ei juuri ole tarvetta. tettuna (Parallel Target) versiona. Perusversio vaikuttaa vakiokupilla olevan hyvin tasapainossa, eli painomuutoksella keulaa voi joko vakauttaa asentamalla painavamman kupin tai herkentää kevyemmällä kupilla. Valinnaisella korotetulla kiskolla piippulinja taas saadaan alaspäin ja rekyylin vaikutusta voidaan näin ollen vähentää, sillä se kohdistuu suoraviivaisemmin olkapäähän, eikä väännä asetta niin paljoa ylös rekyylissä. Erityisesti USA:ssa nämä "parallel target" -mallinimellä myytävät rataversiot ovat olleet kohtuullisen suosittuja jo AL391 -mallinkin aikana. Aseeseen on saatavana kolme eripainoista "Balance Cap" lukituskuppia, eli näitä ei tarvitse myöhemmin enää metsästää lisävarusteina. Kokeiltavaksi toimitetussa sporting-mallin aseessa kisko on siis tavanomaisen kaltainen, eli sen linja jatkuu suorana kehyksen yläpintaa pitkin. Painoa on lisätty käsien väliin, eli metsästysmalleissa vakiovarusteena olevat alumiiniset makasiiniputket ovat Sporting-mallissa terästä. Myös takatukin muotoa on aseessa muutettu korottuneen tähtäinlinjan vuoksi ja lisäpainon aikaansaamiseksi
Tässä pienenpieni viritys olisi paikallaan ja tarpeettomat hihnalenkit voisi korvata vaikkapa useammalla välilevyllä perän kulman ja sivuvääryyden säätöön. Nämä ovat ikään kuin aseen urheilullinen lisä ja erottavat Xcel:in näiltäkin osin perusmalleista. Tämän osan puhtaanapito yhdessä piipun kaasusylinterin kanssa on aseen toiminnan kannalta äärimmäisen tärkeää. Toisin sanoen Gun Pod -mittaria on mahdollista käyttää vääristymättömän lisäinformaation keräämiseen varsin tehokkaasti, olipa kyseessä kuinka turhanpäiväiseltä tuntuva väline hyvänsä. Xcelin itselataavuus on vanhoihin itselataaviin verrattuna varsin sivistynyttä, eli liikkuvien osien massa on vähäinen. trippimittari. Tämä on monen tekijän summa, mutta lyhyesti kyse on siitä, että aseen lukko peräytyy kaasun voimalla riittävän räväkästi, aseen sisäinen vaimennusjärjestelmä ottaa lukon iskua vastaan ja pääjousi räväyttää lukon riittävällä nopeudella eteen. Podin hyvä puoli on se, että sitä ei tarvitse "käyttää", vaan se tekee XCELIN ITSELATAAVUUS ON VANHOIHIN ITSELATAAVIIN VERRATTUNA VARSIN SIVISTYNYTTÄ, ELI LIIKKUVIEN OSIEN MASSA ON VÄHÄINEN. ampujan näkökulmasta katsoen passiivisia laskutoimituksia. Se, että onko tällä laskurilla yhtään mitään virkaa, on jokaisen oma asia. Täten mittari ei missään nimessä haittaa normaalia elämää. Näiden lisäksi maukana seuraa peräkulman säätöpaloja ja hihnalenkit (!). Henkilökohtaisesti näen podissa mukavana sen, että aseella ammuttu kokonaismäärä on aina näkyvissä, samoin kuin se, että trippimittarista on helppo seurata ammuttua laukausmäärää puhdistusten välillä. Ase toimitetaan kovassa muovilaukussa, jossa matkaavat myös tarvittavat varusteet. AMPUMAHOMMISSA HAVAITTUA Moniin itselataaviin haulikoihin verrattuna A400 Xcelin ampumatuntumaan vaikuttaa hyvin paljon se, että aseen pääjousi ei ole enää takatukin ruodossa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tässä kohtaa on sattunut jokin munaus, sillä viitteet ovat lähinnä siihen, että tämä pieni varustepussi on vakiotavaraa kaikissa A400 -malleissa ja se on tuupattu myös Xcelin mukaan. Itse hankkisin Xcel Sportingin nimenomaan tällaisella podilla varustettuna. Ammuttujen laukausten kokonaismäärä ei ole tässä podissa nollattavissa, mutta sen sijaan lyhyempiä laskutoimituksia varten on mahdollista nollata ns. mukana seuraa Berettan supistaja-avain, joka on moniin kilpailijoihin verrattuna erittäin fiksusti tehty. Etutukin keulan lisäpainotuksella ei siis kammeta vastaan aseen takapainoisuutta, vaan säädetään etupainoisuus sopivaksi ampujan mieltymyksiin tai ampumatapaan nähden. Mäntä kannattaa puhdistaa aina ampumasession jälkeen huolellisesti, sillä vaikka tämä ei olisikaan aseen toiminnan kannalta oleellista (itsepuhdistuva rakenne poistaa karstaa ammuttaessa), kestävät osat pidempään kun niihin ei kerry hydrogeenistä palojätettä. A400 Xcelissä ei siis ole monille itselataaville tyypillistä ikävää tunnetta aseen sisällä liikkuvista osista johtuen. Tähän ampujan ei tarvitse pakottaa itseään, sillä silmällä on aina pyrkimys korjata virheellinen tähtäinkuva. tuja laukauksia. Esimerkiksi mahdollisessa takuukorjaustilanteessa tällä olisi hyvä näyttää ammuttu laukausmäärä suhteessa remonttitarpeeseen, eli arveluita käyttömäärän suhteen ei tarvitsisi esitellä kummankaan osapuolen suunnalta. Tämän vuoksi myös rekyylituntuma on vähäinen, mutta jämäkkä, koneisto ei "heiluta" asetta ärsyttävästi. Tästä johtuen pitkittäispainojakauma sijoittuu enemmän käsien väliin ja tasapaino on aseen kokonaispainoon nähden sopusoinnussa. Trippimittarilla on myös mahdollista seurata eri patruunoiden välistä eroa esimerkiksi aseen puhdistustarpeen osalta, eli jos jokin patruuna sallii aseen toimimisen pidempään tai on selvästi haastavampi, on asia helppo havainnoida totuudenmukaisesti. Tällöin toiminta on nopeWWW.REKYYLI.FI VARUSTEET Xcel Sporting toimitetaan kolmella jatketulla supistajaholkilla varustettuna (IC, M ja IM). Oleellisinta on siis pitää puhtaana kaasusylinterin sisäpuoli ja kaasumäntä. 16. Perälaatta on joustavaa kumia ja se tarjoaa asiallisen pidon olematta kuitenkaan nihkeä nostettaessa. A400 Xcel Sportingissa on välijyvä, joka auttaa ohjaamaan aseen suoraan. Luonnollisesti mukana on myös pieni Berettan aseöljypullo, joka on ikään kuin Berettan tavaramerkki itselataavissa haulikkopaketeissa. Pääjousi sijaitsee tukin alla kuten esimerkiksi Browning Auto-5:ssä. Luonnollisesti aseen Kaasumäntä ja sen joustava ja hammastettu tiivisterengas ovat A400:n toiminnan kulmakiviä. Lisäksi on kaksi eri makasiinirajoitinta, toinen 1+2 kapasiteetille ja toinen 1+1 kapasiteetille
Tämän mittarin voi halutessaan siis nollata. Xcel Sporting vaikutti tässä kokoonpanossa erittäin nopealta ammuttavalta ja eniten jäikin askarruttamaan sen sopivuus hidastempoisiin ampumasuorituksiin. Koease saatiin kokeiltavaksi varustettuna 28" piipulla, mikä on mielestäni minimipituus ratakäytössä tälle haulikolle. Toki tällä lyhyemmälläkin piipulla on puolensa ja se on varsin hyvä myös sportingissa, mutta pidempi piippu sopisi joidenkin ampumatyyliin ja mieltymyksiin paremmin erityisesti sportingin kohdalla. Aseen mukana toimitetaan vain kolme supistajaa ja näistä M ja IM ovat hyviä ja käyttökelpoisia, mutta IC:n ja M:n väli on liian suuri. Tarvetta olisikin nimenomaan Light Modified supistajalle, jolla kuvaa saataisiin hieman auki puolikkaasta, mutta jossa haulikuvio olisi vielä tasainen. 17. Lämpömittarin lukeman ja patruunan rekyylilukeman keskinäistä suhdetta vertaamalla saadaan ongittua esiin esimerkiksi ne patruunat, joiden teho putoaa huomattavasti pakkasessa. A400:n sulkuolat ovat helposti saavutettavissa ja puhdistettavissa. Henkilökohtaisesti näkisin tämän aseen kuitenkin mieluummin 30" piipulla varustettuna, jolloin se sopisi paremmin sen nimeä antavaan käyttöön, eli sportingiin. Tämän aseen painotukseen 30" piippu sopisi kuitenkin paremmin ja soisinkin maahantuojan panostavan tämän mallin kohdalla myös tähän pitempään piippuvaihtoehtoon. Gun Pod laskee passiivisesti laukausten kokonaismäärää. Puskaratoja Suomessa on paljon ja moni hommaa aseensa tätä ja metsästystrappia silmälläpitäen. Todennäköisesti syynä lyhyille piipunpituuksille Suomessa on juuri vaativampien trap-lajien vähäisyys ja sportingin rajalliset harrastusmahdollisuudet. Ensimmäinen ratakäynti oli tuntuman hakemista ja tämä kokeilu aloitettiin SML:n metsästyshaulikolla. Tämä näyttö on mahdollista valita joko tolppanäyttönä (kuvassa) tai 0-99 välin lukuarvona. aa, eleetöntä ja mahdollisimman luotettavaa. Yhteensä muistiin mahtuu seitsemän eri sarjaa. "Test"-toiminnolla voidaan havainnoida patruunan rekyyliä. Itselleni hyvin usealla sportinghaulikolla esimerkiksi "kasipalli" teettää uskomattomia ongelmia, mutta Xcellillä puhdistin keskilaatan vaivatta ensi yrittämällä. A400-sarjan myötä sulkua päivitettiin siten, että sulku pyörähtää vähemmän ja sulkuolkia vahvistettiin. Aseen supistajat ovat uutta Beretta Optima HP -sarjaa ja ne ovat jatkettua mallia. Tähän 28" piippu sopiikin paremmin. Podissa on myös lämpömittari, jonka käyttö on relevanttia lähinnä silloin kun patruunoiden voimakkuutta testataan esimerkiksi hyvin kylmissä olosuhteissa. Valitettavasti moni pitää sporting-nimitystä WWW.REKYYLI.FI aseen kyljessä merkkinä yleiskäytöstä ja aseet tarjotaan pääasiassa sitten metsästyshaulikoista tutulla pitkällä standardilla, eli 28" piipulla varustettuna. Tähän aluksi hilpeyttä herättäneeseen laitteeseen suhtauduttiin kuitenkin positiivisesti, sillä mitään haittaa laitteesta ei aseen käytölle ole. "Trippimittarilla" voidaan seurata sarjassa ammuttujen laukausten määrää
UUSI REMINGTON® VERSA MAX SUORITUSKYKYÄ. TOIMINTAVARMUUTTA. TOIMINTAVARMUUTTA. SUORITUSKYKYÄ. REMINGTON VERSA MAXTM saapuu Remington Premier Dealer -myymälöihin loppukesästä 2011 - tervetuloa tutustumaan! Maahantuonti ja markkinointi: Normark Suomi, email: info@normar .normar Huippulaatua radalle! Sightron SIII Series -tähtäinkiikarit, tekniset tiedot Näkökenttä m/100 m Parallaksin säätö Väri ja viimeistely Suurennus Paino g Malli Ristikon tyyppi / säädöt Hinta 990,00 1090,00 1290,00 SIII 10-50 x 60 SIIISS62450LR SIIISS83256LR 6 24 8 32 50 56 60 Dot 1/4 MOA, 5.4 1.3 Mil-Dot 1/4 MOA Dot 1/4 MOA, 4.0 1.0 Mil-Dot 1/4 MOA Dot 1/8 MOA, 3.2 0.7 Mil-Dot 1/8 MOA 91 97 30 yd mattamusta mattamusta mattamusta 380 390 430 Pituus mm Objektiivin halkaisija mm Silmän etäisyys mm 620 700 820 91 101 40 yd 97 114 10 yd Dot Mil-Dot SIIISS105060LR 10 50 Myynti: ase- ja eräliikkeet kautta maan www.kartanokuva.fi Liity Kartanokuvan Facebook-ryhmään!. VALINNAN VAPAUTTA. REMINGTON VERSA MAXTM ASETTAA UUDET STANDARDIT ITSELATAAVIEN HAULIKOIDEN LUOTETTAVUUDELLE. VALINNAN VAPAUTTA. VERSA MAXTM pystyy uuden VERSAPORTTM -kaasujärjestelmän ansiosta hyödyntämään kaikki 12-kaliiperiset patruunat ennen näkemättömällä nopeudella ja toimintavarmuudella! VERSAPORT -kaasujärjestelmä VERSAPORTTM kaasujärjestelmä pitää aseen myös puhtaampana, vähentäen huollon- ja puhdistustarvetta
Tämän päivän itselataavat itsesäätyvine kaasumäntineen ja muovihylsyisine patruunoineen olisivat tuohon aikaan olleet sensaatio ja puhe olisi ollut epätäydellisyyden sijaan täydellisissä haulikoissa. USA:ssa ei myöskään ole tapana rajata lajien osallistujamääriä mielivaltaisilla säännöillä ja kaikki harrastajat aseineen ovat tervetulleita harrastuksen pariin. VALOA TULEVAISUUTEEN Nyt tilanne on jälleen hieman muuttunut. Samoihin aikoihin SAL:n lajeissa itselataavat aseet kiellettiin siltä osin kuin ne poistavat hylsyn sivulle, eli niitti itselataavien käytölle lyötiin skeetissä ja suositussa kansallisessa trapissa. Vuonna 1965 julkaistussa Yrjö Ylänteen ja Tauno V. Euroopan markkinoilla itselataavia haulikoita vierastetaan ratakäytössä tavattomasti, vaikkakin ennen ne olivat yleinen näky myös kotimaan kiekkoradoilla. Syy vierastamiseen on mielestäni siirtymisessä 12/70-kaliiperisista raskaampia latauksia suosiviin 12/76-kaliiperin haulikoihin, joilla alkoi ilmetä ongelmia ratapatruunoilla. Pieni asetekninen kehitysaskel sekä sporting-lajien rantautuminen ovat aiheuttaneet tilanteen, jossa itselataava nähdään käyttökelpoisena rata-asetyyppinä myös meillä. Samaan aikaan ratalataukset lisäksi kevenivät ja kun saavutettiin tilanne, jossa aseet oli tehty 12/76-kaliiperin raskaille metsästyslatauksille ja ratapatruunat olivat 24-grammaisia, kääntyi yhtälö epäsuotuisaksi itselataaville. Näin aseet toimivat paremmin ja myös patruunoissa on tultu askel lähemmäs toimintavarmuutta, ainakin sportingissa. Itsesäätyvän kaasumäntätoimisuuden yleistyminen on mahdollistanut toimintavarmuuden myös keveillä latauksilla ja sporting-säännöt sallivat 28 gramman latausten käyttämisen. Tästä on viitteitä suomalaisessakin kirjallisuudessa. Ongelmia ei ole kuitenkaan odotettavissa myöskään kevyemmillä ratalatauksilla, joten nykyiset "toimivat itselataavat" sopivat tavattoman hyvin myös meillä yleisimpiin skeet- ja trap-lajeihin, silloin kun lajien sääntökirjoja aseiden suhteen ei tuijoteta liian tiukasti. WWW.REKYYLI.FI. Lähtökohtaisesti itselataavat haulikot sopivat siis paremmin SML:n lajeihin ja sportingiin, joissa ei ole neitimäisiä rajoituksia aseen tyypille. MILJOONALA ATIKKO ARTO MÄ ÄT TÄ ITSELATAAVA RATAKÄYTÖSSÄ Edellisen artikkelin A400 Xcel edustaa asetyyppiä, joka on ollut yleinen lähinnä Yhdysvalloissa. Historiallisesti tarkastellen itselataavien ratakäytön siis torppasivat lajisäännöt. Mäen toimittamassa "Metsästyksen 20 taito" -kirjassa sanotaan: "Että kaksipiippuisilla vielä on kiistämätön ylivalta, riippuu osaksi vanhoillisuudesta ja osaksi siitä, ettei mikään itselataavista haulikkomuodoista ole ihan täydellinen." Kun huomioidaan, että tämä lausahdus on kirjoitettu yli 45 vuotta sitten, voidaan päätellä, että tässä ajassa on tapahtunut valtavasti kehitystä niin patruunoissa kuin aseissakin. Siihen asti puhuttiin lähinnä siitä, että itselataavat tulisivat lisäämään osuuttaan rata-aseissa. Kun tähän lisätään asetyypin suosio kaikenlaisessa linturiistan pyynnissä, on suosio taattu myös radoilla. Yhdysvalloissa itselataavien suosio rata-aseina perustuukin pitkälti siihen, että siellä kansainväliset lajit eivät ole samalla tavalla suosiossa kuin meillä ja pääasiassa lajissa kuin lajissa käytetään edelleen 28-grammaisia latauksia ja joissain trap-lajeissa on tavanomaista tarjota aseisiin myös 32 gramman haulilatauksella varustettuja patruunoita
Asia luonnollisesti korostuu kun piippuja on kaksi, joten itselataavassa ongelma on pienempi. Tällä on vaikutusta osaan ampujista ja osa ei pidä sitä tärkeänä tai edes tavoittelemisen arvoisena. Itse asiassa koeaseenkin rajoitin ensitöikseni, jotta kisassa en edes vahingossa tukkisi haulikkoon liikaa patruunoita. Itselataavan suurin etu onkin sen yksipiippuisuus. Nykyään piiput ovat painotuksen tavallisin ja suurin ongelmakohta johtuen vaihtosupistajiin liittyvistä tuotannollisista seikoista. Tällainen häiriömäärä tarkoittaisi sitä, että ase ei toimisi alkuunkaan ja tällainen takkuaminen häiritsisi takuulla jo itse ampumasuoritustakin. Veikkaukseni on se, että näiden lajien ukkoutumisen myötä muutosta asiaan ei ole tulossa, eli nämä lajit jatkanevat kuihtuvaa linjaansa. Tulevaisuudessa uhkana itselataavien käytölle näen oikeastaan vain lainsäätäjien vainoharhaisuuden ja tietämättömyyden ja sen, että itselataavuus nähdään demonisena ominaisuutena aseessa. Tyhjällä säätämisellä saadaan aikaan vain ohilaukauksia. Esimerkiksi sportingissa tällä voidaan sanoa olevan merkitystä, sillä suurin osa ampujista käyttää sääntöjen sallimia 28 gramman latauksia. Toisaalta, jos noihin jahteihin on tarvetta osallistua, niin varmasti myös ase löytyy sitten niitä myöten. 21 ITSELATAAVAN HEIKKOUDET Itselataavan heikkouksina voidaan mainita juuri edellä mainitut sääntörajoitukset niiden käytölle määrätyissä lajeissa. Totuus on tältä osin karu, eikä muutu muuksi perän lisäpainotuksilla tai ongelman kieltämisellä. Tiedän, että itse en joutuisi antamaan hyvällä itselataavalla etumatkaa pätkääkään missään näistä lajeista - en, vaikka rajoittaisin metsästyskäytössäkin patruunakapasiteetin 1+1:een. Monen asiaan vihkiytymätön näkee nykyään itselataavat kuitenkin epämiellyttävinä rata-aseina. Ongelma supistajien kanssa onkin siinä, että piippujen päihin jätetään työstövaraa supistajaholkkeja varten ja nämä paksunnokset tekevät piipuista huomattavan etupainoisia. Näiden patruunoiden lähtönopeuden ollessa 380-420 m/s, saattaa aseen rekyyli muodostua pidemmän päälle hyvinkin rasittavaksi - eritoten silloin kun päivittäiset laukausmäärät nousevat korkeiksi. yhden aseesta tai patruunasta johtuvan toimintahäiriön per layout (5x5 kiekkoa) ja kotimaassa, jossa vain harvoin ammutaan layoutteja, yksi rastikohtainen virhe on käytännössä sallittu. Vaikka kyseessä ovat kiekkopatruunat, niin erityisesti toimintaalueen äärirajoilla (korkeat nopeudet, kova paine jne.) nämäkin patruunat ovat herkkiä aseen ominaisuuksille. Tämä on kuitenkin esimerkiksi sportingissa hieman ontuva argumentti nykyaikana, sillä lajin säännöt sallivat. Itse edustan näkemystä, että ylimääräinen säätäminen on suoraan pois ampumasuoritukseen keskittymisestä. Itselataavasta saadaan siis valmistettua helposti samaan aikaan pitkä ja tasapainoinen. Laukauksia näiden ampumasessioiden jälkeen on kertynyt muutamista kymmenistä muutamiin satoihin, eli puhdistettu ase toimii mitä todennäköisimmin parin päivän kisan ilman sen kummempia puhdisteluita. YKSI ASE Jos itselläni olisi vain yksi haulikko kaikkeen käyttöön, olisi se ehdottomasti itselataava. Esimerkiksi A400 Xcel:ssä suurin osa aseen massasta on saatu sijoitettua käsien väliin, joten etua päällekkäispiippuisiin on rutkasti ja vasta kohtuullisen hinnakkailla aseilla aletaan etua saada kiinni. WWW.REKYYLI.FI Henkilökohtaisesti pidän itselataavista myös siitä syystä, että joka ikinen kerta koukusta vedettäessä käytössä on täsmälleen samalla osumapisteellä ja osumakuviolla varustettu ase. Sportingissa rajoituksia ei ole, sillä siinä käytössä on F.I.T.A.S.C:in sääntökirja. Pidentyneet piiput ovat kuitenkin aiheuttaneet päällekkäispiippuisille tavattomia painotusongelmia - erityisesti jos kyseessä ovat keskihintaiset tai hieman kalliimmatkin nykyaikaisin tuotantotekniikoin tehdyt haulikot. tavanomaisia holkkeja. Tämä antaa jo perusmalliselle itselataavalle etua tavanomaisiin päällekkäispiippuisiin nähden. Tätä kehitystä tukee myös monen metsästäjän näkemykset itselataavista - näillä aseillahan ei ole asiaa joidenkin pussihousujen järjestämiin "jahteihin", joissa pukeutumiskoodi on vahvasti perua jostain paremman väen keskuudesta. Tällaista monipuolisuutta saa hakea turhaan muista haulikkotyypeistä. Yksittäisen rastin osalta hyötyä supistajanvaihdolla saavutetaan lähinnä silloin kun rastin kaikki kiekot ovat joko tavanomaista kauempana tai erityisesti jos kyseessä on selkeä lähisomotusrasti. Nykyisiä itselataavia ei kannata lainkaan ylenkatsoa, varsinkaan jos viereisellä osallistujalla on sellainen käytössään. ITSELATAAVAN EDUT Henkilökohtaisesti näen itselataavuuden suorastaan kilpailuetuna, erityisesti jos kyseisiä aseita verrataan saman tai hieman kalliimmankin hintaluokan päällekkäispiippuisiin. Esimerkiksi edellisessä artikkelissa esitellyn Berettan A400 -malleilla en ole saanut aikaan vielä yhtään toimintahäiriötä, mutta en toisaalta ole pyrkinyt ampumaan aseita tukkoon, vaan olen puhdistanut ne ammunnan jälkeen kaasumännän osalta. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja välikauden pahat kokemukset tulisi lakaista romukoppaan. Sopivasti mitoitetulla ratatukilla sama ase sopii sitten radalle. Kun aseesta tehdään rataversio leveämmällä tähtäyskiskolla ja istuvilla tukeilla, paranee tuntuma entisestään. Vain harvoin esimerkiksi kahden supistajan välisellä valinnalla vaikutetaan osumiseen yksittäisten kiekkojen kohdalla. Tämän tulisi olla sellaisessa konfiguraatiossa, jolla voisi ampua niin sportingin kuin SML:n lajit, kuin myös metsästää linturiistan ja muun pienriistan. Yhden aseen ideologiaa puoltaa sekin, että hyvin moni itselataava on varustettavissa haluttaessa eri tukeilla, eli sama ase saadaan synteettisellä tukilla sopivaksi sorsastusveneeseen ja puutukeilla kyyhkypassiin. Tämä on näille "häiriöttömille" nykyhaulikoille täysin käsittämätön tilanne ja käytännössä asehäiriöihin ei kaadu yksikään kisa. Päällekkäispiippuisissa ongelma korjaantuu vasta aseissa, joissa käytetään ohutseinämäisiä holkkeja. Itselataavissa supistajavalinta voidaan tehdä lajin mukaan tai esimerkiksi sportingissa sen mukaan mikä on radan kokonaisvaikutelma. Kaasutoimisissa itselataavissa etuna päällekkäisiin on myös se, että kaasujärjestelmä poistaa aktiivisesti aseen rekyyliä. Käytännössä tällaisten aseiden hinnat alkavat noin tonnia raikkaammista kuin aseissa, joissa käytetään ns. Suurimpana syynä asenteelle voidaan pitää suoranaista tietämättömyyttä ja kieltämättä vaakakupissa painavat hyvin paljon myös epämiellyttävät kokemukset tietyn aikakauden aseista. Erityisesti sportingissa on trendinä käyttää pidempiä piipunpituuksia kuin muissa lajeissa, joskin tätä ei enää nähdä ehkä yhtä itseisarvoisena ominaisuutena kuin aiemmin. Metsästyshaulikoissa kahdesti laukeava itselataava ei ole aivan uusi ajatus, sillä esimerkiksi Browning Double Auto on juurikin vain kahdesti laukeava, mutta tästä huolimatta tavattoman kilpailukykyinen haulikko. Monelle vaihtosupistajat ovat tavoiteltava ominaisuus vain jotta käytettävän patruunan käynti voidaan mitoittaa helposti aseeseen sopivaksi. Toiminnallinen heikkous itselataavassa on aina sen toimintatapa. Vaihtosupistajat ovat osa nykyaikaisia haulikoita, joten ne ovat itsestäänselvyys yleiskäyttöisissä aseissa. Keskimäärin sportingissa kuitenkin ammutaan supistuksella, jonka supistusaste on välillä Light Modified - Improved Modified ja tästä poiketaan tarpeen vaatiessa johonkin suuntaan, joskin vain harva muuttaa aseen supistusastetta kesken kisan. Käytännössä 28" piipulla varustetulla itselataavalla tähtäyspinta vastaa 32" piipuilla varustetun päällekkäispiippuisen vastaavaa. Samaten SML:n lajit ovat metsästäjille suunnattuja, eikä niissäkään itselataavien käyttöä ole rajoitettu
Tietenkään sääntömuutos ei toiminut aivan niin kuin sen tekijät olisivat halunneet, josta esimerkkinä olkoon Waltherin reaktio. MP 95E osoittautui laadukkaaksi ja tarkaksi aseeksi ja niinpä uudistuneen huippumallin testaamiseen oli mukavat lähtökohdat. TAUSTALLA SÄÄNTÖMUUTOS Vuonna 2005 ISSF (International Shooting Sport Federation), joka vastaa Olympialaisten pistoolilajeista, muutti pistoolilajien sääntöjä. Lisäksi laukaisukoneiston kaikille säätöruuveille on nykyään oma lukitusruuvinsa, joten säätöjen paikoillaan pysymistä ei tarvitse enää varmistaa esimerkiksi kemiallisilla lukitteilla. WWW.REKYYLI.FI. Se on Benellin "karvalakkimalli", joka on kyllä tässä tapauksessa hieman harhaanjohtava kielikuva. Virallinen syy muutokseen oli halu mahdollistaa saman aseen käyttäminen useammassa lajissa, mutta painetta muutokselle loivat alati huventuvat .22 Short -patruunoiden varannot - olihan patruuna enää käytännössä vain juuri olympiapistoolien ruokaa. MP 95E on käytännössä sama ase kuin MP 90S World Cup, mutta ilman ergonomista kahvaa ja muita erityisominaisuuksia. Uudistuksena koneistossa ovat entisestään parantuneet säädöt siinä mielessä, että laukaisusta saa nyt halutessaan etuvedottoman. Täten olympiapistoolissa käytetty .22 Short siis kiellettiin kaikilta muilta paitsi veteraaniampujilta, ja tällä oli lajissa käytettyihin aseisiin luonnollisesti suuri vaikutus. Esimerkiksi lajin menestyksekkäimpiin asemalleihin kuuluneesta Walther OSP:stä tuli yhdessä yössä viraton vehje pääosalle harrastajia. Se toi markkinoille SSP-mallin, joka Laukaisukoneisto on oma kokonaisuutensa, joka irtoaa helposti huoltoa varten. Muutokset koskivat muun muassa kahvaa ja laukaisuvastusta, mutta mikä tärkeintä, sallitut 22 .22-kaliiperit rajattiin kaliiperiin .22LR. Lippulaiva uusilla purjeilla Nyt esitellään Benellin pistoolilinjaston huippumalli MP 90S World Cup. Ja erityisesti, käydään hieman läpi siihen tehtyjä muutoksia. TEKSTI: TERO KUITUNEN Rekyylin numeroon 5/2009 kirjoitin artikkelin Benelli MP 95E pistoolista
Kun vanhan MP 90S World Cupin (.22 LR) luisti painoi 142 grammaa, uuden version luisti painaa noin kolmanneksen vähemmän, eli 98 grammaa. Ainakin teoriassa. Hahlon leveyden säätämiseen tarvitaan ruuvitalttaa, siinä asentoja on yhdeksän. on toki .22LR-kaliiperinen, mutta silti optimoitu Olympiapistooliin. Koska paino on jousitettu, se napsahtaa jousen vetämänä takaisin paikoilleen, ja nykäisee näin piippua alaspäin. Mitä painavampi luisti, sitä voimakkaampi aseen taipumus kammeta itseään pystyyn. Jos jousi olisi aavistuksen löysempi, paino liikkuisi enemmän ja aiheuttaisi kenties suuremman vastanykäyksen piipulle. Ensinnäkin aseen liikkuvia massoja on pienennetty. Ampumaradalla kuvasimme vaimentimen toimintaa suurnopeuskameralla, ja oletimme painon "kurkkaavan" rungosta reilusti. Lajissa aseen nouseminen rekyylin vaikutuksesta on fataalia suoritukselle, joten sitä on pyritty vähentämään kahdella keinolla. Jos patruunan tehoa (luodin painoa ja lähtönopeutta) ei olisi saneltu lajin säännöissä, olisi seuraava askel ryhtyä valmistamaan yhä miedompia .22 LR patruunoita ja näin palattaisiin Short-patruunaa vastaavaan ampumatarvikkeeseen ja sen aikakauden ennätystuloksiin. Nyt Benellin voisi sanoa tehneen saman MP 90 S -mallilleen. "OLYMPIAPISTOOLIMUUTOKSET" Uudistuneessa Benellissä on muutama muutos, jotka on tehty erityisesti nopeaa ampumarytmiä vaativaa Olympia-pistoolia ajatellen. Vaimentimen toimintaideana on massan hitaus. Tokihan voi olla, että Benelli on todennut juuri tällaisen minimaalisen mutta nopean liik- Myös etutähtäin on suunniteltu tuottamaan mahdollisimman selkeä tähtäinkuva. keen olevan paras mahdollinen, koska suuremmasta ja hitaammasta painon liikkeestä on varmasti seurauksena epämääräistä liikettä aseeseen. Videota tarkastelemalla havaitsimme, että paino ei joko liikkunut lainkaan tai sitten aivan aavistuksen. Hahlon syvyyttä säädetään vivulla, jossa on seitsemän asentoa. Ainakin koeammunnoissa käytetyillä patruunoilla vaimennin näyttäisi toimivan lähinnä piippupainona, johon on syynä joko sen jousen jäykkyys (tai sitten kulmasäädön puute tms.). BENELLI MP 90S WORLD CUP Takatähtäimen hahloa voi nyt säätää helposti. Kyseessä on rekyylinvaimennin, jonka tarkoitus on vähentää erityisesti piipun hyppäämistä. Ase vain helahtaa hieman ylöspäin ja jos piippua ei aktiivisesti suunnata takaisin, se jää osoittamaan parikymmentä senttiä tähtäyspisteen yläpuolelle 25 metrin etäisyy23. Kevyt luisti tietysti myös liikkuu WWW.REKYYLI.FI liukkaammin, joten painomuutos vaikuttaa myös aseen latausnopeuteen ja välillisesti myös aseen luotettavuuteen. Vaimentimen etuosa on akseloitu takapäästään ja kun piippu nytkähtää ylöspäin rekyylissä, paino jää piipusta jälkeen massahitauden vaikutuksesta. Nyt vaimentimen toimintaa ei edes huomaa ampuessa. Vaimennin kiinnitetään piipun alle, samalle paikalle johon on aiemminkin ollut tarjolla piippupainoja. Toinen muutos on ollut tuoda tarjolle lisälaite, jollainen Benelliltä on aiemmin puuttunut
Suoraan sanottuna uskon MP 90S World Cup:kin mekaanisen tarkkuuden olevan lähempänä näitä lukemia kuin oheisessa taulukos- Anatomisesti muotoiltu kahva on Nill:n tuotantoa. Kun tein vastaavaa artikkelia Benelli MP 95 E:stä, jossa kyseinen kisko vielä oli, hieman pohdin kiskon merkitystä ja arvelin sen mahdollisesti olevan hyvä myyntiargumentti esimerkiksi Pohjois-Amerikassa, jossa aseilla on mitä erilaisimpia ostajakuntia ja käyttötarkoituksia. Tarkkuuskokeen tuloksissa mielenkiintoisinta onkin niiden vertaaminen mainitun MP 95 E:n tuloksiin, koska siinä nähdään ihmisen näkökyvyn rajallisuus ilman kilpalajeissa käytettäviä apuvälineitä kuten iirishimmennintä. Molemmat aseet on ammuttu samalta etäisyydeltä, saman ampujan toimesta, samoissa olosuhteissa ja samoin tuettuina. Kiikarilla varustetulla MP 95 E:llä saatiin keskiarvoksi CCI Standardilla 20 mm, Sellier & Bellot Club:lla 21 mm ja Lapua Pistol Kingillä 12 mm. Tähtäinkiskon tiputtaminen pois MP 90S World Cup:sta onkin mielestäni suuri virhe. Hyvältä tuelta kiikaritähtäimen kanssa ammuttaessa saadaan käytännössä eliminoitua ampujan vaikutus Benelli MP 90S World Cup ja jokainen ampuja voi halutessaan suorittaa laajojakin vertailuja omalla kotiradallaan ilman erityisjärjestelyjä. / 25 m Pienin 24 mm 34 mm 29 mm 36 mm Keskiarvo 31 mm 44 mm 35 mm 43 mm WWW.REKYYLI.FI 25. Toki taulukon osumakuvioista kaikki olisivat mahtuneet koulutaulun "kymppi-rinkiin", mutta tässä tapauksessa tällainen käynti ei ole riittävää, koska se jättäisi liian vähän marginaalia ampujan virheille. BENELLI MP 90S WORLD CUP Valmistaja: Benelli Armi Spa, Italia Kaliiperi .22LR (.32 W.C.) Kapasiteetti: 6+1 patruunaa Pituus: 290 mm Piipun pituus: 110 mm Paino: 1092 g (rekyylin vaimentimella 1198 g) Hinta: 1734 euroa (.32 W.C. Jouduimme siten koeampumaan sen avotähtäimin ja tarkkuuskokeen tuloksia on katsottava nyt lähinnä ampujan suorituskyvyn mittaamisena. Säätäminen on muutoin helppoa, mutta kulman muuttamiseksi pitää kämmentuki ja sen ruuvi vastinkappaleineen poistaa paikoiltaan. sa esitettyjä. Positiivisella tavalla poikkeavinta paketissa on kuitenkin työkalu- ja puhdistussarja, jollainen saisi olla kaikkien aseiden ohessa. MISSÄ KISKO? Koeammuntaa ajatellen oli pienoinen pettymys, että uuden MP 90S World Cup:n päällä ei ollutkaan tähtäinkiskoa. Mukana on myös testitaulu, öljypullo ja nykyään yhä harvinaisemmaksi käyvä suomenkielinen käyttöohje. Siinä on mahdollista säätää kämmentuen korkeutta sekä kahvan pituussuuntaista kulmaa. Benelli MP 90S World Cup toimitetaan laadukkaassa aselaukussa, kahdella lippaalla. 1915 euroa) Rekyylinvaimennin: 220 euroa. Nyt kuitenkin hoksasin kiskolla olevan relevantti käyttötarkoitus myös meillä: sen mahdollistama kiikarin asentaminen helpottaa suuresti eri patruunalaatujen ja erien vertaamista. Maahantuoja: Teuvo Louhisola oy, www.teuvolouhisola.fi Luodin lähtönopeus, m/s Patruuna CCI Standard Sellier & Bellot Club Lapua Pistol King SK Pistol Match Hitain 269,5 279,9 280,4 289,5 Nopein 282,6 289,1 288,5 297,8 Keskiarvo 276,1 284,5 284,0 293,2 Nopeushajonta 13,13 9,26 8,12 8,37 Osumakuviot 3 x 5 lks
Sturm, Ruger & Co. Ruger iski tälläkin ensiyrityksellään kultasuoneen, aivan saWWW.REKYYLI.FI. Miellyttämisen keinot olivat samoja, joiden Ruger oli muissa asemalleissaan todennut toimivan. Coltit ja Smith & Wessonit ovat kyllä laadukkaita aseita, mutta mekaanisen kestävyyden osalta ne eivät kokemukseni mukaan yllä lähellekään Rugereja. 26 Rugerit ovat revolverimaailman Glockeja, ne saattavat olla hieman krouveja eikä tarkkuudelta kannata odottaa mitään ihmeellistä, mutta ne toimivat kuin se perinteinen junan vessa. RUGER SPEED SIX IDPAsotaratsu TEKSTI: OTSO VAINIO Olen pitkään fanittanut Rugerin revolvereja, en siksi, että ne olisivat erityisen kauniita tai tarkkoja, vaan siksi, että ne ovat käsittämättömän kestäviä. aloitti revolverien valmistamisen yksitoimisista, mutta vuonna 1972 se toi tarjolle sarjan kaksitoimisia, niin sanotusti moderneja, revolvereja, joilla pyrittiin miellyttämään sekä viranomais- että siviilikäyttäjiä
Tuodessaan kaksitoimirevolverinsa markkinoille Rugerkin antoi asemallille nimen, tai oikeammin kolme nimeä. Varianttien piipun pituuksissa oli muutama vaihtoehto, Service Six:ssä ja Speed Six:ssä 2,75 ja 4 tuumaa ja Security Six:ssä lisäksi 6 tuumaa. Ruger ryhtyi myös heti alusta käyttämään yksinomaan kierrejousia, jotka ovat kestävyydeltään lattajousiin verrattuna ylivoimaisia. Ensinnäkin laukaisu on jäykkä, koska Rugerin pääjousi on mitoitettu niin, että nallit kuolevat taatusti. TulokWWW.REKYYLI.FI sena oli ase, jossa sekä laukaisukoneisto että aseen muut osat oli toteutettu omintaikeisen onnistuneesti. Kaiken kaikkiaan näitä ensimmäisiä Rugerin kaksitoimirevolvereita valmistettiin vuoteen 1988 mennessä yli 1,5 miljoonaa kappaletta. Äkkiä ajatellen tämä ei tunnu kovin uskottavalta, kos27. Koneisto ei ollutkaan enää sivulevyn alla, vaan se purkautui ulos liipaisinkaaren mukana alakautta. Matkan varrella tapahtui muutamia merkittäviä muutoksia, joista mainittakoon rosteriversiot vuonna 1975 ja Rugerin patentoimalla jousitetulla ulosvetäjällä mahdollistettu 9x19 mm variantti. Eräs merkittävimmistä keinoista, joilla Ruger on painanut aseidensa hinnat kilpailukykyisiksi, on ollut käyttää tarkkuusvaluosia. Esimerkiksi revolverin rungon valmistaminen kokonaan koneistamalla vie huomattavasti enemmän aikaa ja on myös samassa suhteessa kalliimpaa. VARIANTIT Ensimmäinen sukupolvi koostui kolmesta variantista: Security Six:ssä oli säädettävät tähtäimet ja "square butt"-mallinen kahvarunko, Service Six:ssä vastaava kahvarunko, mutta kiinteät tähtäimet ja nyt esiteltävässä Speed Sixissä kiinteät tähtäimet ja "round butt" -kahvarunko. Myyvillä nimillä ei kuitenkaan voi selittää revolverisarjan saavuttamaa suosiota, vaan syytä on haettava aseiden hinta-laatu-suhteesta. Tuolloin sen korvasi yhä valmistusohjelmassa oleva (tylsällä mallinumerolla varustettu) GP-100. Ruger oli ottanut revolverin suunnitteluun enemmän mallia omista yksitoimirevovereistaan, kuin kilpailijoiden kaksitoimisista. Kun molemmat sivut olivat nyt ehjiä, rungosta saatiin aikaisempaa jäykempi ja kun lisäksi ainesvahvuudet olivat kohdallaan, olivat uudet revolverit tuonaikaisiin kilpailijoihin verrattuna jämerää tekoa. Näin se sai, hieman keinotekoisesti, aikaan revolverisarjan, jolla ilmeisesti haluttiin houkutella asiakkaita yhtä asemallia tehokkaammin. Tähtäimet ovat vailla säätöjä ja ne on tehty "kovaan" käyttöön. Siksi laukaisu kannattaa opetella tekemään kaksivaiheisena, eli aluksi tasaisen nopealla puristuksella käännetään rulla ja loppuosa laukaususta tehdään hitaalla puristuksella. Loppuosakaan ei ole mitenkään lyhyt, joten puristavan ja tiedostamattoman laukaisun toistuva suorittaminen vaatii harjoittelua. aluksi tarjolla .357 Magnum ja .38 Special. Mainittakoon tässä, että tarinan mukaan siirtymisen tärkeimpiä syitä olisi ollut ensimmäisen sukupolven revolveireiden huono kannattavuus ja käytännössä uuteen sukupolveen siirryttiin vain siksi, että tuotantoa voitiin tehostaa. Kaliipereina oli Speed Sixin ampumaergonomia on muutoin hyvä, mutta sen kaksitoimilaukaisu on tehdaskuntoisena varsin vaativa. Rugerin kyky tarjota kestäviä ja riittävän laadukkaita aseita edullisella hinnalla oli kuluttajien mieleen. Edessä on musta ramppimainen jyvä, takana yläsiltaan koneisettu ura. moin kuin oli tapahtunut esimerkiksi pienoispistoolien ja yksitoimisten revolverien kanssa aikaisemmin. Kaksitoimisten kanssa se toimi samalla tavalla ja niinpä näistä ensimmäisistä aseista alkaen Rugerin työkalumaiset kaksitoimirevolverit ovat olleet suosittuja. Niiden kestävyydestä kertoo se, että vaikka valmistus on loppunut jo aikapäiviä sitten, erittäin hyväkuntoisia ensimmäisen sukupolven aseita liikkuu yhä käytettyjen markkinoilla, myös Suomessa. YKSI ASE, KOLME NIMEÄ Tuohon aikaan oli vielä tavallista antaa asemallille rehellinen nimi, nykyään jostain syystä suositaan enemmän kliinisiä mallinumeroita
Kun mies palasi takaisin Suomeen, Speed Six seurasi mukana. Merkittävin ero ensimmäisen sukupolven aseiden ja GP-100revolverien välillä on kahvarunko. Ampuessa tämän eron huomaa siinä, että uudempien Rugerien rekyylituntuma kumikahvoilla on pehmeämpi, sillä käden ja kahvarungon väliin jää paksu kerros kumia. Tällä saavutetaan mahdollisuus käyttää monenmuotoisia- ja kokoisia kahvoja samassa aseessa. Kestävyyden lisäksi tällaisesta rihlauksesta saadaan etua luotivalikoiman suhteen, kookkaat palkit saavat tavallisesti hyvän otteen myös pinnoitetuista tai perinteisistä lyijyluodeista. ka muutoin Security-sarjan aseita tuskin olisi valmistettu noin suurta määrää. Vanhemmissa Rugereissa kahvarunko on perinteistä mallia jossa kahvalevyt noudattavat kahvarungon muotoja. Jos hylsyn poistoa haluaa kuitenkin varmentaa, helpoin tapa on käyttää .38 Spl patruunoita. 28 Rullansalpa on nykyisen GP-100:n kaltainen painonappi, joka on hyvin peukalon ulottuvilla. Myös piipussa näkyy Rugerin tapa ylimitoittaa osat. Lyhyellä 2,75-tuumaisella piipulla ja kompaktilla kahvarungolla varustettuna Lyhytpiippuisesa aseessa ejektori on väistämättä lyhyt, ja niinpä .357 Magnum hylsyt eivät poistu kokonaan rauhallisesti työntämällä. Seinämävahvuutta on melkoisesti ja myös rihlapalkit ovat leveät. Tosin on huomautettava ettei ero ole kovinkaan merkittävä, Rugerin revolverit ovat raskaimmasta päästä hurjien materiaalivahvuuksien johdosta ja massaa riittää kesyttämään rekyylin siedettävälle tasolle kovillakin .357 Magnum -patruunoilla ammuttaessa. Nyt kokeiltu ase on valmistettu vuoden 1987 lopulla ja se on päätynyt Suomeen Kanadasta, missä se palveli suomalaismiehen karhuturva-aseena tämän ollessa kalassa. Kisavarustuksen täydentämiseksi hän valmisti VAIKKA ASE ON PIENI, EI REKYYLITUNTUMA OLE EPÄMIELLYTTÄVÄ KUUMILLAKAAN .357 MAGNUM -LATAUKSILLA itse nahasta tyylikkään pancaketyyppisen kotelon ja muutaman taskun pikalatureille. Huomaa kahvan kumi, joka suojaa peukalohankaa rykyylissä. Täyden kisavarustuksen hinta jää kevyesti alle neljänsadan euron. PIENI MUTTA JYKEVÄ Koeampumamme Speed Six:n versio on sympaattinen ase. Kahden omistajavaihdoksen jälkeen ase päätyi nuorelle IDPAharrastajalle, joka kunnosti sen itselleen kisapyssyksi. IDPA:ta on toisinaan kutsuttu toiminnallisen ammunnan jokamiesluokaksi ja vaikken tätä täysin allekirjoitakkaan, on tämä hyvä esimerkki siitä, miten pienellä rahallisella panostuksella lajiin on mahdollista päästä mukaan. IDPA-käytössä ongelma on pieni, koska ejektoria käytetään usein sen verran rivakasti, että hylsyt lentävät ulos. GP-100 sarjassa Ruger siirtyi käyttämään perinteisen kahvarungon sijaan kahvojen sisään tulevaa karaa, jonka sisällä aseen pääjousi on. Jos kahvarungon takareuna olisi ilman pehmustetta, ampuminen kovilla latauksilla olisi tuskaisaa. WWW.REKYYLI.FI
ja lännestä painetaan ylöspäin. 1950-luvun lopulla Suomeen tuotiin Venäjältä ja USA:sta haulikkorihloja, joissa sekä hauli- että luotipiippu oli tavanomaista pienikaliiperisempi. Kun salpa työnnetään eteen (painettava samalla salvan keskellä olevaa lukitusnastaa), tulee näkyviin kirjain B (= luotipiippu) ja takana näkyvillä on kirjain H (= haulipiippu). SAVAGE 24 Savage 24:n esikuvana on Stevensin No. Aseessa on ulkopuolinen hana, jonka kannus on erittäin pitkä ja se on käännetty sivulle, jotta virittäminen on helpompaa kun aseessa on kiikaritähtäin kiinnitettynä. 1940-luvulla Stevens No. Takahahloa voidaan säätää sekä korkeus- että sivusuunnassa. Savage 24:ää tehtiin myös kaliiperissa 20 ja muun muassa kiväärikaliipereissa .22 Magnum, .222 Remington, .223 Remington ja .30-30 Win. Piiput on juotettu Savagen avotähtäimet. Teniten väitettiin olevan puuta kestävämpi niin kylmässä, kuumassa kuin kosteassakin. 22410 muuttui Savage 24:ksi ja tukki oli jälleen puuta. Lisäksi se vähensi rekyyliä värähtelyominaisuuksiensa ansiosta. Jyvä on kiinnitetty ruuvilla. Savagen pyöreänuppinen piipunvalitsin sijaitsee lukkorungon oikealla sivulla ja se liikkuu ylös- tai alaspäin, yläasennossa lähtee yläpiippu eli luoti. 31. Tähän puun korvikkeeseen oli saatu ulkonäkökin mainoksen mukaan "hienointa turkkilaista pähkinää muistuttavaksi jota normaalisti nähdään vain kalliimman laatuluokan aseissa". Piipun valinta tapahtuu tukin kaulalla olevan, varmistinta muistuttavan salvan avulla. Vetopituus on 355 mm ja kokonaismitta 101,5 cm. Stevens No. WWW.REKYYLI.FI 22-410:ntä tehtiin vielä 1942, jolloin Stevens oli kuulunut jo parikymmentä vuotta Savagen hallintaan. Stevens jäi kuitenkin edelleen omaksi yksikökseen, mutta nimenä käytettiin seuraavaa litaniaa: J. Armyn henkiinjäämiskalustoon ja sen valmistus jatkui pitkälle 1980-luvulle asti. Stevens Arms Company, Division of Savage Arms Corporation. 22-410, jossa kokeiltiin paljon aikaansa edellä olevaa Tenite-puristevalua "puuosissa". Esittelyssä Baikal IZH-56 "Belka" (=Orava) kaliipereissa 28/70 ja .22 WMR sekä Savage 24 kaliipereissa .410 Magnum ja .22 LR. SAVAGE M24 ... Esittelyaseen tukki on amerikkalaista pähkinää, piippuparin pituus on 61 cm ja ase painaa 2,9 kg. Vuonna 1914 Westinghouse oli ostanut Stevensin Hill Plantin tehtaan, joka vuonna 1920 myytiin puolestaan Savagelle. Savage 24 oli erittäin suosittu ase, se kuului toisen maailmansodan aikana myös U.S
Savagen supistus oli todella onnistunut, kuviot olivat erittäin tiukkoja mutta kuitenkin varsin tasaisia, joten kokeilluilla patruunoilla sen maksimi ampumamatka oli tuntuvasti pitempi samankokoisilla hauliannoksilla ladattuihin 28-kaliiperisiin verrattuna. Belkan iskupohja, luotipiipun nallipiikki on suurikokoinen ja se lyö patruunan kannan yläreunaan. Savagen iskupohja. Molempien aseiden käyntiä luotipiipulla voidaan kuitenkin pitää erittäin hyvänä kun piippujen ei anneta lämmetä, metsästystilanteissa joudutaan hyvin harvoin ampumaan useita laukauksia peräkkäin. 25 metristä kaikki kokeillut kuviot olivat käyttökelpoisia, joskin monella patruunalla oltiin jo maksimimatkassa. Etutukin kiinnitys on tehty jousimekanismin avulla, tukki irtoaa kun sitä vedetään etuosastaan poispäin piipuista, varsinaista muuta lukitusta kuin jousivoima ei etutukissa ole. KOEAMMUNNAT Rihloilla ammuttiin muutamia eri patruunamerkkejä, luotipiipuilla 50 metriin ja haulipiipuilla 35 metriin. Belka käyttäytyi paljon tasaisemmin, joskin kolmen lähes yhteen reikään osuneen laukauksen jälkeen kaksi seuraavaa jo hieman poikkesivat kasasta. Aseessa on vain pienikokoiset avotähtäimet, kiikarin kiinnitystä ei tässä vanhemmassa mallissa ole huomioitu lainkaan. Belkan piippu taittuu auki liipaisimen vieressä olevaa vipua painamalla. 32 WWW.REKYYLI.FI. toisiinsa koko matkalta, luotipiippu ylinnä. Savagen kiinteillä piipuilla jopa .22 LR alkoi heti vaeltaa, tyypillisesti kolme ensimmäistä laukausta osuivat riviin keskimäärin viiden millin välein toisistaan eli pystysuunnassa noin 15-20 mm nippuun, minkä jälkeen kaksi seuraavaa siirtyi sitten kauemmas joko kello yhteentoista tai kello viiteen patruunasta riippuen. Savagen patruunapesät ja ulosvedin. Savagen piipun takapää, molemmat piiput ovat kiinni toisissaan koko pituudeltaan. Savagen piippujen avausvipu on haulikoista tutulla paikalla (top lever), mutta toiminta on sikäli erikoista, että vipua voidaan taittaa kumpaan suuntaan tahansa ja piiput myös aukeavat molemmilta puolilta. Valitsin on pyöreä nappi, joka liikkuu ylös/alas, yläasennossa laukeaa ylempi eli luotipiippu. Mekanismi toimii kuten Belkassa, aseessa on ulkopuolinen hana ja piipunvalitsin lukkorungon oikealla sivulla. Luotipiipun nallipiikki iskee oikeaoppisesti patruunan kannan alareunaan. RAJALLINEN KÄYTTÖ Tämäntyyppiset aseet ovat varsin mielenkiintoisia ja tässä voisikin Belkan patruunapesät ja ulosvedin. Vaikka ammunnat tehtiin avotähtäimin, kuvio oli kaikilla patruunamerkeillä samantyyppinen, joten sen voidaan olettaa johtuvan lämpölaajenemisesta. Haulipiippujen supistukset olivat molemmissa kiinteät, Savagessa täyssuppea, Belkassa lähempänä puolisuppeaa
Pikkurihlojen kaliiperit, vasemmalta Belka .22 WMR ja 28/70 sekä Savage .410 Magnum ja .22 LR. Tyylin mukainen kiikaritähtäin on valmistettu samassa maassa kuin asekin, jalat ovat amerikkalaiset. Vahinkolinnut, pyy ja kyyhky ovat pääasiallista riistaa, .22 Magnumilla metsästettävien lajien määrä kasvaa jo oleellisesti. Vertailukuva piipunsuun puolelta, vasemmalla Belka, oikealla Savage ja keskellä 12-kaliiperin päällekkäispiippuinen vaihtosupistajin. Koeammunta 50 m, Savage Model 24 ja Baikal Belka Luodin lähtönopeus m/s Patruuna .22 LR CCI Standard Velocity Fiocchi Biathlon Federal Champion Winchester Subsonic Lapua Midas M Patruuna .22 WMR Winchester Super X 40 gr FMJ Sellier&Bellot 40 gr FMJ Sellier&Bellot 40 gr JHP Sellier&Bellot 45 gr FMJ Federal Classic 50 gr JHP 558,7 565,2 564,6 489,0 473,2 580,3 578,0 577,9 501,5 484,4 572 571 569 496 477 21,6 12,8 13,3 12,5 11,2 36 23 29 30 19 37 30 32 46 23 Hitain 304,1 338,8 325,3 304,3 315,5 Nopein 317,2 348,3 336,6 310,0 320,5 keskiarvo 309 341 332 307 318 Hajonta 13,1 9,5 11,3 5,7 5,0 Osumakuviot, 3 x 5 ls Pienin 40 32 29 42 27 keskiarvo 48 41 32 52 36 avot. Tässä kiikarimallissa ristikko liikkuu säädettäessä, joten jalat on valittu siksi, että niillä voidaan tehdä sivusäätö lähelle oikeaa ja näin ristikko saadaan pysymään likimain keskellä. siteerata Stevensin mainosta vuodelta 1941: "Tämä on ase, joka meidän mielestämme jokaisen ampujan tulisi omistaa riippumatta siitä, mitä muita aseita hänellä jo on." Seuraavaksi selvitys jatkuu pitkänä esityksenä siitä, kuinka universaalin käyttökelpoinen tällainen ase on eri tilanteissa. Käytännössä totuus voi olla hieman toisenlainen, esimerkiksi meillä käyttöalue metsästyslain puitteissa on väistämättä rajallinen, joskin monessa tilanteessa kakkosaseena hyöty voi olla suurikin. avot. 7 Federal Game-Shok no. avot. 6 Winchester Super-X no. avot. kiikarit. 5 Kaliiperi .410 Magnum Sellier&Bellot no. 3,5 x 17,5 3,5 x 17,5 3,5 x 17,5 3,5 x 17,5 3,5 x 17,5 Kiikaritähtäin Malli: PO 3,5 x 17,5 Valmistaja: Belomo, Minsk BAIKAL IZH-56 Valmistaja: Izhevsky Mekhanichesky Zavod, Izhevsky, Venäjä Haulikkokaliiperi: 28/70 Luotikaliiperi: .22 WMR Pituus: 106 cm Piippuparin pituus: 65 cm Paino kiikarilla: 3,2 kg Koeammunta 25 m, Belka 28/70 ja Savage .410 Mag Kaliiperi 28/70 Trust no. 7 Trust no. 4 76 76 76 2,5 2,85 3,3 18 20 19 193 161 98 176 152 80 91 94 82 4,2 4,9 2,0 hylsy, mm 70 70 70 Ø mm 2,5 2,7 3,0 g 18 18 20 kpl 204 145 132 osumia 117 95 105 % 57 66 80 tiheys 2,5 1,4 2,3 SAVAGE M24 Valmistaja: Savage Arms Corporation, Chicopee Falls, USA Haulikkokaliiperi: .410 Magnum Luotikaliiperi: .22 LR Pituus: 101,5 cm Piippuparin pituus: 61 cm Paino: 2,9 kg WWW.REKYYLI.FI 33. 6 Sellier&Bellot no. avot
Samaten molemmat jalustat ovat yhtä jämeriä ja kiinteä kiikariasennus on tästä johtuen pidemmän päälle erittäin varma. CONETROL-KIIKARINJALAT Valmistaja: Conetrol, Texas, USA, www.conetrol.com Hinta: 120 euroa/sarja Edustaja Suomessa: Asemestari Kari Laurila Tmi, Klaukkala, kari.laurila@kolumbus.fi WWW.REKYYLI.FI. Sen sijaan, että renkaan päällä olisi puoliskot toisiinsa liittävät kiristysruuvit, on Conetrolissa lohenpyrstöuraan asetettava lukituspala, joka liittää renkaan puoliskot toisiinsa. Conetrol ei tietenkään ole unohtanut myöskään funktionaalisuutta, sillä jalusta on tavattoman luja ja se on ollut aina tunnettu rekyylinkestostaan - tästä esimerkkinä se, että pitkään kyseinen jalusta oli ainoa mitä Weatherbyn aseiden päälle tehtaalla asennettiin. MATALA JA VIRTAVIIVAINEN Conetroll on aina mainostanut jalustojaan matalimpina ja virtaviivaisimpina mahdollisina. Teknisesti Conetrol on toteutettu siten, että jalusta on esimerkiksi tässä versiossa molemmilta puolin lohenpyrstö. CONETROL -KIIKARIJALAT Tuulahdus menneisyydestä TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ Kiikaritähtäimen kiinnitykseen ei ole nykyään kiinnitetty kovinkaan paljoa huomiota muun kuin funktionaalisuuden osalta. Tämä on erityisesti päiväjahteihin suunnatuissa kiikaritähtäinasennuksissa 34 ehdottomasti tavoiteltava ominaisuus, sillä tällöin saadaan aikaan se, että tavanomaisillakin tukkimalleilla aseen ampumaergonomia ja tähtäinlinja lyövät kättä ja ampumasuoritus helpottuu ja nopeutuu. Miltä kuulostaisivat jalat, jotka ovat lisäksi miellyttävän näköiset. Takimmainen jalusta on juuri taaemman lohenpyrstön mittainen ja etummainen tuo rengasta juuri sen verran taakse, että yhteensopivien kiikarivaihtoehtojen määrä lisääntyy oleellisesti. Tämä työnnetään Sakon kartiokiilaan takaapäin ja napautetaan paikoilleen, jolloin sivusuunta jalustassa on jämäkkä. Tällainen on Conetrol, joka on vuodesta 1964 alkaen herättänyt asekansan huomiota pienillä mainoksillaan amerikkalaisissa asealan julkaisuissa. Rengas onkin sitten Conetrolin nimeä antava osa, eli kyseessä on alaosastaan sivuttain kiristettävä rengas, joka on poikki päältä. Tähän tottuneet metsästäjät voivat vain ihmetellä sitä, että joku viisas saksalainen on nostamassa kiikaritähtäintä Mauserin siipivarmistimen tieltä... Rengas (ja samalla tähtäin) kiinnitetään jalustaan sivuilta kartiokärkisillä kuusiokoloruuveilla, joissa on tästä rakenteesta johtuen sivusäätömahdollisuus. Tämä tekee jalustasta erittäin monikäyttöisen. Lukituspala on hiottu hienosti renkaan muotoon, joten asennettuna rengas näyttää kiikarin putken kiertävältä yhtenäiseltä kappaleelta. Tämän jälkeen jalusta kiristetään päältä päin kuusiokoloruuvilla kiilaan ja jalusta pysyy varmasti paikoillaan. Jalusta siis suuntautuu aseen pituussuunnassa aina keskelle. Kokeiltavaksi saadut jalat asennettiin meikäläisittäin hyvin yleiseen Sako AV-kivääriin, johon ne sopivatkin mainiosti
www.hjorth.fi 199,00 kaliiperi 4,5 mm, musta synteettinen Target tukki aloitusmalli nuorille tia mökkikäyttöön lähtönopeus n. C O M 3.0323.3CN swisstool suomen puolustusvoimat Naton varastonumero: 5110-12-369-9661 3.0224.3CCH swisstool spirit sveitsin armeija MAAHANTUOJA: NEXET OY, PL 48, 20381 TURKU * 02 2760 250 * WWW.NEXET.FI Ruger and the Ruger Eagle are registered trademarks of Sturm, Ruger & Co., Inc. 329,00. 250 m/s · paketissa myös Ruger 4x32 tähtäinkiikari, kiikarinjalat ja kuminen perälevy RUGER AIR HAWK ELITE 2.4835 249, · kaliiperi 4,5 mm, pituus 114 cm · lähtönopeus n. 250 m/s · paketissa myös Ruger 3-9x40 tähtäinkiikari, kiikarinjalat, ventiloitu perälevy, säädettävä liipasin, ännenvaimennin ja automaattinen varmistin RUGER BLACKHAWKTM 2.4810 / 2.4811 229,00 · kaliiperi 4,5 mm tai 5,5 mm, musta synteettinen tukki · lähtönopeus n. 190 m/s paketissa, ase, ampujanlasit, tauluntausta, tikkamaali, 500 luotia ja 40 taulua W W W . LAADUKKAAT RUGER ILMAKIVÄÄRIT RUGER AIR HAWK 00 2.4832 · kaliiperi 4,5 mm, pituus 114 cm · lähtönopeus n. Hinnat voimassa sitoumuksetta 30.9.2011 asti. 250 m/s · paketissa myös Ruger 4x32 tähtäinkiikari, kiikarinjalat ja kuminen perälevy RUGER EXPLORER 2.4812-1 · · · Myynti hyvin varustetut aseja eräliikkeet kautta maan. U M A R E X
LATAUSPURISTIMET VERTAILUSSA, OSA 2 TEKSTI: TERO KUITUNEN Voimamittaukset Edellisessä numerossa ollut yksiasemaisten latauspuristinten vertailu jatkuu nyt voimamittauksilla. Hankimme Serpens Oy:ltä painemittarin, joka mittaa painetta 1000 bariin saakka. Havainnot olivat osin hyvin yllättäviä. Kun puristimia vertailtiin, koekäyttäjät kertoivat yhdenmukaisesti selvistä eroista puristimen välillä niiden voimantuotossa. Mäntäosaan tehtiin tavanomainen latausholkin kierre, jotta mittari saatiin asetettua normaalisti puristimeen holkin paikalle. Kiinnitimme ensimmäisen yksiasemaisen latauspöytään ja ryhdyimme tekemään kokeiluita. Tokihan progressiiviset puristimet on luotu käsittelemään useaa hylsyä kerralla ja siksi tuottamaan paljon voimaa, mutta silti se sotki ajatuksemme siitä, että mitta36 SE TÄRKEIN Männän iskun ylimmät millit ovat käytännössä tärkeimmät, koska esimerkiksi hylsyä täyssupistettaessa messinkiä siirretään paikasta toiWWW.REKYYLI.FI. Koska käyttäjien tuntemukset ovat vain tuntemuksia, päätimme alistaa puristimet vielä yhdelle kokeelle. Markku Smalen valmisti mittariin mäntäosan, joka välittää puristimen tuottaman voiman mittarin viisarille. Mainittakoon kuitenkin muutama havainto: Lyman tuotti alussa lukeman 200, mutta yllättäen puolivälissä lukeman saavuttaminen vaati suoranaista kammessa roikkumista. Lukema kuulostaa korkealta, ja sen ajateltiin riittävän hyvin tarkoituksiimme. Niiden raportointi on lopulta hyvin yksikertaista, arvot vaihtelivat molemmissa kohdissa 150-300 välillä. Esa Höysniemi täytti mittarin sopivalla öljyllä ja paketti tiivistettiin kumitiivisteillä niin, että öljy ei karkaisi puristuksen voimasta. rilla voisimme saada ulos absoluuttisen lukeman siitä, kuinka paljon voimaa puristimet tuottaisivat. Muutamien yritysten ja erehdysten kautta päädyimme mittaamaan puristimen männän tuottamaa voimaa kolmessa vaiheessa: männän ala-asennossa, iskun puolivälistä sekä aivan lopusta. Käytännössä kammen liikkeen alkuvaihe on kaikissa puristimissa yhtäläisen voimaton, koska sen tarkoitushan on vain saattaa hylsy ylös holkkiin. Osaa puristimista pidettiin voimattomina ja tästä raportoitiin vertailun yhteydessä. Näistä kaksi ensimmäistä tehtiin lähinnä akateemisesta mielenkiinnosta ja siksi, jota näkisimme onko puristimien voiman tuoton kehittymisessä männän liikkeen matkalla merkittäviä eroja. Toinen yllätys oli vanha Lee, jolla männän liikkeen alusta kellotettiin vertailun kovin tulos, viisari meni yli 300:n. "MITENKÄS TÄLLÄ KANNATTAA MITATA?" Kun mittari oli valmis, se kiinnitettiin koemielessä RCBS 4x4 progressiiviseen puristimeen. Ensimmäinen jämäkämpi veto kammesta paljasti, että pelkomme oli oikeutettu: 4x4:n syleilyssä viisari painui pohjaan
Yllättäen yksi "suurista" puristimista (Smart Reloader) ei saavuttanut tonnin rajaa ja vastaavasti yksi pienistä (RCBS Partner) nasautti viisarin kaakkoon. Lisäksi päätimme mitata kolme lukemaa. Mittaaminen vaati paljon yrityksiä ja pikkutarkkoja mittarin aseman muutoksia, mutta lopulta kaikille puristimille saatiin lukema. Niiden välillä WWW.REKYYLI.FI Muissa isoissa puristimissa ei kammen asennossa ollut merkittävää eroa Hornadyn, RCBS:n ja Lymanin välillä. Kokonaisuutena näiden mittausten tulokset olivat hyvin linjassa maksimivoiman kanssa. Aluksi mittauksia tehtiin ihmisvoimin, mutta tärkeimmät mittaukset on tehty vakiopainolla. Mittarissa on spiraali, jonka oikeneminen paineen vaikutuksesta liikuttaa mittarin neulaa. Lyijypaino ripustettiin puristimen kampeen heti otepinnan viereen. Eli kampi saisi olla tällöin mahdollisimman lähellä vaakatasoa. RCBS Rock Chucker, jonka onneksemme mittasimme viimeisenä, väänsi viisarin ympäri niin, että se törmäsi nollakohdassa olevaan stoppariin väärästä suunnasta. Tätä arvoa voidaan sanoa vertailussa "maksimivoimaksi". on kuitenkin eroa. Tässä Reddingistä mitataan männän alimman pisteen tuottamaa voimaa periaatteella "kaksin käsin ja ärinää". Se on kuitenkin varmaa, että Rock Chucker rikkoi mittarin. KIERROS JA TOINENKIN Maksimivoiman lisäksi mitattiin lisäksi kaksi muuta arvoa puristimen iskun ylävaiheesta. 1 kierros: holkkia kierretty yksi kierros alaspäin maksimivoiman mittauspisteestä 2 kierrosta: holkkia kierretty kaksi kierrosta alaspäin maksimivoiman mittauspisteestä. seen juuri iskun lopussa. Esimerkiksi Smartreloaderissa mittausvaiheessa reilusti alakulmalla ollut kampi tuotti maksimivoimaksi lukeman 660, vaakatasoon säädettynä lukema oli 950. Hornady Lock-N-Load Lee "vanha" Challenger Lee Challenger Breech Lock Lyman Crusher RCBS Partner RCBS Rock Chucker Redding Big Boss Smart Reloader Mark XVI Maksimivoima bar 1000++ 640 800 1000 1000 1000+++ 1000+ 950 1 kierros bar 600 500 600 500 520 640 550 640 2 kierrosta bar 480 480 520 380 420 520 430 520 Maksimivoima: mitattiin puristimen männän ollessa ylimmässä pisteessä. Tulee muistaa, että kyseessä on vain kaksi tiettyä kohtaa männän liikkeestä, koska puristimet tuottavat voimaa erilailla iskun eri vaiheissa. Kaikilla puristimilla tulos oli samankaltainen, alkuvaiheessa puristimen voiman tuotto on vain murto-osa verrattuna männän liikkeen ylimpiin milleihin. Ensinäkin sen arvon, jonka mittari antaa siinä vaiheessa, kun holkki on säädetty niin, että paino ei aivan jaksa vetää kampea pohjaan. Jos tarkoituksena on ladata istualtaan, on helpointa saada maksimit irti käyttämällä omaa painoaan apuna. Kun männän halkaisija on 10 mm, pitäisi mittarin näyttää oikeaa lukemaa. HUOMIOITAVAA Maan vetovoiman käyttäminen voimanlähteenä tekee vääryyttä niille puristimille, joissa kampi ei ole mittausvaiheessa vaakasuorassa. Lyman saavutti lukeman niukin naukin, Redding pienellä ja Hornady hieman suuremmalla marginaalilla. Jotta tulokset olivat jälleen vertailukelpoisia, mittaria kierrettiin ensin yksi kokonainen kierros alaspäin ja mittauksen jälkeen toinen kokonainen kierros. Kun kampeen kohdistuva voima oli vakioitu, ajattelimme saavamme tietää sen mitä haluamme mitata. Jos taas seisominen on luontevampi asento, ei kammen asennolla ole niinkään väliä, koska alakulmilla kampeen voi nojata. Puristusvoimamittauksen tulokset Latauspuristimeen sopiva osa toimii sylinterinä, jonka sisällä olevan hydrauliikkaöljyn välityksellä o-renkain tiivistetyn männän paine siirretään mittariin. Tämä huomioitiin niissä puristimissa, missä kammen asentoa on mahdollista säätää. Jotta saisimme vertailukelpoisia mittaustuloksia päädyimme käyttämään vakiopainoa, tässä tapauksessa 20 kg:n lyijyharkon pätkää. Vasta aivan lopussa välitys muuttuu niin, että hylsyjen muokkaaminen on inhimillisesti tehtävissä. MAKSIMIT Maksimivoiman osalta puristimet voidaan jakaa kahteen sakkiin eli "tonnin" puristimiin ja "muihin". Sen lyhyestä kammesta ei olisi uskonut irtoaavan lähes vastaavia lukemia kuin isoista puristimista. Tämä asia kannattanee huomioida puristinta hankkiessa. Tämän vaiheen mittaamisessa todettiin kuitenkin ongelma, koska käyttäjän käsivarsi tuotti liian helposti yli 1000:n lukemia. Hiemankin kulmassa oleva kampi kun hukkaa osan suoraan alaspäin suuntautuvan vedon voimasta. Tähän päädyttiin, koska osa puristimista sallivat voimansiirron muljahtaa yläkuolokohdan yli ja tällä järjestelyllä kaikki painon tuottama voima kohdistuu vain mittarin mäntään. Puristinten "välitykset" on tehty tuottamaan maksimivoima männän ollessa aivan yläasennossaan. Redding Big Boss, Lyman Crusher, RCBS Rock Chucker ja Hornady L-N-L saivat maksivoimakseen lukeman 1000. Käytännössä siis niin lähelle kammen päätä kuin mahdollista. Kaikissa mittaukissa kampea vedettiin alapäin 20 kg voimalla. 37. Ainoastaan Reddingissä kampi on maksimivoimaa tuotettaessa enemmän alakulmalla, joten käytännössä se tuottaa nyt ilmoitettua enemmän voimaa. Mittarin antamasta lukemasta vähennettiin tuo 100 ja oletettavasti lukemat ovat suunnilleen oikeassa luokassa. Kuinka pitkälle viisari olisi ilman stopparia mennyt, on epävarmaa. Tässä onkin yksi merkittävä syy sille, miksi puristinten valmistajat ohjeistavat asettamaan holkin siten, että työ tehdään vasta männän olleessa aivan ylhäällä. Sirorakenteinen Partner saikin testiryhmän kohahtamaan, mutta uskottava se on, Partnerissa on voimansiirto tehty nerokkaasti. Koska Rock Chucker oli maksimikokeessa vääntänyt viisarin osoittamaan "nollakohdakseen" lukemaa 100, ovat Rock Chuckerin kaksi muuta mittausta suuntaa antavia. Jopa holkin yhden kierroksen pituisella matkalla puristimissa on tässä suhteessa eroja. Kuitenkin, lukemat kertovat ainakin jonkinlaisen arvion siitä, millainen voima 20 kg:n paineesta välittyy männän päähän
Jos piippu heilahtaa ohi sektorin tai ase sattuu putoamaan, seuraa hylkäys. Jos ampuja tuomarin valvonnasta huolimatta tekee turvarikkeen, tuomarin tehtävänä on keskeyttää suoritus. Lajiin pääsee kuitenkin 38 nopeasti sisään, kun ymmärtää perussäännöt ja eri asetyyppien sujuvan käsittelyn ja perehtyy tehtäväkuvaukseen huolella. VAUHTIA JA TURVALLISIA TILANTEITA Vaikka CAS-ammunta näyttää ensi katsomalta melko villiltä ja vauhdikkaalta toiminnalta, turvallisuudesta ei tingitä. Kurssin tavoitteena oli antaa perustiedot ja taidot turvallisesta aseenkäsittelystä ja lajin erityispiirteistä ja tietysti harjoitella käytännössä turvallista ammuntaa lajille tyypillisissä tilanteissa. Kuten kaikissa ampumalajeissa, sääntöjen hallitseminen ja huolellinen perehtyminen käytettävään kalustoon on CAS-ammunnassa turvallisen toiminnan perusta. COWBOY ACTION SHOOTING CASturvakurssi Lopella TEKSTI JA KUVAT: ANT TI OTSAMO Penkka pöllysi ja pelti kilahteli, kun uusia CAS-ampujia koulutettiin Lopella toukokuisena viikonloppuna. Lisäksi taulujen ampumajärjestys on yleensä tarkasti määritelty tehtäväkohtaisesti ja patruunamäärä on rajattu, joten aloittelevalla ampujalla on oltava homma kohtuullisesti hallussa, jotta suoritus yleensä onnistuu hyväksytysti. Rikkeen vakavuudesta riippuen seurauksena on tällöin joko tehtävä- tai kisahylkäys. Erityistä huolellisuutta vaaditaan tässä lajissa, koska jokaisessa ampumatehtävässä käytetään neljää eri asetta: kahta yksitoimista revolveria, vipulukko- tai pumppukivääriä ja haulikkoa. Kurssiin kuuluvat sääntöjen perusteellinen läpikäynti ja teoriakoe sekä luonnollisesti käytännön ohjattu ampumaharjoittelu ja siihen liittyvä käytännön koe. Ratatuomarin ohjaava ote korostuu selkeämmin kuin vaikkapa IPSC- tai SRA-ammunnassa. Kurssin järjesti C.O.W.S., joka ylläpitää ja edistää lajin harrastusta Suomessa. Tuomarin tehtävänä on suorituksen aikana sekä valvoa tur- vallista suoritusta että tarvittaessa estää virheet ja neuvoa kilpailijaa, mikäli tämä kesken tehtävän esimerkiksi unohtaa oikean suoritusjärjestyksen. Paikalla oli kymmenen uutta peruskurssilaista, joista nuorin oli alun toisella kymmenellä, mutta muut hieman WWW.REKYYLI.FI. Kilpailua voi jatkaa seuraavassa tehtävässä, mutta toiveet hyvästä sijoituksesta voi kisan osalta heittää sikseen. TURVAKURSSIN KAUTTA MUKAAN HARRASTUKSEEN Suomessa CAS-ammuntaa voi harrastaa kilpailumielessä ainoastaan C.O.W.S.:n järjestämissä kilpailuissa. Aseet ladataan tiukan valvonnan alaisena tehtäväkuvauksen mukaisesti, ja suorituksen aikana ratatuomari valvoo tiukasti piipun suuntaa ja turvallista aseenkäsittelyä. Yleisimmät turvarikkeet ovat sektorivirheet tai viritetyn aseen kanssa liikkuminen, joista seuraa tehtävähylkäys. Kevään 2011 turvakurssi pidettiin Lopella toukokuun lopulla. Käytettävien aseiden suoritusjärjestys vaihtelee tehtävän mukaan. Edellytyksinä kilpailuihin osallistumiseen ovat yhdistyksen jäseneksi hyväksyminen ja kaksipäiväisen turvakurssin hyväksytty suorittaminen
Kaikkia yhdisti kiinnostus monipuoliseen cowboy-ammuntaan. varttuneempaa väkeä. Toimitsijakurssin käyneet ampujat voivat suunnitella ampumatehtäviä kisoihin ja toimia kisoissa ratatuomareina. Alan piireissä herrat tunnetaan paremmin alias-nimillä Big Jake ja Little Cassino. Yksi lajin erityispiirteitä on, että jokaisella on sääntöjen mukaan oltava ajan. Useimmilla kurssilaisilla oli harrastustaustaa muista ampumalajeista tai metsästyksestä. Kurssin vetäjänä toimivat Suomen lajivastaava Jouko Tolvanen ja moninkertainen Suomen mestari Marko Tamminen, joka on niittänyt mainetta myös kansainvälisissä kilpailuissa. Samalla pidettiin myös toimitsijakurssi kokeneemmille ampujille
CAS-kisojen väki erottuu ensi silmäyksellä muiden lajien harrastajista asujen perusteella. Jymeä posahdus, uljas suuliekki ja auringon pimentävä savupilvi antavat suoritukseen roppakaupalla näyt- tävyyttä, mikä on osa lajia. Nopean tehtävän ampuminen mustaruutilatauksella asettaa ampujalle haasteita, sillä tyynellä säällä viimeistään toisen laukauksen jälkeen näkymä maalien suunnalla alkaa himmetä ja seuraavan maalin löytäminen on jo haaste sinänsä. SAVUNA ILMAAN MUSTARUUDIN VIEHÄTYS Mustaruutiluokka on lajin suola. Patruunoiden lataaminen mustaruudilla, savun ja äänen kanssa ampuminen ja perusteellisesti nokeentuneiden aseiden puhdistus mustaruutiammunnan jälkeen tuovat hommaan autenttista tekemisen makua, joka alkaa olla jo kadonnutta kansanperinnettä nykyaikaisessa ampumaharrastuksessa. henkeen sopiva alias-nimi. Asianmukaiset revolverivyöt koteloineen ja patruunavyöt ovat luonnollisesti myös osa asukokonaisuutta. 40 WWW.REKYYLI.FI. Savuruudilla ammuttaessa päästään lähimmäksi autenttista tunnelmaa ja ampumatuntumaa. Lenkkareita, verryttelyasuja tai muita moderneja asusteita ei sallita, mutta farkuilla, sopivalla paidalla ja nahkasaappailla pääsee hyvin alkuun. Maailman CAS-piireissä voi olla vain yksi Jesse James... Lajin perusvaatimuksiin kuuluu pukeutuminen villin lännen ajan hengen mukaisesti. Mielikuvitusta on nimissä usein käytetty, sillä legendaarisimmat nimet on varattu ensimmäisinä. Nimi voi viitata todelliseen historialliseen henkilöön, elokuvahahmoon tai olla itse keksitty, kunhan se pysyy hyvän maun rajoissa. Kelvollisen cowboy-asun hankinta ei vaadi suurta alkuinvestointia, vaan mukaan pääsee asulla, joka sopivasti näyttää oikeanhenkiseltä. Huopahattu ei tässä kuitenkaan ole liian tiukalla eikä täydellistä autenttisuutta vaadita
Uuden CAS-ampujan kannattaa aina keskustella huoWWW.REKYYLI.FI lellisesti kokeneiden harrastajien kanssa. Maalien ominaisuuksia ei ole säännöissä määritelty ehdottomasti, kunhan ne ovat turvallisia ja osumat on helppo havaita. Yleisesti ottaen käytettyjen asetyyppien tulee olla tyypiltään ennen vuotta 1899 käytössä olleita tai vastaavalla tavalla toimivia ja aidon näköisiä. Peruskaliiberina yleisin on .45 Colt, joka oudomman silmissä saattaa näyttää melko massiiviselta. Tällöin paikalle kokoontuvat lajin harrastajat mittelemään lajin herruudesta ja ennen kaikkea viihtymään hyvässä seurassa mainion harrastuksen parissa. Tämä saattaa säästää jatkossa rahaa ja hermoja. CAS-AMMUNTA LYHYESTI Cowboy action shooting (CAS) lajina syntyi USA:ssa Kaliforniassa vuonna 1981, kun amerikkalaisesta perinneammunnasta innostuneet vanhat herrat päättivät järjestää kilpailut käyttäen perinteisiä lännen aseita. Jokaisesta ohilaukauksesta aikaan lisätään viisi sekuntia. Sääntöjä on asteittain päivitetty ja päivitetään edelleen. Käytännössä uusia aseita löytää Suomesta vain Tampereen Lähdeniemeltä tai Jokelan Teräasekeskuksesta. Pääkilpailun lisäksi tarjolla on myös sivulajeina pitkän matkan ammuntaa, pika-ammuntaa eri asetyypeillä ja pikavetokisa, joka turvallisuussyistä ammutaan paukkupatruunoilla. Tehtävien suoritusajat lasketaan yhteen ja päivän päätteeksi vähiten aikaa käyttänyt on voittaja. Rinnakkaispiippuinen haulikko löytyy monelta asekaapista vaarin perintönä, mutta muu käytettävä kalusto on hyvin selkeästi lajiin erikoistunutta. Vaikka laji kehittyy kohti muita toiminnallisia ampumalajeja aseiden herkistelyn ja kilpailuhenkisyyden vallatessa alaa, siinä on edelleen aivan oma erityinen luonteensa, joista asustevaatimus ja selkeät vaatimukset aseiden malleista ovat tärkeimmät. rekisteröitiin kansainvälisen kattojärjestön listoille. Joissain luokissa tämä kaliiberi kuitenkin vaaditaan, ettei ampuminen olisi liian helppoa. Yksinkertaista mutta ei todellakaan helppoa! C.O.W.S. C.O.W.S. järjestää vuoden aikana noin kymmenen kilpailua, joissa on ajasta ja paikasta riippuen 20-60 osallistujaa. Tulos ilmoitetaan sekunteina. Vuoden kotimainen päätapahtuma on luonnollisesti SM-kilpailu, jotka pidetään tänä vuonna Lopen ampumaradalla 15.-17.7.2011. Maaleina CAS-ammunnassa käytetään tukevia kiinteitä metallilevyjä, jotka ovat yleensä suurehkoja, jopa 40x40 cm. Suorituksessa mitataan tehtävään käytetty aika ja lasketaan osumat tai tarkkaan ottaen ohilaukaukset. VETÄÄ SUOMEN TOIMINTAA C.O.W.S. Harrastustoiminta oli aluksi melko vapaamuotoista, mutta asteittain lajin kansainvälisiä sääntöjä alettiin noudattaa täälläkin, ja vuonna 2007 C.O.W.S. Alan harrastajia mietityttää, tuleeko lajin aloittaminen vieläkin vaikeammaksi uuden aselain voimaantulon jälkeen. The Single Action Shooting Society perustettiin vuonna 1987. Koska ampumamatkat ovat yleensä lyhyitä, revolverilla yleisesti alle 10 metriä, on kimmokkeiden eliminointi tärkeää turvallisuuden kannalta. CAS-ASEIDEN HANKINNASSA HAASTEITA Lajin vaatima peruskalusto rajoittaa varmasti lajiin pyrkivien määrää. Hitaasti lentävä lyijyluoti litistyy metallimaaliin osuessaan eikä kimpoile. Lisätietoa CAS-ammunnasta ja sitä sivuavasta lännenkulttuurin harrastetoiminnasta löytyy yhdistyksen kotisivuilta (www.cows.fi). 41. eli Classic Old Western Society of Finland perustettiin vuonna 1999 aktiivisten lännenharrastajien toimintaa kehittämään. Onhan neljän perusaseen hankinta myös melkoinen investointi, koska asiallista peruskalustoa ei ihan joka aseliikkeen tarjoushyllystä löydä. Useimmissa tehtävissä ohilaukausta ei saa paikata uudella laukauksella, joten ohi ampuminen ei kannata. Tämä joukko tunnetaan nimellä "Wild Bunch". Lajia hallinnoi amerikkalainen The Single Action Shooting Society (SASS), johon suomalaiset voivat liittyä myös henkilöjäseniksi. Haulikkomaalit ovat kaatuvia, ja myös muista toimintalajeista tuttuja poppereita tai vastaavia voidaan käyttää. Tämän vuoksi lajissa käytetään ainoastaan vaipattomia lyijyluoteja. Aluksi toiminta oli melko vapaamuotoista, mutta toiminnan yhtenäistämiseksi lajille laadittiin säännöt. Löytöjä saattaa joskus tehdä netistä tai muista aseliikkeistä, mutta usein aseet vaihtavat omistajaa harrastajien kesken. Maalit asetetaan hieman etukenoon siten, että roiskeet suuntautuvat suoraan maahan. Toiminta on sittemmin kasvanut mittavaksi, ja SASS:n piirissä on yli 500 jäsenyhdistystä. Jos aiempaa ampumaharrastusta ei ole pohjalla, saattaa poliisilaitoksen lupaviranomaisen naama venähtää, kun innostunut cowboy-kokelas kantaa sisään vähintään neljä lupahakemusta, joista vielä kaksi "järeille käsiaseille". Toimintavirheet kuten väärä ampumajärjestys lisäävät aikaan kymmenen sekuntia, joten huolellisuutta tarvitaan. Patruunoille on asetettu voimakertoimen yläraja, jotta maalit säilyvät ehjänä ja turhia lyijyroiskeita vältetään
Numero viittäkin (3 mm) voidaan käyttää kun hauliannos on suuri, mutta usein on vaarana liian harva kuvio, jolloin osumat jäävät yksittäisten haulien varaan. Hajotuspatruunan yksi tekijä on tavanomaista korkeampi lähtöno42 peus. Tietenkään aivan näin yksiselitteinen asia ei kuitenkaan ole, sillä joissakin metsästyslatauksissa käytetään hyvälaatuisista ja pin- noitetuista hauleista (ja jopa bufferista) huolimatta myös keinoja hauliparven hajottamiseksi. Vaikka osuma tällöin olisikin tappava, eläin ei kuole välittömästi kuten usean haulin osumasta ja saattaa jäädä löytämättä. Löytyy myös latauksia, joissa hauliannos on suurempi, jopa 40 grammaa ja tällöin lähtönopeus on myös hitaampi. Näin pyritään tehostamaan yksittäisten haulien iskutehoa tapauksissa, joissa ampumamatkat ovat pitkähköjä, mutta eivät kuitenkaan vaadi tiukkaa supistusta. Tämä voi olla tarpeen erityisen lyhyillä ampumamatkoilla (kanijahti, lehtokurppa, kanakoirajahti..) tai silloin, kun käytettävissä ei ole avarampaa supistajaa tai aseen supistukset ovat kiinteät. Tässä tuleekin huomioida kuvion laajuus. Itselataajalla on mahdollisuus käyttää näistä suurinta osaa ja kannattaaWWW.REKYYLI.FI. Suuri osa tehdaspatruunoista on kuitenkin ladattu kompromissina numeron 6 haulilla (2,75 mm), vaikka esimerkiksi lehtokurpalle ja pyylle riittää hyvin koko 8, 7½ tai 7 (2,32,5 mm), jolloin patruunassa on huomattavasti enemmän hauleja. Edellä mainituista syistä johtuen tehdastekoisten hajotuspatruunoiden lähtönopeudet ovat useammin yli kuin alle 400 m/s ja hauliannoksen paino tavallisesti 28 - 32 grammaa. Sillä on merkitystä kahdella tavalla, sekä hauliparven hajotusta lisäävänä että nopeissa ampumatilanteissa (lähes aina) ampujan reaktioajan kompensoijana. Hajotuspatruunalla päästään melko helposti jopa sylinterin kuvioihin käytettäessä täyssuppeaa, usein ero on kuitenkin pienempi. Mitä suuremmalle alalle haulit levitetään, sitä lyhyempi on ampumamatka ja sitä pienempää haulikokoa voidaan käyttää. Tehdasvalmisteiset hajotuspatruunat on yleensä merkitty tekstillä spreader, scatter, disperser tai dispersante. MONIA KEINOJA Hauliparven hajottamiseksi on tehtailtu monia eri keinoja, joita seuraavassa käydään lyhyesti läpi. Lisäksi tutustumme Duplex-latauksiin. TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI Koska hajotuspatruunoiden käyttömatka on tavanomaista lyhyempi, on haulikokokin yleensä pienempi. Jälleenlataajalle on aiemmissa osissa tähdennetty hyvälaatuisten haulien merkitystä, mutta hajotuslatauksissa tämän voi unohtaa ja hävittää niissä kaikki epäkurantit haulit. LATAUSKOULU, OSA 22 Haulikon patruunat OSA 6, HAJOTUSPATRUUNAT JA DUPLEX-LATAUKSET Tässä osiossa tutustumme eri keinoihin saada hauliparvi leviämään normaalia laajemmalle. Silloin kun haulikuvio on suppeahko, suuri määrä hauleja saattaa rikkoa saaliin. Sopivat haulikoot ovat 8, 7½, 7, (6), hieman riistan koosta riippuen
Lataus: Hylsy B&P 70 mm, hauliannos 36 g, haulikoko 2,5 mm. Yleensä normaaliin 70 mm hylsyyn ja reiluun 30 gramman hauliannokseen riittää kolme tai neljä kerrosta tarvittavan hajonnan saavuttamiseksi. Ruuti N340, annos 1,9 g. Lähtönopeus 390 m/s. Patruuna voidaan sulkea tuukkaamalla tai rullaamalla. MUOVIRISTIKOT Hauliannos voidaan jakaa myös pystysuunnassa osastoihin ja se onnistuu kätevimmin muovisella ristikolla. Olen leikellyt niitä esimerkiksi Vihtavuoren ruutipurkin kyljestä. Tällä ratkaisulla päästään parhaimmillaan jopa sylinteripiipun hajontaan täyssuppealla aseella. Tehdastekoiset ristikot sopivat kaikki haulikuppiin. Täyssuppealla kuvio vastaa 25 metristä sylinterillä ammuttua. Polywadin Spread-R tolpallinen muovikiekko hajottaa hauliparven varsin tehokkaasti erityisesti ilman haulikuppia. Suhteellisesti muoviristikko hajottaa hauliparvea vähemmän kuin esimerkiksi edellä mainittu keino, mutta ristikon koolla ja sijainnilla voidaan hieman kikkailla. Ristikko voi olla irtonainen tai kiinteästi välitulpassa. Pahvi/muovikiekkoja käytettäessä ei käytetä haulikupillista välitulppaa. kin valita keino, joka on helpoiten toteutettavissa, aina ei tarvitse turvautua ostokomponentteihin. Sopivan kokoisiksi leikatut liuskat halkaistaan puoliväliin ja liitetään toisiinsa. Ristikko voidaan painaa jo ladattuun patruunaan myös haulien annostelun jälkeen, jolloin se voidaan jättää patruunan etuosaan ja näin hajotusta saadaan hieman enemmän. Patruuna voidaan sulkea tuukkaamalla tai rullaamalla kun viimeinen kiekko jätetään päällimmäiseksi. Lataus: Hylsy Federal 70 mm, hauliannos 36 g, haulikoko 2,5 mm. Näin ylin haulikerros jää ehjäksi ja lopputuloksena on kohtuullinen hajotus tiukahkolla keskustalla. Tässä on käytetty "raaka-aineena" ruutipurkin muovia. 43. Otetaan esimerkiksi Ballistic Productsin X-Stream Spreader Insert, joka on suhteellisen lyhyt. Tavanomainen käyttötapa on asentaa ristikko haulikupin pohjalle ja sen jälkeen annostella haulit. Itse valmistettuna ristikon voi mitoittaa myös koko haulikupin pituiseksi, jolloin hajonta on suurempi kuin kupin pohjalle asennetussa lyhyessä ristikossa. Pahvisilla tai muovisilla etulapuilla voidaan hauliannos jakaa kerroksittain, mitä useampi kerros, sitä suurempi hajonta. Hajotusta saadaan eniten kun patruunassa ei käytetä haulikuppia. Ruudin päällä muovinen BP-tiivistyskiekko, 12 mm huopatulppa, pahvikiekkoja neljä, suljettu rullaamalla, jolloin viides kiekko sulkee hylsyn, lähtönopeus 380 m/s. Yleensä haulikupin käyttö vähentää hajotusta verrattuna kupittomaan. Haulien jakamiseen käytetyn ristikon voi tehdä itsekin. Winchesterin haulikupissa itse tehty muoviristikko, patruuna suljettu 6-segmenttisellä tuukkauksella. Ristikoiden kokoa voidaan muunnella sen mukaan tulevatko ne haulikupilliseen vai -kupittomaan lataukseen. Näitä ristikoita on myös saatavana komponentteina, mutta ne voidaan tehdä myös itse. Tässä esitetyt keinot hauliparven hajottamiseksi eivät vaadi erityistoimenpiteitä latauksen suhteen, mitkään hauliannoksen sekaan lisätyt osat eivät mainittavasti vaikuta patruunan painetasoon. PAHVIKIEKOT Helppo ja suhteellisen tehokas keino hauliannoksen hajottamiseksi on sen jakaminen osastoihin. Muutaman pahvilapun lisääminen ei käytännössä vaikuta latausarvoihin. Ruuti N340, annos 2,0 g. Myös monissa välitulpissa ristikko on valettu kiinteästi haulikuppiin ja löytyy myös välitulppia, joissa on keskellä tolppa siivekkeineen, mutta ei haulikuppia ympärillä. WWW.REKYYLI.FI Ristikon lisääminen hauliannokseen vaikuttaa lähinnä tilavuuteen, ei juurikaan latausarvoihin. Täyssup- Tehdaspatruunoissa käytetään erilaisia ratkaisuja, näillä hauliannos jaetaan osastoihin pystysuunnassa
Voidaan käyttää joko haulikupin kanssa tai ilman. Hauliparvi leviää erittäin tehokkaasti heti piipunsuun jälkeen ja teholliset ampumamatkat ovat selkeästi muita keinoja lyhyemmät. Saga) on haulikuppiin kiinteästi valettu, muutaman mil- PAKSU ETULAPPU Patruunassa voidaan käyttää myös tavallista välitulppaa tai muuta paksumpaa kiekkoa haulien päällä. Paras käyttöalue onkin etsittävä käytännön kokein, aivan lähimatkoille tästä keinosta ei ole apua. lin paksuinen tolppa kupin pohjan keskellä. Tiedossani ei ole onko näitä hauleja saatavana irtotavarana jälleenlataukseen. Patruuna voidaan sulkea joko rullaamalla tai tähtituukkauksella. SPREAD-R POLYWAD Tämä komponentti on muovia. Tämä on tehokkaimpia keinoja hauliparven hajottamiseen. 44 tin haulikupista siivekkeet ja sain myös pientä hajontaa aikaan vertailupatruunaan nähden. Vastaavasti esimerkiksi lyijylangasta leikatut pätkät antavat selkeästi laajemman kuvion kuin pyöreät haulit. NOPPAHAULIT Kuution muotoisten noppahaulien käyttö on ehkä tehokkain hajotuskeino. Hauliparven hajoaminen tapahtuu hitaasti vasta 25 metrin paremmalla puolella. Koeammunnat Spread-R laipalla tehtiin Winchester 1300-haulikolla ja Browningin erikoisuppealla holkilla 25 metristä. Se on laipallinen tappi, joka asennetaan tappi alaspäin hauliannoksen päälle. Sagan hajotuspatruunassa on kiinteä tolppa haulikupin keskellä. Kokeilin myös laipan asentamista väärin päin eli tolppa eteenpäin. Vastaava periaate on myös Downrange Manufacturingin Pattern Control Post -tulpissa. pealla ammuttu kuvio 25 metristä vastasi parannettua sylinteriä. ERIKOKOISET HAULIT Hajotuspatruunassa voidaan käyttää muutamaa suurikokoista haulia hauliannoksen pohjalla. Vaikutukseltaan yksi tehokkaimmista keinoista varsinkin silloin, kun haulikuppia ei käytetä. Mikäli tulppa ei hajoa ammuttaessa, se lisää hauliparven hajontaa. Seuraavassa on ilmoitettu käytetyt lataukset ja hauliparven tehokas käyttökelpoinen läpimitta. WWW.REKYYLI.FI. Patruuna voidaan sulkea tuukkauksella tai rullauksella. Tällä keinolla haulikuvion hajotus on maltillista ja patruunoita voidaan käyttää menestyksekkäästi myös hieman pitemmiltä ampumamatkoilta kuin hajotuspatruunoilla yleensä. HAJOTUSPATRUUNALLA PÄÄSTÄÄN JOPA SYLINTERIN KUVIOIHIN KÄYTETTÄESSÄ TÄYSSUPPEAA. lisäämään kuvion hajontaa, joten jos viitseliäisyyttä riittää, voidaan hauleja vaikkapa litistää pihdeillä litteiksi tai johonkin muuhun muotoon. Niiden tarkoituksena on puskea edellä olevan haulikerroksen läpi ja samalla hajottaa pienten haulien parvi. Käytännössä tällä keinolla ei ole paljonkaan vaikutusta hyvin lyhyillä etäisyyksillä. Tässä tapauksessa pois- Ballistic Products valmistaa jälleenlataajille X-Stream Spreader Insertiä. Legia on ladannut hajotuspatruunansa noppahauleilla. Luonnollisesti mikä tahansa pyöreästä poikkeava muoto haulissa pyrkii HAULIKUPISSA TOLPPA Joissakin hajotuspatruunoissa (esim. Vastaavanlaista haulikuppia on myös jälleenlataajan saatavilla, ainakin Downrange Manufacturingin Pattern Control Post
Kuvio täyssuppealla "normaali" 70 % 35 metristä, puolisuppealla hieman tiukempi 71 %. Kuvion koossa pysymisen kannalta on tärkeää että suurimmat haulit ovat ylinnä annoksessa, joten tehdaspatruunoita ajatellen eri haulikokojen käyttö luonnollisesti nostaa patruunan hintaa. DUPLEX- JA TRIPLEXLATAUKSET Aina silloin tällöin ilmestyy markkinoille duplex- tai triplex-latauksia. Lataus 1, tavanomainen vertailupatruuna: Hylsy Federal 70 mm, Winchester AA valkoinen välitulppa, hylsy suljettu 6-segmenttisellä tuukkauksella. Näitä patruunoita lataavat tai ovat ladanneet mm. Seuraavana tulee hauliannoksen jakaminen pahvilapuilla kerroksiin ja kolmanneksi muoviristikon käyttö hauliannoksen pystysuuntaisena jakajana. Ruuti N340, annos 1,8 g. Triplexeissä suurimpia hauleja on noin 10 %, keskikokoa 30 % ja loput pienintä kokoa. Eri haulikokojen käytöllä samassa latauksessa on haettu kovempaa iskutehoa suuremmilla hauleilla mutta samanaikaisesti kuvion peitto on pyritty pitämään riittävänä pienempien haulien ansiosta. Periaate on jossain määrin kyseenalainen, sillä väistämättä kuvion peitto pienenee eikä siinä auta muutaman isomman haulin parempi läpäisy. Haulikuvion läpimitta 60 cm. Ruuti 3N37 2,1 g, ruudin päällä BP-tiivistyskiekko, huopatulppa 15 mm, rakennusmuovista kääre haulien ympärillä, BP-bufferi, suljettu 6-segmenttisellä tuukkauksella. Aiheesta kiinnostuneen itselataajan kannattaa varautua laajamittaisiin koeammuntoihin, sillä keskinkertaista kuviota paremman käynnin saavuttaminen vaatii runsaasti kokeiluja. 45. Lähtönopeudet vaihtelivat latauksesta riippuen välillä 410 - 420 m/s. Välitulppana Versalite, lähtönopeus 360 m/s. Lataus 2 (magnum): Hylsy Remington 76 mm, hauliannos 40 g, haulikokoa 4 (3,25 mm niklattu) 30 g ja kokoa 1 (4 mm) 10 g. Ehkä jonkinasteista etua saadaan joissakin marginaalitapauksissa. Hauliparven läpimitta 80 cm. Kuten esimerkeistä voidaan havaita, pienillä muutoksilla on suuri vaikutus. Koeampumillani tehdaspatruunoilla käyttökelpoisimmat kuviot ovat olleet lähes poikkeuksetta puolisuppealla supistuksella ammuttuja, tiukemmilla tai väljemmillä kuvio on tavallisesti heikentynyt. Muutamat patruunanvalmistajat lataavat duplex-patruunoita. Duplex-tehdaspatruunoissa tavanomainen haulikokoero on pari numeroa ja isompia hauleja on noin yksi kolmasosa latauksen annoksesta. Lataus 3, Spread-R oikein päin haulikupin päällä: Hylsy Federal 70 mm, Winchester AA valkoinen välitulppa, Spread-R oikein asennettuna hauliannoksen päälle tappi alaspäin, 6-segmentWWW.REKYYLI.FI tinen tuukkaus. 6, ruutiannos N340 2,1 g. Mielestäni duplex-latauksilla ei kuitenkaan saavuteta erityisiä etuja, joten olen käytännössä luopunut niiden lataamisesta. Kuvio (35 m) Winchesterin täyssuppealla todella tiukka, 81 % ja puolisuppealla täyssuppeaa vastaava 70 %. YLEISTÄ Itselataajaa ajatellen ehkä helpoin keino hauliparven hajottamiseen on Polywadin Spread-R-kiekon käyttö. Niillä haetaan kovempaa iskuenergiaa haulikuvion peiton kuitenkaan kärsimättä. Kaikissa latauksissa hauliannos oli 34 g, haulikoko no. Parhaiten omaan käyttöön ja omaan aseeseen sopiva patruuna löytyykin eri vaihtoehtoja kokeilemalla. MUUTAMA LATAUS Lataus 1: Hylsy B&P 70 mm, hauliannos 36 g, haulikokoa 6 (2,8 mm) 26 g ja kokoa 3 (3,5 mm) 10 g. Ampumamatka 25 m. Hauliparven läpimitta 50 cm. Hauliparven läpimitta 40 cm. Lataus 4, Spread-R oikein päin haulien päällä ilman haulikuppia: Ruudin päällä BP tiivistyskiekko, 12 mm huopatulppa, hylsy suljettu rullaamalla. Remington, Federal, Gyttorp ja Baschieri & Pellagri. Niissä on ladattu kahta tai kolmea eri haulikokoa samaan patruunaan siten, että suuremmat haulit ovat päällimmäisenä patruunassa. Tämänhetkisen tiedon perusteella väittäisin tässä ensin mainittua ratkaisua ilman haulikuppia tehokkaimmaksi hajottajaksi heti noppahaulien jälkeen. YLEISTÄ Patruunan rakenteella (bufferi + muovikääre) duplex-latausten suorituskykyä voidaan jonkin verran parantaa tehdaspatruunaan verrattuna. Lataus 2, Spread-R väärin päin ilman haulikuppia: Hylsy Federal 70 mm, Winchester AA valkoinen välitulppa, josta haulikupin siivekkeet poistettu ja Spread-R haulien pohjalla tappi eteenpäin, 6-segmenttinen tuukkaus
Pienimmätkin latausten erot on helpompi havainnoida pidemmälle matkalle. Oli niin tai näin, perusedellytys on, että ase on mekaanisesti kunnossa. Huomattavaa on, että JAMmitta tulee etsiä nallittamattomalla ja ruudittamattomalla patruunalla sekä lukon iskuri poistettuna! JAM-mitta on samalla patruunan kokonaismitta (OAL) etsittäessä latausikkunaa (aseen käyntialuetta). Peruslähtökohtien ollessa kunnossa jää heikoimmalle lenkille eli ampujalle enemmän pelivaraa onnistuneen laukauksen tekemiseksi. Tauluampujat ovat siinä onnellisessa asemassa, että onnistuneen tuloksen saavuttamisessa ampumamatka on yleensä tunnettu kun taas metsästäjät ja jantteriampujat ovat täysin riippuvaisia opitusta ja opetetusta. RAUTALANK A Täydellistä latausta etsimässä Aseeseen sopivimman latauksen löytämiseen ei ole yhtä oikeaa tapaa ja keinoja on varmasti yhtä monta kuin on etsijääkin. Myöhemmin asiat on helpompaa tarkistaa muistiinpanoista kuin luottaa pelkästään muistiinsa. Tämä on pituus, jota pidemmän patruunan ei yksinkertaisesti ole mahdollista olla patruunapesässä lukko suljettuna. Lukuisat testit eri kivääreillä ja kaliipereilla ovat todistaneet, että patruunapesään sopimaton hylsy ei yksinkertaisesti käy, vaikka aseeseen olisi kuinka tarkkaan etsitty sen optimilataus. Luoti tarttuu usein rihloihin jos WWW.REKYYLI.FI. Käytännössä itse testaan 100 - 300 metrille käytettävän kaluston aina 300 metrille ja 600 metrin kaluston kyseiselle matkalle. nollakäynnissä ja korostaa ampujan arviointikykyä. Latausta etsiessä määritetään patruunan "JAM"-pituus eli pat- ruunan pisin mahdollinen rihlakosketuspituus ja merkitään mitta ammuntavihkoon yhdessä päivämäärän sekä piipulla ammuttujen laukausten kanssa. Optimilataus on sitaateissa siksi, että joskus ei vain löydy sitä "optimia", johtuen joko yksittäisistä tai useiden komponenttien yhteensopimattomuudesta. Tässä vaiheessa on vaarana, että luoti jää rihlapalkkien alkuun kiinni lukkoa avattaessa. Tärkein asia on komponenttien, myös nii- den valmistuserien sekä eri vaiheiden mittaustulosten kirjaaminen ylös. Lisäksi tulisi tehdä vain yksi muutos kerrallaan, jotta sen vaikutukset olisivat helpommin havainnoitavissa. PATRUUNAN KOKONAISMITAN HAKEMINEN Ennen kokonaismitan hakemista on korostettava hylsyn oikean supistamisen merkitystä. Tämän artikkelin tarkoituksena on purkaa optimilatauksen etsimistä tauluammuntaan hieman pidemmille matkoille, sekä tuoda esille tarkkuuden kannalta seikkoja, jotka saatetaan joskus ohittaa merkityksettöminä. TEKSTI: JARI L AULUMA A Harrastajat ovat pienehkön pattitilanteen edessä, sillä kiväärin testaus tulisi tehdä pisimmälle harrastettavalle matkalle. Olisikin mielenkiintoista kuulla viranomaisten tai päättäjien kanta ja suunnitelmat tulevaisuutta ajatellen. Tästä ei pidä häkeltyä vaan poistaa luoti patruunapesästä joko messinkistä pudotustankoa apuna käyttäen tai viimeisenä vaihtoehtona piipunsuusta puhdistuspuikolla työntäen. Tällä tarkoitan sitä, että raudat ja tukki sekä aseen tuki eivät aiheuta suurempaa hajontaa kuin mihin "optimilataus" on kykenevä. Itse olisin jälkimmäisen kannalla, mutta näinhän asia on aina tauluampujan silmin. Testaukseen sopivat viralliset ampumaradat alkavat olla harvassa. Tauluampujiin verrattuna viimeksi mainituilla harrastajilla on yleensä tavoittee46 na mahdollisimman suora luodin lentorata, mutta tarkoittaako suora lentorata onnistunutta suoritusta vai tulisiko aseen olla ns
Nyt minulla on latauksen osalta jo valmiina ruutiannos N165/ 52,9 gr:n ja karkea latauspituus JAM -0,2 mm. 4 x JAM -0,5 mm saakka. Jokainen voi ratkaista itse kuinka pitkälle latauskokeiluja haluaa jatkaa ja kuinka pitkälle tarkkuuden metsästyksessä on yleensäkin tarvetta mennä. Kaikki vaiheet tulee tehdä huolellisen järjestelmällisesti ja kirjata tulokset ja havainnot ammuntavihkoon, josta ne ovat myös myöhemmin tarkistettavissa. Tähtäyspiste tikapuutestissä on kaikilla latauksilla sama tai samalla korkeudella. Kokeilun perusteella selvisi, että parhaat kasat löytyivät kahdella eri latauspituudella N165/ 52,9 gr/ OAL= JAM -0,2 mm ja -0,15 mm. En niinkään kiinnitä huomiota iskemien sivuhajontaan taululla vaan pelkästään korohajontaan. Se, että luodinasettaja on "lukittu" tiettyyn asentoon ei takaa, että valmiiden patruunoiden kokonaispituudet olisivat yhteismitalliset. Edellä mainitun tavoin testaamalla löytyi paras kasa esimerkiksi JAM -0,2 mm pituudella. Iskemistä etsitään paikkoja, joissa eri ruutilaukset käyvät samaan koroon tai mahdollisimman lähelle toisiaan. Edellä mainitulla tavoin testaamalla en ole joutunut muuttamaan latausta eri vuodenaikoina. Seuraavaksi ammun kolmen laukauksen kasoja 300 metriin tai mieluummin suoraan 600 metrin etäisyydelle. Suurin huoli on ollut, että olen yleensäkin muistanut asettaa patruunoiden luodit optimiasetussyvyyteen. ONKO TÄSSÄ MITÄÄN JÄRKEÄ? Edeltävien latauskokeilujen laukausmäärien myötä voi päätyä pyörittelemään päätään, mutta tapa on toiminut minulla toistuvasti ja useilla eri kaliipereilla. RAUTALANK A nopeusmittarin avulla latauskokeilun kohtia, joissa nopeusvaihtelu on pientä ja ennen kaikkea osumat taululla lähes samassa nipussa. Seuraavaan testiin ladataan patruunat 0,2 gr:n välein; 3 x 52,5 gr, 3 x 52,7 gr... Kysehän on vain eräänlaisesta latausten haarukoinnista. Varsinkin loppuvaiheen hieromisessa ei pitäisi luottaa yksittäisiin kasoihin vaan toistaa tulokset aina useammalla kerralla. WWW.REKYYLI.FI Tikapuutestiä Hodgdonin H4831sc ruudilla, aseena kasa-ammunnan vapaan luokan kivääri kaliiperissa 6,5-284 Norma, matka 600 metriä. On kuitenkin hyvä muistaa, että jos joku komponentti muuttuu, niin kannattaa testata muuttujan vaikutus aseen käyntiin ennen "tositoimia". 3 x 53,5 gr (3,47 g) saakka. Kilpailupaikalla harjoituksissa voin tar-. Latauksen kasvaessa on syytä seurata mahdollisia painemerkkejä nallista ja hylsyn kannasta, sekä tunnustella lukon kammen vastusta lukkoa avatessa. Jatkotesteissä olisi hyvä olla useita viirejä tai jonkinlaisia indikaattoreita tuulen suunnan ja voimakkuuden määrittämiseksi. Mitään oletusta ei pidä pitää itsestäänselvyytenä, varsinkaan patruunan latauspituuksien ollessa kyseessä. Joskus testien takkuillessa, toistan suunnitellun testin seuraavalla ratakerralla. Eri latausten iskemien etsimisessä auttaa, jos värjää patruunoiden luodit tussilla latauskohtaisesti ja eri väreillä. Tällä tavoin ruutiannosten epätasaisuudesta aiheutuva hajonta saadaan minimoitua. holkkia kymmenysosamillin ja lataan 4 patruunaa JAM -0,1 mm pituudella, 4 x JAM -0,2 mm... Seuraavalla ratakerralla käyn lopuksi vielä supistusholkin kaulasupistusrenkaat läpi eli yleensä "numeroa" pienempi ja samoin myös numeroa suurempi edellisen tapaan ja tuolla kuvitteellisella N165 52,9 gr/ OAL= JAM -0,17 mm latauksella. Lataus on toiminut -30°:n pakkasessa ja kesähelteellä. Kokeilusta selvisi, että 53 gr:n latauksella kasa oli hyvä, mutta 52,9 gr:n latauksella kasa tiukkeni entisestään. Vanha sanonta: "Mistä et ole varma tai et tiedä, mittaa!", pitää tässäkin tapauksessa hyvin paikkansa. Metsästysaseella jatkan edelleen noilla neljän laukauksen sarjoilla, tai jos kyseessä on kilpailuase, siirryn tässä vaiheessa viiden tai kymmenen laukauksen sarjoihin. Yleensä hyvänä lähtökohtana supisterenkaan halkaisijalle on patruunan kaulan halkaisija (mittaa mikrometrillä!) -0,05 mm0,075 mm (.002" .003"). Kannattaa kokeilla löydettyä latausta ja pieniä variaatioita muutamalla ratakerralla, jolloin voi varmistua latauksen käyttökelpoisuudesta. Edellä mainitun tavoin testaamalla löytyi paras kasa 53,0 grainin ruutiannoksella. Kilpailumatkoille lataan aina patruunat etukäteen ja yleensä 0,1 mm pidemmäksi kuin etsitty optimilataus. Testin perusteella havaitsin, että tasaisimmat nopeudet ja luotien iskemät 300 metrin päässä taulussa olivat latauksilla 52,5- 53,5 gr. Seuraavaksi tarkistan vielä yhdeksällä patruunalla, kuinka herkkä lataus on ruutimäärän vaihtelulle eli lataan edelleen JAM- pituudella 3 x 52,9 gr, 3 x 53,0 gr ja 3 x 53,1 gr. Tässä vaiheessa on löytynyt optimi ruutilataus valitulle JAM-latauspituudelle. Yleisesti tiedossa on, että varsinkin aseiden piiput ovat yksilöitä, mutta edellä kuvatulla tavalla yhdeksään piippuun kymmenestä on löytynyt erittäin kilpailukykyinen lataus. Painekokeilut lopetin 55 grainin kohdalla, jolloin lukossa tuntui selkeää avausvastusta ja nallissa sekä hylsyn kannassa oli havaittavissa selviä painemerkkejä. Ideana on pitää tähtäyspiste koko ajan samana, tässä tapauksessa tp:nä on ollut alimman latauksen alapuolinen ympyrä. Tärkeää on myös muistaa aseen huolto ja puhdistus kokeilujen välillä ja varata aina muutama "kylmän piipun" kohdistuspatruuna ennen varsinaisen testin alkua. Parhaan tai paremminkin käynniltään tasaisimman latauspituuden etsimisen aloitan lataamalla neljä patruunaa esimerkin mukaisella N165 / 52,9 gr:n ruutiannoksella ja JAM-pituudella, sitten säädän luodinasetus48 vittaessa tehdä pieniä muutoksia, lähinnä latauspituuteen, mutta totuuden nimissä en ole tähän päivään mennessä joutunut muuttamaan latausta kilpailuaamuna tai aikana. Ammun tämän samalla kilpailusuorituksen harjoitusmielessä, eli lataan patruunat arvoilla N165/ 52,9 gr / OAL = JAM -0,17 mm. Yleensäkin patruunan latauspituuksiin kiinnitetään valitettavan vähän huomiota, joissain tapauksissa jopa 0,05 mm:n muutos latauspituudessa voi muuttaa 0,3 MOA:n aseen 0,6 MOA:n aseeksi. Testi sisältää tässä vaiheessa 24 patruunaa. Näillä 18 patruunalla etsin latausikkunan keskikohtaa. Seuraavaksi tarkistan latauspituuden herkkyyden lataamalla 4 patruunaa N165/ 52,9 gr:n ruutiannoksella ja JAM -0,2mm pituudella, 4 x JAM -0,15 mm ja 4 x JAM -0,25 mm pituuksilla. Jos ammutut kasat ovat edelleen hyviä niin voin lopettaa testit siltä päivää
670 m + TBR ballistinen ohjelma 449,- BX-1 Yosemite® 6x30 8x30 139,- 159,- www.leupold.com Katso lähin Leupold jälleenmyyjäsi osoitteesta www.hjorth.fi Maailman rennoin joukkueampumakilpailu RTC REKYYLI TEAM CHALLENGE www.rekyyli.fi/rtc 18.9.2011 Seppälän ampumarata, Iittala .22 cal 3 hlöä/joukkue 2 pistoolia, 1 kivääri. TARKKANÄKÖINEN KATSOO PIDEMMÄLLE BX-2 Cascades® UUTUUS 7x42 399,- 439,- 10x42 499,- 8x42 RX®-600 etäisyysmittari 6x suurennus, max. 540 m 329,- RX®-750 TBR etäisyysmittari 6x, max
Näistä syistä piipun ympärille rakennettavat kiintovaimentimet nauttivat tasaista suosiota, vaikka niissäkin on omat ongelmansa, esimerkiksi kestävyydessä tai puhdistettavuudessa. Piipun sisälle ra50 kennettu vaimennin on sen verran erikoinen idea, että asiaa tuntematon voisi pitää ulospäin näkyvää rengasta vaikkapa poikkeuksellisesti tehdyn ulkoisen vaimentimen kierteen suojaholkkina tai jonain vastaavana. Kukaan kun ei tullut katsoneeksi piipun suuta. PAKSUPIIPPUISEN SALAISUUS Piilovaimennettu Äänenvaimennin on hyödyllinen laite, jossa häiritsee tavallisesti vain aseen kokonaismitan kasvaminen ja / tai muuttuminen etupainoiseksi. Paketista paljastui TOZ:n raskaspiippuinen pulttilukkopienoiskivääri, jossa ei ulospäin näy mitään ihmeellistä. Kiinnostuin luonnollisesti asiasta ja otin yhteyttä keskustelussa mainitun aseen omistajaan. Näyttäisikin siltä, että kyseessä on varsin harvinainen viritys. Ulospäin vaimentimesta kielii vain piipun suulla näkyvä suutulppa. Toki vaimentimen voisi tehdä vaikka puolen piipun mittaiseksi, mutWWW.REKYYLI.FI. Epäilin hieman kyseisenlaisen rakenteen mahdollisuutta, mutta eräs palstalle kirjoittanut tiesi paremmin. Se on kiinni kierteellä ja sen avaaminen vaatii sopivan avaimen. YKSINKERTAINEN RAKENNE MUTTA HANKALA TEHDÄ Piipun sisäisten vaimentimien harvinaisuudelle on todennäköisesti kaksi syytä, jotka liittyvät toisiinsa. Verrattuna yleisempiin vaimennintyyppeihin sisäinen vaimennin ei ole kovinkaan tehokas, rajoittaahan piipun halkaisija sen sisätilavuutta. Muutamaa viestiä myöhemmin paketti olikin tulossa kohti Rekyylin toimitusta. Nyt tutustumme ratkaisuun, jossa näitä ongelmia ei ole. TEKSTI: TERO KUITUNEN Pari kuukautta taaksepäin Rekyylin keskustelupalstalla nousivat puheenaiheeksi vaimentimet, jotka on rakennettu aseen piipun sisälle. Ainostaan piipun suupuolella on nähtävissä aseeseen tehty muutos, eli piipunreiän ympärillä on metallikiekko, jossa on reiät avaimelle. Vaimennin on piilotettu niin hyvin, että huvittelin esittelemällä Tozia aseita hyvin tunteville henkilöille ja kyselin: "sanopas, mitä erikoista tässä Tozissa on?" Vaikka osa tutkaili asetta pitkäänkin, joutuivat kaikki lopulta myöntämään, että eivät keksi. Epätietoisten kasvoilla olleet ilmeet olivat todella hämmästyneitä, kun käskin heitä katsastamaan piekkarin piipun suun
Eli melua on huomattavasti tavallista vähemmän. Haitat ovat kuppimaisia, joten ne tukeutuvat toisiinsa. Vaimennin on myös suhteellisen kestävä, onhan sen kuorena ohuimmillaankin 2 mm piipputerästä, joka sietää pientä kolhimistakin. Kokemusten perusteella tällaisen vaimentimen viitsisi puhdistaa vaikka jokaisen ampumakerran jälkeen. Lisäetuna ne keräävät kaiken lian itseensä, joten vaimentimen purkaminen puhdistettavaksi on helppoa suurenkin laukausmäärän jälkeen. ta ilmeisesti se olisi turhan vaativaa. Kyseessä on kuitenkin yksi toteutustapa, joka voisi piilovaimentimessa toimia. TÄSTÄKÖ SE LÄHTEE? Olen suoraan sanottuna ihastunut piilovaimentimen ideaan. Kerrankin vaimennin ei tee aseesta sietämättömän rumaa, eikä muuta sen mittoja tai (merkittävästi) painopistettä. Eli en olettanut päästävän läheskään vastaavaan hiljaisuuteen kuin mihin tavanomaisilla vaimentimilla päästään. En usko, että Koeaseessa ontelo on halkaisijaltaan 15 mm ja pituudeltaan 90 mm. Myös puhdistaminen on helppoa, koska kuppimaiset haitat keräävät kaiken lian itseensä. Lähinnä kiinnosti se, pääsisikö sillä sellaiseen laukausääneen, joka ei rasittaisi korvia ja joka esimerkiksi metsästyskäytössä pienentäisi ympäristöön tulevaa melukuormaa. Ainoa edellytys tähän on sopiva avain, jolla suutulpan saa näppärästi avattua ja kiristettyä takaisin. No, tässä olisi vaimennin, jossa yhdistyisi monia metsästäjiä miellyttäviä seikkoja, jos se vaimentaisi suupamahduksen edes kohtuullisesti. Subsonikeilla ainoa ääni oli iskurin ääni, CCI:llä kuului satunnaisesti yliäänisen luodin rääkäisy. Sivusta seuranneet kommentoivatkin: "on se yllättävän tehokas". Toz:n lainannut Asepaja P. Palikka on sorvattu alumiinista ja siinä paisuntatiloja on viisi. Vaimentimen sisuskaluina on neljä teräspeltistä haittaa. Haittalevyt tukeutuvat toisiinsa ja pysyvät paikoillaan piipun suulle kiristettävällä renkaalla. KÄYTÄNNÖN KOE Koska vaimennusteho kulkee suhteellisen hyvin käsikkäin vaimentimen tilavuuden kanssa, suhtauduin tähän vaimentimeen lähinnä pamauksen loiventajana. Ääntä voisi kuvailla vastaavaksi, mikä kuuluu kun ammutaan .22 Shortteja ilman vaimenninta. Ontelon jälkeen tarvitsee tehdä kierre sen suulle sekä vaimentimen sisään tulevat osat. Kun ontelo sorvataan, on rihlauksen suu sen pohjalla, ja jos se "ryssitään" on tarkkuus mennyttä. tästä voisi koskaan syntyä suurta kaupallista menestystä, koska tällaista vaimenninta ei voi myydä kaupan tiskillä kovaan hintaan. Kun pääsin ampumaan ilman kuulosuojaimia totesin sen mitä etukäteen epäilinkin. Tämä on nykyään aiempaa merkityksellisempi kysymys, koska subsonic-patruunoita ei ole saanut käyttää jahdissa vielä niin kauaa, että suomalainen kekseliäisyys olisi päässyt ottamaan muuttuneesta tilanteesta kaiken ilon irti. Näin vaimentimen ontelo säilyy puhtaana, ja haitat saa ulos helposti puhdistettavaksi. Jos ontelon koneistaminen ei ole ongelma, piilovaimentimen tekeminen on yksinkertaista. Rakenteellisesti vaimennin on lopulta poikkeuksellisen yksikertainen, onhan siinä vain viisi osaa. Verrattuna vaimentimen ja vaimenninkierteen tekemiseen osia ja työvaiheita on vähän. Piilovaimentamisen kriittisiä kohtia on piipun suun laatu. Ampumatarvikkeina oli mukana luonnollisesti lajitelma aliäänisiä ja CCI Standard. Vaimennin ei pysty täysin tappamaan suupamahdusta, joten subsoniceillakin kuuluu perinteistä vaimenninta voimakkaampi ääni. Uskoisin, että syvän ja mittatarkan ontelon koneistaminen piipun sisälle ei lienee yhdenkään asesepän suosikkihommaa. Olisikin erinomaisen suotavaa, että tämä artikkeli osaltaan innostaisi seppiä ja muitakin parantelemaan ideaa. Tästä huolimatta, tai kenties johtuen vaimentimen tilavuuden pienentymisestä, vaimennusteho on alkuperäistä sisärakennetta vastaava. CCI:n otin mukaan vain nähdäkseni millainen ero äänessä on virallisen aliäänisen ja kenties Suomen suosituimman "normaalinopeuksisen" pienoiskiväärin patruunan välillä. WWW.REKYYLI.FI Koska kokeilin laitosta yleisellä ampumaradalla, jouduin käyttämään aluksi kuulosuojaimia. Jos vain vaimennustehoa saadaan rahtunen lisää, eikä hinta kohoa aivan älyttömäksi, olisi oma valintani raskaspiippuiseen pienoiskiväärin ilman muuta piilovaimennin. ASEEN LAINASI: Asepaja P. Laiho on valmistanut vaimentimeen myös modernimmat sisuskalut. Mutta, kenties jokunen aseseppä voisi saada siitä lisän omaan valikoimaansa. Laiho, Kaarina, pekka.laiho@txsolutions.fi 51
LOIMAA HAULIKKOPRACTICAL TEKSTI JA KUVAT: ROLF LEPPÄNEN Haulikko on uudempi tulokas Practical ammunnassa, mutta se on lisännyt suosiotaan saatavuutensa ja suhteellisen edullisen hankintahintansa ansiosta. Kesän 2011 kilpailu käytiin ankarassa 30 asteen helteessä. 52 Loimaan Laukojien IPSC jaosto Loimaa Practical on erikoistunut vaativien haulikkokilpailujen järjestämiseen SM -tasolla. Koko toiminnan ajan jaoston puheenjohtajana ja kilpailutoiminnan "turbomoottorina" on toiminut insinööri ja yrittäjä Matti Rautakumpu, jonka toimintaan uhraamia työtunteja ei lyhyellä matematiikalla edes pysty laskemaan. Practical-haulikon SM-kilpailut järjestettiin vuonna 2008, jolloin saatiin myös "Vuoden Practical Seuran" -palkinto. TurWWW.REKYYLI.FI IV. Seuran tiivis rata-alue soveltuu erinomaisesti haulikkokisoihin, joissa ampumamatkat ovat melko lyhyitä. PIENELLÄ PORUKALLA HYVÄÄ TULOSTA Loimaan Laukojien Practical-jaosto on perustettu vuonna 2006. Ensimmäinen kilpailu järjestettiin vuonna 2007 Practical-kiväärissä. Haulikko SM järjestettiin myös vuonna 2009 ja 3-Gun SM Grand Tournamen- tin haulikko-osakilpailu vuonna 2010. Ratamestarina on haulikkokisoissa toiminut Turku IPSC:n J-P Vuorinen
IPSC-haulikossa on neljä aseluokkaa (Divisions): Open, Modified, Standard ja Standard Manual. Sama ryhmä rakensi nopeasti viisi ensimmäistä stagea valmiiksi. Olisiko myös "Ladies"- sarja poistettava, onhan näitäkin ampujia vain muutama. Toiminnaltaan haulikot ovat itselataavia (Open, Modified ja Standard) tai pumpputoimisia (Standard Manual). MeWWW.REKYYLI.FI tallisia maaleja ammutaan muilla haulipatruunoilla (Birdshot; sallitut koot 3,5 2,0 mm). Jo noin viikko ennen kilpailun alkua pieni ydinryhmä hoiti Rautakummun johdolla yhdessä illassa koko kilpailun rakennuslogistiikan ja kaikki tarvikkeet rakennuspaikoille. Joitain vähäisiä muutoksia sallitaan. Rautakummun suunnittelema ja yksin rakentama ampumaosuus no:5 oli kilpailun parhaita. Matti Rautakumpu oli ohjeistanut ampumaosuuk- sien suunnittelijat rakentamaan staget ampumataitoa mittaaviksi. Esa Aronojan suunnittelema keskipitkä slugistage no:7 oli hyvä 53. Kilpailunjohtaja Rautakumpu ohjeistamassa tuomareita. ku IPSC on ollut Laukojille toimiva yhteistyökumppani ja osaamispooli. LAJIN PERUSPIIRTEET Haulikkopractical on nopeutta korostava nuorehkojen miesten urheiluammunnan laji. Suomen Ampumaurheiluliiton alaisen Practicaljaoston tuore päätös poistaa yli 60v sarja on tästä selvänä osoituksena. Ainoa makasiiniin pituutta rajoittava tekijä on aseen sallittu maksimipituus, joka on 1320 mm. Standard-luokan haulikko on tyypillinen itselataava haulikko tehdasvarusteissa. Loppuvaihe ei mennyt aivan yhtä sujuvasti. Kaikki osuudet ammuttiin yhtenä päivänä. Rautakummun asettamassa suunnitteluohjeessa oli pysytty kohtuullisen hyvin. Yhdellä stagella ammuttiin slugeja, muilla osuuksilla pärjäsi haulipatruunoilla. Suomalaisten suosimassa Modified-aseluokassa erilaiset muutokset ovat sallittuja Open luokan tapaan, lukuun ottamatta irrotettavia lippaita ja optisia tähtäimiä. Kapasiteetti on rajoitettu 1+8 patruunaan. Aselain uudistuksen seurauksena "Junior"-sarjaakaan tuskin jatkossa tarvitaan. Yleisin kaliiperi on 12/70 tai 12/76. Kilpailijoilta saatu palaute oli otettu huomioon ja liikaa fyysisiä taitoja mittaavia osuuksia oli vältetty. Practical-haulikkokilpailun säännöt perustuvat IPSCpistoolisääntöihin, joihin on tehty asetyypistä johtuvia muutoksia. Tänä vuonna suhteellisen kompaktille rata-alueelle oli mahdutettu 10 stagea, mikä on radan ehdoton yläraja. Yhden tai kahden ammattitaitoisen suunnittelijan käyttäminen tuottaa laadun kannalta paremman tuloksen. Kilpailussa minimilaukausmäärä oli 146, joista 80 peosenttia oli birdshot-latauksia. Standard Manual on tehdasvalmisteinen pumppuhaulikko. Patruunakapasiteettia ei ole rajoitettu ja myös irrotettavat lippaat ovat sallittuja. Sääntöjen mukaan ampumaosuuksien on mitattava tasapuolisesti tarkkuutta ja nopeutta. Paperituotteita ammutaan täyteisillä (Slug; ei rajoituksia, paitsi paikallinen lainsäädäntö) tai joskus "peurapatruunoilla" (Buckshot; sallitut koot 9,1 - 6,1 mm). Taso kuitenkin vaihteli, koska oli käytetty liian montaa suunnittelijaa. Kapasiteetti on korkeintaan 1+8 patruunaa ja vähäiset muutokset ovat sallittuja. VAIHTELEVAT AMPUMAOSUUDET Loimaa Practicalin haulikkokilpailu on ollut tunnettu järkevästi toteutetuista ampumaosuuksistaan, jotka sopivat myös keskitason kilpailijalle. Modified-luokassa näkeekin ylipitkiä jatkomakasiineja, joihin mahtuu jopa 15 patruunaa. Kilpailussa käytetään maaleina IPSC-(pahvi)tauluja, A4 ja A3 -paperitauluja, metallikiekkoja, savikiekkoja ja metallisia poppereita. Tämä on johtanut kehitykseen, jossa lippaalliset haulikot ovat valtaamassa Openluokan kansainvälisissä kilpailuissa. Toimitsijat ampuivat lauantaina ja varsinainen kilpailupäivä oli sunnuntai 12.kesäkuuta. Liekö kilpailunjohtaja Rautakumman yrittäjätaustalla merkitystä, kun Loimaalla asiakaspalaute on pyritty ottamaan huomioon. Asiakaspalaute oli vaikuttanut myös patruunavalikoimaan. Mukaan tullut suurempi talkooporukka kun näytti arvostavan enemmän yhdessäolon seurallisia dimensioita. Open-aseluokassa sallitaan optiset tähtäimet, jatkomakasiinit, pikalaturit, kompensaattorit ja erilaiset muutokset tehdastuotteeseen
Kun mallia ei voi ottaa reaalimaailmasta, keksitään helposti fyysisesti vaikeita, monimutkaisia osuuskuvauksia. Eli vaikka naiset mukaan lukien yli 87 % kilpailijoista on alle 50 vuotta ikäWWW.REKYYLI.FI. Kilpailuun osallistui yhteensä 120 ampujaa. Suurin aseluokka oli Standard, jossa ampui 43 prosenttia kilpailijoista, Standard Manualissa ampui 24, Openissa 19 ja Modified-luokassa 14 prosenttia. Ikäryhmittäin jaettuna 80 prosenttia ampujista kuului ikäryhmään 20 50 - vuotta. Samalla unohdetaan sääntöjen keskeisin kohta, jonka mukaan ampumaosuuksien tulee mitata ampujan tarkkuutta ja suorituksen nopeutta, ei mitään muuta. Tässä mielessä 54 Practicalia voisi verrata Formula 1 kilpa-autoiluun. "Junior"- sarjassa ei ollut ampujia. Haulikkokilpailussa onkin tyypillistä että kahden tasavertaisen kilpailijan tapauksessa nopeampi lataaja voittaa. KILPAILUTIETOA Practical kilpailujen kansainvälisenä suuntauksena on aseiden, varusteiden ja kilpailusääntöjen jatkuva muutos. Practicalin tehtäväkuvauksissa kaikki viittaukset reaalimaailmaan on poistettu ja ampumaosuudet sekä tehtävät ovat vain numeroita ilman kehyskertomusta. Yhteenvetona voidaan todeta, että tämän vuoden ampumaosuudet mittasivat eniten asekäsittelytaitoa, erityisesti lataamisnopeutta, seuraavaksi korostui liikkumisnopeus ja vähiten painoa oli tarkkuudella. Säännöt ovat entistä yksityiskohtaisempia ja aseet ja varusteet yhä kilpailullisempia ja kalliimpia. Korostettu "simuloidun taitolajin" vaatimus vaikuttaa erityisesti pitkien ampumaosuuksien suunnitteluun. Loimaalla tätä mekanistista lähestymistapaa oli pehmentämässä hyvin organisoitu, mutta rennon ystävällinen ilmapiiri. Suomella on kansainvälisessä Practical- ammunnassa seurailijan rooli. Lajin jatkuvuuden kannalta merkittävä tieto on, että tuomaritutkinnon suorittaneiden lukumäärä on yhtä suuri alle ja yli 50 vuotta -ryhmissä. Nimenä Practical (käytännön, käytännöllinen) ei enää kuvaa nykyistä lajia. Kilpailuun osallistuneista kuudella kymmenestä oli myös ratatuomaritutkinto. Toinen pitkistä stageista (no:10) oli varsinainen "nopsajalka" osuus, jossa mitattiin nopeuden dimensioita eli liikkumisnopeutta ja lataamisnopeutta turvasektorien rajojen tuntumassa. Tänä vuonna ratatuomareiden valintaan oli kiinnitetty erityistä huomiota. Tarkkuudella ei 7-12 metrin ampumamatkoilla ollut juuri merkitystä. Yli 50 vuotta ikäryhmässä (Senior) oli 13 ja nai- sia ("Ladies") oli 5 prosenttia kilpailijoista. Suurin osa kilpailuajasta kuluu oman vuoron odottamiseen. ja ammattitaitoisesti suunniteltu. Suurkilpailujen "tulikoe" poistaa nopeasti vanhentuneet asemallit ja varusteet. Muut ampumaosuudet sijoittuivat arvosanoille tyydyttävä tai hyvä. Menestyäkseen kansainvälisesti on myös käytettävän teknologian oltava kansainvälistä tasoa. Tässä kilpailunjohto oli onnistunut hy- Practicalissa tuomari seuraa tarkasti ampujan suoritusta. vin ja selvästi parantanut otettaan edellisiin vuosiin verrattuna
Ampumaosuuksien suunnittelija, rakentaja, taulun paikkaaja tai platen nostaja kun ei saa työstään suorituspisteitä, ei arvostusta, eikä usein kiitostakaan. Loimaan Laukojien tiiviisti rakennettu rata-alue sopii hyvin haulikkokilpailujen järjestämiseen. Ilman talkootyötä kilpailuja ei järjestettäisi. Tämä tosiasia puoltaisi ainakin Level 1 -tasoisten kilpailujen määrän lisäämistä. Voi kuitenkin olla, että ilman nykyisen toimintamallin revisiota, toiminta alueellistuu niin että seurat järjestävät tulevaisuudessa helpommin organisoitavia kilpailuja omalle porukalle kansallisen tason toiminnan supistuessa merkittävästi. Toinen puutteellisesti hoidettu avainalue on valmennussektori kokonaisuudessaan. Suurin osa ampujista arvostaa ennen kaikkea "mukavaa yhdessäoloa vertaistensa seurassa". Pisteitä pitäisi kertyä molemmista. Samoin kehityssuuntana voisivat olla pelkät aseluokkakilpailut, jolloin samanakin viikonloppuna voi olla useita kilpailutapahtumia. Vähemmän keskustelua on käyty niistä tekijöistä, jotka lajin omassa piirissä horjuttavat Practicalammunnan kehitystä. Perinteisten urheiluammunnan lajien tapaan tulisi myös Practicalissa kannustaa järjestämään pienimuotoisia, mutta tasokkaita Level 1 -kilpailuja. Tämä kannustaa myös yksittäiseen aseluokkaan erikoistunutta perusharrastajaa. Aselainsäädäntömme perusteellakin on tehtävä kaikki voitava tavallisen urheiluammunnan harrastajan aktiivisen ja motivoidun toiminnan eteen. 55. Suuremmissa kilpailuissa on talkooväkeä korkeintaan 40 henkeä, joista 5 tekee neljä viidesosaa töistä. ryhmissä, näiden ryhmien osuus on ratatuomareista vain hieman yli puolet. TUMMIA PILVIÄ TAIVAALLA Yhteiskunnan säädösten ja eri eturyhmien urheiluammunnalle aiheuttamat uhat ovat yleisesti tiedossa, eikä niitä voida sivuuttaa. Nykyjärjestelmä saattaa aiempaa ampumakokemusta omaamattomille olla turhan armoton, koska onnistumisen elämys ei näy lopputuloksissa. Tästä syystä seitsemän ampumaosuuden (stagen) päiväkilpailut ovat toimivan fyysisen ja henkisen suorituksen ylärajalla. Järjestelmän hallinnoijat eivät kuitenkaan kiinnitä huomiota keskeisimpään tekijään, tuomareiden henkilökohtaiseen sopivuuteen ja kyvykkyyteen. Olisi myös tunnustettava, että vaativan ampumaosuuden suunnittelu ja rakentaminen on yhtä lailla sääntötuntemusta edellyttävää toimintaa kuin kilpailun ratatuomarin toiminta. Seurojen pieniä voimavaroja rasittavan hallintobyrokratian lisääntyminen, jatkuva uusien sääntötulkintojen etsiminen ja tuomaritoiminnan "uudistaminen" esimerkiksi tuomaripisteiden kertymisjärjestelmää kiristämällä ovat huolestuttavia piirteitä. Entä sitten tavalliset ampujat. Monet ajavat kilpailuaamuna jopa satoja kilometrejä ollakseen klo 07.00 ilmoittautumisessa. Seurojen tulisi palkita aktiivisia rakentajia ja talkoolaisia alemmilla ampumaratamaksuilla ja vastaavasti "valmiiseen pöytään tulevien" maksuja voisi korottaa. Olisi järkevää jakaa isommat kilpailut kahdelle päivälle, mutta seurojen toimitsijoiden vähälukuisuus ei tee tätä mahdolliseksi. Jokainen harjoittelee miten parhaaksi näkee. SM-tason kilpailun suunnittelu ja rakentaminen on keskimäärin 2100 talkootuntia eli 70 % omakotitalon rakentamisesta kun työn tekee ammattimies. Nykyisillä järjestelyillä 80 % ampujista ei koskaan voita merkittäviä palkintoja. Tämäkin voi ajan oloon Keskipitkä ampumaosuus rakenteilla. Monimutkaisemman pitkän stagen rakentamiseen menee kahdelta mieheltä koko päivä. WWW.REKYYLI.FI turhauttaa, eikä "voittajan vaunujen" seuraaminen välttämättä riitä koko kilpailu-uran kestäväksi motivaatioksi. On mahdollista että seuratasolla vaativampia kilpailuja huippuampujien ja huipputuomareiden ehdoilla rakentava, yhä supistuva talkooporukka väsyy ja kyllästyy. Kuinka kauan "Practicalnomadit" jaksavat kiertää kisoja. Vanhempien ratatuomareiden ja nuorempienkin talkoolaisten osalta tämä on odotettavissa oleva kehityssuunta. Palkintojen jako on usein klo 18.00, jonka jälkeen alkaa pitkä kotimatka. Vaikka kilpailukalenteri täyttyisikin näistä "kyläkilpailuista", ne edesauttavat lajin pariin tulevia uusia ampujia käynnistämään omaa kilpailu-uraansa nykyistä paremmin
Crossbowssa linssin kulmissa olevat ulokkeet ovat tavallista lyhyemmät, joka helpottaa linssin paikalleenasettamista. ESS CROSSBOW TEKSTI: JARKKO KOSKINEN Hintaa & laatua Yksi maailman suurimmista suojalasivalmistajista, Yhdysvalloissa majaansa pitävä ESS lanseerasi alkuvuonna uuden sangallisen suojalasimallin nimeltään Crossbow. En tiedä, millaiset juridiset suojaukset Oakleyn designilla on ja miksi sitä ei ole jäljennetty use56 ammin, mutta totuus on, että tämä nyt vaikka Oakley-malliksi kutsuttava linssimuoto on vain varsin toimiva muoto. Varsinainen ratkaisu onkin nenän yläpuolelta löytyvä salpa, joka kääntyy sormivoimin linssissä olevaan kiinnityspisteeseen ja siten lukitsee linssin paikalleen. Ratkaisua voisi pitää kikkailuna, mutta se todella toimii. Tämähän on pelkästään hyvä asia. ESS on toisaalta tajunnut asian ja toi markkinoille hiukan WWW.REKYYLI.FI. Tässä näkyy Oakleyn vaikutus ja Crossbowssa jos missä se näkyy erittäin hyvin. Näiden vaihtaminen on monissa laseissa ns. Sinänsä suojalasien kehittäminen on kuin yrittäisi keksiä pyörää uudelleen, mutta kaikessahan on aina parantamisen varaa, eikö niin? ESS on ollut alalla suhteellisen pitkään, mutta jokunen vuosi sitten aurinkolasivalmistajana paremmin tunnettu Oakley osti sen. Linssin alaosa sovittautuu juuri poskien mukaiseksi ja myös sivut on suojattu pitkälle silmien taakse. Jos vähänkin on Oakleyn tuotteisiin tutustunut tai O-laseja testannut, ei muotoilun samankaltaisuutta voi olla huomaamatta. ESS oli siihen asti tehnyt paljon suojalaseja, mutta kuten usein suojalasien kanssa on, varsinaiselle tyylikkyydelle tai muotoilulle ei juuri sijaa jää. Varsin perusteellisesti laseja testattuani voin ainakin itse vannoa, että oma kynnykseni vaihtaa tilanteeseen sopiva linssi madaltui todella paljon. Nämä nyt eivät kaikkia haittaa, mutta kuppisuojaimia käytettäessä sangan paksuus avaa suojaimen täytettä sen verran, ettei täydellisestä suojauksesta voida puhua. Toki merkitystä on lasien pitäjän pärstävärkin muodoilla, mutta on helppo uskoa lasien sopivan 98 prosentille käyttäjistä. SE PIENI ERO Hyvin muotoilluista sangoista löytyy myös se Crossbown suurin innovaatio, eli nenän yläpuolella oleva pikasalpa. Kuten samanlaisissa laseissa yleensä, myös Crossbowssa tulee paketin mukana kolme lins- siä - kirkas, keltainen ja tummennettu. Normaalisti vaihtolinssien kiinnitys on varsin hankalaa siksi, koska kehyksen uriin on pakko saada jonkinlaista jännitystä linssin pysymisen varmistamiseksi. Linssin vaihdon voisi periaattessa suorittaa jopa yhdellä kädellä, joka perinteisemmissä ratkaisuissa on varmastikin mahdotonta. Ainoa marmattamisen aihe on lasien sangat. "pain-in-the-ass", mutta Crossbowssa ongelma on ratkaistu varsin erikoisesti
Tätä pohdittaessa on muistutettava itseään, että Crossbow ei ole aivan halvin ratkaisu silmien suojaamiseen. Vaikka sankalasit eivät ole se kaikkien juttu, ovat Crossbowt ehdottomasti parhaat lasit mitä tähän hintaluokkaan on tähän mennessä tullut saataville. Kauttamme myös muut Oakley tuotteet. ESS CROSSBOW Myyjä: Operator.fi Hinta: 119 euroa 09-7249821 - www.teuvolouhisola. myöhemmin Suppressor-malliset kehykset, joissa korvien alueelle menevät sangan osat on muotoiltu uudelleen. Mukana tulee myös kova säilytys/kuljetusrasia laseille ja lisäosille. Toisaalta, jos johonkin rahaa kannattaa käyttää, on se juuri silmien suojaaminen, joten nämä argumentit negatoivat toisensa heti. Peruspaketissa on kolmen linssin lisäksi sankoihin kiinnitettävä niskahihna ja pehmeät suojapussit linssejä varten. Mutta toisaalta, laatu maksaa - mutta se myös näkyy ja tuntuu. 1 2 3 4 5 6. Oakley SI kengät alkaen 169. Ainoa harmi on, ettei näitä saa satasella tusinaa. Paketissa on myös Molle-lenkit jos joku haluaa koko paketin kiinnittää taisteluliiviinsä... JA SITTEN... Kysymykseksi nouseekin, että onko Crossbow sitten hyvä ostos. Linssien optinen laatu on todella hyvä, niiden pinnoitus kestää kulutusta - ja linssien vaihtosysteemi on kerrassaan nerokas
Luonnollisesti omaa harjoittelua on myös hyödyllistä analysoida jälkeenpäin. Onneksi markkinoilla on suuri valikoima erilaisia video- ja still-kuvaukseen soveltuvia teknisiä apuvälineitä. Huomaa kameran pieni linssi keskellä. WWW.REKYYLI.FI. Kameran runko on valmistettu alumiinista. Pyöreästä muodosta on kuitenkin myös se etu että sen kiinnittäminen esimerkiksi aseen picatinny58 kiskoon ei tuota suurta ongelmaa, varsinkaan kun laitteen halkaisija on suhteellisen likellä yleistä yhden tuuman (1") kokoa. Usein kuitenkin tilanne saattaa olla se että harjoittelu tapahtuu yksin, ilman että radalla olisi ketään käyttämässä kameraa. Koska kameran pitäminen kädessä ammuntaa suorittaessa ei ainakaan kovin monessa tilanteessa ole edes teknisesti mahdollista, eikä jalustalle asetetulla kameralla saada kuvaa sopivasta kuvakulmasta, jää vaihtoehdoksi sijoittaa kamera aseeseen. Varsinainen kameran käyttäminen on helppoa, kunhan sisäistetään miten laite toimii. Yksi tämänlainen on nyt esiteltävä digitaalinen videotallennin (DVR), joka pienen kokonsa puolesta sopii myös aseeseen kiinnitettäväksi. Virtanappula, muistikortinpaikka sekä USB-liitäntä löytyvät erillisen kierteillä varustetun korkin alta. Kamera etupuolelta kuvattuna sekä tupakansytytin latausadapteri. Laitetta tarkastellessa tulee ensimmäisenä mieleen taskulamppu, jollaiseksi se onkin "naamioitu". Kiinnittämistä miettiessä kannattaa kuitenkin huomioida peräosan hieman tätä paksumpi kohta (Mitattuna, 1.025"). Mukana seuraavan sekä huonolle englannille käännetyn ohjekirjan kanssa ei tosin pitkälle päästä. DVR-MINIKAMERA Kamera aseen nokalle TEKSTI JA KUVAT: MARKO TAMMELIN Joskus ampumaradalla harjoitellessa tulee mieleen että "olisipa tuonkin tilanteen saanut talteen". Laite on kuitenkin riittävän yksinkertainen jotta sen toiminnan oppii kokeilemalla
Kuvasta puuttuu autoteline imukupilla. Tietokoneliitäntä: USB 2.0 Videoresoluutio: 720x480, 30 fps, AVI Still-kuvien resoluutio: 1280x1024, JPEG Tallentaa myös äänet sisäänrakennetun mikrofonin avulla Tallennusaika 4 gigatavun kortille, noin 60 min (5 min pätkissä), äänen kanssa. Näiden asettaminen kuitenkin vaatii jo hieman enemmän osaamista, mutta onnistuu oheisen ohjeen avulla helposti. Käyttöjärjestelmät: Win XP, Win Vista, Win 7 Hinta noin 17 euroa ilman muistikorttia (Ebay, Hongkong), Dealextreme 30,19 USD www.dealextreme.com. Nyt testaamamme laite tallentaa videokuvauksessa myös äänen ja video sekä still kuviin tulee myös päiväys ja kellonaika. Mukana tulee myös säädettävä sekä pikairrotusmahdollisuudella varustettu polkutai moottoripyöräkiinnike. VIDEON, KUVIEN JA KAMERAN LAATU Kuten jo laitteen halvasta hankintahinnasta voidaan olettaa, ei kysymyksessä ole ammattikäyttöön soveltuva videotallennin. Kameran mukana tulee myös USBjohto, imukuppikiinnike sekä auton tupakansytyttimeen sopiva adapteri autokäyttöä ajatellen. Tämän perusteella voinee sanoa sen kestävän suhteellisen kovaakin rääkkäystä. Kamera ja Micro-SD muistikortti. DVR, DIGITAL VIDEO RECORDER Kamera ja mukana tulevat varusteet. Pituus 87,90 mm Li-ion akku, lataus USB-portin tai mukana tulevan tupakansytytinadapterin avulla. Videokuvan laatu kuitenkin riittää varsin mainosti oman suorituksen jälkikäteiseen oma-analysointiin, muista mahdollisista käyttötarkoituksista puhumattakaan. Videokuvasta löytyy esimerkki täältä: http://www.youtube.com/watch?v=cdqqa8j40wg Kameraa on testattu pienoiskivääristä haulikkoon ja se on ollut myös auto että moottoripyörä käytössä. Videon resoluutio on 720x480 ja stillkuvien resoluutio on 1280x1024, vastaten noin yhden megapikiselin kameraa. Tässä suhteessa tarkastellessa monella nykyisellä kamerakännykällä saa huomattavasti parempi laatuisia videoita ja kuvia, mutta tällöin ongelmaksi muodostuu niiden kiinnittäminen aseeseen
Samaten terän kärki on keihäsmäinen, joka muistuttaa pistomiekan, kuten gladiuksen terää. Alunperin pugiota 60 on luultu työkalumaiseksi aseeksi, mutta arkeologit ovat löytäneet paljon myös varsinaisia veitsiä, joten pugion uskotaan ollen vain ja ainoastaan sivuaseeksi tarkoitettu. Yhtennäistä kaikille näille mielipiteille on se, että se ei toispuolisena sovi pistämiseen. EXTREMA RATIO PRAETORIAN II Quo vadis? ELI ROOMALAISIA PERINTEITÄ NYKYPÄIVÄSSÄ Saamme veitsiartikkeleista usein palautetta veitsiä harrastamattomilta, että artikkelit joutaisivat pois: "Eivät ne mitään aseita ole." Tällä kertaa esittelyssä on kuitenkin veitsi, joka on ammentanut vaikutteita hyvin varhaisista ajoista ja takuuvarmasti nähnyt taisteluita. Kyseinen veitsi on italialaisen Extrema Ration muutama vuosi sitten lanseeraama veitsimalli Praetorian. Pugioilla on siis ollut varsin vahva vaikutus roomalaiseen kulttuuriin. PRAETORIAN II Extrema Ration näkemyksessä tästä veitsimallista näkee heti roomalaisia vaikutteita. Praetorian on muutenkin hiukan Extrema Ration peruskaavasta poikkeava veitsi. Tätä teoriaa tukee myös se, että upseerit ja poliitikot usein kantoivat leveäteräistä pugiota ja vastaavanlaisilla tikareilla murhattiin myös Julius Caesar. Valmistajahan on melko tunnettu siitä, että se käyttää valtaosassaan veitsiä omaa peruskahvaansa, josta on monia mielipiteitä. Kyseessä oli valiosotilaiden joukko, joka tosin korruptoitui vuosisatojen aikana ja vaikutti omalta osaltaan Rooman historiaan niin tappamalla vanhoja, kuin nostamalla uusiakin keisareita valtaan. VasWWW.REKYYLI.FI. Praetorianin kahva on toista maata. Monissa miekoissa samalta ajalta on terän juuressa kapeampi osuus, jonka tehtävänä on helpottaa terän poisvetämistä vihollisesta piston jälkeen. Nimi viittaa pretoriaaneihin, jotka olivat aikanaan Rooman keisarin henkivartiokaarti. Koska se on tarkoitettu pääosin pistämiseen, on sen kahvan uudelleensuunnittelulle annettu aikaa. Jos ajanlaskumme alun teräaseet ovat vähänkään tuttuja, huomaa silmä heti terän muodossa samankaltaisuutta ajan teräaseisiin. Siinä missä valmistajan veitsien kahvat normaalisti ovat pehmeähköä kumia, on praetorianin kahva kovaa muovia, joka on karhennettu "täplittämällä", eli ikäänkuin tuhansien kuumien neulojen pistoilla. Praetorian on nimensä lisäksi saanut muitakin vaikutteita roomalaisten ajoista, sillä sen suunnittelijat saivat alunperin tehtävän tehdä nykyaikainen versio roomalaisesta pugio-tikarista. Roomalaisten legioonalaisten teräaseista tunnetumpi on aina ollut gladius, eli lyhyt pistomiekka, mutta sotilailla on yleensä ollut myös lyhytteräinen tikari
Tuppi on taasen normaalia ER:ää, eli nailoninen tuppi hihnoineen vaikka reisikiinnitystä varten. Teräasekeräilijänä on kuitenkin helppo arvostaa veitsen teknistä laatua ja suunnittelun lähtökohtaa aina parin tuhannen vuoden takana. Molemmat ääripäät ovat tavallaan oikeassa. Tällaista veistä on todella, todella vaikea tarvita yhtään mihinkään. Säätövaraa on riittämiin ja rajana eri kiinnitystapoihin on vain mielikuvitus. Taisteluveitseen kahvan pinta ja muotoilu ovat yhtäkaikki loistavia - ote on varma ja muotoilun ansiosta terän asennon tietää vaikka pimeässäkin hansikkaat kädessä. Valitettavasti hinta on monille ainoa este tästä nauttimiseen, sillä lähes 300 euron sijoitukselle moni muu kohde kuulostaa houkuttelevammalta. Fire-kustannuksen verkkokaupassa KESÄ- EXTREMA RATIO PRAETORIAN II Valmistaja: Extrema Ratio, Italia Terän pituus: 180 mm Kokonaispituus: 245 mm Terän paksuus: 6,3 mm Paino: 290 g Hinta: 295 euroa Maahantuoja: Teräasekeskus, 09 4172 900, www.teraasekeskus.com KUKA OSTAISI On totta, että tällaiset veitset aina jakavat mielipiteitä. Samoista aineksista klassikoita on syntynyt monilla muillakin aloilla, miksipä ei sitten myös veitsissä. Se on edelleenkin valmistajan N690, joka on erinomainen teräslaatu tällaisiin veitsiin. Veitsestä on liikkeellä kahta eri versiota - eli tavanomaisella, tämänkin artikkelin käsittelemällä spear-point -terällä, sekä ikäänkuin kaksipuolisella tantoterällä varustettua, kulmikkaampaa versiota. Jotkin meis- firekustannus.fi/kauppa 0% -40% -3 ALE. TAISTELUVEITSEEN KAHVAN PINTA JA MUOTOILU OVAT YHTÄKAIKKI LOISTAVIA taavaa tekniikkaa on nähty aiemmin joidenkin tee-se-itse miesten tekeminä muovirunkoisissa pistooleissa ja miksipä toimivaa ratkaisua ei voi muissakin ratkaisuissa käyttää. Teitä, jotka olette metallurgeja, helpottaa sekin tieto, että Extrema Ratio ei ole vaihtanut mihinkään terälaatuaan. tä kauhistelevat, miksi kukaan tällaista haluaisi ja toiset pitävät näitä kauniina esineinä - ilman pienintäkään tarkoitusta käyttää tällaista ikinä
Sain häneltä tuolloin näytteeksi hylsyn joka oli pituudeltaan ehkä 40 milliä ja malliltaan kuin vyötärön kohdalta turvonnut Coca cola -pullo. Tällöin piipun lävitse kulkevan luodin vääntövoima aiheuttaisi piipputeräkseen samansuuntainen väännön kuin mihin akseli oli alkuperäisessä käytössäänkin mukautunut. Myös auton vetoakseli oli kelpo tavaraa, mutta sen tuli olla autosta tietyltä puolelta rihlojen kiertosuuntaan nähden. Tukkeja oli erilaisia eri kalipereille/rihlannousuille. Pienemmälle hylsymäärälle ei patruunapesää kannattanut alkaa kalvaa. Ampuminen ei siis purkaisi akselissa ennestään olevia jännityksiä. Kangasniemen museoon vuonna 1973 70 markalla ostettu Lapinkankaalla työskennelleen Oskar Luokkasen rihlapenkki, jonka mitat ovat: Pituus 286 cm, korkeus 96 cm ja leveys 20 cm. Lapinkankaan Lapinkankaan asepaja tunnettiin aikoinaan kautta Suomen ja erityisesti sitä arvostivat itäsuomen miehet aina Lapin perukoille saakka. Kangasniemeläinen Onni Kuitunen oli nuorena töissä kuuluisalla aseseppä Joonas Mataraisella ja hän perusti joskus 1920-luvulla oman asepajansa Kangasniemen luoteiskulmaan, lähelle Toivakan ja Hankasalmen rajoja. Penkin mukana on 8 erilaista rihlauspuikkoa. PIIPPUAIHIOKSI RAUTAKANKI TAI AUTON VETOAKSELI Jos metsäveret polttelivat suonissa eikä saatavilla ollut kunnollista metsästykseen kelpaavaa asetta, niin miehiä matkusti kaukaakin Lapinkankaalle mukanaan joku vanha piipultaan loppuunammuttu aseenromu ja joko pätkä rautakankea tai käytöstä poistettu auton vetoakseli. Pajalla tehtiin kaikenlaista muutakin sepäntyötä kuten rekien ja kärryjen raudoituksia, viikatteiden teroituksia ynnä muuta, mutta maineensa Kuitunen loi kuitenkin aseilla, joita pajalla valmistettiin ja joita sinne lähetettiin korjattavaksi ympäri maata. En muista enää lapsena kuulemaani vaatimusta siitä pitikö kiertymän olla saman suuntainen kuin rihlauksenkin vaiko päinvastainen, mutta se tieto oli tärkeä sepälle sillä hän ei halunnut pilata mainettaan piipulla joka menettää käyntinsä jonkun verran ammuttuna. pehmeämmästä teräksestä. Kaikki rautakanget eivät kuitenkaan kelvanneet aseen piippuaihioiksi, sillä jotkut kanget olivat liian meltoa terästä. Kannassa hämärästi häämöttävistä numeroista sai selvän että alkujaan hylsy oli ollut Rihlauspenkin tukissa oleva ura vastaa piippuun vedettävien rihlojen nousua. Piipun pää tukeutui puuosan takana näkyvään teräshaarukkaan. HYLSYISTÄKIN PULAA Eräs aseseppänä Lapinkankaalla aikoinaan toiminut mies kertoi joskus 1970-luvulla, että kun puute kolkutteli nurkkia ampumatarvikkeidenkin osalta, kannatti valmistaa ase jos samanlaisia hylsyjä saatiin jostakin viitisenkymmentä kappaletta. Teräksen laatua selvitettiin erilaisilla konsteilla kuten esimerkiksi viilaamalla ja naputtelemalla päästään riippumaan asetettua kankea jolloin myös metallin antamasta äänestä saattoi ammattimies päätellä kannattiko siitä alkaa piippua poraamaan. Halkioon tuli lehmän sarvesta valmistettu kiila jota napautettiin halkioon hieman syvemmälle joka vedon jälkeen. Ja aikalaiset kertoivat että Lapinkankaan pyssyt kävivät. Heleämpi ääni kertoi kovemmasta ja matalampi 62 Kuvassa näkyvällä kaksihaaraiseella työkalulla vedettiin kaksi rihlaa kerrallaan umpiaihiosta porattuun piippuun. Penkissä oleva tukki näyttää olevan melko loivalle rihlannousulle. WWW.REKYYLI.FI. Kun puute oli Vapaussodan jälkeen lähes kaikesta muusta kuin puutteesta, niin miehet jotka tunsivat omat kykynsä eivät jääneet katselemaan karvojen kasvamista kämmeniinsä ja yksi heistä oli Onni Kuitunen. Vetoakseleissa teräs mukautuu jatkuvassa väännössä eri puolilla eri suuntaan ja jos rihlaus on oikeakätinen niin piipuksi käy samassa takasillassa olleista akseleista vain toinen. Mielestäni oikeakätisellä rihlauksella olevan piipun aihioksi kelpasi vain vasemman puoleinen akseli
Siviilipyssyjä pidettiin alkuun liian hentoisina verrattuna kovaakin käsittelyä sietäviin sotilasaseisiin, mutta asiaan saattoi vaikuttaa myös siviiliaseiden korkea hinta sillä suomalaisen käsityön hinnoittelussa ei vielä tuolloin ollut mukana nykyisenlainen verokiila. ASEENVALMISTUSTA Vaikka pajaa työllistikin eniten vanhojen aseiden korjaus niin uusiakin aseita valmistettiin "puhtailta kiviltä" alkaen. Poikasena näin muutamia Lapinkankaalla valmistettuja aseita ja niissä oli tyylikkäät tukit, sillä pajalla oli myös terävät puutyökalut ja tekijä jolla oli silmää. Kanuunapora jouduttiin kuitenkin lainaamaan puolustusvoimille sodan ajaksi, mutta sodan päätyttyä se saatiin onneksi takaisin. Vielä kotimaisen asetuotannon käynnistyttyäkään eivät monet sodankäyneet känsäkourat hyväksyneet siviiliasetta työkalukseen vaan luottivat vanhasta sotilasaseesta muokattuun, sillä olihan Lapinkankaan rihlauspenkissä on rihlatukkia liikuttava voimansiirto näkyvillä. OMA KANUUNAPORA Pajalla oli käytössään rihlauspenkki ja oma kanuunapora, jolla syntyi reikä vaikka rautakankeen. Lapinkankaan asepajan aseillaan hankkimasta hyvästä maineesta ja työmäärästä kertoo sekin, että erään kerran 50-luvun alkuvuosina suoritetussa tarkastuksessa oli ollut peräti 250 pitkää asetta odottamassa korjausta. Suurin osa työstä oli vanhojen aseiden korjausta, jolloin vanhasta piipusta saatiin erilaisilla työvaiheilla isokaliiperisempi tai jos kaliiperin haluttiin pysyvän samana tai jopa pienempi niin laitettiin uusi piippu. Silloin ammuttiin vain riistalaukauksia tai kotieläimiä teurastettaessa. kansalla todella vähän. Varaa ei ollut maata päiväkausia selällään paukuttelemassa peltisiä kotielämen kuvia siluettiampujien tavoin. Myös pienempikaliiperisia aseita tehtiin supistamalla niiden patruunaksi edellä mainitusta perushylsystä joko 7-, 6,5-, 6,3- tai jopa 5,7-millisiä. Joutsantie 1. Kymmeniä aseita sisältävästä, kuudella terästangolla lukitusta kaapista ei valtakunnassa metsäverisinkään nähnyt tuolloin kosteita unia. TEKSTI: ERKKI L AHTINEN KUVAT: HANNU L AITINEN SOTIEN JÄLKEEN AIHIOITA RIITTI Jo Vapaussodasta jäi kansalle aseita, mutta vasta Talvi- ja Jatkosodasta niitä kulkeutui sotilaiden mukana siviliin isompia määriä. Tukit valmistettiin myös itse. Lomalle tultaessa ei kaukonäköisesti tuotu kuitenkaan omaa asetta vaan joku sotasaalisase joka rintamalle palattaessa työnnettiin jonnekin piiloon. Määrä on ollut todella suuri sillä noihin aikoihin siviilimallisia metsästysaseita oli WWW.REKYYLI.FI Lapinkankaan vanhassa rihlauspenkissä rihlannousua vastaavaa tukkia liikutti penkin yläpuolelle sijoitettu reijitetty teräskisko. heistä useimmilla kokemusta esimerkiksi "ysiykkösen" aktiosta jopa kuudenkin vuoden ajalta. Monia taulun taustana käytettyjä rakennuksia paloi kun tarkkuutuksessa käytettiin sekalaisia patruunoita joissa saattoi olla mukana valojuova- tai räjähdyssytytysluoteja. Osa patruunapesän kalvaimista valmistettiin pajalla, osa hankittiin valmiina Tikkakoskelta. Niistä riitti asesepillä sodan jälkeen materiaalia joista saattoi rihlailla "kasikakkosia ja ysikolmosia". Museo on avoinna heinäkesäkuussa Ti-Su klo 12-15, muuna aikana tilauksesta. Piirrettiin ääriviivat lankkuun, sahattiin aihio irti ja loppu hoitui porilla, taltoilla, puukoilla ja santapapereilla. Näyttelyä kunnioitti läsnäolollaan silloinen presidentti Urho Kekkonen Sylvinsä kanssa. Pirtin naulassa saattoi roikkua ase joka ei ollut mökin tai talon paras, mutta se oli ainoa. Alkuun saivat lomille tulijat kuljettaa asetta mukanaan desanttivaaran vuoksi, mutta tämä kiellettiin kun lomailijat esittelivät ampumatarkkuuttaan kotirintaman väelle ja useinkin pienessä "vihneessä". Lapinkankaan naapurissa näin vuosia sitten lyhyen kiväärimallisen aseen jota isäntä esitteli sikapyssynä. Nokinen rengas nallitaskun ympärillä kertoi kuitenkin että "kaikki loppuu aikanaan vaan armonsa ei milloinkaan" (virsi 270). Sikapyssyn kaliiperi jäi minulta tuolloin tietämättä, mutta se oli melko pienikaliiperinen, myöhempien tietojen mukaan 5,6x35 Vierling. 8,2x53R ja 9,3x53R ovatkin suomalaisten omia suurriistakaliipereja joissa hylsynä on suustaan enemmän tai vähemmän avarrettu vanha tuttu "kolmelinjainen". Onni Kuitunen kuoli vuonna 1969 jolloin hän oli 72-vuotias. Kuvien rihlauspenkkiin voi tutustua Kangasniemen museossa os. Myös kuluneet sulku-, ja laukaisulaitteet korjattiin tarvittaessa, kuten myöskin tähtäimet. Yhtenä syynä lienee myös olleet aseilla suoritetut väkivallanteot kun sotajermut ojensivat vaimojensa luona vierailleita kotirintaman "sulhasmiehiä". Omien aseiden valmistus huipentui päällekkäispiippuiseen haulikkoon, joka oli esillä 2-3.7.1960 pidetyssä Kangasniemen maatalousnäyttelyssä. Alkuperäinen hylsy oli arvatenkin haljennut suustaan monista latauskerroista johtuen ja nyt se oli saanut uusiokäytön hieman lyhennettynä ja turvotettuna. Virallisesti aseiden korjaustoiminta ja valmistus päättyi Lapinkankaalla parisen vuotta myöhemmin. Sikojen teurastuksissa kun ei tarvita kovin- kaan tehokkaita aseita. Yhteystieto: Kulttuurisihteeri Irene Spännäri, Kangasniemen kunta, (040) 569 4692 63. asepaja kaliperiltaan .25-35 Win
SILLISALA ATTI Uutta kiinnitystekniikkaa ARC-kiikarinjaloilla M3 Gen 2 Eränetti on ottanut valikoimaansa American Rifle Companyn kiikarinjalkoja, joissa renkaiden kiinnitys on suunniteltu uudella tavalla. Myös tässä on kiinnitys suunniteltu useimpiin vastaaviin kiinnityksiin verrattuna toisin. Jalkoja on saatavana neljää korkeutta (21 mm, 26 mm, 31 mm, 36 mm) sekä tuuman että 30 mm:n putkille. Metalliosien uudistuksia ovat muun muassa mattapintainen lasikuulapuhallettu pintakäsittely ja kolmiasentoinen varmistin. Kysynnän mukaan tuotteita lisätään varastoon ja myös Röhm-kauppiasketjua ollaan rakentamassa. Röhmin startti- ja ilma-aseiden tiedustelut: Asetalo Oy, (03) 475 5371 tai asetalo@asetalo.fi Weatherby Vanguard Series 2 on uudistettu versio suositusta kiväärimallista. Maahantuojan mukaan tuotteita ruvetaan lopputalvesta tuomaan maahan ensin 6 mm Flobert -merkiantoaseita ja ilmapistooleita. ARC M 3 -kiikarinjalat on valmistettu USA:ssa 7075 T651 Tähän valkovenäläiseen kiskoon rekyylikorokkeiden välejä oli suurennettava ennen kuin ARC-jalat saatiin asennettua. -alumiiniseoksesta, joka on jatkojalostettu MIL-A-8625, tyyppi 3, luokka 2, anodisointiluokituksen täyttäviksi. ARC-jalat puristavat kiskoa särmien välisten tasopintojen kohdalta, rekyylikorokkeita on kaksi joka jalassa ja ne on mitoitettu sopimaan tarkasti Picatinnyyn. Jalkoja voidaan käyttää myös metsästysaseissa, joissa on Pi- catinny-mitoitettu kisko. Asesepälle ei pitäisi olla kovinkaan suuri työ valmistaa aseeseen sopivat palat tai muuttaa esimerkiksi Weaver-kisko Picatinny-mitoille sopivaksi. Maahantuoja: Eränetti Hinta: 189,90 euroa RÖHMin edustus Weatherbyn Asetalo Oy:lle uutuus Tunnettu saksalainen valmistaja, Röhm on tehnyt sopimuksen aseidensa myynnistä Asetalo Oy:n kanssa. Näin kiikarin kiinnityksen ja irrotuksen ei pitäisi siirtää osumapistettä. Piiput ovat pidentyneet 24 tuuman pituuteen, eli lähtönopeudetkin ovat kasvussa. www.weatherby.com 64 WWW.REKYYLI.FI. Monet jalkamallit lukittuvat Weaver- ja Picatinnykiskoissa kiskon särmiin eikä osumapisteen säilymisestä ole takeita irrotuksen ja uudelleenkiinnityksen jälkeen. 1900-luvun alussa Heinrich Röhm perusti Zella-Mehlisissä Röhm-nimisen tehtaan, joka toisen maailmansodan jälkeen muutti Länsi-Saksan puolelle Sontheimiin. Tukki on "Weatherbymäinen" malliltaan ja siinä on Griptonite-insertit otekohdissa. Varastoon on saapunut jo mm. Materiaalin lujuusja painosuhde on erittäin korkea verrattuna terässeokseen. Tästä seuraa myös, että jalat eivät sovi Weaver-kiskoihin, koska niissä rekyylikorokkeiden välit ovat mitä sattuu ja yleensä selkeästi kapeammat kuin Picatinny-kiskossa. Jalkapari painaa 104 g (1") tai 142 g (30 mm). Tällöin nimeksi tuli Heinrich Röhm und Söhne. Jalat sopivat oikeaan MilStd-1913 Picatinny- ja STANAG 4694 -kiskoon. RG3, RG300 ja RG56 -starttiaseita ja muun muassa Trainer ja Twinmaster -ilmapistooleita. Nykyisin Röhm-tuotteita myy Umarex, jonka tuotteita Asetalo Oy on tuonut maahan jo vuosia. Asennus oikean kokoiseen kiskoon on ongelmatonta ja kerrankin käytetyt kuusiokoloruuvit ovat sellaisia, ettei tarvitse pelätä avaimen pyörähtävän kannan kolossa ennen aikojaan. Ideana on tasaisen puristuksen mahdollistaminen kiikarin runkoputken koko ympyrällä ja vieläpä niin, että kiikariin ei jää jälleenmyyntiarvoa alentavia jälkiä kiinnityksestä. Tämä kannattaa huomioida kiskoja hankittaessa, sillä markkinoilla on paljon malleja, joiden mitoitus ei Picatinnynimityksestä huolimatta kuitenkaan ole oikea. Röhm on tullut tunnetuksi varsinkin ilma- ja merkinantoaseiden valmistajana. Laukaisu on varustettu etuvedolla
Asetta on saatavana rosterisena ja sinistettynä, piipun pituuksilla 4 ja 6,5 tuumaa. Yhdysvalloissa suositushinta on 545592 dollaria riippuen piipun pituudesta ja aseen materiaalista. Piipun suora osuus on yliporattu halkaisijaan 18,85 mm. Valmistaja on koettanut saada tästä aikaan hieman hypeä, vaikka muutos ei välttämättä ole kovinkaan suuri. Niissä jo käytössä olevalla Vector Pro ylimenolla (pituus 50 mm) saataisiin yliporauksesta kaikki hyöty. Uuden piipun ylime- nosta ei mainita mitään, joten se on arvailujen varassa Browning tietysti luettelee koko joukon yliporauksesta saatavia etuja. Ja ku- ten tunnettua, pyöreät haulit tekevät paremmat kuviot. Varsinkin kun samalla kerrotaan, että yliporauksen avulla aseesta voidaan valmistaa kevyempi. Tarkoituksenamme ei ole mollata Browningia, koska yritys on selvästikin kuunnellut saamaansa palautetta ja reagoinut siihen. Hieman erikoisesti suuremmasta lähtönopeudesta seuraa Browningin mukaan kuusi prosenttia vähemmän rekyyliä. Pienoisrevolverin saadaan hieman lisää puhtia kun vaihtorullalla mahdollistetaan .22 WMR-patruunoiden käyttäminen. Pelkkä piipun läpimitan kasvattaminen muutamalla kymmenesosa millillä ei lopulta ratkaise kaikkia ongelmia ja onkin kummallista, että Browningin julkaiseman kaavakuvan perusteella on epävarmaa, onko ylimenoon tehty samalla Maxuksesta ja Citorista tuttu parannus. Näillä näkymin asemallin saapuminen Suomeen on epävarmaa. 65. Erona Single Sixiin on se, että Tracker 922 kaksitoiminen ja siten rullan kiinnitysmekanismi on jouduttu ideoimaan ulosheilahtavaa rullaa varten. Haulikupin ja piipun seinämien välisestä pienemmästä kitkasta johtuen lähtönopeus kasvaa ja myös lyijyhaulit säilyttävät paremmin muotonsa. KiinniWWW.REKYYLI.FI tystavan toimivuus on suuresti riippuvainen työnlaadusta ja onkin mielenkiintoista tutustua aseeseen, jos sellaisia jossain kohtaa Suomeen saapuu. Taurus on päätynyt ratkaisuun, jossa rullan aisa irtoaa nappia pinamalla, joka on taatusti nopea ja näppärä tapa. Kuinka merkittävä uudistus lopulta on, nähdään siinä vaiheessa kun uutuus päästään koeampumaan. Browningiin parempi(?) piippu Browning on ryhtynyt varustamaan B525-sarjan haulikot Back Bored Invector Plus piipuilla. Rullaan mahtuu 9 patruunaa. Lisätietoa uutuudesta osoitteessa: www.browning.eu/newbarrel Taurukselta monikaliiperinen .22-revolveri Maahantuoja: Finn Enterprise Oy, (09) 135 1358 Tutustu Rekyylin YouTubekanavaan: Taurus on julkistanut Tracker 922 mallin, jonka pohjaidea on sama kuin legendaarisessa Ruger Single Sixissä
Hjorth Urheilutukku tarjoaa 130-vuotis juhlavuoden kunniaksi Caesar Guerini- ja Howa-paketit ohittamattomaan juhlahintaan. Osuvat paketit juhlavuoden kunniaksi Laadukas haulikkopaketti edulliseen juhlahintaan! Caesar Guerini Tempio -haulikko 12/76 71 cm piiput, teräshaulikelpoinen, kaiverrettu runko, jossa kullatut upotukset, 15 vuoden Guerini takuu » aselaukku » 5 vaihtosupistajaa, kotelo ja avain » Redring-haulikkotähtäin uutuus! valmistettu Ruotsissa, 10 vuoden takuu » Tarkka Pro -puhdistussarja, 4 päätä ja puikko » » » » » Tarkka Pro topattu asepussi taskulla Puinen kolmijalkainen retkijakkara hihnalla Liipasinkaarilukko valoavaimella 150 ml Forrest NATO aseöljyä 2 alumiinista klikkipatruunaa JUHLAPAKETTITARJOUS 2890 norm. Hinnat voimassa 30.9.2011 asti tai niin kauan kuin tarjouserää riittää.. 1259 maahantuoja: PAKETTEJA RAJOITETTU ERÄ! Katso lähin jälleenmyyjäsi osoitteesta www.hjorth.fi. 3370 Luodikkopaketti juhlahintaan! Howa 1500 Hogue -luodikko kaliiperissa .308 tai 6,5x55 » » » » » » » Redfield 3-9x40 -kiikaritähtäin, 30 vuoden takuu Leupold STD teräksinen kiikarinjalusta ja 1" Medium renkaat Tarkka .30 -puhdistussarja, 4 päätä ja puikko Tarkka Pro topattu asepussi taskulla Puinen kolmijalkainen retkijakkara hihnalla Liipasinkaarilukko valoavaimella 150 ml Forrest NATO aseöljyä JUHLAPAKETTITARJOUS 979 norm
Kirja tarjoaa ohjausta a ammunnan ja ammatillisen aseenkäytön opas. Kirja tarjoaa ohjausta niin ensimmäisen aseen ostoa harkitsevalle, työssään asetta kantavalle, niin ensimmäisen aseen ostoa harkitsevalle, työssään asetta kantavalle, toiminnallisen urheiluammunnan harrastajalle kuin ampuma-asekouluttajalle. toiminnallisen urheiluammunnan harrastajalle kuin ampuma-asekouluttajalle. isto l Pistoolit v rit Revolverit li isto lit Konepistoo lik Haulikot iv rit Kiväärit Katso näyte ja tilaa oma kappaleesi: rekyyli.fi/ampumataito. Ainutlaatuinen lähdeteos suomalaisille ampujille! Otso Vainion Käytännön ampumataito on laajin kotimainen toiminnallisen Otso Vainion Käytännön ampumataito on laajin kotimainen toiminnallisen ammunnan ja ammatillisen aseenkäytön opas