Rekyyli 5/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

KESTÄÄKÖ 9MM PISTOOLI MITÄ VAIN? 5 2 0 11 7 90 Suomen ensiesittelyssä HAENEL AEGER CAESAR GUERINI CZ 712 J HAULIKKONUMERO GLOCKIN LAUKAISU PAREMMAKSI HUOVI RIFLE XIII -KIVÄÄRIKILPAILU RAUTALANKA HAULIKON PAINOTUS COLLATH TUNTEMATON ASEVALMISTAJA PAL.VKO 2011-39 6 414886 854468 CZ75 kestotestissä! 685446-1105 11005
toiminnallisen urheiluammunnan harrastajalle kuin ampuma-asekouluttajalle. isto l Pistoolit v rit Revolverit li isto lit Konepistoo lik Haulikot iv rit Kiväärit Katso näyte ja tilaa oma kappaleesi: rekyyli.fi/ampumataito. Ainutlaatuinen lähdeteos suomalaisille ampujille! Otso Vainion Käytännön ampumataito on laajin kotimainen toiminnallisen Otso Vainion Käytännön ampumataito on laajin kotimainen toiminnallisen ammunnan ja ammatillisen aseenkäytön opas. Kirja tarjoaa ohjausta niin ensimmäisen aseen ostoa harkitsevalle, työssään asetta kantavalle, niin ensimmäisen aseen ostoa harkitsevalle, työssään asetta kantavalle, toiminnallisen urheiluammunnan harrastajalle kuin ampuma-asekouluttajalle. Kirja tarjoaa ohjausta a ammunnan ja ammatillisen aseenkäytön opas
He seuraavat vain pinnallisesti valtamediaa ja olettavat uutisoinnin olevan tasapuolista. Ainoa toivomme on, että nyt leukojaan louskuttavien poliitikkojen rahkeet eivät riitä, ja aseasioita hoitavat kollegansa omaavat edeltäjiään huomattavasti enemmän selkärankaa. Esimerkiksi voisi kysyä, millainen vaikutus turvallisuuteen olisi harrastusaseiden kieltämisellä. - Tero Kuitunen REKY YLI pl 20, 00251 helsinki email: toimitus@rekyyli.fi www.rekyyli.fi ISSN 1459-4633 PÄÄTOIMITTAJA Tero Kuitunen TEKIJÄT Esa Höysniemi Marko Tammelin Otso Vainio Erkki Lahtinen Jussi Grönstrand Arto Määttä Jari Laulumaa Rolf Leppänen Juha Hirsimäki Janne Laukkanen Sasu Mattila GRAAFIKKO Antti Teittinen VALOKUVAAJAT Arto Määttä Antti Teittinen Jarkko Koskinen ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET asiakaspalvelu@rekyyli.fi puh: 03 4246 5340 (klo 8:00-16:00) MEDIAMYYNTI Jani Leskinen 0400 613 744 jani.leskinen@firekustannus.fi TILAUSHINNAT 12 kk 63,20 euroa kestotilaus 49,95 euroa / 12 kk KUSTANTAJA Fire-kustannus Oy PL 20, 00251 HELSINKI Rekyylin kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Fire-kustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Se oli silmät avaava kokemus, tosin en tiennyt sitä vielä tuolloin. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Loman alkaessa teinkin tiukan päätöksen ja pudotin työasiat kokonaan pois mielestäni. Samoin he uskovat että Suomea johdetaan oikeanmukaisesti ja jos kerran ministeri sanoo, että jokin asetyyppi on kiellettävä, sen täytyy olla oikein, koska ministeri niin sanoo. Tai millä keinolla suojataan kansalaisia joutumasta jatkossa mielipuolisen massamurhan kohteeksi. PA AKIRJOITUS Kansakunnan viholliset Keväällä laskin päiviä heinäkuussa häämöttävään kesälomaani, koska takki tuntui olevan tyhjä. Lomani aikana olin vain pinnallisesti tietoinen Norjan hirmuteosta, ja oletin naiivisti, ettei sillä olisi vaikutusta elämääni. Kokonaiseen neljään viikkoon en seurannut alaa ja koska lomalla on muutakin tekemistä kuin istua tietokoneen tai television ääressä, tipuin myös lähes täysin uutisoinnin ulkopuolelle. Olipa syy yksipuoliseen uutisointiin mikä tahansa, lomatauko sai minut ymmärtämään sen vaarallisuuden. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Kaikki oikeudet pidätetään. Juuri kun täysin epäonnistunut aselain ykkösvaihe sotkee elämäämme, kansankynttilät ovat taas kimpussamme ja valtamedia hehkuttaa jälleen ilman kritiikin häivää. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. Tämä puolen miljoonan kansalaisen massa on täysin epätietoinen siitä, että heistä ollaan tekemässä jälleen syyllisiä. En todellakaan olisi uskonut että jopa Suomen ulkopuolella tapahtuneet hirmuteot kelpaavat asekammoisille keppihevosiksi. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Vain äärimmäisen harvoin toimittajat tajuavat kysyä oikeita kysymyksiä ja vaatia niihin perustelut. Voihan olla että näitä kysymyksiä esitetäänkin, mutta koska perusteluja ei ole tai ne eivät kestä älyllistä tarkastelua, kysymyksiin jätetään suosiolla vastaamatta. Suurin osa metsästäjistä ja melkoinen osa ammunnan harrastajistakin elää jatkuvasti vastaavaa elämää. Muutoin historia toistaa itseään. Emme takaa Rekyylissä julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla. grammaa 11,66 12,95 15,55 19,43 25,91 32,39 1 unssi (oz) = 28.34952 g 100 g = 3,5273962 unssia 1 tuuma (") = 25,4 mm tuumaa 10 15 20 mm 254 381 508 tuumaa 25 30 40 mm 635 762 1016. Ensin olimme syyllisiä kotimaan hullujen tekemiin kouluampumisiin. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Rekyyliin lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Rekyyli ilmestyy 8 kertaa vuodessa. REKYYLI ITSELATAAJAT HUOMIO! Muunnostaulukko 1 gramma (g) = 15,43236 grainia 1 graini (gr) = 0,064799 grammaa grainia 40 60 80 100 120 140 grammaa 2,59 3,88 5,18 6,47 7,77 9,07 grainia 180 200 240 300 400 500 Kansainvälisen tavan mukaan Rekyyli-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Paluu jatkuvaan uutistulvaan onkin ollut karu. Päätin, että käyn radalla ja valmistaudun metsästyskauteen ihan omaksi ilokseni. Nyt syyllisyytemme koetetaan ulottaa jo Norjaan saakka. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Yhdeksäs vuosikerta. Fire-kustannus Oy vastaa Rekyylin toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta
CZ 712 6 SISALTO aseet 6 CZ 712 14 HAENEL JAEGER.11 20 CAESAR GUERINI MAGNUS GROUSE LIMITED 26 CZ 75 KESTOTESTISSÄ 34 COLLATH TUNTEMATON ASEVALMISTAJA, OSA1 38 KELLOPELIN VIRITYS: GLOCKIN LAUKAISU KUNTOON patruunat & tarvikkeet 54 SINCLAIR BULLET SORTING STAND 50 HUOVI IPSC XIII -KIVÄÄRIKILPAILU 56 HELICON-TEX TAKTISENT HANSKAT AMPUJALLE 58 KKC-KIVÄÄRITUKKI kolumnit & vakiopalstat 42 LATAUSKOULU, OSA 23 MM. ERI HAULIKKOKALIIPERIEN ALOITUSLATAUKSIA 46 RAUTALANKA HAULIKON PAINOTUS 48 MILJOONALAATIKKO 50 HUOVI IPSC XIII KIVÄÄRIKILPAILU 57 HENKILÖKUVA: JARI RAJALA, SPORTING 60 SAUL KIRSCH IPSC-VALMENTAJA SINCLAIR BULLET SORTING STAND 54 64 SILLISALAATTI
CZ 712 TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ
On siis ilmiselvää, että kyseessä on työsopimus, mutta toisaalta voidaan sanoa, että CZ:n on kyettävät toimittamaan kyseiseen hommaan sopiva haulikko, jotta koko showammunnasta ylipäätään tulisi jotain. Tämä on nostattanut CZ:n itselataavien haulikoiden kiinnostavuutta ja tämän vuoksi myös Rekyyli kiinnostui aseesta. Haulikkoalalla tapahtuu kohtuullisen paljon tallinvaihtoja ja vakiintuneiden puhemiesten onkin tapana aina toisinaan vaihtaa työnantajaansa. Esittelyssämme on nyt aseen perusversio, josta Knappille on sittemmin muokattu showhaulikko. TURKKILAINEN Ei ole mikään salaisuus, että CZ ei valmista haulikoitaan itse, vaan. Harva olisi kuitenkaan uskonut, että legendaarinen Tom Knapp vaihtaisi pois Benellin tallista ja vielä harvempi olisi uskonut, että uusi työnantaja on CZ-USA. Knapp ampuu shownsa nykyään CZ 712 -haulikolla
Varmistin on liipaisinkaaren takaosassa ja luistin vapautinnasta on aseen oikealla kyljellä. Mitä tulee aseen laatuun, vaikuttaa se päällisin puolin sellaiselta, että CZ:n nimen voi sen kylkeen laittaa, vaikka turkkilaiset sukujuuret ovat varsin selvät. Mitä ilmeisimmin se on kunnossa, sillä aivan kevyin perustein en usko esi- CZ 712:n kontrollit ovat varsin yksinkertaiset. Tämä mahdollistaa patruunan vaihtamisen pesästä seuraavana vuorossa olevaan. merkiksi Tom Knappin rustaavaan nimeään sopimukseen - kyseessä on kuitenkin ampujan maine. Kyse on lähinnä panostuksesta laadunvalvontaan. CZ:n valmistaa Huglu, joka on kohtuullisen suuri valmistaja 65 000 haulikon vuosituotannollaan. Valmistusmäärään ei ole todennäköisesti vaikuttanut ainakaan negatiivisesti yhteistyö CZ-USA:n kanssa. Tämä on omiaan lyömään negatiivista leimaa aseille, mutta jos muut esimerkit pitävät paikkansa, ero turkkilaisilla merkeillä ja turkissa valmistutetuilla merkeillä voi olla hyvinkin suuri. Aseen ollessa ladattu, saa seuraavan patruunan makasiinista "porstuaan" painamalla patruunanostimen tyven nastaa. Harjalta se on kova ja liukas ja kuperalta olkaa vasten tulevalta osaltaan kumimainen ja hyvin pitävä. "Etuvetoisuutensa" ansiosta CZ 712 on tasapainoinen ase. 8 WWW.REKYYLI.FI. CZ 712 ei varsinaisesti ole enää uusi haulikkomalli, joten vuonna 2006 valmistettujen ja uusimpien välillä luulisi olevan eroja mikäli valmistajan ja jälleenmyyjien/ maahantuojien välinen keskusteluyhteys on ollut kunnossa. valmistuttaa ne Turkissa. Tämä näkyy käyttöliittymässä, joka on VIIMEISTELY ON KAUTTAALTAAN KARUA MUTTA ASIALLISTA. CZ:n perälevy on esimerkillinen
Henkilökohtaisesti hyväksyn tällaisen toimintatavan ollessa kyseessä sen, että kaikkien 24 gramman latausten ei tarvitse toimia - riittää, että jotkin lataukset tässä hauliannoksen painoluokassa toimivat moitteettomasti. CZ:n kaasumäntä on kiinteä, eli sen toiminta-alue rajoittuu patruunoiden paineen mukaan. CZ 712:n tapaisessa haulikossa pitäisin magnumpesitystä lähinnä turvallisuutta lisäävänä seikkana, satunnaisen magnum-patruunan livahtaminen haulikkoon ei aiheuta ongelmia. Kaasuportin etupuolella on tiivisterengas, jotta palokaasut eivät pääse karkaamaan eteenpäin vaan menevät kokonaisuudessaan männälle. Purkuruuvi tarjoaa kohtuullisen hyvän otteen karhennuksen ansiosta. Kaasumännän puhdistettavuus on itselataavassa aseessa lähes yhtä suuressa roolissa kuin sen muut ominaisuudet. Yksi tekninen seikka on CZ:ssä tehty mielestäni paremmin kuin monissa kilpailevissa haulikoissa. samaa kastia muiden turkkilaisten tuotteiden kanssa. CZ:n kiiltävä ja ruostumaton mäntä on vaivaton puhdistettava ja osien muoto puoltaa sitä, että puhdistusvälineillä yltää helposti joka paikkaan. Tässä ei ole mitään vikaa, toimivaksi todettua ei kannata muuttaa. Esimerkiksi patruunan haulilatauksen määrä ei yksistään ratkaise toimivuutta - kyse on myös välitulpasta ja käytetystä ruudista ja patruunan painetasosta. Se voidaan mielestäni toteuttaa kahdella tavalla, eli kiinteällä kaasumännällä, joka säädetään määrätylle vaihteluvälille (yleensä keskiraskas metsästyslataus metsästyshaulikoissa) tai sitten homman hoitaa itsesäätyvä kaasumäntä. Jälkimmäinen on luonnollisesti paras silloin kun se on toimiva, mutta kiinteän kaasumännän toiminta on myös varmaa jos käytettävät patruunat ovat oikeat aseen säätöjen kannalta. Viimeistelytaso aseessa on korutonta, mutta asiallista. Yleisesti suurin ongelma itsela- Piipun kaasuportti on perinteinen, jossa kaasu tulee männälle kahdesta reiästä. Tämä on fakta. Hihnalenkki tässä korkissa on vakiona. Ejektori on kiinteä ja sijaitsee lukon yläpuolella lukonkehyksessä. Toisaalta vaadin, että kaikki 28 gramman tehdaslataukset toimivat, sillä takkuaminen niillä olisi anteeksiantamatonta toimivathan 1960-luvultakin peräisin olevat kaasutoimiset haulikot näillä latauksilla! Skaalan yläpäässä 3 tuuman magnumeilla on jo tapana rasittaa tällaisen aseen kestävyyttä, joten mielestäni tämä turha pesitys on omiaan vain kuluttamaan asetta ennenaikaisesti. Piipun sisäpinnan osalta viimeinen silaus on vaatimattomampi kuin useissa muissa turkkilaisissa haulikoissa, mutta parempi kuin esimerkiksi vanhoissa USA:ssa tehdyissä Winchestereissä. KAASUMÄNTÄ JA ASEEN TOIMINTA Itselataavissa kaasutoimisissa haulikoissa on kaasumäntä toiminnan kannalta kaikkein oleellisin yksityiskohta. Se, missä tämä raja kulkee, on todellakin patruunariippuvainen. Kyseessä ei ole liikkuva osa ja sen sijainnista johtuen hylsyn ulosheittonopeus on todella suuri - tuleehan tästä kammettuna hylsylle huomattavasti enemmän liikettä kuin ulosvetäjän vastakkaiselta puolen kehystä. WWW.REKYYLI.FI 9
CZ 712:ssa ulosheittäjän paikka on siirretty aseen vasemmalta kyljeltä lukonkehyksen yläreunaan. Etutukin alla olevasta pääjousesta johtuen käsien väliin asettuva osa aseesta on kohtuullisen painva, joten CZ 712 on vakaa liikuteltava. Ammuttujen patruunoiden välitulpat kertoivat kuitenkin, että asiat olivat keskimäärin kunnossa. Tällöin ulosheitto tahtoo takuta pahasti. Kokonaisuudessaan CZ 712:sta ampumaominaisuudet eivät jätä juurikaan toivomisen varaa, joskin tukin kulman ja sivuvääryyden säädettävyys olisi aina plussaa aseessa, joissa säädettävyys olisi lähtökohtaisesti erittäin helppo toteuttaa. Kannattaa siis aina kokeilla aseen sopivuutta ampumalla, sillä rento nostotilanne saattaa antaa virheellisen kuvan haulikon sopivuudesta. Liikkuvien osien massa on suurempi tässä aseessa kuin modernimmissa kilpailijoissa, joissa välitinaisat ovat komposiittia. PIIPPU CZ 712:n piippu on 28" pitkä, joka on niin sanotusti standardi itselataavissa haulikoissa. Piipun suulla on Berettan ja Benellin vanhempien mallien nokalta tuttu Mobilchoke-supistajajärjestelmä. Tämän osa-alueen soisi olevan 10 CZ 712:n kaasumäntä on perinteinen, mutta huomattavasti yksinkertaisempi kuin joissain vanhemmissa tuhannen palan palapeleissä. Hyvä tasapaino on avainasemassa haulikon ammuttavuudessa. Mobilchoke on yksi perinteisistä piipun sisälle tulevista järjestelmistä, joten se on useiden asevalmistajien käytössä ja tähän kierteeseen saa runsaasti eri tarvikevalmistajien supistajaholkkeja. Tästä yleensä pidetään, joskin itse soisin aseen olevan kuvaltaan hieman yliampuvampi, sillä itselataavien "tähtäys- pinta" on niin pitkä, että vähäisellä spongilla ei ole juurikaan merkitystä aseen osumapisteen suhteen. CZ:n ratkaisu on yksinkertainen, mutta suurin vaikutus tällä teknisellä yksityiskohdalla on hylsyn ulosheittonopeuteen. Hyvä tasapaino on erityisesti metsästysampumatilanteissa oleellisempi asia kuin aseen rekyyliliikehdintä. Mobilchoke-järjestelmä on aina ollut tunnettu tiukasta käynnistään, joka on tyypillistä italialaisille asevalmistajille. Tavanomaisestihan ulosheittäjä on piipun jatkeessa. Männän säädöt ovat kunnossa, sillä ase toimii täysin moitteetta isolla kirjolla patruunoita. näin lyhyenä hieman paremmin viimeistelty, mutta luonnollisesti olisi parempi jos ylimeno olisi kokonaisuudessaan loivempi. Syy pääjousen sijoittamiselle perään taas johtuu lähinnä siitä, että sen avulla aseen liikkuvien osien massaa saatiin aikanaan pudotettua. Ulosvetäjän kynnen ja ulosheittäjän välinen etäisyys on lyhyempi ja näin ollen lyhyempi vipuvarsi kääntää hylsyä nopeammin ja ulosheitto on rivakampaa. Lisäkustannuksetkin tällaisesta mahdollisuudesta olisivat erittäin pienet. PUUT Puuosien laatu on vaatimatonta, mutta sen ymmärtää tämän hintaluokan aseessa. Hyvin yleisesti itselataavissa pääjousi löytyy takatukin sisältä, joka jakaa aseen painoa pituusakselilla pidemmälle eikä ase ei ole niin toimiva painotukseltaan. Komposiittien myötä tilanne on muuttumassa jälleen siten, että pääjouset ovat palaamassa oikealle paikalleen tukin alle. Sen mitat ovat erittäin hyvin keskimääräiselle ampujalle sopivat ja perä on riittävän pitkä keskimittaisille miehille. Tästä syystä johtuen CZ 712 on erinomainen ammuttavuudeltaan. Jo puolisuppea antaa tällä supistajastandardilla keskimäärin 1,5 tiheysluvun kuvioita, eli mielestäni yleiskäyttöä ajatellen ei tässä standardissa kannata käyttää tiukempaa kuin kolmevarttista supistusastetta. Se, että ulosheitto ei tapahdu ulosvetäjän kynnen vastakkaiselta puolen, ei näytä haittaavan. Pääjousi on etutukin alla. CZ 712:n painojakauman kannalta pääjousen sijainti on huomionarvoinen rakenneratkaisu. Yhtään murjoutunutta kuppia ei löytynyt, joten tämäkin ylimeno riittää keskimäärin hyvään käyntiin. TASAPAINO JA AMMUTTAVUUS Mielestäni CZ 712 on ammuttavuudeltaan erittäin hyvä ase. Puiden mittasuhWWW.REKYYLI.FI. Isompi ongelma olisi jyvän painuminen nostossa näkymättömiin. Ruostumattomasta teräksestä valmistettu mäntä on helppo puhdistaa aseöljyllä ja puhdistusrätillä. Tämä tekee aseen painotuksesta liki optimaalisen, sillä aseen massasta suurin osa on käsien välissä. Patruunapesän ylimeno CZ 712:ssa on karkeahko ja lyhyehkö. Myös välitinaisat ovat kohtuullisen painavat ja lisäävät aseen keskialueen painoa. Perän harjan kulma on maltillinen ja ase on "kuvaltaan" keskimäärin joko kohti ampuva tai hieman yliampuva. Tällä piipunpituudella CZ 712 vaikuttaa erittäin tasapainoiselta ja hyvin suuntautuvalta. CZ:ssa liikkuvien osien massa on edelleen perinteisellä tasolla, mutta tämä on ollut ilmeisestikin kompromissi aseen ammuttavuuden ja rekyylikäyttäytymisen välillä. taavien haulikoiden toiminnassa on patruunoiden ulosheiton hitaus silloin kun lukko käy takaasennossaan heikosti tai varsinkin jos liike jää aavistuksen vajaaksi
Karhennukset tukissa ovat niinikään vaatimattomat ja ne on toteutettu prässäämällä. etuasennossaan, jossa sulkukappale nousee ylös ja sulkee lukon piipun jatkeen takaosasta. Ehkäpä ainoa kohta mikä ottaa pahasti silmään, aseen hintaluokkakin huomioiden, on liipaisinkaari. Etutukin kevytrakenteista peräosaa tukee kehykseen muotoiltu metallireunus, joka vahvistaa tukin takaosastaan. Etutukki on semi-beavertail -tyylinen ja se sopii erinomaisesti moneen käteen ampumatyylistä riippumatta. Kyseessä on edullisin ratkaisu pintakäsittelyn osalta, mutta odotettavissa on, että käytön jäljet näkyvät jo muutamien metsäreissujen jälkeen. Tällainen karkea fosfatoitu pinta on ulkonäöltään varsin karun ja kuivan näköinen ja mielestäni parempi pintaviimeistely olisi puolihimmeä lasikuulapuhallus. CZ 712:ssa erinomaisesti toimineet patruunat puolisuppealla supistajalla ammuttaessa olivat Mirage Standard Game T3 34 g / 2,75 mm, Lyalvale Express Pigeon Special 30 g / 2,8 mm ja Hull Special Pigeon 32 g / 2,6 mm. teet sen sijaan ovat yllättävänkin rohkeasti "ampujien" malliset, eli perä on reilusti oikeakätiselle keskikokoiselle miehelle suunnattu. Sulkuna on siten niin sanottu perinteinen hakasulku, joka tällä kertaa sijaitsee lukon takaosassa. 11. Muutoin voidaan sanoa, että tukki on normaalivahvuinen, ei liian siro ja hento, muttei missään nimessä "halko", joka pullistuu rumasti aseen linjoista. PINNALTA CZ 712 on metalliosiltaan lähes täysin mattamusta, vain kirkas lukko poikkeaa ulospäin aseen musWWW.REKYYLI.FI tasta linjasta. Osa on mitä ilmeisimmin alumiinia ja paremman puutteessa Ylempänä lukko ja lukon carrier asennossa, jossa aseen sulku on auki ja alempana ns. Tämä kuitenkin nostaa aseen hintaa ja saattaa yksistään muuttaa aseen hintaluokan pykälää ylemmäs. Mielestäni tämä on parempi kuin tyypillinen tapa, jossa perä on liian lyhyt ja lisäksi sivuvääryyden suhteen liian suora. Koeaseen puut ovat täysin kuviottomat, eli niidenkään suhteen ei ole käytetty yhtään sen kalliimpaa materiaalia kuin on ollut välttämättä tarpeen
Joka tapauksessa ase heittää ammutut hylsyt täydellisellä auktoriteetilla noin kolmesta neljään metriä etuoikealle ja liikkuvat menevät etuasentoonsa voimalla. Tämän supistajastandardin etuna on se, että tarvikesupistajia löytyy niitä haluaville joka lähtöön. KOKEMUKSIA Tavallisesta poiketen CZ ei saanut ensimmäistä tulikastettaan ampumaradalla, vaan optimistisesti sen kanssa suunnattiin koelaukausten jälkeen kyyhkyjahtiin. Jos aseen patruunapesästä halutaan poistaa patruuna ilman, että makasiinista tulee seuraava tilalle, vedetään vain lukko auki, jolloin patruuna poistuu pesästä eikä makasiinista syöty uutta patruunaa nostimelle. Aseen luotettavuuden kokeilin lähinnä 28 grammaisilla sportingpatruunoilla, joilla CZ 712 toimi kerrassaan moitteettomasti. Lähitilanteita (joita aloitusaamuna ei säästä johtu12 en juuri ollut) varten valikoitui 2,6 mm:n Hull Special Pigeon, joka ampui tasaisesti, mutta jonka kuvio avautui pienemmästä haulikoosta johtuen nopeammin kuin hieman isompihaulisilla patruunoilla. Henkilökohtaisesti näkisin tässä ennemmin läpivärjättyä komposiittia tai tavanomaisesti anodisoidun alumiiniosan. KONTROLLIT CZ 712 on yksinkertainen käyttää ja käytännössä siinä on vain kolme hallintalaitetta. Luonnollisestikin liikkuvat voidaan vetää taakse viritintapista ja jos aseen makasiinissa ei ole patruunoita, jää lukko takaasentoonsa. Varmistin on liipaisinkaaren takaosassa. Supistinstandardi on yhteensopiva Beretta/Benelli Mobilchoken kanssa, joka on edelleen tavattoman suosittu. Tässä aseessa lisäarvo on se, että koruttomasta viimeistelystä huolimatta, ovat kaikki asiat siististi tehtyjä ja kohdallaan. Tässä vaiheessa lukon saa päästettyä etuasentoonsa yksinkertaisesti painamalla kehyksen oikealla kyljellä olevaa nastaa. Yhdellä koelaukauksella kokeilin lähinnä sen mikä aseen osumapiste oli ja kun kävi ilmi, että haulit osuivat sinne mihin pitikin, siirryin kokeilemaan kuvioiden laajuutta noin 20 metrin matkalta eri patruunoilla. Laukaisuvastus on suurempi kuin haulikoissa keskimäärin. Varmistin on liipaisinkaaren takaosassa poikittain liikkuva. osa on maalattu! Maali on lisäksi pinnaltaan huonolaatuinen, joten vaikutelma asiallisesta siisteydestä kyllä hieman karisee tämän itämaisuuden myötä. Varmistamattomana aseesta "näkyy punaista". Mukana toimitetaan viisi vaihtosupistajaa ja supistaja-avain. Itselataavalta haulikolta voi vaatia oikeastaan ainoastaan luotettavuutta ja ammuttavuutta ja jos nämä molemmat ovat pake- tissa, on kaikki muu plussaa. Aseesta ei siis vähäisimmässäkään määrin huokunut epävarmuus syötön suhteen. Aseen pesässä olevan patruunan saa vaihdettua makasiinissa seuraavana olevaan siten, että aseen ollessa ladattuna painetaan patruunanostimen juuressa olevaa nastaa ja käytetään liikkuvat takana. Itse asiassa moniin muihin itselataaviin verrattuna eroa oli lähinnä siinä, että paremman tasapainon ansiosta CZ 712 kulki paremmin ja kontrolloidummin ja laukaisuhetkelläkin ase jatkoi määrätietoisemmin liikettään niin, että ennakot löytyivät lähempää kohdetta. CZ 712 toimi kokeilun perusteella tavattoman varmasti, joskin aivan raaimmat testikeinot, keveiden kiekkopatruunoiden muodossa, eivät olleet tällä kertaa käytössä. Toiminta oli enemmänkin rivakkaa kuin laiskaa. Kaiken kaikkiaan CZ 712 on varsin miellyttävä edullisen hintaluokan haulikko, jota käyttäessään unohtaa helposti sen hankintahinnan. Mielestäni tämä on aina parempi vaihtoehto kuin joka suuntaan hieman vinksallaan oleva ase, joka kiiltää komeasti... CZ 712 12/76 Valmistanut CZ:lle: Huglu, Turkki Kaliiperi: 12/76 Kapasiteetti: 1+2 patruunaa Pituus: Piipun pituus: 28" Paino: 3,58 kg Toimitussisältö: 5 kpl vaihtosupistajia, C, IC, M, IM, F Hinta: 599 euroa Maahantuoja: Aseliike Markus Remes Oy, www.remes.fi WWW.REKYYLI.FI. Tiukimmat kuviot saavutin 2,75 mm:n Mirage T3 Standard Game ja 2,8 mm:n Lyalvale Express Pigeon Express -patruunoilla. En siis ampunut tällä kertaa kuvioita, vaan ammuin patruunat puolisuppeaa holkkia käyttäen hiekkapenkkaan ja katsoin miten paljon kuviot avautuivat. Metsästystilanteessa CZ tuntui heti alkuunsa vanhalta tutulta. Tämä tarkoittaa toisaalta sitä, että perättäisten laukausten ampuminen kontrolloidusti on hitaampaa kuin aseilla, joiden toiminta on hiottu tarkemmin ampumamukavuutta lisääväksi. Tähän aseeseen paikka on juuri oikea, sillä pistoolikahva on kohtuullisen avoin ja etusormella saattaisi olla vaikeuksia yltää liipaisinkaaren etuosaan, mikäli varmistin sijaitsisi siellä. Laukaisukoneisto on perinteinen itselataavalle
BD 0, W 46 · S& X VE A M P07 DU TY · T/ C R5 5 · TE ESE -I TS E: VA IM EN N IN · LA TA -1 10 2 11 Kyllä, tilaan Rekyyli-lehden US KO UL U, OS A 20 Valitse tilausjaksosi: 12 kk (8 numeroa) määräaikainen 56 6 kk (4 numeroa) määräaikainen 28 1- PA L .V KO 1 20 6 4 8 14 IM ENTA ITS EL ATKU ID E N M US N R E VA LA NB ER A VA U H T IA L A NI NU UT UU S TA R K AS T AA A RK A S TE LU SS KA EA A A U KK 12 T T E E L L DA KO TA IT E/7 6 VA ST IN IK KO P IE N L A S SN (J IMAI S YÄ RTIT Ö L A IT ET TA RA HA LL SLA U E 5 1 2 K TEI L U O D IN V Ä Ö N L ATA T 455 JA SR KO K I AT R U U N O ID E CZ N E E D E IN IK T L U L L E T FTIKO E- H A UN O I SO N P RCBS B U IE EC U LO : M L KON K U ISSI A P V L ATA U SNNI O N AA E IM PIE E L AT TS VA EN EN" I ÄN N : Ä LO R 5 5 SE JA -IT KU- N T E R SE PIK C E EVastaanottaja TE 22 " O N / S JJ O M P maksaa H T postimaksun 68544 6-110 O 2011-1 86 00 2 46 54 68 85 44 68 PAL .VK 86 6 4 148 8 5 446 5 8 110 01 1 6 4 14886 8 5 4468 PAL.V KO 2011- raca Ca 3 27 11003 EUROO ELYSSÄ!Open-luo la SIESITT tsekkiläkkatä inen EN isit in ISTA KI 2 DHABRUGERLASR)-2AS "KYMPPIKAKSKAJAT AS E SE RA ISL 5 JA ABU UT NG OD N I T KO R VA AK KO NE N" E N S K A N VA AR SK AN VA A AT TE IS SA OT IT N A M IS E IA HAASTA O D E R ET TU VA LU: PITK ÄN MAT KAN HAU LIPA TRU 757 Z C P-0 TY U D PAN ISTI NTE N VER TAIL U · RUG ER SR- 22 · LAN BER DAK OTA · LAT AUS KOU IDPA CZECHMATE l PALUU JUURILLE Tilaus alkaa seuraavasta ilmestyvästä numerosta. Nimi Lähiosoite Postinumero ja toimipaikka Kotipuhelin, myös suuntanumero Allekirjoitus (huoltajan, jos alle 18v.) Sähköposti Voit tilata Rekyylin myös osoitteesta www.rekyyli.fi/tilaa-rekyyli tai puhelimitse numerosta 03-4246 5340 (09-16, muulloin 03-4246 5335) RE KY YL I 2 0 /2 11 RE M IN GT ON VE RS A M AX · JA OS A OJ 2 · PR EK TI : SA KO MA US RC BS ER · LO N EN JJ 22 · -B UL LE TF 12 kk (8 numeroa) kestotilaus 49 6 kk (4 numeroa) kestotilaus 25 CZ EE DE 75 TA R · LA US KO UL U, OS A 19 20 A :H UL IK ON PE RU SP AT RU UN A 5018822 VASTAUSLÄHETYS Sopimus 134164 PL20 00251 HELSINKI. Kestotilausta ei voi lopettaa kesken laskutuskauden. A O SH RE KY AUR MPUM HEILU LAJ LATAUSPU RISTIMET IS ÄT VERTAILUS ISTYM SA ÄÄR EN V I REK YYL I 3 / 201 1 CZ CZE CHM ATE W CA RA U U UT UD : ET IW A JA SH OT LATAUSKOULU Pitkän a haulipamatkn n truu a 1 2 0 11 7 90 · YKS IASE MAI TILAA SÄÄSTÄ JA RAHAA 685446-110 n gto A n mi RS Re / 20 11 YL I 1 3 2 0 11 7 90 STE N LAT AUS PUR 2 2 1 01 7 90 CA L 9X 19 80 FN M/ 45 5 · 2 · CZ CZ 51 MM · A VS
Kiväärivalikoimaan kuuluu myös itselataava, jonka nimi poikkeaa muista. Sulku on alapuolinen ilman sen kummempia krumeluureja. Näin ollen manuaalinen kelpaa siinä missä automaattikin. Käyttöliittymä on samaa sarjaa. Nykyisen Haenelin valikoima koostuu oikeista aseista, ja on jakautunut "urheilu ja turvallisuus" sekä metsästyslinjastoihin. Varsinkin, kun taustalla häärii firma, jolla ei pitäisi olla pulaa teknologisesta osaamisesta tai pääomasta. Teknisesti haulikko on modernin simppeliä tavaraa. Piiput on liitetty toisiinsa monoblock-sidoksella ja ylimenot ovat lyhyenpuoleiset. HAENEL JAEGER .11 Haageli-Haeneli Haenel on varsinkin vanhemmalle väelle tuttu nimi, erityisesti ilma-aseiden saralta. Jaeger.11:n varmistin muistuttaa Berettan vastaavaa, ollen hieman liian pienimuotoinen ja liukas. Kun huomioidaan Haenelin linjaus, on pienoinen yllätys, että aseessa on ejektorit vakiona. Aivan kuin tämä haulikko olisi jonkinlainen koe, jolla tutkaillaan kuluttajien kiinnostusta. Ejektorit eivät sinänsä ole erikoinen ominaisuus, mutta ne kuitenkin lisäävät haulikon monimutkaisuutta. Muutamia kertoja kuitenkin onnistuin lipsauttamaan hikisen peukaloni sitä pitkin ilman että vipu siirtyi etuasentoonsa. SLB2000+:n juuret on helppo arvata, jos hiemankaan tuntee viimevuosien saksalaisia asemalleja. SIMPPELIÄ TEKNIIKKAA Kun vanha ja tunnettu merkki päätetään "lämmittää myyntikuntoon", olettaisi, että aseissa olisi jotain uutta ja innovatiivista. Metsästyslinjan nimenä on Jaeger ja se kattaa tavallisimmat keski-euroopalaiset asetyypit. Pitkässä juoksussa ongelmia voi tulla lähinnä kulutuskestävyydessä. Valmistajan ajatuksissa ejektorit edustanevatkin "käytännöllisyyttä ja nykyaikaisuutta". Jaeger.810 on rihla ja .11 nyt aiheena oleva päällekkäispiipuinen haulikko. Itselläni ei ole asiasta tiukkaa mielipidettä, koska jahtihommissa tapanani on todeta aseen olevan varmistettu aina kun olen sen ladannut. Joka tapauksessa ejektorit on valmistettu erinomaisesti ja ne nakkaavat hylsyt ulos mukisematta. AMPUMAOMINAISUUDET Ensimmäiseksi Haenelin haulikossa huomio kiinnittyy sen keWWW.REKYYLI.FI. Myös iskupohja on ilman teräsvahvikkeita, eli Haenel luottaa alumiiniseoksensa kestävyyteen. Jaeger.11:n pe14 rusteella näyttäisi kuitenkin valitun toinen tie. Varmistin ei kuitenkaan ole erityisen jäykkäliikkeinen, joten liukkaus ei ole paha ongelma. Jos alumiinilaatu on valittu oikein, ei patruunoiden tuottama paine tule olemaan ongelma. Kaikki haulikossa kertookin Haenelin noudattavan käytännössä tekemäänsä linjausta: "minimalistisia, käytännöllisiä ja nykyaikaisia aseita". Kivääreistä siihen kuuluvat pulttilukkoinen (.10), taittopiippuinen (.9) ja tuplaluodikko (.811). Varmistin jakanee mielipiteet, osa metsästäjistä kun vannoo automaattisen varmistuksen nimeen. Nyt koeammunnassa oli Jaeger.11, malliston päällekkäispiippuinen haulikko. TEKSTI: TERO KUITUNEN Yhteiselo Heckler & Kochin kanssa on nostanut Haenelin jälleen uuteen loistoon ja metsästysasemallisto alkaa olla melko kattava. Mainittakoon lisäksi, että aseessa on rekyylivaihtaja; vasta ensimmäisen laukauksen rekyyli saattaa toisen piipun laukaisukoneiston täyteen valmiuteen. Ulkoisesti haulikko on erikoinen yhdistelmä klassisia yksityiskohtia, moderneja ratkaisuja ja jotain, joka ei sovi kumpaankaan kategoriaan. Liipaisimia on yksi ja varmistin on manuaalinen piipunvaihtajalla. Ratakäytössä pidän manuaalisesta, koska sitä ei tarvitse olla joka välissä tökkimässä pois päältä
Jaeger.11:ssa on optio kehyksen materiaalille, se voi olla joko alumiinia tai terästä. Alumiinin ainoa tehtävä on vähentää kokonaispainoa, jotta haulikon kantaminen olisi mukavampaa. Esimerkiksi kanalintumiehet tunnistanevat tästä itsensä. Niinpä se sopii metsästysaseisiin, joilla ammutaan vain kohtuullisia laukausmääriä, mutta joita kannetaan paljon. Kuviointi on niin matala, että ampuessa sitä ei ole haittaa. Haenelin tapa kirjoittaa asemallin nimi on erikoinen Jaeger.11 tai kuten etutukissa 11.00. Puiden muotoilussa on railakkaan omintakeisia linjoja, mutta etutukin schnabel tuo mukaan palasen perinteistä keski-eurooppalaisuutta. Jyvä on LPA:n valmistama punaisella valokuidulla. Liipaisimen "karhennus" on tyylikäs yksityiskohta, jota on pidettävä puhtaasti ulkonäköseikkana. Kehyksen keveydellä on kuitenkin toinen puoli, joka näkyy aseen tärkeimmässä ominaisuudessa eli ammuttavuudessa. Koeaseessa se oli alumiinia, sen huomasi heti kun haulikon poimi laatikosta. Alumiini on kehyksen materiaaliksi ihan kelvollinen, kunhan aseen rooli ymmärretään oikein. Kevyt ase potkii enemmän ja lisäksi kehyksen keveys muuttaa aseen painopistetWWW.REKYYLI.FI Jaegerin puuosat ovat vaatimatonta pähkinäpuuta, joka sopii käyttöaseeseen. Kyseessä on ilmeisesti jonkinlainen pyrkimys moderniuteen. 15. veyteen
Näkisin, että tämä on osittain käyttäjän ja aseen yhteensopimattomuudesta aiheutuva ilmiö, 28 gramman B&P Competition ONE patruunan rekyyli ei näinkään kevyessä haulikossa ole kummoinen. Olettaisin, että pidemmät piiput on tarkoitettu käytettäväksi teräskehyksen kanssa, jolloin saadaan painotukseltaan ratakäyttöön sopiva yhdistelmä. Ratakokeilun jäljiltä huomio kuitenkin kiinnittyi siihen, että alapiipussa oli supistajan alkukohdassa muovinriekaleita. Etutukin sisäosat ovat hyvä esimerkki Haenelin viimeistely-tasosta. Etupainoisuus tekee koeaseesta niin sanotusti rauhallisen ammuttavan, eli painavat piiput vievät asetta svingissä kuin jyrä. Haenel kuitenkin ampuu oikeaan paikkaan, eikä seikalla ollut vaikutusta osumiseen. Posken kipeytyminen oli kuitenkin tosiasia, ja se rajoitti innostustani lisäkierroksiin. PITKÄT SISÄPUOLISET Haenelin supistajat ovat tavanomaista pidemmät ja varsin laadukkaan oloiset. Kierroksen puolivälistä eteenpäin ampuminen alkoi kuitenkin olla tuskaisaa, koska tur- han jyrkästi putoava perä oli ehtinyt hakata poskeani. Niilläkin painotus on selvästi etuvoittoinen ja aseen tasapainopiste on selvästi ristitappien etupuolella. Koeaseen etupainoisuuden perusteella saattaisi ammuttavin yhdis- Koeaseessa oli vaihtoehdoista lyhyemmät eli 28 tuuman piiput. Niissä ei ole suurempaa soikeutta, aseen mukana tuleviksi supistajiksi ne ovat jopa harvinaisen pyöreitä. Jopa näkymättömiin jäävältä osin jälki on koruttoman siistiä ja miellyttävää. Tämä on kyllä vain arvailua, koska teräskehyksen painosta ei ole tietoa. Vaikka painoin posken siihen tiukasti, jäi kisko todella pystyyn. Saatavilla on myös 760 mm (30 tuumaa) piiput, mutta niitä ei alumiinikehyksen pariksi kannata edes harkita. Piipunvaihtaja on varmistimen yhteydessä. telmä lopulta olla teräskehys ja 28 tuuman piiput. Tulostaso oli itselleni tyypillinen, ja Haenel tuntui varsin käyttökelpoiselta aseelta. Aseen kokonaispaino kun on vain 2,9 kg. Varmistin on manuaalinen, joten piippujen avaaminen ei kytke sitä automaattisesti päälle. Koeaseen piippujen pituus on 710 mm (28 tuumaa), joka on jo hieman liikaa. Jos haussa on kevyt 12-kaliiperin haulikko metsästykseen, tätä kokoonpanoa kannattaa harkita. Koease on selvästi keulapainoinen, jonka huomaa ampuessa heti. Lisäksi piiput on yhdistetty toisiinsa koko mitaltaan ja myös tähtäyskisko on tavanomaista leveämpi. Koeaseessa alapiipun supistaja kynnysti sen verran, että sen alkuun kertyi ammuttaessa haulikupin riekaleita. tä. Pitkät, mutta normaalin seinävahvuuden omaavat supistajaholkit vaativat oman tilansa, ja siksi piippujen suussa on niitä vastaavat paksunnokset. Tämä osaltaan lisää etupainoisuutta. Vain kerran aiemmin on testaamassani haulikossa ollut vastaava perän harja. Vivun pinta on karhennettu tyylikkäästi, mutta karhennus on niin matala, että erityisesti kosteilla käsillä vipu on liukas. Aseen painoa on pudotettu käyttämällä alumiinia myös täällä. WWW.REKYYLI.FI 16. 50 kiekon sportinkierros sujuikin oikein mukavasti, enkä kokenut painotusta suurenakaan ongelmana
Magnum-patruunoiden koeampuminen on tosin hieman kyseenalaista, koska näin kevyen haulikon kanssa niitä harvempi käyttää. Voisipa jopa sanoa, että tällaiset haulikot pitäisi pesittää vain 70 mm patruunoille. Jaeger.11:n kaltaiseen kevyen haulikkoon sopivin oli koepatruunoistamme Eley Impax, jossa oli pienehkö annos pieniä hauleja. Magnum-patruunat ampunut kollega totesi heti ensimmäisen laukauksen jälkeen aseen perän olevan aivan kauhea, mutta hän ampui sinnillä toisenkin patruunan. Vihtavuoren Vismut Magnum ammuttiin puolisuppealla, joka sopii tälle haulimateriaalille tiukempia supistuksia paremmin. Kaikilla koepatruunoilla kuviot olivat osumamääränsä puolesta metsästykseen riittäviä kokeilluilla supistusasteilla. Kokeiltavista patruunoista ainoastaan Eley Impax 28,5 gramman haulikuormalla oli suhteellisen miellyttävä ammuttava, jo Remington Shurshot ja Winchester XX 36 gramman kuormalla tuuppasivat olkapäähän ja kopsauttivat varomatonta ampujaa kipeästi poskeen. Koepatruunoiksi valittiin muutamia tavanomaisia 12/70-metsästyslatauksia lyijyhaulein sekä kaksi magnum-patruunaa, joissa toisessa oli korvikemaeriaalihaulit. Mutta koska saatavana on myös raskaampi versio teräskehyksellä, päätettiin toimittajan olka- ja poskipää uhrata tutkivan journalismin alttarilla. Sellier & Bellotin Magnum ja Vihtavuori Vismut Magnum olisivat molemmat oivia valintoja jahtihommiin. Ilmeisen sopivalla supistajalla ammuttuna sen kuviosta tulikin eräs koeammuntojen peittävimmistä. Alapiipun supistajan vinoutta päätettiin tutkia ampumalla sillä useampi laukaus huolellisesti tähdäten. Ajatuksena oli, että näin pitkä supistaja ollessaan vi- Jaeger.11:n kehys on alumiinia ja rakenteeltaan yksinkertaistettu. Koelaukausten perusteella supistajat toimivat kuten kuuluu, eli kun supistusaste tiukkenee, myös kuvio tiukkenee (taulukon sarake "Tiheys"). Ejektorit ovat laadukkaat ja siten luotettavat. Teräsosien pintakäsittelynä ei ole sinistys, vaan jokin hieman karhea käsittely, joka muistuttaa esimerkiksi nitrausta. 17. Niinpä kuviot päätettiin ampua yläpiipulla. Vaikka hauliannos on vain 42 grammaa, on siinä hauleja paljon (254 kpl). Ulkonäköä tärkeämpi kritiikin aihe on sen harjan muoto, se saisi olla aavistuksen matalampi ja selvästi suorempi. ETUPAINOISUUS TEKEE KOEASEESTA NIIN SANOTUSTI RAUHALLISEN AMMUTTAVAN. (halkaisija 75 cm) osuneiden haulien määrän lisääntymisestä, vaan kuvion keskustapainotteisuuden kasvusta (Osuma-%). Pistoolikahvan takaa alkava muotoilu saa perän näyttämään lähinnä melalta, joten visuaalisesti se ei ole kovinkaan kaunis. Ainoastaan Winchester XX paransi hieman osumamääräänsä täyssuppealla, ja ilman muutamaa reilumman kokoista aukkoa kuvion keskiosassa sen kuviota olisikin pidettävä erinomaisena. Impax on pahvihylsyinen "englantilaistyyppinen" lataus, jossa myös välitulppa on perinteinen. "Fiiberi"-välitulpalla varustetussa S&B:ssa olisi täyssuppeasta potentiaalia hieman kauemmaskin, koska kuvio oli keskustapainotteinen. Sulussa rasittuvista kohdista löytyy terästä vain ristitapista ja sulkukiilasta, esimerkiksi iskupohjassa ja kehyksen pohjan vastinpinnoissa luotetaan alumiiniin. Sulkumekanismi perustuu alapuoliseen kiilaan, joka on nykyään tavallisin tapa. Vielä korostuneempaa haulien ryhmittäisyys oli Remington ShurShotilla ja jos haussa on mahdollisimman tasainen ja peittävä kuvio 35 metrin etäisyydelle, olisi tällä patruunalla oikea valinta puolisuppea supistaja. Taulukosta on samalla helppo havaita, että kokeilluilla patruunoilla ja supistajilla tiukkeneminen ei johdu taulun alueelle WWW.REKYYLI.FI Pistoolikahvan pysty kulma jakaa mielipiteet, erityisesti osa metsästäjistä kokee sen vieraaksi. Kirjoittajan mielestä se on kuitenkin varsin onnistunut. Haulikupin höylääntyminen kertoo, että kyseisessä kohdassa, tässä tapauksessa piipun alareunan puolella, supistaja kynnystää. Magnum-patruunoita ammuttiin vain kokeeksi, mutta hyvin tu- loksin. Onneksi käytettävissä oli myös kollegan olka- ja poskipäät, ja sain itse nauttia vain tavanomaisten patruunoiden kipakoista potkuista. Kun kysyin, että suostuisiko hän ampumaan vaikkapa viisi 76 millistä, oli vastaus: "ei kyllä huvittaisi". Supistaja on siten käytännössä hieman vinossa. On syytä korostaa, että edellä mainittu pätee vain kun haulikoko on sama kun nyt käytetty. Ainoa poikkeus perinteiseen on patruunan räväkänpuoleinen lähtönopeus
nossa kääntäisi hauliparven suuntaa, tässä tapauksessa alaspäin. Jaeger.11:ssä on siten hieman trapaseen ominaisuuksia, joille löytyy oma kannattajakuntansa. Koska perän mitoitus on nykyisestä yleislinjasta poikkeava, kannattaa Jaeger.11:n hankkimis- ta harkitsevan käydä aseliikkeessä nakkelemassa asetta poskelle. Perän harja on korkea, jotta piiput jäävät "pystyyn" ja haulikko ampuu oikeaan paikkaan. Koelaukausten perusteella alapiipulla ei ole kovinkaan suurta eroa yläpiippuun. Välykset ovat pienet ja kaikesta huomaa, että työn laatuun on panostettu. Haenel GMBH, Saksa Kaliiperi: 12/76 Pituus: 1150 mm Piipun pituus: 710 mm (28 tuumaa) Paino: 2,9 kg Hinta: 1590 euroa Maahantuoja: Oy K. Todennäköisesti paras ratkaisu olisi laittaa perän harja remonttiin, eli kiikuttaa ase tukkisepälle. Piippujen läpimitta on ilmoitetun mukainen 18,6 mm, josta supistajat tiukkenevat lukemiin 18,25 (IC), 18,00 (M), 17,80 IM ja 17,45 (F). Mittausten perustella esimerkiksi kuvan M-supparin alkupäässä onkin soikeutta 0,10 mm, mutta suupuolella, joka on kuvion kannalta tärkeämpi, ei soikeutta havaittu. PIENTÄ PARANTELUA VAILLA Haenel Jaeger.11 on toimiva ja hyvin tehty haulikko. Alapiipun supistajan vinous ei ole mitenkään erikoinen ilmiö, vastaavia tulee vastaan jähes kaikissa haulikkomerkeissä. Hjorth Ab, www.hjorth.fi WANNSEE-TAULUT 10 5 22 15 7 10 18 18 5 6 8 5 9 Sellier & Bellot Magnum 12/76 Osumia yhteensä: 159 Tiheys: 2,5 Supistus: IM 8 8 5 5 12 12 16 15 15 9 14 9 12 16 10 9 8 3 6 4 7 7 9 9 20 13 5 7 3 13 10 7 6 5 4 12 7 11 17 9 12 17 13 7 5 4 6 6 Vihtavuori Vismut Magnum 12/76 Osumia yhteensä: 173 Tiheys: 1,5 Supistus: M 14 13 20 Winchester XX 12/70 Osumia yhteensä: 171 Tiheys: 1,6 Supistus: IM Remington ShurShot Field 12/70 Osumia yhteensä: 129 Tiheys: 1,8 Supistus: IM Haenel Jaeger.11 12/76, koeammunta 35 m Patruuna Eley Impax 12/65 Eley Impax 12/65 Remington ShurShot Field 12/70 Remington ShurShot Field 12/70 Remington ShurShot Field 12/70 Winchester XX 12/70 Winchester XX 12/70 Winchester XX 12/70 Sellier & Bellot Magnum 12/76 Vihtavuori Vismut Magnum 12/76 Lataus 28,5 g 28,5 g 36 g 36 g 36 g 35 g 35 g 35 g 53 g 42 g Haulikoko 2,8 mm 2,8 mm 3,1 mm 3,1 mm 3,1 mm 2,7 mm 2,7 mm 2,7 mm 3,5 mm 3,25 mm Haulimäärä 218 218 180 180 180 286 286 286 229 254 Osumat 146 145 131 129 129 193 171 179 159 173 % 67 67 73 72 72 67 60 63 69 68 Tiheys 2,0 1,4 2,2 1,8 1,8 2,0 1,6 1,3 2,5 1,5 Supistus F IM F IM M F IM M IM M 18 WWW.REKYYLI.FI. Supistajista IC ja M ovat rautahaulikelpoisia. Supistajien alkupäihin ilmaantui hankausjälkiä, joiden perusteella supistaja vaikuttaisi soikealta. Supistajilla on pituutta 82 mm ja supistus asteet ovat IC, M, IM ja F. Säädettävä poskipakka saattaisi olla jopa ideaali tähän aseeseen, koska muutama kymmenen grammaa lisäpainoa perässä parantaisi myös aseen painotusta tasapainoisemmaksi. HAENEL JAEGER.11 Valmistaja: C.G. Supistajaksi valittiin F ja patruunaksi valikoimamme miellyttävin ammuttava, Eley. Sääli, että perän harjassa on liikaa pudotusta, joka saa sen lyömään kipeästi poskeen. Supistajia tulee aseen mukana 4 kappaletta. Koelaukausten perusteella näyttäisi siltä, että Haenelin perän mitoituksen taustalla on tehtaan suunnittelu. Kiskoa pitkin tähdätessä hauliparvi suuntautuu alapiipulla noin parikymmentä senttiä yläpiippua alemmas. Aseen laadukkaaseen yleisilmeeseen suhteutettuna se tuntuukin harmilliselta kauneusvirheeltä
SUORITUSKYKYÄ. Liity Kartanokuvan Facebook-ryhmään! Huippulaatua radalle ja metsästykseen! Sightron SIII Series -tähtäinkiikarit, tekniset tiedot Näkökenttä m/100 m Parallaksin säätö Väri ja viimeistely Suurennus Pituus mm Objektiivin halkaisija mm Silmän etäisyys mm Paino g SIII 10-50 x 60 Malli Ristikon tyyppi / säädöt SIIISS62450LR SIIISS83256LR 6 24 8 32 50 56 60 5.4 1.3 Mil-Dot 1/4 MOA 4.0 1.0 Mil-Dot 1/4 MOA Dot 1/8 MOA, 3.2 0.7 Mil-Dot 1/8 MOA 91 97 30 yd mattamusta mattamusta mattamusta 380 390 430 620 700 820 990,00 1090,00 1290,00 91 101 40 yd 97 114 10 yd Dot Mil-Dot SIIISS105060LR 10 50 Myynti: ase- ja eräliikkeet kautta maan www.kartanokuva.fi Tilaa ilmainen kuvasto nettisivuiltamme! UUSI REMINGTON® VERSA MAX SUORITUSKYKYÄ. TOIMINTAVARMUUTTA. VERSA MAXTM pystyy uuden VERSAPORTTM -kaasujärjestelmän ansiosta hyödyntämään kaikki 12-kaliiperiset patruunat ennen näkemättömällä nopeudella ja toimintavarmuudella! VERSAPORT -kaasujärjestelmä VERSAPORTTM kaasujärjestelmä pitää aseen myös puhtaampana, vähentäen huollon- ja puhdistustarvetta. TOIMINTAVARMUUTTA. VALINNAN VAPAUTTA. REMINGTON VERSA MAXTM saapuu Remington Premier Dealer -myymälöihin loppukesästä 2011 - tervetuloa tutustumaan! Maahantuonti ja markkinointi: Normark Suomi, email: info@normar .normar Hinta. VALINNAN VAPAUTTA. REMINGTON VERSA MAXTM ASETTAA UUDET STANDARDIT ITSELATAAVIEN HAULIKOIDEN LUOTETTAVUUDELLE
CAESAR GUERINI MAGNUS GROUSE LIMITED 20 WWW.REKYYLI.FI
Valitsin aseen sen vuoksi, että sen painotus oli mieleiseni ja mitat muutoinkin sopivan oloiset. Magnus Grouse on siis metsästyshaulikko, mutta siihen on sovellettu samaa tekniikkaa esimerkiksi piipuissa kuin merkin ratamalleissakin. MAGNUS GROUSE LIMITED Sain käytännössä valita sen Guerini-mallin, mitä lähtisin testaamaan merkkiin tutustuessani. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tästä korkeudesta ei ole varsinaisesti haittaa jos ampuva käsi ei sijoitu liian alas tähtäinlinjaan nähden. Pyörittelin TASAPAINO Tässä haulikossa positiivinen tasapainovaikutelma syntyy piipunpituuden ja lukkorungon yhteispelistä. Tekniikkapuoli on siis näennäisesti hyvin lähellä monia tusinahaulikoita, mutta Guerini poikkeaa näistä muutaman perustavaa laatua olevan seikan vuoksi. Äkkiä päällisin puolin tarkastellen mallistosta saa vaikutelman laadukkuudesta ja korkeasta viimeistelytasosta. Tämä sulkutyyppi on varsin yleinen, eli piippublokin alapuolella on lovi pitkittäistä lukitusta varten. Tämä tarkoittaa haulikoissa yleensä korkeaa laatua ja kestävyyttä. käsissäni eri rata- ja metsästysversioita ja miellyttävimmältä näistä kaikista tuntui lopulta Magnus Grouse Limited -metsästyshaulikko, jossa on kirjokarkaistua muistuttava pintakäsittely ja sivulevyt. Toisin sanoen kyse on enemmän- kin lukkorungon takaosan ja tukin kaulan etuosan toteutuksesta. Ratamalleista löytyy sitten korotettua Impact-kiskoa ja Monte Carlo -mallin tukkeja, mutta jokaisesta ratamallistakin on saatavana perinteisempi versio. Ikiaikaista tyyliä, viimeisintä tekniikkaa Tämän vuoden ehdottomasti kuumin puheenaihe haulikkorintamalla on ollut maassamme uusi haulikkomerkki Caesar Guerini. Siinä missä täydellä 21. Toisekseen osien yhteensopivuuteen ja mittatarkkuuksiin on kiinnitetty huomiota poikkeuksellisen paljon. Määrätyllä tapaa tämä pitää paikkansakin, sillä ainakin metsästysmallin Guerinit ovat erittäin tyylikkäitä ja "muodollisesti päteviä" metsästyshaulikoita. Ensinnäkin jokainen osa-alue on tarkemmin suunniteltu. Ainoa kritiikki mitä tämäntyyppisestä sulusta usein kuullaan on se, että se lisää lukkorungon korkeutta. Monen silmät kirkastuvat tämän merkin kohdalla ja onkin totta, että tässä hinta- ja laatuluokassa tarjonta on kapeaa ja vakiintunutta. Kun kyseessä on kuitenkin uutuus, on aseen tiimoilta hurjasti kysymyksiä, joiden pohjalta Rekyylikin tarttui toimeen. TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ Otsikon lausahdus on suora lainaus valmistajan katalogista, eli se on ikään kuin firman slogan. Myös krumeluureja löytyy, joskin melkeinpä joka versiossa tyyli on säilytetty, eikä ylilyöntejä ole havaittavissa koristelluimmissakaan malleissa. Puut WWW.REKYYLI.FI Guerineissa ovat kertaluokkaa parempaa tasoa kuin muissa vastaavan hintaluokan aseissa. PERUSTA Caesar Guerini ei kaikesta huolimatta poikkea sulkunsa osalta muista niin sanotulla tavanomaisella sululla varustetuista haulikoista
Tarkemmin Aseen varmistimessa on piipunvalitsin, jossa yksi täplä tarkoittaa alapiipun lähtevän ensimmäisenä ja kaksi täplää taas yläpiipun. Pidemmillä piipuilla taas aseen etupainoisuus lisääntyy voimakkaasti. Samaten 28 tuuman piiput tuovat painopistettä lähemmäs aseen keskiosaa ja tasapaino on täten kunnossa. Joissain Guerinin sporting-malleissa lisävarusteeksi on saatavana perän sisään tulevia lisäpainoja, joilla tasapainoa voidaan säätää taaksepäin. Kyseessä ei siis ole budjettiaseiden tapaan prosessista, jossa osat valmistetaan määrätyllä toleranssilla ja kaikki käy kunhan vain ase toimii. Henkilökohtaisesti en pidä tällaisesta painotuksesta, sillä aseen tasapainopiste saatetaan saada muutettua, mutta samalla aseen pituussuuntaiseen tasapainoon puututaan liiaksi ja liian suuri osa painosta on aseen päissä. Parempi olisi toimittaa piiput riittävän keveinä, esimerkiksi kokonaan ilman välikiskoja. Supistajat ovat Maxischoke -standardia ja ne ovat metsästysmalleissa kokonaan piipun sisälle tulevia. Esimerkiksi 30" mittaisilla piipuilla, joissa on ventiloitu välikisko, on painopisteen sijainti pituusakselilla jo noin 20 millimetriä ristitapin etupuolella. Magnus Grousessa on kuitenkin havaittavissa hienoinen trap-aseen leima, eli piippujen etuosassa on hieman tavallista enemmän tuntoa. Varmistin on hyvin karhennettu ja siitä saa hyvän otteen märkänäkin. WWW.REKYYLI.FI. Osat lajitellaan niiden mittojen mukaan ja ase kootaan osista, jotka sopivat parhaiten toisiinsa. Samankaltainen järjestelmä on käytössä myös Blaser F3 -haulikossa. Jos tätä voidaan pitää jonain mittarina, ovat nämä aseet lähtökohtaisesti kohtuullisen etupainoisia ja vain lyhyillä piipuilla etupainoisuus on maltillista. Tasapaino vaikutti varsin hyvältä, ja aseella onkin kaikin puolin hyvä ampua tässä kokoonpanossa. välikiskolla ja vaihtosupistajilla varustettujen piippujen kokonaispaino on yleensä kohtuullisen korkea, kompensoi asiaa tässä mallissa se, että sivulevyjen myötä lukkorungon kokonaispaino on suurempi. Syy tähän saattaa olla Italian maine trap-maana ja toi22 sekseen valmistajan Englannin kytkösten trap-tausta. Supistaja-avaimeksi käy kuudesta lovesta johtuen vain Guerinin tai Fabarmin oma supistaja-avain. Liipaisin on kullattu ja sen muoto on erittäin ergonominen. VALMISTUSPROSESSISTA KUULTUA Kokoonpano on yksi vahvuus, jolla Guerinin laatu on saatu maksimoitua
Sovitukset taas ovat täysin poikkeuksellisen hyvät verrattuna "halpa-aseisiin", joiden vastaavanlaisia sulkuja on nähty aiemmin. KOKEILTAVANA OLLEESSA VERSIOSSA TUKKI ON NIIN SANOTTU "PÄSSINMUNA"-MALLI, ELI PISTOOLIKAHVAN PÄÄ ON PYÖREÄ. PUUOSAT Puut Guerineissa ovat kerrassaan ilo silmälle ja niihin on panostettu koko malliston leveydeltä. Tämä on metsästysaseissa hyvin miellyttävä ja käsittelytuntumaa parantava ratkaisu, mutta kovin täsmällinen tällainen pistoolikahva ei otteen Lukkorungon pohjassa on kullattu fasaani. WWW.REKYYLI.FI Välikiskot ovat kokomittaiset. Ase siis käy ja kukkuu piippujen suhteen erinomaisesti. Tämä vaatii tietotaitoa materiaalivahvuuksien käyttäytymisen suhteen, mutta sen ehdoton etu on siinä, että lukkorungot ovat pintakovia ja kuitenkin joustavia. Etutukin kiinnitys on sen latvassa. valikoiduilla osilla päästään tilanteeseen, jossa aseen toiminta on valmistajan tarkoittamaa jokaisessa aseyksilössä ja osien kuluminen on niiden lähtökohtaisesta mittatarkkuudesta johtuen vähäistä. Magnus-mallin etutukissa on sievä schnabel. PIIPPUJEN TEKNIIKKAA Guerinin piippujen voidaan sanoa olevan oikeaoppisesti tehtyjä. Tämä piippugeometria on nimeltään Maxisbore. Etutukki Guerinissa on tavallisuudesta hieman poikkeava, sillä sen sijaan, että tukki olisi kiinni etutukin alapuolisella salvalla, Guerinissa tämä nasta on tukin latvassa. Toisaalta, tämän ratkaisun etuna on sovituksen teon helppous ja etutukin kestävyys. Tällainen toteutus on taatusti toimiva siinä missä muutkin, joskin kyseessä on mielestäni hienoinen kauneusvirhe. Hienoimmissa Guerineissa on pitkät pistoolikahvan reunustavat metallisovitukset ja yleisilme on varsin vaikuttava. Patruunapesän jälkeinen ylimenokartio on kaupalliselta nimeltään DueCon ja supistaja on nimeltään Maxischoke. Tällaisessa tukissahan mate- Sulku on hyvin yleinen nykyhaulikoissa. Lisäarvoa tuo se, kaikki on suorassa ja täsmällistä. Piippujen negatiivista puolta onkin jo tullut sitten sivuttua ja tämä on lyhyesti ja ytimekkäästi piippujen paino. Määrätyissä ratahaulikoissa tästä on luovuttu, sillä erityisesti 24 gramman ratalatausten tullessa yleisiksi, irtosivat listat piippuparien tyvestä varsin usein. 23. Kokeiltavana olleessa versiossa tukki on niin sanottu "pässinmuna"-malli, eli pistoolikahvan pää on pyöreä. Henkilökohtaisesti kuitenkin pidän juuri vasitussa metsästysaseessa tällaisesta ratkaisusta. Kiinnittäisin huomion myös puun ja metallin yhtymäkohtiin, joilla saadaan aikaan erittäin viimeistelty ulkoasu. Yksi syy lukkorunkojen kestävyydelle johtuu siitä, että käytetty NiCrMo-teräs on työstön jälkeen karkaistu. Lyhyesti voidaan sanoa, että Guerinin piippujen sisämitat ovat oikeaoppiset ja helpottavat huimasti esimerkiksi sopivan patruunan etsiskelyssä. Erityisesti metsästysmalleissa piippujen välikiskot ovat umpimateriaalia, eli näissä pidempiä piipunpituuksia voi käyttää hyväkseen vain harva ampuja - useimmat tulisivat paremmin toimeen kevyemmillä piipuilla. puolesta ole, etenkään jos kyseessä on englantilaistyyppinen, pienellä kämmenpahkalla varustettu perän kaula
Näyteaseet ovat kiertäneet maata ahkerasti ja moni on asetta kokeillut. Lisäksi poikittaiskarhennus pitää perän mukavasti paikoillaan ammuttaessa. Pistoolikahva on pässinmuna-mallia ja tukki on laadultaan mainiota pähkinäpuuta. riaalia ei ole poistettu pohjasta yhtään enempää kuin on välttämättä tarpeen. RADALLA Kokeilin Magnus Grouse Limited -mallia compak sporting -radalla ja olin aseeseen erittäin tyytyväinen. Tämä on vain henkilökohtainen mielipiteeni, eli jollekin toiselle paras malli saattaa löytyä juuri tuotantomalleista. Keveys voitaisiin toteuttaa parhaiten erottamalla piiput toisistaan ja kiinnittämällä ne toisiinsa vain keulalta. Onko kyseessä sitten muu kuin haulikko haulikkojen rinnalla, on toinen asia. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä, että Guerineja tullaan näkemään enenevässä määrin niin radoilla kuin metsälläkin. CAESAR GUERINI MAGNUS GROUSE LIMITED 12/76 Valmistaja : Caesar Guerini srl., Italia Kaliiperi: 12/76 Piipun pituus: 28" (71 cm) Paino: 3,1 kg Tukin vetopituus: 37,3 cm Kiskon leveys: 7 mm Hinta: 2700 euroa Maahantuoja: Oy K. Sitten taas tällainen hieman etupainoinen ase on mainio silloin kun kohde lentää kovalla nopeudella ja tasaisella lentoradalla. Toisin sanoen aseella oli hyvinkin helppo ampua kiekkoja rikki, mutta jos saman kiekon halusi ehdoin tahdoin ampua rikki toistuvasti juuri samaan kohtaan, oli homma heti astetta haastavampaa. Perälevy on oikeaoppisesti puuta, joka on karhennettu. Hjorth Ab, www.hjorth.fi WWW.REKYYLI.FI. Olen ollut huomaavinani, että moni haulikkoharrastaja on asettanut Guerinille suuria odotuksia ja sen halutaan olevan vaihtoehto muille saman hintaluokan aseille. On sanomattakin selvää, että tämä perälevy ei takertele. Lievä etupainoisuus teki aseeseen sellaisen ominaisuuden, että saman suorituksen toistaminen oli haasteellista. Tämän näyttää vasta aika. Jotta ase olisi omalla ostoslistallani, vaatisin siihen kevyemmän piippuparin ja 70 mm patruunapesän. Osumat olivat tasaisen vahvoja ja niistä näki sen, että kiekot eivät vain kopsahdelleet rikki, vaan ne todellakin saivat reippaasti runtua. Supistusasteina käytin puolisuppeaa ja kolmevarttista ja käynti oli vähintäänkin riittävän tiukkaa. Metsästyskäytössäkin siis löytyy tarve ja paikka molemmantyylisille haulikoille. Supistajat toimitetaan muovilaatikossa supistajaavaimen kera. OSTAISINKO? Henkilökohtaisesti pidän Guerinin laadusta ja määrätyistä teknisistä ominaisuuksista. Tämä toistettavuus on tärkeässä roolissa silloin jos ammutaan kohdetta, joka liikkuu vaihtelevalla nopeudella tai muut24 taa liikerataansa nopeasti - hyvin toistettava ja kontrolloitava ase on yleensä hyvä korjattaessa suoritusta kesken liikkeen. Jos tämäkään ei riitä, niin olisin valmis ottamaan aseen kiinteillä supistuksilla, jolloin piippujen ulkohalkaisijaa voitaisiin pienentää
Kuvan SI M-frame 189. NORMA laatukomponentit itselataukseen luodit hylsyt ruuti täysin tasalaatuinen Oakley suojalasit alk.129. Kauttamme myös muut Oakley tuotteet. Norma Oryx Täydellinen laajeneminen Jaktmatch - edulliset ja tarkat lintu- ja harjoituspatruunat. Latausarvot nettisivuillamme www.norma.cc www.ukpallas.fi Uusi Norma-luettelo 2011 on ilmestynyt Myynti: alan liikkeet 09-7249821 - www.teuvolouhisola.
26 WWW.REKYYLI.FI
Varsinaiset testipatruunat ladattiin Sellier & Bellotin hylsyihin, luotina toimi saman valmistajan 8 grammainen kokovaippa. Se tunnetusti sietää kovaa käyttöä, mutta sen kestävyydestä esimerkiksi ylilatauksen sattuessa puhutaan vähemmän. Teräsputki kiilattiin pistoolin lipaskuiluun siten, että luisti pääsi liikkumaan vapaasti. Testipaikkana oli harkkorunkoinen ulkorakennuksen alku, jossa saimme seinät aseen ympärille. Nyt saimme tilaisuuden laittaa tämän 9x19 mm kaliiperisen tsekki-ihmeen testipenkkiin. Aseiden kestävyys on ikuisuusasia, onhan se tärkeä seikka jo turvallisuuden vuoksi. Mittari sijaitsi noin kaksi metriä piipun 27. Latauksia tehtiin ruudeilla Vihtavuori 3N37, N330, N310 ja Hodgdon HS-7. Luotien nopeudet oli tarkoitus mitata, mutta testijärjestely ei selvästikään suosinut mittaamista, koska tuloksien saaminen oli satunnaista. Laukaisu hoidettiin luonnollisesti kauempaa, lankaa apuna käyttäen. Jotta mahdollisesti ympäristöön lentävät aseen osat saataisin paremmin talteen, rakennettiin aseen yläpuolelle myös katto vanerista. Sopivasti tilan kulmassa oli valmiiksi hiekkakasa, joka sai toimia luotisiepparina. Jostain syystä tietyillä asemalleilla, kuten Glock, on maine aseena, joka kestää melkein mitä tahansa. Tarinoissa on variaatiota tapahtuman tahallisuudessa sekä käytetyn patruunan alkuperässä ja tehossa, mutta yhteistä on se, että Glock ei mene rikki. esiintyviä VAROITUS Älä kokeil ! e artikk TEKSTI: TERO KUITUNEN elissa lataustiet oja! CZ 75 KESTOTESTISSÄ Ylilatauksia ja täysiä pommeja CZ75 on legendaarinen pistoolimalli. Niinpä voisi olettaa, että se ei vastaavaa kestäisi. Jostain syystä CZ 75:stä ei kulje vastaavia tarinoita. Tehdaspatruunaa testissä edusti Leader 124 grainisella (8 grammaa) FMJ-luodilla. Siitä pääsimme ottamaan selvää, kun eräs lukijoistamme päätti WWW.REKYYLI.FI lahjoittaa vanhan uskollisesti palvelleen seiskavitosensa "terminaalihoitoon". TESTIJÄRJESTELY Pistooli kiinnitettiin teräsputkeen joka oli puolestaan kiinni alasimessa. Tarinat esimerkiksi siitä, kuinka Glock 17 piippuun jäänyt luoti on ammuttu ulos toisella patruunalla ovat tavallisia
kli ainen lataussy CZ:n tavanom . Tässä yhdistelmässä se tulee siis vastaan jo 7,0-7,5 grainin välillä. Annoksella 7,0 grainia ei havaittu mitään yllättävää, tosin nopeutta kertyi varsin kunnioitettavat 398,7 m/s. Annoksilla 8,5 ja 9,0 grainia kaikki toistui kuin edellä, ei raportoitavaa. Sen ominaisuuksiin kuuluu pieni raekoko, joten 28 sitä myös mahtuu hylsyyn paljon. Perusteluita päätökselle oli kaksi. Aloituslataukseksi valikoimme Vihtavuoren latausmanuaalista (Edition 8) suurimman 8 gramman luodille ilmoitetun maksimilatauksen, 6,5 grainia (Hornady, FMJ/FP). Siksi ensimmäisenä keskustelimme pitkään siitä, mitä testattaisiin ensin. käytännössä oli saavutettu taso, jolla osa ruudista jää palamatta. Jatkossa kasvatimme annosta 0,5 grainia kerrallaan. Ensinnäkin ruudin annostelussa tapahtuva virhe huolestuttaa eniten patruunansa itse lataavia, joten sen tuhoisuus kiinnostaa todennäköisesti eniten. Toiseksi testiryhmässä oli jonkinlainen usko siihen, että 9 x 19 mm:stä laadukkaista materiaaleista valmistettua pistoolia ei saisi tällä konstilla rikki: "hylsyyn ei yksinkertaisesti mahdu riittävästi öyhettä". RAUHALLINEN KOTIMAINEN - 3N37 Ensimmäisen testipatruunasarjan latasimme ruudilla 3N37, joka on kaliiperiin nähden suhteellisen hidasta ajoainetta. Vaikka lopullisena "tavoitteena" oli löytää CZ:n kestävyyden rajat, oli pelkona, että testikappale poksahtaisi liian aikaisin emmekä pääsisi kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoisia virhetilanteita. Jäljellä oli kuitenkin patruuna, jossa 3N37:aa oli niin paljon kuin hylsyyn mahtuu, tässä tapauksessa 10,3 grainia. Nopeus kasvoi vain vajaat 4 m/s lukemaan 402,0 m/s. Seuraavaksi testattu 7,5 grainin patruuna kertoi jo kuitenkin, mikä tulisi olemaan peli henki. Pohdinnan jälkeen päädyimme siihen, että ensimmäisenä testaamme ylilataukset. Täällä latauksella ase toimi täysin normaalisti ja nopeutta kertyi 373,4 m/s, joka on linjassa manuaalissa ilmoitetun kanssa (377 m/s). Yhdelläkään edellä mainituista latauksista ei havaittu muutoksia hylsyssä tai aseessa. Suuremmilla annoksilla piipusta lentävät palamattomat ruutimurut saivat nopeusmittarimme niin sekaisin, että päätimme lopettaa mittaukset tähän. eralla kuvattuna m suurnopeuska suun etupuolella, joka tavanomaisesti on riittävä etäisyys, mutta nyt mittari näytti useimmiten virheilmoitusta kuin mitattua nopeutta. Käytännössä hylsy oli kukkuroillaan ruutia ja kun luoti painettiin hylsyyn, patruuna saavutti lopulWWW.REKYYLI.FI. Tästä on lisää asiaa jatkossa. MITÄ TESTATAAN ENSIN? Ongelmanamme testirupeamassa ei ollut sen tekninen toteutus, vaan testivälineen ainutkertaisuus
Hylsyn kyljessä näkyvä lommo johtuu sen jäämisestä luistin väliin, joka kertoo siitä, että hylsy on jo takerrellut patruunapesään. 8,7 grainia N330-ruutia. Hodgdon HS-7 annoksella 13,5 grainia puhalsi nallin irti ja laajensi nallitaskua merkittävästi. taan 5,4 mm. Ensivaikutelmana oli, että patruuna oli toiminut täysin samoin kuin edelliset, koska ase oli ehjä ja hylsy oli poistunut. Yllättävää kyllä näinkään nopealla ruudilla ei vaikuttaisi olevan potentiaalia rikkoa CZ 75 yhdellä virhelatauksella. JENKKI KOETTAA HS-7 Hodgdonin HS-7 ruutia pidetään karkeasti ottaen jenkkivalmistajan vastineena 3N37:lle. Mutta, kun hylsy löytyi, havaitsimme, että ruutiannoksen voimakas puristus oli saanut aikaan suuremman paineen. lisen latauspituuden luodin painuessa kärjestään kokoon. Testilaukauksen jälkeen totesimme, että ase oli kestänyt rääkin ongelmitta. Myös sillä päätettiin kajauttaa menemään vain "hylsy täynnä" lataus. Suurimpana erona 3N37:n lataukseen hylsy oli jumiutunut pesään ja vaadittiin pieni kopautus tuurnalla sen irrottamiseksi. Vasemmalla sulkuvälitulkit. KIPAKAMMAT MAKSIMIT N330 Myös N330-ruudilla, joka on 3N37:aa nopeampaa ja siten potentiaalisesti latausvirheessä vaarallisempaa ainetta, olimme ladanneet vastaavan sarjan patruunoita. Laukauksen jälkeen totesimme, että HS-7:n kanssa on oltava varo- vaisempi. Nallin irtoamisen lisäksi hylsy oli jo selvästi turvonnut. Mutta, aseessa ei havaittu vikaa. VÄLINÄYTÖS LUOTI PIIPUSSA Koska Zetori oli säilynyt ehjänä näistä "kevyemmistä" ylilatauksista, päätimme suorittaa yhden välikokeilun. Patruuna pesittyi normaalisti ja pienen jännityksen saattelemana vedimme laukaisunarusta. Olisihan tilanne sama myös reaalimaaliman latausvirheessä. Kyseessä on piippuun jumiutunut luoti ja toisen patruunan ampuminen sen perään. 3N37:lla ladatuilla testipatruunoilla tekemistämme havainnoista rohkaistuneina päädyimme kuitenkin yksinkertaistamaan testiä ja päätimme ampua vain suurimman latauksen. Hylsyn nallitasku oli laajentunut juuri sen verran, että nalli oli irronnut. Oikealla Leaderin tehdaspatruuna ja sen vieressä kaksi itseladattua testipatruunaa, joista oikeanpuoleisessa on nähtävissä luodin painuminen kokoon kun hylsy on täynnä ajoainetta. Siinä N330:tä hylsyyn saatiin mahtumaan 8,7 grainia, jonka päälle puristettu luoti painui jälleen kokoon, joten oletimme nyt saavamme aikaan jonkinlaisen "efektin". Nalli oli jälleen irronnut ja nallitasku laajentunut mitWWW.REKYYLI.FI Hylsyntäysi 3N37:aa ei saanut aikaan kummoistakaan tuhoa. Ilmiöllä on vahva todellisuuspohja, koska aina silloin tällöin lataajille käy tilanteita, joissa ruu29. Se otetttin mukaan kokeiluihin, koska se eroaa kotimaisesta jyvän koon ja muodon osalta, jonka ansiosta sitä mahtuu hylsyyn enemmän. Vaikka luoti ei ollut yhtä syvällä hylsyssä kuin muissa patruunoissa, ei seikan annettu häiritä. Osa uskoi että kyseinen määrä tiukkaan puristettua hitaampaakin ruutia saisi aikaan suuremman paineen, osa taas oletti tulossa olevan 3N37:n toisinnon. 13,7 grainia mitä tahansa ruutia 9x19 mm patruunassa kuulostaa pahalta, mutta testiryhmän sisällä oli suuria erimielisyyksiä ennen koelaukausta
Itselläni on aiheesta kokemusta kyseisellä asemallilla hävettävän paljon harrastusurani alkuajoilta. Joka tapauksessa totesimme CZ:n kestävän helposti ylimääräisen luodin piipussa ja saatoimmekin siirtyä kohti terminaalivaiheita. 5,7 grainia N310:ä irrotti nallin ja jumiutti hylsyn aseeseen. 7,0 grainin N310:ä sai jo aikaan suurempaa tuhoa ja jälki jatkui suunnilleen samanlaisena suuremmillakin annoksilla. TYNAMIITTIA TONKKAAN 310 Vihtavuoren nopein ruutilaatu N310 ei sovi huolimattomalle. Seuraavaksi ase 30 purettiin. Jos luoti olisi ollut edempänä, todennäköisesti vaurio olisi näkynyt myös ulospäin. Tyypillinen tapa saada luoti jumiutumaan piippuun on ampua ruuditon patruuna. Käytännössä siitä ei kuitenkaan ollut seurauksia. Sellier & Bellotin kokovaippaluoti jämähti kiinni heti ylimenoon, joten sitä jouduttiin houkuttelemaan syvemmälle tuurnalla ja vasaralla. Useammasta latausvirheestä huolimatta en kertaakaan tullut testanneeksi CZ:n kestävyyttä käytännössä, joten ilmiön tutkimiseen oli olemassa myös syvä henkilökohtainen kiinnostus. Sen palonopeudesta kertoo jotain jo se, että esimerkiksi kaliiperissa 9 x 19 mm sille ei ilmoiteta lainkaan arvoja 8 gramman luodeille. Annokseksi tuli siten 4,3 grainia, joka tuntui ennakkoon jo vaaralliselta. Tärkeintä oli, että uusi patruuna mahtui pesään. oli ren N310-ruutia 7,0 gr Vihtavuo s, jolla jokin koelatau ensimmäinen een osa petti. as tiannos on syystä tai toisesta jäänyt niin vajaaksi, että luoti jumittuu piippuun. Itse asiassa N310:lle löytyy manuaalista latausarvot vain kaikkein kevyimmälle 5,8 gramman luodille. Hylsy säilyi ehjänä ja poistui aseesta, samoin kuin poistuivat myös molemmat luodit. Edellä kerrottu piti jälleen paikkansa, kun ruuditon patruuna naksautettiin aseessa. Laukauksen jälkeen hylsy oli ehjä, nalli paikoillaan ja ase oli samassa kunnossa kuin ennen laukausta. TUKEVASTI JUMISSA OLEVA LUOTI AMMUTTIIN SITTEN ULOS LEADER-TEHDASPATRUUNALLA JA HIEMAN YLLÄTTÄEN ILMAN DRAMATIIKKAA. Maksimilatauksissa hylsy oli niin täynnä kuin sinne saatiin mahtumaan. Koska luoti sijaitsi piipun takaosassa sulkuolakkeiden kohdalla, jossa seinämävahvuutta on paljon, ei turpoamisesta ollut seurannut piipun ulkomitan kasvua. Tukevasti jumissa oleva luoti ammuttiin sitten ulos Leadertehdaspatruunalla ja hieman yllättäen ilman dramatiikkaa. Kukkupäisen hylsyn ruutia painettiin ensin luodilla hieman kasaan ja sitten kaadettiin sen veran lisää että ruutia oli jälleen kukkurainen annos. Pinnoitetuilla puristeluodeilla käy kuitenkin joskus niin, että nalli jaksaa puskea luotia juuri sen verran pitkälle, että uusi patruuna pesittyy ja se olisi mahdollista ampua. Niinpä valitsimme sille "aloituslatauksen" astetta hitaamman N320:n kohdalta sarakkeesta "maksimilataus" (Hornady FMJ/ FP). Vaippaluoti tavallisimmin jumiutuu heti ylimenoon, joten uusi patruuna ei mahdu pesittymään ja ampuja huomaa virhetilanteen. Tämän päälle painettiin luoti sen muodonmuutoksista välittämättä. WWW.REKYYLI.FI. Ulkoapäin kaikki osat olivat kunnossa, mutta piipun sisällä oli havaittavissa selvä "sipuli" eli turvonnut rengas siinä kohtaa missä ylimääräinen luoti oli ollut. Emme halunneet liioitella, vaan sitä kopautettiin vain muutamia senttejä ylimenon etupuolelle
Koska hylsy oli saanut pahasti siipeensä, pesitimme jännityksellä latausten kuningattaren, 8,3 grainia N310:ä. Käytännössä ruutia oli siis niin paljon kuin hylsyyn mahtuu yhtään pakottamatta tai pakkaamatta, eli ruutilaadun huomioiden se jo itsessään on pommi. Sillä luisti kävi takana, mutta hylsy oli jumiutunut pesään ja nalli irronnut. Tämä lataus oli virstanpylväs, koska ensimmäistä kertaa jokin aseen osa petti. Piipussa oli siis nyt jumissa 4 luotia tiiviissä paketissa. Alkoi olla jo selvää, että näillä keinoilla ei CZ:aa saa räjähtämään, mutta päätimme yrittää vielä kerran. Hylsyn kanta repesi alareunastaan ja kahvaan purkautunut paine repäisi kahvalevyt irti. Kyseessä on lataus jossa hylsy oli täynnä ja annos voimakkaasti puristettu. Ensimmäiseen yritykseen hakkasimme piippuun kolme luotia ja ammuimme niiden kaveriksi patruunan, jossa oli 7,5 grainia N310. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että nopeusmittari näytti tämän patruunan luodille lähtönopeudeksi vaivaiset 310 m/s. Videolle tallentuneen välähdyksen perusteella ruutikaasut purkautuivat voimakkaasti patruunapesän takapäästä, josta oli helppo päätellä, että hylsy petti. Harmaa aines on ilmeisesti lyijyä jonon viimeisen luodin perästä. 31. Suojalaseja käyttänyt ampuja olisi todennäköisesti WWW.REKYYLI.FI selvinnyt säikähdyksellä ja käsiin kohdistuneilla pintavammoilla. Piipun takaosasta oli tyhjänä vajaa kolmannes, joka kaadettiin täyteen N310:ä. Hylsyn kannan repeämisen lisäksi hylsy oli pursottunut ulosvetäjän uraan ja niinpä ulosvetäjä oli katkennut. Todettakoon kuitenkin, että rikkoutuminen ei ollut niin dramaattinen kuin olisi odottanut. Tämän jälkeen ase ei siten enää toiminut itselataavana ja se jouduttiin purkamaan ja kokoamaan laukausten välillä. Ase oli kuitenkin yhä ehjä ja niinpä ammuimme patruunan jossa ruutia oli jo 7,0 grainia. Asetta tutkiessamme havaitsimme tämän pitävän paikkaansa. Hylsyn kanta siis petti, jota ennen patruunan luoti oli onnistunut runnomaan edellään olleita luoteja noin 30 mm eteenpäin. Käytännössä piippu ei mahtunut enää liikkumaan luistissa, joten lopultakin saatoimme todeta CZ:n hajonneen. Kun narusta vedettiin, tapahtui. Merkittävin havainto oli kuitenkin se, että patruunapesä oli pullistunut voimakkaasti. Tuloksena oli varoventtiilin aukeaminen ja siitä johtuva tulipallovälähdys aseen ympärillä. Kun painetta kertyy riittävästi, hylsyn kanta pettää ja paine karkaa taaksepäin. Kun piippuun oli lyöty kolme irtoluotia ja niiden perään ammuttiin neljäs hylsyn täydellä N310-ruutia, petti hylsyn kanta täysin. Pahimman pommin (neljä luotia piipussa ja riittävästi N310-ruutia) jäljiltä hylsy oli täysin tuhoutunut ja pinnoittunut osittain harmaan kerroksen alle. Töykaluna operaatiossa käytettiin vasaraa. LISÄÄ KAIKKEA Kaksi viimeistä kokeilua tehtiin vähemmän tosissaan, ainoana tarkoituksenamme oli saattaa CZ vieläkin romutettavampaan kuntoon. Koska merkkejä suuresta ylipaineesta ei yllättäen ollutkaan, jätimme pari latausta väliin ja seuraavassa koepatruunassa annos oli jo 5,7 grainia. RuuKun patruunapesä oli pullahtanut, aseen kokoaminen ja purkaminen vaati voimatoimia. CZ:n varoventtiili
din määrästä ei ole tietoa, mutta sillä tuskin on merkitystä. Piipun takapäähän asetettiin nallitettu hylsy ja ase koottiin vielä viimeisen kerran. Tulkkasimme CZ:n jokaisen testipatruunan jälkeen. Mittauksen tulokset on lyhyesti kerrottu: missään vaiheessa, ei edes silloin kun patruunapesä oli laajentunut niin että piippu ei mahtunut liikkumaan luistin sisällä, sulkuväli ei ollut kasvanut toleranssit ylittä32 väksi. Jos jollakulla on asiaan parempi selitys, kuulemme sen mieluusti. Kestotestin jäljiltä piippu ei äkkivilkaisulta näytä kärsineen kummoisiakaan vaurioita. Luodit olivat liikkuneet jälleen eteenpäin ja jonon ensimmäinen luoti pilkisti nyt ulos piipun suulta. Merkittävämpi ero oli kuitenkin hylsyssä, joka ei enää lainkaan muistuttanut hylsyä vaan rusinaa. Mielenkiintoisesti sul- Rungonpuolella ei ole havaittavissa mitään erityistä, jos lipaskuilun etupuolelle syntynyttä messinkikuorrutusta ei lasketa mukaan. Kun savu oli hälvennyt totesimme tilanteen muuttumattomaksi. Testin lopussa go-tulkki mahtui hieman helpommin, mutta ei ollut vielä puhettakaan, että no go -tulkki olisi mahtunut. Ilmiötä selittää se, että paineen kasvaessa riittävästi hylsyn takapää toimii "varoventiilinä", josta osa paineesta karkaa taaksepäin. Käytännössä CZ:n varsin massiiviset sulkuolakkeet ovat niin vahvat, että ne eivät välitä tällaisestakaan rääkistä. Aivan vaurioitta ei sekään kovasta käsittelystä selvinnyt vaan se taipui. SULKUVÄLI Lukijoita varmuudella kiinnostaa tietää, mitä testin eri vaiheissa tapahtui pistoolin sulkuvälille, josta puhutaan paljon ja jonka kasvamista pidetään selvänä merkkinä siitä, että aseessa on jotain vialla. Ja kun kaasut karkasivat takakautta, lyijy kerrostui hylsyn pinnalle. Piipussa on nykyään jumissa 4 luotia, joista ensimmäinen pilkistää piipun suulta. Patruunapesän turpoaminen oli testien jälkeen helposti havaittavissa. Hylsyjen pettämisen seurauksena iskupohja on pinnoittunut messingillä. Odotusten vastaisesti luistinsalpa ei hajonnut, onhan se yleisesti ottaen asemallin hiekoin kohta. Tässä rusinassa oli lisäksi osittainen lyijypinnoitus, eli ilmeisesti ruutikaasut olivat olleet niin kuumia, että vaippaluodin avonaisesta perästä oli höyrystynyt lyijyä. Ennen koeammuntaa sulku oli tiukanpuoleinen, koska gotulkin kanssakin sulku meni kiinni vain juuri ja juuri. Oli tapahtunut sama kuin edellisellä kerralla, paria pientä seikkaa lukuun ottamatta. Runko on mitoissaan ja laukaisukoneisto toimii yhä normaalisti. WWW.REKYYLI.FI. Tarkemmin syynätessä huomaa, että piipussa on aaltomaisuutta useamman luodin kerrallaan ampumisen jäljiltä
Jos aseessa olisi ollut lipas paikoillaan, olisi se suojannut käyttäjän käsiä, koska CZ:n peltilipas on varsin jämäkkää tekoa. RUUDIN MÄÄRÄSTÄ EI OLE TIETOA, MUTTA SILLÄ TUSKIN ON MERKITYSTÄ. kuväli ei venynyt edes siinä vaiheessa kun patruunapesä oli pullahtanut ja luisti ei päässyt edes perääntymään. Jos lipaskuilu olisi ollut tukittu, olisi paine kenties heijastunut suuntautumaan ylös ja aiheuttanut kyseisen ilmiön. KESTÄVÄ PELI Oma näkemykseni ennen testiä oli varsin myönteinen, koska olen nähnyt lähietäisyydeltä, kun tehdasvalmisteinen 8 g FMJ -patruuna toimi väärin CZ 75 -pistoolissa. Tapahtuman jälkeen kyseinen Zetori oli käytössä vuosia, saattaapa se olla vieläkin. Koska käytössä olivat suojalasit, riitti kasvojen ja käsien peseminen. aseen kohtalo ei ollut kovinkaan erilainen. Hieman yllättäen WWW.REKYYLI.FI CZ 75 kestotestin jäjiltä. Kun varaosalaatikosta löytyi ylimääräinen lipas sekä ulosvetäjä jousineen ja tappeinen, saatiin ase ampumakuntoon jo samana päivänä. Ulosvetäjä puuttuu, kahvalevyt ovat hajalla ja piippu on laajentunut. 33. Testiripustuksessamme kahvaan purkautunut paine repi lopulta kahvalevyt irti. Tavallista voimakkaamman laukausäänen lisäksi näkyi välähdys, ja ampujan molemmat kädet ja kasvojen oikea puoli olivat mustat noesta. Lipas, jossa oli jäljellä neljä patruunaa oli saanut osansa, sen huulet olivat kääntyneet voimakkaasti sisäänpäin, ja lippaassa olleet patruunat olivat runnoutuneet muotopuoliksi. Kokemuksessani on muutama ero tekemiimme testeihin. Samasta syystä paineella oli vapaa reitti purkautua alaspäin, joten emme saaneet luistia "hyppäämään". Kopautus puunuijalla riitti tiputtamaan luistin takaisin johteilleen, jonka jälkeen kannastaan revennyt hylsy saatiin ulos helposti. Ampuja selvisi tapauksesta säikähdyksellä. PIIPUN TAKAOSASTA OLI TYHJÄNÄ VAJAA KOLMANNES, JOKA KAADETTIIN TÄYTEEN N310:Ä. Ulosvetäjä lensi 15 metrin päähän ja aseen luisti oli hypännyt ylöspäin siten, että luistin ja rungon urosjohteet olivat nyt vastakkain. Käytännössä luisti oli siten täysin jumissa
jäi myös ennalleen, tosin siihen lisättiin teksWWW.REKYYLI.FI. Siinä missä muut pohjasivat aseensa jo koeteltuihin rakenteisiin, Wilhelm kulki pitkälti omia polkujaan ja keksi joko uusia ratkaisuja tai paranteli jo olemassa olevia. TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI Aseiden lisäksi Collath kehitti myös omia kaliipereita niin haulikoihin kuin myös kivääreihin. Yritys sijaitsi Frankfurt an der Oderissa eli Berliinistä itään aivan Puolan rajan pinnassa. Collath suunnitteli asemallin, jossa sytytysneula sijaitsikin itse patruunassa ja näin aseen mekanismi oli helpompi valmistaa. Vuonna 1875 yritys siirtyi kokonaan Collathin omistukseen, mutta nimenä säilyi edelleen Teschner & Co. esim. Niiden etutukkeihin tehtiin haluttaessa myös kapea ikkuna, josta voi nähdä makasiinissa jäljellä olevat patruunat (ei siis mitään uutta auringon alla - vrt. On huomattava, että Collath valmisti aseita myös tavanomaisemmilla sulkumekanismeilla (esimerkiksi Anson & Deeley Greener-ristitapilla), vaikka tässä keskitymmekin Collath-sulkuun ensiksi sen erikoisuuden takia ja toiseksi siksi, että tämän artikkelin kakkososassa esittelemme ja koeammumme 1900-luvun alussa valmistetun Collath-drillingin. TESCHNER, COLLATH, TESCO Sulkumekanismi tunnetaan myös nimellä Teschner-Collath ja jois34 sakin 1900-luvun alun luetteloissa esimerkiksi drillinki on nimetty "original Teschner-drilling", mutta otsikkoa seuraavassa tekstissä puhutaan taas Collath-drillingistä. TESCHNER & CO / WILHELM COLLATH Huonosti tunnettu asevalmistaja osa 1 Wilhelm Collath oli 1800-luvun lopun suurin siviiliaseiden valmistaja Saksassa. ja Collath-nimeä käytettiin vain kauppanimenä. Aseiden lisäksi tehtiin luonnollisesti erilaisia muutos- ja korjaustöitä, kiväärin ja haulikon piippuja, lukkorunkoja, patruunoita sekä luoteja. Kun yhteistyö Collathin kanssa alkoi, Teschner paranteli juuri Dreysen neulasytytysmekanismia ja Collathin ensimmäinen tehtävä olikin tuon mekanismin edelleen kehittäminen. Yrityksen virallinen nimi, G. Collath käytti myös monissa tuotteissa, kuten kiväärinpiipuissa ja patruunoissa merkintää Tesco (nimistä TESchner ja COllath). Teschner eikä nimeä muutettu kun Wilhelm Collath tuli mukaan vuonna 1859. Teschner & Co. Benellin hiljattain mainostama vastaava "uutuus"). Kiväärikaliipereista joitakin on säilynyt näihin päiviin asti. Collath oli myös keisarillisen koeampumalaitoksen johtaja ja laitos sijaitsi yrityksen pihapiirissä, joten hänen aseissaan on lähes aina perusteelliset koestusmerkinnät, vaikka koeammunta ei vielä 1900-luvun alkumetreillä ollut pakollista. säilyi myös poikien aseissa. Vastapuolella oleva valmistuspaikan teksti "Frankfurt A.O. Nimen loppuun toki lisättiin & Co. Asevalmistus oli suurimmillaan 1800- ja 1900 -lukujen vaihteessa, jolloin monentyyppisiä aseita valmistui reilut 1000 kpl vuodessa. Kohtalaisen suuresta valmistusmäärästä huolimatta Collath-aseet ovat suhteellisen harvinaisia ja siten keräilijöiden suosiossa. Collath Söhne". Esimerkkinä muutostöistä voisi mainita tähtäinkiskojen valmistuksen ja asennuksen tuolloin juuri markkinoille tulleisiin kiskottomiin Browning Auto-5 -haulikoihin. Vuonna 1906 yritys siirtyi Collathin pojille (Paul ja Franz) ja aseista muutos on nähtävissä siten, että seuraavana vuonna, 1907, lukkorungon vasempaan sivuun kaiverretun tekstin "Patent Collath" sijasta siinä lukikin "W. Tämä johtuu siitä, että yrityksen perusti alkuaan G. Paperikuoriset patruunat olivat yhä kertakäyttötavaraa, sillä laukaistessa paperikerros paloi pois
20 000, joten tästä vuodesta voidaan laskea ehkä jopa parikymmentä vuotta taaksepäin karkeasti 1000 aseen vuosimäärien mukaan valmistusajankohtia. Vuosi 1907 onkin sikäli selkeä rajapyykki, että valmistajan perusteella tiedetään ainakin se, että onko ase valmistettu ennen vai jälkeen tätä vuotta. Vuonna 1854 Bergerin pojat, Louis ja Carl astuivat yrityksen johtoon kunnes vuonna 1873 tehdas joutui kokonaan pois perheeltä. Vuonna 1882 aseen35. COLLATH -VALMISTEET OVAT HALUTUMPIA KUIN POIKIEN TEKEMÄT dan puhkeamista aseen no. Seuraavassa numerossa esiteltävän drillingin sarjanumero on 18 xxx, joten se on valmistettu varmasti vuosien 1907 ja 1913 välillä. Tuhannen aseen vuosivauhdilla päädytään vuoden 1911 tienoille. Bergerin (1794 - 1871) aikaan. Koska Berger oli myös etevä aseseppä, tehtaalla oli erillinen aseenvalmistus- ja korjausosasto. Collath-valmisteet ovat halutumpia kuin poikien tekemät, väittävätpä jotkut että myös erinomaisen maineen saavuttaneiden aseiden laatu heikkeni nopeasti poikien ottaessa ohjat. Tässä kohden on hypättävä 1800-luvun puoliväliin, C. Weidinger olisi valmistanut vielä vuonna 1914, juuri ennen ensimmäisen maailmansoWWW.REKYYLI.FI "AIDOT" W. Bergerin perustama Gusstahlwerk und Waffenfabrik oli edelläkävijä mitä tuli aseen piippujen ja lukkorunkojen valamiseen. Collath- aseiden valmistus loppui vuonna 1941, toisen maailmansodan melskeisiin. PIIPUT Collath-haulikoissa tai yhdistelmäaseissa on usein haulipiipuissa teksti Wittener Excelsior. Koestettuihin aseisiin ei koskaan merkitty päiväyksiä ja koska toisen maailmansodan aikana arkistot hävitettiin, ovat aseiden tarkat valmistusajankohdat epämääräisiä. ti Wilhelm Collath Söhne ja Gewehr und Patronenfabrik. Vuosi 1907 vaikuttaa myös aseiden keräilyarvoon, "aidot" W. Tämä Wittenissä tehty piippumateriaali oli aikanaan kalliimpi kuin Kruppin vastaava. Löytyy kuitenkin kohtuullisen varma tieto, että Collathilla työskennellyt H. L. Asetunnistusten kannalta tässä on vielä huomioitava se, että valmistaessaan lukkorunkoja muille, Collath jätti sekä valmistajan että paikkakunnan tekstin pois, joten Collath-nimeä kantamattomat Collath-sulkuiset aseet on valmistanut joku muu
Koska piiput eivät olleet taittosaranan varassa, niihin ei myöskään kohdistunut vastaavia aukeamiseen pakottavia voimia kuten saranallisissa aseissa. Mekanismissa tämä vaati piippujen liikkeen eteen avattaessa ja taakse suljettaessa. Suurikokoisen "siiven" asento on myös helppo todeta tunnustelemalla täysin pimeässä. Tätä pidetään Collathin keksintönä ja nerokkuutensa ansiosta sitä Collath-sulun avaus/sulkuvipu on modifikaatio Lefaucheux-sulusta. Esimerkiksi drillingissä jokaisella piipulla on oma iskuvasaransa (Collath kehitti myös version kahdella iskuvasaralla), joiden toiminta on tavanomaisesta poikkeavaa. Piiput asettuivat poikkeuksellisesti iskupohjan ympärille eikä sitä vasten. Vastaavalla vivulla avattiin myös Dreysen neulasytytyshaulikon piiput, jotka silloin kääntyivät sivullepäin. Tästä on ainakin kaksi etua. Tässä rakenteessa ei myöskään tarvita jousia nallipiikkejä palauttamaan. Baskyylin alaosa jatkuu etutukin etupäähän asti, jolloin lukkorunko on erittäin jäykkä, mikä vähentää osaltaan aseen kulumista. Collathin patentilla oli monia etuja. Toiseksi "sivuava" lyönti ei kuluta itse nallipiikkiä, koska se ei lyö piikkiä "pohjaan" eikä iskun voima välity kokonaan piikkiin kuten yleensä. Varmistin on kuin siipimutteri, poikittain ase on varmistamaton, mutta kun salpa käännetään aseen pituusakselin suuntaiseksi, ovat iskuvasarat lukittuna. Tässä asennossa varmistinvivun toinen siipi asettuu tähtäinlinjalle, joten ampuja huomaa heti aseen olevan varmistettu. Varmistin lukitsi iskuvasarat, joten se oli erittäin turvallinen verrattuna useimpiin aseisiin, joissa 36 varmistin lukitsi vain liipaisimet. Kun asetta avataan, avausvipu painaa hanat vireeseen ja samalla nallipiikit vapautuvat. Nallipiikeissä ei tarvittu lainkaan jousia, joten niiden valmistus oli tavanomaista yksinkertaisempaa. Valmistajasta riippumatta monissa vanhoissa drillingeissä on vivusto, jolla hahlo nousee ylös kun luotipiipun valitsinta käännetään. On luonnollista, että myös Collath "takertui" mekanismiin, olihan se ensimmäinen parannuskohde hänen ja Teschnerin yhteiselon alkutaipaleella. Erikoinen, siipimutteria muistuttava varmistin on myös Collath-aseiden tavaramerkki. COLLATH-KALIIPEREITA · 9,3x72R (yhä käytössä jossain määrin) · 7,3x56R · 8x58 Collath (kartiohylsy kuten 8x58 Sauer) · 9,3x65R (saatettiin merkitä aseeseen myös 8,7 mm/65, jolloin kyseessä pienkaliiperi) · 9,3x80R (alkuaan 9,3x80T = Teschner) · 10,75x65R · 11,15x65 Collath Drillingissä on iskuvasara joka piipulle, myöhemmin Collath kehitti myös mallin, jossa pärjättiin kahdella. WWW.REKYYLI.FI. Collath-aseissa haulipiippujen teräs on joko Kruppilta tai hankittu Wittenistä, kun taas luotipiiput valmistettiin usein itse, jolloin piippuun leimattiin teksti Tesco. TESCHNER-COLLATH SULKU Epäkeskeinen sivulle kääntyvä sulkuvipu juontaa juurensa kauas, ainakin 1830-luvulle, Lefaucheuxin ajoille (vrt. Piippujen sisäpuolelle tulevat iskupohjat tiivistivät hyvin palokaasut ja piippujen peräosan myös silloin kun nalli sattui puhkeamaan (tuohon aikaan yleinen ilmiö). Kun ase ladataan ja suljetaan, patruunat työntävät nallipiikit viimeistään tällöin takaisin alkuasentoon. Collathin keksintö oli tuoda iskupohjat ulos baskyylin etupinnasta ja näin sulkea ase kaasutiiviisti. Kun iskuvasarat lyövät, ne eivät iske suoraan nallipiikkiin vaan vain sivuavat niitä ja pysähtyvät sen jälkeen massiiviseen virityskiilaan. Lefaucheux-sulku). Koska piippujen taittumispiste sijaitsi aivan etutukin etuosassa, lataamiseen ja hylsyjen/patruunoiden poistoon oli runsaasti tilaa ja homma onnistui myös hanskat kädessä. Ensiksi nallipiikki jää laukauksen jälkeen ulos ja tukee nallia, sillä se ei pääse perääntymään koska iskuvasara jää eteen. Collath vei mekanismin muita pidemmälle, ainakin hän teki siitä äärimmäisen kestävän ja käytännössä välyksettömän. Sekä Berger että Teschner suunnittelivat tästä modifikaatioita ja muuttivat piiput aukeamaan suoraan alaspäin. valmistuspuoli suljettiin kokonaan ja valmistus keskittyi pelkästään valuaihioihin ja raaka-aineisiin
2 ja 16/65 olisi Collath no. Haulikkokaliiperit oli numeroitu 0-8. On epäselvää, kuinka suuri osuus Tesco-kiikaritähtäimen valmistuksessa Collathilla oli, ainakin linssit tehtiin muualla, ehkäpä peräti Wittenissä tuolloin vaikuttavan Schottin pajalla (valmistaa edelleen mm. Ammus oli alkuun kertakäyttöinen, koska sen ohut paperikuori paloi patruunan syttyessä. Koska patruunoita ei ole juurikaan säilynyt, mitoituksista ei ole tarkkaa tietoa, mitat poikkesivat kuitenkin jossain määrin nykyisistä. MYÖS KIIKARITÄHTÄINTEN KEHITYSAIKAA Kiikaritähtäinten yleistyminen 1900-luvun alussa toi töitä myös Collathille. Tähtäinten hinnat vaihtelivat luokassa 80 - 110 sillois- ta saksanmarkkaa eli likimain puolet drillingin hinnasta (250 mk). Seuraavassa numerossa tutustumme tarkemmin Collath-drillinkiin, jonka haulipiiput ovat kaliiperia 16/65 ja luotipiippu jo käytöstä poistunut 8x58M. 37. Kiikaritähtäinten suurennukset olivat kiinteitä ja suhteellisen pieniä, yleensä 2-5x. Fuess Helios, Goerz Certar, Hensoldt Solar, Busch Visar ja Carl Zeiss Zielvier/ Zielsechs. Löytyy kuitenkin Collathin Tesco-malli, jossa suurennus on 5 3/4 ja toinen peräti 8-kertainen. Nykyisin sitä ei juuri esiinny, koska tuo sinänsä yksinkertainen mekanismi lisää kohtuuttomasti aseen hintaa. Zeissin ja Minoxin linssejä). Collath-sulkumekanismeja valmistettiin yksi- ja kaksipiippuisiin metsästysaseisiin sekä drillinkeihin. Hän kehitti oman kiinnitysjärjestelmänsä sekä luonnollisesti asensi myös muiden valmis- tajien kiikareita ja jalustoja. Kahles Telorar ja Mignon, Voigtländer Scopar, R. Erään tiedon mukaan kaliiperi 1 olisi lähellä 12:ta ja toisen tiedon mukaan kaliiperi 12/65 oliWWW.REKYYLI.FI si Collath no. Collath paranteli Dreysen neulasytytysmekanismia sijoittamalla "neulat" aseen sijasta patruunoihin. 4. Kaksipiippuisissa piiput sijaitsivat rinnakkain tai päällekkäin. Muita 1900-luvun alun (ennen ensimmäistä maailmansotaa) kiikaritähtäimiä oli kaupan mm. Piirroksissa luoti- ja haulipatruuna sekä haulipatruunan sulkeminen. kopioivat aikoinaan kaikki. Siitä oli myös muunnos .22-kaliiperille ja tarkkuuskiväärille
Jälleen osien irrottamisessa kannattaa noudattaa varovaisuutta ja huolellisuutta, jottei vahingoiteta muoviosia. Kasaaminen menee käänteisessä järjestyksessä ja se vaatii pientä sorminäppäryyttä. LAUKAISUUN VAIKUTTAVAT OSAT Laukaisuun vaikuttavia osia ovat liipaisimen välitintanko, disconnectori, iskuri/nallipiikki ja tämän varmistin. Kiillottamiseen sopii parhaiten kromitahna (Autosol, tai vastaava) sekä porakoneeseen tarkoitettu kankainen kiillotuslaikka. Iskuri-nallipiikkiasetelma puretaan asettamalla se nurinpäin (perä edellä) luistiin ja painamalla jousta alaspäin, samalla vapauttaen tähän kiinni ottava pinta. Purkaminen aloitetaan irrottamalla luistin perästä peitelevy (Slide Cover Plate). Seuraavaksi liipaisinkoneistosta irrotetaan disconnectori (Disconnector), työntämällä sitä koneiston muoviosan vasemmalta puolelta löytyvästä reiästä purkamiseen käytetyllä tuurnalla. Iskuri/nallipiikki purettuna sekä ulosvetäjän jousiasetelma ja luistin peitelevy. kaksi sen lukitsemiseen käytettyä sokkaa (joita ei sitten pidä mennä hukkaamaan). Osan virallinen nimi on: "Glock 721 laukaisusäädin 2,0 kg / 3,5 lbs", ja se maksaa noin viisi eroa Glockin maahantuojalla Asetalo Oy:llä. Edellä mainituista osista kiillotetaan kaikkien osien keskenään mekaanisessa yhteydessä olevat pinnat, kuten iskurin/nallipiikin virekynnen alue, liipaisimen välitystangon ja disconnectorin pinnat, sekä nallipiikkivarmistimen liipaisimen jousen (Trigger Spring) S-kirjaimen muotoinen asento, jotta osa saadaan samoin päin takasin koneistoa koottaessa. Pinnat tulee mielellään kiillottaa peilikirkkaaksi, mutta samalla on kuitenkin muistettava että pintoja ei suinkaan ole tarkoitus hioa niin että ne muuttavat muotoaan. Samalla muuten kannattaa tilata edellä mainittu purkutyökalu: "Glock 3374, sokanpoistotyökalu". Peitelevyn irrottamisen jälkeen luistista voidaan poistaa iskuri/nallipiikki-asetelma (Firing Pin Assembly) ja ulosheittäjän jousiasetelma (Extractor Depressor Plunger Assembly), yksinkertaisesti vetämällä ne luistista ulos. Tässä vaiheessa kannattaa miettiä halutaanko koko iskuri/nallipiikki kiillottaa, tai tarvitseeko siihen mahdollisesti vaihtaa toinen jousi. Glockin virepintojen ristikkäisyyden tarkistaminen on varsin helppo suorittaa erityisen tarkistuspeitelevyn (Inspection slide cover plate) avulla. Glokin manuaalin mukaan virepintojen on oltava päällekkäin noin 2/3 osaa tai enemmän. Sen irrottaminen tapahtuu painamalla iskuria eteenpäin muovisen ohjainholkin päältä. Jotta myös nallipiikkivarmistin (Firing Pin Safety) saadaan irrotetuksi, voi olla tarpeen irrottaa ulosvetäjä (Extractor) kokonaan luistista. Peitelevy on matalampi kuin alkuperäinen ja se mahdollistaa koneiston sisään näkemisen, kun ase on koottu toimintakuntoon. Virepintojen kiillotuksessa sekä toiminnan tarkistamisessa kannattaakin olla erityisen tarkka ennen koeammuntaa. Pelkästään kiillottamalla saadaan Glockin laukaisua parannettua huomattavasti, mutta mikäli laukaisua halutaan edelleen herkentää, voidaan myös iskuri/nalli- Nallipiikin varmistin ja iskurin virepinnat kiillotettuna. 39. Näistä disconnector korvataan yleensä, kuten tässäkin tapauksessa, niin sanotulla "miinuspalalla". Irrottaessa kannattaa varoa etteivät jouset pääse lentelemään ympäri huonetta. Nyt työpöydällä pitäisi olla irrallisina kahvarungossa olevat laukaisuun vaikuttavat osat ja seuraavaksi perehdymmekin luistin purkamiWWW.REKYYLI.FI seen
Tätä ei suositella mikäli on tarkoitus käyttää poikkeuksellisen kovakuorisen nallin omaavia patruunoita, tai ase tulee viranomaiskäyttöön. Glockin kahvan alareunassa, lipasaukon vieressä oleva tyhjä kolo on myös usein ihmetyksen aihetta herättävä. Laukaisu tuntui jopa aavistuksen jäykemmältä kuin alkuperäisellä jousella KOKOAMINEN JA TOIMINNAN TESTAAMINEN Seuraavaksi pitää saada kasattua toimiva ase pöydällä levällään olevista osista. Mikäli iskuri/nallipiikkipaketti on ollut purettuna, kootaan se ensimmäisenä. Jousen lukitussokkien takaisin saaminen vaatii sormivoimia, kärsivällisyyttä tai kuten allekirjoittaneella, pienen ruuvipenkin teknistä apua. Tässä vaiheessa tulee huomioida se että luistinsalvan jousen pään jää sokkatapin taakse jännittyneeseen tilaan. Tietyssä lajeissa kannattaa muistaa myös se että viritykset saattavat muuttaa aseen luokitusta. Yksi toimivaksi havaittu sekä yleisesti käytetty vaihtoehto olisi käyttää valmiita kahvateippisarjoja, jollainen nytkin tilattiin ja asennettiin. Ensin asennetaan kiillotettu "miinuspala" takaisin liipaisinkoneistoon. Nyt koko paketti on valmis asennettavaksi runkoon, jonka jälkeen asennetaan lukitusharkko ja sen sokkatappi. Tässä kannattaa olla huolellinen ja varmistaa että osa tulee tiukasti paikalleen. piikki-asetelmaan vaihtaa kevennetty jousi, yleensä jäykkyydeltään 4 lb, eli noin 20 prosenttia löysempi kuin alkuperäinen. Mikäli jousi irtoaa, asennetaan se uudelleen ja kierretään jousta myötäpäivään noin neljänneskierros. Kevennettyä jousta ei valitettavasti ollut saatavilla jutun kirjoittamisen aikana. Oikea asennus on helppo selvittää kokeilemalla että salpa liikkuu ja toimii moitteetta. Kun edellä mainitut osat on saatu paikalleen, asennetaan ulosvetäjän jousiasetelma ja iskuri/nallipiikkiasetelma paikalleen. Kahvateippisarjan mukana tulee myös luistin otepintaan tarkoitetut teipit, sekä muihin kohtiin tarkoitettuja paloja ja yksityiskohtaiset ohjeet näiden asentamiseksi. Viimeisenä asennetaan luistin peitelevy tai toiminnan tarkistukseen käytettävä erityinen tarkistuspeitelevy. Nyt piippu, rekyylijousi ja luisti asennetaan runkoon ja näin aseen pitäisi olla taas toimintakunnossa ja laukaisussa huomattava ero. Disconnector ja liipaisimen välitystanko kiillotettuna. MUITA PIENIÄ VIRITYKSIÄ Kun asetta oli kuitenkin jo päätetty modifioida, päätimme samalla miettiä mitä muuta kotikonstein parannettavaa kellopelistämme löytyisi. Ongelmaan on kuitenkin tarjolla helppo ratkaisu, nimittäin varta vasten tämän ongelman korjaamiseen tarkoitettu tulppa, jota kaipaisi jo tehdasasennuksena. Odotimme tämän vaikuttavan jonkin verran laukaisuun, mutta tulos oli kuitenkin niin pieni ettei eroa tavalliseen pystynyt riittävän selkeästi erottamaan. Nyt kahvarungon pitäisi olla toimintavalmis ja voidaan siir40 tyä luistin kokoamiseen. Näillä virityksillä päästään varmasti jo alkuun, mutta on myös muistettava virityskärpäsen pureman olevan melkein aina sellainen, että kaikkea tekee mieli kuitenkin lopulta parantaa. Jousien vaihtoa suunniteltaessa kannattaa myös harkita kevennetyn jousen hankkimista iskupiikkivarmistimeen, jolla on oma vaikutuksensa laukaisun etuvetoon. Viimeisenä asennetaan liipaisinkoneiston sokkatappi. Kaikkien tappien asennus tapahtuu oikealta vasemmalle. Oikea järjestys iskuriin tulevilla osilla on: muoviholkki uran avoin pää edellä, jousi ja jousen sokat. Ennen teippien asennusta kahvarunko puhdistetaan rasvasta alkoholia sisältävällä aineella, kuten polttoaineen jäänestoaineella (isopropanol). Seuraavaksi asennetaan liipaisimen jousi ja taiteillaan laukaisunvälitintanko takaisin uraansa. Kahvaa koitettiin parantaa Pachmayerin sormiuritetulla kahvakumilla, mutta tämä ei ainakaan allekirjoittajan kouraan tuntunut istuvan kovinkaan hyvin. Tästä oheisessa kuvassa lisää. Täälläkään ei näy loppua, ainakin tähtäimet pitäisi vielä vaihtaa. Tämä onnistuu varsin helposti päinvastaisessa järjestyksessä kuin purkaminen. Kuten tapana on sanoa, "welcome to the open division!" WWW.REKYYLI.FI. Seuraavaksi asennetaan nallipiikkivarmistin jousineen ja tarkistetaan että ulosvetäjä on paikallaan luistissa. Ylemmässä rungossa on kahvan täytepala paikallaan. TARVITTAVAT KILKKEET: Glock 3374, sokanpoistotyökalu: 5,05 euroa, Asetalo Oy, www.asetalo.fi Glock 721 laukaisusäädin 2,0 kg/3,5lbs: 5,05 euroa, Asetalo Oy, www.asetalo.fi Deep 6 Comp Grip Frame insert: 6,95 dollaria, www.glockparts.com Decal Grip G-17 FGR Rubber: 10,95 dollaria, www.glockparts.com Competition Trigger Spring: 5 dollaria, www.glockparts.com 4lb Firing Pin Spring (Not for duty or carry): 5 dollaria, www.glockparts.com Inspection slide cover plate: 4,95 dollaria, www.glockparts.com myös se että tätä kautta koneistoon voi mahdollisesti päästä likaa, josta taas voi seurata toimintahäiriöitä. Myös nallipiikkivarmistimenjousen kiinnitys on syytä varmistaa ja se tapahtuu yksinkertaisesti kevyesti jousta vetämällä. Tärkeintä on, että aine ei "syö" muovia. Sen haittapuolena on Kahvateipit parantavat otteen pitävyyttä mukavasti, Ne on helppo asentaa, ja tarvittaessa myös poistaa. Eri keskustelupalstoilla on kirjoiteltu varsin paljon Glockin laukaisun virittämisestä ja yhtenä keinona on mainittu vahvemman liipaisinjousen vaihtaminen, joten oli luonnollista että tämäkin vaihtoehto kokeiltaisiin. Tämän jälkeen asennetaan luistinsalpa sekä tämän sokkatappi
HTIMAANA A 19 MERA ENGLANTI JA N ERÄMESSUT OULUSS ER, AARNIKA ME POHJOIS-SUO , ZAMBERLAN, DEERHUNT ISS UUTUUDET: ZE. NEJA, KETTUJ KAURIITA, KA .22.5. Oakley SI kengät alkaen 169. Kauttamme myös muut Oakley tuotteet. 09-7249821 - www.teuvolouhisola. Tilaa VERTAILUSS ÄN KIRVEE A METSÄSTÄJ T 4 / 2011 7,50 M0 AULIKKOH KOULU Winchester P SX Osa 1 Metsästäjän E MAUSanR PH 3 Afric 104 710640-1 riistalehti.fi/tilaus PAL.VKO 2011-31 106405 6 414887 11004 4 / 2011 4 A..
LATAUSKOULU, OSA 23 Haulikon patruunat OSA 7, MUUT KALIIPERIT JA VANHOJEN KOMPONENTTIEN KÄYTTÖ TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI Latauskoulussa perehdytään tällä kertaa lukijoiden pyynnöstä vanhojen pahvihylsyisten patruunoiden lataukseen komponentteina vain pahvikiekot ja huopatulpat. Lisäksi muutamiin nykyisin yleisessä käytössä oleviin muihin kuin 12-kaliiperisiin annetaan peruslataukselle lyijyhaulein ohjearvoja. 42 Latauskoulussa on vielä tarkoitus käydä läpi ainakin korvaavat haulit, buckshot-lataukset, täyteiset, mustaruutilataukset ja lataukset messinkihylsyille. Jos esimerkiksi 70 mm hylsyllä lataus kehitetään pitkässä 89-pesässä, voi sama lataus olla ylipaineinen 70 mm pesässä. Arvot perustuvat olettamukseen, että käytetään muovihylsyjä ja muovista välitulppa/haulikuppia tai vähintään muovista tiivistekiekkoa ruudin päällä. Mikäli muita mahdollisia kohteita halutaan, kannattaa ehdotuksia lähettää toimitukseen. MUUT NYKYISIN KÄYTETYT KALIIPERIT Toistaiseksi latauskoulussa on ollut ohjeita vain kaliiperille 12. Aikaisemmin ei ehkä ole tullut selvästi esiin, että patruunapesän pituudella on jonkin verran vaikutusta patruunan painetasoon. Ero 70 mm ja 76 mm välillä on pienempi, mutta lataukset on syytä testata hylsylle sopivassa pesässä mikäli niitä käytetään muissakin aseissa. WWW.REKYYLI.FI. Seuraavassa annetaan muiden yleisempien väljyyksien peruslatauksille lähtöarvot
Ei siis ole ihme, että 24 g kiekkolataukset kestävät korkeita lähtönopeuksia eikä se, että kiekkopatruunoilla kiekko voidaan helposti rikkoa paljonkin yli 40 metrin matkoilta. 100 kpl), jotta patruuna olisi tarpeeksi tehokas esimerkiksi metsästyksessä. Tässä taulukossa on laskettu kyseisten kaliiperien hauliannoksista kolmen ylimmän neljänneksen painon vaikutus annoksen alimpaan neljännekseen. Tämän lisäksi patruuna suljetaan rullaamalla. Jos käytetään yhtäkään muovikomponenttia, muovista haulikuppia, tiivistekiekkoa tai hylsyä, ruutimäärät ovat silloin tässä esitettyjä huomattavasti pienemmät, älä siis käytä näitä ohjeita mikäli patruunaan tulee yksikin muoviosa! VANHAT (VIHTAVUOREN) RUUDIT Vanhoja ruutipurkkeja on vielä runsaasti "kierrossa". Hyvältä näyttävien hylsyjen käyttöön otto houkuttaa, vaikka itse lataaminen ei muuten liiemmin kiinnosta. Näitä ruuteja käy- tettäessä tulee olla erityisen varovainen ja mieluummin jättää ne kokonaan käyttämättä. PERUSLATAUKSET LYIJYHAULEILLE / ALOITUSLATAUKSET Kaliiperi 10/89 16 16 16 20/70 Ruuti 3N38 N340 3N37 3N38 3N37 Ruutiannos 2,9 g 1,4 g 1,6 g 1,9 g 1,5 g Hauliannos noin 60 g 32 g 32 g 36 g 28 g Kaliiperi 20/76 28/70 28/70 36 / .410 36 / .410 Ruuti N350 3N37 3N38 3N38 N110 Ruutiannos 1,5 g 1,0 g 1,1 g 0,8 g 1,0 g Hauliannos 36 g 24 g 28 g 15 g 19 g TEHOKKUUSTAULUKKO LYIJYHAULEILLA Itselataajaa saattaa kiinnostaa eri haulikonkaliiperien "tehokkuustaulukko" lyijyhauleja käytettäessä. Havaitaan, että kaliiperissa 12 hauliannos 24 g on erityisen edullinen ja hauleja säästävä. Kaliiperi 16/76 magnum on kuvitteellinen Toimivuusluku = 3/4 hauliannos, g / pinta-ala, mm2 x 1000 VANHOJEN PAHVIHYLSYISTEN PATRUUNOIDEN LATAAMINEN Vanhoja pahvihylsyjä löytyy vielä runsain mitoin. Huomio! Seuraavassa esitetyt latausohjeet koskevat vain pahvihylsyä, jossa komponentteina käytetään huopa- tai paperimassavälitulppaa ja ruudin päällä pahWWW.REKYYLI.FI Vanhoja käyttökelpoisia pahvihylsyjä löytyy yhä monen varastoista. vista tiivistyskiekkoa. Saatu "teholukema" on kerrottu tuhannella ja se ilmoittaa patruunan käyttökelpoisuuden eli mitä pienempi lukema, sitä paremmin patruunan haulit säilyttävät muotonsa ja sitä tehokkaampi patruuna on käytännössä. Laskelma perustuu hylsyn pinta-alaan ja hauliannoksen painoon pintaalayksikköä kohden. Heikoin hyötylukema on kaliiperilla 12/89, sitten .410 magnumilla ja kolmanneksi ehkä hieman yllättäen 10/89:llä ja 64 gramman hauliannoksella. Kaliiperi .410-76 .410-65 28-70 28-70 28-70 20-70 20-76 16-70 16-70 16-76 12-70 12-70 12-70 12-70 12-76 12-89 10-89 10-89 hauliannos g 21 15 21 24 28 28 36 32 36 40 24 32 36 40 53 64 53 64 3/4-annos g 15,75 11,25 15,75 18 21 21 27 24 27 30 18 24 27 30 39,75 48 39,75 48 Pinta-ala mm2 108 108 190 190 190 236 236 270 270 270 320 320 320 320 320 320 356 356 toimivuusluku paino/pinta-ala 146 104 83 95 110 89 114 89 100 111 56 75 84 94 124 150 112 135 Mini-Mag Magnum Super-Mag Magnum Magnum Magnum Magnum High Performance Magnum Magnum Huom. Pienimmissä kaliipereissa on kuitenkin syytä huomioida hauliannos, hauleja tulee olla lukumääräisesti riittävän paljon (min. Pitkästä säilytysajasta ja säilytyspaikasta riippuen ruudit ovat voineet "terästyä" huomattavasti alkuperäistä kovemmiksi tai vaihtoehtoisesti menettää 43. (toimituksen huomautus: kaava pätee sitä paremmin, mitä pehmeämpää materiaalia haulit ovat.) Jos oletetaan kaikkien kaliiperien patruunoiden komponenttien ja lähtönopeuksien olevan samat tai vastaavat, ovat ne silloin ominaisuuksiltaan vertailukelpoisia. Näiden komponenttien hyödyntäminen onnistuu joskus hyvinkin, mutta usein pitkä säilytys ehkä väärässä lämpötilassa tai kosteudessa on tehnyt tehtävänsä, jolloin niiden käyttö voi olla vaarallista. Usein varastoista löytyy myös vanhoja ruutipurkkeja sekä nallirasioita. Kuten taulukosta nähdään, arvo noin 85 näyttäisi olevan jonkinlainen "peruslataus", jonka mukaan muita voidaan arvioida
Vihtavuoren ruutunalli antoi nopeutta 359 m/s il- man viivettä ja Sincorro-merkkinen sytytti parhaiten, nopeus 375 m/s. Nalleissa on samaa ongelmaa kuin ruudeilla, pitkät säilytysajat yleensä heikentävät niiden tehoa. Toistan vielä, älä käytä vuosia tai jopa vuosikymmeniä varastoituja ruuteja. Nykyisten ja vanhojen ruutien vastaavuudet N 310 = N 19 N 320 = N 22 N 330 = N 13 N 335 = N 30 N 340 = N 18 NALLIT Nalleista ja nallityypeistä on ollut puhetta Rekyylissä 7/2010. puolipanokset, joihin tarvitsi vain lisätä haulit ja sulkea patruuna. PITKÄT SÄILYTYSAJAT YLEENSÄ HEIKENTÄVÄT KOMPONENTTIEN TEHOA. Pahvilappuja tehdään monenpaksuisina, 12 mm paksut toimivat ohuita paremmin tiivisteenä ruudin päällä. tehonsa. Ennen varsin tavallisia olivat ns. Näitä koskevat samat lainalaisuudet kuin ruutia ja nallejakin, toimivuus WWW.REKYYLI.FI. Ruutiannos oli 2,1 g ja hauliannos 65-millisessä 33 g ja 70 mm hylsyissä 35 g. puolipanokset, joissa ruutiannos oli valmiina ja lataajalle jäi tehtäväksi vain haulien lisääminen ja patruunan sulkeminen. Fiocchin 65 mm pahvihylsyssä oli alkuperäinen tehtaan nalli ja neljään venäläiseen 70 mm Recordhylsyyn painoin kuhunkin erilaisen "patenttinallin". Koease oli Sauerin rinnakkainen 70 mm pesillä. Kyseiset nallit on haalittu milloin mistäkin, joten niiden säilytyshistoria on täysin tuntematon. Monet huopatulpista on myös vahattu. Ennen varsin tavallisia olivat ns. Tulokset olivat varsin kuvaavia: Fiocchin hylsyllä lähtönopeutta tuli 306 m/s ja syttymisessä oli pieni viive. Vanhoissa hylsyissä saattaa olla nalli paikoillaan tai niihin sopii joku muu kuin nykyisin lähes yksinomaan käytetty 209-nalli (Vihtavuori 20). Muutaman kuukauden sisävarastoinnin jälkeen ruudin syttyvyys oli edelleen heikko eivätkä kyseiselle ruudille sopivat annokset nostaneet paineita juuri lainkaan, ei edes annosta kasvattamalla. Kokeilin kerran yhden pahvipurkin ohjeiden mukaista latausta vieläpä niin, että hauliannos oli hieman pienempi kuin ohjeessa. "Huopatulppia" löytyy monista eri materiaaleista, osa on paperimassaa, osa kuitua ja osa erilaisia huopalaatuja. Lopulta muutamien kokeilujen jälkeen annokseksi merkitty 2,1 g piti pudottaa lukemaan 1,5 g, ennen kuin nopeus saatiin haettuun 360 m/s arvoon! Vastaavasti kokeilin kerran erästä ruutierää, jota oli säilytetty ulkona parvekkeella, suo44 jassa sateelta mutta muuten ulkotilassa. Yleensä purkkien mukana on eräkohtaiset latausohjeet, mutta pahimmillaan ne ovat kaukana todellisuudesta. Vanhemmalla haulikolla olisi voinut käydä huonosti, mutta vahvarakenteisella koeaseella ei käynyt kuinkaan, vaikka pamaus ja rekyyli olikin melkoinen, lähtönopeutta kaliiperissa 12 oli 32 g latauksella yli 500 m/s. Sellier & Bellotin nallilla Recordhylsyssä kävi samoin, viive sytytyksessä, mutta nopeutta sentään 330 m/s, toista erää oleva S&B-nalli ei syttynyt lainkaan. Nykyisissä kuivissa ja lämpimissä asunnoissa säilöttynä varsinkin pahvipurkkien ruuti on tavallisesti huomattavasti tehokkaampaa kuin alun perin. Kokeilin ruudilla N340 eri nallien toimivuutta. Vanhojen nallien toimivuus onkin syytä todeta ilman ruutia ennen kuin aloittaa lataamisen. HYLSYT JA PUOLIPANOKSET Nykyiset kuivat ja liian lämpimät keskuslämmitysasunnot ovat usein myös pahvihylsyille myrkkyä sikäli, että säilytys saattaa kuivattaa niitä liikaa, jolloin ne halkeavat helposti ammuttaessa
Haulipanoksen paino oli 34,5 g, saisi olla korkeintaan 33 g. 45. Vihtavuoren pelti- ja pahvipurkeissa oli jokaiselle erälle omat reseptit. 12/70 Ruutiannos 2,1 g, hauliannos 35 g. Kiekko saa olla myös mielellään tavanomaista etulappua paksumpi, jolloin se tiivistää paremmin. 16/70 Ruutiannos 1,7 g, hauliannos 31 g. Ruutipanos oli 2,65 g, vaikka se ohjeen mukaan saisi olla vain 2,0 g. 20/65 Ruutiannos 1,4 g, hauliannos 25 g. Kohdalleni ei ole kuitenkaan sattunut vielä yhtään puolipanosta, joka ei olisi toiminut, mutta myös tässä säilytys ratkaisee. alla, mutta tämä kiekko ei läheskään aina ole välttämätön. PATRUUNAN SULKEMINEN Kun patruunassa on pahvihylsy, pahvikiekko tiivisteenä ja huopatulpat, on patruuna paras sulkea rullaamalla. Tämä vaatii myös sen, että patruunan sulkeva kiekko on riittävän paksu. PAHVIKIEKOT Kun pahvikiekkoja käytetään tiivisteenä ruudin päällä, tulee niiden olla täysin pyöreitä ja mitoitukseltaan hieman tiukkoja hylsyyn. Vasemmanpuoleisen lähtönopeus oli 375 m/s, keskimmäisen 359 m/s ja oikeanpuoleinen ei syttynyt lainkaan. Latausarvoja ruudilla N340 (vanhoja Vihtavuoren latausarvoja): 12/65 Ruutiannos 2,1 g, hauliannos 33 g. 20/70 Ruutiannos 1,4 g, hauliannos 27 g. saattaa olla epävarmaa. Usein pahvikiekkoa käytettiin myös huopatulpan toisella puolella, haulien WWW.REKYYLI.FI Jollakin on ollut ongelmia latausten suhteen, tässä tehtaan vastaus: "Patruunat oli ladattu vanhoihin 12/70-hylsyihin, joiden suuosan pahvi oli niin pahoin pehminnyt, että kunnollisesta reunakäännöksestä ei ollut alkuakaan. Vaikka ruudin numero purkin kyljessä oli sama, resepteissä saattoi olla pieniä eroja. Tyhjää tilaa haulien jälkeen pitäisi jäädä hylsyyn 10 - 12 mm, jotta käännös saadaan riittävän pitkäksi ja samalla varmistetaan riittävä vastapaine, jotta ruuti syttyisi kunnolla. 16/65 Ruutiannos 1,7 g, hauliannos 28 g. Vanhojen ruutien käyttöä ei kuitenkaan voi suositella, sillä pitkä säilytys on yleensä muuttanut alkuperäistä palamisnopeutta. Pahvihylsyt on parasta sulkea rullaamalla ja kunnollisella pahvilapulla, jotta riittävä vastapaine varmasti saavutetaan. Tässä jokaisessa hylsyssä oli sama lataus, vain nallit olivat erilaisia
Koska kyseessä on enemmänkin ajattelutapa kuin eksakti tiede, käydään aiheen tiimoilta aina toisinaan mojovia keskusteluja. RAUTALANK A TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ Haulikon painotus TÄRKEÄ JA YLENKATSOTTU AIHEALUE Haulikon pituussuuntainen painojakauma ja tasapaino ovat yksi vaikeimmin hahmotettavista asioista aserintamalla. Yleisin syy tällaiselle käytökselle on, sopivan mitoituksen lisäksi, haulikon pituussuuntainen painojakauma. 46 Tasapainosta puhuttaessa haulikoista tarkkaillaan yleensä vain niiden pituusakselin tasapainopistettä. Lisäksi voidaan sanoa, että eri haulikot sopivat erialaiseen ampumiseen. Tasapainopiste molemmilla tavoilla säätyy samaan paikkaan, mutta kyse ei kuitenkaan ole samasta asiasta pituussuuntaisen painojakauman suhteen. Asia voidaan ajatella siten, että sama tasapaino saavutetaan joko sijoittamalla isompi paino lähemmäs tätä tasapainopistettä tai vaihtoehtoisesti sijoittamalla kevyempi paino kauemmas tasapainopisteestä. Tässä artikkelissa raotetaan hieman tätä ajattelutapaa. Haulikoiden perusominaisuuksiin kuuluu niiden ammuttavuus, joka toisissa aseissa on mainiota ja toisissa heikkoa. Painopisteen sijainti suhteessa ristitappiin on siten merkki joko tasapainoisuudesta tai etu- tai takapainoisuudesta. Tämä aiWWW.REKYYLI.FI. Tämän oletetaan kertovan aseen painotuksesta ja maamerkkinä sopivalle tasapainopisteelle pidetään esimerkiksi päällekkäispiippuisessa haulikossa aseen ristitappia. Asia ei ole aivan näin yksiselitteinen, mutta tämä tarkastelu on kuitenkin hyvä alku. Selkeä poikkeaminen tasapainosta yleensä tarkoittaa juuri edellä mainittuja ominaisuuksia. PITUUSSUUNTAINEN PAINOJAKAUMA Haulikon pituussuuntaisella painojakaumalla tarkoitetaan kuitenkin muutakin kuin vain tasapainopistettä. Ennen esimerkiksi perän painottamista kannattaa muistaa yksi tärkeä perussääntö: aseeseen saa lisätä painoa ainoastaan käsien väliselle alueelle! Toisin sanoen keulapainoista asetta ei saisi missään nimessä painottaa lisäämällä painoa perän lavan alueelle. Vähemmänkin haulikoilla ampuvat yleensä osaavat sanoa jos joku haulikko helpottaa heidän ampumasuoritustaan tai jos joku haulikko on vaikea ammuttava
Ampumiseen vaikuttava tasapaino ei tällä keinolla juurikaan muutu. Siinä tapauksessa, että aseeseen lisätään painoa tasapainon saavuttamiseksi, saisi painoa lisätä ainoastaan tälle viivojen väliselle alueelle, eli käsien väliselle alueelle. Erityisesti, koska valtaosassa päällekkäispiippuisista lukonkehys on suhteellisen kevyt piippuparin painoon nähden Pahin mahdollinen virhe painotuksen kannalta on pyrkiä hankkimaan liian kevyt ase. Tässä aseessa on lisäksi kiinteät supistukset, eli piippuprofiili on suulle saakka hyvin linjakas. Tällöin aseen painotuksella ei saada aikaan kankeasti ja epäjohdonmukaisesti käyttäytyvää asetta. heuttaa ongelmia siten, että ase tuntuu tasapainoiselta esimerkiksi nostovaiheessa, mutta olkapäällä muuttaa käytöksensä taas etupainoiseksi kun perän painot ovat kiinni olkapäässä. Lisäksi paino on jakautunut aseen koko pituudelle, joka saa aikaan "tunnottomuuden" ammuttaessa. WWW.REKYYLI.FI Painojakauman merkitystä on helppo havainnollistaa kahden kolmion avulla. Tämän aseen optimaalinen piipunpituus olisi 30", sillä kyseinen sulku, piippuratkaisu ja vaihtosupistajien puute saa- vat aikaan sen, että ase on nyt 28" piipuilla jopa hieman takapainoinen. Henkilökohtaisesti suosittelen hankkimaan aseen aina sillä piipunpituudella, jolla ase on lähtökohtaisesti tasapainoisin. Vastaavasti kiinteillä supistuksilla varustetut piiput sallivat yleisesti 30 tuuman piippujen käytön ilman keulapainoisuusongelmia. pitkä ase -pohdintaa, vaan asialla on äärimmäisen suuri vaikutus haulikon ammuttavuuteen. Piipun pituus ei siis ole vain lyhyt ase vs. Valitettavasti seikan suhteen ei asealan lehdissäkään käytetä likimainkaan riittävästi palstatilaa ja kuluttajat on pidetty asian suhteen vahvasti pimennossa. Näissä aseissa on vaikea käyttää esimerkiksi 28" pidempiä piippuja ilman keulapainoisuusongelmia. Piippujen painoon kajoaminen on vaikeaa, kun taas lukkokehyksestä on helppo riisua painoa vähemmäksi. Kuvissa esiintyvä Boss-sulkuinen haulikko on piippujen osalta erittäin kevyt ja piippujen painopiste on takana johtuen sulkurakenteesta ja piippuparin keulan yhdysratkaisusta. Yleensä alemmat piiput ovat keulapainoisia ja ne tekevät herkästi koko aseesta keulapainoisen. Samalla kokonaispainolla voidaan saada aikaan joko "pääpainotteinen" ase tai keskipainotteinen ase. HUOMIO PIIPPUIHIN Perää on helppo keventää, eli aseita hankittaessa tulee aina huomioida piipun paino ja painopiste. Ongelmana ei varsinaisesti ole paino, vaan se, mistä paino on otettu pois. Tämän kanssa on kuitenkin helppo elää, sillä aseen painopistettä voidaan säätää lisäämällä painoa tasapainopisteen etupuolelle, mutta kuitenkin käsien väliin. Tämän pyörimisvoima on suuri, mutta vaatii pyörimisliikkeen aikaansaamiseksi paljon voimaa. Alemmat piiput edustavat tyypillisiä nykypiippuja, eli piiput ovat kiinni toisissaan täyspitkillä välilistoilla ja piippujen keulassa on paksunnos vaihtosupistajia varten. Kiinteä välikisko puuttuu, joka vähentää piippujen painoa ja kokonaisuuden etupainoisuutta. Piippujen painon lisääminen niiden etuosassa taas on mitä mainioin tapa saada aikaan etupainoinen ase. Painotus on kuitenkin asia, joka usein ratkaisee haulikon käyttökelpoisuuden. 47. Niinpä perusmalleista kevennetyt versiot ovat yleensä tavattoman etupainoisia. Sama logiikka pätee suoraan aseisiin. Tämän korjaaminen on vaikeaa ja yleisesti voidaankin sanoa, että kevyiden piippujen kanssa pärjää huomattavasti helpommin silloinkin kun asetta on painotettava. HUONOT ASEET Koska päällekkäispiippuinen haulikko on ehkäpä käytetyin haulikkotyyppi suomalaisessa metsästyksessä, keskitymme nyt siihen. Jos kolmiot asetetaan kärjittäin, ja liitoskohtaan akseli, on kyseessä kokonaisuus, jonka painopisteet ovat päissä. Jos taas samat kolmiot liitetään toisiinsa kyljistään ja asetetaan akseli liitoskohtaan, on kyseessä kevyemmin pyörivä, mutta huonommin pyörimisvoimansa säilyttävä kokonaisuus. Erityisesti vaihtosupistajapiiput ovat riskialttiita voimakkaalle keulapainoisuudelle jos piippujen pituus ylittää 28 tuumaa. Täten kaksi samanpainoista ja saman tasapainopisteen omaavaa kokonaisuutta voivat olla täysin erilaiset painojakaumaltaan ja liikeominaisuuksiltaan. Tämä vaivaa erityisesti nykyhaulikoita, joissa on paksuseinämäiset supistajaholkit ja näitä varten levennetyt piiput. Asetta valittaessa kannattaa muistaa, että keulasta kevyen aseen kanssa on helpompi pärjätä kuin lähtökohtaisesti voimakkaasti keulapainoisen kanssa. Ylempänä kevyet piiput, joissa piippujen välissä ei ole välikiskoja ja piiput ovat kiinni toisissaan vain keulasta
Toisin sanoen aseiden käyttötarkoitus on toimia ampumaharrastuksen ja toissijaisesti ehkä myös metsästyksen toteutusvälineinä. Kaikki ymmärtänevät, että tämä on yhteisen oksan sahaamista. Niinpä kaikki ampumaharrastustoimintani on jollain tapaa sidoksissa pääharrastukseen, eli metsästykseen. Viimeisimpien lakiuudistusten sanoma tiedotusvälineissä oli se, että aselailla tultaisiin puuttumaan lyhyiden aseiden saatavuuteen ja harrastuksen aloittavien henkilöiden syynäämiseen. Metsästäjät eivät suppeasti tarkastellen välttämättä ymmärrä metsästyksen ulkopuolisia ampumaharrastuksia ja toisaalta kaikki ampumaharrastajat eivät ymmärrä metsästystä. viikonloppumetsästäjiä, joille metsästys on yksi harrastuksista ja myös toisin päin asia toimii - erityisesti jos ampumaharrastus poikkeaa radikaalisti metsästyksestä välineiden puolesta. Nykytilanteessa ero on kuitenkin valtavan suuri ja merkityksellinen. Itse kuulun ampumaharrastajakulttuurin piiriin, jossa harrastus pohjaa hyvin vahvasti metsästyksen ympärille rakentuvaan elämäntapaan. Tämä oli siis lainsäätäjän tietoinen tiedotuslinja, jolla harrastajakunta saatiin pidettyä mahdollisimman rauhallisena. Toki yhtymäkohtia on reserviläistoimintaan ja ehkäpä itsepuolustukseen, mutta lähtökohtaisesti ampumahar48 rastus on se juttu ja aseet ovat sen toteuttamista varten. Tämä on ehkäpä hieman erikoinen tarkastelutapa, mutta viime aikoina olen ollut huomaavinani jaon harrastajakunnassa, jota jotkut eivät huomaa ja josta toiset eivät välitä. Tokikaan jako ei ole aivan näin mustavalkoinen. Tämä luonnollisesti nieltiin pureskelematta metsästäjäkunnassa, joka vilpittömästi uskoi asian olevan juuri näin. Metsästäjät ovat kuitenkin aseenomistajien suuri massa, eli heitä on paljon ja heillä on määrällisesti paljon aseita. Joka tapauksessa tällainen harmaa alue on olemassa ja voidaan sanoa, että nyt tarkoittamani kaksi erillistä kulttuuria ovat skaalan ääripäät ja ampumaharrastajat sijoittuvat jollekin kohtaa tätä janaa. Toinen pää janasta oli siis rauhallinen ja toinen pää huusi kuin puukossa. WWW.REKYYLI.FI. Erityisesti vahvasti ampumaharrastuneella puolen on paljon ns. Yhteentörmäykset aseiden kanssa tekemisissä olevien ryhmien kesken ovat nähdäkseni hyvin pitkälti näiden kahden eri kulttuurin välisiä. MILJOONALA ATIKKO ARTO MÄ ÄT TÄ KAKSI KULTTUURIA Ampumaharrastus voidaan mielestäni jakaa kahteen eri kulttuuriin. Karrikoiden voidaankin sanoa, että minulle metsästys on ykkönen ja siihen liittyvä ampumaharrastustoiminta on tukemassa metsästystä välttämättömien harrastusvälineiden käytön suhteen. Tämä on vaikeimmissa tapauksissa aiheuttanut tulehtuneita keskusteluja ja vastakkainasettelua saman viitekehyksen sisälle. Niinpä metsästäjät olivat auvoisesti siinä uskossa, että aselakien kiristykset ja hienosäädöt eivät tulisi koskemaan heitä. Toinen puoli harrastajakunnasta on näkemykseni mukaan vahvemmin ampumaharrastuspainotteinen, eli välttämättä mitään konkreettista yhtymäkohtaa muuhun aseiden käyttöön ei tarvitse olla olemassa
Edellä mainittu pätee, jos puhutaan metsästäjäkunnasta kokonaisuudessaan ja nimenomaan metsästäjien hiljaisesta ja isosta massasta. Kun lisäksi informaatio on ol- lut varsin ristiriitaista, ei ole ihme, että kuulijat eivät ole osanneet kovin selkeästi muodostaa mielipiteitään aselakimuutosten oikeasta vaikutuksesta. Tämä johtuu lähinnä siitä, että suurin osa metsästäjistä ei seuraa netin keskustelupalstoja ja suurin osa tiedotuksesta on edelleen perinteistä - sanomalehdestä luettua ja televisiouutisista katsottua. Moni ajatteleekin, että tämän lehden tehtävänä olisi pitää metsästäjäkuntaa perillä asioista. Tämä on kuitenkin jossain määrin väärä käsitys. Monelle metsästäjällekin tämä asia tulee hieman yllätyksenä, sillä moni pitää virheellisesti MKJ:ta edunvalvojana, mitä se ei ole. Näissäkin tulee muistaa, että ne ovat viranomaiskieltä ja kaava on eri kuin esimerkiksi meidän julkaisuissamme. Ja edelleen, kun mielikuva on sellainen, että asia ei kosketa riittävän likeltä, ei asioihin jakseta puuttua. Toisin sanoen tiedotteet ovat tiedotteita ja tutkimukset tutkimuksia, mutta kantaaottavuutta on lehdestä turha hakea muutoin kuin joistain varovaisista kolumneista. Metsästäjä-lehti on virallinen tiedotuslehti, jonka tehtävänä ei ole tehdä kriittistä tai edes tutkivaa journalismia. Edunvalvojan tulisikin olla esimerkiksi Suomen Metsästäjäliitto, joka ei ole viranomaiselin, vaan nimenomaan metsästäjien edunvalvoja ja metsästäjien näkökulmasta asioita tiedottava organisaatio. Edelliseen liittyvä tympeä piirre keskustelussa on ollut se, että kerran annetut lausunnot yleistetään koskemaan kaikkia saman lajin harrastajia ja tämä on ikään kuin oikeutus vastahyökkäykselle. Mielestäni tämä on epäreilua, sillä metsästäjien tietämättömyys aselakien nykytilasta ei ole kenenkään muun syy kuin itsemme. MKJ:lle kuuluu tiedottaminen ja tätä tehtävää varten kaikille metsästäjille tulee automaattisesti Metsästäjä-lehti. Ampujakunta jakautuu kuitenkin pieniin osiin, joista jokainen on lopulta itse vastuussa omasta tulevaisuudestaan. Tämä ei ole sitten syy moittia kovin sanoin metsästäjiä välinpitämättömyydestä. Tätä tiedotuslinjaa kritisoitiin eri foorumeilla hyvin vahvasti, mutta totuus on, että vaikka nettikeskustelut kävisivät hyvinkin vilkkaina, on harrastajakunnassa aivan valtava joukko henkilöitä, jotka eivät olleet edellisestä aselakien säätämisprosessista lainkaan tietoisia. Näihin kuuluu valistus, mutWWW.REKYYLI.FI ta tämä valistuksellinen rooli on varsin varovainen ja lähinnä ohjeistava. Kokonaan toinen asia on eräs viheliäinen tapa suomalaisessa keskustelukulttuurissa aseasioiden suhteen. Järkevintä on painottaa kaikille sitä asiaa, että jokainen pitäköön huolen omista asioistaan puuttumatta toisten asioihin. Tälle on tultava loppu. MKJ on, kuten edellä mainitsin, viranomaiselin, jolla on määrätyt tehtävät. Tosiasiahan on se, että vain määrättyjen rajaarvojen täyttyessä voi myös metsästysaseluvan hakea ilman tätä testiä vielä reilun parin vuoden ajan. Monia onkin ehkäpä syystäkin ärsyttänyt se, että metsästäjät ovat juhlineet statustaan suojeltuna yhteisönä ja heitä on tästä johtuen syyllistetty kovin sanoin aselakien tilasta. Toki uutisointi lisääntyi ja porukka heräsi, mutta päällimmäisenä ajatuksena metsästäjillä oli kuitenkin se, että heitä aselain muutokset eivät juuri tulisi koskemaan. Ja jos jokin asia ei juuri itseä satu koskemaan, ei monenkaan virta riitä välittämään toisten asioista. Tämän jälkeen myös metsästyshaulikot ja -kiväärit vaativat soveltuvuuskokeen. Jos metsästäjäorganisaation edustaja on pullauttanut sammakon suustaan ja esittänyt esimerkiksi, että käsiaseille ei ole metsästyksessä tarvetta, ei tämä ole avoin valtakirja täysmittaiselle hyökkäykselle metsästäjiä vastaan. Samoin jos joku reserviläinen on esittänyt metsästyksen olevan tarpeetonta, ei tämä oikeuta ajamaan reserviläisten ampumaharrastusta alas. Jakautuminen kahteen eri kulttuuriin on pahimmillaan johtanut siihen, että ampumaharrastajat ovat nokakkain syyttelemässä toisiaan asioiden tilasta ja jopa kyseenalaistamassa toistensa harrastuksia. Merkittävä syy metsästäjien heikkoon tietoisuuteen lainsäädännön tilasta johtuu siitä, että metsästäjät kuuluvat automaattisesti Metsästäjäin keskusjärjestöön, joka on laissa määritetty viranomaiselin. Tärkeintä onkin se, että pidetään ensisijaisesti huoli omista asioista ja kommentointi toisten harrastuksien oikeellisuudesta jätetään kokonaan pois. 49. Suurin osa metsästäjistähän luulee edelleen, että kyseinen testi koskee vain käsiaseluvan hakijoita tai uusia luvanhakijoita. Tämä ei anna oikeutusta puuttua toisten lajien hyväksyttävyyteen. Me emme ole saaneet ääntämme kuuluviin riittävästi tai riittävällä luotettavuudella. Ongelmana aseharrastajien keskuudessa on siis se, että ulkoapäin tarkasteltaessa me olemme ehkäpä hyvinkin samankaltainen joukko, eli olemme miehiä ja naisia, joilla on aseita harrastusvälineinään. Itse asiassa koko aselakihässäkkä on ollut niin raskassoutuinen, että monen monta kertaa olen joutunut vastaamaan kysymyksistä aselakiin liittyen - viimeksi ns. "pällitestin" suhteen. Voidaankin siis sanoa, että metsästäjät ovat pääosin yllättävän sivussa aselakikeskusteluista ja heidän tietämyksensä asioiden todellisesta jamasta on luvalla METSÄSTÄJÄIN KESKUSJÄRJESTÖ ON VIRANOMAISELIN, EI ETUJÄRJESTÖ. sanoen hieman puutteellista. Kaikilla on vain rajallinen aika ja mahdollisuus eri lajien harrastamiselle, eli valintoja on tehtävä. Voitte siis aivan hyvin moittia "käsi munissa" ampuvia tai sanoa haulikkoammunnan olevan syvältä, mutta missään nimessä näiden lajien olemassaolon oikeutusta ei tule kyseenalaistaa. Näinhän se menee. Jatkossakin on luvallista arvostella toisten ampumalajeja oman kiinnostuksen kannalta, mutta niiden oikeutukseen ei tule puuttua
Toisena järjestäjänä oli Säkylän Seudun Ampujien Practical-jaosto. Hankkeen suunnittelu ja päätoteutus oli TIPSC:n J-P Vuorisen noin 10-henkisen talkooryhmän harteilla. Toimitsijoita oli yhteensä 39, joista 33 työskenteli maastossa. Harvoilla radoilla päästään ampumaan esimerkiksi 300 metriin. Talkooväkeä oli enimmillään 49 henkilöä. Suurin syy tähän on sopivien ampumaratojen puute. TIPSC:n rooli Lounais-Suomen Practical-seurojen yhteistyössä osoitti jälleen voimansa, tällä kertaa siis SäSa:n kanssa. Ulkomaiset osallistujat tulivat Tanskasta, Virosta, Norjasta ja Venäjältä. Huovi Riflen pääjärjestäjä oli Turku IPSC. Huovi Rifle kiinnosti harrastajia ja kilpailuun osallistui 143 ampujaa, joista 128 oli suomalaisia. Huovi Rifle XIII TURKU KIVÄÄRI CUP TEKSTI JA KUVAT: ROLF LEPPÄNEN IPSC (Practical) -kiväärin SM, Huovi Rifle -kilpailu käytiin vaativissa olosuhteissa, ankarassa helteessä heinäkuun toisena viikonloppuna sotilasalueella Säkylän Huovinrinteellä. IPSC-kivääri on suosittu laji, mutta valitettavasti kilpailuja järjestetään harvakseltaan. Suurimmalla osal- 50 WWW.REKYYLI.FI
Sotilasalueen erikoisvaatimukset ja kilpailun sijoittuminen kahdelle erilliselle alueelle olivat organisoinnin kannalta paljon etukäteissuunnittelua ja työtä vaativia asioita. AMPUMAOSUUDET Lyhyillä ampumaosuuksilla (stageilla) eli alle 60 metrin matkoilla oli 41 maalia, keskipitkillä eli 150 metrin matkoilla oli 54 maalia ja 300 metrin matkalla oli 15 maalia. Toisaalta toinen huippuampuja kertoi jatkossa keskittyvänsä haulikkoon ja pistoolin, koska pitkän matkan kivääriIPSC ei ole hänen mielestään oikeaa Practicalia. Sääntöjen mukaan lyhyiden, keskipitkien ja pitkien matkojen suhde on 30 % - 50 % - 20 %. Kiväärilajeissa suomalaisilla on kansainvälisestikin erinomainen maine ja meillä olisi hyvin ja määrätietoisesti or51. Kilpailumatkoissa on selvästi kaksi koulukuntaa. Erillään on taisteluampumarataalue, johon pääsy vaatii aina erikoisluvan. Huovi Rifle -kilpailussa 7 ampumaosuutta oli sijoitettu koulurata-alueelle (Alue A) ja 5 ampumaosuutta oli rakennettu taisteluampuma-alueelle (Alue B). Huovi Riflessä siis ammuttiin keskipitkillä osuuksilla täyteen 150 metriin ja pitWWW.REKYYLI.FI killä osuuksilla täyteen 300 metriin. Liikkumista ei juuri ollut, joten näillä stageilla mitattiin ennen kaikkea tarkka-ampujan taitoja. Tähän kivääri tarjoaa mahdollisuuden. Koulutusampumaradoilla ammut- Taisteluampumaradat sopivat erinomaisesti IPSCkiväärille. tiin katoksesta pitkiä matkoja 150 ja 300 metriin ja ne olivat monelle kokemattomalle harmin paikka. Openissa ampui 107 ja Standardissa 36 kilpailijaa. Sääntöjen mukaan keskipitkän ampumaosuuden sallitut etäisyydet ovat 60-150 metriä ja pitkän ampumaosuudet etäisyydet ovat 150-300 metriä. Taisteluampumaalueella oli voitu käyttää hyväksi oivallisia, hirrestä rakennettuja taisteluhautoja. Aikataulut oli laadittu epäsymmetrisesti niin, että ryhmät olivat yhden päivän alueella A ja toisen päivän alueella B. Kun pistoolilla ja haulikolla ammutaan lähelle, on joskus kivaa ampua kauaksi. Taisteluampumaalueen osuudet toivat mukaan aitoa combat shooting -tunnelmaa. Tässä mielessä kysymyksessä oli enemmänkin taistelu-ammunta kuin nopeatempoinen IPSCkilpailu, jossa tarkkuuden ja nopeuden pitäisi olla tasapainoisessa suhteessa jokaisessa tehtävässä. la toimitsijoista oli ratatuomaritutkinto. Ampumaosuudet oli huolellisesti rakennettu. Eräs pitkiä matkoja kannattava kilpailija kertoi motiivikseen vaihtelunhalun. Koko kilpailun minimilaukausmäärä oli 189. Ns. Onneksi tuuli oli heikkoa. KEHITYSMAHDOLLISUUKSIA Uuden ampuma-aselain yhtenä tarkoituksena on ampuma-aseiden määrän vähentäminen. Tällä tavoin pyrittiin minimoimaan alueiden välistä liikennettä. IPSC:ssä markkinakysyntää kivääriin ja haulikkoon. Käsiaseiden saatavuus on vaikeutunut ja tämäkin ohjaa esim. Huovi Riflessä vastaava suhde on 37 % lyhyitä, 50 % keskipitkiä ja 13 % pitkiä matkoja, mutta ampumamatkat oli määrätty sääntöjen sallimaan enimmäismatkaan. Tanska edustaa amerikkalaista koulukuntaa, mutta Suomessa, Virossa, Norjassa ja Venäjällä suositaan enemmän sotilaskiväärilajien tyyppisiä pidempiä ampumamatkoja. Kun luvan- haltijan on määräajoin osoitettava hallussaan olevien aseiden tarpeellisuus harrastuksensa kannalta, tulevat monet urheiluampujat keskittymään todennäköisesti pienempään määrään lajeja. Näillä radoilla on tiukat turvamääräykset, joilla rajoitetaan sektoreita, sivuvalleihin ampumista ja niin edelleen. Kilpailun aikana radan puomilla oli jatkuva vartiointi ja opastus. 15 % erolla seuraavaan kilpailijaan. RADAT SOTILASALUEELLA Porin Prikaatilla on useita koulutusampumaratoja (pistooli 25 m ja 50 m, pienoiskivääri 50 m sekä kivääri 150, 300, ja hirvirata). amerikkalainen koulukunta kannattaa muiden IPSC-lajien mukaisesti lyhyempiä ampumamatkoja myös kiväärissä. Senior-luokassa oli 14 ja Ladies-luokassa 2 kilpailijaa. Vaasan Ampujien Raine Peltokoski kävi näytösluontoisesti voittamassa Open-luokan n. Yleisessä miesten sarjassa ampui 90 prosenttia kilpailijoista
Standard-luokassa kompensaattoreille ja etukahvoille on kokorajoituksia ja bipodit sekä optiset tähtäimet ovat kiellettyjä. Pohjanmaan poikien tuumaustauko Stagella no 7. ganisoituen mahdollisuus kehittyä IPSC -kiväärin kärkiryhmään muutaman vuoden aikana. On hieman outoa, että harrastukseksi katsotaan vain harjoittelu ampumaradalla, ei esimerkiksi talkootyö seuran tilaisuuksissa, koulutustilaisuuksiin osallistuminen tai vaikkapa ratatuomaritoiminta. Level II:ssa toistetaan sama malli ja näin voidaan totuttaa kokemattomat ampujat pitkien, kiväärille ominaisten osuuksien ampumiseen palkitsevasti ja tasaisesti vaikeusastetta lisäten. Lippaat ovat yleensä vetoisuudeltaan 30 patruunaa ja kilpailussa niitä tarvitaan vähintään kaksi. Stagella no 5 oli ampujalla 300 metrin haaste voitettavanaan. Koulutusampumaradat olivat erinomaisessa kunnossa. KIVÄÄRI-PRACTICALIN ASEET IPSC-kiväärissä on neljä aseluokkaa: Semi-Auto Open ("puoliautomaatti-avoin") D1, Semi-Auto Standard ("puoliautomaatti-standard") D2, Manual Action Open D3 ja Manual Action Standard D4, joista kilpailuja järjestetään nykyään vain aseluokissa D1 ja D2. Näin varmistamme psykologisen yliotteemme kilpailujen organisoinnissa ja tarjoamme omille huipuillemme mahdollisuuden kilpailla vertaistensa seurassa. Näkisin, että tämä edellyttää kolmiportaista kilpailuohjelmaa. 52 Paikallisella tasolla ja lyhyillä matkoilla on järjestettävä laadukkaita kiväärikilpailuja, joissa simuloidaan vaativia kansainvälisiä kilpailuja ja opetellaan merkittävien IPSC-kiväärikilpailujen hyvien ampumaosuuksien ampumista aluksi lyhyemmiltä matkoilta. Toisaalta IPSC ratatuomareita vaaditaan keräämään tuomaripisteitä. Ensiksi tarvitsemme IPSC-kivääristrategian sekä osaavan johtoryhmän sitä toteuttamaan. Kuka viitsii jatkossa edustaa seuroja ampumaratatoimikunnassa, järjestöissä tai hoitaa seurojen erilaisia tehtäviä. Kaikki muu on lain näkökulmasta "turhaa" ajankäyttöä. Meidän on kehitettävä suunnitteluosaamistamme, jotta stagesuunnittelumme on markkinoiden parasta. Jokainen voi sitten miettiä mitä tämä tulee merkitsemään talkoo - ja kilpailutoiminnalle. Meidän on kehitettävä tiedottamista sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Rationaalinen IPSC-harrastaja keskittääkin toimintansa kahteen alueeseen: harjoitteluun ampumaradalla ja tuomaritoimintaan kilpailuissa. Meidän on kehitettävä logistiikkaosaamistamme kilpailujen organisoinnissa sekä erilaisten rakennelmien modulaarisuutta ja laatua. Meidän on koulutettava 10-20 IROA-tasoista kansainvälistä ratatuomaria, jotka erikoistuvat vain kiväärikilpailujen suunnitteluun ja toteutukseen. D1 ja D2 -aseluokkien erot löytyvät kiväärin varustelusta. Kaikkien aseluokkien Minorin alin voimakerroin on 150 ja Majorin alin voimakerroin 320. Itselataava .223 kaliiperin AR-15-tyyppinen kivääri on yleisimmin käytetty kilpailuase. Ja ennen kaikkea meidän on kehitettävä valmennusta, jotta IPSC-kiväärin harrastajien joukkoa saadaan systemaattisesti koulutettua. Myös 7,62x39 ja .308 kaliiperin kivääreitä käytetään. Mitä sitten olisi tehtävä. Huovi Riflessäkin tehtiin 2312 talkootuntia viikon aikana kilpailupaikalla. WWW.REKYYLI.FI. Otammeko yhdessä haasteen vastaan? LAKI TAPPAA TALKOOT Uuden aselain mukaan aseluvan haltijoiden on osoitettava harrastusaktiivisuutensa viranomaisille. Openluokassa on sallittu optiset tähtäimet, kompensaattorit, etukahvat ja bipodit. Motivaatio säilyy kun oppiminen on positiivista, eikä tarvitse turhautua mahdottoman tehtävän edessä. Lisäksi olisi järjestettävä tasokkaita Level III -kilpailuja, joihin kutsumme "benchmarkingia" varten kovimmat ulkomaiset kilpailijamme
Tapaamisen alkuperäisenä motiivina oli prikaatin ampumaradoilla järjestetty "Huovi Rifle" IPSC-kiväärin SM-kilpailu. Niin Porin Prikaatin kuin monilla muillakin puolustusvoimien ampumaradoilla järjestetään vuosittain suuri määrä siviilien ja reserviläisjärjestöjen kilpailuja ja ampumatapahtumia. Ampumaharrastus on yksi niitä taitoja, joiden ylläpitäminen on maanpuolustusvalmiuden kannalta tärkeää. Siitä eivät sotilaat voi päättää. Emme myöskään pidä suotavana kovin pieneen ja valikoituun harrastajaryhmään rajoittuvia lajeja tai lajeja, joissa kalliilla erikoiskalustolla on suuri merkitys. Kun "uusi tieto ja osaaminen" ovat suhteellisen pienen piirin hallussa, on pohdittava miten tieto ja osaaminen voidaan levittää koko organisaatioon. Tiedon ja osaamisen siirron kannalta tehokkainta olisi löytää joukko muutosjohtajia, jotka organisoisivat tämä oppimisprojektin. Eversti Juha Pyykönen komentajavierailulla Afganistanissa kesäkuussa 2011. - Meidän näkökulmastamme tässä vaikuttaa lainsäädännön lisäksi kaksi yhteiskunnan kehitykseen liittyvää suurta asiakokonaisuutta: ympäristöasiat sekä taloudelliset asiat. Joukkojen käyttäminen on poliittisten päätöksentekijöiden vallassa. Näitä maita ovat mm. Ruotsi, Alankomaat, Saksa, Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Norja. Toiset taas ovat kysyneet, miten Suomen etuja voidaan turvata sitoutumalla toimintaan rajojemme ulkopuolella. Ratkaisumalleja etsittäessä myös ampumaseurat voivat olla aktiivisia ja aloitteellisia. - Eri urheiluammunnan lajien osalta pyrimme tietysti tasapuolisuuteen. Tässä on kuitenkin yksi suuri haaste, joka kohtaa kaikkia organisaatioita muutosjohtamistilanteessa. - Otan tähän yhden tyypillisen ja ajankohtaisen esimerkin: ampumaratamelun. Järjestelmä on nyt kuitenkin testattu ja harjoiteltu ja se on kunnossa. Olen kuitenkin varma, että taisteluosastojen käytön periaatteet selkiävät ennen kuin Suomi on uudelleen päivystysvuorossa. Porin Prikaatilla on ollut molemmilla kerroilla keskeinen rooli niin joukkojen perustamisessa ja kouluttamisessa kuin myös ylläpidossa. Yhteistyön ja opitun ansiosta valmiutemme oman järjestelmämme kehittämiseen ovat hyvät. Molempien ampumaharrastukselle aiheuttamat haasteet on varmasti ratkaistavissa, mutta vaaditaan huolellista arviointia siitä, mikä on kokonaisuuden kannalta paras ratkaisumalli. Seuraavasta valmiusvuoroon osallistumisesta ei ole Suomessa tehty päätöstä. Rekyyli tapasi komentajan prikaatin esikunnassa. Muutaman rajauksen haluaisin kuitenkin tehdä. Myös säästötoimet ja varuskuntaverkoston supistuminen ovat merkittäviä tekijöitä. Toimintaan käytetty aika, aktiivisuus ja panostukset eivät ole menneet hukkaan. Eversti Pyykönen otti prikaatin komentoonsa kesäkuussa 2011. Eri lehtihaastatteluissa on ollut aistittavissa, että upseerit ovat jossain määrin turhautuneita siitä, että näitä taisteluosastoja ei ole käytetty tositoimissa maailmalla. Meidän täytyy etsiä yhdessä harrastajien kanssa sopivia tapoja joilla mahdollistetaan seuWWW.REKYYLI.FI PORIN PRIKAATI Porin Prikaati on maavoimien valmiusyhtymä ja sen komentajana Pyykönen on myös suomalaisten kriisinhallinhallintajoukkojen komentajien esimies. - Puolustusvoimissa suhtautumisemme urheiluammuntaan ja ampumaharrastukseen on myönteinen. Puolustusvoimien joukko-osastoille on kahdesti annettu vastuu perustaa ja kouluttaa noin komppanian kokoinen yksikkö ja asettaa se puolen vuoden ajaksi valmiuspäivystykseen osana EU:n taisteluosastoa (Battle Group, BG). Haluaisimme erityisesti tukea nuorten harjoittelua ihan maanpuolustuksellisista syistä. Ampumaratoja koskevat haasteet ovat ratkaistavissa TEKSTI: ROLF LEPPÄNEN Puolustusvoimien ampumaratojen käyttöä koskevat haasteet ovat ratkaistavissa, sanoo Porin Prikaatin komentaja, eversti Juha Pyykönen ja jatkaa: meidän näkökulmastamme parhaita ovat ne urheiluammunnan lajit joilla on ampumataidon kannalta kytkentä maanpuolustukseen, laaja harrastajajoukko ja joihin pääsee mukaan kohtuullisilla kustannuksilla. Jatkuvasti muuttuva lainsäädäntö ja muut viranomaismääräykset rajoittavat ampumaratojen käyttöä. Meidän vaatimustemme näkökulmasta laaja-alainen harrastajajoukko ja tavanomaiset aseet ovat huomattavasti parempi vaihtoehto. 53. Seurat käyttävät ratoja iltaisin ja viikonloppuisin ja juuri tähän ajankohtaan, jolloin taustamelua on vähemmän ja ihmiset ovat kotona, valitukset yleensä kohdistuvat. Päinvastoin. Eurooppa - neuvostolla, joka asiasta valtionpäämiestasolla päättää, ei ole ollut tähän mennessä poliittista tahtoa joukkojen käyttämiseen. Mikään urheiluammunnan laji ei suoranaisesti valmenna puolustusvoimien tehtäviin, mutta toisaalta asekäsittely ja tarkkuutta korostava harjoittelu palvelee myös meitä. Me sotilaat harjoittelemme radoilla valta-osin virka-aikana, jolloin ihmiset ovat pääsääntöisesti töissä ja jolloin ympäristössä on enemmän taustamelua, johon ampumaratamelu osittain hukkuu. Ketään ei suosita toisen kustannuksella. Olemme oppineet erittäin paljon niiltä mailta joiden kanssa olemme olleet yhteistyössä. Kuva: Atte Lonkari/ Puolustusvoimat roille ratojen käyttö, mutta samalla minimoidaan ympäristölle tulevat haitat. Eversti Pyykösen mukaan tässä on kysymys sekä maanpuolustuksen että puolustusvoimien kannalta todella suuresta asiasta
Mutterin mallista tulkkia on saatavana myös .172 ja .204 kaliipereissa. Nyt esiteltävää Bullet Sorting Standia on saatavana analogisella ja digitaalisella mittakellolla varustettuna. LAJITTELUTAVAT Alan harrastajien kiistelyn kohteena on oikeaoppinen tapa luotien mittaamisessa. Sinclairin tuotevalikoimiin on kuulunut reilun vuoden ajan mittalaite, jolla luodit voidaan lajitella kaliiperikohtaisesti luodin perän ja ogiven (base to ogive) välisen etäisyyden mukaan. 54 Tämä mitta- ja lajittelulaite soveltuu erityisesti pitkiä ampumamatkoja kiväärillä harrastaville, oli sitten kyse rata-ammunnasta tai metsästyksestä. Mikäli lataat useampia kaliipereita, suosittelen Sinclairin mutterin mallista luotitulkkia (# 09-600 tai # 09-700). Eräät harrastajat lajittelevat luodit laakeripinnan (bearing WWW.REKYYLI.FI. Mittalaitteeseen saa kaliiperikohtaisen tulkin (# 59-0§§§) .22, 6 mm, 6,5 mm, 7 mm, .30 ja .338 kaliipereissa. SINCLAIR INTERNATIONAL BULLET SORTING STAND TEKSTI: JARI L AULUMA A Tarkkuusluotien Jälleenlataajille ja muille ammunnan aktiiviharrastajille on tullut tutuksi Yhdysvalloissa sijaitseva, mutta maailmanlaajuisesti vaikuttava nettimyyntifirma Sinclair International
Kuvassa näkyy myös 6 mm:n ja 6,5 mm:n vaihdettavat kaliiperikohtaisen tulkit, jotka kiinnitetään mittakappaleeseen yhdellä tuumakoon kuusiokoloruuvilla. lajitteluun surface) pituuden mukaan. Itse käytän 600 metrin kilpailussa lajiteltuja luotieriä joiden kokonaishajonta on pienempi kuin 0,05 mm (± 0,025 mm). Luotien mittaaminen ja lajittelu on vähän kirjallisuudessa tai leiritulilla käsitelty aihe, mutta varsin oleellinen ase-patruuna-yhdistelmän tarkkuutta parantava osa-alue erityisesti pitkillä matkoilla. Ohjeen mukaan Sinclair suosittelee luotien jakamista eriin, jossa mitattavat "base to ogive" -mitat eivät vaihtele enempää kuin 0,005" eli noin kymmenysosamillin (± 0,05 mm). Tulokset ovat olleet myös havainnoitavissa viime vuosien kilpailutuloksissa, eivät pelkästään harjoituksissa. Mittakellon yläosassa olevasta vivusta kevyesti painamalla saadaan mitta-akseli nostettua luodin tieltä sen asettamisen ajaksi kaliiperikohtaiseen tulkkiin. Omalta osaltaan luotien lajittelu on selkeästi tasoittanut patruuWWW.REKYYLI.FI SINCLAIR BULLET SORTING STAND Valmistaja: Sinclair International, Yhdysvallat Hinta: 69,90 dollaria (109,95 dollaria digitaalinäytöllä) Kaliiperikohtainen tulkki 10,95 dollaria www.sinclairintl.com noiden latauspituuksien hajontaa ja samaan aikaan tämän hajonnan vähentyessä ammutut kasat ovat pyöreämpiä, sekä niin sanotut lennokit puuttuvat niistä kokonaan. Tämän ovat myös suurimmat tarkkuusluotien valmistajat viime aikoina huomanneet. 55. Lisäämällä työntömittaan kaksi mittakappaletta ja tulkkia voidaan lajitella luodit niiden laakeripinnan mukaan. LAJITTELIJAN KÄYTTÖ Sinclairin mittalaitteen mukana tulevat selkeät ja varsin yksityiskohtaiset englanninkieliset ohjeet. Mitatessa on syytä välttää turhaa voimaa ja antaa mittakellon tehdä varsinainen työ jotta mittaus saadaan suoritettua toistuvasti mahdollisimman samalla tavoin. Sadan kappaleen luotierän lajittelee vaivatta 6-8 minuutissa ja 500 luodin laatikon alta tunnissa. Mittalaite on todella yksinkertainen ja nopea käyttää. Omassa ammuntaharrastuksessani olen keskittynyt etsimään yksityiskohtia, joilla 600 metrin matkalla ammuttavan kasa-ammunnan vapaan luokan tuloksia saataisiin parannettua. Mittauksen helpottamiseksi työntömittana kannattaa kuvasta poiketen käyttää digitaalinäytöllä varustettua työntömittaa. Yksi oleellisimmista havainnoista on ollut se, että vaikka käytettävän patruunan ruutilataus olisi kuinka hyvin kohdallaan, eli niin sanotusti latausikkunassa, niin patruunoiden latauspituudella on merkittävä vaikutus ammuttavan kasan kokoon ja siten myös osumatarkkuuteen. Mittavarren päähän kannattaa vaihtaa mittalaitteen mukana tuleva (kuvassa) lieriömäinen kärkikappale alkuperäisen pyöreän kärkikappaleen tilalle. Halpa ja nerokkaan helppokäyttöinen lisälaite patruunan latauspituuden määrittämiseen. Tämä siksi, että patruunoiden latauspituus tulisi aina mitata patruunan kannasta siihen kohtaan missä luoti osuu rihlapalkkien alkuun (tai lähelle sitä), ei koskaan luodin kärkeen! Sinclairilla on myös myynnissä varsin edulliset työntömittaan kiinnitettävät mittakappaleet (# BC-2000) ja niihin kaliiperikohtaiset tulkit (# BC§§§), joilla latauspituuksien mittaaminen onnistuu vaivattomas- ti. Sinclairin luodin mittalaite on toiminnaltaan varsin yksinkertainen, mittatarkka ja nopea. Kieltä taitamattomalle ei kuitenkaan ole laitteen kasaukseen ja käyttöön muuta apua kuin maalaisjärki ja ohjeessa oleva valokuva mittalaitteesta kasattuna. Vivun palautus alkuperäiseen asentoon tulisi tapahtua kevyesti, jotta mittatarkkuuden toistettavuus saataisiin varmistettua. Henkilökohtaisesti olen tehnyt mittauksia ja testejä molemmilla tavoilla (lajittelu laakeripinnan pituuden mukaan ja base to ogive -pituuden mukaan) enkä ole saanut eri tavoilla lajiteltujen luotien välille eroja käytännön ampumatesteissä. Huomattavaa tässä on se, että mainitsin latauspituuden, en patruunan kokonaismittaa
Niissä huomioni kiinnitti kestävyydestä annetut ylistävät lausunnot sekä kerrankin kuluttajaystävällinen hinta. Juuri näissä käyttötarkoituksissa hanskat ovat parhaimmillaan. Saatuani käsineparin koekäyttöön oli ensivaikutelma positiivi56 sen yllättynyt. Normaalisti olen käyttänyt M-koon käsineitä, mutta maahantuojan opastuksella olin päätynyt L-kokoon, joka oli oikea ratkaisu. Tältä pohjalta suhtautumiseni Helikon-Tex USM hanskoihin oli ristiriitainen. Tämä onkin yksi USM-hanskojen parhaista puolista. Koska kämmenselkään ei ole tungettu liikaa tavaraa, hanska taipuu helposti eikä ahdista kättä. Niinpä tuntuma aseeseen on hyvä, eikä kahva "pyöri" kädessä. Näkemykseni mukaan niin sanottu taktinen käyttö ja ampuminen ovat ristiriidassa kun ajatellaan käsineitä. Toinen motkotuksen aihe liittyy kotimaamme vuodenaikoihin. HELIKON-TEX USM Taktinen hanska ampujalle? TEKSTI: TERO KUITUNEN Puolalainen Helikon-Tex on vielä varsin tuntematon valmistaja Suomessa, vaikka se on toiminut alalla jo vuosikymmeniä. USM:t ovat kohtuullisen paksut, joten niissä tarkenisi hyvin pikkupakkasillakin, mutta talvikäyttöä haittamassa on kuitenkin sormien ilmastointireiät. Jos aseen laukaisu on raskaanpuoleinen, on tuntuma riittävä, mutta jo kevyehköllä virilaukaisulla saa pitää kielen keskellä suuta. Ne eivät ole suuren suuria, mutta kokemuksesta tiedän, että pakkasilma tunkee niistä sisälle vauhdilla. HELIKON-TEX USM Materiaalit: 60 % synteettinen nahka, 18 % Spandex, 10 % Neopreeni, 5 % Elastaani, 5 % vaimennusgeeli ja 2 % polyuretaani Hinta: 17,90 euroa Maahantuoja: High-Protection Oy, www.high-protection.fi SUOSITELTAVA SUOJAA USM:iä on helppo suositella ampujille, jotka haluavat a) suojata käsiään rekyyliltä tai b) suojautua kolhuilta esimerkiksi toimintalajeissa. Työnlaatu oli hyvää ja myös hanskan rakenne vaikutti järkevältä. Mainittakoon, että monet näistä erikoishanskoista ovat varsin hintavia, varsinkin kun niillä on, juuri kevytrakenteisuudestaan johtuen, taipumuksena hajota nopeasti. Lisäksi vahvike on erikoisella tavalla kulmikas ja se saattaa tietyillä aseilla ampuessa takerrella liipaisinkaareen. Sen valikoimaan kuuluu monenlaista militaaripuolen vaatetta, ja nyt tutkimme kuinka sen edullinen USM-hansikas sopii ampumiseen. Kämmenpohjassa materiaalina on nihkeäpintainen keinonahka, johon on lisätty geelityynyjä paikallisiksi iskuvaimentimiksi. Sormeni ovat tavallista pidemmät, joten istuvuus ei ole täydellinen, mutta käytännössä ampuminen onnistui tällä kokovalinnalla hyvin. PALJON HYVÄÄ, HIEMAN HUONOA Kokonaisuutena arvioiden USM on osoittautunut ampujan vaatimuksia ajatellen varsin kelvolliseksi käsineeksi. Ratkaisu on hyvä, koska geelityynyt ovat maltillisen kokoisia ja riittävän ohuita, jotta ne eivät pilaa tuntumaa liiaksi. Jämäkällä istuvuudella on vaikutusta myös rekyylituntemukseen, nyt voimakkaamminkaan potkiva ase ei saa hanskan kangasta liukumaan pitkin ihoa. Itse koin hieman häiritseväksi liipaisinsormen vahvikkeen, joka ei ole jäykkä, mutta se on kuitenkin sen verran paksu, että osa herkkyydestä katoaa. Ampumisessa näistä ominaisuuksista on vain haittaa, ja siksi olen itse suosinut erityisesti ampumiseen tarkoitettuja, ohuita ja kevytrakenteisia malleja, jotka antavat lisää pitoa ja suojaavat kättä rekyylin vaikutuksilta. USM:n rinnalla Helikon-Texin katalogissa on myös IHD "heavy duty" hanskat, jotka ovat astetta paremmin suojaavat, joten kenties USM-hanskat olisivat sopivat myös ampujan tarpeisiin. Taktiseen rymistelyyn kuuluu olennaisena osana tarve suojata kättä kolhuilta, joka tarkoittaa tavallisesti paksuja ja jäykkiä materiaaleja. Pienellä tuotekehityksellä niistä saisi myös ampumiseen erinomaisesti sopivat. WWW.REKYYLI.FI. Talvella pakkanen kohmettaa kädet, jolloin sekä sormien toiminta heikkenee ja rekyylin vaikutukset korostuvat, joka onkin itselleni tärkein syy käyttää hanskoja. Ampumisen kannalta hansikkaissa on myös pari kohtaa, jotka voisivat olla paremminkin
Mikä on mielestäsi syy tälle. Miten kansainväliset kilpailut sitten eroavat kotimaisista ratojen osalta. Sportingin kasvu ampumaurheilulajina on hieman hidastunut muutaman vuoden takaisesta. - Suurimpina meriitteinäni itse pidän compak sportingin Suomen mestaruuksia vuosilta 2008, 2009, 2010 ja 2011 (tämän jälkeen Rajala on voittanut myös sportingin suomenmestaruuden ja sportingin pohjoismaiden mestaruuden). Patruunana käytän RC:tä haulikoossa 2,4 mm. Yhä useammat huomaavat kiinnostavammaksi ampua paljon erilaisia kiekkoja eri kulmissa ja erilaisille etäisyyksille. - Noin 1500020000 laukausta. Alkuun harjoittelin noin kaksi kertaa viikossa taloudellisen tilanteen mukaan. Mikä on mielestäsi syynä kehitykseen. Noin 15-vuotiaana menin naapurinsedän kanssa käymään radalla ja sain mukaani isäni päällekkäispiippuisen kaksiliipasinkoneistolla varustetun Baikal-merkkisen haulikon, jolla kokeilin kiekkojen rikkomista. Kuinka paljon ammut vuodessa. Olin kisojen aikaan rippileirillä ja sain pitää vapaata. Jokaiseen lajiin löytyy toki jokin perussupistus, mutta mitään kiveen hakattuja sääntöjä en ole itselleni asettanut vaan toimin tilanteen mukaan. - Sporting on metsästyksellinen laji, jossa tilanteet vaihtuvat jatkuvasti ja haasteita riittää. Millainen on mielestäsi hyvä sportinghaulikko. Kerro lyhyesti, miksi lajisi on juuri sportingin, eikä jokin muu haulikkolajeista. Vuonna 2008 olinkin jo Itävallan EM-kilpailuissa kahdeksas. Sama ase ei kaikille ole hyvä, vaan se on lopulta henkilökohtainen juttu. - Sportingia ammuin ensimmäisen kerran samana vuonna. Voisi sanoa, että laji paloi sydämeeni välittömästi. Vuonna 2006 soitin taas tälle kyseiselle naapurinsedälle (Vesa Kujansivu) ja kysyin, että mentäisiinkö radalle. Mielestäni sporting voisi siirtyä vaikkapa Metsästäjäliiton lajiksi. 57. Muutaman ratakerran jälkeen huomasin olevani nuorissa ihan kärkitasoa, jolloin ilmoittauduin ensimmäisiin kilpailuihin. Sporting-lajit ovat kasvattaneet suosiotaan myös Suomessa. - Heh, virallinen vastaukseni on Krieghoff! Mutta kun mietin, mitä voisin kertoa hyvästä aseesta, tulee seinä vastaan. Kun kilpailumenestystä alkoi tulla, sain tukijoita ja pystyin harjoittelemaan useammin. - Tässä onkin aihe, josta keskustelu ei lopu koskaan. Ne olivat Pornaisissa pitäjänmestaruuskilpailut. - Erot ovat suuria! Maailmalla kiekot ovat vaihtelevampia, mutta ne näkyvät paremmin ja pidempään. Metsästyksen kohteena ovat olleet riistalajeista pääasiassa sorsa, hanhi, teeri, metso, jänis sekä hirvi ja sitten petopuolelta kettu, supi, mäyrä, minkki, näätä ja niin edelleen. Lajina oli kansallinen trap, josta sitten napsahti nuorissa kulta. - Varmaankin syy on juuri sama, miksi itse pidän lajista. Lisäksi siellä käytetään paljon erikoiskiekkoja WWW.REKYYLI.FI kuten midi, looper, battue, rabbit, mini, joista osaa ei Suomessa paljoa näe. Millaisia patruunoita (esimerkiksi haulikoko) ja muita varusteita (esimerkiksi aseen supistukset) käytät ja mitkä ovat perusperiaatteet niiden valinnalle. - Kyllä sporting kasvaa kovasti koko ajan, mutta se kasvaisi nopeammin, jos ratoja olisi enemmän ja niitä kehitettäisiin kansainväliselle tasolle. Sporting on nykyisellään Suomen Ampumaurheiluliiton alainen laji - onko se eduksi sportingille ottaen huomioon, että SAL tunnetusti keskittyy lähinnä olympialajeihin. Silloin ostin ensimmäisen rata-aseeni, joka oli Beretta 682E Gold. - Tärkeintä on, että rata on monipuolinen! Mukana pitäisi olla edellä mainittuja kiekkoja, nopeita, hitaita, vastaan, poistuvia, korkeita, matalia ja erilaisissa kulmissa. Viimeisin meriiteistä on vuoden 2011 sportingin pohjoismaiden mestaruus Norjasta. Mikä on ollut reittisi ampujaksi. - Muutin sittemmin Pornaisista Porvooseen, jolloin harrastus loppui. Tällä hetkellä sanoisin, että en edes itse pääse Suomessa harjoittelemaan kansainvälisellä tasolla ammuttavaa sportingia. - Lähtökohtana on ollut metsästys, jonka olen aloittanut noin 10-vuotiaana, kummisetäni innostamana. Sporting on haastava, aina erilainen ja metsästyksellinen laji. HENKILOKUVA Jari Rajala Jari Rajala on ensimmäinen suomalainen sporting-ampuja, joka on useamman kerran kyennyt sijoittumaan palkintosijoille kansainvälisissä kilpailuissa. - SAL ei ole välttämättä oikea järjestö lajille, koska se ei vie ampujien asioita eteenpäin tarvittavaa vauhtia. - Metsästykseen liittyen tuli aikoinaan tietysti käytyä radalla. Millainen sitten on hyvä sportingrata
Aiemmin tukit valmistanut yritys ei enää jostain syystä halunnut tehdä tukkeja KKC:lle ja niinpä tuotanto siirrettiin Yhdysvaltoihin. Tukkiin on kuitenkin ujutettu muutamia yksityiskohtia, joilla sen käyttökelpoisuus on saatu nostettua erinomaiseksi ja samaan aikaan tukki on säilynyt kevyempänä kuin useimmat säätötukit. Tukin lavan pohja on ikään kuin "upotettu" tukkiin. Henkilökohtaisesti en pidä kovin jyrkässä kulmassa olevista harjoista WWW.REKYYLI.FI. Säädöt onnistuvat niin pakan korkeuteen kuin myös sen kulmaan. Siellä tukit valmistava yritys ihastui norjalaiseen malliin oitis ja nykyään tukit valmistetaankin sikäläisestä laminaatista. Ensi alkuun luulin, että pakka olisi vain korkeussuunnassa säädettävä, mutta yllätys oli miellyttävä kun huomasin harjan kulmankin olevan muutettavissa. Norjalainen KKC on jo jonkin aikaa valmistanut tukkeja yleisimpiin asemalleihin, mutta nyt tuotanto on siirtynyt Yhdysvaltoihin ja tukit ovatkin löytämässä laajemman käyttäjäkunnan. 58 Rekyyli sai testattavaksi ensimmäistä Yhdysvaltojen protosarjaa edustavan tukin suomalaisten suosimaan Tikka T3:een kiinnitettynä. KKC saattaa äkkiseltään vaikuttaa perustukilta, jossa on säädettävä poskipakka. Pohja on vain hieman taaksepäin kalteva, joten sen saa hyvin takapussiin eikä aseen painopiste ole tuettuna liian ylävoittoinen. SÄÄDETTÄVÄ Säädettävä poskipakka on KKC:n leimallisin osa. TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ KKC ÄLYKÄS YLEISTUKKI Yksi perusasioista kiväärin muokkaamisessa on tukin vaihtaminen paremmin käyttöön sopivaksi. Alun perin KKC on lähtöisin norjalaisen Kjetil Kverndokkin kynästä ja myös tuotanto oli aluksi Norjassa
Etutukki on leveä, mutta se on kuitenkin matala, joten ase on samaan aikaan hyvin tuettavissa, mutta se on silti linjakas ja kohtuullisen kevyt. johtuen siitä, että pienenpieni heitto pään asemassa aseen pitkittäisakselilla kostautuu heti myös pään pystysuunnan asemassa. Tämä ominaisuus yhdistettynä perän pohjan profiiliin edesauttaa tarkan kiväärin aikaansaamisessa. Tämä on ollut vallitseva trendi jo ainakin sata vuotta eivätkä arat valmistajat uskalla tarjota tähän poikkeuksia kuin joidenkin erikoismallien osalta. Ainoa miinus tulee käytännössä etutukin mataluudesta, eli haluttaessa ampua esimerkiksi vartalotukea hyväksikäyttäen, on tämä tukki tarkoitusta varten hieman liian matala. Esimerkiksi linnustaja tai muutoin pitkiä ampumaetäisyyksiä harrastava metsästäjä saa tällä tukilla etua muihin tukkeihin, koska keskimääräistä paremmin kasatuelle soveltuvaan aseeseen on aina helpompi hakea lataus kohdalleen kuin aseeseen, jossa kasan ampuminen on tukin mallista johtuen haasteellista. KKC-TUKKI Paino: 1130 grammaa Hinta: 490 euroa Maahantuonti ja myynti: Metsästäjän erikoisliike Olkkonen Oy, www.metsastajanerikoisliike.fi 59. Lisäksi pohjan profiili passaa juuri sopivasti takapussin korviin, joten aseen penkkikäyttö on huomioitu mukavasti. WWW.REKYYLI.FI ETUTUKKI Etutukin profiili on sivulta katsottuna kohtuullisen matala, mutta siitä löytyy kuitenkin leveyttä. Henkilökohtaisesti näen KKC:n erittäin hyvin metsästyskäyttöön sopivaksi, koska se ei tee aseesta käsittelyergonomialtaan epämiellyttävää tai mittasuhteiltaan kömpelöä. Tukin etuosa määrittää käytännössä sen, onko tukki tarkoitettu ohut- vai paksupiippuisille aseille. Toiset taas pitävät siitä, että rekyyli ohjaa asetta poispäin poskipäästä, joten on hyvä, että KKC on säädettävissä itse kunkin maun mukaiseksi. Tämä ero näkyy hienoisesti tukin korkeudessa, eli paksumman piippukourun myötä tukin korkeus lisääntyy aavistuksen. Tukin takaosan pohja on tasaisuuden lisäksi myös selkeässä kulmassa, joten tältäkin osin tukki soveltuu hyvin tuettuun ammuntaan. SOPIVA KÄYTTÖALUE Kuten edellä on tullut todettua, perinteisiin metsästystukkeihin ver- rattuna KKC sopii erinomaisesti kasatuelta ampumiseen. Tämä ominaisuus on jälleen kerran erinomainen ammuttaessa kasatuelta, sillä piippulinja on lähellä tukipistettä ja leveä tukki ehkäisee aseen kallistelua. Kyseessä on siis tältäkin osin erittäin selkeä yksityiskohta. ERGONOMINEN PISTOOLIKAHVA KKC-tukissa ampuvan käden ote aseesta on tavattoman luonnollinen johtuen erittäin ergonomisesta pistoolikahvasta. Kahvan kulma on ampuma-asennossa juuri oikea, koska sormi asettuu liipaisimelle ranteen ollessa rennossa ja luonnollisessa asennossaan. Tästä johtuen perä istuu takapussin päällä paremmin eikä aseen kallistelu ole samaa luokkaa kuin korkeampiprofiilisilla tukeilla. Poskipakan säätäminen tapahtuu löysäämällä ja kiristämällä viiden millin kuusiokoloavaimilla tukin oikealla kyljellä olevia ruuveja. Pystyampuma-asentoa vaativiin urheiluammunnan käyttötarkoituksiin kannattaakin hommata kyseisiin lajeihin sopivampi tukki. Käsi asettuu kahvalle pakottamatta. LAVAN POHJA Vielä nykyäänkin erityisesti kiväärin metsästystukeissa nähdään ärsyttävän paljon haulikkomaisuuksia, joista leimallisin on perän pohjan jyrkkä kulma. Kyse on pienistä eroista, mutta KKC:n kahva tarjoaa erinomaisen ampumaergonomian, ollen kuitenkin käyttökelpoinen esimerkiksi valmiusasennosta. Perän harja on säädettävissä niin korkeuden kuin kallistuksen osalta. Nykyään suosiossa olevista peukaloreikätukeista poiketen KKC:ssä otteen saa helposti ja esimerkiksi nopea jälleenlataus onnistuu mielestäni paremmin kuin perinteisissä metsästystukeissa tai vaikkapa tarkemmin ratakäyttöön suunnattujen target-mallien tukeissa. Säädön saa pitäväksi kohtuullisella kiristyksellä, eli kun ruuvit ovat asiallisesti kiinni, ei poskipakka liiku itsestään. Selvää metallimaista loppua kiristykselle ei kuitenkaan ole, joten ruuvien ylikiristämistä tulee välttää. Lisäksi se on kuitenkin kerrassaan mainio ammuttava tukemattomista asennoista. Perän pituus on säädettävissä erillisillä jatkopaloilla, jotka kasataan yhdellä kuusiokoloruuvilla. Sen sijaan se mahdollistaa istuvan ja miellyttävän ampuma- tuntuman. KKC:ssä lavan pohja on pistoolikahvan takaa suora, joten ampuminen kasatuelta onnistuu tavattoman helposti. Koko pistoolikahva on karhennettu, mutta karhennus ei tunnu käteen karkealta, vaan erittäin fiksusti tehdyltä ja siistiltä. Perän pituus on säädettävissä erillisillä palikoilla, joita saadaan vähennettyä silloin kun on tarvetta lyhyemmälle vetopituudelle. Tukin pistoolikahva on tavattoman hyvin muotoiltu ja ergonomialtaan mainio. Yleensä tämä suora osa on toteutettu suunnilleen pistoolikahvan kannan tasolle, mutta KKC:ssä se on upotettu syvemmälle
Ositetun taulun focus ja tarkkuus. Kolme päiväkurssillista, pääosin Turku IPSC:n ja Loimaan Laukojien IPSC-ampujia, sai kesäkuun kolmantena viikonloppuna tehovalmennusta Saul Kirschiltä, joka on niin kilpailijana kuin valmentajanakin IPSC:n ehdotonta maailman huippua. TEKSTI JA KUVAT: ROLF LEPPÄNEN Saul Kirsch valmensi IPSCampujia Loimaalla 60 Kurssien jälkeen Kirsch totesi: "Oli ilo työskennellä suomalaisten kanssa. Kiertäväharjoitus, 5. Kaikki ryhmät oli motivoituneita, innokkaita oppimaan uutta ja parantamaan omaa suoritustasoaan. Strong ja weak hand sekä harjoitteita, 4. 2. Ryhmissä oli useita lupaavia ampujia, joilla on mahdollisuus kehittyä kansainväliselle tasolle." Kurssien aiheita olivat: 1. Liikkeestä ammunta, 6. Liikkuminen boksien välillä sekä harjoitteita. Swingerit ja harjoitWWW.REKYYLI.FI. 3. Ote, tasapaino ja rekyylin hallintaharjoitukset
Asun Waalwijkin kaupungissa, Hollannissa. Mutta toisin kävi. - Tämä on vaikea kysymys. Lauantai-iltana luennoin "Open forum"- typpisessä tilaisuudessa suuremmalle joukolle urheiluampujia. - Olen täällä kolme päivää ja jokaisena päivänä meillä on uusi ryhmä valmennettavana. Se on helpompaa, halvempaa ja turvallisempaa kuin perinteinen IPSC ja sitä voi harjoittaa sisähalleissa. Hollannissa olen asunut 10 vuotta. Voidaan väittää, ettei ampuja tarvitse isokaliiperisia IPSC aseita, koska saman asian voi hoitaa airsoft-aseella. Harrastin ammuntaa lähes päätoimisesti useiden vuosien ajan. En siis kutsunut itseäni ammattilaiseksi. - Perustin Double-Alpha Academyn vuonna 2002. Airsoft on myös poliittisesti korrektia, eikä siihen liity urheiluammuntaa huonosti tuntevien ihmisten mielessä negatiivisia mielikuvia. Kalenterivuosi on ehdottomasti jaettava harjoittelukauteen ja kilpailukauteen. Siitä seuraisi loppuunpalaminen. Mitkä ovat vierailusi päämäärä ja tavoitteet. Olen syntynyt Etelä-Afrikassa ja kasvanut ja käynyt kouluni Israelissa. Nuoret ovat kiinnostuneita airsoftista. Käsitykseni mukaan IPSC pyrkii korostamaan lajin liikunnallisia ominaisuuksia (enemmän liikkumista, enemmän maaleja). On myös huolehdittava henkisestä valmentautumisesta, jotta kilpailuvire olisi parhaimmillaan. Miten kilpailukauden harjoittelustrategiasi eroaa muusta harjoittelukaudesta. Olet Suomessa Turku IPSC:n kutsumana. Voitko esitellä itsesi. Nykyisin johdan omistamaani, urheiluammunnan alueella toimivaa Double-Alpha Academy -nimistä yritystä. On myös ammuttava tarpeeksi kilpailuja, jotta kil- Kurssilaiset saivat mestarilta runsaasti henkilökohtaista ohjausta. 61. Kaikkiaan käymme ratapäivän aikana 7-8 erilaista tehtäväharjoitetta ja jokainen oppilas ampuu 400- 500 laukausta. Päivätyöni sopii siis hyvin yhteen IPSC-harrastukseni kanssa. Koulutukseltani olen diplomi-insinööri. Tänä vuonna tuomme markkinoille RaceMaster-lipaskotelosarjan, joka on valmistettu alumiinista ja joka tulee poikkeamaan edukseen WWW.REKYYLI.FI kaikista markkinoilla tällä hetkellä myytävistä lipaskotelotuotteista. DAA on kasvanut mukavasti joka vuosi ja siitä on tullut menestyvä yritys, joka kehittää ja myy tuotteitaan suoraan kuluttajille tai laajalle yritysverkostolle Euroopassa ja maailmanlaajuisesti. Silloinen ajatukseni oli, harjoitteluvaiheen jälkeen, käynnistää yritys ihan toisella toimialueella. DAA:lla on myös omaa tuotekehitystoimintaa ja DAA-brändi on vakiinnuttanut asemensa markkinoilla. Sen piti alun perin olla parin vuoden projekti ja johdatus eurooppalaisen yritystoimintaan. IPSC on kuitenkin amatööriurheilua, eikä siitä voi ansaita elantoaan. Osa oppilaista on keskitasoa, osa jo edistyneempiä, joten keskitymme ohjelmassa vaativampiin harjoitteisiin kuten heilurien ampumiseen tai liikkeestä ampumiseen. Airsoft koetaan enemmänkin eräänlaiseksi leikiksi. Entä Airsoft (Action Air). Toisaalta airsoftissa on suuri kasvupoten- tiaali. Kilpailukauden kynnyksellä on panostettava paljon tekniseen harjoitteluun, jotta taidot ovat kilpailussa vaadittavalla tasolla. Rekyyli tapasi Kirschin kurssien aikana Loimaalla. Uskon, että Euroopastakin löytyy runsaasti ampujia, jotka ampuisivat mielellään IDPA:ta ja molemmille lajeille on varmasti tilaa urheiluammunnan kentässä. Tämä huoli on todellinen monissa Euroopan maissa, jossa käsiaseiden myöntäminen siviileille on vastatuulessa. Kukaan ei jaksa koko vuotta samalla intensiteetillä. Esimerkkinä viime vuodelta on RaceMaster-kotelosarja, itse asiassa kokonainen tuoteperhe, joka sai erinomaisen vastaanoton kilpa-ampujien keskuudessa. Kehitämme jatkuvasti uusia tuotteita. - Olen Saul Kirsch, nyt 40 vuotta. Olemme siis sekä tukkukauppa että vähittäismyyjä. teita. IDPA on säilyttänyt kytkennän molempien lajien perustana olevaan toiminnalliseen ammuntaan (jossa ammutaan huolellisesti tähdättyjä laukauksia ja liikutaan vähemmän). Monet eurooppalaiset IPSC- organisaatiot ovat huolestuneita airsoftin kehityksestä, koska he pelkäävät sen vaikuttavan viranomaisten suhtautumiseen. Päiväohjelma näytti pelkistetyltä, mutta yhteen kurssipäivään ahdettuna oppimistavoitteet olivat erittäin vaativia. - AirSoft taas on mielenkiintoinen kysymys. Vaimollani Judithilla ja minulla on 4-vuotias lapsi, Tristan. Monet tuntevat saavutuksesi huippuampujana, mutta voitko kertoa jotain muusta toiminnastasi yrittäjänä, valmentajana ja tuotekehittäjänä. Millaisen roolin sille antaisit. IPSC:n aloitin noin 19 vuotta sitten. En ole ampunut IDPA:ta, koska se on tällä hetkellä pääasiassa amerik- kalainen laji, joka ei ole levinnyt Euroopassa kovin laajalle. Harrastatko IPSC:n lisäksi muita urheiluammunnan lajeja kuten IDPA:ta ja millaisena näet IPSC:n ja IDPA:n suhteen. - Aloitin ammunnan 12-vuotiaana olympiakiväärillä ja jatkoi sillä aina siihen asti, kun pääsin armeijasta 21-vuotiaana. Jos ja kun airsoft kehittyy, toivoisin, että laitevalmistajat parantaisivat aseiden ja varusteiden tasoa enemmän todellisia aseita vastaaviksi laukaisun, lippaiden ja monien muidenkin tekijöiden osalta. Kun lajit vielä korostavat hieman eri asioita, ei niiden välillä pitäisi olla mitään kilpailutilannetta. Tunnen tosin useita ampujia, jotka harrastavat molempia lajeja
Kysymys on aina henkilökohtaisesta prosessista. On harjoiteltava sekä lyhyitä että pitkiä matkoja. Harjoittelussa on tärkeää päästä tietylle tasolle. Mitään oikotietä menestykseen ei ole. Suuremmat kilpailut kestävät 3-4 päivää. Kuinka IPSC:tä tulisi kehittää esimerkiksi sääntöjen, aseteknologian ja kilpailusuunnittelun osalta. Minulla on niin pitkä kilpailukokemus, että itsetuntemukseni on hyvä eikä kilpailustressi ole minulle ongelma. Mikä on henkisen valmentautumisen osuus harjoittelussasi. Jos liikkuvuutesi vähenee ja lihakset alkavat kipeytyä, tämä näkyy myös tuloksissa. Voitko kuvailla "harjoitteluympyräsi" eri tehtävien suhteen, kuten lyhyiden ja pitkien matkojen suhde, staattiset maalit - liikkuvat maalit, paikalta ampuminen liikkeestä ampuminen jne.. - Yleispätevää ohjetta on mahdotonta antaa. Paljonko ammut harjoittelukaudella. IPSC:ssä kilpaillaan sekunnin murto-osista. Jos et ole fyysisesti iskussa, alat väsyä jo toisena kilpailupäivänä. pailurutiini olisi tärkeissä kilpailuissa kohdallaan. - IPSC on tyylipuhdas ketteryys/kestävyys-laji. Mutta ampujaa, jonka henkinen valmistautuminen menee pieleen, kilpailustressi on koholla ja ajatukset vaeltavat, eivät minkäänlaiset tekniset taidot auta menestymään. Tämä on tärkeää yleisen hyväksyttävyyden kannalta. Suorituksen aikana ei enää mietitä suoritusjärjestystä tai mitään muutakaan. Painottaisin myös kestävyyttä. On helppoa ampua nopeasti. - Valitettavasti tämä ei ole lyhyesti mahdollista. Monimutkainen stage vaatii paljon henkistä harjoittelua ja valmentautumista. Miten valmistaudut vaativalle ampumaosuudelle (stagelle). On käytettävä riittävästi aikaa korkeatasoisen harjoitteluohjelman tekoon. Yhdellä harjoituskerralla ammun 400-500 laukausta ja vuositasolla noin 30 000 laukausta. - Henkinen valmentautuminen merkitsee eri asioita eri ihmisille. Sen jälkeen taitotason ylläpitäminen on helpompaa pienemmälläkin harjoitusmäärällä, kunhan henkinen puoli ja tekniikka ovat kunnossa. Pitäisikö perusharjoittelussa painottaa kestävyyttä vai voimaa. Aseluokkien osalta pidän hyvänä uudistusta, jossa Production-luokan kynnystä alennettiin. Mikä merkitys liikunnallisella harjoittelulla on IPSC- ampujalle. Jokaisen on arvioitava omat vahvuudet ja heikkoudet ja sitten panos62 Aamupäivällä osumat hajosivat. Olet kilpailussa huonommassa asemassa mikäli olet raskasrakenteinen, ylipainoinen tai huonossa fyysisessä kunnossa. Ennen merkittäviä kilpailuja lisään harjoittelua. Tämä on jokaisen opeteltava itse ja hallinnan saavuttaa vain kokemuksen kautta. Tapaukset ja tilanteet vaihtelevat merkittävästi. Tiedän tosin ampujia jotka ampuvat jopa 100 000 laukausta vuodessa, mutta heitä on vain muutama. Itse painottaisin harjoitusmäärissä pitkiä ampumamatkoja. Monille muille henkinen valmentautuminen merkitsee kilpailustressin hallintaa, joka onkin kriittisen tärkeä tekijä. Tästä syystä keskittäisin harjoittelun perusampumatekniikkaan, tarkkuuteen, rekyylin hallintaan, tähtäinkuvaan, osumaseurantaan jne. - Kysymys on ennen kaikkea henkisestä valmistautumisesta. - Aikaisemmin harjoittelin enemmän. Iltapäivällä tulokset paranivat selvästi. tettava heikkouksien poistamiseen. Minulle se merkitsee, että tulen ampumaosuudelle oikeassa mielentilassa ja olen visualisoinut suoritukseni niin hyvin, että voin kääntää automaattiohjauksen päälle. Ennen ammuin jopa viisi kertaa ja 2500 laukausta viikossa. Stage-suunnittelussa en pidä päämajan 3-2-1 suhteesta, koska sen johdosta meillä on kilpailuissa liikaa pika-ammuntaa ja lyhyitä stageja, jotka eivät ole kovin mielenkiintoisia. Vaaditaan kuitenkin runsaasti harjoittelua, jotta osaa ampua suhteellisen nopeasti kaukana olevia tauluja. - Ennen kaikkea meidän on huolehdittava siitä, että IPSC:n lajikuva urheilulajina vahvistuu. Kysymys on myös visualisoinnista. Suuremmissa kilpailuissa tätä lyhyiden, keskipitWWW.REKYYLI.FI. - Erikoistilanteita, kuten heikommalla kädellä ampumista tai heilurien ampumista, on suhteellisen vähän. Eli stage ammutaan automaattiohjauksella. Kehittyvän ampujan on analysoitava oma suorituksensa ja rakennettava harjoitusohjelmansa sen tulosten perusteella. Tosin eivät kaikki huippuampujamme ole liikunnallisesti lahjakkaita, mutta liikunnallisuuden puute on kilpailuissa selvä haitta. On tiedettävä pienintä yksityiskohtaa myöten missä järjestyksessä stage ammutaan ja missä ja minkä kokoinen kukin yksittäinen maali on. Ryhmässä tapahtuva harjoittelu on myös ongelma, koska yksilön kehitystarpeet eivät tule esiin ja ihmisillä on taipumus harjoitella helppoja ja kivoja asioita. Voitko kertoa lukijoille jonkin tehokkaan harjoittelureseptin. Nykyisin kun aika on kortilla, käyn radalla kaksi kertaa viikossa. Tämän ansiosta mukaan on tullut paljon uusia ampujia, ja tämä aseluokka kasvaa voimakkaasti
6 Zeiss 3-12x56 Classic diavari valolla rist. Olkaamme kuitenkin optimistisia. Lajin pienuudesta johtuen sponsoreitakin on vaikea löytää. Tätä on varottava. METSÄÄN... Haulikoita uusia mm: Stefano Fausti Albion Light 12/76 28", vaihtosup. Stalker.,pumppu Stefano Fausti Progress Inertia, 12/76, 5 x vaihtosup. Jos stageista tehdään liian vaikeita tai akrobaattisia, nämä ampujat eivät niistä suoriu- du tai he turhautuvat huonoon kisamenestykseen, jolloin olemme vaarassa menettää suuren asiakasryhmän. Ampujana kehittymisen kannalta tämä on liian myöhään. Armed TS870 TM Magnum pumppu, 12/76, 22" tai 28" piippu Browning BPS 12/76 30" Synt. Stefano Fausti Albion, kal 12/76, 28" pääll.,vaihtosup. Hyvällä yhteistyöllä (talkootyöllä) voimme saada ihmeitä aikaan. Esittely/käyt.//yksittäiskappaleita kivääreitä mm. 1590,00 1070,00 1350,00 1140,00 1710,00 2970,00 1030,00 440,00 390,00 950,00 1190,00 Kivääreitä mm: Marlin M1895SS tai M1895G (guide gun) kal 45-70 Marlin M1895GS 45-70 Guide gun Stainless/ruostumaton teräs Marlin M1895 XLR kal 45-70 M44 venäläisiä, kal 7,62x53R kuin uusia, lyhyt (1 metri) M27 "pystykorva" 7,62x53R, varikkoperuskorjattuja Stefano Fausti Class Express 9,3x74R kaksoisluodikko Tokarev SVT-40 kal 7,62x53R, erittäin hyviä 820,00 870,00 1150,00 290,00 300,00 2700,00 590,00 Mestari Kirschin Open-luokan työvälineet. kien ja pitkien stagejen rakentamissuhdetta ei noudateta tarkasti, mikä on hyvä asia. Sääntöjen pitäisi kattaa kaikki mahdolliset tilanteet, jolloin myös säännöistä tulee monimutkaisia ja tämä on joskus ongelma. - Aseteknologian osalta IPSC on aina ollut hyvä koekenttä erilaisille uusille teknologioille. Lajin päätöksentekijöiden tulisi myös aktiivisesti kuunnella kenttää ja ampujien toivomuksia. Lainsäädännön rajoituksista johtuen lajiin pääsee mukaan usein vasta 18 -vuotias. Jos esim. Erityisesti nuorille tämä on suuri ongelma. Stefano Fausti Style kal 28, erikoismalli, valitut puut ym. Airsoft voisi olla yksi ratkaisu, jossa nuori ampuja voi kehittää teknistä osaamistaan ennen kuin pääsee harjoittelemaan oikeilla aseilla. - IPSC on myös kallis harrastus. Voidaksesi kehittyä, sinun on ammuttava paljon. Minulla ei ole ratkaisua tähän. On harvoja alueita, joissa pistooleilla ammutaan sellaisella nopeudella ja sellaisissa vaikeusasteissa kuin IPSC:ssä. Stefano Fausti Dallas kal 10/89, 26" piiput, sup F/F Armed Super magnum 12/89 28" puoliautomaatti, vaihtos. ammut 1000 patruunaa viikossa ja se maksaa 250 euroa, tekee se melkoisen summan vuodessa. Benelli Argo 9,3x62 22" itselataavakertatuli, uusi Sako M78 kal 22 hornet + Weaver 6x kiikari, käyt/hyvä Tikka T3 Hunter 308 tai 6,5x55 +BSA DH3-9x32 kiik, uusi Tikka M512SD kal 7,62x53R, uusi/esittelykappale Sako .243 win uudet raudat /tehty ratatukki 1250,00 590,00 890,00 1450,00 1000,00 Karl Kaps laatukiikarit, 25v takuulla: 1,5-6x42 940,00 4x36 2,5-10x56 valaistu 1490,00 2.5-10x56 8x56 730,00 8x56 valoristikko Daylight illumination valoristikko kiikarit 1-4x22 OC BA 1,5-6x42 OC BA 1690,00 3-12x56 OC BA Zeiss Duralyt 3-12x50 ristikko 6 850,00 tai 1,2-5x36 rist. - Tämä on monissa Euroopan maissa suuri ongelma. 1-liip. Ja uskoisin tämän suuntauksen jatkuvat. Stefano Fausti Volo de Luxe 12/76 EVS Stefano Fausti Elegant 20/76 vaihtosup. - Ampumaosuuksien suunnittelussa meidän on hyvä muistaa, että suuri osa kilpailijoista on joko yli 50 vuotta vanhoja tai ylipainoisia tai molempia. Tästä syystä asevalmistajat ja tähtäinvalmistajat ovat olleet kiinnostuneita sponsoroimaan lajia ja luulen tämän suuntauksen jatkuvan. Soita ja tilaa ilmainen lista, samalla saat vuoden 2011 tuotekuvaston! KYSY TUOTTEISTA KAUPPIAALTASI TAI SUORAAN MEILTÄ!. Stefano Fausti Style 20/76, 28", VS rinn.piipp. Kuinka voimme tukea nuoria, kehittyviä ampujia, kun yhä kiristyvät aselait rajoittavat harrastusta. 60 BSA kiikareita mm: Kyttäykseen/hirvimiehille: Jaguar valoristikkomallit 30mm runkoputki JAG 3-12x56 IR 197,00 JAG 4-16x50 IR Catseye valoristikkomallit , 1" runkoputkella FM1,5-4,5x32 IR FM3,5-10x44 IR 206,00 FM3,5-10x50 IR Stealth Tactical sarja, valaistu mildot ristikko STS 4-16x 44 IR 210,00 STS 6-24 x 44 IR Lintumiehille; Deerhunter perusmallit, 1" runko, DH 3-9x32 DH 3-9x32 Silver 80,00 DH 3-9x40 568,00 1030,00 1230,00 1500,00 1740,00 745,00 1450,00 197,00 160,00 238,00 227,00 78,00 97,00 Varastossamme runsaasti käytettyjä metsästys ja urheiluaseita. - IPSC on monimutkainen laji, jossa tulee jatkuvasti uusia tilanteita
Tämän jälkeen työnnetään taas kolmesta neljään lappua läpi piipusta ja annetaan aineen vaikuttaa piipussa kolmesta viiteen minuuttia. Tämän mallin ainoa uudistus muihin A400-malleihin nähden ei ole vain tukkimateriaali, vaan selvät parannukset parissa kohteessa. Boretech Eliminator on puhdistusaine, jonka käyttö on hyvin yksinkertaista. Aloitettaessa ammunta, otetaan aine pois piipusta kuivalla lapulla. Kuumassa piipussa aine kuivuu nopeasti, eikä ole parhaimmillaan, joten piipun tulee antaa jäähtyä ennen puhdistamista. Lopuksi piipun läpi työnnetään kuivia lappuja niin kauan, että ne tulevat piipusta puhtaina. Säilytyksen ajaksi Eliminator pukataan piippuun lapulla. Nämä asiat ovat kivääriampujien toivelistalla aseenpuhdistuksessa erityisesti sisätiloissa. Aine on erittäin riittoisaa - isompi pullo riittää aktiivikäyttäjille usein koko kaudeksi. Boretech -tuotteita tuo maahan Lohjan Ase ja Osa. Vaaleanpunainen kertoo Valmistajan osallistuvan lahjoituksin rintasyövän vastaiseen taisteluun. www.sako.fi www.federalpremium.com Boretech Eliminator Hajuton, myrkytön ja tehokas. Tällöin yleensä riittää kun piipun läpi työnnetään muutama lappu. Suomeen aseita saadaan isommassa mittakaavassa todennäköisesti vasta ensi vuoden puolella. Pinkkejä patruunoita Amerikkalaisten innostus vaaleanpunaiseen tuntuu oudolta, pinkkiä kun tungetaan myös aseisiin ja asetarvikkeisiin. Vaikuttaisi siltä, että Rekyylin toimituksen lisäksi myös muut alan toimijat ovat havainneet vanhan vaimennusjärjestelmän viat.. Ohjeiden mukaan piipun läpi työnnetään yhteen suuntaan kolmesta neljään aineella kasteltua lappua, jonka jälkeen piippua harjataan kyseisen kaliiperin nailonharjalla, joka on niin ikään kasteltu aineessa. Ensinnäkin rekyylinvaimennusjärjestelmää on parannettu entisestä. Uusi Xtreme on saatavana camokuvioituna ja mustana ja siinä on kumitetut otekohdat käsille. Toisin kuin monet muut valmistajat, Federal kertoo suoraan, että värin taustalla on jalompi tarkoitus. Käytännössä paras puhdistustulos saadaan aikaan kun ase puhdistetaan muutaman kymmenen laukauksen jälkeen. Toinen merkittäväksi luonnehdittava uudistus on lukitusmutterissa. Kovilla myrkyillä päästään luonnollisesti nopeisiin tuloksiin, mutta puhdistettaessa aseita sarjojen välillä tai sisätiloissa, nousevat muut kuin tehopuhdistusaineet etualalle. SILLISALA ATTI Beretta A400 Xtreme Uniko KO Berettan tuotelinjasto sai vihdoin odotettua jatkoa kun A400-mallista esiteltiin synteettisellä tukilla varustettu Xtreme-malli. Harjalla tulee ohjeen mukaan tehdä kymmenestä viiteentoista työntöä. Uudistettu Kick-off järjestelmä "Kick-Off Mega" ei sijaitse enää perälevyn alla, vaan heti pistoolikahvan takapuolella. Ensimmäinen lähetys saapuu maahan piakkoin ja myös muita Boretechin tuotteita saa maahantuojan kautta. Patruunanvalmistaja Federal on nyt lanseerannut Top Gun ratapatruunan vaaleanpunaisessa hylsyssä ja vaaleanpunaiseen rasiaan pakattuna. Nyt mutteri irtoaa aseesta 1/8 kierroksen käännöllä, eli tässä on ilmeisesti vastaus Browningin Maxus-mallin pikalukitukselle. Hinta ei ole vielä toimituksen tiedossa. Täten ase ei pääse enää lyömään kasvoihin kuten perinteisellä Kick-Offilla. Näistä Boretech Eliminator on noussut suosituksi useiden harrastajaryhmien keskuudessa. Boretech Eliminator toimii mainiosti puhdistustarkoituksessa silloin kun piippua ei ole ammuttu tukkoon. Mieltymystä on pidetty puhtaana markkinointina, eli vaaleanpunaisten tuotteiden on ajateltu vetoavan erityisesti naisiin. Hinta 19 euroa / 118 ml, 30 euroa / 473 ml. www.sako.fi 64 WWW.REKYYLI.FI
Ennen tätä aseenvaihtoruljanssiahan monikaan ei tiennyt Lee-Enfieldin nykyisestä käyttäjästä mitään, joten niin Rangersit kuin heidän aseensakin saivat nyt huomiota osakseen Pienempi kanta hylsyyn PTG on takuulla tuttu kirjainyhdistelmä kaikille aseiden rakenteluun orientoituneille harrastajille. Syy uusimiselle on kaluston varaosasaatavuuden tyrehtymisessä ja sitä kautta huollon ongelmissa. Canadian Rangers on mielenkiintoinen "joukko-osasto", sillä Rangerit eivät ole varsinaisesti sotilaita, mutteivät varsinaisesti siviilejäkään. Viime vuodet Lee-Enfieldit on pidetty käyttökunnossa ottamalla varaosia jo käytöstä poistetuista kivääreistä. Pienemmälle kannalle on tarvetta silloin kun tarkoituksena on saada hyödynnettyä pienemmän kaliiperin lukonpäätä ja isompaa patruunaa. He tuottavat tiedustelutietoa ja partioivat Kanadan asumattomilla ja syrjäisillä alueilla ja ovat puolustuksen ensimmäinen osa. Terä on valmistettu pikateräksestä ja se on messinkiin käytettäessä käytännössä ikuinen. Seuraavasta aseesta on annettu niinkin tarkkaa tietoa kuin se, että aseen kaliiperi tulee olemaan .308 Winchester - ei siis tätä lähellä oleva 7,62 mm Nato. Esimerkkitapauksena voitaisiin mainita kotimainen "villikissa" 7,62x53 jossa alkuperäinen 53R-kantainen hylsy sorvataan .308 Winchesterin kannaksi. Toimitus kokeili PTG:n kalvainta tällä kertaa 6 mm Dasher -patruunaan (6 mm Norma BR -lähtöhylsy), joiden kannat sorvattiin 6 PPC -kaliiperin kannalle. Täten samassa kasa-aseessa voidaan käyttää kahta eri kaliiperia samalla lukolla. Edellinen asemalli onkin ollut käytössä jo toisesta maailmansodasta lähtien, jolloin Lee-Enfield No 4 Mk I valittiin Rangerien aseeksi. Canadian Rangers luopuu Lee-Enfieldeistään Yksi historian sivu kääntyy vuoteen 2014 mennessä kun Canadian Rangers uusii kiväärikalustoaan. Terän laadukkuudesta johtuen ura on valmis kertasorvauksella, eikä vaadi viimeistelyksi muuta kuin kannan purseen poiston esimerkiksi viilalla hylsyn pyöriessä sorvissa. Tällöin .308 Winchesterin lukkolaitteessa voidaan hyödyntää 7,62x53R:n parempaa sisäballistiikkaa urakantaisena. Rangerit muodostuvat pääasiassa Kanadan alkuperäisväestön edustajista ja heitä kutsutaan myös Arctic Rangers -nimellä. Hintaa terällä on 68 dollaria. WWW.REKYYLI.FI www.pacifictoolandgauge.com 65. Heidän käyttöönsä Lee-Enfield on ollut kuulemma varsin riittävä, sillä kyseisillä joukoilla ase on lähinnä "tavan vuoksi ja villieläimiltä puolustautumista varten". Viimeisin tuttavuus on sorvin terä, jolla voidaan sorvata hylsyihin pienempi kanta. Varmaa on se, että kun uusi asemalli päätetään, saa tämä ase takuulla määrätynlaisen kulttimaineen LeeEnfieldin korvaajana. Sorvaajaa huoletti asiassa ainoastaan kannan kestävyys sorvauksen jälkeen, mutta ainevahvuutta hylsyyn jäi kannan pienennyksestä huolimatta varsin riittävästi. Valistuneimmat arviot seuraajasta osoittavat Remington 700 -tyyppisen kiväärin suuntaan, mutta luonnollisesti kaikkea maan ja taivaan väliltä on esitetty. Teroituksesta johtuen on terä mahdollista tarvittaessa teroittaa aina uudelleen puuttumalla vain terän leikkuupinnan yläosaan. Erityisesti patruunapesäkalvaimistaan tunnettu yritys valmistaa myös muita metallintyöstöön tarkoitettuja työkaluja
Laippakannattomille "pistoolinpatruunoille" on toki pesitetty revolvereja ennenkin, mutta nelikymppisen osalta Charter Arms on edelläkävijä. Rakenteesta ei kirjoitushetkellä ole vielä tarkkaa käsitystä, mutta ideana on, että patruunat menevät rullaan pudottamalla, mutta kun ejektoria käytetään, se tarrautuu hylsyjen kantauriin. Aiemmin 66 vastaavissa tapauksissa on ase suunniteltu toimimaan esimerkiksi full-moon clipeillä, josta ulosvetäjä nakkaa hylsyt ulos yhtenä pakettina. On mielenkiintoista nähdä, alkaako tästä uusi kopioinnin aikakausi. julkisti kesällä Ruger 77/357 -pulttilukkokiväärin, joka on samaa sukua esimerkiksi 77/44:n kanssa. Suomalaisesta näkökulmasta .357 Magnum voi kaliiperina tuntua tehottomalta jahtikäyttöön, mutta nykyaikaisilla tehdaspatruunoilla (Hornady 140 gr FTX) Rugerin 18,5 tuuman piipusta jouleja kertyy hieman alle 1400. Ruger 77/357 Kaliiperi: .357 Magnum Kapasiteetti: 5 patruunaa (irtolipas) Pituus: 978 mm Piipun pituus: 18,5 tuumaa (470 mm) Paino: 2,5 kg Hinta: 793 dollaria Ruger Single-Ten Edellisessä numerossa oli uutinen Tauruksen Tracker 922 relverista, joka oli selvä haastaja Rugerin Single-Sixille. CharterArms.com WWW.REKYYLI.FI. Aivan kuin Single-Six, Tracker 922 on vaihtorullallinen revolveri, jossa on uutuutena aiempaa suurempi, 9 patruunan kapasiteetti. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan mikä on tämän kilpailun seuraava käänne. Charter Arms kertoo kehittäneensä järjestelmän, jossa clippejä ei tarvita. Siitä osoituksena on Pitbull-revolveri kaliiperissa .40 S&W., joka on ilmeisesti ensimmäinen laatuaan. Single-Ten on satiiniviimeisteltyä ruostumatonta terästä, sen piippu on 5,5 tuumainen, kahvat ovat pähkinäpuuta ja tähtäiminä on Williamsin valokuitutähtäimet. urakantainen .40 S&W -patruuna kun ei toimi perinteisella ejektoritähdellä. SILLISALA ATTI Ruger 77/357 Sturm, Ruger & Company, Inc. Single-Ten on siis perinteinen Single-Six mutta 10 patruunan rullalla. Kaliiperina on vain .22LR, eli vaihtorullamahdollisuutta ei ole. Pohjois-Amerikassa kiväärin ostajakunta löytynee metsästäjistä, jotka haluavat näppärän aseen peitteisessä maastossa tapahtuvaan metsästykseen. Kaliiperistaan johtuen kivääri sopii paremmin lyhyille ampumaetäisyyksille, joten siinä on avotähtäimet, mutta Rugerin tyylille uskollisesti aseen mukana tulevat myös renkaat kiikariasennusta varten. Ruger ei kuitenkaan halua luopua vapaaehtoisesti tästä asiakaskunnasta ja niinpä se on julkistanut Single-Ten-revolverin. Hjorth Ab:n (www.hjorth.fi), mukaan Single-Tenin pitäisi saapua Suomeen vuonna 2012. Charter Arms Pitbull .40 S&W Amerikkalainen Charter Arms ei kainostele, vaan kertoo olevansa "edullisten revolvereiden" valmistaja. Kyseessä on All-Weather-malli, eli siinä on rosteriset raudat ja komposiittitukki. Tästä syntyvä mielikuva ei ole täysin väärä, mutta Charter Armsilta löytyy myös annos innovatiivisuutta. Pitbullin pohjana yrityksen .44 Specialmalli, joten kestävyydessä ei pitäisi tulla ongelmia, erityisesti kun rullaan mahtuu vain viisi patruunaa. Mielenkiintoisin seikka revolverissa on hylsyjen / patruunoiden poistaminen rullasta. Rugerin maahantuojan, Oy K. Revolveri on kaksitoiminen, mutta myös DAO-muunnos on mahdollinen. Monet amerikkalaiset poliisit kantavat virka-aseenaan saman kaliiprin pistoolia, joten tällaiselle revolverille voi olle hyvinkin kysyntää. Pitbull on suunnattu erityisesti viranomaisille kakkosaseeksi. Koska suurempi patruunakapasiteetti miellyttää kuluttajia, on Tauruksen uutuus vetoava. Ainakaan vielä tässä vaiheessa. Ejektorissa on jonkinlaiset jousitetut pikkukarat, jotka tarttuvat erikseen jokaisen patruunan kantauraan jousen avulla. Se riippuu ensisijassa systeeminin toimivuudesta. Kaliiperi: .40 S&W Kapasiteetti: 5 patruunaa Pituus: 171 mm Piipun pituus: 2,3 tuumaa Paino: 565 g Hinta: . Kyseessä on siis kevyt ja kompakti pulttilukkokivääri kaliiperissa .357 Magnum
Maailman rennoin joukkueampumakilpailu RTC REKYYLI TEAM CHALLENGE 18.9.2011 Seppälän ampumarata, Iittala .22 cal 3 hlöä/joukkue (2 pistoolia,1 kivääri) www.rekyyli.fi/rtc
Hinnat voimassa 30.9.2011 asti tai niin kauan kuin tarjouserää riittää.. Hjorth Urheilutukku tarjoaa 130-vuotis juhlavuoden kunniaksi Caesar Guerini- ja Howa-paketit ohittamattomaan juhlahintaan. Osuvat paketit juhlavuoden kunniaksi Laadukas haulikkopaketti edulliseen juhlahintaan! Caesar Guerini Tempio -haulikko 12/76 71 cm piiput, teräshaulikelpoinen, kaiverrettu runko, jossa kullatut upotukset, 15 vuoden Guerini takuu » aselaukku » 5 vaihtosupistajaa, kotelo ja avain » Redring-haulikkotähtäin uutuus! valmistettu Ruotsissa, 10 vuoden takuu » Tarkka Pro -puhdistussarja, 4 päätä ja puikko » » » » » Tarkka Pro topattu asepussi taskulla Puinen kolmijalkainen retkijakkara hihnalla Liipasinkaarilukko valoavaimella 150 ml Forrest NATO aseöljyä 2 alumiinista klikkipatruunaa JUHLAPAKETTITARJOUS 2890 norm. 3370 Luodikkopaketti juhlahintaan! Howa 1500 Hogue -luodikko kaliiperissa .308 tai 6,5x55 » » » » » » » Redfield 3-9x40 -kiikaritähtäin, 30 vuoden takuu Leupold STD teräksinen kiikarinjalusta ja 1" Medium renkaat Tarkka .30 -puhdistussarja, 4 päätä ja puikko Tarkka Pro topattu asepussi taskulla Puinen kolmijalkainen retkijakkara hihnalla Liipasinkaarilukko valoavaimella 150 ml Forrest NATO aseöljyä JUHLAPAKETTITARJOUS 979 norm. 1259 maahantuoja: PAKETTEJA RAJOITETTU ERÄ! Katso lähin jälleenmyyjäsi osoitteesta www.hjorth.fi