Rekyyli 6/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

VENÄLÄISTÄ TULITUKEA: RPK & RPD Venäläiset 6 2 0 11 7 90 CCWASIAA SUOJELUASEISTA REMINGTON SENDERO SF II .300 RUM 685446-1106 6 4 14886 8 5 4468 CHIAPPA RHINO 60DS CENTRAL EUROPEAN SHOTGUN OPEN STI EDGE MONIPUOLISUUTTA TOIMINNALLISIIN LAJEIHIN ALLISIIN RAUTALANKA TARKKUUSKIVÄÄRIN HYLSYJEN SUPISTAMINEN SYJEN TESCHNER & CO. COLLATH, OSA 2 DRILLINKI 1900-LUVUN ALUSTA LINKI PAL.VKO 2011-47 11006
Kirja tarjoaa ohjausta niin ensimmäisen aseen ostoa harkitsevalle, työssään asetta kantavalle, toiminnallisen urheiluammunnan harrastajalle kuin ampuma-asekouluttajalle. arjous T 31 20 Norm. 39 firekustannus.fi/kauppa Katso näyte ja tilaa omasi:. uinen tlaat Ainu eteos lähd isille omala su ujille amp Otso Vainion Käytännön ampumataito on laajin kotimainen toiminnallisen ammunnan ja ammatillisen aseenkäytön opas
lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Aselakiprosessi ja siihen liittyneet ministeriötason ohjetoilailut ovat jättäneet lähtemättömän jälkensä myös kenttätason lupaviranomaisten toimintaan. PA AKIRJOITUS Lupia hakemaan Koettakaa jaksaa, vaikka aihepiiri voi vaikuttaa tutulta. Ensimmäinen askel kohti parempaa huomista on siis hakea ampuma-aseen hallussapitolupaa. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Rekyyliin lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Neuvokaa kaikkia muitakin paikkakunnan harrastajia tekemään samoin. Viimeaikoina hälyttävät viestit eri puolilta Suomea ovat lisääntyneet ja niiden ydinsisältö on aina sama. Viranomaisten tarkoitus on sama kuin uuden aselain ja korkean lupahinnan tarkoitus, eli luvallisten aseiden määrän vähentäminen. Lupaviranomainen on toiminut täysin odottamattomalla tavalla joko keksimällä omavaltaisen tulkinnan jostain lainkohdasta tai sitten keksimällä omavaltaisen säännön, joka ei perustu yhtään mihinkään. Fire-kustannus Oy vastaa Rekyylin toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Aselaki on niin tulkinnanvarainen, että kun siihen lisätään luvan myöntämistä koskevat sekavat ohjeistukset, loppuu lupaviranomaiselta paitsi asiantuntemus, myös rohkeus. Toisella paikkakunnalla ei myönnetty lupaa itselataavaan metsästyskivääriin, johon on saatavana kyseisen tehtaan valmistamana myös 10 patruunan lipas. Valittaminen on nimittäin myös kenttätason virkamiesten intressissä. Mutta te, jotka asutte lupapoliittisesti huonoilla paikkakunnilla, teille minulla on yksi viesti. Lupavirastojen suhtautumisessa asiakkaisiinsa on kuitenkin ennen näkemättömiä paikkakuntakohtaisia eroja, eikä edellä kerrottua pidä yleistää koskemaan kaikkia viranhaltioita. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Kyseessä ei ollut mitenkään poikkeava asemalli vaan jo lukuisten hirvimiesten käytössä oleva ase. Kaikki oikeudet pidätetään. Tapauksen ydin on kuitenkin sama: jos virkamiehen asiakkaalleen määrittelemä asetyyppi ei kelpaa, lupaa ei todennäköisesti edes haeta. Tämä käytäntö kuitenkin päättyi, kun eräs tiedostava luvanhakija kertoi konttorin väelle siirtymäajasta. - Tero Kuitunen REKY YLI pl 20, 00251 helsinki email: toimitus@rekyyli.fi www.rekyyli.fi ISSN 1459-4633 PÄÄTOIMITTAJA Tero Kuitunen TEKIJÄT Esa Höysniemi Marko Tammelin Hannu Uronen Markus Forsström Otso Vainio Erkki Lahtinen Jussi Grönstrand Arto Määttä Jari Laulumaa Juha Hirsimäki Janne Laukkanen GRAAFIKKO Antti Teittinen VALOKUVAAJAT Arto Määttä Antti Teittinen ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET asiakaspalvelu@rekyyli.fi puh: 03 4246 5340 (klo 8:00-16:00) MEDIAMYYNTI Jani Leskinen 0400 613 744 jani.leskinen@firekustannus.fi TILAUSHINNAT 12 kk 63,20 euroa kestotilaus 49,95 euroa / 12 kk KUSTANTAJA Fire-kustannus Oy PL 20, 00251 HELSINKI Rekyylin kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Fire-kustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Mielivallan tarkoituksena on nostaa paikkakuntalaisten kynnystä luvan hakemiseen. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Tämän tapauksen ratkaisusta ei ole lopullista tietoa, mutta pelkästään järjellä ajateltuna lisävarusteena saatavan lippaan kapasiteetilla ei pitäisi olla merkitystä koska metsästyslaki rajoittaa kapasiteetin 1+2 patruunaan. Kesän käännyttyä syksyksi on jo käynyt selväksi, että emme oli menossa kohti takavuosien tasaista arkitodellisuutta. Rekyyli ilmestyy 8 kertaa vuodessa. REKYYLI ITSELATAAJAT HUOMIO! Muunnostaulukko 1 gramma (g) = 15,43236 grainia 1 graini (gr) = 0,064799 grammaa grainia 40 60 80 100 120 140 grammaa 2,59 3,88 5,18 6,47 7,77 9,07 grainia 180 200 240 300 400 500 Kansainvälisen tavan mukaan Rekyyli-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Siksi päätöksiä pitäisi saada tuomioistuimiin, koska vasta niiden päätökset kertovat lupakonttoreille kuinka lakia on tulkittava. Oletin, ilmeisen sinisilmäisesti, että aselain tultua voimaan tilanne vähitellen normalisoituisi. Lisäksi asehankintojen vähetessä maahantuojat ja kauppiaat joutuvat pakkorakoon. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla. grammaa 11,66 12,95 15,55 19,43 25,91 32,39 1 unssi (oz) = 28.34952 g 100 g = 3,5273962 unssia 1 tuuma (") = 25,4 mm tuumaa 10 15 20 mm 254 381 508 tuumaa 25 30 40 mm 635 762 1016. Jälleen on nostettava esiin yhteiskunnan asepoliittinen tilanne. Jos saatte mielivallasta johtuvan hylkäävän tai muutoin oudon lupapäätöksen, valittakaa hallinto-oikeuteen. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Emme takaa Rekyylissä julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Edellä olevat esimerkit ovat lievemmästä päästä ja mainitsin ne siksi, että jokainen ymmärtää niiden tarkoituksen. Osa heistä suorastaan pyytää sitä antaessaan kielteisen päätöksen. Eräällä paikkakunnalla kaikilta luvanhakijoilta edellytettiin pällikokeen tekemistä. Yhdeksäs vuosikerta. Kun kauppa ei käy, hyllytavaran valikoima kapenee radikaalisti. Jos tilannetta ei saada muutettua, mielivalta jatkuu. Suuressa osassa Suomea lupia myönnetään perusteiden täyttyessä aivan kuin ennenkin. Ei ole vaikea päätellä, että aseisiin kielteisesti suhtautuvilla paikkakunnilla kokeillaan kaikkia mahdollisia keinoja tavoitteen täyttämiseksi. Hakekaa lupia, väittäkää vastaan ja vaatikaa kaikki kielteiset tai muutoin kiistanalaiset päätökset kirjallisina. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Jokainen asehankinta juuri nyt parantaa yleisellä tasolla aseiden ja tarvikkeiden saatavuutta ja yksilötasolla harrastaja voi varmistua saavansa itselleen juuri sen asemallin, mistä on kiinnostunut. Ensimmäisellä paikkakunnalla moni oli jättänyt luvan hakematta pelätessään pällitestiä ja toisella tehdään kiusaa suuntaamalla paikkakuntalaisten asehankintoja yhden virkamiehen mielihalujen mukaisiksi
Kyseiset aseet ovat 1950-luvun alkupuolella palveluskäyttöön tullut Degtjarevin käsikonekivääri ja myöhemmin käyttöön otettu Kalashnikovin käsikonekivääri RPK. TEKSTI: RISTO KUOSA. Sain kevättalvella mielenkiintoisen tehtävän kirjoittaa vertailevan artikkelin Neuvostoliiton kevytkonekivääreistä
DEGTJARJEV VS . KALASHNIKOV Konekivääristä pikakivääriin
Sen suunnittelu alkoi vuonna 1943, mutta sarjatuotanto vasta vuonna 1953. Kevytkone- kivääri on ryhmän tukiase, jonka tarkoituksena on tukea ryhmän taistelua tarjoamalla enemmän tulivoimaa kuin rynnäkkökivääri tai muu vastaava henkilökohtainen ase. RPK:n etuina ovat tiettyjen osien suora vaihtokelpoisuus sekä lipassyöttö (RPK käyttää samoja lippaita kuin AK) ja ylipäätään suorituskyky pääasiallisessa kenttätehtävässä. Aseet toimivat ja ovat huollettavissa rukkaset kädessä; mitä muuta oikeastaan sotilasaseelta sopisi toivoakaan? HISTORIAA LYHYESTI RPD on neuvostoliittolaisen Vasili Degtjarjevin suunnittelema kevyt konekivääri kaliiperissa 7,62x39. Aseet edustavat tyypillistä neuvostosuunnittelua: ne ovat kolhoja, mutta äärimmäisen kenttäkelpoisia. Tiedän, että näkemykseni herättänee ärtymystä tietyissä piireissä, mutta neuvostoaseet on suunniteltu (ja hyvin!) taistelukentän vaativiin olosuhteisiin. "perinteinen" konekivääri. RPK taasen on käytännössä pikakivääri. RPD on ns. RPK:ssa oli lisävarusteena suujarru, mutta aseeseen on mahdollista kiinnittää myös esimerkiksi erilaisia vaimentimia. AK-pohjaisen konstruktion käyttöönottaminen pudotti yhden "ylimääräisen" asemallin ja virtaviivaisti jalkaväkiaseiden valmistamista ja huoltoa. TULITUKIASEEN TEHTÄVÄ Nyt päästäänkin sitten itse asiaan: mikä on näiden aseiden pääasiallinen kenttätehtävä. On myös täysin mahdollista, että vaikka neuvostotalous toimi eri lainalaisuuksien mukaan kuin kapitalismissa oli tapana, otettiin sielläkin huomioon tuotannon tehokkuus sodankäyntiin liittyen. Se toki on helpompi ammuttava kestotulella kuin normaali AK, mutta suljetulta lukolta ampuvana ja lipassyöttöisenä sen tulenantokyky ei ole lähelläkään RPD:n luokkaa. Sen tehtäväkenttään kuuluu ohjesääntöjen mukaan myös ilmamaalien ampuminen, mutta kaikki varusmiespalveluksen suorittaneet tietävät todennäköisen osumaprosentin käskyllä "leko 300, tulta!". Kiina ja Egypti). Ase oli Vietkongin pääasiallinen konekivääri Vietnamin sodassa ja on edelleen yleisessä käytössä Afrikan maissa. RPD oli Suomessa koulutuskäytössä 1970-luvulle asti, jolloin kotimaisten 7,62 KVKK 62 -konekiväärien määrä oli noussut riittäväksi varusmieskoulutuksen tarpeisiin. Jälleen kerran Puolustusvoimat osoitti merkittävää harkintakyvyn puutetta, kun RPD hylättiin kotimaisen vaihtoehdon voittaessa. Sivusäätö on toteutettu tähtäimen oikeassa sivussa näkyvällä ruuvilla eli ase on helppo säätää kohdalleen. 8 RPK:n laatikon sivulla olevaan sivukiilaan voidaan kiinnittää erilaisia tähtäimiä. Ampumaetäisyys on käytännössä korkeintaan 500 metriä, ja tyypillisesti 100-200 metriä. Avoimien korvakkeiden ansiosta se on myös helppo puhdistaa esimerkiksi mudasta kesken tulitoiminnan ja lisäksi jyvä näkyy hieman paremmin hämärässä. Se on vyösyöttöinen ja huomattavasti painavampi verrattuna seuraajaansa. Kirjoittajalla ei ole tarkkaa tietoa siitä, miksi sillä korvattiin RPD, mutta loogista kuitenkin on olettaa, että Neuvostoliitossa todettiin eduksi RPK:n yhteensopivuus AKperheen muiden aseiden kanssa. Asemallin suomalaiseksi nimikkeeksi vahvistettiin 7,62 KVKK 54. RPK on lisäksi kevyempi, joten sen käy- RPK:n perinteinen etutähtäin, joka kestää koviakin kolhuja jykevän rakenteensa asiosta. Myös Suomi kokeili asetta ja vuosina 1960 ja 1961 Puolustusvoimat osti niitä 1 000 kappaletta Neuvostoliitosta. RPK:n avotähtäimet, joissa säätövaraa riittää aina 1000 metriin saakka. Kevyen konekiväärin ensisijaiset kohteet ovat vihollisen elävä voima ja panssaroimattomat ajoneuvot. RPD suunniteltiin korvaamaan DP (keskiraskas konekivääri kaliiperissa 7,62x53R). Vain hieman kärjistäen voisi sanoa, että suomalainen 7,62 KVKK 62 kuuluu asesuunnittelun historiassa samaan sarjaan ranskalaisen Chauchat-kk:n kanssa. RPK (kaliiperi 7,62x39) seurasi 1950-luvun loppupuolella. Kiilaan sopivat erilaiset pikakiinnitysjalat, joiden ansiosta tähtäimiä voidaan tarvittaessa vaihtaa nopeasti esimerkiksi päivätähtäimestä yötähtäimeen. WWW.REKYYLI.FI. Molemmissa on mukana puhdistuspuikosta alkaen kaikki tarpeellinen kenttähuoltoa varten. Tyypilliseen tapaansa Neuvostoliitto toimitti aseita myös liittolaisilleen ja useat maat ovat myös valmistaneet siitä kopioita (esim. Monen tekijän yhteisvaikutuksena vyösyöttöinen ja siten tulivoimaisempi RPD hylättiin
Koeammunnoissamme ei ilmennyt mitään tarvetta säätää porttia, koska laadukkaat tehdaspatruunat ja puhdas ase yhdistelmä ei vaadi kummoistakaan kaasunpainetta toimiakseen. PKM, MAG, ja vastaavat nykyään käytössä olevat "yleiskonekiväärit" painavat vain muutaman kilon enemmän kuin RPD mutta niiden taisteluteho on aivan eri luokkaa läpäisykykyisemmästä ja pidemmän tehokkaan käyttöetäisyyden mahdollistavasta kaliiperista johtuen. RPK:ssa on luonnollisesti myös AK-tyyppinen koneisto. RPD:ssä on säädettävä 3-osainen kaasuportti. RPD on pitkäiskuinen kaasumäntätoiminen konekivääri, jossa käytetään Vasili Degtjarjovin kehittämää lukkojärjestelmää. RPK taasen on koneistoltaan var- RPK:n erittäin toimiva etujalka, joka lukitaan pannalla kuljetuskuntoon. Piiput on kovakromattu, mutta käytännössä aseet kuumenevat melko lailla ja taukoja tulisi pitää aina noin 150 laukauksen välein. Koeaseessamme oli lisävarusteena bufferi (täysin tarpeeton tosin). TEKNIIKKAA Molemmat aseet ovat kiinteäpiippuisia, joka on tyypillistä kevytkonekivääreille, koska niillä ei ole tarkoituskaan ampua pitkää sar- jaa. Neuvostoliiton sodanjohdon päätys siirtyä pois vyösyöttöisesti RPD:stä liittyy todennäköisesti ryhmän tulitukiaseen roolin muuttumiseen. RPK:n kohdalla on myös todellinen vaara, että pesässä oleva patruuna laukeaa lämmön vaikutuksesta aseen ollessa riittävän kuuma (ns. Aseet toki toimivat kuumanakin, mutta vaarana on piippujen palaminen pilalle. RPK Valmistusmaa: Neuvostoliitto Kaliiperi: 7,62x39 Kapasiteetti: lipas 30, 40 tai 75 patruunaa Pituus: 1035 mm Piipun pituus: 590 mm Paino lataamattomana: 4,76 kg Tulinopeus: 660 m/s Tuotannossa v. Lisäksi kevyt konekivääri (tässä tapauksessa RPD) on asetyyppinä eräänlainen väliinputoaja. Lukon sivulla olevat levyt lukitsevat lukon laukaisun ajaksi liikkumalla lukossa olevan kiilan pakottamina ulospäin kehyksessä oleviin vastinpintoihin. Sodankäynnin muuttuessa yhä liikkuvammaksi RPK:n parempi liikuteltavuus kenttäolosuhteissa on eittämätön etu. Tämä johtuu siitä, että RPK ampuu suljetulta lukolta. Rynnäkkökiväärit ovat niin tulivoimaisia, että merkittävän lisäedun tarjoaa vain keskiraskas konekivääri. Sul- kukoneisto on kahden irtonaisen lukituslevyn, lukon ja luistin kokonaisuus. Kasa leviää jonkin verran, mutta se on tarkoituskin konekiväärillä. WWW.REKYYLI.FI 9. Tämä on nähtävissä koeammuntatauluistakin. Konstruktio on toimiva, mutta edellyttää varsin tarkkaa osien koneistusta. "cooking off " ilmiö). 1955 tös kestotulella on vähemmän vakaata. Vastaavaa ratkaisua käytetään myös RPD:ssä. Tyypillistä tulosta ammuttaessa RPK:lla lyhyitä sarjoja 100 metriin
RPD painavampana oli hivenen helpompi hallita, mutta molemmat aseet olivat äärimmäisen helppoja ampua. Aseisiin on myös saatavilla sivukiskoja, jotka mahdollistavat esimerkiksi NSP-2 yötähtäimen kiinnittämisen. Toimintahäiriöitä ei tullut ensimmäistäkään, kunnes RPD lakkasi toimimasta kokonaan. Se liikkuu sivusuunnassa lukkokoneiston yhteydessä olevien laakeroitujen rullien pakottamana. Yksi niistä on RPK:n perä, joka mahdollistaa hallitun sarjatulen ampumisen tukikäden ollessa perän alapuolella. 11. Konekivääritähtäimille tyypillisesti molemmissa on myös sivusäätö hahlossa eli aseet on helppo kohdistaa jopa kenttäolosuhteissa. Mikäli vyörumpu halutaan kiinnittää aseen alapuolelle, se työnnetään kiinnikkeisiinsä ja lukitaan paikoilleen yksinkertaisella salvalla. ta, koska erillistä tukea ei tarvitse hakea. Kiristimme ruuvin ja toiminta jatkui ilman minkäänlaisia ongelmia. Takatukki on muotoiltu siten, että tukikäsi saadaan mainiosti sen alapuolelle (toisin kuin idioottimaisesti suunnitellussa kotimaisessa kevytkonekiväärissä, jossa tukikättä on pidettävä perän päällä). Aseiden perät ovat lyhyitä, jotta taisteluliivit päällä ammuttaessa ei tulisi ongelmia. RPK:n tapauksessa toimitaan samalla tavalla kuin muissakin AK-perheen jäsenissä: kiinnitetään lipas, käytetään liikkuvat takana ja toiminta voi alkaa. Molemmilla aseilla oli vaivatonta ampua "miesmaalia" päähän 100 metrin Vyönsiirtokoneisto on RPD:n "laatikon kannessa". RPD:n vöitä voi linkittää yhteen. Ammuttaessa rekyyli suuntautuu luontevasti suoraan ampujaan ja kummankaan aseen piippu ei käytännössä nouse lainkaan. Aseiden muu rakenne noudattaa perinteistä neuvostolinjaa: puutukit (sekä vaneria että puuta), peltiosia ja kaiken peittävä musta maali, joka ajan myötä kuluu pois liikkuvista osista. KOEAMMUNNAT Ergonomia on molemmissa aseissa erittäin hyvä; jälleen kerran suunnittelijat ovat olleet käytännönläheisiä. Pakkasta oli tuolloin noin -25 astetta, joten oletettavasti metalli oli kutistunut ja lukitus löystynyt. Käytännössä rakenne on erittäin varma, koska jos liikkuvat käyvät takana, vyö siirtyy. RPD vyörumpu paikoillaan. Siinä vaiheessa kun liikkuvat vedettään takse, vyönsiirtokoneisto pökkää luukun auki. Kun RPK:ta verrataan AK-suvun kivääreihin, on eroja lopulta vain vähän. Säätövara on konekiväärille tyypillinen 01000 metriä. RPD:n WWW.REKYYLI.FI kohdalla tarvitsee vain vetää liikkuvat taakse, työntää vyö sisään (kannen avaaminen helpottaa suoritusta), ja poistaa varmistin ennen tulenavausta. Tarvitsee vain vetää liikkuvat taakse, työntää vyö sisään (kannen avaaminen helpottaa suoritusta), ja poistaa varmistin ennen tulenavausta. Tavanomaiseen neuvostotyyliin tähtäinkuva on tiukka, mutta käytännössä varsin toimiva. Tähtäimet ovat molemmissa aseissa hyvin perinteiset avojyvä ja hahlo. Varmistimet ovat hyvin vahvemman käden ulottuvilla ja nopeasti käytettävissä. Tutkittuamme hetken asiaa häiriön syyksi paljastui, että säädettävän kaasuportin ruuvi oli päässyt löystymään ja portti oli pyörähtänyt kiinni. Huomaa vyönsyöttöaukon suojakansi, joka käännetty kiinni. Molemmilla aseilla ammuttiin sekä lyhyitä että pidempiä sarjoja. Ampumatarvikkeena oli reilua kotimaista (=riittävän kallis minuuttihinta) eli Sakon ja Lapuan 8 g täysvaippaa. Mikäli vyörumpu halutaan kiinnittää aseen alapuolelle, se työnnetään kiinnikkeisiinsä ja lukitaan paikoilleen yksinkertaisella salvalla. Molempien aseiden käyttäminen on hyvin yksinkertaista. Rumpu lukitaan aseeseen sen takana näkyvällä vivulla. Pidemmät sarjat toki veivät aseita jonkin verran enemmän, mutta rekyyli suuntautui käytännössä suoraan taaksepäin. Ammuimme molemmilla aseilla talviolosuhteissa. Lliitoskohdassa oleva patruuna toimii lukituksena, joten kun kyseinen patruuna on ammuttu, vyöt irtoavat jälleen toisistaan. RPD:n käyttäminen on hyvin yksinkertaista. Käytössämme oli sekä perinteisiä pahvitauluja että reaktiivisia GRSTS-6-maalilaitteita
Molempien aseiden kohdalla havaittiin myös, että tähtäinkuvien ahtaudesta johtuen oli nopeassa toiminnassa helpointa ampua hakemalla jyvä hieman maalin keskilinjan alapuolelle. Käytännössä rekyyli nosti aseita juuri sopivasti ammuttaessa 3-4 laukauksen sarjoja 100 metriin. Tästä ei rakenne enää paljon yksinkertaisemmaksi ole mahdollista tehdä. Tuettujen ampuma-asentojen lisäksi kokeilimme myös pystyammuntaa ja RPD:llä on vaivatonta ampua lonkalta käytettäessä aseen hihnaa ja pitämällä tukikädellä kiinni etujaloista. Molemmat aseet ovat yksinker- taisesti erinomaisia. RPD:n purkaminen aloitetaan poistamalla rekyylijousi perälaatan takaa. Pidemmillä matkoilla ahtaat tähtäimet edellyttivät jo sitten huolellisempaa tähtäystä. Hylsyt poistuvat vauhdilla alakautta eivätkä häiritse ammuntaa. Aseille ei tehty laajoja tarkkuuskokeita, koska konekivääri ei ole pistemaaliase. Laatikon takapäässä oleva reikä on nimittäin niin pieni, että jousi kääntää reikään tulevaa karaa aina sopivasti vinoon. Käyttötarkoituksessaan toimivia aseita siis molemmat. 1962 WWW.REKYYLI.FI. Käytännössä mo12 lemmilla aseilla kuitenkin saavutetaan helposti noin 10 cm käynti 100 metrin matkalla joka on asetyypille enemmän kuin riittävä tarkkuus. Tässä tulos ammuttaessa 3-6 laukauksen sarjoja 100 metriin. RPD Valmistusmaa: Neuvostoliitto Kaliiperi 7,62x39 Kapasiteetti: vyö 50 ptruunaa (linkitettävä) Pituus: 1041 mm Piipun pituus: 520 mm Paino: lataamattomana 7,0 kg Piipun pituus: 520 mm Tulinopeus: 700 ls/min Luodin lähtönopeus: 734 m/s Tuotannossa v. Isku on niin kova, ettei laukeamattomia ainakaan nallin kovuuden takia tule. YHTEENVETO Odotukseni olivat korkealla, eikä koeammunta tuottanut pettymystä. Kummatkin aseet täyttävät varmasti taistelutehtävänsä, mutta RPK on helpommin liikuteltavissa ja paremmin yhteensopiva muun ryhmän kaluston kanssa. Hallintalaitteet ovat selkeät, aseita on helppo käyttää jopa rukkaset kädessä ja kuten itänaapurin aseiden kanssa on ollut tapana, ne ovat myös erittäin toimintavarmoja. Mainittakoon myös, että aseet edustavat tyypillistä neuvostosuunnittelua myös iskureidensa suhteen. Vastaavasti RPD:llä on mahdollisuus ampua lyhyitäkin 2-3 laukauksen sarjoja vaivattomasti. Tämä toimenpide on helppo, mutta kokoamisvaiheessa rekyylikaran ujuttaminen takaisin paikoilleen vaatii lehmän hermoja. Laukaisu on silti miellyttävä ja selkeä ilman etuvetoa. päästä eikä "vartaloon" osuminen tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia edes 300 metrin päästä. Tämä onkin RPD:n suurin heikkous puoli. RPD:n laukaisukoneisto. Veli venäläinen on varmaan punninnut ihan samoja asioita ja päätynyt samaan lopputulokseen. RPK taasen poistaa hylsyt, kuten muutkin AK-tyyppiset, rivakasti etuoikealle. RPD on perinteinen konekivääri ja RPK nykyaikainen pikakivääri. RPD on tulenantokyvyltään parempi, mutta taistelutilanteessa parempi vaihtoehto lienee kuitenkin keskiraskas konekivääri käytännössä samassa painoluokassa (neuvostoarsenaalissa tätä vastaa PKM kaliiperissa 7,62x53R). RPK:lla on mahdollisuus ampua myös kertatulta, mutta käytännössä tulitukitehtävässä kertatulimahdollisuudella ei ole käyttöä. RPD on hieno ase ja paikkansa asehistoriassa ansainnut, mutta RPK on nykypäivää. RPD on RPK:ta painavampana vakaampi ampua
BD 0, W 46 · S& X VE A M P07 DU TY · T/ C R5 5 · TE ESE -I TS E: VA IM EN N IN · LA TA -1 10 2 11 Kyllä, tilaan Rekyyli-lehden US KO UL U, OS A 20 Valitse tilausjaksosi: 12 kk (8 numeroa) määräaikainen 56 6 kk (4 numeroa) määräaikainen 28 1- PA L .V KO 1 20 6 4 8 14 IM ENTA ITS EL ATKU ID E N M US N R E VA LA NB ER A VA U H T IA L A NI NU UT UU S TA R K AS T AA A RK A S TE LU SS KA EA A A U KK 12 T T E E L L DA KO TA IT E/7 6 VA ST IN IK KO P IE N L A S SN (J IMAI S YÄ RTIT Ö L A IT ET TA RA HA LL SLA U E 5 1 2 K TEI L U O D IN V Ä Ö N L ATA T 455 JA SR KO K I AT R U U N O ID E CZ N E E D E IN IK T L U L L E T FTIKO E- H A UN O I SO N P RCBS B U IE EC U LO : M L KON K U ISSI A P V L ATA U SNNI O N AA E IM PIE E L AT TS VA EN EN" I ÄN N : Ä LO R 5 5 SE JA -IT KU- N T E R SE PIK C E EVastaanottaja TE 22 " O N / S JJ O M P maksaa H T postimaksun 68544 6-110 O 2011-1 86 00 2 46 54 68 85 44 68 PAL .VK 86 6 4 148 8 5 446 5 8 110 01 1 6 4 14886 8 5 4468 PAL.V KO 2011- raca Ca 3 27 11003 EUROO ELYSSÄ!Open-luo la SIESITT tsekkiläkkatä inen EN isit in ISTA KI 2 DHABRUGERLASR)-2AS "KYMPPIKAKSKAJAT AS E SE RA ISL 5 JA ABU UT NG OD N IT KO R VA AK KO NE N" E N S K A N VA AR SK AN VA A AT TE IS SA OT I T N A M IS E IA HAASTA O D E R ET TU VA LU: PITK ÄN MAT KAN HAU LIPA TRU 757 Z C P-0 TY U D PAN ISTI NTE N VER TAIL U · RUG ER SR- 22 · LAN BER DAK OTA · LAT AUS KOU IDPA CZECHMATE l PALUU JUURILLE Tilaus alkaa seuraavasta ilmestyvästä numerosta. Nimi Lähiosoite Postinumero ja toimipaikka Kotipuhelin, myös suuntanumero Allekirjoitus (huoltajan, jos alle 18v.) Sähköposti Voit tilata Rekyylin myös osoitteesta www.rekyyli.fi/tilaa-rekyyli tai puhelimitse numerosta 03-4246 5340 (09-16, muulloin 03-4246 5335) RE KY YL I 2 0 /2 11 RE M IN GT ON VE RS A M AX · JA OS A OJ 2 · PR EK TI : SA KO MA US RC BS ER · LO N EN JJ 22 · -B UL LE TF 12 kk (8 numeroa) kestotilaus 49 6 kk (4 numeroa) kestotilaus 25 CZ EE DE 75 TA R · LA US KO UL U, OS A 19 20 A :H UL IK ON PE RU SP AT RU UN A 5018822 VASTAUSLÄHETYS Sopimus 134164 PL20 00251 HELSINKI. Kestotilausta ei voi lopettaa kesken laskutuskauden. A O SH RE KY AUR MPUM HEILU LAJ LATAUSPU RISTIMET IS ÄT VERTAILUS ISTYM SA ÄÄR EN V I REK YYL I 3 / 201 1 CZ CZE CHM ATE W CA RA U U UT UD : ET IW A JA SH OT LATAUSKOULU Pitkän a haulipamatkn n truu a 1 2 0 11 7 90 · YKS IASE MAI TILAA SÄÄSTÄ JA RAHAA 685446-110 n gto A n mi RS Re / 20 11 YL I 1 3 2 0 11 7 90 STE N LAT AUS PUR 2 2 1 01 7 90 CA L 9X 19 80 FN M/ 45 5 · 2 · CZ CZ 51 MM · A VS
se ei pääsisi palkinno äköisen a än hätkähdyttävän n Täm eet lverin ovat valmistan revo sti visuaalista silmää tunnetu ovat italialaiset, joten he omaavat eet eet tosiasiat ja antan tunnustan asti lverille nimeksi osuv revo uono). rien rjestettäisiin revolve ä Jos jä v skilpailu, nyt esiteltä kauneu ille. sarvik. Rhino (suom
Ampuminen hidastuu ja lisäksi pystyyn kampeava revolveri antaa kämmeneen kipakan iskuun. Siinä piippu on sijoitettu alimman pesän kohdalle, jolloin rekyylivoimat suuntautuvat suoraan kämmenhankaan. Kuten tunnettua revolverit ovat viranomaiskäytössä väistyneet pistoolien tieltä ja niinpä revolverien kehitys on osittain pysähtynyt ja osittain suuntautunut täysin erilaisiin käyttötarkoituksiin. Mukana kannettavan revolverin tulee kuitenkin olla kevyt ja kompaktin kokoinen, joten piipun nousemistaipumus on niissä suuri ongelma. Yksi haara on metsästyskäyttö ja toinen, tällä hetkellä Yhdysvalloissa nopeimmin kasvava asemarkkina, suojelukäyttö. Asetta omaksi turvakseen käyttävistä osa suosii yhä revolveria sen toimintavarmuuden ja helppokäyttöisyyden vuoksi. Näin ainakin teoriassa. Piippu on ylimmän patruunapesän kohdalla ja kahva on jouduttu sijoittamaan rullan taakse ja laukaisukoneiston alapuolelle. Piippu on saatu niin alas, että Rhinolla on etumatkaa jopa nykyaikaisiin pistooleihin. Tämä ei ole yl15. Kiinnostusta lisää myös se, että rakenteellisella muutoksella on merkittävä vaikutus käyttöominaisuuksiin. TEKSTI: TERO KUITUNEN ONGELMA JA SEN RATKAISU Revolvereissa piippulinja on perinteisesti korkealla, joka aiheuttaa taipumuksen piipun nousemiseen ammuttaessa. Kevyen ja tehokkaan revolverin aikaisemmista kehitysvaiheista mainittakoon S&W:n Airlite-mallit, joissa teholtaan käyttökelpoiset 60 DS -tarkkuusmallin tähtäimet on varustettu valokuiduin. patruunat aiheuttavat varsin kipakan rekyylin. Tässä kohtaa on syytä tuoda esille se tosiasia, että Rhino ei ole ensimmäinen laatuaan. Juuri tätä ongelmaa ajatellen Chiappa on tuonut tarjolle Rhino-revolverin. Fysiikan lakien mukaan Rekyylin voima on sama kuin sa- man painoisessa perinteisessä revolverissa, mutta se suuntautuu ampujan näkökulmasta helpommin hallittavaksi. Jo tuotannosta poistuneissa ja unholaan painuvissa Mateba-revolvereissa oli ulkonäköä myöten samoja ominaisuuksia. Rhinon tapauksessa ulkonäkö on kuitenkin auttanut tuomaan asemallille lisää näkyvyyttä, mutta ei pelkästään ulkonäön vuoksi, vaan koska ulkonäkö on seurausta poikkeuksellisesta rakenteesta. Taipumus on toki riippuvainen kaliiperista ja patruunan tehosta, mutta joka tapauksessa ongelma WWW.REKYYLI.FI on sisäänrakennettu revolveriin asetyyppinä. CHIAPPA R HINO 60DS Tarkkuussarvikuono Massasta poikkeava ulkonäkö on harvoin eduksi aseelle, varsinkin jos kyseessä on perinteikäs asetyyppi kuten revolveri
Mateban viimeinen kehitysvaihe poikkesi kuitenkin yhdessä suhteessa Rhinosta: se oli "puoliautomaattinen". Valitsimme sen, koska uskoimme sen kiinnostavan eniten suomalaisia ammunnan harrastajia. Kahva kun antaa erittäin miellyttävän ja hyvän otteen aseesta. Valokuiduista huolimatta tähtäinkuva on varsin selkeä ja tiukanpuoleinen. Rullan aisa on kohtuullisen jämäkkä ja se on sovitettu aseen runkoon välyksettömästi. Ennen kuin tuomitsee Rhinon, on syytä muistaa kolme asiaa. Aisan toisessa päässä asiat voisivat olla paremmin, koska rullan akselissa on väljää sen verran, että rulla pääsee klappaamaan. Erikoisen näköinen kahva tuntuu enemmän pistoolin kuin revolverin kahvalta, mutta se on oikeastaan vain hyväksi. Myös Rhinon rullaan on lätkäisty radiaalia suunnittelua, joka näyttää vannoutuneen revolverimiehen silmissä aivan kauhealta. Rhino on kaksitoiminen, eli se laukeaa kaksitoimisesti vain liipaisimesta vetämällä tai vaihtoehtoisesti sillä voi ampua yksitoimisesti vetämällä ensin iskuvasaran vireeseen. Rhinon kehys on seostettua alumiinia, jota moni yhä vierastaa revolvereissa. lätys, koska aseiden taustalla on sama suunnittelija, Emilio Ghisoni. Ulostyöntäjän läpi tulee rullasta kuusi terästappia, joista rullan kääntäjä työntää uuden pesän ammuttavaksi. Kehyksen alasillassa on leikkaus, joka suuntaa liekkivälistä purkautuvaa painetta pois ampujan sormista. KÄYTTÖLIITTYMÄ Edellytykset tarkkuuteen ovat käyttöliittymän puolesta varsin hyvät. Ensinnäkin sen lyhytpiippuiset versiot on tarkoitettu suojelukäyttöön, jossa asetta kannetaan paljon, mutta sillä ammutaan vähän. Vai voisiko olla, että kun piippu ei rekyylissä väänny voimalla yläviistoon, se ei myös16 kään väännä kehystä. Aisan päässä näkyvä kolo on ylimäärinen lukitus. Tällaisessa käytössä keveys on valttia. Onko esimerkiksi rullanpyörittäjällä tai pysäyttäjällä mahdollisuus "syödä" kehyksen materiaalia ja siten aiheuttaa esimerkiksi ajoitusongelmia jo lyhyellä aikavälillä. Tällöin peukalolla ei vedetäkään itse iskuvasaraa, vaan "viritysvipua", joka vääntää sisäisen iskuvasaran vireeseen. Poikkeukselliseen rakenteeseen on syynä piipun sijainti alhaalla, joka vaatii luonnollisesti myös alhaalla sijaitsevan laukaisukoneiston. Rhinossa iskuvasara on koneiston sisällä ja vasaralta näyttävä osa on vain viritysvipu. Rulla ei ole pyöreä vaan kulmikas, jolle löytyy jälleen syy suojeluasenäkökulmasta: näin revolverista on saatu litteämpi eli sen kantaminen on diskreetimpää. Reunasytytyskaliipereissa kehyksen materiaalilla ei ole niinkään merkitystä, mutta .357 Magnumeissa kevytmetalleja on käytetty vähemmän. Chiappa mainostaa, varsin mielenkiintoisesti, että piippuratkaisu vähentää rekyyliä ja siksi kehyksessä on voitu käyttää alumiinia. Mielenkiintoiset ominaisuudet eivät lopu ulospäin näkyviin, koska myös laukaisukoneisto on saanut uusia tuulia. Toiseksi metallurgia on kehittynyt niin, että alumiiniseokset voivat olla yllättävänkin kestäviä. Viritysvivun vasemmalla puolella on rullan salpa, joka toimii alaspäin painamalla. Rullan kääntämisessäkin on omintakeinen ratkaisu. Myöskään tähtäimissä ei ole valittamista, joskaan ne eivät ole kovinkaan hyvin sopivat "target" -nimikkeen alle. Onko tämä vain markkinamiesten pyörittelyä, jolla selitetään materiaalivalintaa. Se palaa aina jousivoimalla etuasentoonsa, joten sen etupuolella on punainen vireilmaisin, joka nousee reilusti ylös. Ja kolmanneksi, mikä mahtaa olla Rhinon poikkeuksellisen rakenteen vaikutus kehyksen kestävyyteen. Jos taas piipulla on taipumus nousta hieman, nousee se lyhyemmillä piipuilla enemmän patruunan ollessa sama. Jokainen voi tahollaan arvailla syitä siihen, miksi Mateba 6 Unica -"autorevolverista" ei tullut menestystä, mutta yksinkertaistetussa Rhinossa näyttäisi olevan siihen edellytyksiä. 60DS Nyt esiteltävä Rhino 60DS on sarjan tarkkuusmalli kuuden tuuman piipulla. Toisaalta materiaalivalinta on kiinnostava kulutuskestävyyden kannalta. Revolveri on loppujen lopuksi monimutkainen laite, jossa moni asia voi nyrjähtää hieman aiheuttaen ongelmia. Siinä hyödynnettiin rekyylin voimaa sekä rullan pyöräyttämisessä että laukaisukoneiston virittämisessä. Näihin kysymyksiin saadaan lopullinen vastaus vasta pidemmän aikavälin käytössä, mutta koetan hieman valaista asiaa koeammuntakokemusten yhteydessä. Kestääkö alumiini liekkivälistä purkautuvaa painetta ja kuumuutta. Kun rulla painetaan kehyksen sisään, koloon naksahtaa kehyksestä jousitettu terästappi. WWW.REKYYLI.FI. Tällöinhän kehyksen materiaalilla ei olisi niin suurta merkitystä. Myös kysymykseen siitä, millaisia lyhempipiippuiset Rhinot ovat ammuttavuudeltaan, voinemme vastata teoreettisella tasolla: jos kuuden tuuman piipulla ase perääntyy suoraan taakse, tekevät lyhyempipiippuiset saman, mutta voimakkaammin
Siksi oletin vaistomaisesti rekyylin olevan totuttua voimakkaampi. Rekyylituntuma oli lopulta yllättävänkin erilainen. Rhinon kanssa jännitti osittain sama asia, koska vaikka piipulla on mittaa, on Rhino kevyt revolveriksi. Käytännössä käy niin, että kun rulla pyörähtää, painuu liipaisin pohjaan ja iskuri iskee. Hieman yllättäen ohjeessa ei ollut mitään uutta, koska sen keskeinen ajatus on varoittaa ampujaa työntämästä mitään osaa käsistä rullan etupuolelle. Tarkoitus oli tutkia sitä kaikkein kiinnostavinta asiaa, eli rekyylikäytöstä. Rhinon tapauksessa varovaisuuteen on tavallistakin enemmän syytä, koska paineiskun lähde on nyt lähempänä tavanomaisia sormien sijoituspaikkoja. Ongelmana voidaan pitää sen taipumusta mennä läpi kertavedolla. Kovilla latauksilla liekkivälistä käyvä puhallus "hivelee" peukaloa ja kun on ammuttu muutama sata laukausta, on sormi jo palojätteiden peitossa. Rhinon kaksitoimilaukaisu onkin selväsWWW.REKYYLI.FI RHINON KEHYS ON SEOSTETTUA ALUMIINIA, JOTA MONI YHÄ VIERASTAA REVOLVEREISSA. ti suunniteltu lähietäisyyden toimintaan konfliktitilanteissa. Laukaisutapahtumassa kun ei ole varsinaisia kynnyksiä vaan voimaa lisättäessä liipaisin liikkuu ensin hitaasti, sitten hieman nopeammin ja taas hitaammin. Niin sanottua "pistooliotetta" jossa tukikäden peukalo on ojennettu eteen ja lepää kehystä vasten, ei Rhinolla kannata käyttää. Ampujan on lähes mahdotonta suorittaa laukaisua kaksivaiheisesti, jolloin nopealla alkuvedolla pyöräytetään rulla ja siitä suoritetaan varsinainen laukaisu "hitaasti ja rauhallisesti". Kaksitoimilaukaisu on tavallaan hyvä ja tavallaan huono. Liekkivälistä sivuille iskevä palokaasu voi olla vaaraksi sormille, joten seikkaan on hyvä kiinnittää huomiota kaikilla rulla-aseilla. Patruunoina oli muun muassa Magtechin tehdaslataus ( 150 gr SJSP-FLAT) ja miedohko lataus 200 gr valuluodilla (7,7 gr 3N37-ruutia). Tavanomainen "revolveriote", jossa peukalot ovat koukussa toisiinsa lukittuna toimii myös Rhinolla. Monien lyhyeiden aseiden suurin ongelma on laukaisu, mutta tässäkin suhteessa Rhino yllättää. Tämähän on se keino, jolla kaksitoimisesti on mahdollista osua hyvinkin tarkasti. Alumiiniseoskehyksen sisällä on teräksestä valmistettu laadukkaan oloinen piippu. Aseen käyttöohjeessa ja valmistajan kotisivuilla on varoitus, että Rhinon kahvasta kuuluu pitää kiinni oikealla tavalla. kokemuksen odottaminen. Yksitoimilaukaisu on vastukseltaan 1,5 kg ja on kokonaisuutena varsin ammuttava. Koneisto siis toimii hyvin ja siihen on selvästi panostettu. Vaippaluoteja käytettäessä likaantuminen on vähäisempää.. Ensimmäisenä vein Rhinon siluettiradalle ja ammuin sillä vapaalta kädeltä. Ensimmäisen laukauksen jälkeen mielessä kävi viallisen patruunan mahdollisuus, 17 VAPAALTA KÄDELTÄ Siitä on jo monta vuotta, kun ensimmäinen laukaus .357 Magnum -revolverilla jännitti. Selityksenä on piipun sijainti alhaalla ja niinpä tutustuin ohjeeseen suuresti kiinnostuneena. Loput jännityksestä muodosti uuden Myös revolveriotteella ammuttaessa piipun sijaintipaikan huomaa. Tämän huomaa vain erittäin keskittyneesti suoritettaessa, jolloin aaltoilu tekee laukaisusta epämääräisen. Siinä on tosin tavallisesta poikkeava tuntuma, eli laukaisu venyy hieman, ja oikein hitaasti puristettaessa siinä tuntuu kahdesta kolmeen, paremman ilmauksen puutteessa, "aaltomaista kynnystä". Se on kohtuullisen kevyt ja järkevän pituinen, eikä se krahise ja takertele. Kuinka erilainen rekyyli mahtaakaan olla, kun piippu on sijoitettu alas. Tuolloin näpeissä oli muistaakseni Smitikan scandium-runkoinen taskumalli, jonka tiesin potkivan pirullisesti
Ainoa keksimäni selitys on, että perinteisen revolverin käsiin kohdistamasta potkusta suuri osa onkin aseen pyörähtämisen aiheuttamaa tuntemusta. Magtechin .38 SPL-patruunalla jokaisella kerralla yksi laukaus laajensi osumakuviota ja aina vasemmalle. Kun muutkin laukaukset tuntuivat samoilta, oli uskottava Rhinon toimivan mainostetulla tavalla. Nyt kun ase perääntyy lähes suoraan taaksepäin, kämmen ottaa näin suuntautuneen voimakkaammankin iskun vastaan ongelmitta. Rhinon keveys korostaa myös tekniikan tärkeyttä. Jos otteen tiukkuus tai käsivarsien jäykkyys muuttuu, siirtyvät osumat reilusti pystysuunnassa. Varsinkin kun laukauksia on takana useampia kymmeniä ja elimistö väsyy, kevyt ase alkaa elämään näpeissä. Koepatruunoista lopulta vain Archipelago Bullets 125FP lataus tuotti pettymyksen. Kyseiset hylsyt mahtuivat yhä S&W 586:een, jossa kyseinen pullistuma on tullut. 200 gr lyijyluotilatauksella taas oli toistuvasti kaksi karkulaista ja ne sijoittuivat muiden osumien yläpuolelle. Kyseistä kiskoa ei ole lyhyemmillä piipuilla varustetuissa malleissa, joissa sille ei yksinkertaisesti ole tilaa, saati edes tarvetta. Piipun alapuolinen varustekiskoja löytyy myös lyhyempipiippuisista malleista. kenties patruunassa oli vajaa annos ruutia. Toki ase napauttelee kämmenhankaan, mutta ei mitenkään kivuliaasti. kuin muut, koska kärpäsissä oli säännönmukaisuutta. Käytännössä koroon tuli muutosta noin metri. ...PIIPPU TOKI POMPPAA MUTTA VAIN EHKÄ KOLMASOSAN SIITÄ MITÄ PERINTEISELLÄ REVOLVERILLA SAMALLA TEKNIIKALLA. Positiivisena havaintona totesin myös, että Rhinon pesät ovat asiallisen tiukat. Tavanomaisella tekniikallani koro oli kohdallaan, mutta pelkästään otetta tiukentamalla osumat tulivat toistuvasti siluetin alla olevaan teräspalkkiin. Pidemmille etäisyyksille osuminen käykin nopeasti erittäin vaativaksi, varsinkin kun laukaisu on hieman epämääräinen. Kuviot olivat kohtuullisia, mutta mikä tärkeintä, ilman kärpäsiä. Seuraavaksi ammuin rennon letkeällä otteella, jolloin luodit pöllyttivät maata kuvan yläpuolella. Kun oikea tekniikka oli löytynyt, ammuin lopuksi 200 gr lyijyluotilatauksella täysiä rullallisia. Tämä kannatti, koska kärpäset vähenivät. On sinänsä helppoa ymmärtää, että piipun sijainti alhaalla vähentää piipun nousemista, mutta miten on selitettävissä rekyylituntuman mietous. Alkuvaiheessa kävi jo mielessä, että osa Rhinon pesistä ampuu eri paikkaan. Tämä tuli käytännössä selville, kun ammuin 100 metrin päähän sika-siluettia. Tarkkuuskoetta varten Rhinon selkään ripustettiin pistoolikiikari, olihan sen alumiinirunkoon muotoiltu sitä varten kisko. Jo heti alkuunsa olisi 18 pitänyt tajuta, että kevyt revolveri ei ole vakaa ammuttava. 50 metrin etäisyydeltä kiikaritähtäimen avulla ammutut osumakuviot kertovat siitä, että mekaanista tarkkuutta löytyy, mutta kun yhtälöön lisätään ampuja, kärpäsiä alkaa tulla. Se on käynyt kohtuullisen hyvin Smitikassa, mutta nyt tuloksena oli A4-koon roiskaisuja. WWW.REKYYLI.FI TARKKUUSKOE Jo havaitsemani otteen toistettavuus nousi nyt pääosaan, koska tuelta ammuttuna sekä puutteet laukaisussa ja vakaudessa ovat pienemmässä roolissa. Useampaan kertaan ladatut ja kannastaan aavistuksen pullistuneet hylsyt eivät mahtuneet rullaan. Tietysti he, jotka haluavat kiduttaa itseään, saavat Rhinosta pienemmät kiksit. Kaikki lihasnykäisyt näkyvät tähtäinkuvassa korostuneina ja kun tätä koetetaan hallita lihasvoimalla, menee tekniikka lopullisesti ja osuminen on tuuripeliä. Tiukalla latauksella ja löysällä otteella piippu toki pomppaa mutta vain ehkä kolmasosan siitä mitä perinteisellä revolverilla samalla tekniikalla ammuttuna. Tämä on tuttua kaikille lyhyillä aseilla ampuville, mutta Rhinon kanssa heitot ovat suurempia. Ero korostuu, kun huomioidaan Rhinon keveys verrattuna teräsrunkoisiin perinteisiin malleihin. Toistuva osuminen vaatii poikkeuksellisen hyvin toistuvan tekniikan. Tämä oli varsin odottamaton asia ja nostaa Rhinon pisteitä. Vapaalta kädeltä siluettikuvia ammuttaessa koin jälleen ahaaelämyksen. Päädyin ratkaisuun, että panostan erityisesti otteen pysymiseen samana
Tämä on paljon, kun ajatellaan sitä, että tiukasti rakennetuissa revolvereissa liekkiväli on noin puolet pienempi. MIHIN KÄYTTÖÖN? Jos unohdetaan perinteistä kumpuavat mielikuvat revolverista ja ajatellaan pelkästään funktionaalisuutta, konseptina Rhino sopisi suojelukäytön lisäksi myös urheiluammuntaan sekä metsästykseen. Ensinnäkin aseen pitäisi sopia lajien sääntöihin. Tehtaat ovat tavallisesti määrittäneet maksimimitan, jota enempää välystä ei saa olla. Urheilukäyttöä koskee kuitenkin pari seikkaa. Todettakoon kuitenkin, että välyksen suuruus ei ole poikkeavaa, koska esimerkiksi S&W:n nykyinen tehdasspesifikaatio on 0,25 mm. / 50 m Pienin 73 mm 62 mm 71 mm (6 lauk) 96 mm Keskiarvo 90 mm 83 mm yli 200 mm 88 mm (6 lauk) 104 mm Itsedattu 1: Archipelago Bullets 125FP, Accurate Nro.5 10,2 gr Itsedattu 2: valuluoti 200 gr, Vihtavuori 3N37 7,7,gr WWW.REKYYLI.FI 19. Jos Chiappalle saisi esittää yhden toiveen, olisi se täysteräksinen malli Rhinosta, jossa rullasta on otettu pois välykset. Näkisin, että Rhino on piipun pituudesta riippumatta ase, jota on tarkoitus kantaa paljon, mutta ampua vähemmän. RHINO 60DS Valmistaja: Armi Chiappa, Italia Kaliiperi: .357 Magnum Kapasiteetti: 6 patruunaa Pituus: 266 mm Piipun pituus: 6 tuumaa (saatavana 2, 4, ja 5 tuumaa) Paino: 936 g Hinta: 1420 euroa Maahantuoja: Asetalo Oy, www.asetalo.fi Itseladattu 200 gr lyijy / 71 mm (6 laukausta) Chiappa Rhino 60DS .357 Magnum Blazer / 73 mm Magtech .38 SP / 96 mm (4 laukausta 35 mm) Magtech .357 Mag / 62 mm Lähtönopeudet Patruuna Blazer 158 gr JHP Magtech 158 (10,24 g) gr SJSP-FLAT Itseladattu 1 AB 125 gr FP Itseladattu 2 valuluoti 200 gr .38 SPL Magtech 158 gr SJSP-FLAT Hitain 298,5 355,6 348,3 313,2 222,8 Nopein 313,9 368,2 360,8 325,9 240,0 Keskiarvo 307,2 364,1 354,6 320,6 231,4 Nopeushajonta 15,40 12,57 12,47 12,70 17,20 Osumakuviot 3 x 5 lks. Kolmantena rakenteellinen kestävyys, joka korostuu urheilukäytössä kun aseella ammutaan paljon. Alumiinirunko, rullan aisarakenteen väljyys ja suuri liekkiväli eivät lupaa hyvää. Esimerkiksi siluettiammunnassa piipun keskilinjan on sijaittava kämmenhangan yläpuolella, joten Rhino on sääntöjen vastainen. On vaikea edes kuvitella kuinka hyvä ase se olisikaan ammuttavuudeltaan ja tarkkuudeltaan. AB 125 gr FP Valuluoti 200 gr Koepatruunat perhepotretissa. Rullan ja piipun välinen kohta, jota kutsutaan liekkiväliksi, on kriittisessä asemassa kun arvioidaan revolverin ominaisuuksia. Koeammuntojen perusteella Rhino ei kuitenkaan ole mikään helistin, joten sillä saattaa olla myös urheilullinen tulevaisuus esimerkiksi IDPA-käytössä. Toisena on keveys, joka ei paranna ammuttavuutta. Alumiinirunkoinen revolveri ei todennäköisesti siedä tuhansien ja tuhansien patruunoiden ampumista, varsinkaan täysteholatauksilla. Lisäksi koneiston monimutkaisuus aiheuttaa omat epäilyksensä. Rhinossa välystä mitattiin pienimmilläänkin 0,20 mm ja osalla pesistä väliin luiskahti 0,25 mm paksuinen tulkki. Huolestettuvampaa Rhinossa on välyksen vaihteleminen pesien välillä sekä välyksen epäsymmetrisyys eripuolilta mitattuna. Näkemykseni nyt puheena olevasta Target-versiosta (60DS) onkin seuraava: pitkän piipun ymppääminen suojeluaseen runkoon tekee revolverista urheilukäyttöön sopivan vain periaatteessa
Concealed Carry TEKSTI: HANNU URONEN 20 WWW.REKYYLI.FI
Kannattaa pitää mielessä Yhdysvaltojen maantieteellinen koko, joka on lähes Eurooppaa vastaava. Wisconsinista tulee 38. shall issue -osavaltio marraskuussa 2011. Toinen vaihtoehto on soittaa matkakohteen lakia valvovalle viranomaiselle ja tiedustella asiaa. Erityisesti suojeluaseiden kohdalla Yhdysvaltoja on kuitenkin hankala verrata Eurooppaan, jossa suojeluaseita ja niiden kanssa matkustamisen kulttuuria ei käytännössä ole. Tässä artikkelissa käsittelemme lyhyesti suojeluasekäytäntöjä Yhdysvalloissa. Usein mainitaan Yhdysvaltain aselakien olevan hyvin kirjavia osavaltioiden välillä ja tämän aiheuttavan ongelmia. Tämä on toisaalta ymmärrettävää Euroopassa, missä moinen toiminta on mahdollista lainkuuliaiselle kansalaiselle vain hyvin harvoissa paikoissa. Aseenomistajien oikeusturvaksi säädetty, osavaltioiden lakien yläpuolella oleva liittovaltion laki (Federal law) antaa mahdollisuuden kuljettaa asetta Yhdysvalloissa esimerkiksi autolla tai moottoripyörällä, mikäli ase on lataamaton ja suojuksessa, riippumatta paikasta tai ajasta. Yhdysvaltain aselait ovat kuitenkin erittäin paljon yksinkertaisempia kuin muun muassa Suomessa ja erot eri osavaltioiden välillä ovat paljon pienempiä kuin esimerkiksi eri EU-maiden kesken. Useimmissa Yhdysvaltain osavaltioissa CCW:n mukana kantamiseen tarvitaan erillinen lupa, Concealed Handgun Permit eli CHP. Joissakin osavaltioissa, kuten Vermont, aseen 21. Se mistä ei tiedetä, herättää usein voimakkaita tunteita ja pelkojakin. Suurin epätietoisuus näyttää olevan suojeluasekäytäntöjen suhteen. Muutamia poikkeuksiakin on, mutta tällöinkään suojeluaseen kantaja ei voi matkustaa toiseen EU-maahan suojeluaseensa kanssa. Näin ollen Yhdysvaltojen vertaaminen johonkin yksittäiseen Euroopan valtioon ei ole kovin relevanttia. Osavaltioista 37 ovat shall issue -osavaltioita, siis ylivoimaisesti suurin osa. Suojeluaseeseen (Concealed Carry Weapon, CCW) ja sen kantamiseen liittyy ehkä enemmän mystiikkaa ja uskomuksia kuin mihinkään muuhun ampuma-aseisiin liittyvään asiaan. Illinoisissa oikeus kantaa suojeluasetta on kielletty. Myös kulttuurierot ovat suuria, esimerkiksi PohjoisMinnesota ja Etelä-Arizona ovat hyvin erilaisia alueita aivan kuten Euroopassa esimerkiksi Pohjois-Suomi ja vaikkapa Kreikka. CCW ELI CONCEALED CARRY WEAPON Väliotsikon termillä tarkoitetaan mukana kannettavaa suojeluasetta, jota on hyvin vaikeaa tai mahdotonta havaita ulkopuolisen silmin. Mikäli ei halua pakata suojeluasettaan matkatavaraksi, on syytä selvittää matkakohteen suhtautuminen suojeluaseisiin etukäteen. Ylivoimaisesti eniten Yhdysvaltain aselait hämmentävät niitä, jotka eivät ole koskaan tutustuneet asiaan käytännössä. Tarvittava tieto löytyy esimerkiksi liittovaltion poliisin kotisivulta WWW.REKYYLI.FI muutamassa minuutissa. Itse olen kokenut aseiden kanssa liikkumisen Yhdysvaltojen eri osavaltioiden välillä erittäin paljon yksinkertaisemmaksi kuin aseiden kanssa liikkumisen Euroopassa
Erityinen painoarvo on syytä antaa sellaisille rikoksille, joissa ampuma-ase on ollut mukana rikoksen suorittamisessa. Kotelo on Michael Kolen tuotantoa ja vyö Galco Dress Belt, joka on erityisesti tähän tarkoitukseen suunniteltu, vahvistettu asevyö. Tällaista CHPluvan aiheuttamaa äkillistä psyyken järkkymistä ei ole kuitenkaan voitu todeta missään maailman kolkassa, jossa on käytössä jonkinlainen CCW-järjestelmä. Lisäksi on huomattava, että samana aikana Floridan maahanmuutto-ongelmat ovat osavaltion poliisin sekä Yhdysvaltain tulli- ja rajavalvontaviraston mukaan "räjähtäneet käsiin" (kirjoittajan käännös). Usein lisäksi unohdetaan, että lainsäädännöllä voidaan vaikuttaa vain niiden henkilöiden toimintaan ja aseistautumiseen jotka noudattavat lakeja. Suojeluasetta käytetäänkin erittäin paljon useammin ihmisiin tottunutta villieläintä kuin rikollista henkilöä vastaan. suojautumista villieläimiltä. Vuoteen 1994 mennessä taso oli 76 % ja 10 vuoden jälkeen 65 %. Vuoteen 1992 mennessä Floridan henkirikosluku oli saavuttanut liittovaltion keskimääräisen tason, tason ollessa 83 % lähtötasosta. Erityisen hyvin suojeluaseiden ennaltaehkäisevä vaikutus on havaittavissa julkisissa laitoksissa, joissa suojeluaseen kantaminen on kiellettyä. Floridasta saadun tilaston mukaan vuosien 1987 ja 2007 välisenä 20 vuoden aikana keskimäärin 0,012 prosenttia CHP-luvan haltijoista syyllistyi väkivaltaiseen käyttäytymiseen tai muuhun toimintaan, joka edellytti CHP-luvan peruuttamista. Alhainen ampuma-aseen käyttöaste peruutuksiin johtaneissa tapauksissa johtunee siitä, että CHP-lupa perutaan esimerkiksi lievänkin kotiväkivaltatuomion tai lähestymiskiellon perusteella. Jokainen suojeluaseen käyttötapaus tulee raportoida poliisille, vaikka kyseisessä tapauksessa ei ammuttaisi laukaustakaan. Floridasta löytyykin tilastoja suojeluaseiden ja rikollisuuden välisestä suhteesta pisimmältä ajalta, joten ne ovat tilastollisesti tarkasteltuina luotettavimpia. Koko Yhdysvaltain mittakaavassa tarkasteltuna voidaan väkivaltarikollisuuden todeta olevan tällä hetkellä alempana kuin kertaakaan viimeiseen 42 vuoteen ja henkirikollisuus alempana kuin kertaakaan viimeisten 35 vuoden aikana. Tämä on merkittävästi pienempi luku kuin Yhdysvaltojen asukkaiden keskuudessa keskimäärin. Yhdysvaltain liittovaltion poliisin tilastotkaan eivät tue näkemystä että suojeluaseen kantajat lisäisivät ongelmia, päinvastoin. Vertailun vuoksi oletettakoon henkirikollisuuden määräksi Floridassa vuonna 1987 100 %, joka on viimeinen liittovaltion poliisin WWW.REKYYLI.FI tilastoima hetki ennen CHP- järjestelmän käyttöönottoa. Tapa- VÄÄRINKÄYTÖKSET Jotta tätä artikkelia ei voida sivuuttaa yksinkertaisesti asemyönteisen kirjoittajan propagandana, vastavuoroisesti on myös tutkittava CHP-luvan haltijoiden väärinkäytöksiä. Tällä viitataan ilmeisesti siihen, että välittömästi suojeluaseen hankittuaan henkilön ajatustoiminta sekoaisi täysin ja henkilö ryhtyisi tulittamaan silmittömästi ympäriinsä suojeluaseellaan. Esimerkiksi ajoneuvoryöstöt ja -varkaudet ovat vähentyneet samalla ajanjaksolla tarkasteltuna merkittävästi. Tähän on useita syitä, joista tärkein on koko järjestelmän perusajatus: ennaltaehkäisy. Tällöin ei ole merkitystä, onko ase ladattu tai ei ja osoitetaanko aseella tiettyä kohdetta tai ei. Ampuma-asetta käytettiin rikoksen suorittamiseen 26 prosentissa näistä tapauksista. Suojeluaseen käyttämistä on sillä ampuminen, mutta myös aseen esille ottaminen ja aseella uhkaaminen. CHP-järjestelmä ei ole vähentänyt ainoastaan väkivaltarikollisuutta vaan myös omaisuusrikollisuutta. Välikohtauksen lopputulos oli kuvernööri 1 - kojootti 0. CCW JA RIKOLLISUUS YHDYSVALLOISSA Suojeluaseisiin tunteellisesti suhtautuvan ja asiaa tuntemattoman henkilön kenties yleisin pelko on se, että mikäli suojeluaseen kantaminen sallitaan kunniallisille kansalaisille "veri alkaa virrata kaduilla". Näissä tapauksissa käytetään kuitenkin harvoin ampuma-asetta rikoksen tekovälineenä. Monet rikolliset kantavat joka tapauksessa aseita mukanaan, piittaamatta lainkaan laeista ja asetuksista. Esimerkiksi kaikki onnistuneet koulusurmat on suoritettu paikoissa, joissa suojeluaseen kantaminen on ollut kategorisesti kielletty. Voidaan siis havaita todella merkittävä rikollisuuden väheneminen CHP-järjestelmän käyttöönoton myötä. Mainittakoon, että liittovaltion poliisin mukaan CHP-luvan hankkineista henkilöistä 92 prosenttia omistaa ampuma-aseen tai useita aseita ennen CHP-luvan hakemista. Tämä on sikäli helposti ymmärrettävää; kun todennäköisyys auton omistajan aseistautumiseen kasvaa, todennäköisyys siihen että rikollinen joutuu tutkimaan rihlannousua piipun huonommalta puolelta kasvaa. OWB kotelo sopii erityisesti isommille ja painavammille aseille; kuvassa teräsrunkoinen 1911 Commander. 23. Vuonna 2008, eli 21 vuoden jälkeen CHPjärjestelmän käyttöönotosta, luku oli 57 % vuoden 1987 tasosta. Edellä kerrotusta voidaan laskea, että keskimäärin noin 0,003 % Floridan CHP-luvan haltijoista on syyllistynyt ampuma-aseen väärinkäyttöön 20 vuoden ajanjaksolla tarkasteltuna. Tällöin on mahdollista, että CHP-lupaa on voitu käyttää väärin Kuvassa tyypillinen nahkainen OWB eli housunkauluksen ulkopuolinen asekotelo. Samaan aikaan ampuma-aseiden sekä CHP-lupien määrässä on tehty kaikkien aikojen ennätys. ja sanonta "veri virtaa kaduilla" voisi olla oikeutettu. Yhdysvaltain osavaltioista pisimpään suojeluaseen kantaminen tyypillisen nykykäytännön mukaisesti on ollut sallittua Floridassa (shall issue), vuodesta 1987. Mikäli kukaan ei kanna suojeluasettaan näkyvillä, rikollisen on mahdotonta selvittää kuka aiotuista uhreista on aseistautunut ja kuka ei. Tilastojen valossa voidaan siis perustellusti sanoa, että CCW:n kantajat ovat poikkeuksellisen lainkuuliaisia kansalaisia ja edistävät yleistä järjestystä ja turvallisuutta merkittävällä tavalla. SUOJELUASEEN KANTAMISEN PELISÄÄNNÖT Kätkettynä kannettava suojeluase tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että ase ei saa olla kanssaihmisten nähtävissä. Samalla 21 vuoden ajanjaksolla tarkasteltuna, henkirikollisuuden määrä on pudonnut koko liittovaltion alueella keskimäärin 100 %:sta 69 %:iin. Uutisotsikoissa on viime aikoina ollut muun muassa tapaus, jossa Teksasin kuvernööri oli käyttänyt suojeluasettaan koiransa kimppuun hyökännyttä kojoottia vastaan. Mikäli aseita kannettaisiin yleisesti näkyvillä, rikollisen olisi helppo valita aseistautumaton henkilö uhrikseen
Revolverien yleisimmät kaliiperit ovat .38 Special, .357 Magnum ja .44 Special. Pienikokoisten aseiden patruunakapasiteetti on usein rajallinen, kuvassa esimerkkinä Kahr-pistoolin 5 patruunan lipas. KODINTURVA Suurimmassa osassa Yhdysvaltain osavaltioita koti on henkilön "viimeinen turvapaikka" (castle doctrine), josta ei tarvitse paeta oikeudettoman hyökkäyksen tapahtuessa. Uhrille pyritään toisin sanoen antamaan etulyöntiasema rikollista hyökkääjää vastaan. Pitkää asetta ei voi kuitenkaan kuljettaa ajoneuvossa ladattuna. Lisäksi monessa osavaltiossa ajoneuvo on "kodin jatke" jossa suojeluaseen kantamiseen ei tarvita erillistä lupaa kodin tavoin. 24 WWW.REKYYLI.FI. Esimerkkinä tällaisesta on pick-upin tai maastoauton turvakehikkoon kiinnitetty, lukittava aseteline pitkille aseille. jautumiseen, jonka vuoksi monen suojelurevolverin kaliiperi onkin esimerkiksi .44 Magnum tai .454 Casull. KOTELOISTA Suojeluasetta kannetaan yleisimmin vahvemman käden puolella, joko housunkauluksen sisä- (IWB) tai ulkopuolella (OWB). Tilastosta ei valitettavasti selviä miten paljon ammutaan varoituslaukauksia tai ammutaan ohi. Apuväline voi olla esimerkiksi veitsi tai pesäpallomaila. Mainittakoon, että asetta voi kuljettaa ajoneuvossa myös näkyvillä, mikäli ase on lataamaton ja kiinnitetty ajoneuvoon varastamisen estämiseksi. Tätä taustaa vasten suomalainen "laatikkoleikki" suojeluaseen (Suo- Tyypillisiä suojeluaseita: Kirjoittajan rakentama .45 Auto -kaliiperinen 1911 Commander ja Kahr PM40 kaliiperissa .40 S&W. Itselataavien pistoolien yleisimmät suojeluasekaliiperit ovat .380 ACP, 9 mm Luger, .40 S&W ja .45 Auto. IWB-kotelot ovatkin suosittuja erityisesti kesäaikaan kun liikutaan ilman takkia ja OWB-kotelot ovat vastaavasti suosittuja kylmään vuodenaikaan. .44 Special on käytännössä hyvin lähellä .45 Autoa ja tyypillinen .38 Special lataus on verrattavissa nykyaikaiseen .380 ACP patruunaan. Milloin suojeluaseen kantaja on sitten oikeutettu käyttämään suojeluasettaan. 9 mm Luger ja .40 S&W ovat erityisen suosittuja pienikokoisissa compact ja semicompact -aseissa, 9-millisen ollessa kaiken kaikkiaan yleisin vaihtoehto. Mainittakoon, että esimerkiksi CZ-75, 1911, Glock 17 tai muun vastaavan täysikokoisen pistoolin piilottaminen shortsit ja Tpaita -asukokonaisuuden alle onnistuu helposti, kun käytössä on tähän tarkoitukseen suunniteltu IWB-kotelo. Mainittakoon, että monet .357 Magnum CCW-patruunat kehittävät lyhyestä suojelurevolverin piipusta ammuttaessa lähinnä voimakasta 9 mm Luger patruunaa vastaavan liike-energian. Printtaamisella tarkoitetaan tilannetta jolloin suojeluase ei näy suoraan, mutta on tunnistettavissa ampuma-aseeksi vaatteiden kiristyessä aseen päällä ja paljastaessa esimerkiksi aseen kahvan muodon. Kotiaan voi puolustaa myös ilman CHP-lupaa. Näin siksi, koska on oletettavaa ettei nainen pysty puolustautumaan miestä vastaan ilman apuvälinettä. Revolverit ovat kokonaisuutena tekemässä tilaa itselataaville pistooleille. Erityisen pienikokoisille aseille on tarjolla myös esimerkiksi tasku-, nilkka- ja käsilaukkukoteloita. Yhdysvalloissa ei siis tunneta esimerkiksi Suomen "reilu peli" -käytäntöä, jossa hyökkäystä vastaan voidaan puolustautua vain vastaavalla voimalla ja/tai välineellä kuin mitä hyökkääjä käyttää. .45 Auto on erityisesti 1911-aseita kantavien ja paljon ampumista sekä aseenkäsittelyä harjoittavien suosikki. Tänä päivänä rulla-aseen kannattajista suuri osa hankkii revolverin pääasiassa villieläimiltä suo- ylivoimaisesti suosituin vaihtoehto ja erilaisia malleja onkin huima määrä. Vakava terveyteen kohdistuva uhka voi olla esimerkiksi raiskaus tai pahoinpitely apuvälinettä käyttäen. Lisäksi kantajalta vaaditaan luonnollisesti tietoa siitä, mitä liikkeitä on vältettävä jotta ase ei "printtaa" tai muuten paljastu. Yleisellä tasolla vahvemman käden puoleinen IWB-kotelo on SUOJELUASEET JA VARUSTEET Itse suojeluase voi olla hyvinkin monenlainen. Kesähelteellä ihonmyötäisiin vaatteisiin pukeutuva naishenkilö saattaa kantaa pienikokoista .380 ACP kaliiperista itselataavaa pistoolia, kun taas vuoristossa vaeltajan suojeluase saattaa olla 9" piipulla varustettu .454 Casull revolveri, tai jopa pitkä ase kuten esimerkiksi itselataava haulikko. 1911-fanit kantavat jonkin verran myös 10 mm Auto kaliiperin aseita. Myös mikäli osapuolten voimasuhteet ovat hyvin epätasaiset, esimerkiksi mikäli miespuolinen henkilö pyrkii hyökkäämään naisen kimppuun paljain käsin, suojeluaseen käyttö on oikeutettua. Aseen laukaisemiseen johtaa siis 3,2 % tapauksista, joissa CHP-luvan haltija on oikeutettu puolustautumaan. uksia, joissa suojeluasetta (edellä kuvatun käytännön mukaan) käytetään mutta sillä ei ammuta, on liittovaltion poliisin tilaston mukaan 96,8 % suojeluaseen käyttötapauksista. Mikäli henkilön, hänen läheisensä tai kenen tahansa muun ulkopuolisen henkilön henkeä tai terveyttä kohtaan kohdistuu vakava uhka, on suojeluaseen käyttö oikeutettua. Pääsääntöisesti OWB kotelot ovat mukavampia kantaa, mutta hankalampia kätkeä ilman takkia. .380 ACP on tullut suosituksi erityisen pienikokoista asetta kantavien ja vain vähänampumakokemusta omaavien keskuudessa. Pääsääntöisesti kätkettynä kannettavana sen tulee kuitenkin olla lyhyt ase, eli pistooli tai revolveri. Lisäksi kodin puolustamiseen voidaan käyttää myös muita kuin käsiaseita, esimerkiksi haulikkoa. Yhdysvaltain käytännöllä voidaan monessa tilanteessa siirtää tilanteen aloite hyökkääjältä puolustautujalle
230 grainiselle luodille mitattiin samasta 4,3" piipusta lähtönopeudeksi .45 Auto-kaliiperille huimat 317 m/s, mikä tarkoittaa noin 750 joulen liike-energiaa. Esimerkiksi sopii hyWWW.REKYYLI.FI MONET TEHDASPATRUUNAT ON KEHITETTY ERITTÄIN TOIMIVIKSI, EIKÄ NIIDEN OMINAISUUKSIEN KOPIOINTI USEIN EDES ONNISTU JÄLLEENLATAUKSEN KEINOIN. vin Winchester Personal Defense PDX1 -patruuna .45 Auto -kaliiperissa, jossa 230 gr luodin lähtönopeudeksi 1911 Commander pistoolin 4,3" piipusta mitattiin 291 m/s maltillisella (ei +P) painetasolla ja olemattomalla suuliekillä. Tyypillinen laadukkaan CCW-patruunan hinta on 0,60 dollarin (Federal HST 9x19) ja 2,50 dollarin välillä (Cor-Bon DPX .45 Auto). Tällä suosituksella halutaan edistää yleistä järjestystä ja turvallisuutta, koska läpilaukauksen vaara ampumatilanteessa pienenee. Aiheesta suojeluase on lisäksi julkaistu hyvin vähän ylipäätään mitään Suomen kielellä. Näin varmistetaan mahdollisimman hyvä läpäisy käytettäessä suhteellisen pienitehoista lyhyen aseen patruunaa, kuten esimerkiksi .44 Magnum tai .454 Casull. Oma lukunsa ovat suurikokoisten villieläinten, kuten mustakarhun tai puuman, torjumiseen käytettävät patruunat. Tällaisissa patruunoissa on usein laajenematon tai hyvin vähän laajeneva luoti, esimerkiksi kova valuluoti. Lisäksi suojelukäyttöön suunnitellut luodit läpäisevät vähemmän esimerkiksi rakennusten rakenteita ja kimmokevaara on pienempi luodin osuessa loivassa kulmassa esimerkiksi asfalttiin. Perimmäinen ajatukseni tämän artikkelin takana ei kuitenkaan ole mikään edellisistä. Tästä aiheesta kiinnostuneiden kannattaa lukea Tero Kuitusen erinomainen artikkeli Riista 8/2010 lehdestä. Joka tapauksessa luodin energia kohteen läpäistyään on merkittävästi pienempi kuin laajenematonta luotia käytettäessä. Tämä on luonnollisesti vain arvailua, mutta toivoisin että voisimme oppia jotakin Norjan tapahtumista. Olisiko saarelle hyökkääjä valinnut toisen kohteen, mikäli olisi ollut todennäköistä että saarella on edes yksi aseistautunut henkilö. Jos vastaus on ei, olisiko uhrien lukumäärä ollut erilainen ,kuin nyt. Entä olisiko hyökkääjän toiminta hidastunut jos hän olisi kohdannut vastarintaa, jotta poliisi olisi ehtinyt paikalle ajoissa. Emme valitettavasti saa koskaan tietää mitä Norjassa olisi tapahtunut, jos saaren ihmisillä olisikin ollut mukanaan suojeluaseita. Itseladatut saattavat lisäksi aiheuttaa ongelmia ampumistapauksen jälkipyykissä, jolloin esimerkiksi ampumaetäisyyden tarkka määrittely hankaloituu. Norjan järkyttävien tapahtumien jälkeen minulta on kysytty usein: "eikö Pohjois-Eu- roopan ihmisillä ole lainkaan suojeluaseita?" (kirjoittajan käännös). Tosielämän kokemukset alueilta joissa suojeluaseet ovat yleistyneet voimakkaasti viimeisten 21 vuoden aikana, kertovat täysin päinvastaista. LÄHTEET: Yhdysvaltain liittovaltion poliisi FBI Yhdysvaltain tulli- ja rajavalvontavirasto CBP Denver Police Department Adams County Sheriff´s Office Florida State Police 25. Suosittuja ja tutkitusti turvallisia suojeluaseiden patruunoita ovat edellä mainittujen lisäksi Hornady Critical Defense, Speer Gold Dot, Remington Golden Saber, Cor-Bon DPX ja Federal Personal Defense. AJATTELEMISEN AIHETTA Miksi lähdin kirjoittamaan asiasta, jossa ei ole artikkeleilleni tyypillistä aseteknistä paatosta ja jonka tiedän herättävän suuria tunteita, jopa joissakin aselehtien lukijoissa. Monet tehdaspatruunat on kehitetty erittäin toimiviksi, eikä niiden ominaisuuksien kopiointi usein edes onnistu jälleenlatauksen keinoin. messa aiemmin taskuase) koon määrittämiseksi ei vastaa todellisuutta kovin hyvin. CCW-PATRUUNAT Itsepuolustuskäyttöön suositellaan vahvasti laajenevien tai sirpaloituvien luotien käyttämistä (lähde: CCW-kurssimateriaali; Suomessa erityisen vaarallinen eli ERVA luoti), mutta varsinaisia säädöksiä patruunoihin liittyen on vain harvoilla alueilla. Jotkut lukijat saattavat olla myös yleissivistävällä tasolla kiinnostuneita siitä, millä tavalla jokin toinen yhteiskunta suhtautuu suojeluaseisiin. Toinen esimerkki, Federal Tactical HST, on ladattu hieman korkeampaan +P-painetasoon. Näitä ominaisuuksia ei kokemukseni mukaan pysytä kopioimaan millään yleisesti Yhdysvalloissa jälleenlataajien saatavilla olevilla ruudeilla. Kenties joku teistä, arvoisat lukijat, suunnittelee parhaillaan matkaa Yhdysvaltoihin ja on siksi kiinnostunut aiheesta. Itseladattujen patruunoiden käyttö suojeluaseessa ei ole mielekästä; patruunoiden menekki on alkutestauksen jälkeen olematonta joten hinta ei muodostu kynnyskysymykseksi. Toivon, että edellä kirjoittamastani on selvinnyt ainakin tämä: vakavaa rikollisuutta, kuten henkirikollisuus, ei vähennetä vähentämällä aseita
REMINGTON 700 SENDERO SF II, .300 REMINGTON ULTRA MAGNUM 26 WWW.REKYYLI.FI
Lyhyesti voisin vastata, kysymysten oletettu sävy arvaten, että molemmille löytyy käyttöä kotimaan metsästyksestä. TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ Yleisellä tasolla tarkkuuskiväärien määrä metsästyskäytössä on lisääntynyt sitä mukaa kun metsästysmuodot ovat painottuneet kohti kyttäyspyyntiä. Metsästyskivääri pitkille etäisyyksille Usein herää kysymys nopeiden magnumkaliiperien tarpeellisuudesta metsästyskäytössä, samoin kuin pitkien matkojen tarkkuuskiväärien metsästyskäytössä. Säätövara on kuitenkin rajallinen, riittävä metsästyskäyttöön, mutta säätövaraa kevyempään suuntaan pitäisi olla enemmän ratakäyttöä ajatellen. 27 Piipun suussa on kruunaus, joka on tehty taktisista tarkkuuskivääreistä tutulla tavalla. Tämä puoltaa laakealentorataisia kaliipereita ja raskaita aseita. Suuret saalismäärätavoitteet, lyhyt tehokas kausi ja saaliinkäsittelyn helppous ovat tehneet kyttäyspyynnistä tavattoman suosittua. Tälle väitteelle on siinä Laukaisun jäykkyys on säädettävissä suoraan liipaisimesta. Upotus on kauempana reiästä ja täten kruunu on täsmällisempi.. Tämän vuoksi Remington Model 700 Sendero SF II kaliiperissa .300 RUM on järkevä kivääri tarkkaa metsästyskivääriä hakevalle. TARKIN TEHDASVERSIO On tavanomaista, että valmistajat kehuvat omia tuotoksiaan tarkoiksi ja tarkimmiksikin, mutta Senderon kohdalla puhutaan Remingtonin tuotantokiväärien tarkimmista malleista. Kyttäyspyynti on pääasiassa painottunut peuraan, mutta nykyään pohjoisemmassa osassa Suomea on varsin tavanomaista pyytää kyttäämällä myös hirviä. Eräs huomionarWWW.REKYYLI.FI voinen seikka on se, että ampumarataolosuhteissa tarkkaa toimintaa helpottava ase on yleensä helpompi kohdistaa tarkasti ja toisaalta tarkan latauksen etsiminen on mahdollista kun aseen ammuttavuus ei töki. Kyttäysjahdissa on aina etua jos ampumaetäisyyshaarukka saa olla laaja ja ase on helppo ampua tarkasti
Tukki on erittäin jäykkä ja se on erittäin hyvä käyttöergonomialtaan. Pinnan sävy on puolihimmeä. KOKOONPANO Nyt esiteltävänä oleva aseyksilö kuuluu kaverilleni, joka hommasi kiväärin omaan käyttöönsä. Pinta tuntuu käteen suorastaan karhealta, joten se tarjoaa pitävän otteen myös märkänä ja hanskojen kanssa. TUKKI Senderon tukin alkuperä herätti hieman kyselyitä, mutta tekijäksi paljastui edelleen H-S Presicion. Piippu on profiililtaan paksu ja jäykkä ja siinä on kartiouritus. Lisäksi lukon sulkuolat kantavat silmämääräisen tarkastelun perusteella tasaisemmin kuin tavanomaisissa malleissa. Toki .300 RUM hyötyisi vieläkin pidemmästä piipusta, mutta ase menisi herkästi jo käyttökelvottoman puolelle jos sillä on edes vähän monikäyttöisyyteen liittyvä rooli metsästäjän kalustossa. Etutukki on leveä ja sopii mainiosti kasatuelle. Sendero on mallina sellainen, että tarkkuus on oletusarvo, ei lisäarvo. Sendero on siis polku jota seuraamalla saavutetaan oikea päämäärä - tässä tapauksessa pitkän matkan metsästyskivääri tarkkoihin laukauksiin. maalikuviointi. Lopullinen kiikarivalinta aseessa on huippuluokan pitkänmatkan metsästyskiikari Swarovski Z61 3-18x50 BT P. 28 WWW.REKYYLI.FI. Samaten piippu jäähtyy nopeammin, sillä sen pinta-ala on suurempi. Myös piipun kruunaukseen on kiinnitetty huomiota ja kokonaisuudessaan Sendero herättää mielikuvan tarkasta aseesta. Kartiourituksen pohjat on maalattu mustaksi ja piippu on muuten hiottu paljaalle metallipinnalle. Kyseessä on lasikuitutukki alumiinirungolla ja siinä on aramidikuituiset vahvisteet. Yhdysvalloissa Sendero-nimitys viittaa Texasiin, jossa meksikolaisen kulttuurin vaikutus on suuri. Renkaina käytettiin Warne Maxima -pikajalkoja, jotka ovat käytössä osoittautuneet erittäin lujiksi. Urituksen ansiosta jäykkyys säilyy entisellä tasollaan, mutta piippu on aavistuksen kevyempi ja täten ase on aavistuksen tasapainoisempi. Sendero on espanjankielinen termi, joka tarkoittaa polkua tai tietä. Kiskon kiinnitys varmistettiin sinisellä Aralditilla. Texasissa on avointa maastoa, jossa pitkät ampumaetäisyydet ovat normi. Mitat tukissa ovat kerrassaan mainiot. Toisin sanoen piippu on pitkä, muttei niin pitkä, että se olisi käyttökelvoton ja se on samaan aikaan riittävän pitkä mittaamaan ulos patruunan potentiaalia. Kiikarijalustaksi valittiin Warne Tactical Kiikari kiinnitettiin aseeseen Warne Tactical -kiskolla, joka on teräksinen. Lisäksi lähtönopeudet saataisiin tätä pidemmällä piipul- la helposti sellaisiksi, että luodeille tulee viimeistään maaliballistisia haasteita, jos ei jo ulkoballistisiakin luotien rajun pyörimisen vuoksi. Tukin väritys on musta ja siinä on harmaa "spider web" -roiske- PIIPPU Piipun pituus Senderossa on 26 tuumaa, joka on hyvä kompromissi helpon käytettävyyden ja kohtuullisen tehokkaan hyötysuhteen kannalta. mielessä pohjaakin, että Senderon tukki on alumiiniblokilla vahvistettu ja sen jäykkyys on täten erinomainen. Pistoolikahvan kämmenpahka on molemminpuolinen ja täyttää kämmenen mukavasti. Siinä on lisäksi kaksi hihnakiinnikettä, toinen hihnalle ja toinen bipodille
Näistä toinen irtosi kasasta tehden siitä noin 40 mm suuruisen. Nämä riittävät takuulla hirvenmetsästykseen ja tarkkaan työhön pellolla. Lukonkammen kolossa on valmistajan optinen koodi. Swarovskin Ballistic turret säädettynä Remingtonin patruunan lentoradan mukaiseksi. Patruunoiksi aseen omistaja oli ostanut pari rasiaa Remingtonin tehdaslatausta 200 gr (13 g) Swift A-Frame -luodilla varustettuna. Kun kiikari on asennettu oikealle kohdalleen, on se kohdallaan joka suurennoksella. Osuma oli alhaalla, joten olin ylikompensoinut ensimmäistä siirtoa. Täytyy muistaa, että .300 RUM on vahvasti overborekaliiperi ja se polttaa suuren mää- Remington Model 700 on lukkoaktiona nykyään maailman käytetyin ja sen ympärille on ehkäpä paras rakentaa tarkka kivääri - olipa kyse ratakäytöstä tai metsästyksestä. Ominaisuus, jota toiset inhoavat Remingtonissa ja toiset, kuten toimittaja, suorastaan rakastavat. Kolmas laukaus olikin sitten ihan keskellä taulua ja tähän ammuin kaveriksi kaksi muuta laukausta. Täten kammen saa auki ase varmistettuna. Ero on käytännössä .300 RUM:n nopeusalueella niin pieni, että merkitystä ei juurikaan olisi vaikka patruunan todellinen nopeus olisikin jotain muuta kuin mitä rasian kyljessä lukee. Kiikariksi hän valitsi Swarovski Z6i 3-18x50 P BT:n, joka on metsästyskäytössä ehkäpä pitkien matkojen ykkösvaihtoehto. Tässä kohtaa tein poikkeuksen normaalirutiiniin, sillä kelistä johtuen nopeusmittari lakkasi toimimasta. Toisin sanoen tarkemmalla tarkastelulla kohdistuksessa olisi voitu säästää yksi laukaus ja ase olisi saatu todennäköisesti kohdalleen kahdella laukauksella. Palattuani ampumapaikalle, olikin tämä merkki piilossa taulun takana! Ajattelin luonnollisesti, että luoti oli mennyt vain juuri ja juuri tauWWW.REKYYLI.FI lun yli, joten kohdistin aseen tähän pisteeseen. Paketti on mielestäni erinomaisen tasapainoinen ja kokonaisuutena hyvä. Seuraava laukaus olikin jo taulussa ja keskilinja oli täysin kohdallaan. Koska päällimmäisenä ajatuksissa oli tällä kertaa rakentaa aseesta sopiva hirvijahtiin, päätettiin latauskokeilut siirtää tulevaisuuteen ja kokeilla aseen tarkkuutta vain sen verran, että sen kohdistus saataisiin kuntoon tällä kyseisellä patruunalla. RADALLA Ensimmäiseksi raakakohdistin aseen piipun läpi tähystämällä. Piippu on uritettu ja ura levenee piipun tyviosan matalasta ja kapeasta urasta syvemmäksi ja leveämmäksi. Swarovskin erikoisominaisuutena voidaan pitää sitä, että siinä on pienin silmäetäisyysero pienen ja suuren suurennoksen välillä. Ensimmäinen laukaus tuotti "ohilaukauksen" taulusta ja kävin asettamassa osuman kohdalle penkkaan pienen kertakäyttölautasen, johon säätäisin kiikarin. Uran pohja on maalattu mustaksi ja piipun pinta on puhtaalla metallilla. Picatinny -kisko ja jaloiksi Warne Maxima -pikajalat. Kiikari ei noussut liian korkealle, mutta se ei myöskään vaadi liian suurta painetta poskelle. Silmäetäisyys kyseisessä kiikarissa on riittävä, joten putki saatiin pois silmäkulmasta. Päätin jättää säädöt tähän ja asensin Swarovskin Ballistic Turrettin säädöt siten, että aloitusmatka olisi sadassa metrissä ja seuraavat pykälät 150, 200 ja 250 metriä. Tarkemmassa tarkastelussa paljastui, että aivan ensimmäinenkin laukaus oli taulussa, mutta se oli sijoittunut taulun yläosaan siten, että se naamioitui taulun tekstin sekaan. Väänsin normaalisti sivun kohdalleen kiikarista ja arvioin sopivan korosäädön. Tällä yletytään 250 metriin saakka, jota voidaan pitää jokseenkin maksimietäisyytenä metsästyksessä ilman etäisyysmittaria. 29. Nollakohdistus on sadassa metrissä ja tästä eteenpäin koropisteet ovat 50 metrin välein. Tämän vuoksi katsoin nopeuden rasian kyljestä ja tein tarvittavat laskutoimitukset tämän perusteella. Varmistimessa on vain kaksi asentoa ja se ei lukitse lukonkampea. Toista kasaa varten annoin piipun jäähtyä noin puoli tuntia, sillä alun laukauksilla se kuumeni hyvin paljon
Remington on voinut määritellä toleranssit siten, että aseet ja patruunat sopivat toisiinsa il- man isompia välyksiä, joka mahdollistaa korkeampien painetasojen turvallisemman käytön. KELPAISIKO TOIMITTAJALLE? No kelpaisi. Tämän vuoksi kolmen laukauksen kasa saisi olla riittävä indikaattori tarkkuudesta. Tämän vuoksi paksukin piippu lämpiää nopeasti ja luonnollisesti sen jäähtyminen ottaa aikansa. Tämän vuoksi on järkevintä jäähdyttää ase kunnolla. Olisin suunnattoman onnellinen jos suomalainen maahantuoja toisi rohkeammin saataville juuri näitä valmiita Remingtonin malleja. Kaiken kaikkiaan koko kohdistustapahtuma antoi mielikuvan jo lähtökohtaisesti varsin tarkasta aseesta. Tällä kertaa se oli nätti 18 mm kasa kylmästä piipusta. Tämänkertaisen parivaljakon yhteensopivuus oli todettavissa lukon kammesta - jokainen patruuna vastusti hieman suljettaessa ja tämä paine oli patruunasta toiseen tasainen. Jos tämän kaliiperin piippu ammutaan toistuvasti kuumaksi pitkillä sarjoilla, ei piipun tarkka käyttöikä ole lähelläkään tuhatta laukausta. Nyt siirrot tuottivat halutun tuloksen ja kasa muodostui paikkaan, jossa sen pitikin olla. Oli suorastaan ilo kokeilla näin hyvin valmistettua Remingtonin tuotantokivääriä niihin halpoihin ritsoihin verrattuna, joita olen kokeillut aiemmin. Hinnaltaan Sendero II ei mielestäni ole ollenkaan hassumpi paketin laadukkuuteen nähden. Parannuksia aseeseen voisi tehdä oikeastaan vain laukaisun osalta, joka on tällaisena säädettävänäkin versiona kohtuullisen jäykkä. Koska kyseessä ei ole kasa-ase, ei ole myöskään tavatonta, että voimakas lämpiäminen vaikuttaisi osumapisteeseen. Tavanomaisesti patruunapesä on jossain minimin ja maksimin välimailla ja patruunat tehdään pienensorttisiksi, jotta ne sopisivat varmasti joka pesään ilman hankausta. Asia ei mielestäni voisi olla paremmin tehdasaseessa jos käytössä on tehdaspatruuna. Etutukki on erittäin jäykkä ja tämä takaa hyvän tarkkuuden. Perälevy on paksu kuminen levy, joka pysyy hyvin olkapäässä. rän ruutia kovalla paineella. Tällainen ase antaa luottamusta 30 metsästyskäytössä ja periaatteessa jatkokokeiluissakin tavoitetaso voidaan asettaa korkealle kun ase jo tehdaslatauksilla käy näin hyvin. Tämä voikin olla yksi syy .300 RUM -patruunan kehitystyölle. Piippukourussa on tilaa ja piippu onkin selvästi irti tukista joka puolelta. Tämä ase alkaa jo lähennellä tehdas-customia kaikilta osiltaan ja sen voidaan hyvällä omallatunnolla sanoa olevan valmis ase suoraan linjalta. Eräs mielenkiintoinen piirre Sendero II:n ja Remingtonin tehdaspatruunan yhteispelissä oli niiden tiukan oloinen sulkuvälimitoitus. Laadukkaan laukaisukoneiston lisähinta on kuitenkin muutoin toimivassa paketissa enää pieni sijoitus. Remington Premier 200 gr Swift A-Frame, 18 mm / 3 ls / 100 m REMINGTON MODEL 700 SENDERO SF II, .300 REMINGTON ULTRA MAGNUM Valmistaja: Remington Arms Company, Yhdysvallat Kaliiperi: .300 RUM, (.264 Win Mag, 7 mm Rem Mag, .300 Win Mag, 7 mm Rem Ultra Mag) Kapasiteetti: 1 + 3 Pituus: 116 cm Piipun pituus: 26 tuumaa (660 mm) Paino: 3,86 kg Maahantuoja: Normark Suomi Oy, www.normark.fi Hinta: 1600 euroa (tilattu erikoistilauksena) WWW.REKYYLI.FI. Tukin palm swell on molemminpuolinen ja se sopii ergonomialtaan mainiosti tuettuun ammuntaan. Tukin latvassa on kaksi hihnalenkkiä, toinen bipodille ja toinen kantohihnalle. Etutukki on leveä, varmint-mallinen. Tämä normaalimpi tilanne aiheuttaa muun muassa sen, että patruunoista ei voida ottaa irti kuin osa niiden potentiaalista. Olen urani varrella törmännyt useisiin aseisiin, joilla kohdistus teettää enemmän töitä jo siitä syystä, että niiden rakenteellinen tarkkuus nakkelee osumia enemmän. Kaliiperivalintani tähän aseeseen olisi kenties sittenkin klassisempi .300 Winchester Magnum, mutta Sendero asemallina herätti takuulla kiinnostukseni. Lisäksi tällaisella aseella kannattaa välttää pitkien sarjojen ampumista, jolloin piippu säästyy pahimmalta palamiselta ja erityisesti ylimenon kestoikä paranee. Toisin sanoen aseen ja patruunan mitat ovat toisiinsa sopivat jo tehdasversioissa, mikä on tavattoman epätavallista nykyään
1016,00 1380,00 1350,00 Pienoiskivääreitä mm: SUOSITTU! Toz 78-04 paketti, 22 lr piekkari sis. Redding M1400 hylsytrimmeri. " 37,nyt 27,# 75876 DS Led HP230 Stinger " 216,nyt 150,# 75726 Stinger LED 230FC " 183,nyt 120,# 75826 Stinger DS LED 230FC C4 LED " 200,nyt 140,# 74311 Strion LED 230/DC 1HL " 175,nyt 130,CR123 lithium paristo " 2,90 nyt 2,30/kpl # 14105 Sidewinder Military " 60,nyt 40,# 88850 Polytac Led, musta " 49,nyt 37,# 85010 Scorpion Led C4 " 84,nyt 50,Streamlight otsalamput kovaan käyttöön mm: Enduro Led 2x AAA paristo 6-24 h käyttöä Trident OD Green,Led/xenon jopa 150h käyttöä Trident HP,keltainen (61080) Trident HP, Blaze Cam (61082) Argo Led , 3x AAA paristo 24 lum. 21,00 39,00 36,00 40,00 53,00. Pakettihinta Redding Boss Pro-Pak Deluxe sarja! Redding Big Boss/Boss Pro-pak lataussarjat Redding Master #3 ruutiannostelija. Älä luota peltikaappeihin, valitse aseittesi turvaksi 330,00 alk. Magtech AR1000 4,5mm 305m/s (23,4J) ilmakiv. 380,00 590,00 570,00 490,00 300,00 820,00 870,00 2700,00 890,00 890,00 2450,00 45,00 39,00 42,00 31,00 65,00 85,00 64,00 63,00 79,00 Walther Dominator 4,5 tai 5,5 mm 40J,paketti. Tulossa! Henry 22 Golden Boy magnum kal 22 WMR CZ ZKM452 .22 magnum + 4x32 kiikari + jalat, pakettitarjous Magtech M7022 1/2-automaatti + kiikari + jalat + vaimennin Kivääreitä mm: Marlin M1895SS tai M1895G (guide gun) kal 45-70 Marlin M1895GS 45-70 Guide gun Stainless/ruostumaton teräs Stefano Fausti Class Express 9,3x74R kaksoisluodikko Tikka T3 Hunter 308 tai 6,5x55 +BSA DH3-9x32 kiik, uusi Tikka T3 Lite 223 rem + BSA DH3-9x32 kiikari, uusi Sabre XR-15 BR24" .223 rem 24" bull barrel, uusi TermoSwed light asut, ympärivuotiseen käyttöön: TermoSwed light aluspaita pyöreällä kauluksella TermoSwed light aluspaita lyhyillä hihoilla TermoSwed light alushousu miehille TermoSwed light lyhyt alushousu miehille TermoSwed Plus asut, kylmiin olosuhteisiin: TermoSwed plus aluspaita pyöreällä kauluksella TermoSwed plus aluspaita vetoketjullisella kauluksella TermoSwed plus, vahvikkeellinen miesten alushousu Termoswed Wool UUTUUS! Mukava, lämmin! 92014 pitkät alushousut 91024 pitkähihainen aluspaita, korkea kaulus, vetoketjulla Kun tavoitellaan mukavuutta ja suojaa, on valintasi TermoSwed. Theoben Rapid MFR .177 paineilma, 12 ptr lipas, kiintovaim. MEILTÄ LAHJAT, ASEET, TARVIKKEET YM! Hämmerli AR20FT tarkkuusilmakivääri 4,5mm kertalaukaus, 300 bar ilmasäiliöllä, säätötukki, 7,5J, kokopiituus 1009mm. 3C Xenon keltainen ovh 48,nyt 40,Micro Stream (66318) kätevä, pieni " 22,nyt 20,# 67000 2AA, LED kelt. 300,00 145,00 100,00 90,00 alk. UUTUUS! PENTAFLEX valopistekiikarit hämärä/kyttäysjahtiin! 1-4x24 Illuminator 195,00 1,5-6x42 Illumintor 2,5-10x50 Illuminator 245,00 3-12x56 Illuminator Pentaflex Laser kollimaattori kiikarin tarkennukseen Tarkista kiikarin kohdistus nyt kätevästi ja nopeasti! Saatavissa mm kalipereissa, 25-06, 243 win, .222, 223, 6,5x55, 7,62x39 22 LR, 12, 375 H&H, 9,3x74R, 9,3x62. Kysy myös muita Redding-tuotteita! Lee 90050 lataussarja. 2011 tuotekuvastomme!!! Kysy tuotteistamme kauppiaaltasi tai suoraan meiltä!!! Streamlight valaisimet: Maailman suurimman valaisinvalmistajan useiden satojen valaisimien valikoimasta löytyy valaisin oli käyttötarkoituksenne mikä tahansa. Redding Master #2 ruutivaaka. 145,00 310,00 Varastossamme runsaasti käytettyjä metsästys ja urheiluaseita, soita ja tilaa lista, samalla saat v. 200,00 Smith & Wesson M&P BB kuulilla 125,00 Makarov PM pist BB kuulilla 125,00 Lisäksi Umarex Co2 ilma-aseen ostajalle veloituksetta rasia luoteja + 10 kpl C02 kapseleita kaupanpäälle! Redding lataustarvikkeita mm: Redding Big Boss Pro-Pak Deluxe sarja! Huippusarja! Kaikki mitä kotilataaja tarvitsee, sarja sis puristimen, Master # 3BR annostelijan, M1400 trimmerin, #2 ruuti vaaan, ruutisirotin, hylsyöljysarja, hylsynhoitosarja, ruutisuppilo, Redding latauskirja, hylsynviistin. SafePower SS3492 hyväksytyt asekaapit SP66 Asekaappi 570,00 125x40x30 cm 93 kg SP88 Asekaappi 720,00 150x 55x40 cm 152 kg SP99 Asekaappi 990,00 150x65x55 cm 200 kg Huom! Hintoihin lisätään rahti, perille toimitettuna. Henry vipulukko piekkarit kal 22lr Henry vipulukko, 22 mag. Sis. Magtech AR750 5,5mm 230m/S (23,4J) ilmakiv. 720,00 245,00 295,00 165,00 195,00 235,00 Umarex Co 2 ilma-aseita! SA 177 (glock) 4,5 BB kuulilla 125,00 Walther CP99 4,5mm 149,00 Walther PPK/S BB kuulilla 110,00 Walther CP88 4,5mm 179,00 Colt M1911A1 4,5mm 195,00 Colt M1911A1 niklattu 4,5mm 235,00 Beretta M92 4,5mm 195,00 Beretta M92 niklattu 4,5mm 240,00 Beretta Elite II BB kuulilla 110,00 Smith & Wesson M586 4" tai 6" revolveri 4,5mm alk. (ei kiik) 630,00 Theoben SLR .177 alavipuviritteinen, kaasumäntä 7 ptr lipas Theoben TTR1 .177 paineilma, reguloitu, muovitukki, vaim. 790,00 Nyt saatavana myös Hämmerli CR20S tarkkuusilmakivääriä 88g CO2 säiliöllä, paino 4550g kokkopituus 1142mm, säätötukki 590,00 Theoben Evolution .177 kaasumäntä, 16J,vaim. EMD4x32 kiikari + vaim. Redding Boss/Big Boss puristimet Redding T-7 Turret, järeä kääntötornipuristin. + jalat + BSA E 3-9x32 AO kiik. Ammattilaisen valinta on Streamlight. Edullinen joka miehen sarja 150,00 220,00 280,00 45,-/kpl 570,00 520,00 alk. vaaka, annostelija, puristin ym. Hämmerli Hunter Force 900 lähtönopeus 228m/s + kiikari Hämmerli Hunter Force 1000 lähtönopeus 305m/s + kiikari Magtech AR750 4,5mm 230m/s (13,2J) ilmakiv sin
32 WWW.REKYYLI.FI
Aseen mukana toimitetaan mm ainoastaan yksi lipas. Näissä on periaatteessa ympätty yhteen teräsrakenteinen, 1911-mallinen ylärunko ja koneisto kaikkine hallintalaitteineen polymeerirakenteisen, kaksirivisen kahvarungon kanssa. VARUSTEET JA LAATUVAIKUTELMA Ase toimitetaan ihan pätevän tuntuisessa pehmustetussa muovisalkussa. selle 1911 mallille perustuvaa asetta. STI:n aseet tunnetaan laatuaseina eikä Edge tee poikkeusta tästä. Virgil Tripp ja Sandy Strayer:in 1990 -luvun alkuvuosina kehittämä 2011 on näistä ylivoimaisesti suosituin. Turhia varusteita ei ole, ei edes toista lipasta. Edge on oikeastaan jonkinlainen 2011 "perusmalli". Suuhelaton paksu Bullbarrel -piippu varustettuna Wilson/ Nowlin -syöttörampilla. Vanhasta 1911 -rakenteesta on jäljellä oikeastaan enää piipun sulkuolakkeet ja linkkinivel. TEKSTI: MARKUS FORSSTRÖM STI tunnetaan ehkä parhaiten modulaarirunkoisista 2011 -pistooleistaan. STI EDGE 9X19MM Valmiiksi mietitty Kaksirivisiä m/-11konsepteja on tosin ollut muillakin valmistajilla kuten Para Orndance, Caspian, BUL, Norinco, jne. Lisälippaat voi hankkia myöhemmin tarpeen mukaan. Turhanpäiväisiä aselukkoja tai puolikehnoja puhdistusvälineitä ei ole ängetty mukaan. Se on nykyään täysin dominoivassa asemassa IPSC Standard ja Open divisioonien kärkiampujien parissa. Työjälki on kauttaaltaan siistiä ja esimerkiksi saumoja muovi- ja teräsrakenteiden välillä ei näy. Takatähtäimenä on laadukkaanoloinen ja tukeva säätöhahlo. VAKIO 2011 PERUSHERKUILLA Tällä hetkellä STI:n valikoimassa on 17 erilaista 2011 versiota ja yhtä monta perinteiselle yksiriviWWW.REKYYLI.FI Nokalta löytyy Dawson valokuitujyvä. 33. Mukana on ohjekirjanen, klikkipatruuna, valikoima kuusiokoloavaimia, varasokka magfunneliin/pääjousikoteloon ja pari vararuuvia runkoon. - Hyvä niin. Moitteeton viimeistely ja hyvät asialliset sovitukset antavat hyvän vaikutelman. Ruostumatonta terästä on siellä täällä, piippu, varmistimet, laukaisukoneiston osat ja lipas. - Siitä ei puutu mitään, vakiovarustukseen kuuluu säädettävä Bo-Mar tyyppinen hahlo sekä magfunnel. Toisaalta siinä ei ole mitään turhaa tai ylimääräistä. Ulkoasu on perusmusta, sinistettyä terästä ja mustaa muovia. Tripp ja Strayer jakoivat sittemmin patenttioikeuden keskenään ja perustivat kummatkin omat yhtiönsä, STI ja SVI:n. Yläkerta on "nykyaikaistettu" 1911. Ainoa lipas on perus 126 mm mittainen, vetoisuudeltaan 18 patruunaa. Näiden lisäksi espanjalainen SPS tekee lisenssillä omia 2011 versioitaan
Sen ansiosta huoltopurku on yksinkertaista. Näppärämpää tapaa "ykstoistasen" purkamiseen saa hakea. Ampuminen haluttiin pitää minimissään ja siksi ammuttiin tähtäimen kohdistamisen jälkeen vain viiden laukauksen kasat muutamalla tehdaspatruunalla. Se vain purettiin ja pyyhittiin valokuvausta varten jonka jälkeen se kasattiin ja voideltiin kevyesti ampumaratakäyntiä varten. Kahvavarmistimen häntäosan sivuissa on kavennusleikkaukset, eli ns. Ihan käsin sovitettuun aseeseen Edgeä ei voi verrata mutta sellai- Kaksirivisestä lippaasta huolimatta 2011:n kahva on solakka ja käteen sopiva. set ovatkin aivan eri hintasegmentissä. Laatu näkyy ja tuntuu siinäkin että muodot ovat terävät mutta kaikki reunat on saatu pyöristämättä tylsiksi. Piippu nousee kiinniasentoonsa tasaisesti molemmille "jaloilleen" luistin salvan akselin päälle. Pintaviimeistelynä on himmeä mattapinta ja luistin sivut on hiottu puolikiiltäviksi. 0,3 mm ja piipun suun sovituksessa luistiin n. Koeammunta tehtiin tuelta 25 m matkalla Helsingin Urheilutalon sisäampumaradalla. Siinä on klassinen salmiakkikuvioinen karhennuskuvio joka se ylettyy kahvan etu- ja takapuolelle. Luistista ulkonevan karan ympärille asetetaan muovinen holkki joka pitää jousipaketin yhteenpuristettuna. Hana on kevennettyä mallia ja poikkeaa tavanomaisista reikähanoista kulmikkaalla kannuksellaan. Tosin näin hyviin sovituksiin ei tavallisissa tuotantoaseissa juuri törmää. Se liikkuu johteissaan kevyesti ja takeltelematta omalla painollaan. Piipussa on perinteinen, 6 palkkinen, nappivedolla tehty rihlaus. Peukalovarmistin on kaksipuolinen, molempien sivujen tangentit ovat ns. Taka-asennossaan se pohjaa runkoon ilman linkkiin jäävää vetorasitusta. kapeaa mallia. Kaikki laukaisukoneiston osat ja varmistimet ovat STI:n omaa valmistetta. Ase on nimittäin täysin tuotantokomponenteista koottu ilman käsisovituksia. knuckle relieves. Sisäradan valaistus oli sammuneista loisteputkista johtuen varsin surkea jonka vuoksi ammuttuihin kasoihin ei kannata kiinnittää suurempaa huomiota. Koottuina välykset painuvat kasaan ja luisti-piippurunko yhdistelmä muodostaa varsin tiiviin tuntuisen paketin. Kokonaisuus on varsin tyylikäs. YKSITYISKOHTIA Piippu on valmistettu ruostumattomasta AISI 416 teräksestä ja lämpökäsitelty 40 Rc kovuuteen ennen viimeisiä koneistusvaiheita. Heikko luistinsalvan toiminta vaivasi asetta. Lipasohjain kuuluu vakiovarustukseen. Tarkoilla valmistustoleransseilla on saatu hyvä yhteensopivuus pääosien kesken. 0,1 mm. Laukaisutuntuma on selkeä aivan olemattoman pienellä venymällä. Tähtäyspisteenä oli koulutaulun mustan alareuna. Vastukseksi mitattiin keskimäärin 1,2 kg. Rekyylijousena on STI:n oma Recoilmaster -jousipaketti. Piipun lukitus aukeaa ja sulkeutuu täsmällisesti, mitään tiukkuuden tuntua siinä ei kuitenkaan ole. Nousu on 1/16" eli 406 mm. Viimeistely on tässäkin kaikin puolin moitteeton. Pääosien sovitus on, kuten STI:ltä sopii odottaakin, hyvä. - En muista törmänneeni parempaan laukaisuun suoraan askista poimitussa m/-11 tuotantoaseessa. Puretun luistin ja piipun sovituksien kesken oli pientä pituussuuntaista välystä, n. Tämän jälkeen jousipaketti on nostettavissa pois ja sen jälkeen piippu pujotetaan ulos luistin etupuolelta. Liipaisin on malliltaan ultrakevyt hiilikuituisella tangentilla ja jälkivedonsäädöllä. Viimeistely on tasaisen himmeä ja ainoastaan luistin sivut on hionnan jäljitä puolikiiltävät. Luisti irrotetaan rekyylijousineen jonka jälkeen jousen kara painetaan luistin etuosan sisään. Luistin sovitus rungon johteisiin on sujuva olematta kuitenkaan hölskyvä. Loivan rihlauksen etuna on sen soveltuvuudessa myös lyijyluodeille. Siinä on kaksi, toisensa sisäpuolelle teleskooppimaisesti kokonpainuvaa jousikaraa jousineen. Toteutus on paitsi hyvännäköinen Toimitukseen kuluu yksi 18 patruunan lipas. myös toimiva ja käteen hyväntuntuinen. KOEAMMUNTA Testiase saatiin lainaksi yksityishenkilöltä uutena ja ampumattomana. Muovinen kahva on kaksirivisyydestään huolimatta solakka ja hyvin käteen sopiva. Ne eivät anna oikeaa kuvaa aseen todellisesta käynnistä joka tiettäWWW.REKYYLI.FI 34
Varmaa diagnoosia ei saatu ainoalla lippaalla eikä laina-asen kanssa haluttu muutenkaan ruveta ropeloimaan. STI Edgeä saa 9x19 mm lisäksi myös kaliipereissa .38 Super, .40 S&W ja .45 ACP. STI EDGE Valmistaja STI International Inc Kaliiperi: 9x19mm (.357 SIG, .38 Super, .40 S&W, .45 ACP) Lipas: 18 patruunaa (9x19 vakio) Kokonaispituus: 219 mm Piipunpituus: 127 mm Paino: 950 g Pintakäsittely: Sinistys Hinta: 2099 euroa Maahantuoja: Armoria Sisäpintojen viimeistely on kauttaaltaan hyvin siistiä. Lisävarusteissa ei ole mitään turhaa. Ainoana negatiivisena huomiona oli, ettei luisti jäänyt taka-asentoon lippaan tyhjennettyä. Recoilmaster -jousipakettia varten on oma purkutyökalunsa. Purkutyökalun ansiosta huoltopurku on helppoa. Vika voi johtua joko liian voimakkaasta plungerin jousesta, plungertapin ja luistin salvan välisestä kitkasta, löysästä lippaanjousesta tai näistä kaikista yhdessä. / 25 m Pienin 63 mm 59 mm 93 mm 135 mm Keskiarvo 75 mm 60 mm - WWW.REKYYLI.FI 35. Kotimaassaan USA:ssa Edge on otettu jopa virkakäyttöön muutamissa erikoisyksiköissä. Pari muovista purkutyökalua rekyylijouselle, valikoima kuusiokoloavaimia, vararuuveja, pääjousikotelon sokka ja yksi klikkipatruuna. STI Edge 9x19 mm Luodin lähtönopeus, m/s Patruuna Fiocchi 123 gr FMJ (puristeluoti) Norma 8 g TC Magtegh 8 g FMJ Leader 8g FMJ Hitain 350,4 312,5 323,0 309,0 Nopein 357,8 315,4 332,5 315,4 Keskiarvo 354,5 313,7 326,5 313,7 Nopeushajonta 7,35 2,94 9,43 13,33 Osumakuviot 3 x 5 lks. Toimintahäiriöitä ei esiintynyt mutta hylsyt ase sylki hieman kummalliseen suuntaan, oikealle ja takaviistoon suoraan ampujan olkapään yli! YLEIS- JA URHEILUPISTOOLI STI 2011 Edgestä jäi positiivinen vaikutelma. Wilson/Nowlin -tyyppinen syöttöramppi parantaa syöttövarmuutta ja tukee hylsyä perinteistä rakennetta paremmin. västi on tyypillisesti alle 50 mm 25 metristä hyvillä tehdaspatruunoilla. Mistään vakavasta viasta tuskin on kyse, asia korjaantuu ehkä käytön myötä, toisella lippaalla tai varovaisella pin- tojen kiillotuksella. Se on valmiiksi mietitty, hyvistä komponenteista koottu kokonaisuus johon ei heti tarvitse vaihtaa osia tai (sitä luistinsalvan toimintaa lukuun ottamatta) ruveta sepittämään. Näin toteutettuna se on varsin monipuolinen kokonaisuus ja soveltuu hyvin toiminnallisiin lajeihin kuten Practicalin Standard luokkaan ja SRA:han. STI Edgen tapauksessa sitä kyllä saa. Yli kahden tonnin hintaisena pistooli ei ole halpa, mutta ei sen tarvitsekaan olla jos rahoilleen saa vastineen. Siinä on oikeastaan kaikki sata vuotta täyttäneen konstruktion hyvät puolet ja ilman harvoja heikkoja kohtia
Tämäntyyppinen "hieno jahtikaiverrus" nosti hintaa myös 1900-luvun alussa, mutta hankintahintaan suhteutettuna vain noin 1/8, kun nykyisin vastaavien kaiverrusten osuus olisi luokkaa 1/4 WWW.REKYYLI.FI. firman aseita on vielä "kierrossa" jonkin verran, esittelemme tässä Collath-drillingin 1900-luvun alkupuolelta. Rakenne on varsin stabiili ja koska piipuissa ei ole tavanomaista saranarakennetta, lukkorungon ja etutukin osuus voidaan tehdä lyhyeksi. Ulkopinta on hieman kärsinyt ja kolhuinen, mutta vielä pelastettavissa. Lukkorunko jatkuu etutukin päähän asti, se on vain vuorattu puulla. Vanhemmissa Collath-aseissa etutukin päähän oli lisätty metallinen pidennys, joka loivensi rajakohtaa mukavasti. Tätä edesauttaa alaspäin kapeneva baskyyli kuten varsinaisissa pyöreämuotoisella lukkorungon alaosalla (round body) varustetuissa laatuaseissa. Patruunahuolto haulipuolella ei ole ongelma, aseeseen käy 16-kaliiperin patruunat maksimi hylsynpituudella 67,5 mm. Esittelyaseeseen on ilmeisesti jälkikäteen lisätty pistooliperän pohjalevyn ja perälaatan alle valkoinen, muovista tehty made in USA koristelevy. Koska Teschner & Co. Etutukki on huomiota herättävän lyhyt ja päättyy ehkä muusta tyylistä poiketen hieman "töksähtäen". Itselataaja selviää tästäkin ongelmasta kohtuudella, hylsyt voidaan tehdä nykyisistä 6,5x57R-hylsyistä ja luodiksi käyvää vanhempaa 8-millistä on vielä saatavana, jos36 kin valmistajia ei ole turhan montaa. Esittelyaseessa on runsaat ja taidokkaasti tehdyt kaiverrukset, joilla on peitetty baskyyli jatkeineen kokonaan. COLLATH DRILLINKI, OSA 2 Keräilijöiden haluama Edellisessä numerossa käsiteltiin historiaa liittyen pääosin Wilhelm Collathiin. Rakenne on silti tavattoman yksinkertainen ja siinä on paljon sekä käyttöä että valmistusta parantavia etuja verrattuna tavanomaisempaan aseeseen. Luotipiipun kaliiperi on jo poistunut käytöstä eikä siihen enää valmisteta patruunoita. Tämä oli 1900-luvun vaihteen molemmin puolin varsin tavanomainen raaka-aine ja sitä käytetään yhä esimerkiksi safariaseiden etutukin päissä ja pistooliperän laatoissa sekä muissa koristeluissa. Mielestäni nämä valkoiset muoviraidat eivät sovi mihinkään aseeseen elleivät ne ole luuta. Sivuprofiilin rikkoo aseen alla sijaitseva suurikokoinen piippujen avaus- ja sulkuvipu, joka on päällystetty puhvelinsarvella. Samaa materiaalia on myös liipaisinkaari, pistooliperän pohjalaatta sekä perälaatta. "Vanha" 8-millinen on tuumissa .318 ja nykyinen .323. COLLATH-DRILLINKI 16/65 JA 8X58M Aseen yleisilme on huomattavan siro huomioiden melko tarkalleen 100:n vuoden ikä. Collath-mekanismille tunnusomaisia piirteitä ovat vasemmalle kääntyvä alapuolinen piippujen avaus- ja sulkuvipu sekä siipimutterimainen varmistin. TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI Nyt esiteltävä drillinki on ajalta, jolloin Wilhelm Collath itse oli jo väistynyt yrityksestä ja se oli siirtynyt poikien Paulin ja Franzin hallintaan. Koease on mekaanisesti suhteellisen hyväkuntoinen, haulipiiput ovat sisältä erittäin hyvät ja luotipiippukin kohtalainen. Suurempien osien valmistus onnistuu käytännössä vain vesipuhvelin sarvesta, muilla lajeilla sarveisaine ei muodostu yhtä tasalaatuiseksi ja tiheäksi
TESCO-luotipiipun rakenne on mielenkiintoinen. Samalla vipu myös nostaa takahahlon ylös, jolloin varmasti tietää että luoti on lähtemässä, ei haulipanos. WWW.REKYYLI.FI tai jopa puolet aseen hinnasta. 16/65-merkinnästä huolimatta patruunapesän todellinen pituus on 68 mm. Jos aseeseen haluttiin "englantilaiset supistukset" mitä sillä tarkoitetaankin, olisi hintaan lisättävä vielä 10 mk. Perän pudotus on nykymitoitusta varsin hyvin vastaava, pudotus on edestä 40 mm ja takaa 70 mm. Laukaisukoneisto on kaksiliipaisiminen, etumaisessa liipaisimessa on myös herkistin, ns. Se lukitsee iskuvasarat ja sen asento selviää kokeilemalla vaikka pilkkopimeässä. Supistus oikeassa piipussa on 16,7 mm ja vasemmassa 15,6 mm. Se on "yhtä puuta" alkupään 20 cm matkalla siten, että kaikki lukitus-, ym. Piippuyhdistelmän pituus on 715 mm ja aseen kokonaispituus 1125 mm. Esittelyaseen varustelutaso on siis lisännyt ostohintaa merkittävästi, ainakin 75 mk. Piipuissa ei ole varsinaista saranatappia, ainoastaan akseli, joka estää piippujen irtoamisen avattaessa. korokkeet ovat jo valmiina valuaihi37. Samalla toinen siivekkeistä tulee tähtäinlinjan eteen, jolloin ampuja viimeistään huomaa sen olevan vielä päällä. Piipunvalitsin sijaitsee sopivalla paikalla, sitä voidaan liikuttaa aseen ollessa ampumaasennossa. Vetopituus ensimmäiseen liipaisimeen (kivääripiippu ja oikea haulipiippu) on 350 mm. rückstecher eli kun liipaisinta painetaan eteenpäin, mekanismi aktivoituu. DRILLINGIN PIIPUT Haulipiippujen poraukset ovat kaliiperille 16 tavanomaiset, vasen 17,0 mm, oikea 17,1. Kun Collath-drillingin hankintahinta oli 250 silloista Dmk, tuli siihen lisää kaiverruksista 30 mk, pistooliperätukista 10 mk, karhennetusta tähtäinkiskosta 5 mk ja vivustosta, jolla hahlo nousee ylös vielä 30 mk. Kun liipaisinkaaren edessä sijaitseva vipu työnnetään eteen, laukeaa luotipiippu. Haulipiipuissa on teksti Wittener Excelsior. Avatun aseen patruunapesiin on helppo päästä käsiksi, tilaa on vaikka hanskat kädessä operointiin. Takahahlo kääntyy kiskon sisään kun haulipiippu on valittu. Collath-aseiden valmistajatiedot sijaitsevat baskyylin sivuilla piippujen alla. Ase on varmistettu kun "siipimutteri" käännetään aseen pituusakselin suuntaiseksi. Mikäli näitä tietoja ei ole, itse sulkumekanismi on todennäköisesti vain ostettu Collathilta ja aseen on koonnut joku muu. Collathin omintakeinen varmistin oli turvallinen
Ensimmäinen Collath-drillinki valmistui tiettävästi vuonna 1888, joten on mahdollista että pääosa Collathin drillingeistä on Nitroleimattuja, aivan kuten koeaseemme (savuton ruuti otettiin käyttöön 1880). COLLATH-DRILLINGIN KALIIPERIT Esittelyaseen haulipiippujen kaliiperi (16/65) oli aseen valmistumisen aikoihin ehkä yleisimmin käytetty yhdistelmäaseissa. Bl. 172,28 K.M.G. Jos tuota litaniaa yrittää "suomentaa", se tarkoittaa jotakuinkin seuraavaa: Ruutilataus on 1,7 g Rottweilin sauvajyväistä ruutia (R. Koestusmerkintöjen ja kaliiperin lisäksi luotipiipussa on lataustiedot: 1,7 g R.P. olisi Blättchenpulver eli Rottweilin lehtiruutia, mitä silloin myös yleisesti käytettiin kiväärinpatruunoissa). Oikealla vanha 8x58M. 38 WWW.REKYYLI.FI. Ampumisen jälkeen hylsyt voitiin ladata uudelleen 8x57 -holkeilla ilman avarruskaraa eli käytännössä vain hylsyn suuta supistettiin. Vasemmalla 8x58M ja oikealla nykyinen 8x57R Mauser. Kaksi yleisintä 8x58R-hylsyä, oikealla 8x58R Danish Krag ja keskellä 8x58 Sauer. Haulipiiput on sitten juotettu kiinni luotipiipun yläpintaan. K.M.G. tarkoittanee Collathin itsensä valmistamia kuparivaippaluoteja eli KupferMantelGeschoss. Nyt hylsyn suun läpimitta oli oikea ja .318 luoti pysyi tiukasti paikoillaan. Ensin ajattelin turvottaa hylsyt heti pesän mukaisiksi ampumalla, sopiva annos ruutia N 310 on 0,9 g, minkä jälkeen hylsy täytetään talouspaperilla tiiviisti. COLLATH-DRILLINKI ON KOESTETTU SAVUTTOMALLE RUUDILLE. ossa. Toinen keino, johon sitten päädyin oli yksinkertaisempi. Minimi mitoitus 65 mm:n patruunapesässä on tavallisesti 67 tai 67,5 mm. Tämä vaati avausvipuun epäkeskon, joka liikautti piippuja avattaessa niitä ensin eteenpäin. 8X58M-PATRUUNOIDEN VALMISTUS Kun hylsyaihioksi oli selvinnyt 6,5 x57R, jota onnekkaasti on meilläkin hyvin tarjolla lähinnä ladattuna patruunana, ryhdyin toimeen. 6,5x57:n hylsyt avarrettiin ensin 7x57 holkeilla ja sitten 8x57 holkeilla (myöhemmin huomasin että avarruksen voi tehdä myös suoraan 8-milliseksi). Seuraava lukema on outo, mutta sen pitäisi olla luodin paino, ehkä se on poikkeuksellisesti merkitty graineina (?) eli 11,2 g. Piiput sulkeutuivat poikkeuksellisesti iskupohjien ympärille eikä tavanomaiseen tapaan niitä vasten. Muovihylsyjä käytettäessä hylsynpituus 67,5 mm kelpaa siis täysin ja useimmat Euroopan Collath-sulun kaasutiiviys saatiin aikaan baskyylistä ulos tulevien iskupohjien avulla. 65 mm hylsynpituutta pidetään tänä päivänä yleisesti ongelmallisena, mutta varsinkin kaliiperissa 16 patruunasaatavuus on nykyisinkin erinomainen. Tämän jälkeen poistin 8 mm Mauserin holkista hylsyn suun avarruskaran ja supistin hylsyn suun uudelleen holkissa
Tarvittaessa paras tapa korjata tällaiset perän halkeamat on porata reikä keskelle halkeamaa tukin etuosasta, lukkorunkoon vastaavalta pinnalta. ASEEN AMPUMAKUNTOON SAATTAMINEN Collath-drillinki on koestettu savuttomalle ruudille (Nitroleima). 8x58R merkittyjä kaliipereita on ollut useita, mutta tunnetuimmaksi ovat tulleet lähinnä kaksi, 8x58R Danish Krag ja 8x58R Sauer. Kun kaliiperi on tuntematon, selviää mitoitus parhaiten patruunapesävalulla. Näin halkeamaan tulee varmasti liimaa ja halkeamakohta vahvistuu eikä korjaus näy ulospäin. Collath-sululle luonteenomainen piippujen avaus- ja sulkuvipu on päällystetty vesipuhvelin sarvella. Vasemmalla suurikokoisempi haulipiipun nallipiikki, oikealla katkennut kivääripuolen piikki. Katkenneen nallipiikin tilalle tehtiin ja sovitettiin uusi. Nallipiikkien runkoholkit on helppo irrottaa, itse piikeissä ei tarvita lainkaan jousia. patruunanvalmistajat lataavatkin kaliiperin 16 hylsyillä, joiden pituus on 67 tai 67,5 mm. Sauerin hylsymerkinnän perässä on ollut useitakin nimiä, jopa Collath nimikkeellä sitä on esiintynyt. Luotipiipun lataukset päätinkin pitää todella mietoina, jotta vahingoilta vältyttäisiin. Ensimmäinen on pullonkaulahylsy ja toinen kartiohylsy. Lähes poikkeuksetta näin vanhoissa drillingeissä perä on enemmän tai vähemmän halkeillut lukkorunkoon vastaavilta pinnoiltaan. Perusteellisen tarkastuksen jälkeen selvisi, että ase on ampumakunnossa, joskin luotipiipun iskupohjaan syöpynyt rengas (nähtävästi nallirikot elohopeanallilla) hieman hirvitti. Koska aseen sisällä oli ruuvien kannoista päätellen jo käyty, rohkenin itsekin kurkata koneistoon. Tästä syystä on turha lähteä muuttamaan pesää pidemmäksi ja samalla tuhoamaan aseen keräilyarvoa. Näitä kartiohylsyjä on eri kannan läpimitoilla, joten läheskään aina ne eivät ole keskenään vaihtokelpoisia. Reikään valutetaan epoksiliimaa ja täytetään se lopuksi reiän koosta riippuen esimerkiksi pyökkisellä hammastikulla tai muulla reiän koon mukaan tehdyllä puutapilla. Tällä menetelmällä 39 WWW.REKYYLI.FI. Luotipiipun kaliiperi 8x58 M on sen sijaan nykyisin täysin tuntematon. Lopulta ainoa todellinen vika, mikä löytyi oli luotipiipun katkennut nallipiikki. Nallipiikkien nerokas suunnittelu helpotti sekä piikin esille saamista että uuden piikin tekoa. Vaikka tässä Collathissa perän seinämät olivat suhteellisen ohuet, se oli säilynyt kuitenkin täysin ehjänä. Koneiston rakenne mahdollisti nallipiikkien irrottamisen siten, että muita osia ei tarvinnut enempää purkaa. Esimerkiksi T = Teschner patruunan suunnittelijan mukaan, samoin M = yleensä Mauser, N = Normal (silloin kun patruunaa la- dataan esimerkiksi eri painoisilla tai erityyppisillä luodeilla/latauksilla) eli kyseisen patruunan peruslataus, jne. Kaikki kolme nallipiikkiä sijaitsi kukin omassa, kierteellä varustetussa rungossaan. Tukin irrottaminen osoittautui pelättyä helpommaksi, sillä lukkomekanismin yläpuolinen kansi irtosi parin ruuvin jälkeen kokonaan paljastaen koneiston. Mielenkiintoista oli, että 1900-luvun alussa haulipatruunat oli vielä ladattu etupäässä mustalla ruudilla mutta kivääreissä taas käytettiin yleisemmin savutonta ja savuruutia lähinnä vain hiljalleen käytöstä pois jäävissä kaliipereissa. Ennen Euroopassa kaliiperimerkinnän loppuun lisättiin kirjaimia milloin mistäkin syystä eikä tuo merkintä kertonut hylsytyyppiä. Tämä on todella poikkeuksellista ja hienoa suunnittelua! Uuden nallipiikin sorvaus oli lopulta suhteellisen helppoa, vain piikin pituus oli sovitettava tarkemmin itse aseessa. Kirjain M kaliiperin lopussa saattaa tarkoittaa Mauseria, mutta voi olla myös Mannlicher tai jotain muutakin
Aseella voi kuitenkin metsästää, joskin luotipiipun käyttäminen vaatii itselataamista ja maltillisia latauksia. Varmistin sijaitsee koneiston yläpuolisessa raudassa ja lukitsee iskuvasarat. Kuvassa avausvivun liikuttama massiivinen virityspala on työntänyt iskuvasarat vireeseen. Kun iskurit laukeavat, ne sivuavat nallipiikejä jääden virityspalan varaan. Kun 8x57R hylsy ei kannastaan mahtunut pesään, kokeiltiin 6,5x57:n hylsyä, mikä olikin juuri oikean kokoinen. Huutokauppojen lähtöhinnat alkavat 400 - 500 eurosta ja ehkäpä joku onnekas joskus saa aseensa hyvinkin edullisesti. Eleyn haulit olivat vismuttia. Esittelyase on päällisin puolin jokseenkin kolhiintunut ja näyttäisi siltä, että perälaatan ja pistooliperän laatan alla olevat valkoiset muovisuikaleet on sinne lisätty jälkikäteen. Näin nallipiikki ei pääse perääntymään, vaan tukee nallia. saatiin selville, että kyseessä on pullonkaulahylsy, vieläpä varsin lähellä Mauserin peruspatruunaa 8x57. Osumista voisi kuitenkin päätellä, että piipusta saattaa löytyä hyväkin käynti, ainoa ongelma kevytlatauksilla oli osumien sijainti lähes 30 cm tähtäyspisteen alapuolella. KOEAMMUNTA Haulipiiput koeammuttiin 35 metriin kolmella, painetasoltaan miedolla patruunamerkillä. Ammuin avotähtäimillä viisi laukausta 75 metriin, koska kiikaria ei aseen mukana ollut. Tähtäinkuva ei ollut kovinkaan selkeä ja pystyhajontaa tuli varmasti tästä syystä. Kaksi englantilaislatausta, Eley ja Gamebore sekä vanha pahvihylsyinen Vihtavuori. Koeammunta 35 m, Collath drillinki 16/65 Patruuna Eley Grand Prix Bismuth no. Tästä eteenpäin asia oli selvä, avarretaan 6,5x57 hylsy 8-milliseksi ja koska sulkuväli määräytyy hylsyn kannan mukaan, voidaan alustavasti avarrettu hylsy ladata ja ampua tarkkoihin pesän mittoihin. Kaikkinensa varsin mielenkiintoinen pala historiaa ja mainio esimerkki entisaikojen asesuunnittelijoiden kyvyistä tehdä sekä teknisesti yksinkertaisia että toimivia ratkaisuja. Drillingin kivääripiipusta näyttäisi löytyvän jonkinmoista käyntiäkin. Kuvan korkeushajonta johtunee heikoista avotähtäimistä eli tarkemmin sanottuna peränpitäjästä. kpl 157 139 105 157 137 105 osumia 120 115 80 97 94 80 osumaprosentti 76 83 76 62 68 76 tiheys 1,8 2,9 1,9 1,6 2,8 1,4 supistus F F F IM IM IM Koska aseeseen ei ole merkitty supistusasteita, ne on pââtelty koepatruunoiden osumakuvioiden perusteella. 40 WWW.REKYYLI.FI. 3 Gamebore no. Aseita liikkuu yllättävän hyväkuntoisina, mutta heikommistakin ampumakuntoisista joutuu helposti pulittamaan 1000 - 2000 euroa. 3 Eley Grand Prix Bismuth no. 3 Vihtavuori Metso no. Lopputulos jää parisen milliä lyhyeksi, mutta se on merkityksetön seikka. Kaikissa hauliannokset olivat pieniä, luokkaa 26 g, joten hyvistä osumaprosenteista huolimatta haulimäärät olivat heikkoja ja kokeiltu 35 metriä oli jo liikaa joillekin latauksille. Piipun mittaus varmisti vielä sen, että kyseessä oli tuo vanhempi 8 mm eli tuumina .318 kun nykyinen 8 mm on .323". 3 Vihtavuori Metso no. 3 Gamebore no. 3 hylsy mm 67,5 67 65 67,5 67 65 Haulikoko, mm 3,3 3,15 3,4 3,3 3,15 3,4 Annos, g 26,5 26 26 26,5 26 26 KERÄILYYN VAI KÄYTTÖÖN Collath-aseet ovat erityisen haluttuja amerikkalaisten asekeräilijöiden keskuudessa, mutta suhteelli- sen harvinaisina niiden keräilyarvo on kohtalaisen korkea muuallakin. Luotipiippuun tein Woodleighin 200 gr luodille kevytlatauksen ruudilla N 110, annos 1,1 g
Tähtäimessä 50 m rata? Legendaarisella Helsingin Urheilutalolla, UH Kallion tiloissa, pääset ampumaan: > 50 metrin radalla (ampumapaikkoja 3 kpl, ampua voi 9 mm aseella) kohdistuspöytä > 25 metrin pienoispistooliradalla (ampumapaikkoja 5 kpl, maksimikaliperi 22) Ampumaratoja voi käyttää vain, jos on oma ase ja siihen hallussapitolupa. Irto- ja vakiovuorot: Mika Haapasalo, mika.haapasalo@urheiluhallit.fi / 09 3488 6407. Helsingin Urheilutalo Helsinginkatu 25 Puh (09) 3488 6450 uhkallio@urheiluhallit.fi www.urheiluhallit.fi Kallio · Kontula · Malmi · Mäkelänrinne · Pasila · Siltamäki · Töölö · Vuosaari
Ero luodin hyväksi kasvaa joka metrille kauemmas ammuttaessa. Haulit ovat samankokoisia, joten kupittomassa latauksessa on yhdeksän haulia kolmen kerroksissa, haulikupillisessa kaksi kerroksessa, yhteensä 10 kpl. WWW.REKYYLI.FI. Sopiva määre suurien haulien käytölle metsästykseen on juuri amerikkalaisten kehittämä 15 tuuman sääntö: patruuna on kelvollinen siltä matkalta, missä KAIKKI patruunan haulit jäävät vielä halkaisijaltaan 15" (38 cm) ympyrän sisälle, tämä on käytännössä samaa kokoa kuin Wannsee-taulun keskiö. Huonon läpäisyn takia suositellaan vain sivulaukauksia ja esimerkiksi 8,6 mm hauli ei pärjää edes .22 LR:n paljon pienemmälle luodille. Kahdessa Remingtonin hylsyyn tehdyssä latauksessa on käytetty bufferia ja toisessa on haulikuppi, toisessa ei. USA:ssa missä näitä buckshot-patruunoita käytetään paljonkin juuri peurajahtiin sekä haavoittuneen karhun etsintään. Tästä syystä haulit leviäisivät heti piipunsuun jälkeen omille teilleen kuten kierteisten pallojen tapana on. LATAUSKOULU, OSA 24 Haulikon patruunat OSA 8, BUCKSHOT-PATRUUNAT Meillä "susihauleina" tunnetut, tavanomaista suuremmat haulit omaavat kansan keskuudessa suorastaan mystisen maineen normaalia tehokkaampana latauksena, sekä tarvittaessa pitkän matkan luottopatruunana. TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI Näin ei kuitenkaan ole, suurien haulien tehokas käyttömatka tositoimissa jää tavallisesti 15 - 25 metriin. Tyypillistä buckshoteille on myös se, että kuvion keskusta, mi42 käli sellaisen voi määrittää, sijaitsee harvoin tähtäyspisteessä, usein haulitihentymä on haulikuvion jollakin laidalla. On joitakin keinoja, joilla ampumamatkoja voidaan hieman pidentää. Suositeltu maksimi ampumamatka on tällöin 25 metriä, ammattimaiset metsästäjät ovat tästäkin leikanneet vielä 5 metriä. Hajotusta tehostaa ehkä paljon enemmän haulin muokkautuminen sekä toisiaan Suuret haulit kannattaa aina asetella hylsyyn symmetrisesti. Suurten haulien (4,5 mm eli BB ja siitä ylöspäin) kovuus tehdaspatruunoissa on lähes aina riittämätön säilyttämään haulit pyöreinä, haulien lukumäärä on liian vähäinen ja kaikista uskomuksista huolimatta läpäisy suhteessa pieniin hauleihin verrattuna heikko. Todella suurilla hauleilla (yli 6 mm) arvellaan yhdeksi syyksi myös magnusefektiä, joka saa haulit pyörimään piippuaikana piipun keskiakselista poispäin (tuntuu kaukaa haetulta, koska haulit murjoutuvat muotopuoliksi toisiaan vasten)
Joskus harvoin voi joku lataus toimia parannetulla sylinterilläkin. Tässäkin symmetrinen haulien asettelu parantaa kuviota, joten W.A.T. Asiassa voi toki olla perääkin, mutta sen todentaminen eri haulikokoja kokeilemalla on aikaa vievä prosessi. YLEISTÄ LATAAMISESTA Tavanomaisista haulilatauksista poiketen buckshot-resepteissä ruutiannostus perustuu yleensä haulien lukumäärään, eikä painoon. Ennen oli tapana sovittaa haulit aseen supistukseen. Tiukemmat supistusasteet murjovat hauleja liikaa ja avarammat hajottavat todella voimakkaasti. Tässä on tietysti pieni epäkohta sillä kaikki ilmoitetut haulikoot eivät välttämättä ole täsmälleen samoja. että piipunseinämiä vasten silloin kun haulikuppia ei käytetä. Hylsy Remington Slug 70 mm, BPI tiivistyskiekko, huopatulppa, patruuna suljettu pahvikiekolla ja rullaamalla. 365 m/s. HAULIEN ANNOSTELU Tulokset ovat lähes poikkeuksetta (haulikon käyttäytymisestä ei voi koskaan sanoa mitään satavarmasti) parempia silloin, kun haulit asetellaan patruunaan symmetrisesti ja lomittain eli käsin. Menestyksellinen buckshot-patruunoiden ampuminen vaatii sekä aseelta että patruunalta tavanomaisesta poikkeavia toimenpiteitä. "pitkän matkan patruunat"). Vielä parempi jos käyttöön löydetään normaalia kovempia pinnoitettuja hauleja ja lisäksi pidetään lähtönopeudet maltillisina. HAULIKUPPI TAI MUOVIKÄÄRE Buckshoteilla haulikuppi tai muovikääre sekä bufferi erikoiskovien lyijyhaulien kera on käytännössä pakollinen, muuten kunnollisista kuvioista ei voi puhua ja järkevät ampumamatkat jäävät alle 20 metrin. Ruuti N 340, annos 2,0 g. Viritystä voidaan käyttää myös ilman haulikuppia, jolloin laippaa ei tarvitse pienentää, mutta tulokset eivät ole likikään yhtä hyviä kuin haulikupilla. Susihaulipaketti, haulikoko 5,9 mm, 24 kpl (33,8 g). Patruunassa tulee olla mahdollisimman kovat ja pinnoitetut haulit, haulikuppi sekä bufferia tai joku muu keino haulien pitämiseksi nipussa (ja pyörimisliikkeen estämiseksi). lee eteen hylsyn sisäläpimitta, jonka mukaan haulit sovitetaan. Mikäli halutaan käyttää juuri tätä haulikokoa, voidaan haulit järjestää haulikuppia käytettäessä myös pareittain, jolloin 9 haulin peruslatauksessa käytetäänkin kymmentä haulia ja 12 haulin magnumlatauksessa myös haulikupissa on silloin 12 kappaletta. Tällöin valittiin sellainen haulikoko, joka sopi symmetrisesti supistukseen. Muoviputki antaa hauleille tilaa ja estää niiden pyörimistaipumuksen piippuaikana. Olen kokeillut tätäkin, mutta ehkä patruunamäärä ei ole ollut riittävä, sillä mitään selvää näyttöä tämän keinon paremmuudesta en ole saanut. Lähtönopeus n. Haulikuppiin järjestettynä kuviosta tulee huomattavasti kupitonta latausta tiukempi, jopa ilman bufferia. Jos erikoissupistajia suurille hauleille ei ole käytössä, selkeästi toimivin yleissupistus on silloin puolisuppea. 10/89, 12 kpl 8,9 mm, ruuti 3N38, annos 3,0 g 12/70, 9 kpl 8,5 mm, ruuti N 340, annos 1,8 g 12/76, 12 kpl 8,5 mm, ruuti 3N37, annos 2,1 g 16/70, 9 kpl 7,5 mm (n. Vastaavalla periaatteella järjestetään pienempien tai isompien haulien asema hylsyssä aina kun se on mahdollista. Kotitekoinen Compressor paikoillaan. Pelkästään annostimesta pudottamalla haulit jakautuvat patruunaan sattumanvaraisesti, eivätkä myöskään haulikuviot ole toistettavissa. -lataukset, ruudin päällä muovinen tiivistyskiekko, huopavälitulppa, suljettu muovikiekolla ja rullaamalla. Monien mielestä tämä on vieläkin tehokas keino parantaa kuviota. Jos tehollista ampumamatkaa halutaan kasvattaa, on turha ladata suurikokoisia hauleja, jotka ovat tavanomaisen pehmeitä, ilman bufferia ja kestävää haulikuppia. Mikäli tila on ahdas tai väljä symmetriseen asetteluun, voidaan haulikokoa pienentää/suurentaa tai muokata tilaa haulikupin seinämävahvuudella tai muovikääreellä (kts. Kuvassa olevassa latauksessa hauleja ei kuitenkaan ole aseteltu yksittäin, vaan vain kaadettu haulikuppiin. Kotitekoinen "compressor" on tehty lisäämällä muoviputki Polywad Spread-R kiekkoon ja pienentämällä sen kantalaippaa, jotta kiekko sopii haulikupin pohjalle. 22 g), ruuti N 340, annos 1,7 g 43. aik. Reseptejä voi tältä pohjalta hyödyntää kuten muillakin hauliannoksilla. Tässä tuWWW.REKYYLI.FI COMPRESSOR Kun käytetään Compressor-tolppaa, mikä on haulikupin pohjalle asennettu laippa, jonka keskellä on ontto putki, voidaan hauliparvi saada pysymään suppeampana ja samalla estetään haulien mahdollinen pyöriminen piippuaikana (haulit painuvat tolpan runkoon kiinni). Bufferia käytettäessä tarvittava määrä on selkeästi suurempi kuin pienillä hauleilla, joten tässä kohtaa tulee ruutiannostuksen kanssa toimia maltillisesti ja lähteä liikkeelle aloitusannoksilla. Kun vaaka on käytössä, kannattaa myös pukkipaukkujen hauliannos punnita. 8,48,6 mm:n haulit ladataan tavallisesti ilman haulikuppia, koska ne juuri ja juuri mahtuvat 12-kaliiperin hylsyyn kolmen kappaleen kerroksina symmetrisesti. 23,5 g), ruuti N 340, annos 1,7 g 20/76, 12 kpl 7 mm (n
Haulien väliin jäävä osuus langasta rullataan kierteelle, minkä 44 Haulia varten puupalikkaan on tehty kolo, jonka pohjassa on syvennys. Tämä ranskalaisten villisikalataus (tiedossani ei ole mitä patruunoissa esiintyvä wat-kirjainyhdistelmä tarkoittaa) tehdään käytännössä täysin käsityönä ja patruunoiden hinnat ovat sen mukaisia. Piikki kannattaa muotoilla siten, että se on kärjestään kuppimainen ja kärki on suurempi läpimitaltaan kuin muu osa piikistä. Noin 15 cm pitkä messinkilanka pujotetaan reikään siten, että se tulee juuri läpi haulista, pää käännetään ja lanka lukitaan piikillä lyömällä niin syvä kolo hauliin että lanka ei enää liiku sormin vetämällä. WWW.REKYYLI.FI. Reiän tekoa varten voidaan rakentaa erillinen puristin, jos tämäntyyppisiä patruunoita ladataan paljon. Asia on kuitenkin aina ase/patruunakohtainen, joskin juuri suuria hauleja varten on kehitetty omia supistajia. tolpan läpimitalla voidaan hieman muuntaa haulikupin sisätilavuutta siten, että sen ympärille tulevat haulit saadaan asettumaan paikoilleen halutulla tavalla. Riistassa tehoa parantaa vielä kudoksia leikkaava lanka. Samaa on havaittu supistajilla, joissa kartion jälkeen on tavanomaista pitempi ohjausosa. Useissa kokeissa on todettu, ettei Compressor-tyyppinen laipallinen muoviosa vaikuta käytännössä lainkaan patruunan sisäballistiikkaan, joten sitä käytettäessä ei ruutiarvoja tarvitse muuttaa samanpainoiseen hauliannokseen nähden. SUPISTUKSET Kuten jo edellä todettiin, paras yleissupistus buckshoteille on lähes aina puolisuppea. On myös todettu, että joidenkin valmistajien supistajat, joissa supistus ei ole tavanomainen kartio, vaan elliptinen, toimii paremmin. Täyssuppealla haulit ovat tavallisesti 30 - 50 cm nipussa vielä 50 metrissä, puolisuppealla sama tulos saadaan 35 metrissä ja syliterillä kuvio laajenee vielä tästäkin. Hauleja yhdessä pitävä lanka on noin 15 cm pitkä, hauli molemmissa päissä ja keskellä. Asiaan vaikuttaa myös haulikon ylimeno, suurilla hauleilla ylimenon loivennus näkyy heti parempina kuvioina, mikä on hyvin ymmärrettävää, koska yksi hauleja murjova kohta aseessa parannetaan. Vitjahaulien valmistukseen tarvittava välineistö voi olla yksinkertainen. Piikillä lyödään reikä hauliin, reiän ei tarvitse olla keskellä haulia. Hauli irtoaa piikistä sormin vetämällä. Ammus koostuu yhdeksästä 8,4 - 8,6 mm:n haulista, joista aina kolme kappaletta on puristettu yhteen messinkilangan avulla. Patruunoita voidaan ampua millä tahansa supistuksella, mutta supistuksen vaikutus on selkeä. Sopivaa messinkilankaa (0,20 mm) saa askarteluliikkeistä. W.A.T LANKAPAUKKU Kun haulit ovat huonoja mutta silti pitäisi pystyä ampumaan tehokkaasti vähän kauemmaskin, löytyy keino niille, joilla on aikaa näpräillä
Jos lanka on liian paksu tai jäykkä, haulit eivät lainkaan erkane toisistaan ja kyseessä onkin enemmän täyteinen kuin haulipanos. Puuhun ammuttaessa langat rajoittavat upotusta tehokkaasti, mutta pehmytkudoksessa tuho on suuri lankojen toimiessa leikkurina. Venäläinen haulipaketti toimii joskus kuin täyteinen ja haulit purkautuvat tuhoa tehden vasta ammuksen osuttua kohteeseen. Aikoinaan kokeilin monenlaisia vaihtoehtoja, kuparia, hehkutettua messinkilankaa, ohutta rautalankaa jne. Täyssuppealla haulit eivät ole vielä ehtineet hajaantua juuri lainkaan. Lanka haulien välissä kierretään sopivan, noin 5 mm paksun tapin ympärille. Kierteet painetaan kasaan ja haulitrio voidaan asettaa hylsyyn siten, että langan kierreosa jää haulien sisäpuolelle eikä näin pääse koskettamaan piipunseinämiin ja katkeamaan. Kova lähtönopeus ja aseen jyrkkä ylimeno rikkoo paketin jo piippuaikana, jolloin ammus toimii kuten irtohauleilla. WWW.REKYYLI.FI jälkeen tämä trio ladataan patruunaan ilman haulikuppia, bufferia tai muovikäärettä. Tämän jälkeen pujotetaan toinen hauli lankaan ja kolmas langan toiseen päähän, johon se myös lukitaan. Sopivan langan löytäminen voi olla työlästä. On huomattava, että langan kestävyys on rajallinen ja myös liian kova lataus katkaisee sen haulien 45. Seuraava haulikolmikko asetetaan lomittain edellisen kanssa. Messinkilanka on leikkautunut puuhun haulin viemänä. Jos lanka on liian ohut tai pehmeä (kupari), se katkeaa jo piippuaikana ja patruuna toimii kuten ilman lankaa. Kahta viimeksi mainittua voi kyllä käyttää lisäapuna, mikäli hauleja yhdessä pitävä lanka katkeaa helposti, piipunseinämien hiova vaikutus näkyy pehmeään kohteeseen osuneista hauleista hyvin. Sitten kiinnitetään myös keskimmäinen hauli keskelle lankaa. WAT-patruunan kuvio 35 metristä puolisuppealla ja täyssuppealla
Pulttilukkoiset Marlinit saatavana myös ohutpiippuisina metsästysmalleina (hinta: 549,-). Hinta. ääde Mainio ase kyttäykseen tai radalle, kal iperit 308 ja 22-250 Piiiipun pituus 26" Säädettävä ProFireMainio ase kyttäykseen taii radallle, kaliiiperit 308 ja 22-250.. Sääde täyk e, ali erit ip lliiiipaiisiinjjärjestellmä nelljän patruunan makasiini, rekyylliä vaiimentava, paksu kumi ipa s n är este mä neljän atruunan akasi n rekyy iä vaimentava k u um paisi stel än tru kyyl a ent v t liipaisinjärjestelmä,, neljjän patruunan makasiiinii, rekyyliä vaimentava,, paksu kuminen perälevy. Erittäin tasapainoinen, luistamattomalla, synteettisellä tukilla varustettu ase mahdollistaa nopeat ja tarkat riistalaukaukset. Kaliiperit 243, 308 ja 30-06. MARLIN X7 VARMINT MARLIN X7 VARMINT Ma nio se ttäykseen a ada le kaliiperit 08 22 250 P ipun it u 26". Aseessa kestävä, teräsrakenteinen irtolipas. Piipun pituus 26".. Liity Kartanokuvan Facebook-ryhmään! Huippulaatua radalle ja metsästykseen! Sightron SIII Series -tähtäinkiikarit, tekniset tiedot Näkökenttä m/100 m Parallaksin säätö Väri ja viimeistely Suurennus Pituus mm Objektiivin halkaisija mm Silmän etäisyys mm Paino g SIII 10-50 x 60 Malli Ristikon tyyppi / säädöt SIIISS62450LR SIIISS83256LR 6 24 8 32 50 56 60 5.4 1.3 Mil-Dot 1/4 MOA 4.0 1.0 Mil-Dot 1/4 MOA 3.2 0.7 Dot 1/8 MOA, Mil-Dot 1/8 MOA 91 97 30 yd mattamusta mattamusta mattamusta 380 390 430 620 700 820 990,00 1090,00 1290,00 91 101 40 yd 97 114 10 yd Dot Mil-Dot SIIISS105060LR 10 50 Myynti: ase- ja eräliikkeet kautta maan www.kartanokuva.fi Tutustu tuotteisiin nettisivuillamme! REMINGTON 770 KIVÄÄRIPAKETTI Remingtonin myyntimenestyskivääri ja Bushnellin Sharpshooter 3-9x40 -kiikaritähtäin muodostavat saumattoman työparin, jonka kanssa kelpaa lähteä metsälle
Supistusholkin asetuksia haettaessa ensimmäisenä tuli mieleen jättää supistusholkki hieman irti patruunan pitimestä, supistaa hylsyä vähemmän ja kokeilla hylsyä patruunapesään iskurittoman lukon kanssa. Toimin ohjeiden mukaisesti ja sen suuremmin mittailematta supistin hylsyt. RAUTALANK A Tarkkuuskiväärin hylsyjen supistaminen Vasta viime vuosina olen alkanut ymmärtää hylsyn oikean supistamisen merkityksen. Joskus patruunan supistus onnistui, toisinaan taas aseen lukon kampi oli nihkeä sulkea. Paineiden ylärajoilla seikkailtaessa korostuu hylsy oikean supistamisen merkitys. TEKSTI: JARI L AULUMA A Harrastukseni alkuaikoina luin supistusholkin valmistajan ohjeet, mikä yleensä tarkoitti supistusholkin kiertämistä kiinni hylsynpitimeen sen ollessa yläasennossaan. Supistusholkin asetus 48 WWW.REKYYLI.FI. Yleistyvänä trendinä etenkin urheiluampujien joukossa tuntuu olevan mahdollisimman kovat luotien lähtönopeudet ja sitä kautta väistämättä myös kasvavat patruunapesien paineet
Kaulasupistettaessa yleisin tapa on jättää 1/2- 1/3 hylsyn kaulasta supistamatta, jolloin supistamaton kaulan osa toimii eräänlaisena patruunan keskittäjänä patruunapesän kaulan osalla. Kaliiperin vaihtuessa kannattaa hylsynpitimen ja supistusholkin sopivuus sekä asetukset testata ja merkitä ne muistiin. Saatu luku jaetaan 25,4:llä niin päästään tuumamittoihin (supistusholkkien valmistajat yleensä USA:sta, jossa käytössä imperiaalinen mittajärjestelmä). Mittaus kannattaa tehdä mikrometrillä, jolla määritetään patruunan halkaisija kaulan kohdalta ja mielellään useampaan kertaan. Myös hylsyn kokonaismitta kannattaa tarkistaa ja tietenkin tarvittaessa trimmata sitä. Tämä tapa oli enemmän tai vähemmän hakuammuntaa ja joillakin hylsynpitimillä ja kaliipereilla se aiheutti liiallisen supistuksen hylsyn hartiassa suhteessa patruunapesän sulkuväliin. Valitaan kolme kaulasupistusrengasta, jotka ovat .001", .002" ja .003" pienemmät kuin valmiin patruunan kaulan halkaisija. Liiallisella hylsyn supistuksella oli aseen käyntiin huonontava vaikutus. Nallin poistoon on olemassa oma erikoistyökalu. KAULASUPISTUS CIP patruunapesän omistavilla harrastajilla kaulasupistus on ehkä yleisin supistustapa kokosupistusholkilla tapahtuvan osasupistuksen kanssa. Supistusholkin asetuksissa kannattaa ensimmäiseksi säätää nallinpoistopiikin oikea etäisyys hylsyn pohjasta. Tähän on kaksi syytä. En käsittele tällä kertaa hylsyn suun krimppausta, koska en näe sillä olevan mitään tarkkuutta parantavaa ominaisuutta pulttilukkoisissa kivääreissä. Edellä mainitusta supistusholkista kannattaa vaihtaa holkin mukana tuleva laajenninkara toiseen holkin mukana tulevaan karaan, joka ei laajenna hylsyn suuta vakiomittaiseksi. Metsästäjälle se antaa hieman liikkumavaraa, koska eri valmistajien metsästysluotien halkaisijoissa on yllättäviäkin eroja. Ihmetys radalla suuri kun vanha luottolataus ei enää toiminutkaan entiseen malliin. Yhtenä suurimpana syynä tähän on CIP-maksimipatruunan ja patruunapesän välinen mittaero sekä se tosiasia, että markkinoilla olevat kokosupistusholkit supistavat hylsyä varsin radikaalisti suhteessa käytössä oleviin patruunapesiin. Ampumaurheilulajit ja miksei myös riistalajien metsästys vaatii jouhevaa lukon toimintaa, joten pitkässä juoksussa hylsyn kokosupistaminen on perusedellytys. Jopa saman valmistajan hylsynpitimien väleillä on eroja, varsinkin jos vanha pidin on useamman vuoden takaa. Kaulan supistusasteella (luodin asetustiukkuus) voidaan tehdä viimeinen latauksen hienoviritys. Hylsyn supistamisella on suuri vaikutus aseen, varsinkin lukon käytettävyyteen, sulkupintojen kulumiseen ja hylsyn käyttöikään. Yleensä tämä on tehty jo tehtaalla ja laajenninkara on varaosana. Toisin sanoen hartia painui supistaessa noin 0,1 mm tai jopa 0,15 mm kohti hylsyn kantaa. Mittaamisessa käytetään apuvälineenä patruunapesäkalvaimella kalvettua välikappaletta. Ensimmäinen opetus oli käyttää supistaessa aina samaa hylsynpidintä. Kolme yleisintä hylsyn supistamistapaa ovat kaulasupistus, kokosupistus ja osasupistus kokosupistajalla. Hätätapauksessa nallittamaton pistoolin hylsy soveltuu supistusasteen mittaamiseen riittävän hyvin. KAULASUPISTUSRENKAAN KOKO Määritettäessä sopivaa kaulansupistusrengasta täytyy tiedossa olla ladatun patruunan kaulan halkaisija. Koko- tai kaulasupistusholkkia hankkivalle suosittelen supistusholkkia, jossa on vaihdettava kauWWW.REKYYLI.FI lasupistusrengas. Samalla aseella ammutut hylsyt ovat muokkautuneet patruunapesän muotoisiksi ja siten asettuvat patruunapesään keskeisemmin kuin kokosupistetut, jolloin lähtökohtaisesti patruuna ja samalla luoti ovat piippuun nähden vinossa. Samoin vaikuttaa käytettävä luoti, pinnoitettu vai pinnoittamaton. Käytännössä tämä on helpoin tehdä uudella nallittamattomalla hylsyllä. Neljä kriittisintä mittaa, joihin kokosupistuksella pyritään vaikuttamaan (pienentämään) ovat a) hylsyn sulkuväli tai paremminkin hylsyn kannan ja hartian välinen mitta, b) hylsyn kaulan ja c) hartian sekä d) kantaosan halkaisija noin 5 mm kannasta. Toimiva tapa on säätää aluksi nallinpoistopiikki ylimpään asentoon (latausprässin kammen ollessa alhaalla) ja säätää sitä takaisin niin pitkälle, että piikin kara osuu hylsyn pohjaan. 49. Korostaisin edellisessä lauseessa tuota mainintaa samassa aseessa, sillä radalta poimituilla tai kerran ammutuilla (jollain toisella kalvaimella tehdyssä patruunapesässä) hylsyillä toimiessa ei ole tiedossa kuin ongelmia. Suosittelen supistusrasvan tai öljyn käyttöä sekä kaula- että kokosupistuksen yhteydessä. Kokeilut on hyvä aloittaa .002" pienemmällä renkaalla kuin ladatun patruunan kaulan halkaisija. Ammutut nallit on syytä poistaa ennen hylsyn mittaamista. Tällä tavoin vältytään tilanteelta, jossa ensin supistetaan hylsyn kaula haluttuun mittaan, mutta latausprässin kampea takaisin ylös nostettaessa laajenninkara vakioi kaulan halkaisijan aina tiettyyn mittaan. oli sopiva kun lukon kampi meni ilman sen suurempaa vastusta kiinni. Oli supistustyyli mikä tahansa tulee jälleenlataajan kiinnittää myös huomiota supistusrasvan tai -öljyn käyttöön. Vain testaamalla selviää optimaalinen kaulasupistusrenkaan koko. Käytännössä karan tehtävä on vaihdettavilla kaulasupistusrenkailla varustetuissa supistusholkeissa vain pitää nallipiikki paikoillaan eikä muuttaa hylsynsuun supistusastetta. Hylsyn supistamisen peruslähtökohtana on tieto siitä, paljonko hylsyä on ylipäätään supistettu. Käytäntö on osoittanut, että pelkkä hylsyn kaulasupistus on usein tarkkuuden kannalta tehokkain supistustapa uudehkoilla hylsyillä
Kuvan SI M-frame 189. LAUKAUKSEN JÄLKEE N, OSA 4 LINTUR IISTA TALTEEN UNELMISTA TOTTA PROJEKTINA KAU RISJAHTI JOUSELLA WWW.RIISTALEHTI.FI PAL.VKO 2011-42 09-7249821 - www.teuvolouhisola.. Kauttamme myös muut Oakley tuotteet. KIISTELY HAULIKON YLIMENOSTA JATKUU ... 100% METSÄSTYSTÄ HIRVI KYTTÄÄMÄL LÄ KASVAVA PYYN TIMUOTO 6 / 2011 SEISOJASTA KÄYT TÖKOIRA UUSIN OPEIN 6 / 2011 7,50 HIRVEN KYT TÄYSPYYNTI Konevoimaa hirven nylkyyn 710640-1106 6 4 14887 10 6405 0 11006 KANALINTUJAHDISSA PYSTYKORVAN KANSSA Oakley suojalasit alk.129
Tämä saattaa pitää hyvinkin paikkansa, sillä ainakaan henkilökohtaisesti en ole tiedemies. Luonnontieteissä sanan teoria voi yleensä käsittää tarkoittavan asiakokonaisuutta, eikä termiin 52 tiedeyhteisön käyttämänä liity arkikielisen merkityksen tapaista sisäänrakennettua epävarmuutta "se on vain teoria". Kokonaisuudet ovat lopulta niin laajoja ja muuttujien määrä on niin suuri, että teoriat ovat aina joltain osiltaan puutteellisia ja tästä johtuen niiden testaaminen käytännön kokeilla on vaikeaa. Kyseinen keskustelu jatkuu yhä erityisesti Riista-lehden sivuilla ja sitä on käyty vahvasti myös sähköpostin välityksellä. Tieteellisen tutkimuksen lisääminen liiaksi esimerkiksi aseisiin ja patruunoihin on siinä mielessä ongelmallista, että nollatutkimuksen vaara on alallamme aivan tavattoman todennäköinen. MILJOONALA ATIKKO ARTO MÄ ÄT TÄ (EPÄ)T IETEELLISYYDESTÄ Aina toisinaan aseaiheisten lehtien artikkeleita moititaan tieteellisyyden puutteesta. Käytännössä voikin käydä niin, että suurella vaivalla suunniteltu ja toteutettu koe ja siinä saavutettu tulos saattavat antaa olettaa teorian olleen oikean, mutta todellisuudessa kokeen lopputuloksen ovat aiheuttaneet aivan muut kuin ne tekijät, joita kokeella ryhdyttiin tutkimaan. ESIMERKKINÄ HAULIKON YLIMENON LOIVENNUS Hyvä esimerkki tällaisesta epätieteellisestä teoriasta on jo jonkin aikaa velloneen haulikon ylimenokeskustelun taustalla. On olemassa suhteellisuusteoria tai evoluutioteoria - kumpaakaan ei voida todistaa ja molemmat saattavat olla virheellisiä, mutta nykyisen tiedon valossa näyttäisi siltä, että ne saattavat pitää paikkaansa. Olen tässä suhteessa maallikko ja itselleni teoria tarkoittaa arvioitua, mutta todistamatonta tapahtumien kulkua, joka vaatii kaverikseen käytännön kokeet. Esimerkiksi toistojen määrä on saattanut jonkun mielestä olla liian vähäinen ja toisaalta jo koejärjestelyt ovat saattaneet olla jonkin WWW.REKYYLI.FI. Tieteessä jonkin ilmiön oikeaksi todistaminen kuuluu ainoastaan matematiikkaan, kaikilla muilla tieteen aloilla on vain teorioita, jotka saattavat olla vahvoja ja näyttävät paikkansapitäviltä, mutta ne ovat kuitenkin vain teorioita ja täten ne eivät ole lopullisia todistuksia. Teoria on siis mahdollinen selitys jollekin ilmiölle ja kansankielessä teoria sanana sisältääkin aina virheen mahdollisuuden. Joku voi aivan hyvin sanoa, että kalvamisen vaikutuksiin liittyvät kokeilut eivät siedä tieteellistä tarkastelua. Tieteessä teoria tarkoittaa ensiksi yhtenäistä tietojen järjestelmää, toiseksi tieteellistä selitystä tai selitysjärjestelmää ja kolmanneksi oletusta, otaksumaa, hypoteesia. Lisäongelman muodostaa se, että jokainen puuttuvat tiedonjyvä saattaa johtaa väärään päätelmään teorian paikkansapitä- vyydestä. Uskon siis enemmän näkemääni ja kokemaani kuin teoriaan, joka odottaa toteutumistaan. Tieteellinen teoria on maallikkojen kielelle muutettuna arvio tai näkemys tapahtumien kulusta jossain tapahtumassa. Käytettäessä sanaa teoria, tulee siis muistaa termin kaksoiskäyttö
Epätieteellisen asiasta tekee se, että simulaattori on aina simulaattori eikä se materiaaleistaan johtuen voi koskaan olla sama kuin lopullinen kohde. Toisin sanoen jos minulla on kokemusta jostain luodista esimerkiksi hirvenpyynnissä ja tunnen sen kujeet kohtuullisen hyvin, voin päätellä jotain muidenkin luotien toiminnasta sen perusteella miten ne ovat simulaattorissa selvinneet. Jos onkin, jää aina varaa virheelliselle tulkinnalle. Tiedemies saattaisi pillauttaa itkun ja "pakkotodistaa" teoriansa, mutta itse tyydyn siihen, että kyseinen lataus käy paremmin. Missähän vaiheessa edes tämä asia voidaan näyttää toteen riittävän tieteellisesti? MUUTTUJAT JA ASIAN YMMÄRTÄMINEN Tässä meillä onkin hyvä aasinsilta erääseen lempitelevisiosarjaani: Myytinmurtajiin. Henkilökohtaisesti näenkin tällaiset simulaattorit lähinnä vertailukohteina, joiden perusteella voidaan tehdä vertailut oman kokemuspiirin kautta. Jos tieteellinen selitys asiaan jää saamatta, jää asia todistamatta, eikä sillä ole tieteellistä painoarvoa. Ilmiön mittaamisessa käytetyt keinot eivät todennäköisesti täytä tieteellisyyden tunnusmerkistöä, mutta käytännön metsästäjä voi riittävällä todennäköisyydellä olettaa, että ylimenon kalvaminen on aiheuttanut muutoksen. Tämän vuoksi tarvitaan myös kokemukseen perustuvaa tietoa mitatun tiedon analysoinnin rinnalle. Simulaattorit saattavat näyttää pysyvän haavakanavan koon, mutta luodin tekemää koko työmäärää niistä on vaikea havainnoida. Ja koejärjestelyn toistettavuus tulee suoraan tieteellisen tutkimuksen vaatimuksista. 53. Simulaattoreilla voidaan mitata siis joitain asioita, mutta ammuttaessa elävää eläintä, on aina olemassa tapahtumia, joita simulaattoreista ei yksinkertaisesti näe. Teorioita asiasta voidaan esittää, mutta niiden tieteellinen tutkiminen on hyvin vaikeaa. Saattaa siis olla, että eri luotien lähtönopeudet ovat toisistaan radikaalisti poikkeavia, mutta niillä aikaansaadun pysyvän haavakanavan koko on keskenään liki identtinen. Myytinmurtajien koeasetelma vaikuttaa usein hyvinkin tieteelliseltä, mutta se saattaa sisältää niin paljon puutteita, että syy- ja seuraussuhteet saattavat olla täysin väärin pääteltyjä. Jopa supistajan toimintamekanismista kiistellään vieläkin. Ehkäpä näitä mielipiteitä kannattaisi loivennella välillä siten, että niitä ei esitettäisi faktoina. Tämä on puhtaasti kokeellista toimintaa ja vaikka asiassa olisi tieteellisyyttä lähestyvän teorian antamat perusteet, ovat ne niin monisyisiä, että todennäköisesti veikkaus näiden pienten muutosten todellisesta vaikutuksesta on ainakin osittain väärä. Itse olen päätynyt vain mittaamaan asian paikkansapitävyyden - tulokset taululla ovat ainoat indikaattorit siitä, että homma toimii, vaikka asia olisikin tieteellisesti vaikeasti selitettävissä. Tämä on epätieteellistä ja perustuu arvioihin, mutta parempaakaan käytännön konstia ei ole jos luotien käyttäytymiselle pyrkii saamaan edes hiukkasen ennakoitavuutta. Tällöin tutun luodin tekemä jälki on perusta johon muita voi verrata. Viranomaispuolella on ollut käytössään omat konstinsa ja näkemyksensä ja meillä omamme. Koska ylimenon kalvaminen on ollut ainoa muutos, voidaan sen katsoa olleen se tekijä, joka on aiheuttanut kuvioiden tiukentumisen ja keskustapainotteisuuden lisääntymisen. Käytännössä pitäisi pystyä kuvaamaan haulipatsaan käyttäytymistä lähtökiihdytyksessä, piippuaikana ja niin edelleen. mielestä vääriä. Täten ohjelman tarjoaman johtopäätöksen arvo lähestyy nollaa, jos luodin rakenteella on vaikutusta tulokseen. Jos tarvitaan, niin miksi Teaguen supistajat käyvät pienillä hauleilla WWW.REKYYLI.FI äärimmäisen tiukkaan vaikka ne ovat suora kartio ilman vakautusosaa. Se, joka väittää minulle, että osumanopeudella ei esimerkiksi peuranpyynnissä ole vaikutusta kaatonopeuteen, on mielestäni väärässä - todistelipa hän asioita miten tieteellisellä ajatusrakennelmalla tahansa. Onko se olemassa haulikupin jarruttajana vai puristamassa hauliannosta kasaan. Saman ongelma esiintyy toisessa päässä haulikon piippua, jossa on myös tieteellisesti vaikeasti "todistettava" osa-alue. Täten voidaan siis sanoa, että hyvässäkin mittaustavassa on yleensä puutteensa, jotka vain tulee tunnistaa. Ladatessamme kiväärinpatruunoita tarkkuuskäyttöön meillä on tapana tehdä epätieteellistä kokeilua ruutiannoksen ja latauspituuden suhteen. Käytännössä kokeilemissani haulikoissa ylimenon loiventaminen jyrkästä lisää hauliparven tiukkuutta ja erityisesti parven keskustapainotteisuutta lähes kaikilla patruunoilla. Muutos patruunassa ja sen aiheuttama efekti riittävät minulle antamaan tiedon siitä, että muutos on ollut oikean- tai vääränsuuntainen. SIMULOINTI Meillä toimittajilla on kenties paha vika tehdä epätieteellisiä johtopäätöksiä asioihin vaikuttaneista syistä ja tokihan me niitä nakkelemme myös kirjoittamaamme tekstiin. Voidaan sanoa, että 47 grainilla lataus käy paremmin kuin 46 grainilla, mutta on hyvin vaikea sanoa syytä siihen miksi 47 grainilla lataus todellisuudessa käy paremmin. Sitä seuratessani olen joutunut monesti ahdistuneeseen mielentilaan erityisesti asemyyttien osalta. Tieteellisyyttä kaipaava haluaisi lisää vastauksia: Onko loivennettu ylimeno hyvä sen vuoksi, että se ei murjo hauleja tai haulikuppia vai onko se hyvä sen vuoksi, että se pienentää hieman lähtönopeutta vai onko kyse kaikkien eri tapahtumien yhteisvaikutuksesta. Valistunut arviokin on parempi kuin ehdottomana faktana esitetty väite, joka saattaa taas nostattaa niskakarvat pystyyn niillä jotka huomaavat johtopäätökseen johtaneen ajattelun puutteet tai eivät vain hyväksy ehdottomuutta. Yksi tällainen on luodin osumanopeuden vaikutus riistaeläimeen. Hyvä esimerkki tieteellisyyden haasteellisuuden ongelmasta ovat käyttämämme luotisimulaattorit. Toisin sanoen etsimme latausikkunoita, joissa ruutiannos on mahdollisimman kohdallaan ja etsimme latauspituutta, jolla käynti saadaan mahdollisimman hyväksi. On totta, että elävän kudoksen simulointi on vaikeaa ja sitä on yritetty tavalla ja toisella eri aloilla. Huippuesimerkki on se, että kokeessa käytettyyn luotiin ei ole kiinnitetty lainkaan huomiota. Mainittakoon lopuksi, että olemme päätyneet keinotekoisiin simulaattoreihin samasta syystä miksi simulaattoreita ylipäätään käytetään: simulaattori mahdollistaa samanlaisen koejärjestelyn toistamisen uudestaan ja uudestaan. Aseita harrastava näkee asian siten, että monet koejärjestelyt sisältävät puutteellisia oletuksia ja hypoteeseja, joissa kaikki elementit eivät ole kohdallaan. Mistä syystä näin lopulta tapahtuu, on käytännön ihmiselle aivan sama. Onko supistajan tarkoitus vain supistaa ja tarvitaanko supistajassa vakautusosaa. Maallikolle ei kuitenkaan ole suurta merkitystä miten asiat tapahtuvat, kunhan ne vain tapahtuvat. Näyttäisi siltä, että tieteellistä teoria-koejärjestely-rakennelmaa vaativa saattaa jättää haulikkonsa käynnin kokonaan parantamatta, koska selitys parannukselle on puutteellinen. Ainoa mitattava asia onkin esimerkiksi se, että ylimenon kalvamisen jälkeen aseella ammuttujen kuvioiden keskustapainotteisuus on muuttunut keskimääräisestä 1,5:stä 2,2:een ja kuvion tiheys on kasvanut keskimääräisestä 68 prosentista 72 prosenttiin. Syy saa puolestani olla piipun värähtelyssä, liikkeellelähtöpaineessa, ruudin palamisessa, suupaineessa tai muussa sellaisessa. Tieteellisesti on kuitenkin hyvin, hyvin vaikea selittää syitä siihen, miksi kalvaminen on muutokset aiheuttanut. Keskusteluissa on tullut selväksi, että liian tieteellisesti orientoituneelle haulikuvio ei kuitenkaan parane, sillä siihen vaikuttavat syyt saattavat jäädä ikiajoiksi epäselviksi. Tämä ei taas yleensä tarkoita sitä, että niiden vaikutus kohteessa olisi samalla tavalla identtinen
Tietenkin myös ampujalta vaaditaan, että hän kykenee suoriutumaan tehtävästään. Artikkeli on maanläheinen jatko Jari Laulumaan artikkelille Täydellistä latausta etsimässä (Rekyyli 4/2011). TEKSTI: MARKUS FORSSTRÖM Lähtökohtana tarkan latauksen etsinnässä on tietenkin aseen oltava sellaisessa kunnossa että sillä ylipäänsä on edellytyksiä hyvään käyntiin. Latauspituus valitaan asekohtaisesti sopivaksi, samoin luodin niippaus jos se on tarpeen. Latauksen on sovittava 54 yhteen piipun yksilöllisen värähtelykäyttäytymisen kanssa niin, että luodin poistuminen piipun suusta tapahtuu juuri otollisimmalla hetkellä ja laukauksesta toiseen aina samalla tavalla. OPTIMUN CHARGE WEIGHT Helpompi metodi latauksen etsimiseen Kiväärinpatruunoiden kotilatausta motivoi paitsi kustannussäästö, myös tehdaspatruunoita parempi tarkkuus. Lähden tässä oletuksesta, että lukija on perehtynyt jonkin verran kiväärinpatruunoiden lataamiseen, mielellään hieman alkeita pidemmälle. Nyt tutustumme pariin vähemmän tunnettuun menetelmään, joilla voidaan saada omaan aseeseen optimoitu lataus. Tämä tarkoittaa rautojen petausta, piipun kuntoa sekä puhtautta ja että lukon sulku kantaa symmetrisesti. latauskoulun osissa. Kaikkihan alkaa komponenteista: esivalmistellut hylsyt, käyttötarkoitukseen sopiva luoti, ruuti ja nallit. Jo hiukankin kovarekyylisempi kivääri vaatii ampujalta kestävyyttä. PERIAATE Optimaalinen lataus haetaan säätämällä ensin ruutiannosta ja sen jälkeen hakemalla luodin asetussyvyys kohdalleen. Saivartelun riskillä kerrattakoon pikaisesti mistä oikein on kyse. Komponenttiyhdistelmälle katsotaan luotettavasta lähteestä ruutimäärä, eli maksimi- ja aloitusannos josta Jokainen ruutiannos punnitaan 0,1 grainin tarkkuudella. lähdetään liikkeelle. Todettakoon vielä, että jokainen on yksin vastuussa omista latauksistaan. RUUTIANNOKSEN ASTEITTAINEN KASVATTAMINEN Lähtökohtaisesti ruudille määritellään sopiva aloitusannos, josta ede- tään askel askeleelta ja painemerkkejä seuraten kohti maksimiannosta. Vaikka ruutiannos olisikin jonkun lähteen mukaan maksimin alapuolella, se ei välttämättä päde sinun aseessasi jos siinä on standardista poikkeava, tiukempi patruunapesän mitoitus (varsinkin kaliiperin 7,62x53R aseissa pitää olla erityiWWW.REKYYLI.FI. Pidetään mielessä että nyt ei seurata valmistusstandardeja vaan pyritään räätälöimään patruunat juuri omaan aseeseen sopiviksi. Myös tähtäimen on oltava kunnossa ja sen asennuksen huolella tehty. Sopivan ruutiannoksen etsimisestä on kirjoitettu aikaisemmin tämänkin lehden sivuilla, mm. Koska koeammunta tehdään poikkeuksetta pöytätuelta, on kunnollisten ampumatukien merkitys keskeinen, puolikehnon tuen päältä ampuminen on vain ajan hukkaa. Tavoitteena on löytää ruutiannos, joka antaa riittävän ja mahdollisimman tasaisen lähtönopeuden
Kaliiperissa .30-06 ja siitä ylöspäin käytettäköön 0,4 gr lisäystä. SE PERINTEINEN (HIDAS) TAPA Ennen vanhaan, parempien menetelmien ja tietojen puuttuessa, ladattiin patruunat enemmän tai vähemmän yritykseen ja erehdykseen perustuen. Ladattiin tyypillisesti muutamia viiden kappaleen eriä joista ensimmäiset viisi aloitusannoksella, viisi seuraavaa pykälää suuremmalla annoksella ja niin edelleen kunnes päästiin joko tavoitteeseen tai painemerkkeihin. Tämä on niin sanotun "harmonisen lähentymisen" kohta jossa piipunsuu on ollut "lepotilassa" ja osumapiste Esimerkki OCW testistä. 55. - Onneksi toisiakin lähestymistapoja on keksitty. Ensimmäiseen pilkkaan ammutaan rasva- ja kohdistuslaukaukset. TIKAPUU ILDM (Incremental Load Developement Method ) on Creighton Audette:n kehittelemä menetelmä, joka tunnetaan myös Tikapuumenetelmänä. Tämä tapa vie paljon aikaa ja ratakäyntejä. Arvokkaita latauskomponentteja tuhlaantuu ja myös asetta kulutetaan aivan tarpeettomasti. Vinosti pystysuuntaisessa hajontakuviossa ensimmäisten laukausten osumat ovat alhaalla ja viimeisten jossain ylempänä. Kylmä, puhdas piippu käy eri tavoin kuin kuuma ja likainen. Sen päämääränä on "harmonisen lähtönopeusalueen" löytäminen. Ruutiannos merkitään jokaiseen hylsyyn. Kasan keskipiste määritellään ja merkitään. sen tarkkana.) Ruutiannos haetaan kohdalleen sopivin ripauksin, aloitusannoksesta liikkeelle lähtiessä noin 1 prosentin lisäyksin. Ruutiannoksen lisäWWW.REKYYLI.FI ys on maksimi- ja aloitusannoksen ero jaettuna koepatruunoiden lukumäärällä. Tikapuutestissä ammutaan 20 eri vahvuista latausta yksitellen, miedommasta alkaen, samaan tauluun ja tähtäyspisteeseen. Jokaisella ruutiannoksella ammutaan vain yksi laukaus. Ensimmäiset kolme laukausta toimivat lähinnä rasvalaukauksina ja kohdistuksen varmistajina. Käytännössä tämä siis tarkoittaa pienihylsyisiin patruunoihin kuten .222 Rem, 7,62x39 jne. Sopiva lisäys on 0,3 gr. Jos tavoiteltua käyntiä tai suorituskykyä ei löytynyt, vaihdettiin jokin komponentti, esimerkiksi ruutilaatu, ja aloitettiin alusta. Näiden joukosta etsitään tiiviimpiä kohtia, "ryppäitä", jossa peräkkäisiä laukauksia on osunut lähelle toisiaan. Osumat merkitään järjestysnumerolla ja jos mahdollista, mitataan jokaisen lähtönopeus myöhempää tarkastelua varten. Keskikokoisissa .243 Win, .308 Win jne. noin 0,2 gr lisäystä
Myös lähtönopeuksia tarkasteltaessa huomataan niiden tasoittumista tietyssä kohtaa ruutiannosten eroista huolimatta. Sarjasta toiseen kasvatetaan ruutiannosta pienin askelin, (0,7 -1,0 PIIPUN SUUN LIIKKEISIIN VOI VAIKUTTAA MYÖS LISÄÄMÄLLÄ SIIHEN PAINOJA, SUUJARRUN TAI ÄÄNENVAIMENTIMEN. perustuu olettamaan, että piipussa esiintyy radiaalisen värähtelyn lisäksi pituussuuntaisesti aaltomaisesti edestakaisin etenevä paineisku. OBT menetelmällä pyritään, yllätys-yllätys, hakemaan luodin poistumishetki siinä kohtaa kun paineaallon huippu on palaamassa piipun suusta takaisinpäin jolloin suu on ns. Osumakuvioista löytyy yleensä pari muita selvästi tiukempaa tai sitten yksi selvästi muita suurempi kasa. on yksi kaupallinen esimerkki piipun suulle laitettavasta "värähtelysäätimestä". 56 ki maalitaulut on kierretty kolme kertaa. Seuraava "tyven" kohta löytyy yleensä pykälää, paria suuremmalla (tai pienemmällä) annoksella. Jälkimmäinen on "Scatter Node", eli alue jossa luoti poistuu kaikkein epäedullisimmassa vaiheessa, piipunsuun värähdellessä voimakkaimmin. OCW on menetelmänä huomattavasti "perinteistä" tapaa parempi. Jos kasojen osumakeskeispiste näyttää säilyvän muuttumattomana, samassa kohtaa tähtäyspisteeseen nähden, ollaan piipunsuun värähtelyn rauhallisella alueella. Tuulenpuuska tai pelkkä auringon pilveen meneminen voi pilata koko testin. Tavoitteemme on periaatteessa sama mutta lähestymistapa päinvastainen. Näin saadaan siis kolmen laukauksen osumakuvio jokaisesta ruutiannoksesta. Tässä kohtaa lataus on vakaa ja epäherkkä pienille muutoksille ja luoti poistuu piipun suusta juuri oikealla hetkellä, piipun ollessa värähtelyalueensa kaikkein "rauhallisimmassa" tilassa. Aiheesta on luettavissa lisää Chris Longin nettisivuilla. Lyhyemmiltä matkoilta ammuttaessa tulokset ovat vaikeammin tulkittavissa. "rauhallisessa" tilassa. "Scatter node", jossa lataus on epäedullisimmillaan. WWW.REKYYLI.FI. Osumia tarkastellessa verrataan hajonnan lisäksi myös osumakeskeispisteen siirtymistä tähtäyspisteestä, eli piipun asento keskimäärin luodin poistuessa siitä. Mikäli ollaan uutta latausta kehittämässä, lähdetään liikkeelle suositellusta aloitusannoksesta, jolla ladataan yksi patruuna. Näillä kolmella ensimmäisellä varaudutaan yllätyksiltä ja ne käytetään lähinnä rasva- / kohdistuslaukauksina. Kuten Vasemmalla ns. Haluamme säätää latauksen piipun ominaisuuksiin sopivaksi. OCW-menetelmä sopii erityisen hyvin tavallisille harrastajille, koska ampumamatkoina käytetään 100 - 150 metria, jonka pituisia ratoja löytyy helpoimmin. OCW-testissä ammutaan jokaisella ruutiannoksella kolmen laukauksen kasat omiin tähtäyspilkkoihinsa vuorotellen, latausta ja pilkkaa vaihdellen. Piipun värähtelyä voidaan vähentää jäykistämällä sen rakennetta, tekemällä siitä muodoltaan paksu tai jäykistämällä sitä erilaisin lämpökäsittelyin. Tässä karkeampi testi jossa näkyy kasojen keskipisteen siirtyminen. pysyy samana huolimatta pienistä eroista ruutiannoksessa. prosenttia, aivan kuten tikapuumenetelmässä) maksimiannokseen asti tai kunnes painemerkit hylsyssä kertovat asekohtaisen maksimin saavuttamisesta. Metodi kaikissa edellisillä metodeilla myös OCW-menetelmällä tavoitteena on piipun värähtelyn "lepopisteen" löytyminen oikean ruutiannoksen avulla. Browning B.O.S.S. Suosittelen kokeilemaan! OCW = SE HELPOIN TIE Dan Newberryn OCW (Optimun Charge Weight) -menetelmä perustuu edellä mainitun OBT-menetelmän hieman käyttäjäystävällisempään soveltamiseen. Laukausten välillä pidetään lisäksi parin minuutin jäähdyttelytauko piipun lämpenemisen vaikutuksen minimoimiseksi. Seuraavia ruutiannoksia ladataan kolmen patruunan sarjoina. Kokeessa ammutaan ensimmäisellä annoksella laukaus ensimmäiseen pilkkaan, sitten toisella annoksella laukaus toiseen pilkkaan ja niin edelleen kunnes kaik- PIIPUN VÄRÄHTELYYN VAIKUTTAMINEN Kiväärin piippu joustaa ja notkuu laukauksen aikana ja senhän tiedetään vaikuttavan osumatarkkuuteen. Piipun suun liikkeisiin voi vaikuttaa myös lisäämällä siihen painoja, suujarrun tai äänenvaimentimen. Hankaluutena tikapuutestissä on, että sen joutuu ampumaan tyypillisesti 200 300 metrin etäisyydeltä. Tämä paineisku on akustinen, eli se etenee äänen nopeudella teräksessä (~ 5300 m/s). Paluuta vanhoihin tekniikoihin ei ole. Seuraavan patruunan annosta kasvatetaan 2 prosenttia, ja kolmannen vielä 2 prosenttia edellisestä. Tästä kannattaa latausten jatkokehittely ja hienosäätö aloittaa. Pilkkojen kiertämisen tarkoituksena on oikeastaan vain muuttujien tasaaminen kuten esimerkiksi piipun asteittainen likaantuminen. Omat kokemukseni OCW-menetelmän parissa on toistaiseksi vähäiset mutta hyvin rohkaiseva. Verrattuna tikapuumenetelmään se on käytännössä paljon helpompi toteuttaa ja myös tulokseltaan luotettavampi. Toisena ongelmana tikapuutestissä on suppea otanta, jokaista latausta ammutaan vain yhden kerran, eli yksittäisten laukausten merkitys ylikorostuu. Se on helppo tehdä ja testikomponentteja kuluu paljon vähemmän. Tauon aikana ehditään rauhassa tutkimaan hylsystä orastavia painemerkkejä, mittaamaan hylsynkannan laajenema ja kirjaamaan lähtönopeuksia. Chris Longin kehittämä OBT (Optimum Barrel Time) on menetelmä jossa sisäballistiikkaohjelman avulla haetaan luodille optimaalisin piippuaika. Paras käyntitarkkuus saadaan piipusta jonka suu on aina samassa kohtaa luodin poistuessa
WHEELER ENGINEERING FAT WRENCH Pullukka momenttimeisseli TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI Sekä aseissa että asetarvikkeissa on paljon ruuveja, joiden kiristäminen samaan momenttiin saattaa vaikuttaa merkittävästi joko aseen käyntiin tai osien kestävyyteen. Paksukainen sopii mihin tahansa momenttia vaativaan työhön, sitä ei ole mitenkään sen erityisemmin tehty vain aseita varten. -lbs. Taulukko on siis US-mittoina eikä kerro meille paljonkaan, joten joissakin tapauksissa joudutaan tarkistamaan momentti muuttamalla Newton-metrit tai päinvastoin. Esittelyssä on nyt hieman edullisempi Wheeler Engineerin momenttiavainsetti. (0,22 Nm) tarkkuuteen. On huomattava että momentti kuivalla ja voidellulla ruuvilla on eri, voitelukRuuvityyppi 6-32 UNC, 6-40 UNC, 6-48 FINE 8-32 UNC, 8-36 UNF, 8-40 FINE 10-24 UNC, 10-32 UNF si lasketaan yleensä myös erilaiset ruuvilukitteet ruuvien asennusvaiheessa, kun ne eivät vielä ole kuivuneet. TARKKUUS JA ASTEIKKO Momenttiskaala on suunniteltu +2 in.-lbs. Myös kiväärin rautojen kiinnitys puihin saadaan samaksi jokaisen irrotuskerran jälkeen, tosin tämä ei ole kovinkaan tarkkaa petaamattomilla puutukeilla. Harvat kiikarinjalkojen valmistajat ilmoittavat momenttilukemia, mutta monilla ne ovat kuitenkin tiedossa ja selviävät yleensä kyselyllä. Momenttiavaimelle on käyttöä etupäässä kiikarinjalkojen ja -renkaiden kiinnitysruuvien parissa. Muuntotaulukko löytyy esim. Setissä olevien kärkien lisäksi siihen sopivat kaikki tavanomaiset ruuvikärjet, mutta aseruuveille tarkoitettuja kärkisettejä on tarjolla esimerkiksi juuri avaimen valmistajalla. KÄYTTÄMINEN Kuten useimpien momenttiavainten kanssa tulee toimia, myös tämä paksukainen tulee palauttaa alimpaan asetusarvoon käytön jälkeen eikä luonnollisestikaan avainta tule vääntää yli 65 in.-lbs:n maksimiarvon. Tietyn lukema-alueen voi muuttaa ja kirjata itselleen muistiin myöhempää tarvetta silmällä pitäen. Tarkoitukseen sopivia momenttiavaimia on kyllä ollut saatavana, mutta tähtitieteelliseen hintaan. -lbs eli noin 1,1 - 7,3 Nm. astaan momentin täytyttyä kuuluu naksahdus. Pienten ruuvien kanssa tulee kuitenkin olla tarkkana, että käytetty momentti on oikea, liian suurella arvolla ruuvi katkeaa helposti tai kanta rikkoutuu. Kun tämä on tapahtunut, kierretään ruuvia uudelleen kunnes se naksahtaa jälleen minkä jälkeen ruuvi onkin halutussa momentissa. Toistaiseksi selkeät, momentein ilmoitetut kiristysohjeet ovat olleet vain ARC:n jalkojen asennusohjeissa. WRENCH SET Valmistaja: Wheeler Engineering Momenttialue: 1,17,3 Nm Kärkiä: 9 kpl + adapteri hylsyille Hinta: Momenttiavain + kärkisetti 58 euroa Maahantuoja: Asetarvike, (040) 540 1182 Tavanomaiset käyttökohteet Kiikarin jalustat Kiikarin renkaat Kiikarin jalustan sivusäätöruuvit Ruuvin kierteen läpimitta tuumissa 0.1310.138 = 33,5 mm 0.1570.164 = 44,2 mm 0.1840.190 = 4,65 mm Momentti voideltuna (in.-lbs.) 1820 = 2,02,3 Nm 2830 = 3,23,4 Nm 4045 = 4,55,0 Nm Momentti kuivana(in.-lbs.) 35 = 4 Nm 60 = 6,8 Nm 65 = 7,3 Nm WWW.REKYYLI.FI 57. ja maksimi 65 in. Minimi arvo avaimessa on 10 in. netistä hakusanalla "Inch-Pounds to Newton Meters Conversion Calculator". Fat Wrenchiä käytetään kuten tavanomaista ruuvimeisseliä, aino- F.A.T. Tavanomaisten kiinnitysruuvien momentit voidaan myös määrittää ruuvin koon mukaan ja Fat Wrenchin ohjeista nämä arvot löytyvätkin
DEBREZEN UNKARI 2 3.7.2011 Central European Shotgun Open Ensi vuonna pidetään haulikkopracticalin historian ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut Unkarin Debrezenissä, joten pienen pohdinnan jälkeen lähdimme tänä kesänä ennalta opintomatkalle tutustumaan maahan ja sen ampumakulttuuriin. 60 TEKSTI: MIK AEL EKBERG JA CAMILL A K AITIL A KUVAT: PINJA SALMINEN Suomesta osallistui peräti parisenkymmentä ampujaa, mitä voidaan pitää oikein hyvänä ja lupaavana määränä tulevia MM:kisoja ajatellen. Suurin osa maailman huipuista oli paikalla, joten tulokset antavat varsin realistisen kuvan Suomen haulikkopracticalin korkeasta tasosta. STAGET Kisassa oli alunperin 20 stagea / 320 laukauksen minimi, mutta erään saksalaisen tuomarin omaperäisen sääntötulkinnan ja suomalaisten aktiivisuuden ansiosta kyseinen stage hylättiin kilpailusta. WWW.REKYYLI.FI
Rajamuodollisuudet olivat lyhyet ja asialliset, suurimmat haasteet muodostuivatkin patruunoiden paikalle kuljettamisesta, helposti yli 400 kpl:n haulikkopaukkuerä painaa jo enemmän kun lentokoneella on mahdollista kuljettaa. Vesa Vasara makkaran paisto puuhissa. Stage stagen vieressä, telttarivistä näkee stagejen välimatkan. Staget olivat lähinnä pienelle alueelle tehtyä medium ja long coursea, jolloin liikettä tuli vähän, mutta lataamista sitäkin enemmän, Kuuluipa lievää mutinaa "muistipelistä" ja isolippaisten Saigojen suosimisestakin, Kokonaisuutena kisajärjestelyjä on pidettävä varsin onnistuneina, iloista henkilökuntaa oli paikalta palkattu etenkin pellinnosteluun, mikä mahdollisti hyvän aikataulussa pysymisen. Paikallinen hotellitarjonta on tämmöiselle reissulle omiaan, kohtuuhintaista ja asiallista majoitusta oli saatavilla. Videoita ja tulokset tarkemmin www.puskaslovesz.hu Ritva Kaase toiminnassa. TULOKSET Parhaiten suomalaisista menestyivät modified-luokan Jari Rastas ja standard manual -luokan Ari Matero kolmansilla sijoillaan, sekä Matti Mikkola seniori-kategorian hopeallaan. Hyvältä siis näyttää ensi vuotta ajatellen. PYSSYN KANSSA ULKOMAILLA Tämän reissun kokemuksella Unkarissa aseiden kanssa reissaaminen on helppoa, ja maassa muutenkin tunnutaan suhtautuvan aseisiin järkevästi ja vailla mitään ylimääräistä hössötystä. Parhaan kuvan Suomen nykytasosta antaa standard manual -joukkuekulta (Ari Matero, Mikael Ekberg, Matti Mikkola ja Niko Kurikka), sekä modifiedluokan joukkuehopea ( Jari Rastas, Mikael Kaislaranta, Panu Peltonen, WWW.REKYYLI.FI Mikael Ekberg ja Ari Matero. 61. Ongelma kuitenkin ratkesi autolla tulevien avustuksella. Itse ampumarata on sijoittuneena nuoria täynnä olevan autokoulun välittömään läheisyyteen, eikä kukaan silti tuntunut hötkyilevän tai tarpeettomasti siitä häiriintyvän. Pientä kehitettävää ensi kaudelle toki jäi, mutta mikäli tästä vuodesta otetaan opiksi, on ensi vuonna odotettavissa todella hyvät kisat. Miika Sirviö)
Tähän on saatu vahvistus Hornadyn luodeista vastaavilta insinööreiltä, jotka sanoivat Hornadyn ottaneen rautaa sisältävät vaippamateriaalit käyttöönsä kun he löysivät Saksasta juuri oikeanlaista materiaalia tarkoitukseen. KUINKA SAIN PIIPUN RUOSTUMAAN? Hornady tuli pari vuotta sitten markkinoille kolmannen sukupolven rautavaippaisilla DGS- ja DGX -luodella. Sellierin luodit olivat luultavasti jossain kylvyssä päällystettyjä ja siis vain hyvin ohuesti kuparoituja. Itse törmäsin rautavaippoihin 80-luvulla ostettuani Sellier-Bellotin .308 Win -patruunoita. Mikäli tarkkuudelle ei aseteta samoja vaatimuk62 sia kuin kilpailu- ja metsästysaseilla tehdään, voidaan käyttää piippujen sisäpuolista kromausta, ovaalirihlaprofiilia ja ehkä muitakin keinoja rautavaippaluotien käyttämiseksi. On aika kummallista, ettei tänään urheiluaseiden hylsyjä valmisteta raudasta, mutta kylläkin alumiinista käsiaseisiin. Uuden DGX:n kuparipäällys osoittautui paljon paksummaksi kuin FMJ:n, mutta kuinka paljon. Rautavaipoista... TEKSTI: MARKKU SMALÉN Raudan sopivuudesta luotimateriaaliksi on väitelty kiivaasti ja viimeaikoina asiasta on esitetty näkemyksiä myös Rekyylin keskustelupalstalla. Vilkaisu piipun suuhun paljasti ruostetta rihlapalkkien sivussa. Mutta, jos laukauksia kertyy niin paljon, että luodin vaipan rauta alkaa leikkautua rihlapalkin sivulle eikä sitä poisteta, siirrytään tilanteeseen, jossa leikkautumisen luotia jarruttava voima on moninkertainen verrattuna pelkkään kitkavoimaan metallien välillä. Väliotsikon kysymykseen hain vastausta halkaisemalla tällaisen uuden DGX:n ja vanhan FMJ:n, ja aloin tarkastella niiden vaippoja. premiumluotien kehittelystä ja vasta kilpailu on tuonut kunnolliset metsästysluodit kauppaan. On kuitenkin arvattavissa, että aseteollisuus hakee kuumeisesti korvaavia raakaaineita kallistuvien kuparin ja lyijyn sijaan, ja lienee myös muitakin tekijöitä, kuten ympäristöajattelu, vaikuttamassa samaan suuntaan. Hornadyn rautavaipat vasemmalta: .458 FMJ gilding-metal, .458 DGX, .458 RN, sama, .458 vanha FMJ, .458 350grs RN, .375 Hdy 270grs RN, .375 300grs RN, .375 270 SP PATRUUNATEOLLISUUDEN TULEVAISUUS? On hyvinkin luultavaa, sotilaat huomioonottaen, että kevyisiin aseisiin valmistetaan jatkossa yhä enemmän rautatuotteisia ampumatarvikkeita. Asian voi ymmärtää, Talvenheimon aseman huomioon ottaen, että on vaikeaa valmistaa hylsy kantaosaltaan riittävän kovaksi. Vaippa onkin valmistettu compound-levystä eikä päällystetty sähköisesti. kuparoinnin paksuudet vaihtelevat, että piipun teräs tavoittaa luodin raudan. Asia on olut tiedossa 1900-luvun alusta ja niinpä esimerkiksi Mauser eri työvaiheena huolellisesti pyöristi rihlojen terävät särmät. Kun olin havainnut luodit kuparoiduiksi rautaluodeiksi, en enää ampunut niitä laukaustakaan Tikka-65:lla. Sotilaallisiin tarkoituksiin vähähiilistä terästä eli rautaa on käytetty keveiden aseiden hylsyjen materiaalina ja luotien vaippamateriaalina ensimmäisestä suursodasta. Mainittu .458" FMJ on suora kopio Rigbyn paksulla rautavaipalla varustetulla luodilla aikanaan lataamista suurriista-patruunoista. John Taylorin mukaan kyseiset luodit olivat parasta luokkaa, kun tarvitaan kunnollista läpäisyä ja ehdottomasti rikkoutumattomia luoteja ( John Taylor: African Rifles & Cartridges). Tavallinen rihlapalkin syvyys on 0,12 mm, ja onkin mahdollista kun ko. Vaatimukset sotilasaseille eroavat siviiliaseiden vaatimuksista, kuten tulen hajonta sekä aseiden kulutuksenkestävyys, ja se vaikuttaa myös ampumatarpeisiin. Mittaamaan pääsin viistämällä luodeista tangentiaalisesti ohuen siivun juuri kuparoinnin läpi, jolloin kerrokset esiintyvät leveinä. Vika on tietysti minun, sillä kyseiset FMJ:t on tarkoitettu vain tositilanteisiin eikä harjoitusluodeiksi. 1980-luvun patruunateollisuus ei juuri välittänyt ns. Seuraavan kerran rautavaipat yllättivät, kun myin pois .458 Winchester Magnum -kaliiperisen Ruger 77:n. Patruunain valmistajat eivät juuri mainosta pakkauksissaan kyseistä seikkaa ja toisaalta voihan arvottomampi ase olla aivan käytettävissä. Vielä merkittävämpi on kysymys, miten poistaa rautakertymä teräksen pinnalta. Jäljelle jää mekaaninen hiominen ja hankaus, koska kemiallisten poistoaineiden vaikutus perustuu sähkökemialliseen jännitesarjaan kahta samanlaista metallia ei voi erottaa kemiallisesti toisistaan! WWW.REKYYLI.FI. Uuden DGX:n kerrokset olivat vastaavasti: 0,23 mm, 0,31 mm, 0,30 mm ja 0,33mm. ONKO KOKO ASIALLA SITTEN MERKITYSTÄ? Ei varmastikaan, jos ammutaan joskus joku laukaus, kuten juuri suurriistaa metsästettäessä. Eniten käytössä oleva Metford-rihlaus on särmikäs, pyrkii leikkaamaan luodin vaippaa ja siis rikkoo päällystetyn luodin päällysteen aiheuttaen rautakontaktin luodin ja piipun välille. Miksei siis myös siviilipuolelle vuonna 2011. Monilla on varmaankin kokemusta kiinnileikkaantuneista ruuveista. Muistelen Talvenheimon kirjoittaneen, että hylsy alkaa juosta ulos pesästään paineilla 4000-4500 bar, jolloin on ylitetty hylsyn kannan myötöraja. Tämän pohdinnan varsinaisena aiheena olevien rautavaippaluotien suhteen ei ole valmistusvaikeuksia, mutta muut seikat jarruttavat niiden esiinmarssia. Syyn havaitsin vasta myöhemmin, olin nimittäin ampunut parikymmentä Hornady .458 FMJ -luotia, jotka osoittautuivat päällystetyiksi rautavaipoiksi. Vähäisellä paneutumisella en keksi muuta selitystä kuin raudan liian pienen lujuuden hylsyn kannan alueella, missä saavutetaan kylmämuovatulla messingillä yli 130HB:n kovuus (vetolujuus aina 6000kp/). FMJ-luodin kuparikerroksen paksuudet olivat pituussuunnassa seuraavat kannasta lukien: 0,14 mm, 0,15 mm, 0,18 mm ja 0,19mm. Hornadyn kuparoinnin paksunnosmuutos on siis paikallaan
tunnus Nimi Lähiosoite Postinumero ja toimipaikka Syntymäaika Kotipuhelin, myös suuntanumero Sähköposti Allekirjoitus (huoltajan, jos alle 18 v.) VASTAUSLÄHETYS SOPIMUS 134164 PL 20 00251 HELSINKI. 9-16, muulloin 03-4246 5335) Vastaanottaja maksaa postimaksun 12 kk (8 nroa) määräaikainen 56,00 euroa 6 kk (4 nroa) määräaikainen 28,00 euroa 12 kk (8 nroa) kestotilaus 49,00 euroa 6 kk (4 nroa) kestotilaus 25,00 euroa vast. läh. Tilaa KOTIIN KANNETTUNA TILAA JA SÄÄSTÄ Voit tilata Riistan myös netissä WWW.RIISTALEHTI.FI/TILAUS Voit tilata Riistan myös puhelimitse numerosta 03-4246 5340 (ark
FCU on tarkoitettu helpottamaan osumista 40 mm kranaateilla (erityisesti jalkaväkiaseseen ripustetulla lisäaseella). Vahvikkeena hansikkaassa on kämmenselässä olevat paksut kumivahvikkeet, jotka pitävät hansikkaan ryhdissä mukavasti ja tarjoavat hiukan lisäsuojaa iskuja vastaan. Noptel jatkaa laitteen kehittämistä ja valmistamista Oulussa. Sen hankki omistukseensa FN Herstal S.A., jonka kanssa Noptel on tehnyt viimevuosina yhteistyötä FN FCU:n (Fire Control Unit) kehittämisessä. Ilmiselvää on, että tällaisessa hansikkaassa joutuu paksuuden kasvaessa vähän uhraamaan kosketusherkkyyttä suojaukselle, mutta vaikka M-Pact ei olekaan mikään kirurginhansikas, voi sen kanssa hyvin toimia vielä pikkupakkasillakin sen paksuuden ansiosta. Täten aseen kuoret ovat vaihdettavissa ja asetta voidaan customoida erivärisillä osilla, poikkeavilla tähtäimillä ja vaikkapa molemminpuolisella makasiinin irrotusnapilla. Erityisen huomattavaa on hinta, joka on suhteellisen edullinen 39 euron hintaisena. Maahantuoja: Milgear, Puh. Beretta Nano on Marylandin Accokeekissa valmistettu pistooli, jonka hinta tulee olemaan 475 dollaria. Kaikenkaikkiaan kyseessä on hansikas joka soveltuu hyvin kylmien ilmojen keleille ulkoradoilla toimintaan. Aseen malli helpottaa takeltelematonta vetoa ja mahdollistaa erittäin huomaamattomien koteloiden käytön. www.berettanano.com Noptel Oy on vaihtanut omistajaa. Laitteiden markkinointia ja myyntiä hoitaa FN Herstal S.A. www.fnherstal.com Mechanix M-Pact Hansikkaita ampumakäyttöön on monen monituisia, mutta aina silloin tällöin tulee vastaan hansikkaita joissa on ajateltu itsestäänselvyyksiä hiukan eri tavalla. Tähtäinvaihdot ovat toteutettavissa itse, joten asesepän palveluita ei tässäkään mielessä tarvita. SILLISALA ATTI Beretta Nano FN osti Noptelin Merkittävänä voidaan pitää sitä uutista, että Beretta USA:lta on tullut todellinen taskuase 9 mm luokkaan. Tällä kertaa silmään osui Mechanixin valmistama M-Pacthansikas, joka on markkinoille ilmestynyt 2009. Nano on modulaarinen ase siinä mielessä, että sen sarjanumero sijaitsee ruostumattomasta teräksestä valmistetussa sisärungossa. Hansikas on taktisten hansikkaiden keskikastia, eli ei aivan ohuimpia, muttei mikään toppahansikaskaan. FCU koostuu laseretäisyysmittarista, kulmamittarista ja ballistisesta tietokoneesta, joten osuminen ei perustu enää arviointiin ja niinpä ensimmäisen laukauksen osumatodennäköisyys kasvaa merkittävästi. 045-1100131 64 WWW.REKYYLI.FI
Uutuudella on eurooppalaisesta näkökulmasta erikoista huomioarvoa: asemalli on nimetty FN:ksi, ei Browningiksi, jolla nimellä firman siviilipuolen tuotteet on täällä viimevuosina totuttu näkemään. Stag Arms Model 3G Team Stag Arms on ollut pääroolissa Stag Arms 3G -kiväärin suunnittelussa. Kädensuojus on freefloat Samson Evolution ja siinä on modulaarinen kiskokiinnitysmahdollisuus. Verohelpotus liittyi Smith & Wessonin yhden New Hampshiren tehtaan muuttoon osavaltioon. Esimerkiksi Bar-Sto on jo muuttanut Californiasta Etelä-Dakotaan, Les Baer Custom Illinoisista Iowaan ja Olin on siirtänyt 1000 henkeä työllistävän patruunatehtaan Mississippiin. Aseen siniseen väritykselle ilmoitetaan syyksi FN USA Team, joka on edustanut erityisesti 3-gun-kilpailuissa ja pääsee SC-1:n myötä esittelemään värejään myös kiekkokilpailuissa. Osavaltiot kilpailevat asevalmistajista Yhdysvaltoja viime vuodet vaivannut taantuma on lisännyt työttömyyttä kautta maan. Suuresta kiinnostuksesta johtuen toinen sukupolvi on nyt työn alla ja se tulee näillä näkymin ulos vuonna 2012. Kilpailu työpaikoista on saanut jopa perinteisesti asevastaiset päättäjät toimimaan tehtaiden hyväksi. Esimerkiksi käy New Yorkin senaattori Schumer, joka ylisti Remingtonia sen siirrettyä tuotantoa New Yorkiin Mainesta. Vaikka aseteollisuus ei ole erityisen suuri työllistäjä, on se silti herättänyt taantumasta kärsivien osavaltioiden huomion ja nyt yrityksiä koetetaan houkutella muuttamaan perinteisistä asevalmistuksen osavaltioista. Suujarruna on uusi Stag Arms Super 3Gun compensator ja sen kerrotaan olevan todella tehokas. Kehitystä hidastaa se, että esimerkiksi Smith & Wessonin, Mossbergin ja Savagen kotiosavaltio Massachusetts on ryhtynyt vastaiskuun. Laukaisukoneistokin on uusittu ja se on Geissele Super 3-Gun trigger, joka on etuvedollisen ja etuvedottoman liipaisimen hybridi. Tuolloin kyseessä oli 40-50 työpaikkaa. FN SC1 -ratahaulikko Belgialaisen FN Herstal S.A.:n amerikkalainen tytäryhtiö FNH USA on julkistanut raisunnäköisen SC-1-haulikon, joka on suunnattu kiekkolajeihin. Nyt odotellaan seuraavatko jopa perinteiset suuret valmistajat kohta perässä. Jotta Smith & Wesson pysyisi Massachusettsissa, osavaltio myönsi sille viime vuonna 6 miljoonan dollarin verohelpotukset. Model 3G:ssä on 18 tuuman uritettu rosteripiippu ja siinä on kiväärimittainen kaasujärjestelmä. Täten lisävarusteet saa haluamiinsa paikkoihin, mutta kädelle epämiellyttävää kiskoa ei ole muualla. Käytännössä alalla on eletty nopean kasvun vuosia. Tämä mahdollistaa liipaisimen asettamisen lähisomotukseen tai pitkän matkan tarkkuutta vaativaan työskentelyyn sopivaksi. Aseen perä on Magpul ACS ja pistoolikahva Magpul MOE. www.fnhusa.com Lisätietoja aseesta saa valmistajan sivuilta www.stagarms.com. WWW.REKYYLI.FI 65. Oikeastaan ainoa ala, jossa taantumasta ei ole ollut merkkejä on aseiden, patruunoiden ja niihin liittyvien oheistuotteiden valmistaminen. Parhaana esimerkkinä on mikroleimaus-lait, joita aseteollisuus vastustaa tiukasti. Tähän aseeseen on kasattu ne ominaisuudet, jotka on nähty toivottavimmiksi 3-gun-kilpailuissa. Muun muassa Alabama, Montana, Wyoming, Idaho, Mississippi ja Etelä-Dakota ovat nyt houkuttelemassa tehtaita muuttamaan ja koettavat hyötyä perinteisten asevalmistusosavaltoiden virheistä. Jos osavaltioiden lainsäädännöissä ei olisi eroja, olisi yritys turha, mutta viimeaikoina juuri aseteollisuuden kanta-alueilla paikallinen lainsäädäntö (ja asenneilmasto) on kiristynyt. Asealalla tilanne on ollut suorastaan päinvastainen, koska kansalaiset ovat varautuneet presidentti Obaman mahdollisiin lain tiukennuksiin. "Ensimmäinen sukupolvi" koostui 200 aseesta, jotka oli jo etukäteen myyty FN-keräilijöille ja intoilijoille
Kun tulos on valmis, käyttäjä voi tallettaa kuvan taulusta koneelleen. Esimerkiksi Ruotsissa märittely on erilainen, joten siellä sarjanumerointia ei ilmeisimminkään tarvita. 66 blog.robballen.com/apps/SGA WWW.REKYYLI.FI. On vaikea uskoa, että siitä seuraavia kustannuksia ei siirrettäisi suoraan ruudin hintaan. Lisäksi tukku- ja jälleenmyyntiporras joutuvat luomaan järjestelmän ruudin seuraamiseen. Tästä eteenpäin ei seurantaa ole, joten suorat vaikutukset harrastustoimintaan ovat pienet. Jos se olisi määritelty "palavaksi aineeksi", ei säädöksellä olisi nyt kerrottua vaikutusta. Suomalaiset jälleenlataajat ovat vain sivullisia kärsijöitä. Sen avulla taulusta otetut kuvat saa helposti skaalattua sovelluksessa oikeaan kokoon. Vuoden 2012 huhtikuussa on jokaisessa myytävässä ruutipurkissa oltava sarjanumero, joka kirjataan ylös ruutia myytäessä. Shot goup Analyzer on sovellus, johon käyttäjä lataa kuvan taulustaan, asettaa mittakaavan ja naksauttelemalla luodinreikiä kertoo ohjelmalle osumien paikat. Mainittakoon, että tässä vaiheessa vasta Vihtavuoren tehtaalla on valmius sarjanumeroaikakauteen. Tokihan tätä voi käyttää myös patruunatestien tulosten analysointiin ja säilömiseen jos jokaisella millillä ei ole väliä. Tästä on väistämättä seurauksena saatavuuden heikkeneminen. Kyseessä on EU-tason säädös, joka koskee kaikkia räjähdysaineita. Tämän täysin älyvapaan säädöksen taustalla ei tällä kertaa ole kotimainen älyttömyys vaan Etelä-Euroopassa tapahtuneet väärinkäytökset oikeiden räjähteiden kanssa. Maahantuojilla tai kauppiailla sitä ei ole. Säädös joka on tarkoitettu koskemaan dynamiittia ja muita räjähteitä, vaikuttaa suomalaisiin ammunnan harrastajiin vain, koska ruuti on Suomessa määritelty räjähdysaineksi. Jos sovellus tuntuu hyvältä, kannattaa ennen ratareissua tehdä tauluun täsmälleen tuuman kokoinen ympyrä. Kiertoteitse vaikutus tullee olemaan kuitenkin suuri, koska kauppiaiden on oltava entistäkin tarkempina säilytyssäädösten kanssa. Tietenkään ohjelman ilmoittama arvo ei ole täsmälleen oikea, mutta omasta kehityksestään kiinnostunut ampuja voi näin helposti saada tietokoneelleen taulukirjaston, jossa voi tutkia omaa kehitystään. Sovellus kertoo sitten osumakuvion koon ja iskemäkeskeispisteen. SILLISALA ATTI Ruutiin sarjanumerot Tulosten analysointia kotikoneella Netin loputtomasta tietolaarista löytyy kaikenlaista mukavaa ja joskus myös hyödyllistä. Kun harrastaja ostaa ruutia säädöksen tultua voimaan, kauppias kirjaa ylös hallussapitoluvan numeron sekä ruutipurkin sarjanumeron. Jos kauppiaalla on oikeus pitää liikkeessään vaikkapa vain kolme kiloa ruutia, on hänen jatkossa mahdotonta ylittää määrää edes hetkellisesti, joten ruutivalikoima kyseisessä liikkeessä tulee olemaan minimaalinen