Ja merkille pantiin myös se, että puoluekannalla ei tutunut olevan suurta vaikutusta. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Ja käypä nyt miten tahansa, on jatkossa edessämme lakiprosessin seuraavat vaiheet. Monet päättelivätkin kuulemastaan, että nyt on jo tehty tarpeeksi. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Kun huomioidaan, että lakiuudistuksen ensimmäinen vaihekin on vasta menossa eduskunnan päätettäväksi, on siihenkin yhä mahdollista vaikuttaa. Emme aio jatkossakaan kokonaan lopettaa lakiasioiden tai muiden harrastustamme koskevien epäkohtien penkomista. Näyttääkin siltä, että valtion palkalla ja työajoilla on mahdollista käydä väsytyssotaa, jossa harrastustaan puolustavat tavalliset kansalaiset saadaan ajettua loppuun. Kaikki oikeudet pidätetään. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. Rekyyli ilmestyy 8 kertaa vuodessa.
REKYYLI
Muunnostaulukko 1 gramma (g) = 15,43236 grainia 1 graini (gr) = 0,064799 grammaa grainia 40 60 80 100 120 140 grammaa 2,59 3,88 5,18 6,47 7,77 9,07 grainia 180 200 240 300 400 500 grammaa 11,66 12,95 15,55 19,43 25,91 32,39
1 unssi (oz) = 28.34952 g 100 g = 3,5273962 unssia 1 tuuma (") = 25,4 mm tuumaa 10 15 20 mm 254 381 508 tuumaa 25 30 40 mm 635 762 1016. Rekyylin toimituksessa tämä on tullut esille palautteena, jonka mukaan politikointi pitäisi lopettaa lehden sivuilla. Vallitseva asenne tuntuisi olevan, että nyt laille ei voi enää tehdä mitään. Tunnelma on oudon seesteinen, koska puhelimeni soi vain lehtiartikkeleiden valmisteluun liittyvissä asioissa. Mutta toki poliittisten aiheiden määrä muuttuu tilanteen mukaan. Lisäksi monet kansanedustajat toivat puheenvuoroissaan esille kentältä tulleen palautteen. Mutta tiedostan, että hyvin monet ovat jo väsyneet lakiasioihin. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Seitsemäs vuosikerta. Minun pitäisi nyt motkottaa teille hiljentymisestä ja kehottaa jatkamaan kansanedustajiin vaikuttamista täydellä voimalla. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Tämä taistelu joudutaankin käymään hamaan loppuun saakka. Väsymiseen ei taida olla varaa vielä vuosiin. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. PA AKIRJOITUS
Myrsky vetää henkeä
Viimeiset viikot olen voinut pitkästä aikaa keskittyä työhöni, eli Rekyylin ja Riistan tekemiseen. Emme takaa Rekyylissä julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Kansanedustajien kannanotot olivat monen mielestä yllättävän positiivisia, eli lakiehdotukseen suhtauduttiin kriittisesti. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Rekyyliin lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Onneksi on yhä aktiivisia harrastajia, jotka jaksavat jatkaa tätä tärkeää työtä. Merkittävä hetki harrastajien aktiivisuuden vähenemisessä oli Eduskunnan lähetekeskustelu, jossa valiokunnat saivat kansanedustajilta evästystä lakiehdotukseen liittyen. Laki on siis "pois silmistä" ja on selvästi havaittavissa, kuinka harrastajakunta on siirtynyt odottavalle kannalle. Tero Kuitunen
REKY YLI
pl 20, 00251 helsinki puh: 09-827 5556 email: toimitus@rekyyli.fi www.rekyyli.fi ISSN 1459-4633 PÄÄTOIMITTAJA Tero Kuitunen TOIMITUSSIHTEERI Sauli Luolajan-Mikkola TEKIJÄT Hannu Panttila Ilpo Palovaara Esa Höysniemi Erkki Lahtinen Hannu Uronen Marko Tammelin Markus Forsström Otso Vainio Arto Määttä Juha Hirsimäki Sasu Mattila Mika Niemelä Jarkko Koskinen Ilpo Palovaara ART DIRECTOR Paula Laitinen GRAAFIKKO Antti Teittinen VALOKUVAAJAT Arsi Ikäheimonen Esa Toivonen KANNEN KUVA Sauli Luolajan-Mikkola ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET asiakaspalvelu@rekyyli.fi puh: 09 827 5556 (klo 8:00-16:00) MEDIAMYYNTI Jani Leskinen 0400 613 744 jani.leskinen@firekustannus.fi TILAUSHINNAT 12 kk 63,20 euroa kestotilaus 49,95 euroa / 12 kk KUSTANTAJA Fire-kustannus Oy PL 20, 00251 HELSINKI
Rekyylin kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Fire-kustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Aselakiuudistuksen ensimmäinen vaihe on nyt mennyt eteenpäin päätöksentekoelimissä. Kaikkein mieluimmin mekin keskittyisimme ase- ja ampumaharrastuksen välineisiin ja eri muotoihin, mutta olemme nähneet politikoinnille kuitenkin tarvetta. Fire-kustannus Oy vastaa Rekyylin toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Niiden sisältö on vielä arvailujen varassa, mutta varmaa on, että niilläkin tulee olemaan merkittäviä vaikutuksia harrastukseemme
SISALTO
aseet
6 REMINGTON TACTICAL TARGET 14 MAROCCHI SI12 18 KIMBER TACTICAL PRO II 22 BROWNING X-BOLT 34 BENELLI RAFFAELLO 28-KALIIPERISENA
18
KIMBER TACTICAL PRO II
38 CZ83 64 9,3 X 68 M&W 70 GUNPOWER SSS
patruunat & tarvikkeet
72 KLEEN BORE -PUHDISTUSVÄLINEET 81 PATRUUNANURKKA: .400 Holland & Holland
tee-se-itse
54 KIVIKAHVAT PISTOOLIIN 56 KROMAUS - MÖRÖKÖLLIN MUODONMUUTOS
veitset
74 SPYDERCO SAGE
34
BENELLI RAFAELLO 28-KALIIPERISENA
kolumnit & vakiopalstat
44 MILJOONALAATIKKO 46 HENKILÖKUVA: Kansanedustaja Jussi Jokinen 48 LATAUSKOULU, OSA 9: Luoditus ja niippaaminen 52 RAUTALANKAA ALOITTELIJOILLE, OSA 4: Sulkuväli 60 HAULIKKO-PRACTICAL: MESTARIN EM-KISARAPORTTI 76 SILLISALAATTI 78 TOP STORIES 79 TOIMITUS TOIMII 80 KYSY-VASTAA 82 ETUVETO
54
TEE-SE-ITSE: KIVIKAHVAT PISTOOLIIN
Nytkään tarkasteltavassa Remingtonissa ei ole ideatasolla mitään uutta, mutta siinä yhdistyy käytännössä monia mielenkiintoisia yksityiskohtia.
6
WWW.REKYYLI.FI. REMINGTON MODEL 700 TACTICAL TARGET RIFLE
Asealalla nähdään nykyään harvoin todella uusia keksintöjä, ja tämä lausekin olisi jo loppuunkulunut, jos se ei olisi totta
Uskalias
TARKKUUSKIVÄÄRI
TEKSTI JA KUVAT: SAULI LUOL A JAN-MIKKOL A KUVAT R ADALTA: JANI LESKINEN
WWW.REKYYLI.FI 7
Lukko liukui kiinni kallistamalla asetta vain noin 20 astetta, mikä kertonee jotain herkkyydestä. M700:n lukkoaktio on suosittu rakentelupohja, ja Yhdysvaltojen armeijan M24- ja merijalkaväen M40-kiväärit ovat käytännössä viritettyjä seiskasatasia. Myös monet siviiliaseita tuottavat yritykset tekevät custom-malleja varustaen tämän lähtökohdan mm. Laukaisuvastus oli tehdaskuosissa parikiloinen, mutta avaamalla liipaisimeen sijoitettua säätöruuvia kierroksenpuolitoista putosi vastus lukemaan 1,4 kg. Kiinteään makasiiniin menee neljä patruunaa, ja painamalla ylintä patruunaa alas lukkoa sulkiessa saa vielä yhden pesään. Viimeistely on kauttaaltaan asiallista, ja lukko aukesi ja sulkeutui ensi kerroista lähtien siististi. Syöttö tapahtuu kahdesta rivistä, mikä aivan äärimmäistä toimintavarmuutta ajatellen ei ole paras ratkaisu, mutta yhdestä rivistä syöttäminen vaatisi käytännössä irtolippaan.
Käyttöliittymä on M700:sta tuttu, mutta lukonkampi on muutettu mukavammaksi. Remington esitteli kolmiomaisen piippuprofiilin ensimmäisenä kaksi vuotta sitten VTR-kiväärissään.
Uusi piippumalli on otettu vastaan ristiriitaisesti, mutta suurin osa negatiivisista kommenteista heijastelee lähinnä kirjoittajien ennakkoasenteita. Ominaisuuksiensa ja hintansa puolesta ase on nimittäin M700:lle sama, kuin Lexus verrattuna Toyotaan.
ALKUHAVAINTOJA
Vaikutelma kivääristä oli alusta lähtien positiivinen. Yleensä saan aiheutettua venymistä erinäisin sormitempuin, mutta niistäkään ei ollut apua tässä tapauksessa: laukaisu murtuu kuin lasisauva ilman mitään varoitusta. Ase on tarkkuuskivääriksi tavallista vähemmän etupainoinen, mutta ei kuitenkaan epävakaa. Uutuutena vuodelle 2009 Remington esitteli Model 700 Tactical Targetin, joka noudattaa periaatteessa samaa kaavaa: perusmalliin on laitettu parempi tukki, laukaisukoneisto sekä piippu. Valitukset ulosvetäjän kynnestä ovat lähinnä teoreettisia, ja ulosheittäjäkin toimii oikein huollettuna varmasti ongelma voi syntyä viimeistelyvirheestä tai huollon laiminlyönnistä. Tätä pidemmät joutuu syöttämään yksitellen suoraan pesään. Teoriassa kolmikulmainen malli on painoonsa nähden kierto- ja
WWW.REKYYLI.FI. Edullisen maineensa vuoksi M700-nimistä kivääriä ei heti miellä erityisen laadukkaaksi, joten
8
hieman ihmettelen, miksi tämän aseen nimi ei ole yksinkertaisesti "Tactical Target Rifle". Myös lukonkampi on tavallisesta poikkeava. Vuosikymmenten aikana M700:sta ei ole tullut esiin varsinaisia heikkouksia. Taipaleensa alussa 60-luvulla M700 oli sikäli edistyksellinen veto, että siinä yhdistettiin vanhojen sotilaskiväärien kopioinnin sijasta uutta designia ja uudenaikaisia tuotantomenetelmiä, joiden ansiosta hinta saatiin puristettua alas tinkimättä liikaa laadusta. Eräänlainen jenkkien "Volkkariase" siis. Lukemattomien muidenkin maiden poliisi- ja asevoimat käyttävät Remingtonpohjaisia kivääreitä tarkka-ammuntaan. Sormea vasten vastus tuntui vielä kevyemmältä, koska etuvedoton laukaisu on niin pahuksen siisti. Avaramielisemmät kokeilijat ovat olleet pääsääntöisesti tyytyväisiä hankintaansa. uudella tukilla ja piipulla. Pohjalevy on avattavaa mallia, ja latausintoilijoiden kannalta oleellinen tieto on, että suurin mahdollinen patruunan kokonaispituus on 72 mm. Aseessa on Remingtonin oma X-Mark Pro -laukaisukoneisto, jollainen löytyy lähes kaikista M700:n erikoismalleista. Lukon saa irrotettua liipaisimen edessä olevaa nappia painamalla.
Avattavalla pohjalevyllä varustettu kiinteä makasiini syöttää kahdesta rivistä.
Rungon sisäpuolelle koneistettu avarrus antaa lisätilaa hylsyn ulosheitolle.
TRIANGELIPIIPPU
Tactical Targetin piipussa lähtökohtaisesti pyöreään kankeen on jyrsitty kolme sileää pintaa, jotka tekevät profiilista kulmistaan pyöristetyn kolmion muotoisen. Remington Model 700 on kohta puolen vuosisadan ikäinen kiväärimalli, hintaluokassaan kilpailukykyinen käyttöase ja monien maallikoidenkin tuntema käsite. Saatavilla olevien lisäosien kirjo on pulttilukkoisten kategoriassa rinnastettavissa siihen, mitä AR-15 edustaa itselataavien puolella. Liipaisun vetovastusta voi muuttaa helposti säätöruuvilla
Tämän parempaa en osaisi kivääriltä vaatia, vaikka kyseessä olisi käsityönä koottu ja sovitettu custom-tuotekin. Tosin kuulemani mukaan vakavat kasa-ampujat menevät vielä pidemmälle ja liimaavat raudat tukkiin, mutta tällaisessa aseessa se olisi ylilyönti. Materiaalia jää mahdollisimman etäälle keskikohdasta, jolloin sillä on parhaat edellytykset pitää piippu suorassa. Paksuudeltaan vastaavaan pyöreään piippuun nähden ulkopintaala on pienentynyt, mikä hidastaa piipun viilenemistä, mutta samanpainoiseen piippuun verrattuna pinta-alaa onkin enemmän. Vahvimmat kohdat ovat symmetrisesti kevennysten vastapuolella, jolloin niiden heikentävä vaikutus jää vähäisimmäksi. Erikoista tässä
WWW.REKYYLI.FI
piipussa on viisi oikealle kiertyvää, kulmistaan pyöristettyä rihlapalkkia, joiden nousu tekee .308:lle tavanomaisesta 1:12-noususta (304,8 mm) poiketen yhden kierroksen 285,75 mm (11 ¼") matkalla. Pahimmillaan myötähäpeää aiheuttavien maastokuviointien sijasta tukki on maltillisen vihreä mustine roiskeineen, ja kauttaaltaan kuvioitu pidon parantamiseksi. Bell & Carlsonin synteettisistä kuiduista laminoima ja säädöillä varustettu Medalist Varmint/Tactical saattaa aiheuttaa nitropurkkien poksahtelua vanhojen metsästäjien keskuudessa, mutta sopii kiistatta olalle kuin olalle. Tässä tapauksessa teoreettinen etu on kuitenkin selvä, eli loppu on kiinni toteutuksen laadusta. Omintakeisen ulkonäön lisäksi Tactical Targetin piipun sisäpuoli perustuu viranomais- ja sotilaskäyttöön tehdyn M24-asejärjestelmän piippuun. ja varsinainen petaus on tehty yhdestä alumiinipalasta koneistamalla.
9. Hifistelijät saattaisivat kaivata sivusäätöä poskipakkaan.
Bell & Carlsonin kuitulaminaattitukissa on pystysuuntaiset alumiinipilarit...
... Kyseessä ei todellakaan ole mikään tusinapiippu.
UFOTUKKI
Merkittävin Tactical Targetin ulkonäköön ja ergonomiaan vaikuttava seikka on tukki. Piipun "roikkumisväännön" kannalta alapuolelle sijoitettu tasainen pinta on sopivin, kun kaksi kulmaa jää alas ikään kuin puristuksiin ja yläkulmaan kohdistuu vetoa. Laminaatin sisältä löytyy täydellinen alumiinipetaus pilareineen, ja piippu on valmiiksi irti etutukista. Ehkä niitä löytyykin, mutta sitä varten tarvittaisiin jo erikoisempia tarkastusvälineitä. Kolmiomaisesta profiilista huolimatta aseeseen voi tehdä kierteen vaimentimelle tai suujarrulle materiaalivahvuus riittää ohuimmissakin kohdissa.
vääntöjäykkyydeltään erinomainen. Mahdollista on sekin, että kolmiopiippu yrittää täyttää markkinoilla sellaista tehtävää, jolle ei ole kysyntää: paksuun ja pyöreään verrattuna kolmioprofiilin ainoa etu on painonsäästö, ja kevytpiippuisissa metsästyskivääreissä jäykkyys taas ei ole niin kriittinen seikka. Onkin mielenkiintoista nähdä, tuleeko kolmioprofiilista "uusi musta", eli muoti-ilmiö, jonka muutkin valmistajat ottavat käyttöönsä kivääreissään. Pachmayrin kumilla varustetun perälevyn säätö pituussuunnassa mahdollistaa vetopituuden muut-
Perän säätövara on aivan posketon, eikä varmasti lopu liikeradoiltaan kesken. Sisäpinnan tarkastelu valoa heijastamalla oli sikäli tuloksetonta, että en erottanut piipusta mitään työstöjälkiä tai muita viimeistelyvirheitä. Toki täytyy pitää mielessä vanha sanonta "Pumagi pumaga, a praktika jest praktika", eli paperilla lasketut hienoudet kaatuvat välittömästi siihen, jos käytäntö onkin eri mieltä
Näin osiin ei jää ruuvinsyömiä jälkiä ja säätöihin saa tehtyä minimaalisen pieniä muutoksia. Osumapiste ei siirtynyt juuri lainkaan piipun lämpenemisen vaikutuksesta, ja eri patruunoillakin melko vähän, mikä on väistämätöntä jo luotien painoerojen vuoksi. Lämpeneminen tuntui vaikuttavan ampumiseen oikeastaan vain siten, että lämpöväreily alkoi sekoittaa näkymiä kiikarin läpi. Alapuolelle integroituun kiskoon on kiinnitetty kaksi hihnankiinnityspistettä, joiden paikkaa voi muuttaa mielensä mukaan. Näin ei tarvinnut kuluttaa erikseen viittäkymmentä patruunaa ja ylimääräistä aikaa pelkästään lähtönopeuksien mittaamiseen, mikä olisi nopeaan tahtiin tehtynä lämmittänyt piippuakin tarpeettomasti ja mahdollisesti vaikuttanut tuloksiin. Taktisuuden jumalat suuttuvat tällaisesta, kun ruuvien kannat voisivat hyvin olla keskenään samankokoisiakin, ja näin selvittäisiin yhdellä työkalulla. Tämän tilalle voisi varmasti ruuvata pienen tukijalankin, koska paksuhko kierre ulottuu syvälle tukin sisään. Kaikki säädöt tapahtuvat portaattomasti kuusiokoloavainta käyttämällä. On lisäksi harmillista, ettei tukissa ole pientä kuljetuskoloa säätöavaimille.
10
Tukin etuosa on varsin kulmikas ja kapenee kiilamaisesti eteenpäin. Lämpöväreilyn sivuille ohjaava, piipun ylle pingotettu suojus olisikin mielestäni hyvä asentaa kivääriin heti kiikarin ja bipodin jälkeen, ja tämän jälkeen aseella voisi paukutella samaan kohtaan vaikka koko päivän. Pituus- ja kallistussäätö lukittuu niin, että itse tukkiin kiinnitetty alumiiniosa kiristyy kahdella ruuvilla pyöreän terästangon ympärille. Poskipakka säätyy periaatteessa vain pystysuunnassa, mutta siinä on hieman pelivaraa nousua tai laskua varten. Asetin lähtönopeusmittarin kolmen metrin etäisyydelle piipunsuusta niin, että se mittasi tauluihin ammuttujen luotien lähtönopeuksia kasojen ampumisen yhteydessä. Kiinnitysruuvit eivät tässäkään kohtaa pureudu säätötankoihin, vaan tangot lukittuvat ruuvien kiristäessä erilliset lukituspannat jumiin. HYVÄ LAUKAISU JA ERGONOMINEN TUKKI YHDISTETTYNÄ KUUDEN KILON PAINOON AMPUMAVALMIINA TEKIVÄT AMPUMISESTA HELPPOA JA MUKAVAA.
tamisen välillä 340391 mm, minkä lisäksi levyä saa siirrettyä pystysuunnassa ja kallistettua vapaasti. Tactical Target osoitti ei mitenkään yllättäen selkeästi eniten käyntihaluja Federal Gold Medal Matchilla ja Lapua Scenarilla. Mukavuussyistä ruuvasin taaemman hihnakiinnikkeen irti, koska se osui rekyylissä kämmenselän puolelle. Syksyisten sadekuurojen lomassa ja puuskittaisen tuulen puhaltaessa on nihkeää minimoida virheitä. Puuskittaisen tuulen vaikutusta kuvannee hyvin se, että
yksi Scenarilla ammuttu kasa oli kuin viivottimella poikittain piirretty. Tukena oli pöydälle asetettu muovinen hiekkasäkki. Etutukki pääsi liikkumaan sen päällä hieman joka suuntaan, mutta sain kohtuullisen hyvin vakioitua pidon vetämällä asetta tukikädellä olkaa vasten tukin alle muotoiltua porrasta hyödyntäen. Yhdenmukainen käynti on tyypillinen raskaspiippuisille aseille, mutta toinen tällaisen toivottavan käytöksen edellytys on suoraan porattu eikä siis jälkikäteen oiottu piippu. Ruuvasin aseen päälle maahantuojan lähettämät Warnen kiskon ja jalat, joihin kiinnitin Leupold VX-III 6,520x40 -kiikarin. Perälevyn säätämiseen tarvitaan yksi kuusiokoloavain, aseen purkamiseen ja poskipakan säätämiseen toinen. Näistä toiseen on tietysti tarkoitus laittaa aseen luonteeseen sopiva bipodi.
RATAREISSU
Pääkaupunkiseudun surkean ratatilanteen vuoksi ajoin kokeilemaan kivääriä Big Bore Clubin radalle Nummi-Pusulaan. Kiväärin reipas paino yhdessä kumisen perälevyn kanssa imivät rekyyliä tehokkaasti itseensä, joten
WWW.REKYYLI.FI. Koeammuntojen olosuhteet eivät olleet kaikista ihanteellisimmat. Ampuessani tu-
kikäsi oli siis nyrkissä ja peukalonhanka tukin kohoumaa vasten. Molemmat käyttävät selkeästi raskaampaa luotia, mutta laadukkaat harjoittelupatruunat Lapua Trainer ja Sako Range eivät jääneet kauas jälkeen. Tactical Targetin piippu ei kuitenkaan ole lainkaan raskas erityisesti pituuteensa nähden
Rekyylin konkreettisen vähenemisen lisäksi lisäpaino muuttaa rekyylin terävästä iskusta pidempikestoiseksi tuuppaukseksi.
KENELLE JA MIHIN KÄYTTÖÖN?
Ulkonäkönsä ja olemuksensa vuoksi Tactical Targetin luulisi vetoavan vahvimmin SRA-ampujaan, joka haluaa niitä kisoissa melko harvinaisia TA-rasteja varten pätevän näköisen kiväärin. Toinen huomion kiinnittänyt asia oli laukaisu. Loput Tactical Targetin viehätyksestä tulee piipusta. Lähinnä mieleen tulee custom-pajan tuote, jonka pohjana on M700:n aktio. Model 700 on totuttu näkemään tyypillisesti edullisemmassa hintaluokassa, joten kohtuullisen korkea hinta nosti myös odotukset korkealle. Lisäksi ihastuin tukkiin kokonaisvaltaisesti: jykevyyteen, pistoolikahvan muotoon, tukin pinnan pitävyyteen, ulkonäköön ja erityisesti petaukseen. Luonnollisesti huomio oli kiinnittynyt ensimmäisenä teknisiin ratkaisuihin, niin kuin tässä ammatissa on tapana. Piippu jää oikeaoppisesti vapaastivärähteleväksi.
Tactical Targetilla oli kevytrakenteisen toimittajankin helppo ampua. Selkeä, venymätön ja käytännössä riittävän kevyt. Yksinkertaistaen, tukki on 80 prosenttia Tactical Targetista. Perän säätö voisi olla simppelimpikin ja joku hifistelijä voisi kaivata poskipakan sivuttaissäätöä. Vaikka kiikari olisi kuinka suuri ja kuinka korkeissa jaloissa tahansa, saadaan Tactical Targetin säätöperällä ampuma-asento helposti kohdalleen. Mutta koska klapista ei ole käytännössä haittaa, ampumiseen keskittyvällä loppukäyttäjällä on tuskin valittamiselle sijaa. Onko Tactical Target hintalappunsa väärti. Laadussa ei ollut pienintäkään huomauttamisen aihetta.
Piipun runkoon kiristämä paksu teräslevy toimii rungon puolesta rekyylivasteena. Ergonomian ja teknisyyden sanelema moderni ulkonäkökin on minulle pelkkää plussaa. Toinen kohderyhmä lienee tarkka-ampujatoimintaa ja muita reserviläisten kiväärilajeja harrastavat Simo Häyhän henkiset perilliset.
WWW.REKYYLI.FI
Suorituskyvyltään ase ylittää oman taitotasoni, ja tilanne lienee sama ampujien ylivoimaisen enemmistön tapauksessa. Säätöjen rajallisuudesta ei itselleni ollut mitään haittaa, koska jo tehdasasetuksissaan laukaisu on hyvä. TOINEN MIELIPIDE
Aseen mukana saatiin kokeiltavaksi Warnen kiinnitysjalat sekä picatinny-kisko. Mielestäni kyllä. 26 tuuman piippu saa jälleenlataajan sormet syyhyämään. Tero Kuitunen
11. En hakemallakaan saa haettua aseesta seikkoja, jotka oikeasti haittaisivat minua.
"Onpa seitensatasella hintaa", oli ensimmäinen ajatukseni, kun tein Remingtonin nettisivulla ennakkotutustumista artikkelin aiheeksi saapumassa olevaan Tactical Targetiin. Sitä ei oikeastaan pitäisi edes verrata perus-M700:een, koska samaa on vain lukkokoneisto, muutoin kaikki on paremmin. Vaikka koneisto ei olisi vireessä, saa lukon avattua kämmensyrjällä ja suljettua yhtä sujuvasti peukalohangalla. Itse kuitenkin sain kerrankin ampuma-asennon heti hyväksi. Koska en ole erityisen painavien aseiden ystävä, mutta arvostan tarkkuutta, jäi Tactical Targetista varsin positiivinen kuva. Kun ase sitten saapui toimitukseen ja paketti oli saatu auki, oli ensimmäinen ajatus pieni pettymys: sisältö vaikutti ihan Model 700 -kivääriltä. Lukon toiminta antoi viitteitä siitä, että kenties tässä aseessa olisi sitä jotain. Lukkopultissa on toki hieman klappia, joten täydellisyydestä jäädään aavistus. Vaikka lukko- ja laukaisukoneistot toimivat hienosti, oivalsin Tactical Targetin idean vasta kun asensin sen päälle kiikarin. Tukissa tätä osaa vasten tulee alumiinipeti. Varsinkin käytännön tilanteessa mekaaninen tarkkuus on se pienin virhetekijä, koska hiekkapussitueltahan ammutaan lähinnä asetta ja patruunoita kokeiltaessa ja kohdistaessa. Tactical Targetissa säätövaraa riittää melkoisen erikoisiin asennuksiin ja asentoihin, joten oman omituisuuteni korjaaminen oli lähinnä hienosäätöä. Sellaisen pottunuijan joita tällaisiin tarkkuuskivääreihin on tapana kiinnitellä. Joten, jos ampujan tavoitteena ovat nopeat peräkkäiset laukaukset, on Tactical Targetissa siihen eväitä. Ensikäpistelyssä hymyn kirvoitti kaksi yksityiskohtaa. Lisäksi erikoinen rihlaus viehättää tekniikkaorientoitunutta. Kolmikulmaisuus näyttää toki hienolta, mutta tärkeämpää on, että sen avulla on saatu piipusta pitkä ilman kohtuutonta painoa. Liike on mielestäni poikkeuksellisen kevyt ja kun lisäksi lukon toiminta on takeltelematonta, ei parempaa voi vaatia. Tapanani on, jostain itselleni tuntemattomasta syystä, työntää päätä eteenpäin tähdätessäni ja monilla kivääreillä sekä silmänetäisyyden säätämisessä että poskipakan korkeudessa on ollut ongelmia
Toki erityisen vaativilla kivääriampujilla on omat kriteerinsä, mutta en rehellisesti sanottuna ole siinä asemassa, että lähtisin tällaista vähemmistöä neuvomaan asehankinnoissa. Tactical Targetin kanssa piipunpituudesta ei tarvitse tinkiä, koska kevennys on toteutettu muilla keinoin. Koneiston muutteluun ei nähty tarvetta.
Kaliiperi: .308 Winchester Kapasiteetti: 4+1 Pituus: 11561207 mm Piipun pituus: 660,4 mm (26") Paino: 5,16 kg Hinta: 2100 euroa Maahantuoja: Normark Oy, (014) 820 711
Lapua Trainer / 31 mm
Sako Range / 29 mm Luodin lähtönopeus, m/s
Federal Match / 25 mm
Lapua Scenar / 24 mm Osumakuviot 3 x 5 lks. Perustellusti tätä aktiota on kovin vaikea haukkua.
MODEL 700 TACTICAL TARGET RIFLE
Valmistaja: Remington Arms Company Inc., Yhdysvallat
Laukaisukoneisto on karvalakkimalleihin verrattuna parannettu. Toisaalta pienemmillä ampumaetäisyyksillä lyhyt paksupiippuinen kivääri on edelleen vaihtoehto, joka ei vielä jouda romukoppaan.
Lukko on tavanomainen M700:n lukko niin hyvässä kuin hyvässäkin. Hinta on kieltämättä kallis, mutta hyvästähän tunnetusti kannattaa maksaa. Hjorth Ab, (03) 234 4300
12
WWW.REKYYLI.FI. Kuten mainittu, eräs tapa tehdä tarkkuuskivääristä kevyempi on lyhentää piippua aina 1820 tuumaan asti, mutta lähtönopeudet ja samalla suurin ampumaetäisyys kärsivät tästä jonkin verran. Enintään tyydyttäviksi jääneistä kasatuloksistakin syytän lähinnä itseäni ja olosuhteita. / 100 m
Patruuna Sako Range FMJ 123 gr Lapua Trainer FMJ 123 gr Lapua Scenar 167 gr Federal Gold Medal Match 175 gr Winchester FMJ 147 gr
Hitain 935,2 919,4 838,1 817,3 866,5
Nopein 957,8 939,5 855,0 829,3 894,6
Keskiarvo 948,7 926,2 849,0 825,7 881,0
Nopeushajonta 22,6 20,1 16,9 12,0 28,1
Pienin 29 mm 31 mm 24 mm 25 mm 39 mm
Keskiarvo 41 mm 43 mm 30 mm 33 mm 66 mm
Sako: Sako Oy, (019) 7431 · Lapua: NorDis Oy, (06) 431 0301 · Federal: Oy K. Itse asiassa aloin aika pian tehdä henkilökohtaista talousarviota kyseisen kiväärin hankkimiseksi, enkä edes ollut mieltymyksineni yksin. Hjorth Ab, (03) 234 4300 · Winchester: Oy K. Ylläolevan perusteella voisinkin varovaisesti arvioida, että Tactical Target on sopiva valinta ampujalle, joka käyttää kivääriään jopa kilometrin etäisyyksille, tai ei muusta syystä halua tinkiä lähtönopeuksista yhtään. Toinen merkittävä tekijä on piippu. Eniten ihastusta herätti kaikin puolin erinomainen tukki säätöineen. Tirkistysreiästä näkee virepintojen ristikkäisyyden
TILAA Ä T JA SÄÄS
VR T. Nimi Lähiosoite Postinumero ja toimipaikka Kotipuhelin, myös suuntanumero Allekirjoitus (huoltajan, jos alle 18v.) Sähköposti
Vastaanottaja maksaa postimaksun
VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00300-307 00301 HELSINKI
13
WWW.REKYYLI.FI
Voit tilata Rekyylin myös osoitteesta www.rekyyli.fi tai puhelimitse numerosta 09-827 5556. Kestotilausta ei voi lopettaa kesken laskutuskauden. IR TO NU ME RO IH IN
25%
K llä tilaan R k Kyllä, til Rekyyli-lehden
Valitse tilausjaksosi: 12 kk (8 numeroa) 63,20 kestotilaus 49,95 / vuosi 3 kk testitilaus (2 numeroa) 15,80
Tilaus alkaa seuraavasta ilmestyvästä numerosta
14
WWW.REKYYLI.FI
Pietro oli maineikas haulikkoampuja ja hän laati tuotantoon omia mallejaan. Piippu on sisältä kovakromattu ja kestää näin ollen hyvin syöpymistä vastaan. Etienne. Piipun työnlaatu on
erittäin hyvä niin päältä kuin sisältä. Itse aseessa ensimmäinen huomio kiinnittyi sen todella kapeaan ja solakkaan etutukkiin. Tukki on melkoisen suora eli toisin sanoen sitä ei ole taivutettu. Marocchi Si 12 toimitetaan tavallisessa pahvilaatikossa, jossa on aseen lisäksi vaihtosupistajat. Tämän aseen piippu lienee lähtöisin Ranskasta, koska siinä lukee Steel St. Mainittakoon vielä että tätä haulikkoa on saatavilla myöskin 24-, 26- ja 30-tuumaisilla piipuilla. Kaksi ensinmainittua ovat hyvin pitkälti amerikkalaista tyyppiä kun taas inertia on eurooppalaista tuotekehitystä. Tällä ratkaisulla on haettu sitä, että perä ei tartu nopeissa nostoissa vaatteisiin kiinni. En ymmärrä miksei koko perälevy olisi voinut olla muovia, koska tämä ei edes jousta yhtään. Sinistys on tehty hienosti ja kaikki karheudet on saatu piiloon. Supistajat on pakattu esimerkilliseen kovamuoviseen koteloon, jossa ne pysyvät hyvin tallessa. Aseen lukonkehys on alumiiniseosta ja se on käsitelty myös erittäin kiiltäväksi. Nyt esittelyssä on uusi italialainen metsästyshaulikko Marocchi Si 12.
TEKSTI: JUSSI GRÖNSTR AND
INERTIATOIMINEN
Armi Marocchin asetehdas sai alkunsa Italian Gardonessa vuonna 1926, jolloin tehdas tuotti lähes yksinomaan vain ilma-aseita. Karhennusten taso ei ole häikäise-
vä. Ne on ensin öljytty ja sen jälkeen ilmeisesti vahattu, koska pinta on todella kiiltävä. Aseessa on vakiona myös kiinteät hihnalenkit, joka on melkoisen harvinaista tänäpäivänä tämän asetyypin kohdalla. Ranskalainen Verney-Carron sijaitsee Saint Etiennessa ja valmistaa laadukkaita piippuja myös muille valmistajille. Kotelossa
WWW.REKYYLI.FI
on myös peräkulman säätöpalat, joita on kaikkiaan neljä kappaletta. Kehyksen molemmille puolille on kirjailtu valkoisella aseen merkki ja malli. Supistajia on yhteensä viisi kappaletta. Piippurekyyli-, kaasumäntä- sekä inertiatoimisia. Inertiatoimisissahan etutukki voidaan tehdä sirommaksi kuin kaasumäntäaseissa. Itse lukko sen sijaan on teräs15. Vuonna 1972 Sarezzoon rakennettiin uusi asetehdas isäntänään Pietro Marocchi ja hänen myötään alettiin tuottamaan pelkästään haulikoita. Marocchin piippu on pituudeltaan hieman totutusta poikkeava 68,5 cm. Perälevynä on parin sentin paksuinen kovakuminen levy, joka on yläkulmasta muovia. Piipun päällä on venttiloitu tähtäyskisko, jonka päässä on punainen kuitujyvä. Siinä on paljolti samaa tyyliä kuin turkkilaisen Armsanin etutukissa. MAROCCHI SI 12
ITALIAANO
Itselataavia haulikoita on kolmea päätyyppiä. Tukit on eurooppalaista pähkinäpuuta ja ne on käsitelty melko tummiksi. Se on erittäin hyvän muotoinen ja mukava käteen. Nykyisin myytävät Finnclassic 512 sarjan aseet ovat saman tehtaan tuotantoa. Aseen perä on niinikään hyvän muotoinen ja se taas muistuttaa suuresti vanhan Benelli 90:n muotoilua. Kehyksen pohjassa on koeistusmerkinnät kun taas päällä on urat, joihin mahdollista laittaa optinen tähtäin. Ne ovat ensinnäkin melkoisen niukat ja työnjälki on aavistuksen suttuinen, mutta kuitenkin kelvollinen. Tässä kohdin on ilmeisesti huomioitu Etelä-Euroopan ajojahdit, joissa täyteisillä ammuttaessa punapistetähtäin on verraton apu. Marocchi tuli suomalaisillekin tutuksi viimeistään 1990-luvun alussa, jolloin maineikkaan Tourulan tehtaan asejärjestelmä Valmet 412 siirrettiin Marocchille
Magnumien jälkeen ammuimme tavallisia 36 grammaisia metsästyspatruunoita. Marocchiin sopii lainsallimat 1+2 patruunaa. Purin aseen osiksi ja kasasin uudelleen niin sitten se taas toimi. Rekyyliä se ei vaimenna juuri lainkaan.
Aseen mukana seuraa neljä tukinsäätöpalaa. Koneiston runko on tehty polymeerista ja sen rakenne on hyvin yksinkertainen. Vedin lukkoa taaksepäin, mutta se liikkui edestakaisin hervottomasti eikä toiminut. Lukko jäi puoliksi auki ja kun sitä veti hiukan taaksepäin, patruuna nousi ylös. Kun lukon vetää taakse ei voi erehtyä siitä että käsissä on inertiatoiminen haulikko. Marocchi ei toiminut yhtäkään sarjaa kunnolla. Kolmas patruuna ei enään noussut patruunapesään vaan jäi syöttösillalle jumiin. Lipastettaessa lisäpatruunoita oli havaittavissa lievää jäykkyyttä. Toinen vaihtoehto on että syöttöramppi on sovitettu huonosti ja se ei mahdu liikkumaan normaalisti. Tämä on täyteisiä ammuttaessa suureksi avuksi.
Perälevy on kumin ja muovin sekoitusta. Yritimme uudella onnella, mutta nyt laitoimme aseeseen kolme Sellier&Bellotin trap patruunaa. Supistuksina käytimme kahta enitenkäytettyä, puolisuppeaa ja täyssuppeaa.
Ensimmäiseksi piippuun laitettiin Sellier&Bellotin 53 grammainen magnumlataus 3,7 mm:n hauleilla. Kaikki kokeillut patruunat tekivät kohtuullisen hyviä kuvioita, joilla olisi varmasti riista päätynyt reppuun. tä ja on hyvin pitkälle samanlainen kuin Benellissä. Purin aseen jälleen osiksi ja aloin tutkia että mikä siinä mahtaa olla vialla. Lipastamiseen sai käyttää voimaa toden teolla ja peukaloa säälimättä. Rekyyli oli kertakaikkisen vihainen, mutta kuvio sen sijaan oli kohtalaisen hyvä vaikka haulikoko olikin melkoisen suuri. Ensimmäiseksi kokeilimme Saga Export patruunaa joissa on 32 gramman lataus. Lataaminen on huomattavasti kevyempää kuin kaasumäntähaulikolla. Tässä kohdin tulikin karu totuus esiin myös siitä miltä kevyt inertiatoiminen haulikko tuntuu ammuttaessa 76 mm magnumeita. Eritoten jäykkyys korostui 76 mm patruunoilla. Hyvin Marocchilla osui myös niihin, mutta ase jumitti jälleen kun se oli lipastettu. Kaikki oli päällisinpuolin koneistossakin kunnossa, mutta vika on mitä ilmeisemmin lukon palautusjousimekanismissa. Kuvio nousi oikeaoppisesti hiukan jyvän yläpuolelle ja vaikuttaisi siltä että Marocchiin ei ole vaikeuksia löytää hyväkäyntistä metsästysla-
tausta. Se on myös helppo puhdistaa kotikonstein.
AMPUMAAN
Koeammunta suoritettiin kahden miehen voimin lämpimässä syyssäässä. Kaksi ensimmäistä patruunaa lähtivät niinkuin pitääkin, mutta sitten ase jumiutui. Patruunoiksi valikoimme kaikkia tavallisia metsästyspatruunoita, joita kaupan hyllyltä on saatavissa. Lukon toiminta niin avatessa kuin suljettaessakin on jämäkän ja jouhevan tuntuista. Supistukseksi laitettiin sylinteri. Kuviokokeiden lopuksi kokeilin ampua vielä muutaman Federalin täyteisen ampumaradalta löytyneisiin purkkeihin 40 metrin matkalta. Palat on helppo vaihtaa perä irroittamalla.
ti kunnolla, mutta taas sama jumi kuin aiemminkin ja koko ase tiltissä. Lisää koeammuntatuloksia on nähtävissä koeammuntataulukossa. Ensimmäinen laukaus läh16
Piipun päässä on punainen kuitujyvä, joka myös loistaa hämärimmissäkin olosuhteissa.
Lukonkehyksen päällä on kiinnitysurat optiselle tähtäimelle. Sulkukappale on pyörähtävä ja sen takana on lukon avausjousi. Sitten siirryimme ampumaan kuviokokeita normaalilta 35 metrin matkalta. Liipaisinkoneisto on kiinni vain yhdella sokalla, jonka poistamalla koneisto lähtee irti. Kun lukon päästi eteen niin se toimitti patruunan pesään, mutta ase ei enää lauennutkaan. Ennen kuviokokeiden ampumista päätimme testata aseen yleistä toimintavarmuutta trap sekä metsästyspatruunoilla. Se on sikäli sääli kun se on muuten asiallisen oloinen haulikko ja hyväkäyntinen, mutta jatkuvat toimintahäiriöt söivät sen pisteitä paWWW.REKYYLI.FI. Niiden ampuminen kevyellä aseella oli huomattavasti mielekkäämpää
Sen runko on valmistettu polymeerista. Saatavissa myös synteettisenä Varusteet: Hihnalenkit sekä teräshaulikelpoiset supistajat Hinta: 990 euroa Maahantuoja: Eloranta Oy, (044) 088 3044
Lukko on tuttua Benelli-tekniikkaa. Lukon häntäkin on tuttua Benellistä.
hasti. Ainoastaan täyssuppea ja parannettu puolisuppea eivät sovellu teräskäyttöön.
Patruuna Torhammer 12/70 Winchester Special Pigeon Saga High Speed S&B Magnum Boar Torhammer 12/70 Winchester Special Pigeon Saga High Speed S&B Magnum Boar
lataus 36 g 36 g 36 g 53 g 36 g 36 g 36 g 36 g 53 g 36 g
haulikoko 3,25 mm 2,7 mm 3 mm 3,7 mm 3,5 mm 3,25 mm 2,7 mm 3 mm 3,7 mm 3,5 mm
haulimäärä 208 kpl 310 kpl 240 kpl 184 kpl 165 kpl 208 kpl 310 kpl 240 kpl 184 kpl 165 kpl
osumia 145 kpl 236 kpl 178 kpl 144 kpl 108 kpl 151 kpl 239 kpl 186 kpl 152 kpl 114 kpl
osumaprosentti 69 % 76 % 74 % 78 % 65 % 73 % 77 % 77 % 82 % 69 %
supistus (M) (M) (M) (M) (M) (F) (F) (F) (F) (F)
17. On vaikea sanoa onko tämä tyyppivika vai vain tämän aseyksilön ongelma. Piippu on ranskalaista laatuterästä S.T Etiennen tapaan.
MAROCCHI SI 12 METSÄSTYSHAULIKKO
Valmistaja: C.D Europe. Mielellämme olisimme tehneet koeammunasta hieman pidemmänkin, mutta tällaisella ei ollut enää mielekästä ampua kun ase piti purkaa lähes jokaisen patruunan jälkeen. Rehellisyyden nimissä onkin sanottava että tämä oli epävarmin itselataava, millä olen koskaan ampunut. Laukaisukoneisto on hyvin yksinkertainen ja helppo irrotettava. Toivoisin kuitenkin että kyllä tämän hintainen itselataava pitäisi olla huomattavasti parempi toimintavarmuudeltaan. SRL, Italia Kaliiperi: 12/76 Kapasiteetti: 2+1 patruunaa Pituus: 125 cm Piipun pituus: 68,5 cm Paino: 2,8 kg Tukki: Pähkinäpuuta. Lukko on pyörähtävää tyyppiä. Yleiseltä työnlaadultaan Marocchista jäi kuitenkin hyvä kuva ja se onkin omiaan paljon liikkuvalle metsästäjälle sekä tietysti nuorille ja naisille.
WWW.REKYYLI.FI
Mukana toimitetaan viisi vaihtosupistajaa, joista kolme soveltuu teräshauleille
18
WWW.REKYYLI.FI
Pahimmillaan olen nähnyt rampin muuttuneen perunapelloksi muutaman tuhannen laukauksen jälkeen, monet taas kertovat että eivät ole havainneet mitään muutosta. KIMBER TACTICAL P RO II
TEKSTI: SA SU MAT TIL A
TAKTINEN TYÖKALU
Kimber nousi vuosia sitten 1911-valmistajien kärkikaartiin tuotannon laadulla ja erittäin runsaalla valikoimalla. Kyseisessä pistoolissa on tehtaalta valmiina muutamia käytännöllisiä yksityiskohtia, joista on hyötyä taktisissa tilanteissa ja toiminnallisissa kilpalajeissa. Kilpakäyttöön laukaisua voisi keventää ja se onkin onneksi helppoa, varsinkin tällaisessa perinteisessä 1911-pistoolissa.
TEKNISIÄ YKSITYISKOHTIA
Alumiinirunko tekee aseesta kevyen ja erittäin näppärän käsitellä. Kiinteissä tähtäimissä on tritiumampullit. Colt jäi nielemään pölyä. Laukaisu on puhdas ja vastus on 2,0 kg, eli ihanteellinen suojelu- ja taisteluaseen laukaisu. Pitääkin muuten muistaa taas varata aika manikyyriin. Pistoolin laminoidut puukahvat ovat pyöreät ja täyteläiset ja siksi sopivat oikein hyvin XL-kokoiWWW.REKYYLI.FI
seen käteeni. Aseen suuntaaminen on todella helppoa, ja ase on muutenkin pai-
nonsa ja painonjakaumansa puolesta miellyttävä käsitellä. Siinä vaiheessa, kun ramppi mahdollisesti vaatii korjausta, on patruunoihin ehtinyt mennä jo muutaman pistoolin hinta. En ole asiasta huolissani, koska rampin voi jyrsiä pois ja asentaa tilalle teräksisen rampin, tai sitten vaihtaa piipun rampilliseen. Kahvan etuosan karhennus ottaa hyvin kiinni sormiin, pidempään ampuessa jopa melkein häiritsevästi: tuntuu pienenä poltteluna herkässä konttoristin ihossa. Tuplalaukaukset lähtevät nopeasti aseen kevyestä painosta huolimatta, tosin en ole mikään IPSC Grand Master, joka puristaisi ulos viimeisenkin sadasosasekunnin. Alumiiniaseissa ramppi kärsii patruunoiden osuessa sitä vasten. Odo-
tan mielenkiinnolla miten oman aseeni alumiiniramppi käyttäytyy laukausmäärän kasvaessa. Pro tarkoittaa Kimberin kielessä neljän tuuman piippua ja merkintä II tarkoittaa nallipiikin varmistinta. Piipun pituus on tasan neljä tuumaa. Patruunana .45 ACP on niin mieto, että kevyt alumiiniasekin sopii sille oikein hyvin. Tässä artikkelissa esittelen yhden monista Kimberin malleista. Piippu on perinteinen rampiton, joten patruunoiden syöttöramppi on kiinteä osa aseen runkoa. Syöttöramppi on jyrsitty varsin karkealla terällä ja jätetty viimeistelemättä, mikä todistaa käytännössä väittämän, että tärkeintä ei ole rampin pintaviimeistely vaan muoto. Kyseisen pistoolin mallimerkintä on Tactical Pro II.
Tactical viittaa runsaaseen taktiseen varusteluun ja tummaan mattaväriin. Paksu piippu on IDPA- ja
19. Piipun päässä ei ole holkkia, vaan kyseessä on niin sanottu bull barrel. Peukalovarmistin on kaksipuoleinen ja lipaskuilua on avarrettu lisäosalla. Kahvan etuosa on siististi karhennettu customaseiden tyyliin 30 lpi tiheydellä
Ehdin kesän aikana ampua tällä pistoolilla puolenkymmentä IPSC- ja SRA-kilpailua. Ilmiö näyttäisi johtuvan otteestani aseesta. Kasoissa ei ollut kärpäsiä, vaan osumat olivat tasaisen hajallaan. Tämä reikäpäälataus lupaili ensin 56 mm osumakuviolla, mutta toinen kasa menikin sitten harakoille. Päivänvalossa tarkkuutta ampuessa tritiumampullit eivät häiritse tähtäinkuvaa. Nyt minulla on ase, jolla voi kuivaharjoitella jopa pimeässä vaatehuoneessa tai kylpyhuoneessa! Vielä kun alettaisiin IPSC-kisoja järjestää talven pimeinä iltoina, niin saisin tähtäimistä kaiken hyödyn irti. Piipun sovitus ei ainakaan näytä olevan syynä huonoihin tuloksiin, sillä piippu on etupäästään välyksetön ja piipun alapuolisten jalkojen sovitus on todella hyvä. En ole aivan varma sattuiko minulle harvinaisen huono päivä ampua, vai onko ase tosiaan näin epätarkka. Niiden väri on vihreä. Syy niiden käyttämiseen on se, että luen lähes yksinomaan amerikkalaista kirjallisuutta, ja heidän mittayksikkönsä ovat syöpyneet tajuntaani ja hahmotan ne paljon paremmin kuin metriset yksiköt. Värin kuluminen näyttää kivasti missä osat ottavat toisiinsa kiinni käytössä.
Kahvan etuosa on nätisti karhennettu. Pistoolissa on nallipiikin varmistin. Tämä varmistin toimii onneksi kahvavarmistimesta eikä liipaisimesta, joten sillä ei ole vaikutusta laukaisun laatuun. Jostain syystä kolmessa kilpailussa ja omissa harjoituksissani peukalovarmistin nousi jatkuvasti päälle kesken ampumisen. Harraste- ja kilpakäytössä nallipiikin varmistimesta ei ole haittaa, mutta suojelukäytössä kaikki eivät pidä sen aiheuttamasta kasvaneesta häiriöriskistä. Sivusuunta on myös kohdillaan. reverse plug, sillä ei ole holkin sakaroita sitä pitelemässä.
KOEAMMUNTA JA KILPAKÄYTTÖ
Koeammunnassa oli iskeä epätoivo, koska 25 metrin matkalta tuelta ampumani viiden laukauksen kasat pyörivät kymmenen sentin molemmin puolin. Edellisessä Rekyylin numerossa käyttämiäni varsin tarkkoja omia latauksia ei ollut valitettavasti nyt käytössä, paitsi kaksi annosta 200 gr Gold Dot -patruunaa. Mitä enemmän osia, sen suurempi on mahdollisuus, että joku niistä pettää.
Bull barrel eli härkäpiippu toimii ilman erillistä holkkia. Noudatan perinteisiä arvoja ja käytän ammunnassa ja jälleenlatauksessa amerikkalaisia mittoja: graineja, unsseja, jalkoja, paunoja, tuumia ja niin edelleen. Toisaalta tätä ei tapahtunut kaikissa kilpailuissa ja harjoituksissa. Ase osuu tehtaan jäljiltä 25 metrin etäisyydeltä juuri sopivasti muutaman sentin jyvän yläpuolelle kaikilla kokeilemillani patruunoilla. Myös liipaisinkaaren alapinnassa on karhennus, joka lisää tukikäden etusormen pitoa ja helpottaa rekyylinhallintaa.
WWW.REKYYLI.FI. Ampumataulukon erikoiset millimetrilukemat johtuvat siitä, että mittasin kasat kymmenesosatuuman tarkkuudella ja vasta sitten muutin lukemat eurooppalaisiin millimetrimittoihin. Kiinteissä tähtäimissä on tritiumampullit edessä ja takana, yhteensä kolme. IPSC Single Stack -laillinen, koska piipun pituus on alle 4,2 tuumaa. Nämä poliitikkojen ja lakimiesten suosimat lisävimpaimet aseissa oikeasti lisäävät vikatodennäköisyyttä. Rekyylijousen pidättimen on silloin oltava ns. Jatkan testaamista vielä syksyllä ja raportoin tuloksista Rekyylin keskusteluforumin numeron 7/2009 palautetopikkiin. Simuloin taktista tilannetta sulkeutumalla pimeään vaatehuoneeseen ja tosiaan, tähtäinkuvan muodostaminen onnistuu pilkkopimeässäkin. Rekyylin lyödessä pistoolia syvemmälle kouraan osuu liipaisinsormen tyvi peukalovarmistimeen ja tönäisee
Taktinen tritium-tähtäin.
Peukalovarmistin on kaksipuoleinen. Käyttämäni patruunat eivät edusta missään tapauksessa tarkkuusammunnan parhaimmistoa, sillä ne ovat edullisia harjoituspat20
ruunoita
Hjorth Ab, (03) 234 4300 · American Eagle: Oy K. Hjorth Ab, (03) 234 4300 · Magtech: Asetalo Oy, (03) 475 5371 · Sellier & Bellot: Aseliike Markus Remes Oy, (08) 520 9999 · CCI: Oy K. Pyöreä, kevennetty vasara. Patruuna Winchester 230 FMJ Remington 230 FMJ Gold Dot 5.4 gr Titegroup 200 JHP Speer TMJ 5.4 gr Titegroup 200 TMJ Magtech SWC 230 FMJ-SWC S&B 230 FMJ CCI Lawman 230 FMJ Magtech 230 FMC American Eagle 230 FMJ Keskiarvo mm 77 83 88 94 100 122 126 131 140 76 86 56 94 81 150 119 152 137 89 94 119 66 119 147 112 71 160 122 76 69 152 170 124 119 147 76 127 66 69
LIPASVALINTA ALUMIINIASEESEEN
Lippaat, joiden ylösnostajassa on metallinen kärki, esim. Alumiinisissa 1911-pistooleissa kannattaakin suosia lippaita, joissa on umpinainen patruunannostin, esim. Työn jälki on siistiä, toiminta luotettavaa, eikä aseessa ole vikoja. Mec-Gar, ACT, Les Baer ja Ed Brown. Kimber Tactical Pro II on tyypillinen reilun tuhannen euron 1911-pistooli. Kerran kesken IPSCstagen luisti lukittui taakse syynä tähän on hyvinkin voinut olla oma peukaloni tai lipas. Tämä pistooli on siis verrattain huoleton, koska ampuessa ei pyöri mielessä epäilys aseen toiminnasta. Edulliset lippaat toimivat täysin moitteetta, joten säästelen kalliimpia amerikkalaisia merkkilippaita.
WWW.REKYYLI.FI
Winchester: Oy K. Pehmeä ja ketterä käsitellä ja toimii luotettavasti kunhan vain saan peukalovarmistimen pysymään pois päältä.
Rekyylijousen poistaminen luistista edellyttää purkutyökalun tai muun rautalangan käyttöä. Kaiken kaikkiaan tämä Kimber on toiminnallisissa kilpailuissa todella sympaattinen. Ase on tehnyt tänä aikana vain kaksi häiriötä. McCormick ja Kimberin mukana tullut lipas, eivät ole parhaita mahdollisia alumiinirunkoiseen aseeseen. Patruunannostimen kärki nimittäin napsauttaa lippaan viimeisen patruunan kohdalla syöttöramppiin, ja kun ramppi on alumiinia, alkaa siihen muodostua kuoppa. Hjorth Ab, (03) 234 4300 · Remington: Normark Suomi Oy, (014) 820 711 · Speer: Oy K. Sillä jousen saa pysymään kasassa. Viritysosia on saatavissa lähes rajattomasti, tosin juuri tämä malli ei kaipaa enää mitään lisää. Kimberin pistooleja voisi hyvin ostaa useampiakin jos vain rahatilanne ja lupaviranomainen siihen taipuvat. Iskupiikin varmistinta käyttävä vipu näkyy etualalla. Joka viikonpäivälle oma Kimber, vai miten niillä öljysheikeillä on tapana?
KIMBER TACTICAL PRO II
Valmistaja: Kimber Mfg., Inc, Yhdysvallat Kaliiperi: 45 ACP Kapasiteetti: 8+1 patruunaa Pituus: 196 mm Piipunpituus: 102 mm Paino: 790 g tyhjän lippaan kanssa Hinta: 1395 euroa Maahantuoja: Teräasekeskus, (09) 417 2900
21. Tätä kutsutaan Swartz-varmistimeksi.
Runkoon jyrsitty syöttöramppi on jätetty varsin karkeaksi, mutta toimintaa se ei haittaa yhtään.
Piippu on ns. Kesken ammunnan päälle pukkaava varmistin on toki kiusallinen, mutta
syy siihen näyttää olevan ampumaotteessani, joten ratkaisukin löytyy siltä suunnalta, tai viimeistään vaihtamalla varmistin yksipuoleiseen. Hjorth Ab, (03) 234 4300
YHTEENVETO
Olen ehtinyt ampua tällä Kimberillä noin tuhat laukausta, suurimman osan itseladattuja patruunoita. 1911-pistooleissa käytän pääasiassa Mec-Garin ja ACT:n edullisia lippaita ja jonkin verran Chip McCormickin ja Les Baerin lippaita. bull barrel eli on sovitettu luistiin ilman erillistä holkkia. Olen yrittänyt ampua perinteisesti peukalo varmistimen päällä, mutta silloin en saa luotettavasti painettua kahvavarmistinta. Pituus on pidetty sen verran lyhyenä, että ase kelpaa IPSC:n Single Stackiin ja IDPA:aan.
Lipaskuilun suuaukko on avarrettu nopeuttamaan lippaanvaihtoa.
sen ylös eli päälle. Yksi Magtechin täysvaippainen wadcutter patruuna ei mennyt perille pesään, vaan luistia piti tuupata kämmenpohjalla
22
WWW.REKYYLI.FI
Ensimmäisenä huomio kiinnittyi X-Boltin lipasratkaisuun, joka on toteutettu A-Boltista poikkeavasti, eli kyseessä on aito irtolipas. Periaatteessa Browning A-Bolt on edustanut metsästäjän näkökulmasta tarkastellen paremman pään edullisen hintaluokan pulttilukkokiväärejä. Neljällä ruuvilla liimaus riittää varmistamaan jalustan kiinnityksen aseeseen.
LUKKOLAITE JA LIPASRATKAISU
X-Boltin lukko on yksinkertaistunut A-Boltista sen verran, että
23. Aito valmistusmalli vaikutti sirolta ja näppärältä, mutta mielikuva A-Boltin jättämiin saappaisiin hyppäämiseltä tuntui aika kaukaa haetulta.
Monelle tuttu Browning A-Bolt on ollut viime vuosina varsin suosittu ase meillä yleisimmissä "yleiskiväärin" pesityksissä. Toinen huomionarvoinen seikka on varmistimessa, johon tietyllä tapaa onkin odotettu jo muutosta. Itsellenikin kyseisellä aseella on kertynyt käyttökokemusta metsiltä, ja radalla aseen kanssa on tullut tuherrettua useampia kertoja. BROWNING X-BOLT
TULEE X
TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ
A:N JÄLKEEN
Rekyylin toimittajien ensikosketus Browning X-Bolt -kivääriin saatiin IWA 2009 messuilla, joskin ase ei enää tuolloin ollut vain konsepti tai tulinen uutuus. Tämä lisää oleellisesti kiikarikiinnityksen kestävyyttä ja vähentää tarvetta jalustojen juotosvarmistukselle. Odotukset X-Boltin suhteen olivatkin tietyllä tapaa korkealla kun tiedossa on, että tämä asemalli tulee ajan mittaan korvaamaan A-Boltin, joka kieltämättä
WWW.REKYYLI.FI WWW.REKYYLI.FI W Y
on malli-iältään kohtuullisen vanha ase nykymittapuulla mitattuna. Tämä tekee kiväärin käsittelystä turvallisempaa ja varmistimen käyttö säilyy
entiseen tapaan suoraviivaisena ja mutkattomana. X-Boltia on vaikea arvioida vetämättä suoria yhtäläisyysviivoja sen edeltäjään ja mielestäni sitä onkin järkevää tarkastella klassikon uusintapainoksena.
UUDISTUKSIA
Teknisessä mielessä X-Bolt on tehty kohtuullisen paljon käyttäjäystävällisemmäksi kuin edeltäjänsä. Kolmas selvästi havaittavissa oleva ero on lukonkehyksen päällä olevat kiikarikiinnityksen reiät, joita on nyt tuplamäärä entiseen ja muissa aseissa tavanomaiseen nähden. Siinä missä Browningin pulttilukkokiväärin varmistimen oletettiin muuttuvan kolmiasentoiseksi, on Browning tehnyt varmistimen tutulla tapaa kaksiasentoiseksi ja lisännyt lukonkammen avausnastan itse lukonkampeen. Edeltäjässähän irtolipas oli kiinni
lippaanpohjassa ja irtolippaallisista kivääreistä kyseinen ratkaisu on ollut tähän mennessä yksi kaikkein toimivimmista metsästyskäyttöä ajatellen
A-Boltissa varmistin on vanhanaikaisesti kaksiasentoinen, eli taka-asennossa ollessaan ase on varmistettu ja lukkopultti lukittu. Etuasennossa ollessa ase on ampumavalmis ja lukonkampi on avattavissa. Joka tapauksessa tukki on puutukiksi varsin pelkistetty ja voidaankin esittää näkemys, että
RADALLA
X-Bolt ei päässyt radalla täysin oikeuksiinsa johtuen aseen keveydestä ja varsin ohuesta piippuprofiilista. Moni valmistaja jättää tämän tekemättä ns. Monella oli varmastikin mielessä, että Browning olisi tehnyt
WWW.REKYYLI.FI
varmistimen kolmiasentoisena, mutta kaikkien onneksi varmistetun aseen lukon avaaminen on X-Boltissa järjestetty lukonkampeen tehdyllä avausnapilla. X-Boltin ratkaisu on erikoinen ulkonäöltään, mutta käsittelytuntumaan uudella lipasratkaisulla ja aseen sirolla ja linjakkaalla profiililla on melkoinen vaikutus.
Perälevy on paksua kumia ja vaimentaa rekyyliä tehokkaasti.
Etutukin muotoilussa on pääpaino siroudessa. Viretilaa ei siis vanhuksessa voi purkaa muutoin kuin poistamalla varmistus ja avaamalla lukko, eli periaatteessa kyseessä on nykymittapuun mukaan "turvaton" tilanne. Muotoilussa noudatetaan tämänhetkisiä Browningin muotoiluleikkauksia, jotka yleensä joko miellyttävät silmää tai vaihtoehtoisesti eivät. on kohtuullisen paljon, mutta sen ulosmittaaminen on varsin työlästä ja huonona päivänä jopa mahdotonta. Puiden ja rautojen petaus on tässäkin aseessa tehty kemiallisella petauksella aivan kuten edeltäjässään A-Boltissa. Karhennukset kiertävät tukin pohjan, joka tämän laatuluokan puissa ei ehkä ole paras mahdollinen ratkaisu kulutuskestävyyden kannalta.
tään erittäin hyvä ruuvilukite pitämään jalustan ruuvit paikoillaan. Laukaisuvastus on valmistajan mukaan säädettävissä 1,36 kg 2,27 kg välillä ja säätö oli taatusti tuotevastuuasetuksessaan koeaseen saapuessa koeammuttavaksi. Tämän kohdan merkitys aseen tarkkuudelle ja erityisesti käyntitarkkuuden tasaisuudelle on tavattoman suuri. Laukaisuvastus on tehdasasetuksessaan varsin jäykkä ja näin kevyessä kiväärissä tämä asia hieman häiritsi ampumasuoritusta. Rekyylivoimat kiikarijalustalle ovat pahimmillaan nimenomaan silloin kun ase on kevyt ja kiikari on painava siis juuri se tyyli mihin nykyään ollaan voimakkaasti menossa.
VARMISTIN
Uudistusta X-Boltin yhteydessä osattiin odottaa ehkä voimallisimmin aseen varmistimeen. Tarkkuuspotentiaalia aseessa. Avausnappi on käytöltään vähän samantapainen kuin Sakon 75-mallissa käyttöönottama lukonkammen avausnasta, mutta Browningilla nappi on sijoitettu selkeämmin ja sen käyttö on helpompaa vaikkapa käsineetkin kädessä asetta operoitaessa. Tämä on mahdollistanut varmistimen säilyttämisen yksinkertaisena ja käytöltään suoraviivaisena ja periaatteessa mahdollisuuksia näppihäiriölle ei ole kolmiasentoisten liukuvarmistimien tavoin. Silmiinpistävin ero uutuuden ja edeltävän mallin välillä on lipasratkaisussa. Laukaisutuntuma on joka tapauksessa puhdas ja valmistaja hehkuttaakin laukaisukoneistoaan
25
TUKKI JA PETAUS
Koeaseen tukki on tässä Huntermallissa tavanomaista pähkinää ja se on pinnaltaan mattalakattu. Aseesta on kuitenkin havaittavissa selkeä pyrkimys kasojen pitämiseen samassa osumapisteessä eri latauksilla ja toisaalta kasojen tasaisuus latauksesta toiseen antaa viitteitä siitä, että asiat on tehty XBoltissa oikein. X-Boltin vielä tällä hetkellä eksoottinen kiikarikiinnitysjärjestelmä periytyy siis jo tunnetusta ongelmasta, mutta toisaalta aseen keventyminen entisestään on saanut Browningin reagoimaan tähän tarpeeseen kehittämällä järeämmän kiinnitystavan kiikarinjalustalle. kustannussyistä, mutta tuotantoteknisesti kyseessä on varsin mitätön asia. Koko jalustan liimaaminen on joka tapauksessa järkevämpi ratkaisu. Käyttöliittymänsä osalta voidaan siis perustellusti sanoa, että Browning X-Bolt on tällä hetkellä ehkä käyttäjäystävällisin kivääri maailmassa.
MUOTOILUSSA NOUDATETAAN TÄMÄNHETKISIÄ BROWNINGIN MUOTOILULEIKKAUKSIA, JOTKA YLEENSÄ JOKO MIELLYTTÄVÄT SILMÄÄ TAI VAIHTOEHTOISESTI EIVÄT.
puusta valmistettu vaihtoehto on olemassa vain niitä puritaaneja varten, jotka eivät jostain syystä hyväksy aseisiinsa synteettisiä tukkivaihtoehtoja
Tämä lisää tarkkuuspotentiaalia ja vaikuttaa erityisesti siihen, että ase ei ole kovin kranttu käytettävän patruunan suhteen. Parasta käyntiä metsästyslatauksista saatiin aikaan Lapuan tehdaslatauksella, jossa luotina on 12 gramman Mega. Näin kevytpiippuisessa aseessa petaus kannattaisi jatkaa noin 10 cm piipun tyveltä eteenpäin jotta eri patruunoiden väliset osumapiste-erot vähenisivät.
Lukon irrotusnasta on tavanomaisella paikallaan aseen vasemmalla kyljellä.
Laukaisukoneisto on selkeä moduuli. On kuitenkin lähinnä mielipidekysymys, että millaisina muutokset esimerkiksi käyttöominaisuuksien osalta nähdään, sillä käyttäjiä ja käyttötarkoituksia on olemassa vähän joka lähtöön. Ulosheitto on jousitoiminen ja ulosvetäjä on ns. Kyseessä on kaksi eri asetta. Laukaisuvastuksen säätö on vain yhden ruuvin takana, eli sillä säädetään liipaisimen jäykkyyttä. Browningin kivääreille tyypilliseen tapaan raudat on pedattu puuosiin kemiallisesti. Yleensähän kiväärin painon laskiessa tähän pisteeseen, on sillä jo muutoinkin hyvin vaikea ampua ja lisääntynyttä tarkkuuspotentiaalia ei enää tavallinen metsämies tai ampuja pysty kenttäolosuhteissa hyödyntämään.
Lukko on varustettu kolmella sulkuolakkeella ja A-Boltista poiketen lukon rungossa ei ole alumiinista lukon kiertävää ohjauslistaa. Tarkkuutta voidaan siis pitää tyypillisenä näin kevyelle kiväärille ja periaatteessa tämän painoiselle aseelle tarkkuus on varsin riittävää. Sako-tyyppinen.
Lipas on keskeltä syöttävä ja se kiinnittyy aseessa komposiittiseen makasiinipohjan kehykseen, joka on samaa kokonaisuutta liipaisinkaaren kanssa.
NE PIENET EROT
X-Bolt ei minun mielestäni ole varsinaisesti A-Boltin kanssa täysin vertailukelpoinen asekonsepti ja perustellusti voidaan sanoa, että vaikka aseissa on paljon samaa, ne myös poikkeavat toisistaan voi26
makkaasti. Kolikon toinen puoli on varsin vaikea ammuttavuus ainakin lyhyitä kaliipereita käytettäessä, johtuen mielestäni aseen aavistuksen liian vähäisestä kokonaispainosta. Sillä päästiin viiden laukauksen osumakuvioissa keskimäärin lähimmäs kulmaminuutin maagista rajaa. Nykyaikaistaminen on tehty monessakin mielessä siten, että pyrkimys tuotantokustannuksien
alentamiseen paistaa hieman läpi. Uutuus on käsittelytuntumaltaan selvästi sirompi kuin edeltä-
jänsä ja tämä on taatusti asia, joka miellyttää, jos pitää siroista aseista. Jos A-Boltissa havaittu logiikka pitää paikkansa myös X-Boltin suhteen,
WWW.REKYYLI.FI. X-Bolt-uutuuteen on toki yhdistetty A-Bolt-vanhuksen hyviä ominaisuuksia, mutta joitain hyviä ominaisuuksia on myös jäänyt pois. Virekynsiin puuttuminen vaatii ammattilaisen.
muun muassa virepintojen kiillotuksen ja teräsosien kovakromauksen osalta. Muiden latausten osumatarkkuus vaihteli puolentoista ja kahden kulmaminuutin välillä
Mutta joka tapauksessa muutaman vuoden sisällä maassamme on varmasti jo iso liuta tämän konseptin ympärille rakennettuja kivääreitä.
Lippaan irrotusvipu on integroitu lippaaseen ja täten itse aseessa on vähemmän liikkuvia/rikkoutuvia osia. 2,9 kg Hinta: 920 euroa Maahantuoja: Gyttorp Finland Oy, (06) 347 1800,
Lipas vetää sisäänsä neljä patruunaa. Lippaan uusimisella myös sen kiinnitysmekanismi tulee uusittua.
Lapua Mega / 29 mm
BROWNING X-BOLT HUNTER
Valmistaja: Browning International Piipun pituus: 22"/560 mm Kokonaispituus: 106 cm Paino: n. Sako Hammerhead / 39 mm
Patruuna
Lähtönopeus m/s Pienin Suurin 874,7 809,1 890,9 762,2 777,7 Keskiarvo 871,2 799,8 882,9 752,3 770,9
Osumakuviot Pienin 62 mm 41mm 39 mm 29 mm Suurin 72 mm 48 mm 47 mm 32 mm Keskiarvo 66 mm 84 mm 45 mm 43 mm 30 mm
American Eagle 150 gr. Tämä on järkevää valmistusteknisesti ja helpottaa aseen huoltoa aseen elinkaaren eri vaiheissa. Keveys yhdistettynä erinomaisiin käsittelyominaisuuksiin ja kontrolleihin. Lippaassa patruunat järjestyvät puolikaarelle ja täten ne vievät normaalia vähemmän pystysuuntaista tilaa, joka mahdollistaa aseen siron profiilin. Hjorth Ab, (03) 234 4300 · Remington: Normark Suomi Oy, (014) 820 71 · Lapua: NorDis Oy, (06) 431 0301 · Sako: Sako Oy, (019) 7431
WWW.REKYYLI.FI
27. Lapua Mega 185 gr.
869,2 789,4 875,9 741,2 766,5
American Eagle: Oy K. Tässä suhteessa uutuus on takuulla lunastamassa paikkansa A-Boltin manttelinperijänä. niin tämäkin ase on paremmin painotettu ja ampumaominaisuuksiltaan parempi ns. pitkissä kaliipereissa. Remington Core-loct Ultra 180 gr. Sako Hammerhead 180 gr. Kevyttä asetta hakevalle X-Bolt on kuin nenä päähän. Millä aikavälillä tämä tapahtuu, jää nähtäväksi. Lapua Trainer 123 gr
28
WWW.REKYYLI.FI
H. H. Tarinan lopullista ja todellista kulkua ei tiedetä, mutta J. HOLLIDAY
John Henry Holliday syntyi elokuun 14. Tuskaisen taudin aiheuttaman olotilan vuoksi J. Tästä johtuen hänen tulonsa olivat hyvin ra-
jalliset, mutta aiemmasta oppineena hän alkoikin saada tuloja korttipelipöydistä. Buffalo Soldiers -sotilaiden kanssa. Holliday ei ollut enää turvassa omassa kotikylässään, minkä lisäksi hänen isänsä oli täydellisen raivostunut poikansa toiminnasta. J. CIMARRON DOC HOLLIDAY THUNDERER
Johdettu ukkonen
Cimarron on erikoistunut valmistamaan ja valmistuttamaan 1800-luvun aseita. Hollidayn ollessa noin 20-vuotias hän joutui setänsä Thomas McKeyn kanssa tulitaisteluun
WWW.REKYYLI.FI
ns. Tapauksen johdosta J. H. Hänen voimakas yskimisensä piti asiakaskunnan kuitenkin hyvin pienenä. Teini-ikäisenä hänen vapaa-aikansa sisälsi paljon luonnossa liikkumista sekä ampumaharjoittelua, joka koitui niin hyödyksi kuin harmiksi hänen tulevina vuosinaan. Hollidayn sanotaan avanneen tulen sotilaita kohti ja lähteestä riippuen lopputulos oli, että ainakin osa sotilaista haavoittui ja lisäksi mahdollisesti kaksi heistä sai surmansa. Joidenkin lähteiden mukaan suuri osa hänen ryyppäämisestään tapahtui Julian Bogelin saluunassa Dallasissa, jossa hän tarinan mukaan sai elinikäisen lisänimensä "Doc". Holliday piti hammaslääkärin vastaanottoa Dallasissa. H. H. Tuolloin hänen asevarustukseensa on kerrottu kuuluneen 10-kaliiperinen rinnakkaispiippui29. Niinpä isä lähetti poikansa Philadephiaan, jossa hän ryhtyi opiskelemaan hammaslääketiedettä. Holliday valmistui vuonna 1872 ja palasi Georgi-
aan harjoittamaan hammaslääkärin tointaan. Koska tuohon aikaan korttipelien luonne oli kirjaimellisesti hengenvaarallinen, Doc Holliday ryhtyi ylläpitämään ja harjoittelemaan revolverin sekä veitsen käyttöä tunnollisesti. Hyvin pian Georgiaan palaamisen jälkeen Holliday alkoi kärsiä jatkuvasta yskästä, joka paheni vuoden 1872 loppuun mennessä. Osan nuoruudestaan hän vietti Valdostassa, Georgiassa, jossa hän opiskeli Valdosta instituutissa muun muassa kieliä ja matemaattisia aineita. Sedän mukaan Georgian kostea ilmasto ei olisi hänelle hyväksi, joten hän suositteli muuttoa Texasiin.
"DOC"
Texasiin muutettuaan J. Dallasissa ollessaan hänen sanotaan hankkineen pyssysankarin maineen joidenkin korttipelien seurauksena tehdyistä tapoista. Hollidayn aikaisemmat opinnot olivat olleet hyödyllisiä ja kattavia, joten opiskeluajasta suuren osan hän vietti pelaten korttia, mikä muodostuikin hänelle lähes pakkomielteeksi. H. Se on nykyaikaistanut tuotteitaan varovasti, ja samalla tuonut markkinoille historiallisesti merkittävien henkilöiden käyttämiä asemalleja sekä elokuvista tuttuja aseita.
TEKSTI: ARI SIUKOL A
Cimarronin Doc Holliday -revolveri jatkaa Cimarronin elokuvien innoittamaa asemallistoa tarjoten teemaansa asetta kaipaavalle harrastajalle erityisen luomuksen, ja myös selkeästi keräilijälle suunnatun tuotteen.
J. Holliday nautti edelleen hyvin suuria määriä viskiä. Hollidayn oloa helpotti reilusti nautittu viski, mutta hänen lääkärinä toiminut setänsä John Stiles Holliday diagnosoi hänellä tuberkuloosin taudin, johon Hollidayn äiti oli menehtynyt vuonna 1866. vuonna 1851 Griffinissä, Georgiassa
Keskiviikkona 26. Vaikka tuolloin on mitä ilmeisemmin ollut tiedossa, että Guadalupe Canyonin väijytyksen järjestivät kostoretkellä olleet meksikolaiset, sai siitä syyn niskoilleen Wyatt Earpin johtama porukka. Wyatt Earp ja Doc Holliday selvisivät taistelusta myös ilman oikeuden langettamaa tuomiota ja pääsivät poistumaan täysin vapaina. McLauryt ja Billy Clanton saivat surmansa taistelussa. Tulitaisteluun osallistui Wyatt Earp, Morgan Earp, Virgil Earp ja Doc Holliday sekä vastapuolella Frank McLaury, Tom McLaury, Billy Claiborne, Ike Clanton ja Billy Clanton. Kuitenkin erilaiset classic ja original -nimityksillä kulkevat aseet ovat monesti matkan varrella muuttuneet hyvin paljon, kun nii-
Niklatut tähtäimet eivät kannusta kasojen metsästämiseen mutta toimivat kuitenkin paremmin kuin tähtäimetön ase.
Cimarronissa on norsunluujäljitelmää olevat Tru Ivoryn kahvalevyt. Tätä taustaa vasten monien asevalmistajien on ollut helppo ryhtyä rakentamaan esimerkiksi revolverivalikoimaansa. Tulitaistelu kesti noin 30 sekuntia ja sinä aikana ammuttiin kiivaaseen tahtiin noin 30 laukausta. Todennnäköisesti uskollisuutensa vuoksi Doc Holliday päätyi erääseen villin lännen kuuluisimmista taisteluista, joka tapahtui lokakuussa vuonna 1881 O.K. Niinpä "Old Man" Clantonin porukan sanotaan joutuneen myöskin väijytyksen ja tulitaistelun kohteeksi myöhemmin Guadalupe Canyonissa, josta kerrotaan selvinneen hengissä ainoastaan Old Man -klaanin Harry Earnshaw. Doc Holliday jäi villin lännen historiaan juopottelevana ja korttia pelaavana äkkipikaisena hammaslääkärinä sekä Wyatt Earpin kuuluisaan taisteluun osallistuneena ystävänä. Kahvarungon muotoilu on Birdshead-tyyppinen ja siinä on nykyaikaisten kaksitoimisten revolverien tapaan muotoiltu kahvan yläosa.
Kahvan takakaareen on kaiverrettu teksti "Doc Holliday" sekä aseen yksilöllinen järjestysnumero.
WWW.REKYYLI.FI. Yksi tähän saumaan osuvista valmistajista on Cimarron, joka tarjoaa todella laajaa 1800-luvun aseisiin keskittyvää asevalikoimaansa mm. Morgan ja Virgil Earp haavoittuivat mutta Doc Hollidayn ja Wyatt Earpin kohtalo oli lähteestä riippuen joko haavoittuminen tai täysin naarmuitta taistelusta selviäminen. Niin sanotut replika-aseet perustuvat usein yli sata vuotta vanhoihin asemalleihin. Koska en kyseistä elokuvaa ole jostain syystä koskaan tullut nähneeksi, tulen seuraavassa keskittymään siihen, mitä kyseinen revolveri on, enkä siihen mitä sen kenties olisi pitänyt olla tai olla olematta. Ne ovat todella hyvän näköiset ja niiden sovitus on tehty loistavasti. Cowboy Action Shooting -harrastajille. Ryöstön toteuttajien uskotaan olleen Newman Haynes "Old Man" Clantonin johtamien "Cowboys":ien suorittama. Corralin taisteluun johti Skeleton Canyonissa tapahtunut ryöstö ja ampumavälikohtaus, jossa useat meksikolaiset salakuljettajat saivat surmansa. Cimarron Firearms Companyn Doc Holliday Thunderer -revolveri on päätynyt valmistukseen amerikkalaisen vuonna 1993 valmistuneen Tombstone-elokuvan innoittamana. päivänä vuonna 1887.
Cimarronin toimesta niklattu Doc Holliday on tyylikkään näköinen vaikkakin tähtäinten kohdalla niklauksen hyödyistä ja haitoista voi olla montaa mieltä.
LÄHTÖKOHDAT
Villi Länsi on Amerikan historiassa monille tämän päivän yhdysvaltalaisille tärkeä osa heidän tuntemaansa historiaa. CORRAL
O.K. nen haulikko, olkakotelossa pidetty revolveri sekä taskussa kulkenut veitsi. lokakuuta vuonna 1881 "Old Man" Clantonin poikien järjestämä kostoretki päätyi tapahtumaan Tombstonen kaupungissa. Corrallissa, Tombstonessa Arizonan territoriossa.
O.K. Ike Clantonin ja Billy Claibornen
30
sanotaan paenneen paikalta. Tiettyjen asemallien kohdalla replikat noudattelevat hyvinkin tarkasti alkuperäistä muotoilua ja tekniikkaa, kuten esimerkiksi monet Colt Single Action Armysta tehdyt replikat. Doc Holliday ja Wyatt Earp ystävyivät ja sanotaankin, että Doc Holliday vannoi täydellistä uskollisuutta Wyatt Earpille. Vuosien varrella Doc Holliday oli eri yhteyksissä tutustunut muun muassa Dodge Cityssä apulaissheriffinä toimineeseen Wyatt Berry Stapp Earpiin. John Henry "Doc" Holliday menehtyi monista muista lännen asesankareista poiketen tuberkuloosin runtelemana omaan vuoteeseensa marraskuun 8
Pieni kauneusvirhe sovituksessa on kahvarungon yläosan korvakkeissa, joiden yläreunaan on jäänyt pieni rako. Ase onkin kevyt ja painaa vain 1000 grammaa. Iskuvasaran kannuksen karhennus on hieman puolihuolimattomasti tehty, koska se on jätetty varsin kevyeksi ja karhennus on tehty kannuksen vasempaan laitaan. Lightning-revolveri on rungoltaan pienempi kuin esimerkiksi Single Action Army ja sitä on kokoluokassaan monesti verrattu Ruger Single Sixiin. Takatähtäimen hahlo on v-mallinen. Ase on kokonaisuudessaan niklattu. Etutähtäin on bladetyyppinen ja takaosastaan suoraan ylöspäin nouseva. Niklaus on pääosiltaan tehty todella hyvin, mutta pohjatyöt on jätetty paikoin hieman vajavaisiksi.
COLT LIGHTNING JA THUNDERER
Doc Holliday Thundererin kohdalla on toimittu niin, että jo tuotannossa olevasta asemallista muokattiin revolveri, jolla saavutetaan haluttu lopputulos. Iskuvasaran kannuksen karhennus on tehty hieman sivuun.
selvästikin saanut .45 Colt -kaliiperinsa vuoksi, samaan tapaan kuin alkuperäinen .41-kaliiperinen Lightning sai kutsumanimen Thunderer. Ubertin tehtaalla. Se on niin sanottua Birdshead-tyyppiä eli se muistuttaa sivuprofiililtaan linnun päätä tietyssä asennossa katsottuna. Thunderer-lisänimen revolveri on
Kahvarunkoon on jäänyt valun jäljilta muutamia kohtia, joita ei ole kiillotettu riittävästi. Kahvan muotoilu muistuttaa erityisesti yläosastaan hyvin paljon tämän päivän kaksitoimisia revolvereita.
VIIMEISTELYÄ JA YKSITYISKOHTIA
tä verrataan esikuvaansa. Iskuvasara on muodoltaan SAAmallinen, ja siihen on asennettu iskupiikki. Kahvalevyt ovat Tru Ivoryn valmistetta. Kehys on muodoltaan SAA:a vastaava ja takatähtäin on jyrsitty kehyksen yläsiltaan. Doc Holliday -revolveri perustuu osiltaan vuonna 1877 tuotantoon tulleeseen Coltin Lightning -revolveriin. Revolverin yleisimmät kaliiperit olivat .38 ja .41, ja asetta valmistettiin yhteensä 166 849 kappaletta vuoteen 1909 mennessä. Kahva ei levene alaspäin mentäessä kuten normaali SAA:n kahva, vaan Birdshead-kahvan takakaaren (back strap) alaosan kulma puutuu kokonaisuudessaan ja takakaari yhdistyy täysin kaaren muotoisena etukaareen (front strap). Kahvarungon takakaareen on kaiverrettu teksti Doc Holliday sekä aseen järjestysnumero. Teksti on kaiverrettu kaunokirjoituksella ja on tyyliltään hillitty. Iskuvasaran liike on erittäin pehmeä ja samalla tarkka Cimarronin tekemän sovitustyön tuloksena. Kannus peittää perinteiseen tyyliin takatähtäimen hahlon iskuvasaran ollessa yläasennossaan. Niklaus aseeseen on tehty Yhdysvalloissa Cimarronin toimesta, eikä aseen valmistusmaassa Italiassa A. Kahvan muotoilu on hyvin mielenkiintoinen. Lightning
WWW.REKYYLI.FI
CIMARRONIN DOC HOLLIDAY
Doc Holliday Thunderer perustuu siis Lightning-revolveriin, mutta se on rakennettu täysikokoisen Single Action Armyn runkoon perustuvan kehyksen ympärille ja on laukaisukoneistoltaan yksitoiminen. Tähän on tietysti monia syitä. Etutähtäimen profiili on ylöspäin kapeneva ja muun aseen tavoin niklattu. Lyhyestä piipusta johtuen ejektoritanko on normaalia lyhyempi. Ase perustui Paterson-revolveriin. Tru Ivoryn kahvat ovat norsunluujäljitelmää ja niitä pidetään yleisesti yksi-
31. Coltin ensimmäinen sarjatuotantoon päässyt kaksitoiminen revolveri oli kuitenkin Lightning, jonka suunnitteli William Mason. Kahvarunko on sovitettu mallikkaasti kehykseen ja on sormella kokeiltuna lähes saumaton. Lightningrevolverista on kopioitu yläosan "hylly", joka alkaa kahvarungon yläosan korvakkeista. Kaliiperissa .41 valmistuneita revolvereita kutsuttiin nimellä Thunderer. Hylly perääntyy lähes suoraan taaksepäin vajaat kolme senttimetriä, kunnes pienen nyppylän jälkeen takakaari alkaa laskeutua. muistuttaa ulkoisesti hyvin paljon SAA:a, mutta on varustettu kaksitoimisella laukaisukoneistolla. Myös ylimenokartio on jätetty karheaksi. Visuaalisesti suurimpia eroja SAA:n on Lightningin kahvan muotoilu. Piippu on sisäpuoliselta viimeistelyltään riittävä, mutta lähes koko rihlauksen matkalla on nähtävissä työstöjälkiä. Oikeastaan ainoa kohta, joka Cimaronissa viittaa alkuperäiseen Lightningiin ja Thundereriin on aseen kahva, mutta sekin on suurennettu täysikokoiseen kehykseen sopivaksi. Kahvan yläosa on myöskin muodoltaan poikkeava. Samuel Colt valmisti ensimmäisen kaksitoimisen revolverinsa jo vuonna 1842. Kyseistä asemallia valmistetaan vain .45 Colt -kaliiperissa ja sitä on saatavilla ainoastaan 89 mm (3,5') piipulla, joka on varustettu kuudella oikealle kääntyvällä rihlapalkilla
Työssä ei ole käytännössä mitään huomautettavaa, vaan tulee mieleen ainoastaan toivomus, että kaikki asevalmistajat tekisivät sovituksen näin hyvin. Akselissa on lukituskolon lisäksi toinen loveuma aseen lukitsemista varten. Pituussuuntaista välystä on johtuen hieman lyhyeksi jääneestä rullanakselin "sovitinputkesta" (cylinder bushing). Liekkiväli on 0,15 mm, mikä on suurehko, mutta täysin kelvollinen lukema. Kun akseli työnnetään pohjaan asti ja ruuvi kierretään etummaiseen lukitusuraan, työntyy akseli niin pitkälle, että sen takapää tunkeutuu ulos kehyksestä. Tämän
Kahvarungon sovitus kehykseen on hyvä, vaikka korvakkeiden kohdalle on jäänyt pieni rako kehyksen väliin. Painonsa ja lyhyen piippunsa vuoksi spinnailu
Lyhyestä piipusta johtuen ejektoritanko ja sen suojus ovat normaalia lyhyemmät.
WWW.REKYYLI.FI. Single Action Army -tyyppiset tähtäimet eivät ole oikeastaan koskaan täydelliset mihinkään tilanteeseen, mutta niklattuna niistä ei keksi mitään hyvää sanottavaa. Rullaa tyhjennettäessä patruunapesä ei osu täysin keskelle latausporttia, vaan rullan pyörähdys jää hieman vajaaksi. Käytännössä kaikki laukaisuun vaikuttavat jouset on vaihdettu iskuvasaran pääjousta myöten. Laukaisukoneistolle jyrsitty tila kehyksessä on reunoiltaan kiillotettu samoin kuin virepinnat, jotka on lisäksi sovitettu yksilöllisesti toisiinsa. Kaikki neljä naksahdusta ovat hyvin jäsenneltyjä, mikä viittaa siihen, että koneisto on todellakin hyvin viimeistelty. Itse pidän SAA:n kapeasta, kehyksen vasempaan reunaan sijoitetusta liipaisimesta. Tällä tavoin aseeseen on saatu erittäin hyvä laukaisutuntuma ja laukaisuvastus on vain 900 grammaa (vaihtelua noin 35 grammaa). Liike on tuntumaltaan hyvin peh-
meä, mutta samalla tarkka. Kahvalevyjen sovitus kahvarunkoon on tehty erittäin hyvin, mikä miellyttää itseäni todella paljon. nä parhaista norsunluujäljitelmäkahvalevyistä. Doc Holliday Thudereria viritettäessä huomio kiinnittyy ensimmäisenä iskuvasaran liikkeeseen. Lisäksi kiiltelevät niklatut tähtäimet siirtelevät osumia helposti pystysuunnassa. Lataaminen tapahtuu latausportin kautta oikealta kyljeltä. Kahva on todella mukavan tuntuinen. Pyörimissuuntainen välys on olemassa, mutta ei missään nimessä liiallisesti. Rullan sovitus kehykseen on laadullisesti tavanomainen. Tämä estää iskuvasaran liikkeen alas saakka. Laukaisu on todella hyvä ja selkeä. Ne eivät kuitenkaan edusta Tru Ivoryn ns. Aseen tasapainopiste asettuu juuri liipaisimen etupuolelle. Ensinnäkin "kaksitoimikahva" on todella miellyttävä, vaikka ase ei pääsekään pyörähtämään milliäkään rekyylin aikana kädessä. Ruuvi ei ole sormin kierrettävää mallia,
32
vaan avuksi tarvitsee talttapäisen ruuvimeisselin. Birdshead-kahva on varsinkin Lightning/Thunderer -tyyppisen muotoilunsa vuoksi lyhyt, joten ainakaan itselläni pikkusormi ei mahdu kahvalle ja se on taitettava koukkuun kahvan alle. Rullan akseli lukittuu paikalleen ns. Iskuvasara on hidasliikkeinen ja vaatii tiukahkon otteen sekä hyvän jälkipidon, jotta osuminen onnistuu. Iskuvasarassa on puolivireasento, johon iskuvasara on vedettävä asetta ladattaessa. antiikkiväritystä, joka on tummempi. Kompakti kahva istuu mukavasti ja tukevasti käteen. Kahvalevyt on tehty näyttämään jo hieman vanhentuneilta, joten ne ovat väriltään aavistuksen keltaisen ruskehtavat. Lisäksi etutähtäin on aavistuksen kallellaan oikealle, mikä siirsi osumia jonkin verran vasemmalle. Patruunapesät on jätetty karheiksi, mutta karheus on niin lievää, että siitä tuskin koituu harmia. ensimmäisen sukupolven Coltin tavoin, eli kehyksen etupuolelta kierrettävällä ruuvilla. Kahvalevyjen sovitus on tehty käsityönä Cimarronilla Yhdysvalloissa. Jos liukkaus tai kiiltävävyys häiritsee, voi kahvan käsitellä teräsvillaa käyttäen mattapintaiseksi halujensa mukaan. Thundereriin Cimarronin tekemä laukaisuremontti kuuluu vakiona, mutta jälkiasennuksena tilattuna Cimarron ilmoittaa sen maksavan 200 dollaria.
eli aseen pyörittely luonnistuu itseltäni kyseisellä aseella hienosti ja aseen käsittelytuntuma on muutenkin kokonaisuutena erittäin näppärä. Laukaisukoneisto on Cimarronin toimesta rakennettu ja viimeistelty käytännössä kokonaan uudelleen. Ensimmäinen kuuden laukauksen sarja miedoilla tehdaspatruunoilla aiheutti mielenkiinnon keskittymisen muutamiin yksityiskohtiin. Kyseinen lukitusmekanismi on mielestäni erittäin epäkäytännöllinen ja suorastaan turha.
LAUKAISUKONEISTO
Cimarron Doc Holliday Thunderer -revolverin näkymätön, mutta merkittävä yksityikohta piilee sen laukaisukoneistossa. Kokonaisuutena kahvalevyt ovat erittäin tyylikkät ja ne vangitsevatkin helposti katseen. Rullaan menee kuusi patruunaa, mutta tälläiseen revolveriin on hyvä ladata vain viisi patruunaa, jotta iskupiikin alle jää tyhjä patruunapesä. Selkeä miinuspuoli ovat tähtäimet. Korvakkeet ovat myöskin jäänet pieneltä alalta kiilloittamatta ennen niklausta.
KÄYTÖSSÄ JA KOKEILTAVANA
Doc Holliday -revolveri on erittäin tasapainoinen ja samalla kevyt ase. Kahvalevyt on kiillotettu hyvin, joten kahva on liukas varsinkin hikisillä käsillä käsiteltynä
Ejektoritankoa on työnnettävä hieman taaksepäin jotta akselin saa kokonaan vedettyä ulos ja rullan irti.
Luodin lähtönopeus, m/s Patruuna Magtech 250 gr.
Magtech: Asetalo Oy, (03) 475 5371
Osumakuviot 3 x 6 lks. Koska asetta ei ole suunniteltu "kasa-ammuntatyöhön" on katsottava, että kehnojenkin tähtäinten kanssa varustettu Doc Holliday suoriutuu riittävän hyvin annetusta tehtävästä. On erittäin hienoa, että Cimarron on ottanut tehtäväkseen tuottaa markkinoille tiettyyn teemaan ja henkeen istuvia aseita, joista huokuu kunnioitus maan historiaa ja sen henkilöitä kohtaan.
Magtech / 59 mm
DOC HOLLIDAY THUNDERER
Valmistaja: Cimarron, Yhdysvallat / A.Uberti, Italia Kaliiperi: .45 Colt Kapasiteetti: kuusi patruunaa Pituus: 215 mm Piipun pituus: 89 mm Paino: 1000 grammaa Hinta: 1390 euroa Maahantuoja: Teräasekeskus, (09) 417 2900
33. Osumat tulivat tällä patruunalla myös noin
20 senttiä tähtäyspisteen alapuolelle. Cimarronin Doc Holliday Thunderer on suunnattu Cowboy Action Shootingin harrastajille osin teknisten ominaisuuksiensa puolesta, mutta pääosin sen rehellisen lännenhenkisyyden vuoksi. Koeammunnan aikana ase ei tehnyt muutamien laukeamattomien patruunoiden lisäksi muita häiriöitä. Saavutettu tulos ei ole erityisen hyvä, mutta varmasti monille käyttäjille riittävä. Aseessa kokeiltiin vain Magtechin tehdaspatruunaa, jossa on 16,2 grammainen (250 gr.) LFLAT lyijyluoti. Lisäksi veitsi ja ase on numeroitu ja ne muodostavat täydellisen parin keskenään kotelolla täydennettynä. Laukeamattomat patruunat johtuvat hyvin todennäköisesti aavistuksen löysästä iskuvasaran jousesta. Osumapisteen säätö on onneksi helposti korjattavissa kummassakin tapauksessa.
LÄNNENMIEHILLE
Aseen mukana toimitetaan nahkainen ruskeaksi värjätty olkakotelo sekä tikari, jonka kahvalevyt on valmistettu samaisesta Tru Ivoryn kahvamateriaalista. Kokonaisuutena kokemus Doc Holliday Thundererista on hyvin positiivinen ja saa lännenelokuvia katsovan ajatukset siirtymään helposti esikuvansa aikaiseen 1800-luvun ympäristöön, vaikka olisikin keinovalon turvin kliinisessä sisäampumarataympäristössä, josta ei löydy edes ruukussa kituvaa kaktusta.
KOEAMMUNTA
Aseella ammuttiin kaikkiaan vain muutamia kymmeniä laukauksia, mutta sillä suoritettiin silti koeammunta perinteiseen tyyliin 25 metrin etäisyydeltä ase tuettuWWW.REKYYLI.FI
na. / 25 m Keskiarvo 220 Nopeushajonta 31 Pienin 59 mm Keskiarvo 67 mm
Hitain 205
Nopein 236
seurauksena hylsyä ulos työnnettäessä hylsyn kanta pyrkii törmäämään kehykseen. Paras saavutettu kasa kyseisellä patruunalla oli 59 mm ja ammuttujen kasojen keskiarvo oli 67 mm. Osumat taulussa olivat kuitenkin hieman vasemmalla kallellaan olevasta etutähtäimestä johtuen. Lisäksi normaalia lyhyempi ejektoritanko hankaloittaa hieman hylsyjen poistoa, mutta oikean tekniikan oppii muutaman rullallisen jälkeen, eikä tuntumaan pääsemisessä ole ongelmia. Rullan akseli lukittuu paikoilleen kehyksen etupuolelta kierrettävällä ruuvilla ensimmäisen sukupolven Colt SAA:n tapaan
Puuosat ovat ilmeikästä pähkinää ja karhennukset on tehty laserilla. Etujyvä on kiinnitetty ruuvilla, joten myös siihen on helppo vaihtaa erilaisia versioita oman maun mukaan. Helposti vaihdettava, 7 mm leveä tähtäinkisko on hiilikuitua. Perän pudotusta ja sivuvääryyttä voidaan säätää kuten ennenkin ja muutenkin Benelliä käyttäneelle kaikki hallintalaitteet löytyvät 28:sta sieltä missä isommistakin. Lukon palautusjousi sijaitsee perän sisällä olevassa putkessa ja lukon pää on pyörähtävä. Piipun porausläpimitta
on 13,8 mm ja patruunapesän ylimenokartiot ovat inertialukkoisen tapaan suhteellisen jyrkät. Kevytmetallinen lukkorunko on anodisoitu mustaksi ja koristeltu tyyliviivoilla sekä numerolla 28. Nyt 28:aa löytyy myös Suomen maahantuojalta, joten tutustumme aseeseen ja kaliiperiin hieman tarkemmin.
TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI
Ensimmäinen sarjatuotantoinen itselataava kaliiperissa 28 oli pitkällä piippurekyylillä toimiva Remington malli 11-48 vuonna 1952. Projekti 28 on ollut varmasti haastava Benellin suunnittelijoille, vaikka perusperiaate onkin säilytetty samana kuin isommissa malleissa.
RAFFAELLO 28
Ensimmäinen ajatus kun pikkuhaulikon saa käsiinsä on, että tämähän on lelu. Etutukki on lyhyenpuoleinen, erittäin siro ja siinä on halkeamista estävät muovivahvikkeet molemmissa päissä. Nykyisin tunnetaan ehkä parhaiten edelleen pitkällä piippurekyylillä toimiva Franchi 48 AL ja kaasutoiminen Remington 1100, mutta yhtään inertiatoimista ei oltu nähty ennen kuin Benelli ilmestyi markkinoille 2009. Perälaatta on kumia, paksuudeltaan noin sentin luokkaa. Seuraako Benelli Remingtonin esimerkkiä ja esittelee seuraavaksi inertiatoimisen myös kaliiperissa .410. Päällisin puolin työn jälki ja sovitusten taso ei häpeä yhtään Benellin isompien haulikoiden rinnalla. Kiskossa on kaksi jyvää, keskellä kiskoa metallinen apujyvä ja piipunsuulla punainen loistekuitu. Myös irrotettava lukkorungon yläosa on alumiiniseosta. Piippu on kylmäkäsitelty (Criobarrel) ja siinä on hieman tavanomaista pitemmät (70 mm) vaihtosupistajat. Ensireaktioon suurin syy on aseen paino tai oikeammin painon puute, sillä tavanomaiseen haulikkoon verrattuna Raffaello 28 painaa kilon verran vähemmän, esittelyaseen punnitus antoi tulokseksi hulppeat 2,3 kg. Siellä oli myös mahdollista koeampua tämä uutuus ja niin Rekyylin toimittajaryhmä sai ensimmäiset maistiaiset aseen toiminnasta saksalaisella kiekkoradalla. Pikairrotettavat hihnalenkit kiinnikkeineen kuuluvat varustukseen, ne tosin eivät ole valmiiksi kiinni aseessa.
suhteessa. Raffaello 28 :n kokonaispituus on 109,5 cm, piipun pituus 65 cm ja vetopituus 36,5 cm. Sittemmin ilmestyivät kaasutoimiset Remington 1100 ja 11-87. Makasiiniputken tulppa on muotoiltu siten, että siitä saa hyvän otteen ja avaaminen on helppoa. RAFFAELLO
KALIIPERISSA
28/70
Benelli esitteli uuden 28-kaliiperisen Raffaellon tämän vuoden alussa IWA-messuilla. Vasta kun tarkastelee yksityiskohtia lähemmin, huomaa että
WWW.REKYYLI.FI
lelusta ei todellakaan ole kyse. Tämän osan toimivuuden tärkeyttä eivät ole tajunneet vieläkään kaikki itselataavien valmistajat, vaan ammattimuotoilijat ovat saaneet liian vapaat kädet.
TEKNISET RATKAISUT
Mekanismi noudattelee varsin tarkoin isompien mallien ratkaisuja periaatteeltaan, mutta jokainen osa on jouduttu pienentämään tietyssä
PUUOSIEN MITOITUS JA MUOTOILU
Benellin edustajan mukaan perän mitoitusta on hieman päivi35. Joidenkin osien pituus on jouduttu säilyttämään lähellä alkuperäistä, mutta muuten osaa on pienennetty läpimitaltaan
Koeammuntamatka oli 35 m, paitsi Eleyllä 25 m. Itseladatut puolestaan olivat selvästi astetta parempia, haulimäärä-
vaatimus täyttyi kummallakin latauksella ja kuviot olivat erittäin tasaisia, mutta siitä huolimatta oltiin maksimiampumatkassa, eli 35 metrin ylittäminen varmasti jää niilläkin vain haaveeksi, ellei tiukempaa supistusta ole käytössä. Joka tapauksessa ase oli minulle selvästi yliampuva, suurin syy tähän löytyy kuitenkin yleensä perän olkaa vasten tulevasta kulmasta. 12-kaliiperin piipunsuu näyttää jyhkeältä pienemmän rinnalla. Kaliiperista on tullut suosittu etupäässä kiekkoammunnassa mutta myös joissakin metsästysmuodoissa. Vaikka vetopituus on normaalia luokkaa, saattaa lyhytsormisesta ampujasta tuntua ettei yllä kunnolla liipaisimelle.
Vetopituutta on helppo pidentää perälaattaa muuttamalla, lyhentäminen on hankalampaa.
28-kaliiperisessa on samat hallintalaitteet kuin isoveljilläkin.
keskustana eli käytännössä maksimi ampumamatka silläkin jäisi 30 metriin. Benellissä on sekä hiilikuitukisko että loistejyvä helposti vaihdettavia.
Raffaellon kiskon puolivälissä on myös ns. 28-kaliiperia on pitäWWW.REKYYLI.FI. tetty muotoilijan toimesta ja huonompaan suuntaan ainakin omalta kohdaltani, sillä pistooliperän kaaren etäisyys liipaisimeen on nyt turhan pitkä. Tämä on myös hieman tavanomaista vähemmän, useimmiten pudotusta on hieman enemmän. Lyman-jyvä. Lähtökohtaisesti esittelyaseen perän pudotus on tehtaan jäljiltä sellainen, että mitta edestä on 40 mm ja takaa 55 mm. Kaksi puolisuppeaa rinnakkain. Näin laskien vain Sellier & Bellotin lataus riittäisi nipin napin, joskin sen osumakuvio oli jo reunavoittoinen. Toki rekyyli alkaa niillä jo tuntua, mutta suurempien kaliiperien luokkaa se ei ole.
KALIIPERI 28/70
Suomen nykyisen metsästyslain mukaan kaliiperilla 28 saa ampua piisamia, oravaa, kärppää, riekkoa, kiirunaa, pyytä, peltopyytä, lehtokurppaa ja sepelkyyhkyä. Rekyyliä ei voi pitää kummoisenakaan edes suurilla hauliannoksilla, vaikka ase on todella kevyt. Täyssuppealla tämä varmasti onnistuisi. Tiheysluku meni alle yhden ja se näkyy aukkoisena
36
Vaikka 28-kaliiperisen lukkorunko on litteämpi, on patruunan syöttöaukko saman pituinen kuin 12-kaliiperisissakin.
Pistooliperän kaari sijaitsee melko kaukana liipaisimesta. Vetopituutta voidaan pitää normaalina, se on 365 mm.
Raffaellon etutukki on minikokoa 12-kaliiperiseen verrattuna. Euroopassa 28-kaliiperi on vedellyt viimeisiään jo pitkään, mutta viime aikoina patruunan kehitys ja aseiden lisääntyminen on saanut aikaan pienoisen buumin. Jos lähtökohdaksi otetaan noin 100 haulin osumavaatimus 75 cm:n ympyrään, olisi Trustin 2,5 mm:n lataus ainoa juuri riman ylittävä tehdaspatruuna. Esittelyase nieli kaikki muut patruunat nikottelematta, paitsi Eleyn, jonka matala painetaso ei saanut lukkoa riittävän taakse, jotta hylsy olisi poistunut aseesta. Jos suhteutetaan haulikoko riistan mukaan, pitäisi pienillä hauleilla (2,5 2,75 m) kuitenkin olla 120 130 osumaa ja isommilla (2,75 3,00 mm) 90 100. Näiden lisäksi ammuin paria itse ladattua 28 g:n hauliannoksella. Näiden lisäksi on tietysti sallittua ampua myös rauhoittamattomia vahinkolintuja. Koska aseen mukana oli vain puolisuppea ja sylinteriholkki, oli 35 m pitkänpuoleinen matka jo puolisuppealla ja tehdaspatruunoiden pienillä hauliannoksilla. Toisaalta esimerkiksi Eleyn lataus 25 metristä oli todella suppea, tiheysluku 3,8 osoittaa kuvion keskustan olevan tavanomaista tiukempi ja patruuna näyttääkin mietoudestaan huolimatta olevan potentiaalinen jopa 30 metrin paremmalle puolelle! Realistisesti ajatellen yhdelläkään nyt kokeillulla tehdaslatauksella ei voida menestyksellisesti metsästää yli 30 m matkalta, vaikka teoriassa lähellä ollaankin. Säätöpaloja löytyy kuitenkin aseen varustuksesta, joten sopivampi mitoitus löytyneekin jo aseen säädöillä. Makasiiniputken tulppa on hyvin muotoiltu ja siitä saa kunnon otteen.
KOEAMMUNTA
Koeammuntaa varten Asetalo Oy luovutti Trust-patruunoita kahta eri haulikokoa, minkä lisäksi kaivoin kaapista Sellier & Bellotin ja Eley Grand Prixin -lataukset. Lataus on erittäin mieto ja haulimäärä vain 16 g. Viimemainittu on pahvihylsyinen ja tarkoitettu vanhempiin aseisiin
Nytkin koeammunnassa käytetyissä tehdaspatruunoissa haulimäärät olivat parhaimmillaan vain 20 gramman luokkaa, kun USA:ssa ladataan varsin yleisesti 28-grammaisia. 6 Sellier & Bellot Sport no. Tällä hetkellä kaliiperi 28 on nousukiidossa, joka parantaa varmasti nykyistä patruunavalikoimaa. Euroopan puolella ollaan vielä kiinni pienissä hauliannoksissa, etupäässä siksi, että tämän kaliiperin aseet ovat olleet varsin vanhoja. Pohjois-Amerikassa kaliiperi on pysynyt elinvoimaisena ja ehkä niin käy vihdoin Euroopassakin, ainakin mikäli patruunanvalmistajat huolehtivat tarjonnasta. 7 Trust no. IWA-messuilla kiekkopatruunat olivat Fiocchin 24-grammaisia High Performance-latauksia, joten täälläkin varmasti hauliannokset tulevat kasvamaan. Makasiiniputken tyhjyydestä kertoo värikäs patruunantyöntäjä. HS-6 1,0 g Fiocchi 2. Erikoisempaa haulikkoa havittelevalle Raffaello 28 on vaihtoehto, jota ei löydy joka pojan arsenaalista.
Ero 12-kaliiperiin on selkeä.
Kaliiperi 28/70 ja 20/70. Parhaimmillaan päästään tavanomaisen 20/70-patruunan tasolle, mikä tarkoittaa suhteellisen
Koeammunta 35 m, Benelli Raffaello 28/70 Patruuna Eley Grand Prix no. Vanhoilta ajoilta sekä hauliannoksen paino että hylsyn pituus on kasvanut.
BENELLI RAFFAELLO 28
Valmistaja: Benelli, Urbino, Italia Kaliiperi: 28/70 Toimintatapa: Inertia Pituus: 109,5 cm Piipun pituus: 65 cm (25½") Paino: 2,3 kg Vetopituus: 365 mm Supistajat: Vaihtosupistajat 2 kpl, M ja C Hinta: 2191 euroa Maahantuoja: Teuvo Louhisola Oy, (09) 724 9821
ø mm 2,8 2,55 2,7 3
g 16 19 18 21
kpl 127 204 145 132
osumia 109 104 76 90
% 86 51 52 68
tiheys 3,8 1,3 1,3 0,7
supistus M M M M
m/s 294 394 387 351
Huom. 25 m
Itse ladatut 1. 5 Trust no. Se sopii niin kiekkoradoille kuin pienriistan metsästykseenkin oikein valituilla patruunoilla. HS-6 1,0 g Fiocchi 70 70 2,9N 2,75 28 28 191 213 114 121 60 57 1,2 2,3 M M 354 342 bufferi Win AA
WWW.REKYYLI.FI
37. 3 mm) ja täyssuppeallakin maksimissaan 35 metrin ampumamatkoja.
PIENI ASE JA PIENI PATRUUNA
Benelli Raffaello 28 on mielenkiintoinen ase. Lukkorungon yläosa on irrotettava, mikä helpottaa huoltoa. 5 hylsy mm 65 70 70 70
pientä haulikokoa (max. On tietenkin selvä, ettei se saavuta sellaista suosiota kuin kaliiperi 20 ja on vaikea myös ennustaa, milloin nousu kääntyy laskuksi. Pienempään kaliiperiin voidaan ladata suuremmassa tavallisesti käytetty 28 gramman annos ja jopa niin, että patruuna toimii varsin hyvin myös käytännössä. Vertailukuvassa vasemmalla kolme 28:aa (Eleyn hylsy 65 mm), sitten 20/70 ja 20/76 sekä 12/70 ja 12/76.
Ilman vertailukohdettakin on helposti nähtävissä lukon solakkuus.
Raffaello 28:n lukon pää verrattuna 12-kaliiperin Berettaan.
Vasemmalla Sellier & Bellotin välitulppa, sitten itseladatussa käytetty Winchester, seuraavana Trust ja viimeisenä toisessa latauksessa käytetty kuituvälitulppa.
nyt yllä tähän asti lähinnä Yhdysvallat, jossa kaliiperia on käytetty suhteellisen paljon .410:n rinnalla, mutta nyt näyttää siltä, että myös Eurooppa on innostunut tästä yllättävänkin potentiaalisesta pikku kaliiperista. Perinteinen ja moderni 28
38
WWW.REKYYLI.FI
Sen käyttöönottovuosi oli mallinimen mukaisesti 1982. kunnollinen, helposti käytettävä varmistin, joka mahdollistaa aseen kantamisen valmiina yksitoimista laukausta varten. CZ:sta myös puuttuu osa Makarovin tuotannollisesta yksinkertaisuudesta. Kaliiperiksi tuli pakollinen 9 x 18 Makarov, mutta aseeksi tuli
WWW.REKYYLI.FI
kotimainen CZ82, joka on yhä Tsekin tasavallan asevoimien pistoolina. Niin kävi nytkin. Maan tapana oli ollut siihenkin saakka luoda samaa kaliiperia käyttäviä heidän mielestään parempia aseita ja ottaa ne käyttöönsä. Sota-ajan materiaalihuoltoa ajatellen yksi koko liittouman käytössä oleva asemalli olisi ollut paras tilanne. Jos ajatellaan puhtaasti logistiikkaa, vastaus on ei. Varsovan liitossa isännöinyt Neuvostoliitto oli siirtymässä Makarov-pistoolin myötä kaliiperiin 9x18 Makarov, ja niinpä liittolaiset seurasivat perässä. Mutta, jos CZ82 ja Makarov laitetaan samalle viivalle palveluspistooleina, tsekkoslovakialaisten valinta on helppo ymmärtää. 1980-luvun alussa käytössä olleet CZ52 (Vz52) pistoolit oli pesitetty 7,62 Tokarev -patruunalle, joka oli tällöin lopullisesti väistymässä palveluspatruunana. Ensinnäkin CZ82:n patruunakapasiteetti on puolet suurempi, 9x18 mmM patruunoita mahtuu sen lippaaseen 12 Makarovin kahdeksan sijasta. Pistooli osoittautui heti onnistuneeksi ja kauppamiehinä tsekkoslovakialaiset näkivät sen olevan potentiaalista kauppatavaraa. Siitä eteenpäin on tuotannossa ollut vain CZ83, jota pesitetään nyt kaikille kolmelle kaliiperille. Tietyillä osa-alueilla merkin tuotteet ovat suoranainen standardi ja monissa muissa asetyypeissä sen tuotteita on aina mukana pohdinnoissa ostopäätöksiä tehtäessä. On täysin selvä asia, että he halusivat tarjota omille sotilailleen parhaan mahdollisen aseen.
39. Monet liittouman maat hyväksyivät suosiolla Makarov-pistoolin, mutta Tsekkoslovakia taipui vasta painostuksen edessä. Lisäksi CZ82 (CZ83) on Makarovia hieman monimutkaisempi.
Siinä on mm. Nämä muutoin samanlaiset asemallit, armeijan CZ82 ja länteen myyty CZ83, olivat rinnakkain tuotannossa vuoteen 1992 saakka. Nyt esiteltävä CZ 83 voisi olla myös tällainen ase, mutta lainsäätäjä on päättänyt toisin.
CZ:n historia juontuu, kuten arvata saattaa, edesmenneen Tsekkoslovakian armeijan tarpeisiin. Luonnollisesti kaupallistami-
nen lisäsi variaatioita, tarjolle tuli muita pintakäsittelyitä ja nykyisin listalta löytyy esimerkiksi satiininiklattu ja kiiltäväksi sinistetty versio.
HIEMAN VERTAILUA MAKAROVIIN
Miksi Tsekkoslovakiassa päädyttiin jälleen oman asemallin kehittämisen. Heillä oli jo jonkin verran kokemusta länsimaisten kuluttajien palvelemisesta, ja niinpä luotiin malli CZ83, joka pesitettiin länsikaliipereille 7,65 ja 9 mm Browning. Taustalla on varmuudella ollut kansalliseen itsepäisyyteen liittyvä halu kehittää ja tuottaa aseita, eikä vain ostaa valmiita isoveljeltä. Lisäksi CZ:n ergonomia on selvästi parempi niin hallintalaitteiden kuin ampumaominaisuuksienkin osalta. JOS LAATIKKO OLISI PIENEMPI...
CZ 83
TEKSTI: TERO KUITUNEN
CZ:n aseet, niin kiväärit kuin pistoolitkin, ovat merkittävässä asemassa Suomen asemarkkinoilla. Mutta oliko Tsekkoslovakian omapäisyys pistoolivalinnassa oikeutettu
Ase on nyt huoltopurettu. Pistooli on melko painava ja vakaa, sen tähtäimet ovat hyvinkin kelvolliset ja ase tuntuu kooltaan tarkkuusaseelta verrattuna oikeisiin taskuaseisiin. Tavallista pienempikokoisten pistoolien ampumaominaisuudet ovat tavallisesti isompiaan heikommat, joten 50 mm alittavien osumakuvioiden saaminen 25 metrin päästä on mainio saavutus. Toiminnallisesti se on kuitenkin riittävä ja pienikokoisena se ei ole liiaksi keventänyt aseen luistia.
HALLINTALAITTEET JA ERGONOMIA
Kasikolmonen osoittautui yllättävän tarkaksi pistooliksi. Kokonaisuutena pistooli on laadukasta työtä. TOINEN ELÄMÄ
Itäblokin palveluspistooli -roolin lisäksi CZ83 on nauttinut suosiota länsimaissa. Kaksirivinen lipas pullistaa kahvaa hiukan sivusuunnassa, eikä valmistaja ole nähnyt tarpeelliseksi kuristaa pituussuunnassakaan kahvaa pienemmäksi. Koska aseessa on vähän liikkuvia osia, on toimintavarmuus tyypillisesti poikkeuksellisen hyvä. Etuina on juuri huoltamisen helppous, irtoavien osien vähäinen lukumäärä ja eittämättä myös aseen kestävyys. Toimintaperiaatteessakaan ei siten ole eroa. Takatähtäin lukittuu paikoilleen lisäksi ruuvilla. Aseelle ajatellun käyttöetäisyyden huomioiden kylmätaottu piippu on todella laadukas, suorastaan peilikirkkaassa pinnassa on havaittavissa vain pienen pieniä pitkittäissuuntaisia naarmuja, joiden käytännön merkitys on nolla. Sen kaliiperit ovat olleet itsepuolustusaseeseen sopivia ja suurehko lipaskapasiteetti yhdistettynä aseen kohtuullisen kompaktiin kokoon on ollut hyvä myyntivaltti. Kriittisesti tarkasteltuna tällaisia osumakuvioita olisi kuitenkin voinut odottaakin. Huomiopisteet vaikuttavat maalatuilta, mutta silti ne hehkuvat pimeässä.
Varmistimen voi kytkeä päälle vain aseen ollessa vireessä. Tai tarkemmin niissä länsimaissa, joissa suojeluaseen kantaminen on ollut sallittua. Kahvasta saa hienosti otteen ilman, että pikkusormi jää roikkumaan kahvan ulkopuolelle. Ne on valmistettu teräksestä ja kiinnitetty niin, että irtoaminen tai hajoaminen vaatii poikkeuksellisen tilanteen. Käytetyt kaliiperit eivät vaadi sulun aukeamiseen hidastusta, joten ratkaisu on täysin riittävä. Tähtäinkuva on toimiva myös tarkkaan ampumiseen. Se aloitetaan irrottamalla lipas, koska lipas estää purkusalvan avaamisen. Joissain lähteissä mainitaan, että CZ83:n piipussa olisi polygonaali40
rihlaus. Tai oikeammin yllätys oli se, että sen tarkkuus on mahdollista ulosmitata ilman suurta ponnistelua. Nyt luisti pääsee liikkumaan aivan taka-asentoonsa, ja liikkeen lopussa luistin takapää voidaan nostaa ylös rungosta, minkä jälkeen luisti liukuu irti etukautta rekyylijousen työntämänä. Periaatteessa kiinteäpiippuiset pistoolit ovat myös tarkkoja, mutta kuten tunnettua, tähän vaikuttaa huomattavasti piipun laatu. Voidaanpa tähtäimet tarvittaessa
Tähtäimet ovat palvelusaseeseen sopivat. Kun lipas on irti, tartutaan liipaisinkaareen ja vedetään kohtuullisella voimalla alaspäin. Tällöin se lukitsee virekynnen lisäksi luistin etuasentoon. Sovitukset ovat toki hieman löysät, mutta tässä toimintatavassa siitä ei ole haittaa. Jos kyseinen tappi ei pääse nousemaan luistissa olevaan koloon, ase ei laukea. Takapäästään saranoitu liipaisinkaari napsahtaa etureunastaan alas ja pysyy siinä ilman mitään kikkailua. CZ83:n piippu on siis kiinteä osa runkoa ja perusrakenne on kopioitu Makarov-pistoolista. Se on nähtävissä peukalovarmistimen punaisen huomiovärin etupuolella. Sama koskenee myös piipun kovakromausta; 7,65 Browning -version piippu näyttää olevan pinnoittamaton. Aseen kantaminen myös vasara alhaalla on varsin turvallista, koska iskuvasara ponnahtaa laukauksen jälkeen irti iskupiikistä. Myyntilukuja ei ole lainkaan vähentänyt aseen hinta. Pinnoite kuluu hankauksen alaisista kohdista pois heti kättelyssä, mutta koska kyseessä on käyttöpeli, kuuluvat käytön jäljet asiaan. Liipaisinkaaren kulmikkuus ei ole alkuperäistä muotoilua, vaan se on otettu käyttöön myöhemmin.
WWW.REKYYLI.FI. Sama koskee patruunapesää. Esimerkiksi Yhdysvalloissa CZ83:n hinta on pyörinyt 200 dollarin luokassa. Jos liipaisinta ei ole painettu pohjaan, ei vasara pääse liikkumaan eteenpäin, koska sen edessä on pystysuunnassa liikkuva lukituskappale.
Turvavarusteisiin kuuluu myös sulkuvarmistin. Tuloksena on kahva, joka on miellyttävän kulmaton, mutta silti antaa hyvän suuntatuntuman. Koeaseen piipussa on kuitenkin perinteinen kuusipalkkinen rihlaus, joten on pääteltävissä, että polygonaalia on käytetty vain 9x18 mm Makarov -palveluversiossa. Mekanismi on simppeli: luistin ollessa auki, tappi painaa laukaisunvälitintä alaspäin, joka ei silloin saa "kontaktia".
Yksitoimisena liipaisin on luonnollisessa asennossa, mutta kaksitoimisena pitkä ja raskas laukaisu aloitetaan liipaisimen osoittaessa lähes eteenpäin. Näistä syistä asemalli nauttii yhä kohtuullista suosiota ja on säilynyt CZ:n tuotannossa, vaikka mallistoon on lisätty modernejakin itsepuolustusaseita.
TEKNIIKALTAAN TUTTUA KAURAA
CZ83:n toimintatapaan tutustuminen on helpointa suorittamalla huoltopurkaminen. CZ:n kohdalla kestävyyttä lisää se, että ase on kahvalevyjä lukuun ottamatta kokonaan terästä. Muutoin kyseessä on jämäkän koruton pistooli, jossa ei huomautettavaa ole.
Hylsynpoistoaukko on perinteisen pyöreäkulmainen ja lisää aseen vanhahtavaa ulkonäköä. Tähtäimet ovat lohenpyrstöurissa siten, että takatähtäintä on mahdollista säätää sivusuunnassa
Tähtäimet ovat siis hyvät verrattuna vaikkapa Makarovin vastaaviin. Ampuessa ne tuntuvat heti tutuilta; vastaava tähtäinkuva on CZ75:n kiinteissä tähtäimissä. Mainittakoon, että vireenpäästöä ei ole, vaan kaksitoimisuutta varten vasara on laskettava alas sormin jarruttaen. Kaksitoimisena liipaisimen liike on pitkä ja niin jäykkä, että sen mittaaminen ei onnistunut. Nyt luisti ja rekyylijousi irtoavat etukautta. Näkyvimpiä niistä ovat kaksipuoleinen varmistin sekä lippaansalpa. Varmistimessa on selkeät asennot. Myös lippaansalvan manipuloiminen vaatii poikkeuksellisen pitkän peukalon, joten sen käyttäminen "väärältä" puolelta liipaisinsormella on helpompaa. Koska CZ83:ssa on perinteinen peukalovarmistin, on kaksitoimilaukaisu mukana lähinnä muodon vuoksi. Mainittakoon, että koeammunnoissa ei tullut ainoatakaan toimintahäiriötä.
Kahden käden otteella keskikokoinen CZ on kuitenkin nopea ammuttava, rekyylistä palautumista enemmän tarkkaa ja nopeaa työskentelyä rajoittaa pitkänpuoleinen ja jäykähkö laukaisu. Piippu on ilmeisesti asennettu pantaan takakautta ja lukittu paikoilleen kehyksen läpi kulkevalla tapilla. Huomionarvoista on, että varmistin ja lippaanvapautin löytyvät kumpikin aseen molemmilta kyljiiltä. Jos laukaisu olisi parempi, voisi tällä aseella yltää hyviin tuloksiin, koska sen suuntatuntuma on erinomaisen hyvä.
41. Yksitoimilaukaisu on käyttöaseelle tyypillinen, mutta ei mitenkään mahdoton hallita. Vuonna 1982 se on ollut harvinaista herkkua.
Piikkivarmistinta ei ole.
Syöttöramppi ja patruunapesän suu on muotoiltu ja kiillotettu toimintavarmuuden maksimoimiseksi. Syynä ei ole patruunan teho, vaan aseen toimintatapa, jossa suhteellisen painava luisti käy räväkästi takana. Laukaisu on sotilaspistooleille tyypillinen. Luistinsalpa puolestaan on ergonomialtaan ja toiminnaltaan hyvä.
Purkusalpana toimii liipaisinkaari. Vaikka varmistimessa on voimakas karhennus, ei sen päälle kytkeminen onnistu ampumaotteesta. Yksitoimisena vastusta on 2,5 kg, eli runsaasti. Kenties se siitä kovassa käytössä norjistuukin, mutta näin uutena se vaatii otteen muuttamisen. Tapa on potentiaalisesti vaarallinen, ja sikWWW.REKYYLI.FI
si vireenpoistomekanismit ovat vakiotavaraa aseissa, joita on tarkoitus kantaa vasara alhaalla. Vaikka CZ83 pohjautuu kohta 30 vuotta vanhaan konstruktioon, on siinä monia nykyaikaisen palvelupistoolin ominaisuuksia. Mikäli vastaavalla tavalla rakennetusta Makarovista saadut opit pitävät paikkansa, tälle toimenpiteelle ei ole suuremmin tarvetta.
vaihtaakin. Ne näyttävät lähinnä maalatuilta, mutta loistavat himmeästi pimeässä. Valmistusteknisesti kiinnostava seikka on piipun kiinnityspanta, joka on kiinteä osa runkoa. Osumakuviot olivat odotuksia paremmat ja ampuminen mukavaa. Laukaisussa on selkeä etuveto, jonka jälkeen negatiivisessa kulmassa oleva virekynsi kääntää hieman vasaraa taaksepäin ja sitten päästää sen lyömään eteen. Vastoin odotuksia aseen rekyyli oli
kuitenkin kipakka kaliiperiin nähden. Peukalovarmistin on muutoin mitä mainioin, mutta sen päälle kytkeminen ei onnistu normaalista ampumaotteesta. Tähtäimissä on myös huomiopisteet, joita mainostetaan "tritium pohjaisiksi". Hyvä puolena räväkkyydestä on toimintavarmuus, hylsyt lentävät ulos vauhdilla. Vireessä ja varmistettuna on siis kantotapa, jota on ajateltu suunniteltaessa CZ83:a. Syynä on varmistimen jäykkyys. Se nykäistään alaspäin, jolloin luisti saadaan vedettyä ääriasentoonsa taakse ja luistin takareunan johteet nostetaan ylös rungon johteilta. Kuvassa näkyy myös kehyksen läpi nouseva liipaisinkaaren pää, joka estää asetta purkautumasta.
KIPAKKA PELI
Ampumaradalla CZ83 oli edukseen. Toki myös vasara alhaalla kantaminen on mahdollista suhteellisen turvallisesti, koska jos liipaisinta ei ole painettu pohjaan, takaisin ponnahtava vasara ei yllä piikkiin saakka
Kun kahvalevy poistetaan, paljastuu kahvan sisään kätketty pääjousi ja lipaskuilun yläreunasta laukaisunvälitin. / 25 m
CZ 83
Valmistaja: Ceska zbrojovka a.s., Tsekki Kaliiperi: 7,65 mm Browning (9 mm Browning, 9 mm Makarov) Kapasiteetti: 15 patruunaa (12 patruunaa) Pituus: 172 mm Piipun pituus: 97 mm Korkeus: 127 mm Leveys: 36 mm Paino: 750 grammaa Hinta: 527 euroa Maahantuoja: Aseliike Markus Remes Oy, (08) 520 9999
Lähtönopeus Patruuna Sellier & Bellot 4,75 g FMJ Magtech 4,60 g FMC Hitain 302,8 Nopein 320,7 Keskiarvo 313,2 Hajonta 17,9 -
Pienin 55 mm 46 mm
Keskiarvo 59 mm 61 mm
Sellier & Bellot: Aseliike Markus Remes Oy, (08) 520 9999 · Magtech: Asetalo Oy, (03) 475 5371
42
WWW.REKYYLI.FI. Tuloksena on keskittymistä suuresti haittaava kipeytyminen, jonka havaitsivat kaikki CZ83:lla enemmän ampuneet. Kun liipaisin sijoitetaan sormen ensimmäiseen niveleen, ei ongelmaa ole ja niinpä esimerkiksi tarkkuuskokeen tulokset on ammuttu tällä kirjoittajalle poikkeuksellisella tekniikalla.
MAINIO KÄYTTÖASE MIKSI EI SUOMESSA?
CZ83 on Suomessa huonosti tunnettu asemalli, vaikka sen isoveli CZ75 variaatioineen on tuttu kaikille pistooliammuntaa harrastaville. Näiden muutamien millien tähden tämäkin mielenkiintoinen asemalli on jäänyt vain keräilijöiden yksinoikeudeksi.
Osumakuviot 3x5 lauk. Mutta nykyisellään CZ 83:n pituudesta puuttuu kahdeksan ja korkeudesta kolme milliä. Kaliiperissa 7,65 Browning CZ83:n rekyylituntuma on hallittava, mutta se tuntuu kuitenkin oikealta aseelta. Vielä pari vuotta sitten ysimilliselle sai luvan tarkkuusammuntaperusteella ja jos tilanne olisi yhä sama, CZ83 olisi hieno vaihtoehto niille, jotka haluaisivat pienoispistoolin ja ysin välille sijoittuvan harrastusaseen. Lisäksi nyt on nähtävillä, että CZ83:n viimeistelyssä ei ole tuhrittu aikaa epäolennaisiin kohtiin.
Myöskään sen ominaisinta käyttötarkoitusta ei Suomessa tunneta; itsepuolustusperusteella lupaa ei voi saada. Ensinnäkin CZ83 on niukin naukin "taskuase", joten tämän lainkohdan vaikutus nykytilanteeseen on ollut merkittävin. Toiminnallisten lajien säännöt asettavat 9x19 mm:n minimikaliiperiksi, joten vaikka kapasiteettia on tarjolla 15 patruunaa, ei CZ83:lle taitaisi löytyä käyttäjiä siitäkään ryhmästä. Esittelyaseen 7,62 Browning -kaliiperissa lippaaseen mahtuu mukavat 15 patruunaa. Lyhyydestään johtuen lähes kaikki paino on heti käsien kohdalla ja kun teräs on painavaa, on tuntuma jämäkkä. Tarkkuutensa ja ampumaominaisuuksiensa perusteella se kuitenkin sopisi vaikka mihin, joten jos laki olisi sallivampi, olisiko se kuitenkaan suosittu Suomessa. Lain ja lupapolitiikan salliessa tälle kohtuuhintaiselle asemallille löytyisi siis hyvinkin oma roolinsa ampumaharrastuksen piiristä. CZ83:sta saadut kokemukset olivat kuitenkin niin positiivisia, että se sai ajattelemaan, kuinka tähän harmilliseen tilanteeseen on päädytty. Vaikka CZ83 näyttää jokseenkin takapainoiselta, se on hyvin tasapainoinen ja vakaa pistooli. Jos aseesta pitää löytää ärsyttävä piirre, niin se on liipaisimen muoto. Tällä hetkellä patruunahuoltokaan ei houkuttaisi valintaan, mutta 7,65 Browning olisi patruunana aivan eri asemassa, jos aseita käytettäisiin enemmän. Kohtuullisen kokoisena sillä ampuminen onnistuisi myös niiltä, jotka kokevat täysikokoiset, kohtuullisen rekyylin omaavat pistoolit liian kookkaiksi.
Sellier & Bellot / 65 mm
Magtech / 46 mm
Kaksirivinen lipas oli aikoinaan CZ83:n suurimpia parannuksia Neuvostoliiton tarjoamaan Makarov-palvelupistooliin verrattuna. Alkuperäisessä 9x18 mm Makarov -kaliiperissa kapasiteettia on kolme patruunaa vähemmän, joka oli kuitenkin neljä patruunaa eli puolet neuvostoliittolaista kilpakumppaniaan enemmän.
Myös kahvan koko ja kohtuullinen etäisyys liipaisimelle vähentäisivät pienikätisten ongelmia. Jos ampuja käyttää etusormen päätä, saa sormen alareuna jokaisella laukauksella kipakan iskun. Siihen se sopisi kuin nenä päähän, jos unohdetaan ryppyotsainen kymppien metsästys. Patruunoiden hinta ja saatavuus kun on voimakkaasti sidoksissa niiden myyntimääriin.
Rakenteessa on paljon samaa kuin isommissa CZ-pistooleissa. Käyttötarkoituksista jäljelle jää perinteinen tarkkuusammunta 25 metriin. Tarkoitan tässä nyt sitä samaa roolia, joka Suomessa on ollut edullisen hintaluokan 9x19 mm -pistooleilla
53,00 Streamlightin useiden satojen valaisimien valikoimasta löytyy valaisin, oli käyttötarkoituksesi mikä tahansa, soita ja tilaa kuvasto ja hinnasto.
Varastossamme runsaasti käytettyjä metsästys ja urheiluaseita, soita ja tilaa lista.. Toimitamme tuotteita postin ja matkahuollon avustuksella ympäri suomen ja EU-alueen.
Tarjoamme ammattitaitoista haulikkoammunnan koulutusta ja valmennusta ryhmille ja yksityisille. 1720,00 2,5-10x56 1-4x22 valorist. paino SP66 Asekaappi 530,00 125 cm 40 cm 30 cm 93 kg SP88 Asekaappi 645,00 150 cm 55 cm 40 cm 152 kg SP99 Asekaappi 835,00 150 cm 65 cm 55 cm 200 kg SYKSYN PIMEYTEEN! Streamlight tarjous! Streamlight Super Tac tehovalaisin. Akun voi ladata 1000 x. 2 kpl 3V CR123A lithium paristoa. 382,00 Redding Ultramag, markkinoiden tukevin C-puristin 400,00 Lee 90050 lataussarja. 172,00 Redding M1400 hylsytrimmeri. syv. Mukana vyökotelo. 375,00 Redding Master #3 ruutiannostelija. 123,00 Redding Master #2 ruutivaaka. 1460,00 1,5-6x42 8x56 valorist. pariston kestoikä jatkuvassa a käytössä 3,5 tuntia. lev. OVH 135,- NYT 99,Streamlight Stinger DS LED ladattava huippuvalaisin! Kaksoiskytkin mekanismi, kolme voimakkuutta vilkkuva valo. 1520,00 1,5-6x42 valorist. Ase- ja metsästystarvikkeiden vähittäis- ja tukkumyynti
Laadukkaita tarvikkeita urheiluammuntaan ja metsästykseen. puol.autom. Iskunkestävä C4 ledin käyttöikä 50 000 tuntia. 1180,00 8x56
www.luckyeve.fi
1100,00 940,00 780,00
SafePower SS3492 hyväksytyt asekaapit.Hintoihin lisätään rahti. Armed Ege 12/89 Super magnum 28" VS, synt. Armed Ege TS870TM 12/76 22" tai 28" VS, synt. Kauttamme yksilölliset ja laadukkaat tuotteet radalle ja metsälle. 222,00 Redding Boss puristin 178,00 Redding T-7 Turret, järeä kääntötornipuristin. euroa kork. Paketti 695,00 Redding Boss Pro-Pak Deluxe sarja! Boss puristimella, pakettihinta 650,00 Redding Big Boss Pro-pak lataussarja 415,00 Redding Boss Pro-Pak lataussarja. 160 lumenea takaavat erinomaisen kirkkauden, paino 364g, pituus 22,cm, lentokonealumiinirunko. Sis. 30 000 candelan valokeila, 135 lumenea. +358 44 501 8121
Redding lataustarvikkeita mm: Redding Big Boss Pro-Pak Deluxe sarja! Huippusarja! Kaikki mitä kotilataaja tarvitsee, sarja sis puristimen, Master # 3BR annostelijan, M1400 trimmerin, #2 ruutivaaan, ruutisirotin, hylsyöljysarja, hylsynhoitosarja, ruutisuppilo, Redding latauskirja, hylsynviistin. Edullinen joka miehen sarja 140,00 Karl Kaps kiikaritähtäimet, 25v takuulla, 100% saksalaista laatua. Kysy lisää!
TAATTUA LAATUA
Haulikoita metsälle... OVH 200,- NYT 145,Streamlight otsalamput kovaan käyttöön mm: Enduro Led 2x AAA paristo 6-24 h käyttöä 21,00 Trident OD Green,Led/xenon jopa 150h käyttöä 39,00 Argo Led , 3x AAA paristo 24 lum. 112,00 Redding Big Boss puristin. pumppu Stefano Fausti Dallas 10/89 pääll.piippuinen Stefano Fausti Elegant 12/89 28" VS pääll.piippuinen Stefano Fausti Albion 12/76 28" VS pääll.piippuinen Browning BPS 12/76 30" Synth. 2,5-10x56 valorist. Stalker pumppu VS Toz 120-12MB-1E 12/76 VS pääll.piippl 440,00 390,00 1030,00 990,00 1070,00 950,00 530,00
Lucky Eve Finnäsbackantie 32, 68910 Bennäs Puh. vaaka, annostelija, puristin ym
Mielestäni esimerkiksi 9,3 x 62 on sopiva kaliiperin keskimääräisillä luodinpainoilla hirven kokoluokan riistalle, mutta siirryttäessä nykymuodin mukaisiin raskaisiin luoteihin, alkaa hylsy asettaa rajoituksia. Kolmas tapa on hyödyntää jotain helposti saatavissa olevaa, mutta muutoin käyttökelvotonta komponenttia villikissakaliiperin muodossa. Syyt uusien kiväärikaliiperien suunnittelulle ovat kuitenkin usein varsin samankaltaiset ja toteutustavat liittyvät muutamiin peruslainalaisuuksiin.
On perusteltua sanoa, että villikissakaliipereita tehdään pääasiassa vain joko luodin, hylsyn tai aseen ympärille. Syyt villikissakaliipereille ovat jokaisella patruunankehittäjällä omat ja erilaiset, mutta yleensä tällaisia patruunoita kehittävillä on aina mielessä joko jokin parannus olemassa olevaan tai vaihtoehtoisesti uuden luominen tilanteessa, jossa koetaan olevan parannettavaa.
44
Monestikin kehitys menee niin, että esimerkiksi metsästäjä pitää erinomaisessa arvossa jotain asetyyppiä tai asekonstruktiota, johon ei ole kuitenkaan saatavilla juuri käyttötarkoitusta varten sopivaa patruunaa. Perusvirhe on hakea ratkaisu liian kaukaa ja liian harvinaisesta lähteestä. MILJOONALA ATIKKO
ARTO MÄ ÄT TÄ
VILLIKISSAKALIIPERIT
Villikissakaliiperit ovat säännöllisin väliajoin esillä asealan julkaisuissa. Toisinaan luotien ominaisuudet ovat kuitenkin piilossa, esimerkiksi patruunan muiden vajavaisuuksista alla. Yleensä lähtökohtana on tällöin ajatus aseesta, joka ampuu siihen tavanomaisesti sopivien patruunoiden suorituskyvyn jossain mielessä ylittävää patruunaa, tai vaihtoehtoisesti sovittaa jonkin mielekkään patruunan ominaisuudet paremmin käyttötarkoitukseen soveltuvaan asekonstruktioon. Tällöin aseen suorituskyky saadaan muutettua sopivaksi ainoastaan eri kaliiperilla, ja joskus järkevin ratkaisu on uuden patruunan kehittäminen. Esimerkiksi liian vaikeasti saatavilla olevan hylsymateriaalin valitseminen villikissaan on potentiaalinen heikkous ja toisaalta hylsyn muokkaamisen
WWW.REKYYLI.FI. Esimerkiksi .375 H&H on mitä mainioin patruuna lähtönopeuksien ja käytettävien luodinpainojen puolesta, mutta sen luodit erityisesti yli 300 grainin sarjassa ovat mielestäni keskimäärin liian huonosti avautuvia hirven kokoluokan riistassa. Toisinaan hyvän patruunan ongelmat löytyvät taas luotivalikoimasta. Näissä esimerkeissä on siis kaksi patruunaa, joissa on hyvät ja huonot puolensa, ja jotka yhdistämällä on mahdollista päästä lopputulokseen, jossa molempien hyvät puolet ovat yhdessä ja huonot puolet on saatu karsittua pois. Toinen tapa on muuntaa olemassa oleva patruuna ampumaan toisenlaista luotia ja saada näin enemmän irti käytettävästä aseesta. Luotien suunnitte-
lu on kokonaisuudessaan keskittynyt johonkin perusajatukseen, joka poikkeaa loppukäyttäjän käyttötarkoituksesta. Hyvin monelle muotoutuu metsästettävän riistan ja omien kokemusten perusteella käsitys toimivista ja vähemmän toimivista patruunoista ja luodeista. Villikissapatruunoita suunniteltaessa on kuitenkin suuri mahdollisuus tehdä perustavaa laatua olevia virheitä. Yleensä näitä kaliipereita ja niiden suunnittelijoita yhdistää muutama perusasia, jotka ovat listattavissa hyvinkin tarkasti
Tällöin on tehty patruuna, joka ei tarjoa mitään merkittävää etua. Tämän vuoksi toisen paras voi olla toiselle huono ja päinvastoin. välikoon patruuna. On olemassa villikissoja, jotka ovat niin ilmeisiä, että niiden yhteydessä ei voida mielestäni puhua villikissakaliipereista vaan lähinnä muunnetuista peruskaliipereista. On selvää, että oman kädenjäljen näkeminen jossain konkreettisessa muodossa antaa tyydytystä: eritoten tyydytystä saa silloin, jos lopputulos miellyttää suunnittelijan lisäksi myös muita. Nämä voivat olla mainioita patruunoita siitä huolimatta, että ne ikään kuin täyttävät vain villikissakaliiperin määrittelyn kirjaimen, mutta eivät sen henkeä. tutkimusongelmaa ei ole selvitetty riittävän tarkoin.
ON OLEMASSA VILLIKISSOJA, JOTKA OVAT NIIN ILMEISIÄ, ETTÄ NIIDEN YHTEYDESSÄ EI VOIDA MIELESTÄNI PUHUA VILLIKISSAKALIIPEREISTA VAAN LÄHINNÄ MUUNNETUISTA PERUSKALIIPEREISTA.
On lisäksi tavattoman paljon subjektiivisia tekijöitä, jotka perustuvat täysin suunnittelijan mieltymyksiin ja näkemyksiin ja jotka ovat täten muuta kuin silkkaa mitattavissa olevaa faktatietoa. Tällöin palkkio tehdystä työstä on positiivinen palaute ja yleensä tämä palaute on varsin riittävä korvaus vaivannäöstä. Tämän jälkeen joku valmistaja ottaa onkeensa ja tarjoaa patruunaa tai asetta tässä kaliiperissa. Yleinen perusvirhe on myös tehdä patruuna, joka on lähtökohtapatruunasta vain näennäisesti parannettu versio. Tästäkin esimerkkejä löytyy hyvin läheltä... Villikissailussa tulee myös helposti luoneeksi patruunan, jonka ominaisuudet ovat varsin helposti saavutettavissa helpompaa tietä ja olemassa olevia ratkaisuja käyttämällä. Usein valmistukseen päätyvillä kaliipereilla on takanaan vahva joukko puolestapuhujia. Suurin osa villikissakaliipereista jää lopulta kuriositeeteiksi, joihin törmää aina silloin tälWWW.REKYYLI.FI
löin. Lisäksi sovittaminen asekokonaisuuteen ei ole aivan yhtä suoraviivaista, koska kyseessä on ns. Periaatteessa 9,3 M&W:n ongelmana voisi tätä vasten nähdä läheisen suorituskyvyllisen vastaavuuden 9,3x64:n kanssa, joka kuitenkin kärsii vähäisistä komponenteista ja hylsyjen muuntomahdollisuuksien puutteesta. Useimpien villikissakaliiperien tarkoituksena on ensisijaisesti täyttää jokin erikoistehtävä, jonka suunnittelija on määrittänyt. Yksi merkittävä, mutta vähiten rationaalinen syy villikissapatruunoiden tekemiselle on oman mielenkiinnon tyydyttäminen. liian monet tai työläät vaiheet ovat yleensä projektin mielekkyyttä ajatellen kyseenalaisia. Rata-ammuntaan suunniteltujen patruunoiden ei tarvitse olla äärimmäisen syöttövarmoja, eikä metsästyspatruunoiden välttämättä tarvitse puoltaa äärimmäistä tarkkuutta. Oikein suunniteltu villikissa saattaa merkitä suurta askelta patruunamaailmassa, mutta silloinkin kun ainoa tyytyväinen asiakas on patruunan kehittäjä itse, voidaan projektia pitää riittävän onnistuneena.
45. Tästä joukosta joku pääsee aina välillä ponnistamaan ylöskin ja jäämään kulttiasemaan, ja osa pääsee jopa teolliseen valmistukseen asti. Esimerkkinä voidaan ottaa vaikkapa lähtökohtahylsyn suun avartaminen isompaa luotia käyttäväksi puuttumatta patruunan muihin ominaisuuksiin. Esimerkiksi jonkin luotien toimintaan liittyvän ominaisuuden arvostus riippuu pitkälti siitä, mitä ominaisuutta pitää eniten arvossaan kyseisessä tehtävässä. Pitkään villikissana mennä porskutti .338-06, jonka A-Square viimein otti suojiinsa ja määritti kaliiperin virallisesti. Tällöin puhutaan todellakin erikoistehtävästä tai perustehtävän oleellisesti paremmasta suorittamisesta, jolloin muutoin järkevä tai helppo vaihtoehto ei välttämättä olekaan kaikkein paras mahdollinen. Tällaisesta esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa 8 mm-.300 Win Mag. Tämän jälkeen kun vielä yritetään saada se näyttämään paremmalta kuin se onkaan ainoastaan painetasoa nostamalla, ollaan hakoteillä. Hyvä patruuna on oikea sekoitus tavoiteltuja ominaisuuksia käyttötarkoituksen mukaisesti painotettuna. Tämän vuoksi on tärkeää muistaa, että villikissapatruunoita ei pidä arvostella, jos niiden alkuperäistä syntyhistoriaa ja ns. Perusteita tällaiselle patruunalla on vain silloin, kun olemassa olevat ratkaisut ovat jostain syystä vanhentuneet, saatavuus on heikko tai jokin asetekninen seikka ei ole kunnossa
Palautetta tulee varmasti jatkossakin lisää kansanedustajille, ja jotenkin osa päättäjistä tuntuu tätä myös odottavan. Moni kansanedustaja oli myös esityksen hylkäämisen tai uudelleenvalmistelun kannalla. Hallituksen esitys (HE 106/2009) on monilta osiltaan pahasti ristiriitainen sekä lainlaatijoiden ideologioiden värittämä. järjestettiin Vesivehmaan ampumaradalla tilaisuus, jossa Kokoomuksen kansanedustaja Kalle Jokinen tapasi päijäthämäläisiä ammunnanharrastajia. Tilaisuuden tarkoitus oli luoda keskusteluyhteys alueen harrastajiin ja antaa Kallelle evästystä tämänhetkisestä tilanteesta sekä samalla turvata ammuntaharrastuksen jatkomahdollisuuksia.
Tilaisuuteen saapui noin neljäkymmentä eri lajien harrastajaa mm. Käyty keskustelu kuitenkin antoi myös hyviä evästyksiä eri valiokunnille ja kansanedustajat olivat myös saaneet valtavasti palautetta asian tiimoilta. Ampuma-aselain uudistuksen ensimmäisen vaiheen osalta 10.9. Samalla myös sovittiin, että Päijät-Hämeen Liikunta ja Urheilu ry:n ampumajaosto kerää alueen harrastajien yhteisen kannanoton lakiin. HENKILÖKUVA
Syyskuun 23. Ja näin pitäisikin toimia. Lahdesta, Orimattilasta, Asikkalasta, Sysmästä ja Kouvolasta. Lakiesityksen valmistelutyöhön on vaikuttanut voimakkaasti ulkoiset ja osin myös median luomat paineet, YK:n tuliasepöytäkirja sekä kansainväliset asiat, jotka osittain vaativat myös ampuma-aselain uudistamista tai päivittämistä. käyty Eduskunnan lähetekeskustelu oli varsin värikästä. Vaikka ehdotusta onkin Sisäasiainministeriön taholta pyritty jälkikäteen selventämään, ei se valitettavasti muuta sitä tosiseikkaa, että koko esitys on valmisteltu kiireessä ja sen valmistelussa ei tosiasiallisesti ole otettu harrastajia tai harrastajien etujärjestöjä huomioon. Ampuma-aselain uudistuksen ensimmäinen vaihe on siis tällä hetkellä käsiteltävänä valiokunnissa, jotka voivat vielä vaikuttaa lain lopulliseen muotoon. Tilaisuuden osallistujamäärä yllätti Jokisen. Kauhajoen jälkeen hallituksen iltakoulussa määrätyistä linjaukWWW.REKYYLI.FI
Kalle Jokinen
Ikä: 48 Koulutus: Poliisin alipäällystötutkinto, ylioppilas Ammatti: Kansanedustaja, ylikonstaapeli Asuinpaikka: Orimattila
46
Näiden suhteen olen luonnollisesti samoilla linjoilla. - Luvattomien aseiden omistajat ja kauppiaat eivät noudata aselakia, joten tämä lainsäädäntö ei heidän toimintaansa juuri vaikuta. Ammunta ja metsästys ovat hienoja monipuolisia harrastuksia, joiden kautta opitaan vastuullisuutta, kuWWW.REKYYLI.FI
Ylipäätään hallituksen iltakoulun pitäminen semmoisen tragedian jälkeen oli huono ajankohta lyödä heti kantoja lukkoon. Mitä mieltä olette asiasta. Meluhaittojen vähentäminen useilla eri tavoilla on mahdollista riippuen kunkin ampumaradan olosuhteista. Aselain uudistusesityksen on sanottu olevan monessa suhteessa perustuslain vastainen. - Uuden ampuma-aselain valmistelua ovat ohjanneet ulkoiset paineet kuten YK:n tuliasepöytäkirjan voimaansaattaminen ja asedirektiivin muuttaminen. Lakiesitystä on myös esitetty hylättäväksi kokonaan ja kyseisten virkamiesten eroa on vaadittu julkisesti. - Uudistamistarvetta on. Lainsäätäjän on kuitenkin turha kuvitella, että kaikki mahdolliset tragediat ja onnettomuudet voitaisiin lakeja säätämällä estää. Hallituksen esitys lakiuudistuksen kakkosvaiheesta on näillä näkymin tarkoitus antaa eduskunnalle syysistuntokauden 2010 alussa ja sen valmistelusta ei enää vastaa Ase ja arpajaishallintoyksikön lainsäädäntöneuvos Jouni Laiho, vaan tilalle tulee Tomi Vuori. Toivon, että ilmapiiri raikastuu valmistelevan virkamiehen vaihdoksen myötä. Kakkosvaiheen keskeisimpiä asioita ovat muun muassa vanhat luvat, ilma-aseet sekä ampumaratoja koskevat säädökset. Perustuslakiin on kirjattu yhdistymisvapaus. Yksittäisenä suurena tavoitteena tulee olla nykyaikaisen ja monipuolisen ampumaurheilukeskuksen saaminen Etelä-Suomeen.
47. Lainvalmisteluprosessin pitäisi perustua kumppanuuteen lainlaatijan ja tässä tapauksessa lähes 700 000 harrastajaa edustavien järjestöjen kanssa, jotta nykytilanteen kaltaisilta tarpeettomilta yhteentörmäyksiltä vältyttäisiin. Siksi olenkin ottanut kantaa asiaan, jotta lain II-vaiheen valmistelu sujuisi hyvässä yhteisymmärryksessä sisäasiainministeriön ja harrastajajärjestöjen kanssa. Käytännössä voi kuitenkin tapahtua päinvastoin ja "kateisiin" joutuvista nyt luvallisista aseista saattaa tulla kauppatavaraa pimeille markkinoille. Ongelma kulminoituu ampumameluun ja muihin ympäristölupien vaatimuksiin. Edustatko tässä suhteessa valtavirtaa vai marginaalia. Lain II-vaiheeseen kuuluvat vanhat luvat ja ampumaradat. Aselakia on ryhdytty uudistamaan kovassa kiireessä ja myös kovan julkisen paineen alla. - Kokoomuksessa on aina arvostettu maanpuolustusta, ampumaurheilua ja metsästyskulttuuria. Jokinen oli myös keskustellut asiasta sisäministeri Anne Holmlundin kanssa, ja nyt esitys täytyisikin valmistella niin että "tämmöinen tarpeeton törmäys harrastajien ja hallituksen esityksen välillä vältettäisiin jatkossa". Ja juuri siihen tulisikin kansanedustaja Jokisen mielestä pyrkiä vaikuttamaan, koska siitä ei vielä ole hallituksen esitystä olemassa. Hallituksen esitystä uudeksi ampuma-aselaiksi (HE 106/2009) on valmisteltu kiireessä ja sen valmistelussa ei todistetusti ole otettu huomioon harrastajien etujärjestöjä tai harrastajia. Pitkän poliisiurani aikana olen oppinut, että ihmismielen syviin ja synkkiin säikeisiin ei voida lainsäädännöllä vaikuttaa. Lainsäätäjällä pitää olla muuttuvassa yhteiskunnassa kädet lämpimänä, mutta pää kylmänä, jotta ylilyönneiltä vältytään. Mielestäni se pitää lukea vapautena liittyä, mutta myös olla liittymättä yhdistyksiin harrastuksensa vuoksi. Olen aina pitänyt ammunnasta teknisesti ja henkisesti haasteellisena lajina. Näiden vuoksi ammunta ja metsästys sopivat mielestäni erittäin hyvin nuorten harrastuksiksi. Mikä on näkemyksesi puolueen kannasta aseasioihin. Sisäasiainministeriötä sekä esityksen valmistelleita virkamiehiä Laiho ja Lehtonen on myös kritisoitu haluttomuudesta ottaa ketään huomioon lain valmistelussa. sista tunnutaan myös pidettävän kiinni kynsin sekä hampain ja tästä johtuen harrastajia tai etujärjestöjä ei ole huomioitu lain valmistelussa. Edustat Kansallista Kokoomusta. Tässä suhteessa aselakiehdotus on mielestäni ristiriitainen perustuslain yhdistymisvapauden suhteen vähintäänkin vanhojen lupien osalta. Harrastatko itse ammuntaa tai metsästystä ja miten suhtaudut näihin yleisellä tasolla. Muutamat yksittäistapaukset eivät saisi välittömästi ohjata lainsäädäntöä. - Olen ollut viime vuosina mukana pohtimassa millä keinoin voitaisiin turvata nykyisten ampumaratojen ja niiden myötä harrastuksen tulevaisuus. Ennemminkin olisi päättäjien täytynyt pitää pää kylmänä ja kädet lämpöisinä.
-Kansanedustaja Kalle Jokinen
rinalaisuutta ja itsensä kanssa kilvoittelua. Perustuslakivaliokunta pohtii varmasti tätä kohtaa huolella ennen kun antaa lausuntonsa lakiesityksestä. Mikä on oma näkemyksenne ampumaaselain uudistamistarpeesta. - Olen harjoitellut ammuntaa pääasiassa työni vuoksi. Nykyisten ratojen toiminnan turvaaminen on ensisijainen tavoite. Se on tyypillistä poliittista keskustelua ilman rintamalinjoja. Miten kehittäisit ammuntaharrastajien harrastusolosuhteita esimerkiksi ampumaratojen osalta. Teoriassa tiukempi lupakäytäntö ja säilytyksen valvonta saattavat vähentää asevarkauksille alttiina olevien aseiden määrää. Ampuma-aselain muutosesitys on jakanut mielipiteitä niin meillä kuin muissakin ryhmissä. Tällä hetkellä suurempi vaikuttamisen mahdollisuus tulee kuitenkin ampuma-aselain uudistamisen kakkosvaiheeseen. Poikkeuksellisen runsaasta harrastajapalautteesta ja yhteydenotoista päättelen, että I-vaiheen valmistelu on epäonnistunut ainakin vuoropuhelun ja viestinnän suhteen. Sisäisen paineen asiaan loivat Jokelan ja Kauhajoen tragediat. Miten mielestänne aselakia tiukentamalla vähennetään laittomien aseiden määrää. Nakerretaanko mielestänne perustuslain henkeä aselakiehdotuksella. En tunne lain I-vaiheen valmisteluprosessia tarkasti, mutta on lyhytnäköistä jättää huomioimatta harrastajajärjestöjen kannat
Tarvittaessa luoditusta seuraa vielä niippaus, eli hylsyn suun kuristaminen luodin ympärille. Nämä työvaiheet ovat tämän osan aiheena.
48
Mitkä seikat luodituksessa eli luodin asettamisessa ovat tärkeimpiä. LATAUSKOULU ,
OSA
9
LUODITUS JA NIIPPAUS
TEKSTI: TERO KUITUNEN
Patruunan lataamisessa viimeinen vaihe ennen lopputarkastusta on asettaa uusi luoti hylsyn suulle. Toimenpiteen nimeksi on vakiintunut luoditus tai luodittaminen. Turvallisuus on aina ensisijainen asia, mutta käytännössä tavoitellaan kahta asiaa: patruunan tarkkuutta ja toimintavarmuutta. Toimintavarmuudella tarkoitetaan tässä paitsi aseen mekanismin toimintaa, mutta myös sitä, että eri latauserien patruunat toimisivat aina mahdollisimman yhdenmukaisesti.
YKSINKERTAINEN TYÖVAIHE
Erilliseksi työvaiheeksi erotettuna luodittaminenkin on yksinkertainen toimenpide. Ruuditettu
WWW.REKYYLI.FI
Useimmat suhtautuvat työvaiheeseen juuri näin yksinkertaisesti ja tavallisesti tulos on täysin tyydyttävä ilman sen suurempaa hienostelua. Esimerkkinä mainittakoon hylsyn kaulan seinämien paksuudessa olevat vaihtelut, jotka pitäisi eliminoida sorvaamalla jo ennen kuin tätä asiaa ryhdytään pohtimaan. Vedetään hylsy ulos holkista ja käännetään holkkia vielä kahdeksasosakierros alaspäin. hylsy asetetaan hylsynpitimeen ja sen suulle asetetaan luoti. Periaatteessa usein käy niin, että laajennuskarakaan ei vedä hylsynsuuta luotia ajatellen sopivaan mittaan, vaan alkujaan ylisupistettu hylsynsuu pyrkii palatumaan liian pieneen läpimittaan. Osassa mittalaitteista on nykyään myös ruuvitoiminen koneisto, jolla luoti voidaan oikaista ja pitäisin ihmeenä, jos näitä ei tulevaisuudessa ole enemmänkin parhaaseen mahdolliseen tarkkuuteen pyrkivien käytössä. Vähitellen säädetään luodinasetinta alaspäin, jotta päästään haluttuun latauspituuteen. Joskus, erityisesti monissa edullisimmissa holkeissa, syy huonoon käyntiin löytyy tästä.
TARKKUUTEEN VAIKUTTAMINEN
Suurin vaikutus tarkkuuteen saavutetaan sovittamalla latauspituus käytettävään aseeseen. Käytännössä useimpiin käyttötarkoituksiin riittää kuitenkin aistinvarainen
WWW.REKYYLI.FI
tarkastelu. Kokonaisuus käytetään luoditusholkissa, joka keskittää luodin ja painaa sen hylsyyn. On huomattava, että kaikki asetusholkit eivät niippaa ja joissakin kaliipereissa niippaus on pakko muutenkin tehdä omana työvaiheenaan. On syytä mainita, että jos patruunoita tutkitaan riittävän tarkalla heittokellollisella mittalaitteella, vaikuttaa luoti lähes aina hieman vinolta. Kaulan paksuusheitot ovat hyvälaatuisissa hylsyissä yleensä kunnossa ja tällöin sen merkitys on paljon pienempi kuin sillä, että luoti asetetaan suoraan hyvillä välineillä. Jos kyseisessä hylsyssä on jo valmiina muut komponentit, voidaan lopuksi kampi painaa kokonaan alas, jolloin luoti niippautuu kiinni ja tuloksena on valmis patruuna.
Luodin suoruuden merkitystä ei kuitenkaan pidä aliarvioida, sillä monissa aseissa se vaikuttaa jopa toimintavarmuuteen. Vaikka kaikki olisi muuten ok, ei esim. Niinpä, kun uudella holkilla on ladattu ensimmäiset patruunat, tarkastellaan tulosta hyvin kriittisesti. Tässäkin kokemus tuo lisää varmuutta. Esimerkkinä olkoon tapaus, jossa poikkeuksellisen te-
räväkärkistä luotia asetetaan tylppäkärkiselle tarkoitetulla karalla. Hornadylla, olisi ideaali väline. Tämä ei ole ainoa potentiaalinen ongelma, vaan holkeissa voi olla paljon muutakin vialla. Tämä tuntuu pienenä vastuksena. Hylsyn materiaali joutuu venymään luodin tieltä, ja jos on olemassa ohuempi kohta, se venyy enemmän.
Luoditusholkki on monen mielestä vaikein säädettävä holkeista. Tämä koskee myös tehdaspatruunoita vain hyvin harvat tehdaspatruunat ovat laadultaan samaa tasoa hyvillä välineillä itseladattujen kanssa. Metsästys- tai harjoituspatruunoiden osalta pienet vinoudet hukkuvat muihin tekijöihin. Lisäksi on mahdollista, että vika ei ole ollenkaan luodinasetusholkissa, vaan hylsynsuun laajennuksessa, viistämisessä, heikkolaatuisissa luodeissa tai hylsyissä. Luonnollisesti tietyt holkit ovat huonompia ja toiset parempia. Luoditukseen olisi kuitenkin syytä suhtautua tarkkuudella. Tällöin ilmiö on sama kuin yritettäessä asettaa liian suuren halkaisijan paksuista luotia liian pieneen hylsynsuuhun. Pyöritetään holkkia alaspäin, kunnes hylsyn suu törmää niippikorokkeeseen. Tällöin luodin kärki pääsee holjaamaan satunnaisesti sivusuunnassa, ja tulos on mitä sattuu. Tällöin kara ohjaa luotia jämäkästi ja onnistumisen mahdollisuudet ovat hyvät. Pahimmillaan toiselta reunaltaan paksumpi hylsyn suu saa aikaan luodin asettumisen vinoon. Tässä yksinkertainen ohje: asetetaan hylsy pitimeen ja vedetään puristimen kampi alas. Myös asetusholkkeja koskee vanha totuus; rahalla saa paljon suuremmalla todennäköisyydellä hyvää tavaraa. Tässä tapauksessa holkin sisäpuolelle koneistettu hylsyn tila ja luodin asetuksen tekevä osa ovat vinossa toisiinsa nähden. .310" luotia saada .308" -kalibroituun hylsyyn suoraan sitten millään. Syy lienee selvä: lähempänä rihlauksen alkua oleva luoti pääsee nopeammin rihlauksen ohjaukseen, jolloin kontrolloimaton vapaalento ylimenossa on lyhyempi.
49. Luoditusholkeissa fataaleimmat virheet liittyvät siihen, että valmistusvian vuoksi luotia ei saada asettumaan suoraan. He vain säätävät holkin taulukon mukaiseen asetuspituuteen ja siten, että holkki niippaa luodin paikoilleen. Seuraavaksi asetetaan luoti hylsyn suulle ja käännetään kampea varoen niin kauan että, luoti lähtee menemään hylsyyn. Luodin asetuksen absoluuttisen täydellistä suoruutta tarvitaan kuitenkin lähinnä kasa-ammunnassa. Luodinasetuskarassa on muotoilu luodin kärjelle, joka ideaalitapauksessa vastaa täydelleen luodin kärjen muotoa. jätetty hylsyn suun sisäpuoli viistämättä) tai käyttämällä heikkolaatuisia komponentteja, niin huolellisimmallakaan luodinasetuksella ei asioita voida enää korjata.
MUUTAMA SANA VÄLINEISTÄ
Kokemukseen perustuen kaikilla holkkimerkillä saadaan ladattua toimivia patruunoita, mutta myös kaikissa holkkimerkeissä voi olla vikaa. Luodin suoruuden toteamisessa heittokellollinen mittalaite, jollaisia on tarjolla mm. Nyt holkin runko-osa on säädetty tekemään kevyt niippaus. Taulukoissa annettavat latauspituudet ovat toki toimiva lähtökohta, mutta käytännössä useimmissa aseissa latauspituutta kannattaa kasvattaa. Jos luoti on vinossa, sen vaappuminen näkyy yllättävän selvästi peilin kaksinkertaistaessa erotuksen. Se on loppujen lopuksi hyvin tärkeä työvaihe, jossa tehdyillä virheillä kaiken muun huolellisuuden saa mitätöityä, tai ainakin sen merkitystä vähennettyä. Eräs käytetty keino on kieritellä patruunaa peilin päällä ja tarkastella peilistä heijastuvaa kuvaa. Varsin usein kara ja luoti eivät kuitenkaan sovi toisiinsa. Ylisupistavalla supistusholkilla on myös haittavaikutuksensa luodin suoraa asentamista ajatellen. Sama asia pätee myös toiseen suuntaan: jos on aiemmin oiottu työvaiheissa (esim. Vaikka hylsyt ja holkit olisivat priimaa, on luoti mahdollista saada silti istutettua vinoon ilman, että lataaja suoranaisesti hölmöilee
Tähän törmätään erityisesti silloin, kun aseen ylimeno on pitkä ja käytetään lyhyehköä luotia. Sen lisäksi on tavallisesti olemassa latauspituus, jolla syöttö toimii varmimmin. Nyt siitä voidaan mitata juuri ja juuri rihlakosketuksen tuottava latauspituus. Näin ollen kun luoti on tiukasti rihloissa tai hiukan irti, hajonta pienenee. Lähes samaan tarkkuusparannukseen päästään, vaikka latauspituutta lyhennetään muutamia kymppejä, esimerkiksi 0,200,40 mm. On mahdollista, että lyhyt patruuna irtoaa makasiinin ohjauksesta ennen kuin luodin kärki on lähtenyt suuntautumaan patruunapesään. Keskellä on LEE:n käyttämä rakenne, jossa luodinasetin ottaa luodin ohjaukseensa jossain vaiheessa ja näin ainakin periaatteessa parantaa sen keskittymistä. Holkissa on siis kaksi erillistä liikkuvaa osaa ja sen lähtötilanne on nähtävissä pikkukuvassa. Alla olevassa kuvassa on tällaista vaativa tilanne; teräväkärkistä luotia ei saa 9 x 19 holkkien perusvalikoimalla suoraan sitten millään.
WWW.REKYYLI.FI. Tietenkään asia ei ole näin yksioikoinen, vaan monet aseet vaativat lyhyen latauspituuden toimiakseen. Ideaalitapauksessa luodin muoto olisi täysin karan päätä vastaava ja siksi monet valmistajat tarjoavat vaihtoehtoja. Niippaustapoja on paljon erilaisia ja niiden etuihin, haittoihin ja käyttökelpoisuuteen palataan myöhemmin. Esimerkiksi monissa pistooleissa patruunan pitää irrota lippaan ohjauksesta melko aikaisin, jotta syöttö pelaa kunnolla. Niinpä kokeilupatruunasta saatuun mittaan pitää lisätä tai vähentää muutama kymppi. Oikealla on RCBS:n holkki, jossa ei ole liikkuvia osia; luoti ohjautuu suoraan vasta törmätessään luodituskaraan.
NIIPPAUS, VÄLTTÄMÄTÖN PAHA?
Niippaamisen ajatuksena on, että hylsyn suuta puristetaan siten, että se lukitsee luodin paikoilleen. Vaikka starttipaine ei kovin paljoa pienene, saadaan lataukseen hiukan turvallisuutta lisäävää virhemarginaalia. Tällöin luodin kärki voi tökätä pesän reunaan. Lisäksi pidemmällä latauspituudella hylsyyn mahtuu enemmän ruutia. Muutoin seurauksena voi olla luodin tökkääminen syöttöramppiin. Käytännössä ongelmattominta on käyttää lippaan ja/tai pesän sallimaa suurinta pituutta ja välttää liian lyhyitä latauksia. On myös tilanteita, joissa maksimipituutta ei voida saavuttaa komponenteista johtuen. Vasemmalla on Hornadyn "Custom Grade New Dimension" holkki, jossa luotia ohjataan heti alusta alkaen, sekä kärjestä että sivuilta. Patruunoiden toiminta mm. Korostettakoon, että jos tuntuu että luoti ei pysy paikoillaan ilman lujaa niippausta, on syy usein supistusholkissa. Jos hylsyn suu ei ole supistunut tarpeeksi (suoraseinäinen hylsy) tai jos laajennuskara
Luotien muoto kaliiperin sisällä voi olla suurestikin vaihteleva ja siksi on hieman tuurista kiinni, miten hyvä tulos tietyllä holkilla saadaan. Jos taas uraa ei ole, ei niippaus välttämättä onnistu lainkaan tietyillä välineillä. Jos tähän tilanteeseen törmätään, kannattaa suosiolla tyytyä sellaiseen pituuteen, jossa hylsyllä on yhä kunnollinen ote luodista.
TOIMINTAVARMUUTEEN VAIKUTTAMINEN
Edellä on todettu, että aseen lipas voi asettaa rajat latauspituudelle. Mainitulla tavalla saatua rihlakosketusmittaa ei voi suoraan suositella, koska juuri ja juuri rihlakosketuksessa osa luodeista osuu rihloihin ja osa jää irti luodeissa on aina hiukan hajontaa. lähtönopeuksien osalta tasaantuu: luodin ollessa rihlakosketuksessa on paineen kehittyminen tasaisempaa verrattuna tilanteeseen, jossa painekäyrän kehittyminen on kiinni vain hylsyn kyvystä pitää luoti otteessaan. Toimintavarmuuden parantamiseen palataan vielä Latauskoulun myöhemmissä osissa.
Luoditusholkeissa on eroja, muun muassa luodin ohjaamisen suhteen. Rihlakosketuksen käyttämistä suositellaan vain kokeneille lataajille, koska tällaisen latauksen starttipaine on suurempi. Useissa luodeissa on tätä varten erityinen niippausura, joka parantaa lukitusta. Luoti jätetään niin ulos, että kokonaisuus muodostuu selvästi aiottua latauspituutta pidemmäksi. Latauspituuden kasvattamisella on muitakin etuja, joilla on osaltaan vaikutusta tarkkuuteen. Onpa osalla jopa custom-palvelu, eli he valmistavat karoja tilauksesta luotikohtaisesti. Tämä "kokeilupatruuna" asetetaan aseeseen ja varovaisesti painetaan lukko kiinni, jolloin luoti törmää rihlapakkeihin ja painuu syvemmälle hylsyyn. Toki on poikkeuksiakin, esimerkiksi revolvereissa maksimiarvo on rullan pituus ja
50
monissa lippaallisissa aseissa käytännöllistä latauspituutta rajoittaa aseen lipas. Asekohtainen latauspituus on mahdollista määrittää näin useimmille aseille. Lukko avataan yhtäläisen varoen ja vedetään kokeilupatruuna ulos. Hylsyn suun pitäisi olla sen verran tiukka, että luoti pysyy nihkeästi paikoillaan. Tämä on tietyissä tilanteissa erittäin hyödyllinen asia. Latauspituuden määrittäminen esimerkiksi pulttilukkokivääriin tapahtuu seuraavasti: otetaan supistamaton hylsy, johon luoti painetaan käsin
Sen vieressä .44 Mag on niipattu liikaa ja hylsyn suu on täysin tohjona. Niippaukseen pitääkin suhtautua toimenpiteenä, joka tehdään vain jos on pakko. Tällöin myös niippauksesta tulee toispuoleinen ja jokainen ymmärtää, että toispuoleisuus on pahasta, kun luoti irtoaa hylsystä palokaasujen työntämänä. Niipatun luodin irtoamiseen hylsystä tarvitaan lähtökohtaisesti enemmän painetta ja siksi ruutiannos usein syttyy paremmin, mikä pienentää lähtönopeusvaihteluita. Seuraavan osan aiheena on latauksien kehittelyn periaatteet.
51. Vika voi olla myös niippausholkissa, esimerkiksi monien käyttämä Lee Factory Crimp on erittäin ongelmallinen tässä suhteessa. Vaikka Lee vakuuttaa, että sulkuvälin suhteen ei koskaan tule ongelmia, on hylsyn suun supistuminen huomattavan suurta ja antaa aihetta epäillä vakuutteluja.
on laajentanut sitä liikaa (pullonkaulahylsy), on turha korjata aiempaa virhettä niippaamalla. Pakottavia seikkoja voisi olla esimerkiksi kova rekyyli. Pehmeissä pinnoitetuissa ja lyijyluodeissa olisi hyvä tulla toimeen maltillisella hylsyn suun muokkaamisella, koska patruunan tarkkuus on usein siitä riippuvainen.
Niippaminen voi pilata koko patruuna. Hylsyn suu voi myös olla epäsymmetrinen, eli paksumpi tai pidempi toiselta reunaltaan. Niippaamalla voidaan parantaa myös patruunan syöttyvyyttä maksiinista. Laippakanta pitää hylsyn perääntyvän rullan otteessa, mutta painava luoti pyrkii pysymään paikoillaan. Sitä on saatavana sekä kivääri, että käsiasekaliipereihin. Lataamisen alkeiden lisäksi on nyt tutustuttu lataustapahtumaan ja sen työvaiheiden merkitykseen. Tuloksena on patruuna, josta puuttuu yksi syötössä mahdollisesti takerteleva pykälä. Vaihtoehtoisesti itselataavan aseen kovakourainen koneisto voi vaatia luodin jämäkkää kiinnitystä. Ensimmäinen toimenpide on parantaa supistusholkin työnjälkeä joko hankkimalla uusi holkki tai muokkaamalla vanhaa. Kuitenkin, esimerkiksi pistoolin patruunoissa, joissa sulkuväli määrittyy hylsyn suusta, niipataan usein vain sen verran, että laajennus saadaan pois ja pyöristettyä hylsynsuuta hieman. Lähtökohtaisesti keskellä olevaan vaippaluotiin voidaan tehdä hyvinkin voimakas niippaus. Niippausoptio kuuluu useimpiin luoditusholkkeihin. FC:n erikoisuutena on, että se puristaa niin voimalla, että luotiin käytännössä syntyy niippausura. Holkin sisäpinnalla on koroke, joka pakottaa hylsyn suuta sisäänpäin ja lukitsee luodin paikoilleen.
Niippi vai ei. Ei olekaan tavatonta, että hylsystä ja rullasta ulos hiipivä luoti jumittaa revolverin. Niippaamisella voidaan myös tietyissä rajoissa vaikuttaa ruutiannoksen palamiseen. Uratonta luotia niipatessa kartioniippaus on oikea vaihtoehto, koska se vain puristaa hylsyn suun luotia vasten. Jotta tämä toteutuu, olisi hylsyjen oltava täsmälleen saman mittaisia, koska hylsyjen pituusvaihtelun seurauk-
sena on vaihtelua niippauksen voimakkuuteen. Vähänkin väärin tehdyn
WWW.REKYYLI.FI
niippauksen vaikutus tarkkuuteen on aina heikentävä. Kivääreissä holkki vain niippaa, mutta käsiasekaliipereissa se myös kalibroi patruunan koko pituudelta, jotta se varmuudella mahtuu aseen pesään. Lisäksi jälleen on korostettava heikkolaatuisten luotien ja hylsyjen osuutta. Tietyt hylsymerkit menettävät nopeasti kaulajännityksen, jolloin luotia ei saada pysymään paikoillaan luotettavasti millään keinolla. Niiden vasemmalla puolella on kaksi kartioniipattua patruunaa, joissa niippausta on sopivasti.
Lee Factory Crimp on erikoistyökalu, jolla niipataan, kun luodin on pakko pysyä paikoillaan. Aloittelijalle muistisääntönä onkin, että niippausta ei kannata tehdä lainkaan, jos sille ei ole erityistä tarvetta. Oikeassa reunassa olevassa .357 Mag -patruunassa on rullaniipattu uran ulkopuolelle ja tuloksena on ollut hylsyn notkahtaminen. Jatkossa käsitellään edistyneempiä asiasisältöjä, joista lukijoilta pyydetään toiveita. Tämä aiheuttaa nopeusvaihteluita sekä vaihtelua myös piippuaikaan ja paineeseen. Kuvan luodeista kahdessa on niippiura, joten niissä voidaan käyttää myös rullaniippausta, joka kääntää hylsyn suun syvälle uraan. Revolverin rullassa odottavan patruunan luotiin kohdistuu
ammuttaessa melkoinen voima. Valitaan luoti, jossa on syvä niippausura ja niipataan hylsyn suu uraan. Jos esimerkiksi hylsyerä koostuu erimittaisista hylsyistä, tulee pitkiin hylsyihin samalla asetuksella voimakkaampi niippaus. Kuvassa on .45 ACP -patruuna, joka on niipattu FC:llä
Puhekielessä sulkuväli-termiä käytetään usein kuvaamaan sulkuvälin minimi- ja maksimimitto52
jen eroa, esimerkiksi tyyliin: ".223 Remington -kiväärini ei läpäissyt CIP-tarkastusta, koska sulkuväli oli 0,25 millimetriä". headspace).
Yksinkertaistettuna sulkuväli on aseen patruunapesän mitta, jonka takapää on iskupohja ja etupää patruunan etenemisen patruunapesässä pysäyttävä pinta. Pullonkaulalla varustetussa hylsyssä pysäyttävä pinta on hylsyn hartia, joten sulkuväli määräyWWW.REKYYLI.FI. Koska erot mittojen välillä ovat varsin pieniä, eikä mitattava pinta ole välttämättä suorassa kulmassa patruunapesään nähden, käytetään sulkuväliä mitattaessa erityisiä sulkuvälitulkkeja (headspace gauge). Eurooppalaisessa CIP-normistossa on olemassa jokaiselle kyseisen normiston kaliiperille ohjearvo sulkuvälin minimi- sekä maksimimitasta. Yleisimmät sulkuvälin mittaukseen käytetyt tulkit ovat "GO" ja "NO-GO"-tulkit. Perinteisillä mittausvälineillä sulkuväliä ei usein pystytä mittaamaan luotettavasti, mutta tämä riippuu toisaalta paljon aseen ja patruunan tyypistä. Nimiensä mukaisesti sulkuväli on normin mukaisissa mitoissa, kun lukko sulkeutuu kevyesti GOtulkin päälle, mutta ei sulkeudu NO-GO-tulkin ollessa patruunapesässä. Moniin kaliipereihin on saatavana myös sulkuvälitulkkeja esimerkiksi .001" välein, jolloin aseseppä voi säätää sulkuvälin tarkemmin, kuin pelkästään GO ja NO-GO -tulkkeja käyttäen. Vasemmalta oikealle: vyökanta, urakanta pullonkaulalla, laippakanta ja urakanta suoralla hylsyllä.
Vyökanta
Urakanta, pullonkaula
Laippakanta
Suora urakanta
säätää sulkuväli on myös kalvaa patruunapesää vain niin syvälle, että lukko sulkeutuu juuri ja juuri GO-tulkin päälle. Huomio! Sulkuvälitulkkien kanssa ei saa käyttää voimaa! Jos et ole aivan varma asiasta, älä yritä tarkistaa sulkuväliä itse.
SULKUVÄLI ERI KALIIPEREISSA
Sulkuväli määräytyy eri tavoin riippuen aseen käyttämän hylsyn tyypistä. RAUTALANK A
TEKSTI: HANNU URONEN
SULKUVÄLI
Eräs ampuma-aseturvallisuuden kannalta tärkeimmistä, mutta samalla eräs eniten väärinymmärretyistä asioista ja jopa mystifioiduista termeistä lienee sulkuväli (engl. Sulkuvälin taaempi pinta on kuitenkin aina iskupohja. Muun muassa sulkuvälimitat tarkastetaan aseiden CIP-tarkastuksen yhteydessä sulkuvälitulkkien avulla. Tarkempi lista sulkuvälimitoista löytyy internetistä: www.intermin.fi/arpajaisase Esimerkiksi korkeapaineisen, pullonkaulahylsyisen .223 Remington -kiväärin sulkuvälin minimi- ja maksimimittojen eron tulee olla 0,10 millimetriä tai pienempi. Niillä sulkuvälin voi tarkastaa nopeasti ja tarkasti. Yleinen tapa
Kuvasta on helposti nähtävissä, miten sukuväli määräytyy erilaisten hylsytyyppien kanssa. Sulkuvälin minimi- ja maksimimittojen ero on sitä pienempi, mitä korkeampi on kyseisen patruunan painetaso, mutta myös aseen ja patruunan ominaisuudet vaikuttavat sulkuvälin mittoihin
Varmista siis aseeseesi sopiva patruuna joko myyjältä tai aseen valmistajalta! Mikäli epäilet aseesi sulkuvälissä olevan vähänkin vikaa, älä ammu sillä ennen kuin aseseppä on tarkistanut ja tarvittaessa korjannut aseesi.
53. Kuten toisessa esimerkissämme edellä, ongelmia seuraa
Kuvassa on Forster-merkkiset sulkuvälitulkit, joissa GO ja NO-GO -tulkkien pituusero on 0,004" eli 0,10 millimetriä. Joissakin aseissa tällainen tilanne on estetty, mutta
WWW.REKYYLI.FI
sa rajoissa, mutta silti yhdistettyinä muihin toleranssin ääripäissä olleisiin tekijöihin seurasi ongelmia. Ylipaineisten patruunoiden ja/ tai latausten ampuminen voi johtaa jo muutamalla laukauksella sulkuvälin venymiseen. Esimerkiksi käsiaseen patruuna voi olla vyökantainen tai varustettu urakannalla ja pullonkaulalla.
MITÄ TAPAHTUU, JOS SULKUVÄLI EI OLE OIKEISSA MITOISSAAN?
Mikäli sulkuväli on liian tiukka, se saattaa estää patruunan pesittymisen ja aiheuttaa siten toimintahäiriön. Toisessa tapauksessa itselataavalla 7,62 Nato -patruunalle suunnitellulla kiväärillä ammuttiin CIP-minimitoissa olevaa .308 Winchester -patruunaa. Huonoin tilanne on silloin, kun patruuna pesittyy esimerkiksi itselataavassa aseessa niin pitkälle, että nalli syttyy, mutta sulku jää hieman auki. Esimerkiksi 357 SIG:ssä sulkuväli määräytyy hylsynsuusta, vaikka hylsy onkin varustettu pullonkaulalla. Tämä yhdistettynä kovahkoon nalliin ja heikkoon iskupiikin iskuvoimaan aiheutti lukuisia laukeamattomia ja uuden aseen ostaneelle harmaita hiuksia. He supistavat hylsyn siten, että sen hartioita ei työnnetä takaisin joko lainkaan taikka vain hyvin vähän. Se osoittautui melko väljäksi, joskin CIP-normin mukaiseksi. Esimerkiksi vaihdettaessa kivääriin uutta piippua kuluneen tilalle tulisi myös lukon kunto ja sulkuväli aina tarkastaa. Samaan laippakantaisten ryhmään lukeutuvat myös muun muassa haulikon ja pienoiskiväärin patruunat. Eräistä aseista on mitattu toleranssin ulkopuolelle venyneitä sulkuvälejä jo 30004000 laukauksen jälkeen. Urakantaisen ja suorahylsyisen patruunan sulkuväli määräytyy hylsyn suusta, esimerkkinä .40 S&W ja .45 Auto. Sama koskee sisäänvedetyllä kannalla varustettuja vyökantapatruunoita, esimerkiksi .460 Weatherby Magnum. Erityisesti täyssupistettaessa hylsyjä aseeseen, jonka sulkuväli on venynyt, on riski hylsyn hajoamisesta suuri. Tällöin sulkuväli voi olla merkittävästi väljempi ilman ongelmia, kun käytössä on Nato-patruunoita. Monet laippa- ja vyökantaisia kiväärikaliipereita käyttävät jälleenlataajat haluavat kuitenkin sulkuvälin määräytyvän hylsyn hartiasta. On olemassa myös joitakin poikkeuksia näihin pääsääntöihin. Vyökantapatruunan sulkuväli määräytyy kantavyön etureunasta, esimerkiksi .300 Winchester Magnum ja .375 Holland & Holland. Liian pitkä sulkuväli saattaa aiheuttaa pahimmassa tapauksessa hylsyn repeämisen ja aseen hajoamisen. Laippakantaisen patruunan sulkuväli määräytyy laipan etuosasta, esimerkiksi .22 Hornet ja 9,3x74R. Näin menetellen voidaan usein parantaa patruunoiden tarkkuuspotentiaalia ja samalla pidentää hylsyjen elinikää.
eräissä konstruktioissa patruunan laukeaminen on mahdollista, vaikka sulku ei olisikaan 100-prosenttisesti kiinni. Mikäli kaikki mitat ovat toleranssiensa vastakkaisissa päissä toisin sanoen aseen mitat CIPnormin ylärajalla ja patruunan mitat normin alarajalla ja kuun asento taivaalla on väärä saattaa tulla ongelmia jopa tehdaspatruunoita ammuttaessa.
ESIMERKKEJÄ SULKUVÄLIONGELMISTA
Ensimmäisessä tapauksessa pulttilukkoinen, uudenkarhea kivääri kieltäytyi laukaisemasta noin viittä patruunaa viidestäkymmenestä. Sama koskee sisäänvedetyllä kannalla (rebated rim) varustettuja pullonkaulapatruunoita, esimerkiksi .300 Remington Ultra Magnum. Sama koskee myös sisäänvedetyllä kannalla varustettua suorahylsyistä patruunaa, esimerkiksi .50 Action Express. Asiaan vaikutti myös patruunapesän takaosan mitoitus. Myös suuri laukausmäärä normaalipaineisilla patruunoilla kasvattaa vähitellen sulkuväliä. Näissä esimerkeissä sulkuväli oli juuri ja juuri CIP-normin sallimisKuvassa hylsytyypilleen tyypillisimpiä patruunoita, vasemmalta oikealle : urakanta ja pullonkaula .308 Winchester, urakanta ja suora hylsy 10mm Auto, laippakanta 7,62x53R ja vyökanta .300 Holland & Holland. Kun aseen sulkuväli korjattiin vaihtamalla piippu, toimivat kaikki aiemmin laukeamatta jääneet patruunat moitteettomasti. Yleispätevää sääntöä mikä hylsytyyppi kuuluu mihinkin aseeseen on kuitenkin mahdotonta määritellä. Kyseiset tulkit sopivat kuvassa olevaan .308 Winchesteriin, mutta myös muihin samalla perushylsyllä ja hylsynkaulan kulmalla varustettuihin kaliipereihin, kuten .243 Winchester.
kuitenkin helposti, mikäli tällaisella aseella ammutaan patruunaa, jolle sitä ei ole suunniteltu. tyy hylsyn hartiasta. Seitsemännen ammutun patruunan hylsy repesi takaosastaan rikkoen aseen. Perussyyksi paljastui aivan CIPnormin ylärajoilla oleva sulkuväli. Voimakas lataus ja lähellä minimimitoitusta ollut patruuna saivat yhdessä aikaan hylsyn venymisen hajoamispisteeseen saakka. Eräät itselataavat aseet on suunniteltu käyttämään esimerkiksi 7,62 Nato patruunaa, jonka hylsy on takaosastaan merkittävästi kaupallisia .308 Winchester -hylsyjä vahvempi. Tilanne muuttuu, mikäli sulkuväli on syystä tai toisesta suurempi, kuin CIP-normin mukainen. Esimerkkeinä mainittakoon .223 Remington ja .308 Winchester. Ampujat selvisivät mahdollisia henkisiä vaurioita lukuunottamatta edellä mainituissa tapauksissa vammoitta onneksi
Muodon sahaamisen jälkeen oli vuorossa levyjen hiominen karkeahkolla viilalla lopullista muotoaan vastaaviksi. Hiottu vuolukiven pinta ei myöskään ole kiiltävä, vaan pikemminkin silkinhohtoinen, ja kaikeksi riemuksi esimerkiksi rasva imeytyy siihen todella hyvin ja pysyvästi. Levyt eivät ole peilikuvat toisistaan, vaan niissä on pieniä eroavaisuuksia hylsynpoistoaukon ja varmistimen sijoittamisesta johtuen. Yhteistä muiden kivilajien kanssa sillä on hauraus, eli liikaa voimaa käytettäessä se lohkeaa. Useimmiten materiaalina on puu, mutta myös muita materiaaleja voidaan käyttää.
Jo geologin ammattinikin puolesta olen kiinnostunut kivestä ja sen ominaisuuksista, joten eräänä päivänä sain kuningasidean tehdä pistooliin kiviset kahvalevyt. Ensin sahasin vuolukivestä noin kämmenen kokoiset ja reilun senttimetrin paksuiset levyt. Vaikka hiottu pinta olisikin kaunis, näkyisi siinä joka ikinen aseöljyn roiske tai käsistä irronnut rasva, joten päätin jo alkuvaiheessa käsitellä kahvat rasvalla tai vahalla. don käyttämällä alkuperäisiä levyjä sapluunoina ja sahasin levyt muotoonsa jättäen reilusti hiomavaraa. S&W 2206-pistooleissa laukaisukoneisto ja varmistin ovat osittain aseen vasemman puolen kahvalevyn alla ja ne vaativat omat koverruksensa kahvalevyn sisäpinnalle. Vuolukivi on useimmiten hyvin hienorakeista, väriltään harmaasta vihertävään ja tuntuu käteen rasvaisen liukkaalta. TEE - SE -ITSE
TEKSTI: HANNU PANT TIL A
GEOLOGIN KAHVALEVYT
Nykyisin on kaupan mitä erilaisimpia kaupallisia vaihtoehtoja aseiden vakiokahvoille, mutta yhä löytyy ammunnan harrastajia jotka haluavat tehdä ne itse. Kokeilun kohteeksi otin Smith & Wessonin 2206 TGT -pistoolin kaliiperissa .22LR. Saatuani kahvalevyt oikean muotoisiksi tuli aika pohtia kahvalevyjen sisäpuolisia kaiverruksia sekä niiden kiinnitystä aseeseen. Koska halusin kokeiluni valmiiksi kohtuullisessa ajassa, valitsin helposti työstettävän vuolukiven. Lopulta päätin porata levyjen läpi ruuvien kantojen mentävät reiät ja kovertaa levyt sisäpuoleltaan ohuemmiksi reikien kohdalWWW.REKYYLI.FI
LÄPI HARMAAN KIVEN
Sain haltuuni kahvalevyiksi sopivan palan vuolukiveä ja mahdollisuuden käyttää timanttisahaa. Vuolukivi on muotoiltavissa kotikonstein rautasahalla, viilalla, hiomapaperilla tai kuten sen nimikin vihjaa, puukolla. Pehmeimmästä päästä löytyy vuolukivi ja kovemmasta päästä esimerkiksi graniitti ja kvartsiitit,
54. Alkajaiseksi irrotin kahvalevyt pistoolista ja otin ne mukaan malliksi sahailuun. Sillä on hyvät lämpöominaisuudet ja tästä johtuen siitä tehdäänkin usein kiukaita sekä uuneja. Kyseinen ase oli sopiva, sillä siinä on molemmin puolin kahvaa erilliset ruuvein kiinnitetyt kahvalevyt. Näihin raaputin piikillä kahvalevyjen karkean muo-
KIVILAJIN VALINTA
Kivilajeja on useita ja ne poikkeavat ominaisuuksiltaan toisistaan hyvin paljon. Kuivana työstettäessä vuolukivestä kuitenkin irtoaa runsaasti pölyä, joten on suositeltavaa, että kaikki työstäminen tehtäisiin vedellä kostutettuna tai suorastaan veden alla. Vuolukiven hauraudesta johtuen ei siitä voi tehdä kovinkaan siroja tai ohuita muotoja, joten levyjen kiinnitys aiheutti hieman päänvaivaa. joiden muotoilemiseen tarvitaan huomattavasti kovemmat ja useimmiten motorisoidut työkalut
Voimakkaampi rekyyli saattaisi lohkaista raudat irti tukista ja koko uurastus menisi hukkaan. Kuparilevyä, silikonia. Ajatuksissani on ollut tehdä kahvalevyjä myös muista kivilajeista, kuten vihreästä kromimarmorista ja graniitista. Timanttisaha on erittäin suositeltava tuon kokoisen laatan paloitteluun. Työkalut: timanttisaha, rautasaha, erilaisia viiloja, ruuvimeisseleitä kaiverruksiin, eri karkeukisisia hiomapapereita (100-1200). Näyttävän näköisiä niistä joka tapauksessa tulisi. Saatuani kuparilevyt paikoilleen ja niihin ruuvinreiät tuli työjärjestyksessä eteen kahvalevyjen pintakäsittely. Vai olisiko jo Maximin jalusta tarpeen?
55. Tämä oli todennäköisemmin hätävarjelun äärimmäistä liioittelua, mutta mieluummin näin, kuin liimailla levyjä uudelleen. Näissä työvaiheissa eritoten kannattaa välttää liiallista voiman käyttöä ettei kivi lohkea tai työkalu lipeä.
Kustannukset: noin 20 euroa, pääasiassa työkaluista ja hiomapapereista.
rasvaa, joka imeytyikin kahvalevyjen pintaan oikein hyvin. Vuolukiven mineraalien ominaisuuksien ansiosta sitä voi kuumentaa mikrossa ja siten varmistaa ylimääräisen veden haihtumisen. Aikani pohdiskeltuani päädyin käyttämään silikonia, jolloin liimauksesta tulisi riittävän pitävä, mutta ei jäykkä. Levyjen ruuvien reijät koversin ruuvimeisselillä ja muotoilin pyöreällä viilalla. Muut materiaalit: mehiläisvahapohjainen koiran tassuvaha pintakäsittelyyn, myös mehiläisvaha ja parafiini soveltuvat. Kuvassa näkyvän kolon aikaansaamiseksi rautasahalla olisi mennyt muutama tunti.
Kahvalevyjen sisäpuoliset koverrukset tein kaivertamalla viilojen kärjillä, piikillä ja talttapäisillä ruuvimeisseleillä. Myös asetta käsitellessä tulee olla tavallista varovaisempi, sillä kahvalevyt saattavat lohjeta aseen pudotessa tai osuessa lujasti pöydän kulmaan. Samoin ase tarvitsisi myös raskaamman sarjan bipodin, kenties umpiteräksestä. Karkean muotoilun valmistuttua hioin pintaa yhä hienommilla hiomapapereilla, kunnes tuloksena oli silkkimäisen kiillon omaava mukavan sileä pinta. Kulunut aika: timanttisahauksen jälkeen aikaa kului noin kahdeksan tuntia.
Käyttämäni vuolukivi oli peräisin eräältä kotimaiselta uuniyhtiöltä. Näistä kromimarmorin pitäisi olla hieman helpommin työstettävää ja graniitilla on suuremman kovuuten-
sa lisäksi isommasta mineraalien raekoosta johtuva suurempi lohkeamisvaara. Arvelin, että jopa .22LR:n mitätön rekyyli saattaisi hyvin suuren laukausmäärän aikana johtaa kovan liiman irtoamiseen vuolukiven pinnasta. Ammuttaessa ilman vaimenninta ase on sen normaalista, reilun kilon, painosta johtuen melko vakaa ja vakautuu vielä lisää käytettäessä Oulun työstökeskuksen valmistamaa, noin 300 gramman painoista vaimenninta.
MITÄ OPITTIIN?
Aseen kahvalevyjen tekeminen kivestä onnistuu, ja ne ovat varsin käyttökelpoiset. Saatuani tarvittavat koverrukset ja sovitukset tehtyä levyjen sisäpinnoille, oli vuorossa ulkopintojen muotoilu. Viila tosin kannattaa jättää syrjään hyvissä ajoin, koska sillä saa helposti aikaan syviä naarmuja, joiden häivyttämiseksi pitää koko pintaa hioa naarmujen syvyyteen saakka. Myös muut kivilajit, kuten esimerkiksi marmori, soveltuvat, mutta suuremmasta kovuudestaan johtuen vaativat toisenlaisia työkaluja. Kuparilevyjen kiinnitykseen kahvalevyyn olin päättänyt tehdä liimaamalla, mutta liimojakin on erilaisia. Päädyin käyttämään mehiläisvahapohjaista koirien tassuWWW.REKYYLI.FI
Työssä käytettyjä välineitä. Painoa tuollaiselle kiväärille tulisi luultavasti yli 10 kilogrammaa, joten ei sitä ainakaan metsästysreissulla kannettaisi. Ulkopuolen työstö oli melko helppoa viilalla ja eri karkeusasteisilla hiomapapereilla. Pintakäsittely muutti kahvalevyjen pinnan värin silkinhohtoisesta grafiitinharmaasta tumman vihertäväksi. Näihin koverruksiin liimaisin myöhemmin metallilevyt, joiden avulla kahvalevyjen kiinnitys aseeseen tehtäisiin. Materiaalina kivi on armoton virheille ja jokainen
työstöliike kannattaa miettiä tarkkaan etukäteen, tai edessä on paluu alkuruutuun. Vaihtoehtoina siihen oli muun muassa saapasrasva, parafiini ja mehiläisvaha. Rautasaha, viiloja, piikki, ruuvimeisseleitä ja hiomapapereita.
Kuparilevyt liimasin paikoilleen mustalla silikonilla ja käsittelin kahvojen pinnat mehiläisvahapohjaisella tassuvahalla.
KIVISET KAHVALEVYT PISTOOLIIN
Materiaali: vuolukivi. Pesin kahvalevyt hyvin ja nopeuttaakseni niiden kuivumista laitoin ne muutamaksi minuutiksi mikroaaltouuniin. Vuolukivi myös naarmuuntuu helposti, joten sekin ominaisuus asettaa omat ehtonsa käsittelylle. Ajatuksissani on myös kummitellut todella raskaan sarjan ratakivääri, jonka tukki olisi kokonaisuudessaan tehty vuolukivestä. Jälleen kiven hauraudesta johtuen jouduin tekemään alkuperäisestä mallista poikkeavaa muotoilua levyjen reunaosiin ja muotoilemaan reunoista puulevyjä kuperammat. Kahvalevyt asennettuna aseen kahva on jonkin verran aikaisempaa paksumpi, mutta ne eivät muuta merkittävästi kahvan ominaisuuksia. Kaliiperiksi siihen joutuisi kuitenkin valitsemaan kevytrekyylisen patruunan, ehkäpä .22 LR tai jokin vain hieman tehokkaampi. Kivikahvat tuntuvat kädessä puisia tai muovisia kahvalevyjä kylmemmiltä, mutta lämmettyään ne pysyvät lämpiminä muita materiaaleja pidempään. ta. Se oli alunperin 3,5 cm paksu, noin 21 cm leveä ja lähes metrin pituinen noin 30 kg painoinen laatta. Kuivattuani kahvalevyt aloin jälleen suunnitella niiden kiinnitystä aseeseen. Metallilevyksi olin valinnut reilun millimetrin vahvuisen kuparilevyn, johon poraisin noin kolme millimetriä halkaisijaltaan olevat reiät kiinnitysruuveille
Käytetäänhän kromausta vesihanoissa, vanhempien autojen puskureissa, vanteissa ja muissa vastaavissa paikoissa. Lika irtoaa helposti kromipinnalta.
WWW.REKYYLI.FI. Riista saattaa säikkyä ja vastaantuleva vanhemmanpuoleinen metsämieskin sinistetty valmetti kainalossa. Huono puoli on mielestäni juuri peilaus ja kiiltely. TEKSTI: IPE PALOVA AR A KUVAT: ILPO PALOVA AR A JA ARSI IK ÄHEIMONEN
MÖRÖKÖLLIN
ASEEN
KROMAUS
Aseiden metalliosille on monia pintakäsittelyvaihtoehtoja. Kromauksella voidaan tehdä aseesta myös joukosta erottuva ja helposti puhdistettava. Yksi vaihtoehto on kromaus. Ne kestävät lähes huollotta vuosikausia. Hyvä puoli on säävaihteluiden sietokyky. Tätä vaihtoehtoa ei kannata harkita välttämättä metsästysaseisiin, joista auringonsäteiden peilautuminen voi aiheuttaa passipaikan paljastumisen.
56
Tässä vaiheessa tulee väkisinkin mieleen kromauksen hyviä ja huonoja puolia. Miten olisi sinistetyn aseen laita, jos se teipattaisiin vuodeksi karjapuskuriin sohjoiseen suolakylpyyn
Eräästä liikkeestä löytyi Armi Jäger -pienoiskivääri AP-80, mallia KalashWWW.REKYYLI.FI
nikov. Kaiken lisäksi ase oli kuulemma aivan kauhean ruma ja vielä halpakin. Takatukin sovitus runkoon oli helppoa. Aihio oli siis täydellinen. Tuota ei olisi edes sulattoon huolittu. Etutukin piipun ja kaasumännän suojaputken pitkittäisuran jyrsi kaveri. Rungon vahingoittumisen pelosta jätettiin se kromauttamatta. Siinäpä olisi oiva aihio. Laitoin aseen osiksi ja tein työsuunnitelman. Miinuksena lipas puuttui, mutta se ei ollut ostolle este. Projekti alkoi totaalisella purkamisella. Soitto alan liikkeeseen ja tiedustelu hinnoista tuotti melkoisen yllätyksen, koska hinta oli todella edullinen. Halpaa aihiota ja ehkä hieman poikkeavaa aseen ulkonäköä hakiessani mieleeni muistui valokuva kromatusta Valmetin rynnäkkökivääristä. Kaverin puutavaraa jalostavasta ja myyvästä yrityksestä löytyi lankku pähkinäpuuta. Tietenkin joku aito rynnäkkökivääri olisi turhan kallis projektiin, joten alkoi halvemman aihion etsintä. Puukolla vuoleskelin alkuun muotoja ja akkuporakoneella porasin kiinnityspultille reiän. Aihio on jo huomattavasti siedettävämmän näköinen kuin saapuessaan. Puhuttiin muutamista kympeistä ja parin viikon toimitusajasta. Laitoin ylä- ja alaosan puut paikalleen piippua ja kaasumännän suojaputkea vasten, ja painoin etukiinnityshelat puuta vasten. Ase ylitti mielikuvitukseni rajat, jotka ovat todella laajat. Etutukin sovittaminen ei ollut kovin vaikeaa sekään. Piti vain upottaa perää muutama milli rungon sisälle. Näkyville jäävät osat jäivät siis vain kiillotetuiksi. Metalliosat olivat kutakuinkin eh-
jiä, etutähtäintä lukuunottamatta. Projekti laajeni kertaheitolla myös puuosien uudelleentekemiseen. Kromauksen jäljiltä puuosat olisivat pistäneet pahasti silmään. Ei muuta kuin luvan hakuun ja ase tilaukseen.
MYÖS PUUT UUSIKSI
Paketti saapui Matkahuoltoon ja odotinkin mielikuvissani jotain ennennäkemätöntä löytyvän. Se olisikin ollut puukolla ja taltoilla turhan työlästä.
Pistoolikahvan valmistin ensimmäisenä. Perän kiinnitin runkoon alkuperäisestä poiketen rungon sisäpuolelta tulevalla pultilla. Liipaisinkaari piti ainoastaan upottaa kahvaan ja käyttää hieman viilaa ja hiekkapaperia viimeistelyyn. Kevyesti tussilla hahmottelin tukin muotoja lankkuun ja sahailin aihiot vannesahalla irti. Piirsin kynällä helojen ääriviivat puu57. Kuvassa myös edellisen omistajan valmistama etutukki.
Puuosat sahattiin lankusta irti vannesahalla.
Puuosat hahmoteltiin lankkuihin vanhoja osia sapluunana käyttäen.
Hiontasieni on hyvä alusta käytettäessä hiomapaperia joustavuutensa ansiosta. Käytettyjen paperien karheusasteet selviävät numeroista.
Kromauksen hinta mietitytti, joten se piti selvittää. Puuosat oli maalattu mustaksi ja aseeseen oli tehty kahvallinen etutukki. Jotain pitäisi siis alkaa kromauttamaan, mutta mitä. Miten kukaan voi noin rumaa ja karmeata ostaa. Kuvassa kohdat ovat vasta hiottuja.
Puuosien sovittamisessa käyttämäni käsityökalut. Puuosat päätin valmistaa aivan ensimmäisenä aihioiksi ja sovittaa ne aseeseen
Käsityötä se hionta ja kiillotus taitaa sielläkin olla. Maalinpoistoaineella lähtivät maalit helposti irti. Olisi ikävää, jos pinnoituksessa valurunko esimerkiksi syöpyisi käyttökelvottomaksi. Periaatteessa jos aikoo saada täysin kiiltävän kromipinnan, täytyisi metallisosat hioa aivan peilikiiltäviksi. Lopullisen muotoilun jätin metallin kiillotuksen jälkeen tehtäväksi. Puuosissa on sama juttu kuin metallisoissakin. Kasasin aseen puolivalmiilla puuosilla ja tulos alkoi olla ihan siedettävän näköinen. Lisäksi tarvitaan vain hiomatahnaa.
Ase koottuna kiillotuksen jälkeen.
WWW.REKYYLI.FI. Sinistys on ohutta ja lähtee kertapyyhkäisyllä pois. Sen voi luultavasti kromaamossakin teettää, mutta kustannukset nousevat varmasti huomattavasti. Itse käsittelin puuosat pariin kertaan öljyllä.
Rättilaikka ja pylväsporakone helpottivat kummasti pinnan kiillotuksessa. Runko ja kaasuportti jätettiin pois pinnoitettavien osien joukosta.
Eräänä työvaiheena oli perän upottaminen runkoon. Tässä kohden tarjoutui mahdollisuus käyttää pylväsporakonetta, kiillotusainetta ja rättilaikkaa apuna. hun ja poistin materiaalia viivojen ulkopuolelta. Koska itse runko on sinkkivalua tai jotakin vastaavaa, päätin jättää sen kromauksen ulkopuolelle. Hieman puukon käyttöä ja näin alkoivat puuosat olla kuoseissa. Sinistyksen poisto ei kuitenkaan riitä, jos aikoo saada kromipinnasta siistin. Kiinnityksen tein alkuperäisestä poiketen ruuvilla rungon puolelta. Hionnan jälkeen osat piti kiillottaa. Näitä kohtia hioin hiontasienellä ja hiomapaperilla, siirtyen asteittain hienompirakeiseen paperiin. Lopullinen viimeistely piti tehdä niihinkin käsin hiomapaperilla. Naarmut ja kolot tulevat näkyviin, jos ne lakkaa tai öljyää kiiltäviksi. Sen jälkeen alkoi armoton käsinhionta niihin kohtiin, jotka jäävät peltivaipan ulkopuolelle. Hionta ja kiillotus ovat kaikkein isoin ja aikaa vievin osuus. Naarmut ja kolot tulevat kaikki näkymään pinnoituksen alta. Runko oli maalattu mustaksi ja ulkopellit olivat sinistettyjä. Kuvassa näkyvä alkuperäinen sinistys vaikuttaa mielestäni aika ohuehkolta.
Lopultakin alkoivat osat olla tämän työvaiheen osalta ohi. Niiden muotoilussa käytin nauhahiomakonetta, jolloin muodot alkoivat löytyä vauhdilla. Tässä vaiheessa varmistettiin, ettei vahingossakaan lähde valuosia mukaan. Näin puuosia ei tarvinnut varoa kolhuilta.
POHJATYÖT
Ase koostuu kevytvalurungosta, jonka päälle on laitettu ikään kuin kosmeettinen peltinen ulkovaippa. Näin pystyin jättämään perälevyn kokonaan pois. Jälleen oli aika siirtyä puuosien pariin. Jägerin peltiosat ovat kuitenkin niin ohutta peltiä, ettei sitä ohenemisen vuoksi voinut täysin kiiltäviksi hioa. Kohtuullisen pinnan saatuani siirryin hiomaan peltiosia vastaavalla tavalla. Kiiltoa syntyi, mutta samalla alkoivat myös pahimmat naarmut näkyä. Joitain kohtia piti vielä hioa lisää ja kiillottaa uudestaan.
58
Osat lähdössä kromaamoon. Etuhelojen sovituksen jälkeen lyhensin ylempää etutukkia muutamia senttejä ja piirsin upotusten rajat painamalla puuosat runkoa ja taempaa kaasuputken helaa vasten
Kromi on mielestäni kirkasta. Silloinhan pohjien pitäisi olla virheettömät. Noin kolmen viikon kuluttua tiedustelin asiasta. Aihio ja luvat noin 100 euroa. (Tietenkin siellä jouduin viilaamaan piste- ja piirtopuikon, ennen kuin pääsin koneisiin käsiksi. Muissa osissa oli samaa vikaa, mutta lievempänä. Varmistin hiottuna karkeammalla paperilla.
Varmistin kiillotettuna. Tehtäisiinkö uudestaan. Vastaus oli, että kiirettä piti eivätkä olleet joutaneet tekemään. Käyttötarkoitukseen, reserviläisammunnan harjoitteluun halvalla, on parempikin vaihtoehto. Oma työ ei maksanut. Kolo jätettiin hiomatta ja kiillottamatta kokonaan ja se näkyy kuvassa mattapintaisena.
Pinta on rosoinen kuin hiekkapuhalluksen jäljiltä, vaikka se on hiottu karkeammalla paperilla.
Pinnassa näkyy vielä selviä kuoppia kiillotuksen jäljiltä. Kromaus noin 80 euroa. Puhelimessa selvisi, että tuota summaa he olivat vailla, koska olivat joutuneet kuulemma parsimaan jälkiä.
WWW.REKYYLI.FI
Olimme sopineet, että osat pinnoitetaan siinä kunnossa kuin ne tulevat. Aivan kuin pinnoite olisi hylkinyt terävää kulmaa.
KROMAAMO KUTSUU
Soitin kromaamoon. Sähköpostilla ei kerrottu syytä edes kellertävään väriin. Postituskulut noin 40 euroa. Nyt se on huomattavasti mukavamman tuntuinen käteen.
Puuosat saivat pinnalleen Tru-Oil -tukkiöljyn. Missä ase kromautettiin. Mörökölli koki melkoisen muodonmuutoksen. Aseesta voisi tehdä myös vähän värikkäämmän. On jopa hienompi kuin alkuperäinen. Jos pinnasta haluaisi peilikiiltävän, pitäisi hionta uusia ja ottaa käyttöön lisäksi hienompaa paperia.
Varmistin kromattuna. Lisäksi jotkin osat, kuten lukko, olivat pinnoituksen jäljiltä kuin ruosteessa ja todella rosoisia pinnaltaan. Käytettäisiin apuna hiomakoneita. Ihan kuin en olisi saanut hiomisesta tarpeeksi muutamassa viikossa.) Parin kuukauden kuluttua tuli paketti ja hintaa oli lapussa noin 180 euroa. Availlessani kääröjä kiinnitin heti huomion osien outoon kellertävään väriin. Kiillotuksen jälkeen on selvästi havaittavissa hiomanaarmuja. Huomaa etutukin alemman helan pinnoituksen himmeys. Ne kohdat, jotka ovat huonosti kiillotettuja, näkyvät myös himmeinä kromauksen jälkeen. Mitä tehtäisiin toisin. Siihen ei edes vastattu.
LOPPUPÄÄTELMÄT PROJEKTISTA
Kannattiko. Kyllä. Yksipuolisesti on vaikea asiaa selvittää. Aseen käyttö. Eikä niitä osia kyllä siellä oltu viimeistelty eikä kiillotettu. Kustannukset. Tuli tunne, että osat olivat olleet liian vähän aikaa altaassa ja ne oli jätetty kuivaamatta. Hinta kuulosti olevan edelleen sen muutaman kympin. Työtunteja noin 25. Parempikin olisi voinut tulla. Hinnan sain putoamaan noin satasella ja lunastin paketin. Aikaa kului ja ehdinpä lähteä jopa opiskelemaan koneistusta. En lunastanut pakettia, vaan soitin kromaamoon, koska sähköpostiin ei vastattu. Kromauttaminen oli itselle uutta ja aika kului projektissa mukavasti. Jokin niillä meni pieleen, mutta sitä ei minulle kerrottu. Totta kai. Nämä kaikki kolot pitäisi saada hiomalla pois jos pinnan pitäisi olla virheetön.
Pistoolikahvasta tehtiin hieman pidempi kuin alkuperäisessä. Ei ilmoiteta. Ei samalle aseelle, jollekin toiselle ehkä. Lähetin osat sinne ja muutaman viikon kuluttua piti olla valmista. Tämä Jäger sopisi paremmin aseliikkeen somisteeksi dekona.
59. Kyljessä olevasta pyöreästä upotuksesta näkee hyvin millainen vaikutus pinnan laadulla on. Tyytyväinen lopputulokseen. Lisäksi etsittäisiin paikka jossa voi pinnoittaa alumiinia, ruostumatonta terästä, muovia jne
normaalia practical-ammuntaa; jokainen ammuttava osuus on yksilöllinen ja toiminnallinen haaste, jonka saa vapaasti ratkaista ja suorituksen onnistuneisuus arvioidaan jakamalla saadut pisteet suoritukseen kuluneella ajalla. Näin laskettuna suurimman osumakertoimen saaja on osuuden voittaja. EMkilpailua voidaan pitää yhtenä kovatasoisimmista haulikkopractical-kilpailuista; lajia ammutaan lähes kaikissa maissa, osallistujamäärät ovat suuria ja kilpailijat tulevat ympäri maailman.
60
Ammunta on idealtaan ns. H AULIKKO -PRACTICALIN EM 2009
MESTARIN RAPORTTI
TEKSTI: PE TRI RUNT TI
Haulikko-practicalin EM-kilpailut pidetään kolmen vuoden välein. Paikka ja rata-alue on tapahtumaa varten erinomainen, ja samassa paikassa pidettiin myös pistooli-practicalin EM-kilpailut vuonna 2004. Tsekin Taborissa. Vuoden 2009 EM-kilpailut pidettiin 14.19.9. Kilpailuun osallistui noin 400 kilpailijaa, joista suurin osa ampui standard semiauto -luokassa ("stanu") ja vähiten kilpailijoita oli modified-luokassa. Hintataso kaupungissa on edullinen ja tukipalvelut rata-alueella olivat hyvin järjestetty. Suomalaiset olivat runsain joukoin mukana, joukkueitakin oli stanussa, modissa, pumpussa ja lady-stanussa.
WWW.REKYYLI.FI. Ensimmäiset kisat pidettiin Italiassa vuonna 2003 ja seuraavat Kreikassa vuonna 2006
Maajoukkueella oli puolustettavanaan edellisen kilpailun joukkuekulta sekä tietenkin myös yksilökilpailun mestaruus. vesiputouksen läpi. Myös heiluritaulujen ajoituksia otimme ylös kellolla. Pyrimme kuvaamaan videolle monimutkaisia taululaitteita ja suunnittelemaan niihin tiimin sisällä parhaita ratkaisuja. Nuotit voivat sisältää esim. Toisen päivän lo61. Apuna voi käyttää "flip-up" tyyppistä takahahloa sekä tietenkin tukea oman mieltymyksen mukaan.
Suomen maajoukkue standard semiauto -luokkaan oli tuttua ja kovaa valuuttaa: Raine Peltokoski (2003 toinen, 2006 mestari), Juha Niemelä (2006 neljäs), Petri Runtti (2003 kolmas, 2006 kymmenes) ja Mika Riste (kokenut ja menestynyt ampuja useilla aseilla). Jokaiselle ampumaosuu-
delle teimme "nuotit" kuin ralliautoilijat konsanaan ja painoimme ne mieliimme etukäteen. Suomalaisittain varsin onnistunut ensimmäinen ja toinen päivä saivat aikaan pientä hermoilua kilpakumppaneissa. Parhaimmillaan Suomella taisi olla kolmoisjohto kahden ammutun päivän jälkeen stanuluokassa. Tyypillisesti metallitaulut olivat aika lähellä ja sijoiteltu useamman taulun ryhmiin. Vapaapäivä ja päivä ennen kilpailua hyödynnettiin hyvin kiertämällä ampumaosuuksia ja suunnittelemalla niihin ratkaisuja. Molemmat joukkueet ovat olleet mitalisteja ja molemmissa on myös henkilökohtaisen kilpailun mitalisteja aikaisemmista EMkilpailuista. Täyteisillä (slug) ja buck-haulipatruunoilla (9 kpl noin 8 mm hauleja) ammuttavat asemat olivat todella haastavia. Virheitä alkoi syntyä ehkä liian kovan yrittämisen kautta muille, mutta myös Suomenkin maajoukkueelle. Suurin osa laukauksista ammuttiin luonnollisesti pienihaulisilla patruunoilla (bird shot) kaatuviin metallitauluihin. Buck-asemilla oli samantyyppisiä taulurakenteita, NS-
taulut olivat kiinni A4-tauluissa ja usein myös saman heilurin varressa kiinni. Erityisesti näitä järjestelyitä kritisoitiin, koska buck-haulipatruunan haulien osumakuvion laajuus ja symmetrisyys on enemmän tai vähemmän arpapeliä lähes joka laukauksella. Lisäksi muistiin merkittiin makasiiniin ladattavien patruunoiden määrät eri siirtymillä, tähtäyspisteet tiukoissa NS-tauluasetelmissa, heiluritaulujen kuolokohdat, käytettävät supistajat ja niin edelleen. Myöskään slugeja tai haulikon tähtäimiä ei ole tarkoitettu kiväärimäiseen ammuntaan. Peltokoski oli ensimmäisen päivän jälkeen reilussa johdossa. 50m pässä oleva tiivis ryhmä metallitauluja ja NS tauluja vaatii huolellista tähtäämistä kun käytetään täyteisiä. muistisäännöt paikkakohtaisesti ammuttavien taulujen määrästä, taulujen ampumajärjestyksestä ja taulujen karkeasta suunnasta tai korkeudesta. Slugeilla ammuttiin myös pieniä A4-kokoisia tauluja sekä kiinteinä että heilureihin asennettuina, niin yksinään kuin NS-tauluilla ahdistettuinakin. Slugeilla ammuttiin 50 metrin päähän kaatuvia metallisia Pepper Popper -tauluja ja ammuttavien taulujen väliin oli sotkettu kaiken lisäksi No-Shoottauluja. Suomen kanssa samaan ampujanryhmään (squad 14) oli sijoitettu kovimmat kilpakumppanit: Italian ja Slovakian maajoukkueet. Pääosin
WWW.REKYYLI.FI
ammuttavat osuudet olivat mielenkiintoisia ja haasteellisia: osuuksilla oli heilureita, liukuvia tauluja ja yhdellä osuudella ammuttiin mm. Pääsimme aloittamaan pieniltä, kohtalaisen vähämerkityksisiltä osuuksilta ja ensimmäisen ampumapäivän jälkeen meillä oli vapaapäivä. Palkintopallisijoituksista oli siis luvassa kova vääntö.
KILPAILUN KULKU
Kilpailussa ammuttiin kolmen täyden päivän aikana 22 osuutta (stagea) ja noin 250 laukausta. Meidän ryhmällemme tuli mieluisa aikataulu ja etenemisjärjestys
Ehkä siksi viimeisen päivän ensimmäisetkin osuudet onnistuivat hyvin, mikä puolestaan aiheutti lisäpaineita ja sitä kautta virheitä kilpakumppaneille. Taulukko kertoo mm. Viimeiseen päivään siis lähdettiin tasaisissa lähtökohdissa. 100
Suorituksen taso prosentteina voittajasta
90
80
70
60
Petri
50
Roberto Raine
40
30
4 18 16 7 10 13 20 2 8 14 9 Sta ge Ko 19 5 11 21 17 3 6 1 12 22 15 ge ge ge ge ge ge ge ge ge ge ge ge ge ge ge ge ge ge ge ge Sta Sta Sta Sta Sta Sta Sta Sta ge Sta Sta Sta Sta Sta Sta Sta Sta Sta Sta Sta Sta Sta ko kis a
Ampumaosuudet ammutussa järjestyksessä
pussa etumatka oli enää muutamia pisteitä. Stagevoittoja oli kaikilla mitalisteilla yhtä monta (3 kpl), syviä romahduksia Rainella ja allekirjoittaneella oli myös kolme. Mitalikolmikosta ehkä tasaisin ampuja oli Roberto Vezzoli, mutta hänen keskimääräinen suoriutumisensa jäi heikommaksi kuin omani. liian monimutkaisen taulujärjestyksen vuoksi kuluttavat kaikki aikaa. Onnistunut päivä ruokki lisää itseluottamusta ja vahvisti näkemyksen oman kisastrategian toimivuudesta. Omilla vahvuusalueilla pyrittiin sit-
STATISTIIKKAA JA STRATEGIAA
Oheisessa kuvaajassa on esitetty stanuluokan kolmen parhaan stageprosentit (suorituksen taso suhteessa ko. Myös virheitä (NS-tauluja tai ohilaukauksia) tuli kaikista vähiten. Kirjoittaja onnistui hyvin toisena päivänä erityisesti vaikeilla buck-stageilla, missä monet muut ennakkosuosikit konttasivat enemmän tai vähemmän. 40 pisteen osuudella on vähän eri asia kuin 50 prosentin suoritus 120 pisteen osuudella: ensimmäisessä tapauksessa menettää pahimmille kilpailijoilleen 25 pistettä ja toisessa tapauksessa 60 pistettä. Tämä näytti toimivan tällä kertaa, keskimäärin suoriutuminen oli korkeammalla tasolla muihin kilpailijoihin verrattuna. Ylimääräiset laukaukset,
ylimääräisten patruunoiden lataaminen, repivät liikkumiset, ylimääräiset mietinnät esim. Staget ovat siinä järjestyksessä miten kyseinen "squadi" kilpailua ampui. Toisaalta vaikka pienissä asemissa ei periaatteessa häviä paljoa, niin kovalla riskillä ampuessa tuskin voittaakaan kovin montaa pistettä. Robertolla oli 80 prosentin tuntumassa tai sen alle olevia suoritukWWW.REKYYLI.FI. Allekirjoittaneen tyyli oli erilainen, stagevoittoja ei pyritty erityisesti tavoittelemaan vaan näkemys oli ampua tasaisesti kärjen tuntumassa virheitä välttäen. Usein myös virheetön oman suunnitelman mukainen suoritus tuottaa yllättävän hyviä aikoja, koska sähläys jää pois. aseman voittajaan, voittaja saa aina 100 prosenttia) kaikilta stageilta. Viimeiset kaksi osuutta ammuin todella varman päälle saavuttamani etumatkan turvin, ja sillä tuli poika kotiin. Tässä on tärkeä huomata se, että 50 prosentin suoritus lyhyellä
62
Standard luokan mitalistit Roberto Vezzoli (ITA), Petri Runtti (FIN) ja Raine Peltokoski (FIN) kuuntelemassa hyvää musiikkia.
ten erinomaiseen suoriutumiseen. Pikaisella pohdinnalla voisi esimerkiksi Peltokosken Rainen strategiaa kuvata rohkeaksi ja riskipitoiseksi, stagevoittoja tavoittelevaksi tyyliksi. Menestyksen avain on, että onnistuneita suorituksia kertyy kuitenkin enemmän ja voittojen kautta erityisesti enemmän pisteitä, mitä riskien toteutuessa menetetään. Onnistuessaan eroa voi syntyä paljon yksittäisillä osuuksilla, mutta aina väliin tulee myös virheitä ja notkahduksia, jossa menetetään pisteitä. ampujien suorituksen tasaisuudesta ja ehkä myös vahvuuksista ja heikkouksista sekä omista strategiavalinnoista
Chamyan Vladimir (RUS) 73,5%.... Papzien Ziegberg (GER) 92,7%, 5. Pieniä puutteitakin oli luonnollisesti havaittavissa: edelleen tuomarityöskentelyyn toivoisi enemmän ammattitaitoa ja yhtenäisiä linjauksia (lähtöasento, perän sijainti, rintamasuunta jne.) ja osa eksoottisista ratalaitteista ja käytännössä stageistakin oli samoja, mitä ammuttiin jo vuonna 2004 pistoolin EM-kisoissa, puhumattakaan kaikista kansallisista kisoista siinä välissä. Rata-alue oli hieno ja toimiva, kuten todettiinkin. sia yhdeksän (kuin myös Rainella) ja allekirjoittaneella niitä oli kuusi. Italia 3608 pistettä, 2. 7. Jereb Uros (SLO) 96,6%, 5. hylkäys kilpailusta turvallisuusrikkeen vuoksi tai teknisiä ongelmia aseiden kanssa). Pavlik Bostjan (SLO) 91,7%.... Varsinaisen kilpailun jälkeinen eri luokkien parhaiden keskinäinen näytöskilpailu eli Shoot-off oli myös täysi fiasko samojen linjausten vuoksi. Palkintojenjakotilaisuus Pisekin kaupungin kulttuuritalolla oli myös riittävän juhlallinen ja tarjoilut olivat kunnossa. Lisäksi allekirjoittaneen "vauhdin jako" ja keskittyminen onnistui juuri pisteiden näkökulmasta merkittävillä osuuksilla.
LOPPUPOHDINNAT JA TULOKSET
Suomen menestys oli hyvä, tosin paljon myös odotettiin. Suomi 4254 pistettä, 2.Slovakia 4035 pistettä, 3. Cerrato Davide (ITA) 82,4%, 5. Esim. Plaksin Vasily (RUS) 93,6%.... Frey Dirk (GER) 95%, 4. Juha Niemelä (FIN) 89,9% Standard semiauto -joukkueet: 1. Venäjä 4001 pistettä Open: 1.Vinduska Vaclav (CZE) 100%, 2. Peltokoski Raine (FIN) 97%, 4. Niku Vainio (FIN) 68% Modified joukkueet: 1. 22. Hos Ivan (SVK) 94%, 5. Nagy Ernest (SVK) 93,7%... Puskas Gesa (HUN) 83,2%, 4. 29. Kokonaisuutena kisasta jäi silti mukava maku voittajan on aina helppo hymyillä.
TULOKSET (WWW.ESC09.EU)
Standard semiauto: 1. 10. Di Giulio Giovanni (ITA) 94,4%, 4. Ei siis kovin tasapuolista kaikille. Todella negatiivisena seikkana koin suuren määrän (4 kpl) option 3 -lähtöjä (ase täysin tyhjänä) ja option 2 -lähtöjä (pesä tyhjänä, makasiini täynnä). Runtti Petri (FIN) 100%, 2. Muissa luokissa ei ollut juuri aikaisempia kansainvälisiä näyttöjä, joten mielenkiinnolla odotettiin tason mittausta niissäkin luokissa. Open-luokassa irtolipashaulikot vs. Ehkä mielenkiintoisimpia näyttöjä antoivat kohtalaisen tuoreet harrastajat: Jari Rastas (71,1 %) ja Ari Matero (82,1 %) Kilpailun aikataulut pitivät hyvin ja radoilla oli riittävästi henkilökuntaa virittämässä laitteita. Jankovic Goran (SER) 83,8%, 3. Stanujoukkueen kultaa pidettiin melko varmana, mikäli isompia onnettomuuksia ei sattuisi (esim. Suomi 3275 pistettä Standard manual-action: 1. Ari Matero (FIN) 82,1% Modified: 1. Rastas Jari (FIN) 71,1%
63. Pavlik Jan (SVK) 96%, 3. makasiinihaulikot, tai suomalaisten käyttämä lataustyyli "yksi paukku kerrallaan tasavarmasti liikkeessä" vs. Jankovic Igor (SER) 100%, 2. Zambai Paolo (ITA) 97,8%, 3. Silvestroni Luigi (ITA) 100%, 2. Suuri todennäköisyys oli olemassa myös ainakin yhdelle henkilökohtaiselle mitalille stanuluokassa, varsinkin Peltokosken Raine oli ollut lähes voittamaton kauden muissa kisoissa aseesta riippumatta. Venäjä 3483 pistettä, 3. Laji on kuitenkin ammuntalaji, jonka perusteemat ovat tarkkuus, nopeus ja voima; eikä seisovilta jaloilta patruunoiden lataaminen ja käsi verillä viritysvivusta nykiminen.
WWW.REKYYLI.FI
Suomen maajoukkue standard-luokassa; vasemmalta lukien Mika Riste, Raine Peltokoski, Petri Runtti ja Juha Niemelä.
Suuri määrä tyhjänä lähtöjä vaikutti jo hieman tarkoitushakuiselta. Tuloksena oli, että nopein lataaja voitti melkein aina. Vezzoli Roberto (ITA) 98%, 3. 24 paukun kouraisutekniikat lähes paikaltaan ladaten. Vauhdikkaan ammunnan sijasta siitä tuli raskassoutuinen latauskilpailu: juoksu aseelle (noin 4 sekuntia), tyhjään aseeseen vähintään 8 paukun lataaminen (noin 7-9 sekuntia) ja kahdeksan metallin ampuminen (noin 2 sekuntia). Suomen stanumaajoukkue protestoi tällaista tarkoitushakuista järjestelyä ja jätti osallistumatta Shootoffiin
Yleensä ajatus perustuu johonkin luotiin tai luodinhalkaisijaan tai aseeseen, johon halutaan sovittaa jotain erikoista.
TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ
Minulla on aina ollut hirvenmetsästyksessä kaksi suosikkia erityisesti sulan maan aikana tapahtuvaa jahtia silmälläpitäen. Periaatteessa .400 H&H oli patruunana sellainen, joka sai minut ajattelemaan koko hylsykapasiteettiin ja hylsyn muotoon perustuvaa aihealuetta uusiksi. Isomman .375 H&H:n vahvuudet tulevat esille mielestäni hylsyssä, jonka sulkuväli on mahdollista määrittää täsmälliseksi vyökannan ansiosta, vaikka hylsy olisi muutoin ylisupistettu. Ensin .300 H&H sai minut vakuuttuneeksi siitä, että
juuri tämän ja .375:n syöttö oli saatava yhdistettyä uutuuteen. Hylsyn muoto on lisäksi syöttövarmuutta puoltava, sillä voimakas kartiomaisuus edesauttaa patruunan syöttymistä ja käytettävän luodin profiilin osuus syöttövarmuuden osatekijänä pienenee.
SUUNNITTELUIDEA
Patruunan suunnittelu sai vauhtia kahdesta syystä. Ne ovat yleensä hirven kokoisessa riistassa riittävän hyvin avautuvia ja riittävästi läpäiseviä ja nykyaikaisista luodeista myös 320 grainin Woodleigh RN ja PP ja 325 grainin Norma Oryx ovat hirvelle sopivia, eikä avautumattomuus ole ongelma. Edelleen .300 H&H:n potentiaali hylsynsä muodon ansiosta vahvisti tunnetta siitä, että uutuuden hylsykapasiteetin
kanssa ei tarvitsisi hevostella. Nämä kaksi ovat olleet mukana monessa ja niiden toiminnasta suurriistan pyynnissä on ollut pääasiassa vain hyvää sanottavaa.
SUOSIKKIEN ONGELMAT JA VAHVUUDET
Mielestäni 9,3x62 ja .375 H&H ovat mainioita patruunoita, mutta niillä molemmilla on myös selkeät heikkoutensa. Lyhyesti ja ytimekkäästi 9,3x62 on auttamattoman hidas patruuna raskaita kuulia käytettäessä ja .375:ssä luodit ovat yleensä aivan liian kovia hirvelle silloin, kun niiden paino olisi muuten sopivalla tasolla lähtö- ja osumanopeuksia ajatellen. Vahvuuksina 9,3x62:ssa on siinä käytettävät luodit. Hylsyn muoto ja haettava pitkähkö latauspituus edesauttaisivat halutun suorituskyvyn saavuttamisessa. Toinen on suomalaisittain hauskasti tituleerattu "isojen kaliiperien kolmenollakasi" eli 9,3x62 ja toinen on yksi maailman suosituimpia suurriistakaliipereita eli .375 H&H. Toiseksi .400 H&H projekti (joka on vielä viime silauksen osalta kesken) ruokki patruunan hyötysuhteen osalta ajatusta patruunan / hylsyn parhaasta mahdollisesta muodosta ja mittasuhteista. Ysikolmosessa ongelmana on lisäksi heikko olkapää ja tästä johtuen toisinaan ongelmallinen sulkuvälin määrittäminen. Kyseinen
64
patruuna lienee klassisin esimerkki joidenkin aseiden ja patruunoiden yhteensopivuusongelmista ja näistä johtuvista satunnaisista laukeamattomista. 9,3
X
68 M&W (MÄÄTTÄ & WALL)
HIRVIPATRUUNA
toimittajan makuun
Kaikilla harrastuksessaan pidemmälle edenneillä kiväärimiehillä yleensä siintää ajatuksissa jokin mielikuva optimaalisesta patruunasta omiin käyttötarkoituksiin. Kyseisessä patruunassahan hylsyn kaula on juuri luodin asetussyvyyden mittainen.
WWW.REKYYLI.FI
Tämä olisi taas johtanut myös epämääräiseen hartiakohdan määrittämiseen, koska hommassa ei voitaisi käyttää apuna supistusholkin mittoja. Erkki Wall istahti kanssani alas ja yhdessä tuumin päätettiin ryhtyä kokeilemaan eri supistusholkeilla aikaansaatavia hylsymalleja. Näin edettäessä hylsyjen muokkausta varten olisi oltava erillinen kaliiperikohtainen supistusholkki. Aikani piirreltyäni kyllästyin ja päätin ottaa kourallisen lähtökohtahylsyjä ja suuntasin aihealueesta kiinnostuneen asesepän luo. Patruunan kannalta merkityksellisin oivallus tuli mieleen näitä ongelmia pähkäiltäessä ja eri patruunoita vertailtaessa. Saman ilmiön olen huomannut myös .300 H&H:ssa, joka
WWW.REKYYLI.FI
täsmälleen samanmittaisista piipuista pystyy pienemmällä ruutimäärällä ja painetasolla keikkumaan .300 Winchester Magnumin kanssa samassa suorituskykyluokassa. Tämän jälkeen kaula avarrettiin tasaiseksi .338 karalla ja suu avattiin 9,3 mm karalla. 9,
30
m m
Tämä patruuna on latauspituudeltaan 89 mm ja se sopii Vanguardin syöttökoteloon mukisematta. Tällä päätelmällä saatiin hylsyn lyhennyspituudeksi 68,2 mm. Winchesterin Magnumeissa on riittävän jyrkät ja selkeät olkapäät, joita voitaisiin kenties käyttää myös uutuudessa. Ongelmana .375:n supistamisessa 9,3 mm:n halkaisijaan puolestaan todettiin se, että millään 9,3 kaliiperin holkilla ei saada tähän hylsyyn aikaiseksi hartiaa ilman, että holkkia ei jouduttaisi
muuttamaan. Asia kokeiltiin siten, että otettiin .338 Winchester Magnumista nallinpoistokara pois ja .300 H&H hylsylle tehtiin tällä holkilla täyssupistus. Hommassa on jokin taika, sillä tämä patruuna pystyy pienemmällä ruutimäärällä ja karvan ohuemmalla luodilla saavuttamaan .416 Remington Magnumin suoritustason matalammilla painetasoilla. Hylsyn lyhennyspituutta mietittiin lähinnä siten, että luodin peräosa pisimmissä luodeissa olisi juuri kaulan mittainen. Tuuriakin projektissa oli sen verran, että tällä lyhennyspituudella ja luotien niippausuraan perustuval65
91 mm. Tämän jälkeen verrattiin .300 H&H:n ja näiden patruunoiden olkapään sijaintia ja paljastui, että .338 Winchester Magnumissa olkapää on juuri .300 H&H:n loivan hartian takapuolella. Patruunaan saatiin kuin saatiinkin aikaiseksi kaula. Tämä ei tukenut ajatustani siitä, että patruunan käyttöönottoa varten optimitilanteessa tarvittaisiin vain patruunapesäkalvain. Homman juju piilee mitä ilmeisimmin näiden patruunoiden edullisessa muodossa ruutikaasujen virtauksen suhteen ja osaltaan myös siinä, että voimakkaasti kartiomainen hylsy ja patruunan kokonaismittaan
Yritin piirtää patruunaa käyttäen hyväksi .300 H&H:n ja 9,3 kaliiperien mittapiirroksia, mutta totesin tämän lähestymistavan ongelmalliseksi. Kun .300 H&H hylsy avarretaan suoraan 9,3 mm:n halkaisijaan, muodostuu ongelmaksi se, että hylsyn olkapää jää epäselväksi ja kaulasta tulee helposti epäkeskeinen. Myös pyöreänokkainen Woodleigh 320 RN SN (49) syöttää aseessa hyvin, sillä patruunan hylsyn muoto nostaa syöttymässä olevan patruunan kärjen lähemmäs piippulinjaa kuin sylinterimäisemmillä patruunoilla.
nähden lyhyt ruutitila edesauttaa ruudin tasaista syttymistä.
53,09 mm
54,57 mm
68,20 mm
SUUNNITELMAT PAPERILTA KÄYTÄNTÖÖN
13,51 mm
Kaikki ruuti on siis luodin takana, toisin sanoen luotia ei paineta ruutitilaan
Tämän vaiheen jälkeen hylsyn muotoon ei enää tule muutoksia.
4. Loppupäivä meni aurinkoisessa säässä pihalla istuskellessa ja aikaansaannoksia tutkaillessa. Tämä helpottaa laajennusta ja vähentää kaulan epäkeskeistä muotoutumista.
3. Tästä eteenpäin hylsyä voidaan muokata kuvasarjan tavoin tai vaihtoehtoisesti ampumuovaamalla.
2. Myöhemmät mittaukset ovat osoittaneet, että 9,3x68 M&W on hylsytilavuudeltaan liki täsmälleen sama kuin 9,3x64 Brenneke, eli suoritustaso on lähempänä tätä kuin muita ysikolmosia.
Ammutussa hylsyssä olkapään terävyys on havaittavissa paremmin kuin lähtökohtahylsystä supistamalla valmistetussa hylsyssä.
ASEENRAKENNUKSELLINEN ASPEKTI
Aseenrakennuksen kannalta voidaan sanoa, että 9,3x68 M&W on tavattoman yksinkertainen ja "upseerivarma" kaliiperi rakentajalle. Lähtökohtapatruuna ja ensimmäinen työvaihe .300 H&H -hylsylle. Hylsy on tässä vaiheessa valmis ladattavaksi.
la asennussyvyydellä saatiin patruunan kokonaismitaksi 89 mm. Oletus oli, että tämäkin patruuna pystyisi maltillisilla paineilla samaan lähtönopeuteen kuin pienempänsä maksimipaineilla. Potentiaalia ylöspäin löytyisi taatusti reilummin jos sitä tarvittaisiin. .300 Win Mag
WWW.REKYYLI.FI. vaihe: hylsynsuu avataan 9,3 mm laajennuskaralla. vaihe: hylsynsuu avataan .338 laajennuskaralla. Ruutitilavuuden hyötysuhdetta lisää patruunan kokonaispituus, joka käytännös66
sä tarkoittaa useiden grainien lisätilaa hylsyssä 9,3x66:een verrattuna. Periaatteessa homma menee helpoimmillaan niin, että pitkälukkoiseen magnumkaliiperin aseeseen vaihdetaan piippu ja kalvetaan pesä. Tulkkaaminen onnistuu tavallisilla magnumkantatulkeilla, mitkä ovat käytössä myös mm. vaihe: hylsy lyhennetään 68,0 mm pituuteen. Se on tavanomainen .375 H&H:n patruunoiden kokonaispituus, joka oli alun perin ajatuksena patruunan kokonaispituudesta. Latauspituudeksi kalvainvalmistajalle määritettiin kuitenkin 91 mm, jotta haluttaessa myös pidemmät latauspituudet onnistuisivat. Pari pientä oivallusta johtivat siihen, että käsissä oli patruuna, joka syötti lähes kaikissa kokeilluissa magnumkaliiperisissa aseissa paremmin kuin niiden alkuperäiskaliiperi, ja jonka ruutitilavuus oli sopivasti 9,3x66 Sakon ja .375 H&H:n välissä. Tässä työvaiheessa kyseiselle hylsylle tehdään täyssupistus .338 Winchester Magnum -holkissa. Kirjoissa ja kansissa .375:n pituus on pidempi 91,4 mm, mutta käytännössä patruunat ladataan lähes poikkeuksetta hieman lyhyiksi parasta mahdollista syöttövarmuutta silmälläpitäen
Tämän jälkeen todennäköisesti myös syöttöhuulia jouduttaisiin leventämään ja optimoimaan makasiinin leveys välimallin patruunalle, jotta syöttö olisi varmaa. - lähtökohtahylsyn muokkaaminen pelkästään supistamalla ja avartamalla aikaansaa helposti epäkeskeisen kaulan - olkapää liian jyrkkä suunnittelijan makuun loivempi olka olisi helpompi silloin kun käytetään ammuttua ja vain kaulasupistettua hylsyä
ja .338 Win Mag -patruunoissa. Tämän jälkeen patruunapesä tulkattiin. standardin ja magnumkannan välissä, eli käytännössä oikea tie olisi avartaa standardikanta isommaksi. 9,3x62:n heikkouksina nähdään marginaaliset lähtönopeudet ja .375 H&H:n heikkouksina nähdään lähinnä luodit, jotka raskaina ovat yleensä parhaan mahdollisen läpäisyn varmistamiseksi liian huonosti muotoutuvia. Piippu käytettiin vielä irti patruunapesän viimeistelyä varten. Tässä mielessä esimerkiksi 9,3x64 Brenneke on jo ongelmallisempi. Tähän hätään sellaista ei kuitenkaan ollut kynsissä, joten Erkki Wall pyöräytti aseen Weatherby Vanguard .300 Winchester Magnum -kivääristä. Aseeseen ei tarvinnut puuttua muutoin kuin piipun osalta. Rinnakkain 9,3x62, 9,3x68 M&W ja .375 H&H. lukkoaktioon on mahdollista pesittää pitkät mag-
numpatruunat, mutta mitta osoitti selkeästi sen, että kyseessä on pitkä magnumlukko. Monelle oli yllätys, että ko. Brenneken huonoWWW.REKYYLI.FI
na puolena voidaan myös mainita hylsyjen saatavuus, joka ei ole kehuttavaa.
KALVAIN
Kalvain tilattiin samasta osoitteesta kuin aikanaan .400 H&H kalvain, eli Dave Manson Precision Reamersiltä. Myöskään lukon päähän ei tarvitse puuttua, jos käytettävä ase on alun perin pesitetty magnumpatruunalle. Tavanomaisten työkalujen lisäksi aseen valmistamisessa tarvitaan siis vain patruunapesäkalvain. metsästyspatruunamitoituksin, eli esimerkiksi kaulaosan kartiokkuutta on lisätty varman ulosvedon varmistamiseksi. Push-feed-lukkoaktioissa tämä patruuna syöttyy useimmiten paremmin kuin mikään Winchesterin magnumpatruuna tai vaikkapa 7 mm Rem Mag. Sähköpostitse koko tilausprosessi vei päivän, ja kuukauden päästä tilauksesta kalvain oli
haettavissa tullitoimistosta. 9,3x68 M&W suunnittelijan näkökulmasta
Plussat: - sovitettavuus aseeseen helppoa - patruunan muoto ja pituus puoltaa hyvää syöttövarmuutta - aseenrakennuksellisesti helppo tarvitaan vain kalvain - hylsy helppo valmistaa lähtökohtahylsystä voidaan hyödyntää olemassa olevia holkkeja - tavoitteena oleva suorituskyky saavutettavissa helposti ja matalilla painetasoilla - ruutitilavuus ei ole liian suuri mahdollisuus matalammilla painetasoilla toimimiseen - luoti ei painu ruutitilaan ja pitkästä latauspituudesta johtuen hylsyn tilavuus on hyödynnettävissä tarkoin Miinukset: Valmis patruuna. Varmistukseksi mittojen oikeellisuudesta Manson toimitti mittapiirroksen kalvaimesta, joka oli tehty ns. Piippu sorvattiin samaan profiiliin kuin alkuperäinen, tehtiin kiinnityskierteet, kalvattiin patruunapesä ja kierrettiin piippu paikoilleen. Kaiken voi jättää ennalleen ja ase pelaa mainiosti. Kalvain otettiin kiinteällä pilotilla ja .400 H&H -kalvaimen tavoin 9,3x68 M&W oli erittäin hyvin teroitettu.
ENSIMMÄINEN ASE
Itselleni oli selvää alusta pitäen, että oman kyseisen kaliiperin aseen tekisin Sako L61R tai AIII lukkoaktioon. 2) Case neck is opened up to 9,3 mm 3) Case is trimmed to 68,1 mm (approximately 2.68") 4) Cartridge OAL is 91 mm/3.58" Toisin sanoen kalvaimentekijälle määritettiin miten hylsy tehdään, ja tämän tiedon perusteella hän piirsi patruunan. Tämä johtuu patruunan kokonaiskartiokkuudesta, jota sylinterimäisissä Winchester- ja Remington Magnumeissa ei ole. Tämän jälkeen odotettiin jännityksellä, miten ase toimisi patruunoiden syötön osalta ja sopisivatko aiemmin kuvatulla tavalla valmistetut patruunat aseen patruunapesään. Aikanaan .400 H&H:n kohdalla toimitus oli nopeampi johtuen talvisesta ajankohdasta, jolloin valmistaja ei ollut niin kiireinen USA:n markkinoiden kanssa. Ei ehkä niin pitkä kuin useimmat, mutta kyllin pitkä toimimaan hyvin 89 mm:n mittaan ladatuilla patruunoilla olipa luoti mikä hyvänsä. Syöttö toimi täysin moitteetta, paremmin kuin alkuperäisessä
67. Tilaus ja uuden kaliiperin esittely oli kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen: 1) .300 H&H brass is full length sized in .338 Win Mag FL sizer. Siinä patruunan kanta on ns. Kirjoittajan mielestä uutuuspatruunassa yhdistyvät suomalaista riistaa ajatellen kahden legendaarisen suurriistapatruunan hyvät ominaisuudet ilman näiden kaliiperien heikkouksia. Piippu lyhennettiin Holland & Hollandille uskollisesti 24" pituuteen ja tämän todettiin olevan kyseisellä piippuprofiililla painotukseltaan kohtuullisen lähellä optimia
Aseen etutukki on muovia, kuten myös kahva. Laukaukset on laskettava, jotta tietää, milloin ilmasäiliöön on tankattava lisää ilmaa. Ilmasäiliön irrottaminen lyhentää asetta mukavasti kuljetusta varten. Aseen lukko on myös tavallisuudesta poikkeava rakenne. Etutukin alla on varustekisko, johon saa kiinni esim. Aseessa on tähtäinkisko kiikaria tai avotähtäimiä varten. Aseen saa säädettyä kohtuullisen pienelle teholle harjoittelua varten, jolloin säiliöllisellä ilmaa saa ammuttua melkoisen määrän laukauksia. Vastaavasti suurimmalla tehoasetuksella lähtönopeus on yli 330 m/s. Aseen runko on yksinkertainen alumiiniosa ja sisältää lähinnä pistoolikahvan, laukaisukoneiston, piipun kiinnityksen ja iskurikoneiston. Gunpowerissa kuten muissakin tehokkaissa PCP aseissa äänenvaimennin on erittäin tarpeellinen lisävaruste. bipodin.
Valmistajalla onkin tarjolla bipodin lisäksi äänenvaimennin, avotähtäimet, kantolaukku ja muuta tykötarvetta. Gunpowerin kompromisseja kaihtava rakenne ei oikeastaan edes mahdollista painemittarin integroimista aseeseen. Lukko on muovinen holkki, joka liukuu piipun päällä ja tiivistyy piipun ympärille O-renkaalla ja toisesta päästään laukaisuventtiilin "hat70
tuun" (top hat). Laukaisuventtiili on ilmasäiliön yhteydessä. Aseen ilmasäiliö on reilun kokoinen alumiinisäiliö, jonka päällä on solumuovipehmuste ja perälaatan virkaa tekee erillinen säädettävä perälevy. Niin tai näin, tällä kerralla testattavana on Gunpower SSS -ilmakivääri, joka on ulkonäöltään kovasti sotilaalliseen suuntaan kallellaan oleva laite.
Koska aseen ulkonäkö on varsin subjektiivinen ominaisuus, on parasta keskittyä aseen tekniikkaan ja toimivuuteen. RWS Superpoint -luodilla ja pienimmällä tehoasetuksella lähtönopeus on luokkaa 130 m/s. Kuten jo mainitsin, Gunpower on suunniteltu hyvin pitkälle valWWW.REKYYLI.FI. Myös optimaalisen tankkauspaineen hakeminen eri luodeille on hankalaa ilman painemittaria. Koska ilmasäilö on niin-
kin suuri kuin 490 cm3, saavutetaa myös suurimmalla tehoasetuksella mukava laukausmäärä. Täyttölaitteen painemittarin kanssa voi toki kikkailla, mutta aseeseen integroitu mittari olisi paikallaan. Voisi jopa sanoa, että valmistettavuuden suhteen ei ole tehty minkäänlaisia kompromisseja. Kun aseen lukon avaa eli työntää eteen, työntyy piipun päällä kulkeva iskurivasara eteen ja virittyy. Laukaistaessa iskurivasara liikkuu taaksepäin ja iskee lukon virkaa toimittavaan muoviholkkiin, joka puolestaan välittää liikkeen säiliön päässä olevaan laukaisuventtiilin.
TEHOA JA VARUSTEITA
Gunpowerissa on varsin laaja tehonsäätöalue. Iskurivasara ja iskurijousi ovat myös piipun ympärillä olevia rakenteita. Ase on sen verran äänekäs, että naapurisovun vuoksi ampumarataa ei kannata perustaa naapurin tonttiin rajoittuvaan puutarhaan.
RAKENTELUKOHDE
Aseen rakenteesta johtuen Gunpowerin saa purettua näppärästi normaalia kiväärilaukkua lyhyempään kassiin. Jokin painesäiliön yhteyteen tuleva viritys saattaisi toimia. Äänenvaimennin peittää piipun kokonaisuudessaan ja istuu aseen ulkoiseen olemukseen kun nenä päähän. GUNPOWER SSS
TUHDISTI ILMAVOIMAA
ENGLANNISTA
TEKSTI JA KUVAT: JUHA HIRSIMÄKI
Gunpower ja Airforce -ilma-aseet ovat kuin toistensa kopioita, lienevätkö samoista piirustuksista rakennettuja. Gunpower edustaa funktionaalista suunnittelua. Aseessa ei ole painemittaria, mikä on varsin suuri puute
talonairgun.com, mistä löytyy jopa kokonaan itse rakennettuja ilmaaseita.
KENELLE GUNPOWER SOPII?
Gunpower ei varsinaisesti hivele allekirjoittaneen silmää kauneudellaan, mutta hauska leikkikalu se
WWW.REKYYLI.FI
joka tapauksessa on. Varsinaisessa tarkkuuskokeessa Gunpowerilla ammuttiin viiden laukauksen kasoja 25 metrin etäisyydeltä. Paras tulos saavutettiin Barracuda Extra Heavy -luodilla: pienin osunakuvio oli 10 mm ja keskiarvo 16,4 mm. Tarkkuus ei ole ihan parasta A-ryhmää, mutta on kyllä enemmän kuin oletettavaa, että ympärillä inisevällä hyt-
tysparvella oli negatiivinen vaikutus ampumasuoritukseen. Aseen vakavamielinen tarkkuuden testaaminen jäi hieman vähälle kahdestakin syystä. Patruunapesä ja "top hat" eli laukaisuventtiilin pää
Lukossa ei ole varsinaisesti mitään sulkua mutta eipä sitä tässä rakenteessa tarvitakaan.
Legendaarinen kakkosnelosen läpäisytesti. Ensinnäkin ase oli testattavana pahimpaan räkkäaikaan: laukaus, läps, lataus tähtäys laukaus ja läps. Skencon Big Boy upposi noin 43 mm, eli lankun läpäisy oli hyvin lähellä. Ilmaaseharrastajat ovat jossakin määrin pellepelottomia. Pienoiskiväärin luoti ja Barracuda Extra Heavy -luoti upposivat lankkuun noin 34 mm. Väitetään, että Ultraflow-venttiilillä aseesta saa jopa 150 J suuenergian. Gunpowerin kanssa kun pääsi radalle, olo oli hieman kuin pikkupojalla uuden leikkiauton kanssa. Gunpower ja Airforce -ilma-aseet ovatkin maailmalla suosittuja rakentelukohteita. Niin, kenelle Gunpower sopii. Skencon kohdalla lankku repeili jo ulostulopuolella, mutta vauhti ei sittenkään aivan riittänyt. Kun yhdistetään Gunpowerin helposti valmistettava rakenne ja pellepeloton-asenne, saadaan aikaan monenmoisia virityksiä. Suuri tehonsäätöalue ja iso ilmasäiliö ovat pelkää plussaa, kuten myös aseen tuunauspotentiaali.
GUNPOWER SSS
Valmistaja: Gunpower Paino: 3,0 kg Pituus: 990 mm Vetopituus: 365 mm Kaliiberi: 5,5 mm Maahantuoja: Turun Ampumakeskus, (02 4675 357) Hinta: 849 euroa
71. Pienoiskiväärin luoti on liian tiukka Gunpowerin piippuun, mutta sain
sen kuitenkin ammuttua. Suurimman innon vallassa tuli ammuskeltua savikiekkoja (paikallaan olevia toki) 50 m ja 75 m etäisyyksille, ja tietenkin se legendaarinen kakkosnelosen läpäisykoe: tokihan tehokkaalla ilma-aseella piti ampua kokeeksi muutama laukaus lankkuun ihan lähietäisyydeltä. Luodit ylhältä alas: .22LR luoti, Skenco Big Boy, H&N Baracuda.
mistettavuuden ehdoilla. Venttiilin vaihtaminen lienee ensimmäinen viritys, jonka aseen omistaja tekee. Vaikka iltapäivälehdissä kirjoitettaisiin mitä, ei ilma-aseen teho ole sittenkään ihan samaa luokkaa ruutiaseiden moposarjan, eli pienoiskiväärien kanssa. Innokas virittelijä voi aloittaa aiheeseen tutustumisen vaikka osoitteesta www. Vertailun vuoksi voi mainita, että pienoiskiväärillä ampuu kyseisen lankun läpi niin että hupsista vain. Militaristisiin leluihin taipuvainen kohtuullisen tehokasta ilma-asetta etsivä saattaa hyvinkin tykästyä Gunpoweriin
Pelkillä sormivoimilla runkolanka ei väänny, mutta toki sen saa mutkalle lievällä väkivallalla. Niiden runkona on kaksi milliä paksu rautalanka, jonka väliin puhdistusmateriaali on kierretty. Öljyksi on valikoitu samaan yrityskokonaisuuteen sidoksissa olevan Break Freen CLP, joka on ns. Onneksi sen saa myös oikaistua, eikä ongelmia haulikon puhdistamisessa pitäisi missään tapauksessa tulla. Kleen Boren lenkki on kuitenkin joustavaa materiaalia ja ensi-ihmettelyn jälkeen se on osoittautunut toimivaksi. Siksi päätimme tutustua pieneen osaan yrityksen haulikkoampujille suunnatusta tarjonnasta ja yhteen pienempikaliiperisille suunnattuun uutuuteen.
TEKSTI: TERO KUITUNEN
Saimme maahantuojalta koekäyttöön Kleen Boren Gun Cleaning Kit -paketin, kaksi Suomessa heikommin tunnettua haulikon piipun puhdistusvälinettä sekä JAG-X2 -paketin alle .45-kaliiperin rihlaaseille.
GUN CLEANING KIT
Classic-puhdistussarjat edustavat Kleen Boren tarjonnassa peruspakettia. Koska usein tällaiset rakenteet ovat lerppuja, koetimme vääntää Kleen Boren tuotoksia. Kolmiosaisuus on periaatteessa heikkous, mutta Kleen Boren tapauksessa liitokset on tehty hyvin. Koska puhdistuslappujen käyttö on ainakin itselleni haulikossa harvinaista, jää optio varsin vähälle käytölle. Puikon päähän kiinnitettävistä välineistä harja ja moppi ovat laatutavaraa. Osat uppoavat toisiinsa 14 mm ja kierreosakin on yli 10 mm pitkä. Paketissa on mukana alumiininen adapteri, jota tarvitaan puhdistusWWW.REKYYLI.FI. Käytössä molemmat välineet ovat toimivia ja vaikka valmistaja ei asiaa
ilmoitakaan, kestää moppi myös vesipesua, ainakin jos se kuivataan nopeasti sen jälkeen. Lisäksi muovinen kärki pitää kiertää puikon kierteeseen tavallista huolellisemmin. Liitoksissa käytetty kierre on riittävän harva, joten se tuskin hajoaa normaalikäytössä. Haulikon tapauksessa muovilaatikossa on omissa lokeroissaan kolmeosainen alumiinipuikko, siihen messinkiharja ja moppi, öljypullo, puhdistusharja sekä puhdistuslappuja ja niiden vaatima muovinen lenkkiadapteri. Kilpailu tälläkin alalla on kovaa, joten maineeseen päästäkseen on tuotteissa oltava sitä jotain. ESITTELYSSÄ :
KLEEN BORE -PUHDISTUSVÄLINEITÄ
Kleen Bore on "yksi suurista", kun puhutaan aseiden puhdistusvälinemerkeistä. yleisaine. Tälle ominaisuudelle ei ole tavallisessa haulikossa tarvettakaan, mutta rihlatulle piipulle tämä ei olisi paras valinta. Puhdistuslappuja varten tarkoitettu muovinen lenkki herättää epäilyksiä, koska pahimmillaan tällaiset puhdistuspäät ovat kertakäyttötavaraa. Kokemusten mukaan se
72
puhdistaa ja voitelee varsin mallikkaasti. Selvästi parasta paketissa on puhdistuspuikko, joka on kahdeksan milliä paksuna riittävän tukeva. Mukavaa on myös, että tippanokallisella öljypullolla on kokoa 60 ml, pienempi loppuisi aktiivisessa haulikkokäytössä alkuunsa. Liian kovasta muovista valmistettuna niillä on tapana murtua liian helposti. Puikon kahva on valmistettu muovista.
Toisin kuin rihla-aseiden puikoissa, haulikkopuikon kahva on kiinteä se ei siis pyöri vapaasti. Alumiinin ominaisuutena on myös taipumus kiinnihirttämiseen, joten kohtuullisella voimalla yhteen väännetyt osat takertuvat toisiinsa eivätkä aukea itsestään
Molempien ideana on, että puhdistuslapun kanssa piipun läpi työnnettynä ne ovat juuri sopivan tiukkoja haulikon piippuun, tässä tapauksessa 12 kaliiperiseen. Puuvilla pysyy puikolla kuin takiainen ja oikeanmittaisesta pätkästä tulee tiukasti kierrettynä sopivan tiukka. Cleaning Jag on alumiinia, eikä se siten anna lainkaan periksi. Tämä aluksi hölmön tuntuinen tuote osoittautui yllättävän toimivaksi.
KLEEN BORE GUN CLEANING KIT
Valmistaja. Multi-Choke Shotgun Cleaning Jag puolestaan on muovia ja se myötää tiukassakin supistuksessa. Haulikon piipussa, jossa sisäläpimitta oli 18,4 mm, tarvittiin öljyämisen jälkeen neljä lappua ja piippu oli puhdas. Puhdistustulosta voi tehostaa käyttämällä useampaa lappua päällekäin, jolloin paketti on tiukempi. Syy kuitenkin selviää, kun katsotaan Kleen Boren muuta tarjontaa. Molempien päässä on piikki, joka tarttuu puhdistuslappuun estäen sitä karkaamasta. Ilman adapteria puikkoon sopii esimerkiksi JAGX2:n käyttämä kärki.
HAULIKKO-JAG:IT
Shotgun Cleaning Jag ja Multi-Choke Shotgun Cleaning Jag ovat haulikon piipun puhdistuspäitä. Lisäksi mukana on harja, jolla voi ronkkia törkyä aseen muista osista sekä silikonilla kyllästetty liina, jolla sormenjäljet ja muu lika voidaan pyyhkiä pois aseen pinnalta.
päiden kiinnittämisessä puikkoon. Tiukasti kierrettynä puhdistustuppo on juuri oikean kokoinen.
sessa piipussa ollut aivan yhtä hyvä: lappuja tarvittiin enemmän. Multi-Choke-versio on muovia ja suunniteltu menemään läpi tiukoistakin supistajista. Alumiininen puhdistuspää, Shotgun Cleaning Jag, ja puhdistuslappu on helppo tapa puhdistaa haulikon piippu. Alkuun ratkaisu ihmetytti, koska eikö puhdistuspäitä olisi voinut suunnitella samalle kierteelle kuin puikon liitoksia. Kleen Bore, Yhdysvallat Hinnat: Gun Cleaning Kit: 44 euroa Shotgun Cleaning Jag: 5,50 euroa Multi-Choke Shotgun Cleaning Jag: 11 euroa JAG-X2: 13 euroa Maahantuoja: Hantaurus Shot Oy, (09) 692 6669
KESKIMÄÄRÄISTÄ PAREMPAA
Kleen Boren puhdistusvälineet osoittautuivat laadukkaiksi ja miellyttäviksi käyttää. Purkin takapuolella on ilmoitettu kuinka
pitkä pätkä tarvitaan kullekin kaliiperille. Classic- sarjassa on kaikki mitä piipun peruspuhdistamiseen tarvitaan. Alumiini ei anna periksi, joten tämä sopii vain väljempiin supistuksiin. Purkin takapuolella on kaliiperikohtaiset mitat, jotta käyttäjä osaa leikata sopivan pätkän puuvillaa. Koska se antaa rakenteestaan johtuen myöten, ei puhdistustulos saman aseen toiWWW.REKYYLI.FI
JAG-X2 on .22-.45-kaliipereille tarkoitettu paketti, johon kuuluu messinkinen puhdistuspää ja siihen purkillinen puuvillasuikaletta. Molempia puhdistuspäitä on saatavana ainakin kaliipereihin 12 ja 20.
JAG-X2
Oudon koodinimen taakse kätkeytyy tuote, joka koostuu ohuesta messinkikärjestä ja purkillisesta puuvillaisia puhdistussuikaleita. Kärki kiinnitetään puikkoon ja kärkeen kierretään sopivan mittainen pala puuvillasuikaletta. Hiukan huvittuneena kokeilimme ohjeistuksen toimivuutta, mutta yllätykseksemme se toimikin hienosti. Jos olet tympääntynyt halpa-markettien rimpuloihin, on tämä tuoteperhe tutustumisen arvoinen.
73. Piipussa oli puolisuppea kiinteä supistus, josta paketti meni läpi juuri ja juuri
Sekä terän että kahvan muoto on suorastaan esimerkillinen taittoveitseksi: terällä voi leikata, vuolla ja katkoa, eikä kahvassa ole häiritseviä kulmia. Taiwan valmistusmaana ei herätä erityistä luottamusta, mutta käytännössä sillä ei näytä olevan vaikutusta. Onneksi siihenkin on paneuduttu ja siitä on saatu erittäin toimiva. Nykyään Sage on jo hiukan rähjääntynyt kaikesta väärinkäytöstä, mutta terä on yhä iskussa. Sille ominaista tuntuu olevan sitkeys ja samalla hyvä terän pitävyys; terän saa tylsymään nopeasti vain hölmöilemällä. Mutta miksi. Kuulun itsekin käyttöveitsiä arvostavaan ryhmään ja niinpä ihastuin Sagen ominaisuuksiin heti. Terän pituus on riittävä, mutta ei kuitenkaan niin pitkä, että veitsestä tulisi kömpelön kokoinen. Sagella on tehty tämän puolen vuoden aikana vähän kaikkea mahdollista perushommaa pakettien aukaisusta nuotiopuiden vuolemiseen, ja onpa sillä nyljetty ja paloiteltu yksi jäniskin. Myöskään tekniikassa tai materiaaleissa ei ole ollut ongelmia. Teroitus on symmetrinen, eli viiste on molemmilla puolilla terää. Terä on myös kerrankin teroitettu heti tyvestä alkaen, eikä sen parasta osaa ole hukattu kuten niin monissa muissa vastaavissa veitsissä. Tällainen jäykistyminen saattaa häiritä joitain käyttäjiä, mutta itselleni sillä ei ole merkitystä. Tokikaan leikkuuvoimaa ei ole samassa mittakaavassa kuin puukossa, mutta nopeasti taskusuulta esiin sipaistavaksi veitseksi Sage on mainio. Liner-lockista on syytä kertoa pienen pieni yksityiskohta: sen kärjessä on pieni kuulalaakeri, jonka ansiosta lukko liukuu irti terästä kuin ajatus. Hiukan yllättäen Sagessa on liner-lock-lukitus, jota olen aina pitänyt Spydercon "selkälukitusta" hankalampana käyttää. Tähän on olemassa yksinkertainen vastaus: on vaikeaa keksiä, mikä voisi olla paremmin. Teroittimen pitää toki olla laadukas, mutta mikään ihmetemppu Sagen uudelleenteroitus ei ole. Muutama minuutti työtä teroittimen ääressä, ja terä on taas kuin uusi.
KAIKKI KOHDALLAAN
Olen siis erittäin tykästynyt tähän veitseen. Tämä on käyttöveitsessä suorastaan ihana asia, koska nyt teroittaminen on helpompaa, eikä terä puolla leikatessa. Sen lähes 200 taalan suositushinta USAssa todennäköisesti tulee olemaan täällä likimain sama määrä euroja.
SPYDERCO SAGE
Valmistaja: Spyderco, Yhdysvallat Valmistusmaa: Taiwan Pituus: 181 mm Terän pituus: 76 mm Pituus suljettuna: 106 mm Terän materiaali: CPM-S30V Terän paksuus: 3 mm Kahvan materiaali: hiilikuitu Paino: 91 g Hinta: 179,95 dollaria Maahantuojia: Teräasekeskus, (09) 4172 900, Finn Enterprice, (09) 135 1358
JOTAIN NEGATIIVISTA?
Kirjoittaessani tätä artikkelia olen pohtinut asioita, jotka veitsessä ärsyttäisivät. Ensi-ihastukseni on osoittautunut oikeaksi, koska käytännössä kaikki hommat, jopa tuo pitkäkorvan käsittely, ovat onnistuneet mainiosti. Koska he tuntevat suomalaista makua veitsien suhteen, olivat he valinneet Sagen jo etukäteen: he selvästi halusivat esitellä tämän veitsimallin suomalaisille. Mainittakoon myös, että veitsen hinta on yllättävän kova. Ilmeisesti niveleen on kertynyt jo niin paljon törkyä, että veitsi pitäisi huoltopurkaa. Siitä lähtien se onkin ollut minulla aktiivisessa käytössä muutaman viikon taukoja lukuun ottamatta, jolloin olen tutustunut muihin veitsiartikkelien aiheisiin. Myös Spydergo Sage on ilmiselvä Spyderco, mutta siinä on muutama ominaisuus, jotka erottavat sen veitsivalmistajan totutuista linjoista. Yrityksistä huolimatta
WWW.REKYYLI.FI. Sage on juuri passelin kokoinen sekä kahvaltaan että terän mitoitukseltaan. Koska pienehköllä veitsellä ei voimaa voi käyttää rajattomasti, on hienoa, että terän saa kohtuullisella vaivalla jälleen partaveitsimäiseksi. Tälläkin hetkellä terä on kuin voiveitsessä,
74
koska remonttihommissa sillä on tullut leikattua kaikkea vanhoista muovimatoista alkaen. Myös kahva tarjoaa sijan suuremmallekin kädelle. Toki se on väliin tylsynyt, mutta suoralinjaisena sen uudelleen teroittaminen on ollut helppoa. Onhan totta, että vaikka taktisella valikoimalla on täälläkin kannattajansa, arvostetaan käyttöveitsiä Suomessa yhä enemmän. Ratkaisu on simppeli, vasempaan kahvapuoliskoon on tehty kolo, josta lukkoa saa painettua peukalolla. Nykyisellään terän avaaminen on hiukan nihkeää, eikä puhdistamisella tai öljyämisellä tunnu olevan notkeuttavaa vaikutusta. Sain veitsen Spydercolta keväisillä IWA-messuilla. Kyseessä on laadukas tuote. Aluksi epäilin laakeroinnin kestävyyttä, mutta se on kestänyt melkoistakin runtelua ja suoranaista hakkaamistakin väljistymättä.
en ole keksinyt mitään merkittävää. TEKSTI: TERO KUITUNEN
SPYDERCO SAGE
TAIWANIN TIETÄJÄ
Spydercon veitset alkavat olla jo tuttuja kaikille, ovathan niiden ominaispiirteet helposti tunnistettavia. Tässä veitsessä liner-lock on siten poikkeuksellisen helposti käytettävissä, enkä suoraan sanottuna ole kaivannut missään vaiheessa perinteisempää Spydercon lukkoa. Erityiskiitoksen ansaitsee teroitustapa, joka poikkeaa Spydercon linjasta. Terän avausreikä on viistämätön, mikä saattaa joitakin käyttäjiä haitata. Vaikka veitsi on poikkeuksellisesti valmistettu Taiwanissa (tällä
hetkellä se on ainoa taiwanilainen Spyderco), on terä amerikkalaista CPM-S30V-laatuterästä. Käytännössä terä kun aukeaa aivan yhtä helposti kuin uutena
KONTAKTIT KUNNOSSA MYÖS METSÄLLÄ
Hunterit ovat saavuttaneet metsästäjien suosion erinomaisen kuuluvuuden, helppokäyttöisyyden, laadun ja huippuominaisuuksien ansiosta.
Hunter F1
Hunter M68
Hunter F1 Hunter M68
5 VUODEN TAKUU!
5 VUODEN TAKUU!
Teroittaminen on myös todella helppoa, se onnistuu keneltä tahansa.
www.lanskysharpeners.com www.hjorth.fi
-KIIKARIJALKOJEN MAAHANTUONTI HW-COMPANYLLE
Englantilaisen Sportsmatchin jalkoja on ollut aiemmin saatavissa maassamme vain lähinnä ilmakiväärikäyttöön. Veitsi kiinnitetään "pihteihin" teroitettava pinta ylöspäin. Saamamme tiedon mukaan Sakoon sopiva jalkakin on tulossa. Se kuuluu niihin yrityksiin, joilla ei ole sikäläistä vientilupaa ja siksi se myy tuotteitaan suoraan vain Yhdysvaltoihin. DAWSON PRECISIONIN TUOTTEITA NYT SUOMESTAKIN
Lohjan Ase ja Osa Ky on tehnyt yhteistyösopimuksen yhdysvaltalaisen Dawson Precisionin kanssa, jolla on tarjolla laaja valikoima asealan tuotteita. Nyt valmistaja on löytänyt HW-Companysta maahantuojan, joka on lähtenyt maahantuomaan koko perussarjaa jalustoja, josta löytyy jalat mm. Hintaesimerkkinä voitaisiin mainita Tikan 1" perusjalusta, jonka hinta kuluttajalle on vain 57 euroa.
Valmistaja on ollut markkinoilla jo 35 vuotta, eli kokemusta jalkojen valmistuksesta löytyy.
www.sportsmatch-uk.com Maahantuoja: Oy HW-Company Ltd, (06) 824 5730
WWW.REKYYLI.FI. Hjorth Ab, (03) 234 4300, aloitti jokin aika sitten Hellepuukkojen maahantuonnin, joten luonnolinen askel oli ryhtyä tuomaan myös laadukkaita teroittimia. Jalat on valmistettu käyttötarkoituksesta riippuen joko alumiinista tai teräksestä. Öljyn avulla terää teroitetaan kolmella eri karkeuksisella kivellä ja kokemusten mukaan tulos on erinomainen. Siten suomalainen yhteistyökumppani parantaa saatavuutta täällä oleellisesti. Kun kivi kallistetaan terään kiinni, pysyy kulma vakiona. Dawson Precisionin linjastoon kuuluu kokonaisia aseitakin, mutta erityisesti tarjolla on tarvikkeita, aseiden osia, lippaita, tähtäimiä ja niin edelleen. Tikan ja CZ:n kiväärei76
SPORTSMATCH UK
hin. Valikoimaan voi tutustua osoitteessa: www.dawsonprecision.com
Lisätietoja: Lohjan Ase ja Osa Ky, (019) 335 135
LANSKY-TEROITTIMET HJORTHILLE
Oy K. Pihtien jalusta toimii ohjurina, johon tulee kiveen liitettävä puikko. Nyt ensimmäiset amerikkalaisen Lanskyn teroittimet ovat saapuneet Kuvassa on teroitin, josta Rekyylin toimituksessa on jo kokemusta
Hylsy on pahvia, se on suljettu etulapulla ja välitulppana on huopatulppa. Kansainvälisesti asemarkkinat menisivät myös tietyllä tavalla uusjakoon, koska erityisesti sotilaspuolella Izhmashilla on ollut pitkällisiä sopimuksia. Izhmash Arms ei ole viimeaikoina elänyt lihavia vuosiaan, koska kansainvälisen taantuman lisäksi sillä on ollut toinen, ilmeisesti vakavampi ongelma: Neuvostoliitto antoi aikoinaan avokätisesti lisenssejä AK-47:aan ja muihin aseisiin ystävällismielisille tahoille. Olympus on nyt koekäytössä ja artikkeli patruunan toimivuudesta aiotussa käytössään julkaistaan Riista-lehdessä.
Maahantuoja: Nordis Oy, (06) 431 0301
Käsivalaisimien valmistaja Streamligth on kutsunut koolle 14 maailman merkittävintä käsivalaisimien valmistajaa sopimaan yhteisistä standardeista. Izhmash Armsin ympärillä on pyörinyt melkoinen huhumylly. Velkojat ovat jättäneet oikeusistuimeen hakemusen tästä, mutta tehdas itse on ilmoittanut, että toiminta jatkuu. Kunhan kokemuksia uutuuksista on kertynyt tarpeeksi, niistä tehdään artikkeleita ja lisäksi osaa niistä käsitellään latauskoulun yhteydessä. He ovat yhdessä miettineet mitä ominaisuuksia ja miten standardissa tullaan mittaamaan. Tilanne on mielenkiintoinen jo siinäkin mielessä, että aseteollisuutta on Venäjällä pidetty yhtenä varmana alana. Uusin standardi on usean vuoden tutkimusten ja testausten tulosta, sanoo Streamligthin presidentti Brad Penney. Venäläinen AK47:n ja muiden aseiden valmistuksen jättiläinen on kansainvälisen uutisoinnin mukaan ajautumassa konkurssiin. säteen voimakkuus, säteen kantomatka, valaisimen toiminta-aika, teho, pöly- ja vesitiiviys. Todennäköisyys Izhmash Armsin konkurssille ei lopultakaan ole kovin suuri, koska Venäjän valtion intresseissä tuskin on antaa suurimman asevalmistajansa kaatua.
IZHMASH KONKKAAN?
SMART RELOADER
Toimitukseen saapui mukava kasa Smart Reloaderin jälleenlatausvälineitä ja muita asetarvikkeita. Kohta parisataa vuotiaaseen asetehtaaseen liittyy myös kansallista ylpeyttä, joten sen konkurssi olisi kotimaassaan melkoinen kolaus. Niinpä nykyään Izhmashin kanssa kilpailee melkoinen joukko tehtaita ja aseiden viennin arvo on tippunut 7,4 miljardista (2007) 2,4 miljardiin (2008) euroon. Ja kun Neuvostoliitto kaatui, kyseiset asevalmistajat eivät nähneet syytä aseiden valmistamisen lopettamiselle. Loppujen lopuksi liittyminen on pitkälti kiinni kuluttajien tahdosta, mikäli he tulevat jatkossa vaatimaan ostamiltaan valaisimilta standardin mukaisia tietoja, niin valaisimien valmistajien on käytännössä pakko liittyä siihen, sanoo Penney.
Lisää tietoa standardista saa osoitteesta www.nema.org/stds/fl1.cfm Stremalight valaisimien maahantuoja on Suomessa Asetalo Oy.
WWW.REKYYLI.FI
77. Penneyn mukaan standardi on valmistajille vapaaehtoinen, mutta toivoo mahdollisimman monien liittyvän siihen. Ennakkotuntuman perusteella kiinnostavimpia tuotteita ovat jättikokoinen tumbleri, sähkötoiminen trimmeri sekä varsin jämeränoloinen latauspuristin.
Maahantuoja: Nordis Oy, (06) 431 0301
VALAISINSTANDARDI
HELPOTTAA VERTAAMISTA
OLYMPUS PAKKASEEN PAHVIA
Lapuan patruunatehtaan omistaman Schönebeckin uutuus on haulikon patruuna nimeltään Olympus. Se on suomalaisiakin kiinnostavasti suunniteltu erityisesti pakkaskeleihin. Tavoitteena on luoda maailmanlaajuinen standardi käsivalaisimien testauksesta ja ominaisuuksien mittaamisesta, jota voivat hyödyntää valmistajat markkinoinnissaan ja joka on kuluttajalle erinomainen väline valaisimien ominaisuuksien vertailemisessa. Uuden standardin avulla valaisinta valitsevan on huomattavasti helpompi asettaa valaisimet järjestykseen arvostamiensa ominaisuuksien perusteella. Ominaisuuksia ovat mm. Täysin ilman pohjaa huhut yrityksen heikosta taloustilanteesta eivät kuitenkaan ole. Kilpailu niistä aiheuttaisi taatusti tohinaa. Eli rakenteessa on mukana perinteisesti pakkaspaukuissa suosittuja ominaisuuksia
Tällä palstalla Rekyylin toimituksen jäsenet kertovat kaikesta harrastukseensa liittyvästä. Syy ilmiöön: raaka ylilataus eli liikaa ruutia. Kuulemma tämä olikin laitonta, eli paikalle olisi pitänyt soittaa poliisi selvittämään asia. Ensimmäinen läheltä piti tilanne itseladatulla. Kyseessä on erittäin mallikelpoisen näköinen patruuna...
79. Asuinpaikan noin 2000 metrin korkeus merenpinnasta ja siitä johtuva alhainen ilmanpaine vaatii tosin vielä totuttelua. Jälkikäteen ajatellen oli kuitenkin parempi hieman rikkoa lakia tällä tavalla, kuin ottaa riski joutua konfliktitilanteeseen; Suomen oikeuslaitos kun suhtautuu hätävarjeluun epäinhimillisen tiukasti.
Hannu Uronen
Toimittaja
Jetlagista ja 9 tunnin aikaerosta on nyt toivuttu miten kuten. Kyseessä oli kuin olikin oma Joponi vanha avaimeni sopi rungon lukkoon, joka tosin oli sahattu rikki. Viikkoa myöhemmin huomasin saman pyörän seisovan kadulla baarin edessä. Ensimmäisessä laukauksessa oli rekyyliä ja leimua odotettua enemmän, ja ase jumiutui. Kyllä hävettää.
Sauli Luolajan-Mikkola
Toimitussihteeri
Yksi polkupyöristäni varastettiin hiljattain lukitulta sisäpihalta. Asuinpaikka on mainiosti tyyliin sopiva, sillä paikan nimi on "Gunbarrel", eli aseen piippu. Kun sain aseen purettua ja rullan tulemaan ulos kehyksestä, olivat ylipaineen merkit selvät. Kaivelin kaapista joskus 10 vuotta sitten ladattuja .38 SPL wadcutter -patruunoita ja ajattelin ammuskella ne pois. Sana on vapaa.
TOIMITUS TOIMII
Tero Kuitunen
Päätoimittaja
No niin, nyt se on tapahtunut. Toisaalta poliisia odotellessa olisi uusi "omistaja" saattanut tulla paikalle, ja tilanne olisi helposti kehittynyt siitä huonoon suuntaan. Työn alla on taas pienoisen tauon jälkeen ollut .400 H&H, johon on alkanut löytyä aika mielenkiintoisia latauksia kotoista hirveä ajatellen ja 300 gr Woodleighin luotia käyttäen. Kun käytössä on selkeä kaksoiskäyttökaliiperi, jolla löylyä piipunsuulta saadaan yli 800 m/s. Yksi wadcutteri riitti myös lyijyttämään piipun täysin. Tämä luotihan on alun perin tarkoitettu .405 WinWWW.REKYYLI.FI
chesteriin ja näyttäisikin, että "moose-stopper" saadaan aikaan myös alle puolituumaisilla kivääreillä. Talutin pyöräni pois ajatellen, että saahan omansa takaisin ottaa. Asunto, hiukan huonekaluja, internet-yhteys, puhelimia ja kulkupelikin on nyt reilun viikon jälkeen hankittuna. Pian voidaan siis keskittyä olennaisempiin asioihin, kuten "Colorado hunters education" eli paikallisen metsästystutkinnon suorittamiseen.
Arto Määttä
Toimittaja
Viime aikojen työpaikan muutos on saanut aikaan sen tilanteen, että nyt on aikaa kunnolla niihin asioihin jotka vaativat keskittymistä
Minusta tuntuu, että nämä Kauhajoen ja Jokelan tapaukset vetävät juuri tunteet pintaan ja itse pääasia unohtuu. Luotien ballistiikassa käytetään ballistisen kertoimen määrittelyssä verrokkiluotia, johon tutkittava luoti suhteutetaan. Perusteluni oli väärä, mutta onneksi lopputulos sama. -Sasu Mattila
Kommentoi tai kysy!
80
Palsta on tarkoitettu Rekyylin lukijoilta saatujen palautteiden ja kysymysten käsittelyyn. Muistathan liittää mukaan myös oikean nimesi ja yhteystietosi, vaikka haluaisitkin palautteen julkaistavaksi nimimerkillä. Samaa sivuten: "luodin nopeus hidastuu ilmanvastuksen takia. Minusta tavallisen ihmisen pitää uskaltaa ottaa kantaa rohkeasti viranomaisten suuntaan, se vaan pitää muistaa, että tunteita ei pitäisi vetää kovin paljon mukaan vaan pysyä asialinjalla. Kahdesta täsmälleen samanmuotoisesta ja kokoisesta luodista raskaampi säilyttää nopeutensa paremmin. Toin kerran moottoripyörän Saksasta, valitin veroista korkeimpaan mahdolliseen instanssiin saakka, meni vuoden verran ja paperia syntyi jumalaton nippu. Yhteydenottojen lisäksi, jos kansanedustaja on kiinnostunut, hänet voisi kutsua tutustumaan harrastukseen ja kertoa käytännössä, mistä on kysymys. Ja, yksi kysymys vielä: Mikä olisi sellainen instanssi, johon voisi oikeasti valittaa, jotta saisi määräaikaisen aseluvan toistaiseksi voimassa olevaksi. Lyhyisiin sitten sain hallussapitoluvan vain 10 vuodeksi. Viime talvena tuli hankituksi taas pari asetta, pitkissä ei ollut ongelmaa, toki haastatteluun jouduin ja hakemaan lääkärintodistuksen ventovieraalta lääkäriltä. Ballistinen kerroin ei ole ilman yksikköä, kuten väitin, vaan sen yksikkö on naulaa per neliötuuma (lb/in2) tai metrisillä yksiköillä kg/m2. Ja vaikka kyseessä olisi "valheellinen" myötämielisyys, on aktiivisuus silti hyödyllistä. Koska tutkittava luoti voi olla ilmanvastukseltaan jopa verrokkiluotia tehokkaampi, ballistinen kerroin voi olla suurempi kuin 1,0. Jos sinulla on kysymys Rekyylin toimitukselle tai haluat antaa palautetta toiminnastamme, lehdestämme tai vaikkapa nettisivuistamme, lähetä palautteesi joko kirjeitse tai sähköpostilla. Luodit todellakin kiihtyvät painovoiman vaikutuksesta alaspäin samaan tahtiin, riippumatta luodin painosta. Jos kuitenkin tuntuu varmemmalta hoitaa asia kuntoon heti, on ensimmäinen askel keskustella paikallisen lupaviranomaisen kanssa. On tullut kokeiltua ja toki olen saanut ymmärtämystä, mutta olen kokeillut konstia myös muitten kuin oman puolueeni kansanedustajiin, ja yhtä paljon olen saanut ymmärtämystä joka suunnasta! Miten se ymmärtämys muutetaan päätöksiksi ja teoiksi. Yhtä kaikki tuntuu olevan se mitä omalle edustajallemme sanomme. Hallinto-oikeuksissa on jo tehty päätöksiä, joiden mukaan lupien väliaikaisuus ei ole voimassaolevan lain mukainen menettely. KYSY & KERRO
MITÄ ON TEHTÄVISSÄ?
Viimeisimmässä Rekyylissä Asekauppiaiden Liitto ry ampuu aika kovilla, mutta ei yhtään liian kovilla! Mietitytti siinä lukiessani, että miten me aseharrastajat oikeasti saisimme äänemme kuuluviin tässä lupa-asiassa. Tiedossani on tapauksia, joissa lupia on muutettu toistaiseksi voimassa oleviksi ilman sen suurempaa hässäkkää paikallisen lupaviskaalin toimesta. Saman kokoinen ja muotoinen, mutta isompimassainen luoti hidastuu hitaammin kuin pienempitiheyksisestä materiaalista valmistettu (suoraan tuosta veivaten a=F/m). Olin väärässä puhuessani samasta voimasta kun piti puhua samasta kiihtyvyydestä. Jos tämä ei tuota tulosta, on seuraava askel valitus lupapäätöksestä hallinto-oikeuteen. -Tero Kuitunen
deilla." - TÄHÄN massa vaikuttaa. Vaikka tämä nykyään tuntuu uskomattomalta ajatukselta, kansanedustajien on pakkokin huomioida kansalaisten näkemyksiä. Harmittaahan tuo aseiden arvon lasku ketä vaan, ja se tuntuu myös siinä, jos haluat viedä aseitasi ns. Verrokkiluoteja on erilaisia riippuen luodin perusmuodosta, koska eri muotoisilla luodeilla on omat hidastuvuuskäyränsä. Jos he tekevät vääriä päätöksiä, saattaa seuraavissa vaaleissa äänet jäädä tulematta. m= luodin massa M= maapallon massa r= massakeskipisteiden välinen etäisyys G= gravitaatiovakio Mutta koska toisaalta F=ma, voi tulee tästä supistamalla a = GM/r² joka on maan pinnalla noin 9,81m/s² eli luodin massan vaikutus putoamisKIIHTYVYYTEEN eliminoituu. Ja tuntui kysyessäni siltä, että myös pitkistä aseista saisi vähemmän kuin takavuosina. Ballistiseen kertoimeen vaikuttaa luodin massa, halkaisija ja vastuskerroin. Onhan meitä niin paljon, että luulisi olevan joukkovoimaa, mutta miten se saataisiin kanavoitua niin, että jotain käytännön päätöksiä saisimme aikaiseksi. Hänen mukaansa se on vain harrastajan aktiivisuudesta kiinni. -K. Nimettömiä kirjeitä ei julkaista.
Rekyyli / Palaute PL 20, 00251 HELSINKI palaute@rekyyli.fi
WWW.REKYYLI.FI. Jatka siis samaan malliin. Vaikka laaja-alainen kaikkien puolueiden osoittama "ymmärtämys" voi tuntua valheelliselta, ei se välttämättä ole sitä. Näillä kahdella luodilla ei tosin enää ole sama ballistinen kerroin, vaikka luodit ovat samanmuotoiset. Vai onko sekin tie tehty niin mutkikkaaksi, että siihen harva jaksaa ruveta. Anttola, Hämeenlinna
Olet tehnyt arvokasta työtä ottaessasi suoraan yhteyttä päättäjiin. Tästä johtuen luodin massa on jo huomioitu ballistisessa kertoimessa. Veijalainen
RAUTALANGASSA VIRHE
Uusimman lehden (6/09) Rautalankaosiossa Sasu Mattila tokaisee: "...painovoima vetää jokaista luotia alaspäin täsmälleen samalla voimalla, riippumatta luodin painosta..." Tämähän ei pidä paikkaansa. Eli aseharrastus. Hidastuminen on erilaista eri nopeuksisilla ja eri muotoisilla luo-
Tulin Rautalangassa sortuneeksi asiavirheisiin, joita kovasti yritän välttää. Ihme kyllä, voitin jutun! Olin maksanut lähes 10 euroa liikaa veroja, mutta, kun se jäi alle 10 euron, sitä ei palautettu! Joten, valittamishalut vähenee ihmeesti, jos sekin tehdään liian vaikeaksi! -E. Kun eduskunta äänestää, saattaa muutamankin kansanedustajan lipeäminen puolueen linjasta riittää meille myötämieliseen tulokseen. Enää kaikki panttilainaamot eivät edes ota vastaan lyhyitä aseita. Ja, jos oltaisiin noudatettu samaa linjaa esim. He ovat Arkadianmäellä, koska heitä on äänestetty. Tämän numeron henkilökuvassa on tästä esimerkki.
Lupa-asiasta lyhyesti: itse hallintoneuvos Jouni Laiho kertoi minulle kasvokkain, että kun uusi laki tulee voimaan, nyt välikautena myönnetyt määräaikaiset voi uusia toistaiseksi voimassa oleviksi. Ihan lukiofysiikalla: Kyseinen voima F = G*(m*M)/r² eli toisen massan kasvaessa voimakin kasvaa. Soitin juuri yhteen etelä-suomalaiseen panttilainaamoon ja käsiaseet eivät enää enää käy lainan vakuutena. "kaniin" eli tarvitset tilapäisesti rahaa tai haluat jättää aseesi turvalliseen säilytykseen jonkin matkasi ajaksi jne. "järeässä revolverissa", niin siihen en olisin oikeasti ansainnut kuin vuodeksi luvat! Hämeenlinnalaisena en voi moittia lupia myöntäviä viranomaisia, uskalsin sanoa mielipiteeni lupa-asioista ja suhtautuminen oli asiallista kaikin puolin. Vastauksena kysymykseesi, joka koski myötämielisyyden muuttamista teoksi ja päätöksiksi, on juuri harrastajakunnan aktiivisuus
H&H:n raja käytettävälle lukkoaktiolle menee juuri nelisatasen kohdalla, eli se on isoin Mauser 98 -lukkoa käyttävistä patruunoista. Ohjeellinen lähtönopeustaso kyseisellä patruunalla on 24 tuuman piipusta ammuttuna 400 gr
painoiselle luodille 724 m/s (2375 fps). Muutos koettiin tässä tapauksessa kuitenkin pääosin positiivisekWWW.REKYYLI.FI
TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ
,4 10
4m
m
si, sillä patruunan maaliballistiikka säilyi erinomaisena ja aseen hallittavuus rekyylissä parani. .465 H&H vaatii jo ns. Tästä johtuen paineennousu pysyy kurissa, ja patruuna toimittaa pienemmillä painetasoilla luodin haluttuun nopeuteen. Energiaa piipunsuulla on tällä latauksella 6794 J, eli juuri yli 5000 ft.-lbs. On sanomattakin selvää, että läpäisystään legendaarisen kaliiperin ns. Vastoin yleistä luuloa, ovat kaliiperit .450/.400 N.E. Nyt myös Holland & Hollandin asiakkaille olisi näin ollen tarjolla riittävän potentiaalinen kaliiperi puhvelijahteihin. Patruunan suunnittelussa lähtökohtaluodiksi otettiin ehkä yllättäenkin .411" halkaisijaltaan oleva luoti, joka on kuitenkin ollut varsin laajalti käytössä jo aiemmin. Holland & Hollandin suuntaa antava painoarvio aseelle ilman kiikaritähtäintä on 4,41 kg. Kotimaassa tämän kaliiperin vahvuutena voidaan pitää luodin
halkaisijan tarjoamaa selkeää kaksoiskäyttömahdollisuutta. Patruunan muoto on erittäin klassinen eli patruunassa on pitkä, koko luodin istutettavan osan mittainen kaula ja loiva hartiakulma. Esimerkiksi Woodleighin 300 gr RN -luotia käytettäessä on luodille ajateltua osumanopeutta mahdollista nostaa kohtuullisen paljonkin, koska luoti on kestävä. Lähtönopeustaso tällä ruudilla kuitenkin laskee heti, jos ilman lämpötila laskee vaikkapa nollan tuntumaan. CXP4luokan luotitarjonta on kotimaista riistaa ajatellen täysin ylimitoitettua. Myös 300 gr Barnes X toimii kovemmilla osumanopeuksilla varmemmin ja soveltuu sen vuoksi tähän kaliiperiin varsin hyvin. Magnum Mauser -lukkoaktion. Toisin sanoen loiva hartia mahdollistaa ruutikaasujen paremman virtauksen. Patruunan muoto myös edesauttaa patruunan hyvää syöttymistä patruunapesään ja tämä on luonnollisesti elintärkeää aseessa jota käytetään vaarallisen suurriistan metsästyksessä. Pelastavana luotiryhmänä on saman halkaisijan (.411"-.412") .405 Winchester -kaliiperille tarkoitetut luodit, jotka on suunniteltu toimimaan nimenomaan ohutnahkaisella suurriistalla, jota meikäläinen suurriista nyt sattuu olemaan. Sama logiikka pätee myös pulttilukkokivääreihin, eli siinä missä .458 alkaa vaatia ampujalta paljon ja toisaalta varsin painavan aseen, on nelisatasesta mahdollista tehdä huomattavasti parempi kompromissi. Lataus on siis toimiva myös kuumissa olosuhteissa, ja paineet pysyvät kurissa. Yksinkertaisesti kyseessä on asevalmistaja, jolle on tavattoman vaikeaa käyttää aseissaan muita kuin omia patruunoita, joten uudelle kaliiperille oli selkeä tilaus. Edullisista harjoitusluodeista voidaan mainita Hornady 300 gr SP.
81
70,30 mm
90 mm. Tämä mahdollistaa helposti alle viiden kilon painoisen asekokonaisuuden optiikkaa käytettäessä. Lisäksi aseet oli mahdollista valmistaa aavistuksen kevyemmiksi ja täten yleisesti käyttökelpoisemmiksi. Syyt tähän löytyvät tuolloisesta laista, joka kielsi .450-kaliiperin käytön sotilaskaliiperina. H&H oli maineikkaan Holland & Hollandin vastaus "nelisatasten" luokkaan. jouduttiin siis muuttamaan pienempää luotia käyttäväksi lakisyistä. PATRUUNANURKK A .400 H&H
Maineikas Holland & Holland ajautui uusien pulttilukkoisiin kivääreihin soveltuvien patruunoiden kehittämisprosessiin 2000-luvun alkupuolella. Tuolloin yleinen .450 N.E. Lataamalla itse tämä taso on saavutettavissa 80 grainilla Hodgdon H414-ruutia. Luodit kyllä läpäisevät, mutta luotien avautuminen on heikkoa. Oma aseeni kyseisessä kaliiperissa on 4,35 kg ilman kiikaritähtäintä ja ilman rautatähtäimiä. Näitä luoteja käytettäessä on kuitenkin otettava huomioon, että alkuperäinen osumanopeusalue ei ole aivan sama, kuin mihin .400 H&H kykenee. Metsästysmatkailun kehitys ison mittaluokan teollisuudeksi on muuttanut perinteisiä käsityksiä "sopivasta" ja .375 H&H ei olekaan enää nykykäsityksen mukaan kovin hyvä kompromissi, jos skaalan yläpäässä on vastassa vaarallista paksunahkaista suurriistaa.
. 3" ja tätä edeltänyt 3 ½" -versio olleet yleisimmät siirtomaavallan aikaisista taittuvapiippuisten tuplaluodikoiden pesityksistä erityisesti Intiassa. maagisen rajan
Teknologia asettaa vielä tänä päivänä rajat keveydelle, mutta ajan kanssa tulemme varmasti näkemään yhä kätevämpiä aseita. Tällaisena tietokonesuunnittelun ja tieteen aikakautena lujuutta ei tarvitse enää hakea materiaalia lisämäällä, vaan järkevällä muodolla ja käsittelyllä. Auttakaa osaltanne kehitystä etenemään oikeaan suuntaan ja jättäkää ylisuuret ja liian painavat aseet kaupan hyllylle. Esimerkiksi Smith & Wesson valmistaa .357 Magnum -kaliiperista revolveria, joka painaa vain 350 grammaa. Niillä on tarkempi ja mukavampi ampua, kun ne painavat hieman enemmän. Enää ei tarvitse aseisiin täräyttää varmuuden vuoksi poskettomia määriä terästä, vaan materiaalin määrä voidaan optimoida. Toivottavasti keksitään vielä uusia keinoja keventää piippua tästäkin. Metsästys- ja suojeluaseita kuitenkin kannetaan paljon ja niillä ammutaan todella vähän. Jos ei tarvitsisi huomioida fysiikan lakeja ollenkaan, olisi ihannease kännykän kokoinen, kulkisi helposti taskussa ja olisi silti tehokas ja tarkka. Silloin lukolle, laukaisukoneistolle ja piipulle jäisi noin yksi kilogramma painobudjetista. .40 S&W tai .45 ACP, ampuvat pistoolit painavat edelleen yli puoli kiloa, joten tuotekehittelylle on vielä tarvetta. Tämä ilmiö näkyy jo esim. Silloin kilpaillessa ja harjoitellessa olisi myös syytä käyttää samanlaista asetta kuin niissä tositoimissa, joiden perusteella kilpailun säännöt on alunperin kirjoitettu. Nämäkin piiput painavat silti melko paljon. ETUVETO
ON KÄYTÄNNÖLLISTÄ
Vanhanaikaisten valmistusmenetelmien jättämän perinteen ja kilpaampujien tarpeiden vuoksi monesti korostetaan raskaan aseen paremmuutta. Tehokasta patruunaa, esim. Kivääreihin on saatavissa synteettisiä piippuja, joissa terästä on vain sisäpuolella oleva vaippa eli patruunapesä ja rihlat. Jos piippua tuosta vielä lyhentää, voisi jo melkein ruveta rakentamaan pistoolia. Kun teknologian kehitys parantaa materiaaleja ja valmistusmenetelmiä, aseet kevenevät entisestään. Tosin useimmat kilpalajit joko käytännössä tai hengessä harjoituttavat aseen todelliseen käyttöön; metsästykseen tai taisteluun. Pistooleissa ja revolvereissa puolen kilon raja on jo alitettu sarjatuotantoaseissa. Kiväärin tukin pitäisi ilmeisesti olla luurankomallinen tai muilla menetelmin pääosin ontto kennorakenne, jotta sen paino pysyisi parissakolmessasadassa grammassa. Omasta asekaapistani löytyy pari kevyttä vipulukkokivääriä, jotka painavat aavistuksen yli 2,5 kg rautatähtäimin ja yltävät silti laillisiin hirvitehoihin. autoissa, joiden korit ovat kevyempiä kuin vuosikymmenkaksi sitten, mutta ovat jäykempiä ja säilyttävät kolarissa muotonsa paljon vanhoja autoja paremmin. Erittäin lyhytluistiset pistoolit ovat sen vuoksi häiriöalttiita. Keveydestään huolimatta se käyttää varsin tehokasta patruunaa, eikä tarkkuudessakaan näytä olevan valittamista. Nämä aseet tulisikin suunnitella ennen kaikkea helppoa kantamista ja kuljettamista varten, kevyiksi ja pienikokoisiksi. Kivääreissä 1,5 kilon tavoitepainon alittaminen on huomattavasti vaikeampaa, kuin pistoolien puolen kilon rajan saavuttaminen. Mielestäni kiväärin tulisi painaa tähtäimineen korkeintaan 1,5 kg, ja pistoolin tulisi painaa alle puoli kiloa. Löytyyköhän tuohon ongelmaan ratkaisu erikoisista jousipaketeista, jotka säätelevät luistin nopeutta, vai löytyykö joku aivan uusi mekanismi patruunansyöttöön tai luistin liikerataan. Aseita voi keventää reilusti, kunhan niillä vielä pystyy tarvittaessa ampumaan muutaman tarkan ja tehokkaan laukauksen. Ostakaa mieluummin moderni, kevyt ase ja lähettäkää näin valmistajille selkeä viesti: "Haluamme kätevämpiä aseita!"
SA SU MAT TIL A
KEVEYS
82
ilmestyy 9.12.
NUMERO 8/2009
WWW.REKYYLI.FI. Kilpa- ja rata-aseet ovat eri asia. Samoin lukonkehyksen pitäisi keventyä huomattavasti nykyisestä. Pienissä pistooleissa tulee myös ongelmaksi luistin lyhyt liike, mistä johtuen lippaalla on tavallista kiireempi syöttää uusi patruuna luistin matkaan. Vielä yhden kilon karsiminen näistä kivääreistä vaatisi todella radikaaleja toimenpiteitä, ainakin jos haluaisi pitää piipunpituuden edelleen 1618 tuuman paikkeilla
Vastaanottaja maksaa postimaksun
Tilaus alkaa seuraavasta ilmestyvästä numerosta ja jatkuu kestotilauksena 47,95 / 8 numeroa mikäli tilausta ei lopeteta ennen uuden laskutuskauden alkua. Nimi Lähiosoite Postinumero ja toimipaikka Syntymäaika Kotipuhelin, myös suuntanumero Sähköposti Allekirjoitus (huoltajan, jos alle 18 v.)