Rekyyli 7/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

OSA 1 HAULIKON PATRUUNOIDEN LATAUS SMITH & WESSON 7 2 010 7 90 M&P 15-22 PIEKKARIARSKA LUODIT RISUTESTISSÄ 8 KALIIPERIA 25 LATAUSTA 1EN MEIN4 M VII KIVÄÄRI 685446-1007 10007 6 4 14886 8 5 4468 PAL.VKO 2010-51 STI ELEKTRA .45 ACP FEMINIINI SUOJELUASE HAENEL SR8 INSINÖÖRIN NÄKEMYS TA-KIVÄÄRISTÄ TEHOA HAULIKKOON: TIKKA 92 JA YLIMENOT LOIVEMMIKSI
Fire-kustannus Oy vastaa Rekyylin toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Lisäksi se on paljastanut tiettyjen suurten "etujärjestöjen" mädännäisyyden. Se on herättänyt nukkuvien puolueeseen kuuluneita taistelemaan oikeuksistaan ja aktivoinut suuren joukon harrastajia. Mitä kouluttaja oikeasti tekee. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Tämä on kuin isku vasten kasvoja. Menneisiin kokemuksiin perustuen on todennäköistä, että asetukset tulevat olemaan sitä itseään, jolloin tiedossa on lisäksi nippu eritasoisia ohjeistuksia. Mikäli aivan valtavaa ihmettä ei tapahdu, tekele menee läpi. Vaikka harrastajakunnassa on havaittavissa selvää sotaväsymystä aselain ensimmäisen vaiheen pettymyksen seurauksena, ei meillä ole vieläkään mahdollisuutta hengähtää. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Pystyykö poliisi oikeasti järjestämään ilmaisen koulutuksen. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. - Tero Kuitunen REKY YLI pl 20, 00251 helsinki puh: 09-827 5556 email: toimitus@rekyyli.fi www.rekyyli.fi ISSN 1459-4633 PÄÄTOIMITTAJA Tero Kuitunen TEKIJÄT Esa Höysniemi Marko Tammelin Hannu Uronen Anne Tammimäki Risto Kuosa Erkki Lahtinen Jussi Grönstrand Arto Määttä Juha Hirsimäki Janne Laukkanen Sasu Mattila GRAAFIKKO Antti Teittinen VALOKUVAAJAT Antti Teittinen Esa Toivonen Tero Kuitunen ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET asiakaspalvelu@rekyyli.fi puh: 09 827 5556 (klo 8:00-16:00) MEDIAMYYNTI Jani Leskinen 0400 613 744 jani.leskinen@firekustannus.fi TILAUSHINNAT 12 kk 63,20 euroa kestotilaus 49,95 euroa / 12 kk KUSTANTAJA Fire-kustannus Oy PL 20, 00251 HELSINKI Rekyylin kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Fire-kustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Silloin puututaan vanhojen harrastajien vanhoihin lupiin ja "korjataan ensimmäisen vaiheen virheet ja puutteet". Harrastajille on lienee täysin selvää, että ampuma-seurojen "ampuma-asekouluttajat" eivät tule kirjoittamaan todistuksia ko. Ensi kevään eduskuntavaaleista on tulossa erittäin kiinnostavat ja kenties myös järjestöjen johtopaikoille nostetaan jatkossa ampumaharrastukseen myönteisesti suhtautuvia henkilöitä. Kenties pahinta on, että laista on tulossa liian "avoin", eli asetuksilla ja ohjeilla tullaan lopulta määrittämään lupakäytäntöä lakia enemmän. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. HE 106/2009:stä on hieman kieroutuneella tavalla ollut hyötyäkin. Rekyyli ilmestyy 8 kertaa vuodessa. REKYYLI ITSELATAAJAT HUOMIO! Muunnostaulukko 1 gramma (g) = 15,43236 grainia 1 graini (gr) = 0,064799 grammaa grainia 40 60 80 100 120 140 grammaa 2,59 3,88 5,18 6,47 7,77 9,07 grainia 180 200 240 300 400 500 Kansainvälisen tavan mukaan Rekyyli-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. PA AKIRJOITUS Turpaan tuli Kirjoittaessani tätä on eduskunta päättänyt olla tekemättä muutoksia aselakiesitykseen ja sen lopullinen voimaanastuminen on kiinni enää yhdestä äänestyksestä. Seitsemäs vuosikerta. Esityksen edettyä valiokuntavaiheeseen syntyi hetkeksi vaikutelma järjen voitosta, mutta vaikutelma oli pääosin väärä. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla. grammaa 11,66 12,95 15,55 19,43 25,91 32,39 1 unssi (oz) = 28.34952 g 100 g = 3,5273962 unssia 1 tuuma (") = 25,4 mm tuumaa 10 15 20 mm 254 381 508 tuumaa 25 30 40 mm 635 762 1016. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Rekyyliin lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Valiokunnat rukkailivat esitystä ja sitä korjattiin sentään parista kohdasta. Vaikka HE 106/2009 on ollut eniten negatiivista palautetta kerännyt lakiesitys maan historiassa ja sen kaikki epäkohdat on taatusti tuotu kansanedustajien tietoon, eduskunta hyväksynee sen selvin numeroin. Emme takaa Rekyylissä julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Ja niiden seuraukset ovat taatusti jokaisen tiedossa. Kannattaakin huomioida, että asetustenkaan sisältöä ei vielä tiedetä, koska jostain syystä ne on pidetty visusti salassa. Varsinkin esityksen valmisteluvaihe oli järkyttävä esimerkki virkamiesdiktatuurista. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Nyt nähdyssä prosessissa on paljon huonoa, josta päällimmäisenä on lain tuleminen ylhäältä annettuna, ilman mahdollisuutta vaikuttaa sen sisältöön. Kaikki oikeudet pidätetään. Ja jotta tätä ongelmaa edes päästään puimaan, on ensin luotava koko kouluttajajärjestelmä. Yksi fataali virhe (kotitarkastukset) poistettiin ja toiseen (yhdistymisvapaus) tehtiin sellainen muutos, jolla se saatiin näyttämään perustuslain mukaiselta. Tässä onkin sellainen ongelmavyyhti, että ei paremmasta väliä. Onko hän oikeasti kouluttaja vai vain nimenkirjoitusautomaatti. Aselain toinen vaihe on tulossa. Toivon, että edes murto-osa aktiiveista jaksaisi sotia myös sen epäkohtia vastaan. seuraan kuulumattomille. Mitkä ovat kouluttajien vastuut ja velvollisuudet
SISALTO aseet 6 SMITH & WESSON M&P15-22 12 HAENEL RS8 16 STI ELEKTRA 24 TIKKA 92 SS JA YLIMENON KALVAMINEN 6 28 M14 SMITH & WESSON M&P15-22 54 SAM YANG NORSUILMAKKO patruunat & tarvikkeet 20 GEMINI GRSTS-6 MAALIJÄRJESTELMÄ 36 LUOTIEN RISUTESTI 56 REDRING-TÄHTÄIN 60 BILLET -REVOLVERIN PIKALATURIT kolumnit & vakiopalstat 34 POLIITIKOT AMPUMARADALLA 16 44 LATAUSKOULU OSA 17, HAULIKON PATRUUNAT OSA 1 48 MILJOONALAATIKKO 50 RAUTALANKA: LYHYEN ASEEN KOEAMMUNTA 58 RTC 2010 62 SILLISALAATTI 66 ETUVETO STI ELEKTRA 20 GEMINI GRSTS6 -MAALIJÄRJESTELMÄ
SMITH & WESSON M&P15-22 MUOVISTA NAKSUTTELUA TEKSTI: TERO KUITUNEN OTSIKKOKUVA: ESA TOIVONEN Smith & Wesson on yksi suurista ja vakiintuneista asevalmistajista, joka on aiemmin keskittynyt erityisesti revolvereihin ja myöhemmin myös pistooleihin. Viimevuosina raivonnut AR-kiväärikuume on muuttanut tilannetta myös S&W:lla, joka otti kiväärin tuotantoon nimellä M&P15. Vastaavia vaihtosarjoja on jo olemassa ja sellaisen vaihtaminen AR-tyyppiseen kivääriin on simppeliä. Mikään ei olisi estänyt S&W:ia valitsemaan tietä, jossa M&P15 olisi ollut perusase, johon olisi luotu .22LR-vaihtosarja. Mutta M&P15-22 ei ole suoranaisesti sen pienempikaliiperinen versio, vaan eroja on sekä tekniikassa että valmistusmateriaaleissa niin paljon, että asetyypille ominainen modulaarisuus puuttuu. Nyt koeammumme sen pienoiskivääriversion M&P15-22. 6 Edellä käyttämäni termi "pienoiskivääriversio" on tavallaan väärä. Riittää, että käyttäjä osaa tehdä kivääWWW.REKYYLI.FI. Toki kyseessä on M&P15-kiväärin pariksi luotu konsepti, jossa on sama ulkonäkö ja käyttöergonomia. Tämä olisi ollut kaikin puolin loogista
WWW.REKYYLI.FI 7
Poiketen tietyistä kilpailevista malleista, M&P15-22:ssa kaikki hallintalaitteet, jopa lukon vapautin, toimivat juuri kuten pitääkin. Syy keveyteen on rungon, perän ja kädensuojuksen materiaalissa, joksi on valittu polymeeri. Tässä on seikka, johon ei kannata mennä puuttumaan, jos haluaa aseesta tulevan myyntimenestyksen. Erillinen pienoiskivääri on siten kaupallisesti parempi, varsinkin kun muistetaan se, että erityisesti Amerikasta löytyy paljon ampujia, jotka mieluummin ostavat kaksi erillistä asetta ja välttyvät näin osien vaihtamiselta. Compliant-version piipun suulta puuttuu perusmalleihin kuuluva liekinsammutin. WWW.REKYYLI.FI. Kaiken järjen mukaan polymeerirakenne ei tule aiheuttamaan kestävyysongelmia, ainakin uutena rakenne vaikuttaa yllättävänkin jämäkältä. Amerikassa on täysin arkipäivää ostaa perheen kasvaville ampujanaluille heille paremmin sopivia aseita. 8 Aiemmin tämä on näkynyt erityisesti viranomaisaseiden näköisten pienoispistoolien kysyntänä ja nyt sama tapahtuu kivääreissä. Tulevaisuus näyttää, onko S&W muiden asevalmistajien ohella onnistunut luomaan jopa uuden asemarkkinan. Myös lukkopaketti tulee ulos upperista tavalliseen tapaan virityskahvasta vetämällä. näiden yksityiskohtien hiominen on ollut yksi tärkeimmistä syistä siihen, että ase realisoitui oikeasti myytäväksi tuotteeksi vasta yli vuoden sen ensiesittelyn jälkeen. Smith & Wesson mainostaa sen olevan "high strength", mutta tarkemmasta koostumuksesta ei ole tietoa. Tähtäimet ovat yllättävän laadukkaat, säädöt toimivat hyvin ja niissä on selkeät naksut. Koska AR-kiväärit ovat yleistyneet standardikalustona myös lähes jokaisessa viranomaishaarassa, on arskoja käyttävää henkilöstöä valtavasti. rille normaalin huoltopurkamisen. Smitikka on hyvinkin voinut tehdä laskelmia siitä, että oikean Arskan lisäksi myös viranomaispuolella kysyntää voisi olla M&P15-22:n tapaiselle harjoitusaseelle. Kolmas asia, josta täällä kotiSuomessa ei nykyään saa edes puhua, ovat nuoret ampujat. Uskon, että M&P15-22 huoltopuretaan tutulla tavalla, ilman työkaluja. M&P15-22 ei myöskään suoranaisesti kilpaile jo kauan aikaa markkinoita hallinneiden Ruger 10/22:n ja vastaavien kanssa, koska AR-pienoiskivääri on AR-pienoiskivääri. Vaihtosarjalla olisi jouduttu kilpailemaan lähinnä hinnalla jo olemassa olevien ja koeteltujen konstruktioiden kanssa. Takatähtäimessä on aavistus klappia, jolla ei ole vaikutusta käytännön tarkkuuteen. ARSKAHDUKSIA Kun M&P15-22:n saa ensimmäistä kertaa käsiinsä, sen keveys hätkähdyttää. Miksi Smith & Wesson lähti luomaan täysin erillisen asemallin. Suurin juniori-käyttöön viittaava muutos on aseen keveys, vajaat 2,5 kg. Taaempi purkutappi työnnetään ulos, jolloin ase taittuu pienellä voiman käytöllä. AR-konstruktion hyvänä puolena tässä muutoksessa on se, että mittoja ei tarvitse erikseen muuttaa, koska esimerkiksi M&P15-22:n kuusiasentoisella tele-perällä vetopituus muuttuu näppärästi käyttäjälle sopivaksi. ARkiväärin hallintalaitteiden sijoittaminen oikeisiin paikkoihin ei ole aiemminkaan ollut ongelma, mutta niiden saaminen toimiviksi on tuntunut olevan sellainen. Erona pistoolipuolelle on, että kiväärin mittoja ei olla sen suuremmin muutettu ja näin tehty aseesta aikuiselle sopimatonta. Onneksi rekyyli ei tuota ongelmia, ja tuskin ku- Piippu on 4140-terästä. Syy on täysin selvä, kun ymmärretään se, että kyseessä on liiketoiminta. Toki kevenemistä voidaan pitää myös valmistusmateriaalivalinnan sivutuotteena, mutta uskon vakaasti että painon pudotuksella on ollut myös markkinoinnillinen syy. Tähtäimet ovat pääosin alumiinia, terästä on käytetty vain kiinnitysruuvissa, kiinnitysruuvin puoleisessa kiilassa sekä säätökoneiston kriittisissä osissa. Todettakoon lisäksi, että muoviosien työnjälkeä voi kuvata asialliseksi, mutta koruttomaksi. Smith & Wessonin kunniaksi on tuotava esiin myös laajennettavuuden huomioiminen. Tästä seuraa, että .223 Rem (5.56 Nato) patruunoita käytetään hirmuisia määriä. Se on siis asetyyppiin täydellisesti sopiva. Eräskin sitä käpistellyt totesi, että se tuntuu lähinnä airsoft-lelulta. Toki pienoiskiväärin lyijyluoti joutuu koville tiukkanousuisessa .223 Rem piipussa, mutta jo aiemmin on nähty, että tarkkuutta saadaan riittävästi. Lisäksi on huomioitava sikäläinen viranomais- ja sotilasmarkkinat. Koska kiskot ovat polymeeriä, on hieman kyseenalaista ripustaa niihin kovin painava tähtäin. Tämä väistämättä maksaa, varsinkin nykytilanteessa, jossa kysynnän ylikuumeneminen on nostanut patruunoiden hinnat pilviin. Myös kaasutoimisen aseen mekanismin likaantuminen voidaan nostaa esiin, mutta sekään tuskin olisi estänyt kiväärin omistajia hankkimasta vaihtosarjaa. Autenttisuus on saatu yllättävän hyväksi, esimerkiksi varmistin naksahtaa juuri oikealla tavalla asentoihinsa ja laukaisu on juuri sellainen perusarskan turhan raskas. Aseen ergonomia ja hallintalaitteiden sijoittelu ovat "aitoja". Nykytyyliin piekkari on varustettu vähintään riittävällä määrällä varustekiskoa, ja esimerkiksi avotähtäimet ovat pikakiinnitteiset. M&P15-22:n kilpailijat ovat liki samassa tilanteessa, eli ne ovat kaikki tulleet markkinoille vasta hiljattain ja markkinaosuuksien jakaminen on vielä kesken
Laadullisestikin laukaisu on karuhko. Koeaseemme on Compliant-versio, joka viittaa Yhdysvaltain vientisäädösten kanssa yhteensopivaan malliin. Ilahduttavasti myös huoltopurkaminen noudattelee tuttuja latuja. Kun taaempi pinni on painettu ulos, ase "katkeaa" ja lukkopaketti voidaan vetää ulos upperista. keutuvat kehykseen muotoiltuihin uriin. Lukkokoneistossa on hyödynnetty nerokkaasti itselataavissa pienoiskivääreissä toimiviksi todettuja ratkaisuita ja muokattu ne arskan yläkertaan sopivaksi. Ero ei ole merkittävä, olisihan ilmoitettu arvokin aivan liikaa. Käytännössä siis takakappale on tiukassa kontaktissa kehykseen ja samalla lukon ympärille on jätetty hieman tilaa, jotta palojätteet eivät aivan heti estä sen liikkumista. Osan merkitys on lähinnä esteettinen, joten sen voi poistaa jos haluaa aseen piipun olevan oikeasti vapaasti värähtelevä. Tämä oli kuitenkin seikka, joka herätti kiinnostusta heti alkuunsa. Koeaseessa tällä ei kuitenkaan todettu tarkkuutta parantavaa vaikutusta. NAKS, NAKS Laukaisuvastukseksi Smith & Wesson ilmoittaa "noin 7 paunaa", joka tarkoittaisi suomeksi noin 3,2 kilogrammaa. Muissa M&P15-22:n versioissa perä on kuusiasentoinen. POIKETEN TIETYISTÄ KILPAILEVISTA MALLEISTA, M&P15-22:SSA KAIKKI HALLINTALAITTEET, JOPA LUKON VAPAUTIN, TOIMIVAT JUURI KUTEN PITÄÄKIN. kaan tällaisen aseen kanssa lähtee myöskään "ryynäämään". Koneiston osien sovitus toisiinsa on erinomainen ja edellytykset hyvällä toimintavarmuudelle ovat siis olemassa. Perä on kiinteä osa alakertaa, ne ovat siis "samaa muovia". Siinä on Suomen lainsäädännön kanssa yhteensopivasti yksiasentoiseksi muutettu teleperä, joka on toteutettu lisäämällä perään lukituspinni. Aluksi lii- Lukko ja piippu ovat aseen suurimmat teräsosat. Kaasukoneistoa ei tietenkään ole, vain erittäin simppeli ja laadukkaasti valmistettu massasulkukoneisto. Esimerkiksi lukossa ei ole ensimmäistäkään koneistusjälkeä, joka antaa viitteitä siitä, että pienipaineisen patruunan voima ei tule kulumaan karheuksien voittamiseen. Lukossa on ulosvetäjä ja piipussa ejektori. 9. Mainitsen laadukkasti valmistetun vielä toiseen kertaan, koska verrattuna aiemmin koeampumiini vastaaviin aseisiin, S&W on tehnyt lukkokoneiston suhteen todella hyvää työtä. Jotta paketti ei muljua kehyksessä, johteiden takapäät ulkonevat hieman ja tuWWW.REKYYLI.FI Kädensuojuksen etupäässä on muovinen "tuki", joka irtoaa paikoiltaan ilman työkaluja. Lukkopaketti koostuu itse lukosta, johteista ja peräkappaleesta. Mittarimme mukaan koeaseen vastus on 3,6 kg. Johteet on kiinnitetty pysyvästi peräkappaleeseen ja kun lukko perääntyy, se liukuu johteita myöten taakse saaden samalla tukea myös rekyylijousen karasta. Lukkokoneiston muovinen peräkappale nojaa perän umpinaiseen putken. Suurella kiitollisuudella todettakoon myös, että M&P15-22:ssa ei ole mitään perverssejä virityksiä, kuten lipasvarmistinta. Peräkappaleen molemmin puolin näkyvät ohjainten laajennukset, jotka estävät lukkokoneiston muljuamisen kiertosuunnassa. EPÄARSKALLISET OMINAISUUDET Luonnollisesti suurin ero aitoon löytyy koneistosta. Mainittakoon myös, että peräkappale on muovia, joten se toimii samalla myös rekyylibufferina
Kylmiltään kokeiltaessa laukaisussa ei tuntunut varsinaista etuvetoa tai venymistä. Kun tällä ei havaittu vaikutusta, ammuttiin muutamia sarjoja myös lipastuelta, jolloin piippuun ei taatusti kohdistunut ulkoista painetta. Remingtonin Subsonic oli tässä suhteessa selvästi pahempi, koska sen lähtönopeudet olivat hyvin vaihtelevia. Onkin helposti nähtävissä, että laukaisu tullaan useimmiten sepittämään. Positiivista laukaisukoneistossa on kaikenlaisen väljyyden puuttuminen, liipaisin ei esimerkiksi holjaa sivusuunnassa. Molemmilla niillä tuli yksi tahaton tupla. Ennakkoarveluiden vastaisesti käyttämämme Kwik-Site-jalat eivät runnelleet muovikiskoa muotopuoleksi ja asennus oli ongelmaton. Heti jos patruunassa oli hiemankin vähemmän lähtöä, pesään päätyi uusi patruuna, joka joko syttyi tai sitten ei. Myöskään "normaalinopeuksiset" patruunat eivät olleet tässä suhteessa täysin varmoja. Toimintavarmuuden lopullinen laatu selvitettäisiin sitten SK:n ja Remingtonin Subsonic patruunoilla. Ase on kevyt, mutta väistämättä hieman löysä. säänammuntavaiheen ongelmat, koska ne molemmat tapahtuivat heti alussa. Tästä lippaasta on jätetty pois myös nasta, jolla nostimen saa vedettyä alas. Myöskään tällä eivät osumat siirtyneet lähemmäs toisiaan. Nopeiden patruunoiden suositteleminen alkaa olla normi näiden look-a-like-kakskakkosten kanssa, koska itselataavat piekkarit nyt ylipäätään toimivat varmemmin tehokkailla patruunoilla. Lipas on muutoin täysin vastaava 25 patruunan lippaan kanssa, ainoa ero on se, että puoliskojen väliin on sopivalle kohtaa asennettu teräksinen tappi, joka estää nostinta painumasta alemmas. Tarkkuusosuudessa, joka ammuttiin 50 metrin etäisyydeltä, ei tullut esiin suuria yllätyksiä. Ergonomialtaan valikoiman korkeimmat jalat ovat lähes poikkeuksetta sopivimmat. Tuloksia tarkasteltaessa kannattaa huomioida muutama seik- ka. Kiskon ollessa kiinteä osa upperia, on sen tukevuus vain materiaalista kiinni. Ammuntojen alkuvaiheessa molemmilla aliäänipatruunoilla tapahtui pari tahatonta tuplalaukausta, eli lukko ei jaksanut käydä kokonaan takana ja poistettuaan hylsyn se palasi iskuvasaran saattelemana etuasentoon, jolloin massiivisen iskuvasaran iskupiikille antama töytäys riitti sytyttämään uuden patruunan. Heti kun piipun lämpenemisen vaikutus havaittiin, irrotettiin kädensuojuksen etupäässä oleva muovinen tuki. Smith & Wessonin väitteisiin "high strenght" kiskosta on siten pakkokin jo uskoa, koska tähtäin on aseen päällä tukevasti. Patruunoiksi valittiin, tehtaan suosituksen mukaisesti, pari nopeaa patruunaa, Winchester Super-X Hyper Speed HP ja SK High Velocity. CCI Standardista mainittakoon vielä, että nykyään myytävällä mustaluotisella versiolla tuli aseen likaannuttua yksi hylsynpoistohäiriö, kun taas vanhalla harmaaluotisella häiriöitä tuli jatkuvasti aseen likaisuudesta riippumatta. Tätä kokeiltiin siistämällä etutuki mahdollisimman lähelle kehystä ja muuttamalla ote ja aseeseen kohdistuva paine mahdollisimman kevyiksi. Seuraavaksi mieleen nousi aseen muovirakenteen vaikutus: mahtoiko rakenne joustaa sen verran, että tukevasta ampumaasennossa siihen kohdistuva vääntö siirtäisi osumia. CCI Stan10 Compliant-version vakiovarustukseen kuuluu 10 patruunan lipas, jonka tunnistaa sinisestä patruunannostimesta. Toki toiveissa oli, että M&P15-22 nakuttaisi yhtä reikää, mutta itselataavalle muovirunkoiselle pienoiskiväärille se tuskin on realistinen toive. Muutoksella ei havaittu vaikutusta, aseen lämmetessä osumat siirtyivät. Ampumamukavuuden lisäksi korkeutta vaaditaan myös putken mahtumisen vuoksi, koska koko kehyksen pituinen varustekisko ottaa helposti kiinni objektiiviin. M&P15-22 on pienoiskivääriksi poikkeuksellinen siinä, että tähtäin pitää saada riittävän ylös. Tähtäinasennuksesta mainittakoon lisäksi eräs seikka, joka AR-ampujille lienee itsestään selvyys. Koeaseemme keskimääräinen käynti viidellä laukauksella 50 metrin etäisyydeltä on siis patruunasta WWW.REKYYLI.FI. Ilmeisesti kyseessä olivat si- Kaikki ulospäin näkyvät pääosat piippua lukuunottamatta ovaat muovia. Radalla sormi oli kuitenkin herkistyneessä tilassa ja karu totuus paljastui. Tehtaan suositus osoittautui aiheelliseksi, koska High Velocity patruunat olivat ainoat jotka toimivat varmasti. Nähdäkseni esteen voisi siten poistaa ongelmitta esimerkiksi poraamalla reiät tapin kohdalle molemmille puolille ja lyömällä tapin pois paikoiltaan. dard edustaa massoittain käytettävää perusampumatarviketta ja Fiocchi M320 Match hieman hinnakkaampaa laatupatruunaa. Tavallisemmin koneisto ei ollut jäänyt vireeseen (iskuvasara mennyt lukon mukana eteen), mutta patruuna ei ollut syttynyt, vaikka sen kannassa oli selvä jälki kontaktista iskupiikin kanssa. Laukaisun jäykkyys osoittautui pienimmäksi puutteeksi, mainitun kynnyksen jälkeen laukaisu venyy ja hieman krahiseekin, joten tarkkuusammuntaan se on haastava. Näin ajateltiin piipusta saatavan vapaasti värähtelevä. Kun aseella oli ammuttu noin 300 laukausta, toiminta oli tässä suhteessa moitteetonta. paisin ei liiku lainkaan, mutta kun voimaa on lisätty 3,4 kg tuntuu pieni kynnys, jonka saavuttamisen jälkeen ase laukeaa pienellä lisäpuristuksella. Näinkään ei kuitenkaan ollut. Ratakäyntiä ennen avotähtäimet irrotettiin ja tähtäinkiskoon asennettiin Leupold VX-II 3-9x40. Toiveissa myös oli, että parasta toimintavarmuutta esittäneet nopeat patruunat myös olisivat osunnaltaan parhaita. Koska useimmat käyttävät kuitenkin niin sanottuja bulkkipatruunoita, otettiin mukaan myös pari normaalinopeuksista patruunaa
Tällä hetkellä lupa on lain mukaan mahdollista saada, ensi vuodesta ei ole varmuutta. S&W M&P15-22 (COMPLIANT) Valmistaja: Smith & Wesson, Yhdysvallat Kaliiperi: .22LR Kapasiteetti: 10 patruunaa (25 ptr) Pituus: 857 mm Piipun pituus: 16 tuumaa (406 mm) Rihlannousu: 1/15 tuumaan Paino: 2,49 kg Hinta: 625 euroa Lippaan hinta (25 patruunaa): 35 euroa Maahantuoja: Nordic Distribution Oy Nordis, www.nordis.fi SK High Velocity / 49 mm Patruuna Luodin lähtönopeus, m/s Hitain Nopein 346,1 348,6 402,5 431,2 332,4 343,3 Keskiarvo 339,5 344,1 386,5 425,6 305,5 340,1 Nopeushajonta 14,23 9,49 25,47 12,57 48,44 8,32 Osumakuviot 3 x 5 lks. Koeammunnoissa tapahtuneet muutamat hylsynpoisto-ongelmat olivat riippuvaisia erityisesti patruunoista ja aseen likaantumisen tasosta. Nopeista patruunoista voiton vei Winchester Hyper Speed HP (keskiarvo 47 mm) ja aliäänisistä odotetusti SK Subsonic (keskiarvo 32 mm). ** Fiocchi M320 Matchin huonoin osumakuvio (68 mm) kasvoi 20 mm tahattoman tuplalaukauksen seurauksena. Sillä saatiin koepatruunoista paras käynti ja se osoittautui myös suhteellisen toimintavarmaksi. ja piipun lämpötilasta riippuen 3060 mm, Ainoa poikkeus tähän oli Remington Subsonic, jolla samaan A4-kokoiseen tauluun ammuttuja kolmea osumakuviota ei aina edes pystynyt erottamaan toisistaan. Kuinka mukava, se riippuu täysin käyttäjän tarkkuusvaatimuksesta ja heikon laukaisun sietokyvystä. Huoltopurkamista helpottaa esimerkiksi paperiliittimestä tehty apuväline, jolla jousen saa lukittua karalle. Fiocchi M320 Match / 32 mm KUPONKI SISÄLLE MARS MARS! Lupapolitiikka on tietyillä paikkakunnilla itselataavien pienoiskiväärien kohdalla syrjivää, ja niinpä myös Smith & Wesson M&P1522 voi olla lupateknisesti ongelmal- linen ase. Ilman sitä keskiarvo olisi 39 mm. Kirjoitushetkellä uusi aselaki on eduskuntakäsittelyssä, mutta mikäli merkit pitävät paikkaansa, se tulee voimaan vuoden 2011 alusta. Venyvä, 3,7 kg laukaisu 2,5 kg painavassa aseessa vaatii tietynlaista asennetta. Kaiken kaikkiaan M&P15-22 on mukava tuttavuus. Häiriöistä oli jo edellä hieman asiaa, mutta yksi asia on mainitsematta: kun ase on ammuttu sisään, ei lippaan täyttöasteella tunnu olevan merkitystä. Jos tavoitteena on löytää hyvä käyttöpatruuna, olisi CCI Standard vakavan harkinnan arvoinen. Näkisin että M&P15-22 on parhaimmillaan esimerkiksi toimintalajiharrastajan harjoitusaseena. CCI Standard / 25 mm Lukkolaite koostuu lukosta, ohjaimista, peräkappaleesta ja rekyylijousesta karoineen. On aivan sama, onko lippaassa 25 patruunaa vai onko jäljellä neljä patruunaa, ase toimii yhtä luotettavasti. Koska uusi laki on ympäripyöreä (kaikesta määrätään lopulta säädöksillä), eikä sen vaikutuksia voida vielä arvioida, kannattaakin nyt jokaisen tällaista asetta haluavan laittaa hakemus vetämään. / 50 m Pienin 25 mm 32 mm 49 mm 31 mm 43 mm 28 mm Keskiarvo 29 mm 46 mm** 61 mm 47 mm 80 mm 32 mm Winchester Hyper Speed / 31 mm CCI Standard 40 gr (2,59 g) Fiocchi M320 Match SK High Velocity 2,59 g Winchester Hyper Speed HP 40gr (2,59 g) Remington 22Subsonic HP 38 gr (2,46 g) SK Subsonic HP 2,59 g 331,8 339,1 377,0 418,7 284,0* 335,0 * Remington Subsonicin hitain mitattu patruuna aiheutti tahattoman tuplalaukauksen. SK Subsonic HP / 28 mm 11 WWW.REKYYLI.FI. Mitään järkevää, saati lakiin perustuvaa syytä tilanteelle ei tietenkään ole, mutta tämän mielivallan kanssa jokainen harrastaja joutuu elämään
Paketin mukana tuli sinänsä aseeseen kuulumaton amerikkalaisen Stoney Pointin taktinen bipodi, joka hajosi jo toimituksessa. Yritin avata bipodin ja WWW.REKYYLI.FI. HAENEL RS8 Insinöörin näkemys... TEKSTI: RISTO KUOSA Haenel on kehittänyt ammattikäyttöön tarkoitetun sniper-kiväärin, joka edustaa yritykselle uudenlaista ajattelua. Ajatuksena lienee, että loppukäyttäjät voivat räätälöidä aseensa omien tarpeidensa ja mahdollisuuksiensa mukaan. 12 Lupautuessani kirjoittamaan arvostelun aseesta sovin, että pyrkisin arvioimaan aseen soveltuvuutta suunniteltuun käyttötarkoitukseensa nimenomaan ammattikäyttäjän näkökulmasta. Ase on pyritty rakentamaan modulaariseksi eli siihen on saatavilla useita vaihtoehtoisia komponentteja, kuten erilaisia pistoolikahvoja ja etutukia. Tämän artikkelin tarkoituksena ei siten ole kuvata asejärjestelmää yksityiskohtaisesti, sillä tarkemmat tekniset tiedot löytyvät tehtaan kotisivuilta osoitteessa: www.cg-haenel.de/en/haenelsport-und-sicherheit/products Ase toimitettiin tehtaan pahvilaatikossa. Mukana oli kopio koeampumataulusta (suttuinen mustavalkovalokuvan kopio), asetodistus eikä mitään muuta
Lyhyt etuveto ja pieni laukaisukynnys mahdollistavat kyllä rataolosuhteissa kohtuullisen toiminnan, mutta mielestäni laukaisu on loppuviimein oikeastaan tunnoton. Laukaisukoneisto on säädettävissä, mutta sellaisenaankin laukaisu on ihan siedettävä. Muilla tarkkuuskivääreillä on nimittäin havaittu, että osa aseista ei käy lainkaan täysvaippaluodeilla ja päinvastoin. Tämä ei yllättänyt, koska edellämainitut patruunat eivät ole tarkkuuspatruunoita. Eräs merkillinen ominaisuus selvisi ensimmäisten laukausten myötä. Kiväärin päälle oli asennettu erillisellä parallaksisäädöllä varustettu Leupoldin Mk4-kiikari (6,520x), jota käytin koko testiammuntojen ajan. Itse en lukuisista säädöistä huolimatta saanut asetta täysin mieleisekseni. Kohdistuksen jälkeen keskityin hakemaan aseen todellista tarkkuutta. Ammuin aseella kylmänä ja kokeilin käyntiä myös kuumaksi ammutulla piipulla. Ilahduttavaa oli, että ase kävi hyvin sekä kevyillä 9,7 gramman että raskaammilla yli 10,5 gramman tarkkuusluodeilla. Kasat olivat sivutuulesta huolimatta puolen kulmaminuutin luokkaa eli ihan hyviä. Käynti oli vaatimatonta; viiden laukauksen kasat olivat useita senttejä sadalla metrillä. Etutukki on varustettu picatinnykiskolla, johon voidaan kiinnittää erilaisia lisävarusteita. Lämpötilat vaihtelivat hieman (+3 +7 °C) ja ensimmäisellä kerralla oli lievää sivutuulta suoraan oikealta (0,5 -1,5 m /s). Tähtäyslinja oli tämän jälkeen jopa useita metrejä sivussa 100 metrin päässä olevasta taulusta eli nopean paikkolaukauksen ampuminen on käytännössä mahdotonta. Lämpöväreilystä huolimatta ase kävi edelleen tarkasti ja oli siinä mielessä ongelmaton ampua. Ulkoisesti RS8:n on siistiä työtä. Olin saanut testiin muunmuassa Federalin ja Lapuan tarkkuuspatruunoita ja käynti alkoi löytyä. Tämä viittaa siihen, että tukin muotoilu olisi epäonnistunut eli säätötoimenpiteistä huolimatta ase on kallellaan. Kollimaattorikohdistuksen jälkeen ammuin ensin erilaisia harjoituspatruunoita (Sako Range ja Lapua Trainer 8 g täysvaippapatruunoita, 7,62 NATO ylijäämäpatruunaa, Leaderin täysvaippapatruunoita, ym.) ja totesin aseen olevan riittävän hyvin kohdistettu. No, koeammunnassa käytin sitten hiekkasäkkiä ja ammuntatelinettä... Olisi ollut kiinnostavaa testata myös Lapuan Lockbase tai D46, WWW.REKYYLI.FI Etutukki, jonka käytettävyys on kenttäolosuhteissa haastavaa. RS8:n piipun suulla on suojatulpan alla kierre esimerkiksi vaimenninta varten. Lippaansalpa on periaatteessa ihan fiksu, mutta harvalla on riittävän pitkä etusormi sen käyttämiseen ampumaotteesta. Pidin tätä varsin erikoisena, sillä aseessa on runsaasti kuusiokoloruuveja. Viiden laukauksen kasat olivat jälleen puolen kulmaminuutin luokkaa tarkkuuspatruunoilla. Koeasetta ei missään vaiheessa puhdistettu, koska erityisesti sotilaskäytössä aseet ovat usein varsin likaisia ja halusin testata tämän vaikutuksen tarkkuuteen. Käytännössä etutukin muotoilu ei mahdollista aseen tukemista järkevällä tavalla esimerkiksi ikkunaaukkoihin tai vastaaviin, koska se TARKKUUSAMMUNNAT Ammuin erillisinä päivinä kaksi testiä, ensimmäinen 100 metrin radalla ja toinen 150 metrin radalla. Haenel RS8:aa on saatavilla kahdessa eri kaliiperissa, .300 Winchester Magnum ja testattavaksi saatu .308 Winchester. mutta niitä ei kuitenkaan ollut testiin saatavilla. Tarkkuuskokeissa ammuttiin myös verrokkina itseladattuja tarkkuuspatruunoita, joiden käynti on osoittautunut normaaleja tehdaspatruunoita huomattavasti tarkemmaksi useissa aseissa. molemmat lukitusruuvit murtuivat. Vastaava uloke löytyy toiseltakin kyljeltä, mutta lipasta irrottavan käden peukalolla painettavaksi vipu on turhan pieni. 13. Asepaketin mukana ei ollut minkäänlaista käyttöohjetta eikä työkaluja. Maahantuoja oli ystävällisesti varannut riittävästi patruunoita, joten pääsin kunnolla testaamaan asetta. Ammuttaessa normaalista makuuasennosta ase heilahti laukauksen myötä voimakkaasti vasempaan. Käyttöaseelle sinänsä sopivasti komponenttien ulkonäölliseen yhteensopivuuteen ei ole turhaan panostettu. TOIMINTA TARKKUUSPAINOTTEISESSA MAKUUAMMUNNASSA Haenel RS8:n ergonomia jakaa varmasti mielipiteitä. Jälkimmäisenä testipäivänä ampumaetäisyys oli 150 metriä ja ase kävi edelleen ihan hyvin. Tämä on tietysti makuasia, mutta ammattikäytössä arvostan huomattavasti enemmän jäykempää ja selkeämpää laukaisua tyyliin Shilen, Tikka ja vastaavat
Lisäksi poskipakka joustaa ja lieneekin vain ajan kysymys, ennen kuin sen sivuosat murtuvat (ohutta materiaalia, joka joustaa sormivoimin painettaessa). 150 gr Nosler Match Etäisyys 100 m 100 m Pienin kasa 43 mm 16 mm Suurin kasa 64 mm 23 mm Keskiarvo 50 mm 17 mm Käynti MOA 1,67 0,57 168 gr Lapua Scenar 150 m 17 mm 25 mm 22 mm 0,49 on kulmikas ja kisko hankaa vastaan. Kiteytettynä Haenel RS8 on käyttäjän näkökulmasta huono ase pikatilanteessa. Sen pikasäätö hoidetaan painamalla painonappia, joka vapauttaa tangon singahtamaan ulos jousen työntämänä. Jos aseessa on bipodi, tämä 14 jalka toimii siis kolmantena tukipisteenä. RS8:n ergonomiasta tuli väkisinkin mieleen jokin saksalainen poliisisarja, jossa myrkynvihreä poliisi-Porsche karauttaa paikalle ja likaisenruskeisiin univormuihin pukeutuneet poliisin tarkka-ampujat valmistautuvat tositoimiin. Idea on hyvä, mutta toteutus ontuu. Koeaseessa painike jumiutui paikoillee, kun sivusääön jälkeen ruuvit kiristettiin uudelleen. WWW.REKYYLI.FI. Perälaatan korkeussäätö tehdään säätökiekolla. TAkäytössä ominaisuus on tarpeeton ja se vain lisää aseeseen koloja, joihin voi mennä moskaa kenttäolosuhteissa. Ase tuntuu liukuvan jatkuvasti ja hyvän ampuma-asennon löytäminen vaatii ponnisteluja. Korkeussäätö tapahtuu näppärämmin painamalla nuolen osoittamaa painiketta. SR8:n pistoolikahva tuntuu olevan kiinni väärässä aseessa. Oikeassa käytössä ase on epäkäytännöllinen, mutta se varmasti vakuuttaa tietyt tahot ulkonäöllään. Takatukki, on aivan liian monimutkainen ja kömpelö ammattikäyttöön. Perän alla on (todennäköisesti ainakin suunnittelijansa mielestä) äärimmäisen dynaaminen tukijalka, jolla voidaan nostaa ja laskea perää. Säätöjä on joka lähtöön. TOIMINTA NOPEASSA AMMUNNASSA Tarkkuustestien jälkeen oli vuorossa stressitesti, joka ammuttiin reaktiivisiin terästauluihin (GRSTS-6) lähietäisyydeltä. Tarkoituksena oli simuloida aseen ergonomiaa lähitaistelutilanteessa. Ainakin koeaseessa suurin ongelma on jäykkätoiminen lukko, joka menee jumiin, mikä- Poskipakka on säädettävissä sekä korkeus että sivusuunnassa. Patruuna 7.62 NATO ym. Ominaisuus on tuttu urheiluaseista, mutta tässä yhteydessä se tuntuu lähinnä huvittavalta. Perän pituussäätö on toteutettu välilevyillä, joiden vaihtaminen vaatii taas työkaluja. Yksinkertaistettuna: ei oikeassa tilanteessa ole aikaa säätää useita kymmeniä sekunteja aseen asentoa ruuvaamalla yhtä ja painamalla toista säätöä. Poskipakka on säädettävissä sivusuunnassa, mutta sitä varten käyttäjän täytyy löysätä kaksi kuusiokoloruuvia. Ratkaisu toimii (siedettävästi) rataolosuhteissa, mutta on äärimmäisen kömpelö kenttäolosuhteisissa. Mikäli niitä löysätään liikaa, poskipakan kiinnitysruuvit irtoavat ja vastinkappale putoaa tukin sisään. Vakiovaihtoehtona oleva AR tyyppinen kahva ei tarjoa minkäänlaista tukea peukalolle ja on lisäksi varsin liukas. Hienosäätöä varten jalan varressa on karhennettu säätökiekko. Sivusäätö tapahtuu pakan yläpinnalta avamalla kaksi ruuvia, liikuttamalla ja kiristämällä ruuvit uudelleen
Lipas lienee syytä työntää suoraan paikalleen, ja sitten vielä varmistaa vetämällä sitä (snap on the mag, tug on the mag periaatteella). Tässä lieneekin taas kerran kysymys siitä, että insinöörien näkemys ja loppukäyttäjien todellisuus eivät kohtaa. Patruunakuilun takaosassa näkyy täytepala, jolla lipas on kutistettu .308 Winchesterille sopivaksi. HAENEL RS8 Valmistaja: C.G. Lukonkehyksessä on lisäksi erillinen nystyrä, jonka merkitys ei ainakaan allekirjoittaneelle selvinnyt, mutta joka estää lukon liikkeen mikäli kampi on vähänkään vinossa. Ase on kyllä kohtuullisen tarkka, mutta muuten sen suunnittelu on jäänyt vaiheeseen. Lukon nihkeyteen liittyy vielä sellainenkin ominaisuus, että lukkopultti jyystää hylsyistä messinkiä mennen tullen. Ensimmäistä kertaa elämässäni sain pulttilukkokiväärin jumiutumaan, joka olisi hengenvaarallista tapahtuessaan tositilanteessa. AK-tyyppinen lipas on mahdollista lukita paikalleen kallistamalla sitä ensin taaksepäin ja sitten eteenpäin... HAENEL GmbH, Saksa Kaliiperi: .308 Win (.300 Win Mag) Kapasiteetti: 10 patruunaa Pituus: 1130 mm Piipun pituus: 600 mm Paino: 5,3 kg Hinta: 4000 euroa Maahantuoja: Oy K.Hjorth Ab, www.hjorth.fi Lukkopultissa silmiinpistävintä on sen koko, jota korostaa sen valtavankokoinen peräkappale varmistinkoneistoineen. Lukkoon on selvästi otettu mallia tunnetuilta TA-kiväärien valmistajilta, joista ensimmäisenä tulee mieleen Accuracy International. li lukkoa ei liikuteta täysin yläkulmassa. Hylsyt ainakin olivat kohtuullisen rumassa kunnossa; seikka, joka ei varmaan ilahduta jälleenlataajia. Tämä on valitettavaa, koska Haenel on vanha ja hyvä valmistaja. Lipas toimi kyllä ihan hyvin, silloin kun se oli lukittunut paikalleen. Haenel RS8 ei todellakaan ole paras mahdollinen vaihtoehto sen enempää ammattikäyttöön kuin siviilikäyttöönkään. Todella käyttökelpoista kenttäolosuhteissa! Lipaskin osoittautui ongelmalliseksi. Kokemusten mukaan nopeassa tilanteessa RS8 vaatii huomattavan paljon harjoittelua käyttäjältään. Haenelin varmistin on Mausertyyppinen kolmiasentoinen, jonka käyttäminen edellyttää otteen irroittamista kokonaan pistoolikahvasta. Mahdollisuus aseen jumittumiseen on todellinen, oli kyseessä sitten käyttö kaksijalkaisia tai metsän eläimiä vastaan... YHTEENVETO Tässä vaiheessa pitäisi varmaan olla poliittisesti korrekti ja tode- ta aseen olevan käypä valinta rata-ammuntaan tai vastaavaan. Mitä puru aiheuttaa pidemmän päälle, jätän lukijoiden arvuuteltavaksi. Aivan erikoinen tapaus sinällään. tai sitten ei. Kuuluu kaksi napsahdusta ja sitten lipas putoaakin pois. 5 ls / 100 m / 150 gr Nosler Match / 16 mm 5 ls / 150 m / 168 gr Lapua Scenar / 24 mm Kaksirivinen lipas on tukevaa tekoa. Mikäli moisia aseita jaettaisiin ammattikäyttöön, ampujat voisivat vain purra hammasta ja yrittää parhaansa. 15. Moiseen en viitsi ryhtyä. Ilmeisesti lukon osat ottavat kiinni lippaan päällimmäiseen patruunaan latausvaiheessa sillä seurauksella, että luWWW.REKYYLI.FI kossa ja lukkorungossa oli runsaasti messinkipurua jo vajaan sadan laukauksen jälkeen
Elektran koon ansiosta sen kantaminen on mahdollista esimerkiksi tätä tarkoitusta varten suunnitellussa käsilaukussa. Tämä lienee kuitenkin patruunan ongelma, koska sen kanssa ei onnistuttu ampuman kovin hyviä kasoja millään kolmesta ampumaradalla mukana olleesta aseesta. Remington Ultimate Home Defense patruuna ei selvästi toiminut parhaalla mahdollisella tavalla lyhyestä piipusta ammuttuna, vaan lähtönopeushajonta oli suurta. Huomionarvoista on, että raskaammasta luodista huolimatta Winchesterin lähtönopeus oli Hornadyn 185 gr XTP patruunaa korkeampi. Myös tämän patruunan kanssa Elektra toimi moitteettomasti. Itseäni miellytti huomattavasti enemmän musta versio. Cor-Bon 165 gr Pow´r Ball-latauksen osunta ei ollut kovin hyvä. Vaikka Winchester ei ole +P -patruuna, sen suorituskyky on käytännössä +P-tasoa: lähtönopeus oli Elektrasta ammuttuna 267 m/s ja vertailun vuoksi 4,3" 1911 Comman- der-aseesta ammuttaessa 292 m/s. Myös niiden kanssa havaittiin, että kevyemmällä luodilla varustettu patruuna osui paremmin. BILL DRILL Elektran ampumaominaisuuksia tutkittiin tekemällä Bill Drill harWWW.REKYYLI.FI 18. Itseladatut tehtiin tarkoituksella miedoiksi. Suunniteltuun käyttötarkoitukseen Pow´R Ballin "minute of bad guy" -osunta on joka tapauksessa täysin riittävä. Kuvan käsilaukku on Galco Meridian holster handbag. Asukokonaisuuden salliessa asetta on kuitenkin suositeltavampaa kantaa esimerkiksi IWB-kotelossa. NAISEN ELÄMÄSSÄ TYYLI MENEE TOISINAAN TARKOITUKSEN EDELLE, NIIN NYTKIN: HYVÄNNÄKÖISET MUTTA LIUKKAAT KAHVALEVYT OVAT SUURIN ELEKTRASSA HAVAITTU ONGELMA. STI Elektra on saatavana sekä pinkkinä että mustana. Sen kanssa tarkkuuskoetta häiritsi hieman voimakas rekyyli, joka vaati puristamaan asetta voimakkaasti. 230-graininen Winchester Personal Defense PDX1 Bonded osui myös hyvin
Ohjelmistossa on myös puhtaasti ammattikäyttöön tarkoitettuja ominaisuuksia, kuten esimerkiksi yhteensopivuus pimeänäkölaitteiden kanssa. LÄHES TÄYDELLINEN MAALILAITE Geminin vahvuus on sen monikäyttöisyys. Yhdellä tietokoneella voidaan ohjata kahtatoista maalilaitetta käyttöjärjestelmän tämänhetkisellä versiolla, mutta tätä lukua voidaan nostaa loppukäyttäjän toiveiden mukana melkein rajattomasti. Osa oli liian kömpelöitä kuljetettavaksi, osa suunnittelunsa tai rakenteensa johdosta vaarallisia ja lähes kaikki yksinkertaisesti liian hiomattomia ja vaivalloisia soveltuakseen vaativaan ammattikäyttöön. Monet maalilaitejärjestelmät on suunniteltu tarkkaan rajattuun käyttötarkoitukseen. Osumalevy nousee näkyviin 0,3 sekunnissa ja lyhyin nosto voi olla kestoltaan 0,8 sekuntia. Maalilaite ilman yläpanssaria. Vaikka koottuu maalilaite painaa noin 130 kg, ei osien kuljettaminen soiseen maastoon tuottanut minkäänlaisia ongelmia ja maalilaitteet osoittautuivat helpoiksi koota. Vaihtoehtoina ovat taajuuksien suhteen eroavat versiot Euroopan ja Yhdysvaltojen markkinoille. Yhden maalilaitteen kasaamiseen kentällä menee kahdelta henkilöltä pienellä harjoituksella vain pari minuuttia. Olin vuosien mittaan tottunut "taWWW.REKYYLI.FI vallisten" maalien käyttämiseen ja kuvittelin että tietokoneohjattu, hintava maalilaitejärjestelmä olisi melkolailla turha tuttavuus. Ensimmäistä kertaa G6-maalilaitteen rakennetta tarkastellessani huomasin heti, ettei kyse ollut mistään hetkessä harrastajaporukalla kasaan heitetystä viritelmästä, vaan pitkän tuotekehityksen tuloksesta. Kaikki maalilaitteen elektroniikka on kosteussuojattu IP67-standardin mukaisesti ja koko järjestelmä on suunniteltu toimimaan hyvin vähäisellä huollolla. Kone tallentaa jokaisen harjoituksen tulokset tulostettavaan muotoon, ja lisäksi koulutettaville voidaan luoda profiilit, joiden kautta heidän tuloksiaan ja kehitystään voidaan seurata. Osumalevy ei ole kuvassa vielä ehtinyt kaatumaan. Eräs G6:n ominaisuuksista on, että tieto osumista lähetetään maalilaitteilta ohjaustietokoneelle vasta kun ajo on kokonaan ohi. Kyseessä olikin jo G6:n neljäs sukupolvi, ensimmäiset maalilaitteet toimitettiin asiakkaille jo vuonna 2004. Palvelinmodeemiyksikön käyttäminen on idioottivarmaa, kaapeli kiinni tietokoneeseen ja laitteen ainoa kytkin "on"-asentoon. Jokaisella maalilaitteella on käyttöliittymässä oma rivinsä, jossa näkyy kaksi katkoviivaa. Alempi kuvastaa maalilaitteen lepotilaa jossa osumalevy on alhaalla, ylempi taas nostettua osumalevyä. Käyttöjärjestelmä on todella intuitiivinen ja ohjelmien laatiminen on helppoa. Komentotietokoneena Honestas käyttää kenttäkäyttöön suunnattuja Panasonic Toughbook -sarjan kannettavia niiden hyvän kosteus- ja iskusuojauksen sekä pitkäkestoisen akun vuoksi, mutta periaatteessa melkein mikä tahansa kannettava tai jopa pöytä-pc voidaan ohjelmoida käyttämään Geminin Linux-pohjaista, visuaalista BOS-G6-käyttöjärjestelmää. Osumalevy on ala-asennossa ja sen molemmin puolin näkyvät pystyjohteet joita pitkin se nousee. Osuma! Luoti hajoaa kovaan teräslevyyn osuessaan sirpaleiksi, joista ei ole ampujalle vaaraa. Olin aiemminkin nähnyt erilaisia kenttäkäyttöön tarkoitettuja tietokoneohjattuja maalilaitteita ja suurin osa niistä oli jollain tavalla raakileita. vähintään 2000 nostoa) latausten välillä. Palvelinmodeemiyksikkö kytketään ohjaustietokoneeseen ja mahdollistaa koko järjestelmän langattoman toiminnan. Tästä seuraa ettei maalilaitteita ole mahdollista ohjelmoida nostamaan osumalevyä automaattisesti joka kerta kun se kaatuu, vaan nosto on tehtävä joko ohjelmallisesti tai manuaalisesti ohjaustietokoneen kautta. Lisäksi maalilaitteessa on elektroniikkayksikkö, joka koostuu mikroprosessorista, induktiivisesta osuma-anturista ja radiolaitteesta, joka kommunikoi palvelinmodeemiyksikön kautta järjestelmän ohjaustietokoneen kanssa. Tietokone taas käynnistyy suoraan BOS-G6-käyttöjärjestelmään. Geminiä taas voi ampua yksittäinen 21. Käyttöjärjestelmällä on mahdollista suunnitella ja ohjata harjoitusohjelmia ja ennalta suunniteluja ohjelmia voi ladata koneelle CD:ltä tai muistitikulta. Perusmallin kantama on reilut puoli kilometriä, mutta erityisen pitkiä ampumamatkoja varten on myös saatavilla tehokkaampi palvelinmodeemiyksikkö, jolla on useamman kilometrin kantama. KÄYTTÖKOKEMUKSIA Myönnän suoraan että saadessani kutsun tutustumaan GRSTS-6järjestelmään, eivät ennakko-odotukseni olleet kovinkaan korkeat. Aiemmin mainittujen harjoitusohjelmien eli "ajojen" lisäksi maalilaitteita on myös mahdollista ohjata manuaalisesti tietokonetta käyttäen, ja manuaalinen ajo voidaan haluttaessa tallentaa. Maalilaitteen moottori, akku ja elektroniikka ovat hyvin suojattuja ja modulaarinen rakenne huolella ajateltu loppukäyttäjiä silmällä pitäen. Maalilaite on rakenteeltaan modulaarinen "palapeli", jonka raskainkin osa kulkee helposti kahden hengen voimin
Osuessaan maaliin luodit hajoavat pieniksi sirpaleiksi joista suurin osa ohjautuu maali- ja panssarilevyjen lievän kulman johdosta alas. Havaitsimme myös että G6 toimi turvallisesti silloinkin kun ampujat olivat levittäytyneet kohtuullisen laajalle sektorille ja osumat tulivat eri kulmista. 0 %, hinta ei sisällä ohjaustietokonetta eikä palvelinmodeemiyksikköä. Ammuimme päivän aikana maalilaitteisiin tuhansia laukauksia muutamien metrien päästä (omalla vastuullamme) käsiaseilla, haulikoilla ja kivääreillä, kerta- ja sarjatulella, emmekä huomanneet yhtäkään potentiaalisesti vaarallista kimmoketta. Tässä vaiheessa allekirjoittanut uskaltautui esiin ohjaustietokonetta käyttelevän daamin takaa jonne olin vaivihkaa hakeutunut suojaan. Se, että osumat olivat välittömästi havaittavissa ja maalilaitteet eivät vaatineet alkuasennuksen jälkeen minkäänlaista huomiota nopeutti merkittävästi harjoittelun kulkua. ampuja tai ryhmä melkein miltä tahansa etäisyydeltä ja melkein millä tahansa aseella, käyttäen tavallisia, edullisia ammuksia. Maalilaitteita voidaan ohjata joko valmiilla ohjelmalla tai manuaalisesti. kenttäkäyttöön kuin käytettäväksi kiinteiden maalilaitteiden sijalla. Tästä syystä olinkin enemmän kuin hieman huolissani kun Risto Kuosa, Geminin keksijä, ilmoitti turvalliseksi ampumaetäisyydeksi kaikilla aseilla vain kymmenen metriä ja todistaakseen tämän heittäytyi makuulle vajaan kymmenen metrin päähän maalilaitteesta M60-konekiväärin kanssa. Osuma- ja panssarilevyjen reunoihin osuneet rynnäkkökiväärin ja tarkkuuskiväärin luodit lohkaisivat pieniä paloja levyn reunasta, mikä vaaratonta ja täysin normaalia kovuudeltaan noin 530 brinellasteikolla olevalle teräslevylle, eikä levyihin saatu syntymään minkäänlaisia kraatereita. Kuvassa oikealla Geminin serverimodeemipaketti joka mahdollistaa maalilaitteiden langattoman ohjauksen. BOS-G6-käyttöjärjestelmä on todella helppokäyttöinen, joten käyttökoulutus on nopeaa. Tällä saavutetaan ajankäytöllisesti tehokas ja ampujien taitojen mukaan muokattava ampumaharjoitus josta jää selkeä, byrokraattiystävällinen paperivana jonka kautta sekä koulutuksen toimivuutta että ampujien kehitystä voidaan seurata. Kuten alussa mainitsin, metallimaaleja ei yleensä saa ampua kovinkaan läheltä kimmokevaaran vuoksi. Honestaksen mukaan G6-maaleja on turvallista ampua käsiasekaliipereilla aina 10 mm Auto -tehoihin asti, kivääreillä ja konekivääreillä .308 Win on yläraja ja haulikoilla saa ampua tavallisia haulipatruunoita muttei täyteisiä. Niin kauan kun maalilevyn pystyjohteisiin laitetaan toisinaan pari tippaa aseöljyä ja laitteesta itsestään harjataan silloin tällöin pahimmat metallijämät pois, toimii laite vuosikausia ongelmitta. Sen modulaarisuus tekee siitä helposti skaalattavan yksittäisten ampujien harjoittamisesta aina suurten ryhmien kouluttamiseen ja se soveltuu kestävyytensä ja helppohuoltoisuutensa johdosta niin Ohjaustietokoneena käytetään Panasonicin Toughbook-kannettavaa. G6-maalilaitejärjestelmä on toimiva ja loppuun asti tuotteistettu kokonaisuus joka soveltuu erinomaisesti suunniteltuun käyttötarkoitukseensa, kehtaan jopa sanoa että se on paras reaktiivinen maalijärjestelmä johon olen törmännyt. Akun valmistaja suosittelee vaihtamaan akun viiden vuoden välein. Näitä kaliipereja raskaampia luoteja ampuvat patruunat saattavat pitemmän päälle rasittaa maalilaitteen rakenteita. G6 on käytännössä huoltovapaa. Täytyy myöntää että olin vaikuttunut. Valmistaja: Honestas Oy PL 150, 00211,Helsinki +358 50 3559539 info@honestas.com www.honestas.com WWW.REKYYLI.FI. Tilaisuus on maksuton ja avoin kaikille kiinnostuneille. GEMINI REACTIVE STEEL TARGET SYSTEM Hinta: 15 500 euroa / maalilaite alv. Näin vahvasta kokonaisuudesta on vaikea löytää kritisoitavaa, mutta henkilökohtaisesti toivoisin että osumalevyt olisivat käyttäjän vaihdettavissa eri mallisiin/kokoisiin ja että maalilaite tarjoaisi mahdollisuuden osumalevyn automaattiseen nostoon aina kun se ammutaan kumoon. Gemini-maalilaitejärjestelmään on mahdollista tutustua 30.11 Klo 16.00-18.00 Helsinki Shooting Clubin sisäampumaradalla osoitteessa Albertinkatu 36a, 00180 Helsinki. Oli todella tyydyttävää pystyä keskittymään vain ja ainoastaan suoritukseen ilman turhia taukoja. Maalilaitteiden raskaasti panssaroitu runko osoittautui käyväksi maaliksi pitemmiltä etäisyyksiltä ja mahdollisti esimerkiksi "failure to stop" -tyyppisten harjoitusten tekemisen G6:lla. Koska pieni osa sirpaleista suuntautuu ampumakulmasta riippuen joko sivuille tai ylös, on maalilaitteeseen sisäkäyttöä varten saatavissa erillinen sirpalesuojahuppu joka estää sirpaleita osumasta radan rakenteisiin. Kaksi vyötä sarjatulella ammuttua .308-patruunaa myöhemmin maalilaitteen pinnan maalit olivat melkolailla kadonneet komean kipinäsuihkun myötä, mutta ampuja oli vahingoittumaton. Alunperin valmistaja oli määritellyt huoltoväliksi 50000 nostoa tai 12 kuukautta, mutta tämä osoittautui tarpeettoman lyhyeksi joten se nostettiin kaksinkertaiseksi, mutta sekin osoittautui jälleen tarpeettoman lyhyeksi. Käsiaseilla yleinen turvamatka on noin kymmenen ja kivääreillä noin sata metriä. Harjoitellessamme ryhmänä ampumista G6-laitteisiin huomasimme parissa tunnissa ampuneemme lähes normaalin ratapäivän tuliannoksen. Parasta G6:ssa on kuitenkin mahdollisuus laatia ja muokata harjoitusohjelmia helposti kentällä tilanteen mukaan ja automaattinen tulosten kirjaus. G6:tta 22 voidaan ampua jopa 45° kulmasta, joskin silloin on otettava huomioon sivuvallien soveltuvuus ja ja sivupanssarin kestävyys suhteessa käytettyyn ampumatarvikkeeseen
TILAA Ä T JA SÄÄS T V R T. IR ONUME 20% R O IH IN TILAA OSOITTEESTA WWW.REKYYLI.FI/TILAA-REKYYLI
Haulikoiden tekoon ei kuitenkaan ollut halua, joten ratkaisuksi tuli niiden tilaaminen muualta. Valmistajaksi valittiin italialainen Fabarm, jolta alkuun tilattiin kaikki Tikan haulikkomallit. 24 WWW.REKYYLI.FI. Sakon ostettua Tikkakosken, kiväärien valmistus siirrettiin 1969 Riihimäelle
Molemmilla patruunoilla ylimenon kalvaminen vähensi aukkojen määrää sekä lisäsi läpäisyä, vaikka lähtönopeudet pysyivät lähes ennallaan. Englantilaismallinen (splinter) etutukki kiinnittyy piippuihin Anson-salvalla ja sen sisällä on pääosa valikoivien ejektorien koneistosta. Baskyylin pohjassa on suurikokoinen Tikan logo. Ejektorimekanismi on valikoiva eli vain ammutun piipun ejektori aktivoituu ja asetta avattaessa heittää hylsyn ulos. Hauliannos oli 36 g (tarkka 36,07 g), lukumäärä 201 kpl. YLIMENOJEN KALVAUS Koska esittelyaseen ylimenot olivat varsin jyrkät ja silmin nähden karkeat, päätettiin kokeilla niiden kalvamista loivemmiksi. Käytetyssä PTG Carbide -kalvaimessa oleva ohjainpää on vaihdettava. Hauliannos oli 36 g (tarkka 36,42 g) ja lukumäärä 207 kpl. Öljykäsitellyssä perässä on lievä sivuvääryys oikeakätiselle, harjan pudotus on edestä 40 mm ja takaa 60 mm eli varsin tavanomainen. Upotuskoe tehtiin ampumalla läpimärkiin puhelinluetteloihin. Paremman upotuksen lisäksi myös suurempi osa molempien patruunoiden hauleista upposi aiempaa syvemmälle. Tämä tietää pitkää, vähintään isältä pojalle käyttöikää ahkerassakin käytössä. KOEAMMUNTA Koeammunnassa käytettiin puolisuppeassa piipussa Italiassa tehtailtua Remington Shur Shot Fieldiä haulikoolla 4 eli 3,15 mm. Samalla voitiin myös havaita, että hyvälaatuisella kovametallikalvaimella työ sujui kuten kromaamattomissa piipuissa, varsinaista eroa työstämisessä ei huomannut. Esittelyaseen varmistin toimii manuaalisesti eli se ei mene automaattisesti päälle asetta avattaessa. Ensiksi ammuttavaksi halutun piipun järjestys valitaan työntämällä varmistin eteen ja samanaikaisesti käännetään sitä oikealle tai vasemmalle. Hitaammassa Hullpatruunassa oli myös havaittavissa, että sen haulit olivat Remingtonia pehmeämpiä ja näin muokkautuivat enemmän. Mitä pidemmälle kalvaimella edetään, sitä pienemmäksi jää ylimenon ja patruunapesän välinen kynnys. Pienimuotoinen koeammunta tehtiin kuitenkin ennen kiillotusta. Vetopituus on 355 mm. Täyssuppealla ammutun Hull Ultramaxin haulikoko oli myös 4, mutta haulit hieman suurempia, 3,25 mm. Piipunvaihdin toimii rekyylin avulla, joten laukeamattoman sattuessa toinen piippu voidaan aktivoida kolmella eri tavalla: käytetään varmistinta taka-asennossa, siirretään piipunvalitsin toiselle piipulle tai annetaan aseen perään rekyyliä jäljittelevä isku kämmenellä. Se toimii piipun läpimittaan 18,5 mm asti, mutta koska Tikassa molempien piippujen poraus oli tiukempi, 18,4 ja 18,3 mm, sorvattiin kalvaimeen hieman ohuempi ohjain messingistä. Keskellä olevan paksumman tapin välityksellä iskurit virittyvät asetta taitettaessa. sulkuharkot sijaitsevat poikkeuksellisesti kahdessa rivissä, käytännössä sulku on tuplaten vahvempi kuin useimmissa vastaavissa haulikoissa. Ejektorien iskukappaleet ja jousitus sijaitsevat etutukissa, iskukappaleet aktivoituvat baskyylin etuosan reunoista tulevien, iskuvasaroihin yhteydessä olevien ohuiden tankojen avulla. Etuosan kaarevassa pinnassa näkyy molemmissa reunoissa pieni reikä, jonka kautta iskuriin yhteydessä oleva tanko aktivoi ammutun piipun ejektorin. Kromattuja piippuja kalvettaessa kromaus luonnollisesti häviää kalvaimen osuudelta, joten alueen hiominen ja kiillottaminen on tarpeellisempi kuin tavanomaisissa piipuissa. Luonnollisesti asiaan vaikuttaa myös piipun ja PTG CARBIDE -KALVAIN patruunapesän porausläpimitKaliiperi: 12 ta. Tässä on huomattava myös, että tavanomaisen kalvaimen (ei voida käyttää kromatuissa piipuissa) työstöjälki on huomattavasti heikompi kuin vastaava tulos kovametallisella. Piippupari on tavanomaiseen tapaan kiinnitetty monoblockin avulla, mutta piipun alapuoliset 26. Parannusta tuli siis sekä parhaiten uponneiden hauWWW.REKYYLI.FI KONEISTOT Laukaisukoneisto on yksiliipaisiminen ja piipunvalitsin sijaitsee varmistimen yhteydessä. YlimeVaihdettava ohjainpää non pituudeksi tuli noin 2,8 " 8 leikkuuterää (71 mm), mutta kynnys sen ja Hinta: 352 euroa patruunapesän välillä jäi tiukMaahantuoja: Midway Suomi, kojen pesien ansiosta erittäin www.midwaysuomi.com pieneksi. Aiemmista kokeiluista oli jo tiedossa, että pelkkä kalvaminen parantaa sellaisenaan oleellisesti haulikon käyntiä, joten ajan säästämiseksi ase koeammuttiin suoraan kalvaimen jäljiltä. Tikassa, jossa piipun poraMaksimi ylimenon pituus: 3,1" ukset olivat aiempia haulikoita (79 mm) tiukemmat, ylimenoa ei tehMateriaali: kovametallia ty aivan loppuun asti. Tällä kalvaimella saadaan ylimenon maksimipituudeksi 3,1" eli 79 mm, pituus riippuu siitä kuinka syvälle kalvain työnnetään. Lähtönopeustaso oli reilut 350 m/s. Tästä ja osaksi kovemmasta lähtönopeudesta johtuen Remingtonin pienemmällä haulilla oli parempi upotus. Lähtönopeus oli luokkaa 400 m/s
4 Hull Ultramax no. Puhelinluettelon alalle osuneet haulit 2. Samalla sulkukoneistolla valmistetaan yhä Fabarm Classista, joten jos joku haluaa Tikan kaltaisen aseen, on sen hankkiminen mahdollista myös uutena. Se on varmasti myös eniten aseen toi- mintaan vaikuttava yksittäinen parannuskeino, jolla on sitä suurempi vaikutus, mitä jyrkempi aseen ylimeno on tehtaan jäljiltä. VARMA VALINTA Ylimenojen jyrkkyydestä huolimatta Tikka M92 oli aikoinaan varma valinta rinnakkaispiippuista haluavalle. Uudessa Fabarmissa on loivat ylimenot, piippujen Tri-Bore-poraus ja erikoissupistajat jo vakiovarusteena, joten ylimääräisiin korjaustoimiin ei pitäisi olla tarvetta. Kokonaisupotus parhailla hauleilla 1. läpäisy kpl 18 20 10 25 3. 4 Remington Shur Shot Field no. Näinkin pienellä otannalla saatiin merkittäviä ja yhdensuuntaisia parannuksia, läpäisyssä jopa 10 prosenttia ja 15 prosenttia, joten voidaan todeta ylimenon loiventamisen olevan eräs tehokkaimmista keinoista parantaa haulikon suorituskykyä. 4 Hull Ultramax no. 4 Hull Ultramax no. 4 3,25 36 201 Ø mm 3,15 g 36 kpl 207 osumia 120 122 148 154 % 58 59 74 77 tiheys 1,7 2,3 2,6 2,3 supistus M M F F ylimenokartio alkuperäinen loivennettu alkuperäinen loivennettu Aukot Ø 10 cm 12 6 11 9 Osumakuviot Patruuna Remington Shur Shot Field no. Ensimmäisen puhelinluettelon (40 mm) kokonaan läpäisseet haulit 3. osumia kpl 26 25 28 41 2. Myös baskyylin tyylikkäät "skrollaukset" ovat käsityötä. Öljykäsitellyn tukin perälaattana toimii kauttaaltaan karhennettu muovilevy. lien osalta että koko hauliparven hauleista aiempaa suurempi osuus läpäisi paremmin. läpäisy mm 55 65 45 50 parannus 10 mm/ 15 % 5 mm/ 10 % nopeus 405 408 358 351 supistus M M F F ylimeno tehdas loiva tehdas loiva WWW.REKYYLI.FI 27. Se on varmasti yksi kestävimmistä rinnakkaispiippuisista ja tuskin meillä tavatuista aseista yhtäkään on saatu loppuun ammutuksi, täällä Suomessa valmistettuja Tikkoja ja Valmetteja olen nähnyt moniakin täysin "louskuina". TIKKA SS 12 M92 Valmistaja: Fabarm S.p.a., Italia Kaliiperi: 12/70 Pituus: 112 cm Piippuparin pituus: 70,5 cm Paino: 3 kg Supistajat: Kiinteät F ja M Koeammunta 35 m, Tikka SS 12, 12/70 Patruuna Remington Shur Shot Field no. Massiiviset sulkuharkot sijaitsevat poikkeuksellisesti kahdessa rivissä ja näin tätä asemallia voidaan pitää vahvimpana koskaan tehtynä Tikka-nimisenä haulikkona. Englantilaismallisten etutukin ja perän karhennukset on tehty käsin. 4 Hull Ultramax no. 4 1. Upotuksen paranemisen lisäksi kuvion aukkojen määrä väheni merkittävästi, Remingtonilla jopa puoleen aiemmasta. Tikka 92 on kuitenkin pieni osa asetehtaidemme historiaa, joskin vähemmän mairittelevaa, mutta kuitenkin. Esittelyssä olleella Tikalla saadut tulokset ovat muihin koeammuttuihin aseisiin verrattuna selkeästi kärkipäästä, mihin vaikuttaa varmasti alkuperäisten ylimenojen huomattava jyrkkyys ja karheus. 4 Remington Shur Shot Field no
RIFLE , 7.62-MM, M14 Viimeinen kivääri TEKSTI: TERO KUITUNEN "Mitä on tapahtunut sotilaille. Vielä 100 vuotta sitten sotilaat käyttivät kivääreitä, mutta nykyään jo pikkukaliiperinen M16:kin on pitänyt pätkäistä M4karbiiniksi." Tältä ajatukselta ei voi välttyä kun saa käsiinsä sukunsa viimeisen, M14-kiväärin. M on amerikkalaisten viimeinen oikea jalkaväkikivääri. Parannuksiksi haluttiin alle 9 paunan (4 kg) paino, sarjatulioptio, 20 patruunan lipas, bipodin kiinnitysmahdollisuus ja kyky kiväärikranaattien ampumiseen. Koeammuntojen ja arvioinnin jälWWW.REKYYLI.FI. Armyn välinehankinnoista vastannut Ordnance Department ohjeisti Springfield Armorya parantelemaan M1-kivääriä. Näiden ominaisuuksien ansiosta M14:ään oli voitu lisätä myös sarjatuli ja näin se oli jo ennen käyttöönottoaan saanut vankkumattoman kunnioituksen. U.S. Kuten 1930-luvulla syntynyt edeltäjänsä M1 "Garand", se oli itselataava, mutta uusina ominaisuuksina oli irtolipas ja hieman kutistettu patruuna (.308 Win eli 7.62 NATO). U.S. Ongelmana tällöin oli aseen paino, 9 paunan alittaminen olisi vaatinut muutostyötä johtaneen John Garandin mielestä kaliiperin pienentämisen. Tähän ei kuitenkaan tässä vaiheessa ollut mahdollisuutta, joten Garand teki tarvittavat muutokset, jolloin syntyi malli T20. Käytännössä sillä lopulta korvattiin Garandin lisäksi myös kolme sarjatulitoimis28 ta asejärjestelmää: M1 Carbine, BAR-pikakivääri sekä M3-konepistooli. T44E4 Sotien aikana asetekniikassa otetaan aina harppauksia, tai ainakin olemassa olevaa välineistöä pyritään parantamaan puutteellisilta osiltaan. Vuonna 1944 Yhdysvallat oli toisen maailmansodan mahtimaita ja vaikka sen sotatoimet olivat menestyksellisiä ja aseistus parempaa kuin vastapuolella, katsottiin, että M1-kiväärissä oli parantamisen varaa. Mielenkiintoisena lisänä oli vaatimus siitä, että parannetun mallin tuotannon piti onnistua M1:n valmistuksessa käytetyillä työkaluilla. Työkaluvaatimus takasi sen, että tuloksena ei voisi olla muu kuin parannettu M1 "Garand" ja voisi helposti ajatella, että siihen olisi vain lisätty vaaditut optiot
Homma meni niin sanotusti putkeen ja aseet toimitettiin touko-lokakuussa 1954. Etutähtäin on kookkailla korvakkeilla suojattu teräväkulmainen tolppa. Säädöt tapahtuvat takatähtäimestä suurilla sormiruuveilla, joissa on selkeät naksut. Nyt se sai tehtäväkseen valmistaa 12 kappaletta parannettua mallia T44E4. Ordnance Department teki aseesta tilauksen toukokuussa 1945, mutta Japanin antautuessa tilaus peruttiin ja valmiita aseita ehti tulla ulos tehtaasta vain 100 kappaletta. Merkittävänä seikkana ilmoitettiin myös T44E4:n samankaltaisuus M1-kiväärin kanssa, mikä helpottaisi siirtymistä uuteen asemalliin. Länsimaiden yhteenliittymästä Natosta muodostui merkittävä vaikuttaja myös amerikkalaisten kivääriprojektiin ja erityisesti sen kaliiperiin. Näistä on vuosien saa29. FAL:iin oli tutustuttu jo aiemmin 7 mm -eurokaliiperissa, mutta jotta vertaaminen olisi mahdollista, Sprinfieldiltä tilattiin 500 T44:sta ja Harrington & Richardson Arms Company komennettiin valmistamaan 500 FALia (mallimerkintä T48), molemmat siis kaliiperissa 7.62-MM NATO. WWW.REKYYLI.FI Ennen tuotannon aloittamista suoritettiin koeammuntoja ja todettiin, että T44 vaatisi muutoksia. Kuten arvata saattaa, voittajaksi valittiin amerikkalainen T44E4. Koska Springfield Armory oli ylityöllistetty, avuksi otettiin connecticutilainen Mathewson Tool Company, joka oli valmistanut aiemminkin prototyyppejä. Mathewson Tool Company palkkasi hieman aiemmin Springfieldiltä eläköityneen John Garandin avustamaan suunnittelussa. Sen eduiksi ilmoitettiin keveys ja yksinkertaisuus eli T48 oli noin 450 g painavampi ja siinä oli enemmän osia. Tämä selvitystyö kesti kauan ja sen aikana ehdittiin muun muassa rähjätä Koreassa "vanhentuneella" kiväärikalustolla. Maailmansodan suora seuraus oli ollut idän ja lännen välinen jako ja sotilasliitot. Uusi kivääri otettiin käyttöön 1.5.1957 ja sen lopulliseksi mallinimeksi tuli U.S. Vaikka tuotanto keskeytyi, aiheen tutkimus jatkui jo vuoden 1945 lopulla. Testit tapahtuivat pääasiassa Georgian Fort Benningissä, mutta mukana oli myös arktinen osuus Alaskan Fort Greelyssä. Rifle, 7.62-MM, M14. MUUTAMA SANA KOEASEESTA M14-kivääriä valmistettiin vuosina 1959-1963 yhteensä 1 376 031 kappaletta. Takatähtäimen reikä ei näytä kovin suurelta, mutta koska tähdätessä silmä tulee lähelle sitä, on se käytännössä hyvin väljä. keen siihen tehtiin useita muutoksia ja mallimerkintä täydentyi muotoon T20E2. Pitkällisten koeammuntojen ja väännön jälkeen Nato-maat pääsivät 29.1.1954 sopuun siitä, että yhteiseksi kaliiperiksi tulisi 7.62-MM NATO. Varsinaiset vertailuaseet toimitettiin testeihin ja T48:n ja T44E4:n välille haettiin ratkaisevaa eroa vuosina 1955 ja 1956. Nyt päästiin sitten vääntämään kättä itse kivääristä, joka oli myös Yhdysvalloissa jäänyt ratkaisematta vuosikymmeneksi. Ordnance Departementin kiinnostus oli keskittynyt kahteen kiväärimalliin, FN:n FAL:iin ja Springfieldin T44:ään, joka oli karkeasti ottaen T20 uudessa kaliiperissa
Mäntä työntää luistin (eng. Ensinnäkin se laittoi luotettavuuden koetukselle ja liWWW.REKYYLI.FI. Optisella tähtäimellä pienet tähtäysvirheet olisi ollut helpompi karsia, mutta perän mitoitus on tarkoitettu avoille, joten kiikaria käytettäessä ampuma-asento ei ole läheskään ideaali. Mukana ei ollut lainkaan "hirvipatruunoita", vaan paremmin aseen luonteeseen sopivia kokovaippaluodilla ladattuja patruunoita Laukauksia ammuttiin useita satoja ilman ensimmäistäkään ongelmaa. vaihdettu liekinsammuttaja ja lisätty tähtäinkisko optista tähtäintä varten. Muutoksilla ei ole pilattu aseen "historiallista arvoa", koska se on menetetty jo siinä vaiheessa, kun M14:sta on jouduttu poistamaan sarjatulioptio. Tässä on toki muistettava se, että ase oli lähtökohtaisesti aivan puhdas ja öljytty sen omistajan toimesta asiaankuuluvilta osiltaan. Patruunavalikoimamme oli kenties kaliiperiin nähden tavallisesta poikkeava. Pakkassää oli monessakin mielessä hyvä asia M14:n koeammunnassa. M14 on kaasutoiminen kivääri. Operating rod) liikkeelle. Perän sisällä on tila puhdistussarjalle. Puhdistussarjan sielu on Combination Tool, joka nimensä mukaisesti on M14:n yleistyökalu. Noin 20 cm patruunapesän jälkeen on kaasuportti, josta karkaavat kaasut päätyvät kaasusylinteriin ja onttoon kaasumäntään. Toimintavarmuuden säilyttämiseksi ei tarvita tavanomaista kummempia ohjeita. Hallintalaitteet ovat kookkaat ja ja niiden sijoituspaikka erinomainen. Aseen suomalaiset omistajat ovat tehneet siihen muutoksia, siihen on mm. Avotähtäimien antama kuva on väljä ja ensi alkuun valintamme hieman epäilytti. Kuvaavaa asetyypin luotettavuudelle on se, että sitä käsittelevässä kirjallisuudessa oikean huollon merkitystä korostetaan erityisesti piipun ylläpidon osalta tyyliin: "alkuperäistä M10-puhdistuspuikkoa ei kannata käyttää, jotta piipun suuta ei hangata piloille". Kiväärin käyttöominaisuudet ja Winchesterin laadukas työ ovat yhä tallella. PEHMEÄ KUIN KEVÄINEN TUULI Kiväärillä ammuttiin koeammuntoja sekä tuelta tarkkuuskokeen merkeissä, että pystystä tuntuman saamiseksi. Takatähtäimen reiän koko on jotain ghost ringin ja esimerkiksi RK:n vastaavan väliltä ja niinpä myös tähtäimet ovat tietynlainen kompromissi. Ensimmäisten koesarjojen jälkeen oli selvää, että ihmissilmän kyky keskittää asioita on riittävä, jotta M14:sta tähtäimillä on mahdollista ampua tarkasti. Varmistin on liipaisinkaaren etuosassa, lippaansalpa lipaskuilun takareunassa ja lukon vapautin kehyksen alareunassa. Lipaskuilua kiertävän teräsosan takareunan kolot ovat rekyylivastimet, joihin kehyksen alareunan ulokkeet painuvat. Alussa muutama osumakuvio oli noin kämmenen kokoinen, mutta kun aseen kanssa oli päässyt sinuiksi, alkoi tulosta tulla. Oheiseen taulukkoon alun haparoinnin aikana saatuja kuvioita ei kelpuutettu. Koeammunnat suoritettiin helmikuisessa pakkassäässä ripeään tahtiin, joten piipun lämpötilamuutos oli tavallistakin suurempi. Aseen omistajan kertoman mukaan kyseessä on todella hyväkäyntinen aseyksilö, joka pitänee paikkansa. Käytännössä poskelle ei saa kunnollista tukea. Paine potkaisee kaasumännän taakse. Rakenne on luja ja vahvistaa samalla tukkia lipaskuilun kohdalta. 30 Tarkkuuskoetta varten käytettävissä olisi ollut kiikaritähtäinkin, mutta aseen luonteen mukaisesti se päätettiin koeampua rautatähtäimiä käyttäen. Se toimii paitsi puhdistuspuikon kahvana, myös avaimena useimpiin huollossa tarvittaviin kohteisiin. tossa päätynyt ulkomaille sotilasapuna tai myytyinä noin 450 000 asetta ja 750 000 asetta on "tuhottu". Koeammuttavaksi saamamme ase on Winchesterin vuonna 1962 valmistama yksilö, joka ei luonnollisestikaan ole enää alkuperäisessä kunnossa. Suurehko reikä sallii nopean tulenavauksen, mutta myös tarkat laukaukset. Yhdysvaltain asevoimien varastossa on yhä siten noin 170 000 M14-kivääriä. Patruunoiden välille ei syntynyt merkittävää eroa, osumakuviot pysyivät keskimäärin 50 mm:n tuntumassa. Ainakaan avotähtäimillä ammuttaessa ei voitu havaita lämpenemisestä johtuvaa osumien vaeltamista
Tämä on kenties se kaikkein merkittävin syy muutokseen. Koneisto on oikea monitoimilaite, tavallisten ominaisuuksien lisäksi siihen on ympätty lippaansalpa ja se toimii myös purkusalpana. Mutta kun sillä pääsee ampumaan, tällaiset ajatukset karisevat ja luontevammaksi vertailukohteeksi nousee sen syrjäyttänyt M16. Vaikka tulokkaalla oli lastentautinsa, ei tätä kehitystä ollut pysäyttäminen, koska amerikkalaisten yl- Kun raudat ovat irti puista ja luisti jousineen on irrotettu, saadaan lukko irti kehyksestä. Aseen huoltopurkaminen aloitetaan vetämällä lipaskaari alas, jolloin koneisto irtoaa alas ja raudat voidaan nostaa irti tukista. tuntuu erittäin luonnolliselta ampua. NYKYÄÄN "MÄÄRÄKIN ON LAATUA" Koska M14 näyttää vanhanaikaiselta, moni mieltää sen kuuluvan samaan sarjaan Mosin-Nagantien ja Mausereiden kanssa. Rekyyliä voisi kuvata kevyeksi tuuppaukseksi, jonka mietoudesta johtuen liikkuvien takana käymisen aiheuttamat heilahdukset korostuvat. Toisin kuin monissa nykyisissä sotilasaseissa M14:n painopiste on juuri käsien välissä ja se WWW.REKYYLI.FI Laukaisukoneisto on tehty kestämään, kaikki sen osat ovat terästä ja mitoitukseltaan jämeriä. Ongelmana vain oli, että tällainen ase vaatii käyttäjältään paljon, pitkästä käyttöetäisyydestä ja pysäytyskykyisestä patruunasta ei ole hyötyä jos sotilaat eivät osaa ampua. Kiväärin kaasukoneisto ja kohtuullisen suuri paino syövät potkun pois jopa siinä määrin, että välillä on vaikea uskoa ampuvansa .308 Win / 7.62 Nato kaliiperin aseella. Kuvassa alla on alkuperäinen liekinsammutin, jonka alapinnalla on pistimen kiinnitykohta. SEKÄ TUELTA ETTÄ PYSTYSTÄ AMPUMINEN ON ONGELMATONTA, AINOASTAAN LIPPAAN AIHEUTTAMA ULOKE ASETTAA PIENIÄ RAJOITTEITA TUETTUUN ASENTOON. säksi monia asioita jouduttiin tekemään hansikkaat kädessä. Tämä on hankala operaatio, koska lukko irtoaa ja menee paikoilleen vain yhdessä asennossa varovasti pujotellen. Tässä vertaamisessa suurin mielenkiinto on siinä, miksi tapahtui näin radikaali muutos. Myös kiväärin kontrollien käyttäminen hansikkaiden verhoamilla käsillä on joskus vaikeaa, mutta M14 on suunniteltu käytettäväksi erilaisissa ilmastoissa. Esimerkiksi patruunoiden painaminen suureen kaksiriviseen lippaaseen onnistui helposti, eikä ase ole millänsäkään siitä, jos jokin patruunoista sattuu olemaan aavistuksen muita edempänä. Syynä on sen perinteinen puutukki ja kiväärimäinen ulkonäkö. Verrattuna esimerkiksi Ruger Mini-14:ään on alkuperäisen lukossa sentään hieman toleranssia. 31. M14:n suurempi kaliiperi mahdollisti pidemmän käyttöetäisyyden ja patruuna oli teholtaan selvästi parempi. M14:a erinomaisen pehmeä rekyylikäyttäytyminen tuli myös täysin selväksi. M14 oli pääaseistuksena aina Vietnamin sotaan saakka, jonka aikana joukot varustettiin 5.56 Nato -patruunaa ampuvalla M16:lla. Sekä tuelta että pystystä ampuminen on ongelmatonta, ainoastaan lippaan aiheuttama uloke asettaa pieniä rajoitteita tuettuun asentoon. Kun mietoon rekyyliin lisätään varsin onnistunut ergonomia, oli kivääriin vaikea olla ihastumatta
Harrastajan kannalta M14 on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen asemalli. Tätä samaa tuki myös mahdollisuus kuljettaa mukanaan enemmän pika- tai sarjatulella vihollisen suuntaan kylvettävää ampumatarviketta. Vaikka amerikkalaisten sotilaiden nykyinen jalkaväkiaseistus on jälleen joutunut kritiikin kohteeksi riittämättömän kantaman sekä pysäytys- ja läpäisykyvyn vuoksi, ei paluuta M14:ää vastaavaan asejärjestelmään ole. RIFLE, 7.62 MM, M14 Valmistusmaa: Yhdysvallat Kaliiperi: 7.62x51mm NATO Kapasiteetti: 20 patruunaa Pituus: 1120 mm Piipun pituus: 22 tuumaa (559 mm) Paino: 5,1 kg Lapua Trainer / 40 mm Sako Range / 49 mm American Eagle / 35 mm Luodin lähtönopeus, m/s Patruuna Lapua Trainer 8 g FMJ Sako Range 8 g FMJ American Eagle 150 gr (9.72 g) FMJBT Hitain 867,3 891,1 789,6 Nopein 874,0 905,4 812,5 Keskiarvo 870,1 898,4 799,5 Nopeushajonta 6,7 14,3 22,9 Osumakuviot 3 x 5 lks. Lisäksi sotilaan varustuksesta on tullut niin painava, että kaikki ylimääräinen paino pyritään pudottamaan pois. Yhä useammin M16:n tilalla onkin vastaavan kaliiperin karbiini tai jopa PDW-luokan ase. M14:ssä kiteytyy sotilaskiväärin kehityksen huippuvaihe, josta siirryttiin ryminällä nykyiseen tilanteeseen. Piippu on kovakromattu. U.S. M16:een siirtyminen antoi vaillinaisen ampumataidon omaaville joukoille mahdollisuuden lisätä tulensa volyymia ja lisäsi näin joukkojen taistelukykyä. Itse asiassa kehitys on menossa päinvastaiseen suuntaan. Joukkojen ampumataidossa tuskin on tapahtunut merkittävää parannusta, vaikka aseet varustetaan nykyään yhä useammin optisilla tähtäimillä. / 100 m Pienin 40 mm 49 mm 35 mm Keskiarvo 50 mm 59 mm 50 mm 32 WWW.REKYYLI.FI. Yhä suurempi osa vihollisen tappioista aiheutetaan ryhmäkohtaisilla tai tulitukeen kuuluvilla asejärjestelmillä. peilemä kiväärimiesten perinne oli katoamassa ja tämä puute oli jollain keinoin korvattava. Amerikka ei siis enää 1960-luvulla tuottanut riittävää määrää sotilasainesta, joka olisi jo sotaväkeen saapuessaan osannut ampua ja josta olisi ollut koulittavissa tarkalla kivääritulella vihollisen voittavia taistelijoita. Jos vain tilaisuus sillä ampumiseen avautuu, se kannattaa hyödyntää
Key-mate, 96 tuntia valoa avaimenperässä, alk. Edullinen joka miehen sarja Frankfort Tumbler 220v hylsynkiillotusrumpu 695,00 650,00 alk. 1190,00 990,00 1030,00 440,00 680,00 260,00 630,00 1016,00 1380,00 1350,00 Pienoiskivääreitä mm: UUSI ERÄ SUOSITTU! Toz 78-04 paketti 22 lr piekkari mukaan EMD4x32 kiikari + vaimennin Henry 22WMR vipulukko + BSA EMD3-9x40WR kiikari + jalat CZ ZKM452 .22 WMR (MAGNUM) + BSA DH3-9x40 + jalat Magtech M7022 1/2-automaatti + kiikari + jalat + vaimennin Lahjaideoita.... Stylus, kynän mallinen tehopaketti, alkaen. Safepower turvakaappi, tarjous! 550,- rahtivapaasti! SS3492 standardisoitu, hyväksytty kaappi. Magtech AR750 5,5mm 230m/S (23,4J) ilmakiv. Scorpion, erittäin kestävä joka sään valaisin. VS Stefano Fausti Elegant 12/89 28", VS Stefano Fausti Dallas 10/89 26" pääll.piipp. Umarex Co 2 ilma-aseita! SA 177 (glock) 4,5 BB kuulilla Walther CP99 4,5mm Walther PPK/S BB kuulilla Walther CP88 4,5mm Colt M1911A1 4,5mm Beretta M92 4,5mm Beretta M92 niklattu 4,5mm Beretta Elite II BB kuulilla Smith & Wesson M586 4" tai 6" revolveri 4,5mm Smith & Wesson M&P BB kuulilla Makarov PM pist BB kuulilla Heckler & Koch USP kuulilla Heckler & Koch P30 pist 4,5mm Lisäksi Umarex Co2 ilma-aseen ostajalle veloituksetta rasia luoteja + 10 kpl C02 kapseleita kaupanpäälle! 690,00 245,00 295,00 165,00 195,00 235,00 125,00 149,00 110,00 179,00 235,00 195,00 240,00 110,00 alk. Theoben Rapid MFR .177 paineilma, 12 ptr lipas, kiintovaim. 15,00 Suvitek riiputusmittari 150,00 Umarex liipaisinlukko 15,00 BSA TM 10x42 katselukiikari 156,00 BSA LLCP valo/laser yhdistelmä, tuumaiseen kiikariputkeen 51,00 BSA Boresighter kiikarin kohdistuslaite 60,00 Pro Chrono Digital CEI-3800 luodinnopeusmittari 180,00 Rynnäkkökivääri 7.62x39 kirja, P Salo 55,00 Streamlight TLR-1S taktiset perusvalaisin Nyt 156,00 Streamlight TLR-2S taktinen valaisin/laser Nyt 384,00 Streamlight TLR-3 valaisin Nyt 100,00 TermoSwed Plus asut, kylmiin olosuhteisiin: TermoSwed plus aluspaita pyöreällä kauluksella TermoSwed plus aluspaita vetoketjullisella kauluksella TermoSwed plus, vahvikkeellinen miesten alushousu Termoswed Wool UUTUUS! Mukava, lämmin! 92014 pitkät alushousut 91024 pitkähihainen aluspaita, korkea kaulus, vetoketjulla Kun tavoitellaan mukavuutta ja suojaa, on valintasi TermoSwed. 200,00 125,00 125,00 95,00 180,00 Messinkihylsyisten patruunoiden jälleenlataus kirja E. Harjoitteluun, Ilma-aseita mm Theoben Evolution .177 kaasumäntä, 16J,vaim. autom. Pakettihinta Redding Boss Pro-Pak Deluxe sarja! Boss puristin, pakettihint Redding Big Boss/Boss Pro-pak lataussarjat Redding Master #3 ruutiannostelija. Sis. Paananen + latausarvoja opas, yhteishinta ! 39,00 GM Universal deluxe puhdistussarja (sis usean kaliperin) 65,00 Puhdistussarjat + Jaguar aseöljy yht. Redding Boss/Big Boss puristimet Redding T-7 Turret, järeä kääntötornipuristin. 3C xenon, led tai luxeon led alkaen : Streamlight otsalamput kovaan käyttöön mm: Enduro Led 2x AAA paristo 6-24 h käyttöä Trident OD Green,Led/xenon jopa 150h käyttöä Argo Led , 3x AAA paristo 24 lum. Hämmerli Hunter Force 900 lähtönopeus 228m/s + kiikari Hämmerli Hunter Force 1000 lähtönopeus 305m/s + kiikari Magtech AR750 4,5mm 230m/s (13,2J) ilmakiv sin. MEILTÄ METSÄSTÄJILLE JA HARRASTAJILLE LAHJAT, ASEET TARVIKKEET YM! Talvi metsälle, Haulikot kettujahtiin ym... Ajokoiran arkea Kevät Majavajoella Svenks Karhujati (ruotsinkiel) Glock M78 veitsi 15,00 15,00 25,00 34,00 Karhujahti no 2 Kyyhkyjen reitillä Riekkorinteillä Glock M81 sahanterä veitsi 330,00 590,00 530,00 300,00 30,00 25,00 250,00 25,00 15,00 15,00 38,00 Walther Dominator 4,5 tai 5,5 mm 40J,paketti. 65,00 85,00 64,00 63,00 79,00 Duke pyyntiraudat: Duke 120 12,00 Duke 220-2 24,00 Duke 330 36,00 Duke 160 Duke 280 19,00 30,00 Redding lataustarvikkeita mm: Redding Big Boss Pro-Pak Deluxe sarja! Huippusarja! Kaikki mitä kotilataaja tarvitsee, sarja sis puristimen, Master # 3BR annostelijan, M1400 trimmerin, #2 ruuti vaaan, ruutisirotin, hylsyöljysarja, hylsynhoitosarja, ruutisuppilo, Redding latauskirja, hylsynviistin. SP66 Asekaappi 570,125x40x30 cm 93 kg SP88 Asekaappi 720,150x 55x40 cm 152 kg SP99 Asekaappi 990,150x65x55 cm 200 kg NYT 20% joulualennus!!! Ammattilaistason Streamlight valaisimia mm: Propolymer 4AA, tukevat perusvalaisimet, alk. Armed Super Magnum 12/89 puol.autom 28", VS Benelli Nova Mag-Stop 12/89 pumppu VS Baikal MP-153 12/89 käyt. Redding Master #2 ruutivaaka. (ei kiik) Theoben SLR .177 alavipuviritteinen, kaasumäntä 7 ptr lipas Theoben TTR1 .177 paineilma, reguloitu, muovitukki, vaim. Rajoitettu erä SafePower SS3492 hyväksytyt asekaapit.Hintoihin lisätään rahti. Propolymer 2AA, pienempi perusvalaisin, alk. Redding M1400 hylsytrimmeri. Sidewinder, 4 eriväristä valoa, hands free. Paino 110kg Mitat 1500x380x280, älä lankea mihinkään peltikaappeihin vaan ota turvaksesi kunnon hyväksytty kaappi. Hunters Specialties kauris/peura pilli Hunters Buck Lure kauris/peura houkutinaine Walther LRF600 laser etäisyysmittari Metsästys DVD:t mm. 375,00 172,00 123,00 112,00 alk. Redding Ultramag, markkinoiden tukevin C-puristin Lee 90050 lataussarja. vaaka, annostelija, puristin ym. Magtech AR1000 4,5mm 305m/s (23,4J) ilmakiv. ulikot Stefano Fausti Progress Inertia 12/76 autom. 178,00 382,00 400,00 140,00 80,00 37,00 NYT 29,60 22,00 NYT 17,60 63,00 NYT 50,40 75,00 NYT 60,00 23,00 NYT 18,40 16,00 NYT 12,80 48,00 NYT 38,40 21,00 NYT 16,80 39,00 NYT 31,20 53,00 NYT 42,40 Kysy tuotteistamme kauppiaaltasi tai meiltä tai vieraile sivuillamme www.asetalo.fi.
Lakiin odotetaan suuria muutoksia, joista ei kuitenkaan vielä ole tarkempaa tietoa. Aselain valmistelu ei ole täyttänyt lainvalmistelulta odotettavaa hyvää hallintotapaa, sen sisällön asiavirheistä puhumattakaan. Hallintovaliokunnan edustajan mukaan tavoitteena on toimiva lainsäädäntö. Tilaisuuteen osallistuneen Asealan Elinkeinonharjoittajat ry:n puheenjohtajan Antti Sukuvaaran mukaan ampumaharrastuksen, metsästyksen ja asealan elinkeinon intressipiirit ovat yksilöineet lakiesityksestä peräti 63 ongelmakohtaa, jotka vaativat muutosta. Kirjoitushetkellä aselakiuudistuksen ensimmäinen osa on kä34 siteltävissä hallintovaliokunnassa. Kyse ei ole hallintovaliokunnassa pelkästään muutamien kohtien hienosäädöstä, vaan hallintovaliokunta on toivottoman työn edessä, mikäli haluaa säätää Suomeen toimivan ja turvallisuutta lisäävän aselain. Ongelmia on varmasti tulossa myös aselain kakkosvaiheessa, sillä miten edes juridisesti ajateltuna voidaan ensin säätää laki, jonka sisältöön puututaan myös kakkosvaiheessa. Eikä syyttä. Orimattilan Ampumaratayhdistys ry ja sen jäsenseurat järjestivät 30.8.2010 kutsuvieraille suunnatun ampumaratapäivän. Varmaa kuitenkin on, että jos alun perin esityksen valmistelussa on jätetty kuuntelematta niitä tahoja joita laki koskee, ei lakia tulla kansan keskuudessa hyväksymään. Ei vaikka eduskunta "suuressa viisaudessaan" hyväksyisi sen, onhan lain valmistelun perusteistakin tahallisesti annettu väärää tietoa lakiesityksen laatijoiden toimesta. Yksi perusongelma vallitsevassa tilanteessa on myös ollut se, että vaikka uusi laki ei edes ole voimassa, sen annetaan silti ymmärtää olevan käytössä, kuten tilaisuuteen Kansanedustajat Kalle Jokinen (kok) ja Jouko Skinnari (sdp) sekä Orimattilan kaupunginjohtaja Osmo Pieski ja valmentaja Matti Nummela keskustelemassa ajankohtaisista asioista Orimattilan seudun urheiluampujien haulikkoradalla. WWW.REKYYLI.FI. Tilaisuuteen oli kutsuttu alueen kansanedustajia, kunnallisvaikuttajia, viranomaisia, järjestöjen edustajia sekä eri lajien aktiiviharrastajia, jotka tutustuivat ampuma-ratatoimintaan ja pääsivät myös ohjatusti kokeilemaan erilaisia aseita ampumaradalla. TEKSTI JA KUVAT: MARKO TAMMELIN AMPUMARATAPÄIVÄ ORIMATTILASSA Luonnollisesti myös ajankohtaiset asiat aselain sekä valmisteilla olevan ampumaratalain osalta nousivat esille voimakkaasti. Kyseessä lienee itsenäisen Suomen historian eniten kritisoitu lakiesitys, jonka edustajat ovat saaneet huomata huolestuneiden kansalaisten yhteydenotoista. HE106/2009 jääkin Suomen historiaan lakiesityksenä, joka todella on saanut kansaa liikkeelle. Tämäkin asia päätyy aikoinaan myös EU:n käsiteltäväksi EU:n perusoikeuskirjan vastaisena, kuten lukuisat muut suomen EU:n ihmisoikeustuomioistuimelta saamat langettavat tuomiot
Työllisyysprojektin tavoitteena on tarjota työpaikkoja liikuntakulttuurin piirissä toimivista kansalaisjärjestöistä, joihin myös monet ampumaseuratkin luetaan. Jouko Skinnarin (sdp) oli saanut paikalle aselakia koskevien sähköpostien runsas määrä. Tilaisuuteen osallistuneen kansanedustaja Kalle Jokisen (kok) mielestä ylilyönneistä aselakivalmistelussa on kuitenkin jo päästy yli eikä lailla ole tarkoitus rajoittaa ampumaharrastusta. Myös Orimattilassa seurat työllistävät ja siten kantavat tässäkin oman yhteiskunnallisen vastuunsa. Tällä hetkellä Orimattilan ampumaratojen lupa-asiat ovat käsittelyssä korkeimmassa hallinto-oikeudessa, joka toivottavasti ottaa kantaa myös perustuslaillisiin kysymyksiin. Kansanedustaja Jouko Skinnari (sdp) kokeilemassa puoliautomaattista .45 ACP -pistoolia. TYÖTÄ AMPUMAHARRASTUKSEN PARISSA Tilaisuuteen osallistui myös PäijätHämeen Liikunta ja urheilun "Liikunnalla työhön Päijät-Hämeessä" - työllisyysprojektin projektipäällikkö Risto Turunen. Se että kansalaisilla on mielekästä tekemistä, tuo varmasti pitkässä juoksussa parempia tuloksia yhteiskunnallisesti ajateltuna kuin pyrkimys rajoittaa kansalaisten virkistys- ja vapaa ajan mahdollisuuksia. Työn tekeminen ja harrastusmahdollisuudet on turvattu perustuslaissamme. Miksi Suomi olisi poikkeus? 35. Skinnari oli myös aiemmin osallistunut Lahden Hälvälän ampumaradalla järjestettyyn tilaisuuteen, jossa poliisin edustaja oli myös todennut nykyisen aselain olevan riittävä. Tämän ovat osoittaneet ne lukuisat hallinto-oikeuksien päätökset, joissa on yksiselitteisesti todettu etteivät ohjeet voi mennä lain edelle. Uuteen ampumaratoja kontrolloivaan lakiin tulisi kuitenkin saada pykälä jossa ampumaratojen melusta valittajat velvoitetaan maksamaan kaikki kulut, mikäli valitus katsotaan aiheettomaksi. Ilmeisesti tämäkään ei riitä päättäjillemme, joille asiasta on tullut poliittinen kiistakapula, ilman todellista tarkoitusta. Viranomaistenkin mielestä jo nykyinen aselaki on mahdollistanut tiukemmat aselupakäsittelyt. osallistunut Päijät-Hämeen reserviläispiirin puheenjohtaja Marko Patrakka totesi. TARVITSEMMEKO UUTTA AMPUMA-ASELAKIA? Kuten me harrastajat sekä lukuiset etujärjestöjen edustajamme ovat ilmaisseet, uudelle aselaille ei ole todellista tarvetta. Missään tapauksessa lain tulkintaa ei tulisi sotkea ohjeistuksilla joiden lukemiseen tarvitaan jopa lakimiesten virka-apua. Valitettavasti perustuslaillisia kysymyksiä ei ole riittävällä vakavuudella osattu käsitellä perustuslakivaliokunnassa, jonka työ on tasoltaan ollut lähinnä naurettavaa ja ala-arvoista. Molempien pitäisi olla täysin erilliset lainuudistusprosessit. Ampumaratalaki pitäisi Jokisen mielestä nähdä mahdollisuutena, koska radat ovat olleet aina ympäristölain alaisia. Ehkä tämä on sysäyksenä kehitykselle, että saamme Suomeen erillisen perustuslakituomioistuimen vuonna 2011, kuten on myös monissa muissa EU jäsen valtioissamme. Myös Skinnarin mielestä lain kohteeksi joutuvien kritiikki ministeriön kuulemisten vajaavaisuudesta on ollut oikeutettua. Ympäristölainsäädännössä ampumaratojen osalta on luonnollisesti parantamisen varaa, mutta siitä ei saisi tehdä kiertokapulaa aselainsäädännön suhteen. Sen sijaan olisi syytä miettiä tarkoin miten lupaviranomaisia tulisi kouluttaa ja ohjeistaa noudattamaan ampumaaselakiamme. Keväisessä lähetekeskustelussa tuli selväksi, ettei eduskunta tule esitystä sellaisenaan hyväksymään ja myös hallintovaliokunnasta on tullut viestiä että kuuleminen on tehty perusteellisesti, kertoo Jokinen. Ampumaratalakia syksyksi puuhaavaa työWWW.REKYYLI.FI LINKKEJÄ www.phlu.fi/liitu www.eduskunta.net www.kansanmuisti.fi ryhmää ei edes ole kutsuttu kokoon kertaakaan, joten on myös suuri huoli että tässäkin asiantuntijoiden kuuleminen laiminlyödään. Tämä on omiaan tuomaan esiin ampumaharrastuksen mukanaan tuomaa lisävirtaa, jota tässä kellon ympäri pyörivässä yhteiskunnasKansanedustaja Kalle Jokinen (kok) kokeilemassa .500 S&W Magnum revolveria. sa varmasti kaivataan. Kansanedustaja Kalle Jokinen (kok), joka on toiminut myös Orimattilan kaupungin meluvallityöryhmässä, lupasi viedä viestiä eteenpäin tässäkin asiassa. Onkin syytä olettaa että ampumaratojen ja liikuntapaikkojen perustamisesta sekä hallinnasta säädettyä lainsäädäntöä selkeytetään, jotta perustuslain asettamat edellytykset saadaan täytetyksi. Jokinen lupasi kuitenkin evästää hallintovaliokuntaa tilaisuuden annilla
Vertailun tuloksien ei siis ole tarkoitus yllyttää risukkolaukauksiin, vaan pikemminkin antaa osviittaa siitä, millaisella luodilla tai kaliiperilla voi huonon tuurin sattuessa olla paremmat mahdollisuudet toivottuun tulokseen. LÄHTÖKOHDAT Yleensä vastaavissa testeissä patruunoita on testattu ampumalla niitä tiheän risukon lävitse ja tuloksia sitten on pyritty tulkitsemaan. Mikäli ammutaan samalla aseella kaksi samanlaista patruunaa, voi toinen painella keinotekoisesta risukosta läpi ilman risukosketusta ja sen kummempaa poikkeamaa kun taas toinen osuu risuun ja vaihtaa suuntaa enemmänkin satunnaisesti. METSÄSTYSPATRUUNAT RISUTESTISSÄ PUSKAKUULAT JÄRJESTYKSEEN TEKSTI: JANNE L AUKK ANEN Joka syksy metsästäjiä puhuttaa mikä patruuna tai mikä kaliiperi voisi olla paras peitteisessä maastossa. Käytännössä tällaisen testin järjestäminen on lähes mahdotonta, sillä luodin vakavoitumiset ja muut tekijät huomioiden, tulisi aseen ja poikkeuttavan materiaalin WWW.REKYYLI.FI. Tällä tarkoitan, että ammuttaisiin esimerkiksi 30 mm tuoreeseen, tasalaatuiseen leppärunkoon aina 5 mm keskilinjasta sivuun (1/3 halkaisijasta). Toisaalta, eläin voi liikkua ja kohdetta vain optisen tähtäimen läpi seuratessa voikin laukauksen hetkellä eteen ilmaantua ikävä yllätys, joka pahimmillaan johtaa haavakkoon. Asiaa on puitu alan lehdissä vuosikaudet vaihtelevin tuloksin, joten tällä kertaa Rekyyli päätti ottaa osaa keskusteluun ajankohtaisella testillä. 36 Harva metsästäjä ampuu tahallaan peitteiseen maastoon, näkemättä kunnolla kohdetta. Toistettavuutta ja tulosten vertailukelpoisuutta auttaisi, mikäli käytettävissä olisi huomattavan tasalaatuista risukkoa ja johon kyettäisiin toistuvasti ampumaan täsmälleen samanlaiseen paikkaan. Ongelmana järjestelyssä on tuurin vaikutus
Testin aikana emme havainneet tuloksien vääristymistä vaikka kuulat olisivatkin läpäisseet vanerin läheltä toisiaan. TOTEUTUIKO TOISTETTAVUUS? Tähän vastaamme: kyllä, sillä eri testipäivinä ammuimme samaa patruunaa saaden hyvin pitkälti samat tulokset. Sen sijaan pyrkimys tässä oli tutkia mitkä tekijät vaikuttavat risuherkkyyteen ja saada eri kaliiperit ja patruunat summittaiseen paremmuusWWW.REKYYLI.FI järjestykseen. Näin ollen saatuihin tuloksiin voi tietyllä varovaisuudella luottaa sillä vaikka kokonaispatruunamäärä vaikuttaa suurelta, oli otanta yksittäistä patruunalaatua kohden maksimissaan 20 kpl. Ammutaan tuettuna. Sen sijaan jos joku 37. Testasimme myöskin minkälaisia eroja syntyy mikäli puumateriaali on märkää mutta yön yli upoksissa ollut 18 mm koivuvaneri ei verrokkipalaan nähden tuottanut poikkeavia tuloksia. Maalitauluna kyllin suuri valkoinen paperi Ennen maalitaulua, 8,5 metrin etäisyydellä 18 mm koivuvaneri 40 asteen kulmassa. Mittauksessa huomioitiin vanerilevyyn syntyneen osumakuvion suuruus inhimillisen virheen eliminoimiseksi. Lopullisena koejärjestelynä, osin käytettävien ratojen tuomien rajoitusten vuoksi, päädyimme seuraavaanlaiseen ratkaisuun: Ampumamatka 50 metriä. Näin ollen poikkeutuslevyn ominaisuuksilla haettiin tilanne jossa ensiodotusten perusteella parhaiten pärjäävät luodit edes hieman harhailisivat mutta jossa herkimmätkin tapaukset voitaisiin ampua turvallisesti ilman että luoteja pääsisi karkaamaan takavallin väärälle puolelle. Projektin pelastukseksi nousi suomen puuteollisuus joka tarjosi puumateriaalin jalostuneemmassa muodossa, koivuvanerina. Selkeästi epäselvät tulokset jätettiin huomiotta ja loppusuoralle tarkastelussa valittiin vain kunkin kaliiperin parhaat osumakuviot. Toisaalta, inhimillisistä syistä johtuen samaan reikään ammuttiin melko harvoin ja tältä osin puutteellisista koejärjestelyistä huolimatta, melko moni patruuna kävi sangen tiukkaan kasaan. Näistä mitattiin lähtönopeudet, syntynyt osumakuvio sekä osumakuvion keskipisteen siirtymä ampumalinjasta. Toisin sanoen jos testissä kaksi erilaista patruunaa sattuivat suurin piirtein samanlaiseen karsinaan, on näiden todellisen risuherkkyyden paremmuus lopulta tuurista kiinni. Mikäli paperista löytyi 10 cm osumakuvio, ja vane- Testissä käytetty "risu", 18 mm paksuinen ja 40 asteen kohtauskulman omaava koivuvanerilevy. rista kolmen sentin, kirjattiin tulokseksi seitsemän senttiä. Esimerkiksi joissain tapauksissa kaksi osumaa kolmesta oli tiukasti toisiaan vasten mutta kolmas kuula löytyi kauempaa. Jokaisella maahantuojien toimittamalla patruunalaadulla ammuttiin kolmen laukauksen sarjoja. välille jättää useampia metrejä tilaa - mieluiten kymmeniä metrejä. KOEJÄRJESTELYT Pystymetsästä löytyvien tarpeiden soveltumattomuus sellaisenaan osoittautui testiä ajatellen melkoisen hankalaksi. Ideana testissä ei suinkaan ollut määritellä jonkinlaista lukuarvoa kuinka hyvin jokin patruuna pärjää peitteisessä maastossa. Seuraavaksi haettiin järjellinen poikkeama erilaisilla osumakulmilla jossa päädyttiin 40 asteeseen. Näin ollen onkin oletettavaa että vaikka sarjan ensimmäinen kuula teki aloitusreiän, seuraavat kaksi seurasivat melko kiltisti perässä aiheuttaen silti edeltäjiensä mukaisen poikkeaman. Lisäksi emme voi kyllin alleviivata että jokaisessa kaliiperissa esiintyi satunnaisia poikkeamia, eli muutoin tiukasta kasasta löytyi yksittäisiä harhaluoteja joiden käyttäytymiselle ei syytä löytynyt. Tästä edettiin askel kerrallaan aina 18 mm vaneriin saakka ennen kuin 45 asteen osumakulma antoi minkäänlaisia tuloksia. Ensimmäisenä haettiin testimateriaalin paksuutta aloittaen kuuden millin vanerista. Todennäköisesti luodin poikkeamiseen vaikuttavia tekijöitä on niin paljon, ettei niitä vielä tämänlaisellakaan testillä voi hahmottaa kuin kokolailla ympäripyöreästi. Testaus aloitettiin ampumalla .308 Win -puolivaippapatruunaa myyntinimeltään AMA 75 metrin radalla siten, että poikkeutuslevy sijaitsi noin 60 m etäisyydellä. Mikäli osumakuviossa oli jotain epätavallista, uusittiin ammunta. Mitä itse vanerilevyyn tulee, toki jokainen laukaus olisi voitu ampua täysin puhtaaseen pintaan. Kyseessä on sangen tasalaatuinen ja edullinen materiaali, joka on vieläpä helposti saatavilla kautta maan
Osumakuvion pienuus yllätti testiryhmämme täysin, joten seuraavaksi alkoikin ns. Vakuutteleehan Puolustusvoimat varusmieskoulutuksessa itäisen kaliiperin ylivoimaisuutta Suomen peitteisessä maastossa. Kasa toki kasvoi lähes kolminkertaiseksi, kahdeksaan senttimetriin. Suurin kasa, joskin Sakon oleellisesti edullisemmalla patruunalla (tämä on se kaapinpohjalaatikko), kasvoi 15 cm kokoiseksi poikkeaman ollessa kuitenkin melko tarkalleen keskellä. Idän version keskimääräinen osumapiste poikkeutui kyllä, muttei merkittävästi, ainoastaan viitisen senttiä oikealle. Tähteeksi ei jäänyt kuin läjä kiillotettavia hylsyjä harvojen irtopatruunoiden kaveriksi. LÄNSI PATRUUNAT Patruunoiden saatavuudesta kuuluu iso kiitos maahantuojille, jotka osallistuivat testiin sangen huomattavalla panoksella (kirjaimellisesti), lisäten tuntuvasti alun perin kaavailtua valikoimaa. Sen sijaan risutestilaboratoriomme tulokset paljastivat kylmät tosiseikat. Sen sijaan lännen nurkkauksessa oli aito ja alkuperäinen M-16a1. Sen tuloksena löytyi kasa sangen iäkkäitä patruunoita joiden alkuperästä ei ollut muuta tietoa kuin todennäköinen tehdastekoisuus. M-16 -asetelmassa. Näiden keskinopeus oli 994 m/s noWWW.REKYYLI.FI. 18 mm vaneri Ase Pahvi 8,5 m 50 m patruuna kävi pieneen kasaan vailla satunnaisia poikkeamia, on siinä potentiaalia. ampuminen muutaman testipäivän aikana sangen työlästä. ITÄ VS. taskunpohjien kaivelu. Länsi tarjoaa hieman laakeamman lentoradan suuremman lähtönopeuden merkeissä. Poikkeuma oli nimittäin idän versiota pienempi, noin kaksi senttiä. Ja kyllä, luodit ovat toisistaan poikkeavia, .223 Rem Speedhead kun on täysvaippaluoti ja sen vastustaja taasen puolivaippa. Idän aseeksi ei alkuperäistä tähän hätään löytynyt, joten Saiga AK-103 sai kelvata patruunan polttajaksi. Käytetyt kaliiperit vaihtelivat välillä .222 Rem - .458 Win Mag kappalemäärän noustessa 500 patruunan paikkeille. Keskimäärin 973 m/s huiteleva kevyt luoti teki juuri sen mitä emme osanneet kuvitella. Lisäksi ammuimme myös 7,62x39 kaliiperissa kaapin perukoilta löytyneestä 250 kpl pahvilaatikosta Sakon 8 g FMJ -patruunaa. Vaikkei ampuminen yleensä vastenmielistä olekaan, on tällaisen laukausmäärän 38 Vaikka tarkoituksenamme oli tehdä etupäässä metsästysluotien vertailua, kiinnosti myös aiemmat luotien läpäisykokeet tehnyttä testiryhmää tavattomasti, minkälaisia eroja syntyisi AK-47 vs. Sen sijaan tiukimmaksi kolmen laukauksen kasaksi kirjasimme kunnioitettavan kolme senttiä. Karkean arvion mukaan saatujen patruunoiden hinta lienee jossain 1000-1500 euron välimaastossa painottuen laadullisesti sinne arvokkaampaan päähän. Military patruunoiden sijaan testissä mittelöikin Sako .223 Rem Speedhead 3,2g FMJ ja Sako 7,62x39 Gamehead 8 g. Aseilla ei tässä kuitenkaan ole niin suurta merkitystä kuin patruunoilla. Tästä voikin jo vetää alustavan johtopäätöksen ettei kaliiperista suoraan pysty päättelemään risuherkkyyttä, vaan varsinainen a-tarvike sanoo lopullisen sanan
Tehoon emme nyt tässä ota mittausten osalta kantaa, mutta sen sijaan risuherkkyyteen lienee pieni puheenvuoro paikallaan. Ero vastaavalla luodilla ladattuun .222 Remington-patruu-naan selittynee AR-pohjaisen aseen tiukemmalla rihlannousulla. Näissä kaikissa kasan koko oli alle kahdeksan sentti39. Syytkin lienevät selvät, sillä vain 3,2 g paivan .222 Remingtonin luoti 1024 m/s keskinopeudella ei juurikaan kestä häiriötekijöitä. Monet olisivat jopa valmiita kieltämään mokoman alitehoisena ja ri- suherkkänä hirvenmetsästyksessä. Hyvää siinä mielessä, jotta pahviin syntyneet reiät olivat nyt aivan pyöreitä, eli luodit tulivat muokkaamattomista poiketen perille täysin suorassa. Viilaus ei kuitenkaan WWW.REKYYLI.FI tuonut mitään lisäpoikkeamaa. Lukemia tarkasti tuijottaen kotimainen valinta vaikuttaisi toimivammalta, muttei se jenkkien versio oleellisesti huonompikaan ollut, etenkin jos verrataan FMJluodilla ladattuun 7,62x39-patruunaan sillä luotien roiskiminen lisääntyi merkittävästi. Tosin, vaikka poikkeama laskennallisesti oli siinä 10 cm paikkeilla, oli kasa poikkeamaa suurempi reikien löytyessä enempi ympäri taulua. Tähän ei vaikuttanut se, oliko välissä viistoa vanerilevyä vai ei. .222 REMINGTON KEVYIN PATRUUNA Latvalinnustuksessa yleensä pyritään ampumaan selvästi näkyvään kohteeseen. Lähes puolet luodeista halusi asettua poikkiteloin hajonnan ollessa keskimäärin 15 cm:n paikkeilla. Huomioitavaa on, että jokainen luoti kohtasi taustapahvin täysin kylki edellä. Pääosin siksi, että tällä kertaa ammuttiin kokolailla toisistaan poikkeavilla luodeilla. SAKO .222 REM SPEEDHEAD 3,2g FMJ Keskiarvonopeus: 1026m/s Nopeushajonta: 24 m/s Osumapisteen poikkeama: 8cm Kasa: 15 cm Muita huomioita: Otannasta lähes puolet luodeista osuivat maaliin kylki edellä. SAKO .223 REM SPEEDHEAD 3,2g FMJ Keskiarvonopeus: 973 m/s Nopeushajonta: 9,5 m/s Osumapisteen poikkeama: 2 cm Kasa: 8 cm Muita huomioita: Kyseinen luoti pysyi vakaana loppuun saakka. Testissä käsittelimme yhteensä kuuden eri valmistajan 12 erilaista latausta. Sen sijaan testin muut saman kaliiperin luodit, jotka olivat painavampia ja siten pidempiä, osoittautuivat epävakaiksi. SAKO 7,62X39 GAMEHEAD 8,0g SOFT POINT Keskiarvonopeus: 713,3 m/s Nopeushajonta: 11,5 m/s Osumapisteen poikkeama: 5 cm Kasa: 3 cm FEDERAL PREMIUM .308 WIN 180gr TROPHY BONDED TIP Keskiarvonopeus: 782,5 m/s Nopeushajonta: 0 m/s Osumapisteen poikkeama: 6 cm Kasa: 11 cm FEDERAL PREMIUM .308 WIN 180gr NOSLER PARTITION Keskiarvonopeus: 792,2 m/s Nopeushajonta: 22 m/s Osumapisteen poikkeama: 22 cm Kasa: 15 cm peushajonnan ollessa enimmillään parinkymmenen metrin luokkaa. Käsivaralta tehty viilaus ei tullut täysin suoraan ja se teki luodille sekä hyvää että huonoa. Tämän päälle ammuimme joitakin AMA-merkkisiä puolivaippaisia patruunoita, joiden laatu on vähintään kyseenalainen. Ja hajontaahan syntyi heti tuplaten, 16 cm, osumapisteen liikkuessa vasemmalle alaviistoon noin 12 cm. Pienimmät kasat syntyivät RWS Evolla, Winchester Supreme Elitellä, Norman lataamalla Nosler Ballistic Tipillä sekä Lapua Naturaliksella. Yhteenvetona voisi todeta, ettei selvyyttä rynnäkkökiväärien risuherkkyyteen saatu. Täysin pelkän mielenkiinnon vuoksi seuraava sarja ammuttiin patruunoin, joissa poikkeutuksen maksimoimiseksi viilasimme äskeisen sarjan patruunoista noin 2 mm verran kärkeä tylpemmäksi. Yhteensä .308-patruunoista eroteltiin luodit hylsyistä yli 250 kappaleesta otannan ollessa testikaliipereista ylivoimaisesti suurin. Sen sijaan hajonta kasvoi entisestään 24,5 cm:iin. Gamehead-luodilla löytyivät osumat lähestulkoon sieltä minne ne ampuja oli lähettänytkin. Ottaen huomioon ammuttavan kohteen koko ja luodin kokema poikkeama, on erityisen tärkeää varmistaa esteetön lentoreitti tämän kaliiperin luodille. .308 WIN Suomalaisen hirvijahdin standardikaliiperi .308 Winchester on myös yksi puhuttavimmista kaliipereista. Eroja syntyi ja osiltaan ne korreloivat patruunan hintaakin
Luoti selvisi esteestä sitä paremmin, mitä lähempänä se sijaitsee vasemman alakulman nolla-arvoja. 41. Kasojen hajonta 1,5 5 cm väliin ollen näin kalibereista ylivoimainen epäherkkyydessään, vai oliko kuitenkaan. Tarinan opetuksena voisikin todeta, ettei järeälläkään paukulla kannata tuudittautua voitonvarmuuteen risukon läpi sarvipäätä tähtäillessä. Vertailussa oli mukana 12 erilaista .308 Win patruunaa. Näitä emme kuitenkaan ampuneet kuin yhden kolmen laukauksen kasan, joten liekkö sitten ollut jo tuuria mukana. Poikkeamissa kun havaittiin yllättäviä eroja. Mutta ensin kohteeseen olisi osuttava ja siinä mielessä paljon parjattu .308 Win ei osoittautunut lainkaan huonoksi vastustajaksi. Kun yhtälöön lisätään vielä RWS Uni Classic:in suoranainen "driftaus", alkoikin näyttää, etteivät suuret joulemäärät olekaan risukossa ratkaiseva tekijä. Norma Oryx tuotti noin 18 cm poikkeaman siinä missä RWS Evo poikkesi linjaltaan noin kahWWW.REKYYLI.FI deksan senttimetriä. Testiin saatu tehdastekoinen paukku ei kuitenkaan osoittautunut parhaaksi. SAKO .308 WIN ARROWHEAD II Keskiarvonopeus: 765 m/s Nopeushajonta: 6 m/s Osumapisteen poikkeama: 0 cm Kasa: 16 cm SAKO .308 WIN HAMMERHEAD 11,7g Keskiarvonopeus: 757 m/s Nopeushajonta: 7,5 m/s Osumapisteen poikkeama: 19,5 cm Kasa: 8 cm Muita huomioita: Epämääräisen näköiset reiät, luoti laajentunut voimakkaasti. SAKO .308 WIN HAMMERHEAD 13g SOFT POINT Keskiarvonopeus: 733 m/s Nopeushajonta: 12 m/s Osumapisteen poikkeama: 13 cm Kasa: 12,5 cm Muita huomioita: Ammuttu ainoastaan yksi kolmen kasa, jossa kaikki luodit poikittain. SAKO .308 WIN POWERHEAD (BARNES) 10,7g SOFT POINT Keskiarvonopeus: 796,5 m/s Nopeushajonta: 1 m/s Osumapisteen poikkeama: 7 cm Kasa: 21 cm Muita huomioita: Aseen lukko sulkeutui huonosti sekä luodit voimakkaasti laajentuneita vanerin läpäisystä. SAKO .308 WIN SUPER HAMMERHEAD 11,7g SOFT POINT Keskiarvonopeus: 765,8 m/s Nopeushajonta: 6,5 m/s Osumapisteen poikkeama: 9 cm Kasa: 16 cm to paljon pienemmän lähtönopeuden omaavasta pistoolista, jossa siinäkin on sotilaskiväärin piipun rihlaukset. Tietenkin pysäytysvoimaa järeämmässä luodissa on todennäköisesti .308:ia enemmän, vaikka se hieman kyljellään kohteeseen osuisikin. Kuvassa niiden parhaat tulokset on muutettu visuaaliseen muotoon siten, että pystyakselilla on esteen aiheuttama osumakuvion laajeneminen ja vaaka-akselilla osumakeskeispisteen siirtymä. Sen sijaan voiton vei D46-luodilla itseladattu, joka kykeni kenties testin parhaimpaan suoritukseen kolmen sentin kasalla ja nollapoikkeamalla. Myös Norma Oryx tuntui olevan taipuvainen poikittaiseen kulkuun. Toisaalta, tuuri tuntui kohdistuneen kaikkiin kolmeen laukaukseen. 308 Patruunat 25 20 Osumakuvio, cm 15 10 5 0 0 5 10 15 20 25 Osumapisteen poikkeama, cm Trophy Bonded Tip Nosler Partition Naturalis Oryx Nosler Ballistic Tip RWS Evolution RWS Uni Classic Sako Arrowhead II Hammerhead 11,7 g Hammerhead 13 g Sako Powerhead Super Hammerhead Win Supreme Elite 9,3X62 Neljä valmistajaa, 80 patruunaa, näistä luulisi jo olkapään kipeytyvän yhdelle kertaa
WINCHESTER .308 WIN SUPREME ELITE Keskiarvonopeus: 880 m/s Nopeushajonta: 34,5 m/s Osumapisteen poikkeama: 0 cm Kasa: 3 cm Muita huomioita: Nallit tyssääntyneet, luodit laajentuneet. SAKO 7,62X53R SUPER HAMMERHEAD 11,7g SOFT POINT Keskiarvonopeus: 787,5 m/s Nopeushajonta: 7 m/s Osumapisteen poikkeama: 5 cm Kasa: 3 cm 7,62X53R LAPUA S309 8g Keskiarvonopeus: 970,5 m/s Nopeushajonta: 0 m/s Osumapisteen poikkeama: 5 cm Kasa: 3 cm Muita huomioita: Itselataus 7,62X53R D46 Keskiarvonopeus: 845,7 m/s Nopeushajonta: 16 m/s Osumapisteen poikkeama: 0 cm Kasa: 3 cm Muita huomioita: Testin epäherkin patruuna SAKO .338 WIN MAG HAMMERHEAD 16,2g SOFT POINT Keskiarvonopeus: 800 m/s Nopeushajonta: puuttuu Osumapisteen poikkeama: 5 cm Kasa: 7 cm Muita huomioita: Epävakaa PIENEN OTANNAN AMMUNNAT Saimme testiä tehdessämme radalla runsaasti positiivista huomiota josta seurasi useammankin asettaan kohdistamaan tulleen ampujan tarjous kokeilla heidän mukanaan ollutta kalustoa. Käytännössä juuri tämän enempää poikittain ei enää luoti voi pahvia läpäistä. Ammuimme ainoastaan yhden kolmen laukauksen kasan, sillä patruunoita oli rajallisesti. Koepatruunana oli voimakkaasti laajeneva Hornady Leverlution FTX 325gr -luoti, joka yllättäen osoittautui .308:ja melkoisesti huonommaksi monessakin suhteessa. Tästä johtuen suhteellisen hitaasti lentävä luoti välttämättä enää pidemmällä matkalla tahdo avautua joten lähtökohtaisesti luodit on pyritty tekemään herkemmin avautuviksi. Toisekseen kasa oli 14 cm kokoinen ja kolmannekseen se löytyi noin 25 cm päästä oletetusta paikasta. Poikkeama toki ei ollut kovin kummoinen, vain noin reilun tuuman verran mutta itse kasa paisui 16,5 cm laajuiseksi. Ensinnäkin pahvista löytyneet reiät kielivät voimakkaasta laajenemasta. Otanta, poiketen monista muista, oli pieni. Yksikään .308 (poislukien jo ennalta susiksi tiedetyt AMA:t) eivät pärjänneet testissä yhtä huonosti. Toisaalta painavan ja pituuspaksuussuhteeltaan pönäkän luodin 6,5x55 oli testisarjan parhaimman ballistisen kertoimen ja pahimman epävakauden omaava kaliiperi. 42 olettaisi kahlaavan esteiden läpi sangen tunteettomasti. Toisaalta, suurehko poikkeama ei liene sattumaa, sillä samantapaisia tuloksia ilmeni myös WWW.REKYYLI.FI. Kasa oli samoilla sijoilla nipussa kertoen, ettei poikkeama ollut sattumaa. Swedish Mauserilla matkaan lähetetty 10,1 g luoti (Norma Oryx) kiih- tyi keskimäärin nopeuteen 798 m/s aiheuttaen kolme pitkulaista reikää. Toki otos on pieni, vain kolme laukausta, mutta tämä riitti varmistamaan ennakkooletukset herkkyydestä. .45-70 Tämän kaliiperin iäkkyydestä johtuen ovat savuttomalla ladatut tehdaslataukset turvallisuussyistä melko mietoja jotta niitä voisi joku ampua myös vanhemmilla asekonstruktioilla. Haittaako voimakas avautuminen. Näin ollen lähtönopeudet melkoisen raskaalla luodilla ovat siinä 570 m/s paikkeilla. Tämä rajoittaa mahdollisuuksia pärjätä risutestissä. Tunkeutuma on aiemmin tekemissämme testeissä ollut kunnioitettava, mutta miten on risuherkkyyden laita. Luonnollisesti laukausmäärät jäivät sangen maltillisiksi, mutta jos kolmen laukauksen kasa on kokolailla nipussa, ilman että harhaluoteja ha- vaittiin, voinee päätellä ainakin suuntaa-antavasti poikkeaman todennäköisyyttä. 6,5X55 Hoikka, pitkulainen luoti "tiedettiin" ennalta epävarmaksi valinnaksi risukkoon, vaikkakin ballistinen kerroin onkin huippuluokkaa
Keskinopeus 663 m/s. Esimerkiksi .222 Rem ja .223 Rem -tarkastelussa luotina oli sama, 3,2 grammainen Sakon Speedhead. Kuitenkin tuloksissa oli havaittavissa merkittävä ero jota lähtönopeuden ero ei täysin selitä. Olipa risuherkkyyden syy sitten mikä tahansa, kannattaa itse kunkin pohtia mitä luodin poikkeamalle tapahtuu, kun ampumamatka poikkeuttavasta materiaalista kasvaa testissä käytetystä 8,5 metristä vaikkapa 30 metriin. Paraskin patruuna voi huonolla tuurilla poikkeutua liiaksi aiheuttaen epätoivotun tuloksen. Poikkeama toki oli melkoinen, noin 20 cm, mutta osumakuvio pieneni noin kahteen senttiin. Saatujen tulosten perusteella voidaan karkeasti todeta yhtäläisyyksiä jenkkien sotavoimien takavuosina tekemään samanhenkisen testin tuloksiin: mitä enemmän ja mitä järeämmällä ampuu, sen todennäköisemmin osuu. Tehdaslataus sen sijaan tuotti sentin pienemmän kasan, mutta poikkeama kasvoi 12 senttiin. Molemmilla patruunoilla ammuttiin kolmen laukauksen kasat. Yhteistyökumppanit: Joensuun SAR, Urheilu & Kalastus Oy, Sako Oy, Oy K. HORNADY .45-70 LEVERLUTION FTX 325gr Keskiarvonopeus: 568,8 m/s Nopeushajonta: 16,5 m/s Osumapisteen poikkeama: 25 cm Kasa: 14 cm Muita huomioita: Laajeni voimakkaasti NORMA 9,3X62 ORYX 21,1g Keskiarvonopeus: 664 m/s Nopeushajonta: 4,5 m/s Osumapisteen poikkeama: 19,5 cm Kasa: 10,5 cm Muita huomioita: Lähes puolet kyljellään RWS 9,3X62 EVO 18,8g Keskiarvonopeus: 709,5 m/s Nopeushajonta: 11 m/s Osumapisteen poikkeama: 8 cm Kasa: 3 cm RWS 9,3X62 UNI CLASSIC 19g Keskiarvonopeus: 719 m/s Nopeushajonta: 6 m/s Osumapisteen poikkeama: 13,5 cm Kasa: 5 cm Muita huomioita: Käytännössä kaikki poikittain SAKO 9,3X62 HAMMERHEAD 18,5g SOFT POINT Keskiarvonopeus: 711,5 m/s Nopeushajonta: 11,5 m/s Osumapisteen poikkeama: 13 cm Kasa: 2 cm muissa vastaavissa kaliipereissa, kuten seuraavasta käy ilmi. .375 H&H MAGNUM. Patruunoina olivat itseladattu 250 grainin Barnes XL sekä tehdastekoinen Winchester Super X. Edelliseen lataukseen nähden nopeudessa ei juurikaan merkitystä, sillä nopeushajonta näissä latauksissa meni sikäli ristiin, ettei se selitä poikkeavia tuloksia. Luodit eivät myöskään olleet laajentuneet edullisemman verrokin tavoin. YHTEENVETO Jotkut ennakkosuosikit osoittautuivat pettymyksiksi samalla kuin ilmeni myönteisiä yllätyksiä. On myös todettava, ettei minkään yksittäisen kaliiperin voida sanoa olevan toista huonompi tai oleellisesti parempi. Tässä kohtaa on yhä oletettavaa raskaampien luotien säilyttävän paremmin pysäytysvoimansa mutta se vain menettää merkityksensä ellei kohteeseen ylipäätään osu. Käytettyjen aseiden rihlaukset kuitenkin poikkesivat merkittävästi sillä .223 paukut ammuttiin alkuperäiskunnossa olevalla M16a1 -kiväärillä jossa on niinkin jyrkkä kuin 1:7 -nousu. Käytännössä testissä ammuttu 10 cm poikkeama kasvaakin jo yli 35 senttimetriin, mikä on jo huomattavan merkittävä tekijä. Suureksi harmiksi nopeusmittaukset puuttuvat kronon käyttövirheen vuoksi. Toisena arvokkaampi pikaporanterä, 350 gr Woodleigh, joiden lataus mahdollisti 679,5 m/s nopeuden. Luodin ja kaliiperin lisäksi merkittävässä roolissa on aseen rihlannousu. Tuloksena itseladatulla paukulla saatiin 10 cm kasa joka ei poikennut ampumalinjasta käytännössä lainkaan. Kuitenkin yksi luoti vaatimattomasta kolmen laukauksen otannasta löytyi poikittain. Ensimmäisenä hieman edullisemmalla luodilla, 350 gr Hornady, tuotti noin 19 cm poikkeaman ja seitsemän sentin kasan. Metsästyksessä täytyy kuitenkin sattua jo ensim- .458 WIN MAG Kaksi latausta, kuusi laukausta. Luodit eivät olleet laajenWWW.REKYYLI.FI mäisellä paukulla, joten tällä kertaa osa järeämmistä jäi pienempiensä jalkoihin. Samoin monet luodit avautuivat vanerin läpi kahlatessaan, joten mikä on jäljelle jäänyt pysäyttävä vaikutus. Toisaalta, käytännössä jokaisesta patruunalaadusta löytyi ainakin pari harhateille hakeutunutta yksilöä, joten valitsemalla nyt hyvin pärjänneen patruunalaadun, ei kuitenkaan varmista risukon läpi osumista. .308 Win, jossa oli suurin patruunaotanta, paljasti monet huomattavan tunteettomat patruunat. Missään tapauksessa ei kannata tuudittautua "testivoittajien" saavutuksiin, sillä ne ovat vain todennäköisemmin epäherkempiä risukolle. Hjorth Ab. 43. Kukin voi tehdä saadusta, verrattain pienestä otannasta, omat johtopäätöksensä. tuneet juurikaan, joskin tällaiset kuulat tekevät joka tapauksessa sangen suuret reiät
Jos patruunan kuitenkin saa jotenkin suljettua, on painetaso eri kuin oikein täytetyssä patruunassa, yleensä aukeaminen helpottuu molemmissa tapauksissa ja seurauksena voi olla viivästynyt sytytys (vaarallinen varsinkin itselataavissa ja pumpuissa), ruutiannos ei syty kunnolla (haulit vain "puhaltuvat" ulos piipusta ja välitulppa saattaa jäädä piippuun). Tästä syystä kannattaa pitää lukua ampumakerroista, jos haluaa että patruunat ovat keskenään tasalaatuisia ja suoritusarvoiltaan samanlaisia. Sekä vajaa- että liikatäyttö estävät kunnollisen patruunan syntymisen, sillä patruunan sulkeminen joko vaikeutuu tai tulee mahdottomaksi. Pienikin sisämitoituksen tilavuusero tarkoittaa sitä, että jossakin toisessa hylsyssä toimivat komponentit eivät joko sovi toiseen tai sitten toinen jää liian vajaaksi. Tästä syystä lähdemme liikkeelle tutustumalla tavanomaisen haulipatruunan eri komponentteihin ja siihen, miten erot vaikuttavat lataamiseen. HYLSY Käytännössä eurooppalaiset haulikon hylsyt ovat kertakäyttötavaraa kun taas amerikkalaiset on tehty jälleenlatausta silmällä pitäen. Löytyy myös näiden sekoituksia sekä alumiinihylsyjä, mutta käytännössä nykyisin sekä yleisin että käytännöllisin on muovihylsy. Suurin tilavuuteen vaikuttava rakenteellinen osa on hylsyn sisäpuolinen kantavahvike, joka puuttuu monesta hylsystä. Parhaassa tapauksessa seurauksena on vain tavoiteltua matalampi painetaso. Hylsyjä valmistetaan pääasiassa kolmesta materiaalista, pahvista, muovista ja messingistä. Muutaman kerran jälleenladattu hylsy aukeaa huomattavasti uutta hylsyä helpommin ja painemuodostus jää samalla pienemmäksi. LATAUSKOULU, OSA 17 HAULIKON PATRUUNAT OSA 1, KOMPONENTIT Haulikon patruunoiden lataaminen poikkeaa huomattavasti kiväärin vastaavasta. Messinkihylsyjen sisätilavuudet WWW.REKYYLI.FI. Asia selviää parhaiten tarkastelemalla eri hylsyjen halkileikkauskuvia. Monet Euroopassa ladatut patruunat ovat jo tehdaslatauksen jäljiltä kelvottomia, sillä usein nallipesä on laajentunut niin paljon, että uusi nalli voidaan painaa sormella ilman vastusta paikoilleen tai jopa niin, että nalli ei enää edes pysy paikoil44 laan. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että kokomuovisessa hylsyssä painetaso samalla latauksella on hieman korkeampi kuin pahvihylsyisessä tai pahvisella sisävahvikkeella varustetulla muovihylsyllä. Pelkästään patruunan eri komponentit vaihtelevat niin suuressa määrin, että latausarvioissa tulee aina esiintyä muutakin tietoa kuin käytetty ruuti- ja hauliannos. TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI Tämän lisäksi patruunan sisätilavuus, joka on erilainen hylsymerkin vaihtuessa, olisi täytettävä sataprosenttisesti patruunan sulkemistaitteeseen asti. Toinen lähes yhtä suuri vaikuttaja on hylsyn kannan paksuus korkeussuunnassa. Eri valmistajien hylsyissä sekä hylsyn sisätilavuus että hylsyn pituus vaihtelevat suuresti. Myös hylsyn materiaaleissa on eroja, joten tasalaatuisia patruunoita nikkaroitaessa kannattaa pitäytyä identtisis- sä hylsyissä. Useimmissa tapauksissa hylsy on kuitenkin ainakin kertaalleen ladattavissa uudelleen ja koska meillä ei ole uusien hylsyjen hankintaongelmia, onkin turha säästellä hylsyissä. Vaikka hylsy kestäisikin useita latauskertoja, vaikuttaa jokainen ampumakerta hylsyn sulkemiseen
Mikäli haulikonpatruuna suljetaan ns. Kuvan hylsyjen lisäksi löytyy myös vastaavia, joissa sisäpuoliset vahvikkeet tai kanta ovat pahvia ja tällöin painetaso jää kokomuovista rakennetta pienemmäksi, mikä tulee huomioida latausvaiheessa. Tämäntyyppiset saumattomat hylsyt kestävät moniosaisia paremmin painetta. sekä Gameboren että Remingtonin (eurooppalaiset) patruunoita ladataan niihin. Erilaisia tehtaiden käyttämiä välitulppia, joissa tilavuutta on säädelty lisäämällä materiaalia haulikupin pohjalle. Käytetään sitten millaista välitulppaa hyvänsä, on tärkeää että patruunassa on myös tiivisteosa ruutia vasten. Samoin paineensieto voi olla huono, vaikka lämpötilat olisivatkin normaaleja ja myös tällöin muoviosat pettävät. Hylsyn kantaosassa on erillinen jousto-osa, jonka sanotaan pehmentävän latausta. Nykyaikainen, savuttomalla ruudilla ladattu patruuna vaatii kunnolla syttyäkseen tietyn vastapaineen, joka saadaan sulkemalla patruuna riittävän tiukasti, mutta siihen vaikuttaa oleellisesti myös ruutia vasten oleva tulpan tiivistysominaisuus. Etulappu ei saisi haitata hauliparven lentoa ja siksi monet muovikiekot on tehty niin hauraiksi, että ne hajoavat patruunan syttyessä. Nykyisin käytetään yleisimmin yksiosaista muovista haulikuppi/ välitulppaa, jossa on joustava väliosa, haulikuppiosa sekä ruutia vasten tuleva tiivisteosa. Messinkihylsyjen jälleenlataus tullaan käsittelemään omana osionaan tulevaisuudessa. VÄLITULPAT, TIIVISTETULPAT JA ETULAPUT Välitulppia löytyy useita eri vaihtoehtoja, materiaalina on muovi, korkki, paperimassa, pahvi, huopa ja niin edelleen. Usein lähtökohtana on tietty hauliannos tietyllä ruutimäärällä ja ne pitäisi saada sopimaan käytettävissä olevaan hylsyyn. Perusperiaatteena voidaan pitää, että haulikupilla varustetulla välitulpalla saadaan usein hieman tiukemmat kuviot kuin esimerkiksi perinteisellä tulpalla. Muovisten välitulppien ja tiivisteosien materiaaleissa on suuria eroja, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti patruunan suorituskykyyn. Lisätulppia voidaan käyttää myös haulikupin pohjalla, jos kuppiosan tilavuutta pitää rajoittaa. Sisäpuolisen kantavahvikkeen korkeus rajoittaa tehokkaasti välitulpan syvyyttä. Baschieri & Pellagrin kehittämä ja käyttämä Gordon-hylsy on nimetty tehtaalla suositun sarjakuvasankarin, Flash Gordonin mukaan. Myös korkkikiekko hajoaa haulien tieltä. rullausmenetelmällä, tulee se varustaa myös etulapulla, joka voi olla esimerkiksi muovia, korkkia tai pahvia. Useimpien muoviosien kestävyys pakkasella on keskimäärin heikkoa, joskus jopa ala-arvoista. Vasemmalla olevassa tulpassa voidaan eri haulikokojen tilavuuseroa kompensoida eripaksuisilla pahvilapuilla. ovat muovi- tai pahvihylsyjä reilusti suuremmat, jopa niin, etteivät normaalit kaliiperikohtaiset välitulpat kelpaa liian väljinä uudelleenlataukseen. Amerikkalaisia jälleenlatauskelpoisia "one-piece" muovihylsyjä, vasemmalta Winchester, Federal ja Remington. Tällöin tarvitaan muutosta myös välitulpan mitoitukseen. Pehmeästä muovista tai pahvista tehty lappu jää ehjäksi ja se saattaa vaikuttaa jossain mää45. Patruunoita kehitettäessä ja tehdaspatruunoita kokeiltaessa pitäisi koeampumapaikka valita aina siten, että välitulpat löytyvät. Tässä touhussa saatetaan tarvita varsinaisen välitulpan lisäksi myös "aputulppia", joilla passataan haluttu lataus hylsyyn sopivaksi. Huomaa myös suuret tilavuuserot, jokaiseen hylsyyn joudutaan sovittamaan erilaiset välitulpat, vaikka sekä ruuti- että hauliannos olisi sama. Erilaisia eurooppalaisia hylsyrakenteita. Huomaa messinkihylsyn erittäin ohuet seinämät sekä suuri sisätilavuus. Gordon-hylsyt ovat jälleenlatausta ajatellen Euroopan parhaimmistoa ja mm. Kuvasta nähdään myös suuria eroja ulkopuolisen metallikannan korkeudessa, mutta tällä seikalla ei ole paljoakaan tekemistä hylsyn kestävyyden kanssa. Vasemmalla messinkihylsy, muut pahvihylsyjä erilaisilla kantavahvikkeilla. Esimerkiksi haulikoon muuttuessa useamman numeron, myös niiden vaatima tila hylsyssä muuttuu, vaikka paino pysyykin ennallaan. Mustalla ruudilla tällaista vastapainetta ei tarvittu ja silloin myös huopatulpan tiivistämiseksi riitti pelkästään ohut pahvikiekko. Välitulpan (tai tulppien) tärkeä tehtävä on myös sovittaa lataus WWW.REKYYLI.FI hylsyyn sopivaksi. Tästä löytyy myös poikkeuksia, joihin palaamme latauskoulun edetessä. Mikään muu haulikonpatruunan komponentti ei kerro yhtä paljon latauksen toimivuudesta kuin välitulppa, sen haulikuppi ja tiivisteosa
15 tai no. Keskiluokassa tilan suhteen ovat esimerkiksi kotimaiset Vihtavuoren ruudit N310 N340. Tulppia voidaan ladata hylsyyn yksi tai useampia tilavuustarpeesta riippuen. Haulikonpatruunassa, jossa ei ole korkeaa sisäpuolista vahviketta, eri ruutityypeillä voidaan myös säädellä patruunan sisätilavuutta. Tavanomaisen haulikonpatruunan perusruuti on meillä N 340. Kaikkein kovimmat haulit ovat samaa luokkaa kuin tavallisimmin käytetyt piipputeräkset ja ne vaativatkin erityisen haulikupin, jotta piippu ei vaurioituisi. WWW.REKYYLI.FI. Muovikomponenttien heikkoutena on usein huono pakkasenkestävyys. rin myös hauliparveen, mutta vaikutus näyttäisi olevan useimmissa tapauksissa melko vähäinen. NALLI Haulikonnallista on aikain saatossa tehtailtu lukuisia variaatioita. Tulpan jousto-osan pituudella säädetään sopivuus hylsyyn. Nallin läpimitta on kyllä oikea, mutta muotonsa ta46 Välitulppa voi olla myös moniosainen, erillinen haulikuppi ja jousto- sekä tiivistysosa tai näiden yhdistelmä, esimerkiksi haulikuppi + huopatulppa + tiivistyskiekko. Tulppia voidaan myös leikata tarvittaessa matalammiksi, ellei sopivaa kokoa muuten löydy. kia nalli jää hieman koholle. "Vika" on useissa tapauksissa vain kosmeettinen, sillä ase voi sulkeutua ilman ylimääräistä voimankäyttöä ja patruuna toimii tällöin normaalisti. Erilaisia haulikuppi-/välitulppia. Jos alasinta ei ole, sopii risti-nalli, jossa on alasin kiinni itse nallissa. Jos tarvitaan pienempää ruutitilavuutta, voidaan ehkä käyttää 3N37-tyypin ruuteja tai ulkomaisia pallojyväruuteja. Vasemmalla Winchester, jossa ei ole varsinaista jousto-osaa lainkaan. Koska joillakin voi olla käytössä vielä vanhoja pahvihylsyjä tai itäisessä Euroopassa ja Venäjällä tehtailtuja, käymme läpi muitakin nallivaihtoehtoja. Periaatteessa niin sanotut lehtiruudit, joita usein käytetään haulikonpatruunoissa, ovat tilavuudeltaan muita suurempia. Kuvan tulpista punainen on käytännössä ainoa, jonka jousto-osaa voidaan painaa kasaan ladattaessa ja näin muuttaa tilavuutta ja samalla helpottaa komponenttien sopivuutta hylsyyn. Seuraavana Tunet, jossa jousto-osa on kiinni haulikupissa. Jos hauliannos on erityisen pieni, voidaan mennä nopeampiin ruuteihin tai päinvastaisessa tapauksessa hitaampiin. HAULIT Nykyisin haulimateriaaleja löytyy runsaasti erilaisia. Jos patruunan täyttöaste halutuilla komponenteilla jää vajaaksi tai on hieman liikaa, voidaan valita tilavuudeltaan toisentyyppinen ruuti. Itä-Euroopassa ja Venäjällä tehtiin aivan viime vuosiin asti, osin vieläkin hylsyjä, joihin sopii ns. 3026) sopiva. Suomessa Vihtavuori valmisti aikoinaan mm. pata-, risti- ja ruutunalleja, joskus nallit numeroitiin jopa nelinumeroisin sarjoin. Koska kaikki edellä esitellyt nallityypit ovat läpimitaltaan erikokoisia, on nalli aina valittava käytetyn hylsyn mukaisesti. RUUTI Kuten kivääriruuteja, myös haulikkoruuteja löytyy hyvin erityyppisinä ja eri palonopeuksilla. Varsinkin vanhemmissa messinkihylsyissä ja nykyisissä venäläisissä käytetään pata- tai ristinallia sen mukaan, onko hylsyssä alasinta vai ei. Viimeisin Vihtavuoren versio on haulikon nalli numero 20, joka tunnetaan maailmalla 209-nallina ja juuri tämä nalli on nykyisin lähes ainoa patruunatehtaiden käytössä oleva. Mikäli alasin löytyy hylsystä, on Vihtavuoren patanalli (tai no. "patenttinalli" eli vihtavuorelaisittain ruutu-nalli. Vasta aivan viime vuosina nallivalikoima pieneni ensin kahteen ja nyt käytännössä pärjätään jo yhdellä versiolla. Kolmantena Federal, jossa jousto-osa on kiinni tiivistyskiekossa. Perinteiset välitulpat ovat huopaa tai paperimassaa, joskus korkkia. USA:ssa Federal ja Remington valmistavat kupukantaista 209-nallia, joka ei aina tahdo sopia saumattomasti kaikkiin eurooppalaisiin hylsyihin. Haulikuppi voidaan täyttää pinnan tasalle tai siitä yli hylsyn pituuden vaatimaan korkeuteen, mutta ei jättää vajaaksi
Tätä nallia käytetään vielä Venäjällä ja joissakin itäisen Euroopan maissa. Pinnoitusaineena käytetään joko nikkeliä tai kuparia. Oleellista on siis käytettyjen komponenttien yhteen sovittaminen, mikä käytännössä tarkoittaa joko annettujen lataustietojen orjallista noudattamista tai vaihtoehtoisesti kokeilupatruunoiden valmistusta ja olemassa olevien komponenttien yhteen sovittamista kokeilemalla. 47. En ole kuitenkaan havainnut niillä ja tavanomaisilla nallilla käytännön eroja. WWW.REKYYLI.FI Nykyinen patruunatehtaiden käyttämä nalli on tyyppiä 209, Vihtavuoren vastaava numero on 20. Tiivisteosan päälle voidaan ladata esimerkiksi kuvassa takana näkyvä huopatulppa. Kolme vasemmanpuoleista nallityyppiä ovat samanlaisia ja samaa kokoa on myös alasimellinen ristinalli. Hauliannoksen suuruudella on latauksen painetason kanssa paljon vaikutusta siihen, miten hauli muokkautuu. Tunnusomaista näille nalleille on suljettu liekireikä, mikä mahdollistaa erittäin hienojakoisten ruutien käytön ongelmitta. Kuvan pahvinen kuppi on Winchesterin käyttämä. Vihtavuoren nallirasioissa oli aikoinaan pelikorteista tutut symbolit. Erilaisia "aputulppia", joilla säädellään latauksen tilavuus sopivaksi. Haulit voidaan myös pinnoittaa ja periaatteena on, että pinnoitus tehdään perushaulia kovemmille seoksille. Haulien muotoutumista voidaan vähentää muovirouheella, bufferilla, mutta siitä myöhemmin lisää. Nykyisin näitä nalleja ei juurikaan tarvita. Patenttinallin pituus vaihteli valmistajasta riippuen, mutta läpimitta oli sama. Nykyisiin 209-nalleihin verrattuna selkein ero on nallin avoin liekkireikä, minkä vuoksi suositeltavin ruutityyppi patenttinallille on lehtiruuti. Kuvan teollisuuskäyttöön valmistetut nallit ovat nykyistä 209-tyyppiä eikä niitä suositella normaaliin lataamiseen. Tässä vaiheessa lukijalle lienee jo valjennut haulikonpatruunan monet muuttujat ja kuinka niitä mahdollisesti voidaan lataustapahtuman yhteydessä hyödyntää. Ruutunalli tunnetaan myös patenttinallina. Kova hauli säilyttää kuitenkin paremmin muotonsa, joten kevyt, mutta kova hauli on usein läpäisyteholtaan parempi matkan pidetessä, sillä epämuotoiseksi puristuneet haulit menettävät nopeasti ne vähät ballistiset ominaisuudet, joita pyöreällä projektiililla on. Tavallisin lisäaine on antimoni, jonka pitoisuuden mukaan hauli kovenee mutta samalla myös kevenee. Materiaalina esimerkiksi huopa, muovi, pahvi tai korkki. Erilaisia ruutiannoksen päälle tulevia tiivistekiekkoja. Nallin sisälle pääsevät ruutijyvät saattavat aiheuttaa syttyessään haitallisia kaasuvuotoja tai jopa nallin puhkeamisen. Latauskoulun alkuvaiheessa keskitymme kuitenkin lyijyhauleihin ja myös niillä kovuuserot ovat suuria riippuen seoksesta. Painavalla lyijyannoksella patruunan alimmat haulit joutuvat muiden murjomaksi heti kun patruuna syttyy, joten periaatteena voidaan pitää, että mitä raskaampi hauliannos, sitä kovempi hauli tarvitaan
Tämä tarkoittaa myös sitä, että joskus rekyyli on kohtuullisen voimakas sellaisissakin yhdistelmissä, joissa tämä ei olisi välttämättä aivan ilmeistä. Tästä johtuen kaksi laskennallisesti rekyyliltään samanlaista asetta voi poiketa toisistaan kuin yö ja päivä. Erityisen suosittua on vähätellä rekyylituntemusta ja sen merkitystä ampumasuorituksessa. Esimerkiksi kaliiperista .308 Winchester ei voida sanoa sen olevan lähtökohtaisesti kovarekyylinen, mutta pesitetäänpä se ultrakevyeen kivääriin, niin tilanne muuttuu täysin. 48 Rekyylituntemukseen vaikuttaa hyvin paljon aseen ergonomia. Tämä ilmenee yleensä siten, että ampuja laittaa silmänsä kiinni ennen laukausta tai tekee laukaisun yhteydessä virheen, jossa ennakoi rekyyliä. Itsellänikin on aina toisinaan ollut tällaisia ongelmia ja yleensä ne ilmenevät silloin kun on ampunut esimerkiksi pitkän testirupeaman penkistä kovarekyylisellä kiväärillä. Tämä tarkoittaa .300 magnumeita ja niitä voimakkaampia kaliipereita. Jos tästä mennään aseen painossa alapäin, tulee ampumisesta epämiellyttävää ja ainakin aseen huolellinen kohdistaminen kärsii oleellisesti. Tämän vuoksi käytän esimerkiksi koeammunnoissa olkapäätä vasten tulevaa pehmustetta, joka imee rekyylin itseensä ja tekee ampumisesta miellyttävää. Vielä nopeammin rajat löytyvät aseella, jonka ergonomia tai sen puute lisää rekyylituntemusta. Käytännössä olen itse pitänyt aseiden painon ja käytettävän kaliiperin suhteen jonkinsorttisena ylärajana kaliiperia .375 H&H silloin kun se on pesitetty kuivapainoltaan noin neljän kilon aseeseen. Yksi asia on nimittäin varmaa jokaisella on rekyylin suhteen rajansa ja nämä rajat tulevat esiin melko erikoisissakin tilanteissa. Henkilökohtaisesti ammun kohtuullisen paljon niin sanotusti kovarekyylisillä aseilla. Hyvin usein nämä machoilijat eivät tiedä sitten pätkääkään mistä he puhuvat. Samaten jos kaliiperi vaihtuu tämän painoluokan aseessa järeämpään suuntaan, niin ampumisesta tulee epämiellyttävää. Toki on olemassa henkilökohtaisia eroavaisuuksia, mutta väittäisin, että jokaiselta löytyy kipupiste kun ammutaan riittävästi tai riittävän voimakkaalla aseella. Rekyyliin vaikuttaa moni asia, mutta lyhyesti ja ytimekkäästi voitaisiin sanoa, että mitä enemmän patruunassa on hönkää ja mitä kevyempi on ase, sitä voimakkaampi on rekyyli. Suuri höpöttäjien ryhmä väittää, että aseiden rekyylillä ei olisi vaikutusta heihin. Haluaisin nähdä tyypin, jolla tätä rajaa ei ole olemassa. Vaikuttavien tekijöiden lista on lähes loputon. Myös käsiaseilla olen saanut joskus aikaan aivan selvästi havaittavan rekyyliennakoinnin viimeksi pääkaupungissa käydessäni kun kävimme ampuWWW.REKYYLI.FI. Tästä huolimatta en pidä kovasta rekyylistä ja tiedän, että määrätyn pisteen jälkeen se alkaa häiritä ampumasuoritusta. MILJOONALA ATIKKO ARTO MÄ ÄT TÄ REKYYLIKAMMOA Pitkien aseiden rekyyli jaksaa puhuttaa ampumaja metsästysharrastajia. Tämä paino on mukana laskuissa sen vuoksi, että kiikareineen noin neljän ja puolen kilon paketti on vielä kohtuullisen miellyttävä kanniskella mukana liikkuvassakin jahdissa. REKYYLIKAMMO Tiedän huomattavan monta tapausta, joissa ampuja on kehittänyt itselleen tietämättään rekyylikammon
Kovarekyylisillä aseilla ammuttaessa täytyy pään olla mukana ampumasuorituksessa poikkeuksellisen vahvasti. Luonnollisesti rekyyliliike aseella oli voimakkaampi, olihan lähtönopeudessa eroa kuitenkin 50 m/s. Tällöin rekyyli on lyhyt ja ase toimii nopeasti, mutta ase ei liiku paljoa rekyylissä. Esimerkiksi vaarallisen suurriistan pyyntiin lähdettäessä on yksinkertaisesti pakko opetella isomman pyssyn hallintaa ja tällöin ei riitä, että perusasiat opetellaan "nollakasilla" ja tästä sitten siirrytään safarikalustoon kylmiltään. Itseladattuna Lapua Mega taas ajettiin ulos 740 m/s Vihtavuori N550 ruudilla ja rekyylituntuma tällä oli terävyyden suhteen subjektiivisesti arvioiden sama kuin tehdaslatauksella. Ajan ja kokemuksen myötä kovaankin rekyyliin tottuu, mutta joka ainoan kerran kun tapahtuu jotain katastrofaalista, on pakka sekaisin hetken aikaa. Tärkeintä voimakasrekyylisillä aseilla ampumisen harjoittelussa on se, että kerta-annos pidetään maltillisena ja ampumasuoritus tehdään vain hyvän valmistautumisen päälle. Tällaisessa tilanteessa täytyy aina muistaa se, että voimakkaaseen rekyyliin voi totuttautua, mutta tämä ei tapahdu toistojen määrää lisäämällä päinvastoin. Olipa kyse joko muutamista laukauksista todella murhaavan rekyylin omaavalla aseella tai sitten useiden kymmenien laukausten ampumisesta kevyellä ja näennäisen pienirekyylisellä aseella, niin homma kannattaa lopettaa ennen kuin pahemmat oireet alkavat ilmaantua. detään pitkänä tuuppauksena tai terävänä potkuna jokaisen aseen rekyyliä on mahdollista kuvailla eri tuntemuksilla. Nopeutta latauksella oli piipunsuulla 690 m/s. Mielestäni tämä on kohtuullisen tehokas tapa hoitaa asia, sillä teknisesti ampuminen on samanlaista kuin kiväärillä, mutta rekyyli puuttuu käytännössä kokonaan. Suorassa tukissa koko homma on kiinni paketin tiiveydestä, eli rekyylipotku on koko ajan hallinnassa johtuen siitä, että poski pysyy samassa asemassa tukkiin nähden koko rekyylin ajan. REKYYLIIN TOTUTTELU Joskus ollaan tilanteessa, että käytössä on ase, jolla joutuu harjoittelemaan ja ampumaan, vaikka rekyylinsietoa koetellaankin. massa astetta hieman järeämmillä revolvereilla. Kovarekyylisten aseiden kanssa kannattaa siis olla huolellinen ja niiden kanssa on oltava ajatus mukana, jottei liiallisella tai väärällä harjoittelulla pilata kokonaan olemassa olevaa ampumataitoa. Kun itselataavissa pistooleissa PF halutaan ylös ja rekyylin vaikutus alas, on reseptinä usein kohtuullisen raskas luoti pienellä ruutimäärällä ajettuna. Käytännön esimerkkinä voisin ottaa tähän kohtaan ensimmäisen 9,3x62 kaliiperin kiväärini, joka oli Sako 75 SS. Viheliäisintä asiassa on se, että rekyylikammon saattaa saada aikaiseksi lähes vehkeellä kuin vehkeellä jos ampumasuoritukseen ei suhtaudu huolellisesti. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että rekyylihallinnan kannalta paras tukkimalli kivääreissä on suoraharjainen tukki, jonka harja laskee vain hieman tukin takaosaa kohden. Oli mielenkiintoista havaita, että joka laukauksella jyvä sukelsi pois näkyvistä... Latauksia ja ruutilaatuja enemmän vaikuttaa rekyylituntemukseen aseen ergonomia. Asenteen täytyy olla viimeisen päälle kunnossa ja jokaiseen laukaukseen tulee keskittyä äärimmäisen huolellisesti. Se, että tunnustaako tällainen henkilö koskaan sitä, että rekyyli häntä haittaa, on täysin eri asia. Varmin konsti on kuitenkin ottaa kertaalleen kiikaritähtäin otsaan. Käytännössä kolme laukausta kerrallaan on sopiva määrä ja näitä kolmen laukauksen sarjoja kannattaa yhden ratakäynnin aikana ampua korkeintaan viisi. Itse ammun yleensä kolme kolmen laukauksen sarjaa ja välillä ammun muilla kivääreillä, joilla tarkistan sen, että ampumatekniikka ei ole kärsinyt kovasta rekyylistä. Rekyylikammon parantaminen on sitten oma taiteenlajinsa ja se vaatii kohtuullisen paljon työtä. Joillain ei vain ole pokkaa kohdata ongelmiaan saati sitten kertoa niistä muille. Jälleen kerran lukujen ei pitäisi välttämättä tätä tukea, mutta käytännössä moni suorahylsyinen pat- REKYYLITUNTEMUS Rekyylituntemus on asia, jota ihmetellään usein ja moneltakin kantilta. Tämä on tehokas keino totuttautua rekyyliin ja toistoja tulee yllättävän paljon tyyliin "vähän päivässä, paljon viikossa". Toinen ja ehkä räikeämpi esimerkki on sitten kaliiperi .45-70 Government, jossa rekyylituntuman terävyys korostuu entisestään. Milloin aseen rekyyliä piWWW.REKYYLI.FI. Tällä kiväärillä ammuttuna Lapua Mega tehdaslataus oli kohtuul- ruuna on kohtuullisen rivakka ammuttava silloin kun käytetty ruuti on nopeanpuoleista. Tähän vaikuttavat sitten jouset ja koko joukko muita asioita, mutta pääperiaate on selvä. Itse olen sitä mieltä, että erityisesti kivääreissä rekyylituntemukseen eivät päde aivan samat asiat kuin esimerkiksi pistooleissa. Tämä on mielestäni merkki siitä, että latauksilla on merkitystä rekyylituntumaan ja välttämättä tuntemus ei ole linjassa sen kanssa, mikä on latauksen tehotaso. Tällaisista tapauksista voidaan sanoa, että rekyylinsietokyky ei tällaisella henkilöllä ole ylittynyt aivan vielä, mutta jossain vaiheessa tilanne tulee muuttumaan. Tämän vuoksi on helppoa keskittyä esimerkiksi jälkipitoon ja silmän reagointiin. Tällöin ampuja saa "räpsyt päälle" vaikka aseessa olisi rekyyliä vain nimellisesti. Tämän vuoksi eteenpäin kalteva poskipakka siis ensin irtoaa poskesta ja tämän jälkeen ase kääntyy rekyylissä ylöspäin ja poskipakka pahimmillaan lyö poskipäähän pystysuuntaisesti. Näinkin nimittäin voi käydä. 49 KOVAREKYYLISILLÄ ASEILLA AMMUTTAESSA TÄYTYY PÄÄN OLLA MUKANA AMPUMASUORITUKSESSA POIKKEUKSELLISEN VAHVASTI. lisen terävä ammuttava ja jossain määrin tämän latauksen ampuminen oli jopa epämiellyttävää. Jos joku väittää jossain keskustelufoorumeilla nimimerkin takaa, että rekyyli ei vaikuta häneen juuri mitenkään, niin kommentin voi sivuuttaa olankohautuksella. Jos asetta pelkää, niin todennäköisesti rekyylin kokee hyvin voimakkaana. Kun tätä tekee tarpeeksi kauan, niin ongelman saa selätettyä siksi aikaa kunnes taas pieksättää itsensä jollain isommalla aseella. Keskittymisen herpaantumisesta saattaa joutua maksamaan pitkän aikaa silmien räpsyttelyn tai laukaisuvirheiden muodossa. Rekyylinsietokyvyn rajat on hyvä tietää siinä mielessä, että ei tule hankkineeksi itselleen ikävää ystävää, eli rekyylipelkoa. Kivääreissä ja erityisesti muissa kuin itselataavissa homma taas muuttuu, sillä koneisto ei syö rekyyliä ja rekyyli välittyy raakana. En pidä esimerkiksi Monte Carlo tukin muodosta niin paljoa sen vuoksi, että aseella on aina ensisijaisesti pyrkimys liikkua rekyylissä taakse, jonka jälkeen olkapää muodostaa nivelen, joka kääntää rekyyliliikkeen ylös. Tällöin on taas otettava taka-askeleita ja treenattava pois räpsyt ja nykäisyt. Itse olen aina toisinaan joutunut ampumaan satoja laukauksia pienoiskiväärillä tämän ongelman selättämiseksi. Tämän vuoksi nopea rekyyli tuntuu erilaiselta kuin pidempi rekyyli, näyttivätpä asiat miltä hyvänsä paperilta katsottuna. Rekyylinsiedon rajanvedon suhteen kannattaa olla realisti ja erityisen tärkeää on olla rehellinen asian suhteen itselleen
Siksi asentoon pitää panostaa. Näin ampuja ei joudu vääntämään asetta ampuessaan. Tämä on revolvereissa valitettavan yleistä. RAUTALANK A TEKSTI: TERO KUITUNEN KÄSIASEEN KOEAMMUNTA Rekyylin keskustelupalstalla on käyty keskustelua käytetyn revolverin ja pistoolin hankkimiseen liittyvistä toimenpiteistä. Ideaalitilanteessa käytössä on tukeva ja heilumaton pöytä ja vastaavilla ominaisuuksilla varustettu istuin, joka saadaan säädettyä ampujan ominaisuuksia vastaavaksi. Ennen tarkkuuskokeeseen ryhtymistä kannattaa aseella ampua mahdollisimman useita patruunamerkkejä ja tyyppejä. alaosa on kolmionmuotoinen ja siten tukeva. Ensinnäkin tuki saisi olla sellainen, että ase pysyy sillä likipitäen itsestään. Ideaalitilanteessa nojasta saadaan lievästi makaava, jolloin keskivartalon lihaksia ei tarvita pitämään ukkoa pystyssä. Aikaa pitää olla varattuna riittävästi, jotta ampujalla on mahdollisuus aina palautua suorituksen jälkeen. Kaikenlainen lihasvoimalla aiheutettu vääntö näkyy WWW.REKYYLI.FI TARKKUUSKOKEILU Lyhyen aseen tarkkuuden testaaminen alkaa kokoamalla aseella ammuttavaksi ajateltava patruunavalikoima. Aivan kuin kiväärit, myös pistoolit ja revolverit koeammutaan kunnollista tukea käyttäen. Ampuja voi näin keskittyä itse asiaan, eli ampumiseen. kiksi jatkuvat syöttöhäiriöt haittaavat pahasti. Jalat, istuin ja pöytä pitävät huolen muusta. ENSIMMÄISET ASIAT Kun ase saadaan hyppysiin, olisi siitä mahdollista tutkia monia eri asioita ilman laukaustakaan. Jos lukijasta väitteeni tuntuu väärältä, on hän todennäköisesti hyvä ampuja, joka on kenties tiedostamattaan oppinut tekemään asiat oikein. Pahimmillaan olen nähnyt verivanan valuvan ampujan poskella revolverin sylkäistyä liekkivälistä vaipankappaleen luodista. Jos tarkoitus on jatkossa ampua tiettyjä edullisia vaippaluotisia tehdaspatruunoita, käytetään niitä. Moni menee suoraan asiaan, eikä huomioi sitä, että ampujan osuus suoritukseen on valtava. Radan valaistuksen pitää olla sopiva, jotta tähtäinten tihrustami-. Revolvereissa taas saadaan usein kirvelevä todistus kyseisen asetyypin taipumuksesta lennättää tavaraa liekkivälistä. Tämä on kuitenkin kokonaan oman juttunsa arvoinen asia ja nyt keskitytään vain ampumaratatoimenpiteisiin. Näin saadaan kuva aseen toiminnasta ilman, että se häiritsee tarkkuuskokeen suorittamista. Tämä artikkeli on tarkoitettu avaamaan tätä taiteenlajia niille, jotka eivät vielä omaa kyseistä rutiinia. nen heikossa valossa ei pilaa suoritusta. Jaloilla ei suoranaisesti paineta lattiaa, mutta niillä on selvästi painoa. Toiseksi valmisteluja tehtäessä kannattaa pyrkiä siihen, että tuettuna ase osoittaa luonnostaan aiottuun tähtäyspisteeseen. Seuraavaksi, jos pöytä on riittävän vakaa, nojataan ylävartalo pöytään. Roiskiminen ei välttämättä kerro ajoitusongelmista, vaan esimerkiksi siitä, että liekkiväli saattaa olla liian suuri. Näin lähtökohtaisesti "ampumakoneen" ASEEN TUKEMINEN Lyhyen aseen tukemisessa on kaksi erityisen tärkeää seikkaa. Itselataavan pistoolin koeammunnassa esimer50 JALOISSA ON KAIKEN AMMUNNAN PERUSTA Kun ampuja asettuu pöydän taakse, etsitään ensimmäisenä luonnollinen ja tukeva asento. Itse etsin asennon, jossa mahdollisimman suuri osa vartalon painosta on jakautunut istuimen ja jalkojen välille. Parhaimmin tällainen tukeminen onnistuu hiekkapusseilla, joihin painamalla aseelle saadaan aikaan sopiva ura. Tärkein toimenpide on koeammunta, johon tunnutaan kaipaavaan ohjeita. Lyhyen aseen koeammunta on vaikeaa varsinkin silloin kun aseen paino pienenee ja teho kasvaa
Näissä tilanteissa esimerkiksi ohut retkipatja on hyvä pehmuste. Paksumpaa pehmustetta kannattaa välttää, koska siitä tulee pahimmillaan yksi WWW.REKYYLI.FI muuttuja lisää suoritukseen. Kahvan alle sijoitetaan toinen, hieman liian matala, vastaava tuki, joka osuu kämmenen reunaan ja erityisesti ranteisiin. Itse olen käyttänyt sellaistakin keinoa, että olen tukenut pään paikoilleen mukana olleella pehmustetulla asepussilla. Jos tähän ei ole tottunut, se tuntuu aluksi erittäin oudolta. Lähtökohtaisesti ote otetaan mahdollisimman ylhäältä siten, että aseesta tulee käsivarren suora jatkos. Sormi sijoitetaan liipaisimelle siten, että puhdas laukaisu on mahdollinen. Jos pöytä on betonia, saattaa kovarekyylinen ase iskeä kyynärpäät kipeästi sitä vasten. Kun tuki osuu ampujan käsiin, saadaan vastaava tukivaikutus ja samalla kokemusteni mukaan yhdenmukaisin rekyylikäyttäytyminen. JÄLLEEN HUOMIO ASENTOON Kun alavartalo ja aseen tuki on saatu kuntoon, voisi hätäisempi luulla, että on aika ryhtyä ampumaan. Kun ase potkaisee, symmetrisyys auttaa molempia käsiä ottamaan rekyylin vastaan hallitusti ja mikä tärkeintä, toistettavasti. Pahimmillaan pää huojuu edestakaisin, jolloin tähtäinkuva muuttuu jatkuvasti ja ampumisesta tulee "toivotaan, toivotaan" räiskimistä. Ase nojaa tukeen vain kehyksestään, kyynärpäät nojaavat pöytälevyyn ja taittuvat rekyylin voimasta symmetrisen hallitusti. Niin sanottu kasa-ammuntapöytä on ylivoimaisesti paras, mutta kuvan siirrettävä ampumapöytäkin ajaa asiansa. Tuki kannattaa koota seuraavasti: aseen etuosa tuetaan mahdollisimman hyvin esimerkiksi hiekkapussilla, johon ampuma-asennossa osuvat ainoastaan aseen piippu (pistoolin tapauksessa rungon etuosa) ja kenties osa kehystä tai liipaisinkaarta. Liipaisimelle sijoitetaan sormen kärki ja tarvittaessa vedetään sormen keskimmäistä niveltä ulkoapäin. Seuraavaksi keskitytään pään asentoon. Kuvassa on esitetty yksinkertainen koeammuntatapa, joka sopii erityisesti kovarekyylisille aseille. Heikkoutena on, että ampuja joutuu kontrolloimaan yläruumiinsa ja erityisesti pään asentoa lihasvoimalla. 51. Pää on yllättävän tärkeä osanen, koska siinä ovat silmät, joilla suoritetaan osumisen kannalta elintärkeä tähtääminen. Näin pää sai levätä paikoillaan täysin rentona. Opettelu kuitenkin kannattaa, koska näin sormen kärki saadaan liikkumaan mahdollisimman suoraan taaksepäin. taatusti taululla, koska hiemankin voimakkaamman rekyylin omaava ase pyrkii tällöin hakemaan "luonnollisen" asentonsa. Kun asento on rakennettu oikein, voi ampuja käyttää juuri haluamansa määrän aikaa puhtaaseen laukaisuun. Mikään ei heilu ja asento on rento ja pakottamaton. OTE Lyhyiden aseiden koeampumisen ongelmat eivät kuitenkaan rajoitu pelkkään aseen tukemiseen ja asen- Koeammunnan onnistumisessa on tärkeää, että tukijärjestelmä on toimiva. Kyynärpäiden asennon tulisi olla symmetrinen, jolloin ase ja käsivarret muodostavat jälleen kolmion. Seuraavaksi saatetaan myös ylävartalo valmiiksi ampumista varten. Ote on kaiken alku. Vielä ei kuitenkaan ole aika puristaa liipaisimesta. Jos pään asento on hankala, keskittyminen herpaantuu nopeasti. Ensimmäinen seikka on hakea kyynärpäille sopiva haara-asento ja painaa ne kiinni pöytään. Tungin tällöin pussin sisään täytteeksi villapaidan ja sijoitin näin syntyneen pötkylän kaulan ja olkavarsien väliin. Jos pään asennon ja niskan väsymisen kanssa on suuria ongelmia, on täysin mahdollista tukea myös pää. Suoraan kahvaan osuva tuki usein aiheuttaa pystyhajontaa aseen kammetessa itseään rekyylivoimien vaikutuksesta pystyyn. Tärkeintä on, että pöytä on tukeva ja joustamaton ja lisäksi sallii luontevan ampuma-asennon
Raon tarkoitus on auttaa näkemään suhteiden muutokset pystysuunnassa. Sen pupilli laajenee liiaksi valon määrään suhteutettuna joka aiheuttaa silmän nopean väsymisen. Erityisesti aloittelevalle käsiaseampujalle suosittelen kuitenkin hieman pehmeämpää tapaa, jossa ampuvalla kädellä aseesta pidetään kiinni kevyemmin ja tukikädellä puristetaan niin lujaa kuin mahdollista. Syy tähän on itsestään selvä: tähtäimet saadaan näin kokonaan valkoista vasten, jolloin niiden suhteissa tapahtuvat muutokset on helpointa havaita. Taulun mustan alueen ja jyvän väliin jätetään aavistus valkoista, jonka määrästä on mahdotonta sanoa mitään ehdotonta sääntöä. Kirjoittajalle katto kulkee kaliipereissa .45 ACP ja .357 Mag. Näin heikompi silmä ei näe taulua, mutta siihen tulee tavanomainen määrä valoa ja se näkee kaiken muun. Käytännössä he sanovat puristavansa niin kovaa kuin kädestä irtoaa ja siksi he jopa erikseen harjoittavat ampuvan kätensä puristusvoimaa, jotta jaksavat pitää sen yhtä kivenkovana koko sarjan ajan. Tämä on oikein, eikä sitä pidä yrittää korjata käyttämällä katsetta taulussa. OSUIKO? Jos revolverin tarkkuuskokeessa ei vakavasta yrittämisestä huolimatta tule tulosta, voidaan sen rullan ajoi- tuksesta saada tietoa ampumalla jokaisella rullan reiällä luoti riittävän suureen puupölliin pituussuunnassa. Kyynärpäiden rentous saa aseen liikkumaan hallitusti yläviistoon, josta sen palauttaminen alkuperäiseen asentoon on helppoa. Jos katse harhailee taulussa, muuttuvat tähtäimet sumeiksi ja niiden suhteet voivat olla mitä tahansa ilman että virheitä huomataan. Tämä asento sopii vain aseille, joissa rekyyli on suhteellisen pieni. Kun luodit on ammuttu puuhun, otetaan kirves käteen ja aletaan varovaisesti pilkkomaan pölliä. Oikein muodostettuna ampuja voi siten rentouttaa kaikki lihakset ja vain rötköttää aseen takana. Ampumaotteen vakioiminen on kuitenkin paljon vaikeampaa, johtuen jo ampujien ominaisuuksista. Näin ase liikuttaa ampujaa vasta kyynärpäistä. Varovaisuutta tarvitaan, jotta kirveen terä ei satu luoteihin. Itse olen peittänyt toisen silmäni, erityisesti huonoissa valaistusoloissa tai huonoilla tähtäimillä ampuessani. toon. Kivääriä koeammuttaessa on useimmille itsestään selvää, että aseen perä painetaan riittävän voimakkaasti joka kerta samalla paineella olkapäätä vasten tai vaihtoehtoisesti aseen annetaan liikkua täysin vapaasti rekyylissä. Paras tapa on laittaa pala himmeää toimistoteippiä ampumalasiin oikeaan kohtaan. Ihmissilmän tehtävä on katsoa tekemisen kohdetta, joka tässä tapauksessa on taulu. Näin hitaan ja puristavan laukaisun suorittava käsi säilyttää tarvittavan hienomotoriikan, koska sormet eivät toimi toisistaan riippumatta. Katseen on kuitenkin keskityttävä tähtäimin, eli aseen suuntauslaitteisiin. Eräs tapa päästä oikeaan tulokseen on katsoa ensin hetki takatähtäintä ja siirtää siitä katse jyvään, jolloin silmän kohdistuminen siirtyy kohti luontevampaa tilannetta. Nyt etutuki joudutaan sijoittamaan aivan pöytälevyn etureunaan, ja silti yläruumis jää irti pöytälevystä. Tähtääminen on siten luonnotonta puuhaa ja sitä joudutaan harjoittelemaan. Tämä on yksi tie, jonka olen nähnyt toimivan. Vähintään yhtä tärkeässä roolissa on ote aseesta. Ase kuitenkin pysyy näpeissä, koska tukikäsi puristaa myös ampuvaa kättä. Nyrkkisääntönä tähtäämisessä on, että kun katse on kohdistuneena jyvään, tähtäimet ovat kirkasrajaiset ja taulu sumea. Asennon etuna on sen makaavuus, eli mahdollisimman suuri osa yläruumiista makaa pöydän kannella ja päälle saadaan tuki ampuvan käden olkavarresta. Jos katse on aluksi taulussa, on sen "imeminen" takaisin jyvään usein liki mahdotonta. Kun aseella ryhdytään tähtäämään, sijoitetaan tähtäinkuva "mustan alareunaan". Jos silmä peitetään kokonaan, sen pupilli laajenee suhteettomasti ja koska silmät toimivat osittain yhdessä, sama vaikutus heijastuu myös tähtäävään silmään. Ongelmana esimerkiksi tällä kiväärien kohdistamiseen tarkoitetulla Porvoon asennuspaja Oy:n pöydällä on kansilevyn koko. Jos siinä on vähänkin ongelmia, esimerkiksi silmien väsymisen muodossa, suosittelen käyttämään apukeinoja. Tämä on helppoa teoriassa, mutta ei käytännössä. Lyhyissä aseissa vastaavaan pyritään otteen yhdenmukaisuudella, ovathan kädet ainoa kosketuspinta aseeseen. Jos jäljet ovat luodissa säännölliset, on kyseinen pesä ajoituksen osalta kunnossa. WWW.REKYYLI.FI. Samalla tarkkaillaan, että ranteet ovat jäykät ja kyynärpäät rennot. Otteeseen liittyen tulee revolvereita koemmuttaessa opetella virittämään hana tukikäden peukalolla, jotta ampuvan käden ote ei muutu jokaisella kerralla. 52 Otteen yhdenmukaisuuden näkee suoraan taulusta: jos ote vaihtelee, osumat liikkuvat pystysuunnassa. SILMÄT OVAT SIELUN PEILI Kun on tarkoitus selvittää mihin ase pystyy, on ampujan pantava parastaan myös tähtäämisessä. Tämä ensinnäkin tuntuu miellyttävämmältä, koska ase ei keinahda väkivaltaisesti jo ranteiden taittuessa. Lisäksi rekyylinhallinta on yhdenmukaisempaa. Esimerkiksi tietyillä vapaasta asennosta yhdellä kädellä ampuvilla siluettiampujilla on tapana puristaa revolverin kahvaa todella voimakkaasti. Tällöin aseen liikkuminen on laukauksesta toiseen aina yhdenmukaista. Asento tuntuu sopivan erityisesti kokeneille kivääriampujille ja monet heistä sanovat sen tuntuvan jollakin tapaa tutulta. Näin, vaikka olen täysin oikeasilmäinen, eikä dominanssista ole epäselvyyttä tavallisessa rataammunnassa. Näin kovemmassakin rekyylissä otepaketti pysyy koossa ja molemmat käsivarret ottavat rekyylin vastaan. Tämän kikan opin Esa Höysniemeltä kun ihmettelimme, miksi eräs Dan Wesson ei suostunut käymään. Kun luodit on saatu irti puusta, niistä voi jo silmämääräisesti nähdä sen, missä asennossa ne kulkevat piipun läpi. Pahimmillaan luodissa on rihlanjäljet vain toisella kyljellä ja lievemmissä ajoitusongelmatapauksissa jäljet ovat selvästi syvemmät toisella kyljellä. Kuten useimmat tietävät, rautatähtäimillä ammuttaessa katseen tulee olla kohdistuneena jyvään. Hätätilassa samaan pääsee oikein sijoitetulla paikkatarrallakin
Maailman laajin valikoima asetarvikkeita suomalaisen aseharrastajan saatavilla. - toimitusaika 1-2 viikkoa - varastotilanne nettisivuilla - jo lähes 100.000 tuotetta Wilson Combat jousisarja S&W K,L,N-runko Jewell laukaisukoneisto Rem 700, varmistin liipasinkaaressa 25 TUOTENRO 365183 4 400 TUOTENRO 117842 Hornady ultraäänipuhdistin hylsyille Prime XR Lee Auto uutuusnallitin 200 TUOTENRO 628408 TUOTENRO 413473 40 puhelin arkisin 12-17 09-5122 933 www.midwaysuomi.com LUKEMATTOMIA VANHOJA NUMEROITA FIREN VERKKOKAUPASSA KAUPPA FIREKUSTANNUS.FI/
Miten siis projekti etenisi. Se antaa tehdastekoisena tehoa noin 250 J, kun kuulana on 170 grainin (11 g) mötikkä. Lopuksi piippu kiillotettiin hienommalla tahnalla ja huopatulpilla. Käytännössä kaikki tehokkaat ilmakiväärit ampuvat erittäin raskaita luoteja. Sellaisella voisi ampua haulila54 tauksia ja slugeja. Projektisuunnitelma oli siinä. RAKENTELUA Alkuperäisen piipun ulkohalkaisija oli 17 mm, joten uusi piippu ei saisi olla kovin paljon tätä suurempi. Ensiksi olisi löydettävä piippu, pitkä ja rihlaamaton ja kaliiperiltaan sopiva. Sisämitta oli karvan alle 12 mm, lähes puoli tuumaa siis. Käytetäänhän haulikoissakin Foster-tyyppisiä slugeja niin miksi ei sitten ilma-aseissa. Piippu on työnnetty parin kiinnitysrenkaan läpi ja lukittu paikalleen lukitusruuveilla. Lisäksi tehokkaissa ilma-aseissa on pitkä piippu, koska olematon painetaso vaatii kaiken kaasunpaineen hyödyntämisen. Lähtönopeudet ovat vastaavasti vaatimattomia ja niitä voi verrata vaikka mustaruutiaseiden vastaaviin. Koska uusi piippu oli ulkohalkaisijaltaan hieman alkuperäistä pienempi, piippu meni paikalleen kivuttomasti. Jotta olisi jotakin millä asetta ruokkisi, projektia piti laajentaa luotimuotin suuntaan. Lopputuloksena väljyydeksi saatiin satasen pari päälle 12 mm ja putken sisäpintakin kiillottui sopivaksi. Piipuksi löytyi ulkohalkaisijaltaan 16 mm ja seinämävahvuudeltaan 2 mm putki. Koska hydrauliikkaputkea on käytetty vastaavissa projekteis- sa ja koska se on kohtuullisen edukastakin, askeleet kävivät lähimpään hydrauliikkatarvikeliikkeeseen. Aluksi piippuun valettiin lyijytappeja ja se hiottiin hiomatahnan ja lyijytappien kanssa. Putken sisäpinta ei ollut sellaisenaan sovelias vaan vaati kunnollisen hionnan. RAKENNETTU SAM YANG 909 NORSUPYSSY ILMA-ASEEKSI TEKSTI JA KUVAT: JUHA HIRSIMÄKI Kirjoittajalla oli tilaisuus päästä tutustumaan rakennettuun Sam Yang 909 -ilma-aseeseen, joka on kyllä varsinainen norsupyssy ilmakivääriksi. Rakenteluprojektin seuraaminen sivusta herätti ajatuksen, että mahtaisiko Rekyylin lukijoitakin kiinnostaa tarina ISOSTA ilmapyssystä? Tuttavapiiriini kuuluva harrastaja päätti katsoa, miten paljon ilmaaseesta saa tehoja kun oikein rutistaa. Muuten piipun kiinnittäminen vaatisi liikaa työstöä, käytössä kun ei ollut juuri pylväsporaa kummempia välineitä. Rakentelukohteeksi valikoitu Sam Yang 909 oli alun perin kaliiperia .45. Onneksi Sammyn piipun kiinnitys on yksinkertaisin mahdollinen. Tämä helppo ratkaisu aiheutti kuitenkin ongelman luotien suhteen. Seuraavaksi putki piti saada aseen piipuksi. Samaan aikaan kun rakenteluprojekti jatkui, tuttavapiiristä värvättiin eläkkeellä oleva herrasmies muotin tekoon. Toiseksi kaikki ilmakanavat avarrettaisiin mahdollisimman suuriksi ja lopuksi iskurivasaran jousi tehtäisiin niin jäykäksi kuin mahdollista. Lopuksi olisi vielä WWW.REKYYLI.FI. Villikissakaliiperi kun oli kyseessä. Edellä mainittujen lähtökohtien lisäksi projektissa oli vielä yksi kantava ajatus, rihlaamaton piippu. Hydrauliikkaputket ovat vedettyjä ja kohtuullisen mittatarkkoja. Lisäksi rihlojen puuttuminen vähentäisi piippukitka hivenen, ehkä
Jousta lyhennettiin pala kerrallaan kunnes ase suostui virittymään. 4. Yrityksen ja erehdyksen kautta yksi luotimuotti jalostui lopulliseen muotoonsa. Alkuperäinen korvattiin uudella ja vahvemmalla sekä liian pitkällä. Valitettavasti kirjoittajalla ei ole tästä sen tarkempaa tietoa muuta kuin, että hyvin pelaa, kuulemma. 55 Yksinkertainen tehonsäätö. Lopputuloksena oli Foster-tyyppinen slugi. Lähtönopeus tietenkin muuttuu jokaiselle laukaukselle, mutta ei haitallisen paljoa kuitenkaan. Käsityöka- JÄLKIKIRJOITUS Sen jälkeen kun ase oli kirjoittajalla kokeiltavana, projekti nytkähti jälleen yhden askeleen eteenpäin. Toisaalta piippu olisi tehtävä niin pitkäksi kuin mahdollista, joten jos aseeseen tulisi alkuperäisen kaltainen lukko, piipun tehollinen pituus lyhenisi useammalla sentillä. Kirjoittaja teki yhden muotin, jossa on vaihdettava peräkeerna. Piippu tiivistettiin suoraan ilmakanavaan ilman lukkoa tai sulkua. Vain aika näyttää saako tarina jatkoa ja mihin suuntaan projekti etenee. LUOTIMUOTTI Samaan aikaan kun asetta viriteltiin, toisaalla tehtiin luotimuottia. Tässä vaiheessa kirjoittaja astui mukaan projektiin, koska luotimuotin valmistaminen kuulosti hauskalle haasteelle. Ajatuksena oli: "suuri ilmakanava, suuri virtaus". Big boy (vääristellen sen atomipommin mukaan). Kaskelotti on aseen omistajan tekemällä muotilla, loput kirjoittajan valmistamalla muotilla. Piipun kiinnitys ei ole kummoinen, pelkkä lukitusruuvi. Leen varret, itse tehty muotti ja irtokeerna. ratkaistava, minkälainen lukkoaktio aseeseen tulisi. Iskuvasaran saa viritettyä kahteen asentoon. WWW.REKYYLI.FI. Erilaisten keernojen avulla kokeiltiin useita erimallisia slugeja. Viritetyssä Sammyssa oli kyllä ytyä, mutta tarkkuudesta ei ollut tietoakaan. Aseen teho on noin 450 J, ilmaaseeksi melkoinen norsupyssy siis. Luotien ja slugien puutteessa aseella ammuttiin koemielessä lyijytappeja, haulilatauksia ja buckshotteja. Lukkokin on yksinkertainen, koska ilma-aseissa lukkoon ei kohdistu auki työntäviä voimia kuten ruutiaseissa. Nyt aseessa oli tehokkain mahdollinen iskurijousi ja lopultakin ase oli valmis koeammuttavaksi. lujen ja pylväsporakoneen avulla syntyi useampikin luotimuotti, jotka olivat alkeellisia mutta toimivia. Tosin lankusta, tai edes kahdesta päällekkäisestä, ei ollut juurikaan vastusta. Kokeiluissa vanha dilemma alkoi kuitenkin nostaa rumaa päätään, teho ilman tarkkuutta ja tarkkuus ilman tehoa. Kaskelotti. Siittiössä on kokeiltu myös korkista valmistettua perätulppaa. Tämän kaltainen lukko ei olisi kovin hankala valmistaa, mutta ehkä sittenkin liian vaikea ilman sorvia. Onttoperäinen. Muotin tekoon värvätty eläkeläisherra innostui projektista sen verran, että nyt Sammyssa on omavalmisteinen nappirihlattu piippu kokeiltavana. Sulkuolakkeita ei tarvita, joten Sammyn lukko on kaikessa yksinkertaisuudessaan metalliholkki, joka liukuu piipun päällä ja yhdistää piipun ja ilmakanavan toisiinsa tiiviisti. Tarkkuus alkoi olla parempi kuin se kuuluisa ladonseinä-tarkkuus. Kuvassa luodit vasemmalta oikealle: 1. Liian pitkä jousi ei aluksi sallinut aseen virittämistä. Viimeisenä kohteena virittelyssä oli iskurijousi. Kaskelotille mitattiin nopeudet seuraavasti: 224, 222, 215 ja 204 m/s. Tällä hetkellä viritetty Sammy ampuu kaskelottia 450 J teholla ja jonkinlaisella tarkkuudella. 2. Uudesta ja tehokkaammasta Sam Yangista tulisi siis primitiivinen suustaladattava. Muoteissa ei ole kohdistustappeja vaan ne pitää koota paketiksi puristimen avulla jokaiselle luodille erikseen. Siittiö. Kaikki kanavat avarrettiin Dremelin ja muiden käsityökalujen avulla kuten moottorien imukanavia ennen muinoin. Neljäs laukaus on jo selvästi hitaampi kuin kolme ensimmäistä. Vaikka slugi on kirveellä veistetyn näköinen, aseen omistajan mukaan se toimii kohtuullisesti. Ilmakanavat avarrettiin niin suuriksi kuin mahdollista, silläkin riskillä, että ainevahvuudet kutistuivat uhkaavasti. Yksikään niistä ei ole kuitenkaan toiminut yhtä hyvin kuin kaskelotti-slugi. Niinpä rakentelija päätti itse tarttua haasteeseen. Kaskelotti-slugilla saattoi osua kakkosneloseen 50 metrin päästä. Lisäksi lukko olisi yksi mahdollinen vuotokohta ilmalle. 3. Seuraavaksi hyökättiin ilmakanavien kimppuun. Sammy ampuu kaskelotti-slugiaan kolme laukausta ennen kuin ase on tankattava uudelleen. Lopputuloksena oli kaskelotiksi kutsuttu 280 gr (18 g) slugi, joka muistuttaa jollakin etäisellä tavalla perinteisiä ilma-aseluoteja
Kun messuilla ovi viimein aukeni, tunnelma lässähti. Pettynyt "äh, sehän on vain punapistetähtäin" -mutina kuului kollegan suunnalta ja itsekin pohdin, joskohan salamyhkäisyydellä yritettiin vain luoda hypeä, jolla saataisiin myytyä tuolloin täysin tavanomaiselta tuntunutta tähtäintä. Kenties uutuudessa olisi sittenkin ideaa? TEORIA Redring-tähtäimen perusidea on yksinkertainen. Se on lähtökohtaisesti punapistetähtäin, mutta ensimmäisenä maailmassa jo sen suunnittelun lähtökohtana on ollut haulikkokäyttö. REDRING -HAULIKKOTÄHTÄIN ENSI SAVUT TEKSTI: TERO KUITUNEN Oy K. Epäilyksiä herättänyttä tähtäintä olikin päästävä koeampumaan heti tilaisuuden tullen ja niinpä suuntasimme keulan kohti PPA:n Lempäälässä sijaitsevaa rataa. 56 Redring on monessa, epätavallisessa, mielessä kiinnostava tapaus. Hjorth Ab järjesti 7. Valmistajan ilmoitukWWW.REKYYLI.FI. Syksyyn tultaessa ja esittelytilaisuuden lähestyessä toimituksessa ei suoraan sanottuna ollut kiinnostuneita jonoksi asti. Ei, vaikka nyt olisi mahdollisuus päästä kokeilemaan Redring-tähtäintä käytännössä. syyskuuta lehdistölle ja kauppiaille ampumaratapäivän, jonka aiheena oli Redring-haulikkotähtäin. Jo ennen pömpelin luomaa kummastelua yritys oli lähettänyt salamyhkäisiä kutsukirjeitä ja hehkuttanut tuovansa markkinoille täysin uuden tuoteryhmän. Sen ensiesittely tehtiin kevään IWA-messuilla suuressa mustassa pömpelissä, jota ennen julkistamista vartioi kaksi tiukkailmeistä portsaria. Niinpä tähtäyskuviona ei ole piste vaan suurehko punainen rengas, josta tuote on myös saanut nimensä. Haulikolla ammuttaessa hauliparvi ei ole pistemäinen, vaan laajenee etäisyyden kasvaessa, joten rengas myös havainnollistaa hauliparven kokoa kohteessa. Itseäni oli kuitenkin jäänyt kaihertamaan epäilys. Ajatus metsästyshaulikon punapistetähtäimestä oli liian vieras
Valmistusmaasta johtuen hinta on kovahko, mutta sillä luvataan asiakkaalle "kompromissiton tuote". Tämä riitti. Tähtäin on myös parallaksivapaa, joten aina kun rengas näkyy, ampuja tietää mihin haulit menevät. Merkittävimmät seikat tähtäimessä ovat niitä, joita ei ensimmäisenä tulisi ajatelleeksi. Ja jos pummeja tuli, jäi laukauksen jälkeen selvä mielikuva REDRING Valmistaja: Redring Ab, Ruotsi Paristo: AAAA 1,5V Paino: 242 g (jalustoineen) Leveys: 44 mm Korkeus: 45,7 mm (33,6 mm kiskon yläpuolella) Hinta: 799 euroa Maahantuoja: Oy K. Näin ollen tähtäin vain asennetaan kiskoon ja se on ampumavalmis. Kireämmillä supistajilla vastaavuus on etsittävä itse. Koska Redring on suunnattu erityisesti metsästäjille, on myös tähtäyskuvion kirkkauteen otettu uusi lähestymistapa. Hjorth Ab, www.hjorth.fi renkaan sijainnista laukaisuhetkellä. Kun ase napsahtaa poskelle, maisemaan ilmestyy punainen rengas. Pienen totuttelun jälkeen katse pysyi tiukasti kiekossa ja tulosta tuli jo aivan mukavasti. Luulin aluksi vain tähtääväni väärin, mutta vikana olikin toinen asia. Näillä näkymin tuo hetki on loka-marraskuun taitteessa. Hänen viestinsä suomalaisille haulikkoampujille ja metsästäjille oli ytimekäs: "Ainoa ero on, että Redring-tähtäimellä näet mihin haulit menevät". Redring-tähtäin on suunnattu erityisesti metsästäjille, onhan optisen tähtäimen käyttäminen suoranaisesti kielletty monissa kiekkolajeissa. Tähtäintä ei ole mahdollista säätää, vaan se on oletusarvoisesti riittävän hyvin kohdallaan. KÄYTÄNTÖ Teoria kuulostaa aivan toimivalta, mutta perinteiseen haulikon tähtäystapaan tottuneen on sitä kuitenkin vaikea uskoa. Vastaavaa ajattelua on myös tähtäimen kiinnityksessä, joka olisi voitu tehdä hyvinkin konstikkaaksi. Redring Ab:n Henrik Berntsson (oik.) opasti radalla ansiokkaasti uutuuteen totutelleita ampujia. Redring onkin kehittänyt tähtäimeen automaattisen kirkkauden säädön, joka kokeilujen perusteella toimii salamannopeasti. Tehtaan edustajat demonstroivat renkaan käyttökelpoisuutta etäisyyden arvioinnissa eri etäisyyksille sijoitetuilla hanhenkuvilla. Punainen rengas on niin voimakas ärsyke silmälle, että katse meinasi väkisinkin siirtyä siihen. Tähän on päästy muotoilemalla tähtäin niin, että sen tekniikka ja samalla painopiste on sijoitettu mahdollisimman alas, käytännössä kiskon sivuille. Koskaan aiemmin en ole voinut yhtä varmasti sanoa miksi ja mistä kohtaa ammuin ohi. JATKOA SEURAA Jo tässä vaiheessa on selvää, että Redring on erinomaisen hyvä haulikkoammunnan perusteita opiskeleville. Jotta tähtääminen onnistuu haulikolla ilman perän muokkaamista, on Redringin suunnittelussa paneuduttu erityisesti saamaan tähtäin mahdollisimman matalaksi. Tehtaan edustajan kertoman mukaan tähtäysrengas on vain 5 mm kiskon yläpuolella, joten ampujalle sopivaan haulikkoon ei tarvita mitään muutoksia. Tämä muotoilu on myös tähtäimen tarkimmin mallisuojattu asia, vaikka Redringillä on muitakin patentteja. Tämän lisäksi tähtäimen kyljessä on toki myös perinteiset kirkkaussäädöt perustason asettamista varten. Myös ennakon ymmärtämiseen on apua tarjolla ennennäkemättömällä tavalla. Rekyylin toimitus tulee saamaan tähtäimen koekäyttöön heti kun tehdas alkaa niitä toimittaa. Kun ryhdyin käyttämään ennakkopisteenä renkaan reunaa, joutui kiekko liki poikkeuksetta törmäyskurssille hauliparven kanssa. Tähtäimen etureunassa näkyvässä reiässä on valohaistaja, joka muuttaa renkaan kirkkauden automaattisesti tähtäyssuunnan valoisuuden mukaan. sen mukaan renkaan koko vastaa hauliparven laajuutta, kun käytetään parannettua sylinteriä ja ampumaetäisyys on 20 metriä. Tämän oivaltaminen paransi tulosta heti, mutta katseen kohdistamisen toteuttaminen vaati todellakin keskittymistä. Jahdissa taustan valoisuus ja tummuus voiWWW.REKYYLI.FI vat muuttua jopa kesken ampumasuorituksen, joten kiinteällä kirkkaudella toimiva valokuvio voisi kadota pahimmillaan kokonaan näkyvistä kesken swingin. Kiekkoradalla ensimmäisessä suorituksessa idea kuitenkin selvisi heti. Keskustelin asiasta Redringin Henrik Berntssonin kanssa, joka totesi minun ottavan liikaa ennakkoa: "Muista että hauliparvi on renkaan kokoinen". Mutta yhä suuremman ennakon vaativat kiekot karkasivat usein ehjinä. Sen avulla on helppoa havaita kaikki virheet ja korjata ne. Jos käytetyn patruunan ja supistajan antama kovio vastaa tähtäimen rengasta, voi jokainen helposti päätellä kuinka kuvan hanhelle olisi tositilanteessa käynyt. Tähtäimen materiaalina on teräksistä jalustaa lukuun ottamatta alumiini, ja se valmistetaan alusta loppuun Ruotsissa. Näin koko hauliparvi suuntautui reilusti kiekon eteen. Aluksi tuli osumia ja pummeja suhteellisen tasaisesti, ohilaukausten ollessa tavallisimpia sivulle lentävissä kiekoissa. Kiskolla "tähdätessä" olin tottunut tietynlaiseen ennakkoon ja nyt hain renkaalle vastaavan etumatkan kiekkoon. Tärkein opeteltava seikka oli keskittyä katsomaan kohdetta, aivan kuten tavallisestikin. Lähtökohtana on, että haulikon tähtäyskisko osoittaa oikeaan paikkaan, eikä haulikon kohdistus ole muutenkaan yhtä tarkkaa hommaa kuin luotiaseiden kohdistaminen. Tuolloin tähtäin otetaan mukaan tositoimiin niin kiekkoradalle kuin jahteihinkin. 57
Lohkojen tulosten perusteella kaksi parasta eteni välieriin, mutta kilpailut eivät olleet ohi myöskään muilta. Suurimpana muutoksena aikaisempiin vuosiin oli tapahtumapaikka. Jatkossa ammuttiin vuorotelleen välierä- ja sijoitusotteluita, joten jokaiselle joukkueelle saatiin lopullinen sijoitus ampumalla. 58 WWW.REKYYLI.FI. Sellainen löytyi Iittalan Seppälän ampumaradasta. Heti alkuun haluamme esittää kiitoksemme radan omistajalle, joka suhtautui kilpailun järjestämiseen erittäin hienosti. Perinteisen Mansikkakuopan kadottua ampumarataverkosta jouduttiin kilpailulle etsimään uusi koti. Jospa vain kaikki ampumaradat toimisivat yhtä hienolla asenteella... 40 OTTELUA Joukkueet oli jaettu neljään lohkoon, jossa joukkueet kohtasivat toisensa. UUSI RATA, RTC 2010 VANHAT MESTARIT Rekyyli Team Challenge järjestettiin 29.8.2010 ja nyt jo seitsemännen kerran
5. 13. Koska laukausmäärä nousee RTC:ssä tunnetusti korkeaksi, oli olemassa pelko telineiden ennenaikaisesta kulumisesta. Siksi ne suojattiin 2,5 mm paksuilla kulmaraudoilla jokaisen "lätkän" kohdalta. 9. 11. 6. Kun Mansikkakuopalla voitiin hyödyntää siluettiradan teräskiskoja, jouduttiin Seppälässä käyttämään väliaikaisratkaisua. Kuten sanotaan, voittajan on helppo hymyillä. Joukkue Team LAJO PorkkA Kolme Muskettisopulia HYMÄKE Mäntsälän reserviläiset 1 NuPuRes Mäntsälän reserviläiset 2 Perttulan Sentterit Pussihousukaarti KirkRes Team E.V.O Suonkulman huhuilijat HAA - Hämeen Akateemiset Ampuja ry SRA Etelä-Häme Team Lajon Jussi Lehto ihmettelemässä omaa arpajaisvoittoaan, legendaarisesta "Ruger MkIII kestotestissä" artikkelista selvinnyttä aseyksilöä. Nopein erä Team LAJO - HYMÄKE 0:20 Kilpailun voittajakin selvitettiin uudella, enemmän kisalaukauksia antavalla tavalla. 14. Tässäkin suorituksessa oli mukana vielä varmistelua, viimeisen lätkän ja popperin kaatamisen välissä he varmistelivat tilannetta sekunnin verran. Vaikka kilpailu voitiin aloittaa vasta klo 12, ammuttiin kisa taas hienosti aikataulussa: 40 ottelua käytiin alle neljässä tunnissa. Onnetar potkaisi pehmeimmällä tossullaan HYMÄKEjoukkueen Juha Kuorttia, joka voitti arvonnassa Normark Oy:n lahjoittaman Remington 597 HB TPV pienoiskiväärin. Kilpailun jälkeen telineitä tarkastettaessa totesimmekin, että vastaavaa rakennetta tullaan käyttämään myös jatkossa. Radan omistajan toivomuksesta radalla olevia valmiita rakenteita säästettiin ja kisatoimikunta rakensi väliaikaiset taulutelineet kakkosnelosesta. Neljä parasta joukkuetta ottelivat keskenään finaalisarjan, jonka pisteiden perusteella voittaja selvisi. 4. Samalla nousi esiin ajatus siitä, että ratkaisu on jokaisen itse helposti tehtävissä ja mahdollistaa halukkaille edullisen tavan harjoitusradan luomiseen. Keskustelua RTC 2010:stä: www.rekyyli.fi/board Video kilpailusta: www.youtube.com/rekyyli WWW.REKYYLI.FI 59. 2. Yli kaksi minuuttia kestäneet ottelut olivat nyt harvinaisuuksia, eikä yksikään ottelu mennyt täydelle kolmen minuutin ajalle. Team LAJO voitti jokaisen ottelunsa vakuuttavasti ja sai aikaan myös kisaennätyksen kaataessaan maalitaulut sekä lopetus-popperin aikaan 20,9 sekuntia. Telineitä oli myös valmistauduttu korjaamaan kesken kilpailun, mutta yllätykseksemme siihen ei ollut lainkaan tarvetta. Aiemmin jonkinlaisena haamurajana pidetty yhden minuutin suoritus, alkaa olla nykyään arkipäivää. UUDET RATALAITTEET Uusi paikka otettiin vastaan positiivisesti, vaikka ratalaitteiden suh- teen se ei ollut samaa tasoa. 7. 8. Kilpailun sujumiseen oli suuri merkitys taulunnostajien ripeydellä, mutta myös joukkueiden kovalla tasolla. 3. Kultaa: Team LAJO (Jussi Lehto, Henri Munck ja Jarkko Laivuori) Hopeaa: PorkkA Pronssia: Kolme Muskottisopulia Sija 1. 10. 12. Ennakkosuosikin paineet olivat kaksi edellistä kilpailua voittaneen Team LAJOn harteilla, mutta paineet eivät ilmeisesti olleet riittävät. .22LR:n luodin tuhovoima on alhainen, eikä yksikään runkopuu ollut saanut liiaksi siipeensä ja kulmaraudat olivat pysäyttäneet ne luodit, jotka olisivat pilanneet puun lätkän alta
Pikalatureita löytyy myös useita eri malleja ja tyyppejä. 5 Star Firearmsin pikalatureissa käytetään HKS:n pikalatureista tuttua mekanismia. BILLET-PIKALATURIT Valmistaja: 5 Star Firearms, USA (http://www.5starfirearms.com) Hinnat: .500 S&W, 24,95 USD ja .357 (S&W 686), 19,95 USD + postikulut Muut mallit, ks. Tällä kertaa kuitenkin kävi niin, että tähänkin "ongelmaan" löydettiin ratkaisu rapakon toisella puolella Yhdysvalloissa. TEKSTI: MARKO TAMMELIN Yleensä pikalaturit on tehty kevyestä muovista, mutta 5 Star Firearmsin pikalaturit on poikkeuksellisesti valmistettu 6061-lentokonealumiinista CNCkoneistamalla ja niissä on delrinistä valmistetut liukulaakeripinnat toimintavarmuuden lisäämiseksi. Muissa osissa, kuten putkisokissa, on käytetty ruostumatonta terästä. Jokainen pikalaturi on koottu ja testattu käsin, jolloin kaikki valmistajalta eteenpäin lähtevät pikalaturit täyttävät asetetut laatukriteerit täydellisesti. avulla saadaan ladattua kaikki patruunapesät kerralla. Tästä on suuri etu tietyissä ampumaurheilulajeissa, unohtamatta myöskään viranomaisten käyttötarpeita. valmistajan sivut. MIHIN PIKALATUREITA KÄYTETÄÄN? Pikalaturilla tarkoitetaan yksinkertaistettuna laitetta jolla aseeseen tai aseen lippaaseen voidaan ladata patruunoita mahdollisimman nopeasti. Yleisimmin pikalatureita näkee käytettävän revolveri-tyyppisissä aseissa, joihin pikalaturin 60 Lisää pikalatureiden käyttötavoista löytyy esimerkiksi internetistä, josta käytännön esimerkki (eng.): http://www.myoutdoortv.com/shooting/shooting-usa/jerry-miculekreloading. X-sarjalaisen .500S&W revolverin ja pikalaturin väliin ei jää tilaa liiaksi asti, patruunapesän ollessa rullanavaussalvan kohdalla. WWW.REKYYLI.FI. BILLETPIKALATURIT PORKKANOITA VAUHDILLA VIISSATASEEN .500 S&W -revolverin omistajana nousi joskus mieleeni että pitäisi tehdä aseelle sopiva pikalaturi
Myös patruunoiden hyötysuhteiden (ruutiannoksesta saatava energiamäärä) tutkailu on mielenkiintoista. Sarjaan kuuluvat erikokoiset taulut ampumamatkoille 100, 75, 50 ja 25 metriä. Kirjan käyttäminen perustuu siihen lähtöajatukseen, että lukijalla on riittävän hyvä lähtötietotaso aiheesta ja hän pystyy vastaamaan valinnan pohjana tarvittaviin kysymyksiin. Taulukoita on paljon eri näkövinkkeleistä luotuna ja aluksi numerotiedon määrä tuntuu niin suurelta, että sen hahmottaminen on vaikeaa. Kysymyksiä ovat mm. Esimerkiksi jos lukijan tärkein kriteeri on mieto rekyylituntemus, hän valitsee taulukon, jossa on esitetty patruunoiden rekyylin voimakkuus eripainoisilla aseilla. Tämän kirjan motiivi on vapaasti käännettynä: "Patruunoiden suorituskyvyn ymmärtäminen mahdollistaa lukijalle omiin käyttövaatimuksiin parhaiten sopivan patruunan valitsemisen". Perinteisen taulukeskiön lisäksi tauluissa on ruudukko ja pykälät tavanomaisille tähtäimen napsuille, joiden avulla ampuja voi laskea kuinka monta napsua mihinkin suuntaan tarvitaan. Lisäksi kirjassa on valinnan pohjaksi lisätietoa riistaeläintyyppien rakenteellisten erojen vaikutuksesta patruunavalintaan, luotien käyttäytymisestä, käyttötarkoituksesta, rakenteesta ja niiden aiheuttamasta haavakanavasta, patruunoiden aiheuttamasta rekyylituntemuksesta ja niin edelleen... Tauluille haetaan jälleenmyyjiä/yhteistyökumppaneita asealan liikkeistä ja maahantuojista. Valmistaja: Tmi Ilpo Palovaara, (040) 547 7822 WWW.REKYYLI.FI. Heikkolaatuisissa kiikaritähtäimissä kun napsut eivät pidä aina paikkaansa. "Kun nyt osumat tulivat tuonne, kuinka monta napsua tätä pitäisi kääntää?" on tavallisimpia ampumaradalla kuultavia kysymyksiä. SILLISALA ATTI CARTRIDGE COMPARISON GUIDE KIVÄÄRIMIEHEN GRAAL? Kaliiperien ja luotien vertailemista tehdään jatkuvasti niin ampumarata- kuin jahtinuotiokeskusteluissa. Tmi Ilpo Palovaara on tuonut tarjolle sarjan KO-HIS-TA-tauluja, joilla homma helpottuu. Mukana on myös omat taulukkonsa käsiasekaliipereille. Niille, jotka haluavat oman valintansa pohjaksi hieman paremmat lähtökohdat, on nyt tarjolla Cartridge Comparison Guide. Kirjan heikkoutena on kirjan englanninkielisyys ja meikäläisittäin oudot mittayksiköt, joiden mieltäminen on suomalaisille hankalaa. The Chaimberlain Development Publishing www.cartridgecomparisonguide.com ASEEN KO-HIS-TAMISEEN HELPOTUSTA Kiikaritähtäimen kohdistaminen on periaatteessa helppoa, mutta käytännössä se tuottaa monille vaikeuksia. Ohjetta noudattaen noviisikin saa kohdistuksen tehtyä. Kun kirjan neuvoja noudattaa, oppii taulukoita kuitenkin käyttämään omiin tarkoituksiinsa. Taulukoissa on patruunavalmistajilta (Hornady, Nosler, Barnes, Swift, Norma, Sierra, Weatherby, Winchester, Remington ja Federal) saatuja tietoja tehdaslatauksista kaliipereissa .22LR - .50 BMG. "Millainen henkilö kaliiperia käyttää?" tai "Mihin käyttötarkoitukseen kaliiperi valitaan?" Lukijan täytyy siis pystyä ensin tekemään itselleen selväksi valintaan vaikuttavat seikat. Taulut on valmistettu tukevasta pahvista ja niiden alareunaan on lisäksi painettu yksityiskoh62 tainen kohdistusohje. Suositushinnat ovat 100 metrin taululle 2,50 euroa, 75 metrin taululle 2 euroa, 50 metrin taululle 1 euro ja pienimmälle 0,35 euroa. Usein keskustelut perustuvat perstuntumaan tai huhupuheisiin. Itse asiassa taulukoiden avulla on mahdollista tehdä vertailuja minkä tahansa kahden kaliiperin välillä, mm. Niiden perusteella, kirjan ohjeiden mukaan, lukija hakee taulukoista itselleen sopivan lähtökohtakaliiperin, johon muita kaliipereita ja niiden patruunoita verrataan. Idea on taatusti toimiva, sen ainoa heikkous tulee optiikan laadusta. rekyylin voimakkuudessa tai luodin tehossa
Oli airsoftista mitä mieltä tahansa, on kuula-RK mitä mainioin esine jo ihan puhtaasti sisustukselliselta kannalta. pneumaattinen blowback, joka tarkoittaa sitä, että aseen luisti joka siis on pelkkä ulkonäöllinen osa liikkuu ammuttaessa. Keväällä G&G kuitenkin ilmoitti julkaistavansa ainakin kolme taannoisen kilpailun kärkiviisikosta RK 95 mukaan lukien! Ase esiteltiin maaliskuussa IWA- messuilla ja kuumeisesti odotettu julkaisupäivä koitti vihdoin lokakuun alussa. G&G:n nykytuotantoa pidetään yleisesti korkealaatuisena, joka pätee myös lisenssisyistä nimellä GK99 kulkevaan RK:hon. Ennen kaikkea G&G:n RK on ainutlaatuinen pala suomalaista historiaa. Melkoinen yllätys sensijaan oli RK 95:n löytyminen viiden parhaan joukosta. akku + laturi) Lisätietoja: Muovisotilas, www.muovisotilas.fi. Aseessa on ns. RK 95 TP Airsoft-aseita valmistava, taiwanilainen G&G Armament julkaisi joitakin vuosia sitten kilpailun, jossa harrastajat ympäri maailman saivat ehdottaa aseita, joita haluaisivat G&G:n tekevän. Harva kuitenkaan jaksoi uskoa G&G:n todella pitävän lupaustaan, mutta innostusta oli silti ilmassa. Tämän kun voi laittaa seinälle rikkomat- KALIIPERISSA 6 MM BB ta säilytysmääräyksiä. Vähitellen asia pääsikin unohtumaan. Ase on tukeva ja jämäkkä, eikä lainkaan lelumainen, kuten kuulaaseilla on usein tapana olla. Hyvälaatuisilla kuulilla ase ampuu 20 metriin alle 50-millistä kasaa, mikä on airsoft-aseelle hyvä tulos. Ase on valmistettu pääasiassa alumiinista, minkä vuoksi sen kokonaispaino jää esikuvastaan tämän painoinen oikean RK:n pitäisi olla! Muoviosat ovat kuituvahvisteista muovia. Ulkoisesti ase on mallinnettu erinomaisesti, vain muutamissa mitoissa on pientä heittoa. Ei liene yllätys, että suomalaisharrastajat ottivat innolla osaa kilpailuun. Onhan sillä myös kerrassaan hulvatonta röpötellä vaikkapa tölkkejä silpuksi sarjatulella ja erityisesti se on laadukas ja toimiva peliväline airsoft-kentille. Yritys lupasi ottaa tuotantoon viisi eniten ääniä saanutta asemallia. Fire-kustannuskin avusti prosessissa toimittamalla Taiwaniin Sakon M92:sta tehdyn 3D-mallin. Käytännön äärikantama on noin 5060 metrissä ja lähtöenergia on yleisten pelisääntöjen sallimalla ylärajalla. Malli on sen verran harvinainen, ettei se välttämättä saavuta pysyvään tuotantoon oikeuttavaa suosiota. Tiedustelut prosessin etenemisestä tuottivat aasialaisen kohteliaita, mutta ympäripyöreitä vastauksia. Luistin liikerata on suorastaan surkuhupaisan lyhytverrattuna esikuvaansa, mutta onhan se pienikin liike silmäkulmassa tyhjää parempi: ammuttaessa ase tuntuu elävän edes hiukkasen, eikä vain kuulosta ompelukoneelta. Toisaalta lainsäädännön suunta voi hyvin pian johtaa näidenkin hauskojen harrastusvälineiden luvanvaraisuuteen, joten jos RK 95 on lähellä sydäntä, ei kannata hukata aikaa. GK99 (RK 95 TP) Valmistaja: G&G Armament, Taiwan Tyyppi: sähkötoiminen airsoft-ase Massa: 3000 g Pituus: 940 mm Piipun pituus: 438 mm Lipaskapasiteetti: 600 (30, 50, 70, 150, 300, 400, 500, 1000, 2500) Lähtöenergia: 1,5 J Lähtönopeus: 125 m/s (0,20 g kuulalla) Hinta: 451 euroa (sis. Kului vuosia, eikä asiasta kuulunut mitään
Latauslaitteen sain SKY m. Oakley mainostaa pohjaa pitäväksi, joten oletimme pohjan kuluvan nopeasti. Laitteella hoituu 6,5x55, 7x57 ja 7,62x53R- patruunain lataus. Käytännössä pehmeähköstä kumista valmistettu pitopinta kestää hyvin jatkuvaakin käyttöä, pohjan kulumisen nopeus on likimain tavanomaista tasoa. Oakleyn myyjä on paremmin maahantuojana tunnettu Teuvo Louhisola Oy, (www.teuvolouhisola.fi), josta voi tiedustella myös Yhdysvalloissa valmistettujen kenkien saatavuutta. Parahin toimitus! Esa Höysniemen artikkelista " Vanha, mutta kaiken taitava" riemastuneena innostuin kaivelemaan omia romulaareja. Laitteen alarunko ja käyttövipu ovat identtiset, pystyakselilla luikuu käyttövivun ohjaama hylsynpidin, akselin yläpäässä on kiinteä kiekkomainen kaulasupistus ja luoditusasema. SILLISALA ATTI OAKLEY SI ASSAULT BOOT RYNNÄKKÖLENKKARIT Erityisesti aurinko- ja suojalaseistaan tunnettu Oakley valmistaa myös kenkiä. Käyttökokemuksia on kertynyt luonnollisesti myös märiltä keleiltä, jolloin nousee esiin vastaavuus urheilujalkineiden puolelle. Kuuden tuuman varresta huolimatta kenkä painaa vain 660 grammaa, joten jalkineen rakenne on jo tästäkin syystä väistämättä pehmeä. Varren pituusvaihtoehtoja on kaksi, 6 ja 8 tuumaa. Sekä varsi että pohja myötäävät ja tuntumaa jalassa voisi kuvata pikemminkin urheilukenkätyyppiseksi. Liitteenä muutama kuva. SI Assault Boot on saatavana joko mustana tai Desert-värityksellä ja leveällä tai normaalilla lestillä. Tällaisten jalkineiden heikkous on usein pohja, jossa joudutaan aina tekemään kompromisseja kulutuksen keston ja pitävyyden suhteen. Tämän ominaisuuden vastapainona jalkineesta myös tuulettuu kosteutta ulospäin, joten jalat eivät hikoile esimerkiksi kalvollisissa kengissä totutulla tavalla. 39 -kiväärin mukana vuosia sitten. Koekäytössämme on ollut SI Assault Boot, joka on Yhdysvaltain erikoisjoukoille valmistetun kengän siviiliversio. Eräs patruunakeräilijä mainitsi laitteen olevan Sakon tuotantoa, muuta tietoa ei minulla laitteesta ole. Kätköistä paljastui osittain identtinen mutta "monikaliiperinen " latauslaite. Vaikka kyseessä on Kiinassa valmistettava siviiliversio, on kenkään otettu mukaan sotilaspuolella haluttuja ominaisuuksia. SI Assault Boot ei varsinaisesti pidä vettä, mutta muutaman sentin lätäköt tai roiskevesi ei tunkeudu sisälle. Hinnat vastaavasti 169 ja 189 euroa. Käyttövivussa merkinnät 107 ja R ympyrän sisällä. Kengän tärkeimmiksi ominaisuuksiksi ilmoitetaan keveys, pehmeys ja hiljaisuus, jotka myös toimivat käytännössä. SI Assault Bootsit eivät siten tue nilkkaa tai muitakaan jalanosia monien vastaavien kenkien tavoin. Terveisin : Kyösti Nokkanen 64 WWW.REKYYLI.FI
Poikkeuksellisen luotivertailusta tekee se, että nyt kokeiltavana olevat luodit ovat ensisijaisesti tarkoitettu metsästysrevolvereihin. 710640-1007 PAL.VKO 2010-48 6 414887 106405 10007 7 / 2010 7 / 2010 7,50 Riistan uusimassa numerossa (7/2010): SAUER 202 HARDWOOD 9,3X62 YLLY JOUSEN OSAT, OSA 2: NUOLIH TRUUNOILLA HIRVIASE KOHDALLEEN RATAPA Revolverin metsästysluotien vertailu Artikkeli käsittelee metsästysluotien käyttäytymistä ammuttaessa suuriistaa. Kivääripuolelta tutut lainalaisuudet eivät kaikilta osin enää päde, kun luodeissa on massaa, mutta nopeus puuttuu. Lisäksi artikkelissa on taulukoita, joista saa selvän käsityksen toimenpiteellä aikaansaatavasta läpäisyn parantumisesta latauksesta toiseen. Kivääri kohdalleen harjoituspatruunoilla Artikkelissa selvitetään määrätyllä aseella harjoitus- ja metsästyspatruunoiden osumapiste-eroja tähtäyspisteen pysyessä vakiona. Erot ovat pahimmillaan huimia... Norma-ruudit metsästyslatauksissa 9,3x62 ja Norma 202 Suomeen on alkanut hiljalleen tihkua kotimaisten lisäksi muidenkin valmistajien ruuteja. Jonkin verran dataa on myös kaliipereista .357 Magnum ja .41 Magnum. Haulikon ylimeno Toivottomasta erinomaiseksi Ylimenon kalvamista selvitetään lisää Riistassa, jossa näkyy havainnollisesti se, miten kuvioiden aukkoisuuteen voidaan vaikuttaa ylimenoa loiventamalla. Vertailun suurimmassa roolissa on kaliiperi .44 Magnum laajalla luotivalikoimalla. Norma-ruutien esiinmarssi alkaa 202:n muodossa, joka on mitä mainioin yleisruuti 9,3x62:een erityisesti kevyehköjä luoteja käytettäessä. Riista 7/2010 on myynnissä lehtipisteissä kautta maan.
Nostetaan yhdessä ihmisarvoinen elämä takaisin kunniapaikalle. SA SU MAT TIL A 66 ilmestyy 22.12. NUMERO 8/2010 WWW.REKYYLI.FI. Viranomaisilta tulee poistaa harkintavalta aseluvan myöntämisessä. Tämä puolustautuminen on välttämätöntä, jotta poliittisesti motivoitunut vastapuoli ei saisi tahtoaan läpi epäoikeudenmukaisen, vaikutuksiltaan huonon ja suorastaan perverssin lain muodossa. Käydään hyökkäykseen ja laitetaan Eduskunta säätämään nykyistä parempi aselaki. Ihminen ei voi koskaan delegoida vastuuta omasta turvallisuudestaan kenellekään muulle, ei edes poliisille. Ns. Sellaisiksi esteiksi tulisi kirjata esim. Kirjattakoon uuteen lakiin, että aselupa on myönnettävä, elleivät lakiin selkeästi kirjatut esteet ole kiistatta osoitettavissa. Kun viranomaisella ei ole harkintavaltaa, ei luvan myöntäjän tarvitse myöskään pelätä vastuuta, eikä lupaviranomainen tosiasiassa sellaista vastuuta pysty edes ottamaan, sillä ihmisen käytöksen ennustaminen on vaikeata. ETUVETO HYÖKKÄYS ON PARAS PUOLUSTUS IHMISARVO TAKAISIN Aselain uusiminen on sitkeästi Eduskunnan käsittelyssä, vaikka varsinaista tarvetta sille ei ole. Ei siis tyydytä ainoastaan epäkelvon aselakiesityksen pysäyttämiseen. muuaseet tulee poistaa kategoriana ja muutenki siirtyä EU:n Ampuma-asedirektiivin käyttämään aseluokitukseen. Aseluvan perusteisiin tulee palauttaa suojelukäyttö. Osa harrastajista ja järjestöistä on käynyt ansiokasta taistelua tätä muutosta ja sen kohtuuttomuuksia vastaan. Monen valmistajan noudattama SAAMI-standardi, nykyaikaiset tuotevastuulait sekä huomattavan kehittynyt metallurgia ja valmistuskniikka ovat jo täysin riittävä varmistus siitä, että ampuma-aseet ovat turvallisia käyttää. Kun viivytystaistelu on tuottanut tulosta ja aselaki on joutunut tiukan arvostelun kohteeksi, on aika nousta poteroista ja käydä hyökkäykseen. Kirjoitettakoon laki siten, että vasta konkreettiset näytöt vaarallisuudesta eli käytänössä väkivaltaiset teot muodostavat esteen aseluville. Luonnossakin itsensä suojaaminen on jokaisen organismin tärkein vaisto ja toiminto. Taskuaseet tulee samalla poistaa kategoriana, jokaisella olkoon oikeus hankkia oman harkintansa mukaan sen kokoinen pistooli kuin haluaa. tuomio törkestä väkivaltarikoksesta tai kahden lääkärin kirjallisesti todistama sellainen mielenterveyden ongelma, joka tekee henkilöstä vaarallisen. On kohtuutonta jos tähän tarkoitukseen parhaiten soveltuvat välineet, ampuma-aseet, on lailla kielletty suojelukäytössä. Nykyisessä aselaissa on useita kohtia, joita voisi parantaa. Jokainen hankkikoon aseita haluamiinsa tarkoituksiin, kunhan käyttää aseita muita ihmisiä, eläimiä ja omaisuutta vaarantamatta ja lakien puitteissa. Uudesta laista tulisi myös poistaa vaatimus aseen käyttötarpeen osoittamisesta. Uudistuksen myötä asevastaiset tahot pyrkivät hankaloittamaan ampumaharrastusta niin paljon, että aseiden määrä alkaisi laskea ja tulevina vuosina voitaisiin tätä vähenemistä kiihdyttää yhä tiukemmilla rajoituksilla. Siitä ei ole turvallisuuden kannalta mitään hyötyä. Jos saamme tämän aikaiseksi, tiedämme että valtiovalta luottaa kansalaisiin ja ymmärtää, että maamme todellinen voima tulee jokaisesta ihmisestä, ei julkishallinnon organisaatioista. Jos aselakia kerran muutetaan, yritetään yhdessä saada aikaiseksi muutos parempaan suuntaan. Näin säästetään kansalaisten kallisarvoista aikaa, lupahallinnon kustannuksia ja poliisi voi paremmin keskittyä todellisiin turvallisuusongelmiin ja rikoksiin. Haulikot ja pienoiskiväärit olisi syytä vapauttaa kokonaan lupakäytännön piiristä kuten Etelä-Euroopassa. Aseiden CIP-tarkastus tulee lopettaa tarpeettomana. Ollaan aktiivisia keskustelijoita, kirjoitetaan kansanedustajille ja lehtiin, vaaditaan järjestöiltämme aktiivisuutta, käytetään kaikki mahdolliset keinot nykyistä paremman aselain saamiseksi. Lopetetaan yksi turha virasto ja säästetään nekin varat todelliseen hyvinvoinnin parantamiseen puuhastelun sijasta. Itsesuojelu on yksi tärkeimmistä ihmisoikeuksista. Vain joitain tehtäviä voi ulkoistaa viranomaisille, mutta vastuu koskemattomuudesta on aina ihmisellä itsellään
1014) N TILAAJA! RIISTA Riistan marraskuun tilaajaetuna TUOTTEET TARJOAA www.eranetti.fi Yökiikari Night Vision 3.5 x 62 mm Vakuumikone Bigland VPS www.riistalehti.fi/tilaus Yökiikari 249,50 (347,-) Vakuumikone 65,- (94,80). Tilaa KOTIIN KANNETTUNA Tilaa Riista osoitteesta 20% TILAA JA SÄÄSTÄ WWW.RIISTALEHTI.FI/TILAUS Voit tilata Riistan myös puhelimitse numerosta 09-827 5556 (arkisin klo