Kirja tarjoaa ohjausta niin ensimmäisen aseen ostoa harkitsevalle, työssään asetta kantavalle, toiminnallisen urheiluammunnan harrastajalle kuin ampuma-asekouluttajalle.
Tarjous
31
20
Norm. uinen tlaat Ainu eteos lähd laisille oma su pujille am
Otso Vainion Käytännön ampumataito on laajin kotimainen toiminnallisen ammunnan ja ammatillisen aseenkäytön opas. 39
Katso näyte ja tilaa omasi:
firekustannus.fi/kauppa
Emme takaa Rekyylissä julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Kaikki oikeudet pidätetään. Tietynlaisille luonteille on ilmeisen vastustamatonta päästä tilanteeseen, jossa he saavat päättää muiden kohtalosta. Ongelma on oikeasti se, että samoilla hakuperusteilla lain mukaan toimivista poliisipiireistä kyseisen luvan saisi ilman muuta. Mutta nyt olemme saamassa lisäriesaksi omasta joukostamme nousevan joukkion. Onneksi Riihimäeltä tullut nootti korjasi tilanteen ja ase palautettiin vähin äänin sen omistajalle muutamaa viikkoa myöhemmin. Tähän viittaisi se, että jo näin systeemin alkumetreillä on tullut tapauksia, joissa AAK ei suostu kirjoittamaan todistusta pitkäänkään harrastaneelle henkilölle. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla.
grammaa 11,66 12,95 15,55 19,43 25,91 32,39
1 unssi (oz) = 28.34952 g 100 g = 3,5273962 unssia 1 tuuma (") = 25,4 mm tuumaa 10 15 20 mm 254 381 508 tuumaa 25 30 40 mm 635 762 1016. Varmuuden vuoksi perustelen kantaani hieman. Eräässä näyttötilaisuudessa poliisimies huomasi AR-tyyppisen kiväärin iskuvasaran seuraavan luistin mukana eteen. Kyseinen ase oli tullut juuri Riihimäeltä, joten se oli läpäissyt asehallintoyksikön virallisen asetarkastuksen. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Entäpä sitten maaseudun hiljaisilla radoilla harrastavat, joilla ei ole mitään mahdollisuutta saada kuittauksia ratapäiväkirjaansa. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Missä on kansalaisten yhdenvertaisuus. Puhun nyt poliisilta "koulutuksen" saaneista Ampuma-ase kouluttajista (AAK), joiden kirjoittama todistus on nykyään lyhyen aseen luvan vaatimuksena. AAK-järjestelmällä on teoriassa etunsa mätien omenien karsimisessa, mutta nyt vaikuttaisi pahasti siltä, että osa koulutukseen hakeutuneista on mukana vain statuksen vuoksi. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Ja jos hän epää todistuksen yhdeltäkin heistä, vaikkapa henkilökohtaisista syistä, on merkitys jo negatiivinen. Osa lupaviranomaisista on voimaantunut henkilökohtaisen agendansa toteuttamisessa ja ryhtynyt kiusaamaan luvanhakijoita. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Rekyyliin lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Eräs ERVA-ampumatarvikelupaa hakenut sai tällaisen kohtelun, koska "ERVA-patruunat on tarkoitettu vain viranomaisten käyttöön". Mielestäni nämä ovat juuri niitä henkilöitä, jotka tarvitsevat AAK:n todistuksen, ja joiden tapauksessa AAK:lla on funktio. Fire-kustannus Oy vastaa Rekyylin toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Toisena, mielestäni vakavampana ilmenemismuotona on tiettyjen lupaviranomaisten himo tehdä lainkuuliaisista harrastajista rikollisia. Jos siis AAK antaa todistuksia vain ensimmäisen esimerkin kaltaisille harrastajille, hänen reaalimerkityksensä on puhdas nolla. Tässä tapauksessa AAK on siten vain kumileimasin. Jos luvanhakijalla on uskottava ratapäiväkirja ja muut dokumentit harrastuksestaan, lupaviranomainen voi tehdä niistä täsmälleen samat päätelmät kuin AAK. Tuntuu siltä, että uusi laki ja sen tausta-ajatukset ovat saaneet eri tahot luulemaan itsestään suuria. Jokainen tietää, että väite on sitä itseään, mutta se on lopulta sivuseikka. Oikea toiminta tapauksessa olisi ollut tutkia, mikä laukaisukoneistossa on vialla, mutta kyseinen poliisimies ei antanut omistajan edes koskea aseeseen. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. Käytännössä luvasta kun ei tällöin päätäkään enää poliisi vaan Automaattinen Ampumatodistuksen Kirjoittaja, jolloin oikeutetusti voidaankin kysyä: Kuka lopulta todellisuudessa myöntää luvan ampuma-aseen hankkimiseen ja onko poliisi tässä kohtaa vain kumileimasimen asemassa. Yhdeksäs vuosikerta. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Tuntuu uskomattomalta, että vieläkin on henkilöitä, jotka eivät ymmärrä AAK-järjestelmän kuuluvan sarjaan: "jotain on tehty". - Tero Kuitunen
REKY YLI
pl 20, 00251 helsinki email: toimitus@rekyyli.fi www.rekyyli.fi ISSN 1459-4633 PÄÄTOIMITTAJA Tero Kuitunen TEKIJÄT Esa Höysniemi Marko Tammelin Risto Kuosa Mauri Routio Hannu Uronen Markus Forsström Otso Vainio Erkki Lahtinen Jussi Grönstrand Arto Määttä Jari Laulumaa Juha Hirsimäki Janne Laukkanen GRAAFIKKO Antti Teittinen VALOKUVAAJAT Arto Määttä Antti Teittinen ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET asiakaspalvelu@rekyyli.fi puh: 03 4246 5340 (klo 8:00-16:00) MEDIAMYYNTI Jani Leskinen 0400 613 744 jani.leskinen@firekustannus.fi TILAUSHINNAT 12 kk 63,20 euroa kestotilaus 49,95 euroa / 12 kk KUSTANTAJA Fire-kustannus Oy PL 20, 00251 HELSINKI
Rekyylin kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Fire-kustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Sen sijaan hän otti aseen takavarikkoon, "koska se on sarjatulitoiminen". Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Firekustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. No, paikallisten poliisilaitosten kanssa on tapeltu ennenkin, eikä siihen luultavasti ole tulossa muutosta. Rekyyli ilmestyy 8 kertaa vuodessa.
REKYYLI
ITSELATAAJAT HUOMIO!
Muunnostaulukko 1 gramma (g) = 15,43236 grainia 1 graini (gr) = 0,064799 grammaa grainia 40 60 80 100 120 140 grammaa 2,59 3,88 5,18 6,47 7,77 9,07 grainia 180 200 240 300 400 500
Kansainvälisen tavan mukaan Rekyyli-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. PA AKIRJOITUS
Suuria luuloja
Uuden aselain oltua voimassa vajaat puoli vuotta on noussut esiin mielenkiintoinen ilmiö. Vastaan on jo nyt tullut mitä kummallisimpia tapauksia, joissa lupaviskaali on suoralta kädeltä kieltäytynyt edes harkitsemasta luvan myöntämistä, ja perustellut linjaustaan hölynpölyllä
SISALTO
aseet
6 M60 14 BERETTA DT11 -RATAHAULIKOT 18 ISSC MSR MK22 Itselataava pienoiskivääri 26 FN P90 36 COLT .22 RAIL GUN Kuin oikea 1911
6
42 BENELLI VINCI SUPERSPORT Raskaslukkoinen ratakone 46 VOERE LBW 2003 19" Suomi-versio 58 MARLIN 925 RTB Talouspiekkari vaimenninkierteellä 68 LUKIJAN ASE TUUNATTAVANA Lisää tehoa vipulukkoon 74 HUSQVARNA ENKELBÖSSA .32-7,65 76 VAIMENNIN REVOLVERISSA Toimiiko. 104 SUPERTRAP Akkukäyttöinen kiekonheitin
veitset
110 DOWN UNDER KNIFES RED ROCK RAPTOR
kolumnit & vakiopalstat
32 ASETURVALLISUUDEN KEHITYSNÄKYMÄT SUOMESSA 50 ASEIDEN PITKÄAIKAISSÄILYTYS 64 TASKUASE SUOMALAINEN PERVERSIO 80 LATAUSKOULU OSA 25 Korvaavat haulimateriaalit
52
86 RAUTALANKA ÄÄNENVAIMENTIMET 90 MILJOONALAATIKKO: LAKIMIESLAUKAISUT 106 RTC 2011 KILPAILIJAN SILMIN 112 SILLISALAATTI
MAALILAITTEIDEN MATERIAALIT TESTISSÄ. 103 ASG DAN WESSON 8" -ILMAREVOLVERI
M60-KONEKIVÄÄRI
patruunat & tarvikkeet
52 MAALILAITTEIDEN MATERIAALIT Teräslaadut testissä 92 SPEEDLOADER SWIFT KAKSIPIIPPUISEN PIKALATURI 94 FINN SIGHT Kotimainen tähtäin laatutietoisille 96 BSA EDGE 2-7X PISTOOLIVARIAABELI
26
FN P90
98 MAK-PIKAJALAT KÄYTTÖKOKEESSA 100 MANIA50 JA MANIAJ02 Ruutivaaka alle kahdellakympillä
Vietnamin sodan veteraani
M60
Kuuluisuutta on lisännyt myös Hollywood-elokuvien levinneisyys maailmalla. Amerikkalainen keskiraskas konekivääri M60 on maailman tunnetuimpiin lukeutuvia palvelusaseita, onhan se ollut jo kymmeniä vuosia Yhdysvaltain asevoimien käytössä. M60 tunnetaan laajasti "Rambon" aseena, jota nimiosan näyttelijä Sylvester Stallone käytti varsin ahkerasti jo First Blood-elokuvassa, jatkoosista nyt puhumattakaan.
TEKSTI: RISTO KUOSA
1980-luvulla amerikkalaiset pyrkivät muutenkin modernisoimaan ja keventämään ryhmätason aseistusta ja M60 korvattiinkin osittain uudella kevytkonekiväärillä (M249 Squad Automatic Weapon, SAW), jonka oli kehittänyt samainen belgialainen Fabrique National, FN ("Minimi" on belgialaisen version nimi). Suujarrulle ei yksinkertaisesti ole tarvetta.
Säädöt ovat takatähtäimessä. Piipun suulla on lieskanvaimennin, joka on rekyylituntemuksen kannalta riittävä ratkaisu. Tuloksena oli ase, joka ei toimi lainkaan yhtä hyvin kuin "natsiesikuvansa". Tämä taasen herätti vieläkin jatkuvaa keskustelua ratkaisun järkevyydestä, koska M249 on kaliiperiltaan 5.56 NATO eli am-
Pistoolikahva on koruton, mutta toimiva. Tyypillistä M60-aseille on, että niissä käytetään hajoavaa vyötä (vyö kootaan irtolinkeistä), joten vyön pituutta voidaan joustavasti säätää. M60 ensiesiteltiin vuonna 1957 ja se on edelleen palveluskäytössä, vaikkakin sitä on osittain korvattu alunperin belgialaisella FN MAGkonekiväärillä (tyyppinimi "M240" Yhdysvalloissa).
M60 etutähtäin on pelkistetty, mutta toimiva. Amerikkalaisilla on tietyssä mielessä tragikoominen asesuunnitteluhistoria. M60 edustaa tyypillistä amerikkalaista suunnittelua ollen suhteellisen hyvin viimeistelty ja, ainakin sitkeiden tarinoiden mukaan, täynnä kaikkea muuta kuin kenttäkelpoisia teknisiä ratkaisuja. Olen toki ennenkin ampunut M60:llä, mutta tällä kertaa oli tarkoitus mennä "pintaa syvemmälle" ja paneutua tarkemmin sen teknisiin ratkaisuihin sekä siihen, miltä sillä tuntuu ampua. M on kuitenkin suomalaiselle yleisölle vähemmän tuttu, koska se ei koskaan ole kuulunut Suomen Puolustusvoimien kalustoon eikä niitä ole suurta määrää edes asekeräilijöillä. Sen yläpuolella on varmistin.
8
WWW.REKYYLI.FI. Lukijat, jotka edellisessä Rekyylin numerossa perehtyivät artikkeliin venäläisistä kevytkonekivääreistä huomannevat eron.
HISTORIAA LYHYESTI
M60 (virallisesti "Yhdysvaltain konekivääri, kaliiperi 7.62 mm, M60") on amerikkalainen keskiraskas konekivääriperhe kaliiperissa 7.62x51 NATO eli siviilimerkinnältään .308 Winchester. Kirjoittajalle tarjoutuikin harvinaislaatuinen tilaisuus koeampua se ja otin tehtävän mielenkiinnolla vastaan. Kuvaavana esimerkkinä tästä on pitkää patruunaa ampuvan M14sotilaskiväärin tapaus, mutta se on erillisen artikkelin aihe. Maailman ainoa jäljellä oleva supervalta, jonka edustajat ovat käyneet peräti kuussa, ei insinöörinäkökulmasta ihan aina vaikuta kovinkaan edistykselliseltä. Alunperin M60:n kehitystyö alkoi jo 1940-luvun loppupuolella, kun amerikkalaiset pyrkivät modernisoimaan keskiraskaan konekiväärikalustonsa. Maa, joka on synnyttänyt asesuunnittelun suurmiehen John Moses Browningin, on toisaalla onnistunut harvinaisen tehokkaasti sotkemaan monia sotilasasehankintojaan vuosikymmenien ajan. Koulutuskäyttöön on myös olemassa paukkupatruunoita (jotka vaativat sysäyksenvahvistimen) ja latausharjoituspatruunoita. Esimerkkiä haettiin muun muassa saksalaisesta MG42:sta, mutta hyvin pitkälle sodanaikaisen propagandan jälkimainingeissa eroja pyrittiin väkisinkin hakemaan. Tavoitteena oli korvata sekä M1918 BAR (sodanaikainen Browningin pikakivääri), että samaisen Browningin kehittämä M1919A6-konekivääri, joka suhteellisen painavana ei ollut kovin hyvin liikuteltavissa. Korosäätö jatkuu 1100 jaardiin saakka.
Tarpeesta vaihtaa ase on käyty ajoittain kiivastakin väittelyä, koska alkuperäinen M60 ei ollut kovinkaan toimintavarma. Patruunavaihtoehtoihin kuuluvat normaalin täysvaipan lisäksi valojuovat ja panssarinläpäisevät
M60:ä on pyritty modernisoimaan sen elinkaaren aikana useita kertoja. Uudet versiot toimivat ilmeisen paljon luotettavammin kuin alkuperäiset ja erityisesti erikoisjoukot suosivat niitä niiden suhteellisen keveyden vuoksi (M240 on huomattavasti painavampi). M60 on suunniteltu soveltuvaksi myös lähitaistelutilanteisiin eli aseella on mahdollista ampua myös kiväärinkaltaisesti olkapäähän tuettuna tai vaikkapa lonkkaa vasten tuettuna. Yksi kantaa varapiippua ja ampumatarvikkeita
ja vastaa vyön syöttämisestä sekä maalien osoittamisesta. Kun lukko liikkuu edestakaisin, sen yläpinnalla oleva uloke liikuttaa kannen mekanismia, joka puolestaan liikuttaa vyötä eteenpäin.
M60 ENSIESITELTIIN VUONNA 1957 JA SE ON EDELLEEN PALVELUSKÄYTÖSSÄ.
Konekivääreiden kantokahvalla on tyypillisesti kaksi eri tehtävää. M60:ssä kahva on kiinni kehyksessä ja piipun vaihtamista varten käyttäjän pitäisi pukea kuumuudelta suojaava hansikas. M60 on ollut myös helikopteri- ja ajoneuvokäytössä yleinen (klassinen Hollywood-elokuvan kohtaus, jossa Door Gunner ampuu Huey-helikopterista riisipellolla olevia kohteita on varmaan joillekin lukijoille tuttu). Viimeisin versio lienee M60E4/Mk43, joka kehitettiin Yhdysvaltojen laivaston erikoisjoukkojen toimesta. Näissä
Kannen alla oleva tekniikka näyttää monimutkaiselta, mutta ei lopulta ole sitä. Toinen kantaa myös ampumatarvikkeita ja tilanteesta riippuen myös jalustaa (tämä vaihtelee huomattavasti, koska tyypillisesti M60:llä ammutaan vain aseen etujalkaan tukeutuen). Lisäksi jokainen muu ryhmän jäsen pyrkii kantamaan ainakin 200 patruunaa valmiina vöissä tai varapiippuja. Tämä on jälleen esimerkki seikasta, joka ei ole herättänyt ihastusta aseen käyttäjissä.
WWW.REKYYLI.FI 9. Aseessa on integroitu etujalka ja se on mahdollista asentaa erilaisille alustoille tilanteen niin edellyttäessä. puu samaa patruunaa kuin M16rynnäkkökivääriperhe. Tulevaisuus näyttää, miten näiden versioiden käy.
KÄYTTÖTARKOITUS
Keskiraskaana konekiväärinä M60 on tyypillinen ryhmäase. Aseen kantamisen lisäksi sitä yleensä käytetään piipun vaihtamiseen, eli käyttäjä vetää tulikuuman piipun irti aseesta tarttumalla kantokahvaan. M249 vain painaa huomattavasti enemmän ja tilanteissa, joissa vaaditaan ryhmätukiasetta, tarve olisi järeämmälle patruunalle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ampujalla on yhdestä kahteen apumiestä
Mutta silti esimerkiksi 100 patruunan vyöttäminen on sen verran suuri työ, ettei ole ihme, että patruunat ovat tulleet sotilaille valmiiksi vyötettyinä. Normaalissa jalkaväkikäytössä ammustarvikkeet tulevat valmiiksi pakattuina 100 patruunan kangaspusseihin, jotka voidaan ripustaa hihnasta olkapäälle. FG42:ta pidetään epäonnistuneena projektina, mutta M60:ssä se vaikuttaisi lopulta olevan toimiva ratkaisu, joka
WWW.REKYYLI.FI
10. Ase on valmistettu pääosin peltiosista, joiden etuina ovat keveys ja edullisemmat valmistuskustannukset. Vyön syöttömekanismi on kopioitu lähes suoraan MG42:sta, ase on varustettu pistoolikahvalla ja rekyylinvaimennin ja työntötanko on sijoitettu tukin sisään lyhentäen aseen kokonaispituutta. Tavalliseen amerikkalaiseen tapaan nämä ovat kertakäyttötavaraa, mikä taistelukentän olosuhteissa on tietysti kätevää, edellyttäen että oman talon logistiikka mahdollistaa lisäampumatarvikkeiden vaivattoman saatavuuden.
TEKNIIKKAA
M60 on kaasumäntätoiminen, ilmajäähdytteinen ja vyösyöttöinen konekivääri, joka ampuu avoimesta lukosta ja vain kestotulta. Piippu on stelliittipinnoitteinen eli se kestää varsin kovia lämpötiloja, mutta piipun vaihto on varsin nopea toimenpide ja varapiiput kuuluvat ryhmän varustukseen. Se ei ole vaikeaa, patruunan avulla kaksi linkkiä liitetään yhteen, ja operaation oppii nopeasti varsin sujuvaksi. Koeammuntapäivänä meillä ei ollut varapiippua käytössä, joten rajoitin sarjat maksimissaan
Täysi vyö paikallaan, seuraavaksi kansi kiinni, liikkuvat taakse ja ase on toimintavalmis.
100 laukaukseen, joiden jälkeen annoimme piipun jäähtyä. Kun vyö ammutaan tyhjäksi, hylsyt lentävät kauemmas, mutta linkit jäävät varsin siistiin kasaan aseen vierelle, eikä niiden kierrättämiselle ole sinänsä estettä.
käyttötilanteissa ase on asennettu erilliselle alustalle ja varustettu pidemmillä vöillä. Piipunvaihtoa varten aseen vakiovarusteisiin kuuluu lämmönkestävä suojakäsine, koska piippu kuumenee huomattavasti käytön aikana. Vyön kokoaminen käsipelillä on työlästä. Ase on varustettu vaihtopiipulla ja käytännössä piippu kannattaa vaihtaa aina noin 200 laukauksen välein ylikuumenemisen välttämiseksi. Aseessa on pikakiinnityksellä varustettu piippu, jotta se voidaan vaihtaa "lennossa" ja jäähdyttää ilman, että tulitoiminta pitäisi keskeyttää. Onkohan vanhat suojakäsineet poistettu kierrosta, kun tuo asbesti ei enää ole kovin "poliittisesti korrekti" materiaalivaihtoehto. Aseen lukko pyörähtää ja lukittuu samankaltaisesti kuin saksalaisen FG42:n. Ainakin vielä vuoden 1970 manuaalissa käsineen materiaaliksi mainitaan asbesti
Tämän jälkeen on vuorossa lukko-luistiyhdistelmä. Laukaisukoneisto voidaan myös irroittaa kokonaisena modulina, mutta sekin on lähinnä varikkohuoltotoimenpide. Kokoaminen tapahtuu luonnollisesti käänteisessä järjestyksessä.
Perän suojalevy on käännettynä auki ja patruunaa käyttäen painetaan lukitusvipu sivulle ja vapautetaan takatukki irtoamaan aseesta.
Perän alta irtoaa hydraulinen rekyylinvaimennin.
KENTTÄPURKAMINEN
Ensin on varmistettava, että luisti on etuasennossa. Piipun irrottaminen on myös helppoa, onhan kyseessä vaihtopiippumahdollisuudella varustettu konekivääri. Lisäksi tällä estetään se mahdollisuus, että ase kootaan väärin: kaasumäntä on mahdollista laittaa paikoilleen väärin päin, jolloin ase muuttuu kertatulitoimiseksi. KAASUMÄNTÄ ON MAHDOLLISTA LAITTAA PAIKOILLEEN VÄÄRIN PÄIN, JOLLOIN ASE MUUTTUU KERTATULITOIMISEKSI.
on varsin yksinkertainen huoltopuhdistaa. Aseeseen on erillisenä saatavilla M122-kolmijalka, jonka avulla ammuntaetäisyyttä voidaan kasvattaa osumatarkkuudesta tinkimättä. Ne vedetään ulos ja irroitetaan toisisWWW.REKYYLI.FI
KOEAMMUNNAT
Kuten asiaan kuuluu M60:ssä on integroitu etujalka, joka kääntyy vaivatta käyttöasentoon. Lukituslevy vedetään ulos seuraavaksi, jonka jälkeen hydraulinen rekyylinvaimennin ja rekyylijousen kara ja jousi voidaan vetää ulos. Virallisen ohjesäännön mukaisesti M60 on tehokas pistemaa-
Lukituslevy irroitettuna, seuraavaksi voidaan jatkaa huoltopurkua.
Rekyylijousi karoinen tulossa ulos kehyksestä.
Viimeisenä irtoaa lukko-luistiyhdistelmä.
11. taan ja ase on käytännössä kenttäpurettu piipun irroitusta lukuunottamatta. Tämän jälkeen perän suojalevy käännetään auki ja käyttäen sopivaa työkalua (esimerkiksi puhdistuspuikkoa tai kenttäolosuhteissa patruunaa), painetaan lukitusvipu sivulle ja vapautetaan takatukki. Etujalka toimii hyvin ja siinä on myös korkeussäätö (tosin sille ei yleensä ole tarvetta). Käyttäjä painaa jousikuormitteisen lukituksen pohjaan, kääntää piipun vapautusvivun aukiasentoon ja vetää piipun ulos. Tämä on ratkaistu kenttäolosuhteissa "varikkohuoltopakolla", eli se on lukittu paikalleen metallilangalla. M60:n kaasuputki taasen vaikuttaa keskeneräiseltä ratkaisulta, koska sillä on taipumus irrota kovemman tulitoiminnan aikana. Kaasuputkea ei enää pysty siis puhdistamaan, mutta ainakin se pysyy paikallaan. Kantta ei kenttäolosuhteissa yleensä ole koskaan tapana irroittaa, mutta se on erillisellä sokalla kiinni laatikossa
Vöistä puheenollen, testipäi-
vänä vallitsi yleinen konsensus siitä, miksi vyöt tulevat valmiiksi koottuina joukoille... Paikka on hankala ja nopeassa tilanteessa varmistinta tuskin tulisi käytettyä. Rekyyli on mieto ja suuntautuu suoraan takaisin ampujaan,
- Jarkko Koskinen
12
WWW.REKYYLI.FI. Aseen laukaisu on myös varsin hyvä muistuttaen lä-
M60:n lukko on lopulta hyvin perinteistä mallia eli kahdella sulkuolakkeella ja isolla ulosvetäjällä.
M60 osittain purettuna, eli ilman piippua ja takatukkia.
hinnä AK-perheen etuvedotonta perustyyppiä. Kansi auki, vyö kiinni, kansi kiinni, liikkuvat taakse, viritinkahva takaisin etuasentoon, poistetaan mekaaninen varmistin ja toiminta voidaan aloittaa. Säätövara on konekiväärille tyypillinen 0-1000 metriä (tosin amerikkalaiseen tyyliin tässä tapauksessa 1100 jaardia). Konekivääritähtäimille ominaiseen tapaan tähtäinkuva on varsin ahdas eli tarkempi tuli edellyttää huolellista tähtäystä. Vastaavasti kolmijalkaa käytettäessä 1100 metriä on maksimiampumaetäisyys aluemaaleja vastaan. 80-luvulla, tuona toimintaelokuvien kultaisella kymmenyksellä sankari oli aina amerikkalainen, viholliset itäeurooppalaisia ja tavoite jollain tavalla - kuvainnollisesti tai ei - voittaa kommunismi. Tähtäimet ovat hyvin perinteisiä eli avojyvä ja hahlo. Vastaavasti sarjojen pituutta voi taidon karttuessa helposti kasvattaa, ilman että hallittavuus häviää. Isoiksi, rumiksi ja likaisiksi. Roolihahmo tarjosi M60:n käyttäjälle sellaisen stereotypian, millaiseksi M60 ja sen käyttäjät/kantajat on mielletty tähän päivään asti. Vaikka M60 toimii avoimelta lukolta, on siinä normaali iskupiikki. Ensimmäinen Rambo, vuonna 1982 valmistunut "First Blood" oli elokuva joka jäi historiassa pahasti varjoon Stallonen myöskin tähdittämälle kakkososalle. Kun lukko on törmännyt etuasentoonsa ja lukittunut , luisti jatkaa vielä matkaansa eteenpäin. Tällöin luistin korvake, joka on lukon sisällä, törmää iskupiikin takapäähän sytyttäen patruunan.
Populaarikulttuurissa, sanottavimmin elokuvissa on aina oltava jonkinlainen sankari, ilkeä vihollinen ja jokin tavoite. Ainoa muistettava asia on kallistaa asetta hivenen oikealle, jotta vyö ei luiskahda pois paikaltaan kantta suljettaessa. Työkalut tähän olivat mitä moninaisimpia, mutta eeppisten toimintakohtausten työkaluna ennen M134 "Minigunia" oli M60 se kovin, upein ja ainoa oikea valinta. Aseessa ei ole suujarrua, pelkkä lieskanvaimennin vain. Ammuntapäivänä vallitsi leuto syyskeli, pientä tihkua ajoittain mutta muuten varsin mukava ilma. Molemmissa Vietnam-veteraani heristeli isoa konekivääriään ottein, joka sai kommunisminpelkoiset amerikkalaiset vapisemaan herkkyydessään ja todisti edelleen, että jos Setä Samulin arsenaalista löytyy yksi vapauden puolustukseen tarkoitettu työkalu, on sen oltava M60. Maalilaitteina meillä oli sekä perinteisiä pahvitauluja että reaktiivisia terästaululaitteita (GRSTS-6). Ainoa puute kirjoittajan mielestä on mekaanisen varmistimen sijoituskohta pistoolikahvan sivulla. M60:n ergonomia on hyvä. Lukon yläpinnalla oleva uloke käyttää vyönsiirtokoneistoa paketin käydessä takana. M60 on helppo ase käyttää. Lukon etupää on pyörähtävä. Tämä todennettiin käytännössä ampumalla pari 50 patruunan vyötä yhtenä pitkänä sarjana. Ja sitten muuri murtui.
leja vastaan aina 600 metriin saakka käytettäessä aseen omaa etujalkaa ja 800 metriin saakka aluemaaleja vastaan. Ammuttaessa liikkuvaa maalia maksimiampumaetäisyys on 200 metriä ja Yhdysvaltain merijalkaväen mukaan koulutettu ampuja voi ampua peittoa aina 1500 metriin saakka. Tehtävä ei ole vaikea, mutta vaatii sormilta melkoista kestävyyttä. M60 on helppo ase ampua. Takatukki on muotoiltu siten, että tukikäsi saadaan mainiosti sen alapuolelle ja ammuttaessa rekyyli suuntautuu luontevasti suoraan ampujaan, ilman että aseen piippu nousee liiaksi. niiden linkittäminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Tähtäinkuva on tyypillinen konekivääreille ja ahtaudesta johtuen oli nopeassa toiminnassa helpointa ampua niiden yli käyttäen etujyvää. Suhteellisen hitaan tulinopeutensa ansiosta sillä voi ampua jopa yksittäislaukauksia, mikäli ampuja on riittävän kokenut. Ultimaattinen M60:n kanssa maailmaa muuttava sankari on kuitenkin John Rambo. Kylmän sodan aikoihin "Sika" on vilahdellut toimintakohtauksissa niin Schwarzeneggerinkin aisaparina, mutta aseen eeppisyydelle vastavoimaa on tarjonnut erityisesti Adam Baldwinin roolihahmo Animal Mother elokuvassa Full Metal Jacket. Lukko-luistiyhdistelmä on mielenkiintoinen laitos. Ammuin tarkoituksella pidempiä sarjoja, koska halusin selvittää hajonnan kiivaammassa tulitoiminnassa. Etujyvä on kiinteä eli ase kohdistetaan takatähtäintä säätämällä. Tulokset puhuivat puolestaan: 100 metrin taulusta ei olisi edes teeri päässyt läpi ja sama oli 200 metrin taulun kohdalla
Erityistä kiitosta saa M60:n etujalka, joka joustaa juuri sopivasti liikuteltaessa asetta ammunnan aikana.
M60
Valmistusmaa: Yhdysvallat Kaliiperi: 7.62 x 51 mm NATO Kapasiteetti: vyö Pituus: 1105 mm Piipun pituus: 560 mm Paino lataamattomana: 10,5 kg Tulinopeus: 650 ls/min Luodin lähtönopeus: 853 m/s Käytössä: 1957 -
ERI VERSIOT
T161: Aseen "työnimi" M60: Ensimmäinen malli v. Se on vaivaton, tekisi mieleni sanoa liiankin helppo, käyttää. joten oli vaivatonta ampua pidempiäkin sarjoja. 1957 (M60 on myös aseen yleisnimi) M60E1: Ei otettu käyttöön. Valojuovien pyyhkiessä etumaastoa oli vaivatonta pitää ase suunnassaan ja tähystää osumavaikutusta. Toki käytössä oli laatupatruunaa aina 8g Sako RanWWW.REKYYLI.FI
M60C: Helikoptereissa 1960 ja 70-luvuilla: kiinteästi asennettu, sähköinen laukaisu, hydraulinen lataus M60D: Korvasi M60B; kiinteä asennus erityisesti helikoptereiden ovensuuaseena M60E3: Päivitetty, kevennetty versio 1980-luvulta; kahva piipussa, etutuki, jne. Kokeilin myös "torjunta-ammuntaa" ampumalla sarjan aikana maaleja 100300 metrin etäisyyksille ilman taukoa. Sekä niillä, että Sakon 8 g FMJ (Range) -patruunoilla joita myös ammuttiin 500 kappaletta, toiminta oli täysin häiriötöntä. Käytetyt linkit ja hylsyt lentävät kauniissa kaaressa aseen oikealle puolelle, ilman että niistä koituu ampujalle minkäänlaista harmia. M60E4 / Mk43 : Parannettu versio 1990-luvulta alkaen
gesta tuoreeseen NATO täysvaippaan. M60-ampujan ei siten tarvitse olla elokuvista tuttu "jää-viileäkaappi" aseen rekyylin vuoksi. Eri asia onkin, miten hyvin se oikeasti toimii taistelukentän vaativissa olosuhteissa. Ensinnäkään konekivääri ei ole pistetuliase. Varsinaista osumatarkkuutta ei kokeiltu, kolmesta syystä. Mikäli hihna on käytössä, se helpottaa, mutta kirjoittajalla ei ollut vaikeuksia ampua pidempiäkin sarjoja. Käytännössä aseella on kuitenkin helppo osua 20 cm halkaisijaiseen metallilevyyn 100 metrin päästä. Riittävä tarkkuus siis. Kolmanneksi koeaseemme on lähes varman tiedon mukaan ollut helikopterikäytössä eikä sen piippu enää ollut parhaassa mahdollisessa iskussa. Ase oli myös puhdas ja hyvin voideltu, mutta yhteenvetona M60 on kyllä mainettaan parempi konekivääri. M60 vaati huoltoa ja huolenpitoa, toisin kuin itänaapurimme vastaavat.
13. M60 on lopulta hyvin amerikkalainen ratkaisu jalkaväen konekivää-
riksi. Toki on muistettava ottaa tukeva ampuma-asento, koska ase työntää kuitenkin ampujaa taaksepäin. Päivän kokeilu ei ollut ristiriidassa tämän käyntiväittämän kanssa, vaikka ampumaetäisyys jäikin maksimissaan 300 metriin. Koesarja suuntautui maalina olleen paperin reunaan tähtäinten väärän säädön vuoksi. Minkäänlaisia toimintahäiriöitä ei myöskään esiintynyt koko päivänä eli tämän otoksen perusteella M60 ei ole aivan huono ase. Varsinaisessa tehtävässään M60 toimiikin vallan mainiosti. M60:n väitetystä epäluotettavuudesta emme siten saaneet ensimmäistäkään esimerkkiä.
YHTEENVETO
M60 on Yhdysvaltojen asevoimien ohjesäännön mukaan käyttökelpoinen varsin pitkillekin etäisyyksille. Toiseksi kertalaukausten ampuminen kestotuliaseella vaatisi niin sanotusti "nopeaa sormea", joka ei ole eduksi tarkkuuden kannalta. Mikäli käytössä olisi lataaja / tähystäjä, olisi aluetulen käyttö varsin helppoa. 120x180 cm) ammuttu 50 laukauksen sarja kertoo kuitenkin, että tulessa on vähintäänkin riittävästi "luonnollista hajontaa". M60 on suunniteltu ammuttavaksi myös pystystä ja se onkin varsin mahdollista. M60E2: Ajoneuvoihin pääaseen suuntaisesti asennettuna ja varustettuna sähköisellä laukaisumekanismilla M60B: Helikoptereissa 1960 ja 70-luvuilla: ei kiinteästi asennettu
M60 on suhteellisen helposti hallittava ase. 100 metrin etäisyydeltä (maalin koko n. Koeammunnoissa käytimme melkoisen määrän M60:n virallista ruokaa, eli ylijäämäpatruunoita
11 DT
Joukko kansainvälisiä toimittajia sai tänä vuonna kutsun Beretta Discovery Tourille, jolla esiteltiin Berettan uudet kisahaulikot. Tämä Kyproksella järjestetty tapahtuma oli useimmille ensimmäinen mahdollisuus päästä koeampumaan malliston uudet lippulaivat.
TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ
14 4 WWW.REKYYLI.FI WWW.REKYYLI.FI WWW.REKYYLI.FI W.REKYYL FI . K LI F
BERETTA DISCOVERY TOUR
Yhtiön tarkoitus oli nimenomaan lanseerata DT 11 ennen vuoden 2012 olympialaisia ja saada siellä näkyvyyttä uutuudelleen. DT 11:n erot sen edeltään, DT 10:een, löytyvät ampujille merkityksellisesti enimmäkseen aseen tasapainosta. Nyt oli vuorossa siis "virallinen" julkistamistapahtuma, jossa uutuus voitiin esitellä useampina malliversioina ja eri piipunpituuksilla.
TILANNEKATSAUSTA
Beretta on tullut tutuksi toimittajille perinpohjaisena organisaationa. tasaisilla kiskoilla, mutta ensi vuoden puolella osa malleista tullaan tarjoamaan korotetuilla kiskoilla. Ensimmäinen ja näkyvin muutos tähän suuntaan on kolme millimetriä levennetty lukkorunko, joka tuo noin viidenkymmenen gramman painonlisäyksen aseen keskiosaan. Ylimenot ovat hyvin pitkä (noin ¾ piipun kokonaispituudesta) ja tällä piippujen painoa on kyetty pudottamaan oleellisesti. Tämä taas vaikuttaa käytännön tasolla siihen, että aseessa voidaan käyttää menestyksellä avoimempia supistajia ja täten luvassa olisivat lyhyemmät hauliparvet ja tätä kautta enemmän yhdenaikaisesti iskeviä haulia kuin aseissa, joissa samaan lopputulokseen pääsy vaatii tiukempia supistajia. Tämä on osalle ampujista aiheuttanut ongelmia määrätyissä kulmissa lentävillä kiekoilla. Yksinkertaisuus tarkoittaa tässä yhteydessä myös tarkempaa säädettävyyttä ja vapautta vaikuttaa esimerkiksi tukin harjan kulmaan. Käytännössä erityistä huomiota on kiinnitetty niihin asioihin, joiden osalta Beretta on ollut, ampujien suunnalta tarkasteltuna, kilpailijoitaan jäljessä. Beretta julkaisi uuden DT 11 -mallinsa jo aiemmin, mutta ampuminen jäi väliin suurimmalla osalla tässä ensijulkistuksessa. Piippujen painot ovat aina vain numeroita niin kauan kuin vertailukohteet löytyvät eri valmistajien piipuista. Tässä vaiheessa vuotta esiteltäessä informaatio aseista päätyy lehtien sivuille jo ennen kuin seuraava kausi pääsee myynnin ja ratahommien osalta alkamaan toden teolla. Kilpa-aseita tulee aina kokeilla autenttisissa olosuhteissa. Kiekkojen näkyvyys erityisesti trapissa oli mainio ja tausta avoin. Sporting-rata oli rakennettu siten, että kiekot ammuttiin samasta paikkaa kuin skeet-kiekot. Yhtiön tavoitteena on myös tehdä töitä sen eteen, että suuren yleisön mielikuvaa ampuma-aseista saataisiin muutettua enenevässä määrin tappovälineestä mielenkiintoiseksi harrastusvälineeksi.
WWW.REKYYLI.FI
Tuotekehityksen osalta Berettan haasteena on ollut valjastaa sen R&D-osasto kehittämään aseita ampujien toiveita vastaaviksi. Nyt ensimmäisessä vaiheessa DT 11:t on varustettu ns. Sen sijaan saman valmistajan piippujen painoa voidaan verrata ja Beretta onkin saanut Steelium Pro -piippugeometrian myötä kevennettyä piippujen merkittävästi. Rata sijaitsee Monagrissa, noin puolen tunnin ajomatkan päässä Limassolin keskustasta. Myös trap-ampujissa on koko joukko ampujia, jotka arvostavat korotettuja kiskoja lähinnä siitä syystä, että aseen rekyylinousua saadaan entisestään rauhoitettua ja paikkolaukaus on mahdollista suorittaa tarkemmin.
RADALLA
Ampumaratana toimi Beretta Shooting Ground, joka oli rakennettu maanmainioon paikkaan Kyproksen kumpuilevaan maisemaan. Markkinointipuheessa tosin keskitytään enimmäkseen pienentyneeseen rekyyliin ja vähentyneeseen piippujen nousutaipumukseen, mutta suurimmat
syyt ovat nimenomaan aseen tasapainon korjaamisessa. Erityisesti sporting-ampujien keskuudessa osa ottaisi aseensa mielellään korotetulla kiskolla, sillä Berettan Kersten-sulkuisissa aseissa käytetty lukonkehys on leveä ja peittää maisemaa kohtuullisen voimakkaasti. Tähtäin on siis vahvasti kilpa-ammunnassa ja tarkoituksena on nimenomaan lisätä Berettan haulikoita käyttävien kilpa-ampujien määrää. Käytännössä on ryhdyttävä kehittämään aseita siihen suuntaan, että ne ovat kilpailukykyisiä niin ostopäätöstä tehtäessä kuin ennen kaikkea myös radalla.
DT 11
Uusi DT 11 -malli tuotiin markkinoille tänä vuonna ja moni Berettan talliampuja on jo aloittanut treeninsä uusilla haulikoilla. Kaikki DT 11:t on saatavana kolmella eri vakioperällä (kaksi eri perän korkeudella varustettua valmista versiota tai lukkorunkoon sovitettu raakalankku) ja säätöperällä. Skeet-rata oli puolestaan hieman erikoinen taustaltaan ja sen takana kiersi valli, syystä tai toisesta. Kyseessä on siis yhteinen hyöty. Sporting-mallissa pisimmät 32" piiput painavat 1520 grammaa kun ne tätä edeltävässä DT 10 -mallissa painoivat 1530 grammaa. Tämän lisäksi aseen uudet Steelium Pro -piiput pitävät sporting-malleissa sisällään pienen jujun, joka on kylläkin markkinoitu eri tavalla, mutta jonka vaikutus on suurin juuri aseen tasapainon kannalta. Tästä johtuen ruuvit pitävät hyvin eikä
niitä tarvitse ylikiristää toimenpide, jolla kaiken saa rikottua. Säätöperä on suunniteltu uudelleen ja nyt esitellyssä versiossa (ei saanut kuvata väärä viimeistelyversio...) on panostettu nimenomaan yksinkertaisuuteen ja säätöjen monipuolisuuteen. Kypros taas oli sijaintina otollinen tähän aikaan vuodesta kelien puolesta. Sää ratakäynnin aikana oli mainio 25 asteen aurinkoinen ilma, joka oli kuin parhaimman luokan kotimainen kesäpäivä. Tälläkin kertaa toimittajat saivat annoksen päivänpolitiikkaa ja yhtiön strategioita niin tuotteiden kuin tuotekehityssuuntien suhteen. Valoa oli runsaasti ja ilma lämmin, muttei tukalan kuuma. Markkinointipuheilla ei ole mitään merkitystä, jos ampujat niistä huolimatta valitsevat kilpaaseekseen jonkin muun valmistajan tuotteen asialle on oikeasti tehtävä jotain. Steelium Pro -piippugeometria vaikuttaa toki myös siihen, että aseella saavutettujen osumakuvioiden pitäisi olla parempia kuin perinteisillä piippuratkaisuilla. Yhtiön näkemys on se, että erityisesti eri haulikkoampumalajit ovat kovassa nousussa ja näiden ampumaurheilulajien kautta tuotetaan "hyviä ihmisiä". Huolimatta talouden yleisistä ongelmista, on Beretta tekemässä vahvoja investointeja tulevaisuuteen. Kilpailutilanteessa on aina muka15. Tässä suhteessa Berettalla onkin ollut eniten haastetta kautta sen mallihistorian erityisesti sporting-aseissa. Erikoisin detalji säätöperässä olikin se, että ruuvien päässä on kääntyvät pinnat, joten ruuvi kantaa aina koko pinta-alaltaan, olipa perän harja säädetty mihin hyvänsä asentoon inserttiin nähden. Syy siihen, että ajankohdaksi valittiin syksy ja paikaksi Kypros, oli tarkoin harkittu. Lisäksi saarella on eniten ampumaharrastusta asukasmäärään nähden maailmassa puitteet ovat siis kunnossa. Tämänkertaisen tilaisuuden laatu huomioonottaen, saatiin ampumiseen lisättyä hieman toivottua lisäjännitettä, joka kilpa-aseita kokeiltaessa on mielestäni erittäin tärkeää. Tämän on osoitus siitä realismista, jossa asevalmistajat elävät. Tähän yksi konsti on lisätä haulikolla ampuvien kokonaismäärää, joka tapahtuu yhteistyössä eri maiden liittojen, ampumayhdistysten ja jopa ampumaratojen kanssa
On siis parempi testata kilpa-aseita vaikka kaveriporukalla pienen vedonlyönnin siivittämänä kuin vain roiskia niillä huvin vuoksi. Jännitys on hyväksi kilpa-aseita kokeiltaessa, koska täysin jännityksettömässä treenitilanteessa esimerkiksi liian herkkäliikkeinen haulikko voi tuntua unelma-aseelta, mutta lappu rinnassa ammuttaessa samainen ase voi olla aivan liian armoton ampujan tekemille virheille. Tältä pohjalta arvioiden kyseinen ase oli kerrassaan vaivaton ammuttava ja ampujan tehdessä tehtävänsä kiekolle ei jäänyt kerrassaan mitään mahdollisuutta selvitä ehjänä maahan asti. Ensimmäinen
todella tasapainoinen ja hyvä versio oli kiinteillä supistuksilla ja 30" piipuilla varustettu trap-malli, jolla pätkin olympiatrappia aivan kuin olisin ampunut sitä joskus enemmänkin. Varsinaisesti oman lajini parissa pääsin sitten kokeilemaan niin 30" kuin 32" piipuilla varustettuja sporting-malleja. Erityisen hyvin itselleni sopivia löysin kokeiltavana olevista aseista kaksin kappalein. Näistä kokeilin ensimmäisenä 30" versiota, jonka ajattelin olevan Berettan tapaukWWW.REKYYLI.FI
16. Myös Berettan toimitusjohtaja Carlo Ferlito otti haulikon kouraan ampumaradalla.
Piippujen painoa DT 11:ssä lisää piippublokin massa, kun taas muualta piiput ovat kevyemmät.
DT 11:n irrotettava laukaisukoneisto on irrotettavissa vain ase taitettuna.
na kilpailujännitys ja lehdistötilaisuudessa tätä voitaneen simuloida sillä, että selän takana ampumista seuraa monikymmenpäinen toimittajajoukko, joten kollegoille pitää päästä luonnollisesti hieman "näyttämään" tai toisaalta heidän edessä täytyy edes säilyttää kasvonsa. Siihen nähden, että en ole intohimoinen trap-ampuja, ammuin aseella erittäin hyvin ja kiekkojen kontrollointi oli vaivatonta. Lähinnä tätä vastaava laji, jota on tullut ammuttua jonkin verran, on automaattitrap
Tasapainon ollessa kohdallaan on tilanteen kontrolloiminen helpompaa kuin omapäisillä aseilla. Näillä piipuilla aseen tasapaino oli vaihtosupistajienkin kanssa juuri kohdallaan. sessa sopivampi, mutta yllätyksekseni ase oli keulasta huomattavasti herkkäliikkeisempi kuin olin ennustanut. Kokeilun kiekot olivat kuitenkin siinä mielessä vaikeasti tulkittavia, että ne näyttivät pääasiassa kiekon pohjaa ja särkyvät näin ollen helposti ja toisaalta ainoa pitkänmatkalainen sivukiekko oli heittonopeudeltaan niin rivakka, että sentyyppiset kiekot hajoavat yleensä kohtuullisen näyttävästi. Piippujen suulla oli jatketut Optima HP Modified -holkit, jotka ovat osoittautuneet kohtuullisen tiukoiksi ja niillä varmasti normaalietäisyyksillä lentäviin kiekkoihin saadaan aikaan hyvät osumat. Skeet-mallien osalta uutinen on kuitenkin se, että ase on saatavana niin 28" kuin 29" piipunpituuksilla, joten ase sopii useammille ampumatyyleille ja toisaalta myös eri skeet-lajeihin. Tämä on etu, joka oikein painotetulla aseella on mahdollista saavuttaa. Todellinen hintataso tullaan näkemään vasta siinä vaiheessa kun ensimmäiset aseet löytävät jälleenmyyjille ja heidän hyllyiltään ensimmäisille ampujille.
17. Tämä asia jäi häiritsemään juuri niin pitkäksi aikaa, kun sain käsiini 32" piipuilla varustetun yksilön. Ase sopi itselleni jopa niin hyvin, että ammuin sillä hurmiossa, koska pystyin ampumaan kiekot rikki juuri haluamiini paikkoihin. Erikoista oli se, että ase oli tavattoman joustava erilaisille ampumatyyleille, jota kokeilin tarkoituksenani selvittää aseen mahdollisia taipumuksia. Tyypillisesti tämänmittaisilla piipuilla on keulassa jonkinlainen painotuntuma trap-aseiden tapaan, mutta DT 11 Sportingin piipuista tämä painotuntuma puuttui. Hinnoittelupolitiikka näissä edustusvälineissä on tarkempaa johtuen rajallisemmasta ja hintatietoisemmasta asiakaskunnasta. Kotimaisittain ajatellen Berettan hyvä puoli on myös siinä, että maahantuoja on meikäläisittäin arvioiden iso. Ase toimi mainiosti lyhyillä etäisyyksillä ja se oli erittäin nopea ampua, mutta jo keskipitkillä etäisyyksillä kiekkojen kontrollointi alkoi olla haasteellista ja asetta oli vaikea saada kulkemaan tasaisesti erityisesti kun heittonopeus oli matala ja ampumaetäisyys pitkä. Uudistunut malli on aito parannus tasapainon osalta ja se on todella mainio ammuttava, jos edeltäjäkään ei ollut missään nimessä huono. Syy siihen, että keskityin ampumaradalla pääasiassa vain trap- ja sporting-aseisiin on siinä, että mielestäni juuri näissä lajeissa aseella on korostunut merkitys ampumasuorituksen osalta. Nimenomaan sporting-mallissa oleellista "tappotehoa" oli hyvin vaikea päätellä Monagrin radan
WWW.REKYYLI.FI
Beretta Shooting Ground Monagri - puitteiltaan "aavistuksen" meikäläisiä ratoja hulppeampi ampumapaikka!
kokemusten perusteella. Henkilökohtaisesti uskon, että DT 11 on selvä parannus DT 10:een erityisesti jos sportingammunta ja sen eri vaatimukset otetaan suurennuslasin alle. Mitä DT 11 tarjoaa sitten ampujille. Tällä pidempipiippuisella aseella oli siis mahdollista ampua niin tasaisella ennakolla rauhallisesti kuin kontrolloidulla swing through -tekniikalla nopeammissa kiekoissa. Käytännössä Sako on ainoa iso maahantuoja, joka tuo olympiatason haulikoita maahan. Suomeen tulevat mallit edustavat näitä ensimmäisen vaiheen DT 11 -malleja ja esimerkiksi vasta tulevaisuudessa tarjolla olevat korotetut kiskot eivät ole ajankohtaisia kuin vasta 2012 lopulla tai 2013 vuoden alkupuolella. Tämä on ampumaominaisuuksille sportingissa keskimäärin aina edullista. Esimerkiksi liian etupainoisella aseella tämä näkyy siinä, että käytettävissä oleva marginaali laukauksen lähtemiselle on huomattavan lyhyt. Muiden huippumerkkien edustus on pienempien maahantuojien varassa ja tämä on johtanut hyvin suuressa määrin siihen, että nämä merkit tuodaan suomeen kokonaan ohi maahantuojan ja tämä toiminta ei taas sovi kaikille. Skeet on toisenlainen laji ja siinä osa pitää herkemmistä ja osa rauhallisemmista aseista, hieman ampumatyylistä riippuen. Hintaluokaksi Berettan tiedotustilaisuudessa arvioitiin noin 7000 euron luokkaa, mutta tämä on hyvin karkea arvio siitä, että mitä ase loppujen lopuksi tulee maksamaan. Kilpailutilanteessa tästä on etua kahdella tapaa: ensinnäkin tuplakiekkojen osalta on edullista jos kiekon kuin kiekon voi ampua eri paikkoihin sen lentoradalla ja toisekseen kiekon voi ampua myös silloin kun kisajännitys jarruttaa suoritusta ja rentous ampumisesta on kokonaan poissa. Uuden mallin myötä
näyttäisi olevan siis niin, että Beretta on onnistumassa tavoitteessaan nousta selvästi kilpailukykyisemmäksi luokassaan. Liian herkällä aseella taas aseen liikuttaminen on jännityksen alla vaativaa. Tosiasiallisen eron voi siis nähdä vain paperilla ja esimerkiksi ammuttaessa huomattavasti monipuolisempia ampumakokonaisuuksia. Itse pidin enemmän 29" piipuilla olevasta
mallista, sillä se vaikutti rauhallisemmalta kuin lyhyempi ja se olisi mielestäni parempi esimerkiksi SML:n metsästyshaulikkoon.
SUOMEEN 2012
Ensimmäiset tilaukset DT 11 -malleista ovat jo lähteneet valmistajille ja haulikkoja saadaan Suomeen tulevan ratakauden alla helmi-maaliskuussa. On siis hyvin todennäköistä, että DT 11 tulee olemaan tuttu näky kotimaankin ampumaradoilla. Tämä tuo jatkuvuutta ja turvallisuutta huollon suhteen. 32 tuuman piipuilla ampuminen muuttui tyystin. Verrattaessa uutuutta muihin merkkeihin ja niiden aikaansaannoksiin, on kyseessä malliuudistus, joka saattaa kallistaa kupin Berettan suuntaan kun aiemman DT 10:n sijaan valinta olisi voinut kallistua jonkin kilpailevan merkin puolelle
ISSC MSR MK22
18
WWW.REKYYLI.FI
Kun pari sekuntia myöhemmin jaloissani oli pahvimytty ja kääntelin MSR MK22:ta käsissäni, pohdin, että tällainenko se tämäkin on. Ja kun valmistajana oli itävaltalainen ISSC, nousi mieleen että kenties tässä olisi räväkän näköinen pienoiskivääri, joka käy ja kukkuu?
WWW.REKYYLI.FI. FN Scar -rynnäkkökiväärin näköisen pienoiskiväärin nimessä seisoi sana "urheilu" ja se oli esillä Anschutz:n osastolla. Mutta, hetkinen, niinhän sen pitääkin olla, jos ajatellaan sen esikuvaa. Varsin muovinen ja työkalumaisesti viimeistelty ase. Innostuksen vallassa, myönnettäköön. ISSC:n valmistama .22 LR pistooli, se Glockin näköinen, oli aikoinaan vakuuttanut ja jos kerran "Ansukin" on mukana projektissa, niin odotukset olivat korkealla. Kenties se "urheilu" onkin kuoren sisällä sykkivässä tekniikassa?
19
TEKSTI: TERO KUITUNEN
Näin tämän pienoiskiväärin ensimmäistä kertaa muistaakseni viime kevään IWAmessuilla. NI DER MO
LUHEI UR
KIVÄÄRI?
Kun paketti pamahti konttorille, revin sen heti auki
Koska ohjetta ei ole ja aseen rakenne varsin umpinainen, jouduin etenemään yrityksen ja erehdyksen kautta. Ongelmista huolimatta ISSC:lla nakuteltiin menemään useampi sata laukausta. Loppujen lopuksi ase oli palasina, jolla tarkoitan että lukkokoneisto oli irti ja osina, mutta samalla olin tullut irrottaneeksi myös paljon sellaista mikä ei olisi ollut tarpeen. Joka tapauksessa pääsin puhdistamaan osat. Muutamien satojen laukausten jäljiltä koneisto olikin jo puhdistuksen tarpeessa ja osia öljytessäni pohdin,
WWW.REKYYLI.FI. Samalla se tulisi putsat-
tua ongelma(jäte)patruunan jäljiltä koeammuntakuntoon. Sen jälkeen koneistoa tutkaillessani hörähtelin ohjeelle, jonka mukaan "pidemmälle menevää purkamista ei tarvita, koska aseen saa puhdistettua ilmankin". Säädöt ovat takatähtäimessä. Silmäiltyäni huoltopurkamiseen liittyvän osuuden huokaisin raskaasti, purkuohje loppui kahvarungon irrottamiseen. Niinpä niin. Tähtäimet ovat turhan kevytrakenteiset ja niissä on klappia, joten sopivan optiikan asentaminen on suositeltavaa.
Seuraavan kerran kaivoin aseen kaapista pari päivää myöhemmin, kun toimituksen poikien kanssa suuntasimme ampumaradalle. En ole varma oliko koeaseemme suoraan pakasta vedetty, mutta sen toimintavarmuus ei ilahduttanut. Piipun ympärillä olevat rakenteet ovat ulkonäöllisiä. Pidemmälle menevät toimenpiteet pitäisi jättää "pätevöityneelle henkilölle". On hanakala uskoa, että kenenkään sormi taipuisi sille luontevasti. Niinpä aseella ammuttiin puhtaasti virkistäytymismielessä. Muissa hommissa, mutta ajattelin ottaa myös ISSC:sta ensisavut. Kun purkamiseen ei löytynyt itsestään selvää ratkaisua, kaivoin manuaalin esille. Ensin se ohjeistettu kahvarungon irrotus avaamalla kaksi ruuvia. "Cas blockin" etupinnassa oleva ruuvi löystyi ammuttaessa, jolloin pala lähti liukumaan pitkin piipun kuorta.
Avotähtäinten "hahlo ja tolppa"-asetuksella ne asettuvat turhan alas, mutta ylöskäännettynä ne asettuvat mainiolle korkeudelle. Toisaalta, patruunoina oli jämäerä sitä laatua, joka ei toimi kunnolla missään aseessa, joten tässä vaiheessa syytimme tylysti patruunoita. Olin kiinnittänyt sen mukana tulleet punapisteen ja suurennosmoduulin, joten tarkkuuskokeen ampuminen ei olisi ollut mielekästä. Mielipiteitä alkoi olla kasassa jo enemmänkin, mutta älkäämme menkö asioiden edelle.
LÖYTYYKÖ SIELU RUUMIINAVAUKSESSA?
Hallintalaitteet ovat muutoin mainiot, vain varmistin on epäergonominen. Toiminnaltaan hallintalaitteet eivät jätä toivomisen varaa.
20
Kun sitten ryhdyin kirjoittamaan tätä artikkelia, oli ensimmäinen asia purkaa ISSC ja tutkia sen sisukset
Mieleni tekisi veikata erästä yritystä, jonka aseissa on näkynyt vastaavankaltaisia sisärakenteita.
ERGONOMIA
Kun ulkonäkö ja hallintalaitteiden päälinjat on apinoitu isolla rahalla sotilasmarkkinoille suunnitellusta modernista asemallista, voisi kuvitella että käyttöergonomia olisi
Aseen mukana tuli Walther Evolution Point Sight 3 -valopistetähtäinpaketti (hinta 195 euroa), jossa punapistetähtäimen lisäksi on 3x-suurennosyksikkö.
21. Vipu irtoaa nykäisemällä ja menee päättäväisesti painamalla paikoilleen.
Aseen kyljen leimat kertovat MSR MK22:n taustasta paljonkin. Perä on tässä "suomiversiossa" lukittu suoraksi kehyksestä tulevalla pultilla.
että eikö rakennetta olisi voinut yksikertaistaa edes sen verran, että huoltaminen olisi simppeli rutiinitoimenpide. Ruuveja saa kyllä pyöritellä ihan tarpeeksi. Ulospäin näkyvä "piippu" on vain kuori, jonka sisällä on varsinainen piippu. Varsinainen piippu on takaa kiinni kehyksessä, mutta etupääsWWW.REKYYLI.FI
tään se nojaa ahtaaksi sovitettuun kuoreensa ja onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka hyvää tarkkuutta tällaisesta saadaan irti.
KISKOA KUIN RATAHALLINTOKESKUKSELLA
Tosiaankin, opiskellessani huoltopurkamista tulin irrottaneeksi myös nipun MSR:n kiskoista. Jos on tarvetta irrottaa koko piippu kehyksestä, kiinnitysruuvit ovat piilossa kiskojen alla.
Viritysvipu on mahdollista asentaa kolmeen eri kohtaan, molemmille puolille asetta. VALTAOSA MSR MK22:N RAKENTEISTA ON KEVYTMETALLIA.
Poskipakan kulmassa on kaksi asentoa. Piippu on laadukas ja kiinni jämerästi kehyksessä, joka ei sekään ole mitenkään letku. Se pitää majaansa samoissa tiloissa Anschutz:n kanssa ja on erikoistunut toteuttamaan aseiden tuotannossa tarvittavia välineitä (mm. Ensimmäisen yrityksen pohjalta päätin tehdä huoltopurkamisesta hieman ohjeita vastaisen varalle, koska loppujen lopuksi MSR:n purkaminen ja kokoaminen eivät ole mitään rakettitiedettä. Huomionarvoista on, että ase on myös valmistettu Saksassa. Sekä ISSC MSR MK22 sekä ISSC M22 -pistooli ovat lähtöisin ESC:n suunnittelupöydältä. Säätö tapahtuu neliskulmaisesta painikkeesta. Oheisissa kuvateksteissä on purkamisesta lisää asiaa. Sovitukset ovat hyvät ja niin edelleen. Itse avasin vain ne kaksi ruuvia, joiden takaa sain irti piipun suojakuoren. Tarkkuuden osalta eniten pohditutti piipun rakenne, joka ei ole sitä, miltä ulospäin näyttää. Ne ovat kiinni pienillä ruuveilla ja hommaa tehdessäni totesin osan ruuveista olevan löysällä. ESC GmbH on alihankintayritys, joka sijaitsee Saksan Ulmissa. Kiskojen alta löytyy melkoinen määrä ruuvien kantoja, joita ei huoltopurkamisen yhteydessä tarvitse avata. kiskon ruuvit kannattaakin kiinnittää lukitteella ja kiristää. Jos unohdetaan huoltaminen ja keskitytään rakenteeseen aseen toiminnan kannalta, niin se ei ole lopulta yhtään hassumpi. Ennen kiikariasennusta ko. Puolipallon muotoinen painike liittyy taittoperään, eikä siten toimi. muotit, työkalut, valumenetelmät, MIM-teknologia..) käyttäen apuna CAD 3D suunnittelua. Oikeastaan kaikki edellytykset sekä luotettavalle toiminnalle, että tarkkuudelle ovat olemassa. Lukkopaketti on viimeistelty ja toiminnaltaan täsmällinen
Sitä varten irrotetaan aseen päältä tähtäinkisko ja painetaan nasta yläkautta ulos sille varatusta reiästä. Kasvot pitää saada lähes kiinni aseen kehyksen takapäähän, jotta perän harja on luontevasti käytössä. Tämän jälkeen mekanismin muovirunko liukuu ulos takakautta.
22
kohdallaan. Se liikuttaa lukkoa pienellä teräsnastalla. Käytännössä parhaan tuntuman sain, kun venytin perän äärimittaansa ja painoin posken perän takaosalle, poskipakan taakse. Piippu on kiinni kevytmetalliblokissa, joka puolestaan on kiinni aseen rungossa sarjalla pieniä ruuveja sekä yhdellä pultilla.
Viritysmekanismi ei ole kiinteässä yhteydessä lukkoon, vaan se palaa oman jousensa työntämänä aina takaisin etuasentoonsa. Perä on tosin säädettävissä sekä pituudeltaan, että poskipakan kulmaltaan, mutta en löytänyt niistä apua itselleni. Ei löytynyt. Muilla asetta kokeilleilla oli vastaavia ongelmia ja hetken säätöjä renklattuaan eräs heistä ryhtyikin ihmettelemään eroa oikeaan SCAR-rynnäkkökivääriin. Poskipakka on hänen mukaansa muotoiltu toisin, eikä tällä kertaa parempaan suuntaan. Vaikka tapanani on työntää kasvot melko eteen kiväärillä ampuessani, nyt tuntui siltä, että kaulaa pitäisi venyttää tavallistakin enemmän. Tutkin sen kuitenkin siltä varalta, josko siitä löytyisi säätöjä. Vastukseksi mittari näytti 2,4 kg ja laukaisu on kauWWW.REKYYLI.FI. Hallintalaitteista puutun nyt vain varmistimeen, joka on periaatteessa mahtava, mutta käytännössä hankalahko. Henkilökohtaisesti en kuitenkaan päässyt missään vaiheessa sinuiksi MSR:n kanssa. MSR:ssä tuli vastaan sama kuin vaikkapa tietyissä H&K:n aseissa, joissa vaihtimen luonteva käyttäminen vaatisi peukalooni yhden ylimääräisen nivelen. Pienoiskiväärissä perä ei onneksi ole niin kriittinen, koska
siinä ei ole rekyyliä joka voisi iskeä perän naamaan. Jos viritysmekanismi halutaan irrottaa, pitää kyseinen nasta saada pois paikoiltaan. MSR:n perä on siinä mielessä mukava, että sen saa halutessaan erittäin hyvin sopivaksi sekä avo- että optisille tähtäimille. Kiertämällä ampuvan käden otetta riittävästi vaihtimen käyttäminen lopulta onnistuu.
LAUKAISU
En ryhtynyt purkamaan laukaisukoneistoa, eikä aseen valmistajakaan sitä taatusti suosittele. Olen varma että tällekin aseelle ilmestyy aktiiviharrastajien tekemiä ohjeita laukaisun parantamiseen, koska laukaisu ei ole kovin kummoinen. Suurimman kummastuksen aiheutti perän harja, joka kattaa vain noin puolet perän pituudesta
Jos kuitenkin halutaan huoltaa ase kunnolla, irrotetaan ensin perä. Siksi testipatruunavalikoima koostui pääosin nopeammista patruunoista, mutta mukaan napattiin myös normaalinopeuksisia ja yksi aliääninenkin patruuna. Aseen kyljessä lukee kaliiperimerkinnän perässä kirjaimet HV (high velocity). Hieman erikoiseltahan tämä tuntuu, mutta sillä tavoin laukaisu muodostuu siedettäväksi. Seuraavaksi lipastelin Lapua Midas L:ää ja koetin uudestaan. kuin on suunniteltu, jalkojen pitää olla todella korkeat, jotta silmälinja asettuu luonnolliseksi. MUTTA. Etuvetoa seuraa kaksi selkeää "välikynnystä", joten periaatteessa on mahdollista opetella puristamaan ne pois ja vasta sitten keskittyä laukaisukynnyksen ylittämiseen. Jos tarkoituksena on tukea poski poskipakkaan, niin
WWW.REKYYLI.FI
Kun kahvarunko on irti, manuaalin ohje loppuu. Saatoin jatkaa koeammuntaa rauhallisin mielin. Kokeilin kiikarin kiinnityksen, mutta totesin sen olevan kunnossa. Lukkopaketti vedetään ulos taaksepäin kehyksestä.
23. SUURIMMAN KUMMASTUKSEN AIHEUTTI PERÄN HARJA, JOKA KATTAA VAIN NOIN PUOLET PERÄN PITUUDESTA.
niisti sanottuna epämääräinen. Jokin tuntui olevan pielessä, koska käynti ei oikein vastannut odotuksia. Pitkänpuoleinen etuveto lotkahtaa pois kun vastusta on lisätty 1,0 kg ja sen jälkeen liipaisin nytkähtelee ja venyy kunnes laukaisuvastus täyttyy. Kisko koostuu kolmesta osasta, joten tilaa saa tarvittaessa hieman lisää. Kun ryhdyin asentamaan MSR:ään kiikaria, irrotin avotähtäimet tieltä pois ja sain koko pitkän kiskon käyttööni. Koeammunta aloitettiin Federal Championilla, jolla ammuttiin kolme osumakuviota. Käytin laiskuuttani asennuksessa korkeita jalkoja, joten objektiivin alle jäi reilusti tilaa. Itse käyttämälläni korkeudella poskipakan käyttämisen sai unohtaa. Sen kiinnityspalojen irrottamisen yhteydessä irtoaa myös viritysvivun palautusjousi. Matalammatkin jalat olisivat käyneet, jollei muuten, niin irrottamalla etummaisen kiskopätkän. Sitten perän saranakappale. Seuraavaksi päästään jo irrottamaan lukkopaketti. Muutamaa patruunamerkkiä myöhemmin kiittelin onneani, että Midakset oli tullut ammuttua aikaisessa vaiheessa,
TESTIPENKKIIN
Nykyaikaiset sotilasaseet ovat modulaarisia ja tähtäimiä asentaessa se on suuri etu. Midaksella MSR naksutteli kolme osumakuviota, jotka ovat itselataavalle pienoiskiväärille jo aivan kelvollisia
Lisäksi lukon ja kehyksen välissä on "ilmaa" sen verran, että palojätteilleille on tilaa. Alussa spekuloimani MSR:n "urheilullisuus" on kuitenkin enemmän sitä amerikkalaista laatua. Uskon, että Midas L:n tavanomaista paksumpi luoti oli suurena tekijänä edesauttamassa hyviä tuloksia. Lisäksi paketin takapäässä oleva mutteri on vaarassa hukkua, joten se poimitaan talteen ensi tilassa. Koeammuntasarjat ammuttiin yhteen putkeen, joten vaikuttaisi siltä, että ISSC:n piipulla on pieni taipumus lämpöelämiseen. Kahdella ensimmäisellä yrityksellä lukko pesitti patruunan, mutta ei jaksanut virittää iskuvasaraa. Jos käyttäjä jättää valmistajan ohjeiden mukaisesti lukkokoneiston huoltamatta, eli ei pura asetta ohjetta pidemmälle puhdistusta varten, alkaa lika väistämättä jossain vaiheessa haitata toimintavarmuutta. Jos iskuvasaran jousi olisi heppoisampi, ei aseen kylkeen olisi tarvinnut tehdä merkintää "HV". Termi on syntynyt siksi, että sen toivotaan korvaavan sikäläisen median rakastaman, mutta faktisesti väärän ja negatiivisia mielleyhtymiä aiheuttavan termin "assault rifle" (rynnäkkökivääri).
WWW.REKYYLI.FI. Onneksi puhdas ja hyvin öljytty MSR tuntuu toimivan hyvin myös näillä hitaammilla patruunoilla, joka laajentaa mahdollisuuksia käypäisen patruunan etsinnöissä. Kyseistä mutteria tarvitaan lukkopaketin kiinnittämiseen aseen kehykseen.
24
koska esimerkiksi Winchester Laser tuotti vain yhden muiden patruunoiden tasolle yltäneen 33 mm osumakuvion, muiden ollessa huomattavasti suurempia. Lopuissa patruunoissa oli sekä vauhdikkaita että hitaita patruunoita, mutta osumakuvioiden koossa se ei näkynyt. Palatkaamme MSR:iin. Toisaalta, High Velocity patruunasuositus voi olla myös aseen rakenteen aiheuttama pakko. Oikealla lähikuvassa on lukko muutaman sadan laukauksen jäljiltä, joten lukon huoltamiseen on syytä ainakin kausittain.
Lukkopaketti puretaan avaamalla viisi pikkuruista Torx-lantaista ruuvia. Koeammuntojen lopuksi, kun takana oli testisarjojen ja nopeusmittausten lisäksi pari rasiallista, kokeilin jälleen Remingtonin aliäänisiä. Amerikassa esimerkiksi itselataavista AR15-kivääreistä käytetään yleisnimitystä "modern sporting rifle". Veikkaan että ilmiöllä on jotain tekemistä luotien erilaisten rasvojen, vahojen ja pinnoitteiden kanssa. ISSC:n tapauksessa sen tulos poikkesi muihin verrattuna edukseen niin paljon, että kyseessä on tuskin pelkästään patruunan "laatu". Se kuinka merkittävästä ilmiöstä nyt puhutaan, on täysin toinen asia. Näillä kolmella viimeisellä patruunamerkillä oli havaittavissa se, että paras osumakuvio tuli aina ensimmäisellä sarjalla. Hitaan kilpapatruunan hyvä käynti on tavallaan harmillistakin, koska MSR on tarkoitettu toimimaan erityisesti nopeilla patruunoilla. Tämän yksilön perusteella etsintöihin kannattaakin käyttää vaivaa ja aikaa, koska sopivalla patruunalla tarkkuus paranee oleellisesti. Iskupiikki on muotoiltu fiksusti ja iskuvasara on raskas ja voimakasiskuinen. Mutta, jos jollakulla on jalostuneempi teoria, niin kuulisin siitä mielelläni. Patruunan hyvästä sopivuudesta ISSC:n piippuun kertovat myös muita patruunoita huomattavasti tasaisemmat lähtönopeudet. Aseen suunnittelijat ovat selvästi tiedostaneet ikuisuusongelman ja ratkaisseet sen kompromissilla. Jopa aliäänipatruunat syklasivat koneiston, vaikka hylsyt eivät kovin kauaksi lentäneetkään. Hommassa kannatta olla varovainen, koska rekyylijouset ovat jännittyneessä tilassa ja voivat singahtaa kohtuullisella voimalla. Kolmannesta patruunasta alkaen
nämäkin patruunat alkoivat toimimaan samaan tapaan kuin testirupeaman alussa. Puhtaana ISSC:n toimintavarmuus on erittäin hyvä. Kuorta koossa pitävien ruuvien vastinpintoihin on muotoiltu varmuuden vuoksi tilat muttereille (jos kierre kuluu, reikää voidaan avartaa hieman ja sijoittaa reikään mutteri). Sen sytytysvarmuus on erinomainen, kaikki piikin alle jääneet patruunat lähtivät ensimmäisellä yrityksellä. Lukkopaketti on hienosti toteutettu kokonaisuus. Tulokset pyörivät tasaisesti 30 40 mm korvilla. Sytytysvarmuus on saatu tekemällä myönnytys patruunoiden tehon suhteen. Koneisto todennäköisesti toimiikin varsin pitkään vaikka huolto tehtäisiin ohjeen mukaisesti. Lukko ohjautuu kuoren sisäpintojen lisäksi kolmella ulokkeella, (kaksi vasemmalla kyljellä, kolmas yläpinnalla). Lapua Midas on laadukas pienoiskiväärin patruuna, jolta voi liki aseessa kuin aseessa odottaa hyvää käyntiä. Kun ruuvit on irti, irrotetaan kehyksen puolikkaat toisistaan. Tosiaankin. Tehokkailla patruunoilla tästä aiheutuvaa ongelmaa voidaan siirtää eteenpäin, tiettyyn rajaan saakka.
AMERIKKALAISTA URHEILUA
ISSC MSR MK22 on toimiva ja erityisesti hauska pienoiskivääri, joka viehättää myös ulkonäöllään. Saattoihan kyseessä olla sattumakin, mutta kun se toistui vaihdettuani Midas L:ään, muistui mieleeni vanha Ruger MK II -pienoispistooli, joka nikotteli aina kun patruunamerkki vaihtui, mutta "tottui" siihen muutaman laukauksen jälkeen
Osa purkamisesta keskittyi aseen rakenteen tutkimiseen, jolloin paljastui mm. Winchester Laser / 33 mm American Eagle / 28 mm
Remington Subsonic HP / 32 mm
ISSC MSR MK22
ISSC MSR MK22 ensimmäisen kerran purettuna. Ilman lipasta MSR on siten erittäin varmistettu laite. että varsinaisen piipun päällä on ulkonäöllinen suojakuori.
Kaliiperi: .22LR Kapasiteetti: 22+1 patruunaa Pituus: 880-916 mm Piipun pituus: 420 mm Paino: 2,99 kg Hinta: 570 euroa Maahantuoja: Asetalo Oy, www.asetalo.fi
Luodin lähtönopeus, m/s Patruuna Federal Champion Lapua Midas L Winchester Laser American Eagle HV HP Remington Subsonic HP Blazer Hitain 380,1 334,3 402,9 356,8 292,1 380,6 Nopein 406,3 337,8 421,7 384,2 327,6 392,2 Keskiarvo 391,0 335,9 411,6 373,0 310,2 387,4 Nopeushajonta 26,17 3,46 18,79 27,47 34,91 11,61
Osumakuviot 3 x 5 lks. Kun lipas asetetaan paikoilleen, se työntää lipaskuiluun koneistosta tulevaa työntötankoa, joka vapauttaa iskuvasarana vieressä olevan teräskappaleen liikkumaan. Se puolestaan osuu lukon kyljessä olevaan laakerikuulaan, joka puolestaan vapauttaa iskupiikin liikkumaan. Koska purkuohjetta ei ole, tuli opetellessa irrotettua sekä tarvittavat, että nippu huoltamisen kannalta tarpeettomia osia. Federal Champion / 38 mm
Lapua Midas L / 16 mm
MSR:ssä on lipasvarmistin. / 50 m Pienin 38 mm 16 mm 33 mm 28 mm 32 mm 28 mm Keskiarvo 47 mm 19 mm 61 mm 38 mm 39 mm 34 mm
WWW.REKYYLI.FI
25
FN P90
PIENI MUTTA PIPPURINEN
Alkuperäiset suunnittelukriteerit aseen muotoilusta huomaa hyvin. Molemmille käsille on isoa donitsia muistuttava peukalonreikä, ja etummaisen reiän takaosassa on myös liipaisin ja tulenvaihdin/varmistin. Se on luonnollisesti nostettava melko korkealle, sillä ampujan kasvoluut on otettava ampuma-asennossa huomioon. Lippaan syöttöratkaisu on taas rakennettu siten, että lippaan syöttötunneli kääntää patruunan oikein päin lukkokoneistoa varten. Lainatakseni erästä 40-luvulla syntynyttä harrastajaa, P90 on kuin Flash Gordonista. Törröttävät ulokkeet tuppaavat aina tarttumaan vaatteisiin, oviaukkoihin tai ylipäätään ovat tiellä. P90 on kuin puolimetrinen pala kakkosnelosta johon on porattu muutama reikä. "Tuo ase ei helvetissä voi toimia kunnolla."
TEKSTI: JARKKO KOSKINEN
Tuosta ajatuksesta on lähes 20 vuotta ja ilmeisesti olin väärässä, sillä FN P90 on sittemmin saanut käyttäjiä lähes joka mantereelta. Kun rautaesiriippu oli laskeutunut, entisiä uhkakuvia itäisten mongolilaumojen vyörymisestä Länsi-Eurooppaan ei enää ollut ja yhdellekään NATOmaalle ei enää tullut mieleen hankkia kallista erikoisaseistusta soppakeittiömiehistölleen. Perälevyn takaa löytyy siis laukaisukoneisto ja lukkolaite ja aseen ulkokuori on simpukkamainen, kahdesta muovikuoresta koostuva lähes koko-
naan umpinainen kotelo. Kun ase on ladattu ja lipas paikallaan, ainoa isompi aukko aseen sisäosiin löytyy aseen alapuolelta, jossa on hylsyjen ulosheittoaukko. Tämänkin käyttäjä tosin voi peittää kuilusta löytyvällä pölysuojalla, joka ammuttaessa palautuu auki-asentoon. Siispä myös P90 joutui etsimään nopeasti uutta suuntaa ja ase löysi sen viranomaisja erikoisjoukkokäytöstä.
ERGONOMIAA
Ei tarvitse olla tarkkanäköinen huomatakseen, että ensimmäiset huoWWW.REKYYLI.FI
miot P90:stä tapahtuvat esteettisin keinoin. Niinpä aseen päälle nousee eräänlainen tähtäinkiskosatula, joka on yhtä rautaa piipun kehyksen kanssa. Pistoolikahvan ja lippaan lisäksi kolmas uloke on periaatteessa aseen perä, joka on kadonnut bullpup-rakenteeseen siirryttäessä. Siispä perinteisiin konepistooleihin verrattuna P90:sta on suunniteltu pois kaksi uloketta - lipas ja pistoolikahva, jotka toki ovat monissa konepistooleissa (kuten Uzissa) sama asia. Tämä satula antaa myös suojaa aseeseen kiinnitetylle lippaalle. Vastaavanlaisia lippaan sijoitusratkaisuja on nähty toki aiemminkin, mm. Se asetetaan tähtäinkiskon alapuolelta aseen etuosassa olevaan koloon johon se asettuu luonnostaan ja lyödään takaosastaan kiinni kahteen kynteen, jotka pitävät lipasta paikallaan
27. Laatikkomainen, virtaviivainen konepistooli herätti ensimmäisenä vain yhden ajatuksen. Lippaan lisäksi toinen asetta määrittelevä seikka ovat aseen kosketuspinnat, joiden kanssa on unohdettu konservatiivinen asesuunnittelu. Alunperin ase oli PDWideologian uuden suunnan näyttäjä, NATO-joukkojen huolto- ja ajoneuvomiehistön sivuase, joka suunniteltiin helposti mukana kannettavaksi ja tarpeeksi tulivoimaiseksi itsepuolustusaseeksi. Niille, jotka eivät legendaarisesta hahmosta mitään tiedä, suomennettakoon: P90 on kuin avaruuspyssy. Kun se kakka osuu tuulettimeen, niin ase pitää saada esille nopeasti sieltä kolosta mihin sen on edellisillan nakkikeikan jälkeen laittanut. Joskus kultaisella 1990-luvulla huomasin jossakin asealan mediassa tiedon varsin futuristisen näköisestä aseesta, jonka muotoilu kiinnitti huomioni. Lippaan lukitus aseeseen on melko tavanomainen. Mitään suurta menestystä ase ei ole saavuttanut, sillä poliittinen tilanne muuttui aseen suunnittelun aikana melko radikaalisti. Yksi sen virtaviivaisuuteen vahvasti vaikuttava tekijä on aseen lipas, joka on aseen
päällä lappeellaan. Ajoneuvomiehistöille on tärkeintä aseen koko. Näin palkkimaisessa aseessa, jossa päälle asetettu lipas vielä yltää melkein piipunsuuhun asti, yksi ratkaistavista ongelmista on myös tähtäinlinja. HK G11 -rynnäkkökiväärissä, mutta erikoiseksi P90-ratkaisun tekee se, että patruunat ovat lippaassa poikittain aseen pituussuuntaan nähden
Lähimmäksi tuntemusta pääsee, kun kuvittelee ampuvansa itselataavalla, raskaalla pienoiskiväärillä. Kun kaliiperi on suunniteltu korvaamaan 9x19 mm, on jälkikäteenkin pakko arvioida kaliiperia juuri tämä mielessä. Mikä taas ei ole aivan perinteistä, muttei myöskään ainutlaatuista, on kuitenkin aseen varmistin. Lukko itsessään on raskaanpuoleinen harkko, jossa kiinteästi kaksi jousikaraa ja jousta takaosassaan. Se on aseen liipaisimen alapuolella oleva kiekko, jota sivusuunnassa pyöräyttämällä voi valita perinteiset varmistus-, kerta- tai sarjatuliasennot. Pieni, ballistiikaltaan hyvä ja läpäisykykyinen luoti pullonkaulaisessa hylsyssä. Aseen laukaisukoneisto sijaitsee perän sisällä, suoraan hylsykuilun takana, kuten myös lukkopakka. Kaliiperille on suunniteltu muutaman sotilaslatauksen lisäksi myös siviilikäyttöön tarkoitettuja latauksia ilman luodin läpäisykykyä. Malli on kuitenkin omalaatuinen ja vastaavia löytyy vain FN:n omista aseista, joten käyttäjän on oltava hyvin tietoinen sen toiminnasta.
Kuten koko ase, myös viritysvivut on suunniteltu myös "vääräkätisiä" ajatellen. Tanko välittää puristuksen laukaisukoneistoon, joka vapauttaa iskuvasaran. Latausta kokeiltiin Suomen Sotilas -sotilasaikakauslehden koeammunnoissa vuonna 2009 jopa viisinkertaiseen kevlar-liiviin ja luodin tielle olisi yhtä hyvin voinut asettaa vaikka paperia lopputulos maalissa oli silti näyttävä. Rakenne on suunniteltu sellaiseksi, että liipaisin ei ole yläreunastaan akseloitu, vaan koko liipaisinosa liikkuu suoraan taaksepäin samalla kaksihaaraista välitintankoa taaksepäin työntäen. On täysin selvää, että 5,7x28 mm on huomattavasti nykyaikaisempi kaliiperi. Hyvin perinteisesti toteutettu rakenne siis. Varmistettuna tuo kiekko estää liipaisimen painamisen, kertatuliasennossa se mahdollistaa liipaisimen painamisen puoliväliin ja sarjatuliasennossa liipaisimen voi painaa loppuun asti. Aseen koneistoon esiteltävä osa lippaasta on sen pyöreä koneisto, joka vaakasuorassa ulkonee hiukan muusta lippaasta ja siten asettuu hyvin kuoreen tehtyyn samanmuotoiseen aukkoon aseen päällä, jonka alapuolella on taas aseen lukkokoneisto. Ase siis toimii kuten esim. Molemmat moduulirakenteiset kokonaisuudet poistetaan aseesta tarvittaessa irrottamalla aseen perälevy ja liu´uttamalla ne ulos aseen sisältä.
28
Kuten kaikissa bullpup-aseissa, on aseen laukaisu toteutettu myös P90:ssä välitintangoilla. Kaliiperi 5,7x28 mm on kuin pienennetty rynnäkkökiväärikaliiperi. Jos vaatii, kevyt puhdistus tai huuhtelu hoitanee asian. Näinpä ei ole ihme, että ensimmäisellä kerralla aseella pystyi helposti ampumaan omenan kokoista kasaa 25
WWW.REKYYLI.FI. Laukaisukoneisto on komposiittirunkoinen pala, jota ei ole tarkoitettu käyttäjän purettavaksi, mutta materiaalivalinnoista ja erittäin suljetusta rakenteesta johtuen, se ei mainittavan paljon huoltoa edes vaadi. Ne löytyvät aivan aseen etuosasta, ovat hyvin virtaviivaiset ja otepinnat ovat pienestä koostaan huolimatta hyvin käsiteltävissä.
sen pyöreäprofiilisesta takaosasta. Ensimmäinen huomio aseen ampumaominaisuuksista on täysin olematon rekyyli. Syöttö siis tapahtuu ylhäältä ja hylsyt ase poistaa suoraan alaspäin. Ampuma-asennossa irrotus onnistuu kätevästi tukikäden liikkeellä, vaikka itse lippaan poistaminen vaatii aseen tähtäyspisteen laskemista.
Kolmiasentoinen varmistin on sijoitettu liipaisimen lähelle, josta sitä on helppo käyttää. Tavallisella kokovaippaisella 9 mm luodilla ei ole mitään jakoa kevlarliivejä vastaan, kun taas FN:n luomus 2,0g SS190-sotilaslatauksella pyyhältää kevyesti liiveistä läpi. Haa-
vakanava simulanttina toimivassa punasavessa oli pienen omenan kokoinen. AUG, eli kertatulta voi ampua vain painamalla hiukan liipaisinta sarjatulellakin ja ilmaston kuulatihe-
yttä voi kasvattaa vain painamalla liipaisin pohjaan.
KALIIPERI
Jos ase on räätälöity yhtä ajatusta varten, voidaan sen kaliiperista sanoa ihan samaa. Näissä kovametallinen läpäisevä ydin on korvattu alumiinilla. Suurimmat markkinat näille luonnollisesti löytyvät Yhdysvalloista, joissa aseen PS90-siviiliversio ja Five-Seven-pistooli ovat yleisessä myynnissä.
AMPUMINEN
Aseella päästiin ampumaan avoimella ulkoradalla ilman sen kummempia rajoituksia ja ammunta aloitettiin totutteluammunnalla 25 metriin. Lippaan irrotus toimii vetämällä lukitusolkia suoraan taaksepäin
Australialaisen Laserexin valmistama yksikkö voidaan kytkeä myös pois päältä tai harjoitusmoodiin, jossa teho on silmille turvallinen.
Aseen peruspurku on hämmästyttävän yksinkertainen. Tähtäimen vahvuus on selvästi sen kenttäkelpoisuus, sillä sen käyttöominaisuudet eivät ole aivan muiden vaihtoehtojen luokkaa.
Lippaan syöttöratkaisu on omintakeinen, mutta äärimmäisen nerokas.
P90 LV ja IR -malleissa olevat lasertähtäimet aktivoidaan kahvassa olevalla napilla. Lipas poistetaan ja sen alta painetaan nappia, jolloin aseen piippurunko liukuu eteenpäin irti aseen laukaisukoneiston ja lukkolaitteen jäädessä alarunkoon.
Aseen hylsynheittoaukko löytyy sen alapuolelta. Aseen perinteisin tähtäin on siihen suunniteltu, umpitavaraa oleva optinen tähtäin. Lukon pää.
WWW.REKYYLI.FI 29. Aukon kuilusta löytyy myös suljettava läppä, jonka voi halutessaan laittaa kiinni pölyn ja lian pääsyn estämiseksi lukon alaosiin.
Laukaisukoneisto
Kyseessä on monilla tavoin erittäin onnistunut ase. Sadassa metrissä maalina käytettiin edelleen
practical-taulua, jossa osumien laskua ei juuri edes huomannut. Kolmiasentoinen kiekko on looginen ja käyttäjä voi pelkästään sormella tunnustelemalla tietää, onko ase varmistettu vai ei. Hetken totuttelun jälkeen oli aika kokeilla sarjatulta. Kakskakkonen on helppo hallita, se on suhteellisen tarkka, asevalikoima on hurja ja ennenkaikkea se on paljon halvempi. Sotilaskäytössä, P90 on tavallaan hyvin pätevä laite. metrin päähän, vaikka omituinen liipaisintuntuma ja aseen käsittely oli ennestään tuntematon. Se on suorastaan briljantti insinööritaidon taidonnäyte, jonka markkinamiehet ovat osittain onnistuneet pilaamaan. P90 (ja oletettavasti myös PS90) on erittäin helppo hallita jopa aloittelijan toimesta. Jos taas hakee vastaavilla ominaisuuksilla varustettua sotilasasetta, P90 ja ennenkaikkea sen kaliiperi on hyvin mielenkiintoinen vaihtoehto.
P90
Valmistaja: FN Herstal, Belgia Kaliiperi: 5,7x28 mm Pituus: 500 mm Piipun pituus: 263 mm Paino: 2,6 kg Lipaskapasiteetti: 50 patruunaa
WWW.REKYYLI.FI. Se paitsi mahdollistaa todella nopean tulenavauksen varmistetusta asennostaan, sitä on helppo oppia käyttämään ilman siihen katsomista. Kahdessa sadassa metrissä osumat olivat noin 15 cm alempana, mikä sotilaskäytössä ei haittaa lainkaan. Sarjatulella ase on ällistyttävän helppo hallita. Patruunoita sitävastoin käytettiin vielä kokeeseen 100 ja 200 metrin maaleihin. Ase/kaliiperiyhdistelmän tekninen tarkkuus riittää varmasti parempaankin, mutta aseen epätavanomaiset ominaisuudet käytännössä haittaavat ketä tahansa joka on tottunut "normaaleihin" aseisiin. Jos lipas ei lukitu kunnolla, liikkuvien taakse vetäminen nostaa lippaan kokonaan pois paikaltaan jonka ampuja kenties huomaa vasta kun ase ei laukeakaan. Se on ase, jossa on omat heikkoutensa, jotka kaikki johtuvat oikeastaan siitä, mihin ase on alunperin suunniteltu, mutta mihin käyttöön politiikka oli tehnyt aseesta vanhanaikaisen jo sen syntyessä. Lippaan täyttäminen on erittäin helppoa. Mutta jos aseen hankintaa perustelee pelkästään tämän kieltämättä erinomaisen ominaisuuden vuoksi harrastuskäyttöön, unohtaa kunniakkaasti maailman yleisimmän ja monikäyttöisimmän kaliiperin, eli .22 LR:n. Lippaan kiinnittäminen vaatii myös hiukan tarkkaavaisuutta ja voimaa lippaan takapäähän napauttaminen nyrkillä ei ole suotta latausprosessin yksi suositeltava osa. Monille konepistooleille tyypillinen piipun hypähdys raskaan lukon heilahtaessa eteen puuttuu P90:stä käytännössä kokonaan ja lyhyiden purskeiden ampuminen on todella tehokas30
ta. Yhtä soittoa ammutusta 50 patruunan lippaallisesta, päätyi 50 metrin päästä practical-tauluun 48 osumaa. Vastaus on, että ei. Ensinnäkin, aseelle löytyy tavanomaisessa urheilukäytössä parempia vaihtoehtoja ja toisekseen kaliiperi ei hirvittävästi tarjoa tavalliselle ampujalle mitään etuja paitsi jos sitä verrataan nimenomaan vaikka 9x19 mm:een tai kevyisiin kiväärikaliipereihin. Se on kieltämättä epätavanomainen, mutta sen rakenteessa ja ominaisuuksissa näkyy paljon siitä, että se suunniteltiin käyttäjille jotka todennäköisimmin eivät sitä koskaan käyttäisi mutta jos käyttäisivät, sen käyttö olisi mahdollisimman helppoa. Sellaisena esimerkiksi aseen sarjatuliominaisuudet hämmästyttävät. Käytännössä jos ase on kohdistettu oikein ja ampuja osaa edes jotenkin asiansa, todennäköisyys miehen kokoiseen maaliin osumiseen on erittäin korkea.
LOPPUMIELIPIDE
Jos jokin ase tässä maailmassa herättää ristiriitaisia tunteita, se on P90. Rekyyli on mitätön ja ase on tarkka. Valitettavasti patruunoita ei ollut käytettävissä tarpeeksi, sillä pienellä toistolla vastaava suoritus olisi varmasti saatu lopputulokseen 50/50. Sarjatulella "lakaiseminen" on hyvin helppoa ja käyttäjän ei juuri tarvitse erityisesti työntää asetta vastaan, jolloin myös tähtäimet ovat edelleen täsmälleen kohteessa kun ammunta lopetetaan. Suurin kysymys varmaan lienee se tämän artikkelin lukijoille, että kannattaako odottaa sitä aikaa kun aseen siviiliversiota saa Suomesta-
kin. Vain muutaman lippaallisen harjoittelulla pystyy 50 metrin päähän ampumaan P90:llä omenan kokoista kasaa ja tottumatonkin ampuja pystyy kertatulella pitämään helposti osumat practical-taulun A-alueella. Noin puolivälissä 50 patruunan täyttämistä lippaan täyttämisessä alkaa olla jo selvästi vastusta, mutta kaikenkaikkiaan se on loppuun asti erittäin peukaloystävällinen toimenpide. Tulenvaihdin P90:ssä on erinomainen. Tätä arvosteltaessa pitää kuitenkin muistaa, että P90 on suunniteltu tuottamaan maksimaalinen vaikutus 80 kiloiseen lihamassaan tähtäinten etupuolella, eikä ampumaan napakymppejä ampumaradalle
Hyvää aseturvallisuutta ei ole asettaa ampuma-aselain tavoitteeksi esimerkiksi pistoolien määrän vähentäminen, vaan ennemminkin hyvää aseturvallisuutta
on lupien kohdentaminen oikeille henkilöille sekä viranomaisyhteistyön parantaminen. Työryhmän määräaika päättyy 31.12.2011. Kumpikaan näistä elementeistä ei tuo merkittävää lisäarvoa varsinaiseen luWWW.REKYYLI.FI. Mahdolliseen lainsäädäntöhankkeen valmisteluun asetetaan laajapohjainen valmistelutyöryhmä. Myös viranomaisten välistä vuoropuhelua pitäisi kehittää ja perustaa harjoittelupaikkoja, eli ampumaratoja harrastajille, sekä lisätä valistusta. Johtopäätösten perusteella päätetään mahdollisista jatkotoimenpiteistä. Asealan elinkeinonharjoittajien mielestä tärkeitä seikkoja olivat myös yhteiskunnan resurssien kohdentaminen mielenterveystyöhön. Käytettyjen puheenvuorojen jälkeen oli tilaisuus käydä aiheesta yleiskeskustelu. soveltuvuustesti sekä ampuma-asekouluttajajärjestelmä. Myös aseturvallisuus on hyvällä tasolla kun ampuma-aseita on vain sellaisilla ihmisillä, jotka soveltuvat hyvin aseen omistajiksi. Hankkeen taustatiedot ja pidetyt puheenvuorot löytyvät kokonaisuudessaan osoitteesta: intermin.fi/suomi/aseturvallisuus/
Seuraavaksi poimintoja puheenvuoroista ja yleiskeskustelusta kommentteineen.
AAE
Asealan elinkeinonharjoittajien Nina Holmbergin pitämässä puheessa tuli esille muun muassa se, että luvallisien aseiden käyttö rikoksiin on alhainen. Käytettävistä puheenvuoroista pyydettiin toimittamaan tieto Sisäasiainministeriölle ennakkoon ja samalla pyydettiin lähettämään puheenvuoron sisältö sellaisenaan tai tiivistelmänä etukäteen. Toimeksiantonsa mukaisesti työryhmä järjesti intressitahoille kuulemis- ja keskustelutilaisuuden, jossa esitettiin kehitysehdotuksia ja
32
mielipiteitä hyvästä aseturvallisuudesta. Asealan elinkeinonharjoittajat: "Nyt voimassa olevaan lakiin tuli uusina elementteinä mm. Eduskunnassa järjestettiin 27.9.2011 kuulemis- ja keskustelutilaisuus aiheesta: Mitä on hyvä aseturvallisuus?
KUVAT JA TEKSTI: MARKO TAMMELIN
Aseturvallisuuden kehitysnäkymät Suomessa -esiselvitys
Tehtävään nimetyn työryhmän (SM058:00/2011) tehtävänä on ensi vaiheessa selvittää poliisihallinnon näkökulmasta aseturvallisuuden mahdollisia toiminnallisia, hallinnollisia ja/tai lainsäädännöllisiä jatkokehittämistarpeita. Osallistujatahoja pyydettiin ennakkoon ilmoittamaan halukkuudestaan käyttää maksimissaan viiden minuutin puheenvuoro tilaisuudessa
Lähitunteina on tarkoitus toimittaa aseet yli miljoonalle miehelle ja naiselle.", Lähde IL). Sama tilanne on äänenvaimentimienkin osalta, koska ilma-aseharrastajilla on kymmeniätuhansia ampumaaseisiin alunperin tarkoitettuja äänenvaimentimia, koska suomesta ei ole aiemmin saanut pelkästään ilma-aseisiin tarkoitettuja äänenvaimentimia. Myös edelleen voimassa olevat aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeet tulisi kumota ja poliisihallituksen suora vaikuttaminen lainsäätäjään tulisi loppua.
RAUHANLIITTO
Rauhanliiton Laura Lodeniuksen mielestä yksityisten kansalaisten omistamat pienaseet ovat vakava kansainvälisen turvattomuuden aiheuttaja ja ne ovat myös pääosassa tämän päivän konflikteissa, joissa tapetaan ja uhkaillaan enemmän
WWW.REKYYLI.FI
kuin valtioiden ja viranomaisten kontrollissa olevilla aseilla. Tosiasiassa monissa konflikteissa valtiot jopa tarkoituksellisesti aseistavat oman maansa siviilikansalaisia ("Libyan hallitus on alkanut jakaa aseita kansalaisilleen, kertoo maan valtiollinen uutistoimisto. Myöskään aselain 3 § :ssä ei määritellä aseen osista piippua riittävän selkeästi, niin etteikö ilma-aseenkin irtopiippua voitasi lukea ampuma-aseen osaksi. Myös sitä kummeksuttiin, että aseluvan hinta kuluineen on sama kuin sanktio luvattomasta aseesta (noin 300 euroa), samoin kun se, että laittomista aseista ja aseilla suoritetuista rikoksista saatat tuomiot ovat liian pieniä.
SIHRY
Suomen ilma-aseharrastajien Mika Niemelän mukaan ilma-aseharrasteessa turvallisuus on erinomaisella tasolla. Aselain 2 § mukaiset määritelmät ampumaaseesta jättävät täydellisen harkinnanvaraisuuden ampuma-aseen määritelmästä vaikka lainsäädännöltä vaaditaan tarkempaa täsmällisyyttä. Äänenvaimentimiin ei myöskään ole ollut uuden lain voimaan tultua mahdollista hakea lupaa tähän tarkoitetun lomakkeen edelleen puuttuessa.
RESERVILÄISLIITTO
Reserviläisliiton Olli Nybergin mukaan kesäkuussa muuttunut aselaki on kyllä puhuttanut Reserviläisliitossa, mutta hänen nä33. Tätä vasten on pidettävä todella kummallisena Rauhanliiton vakavasti esittämää kysymystä: "eikö erityisesti sotilasaseistuksen kaltaisia aseiden yksityistä käyttöä ja hallussapitoa voisi rajoittaa tai kontrollia lisätä entisestään, esimerkiksi niin, että reserviläiset alan harrastajat saisivat säilyttää sellaisia aseita lähivaruskunnan alueella, ja saisivat harrastaa alaa armeijan henkilökunnan valvonnassa, esimerkiksi vaikka armeijan ammuksilla. Uusi voimaan tullut aselaki heikentää aseturvallisuutta ja loukkaa samalla myös ilma-aseharrastajien oikeusturvaa. Tämä käy ilmi Sihryn kilpailuvakuutusten hinnasta, jotka ovat ainoastaan toimistokulujen hintaiset, sillä kuluneen 70 vuoden aikana ei tunneta yhtään ilma-asekilpailuissa sattunutta ja il-
ma-aseista johtunutta tapaturmaa. TILAISUUDESSA PUHEENVUOROJA PITIVÄT:
Asealan Elinkeinoharjoittajat ry Asekauppiaiden Liitto ry Maanpuolustuskoulutusyhdistys ry, NRA Kansallinen Kivääriyhdistys ry Rauhanliitto Reserviläisliitto ry Suomen Ampumaurheiluliitto ry ja Ampumaharrastusfoorumi Suomen Asehistoriallinen Seura ry Suomen ilma-aseharrastajat ry Suomen Metsästäjäliitto ry Suomen Reserviupseeriliitto ry Suomen riistakeskus Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
paharkintaprosessiin, mutta soveltuvuustesti kuormittaa paitsi viranomaisia myös yhteiskunnan resursseja, kun taas ampuma-asekouluttajainstituutio siirtää julkista valtaa vapaaehtoisille toimijoille, lisää kustannuksia ja on jo nyt tuonut mukanaan monta vastausta vailla olevaa ratkaisematonta kysymystä, tuomatta aseturvallisuuden kannalta mitään varsinaista lisäarvoa varsinaiseen lupaharkintaprosessiin."
NRA
NRA Kansallinen Kivääriyhdistys ry:n Antti Jokisen mukaan aselaki on aiheetonta kiusantekoa, eikä siinä edelleenkään puututa laittomiin aseisiin. Rauhanliitto ei myöskään ollut etukäteen toimittanut puhettaan.
SUOMEN ASEHISTORIALLINEN SEURA
Suomen asehistoriallisen seuran Jussi Peltolan mukaan aseluvan hinta on liian korkea ja se ei ole missään suhteessa todellisiin kustannuksiin. Tällöin ketään ei kokonaan estettäisi harrastamista mutta se olisi yhteiskunnan valvonnassa." Rauhanliiton Laura Lodenius myös toisteli faktaperustelujen puutteeseen ulkoa opittua mantraa "sekin on liikaa" ja yleistävästi vertasi tilannetta siihen kun Yhdysvalloissa lasketaan olevan, tai kun
yhdysvalloissa on tehty tutkimus, unohtaen samalla, että nyt käynnissä olevan hankkeen tarkoituksena ei kuitenkaan ilmeisesti ollut muuttaa Yhdysvaltain aselainsäädäntöä
Riittäisikö, että harrastuksen jatkuminen osoitettaisiin vain erityisestä syystä pyydettävällä todistuksella?
THL
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kristian Wahlbeckin mielestä aseet ovat kansanterveydellinen ongelma. Rinnakkaisluvan haltijalle sama ruljanssi on kaiketi edessä, jos lähtee hakemaan samaan aseeseen varsinaista hallussapitolupaa 18-vuotiaana. Ampuma-aselakiin tehdyillä muutoksilla tulee olemaan kohtuuttomia vaikutuksia metsästykseen ja metsästysaseiden lupien hankintaan, erityisesti nuorten metsästäjien osalta. Aselupiin liittyvissä asioissa paperihar34
kintaa lisätään, vastuuta siirretään muualle, byrokratia lisääntyy, lupahintoja korotetaan, asiakaspalvelu heikkenee ja käsittelyajat venyvät jopa kuukausien mittaisiksi. On ihmetelty sitä, että muutokset ovat kohdistuneet tavallisiin ihmisiin, vaikka kaikki tietävät, että Jokelan ja Kauhajoen sekä Norjan tragedioiden taustat ovat jossain aivan muualla, kuten nuorten miesten valitettavan yleisessä pahoinvoinnissa ja syrjäytyneisyydessä. Suomen riistakeskuksen mielestä on selvää, että aselupakäytäntöjen kiristyminen vaikeuttaa erityisesti nuorten metsästäjien mukaantuloa, kun metsästäjätutkinto ja metsästys aloitetaan tyypillisesti noin 15-vuotiaana. THL:n esityksessä oli jälleen ns. Vaikuttaa huolestuttavasti siltä, että suurten yksiköiden myötä poliisi etääntyy kansalaisista ja hiljainen tieto paikallisista ihmisistä ja tapahtumista on katoamassa. Hankkimisluvan ikärajan nos-
HARRASTAJAKUNNAN ASEET, TYYPISTÄ RIIPPUMATTA, EIVÄT OLE TURVALLISUUSRISKI.
to 18-vuoteen kirpaisee nuoria ja 15-vuotta täyttäneille rinnakkaislupajärjestelmä on varsin byrokraattinen menettely. Jos huoltaja hakee hallussapitolupaa nuoren asetta varten niin koko prosessissa rinnakkaislupien ja nuoren lopullisen hallussapitoluvan osalta tarvitaan kolme erillistä luvitusta saman aseeseen ja yhteensä pahimmillaan 15 käyntiä poliisilaitoksella. Jemen-myytti (1), eli se että Suomessa olisi ampuma-aseita asukasWWW.REKYYLI.FI. Rinnakkaisluvan hakijan viisi erillistä poliisilaitoksella käyntiä: paperien henkilökohtainen jättäminen, soveltuvuustesti, haastattelu, aseen näyttö ja luvan haku voitaisiin ainakin lyhentää neljään käyntiin, kun kaksi ensin mainittua yhdistettäisiin. Metsästäjäkunnassa muutosta on nieleskelty pitkin hampain. kemyksensä mukaan vasta tulleet muutokset eivät ole ehtineet vaikuttamaan niin paljon että aselakia tulisi muuttaa (Osa 3, 15:44).
METSÄSTÄJÄLIITTO
Metsästäjäliiton Teemu Simeniuksen mukaan Metsästäjäliitto pitää ensimmäisen vaiheen aselakia kohtuullisena kompromissina, eikä sitä tule enää avata mahdollisista puutteista huolimatta (Osa 4, 1:13).
SUOMEN RIISTAKESKUS
Suomen riistakeskuksen Marko Svensbergin mukaan kesäkuussa voimaan tulleessa ampuma-aselaissa on tapahtunut paljon muutosta ja merkit käytäntöjen muuttumisesta ja lupa-asioiden organisoinnista eivät ole ulkopuolisen silmin näyttäneet toimivan hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti. Viiden vuoden välein toimitettavan harrastustodistuksen tarpeellisuutta käsiaseiden osalta pitäisi miettiä myös uudestaan
Tilaisuuden yhteenvetona voidaan kuitenkin todeta, että järjestöjen ja poliisihallituksen välillä on nyt astetta parempi keskusteluyhteys, jota olisi toivottu myös taannoin aselakia valmisteltaessa.
ASELUPAPOLIITTINEN TILANNE JUURI NYT?
Tätä kirjoittaessa Poliisihallitus on 29.9.2011 pyytänyt pääesikunnan henkilöstöosastolta lausuntoa (2020/2011/3470) koskien vapaaehtoisen maanpuolustus- ja reserviläistoiminnan aseita. Pekka Sauri -syndroomasta kärsivät tahot eivät todellisuudessa välitä pätkänkään vertaa ihmishengistä, sillä saahan näistä ikävistä tapauksista motivaatiota oman "mukavan" agendan ajamiseen. SAL:in Risto Aarekivi ilmaisi mielipiteenään, että mitähän niille ihmisille tapahtuu joiden ainoa harrastusmuoto tuolla syrjäseudulla on metsästys ja jos heiltä otetaan aseet pois, heidän elämänlaatunsa ei siitä yhtään parane ja itsemurhariski siitä kasvaa (Osa5, 16:24).
valvonnan puolella tilanteessa, jossa poliisilla ei olisi mahdollista toimittaa puhalluskokeita tienpäällä (Osa 6, 3:18). Aseiden saatavuuteen rajoittamisella olisi myönteisiä vaikutuksia myös tapaturmien ehkäisyssä ja yleisen turvallisuuden edistämisessä.", eli ilmeisesti mielenterveysongelmista kärsiviä halutaan auttaa edelleen kiristämällä aselakia. THL:n mukaan "Kansanterveysnäkökulmasta näyttö aserajoitusten vaikuttavuudesta on kiistaton. ta kohden neljänneksi eniten maailmassa, Yhdysvaltojen, Jemenin ja Norjan jälkeen. Pääesikunnan vastauksen perusteella Poliisihallituksen asehallinto mahdollisesti antaa asiasta lupaviranomaisille eli poliisilaitoksille tulkintaohjeen. Tällä hetkellä asiasta näyttää vallitsevan epäselvyyttä ja erilaisia tulkintoja niin eri viranomaisten kuin luvanhakijoiden piirissä. Yleiskeskustelussa tuli kuitenkin ilmi se että THL:ssä ei ole tutkittu onko itsemurhia tehty luvallisilla vai luvattomilla aseilla, vaan Wahlbeckin mukaan kyseessä on hänen oma arvionsa että valtaosa itsemurhista tehdään luvallisilla aseilla (Osa5, 15:48). Siitä annetaanko tällainen ohje tai koska sellainen mahdollisesti annetaan, ei tässä vaiheessa oteta kantaa.
METSÄHALLITUS
Myös Metsähallituksen Seppo Toikkanen oli samoilla linjoilla Reserviupseeriliiton Janne Kososen kanssa epäillessään että aseiden säilytys ei tällä hetkellä ole kovin hyvällä mallilla (Osa 10, 13:26).
LISÄTIETOA
Aseturvallisuuden kehitysnäkymät Suomessa -esiselvityshanke www.intermin.fi/suomi/aseturvallisuus Tallenne koko tilaisuudesta (linkit löytyvät myös osoitteesta www.ampumaurheiluliitto.fi/?x1759=5795530) Osa1: www.youtube.com/watch?v=-rqa1kn_zls Osa2: www.youtube.com/watch?v=5oTNWX3Z3Yk Osa3: www.youtube.com/watch?v=uyUADFrDSAY Osa4: www.youtube.com/watch?v=eLtJEvTzSDU Osa5: www.youtube.com/watch?v=oUwCHUzbyFM Osa6: www.youtube.com/watch?v=PXthLsUljUQ Osa7: www.youtube.com/watch?v=ROB3xitvtdQ Osa8: www.youtube.com/watch?v=d8-TdW6XTSk Osa9: www.youtube.com/watch?v=ZHwY0JRlL8Y Osa10: www.youtube.com/watch?v=O158imo1_Z4 Osa11: www.youtube.com/watch?v=W7sPl-_JoYA Osa12: www.youtube.com/watch?v=BI9sO4kbH68
KANSANEDUSTAJA REIJO HONGISTO (PS)
Kansanedustaja Reijo Hongiston mukaan poliisit ovat etääntyneet harrastajista poliisin hallintorakenteen uudistuksen johdosta. Reijo Hongisto esitti myös vastakysymyksen "Onko tutkittu kuinka monta itsemurhaa tai syrjäytymistä on estetty sillä, että henkilöllä on tällainen erittäin mielekäs harrastus?", THL:n Kristian Wahlbeckille. Rasin käsitys siitä, että luovutettavat aseet ovat joskus olleet luvallisia, perustuu siihen mitä ihmiset, jotka luovuttavat aseet armovuosilainsäädännön perusteella poliisille, kertovat aseen historiasta. Erityisesti lausunnolla pyritään määrittelemään Poliisihallituksen kantaa siihen, minkälaisia ampuma-aseita voidaan tässä toiminnassa pitää ampuma-aselain määritelmän mukaisina "hyvin sopivina". Rasin mukaan yleensä osataan kertoa, että luovutettava ase on todennäköisesti isoisän sen ja sen ase, ja että se on mahdollisesti ollut luvallinen. Suomalaisten miesten itsemurhien määrä olisi parhaiten vähennettävissä ampuma-aselakia edelleen tiukentamalla. Poliisi ei kuitenkaan käytä aikaa eikä resursseja tutkiakseen mahdollisesti neljänkymmenen vuoden takaisia lupajuttuja, koska sillä ei ole mitään merkitystä yksittäisessä aseen valtiolle luovuttamistilanteessa, tai tilanteessa jossa henkilö on armovuosilainsäädännön mukaan tuonut aseen poliisille hakeakseen siihen lupaa (Osa6, 8:42).
teista ja jotta asiasta saadaan paras mahdollinen kokonaiskuva, suosittelemme katsomaan koko tilaisuuden tallenne materiaalin kokonaisuudessaan. Kun verrataan asiaa yleisellä tasolla siihen, että valta osa tilaisuuteen kutsutuiden järjestöjen edustajista esittivät nuorten- ja aikuisten mielenterveyspalveluiden ja syrjäytymisen ehkäisyä aseturvallisuutta parantavana toimenpiteenä, jäi THL:n esitelmästä jäi jotenkin sellainen kuva että nämä ns. Myös valtion tuottavuusohjelma on negatiivinen lupahallinnon kannalta ja resurssit eivät ole suhteessa kasvaneeseen työmäärään ja tästä johtuva aseluvan käsittelyaika, jopa kolme kuukautta, on aivan liian pitkä. Poliisihallituksen tarkoituksena on edelleen yhtenäistää ja yhdenmukaistaa poliisin aselupakäytäntöjä mm.
RESERVIUPSEERILIITTO
Reserviupseeriliiton Janne Kosonen ilmaisi aseturvallisuutta parantavana seikkana että aseiden säilyttämiseen liittyvät seikat voitaisiin käydä läpi uudelleen (Osa 10, 5:08).
ampuma-urheilun, vapaaehtoiseen maanpuolustus ja reserviläistoimintaan liittyvissä asioissa. Tämä on jälkeenpäin todettu virheelliseksi, mutta jäänyt elämään yhtenä asevastaisten tahojen "tutkimusten" kestoperusteena. Koska tässä on vain pieni osa kaikista puheenvuoroista ja kommen-
POLIISIHALLITUS (TYÖRYHMÄN JÄSEN)
Poliisihallituksen työryhmän jäsen Esko Rasi vertasi nyt aselaista poisjäänyttä ja aikoinaan myös perustuslakivaliokunnassa perustuslainvastaiseksi todettua kotitarkastuspykälää samanlaiseen tilanteeseen kun oltaisiin liikenneWWW.REKYYLI.FI
AIHEESTA MUUALLA VERKOSSA
www.ampumaurheiluliitto.fi www.reservilaisliitto.fi www.metsastajaliitto.fi
THL JA JEMEN-MYYTTI
aselaki.blogspot.com/2010/02/myytteja-ja-mielikuvia-murtamassa.html
35. Poliisihallituksen mukaan esiin nousset kysymykset tarkoittavat julkisuudessa käytyä ja yhä meneillään olevaa keskustelua siitä, voidaanko tai pitääkö vapaaehtoista maanpuolustusta taikka reserviläistoimintaa pitää ampuma-aseen hankkimisluvan perusteena ja jos sitä tulee sellaisena pitää, mitä tulee ottaa asiassa huomioon ampuma-aselain 44 §:n säädöksen suhteen. Lausuntopyynnön mukaan asehallinto on seurannut ampuma-aseista käytävää keskustelua tiedotusvälineissä ja erityisesti tässä yhteydessä esiin ovat nousseet ampuma-aseiden lupaharkintaan liittyvät kysymykset vapaaehtoiseen maanpuolustus- ja reserviläistoimintaan hankittavien ampuma-aseiden kohdalla
Toisaalta, jos niin on, helpoin ratkaisu on muuttaa kirjat paremmalle paikkakunnalle. Pistol". Juuri tuntumassa on aiheena olevan pistoolin vahvuus. Artikkelin aiheena
WWW.REKYYLI.FI. Koetan kuitenkin työntää politikoinnin nyt takaalalle ja todeta havaintoni ilman arvolatausta.
MELKEIN 1911
1911 on ilman muuta mainio lähtökohta kun tehdään pistooleita ihmisille, jotka pitävät klassisten pistoolimallien ulkonäöstä. Jos siis kirjaisin tähän vain edellä toteamiini kipupisteisiin liittyvät ajatukseni Colt Rail Gunista, olisi artikkeli läpensä poliittisesti latautunut. Tähän saakka 1911-näköisversiot kaliiperissa .22LR ovat kuitenkin olleet joiltain osin puutteellisia ja moni onkin kaipaillut asemallia, joka vastaisi paremmin oikeaa 1911-pistoolia. Sivuhuomautuksena: käytän otsikossa aseesta nimeä "Colt 1911 .22 Rail Gun". Pahimman mielivallan poliisipiireissä se on jo niin vaikeaa, että lupaprosessin läpi rämpimisen motivaattoriksi ei monellekaan enää riitä "varsin oivallinen". Kerron tämän, jotta jo alkumereiltä ymmärrätte mistä lähtökohdista ryhdyin tekemään artikkelia Umarex-Walther-Coltin Rail Gun -pienoispistoolista.
Jos tämä pistooli olisi tippunut syliini noin 3-4 vuotta sitten, olisi asenteeni ollut täysin toinen. Voin vakuuttaa, että se on nykyään suosittu tie kun ammunnan harrastaja pyrkii parantamaan elämänsä laatua. Syynä on eri puolilla esiintyvien nimivariaatioiden lukuisuus. Kansalaisten epätasa-arvo onkin tässä valtava
36
ja pelkään nostattavani niin sanottujen huonojen paikkakuntien harrastajissa närää herättämällä kiinnostusta laitteeseen, jonka hankkimiseen heillä ei kenties ole pitkästäkään harrastustaustasta huolimatta mahdollisuuksia. Ja aseen laatikossa on vielä viides variaatio: "Colt 1911 Rail Gun cal. .22 L.R." että "Colt 1911 .22 l.r. Perustekniikan lisäksi vastaavuutta voidaan kuitenkin hakea ergonomiaan, hallintalaitteisiin, painotukseen ja niin edelleen seikkoihin, joista yhdessä syntyy pistoolin tun-
tuma. Aseen kyljessä lukee sekä "Colt Covernment Model Caliber .22 Long Rifle" että "Colt Rail Gun" ja manuaalissa sekä "Colt 1911 Self loading pistol Cal. Se tuskin on se oikea nimi, mutta ilman viittausta "Rail Gun" nimi olisi epätäydellinen. COLT 1911 .22 RAIL GUN
RAIL GUN
TEKSTI: TERO KUITUNEN
SOI EN PI
Olen vissiin tulossa vanhaksi ja kärttyisäksi, kun pelkkään ulkonäköön perustuvat "pienois"-alkuiset näköispainokset eivät jaksa innostaa. .22L.R". No, rutinoituminen on yksi asia, mutta tässä tapauksessa tympii erityisesti se, että "joudun" tekemään artikkelin aseesta, joka olisi varsin oivallinen harrastusväline, mutta Suomessa vellovan .22-pistoolikauhun vuoksi luvan saaminen on tehty tietyillä paikkakunnilla kohtuuttoman vaikeaksi. Nimisotkun taustalla lienee se, että Colt Rail Gun on "oikean" .45 Auto -kaliiperisen Colt 1911-version mallinimi. Tokikaan täydellistä kopiota ei kaliiperin .22LR ympärille voi rakentaa, patruunan koko ja teho kun asettavat tunnetusti rajoituksia soveltuvalle toimintatavalle. Vastaavia aseita ei silloin ollut vielä aivan hirveästi, eikä sellaisia olisi vielä käynyt syynissäni
Yhteneväisyydet eivät lopu tähänkään. Samalla on apinoitu tietysti isoveljen ulkonäköä, joka ei olekaan yhtään hassumpi. Vaikka osat eivät todennäköisesti ole täysin samanlaisia kuin oikeissa 1911-pistooleissa, avaa tämä uusia mahdollisuuksia laukaisun tuunaamiseen vähintäänkin osia muokkaamalla. Punnittuani aseen ryhdyin kokeilemaan sen eri osia magneetilla: "Mitäs ihmettä.. Rail Guneilla on tietysti yhteisiä piirteitä, kuten nimeä antava omi-
naisuus eli picatinny-varustekisko. Aseen kotimaassa sitä kutsutaan esimerkiksi Rimfire (=reunasytytys) Rail Guniksi. Korosäätöä ei ole, sivusäätö onnistuu sekä taka- että etutähtäintä siirtämällä.
Hallintalaitteet ovat tuttua kauraa ja ne on saatu myös toimimaan oikein. Rail Gun -version ominaisuutena on myös kevennetty liipaisin.
.22 Rail Gunin kyljissä riittää tekstiä. Terästä on käytetty juuri oikeissa paikoissa ja lisäksi sen verran runsaasti, että pistooli painaakin jotain. Ja kun aseet tulevat Yhdysvaltoihin, niiden jakelija on Umarex USA. Jos oma tie-
totaito ei riitä, tuttavapiristä löytyy aina joku, jolla riittää.
ALUMIINIA JA PIKKUISEN TERÄSTÄ
Ensivaikutelma pistoolista oli positiivisesti yllättynyt, koska kyseessä on tavanomaista jämäkämpi .22-näköispainos. Lisäksi, suureksi yllätykseksi, yhteistä löytyy myös tekniikasta. Vain luisti poikkeaa pistoolin muusta linjasta, se on hyvin kevytrakenteinen, jotta .22LR-patruunan paine jaksaa nakata sen taakse. Ensinnäkin .22:n huoltopurkaminen tapahtuu totutulla tavalla, jossa piippuholkki kääntyy perinteiseen 1911-tapaan ja vapauttaa rekyylijousen tulpan ja rekyylijousen pois-
Rail Gun -nimi tulee kehyksen alapinnalla olevasta varustekiskosta. Tyhjänä paino on 940 grammaa. Syynä on se, että Umarex on ostanut Coltilta lisenssin ja nimenkäyttöoikeuden, joiden turvin se valmistuttaa aseet omistamallaan Carl Waltherin tehtaalla Saksassa. Tokihan laukaisukoneistokin jotain painaa, mutta kun myös pääjousen kotelo, kahvavarmistin sekä
WWW.REKYYLI.FI. Kaiken kaikkiaan pidän koneiston apinointia hienona asiana, koska tämä rakenne on koeteltu ja lisäksi sen kanssa pelaaminen on tuttua suunnattomalle joukolle ammunnan harrastajia. jos terästä on vain piipussa, iskupohjassa, lippaassa sekä kriittisissä pikkuosissa, kuinka pistooli voi painaa liki kilon?" Se, että luisti on kevytmetallia ei yllättänyt, mutta painavan rungon paljastuminen ei-magneettiseksi oli. Tämän jälkeen luistin takapäätä nostetaan hieman ja se saadaan liu'utettua irti aseesta, esimerkiksi Walther PPK:sta tutulla tavalla. Näin ei kuitenkaan ole, koska tämä ase on lisenssituote, jonka taustalla on Umarexin omistama Carl Walther GmbH. Olisi helppoa ajatella, että Colt on nähnyt hyvän tilaisuuden haukata siivu kahdesta eri markkinasta ja tuonut tarjolle myös .22LR-version. Huoltopurkaminen on siten kerrankin todella helppoa ja onnistuu ilman työkaluja. Kun ase on huoltopurettu huomaa heti, että myös laukaisukoneistossa on tuttua ja myös sen purkaminen tapahtuu tuttuja uria: pääjousen kotelo irtoaa kun sen sokkatappi on työnnetty pois paikoiltaan ja sen alta paljastuu se kuuluisa kolmihaarainen lehtijousi. Pistoolin toinen kylki on sitten saanut kannattavakseen merkinnät, jotka sisältävät aseen kaliiperin sekä ilmaukset "1911" ja "Government Model".
38
tumaan etukautta. olevasta pistoolista puhuttaessa pitääkin siksi olla viittaus kaliiperiin .22LR. Kehys on metallia, joten jopa aseen päälle nousevan optiikkaripustuksen käyttäminen voisi tulla kysymykseen.
NYT PISTOOLI TUNTUU LIKIMAIN SAMALTA KUIN OIKEA 1911, VAIKKA LUISTI ON KUIN HÖYHEN JA PIIPPU KUIN MEHUPILLI.
Koska innoittajan oleva ase on moderni työkalu tositoimiin, on myös .22 Rail Gun saanut vastaavat tähtäimet. Kun holkki on irti ja luisti takana, saadaan poistettua luistinsalpa. Kuten edellä on todettu, nyt puheena olevan pistoolin taustalla on Coltin moderni versio 1911-pistoolista, se oikea Rail Gun
Piippu suojakuorineen kiinnittyvät kehykseen, varsin jämäkäksi kokonaisuudeksi, kun suojakuoren tulppa kiristetään. liipaisin ja muut hallintalaitteetkin paljastuivat samaksi ei-magneettiseksi tavaraksi, oli painolle ryhdyttävä etsimään syytä. Loppukäyttäjän näkökulmasta materiaalilla ei liene suurtakaan merkitystä, muutoin kuin juuri sen tuoman painon muodossa. Mitä runko lopulta on, jäänee selvittämättä, koska esimerkiksi Umarexin sivulla (colt22rimfire.com) sitä ei kerrota. Toinen ihastusta herättänyt asia
WWW.REKYYLI.FI
on hallintalaitteiden toimivuus sekä tuntuma, jotka ovat kuin suoraan laadukkaasta 1911-pistoolista. .22 Rail Gunissa on väljää sekä piippuholkissa että luistin takapään johteissa, joten tässä suhteessa odotettavissa on korkeintaan keskinkertaista käyntiä. Joka tapauksessa ratkaisu on hyvä.
PARI SANAA TEKNIIKASTA
Umarex-Walther-akselilla on jo melkoinen kokemus .22LR-aseiden valmistamisessa ja tässäkin lisenssituotteessa on käytetty joitain tuttuja ratkaisuja. Luonnollinen selitys olisi tietysti väljä piippu, josta luodit menisivät läpi ilman vastusta ja osa ruutiannoksesta jäisi palamatta. Koekäyttömme jälkeen luistissa olikin pienet jäljet kohdassa, joka törmää kehykseen luistin käydessä takana. Uskonkin, että koneiston osalta valmistaja on päätynyt käyttämään alkuperäisen kaltaista rakennetta saavuttaakseen oikean tuntuman. Se, että varmistin naksahtaa oikein ja kahvavarmistimen vastus on oikea, taatusti miellyttää 1911-uskollista amerikkalaista ostajakuntaa, joka usein hankkii uusia aseita heräteostoksina. Loppujen lopuksi .22 Rail Gunin tekniikka on joko kelvollista tai hienoa, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Ainoa koeampuja, joka piti .22 Rail Gunin laukaisusta, oli paintball-veteraani, jonka mukaan laukaisu on "pehmeä". Olen kuitenkin varma, ettei sekään yksi riitä, vaan rungon materiaali on jotain minulle tuntematonta tavaraa, joka painaa huomattavasti alumiinia enemmän. Itselleni suurimman yllätyksen tuottivat peukalo- ja kahvavarmistimet, joissa valmistaja olisi hyvinkin voinut oikoa ja tehdä teknisesti toimivat mutta "väärän" tuntuisen rakenteen. Kahva on umpiseinäinen ja materiaalia on huomattavan paljon. Huomaa salpaa paikoillaan pitävä jousilanka. Lyhyen etuvedon jälkeen laukaisu venyy ja rasahteleekin hieman, kunnes sormi puristaa liipaisinta 3,6 kg:n voimalla. Myös sen purkaminen menee tuttua latua.
Piippu on kerrosrakenteinen, eli varsinainen rihlattu piippu on vain ohutseinäinen putki. Koska ammuimme paljon, voidaan todeta luistin kestävän hyvin siihen kohdistuvan rasituksen.
AHDASTA
.22 Rail Gun -pistoolia ulkoilutettiin ahkerasti ja sillä ammuttiin poikkeuksellinen paljon. Mainittakoon samalla ne pari seikkaa, joista muut valmistajat saisivat ottaa oppia. Tyypillisesti irtoluoti menee pienoispistoolin tai -kiväärin piipun läpi varsin kevyesti rassilla paina-
Laukaisukoneisto on rosvottu, kuten oikein onkin, suoraan oikeasta 1911-konstruktiosta. Ensinnäkin teräsrakenteinen lipas on parasta mitä vastaavissa pistooleissa on vastaan tullut. Värikuulamiesten "pehmeä" on ruutiukkojen kielelle käännettynä "raskas, venyvä ja epämääräinen". Tuttua on myös osien sovituksen välyksissä, joilla on suuri vaikutus käytännön tarkkuuteen. Rakenteen etuna on mahdollisuus purkaa se esimerkiksi huoltotoimenpiteitä varten. Esimerkiksi piippu on yhä ohutseinäinen mehupilli, jonka ympärillä on jäykistävä putkimainen rakenne. Luisti vedetään taakse ja poistetaan luistinsalpa. Mekaanisesti tällainen kiinteäpiippuinen pistooli voi olla hyvinkin hyväkäyntinen, mutta kun tähtäimet ovat luistissa, pitäisi luistin sovituksen alakertaan olla erinomainen, jotta tarkkuuspotentiaali on käytettävissä. Patruunoiden syöttösuunta on varsin luonteva, mutta silti piipun suulle on muotoiltu pieni syöttöramppi.
39. Viimeisenä poimitaan kehyksestä rekyylijousen kara ja Rail Gun on huoltopurettu.
Luisti on kevytmetallia, jotta on saavutettu riittävä toimintavarmuus. Syynä oli ensimmäisellä ratakäynnillä havaittu ilmiö. Itse pidän tällaisesta painonlisästä suuresti, koska se tuo ampumiseen vakautta. On suoranainen sääli, että joudun nostamaan esiin laukaisun. Lipastaminen on poikkeuksellisen helppoa ja syöttövarmuus täydellinen, joten mitäpä muuta lippaalta voisi vaatia. Kun asiaa tutkittiin, havaittiin tilanteen olevan päinvastainen eli piippu onkin tavanomaista tiukempi. Jostain syystä patruunoille kellotettiin tavanomaista selvästi matalampia lähtönopeuksia, mikä sai aikaan epäilyn siitä, että piipussa olisi jotain vialla. Nyt pistooli tuntuu likimain samalta kuin oikea 1911, vaikka luisti on kuin höyhen ja piippu kuin mehupilli. Piippuholkkia kääntämällä saadaan irti rekyylijousi tulppineen ja toiseen suuntaan kääntämällä irtoaa itse holkki. Itse asiassa venyminen ei ole millimetreinä mitattuna pitkällistä, mutta aivan liian raskaan laukaisun ylittäminen saa sen tuntumaan erittäin pitkältä. Kun kahvalevyt irrotettiin, paljastui yksi painon syistä. Laukaisun keventäminen vaikkapa 1,5 kiloon muuttaisikin sen luonnetta ratkaisevasti paremmaksi.
Huoltopurkaminen menee likimain samalla tavalla kuin oikeassa 1911-pistoolissa. Metallia se on, mutta mitä. Joku toinen voi arvostaa parempaa autenttisuutta. Nyt luisti irtoaa eteenpäin, kunhan sen takapää on nostettu ylös
Itselataavien .22LR-aseiden ongelma numero yksi on patruunan marginaalinen teho ja sen riittämättömyys koneiston syklaamiseen aseen likaannuttua. Ilmiön voimakkuus on riippuvaista patruunan tehosta, edellä kerrotut lukemat koskevat Federal Championia. Uloke työntää patruunan lippaasta ja kun patruuna nousee lippaan huulien otteesta, patruunan kanta luiskahtaa ulokkeen päälle ja on siten tuettu myös alta.
WWW.REKYYLI.FI. Teorian paikkansapitävyyteen viittaisi myös se, että .22 Rail Gunilla ammutut hylsyt ovat poikkeuksellisen turvonneita. Tiukalla piipulla paine saadaan korkealle ja luistille vauhtia. Ajatuskehitelmäni saattaa olla täysin väärä, mutta käytännössä asiat näyttäisivät menevän jokseenkin noin. Iskupohjassa on erikoisuutena pieni uloke, joka on ilmeisesti yksi toimintavarmuuden syistä. Matalapaineisilla subsonic-patruunoilla pullahdus on aavistuksen vähäisempää ja hylsy venyy selvästi vähemmän
40
ja high velocity -patruunoilla taas päin vastoin. Matalat lähtönopeudet eivät siis johdu kaasun ohivuodosta tai vastapaineen puuttumisesta. Jos luodin läpimitta on normaali .222 on se .22 Rail Gunin piipun läpi työntämisen jälkeen .220. Lisäksi pesä on väljänpuoleinen, koska puolivälistä mitattuna hylsy on laajentunut 5,9 mm:iin ja vasta aivan suuosalla mitta on lähes alkuperäinen, eli 5,7 mm. Hylsyn tyvi laajenee alkuperäisestä 5,7 mm:stä mittaan 6,0 mm ja hylsy venyy 15,1 mm:stä pituuteen 15,4 mm. malla, joskus riittää pelkkä rassin painokin. Niiden tyviosa on pullahtanut niin, että ammutut hylsyt eivät enää pesity. Ainoa selitys lienee tiukan piipun aiheuttaman kitkan jarruttava vaikutus. Ja jotta paineen laajentamat hylsyt saadaan varmemmin poistumaan jo hieman likaantuneesta pesästä, on pesä muotoiltu aavistuksen kartiokkaaksi. Onkin helppo päätellä, että siinä vaiheessa kun luisti lähtee vetämään hylsyä ulos, piipussa on yhä reilusti painetta. Ammutut hylsyt ovat siten aavistuksen kartiokkaita. Niin kauan kuin käytetään edes normaalinopeuksisia patruunoita, joissa ei ole sottaavaa luotirasvaa, .22 Rail Gun toimii erinomaisella varmuudella
Remington Subsonic / 31 mm
Winchester Laser / 55 mm
Luistissa ainoastaan iskurikoneiston sisältävä osa on terästä. Koska piippu on yhdenmukaisen tiukka koko matkaltaan ja myös patruunapesä vaikuttaisi hieman kartiokkaalta, nousi mieleen ajatus siitä, että kenties kyseessä eivät olekaan valmistusvirheet vaan tarkoitukselliset valinnat. .22 Rail Gunin tapauksessa rassia joutuu painamaan oikein kunnolla, ja hiemankin ylimittaisella luodilla voi rassia joutua lyömäänkin, varsinkin jos luodissa ei ole voiteluainetta
Kun itse tarkastelen tuloksia olen varma, että mekaanisesti .22 Rail Gun pystyy parempaankin, koska jokaisen patruunan kohdalla oli havaittavissa satunnaista vaihtelua. Luisti käy takana napakasti räpsähtäen ja hylsy poistuu varmasti. Tämä on hieno asia, koska patruunoiden kulma säilyy oikeana syöttöä ajatellen. Tarkkuuskokeen yhteydessä havaitut ongelmat osumisessa tulivat uudelleen esiin siluettiradalla sekä toisella ratakäynnillä rikkoessani savikiekkoja 50 metrin päästä. Kun kiekot olivat 25 metrin päässä tai kohteena vastaavalla etäisyydellä oleva suunnilleen samankokoinen siluettikana, oli osumien naputtelu jo suhteellisen helppoa. Toimintavarmuuskokeilujen yhteydessä pistoolilla ammuttiin melkoinen määrä eri patruunoi-
ta. Tämä vaatii kuitenkin useita satoja patruunoita, eikä ole kovinkaan tavanomaista. Tehtaan jäljiltä osumat tulivat noin 10 cm vasemmalle ja niinpä aseen laatikosta kaivettiin tähtäinten sivuttaissäädössä tarvittava kuusioavain. Lipastaminen on todella helppoa, mutta silti aseen mukana tulee työkalu, jolla patruunannostimen painamisesta tulee entistäkin vaivattomampaa.
HISTORIAN SIVUPOLKU
Jos asiat olisivat Suomessa menneet toisin, olisi .22 Rail Gunille ollut tiedossa runsaasti kysyntää. Vaikka tarvittava koromuutos oli tiedossa, oli osumien saaminen turhankin vaativaa. Vastaavasti taas patruunoilla, joiden teho on matalahko, jäävät hylsyt välillä pahastikin jumiin aseen likaannuttua riittävästi. Ainoastaan sottaavalla luotirasvalla varustetut patruunat kannattaa jättää kotiin, koska ne saavat aikaan jatkuvaa jumittamista.
TARKKUUSKOE JA VAPAATA KOKEILUA
Ahtaan piipun olettaisi tuottavan hyvää käyntiä. Sillä löysättiin takatähtäimen ruuvia ja siirrettiin tähtäintä aavistus. Kuvasta on hyvin nähtävissä, kuinka patruunoiden kannat menevät limittäin. Myöskään mikään osa kämmenistä ei saa osua luistiin jotta se pääsee käymään takana täydellä löylyllä. Oikeassa reunassa näkyy iskurin jälki, joka ei ole järin syvä, mutta tappaa silti nallit luotettavasti.
Rail Gunin 12 patruunan lipas on esimerkillinen sekä toiminnaltaan että käytettävyydeltään. Ilman Jokelaa ja Kauhajokea luvan saaminen olisi yhä helppoa ja myös halvempaa, joten 1911-sukuisen pienoispistoolin myyntimäärä olisi voinut olla melkoinen. Pullistuman aiheuttaa mitä ilmeisimmin ahtaanpuoleinen piippu, joka nostaa paineet korkealle. Vaikka koekuviot ammuttiin tukea käyttäen, kannattaa tuloksissa huomioida inhimillinen elementti, koska laukaisu ja väljähkö tähtäinkuva toivat mukaan aimo annoksen haastetta. .22 Rail Gunia ei tietenkään ole tarkoitettu tähän ja on kenties epäreilua arvostella sen sopivuutta "ylipitkälle" matkalle ampumiseen, mutta lopullisen mielipiteeni siitä muodostin juuri näissä kokeiluissa. Ammutut hylsyt ovat aavistuksen kartiokkaita ja lisäksi kannan viereen muodostuu pullistuma. .22 Rail Gunin tapauksessa osumakuvioiden ampumista kuitenkin haittaavat laukaisun jäykkyys sekä luistin sovitusten väljyys. Tätä teoriaa vastaan sotii kuitenkin hylsyjen nokeentuminen toiselta kyljeltään. Onneksi korossa ei ollut ongelmia, koska sitä ei ole mahdollista säätää. Syttymisongelmia ei havaittu ensimmäistäkään. Jotta savikiekon sai rikki tai edes siluettisian nurin, täytyi kaiken olla kohdallaan aina otteesta alkaen: "vedä henkeä, pidätä, keskity etutähtäimeen, purista hitaaasti..." Ja siltikin laukaisun jäykkyys lähes aina aiheutti pienen nykäisyn laukaisutapahtuman lopulla. Vaikka aihetta on sivuttu edellä, mainittakoon, että Remington Subsoniceilla ongelmia alkaa tulla noin 100 laukauksen jälkeen, CCI Standardeilla ja vastaavalla selvästi myöhemmin, kun taas HV-patruunoilla .22 Rail Gun toimii luotettavasti tämän jälkeenkin aina niin kauan, että ase on todella likainen. Kun häiriöitä alkaa tulla, ne ovat alussa ulosvetohäiriöitä ja jos ammuntaa vain sitkeästi jatketaan, pesän likaannuttua, alkavat myös pesittymiseen liittyvät ongelmat. Erityistä huolta kannattaa pitää siitä, että luistin johteet ja piippu ovat kevyessä öljyssä, siten luotettavaa toimintaa saa jatkettua merkittävästi. Nyt sivusuunta oli kohdallaan. Ainakin omissa käsissäni .22 Rail Gun osoittautuikin olevan 25 metrin pistooli.
Piippu on muutoin ensiluokkainen, mutta patruunapesässä on karheutta, joka leimaa hylsyjen toisen kyljen mattamaisen rosoiseksi. HV-patruunoilla luistin liike on jo niin terävä ja vääntää piippua pystyyn, että hieman eläytyen voisi kuvitella ampuvansa jopa hieman suurempikaliiperisella pistoolilla. Parhaat osumakuviot ovat mitä ilmeisimmin niitä, joissa ampuja pystyi 5 onnistuneeseen suoritukseen, koska heikoimmissa oli usein mukana 12 kärpästä. erittäinkin likaisena. Niitä olisi ostettu plikkereiksi ja myös siksi, että .22 Rail Gunista olisi rakennettavissa sujuva väline toimintalajien edulliseen harjoitteluun.
COLT 1911 RIMFIRE RAIL GUN
Valmistaja: Carl Walther GmbH, Saksa Kaliiperi: .22 Long Rifle Kapasiteetti: 12+1 patruunaa Pituus: 220 mm Piipun pituus: 5 tuumaa (127 mm) Paino: 0,94 kg Hinta: 499 euroa Maahantuoja: Teräasekeskus, www.teraasekeskus.com
Luodin lähtönopeus, m/s Patruuna Federal Champion Winchester Laser Lapua Pistol King Remington Subsonic HP Hitain 288,2 301,8 270,2 230,6 Nopein 298,0 319,1 274,7 257,7 Keskiarvo 293,0 307,8 272,0 243,0 Nopeushajonta 9,73 17,31 4,48 27,08
Osumakuviot 3 x 5 lks / 25 m Pienin 65 mm 55 mm 53 mm 31 mm Keskiarvo 77 mm 60 m 63 mm 51 mm
WWW.REKYYLI.FI
41
42
WWW.REKYYLI.FI
Lukko on siis poikkeuksellisen raskas, mutta Benellin tapauksessa kyseisen painon ymmärtää: aseen toimintavarmuus paranee kun liikkuva massa on suurempi. Niin tälläkin kertaa.
Benelli Vinci esiteltiin Suomessa Riihimäen erämessuilla kohtuullisen sekavissa tunnelmissa. Keveissä inertialukoissa ongelmana on joskus se, että yhdessä löysähkön pääjousen kanssa lukon liike eteen on niin heikko, että patruunoiden syöttymisen kanssa saattaa olla ongelmia. Erityisesti Yhdysvalloissa on isot markkinat itselataavien haulikoiden
sporter-versioille, joissa on panostettu juuri ammuttavuuteen sekä aseen toimintaan tavanomaista kevyemmillä latauksilla. Siinä on muutama selvä eroavaisuus perusversioon ja sen suunnittelussa tavoitteena on ollut vastata kahteen eri perustarkoitukseen: rata-ammunta ja korkean volyymin "game shooting". Esimerkiksi Britteinsaarilla Benellit ovat saaneet moitteita kyyhkyjen ampujilta aseiden tunnottomuudesta ja samaa ovat peräänkuuluttaneet ne, jotka valitsevat itselataavan aseen myös ratahommiin. SuperSportin eroja perus-Vinciin löytyy lisääkin. Benelli on tarjonnut tähän sarjaan haulikoita muita merkkejä varovaisemmin ja sen vuoksi SuperSport on erittäin tervetullut malli. Ampumista rauhoittava tekijä on myös piipun keulalla oleva kaasupurkausrei'itys, joka vähentää piipun rekyylinousua. Yleensä tämä asetyyppi on perusmalleihin nähden huomattavasti ampujaystävällisempi. Raskaampi lukko sallii vahvemman
43. Aseen toimintaa ei ollut säädetty käytetyille 24 gramman ratapatruunoille ja tämän totesi myös Tero Kuitunen kokeillessaan aseen metsästysversion. Sen sijaan toiminta aseella oli moitteetonta kun lataukset nostettiin 28 grammaan - taso, joka on yleisin esimerkiksi Yhdysvaltojen ratapatruunoissa. TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ
BENELLI VINCI SUPERS PORT
AMPUJAN BENELLI
Kun kuulin, että Benelli on tehnyt Vincistä niin sanotun sporter-version, kiinnostuin aseesta oitis. Verrattuna muihin merkin haulikoihin, on SuperSport huomattavasti rauhallisempi keulastaan ja se soveltuu näin ollen vaativampiin ampumasuorituksiin kuin merkin perusversiot. Lukon painoa on kasvatettu ja tämä jo entuudestaan massiivinen osa painaa nyt kokonaisuudessaan tasan 600 grammaa. Tämä toisaalta nostaa hieman aseen äänitasoa, mutta hillitsee
kummasti 3,3 kiloisen aseen rekyylikäyttäytymistä. Tällä latauksella varustetut patruunat ovat myös Suomessa nykyään yleistymään päin sportingin kasvun myötä ja niinpä Vincilläkin saattoi aivan hyvin ampua ratapatruunoita, kunhan pysyi niissä muutamassa merkissä jolla ase suostui toimimaan tai sitWWW.REKYYLI.FI
ten hyppäsi 28 gramman latauksiin, joilla ase toimi moitteetta.
SUPERSPORT
Vinci SuperSport on erilainen Vinci
Näiden osien kokoaminen ja purkaminen käy pienen harjoittelun jälkeen käden käänteessä.
pääjousen käytön ja näin ollen lukon liikemäärä on suurempi ja patruunat pesittyvät varmemmin. Avaimen toisessa päässä on kierrepakka, jolla piipun supistajakierteen voi puhdistaa jopa itsepäisimmistä pikeytymistä. Varustelu jatkaa sovituspalojen linjalla. Lukon painon lisäämisestä on siis hyötyä aseen toimintavarmuudelle. Esimerkiksi perälaattoja aseen mukana tulee kolme eripaksuista ja jopa perän harjaan on saatavana joko tukin harjan mukainen pehmusteinsertti tai "parallel comb" -insertti. Harjakappaleita on kaksi ja perän pituutta voidaan säätää kolmella eripaksuisella rekyyliä vaimentavalla perälevyllä. Tämä on perusma llin ilmoitettua paino 150 grammaa enem a noin män. SuperSport on tässä mielessä huippuluokkaa, eikä esimerkiksi kilpailevien merkkien muunneltavuus ei ole ollenkaan Benellin tasolla. Kun tämä paino tulee pääasiassa luk painosta, sijoittuu lisä on paino käsien väliin ja aseen ammuttavuu s paranee.
ampujan vaatimusten ja fyysisten ominaisuuksien puolesta. Samaten lukko liikkeelle lähtiessään käy voimakkaammin taka-asennossaan ja ulosheitto on varmempaa. Kaikki supistajat ovat jatkettuja Benelli Crio Plus -järjestelmän supistajia, ja niistä kolme on rautahaulikelpoista. Tämä tarkoittaa sitä, että perän harjan ja piipun linja on sama.
Vincin kolme pääkomponenttia ovat lukonkehyksen ja piipun yhdistelmä, perä ja "alakerta". SuperSport on siis varsin urheilullisen näköinen, joskin ei niin häiritsevässä määrin, etteikö tämä ase tulisi hommattua myös metsästyshommiin.
SUPERSPORT SOPII MAINIOSTI VAISTONVARAISEEN JA NOPEAAN AMPUMISEEN.
SOVITETTAVUUS JA VARUSTELU
Urheilulliselle haulikolle ampujakohtainen sopivuus on ensisijaisen tärkeä asia. Näiden lisäksi perän kulmaa ja sivuvääryyttä voi säätää neljällä tukin ja lukonkehyksen välisellä säätölevyllä. Perän saa siis sopivaksi
SuperSportin kokona ispaino pisimmällä perälevyllä ja parallel -harjainsertillä 3,286 comb kg. Tyypillisesti Benellin haulikot on totuttu näkemään viimeisen päälle kiillotettuina ja pintakäsiteltyinä, mutta SuperSport on poikkeus tähän linjaan. Siinä missä nykyään moni merkki on pudottanut esimerkiksi supistusholkkien määrää, on Benellillä näitä aseen mukana edelleen viisi kappaletta sylinteristä täyssuppeaan. Toinen harjakappaleista on niin sanotusti perinteinen ja toinen on parallel comb -kappale. Tämän soisi olevan vakiovarusteena muissakin vaihtosupistajahaulikoissa, sillä erityisesti ratahaulikoissa, tai korkean ampumavolyymin metsästysammuntahaulikoissa, on tyypillistä, että jossain vaiheessa supistaja pääsee löystymään ja supistajan kierteeseen pääsee palojätettä, joka on hankala poistaa juuri piipun kierreosasta. Vincissä eniten puhuttaa edelleen sen aggressiivinen muotoilukieli, joka ei välttämättä sovi perinteisempiä linjoja arvostavan silmään. Se on työkalumaisemmin pinnoitettu ja siltä ajatukselta ei voida välttyä, ettei funktionaalisuus olisi ajanut tällä kertaa pintakiillon edelle. Käyttöergonomialtaan Vinci on kuitenkin mainio ja SuperSport-mallissa hiilikuitua jäljittelevä pintakuviointi lisää aseen modernia leimaa ja urheilullisuutta.
Perä on poikkeuksellisen hyvillä säätömahdollisuuksilla varustettu. Vincin supistaja-avain on muihin vastaaviin nähden omassa luokassaan. Vinci SuperSport ja Vinci Cordoba ovat käytännössä sama ase, mutta Cordoba on varustelutasoltaan ja pintakäsittelyltään "metsästyksellisempi" kun taas SuperSport on varustettu monipuolisemmilla säätömahdollisuuksilla ja sen tukkien pintakäsittelynä on hiilikuitujäljitelmä. Ase
WWW.REKYYLI.FI
44. SuperSportin saakin varustettua aina kulloiseenkin ampumalajiin tai metsästystarkoitukseen sopivalla supistusasteella
Toistaiseksi siis sataprosenttista osumista ja todiste siitä, että Berettan ja Benellin supistajajärjestelmän puolisuppea yhdistettynä melkein mihin hyvänsä 2,7-3,1 mm:n laatupanokseen 3436 gramman latauksella on tappava yhdistelmä. Ensimmäisen laukauksen perusteella saatoin sanoa, että Benelli sopii aivan mainiosti vaistonvaraiseen ja nopeaan ampumiseen. Tämän saa avattua painamalla tukin alapuolella olevaa nastaa ja kiertämällä kiinnitysmutteria kahdeksasosakierroksen.
on silti siisti ja hyvin viimeistelty, mutta pintakiilto puuttuu.
AMMUTTAVUUS
Ammuin Benellillä ensimmäisen laukauksen hieman poikkeuksellisesti siihen nähden mitä haulikoilla tulee yleensä ammuttua. Ase on kohtuullisen neutraali ammuttava ja sillä on itselataaville tyypillisesti hyvä ampua monia erityyppisiä kiekkoja. Esimerkiksi kahden patruunan trap-lajeissa SuperSportin lukon liikkeen voi jo tosin huomata ja vaistomainen paikko ei ehdikään siihen hätään kuin sormi vetää jo liipaisimesta. Kaikki löytyvät aseen kuljetuslaukusta, tai viimeistään maahantuojan varastosta, ja säätömahdollisuuksia on kerrankin riittävästi.
Henkilökohtaisesti Vinci SuperSport oli minulle mieluinen haulikko ja suhtautumiseni inertiatoimisuuteen kohentui oleellisesti. Metsällä ja esimerkiksi skeetissä tai sportingissa lukon nopeudella ei ole juuri merkitystä ampumasuorituksen rytmin kannalta. Niin pääjousi kuin sen ohjuri ovat samaa pakettia lukon kanssa.
KÄYTTÖKOHTEET
Kuten alussa mainitsin, sopii SuperSport moneen eri käyttötarkoitukseen paremmin kuin perusversiot itselataavista haulikoista. SuperSportin perän suhteen sain hieman varauksellisia kommentteja Vincejä aiemmin kokeilleilta. Noin puolen kilometrin kävelyn jälkeen koira ajoi lentoon teerikukon, joka sai maistaa Mirage H.V. Valle Nik -patruunan neloskoon haulta kohtalokkain seurauksin. Esimerkiksi keulastaan liian hentonen haulikko onkin jo huomattavasti vaikeampi hallittava ja osumien laatu tahtoo kärsiä, samoin kuin liian etupainoiset haulikot ovat hitaita suunnata. Aseen mukana seuraa myös hihnalenkit, perän kulman säätökappaleet ja aseöljy. Sitten kun panostukset tehdään
esimerkiksi kannettavuuteen ja käsiteltävyyteen, ovat urehilumallit ehkä huonommin soveltuvia liikkuvaan metsästykseen kuin aavistuksen kevyemmät ja lyhyemmät aseet. Siinä missä jotkin inertiatoimisten haulikoiden kehitysasteet ovat nakertaneet luottamustani toimintatapaan, palautti SuperSport luottamuksen takaisin. Jokainen tekee kuitenkin kompromissinsa itse ja esimerkiksi itse suosin aina hieman paremmin ammuttavaa haulikkoa ja kärsin hieman muusta mukavuudesta. Kun lisäksi asensin aseeseen parallel comb -harjan, oli ampuminen erittäin miellyttävää ja rekyylikäyttäytyminen pysyi aisoissa niin rekyylin vaikutuksen kuin rekyylituntuman osalta.
Vaihtosupistajia aseen mukana tulee viisin kappalein sylinteristä täyssuppeaan. Supistaja-avain ansaitsee erityismaininnan, sillä sen toisessa päässä on kierrepakka, jolla tukkiutuneen supistuskierteen voi avata piipusta.
Lukkopaketti on näppärä kokonaisuus. Tämä olisi ollut ehkä mahdollista, jos olisin valinnut käyttööni lyhimmän perälevyvaihtoehdon, mutta koska pisimmällä palikalla perä oli juuri sopiva vetopituudeltaan, korjautui myös poskipään sijainti tukin harjalla. Kokeillessani myöhemmin SuperSportia kiekkoradalla, ei mielikuvani ammuttavuudesta muuttunut. Sen sijaan häiritsevänä tekijänä koin jossain määrin lukon hitauden ja massiivisen lukon aiheuttaman havaitWWW.REKYYLI.FI
tavissa olevan liikkeen. Kuivanostot ja pikkulintujen lentojen seuranta vakuuttivat aseen ampumaominaisuuksista ja suuntasin optimistisesti lintumetsälle koiravanhuksen kanssa. Lukon nopeus ei taas sinänsä haittaa ampumista niissä lajeissa, joissa paikkolaukauksen nopeus ei ole oleellinen. Piipussa on perusmallista poiketen kaasupurkausrei'itys ja jatkosupistajat.
Etutukin ja alakerran paketti kiinnitetään piippuun pikakiinnityksellä. Vinci SuperSport on erinomainen valinta metsästäjälle ja ampujalle, joka esimerkiksi ampuu aseellaan SML:n trap- ja metsästyshaulikkolajit ja menee metsälle samalla aseella. Yleensä näin onkin haulikoilla, joiden sopivuus ja tasapaino ovat kunnossa. Comfortech -perä ei ollut kuulemma kaikkien mieleen erityisesti siitä syystä, että perän harjan jousto-osan reunat ovat terävät ja pääsevät pahimmillaan lyömään ikävästi kasvoihin. Erityisesti silloin kun ampumasuoritus on vaativa eikä aseen ominaisuuksilla saa antaa yhtään periksi, on tällainen sporter-versio kaikkein käyttökelpoisin asetyyppi. Sopiva painotus tarkoittaa keskimäärin hyvää ammuttavuutta. Kun tähän yhdistetään inertiatoimisten huoltovapaus, alkoi SuperSport vaikuttaa suorastaan houkuttelevalta vaihtoehdolta.
BENELLI VINCI SUPERSPORT 12/76
Valmistaja: Benelli Armi Spa Kaliiperi: 12/76 Paino: 3,29 kg Toimintatapa: inertiatoiminen Kapasiteetti: 1+2 patruunaa Piipun pituus: 70 cm / 27,5" Hinta: 2025 euroa Maahantuoja: Teuvo Louhisola Oy, www.teuvolouhisola.fi
45. Tähän hintaan SuperSport tarjoaa mutkattoman paketin, jossa ampumaominaisuudet ja säädettävyys takaavat sen, että ampuja ei anna kilpakumppaneilleen yhtään liekaa. Tämä on joissain muissa haulikoissa niiden lukkojen pienemmän massan vuoksi huomattavasti rauhallisempaa. Samaten aseen säädöt riittävät siihen, että ampujan ei ensimmäisenä tarvitse alkaa metsästämään kissojen ja koirien kanssa sopivia säätöpalikoita aseeseen. Yksi laukaus toi saaliiksi yhden teeren
Maahantuoja on Nordis Oy ja kivääri on Voere LBW 20-03. Kokeiltavana oleva kivääri on prototyyppi ensi vuonna markkinoille tulevasta "Suomi-mallista".
TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ. VOERE LBW 20 03 19"
SUOMI-VERSIO
Juuri kun olen päässyt kehumasta, että valmistajat ja maahantuojat eivät uskalla tarjota markkinoille riittävän hyvin kuluttajien nykymieltymyksiä vastaavia tuotteita, tekee suomalainen maahantuoja juuri tämän
Täten lipas ei pääse irtoamaan vahingossa kun kiinnitys on kahden vivun takana.
Vireilmaisin on lukon takaosassa. Lyhentämisen myötä ongelmaksi toisinaan muodostuu aseen vähentynyt etupainoisuus, jota Voeressa on kuitenkin kompensoitu selvästi tavanomaista raskaammalla piipulla. Viretila on tunnusteltavissa esimerkiksi pimeässä kyttäyskopissa, sillä lukon peräkappaleen nasta nousee lukon perän linjan ulkopuolelle.
Piipun kouru on avara ja piippu on siitä reilusti irti. Meillä on lisäksi hyvin tavanomaista lyhentää aseen piippua ja asentaa tähän lyhennettyyn aseeseen vaimennin. Tuleekin muistaa, että kun piipun pituus on tätä luokkaa ja kaliiperi on .308 Winchester, jäävät pisimpien luotien pyörimisnopeudet loivemmilla rihlannousuilla niin pieniksi, että luotien vakautuminen on epävarmaa tai ainakin pidemmillä etäisyyksillä epävakautuminen on todellinen ongelma. Piipun suulla on 18x1 Sako -vaimenninkierre, joka on erittäin tervetullut suomalaisille harrastajille. Myös hirvikoiramiehillä on tapana suosia lyhennettyjä piippuja, jotta aseen käsittelytuntuma saadaan pidettyä miellyttävänä. Tähän hyvää lääkettä on jyrkkä nousu, joka pyöräyttää luodeille kunnon kierrokset silti ylivakauttamatta luoteja. Tavanomaisista 11" tai 12" rihlannousuista poiketen Voere on teetetty 1/9" rihlannousulla, joka vakauttaa matalammillakin lähtönopeuksilla raskaimmat ja pisimmät tavanomaiset .308 Winchester patruunoiden luodit ja näiden lisäksi se vakauttaa aliäänilatausten raskaat luodit. Pitkistä aseista tulee sitten vielä en-
tistä pidempiä ja kömpelömpiä niin selässä kuin erityisesti ahtaissa kyttäyskopeissa.
PIIPPU
Piipussa on muutakin erikoista kuin vain sen ulkoiset ominaisuudet. Laukaisussa ei ole herkistystä, mutta se on säädetty tehtaalla erittäin hyvin - tavallisuudesta poiketen.
Lippaan kiinnitys on hoidettu asiallisesti, eli lipas kiinnittyy aseeseen molemmilta sivuiltaan. Voere on siis ilman vaimenninta tasapainoinen ja vaimentimen kanssa sopivan etupainoinen tarkkaa työskentelyä silmälläpitäen. Suomessa on Brittein saarten ohella ehkäpä edistyksellisin vaimentimien käyttökulttuuri johtuen siitä, että niiden käyttö on sallittu metsästyksessä. Niissä aseissa, jotka kasataan kokonaan osista, on nykyään jo vallitsevana käytäntönä rakentaa aseesta lyhytpiippuinen ja astetta raskaampi. Kohtuullisen jäykästä tukista ja paksusta piipusta johtuen tarkkuus on erinomaisella tasolla.. Piiput näissä aseissa ovat vaimenninkäytöstä johtuen lyhyitä, mutta lisäpainon ansiosta aseista saadaan aikaan tasapainoisempia kokonaisuuksia silloin kun ne ovat lopullisessa kokoonpanossaan. Kokonaispituus aseessa jää tällä vaimentajalla varsin maltilliseksi, sillä aseen kokonaispituus on mittaustavasta riippuen vain 108 cm, joka on pidempiä patruunoita ampuville ja pidemmillä piipuilla varustetuille kivääreille kohtuullisen normaali mitta, ehkäpä jopa hieman alakantissakin.
Lukon irrotussalpa on normaalissa paikassaan aseen vasemmalla kyljellä. Tämä on erityisesti peuravaltaisilla alueilla hyvin tavanomaista, sillä lyhyen aseen kanssa kopissa on mukavampi touhuta. Tällaiselle asekokonaisuudelle on nykyään tilausta koska aseiden käyttö painottuu yhä useamman metsästäjänkin kohdalla rata-ammuntaan ja aseen tulee olla hyvä niin radalla kuin kyttäyskopissa. Kyseiseen kierteeseen on saatavana esimerkiksi Ase-Utran tekemiä vaimentajia, joista tämän aseen keulalle nakattiin kokeiluun SL-5, ehkäpä markkinoiden paras vaimennin nollakasiin. Esimerkiksi pidemmät piiput ovat ongelmallisia siitä syystä, että käytettäessä äänenvaimenninta ovat aseet usein hurjan etupainoisia
Piippu taas on kiinni lukonkehyksessä kahdella poikittain kiristyvällä ruuvilla.
Aseen päällä on nykytyylin mukaisesti Weaver-tyyppinen kisko, johon optiikan voi asentaa useimmilla eri vaihtoehdoilla. Hoguen tukki on otepinnoiltaan hyvä ja se on ergonomialtaan miellyttävä. Tukin huonoina puolina voitaneen mainita sen kauttaaltaan kumimainen pinta, joka saattaa haitata aseen nostoa ja toisaalta se on haittatekijä penkistä ammuttaessa, jossa kumi tarttuu esimerkiksi etupukkiin, eikä ase pääse luistamaan normaalisti pukin päällä. Tämä on hieman erikoinen ratkaisu, mutta toimii siinä missä metallinenkin.
Vaihtopiippuaseissa piippujen kiinnitykset on hoidettu aina kuhunkin tilanteeseen parhaiten sopivalla tavalla. HOGUE -TUKKI
Suomi-version tukiksi on valittu jo useimmille tuttu Hogue Overmolded, jota on Voeren lukkoaktioon jouduttu hieman sovittamaan toisten aseiden tukeista. Se lisäksi sopii kohtuullisen makeasti suomalaisen metsästäjän kouraan tarjoten hyvän ja ahdistamattoman otteen. Voere on päätynyt piippuun, johon lukko kiinnittyy suoraan. Tämä on erittäin järkevää, sillä nykyaseissa tämä ja erityisesti Picatinny-standardiin perustuva kiikarikiinnitysjärjestelmä ovat lisääntymään päin. Kaikkea löytyy niin kiinteistä ja edullisista jaloista todella järeisiin pikajalustoihin ja valikoima tällä välillä on valtava. Metsäs-
tysaseeseen tukki sopii erinomaisesti ja tarjoaa kylmilläkin keleillä mainion käsittelytyntuman.
MUUTA MUKAVAA
Eurooppalaisittain epätyypillisesti Voeren päälle on tilattu suomalaisen maahantuojan toimesta Weaver-tyyppinen kiikarikisko. Laukaisukoneisto tässä mallissa on etuvedoton ja ilman herkistintä. Tämä voittaa käytännöllisyydessään kaikki muut kiikarikiinnitysjärjestelmät.
48
WWW.REKYYLI.FI. Laukaisu on edelleen säädet-
Piipun suulla on 18x1 Sako vaimenninkierre, jonka suojana on muoviholkki. Erityisesti tukin laukaisukoneiston aluetta on työstetty auki kohtuullisen ruhtinaallisesti ja samalla tukin petauskulmaa on hieman muutettu, jotta piippu pysyy reilusti irti piippukourusta. Syy tälle on yksinkertaisuudessaan se, että kyseinen kiinnitysjärjestelmä tarjoaa vahvimmat kiinnityksen ja alati yleistyvänä standardina se tarjoaa suurimman mahdollisen jalustavalikoiman
Ulosheitto on jousitoiminen ja voimakas.
Voeren lukko on paksu ja sulkuolat ovat lukon ulkoreunan sisäpuolella. Ottaen huomioon, että vastaavan kokoonpanon aseet ovat vähemmistössä kauppojen hyllyillä, saattaa Voere olla hyvinkin suosittu tarkkaan määriteltyjen käyttäjien asevalinnoissa.
Raudat irrotettuna tukista. Aiemmin tämä patruuna kärsi tarkkuusongelmista, mutta nyttemmin asia näyttää korjautuneen. Tämäntyyppinen lukko sallii hieman pienemmät toleranssit lukon silti luistaen siististi.
VOERE LBW 20-03 1-9"
Kaliiperi: .308 Winchester Pituus: 98 cm¨ Piipun pituus: 45 cm (17,7") Paino: 3,446 kg Hinta: 1890 euroa Maahantuoja: Nordis Oy, www.nordis.fi
Vaihtopiippuaseisiin kuuluu oleellisena osana, että lukonpää on vaihdettavissa. Näillä aseen roolin saa muutettua kätevästi aina sen mukaan mille kaliiperille tai painotukselle on tarvetta. Tämän tukin, piipun ja kiikarikiinnityskiskon myötä Voere on niin sanotusti onnistuneessa paketissa ja sen ominaisuudet vastaavat meikäläisiä vaatimuksia huomattavasti paremmin kuin eurooppalaisemmat versiot samaisesta aseesta. Kaiken kaikkiaan ase on siis tarkka kuin myös ammuttava, joten harva voi kivääriltä enää enempää vaatia. Käynti oli erinomaista, mutta yli 70 cm ero osumapisteiden välillä on todella paljon. Ensimmäiset pystylaukaukset ammuin siis kilpasarjassa, aivan samoin kuin juoksevatkin. Laukaisu ei rahise, eikä liipaisimen liike ole pitkä.
RADALLA
Ensimmäiset kokeilut suoritettiin 100 metrin etäisyydeltä ja Voeren tarkkuus oli suorastaan vakuuttavalla tasolla. Hävisin kirkkaimman sijan pisteellä pikkuserkulleni, mutta ottaen huomioon sen, että yksi laukaus vei voiton, olin aseeseen erittäin tyytyväinen. Varsinaista alakertaa ei ole, vaan lipaskuilu ja lukonkehys ovat yhtenäinen kokonaisuus. Kun tähän yhdistetään se, että ase on varsin käyttökelpoinen mittasuhteiltaan, on tämä Voeren Suomi-versio erittäin hyvä yleiskivääri suomalaiselle metsästäjälle.
LAAJAT MAHDOLLISUUDET
Vaikka tässä käsittelinkin aseen yhtä versiota, tulee muistaa, että Voereen on saatavana vaihtopiippuja joka lähtöön. Erityisesti Lapua Naturalis Long Range -patruuna yllätti positiivisesti. AU SL-5 -vaimentimen kanssa Voere on todella mainio ammuttava ja matalilla Weaverin jaloilWWW.REKYYLI.FI
la asennettu Leupold Vari-X III sopi ratakäyttöön mitä parhaiten. Lipas on keskeltä syöttävä yksirivinen, jota voidaan pitää pulttilukkokivääreissä kaikkein toimintavarmimpana ratkaisuna.
Lukon päässä on kolme sulkuolkaa, joista kaikki ovat koko pinnaltaan kantavia. Lyhyt nollakasi järeällä piipulla sopii yleiskäyttöön, mutta aseen rooli muuttuu täysin kun paikoilleen nakataan esimerkiksi ysikolmonen standardipiippu. Ammuttaessa Lapuan omaa aliäänipatruunaa sadan metrin etäisyydelle, yllätti lähinnä se, että aliäänipatruunoiden osumapiste oli niin radikaalisti alempana kuin peruskohdistus Lapua Trainer ja Lapua Naturalis LR -patruunoilla. Mielenkiintoista asiassa oli myös se, että osumapiste-ero 8 gramman Lapua Trainerin ja Naturalis LR:n välillä oli mitätön. Juuri se mahdollistaa tämän, että lukon ohjaus on ulkokehällä ja sulkuolkiin ei tarvitse tehdä erillisiä ohjainpintoja. Ruuveissa on sisäkannat ja ne voidaan sulkea ja avata muljaamatta niiden päitä sopimattomilla meisseleillä.
Voeren lipas vetää sisäänsä kolme patruunaa. Täten aliäänilatausten käyttö on todella huolellisten miesten hommaa ja henkilökohtainen tuntuma asiassa on, että sata metriä on pitkänpuoleinen matka näille latauksille. Liipaisinkaari ja alakerran etuosa asettuvat lipaskuiluun siten, että ne vipuavat itsensä paikoilleen. Kun käyntikokeet ja kohdistukset oli suoritettu, menin aseen kanssa kylmän rauhallisesti hirviradalle oman ja naapuriseuran välisiin ampumakisoihin. Vaikuttaisikin siis, että lyhyt ja jäykkä piippu tasoittaa patruunoiden välisiä osumapiste-eroja. Voeressa lukonpää on nopea ja yksinkertainen vaihdettava, ja vaatii vain poikkikappaleen poistamisen lukon rungosta.
49. ty tavallisuudesta poiketen erittäin hyvin ja aseella on helppo ampua hyvin
AMPUMA-ASEIDEN JA TARVIKKEIDEN PITKÄAIKAISSÄILYTYS
Uuden ampuma-aselain perusteella ampuma-aseen omistajan erityisiin huolellisuusvelvollisuuksiin kuuluu entistäkin vastuullisempi aseen säilytys, kuljettaminen sekä käyttäminen. Monet käyttävät myös autovahaa metallipintojen suojaamiseen ja tämä menetelmä onkin osoittautunut käytännössä erittäin toimiWWW.REKYYLI.FI. Luonnollisesti liika öljy tulee valuttaa huolellisesti pois ennen varastoon siirtämistä. Mutta kuinka sitten suojata ampuma-aseet ja tarvikkeet pitkäaikaisen säilytyksen aiheuttamilta riskeiltä. Asetta ei voi lain tiukan tulkinnan mukaan edes vahingossakaan tehdä toimintakyvyttömäksi ja tämän johdosta aseen omistajan kannattaakin olla erityisen varovainen esimerkiksi kävellessään vesisateessa, sateen kastelemalla liukkaalla kalliolla.
TEKSTI JA KUVAT: MARKO TAMMELIN
Kaikki aseharrastajat varmasti myös tietävät, että aseen kastuttua ei tule laiminlyödä sen huolellista puhdistamista sekä öljyämistä. Metodista riippumatta huolelliseen pakkaamiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota, sillä kosketuskohdista pois pyyhkiintyvä öljy aiheuttaa helposti kyseisen kohdan altistumisen korroosiolle. Kuten olettaa saattaa, ovat ampuma-aseiden sekä ampumatarvikkeiden säilytyksen kannalta suurimpia ongelmia erilaiset hapettumiset sekä korroosiosta aiheutuvat ilmiöt. Tapoja on myös lukusia erilaisia ja esimerkiksi Puolustusvoimat käyttää varastoinnissa metodia, jossa varastoitavat aseet sekä lippaat upotetaan muutamaksi minuutiksi 40 asteiseen Shell Ensis Oil L- aseöljyyn. Yleensä normaali huonekosteus ei aiheuta ruostumista, mutta esimerkiksi voimakkaat lämpötilanvaihtelut saatattavat kerätä kosteutta kondensoitumisen tuloksena. Korroosio johtuu pääosin metallin oksidoitumisesta yhdessä ulkoisen tekijän, kuten kosteuden kanssa. Käytännössä tämä voisi ilmetä siten, että ase tuodaan kylmästä ilmasta lämpimään, jolloin kondension seurauksena aseen piippuun pääsee muodostumaan kosteutta.
50
Ampuma-aseen piippu voidaan pitkäaikaissäilytyksessä suojata ruostumista vastaan siihen tarkoitetulla suojarasvalla. Myös usein käytettävien aseiden pintojen suojaamisesta kannattaa huolehtia esimerkiksi suojaamalla ne kevyesti öljyämällä
Nyrkkisääntönä voidaankin pitää ettei hapettumaan päässyttä patruunaa tule käyttää. Kyseiset pussit ovat kuitenkin liian
WWW.REKYYLI.FI
vettä pieninä annoksina, välillä pinnankosteusmittarilla mitaten. Kosteus 2. Niiden tarkoitus on poistaa kosteutta pakkauksen sisältä. vaksi ja jopa paremmaksi keinoksi kuin pintojen öljyäminen. Hylsyjen hapettuminen myös heikentää niiden paineenkestoa ja vaurioituneiden patruunoiden kanssa tulisikin käyttää suurta harkintaa. Neljän litran, eli noin 1,6 kilon pussi riittää siten varsin mainiosti useampaankin käyttökertaan. Tuloksista tarkemmin oheisessa taulukossa. Selvitimme silikageelin vedensitomiskykyä mittaamalla kahteen samanlaiseen astiaan 34 grammaa kuivaa geeliä. Toinen testierä laitettiin asekaappiin kosteutta keräämään ja punnittiin kuuden sekä kahdenkymmenenneljän tunnin kuluttua tuloksien selvittämiseksi. Yleensä pitkäksi aikaa säilytettäväksi tarkoitettujen patruunoiden luodin ja hylsyn väliin on laitettu erillistä tiivistysainetta, samoin kuin myös nallin ja nallitaskun väli on suojattu tarkoitukseen soveltuvalla tiivistysaineella. Silikageeli pystyy sitomaan itseensä noin puolitoistakertaisen määrän nestettä. Varsinkin elektroniikkalaitteiden pakkauksissa näkee usein pieniä pusseja, jotka sisältävät silikageeliä, eli amorfista piioksidia (SiO2·XH2O). Käytetyn silikageelin voi myös reaktivoida uunissa lämmittämällä sitä noin 120 asteessa parin tunnin ajan. Pakkausselosteen mukaan kyseessä on myös aito luonnontuote ilman lisäaineita, joten se varmasti myös täyttää niin sanotut "vihreät arvot". Ampuma-aseiden suojaamiseen käytettyä menetelmää ei kuitenkaan yleensä voida suoraan käyttää tavanomaisiin ampumatarvikkeisiin, sillä patruunoiden osalta esimerkiksi pienikin määrä öljyä riittää tekemään nallista pysyvästi toimintakyvyttömän. Yleensä tiivistykseen käytetään lakkaa ja joskus jopa pikeä.
pieniä suurempaa käyttöä ajatellen, mutta onneksi tähänkin on olemassa ns. Säilytykseen kannattaa myös varata mahdollisimman tiivis ja suljettava säilytyslaatikko. Kosteus Tulos (arvio), kosteuden sitomiskyky 100 g sitoo n. 155 g vettä Kosteus (lähtöarvo) 3,5 % Paino 6 h kuluttua 35 grammaa Kosteus 6h kuluttua 4,2 % Paino 24h kuluttua 35 grammaa Kosteus 24h kuluttua 4,4 % Tulos, kosteuden kerääminen asekaapissa 0,9% /vrk
39 grammaa
21,1 %
58,3 %
SILIKAGEELI KÄYTÄNNÖSSÄ
Vaikka pakkauksessa todetaan kyseessä olevan täysin pölytön tuote, ei väite käytännössä pitänyt aivan paikkaansa. Lisätty vettä (yhteensä) 53 grammaa 2. on tuomittava ampuma-aserikkomuksesta sakkoon. "niksi-pirkka"-keino ja samaiseen käyttötarkoitukseen soveltuvaa Rainbow (vaaleat rakeet) "kissanhiekkaa" on saatavissa lähes jokaisesta hyvin varustetusta tavaratalosta. Lisätty vettä 1. www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980001
51. Messingin hyviä puolia säilytyksen kannalta on sen melko vähäinen taipumus hapettua, kun taas rauta, varsinkin suojaamattomana, on varsin altis ruostumiselle. 9) tekee ampuma-aseen pysyvästi ampumakelvottomaksi tai aseen osan pysyvästi toimintakelvottomaksi taikka laiminlyö 108 §:n 1 momentin 3 kohdassa tai 112 §:ssä säädetyn velvollisuuden esittää pysyvästi ampumakelvottomaksi tehty ampuma-ase tai pysyvästi toimintakelvottomaksi tehty aseen osa poliisille, ... Huomattavaa on myös se, ettei aine, nimestään huolimatta, ole geelimäistä, vaan koostumukseltaan kiinteää ja herkkiä pintoja mahdollisesti naarmuttavaa kovaa ainetta. Mikäli aseen piippu, tai muut metallipinnat ovat päässeet ruostumaan, on ne syytä puhdistaa pintaruosteesta esimerkiksi aseöljyyn kostutetun rievun avulla, ennen niiden käsittelyä suojaöljyllä tai autovahalla.
AMPUMATARVIKKEIDEN PITKÄAIKAISSÄILYTYS
Myös ampumatarvikkeet on säilytettävä kuivassa ja mielellään tasalämpöisessä tilassa. Näiden haittapuoli on kuitenkin niiden paikoin vaikea saatavuus sekä hinta. Tämän takia silikageeli kannattaa sijoittaa esimerkiksi huokoisen suodatinpaperin, kuten vaikkapa kahvinsuodattimen, tai kankaan sisään. Kosteudelta suojattavat esineet kannattaa myös laittaa suljettaviin minigrip-pusseihin, jolloin ne pysyvät paremmin puhtaana. Yleisimmin käytettävien ampumatarvikkeiden hylsy on joko messinkiä tai rautaa. Mikäli sitä käytetään alkuperäiseen tarkoitukseensa, emme suosittele sen reaktivointia, tai edes tämän yrittämistä.
Testi 1 (Normaali huonekosteus ja lämpötila) Paino (lähtöarvo) 34 grammaa Testi 2 Paino (lähtöarvo) 34 grammaa Kosteus (lähtöarvo) 3,2 % 1. Mittasimme myös geelin painon, jotta saisimme vertailukelpoisen lähtökohdan. Kyseinen kissanhiekka sisältää tuoteselosteen mukaan silikageelistä valmistettuja rakeita, jotka imevät itseensä kosteutta varsin tehokkaasti. Luonnollisesti kyseinen tuote toimii myös alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan.
Ampuma-aserikkomus Joka tämän lain vastaisesti tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta ... Muita mahdollisia käyttötarkoituksia mietittäessä tulee mieleen esimerkiksi mullan- ja maan parantaminen kodin viherkasveille, sillä silikageelin sitoessa vettä, se myös pitää kasvien juuret kosteina ja kasvit vihreinä. Tämän jälkeen lisäsimme toisen testierän joukkoon
SÄILYTYKSEN TEHOSTAMINEN KOTIKONSTEIN
Ampumatarvikkeiden sekä ampuma-aseiden suojaaminen kosteutta sekä hapettumista vastaan voidaan myös järjestää erilaisilla kosteuden poistoon tarkoitetuilla materiaaleilla
Tällä kertaa kyseessä on sivutuote Rekyylille ehdotetusta yhteistyöprojektista, joka liittyy Rautaruukin Ramor-suojateräksestä valmistettuihin maalilaitteisiin. "Patarauta" on perinteistä pehmeää terästä, joka ei varsinaisesti kestä ampumista. Esimerkiksi siluettikuvia ja toimintalajeissa käytettyjä plateja on aiemmin tehty "pataraudasta" sekä Hardoxin tapaisista kovemmista teräslaaduista. Hardox ja vastaavat teräslaadut kestävät osumia jo paremmin ja
52
WWW.REKYYLI.FI. Siksi siitä valmistetut maalilaitteet eivät ole kovinkaan pitkäikäisiä, ja erityisesti montut ovat vakava turvallisuusriski, koska sellaiseen osunut luoti voi tulla melkoista haipakkaa takaisin kohti ampujaa. TERÄSLAADUT
KESTOTESTISSÄ
PATARAUDASTA
Välillä artikkelin aihe tulee mutkien kautta. Keskisytytteiset kiväärikaliiperit tekevät siihen ammottavia monttuja tai jopa reikiä, riippuen levyn paksuudesta. Se on maallikkotermillä ilmaistuna panssariterästä ja sen pitäisikin olla oivallista tavaraa maalilaitteisiin. No, pitihän teräslaadun soveltuvuutta kokeilla ensin käytännössä.
TEKSTI: TERO KUITUNEN
Ramor on Rautaruukki Oy:n erikoisteräslaatu, joka on suunniteltu ja valmistettu kestämään ampumista
Kyseessä on niin sanottu vakioteräs, eli tavara, jota käytetään konepajatuotteissa ja rakennusten teräsrungoissa. Raex 500 on tarkoitettu rakenteisiin, joissa tarvitaan hankaavan kulutuksen kestävyyttä. Ramor on "karkaistu teräs suojaukseen", jota Rautaruukki Oy markkinoi seuraavasti: "Ramor suojausteräksen levyissä yhdistyvät erinomaiset ballistiset ominaisuudet sekä korkea kovuus ja lujuus. PANSSARIIN
ne ovatkin huomattavasti parempi vaihtoehto maalilaitteisiin. Tokihan eroja on muitakin, mutta esimerkiksi Ramorin koostumus (seosainepitoisuudet) ja valmistusmenetelmät ovat yrityssalaisuuksia. Suojausterästen, myös Ramorin, luodinpysäytyskyky on testattu ja valmistaja takaa sen. Multisteel edusti kokeissamme "patarautaa", vaikka ei sitä varsinaisesti olekaan. Seuraavassa hieman tietoa valikoimastamme. Ramor 500:n suositeltu
DDR:ssa 1980-luvun alussa valmistetuissa luodeissa on rautavaippa ja keerna. 6 mm Multisteeliin tuli reikä, paksumpiin pienehköjä kuoppia. Niiden välissä on vain ohut kerros lyijyä.
Rautakernaisen luodin läpäisy on suuresti riippuvainen keernan kovuudesta ja luodin osumanopeudesta. Ramor suojausteräksen kovuusvaihtelu eri valmistuserien välillä on oleellisesti kulutusterästen kovuusvaihtelua pienempää. Tämä tuskin on yllätys kenellekään, koska kyseessä on muun muassa sotilasmarkkinoille tarkoitettu suojamateriaali.
PEHMEÄSTÄ KOVEMPAAN
Saimme tilaisuuden tehdä vertailua kolmen Rautaruukin valmistaman erilaisen teräslaadun välillä. Tällä varmistetaan halutun suojaustason toteutuminen useita vuosiakin kestävissä ajoneuvojen sarjatuotannoissa. Ramor on kehitetty käyttökohteisiin, joissa tarvitaan suojaa räjähdyksiä tai ballistisia uhkia vastaan." Sotilasajoneuvojen lisäksi Ramor sopii myös siviilisovelluksiin, kuten pankkiholveihin, arvokuljetusautoihin ja onpa sitä käytetty myös lentokoneiden mustissa laatikoissa. Koepalamme olivat Ramor 500 -laatua, eli niiden kovuus on 500 HBW. Edesmenneessä DDR:ssä valmistettu rautakeernallinen "rynkynluoti" ei alkuperäisen 7,62x39latauksen siivittämänä läpäissyt kummoisestikaan. Mul-
tisteelin ei siten ole tarkoituskaan kestää iskuja tai muuta sellaista. Yleensä suojausterästen kovuus on myös nimelliskovuuttaan suurempi, jolloin haluttuun suojaustasoon vaadittavaa teräslevyn paksuutta voidaan pienentää ja rakennetta keventää. Tätä takuuta ei anneta kulutusteräksille, joiden kovuudet eri valmistuserien välillä voivat vaihdella, ja nämä ovatkin merkittävimmät erot kulutus- ja suojausterästen välillä. Sekä Raex että Ramor selvisivät siitä "ihottumalla".
53
WWW.REKYYLI.FI. Nyt puheena oleva Ramor vertautuu perinteisiin "koviin" teräslaatuihin kovuudeltaan (ilmoitettu Brinellkovuus voi molemmissa olla sama, esimerkiksi 500 HBW), mutta eroaa esimerkiksi siinä, kuinka tasainen kovuus on kappaleen eri osissa. Raex:ia käytetään esimerkiksi maansiirtokoneiden jyrsinterissä, kaivinkoneiden kauhoissa ja niin edelleen. Raex 500 on rumasti sanottuna "hartoksia" (Hardox on kilpailevan valmistajan tuote, eikä siten suoraan vastaavaa), eli jo huomattavasti kovempaa tavaraa. Ajatuksenamme oli verrata Ramoria teräksiin, jotka ovat jo tuttuja ammunnan harrastajille
16 millisenä saman tavaran läpäisy ei enää onnistunut. Luotien aiheuttamat kuopat olivat kyllä komeita.. Merkintöjen selitykset: "35" = .357 Magnum, Impala 7,1 g "44 Buster" = .44 Magnum, Barnes Buster 300 gr "44 IMP" = .44 Magnum, Impala 10,4 g "500" = .500 S&W, H&N 400 gr "22" =.22LR (huom. napsautti metalliin pikkuruisen kuopan) "223 Sako" = .223 Rem Sako Speedhead- tehdaslataus 50 gr (3,2 g) FMJ "223 BAR" = .223 Rem Barnaul -tehdaslataus "39" = 7,62x39 (Wolf 122 gr FMJ 725 m/s, VPT 8 g FMJ 703 m/s, DDR-ylijäämä 8 g 717 m/s, ALS Lapuan alumiinisydänluoti 962 m/s) "308 DDR" = .308 Win, DDR-ylijäämäluoti "308 SHH" = Sako Super Hammerhead 11,7 g (itseladattu) 752 m/s "308 PPU" = 123 gr ja 145 gr FMJ:t, ( 886 ja 856 m/s) "PPU 223 55gr" = .223 Rem PPU 55 gr FMJ (itseladattu)
6 mm paksuinen Multisteel ei tarjonnut kiväärikaliipereille mitään vastusta ja myös käsiasekaliiperit tekivät siihen melkoisia monttuja
Seuraavaksi kokeilimme toista lähestymistapaa. Vastaavanpaksuiseen Raexiin luoti teki 13,5 mm ja Ramoriin 10 mm leveät kuopat, joilla molemmilla on syvyyttä hieman alle milli.
käyttökohde ovat "olosuhteet, joissa tarvitaan suojaa lentävien kappaleiden liike-energialta". Havainnot tuntuisivat olevan ristiriidassa aiemmin todetun kanssa, mutta .500:n tapauksessa montut syntyivät etupäässä levyjen taipuessa osumakohdasta.
55. Raex ja Ramor levyistä osumat olivat "poistaneet ruosteet", mutta Multisteel-levys-
sä odotti yllätys: pehmeä piekkarin peruspatruuna (295 m/s) oli jättänyt siihen sormenkärjellä tuntuvan montun. Impala singahti 6 tuuman piipusta nopeudella 538 m/s. Nyt kaikissa levyissä oli havaittavissa painauma, joskin Multisteelin ja kahden kovemman levyn välillä oli suuri ero: Multisteelissä montulla oli syvyyttä 2,8 mm, muissa vain 0,2 mm. Rautaruukki Oy:n sivuilta (www.ruukki.fi) voivat kiinnostuneet käydä tutkimassa myös Ramor 500 levynpaksuuksien vähimmäissuositukset suojausluokittain. Viimeisenä lyhyenä aseena oli .500 S&W-revolveri, jolla paukautettiin 400 gr H&N-luodilla kolhut levyihin. Raex ja Ramor levyissä tuloksena oli juuri ja juuri sormen kärjellä tuntuvat painaumat. Ideaalitilanteessa luoti vain pölähtää tomuksi osuessaan, jolloin maalilaite kestää osumia mahdollisimman pienillä vaurioilla ja maalilaitteen turvallinen käyttöikä on mahdollisimman pitkä.
WWW.REKYYLI.FI
LYHYILLÄ ENSIN
Saimme jokaista teräslaatua kolmea eri paksuutta, nimellisesti 6, 10 ja 16 mm. Maalilaitteessa se taas on huomattavan tärkeää. .308 Winchester virityksenä DDR-luoti sutkahti läpi kaikista 6 mm levyistä, materiaalista riippumatta. Ensimmäinen varsinainen testikaliiperi oli .357 Magnum, jolla jokaiseen 6 mm levyyn ammuttiin Impala 7,1 g tehdaspatruunalla. nollakulmasta. Multisteelissä (ylärivi) jouduttiin menemään paksuimpaan (16 mm) levyyn, ennen kuin luoti pysähtyi. Luettelossa on muun muassa Stanag 4569 standardin mukaisia suosituksia sekä itä- että länsikalustolle AP-ampumatarvikkein. Ampumapaikka sijaitsi 15 metrin etäisyydellä levyistä ja ammunta tapahtui ns. Kyseinen luoti on pehmeähkö, mutta Multisteeliin se työnsi reilun 4 mm:n kuopan. Olin ladannut .44 Magnumiin 300 grainisia Barnes Bustereita, jotka on tarkoitettu läpäisemään suuremmatkin riistaeläimet. Aloitimme kokeilut sijoittamalla ohuimmat levyt riviin ampumaradan routaiseen hiekkaan hakkaamaamme poteroon, jossa levyt nojasivat kivikovaan hiekkapenkkaan sekä ratapölkkyyn. Kyseessä on poikkeuksellisen kevyellä, kokonaan messingistä valmistetulla luodilla varustettu lataus. Sijoituspaikan tarkoitus oli estää levyjä myötäämästä, jolloin luodin koko voima käytettäisiin hyväksi. Niinpä Busterin "vaippa" on paksua kuparia, ja sen sisällä on
lyijyä vain, jotta luodista saadaan painavampi. Taulukkomaksimi H110:ä tuotti 10 tuuman piipusta nopeudeksi 339 m/s. Koeammuttavia levyjä oli siis yhteensä yhdeksän. Kaliiperiinsa nähden kovahko, mutta hidas luoti oli tehnyt Multisteel:iin vain 0,8 mm:n syvyisen montun. Jälki levyissä vahvisti oletuksemme: luodin paino ei teräksen kiusaamisessa ole kovinkaan merkittävä seikka. Normien mukaiset suojaustasot ovat sinänsä kiinnostavia, mutta eivät ole ampumaharrastuksen kannalta oleellisia. Kovempiin levyihin monttua tuli aavistuksen enemmän kuin .357:n pikkunappulalla. Luodinnopeusmittarin testaamista varten kaivoin esille Ruger Single-Six pienoisrevolverin ja latasin rullan SK Standard plus patruunoilla. Koeammuntojen päälinja alkoi olla selvillä. Sotilaita kiinnostaa se, mikä tulee ja mikä ei tule läpi, eikä teräksen vaurioitumisella ole niinkään väliä. Ammuin testilaukaukset levyihin ja kun olimme todenneet mittarin toimivan, kävin katsomassa "tauluja"
Barnaulin .223 Rem -patruunoilla. Koska radoilla ammutaan paljon myös ylijäämä- ja muita patruunoita, joiden luodeissa on rautaa, olivat ne luonnollinen osa testiä. Emme tässä vaiheessa tutkineet jälkiä sen tarkemmin, vaan jätimme sen toimistolla tehtäväksi. Multisteelin ampuminen olikin huomattavasti viihdyttävämpää, koska osa luodeista meni läpi (Sako Super Hammerhead 752 m/s ja edellä mainittu .308 Win-DDR-ylijäämä -lataus) ja loput tekivät komeita kraatereita. Esimerkiksi Sakon .223 Rem Speedhead tehdaslatus (3,2 g / 50 gr FMJ) vihelsi samoista levyistä läpi ongelmitta. Mielenkiintoisesti esiin nousi kuitenkin ero Sakon 50 grainiseen, joka 50 m/s suuremman nopeutensa avulla oli läpäissyt ne.
WWW.REKYYLI.FI. Jotta näkisimme vauhdin merkityksen, olin ladannut samaa luotia myös .308 Win-hylsyihin. Nopeudella 717 m/s tarjoiltu 8 grammainen oli kuitenkin pettymys, eikä saanut kummoistakaan tuhoa koviin levyihin. Kuten kaikki muutkin kiväärikaliiperin luodit, 6 mm Multisteeliin itäsaksalainen teki läpihengittävän. Vuonna 1983 DDR:ssä ladattu 7,62x39 patruuna on hyvä esimerkki tällaisesta ja sen oletimme rautavaippansa ja -keernansa ansiosta puhkovan 6 mm levyt kevyesti. Raex ja Ramor pitivät pintansa, eikä yksikään luoti enää läpäissyt kokonaan Multis-
teel-levyäkään. Koelaukauksia kertyi siksi paljon, että käyn tässä läpi vain kiinnostavimmat tapaukset. Vastaavan paksuisiin Raexja Ramor -levyihin tuli vain pieni monttu ja kohouma vastapuolelle siten, että Raex:ssä ilmiö oli hieman voimakkampi. Toki luoti on muutaman tuumatonnin tavallista paksumpi (halkai-
sija .310), mutta emme antaneet sen häiritä. Vaihdoimme ohuet levyt takaisin poteroon ja ammuimme niitä mm. Erona 10 mm levyihin huomasimme jo tuolloin, että 16 mm Reax ja Ramor -levyissä montut jäivät pienemmiksi. Koska luotien
56
rakenteessa ei ole oleellista eroa, syy eroon on luodin halkaisijan ja nopeuden yhdistelmä. JA SITTEN NE OIKEAT TUHOLAISET
Kiväärikaliiperit ovat tunnetusti oikeita teräksen tuhoja, ja niille olikin varattu pääosa. 7,62x39:lle kellotettiin nopeudeksi hieman yli 700 m/s kun taas .223 Rem pinkaisi hieman yli 900 m/s. 850 m/s porhaltanut 62 graininen rautavaipallinen luoti ei eroa tuonut esiin, se pysähtyi molempiin koviin levyihin. Jokainen on varmasti törmännyt keskusteluun siitä, onko 5.56 Nato (.223 Rem) parempi sotilaskaliiperi kuin 7,62x39. Luodit eivät yksikertaisesti enää pystyneet niihin ja läpirei'istä saattoi vain unelmoida. Keskustelussa aina esitetään väite, että kotimaisella vaihtoehdolla on parempi läpäisy, mutta ainakaan teräksessä väite ei pidä paikkaansa. Kaivelimme laukkujamme ja kokeilimme, josko löytäisimme latauksen, jolla eron saisi näkyviin. Ilmeisesti näin paksuna teräs ei enää myötää iskukohdasta sitä vähääkään.
ONKO EROA?
Ennalta suunnitellun osuuden jälkeen Raex ja Ramor tuntuivat täysin samalta tavaralta ja testiryhmässä oli havaittavissa pientä turhautumista. 10 mm levyjä ampuessamme alkoi kuitenkin tulla jo sellainen olo, ettei Raex 500 ja Ramor 500 laatujen välillä ole mitään eroa. Siirtyminen 16 mm:n levyihin tuntuikin hieman vanhan kertaamiselta. Nopeudella 910 m/s se sujahtikin läpi kaikista levyistä ja nousi ennakkosuosikiksi paksumpiin levyihin siirryttäessä. Virallisella VPT-kantaleimallisella 7,62x39-patruunalla saatiin läpireikä aikaiseksi vain 6 mm Multisteeliin
Kokemuksien mukaan yksi asia on kuitenkin jo nyt selvillä: jos tavoitteena on tehdä mahdollisimman kevytrakenteinen, mutta kestävä maalilaite, Ramor 500 on parempi valinta. Esimerkiksi militaaripuolen maalilaitteissa (Gemini) sitä käytetään nykyään siksi, että se kestää "10-15 kertaa suuremman laukausmäärän kuin vastaava kulutusteräs". Tässä pohdinnassa tulee kuitenkin muistaa se, että Ramor 500:sta on jo olemassa käytännön sovelluksia, joihin se tuskin on päätynyt ilman syytä. Jos luoti oli tehnyt montun Raexiin, oli se tehnyt montun myös Ramoriin. Oletimme, että ballistisen panssariteräksen ja kuorma-auton lavan materiaalin välille saadaan eroja helposti jo kalustolla, jolla metallimaaleja tavanomaisesti ammutaan. Haalimme hieman uusia pikaporia ja kiusaamme levyjä uudemman kerran.
57
RAMOR JA RAEX TARKEMMASSA SYYNISSÄ
Palattuamme konttorille ryhdyimme tutkimaan levyjä tarkemmin löytääksemme eroja Ramorin ja Raexin välille. Mutta varsinaisesta taisteluparista, Ramor 500 vastaan Raex 500, jäi hieman hampaankoloon. Vaihtoehtoisia selityksiä on oikeastaan kaksi: olimme sattuman kautta löytäneet yhdistelmän, jonka 6 mm Ramor levy vielä pysäyttää, mutta joka on liian kova pala vastaavan paksuiselle Raexille. 10 ja 16 mm:n levyjen välillä ei havaittu selkeää eroa, ei vaikka vaurioita tutkittiin hyvinkin tarkasti. Vauriot olivat niin pieniä (tyypillisesti 0,20,3 mm syvyisiä), että niiden mittaaminenkin on hankalaa. Sako Speedheadin tekemät reiät olivat täysin yhteneväiset (halkaisija 7,6 mm) ja Wolfin rautavaippainen teki molempiin levyihin 0,2 mm kuopan.
HAMPAANKOLOSSA
Tämän artikkelin tekeminen oli lopulta erittäin hauskaa puuhaa, ja erot pehmeän "tavallisen" teräksen ja kovempien vaihtoehtojen välillä tulivat selviksi. 6 mm paksuiseen Ramoriin tuli vain kuoppa, kun vastaavaan Raex-levyyn tuli reikä.
Seuraavaksi kokeilimme Sakon 8 g FMJ luodilla vuosia sitten lataamiani .308 Win -patruunoita. Jos väkisin koetan vääntää jonkin eron, niin voisi olla, että vaurioissa voisi olla sen suuntainen trendi, että Ramorissa monttu on yhtä syvä, mutta hieman pienialaisempi. Kokomessinkiset Impalaluodit ovat kovimmasta päästä ja niillä on myös suhteellisen hyvin vauhtia tehdaslatauksenakin. Koska asiat jäivät nyt ikään kuin puolitiehen, palaamme seuraavassa numerossa aiheeseen. Ilmeisesti on siis niin, että kun samaa kappaletta ammutaan paljon, ja osumia tulee samoihin kohtiin yhä uudestaan, kulutusteräs antautuu nopeammin suojateräksen pitäessä pintansa. Selvimmin RAEX:n ja RAMOR:n ero tuli esiin joskus vuosia sitten lataamallani .308 Win patruunalla, jossa luotina on klassinen 8 grammainen kokovaippa. Kenties sattumalta osuimme Raex-levyssä tavallista pehmeämpään kohtaan?
Wolf FMJ teki Raexiin 0,5 mm ja Ramoriin 0,3 mm syvät kuopat ja .308 Win Super Hammerheadin tekoset olivat vastaavasti 1,4 mm ja 0,9 mm. Kuten edellä todettua .308 Win 8 g Sakon FMJ oli puhaltanut Raex:sta läpi (reiän halk. 10,8 mm) ja tehnyt Ramoriin vain 2 mm syvän kuopan. Kuvan .223 Rem-luodissa rautavaipan sisällä on pelkkää lyijyä ja se hävisinkin läpäisykyvyssä "pehmeävaippaiselle" Sakon vastaavalle luodille. Kun tutkittiin tarkemmin osumia, jotka eivät olleet läpäisseet kumpaakaan levyä, vastaava linja jatkui. Niiden terävähkö kärki napauttikin kaikkiin materiaaleihin vähintäänkin pikkuruisen lommon. Niin sanotusta pataraudasta ei todellakaan ole maalilaitekäyttöön. Poikkeuksen linjaan teki kaliiperi .223 Remington. Ohuimmasta, eli 6 mm levystä eroja kuitenkin löytyi. Toisena vaihtoehtona on se seikka, joka erottaa huipputeräkset tavanomaisista: huipputeräksissä kappaleen sisäinen vaihtelu on pienempää. Paksumpana tavarana kulutusteräs tuntuisi olevan hyvin lähellä suojateräksen ominaisuuksia. Luodeilla oli nopeuseroa vain muutama metri sekunnissa (857 ja 861 m/s), eikä tilanteessa ollut mitään muutakaan erikoista. Erot ovat kuitenkin mitättömän pieniä ja lisäksi joissain tapauksissa Raex vaikuttaisi pitäneen pintansa paremmin. Oletin tuloksen olevan jo totutun kaltainen, mutta suunnattomaksi yllätykseksemme Raex-levyyn tuli reikä, mutta Ramoriin vain monttu. Niille verrokkina toimivat "isot ja raskaat" eli 300 gr Barnes Buster (.44 Mag) ja 400 gr H&N (.500 S&W), eivät olleet nekään kovin kummoisia.
VPT-kantaleimalla varustettu RK:n ruoka oli läpäisykyvyltään onneton, aivan kuten muutkin 7,62x39:t, erityisesti kun sitä vertaa alapuolella olevan nopsaan .223 Rem -patruunaan (Sako Speedhead 55 gr / 3,2 g).
WWW.REKYYLI.FI
Rautavaippa ei ole merkittävä tekijä kun ammutaan metallimaaleja. Esimerkiksi 7,62x39
Perinteisille "käsiasekaliipereille" ei kummoista terästä tarvita. DDR-ylijäämäluoti .308 Win:iin ladattuna teki Raexiin 9,4 mm reiän, kun Ramorissa reikä oli huomattavasti pienempi (8,1 mm). Näin ei kuitenkaan ollut, ennen kuin kohteena olivat kaikkein ohuimmat käytössämme olleet levyt. Sakon paremmuus selittyy kevyemmän luodin suuremmalla nopeudella.
MARLIN 925 RTB
Marlinin valitsemalla menetelmällä koneaikaa tarvitaan huomattavasti vähemmän ja jos prosessissa tapahtuu virhe, ei koko pultti mene hylkyyn. Parhaan kuvan Suomessa saatavilla olevista malleista saa tutustumalla maahantuojan nettisivuun (jossa tosin ei ole nyt artikkelin aiheena olevaa RTB-asemallia).
Tätä mallinimeä ei tosiaankaan löydy valmistajan sivuilta ja netissäkin siitä puhutaan vain eurooppalaisilla sivustoilla. Kaiken kaikkiaan Marlinin tarjoama informaatio eri malleista ja varianteista on rajallista ja kuten todettua, linjastoon kuuluu myös vientimalleja, joista tietoa on saatavana vieläkin heikommin. Valmistajan sivuilla on toki sen lähtökohta, 925R, johon verrattuna RTB:ssä on erona vain tehdastekoinen vaimenninkierre piipun suulla (TB = Threaded Barrel). Kun on tavoiteltu edullista hintaa, on päädytty edullisiin rakenneratkaisuihin. 925RTB:tä voisikin kuvata metsästyspienoiskiväärin perikuvaksi. Pintapuolisesti Marlin 925 RTB on ihan peruslaadukas pienoiskivääri, mutta vähänkin tarkemmassa syynissä paljastuu sille ajateltu rooli. Niistä mainittakoon ensimmäisenä lukon rakenne. Marlin 925-tuoteperheeseen kuuluu nyt esiteltävän synteetisellä tukilla varustetun version lisäksi "perus-925", jossa on Monte-Carlo-tyylinen puutukki sekä 925C, jossa samaisen puutukin pinnalla on Mossyoak-camopinnoitus. RKETTIMA
Marlinin pulttilukkoiset pienoiskiväärit on tehty hieman erilaisella ajatuksella kuin eurooppalaiset vastaavat. Suomesta eri malleja on saatavana joko kaliiperissa .22 LR tai .22 WMR. Sen sijaan uusissa 981-malleissa on irtolippaan tilalla 17 patruunan putkimakasiini. Monien amerikkalaisten pienoiskiväärimallien ideana on päätyä amerikkalaisten asekaappeihin osin heräteostoksina ja siksi niiden hinta on siellä matala. Käyttäjän kannalta rakenteen etuna on lukon helppo huoltaminen. Se on aikuisen mitoille sopivan kokoinen sirohko ase, joka vain yksinkertaisesti tuntuu hyvältä. Lukkopultin valmistaminen kahtena kokonaisuutena on varmasti tehokkaampi tapa kuin perinteinen, koska nyt takaosa on suora putki, johon on vain kiinnitetty kampi ja tehty tarvittavat koneistukset. Synteettisellä tukilla vaWWW.REKYYLI.FI
YLEISILME
Ensivaikutelmasta asti oli selvää, että Marlin osaa tehdä käsiteltävyydeltään toimivia ja mittasuhteiltaan miellyttäviä pienoiskivääreitä. Yhdysvalloissa, jossa aseisiin kohdistuvia rajoituksia on meikäläisestä näkökulmasta katsottuna vähän, suhtaudutaan vaimentimiin vanhanaikaisesti ja niinpä tätä mallia ei edes tarjota sikäläisille asiakkaille. 925-sarjan lisäksi Marlinilla on tarjolla 980S, jossa ei rosterirautojen lisäksi vaikuttaisi olevan suurtakaan muutosta 925R:ään. Sama tuotantotehokas tyyli jatkuu lukonkehyksessä, joka myös on pohjimmiltaan suora putki.
59. Tällä piippuprofiililla Marlin tuntuu kevyeltä olematta kuitenkaan rimpula. Lukon etuosa on valmistettu umpitangosta, sisältäähän se iskupohjan, iskupiikin, ulosvetäjän ja muita, enemmän materiaalia vaativia rakenteita. Marlinin tapauksessa ratkaisut ovat pääsääntöisesti ihan hyviä, mutta
muutama kohta ottaa heti silmään. Onnistunut kokonaisuus, kaiken kaikkiaan. Nyt tutustumme Marlin 925RTB:hen, joka on puhtaasti vientiin tarkoitettu versio.
TEKSTI: TERO KUITUNEN
PIEKKARI
rustettuja versioita on useita, niissä eroja on tähtäimissä, metalliosien materiaalissa, piipun muodossa ja niin edelleen
Väänsin lukkoa päättäväisesti, mutta se ei hievahtanutkaan. Koeammuntapäivänä tihkutti vettä ja katoksen alta ammuttaessakin Marlinin piippu oli useamman tunnin hieman kostea, koska tuuli heitti tihkua välillä myös sinne. Käytännössä tavallisen paksuinen pienoiskiväärin luoti painuu läpi pelkän puhdistuspuikon painolla. Sellier & Bellot Standardeilla hylsyt jumiutuivat pesään, ja päädyin jo syyttämään Marlinin "pellistä" taivutettua ulosvetäjää. Muoviliipaisimen sisälle on valettu teräskappale, jonka etupää toimii virepintana (näkyy koneiston kyljessä olevasta reiästä) ja takapää toimii osana varmistinmekanismia. Koetin ensin avata lukkoa makuuasennossa, mutta kun kampi ei suostunut nousemaan ylös, vääntäydyin istumaan kirousten saattamana. Mielenkiintoisesti liipaisin on pääosin muovia, mutta sen tyveen on valettu teräskappale, joka toimii sekä virepintana että varmistimen vastinpintana. Synteettinen tukki on etu metsästyksessä, onhan se tunnoton luonnonvoimille. Kotimatkan jälkeen ase nostettiin pois pussista kuivumaan, mutta silti seuraavana päivänä piipussa oli nähtävissä ruostelaikkuja. Huomaa etutähtäimen huomiopiste, joka on tehty paljastamalla pinnoitteen alla oleva metalli.
60
Laukaisukoneisto on hieman ristiriitainen kokonaisuus. Laukaisukoneisto ja lipaskuilu on kiinnitetty siihen suurikokoisilla ruuveilla ja piippu poikkitapilla. Koetin myös tyssätä luodin rihlojen täyteiseksi, jotta löytäisin piipun tiukemmat kohdat, mutta näissä kokeiluissa tulokset olivat hieman epämääräisiä. Piipussa on mikrorihlaus, jossa pikkuruisia rihlapalkkeja on 16 kappaletta. Muistelin lukon rakennetta ja tajusin, että lukon etupää pyörii vapaasti suhteessa kampeen. Marlinin tapauksessa on valitettavaa, että piipun sisäpinnan laatu ei ole kummoinen. Kokonaisuutena laukaisu on ihan ok, ja jos sen jäykkyys olisi puolet nykyisestä, voisi sitä jopa hieman kehuakin. Ensimmäisessä sarjas-
sa sen hylsyt jumittivat samaan tapaan, mutta niitä tarkastellessani totesin, että vika ei sittenkään taida olla aseessa. Laukaisu on amerikkalaiseen tyyliin "turvallinen", laukaisuvastusta on 2,0 kg. Kokeilin samaa myös Lapua Midas L:n aavistuksen paksummalla luodilla, joka ei ahdistanut yhtään enempää. CCI:n hylsyjen pinnalle oli patruunapesästä tarttunut paksu kerros tahmaa, sitä samaa, mitä on Sellier & Bellot Standardien pinnalla. Mikrorihlaus on pienoiskivääriin sinänsä täysin riittävä, koska .22LR:n lähtönope-
uksilla se vakauttaa pehmeänkin lyijyluodin. Pinta on mattamainen, ja siinä on aavistuksenomaisia naarmuja. Korjaustoimeksi riitti pyyhkäisy aseöljyllä, jota tämän aseen kanssa kannattaa sipaista metalliosiin säännöllisesti jos on vaarana, että ase kastuu.
KRIITTISET SEIKAT
Marlinin laukaisukoneisto on koottu kevytmetallipalikkaan ja on rakenteeltaan erittäin yksinkertainen. Seuraavana patruunana oli CCI Standard. Lisäksi huomio kiinnittyi siihen, kuinka vähäisellä vastuksella luoti menee piipusta läpi. Kyseessä onkin todennäköisesti yksilövika, joka lisäksi oli helppo korjata jopa rataoloissa.
WWW.REKYYLI.FI. Useimmiten hylsy lopulta irtosi ulosvetäjän avittamana, mutta keskimäärin siihen tarvittiin kolmesta viiteen yritystä. Varmaa kuitenkin on, että piipun alkuosa ja loppuosa ovat tiukempia, ja niiden välissä on löysempi kohta.
LANKUNPÄTKÄLLÄ MURJOEN
Marlinin koeammunta oli ikimuistoinen kokemus. Koneistossa ei ole säätöjä.
Maahantuojan mukaan Marlin 925 RTB:ssä ei aiemmin ole havaittu ilmiötä, jonka seurauksena koeaseen lukko jouduttiin avaamaan voimakeinoin. Oli aika pysähtyä pohtimaan asiaa. Lu-
Avotähtäimet ovat jenkkityylisen karut. Ilmeisesti suurehkon laukaisuvastuksen seurauksena muovinen liipaisin hieman joustaa, josta laukaisuun tulee aavistus venyvyyttä. Kiikaritähtäimen asennus ja kohdistaminen menivät leikiten, mutta siinä vaiheessa, kun tarkoitus oli ampua ensimmäinen osumakuvio, alkoivat ongelmat. Jämäkän perusrakenteen vastapainona on heppoisan oloisia jousia ja muovinen liipaisin. Kolmen osumakuvion ampuminen alkoi raastamaan siinä määrin, että olin useampaan otteeseen jättää leikin kesken. Toinen sarja CCI:llä näyttikin jo lupaavammalta, koska hylsyt alkoivat poistua puhtaampina aseesta. Mutta Marlin mustatut raudat eivät sitä ole. Laukaisutapahtumassa ei ole etuvetoa, krahinoita tai nykimistä, joten lähtökohta on hyvä. Laukauksen numero neljä jälkeen homma kuitenkin tyssäsi taas. Ei mitenkään dramaattisia, mutta kuitenkin. Tästä ensimmäinen ajatus oli, että vika on sittenkin ulosvetäjässä, joka on nyt lopullisesti hajonnut ja jumittaa lukon. Tämä ei nykyään ole mitenkään poikkeuksellinen ratkaisu, ja mikä tärkeintä, Marlin on tehnyt kehyskokonaisuuden varsin hyvin. Osumakuvioiden ampuminen oli todella rasittavaa, koska jokaisen laukauksen jälkeen joutui joko renkkaamaan lukkoa edestakaisin tai sitten kaivamaan hylsyn pesästä työkalulla. Aluksi kaikki näytti ja tuntui mukavalta
Kun lukko aukesi, vanha hylsy lensi ulos. Iskuri päästetään vireestä ja avataan pikkuruinen ruuvi lukon rungosta, jonka jälkeen iskuri jousineen irtoaa pakettina. Käytännössä ne kuitenkin toimivat moitteetta.
Marlinin lukko jumiutui kiinni koeammunnoissa, johon oli syynä iskurikoneiston virittymisen aiheuttava viistopinta. Mutta se oli oikea ratkaisu. Lommojen lisäksi koko pinnasta oli raastautunut materiaalia ja käytännössä viistopinnan kulma oli jo muuttunut hieman loivemmaksi.
Lukon jumiutumisen aiheutti siis viritysmekanismi. Kun kaikki tuntui olevan kunnossa, eikä jumimiselle näyttänyt olevan mitään syytä, päätin kokeilla uudestaan. Etupää on koneistettu umpitangosta ja suurempi takaosa tarkoitukseen sopivasta putkesta. Lukon sisällä oli tehtaan jäljiltä runsaasti vaseliinia, josta sipaisin nokareen viistopintaan. Mainittakoon lisäksi että lukon etukappale irtoaa ilman työkaluja. Sitten laitoin lukon kehykseen, painoin liipaisimen pohjaan ja suljin ja avasin lukon kolmisenkymmentä kertaa. Ratkaisu on toimiva, koska lipas nostaa patruunan kannan suoraan ulosvetäjien väliin. Karhennusten lisäksi tukissa on hihnalenkit ja sekä koristeruuvit "perälaatassa".
Marlinnin lukko koostuu kahdesta pääkomponentista. Otin kammesta tiukan otteen ja väänsin sitä täysillä. Kun lukko avataan, viistopinta pakottaa terästapin välityksellä iskurikoneiston perääntymään. Marlinin tukki on lasikuituvahvisteista komposiittia. Iskurikokonaisuus on helppo irrottaa kotioloissakin. Näin patruuna on lukon ohjauksessa ja se syöttyy suoraan pesään eikä edes syöttörampille ole tarvetta. Etupäässä on ulosvetäjä sekä iskupiikki, joka saa voimansa takaosan iskurikoneistolta. Lukon päässä ei siten olWWW.REKYYLI.FI
lut vikaa ja diagnoosi oli osoittautunut oikeaksi. Kyseessä oli brutaalein murjominen mitä olen koskaan aseelle tehnyt. Kun liipaisin on pohjassa, tappi hankaa viistopintaa mennen tullen ja kenties "hioo" sen. Tavallisesti vastaavissa tilanteissa, ja erityisesti vaihtokaliiperiaseissa, on käytetty täytepalaa lipaskuilun takareunassa, jolloin hyppäystä ei synny, mutta Marlinin ratkaisu on ollut tehdä molemmille patruunapituuksille omat lipaskuilunsa. Lukon takakappaleen viistopintaan oli syntynyt muoto, johon viistopintaa liikuttava tappi leikkasi kiinni. Tukin sovitus rautoihin on väljähkö. Koeaseessa viistopinnassa oli kuitenkin vika, jonka vuoksi terästappi takertui siihen kiinni estäen lukon avaamisen ilman voimatoimia. Kuvissa on selvästi nähtävissä kuinka tappi on syönyt viistopintaa, mutta pinta on nyt varsin sileä kenttäoloissa suoritetun "hionnan" jäljiltä.
Koska sama asemalli on suunniteltu mahdolliseksi pesittää myös pidemmille reunasytytyskaliipereille, on .22LR-patruunan hyppäys lippaasta piippuun tavanomaista pidempi. Rakenne toimii niin hyvin, että jopa .22 Short patruunoita voi ampua lipassyöttöisesti.
kon jumittaminen ei siten voinut johtua mistään, mitä on tapahtunut sen etuosassa. Kyseinen pinta oli kuin perunapelto. Tammelinin Marko tuli avukseni ja piti kiinni aseesta kun minä löin lukon kammen auki kakkosvitosen pätkällä. Huomasin kammen liikkuvan, mutta ei niin paljoa, että lukko aukeaisi. Muutaman turhan yrityksen ja pitkällisen riskianalyysin jälkeen päätin ottaa kovemmat keinot käyttöön. Lukon liike oli aluksi todella nykivää, mutta se sujuvoitui nopeas61. No, totta kai, heti seuraavalla laukauksella lukko jumiutui samalla tavalla, mutta nyt sen sai juuri ja juuri auki vääntämällä. Sama tapahtui seuraavalla laukauksella, mutta sitä seuraavan kanssa tarvittiin taas puutavaraa. Ilmoitin jo Markolle, että eiköhän tämä koeammunta ollut tässä,
mutta päätin vielä kerran tutkia lukon läpi. Laitoin lippaan paikoilleen ja jatkoin koeammuntaa. Tutkittuani lukon ja todettuni sen ehjäksi, laitoin sen takaisin kehykseen ja liikutin sitä pari kertaa edestakaisin. Helpoin tapa on vetää sitä kevyesti samalla pyörittäen, jolloin lukitustapin osuessa koloonsa etupää luiskahtaa irti.
Ulosvetäjät eivät ennakolta vakuuttaneet, onhan ne valmistettu "pellistä" taivuttamalla. Olin täysin varma, että jumiminen johtuu iskurikoneistosta, mutta miten. Joko kyseessä oli viimeistelemättömyys tai sitten viistopintaa liikuttava terästappi oli aiheuttanut siihen lommoja, esimerkiksi siinä vaiheessa jumiutuneita hylsyjä poistettiin. Nyt huomioni kiinnittyi lukon takakappaleen viistopintaan, jonka avulla iskuri saadaan vireeseen. Kun ongelma oli tiedossa, päätin koettaa korjata sen kenttäoloissa
Lämpötila oli noin 8 astetta, satoi ja tuuli puuskittaisesti vasemmalta. Näin pehmeät osat pakottavat käsittelemään lukkoa silkkihansikkain ja esimerkiksi nopeiden peräkkäisten laukausten harjoitteleminen kannattaa jättää väliin. Erityisesti jatkuvalle rasitukselle joutuvissa osissa pitäisi metallipintojen olla sellaisia, että ne kestävät kovempaakin käyttöä. Kyseessä voi toki olla yksilövika, joka johtuu esimerkiksi kyseisen osan lämpökäsittelyn puuttumisesta.
CCI Std / 18 mm Mikrorihlauksen luotiin jättämät jäljet ovat pieniä ja luoti liukuu piipun läpi lähes ilman vastusta. Katokseenkin yltänyt sadevesi piti käytännössä huolen siitä, että piippu ei missään vaiheessa päässyt kuumenemaan, eikä lämpenemisestä johtuvaa osumien vaeltamista havaittu. Odotukset täyttyivät täysin, osumakuvioiden koko oli noin puolitoistakertainen keskitason patruunoihin verrattuna. Tarkkuuskokeiden tulosten perusteella hieman tavallista paksumpi luoti onkin eduksi.
Lipas on laadukas ja vetoisuudeltaan 7 patruunaa.
KALLIS MAKU?
Tarkkuuskokeen tuloksia tulee tarkastella muistaen, että S&B Standardien kanssa kamppailtiin jatkuvien ulosvetohäiriöiden kanssa ja CCI Standardin kohdalla sattui edellä kerrottu jumiutuminen. Osumakuviot ammuttiin makuuasennosta laadukasta tukea käyttäen. Tarkkuuskoetta varten Marlin varustettiin Bushnell Legend 5-15x40 -kiikaritähtäimellä sekä Aseutran vaimentimella. Koeammunta suoritettiin siten, että jokaisella patruunalla ammuttiin kolme viiden laukauksen sar-
jaa rauhallista tahtia, mutta ilman taukoja. Ampujan häiriintymisellä kesken sarjan on tunnetusti osumakuvion kokoa kasvattava vaikutus. Kos-
MARLIN 925RTB
Valmistaja: Marlin Firearms Co., Yhdysvallat Kaliiperi: .22LR Kapasiteetti 7+1 patruunaa Piipun pituus: 22 tuumaa Paino: 2,48 kg Hinta: 299 euroa Maahantuoja: Normark Suomi Oy, www.normark.fi
Lapua Midas L / 11 mm
ka osumakuviot olivat kuin kopioita toisistaan on Winsun käynti Marlinissa hyvin ennustettavaa. Samaan hengenvetoon on todettava hinnaltaan edukkaiden Remington Subsonicin sekä CCI Standardin käynnin olleen myös varsin hyvää. Episodi kuitenkin kertoo jotain olennaista. Parasta käyntiä tuotti hintahaarukan yläpäätä edustanut Lapua Midas L, oletettavasti aavistuksen paksumman luodin ja yleisen laadukkuutensa ansiosta. Laukaisun raskauden ja muut seikat voisi hyväksyä, mutta laukaisukoneiston jumiutumista ei. ti ja muuttui lopulta paremmaksi kuin se oli uutena. Siksi sekin käytännössä täyttää tälle ampumamatkalle "varisminuutin" vaatimukset.
Rem Subs / 16 mm
YKSILÖ- VAI TYYPPIOMINAISUUS?
Marlin 925RTB osoittautui lopulta hintaluokassaan päteväksi pienoiskivääriksi. Kirjoitushetkellä ei ole varmuutta onko kyseessä vain yksilövika, mutta maahantuoja mukaan vastaava ongelma ei ole tullut aiemmin vastaan.
S&B Std / 26 mm
Luodin lähtönopeus, m/s Patruuna Sellier & Bellot Standard CCI Standard Winchester Laser Remington Subsonic Lapua Midas L
62
Osumakuviot 3 x 5 lks / 50 m Keskiarvo 338,6 324,1 408,4 299,7 329,1 Nopeushajonta 9,97 6,09 33,48 13,67 9,97 Pienin 26 mm 18 mm 33 mm 16 mm 11 mm Keskiarvo 29 mm 22 mm 36 mm 21 mm 14 mm Win Laser / 33 mm
WWW.REKYYLI.FI
Hitain 333,9 321,8 389,4 295,0 325,4
Nopein 342,9 327,9 422,9 308,8 335,4. Kokonaisuutena arvioiden Marlinin tarkkuus on samanlaista kuin monilla edullisen hintaluokan pienoiskivääreillä. Käytetty teräs on siten pehmeää. Tyytyväisenä parannukseen jatkoin koeammuntaa ja nyt ase toimi, joka suhteessa. Winchester Laser oli valikoiman nopein patruuna, ja sellaisena siltä odotettiin korkeintaan kohtuullista käyntiä. Maaginen 10 mm jäi saavuttamatta, mutta sopivimmalla patruunalla kaikki osumakuviot olivat alle 20 mm -luokassa. Lukko liikkui liukkaasti ja hylsyt poistuivat kaikilla lopuilla patruunoilla. Lukon räkkääminen aiheuttaa todennäköisesti uusia lommoja, jotka johtavat pahimmillaan lukon jumiutumisen. Näistä kahdesta Remington oli yllätys, koska se on toiminut vaihtelevammin. Ongelmat aiheuttaneeseen viistopintaan oli lommojen lisäksi syntynyt melkoinen purse, eli terästä oli "pursottunut" pois siitä, missä sen kuuluisi olla
Näistä parhaiten tunnettuja ovat termit taskuase ja muu ase. TASKUASE
ASETASKUSSA
Kotimainen perversio
TEKSTI JA KUVAT: MARKO TAMMELIN
Suomen kansallinen aselainsäädäntö on täynnä toinen toistaan erikoisempia kummallisuuksia ja harhaan johtavia termejä. Tässä artikkelissa tutustumme yleisemmin taskuaseeseen.
64 WWW.REKYYLI.FI
Glock 17 pistoolin mitat poikkeavat taskuasemääritelmän mitoista ainoastaan pituutensa osalta, sen ollessa 24 millimetriä pidempi. Havainnollistamme todellisuutta seuraavassa käytännön esimerkin kautta. Nyt testaamamme Star M-45 ase on näistä mitoista pituutensa osalta 4 millimetriä ja korkeutensa osalta 8 millimetriä
Mitä "tulivoimaisempaan" aseeseen mennään, sitä vaikeampi sitä on kätkeä. Vertailuun käytettävät pistoolit ovat 176 x 122 millimetrin kokoinen Star M-45 (ns. Painot eroavat siten että taskuaseluokkaan kuuluva Star M-45 on lataamattomana 292 grammaa painavampi kuin vertailussa käytetty Glock 17. taskuase) ja 204 x 130 millimetrin kokoinen Glock 17 (pistooli). Eli tämä käytännössä tarkoittaa sitä että kyseinen aseen pitäisi olla pituudeltaan 5 mm ja korkeudeltaan 9 mm suurempi, jotta se olisi normaali pistooli. Kuvassa .45 ACP -kaliiperin 1911-tyyppinen ase.
KÄTKETTÄVYYTTÄ EI EDESAUTETA VAIN MUUTAMAN SENTIN MITTAEROILLA.
Edellistä tehokkaampi Smith&Wesson 686 .357 magnum revolveri ei enää mahdu kuin osin taskuun.
66
pienempi. Korkeudessa ero taskuaseen minimimittaan on tasan nolla. Saati sen taskussa kantaminen vaatii yleensä henkselien käyttöä aseen painon takia.
saa ampua. Ero on siis täysin marginaalinen tämän aseen osalta. Molempien mitat on mitattu lipas irrotettuna, tavanomaisilla tähtäinlaitteilla ja kahvalla, sekä ilman aseen ulkoisia mittoja lisääviä osia. Usein taskuasepykälää perustellaan myös sillä, että taskuase on paljon helpommin kätkettävä. Mitä riskejä luvallisella aseella ampuminen ampumarataolosuhteissa muka voisi aiheuttaa lupaviranomaisen näkökulmasta?
"TASKUASE"-PISTOOLI JA "NORMAALI" PISTOOLI
Mitä käytännön eroa sitten on juuri ja juuri taskuaseeksi luokiteltavalla pistoolilla ja tavallisella pistoolilla. Entäpä sitten kun taskuasemääritelmän mittoja verrataan tavallisen pistoolin mitat täyttävään aseeseen. Taskuasemallisen pistoolin mittaukseen käytetään aselain mukaan suorakulmaista, sisämitoiltaan 130x180 millimetrin suuruista laatikkoa. Vertailuun käytettyjen aseiden mitoissa on eroa pituudessa 28 mm ja korkeudessa 8 mm. Glock 17 mahtuu kevyesti farkkujen taskuun.
Monien lupaviranomaisten mielestä erittäin superjäreä ja äärimmäisen tulivoimainen .500 S&W Magnum revolveri ei parhaalla tahdollakaan sovi taskuun. Kyseinen ominaisuus on kuitenkin täysin merkityksetön ja edustaa sitä teatraalisuutWWW.REKYYLI.FI. Maalaisjärjellä eron pitäisi olla selkeä
Tuntuma oli molemmilla aseilla lähes saman kaltainen. Testissä käytettiin normaalia puvun takkia, tavallisia farkkuja sekä tavallista taskullista paitaa. Myös farkkujen taskuun, takataskuja lukuun ottamatta, mahtuivat molemmat pistoolit. Asia tulee esille myös EU:n asedirektiivin kautta jossa taskuaseelle ei ole annettu erityistä luokitusta (kuten ei myöskään muu-aseelle) EU:n asedirektiivi tekee eron ainoastaan lyhyiden ja pitkien aseiden osalta, kuten jo aiemmin totesimmekin. Taskuase on kieltämättä hyvin erikoisesti tulkittava termi, sillä taskun kokoa ei ole määritelty. Koska testiä valmistellessa oli selvillä, ettei taskulle ole standardisoitua määritelmää, eikä tähän myöskään pystytä tarjoamaan tieteellistä tutkimustulosta, päätimme että kokeilemme aseiden sopivuutta erilaisiin taskuihin. (019) 335 135, E-mail: info@asejaosa.fi, www.asejaosa.fi Glock 17, kaliiperi 9mm (PISTOOLI) Pituus: 204 mm (ero taskuasemittaan + 24mm, eli noin "peukalonmitan") Korkeus (Ilman lipasta): 130 mm (ero taskuasemittaan 0 mm) Piipunpituus: 110 mm ?. JUTUSSA ESIMERKKEINÄ KÄYTETTYJEN ASEIDEN TIEDOT:
Star M-45 Firestar, kaliiperi .45acp (TASKUASE) Pituus: 176 mm (Ero pistoolimittaan -4mm) Korkeus (ilman lipasta): 122mm (Ero pistoolimittaan -8mm) Piipunpituus: 97mm Lipaskapasiteetti: 6 ptr Paino (Lippaan kanssa, tyhjänä): 1006 grammaa Hinta: 250 euroa, Lohjan Ase- ja Osa, Vehka-alhontie 33, 03100 Nummela, Puh. Periaatteessa normaali AK47kiväärikin mahtuu "taskuun", olematta kuitenkaan lain kirjaimen mukainen taskuase.
YHTEENVETO, TASKUJA MUU-ASEET
Koska molemmat esimerkkiaseemme mahtuivat joihinkin taskuihin, eikä näiden keskinäisen eron havaittu vaikuttavan asiaan millään tavalla, jää ainoaksi johtopäätökseksi että taskuase on terminä ja aseluokkana täysin väärä ja tarpeeton. Lipaskapasiteetti: 17 ptr Paino (Lippaan kanssa, tyhjänä): 714 grammaa
Star M-45 Firestar .45 ACP taskuase.
Hinta: Alkaen 598 eur, Asetalo Oy, Keskustie 7, PL 32, 34801 Virrat, Puh.(03) 475 5371, E-mail: asetalo@asetalo.fi , www.asetalo.com
ta, jota lainsäätäjä usein esittää oman ideologiansa edistämiseksi. Vai uskooko joku todellisuudessa, että tässä tapauksessa nuo nyt vertailtujen aseiden 28 maagista millimetriä tekevät aseesta helpommin kätkettävän?
MITÄ TARKOITETAAN TASKUASEELLA?
Kansankielessä taskuaseella tarkoitetaan asetta, joka mahtuu taskuun. Puvun takin povitaskuun mahtuivat molemmat aseet, sillä erolla että pistooli oli paljon kevyemmän tuntuinen taskussa. Onkin todella suuri vahinko ettei nykyisen aselain valmisteluun
osallistuneilta löytynyt tarvittavaa oma-aloitteista ajattelukykyä, eikä varsinkaan kun Poliisihallitukselta saadun tilaston mukaan maassamme kuitenkin on 10.1.2011 ollut 7146 muu ase -luokkaan kuuluvaa asetta. Mutta minkälaisia taskuja sitten löytyy millaisistakin vaatteista, onkin aivan toinen asia. Edellä mainitun vuoksi kansallinen aselainsäädäntömme kaipaisi pikaisia muutoksia, jotka tulevat perusteltua jo sitäkin kautta että näillä muutoksella vähennettäisiin joidenkin lupaviranomaisten ja lupahallinnossa työskentelevien tietämättömyydestä johtuvia epäselviä tulkintoja. Testasimme aseiden sopivuutta myös paidan taskuun ja tulimme siihen johtopäätökseen,
WWW.REKYYLI.FI
ettei kumpaakaan asetta ole tarkoitettu kannettavaksi rintataskussa. Taskuaseiden lisäksi muutos olisi tervetullut erityisesti muu ase -luokkaan kuuluvien kiväärikarbiinien osalta, jotka varsin usein eroavat kiväärin
mitoista vain muutamilla senttimetreillä, pahimmillaan puhutaan milleistä. Niiden osalta lupaviranomainen onkin pääsääntöisesti esittänyt perusteenaan sitä mantraa että ase on helpommin kätkettävissä, vaikka jokainen ajatteleva yksilö kuitenkin tietää että kätkettävyyttä ei edesauteta vain muutaman sentin mittaeroilla. Siksi testasimme myös mitä käytännössä tarkoitetaan termillä taskuase. Huomattavaa on myös se etteivät tilastot, eikä ilmeisesti aserekisterikään, erottele erikseen taskuaseita, vaikka aselaissa näin tehdäänkin.
ASETILASTOT:
www.aselaki.info/materiaalit/asekanta_10.1.2011.pdf www.aselaki.info/materiaalit/asekantatilasto_2010.pdf
ASELAKI, FINLEX:
www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980001
ASEDIREKTIIVI:
tinyurl.com/caugnu7 eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:31991L0477:FI:NOT Lainsäädäntömme ei kunnioita EU:n asedirektiiviä: www.magneettimedia.com/?p=1395
HE183/1997:
www.edilex.fi/virallistieto/he/19970183
VUODEN 1933 ASELAKI:
www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1933/19330033
PERUSTUSLAKI:
www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731
67
Aseesta on joskus puhuttu USA:ssa myös mallina M1915, koska silloin alettiin valmistaa kaliiperin 7,62x54R versiota tsaarin armeijalle. Eniten julkisuutta malli 1895 saavutti kaliiperilla .405 WinchesWWW.REKYYLI.FI. Nämä aseet ovat olleet niin Suomessa kuin Venäjälläkin varsin suosittuja metsästysaseina, mutta eri syistä ne ovat meillä harvoin alkuperäiskunnossa. Valmistusmäärä jäi hieman alle 300 000 kappaleen, joista Suomeen on kulkeutunut kohtalainen joukko sotasaaliina. Voittaja esitellään jossakin tulevassa numerossa, mutta esimakua aiheesta saadaan toiseksi tulleesta aihiosta, joka toteutettiin tiettyyn vaiheeseen Rekyylin avulla mutta omistajan kustannuksella.
68
Meillä Ryssänvinsuna tunnettu vipulukko on Winchester M1895. TUUNAUSKILPAILUN PROJEKTI .416 R
SATOA ,
TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI
LISÄTEHOA RYSSÄNVINSUUN
Rekyylin lukijoille suunnattu tuunauskilpailu on lopulta liikahtanut eteenpäin
Jos lipasta avataan tältä kohdin liikaa, patruunat eivät pysy aloillaan ja seuraa kaksoissyöttö tai päinvastaisessa tapauksessa seuraava patruuna ei nouse lainkaan lukon ulottuville.
Winchester 95:ssä patruunat syötetään makasiiniin "koukkaamalla" patruunan kanta takimmaisten pidätinkorokkeiden edestä niiden väliin. Winchester tekee työtä käskettyä ja kun aseet luovutetaan koeammuntaan, on Roosevelt jo täysin unohtanut mitä halusi ja tuohtuneena antaa jälleen uusia ohjeita. Lukija sallinee pienen tarinoinnin aiheesta koskien mallia 95 ja kaliiperia .405. Tarinassa on myös mielenkiintoinen sivujuoni. Malli 95 oli Winchesterin uusin järeä vipulukko ja tehtaalla haluttiin näkyvyyttä mieluummin sille kuin vanhemmalle mallille. Winchesterin suunnittelupuoli ylipuhui Rooseveltin hyväksymään uuden, vipulukoissa "kaikkien aikojen tehokkaimman patruunan", .405 Winchesterin ja samalla myös mallin 95.
MALLIN KESTÄVYYS
Mallin 95 kestävyydestä on aina ollut kinastelua niin Yhdysvalloissa
WWW.REKYYLI.FI
kuin meilläkin. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan voi sivuuttaa tunnettua metsästäjää, Leslie Simsonia, joka käytti mallia 95 kaliiperissa .30-06. Niissä presidentti antaa yksityiskohtaisia ohjeita kuinka aseiden tukit tulisi mitoittaa, millaiset tähtäimet niissä täytyy olla ja niin edelleen. Usein tätä luullaan ruuviksi ja ensin sitä kierretään turhaan auki, minkä jälkeen otetaan yleensä järeämmät työkalut ja yritetään lyödä se ulos väärältä puolelta. Lukon pää. On kuitenkin huomionarvoista ettei vastaavaa ole tapahtunut millään muulla alkuperäiskaliiperilla, ei myöskään .405 Winchesterillä, jonka painetaso onkin selvästi pienempi. Suomessa aseräjähdyksiin on ollut pääsyynä itse ladatut patruunat, joissa käytetty ruuti on ollut vääräntyyppistä tai sitä on annosteltu reilusti liikaa. Kaksi kohoumaa pitävät patruunat aloillaan kunnes lukkoa käytetään takana, jolloin uusi patruuna nousee hallitusti lukon vietäväksi pesään. Henkilökohtaisesti olisin pitänyt tuota kaliiperia tehokkaampana kuin .405:ttä ja niin ehkä presidenttikin. Ulosvetimen vastapuolisen apukynnen/hylsyn ulosheittäjän rakenne on sikäli nerokas, että se sallii melko suuren vaihtelun hylsyn kantalaippojen läpimitoissa toimivuuden häiriintymättä.
Latausvivun akselissa on halkaistu joustosokka. Näin kantalaipat jäävät varmasti oikeaan järjestykseen estäen mahdollisen kaksoissyötön.
69. Kyseessä on Rooseveltin ja Winchesterin välinen safarin valmistelu ja heidän välisensä kirjeenvaihto on todella mielenkiintoista luettavaa. Se on hieman nykyisiä (405 MPa) latauksia vähemmän ja onkin havaittu että erittäin suuri laukausmäärä tämän päivän "nollakuutosilla" on aiheuttanut sulun venymistä. Myös läpimitaltaan väärien luotien käyttäminen
Aseen rakenne rajaa tehokkaasti makasiinin modifikaatiot alkuperäistä paksummille hylsyille. Tehdas hoitaa muutokset mukisematta ja homma toistuu muutaman kerran, kunnes Roosevelt lopulta hyväksyy aseet. Huono kestävyysmaine jota on vaikea palauttaa syntyi Yhdysvalloissa siitä, että monet .30-06-kaliiperisen omistajat olivat aivan liian suurpiirteisiä ja räjäyttivät aseensa ylijäämäpatruunoilla, jotka olivat kaliiperia 8x57 Mauser! 8 mm:n patruuna asettuu .30-06 pesään juuri sopivasti siten, että lukon saa suljettua. Lukkokoneistossa ei ollut mitään vikaa, vaikka käyttö oli tapahtunut Afrikan helteissä, jossa patruunoiden painetaso oli lämmön takia ollut korkeanpuoleinen. Ase on suunniteltu kestämään silloisen .30-06 Springfieldin käyttöpaine. Aseen rungon sisäsivuihin ei kuitenkaan tule koskea. Hän kulutti loppuun aseesta kaksi piippua ja kolmannen ollessa käytössä myi aseensa Art Youngille. Tästä syystä sokka ja sen reiät ovat usein kärsineet enemmän tai vähemmän.
ter silloisen Yhdysvaltain presidentin Teddy Rooseveltin Afrikan safarin ansiosta. Työmäärä pienenee oleellisesti ja makasiinin toimivuus ei vaarannu, kun pitäydytään sopivassa hylsyn läpimitassa.
Hylsyn laippaa varten makasiinin takapäässä on kynnys, joka estää patruunoiden liikkumisen eteenpäin rekyylissä ja luotien kärkien vahingoittumisen. Roosevelt halusi lähteä Afrikkaan "suosikkiwinchesterillään" eli mallilla 1886, jonka järein kaliiperi olisi ollut .50110. Jos patruuna halutaan suuremmaksi läpimitaltaan, joudutaan makasiinin lisäksi muokkaamaan myös latausvivun pintoja ohuemmiksi. Reilusti ylipaksu luoti luo kuitenkin sellaisen paineen (jopa yli 700 MPa), että ysiviitosta vahvempikin ase on heikoilla
Aihioksi sopisi myös urakantainen hylsy, mutta siinä tapauksessa vähintään ulosvedintä olisi muutettava, sillä suoraan lukon päähän sopivat hylsyt olisivat liian paksuja toimimaan alkuperäismitoilla olevassa lippaassa.
MUUTOSTYÖT
Aseen ampumakuntoon saattamiseksi tehtiin seuraavat työt. testeissä vuonna 1898 mallia 95 kaliiperissa .30-40 Krag kokeiltiin mm. Käytännössä mallin 1895 ainoa vaihtoehto olisi Winchester M1886, joka taas on hinnaltaan tähtitieteellinen, oli se sitten alkuperäinen käytetty tai uustuotantoa. .45-kaliiperit hylättiin aihion lippaan laajennustarpeen takia eikä tuo läpimitta muutenkaan kiinnostanut aseen omistajaa. Aihiota etsittiin suhteellisen pitkään, mutta meillä todellisia vaihtoehtoja on vähän, varsinkin jos Marlin suljetaan pois laskuista (syöttö toimii vain .45-70-pituuteen asti). Koska kaikki vaikutti olevan kunnossa, projekti nytkähti eteenpäin. Kun .30R Blaserin hyl70
BRNO:n alkuperäinen etutähtäimen jalusta säilytettiin. Raportin mukaan voitiin mitata lievää sulkuvälin venymistä mutta ase oli edelleen täysin toimintakelpoinen ja siten läpäisi testin.
BRNO:n piipun rekyylikorokkeen alapuolella olevaa lohenpyrstöä hyödynnettiin siten, että siihen valmistettiin ja kiinnitettiin tukirauta helpottamaan ja vahvistamaan etutukin kiinnitystä.
PROJEKTIN LÄHTÖKOHDAT
Aseen omistaja halusi mahdollisimman tehokkaan vipulukon ja kaliiperi .405 Winchester kummitteli myös taustalla. Ulkonäkö ei ehkä ole kaikkein esteettisin, mutta rakennelma toimii.
syjä ja patruunoita sattui olemaan "kotosalla", oli helppo kokeilla sen syöttyvyyttä ja ulosvetäjän toimivuutta jo etukäteen. Piippua lyhennettiin
Alkuperäinen pesä oli jo niin pahasti syöpynyt, että hylsyn poistamisessa oli jo vaikeuksia.
WWW.REKYYLI.FI. Luodin läpimittaa pähkäiltäessä joukosta erottui kaksi, .375 ja .416, molemmat etupäässä hyvän luotivalikoimansa ansiosta. on ollut mahdollista. Lisäksi tulee huomioida lukuisten eritasoisten "aseseppien" muutostyöt, joista on seurannut sekä sulkuväli- että pesän mitoitusongelmia. Tämän päälle ammuttiin kolme laukausta patruunoilla, joiden painetaso oli 517 MPa. seuraavasti: ensin ammuttiin 10 x 500 laukausta, jokainen 500:n erä puolen tunnin sisällä, sarjojen välillä ase sai jäähtyä. Piippu uusittiin, piippuaihioksi otettiin BRNO:n kivääristä irrotettu piippu, alun perin kaliiperia .416 Rigby. Jyvä on helposti vaihdettavissa.
Takatähtäin sovitettiin alkuperäiseen tilaan. Hylsyvaihtoehtoja on vähän, alkuperäistä 7,62x53R-aihiota oli saatavissa Sakolta 55 mm pitkänä (tätä on käytetty joidenkin ysiviitosten modauksessa kaliiperiin .45), mutta halusimme pituutta enemmän. U.S
Blaser-muunnoksille tunnusomaista olisi luodin asetus poikkeuksellisen syvälle, sillä maksimi latauspituus syötön toimivuuden takia olisi 80 mm. Toki oli tiedossa, että alkuperäisen hylsyn kanta on jonkin verran Blaseria suurempi, joten pientä pullistumaa oli odotettavissa. Piipun kokonaispituudeksi tuli 57 cm (noin 22½"), minkä katsottiin aseen käyttötarkoitus huomioiden riittävän mainiosti. Idea tuntui sen verran hyvältä, että kalvoin kokeeksi projektista jääneen 8,2 mm romupiipun Blaserin mittoihin ja tein muutaman koelatauksen. Suurin luodin halkaisija olisi .423 (= .404). Alkuperäistä, rautaisella perälaatalla varustettua tukkia muokattiin aseen omistajan mittoihin pidenWWW.REKYYLI.FI
tämällä, leventämällä ja paksuntamalla sekä lisäämällä siihen kuminen perälaatta. BRNO:n etutähtäinjalusta, takatähtäimen lohenpyrstö ja sen alapuolella oleva rekyylikoroke lisäpultin urineen jäi piippuun, joten sulkuväli oli sovitettava siten, että piipun alkuperäiset tähtäinjalustat tulivat käyttöön. Tämän jälkeen pesän etupää avarrettiin .416 mittoihin. Suurin ongelma tässä on sulkuvälin sovittaminen siten, että se on sallituissa rajoissa ja sen lisäksi vielä vanhat tähtäimet linjassa. .30R BLASER-POHJAISET MUUNNOKSET
Projekti .416R poiki myös idean .30R Blaser -hylsyjen käytöstä Winchester 95:ssä siten, että sillä voitaisiin pesittää uudelleen 7,62x53R-pohjaiset vanhat kaliiperit niin haluttaessa (7,62 mm:stä 9,3 millisiin). Hyvästä ideasta tulikin siten vähemmän hyvä, mutta jos tähän projektiin haluaa lähteä, ratkaisukin löytyy. Odottamatonta oli kuitenkin se, että vanha pesä olikin vielä hylsyn olkapäiden kohdalta Blaseria leveämpi ja tuo pieni ero jätti pienen pullistuman ammuttuun hylsyyn. Tilavuusero Blaserin hylsyn hyväksi on kuitenkin sen verran suuri, että jos paineet pidetään alkuperäisessä tasossa, nopeutta luodille saadaan joka tapauksessa lisää. BRNO:n kolmannen kiinnityspultin uraan tehtiin rauta etutukin kiinnitystä varten. Käyttöpaineen ylärajaksi kaavailtiin noin 300 MPa, mutta koska tähän ei ollut mittauskalustoa, todellisista paineista ei ole tietoa. Piippua lyhennetään takaa 1215 mm, jolloin uudesta pesästä tulee juuri oikean kokoinen koko matkalta. Kunnolliseen tulokseen päästään lyhentämällä piippua takaosastaan noin 15 mm, jolloin työmäärä kasvaakin jo aivan eri mittoihin.
Tässä vaiheessa projekti keskeytettiin, jotta asetta voidaan käyttää metsästyksessä. Myöhemmin sekä etutukki että perä on tarkoitus uusia kokonaan, samoin metalliosien pintakäsittely.
KOEAMMUNTA
Koelatauksia tehtailtaessa käytössä oli Barnesin 320 ja 350 gr X-luotia, 400 gr Hornady DGS täysvaippoja sekä Woodleighn 400 gr puolivaippoja. Toinen hylsy vasemmalta on tehty .375 H&H:sta vyö poistamalla, mutta läpimitta on edelleen hieman liikaa 95:n makasiiniin eikä kantaan jää tarpeeksi laippaa sulkuväliä varmistamaan.
71. Myös ylimenosta pitäisi tehdä selvästi tavanomaista lyhyempi. Toinen vaihtoehto olisi tietysti hylsyn lyhentäminen, mutta sitten puhutaankin jo kokonaan eri patruunasta.
8 mm R Blaser 80 mm:n latauspituudella näyttää erikoiselta syvään asetetun luodin takia. Puuosat on tarkoitus korvata uusilla, minkä lisäksi metalliosat pinnoitetaan mattapintaisiksi ja ruuvien kannat korjataan tai ruuvit korvataan uusilla.
peräpäästä noin 60 mm, jolloin voitiin kalvaa uusi pesä .30 R Blaserin kalvaimella. Vieressä koehylsy, joka ammuttiin sen jälkeen kun alkuperäinen 8,2 x 53R pesä kalvettiin Blaserin mittoihin. Vanhan pesän hylsyn hartian kohta erottuu selvästi, samoin hylsyn turpoaminen kannan edestä. Tarkoitus ei niinkään olisi tehon lisäys, vaan paremminkin käyttöpaineen laskeminen. Annos 3,2 g antoi nopeutta 350 gr Barnes X:lle 580 m/s ja annos 3,0 g 400 gr Wood-
Erilaisia patruunavaihtoehtoja pähkäiltiin hylsyjä tutkimalla. Latauskokeilut aloitettiin IMR 3031 -ruudilla
Pääosa .416-luodeista on tehty vaaralliselle suurriistalle, ne ovat tavallisesti raskaampia eivätkä muotoudu helposti alhaisilla nopeuksilla. HYLSYAIHION .30R BLASER TYÖVAIHEET
Kaliiperi syntyi siis alkuperäisen .405 Winchesterin innoittamana. Kummallakaan latauksella ei havaittu ylipaineen merkkejä. Jos paisutettu hylsy ladataan tässä vaiheessa, se ei mahdu pesään em. Näin ollen painetaso olisi vielä hieman oikean mittaista korkeampi ja patruunat jouduttiin syöttämään suoraan pesään. Vastaavasti annoksella 3,7 g ja Hornadyn 400 gr luodilla nopeutta saatiin 610 m/s. Paisutettuun hylsyyn kannattaa painaa kuitenkin luoti, jolloin paksumpi kohta nousee koholle ja se voidaan helpommin sorvata oikeaan paksuuteen. Oleellisin ero löytyy hylsyn hieman suuremmasta halkaisijasta, jolla saavutetaan etu .405:een nähden. Aseen rekyyliä voi luonnehtia näillä latauksilla keskinkertaiseksi ja varsinkin pystystä ammuttaessa jopa miellyttäväksi huomioiden piipunsuun liki 4900 Joulea.
HANKINNAT
Speer-luodit, Blaser-hylsyt + kalvain ja latausholkit: Asetarvike, (040) 540 1182 Marble's Universal Sight Blade + jalusta: Midway, (09) 5122 933 BRNO etujyvä: Sam Björkholm, (044) 332 1399
WWW.REKYYLI.FI. Koska tarkoitus on kuitenkin pysytellä painetasoltaan kohtuullisissa latauksissa, oli tavoitteena sama lähtönopeus (670 m/s) pykälää raskaammalla luodilla eli 300-grainisen sijasta käyttöluodin paino olisi 350 gr. Vaihe 3: Paisutuksessa hylsyyn jää paksumpi rengasmainen kohta heti aiemman hylsyn kaulan jälkeen. Avarrusvaiheen voi jättää väliinkin tai käyttää muita läpimittoja. Käyttöön valittiin Speerin 350 gr Hot-Cor -luodit, jotka yleensä laajenevat helposti, mutta laajentuma on kohtuullinen, jolloin myös läpäisy säilyy riittävänä.
Vasemmalla talouspaperilla täytetty avarrettu hylsy ampumavalmiina. Koelatausten hylsyissä painemerkit olivat vielä kohtuullisen vähäiset, joskin selkeästi erottuvat.
Käyttölataukset Speer Hot-Corluodilla (350 gr) on tehty ruudilla N135, annos 3,5 g, lähtönopeus 650 m/s. Sorvauksen ja kiillotuksen jälkeen hylsy on valmis ja latauskelpoinen.
Hylsyn muokkaus, vasemmalla lähtöhylsy, sitten avarrus ensin 8 mm karalla ja seuraavaksi .375 karalla. Kokeiden perusteella luoti muotoutuu hyvin ja läpäisee erinomaisesti myös luuta. Oikealla hylsy paisutuksen jälkeen, rengasmainen paksunnos erottuu hylsyn suupuolella.
HYLSYN MUOKKAUS
Vaihe 1: Alkuperäisen hylsyn suuta avarretaan. Luodin halkaisija on vain hieman suurempi (.405 -> .411) ja hylsy kolmisen milliä pitempi. Ruudilla N140 ja Barnes X 350 gr luodilla annos 3,8 g antoi nopeudeksi 665 m/s, mikä olikin jo haetulla alueella. Seuraavana ampumalla paisutettu hylsy ja viimeisenä hylsy valmiina.
Aseen alkuperäistä perää kasvatettiin tässä vaiheessa ylös, alas, sivuille ja taaksepäin aseen omistajalle paremmin sopivaksi ja kunnollisen perälaatan kiinnittämiseksi.
72
leigh-luodille 540 m/s. Lähtönopeus jätettiin tarkoituksella hieman alle tavoitellun 670 m/s (= .405 nopeus 300 gr luodilla). Kyseessä oli puristelataus ja silti latauspituus jäi sen verran ylipitkäksi, että luoti kosketti rihloihin. TTK:n koelataukset tehtiin annoksella 3,8 g ruutia N140, luotina 400 gr Hornady DGS. Vaihe 2: Ruudin päälle survotaan talouspaperiarkin puolikas tiiviisti ja lataus ammutaan turvalliseen suuntaan (paperi läpäisee helposti laudan piipunsuun lähellä). Ainoa syy hylsyn suun avartamiseen on paisutuslatauksen helpompi valmistelu eli paperi on helpompi työntää hylsyn suusta sisään. Minkäänlaisia ylipainemerkkejä ei esiintynyt, mutta enemmät kokeilut jätettiin tämän ruudin osalta ja siirryttiin kotimaisiin. paksunnoksen takia. Lopullinen totuus selviää käytännössä. Ensin esimerkiksi 8,2 mm latausholkin karalla, sitten .375 karalla, minkä jälkeen nallitettuun hylsyyn annostellaan 1,1 g ruutia N 310
läh. Tilaa kotiin kannettuna
Vuonna 2012 aikakauslehtien verotuskäytäntö muuttuu ja hinnat nousevat.
Tilaa Riista nyt ja säästät selvää rahaa!
Kun tilaat lehden 7.12.2011 mennessä saat tilauksen vuoden 2011 hinnoilla.
WWW.RIISTALEHTI.FI/TILAUS
Vastaanottaja maksaa postimaksun
12 kk (8 nroa) kestotilaus 49,00 euroa
(Hinta 2012: 56,90 euroa)
12 kk (8 nroa) määräaikainen 60,00 euroa
(Hinta 2012: 67,20 euroa)
vast. tunnus
6 kk (4 nroa) kestotilaus 25,00 euroa
(Hinta 2012: 29 euroa)
6 kk (4 nroa) määräaikainen 30,00 euroa
(Hinta 2012: 33,60 euroa)
Nimi Lähiosoite Postinumero ja toimipaikka Kotipuhelin, myös suuntanumero Sähköposti Allekirjoitus (huoltajan, jos alle 18 v.)
Syntymäaika
VASTAUSLÄHETYS SOPIMUS 134164 PL 20 00251 HELSINKI
Cartridges of the World -kirjan kolmannen painoksen mukaan .32-20 Win -patruunalle pesitettyihin aseisiin sopivat seuraavat patruunat sellaisenaan: .32 S&W Long ja Short, .32 Colt, 7,5mm Nagant, .310 Greener ja .32 Automatic eli 7,65 Br. Luetteloon voisi lisätä vielä .32H&R:n. Jos joku tekee sen, hän toimikoon omalla
vastuullaan sillä Rekyyli-lehti sen paremmin kuin artikkelin tekijäkään ei ota mitään vastuuta.
ENKELBÖSSA HUSQVARNA 32-7,65
Husqvarnalla on ollut haulikoiden lisäksi myös metsästyskiväärituotantoa joskin kiväärit on jo vuosikymmeniä valmistettu muissa maissa. Oikeampi merkintä olisi ollut.32-20 mutta jostakin syystä valmistaja on halunnut "ruotsintaa" amerikkalaisperäisen merkinnän.
WWW.REKYYLI.FI. Yksi näistä Wanhoista Husqvarnan valmistamista metsästyskivääreistä oli numero 25 ja sen kaliiperi merkittiin oudolla tavalla .32-7,65. Kokeilimme ainoastaan 7,65 Br:ää, mutta ulosvetäjä ei saanut otetta hylsyn kannasta ja syvä upotus lukon päässä esti nallipiikkiä ulottumasta nalliin. Wanha Warsiluuta
Vanhat ruotsalaisen Husqvarna Vapenfabriks Aktiebolagetin haulikot ovat meillä tunnetumpia kuin kiväärit jollei lukuun oteta alunperin sotilasaseena tunnetuksi tullutta 6,5 millistä "Ruotsin Mauseria".
74
HUSQVARNAN
LINTUPYSSY
TEKSTI: ERKKI L AHTINEN
Husqvarnalla voi ampua muitakin patruunoita. Muutenkaan emme suosittele kokeiluja muilla kuin aseeseen tarkoitetuilla patruunoilla
Piippu kiinnittyy lukonkehykseen kierteillä.
lisesti rauduskoivu ja pähkinäpuu toisiaan. Kahdeksankulmaisen piipun pituus on 635 mm ja paksuus kantista kanttiin, on suulta 19,9 mm sekä takaa 22 milliä. Kiinnitystapa mahdollistaa sivusäädön sopivaa työkalua käyttäen. Takatähtäimessä on kiinteän hahlon lisäksi ylöskäännettävä hahlolevy pitemmälle matkalle. Mitään matkamerkintöjä ei kummastakaan löydy. Loivan rihlannousunsa vuoksi (1/16") se on tarkoitettu lyhyelle ja hitaalle lyijyluodille. Sivusäätömahdollisuus kuitenkin on, mutta molemmat hahlot siirtyvät samalla kertaa.
Sukulaisuus vanhoihin mausereihin on ilmeinen.
Piipun suuta ei ole "ruunattu".
Lohenpyrstö-kiinnitteisessä jyvässä on kuitenkin sivusäätömahdollisuus.
Lukonkehyksen takapää kaikessa karuudessaan.
Lukon iskupohjassa ei ole ulosheittäjää tai leikkausta ulosheittäjälle joten voi sanoa että yksinkertaisuus on kaunista.
Vai halusiko valmistaja tuoda esille sen että aseella voi ampua muitakin patruunoita?
PIIPPU
Lyijytappitulkkaus antoi wanhan "Hussen" piipunreiän pikkukaliperiksi 7,67 mm ja isokaliperiksi 7,92 mm. Pidättimenä toimii liipaisimen nokan etupuoli, takapuoli toimii virekynnyksenä. Ilman karhennuksia ja perälaattaa oleva pistooliperäinen tukki on pituudeltaan 720 mm.
KOEAMMUNTA
Kunnioituksesta vanhusta kohtaa latasin muutamia patruunoita vanhoihin .32-20 Win -hylsyihin käyttäen luotina .32 S&W -lyijyluotia. Seinämävahvuutta kehyksessä näyttäisi, kaliperin huomioiden, olevan riittävästi, 5,6 milliä. Erikoisen näköistä se ainakin on, sillä tukin syykuvioita katsellessa täytyy ihmetellä että lähelläpä ovat rodul-
WWW.REKYYLI.FI. Ase on pitkä kuin varsiluuta, 1150 mm. Myös hahlon jalka on kiinnitetty sivuttaissiirron mahdollistavalla lohenpyrstö-kiinnityksellä. Hyvin pieniaukkoinen, L-kirjaimen
muotoinen, kaksiasentoinen hahlo on akseloitu jalustaan, mutta mitään matkamerkintöjä ei ole. Laukaisumekanismi on siis varsin yksinkertainen, jousi ja liipaisin akseleineen.
TUKKI
Laukaisulaitetta ei juuri yksinkertaisemmin voisi toteuttaa.
Tukkimateriaalin mainostettiin olevan pähkinäpuuta, mutta mitä lieneekään todellisuudessa. Etutähtäimenä on piipunsuulla lohenpyrstö-kiinnitteinen jyvä. Tähtäinväli on pitkähkö, 530 mm.
LUKONKEHYS
Jos kantikas, lähes tasapaksu piippu näyttää massiiviselta niin sitä on myös 200 milliä pitkä lukonkehys, jonka yläosa on lyhyempi, vain 135 mm. Käynnistä päätellen ei sopivan kovuinen lyijyluoti ole käynniltään kovin allerginen pienille pistemäisille syöpymille piipun sisäpinnassa.
75
LUKKO
Lukko muistuttaa Mauser m.71 -lukkoa mutta ilman lukkotapin edessä olevaa ruuvikiinnitteistä pidätinprikkaa. Suomalainen jälleenmyy-
jä mainosti aikoinaan piipun olevan "ruotsin terästä" mikä pitänee paikkansa sillä jo tuolloin tunnettiin maailmanlaajuisesti Kiirunassa ja Jällivaarassa olevat malmivarat (kun joku joutui putkaan hänen sanottiin joutuneen ruotsalaisten ikkunaverhojen taakse). Väkisinkin tulee mieleen epäilys että pystyykö petsauksella joissakin tapauksissa muuttamaan koivun pähkinäpuuksi vai olisiko syynä se että edellä mainitut puut olisivat kasvaneet aivan lähekkäin jolloin koivu olisi leimautunut vierustoveriinsa. Parhaimmillaan sain hiekkapusseilta ammuttuna viideltäkymmeneltä metriltä kolmen laukauksen kasoja kooltaan 30 milliä ja viiden laukauksen kasat pysyivät toistuvasti noin 60 millissä. Ja vanhan aseen piippu näytti käyntinsä vaikka aika oli jättänyt omat hampaanjälkensä sen sisäpinnallekin. Ruutiannoksena käytin pitkän piipun vuoksi hieman terästettyä "kolmekakkosen" tarkkuuslatausta
Koska soittaja on aseseppä Janne Landen, uskallan olettaa ehdotuksen olevan ainakin jollakin tasolla järkevä ja tokaisen: "Kerro lisää". Meitä on kokoontunut paikalle kaikkiaan neljä kiinnostunutta: kirjoittaja, Marko Tammelin, sekä J.J. Kyseessä on klassinen revolverimalli kaliiperissa .38 Special, jonka piippuun sorvattiin vaimenninkierre. Vaimentimina on J.J. Koeaseeksi päätynyt yksilö on aikoinaan ostettu huutokaupasta 70 eurolla ja se on välyksiltään vanhan ajan Smitikoiden tapaan tiukka ja siten vaimenninkokeiluihin mitä sopivin. VAIMENNETTU
REVOLVERI
TEKSTI: TERO KUITUNEN
"Kiinnostaisiko sinua myytin murtaminen?" sanoo ääni puhelimessa. Landen Custom Gunsin Janne ja Jarmo. Ja jotta revolverilla on mahdollista myös osua johonkin, on sen päälle asennettu picatynny-kiskon pätkä ja siihen edullinen punapistetähtäin.
TAUSTAA
Kokeilun taustalla on lopulta monta syytä. "No, me ajateltiin kokeilla mitä oikeasti tapahtuu, kun revolveriin laittaa vaimentimen..."
76
"Tsup"?
Saavun OSU:n ampumaradalle. Lähtösysäys oli Landenin pajalla aamukahvin lomassa käyty leppoisa keskustelu vaimenWWW.REKYYLI.FI. Landen Custom Gunsin impulssivaimennin, joka on alunperin tarkoitettu keikkapiippuiseen 9 x 19 mm -pistooliin, sekä .338 Lapua Magnumiin tarkoitettu varsin massiivinen kiväärivaimennin, johon Landen on valmistanut adapterin 14 mm kierteelle. Marko virittelee desibelimittarin noin viiden metrin päähän ampumapaikan sivulle ja Janne kaivaa Smith & Wessonin Model 14 -revolverin laukustaan ja nostaa sen kahden vaimentimen viereen pöydälle
Vasemmalla "täysmälli" ja siitä oikealle jatkuvasti miedontuen.
77. Kaikki aseita harrastavat tuntevat teorian, eli revolverin vaimentaminen ei onnistu, koska palokaasut karkaavat liekkivälistä. Tämä on nyky-Suomessa relevantti kysymys, koska aselaki ei salli itselataavan pistoolin hankkimista loukku- ja luola-aseeksi. Mutta moniko on kokeillut sitä käytännössä. Käytännössä siis patruunoilla, joilla palokaasuja syntyy vähän. Massiivista kivääripönttöä kokeilimme vain todetaksemme, että revolverin tapauksessa vaimentimen sisätilavuuden kasvattaminen ei ole se ensimmäinen murheen aihe. Pääasiallisena vaimentimena käytimme pistooliin järkevän kokoista impulssivaimenninta. Toki olin ladannut sarjan koepatruunoita kattamaan myös täystehoisen patruunan lokeroa, eli Hornady XTP:n taakse lorautin Vihtavuoren taulukkomaksimit (6,6 gr) 3N37:aa. Se oli tarkoitettu lähinnä verrokiksi erityyppisille ja tasoisille "kissanpieruille". Niinpä myytin murtamisen lisäksi saisimme vastauksen vähintään yhteen käytännössä merkittäväänkin kysymykseen. nettujen revolverien esiintymisestä elokuvissa ja niistä keskustelupalstoilla silloin tällöin esiin nousevat väittelyt. Tuloksia tarkasteltaessa tulee muistaa, että desibeli-asteikko on logaritminen. Olisiko tavanomainen revolveri mahdollista saada pelkällä vaimentimella edes sen verran hiljaisemmaksi, että jahtimiehen ja hänen koiransa korvat säästyisivät?
DESIBELI SOIKOON
Käyttämämme mittari on edullinen joka-pojan-kukkarolle sopiva Kiinan ihme, joka ei siten vastaa tieteellisiä mittalaitteita, mutta oletamme sen antamien arvojen olevan vähintäänkin suuntaa antavia. Muutamissa koesarjoissa kaikki mittaustulokset olivat puolen desibelin sisällä, ja suurimmillaankin heitto oli muutaman desibelin luokkaa. Keskellä vaimentimet, joista pienempi on impulssivaimennin 9 mm keikkapiippupistooleihin ja suurempi .338 Lapua Magnum kivääreille.
tuullisen suuren matkan päästä! Aseen vierestä mitattuna lukemat olisivat olleet todennäköisesti 2030 dB suurempia. Äänenpaineen satakertaistuminen vastaa äänenvoimakkuuden 40 dB kasvua ja äänenpaineen tuhatkertaistuminen 60 dB kasvua ja niin edelleen. Vai-
mentimien väliset tulokset olivat identtiset. MUTTA, tätä teoriaa vastaan sotii se, että kaikilla muilla patruunoilla, myös todella lussuilla CAS-patruunoilla, vaimennin LISÄSI ää-
Testipatruunoissa oli mukana .38 SPL:n koko tehoskaala. Lisäksi on korostettava sitä, että mittaustulokset on mitattu kohWWW.REKYYLI.FI
Testikalustoa. Olisiko sittenkin niin, että vaimentimella saadaan leikattua edes osa melusta. Tälle on syynä kuuloaistin "logaritmisyys", jota desibeliasteikolla pyritään jäljittelemään. Tähän viittaisi Lapua Wadcuttereilla saatu kuuden desibelin vähennys. Jos kaivamalla halutaan kaivaa eroja vaimennetun ja vaimentamattoman revolverin välille, niin vaikuttaisi siltä, että vaimennin saattaa leikata aavistuksen melusta silloin, kun patruuna on mieto ja sen ruutiannos koostuu pienes-
tä määrästä nopeaa ruutia. Tulosten luotettavuutta parantaa se tosiasia, että taulukossa esitetyt keskiarvot perustuvat vain hienokseltaan toisistaan poikkeaviin lukemiin. Jotta tulokset olisivat vertailukelpoisia, suoritimme koeammunnan siten, että mittari pysyi paikoillaan ampujan vasemmalla sivulla ja koeammunnat suoritettiin aina samasta kohtaa. Äänenpaineen kasvaminen kymmenkertaiseksi vastaa siis äänen tehon satakertaistumista eli 20 desibelin nousua. Mainitsen tämän, jottei kenellekään tule väärää mielikuvaa ampujaan kohdistuvasta melusta.
TULOKSET
Mukanamme oli erityisesti mietoja .38 Special patruunoita, käytännössä juuri sellaisia, mitä vaimentimen kanssa käytännössäkin ammuttaisiin
Näin halusimme varmistua, että ampujan suuntaan tuleva melu ei olisi kovin paljoa erilainen, kuin koejärjestelyssämme. VaimentiVaimennettu Smith & Wesson M14, .38 SPL Patruuna Ei vaimenninta keskiarvo, dB(C) Lapua Wadcutter Ares-lataus XTP-lataus AB-lataus CAS-lataus 106 111 112 110 100 Impulssivaimennin keskiarvo, dB(C) 100 113 113 111 101 111 .338-kiväärivaimennin keskiarvo dB (C) 100
Desibelimittarin virkaa hoiti SL-814, jollaisen voi hankkia omakseen muutamalla kympillä.
Vertailuarvoja .38 SPL-kivääri vaimentimella .22LR-kivääri ilman vaimenninta .22LR-kivääri AU-vaimentimella Taustamelu (sade) .44 Mag-revolveri 80 (*) 80 (*) 68 (**) 68 115 (***)
Ares-lataus: Luoti: Ares 158 gr, ruuti: N32C 4,3 gr ("mieto CAS-latinki") XTP-lataus: Luoti: Hornady XTP 158 gr, Ruuti: 3N37 6,6 gr ("täystehoinen") AB-Lataus: Luoti Archipelago Bullets 158 gr FP, Ruuti: N320 CAS-lataus: Lyhennetty hylsy, lataustietoja ei anneta ("LIIAN mieto CAS-latinki) * On kyseenalaista kuuluiko taustamelun ylittänyt ääni lopulta metallisesta luotiloukusta luodin iskiessa siihen. Muutoin vaimentimen asentaminen revolveriin toi mukanaan tuttuja ilmiöitä. Koska desibeliasteikko on logaritminen on ero sinänsä merkittävä, mutta varmaa on, että ihmiskorvat eivät tätäkään melua kestä vaurioitumatta. Se kuitenkin kertoo jotain revolverin vaimentamisen problematiikasta. Ensinnäkin lisääntynyt paino piipun suulla hillitsee rekyylikäytöstä ja tiettyyn rajaan saakka myös vakauttaa ampumista. Koska liekkivälistä purkautuva paine on ongelman ydin, nousi mieleen ajatus siitä, voisiko melua vähentää kenttäkelpoisella ja nopealla tavalla. Ares-luodilla ladatulla miedolla patruunalla uskaltauduin kokeilemaan sitä. Kuvasimme myös videoita ampumisesta ja konttorilla totesimme saman asian. Halusin kuitenkin varmistua, ettei mitään jää huomaamatta ja siirryin ampumassa olleen henkilön taakse noin 6-7 metrin päähän ja riisuin suojaimet. ** laukaukset ammuttiin hiekkapenkaan, ei ylittänyt taustamelua ***Ruger Blackhawk 5 tuuman piipulla, täystehoinen patruuna
WWW.REKYYLI.FI. Mikä olisikaan helpompi tapa, kuin tukkia liekkiväli tukikädellä. nenvoimakkuutta! Tosin vain 1-2 dB, joka on käytännössä merkityksetön muutos. Vaimennin aiheuttaa palokaasujen pyörteilyä ja siten osa normaalisti piipun kautta eteenpäin poistuvista kaasuista purkautuukin liekkivälistä aiheuttaen aavistuksen enemmän melua sivuille ja siten myös ampujan suuntaan. Molemmat sattuivat korviin yhtä lailla ja kuulostivat täysin samalta, joten puin suojaimet nopeasti takaisin. Mitään vammoja ei aiheutunut, mutta sekä kämmen että sormet soivat kirvelevää sinfoniaa monta minuuttia laukauksen jälkeenkin. Ammuin siis katoksen etupuolelta, jossa ääni ei pääse heijastumaan katoksen rakenteista. Otin siis tukikädellä tukevan otteen rullan ja piipun liitoskohdasta tietäen, että olen tekemässä jotain, mitä ei koskaan pitäisi tehdä. Vaimennin ei muuta laukausääntä mitenkään. Huomion arvoista myös on, että jos vaimennettu revolveri olisi luolakäytössä, heijastaisivat luolan seinämät ääntä huomattavan tehokkaasti taakse päin. Ja mikä parasta, desibelimittarin mukaan paine
78
pääsi jostain raosta karkaamaan ja aiheutti samat lukemat kuin ilman kämmentä.
MUITA HAVAINTOJA
Mittarin ilmoittamat reilun 100 dB:n lukemat ovat selvä merkki siitä, että kuulonsuojaukseen on painava syy. Toisena seurauksena on aseen poikkeuksellisen nopea likaantuminen, joka on ongelma erityisesti silloin kun osa ruutiannoksesta ei pala. Koska mittari sijaitsi suoraan aseen sivulla ja ammuimme ampuma-katoksesta, päätin kokeilla myös tilannetta, jossa mittari sijaitsi samalla etäisyydellä, mutta vasemman olkapääni takana. Keskiarvo tästä järjestelystä impulssivaimennettuna ammutuilla Ares-laukauksilla oli 109 dB, eli 4 dB vähemmän kuin koejärjestelyssä. Kädessäni oli paksuhko ampujan hansikas ja oletin, ettei lussun patruunan aiheuttama paineisku tuntuisi miltään. Paine oli myös tunkeutunut hansikkaan läpi ja iskun saaneissa kohdissa oli siistit musta juovat palojätteestä. Kuuntelin yhden laukauksen ilman vaimenninta ja yhden vaimentimen kanssa
Nagant on siten helppo vaimentaa kokeilemallamme metodilla, vaikka alunperin sen kaasutiiviydellä on haettu lähinnä kaasunpaineen tehokkaampaa hyödyntämistä ja luodille suurempaa tehoa. Koska rullan pituussuuntaisen liikkeen aikaansaaminen on aivan liian monimutkaisen muutostyön takana, on huomio siirrettävä tiivisteisiin. Voisiko kenties jopa kumista tai muovista olla mahdollista valmistaa tiiviste, joka kestäisi riittävän laukausmäärän luolakoira-jahteja ajatellen. Koska vaimennettavat revolverit tulisivat Suomessa olemaan erityisesti pienoisrevolvereja, on huomioitava, kuinka hyvin valittu tiivistysmetodi toimii .22LR:n aliäänipatruunoiden matalalla painetasolla. Olennainen osa tätä ratkaisua olisi tehdä aseesta mahdollisimman tiukka ja tarkasti toimiva, jotta tiiviste toimisi kaikilla pesillä, mutta sallisi myös rullan pyörimisen. Eräs ratkaisu olisi lisätä rullan ja piipun väliin esimerkiksi messin-
kinen tiiviste, joka kaasunpaineen vaikutuksesta laajenisi hetkellisesti ja täyttäisi välykset. Ennen pisteen matkaa kohti ruudun alareunaa olimme onneksi ehtineet jo todeta, ettei ettei vaimennus vaikuttanut haitallisesti aseen osumatarkkuuteen.
WWW.REKYYLI.FI
SE ON MAHDOLLISTA
Revolverin vaimentamisen ongelma on siis liekkivälistä purkautuva paine. ÄLÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA KOKEILE!
Yksi verrokkiaseista oli J.J. Vaimennetuille pienoisrevolvereille olisi kysyntää ja onkin mielenkiintoista nähdä millaisia sovelluksia asesepät keksivät. Mainittakoon, että siihen asennettu hippurainen valopistetähtäin antautui täydellisesti kesken koeammunnan. Huhujen mukaan muutamia "kaasutiiviitä" .22LR-revolvereita on jo tehtykin, mutta käytetystä rakenteesta ei ole tietoa.
79. Esimerkiksi messinkitiivisteen laajentamiseen ei välttämättä riitä potkua. Mutta millä keinoin kaasutiiviys on mahdollista saavuttaa tavanomaisessa revolverissa. Kun revolveri virittyy, sen rulla liikkuu eteenpäin siten, että hylsyn suu työntyy ylimenoon, eikä paineen karkaamista tapahdu. Landen Custom Gunsin Jarmon rakentama kivääri kaliiperissa .357 Magnum.
men vuoksi ruutimurut jäävät tavallista paremmin aseen sisälle ja koeammuntaurakkamme loppuikin siihen, kun yksi CAS-latauksen luodeista jumiutui piippuun. Koeaseessamme molemmat tähtäimet oli poistettu ja revolverin yläsiltaan oli asennettu kisko optiikkaa varten. Aseen alkuperäiset avotähtäimet eivät näy, ja usein vaimenninasennuksessa etutähtäin joudutaan poistamaan tai siirtämään taaemmas. Kun luoti poistettiin piipusta, se oli mustan karstan ja ruutimurujen peitossa. Revolverin vaimentamisessa ongelmaksi muodostuu myös tähtäinlaitteisto. Liekkivälin tukkiminen tukikädellä on kivulias ja täysin toimimaton keino pienentää melua. Tätä ongelmaa ei ole kuuluisassa Nagant M1895 revolverissa, jossa "ylipitkä" hylsy tiivistää liekkivälin. Nagantin omalaatuinen rakenne on hyvä esimerkki siitä, että revolveri on mahdollista vaimentaa
Markkinoille ensimmäisinä vuosina tulleet korvaavat olivat pääasiassa huonoja. Kansan käytännön kokeissa tehottomiksi osoittautuneet korvaavat jäivät nopeasti ns. Kevyt materiaali ja laiskat lähdöt yhdessä
80
aiheuttivat iskemän suhteen "tehottomuutta" ja lisäksi laukauksien jäämistä jälkeen liikkuvia maaleja ammuttaessa. Hieman suurempi ennakon tarve ja tiukemmat kuviot perusmatkoille ovat hankala yhdistelmä kun ammutaan vaistolla, eli siten kuin on totuttu. Tämän väitteen kuulee lintuvesillä vielä tänäänkin ja se jaksaa yhä hymyilyttää.
Oliko enemmistö sitten väärässä. Suurempi tiheys tarkoittaa saman massaisella kappaleella pienempää otsapinta-alaa, johon ilmanvastus vaikuttaa. Näillä peruspaukuilla tulokset olivat heikkoja ja hyvätkin ampujat ampuivat tutuilta, hyviltä holleilta varmoja "huteja". Tuolloin tehtiin paljon virheitä patruunavalmistajien osalta. Nämä seikat johtivat siihen, että korvaavilla materiaaleilla suositeltiin ampumamatkojen lyhentämistä 25 metriin. Hyviäkin seassa oli, mutta niiden tarjonta vähäistä ja edullisuushakuisuus paukkuostoksilla pitivät ne hyvät korvaavat kaupan, tai jopa valmistajan hyllyllä. Markkinoille tuotiin patruunoita, joissa oli haulimateriaalina terästä tai sinkkiä ja muutoin ominaisuudet olivat samoja kuin tunnetuissa lyijypaukuissa. Huonoa sen sijaan on pehmeys. LATAUSKOULU,
OSA
25
TEKSTI: KIMMO R ANTANEN
Haulikon patruunat
OSA 9, KORVAAVAT HAULIMATERIAALIT
Suomessa kiellettiin lyijyhaulien käyttäminen vesilintujen metsästyksessä 1.8.1996. Ei ollut. Mutta missä ne tilanteet tulevat noin lyhyillä holleilla?
LYIJY VERROKKINA
Hyvää lyijyssä on suuri materiaalin tiheys (käyttöseokset 10,5 11,0 g/cm3). Pienemmän ilmanvastuksen ansiosta kapWWW.REKYYLI.FI. näyttöpatruunoiksi ja enemmistö palasi ampumaan lyijyllä, koska se oli heidän mielestään paras ja tehokkain materiaali. Virheeksi voitaisiin sanoa jo sitä, että lähtönopeutta ei ollut nostettu lainkaan lyijypatruunoihin verrattuna. Pyynti jatkui korvaavien haulimateriaalien voimalla ainakin pari päivää
Rullaamalla suljettu patruuna vetää selvästi enemmän tavaraa, mutta niiden käyttäminen ei ole mahdollista kaikissa aseissa. Omakohtaisten kokemusteni mukaan teräs on täysin lyijyn veroista materiaalia tehoiltaan eikä ampumamatkasta tarvitse tinkiä yhtään, kunhan pitää yllämainitut arvot mielessä. Valmiina tehdaspatruunana ei 18,5 g/cm3 -tiheyden tavaraa toistaiseksi saa, ne on tehtävä itse.
TERÄSTÄ PAUKKUIHIN
Teräshaulien lataamisessa huomioitavaa on niiden tilantarve. Näillä materiaaleilla haulikosta saadaan irti enemmän kuin mihin ampuja pystyy. Kovuutensa ansiosta teräshaulin lähtönopeutta voidaan nostaa huomattavasti. Teräksen etuihin voidaan myös lukea kovuudesta johtuva kuvion säilyminen perusmatkoilla. Haulimateriaalin kauppanimiä on useita, kuten UnA18, TSS, UnA-Tungsten. Kultaa saisi ampua perinteisillä haulikupeilla kuten lyijyäkin, mutta pehmeydessä on myös kirous. Markkinoilla on myös muita volframisekoitehauleja, joiden tiheys ei ole tätä luokkaa. Pienitiheyksinen haulimateriaali tarvitsee paljon tilaa. Nämä arvot pätevät tähtisupistetuille patruunoille. Ensimmäisenä tämä tulee vastaan hylsyvalinnassa: totuttu 32 grammaa sopii 12/70- tai 20/76-hylsyyn, 36 grammaa sopii vasta 12/76-hylsyyn ja yli 40 grammaa vaatii jo 12/89- tai 10/89-hylsyn. Puhdas volframi on täsmälleen samanpainoista, kuin puhdas kulta. Puhtaan kullan ominaispaino on 19,3 g/cm3. Teräshaulilla saadaan nopeutta turvallisesti ja se myös kestää ilman havaittavia muodonmuutoksia jopa 500 m/s lähtönopeudet. Hieman keveämpi, mutta kovempi tavara voi siis saada lyijyn tiheysedun kuitattua. Lyijystäkin tulee toki parempi tämän asian suhteen kun se pinnoitetaan itseään kovemmalla aineella, kuten kuparilla tai nikkelillä, joista nikkeli on kovempaa. Nopeuden säilyminen edellyttää kuitenkin kohtuullista muodon säilymistä. Tarkoitan tässä laukausta, joka tappaa välittömästi ja
varmasti. Enemmistö linnuista ammuttiin teräksellä, koot 3,8 ja 4,0 mm. Materiaalin pehmeys johtaa piippuvaiheessa muodonmuutoksiin, jotka heikentävät lento-ominaisuuksia. Esimerkiksi eräänä jahtiviikonloppuna Ruotsissa ammuimme parissa jahtipäivässä 90 kanadanhanhea. Huomioitavaa on ollut, että nopealla teräksellä perusmatkalle (maksimi 35 metriä) ammuttu lintu kuolee välittömästi. Esiin nouseekin kysymys, miten kultaan saataisiin kovuutta. Hylsyn merkillä ei ole merkitystä, kunhan hylsyn ominaisuudet tunnetaan. Erittäin suurilla haulikuormilla käytetään alle 370 m/s lähtöjä ja erittäin keveillä voidaan tavoitella yli 420 m/s lähtönopeuksia.
TERÄSTÄ PIIPPUUN
Jos ajatellaan vain hintaa, teräs on paras korvaaja, koska se on liki samanhintaista tai jopa halvempaa kuin lyijy. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että teräshaulien tulee olla noin kaksi numeroa (0,5 mm) suurempia kuin lyijyhaulien. Suuri tilavuus mahdollistaa myös suuren ruutimäärän käytön, jolloin saa-
daan suuri lähtönopeus. paleen nopeus ja samalla iskuenergia säilyy paremmin eli kauemmas kuin pienemmän tiheyden tavaralla. Remingtonin hylsyyn ladat81
KULTAA HAULEIKSI IKUINEN HAAVE VAI NYKYPÄIVÄÄ?
Itse haaveilin jo noin 20 vuotta sitten, "että hauleina pitäs olla kultaa, niin olis tehot kohdallaan". Päätylapusta voi myös olla haittaa kuvion muodostuksessa. Tässä suhteessa peruslyijy saa heikot arvosanat. Fioccheissa on yleensä uutena mukana nalli, Fiocchi 616 DFS. Tämä tarkoittaa, että onnenkantamoisia lievästi ohi ammuttaessa ei tule, mutta kun osuma on kohdallaan, henki pakenee kohteesta nopeasti. Pehmeä materiaali ei kestä muotoutumatta piippuvaiheen rasituksia ja kultahaulin lento-ominaisuudet kärsisivät. Lähtönopeus onkin merkittävässä asemassa kevyellä teräksellä. Esimerkiksi 2,75 mm:n lyijyhaulin korvaaja on 3,25 mm teräs ja 3,5 mm:n lyijyn korvaaja on 4,0 mm teräshauli. Tämän vuoksi volframiin sekoitetaan sideaineiksi mm. Kuvio on yleensä tiheämpi ja hajahauleja on vähemmän kuin lyijyllä. Parhaillaan olen saanut teräksellä käynnin ja iskemän riittämään noin 50 metriin, joka on rajapyykki myös lyijyhauleilla. Teräksen hyvä käyttönopeusalue onkin 400500 m/s. Samalla materiaalin muokattavuus paranee. Olen tehnyt 12/76-latausreseptejä lähinnä Yhdysvalloissa tehtyihin Remingtonin hylsyihin ja eurooppalaisiin Fiocchi hylsyihin. Pinnoitettuja hauleja on harvoin tarjolla tehdaspatruunoissa. Moly-Shot, Nice-Shot ja muut vastaavat ovat tiheydeltään noin 10 g/cm3. Kulta on myös pehmeää, kuten lyijy. Suuri lähtönopeus ei yksinään ole autuaaksi tekevä, sillä pienitiheyksinen hauli myös hidastuu voimakkaasti matkan kasvaessa. Valitettavasti vielä tänäkin päivänä tehdaslatauksia tarjoillaan jopa alle 400 m/s lähtönopeuksilla. rautaa ja kuparia muutamia
Vasemmalta Fiocchi T5 -hylsy + Fiocchi 616 -nalli + Vihtavuori N340 -ruuti + 32S-välitulppa + teräshaulit.
WWW.REKYYLI.FI. Onnenkantamoisia voi saada kaikilla materiaaleilla kauempaakin. Pumput ja puoliautomaatit, jotka on pesitetty 76-millisille patruunoille, eivät yleensä syötä lippaasta rullasuljettua 76 mm:n patruunaa. Noh, jakoa haulimateriaalin suhteen ei voine tehdä näin karkeasti, jos ei tunne kaikkia asiaan vaikuttavia tekijöitä. Volframi on erittäin kovaa, niin kovaa, että se voisi murentua ammuttaessa puhtaana materiaalina. Teräksen heikkous on tunnetusti pieni tiheys (7,8 g/cm3). Tästä syystä "lyijymiesten" näkee joskus haeskelevan kauan aikaa hieman ylipitkältä matkalta pudotettua sorsaansa. Pieni tiheys kohtuullisilla haulikuormilla johtaa suureen tarvittavaan hylsytilavuuteen. Nelimillinen teräs pudotti linnun kertapaukulla noin 45 metristä.
prosentteja, jotta hauli saadaan riittävän sitkeäksi kestämään ampumisen rasitukset. Valmiin, lähes puhdasta volframia olevan haulimateriaalin tiheys on 18,5 g/cm3, eli se on vain 5 prosenttia kevyempää kuin puhdas kulta ja 70 prosenttia raskaampaa kuin lyijy. Lyijyhaulin käyttönopeusalueet ovat 370 m/s420 m/s. Esimerkiksi kauppanimillä HeviShot, Wingmaster HD, Ultimate Tungsten ja Tundra HD myytävien haulien tiheys on 12 g/cm3, eli ne ovat noin 10 prosenttia lyijyä raskaampia, mutta huomattavasti lähes puhdasta volframihaulia kevyempiä. Teräksellä saadaan järkevillä komponenttivalinnoilla tehtyä lataus joka on noin 40 metriin asti täysin lyijyn veroinen tai jopa parempi. Tuon 40 metrin ampumamatkan jälkeen tilanne menee teräksellä haastavaksi. "Teräsmies" löytää useammin kuolleen linnun tai toteaa ampuneensa ohi
Ensiksi mainitulla Longshotilla voidaan ladata teräslataukset 28 grammasta yli 40 grammaan. Täytyy myös muistaa, että Remington ei ole Remington, jos hylsy on tehty Euroopassa, kuten esimerkiksi Heavy-magnum. Teräshauli on kovempaa kuin lyijy, mutta kuitenkin piipputerästä pehmeämpi ja kupille asetetut lujuusvaatimukset ovat sinänsä vähäiset. Remingtonit kerran ammuttuja ja Fiocchit uusia, nallitettuja.
WWW.REKYYLI.FI. Leikkaamattoman kupin leikkuusyvyydellä voi toki kikkailla ja poikkeuksen mainitakseni olen joskus saanut satunnaisia hyviä tuloksia vain vähän leikatuilla kupeilla. Kupin ollessa leikkaamaton siitä purkautuu osa haulikuormasta, jonka jälkeen kupin lento-ominaisuudet pyrkivät kääntämään sen toisinpäin. Kovasta materiaalista johtuen välitulpan tulee olla piippua suojaava täyspitkä kuppi, jossa kaikki haulit sopivat kupin sisään. leikattu valmiiksi 32S, 32g, leikkaamaton UnA70, 36g, leikattu valmiiksi 35S, 36g, leikkaamaton 44S, 44g, leikkaamaton
Leikattu valmiiksi tarkoittaa kuppiosan pituussuuntaisia viiltoja, joita on yleensä neljä kappaletta. Näin ei yleensä käy. Maailmalla on lisäksi muitakin hyvin soveltuvia ruutityyppejä haulipatruunoiden lataamiseen, mutta niiden saatavuus Suomesta on heikkoa. Saman nimellisen palonopeuden omaavalla Hodgdonin Longshot-ruudilla, jolla palonopeus on nimellisesti sama, paineennousu on selvästi maltillisempaa ja sillä saavutetaankin suurempia nopeuksia samoilla pesäpaineilla verrattuna Vihtavuoren ruuteihin. Vihtavuoren ruudeissa on ominaista erittäin progressiivinen paineen nousu ja siksi on oltava erittäin varovainen, kun tavoitellaan maksiminopeuksia sallituilla pesäpaineilla. Kuppipaketti tulee tehdä, koska tehdaspatruunana tätä
12/76-hylsyt vasemmalta Remington metallinvihreä ja musta, Fiocchi T5 tummanvihreä ja musta. Jousto-osaa ei vaan mahdu, tilaavievästä materiaalista johtuen.
Esimerkkejä kupeista ja niiden vetoisuuksista: UnA60, 28g, leikattu valmiiksi UnA65, 32g. Kuppiin jääneet haulit painottuvat kupin pohjalle, eli nyt menosuunnassa etuosaan ja lopputuloksena kuppi hauleineen lentää täyteisen tavoin. Toimintavarmuus on kuitenkin jäänyt testeissäni aina hieman vajavaiseksi ja viillänkin kuppini pohjaan asti neljällä viillolla. Kotimaisista Vihtavuoren ruudeista soveltuvat 2836 grammaisten teräshaulien lataamiseen
tyypit N340, 3N37, N350 ja 36 grammaa raskaammille soveltuvat 3N38 ja N105. Ruuteina olen suosinut Hodgdon Longshottia ja Vihtavuoren N350-, 3N38- ja N105-laatuja. Ilman painemittauskalustoa suosittelen pysymään valmiissa resepteissä ja pysymään aina maksimiannosten alapuolella.
"KULTAHAULIEN" LATAAMINEN
UnA-Tungsten-haulien lataamiseen voidaan käyttää, välitulppaa lukuun ottamatta, kaikkia samoja komponentteja kuin mitä teräs- ja lyijylatauksiin käytetään. Mitä nopeammin
82
kuppi jää matkasta teräslatauksissa, sitä parempi kuvio ja hauliparven toiminta on odotettavissa. Kun kuppi tulee täyteen kovia hauleja, jotka eivät juuri puristu kokoon lähtökiihdytyksessä eikä kupissa ole jousto-osaa, asettaa se omat vaatimuksensa ruudille. Haulikuppi on tällä materiaalilla oikeastaan kuppipaketti, johon tulee erilaisia määriä täytettä tai lisäsuojaa. Teräshaulikupit ovat normaalisti jousto-osattomia, eli kaasutiiviste on lyhyen väliosan jälkeen suoraan kuppiosan takana. Tämä on erittäin vaarallinen tilanne ja tekee patruunasta toimimattoman siinä tarkoituksessa, johon se on suunniteltu; muutamia hajahauleja jossain sivumaastossa ja yksi täyteinen, jonka osumatarkkuudesta ei voi edes puhua. Viiltojen ansiosta kuppi aukeaa nopeasti piipun jätettyään ja vapauttaa näin hauliparven. Remingtonin hylsyn sisätilavuus on hieman Fiocchia suurempi ja tämä tulee huomioida lataamisessa. Teräslatauksissa käytetäänkin hidaspaloisempia ruuteja kuin lyijylatauksilla juuri edellä mainituista syistä. Jenkeistä löytyy kirjoituksia ja ohjeita siitä miten eri leikkuut vaikuttavat. VESILINTUPAUKKUJA TERÄSHAULEIN:
Resepti 12/70 Teräs Hylsy: Fiocchi 12/70 Nalli: Fiocchi 616 Ruuti: Hodgdon Longshot Max 2,20 g Välitulppa: UnA65/32S Haulit: Teräs 3,03,8 mm, 32 g Lähtönopeus: Max 510 m/s Paine: Max 1050 bar Resepti 12/70 Teräs Hylsy: Fiocchi 12/70 Nalli: Fiocchi 616 Ruuti: Vihtavuori N340 Max 1,95 g Välitulppa: UnA-65/32S Haulit: Teräs 3,03,5 mm, 30 g Lähtönopeus: Max 460 m/s Paine: Max 1050 bar Resepti 12/76 Teräs Hylsy: Fiocchi T5 12/76 Nalli: Fiocchi 616 Ruuti: Hodgdon Longshot Max 2,10g Välitulppa: UnA1276S Haulit: Teräs 3,54,6 mm, 36 g Lähtönopeus: Max 465 m/s Paine: Max 1050 bar Resepti 12/76 Teräs Hylsy: Remington 12/76 musta Nalli: Win209 Ruuti: Vihtavuori 3N38 Max 2,35 g Välitulppa: UnA1276S Haulit: Teräs 3,54,6 mm, 36 g Lähtönopeus: Max 445 m/s Paine: Max 1050 bar
Resepteissä esitetyt komponentit kasataan patruunaan siinä järjestyksessä kun on mainittu.
tuna olen suosinut Winchester 209 -nallia. Moni luulee, että leikkaamaton kuppi lentäisi jonkin aikaa matkassa ja purkaisi sitten haulikuorman ja kuviosta saataisiin näin tiukka pitkillekkin matkoille. Nyrkkisääntö on, että eurohylsyyn laitetaan euronalli ja jenkkihylsyyn jenkkinalli, näin nalli on pesäänsä sopivan ahdas ja se pysyy kiinni. Peruslyijyhauleille tarkoitettuun kuppiin ei teräshaulia silti suositella ladattavan. Hodgdonilla on muitakin haulikon lataamiseen erittäin hyvin soveltuvia ruutityyppejä, kuten HS-6 ja HS-7. Saavutettavat lähtönopeudet ovat "riittävät" ja pesäpaineiden hallinta selke-
ää
Koska haulilasti täyttää kupista vain puolet tai kolmanneksen, olen tehnyt täytön fiber-tulpalla. Kun fiberi on kovetettu vahakäsittelyllä, myös patruunan toimivuus kylmässä paranee. Wrapperi on yhteinäinen levy, jossa ei ole katkoksia (viiltoja) pituussuunnassa. Riippuen haulilatauksen määrästä, sisäkupin pohjalle voi tarvita fiberiä täytöksi (28 kal) ja lisäksi haulikuppien välinen tyhjä tila täytetään 28-kaliiperisella fiberillä. Wrapperin tehtävä on suojata piippua haulien kosketukselta lähinnä patruunapesän etuosassa ja ylimenokartiossa. Kun tulppa tulee hylsystä ulos, sillä on mahdollisuus laajentua ja hauli voi päästä tulpan leikkuukohdasta vastaamaan piippuun. Sisäja ulkokuppi asetetaan toisiinsa nähden noin 45 asteen kulmaan, jotta viillot eivät tue samoille kohdille. Suurilla hauleilla yksittäinen hauli voi vahingoittaa erittäin kauas, vaikka varman pudotuksen takaama peitto loppuu
83. Volframin kestäviä kuppeja kyllä on, mutta erittäin suuresta ominaispainosta johtuen haulimateriaali vie hylsyssä hyvin vähän tilaa ja siksi tarvitaan täyttöä. waxed fiber -tulpan käyttöön. Tämän vuoksi olen siirtymässä ns. Leikkaus tehdään neljään osaan kuppiosan pohjaan asti. Tähän on kehitetty kuppipaketti, jonka "runkona" on varsinainen haulikuppi, esimerkiksi UnA1276S. Sama
WWW.REKYYLI.FI
koko käy myös 10-kaliiperiseen. Haulin saadessa piippukosketuksen se jättää varmasti jäljen. Kupin sisään voidaan (esimerkki 1) laittaa wrapperiksi kutsuttu muovilevy, joka pyöräytetään kupin sisään. 12-kaliiperin kupin sisälle mahtuu hyvin 20-kaliiperinen fiber. Pikkuhaulien käyttöä puoltaa esimerkiksi suuresta kappalemäärästä johtuva kasvanut todennäköisyys osua elintärkeisiin ruumiinosiin, kuten päähän ja kaularankaan. Haulikon patruunoiden lataustarvikkeisiin erikoistunut Unlimited Ammo (www.unlimitedammo.fi) tulee jatkossa tarjoamaan kuppipaketteja valmiina kokonaisuuksina, jolloin kasaamisvirheet saadaan eliminoitua ja volframilatauksien tekemisestä tulee yksinkertaisempaa. Tähän haulien päälle voidaan vielä lisätä pehmeästä fiberistä ohut kaista, joka tukee loppusuljentaa ja pitää haulit irti piippukosketuksesta alkuvaiheessa. Hauliparven tiheys myös riittää paremmin avarampia piippuja käytettäessä, jolla on jälleen käytännön ampumatilanteessa osumatodennäköisyyttä kasvattava vaikutus. Volframilatauksen komponentit. Kylmän kestävyys on tärkeässä osassa näissä patruunoissa, koska käyttöalueena on esimerkiksi ketunpyynti, joka ulottuu myös paukkupakkasiin ja patruunalta vaaditaan silloinkin äärimmäistä suorituskykyä. Kun kuppi on täytetty ja wrapper pyöräytetty paikalleen sekä haulit lisätty, mitoitus tulisi olla
Vasemmalta UnA60, UnA65, 32S ja UnA70.
sellainen, että haulikuppi nousee 12 mm ylemmäs kuin haulien pinta. Vasemmalta Fiocchi T5 -hylsy, Fiocchi 616 -nalli, Hodgdon Longshot -ruuti, UnA1276S -välitulppa, ¼" 20-kaliiperin pehmeä fiber, wrapperi, ½" 20-kaliiperin waxed fiber, UnA-Tungsten-haulit ja päätylappuna 20-kaliiperinen fiberin siivu.
haulta ei saa ja oikeaa ja valmista "volframikuppia" ei ole valmistettu. Esimerkissä 2 tulpan koostumus on hieman erilainen. Fiber on helppo täyttötapa, mutta perusfiber on erittäin pehmeää, joka johtaa latauksen huonoon kylmän kestävyyteen. Itse mitoitan siivekkäitä pyydettäessä
haulikoon mieluummin hieman alakanttiin. Wrapperi tulee tarvittaessa lyhentää sopivan mittaiseksi. Haulikoko on ikuinen tinka jahtimiesten keskuudessa. Fiber on kuitua, selluloosaa, jonka tarkoitus on vain täyttää tyhjää tilaa. Tämä kuppi on leikkaamaton ja se tulee itse leikata ennen asentamista ulkokupin sisään. Levymäisyydestä johtuen wrapperi jää piipun suulla nopeasti pois matkasta ja eikä siten häiritse hauliparven toimintaa. Lisäksi yksittäisen haulin teho (upotus) ja hauliparven peitto riittävät suunnilleen samalle etäisyydelle, joka tarkoittaa pienempää haavoitusriskiä ylipitkillä matkoilla. 20-kaliiperin kupin sisään sopii hyvin 28-kaliiperinen fiber. Varsinainen kuppi on sama, mutta sen sisälle tuleekin toinen kuppi, joka on 20-kaliiperinen teräshaulikuppi, malliltaan UnA90
Jo 24 gramman haulikuormilla saadaan parempia peittoja kuin 50-64 gramman lyijyannoksilla, käyttäen haulikokoa, joka upottaa vähintään saman verran kuin lyijylatauksen haulit. Teräs soveltuu kanalintujahtiinkin loistavasti, kun puhutaan passipyynnistä esimerkiksi soilla ja pelloilla. Moni pyytää esimerkiksi kettua pienillä hauleilla ja tällekin on perusteensa. UnA-Tungsten-hauleilla kokoa voidaan pienentää noin 40 prosenttia (lyijyhaulin koko x 0,6 = UnA-Tungsten haulikoko). Käyttölataukset äärimmäisyyksiä tavoitellessa ovat olleet max 45 grammaa.
TERÄSTÄ VAI VOLFRAMIA PIIPPUUN?
Itse käytän terästä lähes kaikessa jahdissa. Teräs on myös edullinen materiaali yleiskäyttöön. Joku saa tällöin saaliin, mutta se ei normaalisti ole ampuja. Lyijyhaulien totuttua kokoa tulee kasvattaa noin kaksi numeroa (noin 0,5 mm) teräshaulia käytettäessä. Materiaali on laillinen metsästyslain mukaan, mutta maanomistajat eivät välttämättä pidä sen käytöstä. Teräshauleja käytettäessä ei hylsyyn saada sopimaan "liikaa" haulikuormaa. Niinpä olen suositellut 2,75 mm:n kokoa kun tavoitellaan äärimatkoja.
KUINKA SUURI HAULIKUORMA PATRUUNAAN?
Kaikilla kovilla materiaaleilla kuvio pysyy kasassa paremmin kuin pehmeillä. Käytetyin lataus pyörii siinä 36 gramman kohdalla ja se on täysin riittävä kaikkeen peruspyyntiin. jo perusmatkoilla. Lyijyhaulien suhteen haulikuormaa monesti ylimitoitetaan, kun metsästäjien päässä on luja usko, että mitä enemmän tavaraa, niin sitä kauemmas voi ampua. Jokainen kokeilkoon itse, kun ei sitä muuten voi uskoa.
WWW.REKYYLI.FI
84. Grammoina 36 kuulostaa vähältä lyijymagnumeihin tottuneille, mutta materiaalin keveydestä johtuen ja suuremman lähtönopeuden ansiosta osumaa saadaan ja iskutehokin riittää kohtuullisen hyvin. Olen vakuuttunut materiaalin toimivuudesta ja paukkujen kanssa arpomisen voi jättää kokonaan pois, kun piipussa on aina laillista materiaalia. Riittävä peitto ja yksittäisen haulin riittävä upotus saavutetaan totuttua haulikkohollia tuplasti pidemmälle. Volframin käyttöön pätevät samat rajoitukset kuin teräkselläkin. Kun ajossa oleva kettu hoksaa jahtimiehen ja näyttää "persettä", tarvitaan yksittäisen haulin tehoa. Noin 40 gramman UnA-Tungsten-annos vastaa peitoltaan noin 100 gramman lyijyannosta yli 50 metrin matkoille. Esimerkki haulikoon valinnasta oheisessa taulukossa. Itse en pidä satunnaisia hauleja kaarnassa ongelmana, mutta maanomistaja voi olla eri mieltä. Tavaraa kyllä lähtee paljon, mutta kohteessa sitä on vähemmän kuin kevyemmällä kuormalla tämä johtuu materiaalin muotoutumisesta piippuvaiheessa ja lento-ominaisuuksien huonontumisesta.
UnA-Tungsten-hauli 1,75 mm 2,25 mm 2,75 mm
UNA-TUNGSTEN RESEPTIT
Resepti 12/76 UnA-Tungsten Hylsy: Fiocchi 12/76 Nalli: Fiocchi 616 Ruuti: Vihtavuori N105 Max 2,95g Välitulppa: UnA1270S+1/3x20ga fiber+wrapper+1x20 ga fiber Haulit: UnA-Tungsten 2,253,00 mm, 40 g + 1/4x20ga fiber Lähtönopeus: Max 420 m/s Paine: Max 1050 bar Resepti 12/76 UnA-Tungsten Hylsy: Fiocchi 12/76 Nalli: Fiocchi 616 Ruuti: Vihtavuori N340 Max 1,75g Välitulppa: UnA1276S+1/3x28ga fiber +UnA90+1/3x28ga fiber Haulit: UnA-Tungsten 2,502,75 mm, 38 g + 1/5x28ga fiber Lähtönopeus: 385 m/s Paine: Max 1050 bar Haulikoko
Kovalla materiaalillakin kannattaa pysyä kohtuudessa. Suosittelin aiemmin 70 metriin 2,5 mm:n haulia, mutta metsästäjät halusivat enemmän. Todellisuudessa pehmeällä materiaalilla tämä teoria alkaa lyömään itseään turpiin noin 50 gramman jälkeen. Kun oletetaan, että kettua päästään ampumaan enemmän tai vähemmän sivusta, siihen riittää pienikin hauli ja edut ovat samat kuin yllämainitussa linturiistan pyynnissä. Elukan ollessa jotenkin muuten kuin sivuttain tilanne muuttuu. Kun lähden kettu-, hanhi- tai kaurispassiin, piipussa on volframia. Muun muassa tästä johtuen riittää hieman pienempi määrä haulikuormaa. Sama hyväksi testattu patruuna soveltuu myös vesilinnun pyyntiin ja "näyttöpaukut" voidaan jättää vyöstä pois. Nisäkkäillä haulikokoa voi hieman suurentaa ja joissakin tapauksissa pieni ylimitoitus on sallittua. Haulikoko volframilla tuntuu varmasti pieneltä, jopa naurettaLyijyhauli 2,75 mm 3,50 mm 4,50 mm Teräshauli 3,25 mm 4,00 mm 5,00 mm
valta, jos asiasta ei ole aiempaa kokemusta. Omien kokemuksien mukaan taulukossa esitetyt UnA-Tungsten-haulikoot pitävät paikkansa. Volframihauleilla, joiden ominaispaino 18 g/cm3 haulikuormaa sopisi aivan järjettömästi, mutta sitä ei tarvita. Volframi on haulimateriaali erikoistilanteisiin, mutta niissä se onkin omaa luokkaansa. Vaikka osumat kohteessa eivät alkaisi vähetä, niin osumamäärän kasvamisella ei enää saada mitään etuakaan. Materiaalin kovuuden vuoksi en suosittele suuria teräshauleja käytettäväksi metsämaastossa, jossa niiden päätyminen puihin on todennäköistä. Syötävää elukkaa ei tosin kannata ampua ihan perusmatkoille ja keskelle paistia. Raskas materiaali, pieni hauli ja kovahko lähtönopeus ovat tehokas yhdistelmä. Ylimitoitusta on liikaa, jos osumatodennäköisyys kohteeseen on nolla haulia tavoitematkalta
REMINGTON 770 KIVÄÄRIPAKETTI
Remingtonin myyntimenestyskivääri ja Bushnellin Sharpshooter 3-9x40 -kiikaritähtäin muodostavat saumattoman työparin, jonka kanssa kelpaa lähteä metsälle. Pulttilukkoiset Marlinit saatavana myös ohutpiippuisina metsästysmalleina (hinta: 549,-).
100% METSÄSTYSTÄ
HIRVI KYTTÄÄMÄL
6 / 2011
LÄ KASVAVA PYYN
TIMUOTO
SEISOJASTA KÄYT TÖKOIRA UUSIN OPEIN
6 / 2011
7,50
Konevoimaa hirven nylkyyn
710640-1106
HIRVEN KYT TÄYSPYYNTI
6 4 14887 10 6405 0 11006
KANALINTUJAHDISSA PYSTYKORVAN KANSSA
KIISTELY HAULIKON YLIMENOSTA JATKUU ... Kaliiperit 243, 308 ja 30-06.
MARLIN X7 VARMINT MARLIN X7 VARMINT
Ma n o se ttäykseen ai ada le kaliiperit 08 22 250 P ipun iituu 26". LAUKAUKSEN JÄLKEE N, OSA 4 LINTUR IISTA TALTEEN UNELMISTA TOTTA PROJEKTINA KAU RISJAHTI JOUSELLA
WWW.RIISTALEHTI.FI
PAL.VKO 2011-42. Sääde äyk alle erit Piip tuu lliiipaiisiiinjärjestellmä nelljän patruunan makasiini, rekyyliä vaiimentava, paksu kumi pa s njär este mä neljän atru nan kasi ni rekyylliä vaimentava, pak u um n ä, än sii reky iä a ent va k yy aime liipaisinjärjestelmä,, neljjän patruunan makasiiini, rekyyliä vaimentava,, paksu kuminen perälevy. Erittäin tasapainoinen, luistamattomalla, synteettisellä tukilla varustettu ase mahdollistaa nopeat ja tarkat riistalaukaukset. ää e Mainio ase kyttäykseen tai radalle, kal perit 308 ja 22-250 Piiipun pituus 26" Säädettävä ProFireMainio ase kyttäykseen tai radallle, kaliiiperit 308 ja 22-250.. Aseessa kestävä, teräsrakenteinen irtolipas. Piipun pituus 26".
RAUTALANK A
TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ
Paukkuu enemmän ja paukkuu vähemmän
Asealalla on olemassa aihealue, josta on tavattoman vähän puolueettomia tutkimustuloksia ja johon siksi liittyy paljon epätietoisuutta ja väärinkäsityksiäkin. Samaan aikaan äänenvaimennin
toimii myös suujarruna, eli ampujan kokema rekyyli vähenee. Rekyylituntemukseen vaikuttaa tosin myös äänenvaimentimen tuoma lisäpaino, mutta enemmän vaikutusta rekyyliin on vaimentimen suujarruefektillä. Vaimentimien toimintaperiaatteissa on eroja, mutta lopputuloksena pitäisi olla se, että vaimentimesta ulos tullessaan kaasun nopeus on laskenut niin, että suupamausta ei synny. Suupamaus on siis luodin takaa purkautuvien palokaasujen aiheuttama ääni, niiden nopeus kun on huomattavasti suurempi kuin luodin lähtönopeus. Tämä on sikäli erikoista, että kyseessä on kuitenkin hyvin laajasti käytössä oleva asetarvikeryhmä. Vaimentimeen ryntäävät palokaasut törmäävät vaimentimen rakenteisiin ja tavallaan työntävät asetta eteenpäin juuri sillä hetkellä, kun luodin aiheuttama vastavoima aiheuttaa potkun ampujan olkapäähän. Vaimentimia asennetaan aseisiin kolmesta eri syystä, joiden merkitys riippuu aseen käyttötarkoituksesta. Ensimmäinen, kaikilWWW.REKYYLI.FI. Nyt puhutaan siis äänenvaimentimista.
86
Äänenvaimentimen tehtävä on hidastaa palokaasuja ja tällä tavoin vähentää suupamausta. Vaimennin saa sisäänsä purkautuvat kaasut pyörteilemään, törmäyttää kaasua itsensä kanssa, jäähdyttää sitä ja niin edelleen
Kyseinen kaliiperi on tyyppiesimerkki vanhasta patruunasta, jonka painetaso tehdaslatauksissa on lähes poikkeuksetta melko matala. Yhtälön muuttujina ovat siis patruunan ominaisuudet (patruunan tilavuus, käytetty ruutilaatu,
WWW.REKYYLI.FI
painetaso, palamisen täydellisyys, palamisnopeus jne.), piipun pituus ja vasta näiden päälle tulee yhtälöön vaimentimen ominaisuudet. Vasen AU SL-5 on lyhyt ja siinä voidaan helposti käyttää pienempää reikää kun taas KR-Koneistuksen vaimentimessa pituutta on enemmän ja siinä on myös isompi reikä. Jos toisaalta odotukset ovat korkeammalla, on tiedossa pettymys. Vaimennin tekee siis kaikkia näitä asioita ja voidaankin sanoa, että kaikki nämä ominaisuudet tekevät äänenvaimentimista suosittuja hyvin monessa eri tehtävässä. Esimerkki toimivasta kokonaisuudesta löytyy omasta asevalikoimastani. Ongelmallista on esimerkiksi se, että ei ole mahdollista suoralta kädeltä sanoa mikä on hyvä / riittävä vaimennin tai mikä on huono / riittämätön vaimennin. Kun tähän yhtälöön lisätään se, että piipun pituuteen kajotaan voimakkaasti, on vaimentimen etsiskely todella työlästä puuhaa. Tämä Oulun työstökeskuksen vaimennin on vähän paksumpi (ei sovi avotähtäinkäyttöön) ja se vaimentaa erittäin hyvin. Tämä voi pitää toki osittain paikkansa, jos käytössä on lyhyt piippu, voimakas patruuna, matala painetaso ja epätäydellinen palaminen sekä kompakti vai-
mennin. Sen voidaan sanoa toimivan erinomaisesti lyhyilläkin piipunpituuksilla silloin kun kaliiperi on .308 Winchester. Mitä pidempi piippu, sen enemmän vaimennin vaimentaa tai paremminkin, sitä vähemmän vaimentimella on vaimennettavaa. Karkeasti voidaan sanoa, että sama vaimennin samassa aseessakin voi siis olla riittävä tai riittämätön. Lyhyt vaimennin on kuitenkin paljon parempi asennettavuudeltaan.
Kaksi .30 -kaliiperin vaimenninta, joissa on kuitenkin toisistaan poikkeavat reiän halkaisijat. Toki vaatimustasoissa on eroja ja joillekin eri asiat vaimentimissa ovat merkityksellisiä, mutta jos vaimennustehon täydellisyys on ainoa mittari, on kokonaisuudesta huomioitava jokainen osa-alue. Tässäkin tapauksessa muuttujat muuttuivat, mutta lyhyemmän piipun lisäksi käytössä oli patruuna, joka polttaa ruudin tehokkaammin ja jonka jäljiltä hidastettavia kaasuja on vähemmän. Tässä kaliiperissa vaimennin toimiikin optimaalisesti vain silloin kun piippu on pitkä ja patruunat ovat ladattu oikein. Tällöin olen kuullut jopa puhuttavan siitä, että vaimennin ei vaimenna lainkaan tai vaimentaja on turha väline lisäämässä aseen painoa. Pysytään edelleen tässä samassa vaimentimessa. Tällöin alkaa yleensä myös vaimenninralli ja eri valmistajien tuotosten vertailu. Se, että kummalla puolen rajaa liikutaan, voi riippua kokonaan käytettävän patruunan ominaisuuksista. Vaimennusteholtaan pieni reikä on aina parempi, mutta se asettaa haasteita asennukselle erityisesti jos piipun reikä ei ole suora.
tä. Eikö olekin ärsyttävää. Vaimentimien asennettavuus on kuitenkin asia, johon kuulee
87. Kyse on siis jälleen kerran kokonaisuudesta, jonka kaikki osa-alueet vaikuttavat lopputulokseen. Esimerkiksi kotimaisissa Sako ja Tikka -kivääreissä on saatavana malleja, joissa vaimenninkierteet ovat valmiina ja vaimentimen voi näihin luonnollisesti kiertää kiinni, kunhan vain kierre on sopiva. Joillain tehdaslatauksilla vaimennusteho on sitten huomattavasti alhaisempi, johtuen vain siitä, että ruutiannoksen palaminen piipussa on epätäydellisempää. le ilmeinen syy, on suupamauksen pienentäminen, eli äänen vaimentaminen. Kolmas syy on suuliekin sokaisevan vaikutuksen vähentäminen. Vaimentimen vaimennustehon määrittely ei ole aivan yksioikoinen tehtävä. Harkitussa kokonaisuudessa pienikokoinenkin vaimennin voi olla täysin riittävä, mutta toisenlaisessa kokonaisuudessa sillä ei tee mitään. Tämä on toisaalta myös vaimentimen tehoa syövä toimenpide. Suurimpia ongelmia vaimentimille aiheuttavat nykyisin isot metsästyskaliiperit, joiden hylsytilavuus on suuri ja joiden painetaso on alhainen. Tämä tehdään kompensoimaan vaimentimen myötä kasvavaa aseen kokonaispituutta ja hallitsemaan painon ja pituuden kasvusta johtuvaa liiallista etupainoisuutta. Yleensä vaimenninasennuksen yhteydessä aseen piippua lyhennetään. Erinomaisesti tämä yhdistelmä toimii silloin kun patruunan painetaso on korkealla ja ruudin palaminen piipussa on mahdollisimman täydellistä. Ongelmia vaimennuksen kanssa ei ollut millään patruunalla esimerkiksi tässä numerossa esiteltävällä Voere LBW:llä, jonka piipunpituus on käytännössä lyhimmästä päästä tehdasvalmisteisia kiväärei-
Pienoiskiväärivaimentimet ovat yleensä valmistettu alumiinista ja ne ovat rakenteeltaan purettavia. Toinen syy on jo edellä mainittu rekyylin vaimentaminen. Hyötyä on tasapuolisesti niin rata-ampujille kuin metsästäjillekin ja vuosikymmenten päästä moni metsästäjä tulee paremmin säilyneen kuulonsa myötä kiittämään sitä, että vaimennin tuli ruuvattua kiväärin suulle "silloin aikanaan".
VAIMENNUSTEHOON VAIKUTTAVAT TEKIJÄT
Vaimentimen äänenvaimennustehoon vaikuttaa hyvin moni eri asia. Tällaisia ovat muun muassa äänenvaimentimen rakenne, äänenvaimentimen tilavuus, aseen piipun pituus, käytettävä kaliiperi, käytettävän latauksen ominaisuudet ja niin edelleen. Tämä vaimennin on pienikokoinen, mutta se toimii aseessa hyvin. Perisynti pienoiskiväärivaimentimissa on niiden pituus. Johtopäätöksenä voidaan siis sanoa, että SL-5 on koostaan huolimatta tehokas vaimentaja jos patruuna ja piippu ovat sen ominaisuuksille sopivat. Minulla on kivääri kaliiperissa .30-06 ja siinä on 24 tuuman (610 mm) piippu, jonka päässä on vaimentimena AseUtra AU SL-5. Voidaan sanoa, että vaimennin ei toimi odotetulla tavalla, mutta toki se aina jotain vaimentaa. Esimerkkiä voidaan jatkaa siten, että tämä samainen SL-5 olisi lyhyellä .30-06:n piipunpituudella riittämätön sen vuoksi, että sen sisätilavuus ei enää riittäisi jos palamattomien kaasujen määrä kasvaisi. Sitten kun sopivan suuri pönttö löytyy, tehdään nopeita johtopäätöksiä erikokoisten vaimentimien yleisestä käyttökelpoisuudesta.
ASENTAMINEN
Äänenvaimentimien asennuksista huolehtii yleensä aseseppä ja vain harvassa keskisytytteistä patruunaa ampuvissa kivääreissä on olemassa äänenvaimenninkierre valmiina
Esimerkiksi tässä lehdessä esiteltävät Voere osoittautui kohtuullisen tunteettomaksi sille, että onko piipun nokalla vaimenninta vai ei. Toinen on pienimuotoisempi, ja haittaa lähinnä tarkkuutta vaativia metsästys- ja ampumaurheilulajeja. Palanut ruutikarsta on hydrofiilista, eli se sitoo itseensä kosteutta ja aiheuttaa näin ollen korroosiota. Ilmiö pienenee kun aseen piippu on paksu ja lyhyt, jolloin piipun suhteellinen jäykkyys on parhaimmillaan. Jos taas reikä on liian pieni, on vaimennin äärimmäisen herkkä juuri oikealle asennukselle
88
PIENOISKIVÄÄRI
Pienoiskivääri on kenties tyypillisin vaimennettava asetyyppi. Ongelmana tässä vaimentimessa on se, että se on pitkä ja näin ollen vaatii täydellisesti onnistuneen kierteen. Yleensä tämä heitto ilmenee sivusuuntaisena ja korostuu kevyissä ja suhteellisen pitkissä piipuissa. Käytännössä vaiva on vain kosmeettinen, mutta jos palokaasua pääsee vuotamaan myös vaimenninkierteeseen, saattaa vaimentimen irrottaminen tuottaa suurta tuskaa. Katsottaessa vaimenti-
HAITTAPUOLET
Ilmaisia lounaita ei kuitenkaan ole ja vaimentajilla on myös huonot puolensa. RAUTALANK A
ja esimerkiksi pienet kolhut saattavat pilata tarkkuuden kokonaan. Ainoa ongelma syntyy silloin kun piippu on liian "liukas" tai lyhyt ja patruuna tästä johtuen onkin yliääninen. Tällaisista vaimentimista malliesimerkki on jo edellä mainittu Ase-Utra SL-5 Sako 18x1 -kierteellä. Karkeampi ongelma on sitten se, että kuinka paljon osumapiste siirtyy vaimentimen kanssa ja ilman vaimenninta ammuttaessa. Tämä muodostaa ongelman silloin kun vaimenninta koottaessa käytetään hitunenkin liikaa voimaa. Apu tähän riesaan on siis piipunsuun puhdistaminen aina ampumisen jälkeen ja kierteen voiteleminen esimerkiksi kuparitahnalla. Ero osumapisteessä voi olla muutamia senttejä tai sitten sitä ei ole ollenkaan. Yksi haittapuoli vaimentimissa on myös niiden korroosiota aiheuttava vaikutus piipunsuulle. Vaimennusteho ei pienoiskiväärinvaimentimissa siis ole lopulta kovinkaan suuressa roolissa - kaikki pienoiskiväärivaimentimet ottavat suupamauksen pois mitä suurimmassa määrin jos käytetään aliäänipatruunoita. Pienoiskiväärivaimentimissa kannattaa siis huomioida laatu aivan siinä missä isommissakin. Ase on siis käyttökelpoinen vain silloin kun on etukäteen päätetty, ammutaanko aseella vaimentimen kanssa vai ilman. men läpi tämän voi nähdä siten, että reikä on soikea. Pienoiskiväärissä homma menee siis juuri päinvastoin kuin keskisytytteisissä kivääreissä. Optimaalisin vaimentaja fyysisen rakenteensa puolesta on siis piippua vähemmän jatkava malli, jossa on suuri kierre. Esimerkkinä toimikoon vaimennin, jossa on muovinen sisäinsertti. Tämä kiristetään paikoilleen päätyruuvilla ja muovi-inserttiä kuumimmilta palokaasuilta suojaa erillinen metallikiekko piipun pään puolella. Pidemmillä piipuilla saattaa olla siis mahdollista käyttää menestyksellisesti myös Matchpatruunoita, joiden nopeus taas lyhyestä piipusta saattaa ylittää äänennopeuden. Vaimentajan pituus on myös merkityksellinen. Isompi kierre korjaa paremmin vaimentimen asentoa, sen kantava pinta-ala on suurempi ja näistä johtuen esimerkiksi irrottamisen ja kiinnittämisen vaikutus osumapisteeseen on vähäisempi. Erityisiä ongelmia tuottavat vaimentimet, jotka ovat pitkiä ja joiden reiän halkaisija on pieni. Näiden kanssa ongelmia tarkkuuden suhteen on odotettavissa nopeimmin. Se on kuitenkin varsin oleellinen asia korostuen kun vaimentimen mitat alkavat asettaa asennukselle omia haasteitaan. Omista aseistani pahin tässä suhteessa on .300 H&H -kaliiperin yleiskivääri 24" piipulla, jossa on KR-Koneistuksen vaimennin. Jos tämä jää tekemättä, ei tarvita edes kosteita olosuhteita kun piipunsuu on jo saanut siipeensä. Vaimennin on lyhyempi kuin tyypilliset pienoiskiväärivaimentimet ja se on paksumpana silti hyvin vaimentava. Jos reikä on liian suuri, kärsii vaimentimen vaimennusteho, koska palokaasulle tarjotaan "ylimääräistä" tilaa karata ilmoille. Ruostumattomat (lue: hitaammin ruostuvat) piippumateriaalit ovat parempia tässä suhteessa ja niiden puhtaanapito onkin huomattavasti helpompaa kuin mustien piippujen.
WWW.REKYYLI.FI
Kierteen voi valita joko saatavilla olevan vaimentimen mukaan tai sen voi optimoida piipunsuun mukaan.
kiinnitettävän varsin vähän huomiota. Vaimentimen reiän koko on kaksiteräinen miekka. Asennukseen vaikuttavat käytettävä kierrestandardi, käytettävän kierteen koko, piipun ja vaimentimen otsapintojen laatu, vaimentimen reiän koko luodin halkaisijaan nähden ja vaimentimen pituus. Osumapisteen siirtyminen tapahtuu kahdella eri tavalla. Insertti painuu käyristyen kasaan ja pahimmillaan luoti ottaa tämän jälkeen kiinni insertin seinämiin. Sopiva balanssi löytyy siis jostain tältä väliltä. Pienoiskivääreissä vaimennustehon sijaan korostuu vaimentimien rakenne ja pituus siinä mielessä, että väärällä vaimentimella saadaan hyvin helposti aikaan menetetty tarkkuus. Tämä riippuu. Esimerkiksi Oulun työstökeskuksen tekemä pienoiskiväärivaimennin on mainio johtuen vain siitä, että sen rakenne on kestävä ja työn laatu on huolellista. Ampumisen jälkeen vaimennin onkin irrotettava ja erityisesti piipunsuu on puhdistettava palojätteestä. Jos on siis mahdollisuus käyttää 18x1 Sako -kierrettä piipun paksuuden salliessa, kannattaa näin toimia. Kierteen osuus vaimentimen asentamisessa on korostunut, sillä vaimennin asettuu sitä paremmin, mitä suuremmasta kierrestandardista on kyse. Toinen ongelma on se, että valmistusteknisistä syistä muovi-insertin ja pintavaipan väliin on jätettävä rako. Näitä ovat muun muassa osumapisteen siirtymiset ja piipunsuun syöpyminen. Tämän vaimentimen haaste on taas pieni tilavuus ja tämä tulee huomioida asekokonaisuuden muissa vaikuttavissa osa-alueissa: patruunassa ja piipussa. Tämä on vaimentimen irrottamisen ja kiinnittämisen välinen osumapistesiirtyminen, joka tapahtuu esimerkiksi silloin kun vaimennin irrotetaan aseesta puhdistuksen ajaksi ja kiinnitetään aseeseen uudelleen. hyvin paljon vaimentimen kierteen laadusta ja sovituksen napakkuudesta. Piipun lyhentyessä lähtönopeudet kasvavat ja piipun ollessa pidempi, alkaa piippu jarruttaa luodin kulkua noin 40 cm:n jälkeen. Sadan metrin matkalta ammuttaessa ero vaimentimen kanssa ja ilman vaimenninta on sivusuunnassa latauksesta riippuen kymmenestä viiteentoista senttiin. Seikka on kuitenkin tärkeä ja huomionarvoinen, jotta ei tehdä asennusta hankaloittavia ratkaisuja tai suoranaisia asennusvirheitä. Kun otetaan huomioon se, että vaimentimilla on tapana löystyä ammuttaessa, ei ole ihme, että hiemankin vinossa asennossa piipunsuulle asettuva vaimennin vie aseesta tarkkuuden. Vaimennin toimii piippupainona ja vaikuttaa oleellisesti piipun värähtelyyn. Ajatella, että yksinkertaisesta asiasta voidaan saada aikaan näin monimutkainen. Aina tämäkään ei riitä, jos vaimentimenpuoleinen otsapinta tai kierre on vinossa
Kaikki tietävät, että liipaisimesta vetämällä ase laukeaa, olipa laukaisu hyvä tai huono. Olenkin vahvasti sitä mieltä, että laukaisusta puhuttaessa on aivan turhaa selitellä yhtään mitään tuotevastuuturvallisuudesta. Kunnollisen joka kantilta säädettävän laukaisukoneiston tulisi olla itsestäänselvyys viimeistään aseissa, joiden hintalapussa on nelinumeroinen luku. Nyt kun tämä kynnys on ylitetty, niin eiköhän tehdä koneisto, jota ei voi säätää. Lisäksi on aivan liian tavallista, että laukaisukoneistot ovat niin huonoja, että niiden suoranainen haukkuminen menisi vain toistoksi ja jankuttamiseksi. Samaten jos ase putoaa kerrostalon katolta laueten laskeutuessaan, on kyseessä jonkin sortin käyttövirhe. Jos piippu osoittaa tällöin väärään suun90
taan, on kyseessä käyttäjän vika, ei aseen laukaisukoneiston yliherkkyys. Hyvässä laukaisukoneistossa voidaan säätää vähintään liipaisimen takaliikettä, laukaisuvastusta ja virekynsien ristikkäisyyttä. Lopputulos, laukaisu pilalla, ei vaikuttamismahdollisuuksia, osta uusi koneisto jos joku sellaista sattuu aseeseesi tekemään. Laukaisun laatu on kuitenkin tärkeimpiä tekijöitä aseen ammuttavuudessa. Yksi syy surkeille laukaisuille on todennäköisesti se, että teollisesti tuotetuissa aseissa laukai-
sun säätäminen järkeväksi vaatii nykymittapuun mukaan liikaa aikaa. Kivääreissä huono laukaisu on yleensä ongelmallinen silloin, kun ase ei paina paljoa ja aseella pitäisi yrittää ampua tarkasti huonolta tuelta. Näin ei ikävä kyllä ole. Pannaan laukaisukoneisto aseeseen siten, että ase toimii ja katsotaan mitä tapahtuu. Aseissa on liipaisimet sitä varten, että ne voidaan niistä laukaista ja jos ase laukeaa jotenkin muuten, on kyseessä käyttövirhe. Aseiden kanssa paljon touhuavalle on ilmeisesti iskostunut päähän se, että laukaisut ovat vakiona suorastaan karmeita ja ne on vaihdettava heti uutuuttaan parempiin. Yksi syy surkeille laukaisukoneistoille ja niiden väärille säädöille on Yhdysvaltojen tuotevastuuajattelu. Asia selvä, tästäkään ei tullut niin paljoa valituksia, ettei kannattaisi jatkossakin tehdä näin. Valmistajat pelkäävät "ase-laukesi-vahingossa" -oikeusjuttuja niin hurjasti, että he sen vuoksi tuuppaavat aseisiinsa jonkinmoisen vivun, jolla aseen saa väkisin ronklaamalla laukaistua. Tuotevastuuajattelu on kaiken kaikkiaan ongelmallista. Ei ole ollenkaan väärin sanoa, että hyvä laukaisu muutoin huonossa aseessa tuottaa yleensä paremman lopputuloksen kuin huono laukaisu muutoin hyvässä aseessa. Kivääreissä laukaisun merkitys on suuri, mutta esimerkiksi pistoolilajeissa se korostuu entisestään. Patruuna ei saa olla pesässä silloin kun ase pudotetaan kerrostalon katolta. Nämä löytyvät nykyään miltei kaikista jälkiasennettaviksi tarkoitetuista
WWW.REKYYLI.FI. MILJOONALA ATIKKO
ARTO MÄ ÄT TÄ
LAKIMIESLAUKAISUT
Nykyaikaisissa tuotantoaseissa eniten ärsyttää se, että niiden laukaisukoneistot ovat joko huonoja, ne ovat säädetty väärin tai sitten niissä yhdistyvät molemmat. Tällöin hyvä laukaisu pelastaisi tilanteen. Yritysten talousmatematiikkanerot ovat laskemassa jokaista kokoamisvaiheen minuuttia eikä "ylimääräiseen" säätämiseen ole varaa. Hyvä, vain vähän valitusta, tällainen laukaisun ilmeisesti kuuluukin olla. Ellei jopa tärkein.
Näin aseaiheista kirjoittavana laukaisuja tulee kritisoitua oikeastaan aivan liian vähän. Toinen mahdollisuus on se, että Yhdysvaltojen tuotevastuulaki on hyvä tekosyy sille, että aseeseen voidaan tyrkätä laukaisukoneisto, joka on suoraan sanoen halpa paska
Tämän jälkeen laukaisuvastus punnittaisiin normaaliin hyvään tasoon, hieman yli kiloon. Tulkoon nyt kuitenkin tässä sitten selväksi se, että en ole laukaisun osalta tyytyväinen yhteenkään aseeseen, jonka laukaisukoneistoa en voi säätää mieleisekseni. Ok, tiettyyn pisteeseen asti totta, mutta jos tällä varjolla laukaisusta tehdään tunnoton ja epämääräinen, niin hommalla ei ole mitään merkitystä turvallisuuteen. Olen ampunut riistalaukauksen tilanteessa, jossa en tuntenut liipaisinta, enkä liipaisinsormea ja hoidin homman vain siten, että tökkäsin sormen liipaisinkaareen ja liikutin kättä taaksepäin niin, että ase laukesi. Tämä ero on myös huonolla ja hyvällä laukaisukoneistolla. Olen nuoruudesta asti kuullut sitä, että liipaisimen vastuksen tulee olla riittävän jäykkä, jotta laukaisu on turvallinen esimerkiksi pakkasella. Ilmeisestikään ei kuitenkaan riittävän pieni, sillä kauppatieteiden maisterit näpräävät luvut aina sille mallille, että kannattavuus saadaan näyttämään olemattomalta jos jollain muulla konstilla on revittävissä euronkin säästö. Tämä veisi ammattilaiselta aikaa vain pari minuuttia ja laukaisu olisi kertaluokkaa parempi kuin yhdessäkään tämänhetkisessä tuotantokiväärissä. Ero hyvällä ja huonolla laukauksella on konkreettisesti se, että huonolla laukauksella ammutaan huonosti tai kokonaan ohi ja hyvällä laukauksella osutaan. Näky olisi ollut varmastikin koominen. Tämä on niin selkeä kehityssuunta, että täytyy sulkea kokonaan silmänsä jos sen yrittää olla huomaamatta. Penkistä ammuttaessa huonojen laukaisukoneistojen kanssa saattaa vielä tulla jotenkuten toimeen, mutta kun tuki on improvisoitu kenttäolosuhteissa siten, että ase on epävakaa, ei lisähaastetta puhtaan laukaisun suorittamisessa tarvita lainkaan. Teenkö sitten asiaan perustuen valintoja kulutustottumuksissa - todennäköisesti en, sillä sama miina odottaa jokaisessa aseessa. Laukaisukoneiston säätäminen tehtaan kokoonpanolinjalla olisi todennäköisesti myös kohtuullisen rivakka operaatio. Sen jälkeen liipaisimen takaliike säädettäisiin siten, että ase ei enää virity, ja tästä liike säädettäisiin ennalta määrättyyn turvalliseen asetukseen. On surkeaa, että aseissa yleinen suuntaus on se, että se mikä näkyy päälle, on kunnossa, mutta ne asiat mitkä ovat kuoren alla piilossa, ovat rajusti kuralla. Uudemmissa saman merkin koneistoissa säädettävyyttä on vähennetty, eikä virekynsiin voi enää kajota.
Ruger M77:ssä on vanhanaikainen yksinkertainen laukaisukoneisto, jolla on kuitenkin uusi nimi! Parannusta edeltävään malliin on, mutta laukaisun ominaisuudet ovat mitä ovat - säädettävyys perustuu asesepän viilaan.
koneistoista ja hintaero valmistajille tällaisten ja "umpikoneistojen" välillä olisi todennäköisesti todella pieni. Mutta purnaan asiasta, jotta muutama muukin saisi mahdollisesti sanaisen arkkunsa auki ja ilmaisisi tyytymättömyytensä valmistajille.
91. Siinäpä sitä sitten puristellaan laukauksia maailmalle ja uskotellaan, että nyt käsissä on parhaista parhain. Howan laukaisukoneisto on katoavaa kansanperinnettä. Tässä koneistossa on laukaisuvastuksen säätö ja virekynsien ristikkäisyyden säätö. Tyydyn kohtalooni ja vaihdan koneiston, taas. Pidin tässä tilanteessa ainoastaan huolen siitä, etten koskenut aseeseen kädellä lainkaan. Ensimmäiseksi säädetään koneiston ristikkäisyys naksahduksesta määrätty määrä turvalliselle puolelle. Tässä suhteessa parempi on siis edelleen se, että laukaisu on herkkä ja eksoottisemmatkaan laukaisuyritykset eivät heiluta asetta liiemmin. Ongelmalle ei ole luvassa ratkaisua, jos me asiakkaina emme valita aseiden laukaisulaitteista niiden valmistajille. Sen jälkeen meille enää sanotaan markkinointipuheissa, että aseessa on uusittu "Light-NoCreep-Ultimate-Accuracy-Trigger" vaikka käyttöön on otettu jonkin mooseksenaikaisen sotilaslukon yksinkertainen vipukoneisto. Jos taas olemme asian
suhteen turvat tukossa, niin laukaisukoneistot jatkavat katastrofaalista kehityskulkuaan. Jos riittävän moni jurnuttaa jälkikäteen tuotteen ominaisuuksista, on luvassa jossain vaiheessa muutosta vallitsevaan tilanteeseen. Lopuksi ruuvit lukittaisiin. Laukaisun pitää olla puhdas ja kevyt, jotta ampuja voi keskittyä siihen, että ristikko on
WWW.REKYYLI.FI
Tämä Rifle Basix -jälkiasennuskoneisto on joka osaltaan säädettävissä ja sen avulla aseeseen saadaan hyvälaatuinen laukaisu perusedellytys tarkalle toiminnalle.
laukaisuhetkellä pitoalueella ja ampuva käsi ei pilaa hommia tässä ratkaisevan tärkeässä vaiheessa. Tämä on kuitenkin kustannuksena niin suuri, että asiakkaan nähdään olevan onnellisemmassa asemassa jos hän ostaa laukaisukoneiston aseeseensa jälkikäteen ja maksaa tästä lystistä helposti toistasataa euroa
Mutta, tosiaankin, kenties siihen voisi käyttää myös oikeaa pikalaturia. Pikalaturin avulla ensimmäinen tuliannos saadaan ampuvaan käteen, josta se on erityisesti ejektorihaulikolla nopeasti siirrettävissä haulikon piipuihin. Pikalaturit ovat myös yhteensopivia patruunavyön kanssa, joten patruunoita on mahdollista annostella vyöstä aseeseen kahden patruunan paketteina. Niitä on käytetty esimerkiksi revolvereissa ja makasiinihaulikoissa ja käsite on sinänsä tuttu. Nyt koekäytössämme ollut kaksipiippuisten haulikoiden pikalaturi on tästä hyvä esimerkki.
Pikalaturit ovat tuttuja oikeastaan kaikille ammunnan harrastajille. Käyttäminen on siten erittäin yksinkertaista ja onnistuu ilman erityistä harjoittelua. Patruunoille varattu tila vaikuttaa olevan sopiva kaliiperiin 20, mutta se on tarkoitettu tarttumaan tiukasti kiinni 12 kaliiperisista patruunoista. Toisekseen materiaali tuntuu kestävän melkoisen määrän toistoja, joten laturien käyttöikä tulee olemaan suuri. Idea kuulostaa todella toimivalta ja so-
pivalta esimerkiksi kyyhky- ja sorsakausien aloituksen hektisiin tilanteisiin.
TOIMIIKO KÄYTÄNNÖSSÄ?
Pikalaturit on valmistettu joustavasta muovista, ja ne vaikuttavat ensi näkemältä alimitoitetuilta. Ajatus perinteisen taittopiippuhaulikon pikalataamisesta ei tavallisesti sisällä lankaan apuvälineitä, vaan patruunat napataan vyöstä jollain lukuisista tekniikoista ja lumpsautetaan ne piipuihin. Ensinnäkin se täyttää tarkoituksensa, eli se pitää patruunat hyvin otteessaan, mutta päästää ne irti silloin kun pitää. Mutta välillä törmää asiaoihin, joiden olemassa olosta ei aiemmin tiennyt mitään. Todennäköisesti uusia joutuu hankkimaan vasta silWWW.REKYYLI.FI. Swift-pikalaturin idea on syntynyt metsästystilanteissa, joissa lintuja lentää jatkuvasti, ja osa tilan92
TEKSTI: TERO KUITUNEN
teista jää latausoperaation hitauden vuoksi käyttämättä. Halutessaan pikalaturi voi roikkua kummassakin kädessä, jolloin varsin nopsasti ammuttavissa olevien laukausten lukumäärä kasvaa jo kuuteen. Materiaalivalinnalla on muutama erityinen etu. KAKSIPIIPUISEN SYÖTTÖLAITE
SPEEDLOADER SWIFT
Netissä surfaaminen on pääosin tylsistyttävää ja tarkoituksetonta ajanhukkaa. Patruunat asetetaan laturiin yksinkertaisesti painamalla, jolloin pidikkeet myötäävät ja patruunan kanta napsahtaa paikoilleen. Kun
laturia käytetään, patruunat työnnetään piippuihin ja pienellä sivuttaisnykäisyllä laturi irtoaa niistä
Jo keskipaksuilla "nakeilla" mainittua ongelmaa ei ole. Patruunat tippuvat pohjaan omalla painollaan, ase suljetaan, nakataan poskelle ja...
loin, kun vanhat ovat hukkuneet maastoon jahdin tiimellyksessä. Kokemusten perustella Swiftpikalaturi toimii ajatellulla tavalla eikä siinä ole mitään perstavalaatuisia ongelmia. Toinen kiinnostusta vähentävä vaikutus on paikallisilla jahtimuodoilla, jos ne koostuvat sellaisista, että kaksi patruunaa on enemmän kuin tarpeeksi. Patruunoiden paikat on mitoitettu siten, että ne puristavat patruunat tukevasti otteeseensa, eikä patruunoiden irtoamisesta ennen aikojaan ole pelkoa.
ONKO TARVETTA?
Swift-pikalaturi on niin oivallinen keksintö, että sen suosion tielle voi asettua oikeastaan vain metsästäjäkunnan vanhoillisuus: "ei tuommoisia ole ennenkään tarvittu..". Muutos vaikutti pysyvältä ja ehdin jo harmitella ilmiötä, mutta seuraavan aamuna huomasin, että materiaali oli palannut alkuperäiseen muotoonsa. apua edustajan löytämisessä. Käytännössä mahdollisuus saattaa ase nopeasti uudelleen ampumavalmiiksi on lopulta eduksi kaikissa jahtimuodoissa, koska eihän sitä koskaan tiedä miten tilanne kehittyy. Sormille varattu tila latureissa on väljähkö, joten kaikkein siroimmilla sormilla varustettujen metsästäjien mielestä otetuntuma laturista on hieman hervoton. Jotta Speedloader Swiftille saadaan jakelija myös Suomeen, maahantuojia pyydetään ottamaan yhteyttä valmistajaan.
MAAHANTUOJAT HUOMIO!
Tällä hetkellä Speedloader Swiftillä on edustaja kotimaansa lisäksi vain Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Suomalaisesta näkökulmasta katsoen muovi on myös varsin "lämmin" materiaali, joten se ei rajoita laturien käyttämistä kylmässä. Tähän liittyvä, mutta materiaaliin liittymätön etu laturilla saavutetaan tilanteissa, jossa jahtimies on pakotettu käyttämään käsineitä. Koska olemme Suomessa ja mainitsin edellä pakkaskelit, päätin kokeilla laturien käyttäytymistä pakkasessa. Patruunat työnnetään piippuihin ja pikalaturi irrotetaan niistä taivuttamalla laturia hieman eteenpäin. Pikalaturia voi pitää joko etutai takakädessä, tai miksei myös molemmissa jos valmiita tuliannoksia halutaan pitää valmiina useampia. Toki patruunat pysyivät siinä, mutta eivät niin hyvin kuin ennen pakastamista. Laturin muotoilu on onnistunut, eikä se siksi häiritse ampumista.
Pikalaturin avulla uuden tuliannoksen saa haulikkoon hetkessä, varsinkin jos aseessa on ejektorit. Irtopatruunoiden taiteileminen aseen piippuihin hansikkaat kädessä on tunnetusti hankalaa, mutta laturin kahvasta antaa otepinnan myös näissä tilanteissa. Laitoin laturiin
WWW.REKYYLI.FI
kaksi patruunaa ja nakkasin paketin Riistan toimituksen pakastimeen. Meinasin nostaa esille esimerkiksi jänisjahdin, mutta olen itsekin joutunut ampumaan jänistä kolme kertaa samassa tilanteessa. Kahden tunnin pakastamisen jälkeen sen kyky palautua alkuperäiseen muotoon oli heikentynyt. Ilman pikalaturia se onkin ollut varsin hätäinen suoritus ja aseeseen on uudelleen lataamisen yhteydessä päätynyt vain yksi patruuna. Kolmantena etuna on materiaalin keveys, jota ei voi liiaksi korostaa erityisesti liikkuvassa jahdissa. Keskusteltuani valmistajan edustajan kanssa Pohjoismaiden ja erityisesti Suomen metsästyskulttuurista ja käytetyistä aseista, hän toivoi
SPEEDLOADER SWIFT
Valmistaja: Speedloader Ltd., Iso-Britannia Kaliiperi: 12 Hinta: 6,50 puntaa / 1 kpl 24 puntaa / 4 kpl Lisätietoja: www.speedloader.co.uk
93. Pakastamisen jälkeen se siis vie vain enemmän aikaa.
Swift-pikalaturin materiaali on kimmoisaa muovia, joten laturi on kevyt ja kestävä
Finn Sightin alkuhetki oli vuoden 2010 syksyllä, kun siluettiampuja Aki Tanninen valitteli jahtikaverilleen Miikka Kaskiselle sitä, kuinka siluettipistooleihin sopivia tähtäimiä ei ole saatavana. Kaskinen, jolla ei ole siluettitaustaa, totesi tarkasteltuaan Kensight-tähtäintä: "Eihän tässä ole mitään ihmeellistä. Jalonen kommentoi tähtäimen olevan erittäin laadukas ja niinpä tähtäimestä valmistettiin ensimmäinen kahdenkymmenen kappaleen sarja. Nyt kerromme suomalaisen Finn Sight -tähtäinvalmistajan tarinan alkuvaiheet.
tulee klappia. Sako Oy:n alihankintatöistä. Myös muut sarjan tähtäimistä ovat päätyneet siluettiaseisiin, esimerkiksi Tanninen asennutti yhden Ruger Single-Six -revolveriinsa, jolla hän sittemmin voitti Euroopan mestaruuden. Kaskisen ominta alaa ovat nelipyöräiset ajoneuvot ja niillä kilpaileminen sekä rakentelu, joten takatähtäin tuntui hänestä erittäin simppeliltä laitteelta. Esimerkkinä tällaisesta laatua määrittelevästä kohteesta voidaan pitää tähtäimen hahlolevyä, joka
WWW.REKYYLI.FI. Kuluvan vuoden alussa hänellä olikin jo prototyyppi vielä nimettömästä tähtäimestä. Kaskinen ryhtyikin suunnittelutyöhön. FINN SIGHT
PARASTA MITÄ RAHALLA SAA
Finn Sight on kotimainen laadukas takatähtäinjärjestelmä, joka on syntynyt siluettiampujien tarpeisiin, mutta on laajentumassa myös muihin käyttäjäryhmiin. Menneisyydessä tarpeet täytti Bomar, mutta sen manttelinperijäksi noussut Kensight ei ole suoralta kädeltä tarkoitukseen sopiva ja niinpä vaihtoehdot olivat vähissä. Tähtäimelle piti antaa nimi ja pitkällisen pohdinnan jälkeen se nimettiin Finn Sightiksi.
VALMISTUS
Finn Sightin komponenttien valmistus tehdään alihankintana Pro Estore Oy:ssä, jolla on vankka kokemus mm. Varsin usein tällaisten tuotteiden taustalla on henkilökohtainen palo lajiin, mutta nyt taustalla oli "hulluus tekniikkaan" ja halu ratkaista muiden ylittämättömänä pitämä ongelma. Näistä Jaloselle meni kahdeksan kappaletta ja ne asennettiin tuolloin työn alla olleisiin siluettipistooleihin. Lajissa on neljä ampuma-etäisyyttä, joiden välillä kororuuvia ruuvataan. Kyllähän tällaisia nyt tekisi." Tanninen löi hänelle kouraan nipun tähtäimiä ja kehotti tekemään parempia. Siluetissa kaivataan takatähtäimeltä välyksettömyyttä ja kykyä kestää rekyylin lisäksi jatkuva koron säätäminen ilman, että säätöön
94
TEKSTI: TERO KUITUNEN
Suomi on siinä mielessä hieno maa, että aina silloin tällöin joku uskaltaa yrittää ja luo tuotteen, jolle on kysyntää. Tähtäimeen pääsi tutustumaan myös aseseppä Jyri Jalonen, joka on tunnettu siluettipistoolien valmistaja. Kun ajatellaan takatähtäinten osien valmistusta, on yrityksellä siihen hyvät edellytykset, mikäli tuotteen lopullista laatua käytetään mittarina. Lisäksi säännöt vaativat, että tähtäimen tule olla tehdastekoinen (eli yleisesti saatavilla oleva tuote)
Ovatpa tähtäimen käyttösovellukset jatkossa mitä hyvänsä, on siluettitaustan etuna se, ettei tähtäimen pitäisi antautua kovemmassakaan kyydissä. Freedom Arms -revolvereihin sopiva tähtäin on myös tulossa. Kaikille Finn Sighteille, olivatpa ne tarkoitettu mihin asemal-
ERIKOISTILAUKSESTA FINN SIGHT SAADAAN SOPIMAAN MIHIN TAHANSA ASEMALLIIN.
liin hyvänsä, on yhteistä se, että myös asemallikohtainen sovitus on ensiluokkainen. Suunnittelun ja valmistuksen lähtökohtana on, että niin sanottu perustähtäin, joka on jo valmis tuote, koetetaan saada sopimaan erilaisilla alustoilla mahdollisimman moniin asetyyppeihin ja -malleihin. Asiakkaan mieltymysten mukaan saatavana on myös muitakin kokoja ja näyttäisi siltä, että niille tulee olemaan tarvetta viimeistään siinä vaiheessa kun tähtäimiä ryhdytään valmistamaan Smitikoihin ja Rugereihin, joissa hahlot ovat lähtökohtaisesti huomattavasti leveämpiä.
FINN SIGHT ERI ASEISSA
Tällä hetkellä meneillään on kartoitus eri käyttäjäkuntien tarpeista ja kun se on tehty, suunnataan tuotanto näihin kohteisiin. Kaikki edellä mainitut ovat joko valmiita tai sitten hyvin pitkästi tuotekehitettyjä. Yksi mahdollisuus on, että erityisesti tunneloituja etutähtäimiä siluettikäyttöön ryhdytään valmistamaan yhteistyössä Jalosen kanssa. Jos jollakulla lukijoista on perusteltuja näkemyksiä siitä, millaiselle tähtäimelle olisi kysyntää ja millainen rakenne siinä pitäisi olla, Finn
FINN SIGHT
Valmistaja: Finn Sight Hinta: 150200 euroa (riippuen jalustasta, tarvittavista välikappaleista jne.) Lisätietoja: www.finnsight.fi
WWW.REKYYLI.FI
95. Lopullisessa tuotteessa hahlolevy tuntuukin lähinnä kiinteältä osalta, ja tavanomaisiin tähtäimiin tottuneesta on suoranainen ihme, että se ylipäätään tottelee sivusäätöruuvia. Tällä menetelmällä mittatarkkuus on niin hyvä, ettei esimerkiksi CNCtyöstöllä päästä samaan. Tällä hetkellä tarjolla on kolme hahlon leveyttä, 0,8, 1,5 ja 2,0 mm (vastaavasti 0,032, 0,06 ja 0,08 tuumaa). Tähtäimet ovat kauttaaltaan teräsrakenteisia ja eri osiin on valittu tarkoituksenmukaiset teräslaadut. täytyy laatutähtäimessä saada istumaan välyksettömästi. Korosäädön osalta muutoksen voi tehdä myös käyttäjä, koska korosäätö on suunniteltu helposti purettavaksi niille käyttäjäryhmille, joilla sille on tarvetta (siluettiampujat). Sitä tarvitaan jo tähtäimen paikoillaan pysymiseen, mutta myös rekyylikestävyyteen. Lopuksi on korostettava, että tarjolla on myös custom-ratkaisuja. Tämä johtuu tähtäimien rakenteen lähtökohtaisista eroista. Yhteensopivuuden taustalla on toinenkin syy, eli Bomarin käyttäjien on helppo tottua Finn Sightiin naksujen ollessa samat. Käytännössä Finn Sightin käyttäminen vaatisi muutoksia myös etutähtäimeen, ellei aseessa ole siluettityyppistä säädettävää etutähtäintä. Tällöin käyttäjä saa säätöihinsä haluamansa tuntuman. Tässä yhteydessä on mahdollista vaikuttaa muun muassa siihen, kuinka jäykät säätönaksuista tehdään. Tämä on kuitenkin ajankohtaista vasta kun takatähtäimet valtamerkkien osalta ovat kunnossa. Smith & Wesson -revolverien tilanne on enemmän auki ja kun kävin tapaamassa Kaskista, oli mukanani kaksi Smitikan revolveria. Sightin sivuilta löytyy yhteystiedot valmistajalle. Esimerkiksi T/C-yhteensopiva tähtäin valmistetaan siten, että mukana tulee picatinny-tähtäinkisko, jonka takapäässä on kiinnityskohta perusjalalle (sama, mitä jo valmistetuissa tähtäimissä on käytetty). Esimerkiksi kuusiokolokantaiset säätöruuvit ovat teräslaatua, joka parantaa niiden kestävyyttä jatkuvassa käytössä. Kaskinen kuitenkin totesi, että jos Smitikan tähtäimelle on kysyntää, sellainen saadaan tehtyä. Mainittakoon samalla, että korosäätö on Bomaria vastaava, joten Finn Sightin osat sopivat niihin varaosiksi. Kuten edellä on todettu, osat sovitetaan toisiinsa käsin. Uskoisin, että näkemykset esimerkiksi itselataavien pistooleiden takatähtäimestä olisivat tervetulleita. Ongelmia on kaksi, eli tähtäimet ovat erilaisia mallista riippuen ja Kaskisen pikaisten mittausten perusteella Smitikassa Finn Sight -tähtäintä ei ilmeisimmin ole mahdollista saada aivan yhtä alas kuin Smitikan alkuperäistä. Erikoistilauksesta Finn Sight saadaan sopimaan mihin tahansa asemalliin.
JATKO
Tulevaisuuden tuotevalikoima on yhä auki, mutta jatkossa olisi luonnollista ryhtyä tarjoamaan myös etutähtäimiä. Laadusta kertoo se, että kun tähtäimet kootaan, osien sovitukseksi riittää muutama pyyhkäisy timanttiviilalla. Koska osa T/C-ampujista käyttää otetta, jossa tukikäsi pitää kiinni piipusta ja ase on lähellä kasvoja, tarjolla on myös tähän sopiva korkeampi jalusta. Hahlolevyt valmistetaan lankasahauksella, joka on kipinätyöstömenetelmä. Rugerin tapauksessa perustähtäimen ideasta joudutaan mitä todennäköisimmin poikkeamaan, ja tähtäinlehti tullee olemaan suoraan alkuperäisen tilalle sopiva. Finn Sight -tähtäimiä suunnitellaan ja valmistetaan poikkeuksellisen käyttäjäkeskeisesti, joten kerrankin ammunnanharrastajilla on oikea mahdollisuus vaikuttaa lopulliseen tuotteeseen
Itse en olisi näin jyrkkä, koska vuosien varrella olen muutamia kertoja yllättynyt positiivisesti edullisten putkien kanssa. Tässä mielessä BSA Edge on mielenkiintoinen tapaus, koska valmistaja on uskaltautunut laittamaan pakkauksen kylkeen maininnan: Designed for high powered hand guns ("suunniteltu tehokkaisiin käsiaseisiin").
VERTAILUA VASTAAVAAN
Yleisolemukseltaan BSA Edge on asiallinen laite. Tällä logiikalla nyt esiteltävä BSA Edge olisi sopiva noin 70 euron pistooliin tai revolveriin.
96
Moni kollegani on myös sitä mieltä, että kaikki muutaman satasenkin hintaiset kiikaritähtäimet ovat "kuraa". Toisaalta pistoolikiikari joutuu joskus jopa kovemmalle rasitukselle, koska kovarekyylisissä käsiaseissa kiikari saa melkoista höykyytystä. Siinä ei ole mitään
WWW.REKYYLI.FI. Toki muutamia eroja on, joista ensimmäinen liittyy lyhyiden aseiden rooliin etupäässä lyhyen kantaman aseina. Kun kiväärin optiikan olisi suotavaa sallia tarkka ampuminen useiden satojen metrien päähän, lyhyiden aseiden kohdalla 200
metriäkin on jo melkoinen matka. BSA EDGE
TEKSTI: TERO KUITUNEN
HINTATIETOISEN PISTOOLIVARIAABELI
Tähtäinoptiikan hankkimisen perussääntöjä on, että optiikassa ei kannata säästää ja usein sanotaan, että kiikaritähtäimeen tulisi sijoittaa suunnilleen sama määrä euroja kuin aseeseen. Tästä syystä ei huippuoptiikalle ole niin suurta tarveta kuin kiväärikäytössä. Lähtisinkin siitä, ettei optiikan hinta määritä sitä, onko se kelvollinen tiettyyn käyttötarkoitukseen. Pistoolikiikareihin pätevät lähtökohtaisesti samat säännöt kuin kivääreiden optiikkaan. Vasta kun hintaa on tonni tai toinenkin, alkaa laatu olla heille riittävää. Käytännössä ero on suurempi, koska useimmat käsiaseella metsästävät asettavat ampumamatkan katon esimerkiksi 100 metriin
Tähtäimen ollessa samalla etäisyydellä silmästä, sen kuva muuttuu suuremmilla suurennoksilla oudoksi. silmiinpistäviä vikoja, kuten kalppia suurennoksen säädössä tai muuta sellaista. Kyseessä on nahkeasti liikkuva rengas, joka pysyy hyvin paikoillaan normaalikäytössä. Vasta kun tähtäintä tuodaan lähemmäs kasvoja kuva kirkastuu kokonaisuudessaan. Äkkiä olettaisi, että optiikka toimii tuolla vaihteluvälillä, mutta tässä tapauksessa oletus on siis väärä. Toinen
ja kolmaskin sika keikahtivat hyvät osumat saaneina, mutta neljäs laukaus meni noin 10 cm yli. Patruunaksi valitsin normaalia kevyemmän latauksen, Impala-tehdaspatruunan, jossa messinkisen massiiviluodin paino on 10,4 grammaa ja lähtönopeutta reilut 500 m/s. Kenttäoloissa käyttömukavuus on huomattavasti parempi kuin malleissa, joissa on erillinen lukitusrengas. Tämä vertailu nostikin Edgen pisteitä rutkasti. Kyseinen Bushnell on ollut testikiikarina monissa eri tyyppisissä lyhyissä aseissa ja olipa se S&W M29-revolverini päällä Afrikan reissullakin. Toisaalta, revolverien ja pistooleiden päällä optiikka saa lopulta niin paljon "kenkää", ettei Edgen mainoslauseen paikkaansapitämättömyys mitenkään yllätä. Luonteva jatko oli kokeilla 50 metrin päähän siluettikanojen kaatamista ja kun kahdella laukauksella oli kaksi tirpusta selällään, otin tähtäimeen 100 metrin päässä olevat sikakuvat. Miedohko patruuna ja yli 10 tuumainen piippu on yhdistelmä, jossa tähtäin ei saa mitenkään erityistä runtua. Oikea osoite BSA Edgelle on kuitenkin olemassa, se löytyy pienoispistoolien ja -revolverien katolta, jossa rekyylin ruhjovaa vaikutusta ei ole. Tässä vaiheessa kokeilin jo optiikan kiinnitysruuveja, josko ne olisivat päässet löystymään. Ensinnäkin sen ristikko on liian ohut ja vaalea näkyäkseen kunnolla varjossa lymyävää riistaeläintä vasten ja toiseksi sen näkökenttä myös pienimmällä suurennoksella on niin pieni, että eläimen löytäminen ristikkoon on turhan haastavaa stressaavassa riistatilanteessa. Säätötornien sisältö on tavanomaista tavaraa edullisissa kiikaritähtäimissä. Ryhdyinkin tutkimaan BSA:n kotisivuja ja siellä mainittiin "optimaaliseksi silmänetäisyydeksi" 1220 tuumaa eli 305-508 mm. Myös kuva on päivänvalossa kirkas ja käyttökelpoinen. Laukaus numero 11 oli tehnyt viimeisen voitelun ja BSA Edge oli tullut tiensä päähän. Rinnakkaisvertailussa BSA onkin näissä seikoissa huomattavasti miellyttävämpi. Kun suurennosta lisätään lähelle maksimiarvoa, BSA:ssa tapahtuu jotain erikoista. Todettuani, että ruuvit olivat tiukalla, tipautin rullaan uuden patruunan ja nostin aseen kasvojeni eteen. Vain keskusta on kirkas ja reunoilla on laaja sumea rengas. Sijoitin ristikon keskelle kuvaa ja hieman kummastelin, kun sika kaatui juuri niin kuin se kaatuu hieman ylävoittoisesta osumasta. Runkoputken halkaisija on 1 tuuma. Mitä ilmeisimmin ristikko oli ollut jo matkalla alaspäin, kun osumat lähtivät nousemaan.
OIKEA OSOITE
Edgen antautuminen on harmillista, koska olisihan se nannaa saada kohtuullisen laadukas putki hyvinkin edullisesti. Mutta. Kyseinen patruuna jäi kuitenkin ampumatta, koska tähtäimen ristikko oli tipahtanut alas. Suurimmalla (7x) suurennoksella koko kuva on kirkas vasta kun tähtäin on tuotu noin 300 millin päähän silmästä, eli siis BSA:n ilmoittaman skaalan
WWW.REKYYLI.FI
Suurimmalla suurennoksella silmänetäisyys muodostuu turhan lyhyeksi, eikä salli käsien ojentamista.
minimiarvoon. BSA mainostaa putken runko-osan olevan yhdestä kappaleesta valmistettu.
BSA EDGE
Valmistaja: BSA Optics Inc., Yhdysvallat Valmistusmaa: Kiina Suurennos: 2-7x Parallaksikorjaus: 50 yardia (45,7 m) Pituus: 242 mm Paino: 315 g Hinta: 71 euroa Maahantuoja: Asetalo Oy, www.asetalo.fi
97. 25 metrin kohdistuksella luodin olisi pitänyt osua alas, mutta ajattelin tehneeni hienoisen laukaisuvirheen ja olihan käyttämäni patruuna tavanomaista laakalentoisempi. Myös kaksi seuraavaa laukausta meni yli siten, että koro kasvoi aavistuksen. Jotta saisin paremman kuvan Edgen käyttökelpoisuudesta, vertasin sitä rinnakkain vuosien varrella tutuksi tulleeseen Bushnell 2-6x32 pistoolikiikariin. Tällä silmänetäisyydellä suurin käyttökelpoinen on suurennos on 5x. Näin edullisen putken kestäminen tässä käytössä olisi ollut se oikea yllätys. Ratakäytössä Bushnell on ollut oiva peli, mutta jahdissa siitä paljastui kaksi pahaa puutetta. Hieman leukaillen voisikin sanoa, että tämä kiikari on parhaimmillaan ampujilla, joilla on lyhyet kädet.
MAGNUMILLA RATSASTAN
Aluksi ajattelin sijoittaa Edgen pienoispistoolin päälle, muuta kun kerran putki on tarkoitettu "tehokkaisiin käsiaseisiin", valitsin alustaksi S&W M29:n kaliiperissa .44 Magnum. Kuvan ja ristikon laadun puolesta Edgellä hoitaa kaikki .22LR:n tai vastaavan tarjoamat ampumaetäisyydet.
Silmälasilliset ampujat arvostavat putken takapäässä olevaa pikatarkennusta. Koejärjestelyn silmänetäisyydeksi mitattiin 410 mm, joka on haarukan puolivälissä. Kohdistin putken 25 metrin etäisyydeltä koulutauluun ja kaikki oli kohdallaan kolmen laukauksen jälkeen. Niinpä juuri nämä seikat kiinnostivat minua BSA:ssa. Suurennoksen säätörengas on asiallisen suuri ja helppokäyttöinen. Kakkossuurennoksella, joka on lyhyiden etäisyyksien metsästyskäytössä oivallinen, näkökenttä on noin kolmanneksen suurempi ja vaikka ristikko on malliltaan sama (Duplex), on se BSA:ssa selvästi paksumpi ja väriltään musta. .44 Magnum on nykyään pienin kaliiperi, jonka yhteydessä adjektiivi "tehokas" saattaisi jo kuulua asiaan
Monipuoliseen valikoimaan pääsee tutustumaan tarkemmin valmistajan sivuilta löytyvän online-katalogin kautta (www.mak.ag/catalog/), sekä maahantuojan omien sivujen kautta (koti.phnet.fi/gotsch/).
PIKAJALAT RADALLA
Tutustuimme radalla MAK:in haulikkoon tarkoitettuun MAKnetic docter -pikajalkaan, Tikka T3:seen tarkoitettuun MAKuick-pikajalkaan sekä MAK-Milmont-pikajalkaan, jota testasimme AR15-kiväärin kanssa. MaahantuojaWWW.REKYYLI.FI. MAKnetik-jalan erikoisuus on se, että siinä käytetään kiinnityksessä hyväksi magneettia. MAK-jalkoja löytyy yksitai kaksiosaisina. MAK:ilta löytyy laaja valikoima erilaisia kiikarinjalkoja, joihin kuuluu myös weaver- ja picatinny-kiskoon sopiva säädettävä pikajalka. Tähän on olemassa ratkaisuksi pikajalkoja, joista nyt tutustumme MAK:n versioon.
98
MAK kiikarinjalkoja valmistaa saksalainen Kilic Feintechnik GmbH (Kilic Precision Engineering Inc.). Kyseinen pikajalka täyttää myös NATO:n standardit ja pikalukitusvivut voidaan tarvittaessa avata hanskatkin kädessä. TESTISSÄ
TEKSTI JA KUVAT: MARKO TAMMELIN
MAK pikakiinnitteiset kiikarinjalat
Monelle metsästystä ja urheiluammuntaa harrastavalle on varmasti tullut mieleen, että kuinkahan aseen saisi paremmin mahtumaan kiikarin kanssa aselaukkuun, tai voikohan tähtäimen mahdollisesti irrottaa ilman että osumapiste muuttuu. Ensimmäisenä otimme testiin MAK:in uuden MAKnetic-kiikarinjalan ja asensimme jalan Docter-punapistetähtäimineen 12 kaliiperiseen Remington 870 -pumppuhaulikoon. Pikajalat on valmistettu lentokonealumiinista ja niiden kynnet, sekä muut rasitukselle joutuvat osat ovat kovaksi karkaistua terästä
na toimivan Asekorjaamo Klaus Göetschin kertoman mukaan kyseistä jalkaa oli aiemmin testattu, mutta sillä kertaa sen paikallaan pysyvyys ei ollut testaajan mukaan toiminut, joten päätimme tehdä uuden kokeen laittamalla teipin palan jalan juureen ammuntatestin ajaksi. Seuraavaksi testivuorossa oli MAKuick pikajalka, joka tässä tapauksessa oli tarkoitettu Tikka T3 .308win -kivääriin. Myöskään laadullisia heikkouksia ei ole ja tuotteet on viimeistelty hyvin, mikä onkin ominaista yleiselle käsitykselle saksalaisesta tarkkuudesta. Myös tämän jalan kiinnitysten esikiristys on syytä suorittaa huolellisesti, jotta voidaan varmistaa hyvä sopivuus aseen kiskoon. Osumapiste tuntui pysyvän paikallaan erittäin hyvin, eikä kiinnityksestäkään löydetty moitittavaa.
YLEISTÄ MAK TUOTEPERHEELLE
Yhteisenä mielipiteenä MAK:n jaloista voi testissä saamiemme kokemuksien perusteella sanoa niiden toimivan erittäin hyvin, kunhan asennukseen ja käyttöönottoon kiinnitetään hieman huomiota. Testissä käytimme Schmidt & Bender -kiikaritähtäintä ja ammuimme useita sarjoja välillä ottaen jalan irti todetaksemme sen mahdollisen vaikutuksen osumapisteeseen. Tähtäimeksi valikoitui kohtuullisen raskas 624x50 -kiikaritähtäin, jotta itselataaville aseille ominainen edestakainen rekyylikestävyys saataisiin parhaimWWW.REKYYLI.FI
malla mahdollisella tavalla todennetuksi. Kuten jo aiemmin mainitsimme, on valikoima myös varsin runsas, tarjoten varsin hyvän mahdollisuuden käyttää saman valmistajan jalkoja ja mahdollisuuksien mukaan myös samoja tähtäimiä eri aseissa. Myös tämän pikajalan asennus suoritettiin huolella oikean esikiristyksen aikaan saamiseksi. Hinnaltaan jalat sijoittuvat keskimääräistä hieman korkeammalle tasolle, mutta laadun ja luotettavuuden osalta on tämä otettava huomioon puntaroidessa näiden keskinäistä suhdetta. Myöskään tällä jalka-, tähtäin- ja aseyhdistelmällä ei havaittu osumapisteen muutoksia, tai jalan kiinnitysten löystymistä, joten valmistajan lupaus osumapisteen muuttumattomuustakuusta tuntui myös pitävän paikkansa. Punnitsimme pikajalan painoksi yhdessä 1" renkaiden kanssa 186 grammaa ( Jalka 142 grammaa, renkaat 44 grammaa /pari). Käyttökokeessa tuli myös esille se yleisesti tunnettu ominaisuus, että punapistettä käytettäessä osumapiste ei muutu tähtäimen sijoituskohdan mukaan ja ikään kuin varmentaaksemme tämän irrotimme ja kiinnitimme jalkaa useaan kertaan ammunnan aikana. Kokeessa ammuimme karkeasti arvioiden reilut kaksisataa laukausta ja jälleen irrotimme ja kiinnitimme jalka- ja kiikariyhdistelmää edestakaisin sarjojen välissä. Epäilemme, että maahantuojan mainitsemassa tapauksessa jalka oli asennettu virheellisesti. MAK-kiikarinjalkoja voikin suositella niille, jotka haluavat aseeseensa varmasti toimivat sekä luotettavat pikajalat.
MAKuick Tikka T3 pikajalka aseeseen asennettuna.
Valmistaja: Kilic Feintechnik GmbH (Kilic Precision Engineering Inc.), www.kilic-feintechnik.de/ Hinnat: - Pikajalka 1" /30 mm: 260 euroa - Pikajalka (Weaver), 2-osainen 1"/30mm: 260 euroa - Milmount pikajalka (Weaver), 1-osainen 1"/30mm: 345 euroa (TESTATTU) Maahantuoja: Asekorjaamo Klaus Götsch, http://koti.phnet.fi/ gotsch/ Lisätietoja: MAK Online katalogi: www.mak.ag/catalog/
MAK-milmont jalan, samoin kuin muidenkin MAK pikajalkojen asennuksessa tulee muistaa huolellinen esikiristys, joka tapahtuu löysäämällä ensin jalan säätöruuvin lukitus ja vasta tämän jälkeen kiristämällä kynnen esikiristystä kunnes haluttu asetus on saavutettu.
MAKnetic pikajalka Docter punapisteen kanssa asennettuna.
MAK-milmont pikajalan käännettävä weaver/ picatinny rekyylivastinpala.
99. Ammuimme useita kymmeniä laukauksia, muun muassa täyteisillä, mutta emme yrityksistä huolimatta saaneet jalkaa antamaan periksi. Viimeiseksi testivuorossa olikin weaver- ja picatinny-kiskoon käytettäväksi tarkoitettu yksiosainen MAK-Milmont-pikajalka, jota testasimme STI:n valmistaman AR15-kiväärin päällä. Pikajalkojen asennettaessa onkin syytä muistaa jalan esikiristyksen säätäminen, jotta saadaan pikalukituksesta tiukka ja hyvin kulloinkin käytössä olevaan aseeseen sopiva. Huomioitavaa on myös kyseisen jalan asennuksessa käännettävä rekyylivastinpala, joka mahdollistaa sen käyttämisen joko weaver- tai picatinny-kiskossa
Koekäyttöön saamissamme malleissa ei ole kyseisiä puutteita ja ne ovat astetta kookkaampia, mutta kevytrakenteisia vaakoja. Oli pakko selvittää, saisiko esimerkiksi 15,90 eurolla käyttökelpoisen ruutivaa'an?
100
Kyseisessä nettikaupassa on muitakin vaakoja, kuten "maailman pienin taskuvaaka", joka oli mainitun keskustelun keskiössä. Esiin nousivat mania33-nettikaupassa myytävät vaa'at ja sain kimmokkeen pyytää niitä koekäyttöön. Mutta, varovaisuuteen on aina syytä, kun käytössä on "tarkkuusinstrumentti".
TIMANTTIVAAKA MANIAJ02
Henkilökohtaisesti olin ennakolta kiinnostuneempi J02-mallista, koska se poikkeaa enemmän käytössäni olleista digivaaoista. Koska näin tarkka vaaka reagoi pienimpiinkin muutoksiin ympäWWW.REKYYLI.FI. Käytännössä tekniikka on pakattu kevyeen muovikuoreen ja ensimmäinen ajatus näiden kanssa työskennellessä on, että nyt on syytä olla varovainen. DIGITAALIVAAKA MANIA50 TIMANTTIVAAKA MANIAJ02
TEKSTI: TERO KUITUNEN
EDULLISEN PUNTARIN METSÄSTYS
Tämän artikkelin taustalla on Rekyylin palstalla käyty keskustelu edullisista digitaalisista vaaoista, joita voisi käyttää jälleenlatauksen apuvälineenä. Siinä tarkkuus on 0,001 grammaa, eli periaatteessa tarkkuus on kymmenkertainen tavanomaisiin vaakoihin verrattuna. Siinä puutteena on esimerkiksi grainien puuttuminen eikä vaa'an pienikokoisuus ole erityinen meriitti lataamisessa, koska vaakaa harvemmin kuljetellaan paikasta toiseen
Käyttöohjekin kyllä löytyy, mutta se on laitteen kannessa. Laitteen mukana tulee 4 AAAparistoa, kaksi mitta-astiaa, käyttöohje (englanniksi) sekä 20 gramman kalibrointipaino. Sen tarkkuus on 0,01 grammaa. Sama tapahtuu myös silloin, jos mikä tahansa esine, tai vaikkapa sormet, ovat liian lähellä vaakaa, koska elektroniikka ottaa häiriötä mistä tahansa. Tämän toiminnon hyödyllisyyttä rajoittaa tosin 20 gramman kapasiteetti. Kaikenlaiset ilmavirtaukset, kuten hengittäminen tai ilmastointi saavat sen näytön vilistämään. Ja kohta taas jälleen pienempää.. Mania50:n mukana tulee vain paristot (2 kpl AAA). Vaa'assa on myös enemmän ominaisuuksia, kuten laskuritoiminto. Jos tarkoituksena on vaikkapa mitata useampi ruutiannos, on homman sujuttava tai vaaka sammuu ja sitä saa käynnistellä ja taarailla uudestaan. Mania50:n osalta kerrottavaa on varsin vähän. Tämä koskee myös "suojakantta", joka näin paljastui pelkäksi kuljetussuojaksi. Lisäksi vaaka sammuu, jos sitä ei ole käytetty 30 sekuntiin, joka on aivan liian lyhyt aika. Paketissa ei tule kalibrointipainoa, mutta onneksi minulla oli hyllyssä juuri sopiva 50 grammainen, jolla pääsin alkuun. Tulos muuttuu myös sen mukaan missä kohtaa alustaa mittaastia sijaitsee. Hyvää on, että näyttö on suurempi ja selkeämpi, ja myös kontrollien sijainti kosketusnäytössä on mai-
nio asia, varsinkin kun ne toimivat hyvin. Ja välillä myös sen mukaan, kumpaa mitta-astiaa käytetään.
KUMMAN OTTAISIN?
Koekäytössä ManiaJ02:n käytettävyys alkoi viehättämään kummasti, ja se olisi valintani ilman satunnaisilta tuntuvia muutoksia tuloksessa. Se sopiikin rooliin lähtökohtaisesti, koska sen ominaisuudet ovat täysin samat kuin monituisilla nimenomaan ruutivaaoiksi tarkoitetuilla edullisilla digitaalivaaoilla. Yritin kalibrointia vajaat kymmenen kertaa, mutta kertaakaan prosessi ei mennyt läpi, koska vaaka päätyi näyttämään kalibrointipainolle lukemaa 20,002 grammaa. Koska puomivaa'an asteikko on graineina, suoritin vertailun käyttämällä kolmea eri painoa: 10 grainia ("pieni ruutiannos"), 40 grainia ("kivääriannos") ja 167 grainia (luoti). Ilmeisesti syynä oli oma hölmöilyni, koska poimin painon rasiasta sen jälkeen, kun olin supistanut kasan hylsyjä. Kalibroinnista ei kuitenkaan tullut valmista useista yrityksistä huolimatta. Koska heitto oli jälleen minimaalinen, päätin ryhtyä käytännön kokeisiin.
KÄYTÖSSÄ
Tavanomaisen latauskäytön lisäksi tein vertailukokeen. Käytössäni on ollut erimerkkisiä täysin vastaavia laitteita, joista pari olen nakannut roskikseen niiden poksahdettua
WWW.REKYYLI.FI
tai menetettyäni luottamukseni niihin. Suorastaan toivon, että kyseessä on yksilövika, koska J02:ssa voisi olla potentiaalia pilkuntarkan lataajan työkaluksi. Se näyttää oikein vain silloin kun mitta-astia on täsmälleen keskellä 63 x 76 mm kokoista punnitusaluetta. Toki kannella on suojaamistehtävä myös kuljetuksen aikana. Toiseksi vertailukohdaksi valitsin mekaanisen RCBS 5-0-5 puomivaa'an, joka edustaa perinteisesti varsin luotettavana pidettyä mittalaitetyyppiä. Kolmantena havaintona on, että Mania50 usein kaipaa muutaman sekunnin, jotta lopullinen tulos selviää. ristössä, kuten ilman virtauksiin, on mittausalustan päälle mahdollista kääntää suojakansi. Siinä on puutteensa, kuten huonompi näyttö ja pienempi tarkkuus, mutta tavanomaiset lataajan punnitustyöt hoituvat sillä varmemmin.
MANIA50
Mittatarkkuus: 0,01 g (0,02 gr) Maksimi: 50 g Yksiköt: g, gr, oz, ct Paristot: 2 x AAA Auto-Off: 30 sek Takuu: 1 vuosi Hinta: 15,90 euroa (+ kalibrointipaino 7,70 euroa)
MANIAJ02
Mittatarkkuus: 0,001 g (0,01 gr) Maksimi: 20 g Yksiköt: g, gr, oz, ozt, dwt, ct Lisätoiminto: kappalelaskuri Paristot: 4 x AAA Auto-off: 3 min Takuu: 1 vuosi Hinta: 48 euroa Myyjä: wwww.mania33.com
101. Kyseiset heitot saattavat selittyä osittain sillä, että vaaka on niin herkkä. Alkuvaiheessa suurimman huomion keräsi se, että ManiaJ02 näytti järjestään hieman pienempää lukemaa kuin muut. Se on käytettävyydeltään monessa suhteessa pikkuveljeään parempi, mutta tietyssä mielessä sen käyttäminen ei sovi heikkohermoisille. Mania50:n mittatarkkuus on "vain" 0,2 grainia. Kun muut vaa'at ilmoittivat ruutiannoksen painoksi esimerkiksi 40 grainia, J02:n lukema oli jotain väliltä 39,6 - 39,8 grainia. Vaaka ilmoitti aina hieman liian pienen lukeman, eikä suostunut uskomaan, että paino on juuri 50 grammaa. Yhdessä vaiheessa J02 ryhtyi näyttämään samaa tulosta kuin muut, mutta ilo ei ollut pitkällinen, koska seuraavaksi se alkoi näyttämään hieman liian suurta tulosta. Se näytti samaa tulosta puomivaa'an ja verrokkidigivaa'an kanssa, tosin mittaustarkkuuden rajoissa. Olettaisin, että painoon oli tarttunut sormistani hieman supistusrasvaa, koska kun olin puhdistanut painon huolellisesti, vaaka hyväksyi sen heti ensimmäisellä yrityksellä.
ManiaJ02 timanttivaaka toimitetaan suojuksessa, jossa on mukana paristot, käyttöohje sekä kaksi mitta-astiaa omissa taskuissaan.
DIGITAALIVAAKA MANIA50
Tämä malli on myyjän suositus ruutivaa'aksi. J02 osaa automaattisesti laskea vaikkapa haulien lukumäärät kunhan sille on kerrottu, paljonko 25 haulia painaa. ManiaJ02-timanttivaaka oli, kuten odotettua, se mielenkiintoisempi tapaus. Valitsin Mania-vaakojen rinnalle edullisen digitaalisen ruutivaa'an, juuri sellaisen, joita on ruutivaakoina myyty jo useiden vuosien ajan. Vain ja ainoastaan J02:n epävarmuudesta johtuen valintani olisi sittenkin Mania50, joka on perusvarma suorittaja. Jos annosta punnitessa kannen laskee alas, näytön lukema pienenee. Ensimmäisenä hommana oli tietysti laitteen kalibroiminen, joka pitäisi olla ohjeen mukaisesti suoritettuna helppoa. Tämähän tietysti ärsytti ja niinpä kokeita toistettiin ja toistettiin. Tämä verrokkilaite on kuitenkin pitänyt kutinsa jo useamman vuoden
Kahvan kuoria lukuun ottamatta koko ase on valumetallia. Aseita on tarjolla neljällä eri piipun pituudella (2,5, 4, 6 ja 8 tuu-
maa) ja kahdella erilaisella piippuprofiililla. Hylsyratkaisulla on toki huonokin puolensa: perinteiset ilmaaseluodit eivät hylsyjen nokalle
istu, vaan niissä on käytettävä palloluoteja. Itse aseella ei ole mitään tekemistä Dan Wessonin, eikä minkään muunkaan valmistajan tuliaseiden kanssa, sillä se on mallinnettu vailla esikuvia ulkokuoreltaan pikemminkin varsin geneerisen, jos kohta piippuprofiililtaan modernin näköiseksi revolveriksi. Takatähtäin säätyy sekä korkeus- että sivusuunnassa ja etutähtäimeen on maalattu valkoinen piste. Kaikki hallintalaitteet toimivat juuri samalla tavalla kuin ruutirevolvereissa ja hylsyjen käyttö nyt vaan tuo kummasti fiilistä ilma-aseeseenkin. Ylipäätään ainoa sovitukseltaan varsin suuritoleranssinen osa on rulla, joka pääsee tosin vain käsin heiluteltaessa liikkumaan hieman joka suuntaan.
TÖLKKISILPPURI
Dan Wessonin kaltaiset ilma-aseet lienevät kiistatta puhtaasti virkistyskäyttöön tehtyjä. Airsoft-markkinoilla on käynnissä verinen kamppailu eri tuliasebrändien nimenkäyttöoikeuksista, joten suuret tukkurit haalivat kilvan aseyhtiöiden lisenssejä. ASG DAN WESSON 8"
Moderni tölkintuhoaja
Ilma-asemarkkinat ovat täynnään monenmoisia kapistuksia. Kiinalaiset ovat vallanneet tätäkin alaa ja mielenkiintoista kyllä, tarjoavat jopa uudenlaista ajattelua. Sen verran tuliasemaailmasta poiketaan, että rullan avaussalpaan on lisätty myös liipaisimen lukitseva varmistin. Kummassakin tapauksessa aseet ovat mekaaniselta toiminnaltaan kuin ilmettyjä kaksitoimisia revolvereja ja kuulat painetaan patruunoilta näyttävien hylsyjen päähän. Perinteisestä poikkeavia ratkaisuja edustaa testattavaksi saapunut ASG Dan Wesson -ilmarevolveri.
TEKSTI & KUVAT: ESA TOIVONEN
Kokemukseni ilma-aserevolvereista olipa kyseessä perinteinen 4,5-millinen ilmakko tai vaihtoehtoisesti 6tai 8-millinen airsoft-ase ovat liki järjestäen olleet jokseenkin nuivia. Hämärässä mokomalla ei tee yhtään mitään, mutta hyvässä valossa se kyllä nopeuttaa kummasti tähtäinkuvan saamista. Melko korkeita odotuksia olikin ilmassa saadessani käsiini saman valmistajan saman aseen kaliiperissa 4,5 mm.
LISENSSIREPLIKA
Tiivistettynä ASG eli ActionSportGames on tanskalainen tukkuri, joka tuo Eurooppaan enimmäkseen aasialaisten valmistajien airsoft-aseita ja 4,5-millisiä ilmakoita, ja myy ne eteenpäin omalla nimellään. Oikeastaan ainoan poikkeuksen toinen toistaan kehnompien laitteiden joukossa on muodostanut Wingunin mainio revolverimallisto airsoftpuolella. Hieman kumimainen, karhennettu muovikahva on miellyttäväntuntuinen ja tarjoaa hyvän otepinnan hikisillekin käsille. Näistä testiimme päätyi 8 tuuman piipulla varustettu, mustakahvainen ja harmaa versio.
NÄPPITUNTUMA
Dan Wesson tuntuu ja näyttää mainiolta. Värivaihtoehdot ovat himmeänharmaa ja kromi, kahvojen osalta musta sekä puujäljitelmä. Tämän autenttisemmin ei ilmarevolveria voisi toteuttaa. Eihän toki
WWW.REKYYLI.FI. ASG
102
hallinnoi myös perinteikkään Dan Wessonin nimeä, jonka se on päättänyt valjastaa kiinalaisen Wingunin valmistamien ilmarevolverien markkinointiin. ASG ei kuitenkaan tuo Eurooppaan kuin muutamaa mallia. Wingun tekee näitä 12 gramman hiilidioksidikapseleista käyttövoimansa ammentavia revolvereja sekä kaliipereissa 4,5 mm että 6 mm. Myöskään piippu ei ole rihlattu. Hiilidioksidikapseli sijoittuu kahvan sisään. Se painaa riittävästi tuntuakseen jokseenkin oikealta aseelta, eikä kahvan muoviosien hyvin lievän nitkumisen lisäksi erityisempää lelumaisuuden tuntua ole havaittavissa
Hiilidioksidi virtaa koko hylsyn läpi ja lähettää luodin piippuun. Vanha sotaratsu siis potkii edelleen.
ASG DAN WESSON 8"
Valmistaja: Wingun, Kiina Kaliiperi: 4,5 mm Pituus: 338 mm Massa: 1040 g Hinta: 110 euroa Myyjä: MWM Trading, 040 484 2403
103. Aseen mekaaninen tarkkuus sen sijaan on tällaiselle laitteelle varsin käyvällä tasolla: kymmenestä metristä tulitikkurasiaan osuminen on kiinni lähinnä ampujasta ja tölkkien pudottelun 25 metristä ei pitäisi olla ongelma sekään. Yksitoimilaukaisu on selvästi hallittavampi, muttei sitäkään kevyeksi tai puhtaaksi voi kutsua. Rulla aukeaa työntämällä lukitussalpaa eteenpäin, taaksepäin taasen aseen varmistin menee päälle. Aseen mukana toimitetaan pikalaturi. Toisaalta keveyttä voi pitää myös etuna, sillä Crosmanilla on helpompi ampua pitkään ilman lepotaukoja, kuin raskaammalla Dan Wessonilla. Käytännön testeissä eroa suuntaan tai toiseen ei kuitenkaan havaittu 10 metrin matkalla. Picatinny-kiskon lukittavat kuusiokoloruuvit jättävät jäljet aseen pintakäsittelyyn. Käytettävyydessä annetaankin sitten roimasti tasoitusta, etenkin laukaisun saralla. Tämä ratkaisu sekä keskittää rullan oikeaan kohtaan että tiivistää piipun pesään.
CROSMAN 357
mikään estä pistämästä vaikkapa kaveriporukan kesken kilpailua pystyyn, mutta kovin vakavamieliseen kisaamiseen tuskin kukaan tällaisen kapistuksen kanssa lähtee. Toisaalta yksitoimisesti ammuttaessa ongelmat eivät ole kovinkaan massiivisia. Kaksitoimilaukaisu on jopa kaksitoimiseksi raskas ja ennen kaikkea todella epätasainen. Dan Wessoniin verrattuna eroa on kuin yöllä ja päivällä: osin muovinen ja toiminnoiltaan huomattavan kauas ruutiaseista jäävä, keveän lelumainen kapistus kalpenee auttamatta tuoreemman kilpakumppaninsa rinnalla, ainakin niin kauan kuin mitataan ulkoisia seikkoja ja ylipäätään aseesta henkivää tunnelmaa. Tämä lienee virkistysammunnassa monille mieluisa seikka. Eittämättä kumpaakin seikkaa korkeammalle painottavia käyttäjiä löytyy. Palloluodit painetaan messinkihylsyjen muovisiin kärkiin. Ampujan on syytä keskittyä liipaisimen liikkeeseen todella huolellisesti tai ensimmäisen, raskaan kynnyksen jälkeen tuleva, liki vastukseton välys johtaa helposti ennenaikaiseen laukeamiseen. Iskupohjan kumitiivisteen sekä piipun ja rullan yhteensovituksen ansiosta ohivuotoa ei juuri ole. Irrottamalla takatähtäimen, voidaan aseen mukana toimitettu picatinnykisko liu'uttaa takakautta piipun päällä kulkevaan kiskoon, jolloin aseeseen voi kiinnittää likimain minkä tahansa optisen tähtäimen. Koska Crosman on käytännössä täysin samassa hintaluokassa Dan Wessonin kanssa, jää valinta hyvin pitkälti kahden ominaisuuden, ampumisen helppouden ja realistisen ulkonäön, kilpailuksi. Kaiken kaikkiaan, jos ilmarevolveria olisin hankkimassa, olisi ASG:n Dan Wesson -mallisto erittäin varteenotettava vaihtoehto.
VANHAN KOULUKUNNAN SOTARATSU
Crosman 357 on ainakin 20 vuotta markkinoilla ollut, perinteisenmallinen ilmarevolveri. Periaatteessa luodit ja rihlattu piippu tarkoittavat parempaa tarkkuutta, kuin kuulat ja sileä piippu. Mikäli hyödyntää aseen mukana toimitettavaa picatinny-kiskoa ja somistaa vekottimen vaikkapa valopistetähtäimellä, alkaa tölkkien kurmottamisessa olla jo
WWW.REKYYLI.FI
suorastaan RTC:mäistä toiminnallisuutta.
EI LAINKAAN HULLUMPI
Ulkonäkö- ja näppituntumakilpailussa Dan Wesson pyyhkii perinteisillä ilmarevolvereilla lattiat ja vähän seiniäkin. Laukaisu on seikka, jossa vanhus vie kevyesti voiton uuden sukupolven edustajasta. Hylsyjen käyttö eittämättä jakaa mielipiteitä, itse pidän ratkaisusta. Crosmanilla ampuminen on kevyttä ja helppoa, tarkkojen laukausten ampuminen ei edellytä hirvittävää puristusta ja keskittymistä. Takatähtäin säätyy sivu- ja pystysuunnassa, etutähtäimestä löytyy tähtäystä helpottava valkoinen täplä. Virkistyskäytössäkin olisi tietenkin hyvä osua edes johonkin, joten oli aika viedä testikappaleemme radalle. Heti ensimmäiseksi on todettava, että aseen laukaisu on jokseenkin hirveä. Pienellä harjoittelulla kapistus nopeuttaa lataamista huomattavasti etenkin, jos käytössä on useita hylsy-pikalaturi-settejä.
Aseen hallintalaitteet ovat kuin tuliaseesta ja lopullisen silauksen antavat hylsyt. Aseen piippu pääsee liikkumaan pituussuunnassa jousen varassa. Toiminnoiltaan erittäin realistinen ja kokonaan metallinen kuudestilaukeava on ainakin allekirjoittaneen mielestä aivan eri maailmasta kuin osin muoviset ja epärealistisesti toimivat, perinteiset ilmarevolverit. Kaatuvat ne tulitikkurasiat tälläkin, mutteivät myöskään sen tarkemmin kuin Dan Wessonilla
Monipakkaisissa heittimissä kun on omat hankaluutensa erityisesti silloin kun osat väsymisellään aiheuttavat ongelmia.
SUPERTRAP
Tämä heitin ei ole merkiltään tunnettu, mutta se pitää sisällään samaa tekniikkaa kuin tunnetut "amerikkalaiset" akkuheittimet. Erona isompiin heittimiin on lähinnä se, että yksiputkiseen heittimeen mahtuu kerralla vähemmän kiekkoja ja sitä täytyy täyttää useammin. Heitin siis saadaan arpomaan niin koro kuin sivukin - tämä on edullisen hintaluokan heittimelle hieno ominaisuus ja heittimen käyttökelpoisuutta voidaan tällä tavalla laventaa. Säätöalue on siis toimiva trappia ajatellen, mutta ongelma piilee siinä, että heittimellä ei voida heittää hitaita kiekkoja. Yksinkertaisuus on joskus jopa suoranainen etu. SuperTrapin heittopituus on hyvää akkukäyttöisten koneiden keskiluokkaa - ei pisin mahdollinen, mutta ei myöskään laiskimmasta päästä. Tämä ei haittaa harjoittelussa tai pienellä porukalla harrastettaessa. Ainoa ongelma heittimessä, sen sportingkäyttöä ajatellen, onkin juuri päinvastainen ominaisuus: heittonopeutta voi alentaa vain marginaalisesti. Löysimmälläkin säädöllä SuperTrap heittää kiekkoa eritWWW.REKYYLI.FI. SUPERTRAP - KIEKONHEITIN
EDULLINEN TREENIHEITIN
Erityisesti sportingin esiinmarssin myötä on Suomeen rantautunut satoja liikuteltavia kiekonheittimiä, joiden avulla voidaan rakentaa monipuolisia sportingratoja ja joita voidaan käyttää esimerkiksi määrättyjen kiekkojen harjoittelussa ja harrastuksen alkuvaiheessa. Nyt tarkastelussa on edullinen treeniheitin ja "varaheitin" kisakäyttöön.
TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ
SuperTrap on yksiasemainen heitin, joka on ensisijaisesti tarkoitettu pienimuotoiseen käyttöön. Luonnollisesti amerikkalaisetkin heittimet on tehty Kiinassa ja jos tehdas pukkaa näitä valkoisena versiona jollain määrätyllä nimellä, niin pienillä muutoksilla heitin voidaan myydä toisella nimellä ja vähän erivärisenä.
104
SuperTrapin lisävarusteena myydään sekoittajalla varustettua alakertaa, joka toimii mekaanisesti. Tässä sekoittajassa moottori pyörittää heitintä laidasta toiseen ja heitin voidaan sovituslevyllä asettaa heittämään joko tasaisella korolla tai myös sekoittavalla korolla
Akkukäyttöisten heittimien saatavuus Suomessa on ollut huono. Ampumaradoilla SuperTrapin rooli on toinen. SuperTrap onkin erittäin tervetullut uutuus.
SUPERTRAP -KIEKONHEITIN
Valmistusmaa: Kiina Hinta: 590 euroa, sekoittaja myydään erikseen. Esimerkiksi sportingrastilla tällainen heitin toimii mainiosti jos se on erien välillä helposti täytettävissä eikä rastikohtainen heittomäärä nouse liian korkeaksi. Näitä paikkoja kuitenkin on, ja SuperTrap heitin tarjoaa varteenotettavan vaihtoehdon niille, jotka haluavat keskittyä ampumiseen, ei koneen käyttämiseen. Säätövara on lyhyt ja heittimen heittonopeutta on mahdotonta säätää riittävän alas heittimen monipuolisuutta ajatellen.
WWW.REKYYLI.FI
105. Toimitusajatkaan eivät ole minimaaliset, joten akkukäyttöisen heittimen hommaaminen ei ole Suomessa mitään marketissa käyntiä. Tällöin heittimen korvaaminen toisella on ainoa vaihtoehto saada kisa käyntiin uudelleen. Suurilla maahantuojilla heittimiä ei ole ja muutenkin nettikierrokset tuottavat usein vesiperän. Kisoissa tämäntyyppisiä heittimiä saisi olla myös sen vuoksi, että ei ole mitenkään tavatonta, että joku
Heittimen lavan "turvaetäisyyttä" mallaa muovinen kaari, jonka sisäpuolelle ei pidä tunkea sormia.
heitin väsähtää juuri pahimmilleen kesken päivän eikä sen korjaaminen onnistu. Tämän heittimen kohdalla onkin järkevää pidentää jousen kierretankokaraa, jotta heittonopeusaluetta saadaan laajennettua.
YKSITYISKÄYTTÖÖN JA VARAHEITTIMEKSI
Yksityiskäyttö on nykyään vähenemään päin, koska paikat joissa kiekkoja voi ampua häiriötä aiheuttamatta alkavat olla vähissä. Maahantuoja: Navitek Oy, www.navitek.fi
Heittimen pääjousi on tämän heittimen ainoa moitteen paikka. SuperTrap on nimensä mukaisesti erittäin hyvä trap-heitin johtuen mahdollisuudesta käyttää pysty- ja sivusekoitinta.
Heittimen mukana tulee kaapelin päässä oleva laukaisin, jota voi käyttää myös jalalla.
täin voimakkaasti ja näin ollen se soveltuu muokkaamattomana vain nopeisiin heittoihin. Heittimet on tilattava ulkomailta tai sitten niiden saatavuuden joutuu selvittämään alan harrastajien kautta
Sain kuitenkin yhden kollegan ja erään harrastustuttavan innostumaan asiasta. Oli vasta kevät. Sehän olisikin ollut hienoa, mutta tämän esteeksi
nousi tietenkin yleinen ampumaharrastuksen pelko, mutta sen varmaankin arvasittekin. Lopputalvesta 2010 sain kuin sainkin paikallisen viranomaisen suosiolliselle kannalle aseharrastukseni tukemiseksi byrokratian siivittämänä. Vihdoin sitten keväällä 2011 saimme aikaiseksi ihan oikean päätöksen osallistua joukkueena tähän kilpailuun. Tämähän oli selkeästi esimakua tulevasta kivisestä polustamme kohti vuoden 2011 Rekyyli Team Challenge -kilpailua. Tuolloin kävi tietenkin niin, että aikataulut eivät mitenkään sopineet. Jouduin siis tyytymään 9 mm pistoolini hoivaamiseen. Kevään 2011 aikana
WWW.REKYYLI.FI. Vuoden 2010 kilpailuun oli jälleen kova yritys. Myöhemmin vaikutti siltä, että työnantajani palveluksesta löytyisi parikin ammuntaa harrastavaa henkilöä, ja täten aloin haaveilemaan siitä, että työnantajani sponsoroisi joukkueen kisoihin. Toinen este vuoden 2009 osallistumiselle olikin siinä, etten saanut joukkuetta kasaan. Aikaahan oli runsaasti, ehtisihän sitä käymään radalla monen monta kertaa. LEVEÄN
KASAN KOKEMUKSIA
TEKSTI: JANNE SORMUNEN
RTC
106
2011
SILMIN
KILPAILIJAN
Yritin kovasti saada järjestettyä joukkuetta jo vuoden 2009 RTCkilpailuun, luettuani jo useampaan kertaan tästä mainiosta ja rennosta kilpailusta. Houkuttelin firman sisältä osallistujia, mutta mitään ei tapahtunut. Tuolloin esteeksi nousi ensinnäkin se, ettei paikallinen poliisiviranomainen suostunut minulle myöntämään hankintalupaa pienoiskiväärille saati sitten pienoispistoolille. Saman joukkueen henkilöthän olisivat kisanneet myös ainakin SRA-kilpailuissa firman logo taisteluliivin selkämyksessä
Ei se seisaaltaan ampuminen niin vaikeaa voi olla. No, sentään SR-22 kävi ja käy oikein mainiosti. Puolentoista tunnin portilla odottelun jälkeen vihdoin sisäänpääsy järjestyi ja kirmailimme ampumaradalle vain hieman hampaita kiristellen. Jo aikaisessa vaiheessa totesimme, että minä toimin joukkueen kiväärimiehenä, koska oletettavasti SR-22 on kilpailuun sopivampi kuin toinen vaihtoehto, Smith & Wesson M&P15-22. uuden kodin sai peräti neljä uutta asetta. Ja erähän kestää "vain" kolme minuuttia maksimissaan. Sillä välin taas se toinen joukkueen lyhyen aseen käyttäjä ei luonnollisestikaan "ehtinyt" tutkailla oman pienoispistoolinsa ongelmia, joten arvannette että mitä RTC:n ensimmäisessä erässä huomattiin. Totuus onkin, ettei kevään ja oikeastaan myöskään kesän aikana joukkueemme Breit Haufen harjoitellut RTCkilpailuun yhtään. Tässä vaiheessa lienee syytä selventää, että omistamani MK III valittiin toiseksi lyhyeksi aseeksi kilpailuun sen vuoksi, että vaihtoehtoina olisi ollut erittäin tarkka Baikal-pistooli, jossa on 5 patruunan lippaat (niitäkin 2kpl) tai sitten revolveri, jossa on kymmenen patruunan rulla. Ampumaradalla paljastui seuraavaa: joukkueemme toinen pieWWW.REKYYLI.FI
noispistooli ampuu tuntemattomiin suuntiin ja minun armoitettu Ruger MK III ampuu kummallisen paljon vasemmalle ja alas, luultavasti. Minä joukkueen selkeänä kapteenina, päällikkönä ja johtohahmona katosin pariksi viikoksi Ranskaan lomamatkalle. Mikäpä siinä, mökillä pääsin harjoittelemaan SR-22:lla runsaasti ja testiolosuhteissa vehje teki 50 m radalla tauluun pienen kolikon kokoista kasaa. Lisäksi melkein upea pienoispistoolini teki häiriöitä harjoituksen aikana suorastaan erityisen paljon. Meille oli järjestynyt hieman aikaa Santahaminan 50 metrin ampumaradalla, mutta sisäänpääsyyn tarvittiin joukkueen ulkopuolista herraa. Tosin olin jo käynyt itsekseni kokeilemassa seisaaltaan ampumista sataan metriin. Näitten joukossa siis uusi ja upea Ruger SR-22-pienoiskivääriyksilö ja myöskin uusi ja melkein upea Ruger MK III -pienoispistooli. Selvä juttu, niin pitäisi. Kas, kun ei se harjoitus mennytkään ihan putkeen. Eihän siinä mitään, häiriöt parantuvat puhdistamalla ja osumattomuus kohdistamalla. Joten minulle ei enää tullut yllätyksenä, että minun varaani ei joukkueen menestystä ainakaan voisi laskea, kiväärihän tuntui heiluvan käsissäni niin paljon, että saatoin vain rukoilla että patruunat osuisivat sentään ampumaradan penkkaan. Tosin mukavasti tarkoittaa, että kävimme harjoittelemassa kevään aikana kahdesti, mutta nekin olivat IDPA-harjoituksia. Kävi tietenkin niin, että kilpailun ajankohta läheni ja pistoolit piti kohdistaman, mutta tietenkin suunniteltu MK III:n käyttäjä ei itse päässyt asetta kohdistamaan, joten elämäni ensimmäisen kerran kohdistin pistoolin tähtäimiä, tietenkin oman silmäni mukaan. Perääntyminen ei kuitenkaan ollut vaihtoehto.
107. Kevät vierähti ohitse ja kävimme ihan mukavasti harjoittelemassa. Palattuani kului jälleen jonkin aikaa ja syyskuussa saimme aikaiseksi ihmeen, menimme harjoittelemaan nimenomaan tätä kisaa silmällä pitäen. Vähitellen elokuu puksutteli elämässä vastaan ja totesimme joukkueen jäsenten kesken, että pitäisi ehkä harjoitella. Tässä vaiheessa tilanne oli siis se, että joukkueemme oli "harjoitellut" kerran (lue: kiroillut radan katoksessa pyssyjen ongelmia ja homman yleistä vaikeutta). Arvannette, että "melkein upea" tässä yhteydessä liittyy tulevaan "menestykseemme" RTC-kilpailussa. Ja toisekseen, lienee syytä mainita, että MK III oli jäänyt itseltäni erittäin huonolle ylläpidolle ja muutenkin olin kohdellut sitä välinpitämättömästi (hei, olin kuitenkin juuri ostanut neljä pyssyä ja pikkupistooli ei ole heti mikään numero ykkönen, mieluummin possuttelin ruskeita tauluja radalla kunnon ARskalla ja isommalla mutkalla). Paha vain, että pääasiallisesti harjoittelin istualtaan, makuulta tai muutoin tuelta ampumista
Ideoita ei kollegalla ollut, joten kysyin vain että "mitä kieltä nimen pitäisi olla?". Pitihän se arvata. Täten otin yhteyden salakavalasti kollegaani työnantajan tietoteknisiä järjestelmiä käyttäen pohtiakseni asiaa. Vastaus oli lyhyesti: "saksa". RTC2011 TUKIJAT
BREIT HAUFEN
Ennen kuin kerron teille varsinaisesta kisaviikonlopusta, on syytä valottaa joukkueemme nimen historiaa. Huomauttaisin sen verran vielä, että "kasa" tässä tarkoittaa siis sel108
laista kasaa joka syntyy kun lapioit vaikkapa lantaa yhteen paikkaan. Kirjoitan nuo alkukirjaimet isolla ihan vain kunnioittaakseni ylvästä joukkuettamme. Tosin kävikin niin, että puhelimeni pirisee hieman ennen lähtöaikaa ja luurista kuuluu: "tule hakemaan, en voi ajaa". Täten joukkueemme yksi jäsen oli siis riekkunut edellisillan baarissa, saanut naisseuraa ja nukkuWWW.REKYYLI.FI. Tuskinpa vaivautui tuota kääntämään.
H-HETKI
Niin, kisaviikonloppu olikin sitten käsillä. Ennen ilmoittautumista piti nimikin keksiä ja ehdotuksia ei juuri sadellut. Ne jotka osaavat saksaa tai käyttää sanakirjaa, lienevät jo keksineet, että "Breit Haufen" on kirjaimellisesti "Leveä Kasa". Tuosta joukosta sitten kollega totesi lyhyesti, että "Breit Haufen" kuulostaa hyvältä. Taktiikka ja etenkin joukku-
eemme strategia oli selvillä, ainakin kyyditysjärjestelyihin asti. Mutta syynä ei niinkään ollut tässä tapauksessa alkoholi, vaan vastakkaisen sukupuolen edustaja ja vähäunisuus. Tämä varmaan paljastanee jotakin kyseisestä kollegasta.
Pikaisesti taiteilin muutamia saksankielisiä "hauskoja" ja "melkein hauskoja" kovasti kouluaikaista saksanopiskeluani muistellen ja sanakirjaa naputellen
Onneksi kuitenkin jo ensimmäinen erä kertoi meille kohtalomme, joten saatoimme rentoutua jo tuolloin. Meillä oli hauskaa ja tulemme varmasti jatkossakin osallistumaan tähän mainioon kilpailuun.
Lienee sanomattakin selvää, mutta joukkueemme muut jäsenet eivät halua nimiään julkisuuteen. Jaamme kuitenkin nimikirjoituksia seuraavan RTC-kilpailun aikana halukkaille.
RTC 2011 TULOKSET:
1 Team Lajo 2 Mäntsälä 1 3 PorkkA 1 4 Kolme Muskottisopulia 5 Mäntsälä 2 6 Kirkres 1 7 NuPu Res 8 FASRA 9 GIFU1 10 Team E.V.O 11 HAUR 12 SRA Etelä-Häme 13 Perttulan sentterit 14 ARMORIA 15 Paukkuporukka 16 Suonkulmanhuhuilijat 17 Breit Haufen
109. MK III pääsi toisen joukkueen jäsenen käsiin. Niinpä Breit Haufen sitten kiipesi estradille ensimmäisenä vastustajanaan joukkue, jonka nimeä en muista, mutta luultavasti koki hankaluuksia joukkueemme voittamisessa lähinnä sen vuoksi, etteivät pystyneet lopettamaan nauramista. Hurraa. Yllättäen hävisimme ensimmäisen erän. Seuraavaan erään valmistauduimme niin, että MK III:n käyttäjä vajosi mustan huumorin siivittämänä epätoivoon ja otti käyttöönsä luottorevolverinsa. Huonoin joukkue sai palkinnoksi T-paitoja, patruunoita ja lippiksiä. Tähtihetkiä kilpailusta muistellessa tulee mieleen sekin erä, kun sain kaadettua 100 ja 75 metrin maalit ja ehdin nakuttelemaan pari 50 metrin maaliakin. Heti kun kävi selville, ettemme pääse jatkokilpailuun, tiedättehän, finaaliin ja sen semmoisiin, päätti tietenkin kaksi muuta joukkueemme jäsentä, että heillä on kiire kotiin. nut alle 2 tuntia koko yönä. Se oli kyllä hieno hetki. Joitakin kummallisia miinuspisteitäkin kohdallemme laitettiin, vaikka pistelasku menikin meiltä yli hilseen. Kotiin viemisiä oli siis ihan kahden käden kannettavaksi. Yllätys oli tietenkin suuri, kun saimme seuraavissa erissä voittoisasti kaatumaan jopa yli kymmenen teräsmaalia ennen kuin toinen joukkue oli rennosti räpsytellyt omat maalinsa nurin. Peli alkoi näyttää selvältä, tulisimme varmasti voittamaan. Niinpä tämä tuntemattomiin suuntiin ampuva mutka heivattiin pois näkyvilWWW.REKYYLI.FI
tä ja toivottiin että sen kirous ei seuraisi mukana seuraavaan erään. Jäin siis yksin ottamaan vastaan sen mitä tuleman piti. Väsyneenä, mutta onnellisena, ajelin kotiin. Kaatuneet platet oli laskettavissa yhden käden sormilla. Lisäksi arvonnassa kävi tuuri, siinä saimme jälleen palkinnoksi T-paitoja, puukon ja tulukset jokaiselle. Voittoisalla tarkoitamme tässä tietenkin sitä, että voitimme itsemme ja pääsimme elämässä eteenpäin välittämättä kaikesta siitä häpeästä mitä varmaan jatkossakin kilpailun jälkeen joudumme kantamaan. Samassa
erässä hymyä herätteli taustajoukoissa viimeistään se, kun revolverimies ehti täyttää ja tyhjentää rullansa kuusi kertaa. Melkein voitettiin tuo erä. Ja kannattikin jäädä. Jos en väärin muista, meiltä jäi pystyyn vain 7 maalia. Voittoisa uramme kisassa eteni koko kilpailun häviöön. Ensimmäisen erän aikana paljastui, että ainoa joka oli johonkin osunut, olin minä. Lyhyillä aseilla ei siis osunut mihinkään, radan penkkaa lukuun ottamatta (toivottavasti). Lisäksi todettiin että toinen lyhyt ase ampuu edelleen tuntemattomiin suuntiin. Vastustaja ampui oman pepper-popperinsa tasan 3 minuuttia erän alkamisen jälkeen
Red Rock Raptorissa se on kuitenkin suorastaan nerokas. Tokihan mainoslauseissa voidaan luvata kaikenlaisille rampopuukoille kaikenlaisia hienoja ominaisuuksia, mutta yleensä ne ovat sanahelinää, joilla omituisuuksien tavoittelijoille koetetaan myydä epäkäytännöllisiä tuotteita. Otetaan ensinnäkin teroitus, joka voisi näyttelyesineessä olla millainen hyvänsä. Red Rock Raptor tuntuu ensi näkemältä tipahtavan tähän samaan kategoriaan, mutta kun siihen tutustuu, joutuu mietteliääseen tilaan. Kärjestä, eli osalla jolla lyödään, teroitus on kupera ja tyviosalla, jolla esimerkiksi vuollaan ja viilletään, teroitus on koWWW.REKYYLI.FI
TEKSTI: TERO KUITUNEN
MONIKÄYTTÖVESURI?. Liian moni asia on tehty oikein, jotta kyseessä olisi pelkkä näyttelyesine.
SUURET LINJAT
Tokihan kyseessä on ulkonäöllisesti varsin puhutteleva tapaus, mutta itse pidän niistä muista asioista. Lähes 40 cm pitkä Red Rock Raptor kuitenkin sytytti kirjoittamaan monisäikeisellä omituisuudellaan.
110
Omituisuuden ydin kiteytyy siihen tosiasiaan, että vaikka Red Rock Raptor on helvetillisen kookas, se on tarkoitettu oikeaksi käyttöveitseksi. Viimeaikoina olenkin odotellut löytäväni jotain, joka oikeasti innoittaisi, tai jossa olisi edes jollain tavalla jotain uutta. D OWN UNDER KNIVES R ED ROCK RAPTOR
Aikoinaan veitsijuttuja tuli tehtyä sen verran liikaa, että aivan perusvehkeistä katosi kaikki viehätys
Tätä ominaisuutta en muista aiemmin nähneeni. Lopulta lyöntiurakkamme päättyi koekäyttäjien vuoksi. Mutta maailmalla, ja erityisesti Yhdysvalloissa, en näkisi sitä mitenkään mahdottomaksi. Terän pyöreät muodot siis tukevat lyömistä, mutta myös hamaralinjan vinoudella on haettu käyttöominaisuuksia. miten tämän nyt sitten sanoisi, niin ettei kukaan ryhdy kukkahattuilemaan... Ai niin, olin aikeissa kertoa jotain myös Red Rock Raptorin kestävyydestä, mutta kokeilujen aikana unohdin koko asian. Suoralla terällä rannetta joutuu kääntämään liikaa, tässä ergonominen puute on korjattu. Puhelinluettelon halkaisemisessa tuli kuitenkin esiin Red Rock Raptorin muut oivallukset. Uutena teroitus ei ole kovin ottava, mutta timantilla sen saa nopeasti paremmaksi. Se on vähän samanlaista kuin puukolla lyöminen: kyllä sillä lyödä voi, mutta siihen olisi kyllä paljon parempiakin välineitä.
dennäköisesti liikaa. Toimituksessa tietysti kokeiltiin veistä monin tavoin, jolloin esimerkiksi kaltaiseni 70 kiloinen kukkakeppi onnistui lyömään Red Rock Raptorilla 25 mm paksun puhelinluetteloon loven, joka halkaisi lähes kaikki sivut. Bowie-maassa sosiaalinen hyväksyntä on olemassa ja monille "yhden veitsen politiikka" on luonnollinen tila. On päivän selvää, että lyönteihin saa tällä lähes 700 g painavalla hirvityksellä enemmän kuin riittävästi voimaa. Ilman niitä ei täyttä voimaa uskaltaisi käyttää, koska vaarana olisi kahvan lipeäminen otteesta ja koko komeuden lentäminen mäkeen. Jokainen voi kokeilla, kuinka helposti se onnistuu omista nurkista löytyvillä välineillä. Kun kärjen muotokin on pistämiseen sopiva, Red Rock Raptorilla on tämäkin osasto hallussa.
WWW.REKYYLI.FI
Teroituksen kulma muuttuu tyviosalla pikkuhiljaa paremmin leikkaavaksi.
Todettakoon myös, että voimalla "runtatessa" kookkaat sormisuojat ovat jälleen tärkeä, sanoisinko jopa elintärkeä, ominaisuus.
PIKKUTARKKAA PIPERRYSTÄ
Kuten alussa todettiin, Red Rock Raptoria suunniteltaessa on ajateltu myös pikkutarkempia hommia. Lyhytsäteinen kupera teroitus on oikea valinta lyömiseen, koska tällaisena terä paitsi kestää, se myös avaa leikkautuvaa materiaalia. Terän tyviosassa teroitus muuttuu pikkuhiljaa niin, että lähinnä kahvaa olevalla osalla leikkaa paremmin: esimerkiksi sen makkarapaketin auki, tai voipa sillä vaikka vuolla puuta. Tämä ominaisuus onkin mukava lisä Red Rock Raptoriin, vaikka esimerkiksi vuoleminen näin suurella työkalulla kömpelöä. Nyt kaiken uskaltaa pistää peliin ilman epäröintiä. kukrista kerännyt veitsi otetaan siellä vastaan. Oikean tekniikan hallitseminen on melkoisen merkittävää, koska esimerkiksi itseäni kookkaampi "herra toimitusjohtaja" ei saanut läheskään vastaavan syvyistä koloa puhelinluetteloon, koska voima suuntautui luettelon välityksellä alla olleeseen puiseen istuimeen rikkoen sen. no, suuntautuvan oikein pistämistä ajatellen. Täydellä voimalla kovaan materiaaliin tarpaiseminen käy ranteen ja käsivarren päälle. Teroituksen tyyppi siis muuttuu kesken kaiken. Minulla on vahva tunne siitä, että terän kärjen voisi saada vääntämällä poikki, mutta muuten rikkominen vaatii jo erityisiä toimenpiteitä.
DOWN UNDER KNIVES RED ROCK RAPTOR
Pituus: 394 mm Terän pituus: 260 mm Paino: 690 g Terän materiaali: kaksoislämpökäsitelty 440C-rosteri Hinta: 179 euroa Myyjä Suomessa: Teräasekeskus, www.teraasekeskus.com
IHANKO OIKEASTI KÄYTTÖÖN?
Vaikka Red Rock Raptor on lajissaan ehdottoman vakuuttava veitsi, on kuitenkin lopulta hankala kuvitella sen päätyvän monenkaan ulkoilmaihmisen vyölle Suomessa. Myös kahvan "sormikoukut" nousivat arvoonsa lyötäessä. Oikeastaan kiinnostavinta onkin seurata, kuinka Bowieveitsen ulkonäköä mukaileva, mutta voimakkaita vaikutteita mm. vera. Leikkausteho nousee uudelle tasolle, jos lyönti suuntautuu niin, että terän pyöreä muoto tuo mukaan viiltävän aspektin. Kun Red Rock Raptorin poimii käteensä, huomaa heti terän kärjen luontevasti... Jo pelkkä sosiaalinen paine on to-
111
STI:tä tuovat maahan Lohjan Ase ja Osa ky sekä United Armory. Aseen paino on noin 3,4 kg ja rihlannousu 1:7". Tämän uutuuden kaliiperiin liittyy pari mielenkiintoista seikkaa. Oletettavaa onkin, että Smitikka on maksanut käyttöoikeudesta Jonesin SSK Industries:lle. Piipulla on mittaa 16 tuumaa ja lippaaseen mahtuu 10 patruunaa. Nyt saatavilla olevat aseet ovat kaliiperissa. Tällä hetkellä maahantuojalla on varastossa 16,75 tuuman piipulla olevaa versiota, jonka kokonaispituus on 845 mm. Varustuksena on käännettävät Magpul MBUS -tähtäimet, 6 asentoinen teleperä ja 30 patruunan lipas. Rihlannousu on 1 : 7,5" , jonka luvataan vakauttavan luodit aina 110 grainista yli 220 grainiin saakka. Smitikka mainostaakin uutuutta "erittäin tehokkaaksi" lyhyiden etäisyyksien peura-aseeksi. Toisekseen Smith & Wesson ilmoittaa, että aseella voi ampua myös .300 AAC Blackout patruunoita. Aseissa on pieniä eroja maahantuojasta riippuen. Maahantuojalla on saatavissa myös pelkkää yläkertaa, periä, tähtäimiä ynnä muita osia.
Maahantuoja: Asetalo Oy, www.asetalo.fi
M&P15 300 Whisper Tarkennus STI Edge artikkeliin
Smith & Wesson on julkistanut uuden jäsenen M&P15-kivääriperheeseen. Tähän on syytäkin, ottaen huomioon kaliiperin alkuperäisen käyttötarkoituksen. Ensinnäkin .300 Whisper on J.D. Sen mallinimi M&P15 - 300 Whisper kertoo kaliiperin ja Realtree-väritys käyttökohteen. Hintaa paketilla 2250 euroa. Metsästyksellisen mallin lisäksi Smitikalla on tarjolla myös "taktinen musta upperi" samassa kaliiperissa.
www.smith-wesson.com
Edellisen numeron STI Edge artikkelissa oli epätarkkuutta. SILLISALA ATTI
Proarms Par Mk3
Tsekkiläisen Proarmsin valmistama PAR Mk3kivääri on saapunut Suomeen. Jonesin kehittämä kaliiperi ja hän on mustasukkaisesti vahtinut kyseisen kaliiperinimityksen käyttämistä. 223 Rem, mutta jatkossa on tulossa muitakin kaliipereja. Artikkelin testiase oli peräisin Lohjan Ase ja Osa ky:stä ja siinä on erona Dawson-kuitujyvä sekä parannettu laukaisu.
WWW.REKYYLI.FI
112. Siihen sopivat siis normaalit AR-15-osat, mainittua kaasukoneiston eroa lukuun ottamatta. Se pohjautuu AR15-konseptiin, mutta on kaasumäntäsoiminen
Myös suolaveden kestävä fosfatointi on mukana aseen sisäosissa. Heizer tuo siten yhtälöön melkoisen määrän tietoa mm. Kaliiperi on 9x19 mm, kehyksessä mil-spec 1913 -varustekisko, tähtäiminä Siglite-yötähtäimet ja niin edelleen.
www.sigsauer.com
HEIZER DOUBLETAP
Uusi firma, uusi ase
Aivan joka päivä ei ilmaannu uusia aseenvalmistajia, jotka vaikuttaisivat täysin uskottavilta. Yrityksen ilmoituksen mukaan heillä on vetämässä viisi patenttihakemusta, joten ilmeisimmin keksijänero on tehnyt työnsä ja luonut jotain uutta. Kovin tarkkaa tietoa sen ominaisuuksista kirjoitushetkellä vielä ole, koska lopulliset speksit julkistetaan marraskuussa Renon NASGW Show:ssa. Se on jo julkistanut ensimmäisen tuotteensakin, jolla todennäköisesti tulee olemaan kysyntää. Yksi patenttihakemuksista koskee kaksitoimista laukaisukoneistoa, ja ilmeisesti tästä syystä tästä osa-alueesta ei vielä kerrota enempää.
www.heizerdefense.com
PARASTA ASEELLESI
M MUTTM UTILITY
239,
MUTTM EOD
249,
A Ammattikäyttö tai vaativat harrastukset sujuvat huoletta, k kun taskussa tai vyöllä on turvallinen ja luotettava monit toimityökalu. Yritys olisi todennäköisesti halunnut tehdä sen jo aiemmin, mutta nyt Yhdysvaltain merivoimat ovat antaneet siihen luvan. Laivastomallia siviileille
Sig Sauer on tuonut P226 Navy pistoolimallin korvanneen MK 25:n siviilimarkkinoille. aseteollisuuden komponenttien suunnittelusta ja valmistuksesta. Jotain kuitenkin tiedetään. Mukana myös työkalu kiikaritähtäimen säätöön sekä vyökotelo.
Ammatti- ja harrastustyökalujen raskasta sarjaa! Leata atOmim herman laadukkailla ominaisuuksilla varustettuna. MUT Utility -mallissa on esimerkiksi 154CMt teräksestä valmistetut ja erikoisvahvistetut sivuleikkurit, vaijerileikkuri, saha, vasara, ja leikkuukoukku. Pistoolin runko tulee olemaan titaania MIL-STD-pintakäsittelyllä. nallipihdit, nallipuikko, saha, vasara, tä patruunapesän puhdistuspuikko ja 154CM-teräksestä valmistetut ja erikoisvahvistetut sivuleikkurit.
Leatherman.fi/era. Lisäksi firmalla pitäisi olla tietotaitoa tehdäkseen tuotteista laadullisesti kelvollisia. Kyseessä on siten Navy:lle toimitettujen kanssa täysin identtinen ase, ankkureineen kaikkineen. Pistoolin kaliiperi tulee olemaan .45 ACP ja sen on tarkoitus olla lajissaan pienin ja kevein asemalli markkinoilla. Kahvan sisällä tulee olemaan tilaa kahdelle varapatruunalle, joiden sujauttamisen piippuihin pitäisi olla näppärää, koska piipun aukaisumekanismiin on integroitu ejektorit. Heizer Defencen ensimäinen tuote tulee olemaan Doubletab, "taktinen-tasku-pistooli", joka on käytännössä moderni kaksipiippuinen "derringeri". Yrityksen taustalla vaikuttaa useita henkilöitä, joilla mainostetaan olevan yhteensä 190 vuotta kokemusta aseteollisuudesta. Merkittävin heistä on kuitenkin Charles K Heizer, joka on tunnettu keksijä ja Heizer Aerospace Inc.:n perustaja. Edes paperilla. Kaikesta päätellen kevyen pistoolin rekyylikäytös on varsin kipakkaa, joten piippujen nousemista koetetaan hillitä porttauksilla. Heizer Defense LLC kuitenkin vaikuttaa sellaiselta. Omira, a naisuuksia: mm
Näin kansainvälisiin tehtäviin valitut saavat "Nato-kaliiperiset" aseet, joihin voidaan ripustaa valovahvistimia ja muita himmeleitä.
STIguns.fi
Firearms at the HIGHEST level. SILLISALA ATTI
Säätöä pienoiskiväärin jalkaan
BKL Technologies tarjoaa mielenkiintoista säädettävää kiikarijalustaa pienoiskivääreihin ja ilmakivääreihin, joissa on käytössä lohenpyrstöura. Nallittimessa voidaan käyttää myös Leen valmistamia hylsynpitimiä. Tämä Advanced Adjustable Scope Mount mahdollistaa monipuoliset säädöt, joiden avulla kiikarin ristikko on mahdollista pitää mahdollisimman lähellä putken optista keskilinjaa esimerkiksi silloin kun tarvitaan tavanomaista suurempaa korosäätöä. Lisäksi nallitustuntuma on yksi markkinoiden parhaimmista, ellei jopa paras. Kannattaa huomioida myös nallittimen edullinen hinta verrattuna muihin tarkkuusnallittimiin. Anodisoidusta alumiinista tehdyn nallitinrungon mukana tulee viisi hylsynpidintä (#2, #4, #5, Magnum and PPC), jotka on niin ikään tarkkuusjyrsitty messingistä. Mukana on myös nallin asetussyvyyden säätämiseen vaadittava pieni kuusiokoloavain. Tässä vaiheessa armeija ei ole kokonaan siirtymässä uuteen kalustoon, koska sillä on vielä suuri varasto vanhoja Varsovan liiton aikaisia VZ 58 -rynnäkkökivääreitä. Noin 2500 nallin kokemuksen perusteella kyseessä on säädettävyydeltään ja käytettävyydeltään ehdottomasti paras kaupallinen työkalu tähän työvaiheeseen. Ainutlaatuisen 21st Century Shooting -nallittimesta tekee se, että kyseessä on ensimmäinen tarkkuusjyrsitty nallitin, jossa nallin asetussyvyys voidaan säätää portaattomasti, ja johon nalleja ei tarvitse asettaa yksitellen. Jalustaa on saatavana 1" ja 30 mm kiikareille.
www.bkltech.com
21ST CENTURY SHOOTING
Maailman paras nallitin
Markkinoille on tullut jo tämän vuoden alkuvuodesta yhdysvaltalaisen John Perkinsin kehittämä ja valmistama säädettävä käsinallitin. Hinta vaihtelee 69,99 dollarin (runko + 5 hylsynpidintä) ja 89,99 dollarin (mukana ison ja pienen kiväärinnallin tarjottimet) välillä.
Nallittimia ja muita jälleenlataustarvikkeita voi tilata osoitteesta: www.21stcenturyshooting.com/21st_Century_Shooting.php.
Ensimmäiset Brenit Tsekin asevoimille
CZ:n modernin CZ 805 BREN -rynnäkkökiväärin toimitukset Tsekin asevoimille ovat alkaneet. Nallitinta tilatessa on huomioitava, että kirjoitushetkellä Leen valmistama muovinen nallitarjotin (pienelle tai isolle kiväärinnallille) joudutaan tilaamaan erikseen. Nallittimella on myös valmistajan myöntämä elinikäinen takuu. Uutuus on kuitenkin haluttu nopeasti koulutuskäyttöön, jotta ensi vuoden tammi- ja helmikuussa Afganistaniin lähtevät joukot ehtivät oppia siihen. Myöskään normaalista poikkeavia kulumia nallittimen rungossa ei ole ollut havaittavissa
Kysy myös muita Redding-tuotteita! Lee 90050 lataussarja. Redding Boss/Big Boss puristimet Redding T-7 Turret, järeä kääntötornipuristin. MEILTÄ LAHJAT, ASEET, TARVIKKEET YM!
Hämmerli AR20FT tarkkuusilmakivääri 4,5mm kertalaukaus, 300 bar ilmasäiliöllä, säätötukki, 7,5J, kokopiituus 1009mm. Magtech AR1000 4,5mm 305m/s (23,4J) ilmakiv. 790,00 Nyt saatavana myös Hämmerli CR20S tarkkuusilmakivääriä 88g CO2 säiliöllä, paino 4550g kokkopituus 1142mm, säätötukki 590,00 Theoben Evolution .177 kaasumäntä, 16J,vaim. 3C Xenon keltainen ovh 48,nyt 40,Micro Stream (66318) kätevä, pieni " 22,nyt 20,# 67000 2AA, LED kelt. 380,00 590,00 570,00 490,00 300,00
820,00 870,00 2700,00 890,00 890,00 2450,00 45,00 39,00 42,00 31,00 65,00 85,00 64,00 63,00 79,00
Walther Dominator 4,5 tai 5,5 mm 40J,paketti. SafePower SS3492 hyväksytyt asekaapit SP66 Asekaappi 570,00 125x40x30 cm 93 kg SP88 Asekaappi 720,00 150x 55x40 cm 152 kg SP99 Asekaappi 990,00 150x65x55 cm 200 kg Huom! Hintoihin lisätään rahti, perille toimitettuna. Ammattilaisen valinta on Streamlight. + jalat + BSA E 3-9x32 AO kiik. vaaka, annostelija, puristin ym. Magtech AR750 5,5mm 230m/S (23,4J) ilmakiv.
720,00 245,00 295,00 165,00 195,00 235,00
Umarex Co 2 ilma-aseita! SA 177 (glock) 4,5 BB kuulilla 125,00 Walther CP99 4,5mm 149,00 Walther PPK/S BB kuulilla 110,00 Walther CP88 4,5mm 179,00 Colt M1911A1 4,5mm 195,00 Colt M1911A1 niklattu 4,5mm 235,00 Beretta M92 4,5mm 195,00 Beretta M92 niklattu 4,5mm 240,00 Beretta Elite II BB kuulilla 110,00 Smith & Wesson M586 4" tai 6" revolveri 4,5mm alk. Sis. 200,00 Smith & Wesson M&P BB kuulilla 125,00 Makarov PM pist BB kuulilla 125,00 Lisäksi Umarex Co2 ilma-aseen ostajalle veloituksetta rasia luoteja + 10 kpl C02 kapseleita kaupanpäälle! Redding lataustarvikkeita mm: Redding Big Boss Pro-Pak Deluxe sarja! Huippusarja! Kaikki mitä kotilataaja tarvitsee, sarja sis puristimen, Master # 3BR annostelijan, M1400 trimmerin, #2 ruuti vaaan, ruutisirotin, hylsyöljysarja, hylsynhoitosarja, ruutisuppilo, Redding latauskirja, hylsynviistin. UUTUUS! PENTAFLEX valopistekiikarit hämärä/kyttäysjahtiin! 1-4x24 Illuminator 195,00 1,5-6x42 Illumintor 2,5-10x50 Illuminator 245,00 3-12x56 Illuminator Pentaflex Laser kollimaattori kiikarin tarkennukseen Tarkista kiikarin kohdistus nyt kätevästi ja nopeasti! Saatavissa mm kalipereissa, 25-06, 243 win, .222, 223, 6,5x55, 7,62x39 22 LR, 12, 375 H&H, 9,3x74R, 9,3x62. EMD4x32 kiikari + vaim. Edullinen joka miehen sarja 150,00
220,00 280,00 45,-/kpl
570,00 520,00 alk. " 37,nyt 27,# 75876 DS Led HP230 Stinger " 216,nyt 150,# 75726 Stinger LED 230FC " 183,nyt 120,# 75826 Stinger DS LED 230FC C4 LED " 200,nyt 140,# 74311 Strion LED 230/DC 1HL " 175,nyt 130,CR123 lithium paristo " 2,90 nyt 2,30/kpl # 14105 Sidewinder Military " 60,nyt 40,# 88850 Polytac Led, musta " 49,nyt 37,# 85010 Scorpion Led C4 " 84,nyt 50,Streamlight otsalamput kovaan käyttöön mm: Enduro Led 2x AAA paristo 6-24 h käyttöä Trident OD Green,Led/xenon jopa 150h käyttöä Trident HP,keltainen (61080) Trident HP, Blaze Cam (61082) Argo Led , 3x AAA paristo 24 lum.
21,00 39,00 36,00 40,00 53,00. (ei kiik) 630,00 Theoben SLR .177 alavipuviritteinen, kaasumäntä 7 ptr lipas Theoben TTR1 .177 paineilma, reguloitu, muovitukki, vaim. Redding M1400 hylsytrimmeri. Henry vipulukko piekkarit kal 22lr Henry vipulukko, 22 mag. Hämmerli Hunter Force 900 lähtönopeus 228m/s + kiikari Hämmerli Hunter Force 1000 lähtönopeus 305m/s + kiikari Magtech AR750 4,5mm 230m/s (13,2J) ilmakiv sin. Pakettihinta Redding Boss Pro-Pak Deluxe sarja! Redding Big Boss/Boss Pro-pak lataussarjat Redding Master #3 ruutiannostelija. Theoben Rapid MFR .177 paineilma, 12 ptr lipas, kiintovaim. Tulossa! Henry 22 Golden Boy magnum kal 22 WMR CZ ZKM452 .22 magnum + 4x32 kiikari + jalat, pakettitarjous Magtech M7022 1/2-automaatti + kiikari + jalat + vaimennin Kivääreitä mm: Marlin M1895SS tai M1895G (guide gun) kal 45-70 Marlin M1895GS 45-70 Guide gun Stainless/ruostumaton teräs Stefano Fausti Class Express 9,3x74R kaksoisluodikko Tikka T3 Hunter 308 tai 6,5x55 +BSA DH3-9x32 kiik, uusi Tikka T3 Lite 223 rem + BSA DH3-9x32 kiikari, uusi Sabre XR-15 BR24" .223 rem 24" bull barrel, uusi TermoSwed light asut, ympärivuotiseen käyttöön: TermoSwed light aluspaita pyöreällä kauluksella TermoSwed light aluspaita lyhyillä hihoilla TermoSwed light alushousu miehille TermoSwed light lyhyt alushousu miehille TermoSwed Plus asut, kylmiin olosuhteisiin: TermoSwed plus aluspaita pyöreällä kauluksella TermoSwed plus aluspaita vetoketjullisella kauluksella TermoSwed plus, vahvikkeellinen miesten alushousu Termoswed Wool UUTUUS! Mukava, lämmin! 92014 pitkät alushousut 91024 pitkähihainen aluspaita, korkea kaulus, vetoketjulla Kun tavoitellaan mukavuutta ja suojaa, on valintasi TermoSwed. 1016,00 1380,00 1350,00 Pienoiskivääreitä mm: SUOSITTU! Toz 78-04 paketti, 22 lr piekkari sis. Älä luota peltikaappeihin, valitse aseittesi turvaksi 330,00 alk. Redding Master #2 ruutivaaka. 300,00 145,00 100,00 90,00 alk. 2011 tuotekuvastomme!!! Kysy tuotteistamme kauppiaaltasi tai suoraan meiltä!!!
Streamlight valaisimet: Maailman suurimman valaisinvalmistajan useiden satojen valaisimien valikoimasta löytyy valaisin oli käyttötarkoituksenne mikä tahansa. 145,00 310,00
Varastossamme runsaasti käytettyjä metsästys ja urheiluaseita, soita ja tilaa lista, samalla saat v