Emme takaa Rekyylissä julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Sen alla kerrotaan, että tilaisuudessa "käsitellään ampuma-aselupienne voimassaoloa" ja että "hallussanne olevat ampuma-aseet on otettava mukaan". Espoon tapauksessa ei ole mitään todisteita ylempää tulleesta ohjeistuksesta, joten tähän outoon toimintaan on ilmeisesti päädytty omin päin. Minun onkin pakko kysyä: Olisikohan nyt aika aloittaa kunnollinen tiedottaminen viranomaisten puolelta ja kertoa asioista TOTUUS. Ja jos joku poliisilaitos aikoo tehdä jonkin omalaatuisen "veivauksen", niin kenties siitäkin olisi syytä kertoa vaikkapa paikallislehtien välityksellä jo etukäteen. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Tero Kuitunen
REKY YLI
pl 20, 00251 helsinki puh: 09-827 5556 email: toimitus@rekyyli.fi www.rekyyli.fi ISSN 1459-4633 PÄÄTOIMITTAJA Tero Kuitunen TEKIJÄT Jussi Hiltunen Jaakko Majakka Esa Höysniemi Ari Siukola Kari Lindholm Hannu Uronen Janne Laukkanen Arto Määttä Sasu Mattila Jarkko Koskinen GRAAFIKKO Antti Teittinen VALOKUVAAJAT Sauli Luolajan-Mikkola Antti Teittinen Tero Kuitunen KANNEN KUVA Antti Teittinen ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET asiakaspalvelu@rekyyli.fi puh: 09 827 5556 (klo 8:00-16:00) MEDIAMYYNTI Jani Leskinen 0400 613 744 jani.leskinen@firekustannus.fi TILAUSHINNAT 12 kk 63,20 euroa kestotilaus 49,95 euroa / 12 kk KUSTANTAJA Fire-kustannus Oy PL 20, 00251 HELSINKI
Rekyylin kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Fire-kustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. Seitsemäs vuosikerta. Jos näin toimittaisiin, saattaisi harrastajakuntakin hieman rauhoittua ja ainakin osa huhuista kuolisi alkuunsa. Hänen mukaansa "huhu on täyttä puppua, eikä noin voida missään tapauksessa toimia". Soitin lupayksikön tarkastaja Jukka Kaskelle. Kirjeen sisältö on hyvin epämääräinen ja sen henki käskevä, joten se herättää epäilyksiä ja aiheuttaa huhuja. Kirjeitä on saapunut myös nuoremmille, joten asia ei koske vain vanhempaa harrastajakuntaa. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Miksi aseet pitää ottaa mukaan. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Niinpä nyt osa luvista seisoo kanslian pöydällä odottamassa sitä, että ne voidaan myöntää toistaiseksi voimassa olevina. Jos tämä pitäisi paikkansa, Helsingissä viranomainen kieltäisi kansalaisia valittamasta lain kanssa ristiriidassa olevista päätöksistä. Uskottavalta taholta kuulemani huhun mukaan Helsingissä lupaviranomaisilla on omavaltainen linjaus, jonka mukaan lyhyiden aseiden luvan saisi vain, jos hakija vakuuttaa tyytyvänsä määräaikaiseen lupaan eikä valita siitä hallinto-oikeuteen. Länsi-Uudenmaan poliisi on tosiaankin lähettänyt kirjeitä, joiden otsikkona on "Kutsu kuultavaksi ampuma-aselupianne koskevassa asiassa". Aseiden tarkastamisen ja harrastuksen aktiivisuuden toteamisen jälkeen on asioiden todettu olevan kunnossa. Kun asiaa selviteltiin lisää, huhun taustalla ollut viranomaistaho pyörsi puheensa. Huhun taustalla hänen mukaansa voisi olla se, että Helsingissä on lupahakemuksia odottamassa uutta sisäministeriön ohjetta. Rekyyli ilmestyy 8 kertaa vuodessa.
REKYYLI
Muunnostaulukko 1 gramma (g) = 15,43236 grainia 1 graini (gr) = 0,064799 grammaa grainia 40 60 80 100 120 140 grammaa 2,59 3,88 5,18 6,47 7,77 9,07 grainia 180 200 240 300 400 500 grammaa 11,66 12,95 15,55 19,43 25,91 32,39
1 unssi (oz) = 28.34952 g 100 g = 3,5273962 unssia 1 tuuma (") = 25,4 mm tuumaa 10 15 20 mm 254 381 508 tuumaa 25 30 40 mm 635 762 1016. Kansalaisten oikeuksien kannalta linjaus olisi hyvin arveluttava ja siksi päädyin selvittämään huhun oikeellisuutta. Suoraan, kiertelemättä ja motiivit paljastaen. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Fire-kustannus Oy vastaa Rekyylin toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Näitä kirjeitä on postitettu ilmeisesti massana, mutta millä perusteella sen saajat on valittu, jää arvailujen varaan. Pienoiskiväärin tehoajan lasku metsästyksessä osoittaa selväjärkistä ajattelua, ja samaa olisi aistittavissa aselupaohjeistuksen muutoksessa, jonka mukaan ennestään lyhyitä aseita omistavan luvanhakijan ei enää tarvitse toimittaa lääkärintodistusta. Sen mukaan "Espoossa on ryhdytty keräämään aseet pois vanhuksilta". Kaikki oikeudet pidätetään. Hallinto-oikeuksien päätökset osoittavat, että vanhat ohjeet koskien lupien määräaikaisuutta ovat lain vastaisia ja siksi uutta ohjetta pitäisi olla tulossa lähiaikoina. "Lupia myönnetään Helsingissä tavalliseen tapaan. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Mutta myös huhut ovat olleet liikkeellä. Kuulemistilaisuudessa käyneiden mukaan vain lyhyet aseet ovat kiinnostaneet. PA AKIRJOITUS
V alituskieltoja ja mystisiä kirjeitä
Viimepäivien muutamat positiiviset uutiset lakirintamalta ovat hieman nostaneet toivoa. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Rekyyliin lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Jos ehdot täyttyvät, luvan voi saada toistaiseksi." Toinen huhu koskee Espoota. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta
SISALTO
aseet
6 FN FS2000 16 TESRO TS22-3 24 RUGER SUPER BLACKHAWK HUNTER 28 AYA NO.2 32 UZI
24
68 CZ SLAVIA
patruunat & tarvikkeet
42 POWERMAG -RUMPULIPAS 50 SMARTRELOADER PUHDISTUVÄLINEET 56 FOX BALLISTICS BALLISTIIKKAOHJEMA 58 ARMATIX ELEKTRONINEN ASELUKKO 60 KOLME .22LR SUBSONICIA VERTAILUSSA 70 HAWKE-RATAKAUKOPUTKI 72 LANSKY DELUXE KIT
RUGER SUPER BLACKHAWK HUNTER
veitset
74 HFT RECON
UZI VIIMEINEN VOITELU
32
kolumnit & vakiopalstat
38 TEE-SE-ITSE: KÖYHÄN VAIHTOPIIPPU 44 MILJOONALAATIKKO 46 LATAUSKOULU, OSA 10: LATAUSTEN KEHITTELY, OSA 1 52 RAUTALANKA: MITTAYKSIKÖT 62 KASA-AMMUNTA 76 SILLISALAATTI 78 TOP STORIES 79 TOIMITUS TOIMII 80 KYSY-VASTAA 81 PATRUUNANURKKA: .44 REMINGTON MAGNUM 82 ETUVETO
50
SMARTRELOADER -PUHDISTUSVÄLINEET
FS2000 rikkoo raja-aitoja ja tuo oikeasti molempikätisen kiväärin markkinoille.
TEKSTI: JUSSI HILTUNEN KUVAT: SAULI LUOL A JAN-MIKKOL A & ANT TI TEIT TINEN. FN FS2000
Nostalgisen belgialaisen asevalmistaja FN:n tavanomaisesta linjasta poikkeava kivääriuutuus pitää valmistajan ajan hermoilla ja kilpailijat varpaillaan
SRA-kurssin jälkeen oli oman aseen ostaminen edessä. Sitten alkoi ilmaantua erilaisia kaasumäntäkonversioita, joilla AR15 muutetaan kaasumäntäkäyttöiseksi. En päässyt sinuiksi AR-konstruktion kanssa ja useimmiten radalle lähti mukaan tuttu ja turvallinen Sakolainen. intissä, jossa kantoremmiä sai olla koko ajan säätämässä aseotesäädöistä ampumakäyttöön ja päinvastoin. Samaan aikaan lukon päällä oleva vipu työntää hylsyn siirtimen läpi piipun yläpuolella olevaan hylsynpoistoputkeen. Putkessa on kumihuulet, jotka estävät hylsyn putoamisen taaksepäin esimerkiksi piippua ylöspäin käännettäessä. Esittelyn kivääri on FS2000 Standard, joka ilmestyi vuonna 2007. Suojuksen päällä on varatähtäimenä karkea hahlo ja jyvä. Välitintangon ympärillä oleva palautinjousi vetää luistia eteenpäin ja lukko nappaa lippaasta uuden patruunan työntäen sen patruunapesään. Sen sijaan, että hylsy lentäisi
voimalla aseesta ulos, se loksahtaakin kiinni luistissa lukon yläpuolella olevaan muoviosaan, jolle FN on antanut nimen switch. Siirrin lienee tälle sopivin suomennos. Hylsyt siinäkin lentelivät naaman edestä, eikä se ollut vieläkään kivaa. Lisäksi ammuttaessa hylsyt poistuivat "naamaa viistäen", eikä se tuntunut mukavalta. Siirrin pitää hylsystä kiinni luistin käydessä taka-asennossaan. Kivääriksi valikoitui Sako M92S, koska se oli "The Kivääri" ja niitä sai uusia alle 5000 markalla. Vuoden 2005 aikoihin markkinoille tuli AR15 vasenkätisenä eli hylsyt aseen vasemmalle puolelle heittävänä. Standard-mallissa on tähtäimenä 1,6 kertaa suurentava kiikari tukevan suojuksen alla kiinnitettynä Picatinny-yhteensopivaan po-
lymeeristä tehtyyn kiskoon. Korkeussäätö viilalla/ liimalla...
...ja takatähtäin, säätöjä yhtä vähän kuin etutähtäimessä.
pitkällä 17 tuuman piipulla ja pienirekyylinen 5,56x45-kaliiperi.
PERUSTIEDOT
Yksinkertaistettuna FS2000 on lyhytiskuista kaasumäntää käyttävä suljetulta lukolta itselataavaa kertatulta ampuva kivääri, joka käyttää samoja Stanag-lippaita kuin AR15-kiväärit. Kymmenvuotiaana loukattu oikea silmä aiheutti sen, että pitkillä aseilla on aina pitänyt ampua aseen oikealta puolelta eli perä vasemmalla olkapäällä. Se vaikutti täydelliseltä vasurikivääriltä: hylsyt eteenpäin poistava mekanismi, molemminpuolinen varmistin ja perän symmetrisyys. Tämä aiheutti omat hankaluutensa mm. Mikäli putken etuosassa oleva saranoitu luukku on kiinni, kerääntyy poistoputkeen patruunoiden tehosta riippuen maksimissaan
WWW.REKYYLI.FI. Seitsemänolkainen lukko vetää patruunan pois pesästä, minkä jälkeen alkaa hieman tavanomaisesta toiminnasta poikkeava tapahtumaketju. Tähtäinristikossa on havaittavissa vaikutteita Steyr AUG:n vastaavasta yksinkertaisesta rengaskuviosta suurennoksenkin ollessa lähes sama.
TOIMINTA
Ruutikaasut pääsevät normaaliin tapaan kaasuportin kautta kaasumännälle, joka lyhyen liikkeensä aikana antaa välitintangon avulla vauhtia lukkoluisti-yhdistelmälle. Näitä ehdin netissä vertailla, kunnes törmäsin Fabrique Nationale Herstalin (FNH) tekemään FS2000-bullpup-kivääriin. FS2000 on F2000rynnäkkökiväärin kertalaukausversio, jonka ensimmäinen malli Tactical tuli Yhdysvaltain markkinoille vuonna 2006. Ulkonäöllisesti Standard-malli on lähempänä F2000:a optisen tähtäimen ja sen suojuksen vuoksi. Lisänä oli luotettava kaasumäntäkoneisto, näppärä koko asiallisen
8
Tähtäinristikko.
Varatähtäimen jyvä. Kiikari muistuttaa ulkonäöllisesti vanhoja ilmakivääreiden mukana myytyjä mehupillejä, mutta on kuvanlaadultaan hyvää tasoa
Metallia vain pinnit ja jouset...
Kaasuventtiili ja -mäntä irrallaan. Valkoinen muoviosa on SWITCH eli siirrin.
Siirrin lähtee irti painamalla palautinjousi kasaan jolloin siirtimen saa etukautta pois paikoiltaan.
Iskuripiikin poisto, lukitussalpaa nostetaan peukalolla ja itse piikkiä pidetään paikoillaan etusormella.
Lukonsalvan irroitus menossa.
Luisti + lukko purettuna perusteellista puhdistusta varten.
KAASUMÄNNÄN JA VENTTIILIN PURKU
LAUKAISUKONEISTON POISTAMINEN
Kaasuventtiilin irroitus menossa, painetaan lukituskuulaa sisäänpäin.
Perälevy nousemassa ylöspäin mahdollistaen laukaisukoneiston irroituksen.
Laukaisukoneisto. PERUSPURKU
Purkusalpa, ei irtoa aseesta vaan jää paikoilleen kuten AR15 salvat.
Purkusalpa ulospainettuna, yläkerta ja luisti hieman eteenpäin työnnettynä.
Luisti etuasennossa. Lyhytiskuinen todellakin tarkoittaa sitä tässä tapauksessa.
10
WWW.REKYYLI.FI
Beta C-Mag ei sovi, koska mallistossa ei ole valmiina tarpeeksi pitkää syöttötornia. Käännyin Suomen kätevimpiin lukeutuvan toiminta-ampujan, "Jumikuulan", puoleen. Kiintovaimennin edustaa haittalevyjen osalta kehityksen kirkkainta kärkeä. Vaimennin tosin hieman rauhoitti käytöstä lisäämällä painoa keulaan ja vähentämällä jo muutenkin pientä rekyyliä. Näppärä kaverihan tekee tuollaisen liittämällä lähes täysimittaisen 30 patruunan peltilippaan syöttötorniksi. Ase kääntyy nopeasti taululta toiselle ja tähtäin on kohdillaan, kun nostaa perän poskelle. FN siis saapui Suomeen ilman liekinsammutinta. Etukeveys aiheuttaa tietysti omat pienet hankaluutensa mm. Osumisvaikeutta korostaa vielä entisestään jäykkä laukaisu. Alkuun laukaisussa tuntui selkeää rahinaa ja jopa pieniä kynnyksiä. Yleinen käsittelytuntuma on aika lailla sellainen, kuin olin etukäteen kuvitellutkin. Lippaanvaihdot onnistuivat harjoittelun jälkeen kohtalaisen sujuvasti ja virittäminen onnistuu kallistamalla asetta hieman vasemmalle ja virittämällä ase tukikädellä. kohtalaisen paljon materiaalia pois ja kestävyys alkoi jo askarruttaa ei siis kisalippaaksi näitä. Tämä pitänee testata ja koittaa, saako niitä varovaisesti viilaten ja höyläten jopa käyttölippaiksi. Omat ergonomisen hankaluutensa aiheuttaisi lippaan leveys, eli molemmin puolin olevat rummut olisivat ampujan tiellä.
kauksissa on lähes kaikki eri vaihtoehdot edustettuina alkaen reflex-takapaisuntasäiliöstä epäkeskojen tangenttipintojen kautta puhdasta pyörteilyä rikkoviin paisuntatiloihin. Painopiste on kuitenkin pistoolikahvan kohdalla ja vaikka painoa on saman verran kuin perus-AK:lla, luo parempi tasapaino tunteen kevyemmästä aseesta, kun se itse asiassa onkaan. Ei mennyt kauaa, kun hän mittoja otettuaan tokaisi, että suunnitelma oli valmis ja pian kiintovaimennin jo olikin työn alla. Vaimentimen kanssa aseen kokonaispituus on 845 mm ja nyt se on siis huomattavasti yhteiskuntakelpoisempi, kuin reilut 10 senttiä lyhyempänä.
KÄYTTÖKOKEMUKSIA
Rungon massiivinen olemus hämää ja saa aseen näyttämään tonnin painoiselta. Yhdysvaltain vientilainsäädännöstä johtuen se piti irrottaa, jotta ase täytti määräykset. Kaasuportin säätöventtiili.
11. FS2000 oli ilman liekinsammutinta 710 mm pitkä, joten jonkinlaista jatkoa piipun päähän oli kehitettävä. Ampumaominaisuuksissa korostuu bullpup-aseisiin yleisesti liittyvä laukaisun jäykkyys ja epätarkkuus. Nyt reilun tuhannen laukauksen jälkeen laukaisupinnat ovat ilmeisesti sen verran tasoittuneet, ettei
PAKOLLINEN VAIMENNUS
Aseessa on alun perin asennettuna liekinsammutin. Kierre ei ole mikä tahansa tavallinen AR-kierre, vaan vasenkätinen tuumakierre, johon yhteensopivaa kierretappia ei ollutkaan ihan helppoa löytää. heilumisherkkyytenä. Sileämpiposkinen EMAG ei ilmeisesti sekään mahdu viilaa näyttämättä. Vastusta mitattiin 4,95 kg. Muodoissa ja leikWWW.REKYYLI.FI
Etukahva irti alarungosta.
Piippu, hylsynpoistoputki ja ylimpänä optiikka. Koska AAHY:n ohjeistus on saanut virkavallan välillä käyttäytymään vähintäänkin aselain hengen vastaisesti, piti aseesta tehdä kiväärin mitat täyttävä eli minimissään 840 mm pitkä
Tukin sisällä on kotelo F2000-mallin Fire Control System:in virtalähteelle, joten tarvittavan pariston kuljettamiseenkin olisi jo ratkaisu olemassa. Aluksi massiivinen perä tuntui leveytensä vuoksi todella kummalliselta. Itse en ole ainakaan vielä nähnyt tarpeelliseksi kajota kyseisiin osiin. Nyt tilanne on päinvastoin ja kun ammuin jonkin aikaa sitten Arsenalilla, tuntui sen perä tavattoman ohuelta. Toiminnallisissa ammunnoissa yleensä liikutaan jonkin verran ja siinä savuttaminen ei ole ongelma. Sama toistuu etutukin kanssa: aluksi kahdeksan senttiä leveästä etutukista oli outoa pitää kiinni ja nyt Arsenalilla tuntui kuin olisi tarttunut pelkästä piipusta. Kevennyksestä aiheutuvaa heikompaa iskua on taas kompensoitu poistamalla nallipiikin vastajousesta kierros tai pari. PMAG-sopivuustestien aikana sain aikaiseksi muutaman syöttöhäiriön, kun 30 patruunan lipas ei lukittumisestaan huolimatta syöttänyt patruunaa pesään saakka. Jos FS2000:a vertaa käyttöominaisuuksiltaan kivääri-practicalin tämän vuoden Euroopanmestarin AR15-kisakivääriin, löytyy miettimisen jälkeen pari yhteistäkin tekijää; sama piipunreiän halkaisija ja lippaat. Lähes kaikkeen näköjään tottuu. Uudella viritysliikkeellä saadaan aikaiseksi kaksoissyöttö, joka poistuu irrottamalla lipas ja tekemällä latausliike. Patruuna Barnaul 62gr FMJ Barnaul 62gr FMJ (sinkitty) Barnaul 62gr HP Wolf 62gr FMJ IMI M193 FMJ AE 55gr FMJ Fiocchi 55gr FMJ S&B 55gr FMJ S&B 69gr FMJ Lapua 55gr FMJ Federal PowerShok 55gr FMJ
Nopeus, m/s Keskiarvo 840 832 851 822 895 896 896 897 826 839 880
laukaisu enää tunnu niin pahalta kuin alussa. Häiriön saa aikaan, mikäli viritysvipu on lukittuna taakse ja
se lyödään alaspäin, koska luisti ei ole tarpeeksi takana ja lukko ei ota patruunaa kunnolla mukaansa. Laukaisun jäykkyys saattaa laittaa etusormen koville varsinkin koeammunnoissa, joissa ammutaan rauhalliseen tahtiin useampien eri patruunoiden käynti- ja lähtönopeustestejä. Vähän sama
VAIMENTIMEN KANSSA KÄYTÖS ON AAVISTUKSEN RAUHALLISEMPAA JA REKYYLI KESTÄÄ EHKÄ HIEMAN PIDEMPÄÄN KUIN LIEKINSAMMUTTIMEN KANSSA.
kuin vertaisi Toyotan pick-uppia Ferrarin Modenaan; molemmat vievät perille, mutta kyyti on täysin erilaista.
HÄIRIÖITÄ, ONKO HEITÄ?
FS2000 tuntuu olevan häiriövapaa kunnon lippaita käytettäessä. Vaimentimen kanssa käytös on aavistuksen rauhallisempaa ja rekyyli kestää ehkä hieman pidempään kuin liekinsammuttimen kanssa. Vaihtamalla patruunan Barnauliin väheni savutus huomattavasti ollen silti kuitenkin vielä havaittavissa. Amerikkalaiset ovat vaihdelleet laukaisukoneiston jousia ja saaneet niillä laukaisua hieman kevennettyä. Rauhallisessa makuuammunnassa pieni tuuletin olisi tarpeen, mikäli paikoiltaan ammuttuja laukauksia alkaa kertyä enemmänkin. Lieskarilla ammuttaessa ei vastaavaa ole esiintynyt. Lipas jäi väärään asentoon, mutta pienellä lisäviilailulla asento korjaantui ja lipas alkoi toimia. Erot urheiluammunnan ja sotilasaseen suunnittelun kriteereissä ovat sen verran erilaiset, että on väärin verrata näitä toisiinsa yhtään vakavammin. Ensimmäiset vaimenninlaukaukset ammuin Wolf-patruu12
nalla (vihreällä lakalla päällystetyt hylsyt) ja patruunapesän luukun raoista puskeva kitkerä savu palautti nopeasti mieleen yhden vaimentimen huonoista puolista, eli palokaasujen takaisinpuhalluksen. Tällöin patruunat tai hylsyt poistuvat lipassolan kautta.
TARKKUUSKOKEET
Olen kokeillut useampaa eri patruunamerkkiä ja toistaiseksi parhaat kasat olen saanut Lapuan 55 gr Aficionadolla ja S&B 69 HPBT ja 55 gr FMJ-bulkkipatruunalla, kaikilla hieman alle 70 mm osumakuvioita 150 metrin matkalta. Tänä
WWW.REKYYLI.FI
Aseen hankkimiseksi otin yhteyttä tuttuun amerikkalaiseen Federal Firearms Licence -luvan haltijaan ja sopiakseni yksityiskohdista. Loppukäyttäjätodistusta vastaava lomake, joka löytyy DoS:n sivuilta täyttöohjeiden kera. Paperin on oltava originaali eli alkuperäiset leimat ja allekirjoitukset. Vientifirma lähetti mallipohjan, johon täytin tarvittavat tiedot. Siirsin tarvittavat rahat pankkisiirtona ja niiden saavuttua alkoi aseen etsiminen. Hintaa Standard-malleilla oli keskimäärin 21002300 dollaria, mikä silloisella dollarin kurssilla vastasi reilua 1500 euroa. Liekinsammuttimen tilalle piti kehitellä jatko, jolla aseesta tulisi vähintään 84 cm pitkä. - Dsp83 form. Tämän saa poliisilaitokselta/netistä (aselupalomake 10). Kannattaa kysyä hyväksyvätkö tietojen täyttämisen suoraan englanninkieliseen versioon (löytyi netistä) ettei sitä tarvitse käännättää jälkikäteen. Yksi toisensa jälkeen vientiyritykset tyrmäsivät ajatukseni eri syihin vedoten. Tätä tuontilupaa eivät paikalliset viranomaiset (Suomessa) olisi edes vaatineet toisin kuin DoS. Allekirjoitus tuntui olevan tärkeä jälleen kerran.
13
LOPUKSI
Kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen aseeseen niin ampumaominaisuuksien kuin toimintavarmuudenkin osalta. Noin kuukauden jälkeen sopiva käyttämätön yksilö löytyi www.gunbroker.com -sivuston kautta, ja pian ase olikin jo uudessa tilapäiskodissaan FFL-dealerini luona Alabamassa. Jonkinlainen kiinteästi asennettu äänenvaimenninrakennelma piti siis suunnitella.
KESKITASON OSUMAKUVIOITA 150 METRISTÄ
VIENTI LÄHTÖMAASTA
Seuraavaksi otin yhteyttä amerikkalaiseen exporter-firmaan, joka tarvitaan hoitamaan vientilupa-anomus liitteineen Department of Staten, eli amerikkalaisen hallintoviranomaisen suuntaan. Jotkut eivät käsitelleet itselataavia ollenkaan, toisten mukaan juuri FS2000 olisi vaikea malli saada ulos maasta. Vaimennin sisuskaluineen.
FS2000 LUPA-ASIAT
JA TUONTIHÄSSÄKKÄÄ
Keskustelut paikallisen lupaviranomaistahon kanssa meinasivat stopata heti alkuunsa, koska heidän mielestään uuden ohjeistuksen mukaan "muu ase"-tyyppisten karbiinien lupien myöntäminen olisi käytännössä lopetettu. Mistä ostit, mitä ja paljonko maksoi. Tuleva talvi näyttää toimivuuden Suomen talvessa, joten ensi keväänä ollaan hieman viisaampia pakkasessa toimivuuden suhteen.
WWW.REKYYLI.FI. Allekirjoitus tuntui olevan tärkeä myös tässä. Muiden kulujen kanssa hintaa alkoi kertyä "ihan mukavasti". Lopulta löytyi myös vientifirma, joka lupasi laittaa hakemuksen menemään.
Sellier & Bellot
BHP
BFMJ
Wolf
vuonna käytin pääasiassa Barnaulin sinkityillä hylsyillä varustettua 55 gr FMJ -patruunaa, koska sillä kasat olivat 150 metrin ampumaetäisyydeltä alle 10 cm ja käymissäni kisoissa ammutuille ampumamatkoille se riitti hyvin A-osumiin.
FS 2000 STANDARD
Valmistaja: Fabrique Nationale Herstal, Belgia Kaliiperi: 5,56x45 NATO Lippaan kapasiteetti: 10, 20, 30 patruunaa Pituus: 845 mm (alun perin 745 mm) Piipunpituus: 441 mm Rihlannousu: 1:7 Paino: 3,63 kg Tähtäimet: 1,6 kertaa suurentava kiikari, varatähtäimenä muovinen jyvä + halo Hinta: Yhdysvalloissa noin 2200 USD Maahantuoja: (ei vielä maahantuontia)
PAPEREIDEN PALLOTTELUA
Department of State [DoS] vaatii Suomesta muutamia papereita: - Tuontilupa (Import Permit). Yleisesti nämä eri vientiyritykset mainitsivat seuraavien asioiden olevan kiellettyjen asioiden listalla yksityisiä vientilupahakemuksia käsiteltäessä: teleskooppi-/taittoperä, liekinsammutin/suujarru, pistimen kiinnike, yli 10 patruunan lippaat, alle 16 tuuman (40 cm) piiput, Tactical-sana mainittuna mallinimessä (SIC!), NATO-kaliiperit (.223 Rem ja .308 Win kuitenkin ok!) ja tietysti sarjatuliaseet. Lupa myönnettiin sillä ehdolla, että ase muutetaan Suomeen saapuessaan kiväärimittaiseksi. - Purchase Order (PO)
ETSS ei vastannut kovin hanakasti, eikä tullut selvää vastausta hakemuksen tilanteesta.
sinkiVantaan lentokentälle juhannuslauantaina 19.6.2009. Aluksi hekin kertoivat, että oli tullut parit FS2000hakemukset bumerangina takaisin
14
JOS VAIN OMALTA PAIKKAKUNNALTA TAI LÄHELTÄ LÖYTYY TULLI, KANNATTAA PYYTÄÄ LÄHETTÄMÄÄN PAKETTI SINNE, ETTEI TARVITSE MAKSAA TULLAUSPALVELUSTA.
ja suosittelivat viemään maasta jotain toista kivääriä. Maaliskuun loppupuolella hain uudet osto- ja tuontiluvat, jotka lähetin samaiselle FFL dealerille. DoS-maksu 250 dollaria maksetaan kerran hakemusta kohden, ja hakemus voi sisältää useampia aseita.
ONNISTUMINEN!
Kesäkuun toisella viikolla tuli tieto ETSS:ltä, että hakemus on mennyt läpi ja kivääri tarvitaan Coloradoon heti, koska suomalainen tuontilupa uhkaa vanhentua (sehän on voimassa vain 3 kuukautta). FFL dealer lisäsi oman myyntitositteensa ja lähetti paperit vientifirmaan. Lähetin toukokuussa taas viestin kyseisille herroille, mutta vieläkään ei näkynyt hakemusta järjestelmässä. Jos vain omalta paikkakunnalta tai läheltä löytyy tulli, kannattaa pyytää lähettämään paketti sinne, ettei tarvitse maksaa tullauspalvelusta. Hän lisäsi mukaan oman myyntikuittinsa ja FFL kopion ja toimitti kaikki paperit ETSS:lle. Tästä näkee myyjän viranomaistiedot. Itse asekaan ei ollut maastavientikieltolistalla, kunhan siinä ei ole niitä edellä mainittuja pahoja ominaisuuksia. Ihan halpaa yksittäistä asetta ei siis kannata tuoda, jos se suinkin on mahdollista hankkia Euroopasta. Ilmoitin ETSS:lle, ettei lähetyksen tarvitse olla nopein mahdollinen, vaan että riittää kun tulee Suomeen vaikka viikossa. Ostokuitti yhdysvaltalaiselta FFL-dealeriltä tai asekaupalta. - Kopio myyjäfirman FFL -luvasta. Soitin kuitenkin Department of Staten yleiseen numeroon (+12026474000) ja kysyin saada puhua jonkun henkilön kanssa, joka olisi tietoinen aseiden vientimääräyksistä. Tullauksen olisi voinut hoitaa jonkun kuriirifirman avulla tai esim Itellalla, mutta koska oli muutenkin asiaa pääkaupunkiseudulle, hoidin sen itse. - Receipt of sales. Yhteensä siis kaikki kulut tämän kiväärin saamiseksi Suomeen olivat melkoiset, johtuen osittain ensimmäiseksi valitun vientifirman hukkaamista papereista. Eivät löytäneet mitään papereita, pahoittelivat vain kovasti. Tuontikulut olivat reilusti yli puolet aseen hinnasta. Tätä kirjeenvaihtoa ja puheluita kesti helmikuuhun saakka, koska sähköposteihin ei tuollainen ison maan virasto vastaa välttämättä tunnin tai parin viiveellä, hyvä jos viikossa. Lähettäminen Suomeen lentorahtina on hieman halvempaa kuin kuriirifirman käyttö. Nämä laput pistettiin matkaan yllä mainitulle FFL-dealerille. Tästä selviää mitä myytiin, kenelle ja paljonko maksoi. Huhtikuussa viestittelin DoS:in väen kanssa, eivätkä he nähneet hakemusta järjestelmässä. Kun tämä kuori saapui perille vientifirmaan, niin he eivät enää löytäneet niitä aikaisemmin lähetettyjä muita papereita! DoS:n käsittelyajat olivat sivujen tietojen mukaan jopa yhdeksän viikkoa hakemuksen saapumisesta, joten näillä tiedoilla hankkimisluvan voimassaoloaika tulisi menemään umpeen ennen uuden exportterin löytymistä ja papereiden lähettämistä käsittelyyn. Elettiin kesäkuuta 2008. Juttelin pariin otteeseen virkamiesten kanssa ja vaihdettiin myös sähköposteja ja tulin siihen tulokseen, että pistän hakemuksen sisään ETSS:n kautta, koska kaikki hakemukset käsitellään tapauskohtaisesti ja Suomi maana ei ollut millään huolestuttavalla listalla. Tammikuussa 2009 otin yhteyttä ETSS-nimiseen firmaan (www. Vielä kerran hain laitokselta uudet tuontipaperit. Koska hankkimislupa tulisi vanhenemaan marraskuussa, sovin lupaviranomaisen kanssa palauttavani vanhat hankkimislupapaperit, kunhan ensin löytäisin uuden exportterin ja toisin uuden ostolupahakemuksen. Syyskuun alussa papereiden piti "varmasti" olla perillä exportterilla, joten loppukuusta kyselin hakemuksen statusta. Paketti lähti pikana ETSS:lle. Vientifirmasta ilmoitettiin että dsp83-lomake puuttuu, joten lähetin uuden. Oli sitten lähetetty tavallisena rahtina ja saapui Luftwaffen kyydillä Hel-
TUONTIKUSTANNUKSET
Tuontilupa x 4 (á 27 euroa) 108 euroa Hankkimislupa x 2 (á 32 euroa) 64 euroa Verot/tullit 340 euroa Lähetyskulut (paperit Suomesta) 50 euroa Lähetyskulut 110 euroa ETSS-maksut 536 euroa Polttoaine (kotiHelsinkikoti) 55 euroa Yhteensä 1263 euroa
WWW.REKYYLI.FI. FFLdealer hoiti liekinsammuttimen irrotuksen nopeasti ja 30 patruunan lipas jäi sepälle. etssincusa.com)
IR TO NU ME RO IH IN
25%
K llä tilaan R k Kyllä, til Rekyyli-lehden
Valitse tilausjaksosi: 12 kk (8 numeroa) 63,20 kestotilaus 49,95 / vuosi 3 kk testitilaus (2 numeroa) 15,80
Tilaus alkaa seuraavasta ilmestyvästä numerosta. Kestotilausta ei voi lopettaa kesken laskutuskauden. TILAA Ä T JA SÄÄS
VR T. Nimi Lähiosoite Postinumero ja toimipaikka Kotipuhelin, myös suuntanumero Allekirjoitus (huoltajan, jos alle 18v.) Sähköposti
Vastaanottaja maksaa postimaksun
VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00300-307 00301 HELSINKI
15
WWW.REKYYLI.FI
Voit tilata Rekyylin myös osoitteesta www.rekyyli.fi tai puhelimitse numerosta 09-827 5556
16
WWW.REKYYLI.FI
Nyt yritys keskittyy valmistamaan aseita, jotka kilpailevat tarkkuudellaan ja muilla kilpalajien vaatimilla ominaisuuksilla. Tämän artikkelin aiheena on kuitenkin Tesro TS22-3-kilpapistooli kaliiperissa .22LR. KG valmistaa kilpa-aseita, joista esittelyssämme on aiemmin ollut sekä ilmapistooli PA10, että ilmakivääri RS 100. Sen isoveli TS32-3 on käytännössä sama ase kaliiperissa .32 S&W Long ja niinpä myös vaihtosarjamahdollisuus on olemassa niille, joiden ohjelmaan kuuluvat molemmat lajit.
TEKNIIKKA PALOIKSI
Teknisesti TS22-3 on perin yksinkertainen käyttäjän näkökulmasta. Toimintaperiaate on itselataava kertatuli ja sulkuna on perinteinen massasulku. Kaliiperivalikoimakin on kapea, ruutipuolella vain .22LR ja .32 S&W Long. Jäljellä tämän hetkisestä tuotelinjan haaroista on vain ruutipuolen pistoolit, joista tutustumme nyt malliin TS22 kaliiperissa .22LR.
WWW.REKYYLI.FI
Tesron tuotelinjasto on tiivis ja keskittynyt kilpa-aseisiin. Se ei ole ihme, koska Tesro on perheyritys ja asealan valmistajaksi varsin pieni, joten edellytykset kilpailla suurten massojen markkinoilla olisivat heikommat. Se on
ergonomisella kahvalla ja monipuolisilla säädöillä varustettu ase, jonka jokainen yksityiskohta henkii samaa filosofiaa: kuinka tehdä epäkäytännöllinen yhdellä kädellä ampuminen mahdollisimman vaivattomaksi ja tarkaksi kilpalajien sääntöjen puitteissa. Jo parina vuonna Tesro on messuilla esitellyt myös isompikaliiperista pistoolia, mutta se ei ole ilmeisestikään päässyt vielä sarjatuotantoon. TESRO TS22-3
Sisäkymppiä
SOITELLEN
TESRO GmbH & Co. Mitä esittelyprototyypistä voidaan päätellä, niin sekin tulee oleman erittäin laadukas kilpa-ase lajeihin, joissa tarkkuus on tärkein ominaisuus. Ase koostuu alumiinista koneistamalla valmistetusta kaksiosaisesta rungosta, teräksisistä luistista ja piipusta sekä puukahvas17
Seuraavaksi rungon yläpuoli voidaan nostaa irti ja suorittaa tavallinen huoltopuhdistus. Ensinnäkin muutoksia voi tehdä liipaisimen etäisyysasemaan ja pystysuuntaiseen asentoon, ainoastaan sivuttaiskulman kallistus puuttuu. Takatähtäimen hahlolevyn vaihtamiseksi tarvitsee avata vain yksi ruuvi. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä, koska se ei veistä luoteja.
ta. Tehtaan asetuksissa laukaisuvastukseksi ilmoitetaan 1000 grammaa. Mittauksen perusteella se on 1030 grammaa ja vaihtelua on 25 grammaa. Kokoaminen tapahtuu käänteisessä järjestyksessä. Kaikkialla muilla pinnoilla puhdistaminen onnistuu rätillä pyyhkimällä. Tehdassäädöissä laukaiWWW.REKYYLI.FI. Voiko laukaisussa olla näin paljon säädettävää. Säätöruuvit ovat suuret ja niiden naksut selkeät.
Kahvan pinta on karkea ja sen muotoilu on rohkean kulmikas.
Kahvan säädöt rajoittuvat kämmentukeen ja kiertoon. Pinnat ovat viimeisteltyjä ja osien väliset sovitukset sopivan tiukkoja. Patruunapesän suulla, syöttörampin yläreunassa, on pieni kynnys. Ensimmäisen kerran jälkeen kokoaminenkin onnistuu keneltä tahansa. Luistin puhdistamista auttaa sen pintakäsittely, jolle lika ei jostain syystä takerru tavalliseen tapaan. Esimerkiksi piipun takapää on hienosti kiillotettu ja siksi se puhdistui yhdellä rätin pyyhkäisyllä (ilman kemikaaleja) puhtaaksi. Näiden lisäksi on säätö itse laukaisutapahtuman pituudelle, joten ruuveja on paljon. Sen vastapainona on teleskooppimaisesti piipun ympärille asettuva luisti, jossa syvällä rakenteessa olevan iskupohjan puhdistaminen joudutaan tekemään hylsynpoistoaukon ja lipasaukon kautta. Mikään ei narise, nitise tai notku.
LAUKAISU KOHDALLEEN
Laukaisukoneisto on, kuten tällaisessa asiaan kuuluu, todellinen hienomekaniikan taidonnäyte. Kahvakulman säätäminen ei onnistu.
Tesron työnlaatu näkyy jokaisessa yksityiskohdassa. Vaikka koneisto on aseen sisällä piilossa, se on pintakäsitelty ja viimeistelty hyvin.
Kun laukaisukoneistoa tutkii ensimmäisen kerran, tuntuu, että säätöruuveja on liikaa. Sen laatu alkaa siitä, että se istuu täysin välyksettömästi tilaansa ja kiinnitysruuvit tulevat aina automaattisesti oikeaan kohtaan. Sitä tutkimalla outojenkin ruuvien merkitys selvisi. Huoltopurkamisessa ei ole ongelmakohtia. Hentoiset rekyylijouset joutuu huolehtimaan omille paikoilleen rungossa samalla kun kädet ovat täynnä suurempia liikkuvia osia. Aseen mukana tuli vain saksankielinen manuaali, joten netistä tulostettiin englanninkielinen versio. Laukaisukoneiston irrottamisessa tarvitaan jälleen kuusiokoloavainta: alarungon molemmilta kyljiltä avataan yksi ruuvi ja koneisto lähtee ulos yläkautta. Lisäksi erillisten säätöruuvien takana ovat laukaisuvastus, virekynsien ristikkäisyys ja voima, jälki- ja etuvedon pituus ja etuvedon jäykkyys. Kun lisäksi irrotetaan kahva, paljastuvat laukaisukoneiston kiinnitysruuvit. Asentaminen ja irrottaminen on juuri niin helppoa kun pitääkin. Piipun alapuolella on kookas kuusioruuvi, joka pitää aseen koossa. Ase on kokonaisuudessaan erittäin siististi tehty, valmistusvirheitä saa hakemalla hakea. Osat menevät paikoilleen ja liikkuvat toisiinsa nähden sujuvasti. Ainoa edes hieman hankalampi kohta huoltopurkamisessa on saada piippu-luis18
ti-rekyylijouset paketti takaisin runkoon. Teleskooppimaisen rakenteen etuna on myös se, että lika ei suu-
remmin leviä. Ruuvin ollessa irti piipun etupäähän kiinnitetty alumiiniblokki irtoaa eteenpäin ja sen mukana rungosta tulevat luisti, rekyylijouset sekä niiden karat. Huoltotoimenpiteiden tekeminen on vaivatonta, koska esimerkiksi piipun takapää on kerrankin puhdistettavissa helposti. Näiden pääosien lisäksi omana komponenttinaan on laukaisukoneisto. Useiden satojen laukausten jälkeenkin palojätteitä löytyy lähinnä piipusta ja luistista
Koska säädettävää on paljon ja osa säädöistä on riippuvaisia toisistaan, on käyttöohje välttämätön varuste. Aivan täyteen lipastamisessa on vain yksi huomioitava seikka; lipas ei kiinnity aseeseen, jos luisti on edessä.
KOEAMMUNTA YHTÄ JUHLAA
Tesro osoittautui luotettavaksi pistooliksi, sillä ammuttiin satoja laukauksia sekalaisia patruunoita ilman ensimmäistäkään häiriötä. Voidaan kuitenkin sanoa, että Tesron laukaisukoneisto on säädettävissä ampujan mieltymysten mukaan. Pistooli otettiin käyttöön suoraan
WWW.REKYYLI.FI
tehtaan jäljiltä, eikä sitä puhdisteltu tai muutoinkaan huollettu koeammuntojen aikana. Tesron mukaan laukaisuun on myös syytä jättää hieman etuvetoa, jotta koneisto toimii ajatellulla tavalla. Myös ne kelpasivat Tesrolle ongelmitta. Kilpa-aseissakaan ei ole epätavallista, että luotettavuus on riippuvaista käytetystä patruunasta. Lippaaseen mahtuu virallisesti viisi patruunaa. su on etuvedollinen ja hieman venyvä, mutta puhdas ja selkeä. Ruuvin takana on pikkuruinen jousi ja kara, joista kannattaa pitää huolta. Ei etu- tai jälkivetoa, ainoa asia mikä kertoo aseen lauennen on iskurin ääni. On perin harmillista, että Tesrossa ei ole mahdollisuutta optisen tähtäimen asentamiseen, jolloin olisimme päässeet tutkimaan tarkemmin aseen kykyjä. Jostain tuntemattomasta syystä Tesro teki sillä vaakasuuntaista hajontaa ja osumat olivat lähes vaakasuorissa riveissä. Toinen erikoisempi asia koeammunnoissa tapahtui SK Pistol Match patruunalla. Teloskooppisuuden etuna on myös se, että järjestelmä on suljettu, jolloin lika ei pääse leviämään. Ensinnäkin se siirtää aseen painopistettä eteenpäin, koska osa luistin massasta on aina suhteellisen lähellä keulaa. Käytännössä vain iskupohja ja piipun takapää likaantuvat.
Etutähtäin on kiinni piipun yläpuolisella ruuvilla. Remingtonin Subsonic on enemmänkin suunnattu vahinkoeläinten poistamiseen kivääriä käyttäen, mutta se toimi kaikin puolin hienosti myös Tesron lyhyestä piipusta tarjoiltuna. Luotettavuudesta Tesro saakin täydet pisteet. Käytännössä patruunoita menee kuitenkin kuusi kappaletta, ilman runnomista. Tässä aseessa jyvä on epäsymmetrinen, joten tarjolla on kaksi eri levyistä vaihtoehtoa. Jos käännös on tehty hyvin, siitä puuttuvat englanninkielisen version hieman harhauttavat ilmaukset.
PARI SANAA LIPPAASTA
Aseen mukana toimitetaan kaksi lipasta. Ylärunko irtoaa nostamalla ja kun kahva on irrotettu voidaan avata laukaisukoneistoa paikoillaan pitävät ruuvit.
Teleskooppinen luisti on hyvä ratkaisu tällaiseen aseeseen. Onkin vaikea kuvitella parannusta tähän aseen luotettavan toiminnan kannalta tärkeään osaan. Sellier & Bellot Standard erosi joukosta sen verran, että sen kaikki osumakuviot olivat yli 30 mm. Laukaisusta saa sellaisen, että liipaisin liikkuu reilusti alle millin. Viiden lau-
Erityisesti tämän aseen kanssa kannattaa olla täysin varma, että ase on lataamaton ennen kuin aloitetaan huoltotoimet. Ero muihin patruunoihin ei kuitenkaan ollut häkellyttävä. Lipastaminen on helppoa ja vaivatonta. Sen nopeusvaihtelut olivat melkoisia, mutta 25 metrin etäisyydeltä osumakuviot olivat yllättävän hyviä. Luisti myös ohjautuu piippuun tukeutuen, joten aseen runkoon ei ole tarvinnut tehdä kovinkaan kattavia ohjauspintoja. Tesron purkaminen aloitetaan avaamalla ruuvi piipun alapuolelta. Ylimääräiselläkin patruunalla lipastettuna ase toimii luotettavasti. Oheisen koeammuntataulukon tuloksissa on taatusti mukana ampujaperäistä hajontaa ja voidaan sanoa, että se kertoo enemmän koeampujan suorituskyvystä kyseisenä päivänä kuin Tesron mekaanisesta tarkkuudesta. Maahantuojan ilmoituksen mukaan käyttöohjeen suomennos on työn alla. Pistoolin toimintavarmuus ei sinänsä ole erityinen ihme, mutta kun sitä verrataan moniin muihin .22LR-kaliiperin itselataaviin, on ero selvä. Säätämisessä on kuitenkin tiedettävä mitä tekee, esimerkiksi virekynnen voiman liiallinen vähentäminen saa iskuvasaran lipeämään sen otteesta kun luisti tärähtää takaisin etuasentoon. Saatavana on myös korkeussuunnassa säädettäviä jyviä.
19. Niissä jatkuu sama laadukas linja ja ne ovat rakenteeltaan tukevia ja toiminnaltaan jämäköitä patruunasäiliöitä. On lähes varmaa, että avotähtäimillä tueltakaan ammuttuna ei saada irti kaikkea tämän aseen tarkkuuspotentiaalista. Sen jälkeen piippu ja luisti rekyylijousineen irtoaa rungosta eteenpäin. Manuaali auttaa myös ymmärtämään eri ruuvien mekaanisen vaikutuksen, koska mukana on havainnollistavat kuvat. Tämä oli mielessä, kun valitsimme koeammuntapatruunoita ja siksi mukana on asetyypille outo aliääninen reikäpääpatruuna. Kaikki osumakuviot kaikilla patruunoilla mahtuivat kuitenkin koulutaulun kymppiin (halkaisja 50 mm), joten harjoituskäyttöön sopivia patruunoita on tarjolla viljalti myös edullisessa hintaluokassa. Kilpa-aseisiin tarkoitetuilla patruunoilla, kuten Lapua Midas ja Fiocchi M320 Match, käynti oli odotetusti parasta. Itse säätämällä laukaisusta saatiin täysin etuvedoton ja venymätön. Sormi ei huomaa liipaisimen liikkuvan
Se tekisi Tesron sopivammaksi myös meille, jotka pidämme pystymmästä kahvakulmasta.
HILLITTYÄ KÄYTÖSTÄ
Huomio kiinnittyi myös Tesron rekyylituntumaan, joka .22LR-kilpapistooliksi oli kenties hieman totuttua voimakkaampi. Piipun alapuolella on kaksi jousitettua mäntää, jotka ovat jonkinlainen rekyylibufferi. Asetettaessa paikoilleen, lipas liukuu välyksettömästi paikoilleen ja lukittuu luotettavasti paikoilleen. Kun ase sitten liikkuu ylöspäin rekyylin vaikutuksesta, jää paino aluksi massahitaudesta johtuen jälkeen ja napsahtaa sitten takaisin aseen runkoa vasten. Kirjoittajalla (oikeakätinen) ase hypähti aina yläoikealle, johon on taatusti suuri vaikutus tottumusten vastaisella kahvakulmalla. Vaimentimen periaate on seuraava: kyseessä on lisäpaino, joka asennetaan takapäästään kiinni aseen runkoon lipaskuilun etupuolelle. Niille, jotka haluavat minimoida piipun nousun, Tesro valmis-
taa pistooleihinsa RDS-V3-rekyylivaimenninta. Kokonaisuus on pakattu tukevaan kuljetuslaatikkoon.
Laukaisukoneisto on oma komponenttinsa. Sen alumiinikuoren alle on mahdutettu monipuoliset säädöt, joihin pääsee käsiksi koneiston eri puolilla olevilla ruuveilla. En laittaisi ilmiötä aseen viaksi, vaan uskon sen johtuvan viallisesta patruunasta. Luoti oli siis tullut tauluun epävakaana. Vastauksen mukaan niiden vaikutus on pieni, mutta Tesro haluaa käyttää kaikki mahdollisuudet ampumaominaisuuksien parantamisessa.
Tesron mukana tulee käyttöohjeen lisäksi kaksi lipasta, yksi hahlolevy sekä tarvittavat työkalut. Tässä on seikka, joka mielestäni vaatisi parannuksen. Näin ne vaikuttavat aseen nousemiseen. Koska ote ei ollut ideaali, pääsi ase elämään tavallista enemmän. Nämä ovat niitä kuuluisia ampujakohtaisia asioita, joihin onneksi voi vaikuttaa "viilaa ja spakkelia" menetelmällä. Koneiston kyljessä on myös kurkistusreikä, josta voidaan todeta virekynsien ristikkäisyyden määrä. Saatavilla on myös S ja L -kahvat, joten sopiva löytynee myös junioreille ja leipälapiomiehille.
Henkilökohtaisesti pitäisin suurimpana ongelmana koko aseessa liian loivaa kahvan kulmaa, jota ei voi säätää. Lisäksi kahvassa on muutamia kohtia, jotka eivät vain sopineet itselleni. Tämä osumakuvio on jätetty pois koeammuntataulukosta ja sen tilalle ammuttiin uusi viiden laukauksen sarja.
KELVOLLINEN KAHVA
Koska tuelta ampuminen ei lopulta kerro paljoakaan aseen ampumaominaisuuksista, oli siihen tutustuminen seuraavana listal20
la. Lippaan yläreunaan on integroitu ejektori, joten ejektoriongelmiin ratkaisu on aina lippaan vaihtaminen.
kauksen osumakuvio oli ammuttu ja kaikki oli tuntunut menneen erinomaisesti. Vaimentimessa voi säätää jousen voimaa omalla ruuvillaan ja tuntumaa liikutettavalla painolla.
WWW.REKYYLI.FI. Teoriassa, kun ase liikkuu rekyylissä, männät jäävät hetkeksi paikoilleen ja liikkuvat siten eteenpäin suhteessa aseeseen. Takapään kiinnitys toimii kuten sarana, joten laitteessa oleva jousi työntää painoa ylöspäin aseen runkoa vasten. Se syöttää patruunat kellon tarkkuudella ja myös sen täyttäminen on vaivatonta. Koeaseen kahva on kokoa M, jollainen tulee aseessa vakiona. Onneksi jälkimmäistä voi säätää. Kun luodin jättämää reikää tutkittiin, oli se selvästi soikea. Se on säädettävä kämmentuen korkeuden osalta. Yritys taitaa tällä hetkellä olla ainoa, jolta on saatavana vastaavaa laitetta ja Suomessakin tämä uutuus on otettu kiinnostuksella vastaan. Kämmentuen säätövara ylöspäin riitti juuri ja juuri kirjoittajan M-koon kädelle. Lippaansalpa on kuilun takareunassa.
Lipas on tukevaa tekoa ja viimeistelty hyvin. Ensimmäinen havainto oli se, että vaikka kahva on ergonomisesti muotoiltu ja osin säädettäväkin, itselleni kahvan kulma oli liian loiva ja myös käden kiertosuuntaista asentoa olisi muutettava. Koska järjestelmän vaikutus vaikuttaa mitättömältä, kysyin asiasta valmistajalta. Taulussa neljä reikää olikin noin 20 mm nipussa, mutta viides oli noin 20 cm:n päässä vasemmalla viereisessä taulussa. Laukaisukoneistoon on integroitu myös luistinsalpa, jonka suuri negatiivisessa kulmassa oleva kynsi lukitsee liikkuvat luotettavasti taakse.
Lipas on sovitettu hienosti myös suhteessa aseen lipaskuiluun
Osunta oli parempaa kuin "plinkkerillä" ikinä, eikä se ollut ainoastaan aseen paremmasta mekaanisesta tarkkuudesta kiinni. Muun kuin kahvan ja tähtäinten säätämiseen ei ole pakottavaa tarvetta, koska laukaisuvastus on kilpakäyttöä varten säädetty valmiiksi hiukan yli kiloon. Laukaisukoneisto on perinteisesti mekaaninen, mikä periaatteellisten syiden lisäksi on näin hienomekaanikon näkökulmasta hyvä asia. Todennäköisesti sellaiselle ampujalle, joka huomaa aseessa pienimmätkin muutokset, vaimentimen toiminta on merkittävämpi. Sauli Luolajan-Mikkola
PISTOOLIN TOIMINTAVARMUUS EI SINÄNSÄ OLE ERITYINEN IHME, MUTTA KUN SITÄ VERRATAAN MONIIN MUIHIN .22LR-KALIIPERIN ITSELATAAVIIN, ON ERO SELVÄ.
Kokeilujen perusteella RDS-V3 ei tee asetta täysin rekyylittömäksi, mutta sillä on mahdollista vaimentaa sekä erityisesti muuttaa rekyylituntumaa. Tesro TS22:n kohdalla arvioinnin lähtökohtia piti hieman muuttaa, koska tällaisessa aseessa kuuluukin olla piippulinjaa lähelle taittuva kahvakulma, vain yhden käden ammuntaa ajatellen muotoiltu kahva ja vain viiden patruunan lipas. Aseen maltillisesta kokonaispainosta huolimatta palautuminen terävähköstä rekyylistä oli salamannopeaa, koska käytännössä kaikki paino on selvästi peukalonhangan etupuolella ja piippulinja varsin matala. Ammuin aseella aluksi tuelta, sitten itselleni tutuimmalla kahden käden otteella, mutta lopuksi rohkaistuin kokeilemaan ammuntaa "kaksintaisteluasennossa" ja vasen käteni eksyi taskuun. Virityskorvakkeet ovat kiitettävän suuret ja muotoiltu pitäviksi. Salpa on myös toteutettu siten, että luisti jää sen otteeseen jämäkästi. Tässä suhteessa Tesro on erittäin
WWW.REKYYLI.FI
21. Rakenteellisilta periaatteiltaan ase ei poikkea suuresti muista pienoispistooleista, mutta muoto ja yksityiskohdat tuovat selviä eroja esille. Esimerkiksi painon paikan vaihtaminen muuttaa aseen käytöstä yllättävänkin paljon. Pistoolin uskaltaa laskea alustalle ilman pelkoa että luistinsalpa tärähtää paikoiltaan ja luisti
VIPSTAAKIT
Kilpa-aseissa on usein paneuduttu hyvään ampumaergonomiaan ja painotettu huomattavasti vähemmän muita käyttöominaisuuksia. Tehdasasetuksilla etuveto oli omaan makuuni turhan jäykkä ja pitkä, mikä oli helposti korjattavissa molempia voi siis säätää erikseen ja laukaisuvastuksen saa silti pidettyä vaaditun minimirajan yläpuolella. Hieman vierastan kompensaattoreita ja antennimaisiin ulokkeisiin ripustettuja painoja, mutta tämän luokan ase ei vielä herätä kielteisiä ajatuksia hiplauspyssystä. Salpaa nousee ylös jouhevasti ja luisti lasketaan sen varaan. Lajityypille erityisten ominaisuuksien arviointi lienee parasta jättää asiaan vihkiytyneille harrastajille, mutta omat käytännön kokemukseni voi tiivistää yhteen sanaan: tykkään. Niissä on pitoa parantamassa tyylikäs pystykarhennus, joka toimii jopa ulkonäöllisenä seikkana. TOINEN MIELIPIDE
Olen harrastanut ampumista pääosin käsiaseilla kahdeksan vuotta, mutta ISSFlajeissa käytetyt erityisen tarkat aseet eivät ole käyneet tänä aikana kovinkaan tutuiksi. Pienoispistoolien käyttöni on rajoittunut vapaamuotoiseen tarkkuusammuntaan eri etäisyyksille lähinnä siinä muodossa, että se perusharjoitteluna tukee keskisytytteisillä aseilla ampumista vähemmillä patruunakuluilla ja rekyylillä. Materiaalivalinnat on tehty laadun perusteella ja niiden työstötapa on säästelemätön. Aseen purkamiseksi riittää yhden ruuvin irrottaminen, eikä kokoamisvaiheessa tarvitse raapia päätään osien eri asentojen kanssa, vaan ne loksahtavat yhteen kuin itsestään. Omaan käyttööni vanha Rugerini on ominaisuuksiltaan sopivampi, vaikka sillä ei voitetakaan kisoja kuin Rumin Ase -luokassa. Se sijaitsee liipaisinsormen ulottuvilla ja kun tukikäsi vetää luistin taakse, liipaisinsormen suoristaminen vie sen kiinni salpaan. Kirjoittajan kädet ovat hakkaantuneet sen verran tunnottomiksi, että .22LR:n rekyylin muutoksia on vaikeampi yksilöidä. Laukaisukoneisto on säädettävyyden läpitunkema, ja jotkut säätökohdat ovat sellaisia, etten ole tiennytkään niiden säätämiselle olevan tarvetta. helppokäyttöinen pistooli. Ensinnäkin työnjälki on joka suhteessa käytännössä virheetöntä, ja yksittäisten osien muotoilu sopii kokonaisuuteen saumattomasti. Sen hallintalaitteet ovat erinomaiset, millään muulla tavoin niitä ei voi kuvailla. Kahvan säätöjen ja muotojen ansiosta otteen toisto kävi helposti, ja erinomainen laukaisu sekä tähtäimet tekivät ampumisesta suorastaan poikkeuksellisen mukavaa. Luistinsalpa, jolla lukitaan luisti manuaalisesti taka-asentoon, on myös mainio. Tesron soveltuvuus vakavaan tarkkuusammuntaan ja kilpailukäyttöön nähdään käytännössä lopulta siinä, alkaako se kasvattaa käyttäjäkuntaansa, mutta itse en löydä siitä mitään valittamisen aihetta edes hinnassa
Koeaseen mukana tuli kaksi hahlolevyä, jossa erona on hahlon leveys. Kun nämä asiat ovat kohdallaan, on loppu kiinni ampujasta.
TESRO TS22-3
Kaliiperi: .22LR Kapasiteetti: 5 (6) + 1 patruunaa Paino: 1030 g Pituus: 298 mm Leveys: 50 m Korkeus: 138 mm Tähtäinväli: 220 mm Hinta: 1495 euroa .32 vaihtosarja 925 euroa RDS-V3 rekyylivaimennin 150 euroa Maahantuoja: EF-Security Oy, (06) 429 5550
Fiocchi M320 Match / 17 mm
PÄTEVÄ PAKETTI
Tesro TS22-3 osoittautui aseeksi, jolla osuminen on helppoa. Muodolla on haettu optimaalista suuntauskykyä ja tässä on onnistuttu. Etutähtäimessäkin on kaksi asetusta, toisessa asennossa se on 3,6 ja toisessa 4,0 mm leveä. TS22-3:n hankkivan kannattaa varmistua, että kahvakulma sopii omaan käteen ja että samalla mukaan tarttuvat oikean kokoinen kahva itseä miellyttävät tähtäimet. Tarkkasilmäistä häiritsevä seikka, jolla ei ole käytännön merkitystä. lennähtää etuasentoonsa. Lisäksi Tesrolta löytyy korkeussuunnassa vastaavasti säädettäviä etutähtäimiä.
patruunan löytämisessä tuskin tulee ongelmia. Materiaalit vaikuttavat kestäviltä ja työnlaatu on erinomainen. Saatavana on myös 3,2 / 3,6, 4,0 / 4,4 leveät jyvät. Tehtaan jäljiltä aseessa oli paikoillaan 3,8 mm hahlo, joka kuitenkin tuntui aluksi turhankin väljältä. Tähtäimet eivät kiiltele, vaikka ampumapaikan valaistus olisi huono. Lippaansalpa on lipaskuilun takareunassa. Salpa on riittävän suuri ja se toimii hyvin. Tähtäinten asetus oli tehtaan jäljiltä mitä sattuu. Luistinsalvassa on aseen ainoa ulkonäkövirhe, sen pintaa ei ole viimeistelty viritysolakkeiden veroisesti. Älkää ymmärtäkö minua väärin, tähtäimet sinällään ovat toimivat, mutta alkuasetelma ei vastannut odotuksia. Säätöruuvia saa vääntää melkoisesti, jotta siirtymä näkyy taululla. Lipas putoaa ulos vapaasti, mutta salvan sijoittelusta johtuen lipas päätyy käytännössä aina käteen.
SUUNTAUSLAITTEISTA
Tähtäimissä oli aluksi hieman pohdittavaa. Väljyyttä on juuri sen verran, että silmä ei väsy. Osumat tulivat 25 metrin matkalta noin 30 cm ylös ja 10 cm oikealle. Hahlolevy vaihdetaan avaamalla yksi kuusioruuvi ja niitä on saatavana 3,5, 3,8, 4,0, 4,2 ja
4,6 mm leveinä. Hjorth Ab, (03) 234 4300 · Lapua: NorDis Oy, (06) 431 0301 Fiocchi: Eloranta Oy, (017) 288 3044
22
WWW.REKYYLI.FI. Kuten kilpa-aseessa kuuluukin, on säätö pikkutarkka. Tähtäinten säätäminen on kuitenkin helppoa ja osumat saatiin kohdalleen nopeasti. / 25 m Pienin 33 mm 16 mm 22 mm 25 mm 21 mm 17 mm Keskiarvo 38 mm 24 mm 23 mm 30 mm 22 mm 21 mm
Sellier & Bellot: Aseliike Markus Remes Oy, (08) 520 9999 · SK: NorDis Oy, (06) 431 0301 · Remington: Normark Suomi Oy, (014) 820 711 · CCI: Oy K. Ilman hahlon vaihtamistakin tähtäinkuvan saa tiukemmaksi. Tesro ei ole myöskään nirso patruunoiden suhteen, joten edullisen harjoitus-
SK Pistol Match / 16 mm
Luodin lähtönopeus, m/s Patruuna Sellier & Bellot Standard SK Pistol Match Remington Subsonic HP CCI Standard Lapua Midas M Fiocchi M320 Match Hitain 285,2 261,9 226,5 272,0 286,7 291,7 Nopein 301,3 295,5 272,3 287,2 296,4 302,5 Keskiarvo 292,2 285,3 248,2 279,0 290,4 296,4 Nopeushajonta 16,10 33,58 45,80 15,19 9,70 10,81
Osumakuviot 3 x 5 lks. Yksi naksu siirtää osumia 6 milliä 25 metrin etäisyydeltä Tähtäimet ovat kookkaat ja niillä on helppo muodostaa oikea tähtäinkuva. Tähtäimet ovat muotoilultaan suorastaan rumat, mutta ulkonäkö on sivuseikka. Korkeussuunnassa takatähtäimen kääntäminen suuntaan T siirtää osumia ylös, vaakasuunnassa vastaavasti R siirtää niitä vasemmalle. Kun ampumakertoja on kertynyt ja tähtäinkuvaan on tottunut, se on osoittautunut erinomaiseksi
Heckler & Koch USP 4,5mm BB ilmapist. Paananen + latausarvoja opas, yhteishinta! 49,00 Gun Digest -kirja 2008, 2007, 2005, 2003, 2004 poisto 30,-/kpl Pauli Salon Tarkka-Ampuja 1 tai Tarkka-ampuja 2 kirja 55,-/kpl Pauli Salon Rynnäkkökivääri 7,62x39 kirja 55,00 Pro Pocket timer 185,00 Pro Chrone CEI 3800 luodinnopeusmitt. 185,00 Duke pyyntiraudat: Duke 120 Duke 220-2 Duke 330 13,50 24,00 36,00 Duke 160 Duke 280 20,00 30,00
LAHJO ITSEÄSI FIREN VERKKOKAUPASSA
Harjoitteluun, joululahjaksi Ilma-aseita mm: Walther Dominator 4,5 tai 5,5 mm 40J,paketti. Soita ja tilaa ilmainen lista, samalla saat Asetalo 2009 tuotekuvaston, tai vieraile sivuillamme www.asetalo.fi.. JOULULAHJOJA YM...
Dekoja ,hinnat nousevat!!!! mm: Sterling 9mm kp, kuin uusi 400,Star Mod B 9mm pist 400,Astra Mod 600/43 9mm 500,Thompson M1A1 .45 ACP 1000,Mauser C96 Bolo käyt 650,Tokarev TT-30 7,62 pist 450,Beretta 1915 6,35 pist 300,FN FAL 308 paratr. Heckler & Koch P30 4,5mm ilmapist. Magtech AR750 5,5mm 230m/S (23,4J) ilmakiv. 690,00 Mukana kiikari, etujalat, vaimennin, laukku ym. Umarex aseen ostajalle rasia luoteja + 10 kpl CO2 kapseleita kaupanpäälle.
245,00 295,00 165,00 195,00 235,00 195,00 195,00 149,00 179,00 200,00 135,00 125,00 125,00 180,00 95,00
Varastossamme runsaasti käytettyjä urheilu ja metsästysaseita. 45,00 Vihtavuori Reloading Manual 4th edit kirja 45,00 DBI Standard Catalog of Military Arms 3rd edit. 48,00 Messinkihylsyisten patruunoiden jälleenlataus kirja E. B-Square asesepän meisselisarja 35,00 Hunters Specialties kauris/peura pilli 30,00 Hunters Buck Lure kauris/peura houkutinaine 25,00 Walther LRF600 laser etäisyysmittari 250,00 Walther otsalamppu 10,00 Umarex liipaisinlukko 15,00 Glock M78 veitsi 34,00 Glock M81 sahanterä veitsi 38,00 GM Universal deluxe puhdistussarja (sis usean kaliperin) 65,00 Puhdistussarjat + Jaguar aseöljy yht. Colt M1911A1 pistooli, sinistetty Walther P99 pistooli Walther CP88 pistooli S&W M586 revolveri 4" alk. Umarex CO2 ilma-aseet mm: Beretta M92 pistooli, sin. Magtech AR1000 4,5mm 305m/s (23,4J) ilmakiv. Salkku, lasit, luodit, ase Smith & Wesson MP 4,5 mm BB ilmapist. Makarov PM Co2 4,5mm BB ilmapist. 15,00 BSA C8x21 Compact kiik21,00BSA TM 10x42 katselukiikari 156,00 BSA LLCP valo/laser yhdistelmä, tuumaiseen kiikariputkeen 51,00 Leopard II 6mm tykillä oleva soft air tankki, kauko-ohj 80,00 Book Of Knives DBI 27th Ann. Hämmerli Hunter Force 900 lähtönopeus 228m/s + kiikari Hämmerli Hunter Force 1000 lähtönopeus 305m/s + kiikari Magtech AR750 4,5mm 230m/s (13,2J) ilmakiv sin. CP Sport paketti, sis. kiv 1200,RPD 7,62x39 kk Degtyarev M27 pk, (Emma) VZ model 23 KP (uzi esikuva Sten 9mm kp Webley MK VI .455 revolveri PSM 5.45x18 pist Madsen M50 kp "uusi" 1000,650,400,390,450,350,450,-
Lahja-ideoita...
RUGER NEW MODEL SUPER BLACKHAWK HUNTER .44 MAGNUM
Metsästäjän valinta
TEKSTI: ARI SIUKOL A
Vuonna 1992 Ruger esitteli ensimmäisen kerran Blackhawktuoteperheen Supersukuhaaraan kuuluvan Hunter-mallin. Kumpikin ponnahti markkinoille 1950-luvulla ja teki kaliiperia .44 Magnum kuuluisaksi nopeaan tahtiin. Ruger New Model Super Blackhawk Hunter palautettiin kuitenkin uudelleen tuotantoon vuonna 2001.
24
Rugerin Super Blackhawk-tuoteperhettä on helppo verrata Smith & Wessonin Model 29 -tuoteperheeseen. Sen piippuun on koneistettu täyspitkä tähtäinkisko, jossa on valmiit paikat kiikarin kiinnitystä varten. Se säilyi tuotannossa kuitenkin vain kolme vuotta ja kohtasi loppunsa vuonna 1994. Kiikarin kiinnitys tapahtuu aseen mukana toimitettavilla tuumaisilla renkailla. Merkittävin muutos perusmalliin nähden Hunterissa on tehty sen massiivisen profiilin omaavaan
190,5 mm (7,5') pitkään piippuun. Lisäksi kummankin valmistajan tapauksessa mallien monet variaatiot saavat kuluttajan pään nopeasti pyörälle valinnan vaikeuden astuessa kuvaan.
HUNTER
Kuten New Model Super Blackhawkin Hunter-lisänimike antaa kertoa, on kyseinen revolveri optimoitu muutamalla muutoksella metsästäjäystävällisemmäksi. Saman pituista ejektoritankoa käytettiin aikaisemmin Super Blackhawkin .357 Maximum -kaliiperisessa versiossa, jotta pitkä hylsy saatiin poistettua rullasta. Tähtäinkiskon yläosa on uritettu heijastusten estämiseksi samaan tapaan kuin esimerkiksi Rugerin GP-100-revolverissa. Toinen silmiinpistävä yksityiskohta sijaitsee piipun kyljellä; ejektoritanko ja sen suojus ovat normaalia pidemmät. Hunter-mallissa pidemmällä ejektoritangolla on hylsyn poistamisesta tehty varmempaa
WWW.REKYYLI.FI. Hunter-malli on Bill Rugerin ja suurelta osin piirtopöydän äärestä suunnittelijaksi siirretyn Chris Cashavellyn suunnittelema, jonka mainitaan olleen hieman hermostunut ensimmäisen asesuunnittelua vaativan työnsä vuoksi, koska hänet siirrettiin tehtävään yllättäen. Kummatkin renkaat kiinnitetään tähtäinkiskoon, eikä niin, että taaimmainen rengas kiinnittyisi kehyksen yläsiltaan. Tällä pyritään estämään se, että kiikari sijoittuisi liian taakse hankaloittaen yksitoimisen revolverin iskuvasaran virittämistä
Viimeistelyltään piipun rihlaus on siisti, mutta ylimenokartion osalta työnjälki on karkeaa. Rulla on varustettu kuudella patruunapesällä, jotka on viimeistelty todella mallikkaasti, eikä niitä vaivaa monien Rugerin yksitoimisten revolverien tapaan karheus. Huntermallin paino on tyhjänä noin 1484 grammaa, kun perusmallin paino on valmistajan mukaan 1360 grammaa. Laukaisuvastus on 1940 grammaa, jossa vaihtelua on vain noin 35 grammaa. Usein kahvarungon korvakkeiden sovitus kehykseen on Rugerin revolvereissa ollut hieman hutaistun oloinen, mutta tässä yksilössä tuokin kohta on sovitettu tyylikkäästi. Ruger Super Blackhawk on Colt Dragonin jälkeläinen, ja niinpä myös kahvarunkoon on tehty pieni, tai käyttäjästä riippuen suuri, muutos alkuperäiseen Dragoonmalliseen verrattuna. Kahvalevyt on valmistettu mustan harmaaasta laminaatista, mitkä sopivat mielestäni aseeseen erittäin hyvin.
ENSISAVUT
Koska Rugerin New Model Super Blackhawk Hunter -malli on varustettu Rugerin transfer bar iskunvälitinkoneistolla, on aseen lataaminen kuudella patruunalla ainakin periaatteessa turvallista. Hunter-mallia saa myös Bisley-kahvarungolla varustettuna. Kahvarunko on sovitettu kehykseen erityisen mallikkaasti tämän
Monista Rugerin revolvereista tuttu takatähtäin palvelee loistavasti käyttäjäänsä. Pidennetyllä ejektoritangolla on pituutta noin 130 mm, mikä mahdollistaa hylsyn kokonaan ulostulemisen patruunapesästä. Ongelma saatiin korjattua. Etutähtäimen hienoin yksityiskohta lienee sen helppo ja nopea vaihdettavuus.
Iskuvasaran kannus on otepinnaltaan leveä ja toimivasti karhennettu. Korvakkeen kaareva muoto on saanut pienen kulman itseensä. Takatähtäin on malliltaan perinteinen Rugerin revolvereissa tavattava pysty- ja sivusuuntaan säädettävä täysin musta vakiohahlo. Ejektoritanko on otepinnaltaan pienehkö ja pisaramallinen. Pikavaihdettavan etutähtäimen etuihin kuuluu myös se, että tähtäimen voi vaihtaa helposti, jos sen punainen insertti häiritsee käyttäjää. Jää arvailujen varaan
WWW.REKYYLI.FI
onko patruunapesien hyvä viimeistely sattumaa, vai Hunter-malliin kuuluva lisä. Liekkiväli on ylimenokartion yläosassa 0,20 mm ja alaosassa 0,15 mm, joten piipun pää on todennäköisesti aavistuksen vino. Erityisesti rihlauksen ensimmäisten millimetrien osalta karheus on kohtuullisen voimakasta, mikä saattaakin aluksi kerätä lyijyä ja vaippamateriaalia. Poikittaistapin jousen sovitus kehykseen on tehtaalla tehty väljäksi, joten jousi pääsi asetta purettaessa ja kasatessa "holahtamaan" läpi sille tarkoitetusta vastinpinnasta. "Ylimääräinen" 124 gramman paino Hunter-malliin muodostuu käytännössä piipun profiilista sekä pidemmästä ejektoritangosta ja sen suojuksesta.
YKSITYISKOHDAT
Kuten mainittua, revolverin piipun pituus on 190,5 mm ja siinä on kuusi oikealle kiertyvää rihlapalkkia. ja helpompaa metsästystilannetta ajatellen. Kiillotetut patruunapesät auttavat rullan tyhjentämisessä, minkä voi olettaa olevan tärkeää metsästysrevolverissa. Liipaisin on leveähkö, otepinnaltaan sileä ja kupera. Pyörimisuuntaista välystä on jonkin verran kuten myös pituussuuntaista. Pienen pähkäilyn jälkeen alkuperäinen jousi korvattiin kuulakärkikynästä otetulla jousella, joka lyhentämisen jälkeen sopi korvaavaksi osaksi 0,5 mm suuremman halkaisijan vuoksi. Rulla on keventämätön ja täten pinnaltaan sileä. Rullan sovitus kehykseen on Rugerille tyypillistä tasoa. Rullan pituus on 43,3 mm, mikä mahdollistaa patruunalle tarpeen vaatiessa jopa 44 millimetrin latauspituuden, kun käytössä on esimerkiksi yli 300 grainin luoteja. Osa metsästäjistä näkee sillä olevan myös turvallisuutta parantava vaikutus, koska aseen saa ladattua uudelleen nopeammin. Tähtäinkiskon etupäästä sisäänpainuva jousitettu tappi vapauttaa etutähtäimen kiinnityksestään ja mahdollistaa näin helpon ja nopean tähtäimen irrottamisen. Kahvalevyt on sovitettu kahvarunkoon siististi, mutta pieniä koloja ja kulmia on rungon ja levyjen välille silti jäänyt. Iskuvasaran kannus on otepinnaltaan leveä ja poikittaisuritettu ja tarjoaa erittäin hyvän pidon asetta viritettäessä. Laukaisu on tuntumaltaan venyvä ja jäykkä, mutta kuitenkin selkeä. Hunterin liipaisinkaaresta on jätetty tuttu takakulma pois ja liipaisinkaari on pyöreälinjainen. Ainoa pienen pieni kauneusvirhe on vasemmanpuoleisen korvakkeen muotoilussa, jossa hiomakone on asetta kasanneella hieman lipsahtanut. Tähtäinkiskon päässä sijaitsee kolmas tärkeä muutos; etutähtäin on varustettu Redhawk-tuoteperheestä tutulla pikakiinnityksellä. Rullan akseli lukitaan kehykseen poikittaistapilla, joka pitää itsensä akselin lovessa jousivoimalla. Transfer barista johtuen aseessa ei ole puolivirekynttä, joten rulla vapautuu latausportti avaamalla ja
25. Rulla on kokonaisuudessaan kuitenkin melko siro, ainakin jos sitä verrataan Rugerin Super Redhawkin rullan ulkomittoihin. Visuaalisesti tarkasteltuna muutosten tuoma painon nousu jää helposti huomaamatta. Etutähtäin on ramppimallinen ja siihen on istutettu punainen muovi-insertti parantamaan näkyvyyttä metsästystilanteessa. Transfer bar -iskunvälitinkoneisto mahdollistaa aseen lataamisen kuudella patruunalla.
HUNTERILLA AMPUMINEN ON MIELLYTTÄVÄ KOKEMUS JO PELKÄSTÄÄN SEN PITKÄN JA RASKASPROFIILISEN PIIPUN TUOMAN PAINON ANSIOSTA.
hintaluokan revolveriksi
Kahdeksantoista laukauksen jälkeen huomasimme, että yksi patruunapesistä oli selkeästi erityisen tarkka muihin verrattuna, joten päätimme ampua kyseisellä patruunapesällä yhden tai kaksi kasaa. Hunterin kahva on alaosastaan profiililtaan pieni- ja keskikokoisille käsille leveähkö, mikä avaa otetta jonkin verran. Kyseinen patruuna antoi kuitenkin kaikilla kuudella ammutulla patruunalla lieviä painemerkkejä, joten patruuna päätettiin välittömästi jättää pois testistä. Toinen itseladattu patruuna sisälsi muuten samat komponentit ja lataustiedot, mutta luodiksi valittiin Hornadyn 15,6 grammainen XTP. Huomasimme, että kaikissa ammutuissa kasoissa oli yksi yhteinen piirre. Nallina toimi Winchesterin
26
iso pistoolin nalli ja latauspituudeksi muodostui 40,70 mm. Ensimmäisenä ryhdyimme epäilemään suorituslähtöistä virhettä, mutta päädyimme testaamaan asetta toisella lähestymistavalla. Toinen kasa otettiin talteen mutta kasan koko oli 230 mm sisältäen 6 laukausta, joista vain viisi laukausta päätyi tauluun. Ensimmäinen osumakuvio päätyi roskiin käsittämättömän suuren kokonsa vuoksi. Samalla patruunapesät numeroitiin. Enimmäisessä itseladatussa patruunassa käytettiin H&N:n 15,6 grammaista pinnoitettua lyijyluotia ja Vihtavuoren N350-ruutia, jota hylsyyn annosteltiin 0,80 grammaa. Köyhänmiehen laukaisuremontti tehdään Rugerin yksitoimisiin New Model -revolvereihin nostamalla liipaisimen palautinjousen toinen sakara kannakkeestaan. Osumia tarkasteltiin mielenkiinnolla, koska kasa oli uskomattomman suuri ja huomattiin, että luodin reijät eivät olleet pyöreitä. Patruuna päätettiin hylätä testistä. Piippu tekee aseesta etupainoisen, mikä on käyttäjän mieltymysten mukaan joko hyvä tai huono asia. Tämä lataus- ja tyhjennystekniikka on kuitenkin syytä opetella rutiiniksi asti ennen metsälle lähtöä, jotta ei koe ikäviä yllätyksiä metsästystilanteessa. Painemerkit eivät olleet vakavia; hylsyistä huomattiin, että nalli painui aavistuksen kasaan ja hylsyt myös poistuivat patruunapesästä nih-
Hunter-mallin piipun tähtäinkisko mahdollistaa kiikarin käyttäjille aseen mukana toimitettavien renkaiden helpon kiinnittämisen.
keästi. Koska tulos ei silläkään ollut toivottu, otettiin kokeiluun toinen itseladattu patruuna, jossa luotina oli Hornadyn XTP. Osumakuvioissa oli aina kolme laukausta loistavassa kasassa, neljäs laukaus levitti kasaa yleensä noin 20-30 mm ja kaksi muuta laukausta oli radikaalisti kasasta erillään. New Model Super Blackhawk Hunterissa on .357 Maximum -kaliiperisesta Super Blackhawkista tuttu normaalia pidempi ejektoritanko, mikä mahdollistaa hylsyn työntämisen kokonaan ulos.
Hunter-mallissa on perus-Super Blackhawkista poiketen mustanharmaat laminaatti-kahvalevyt. Saatu kuuden laukauksen kasa oli 65 mm. Aseella ei saatu aikaiseksi ollenkaan kunnollista kasaa ja ongelmia oli matkan varrella enemmän ja vähemmän. Hunterilla ampuminen on miellyttävä kokemus jo pelkästään sen pitkän ja raskasprofiilisen piipun tuoman painon ansiosta. Ensimmäinen kasa oli kuudella laukauksella 52 mm, mikä ei ole vielä erityisen hyvä, mutta on muistettava, että jokaisen laukauksen välillä ase jouduttiin tyhjentämään ja lataamaan uudelleen. Kahva on kuitenkin täysin toimiva ja se mahdollistaa vahvemman käden kaikkien sormien mahtumisen kahvalle.
KOEAMMUNTA
Aseella suoritettiin koeammunta perinteisesti 25 m matkalta ase tuettuna. Rullan patruunapesät eivät asetu latausportin kanssa linjaan, mutta rullaa oppii nopeasti pitämään oikeassa asennossa asetta ladatessa ja tyhjentäessä. Tämä aiheuttaa sen, että joka laukauksella ote oli hieman erilainen ja ennenkaikkea tähtäyspiste muuttuu varsinkin avotähtäimiä käytettäessä helposti.
WWW.REKYYLI.FI. Patruunoiksi valittiin Magtechin 15,6 grammainen (240 gr.) SJSPluodilla varustettu tehdaspatruuna sekä kaksi itseladattua patruunakokonaisuutta. Tämän jälkeen päätettiin jatkaa testiä Magtechin tehdaspatruunoilla ja ryhdyimme tarkastelemaan kaikkia ammuttuja kasoja tarkemmin. Aseen .44 Magnum -kaliiperi ei tunnu tämän kokoisessa ja painoisessa aseessa ollenkaan pahalta. Aseella ammuttiin erikseen jokaisella patruunapesällä kolme
laukausta, jotka merkittiin tauluun. Koeammunta oli heti alkuunsa tarkkuuden osalta karvas pettymys. Kyseisessä aseyksilössä tämä kevensi laukaisua noin 700 grammaa.
patruunat syötettään rullaan aseen oikealta kyljeltä. Tämä patruuna toimi nopeusmittauksissa parhaiten ja sen keskiarvonopeudet olivat 404 m/s ja nopeusvaihtelua oli vain 2 m/s. Koeammunta aloitettiin H&N:n luodin sisältäneellä latauksella. Magtechin tehdaslatauksella osumakuviot olivat 80 mm paikkeilla
Ammunnan jälkeen ryhdyimme tutkimaan asetta ja epäilyksen kohteeksi joutuivat rullan kurkut. Tämä tarkoittaa sitä, että kolmen hyvän ja toimivan patruunapesän muodostamat kasat olivat aina näkyvissä ammutuissa kasoissa. Myös kahvarungon pohjaan ja piipun alapintaan kiinnitetyt hihnakiin-
Hunterin keventämätön rulla tuo aseeseen lisää painoa ja muuttaa aseen tyyliä.
Itse ladattu XTP / 65 mm 3 laukausta / 12 mm
nikkeet ovat joidenkin käsiasemetsästäjien suosiossa. SJSP Oma H&N 240 gr.* Oma XTP 240 gr.** Hitain 408,6 377,7 403,1 Nopein 422,6 398,8 405,9 Keskiarvo 416,3 393,2 404,8 Nopeushajonta 14,5 21,1 2,0
Osumakuviot 3 x 6 lks. Mittauksissa ilmeni ensimmäisenä, että itseladattu patruuna, jossa käytettiin H&N-luotia, ei toiminut todennäköisesti siksi, että luotien halkaisija oli vain .427'. H&N:n luoti ei vakautunut ja XTP:llä ladattu patruuna aiheutti ylipainemerkkejä!
Magtech: Asetalo Oy, (03) 475 5371
WWW.REKYYLI.FI
27. Saatu kasa oli 33 mm, mikä todisti, että ainakin yksi patruunapesistä kykeni kohtuulliseen tarkkuuteen.
TULKINTOJA
Taulu, johon ammuttiin kaikilla patruunapesillä erikseen kolme laukausta, eli yhteensä 18 laukausta, sisältää viitteitä siitä, että kolme patruunapesistä on jollain tapaa pielessä. Tämä aiheuttaa tilanteen, joka oli nähtävissä kaikissa saaduissa osumakuvioissa.
METSÄSTYSTYÖKALUKSI?
Rugerin New Model Super Blackhawk Hunter -revolveri on 1990-luvun alussa suunniteltu käsiasemetsästäjien käyttöön. Esimerkiksi Magtechillä ammuttu heikoin kasa oli kooltaan 123 mm ja siinä oli kolme laukausta 14 mm nipussa, kun taas hieman ylipaineinen XTP-luodilla ladattu patruuna tuotti yhden 65 mm kasan ja siinä kolme laukausta muodosti 12 mm kasan. Kahden eri kahvarungon väliltä itse todennäköisesti valitsisin Bisley-kahvan sen solakamman muotoilun vuoksi. Erot olivat pieniä, mutta käytettäessä sormituntumalla luotia tulkkina huomattiin, että kolme patruunape-
sien kurkuista oli väljempiä kuin kolme muuta. Tämän lisäksi ruuvilla piipun alapintaan lukittuva rullan akseli olisi metsästysrevolverissa enemmän kuin toivottava yksityiskohta. Hunterin mukana olisi mielestäni kuitenkin hyvä tarjota jo valmiiksi useampaa erilaista etutähtäintä. Kaikkien 18 laukauksen kasa oli kooltaan 92 mm, jossa yhdeksän parasta osumaa muodostaa 29 mm kasan, mikä on jo täysin siedettävä kasan koko. Jos tarve kuitenkin yllättää ja vaatimukset on yksiselitteisesti metsästysrevolveriin kallellaan, tarjoaa Ruger mainiota vaihtoehtoa esimerkiksi Afrikkaan lähtijälle.
Magtech / 63 mm 3 laukausta / 29 mm
RUGER NEW MODEL SUPER BLACKHAWK HUNTER
Valmistaja: Sturm, Ruger & Co, Inc., Yhdysvallat Kaliiperi: .44 Magnum Pituus: 340 mm Piipun pituus: 190,5 mm (7,5") Paino: 1484 grammaa Hinta: 990 euroa Maahantuoja: Oy K. Rullan kurkkujen läpimitoissa olevat erot aiheuttavat sen, että kolme ammutuista luodeista kalibroituu rullan kurkussa, kun kolme muuta luotia säilyttävät läpimittansa piippuun saapumiseen asti. / 25 m Pienin 63 mm 230 mm 65 mm Keskiarvo 88 mm 230 mm 65 mm
* Itse ladattu: luoti: H&N 240 gr., ruuti: Vihtavuori N350: 0,80 g, latauspituus: 40,70 mm, nalli: Winchester, hylsy: sekalainen ** Itseladattu: luoti: Hornady XTP 240 gr., ruuti: Vihtavuori N350: 0,80 g, latauspituus: 40,70 mm, nalli: Winchester, hylsy: sekalainen * ja ** Kumpikaan latauksista ei toiminut halutunlaisesti. Hjorth Ab, (03) 234 4300
Magtech / Paras patruunapesä / 5 laukausta / 33 mm
Luodin lähtönopeus, m/s Patruuna Magtech 240 gr. Tämän seurauksena päätimme ampua vielä samalla patruunapesällä yhden viiden laukauksen kasan. Ne olivat täten alimittaisia, eivätkä rihlapalkit saaneet niistä kunnon otetta. Käytössämme ollut testiyksilö sisälsi rullan akselin lukituksen ja aseen tarkkuuden suhteen selkeitä puutteita, mutta se vakuutti kuitenkin kokonaisuudellaan ja koeammuntojen aikana kuullut kommentit olivatkin lähes pelkästään positiivisia. Rullan kurkkuja mitattaessa ei saatu aikaan riittävän suurta halkaisijaeroa kurkkujen välille käytetyillä mittalaitteilla. Tämän huomasi siitä, että toistuvasti kolmesta patruunapesästä luoti putosi läpi, kun kolmesta muusta patruunapesästä luoti ei mennyt läpi sormivoimin työntämällä
28
WWW.REKYYLI.FI
Salmiakkikuvio on kohtuullisen loiva mikä entisestään lisää kuvion viilaamisen vaativuutta. Tyyliseikoista voisi mainita lähinnä aseen puihin liittyvät erikoisuudet. Pinnasta puuttuu kuitenkin se "viimeinen silaus", eli käsittely ei ole aivan täydellinen. Puut on öljykäsitelty ja käsittelyn yhteydessä puun syyt on suljettu kohtuullisen hyvin. Piipuissa on perinteinen viimeistelysilaus, eli äärimmäisen heikosti havaittavat hionta-/kiillotusjäljet ovat piippujen pituussuuntaiset. Kaula on varsin ohut ja ainakin omaan makuuni se saisi olla aavistuksen vankempi. Ulkoisilta ja teknisiltä ominaisuuksiltaan haulikko on täysin tyylipuhdas ja mielestäni tämän haulikon kaliiperikin
WWW.REKYYLI.FI. Tukin kaulan juurella on "kyynel", eli puun ja sivulevyjen yhtymäkohta on koristeltu. Kovera ja notkolla oleva tähtäyskisko on sileä ja piippujen kanssa samalla tavalla kiillotettu, mutta sen muoto estää heijastukset.
METALLIOSIEN VIIMEISTELY
Pintapuolisena seikkana aseen ulkonäössä korostuu hillitysti sen äärimmäisen perinteinen metalliosien viimeistelytyyli. AYA NO. Sinistys on syvän musta, eli sinis-
PUUT
Aseen puut ovat erinomaista pähkinää, kuten tämän hintaluokan aseessa kuvioihin kuuluu. Baskimaalainen Aya on yksi suurimmista "englantilaisten" custom-haulikoiden valmistajista ja nyt esiteltävänä oleva ase edustaakin oikeaoppista englantilaistyyppistä rinnakkaispiippuista haulikkoa.
AyA on meikäläisittäin ajateltuna kohtuullisen hyvin saatavilla oleva custom-haulikkomerkki. puoltaa alkuperäistä esikuvaansa. 2 on hyvin pitkälle Purdeyn haulikkojen ratkaisuja noudatteleva sivulukkoinen rinnakkaispiippuinen ase. tys on tavattoman hyvin tehty. Tämä sivuharja on loivennettu oikeakätiselle kaulan oikealta puolen, eli tuntumaa on enemmän kaulan ympärille kiertyvillä sormilla. Baskyylin ja sivulevyjen väri on kuin kirjokarkaisun jäljiltä, mutta tässä tapauksessa kyseessä lienee kyseisen menetelmän jäljitelmä. Kuvion tiheys on 24 linjaa tuumalla, eli kyseessä on kohtuullisen tiheä
29
KAKKONEN
AyA No. Tästä pisarasta tukin kaula lähtee aavistuksen timanttimaisena, eli kaulan sivuilla on harjat, jotka ohjaavat ampuvan käden otetta oikeaan suoralla kaulalla. Tähän viittaisi esimerkiksi se, että baskyylin sisäosissa tämä viimeistely ei tule esille vaan jälki koskee ulkopintoja. Englannissa 12-kaliiperiset ovat olleet aina ajojahdeissa suositumpia kuin muualla kanakoiraharrastajien keskuudessa suositut pienempikaliiperiset haulikot. Karhennukset on tehty käsin ja ne on leikattu erittäin siististi. Luonnollisesti käsien koko on tässä asiassa ratkaiseva, mutta keskimääräiseen räpylään tämä tukki on hieman liian hento. 2
Standardinmukainen
PAREMPI HAULIKKO
TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ
Piiput rinnakkain, kisko notkolla kaikki kohdallaan tyylillisesti. Tämä muokkaaminen tarkoittaa lähinnä aseen mitoituksen sovittamista asiakaskohtaiseksi ja toisaalta mahdollisten kaiverrusten tai muiden lisien ymppäämistä aseeseen. Aguirre y Aranzabal valmistaa haulikkoja osittain tilaustyönä, eli haulikoilla on aina jokin lähtötaso, jonka pohjalta ase muokataan asiakkaalle sopivaksi
se, että lukonkehyksen sisäosissa ei ole pintakarkaisulle tyypillistä väritystä.
Etutukin irrotusnasta on tukin latvassa. 2 oli aiemmin ollut Riista-lehden vertailussa ja silloin kyseisellä aseella ei ammuttu kuvioita. Varmistin on automaattinen.
Lukonkehyksen pintakäsittely on väritykseltään samanlainen kuin pintakarkaisussa, mutta todennäköisesti AyA käyttää oikean menetelmän sijasta jäljitelmää. Piippupari aseessa on 28" eli 71 cm pituinen. Tämä on tuotannollisesti haastavaa, mutta sangen tyylikäs ratkaisu.
MUITA YKSITYISKOHTIA
AyA on kauttaaltaan hyvin valmistettu ase ja eräs lähes perusasia hyvissä kahdella liipaisimella varustetuissa koneistoissa on se, että etummainen liipaisin on saranoitu. Erityisesti 2,7 mm haulia käytettäessä tämä haulikko on lähietäisyyksille monta metsästystilannetta ajatellen liian suppea jopa puolisuppealla piipulla. Tämä tarkoittaa sitä, että etummainen liipaisin joustaa eteenpäin. Henkilökohtaisesti näkisin aseessa hieman pidemmät piiput sopivampina, mutta näilläkin piipuilla painotus on sopiva ja ampuminen kohtuullisen vakaata. Esimerkiksi etutukin latvassa on tavattoman hieno yksityiskohta, jossa tukin kiinnityskappale on upotettu puihin tarkkaakin tarkemmin.
Liipaisinkaaren ruoto on istutettu tukkiin pitkältä matkalta. Koeammunta tukee tätä olettamusta ja
30
molemmat piiput ampuivat tavanomaista suppeampia kuvioita. Tämän aseyksilön piiput ovat supistuksiltaan meikäläisittäin tutut ja turvalliset. Vertailuryhmän mielipide oli se, että kiekkojen särkymisestä päätellen tämä haulikko kävi tavattoman suppeita kuvioita. Tällä keinoin liipaisinten keskinäinen etäisyys ei tarvitse olla kovin suuri ja ase on silti ammuttavissa ilman liipaisinsormen vaurioita. Latvahela on mutkikas ja sen istutus puuosiin on tyylikäs ja hyvällä maulla toteutettu.
AMPUMINEN
AyA No. Oikeassa piipussa on puolisuppea ja vasemmassa piipussa täyssuppea. Sivulukkojen viimeistelyyn on kiinnitetty huomiota myös aseen sisäpuolella.
WWW.REKYYLI.FI. Tässä aseessa leimallista on puuja metalliosien tavattoman hyvä keskinäinen sovitus. Tähän viittaisi mm. Tämä on huollollisesti erinomainen piirre. Rautaosien muoto ei kaikilta osiltaan ole yhteen sovitettavuutta helpottava ja tästä syystä AyA:n työnjälki on ihailtavalla tasolla. Itse käyttäisin tässä haulikossa pääasiassa 2,9-3,1 mm kokoluokan haulia. Kokeilussa ei käytetty tätä isommilla haulilla varustettuja patruunoita, koska oletus tämäntyyppisessä haulikossa on, että käyttö painottuu linturiistan pyyntiin. Toisin sanoen kyseessä on tähän asetyyppiin nähden tavanomaisesti mitoitetut piiput. Toisaalta 12/70 pesitys ei mielestäni puolla juuri millään yh-
AyA:n sivulukot on irrotettavissa aseesta ilman työkaluja lukkojen ollessa viritetyt. kuvio, mutta edelleen kuvion loivasta salmiakista johtuen kuvio ei ole "tukossa". Sen sijaan jos tarkoituksena on käyttää isompaa haulta, on haulikon supistustaso mainio
Rinnakkaispiippuisuudella on kuitenkin haittapuolensa ja tästä johtuen ne ovat jääneet vähemmistöön haulikkomaailmassa.
5 6 5 11
6 2 3 5
1 3 5 2 4 8
15
16 17 14 14
7
KAKSI LIIPAISINTA
Kollega Esa Höysniemi on sitä mieltä, että kaksi erillistä liipaisinta mahdollistaa parhaiten piipunvalinnan metsästystilanteissa. Tämäntyyppinen ase ei välttämättä puritaania miellytä, mutta mielestäni kyseessä ei saisi olla ainoastaan tyyliseikka silloin kun kyseessä on elävien riistaeläinten ampuminen. Heidän mielestään haulikon pitää olla rinnakkaispiippuinen, siinä pitää olla kaksi liipaisinta ja siinä pitää olla suora kaula. Tämä olisi mielestäni nykymetsästäjiä ajatellen huomattavasti järkevämpi lähestymistapa kuin edetä asiassa jäykkäniskaisimpien pussihousujen mukaan. Syy tälle tukkimallille on käsittääkseni se, että suora perä mahdollistaa nopeamman siirtymisen kahden eri liipaisimen välillä. Jos ampumasuoritus paranee oleellisesti muutamaa tyyliseikkaa rikkomalla, niin tämä kannattaa tehdä. Hyvinkin loiva pistoolikahva tekee aseesta kelvollisen ampumaergonomialtaan, eli suoran perän viehätystä en kerta kaikkiaan ymmärrä. Ase ei myöskään ole nirso käytettävien patruunoiden suhteen, eli kaikki 36 gramman latauksilla ladatut patruunat kävivät siihen erinomaisesti.
AYA NO. Haulikko on mitoituksiensa ja tasapainotuksensa puolesta tavattoman henkilökohtainen ase ja tämän vuoksi se tulisi myös teettää sellaisena joka sopii ampujalle ei sellaisena, jonka ominaisuudet joku taho pyrkii sanelemaan oikeaoppisina. Se on hävyttömän tuntuinen ja huonontaa ampumaominaisuuksia. Mielestäni haulikoiden kohdalla on ärsyttävää, että on olemassa jokin äänekäs ryhmittymä, joka pitää kynsin ja hampain kiinni jostain vanhakantaisesta päähänpinttymästä. Hyväksyn rinnakkaispiippuisuuden mukisematta ja olen sitä mieltä, että jossain mielessä se mahdollistaa luonnollisemmin mitoitetun aseen valmistamisen kuin esimerkiksi päällekkäispiippuiset haulikot. Tämä tarkoittaa käänteisesti sitä, että jos aseessa on vain yksi liipaisin niin silloin siinä voi olla pistoolikahva. Kahden liipaisimen perinne tulee lähinnä siitä, että ennen tämä tapa oli helpompi toteuttaa. Kaksi piippua vaati kaksi koneistoa ja niille molemmille erillisen liipaisimen. Ei kiitos.
TYYLIÄ VAI EI?
distelmällä halkaisijaltaan yli 3,3 millimetrin haulien käyttöä. Tyyliä on olemassa moneen eri lähtöön ja mielestäni on perusteltua sanoa, että varsin klassisen ja tyylikkään näköisen rinnakkaispiippuisen aseen saa aikaiseksi myös "laatikkolukkoisena", sekä maltillisella pistoolikahvalla ja yhdellä liipaisimella varustettuna. Omalla kohdallani tyyli seuraa kuitenkin matkan päässä perästä kun kyseessä on ase, jolla pitäisi kyetä ampumaankin. Tämän jälkeen koneistot ovat muuttuneet sellaisiksi, että ne valmistetaan eri tavalla ja ne ovat laukaistavissa samasta liipaisimesta. Allekirjoitan tämän, mutta en henkilökohtaisesti näe tälle tarvetta. Arto Määttä
WWW.REKYYLI.FI
31. Korostan, että en ole elänyt sitä aikakautta, että olisin koskaan käyttänyt aktiivisesti haulikkoa, jossa on kaksi erillistä liipaisinta.
10 8 2 7
9 5 11 11 7 5 5 4
Rottweil Special 36 3,0 mm Puolisuppea Osumia yhteensä: 81 Osumaprosentti: 38 %
Rottweil Special 36 3,0 mm Täyssuppea Osumia yhteensä: 152 Osumaprosentti: 71 %
10 11 9 15 14 11 15 20 11 12 15 17 11
Sellier & Bellot Fortuna 2,75 mm Puolisuppea Osumia yhteensä: 201 Osumaprosentti: 76 %
7
8 15
14 9 23 27 17 7 19 29 10 10 8 13 14
Sellier & Bellot Fortuna 2,75 mm Täyssuppea Osumia yhteensä: 231 Osumaprosentti: 87 %
7
13 11
SUORA TUKKI
Mielestäni suora tukki on ampumaergonomialtaan karmea. WANNSEE - TAULUT
5 5 5 3 11 5 4 6 6 6 3 8 2
Gyttorp Jubileum 3,0 mm Puolisuppea Osumia yhteensä: 85 Osumaprosentti: 46 %
3
7 6
10 8 9 4 5 9 12 14 3 6 8 8 4
Gyttorp Jubileum 3,0 mm Täyssuppea Osumia yhteensä: 120 Osumaprosentti: 66 %
6
10 4
PERINTEINEN HAULIKKO MIKÄ MÄTTÄÄ?
Minun on tunnustettava, että minä en ole perinteisten haulikoiden suuri ystävä ampujana, mutta pidän niistä kyllä tyylillisesti. Mielestäni tämä on hyvä asia ja kannatan ehdottomasti yksiliipaisinkoneistoa haulikossa. Supistukset voisivat myös olla lähempänä toisiaan ja piippujärjestys saisi olla kiinteä. Yleensä tämän supistusasteen haulipiipuilla on tapana tehdä kuvioista selvästi keskustapainotteisia, mutta AyA:n supistustaso on metsästykseen juuri oikeanlainen ja yksi parhaista joita olen kokeillut. Makuasioita ei kannata muokata väkisin johonkin tiettyyn muottiin. Sivulevyillekään ei olisi niin väliksi ja varmistin pitäisi olla manuaalinen. Silloin kun ollaan lintumetsällä, niin ollaan lintumetsällä ja kun ollaan jänisjahdissa, niin jahdataan sitten jäniksiä. Tarvetta kahdelle selkeästi eri roolia pelaavalle haulikolle ei kohdallani siis yksittäisessä jahdissa ole, joten piippujärjestyksen nopea valinta (tai valinta ylipäätään) ei ole koskaan liikuttanut minua. 2
Valmistaja: Aguirre y Aranzabal, Espanja Kaliiperi: 12/70 Pituus: 115 cm Paino: 3,060 kg Piippuparin pituus: 71,2 cm Supistajat: kiinteät, oikea M, vasen F Ejektorit: on Varmistin: Automaattinen Hinta: 4851 euroa Maahantuoja/myyjä: Asetalo Oy, (03) 475 5371
Jos kyseessä olisi minua miellyttävä ase, niin siinä olisi jonkinasteinen pistoolikahva ja liipaisimia olisi vain yksi. Osumakuviot AyA:lla olivat varsin tasaisia, eli kyseessä on mielestäni kohtuullisen harvinaislaatuinen aseyksilö nykypäivänä. Minulle metsästys on lähes poikkeuksetta sellaista, että jahdattavana oleva riista on hyvin selkeästi painottunutta ja periaatteessa piipun valinnalle ei ole tarvetta
Mikä on todennäköisyys, että Gal törmäsi
WWW.REKYYLI.FI. Mutta täytyyhän Uzissa olla jotain muutakin, eihän pelkkä ulkonäkö yleensä nosta aseita ikoniasemaan?
32
UZIn on suunnitellut Uziel Gal, joka oli Israelin sotavoimien kapteeni. Suunnittelutyö tapahtui 1940-luvun lopulla ja ensimmäinen ase valmistui vuonna 1950. Eri lähteissä molempia tarjotaan Uzin esikuvaksi. suurelle yleisölle. 23. On mahdollista, että kapteeni Gal keksi Uzin erityispiirteet aivan omin päin, tai sitten hän hyödynsi jo aiemmin olemassa ollutta tietoa muun muassa teleskooppilukosta. Tämä israelilaisen sotateollisuuden lahja on vilahdellut sopivissa kohdissa median annissa. Ilmeisesti Uzin ulkonäkö on jollain tapaa seksikäs, koska se on tullut tutuksi myös ns. Jos hän oli törmännyt aiempiin samoja periaatteita hyödyntäneisiin konepistoolimalleihin, Uzin rakenteen taustalla on joko brittien koeaseet toisen maailmansodan ajoilta tai sitten tsekkiläinen Sa vz. Pienenä ajatusleikkinä: tsekkoslovakialainen Sa vz. 23 tuli tuotantoon vuonna 1948. Aikanaan se näkyi uutiskuvissa, sittemmin toimintaelokuvissa
Sen tunnusomaiset piirteet ovat jo mainittu tele-
skooppilukko ja lipaskuilu kahvan sisällä. Aseen pituus perä taitettuna lyheni 360 milliin suuremman version 470 millistä ja piipun pituus samoin 197 millin 269 millistä. Tätä roolia täyttämään tuli markkinoille Mini Uzi 1980-luvun alussa. Alkuperäisestä Uzista käytetään joskus nimeä Uzi SMG (submachine gun), erotuksena myöhemmin tulleille varianteille. Nykyisin valmistusta jatkaa kyseisen yrityksen yksityistetty osa, joka on saanut nimekseen Israel Weapon Industries (IWI). belgialaiselle FN:lle.
UZI PIENENEE
Uzin alkuperäinen valmistaja oli Israel Military Industries, joka tunnetaan paremmin lyhenteellä IMI. 1960-luvulla alkuperäinen puutukki korvattiin metallisella taittuvalla perällä ja valmistusWWW.REKYYLI.FI
lisenssejä myönnettiin mm. Näiden lisäksi valmistuksessa on ollut Uzi Pistol, eli itselataavaa kertatulta ampuva pistoolikokoinen ase. Se toimii suljetulta lukolta ja tulinopeus on 1200 laukausta minuutissa. Siinä mittoja pienennettiin ja samalla parannettiin perän rakennetta ja tähtäimiä. Vaikka Uzi oli kompakti, todettiin tilausta vieläkin pienemmälle mallille. Kokemusten perusteella asetta parannettiin heti alkuunsa ja parannettu malli ehti jo vuoden 1956 Suezin-Siinain sotaan, jossa aavikko-olosuhteet osoittivat aseen olevan hyvä. Myöhemmin, kun kysyntää edelleen kutistetulle versiolle tuntui olevan, luotiin Micro Uzi. Uzi "SMG" on avoimelta lukolta ampuva massasulkuinen ase, jonka runko on valmistettu teräslevystä prässäämällä. Tästä alkaen Uzi alkoi kiinnostaa myös kansainvälisesti. Nykyään valmistajan ohjelmassa on enää Micro ja Mini. Ne ovat molemmat seurausta pyrkimyksestä puristaa aseen koosta pois kaikki ylimääräinen ja silti saada aseeseen kohtuullisen pitkä piippu. Henkivartijat, poliisiorganisaatiot ja tietyt armeijoiden erikoisosastot arvostavat tu33. Mitoituksen muutoksista oli seurauksena myös tulinopeuden huomattava kasvu 600 laukauksesta minuutissa 1200 laukaukseen. Mini Uzista on olemassa myös suljetulta lukol-
ta toimiva versio, jossa tulinopeus on 950 laukausta minuutissa. Jo kauan ennen tätä yritysjärjestelyä Uzista on ehditty luoda useita variantteja. Joka tapauksessa Uziel Gal voitti Israelin sisäisen suunnittelukilpailun ja aseen valmistus alkoi 1950-luvun alussa. Uzia ei ole enää aikoihin pidetty kilpailukykyisenä sotilasaseena ja niinpä kompaktimmat aseet ovat parempi myyntiartikkeli. UZIKONEPISTOOLIEN
AK
TEKSTI: JA AKKO MA JAKK A
siihen ja suunnitteli Uzin sen pohjalta vuodessa tai kahdessa. Kapteenin arvoon edennyt sotilas on hyvinkin paljon todennäköisemmin saattanut tutustua jo useampia vuosia aiemmin brittien aivoituksiin. Sen pituus perä taitettuna on vain 282 mm ja piippu on 134 mm millinen pätkä
Aseen omistaa Helsingin Asenurkka, jolta saadun tiedon mukaan tämä Uzi on kotoisin Etelä-Afrikasta. Valittavana on 100 ja 200 metrin tähtäimet, joissa ampumaetäisyys lukee suurella. Lukko poimii patruunan, pesittää sen, ja lopuksi kiinteä iskuripiikki osuu nalliin. Luvatonta valmistusta on tapahtunut mm. Rihlannousu on kaliiperille tavanomainen yksi kierros 10 tuuman matkalla (254 mm).
Laatikon kannen alta paljastuu lukkokoneisto, Kuvassa lukko on taka-asennossaan ja rekyylijousen kara pistää esiin sen etureunasta.
WWW.REKYYLI.FI. Samamme tiedon mukaan tämä aseyksilö on eräs niistä aseista, jotka ovat tämän "Piraattiase" -purkauksen takana. Patruunan syttyminen tapahtuu todennäköisesti siinä vaiheessa, kun lukko yhä liikkuu eteen, joten patruunan aiheuttava paine jarruttaa lukon liikettä ja muuttaa sen taaksepäin suuntautuvaksi. Ja on syytä uskoa, että juuri suljetulta lukolta ampuvat versiot ovat suositumpia. Lukon lentäessä taakse, rungossa oleva ejektori nakkaa hylsyn ulos. UZI ON NIITÄ ASEITA, JOISSA TEKNIIKKA ON KÄYTY NOPEASTI LÄPI: PELLISTÄ PRÄSSÄTTY KEHYS, LUKKO, PIIPPU JA LAUKAISUKONEISTO.
livoimaa pienessä paketissa. Sen valmistaja on ilmeisesti Lyttleton Engineering, joka sittemmin on sulautunut asealalla tunnetumpaan Vector Armsiin, joka on puolestaan nykyään osa Etelä-Afrikan kansallista asejättiä, Denel Ltd:tä. FN on eräs tunnetuimmista lisenssivalmistajista, ja myös tämän esittelyn aseyksilön piti olla sen valmistama. Ilmeisesti aseiden lisenssituotanto on osalle viranomaisista tuntematonta.
PIRAATTIASE
IMI:n ja IWI:n lisäksi Uzeja on valmistettu muuallakin, luvalla ja ilman. Kaliipereitakin on ollut tarjolla välillä .45 ACP - .22LR, joista jälkimmäinen tosin konversiokittinä. Rihlapalkkeja on vain neljä, eli kyseessä ei ole tarkkuuspiippu. Kiinassa ja nykyäänkin esimerkiksi eräs kroatialainen yritys markkinoi hyvin samannäköistä asetta. oli lisätty pieni knööli hitsausta, joka esti vaihdinta livahtamasta lauluasentoon. Tämän kyseisen aseyksilön matkalla on ollut huvittava mutka. Leveät rihlapalkit kestävät sarjatulen vaikutuksia paremmin, joten ratkaisu ei yllätä. Aseesta kuitenkin puuttuvat leimat lähes tyystin ja ainoastaan lukon kyljessä ja muutamassa muussa kohtaa ovat leimat, joissa ympyrän sisällä on P-kirjain ja kolmion sisällä numero 13. Takatähtäin on koruton reikätähtäin. Käytännössä laukaisukoneistoon
34
Tähtäinväli on 310 mm, joka on varsin lyhyt. Vuosien saatossa Uzi on ollut käytössä lähes sadassa maassa ja tällaisessa kaupankäynnissä on tyypillistä, että aseita ryhdytään valmistamaan lisenssisopimuksen antamin oikeuksin. IWIn edustajan mukaan kaikkia malleja saa kuitenkin erikoistilauksena. Etutähtäimenä on katkaistun kartion mallinen tolppa, joka on suojattu jämerillä korvakkeilla. Patruunat syötetään kaksirivisestä tankolippaasta, joka on kahvan sisällä. Niinpä sitä ei luonnollisestikaan voitu myydä kertatulitoimisena. Muutoin piipun profiili on tehtävissä sorvilla. Kun lukko on tehnyt yhden syklin, riippuu jatko vaihtimen asennosta. Jos se on sarjatulella ja liipaisin on yhä pohjassa, lukon pysäyttävät kynnet ovat yhä alhaalla ja lukko jatkaa matkaansa eteen laukaisten seuraavan patruu-
Piippu on valmistusteknisesti fiksu, vain sen kiinnitysolakkeessa on kohta, joka on vaatinut koneistamista. Säädöt tapahtuvat etutähtäimestä.
TEKNIIKKAA JA ERGONOMIAA
Uzi on niitä aseita, joissa tekniikka on käyty nopeasti läpi. Kun ase tuli maahan, se oli muutettu vain kertatulta ampuvaksi. Jopa maamme pääuutislehdessä oli aikanaan artikkeli, jossa viranomaistahon edustaja kauhisteli sitä, kuinka maahamme tulee "heikkolaatuisia piraattiaseita", jotka voivat olla jopa vaarallisia käyttäjilleen. Kun liipaisinta painetaan, lukkoa takana pitelevät kynnet painuvat alas, ja voimakas rekyylijousi lyö lukon eteen
Sekä kahvavarmistin että vaihdin ovat jäykkiä toiminnaltaan, ilmeisesti turvallisuusnäkökohtien vuoksi.
KOEAMMUNTA
Luodin lähtönopeudeksi tehdas ilmoittaa 400 m/s. Syynä jäykkyyteen käytännön ampumatilanteessa on aseen kahvavarmistin. Häiriötapauksessa isku kohdistui hylsyn kannan reunaan, joten vaaraa ei ollut. Tämä yksityiskohta tuo kouriintuntuvasti esiin Uzin helpon huollettavuuden.
Lukko vedetään taakse aseen päällä olevalla viritystapilla. Kun sokka on vedetty pois, saadaan kynsi ulos puhdistettavaksi. Esimerkiksi syöttöramppi ja ejektori ovat asialliset, mutta vähemmän tärkeissä kohdissa työjälki on krouvimpaa.
Piipun kiinnitystä varten laatikon etuosaan on kiinnitetty jämerä teräsputki, johon piippu asennetaan etukautta. Lukon takapään reiästä puuttuu kuvassa ulosvetäjän sokka, jonka irtoaa ilman työkaluja. Se toimii samalla tavalla kuin kahvavarmistin, eli estämällä "kynsien" liikkumisen alas. Varmistin on luonnollisesti samassa yhteydessä vaihtimen kansWWW.REKYYLI.FI
sa. Se on turvallisuussyistä jäykkä ja siksi se ei painu kovin helposti pohjaan. Tästä huolimatta laukaisu tuntui radalla aivan käsittämättömän jäykältä, joten mittarinlukemat eivät tuntuneet luotettavilta. Voidaan sanoa, että tässä asetyypissä kertatuli monimutkaistaa laukaisukoneistoa huomattavasti. Joskus kuulee väitteitä, että Uzin toimintavarmuuden maksimoimiseksi tulee käyttää +P tai
+P+ -latauksia, mutta ainakin tämän yksilön kohdalla tavanomainen tehdaslataus oli täysin riittävä. Jos ase on kertatulella, kynnet napsahtavat takaisin ylös pysäyttäen lukon. Se on integroitu laatikon kanteen, eikä siis liiku lukon mukana ammuttaessa. Kun liikkuvat ovat edessä, ne saa vedettyä taakse vasta kun kahvavarmistin on painettuna pohjaan.
Taittoperä on toimiva, mutta askeettinen. Tapissa on lovi, jotta ampuja näkee tähtäimet. Kiinnitysmutterin varmistuksena on jousitoiminen painike, jota pitää painaa samalla kun mutteri avataan.
nan. Ilman sitä se olisi erittäin simppeli. Muut patruunoista takoivat läjiä, jotka mittausten perusteella osoittautuivat yllättävän samankaltaisiksi keskenään. Jos ampujan mittasuhteet eivät ole sopivat, voi poskea joutua painamaan voimalla lattaraudan kulmaa vasten. Uzin pitkässä piipussa ruutiannos ehtii ilmeisesti palamaan täysin. Hylsyt poistuvat lukon kyljessä olevasta suuresta reiästä. Ammuimme kertatulella osumakuviot 50 metrin etäisyydeltä todetaksemme, että tarkkuus on aseen toimintatavan ja ergonomian puutteen huomioiden kelvollista. Patruuna kuitenkin lyheni 1,5 mm luodin painuessa syvemmälle hylsyn sisään.
Tarkkuuskokeen suorittaminen oli tavallista leppoisampaa, koska aseen ominaisuudet ovat mitä ovat. Paras osumakuvio, 62 mm, ammuttiin Federal Hydra-Shokilla, joka oli tarkkuudeltaan muutenkin paras patruuna. Lukko on massiivinen teräskappale, joka asettuu suurelta osaltaan piipun ympärille. Huomio kiinnittyi kuitenkin poikkeuksellisen tasaisiin lähtönopeuksiin. Uzilla ampuminen voikin olla tuskallinen kokemus.
Kehys on simppeli teräspeltilaatikko, johon on kiinnitetty tarvittavat osat hitsaamalla. Koeammunnoissa tapahtui yksi häiriö, kun suoritimme kokeiluita Federalin 124 gr Hydra-Shokeilla. Sen reikäpäinen luoti ei ole aivan yhtä sujuvan mallinen kuin kokovaippa, joten yksi niistä onnistui törmäämään syöttöramppiin ja jäi lukon väliin. Tyypillisillä tehdaspatruunoilla tätä lukemaa ei saavutettu, vaikka mukana oli patruunoita myös 7,5 gramman luodilla. Laukaisuvastus on yllättäen vain 2 kg ja siinä on hajontaakin vain muutamia kymmeniä grammoja. Tällä otannalla tämän Uzi-yksilön tyypillinen käynti edullisilla tehdaspatruunoilla on vaatimattomasti 15 cm:n luokkaa vaatimattomalta 50 metrin etäisyydeltä.
35. Näin lukon liikettä on saatu hidastettua samalla, kun aseen kokonaismitta on kutistunut. Avoimelta lukolta ampuvassa aseessa ilmiö aiheuttaa väristyksiä, koska massiivinen lukko runnoo patruunaa ja sen syttyminen pesän ulkopuolella on huonolla tuurilla mahdollista
Esa Toivonen
Laukaisukoneiston "virekynnet" ovat järeää tekoa, jotta ne kestävät lukon niihin kohdistamat iskut. Lippaansalpa on kahvan alareunassa ja kahvavarmistin on tutulla paikallaan kahvan takareunassa. Aseen peränkin ollessa aivan karmea, on suoranainen ihme, että tulokset olivat edes näin hyviä.
Koska aseessa on sarjatuli ja se on ensisijaisesti suunniteltu sille, painottuivat koeammunnat sarjatuliominaisuuksien tutkimiseen. Kahvavarmistimen yläpuolella näkyy laukaisukoneistoa paikoillaan pitävä putkisokka, joka irtoaa paljain sormin.
Useassa osumakuviossa kolme tai neljä reikää oli siistissä alle 100 millin nipussa, mutta ne laaj jenivat 15 cm:iin parin karkulaisen vuoksi. Ampujan vaikutus tulokseen on toki olemassa, koska Uzin ampumaominaisuudet ovat varsin karut. Kun liipaisinta painetaan, kynnet painuvat alas ja lukko pääsee lyömään eteen. Vaikka kilpailijana koetan toki kehittyä jatkuvasti etevämmäksi ampujaksi, en ole koskaan harmitellut huonoja kilpailusijoituksia jos vain olen nauttinut rastien suorittamisesta. Lisäksi Uzi nyökkää lukon liikkeen voimasta ensin eteenpäin ja sitten patruunan lauetessa rekyyli tuuppaa sitä taaksepäin. Yleisen turvallisuuden lisäksi tätä perustellaan tyypillisesti argumentilla "sarjatulella ei tee mitään". Juuri tällaiselle henkilölle Uzin kaltainen ase olisi loistokas harrastusväline. Toistaiseksi Uzi on harvojen nautinto. Jos laukaisu on hallinnassa, ensimmäinen luoti yleensä osuu kohdalleen, mutta seuraavat menevät minne sattuu. Toinen laukaus menee yli ja sitä seuraava ali. Ja kuten asiaan kuuluu, korjaus on liian suuri. Sarjatulella kynnet pysyvät alhaalla, kertatulella ne pomppaavat jokaisen laukauksen jälkeen taas ylös.
Viritintappia lukuun ottamatta kaikki hallintalaitteet on integroitu laukaisukoneiston sisältävään kahvakomponenttiin. Olen lähtökohtaisesti ajatellut, ettei monesti äärimmäistä funktionaalisuutta tavoittelevissa sotilasaseissa olisi sarjatulta lainkaan, jos se kerran on turhaa. Uzilla näin ei ole. Nopeaahan se tihrustelu sangen optimistisesti 100 ja 200 metrin etäisyyksille merkittyjen diopterien läpi ei todellakaan ole, mutta olisin valmis kärsimään hitauden vaikutuksista sijoituksiin vastineeksi siitä suorittamisen riemusta, jota hallittujen purskeiden käyttö lyhyillä etäisyyksillä synnyttää. Harrastustaustani huomioiden kiinnostukseni suuntautui erityisesti Uzin käyttökelpoisuuteen toimintalajien kannalta ja tokihan esimerkiksi SRA on niitä harvoja lajeja, joissa sarjatulen käyttö ylipäätään on mahdollista sekä sääntöjen että lajin idean puitteissa. Jos Hydra-Shok ei olisi osoittanut parempaankin olevan mahdollisuuksia, olisi vikaa haettu yksinomaan ampujasta. Käytettävissä ollut aika ei valitettavasti mahdollistanut pidempien etäisyyksien kokeita. Todettakoon heti alkuun, että minulla oli valtavan hauskaa. Valitettavasti teoriani toteaminen käytännössä ei ole sarjatuliaseiden saatavuusongelmien vuoksi ollut aivan helppoa, joten tilaisuuden tullen olinkin kettuna Uzi:n kanssa radalla tutkimassa asiaa. Vaihdin on perinteinen edestä antava, A-kirjaimella on merkitty sarjatuli. Ammuin rastin läpi useita kertoja käyttäen sarjatulta lyhyinä, 24 laukauksen purskeina. Kehittelin radalle SRA-tyyppisen kolmen taulun rastin, jossa etäisyydet olivat noin 10, 17 ja 25 metriä. Tähtäimet on suunniteltu lähietäisyyden nopeaan toimintaan ja laukaisu on venyvän kamala. Purskeiden n pitkittyessä ja etäisyyden kasvaessa tarkkuus tietenkin n heikkeni, mutten silti kokenut ongelmalliseksi saada a 25 metrin päästä reikiä A-osioihin. Kaliiperin ja aseen a ominaisuudet huomioiden ei kokolailla hommansa hallitsevalla ampujalla kuitenkaan pitäisi olla merkittäviä ongelmia osua SRA-tauluihin tyypillisiltä pidemmiltäkään kisamatkoilta. Massiivinen lukko heiluttaa asetta ja kroppa yrittää korjata suuntausta. TOINEN MIELIPIDE NOSTALGISTA NAUTINTOA KÄYTTÖKELPOISESSA PAKETISSA
Suomessa vain aniharvoilla harrastajilla on mahdollisuus saada lupia sarjatuliaseisiin. Entäpä se rasti. Vertailukohtana olivat kokemukset Suomi-konepistoolista ja MP5:stä, joilla nopeatkin heittolaukaukset ja nopeat sarjat on helppoa saada osumaan haluamaansa kohtaan. Kukaan tuskin kuvittelee Uzia voittajan aseeksi, eikä se sellainen olekaan; ampumaergonomia etenkin perän suhteen on hirvittävä, tähtäimet ovat nopeaan(kin) käyttöön surkeat, aseessa on valtavasti kulmia, joiden kanssa saa revittyä kätensä verille ja ennen kaikkea sen tarkkuus on täysin riittämätön kilpaurheilijan tarpeisiin. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että turvallisen ampujan kurssin tai muun vastaavan ampujantutkinnon suorittaneille toimintalajien aktiiviharrastajille tulisi sallia sarjatuliaseiden hankkiminen harrastusperusteella. SRA-taulujen yläneliöihinkin olisi osunut vallan mainiosti. Vasta kun sarjalla on kestoa hieman enemmän, saa kroppa rytmistä kiinni ja sarja siirWWW.REKYYLI.FI
36. Tiukasti kontrolloitujen purskeiden ampuminen on paitsi hauskaa, myös tarkoituksenmukaista ja käyttökelpoista. Taulut olivat tällä kertaa takakireämmpien mielestä kenties epäkorrekteja populaarikulttuuurista tuttuine fiktiivisine hahmoineen, mutta siitä huoliimatta tauluista löytyi toistuvasti tyypillisten n SRA-taulujen A-osumia vastaavia reikiä
/ 50 m
Patruuna Sellier & Bellot 7,5 g FMJ Leader 8 g FMJ CCI Blazer 7,5 g FMJ Federal Hydra-Shok 8 g JHP
Hitain 382,5 356,1 384,1 365,0
Nopein 386,4 361,6 387,1 372,6
Keskiarvo 384,7 358,8 385,4 369,6
Nopeushajonta 4,41 5,44 3,02 7,63
Pienin 151 mm 142 mm 113 mm 62 mm
Keskiarvo 155 mm 150 mm 137 mm 98 mm
Sellier & Bellot: Aseliike Markus Remes Oy, (08) 520 9999 · Leader, CCI ja Federal: Oy K. Suomella ampuminen on helpompaa, vaikka sen tulinopeus on huomattavasti ärhäkämpi. Avoimelta lukolta ampuva Uzi on siis vaikea tapaus, eikä ole ihme että suljettuun lukkoon perustuva toimintatapa on saanut taas suosiota. Kun varsinaisia kivääreitä matalampitehoiset rynnäkkökiväärit syrjäyttivät konepistoolit sotilaskäytössä, ne löysivät merkittävän roolin viranomaisten ja erikoisjoukkojen työkaluina. Koeaseen lipas vetää 32 patruunaa. Juuri tämä mielestäni tekee Uzista mielenkiintoisen aseen, jolla ampuminen on omanlaisensa kokemus. Pidämme aseesta kiinni vielä pari päivää ja olemme tyytyväisiä kun saamme toivottaa sen viimeiselle matkalleen muutamalla pitkällä sarjalla.
UZI
Valmistaja: IWI, Israel Kaliiperi: 9x 19 mm Kapasiteetti: 20, 25, 32 patruunaa Tulinopeus: 600 laukausta minuutissa Paino: 3,5 kg Pituus: 650 mm (perä taitettuna 470 mm) Piipun pituus: 260 mm
SURULLINEN LOPPU
Artikkelin aiheena oleva aseyksilö on tulossa tiensä päähän. Suomi on kiväärimäinen ja sen paino kesyttää ampumakokemuksen miellyttäväksi. Näiden kahden aseen välillä on huomionarvoisa ero: Uzi on tarkoitettu sotimiseen, mutta MP5 on enemmänkin viranomaisase. Tämä ero näkyy myös luottavuudessa Uzin eduksi. Nämä kolme asetta kirkastavat konepistoolin roolin muuttumisesta merkittävän seikan. Hjorth Ab, (03) 234 4300
37. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka
WWW.REKYYLI.FI
molemmat asemallit on alun alkaen tarkoitettu sotimiseen, on niiden välillä valtava ero. Jos Uzia verrataan vanhaan kunnon Suomi-konepistooliin, on Suomi ergonomialtaan huomattavasti parempi. Tämä nosti ammuttavuuden ja tarkkuuden jälleen arvoonsa (MP5). Suljettulukkoisen MP5:n ensimmäisen laukauksen osumatodennäköisyys on myös aivan eri luokkaa. Tarkkuudesta ja laadukkuudesta (Suomi) siirryttiin toisen maailmansodan kokemuksien myötä edulliseen massavalmistukseen (Uzi). Uzia voisikin kuvata kulmikkaaksi paketiksi kokoon puristettua vikurointia, joka alhaisesta tulinopeudestaan huolimatta tuntuu olevan jatkuvasti hieman epäkontrollissa.
SULJETTUUN ON SYYNSÄ
Uzi muistuttaa tavallaan AK47:aa. Loppujen lopuksi aikajanan ääripäät, Suomi ja MP5 muistuttavat toisiaan enemmän
kuin niiden välistä aikaa edustava Uzi. Syynä on deaktivointissäännösten muuttuminen,
Leader / 142 mm
CCI Blazer / 113 mm Luodin lähtönopeus, m/s
Federal Hydra Shok / 62 mm Osumakuviot 3 x 5 lks. Sen omistaja aikoo dekota sen heti, kun palautamme aseen. Uzissa yhdistyvät AK:sta tutut ominaisuudet: vaatimaton tarkkuus, keskinkertainen ergonomia ja erinomainen luotettavuus. Tähän näkemykseen on helppo yhtyä, jos ampujan prioriteettina on ampumisen helppous ja paras mahdollinen tarkkuus.
jota ennen Uzi raiskataan koristeesineeksi. Uzia suunniteltaessa ei ole yritetty tehdä pistoolinpatruunalla toimivaa kivääriä, vaan kompakti lähialueluuta. Eräs suljettulukkoisella Uzilla paljon ampunut totesikin tästä mallista yksikantaan: "mä vihaan tuota". Uzia ei voi edes verrata nykyään konepistoolimarkkinoilla valta-aseman saavuttaneeseen MP5:teen, joka on ammuttavuudeltaan kuin sarjatulella toimiva pienoiskivääri. Sen valmistajasta ei ole tietoa, mutta mitä ilmeisimmin se ei ole alkuperäinen.
tyy oikeaan kohtaan
TEE - SE -ITSE :
KÖYHÄN VAIHTOPIIPPU
TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ
Vaihtopiippuaseet mielletään yleensä aseina, jotka ovat joko purettavissa kuljettamista varten osiin tai joissa on esimerkiksi pari eri kaliiperia nätisti samassa pakkauksessa. Tietyissä tapauksissa vaihtopiippumahdollisuus toteutetaan eri tavalla ja kyse on periaatteessa tavallisesta kivääristä, johon on kuitenkin tarpeen vaatiessa vaihdettavissa eri kaliiperin piippu.
38
Itselläni tämäntyyppinen projekti sai ilmaa siipiensä alle, kun tarkoituksena oli rakentaa oma 9,3x68 M&W -kaliiperin kivääri. Tätä tarkoitusta varten olisi ollut edessä uuden lukkoaktion hankkiminen, joka käytännössä tarkoittaisi valmiin kiväärin hankkimista ja muuntamista eri kaliiperiin. Tähän samaan minulla oli mahdollisuus jo muutenkin, eli asekaapissa on Sako AIII kaliiperissa .375 H&H. Tätä kyseistä asetta ei huvittanut alkaa varsinaisesti muuttamaan, sillä aseella olisi tässä alkuperäisessä kaliiperissa arvoa toisaalla ja toisenlaisessa käytössä kuin mihin 9,3 mm:n patruuna on suunnattu. Päätin siis ratkaista asian siten, että ase olisi ikään kuin vaihtoWWW.REKYYLI.FI
Toisaalta piipun kiristyskohta tulee olla merkitty selvästi niin piippuun kuin kehykseen, jotta piippu tulee aina kiinnitettyä aseeseen juuri samaan asentoon. Sanan varsinaisessa merkityksessä tämä ase ei ole vaihtopiippuase, mutta käynti asesepänverstaalla mahdollistaa aseen roolin muuttamisen kohtuullisen vaivattomasti. Joka tapauksessa tällöin on mahdollista palauttaa ase alkuperäiseen kuosiin ja ase on mahdollista myydä "alkuperäisenä".
PROJEKTIN KULKU
Homma lähti liikkeelle siten, että ase purettiin ja piippu ja lukkokehys irrotettiin toisistaan. Tämän jälkeen piippu irrotettiin jälleen ja viimeisteltiin patruunapesä. Tämän jälkeen luonnollisesti mitattiin piipun kierre ja sorvattiin piippukankeen juuri samanlainen kierre kuin alkuperäisessä piipussa. Tämän jälkeen
WWW.REKYYLI.FI
piippuun kalvettiin patruunapesä karkeaan mittaan ja piippu kiinnitettiin aseeseen. Oikeastaan ainoa erityisen huolellisuuden paikka on siinä, että palikat sopivat petaustensa osalta yhteen, eli piipun tulee olla profiililtaan alkuperäisen kanssa sama siltä osin kun petaus on määräävässä asemassa. Tehdasasetuksissa oleva piippu on kehyksessä kiinni niin suurella voimalla, että aivan käsin vääntämällä piippu ei aseesta muljahda irti. Periaatteessa prosessi tämäntyyppisen vaihtopiippuaseen kanssa on hyvin pitkälti sama kuin vaihdettaessa kiväärin kaliiperi pysyvästi. Periaatteessa tällainen projekti voi olla juuri aseen muuntaminen kaliiperiin joka ei ole yleisesti hyvin tunnettu tai vaihtoehtoisesti jos halutaan tehdä esimerkiksi johonkin erikoistarkoitukseen sopiva piippu, joka käytännössä rajoittaa aseen käyttöaluetta rajusti. Piipun kanta sorvattiin samaan vahvuuteen kuin alkuperäisessä piipussa, mutta sylinterimäinen osa tehtiin pidemmäksi. Muutostyön myötä alkuperäisyys on palautettavissa asia, joka vähentää omantunnontuskia asevanhusta muutettaessa.
Piipun irrottaminen lukkokehyksestä vaatii järeät työvälineet. Ase on painavampana vakaa, mutta paino ei ole liian edessä huonontamassa aseen kontrolloitavuutta. Tällainen voisi olla vaikkapa lyhyt ja vaimennettu piippu. Tällä tavoin jatkossa mahdollisen piipunvaihdoksen yhteydessä oikea kiinnityskohta löytyy helposti ja piippu saadaan asetettua juuri siihen kohtaan missä se oli alun perin.
Alkuperäisasussaan Sako AIII on minulle niin tuttu ja turvallinen kaveri, että en raaskinut luopua siitä tyystin. Kun piippu oli kiinni aseessa, kalvettiin pesää vähän kerrallaan syvemmäksi ja tulkattiin patruunapesä oikeaan mittaan. Samalla säilyy mielenrauha siitä, että alkuperäistä ei tullut rikottua. Kaikki tehdään teknisesti juuri samoin. Tällä on merkitystä lähinnä siten, että aseen ulkoasu on metsästyksellinen, mutta ammuttavuus on parempi kuin standardipiippuprofiilin aseilla. Tähän edestakaiseen vaihteluun tuskin on jatkuvaa tarvetta, mutta jos tarve myöhemmin ilmenee, niin mahdollisuus alkuperäiseen palaamiseen on olemassa. Kun patruunapesä oli valmis, käännettiin piippu ympäri ja ajettiin piippuun profiili. Asennuksessa käytettiin reilusti kierreliimaa (Lock Tite 243) suojaamaan kierre sinistysaineen joutumiselta kierteeseen, sillä lukkoaktio oli tarkoituksena sinistää samaan syssyyn piipun kanssa.
Piipun ja lukkokehyksen kiinnityskohta korostettiin lyömällä vanhaankin piippuun uusi ja paremmin erottuva jälki. Tämä on metsästysaseissa mielestäni varsin riittävä tapa kruunata suu ja suun suojaamiseksi ei yleensä tarvita muuta. Piippu lyhennettiin 24" pituuteen ja piipun suu viimeisteltiin tekemällä siihen kartioporaus. Penkissä on huomioitu se, että piipun ei soisi pyörähtävän kiinnityksessään, koska tällöin aseeseen jää välttämättä ei toivottuja jälkiä. Tämän jälkeen piippu oli valmis asennettavaksi aseeseen. Piipun profiili jatkettiin tasaisena kartiona ohennuskohdasta piipun suulle asti. Tässä vaiheessa piipun ja lukkokehyksen kiristyskohta merkittiin piippuun (lukkokehyksessä käytettiin samaa merkintäkohtaa kuin alkuperäisellä piipulla). Työkalut piipunvaihdossa ovat sen verran järeitä, että aivan joka kannonnokassa piippuja ei tässä konseptissa vaihdella.
39. Tämä ajattelutapa soveltuu erittäin hyvin tilanteisiin, joissa halutaan tehdä projekti joka koskee ainoastaan aseen piippua, ja jossa muutoksella saattaa olla negatiivinen merkitys aseen jälleenmyyntiarvoa ajatellen. piippuase, mutta toteutus olisi sellainen, että lopputuloksesta ei olisi pääteltävissä aseen vaihtopiippukelpoisuus. Tällä on merkitystä piipun painotuksen osalta, eli piipusta saadaan takapainoisempi ja painavampi ja täten aseeseen saadaan enemmän painoa alueelle, joka on käsien välissä. Alumiiniset kiinnityspalat purevat riittävän voimakkaasti piippuun pitäen sen hyvässä otteessa.
Myös uuden piipun kiinnittämisessä käytetään sen verran voimaa, että jatkossa piippuja vaihdettaessa voidaan aina käyttää samaa kiinnityskohtaa vaikka kierteen pohja antaisikin hieman periksi
Tämän syyksi sanottiin se, että suurin osa lukkoaktioista ja syöttökote-
loista menee custom valmistajille, jotka haluavat jättää lukkoaktioon oman sormenjälkensä liipaisinkaaren muotoilu on täten jätetty toteuttamatta. Prechtl on yksi suurimmista uustuotantovalmistajista ja he tarjoavat varsin kattavan valikoiman eri valmistusasteen osista ja valmiista aseista.
Tuotannossa on tavallisen Mauser 98 mallin lisäksi Magnum Mauser ja small ring Mauser tämä viimeinen tosin vain erikoistilauksesta. Sinänsä mielenkiintoinen oli saksalaisessa metsästysammunnassa käytettävä asemalli, joka muistuttaa hyvin läheisesti meidänkin hirviradoilla nähtäviä rata-aseita.
Aseisiin liittyvistä tuotteista hyvin mielenkiintoinen on yksi monipuolisimmista nähdyistä kasaammuntapenkeistä mitä vastaan on tullut. Samaten korkeus on säädettävissä siten, että ampumaasennosta ei tarvitse tehdä ylivoimaisen hankalia suorituksia.
www.golmatic.de, golmatic@t-online.de
WWW.REKYYLI.FI. Oberndorf tyylisiä, eli makasiinikotelon pohja avataan painamalla liipaisinkaaren etuosassa olevaa nastaa eteenpäin. PRECHTL
TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ
MAUSER-MEKKA
Mauser 98 -lukkoaktiot ovat suurriistakivääreiden "Pyhä Graal" ja näiden aseiden ympärillä pyörii hyvin suuri osa Euroopan custom-asebisneksestä. Tämä piipun valmistusprosessi vie automaattikoneelta aikaa noin 21 tuntia, joten aivan valtaviin valmistusmääriin valmistajalla on tuskin mahdollisuuksia.
40
Kaikkein eniten Rekyylin toimittajia miellytti Light Weight malli jonka syöttökoteloa on madallettu standard -mallista. Liipaisinkaaret ovat poikkeuksetta ns. drop belly malleja on tarjolla kolmea erilaista, eli Rigby 1, Rigby 2 ja Rigby 3. Klassisten Mauseiden lisäksi Prechtl tarjoaa varsin mielenkiintoisia tarkkuuskivääreitä niin taktiseen käyttöön kuin urheiluammuntaan. Tämän penkin erityispiirteisiin kuului se, että aseen suuntaamisen hienosäätö on varsin helppo ja kätevä toteuttaa penkin erilaisilla säätövivuilla. Eniten lipaskapasiteettia lisäävällä mallilla .375 H&H:n kapasiteetti Magnum Mauserissa on hulppeat kahdeksan patruunaa. WAFFEN G. Syöttökoteloiden ns. Ainoa miinuspuoli näissä lukkoaktioissa ja niistä tehdyissä aseissa oli toimittajien yksimielisen päätöksen mukaan se, että liipaisinkaaret oli jätetty kaventamatta. Tämän muutoksen johdosta aseista on mahdollista tehdä varsin miellyttäviä ja siroja, kuten esillä olleet valmiit aseet osoittivat. Itse lukkoaktioiden lisäksi merkittävä osa valmistuksesta painottuu syöttökoteloon ja niiden pohjaratkaisuihin. Golmatic/Prechtl valmistaa myös aseiden piippuja ja eräs mielenkiintoisimmista on järeissä suurriistakaliipereissa käytetty valmistustekniikka, jossa etummainen jyväjalka, takimmainen tähtäinjalusta (quarter rib) ja etummainen hihnakiinnityslenkki ovat koneistettu suoraan piippumateriaalista sen sijaan, että ne olisivat juotettu paikalleen myöhemmin
WWW.REKYYLI.FI
41
Suurimmat ongelmat olivat syöttöhäiriöt, jotka johtuivat rumpulippaan verkkaisesta syöttönopeudesta. Liiallinen voima kostautui myös patruunan jumiutumisena ulosvetäjän kynnen uraan. Liian pienellä voimalla lukko ennätti eteen ennen kuin lipas tuuppasi patruunaa kylliksi. On selvää, että 20 patruunan lipas on suunniteltu SRA / Practical -käyttäjiä silmälläpitäen. Nämä seikat määrittelivät pitkälti testin reunaehdot. Tässä tapauksessa testiä oli suoritettu jo pari sataa laukausta ja lähes kaikki osoitti lippaan jousen olevan liian heikko. MAXROUNDS P OWERMAG 700
RUMPULIPAS SAIGAAN
Saiga-12:n toimivia rumpulippaita on ollut sangen harvassa ja niinpä testiin saapunut Tsekkiläinen Maxrounds -lipas (Maxrounds Powermag 700) sisälsikin runsaasti ennakko-odotuksia.
TEKSTI JA KUVAT: JANNE L AUKK ANEN
Viidakkorumpu tiesi kertoa niin rakenteellisista heikkouksista kuin myös mekaanisesta toimimattomuudesta. Valmistajan mukaan lipas olisi nyt luotettavampi kuin aiemmat versiot, joten päätimme selvittää pitävätkö lupaukset paikkaansa. Mitkään voiteluaineet eivät kuitenkaan auttaneet, mikäli patruunan pituus kasvoi liiak-
si jolloin kitkaa alkoi lisäämään myös patruunan pää joka puolestaan laahasi lippaaseen. Kun tutustuimme valmistajan saatesanoihin, niissä kerrottiin kuinka tärkeää on säätää lip-
paan jousivoima kulloisellekin patruunalle sopivaksi. Tämä ongelma kosketti erityisesti rullatuukattuja patruunoita. Tässä lyhyehkössä testissä ei havaittu kestävyysongelmia.
PITUUDELLA ON VÄLIÄ
Lippaalla ammuttiin noin 30 lippaallista yhteensä yhdellätoista patruunalaadulla. Toisaalta, liian suurella jousivoimalla lipas pyrki jarruttamaan lukon liikettä lippaassa olevien patruunoiden painuessa lukkoa vasten. Lippaan valmistusmateriaalina on käytetty ruostumatonta teräs42
tä sekä alumiinia ja se on ruuvailtu kasaan hieman hengettömän oloisilla ruuveilla. Ampumattoman patruunan ihannepituudeksi todettiin 58-64,5 mm.
SÄÄTÄMINEN TARPEEN
Perisuomalaisen miehen mieli ei käyttöohjeita haikaile. Jousen säätäminen tapahtuu siten, että lippaan läpi menevä akseli lukitaan yhdellä kuusiokoloavaimella, jonka jälkeen jousen lukitus akselista vapautetaan toisella avaimella. Toiminnalliseen ampumaurheiluun kuuluu olennaisesti suuret laukausmäärät, nopeatempoinen toiminta yhdistettynä moninaisiin ammunta-asentoihin. Tätä ongelmaa pyrittiin poistamaan runsaalla silikonisprayn käytöllä, jolla häiriöitä saatiinkin hieman kuriin. Toisaalta, liian lyhytkään ei patruuna saanut olla, sillä tällöin patruuna nousi liiaksi ja jäi puristuksiin lukon väliin. Tämän jälkeen akselia kierWWW.REKYYLI.FI
20 patruunaa Hintaluokka: Noin 400 euroa
43. Testin aikana Saigastamme pyöristettiin Dremelillä hieman patruunapesän suuaukkoa samoin kuin lippaasta terävimpiä kulmia. Kun lipas suostui kerran toimimaan, ei aseen ampuma-asennolla ollut merkitystä. Ainoa keino todentaa lippaan toimivuus on ampuminen. Kuitenkin samoilla säädöillä jouduin omakohtaisesti tyytymään 3-5 laukauksen sarjoihin. Nämä seikat auttavat sen syöttymisessä. Kokonaispainon suhteen melko pienikin lyijymäärän muutos haulilatauksessa muuttaa 20 patruunan yhteismassaa melkoisesti ja aiheuttaa herkästi jousensäätöruljanssin. Valmistaja kehoittaa vapauttamaan lippaan jousen pidempiaikaista säilytystä varten. Mystisyyttä lisää, ettei tämä ilmiö ollut havaittavissa kuin yhtenä testipäivänä. Testiaseemme osoittautui jossain määrin epäluotettavaksi, mutta lipas suoriutui koettelemuksista odotettua paremmin. Jo muutaman kymmenen asteen kiertäminen muutti lippaan toimintaa radikaalisti, joten säätämiseen kannattaa varata reilusti aikaa, sekä patruunoita. Magnumlatausten osalta voidaan todeta lippaan toimivan niilläkin, muttei yhtä ongelmitta kuin mitä lyhyemmillä patruunoilla. Tätä rumpulipasta voisi verrata kilpa-autoon, joka oikein säädettynä ja viritettynä on virheettömästi toimiva masiina, mutta omaa kuitenkin mahdollisuuden varik-
kokäyntiin. Säädöt ja patruuna löytyivät toiselle testiampujistamme ja hän pystyikin ampumaan lippaan toisensa perään häiriöättä. Valmistajan suositus olisi käyttää 32-36 grammaisia latauksia. Testissä emme kokeilleet järeämpiä 12/76 -latauksia kovinkaan laajamittaisesti, olihan pyrkimyksenä löytää edullinen, enemmän yleispatruuna. Lisäksi patruunassa tulee olla kylliksi ryhtiä ja sen rullatuukatun pään tulee olla mahdollisimman pyöreä. Saigassa kuuluu kaikenlainen viilaus asiaan. Patruunaa valittaessa on pohdittava tarkkaan mitä patruunoita tullaan käyttämään eniten. On todennäköistä, että lipas toimii ongelmitta sopivalla aseyk-
silöllä. Parhaiten toimivaa patruunaa emme voi nimetä. Vaikka viilaukset hieman auttoivatkin, oli silti paras apu ongelmiin jousen hienosäätö unohtamatta lippaan puhtautta sekä siihen suihkutettuja erilaisia liukasteita. Tässä olisikin erillisen artikkelin paikka, mutta lehdeksi pitäisi valita lähinnä rajatieteisiin keskittynyt painotuote. Testi ei kuitenkaan vielä ole ohitse ja tulevaisuudessa lieneekin syytä palata aiheeseen jahka kokemukset laajempien ammuntojen puolesta ovat karttuneet.
MAXROUNDS POWERMAG 700
Valmistaja: Maxrounds, Tsekki Kapasiteetti. Lipas toimi aseen ollessa kyljellään tai vaikkapa "katollaan" sopien tältä osin mainiosti toiminnalliseen ammuntaan. Kaasumäntätoimisen aseen pitäisi toimia riippumatta minkäkokoinen ampuja pitää asetta olkapäätään vasten. Sopiva kireys kannattaa merkata muistiin, jotta seuraava säätöoperaatio on helpompi.
Liian lyhyt patruuna voi haukata patruunapesän ylälaitaan.
Sopivan mittaisella patruunalla ei ollut muita vaihtoehtoja, kuin sukeltaa patruunapesään.
TOIMIVIN PATRUUNA?
Jottei testaaminen menisi liian helpoksi, tuntui lippaalla oleva oma tahto. Itse valitsisin alkuperäisen tankolippaan, jota voinee verrata simppeliin Ladaan. Koeammunnoissa
WWW.REKYYLI.FI
Lippaan jousen ollessa liian "tiukalla", pyrki lipas työntämään patruunan ulosvetäjän kynnen koloon. retään haluttu määrä ja jousi lukitaan kiinni. Kaikkia jollain tavoin toimivia patruunoita yhdistivät pituuden osuminen aiemmin kerrottuun haarukkaan. Ongelmaa voi lieventää hiomalla aseen puolelta teräviä muotoja hieman pyöreämmiksi sekä valitsemalla patruunaksi rullatuukatun, pyöreäpäisemmän.
KÄYTETYT PATRUUNALAADUT PITUUSJÄRJESTYKSESSÄ (SULUISSA TODELLINEN PITUUS):
Sellier&Bellot Practical Slug 32g 12/63,5 (rullatuukkaus) (52,0mm) Eley Grand Prix HV 32g 12/67,5 (tähtituukkaus) (56,1mm) NSI Velox 32g 12/70 (tähtituukkaus) (57,7mm) Winchester AA-Trap 24g 12/70 (tähtituukkaus) (58,2mm) Sellier&Bellot Parcours 28g 12/70 (tähtituukkaus) (59,1mm) Sellier&Bellot Mark II 12/70 (pahvihylsyllinen antiikkipatruuna) (tähtituukkaus) (59,4mm) Sellier&Bellot SB Fortuna 36g 12/70 (tähtituukkaus) (59,7mm) Baschieri&Pellagri Gigante MB 33g 12/65 (rullatuukkaus) (59,8mm) Sellier&Bellot Sport Slug 28g 12/70 (rullatuukkaus) (60,25mm) Eley Magnum 75 46g 12/76 (tähtituukkaus) (64,6mm) Sellier Bellot Magnum Buckshot 53g 12/76 (rullatuukkaus) (66,8mm) Yhteensä noin 400 laukausta, noin 35 syöttöhäiriötä
Työstövaraa hionnalle ei kuitenkaan ole liiaksi.
positiivinen yllätys oli 24 g Eleyn Plastic, joka ei toimi normaalilippailla lainkaan, mutta oli toimivin patruuna rumpulippaassa
Suurin ja yleismaailmallisin muutos tähän saumaan oli pulttilukkoinen kivääri, joka otettiin sotilaspuolella vastaan kaikkialla maailmassa. Sotilasaseet kehittyivät ja siviiliaseet seurasivat perässä. Historiallisesti tarkastellen näin olisi tullut käydä myös siviilipuolella, eli muutaman vuoden tai vuosikymmenen viiveellä suurimman osan metsästysaseista olisi tullut olla itselataavia sotilasaseiden tavoin. Näiden lisäksi aseen on metsästyskäytössä oltava käyttöergoWWW.REKYYLI.FI. Edelleen historiallisesti tarkasteltuna ja savuttoman ruudin
44
aikakauden alkuvaiheissa eri asetyypit hakivat paikkaansa ja kehitys oli huimaa niin aseissa kuin ampumatarvikkeissa. Pääasiassa keskustelut kulkevat kuitenkin sivuraiteella ja koko homma kääntyy yleensä aina teknisten laitteiden sijasta mielipiteiden esittäjiin kohdistuvaan kritiikkiin. Näin ei vain ole käynyt. Itselataavat ovat aseita siinä kuin muutkin ja niiden tekniset ominaisuudet metsästyskäytössä ovat arvioitavissa huolimatta aseiden ulkokuosista. Jossain vaiheessa on käynyt kuitenkin niin, että sotilasaseiden kehityskulku on muuttunut sellaiseksi, että niiden ominaisuudet eivät ole olleet enää metsästyskäytössä toivottavia ja siviilimaailma on tämän vuoksi hylännyt sotilasaseet metsästysaseiden esikuvina. Toisaalta sotilasaseita muistuttavat metsästyskiväärit ovat sopivia lähinnä vain joillekin metsästyksen erityisalueille. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että itselataavien metsästyskiväärien leviämistä rajoittaa enimmäkseen suurriistan pyynti ja siinä yleisesti aseilta vaadittavat ominaisuudet. Asetyyppien kehityshistoria on historiallisesti tarkastellen myötäillyt hyvin pitkälti sotilasaseiden kehityshistoriaa. Itselataavien metsästyskiväärien asema ja niiden tulevaisuudennäkymät ovat lähes säännöllisesti aihealueena metsästäjien välisissä keskusteluissa. Tämä kehityskulku on siinä mielessä aiemmasta poikkeava, että itselataavat/sarjatulta ampuvat kiväärit ja karbiinit ovat tulleet suunnilleen toisen maailmansodan päivistä alkaen suosituimmiksi sotilasaseiksi ja niiden asemaa tässä käytössä ei enää horjuta mikään. Nykyään on käytännössä välttämätöntä saada aseeseen optiikkaa ja luonnollisesti kaliiperivalikoiman tulisi olla riittävä, jotta sillä tyydytettäisiin riittävän suurta osaa metsästäjistä. Sotilasaseet ja metsästysaseet ovat kulkeneet tasaisesti eri latua jo yli puolen vuosisataa.
Loogisesti päätellen voitaisiin sanoa, että ennen toista maailmansotaa käynnissä ollut kehitys puolsi aseiden metsästysominaisuuksia ja tämän vuoksi sotilasaseiden ominaisuudet siirrettiin kohtuullisen suoraviivaisesti siviilipuolelle. Lisäksi kannattaa ottaa huomioon, että tässä tekstissä metsästyksellä tarkoitetaan suurriistan metsästystä. Kannattaa muistaa, että tällä hetkellä suosituimmat itselataavat metsästyskiväärit eivät muistuta tekniikaltaan ja ulkonäöltään enää juuri millään tavoin sotilasaseita. Aluksi uutuus otetaan käyttöön sotilasaseissa ja sieltä kehitys hiipii hiljalleen siviiliaseiden puolelle. Hyvin lyhyen ajan jälkeen myös metsästäjiltä löytyi pulttilukkoisia kivääreitä ja voidaan perustellusti sanoa, että pulttilukkoinen on ollut hallitseva kiväärityyppi koko 1900-luvun ajan ja sen suosio ei näytä hiipumisen merkkejä uudella vuosituhannellakaan. Asioita arvioidaan lähinnä muotoseikkojen kannalta, eli keskusteluaiheina ovat lähinnä ne ominaisuudet, joilla on oikeasti vähiten merkitystä itse asian kannalta. MILJOONALA ATIKKO
ARTO MÄ ÄT TÄ
ITSELATAAVAT
KIVÄÄRIT METSÄSTYSKÄYTÖSSÄ
Tämä kirjoitus ei ole poliittinen kannanotto, eikä tällä kirjoituksella ole tarkoitus ottaa kantaa yksittäisten henkilöiden asevalintoihin metsästyskäytössä.
Mielestäni on aivan sama millä itse kukin metsästää ja mielestäni jokaisella tulisi olla vapaus valita itselleen ja käyttöönsä sopivin metsästyskivääri
Itselataavien paikka metsästyskäytössä on mielestäni niissä metsästyslajeissa, joissa paikkolaukauksen tarve on potentiaalinen ja tähän käytettävissä oleva aika rajallinen. Täten paikkolaukauksen itselataavalla saa aikaan jopa sutjakammin kuin muilla asetyypeillä. Tuplakivääriin verrattuna itselataava taas toisaalta voisi olla
WWW.REKYYLI.FI
Ylinnä kuvassa Remington R-15, nykyaikainen varmint-kivääri Yhdysvalloista. "metsästäjäefekti", eli keskimääräisen metsästäjän aiheuttamat rajoitukset käytettävän kaluston suhteen. Toisin päin ajatellen pultin heikkoudet ovat metsästyksellisesti ajatellen niin mitättömät, että itselataavan mukanaan tuomia rajoituksia ja heikkouksia ei monikaan halua riesakseen. Kaiken kukkuraksi aseen tulisi olla mahdollisimman yksinkertainen, jotta tarvittavat huoltotoimenpiteet olisi helppo suorittaa. Lähtökohtaisesti metsästyskäyttöön soveltuvien itselataavien kiväärien ongelmana taas on niiden tavaton monimutkaisuus ja huollon mutkikkuus yksinkertaisempiin asekonstruktioihin nähden. Alinna Mauser M03, joka on moderni pulttilukkoinen kivääri. nomialtaan yleisesti käyttökelpoinen ja sopiva. Lisäksi tämä on monelle syy paluuseen pulttilukkoisten pariin ensin ammutaan ja huolletaan itselataava ase totaalisen tukkoon tai murjotaan siitä lipas ja syytetään toimimattomuudesta asetyyppiä. Nykytilanteen kaikki taas tietävät. Joissain tilanteissa itselataavat puoltavat paikkaansa ja ovat hyviä valintoja, mutta näin on vain jos niiden käyttäjät ovat ajan tasalla välineidensä kanssa.
45. Varusteluvaihtoehtojensa puolesta laajin käyttöalue näistä aseista on Mauserilla. Näiden ongelmana on sitten rajallisuus esimerkiksi käytettävien ampumatarvikkeiden suhteen. Uskallan siis väittää, että itselataavien heikkoudet metsästyskäytössä löytyvät niiden teknisten toteutuksien heikkouksista ja niiden rakenteen aiheuttamista rajoituksista, eikä suinkaan ihmisten asenteista. Toiset väittävät ilkeästi lupapolitiikan olevan ainoa rajoite itselataavien leviämiselle,
mutta väittäisin, että näin ei todellakaan ole. Itselataavien kanssa joudutaan enemmän tai vähemmän tilanteisiin, joissa täytyy tyytyä kompromisseihin kun taas pulteilla metsästyskäytössä arvokkaat ominaisuudet on sovitettavissa moneen eri makuun ja metsästysmuotoon. Ongelma on, että kyetäkseen huoltamaan asetta tarpeen vaatimalla tavalla tulisi metsästäjän paneutua asetekniikkaan enemmän kuin yksinkertaisempien aseiden kanssa. Omaa lähiympäristöäni ajatellen on käynyt jopa niin, että itselataavien määrä metsästysaseissa on pudonnut hirvimetsillä. Samaten käyttöergonomialle asetettavat vaatimukset nykysodankäynnin ja metsästyksen välillä poikkeavat toisistaan radikaalisti. Ennen oli aivan tavallista nähdä ratojen telineissä Valmet Petroja ja Remingtonin itselataavia, mutta nykyään näitä tai mitään muitakaan itselataavia aseita näkee käytössä yhä harvemmin. Itselataavat ovat selkeästi tietyssä roolissa ja niiden sovittaminen toisiin kuin alun perin määritettyihin metsästystehtäviin on kohtuullisen vaikeaa.
jopa parempi, koska kaasumäntätoimisen aseen rekyylituntuma on aina pienempi kuin muilla asetyypeillä. Tällä hetkellä vain harva itselataava kivääri on sillä tasolla, että siitä olisi selkeästi haastamaan pultti käytännöllisyydessä. Tällaiseenkin käyttöön tosin sopivimpia itselataavia olisivat metsästyskäyttöä silmälläpitäen suunnitellut aseet kuten esimerkiksi Browning BAR, Sauer 303 tai Benelli Argo. Tästä esimerkkinä vaikkapa synteettiset tukkimateriaalit metsästyskivääreissä, jotka olivat vielä 1980-luvun alussa harvinaisuus jopa amerikkalaisissa aselehdissä. AR-sukuiset aseet tulisi jättää suosiolla niille, jotka muidenkin ampumaharrastuksiensa puolesta niillä pelaavat. Itselataavien perusongelma metsästyskäytössä pulttilukkoisiin verrattuna on mielestäni se, että pulttilukkoisten yleiset hyvät ja monipuoliset ominaisuudet metsästyksessä päihittävät itselataavien subjektiiviset vahvuudet selkeästi. Sen sijaan taktisessa käytössä pistoolikahvan olemassaololle on selkeät perusteet. Toiset väittävät vanhoillisuuden olevan suurin jarruttava tekijä itselataavien leviämiselle, mutta väittäisin vanhoillisuuden olevan kiertonopeudeltaan reilusti alle puoli vuosisataa. Tämän yhtälön ongelma on seuraava: jotta ase olisi käytössä varma, sen tulisi olla toteutettu kuten sotilasaseet ja jotta se sopisi metsästyskäyttöön, niin sen tulisi olla toteutettu pääasiassa juuri toisin kuin sotilasaseet. Mieleen tulisi tällöin lähinnä ajojahdit, joissa itselataava toimittaisi tuplakiväärin virkaa. Esimerkiksi pistoolikahva kiväärissä ei ole käyttöergonomian kannalta metsästyksessä suotava. Edes lupapolitiikaltaan liberaaleissa asekulttuureissa ei itselataavilla kivääreillä ole kovin vahva asema varsinkaan suurriistan metsästyksessä. Keskellä Sauer 303 Classic, joka on käyttöystävällisimpiä suurriistan metsästykseen tarkoitettuja itselataavia kivääreitä. Tämä on riittävän suuri este monen kohdalla itselataavan hankkimiselle. Tulevaisuutta vilkuillessa en edelleenkään menisi ennustamaan metsästyspuolelle mitään itselataavien rynnistystä joka pyyhkäisisi pultit historian romukoppaan. Sen sijaan esim. Samalla yhtälöön astuu ns. Mielestäni nykyaikaisen sotilasaseen muuntaminen suurriistan metsästykseen on työlästä ja vaikeaa ja lähtökohtaisesti käyttökelpoisia asekonstruktioita on vain muutamia
Näin siinäkin tapauksessa, vaikka hylsy olisi aivan täynnä ruutia. Erilaisten ruutien, nallien ja hylsyjen kanssa niistä muodostuu lukemattomia eri yhdistelmiä. Tuolloin oli vielä saatavana erinomaisia 6,8 gramman Lapua HP -luoteja, joiden valmistus valitettavasti lopetettiin jo vuosia sitten. Edellä mainittujen lisäksi muun muassa rihlakosketus, hylsynkaulan sorvaus, osasupistus, latauspituuden muuttaminen ja muut vastaavat seikat avasivat silmäni näkemään asioita, joiden suhteen olin siihen saakka ollut sokea. Ruudin voimakasta puristamista on kuitenkin tällöinkin vältettävä, sillä silloin ruutijyvät alkavat hajota. Vuosia sitten, aloitellessani jälleenlatausharrastustani, minulle itselleni kaikkein suurin oivallus oli se, miten paljon erilaisia vaihtoehtoja jälleenlataus tarjoaa.
TEKSTI: HANNU URONEN
L ATAUSKOULU,
OSA
10
LATAUSTEN
Tehdaspatruunoihin verrattuna jo pelkästään erilaisia luoteja oli valtava valikoima. Näiden
46
keveiden luotien kaveriksi hankittiin N140 ruutia ja Federalin isoja kiväärin nalleja #210. Aloitin metallihylsyisten patruunoiden lataamisen .308 Winchester -kaliiperin parissa. Ensimmäisten latausten suoritusarvot olivat .308 Winchesterin yleiseen suorituskykytasoon nähden vaatimattomia: 6,8 gramman
WWW.REKYYLI.FI. Tällainen yhdistelmä oli hyvä lähtökohta latausten kehittelyn aloittamiselle, koska sillä on jokseenkin mahdotonta saada aikaan vaarallisen ylipaineen kehittävä lataus. Tästä seuraa ruudin progressiivisuuden muutos, mikä nostaa painetta
Käsiasekaliipereista hyviä aloituskohteita ovat esimerkiksi 9mm Luger ja .40 S&W. Ratahirvilatausta eteenpäin kehitellessäni kyseiselle luodille vakiintui ruudiksi ensin N133, sitten N130 ja vielä edelleen latausta kehiteltäessä H4198. Luodinvalmistajakin on saattanut muuttaa luotinsa profiilia eikä tietyn merkkisen hylsyn tilavuus ole enää välttämättä sama kuin mitä se oli vuosi sitten. Kokemukseni mukaan esimerkiksi Norma, RCBS ja Hornady latausoppaat ovat erinomaisia, joista kaksi viimeksimainittua toimitetaan samanmerkkisten jälleenlataussarjojen mukana. Neljännestä alkavat ylilataukset: 0,575 (alkava kraateri), 0,60 (kraateri ja pyöreä jälki hylsyn kannassa Contenderin reunasytytysnallipiikistä), 0,625 (nallissa ruutivuoto, hylsy poikki) ja 0,650 grammaa (nalli irti, nallitasku laajentunut, hylsy
poikki). Lataukset on yleensä koeammuttu paineaseessa, jonka ominaisuudet poikkeavat tavanomaisista urheilu- ja metsästysaseista. Tällaisessa matalapaineisessa kaliiperissa hylsyyn mahtuu monilla ruutilaaduilla tupla- tai jopa triplamäärä
ruutia, jolloin tahattoman yliannostuksen riski on erityisesti harrastuksen alkuvaiheessa suurempi.
LATAUSOPPAAT
Kaupallisten valmistajien latausoppaat ovat erinomaisia tiedon lähteitä. En sen sijaan suosittele jälleenlatausharrastuksen aloittamista kaliipereilla kuten .45 Colt. Vasemmalta lukien annos on ollut 0,45, 0,50, 0,525 ja 0,55 grammaa, joista viimeinen on maksimilataus. Jälleenlatauksen harrastajalle englannintaito on muutenkin hyödyksi, sillä muutoin
noin 99 prosenttia harrastusta koskevasta kirjallisuudesta ja latausresepteistä jää lukematta. Suosittelen myös harrastuksen aloittamista jostakin yleisestä kaliiperista, kuten .223 Remington tai .308 Winchester. Edellä mainituista kaliipereista on saatavilla valmiiksi pureskeltua lataustietoutta todella runsaasti. Nyrkkisääntönä neuvoisin valitsemaan ensin kevyehkön luodin ja progressiivisimman (puhekielessä usein hitaimman) sille latausoppaassa suositellun ruutilaadun. Nallissa esiintyvät painemerkit vaihtelevat kuitenkin aseesta riippuen. Näin kovan ylipaineen aiheuttavan annostuksen mahdollisuus pieneWWW.REKYYLI.FI
nee, mutta ruuti palaa kuitenkin kunnolla. Kun olet aloittamassa jälleenlatausta, hanki laadukas jälleenlataajan opas, mikäli sellaista ei toimiteta latauslaitteistosi mukana. Ruutierä on saattanut vaihtua moneen kertaan latausoppaan julkaisemisen jälkeen. Nämä oppaat ovat englanninkielisiä. Myöhemmin paineaseella mitattaessa osoittautui, että painetaso jäi näissä latauksissa reilusti alle 3000 baarin. Latauksia kehitellessä kannattaa opetella tarkkailemaan ainakin nallia, jonka muokkautumisessa voi nähdä muutoksia jo ennen maksimilataustakin ja joka usein kielii ylipaineesta ensimäisenä. Kuvassa on T/C Contenderilla ammuttuja .32 H&R Magnumin hylsyjä, joissa on luotina ollut Sakon 8 grammainen .30-kaliiperinen kiväärin luoti ja ruutina 3N37:aa. Edellisen kaltaisia esimerkkejä hyvistä aloituslatauksista löytyy runsaasti myös latausoppaista. Erityisesti latausoppaiden antamiin maksimiarvoihin on siis aina syytä suhtautua varauksella. Jos hylsyn kantaan tulee merkkejä lukon päästä, ollaan aina tekemisissä ylipaineen kanssa. Aseita on jopa rikkou47. Niitä jälleenladataan paljon Suomessakin, joten neuvoja löytyy ongelmatilanteessa helposti. Mikäli havaitset yhdenkin tällaisista ylipaineen merkeistä, lopeta ampuminen välittömästi ja paikanna sekä korjaa ylipaineen syy!
KEHITTELYOSA 1
luodille saatiin lähtönopeutta hieman alle 900 m/s. Painemerkit näkyvät hylsystä. Laadukkaissakin latausoppaissa on kuitenkin omat rajoituksensa ja ongelmansa
"VARSINKIN JOS LADATAAN METSÄSTYSPATRUUNOITA SUURRIISTAN METSÄSTYSTÄ VARTEN, SUOSITTELEN NOPEUSMITTARIN HANKKIMISTA HETI HARRASTUKSEN ALUSSA."
tunut taulukoiden maksimiannoksia orjallisesti seurattaessa. Nallin puhkeaminen on usein merkki ylipaineesta, mutta saattaa johtua myös esimerkiksi kuluneesta iskupiikistä. Joskus vika saattaa löytyä esimerkiksi hylsystä, mutta toisinaan painemerkit saattavat vastakkaisista syistä pysyä hyvin piilossakin.
LUODIN NOPEUDEN MITTAAMINEN
Edellisestä aiheesta pääsemmekin sujuvasti luodin nopeuden mittaamiseen. Mikäli mittari esimerkiksi kertoo luodin nopeuden olevan selvästi latausoppaan arvon yläpuolella, on syytä tutkia mistä moinen johtuu.
Yleisesti painemerkeistä ja niiden tulkitsemisesta voidaan sanoa, että kaikki painemerkit pitää ottaa huomioon ja välttämättä kovillakaan painetasoilla ei ole havaittavissa kaikki merkit. Sanoisin jopa, että nopeusmittarin käytön aloittaminen avaa silmät näkemään uusia asioita täsmälleen samalla tavalla kuin itse jälleenlatausharrastuksen aloittaminen. Mutta, mikä tahansa syy onkin: jos havaitset nallin irtoavan hylsystä itsestään, hylsymessingin pursuavan lukon pään koloihin tai muita selkeitä ylipaineen merkkejä, keskeytä ampuminen välittömästi! Riski aseen vaurioitumisesta ja ampujan loukkaantumisesta on tällöin suuri! Selvitä ja korjaa ongelman syy ennen ampumisen jatkamista. Erinomainen väline jälleenladattujen patruunoiden toiminnan tutkimiseen on luodin nopeusmittari eli kronografi. Yleisiä ylipaineen merkkejä ovat patruunapesään takertuva hylsy, hylsyn kannan messingin pursuminen ulosvetäjän tai ulosheittäjän koloon lukon päässä tai hylsynkannan merkintöjen madaltuminen. Tässä on huomattava, että esimerkiksi korkeapaineisissa
kiväärinpatruunoissa jo 0,01 millimetrin kasvu hylsyn halkaisijassa on merkki korkeasta paineesta! Aina hylsynkanta ei kuitenkaan kerro ylipaineesta varsinkaan silloin kun kyseessä on erittäin vahvarakenteinen hylsy, eli indikaattorina se ei yksistään riitä painetason mittaamiseen vaan huomioon täytyy ottaa muutkin painemerkit. Oman kokemukseni mukaan luotettavin tapa mitata painetta kotikonstein on seurata hylsyn runko-osan halkaisijaa heti kantauran yläpuolelta, ruutitilan alapuolelta. Ylisuuren paineen merkkeihin onkin erittäin tärkeää perehtyä. Tilannetta hankaloittaa tosin se, että erilaiset patruunat antavat hyvin erilaisia painemerkkejä erilaisissa aseissa. Esimerkiksi kraatteri nallissa iskupiikin jäljen ympärillä ei välttämättä ole merkki liian suuresta paineesta, mutta toisaalta se saattaa olla. Ääritapauksessa hylsyn nallipesä saattaa laajeta pysyvästi siten, että lukkoa avatessa nalli putoaa itses48
tään ulos hylsystä. Kun itse aikoinaan hankin luodinnopeusmittarin, ensimmäisiä ajatuksiani oli se, että miksi ihmeessä nopeusmittari tuli hankittua vasta pari vuotta jälleenlataamisen aloittamisen jälkeen?
WWW.REKYYLI.FI. Jo ensimmäinen viite korkeasta paineesta pitää siis ottaa vakavasti ja tutkia tämän mahdollisen painemerkin syy. Tällainen tapahtuma saattaa tosin johtua myös heikkolaatuisesta hylsystä. Samalla esiintyy yleensä myös muita ylipaineen merkkejä, kuten lukon vaikea avautuminen ja hylsymessingin pursuminen lukon pään koloihin
Edellä mainittu tapaus on hyvä ja tyypillinen esimerkki siitä, että miten kriittisestä asiasta on kysymys jos liikutaan luodin suoritustason rajamailla.
SISÄBALLISTIIKAN LASKENTAOHJELMAT
Yhdeksi jälleenlatausreseptien lähteeksi ovat viime vuosien aikana tehneet tuloaan sisäballistiikkaa laskennallisesti tutkivat tietokoneohjelmat. Tällä nopeudella luodin avautuminen on hyvin epätodennäköistä, eli vika ei ollut luodissa vaan latauksessa.
WWW.REKYYLI.FI
Asiasta opimme ainakin sen, että oikotietä luodin nopeuden arvioimiseksi tai selvittämiseksi ei ole. Asiakkaan ampuessa hirveä oli ollut pakkasta jolloin luodin lähtönopeus on ollut vielä hieman mitattuakin alhaisempi, todennäköisesti noin 455 m/s. Tänä päivänä markkinoilla on edullisia luodinnopeusmittareita. Latausoppaan mukaan luodin lähtönopeuden olisi pitänyt olla hieman yli 600 m/s, minkä pitäisi riittää mainiosti luodin normaaliin laajenemiseen. Jos luotien nopeudet kiinnostavat tai varsinkin jos ladataan metsästyspatruunoita suurriistan metsästystä varten, suosittelen nopeusmittarin hankkimista heti harrastuksen alussa. Degressiivinen
Syy miksi suosittelen progressiivista ruutia ensimmäisten latausten kehittelyyn, näkyy mielestäni hyvin oheisessa kuvassa. Toisin sanoen ohjelma voidaan tällöin kalibroida nopeusmittausten tulosten mukaan.
Jos lähtönopeus on ollut esimerkiksi 980 m/s ja halutaan arvioida kuinka paljon ruutia tarvitaan lisää 1000 m/s lähtönopeuden saavuttamiseksi, sisäballistiikkaohjelma saattaa olla oiva apu. Latausten kehittelyn alkuvaiheessa en kuitenkaan suosittele sisäballistiikan laskentaohjelmien käyttöä lainkaan. Tällöin vaarana on ylilataus! Sisäballistiikkaohjelmat ovat parhaimmillaan silloin, kun lähtönopeudesta on jo olemassa mitattua dataa. Seuraavassa osassa jatkamme samasta aiheesta ja pyrimme vastaaman kysymykseen: kuinka pääsen alkuun lataamisessa, kun latausmanuaalit eivät tunne käytettäviä komponentteja?
49. Ainoa luotettava tapa on mitata se. Tästä johtuen asiakkaan ase, asiakkaan komponenteilla ja reseptillä ladattuja patruunoita sekä kronografi pakattiin kyytiin ja suunnattiin radalle. Oman kokemukseni mukaan käyttämäni QuickLoad -ohjelma näyttää satunnaisesti hyvin lähelle oikeita lukemia. Esimerkkinä voisin mainita tapauksen, jossa muuan asiakkaani kertoi ettei ollut tyytyväinen myymiini .458-kaliiperin hirviluoteihin. Syynä tähän on se, että tällainen tietokoneohjelma ei pysty huomioimaan kaikkia tarvittavia tekijöitä, kuten esimerkiksi ruutierän vaihtumista, hylsyn kovuutta tai nallin vaikutusta lataukseen. Vasemmalta oikealle: aseen sulkuväliongelma, aseen viallinen nallipiikki ja heikkolaatuinen, kannastaan liian pehmeä hylsy.
laskennallinen lähtönopeus oli 304 m/s ja mitattu vain 183 m/s. Tässä kohtaa paljastui karu totuus latauksen ominaisuuksista: +15 asteessa keskimääräinen lähtönopeus neljän metrin etäisyydellä piipunsuusta oli vaatimattomat 468 m/s. Progressiivisella ruudilla maksimipainetaso jää merkittävästi degressiivistä ruutia alhaisemmaksi.
Neutraali
Paine
Progressiivinen
Luodin eteneminen piipussa
Nopeusmittari olisi erityisesti harrastuksen alkuvaiheessa säästänyt paljolta epätietoisuudelta ja vääriltä olettamuksilta. Huomionarvoista on myös se, että ohjelma ei aina arvioi painetta ja lähtönopeutta yläkanttiin, kuten edellä mainitussa esimerkkitapauksessa. Asia jäi vaivaamaan, koska olin aiemmin todennut kyseisten luotien toimivan vastaavassa tehtävässä mainiosti noin 600 m/s lähtönopeudella. Toisaalta lukemat ovat taas täysin vääriä, kuten esimerkiksi eräässä tapauksessa kaliiperin .45 Auto kanssa, jolloin
Muodonmuutokset hylsyjen kannoissa eivät ole kuitenkaan aina merkki ylipaineesta, esimerkiksi kuvan hylsyjen vauriot ovat aiheutuneet muista syistä johtuen. Asiakkaan mukaan luoti oli läpäissyt hirven laajenematta riittävästi. Varsinkin kun ampumamatka oli kyseisessä tapauksessa ollut lyhyehkö, luodin olisi pitänyt laajentua osumassa normaalisti
Tämä on tietyllä tapaa edullisempi tapa toteuttaa puikon ohjautuminen. Saimme kokeiltavaksi ison nivaskan erilaisia puhdistusvälineitä ja olemmekin systemaattisesti kokeilleet välineitä käytännössä kaikkiin käsillä oleviin aseisiin.
TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ
Puhdistusvälineissä olemme olleet hyvin pitkään satunnaisten valmistajien tuotteiden varassa ja aseliikkeistä ei ole löytynyt kovin suurella varmuudella muuta kuin halvimpia kasattavia puhdistuspuikkoja. Olisi toivottavaa, että myös SmartReloader tarjoaisi tämän vaihtoehdon.
CLEANING JAG
Puhdistukseen SmartReloader on suhtautunut kaliiperikohtaisen tarkasti. Kiväärikäyttöön tarkoitettu puikko on 66 cm varrella varustettu ja se on oikeasti liian lyhyt periaatteessa minkä hyvänsä kiväärinpiipun puhdistamiseen jos tarkoituksena on puhdistaa piippu takakautta. Mikään ei myöskään estä säilyttämästä puikkoa tässä myyntipakkauksessaan. Puhdistuspuikkoihin on saatavana joko kaliiperikohtainen puhdistustappi, johon saa kiinnitettyä työntöä varten kaliiperiryhmäkohtaisen puuvillalapun tai vaihtoehtoisesti messinkilenkki näitä lappuja varten. Systeemi onkin ajateltu siten, että piiput puhdistetaan
piipunsuun kautta ja puhdistettaessa käytetään messinkistä ohjainkaraa, joka samalla suojaa piipunsuun puikon kosketukselta. TARKKAA
SmartReloader merkki ei pidä sisällään vain jälleenlataustarvikkeita. Kokeilemissani kaliipereissa puhdistuslapun tiiveys
WWW.REKYYLI.FI. Itse käyttäisin kuitenkin mieluummin pidempää 91 cm puikkoa (tarkoitettu ensisijaisesti haulikoihin) ja patruunapesän puolelle tulevaa ohjainta. Kaupankäyntiä ajatellen puikko on pakattu järkevästi muoviputkeen, joten se pysyy ehyenä myyjäliikkeissä. Pesureita ja muita tarvikkeita on ollut saatavana lähes yhtä satunnaisesti, mutta selkeät ja keskenään yhteensopivat puhdistusvälineet ovat loistaneet poissaolollaan.
HYVÄ PUIKKO
SmartReloader puhdistuspuikko on hiilikuituvartinen ja siinä on jykevä
50
kahva, joka on laakeroitu. Toki patruunapesässä käytettävä ohjain olisi mutkikkaampi valmistettava, joskin niistäkin on saatavana varsin näppäriä ja yleisesti käyttökelpoi-
sia versioita
Lappuja ja tappeja yhdistelemällä joka kaliiperille löytyy sopiva yhdistelmä.
oli juuri sopiva ja puhdistustulos oli haluttu. Lisäksi puhdistustyö ei ole jatkuvaa sovittamista, vaan keskittyminen on mahdollista pitää itse puhdistustapahtumassa. Puhdistustappi ja puhdistuslappu sopivat tiukasti piippuun ja lapun puhdistusteho on huomattavan paljon parempi kuin silloin kun tiivistys yritetään saada aikaan toisin. Puuvillalaput ovat eri kaliipereihin erikokoisia ja soveltuvuudet on merkitty laatikoihin. Tapin päässä on piikki, johon lapun saa kiinni nätisti. helppo levittää piippuun esimerkiksi kuparinpoistoainetta. Erityisesti silloin kun piippu halutaan puhdistaa pulttilukkoisessa kiväärissä patruunapesän kautta, on tavanomaista 66 cm pituutta pidempi puikko välttämätön. Tällä systeemillä on mm. Toisin sanoen aivan yhtä suoraviivaista puhdistaminen ei isommissa kaliipereissa ole.
SMART RELOADER PUHDISTUSVÄLINEET
Valmistaja/valmistuttaja: Smart Reloader/Prima Armi Srl., Italia Hinnat: Puhdistuspuikot: Pistooli 30 cm: 33 euroa Kivääri 66 cm: 40 euroa Haulikko 90 cm: 44 euroa Pronssiharjat: 3 euroa Tappi/pidin puhdistuslapulle: 4 euroa Puhdistussilmukka: 3 euroa Puhdistuslaput: 18- 32 euroa / 250 kpl Maahantuoja: Nordis Oy, (06) 431 0301
Pronssiharjat sarjassa ovat kaliiperikohtaiset. SMART RELOADER
PUHDISTUSVÄLINEET
PUHDISTUSTYÖTÄ
Puhdistuspuikkojen valikoiman ääripäät ovat 91 cm mittainen ensisijaisesti haulikkoihin tarkoitettu puikko ja lyhyt pistooleille ja revolvereille tarkoitettu puikko. Kivääreissä puhdistustappeja löytyy kaikkiin yleisimpiin kaliipereihin. Haulikoihin ja kivääreihin on myös lenkki, johon saadaan puhdistuslappu. Luonnollisesti pienempi pää kaliipereista on paremmin edustettu ja isommissa kaliipeWWW.REKYYLI.FI
Puhdistuspuikon pää on laakeroitu, eli puikko pyörii rihlojen mukana työnnettäessä. Kaiken kaikkiaan esimerkiksi kivääreissä pärjää .27.348 välin yksillä lapuilla ja tästä pienemmille ja isommille on omat lappukokonsa.
reissa joutuu hieman soveltamaan sen mukaan, että mikä tapin ja lapun yhdistelmä toimii parhaiten. Laput on pakattu 250 kappaleen pakkauksiin ja niitä on erilaisia eri piipunhalkaisijoille. Hinta ei ole paha ja valikoima on selkeä. Pää on iso ja siitä saa hyvän otteen.
51. Kiväärin ja pistoolin puhdistuksessa käytettävien harjojen ero on pituudessa pistoolien puhdistusharjat ovat puolet kivääriharjojen pituudesta.
LAAJA VALIKOIMA
Meikäläisittäin tuotesarjaa on alkanut jo näkyä kauppojen valikoimissa. Erityisesti rihlan pohjat puhdistuivat lapuilla erittäin hyvin ja puhdistuskertoja ei tarvittu kuin keskimäärin puolenkymmentä läpityöntöä per piippu
Amerikkalaisilla on luonnollisesti ollut aina käytössään briteiltä perityt mittayksiköt, joten voidaan sanoa, että kaksi asemaailman mahtialuetta käyttää jotain muuta kuin metristä mittajärjestelmää. Kaikki pitää siis muuntaa grammoiksi, ennen kuin näiden painojen hahmottaminen onnistuu. Latausdataa tarjoavat lähinnä ruudinvalmistajat, joista suurin osa on USA:ssa. Huolimatta siitä, että kirjoittajina yrittäisimme muuttaa toimintatapaamme "metriseen suuntaan", on asioiden hahmottaminen tehtävä niitä yksiköitä käyttäen, joilla homma onnistuu. Näin vaikka asiaan on yritetty Euroopassa vaikuttaa. Pitkän linjan harrastajat, jotka ovat lähdekirjallisuuden puolesta olleet englanninkielisen kirjallisuuden varassa, ovat yleensä omaksuneet anglosaksiset mitat varsin sutjakasti.
GRAINIT (GR) VASTAAN GRAMMAT (G)
Ehkä yleisin paikka jossa meille vieraisiin mittayksiköihin tulee törmättyä, ovat luotien ja ruutiannosten painot. Asealalla vaikuttaisi kuitenkin siltä, että anglosaksinen järjestelmä on ja pysyy. Tuntuu hullulta kun eletään kuitenkin maassa jossa on jo pitkään ollut käytössä SI-järjestelmä. Sanalla sanoen grammamittoina ilmoitettuna luodinpainot ovat tavattoman epäselvän kuuloisia ja taatusti niin vaikeita muistaa, että hahmottamisesta ei
WWW.REKYYLI.FI. Esimerkkinä grainien toimivuudesta voitaisiin ottaa vaikkapa meille tyypilliset luodinpainot kaliiperissa .30. RAUTALANK A
MITTAYKSIKÖT
TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ
Olen saanut kuulla useammin kuin kerran pyrkimyksestäni käyttää sekaisin "jenkkimittoja" ja SI-mittoja, kuten tuumia ja millejä ja toisaalta painoa ajattelen mieluusti käytän graineja grammojen sijaan. Myös muualla toimivat ruudinvalmistajat ilmoittavat ruutiannoksensa graineina meneehän monen valmistajan tuotannosta leijonanosa USA:n markkinoille. Kun otetaan lisäksi huomioon, että pääosa luodinvalmistajista majailee Yhdysvalloissa, niin on todennäköistä, että grainien käyttö jatkaa voittokulkuaan. Siihen aikaan kun siviiliasetuotantoa aloiteltiin, olivat edelläkävijöinä englantilaiset asevalmistajat. Grainien käytön historia tulee siis Englannista ja USA:sta. Siellä grammamittoja ei hyväksytä. Tavallisin metsästysluotien paino on 180 gr ja esimerkiksi harjoitus- ja sotilaspatruunoissa on käytetty tavattoman paljon 150 gr luoteja. Painavimmat luodit ovat 240-250 gr ja keveimmät 110 gr. Grainien käyttöä pienten painojen ilmoittamisessa puoltaa muutama hyvin selkeä seikka.
Esimerkiksi luodinpainot ovat "aikojen alussa" vakiintuneet grainien määrittämiin painoluokkiin ja niiden kanssa kannattaa opetella elämään. Tälle kaikelle on syynsä ja joissain tilanteissa meikäläisittäin vieraammat mittayksiköt auttavat huomattavasti asioiden hahmottamisessa erityisesti asealalla.
Historia on asettanut standardit siten, että kun aseita valmistavassa maailmassa on aikoinaan ollut käytössä anglosaksiset mittayksiköt, niin ne ovat jääneet pysyväksi standardiksi asemaailmaan. Hyvin usein saamme kirjoittajina kuulla erityisesti harrastustaan aloittavien suusta kommentteja vanhakantaisten mittajärjestelmi52
en käytöstä. Grammamitoiksi muunnettuna 180 gr on 11,66 g, 150 on 9,72 g, 110 gr on 7,13 g jne. Nämä painot ilmoitetaan esimerkiksi jälleenlatauksessa hyvin usein graineina, joka vaikeuttaa joillakin henkilöillä hahmottamista tavattoman paljon. Eurooppa on sitten hassusti jakautunut kahtia, eli käytössä on molempia mittajärjestelmiä. Toisille homma me-
nee juuri päinvastoin, eli grammat eivät sano mitään ja hahmottamisen vuoksi on hyvä muuttaa yksiköt juuri päinvastaisiksi. Erityisesti jälleenlatauksessa USA:n ollessa lajin edelläkävijän asemassa, on grainien ja tuumamittojen käyttäminen levinnyt laajasti ampumaharrastajien keskuuteen myös muualla
Toisin sanoen tuumapuolelta tulee vakiintuneita "standardeja" esimerkiksi käytettävien piipunpituuksien suhteen ja myös näihin pätee selkeä
hahmottamisetu. Erityisesti vahvoilla ollaan pienemmissä ruutiannoksissa, joten esimerkiksi 25,5 gr on grammoina 1,6524. Pyöristettäessä näitä lukuja suuntaan tai toiseen, löytyy tarkempi mittaustapa graineja käyttämällä, koska yksi grainin kymmenesosa (pienin käytettävissä oleva mittayksikkö) on pienempi kuin gramman sadasosa. Esimerkiksi kiväärinpiiput ovat lähes poikkeuksetta tuumamittaisiksi pätkittyjä tai ainakin ne noudattelevat hyvin tarkasti vanhoja tuumastandardeja. Graineja käyttävillä on selkeä vahvuus hahmottamisen ja muistamisen suhteen. Hyvin usein graineja käytettäessä on mahdollista käyttää tasamääräisiä lukemia kuten esimerkiksi 66 grainia, joka vastaa
WWW.REKYYLI.FI
4,2768 grammaa. Ruutiannosten puolella grainit ovat edelleen pätevämpiä kuin grammat. 1"
2"
3"
4"
5"
6"
7"
7 1/2"
7,5 tuumaa vai 190,5 mm?
tule kerrassaan mitään. Jos asia ajatellaan päinvastoin niin 1,65 g on 25,462963 gr. Grainit ovat tässä mielessä ihmisläheisempiä. Perinteiset kiväärinpiipun mitat niin sanotuissa yleiskivääreissä ovat olleet 22" ja 24" ja lyhyemmät piiput karbiineissa ja lyhyissä kivääreissä ovat olleet monesti 16"-19" välillä. Mittayksikkönä ne ovat "kooltaan" sopivampia tämän painoluokan hahmottamisessa. Yksi gramman sadasosa on noin 0,15 gr, eli kyseessä on selkeä mittayk-
sikkökohtainen etu graineja käyttävälle.
TUUMAT (") JA METRIT (MM, CM, M)
Tuumamittojen käyttäminen on tavanomaisinta lähinnä piipunpituuksista puhuttaessa ja sanottakoon, että tähänkin pätee samoja sääntöjä kuin painoyksiköihin. Magnumkaliipereissa taas 26" on tavallinen mitta nyky53. 19"-20" on esimerkiksi battuekivääreissä tavanomainen piipunpituus
Tuumia käytettäessä mitat ovat jälleen ihmisystävällisiä ja mukavan pyöreitä. Silloin kun esimerkiksi puhutaan luodinpainoista, on metristä systeemiä käyttävä täysin muistin tai muistiinpanojen varassa kun taas anglosaksisten mittayksiköiden käyttäjät pysyvät paremmin kartalla silloinkin kun liikutaan tietämyksen kannalta heikolla alueella. Luodinpainot perustuvat pääasiassa grainimittoihin ja taulukko havainnollistaa syyt tähän.
Tuumien käyttämiselle on aseasioissa vahvat perusteet. Käytettävien luodinhalkaisijoiden tunteminen tuumina edelleen edesauttaa sitä, että tajuaa mistä eri kaliipereissa on oikeasti kyse. Piipunpituuksien hahmottamisesssa tuumat ovat vertaansa vailla ja siksi niitä käytetään laajasti myös Suomessa.. Edelleen pidempi 30" on jo erikoistuneempi ja tarkempi painotuksen suhteen ja esimerkiksi 32" piippupari taittuvapiippuisessa haulikossa vaatii jo erikoistuneen valmistustekniikan, jotta piippuparin paino ei olisi kohtuuton. Graineina painot ovat 320 ja 325 grainia. standardi perushaulikoissa ja yleensä painotus on näissä haettu aikalailla kohdalleen. Piipunpituuksien hahmottaminen on toinen selkeä paikka jossa tuumamittojen kanssa on helppo elää ja jossa huomaa selkeästi, että onko kyseessä aseeseen nähden pitkä vai lyhyt piippu. Periaatteessa kaikkien hauliannosten painot ovat lähtöisin unsseista ja hyvin usein grammamitta on vain likiarvo alkuperäiselle ilmoitustavalle. Aseiden kanssa harrastavan kannattaisi ilman muuta pyrkiä opettelemaan asioiden hahmottamisen kannalta optimaalisimmat mittayksiköt. Lisäksi ne on helppo muistaa ulkoa, joka lisää aihealueen hahmottamista. Tuumamittaisissa on paljon sellaisia kaliipereita, joissa kaliiperin nimet kertovat luodin oikean halkaisijan. Jokainen voi omalla kohdallaan päätellä, että kummalla tapaa painoero tai sen puute on paremmin hahmotettavissa.
WWW.REKYYLI.FI
Piipunpituuksia tuumaa 4 6 8 10 , , 16 18 20 22 24 26 28 30 32 mm 101,6 152,4 203,2 254 , , 406 457 508 559 610 660 711 762 813
KOKONAISUUDEN HAHMOTTAMINEN
Moni ihmettelee aseharrastajien kykyä muistaa asioita ja mittoja ulkoa. Tämän lisäksi normaalista poikkeavat mittojen ilmoitukset pomppaavat esiin.
Grainit 40 45 50 55 60 69 75 80 85 90 95 100 105 110 115 120 125 130 139 140 145 150 155 160 165 168 180 185 190 200 205 220 240 250 260 270 286 300 320 325 350 400 450 500
Grammat 2,59 2,92 3,24 3,56 3,89 4,47 4,86 5,18 5,51 5,83 6,16 6,48 6,80 7,13 7,45 7,78 8,10 8,42 9,01 9,07 9,40 9,72 10,04 10,37 10,69 10,89 11,66 11,99 12,31 12,96 13,28 14,26 15,55 16,20 16,85 17,50 18,53 19,44 20,74 21,06 22,68 25,92 29,16 32,40
Metrisesti ajatellen tämä tarkoittaa 19,44 g luotia, 777 m/s lähtönopeutta ja luodin halkaisija tässä kaliiperissa on noin 9,53 mm. Jos esimerkiksi ajatellaan .375 H&H kaliiperin ns. Samojen mittojen hahmottaminen senteiksi käännettynä on mutkikkaampaa ja jälleen on kysymys lukuarvoista, jotka eivät ole yhtä pyöreitä.
ANGLOSAKSISTEN TAHDISSA
Olipa käytettävä mittayksikkö lähes mikä hyvänsä, niin joka tapauksessa taustalla asemaailmassa vaikuttaa aina anglosaksiset mittayksiköt ja niiden käyttö. Luodinpainot perustuvat suurimmaksi osaksi grainimittoihin ja grammaperusteisia luodinpainoja ei juuri ole. Esimerkiksi 26" on päällekkäispiippuisessa haulikossa tavattoman lyhyt piipunpituus ja ase todennäköisesti sellaisella piippuparilla varustettuna varsin takapainoinen. Varsin moni kaliiperimerkintä tulee suoraan tuumamitoista ja nimenomaan luodin halkaisijasta. Toki sähläämistä kaliiperimerkinnöissä löytyy jokaisesta mittayksiköstä, mutta tuumamittaisissa kaliipereissa on yleensä selkeämpi logiikka käytettävän luodin suhteen. Woodleighin raskain luoti painaa 20,74 grammaa ja Norman raskain luoti painaa 21,06 grammaa. Samaten edellä mainittu piipunpituus perustuu lähes aina tuumamittaan mitä järkeä olisi muuten tehdä 61 cm mittaista piippua, jos tämä ei olisi likiarvo 24" piipulle. kivääreissä. Ero muistisääntöjen suhteen on selkeä. Varsinkin jenkeillä on tapana käyttää luodin tuumamitan halkaisijaa piipun reiän koon ilmoittamiseen. Tämä on suora logiikkaetu verrattuna siihen, että käytettäisiin esimerkiksi kiväärin pikkukaliiperin mittaa luodin mittana, kuten meillä on monesti tapana. Pidempi 28" on ns. Tässä kohtaa yleensä ei oteta huomioon sitä, että silloin kun käytetään hahmottamisen kannalta edullisia yksiköitä, on hahmottaminen ja muistaminen varsin helppoa. Varsinkin haulikonpiippujen kanssa tuumamitat ovat yleisesti käytössä ja
Kaliipereita tuumaa 0,243 0,308 0,338 0,357 0,375 mm 6,172 7,823 8,585 9,068 9,525
niiden avulla piipunpituuden hahmottaminen konkretisoituu. standardilatausta, niin luodin paino on 300 gr, lähtönopeutta on 2550 fps ja luodin halkaisija on .375".
54
Esimerkkitaulukko luodinpainoista grainenina ja grammoina. Esimerkiksi 7,62 mm ei ole 7,62 mm kun puhutaan luodinhalkaisijasta. Kyseessä on aseen pikkukaliiperi, ja käytettävä luodinhalkaisija tällöin on 0,308" eli noin 7,82 mm. Hyvä esimerkki hahmottamisesta on vaikkapa 9,3 mm:n raskaan pään luotien painoerot. Pidemmän päälle tämä lisää ymmärrystä ja tietämystä aseasioista huomattavan paljon ja helpottaa esimerkiksi uutuuksien hahmottamista. Käytettäviä piipun- ja luodinhalkaisijoita on käytännössä varsin rajallinen määrä verrattuna kaliipereihin yleensä. Jälkimmäinen asettaa muistamiselle huomattavasti enemmän haastetta kun taas ensimmäinen tapa koostuu tavattoman helpoista ja pyöreistä lukemista. Luodinhalkaisijat on usein helpompi muistaa tuumamittaisina kuin millimetreinä
Uutena tilaajana saat nyt puolen vuoden lehdet (3 nroa) 12 eurolla. Tilaa itsellesi tai ystävällesi Rekyyli joululahjaksi!
ULULAHJA WWW.REKYYLI.FI/JO
TUTUSTU!
3 numeroa
TARJOUSHINTAAN!
12
M Mene n nettiin ja ja tilaa itsellesi tai it la lahjaksi!
www.panostaoikein.fi
Tutustu peliin!
Sinulla on nyt ainutlaatuinen tilaisuus tutustua Pokeri-lehteen tai Poker Magazineen erikoisedulliseen tutustumishintaan. Tarjous on voimassa 30.11.2009 saakka ja koskee vain uusia tilauksia.
Kaveri mukaan!
Jos kaverisi tekee oman tilauksensa sinun suosituksestasi, sinä saat itsellesi lahjaksi hienon rahaklipsin.
TILAUSEHDOT: Kyseessä on uusille tilaajille suunnattu tutustumistarjous, joka jatkuu kolmen unnattu numeron jälkeen ilman erillistä uudistamista kulloinkin voimassaolevaan kestotilaushintaan ellei tilaaja irtisano tilaustaan tai muuta sitä määräaikaiseksi. Tilaajapalvelu, avoinna arkisin klo 816. Puh (03) 4246 5340, Fax (03) 4246 5341, s-posti tilaus@kustantajapalvelut.fi. Tarjous on voimassa joulukuun 2009 loppuun saakka ja koskee ainoastaan uusia tilaajia.
osumaenergian graafisen esityksen, Taylor Knock Out Value -laskelman ja eri latausten vertailumahdollisuudet. Ohjelman kotisivuilla mainostetaan ohjelman tarjoamaa ballistista dataa paikkansapitävänä pidemmillekin etäisyyksille ja kieltämättä tämä on totta, koska ohjelma käyttää luodinnopeuden mukaan muuttuvaa ballistista kerrointa laskelmissaan. Ohjelma on myös havainnollinen ja erittäin helppokäyttöinen. Tämän lisäksi koneella pitää olla joko Microsoftin Access 2007
WWW.REKYYLI.FI. Toistaiseksi mikään muu ohjelma ei ole ollut käytettävyydeltään näin suoraviivainen ja nopea. Tämä luonnollisesti lisää käyttömukavuutta ja ohjelmaa tulee käytettyä huomattavasti herkemmin kuin mutkikkaampia vaihtoehtoja.
EDUT KILPAILIJOIHIN
Niihin ballistiikkaohjelmiin verrattuna joita olen tullut käyttäneeksi, on FoxBallistics III äärimmäisen käyttäjäystävällinen. Kaikki on kätevästi havainnollisten pikapainikkeiden takana, joten määränpäähän pääsee suoraviivaisesti ja ilman valikoiden kautta tapahtuvaa mutkittelua. Taulukon tallentaminen tapahtuu päävalikon pikapainikkeesta ja taulukon voi tallentaa useammissa eri tiedostomuodoissa.
ikään kuin tuttu kännykkä, jonka toiminnot ovat loogisia ja suoraviivaisia ja asioita ei tarvitse tehdä mutkan kautta. Kyseessä on
OHJELMISTON VAATIMUKSET
FoxBallistics III:a varten tietokoneen näytön resoluution tulee olla vähintään 1280 x 800. Tulokset saa lisäksi helposti muutettua muotoon, joka sopii parhaiten omiin käyttötarkoituksiin. FOX BALLISTICS III
KOTIMAINEN BALLISTIIKKAOHJELMA
TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ
Kotimainen ballistiikkaohjelma on mielenkiintoinen asia monessakin mielessä. Ohjelman käyttö on huomattavasti nopeampaa kuin esimerkiksi QuickTarget-ohjelmalla ja
laskentatulosten esitystapa on huomattavasti helpompi havainnoida. Koneessa tulee olla joko Wndows Vista tai Wndows XP -käyttöjärjestelmä. Vanhastaan monelle tuttu PCB-ohjelma on tiettyyn pisteeseen asti hyvä, mutta monotoninen yhden keskimää56
räisen ballistisen kertoimen käyttäminen antaa auttamatta huonon tuloksen varsinkin erittäin pitkillä ampumaetäisyyksillä.
HELPPO KÄYTTÖ
Ohjelman etusivun pääpalkissa on nähtävillä ohjelman eri toiminnot. Suomenkielisyys, helppokäyttöisyys, mukavat pikakäyttöominaisuudet ja laskennallinen tarkkuus tekevät ohjelmasta käyttökelpoisen moneen ampumaurheilukäyttöön.
FoxBallistics sai alkunsa varsin vaatimattomana ilmaisohjelmana, joka kuitenkin hyvin nopeasti paransi laatuaan "asiakaspalautteen" myötä. Mielestäni suurin vahvuus ohjelmassa on eri muuttujiin käsiksi pääsemisen helppous ja määrätynlainen käyttöliittymän helppous. Nyt saatavilla oleva kolmas versio on maksullinen ja erittäin toimiva ballistiikkaohjelma. Nämä sisältävät mm
Ohjelmassa on kätevä laskuri tarvittavalle ennakolle liikkuvaan maaliin ammuttaessa. Ilmaisen Runtime-version saa ladattua Microsoftin sivuilta. Asennus luo tietokoneen työpöydälle kuvakkeen, josta ohjelma käynnistyy. Ohjelmaa voi kokeilla viisi kertaa maksutta, jonka jälkeen ohjelman voi halutessaan aktivoida parinkympin lisenssimaksulla. Tauluja löytyy jopa harmaahylkeelle, eli tietty paikallisuus ohjelmasta henkii varsin vahvasti...
57. käytettävän kiikarin säädöistä, kohdistusetäisyydestä jne., jotka joudutaan monessa muussa ohjelmassa määrittämään asetuksiksi huomattavasti vaikeammilla tavoilla.
tai Access Runtime 2007. Rekisteröinnissä tarvittava sovelluksen sarjanumero löytyy valikon oikeasta reunasta "Info"-valikosta.
WWW.REKYYLI.FI
FOXBALLISTICS III
Hinta: 20 euroa www.kettunet.com/FoxBallistics.html
PLUSSAT:
Suomenkielinen Tarkka laskentamalli Helppokäyttöinen Nopeakäyttöinen Havainnollinen Käytännöllisiä ja helppokäyttöisiä lisätoimintoja
MIINUKSET:
Asennus teknisesti orientoitumattomalle
Ohjelman käyttäjäystävällisenä ominaisuutena voitaisiin mainita esimerkiksi tulostettavat taulut, joihin voi vapaamuotoisesti syöttää haluamaansa dataa käytettävästä latauksesta. Lataamisen jälkeen paketti puretaan koneelle ja asennus käynnistetään kyseisestä kansiosta tuplaklikkaamalla setup.exe-tiedostoa. Kuvasta on havaittavissa se, että ohjelmaan on tavattoman helppo syöttää oleelliset tiedon mm. Samalla tällä on helppo hahmottaa tarvittavia ennakoita esimerkiksi matkan kasvaessa tai kaliiperin vaihtuessa oleellisesti.
Lentoratataulukon lisäksi ohjelma piirtää automaattisesti havainnollisen käppyrän lentoradasta. Tästä on apua erityisesti haettaessa sopivaa lähtönopeutta vaikkapa kotoisen ratahirven ammuntaan. Seuraavaksi ladataan FoxBallisticsIII.zip-paketti: www.kettunet.com/ccount/ click.php?id=8
Sen Quicklock-lukko koostuu käyttöyksiköstä, jolla asennetaan lukituselementti aseen patruunapesään. Sellainen löytyy tällä hetkellä saksaksi ja englanniksi. Vaikka IWA-messuilla oli saatu perusteellinen esittely lukon toiminnasta, väijyi mielessä pelko siitä, että lukko jumiutuisi aseeseen. Myös lukituselementin kiinnittyminen aseen pesään oli aluksi pieni mysteeri. Lukituselementillä on siis jonkinlainen muisti, mutta luonnollisestikaan Armatix ei ole kovin innostunut kertomaan sen toimintatavasta. Laitteessa ei ole minkäänlaista näyttöä, vaan se kertoo käyttäjälle asioita vilkuttelemalla punaista ja vihreää led-valoa. Jos käyttöyksikkö on lukon aivot, on lukituselementti vain "tyhmä" lihas, joka tekee varsinaisen työn. Käyttöyksikön virranlähteenä on neljä AAA-paristoa. Koska kyseessä on varsin poikkeuksellinen lukitusväline, katsoimme tarpeelliseksi tutustua ensin huolellisesti käyttöohjeeseen. Laitteen ainoat liikkuvat osat ovat ulkopinnalla oleva jousitettu holkki ja pienet teräskuulat. Sen sisäistäminen kuitenkin kannattaa. Saatavana on lukkoja kivääreihin, haulikoihin ja pistooleihin.
TEKSTI: TERO KUITUNEN
Saimme koekäyttöön lukot kivääriin (.30-06) ja haulikkoon (12). ARMATIX Q UICKLOCK
TEKNOLOGIALUKKO
Armatix tuo elektroniikkaa aselukkoihin. Käyttöohje on laadittu saksalaisella perusteellisuudella ja pientä tekstiä on A3:n täydeltä. Esimerkiksi virhetilanteissa tietynlainen vilkuttelu kertoo tietystä ongelmasta.
Juuri tässä käyttöohje on erityisen tarpeen. Täysin
tyhmä se ei kuitenkaan ole, sillä se tunnistaa oman käyttöyksikkönsä, eikä aukea muilla käyttöyksiköillä. Jos paristot loppuvat, käyttäjän ohjelmoimat tiedot säilyvät laitteen muistissa. Käyttöyksikön kyljessä on numeropainikkeet, joita käytetään paitsi lukon avaamiseen ja sulkemiseen, myös asetusten muuttamiseen. Tämä on mukava saavutus laitteelta, jossa ei ole lainkaan paristoja ja joka ulospäin vaikuttaa koostuvan teräsosista, jousesta ja ohjausrenkaista. Holkki liikkuu pituussuunnassa ja sen liike liikutWWW.REKYYLI.FI. Käytössämme olleessa laitteessa lukitus avataan PINkoodilla, mutta saatavilla on myös sormenjälkitunnistukseen perustuva malli.
LUKITUSELEMENTTI
Kun lukituselementti on paikoillaan, se tukkii aseen patruunapesän, eikä asetta voi käyttää. Ja jos valmistajan mainoslauseet pitävät paikkansa, lukon irrottaminen väkivalloin raiskaisi aseen patruunapesän pahemman kerran.
58
Kun käyttöohje oli luettu, ryhdyimme sitä seuraten kokeilemaan laitetta. Kuten arvata saattaa, mitään ongelmia ei tullut.
KÄYTTÖYKSIKKÖ
Käyttöyksikön runko koostuu muovista ja alumiinista, mutta myös se on rakenteeltaan jämäkkä
seuraaviin kaliipereihin: Lyhyet: 9x19 mm, .40 S&W, .45 ACP, .357 Mag, .44 Mag Kiväärit: .223 Rem, .308 Win, 9,3x62, .375 H&H, (ja paljon muita, erityisesti eurooppalaisia kaliipereita) Haulikot: 12, 16, 20 Hinnat: Ohjausyksikkö: 280 euroa Lukituselementti: Haulikkoon 310 euroa, kivääriiin ja pistooliin: 290 euroa Maahantuoja: Kartanokuva Oy, (050) 343 8750
Asetusvarsia on saatavana eri pituisia ja muotoisia asetyypin ja tarpeen mukaan.
59. taa kuulia. Aseella ei voi ampua, koska pesään ei edes mahdu patruunaa.
MIHIN KÄYTTÖÖN?
Armatix Quiklock on mielenkiintoinen lukitusjärjestelmä, joka ei naarmuta asetta ja suojaa monia muita aselukkoja paremmin. Jos lukon runkoa työntäisi ensin takaa, se liikkuisi suhteessa holkkiin ja avaisi lukituksen. Keskellä asetusvarsi ja oikealla lukituselementti. Kun elementti "avataan", holkki lukittuu hetkeksi taakse, kuulat painuvat aavistuksen sisäänpäin ja elementin saa vedettyä ulos aseesta. .
Vasemalla ohjausyksikkö, joka toimii neljällä AAAparistolla ja jonka käyttöliittymä koostuu numeronäppäimistä ja niiden yläpuolella olevasta led-valosta. Kokemuksen perusteella lukkoa ei aivan vähällä irroteta ja on varmaa, että ase ei säily kunnossa. kotisäilytyksessä on vaikea nähdä sen saavuttavan valtavan suurta suosiota. Mutta jos kunnollinen asekaappi ei ole mahdollinen, on Quicklok parhaita korvaavia vaihtoehtoja. Osat kiinnittyvät toisiinsa painamalla.
Lukituselementti asetetaan patruunapesään, jonne se lukittuu paikoilleen. Mieleen nousi myös ajatus, että lukon voisi huijata ulos aseesta. Avaimella toimiviin lukkoihin verrattuna Quicklockilla on yksi verraton etu: vaikka joku sivullinen saisi käsiinsä "avaimen", ei siitä ole hyötyä ilman oikeaa numerokoodia. Se ei ole asekaapin korvike, ja ns. Tässä havainnollistui lukon toimita: jotta se aukeaa, on vaikutettava holkin asemaan ja saatava se lukittumaan taakse. Mainittakoon, että tuotevalikoimassa on myös erinomaisen fiksuja Baselock-pistoolilukkoja, joissa ase on lukittuna kiinni talon rakenteeseen piipun läpi kulkevalla lukolla. Pitämällä näin lukituksen auki, lukon saisi työnnettyä edestäpäin toisella rassilla ulos. Kun lukko on "kiinni", holkki on edessä ja kuulat ulkonevat pitäen lukon paikoillaan patruunapesässä. Tätä luonnollisesti yritettiin ja voimaakin käytettiin. Mutta lukko ei liikahtanutkaan. Muutaman sekunnin kuluttua vihreä led-valo kertoo, että nyt lukon voi vetää ulos.
ARMATIX QUICKLOCK
Valmistaja: Armatix GmbH, Saksa Saatavilla mm. Vaikka valmistaja vakuuttaa lukon tarttuvan lujaan, vaikutti lukitus ensi alkuun niin heppoisalta, päätimme hieman moukaroida sitä. Lisäksi patruunapesässä oleva lukko estää myös tahattoman väärinkäytön.
WWW.REKYYLI.FI
Lukituselementti takertuu kiinni pesään teräskuulilla.
Kun elementti irrotetaan aseesta, ohjausyksikkö kiinnitetään siihen ja näppäillään oikea PIN-koodi. Tämä ei vain onnistu ilman käyttöyksikköä, josta tuleva sähkövirta aktivoi "moottorin", sähkömagneetin tai jonkin muun ja lukitsee holkin taakse. Tulevaisuus näyttää, kehittääkö Armatix vastaavaa myös pitkille aseille. Suositeltavin käyttö lukkomallille löytynee esimerkiksi jahtimatkoja tekevien keskuudesta
Vaimentimista on saatu irti kaikki hyöty ja riistaeläimet
60
ovat tippuneet ongelmitta. Niiden verrokiksi otimme muistoihin vaipuvan Lapua Subsonic HP:n. Tyypillisesti näillä patruunoilla on piipun suulla ollut tehoa 120-140 joulea. Remingtonin aliääninen otettiin mukaan vertailuun, koska sen ajateltiin edustavan hintahaitarin edullista päätä. Nyt se
on kuitenkin tiputettu pois tuotannosta ja se väistyy myös Rekyylin testipatruunaluettelosta. SK on valmistettu Lapua Oy:n Schönebeckin tehtaalla ja se korvaa Lapua Subsonic HP:n tuotelistalla. Iloisesta uutisesta innostuneena päätimme tehdä pikavertailun kahdesta vähemmän tunnetusta aliäänipatruunasta. SK SUBSONIC JA REMINGTON 22SUBSONIC - METSÄLLE!
VANHA, UUSI JA HAASTAJA
TEKSTI: TERO KUITUNEN
Metsästysasetusta ollaan muuttamassa rihlatun luotiaseen tehovaatimuksen osalta. Toivottavasti vastaavaa nähdään jatkossa, jotta metsästyslaki saadaan myös muilta osin vastaamaan todellisuutta. Uusi muotoilu kuuluu: "Riistaeläimen ampumiseen käytettävän rihlatun luotiaseen luodin osumaenergian on piipun suusta mitattuna oltava vähintään 100 joulea (E 0 > 100 J)."
Aiemmin vaatimus on ollut 150 joulea, joten käytännössä kaikki pienoiskiväärin aliäänipatruunat raskasluotisia SS latauksia lukuun ottamatta ovat jääneet karvan verran laittomiksi. Patruuna muistuttaa monissa suhteissa saman valmistajan Thunderbolt-patruunaa,
WWW.REKYYLI.FI. Lapua Subsonic HP on tarkka ja laadukas patruuna ja niinpä sitä on usein käytetty muiden aliäänipatruunoiden mittapuuna. Koska jouleraja on koettu epäoikeudenmukaiseksi ja käytännön kokemusten vastaiseksi, on aliäänipatruunoita käytetty kaikessa hiljaisuudessa. Lain kunnioituksen kannalta pahinta on ollut se, että monet lain kirjaimen täyttävät patruunat ovat kevyen luotinsa vuoksi tehottomampia luodin osuessa riistaeläimeen esimerkiksi 100 metrin päästä. Saimme sen tilalle Nordis Oy:ltä SK Subsonicpatruunoita. Toisaalta asetusmuutoksen taustalla on ollut pääkaupunkiseudun villikaniongelma, jonka selvittämisessä vaimennetun aseen käyttö on nähty
tarpeelliseksi. Nyt toteutuva asetuksen muutos on siis tervettä reagointia vakiintuneeseen käytäntöön
Keskiarvoksi viiden laukauksen osumakuvioille tuli varsin tavanomainen 13 mm. Vaikka vanhan Lapuan patruunan käynti oli melko tarkkaan tiedossa, ammuttiin sillä pohjalle vertailutulokset. Sen toimintavarmuudesta ja tarkkuudesta tehtiin ensimmäiset positiiviset huomiot Tesro-kilpapistoolin koeammunnoissa.
Vasemmalla SK, keskellä Lapua ja oikealla Remington. Kaikki nyt
Luodin lähtönopeus, m/s Patruuna Lapua Subsonic HP SK Subsonic (HP) Remington 22 Subsonic (HP) Hitain 322,3 324,8 313,0 Nopein 333,6 334,6 326,5 Keskiarvo 326,2 328,4 321,3 Nopeushajonta 11,31 9,81 13,53
Osumakuviot 4 x 5 lks. / 50 m Pienin 13 mm 9 mm 11 mm Keskiarvo 15 mm 11 mm 19 mm
SK SUBSONIC
Valmistaja: Lapua Oy / Schönebeck, Saksa Hinta: 6,90 euroa / 50 kpl Maahantuoja: Nordis Oy, (06) 431 0301
Lapua, SK: NorDis Oy, (06) 431 0301 · Remington: Normark Suomi Oy, (014) 820 711
WWW.REKYYLI.FI
61. Kaikilla kolmella patruunalla myös hitain mitattu lähtönopeus täyttää uuden tehorajan asettamat vaatimukset kirkkaasti.
Keskellä Remingtonin ruutia. Aliäänipatruuna osoittautuikin aivan eri laatuluokan tuotteeksi. Seuraavaksi ammuttiin uudempi versio, eli SK, joka nipisti edeltäjänsä tuloksista pois muutaman millin. Kiväärin piipusta tulos oli pieni pettymys, keskiarvo nousi 19 mm:iin. Jos siinä on jokin muutos, niin se on piilotettu todella hyvin. Tässä lämpötilassa nämä patruunamerkit eivät siis päästä "lentomelua" ja vaimentimella varustetussa aseessa laukausääni on olematon. SK ja Lapua ovat käytännössä sama patruuna, niiden välillä ainoa silmin havaittava ero on luodissa, SK:n luodin olleessa viimeistellympi. Keskiarvoa tarkasteltaessa on huomioitava se, että Remingtonin kolmas sarja tuotti 11 millin osumakuvion, jota on pidettävä tuurikasana. Siksi Remingtonin maahantuojana toimiva Normark Oy antoi niitä mielellään Thunderboltien korvaajaksi. Tämän vastapainoksi yhtälöön on kuitenkin lisättävä se, että monet käyttävät nykyään kiväärejä, joissa on huomattavasti nyt käytettyä lyhyempi piippu. Vaikka Remington on niin sanottu bulkkipatruuna, ei senkään laatu ole hassumpi.
STRATEGISET MITAT
Remington Subsonicin luoti painaa 2,5 grammaa ja lähtönopeutta Sako P94S:n 560 mm pitkästä piipusta kertyi keskimäärin 321 m/s. Reunoilla ovat Lapua ja SK, mutta kumpi on kumpi?
SITTENKÄÄN ALIÄÄNISIÄ?
Koeammunnat tehtiin 20 asteen lämpötilassa, jossa äänen nopeus on 343 m/s. Tehoa piipun suulla kertyy siten 129 joulea. Kuten tunnettua pienoiskiAse: Sako P94S
Kaikissa luodeissa kärkiontelo on 3 mm syvä ja sen suuläpimitta on 1,5 mm. Käytännössä Remingtonin patruunaa voidaan pitää noin tuuman osumakuvioihin pystyvänä.
kokeillut patruunat sopivat metsästyskäyttöön ja jatkossa se on myös lain mukaista. Tosin, nollakelissä luoti usein saa hieman vähemmän nopeutta, riippuen ruudin laadusta. Tämä vahvisti käsityksen, että kyseessä on sama tuote eri pakka-
uksessa. Sen tulokset Tesrolla ammuttaessa olivat olleet niin hyviä, että odotukset olivat korkealla. Tämän rajan ylittäviä lukemia saatiin muutamalle SK-patruunayksilölle, joten satunnaisesti tuloksena olisi se kuuluisa piiskan sivallus ääni. Viimeisenä penkitettäväksi otettiin Remington. Luodin paino on molemmissa 2,6 grammaa ja tehoa on keskimäärin noin 138 joulea. Remingtonissa ontelo jatkuu saman levyisenä pohjalle saakka, kun taas SK/Lapuassa se on kartion muotoinen. Lapuaa ja SK:ta voidaan pitää samana patruunana, vaikka mittauksissamme niiden lähtönopeudessa oli pieni ero (2,2 m/s). Niinpä aliäänisyyden suhteen Remingtonin patruuna on varmempi valinta.
TARKKUUS ON TÄRKEINTÄ
Tarkkuuskoe suoritettiin 50 metrin etäisyydeltä. Niiden loputtua siirtyminen SK:n vastaavaan tuskin tuottaa yllätyksiä. Jos ampumamatkat ovat lyhyempiä, sama koskee myös Remington 22Subsonicia, joka tarjoaa varsin hintatehokkaan vaihtoehdon.
REMINGTON 22SUBSONIC
Valmistaja: Remington Arms Co, Yhdysvallat Hinta: noin 3,50 euroa / 50 kpl Maahantuoja: Normark Suomi Oy, (014) 820 711
JAHTIIN!
Pienen vertailumme tulos on positiivisella tavalla tylsä. Mutta kun lämpötila tippuu vaikkapa nollaan, on äänen nopeus ilmassa noin 330 m/s. josta ei ole juurikaan hyvää sanottavaa löytynyt. Remingtonin luoti on myös aavistuksen ohuempi kärkiosaltaan, joten se todennäköisesti avautuu hieman nopeammin.
Remington Subsonic / 11 mm
väärin luoti alkaa hidastua pitkässä piipussa ja lyhyemmästä piipusta vauhtia kertyy enemmän. Lapuan Subsonic:ia kannattaa käyttää, jos niitä varastosta löytyy
Tarkkuudesta ei tingitä
KASA-AMMU
Huipputarkka kivääri on kasa-ampujan silmäterä. Sitä voi perustellusti kutsua kiväärimiehen morsiameksi. Innokkaiden kasa-ampujien mukaan eukkokin saattaa joutaa vaihtoon, mutta mieleinen ja tarkkakäyntinen kasakivääri on kuin sielunkumppani, josta ei hevin luovuta.
TEKSTI: K ARI LINDHOLM
62 WWW.REKYYLI.FI
Eurooppalainen piippuaihio ei ole kasa-ammuntaan riittävän tarkasti mitoitettu." Kasa63. NTA
Tarkkakäyntinen ase on kasa-ampujalle harrastuksen perusta. tulee lukea piipussa, valitettavasti asia on näin yksiselitteinen. Jokainen vähäpätöiseltäkin tuntuva seikka, joka edes saattaa johtaa kohti parempaa tarkkuutta, on otettu kasa-ammuntakiväärin rakenteissa huomioon."
TARKKUUSKIVÄÄRI JA "TARKKUUSKIVÄÄRI"
Kun ampumaharrastajat keskustelevat aseiden tarkkuudesta, kääntyy puhe usein korpraali Simo Häyhän saavutuksiin talvisodassa, ja sitä kautta armeijan tarkka-ampu-
jien nykyään käyttämään kalustoon. "Tehdastekoisen sarjatuotantoaseen tarkkuus ja muutkaan ominaisuudet eivät ole oikeastaan miltään osin tähän lajiin riittäviä", toteaa kasa-ammunnan moninkertainen SM-, PM- ja EM-mitalisti, aseseppä Jouko Kinnunen Äänekoskelta. Esimerkiksi sarjatuotantoaseen CIP-normien mukaan kalvettu patruunapesä on kasa-ammuntaaseeseen yksinkertaisesti liian väljä. "Toleranssien väljyys huonontaa vääjäämättä aseen käyntiä. Kasakivääri koeammutaan korkeapainepatruunalla, jossa todetaan sen kestävyys.
WWW.REKYYLI.FI
Muutoin ase tarkastetaan "villikissana" CIP-normiston ulkopuolella, toisin kuin sarjatuotantoase. "Kasa-ammuntakivääri on tarkkuuskiväärien aatelia, mutta esimerkiksi puolustusvoimien käyttämät tarkkuuskiväärit eivät ole kasa-ammuntaan riittäviä. "Armeijan tarkkuusaseet ovat varmasti riittävän tarkkoja siihen tehtävään, johon ne on tarkoitettu. "Harrastajien asekalusto on nykyään niin korkeatasoista, että vähänkin epätarkka kivääri antaisi kilpakumppaneille suhteettoman paljon etua."
PIIPPU TEKEE ASEEN KÄYNNIN
Kun tähtäimessä on todellinen huipputarkkuus, hankitaan aseen piippu yleensä Euroopan ulkopuolelta. Kasa-ammuntaan tarkoitettu kivääri rakennetaan mittatilauksesta käsityönä. Toisaalta asia on niin, että kasaammuntakisoissa niillä ei pärjää." Tästä syystä kasa-ammunnan pariin aikovan on hankitta-
va nimenomaan tarkoitusta varten rakennettu ase. Se on meille kasa-ampujille myrkkyä, kun tavoitteena on tinkimätön huipputarkkuus." Kinnusen mukaan kasa-ammuntakivääri on verrattavissa kirurgin instrumenttiin, joka on pyhitetty tiettyä tehtävää varten. "Made in U.S.A. Vaikka puolustusvoimien käyttämät uusimmat tarkkuuskiväärit ovat sinänsä esimerkiksi metsästysaseisiin verrattuina erittäin hyväkäyntisiä, tarkoitetaan kasa-ammuntaan soveltuvilla tarkkuuskivääreillä kuitenkin jotakin aivan muuta. Piiput ovat kasa-ammuntaan tarkoitetuissa aseissa huomattavan paksuja, jolloin värähtelyt ovat pieniä ja lämpövääntymät olemattomia. Syynä tähän ovat niiden rakenteelliset ominaisuudet." Puolustusvoimien uusimmat tarkkuuskiväärit ovat Kinnusen mukaan sarjatuotantoaseiden kärkipäätä, kun tarkkuudesta puhutaan. Uritusta ei Kinnusen mukaan piipuissa tarvita. "Tavoite on, että jokainen laukaus menee samaan reikään. Tehdastekoinen kivääri, olkoonkin se sportter-tukkinen ja ammuntaurheiluun tarkoitettu, ei riitä kasa-ampujalle. Sarjatuotantoaseiden puutteellisilla ominaisuuksilla Kinnunen tarkoittaa niille tyypillisiä suuria toleransseja osien mitoituksessa. Kisassa ammutut laukausmäärät eivät kuumenna piippua niin paljoa, että urittamisella olisi merkitystä aseen tarkkuuteen
Aseena oli omatekoinen, teräksinen "Mörkö", joka painaa noin 50 kiloa, ja jonka kaliiperi on 7mm WSM." Amerikkalaiset tarkkuuspiiput on tehty aina käsityönä. Ennen ensimmäistä laukausta öljyän piipun paineenkestävällä voiteluöljyllä, sillä kuiva piippu kerää helpommin vaippa-ainetta, kuin öljytty." Ammunnan jälkeen noet ja palojäämät poistetaan piipusta tupolla. Tunnettuja merkkejä ovat muun muassa Krieger, Hart ja Silen. "Itse ammun piiput sisään muutamalla laukauksella, minkä jälkeen ase puhdistetaan kunnolla. Kinnusen mukaan 20 millimetrin kasa viidellä laukauksella ei ole vielä huippukasa edes 300 metriltä, Suomen ennätys tuolle matkalle on alle 8 millimetriä, ja kisoissa ammutaan kilpasarjoja myös pidemmiltä matkoilta.
64
"VETELÄ TUKKI PILAA ASEEN KÄYNNIN, SIKSI KASAKIVÄÄRIN TUKKI PITÄÄ OLLA MAHDOLLISIMMAN JÄYKKÄ."
"600 metrin vapaan luokan kisassa olen itse ampunut parhaimmillani 10 laukauksella 68 millimetrin kasan. Myös rihlauksen laatu on erittäin korkea, eikä karkeita porausjälkiä ole näkyvissä, kuten tunnettujenkin valmistajien piipuissa. Tompakki poistetaan kuparinpoistonesteellä tai -vaahdolla, joita
WWW.REKYYLI.FI
SISÄÄNAMMUNTA JA PUHDISTUS
Ennen varsinaista käyttöönottoa uusi piippu pitää ampua sisään. "Säädettävä ampumatuki ja tukeva ampumapöytä ovat kasa-ampujan tärkeimpiä varusteita, huipputarkan aseen ohella", kertoo lajia harrastava Kalevi Ylisirniö Mäntsälästä.
kiväärin piippu on aina joko nappirihlattu, tai sitten rihlat on tehty leikkaamalla. "On selvää, että käsityönä tehty piippu on hintava, koska sen tekemiseen kuluu useita tunteja. Si-. Piipun hinta ei silti muodostu suoraan suhteessa käytettyyn työaikaan, jos verrataan sitä vaikkapa kylmätaotun piipun hintaan, joka ei sekään ole edullinen." Käsin rihlatun piipun toleranssit ovat tarkasti kohdallaan käytettyyn 6 mm PPC-kaliiperin luoteihin nähden. Kinnunen sanoo, että kylmätaottu piippu ei ole tarkkuudeltaan kasa-ammuntakäyttöön riittävä. Sarjatuotantoaseita pidetään riittävän tarkkoina jo, kun viiden laukauksen kasa sataan metriin on noin 20 millimetriä." Kasa-ammunnassa aseelta vaaditaan paljon enemmän. Jenkkipiippujen materiaalina on lähes poikkeuksetta ruostumaton teräs. "Nappivedetty piippu eroaa leikkaamalla rihlatusta siinä, että se kestää uutena kovaa patruunaa paremmin kuin leikattu." "Kylmätaonta on tavanomaista sarjatuotantoaseille, sillä se on nopea ja edullinen tapa valmistaa useimpiin tarkoituksiin riittävän tarkkakäyntisiä piippuja. säänampumisessa on useita koulukuntia, jotka tulevat Kinnusen mukaan jokainen "uskossaan autuaiksi"
Kinnunen sanoo, että aseen säilytys ammuntapäivien välillä ei välttämättä vaadi piipun öljyämistä. Sama koskee piipunsuun viimeistelyä. "Jos aseesta halutaan tarkka, pitää näiden kohtien olla ehdottomasti valmistettu huolella."
JA LISÄÄ TARKKUUTTA
Kasa-ammuntaan valmistetuissa kivääreissä ei ole milloinkaan li-
Kalevi Ylisirniön mukaan taitava tuulen lukeminen ratkaisee kasa-ammuntakisan palkintosijat. Kinnunen käyttää ammoniakkipohjaisia nesteitä ja toisinaan Forrest-vaahtoa. Kun piippu on huonelämmin ja kuiva, se säilyy ruostumatta ilman öljyäkin."
SADASOSAMILLIT HALKI JA POIKKI
Monesti kuvitellaan, että lukkopultin pitää olla lukkoaktioon tiukkasovitteinen. "Tarkkuutta on turha toivoa, jos piipun ja sulkuolkien asetuksissa luistetaan. Kinnusen mukaan hyvä käynti ei kuitenkaan löydy tuosta
WWW.REKYYLI.FI
sovituksen tiukkuudesta. "Sen sijaan sulkuolkien toleranssit ovat erittäin tärkeitä. Myös sarjatuotantoase voidaan ampua sisään kuten kasa-ammuntaan rakennettu ase. Luodin pitää jättää jokainen rihla täsmälleen yhtä aikaa." Kinnusen kokemusten mukaan sarjatuotantoaseissa sekä sulkuolkien sovitus, piipun linjaus lukkoaktioon että piipunsuun viimeistely ontuvat useimmiten. Sulkuolat hiotaan tarkasti toisiaan vastaaviksi ja myös piipun pitää olla täsmälleen suorassa linjassa lukkoaktioon nähden." Toleranssit ovat tässä äärimmäisen tarkat, jopa sadasosamillimetri pitää pilkkoa osiin sulkuolkia hiottaessa. Lopuksi piippu öljytään jälleen kostealla tupolla." Sopiva sisäänammunnassa käytettävien laukausten määrä on "muutama kymmenen". "Laukaukset ammutaan aina mahdollisimman samanlaiseen tuuleen, jonka suunta määritetään ampujan ja taulun väliselle alueelle pystytetyillä tuuliviireillä."
65. on useita erilaisia. "Piipun voi tarvittaessa puhdistaa myös pronssiharjalla. "Toiset öljyävät piipun, toiset eivät
TÄMÄ JOHTUU SIITÄ, ETTÄ LUKKORUNGOSTA HALUTAAN MAHDOLLISIMMAN JÄYKKÄ.
pasta. Piippu on aina vapaasti värähtelevä, eli sen pitää olla selkeästi
66
irti etutukista. "Kasa-ammuntakivääreissä mahdollisimman korkea laatu on aseen hankinnassa tärkein kriteeri", kertoo JO-KI aseen isä, aseseppä Jouko Kinnunen Äänekoskelta.
KASA-AMMUNTAAN VALMISTETUISSA KIVÄÄREISSÄ EI OLE MILLOINKAAN LIPASTA. Kiinnitys tapahtuu aina liimaamalla suoraan tukkiin, johon on ensin koneistettu tarkkamittainen tila laukaisukoneistolle ja lukkoaktiolle. Tavoitteena on herkkä ja tarkka laukaisu.
WWW.REKYYLI.FI. "Itse käytän piipun liimaamiseen sinistä eli hidasta Araldit-epoksiliimaa. Osat puhdistetaan ennen liimaamista rasvanpoistonesteellä." Kasakivääri on painotukseltaan tarkoituksellisesti etupainoinen. Kasakiväärissä ei ole myöskään varmistinta. Painotuksessa käytetään lyijyhauleja,
Kasakiväärin laukaisukoneisto ja lukkoaktio valmistetaan erikoismateriaaleista. Tämä johtuu siitä, että lukkorungosta halutaan mahdollisimman jäykkä. "Aseen tukki on ontto, jotta sitä voidaan tarvittaessa painottaa. Tämä edesauttaa aseen vakaata käsiteltävyyttä, kun ammunta suoritetaan ampumapöydältä ja sillä olevien ampumatukien päältä. "Kasa-ammunta lajina ei vaadi muutenkaan lipasta. Omassa JO-KI-asemallistossani ammuttu hylsy poistuu aseen pohjasta, mikä säästää hylsyt ehjinä uudelleenlataamista varten." Kasakiväärin rautoja ei kiinnitetä tukkiin ruuveilla, kuten sarjatuotantoaseissa. Sarjatuotantoaseiden pahimpia lapsuksia on piippu, joka ottaa kiinni tukkiin tarkkuuden kustannuksella
Tehdastekoisilla patruunoilla ei ole mahdollisuuksia sijoittua kisoissa kärkipäähän. " Kasa-ammuntaluodit valmistetaan niin ikään käsityönä tarkoilla mitoilla. Piiput ovat aina yksilöllisiä, identtisten piippujen valmistaminen on käytännössä hyvin vaikeaa."
67
Sulkuolkien toleranssit ovat aseen tarkkuudelle erittäin tärkeitä. "Se on tarkka ja herkkä. "Olen kehittänyt satoja erilaisia lukkoaktioita, joita tarvitaan, kun asiakkaalle rakennetaan yksilöllinen ase mittatilauksena." Kinnunen jyrsii aseidensa kiikarinjalustat kokonaisesta alumiinitahokkaasta. Sulkuolat hiotaan tarkasti toisiaan vastaaviksi ja myös piipun pitää olla täsmälleen suorassa linjassa lukkoaktioon nähden. Koneiston saa haluttaessa myös etäisyyssäädöllä.
PATRUUNAT
Kasa-ammunnassa olennainen asia on aseen lisäksi patruuna, jotka ladataan aina itse. "Vetelä tukki pilaa aseen käynnin, siksi kasakiväärin tukki pitää olla mahdollisimman jäykkä."
LAATUA EI OLE KOSKAAN LIIKAA
Sarjatuotantoaseissa hinta on usein määräävä tekijä ostopäätöksessä, kasakivääreissä taas haetaan mahdollisimman korkeaa laatua. "Se luoti, joka toimii hyvin yhdessä piipussa, ei välttämättä toimi yhtä hyvin toisessa piipussa, vaikka piiput olisi valmistettu peräkkäin. Kuvassa oikealla näkyvät kasakiväärin sulkuolat, vasemmalla tehdasvalmisteisen sarjatuotantoaseen sulkuolat.
Tehdastekoisten sarjatuotantoaseiden piipunsuiden viistämiseen ei ole useinkaan kiinnitetty kovin suurta huomiota. Kuvassa aseseppä Jouko Kinnusen rakentama JO-KI-ase.
usein 200400 gramman painotus riittää." Yleisimmän kasa-ammuntaluokan eli kevyen luokan aseen maksimipaino kisassa on 4,762 kilogrammaa, jolloin ase on ampumakunnossa, mutta ilman patruunaa. Suurimpana erona on sarjatuotantoaseissa yleinen lippaan tai makasiinin aukko, joka puuttuu kasakivääreistä tarkoituksellisesti. "Kasa-ammunnassa nykyään käytetyistä kevyen luokan aseista 99 ja puoli prosenttia on kaliiperia 6 mm PPC. JO-KI-lukko on purettavissa paljain käsin muutamassa sekunnissa, eikä nallinpala edes pääse tuon lukon sisälle. Näistä voi todeta re-
Käsityönä valmistettu lukkoaktio eroaa tehtaan tekemästä monilta osin. Laukaisuvastus on 1550 grammaa, kun sarjatuotantoaseissa se on huomattavasti suurempi, jopa parin kilogramman luokkaa. "Materiaali on kovinta alumiinia, jota on olemassa. Huippuunsa hiottu kasa-ammuntakivääri poikkeaa tavanomaisesta sarjatuotantoaseesta kaikilta ominaisuuksiltaan. "Jos laukaisu on liian jäykkä, on hyvän kasan ampuminen melkeinpä mahdotonta." Esimerkiksi Kinnusen valmistamissa aseissa laukaisun säätö on portaaton, eikä siinä ei ole minkäänlaisia kynnyksiä. Renkaat jyrsitään samoilla asetuksilla kuin muukin jalusta." Kasakivääreissä käytettävät laukaisukoneistot ovat erikoisvalmisteisia ja monipuolisesti säädettäviä. Tavoitteena on mahdollisimman suuri rakenteellinen jäykkyys.
hellisesti, että kerrankin renkaat ovat suorassa linjassa keskenään. Asia on toisin kuvassa vasemmalla olevassa kasakiväärin piipussa, jossa suu on viimeistelty huolella.
WWW.REKYYLI.FI. Materiaali on alumiinia, sisuskalut ovat karkaistua terästä." Raudat asetetaan tukkiin siten, että liipaisimen etäisyys on aseen omistajalle täsmälleen oikea. Tukit ovat myös amerikkalaisia, kuten piiputkin. Jos luodin paksuus vaihtelee, hyvää kasaa on turha toivoa. Sarjatuotantoaseissa purkamiseen tarvitaan useimmiten työkaluja. "Omassa asemallistossani esimerkiksi lukkopultin päät ovat murtolujuudeltaan paljon vahvemmat kuin missään muussa aseessa, mutta materiaali on samalla myös erittäin kovaa." Jos nalli puhkeaisi, menisi nallinpala tavanomaisessa aseessa yleensä lukon sisälle jumittaen aseen. Kinnunen käyttää valmistamassaan JO-KIaseissa hiilikuituvahvisteisia McMillanin tukkeja, jotka ovat osoittautuneet korkealaatuisiksi. Kinnunen sanoo, että kasakivääreissä käytetään toisin kun sarjatuotannossa lähes tuntemattomia, eksoottisiakin materiaaleja, kuten titaania ja erilaisia erikoisteräksiä
Kokemusten perusteella Slavia on parhaimmillaan lyhyemmillä matkoilla, mutta oikealla luodilla virkistysammuntaan riittävää
WWW.REKYYLI.FI. Jälleen todettiin, että ilma-aseen tehoon nähden ylipitkältä ampumaetäisyydeltä kaiken täytyy olla kohdallaan, esimerkiksi luodin täytyy olla symmetrinen, jotta se ei harhaudu joukosta. Tuloksista on jätetty pois pari osumakuviota, jossa yksi luodeista ei jostain syystä osunut tauluun. Ennen aseen taittamista koukkua vedetään peukalolla kohti piipun suuta, ja vasta sitten taitetaan Slavialta niskat. Manuaalissa säädettävän laukaisun vastukseksi ilmoitetaan 3-10 N, ja että tehdassäätö on lähellä maksimiarvoa. Saimme koeammuttavaksi Slavia 634:n kaliiperissa 4,5 mm:n. Myös niiden tähtäinkuva on erinomaisen selkeä ja sopii tarkkuusammuntaan. Ne ovat Slaviassa terästä, eikä nykyään tavanomaisempaa muovia. Slaviatuoteperheen ilmakiväärit ovat olleet tuotannossa jo pitkään ja niillä riittää yhä kysyntää.
TEKSTI: TERO KUITUNEN
Slavia edustaa "perusimppua". Aseen teho on toki maltillinen, joten myös jousi on kevyt, mutta sen lisäksi viritystapahtumasta puuttuvat kaikenlaiset rahinat ja nitinät. Kahdella luodilla suoritettiin kokeilut myös 25 metrin matkalta ja tuloksena oli muutamia ihan mukavia kasoja. Koska laukaisu oli valmiiksi kevyehkö, ei säätöön olisi suoranaista tarvetta puuttua. Mittauksissa totesimme sen olevan 1,3 kg. Klassiselta 10 metrin matkalta osumakuviot olivat luodista riippumatta alle 10 mm. Taittopiippuiset ovat pärjänneet ihan hienosti ilman kyseistä salpaa, joten ylimääräinen osa närästi aluksi. Jos aseen virittämiseksi on tarvetta tarttua piipusta lähempää etutähtäintä, vedetään ensin salpaa ja naksutetaan piippu irti lukituksesta. Kaliipereista saatavana ovat 4,5 ja 5,5 mm. Otetaan esimerkiksi tähtäimet. Se on taittopiippuinen jousitoiminen ase ja kooltaan käyttökelpoinen perheen junioreillekin. CZ SLAVIA 634
ILMAZETORI
Voi olla yllättävää, että CZ:n menestyksekkäimpiin tuotteisiin kuuluvat myös ilmakiväärit. Sen sijainti ja toteutus on kuitenkin niin hyvä, että salvan käyttäminen käy kohta luonnostaan. Slaviassa on tietynlaista jämäkkyyttä, joka on arvostettava ominaisuus aseessa, jolla
68
laukausmäärät voivat kohota suuriksikin. Sen piipun alapuolella on oudonnäköinen koukku, joka on piipun avaussalpa. Siinä on selkeän etuvedon jälkeen aavistus venymistä, mutta kun sitä verrataan useimpiin tämän hintaluokan aseisiin, on CZ tehnyt hyvää työtä. Ensitunnelmat aseesta olivat positiiviset, tietynlaisesta koruttomuudesta huolimatta kaikki toimii odotetulla tavalla ja monet yksityiskohdat on tehty tavallista paremmin. Aseen mekanismi yllätti sujuvuudellaan. Manuaalissa myös varoitetaan, että laukaisun keventämisen jälkeen asetta pitää kohdella varovaisemmin. Laukaisukin on hyvä. Koeammuntaa varten ase varustettiin kiikaritähtäimellä ja osumakuviot ammuttiin tuelta. Se ei muodostu ongelmaksi edes silloin, kun käyttäjä on heikkovoimainen. Ja vasta sitten taitetaan piippu.
KYMMENESTÄ JA 25 METRISTÄ SE PIENI ERO
Teknisesti Slavia 634:ssä on vain yksi tavanomaisesta poikkeava Ensimmäiset koekasat vapaalta kädeltä kertoivat ampumisen helppoudesta, kun hieman ruos-
teisillakin ilmakivääritaidoilla osumakuviot olivat peukalonkynnen kokoisia. Niinpä esimerkiksi kesämökkikäytössä, jossa satunnaisten virkistysampujien tietotaito voi olla heikompi, kannattaa laukaisu jättää hieman raskaammaksi.
ominaisuus
On suorastaan harmillista, että emme saaneet Slaviaa mukaan jokin aika sitten tehtyyn kesämökki-ilmakoiden vertailuun. Sen ohittamista ei juurikaan tunne, joten säädössä on luotettava kuuloon. Pistoolikahva on suhteellisen pysty ja etäisyys liipaisimellekin varsin lyhyt. Jälleen hyvä ominaisuus, joka puuttuu monista kilpailijoista.
Piipunlukituksessa on yksi harvoista Slavian muoviosista. Slaviassa on 11 mm:n kisko kiikarinjalkoja varten. Kun ruuvia avataan, vastus vähenee. CZ Slavia 634 kuitenkin pystyi siihen, positiivisesti. Nyt saadut kokemukset olivat niin positiivisia, että Slavia olisi todennäköisesti sijoittunut kärkisijoille.
RWS R10 Match / 5,9 mm
JSB Predator / 5,1 mm
Luodin lähtönopeus, m/s Luoti H&N Barracuda Extra Heavy H&N Diabolo Sport Gamo Match RWS R10 Match JSB Predator Hitain 198,0 251,8 236,3 229,8 Nopein 205,5 254,2 239,0 233,8 Keskiarvo 201,6 252,8 237,0 232,4 Nopeushajonta 7,54 2,43 2,7 4,03 -
Osumakuviot 3 x 5 lks. Sivusuunnan säädössä on naksut, mutta ne ovat hieman epämääräiset. Varmistin on mahdollista työntää päältä myös kun ase on taitettu, jolloin jousen saa laskettua vireestä ilman tyhjää laukausta. Naksujen välillä ruuvia saa kääntää liki puoli kierrosta ja naksahdus kuuluu varsin vaimeasti. Liipaisinkaari on toinen Slavian muoviosista.
Varmistin on kehyksen takapäässä oleva teräksinen painonappi. Pistoolikahvan muoto on linjassa tukin muun muotoilun kanssa. Sen mitoitus on tavanomainen, ja ampuminen onnistuu sekä avo-, että kiikaritähtäimellä. Lisäksi lukituskappale on muotoiltu siten, että siinä on kulumisvaraa.
suorituskykyä löytyy 25 metriin saakka.
Tukki on pyökkiä ja viimeistelty asiallisesti. Säätökehässä ei ole lainkaan naksuja, mutta säädön määrän voi todeta kehässä olevia numeroita hyödyntäen. Pysty pistoolikahva ja kulmikkaan leveä tukin etuosa kertovat, että Slaviaan on haluttu hieman sporttista ulkonäköä.
CZ SLAVIA 634
Valmistaja: Ceska zbrojovka a.s., Tsekki Kaliiperi: 4,5 mm (5,5 mm) Pituus: 1080 mm Piipun pituus: 450 mm Korkeus: 204 mm Leveys: 40 mm Paino: 3 kg Hinta: 219 euroa Maahantuoja: Aseliike Markus Remes Oy, (08) 520 99 99
KOVA LUU
Edullisen hintaluokan taittopiippuiset ilma-aseet tarjoavat harvoin yllätyksiä. Lukitus onkin tukeva ja täsmällinen. / 10 m Pienin 7,2 mm 6,0 mm 6,4 mm 5,9 mm 5,1 mm Keskiarvo 8,6 mm 7,8 mm 9,5 mm 8,1 mm 6,5 mm
25 m Keskiarvo 31 mm 29 mm -
WWW.REKYYLI.FI
69. Se toimii automaattisesti, eli menee päälle aina kun ase viritetään. Koska jousitoiminen ilma-ase riepottelee tähtäintä, kannattaa valita jalusta, jossa on jonkinlainen rekyylistoppari.
Tähtäimien säätö on asiallinen, sivusuuntaa käännetään talttapäisellä ruuvimeisselillä ja korkeussuunnassa pyörittämällä käsin suurehkoa säätökehää. Perän vetopituus on 355 mm, joka sopii suurimmalle osalle ampujista aivan pienimmät juniorit pois lukien. Varsinainen lukitus tapahtuu kuitenkin teräsosalla, joka työntyy piipun takapäästä kehykseen. Etutähtäimen tunneli on irrotettava.
Laukaisuvastuksen säätöruuvi on liipaisinkaaressa
Kiikari on vain 265 mm pitkä, johon liittyy laatikon kylkeen suurella painettu salaperäinen "Maksutov-Cassegrain" teksti.
VALO POUKKOILEE
Maksutov-Cassegrain on kaukoputkityyppi, joka syntyi 1940-lu-
vun alussa venäläisen Dimitri Maksutovin kehittäessä edelleen 1600-luvulta peräisin olevaa Cassegrain-heijastinrakennetta. Tästä täplästä se heijastuu jälleen takaisin kohti katsojan silmää. EDULLINEN RATA
TEKSTI: TERO KUITUNEN
Ampumaradoilla näkee usein ratakaukoputkia, joilla ampuja tarkastelee tauluaan suoritusten välillä. Positiivisten seikkojen listaan voidaan nykyään
WWW.REKYYLI.FI. Etulinssin halkaisija on 70 mm ja suurennosalue hulppea 25-75x. Se onkin levinnyt laajasti sekä tutkimus-, että sotilassovelluksissa. Runko on valmistettu ABSmuovista ja niinpä putki painaa alle kilon. Ajatuksena on, että etulinssin läpäissyt valo heijastetaan takaisin eteenpäin etulinssin keskellä olevaan aluminoituun täplään. Tässä lukemassa on mukana myös kevytrakenteinen tripodi, joten kuljetettavuudeltaan Hawke on mainio. Käyttäjän kannalta MaksutovCassegrain-rakenteesta tekee merkityksellisen se, että sillä saadaan aikaan pieniä, kestäviä ja tehokkaita optisia laitteita. Nyt esittelemme Hawke Sport Opticsin Nature-sarjan kaukoputken, joka sopii tähän rooliin.
70
Hawke Nature 70 mm on kompaktin pituinen kaukoputki, jonka linssit ovat nykyiseen tapaan pinnoitetut
Hjorth Ab, (03) 234 4300
71. Sen sijainti on hyvä ja kumipinnoitus antaa pitävänä otteen.
Suurennos säädetään okulaaria pyörittämällä.
Etulinssin suoja kiinnittyy kierteellä, okulaarin suoja pyhällä hengellä.
KAUKOPUTKI
lisätä edullinen hinta. Sen käyttäminen ja kuljettaminen on helppoa, mutta vastapainona on muutama heikkous. Kun jalustan alapäässä oleva ruuvi avataan, saadaan jalat pyöräytettyä hajalleen. Puutteistaan huolimatta Hawke on toimiva laite, joka lähtee mukaan seuraavillekin ratareissuilla. Esimerkiksi aseiden kohdistaminen on helppoa, kun jokaisen sarjan jälkeen ei tarvitse käydä katsomassa tauluja. Hawken varusteisiin kuuluu kuljetuspussi, joka saadaan avattua käyttöä varten.
Kuva tarkennetaan putken päällä sijaitsevasta ruuvista. Kuljetusasennossa tripodi ei suuremmin
tilaa vie ja sen saa käyttövalmiiksi muutamassa sekunnissa. Vastapainona jalusta on matala ja käytössä on oltava tukeva pöytä. Onkin sanottu, että Maksutov-Cassegrain on "optiikkaa massoille".
H AWKE NATURE 25-75X 70
NÄKYYKÖ?
Hawke osoittautui kaksijakoiseksi laitteeksi. Marraskuisen harmaana päivänä kuva muuttui maitomaiseksi, ja vaikka suurennosta ja tarkennusrullaa pyöritteli kuinka, ei parannusta löytynyt. Ensimmäisen ja tärkein on kuvan laatu kun olosuhteet eivät ole optimaaliset. Jalassa on myös kulman säätö. Jalusta on taitettavissa kokoon kuljetuksen ajaksi. Koska, suurennoksen ollessa näinkin suuri, kuva heiluu helposti. Käyttöominaisuuksien parantamiseksi Hawken alle kannattaa harkita esimerkiksi tukevaa kamerajalustaa, jollaisia saa nykyään muutamilla kympeillä. Syy on selvä, putkesta loppui valovoima, jopa pienimmällä suurennoksella.
WWW.REKYYLI.FI
Putki toki toimii ja ampumaratakäytössä kokeilemaamme 200 metrin saakka näkyy kaikki oleellinen. Toinen ratakäytössä hankala ominaisuus on silmän etäisyys. Se on niin lyhyt, että ampumalasit on käytännössä otettava pois, jotta kaukoputken käyttäminen on mukavaa. Esimerkiksi naapurin osumien spottaaminen siluettiradalla onnistuu. Toki silmä kaipaisi
kirkkaampaa kuvaa, mutta tämä on se seikka, josta ratakaukoputkissakin joutuu raottamaan kukkaronnyörejään enemmän.
HAWKE NATURE 25-75X70
Valmistaja: Hawke Sport Optics Valmistusmaa: Kiina Takuu: 10 vuotta Hinta: 215 euroa Maahantuoja: Oy K. Jos lasit ovat päässä, niiden linssi tökkii jatkuvasti kiikaria, joka sitten heiluu tärähdyksistä. Kaukoputken kolmijalka on toimiva ja kuljetusystävällinen
Jäljellä on enää monotoninen hiominen. Paketista löytyi kaikki tarvittava, poislukien ensimmäisellä käyttökerralla leukojen säädössä tarvittava talttapäinen ruuvimeisseli. Luettuani ohjeet läpi aloitin teroittimen kokoamisen. Mutta kodin rauhassa käytettäväksi perusteroittimeksi se on mainio. Kun olin tehnyt sitä noin minuutin, sain arvosanaksi 9+. Ensikertalaisen kannalta on hyvä, että ohjurin reiät ovat molemmin puolin laitetta, joten veistä ei tarvitse irroittaa terän toisen puolen hiomista varten. Alumiinista valmistettu teline on teroittimen sydän. Hiomakiven vaihto karkempaan tai hienompaan vei vain muutamia sekunteja, kuten myös hiottavan puolen muuttaminen. Tarvittaessa karkeammilla kivillä tehdään pohjat ja lopuksi hienommilla viimeistellään. Antti Heikkilä
LANSKY DELUXE DIAMOND SHARPENING SYSTEM
Hinta: 140 euroa Maahantuoja: Oy K. Kivien kanssa käytetään hiomaöljyä, jolla varsinkin karkeiden kivien liukuminen teräksen pinnalla paranee ja hiomatulos on laadukkaampi.
han monimutkaiselta ja kieltämättä sitähän se onkin. Niissä tapauksissa ensin teroitetaan terän kärkiosa, irrotetaan veitsi ja kiinnitetaan se telineeseen siten, että loppukin osa terästä saadaan kuntoon.
ENSIKERTALAINEN JA LANSKY
Olin TET:läisenä toimituksessa, kun eteeni ilmestyi veitsenteroittimen sisältävä pakkaus ja tylsä veitsi. Uskoisin, että jo tällä kokemuksella teroitustulos jatkossa kelpaisi vaativammallekin käyttäjälle. Koskaan aiemmin en ollut joutunut teroittamaan, joten tutkin hetken teroittimen osia, jonka jälkeen luin käyttöohjeet. Leukojen avautumista voi säädellä ylemmästä ruuvista, joten telineeseen saa kiinni jopa 10 mm paksun terän.
Kun terä on kiinni telineessä ja on valittu oikea teroituskulma, on homma jo lähes valmis. Kaiken kaikkiaan teroittimen toimintatapa on hyvin yksinkertainen, eikä aikaa sen keksimiseen paljoa kulunut. Kiveen kiinnitetty ohjuri pääsee liikkumaan hieman reiässä, joten kulmassa on aavistus klappia, mutta verrattuna vapaalta kädeltä teroittamiseen kulman säilyttäminen on lasten leikkiä.
Hiomakiviä on neljää eri karkeutta. Jos käyttöohjeen on lukenut kerran läpi, onnistuu teroittaminen varmasti. Käyttöohjeissa on selitetty selkeästi, miten veitsi kuuluu teroittaa ja pelkästään sitä seuraamalla sain veitsen helposti parissa minuutissa teräväksi. Tehtäväkseni annettiin teroittaa veitsi kyseistä tuotetta käyttämällä. Sen leuat kiristetään terän hamarapuolelle siten, että ote on mahdollisimman reunasta mutta myös tukeva. Oikealla valmistajan suosittelema työskentelytapa.
Telineen jalustassa on molemmin puolin neljä ohjausreikää, joilla säädetään kiven kulmaa. Valmistaja laittanut niiden nimet (extra coarse fine) muovisiin kädensijoihin mutta karkeuserot selviävät myös tunnustelemalla. Kiinnitin veitsen uudelleen telineeseen ja jatkoin työtä hienoimmalla kivellä vuorotellen terän puolia. Kun palautin veitsen sen omistajalle, hän kertoi työn jääneen hieman kesken. Sarjaa ei myöskään voi suositella maastossa mukana raahattavaksi ratkaisuksi. Hjorth Ab, (03) 234 3400
WWW.REKYYLI.FI
73. Ohjeet eivät jättäneet arvailun varaa ja veitsen teroittamisen pystyi aloittamaan nopeasti. Oikeastaan ainoa heikkous siinä on se, että jos terä on hyvin kapea, ottaa hiomakivi jyrkimmillä teroituskulmilla ohjuriin kiinni
Tällaisena hänet muistetaan nykyäänkin ja suurimmat vaikutteet mies on antanut nimenomaan revolverikaliipereiden, kuten .44 Magnumin ja .41 Magnu-
min menestykseen (vaikka jälkimmäisen "menestyksestä" voidaankin taittaa peistä). Kaksipuolisia sormisuojia oli toki ollut aiemmin amerikkalaisissa eräilyveitsissä aiemminkin, mutta Keithin ohjeet suorastaan liioittelivat suojien kokoa ja ainevahvuuksia. Customvalmistajilla hinta kuitenkin aina pysyy melko korkeana ja siitä syystä en ihmettele lainkaan United Cutleryn pyrkimystä tehdä tästä customveitsestä niin sanottu halpamalli.
HTF RECON
Kuten mainittua, United Cutlery ei ole varsinaisesti veitsivalmistaja, vaan
WWW.REKYYLI.FI. Kyseessä on Gil Hibbenin aikanaan valmistama veitsimalli, josta tätänykyä on moni custom-veitsivalmistaja ottanut vaikutteita.
TEKSTI: JARKKO KOSKINEN
Tällaiseksi luettaneen myös amerikkalainen veitsivalmistuttaja United Cutlery, joka valmistuttaa veitsensä kaukoidässä. Lähtökohtana oli, että veitsen hyvin leveän, lähes lapiomaisen terän oli oltava 440Cterästä, ja veitsessä oli oltava vahvat, messingistä tehdyt sormisuojat. Monet muut custom-veitsivalmistajat ovat ottaneet tuotantoonsa myös samankaltaisen veitsen, viittaavat he sitten veitsellä Elmer Keithiin tai ei, mutta veitsen ominaispiirteet on helppo tunnistaa kenen tahansa kädenjäljen jälkeen. HTF RECON
LEVEÄ KUIN LAPIO
Elmer Keith on aseharrastajille ehkä tuttu nimi aivan muista asiosta kuin veitsistä, mutta hän on oleellisesti vaikuttanut myös erääseen hiukan harvinaiseen veitsimalliinkin. Toki, Hibbenin tekemänä veitsi ei ikinä saavuttanut suuria myyntimääriä hinnastaan johtuen. Tällä hetkellä Hibbenin valmistama veitsi maksaa noin 600 euroa. Parikymppisenä mies aloitti elämäntyönsä karjatilallisena ja sivutoimisesti kirjoitti, lähinnä revolvereista ja niiden kaliipereista, amerikkalaisiin aselehtiin. Toisen maailmansodan jälkeen, miehen maine asekirjoittajana alkoi kasvamaan legendaarisiin mittasuhteisiin ja hän siirtyi täysipäiväiseksi asekirjoittajaksi. Tiedä sitten, miten United Cutlery on Hibbenin saanut antamaan luvan veitsen halpavalmistukseen, mutta kuten usein tapahtuu, se tuo customveitsien muotoilun myös tavallisen pulliaisen saavutettavaksi. Vuonna 1964, Elmer Keith tapasi Gil Hibbenin ja Hibben suunnitteli täysin uuden veitsen Keithin ohjeiden mukaan. Gil Hibbenin osalta veitsi pysyi tuotannossa aina sen suunnittelun
jälkeen. Gil Hibben, joka on itse 1950-luvulta asti tehnyt veitsiä, on alunperin suunnitellut veitsen Elmer Keithin kanssa ja tullut sitänykyä tunnetuksi lähinnä custom-veitsivalmistajana. Kaikki meistä eivät kuitenkaan pysty os74
tamaan useiden tuhansien dollareiden custom-veitsiä.
MIES VAIKUTTEIDEN TAKAA
Elmer Keith syntyi 1899 Missourissa, Yhdysvalloissa ja kuten alueella nykypäivänäkin, oli tekemisissä lapsesta asti aseiden kanssa. Lopputuloksena oli hyvin jykevä veitsi, jota Keith käytti aina kuolemaansa saakka. Populaarikulttuurikin on saanut Hibbenin veitsistä osansa ja mm. Rambo-elokuvan kolmannessa osassa osan saanut veitsimalli on lähtenyt Gil Hibbenin käsistä
jäisen käristyslihan vuolemiseen puualustaa vasten. Onkin vain kunkin omasta mielipiteestä kiinni, onko se sitä.
UNITED CUTLERY HTF RECON
Pituus: 250 mm Terän pituus: 133 mm Paino: 900 g Hinta: 79 euroa Maahantuoja: Teräasekeskus, (09) 4172 900
75. Leveä, pyöreäprofiilinen terä olisi voinut olla omiaan esimerkiksi nylkytehtävissä, joka valitettavasti jäi kokeilematta. Paperitesti tulee läpäistyä liehuvin arvosanoin, samaten kevyt parranajo sujuu - vaikka mikään Gillette tämäkään ei ole. Terä on paitsi leveä, myös paksu ja veitsen ruotorakenne ei ole mikään keveimpiä näkemiäni. Tavallaan nämä pienet ja mitättömät "virheet" silti tuottavat pienen pettymyksen, koska veitsen ensivaikutelma antaisi olettaa muuta. Toki, se tietenkin vain osoittaa, että suojat ovat oman tehtävänsä hoitaneet, mutta muunmuassa juuri näiden massiivisten suojien vuoksi veistä ei voi parhaimmalla tahdollakaan sanoa kovin näppäräksi.
Veitsen terä sitävastoin toimii monessakin tehtävässä varsin mukavasti. Toisaalta, kuten aina, ei tuotteen valmistusmaalla ole merkitystä (jos ei halua alkaa politikoimaan), jos tuote itse on hyvin valmistettu. Pahin ominaisuus kuitenkin on, että ennen kuin veitsen terä leikkaa jäisen lihan läpi, osuvat sormisuojat alustaan. Pikaisella vilkaisulla veitsi on valmistettu todella hienosti. Tämänhintaiseksi veitseksi, jopa erinomainen ensivaikutelma. Koolla on toki myös huonot puolensa ja tässä veitsessä erityisominaisuutena olevat sormisuojat ovat sen selkein ilmentymä. Tarkemman tarkastelun puitteissa ensivaikutelma kuitenkin hiukan karisee. Samaten veitsen paino tuo sen käyttämiseen helposti voimaa taustalle. valmistuttaa veitsensä kaukoidässä, lähinnä Kiinassa ja Taiwanissa. HTF päätettiin viedä kenttätesteihin ja sitä käytettiin samoissa perustehtävissä kuin mitä tahansa käyttöveistä. Sitä käytettiin keittiössä lihanpaloittelutoimissa kuin myös muussa ruoanlaitossa usean viikon ajan. Tähän kun lisätään myös kahvan suuri koko ja ratakiskon mieleen tuovat sormisuojat, on mielikuva valmis veitsestä, joka kestää vaikWWW.REKYYLI.FI
Yksi veitsen parhaimpia ominaisuuksia on sen tuppi. Kaikenkaikkiaan HTF Recon on äärimmäisen mielenkiintoinen veitsi. Tästä syystä spekulaatio teräksen sopivuudelta tai sopimattomuudella on vähän turhaa. Suoraan laatikosta otettuna, veitsen terä on varsin hyvässä terässä. Veistä käytettiin mm. Toinen samanlainen suurennuslasilla tehtävä huomio on, että myös terän sovituskohdassa kahvaan on pieniä koloja. Testikappaleessa ei silmämääräisesti heti huomaa mitään virhettä, mutta kun sormisuojan liitoskohtaa sormella tunnustelee, tuntee siinä selkeän kynnyksen. Aivan millin tuhannesosan tarkkuutta sovituksista ei kannata odottaakkaan, mutta tällöin kannattaa muistuttaa itseään myös hinnasta. Tähän tehtävään HTF:n teränpaksuus ei ole aivan optimaalinen ja siksikin tehtävä vaatii varsin paljon voimaa. Tämä on todennäköisesti sattumanvaraista ja vaihtelee veitsiyksilöstä toiseen. Sillä on historiaa, eikä se sellaisenaan edusta oikeastaan mitään muuta koulukuntaa kuin yhden miehen visiota täydellisestä käyttöveitsestä. Varmasti veitsi oltaisiin voitu valmistaa kalliimmastakin teräksestä, mutta tällaisena sitä on arvioitava. Rehellisesti sanottuna, terän raaka-aineella on varmasti merkitystä, mutta näiden kahden teräksen erot havaitakseen, pitäisi tätä veistä käyttää alkuperäisen 440C-teräksisen custom-veitsen rinnalla. Jykevyyden ja sormisuojien tuoman turvallisuudentunteen vuoksi sillä on helppo hakata poikki pieniä luita tai rustoja. Monilla veitsillä hakkaamisesta tulee huono omatunto, mutta tähän veitseen karkeanluonteinen käyttö sopii kuin nyrkki silmään. Joka tapauksessa, käyttötesteihin perustuen veitsestä voitiin päätellä muutamia eri asioita ja näistä tärkein on veitsen massiivisen koon tuomat erikoispiirteet. Tiedän aiemminkin veitsiartikkeleita kirjoittaessani käyttäneeni tätä adjektiivia, mutta jos aiemmin olen tarkoittanut sillä vasaran kaltaista kestävää työkalua, nyt tarkoitan sillä rautakankea. Mitään työstöjälkiä ei ole, ruostumatonta terästä olevien sormisuojien harjattu pintakäsittely sopii veitsen ulkoasuun ja muutenkin veitsi on varsin siisti. Lihankäsittely sujuu sillä kuin tanssi vain, vaikka se ei aivan keittiöveitsi olekaan. Muutenkin, ensivaikutelmaltaan veitsi antaa hyvin työkalumaisen jämerän kuvan. Tällöinkin, käyttöön olisi varmasti enemmän vaikutusta itse veitsen viimeistelyllä, kuin varsinaisella raaka-aineella. Veitsen terälinjalta kyseiset suojat kun ovat varsin kaukana, on veitsen käyttäminen tukea vasten vähän turhauttavaa. Kuten aiemmin mainitsin, ei veistä päästy valitettavasti käyttämään esimerkiksi metsästysolosuhteissa. Käyttökokemukset perustuvat siis näiltä osin melko tavallisen käyttäjän tarpeisiin ja tämän artikkelin loppupuolel-
la voidaan spekuloida vähän lisää veitsen soveltuvuudesta. Jos maailmasta pitäisi löytää yksi suhteellisen normaalikokoinen veitsi, jota ei yksinkertaisesti voi saada rikki, olisi tämä kohtaamistani veitsistä erittäin hyvä ehdokas. Pintapuolisesti, näin HTF:n (kirjainsarja tulee muuten sanoista Hunt, Tactical, Field) suhteen onkin. Ensinnäkin veitsellä on todellakin lapiomaisia ominaisuuksia ennenkuin huomaatkaan, olet jo käyttänyt veitsen terän leveyttä hyväksesi. Vaikkei se suomalaistraditionalistiselle käyttäjälle saattaa aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä, on se materiaalivahvuudeltaan ja käytettävyydeltään sitä luokkaa, jota toivoisi yhdeltä sun toiselta muultakin valmistajalta.
ka hiukan huti menneen taktisen ydiniskun.
KÄYTÖSSÄ
Vaikka nyt Hibbenin veitsen halpaversio ei ole valmistettu 440C-teräksestä, vaan halvemmasta ja hiukan pehmeämmästä 420-teräksestä, ei se erityisesti tunnu vaikuttavan käyttöominaisuuksiin. Siksi ei veitsen paketista löytyvä "made in China" -merkintäkään yllätä. Tätä tosin pyrittiin simuloimaan muutamalla eri tehtävällä, jotka veitsi läpäisi "ihan ok", eli mitään riemunkiljahduksia käyttäjien suhteen on tuskin turha odottaa
Palkintona olleen Mannlicher Pro Hunter .30-06-kiväärin luovutti Osakeyhtiö Elorannan toimitusjohtaja Pekka Helminen. Uusiin latauksiin on käytetty SST ja GMX luoteja, joiden painot kattavat kohtuullisen hyvin aina kunkin patruunan tyypilliset luodinpainot.
www.hornady.com
TILAAJAPALKINTO LUOVUTETTU
Rekyylin ja Riistan tilaajakilpailun palkinto luovutettiin onnelliselle voittajalle, espoolaiselle Rasmus Nylundille (kuvassa vasemmalla). PIENOISKIVÄÄRIN HORNADY SUPERFORMANCE TEHORAJA LASKEE!
Kauan odotettu muutos metsästysasetuksessa on toteutumassa. Uusi omistaja arveli aseelle löytyvän käyttöä erityisesti pienpetojen pyynnissä.
76 WWW.REKYYLI.FI. Pienoiskivääriltä metsästyksessä vaadittava tehoraja laskee vuodenvaihteessa 150 joulesta 100 jouleen aseen piipunsuulta mitattuna. Muutos on monessakin mielessä tervetullut ja poistaa pienoiskiväärimetsästäjien harteilta stressin käytettävän patruunan laillisuudesta.
www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2009/20090823
Hornady on julkaissut salaisuuden, jonka päällä se on maannut jo muutaman kuukauden. Salassapito on ollut hyvä markkinointikikka, sillä kaikkien mielenkiinto on kohdistunut uutuuteen, josta on lirutettu julkisuuteen ärsyttävän vähän tietoa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki .22 LR Subsonic -patruunat täyttävät kyseisen energiavaatimuksen ja yleinen käytäntö näiden patruunoiden metsästyskäytön osalta saa lainvoiman. Hornadyn uusi patruunasarja on käytännössä korotetun energiatason patruuna, jolla päästään kaliiperikohtaisesti 100-200 jalkaa (30-60 m/s) kovempiin lähtönopeuksiin patruunoiden keskimääräiseen suoritustasoon verrattuna
Näkemyksen mukaan 3-5 vuoden kuluttua myynti tulee olemaan vuosittain 560 miljoonaa dollaria, josta katetta jää noin 200 miljoonaa dollaria. Universal Safety Response Inc:n toimialana on "perimeter security provider", joten Smith & Wesson hakee kasvua alalta, jossa on vähäisempi riippuvuus jälleenmyyntiketjusta. Vastaavat luvut vuonna 2009 ovat 335 miljoonaa ja 97,8 miljoonaa dollaria. Vuositasolla nousu on ollut vieläkin dramaattisempaa. Vuoden 2008 lokakuun 1 183 279 on noustu 1 233 982 tarkastukseen. AMERIKASTA
POLIITTISTA PAKOLAISUUTTA AMERIKASSAKIN
Laadukkaista pistolien piipuista tunnettu Bar-Sto on seuraava asealan yritys, joka siirtyy pois asevastaisesta Kaliforniasta. Tiedon taustalla on FBI:n NICS (National Instant Criminal Background Check System), jonka mukaan vuoden 2009 lokakuussa tehtiin 4,3 prosenttia enemmän aseiden ostajien taustojen tarkastuksia kuin vuotta aiemmin. Kirja ei kuitenkaan opeta mitään yhtä "oikeaa" tapaa ampua, vaan esittelee myös vaihtoehtoisia tekniikoita ja ajatusmalleja. Jo jonkin aikaa on odotettu suoranaista romahdusta aseiden, patruunoiden ja tarvikkeiden myyntimääriin, mutta sitä ei ole näköpiirissä. Otso Vainio on toiminut ampuma-asekouluttajana yli kymmenen vuotta ja on kouluttanut tuhansia ampujia eri puolilta maailmaa. Vainio on saanut oppia mm. Hänen noustuaan maan johtoon, on aseita ostettu ennätysmäärin. Vuoden alusta lokakuun loppuun on kasvua ollut hulppeat 18,1 prosenttia.
Käytännön ampumataito on pakollista luettavaa jokaiselle toiminnallisesta ammunnasta kiinnostuneelle! Kirja on suunnattu sekä ammatissaan asetta kantaville että toiminnallisen urheiluammunnan harrastajille ja se käsittelee ensimmäisenä kotimaisena teoksena ampumista myös kouluttajan näkökulmasta. Kirjasta löytyy myös yleisiä toiminnallisen ammunnan harjoitteita eri tasoisine aika- ja pisterajoineen, sekä eri tahojen käyttämiä ampumakokeita. Tehtaan rakennustyöt on aloitettu ja muutto tapahtuu vuoden 2010 alkupuolella.
Uutisia
AMPUMAKOULU KIRJAKSI!
AMERIKKALAISET JATKAVAT HAMSTRAUSTA
Presidentti Obama jatkaa loistavaa myyntityötään. Kirjassa käsiteltäviä aiheita: · Turvallinen aseenkäsittely ja harjoittelu · Aseen ja varusteiden valinta ja "tuunaaminen" · Harjoitusohjelman suunnittelu · Pistoolin, revolverin, pitkien luotiaseiden ja haulikon käyttö perustekniikasta aina toiminnallisen ammunnan erikoistekniikoihin · Ampuma-asekouluttajana toimiminen Jokaisen tekniikan kohdalla selitetään nopean, tarkan ja toistettavan suorituksen edellytykset selkein kaaviokuvin ja suositellaan tekniikkaan liittyviä harjoituksia, joilla osaamistaan voi kehittää ja mitata. Nousuun on syynä paitsi aseiden myynnin kasvu, mutta myös Universal Safety Response Inc nimisen yrityksen hankkiminen. Sen uusi koti tulee olemaan Etelä-Dakotan Sturgis. Se on esittänyt näkemyksen, jonka mukaan yhtiön myynti kasvaa huimaa vauhtia lähivuosina. kuuluisassa Gunsite Academyssä, ollut IPSC-mestari Frank Garcian yksityisoppilaana ja suorittanut Heckler & Koch International Training Divisionin mestarikouluttajan pätevyyden.
Käytännön ampumataito on jo tuotannossa ja julkaistaan kevään 2010 aikana, Rekyylin tilaajille avataan pian mahdollisuus ennakkotilaukseen osoitteessa: www.rekyyli.fi
SMITH & WESSON:
TUPLAAMME MYYNNIN SEURAAVIEN 3-5 VUODEN AIKANA
Asevlmistaja Smith & Wesson näkee tulevaisuutensa valoisana. Vuonna 2010 tämän haaran odotetaan tuovan noin 90 miljoonan dollarin myynnin.
WWW.REKYYLI.FI
Tutustu Rekyylin YouTube-kanavaan:
77. Ei, vaikka presidenttiä lähellä olevat tahot ovat loiventaneet aseiden kieltopuheitaan. Kirja pohjautuu Rekyylissä julkaistuun ampumakoulu-artikkelisarjaan, jota on nyt päivitetty ja täydennetty kattavaksi tietopaketiksi
Uusin metsästyskokemukseni oli Nivalassa tapahtunut lehtokurppajahti seisovilla koirilla. Seuraavaksi on suunnitteilla taas vaihteeksi joku haulikkoprojekti. Toimistolla aika tuhertui sopivasti Riistaa ja Rekyyliä tehdessä ja sanotaanko, että meikäläiselle mieluinen tekeminen pääkaupunkiseudulla on sen verran vähäistä, että iltaisin toimistolta ei ollut lainkaan kiire hotellille. Tällä palstalla Rekyylin toimituksen jäsenet kertovat kaikesta harrastukseensa liittyvästä. Kaliiperiksi tulee tylsääkin tylsempi .308 Winchester, joka kuitenkin sopii ajattelemaani käyttöön mahtavasti. Möisivätköhän ne Berliinistä vähän sitä tarpeetonta muuria, että saataisiin Helsinki aidattua...
WWW.REKYYLI.FI
79. Se metsästysmuoto taisi viedä meikäläisen mennessään, kyllä kai se seisoja on seuraavaksi ostettava.
Arto Määttä
Toimittaja
Lapinmies kävi sitten viikon verran Helsingissä ihmettelemässä pääkaupunkiseudun elämänmenoa. Odotan innolla uusia haasteita ja mielessä on jo hieman erikoisiakin juttuja: saankohan valuluodit toimimaan siinä?
Jussi Grönstrand
Toimittaja
Viime ajat ovat sujuneet tiiviisti metsästyksen ja aseiden merkeissä. Toimituskunnan kiväärimiesten harjoittama indoktrinaatio on kantanut hedelmää, koska minulla on lupa haettuna pulttilukkoiselle kiväärille ja sopiva aseyksilökin on katsottuna. Lähinnä olen testaillut uusia patruunoita omiin haulikoihini ja kulkenut lintujen sekä jänisten perässä. Kulunut syksy ei ole ollut mitenkään erikoinen saaliiden suhteen, mutta sentään muutamia lintuja on tullut. Mielenkiintoista reissussa oli se, että jälleen kerran mielikuva Suomen totaalisesta kahtiajakautumisesta kaupungin ja maaseudun välillä vain vahvistui. Sana on vapaa.
TOIMITUS TOIMII
Tero Kuitunen
Päätoimittaja
Nyt se alkaa, nimittäin uusi aikausi harrastuksessani
Minulla on tuollainen perintönä saatu ase. Kivääri itsessään voisi olla mieluiten sarjavalmisteinen tarkkuuskivääri. Ainakin osa niistä oli FN-valmistamalla lukolla varustettuja. Vaikka minulla on jos minkämoista metsästyspyssyä kaapissa, muun muassa myös uudempi Sako, pidän kyseistä asetta kirkkaasti parhaana kiväärinäni. Ja kaukaa ampumiseen voi kaivaa kaapista toisen pyssyn. Olen nähnyt kyllä Husqvarna 1640 lukon ympärillekin Sakon valmistaman kiväärin. Muistathan liittää mukaan myös oikean nimesi ja yhteystietosi, vaikka haluaisitkin palautteen julkaistavaksi nimimerkillä. Voin halutessanne kertoa avuksi kokemuksia omastani, jota saa myös kuvata ja koeampua. Tavoitteenamme on pystyä siihen myös jatkossa. Joka tapauksessa kyseessä on artikkelin arvoinen asemalli. Nyt täytyy vain ryhtyä keräämään kasaan sopiva otanta aseita. Ymmärrän kyllä, että lehtenne käsittelee "asemaailmaa" joka suunnalta, eikä näin ole edes aina mahdollisuutta kaikkiin artikkelityyppeihin. -Arto Määttä
Kuvat ampumatilanteista, joissa näkyy suuri suuliekki, herättävät aina ihastunutta kauhistelua. Vakiopesityksena sitä on saatvana tavallisesti vain pienempien ja erikoistuneempien asevalmistajien tarjonnassa. Tämä on tavattoman mielenkiintoinen pala asehistoriaa, koska periaatteessa samasta mallista on tavattoman useita eri versioita ja tähän on vaikuttanut tavattomasti myös aseiden osien saatavuus. Yhtenä tärkeimmistä ominaisuuksista pidän oikeasti toimivaa ja iskurin lukitsevaa varmistinta. Se sopikin uudempaan lukkoon, sillä siviili-FN on aavistuksen pidempi kuin originaali 98. KYSY & KERRO
SAKON MAUSERIT
Sako valmisti aikanaan erinomaisia mauserlukkoisia aseita, joista te varmasti tiedätte paljon enemmän kuin minä, ja siksi artikkeli niistä kiinnostaisi minua. Itse omistan tätä nykyä .223:n ja tarkoituksena olisikin aloittaa jonain päivänä pitkänmatkan tarkkuusammunta isommalla kaliiperilla. On hienoa, että olemme voineet tarjota materiaalia, jota olet voinut käyttää pohjana asehankinnallesi. Mauser-lukon pakkosyöttöinen toiminta sisään ja ulos on loistavaa, passiiviset turvaominaisuudet tekevät siitä vieläkin paremman, aseessa on syöttökotelo, tukki on sutjakka, ase on kevyt ja varmasti riittävän tarkka hirvipyssyksi. Toibommekin yhteydenottoja asian tiimoilta. Husqvarna ja Sako ovat tässä suhteessa mielenkiintoisia, sillä niistä molemmat ovat valmistaneet kivääreitä FN:n lukkoaktioista. Kysymyksesi 6 mm BR Norma -kaliiperista on paikallaan siinä mielessä, että se on nostanut valta-
vasti suosiotaan ja sillä on jo jotain kaupallistakin merkitystä. -T.S.
ser-lukoista, mutta pääosa on ollut FN:n valmistetta. Toimituksellakin niitä on pari, eli tuttuja ovat. Kaliiperista voi tietysti riidellä, 8,2x57 on hirvipyssyksi tietenkin vähän alakanttiin kaikkien noin kolmilinjaisten lailla, mutta läheltä ja koirajahtiin pieniäänisenä ase on riittävä. Periaatteessa Suomessa kyseisen kaliiperin aseet ovat aina tilaustavaraa, eli todennäköisyys sille, että maahantuojilta näitä aseita löytyisi hyllytavarana, on häviävän pieni. Jos sinulla on kysymys Rekyylin toimitukselle tai haluat antaa palautetta toiminnastamme, lehdestämme tai vaikkapa nettisivuistamme, lähetä palautteesi joko kirjeitse tai sähköpostilla. Esimerkiksi Savage valmistaa kivääreitä tässä kaliiperissa, mutta muuten kyseinen kaliiperi on kohtuullisen vahvasti vain customaseiden parissa. Sako on toki tehnyt näitä vanhemmistakin Mau-
6 MM BR NORMA?
Kiitoksia mielenkiintoisesta lehdestä, jota on nyt jo sen ensimmäisestä ilmestymisvuodesta asti tullut luettua. Toivoisin muutenkin enemmän
Kiitoksia palautteesta. Uudempaan lukkoaktioon sitten pesitettiin sitten esim. Juttu tulee varmasti. Samaten High Powerissa kokeiltiin myöhemmin L57- mallissa käyttöönotettuja teknisiä ratkaisuja kuten esim. Kyselisin mahdollisuutta artikkeliin 6 mm BR Norma -kaliiperia käyttävään kivääriin. Ensimmäinen kiväärihankintani perustui juuri lehdessänne olleeseen kiväärin esittelyyn, joten odotan innolla tulevia numeroita, ja niistä löytyviä potentiaalisia vaihtoehtoja. Tähän liittyen tuntematon lukijamme lähetti meille oheisen kuvan ja arvuutteli, mikä mahtaa olla kyseessä. Nimettömiä kirjeitä ei julkaista.
Rekyyli / Palaute PL 20, 00251 HELSINKI palaute@rekyyli.fi
WWW.REKYYLI.FI. Tämän kaliiperin ase löytyy kyllä todennäköisesti hyvinkin helposti harrastajien piiristä, eli uskomme saavamme kyseisen kaliiperisen aseen jossain vaiheessa esiteltäväksi lehtemme sivuille. Aseethan eivät ole Sakon omaa valmistetta, vaan ne ovat pääasiassa FN:n "siviilimausereita". lippaanpohjan avausmekanismi ja niin edelleen. Te saisitte varmaan kirjoitettua Sakon mauser-lukkoisten tuotannon historiasta, eri malleista, tekniikasta yms. -Toimitus
Kommentoi tai kysy!
80
Palsta on tarkoitettu Rekyylin lukijoilta saatujen palautteiden ja kysymysten käsittelyyn. Makuasioita varmaan kaikki, mutta jos mauser-lukko ei olisi niin kallis tehdä, niin niitä varmaan näkyisi eri versioina vähän joka pysyssä. Sinun aseessasi veikkaisin (näkemättä) olevan vanhempaa FN:n valmistetta oleva 98- lukkoaktio, sillä suurin osa 8x57 IS (8,2x57) kaliiperin Sakoista oli näitä. kaliiperi .30-06 Sprg. -N.V.
Tarkoituksenamme on ollut tehdä näistä niin sanotuista Sako High Power -kivääreistä jonkinnäköinen artikkeli. Husqvarnan malli 460 on sama kuin yleisin Sako High Power, eli se on juuri tämä yleisin siviilimauser. Viestissä myös vakuuteltiin, että kuvaa ei ole millään tavalla käsitelty, vaan kaikki on aitoa.
artikkeleita koskien tarkkuuskivääreitä
Totuus on kuitenkin käytännönläheisempi. legendaarinen "Keith Load", jossa yhtä legendaarisen 250 grainisen "Keith-luodin" alla oli 17,0 grainia Alliant 2400 ruutia. Syy miksi kehitys lähti 1920-luvun lopulla liikkeelle, oli yksinkertainen: saatavilla oli laadukkaita aseita, joiden suorituskyky jäi mitättömäksi, koska patruunatehtailijat halusivat ladata patruunat turvallisiksi kaikille .44 SPL revolvereille. Patruunatehtaat eivät yksinkertaisesti uskaltaneet, koska käytössä oli myös sellaisia .44 Special revolvereita, jotka eivät olisi kestäneet. "oikeasta .44 Special latauksesta", mutta ilman tulosta. simia kannattaa lähestyä varoen. Koska tehtaat eivät kuunnelleet harrastajia, amerikkalaiset revolverientusiastit ryhtyivät tutkimaan .44 Special kaliiperin potentiaalia. Smith & Wessonin insinöörit ryhtyivät suunnittelemaan asetta, joka viimeisteltiin vuonna 1954 kun Remington toimitti uuden patruunan tiedot. Hän käytti ehdotuksestaan nimeä ".44 Special Magnum". Hän päätyi kasvattamaan nimikkolataustaan siten, että ruutia oli 22 grainia ja lähtönopeutta saatiin lähes 430 m/s. Lataus on toimiva vähintään 100 metriin saakka ja vaikka se kärsii nopeusvaihteluista, on tarkkuus erinomainen. Alkaen 240 grainista kohti raskaimpia luoteja, H110:lla saadaan kuitenkin enemmän lähtönopeutta verrattuna N110:iin. Lähtönopeutta kertyi liki 370 m/s ja tätä latausta pidetään tärkeimpänä välietappina kehityksessä kohti .44 Magnumia. .44 Magnum -kaliiperista liikkuu myös paljon tarinoita, erään viihdyttävän legendan mukaan se on suunniteltu ajoneuvojen pysäyttämiseen. N110:n taulukkomaksimi keskiraskailla luodeilla on monille vasta aloituslataus. .44 Remington Magnum oli syntynyt.
10,97 mm 11,58 mm
40,89 mm
32,64 mm
11,61 mm
13,06 mm
on siirtynyt enemmän urheilu- ja metsästyskäyttöön ja niinpä aseista on tehty raskaampia. Rekyyli kuitenkin pelästytti monet, olihan .44 Magnum ensimmäinen kovarekyylinen kaliiperi. Esimerkiksi vuonna 1945 he jopa julkaisivat kirjasen, jossa oli yli 1000 latausohjetta .44 Specialille. N32C:llä (0,54 g), joka on osoittautunut suorastaan sopimattomaksi ruudiksi 225 grainiselle. Rekyyli kevyessä revolverissa oli ennen kokematon, joten Smith & Wesson vaihtoi sekä rullan että piipun raskaampiin. .44 Special oli todettu tarkaksi, mutta tehdaspatruunoista puuttui metsästyksessä ja pitkän matkan revolveriammunnassa tarvittavaa voimaa. Omassa käytössäni N110 on osoittautunut riittäväksi. Suurempaa iskutehoa ajateltiin tarvittavan myös virka- ja suojelukäytössä. Siinä hylsyä oli pidennetty 1/8 tuumaa .44 Specialiin verrattuna. PATRUUNANURKK A .44 R EMINGTON M AGNUM
Mikään kaliiperi maailmassa ei ole yhtä kuuluisa kuin .44 Magnum, kiitos Clint Eastwoodin tähdittämän elokuvasarjan. N105:llä saadaan kohtuullinen nopeus, mutta sen taulukkomak-
"OIKEA .44 SPECIAL LATAUS"
Elmer Keith tarjosi useaan otteeseen patruunatehtaille ajatustaan
WWW.REKYYLI.FI. Kaliiperi .44 Magnum on kehitetty .44 Specialista. Saman valmistajan 277 grainiselle mieto ja tasainen lataus saadaan mm. Kovemmille latauksille on Suomessa tarjolla kolme hyvää ruutia, Vihtavuoren N105 ja N110 sekä Hodgdonin H110. S&W ryhtyi yhteystyöhön Remingtonin kanssa, joka sai tehtäväkseen valmistaa patruunat. Kun haetaan kovia latauksia raskaille luodeille (300 grainia ja yli) on lataajan huomioitava käytössä oleva ase. Uuden aseen mallinimeksi annettiin yksinkertaisesti .44 Magnum. Erityisesti 180 ja 200 grainia ovat sille sopivia luodin painoja. Vaikka esimerkiksi 240 gr Hornady XTP ja 21 grainia N110:ä tarjoaa tarkkuutta ja nopeutta (noin 420-440 m/s) riittävästi useimmille ampujille, voi kokenut lataaja tarvittaessa kenties ylittääkin sen jos käytössä on laadukas ase. Nimellä " .44 Associates" tunnettu jälleenlataajien ryhmä teki tahoillaan kokeiluita ja jakoi keskenään tietonsa. Myös Rugerit antavat mahdollisuuksia, mutta eivät FA:n veroisesti kestävyyden suhteen. Silti kaliiperi saavutti suuren suosion ja nykypäivään tultaessa siitä on tullut peruskauraa, jonka rekyyliä pidetään lähinnä mietona. Revolvereista Freedom Arms M83 kestää poikkeuksellisen kovia mällejä ja se on varustettu pitkällä rullalla. Ryhmään kuului myös Elmer Keith, joka oli .44 Special- kaliiperin äänekkäin puolestapuhuja. 1950-luvun alussa Smith & Wesson alkoi yllättäen kuunnella Keithiä. Keith ihastui kaliiperiin täysin ja se korvasi hänen käytössään .44 Specialin. Sieltä tulee myös yleinen harhaluulo, että kyseessä on "maailman tehokkain" käsiasekaliiperi. Niinpä Keith kehotti heitä pidentämään hylsyä samaan mittaan kuin .357 Magnumissa ja rakentamaan aseen sen ympärille. Esimerkiksi S&W 29:llä ampuvan kannattaa suhtautua maksimiarvoihin varsin vakavasti. Tietoa kertyi lähes kolmen vuosikymmenen ajan ja lopputuloksena oli mm. Kun niitä alkoi tulla tuotantolinjalta, järjestyksessä kolmas yksilö luovutettiin Elmer Keithille, joka ryhtyi välittömästi kokeiluihin. Syykin on selvä, kaliiperin käyttötarkoitus
LATAAMALLA MONIPUOLINEN
Edulliseen tarkkuusammuntaan käy esimerkiksi Archipelago Bullets:n pinnoitettu 225 gr puristeluoti kyyditettynä 0,76 grammalla N340:tä. "Oikeisiin .44 Magnum latauksiin" lähtökohdaksi valikoidaan kova valuluoti ja H110:n maksimi.
81
REKYYLI-INFLAATIO
Smith & Wesson valmisti ensimmäiset aseet .44 Special -kaliiperisen 1950 Target mallin pohjalta
Jos tätä ei korjaa, välys tulee kasvamaan entisestään ampumisen aiheuttaman rasituksen takoessa pintoja. Kasat 25 metrin päähän 15-20 cm luokkaa. ETUVETO
LIIKAA
VALMISTUSVIRHEITÄ
Pistoolissa piipun sovitus varsin hyvä, mutta silti käyntitarkkuus todella vaatimaton. Tähän vikaan auttaisi vain uusi rulla, mutta olen tuonut aseen itse ulkomailta, joten en voi pyytää Suomessa takuukorjausta. Piipunsuun kruunauksen jälkeen kasat kutistuivat noin 3-5 cm kokoluokkaan. Nämä aseet eivät koskaan palaa tehtaalle aiheuttamaan takuukustannuksia. Jos viallisten aseiden määrä pysyy sopivissa rajoissa, on edullisempaa tehdä takuukorjauksia kuin parantaa valmistusprosessia. Suomalaiset maahantuojatkin joutuvat kantamaan vastuuta tehtaan virheistä, sillä he eivät useinkaan saa tehtaalta takaisin todellisia takuukorjausten kustannuksia. Erään valmistajan aseista melko tarkkaan joka toinen on vaatinut korjauksia ennen kuin sitä on järkevästi voinut käyttää ammuntaan. Tämä vika oli onneksi helppo ja halpa korjata itse laittamalla väliin prikka, tosin rullan ja piipun liekkiväli on nyt aavistuksen isompi kuin haluaisin. Pistoolissa piipun sovitus todella huolimattomasti tehty, kasat 25 metriin 15-20 cm luokkaa. Tässä optimoinnissa auttaa myös se, että moni aseen omistaja ei koskaan huomaa vikoja, ei edes sellaisia, joita tuossa edellä luettelin. Ase makaa kaapin perällä. Ase on ollut jo useamman kuukauden takuukorjausmatkalla, saa nähdä näenkö sitä enää koskaan. Takuukorjauksena on piipun sovitus korjattu, mutta olen jo tilannut omaan laskuun uuden laatupiipun.
NUMERO 1/2010
82
ilmestyy tammikuun lopulla 2010
WWW.REKYYLI.FI. Revolverissa rullan kurkut jätetty viimeistelyporaamatta. Asesepän tutkimuksessa kävi ilmi, että piipun kiinnitysreikä on porattu runkoon vinoon. Olen viime vuosina ostanut varsin paljon uusia amerikkalaisia aseita. Revolverissa 0,004" tuuman pitkittäisvälys rullassa, rulla siis liikkuu eteenja taaksepäin. Hinnaltaan tonnin kummankin puolen olevat käsiaseet ovat näköjään monella valmistajalla melkoista romua. Ei sitä kehtaa myydäkään kun tietää sen huonon kunnon. Suomalaista aseharrastajaa tämä käytäntö risoo valtavasti, koska täältä ei voi vienti- ja tuontilupien vaivan takia käytännössä mitenkään lähettää asetta amerikkalaiselle tehtaalle takuukorjattavaksi. Revolverissa rullan kurkut noin 0,004" ylimittaiset eli piipun reikää suuremmat. Kaiken kaikkiaan ostamistani aseista arvioisin noin joka viidennessä olleen sellaisia valmistusvirheitä, että aseet on pitänyt takuukorjata tai takuun puuttuessa korjauttaa asesepällä omistajan kustannuksella.
MINKÄLAISIA VIRHEITÄ ASEISSANI ON OLLUT?
Revolverissa piipunsuun kruunauksessa sellainen kolhu, että tarkkuus on mennyttä. Valitettavasti on pakko todeta, että sillä hinnalla ei ole vielä mitään takeita, että ase olisi kunnossa. Siinä hintaluokassa on sentään hyvä mahdollisuus saada heti ehjä ase.
SA SU MAT TIL A
Edellisen numeron ase-esittelyt kirvoittivat muutamia lukijakommentteja. Eikö yli tuhannen euron hintaan pitäisi saada ehjä ja toimiva ase. Yllä kuvattujen ongelma-aseiden hintahaarukka on noin 800-1500 euroa. Revolverissa vino liekkiväli ja kehno käyntitarkkuus. Valmistaja lupailee tilalle uutta asetta, saa nähdä miten sen järjestävät USA:sta tänne Suomeen. Kasat 25 metriin 10-15 cm luokkaa. Nyt alan ymmärtää niitä, jotka ovat siirtyneet ostamaan monen tuhannen euron aseita. Ymmärrän jossain määrin sen, että tehtaalta päästetään markkinoille viallisia aseita. Samassa aseessa oli myös pesien kohdistus piippuun hieman pielessä, sen onnistui onneksi aseseppä korjaamaan ilman rullan vaihtoa. Valmistuksen laadun parantaminen ja laatutarkistukset tehtaalla lisäävät kustannuksia. Pistoolissa piipun sovitus huolimattomasti tehty ja patruunapesän ja piipun sisäpinta täynnä naarmuja ja työkalun jättämiä piippumateriaalin purseita. Tuelta ammuttuna noin puolen metrin (sic!) kasoja 25 metrin päähän. Kurkkujen halkaisija noin 0,004" liian ahdas ja pinta karkea kuin perunapelto. Aseeseen on tulossa tehtaalta uusi piippu, ehkä se siitä vielä toipuu. Ei ole peruste takuukorjaukselle, joten olen tilannut itse uuden laatupiipun
Aseet sopivat loistavasti pitkän matkan tarkkuusammuntaan.
Huippuuutuus
419,-
469,-
Huippuuutuus
· lähtönopeus häkellyttävät 325 m/s · kaliiperi 4,5 mm · Tarkkuusrihlattu piippu, jossa vaimenninkierre valmiina · irrotettava ilmasylinteri painemittarilla · varmistin · säädettävät Truglo-valokuitutähtäimet · Säädettävä laukaisu · paino 3,3 kg · pituus 1000 mm · piipun pituus 495 mm · kiilaurat kiikaritähtäimen kiinnittämiseen · säädettävä perälevy · saatavana synteettisellä ja puutukilla · Lisävarusteena käsipumppu ilmasäiliön täyttämiseen
Hatsan 155
Vipuviritteinen, lähtönopeus käsittämättömät 380 m/s! Synteettinen- tai puutukki, jossa säädettävä rekyyliä vaimentava Triopad-perälevy, Truglovalokuitutähtäin, pituus 1210 mm, paino 4,6 kg
Hatsan 125 T
Lähtönopeus 375 m/s! Synteettinen tukki, jossa säädettävä rekyyliä vaimentava Triopad-perälevy, pituus 1250 mm, paino 3,6 kg
Hatsan 90 T
Lähtönopeus 300 m/s, synteettinen tukki, Truglo-valokuitutähtäin, pituus 1140 mm, paino 3,1 kg
Katso kaikki mallit osoitteessa www.normark.fi!. Paineilmatekniikkaa huippuhintaan!
Hatsan AT44S ja AT44W. Hatsanin uudet ja erittäin edulliset paineilmatoimiset ilmakiväärit tarjoavat tehoa ilman rekyyliä