Rekyyli 8/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

BENELLI MR1 .223 HAASTAJA HAULIKKOTEHTAASTA RAILGUN LAVETTIKIVÄÄRI VAPAAN LUOKAN KASA-AMMUNTAAN. VANHAN ILMAKIVÄÄRIN KUNNOSTAMINEN Krieghoff 8 2 010 7 90 OPTIMA-TS 2000-luvun drillinki GSG& ISSC 1911 M22 "1911 JA GLOCK" KALIIPERISSA .22LR 685446-1008 10008 PAL.VKO 2011-06 6 4 14886 8 5 4468 TEE-SE-ITSE: KRONOMETRI, HAULIKON PIIPUN HIONTA, SINISTYS..
Perheelliset lukijamme ovat suurella todennäköisyydellä kohdanneet mitä oudoimpia käsityksiä siitä, kuinka "aseiden pitäminen kodissa altistaa lapset niiden vaikutukselle". Ja koska etukäteen ei tiedetä, kuka lopulta kiinnostuu aseista, on käytännössä kaikki lapset syytä tutustuttaa aseisiin ja ampumaharrasteisiin, jotta heille voi kehittyä niihin normaali suhde. Ilmeisen monet uskovat, että ase, eloton metallista, muovista ja puusta valmistettu esine pystyy ottamaan lähettyvillään olevat ihmiset valtaansa ja että erityisesti nuoret ihmiset ovat alttiimpia sen vaikutukselle. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Fire-kustannus Oy vastaa Rekyylin toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Perheen poikia taas kiinnostavat mopot ja muut teinipoikien jutut huomattavasti enemmän. Mutta mikä on totuus. Aseisiin ikään kuin kasvetaan kiinni ja ne ovat osa kasvuprosessia. Sama koskee niitä, joiden lapsuuden kodissa aseita demonisoidaan. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Eräässä perheessä isän kaikki vapaa-aika kuluu ammuntaharrastukseen ja taloudessa on siksi myös paljon aseita. Perheen lapset, jotka ovat nähneet aseita syntymästään saakka liki päivittäin, suhtautuvat niihin täysin välinpitämättömästi. Loput sitten sijoittuvat näiden "ääripäiden" väliin. Kuten perheen kolmevuotias poika asian kiteytti: "isin leluja". Olen tehnyt myös samojen aikuisten eri-ikäisistä lapsista muutamia havaintoja. Toisessa perheessä tilanne on aiemmin ollut edellä kuvatun kaltainen, mutta lasten saavuttaessa nyt teini-iän, on 13-vuotias tytär osoittanut kiinnostuksensa heränneen ja ryhtynyt käymään isänsä kanssa radalla. Ainoa käytännön ero näiden ryhmien välillä on se, että ensimmäisessä tapauksessa lapsi kasvaa vähitellen mukaan harrastukseen ja tällöin hän myös väistämättä oppii asiallisen aseen omistuksen kulttuurin. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Toimikoon oma tuttavapiirini esimerkkinä. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Näkemys esitetään täydellisellä varmuudella, vaikka sen esittäjällä ei ole aseista minkäänlaista kokemusta. - Tero Kuitunen REKY YLI pl 20, 00251 helsinki puh: 09-827 5556 email: toimitus@rekyyli.fi www.rekyyli.fi ISSN 1459-4633 PÄÄTOIMITTAJA Tero Kuitunen TEKIJÄT Esa Höysniemi Marko Tammelin Vesa Julin Jouko Matalamäki Risto Kuosa Erkki Lahtinen Jussi Grönstrand Arto Määttä Juha Hirsimäki Janne Laukkanen Sasu Mattila GRAAFIKKO Antti Teittinen VALOKUVAAJAT Antti Teittinen Esa Toivonen Arto Määttä ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET asiakaspalvelu@rekyyli.fi puh: 09 827 5556 (klo 8:00-16:00) MEDIAMYYNTI Jani Leskinen 0400 613 744 jani.leskinen@firekustannus.fi TILAUSHINNAT 12 kk 63,20 euroa kestotilaus 49,95 euroa / 12 kk KUSTANTAJA Fire-kustannus Oy PL 20, 00251 HELSINKI Rekyylin kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Fire-kustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Olisikin suotavaa, että tulevaisuuden harrastajat saataisiin tekemisiin aseiden kanssa jo lapsuusiästä lähtien. Emme takaa Rekyylissä julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Jos asiallisesta informoinnista huolimatta tällaisen aivopestyn henkilön asenne kuitenkin säilyy, sijoitan henkilön syyntakeettomien luokkaan. Siksi en ota tällaisia kavahduksia henkilööni. Aseet ovat arkipäiväisiä, mutta niihin liittyvät säännöt ja rajoitukset ovat itsestään selviä. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Valtamedian aivopesulle altis ihminen ei voi olla kovin terävä. Rekyyli ilmestyy 8 kertaa vuodessa. REKYYLI ITSELATAAJAT HUOMIO! Muunnostaulukko 1 gramma (g) = 15,43236 grainia 1 graini (gr) = 0,064799 grammaa grainia 40 60 80 100 120 140 grammaa 2,59 3,88 5,18 6,47 7,77 9,07 grainia 180 200 240 300 400 500 Kansainvälisen tavan mukaan Rekyyli-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. Jälkimmäisessä tapauksessa kieroutumiselle on olemassa suuremmat edellytykset. Seitsemäs vuosikerta. Kaikki oikeudet pidätetään. Pahimmille kauhistelijoille kun on täysin mahdotonta yhdistää kaksi arkipäiväistä asiaa: aseet ja nuoret. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Rekyyliin lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Näiden tavallisten tarinoiden vastapainona tunnen useampia, joiden lapsuudenkoti on ollut tiukasti asevastainen, mutta silti aseet ja ampuminen ovat vieneet mennessään. Käytännössä siis aseille "altistuneista" lapsista osa kiinnostuu ja ryhtyy harrastamaan, osa ei. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla. grammaa 11,66 12,95 15,55 19,43 25,91 32,39 1 unssi (oz) = 28.34952 g 100 g = 3,5273962 unssia 1 tuuma (") = 25,4 mm tuumaa 10 15 20 mm 254 381 508 tuumaa 25 30 40 mm 635 762 1016. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Tutkittuaan 20-vuoden ajan eri puolilla maailmaa tapahtuneita koululaisten tekemiä väkivallantekoja, Langman toteaa, että asekulttuurin parissa kasvaneelle nuorelle ampuma-aseen väärinkäyttäminen on epätodennäköistä, koska aseen väärinkäyttäminen sotii kasvatuksessa saatua toimintamallia vastaan. Mutta se, mikä minua oikeasti huolestuttaa, on tulevien ammunnanharrastajien kohtalo. Jos joku on tästä kanssani eri mieltä, pyydän tutustumaan tohtori Peter Langmanin teokseen "Kouluampujat". Useimmilla nyt aikuisena ammuntaa, aseita tai metsästystä harrastavilla henkilöillä on esimerkiksi isä opastanut alkuun harrastuksessa. PA AKIRJOITUS Vaarallinen yhdistelmä? Olen viimeaikoina joutunut muutamia kertoja tilanteisiin, joissa minua ennestään tuntematon henkilö kavahtaa saadessaan tietää harrastukseni. Vaikka Suomen henkisessä ilmapiirissä tapahtunut muutos on ollut tiedossani, ovat nämä käytännön kokemukset herättäneet minua pohtimaan tulevaa
18 SISALTO aseet 6 KRIEGHOFF OPTIMA-TS 12 GSG 1911 JA ISSC M22 18 BENELLI MR1 24 HEYM SR30 SNIPER 28 RAILGUN VAPAAN LUOKAN KASAKIVÄÄRI BENELLI MR1 patruunat & tarvikkeet 56 FEDERAL BALLISTICLEAN .223 REM 58 58 DO ALL TRAPS KIEKONHEITIN DO-ALL-TRAPS -KIEKONHEITIN tee-se-itse 34 TEE-SE-ITSE: Nopeusmittari 38 TEE-SE-ITSE: Haulikon piipun hionta 40 TEE-SE-ITSE: Aseen ulkopinnat kuntoon 42 TEE-SE-ITSE: Wanhan ilmakiväärin kunnostus 54 NÄIN-SE-TEHDÄÄN: Ruger-revolverin laukaisun sepitys kolumnit & vakiopalstat 44 LATAUSKOULU OSA 18: HAULIKON PATRUUNAT, VÄLINEET 48 RAUTALANKA: KIVÄÄRIN KOHDISTAMINEN 60 THREE GUN TOURNAMENT RAPORTTI 64 SILLISALAATTI LATAUSKOULU, OSA 18: HAULIKON PATRUUNAT, VÄLINEET 44 66 ETUVETO
6 WWW.REKYYLI.FI
Esittelyase on tästä oiva esimerkki, sianselkäperä, baijerilainen poskipakka sekä etutukin etupäähän muotoiltu tropfnase puhuvat puolestaan. Monet vierastavat sianselkäperän mallia, mutta se on kuitenkin eräs käytännöllisimmistä silloin, kun asetta käytetään vuoroin kiikarilla tai ilman. Asetyypin idea sinänsä säilyy perinteisenä ja palvelee metsästäjää siinä missä ennenkin, mutta jotkut valmistajat ovat halunneet korjata kiinteän luotipiipun osumia siirtävän taipumuksen. Krieghoff on vastannut ongelmaan suunnittelemalla vapaasti värähtelevän ja säädettävän luoti- piipun. Valmistusohjelmaan kuuluvat paitsi perinteisellä, kiinteällä piippurakenteella olevat mallit, myös viimeisemmän tietotaidon mukaisesti rakennetut. Toki asetta saa myös kiinteillä piipuilla, mikäli perinteisyys painaa käytännöllisyyttä enemmän vaakakupissa. KRIEGHOFF OPTIMA-TS Drillinkejä valmistetaan lähinnä Saksassa ja Itävallassa, joitakin myös Italiassa. KRIEGHOFF OPTIMA-TS 2000-luvun kolmipiippu Myös drillinki voi olla rakenteeltaan moderni. Valmistajasta riippumatta, näiden aseiden tyyli on ulkoisesti perin manner-euroop- palainen. 120 vuotta vanhat perinteet takaavat, että homma on hanskassa. Ensimmäiset suunnitelmat tehtiin vuonna 2002 ja käytännön toteutus on nyt esiteltävässä Optima TS-drillingissä. Varsinkin drillingissä kiikariasennus tahtoo väkisinkin nousta melko korkealle, koska jo itse aseen rakenne on alun alkaen korkeahko. Tietty perinteisyys on niin sidoksissa dril7. Kenelläkään toisella asevalmistajalla ei ole yhtä monia drillinkivaihtoehtoja saatavana kuin Krieghoffilla. Tästä syystä sekä alkuperäisen patruunatyypin vaihtaminen että eri piippujen osumapisteiden yhteensovittaminen on ollut omatoimisesti lähes mahdotonta tai parhaimmillaankin äärimmäisen työlästä kokeilua. Krieghoffin ratkaisu on säädettävä ja lähes täysin vapaasti värähtelevä luotipiippu, joka Optimassa sijaitsee haulipiippujen alla. TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI Krieghoff on ehkä tunnetuin saksalaisista yhdistelmäaseiden valmistajista. Niin drillingissä kuin monissa muissakin kiinteäpiippuisissa yhdistelmäaseissa jonkinlainen WWW.REKYYLI.FI ongelma tai epäkohta on aina ollut aseen taipumus toimia vain jollakin tietyllä latauksella ja toiseksi luotipiipun osumien vaeltaminen lämpölaajenemisen seurauksena
Euroopassa tällaista asetta käytetään yleisesti ajojahdeissa ja silloin myös vapaasti värähtelevä luotipiippu pääsee oikeuksiinsa, laukausmäärä voi hyvissä olosuhteissa olla suhteellisen suurikin. Ase virittyy vasta kun varmistimen paikalla oleva viritin työnnetään eteen. Kiikaritähtäin jalkoineen painaa 600 grammaa. TEKNISIÄ OMINAISUUKSIA Laukaisukoneisto on tavanomainen kaksiliipaisiminen, jossa ensimmäisessä liipaisimessa on herkistin. Esittelyaseen koristeluna on pieni eläinkaiverrus, johon kuuluu lisäksi ykkösluokan puut. Kaksoistoiminto tarkoittaa, että mikäli viritinvipu on työnnetWWW.REKYYLI.FI. Piipun valitsin sijaitsee piippujen avausvivun vieressä ja sillä valitaan ensimmäiseksi joko oikea haulipiippu tai luotipiippu. Laukaisuvastus on tehtaan ilmoituksen mukaan säädetty välille 1000 - 1500 g. Painoa ilman kiikaritähtäintä kertyy vain 3,4 kg eli tavanomaisen kaksipiippuisen aseen verran. Myös lukkorungon sivut on muotoiltu siten, että kriittisimmässä kohdassa kestävyyttä ajatellen on enemmän materiaalia. Optimassa perän harjan pudotus on edestä 30 mm ja takaa 60 mm sekä siinä on lievä sivuvääryys oikeakätiselle. Pienten hirvieläinten jahti on myös muokannut drillingin luotipiipun kaliiperia meillä aiemmin käytettyä suuremmaksi. Valitsimessa on selkeästi merkitty kumpi piipuista tulee milloinkin käyttöön. Uuteen Optimaan on mahdollista saada tehdasasennuksena täyspitkiä ja säädettäviä KS-sisäpiippuja useissa eri kaliipereissa välillä .22 Magnum - 9,3x74R. Vaikka esimerkiksi .222 riittää kauriille, jäisi sillä valkohäntäpeuran metsästys kokonaan pois. Meillä drillingin kohtalaisen uutta käyttöaluetta on valkohäntäpeuran ja metsäkauriin metsästys perinteisen linnustuksen ohella. Koska kaliiperi on 7x65R, on avotähtäimet suunniteltu suurta riistaa silmällä pitäen. Myös paino on pidetty hyvin kurissa, huolimatta tavanomaista paksumpiseinäisestä luotipiipusta. Kaiverrettavat eläimet voi valita oman maun mukaan asetta tilattaessa, myös puut ovat tällöin ykkösluokkaa. Kun luotipiippu sijaitsee alinna, on hylsyn poistaminen joskus hankalaa, erityisesti urakantaisilla patruunoilla. Luotipiipun jäykkyyttä on lisätty sen läpimittaa kasvattamalla, koska se on kiinteästi kiinni vain takaosastaan. Optimassa hylsyn saa ulos melko helposti, mutta laippakantainen hylsy poistuu nopeasti myös asetta kallistamalla. 8 Luotipiippu on suupuolelta vapaasti värähtelevä, joten useamman peräkkäisen laukauksen ampuminen ei juurikaan vaikuta osumapisteeseen. Avotähtäimet on suunniteltu suuremmalle riistalle. Piippuyhdistelmän pituus on 55 cm ja aseen koko pituus 98,5 cm. Hallintalaitteet ovat selkeät ja varsin helppokäyttöiset. Lukkorunko on Duralia ja iskupohjaan on upotettu teräsvahvike. Tällä on ehkä hieman pyritty kompensoimaan itse aseen korkeutta. Kuvan asennossa piipunvalitsin laukaisee etumaisesta liipaisimesta luotipiipun, merkinnät ovat selkeät. Kaksiliipaisimisen laukaisukoneiston etumaisessa liipaisimessa on myös herkistin. Takahahlo on käännettävä ja sitä voidaan liikutella sivusuunnassa. Tämä koristelu puineen lisää perusmallin hintaa 1083 euroa. Suurikokoinen jyvä voidaan tarvittaessa vaihtaa erikorkuiseen. Optiman viritin ja piipunvalitsin. Myös laippakantaisen patruunan tarve on suurempi kuin linnustajalla, sillä peura-kaurisjahdeissa voi joutua ampumaan myös nopeasti useitakin laukauksia. Vetopituus (asetta tilatessa henkilökohtainen mitoitus) tässä aseessa on 365 mm. Erityisesti itselataajalle hyöty hieman suuremmasta kaliiperista maksimoi aseen käyttöalueen sananmukaisesti hiirestä hirveen. Haulipiiput ovat kaliiperia 20, joten ase on drillingiksi varsin siro. Noin tuhannen euron lisämaksusta aseeseen on saatavana myös koneisto, jossa ensimmäisellä liipaisimella voidaan laukaista molemmat yläpiiput ja alapiippu toimii takimmaisella liipaisimella, tällöin piipunvalitsinta ei tarvita. Tavanomaisen varmistimen sijasta tukin kaulalla on erillinen viritin, joka eteen työnnettäessä virittää iskuvasarat. Haulipiippujen supistukset ovat kiinteät. linkeihin, että tuntuu peräti oudolta ajatella asetta esimerkiksi Monte Carlo-perällä tai säädettävällä poskipakalla. Euroopassa lähes "pakollinen" drillingin varuste on sisäpiippu, jolla monikäyttöisyyttä voidaan lisätä. Pudotusta on edessä tavanomaista haulikkoa ajatellen hieman vähemmän ja takana likimain saman verran. Kun vipua työnnetään lisää eteen, se palautuu alkuasentoon ja viretila purkautuu. Esittelyaseeseen oli kiinnitetty Schmidt & Bender Zenith Flashdot (1,5-6x42) kääntöjalustalla. Viritintä kutsutaan nimellä combicocking device tai duplex cocking lever. Kiinteäpiippuiseen verrattuna painonlisäys on 300 g. Esittelyaseen baskyylia koristaa käsin tehty "pieni eläinkaiverrus"
Ase sulkeutuu tavanomaiseen tapaan alapuolisen sulkukiilan avulla. Se ei siis vaikuta piippujen kiinni pysymiseen kuten Purdeyn kolmas sulku. Piipun etuosassa ei ole lainkaan kiinnikettä, joten se pääsee liikkumaan lähes vapaasti, vain säätöruuvien kärjet tukevat piippua. Säätöruuvit lukitaan paikoilleen toisilla kuusiokoloruuveilla, joten säätö ei pääse muuttumaan. Rakenne on saanut nimityksen TS eli Thermo Stable. Oikea piippu on tavallisesti vasempaa väljempi supistukseltaan, ja koska supistusta ei ollut merkitty piippuihin, oletuksena oli täysja puolisuppea. Piippua voidaan liikuttaa kolmen eri kuusiokoloruuvin avulla molemmille sivuille sekä korkeussuuntaan. Keskellä on säätö, jonka avulla piipun osumapistettä voidaan muuttaa tarvittaessa latauksen mukaan tai siirtää esimerkiksi täyteisen ja luotipiipun käymään samaan tietyltä etäisyydeltä. Ilmeisesti Rottweil kärsi jonkun Kiikari on kiinnitetty kääntöjalalla, joka on hakakiinnitystä monipuolisempi eli eri kiikaritähtäintyyppien vaihtaminen on helpompaa. Lukittavia säätöruuveja on kolme, alapuolella ja molemmilla sivuilla. Koeammunnan perusteella supistusaste näyttäisi kuitenkin olevan molemmissa piipuissa samaa luokkaa, lähempänä parannettua sylinteriä kuin puolisuppeaa. Luotipiipun käyntiä koWWW.REKYYLI.FI Baskyylia on vahvistettu sekä sivuilta että iskupohjasta. Lisäksi haulipatruunoilla kokeiltiin osumakuviot 35 metriin kolmella eri latauksella. Vasemmanpuoleisen haulipiipun ulosvetimessä näkyy kolo, johon sopii mahdollisen sisäpiipun ulosvedin. KOEAMMUNTA Ase koeammuttiin 10 asteen pakkasessa. keiltiin 75 metriin ja parin täyteisen käyntiä oikealla haulipiipulla 50 metriin. Piippurakennelman yläosaan, haulipiippujen väliin on lisätty Purdeytyyppinen lisäsulku, joka ei kuitenkaan Purdeyn tavoin estä piippujen avautumista. Koepatruunoina käytettiin Winchester Supreme Double X Magnumia, Federal Premium Magnum Upland Loadia sekä Winchester Super Speed Generation 2:ta. Lukkorungon pohjalla näkyy iskumekanismin viritysvivusto, joka toimii asetta taitettaessa vain silloin, kun viritin on työnnetty eteen. Luotipiipun säätö tapahtuu piipun keskivaiheilta, jossa on haulipiippuihin juotettu säätökappaleen runko hihnalenkkeineen. Samalla todettiin täyteisen ja luotipiipun osumapisteiden ero, joskin tässä tapauksessa sillä ei ole käytännön merkitystä, sillä luotipiippu voidaan säätää sopimaan esimerkiksi juuri 50 metriltä käymään samaan kulloinkin käytetyn täyteistyypin kanssa. Täyteisiä oli käytössä kahta latausta, Baschieri & Pellagrin 70 mm Big Game-latausta (Gualandi slug) sekä Rottweil Magnumia. Esittelyaseessa on sianselkäperä baijerilaisella poskipakalla. Puulaatu on ykkösluokan pähkinää eli perusmallia parempaa. Luotipiippu on asennettu kiinteästi vain takaosastaan. Ulokkeen tehtävänä on estää sivuttaissuuntaista liikettä. Etumainen hihnalenkki on osa säätökappaleen runkoa. TAVANOMAISEN VARMISTIMEN SIJASTA TUKIN KAULALLA ON ERILLINEN VIRITIN, JOKA ETEEN TYÖNNETTÄESSÄ VIRITTÄÄ ISKUVASARAT. tynä eteen, ase virittyy myös piippuja taitettaessa. Tämä nopeuttaa ampumista silloin, kun välillä joudutaan lataamaan uutta patruunaa nopeaan tempoon. Pikajalan kiristysvivussa on lukitussalpa. Optiman "monoblock" -rakenne. Haulipiippujen välissä ylhäällä on Purdey-tyyppinen lisäkoroke, jonka tehtävänä on vähentää piippujen sivulle suuntautuvia rasituksia. Todellisuudessa sulkuharkko-osan yläpintaan on juotettu erilliset haulipiiput ja vain luotipiippu on kiinnitetty sulkukappaleeseen monoblockia vastaavalla tavalla. Työn laatu on kaikin puolin erinomaista. 9
Krieghoffin luotipiipun kaliiperivalikoima on varmasti riitKoeammunta 35 m, Krieghoff Optima, 20/76 Patruuna Winchester Super Speed Gen 2 no. Ensin ammuttiin Normalla viisi laukausta asetta välillä jäähdyttämättä ja samaan tahtiin Sellierit perään. Brenneken osumat erottuvat Gualandista ilmarihlojen jäljistä. KRIEGHOFF OPTIMA TS DRILLINKI Valmistaja: H. Kaiken kruununa luotipiipun osumat eivät vaella ja sen käynti on erinomainen. 4 Federal Premium Magnum Uplandno. 6 Winchester Supreme DXM no. 2 Winchester Supreme DXM no. Meille suomalaisille outo viritinvipukaan ei oikeastaan ole ongelma, koska ase virittyy myös "normaaliin" tapaan taitettaessa viritysvivun ollessa edessä. KG, Saksa Suurennus: 1,5 - 6x Objektiivi: 42 mm Ristikon valaisu: Punapiste Huom. 450 g Hinta: 1595 euroa Maahantuoja: Finn Enterprise, (09) 135 4455, (09) 135 1358 10 WWW.REKYYLI.FI. 4 Federal Premium Magnum Upland no. Krieghoffin haulipiiput ovat lisäksi teräshaulikelpoiset, joten myös korvaavien haulimateriaalien käyttö onnistuu. SCHMIDT&BENDER ZENITH FLASHDOT Valmistaja: Schmidt&Bender GMBH & CO. Käynti oli parempi kuin monilla pulttilukkoisilla aseilla eikä osumien vaeltamisesta juuri voinut puhua. verran pakkasesta, sillä sen nopeudet olivat merkittävän alhaisia, käynti oli kuitenkin hieman kilpailijaa parempi. Luotipiipulla ammuttiin viiden laukauksen kasat kahdella eri tehdaspatruunalla: Sellier & Bellot 9 g kokovaippa ja Norma 10,1 g Oryx. Hyvälaatuisilla haulipatruunoilla ei juurikaan jäädä 12-kaliiperista, joskin patruunavalikoima meillä ei ole niitä kaikkein kattavampia. Enää ei olla kiinni yhdessä patruunatyypissä ja täyteisen sekä luotipiipun osumat voidaan säätää käymään samaan halutulta etäisyydeltä. Krieghoff GmbH, Ulm, Saksa Asetyyppi: Drillinki Kaliiperit: 2 x 20/76 + 7x64R Piippujen pituus: 55 cm Pituus: 98,5 cm Paino: 3,4 kg Luotipiippu: Säädettävä Hinta: 6077 euroa Maahantuoja: Finn Enterprise, (09) 135 4455, (09) 135 1358 tävä vaativaankin makuun, mutta haulipiipuissa on tyytyminen kaliiperiin 20/76, mitä sinänsä ei tarvitse pitää ongelmana. Huolimatta hieman tavanomaista lyhyemmästä koeampumamatkasta, voitiin hyvin todeta että aseen rakenne oli mitä onnistunein. Drillinki, jossa on säädettävä piippu, on erittäin tervetullut! Norma Oryx kävi erittäin hyvin, kasa 18 mm. TODELLINEN MONITOIMIASE Säädettävä luotipiippu tekee Krieghoff Optimasta normaalia monikäyttöisemmän. 4 hylsy mm 70 76 76 70 76 76 Ø mm 3,6 3,3 3,3 3,1 3,3 3,3 g 32 36 36 32 36 36 kpl 135 161 182 219 182 161 osumia 69 73 72 102 94 80 % 51 45 40 47 52 50 tiheys 1,4 1 1 1,3 0,9 1 supistus F F F M M M Sellier&Bellotin 9 gramman kokovaipalla saatiin 26 millin kasa viidellä laukauksella. Oikealla haulipiipulla kokeillut slugit kävivät hieman luotipiippua alemmas 50 metristä. 4 Winchester Super Speed Gen 2 no. Kuvioiden perusteella supistukset ovat väljempiä ja ainakin näillä koepatruunoilla lähellä toisiaan. Koeammunta, Krieghoff Optima 50 m ja 75 m / 7x65R ja puolisuppea Patruuna Rottweil Brenneke Magnum 20/76 Baschieri&Pellagri Big Game (Gualandi) 20/70 7x65R Norma Oryx 10,1 g 7x65R Sellier&Bellot FMJ 9,0 g Hitain m/s 388 426 775 808 Nopein m/s 407 429 788 827 Keskiarvo m/s 398 427 782 821 Hajonta m/s 19 3 13 19 Kasa 50 m 3 ls/ mm 90 115 Kasa 75 m 5 ls/ mm 18 26 Pituus: 32 cm Paino: n. Piippujen supistuksia ei ole merkitty aseeseen, taulukon merkinnät ovat oletuksia
TILAA Ä T JA SÄÄS T V R T. IR ONUME 20% R O IH IN TILAA OSOITTEESTA WWW.REKYYLI.FI/TILAA-REKYYLI
Tällä kertaa esiteltävistä pistooleista ISSC M22 on tietyiltä ja GSG toisilta osin sukua edellä mainittujen aseiden kanssa. 1911 ja Glock ovat niin kaukana toisistaan, että vain harva tulee tekemään valinnan GSG 1911:n ja ISSC M22:n välillä. Muutaman ampumaratakäynnin jälkeen mieli kuitenkin muuttui. Piippu on kiinteästi kytkettynä runkoon aseen olleessa koottuna, mutta huoltopurettaessa piippu irtoaa. ISSC:stä yhtymäkohtia löytyy mm. Ammunnan harrastajat ovat useimmiten ihastuneet johonkin tiettyyn konstruktioon, jonka kaltaisen pienoispistooliversion he myös haluavat. ISSC:ssä piippu on totuttuun tapaan kiinteä osa runkoa, mutta se ei koostu varsinaisesta piipusta ja sen ulkopuolella olevasta vaipasta. Vaikka aseiden kaliiperi ja filosofia on sama, ne eivät suoranaisesti kilpaile keskenään. ISSC:n valinta on perinteinen, 13,5 mm paksu ja varsin laadukkaan oloinen piippu. ISSC:stä laadukkuus suorastaan huokuu ja monet rakenneratkaisut on tehty selvästi tiedostaen vastaavissa aseissa havaitut ongelmat. Samaan ajatusmaailmaan kuuluu tietty lelumaisuus, eli keveys ja muut ominaisuudet, jotka tekevät osumisesta vaikeaa. Kaksi niin eril PIENOISPIS GSG 1911 & ISSC M22 Sattuman oikusta toimitukseen saapui lähes yhtä aikaa kaksi palveluspistoolin .22LR-näköispainosta. GSG 1911 on tribuutti klassiselle 1911-suvulle ja ISSC M22 taas modernimmalle Glock-pistoolisarjalle. TEKSTI: TERO KUITUNEN Ensi näkemältä nämä pienoispistoolit ovat toistensa kilpailijoita, joten mieleen nousi tehdä niiden välillä vertailua. Kuten tunnettua, aseen rakenteella ei ole niinkään merkitystä, vaan tärkeämpää on, että rakenne on valittu käyttötarkoitukseen oikein ja ase on valmistettu laadukkaasti. Paksuseinäinen piippukanki ei taatusti ole edullisin valinta, mutta sellainen aseeWWW.REKYYLI.FI. piipun kiinnityksestä ja GSG:stä piipun rakenteesta. German Sports Guns on yllättäen valinnut löyhästi 1911-pohjaisen piippuratkaisun. Näin ollen 12 esittelemme seuraavassa asemallit rinnakkain ja vain tietyissä kohdissa ne ovat suoranaisen vertailun alaisia. TUTTUA MUTTA PAREMMASSA PAKETISSA Kun puhutaan "oikeiden" pistooleiden pienoispistooliversioista, useimmille tulee mieleen Walther P22:n ja Sig Sauer Mosquiton tapaiset kutistetut mallit, jotka eivät sovi aikuiseen käteen
aista TOOLIA
Lyhyellä tähtäimellä alumiini kuluu nopeammin liukupinnoista, joten luistinjohteiden voitelusta tulee pitää hyvää huolta. GSG:ssä edellä mainitut piippu ja luistinsalpa on toteutettu toisin, mutta saatujen kokemusten mukaan valinta on onnistunut. Hieman erikoisesti luistinsalvan kolossa on kuitenkin kulumajälkiä väärällä puolella, eli kolon etupinnassa. Luistinsalvan osuminen luistiin muotoiltuun koloon saa vähitellen alumiinin murtumaan, joten ISSC:n insinöörit ovat muuttaneet salvan nousemaan teräksisen iskupohjan eteen. Koeammunnoissa väliaikaisratkaisu saatiin maalarinteipistä. Kakskakkosissa tyypillinen ongelmien lähde ovat lippaat. Koska molemmat pistoolit ovat käytännössä kiinteäpiippuisia, ei pienellä väljistymiselläkään ole vaikutusta esimerkiksi tarkkuuden tuhoutumisen muodossa. Ja kun GSG:ssä luisti on täysin johteiden ohjauksessa, on ISSC:n rungossa johteet vain takareunassa. Myös alakerran rakenteissa on yhteisiä piirteitä, vaikka rakenteet ovat toisistaan poikkeavat. Plus-sarakkeessa on siis toimintavarmuus, kun taas miinus-sarakkeessa on kestävyys, jossa alumiini ei ole teräksen veroinen. ISSC:n uritettu liipaisin on otettu Glockin kompaktimalleista ja GSG:n kahvavarmistinongelma 1911-suvun pistooleiden vanhemmasta kaartista pyöreälinjaisen pääjousikotelon muodossa. Muovisen pohjalevyn tilalle on kuitenkin saatavana alumiininen versio, joka kestää paremmin. seen on silti laitettu. GSG 1911 näyttää piipun suun suunnasta katsottuna tutummalta, onhan siinä oikeaa vastaava rakenne piippuheloineen kaikkineen. Mielenkiintoisesti ongelmakohtien taustalla on esikuva-aseen apinointi. ISSC:n muovirungon sisälle on asennettu alumiinikehto, joka muodostaa luistin johteet ja sisältää aseen koneiston. ISSC:n takatähtäimessä on oikea sivusäätö, GSG:ssä siirretään joko hahloa tai jyvää. GSG:n ongelmaa pahentaa kahvavarmistimen jousen jäykkyys. GSG:n osalta odotuksia ei suuremmin ollut, lähinnä silWWW.REKYYLI.FI 14. Tämä muutos tuntuu pieneltä, mutta on kokemusten mukaan enemmän kuin paikallaan. Erityisesti ISSC M22:een kohdistuivat suuret odotukset, koska maailmalta kantautuneiden tietojen mukaan kyseessä on käynniltään erinomainen pistooli. Vaikka piippurakenne on mukaelma esimerkiksi Walther P22:ssa käytetystä, on se huomattavasti parempi. Alkuperäiskunnossa GSG 1911:n tähtäin on huomattavasti parempi tarkkuusammuntaan, mutta ISSC M22:sta saa yhtä hyvin toimivan värjäämällä jyvän mustaksi. Molemmissa pistooleissa on yksi ergonominen "epäkohta", jotka on onneksi mahdollista korjata, jopa kotikonstein. Korkeussäätö hoidetaan jyvää vaihtamalla. Yhteisenä ominaisuutena pistooleissa on muovista valmistetut etutähtäimet ja mahdollisuus vaihtaa jyvä erikorkuiseen. GSG:n luistinsalpa pysäyttää luistin alumiiniin muotoillusta kolosta, mutta ilmeisimmin salpa on muotoiltu oikein, koska se ei koeammuntojen aikana aiheuttanut minkäänlaista kulumaa luistin alumiiniseen vastinpintaan. Tällä kertaa lippaat olivat laadukkaita ja toimivat juuri niin hyvin kuin olettaa saattaa. Tästä on seurauksena pientä kulumaa luistin reikään ja erikoinen särisevä ääni luistia käsin liikutettaessa. HIGH VELOCITY -MANIAA Ampumaradan rauhassa pistoolimallit laitettiin koetukselle. Molemmissa aseissa luistit on valmistettu alumiinista ja vain luistin takaosa, iskupohja ja koneisto, on valmistettu painavammasta teräksestä. Rakenne on kompromissi kestävyyden ja toiminnan välillä ja alumiinin käyttäminen on oikeastaan ainoa jär- kevä tapa saada näin kookkaasta luistista riittävän kevyt, jotta .22LR-patruuna jaksaa potkaista sen taakse. Kokemusten mukaan säätäminen onnistuu molemmilla helposti. Syynä on se, että luisti käy liian takana, jolloin ylös pyrkivä salpa hioo kolon etureunaa. Piippu ei ole vain ohutseinäinen pilli, vaan alumiinisen ulkokuoren kokonaisuudessaan täyttävä 10 mm paksu piippu. Ainoa huomautuksen aihe liittyy GSG:n melko painavan lippaan pohjalevyyn, jonka etureunan uloke voi vaurioitua lippaan tippuessa esimerkiksi betonialustalle. ISSC:n luistin etupää ohjautuu siis kiinteän piipun avulla. Tuloksena on alumiinin paljastuminen pinnoitteen alta, eli kosmeettinen virhe, jolla ei ole merkitystä käytössä. ISSC:n tämän version piipun suulla on alumiininen jatkopala, jolla on peitetty pitkä piippu ja samalla lisätty tähtäinväliä. Tähtäinten sivuttaissäätö poikkeaa hieman. GSG:n koko alakerta on alumiinia, joten siihen on muotoiltu vastaavat osat 1911-esikuvansa tapaan
Myöskään aseiden likaantumisella ei havaittu toimintavarmuutta radikaalisti heikentävää vaikutusta. Erittäin positiivista aseissa oli myös niiden sytytysvarmuus. Pahimmillaan lippaallisella aliäänipatruunoita uusi patruuna ei syöttynyt kuin keskimäärin joka toisella laukauksella. ISSC:ssä on myös ulkoinen iskuvasara, joka puuttuu alkuperäisestä Glockista. Aliäänipatruunoilla GSG saa siis tässä vertailussa huonomman arvosanan, mutta kokonaisvarmuudessa se nousee ISSC:n rinnalle. Ainoa kesken ratakäynnin tehty huollollinen toimenpide oli lisätä pisarat aseöljyä liukupintoihin. 15. Aliäänipatruunoilla jo tämä lisävastus riitti aiheuttamaan häiriöitä toimintaan. Koeammuntojen aikana ei laukeamatonta saatu aikaiseksi kertaakaan. ISSC oli lähes tunnoton luodin lähtönopeudelle, sillä myös kokeilemamme subsonic-patruunat olivat riittävän tehokkaita käyttämään liikkuvat takana. GSG:n toimintavarmuuteen havaittiin huomattavaa vaikutusta ampumaotteella, esimerkiksi itselläni on tapana pitää ampuvan käden peukaloa varmistimella, jolloin peukalo samalla osuu luistiin. B-luokan poliisisarjoista tutulla "nyrkkiotteella" ammuttaessa tilanne korjaantui huomattavasti, mutta täydellistä varmuutta ei saavutettu silloinkaan. Ampumatuntuman autenttisuutta ajatellen GSG 1911 on tarkemmin kopioitu kuin ISSC. Kaikilla kokeilluilla reikäpääluotisilla patruunoilla tapahtui satunnaisesti niin, että luoti törmäsi patruunapesän yläpuolelle jumiuttaen aseen. Näitä häiriöitä ei sattunut usein, mutta riittävän tasaisella rytmillä jot- ta ilmiö koettiin häiritseväksi. Lähtökohtaisesti nopeat High Velocity patruunat ovat oikeaa a-tarviketta näihin aseisiin. GSG-5 yllätti tarkkuudellaan ja toimintavarmuudellaan, joten myös GSG 1911:n odotettiin pystyvän kohtuulliseen suoritukseen. ISSC:n kahva on selvästä pienempi kuin Glockissa ja lisäksi luistiin on lisätty Glock 18:n tulivalitsinta muistuttava vireenpoistajavarmistin. Syy painotukselle on puhtaasti toimintavarmuus, eli voimakkaalla patruunalla luisti saadaan liikkumaan varmemmin riittävän taakse, jotta hylsy poistuu ja uusi patruuna syöttyy. LÄHTÖKOHTAISESTI NOPEAT HIGH VELOCITY PATRUUNAT OVAT OIKEAA A-TARVIKETTA NÄIHIN ASEISIIN. lä ampuessa oli mielessä German Sports Guns:n ensimmäinen menestystuote, MP5:ttä muistuttava pienoiskivääri, silloiselta nimeltään GSG-5. Toimintavarmuus onkin seikka, jossa GSG 1911 ja ISSC M22 joutuvat keskinäiseen vertailuun. Molemmilla aseilla tuli WWW.REKYYLI.FI häiriöitä, mutta eri syistä. GSG:llä vastaavaa ei tapahtunut kertaakaan. GSG oli tässä suhteessa huomattavasti krantumpi. Syy on ISSC M22:n ongelmat poikkeavien luotimuotojen suhteen. Aseilla oli tässä vaiheessa ammuttu riittävästi, jotta sisäänajo oli tapahtunut
Mielenkiintoisen asiasta tekee se, että GSG:n 130 mm piipusta ammuttuna nopeusvaihtelut olivat 30 m/s kun taas vain 10 mm pidemmästä ISSC:n piipusta vaihtelu oli pienin mitatuista, alle 8 m/s. Näiden kahden pistoolin kohdalla jutun teko oli varsin positiivinen kokemus, koska molemmat ylittivät niihin kohdistetut odotukset. Pituus: 218 mm Korkeus: 140 mm Leveys: 36,4 mm Pipun pituus: 130 mm Paino: 840 grammaa ( +lipas: 120 g) Hinta: 449 euroa ISSC M22 Valmistaja: ISSC Handels GMBH, Itävalta Kaliiperi: .22LR Kapasiteetti: 10+1 patruunaa. / 25 m Pienin 56 mm 36 mm 33 mm 33 mm 66 mm Keskiarvo 74 mm 49 mm 40 mm 44 mm 80 mm ISSC M2 Patruuna Luodin lähtönopeus, m/s Hitain Magtech Subsonic HP Sellier & Bellot HV SK Pistol Match CCI Standard Winchester Super-X Hyper Velocity 255,2 361,9 268,8 272,1 330,2 Nopein 276,8 375,5 292,3 283,1 338,1 Keskiarvo 267,3 366,2 283,8 276,7 334,2 Nopeushajonta 21,66 13,63 23,50 10,94 7,90 Osumakuviot 3 x 5 lks. Vastaavasti keskiarvoosumakuviot olivat 80 ja 59 mm. Pituus: 179 mm Korkeus: 121 mm Leveys: m27,5 mm Pipun pituus: 140 mm Paino: 660 grammaa (+lipas: 75 g) Hinta: 360 euroa Maahantuoja: Asetalo Oy, www.asetalo.fi Vasemmalla kaksi ISSC:llä ammuttua ja oikealla kaksi GSG:llä ammuttua hylsyä. CCI Standardin pehmeän hylsyn kanssa molemmat toimivat yhtä hyvin, mutta Winchesterin Hyper Speedin kanssa ISSC:n kapea iskupiikki sytyttää tasaisemmin. Maahantuoja: Ef-Security Oy, www.ef-security.fi GSG 1911 Patruuna Luodin lähtönopeus, m/s Hitain Magtech Subsonic HP Sellier & Bellot HV SK Pistol Match CCI Standard Winchester Super-X Hyper Velocity 281,0 349,3 289,0 277,2 330,9 Nopein 297,1 364,1 301,5 291,0 364,4 Keskiarvo 288,4 357,1 294,6 283,1 351,7 Nopeushajonta 16,14 14,72 12,54 13,83 33,54 Osumakuviot 3 x 5 lks. Positiivisuuden taustalla on se tosiasia, että esikuvana toimineet pistoolimallit on kerrankin kopioitu riittävän tarkasti. Ergonomiassa valittamisen aihetta on molemmissa, mutta mikä näiden ongelmien merkitys lopulta on. Syy ilmiöön löytyykin iskupiikistä. ei ilmeisimmin ehdi palaa ajatellulla tavalla. Ja vaikka ISSC:n kahva on selvästi alkuperäisen Glockin kahvaa sirompi, on molempien pistooleiden ampumatuntuma hyvä. Täydellisiä näistä ei ole kumpikaan, mutta teknisesti pistoolit toimivat varsin hienosti ja ne ovat laadultaan aivan toista kuin monet aikaisemmat tämän genren pistoolit. Osaltaan kun niiden merkitys on riippuvasta käyttäjän mieltymyksistä tai sitten ne ovat suhteellisen helposti korjattavissa, jopa käyttäjän omasta toimesta. Sekä 1911 ja Glock ovat niin sanotusti valmiita aseita, joiden muuttaminen on tavallisesti muutos huonompaan suuntaan. GSG / Sellier & Bellot HV / 36 mm GSG / SK Pistol Match / 33 mm ISSC / Sellier & Bellot HV / 43 mm ISSC / SK Pistol Match / 31 mm GSG-1911 Valmistaja: German Sports Guns GMBH, Saksa Kaliiperi: .22LR Kapasiteetti: 10+1 patruunaa. Piipun pituus ei selitä näitä eroja, koska keskirvonopeuksien tarkastelu paljastaa, että GSG:n lyhyemmästä piipusta Hyper Speedin luoti poistui suuremmalla nopeudella. Todennäköisesti sama syy aiheutti sen, että molemmilla aseilla kiväärikäyttöön suunnattu Hyper Speed tuotti heikoimman osunnan. / 25 m Pienin 37 mm 43 mm 31 mm 30 mm 55 mm Keskiarvo 48 mm 52 mm 44 mm 49 mm 59 mm WWW.REKYYLI.FI 17. ISSC:n kapea piikki lyö selvästi syvemmän jäljen ja tappaa siksi Winsun kovaksi havaitun nallin yhdenmukaisemmin. MAINIOITA PELEJÄ Muistan muutamia ".22LR-näköisversioita", joista artikkelin kirjoittaminen oli tuskaisaa, koska pelkkien negatiivisten seikkojen läpikäyminen saa tarvittavan inspi- raation katoamaan
18 WWW.REKYYLI.FI
MR1 on kaasutoiminen puoliautomaatti, jota Yhdysvalloissa mainostetaan nimenomaan "kodinpuolustukseen" soveltuvana. WWW.REKYYLI.FI MR on kehitetty hyödyntäen mahdollisimman paljon Benellin haulikoiden rakennetta. Testi oli 19. Benellin "musta" on saatavissa vain kaliiperissa .223 Remington ja tällä hetkellä ainoastaan kertalaukausversiona. Sovin toimituksen kanssa, että testaisin aseen toimivuutta mahdollisimman yksinkertaisella tavalla; kun tehdas kerran mainostaa toimintavarmuutta ja kenttäkelpoisuutta, ne testattakoon. Vertaus viittaa legendaarisiin AR15-perheen rynnäkkökivääreihin, jotka saivat Vietnamin sodan aikana lempinimen "black rifle". BENELLI MR1 Uuden sukupolven "MUSTA KIVÄÄRI" TEKSTI: RISTO KUOSA Benelli on kehittänyt MR1karbiinin, joka mainosmiesten mukaan edustaa uuden sukupolven "mustaa kivääriä". ARGO on lyhenne sanoista Auto Regulating Gas Operated ja tarkoittaa itsesäätyvää kaasumäntää. Lisäksi markkinoinnissa hyödynnetään Yhdysvaltojen merijalkaväen käytössä olevien Benellin M1014-haulikoiden mainetta tyyliin "ARGO merijalkaväen käytössä jo yli kymmenen vuotta ja taisteluissa hyväksi havaittu"
Mieleen tulevatkin Benellin haulikot, joissa on varsin samankaltainen laukaisu. Aseen laukaisu on varsin miellyttävä, siinä on pieni etuveto ja selkeä laukaisu. Ihmettelimme nopeassa ammunnassa jatkuvia ohilaukauksia maalin vasemmalta puolelta ja asiaa pohtiessamme totesimme käyttäneemme jyvän sijasta etutähtäimen oikeaa suojatolppaa. Ongelmaksi muodostuu poskituen kaarevuus, josta johtuen perän pituutta muutettaessa myös poskituen koro muuttuu ja samalla myös tähtäyslinja liikkuu. Toinen mielenkiintoinen, suorastaan ärsyttävä, seikka oli nopeassa ammunnassa havaittu tukin linjaan liittyvä ilmiö eli se, että MR1 on ilmiselvästi haulikkoampujien suunnittelema. Hieman kyllä huvitti käyttöohjeen kohta, jossa muun suitsutuksen lisäksi todettiin aseen olevan innovatiivinen, tarkka, turvallinen, nopea ja vieläpä tyylikäs! Italialaiset ovat uskollisia tavoilleen... Aseen mukana ei ollut optiikkaa, joten sain toimituksesta mukaani Meoptan 3-9x42 Artemis 3000 kiikaritähtäimen. kaksivaiheinen: ensimmäisessä osassa tutkittiin aseen toimintavarmuus ja toisessa tarkkuus. Esimerkiksi Amerikassa kaupattavissa siviiliversioissa peränä on tavanomainen komposiittitukki, jossa on pistoolikahva. Benelliin valitut tähtäimet ovat sinällään selkeät ja edustavat perinteistä avojyvä-diopterityyppiä. Se toimii vetämällä sitä samanaikaisesti alas ja taakse, mutta selkeästä peraatteestaan huolimatta sen käyttämisen ei löytynyt luontevaa tapaa. 20 niin paljon luistinvapautussalpaa (ainakin AR-käyttäjien mielestä), että koehenkilöistä neljä pudotti vahingossa lippaan ensimmäistä kertaa asetta vaistonvaraisesti käsitellessään. Napin käyttö vaatii varsin paljon voimaa ja tukki on jäykkäliikkeinen. Lähtökohtaisesti toimiva muotoilu ei kuitenkaan edusta parasta mahdollista vaihtoehtoa toiminta-ammunnassa. Luistinvapautussalpa on yllättäen sijoitettu liipaisinkaaren ja on ergonomialtaan vähintäänkin mielenkiintoinen; se vaatii tukikäden irroittamista kokonaan aseesta. Asia jäi askarruttamaan ja kokeillessani asetta kylmänä totesin MR1:n suuntautuvan oikein silloin, kun perä on tuettu perinteiseen tyyliin olkapäätä vasten. Benelli on tosin perinteisesti ollut varsin huolellinen näissä asioissa ja tälläkään kertaa valmistaja (ja maahantuoja!) eivät olleet lipsuneet periaatteistaan. Tämä on tietenkin makuasia ja ymmärrän tehtaan logiikan - miksi keksiä pyörää uudestaan. Aseen vasemmalla kyljellä on lippaanvapautinsalpa, joka muistuttaa Lippaanvapautin hämää AR-ampujia sijaitsemalla luistinvapautussalvan paikalla. Ristitappityyppinen varmistin on tutumpi haulikoista. Benellin hallintalaitteet poikkeavat AR-valtavirrasta varsin paljon. Karbiini muistuttaa ergonomialtaan Benellin M1-haulikkoa. Perä, pistoolikahva ja varmistin ovat lähestulkoon identtisiä. Niinpä ergonomia oli ensimmäinen asia, joka otettiin suurennuslasin alle, onhan tällaisista aseista olemassa tietyt toimivina pidetyt standardit. Suomeksi sanottuna: tähtäyslinjan korkeus vaihtelee tukin pituuden funktiona. Koeaseemme perä on teleskooppimallia ja sen vapautinsalpa on yksinkertainen painonappi tukin sivussa. Varmistimen pitäisi olla isompi ja paikassa, jossa sitä on helpompi käyttää. Aseessa on picatinnykisko, joka mahdollistaa erilaisen optiikan kiinnittämisen, joskin takatähtäimen massiivinen koko rajoittaa optiikkavalintaa. TARKKUUDESTA JA TOIMINTAVARMUUDESTA Kovakromattu piippu on yhdeksän tuuman rihlannousulla, joten oletusarvoisesti MR1:n pitäisi käydä WWW.REKYYLI.FI. MR1 on toteutettu käyttäen hyväksi Benellin haulikoiden aiempaa suunnittelua; tavanomaisesta Benellistä poiketen suurin ero on inertiatoimisen lukon sijassa käytetty kaasumäntäjärjestelmä. Tässä kokoonpanossa MR1 on kompakti ase, jossa on tiettyä "business-lookkia". Tämä ei ole itsestäänselvyys, varsinkin kun käyttöohje räjäytyskuvineen oli vieläpä varsin seikkaperäinen. Olipa syy mikä tahansa, MR1:n luonteva käyttö vaatii harjoittelua AR-tyyppisten aseiden käyttöön tottuneilta. Ase on huolellisesti viimeistelty; tämäkään ei tullut yllätyksenä, koska Benelli on tunnetusti laadukas valmistaja. Olisikin itse asiassa mielenkiintoista nähdä, miten tehdas suunnittelisi sarjatuliversion tästä aseesta. Valmistajan ajatuksena lienee ollut, että ainakaan lippaanvaihdon aikana ei tule vahingonlaukausta (?). Tämä toki puhuttelee niitä, jotka ovat moiseen mieltyneet, mutta itse en lainkaan pidä ajatuksesta, että "kodinpuolustukseen" tarkoitetussa aseessa varmistin on liipasinkaaren yhteydessä. Tsekkiläinen kiikari edustaa hintaluokassaan laadukasta optiikkaa, joten olin luottavaisella mielellä tarkkuustestien suhteen. ENSIVAIKUTELMIA Saimme maahantuojalta hieman poikkeavan version, jossa on 12,5 tuuman piippu, teleperä, liekinsammutin ja lisävarusteena myytävät picatinny-kiskot tukin etuosassa. Tämä sinällään ei ole kohtalonkysymys, koska "tilanteessa" tukki oletettavasti on jo säädetty oikean mittaiseksi. Käytettäessä nykyaikaista taisteluammunta-asentoa, jossa perä sijoittuu rintalastaan tai sen reunalle, ase kallistuu aiheuttaen kyseisen ilmiön. Sen etupuolella aseen rungossa näkyvä neliskulmainen painike on aseen oikean kyljen lippaanvapautinsalpa. Luistinsalpa sijaitsee liipaisinkaaren etureunassa. Benelli on pakattu tehtaan pahvilaatikkoon, josta paljastui muutama ilahduttava yksityiskohta: aseen mukana oli täydellinen käyttöohje ja lisäksi vieläpä sen suomennos
Ammuin aseella erillisinä päivinä kaksi testiä, ensimmäinen 100 metrin radalla ja toinen 150 metrin radalla. Valmistajan ilmoituksen mukaan AR15-lippaat ovat yhteensopivia MR1:n kanssa. Varustautuneena aseella ja riittävällä määrällä lippaita ja patruunoita suunnistinkin sitten kenttäkokeisiin. MR1 uimasillaan, josta sitä vedetään paraikaa ylös. Kun vesi oli kaadettu piipusta, jatkettiin ammuntoja. Etutähtäimen suojana on massiiviset suojakorvakkeet. Takatähtäin on perinteinen reikätähtäin, joka on hieman liiankin massiivinen konstruktio. Yhtymäkohdat Benellin haulikoihin ovat jälleen selviä. 21. Sain käyttööni valikoiman erilaisia patruunoita 40 gr varmintlatauksista raskaampiin. Tarkkuustesteihin oli varattu muun muassa Lapuan 69 gr Scenaria ja Sierran vastaavalla luodilla ladattua patruunaa. Lisäksi testiin saatiin yksi C-Mag (100 patruunan kaksoisrumpulipas). Koease oli varustettu lisävarusteena saatavalla teleperällä. Lisäksi hankin erän NATO-ylijäämäpatruunaa, jota oli tarkoitus käyttää toimintavarmuustestissä. Tästä syystä testiin oli valittu puolisen tusinaa eri valmistajien 30 patruunan lippaita, jotka oli toimiviksi todettu muissa aseissa. Väite on kova ja se oli tarkoitus testata. Lämpötilat olivat hieman nollan yläpuolella ja oli käytännössä tyyntä. Vakioperä on kiinteä ja valmistettu komposiitista. Ensimmäisenä oli vuorossa luotettavuustesti, joka ammuttiin reaktiivisiin terästauluihin (GRSTS-6) WWW.REKYYLI.FI lähietäisyydeltä. Jyrkässä kulmassa olevan teleperän asennolla on vaikutusta poskituennan korkeuteen, joka on havaittavissa myös kuvista. Laukaisukoneisto irtoaa kehyksestä yläkautta, kun sitä paikoillaan pitävät pinnit on poistettu. Optisia tähtäimiä ajatellen alastaittuva (=flip up sight) olisi parempi. hyvin luotien painon ollessa 55-69 gr. Tarkoituksena oli testata aseen toimintavarmuutta ja ergonomiaa lähitaistelutilanteessa ampumalla ase mahdollisimman kuumaksi eli useita satoja laukauksia mahdollisimman nopeasti. Benelli mainostaa näyttävästi, että MR1 on suunniteltu Yhdysvaltojen merijalkaväen käytössä olevien ARGO-järjestelmään perustuvien haulikoiden pohjalta ja on "Marine proof " eli merijalkaväen kestävä
Nyt jousipakka ja piippu-kehys-paketti saadaan vedettyä irti alakerasta. Patruunavalikoimassa oli sekä peruspatruunaa (55 gr FMJ, yms.), osavaippapatruunaa (Sako 55 gr SP) ja tarkkuuspatruunoita (mm. Päivän aikana selvisi kuitenkin se, että ase ei todellakaan ole täysin yhteensopiva AR-lippaiden kanssa. Pohdittuamme ilmiön syytä, nousi esiin se mahdollisuus, että riittävän likaiseksi ja kuumaksi ammutun aseen patruunapesä kävi ahtaaksi, mutta irrotti otteensa piippumetallin jäähdyttyä ja palauduttua alkuperäisiin mittoihinsa. Aseen käyttö nopeassa ammunnassa oli myös varsin haastavaa sen takia, että se kuumenee nopeasti. Ase teki kuitenkin ensimmäisen häiriön jo vajaan sadan laukauksen kohdalla (ammuttu hylsy jäi pesään). Sierran ja Lapuan 69 gr BTHP). Lukko vedetään taakse, nykäistään viritystappi irti ja keikautetaan lukko irti kehyksestä. 22. Sinällään lukko-luistiyhdistelmä on lähestulkoon suoraan kopioitu Benellin M4 Super 90 -haulikoista, joten asiaan vihkiytyneille ei huoltopurkaminen sisällä mitään uutta. Seuraavaksi ase alkoi tekemään teki kaksoissyöttöjä ja hylsynpoistohäiriöitä. Etutukin sisällä ei ole lämpösuojausta ja ilman nomex-käsineitä aseen käsittelystä muodostuu äkkiä epämiellyttävää. TOINEN TESTIPÄIVÄ Käynti asesepällä auttoi, jumiutunut hylsy saatiin ulos ja analysoitua. Osa lippaista toimi ihan kohtuullisesti, mutta esimerkiksi C-Mag ei lainkaan. Se siitä testipäivästä. Ensin piipun ympärillä oleva purkuholkki ruuvataan auki (hidasta ja hyvin äänekästä), sitten etutukki vedetään etukautta pois ja sitten päästään ihmettelemään koneiston purkamista. Hylsyä ei enää kenttäkonstein saatu pois, joten testi oli pakko keskeyttää. Hylsy naputeltiin ulos ja testiä jatkettiin. Testi jouduttiin lopullisesti keskeyttämään vajaan kolmensadan laukauksen jälkeen, kun ammuttu hylsy jäi totaalisesti jumiin pesään. Syiksi käyntiongelmiin nousi esiin parikin mahdollisuutta. Hylsyssä ei ollut mitään poikkeavaa ja se irtosi yllättävän helposti. Lipas kiinnittyi kyllä ponnistelujen jälkeen paikalleen, mutta luisti lukittui taka-asentoon eikä suostunut vapautumaan. Kiitos varsin hyvän optiikan ja ampumatuen oli tarkkuuskokeilu vaivatonta. Seuraavalla ratakäynnillä päästiin sitten kokeilemaan aseen tarkkuutta 150 metrin radalla. Se tapahtuu avaamalla kaasukoneiston etupäässä oleva ruuvi käyttäen kädensuojuksen etupäässä olevaa terästappia (varsinaisesti purkuholkin jousitettu lukitsin). Onkin siis syytä suhtautua varauksella lippaiden toimivuuteen MR1:n kohdalla. Ase ei käynyt kovinkaan hyvin osumakuvioiden ollessa 2,5 4,0 kulmaminuuttia, eli parhaatkin viiden laukauksen kasat olivat kymmenen sentin luokkaa. Ensinnäkin aseen rakenne aiheuttaa nopean kuumenemisen, jolla todennäköisesti on vaikutuksensa piipun lämpöelämisen muodossa ja toisekseen pohdimme sitä, vakauttaako lyhyt piippu 1/9"-nousulla varWWW.REKYYLI.FI MR1:n huoltopurkaminen on kaikkea muuta kuin kenttäkelpoinen operaatio. 69 gr Scenar / 150 m 55 gr FMJ / 150 m MR1 EI KÄYNYT KOVINKAAN HYVIN OSUMAKUVIOIDEN OLLESSA 2,5 4,0 KULMAMINUUTTIA. Aloitimme ammunnat ja aluksi kaikki sujuikin hyvin
Tämän jälkeen liikkuvat vedettiin taakse ja lipas ammuttiin tyhjäksi. Kuten lukon "hännästä" voi päätellä, on lukon palautinjousi perän runkoputken sisällä. sa vielä näinkin epäasiallisen kohtelun jälkeen ja ainoastaan teleskooppiperän keskusruodon pinnalla oli pientä korrroosiota. Ase ammuttiin kuumaksi (taas toimintahäiriöitä, mutta kumminkin), aseen oma lipas ladattiin täyteen, köysi kiinni liipasinkaareen ja ase jorpakkoon. Tässä Benelli kunnostautui, MR1 oli kauttaaltaan hyvin siistissä kunnosWWW.REKYYLI.FI Koeammuntojen reilun 500 laukauksen tuloksena MR1:n lyhytiskuinen kaasumäntäkoneisto oli todella likainen ja osa palojätteistä oli kivettynyt lasinkovaksi kerrokseksi. Lopuksi oli vuorossa raaka karvalakkiversio korroosiotestistä: märkä ase tungettiin asepussiin ja jätettiin hautumaan yli vuorokaudeksi. Arvostan Benellin laatua valmistustekniikan näkökulmasta, mutta toisaalta suunnittelijoilta ilmeisesti uupuu vielä näkemystä itselataavan karbiinin suunnittelusta. MR1 soveltuukin parhaimmin harrastajille, jotka eivät vierasta valtavirrasta poikkeavaa ergonomiaa. Ase toimi moitteettomasti, joskin höyrypilvi oli taktisesta näkökulmasta tarkasteltuna varsin paljastava.. Suurin osa irtosi normaalisti aseöljyllä, mutta muutamissa kohdissa vaadittiiin järeämpiä keinoja. Lukkopaketti on tuttua tavaraa Benellin haulikon joskus purkaneille. Vakiolipas vetää 5 patruunaa, mutta MR1:ssä on mahdollista käyttää myös pidempiä AR-lippaita. sinkaan pidempiä tarkkuusluoteja riittävästi. MR1 toimi kaikilla tarkkuuspatruunoilla moitteettomasti, mutta osavaippapatruunalla saatiin taas yksi syöttöhäiriö. Tämän jälkeen oli vuorossa edelliseen testipäivään alunperin suunniteltu kenttäkoe. Tämä on luonnollisesti makuasia ja uskon, että valtavirtaa välttävä ampuja saa MR1:stä mielenkiintoisen harrastusvälineen. BENELLI MR1 Valmistaja: Benelli Armi, Italia Kaliiperi: 5.56 x 45mm NATO (.223 Rem) Kapasiteetti: 5 patruunaa (AR-lipas yhteensopiva) Pituus: 785-910 mm (kiinteällä perällä ja 16" piipulla: 942 mm) Piipun pituus: 12,5 tuumaa (saatavana myös 16" ja 20") Paino: 3,5 kg Hinta: 1763 euroa (kiinteällä perällä, ilman liekinsammutinta 1713 euroa) Maahantuoja: Teuvo Louhisola Oy, www.teuvolouhisola.fi 23. Aseen muut osat olivat edelleen täysin siistejä ja vaikka suolavesitestistä ei ollutkaan kysymys, aseen korroosiosuojaus on ainakin suomalaisen metsämaastossa liikkujan näkökulmasta erinomaisella tasolla. YHTEENVETO Itselleni jäi varsin ristiriitainen käsitys aseesta. Tämä ei tullut yllätyksenä, koska tukki on avonainen ja sinne oli päässyt likaa. Ammattikäytössä MR1:llä on kovia kilpailijoita, luotettavuudessa ja tarkkuudessa kilpailijana on AK-suku ja mitä taasen tulee toiminta-ammuntaan, olettaisin .223-kaliiperiin päätyvien kallistuvan AR-perheen jäseneen viritysosien saatavuuden vuoksi. Asetta liottua aikansa se vedettiin ylös ja ravistettiin suurin piirtein kuivaksi. Ainoa toimintahäiriö tämän kokeilun yhteydessä oli ennakoitu: teleskooppitukin säätö kangerteli pahasti ja sen säätämisessä jouduttiin käyttämään lievää väkivaltaa
Saman lukkoaktion ja lippaan hyödyntäminen on järkevää ja valmistusteknisesti taloudellista. GOLMATICIN TUKKI Heym SR30 Sniperin tukki on silmiinpistävin osa asetta. HEYM SR 30 S NIPER TARKKUUSVERSION PROTOTYYPPI TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ Suoravetolukkoinen Heym SR30 on ollut markkinoilla jo tovin aikaa. Tämä tukWWW.REKYYLI.FI. Nyt Rekyyli sai kokeiltavakseen valmistajan näkemyksen tarkkuuskivääristä, joka on monessakin mielessä outo lintu tarkkuusaseiden rintamalla. 24 Perinteisestä metsästysmallista tämä tarkkuuskivääri poikkeaa piipun ja tukin osalta, aivan kuten suurin osa suurten valmistajien tarkkuuskivääreistä
Erityisesti tämä olisi tärkeää patruunapesän kaulaosassa, joka jou- Aseen perälevy on säädettävissä pystysuunnassa. Poskipakka on säädettävissä pystysuunnassa. Tämä on taas ehdottomasti huono asia tarkkuusammuntakäytössä, sillä hylsyn käyttöikä tahtoo lyhentyä oleellisesti, olipa hylsyn supistustapa mikä hyvänsä. Tarkka-ammuntakäytössä toimivuus menee kaiken edelle ja tällöin patruunapesämitoitukset ovatkin usein hieman väljempiä. Etuosastaan tukki on täysin vapaa ja piippu on joka puolelta avoin. Varmistin on olemassa vielä tämän lisäksi, eli aseessa on ikään kuin kaksinkertainen varmistus. oleellisena osana asiaan. Poskipakka olisikin varmasti toimivampi, jos erillistä palaa ei olisi ja tukin harja olisi oikein muotoiltu. Käytännössä suoravetolukon ongelmaksi muodostuu määrätyillä sulkutyypeillä se, että ulosvedon varmistamiseksi patruunapesän mitoitus joudutaan tekemään lähtökohtaisesti väljäksi. Tukin materiaali on laminaattia ja se on maalattu mustaksi. Tukin takaosa on eksoottinen ja lyö leimansa aseen ulkonäköön. Tällöin tukin harjaa voidaan jossain määrin säätää harjaa taivuttamalla. Siinä missä "normaali" taktinen tukki tai varmint-tukki on ampumaergonomialtaan kohtuullisen joustava, vaatii Heymin tukki huomattavasti tarkemman asettelun aseen ympärille. Pinta on lisäksi stiplattu, eli maalilla on saatu aikaan miellyttävä karheus. Täten lukon ollessa kiinni, voi ase olla joko viritetty tai virittämätön. Vertaamalla pariin useammille tuttuun tukkimalliin voidaan ero selvittää ehkä parhaiten. Kyseinen pullistumahan on osoitus patruunapesän takaosan leveydestä kantaan verrattuna. Nyt tätä säätömahdollisuutta ei ollut lainkaan ja säätö voitiin toteuttaa ainoastaan erillistä poskipakkaa siirtämällä. Ensi alkuun perän säädettävyyden toteutustapa tuntui oudolta johtuen lähinnä siitä, että säädettävissä olevia kohtia poskipakassa vaikutti olevan yhden sijaan kaksi. Tällöin poskipakan kulmikkuus ja leveys eivät haittaisi ampumista. Tällöin toistuva supistaminen ja ampuminen heikentävät hylsyä vyökannan etupuolelta. Lisäksi päätä on kallistettava keinotekoisesti, jotta normaalilla korkeudella olevan tähtäinkiikarin näkökenttään pääsee käsiksi. Erikoisen ulkonäön lisäksi tukki on myös ampumaergonomialtaan hieman erikoinen. Täten laukausten väli on suurempi kuin sen soisi tarkkuuskiväärissä olevan. SUORAVETOLUKKO JA TARKKUUSKÄYTTÖ Suoravetolukkoa on usein kritisoitu tarkkuuskäytössä. kimalli on alun perin Golmaticin tuotantoa, eli taustalla häärii Prechtlin asepaja. Tämä ei pitänytkään paikkaansa, sillä etummainen säätömahdollisuus on tarkoitettu niihin tapauksiin, kun erillistä poskipakkaa ei ole käytössä. Tukin harjan etuosan säätö ei ole käytettävissä tässä mallissa, jossa on erillinen poskipakka. 25. Jo yhdellä laukauksella hylsyyn tuli niin sanottu "magnum bulge", eli hylsy levisi kannan etupuolelta voimakkaasti. Esimerkiksi Sako TRG ja McMillan A3/A5 -tukeissa perän harja ohjaa poskipään aseen keskilinjaa kohti ja samalla silmä asettuu nätisti kiikaritähtäimen taakse. Heymissä ampuma-asentoon on työläs päästä ja jokainen ammuttu laukaus sekoittaa pakkaa. Tämän tyyppinen väljä mitoitus on yleistä nykyaikaisissa tuotantoaseissa metsästysaseiden kohdalla, mutta tarkkuusammunnassa olisi erittäin tärkeää, että patruunapesämitoitukset olisivat tiukemmat. Tällöin pää WWW.REKYYLI.FI on mahdollista pitää luonnollisessa asennossa ja ampuma-asentoon on mahdollista päästä hyvin nopeasti, eikä asento hajoa laukausten välillä. Yksi suuri syy tähän on poskipakan kulmikas muoto, jossa pää jää väkisinkin tähtäinlinjan sivulle. Heymissä patruunapesämitoitukset ovat lähtökohtaisesti TAtai metsästysasetuksissa, eli tässä mielessä ase ainakin kokeiltavana olleessa kaliiperissa ei olisi paras mahdollinen valinta normaaliin tarkkuuskäyttöön, jossa patruunoiden itselataaminen kuuluu Suoravetolukon vipu toimii virittimenä
Sotilaspuolen tarkka-ammuntakäytössä kymmenen patruunan kapasiteettia voidaan pitää nykyään standardina. ASEEN TULEE OLLA MYÖS TARKKA. Supistuksen yhteydessä vahvistui se, että patruunapesän mitoitus on toleranssin yläpäässä. Nykyisin tarkkaampujakiväärien lippaat ovat keskimäärin kymmenen patruunan vetoisia, jolloin myös keskeltä syöttävät lippaat ovat erittäin käyttökelpoisia. WWW.REKYYLI.FI. Luotina oli 250 gr Lapua Scenar, joka on ehkä käytetyin luoti esimerkiksi tutun .338 Lapua Magnumin tarkkuuslatauksissa, onhan se todettu aseesta toiseen käyttökelpoiseksi tarkkuusluodiksi tässä kaliiperissa. Milleissä tarkkuus ei ollut hurrattavaa, mutta ottaen huomioon, että kyseessä on varsin suurilla lähtönopeusheitoilla varustettu metsästyslataus, oli tarkkuus verrattain hyvää. ITSELLÄNI ON MUUTAMA METSÄSTYSKIVÄÄRI, JOTKA OVAT KYKENEVIÄ PAREMPAAN TARKKUUTEEN KUIN HEYM SR30 SNIPER. metsästyspatruunoita ladattaessa olisivat merkityksettömiä. tuu kovimmalle rasitukselle supistustavasta huolimatta. SUORAVETOLUKKO TA-KÄYTÖSSÄ Tarkka-ampujakäyttöä on olemassa karkeasti ottaen kahta eri sorttia, eli poliisi- ja sotilaskäyttöä. Latauksissa käytettiin Vihtavuori N160 -ruutia ja lataukset aloitettiin kohtuullisen konservatiivisista arvoista aseen sulkutyypistä johtuen. Täten supistus oli kaulan osalta vajaa, jotta kaula keskittyisi mahdollisimman hyvin, mutta rungonkin osalta supistusta tuli hylsyyn jonkin verran. Lipastaminen on lisäksi kohtuullisen työlästä ja vaatii aina lippaan irrottamisen aseesta. Kerran ammutut hylsyt voitaisiin tämän jälkeen kaulasupistaa ja ladata käyttöön sopivilla tarkkuusluodeilla. Sen sijaan poliisioperaatioissa tilanne on yleensä toinen ja käyttäjän toimesta tehtävien huoltotoimenpiteiden helppous ei ole arvostusasteikossa korostuneesti painottunut. Lipas ei ole nimellisestä kolmen patruunan kapasiteetistaan huolimatta lipastettavissa käytännössä kuin kahdella patruunalla. Toisin sanoen kun tavanomaisella täyssupistusholkilla yritti supistaa varovasti vain kaulaa, puri holkki kiinni myös hylsyn seinämiin. Lisäksi lipas on kohtuullisen hidas käyttää, eli se on otettava aseesta lipastettaessa. Ainakin tämä enteili sitä, että asetta varten tehdyt lataukset saattaisivat käydä tarkasti. Testilataukset tehtiin osasupistettuihin hylsyihin, joissa kaulaa oli supistettu sen verran, että luodit asettuisivat hylsyihin suoraan. Latauksissa oli taulukkomaksimia kaksi grainia löysempi lataus, eli 68,2 grainia. Jos kyseessä olisi tyypillisempi tarkkuusaseen kaliiperi, olisi tilanne luonnollisesti toisin. Tämä kapasiteettiin perustuva vaje on suurempi ongelma juuri sotilaspuolella, jossa tarkka-ampujan taktinen käyttö saattaa vaatia tilanteesta riippuen useitakin laukauksia. Rajanveto on luonnollisesti karkea, 26 mutta voidaan sanoa, että kolmen patruunan kapasiteetilla varustetulla suoravetolukkoisella Heymillä voidaan teoriassa saavuttaa pulttia hieman nopeampi tulinopeus vain kolmen laukauksen ajan. Kasat olivat tasakokoisia keskenään eikä yhtään kärpästä ilmaantunut. Jotta päästäisiin hyödyntämään suoravetolukon nopeuspotentiaalia, tulisi aseen muidenkin ominaisuuksien puoltaa ampumanopeutta. Tämäntyyppinen lipas on nykyaikaiseen tarkka-ampuja-aseeseen kapasiteetiltaan liian pieni. Henkilökohtaisesti näkisin monimutkaisen suoravetolukkosysteemin suorastaan käyttökelvottomana sotilaskäyttöön, jossa operaation kesto voi olla ennalta määrittelemätön. Jos kohteita on enemmän tai laukauksia tarvitsee jostain muusta syystä ampua enemmän, menee suurempikapasiteettinen kivääri toimintatavasta riippumatta heittämällä ohi tulinopeudessa. Tämä tarkoittaa ergonomiaa ja toisaalta myös lipaskapasiteettia, joita Heymin tapauksessa molempia voidaan pitää käyttökelpoisuutta heikentävinä tekijöinä. Ylimenon pituudesta johtuen patruunat ladattiin RADALLA JA LATAUSPENKIN ÄÄRESSÄ Ensimmäinen ratakäynti sisälsi kohdistuksen ja kahdenkymmenen Impalapatruunan ampumisen hylsytarpeiksi. Heym kärsii tukin kulmikkuuden lisäksi myös siitä, että sen patruunakapasiteetti rajoittuu kolmeen patruunaan (2+1). Suurriistan metsästykseen tarkoitettujen Impaloiden tarkkuus yllätti positiivisesti, sillä näiden patruunoiden käynnille ei ollut asetettu mitään ennakkopaineita. Käyttöympäristö asettaa usein huomattavan suuret erot käytettävän kaluston kenttäkelpoisuudelle. Sen sijaan poliisioperaatioissa tarkka-ampujien määrä suhteutetaan usein kohteiden määrään eikä lipaskapasiteetti ole niin suuressa merkityksessä. Käytetty luodinasetusholkki ei tosin ollut hommaan aivan viimeisen päälle (ensimmäinen kerta kun kaliiperi .338 Win Mag on sattunut kohdalle tarkkuuskiväärin pesityksenä), eli luotien asetukseen tuli varmastikin heittoja, jotka taas Aseen lipas on yksirivinen ja nimellinen kapasiteetti on kolme patruunaa. Lukon toiminnan haluttiin olevan mahdollisimman sujuvaa, jotta kasan ampuminen ei kärsisi takeltelusta ja tästä johtuvasta ampuma-asennon muutoksesta
Raskaassa tarkkuuskiväärissä kevytliikkeisempi tavanomainen pultti on toimivampi monessakin suhteessa, mutta eniten siitä syystä, että la- taavan käden voima riittää pultin käyttämiseen kunnolla. Lukon kampi liikuttaa pultin sivuilla olevat "sulkulaakerit" ulos pultin kehältä ja nämä lukittuvat piipun vastineisiin. Tarkkuus aseessa oli tasaista, mutta käyttötarkoitus huomioiden kohtuullisen heikkoa. Ase ei ollut huippuluodillakaan kykenevä sen kummempaan käyntiin kuin Impalan yhteydessä ja kelikin oli mitä parhain tuuleton ja kuulas pakkaskeli, jolloin ulkopuolisilla tekijöillä on yleensä äärimmäisen pieni vaikutus käyntiin. Aseen Impala luodilla saavutetut kasat (ylempi kuva) olivat samaa luokkaa kuin itseladatuilla Lapua Scenar luodeilla. tarkkuuskivääri jos vain sen ulkoiset ominaisuudet viittaavat tähän. Toinen ratakäynti siis suoritettiin itseladatuilla patruunoilla ja ammuttavuussyistä jätin pois aseen säädettävän poskipakan. Improvisoin perän harjaan lievän pehmennyksen villasukalla ja sähköteipillä, jotta kulmikas harja ei olisi ikävästi poskessa aseen mahdollisesti hypätessä rekyylissä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että aseen laminaattitukin jäykkyys ei etuosastaan ole varmastikaan riittävä ja pystysuuntainen hajonta selittyisi tällä. Olipa syy mikä hyvänsä, ei tarkkuuskivääri ole WWW.REKYYLI.FI Aseen sulku on erikoinen. Latauksesta riippumatta saavutetut kasat olivat 30-45 millimetrin luokassa, eikä mitkään poppakonstit auttaneet tähän. Jälkeenpäin voidaan tietysti ihmetellä, että mikä osa-alue aseesta aiheuttaa pahimmat ongelmat tarkkuudelle. Itselläni on muutama metsästyskivääri, jotka ovat kykeneviä parempaan tarkkuuteen kuin Heym SR30 Sniper. "LÄHELLÄ, MUTTA EI SIKARI" Heym SR30 Sniper näyttää äkkiseltään taktiselta tarkka-ampujan kivääriltä, jolla täräytetään vastustaja pois päiviltä pitkälle matkalle. Lataustiheydeltään lataus oli lievä puristuslataus, eli latauspuristimen kammessa tunsi juuri ja juuri luodin puristavan ruutia. Toisaalta hajontaa on myös sivusuunnassa, eli ongelma saattaa juontua patruunapesästä tai esimerkiksi sulusta. Ratakäynti tuotti pettymyksen. Henkilökohtaisesti näen, että Heym SR30 on edelleen parhaimmillaan sen alkuperäisessä kuosissa, eli normaalina suoravetolukkoisena metsästyskiväärinä. HEYM SR 30 SNIPER Valmistaja: Heym, www.heym-waffenfabrik.de Maahantuoja: Pyssypuoti 27. lippaan vetopituutta pidemmiksi, eli 86,25 millimetriin, milloin luoti asettui 0,4 mm irti rihlakosketuksesta. Kannattaa muistaa, että Heym SR30 on alun perin tarkoitettu nopeaksi metsästyskivääriksi, jossa tukki edustaa klassista suoraa saksalaistyyppiä ja piippu on lyhyt ja ohutta profiilia. Keli radalla oli tyven ja häiriötekijät minimissä. Tällöin suoravetolukko toimii siten kuin sen on ajateltu toimivan, eli aseen rekyyliliike auttaa lataamista. Aseen ergonomia on keskeneräinen, lukon toiminta ei vakuuta tässä kokoonpanossa ja myös tarkkuudessa on toivomisen varaa. Aseen tulee olla myös tarkka. Tämä on kuitenkin vain äkkinäinen oletus, joka muuttuu kun aseella aletaan ampua
Tiedossani ei ole, että Euroopassa olisi vastaavia "railguneja" yksityisessä käytössä. Huomattavaa on, että vapaassa luokassa (UL) voi ampua myös muiden kasa-ammunnan luokkien kivääreillä. Asetta rajoittaviksi tekijöiksi muodostuivat säännöt, joiden mukaan ase tulee olla lippaaton kertalaukeava, piipun pituus lukon iskupinnasta mitattuna on oltava vähintään 18 tuumaa, aseessa on oltava turvallisesti käytettävissä oleva laukaisukoneisto, asetta ei saa kiinnittää ampumapöytään ja piipun suun tulee olla ampumalinjan (yleensä ampumapöydän) etupuolella. Suujarrut ja äänenvaimentimet ovat kiellet- tyjä. On se kyllä ruma kuin rullatuoli! Eihän tuo ole mikään ase!", "Ei siinä tarvii tähtäyksen suhteen paljon päätä vaivata, ei muuta kuin lavetti alkuasentoon panos piippuun ja poks. Laukauksen jälkeen ase on ladattava käsin, yksi patruuna kerrallaan latausporttiin. Ampumakuntoisen lavetin kokonaispaino on noin 50 kg. Toimivan lavetin rakentaminen on aikaa vievää touhua, eikä millään muotoa kustannustehokasta. Kisoissa on näkynyt kotimaassa valmistettuja lavetteja puolenkymmentä, mutta niiden toteutus ja toimintaperiaate on hieman erityyppinen. Tässä lavetissa kaliipereina on aiemmin testattu 6 PPC ja 6mm Dasher sekä tällä hetkellä käytössä oleva 6,5284 Norma. RAILGUN RATAKISKOA LÄNNESTÄ... "Hei, mikäs vehje tuo on. Mistä tässä onkaan kyse? TEKSTI: JARI L AULUMA A Yhdysvalloissa kehitettiin kasa-ammuntaan niin sanottu vapaa luokka, "unlimited class", tarkoituksena saavuttaa kilpailtaville 100, 200 ja 300 jaardin matkoille ase jolla saavutettaisiin viidellä tai myöhemmin kymmenellä laukauksella mahdollisimman suuri tarkkuus. Sinne meni, sama yhdeksän kertaa ja sillä sipuli..." Monenlaista olen kuullut tuota "ratakiskoa" ampumakatokseen raahatessani. En ole asiaa tarkistanut, mutta kirjoittamattomana sääntönä on myös ollut, että kilpailijan on jaksettava kantaa ase ampumalinjaan. Tirrellin mukaan rakentamiseen kului useita vuosia ja lavetissa on huomioitu pienetkin ampumatulosta parantavat yksityis- kohdat. Tämän ruostumattomasta 416R-teräksestä tehdyn 6,5 mm custompiipun pituus on 800 mm, paksuus 37 mm (tasapaksu) ja oikeakätinen rihlannousu on 8,5 WWW.REKYYLI.FI. Kaluston kehittelytyön myötä uuden kilpailuluokan aseiden nimeksi muodostui "return to battery railgun" joka käytännössä muuntui muotoon "railgun" ja erittäin vapaasti suomennettuna "kiskopyssy" tai ihan vain alan harrastajien 28 käyttämä ilmaisu "lavetti". Tirrell, joka on ampunut sillä useita pienoiskiväärin ja korkeapaineaseiden maailmanennätyksiä kasa-ammunnan vapaassa luokassa. Suomessa kasaammunnan säännöt pohjautuvat Yhdysvaltojen sääntöihin sillä erotuksella, että täällä kilpaillaan UL -luokassa 100, 200, 300 ja 600 metrin matkoilla. TEKNISTÄ HÖPINÄÄ Lavetin on valmistanut Yhdysvalloissa 1993 Frank B. Kasa-ammunnassa tämä tarkoittaa viiden tai kymmenen laukauksen iskemän kokonaishajontaa taululla ulommaisten iskemien keskipisteestä mitattuna
WWW.REKYYLI.FI 29
Yläkerran palautuminen ampuma-asentoon ei saa olla liian voimakas tai vajaa. Jos jousi on esimerkiksi säädetty liian tiukalle, lavetin yläkerta töksähtää etustoppariin ja ase yleensä liikahtaa tämän johdosta ampumapöydällä. Mikäli korkeussäädössä on enemmän korjaamista, se tehdään pohjalevyn etuosassa olevasta varsinaisesta korosäädöstä. Erityisesti ns. Vasemmalla silmällä seurataan heittokelloja. Erityisen tärkeää on lopuksi vielä tarkistaa, että pohjalevyn säätöpultit ja karkea korosäätö on lukittu huolellisesti. Piipunsuu ja alumiininen suojaputki. Tässä vaiheessa lavetti on lukittava tiettyyn tähtäyspisteeseen taululla ja on vain yksinkertaisesti luotettava heittokelloihin ja siihen, että yläkerta palaa täsmälleen samaan alkuasentoonsa eikä lähdettävä jahtaamaan kiikarissa alati pomppivaa taulua. Lavetin ominaisuuksista johtuen saavutetaan sillä kuitenkin pienempää korohajontaa taululla tuuliviirien osoittamissa pienemmissä tuulenmuutoksissa kuin tavanomaisilla kasa-ammuntakivääreillä. Luoti kuitenkin lentää piipun suusta lähdettyään lentoratansa mukaisesti eikä seuraa pomppivaa tähtäinkuvaa. Jos tämä toimenpide unohdetaan, luvassa on roiskeita, ei kasoja! Kasa-ampujathan ovat luontaisesti huonoselkäisiä, joten lopuksi säädetään ampumajakkara korkeudelle, jolla ampujalla on luontainen ja tukeva asento operoida lavettia. Jos liikkeessä on havaittavissa nihkeyttä tai yläkerta liikkuu töksähtäen, on liukupintoja puhdistettava ja voideltava uudelleen. Suojaputken on tarkoitus tasata piippua ympäröivää lämpötilaa. Portaaton sivusäätö jolla ohjataan kahta pohjalevyn kolmesta Teflonisesta ohjaintapista. Vasemmanpuoleisella pienemmällä mittakellolla seurataan koroa ja isommalla lavetin sivusäätöä. lauttaa lavetin yläkerta laukauksen jälkeen automaattisesti etuasentoonsa, jolloin se on juuri samassa pisteessä kuin ennen laukausta. Tässä ei ole mitään uutta. kiehuva eli pystysuora väre tarkoittaa käytännössä, että piipunsuun ja taulun välillä ei juurikaan ole luotia lentoradaltaan siirtävää sivutuulta. Toki koron säätäminenkin on mahdollista, mutta siihen kuluneeseen aikaan/ hyötyyn verrattuna itse tuulen voimakkuus ja suunta ovat yleensä muuttuneet monikertaisesti! Lavetin edut kilpailutilanteessa tulevat esille ammuttaessa ns. Tämän WWW.REKYYLI.FI. Tähän vaikuttavat paksu piippu, suuri massa, rekyylin voimasta toistuvasti samanlainen perääntyminen ja tietysti oikein hiottu lataus. Lavetin ampumakuntoon saattaminen saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta käytännössä koko operaatiossa menee alle puolet siitä ajasta kuin tämän kirjoittamisessa. Lavetin kaliiperit: 6PPC, 6 mm Dasher ja 6,5-284 Norma. AMPUMINEN, EDUT JA HAITAT Itse ampumiseen pätee samat fysiikan lait kun ampumiseen yleensä. Jousen säädön jälkeen tarkistetaan, että lavetin yläkerta liikkuu ohjaintappien päällä jouheasti. Tähtäinkiikarin läpi tarkistetaan, että ristikko on taulussa samalla kun lavetin koko yläkertaa liikutellaan etu- ja taka-asennon välillä. Vastavuoroisesti kääntämällä vipua vasemmalle päästään takaisin har32 joitustauluun. Jousta voidaan kiristää tai löysätä portaattomasti riippuen siitä ammutaanko aseella ylä- vai alamäkeen. Sopimaton patruuna ja lataus eivät käy ja tuuli tuo ja vie iskemiä. Ampuma-asento tulisi olla myös hieman eteenpäin nojautuva, jolloin nähdään tähtäinkiikarista taulu ja erillisestä kiikarista kasaammunnassa käytettävät ampumakentällä olevat tuuliviirit. pussipyssy) ja kaksiosaisine tukineen lähes mahdottomalta. Kyseessä on ilmamassan lämpötilakerrostuneisuudesta aiheutuva optinen harha joka vääristää taulun paikkaa ja yleensä myös muotoa. Pikasäädön vasemmalla puolella on oranssipäinen vipu, jota oikealle kääntämällä päästään suoraan harjoitustaulusta kilpatauluun. väreessä, jolla tarkoitan kangastusta. Pienet korjaukset säädetään joko pohjalevyn takaosan sivusäädöstä tai korkeussäädöstä. Kilpailutilanteessa harjoitusja kilpataulu ovat päällekkäin ja karkea korosäätö tehdään taulujen puoliväliin, jolloin molempiin tauluihin päästään nopeasti pohjalevyn takaosan pikasäädöllä, joka sijaitsee lavetin takaosassa juuri laukaisukoneiston alapuolella. Ennen varsinaista laukausta otetaan oikealla silmällä katse viireihin tai 300 ja 600 metrin kisoissa lavetin 6x suurentavaan kiikariin, jolla myös kauemmat viirit on hyvin luettavissa. Kisatilanteessa säädän hyvin harvoin lavetin koroa kun olen aloittanut sarjan kilpatauluun. Taulu ikään kuin pomppii tähtäinkiikarin ristikossa, usein ennalta arvaamattomaan suuntaan ja kilpasarjan ampuminen tuntuu tavanomaisin kasa-ammuntakiväärein (ns. Suojaputki ei kosketa itse piippua miltään osin
Tuuli kun on kasa-ammunnassa ampujan itsensä jälkeen suurin muuttuja. 33. Jos rekyyliä ei ota vastaan vasemmalla kädellä ja antaa yläkerran osua vapaasti takastoppariin, on tuloksena koko lavetin siirtyminen pöydällä. Lavetilla ampuminen kehittää tuulenlukutaitoa ja luottamista hyvin tuunatun aseen/ patruunan luodin lentorataan. Kilpasarjan voi toki keskeyttää kunnes aiempi "hyvä keli" palaa, mutta käytäntö on osoittanut, että värekelissä keskeytetty kilpasarja muuttaa kasat lähes poikkeuksetta roiskeiksi. viirien osoittama tuulen suunta muuttuu tai väre lähtee hiljalleen liikkumaan tuulen suuntaan, tehdään tarvittavat korjaukset lavetissa heittokelloja seuraten ja jatketaan kilpasarja loppuun. Sama on havaittavissa jos yläkerran palautinjousi on säädetty liian kireälle ja yläkerta töksähtää etustoppariin. Lisättäessä tähän sopivan pilvinen sää, joka eliminoi Suo- "RAILGUN" Kilpailuluokka: Kasa-ammunnan vapaa luokka Valmistaja: Ampuja- ja aseseppävelho Frank B. Aikaa on siis varsin riittävästi. Viiden laukauksen kilpaerässä aikaa sarjan ampumiselle on 7 minuuttia ja 10 laukauksen erässä 12 minuuttia, jolloin suoritus on tehtävä kilpailutauluun. Tirrell, USA Valmistusajankohta ja -määrä: 1993, ainut laatuaan Piipun sovitus ja pesitys: JMSPrecision Products, Kotka Tarkkuus: Riippuu ainoastaan käyttäjästä Paino: noin 50 kg Pituus: 1 020 mm Leveys: 310 mm Korkeus: 375 mm SM2010 / 600 m / 80,8 mm SM2010 / 600 m / 65,8 mm SM2010 / 600 m / 75,8 mm men oloissa väreen muodostumisen, niin tähän päivään mennessä ei ole kehitetty lavettia, jolla pärjäisi edellä mainitussa kelissä "pussipyssymiehelle" jolla on etutukena portaattomasti säätyvä etutuki, josta alan harrastajat käyttävät nimitystä "tsoikkaripukki". Lavetin etuna voidaan pitää myös ampumista kelissä, jossa tuulisyklit ovat suunnaltaan ja voimakkuudeltaan samanlaisia ja tarpeeksi pitkiä. Tällöin tuulisykli siis kestää kyseisen kilpasarjan verran eli noin 14- 35 sekuntia. Tätä tietoa onkin jaossa muun muassa kasa-ampujien nettifoorumilla, jonne kaikki kasa-ammunnasta ja huipputarkkuudesta kiinnostuneet ovat tervetulleita. Ampumarytmi on sovitettava lavettiin ja kumma kyllä myös ampumapöytään sopivaksi! Niin hassulta kuin se kuulostaakin, aiheuttaa lavetin paino ja rekyylissä tapahtuva WWW.REKYYLI.FI yläkerran liikkuminen ja sen osuminen etu- ja takastoppariin värähtelyjä, jotka on havaittavissa tähtäinkiikarin ristikkoa seuraamalla. Ominaisuus on havaittavissa joillakin heppoisemmilla ammuntapöydillä. tapauksessa ampumapöydän kaltevuus. Pahimmillaan ammuttaessa seuraava laukaus tuon tärinän aikana, on taululla havaittavissa odottamatonta korohajontaa. Kysymällä selviää monista mieltä askarruttavista kysymyksistä! www.benchrest.fi jälkeen asetetaan patruuna latausporttiin ja pannaan lukko laulamaan! Mikäli kelissä tapahtuu radikaaleja muutoksia, esim. Tässä olisikin yksi kehittämiskohta tulevaisuutta ajatellen, kuten myös viirien lukuun käytettävän kiikarin vaihtaminen malliin, jossa on hieman pidempi silmäetäisyys okulaariin. Ampumatekniikkaan on kiinnitettävä myös erityistä huomiota tällä lavetilla, varsinkin 6,5-284 Normalla tai sitä suuritehoisimmilla kaliipereilla ammuttaessa. KYSYTTÄVÄÄ SALATIETEESTÄ? Nettifoorumeilla surffatessa epäilyt kasa-ammunnan salatieteestä ja ammuntaan liittyvän tiedon panttaamisesta lähinnä hymyilyttävät. Sillä voidaan minimoida suurimman muuttujan eli ampujan itsensä tekemiä virheitä. Laukauksen jälkeen yläkerta jää tärisemään (myös piippu) vaikka yläkerta on palautunut alkuasentoonsa. Iskemien siirtymisen suunnan ja etäisyyden määrää ko. Kasa-ammunnan Suomen lajisääntöihin on kirjattu yhdeksi tärkeimmistä tavoitteista ampumaurheilun kehittäminen, ja kannustaminen huipputarkkuuteen aseissa, patruunoissa, välineissä ja ampumamenetelmissä. Lisäksi yhtenä merkittävänä tavoitteena on kerätä ja jakaa asiaankuuluvaa tilastotietoa ja teknistä tietoa. Vaihtelevat tuulen suunnat ja epäsäännölliset tuulisyklit ovat vaikeimpia tilanteita ammuttaessa lavetilla. Kilpailemisen lisäksi lavetti on verraton apuväline eri kaliiperien, ase- ja patruunakomponenttien testaamiseen. 5x5 laukauksen kilpailussa 1417 sekuntia riittää yhden kilpasarjan ampumiseen ja 3x tai 5x10 laukauksen yhteen kilpasarjaan riittää 27- 35 sekuntia. Jos lavetilla on omat etunsa, on sillä myös kompastuskivensä
Puutteitakin kronometrit sisältävät, tai ainakin rajoitteita. Tässä auttavat olemassa olevat taulukot tai pienellä riskillähän voi ampua kalliin mittarin läpi vaikkapa 100 metrin etäisyydeltä. Laitteet tarvitsevat riittävän valaistuksen, jotta valokennot toimisivat. jenkkipoliiseilla on joissain kaupungeissaan kriminaalien aiheuttamien laukausäänien paikannukseen kehitetty ja rakennettu kiinteä järjestelmä. Mustaruutiaseiden lähtönopeuksia on sangen hankala mitata johtuen ilmoille tuprahtavista nokihiukkasista jotka johtuvat pääsääntöisesti mustanruudin palokemiasta. Puutteeksi kaupallisten kronometrien kohdalla voidaan laskea myös niiden hinta. TEE -SE -ITSE : KRONOMETRI Pilkunviilaajilla, itselataajilla tai muutoin vain ammuntaharrastukseen uppoutuneella tulee ennemmin tai myöhemmin vastaan tarve mitata luodin lähtönopeus. Toistaiseksi kuitenkaan ei ole vastaan tullut ainakaan kaupallista sovellusta ääneen perustuvasta kronometristä, joten nyt olikin aika julkaista kenties ensimmäisenä aiheesta omakehitelmä kaikkien vapaasti hyödynnettäväksi. TEORIA Luodin lentomelun aiheuttama ääni tallennetaan kahdella mikrofonilla erillisille ääniraidoille, jonka jälkeen materiaalia tutkien saadaan selville luodin ohilennon välinen aikaero, josta puolestaan laskemalla WWW.REKYYLI.FI. Edullisemmissa malleissa valontarpeen tyydyttäminen on jätetty käyttäjän vastuulle kun taas kalliimmat mallit sisältävät omat valonlähteensä sekä akkunsa, ollen peräti riippumattomia valtakunnan sähköverkosta. Vähemmän välttämättömänä tarvikkeena sel34 laista ei ole jokaisella ampujalla, ei nähtävästi edes joka toisellakaan. EI VALOA VAAN... Perusteena omatekoisen kronometrin suunnittelussa oli tieto luodin aiheuttamasta lentoäänestä, jota paraskaan äänenvaimennin ei kykene poistamaan. Laitteessa on tyypillisesti kaksi valokennoa, joiden havaintoalueen kautta luodin tulisi kulkea. Nyt kerromme miten nopeusmittarin voi rakentaa itse. TEKSTI: JANNE L AUKK ANEN Luodin nopeuden mittaaminen tapahtuu yleisesti ottaen laitteella nimeltä kronometri. Entäpä jos haluttaisiinkin mitata luodin lentonopeutta jostain muualta kuin aivan lähdön hetkeltä, kuten vaikkapa lähempää maalitaulua. Ideana olikin asettaa lentoradalle samansuuntaisesti kaksi mikrofonia joiden keskinäinen välimatka tunnetaan. Ajatus ei ole uusi, eri maiden asevoimat käyttävät samaa tekniikkaa vastapuolen paukkujen lähtöpisteen määrittelyyn ja siviilipuolen sovelluksista mm
A/D -muunnoksessa analoginen ääni siirretään eräänlaiselle digitaaliselle koordinaatistolle, jossa vaaka-akselilla on aika ja pystyakselilla äänenvoimakkuuden vaihtelu. Tässä yhteydessä tulee tärkeäksi tekijäksi näytteenottotaajuus joka esim. Ongelma ei ole kuitenkaan ylitsepääsemätön, sillä asia voidaan ottaa huomioon mittaustuloksia tulkitessa. selviää luodin lentonopeuden keskiarvo mikrofonien välisen etäisyyden matkalta. Ääni kannattaa muuntaa digitaaliseen muotoon sen analysoinnin helpottamiseksi. Tällainen liitäntä summaa mikrofonien tuottaman signaalin yhdeksi eikä tallennettua informaatiota voi käyttää ainakaan luodin lentonopeuden mittaamisessa. Luodin yliäänipamaus on oleellisesti voimakkaampi kuin 35. Lisäksi niitä on melko hankala rikkoa korkeillakaan äänenpaineilla, joten ne sopivatkin projektiin erinomaisesti. pietso-elementtejä, joita saa elektroniikkapuotien lisäksi muun muassa purkamalla soivia onnittelukortteja. Onneksi kannettaviin tietokoneisiin löytyy USB-porttiin liitettäviä palikoita, jotka mahdollistavat kaksikanavaisen äänentallennuksen. Internet on täynnä sopivia ilmaisohjelmia, PC-puolelta mm. Usein salkkumikrot sisältävät mikrofoniliitännän, mutta ikävä kyllä, eivät aina stereo-sellaista vaan usein pelkän monon. Esimerkiksi jos aikaero on noin 0,00262 sekuntia, eli 2,62 tuhannesosaa ja mik- rofonien välinen etäisyys on tarkalleen metri, jaetaan mikrofonien välinen etäisyys kuluneella ajalla (1 m / 0,00262 s) jolloin taskulaskin suoltaa luodin lentonopeudeksi 381,68 m/s. KÄYTÄNTÖ Puutteita tässä menetelmässä riittää. Luoti aiheuttaa liikkuessaan äänennopeudella etenevän äänen, joten mikäli luoti eteneekin ääntä hitaammin, on tiedossa ongelmia. Nämä kaksi tuhannesosasekuntia ovat kuitenkin äänentallennuksessa niin pitkä aika, että näytteitä ennätetään 44,1kHz taajuuden A/D -muunnoksessa kerätä peräti 88,2 kpl. Näytteenottotaajuus onkin tämän koordinaatiston aika-akseli. Syntyneitä käppyröitä on paljon helpompi tulkita mikrofonien tuottaessa edes etäisesti toisiaan muistuttavia kuvioita. Elementtejä saa noin yhden euron hintaluokassa ja jos sellaisen ampuu kappaleiksi, ei se erityisemmin harmita. Käytännössä mikrofonien herkkyydet ja näiden keskinäiset valmistuserot ja muut seikat tuovat osaltaan epätarkkuutta mittaukseen, mutta eivät kuitenkaan merkitsevissä määrin. LAITTEISTO Koska nyt kyse on tee-se-itse -laitteesta, tavoitellaan myös mikrofoneissa edullisuutta. Äänen alalysointi on helppoa mikäli omaa vähääkään laskutaitoa, tietokoneen ja tarkoitukseen soveltuvan ohjelmiston. Toisaalta, puutteiden tiedostaminen mahdollistaa niistä selviämisen. Mikäli luoti on kyllin hidas, ennättää puun resonointi sen edelle ja aiheuttaa mikrofoniin ei-toivottua ääntä. Toisaalta, mikrofonien etäisyys on helppo kasvattaa kymmeneen metriin, joka taasen kymmenkertaistaa mittaustarkkuuden. Lähellä äänennopeutta olevilla nopeuksilla syntyy mikrofonitelineestä itsestään ongelma. Päädyittepä minkälaiseen ratkaisuun hyvänsä, on tärkeää valita edes suurin piirtein toistensa kanssa samanlaiset mikrofonit. Perusasetelmassa tällöin ei enää voida luotettavasti mitata lentonopeutta, koska laukausääni sotkee mittaustulokset ennättäessään ennen luotia lyömään mikrofonit tukkoon. Tämä puolestaan tarkoittaa, että luoti etenee jokaisen näytteenoton välisenä aikana ainoastaan 1,1 senttimetriä, joka puolestaan olisi tällaisen kokoonpanon teoreettinen mittaustarkkuus. Ongelmaa voidaan osin kiertää käyttämällä tehokasta äänenvaimenninta ja sijoittamalla mikrofonit hieman kauemmas ampumapaikasta. Laskutaidollisesti käyttäjän täytyy kyetä mittaamaan kahden ääniraidan tarjoaman piikin aloitushetkien välinen ero ja laskemaan mikrofonien etäisyystiedon perusteella luodin lentoaika. Heille, jotka haluavat viedä projektin lävitse ilman suurempaa vaivannäköä, suosittelen lähikaupasta saatavia nappikuulokkeita. Ilmassa äänennopeus on noin 340 m/s, kun vaikkapa puussa se voi olla jopa kymmenkertainen. Audacity-niminen ohjelma tarjoaa vähintäänkin riittävät eväät analysointiin. Tämä tekninen jargon tarkoittaa, että jos mikrofonien välinen etäisyys on yksi metri ja luodin lentonopeus 500 m/s, lentää luoti mikrofonien välisen etäisyyden 1/500 -osasekunnissa, eli aikaa kuluu 0,002 sekuntia. Äänentallennuksessa voidaan käyttää monenlaisia laitteita, kunhan vain saadaan talteen kahden mikrofonin tuottama informaatio. Ainakin teoriassa mittaustarkkuus siis vaikuttaa hyvältä. Riittää, että äänikäppyrät saadaan näkyville ja suurenneltua tarpeeksi, jotta päästään tarkastelemaan muutamien tuhannesosasekuntien mittaista kohtaa tallennetusta ääninäytteestä. CD-levyissä on 44,1 kHz, eli äänen taso pääsee vaihtelemaan 44100 kertaa sekunnissa. Erinomaisen WWW.REKYYLI.FI hyviin tuloksiin päästään käyttäen ns. Kaiutin muuttaa sähkösignaalin ilmanpaineen vaihteluiksi, mutta toki se toimii myös toiseen suuntaan, eli muuttaa ilmanpaineen vaihtelun sähköiseksi signaaliksi. Mittaustarkkuutta voidaan kasvattaa jatkamalla mikrofonien välistä etäisyyttä tai nostamalla ns. näytteenottotaajuutta. Pystyakseli puolestaan kertoo, monenko bitin tarkkuudella kulloinenkin äänenvaihtelun piste on tallennettu, mutta tällä tiedolla ei ole tällä erää merkitystä. Luonnollisesti jos luodin lentonopeus on tuplaten suurempi, putoaa mittaustarkkuus 2,2 senttimetriin
Lopuksi mikrofonit täsmätään luodin lentorataan suuntaamalla levy kohti maalitaulua käyttäen kohdistusruuveja tähtäiminä. Tätä voidaan korjata sijoittamalla mikrofonit kauemmas, jolloin sama huolimaton mikrofonien asettelu 10 m päässä toisistaan pudottaakin mittavirheen jo 0,2% tasolle jolloin se alkaa menettämään merkitystään. Kuvasta käy ilmi kuinka äänennopeutta noudattava laukausääni synnyttää käppyrät kauemmas toisistaan kun puolestaan lähes tuplaten nopeampi luoti tuottaa melko läheiset piikit. Luodin lentoääntä tarkemmin tarkastelemalla selviää kahden mikrofonin tuottamasta signaalista 0,001318 sekunnin aikaero. Mikäli luodinnopeus on lähellä äänennopeutta, johtuu jälkimmäisenä olevaan mikrofoniin häiriöääniä telinettä, sekä aliäänilatauksella ilmaa pitkin. Siinä missä kaupallinen krono yleensä sylkäisee saman tien lukemat näytölle, joutuu käyttäjä tällä kertaa siirtymään tietokoneen näytön ääreen ja kummastelemaan hieman hitaammin lataustensa nopeuksia. Tällainen mittavirhe syntyy helposti sijoittamalla mikrofonit hieman eri linjaan luodin lentoreitiltä. vanerissa on mikrofonien kanssa linjaan ruuvattu pari mustaksi maalattua ruuvia kohdistusta helpottamaan. Käytännössä olenkin toteuttanut mikrofonitelineen siten, että vaneriin porattuihin reikiin voi tökätä nappikuulokkeet (tällöin tiedetään aina niiden tarkka etäisyys) ja ko. Näppärä tee-se-itsemies kuitenkin askartelee tällaisen mittarin äkillisen tarpeen niin vaatiessa, käytännössä ilmaiseksi. Mikäli mikrofonit ovat metrin päässä toisistaan ja mikrofonit lentoreitiltä vaikkapa viiden ja seitsemän senttimetrin päässä, aiheutuu tästä mitättömän tuntuisesta huolimattomuudesta aiemmin mainittu kahden prosen36 tin mittausvirhe. Ylärajaa ei ole, sillä äänentallennus ja mikrofonit voivatkin olla ammunnan kultakorville pohjaton suo jonne rahaa saa mättää kaksin käsin. Ja jos haluaa kikkailla, voi mikrofonit eristää telineestään. Itse käytän Zoom H4n digitallenninta, joka mahdollistaa 96 kHz näytteenottotaajuuden, mutta tällöin hintakin pomppaa jo kohtuullisen hyvän tehdastekoisen kronometrin luokkaan. Tällaisella laitteistolla voi myös mitata luodin keskiarvonopeuden laittamalla toisen mikin lähelle asetta ja toisen maalitauluun, sinne kympin paikkeille. Toisaalta kaiken datan voi myös tallentaa tulevan varalle. MIKSI NÄHDÄ VAIVAA? Hankalaa ja työlästä, sitä tällainen mittaus on. Äkkiseltään parin prosentin mittavirhe ei kuulosta pahalta, mutta käytännössä etenkin nopeammilla paukuilla se merkitsee mittaustulokseen helposti parinkymmenen metrin eroa todellisuuteen. Lisäksi kotitekoinen mahdollistaa monet mittaukset, joista kaupalliset vastineet eivät suoriudu. Mitä tällainen omatekoinen kronometri sitten maksaa. Tällöin liitimet, haluttu määrä piuhaa ja kaksi pietso-elementtiä maksaa alle kympin ja edulliset nappikuulokkeet löytää parilla eurolla. Paketti sijoitetaan muutaman metrin päähän ampujasta, joka kohdistaa kiväärin maalitauluun kertoen mihin suuntaan krono-levyä siirrellään. Oletetaan, että rakentelijalla tai kaverilla on läppäri ja vieläpä sellainen mikä ei tarvitse lisäkilkkeitä. Vasemmanpuoleiset piikit syntyvät luodin lentoäänestä ja jälkimmäiset laukausäänestä. Mikrofonien sijoittelu vaatii suurta tarkkuutta. Luodinnopeus esimerkkikuvassa 378 m/s. mitä mikrofonitelineen puurunkoa pitkin välittyvä ääni on. Toisaalta, digitallenninta tulee käytettyä ensisijaisesti kyllä muuallakin, samoin kuin tietokonetta, joten näitä kuluja tuskin voi kotikutoisen kronometriin täysin yhdistää. WWW.REKYYLI.FI. Käytettävyys ei myöskään ole näissä omaviritelmissä tehdastekoisten tasalla. Ongelmatonta aliäänipaukkujen mittaus ei siis ole, mutta ainahan peruspositiivisena sellaistakin kannattaa yrittää. Tällöin luodinnopeus on mitattava punaisella viivalla merkittyjen piikkien kohdalta joissa erottuu selkeästi luodin itsensä aiheuttama ääni
855¤ (4,5 tai 5,5 mm) lisävarusteet: 75 cm jatkopala,"Pop-Up" -taulupidike ja tauluja Air Arms -tarvikkeet · Hill-pumppu, h. 39¤ SC Magentic -maalilaite · 4,5 mm ilma-aseille automaattisesti palautuva 49¤ JSB ilma-aseluodit Tarkkuutta pitkille etäisyyksille! Laadukas vipuviritteinen. 675¤ (4,5 tai 5,5 mm) 755¤ (4,5 tai 5,5 mm) Vipuviritteisten ilmakiväärien aatelia. Air Arms TX200 Mk3 · Lothar Walther -tarkkuuspiippu mm a lat ja v kari, ja ein. 1030 mm, paino 4,1 kg mm maahantuoja: Katso lähin jälleenmyyjäsi osoitteesta www.hjorth.fi.. hinta Tarjoushinnat Tarjoushinnat voimassa sitoumuksetta 30.9.2010 asti. Air Arms ProSport · Lothar Walther -tarkkuuspiippu · tehokas: 19,5J/4,5 mm ja 21,5J/5,5 · säädettävä kullattu liipaisin · pit. 57¤ · 10 luodin varalipas 4,5 tai 5,5 mm, h. 235¤ · S410-äänenvaimennin h. Air Arms S410, Tarkkuutta jopa 50 metrin etäisyyteen. · Katso 1 2 Moving Range 2000 IK-ampumarata tehoja! 27J/4,5 mm ja 38J/5,5 mm · säädettävä teho 9,5J 27J mahdollistaa sisäammunnan myös lyhyillä etäisyyksillä! · säädettävä liipaisin · pituus · 10 1080 mm, paino 3,1 kg luodin lipas (Saatavana myös Thumb Hole tarkkuustukki) 545¤ 1 tehonsäädin 2 painemittari 2x75 cm kisko, 220V moottori · mitat: 1500x300x240mm, paino 4,5 kg · nopeus ja pysähtymisaika portaattomasti säädettävissä · alk. Kii oisvarust eet erik Kuvien as ivät m et e imenti sisälly · tehokas: 21,6J/4,5 mm ja 22,85J/5,5 · pituus 1050 mm, paino 4,2 kg an
Mietin jo erilaisia teippivirityksiä puhdistustikun jatkoksi, mutta pikainen aivoriihi myyjän kanssa ratkaisi tilanteen. Mutta yhdeksänkympin pulloharjan ostaminen ei tuntunut järkevältä. Seuraavassa kerron miten voit kunnostaa syöpyneen haulikonpiipun takaisin käyttökuntoon. keen syöpynyt ensimmäisen 30 cm matkalta pahoin. Huoleen ei kuitenkaan ole syytä, koska haulikko "ei mene pilalle, paranee vain". TEKSTI: VESA JULIN Kuten Arto Määttä kirjoitti Rekyylissä 5/2010, on metsästäjillä haulikoista monenlaista tietoa ja todellista tietoa on toisinaan niukasti. Laita tälle etäisyydelle hiomakivistä työkalun varteen merkki. WWW.REKYYLI.FI. Osien ja vaivanpalkan jälkeenkin työkalulle tuli hintaa noin 20 euroa. LÄHTÖKOHTA Ostin hiljattain paikallisesta Prismasta vanhahkon Tikan pumpun miltei kiloraudan hinnalla. Olen monesti kuullut jopa väitteen, että jos haulikossa on "reikä auki" niin piipun muilla ominaisuuksilla ei ole väliä! Tällainen "tieto" johtaa väistämättä haulikon huollon laiminlyöntiin. TEE SE ITSE : HAULIKON PIIPUN SYÖPYMIEN HIONTA Tämä projekti saattaa tuntua äkkinäisestä melko krouvilta operaatiolta, koska haulikon piipun sisämitta muuttuu. Olen kuullut metsästäjän jopa kehuvan sillä, ettei hän ole puhdistanut itselataavaa haulikkoaan 15 vuoteen. Ase oli todella siivottomassa kunnossa, mutta sikäli kun kuonan alle pystyi näkemään, mitään peruuttamatonta ei ollut tapahtunut. Syöpymän korjaaminen estää lisäsyöpymät ja parantaa aseen käyntiä myös satunnaista metsästyskäyttöä varten. TYÖKALUT Olisin tietysti voinut ostaa 90 euron flexhonen ja tehdä homman sillä. Työkalu oli kuitenkin auttamattomasti liian lyhyt. Kotiin päästyäni purin aseen ja otin esille ksyleenipurkin sekä talouspaperia. Ihmekös tuo jos kauppojen hyllyt alkavat toisinaan notkua laiminlyötyjä vaihtoaseita. Vaikka haulikko olikin ostettu vain hupiammuntaa varten, niin päätin silti korjata syöpymän. Piippu sen sijaan oli ylimenokartion jäl38 TYÖSKENTELY Pyöritä työkalun varteen maalarinteippiä merkintöjä varten. Putki liitettiin hiontatyökaluun puristettavalla hydrauliliitoksella. Hangattuani vuosien lian ja aseöljyn pois tutkin ostostani tarkemmin. Samasta liikkeestä löytyi myös metritavarana alumiinista hydrauliputkea. Löytöretki paikalliseen Työkaluässään palkitsi etsijän noin kympin hintaisella jarrurumpujenhiontatyökalulla. Mittaa sitten haulikon piipusta syöpynyt alue. Aseen mekanismit olivat ehjät ja toimivat, eikä niille tarvinnut tehdä öljyämisen jälkeen mitään
Tämä saattaa olla se ratkaiseva ero kiekkopanoksilla toimimisen ja toimimattomuuden välillä. Kiillotustyökalu on nyt valmis. Merkin ja hiomakivien väliin kannattaa tehdä lisäksi merkkejä tasaisen hiomajäljen aikaansaamiseksi. Nyt olet valmis siirtymään radalle testaamaan. Puhdista piippu välillä ja tarkista hiontatulos. Hiontaan kannattaa keskittyä, sillä varmaa on, että et halua haulikkosi piippuun "nimismiehen kiharaa". Kiillota myös ylimenokartio huolellisesti. Kun syöpymä on hiottu kokonaan pois, on aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Kiinnitä piippu työpöytään tai viilapenkkiin piipun suupää alaviistoon. Ota välillä hiontatyökalu pois piipusta ja työnnä talouspaperituppo piipun läpi. Muistaa käyttää tarpeeksi öljyä ja pitää hiontatyökalu kokoajan liikkeessä. Hiontatyökalun pää. Teippaa teräsvilla työkaluun... ...ja pyöritä villa puikolle. Lisää villaa sen verran että tunnet hioessasi porakoneessa pienen vastuksen. Laita hiontatyökalu piippuun ja ala pyörittää porakoneella. Suihkauta piippuun reilusti ase- tai muuta ohutta öljyä. Kiinnitä työkalun päähän pieni pala teippiä ja siihen 000-teräsvillaa. Näin pystyt tarkistamaan tilanteen. Hionta kannattaa aloittaa heti ylimenokartiosta. Kun piippu on valmis, kannattaa itselataavien aseiden kanssa lisätä hieman villaa ja kiillottaa myös patruunapesä. Hionnan voi suorittaa joko tasaisesti piipun matkalle tai siten että eniten hiotaan piipun alkupäätä ja hionta vähenee tasaisesti piipun suuta/syöpymän loppua kohti. Tällöin hionta saattaa hieman takkuilla ja voit suihkuttaa piippuun hieman crc:tä alkuvaiheessa. Osumakuvio on todennäköisesti hieman parantunut ja mikä tärkeintä, asetta tuhoava syöpymä on nujerrettu. LUKEMATTOMIA VANHOJA NUMEROITA FIREN VERKKOKAUPASSA KAUPPA FIREKUSTANNUS.FI/. 20 euron Bilteman porakoneella tähän työhön ei kannata ryhtyä. Suojaa työkalusta teipillä ne osat, jotka saattaisivat naarmuttaa piipun sisäpintaa. Se kehittää sen verran lämpöä piippuun ja porakoneeseen, että työssä kannattaa pitää välillä jäähdyttelytaukoja. Pura hiomatyökalusta hiomakivet pois. Pyöritä konetta pienillä kierroksilla ja pidä työkalu kokoajan liikkeessä. Piipunsuun alle kannattaa laittaa muovipussi tai roskakori, hiominen nimittäin on sottaista puuhaa. Muista pehmustaa piippu hyvin ettei viilapenkistä jää jälkiä. Voit lisätä välillä villaa. Ylimenokartion hiomista ei kannata pelätä. Se korkeintaan pikkuisen paranee. Hionta tehdään kuivana ilman öljyä. Jos piipussa on vain hieman matalaa syöpymää, voit hypätä suoraan tähän vaiheeseen
Mattopuukko ja terävä askarteluveitsi olivat oivia työkaluja. Halusin tehdä tukista punaruskean. Osa perän karhennuksista muistutti ennemminkin veteen piirrettyjä viivoja. Käyttämäni värit olivat myöskin Birchwood-Caseyn valmistamia, mutteivät kuuluneet valmiiseen pakettiin. Liipasinkaaren suojus oli myös kulunut kirkkaaksi. Hiotun ja puhdistetun tukin pintaan levitetään haluttu väri tai suoraan suojaava aine. Pinnoitus oli olematon ja karhennukset kuluneet. WWW.REKYYLI.FI. Siihen kuuluu metalliosien sinistys, koneiston puhdistus sekä puuosien hionta ja öljyäminen. Ne saattavat olla rujossa kunnossa ulkoisesti, mutta tekniikka pelaa edelleen. Siksi jouduinkin niitä kohentelemaan. Irtonaiset ruuvit ja pienet osaset kannattaa tallettaa Minigrip- pussiin, varsinkin jos on yhtä lahjakas kadottamaan tavaroita kuin allekirjoittanut. Pohjalle käytin siis Colonial Brown väriä, joka oli suoraan valmista käytettäväksi. Aluksi hioin karheammalla ja sitten hienommalla paperilla (karkeudet 120-240) ja viimeistelyn tein teräsvillalla. Väristä tuli punaisempi, muttei vielä kuitenkaan aivan se mitä halusin. Täten ei tarvinnut erikseen ostaa vanhan sinistyksen poistavaa ainetta, eikä puhdistusainetta. Paketissa oli myös muita hyödyllisiä tarvikkeita aina santapaperista levityssieneen. Colonial Brownin päälle levitin Walnut Stain -väriä, jolloin tukkiin saatiin ruskeampi sävy. Sinistykseen olisi ollut tarjolla myös pelkkiä syövyttäviä liuoksia, mutta valmis paketti tuntui järkevämmältä vaihtoehdolta. Tässä levitän Colonial Brown väriainetta. Takatukki projektin alussa. Ase oli tekniikaltaan kunnossa, jonka todisti vierailu ampumaradalla. Projektina olisi siis vanhan haulikon kunnostus kotikonstein. Nyt kerron kuinka myös ulkoisen kauneuden saa palautettua kotikonstein. TEKSTI: JOUKO MATAL AMÄKI Tällainen ase tuli kirjoittajallekin kaappiin ja sinistys oli sen verran huono, että jo pelkkä ilmankosteus sai piiput punaiseen kukintaan. Birchwood Casey tarjoaa valmista sarjaa, jolla voi tehdä sekä sinistyksen, että puuosien kunnostuksen kotioloissa. TEE - SE-ITSE : HAULIKON MUODONMUUTOS Monelle varmasti tuttu tilanne: sukulaiselta tai tuttavalta jää jälkeen vanhoja käyttöaseita. Tosin työtä helpotti se, ettei yksikään ruuvi sopinut kuin omalle paikalleen. Väriä joutui lisäämään laimentamattomanakin useita kerroksia, jotta sävystä sai halutunlaisen. Tämä oli lähtökohta. Kuvasta näkee miten piippujen sinistys oli kulunut alkupäästä lähes kokonaan pois. Sitten varsinaiseen hiontaan. Molempiin, sekä sinistämiseen että tukin käsittelyyn, tuli kolme eri kemikaalia. VÄRIÄ PINTAAN Ensiksi piti purkaa haulikko osiksi sekä pistää muistiin (kameran muistikortille) kaikkien ruuvien 40 paikat
Birchwood Casey tuotteiden maahantuoja: Juhani Sinisalo Oy, www.juhanisinisalo.fi Ase valmiina ja koottuna. Siten oli helppo vaihtaa aina puhtaaseen paperiin, eikä vanha lika jäänyt mukaan pyörimään. Osien väri muuttuu parissa vuorokaudessa mukavan tummiksi ja arvokkaiksi. Sitten vanha sinistys ja mahdollinen ruoste irrotettiin Blue & Rust Remover aineella. Puuosien käsit- tely sekä kunto määräävät pitkälti tarvittavan ajan ja itse tekemällä aseesta saa juuri sellaisen kuin haluaa. Paketissa tulee kangasmaista paperia työvaiheisiin, mutta tässä tapauksessa käytin valkoista talouspaperia. Tukki vei yllättävän paljon aikaa sen karhennusten uudelleen kaivertamisen takia. Sinistämisen jokaisen työvaiheen välillä pinnoitettava metalli oli huuhdeltava vedellä. Levittämiseen käytin kangastilkkuja sekä talouspaperia. Kuvassa pakkauksen sisältö. Kaiken kaikkiaan tämä oli kokeilemisen arvoinen projekti. Sealer & Filler tummentaa pintaa siten, että se näyttää märältä. Vasta tämän jälkeen uusi käsittely sinistysnesteellä, vaikutusta kolme minuuttia ja käsittelyt vedellä ja viinalla. Kannattaa olla kärsivällinen ja jättää turhat hätäilyt pois, sillä lopputulos on vaivan arvoinen. Sinistyksen- ja ruosteenpoistoainetta saattaa joutua käyttämään useampaan kertaan ja rautaosia kannattaa myös hieman hangata, jolloin vanha sinistys lähtee helpommin irti. Lopputulos oli haluttu eli tumma ja tasainen. Tämä vaihe kannattaa tehdä huolella, jotta uudesta sinistyksestä saataisiin mahdollisimman tasainen, eikä syntyisi sävyeroja. Sitten päälle ensimmäisen kerran Perma Blue -sinistysainetta. Oli hauska huomata, miten kiiltävän teräksen väri vaihtui välittömästi. Öljyä voi ja pitää käyttää runsaasti. Pinnasta tulee pehmeämmän näköinen ja kosteudelta suojattu. Walnut Stain eli ruskea pähkinäpuu, Colonial Stain eli punaruskea sekä kiinanpuuöljy. Haulikon piipun ja pienten sileiden osien sinistys on aina paljon helpompaa kuin rosoisten pintojen, joten aikaa kului ennakoitua vähemmän. Sinistysvaihe täytyy malttaa tehdä riittävän monta kertaa, jotta pinnasta ja sävystä saa haluamansa. Kätevimmin tämä tapahtui suihkun alla. LOPUKSI Aseen sinistäminen sekä tukin kunnostaminen onnistuvat melko helposti kotonakin aivan perusvälinein. Ruosteen- ja sinistyksenpoisto aine (Blue & Rust Remover), puhdistusneste (Cleaner-Degreaser), sinistysneste (Perma Blue). Seuraavaksi oli vuorossa taas puhdistus alkoholilla sekä pesu vedellä ja kuivaaminen. Sinistäminen vei noin 4-5 tuntia. Puhdistuskertojen välissä pitää aina muistaa pesu vedellä ja alkoholilla, sekä kuivaaminen. Tukin pohjustusaine (Sealer & Filler), varsinainen pintaan tuleva öljy (Tru-Oil) sekä kiillotusaine jolla tukkiin saadaan hengittävä mutta lakkamainen pinta (Stock Sheen & Conditioner). En halunnut kiiltävää pintaa joten päädyin käyttämään mehiläisvahaa ja kiinanpuuöljyä. Ja taas kerran puhdistus alkoholilla, huuhtelu vedellä ja kuivaus. Vanha sinistys irtoaa vähitellen ja tämä on aikaa vievä vaihe. Sinistysneste on syövyttävää ainetta ja aseöljy lopettaa syöpymisen. Piippu on saanut sinistyksestä tumman värin ja tukki uutta ilmettä väristä ja öljystä. 41. Projektina olleeseen haulikkoon tein yhteensä 8 käsittelyä, jolloin pinnasta tuli melkoisen tumma, lähes musta. Sinistysneste ei tee pinnasta mustan puhuvaa, vaan sen tekee aseöljy, joka levitetään sinistetyille osille viimeisen käsittelyn jälkeen. Puhdistus viinalla, pesu vedellä ja kuivaaminen. Eli komealta, mutta kiiltävältä. Ensin puhdistin pinnat Cleaner-Degreaser:llä, joka on jonkinlaista alkoholia sisältävää ainetta. Lopulta piipun ja muiden osien kiiltäessä pääsin tekemään sinistystä. Öljyä voi ja kannattaa lisätä myöhemmin säänkestävyyden parantamiseksi. Pakkauksen lisäksi hankitut aineet tukin käsittelyyn ja värjäämiseen. Piipun alkupäästä oli sinistys kulunut pahoin pois, samoin liipasinkaaresta. Värit, sekä mehiläisvahan että kiinanpuuöljyn levitin pienellä kankaan palalla. RAUTOJEN SINISTÄMINEN Sitten päästiin tämän projektin jännittävimpään osuuteen eli rautaosien kunnostamiseen. Tukin pinnalle levittymässä kiinanpuuöljy. Lisäksi paketissa tuli neljää eri karkeuksista hiomapaperia, kahta eri karkeuksista teräsvillaa, sinistysnesteiden levitystupot, levityssieni, kangasmaista paperia ja kaksi aseöljyliinaa pakkauksissaan. Tämän jälkeen tukin voi päällystää mielensä mukaan: esimerkiksi mehiläisvahalla, Sealer & Filler -tukinhoitoaineella tai kiinanpuuöljyllä. Sinistyksenja ruosteenpoistoaineen purkissa oli melkoisesti ikävännäköisiä varoitusmerkkejä, joten tämä vaihe WWW.REKYYLI.FI pitää tehdä hyvin ilmastoidussa tilassa, suojakäsineet kädessä eikä suojalaseistakaan olisi haittaa. Aineen annettiin vaikuttaa noin kolme minuuttia, jonka jälkeen pinta pestiin vedellä ja kuivattiin. Aikaa saa varata noin päivän verran, mutta lopputulos on kyllä vaivan arvoinen
Tässä kohtaa tulee varoa ettei vedä varmistinta ulos perätulpasta, sillä vaarana on varmistimen asentolukitusta hoitavan teräshaulin ja jousen katoaminen. Ilmakiväärin kunnostus Monellakin saattaa olla vielä tallessa aikoinaan loppuunammutuksi tullut ilmakivääri, josta ei ole kuitenkaan raaskittu luopua. Seuraavat ohjeet pätevät suoraan vain Haenel 303:n suhteen, mutta soveltamalla pätevät varmasti moniin muihinkin vastaavanlaisiin reliikkeihin. PURKAMINEN Purkaminen aloitetaan irrottamalla liipaisinkaaren etummainen ruuvi sekä etutukin alapinnan upotuksissa olevat ruuvit. Nyt raudat ovat irti ja viritysvipua tukeva lyhyt kierrejousi otetaan tukissa olevasta upotuksesta talteen. Ulkoinenkin kunto oli päässyt reissussa rähjääntymään siinä määrin ettei pieni kosmeettinen kasvojen kohotuskaan vaikuttanut liioittelulta. Tästä yksilöstä ei ollut tarkoituskaan "tuunata" mitään messuyksilöä vaan raaka käyttökalu. Otimme käsittelyyn vanhan Haenelin, joka pikaisten tutkimusten jälkeen näytti olevan kunnostettavissa. 42 TEKSTI: ERKKI L AHTINEN Haenel oli lähettänyt vuosien myötä matkaan luodin jos toisenkin, mutta ajan mittaan vanhuus oli vienyt voimat niin, että se jaksoi hädintuskin pukata luodin ulos pitkästä piipustaan. Nyt keinotellaan jousisylinterin sisällä oleva liipaisinta tukeva osa ulos. WWW.REKYYLI.FI. Liipaisimen irrottamiseksi työnnetään sitä kiinnittävä, myös umpinainen, mutta edellistä paksumpi sokka ulos ja nostetaan liipaisin pois paikoiltaan. Tällöin on huomattava katsoa kuinka päin jousi on ja miten se on kiinni. Perätulpan irrottamiseksi työnnetään sitä kiinnittävä umpinainen sokkatappi pois ja käännetään varmistinta yhdeksänkymmentä astetta jompaan kumpaan suuntaan, jolloin perätulpan saa vedettyä pois
Rautoja tukista irrotettaessa paljastui, että tukkiin tehdyssä upotuksessa viritysvipua tukeva alkuperäinen kierrejousi oli korvattu jostakin pidemmästä jousesta kat- tin toimi jälleen. Uudella jousella ja edellä selostetuilla toimenpiteillä ryyditettynä lähtönopeudet olivat keskimäärin 192 m/s ja erittäin pienellä nopeushajonnalla. Piipun lukitussalvan jousi oli säilyttänyt vielä voimansa, mutta männänjousi olikin sitten pehmoista poikaa, liekö ollut edes alkuperäinenkään. Jos laatta tuntuu olevan kovin kiinni, on jousessa vielä voimaa, jolloin täytyy työntää sopivalla työkalulla sylinterin sisältä jousen takapäätä tukevaa osaa jotta laatan saa pois. Omasta jousilaatikosta löytyi vastaavan halkaisijainen jäykkyydeltään sopiva kierrejousi, joka myös pystyi ohjaamaan viritysvipua moitteetta. Nahkainen männäntiiviste oli hieman likainen, mutta muuten ehjä joten sen suhteen riitti vain pesu tärpätillä, kuivaaminen ja voitelu uuden jousen asentamisen yhteydessä. PURETTAESSA HUOMATTUA Purkamista aloitettaessa ensimmäiseksi huomio kiinnittyi nylppääntyneisiin tukin kiinnitysruuveihin, jotka päätettiin uusia kuten myöskin piipun akselin puuttuva lukitusruuvi. Pituuden säätäminen niin että ase meni ja jäi vaivattomasti vireeseen vaati muutaman purku ja -kasaus vaiheen. Lieneekö aseen uutenakaan antama luodinnopeus ollut nykyistä korkeampi. Lukitushaulin tilalla on nykyisin kupukantainen naula joka saa ohjauksensa kierrejousen sisältä.. Liikkeen toimittama jousi oli viitisen senttiä pidempi kuin aseessa purettaessa ollut ja hieman ohuemmalla langalla. Vanhus siis yritti panna vielä parastaan joillakin laukauksilla, mutta poti kuitenkin pysyvää hengenahdistusta. Tämän jälkeen saa jousen ja männän ulos. Liipaisin on pelkkä kulissi, joka liikuttaa viretukea. Lopuksi lämpimät kiitokset jousen toimittajalle. 43 LAUKAISUKONEISTO Komealta kalskahtava nimi: laukaisukoneisto, käsittää koukkupäisen pellistä prässätyn varmistinlevyn, jonka viritystanko työntää liipaisimessa olevaan koloon asetta viritettäessä. Laukaisu on ehkä hieman raskaampi, mutta turvallisuudesta ei kannata tinkiä turhan herkällä laukaisulla. Alkuperäistä ratkaisua paranneltiin vielä lukitsemalla varmistimen jousi paikoilleen kannattomasta kuusiokoloruuvista katkaistulla holkilla, joka kierrettiin muoviseen perätulppaan pitämään jousta paikoillaan vaikka perätulppa myöhemmin irrotettaisiinkin. omaa jousivarastosta tutkiessani löytyi halkaisijaltaan sopiva kierrejousi, josta muokkaamalla sain varaosakirjassa olevan kuvan mukaisen toimivan jousen. Se vaati siis uusimisen. Jousilangan paksuudella ei näyttänyt olevan kuitenkaan lopputulosten valossa merkitystä. Kokoaminen uuden jousen vuoksi on hieman vaikeampaa, mutta tapahtuu päinvastaisessa järjestyksessä. kaistulla pätkällä, jonka toinen pää törrötti ikävästi. Säädöllä voi lyhentää laukaisuvetoa, mutta tämäntapaisissa "koneistoissa" en suosittelisi säätämään laukaisua ns. Joku seppä oli ratkaissut ongelman pienellä hakaneulajousella, jonka toiselle haaralle ei ollut löytynyt kuitenkaan sopivaa tukipistettä. Kadoksissa on vielä jousen päässä oleva teräskuppi, mutta toimii se näinkin. WWW.REKYYLI.FI Varmistimen piirros on Antero Pohjolan käsialaa. Niinpä taaksepäin osoittava haara oli surrattu ohuella kuparilangalla ulkonemaan, jossa kierrejousen alapää oli alunperin kiinni. Tämän osan alta paljastuu suorakaiteen muotoinen laatta, joka lukitsee männänjousen takapäätä pitävän osan paikoilleen. Sopivan kantamuodon omaava teräsnaula pelasti tilanteen. Sopiva kierrejousi löytyi taas omasta varaosalaatikosta ja teräshauli korvattiin kupukantaisen teräsnaulan pätkällä jonka ruoto ottaa ohjauksen kierrejousen sisältä. Laukaisun säätöä varten on liipaisinkaaressa lukittava säätöruuvi, joka vaikuttaa viretukeen. Tilasin jousen jonka ulkohalkaisia oli sama kuin alkuperäisen (jos se oli edes alkuperäinen). Veteraanin sydänlääkkeeksi Tamperelainen Erämies Oy lähetti luettelon tarjolla olevista ilmakiväärin jousista. Näin ase ei laukea tahattomasti vaikkapa tärähdyksestä varmistimen ollessa jo pois päältä painettuna. LUODIN NOPEUDET, ENNEN JA JÄLKEEN Ennen purkamista suoritetussa koemmunnassa jaksoi vanha Haenel 303 antaa RWS:n keltaisen rasian diabolo-luodeilla viiden laukauksen keskinopeudeksi (V2) vain hieman yli 100 m/s, nopeushajonnan ollessa lähes 20 prosenttia. Esa Höysniemen käsittelyn kokenut tukki on karhennusten, petsauksen ja laihdutuskuurin jälkeen jälleen mökkikelpoinen. Piipun nivelakselista kadonneen lukitusruuvin tilalle asennettin uusi ruuvi. Kadonneen alkuperäisen jyvätunnelin tilalle löytyi uusi suojus. Seuraavaksi tarvitaan 3/8 tuuman kiintoavain, pieni jakoavain tai hyvät pihdit jolla saadaan kierrettyä varmistinlevyä pitävä osa irti. "hilkulle". Edelleen VARMISTIN Varmistimen asentolukituksen hauli ja kierrejousi puuttuivat ja ne korvattiin sopivilla osilla niin, että varmis- Kadonnut viritystankoa ohjaava jousi löytyi omasta jousilaatikosta. Matkan varrella liipaisimen kierrejousesta oli katkennut viretuen uraan nojaava häntä. Niin myös se kohta oli kunnossa. VOIMAPUOLI Kun piippu näytti olevan sisäpinnaltaan silminnähden virheetön ja ulkopintakin pientä karheutta aiheuttavaa pintaruostetta lukuunottamatta ehjä, siirryttiin voimapuolen tarkistuksiin. Kierrejousi ohjaa teräsnaulaa karantyngästä sillä ahkerassa käytössä lukitushaulin tila oli kulunut väljäksi muovisessa perätulpassa ja haulilla kokeiltaessa varmistimen toiminta tuntui epämääräiseltä haulin päästessä liikkumaan varmistimen akselin suuntaisesti
Yksinkertainen nallinpoistopiikki voidaan tehdä itse ja uusi nalli asentaa paikoilleen (puu) tapilla ja muovivasaralla. Rullauslaite kiinnitetään työpöytään ja siihen asetetaan suljettava patruuna. Vanhempi keino on pöytäkiinnitteinen rullauslaite, joita on valmistettu monenlaisia. Yleensä rullauspää on vaihdettava ja aina kaliiperikohtainen. WWW.REKYYLI.FI. Suurin syy sen poisjäämiselle haulipatruunoista on tähtituukkauksen nopeus koneellisessa valmistuksessa. Toisella kädellä RULLAUSLAITTEET Ennen aikaan hylsynsuun rullaaminen oli käytännössä ainoa haulikonpatruunan sulkemismuoto. 44 Kahden eri valmistajan rullauslaitteet. Lisäksi käydään läpi hylsyn sulkeminen rullaamalla sekä edullisen Lee Load-All -latauslaitteen käyttäminen. Lataaminen voidaan aloittaa melko olemattomin työkaluin, mutta latausmäärän kasvaessa tulee varmasti tarvetta hankkia lisävälineistöä. Nykyisin sitä käytetään haulipatruunassa erittäin harvoin, kuitenkin täyteisillä melkeinpä aina. Sen lisäksi tarvitaan ruutivaaka sekä ruuti- että hauliannoksen mittaamiseen. Rullaukseen löytyy nykyisin kaksi menetelmää, joissa erona on vain voimanlähde. LATAUSKOULU, OSA 18 HAULIKON PATRUUNAT OSA 2, LATAUSLAITTEITA JA PATRUUNAN SULKEMINEN TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI Haulikonpatruunoiden lataamiseen on aikain saatossa kehitetty monenlaisia apuvälineitä. Rullaus ei ole mitenkään huono sulkemistapa ja jollei haluta hankkia kalliita latauslaitteita, sillä pärjääkin aivan hyvin. Nyt lähdemme liikkeelle tilanteesta, jossa varsinaisista latauslaitteista käytössä on vain hylsynsuun rullauslaite. Nyt käymme läpi tarvittavan minimivälineistön ja tutustumme patruunan eri sulkemismenetelmiin sekä siihen, miten sulkeminen vaikuttaa patruunan painetasoon
Rullauksen parhaita puolia on se, että hylsyn täyttöaste ei ole yhtä tarkka kuin muilla menetelmillä, joten komponentit on helpompi sovittaa erityyppisiin hylsyihin. us, jonka tekeminen onnistuu vain erityisellä latauslaitteella. Käyttämättömän hylsyn voi sulkea näillä kaikilla tavoilla ja useissa tapauksissa rullatun hylsyn voi onnistua sulkemaan tuukkaamalla se vaikkapa 6-segmenttiseksi mutta harvemmin toisinpäin. Nykyisin käytetään pääasiassa kolmea patruunan sulkemistapaa, rullausta, sekä 6- tai 8-segmenttistä tähtituukkausta. Sillä patruuna voidaan sulkea esimerkiksi pitämällä hylsyä toisessa kädessä ja pyörittämällä rullauspäätä akkuporakoneella. Vasen käsi painaa hylsyä rullauspäätä vasten ja oikea käsi kiertää samanaikaisesti kampea. Porakoneeseen kiinnitettävä rullauspää. Jos hylsyn suun käännös on liian pieni, patruuna aukeaa liian helposti ja vaarana on myöhästynyt sytytys tai tehoton patruuna. Alempi hylsy on ammuttu samalla aseella, mutta kanta on supistettu ennalleen, joten hylsy sopii nyt mihin tahansa haulikkoon. NALLIN POISTO JA NALLITUS Jos käytössä on vain rullauslaite, täytyy käytetystä hylsystä poistaa nalli jollakin työkalulla. Sopiva keskimääräinen tyhjä tila patruunan suulla ennen rullausta on 10 12 mm. Ohuempi painuu nallin sisään ja paksumpi ei taas mahdu hylsyn reikään. Manuaalisesti pyöritettäviä rullauslaitteita on yhä kaupan, mutta saman asian ajaa myös porakoneeseen liitettävä rullauspää. Käsivaralla rullattaessa lopputuloksesta saa harvoin suoran, joten paras tapa on käyttää pylväsporakonetta. tiukaksi, että patruunaa ravistettaessa haulit eivät liiku. Rullauksen pituudella voidaan myös vaikuttaa patruunan painetasoon. painetaan vivusta hylsyn suuta rullauspäätä vasten ja samanaikaisesti toisella kädellä kierretään kampea. Onnistuneen lopputuloksen perusperiaate on, että käytetty hylsy kannattaa sulkea samalla tavalla kuin se oli aiemminkin suljettu. Käytössä on myös 8-segmenttinen versio, mutta oleellista eroa näiden välillä ei kuitenkaan ole. Olipa menetelmä kumpi tahansa, on tärkeää rullata hylsy niin Tässä patruuna on valmiina suljettavaksi rullaamalla. Näin menetellen on kuitenkin vaikea tehdä rullausta suoraan, joten suositeltavinta olisi kiinnittää rullauspää pylväsporakoneeseen ja hylsy alustaan. Savuttomalla ruudilla tarvitaan patruunaan pieni puristus, eräänlainen esipaine, jotta syttyminen on tasalaatuista ja varmaa. Sama koskee muitakin sulkemismenetelmiä. Joidenkin haulikoiden pesät ovat erittäin väljiä ja se näkyy selvästi patruunan kannan turpoamisena (ylempi hylsy). Uusi nalli voidaan asentaa paikoilleen esimerkiksi asettamalla se tasaiselle puu- tai muovialustalle, sitten sen päälle asetetaan hylsy ja hylsyn sisään sopivalla puutapilla MUUT SULKEMISTAVAT Nykyisin yleisin tapa sulkea patruuna on 6-segmenttinen tuukkaWWW.REKYYLI.FI 45. Tähän käy mainiosti mikä tahansa tappi, jonka kärjen paksuus on 4,5 - 5 mm. Liian pitkälle rullattu hylsynsuu ei sinänsä ole ongelma, jos patruunan painetaso muuten on kunnossa, mutta maksimilatauksissa se saattaa aiheuttaa ylipainetta. Etulappuna toimii muovinen kiekko. Itänaapurimme rullauslaite käytössä
Hieman kikkailemalla jopa 89:t. Prikka WWW.REKYYLI.FI Esilaskostettu hylsy painetaan lopulliseen muotoonsa viimeisellä asemalla. Valmiiseen patruunaan kannattaa merkitä haulikoko tai käyttää hyväksi alkuperäistä merkintää, jotta myöhemmin tietää mitä patruuna pitää sisällään. jakaa joskus kovaakin painetta tasaisemmin alustaan vähentäen sen vääntymistä. Laite kannattaa asentaa mahdollisimman lähelle työpöydän reunaa, ettei pöydän reuna rajoita latausvivun liikettä. Tämä kohta jäykistetään kulmaraudalla, jonka toinen sivu kiinnitetään ohjainputkeen esimerkiksi putken läpi poratulla pultilla ja kulmaraudan toinen sivu ruuvataan työpöytään. Leen käyttö vaatii tiettyä huolellisuutta, koska sillä on mahdollista annostella ruuti tai haulit väärässä kohtaa prosessia. Tämä parantaa lopputulosta. Leen nelosasemassa on joko 6- tai 8-segmenttinen tuukkausmahdollisuus. Lee Load-All on tarkoitettu 70 mm pitkille hylsyille, mutta sillä voidaan ladata myös 76-milliset. Näin vahvistettuna Load-All kestää vuosia kovassakin käytössä. Lisäksi valitaan komponentteja sekä valmistetaan "peruspatruuna". 47. Toinen vahvennuksen paikka on laitteen keskellä olevan nelikulmaisen ohjausputken ja alarungon liitos. Poistetut nallit putoavat laitteen alle, joten se voidaan asentaa pöytään myös korokepalan päälle, jolloin sen alle mahtuu astia käytettyjen nallien helppoon poistamiseen. Muovisella alaosalla varustettu versio kannattaa heti kättelyssä vahvistaa parista kohtaa, mikäli sillä tulee olemaan kohtalaisesti tai runsaasti käyttöä. Takimmaisessa (joissakin malleissa etumaisessa) asemassa on 6-osainen esilaskostus, jota nyt käytetään. Periaatteessa Leen puristimen kanssa ei tarvittaisi edes ruutivaakaa, sillä sen mukana tuleville annostelijoille löytyy taulukosta sopivat ruudit. Supistusrengas painetaan latausvivun avulla niin syvälle, että hylsyn kannan reunus painuu sitä varten tehtyyn uraan. Seuraavaksi uusi nalli asetetaan kakkosaseman pohjalla olevaan tilaan ja hylsy supistusrenkaineen asetetaan sen päälle. Ensimmäinen vaihe tapahtuu ykkösasemassa ja se on hylsyn kannan supistus ja samanaikaisesti vanhan nallin poisto. Seuraavassa osassa tutustutaan jo korkeamman tason Mec Steelmaster -latauslaitteen käyttöön. Lyhyemmätkin hylsyt voidaan ladata asettamalla korokeprikka tiettyjen asemien alle tai tekemällä kahvaan uudet reiät. Sitten nostetaan kahva ylös ja asetetaan välitulppa ohjaimeen. Yli 70 mm:n hylsyillä on toimittava näppituntumalla, liikaa painettaessa ylipitkä patruuna menee haitarille. Supistusrengas on erillinen osa ja se tulee asettaa ensin hylsyyn siten, että renkaan ympärillä oleva ura on ylöspäin. Vaaka tulee kuitenkin meillä tarpeeseen, sillä meikäläisiä ruuteja ei juuri taulukoista löydy. Ensiksi ykkösasemaan, jossa poistetaan nalli ja samalla supistetaan hylsyn kanta, kannattaa lisätä noin 28 millin läpimittainen ja 9 - 10 mm:n keskireiällä oleva metallinen aluslevy paksuudeltaan 2 - 3 mm. Kun kahvasta painetaan, supistusrengas irtoaa ja uusi nalli asettuu paikoilleen. Seuraavaksi hylsy asetetaan kolmosasemaan, painetaan kahva alas ja siirretään annostelijan vipu vasemmalta oikealle, jolloin ruutiannos tipahtaa hylsyyn. Kahvaa alas painettaessa välitulppa asettuu paikoilleen hylsyyn ja kun samalla annosteluvipu siirretään takaisin vasemmalle, putoaa haulilasti paikoilleen. Hylsyn taitokset kannattaa vahvistaa sormin ennen tuukkauksen esivaihetta
Tällöin virhe tavanomaisilla riistalaukausetäisyyksillä on häviävän pieni. Kun ampumaetäisyys kasvaakin syystä tai toisesta 150 metriin ja patruunana on vaikkapa .308 Win -tehdaslataus, josta lähtee Lapua Mega 12 g luoti 775 m/s nopeudella, niin osumapiste onkin tällä kohdistuk- sella jo noin 17 cm tähtäyspisteen alapuolella. Täten esimerkiksi viiden senttimetrin heitto 150 metrin etäisyydellä on jo periaatteessa hyväksyttävä, mutta jos heittoa on vaikka kymmenen senttiä niin siihen puututaan paljon herkemmin. Kohdistaminen käsitellään kiväärien kautta ja metsästäjän näkökulmasta juuri metsästyksessähän oikea kohdistaminen on kaikkein tärkeintä. TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ Kohdistuksessa tarkoituksena on saada ase ampumaan ampujan haluamaan pisteeseen. Ensinnäkin heitto osumapisteessä on pitkältä etäisyydeltä havaittavissa samalla tavoin kuin lyhyeltä, mutta osumapisteen korjaamiseen panostetaan yleensä enemmän jos heitto on suurempi. Metsästäjä saattaa siis hyväksyä tällaisen kohdistusvirheen, sillä virheellä ei ajatella olevan merkitystä onhan maalina hirvitaulu ja osuma on vielä alakympissä. Periaatteessa normaali metsästyskivääri, joka lähettää luodin niin sanotulle yleiskiväärille tyypillisellä lähtönopeudella, on varsin suoralentoratainen oikeantyyppistä luotia käytettäessä. Lisättäessä tähän esimerkiksi tavanomaisen metsästysaseen käyntitarkkuuden aiheuttama heitto osumapisteessä, niin osuma saattaa olla kokonaisuudessaan jo yli 20 tähtäyspisteen alapuolella. Tässä on vinha perä, mutta myös potentiaalinen riski koko homman epäonnistumiselle. Erityisesti monelle metsästäjälle on hämmentävää se, että kivääriä ei tarvitse juurikaan "auttaa" keskipitkillä etäisyyksillä jos ase on lähtökohtaisesti oikein kohdistettu. Pidemmällä etäisyydellä on luonnollisesti myös toinen etu, metsästäjä voi huolettomammin ampua tavallista pidemmällekin matkalle ilman lentoradan huomioimista. Riski haavoittamiselle on äärimmäisen suuri, eikä ohilaukauskaan ole kokonaan poissuljettu, jos ampuja tähtää esimerkiksi lavan takalinjaan ja keuhkon alaosaan. Aseiden rakenteelliseen käyntitarkkuuden sallitaan vain vähän heittoa, mutta kohdistus saatetaan suorittaa siten, että sillä ei esimerkiksi metsästystilanteessa osu kunnolla. KOHDISTUSETÄISYYS "Minä kohdistan aseen 75 metrin etäisyydelle, koska eihän sitä hirveäkään ammuta koskaan sen kauemmas" on väite, jonka kuulee säännöllisin väliajoin metsästysaseiden kohdistuksesta. Lyhyellä ja pitkällä kohdistusetäisyydellä on eronsa, mutta 48 ero saattaa olla muuallakin kuin vain luodin lentoradassa. Yleensä metsästäjä tekee aina isomman virheen auttaessa tällaista kivääriä ampumalla WWW.REKYYLI.FI. RAUTALANK A METSÄSTYSKIVÄÄRIN KOHDISTAMINEN Tällä kertaa rautalangasta väännetään asiaa aseen kohdistamisesta ja seikoista, joita kohdistamisessa tulee huomioida. Ensimmäinen potentiaalinen riski lyhyessä kohdistusetäisyydessä realisoituu, jos osumapisteen suhteen ollaan hieman suurpiirteisiä ja määrätty virhe hyväksytään. Tämä tuntuu itsestään selvältä, mutta sen käytännön toteuttaminen tuntuu olevan vaikeaa. Ase käy esimerkiksi 75 metrin etäisyydeltä lähtökohtaisesti 5 cm tähtäyspisteen alapuolelle, mikä ei ole ongelma tällä etäisyydellä vaikkapa hirven kokoisessa maalissa. Pitkä kohdistusetäisyys palvelee metsästäjää kahdelta eri kantilta
Syynä väärälle ajattelumallille on usein nuukuus ja joskus jopa patruunamyyjien valheelliset myyntiargumentit eri patruunoiden välisistä osumapisteistä. Tällöin virheet voivat kumuloitua niin, että ase ampuu hirven kokoisesta maalista kokonaan ali jo keskipitkällä etäisyydellä! KOHDISTAMINEN HIRVENMETSÄSTYSTÄ VARTEN Hirvi on maalina iso, mutta tästä huolimatta siihen pitää osua riittävällä tarkkuudella. Tällaisella kohdistuksella lähietäisyyksillä ei ole mitään merkitystä jos luoti osuu muutaman sentin tähtäyspisteen yläpuolelle. Tämä ei johdu lentoradasta, vaan lähinnä aseen piipun värähtelystä, joka poikkeaa tavattoman paljon eri painoisilla luodeilla. Suomalaisittain klassinen esimerkki tästä perusvirheestä on kahdeksan gramman harjoitusluoti ja kahdentoista gramman metsästysluoti, joiden patruunarasioissa saattaa olla hämmästyttäWWW.REKYYLI.FI vän samankaltainen lentorata. Tavanomaisesti parinsadan metrin kohdalla luodin pitäisi olla noin kymmenen senttiä tähtäyspisteen alapuolella. Keskimääräisillä kaliipereilla hyvä kohdistusetäisyys on 150 metriä, jossa kasan alimpien iskemien tulisi sijaita alimmillaan tähtäyspisteessä. Suurin lähtökohtainen virhe saadaan aikaan siten, että kohdistetaan ase väärällä patruunalla lyhyelle kohdistusetäisyydelle ja ollaan vielä suurpiirteisiä osumapisteen kanssa. Tällöin ei oteta huomioon lainkaan sitä, että näin suuren luodinpainoeron omaavat patruunat toimittavat osumansa yleensä huomattavan paljon eri paikkaan. Alavoittoisuus on aina huono asia, jota tulee välttää. Ja jos kaksi erillistä virhettä sattumalta yhdistyy, niin tällöin ongelmat kasaantuvat ja osuminen muuttuu arpapeliksi. Kymmenen sentin putkessakin takaraja tulee vastaan vasta lähempänä kahdensadan metrin rajapyykkiä. Lähelle toimittaessa mitään ei luonnol- lisesti huomata, mutta ongelmat alkavat heti kun matka pitenee. Tämä oletus on väärä. Ei ole mitenkään epätavallista, että tavallisilla metsästysaseilla osumapisteillä on esimerkiksi sadan metrin matkalta jopa yli kymmenen sentin ero pystysuunnassa ja jonkinmoinen ero sivusuunnassakin. Tällä virheellä on kuitenkin kohtalokkaat seuraukset. Käytännössä ase on siis käyttökelpoinen kaikille niille etäisyyksille, jotka voivat 49. yli toivotusta osumapisteestä, sillä varsinkin keskipitkillä etäisyyksillä tarvittava korosäätö on usein niin pieni, että sitä helposti korostetaan liikaa. VIRHEITÄ Yksi dominoivimmista virheistä kohdistuksessa on aseen kohdistaminen käyttäen eri patruunaa kuin sitä, jolla ollaan lähdössä metsälle. Periaatteessa voidaan sanoa, että jos luoti lentää noin viiden senttimetrin etäisyy- dellä tähtäinlinjasta, niin kohdistus on hirvelle hyvä. Tällöin kohdistusetäisyys vaihtelee kaliiperista riippuen sadan ja kahdensadan metrin välillä. Perusteluna käytännölle ovat patruunarasioissa lukevat lentoratataulukot, joita yhdistelemällä päätellään, että jos lentoradat ovat yhtenevät, niin homman voi tehdä näinkin
Toinen erittäin merkittävä asia on se, että aseen kohdistamisen yhteydessä tulee huo- mioida aseen käyntitarkkuus ja sen asettamat vaatimukset kohdistamiselle. Siihen aseen saa aseteltua niin jämerästi, että säädön on helppo tehdä kiikarin läpi samalla tähystäen. ASEEN KOHDISTAMINEN OPERAATIONA Aseen kohdistamisen voi tehdä itselleen joko helpoksi tai vaikeaksi. Syy tälle on osumapisteen mahdollinen muutos tuennan muuttuessa. Yleisesti tulee pyrkiä asentamaan kiikari siten, että ristikon ollessa keskitettynä kiikari osoittaisi WWW.REKYYLI.FI. Siinä missä hirvi50 luodilla on tärkeintä olla kohteessa oikein toimiva, tulee peura- ja kaurisluotien olla myös hyvin tarkkakäyntisiä ja lentoradaltaan suoria. Mielestäni tuulettomalla säällä virhettä ei saisi olla lainkaan. Näin on mahdollista, että ns. Saavutettavan osumakuvion sivusuunta ei missään nimessä saisi olla niin paljoa sivussa, että kasan kaikki iskemät olisivat kokonaan samalla puolen tähtäyspisteen vieressä. Samalla asetuksella tulisi olla mahdollista toimia mahdollisimman pitkälle etäisyydelle. Kaurista ja peuraa pyydetään pääasiassa kyttäämällä ja hämärään aikaan, eli ampumaetäisyydet ovat yleensä lyhempiä kuin päiväjahdeissa. Tähän on monta konstia, mutta periaatteessa kannattaa lähtökohtaisesti kiinnittää enemmän huomiota luodin ulkoballistiikkaan. Pienemmästä koosta johtuen on kauriilla ja peuralla syytä olla tarkempana myös tähtäimen sivusäädöstä. Toisaalta myös tuulen aiheuttama lentoradan kompensoinnin tarve on yllättävän suurta ja tämän vuoksi olisi tärkeää, että ase ei ainakaan lähtökohtaisesti nojaisi jommallekummalle laidalle. Vanguard Steady Aim on esimerkki ampumatuesta, joka toimii erinomaisesti aseen kohdistuksessa. standardikaliipereillakin päästään lentorataan, jossa luoti poikkeaa noin 170-180 metrin matkalla enimmillään vain kahdesta kolmeen senttiä tähtäyspisteen ylä- tai alapuolelle. Kompromissi tulee hakea luodin painon, ballistisen kertoimen ja lähtönopeuden sopivalla yhdistelmällä. Koostaan johtuen peuran ja kauriin kokoisessa riistaeläimessä tähtäinlinjan ja osumapisteen välisen eron tulee suurimmillaan olla pienempi kuin hirvellä. Perusajatuksena asiassa tulisi olla aseen mahdollisimman nopea karkea kohdistus ja suurimman hieromisen jättäminen kohdistuksen hienosäätöön. Perusoletuksena on edelleen se, että aseessa on kiikaritähtäin. KIIKARIN ASENNUS PERUSTANA Kiikaritähtäimen asennuksen tulee olla hyvin toteutettu, jotta perusta aseen kohdistamiselle saadaan luotua. Joskus etäisyydet kuitenkin venyvät ja tämän vuoksi kohdistuksessa kannattaa noudattaa samansuuntaista ajattelua kuin hirvikiväärin kohdistamisessa. Varsinkin kauriin kanssa pitää olla tarkkana, sillä hyvä osuma-alue ei ole suuren suuri. Erityisesti vaikeissa ampumakulmissa osuman sivusuunta on monesti kriittisempi kuin pystysuunta. Kivääreissä on tämän suhteen yksilöllisiä eroja, toisten ollessa herkkiä tuennalle ja toiset ovat tälle miltei immuuneja. hirvenmetsästyksessä tulla kyseeseen ilman, että ampujan tarvitsisi kompensoida luodin lentorataa. KOHDISTAMINEN PIENEMMILLE HIRVIELÄIMILLE Pienemmät hirvieläimet ovat siinä mielessä haasteellisempia kuin hirvi, että niiden tarjoama osuma-alue on huomattavan pieni. RAUTALANK A Kohdistettaessa kivääri kenttäolosuhteita varten, on mielekästä käyttää samantyyppistä tukea kuin maastossa
Tarvittava säätö on mahdollista mitata ja laskea tai vaihtoehtoisesti ristikko voidaan vääntää kohdalleen aseen ollessa kunnolla tuettu. Pahimmillaan olen nähnyt sellaista, että muutaman kymmenen sentin päässä halutusta osumapisteestä olevaa osumaa "korjataan" parin naksun verran ja ihmetellään kun osuma ei siirry. WWW.REKYYLI.FI Kohdistusta helpottaa jos käytettävissä on "spotteri", joka havaitsee iskemät paremmin kuin kiikaritähtäimellä on mahdollista. 51. Kollimaattorilla sivusuunta saadaan kohdalleen helposti, mutta korkeussäätö on yleensä hieman hakusessa. Tämä tarkoittaa kiikaritähtäimen sivusäädön huomioimista asennuksen yhteydessä mahdollisuuksien mukaan. Liian reunassa oleva ristikko säätömekanismeineen joutuu pahimmillaan kohtuullisen kovan rasituksen alaisuuteen. Edellä korostettiin kiikaritähtäimen asennuksen ensiarvoisen tärkeää roolia. Toinen syy suoralle asennukselle piilee siinä, että kiikaritähtäin on rakenteellisesti kaikkein kestävimmillään silloin kun sen ristikko on säädetty mahdollisimman keskelle. Hyvä nyrkkisääntö on säätää ristikko hieman piipun osoittaman pisteen alle, jolloin piippu osoittaa lähtökohtaisesti hieman ylöspäin. Toisissa kiikareissa tähtäinristikon säädön vaikutus on juuri sellainen kuin säätötornissa sanotaan, mutta on olemassa tavattoman paljon kiikareita, joissa ristikko liikkuu joko reilusti enemmän ja toisinaan vähemmän kuin mitä sen pitäisi liikkua. Niistä kannattaa käyttää vain toista mikäli puitteet sen mahdollistavat. Joskus ne toimivat toivotulla tavalla, mutta jopa kalliimmissakin kiikareissa on aivan tavanomaista, että säädöt eivät ole täsmälliset. KARKEA ALKUSÄÄTÖ Kohdistamisen perusvirheenä voidaan pitää sitä, että tarvittavia karkeita säätötoimenpiteitä varotaan liiaksi. Yksi perusasia kiikaritähtäimissä on se, että säätönaksuihin ei ole aina luottamista. Piipun läpi tai laserosoittimella kohdistettaessa täytyy korkeussäädössä muistaa huomioida luodin lentoradan ja tähtäyslinjan poikkeama. Käytännössä tällä konstilla päästään kuitenkin aina vain lähelle, eli turhan pitkälle vietyjä laskelmia asiasta ei kannata tehdä. kaan taulussa tai osuma "hukkuu" muiden osumien joukkoon. Jos piippu ja tähtäin osoittavat juuri samaan pisteeseen, niin ase käy aina hieman alle. Jos osumat ovat selvästi sivussa, niin raakakohdistusta voidaan jatkaa jo tämän perusteella. Virhe on sitä pienempi mitä korkeammalla kiikaritähtäin on piippulinjasta. Tämän heiton suuruus on luonnollisesti riippuvainen kiikaritähtäimen laadusta ja ominaisuuksista. Tällä konstilla saadaan aikaan kiikarin asettuminen säätämisen jälkeen (merkitys riippuu kiikaritähtäimestä) ja samalla tulee ammuttua pari "rasvalaukausta", jolloin aseen käynti tasoittuu esimerkiksi puhdistuksen jälkeen. Käytännössä tämän huomaa esimerkiksi siten, että korosäätöön vaikuttaminen siirtää osumia myös sivusuunnassa. Kun osumat on saatu tauluun, on mahdollisia menettelytapoja kaksi. Samalla tulee tarkkailla tulevatko iskemät penkkaan edes lähelle tähtöyspistettä. Henkilökohtaisesti toivoisin, että kiikaritähtäinten sivusäätö olisi valmistajien toimesta rajoitettu niin, että liian kauas keskilinjasta ei edes päästäisi ja täten kiikaritähtäimen asennuksessa olisi pakko olla huolellisempi. Jos osumat ovat lähellä penkan tähtäyspistettä, voidaan seuraavat laukaukset ampua tauluun. Joka tapauksessa heitto hankaloittaa kohdistamista tarpeettomasti ja tämän vuoksi asennus tulee toteuttaa siten, että kiikari on alun alkaen sivusuuntaan nähden mahdollisimman suorassa. Tällöin vältytään siltä, että osuma ei ole lainKiikaritähtäinten säätökiekot poikkeavat toisistaan huomattavasti. Näin tarve sivusäädön korjaamiseen ristikon säädöllä on minimaalinen. Kaliiperista ja aseesta riippuen sopiva etäisyys on 10-20 cm välillä maalin ollessa noin sadan metrin etäisyydellä. Lähtökohtaisesti suoraan asennettu kiikaritähtäin helpottaa kohdistusta jo siksi, että vähäinen säätötarve ei vaadi tähtäimen säätövaran ääripäiden käyttämistä. Itse suosin jälkimmäis- tä, sillä olen huomannut, että kiikaritähtäinten säädöt heittelevät yleensä enemmän kuin vähemmän. sivusuuntaisesti oikeaan suuntaan. Tämä raakasäätö taulussa kannattaa mielestäni tehdä siten, että ase tuetaan tavattoman jämerästi juuri siihen samaan tähtäyspis- OSUMAT TAULUUN Raakakohdistetun aseen kanssa kannattaa aivan ensimmäiseksi ampua pari tähdättyä laukausta penkkaan ja antaa aseen jäähtyä hieman ennen kuin kohdistaminen aloitetaan. Asialle on olemassa selkeät perusteet. Silloin kun kiikari on kohdistettu liian sivuun, kaareutuva kuva vaikuttaa hankaloittavasti jatkokohdistukseen. Tauluun ampumisessa tulee huomioida se, että käytettävä taulu on riittävän iso ja ehyt. Ensimmäiset laukaukset tauluun tulee suorittaa parina, eli näitä tauluun suoritettavia raakakohdistuslaukauksia ammutaan kaksi. Ensimmäinen ja tärkein syy suoralle asennukselle on kiikaritähtäinten kuvan kaarevuus. Tämän jälkeen ase kannattaa "raakakohdistaa" joko kollimaattorilla, piipun läpi tähystämällä tai laserosoittimella
Tämän jälkeen koro säädetään siten, että ristikko liikutetaan osuman suuntaan. Jos osumapisteen korosäädöksi haetaan juuri kohdistusetäisyyden mukaista keskustaosumaa, niin ristikko väännetään juuri osumien tasalle. Tämän jälkeen kasasta haetaan osumakeskeispiste ja se merkitään tauluun. Vasemmassa taulussa osumakeskeispiste on alhaalla jo lähtökohtaisesti. Tällöin pitoalue saadaan yleensä riittävän pieneksi osumapisteen kokeilua silmälläpitäen. Nyt puhu52 KOHDISTUSPISTEEN KOKEILU Aseissa on eroja ja samaten eroja on siinä, että miten osumapiste vaihtelee tuennan mukaan. Tämän jälkeen tehdään mahdolliset lisäsäädöt. Yleisin virhe, johon kohdistaja tässä vaiheessa syyllistyy, on liian vähäisten iskemien perusteella tehdyt säädöt. Erityisesti sivusäätöä toimenpiteenä helpottaa jos ristikkoa oikeaan kohtaan on vääntämässä avustaja. JOKAISEN PITÄISI KYETÄ HAHMOTTAMAAN ASEEN KOHDISTAMISEEN LIITTYVÄT SEIKAT RIITTÄVÄN HYVIN. taan siis korkeintaan muutamista napsuista. Tämä seikka on kuitenkin hyvä kokeilla, jotta metsästystilanteessa ei tule yllätyksiä. Epävarmuus kohdistettaessa tuppaa lisäämään yleisesti epävarmuutta aseen suorituskykyä kohtaan ja tämä epävarmuus heijastuu yleensä negatiivisesti kentällä tapahtuvaan ampumasuoritukseen. WWW.REKYYLI.FI HIENOSÄÄTÖÄ Tässä vaiheessa aseen pitäisi olla kohdistettu kohtuullisen hyvin, eli vuorossa on enää hienosäätö. Tämä ei ole oikea lähtökohta. Sivusäätö tehdään taulun keskilinjasta samalla tavalla, eli siirretään ristikko juuri osumien keskelle. Jos heitto on suuri, niin on syytä miettiä, että sopiiko ase ylipäätään ollenkaan kiinteältä tuelta ammuttavaksi, vai onko ase kohdistettava pehmeämmin metodein. käsivaralta.. Jotkin aseyksilöt ovat tavattoman herkkiä tuen laadulle ja toisilla ei ole juurikaan eroa, että onko tuki jämerä, vai ammutaanko aseella ns. Jos osumien taas halutaan olevan hieman tähtäyspisteen yläpuolella, niin ristikko säädetään halutun verran osumien alapuolelle. Lisäksi varmuus oman aseen suorituskykyyn paranee kun kohdistus saadaan suoritettua asiallisesti, tehokkaasti ja nopeasti. Tällöin voi siis olla järkevämpää ampua aina siten, että aseen alla on käsi antamassa joustoa ja osumat eivät lähde vaeltamaan poispäin kiinteästä tuesta. Kuvan kolme taulua edustavat 75 metrin etäisyydelle kohdistettua asetta. Hyvä konsti osumapisteen käsivaraiseen kokeiluun on ampua ampumapöydän päältä siten, että ase on normaalissa ampuma-asennossa, mutta kyynärpäät on tuettu pöytään tukevasti. Jokaisen metsästäjän pitäisi kyetä hahmottamaan aseen kohdistamiseen liittyvät seikat riittävän hyvin, jotta henkilökohtaisen harrastusvälineen ominaisuudet olisivat kunnolla hallinnassa. Huolellinen ja ajatuksen kanssa tehty kohdistaminen säästää patruunoita oleelliseen, eli ampumaharjoitteluun ja metsästykseen. Jos sen sijaan on esimerkiksi käytössä metsästyslataus, joka ei käy kovin hyvin, niin laukauksia kannattaa ampua viisi. Siinä tapauksessa, että aseen pystysuuntainen osumapiste on käsivaralta tuettuna alempana, ei asia haittaa kunhan osuma ei painu liian alas käsivaraltahan ei yleensä ammuta niin kauas, että hommalla olisi merkitystä. Tämän jälkeen ammutaan kerran penkkaan ja pidetään pieni tauko. Lisätukea saa esimerkiksi kyynärvarren alle asetetulla tukipussilla. Mielestäni kolmen laukauksen kasa riittää vallan mainiosti jos ase on hyväkäyntinen. Nyt kohdistamista ei voida enää jatkaa muutamaan laukaukseen perustaen, vaan on ammuttava kasoja. Lyhyellä etäisyydellä pienikin osumapisteen heitto kasvaa jo keskipitkälle etäisyydelle karkeaksi virheeksi. Oikeanpuoleisen taulun ylävoittoinen kohdistus taas on 150 metrin etäisyydellä juuri kohdallaan ja näin pienen ylävoittoisen käynnin kanssa pärjää vallan mainiosti lyhyemmillä ampumaetäisyyksillä. teeseen kuin mihin alun perin oli tarkoitus ampua. Joka tapauksessa tässäkin kokeilussa on syytä suorittaa useampi laukaus, jotta yksittäisen (mahdollisesti kärpäsen) perusteella ei ruveta hätiköityihin kohdistustoimenpiteisiin. HUOLELLISUUDELLA SÄÄSTÖÄ Suurin ongelma kohdistamisessa on nähdäkseni hätiköinti, jolla saadaan patruunakulutus huikealle tasolle ja loppujen lopuksi kohdistamisen joutuu kuitenkin tekemään henkilö, jolta homma onnistuu. Kannattaa muistaa, että kiväärit käyvät kasoja ja kasan keskipiste on eri asia kuin yksittäinen osuma. Pitää siis malttaa ampua kasa huolella ja tehdä kohdistamispäätökset kasan keskipisteen mukaan. Toki kasojen koossa on eroja, mutta periaatteessa liian hätäiset johtopäätökset johtavat usein turhiin ja vääränlaisiin kohdistuspäätöksiin. Ammuttaessa esimerkiksi 150 metrin etäisyydelle näin kohdistetulla aseella, on osuma hirven kokoisessa eläimessä jo helposti kokonaan ohi. RAUTALANK A Kohdistettaessa ase lyhyille etäisyyksille, tulee osumapisteen sijainti taululla huomioida hyvin tarkasti
Kiväärin äänenvaimentajat nyt alkaen 120 euroa Lintu- ja hirvikivääreille (alk. - toimitusaika 1-2 viikkoa - varastotilanne nettisivuilla - jo lähes 100.000 tuotetta Millet 30 mm See-Thru renkaat, joissa tarvikekisko www.ouluntyostokeskus.com sak@ouluntyostokeskus.com 08-31131 33, 040-5085833 570 TUOTENRO 456482 TUOTENRO 714589 65 Lyman Cast Bullet Handbook, uusi 4 painos ProMag +2 jatkolipas Benelli enell enel el BE2 E2 M1,M2,SBE,SBE2 TUOTENRO 867465 32 8 80 TUOTENRO 995681 www.midwaysuomi.com puhelin arkisin 12-17 09-5122 933 TILAA REKYYLI.FI/TILAA-REKYYLI. 210 g) Tehokkaat piipun päälle menevät mallit edullisesti Myynnissä myös heittokirveet, japanilaiset ja keskiaikaiset miekat kesän rientoihin ja seinälle. BSA Tactical Mil-Mil 4-14x44 Taktinen kiikaritähtäin Maailman laajin valikoima asetarvikkeita suomalaisen aseharrastajan saatavilla
Messinkilevy suojaa virekynttä. Materiaalin lisääminen tapahtuu hitsaamalla. Nyt lii- jousen pään paikoilleen, jolloin vasara jäi vireeseen. Kokeiltuani laukaisua, oli ratkaisu selvä. Esimerkkiaseemme tapauksessa vaikutti hetken, että olimme liioitelleet, koska vasara ei jäänyt vireeseen ilman, että liipaisinta samalla painettiin eteenpäin. Niinpä seppä nosti myös toisen WWW.REKYYLI.FI huolimatta livennyt etuasentoon, totesimme projektin olevan valmis. Ensimmäinen työvaihe on puhdistaa hitsattava kohta kevyesti viilaamalla. Tässä vaiheessa liipaisimen palautinjousen haaroista oli paikoillaan vain toinen, jota lisäksi oli taivutettu laukaisuvastuksen keventämiseksi. Tätä toistettiin niin kauan, että virekynnet saivat otteen toisistaan. Koska vasara ei yrityksistämme TYÖN TEKI: T:mi Asemestari Kari Laurila Syrjäläntie 26 01840 Klaukkala kari.laurila@kolumbus.fi (040) 515 1386 Rugerin laukaisun parannus tehdään tuntityönä ja sille tulee hintaa noin 60 euroa. 55. Ennen Single-Sixin käyttöönottoa Laurila purki sen vielä kertaalleen ja lisääsi akseleihin ja muihin potentiaalisesti kuluviin osiin suuren paineensietokyvyn omaavaa voiteluainetta ja suojasi jouset vaseliinilla. paisin ei käytännössä liiku ennen vasaran vapautumista. Aseseppä käyttää revolverin runkoa ja akselitappeja jiginä, jolla virepintojen suhteita voidaan tarkastella ilman, että ase kootaan välillä. Virepintojen suhdetta muutetaan lisäämällä metallia iskuvasaran kynnen viereen, jolloin virepintojen ristikkäisyys vähenee ja laukaisu lyhenee. Liipaisin liikkui noin 1,5-2 mm, joka ei kuulosta paljolta, mutta on käytännössä pitkä kuin nälkävuosi silloin, kun tarkoituksena on osua. Vastusta on sen verran, että siinä vaiheessa kun sormen kärjen pehmeä kudos on litistynyt, ase laukeaa. SUOSITTELENKO? Vaikka laukaisuvastusta on tällä hetkellä parisataa grammaa aiempaa enemmän, korvaa laukaisun lyheneminen sen täysin. Turvallisuussyistä käytössä on nyt kuitenkin molemmat liipaisinjousen päät, ja mittari kellottaa lukemat 840 grammaa. Tämä lisää laukaisuun vastusta, joten olin kahden vaiheilla. Laukaisu oli hieman raskaampi, mutta niin lyhyt, että se saisi jäädä tällaiseksi. Vaikka tavoitteena oli mahdollisimman lyhyt laukaisu, otettiin vielä lopuksi pari kevyttä pyyhkäisyä, jonka jälkeen ase koottiin tuloksen toimivuuden toteamiseksi. Pyytäisinkö seppää lisäämään hiukan kynsien ristikkäisyyttä (eli laukaisun venymistä) vai olisiko lyhyt, mutta hieman raskaampi laukaisu parempi. Myös tässä vaiheessa virekynnen suojana on messinkilevy. Hitsaamisen jälkeen taas sovitetaan ja todetaan kuinka paljon uutta materiaalia on viilattava pois, jotta virekynnet jälleen kohtaavat. Viilaus tapahtuu pienissä erissä, aina välillä jigissä tulosta tarkastellen. Kun tilauksessa oleva Wolffin jousisarja saapuu, kokeilen eri yhdistelmiä ja pyrin löytämään hieman kevyemmän, mutta yhä turvallisen kokoonpanon. Laukaisun pituus oli ennen vastaava kuin tyypillisessä Rugerin yksitoimirevolverissa. Ennen lopullista päätöstä kolauttelimme viritettyä revolveria pehmustettua pöytää vasten, jotta saimme varmuuden siitä, että ase on turvallinen käyttää. Asiakkaan mieltymysten mukaan laukaisusta voidaan tehdä todella lyhyt tai sitten aavistuksen venyvä, mutta varmasti turvallinen. VAIKKA LAUKAISUVASTUSTA ON TÄLLÄ HETKELLÄ PARISATAA GRAMMAA AIEMPAA ENEMMÄN, KORVAA LAUKAISUN LYHENEMINEN SEN TÄYSIN. la. Olen todella tyytyväinen saavutettuun parannukseen ja suosittelen virityksen tekemistä lämpimästi yksitoimisten Ruger-revolverien omistajille. MITÄ TAPAHTUI? Ennen tätä muutosta Single-Sixin kotikonstein kevennetty laukaisu oli 660 grammaa, johon muutoksella ei periaatteessa ollut vaikutusta
Teräslevyjen minimivahvuudeksi mainitaan AR500, joka Ruuti on tyypillistä .223 Remington kaliiperissa käytettyä palloruutia. WWW.REKYYLI.FI. Eipä silti, tälle patruunalle ei välttämättä ole edes kovin suurta markkinarakoa sen verran harvassa maassamme ovat sisäradat, joilla ammutaan metallimaalitauluja. Patruunan tulee toimia tavanomaisilla virka-aseilla ja sen tulee olla esimerkiksi rekyylituntumaltaan mahdollisimman lähellä tavallista virkapatruunaa. Hintaa patruunalla USA:ssa on 0,95 USD/kpl. KÄYTTÖOHJEITA Patruunapakkaus on siinä mielessä tavanomaisesta poikkeava, että siinä on selkeät ohjeet patruunan käytöstä. Kyseinen patruunamalli ei sinänsä kuulu maahantuojan tuontiohjelmaan ja tässä mielessä oli lähinnä hyvää tuuria, että saimme näinkin erikoista patruunaa kokeiltavaksi. Luoti on valmistajan mukaan puristettu kuparin ja tinan komposiitti, eli luoti hajoaa tuhannen pölyksi osuessaan metalliin eikä siitä irtoa sirpaleita. Patruunan hinta on korkea ja käyttö johon patruuna varsinaisesti parhaiten sopii, on sen ampuminen hylsyksi. Tätä varten taas on hinnaltaan taatusti sopivampiakin vaihtoehtoja. Luodin muoto on erikoinen ja se on mitä ilmeisimmin Sinterfiren valmistama WTP (Wide Taper Point), joka on nimenomaan metallisiin maaleihin osuessaan kontrolloidusti hajoava ja kimpoamaton luoti. Yksi perusongelma treenaamisessa oikeilla patruunoilla on riski kimmokkeista. TEKSTI: ARTO MÄ ÄT TÄ Federal Law Enforcement sarja on tarkoitettu korvaamaan harjoittelussa tavanomaiset patruunat. Etuina näissä patruunoissa tavanomaisiin verrattuna on luotien myrkyttömyys (ei lyijy- tai muita raskasmetallijäämiä) ja luotien pirskahtamien hajalleen metallisiin maaleihin ammuttaessa. Tavoitteena on siis ollut valmistaa patruuna, joka soveltuisi mahdollisimman hyvin sisärataharjoitteluun ja jonka kimmokeriski olisi mahdollisimman pieni. Hjorth Ab:lta. "oikea" patruuna on tarkoitettu huomattavasti totisempiin touhuihin. on valmistajan mukaan riittävän kestävä materiaali tälle patruunalle. Tällöin on todennäköistä, että maaliin ei painu jälkeä, vaan luotijäämät muuttavat suuntaansa levyn pinnan suuntaan. Tällä on lähinnä merkitystä siis viranomaisille, joilla ns. Joka tapauksessa on miellyttävää, että maa56 hantuoja on saanut hankittua koeerän patruunaa lähinnä ihmisten tiedonnälkää tyydyttämään. ULKOASU Tavanomaisista 55 gr FMJ-luodeilla varustetuista patruunoista RHT patruunat voi erottaa heti ensisilmäyksellä. FEDERAL PREMIUM BALLISTICLEAN ERIKOINEN TREENIPATI Lähisomotusta on moneksi ja erityisesti viranomaisilla on tiettyjä käyttötarkoituksia varten hyvä olla olemassa aina kulloinkin tarkoitukseen sopivia tarvikkeita. Toinen suunnittelulähtökohta turvallisuuden ja myrkyttömyyden lisäksi on patruunan realistisuus harjoittelussa. Normaaleiden tuotevastuuvaroitusten lisäksi pakkauksessa on mainittu muun muassa se, että patruunat saattavat vahingoittaa teräslevyjä. Tämän lisäksi maaleja pitää valmistajan mukaan kallistaa vähintään kymmenen astetta ampujasta poispäin jotta luodin jäämät eivät missään tapauksessa suihkuaisi ampujaa kohden. Luotina latauksessa on käytetty Sinterfiren valmistamaa WTP-puristeluotia. KÄYTTÖ MEILLÄ Meillä nämä patruunat todennäköisesti päätyvät toiminnallista ammuntaa harrastaville ja heille tämän patruunan käyttökelpoisuus on aavistuksen kyseenalainen. Saimme patruunaa kokeiltavaksi merkkiä maahantuovalta Oy K. Hylsyn kanssa lukee tavanomaisen "FC" merkinnän lisäksi "NT", jolla kyseinen patruuna on myös kantaleimastaan tunnistettavissa patruunaksi, jota ei pidä käyttää muutoin kuin ampumarataolosuhteissa. Kaliiperi kokeiltavassa patruunassa on toiminnallisessa ammunnassa ja viranomaiskäytössä maailman suosituin, eli .223 Remington
Tähtäimessä 50 m rata? Legendaarisella Helsingin Urheilutalolla, UH Kallion tiloissa, pääset ampumaan: > 50 metrin radalla (ampumapaikkoja 3 kpl, ampua voi 9 mm aseella) UUTTA! kohdistuspöytä > 25 metrin pienoispistooliradalla (ampumapaikkoja 6 kpl, maksimikaliperi 22) Ampumaratoja voi käyttää vain, jos on oma ase ja siihen hallussapitolupa. Irto- ja vakiovuorot: Mika Haapasalo, mika.haapasalo@urheiluhallit.fi / 09 3488 6407. Helsingin Urheilutalo Helsinginkatu 25 Puh (09) 3488 6450 uhkallio@urheiluhallit.fi www.urheiluhallit.fi Kallio · Kontula · Malmi · Mäkelänrinne · Pasila · Siltamäki · Töölö · Vuosaari
Nyt esittelyssä on yksinkertainen mekaaninen heitin, jossa on muutama erinomainen ominaisuus kilpailijoihinsa verrattuna. 58 Käsiheittimen heikkous on kiekkojen lentoradan sattumanvaraisuus. Moni sinnittelee käsiheittimen varassa, tai on hankkinut yksinkertaisen maahan asennettavan mekaanisen heittimen. Monille tuttujen jousitoimisten heittimien ongelmana on kuitenkin ollut niiden yksipuolisuus, kiekon lentorataa on WWW.REKYYLI.FI. Mekaanisella heittimellä kiekot saadaan lentämään suhteellisen tasaisesti ja harjoittelu on mielekkäämpää. Ampumataidon kehittämisen kannalta satunnaisuus voi kuitenkin olla paha heikkous, koska ohi mennen laukauksen jälkeen ei ole mahdollisuutta kokeilla uudestaan identtisesti lentävää maalia. DO ALL TRAPS THE SPORTSMAN YKSI HEITIN, KAIKKI KIEKOT TEKSTI: TERO KUITUNEN Edulliset jokaisen hankittavissa olevat kiekonheittimet ovat Suomessa yhä suositumpia alati heikkenevän ratatilanteen vuoksi. Toki tätä voi pitää myös vahvuutena metsästysharjoittelua ajatellen, koska satunnaisuus on tyypillistä riistaeläinten käyttäytymistä
Samalla säädöllä lapaan saa sopimaan myös muut kiekkotyypit mini-kiekosta ylöspäin. Puun ympärille tuleva kehys lukitaan paikoilleen kookkailla pulteilla, joten kiinnitys on luja. Tällöin säätöruuvia avataan niin, että kiekot mahtuvat pellin alle pääl- PARI ONGELMAA Kun heitin on hankittuna, on edessä sen kokoaminen. jäniskiekkojen heittämiseen. WOBBLER KIT Sportsmanin peruspaketin ongelmana ovat kuitenkin kankeat säädöt. Kuten koko heitin, myös sen laukaisulaite on koruton mutta toimiva. Wobbler Kitin ansiosta heitin taipuu helposti monenlaisiin asentoihin ja myös niin sanotut jäniskiekot ovat mahdollisia. Onneksi heittimeen on saatavana lisävarusteena Wobbler Kit, jolla heitin saadaan taipumaan eri asentoihin ilman työkaluja. Heittimen virittämisen ja käyttämisen aiheuttama vääntö on kohtuullisen suurta, joten parru on oikeasti saatava hyvin kiinni. Kun laukaisunarua vedetään, joudutaan veto suorittamaan vasemmalle takaviistoon. Työnjälki erityisesti nivelrakenteessa on krouvi, mutta se ei haittaa käytössä. DO ALL TRAPS THE SPORTSMAN Valmistaja: Do-All Outdoors, LLC., Yhdysvallat Valmistusmaa: Kiina Hinta: Heitin tolppakiinnityksellä 169 euroa Wobbler Kit 69 euroa (saatavana on myös vastaava heitin istuinkiinnityksellä 299 euroa) Maahantuoja: Kartanokuva Oy, www.kartanokuva.fi 59. Ja jos on mahdollista, kannattaa heitin asentaa noin vyötärön korkeudelle, jolloin operaattori ei joudu kyykistelemään sitä käyttäessään. KÄYTÖSSÄ Heitin osoittautui käytössä juuri niin hyväksi kuin olettaa saattaa. Ainoa hieman häirinnyt seikka on laukaisulaitteessa. Mutta kuitenkin, näinkin suuria voimia käsittelevän laitteen soisi olevan valmis tehtaan jäljiltä jo turvallisuussyistä. WWW.REKYYLI.FI lekkäin. Jos ampumapaikalla on sattumalta sopivan paksuisia tuoreita kantoja, voi sellaisesta muotoilla kirvestä käyttäen kehykseen sopivan. Rakenteen ansiosta heittimen saa toimimaan liki kaikilla markkinoilla olevilla kiekoilla. Sen monipuolisuudesta kertokoon mahdollisuus mm. Kokonaisuutena tämä teräksestä ja alumiinista valmistettu heitin vakuutti. Kiinnitykseen kun tarvitaan maahan jämerästi kiinnitetty nelosnelonen, jollaista ei valmiina ole oikeastaan missään ampumapaikalla. Suoraan taakse vedettynä "virekynsi" osuu heittimen runkoon, eikä pääse perääntymään riittävän taakse. Kiinnityksen eduksi on puolestaan nostettava se, että kun sopiva puu on olemassa, pysyy heitin taatusti paikoillaan. Kahden kiekon heittämisessä kiekot sijoitetaan pellin alle päällekkäin. helppo säätää vain korkeussuunnassa. Wobbler Kitin "sydän" on nailoninen kitkarengas, joka lisää niveleen kitkaa niin paljon että nivel ei liiku kiekkoa heitettäessä, muuta on kuitenkin säädettävissä käsin ilman työkaluja. Kiekkoa paikoillaan pitävän jousipellin voimaa säädetään siipimutterista. Kiekkoa paikoillaan pitävän jousipellin avulla kiekko saadaan pysymään paikoillaan myös jyrkissä heittokulmissa ja onpa se mahdollista säätää niinkin, että heitin nakkaa kaksi kiekkoa kerrallaan. Mukana tulevat ohjeet ovat asialliset, joten osien paikoilleen saaminen onnistuu melkein keneltä tahansa. Tämä on sen verran hankalaa, että säätöjä ei tule tehtyä kovinkaan usein. Näin ollen voidaan harjoittelusta tehdä juuri niin monipuolista kuin halutaan muuttamalla säätöjä nopeasti ja helposti. Suurempi ongelmakohta on kiinnitys ampumapaikalle. Ominaisuus saattaa olla jonkinlainen "hölmön pojan varmistin", mutta omasta heittimestäni todennäköisesti hieman muokkaisin kyseisiä osia, jotta kiekko lähtee aina kun narusta vedetään. Mitkään "pari naulaa ja nippusidettä" viritykset eivät tule kyseeseen. Erona perusnivelistöön ovat nailoniset laakerirenkaat, jotka luistavat juuri sen verran että riittävällä voimakäytöllä nivel liikahtaa. Heittimen alla on niveljärjestelmä, jolla heitintä saadaan säädettyä lähes rajattomasti. Jos kulmaa halutaan muuttaa, on kaivettava heittimen mukana tuleva lenkkiavain esiin, löysättävä pultteja, suoritettava säädöt ja kiristettävä nivelet haluttuun asentoon. Do All Trapsin Sportsman-heittimellä tätä ongelmaa ei ole. Jousen voiman ja heittokulman säädöt ovat sujuvia ja kiekot lentävät varmasti ja säännönmukaisesti
Kilpailut ammuttiin IPSCsäännöillä Level III -tasoisina. 60 Jokaisen asetyypin osakilpailu ammuttiin erikseen omana viikonloppunaan, ensin Upinniemessä keväällä kiväärillä, sitten Loimaalla haulikolla kesällä ja lopuksi Loimaalla pistoolilla syksyn kynnyksellä. Järjestävät seurat olivat PorkkA eli Porkkalan Ampujat Kirkkonummelta, LL eli Loimaan Laukojat ja TIPSC eli Turun IPSC. WWW.REKYYLI.FI. Viimeisen osakilpailun jälkeen laskettiin turnauksen tulokset ja jaettiin palkinnot. Osallistujia oli Suomen lisäksi mm. THREE GUN TOURNAMENT KOLMEN ASEEN IPSC-TURNAUS TEKSTI: SA SU MAT TIL A Tänä vuonna järjestettiin EteläSuomessa toiminnallinen kolmen aseen turnaus, viralliselta nimeltään Finnish 3-Gun Championship Grand Tournament 2010. Kilpailun ideanikkarit ja toteuttajat löytyvät pääkaupunkiseudulta ja Turun seudulta. Virosta ja Venäjältä
Osassa ampumaasemista oli seiniä - ampumaan joutui ikkuna-aukoista, kulman taakse sekä avamaan ovia. Vastaavat lukemat pistoolikisassa olivat kymmenen ja noin 135. Luokat ilmenevät oheisesta taulukosta. Turnaus oli hyvin suosittu ja osallistujat kiittelivät vuolaasti, joten perinne tulee jatkumaan vahvana. Suomeksi luokat ovat seuraavasti: Open Avoin, Standard Vakio, Production Tuotanto, Standard Manual Vakio käsikäyttöinen, erotuksena itselataavasta. Ampujien taitoja mitattiin heilureilla, kääntyvillä tauluilla ja hirviradan liikkuvalla kelkalla. Ampuma-asema ammutaan yhtenä suorituksena ajanottokellon käydessä, joten tällaisella sekä erittäin lyhyitä että pitkiä ampuWWW.REKYYLI.FI mamatkoja omaavalla asemalla saa hyvän tuloksen vain taitavalla rytmin hallinnalla - lyhyillä matkoilla suuren nopeuden ja pitkillä matkoilla tarkat osumat rauhallisemmin. Tarkemman kuvauksen aseluokista voi käydä lukemassa IPSC-sääntökirjasta, esimerkiksi Suomen Ampumaurheiluliiton Practical-jaoston sivuilta ipscfin.sporttisaitti.com. Turnauksen luokka "Open" "Practical" "Standard" "Production" Pistooli Open Standard Standard Production Haulikko Open Standard Standard Standard Manual Kivääri Open Open Standard Standard KILPAILUPÄIVÄT Turnauksessa ammuttiin kiväärillä Upinniemen varuskunta-alueen ampumaradoilla. Kiväärikilpailussa ampumamatkat vaihtelivat lyhyestä 15 metristä vaativaan 300 metriin. Kilpailusuoritus käynnistyy lähtömerkistä, joka on yleensä ajanottolaitteen piippaus, ja ampumisen päätyttyä tuomari lukee ajanottolaitteesta viimeisen laukauksen kellonajan sadasosasekunnin tarkkuudella. Stageja eli ampuma-asemia oli kahdeksan ja laukausmäärä noin 140. Kilpailut ammutaan täysitehoisilla, suurikaliiperisilla aseilla, siksi rekyylinhallinta on oleellinen taito. Kilpailusuoritus kestää muutamasta sekunnista pariin minuuttiin tehtävästä riippuen. Lajin turvallisuutta korostavat säännöt ja käytännöt näkyivät myös tässä, sillä kiväärin piippu osoitti jokaisella ampujalla turvallisesti taulujen suuntaan, vaikka samalla toinen käsi veti ovea auki. Laji on syntynyt USA:ssa muutama vuosikymmen sitten. IPSC:ssä on useita eri luokkia pistoolille, kiväärille ja haulikolle. Parhaimmillaan samalla ampuma-asemalla oli tauluja 20-300 metrin etäisyyksillä. Vastaavia kolmen aseen turnauksia järjestetään myös naapurimaissa, mm. Alkuperäiset juuret vaikuttavat kuitenkin edelleen lajin luonteeseen ja sääntöihin. Maaleina oli pahvitauluja, kaatuvia metallitauluja eli poppereita sekä sa- IPSC LAJINA Lyhenne IPSC tulee sanoista International Practical Shooting Confederation. Lajissa pyrittiin alunperin kehittämään taisteluammunnassa tarvittavia taitoja ja välineitä, mutta se on muuttunut puhtaaksi urheiluksi jo kauan sitten. Rohkeasti turnaus päätettiin rajata vain neljään luokkaan: Avoin, Practical, Vakio ja Production. Nopeilla ohilaukauksilla ei tule kummoista sijoitusta, mutta hitaasti saaduilla tarkoilla osumillakaan ei palkintosijoja kolkutella. 61. Yhdellä ampuma-asemalla tuli kilpailijan avata ovia ja sen jälkeen osua heiluritauluihin. Jos turnauksessa sallittaisiin kaikki näiden luokkien yhdistelmät, ampuisi jokainen kilpailija melkeinpä omassa luokassaan ja ottaisi kultamitalin luokkansa ainoana osallistujana. Tavoitteena on tasapainottaa nopeus, tarkkuus ja voima. Loimaan haulikkokilpailussa ampuma-asemia oli yhdeksän ja laukausmäärä reilut sata. Sen jälkeen tuomari katsoo tauluista osumat ja laskee niiden antamat pisteet. Virossa ja Tshekeissä, joten monipuolisesta ammunnasta kiinnostuneille riittää tavoitteita. ASELUOKAT Turnauksen järjestäjiä kohtasi jo suunnitteluvaiheessa melkoinen pähkinä. Haulikkokilpailussa Loimaalla nähtiin turnauksen monipuolisimmat ampuma-asemat. Tulevina vuosina saatetaan myös nähdä kisoja, joissa samana viikonloppuna ammutaan usealla eri asetyypillä. Avoimen luokan aseessa on sallittu optinen tähtäin, muissa luokissa vain rautatähtäimet. Miten määritellä aseluokat, jotta turnaustuloksiin saataisiin järkevä määrä luokkia. Tulospalvelussa pisteet jaetaan ampumiseen käytetyllä ajalla, joten nopeuden ja tarkkuuden välillä on jokaisen löydettävä oikea suhde
Aurinkoisen kesäpäivän täytti pistoolien makea pauke ja peltitaulujen kilinä osumista. Yksi ampuma-asema ammuttiin pelkästään täyteisillä ja katsomostakin käsin näytti komealta kun pahvitauluihin ilmestyi peukalon mentäviä reikiä. Sieltä löydät mm. Laukia, Jarkko 3. suunnitellaan ampuma-asemat, varataan paikka kisakalenterista ja haetaan kilpailulle virallinen hyväksyntä, houkutellaan toimitsijoita, hankitaan tarvikkeita, pystytetään nettisivut, hoidetaan ilmoittautuminen ja niin edelleen. stage-kuvaukset ja tulokset. Peltokoski, Raine J 2. Turnauksen kokonaistuloksista kisaaminen tuo jokaiseen osakilpailuun oman lisäjännityksensä, koska ei riitä että ampuu yhden viikonlopun hyvin, pitää pärjätä myös kahdessa muussa. Seuraa myös ensi vuoden kisakalenteria Practical-jaoston sivuilla ja ilmoittaudu mukaan seuraavaan turnaukseen. Rastas, Jari 260.55 260.10 255.72 Production 1. Turnauksen nettisivut ovat osoitteessa porkka.owlhill.net/ gt2010/. Ampuma-asemien odotusalueilla kävi iloinen puheensorina paukkeen tauotessa. Liiri, Tero 262.64 232.77 230.11 vikiekkoja. Vainio, Niku 296.62 243.13 208.60 Practical-luokka 1. Ekberg, Mikael 2. Pistoolikilpailussa Loimaalla ampuma-asemat olivat suoraviivaisia ja kilpailijoiden keskuudesta kuului kiitoksia perustaitoja mittaavista tehtävistä. Kuisma, Mikko 2. Ilman tätä vapaaehtoista ja pyyteetöntä työpanosta meillä ei olisi yhtään toiminnallista ampumakilpailua. WWW.REKYYLI.FI. Nurmi, Seppo T 3. Akrobatiaa eli hankalia ampuma-asentoja ei vaadittu ja maalilaitteet olivat selkeitä. Lopuksi heitä odottivat vielä purkutyöt. Kaislaranta, Mikael 262.62 259.64 253.40 Standard-luokka 1. On hienoa, että toiminnallisen ammunnan kaikki asetyypit saa62 vat näin ansaitsemansa huomion ja harrastajat pääsevät ottamaan toisistaan mittaa eri asetyyppien taidoissa turnauksen puitteissa. Jos sinulla ei ole vielä IPSC Turvallisen ampujan luokitusta, tässä voisi olla sopiva kimmoke ryhtyä tuumasta toimeen ja liittyä iloiseen toiminta-ampujien yhteisöön. Immonen, Juha 3. Osa jäi odottamaan osakilpailun tuloksia ja palkintojenjakoa muiden lähtiessä jo kotimatkalle. Ampuminen alkoi yhdeksän paikkeilla ja viimeiset suoritukset ammuttiin myöhään iltapäivällä tai alkuillasta. Riste, Mika J 3. Kilpailun lopullisia tuloksia ja palkintojenjakoa odotellessa halukkaat saivat ampua kaatuvia poppereita käsittävää ampuma-asemaa ja tästä minikilpailusta jaettiin vielä omat sivupalkinnot. Kilpailun toimitsijoilla oli pitkä viikonloppu, ensin ampuma-asemien rakentaminen, sitten lauantaina toimitsijoiden ampumasuoritukset ja sunnuntaina pitkä työpäivä ns. Niemelä, Juha 2. maksavien asiakkaiden tuomaroinnissa ja ampuma-asemien pyörittämisessä. Open-luokka 1. Turnauksen ja osakilpailujen valmistelut tehdään jo kuukausia etukäteen, mm. Tartu haasteeseen ja mittaa taitosi kaikilla kolmella asetyypillä. KILPAILUJEN JÄRJESTÄMINEN Kuten kaikki IPSC-kilpailut, ilmoittautuminen kisapaikalla alkoi aikaisin aamulla
Asiallisella tarkoitetaan tässä sitä, että piipusta tulee oikeasti puhdas ilman kikkailua ja välineissä ei ole ainoatakaan yksityiskohtaa, joka ärsyttäisi. SILLISALA ATTI NAPIER ULTRACLEAN VAALIT TULOSSA HERÄTELLÄÄN EHDOKKAITA Rekyylin toimituksen käytössä on ollut jo pidemmän aikaa Napier Ultraclean puhdistusjärjestelmä, jolla haulikon piiput saa puhtaaksi erittäin asiallisesti. Uskoisin, että valmistajan mielestä suurin hienous on kuitenkin "Dual Action Bore Cleaning Material" eli suhteellisen leveäksi nauhaksi muotoiltu puhdistusmateriaali. Yleensä liitoskohdat ovat oikea murheenkryyni, mutta tässä puikossa liitokset ovat riittävän vahvat. Allekirjoitus Yhteystiedot (vähintään paikkakunta) Jos kansanedustajasi kuuluu aselakia vastaan äänestäneisiin eduskuntaryhmiin, kannattaa kirje silti kirjoittaa ja kiittää asiallisesta toiminnasta. Samasta syystä olen äänestänyt puoluettanne aiemminkin. Paketissa nauhaa on 12 metriä. Käytännössä tämä tarkoittaa nopeampaa puhdistamista ja vähäisempiä toistoja. Aselakifarssi on yhä varmuudella kaikkien kansanedustajien muistissa. Kokonaisuuden ytimenä on kerrankin kunnollinen puhdistuspuikko. Tällaiseen puikkoon olisi tyytyväinen, vaikka se olisi yhdestä osata valmistettu, mutta Napierissa on bonuksena sen kuljetusystävällisyys. Ja saman teki koko eduskuntaryhmänne! Siksi haluan tuoda tietoonne, että en tule enää äänestämään teitä tai ketään muutakaan puolueenne ehdokasta niin kauan kuin yksikään nykyisistä kansanedustajista on ehdolla vaaleissa. Se ei sinänsä vaikuta erikoiselta, mutta siinä on pyritty suurentamaan puhdistukseen osallistuva pinta tavallista laajemmaksi. Jos edustajasi äänesti lain hyväksymisen puolesta, viestin sisältö voisi olla suurin piirtein seuraava: Kansanedustaja XXX Äänestin teitä edellisissä vaaleissa, koska uskoin, että ajatte kaltaiseni lainkuuliaisen kansalaisen etua. Materiaali ei siten lähde purkautumaan itsestään tai liukumaan puikolla. Puikon ja materiaalin liitoskappaleeksi tarvitaan jotain. Napier kertoo, että nauha on "wrap lock" kuitua, eli puikolle rullattuna nauhakerrokset tarttuvat sekä puikkoon, että toisiinsa. Pyydämmekin kaikkia lukioitamme käyttämään hetken aikaa hyödyllisesti. Se on riittävän paksu ja vertautuu tukevuudeltaan moniin kilpailijoihinsa samoin kuin rautakanki vertautuu mehupilliin. Seurasin tarkoin aselain ensimmäisen vaiheen (HE 106/2009) käsittelyä eduskunnassa ja kauhukseni totesin teidän äänestävän kansalaisten oikeuksia rikkovan ja epämääräisen tekeleen hyväksymisen puolesta. Kirjoita lyhyt kirje kansanedustajallesi ja kerro näkemyksesi hänen toiminnastaan aselaista äänestettäessä. Napierin alumiinitangolla saa käyttää tarvittavan määrän voimaa, jotta hieman ylipaksutkin puhdistustollot saa runnottua piipun läpi. Siinäkin tapauksessa, että äänestämäsi ehdokas ei päässyt edellisellä kerralla eduskuntaan, voit lähettää kirjeen sopivasti muotoiltuna esimerkiksi eduskuntaryhmän puheenjohtajalle. Valmistaja: Napier Of London Hinnat: Puikko 25,50 euroa (kaksiosainen: 20 euroa), Ultra Jag: 6,30 euroa (12 tai 20 kal), Ultra Clean materiaali: 12,10 euroa Maahantuoja: Teuvo Louhisola, www.teuvolouhisola.fi KIRJEET LÄHETETÄÄN OSOITTEESEEN: Kansanedustajan nimi 00102 Eduskunta 64 WWW.REKYYLI.FI. Kirjeen henkilökohtaisuus ja tärkeys korostuu, jos sen kirjoittaa käsin. Hieman yllättäen idea on täysin toimiva ja puhdistustulos on erinomainen. Jotta kirjeet eivät saisi massapostituksen leimaa, kannattaa jokaisen valita omat sanamuotonsa ja painotuksensa. Ajatuksena on, että ensin piipusta irrotetaan lika karkella puolella hangaten ja lopuksi viimeistellään tulos pehmeällä puolella. Sen erikoisuutena on nauhan kaksipuoleisuus, toinen puoli on karkeampi ja toinen silkin pehmeä. Napierilla on tarjolla erityisesti tälle materiaalilla tarkoitettu muovista valmistettu kärkikappale, Ultra Jag. Miellyttävä havainto on ollut todeta myös toisen mainoslauseen pitävän paikkaansa
Artikkelissa käsitellään syitä tehtyihin valintoihin ja tarkastellaan eri varusteiden valintaan liittyviä asioita ja tasapainoisen asekokonaisuuden rakentamista. Haulikonpatruunat syynissä Artikkelisarjan ensimmäisessä osassa lähdetään purkamaan haulikonpatruunoiden komponenttien laatua ja tasoa haulimateriaalin kovuusmittauksen muodossa. Tuloksena on raakaa faktatietoa komponenttien laadusta samalla syyt haulipatruunoiden heikkoon tai erittäin heikkoon laatuun alkavat valottua. Kiikarit esittelyssä Esittelyssä optiikan saralta Minox Z3 3-9x40 ja Swarovski Z6i 3-18x50 P BT. Saako hirvenlihaa syömällä lyijymyrkytyksen? Riista 8/2010 on myynnissä lehtipisteissä kautta maan.. HIRVENSYÖJÄ LYIJYMITTAUK SESSA: MYRKYTYS? 8 / 2010 7,50 710640-1008 PAL.VKO 2011-05 6 414887 106405 10008 8 / 2010 VARISJAHTI KAURIIN IIRILLÄ KÄYNTIIN REVivaa pyyntiä Valiko kkovalmistelut Enna RINNAKKAINEN ITALIASTA BERETTA SILVER HAWK 471 ÄRI KAL. Lisäartikkelina Swarovski Ballistic Turretin käyttöohjeet. Lyijy tappaa? Toimittajien mittaustulokset julki. .223 REM RAKENNETAAN PIENRIISTAKIVÄ EI TOIMI HAULIEN KOVUUS MIKSI HAULIKONPATRUUNA Riistan uusimassa numerossa (8/2010): Variksen pyyntiin Artikkelisarjan ensimmäisessä osassa väännetään rautalangasta variksen kevätpyynnin poikkeuslupamenettelyn koukeroita. Pienriistakivääripaketin rakentaminen ja Weatherby Vanguard .223 Kiväärit ovat aihioita, mutta jotta niitä voidaan käyttää aiottuun käyttötarkoitukseen, tulee ne varustaa loppukäyttöön sopivilla varusteilla
Kun tuot mukaan uusia harrastajia, neuvo heitä turvallisuuteen ja hyviin tapoihin. Tämä riittää turvalliseen toimintaan kouluttajan tarkkaillessa vieressä ja avustaessa ongelmatilanteissa, ja tämän yhden säännön omaksuminen onnistuu jopa siinä uusien aistimusten ja tuntemusten huumassa, jonka ensimmäiset ampumakerrat tarjoavat. Sormenjäljet voivat syövyttää jälkiä aseen pintaan, jos niitä ei pyyhitä pois. ETUVETO ASEENKÄSITTELYN Ampuma-ase on hyvin henkilökohtainen esine ja väärin käsiteltynä myös vaarallinen. Aseen voi myös laskea pöydälle, mistä toisen on se helppo ottaa. Jos toista ihmistä vahingossa osoittaa piipulla edes ohikiitävän hetken, on kohteliasta nolostua ja pyytää virhettään anteeksi. Kun aloittelijan kanssa on ampumaradalla, riittää kun hänelle teroittaa mieleen ensimmäisen säännön, piipun turvallisen suunnan. Älä ammu toisen aseella tyhjälaukauksia kysymättä ensin lupaa. Ampumaharrastus on iloinen asia ja sen piirissä tapaa hyviä ihmisiä. - Käsittele asetta aina kuin se olisi ladattu. Ampumaradalla kun osa ampujista on tauluilla, eivät ampumakatokseen tai ampupaikalle jääneet saa koskea aseisiinsa. Kenties pahin mahdollinen etikettirikkomus on osoittaa toista ihmistä aseen piipulla, vaikka ase olisi lataamatonkin. Kukaan ei halua tuijottaa aseen piippuun ja arvuutella, lähteekö sieltä juuri nyt luoti tulemaan kohti. Kokeneet harrastajat osaavat toimia turvallisesti ja useimmat myös kunnioittavat omia ja muiden aseita. Sen jälkeen ase annetaan perä tai kahva edellä ja varmistetaan samalla, että piippu osoittaa koko ajan turvalliseen suuntaan. Kun luovuttaa aseen toiselle, tulee aina ensin tarkistaa että ase on tyhjä ja jos mahdollista, jättää aseen lukko, ETIKETTI luisti tai rulla auki. Parempi tarkistaa vielä kerran ennenkuin laittaa aseen pois. Ehdottomat perussäännöt ovat seuraavat: - Älä koskaan osoita aseen piipulla mitään, mitä et ole valmis tuhoamaan. Nähdään radalla! SA SU MAT TIL A 66 NUMERO 1/2011 WWW.REKYYLI.FI ilmestyy 9.2.. Useimmat aseet eivät vahingoitu tyhjälaukauksista, mutta kaikki omistajat eivät silti tykkää aseensa naksuttelusta. Kannattaa ehdottomasti käyttää kaikki turvamenettelyt hyväkseen, vaikka ne voivatkin tuntua joskus tarpeettomilta. Ampuma-aseita käsitellessä on ehdottomasti tärkeintä muistaa turvallisuuden perussäännöt. Turvallisuuden lisäksi ampumiseen, ampumaradalla käyttäytymiseen ja aseiden käsittelyyn liittyy koko joukko etikettisääntöjä, joiden rikkominen usein loukkaa toista ihmistä tai saattaa jopa vaarantaa turvallisuuden. Niiden teho perustuu siihen, että päällekkäisiä turvamekanismeja on useita, joten yksi inhimillinen erehdys ei vielä helposti aiheuta tragediaa. Kun aseen ottaa vastaan toiselta, tulee heti itse tarkistaa onko ase tyhjä. Tämä pitää tehdä vaikka olisi juuri vierestä katsonut, miten aseen luovuttanut henkilö teki saman tarkistuksen. - Laita sormi liipaisimelle vasta kun sinulla on tähtäinkuva ja olet valmis laukaisemaan. Jos joudut koskettamaan aseen metallipintoja sormin, on ennen aseen palauttamista kohteliasta pyytää rättiä, jolla pyyhkiä aseen pinnat, tai antaa aseen omistajalle mahdollisuus tehdä se itse. Kun tutkit toisen omistamaa asetta, yritä olla koskettamatta metalliosia jos vain mahdollista. Aloittelevia ampujia varten on hyvä aika ajoin kerrata turvallisuussäännöt ja harrastuksen etiketti. Samoin kun ottaa aseen laukusta tai kassista, tulee ensimmäiseksi tarkistaa ettei se ole ladattu. Älä oleta vaan tarkista itse. - Varmistu aina siitä mitä aiot ampua ja mitä on sen takana. Vaikka itse tietäisit aseesi olevan tyhjä, muut ympärilläsi eivät voi olla siitä varmoja, joten ei ole sopivaa järjestää heille jännitystä hypistelemällä asetta. Häneltä saattoi jäädä pesässä oleva patruuna huomaamatta, tai tarkistuksen jälkeen pesään nousi lippaasta patruuna, tai hän yksinkertaisesti totesi aseen olevan ladattu vaikka itse luulit hänen tarkistavan aseen olevan tyhjä. Ei saa luottaa siihen, että kyllähän minä sen jo aiemmin katsoin. Ne ovat yksinkertaiset ja siten helpot oppia ja noudattaa. Kun on lopettanut ammunnan ja laittaa aseen laukkuun tai kassiin, tule tarkistaa että se ei ole ladattu
1014) N TILAAJA! RIISTA Riistan joulu-tammikuun tilaajaetuna TUOTTEET TARJOAA www.eranetti.fi Passivahti, Spy-Point WRL Peurakaave Montana Decoy (Naaras, 3 mallia tai Uros, 1 malli) Passivahti 177,50 (248,90) Peurakaave www.riistalehti.fi/tilaus 72,90 (107,30). Tilaa KOTIIN KANNETTUNA Tilaa Riista osoitteesta 20% TILAA JA SÄÄSTÄ WWW.RIISTALEHTI.FI/TILAUS Voit tilata Riistan myös puhelimitse numerosta 09-827 5556 (arkisin klo