1/2025?— 11,90 € Retki PAL. Farlite.fi Klassikkohiihto Kilpisjärveltä Abiskoon Revontulien & kullan kimallusta INKOON JÄIDEN ARMOILLA Sallassa tammipakkasilla Testissä kevyttoppikset Ensi kesänä KALTIMON KIERTO Unelma Santiago de Compostelasta. VKO 2025-07 683219-2501 R ET K I 1/ 20 25 Ultrakevyet vaellusvarusteet Kotimainen kauppa Ainutlaatuiset tuotemerkit Suomen asiantuntevin palvelu Ole Ultrakevyt
Retki 2/2025 14.2.2025 www.facebook.com/retkilehti @retkilehti Retki-lehti Outdoor Media Oy Seuraavas sa numerossa Pommikonetta etsimässä Siikanevan soilla SISÄLLYS 48 Revontulia ja kullan kimallusta 68 Primuksen uusi keitin on tehopakkaus 62 Unelmapatikka Santiago de Compostelaan 1—2025
Määräaikaistilaus 9 numeroa 85 euroa. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.fi ISSN 1456-8837 Vakituiset avustajat Joel Ahola Maija Arosuo Benjamin Hokkanen Olli Järvenkylä Saana Kamula Tuija Kauppinen Aksana Kurola Mikko Lamminpää Päivi Mattila Ossi Määttä Joppe Ranta Poppis Suomela Markus Thomenius Susanna Ylinen Avustajat tässä numerossa Sanna Häkkänen Akseli Innanen Anu Kiiveri-Sahila Lari Laasjärvi Mia Takula Kartat Retkeilymedia Ahola: Joel Ahola Pohjakartta-aineisto: Maanmittauslaitos Taitto Mäyrä Media, Benjamin Hokkanen aineistot@retkilehti.fi Paino Printall, Tallinna Kannen kuva Lari Laasjärvi Tilaajapalvelu tilaajapalvelu@outdoormedia.fi puh. Päätoimittaja Petri Laine petri.laine@retkilehti.fi Julkaisija Outdoor Media Oy Pihlajatie 28 00270 Helsinki toimitus@retkilehti.fi Y-tunnus 1441340-4 Ilmoitusmyynti Markus Molenius p. Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. 050-541 9943 markus.molenius@kruunumedia.fi Toimitusjohtaja Veikka Gustafsson p. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. 03-4246 5354 arkisin kello 8–16 Vuonna 2025 ilmestyy 9 numeroa, joista yksi julkaistaan tuplanumerona. 03-4246 5354. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. Tiedot & taidot 12 Myrskytakin tie kaupunkien kaduille 12 Retkikaveruksien jäinen ystävyys 18 Näin vaellat talvella turvallisesti 22 Retket 32 Tammipakkasissa Sallan lumilla 32 Merijää vei voiton hiihtäjistä 40 Ensi kesänä: Kaltimon kierto 44 Revontulien ja kullan loistetta 48 Kilpikseltä Abiskoon 54 Unelma toteutui pyhiinvaellusreitillä 62 Varusteet 68 Primus Ulti Stove -keitinpaketti 68 Sievin suomalaiset kestotestissä 70 Testissä kevyttoppatakit 72 SISÄLLYS Painotuote 4041 0820 YM PÄ RISTÖMERK KI MIL JÖMÄRK T www.facebook.com/retkilehti @retkilehti Retki-lehti Outdoor Media Oy TILAAJAPALVELUMME ON VAIHTUNUT! Uudet yhteystiedot: tilaajapalvelu@retkilehti.fi puh. Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 55 euroa
Sitä kyseltiin, kun marraskuu vaihtui joulukuuksi ja lumesta ei ollut tietoakaan. 4 RETKI tammikuu 2025 PÄÄKIRJOITUS Petri Laine Ihmeellinen talven ihmemaa Tuleeko se talvi vai ei. Yksi nykytalvien ominaisuuksista on tummuus. Toisaalta Lapissakin ensilumi sataa nykyistä myöhemmin ja lumet sulavat aiemmin. Kun varmuutta lumesta ei ole, on vaikeampi suunnitella esimerkiksi hiihtovaelluksia, ja into hankkia kalliita talvivarusteita hiipuu. Pakkasaamuun herääminen teltassa ei ole oma henkilökohtainen suosikkikokemukseni, vaikka talvisessa metsässä muuten tykkäänkin liikkua. Karttojen selaaminen, parhaiden reittien pähkäily ja varusteiden läpikäynti onkin mukava lisä itse vaellukseen. Lisätietoa: mastermarkbrands.fi. Lomatkin on sovittava parhaiden vaellusviikkojen ehdoilla. Tätä kirjoitettaessa ei tiedetä, millaiseksi tammikuu 2025 muodostuu, mutta se tiedetään, että 1960-luvulta lähtien talvet ovat etelässä lyhentyneet yli kuukaudella. Muuttuvat talvet väistämättä muuttavat myös talvisia ulkoilulajeja. Mukavia talviretkiä ja mukavaa kesän odotusta siis! HUNTSMAN KUMPPANISI LUONTOELÄMYKSIIN FROM THE MAKERS FROM THE MAKERS OF THE ORIGINAL SWISS ARMY KNIFE™ OF THE ORIGINAL SWISS ARMY KNIFE™ ESTABLISHED 1884 ESTABLISHED 1884 Kun metsäpolku kutsuu ja on aika olla offline. Monille kesän vaellusten suunnittelu alkaa heti uuden vuoden jälkeen. Etelässä ne tulevat yhä useammin vetenä, pohjoisessa aina vain runsaampana lumena. Kesäretkeily on ymmärrettävästi suositumpaa kuin talvinen. Mukana on etenkin hieman vähemmän tunnettuja kohteita, jotka soveltuvat parin yön vaelluksille tai päiväretkikohteiksi. Lumeton maa imee valonsäteet, ja koska vesihöyryä nousee ilmaan lämmön mukana enemmän, pilvet lisääntyvät ja paksuuntuvat. Onneksi keväthanget Lapissa ovat melko taattuja, joten perinteiset laturetket Saariselällä eivät vielä ole vaarassa. Haluamme Retki-lehdessä auttaa kesäsuunnitelmien tekemisessä ja siksi aloitamme tässä numerossa juttusarjan kesäretkikohteista. Paitsi silloin, kun sitä tuli liikaa ja se pysyi maassa vain hetkisen. Tässä lehdessä kävellään Kaltimon kierto Enossa ja seuraavassa numerossa Hiijje silimukka, eli Hiiden polut Mikkelissä ja Juvalla. Lappiin joulua katsomaan tulleet turistitkin harmistuivat, kun mainosten talven ihmemaa olikin todellisuudessa jotain ihan muuta. Pilvien mukana tulevat sateet
HUNTSMAN KUMPPANISI LUONTOELÄMYKSIIN FROM THE MAKERS FROM THE MAKERS OF THE ORIGINAL SWISS ARMY KNIFE™ OF THE ORIGINAL SWISS ARMY KNIFE™ ESTABLISHED 1884 ESTABLISHED 1884 Kun metsäpolku kutsuu ja on aika olla offline. Lisätietoa: mastermarkbrands.fi
KARTALLA 6 RETKI tammikuu 2025 Kartalla
Moottorikelkka on tuttu näky Haltin hiihtoreitillä. Metsähallitus aikoo selvittää, onko erämaa-alueella jo liikaakin moottoriliikennettä. Metsähallituksen tavoitteena on tutkimuksen avulla selvittää motorisoidun liiketoiminnan nykytilanne ja alueella mahdollisesti koetut haasteet, jotta voi tehokkaasti suunnitella alueen käyttöä. Alueella toimii selvästi enemmän safarija rekikuljetusyrityksiä kuin muilla Metsähallituksen Luontopalvelujen hallinnoimilla alueilla. Metsähallituksen Luontopalvelut hakeekin nyt selvityksen tekijää tutkimukselle, jossa pyritään löytämään vastauksia kysymykseen, onko motorisoitu liiketoiminta saavuttanut Käsivarren erämaa-alueella kantokykynsä. Suurin osa Käsivarren erämaa-alueen virkistyskäytöstä ja luontomatkailusta keskittyy Kilpisjärven ja Haltin väliselle Kalottireitille sekä Kilpisjärven ja Palojärven väliselle Metsähallituksen merkitylle moottorikelkkauralle. keinoille, retkeilijöille ja muulle liiketoiminnalle. KARTALLA 7 RETKI tammikuu 2025 K äsivarren erämaa-alue on käyntikertojen määrillä mitattuna Suomen suosituin erämaa-alue. Pääasiassa Haltille ja Käsivarren suosituimmille kalastusvesille suuntautuvien moottorikelkkasafariyritysten määrä on kasvanut viime vuosina voimakkaasti. Lumettomana aikana eräharrastajat matkaavat kohteisiin myös lentoliikennekuljetuksilla.. Merkittävästi eniten alueella on omin voimin tapahtuvaa hiihtoja patikkaretkeilyä sekä kalastusta. Käytännössä kyse on siitä, että aiheuttaako motorisoitu liiketoiminta haittaa paikalliselle väestölle, saamelaiskulttuurille, luontaiselinT E KST I Petri Laine K U VA Poppis Suomela Onko Käsivarressa liikaa kelkka liikennettä. Erämaa-alueella harjoitettavista luontomatkailuaktiviteeteista suosituimpia ovat moottorikelkkasafarit ja pilkkiretket
KARTALLA 8 RETKI tammikuu 2025 R E T K I R I S T I K K O Ratkaisu seuraavassa Retkessä
Uuden ohjeistuksen taustalla on retkeilijöiden kaasukeittimen räjähdys Pyhä-Luoston Karhunjuomalammen päivätuvalla syyskuussa. Fjällräven otti vuonna 2012 käyttöön oman EcoShell–kalvon, koska yritys halusi lopettaa ympäristölle vahingollisten PFAS-yhdisteiden käytön. KARTALLA 10 RETKI tammikuu 2025 T U P A E T I K E T T I H I S T O R I A V A R U S T E E T Laavu.org sivustolla on tiedot 4400 laavusta ympäri Suomea. Siitä huolimatta oman keittimen käyttö autiotuvissa on yleistä. Alue on museoitu ja moni retkeilijä on pysähtynyt tutustumaan alueen entisöityihin korsuihin, taisteluhautoihin ja konekivääriasemiin. Räjähdyksen syy oli Tukesin mukaan viallinen keittimen kaasuletku. päivänä vuonna 1945 saksalaiset sotilaat jättivät Sturmbock-linjan taisteluitta ja vetäytyivät Kilpisjärvelle ja Norjan puolelle. R E T K I L U K U 80 vuotta Lapin sodasta TA M M I K U U N 10. Sen mukaan ”oman retkikeittimen käyttö ei ole sallittua tuvissa. J O E L A H O L A. Sturmbock-linja sijaitsee Järämässä, noin 16 kilometriä Kaaresuvannosta Kilpisjärven suuntaan. Retkikeittimen käyttö tuvissa kielletään M E TSÄ H A L L I T U KS E N Luontopalvelut on uudistanut tupaetikettiohjeistustaan. Lapin sota jatkui tämän jälkeen huhtikuuhun saakka. Fjellu ja Gore taas yhdessä FJÄ L L R ÄV E N ja Gore-tex aloittavat yhteistyön kahden vuosikymmenen tauon jälkeen. Fjällrävenin ensi syksynä kauppoihin tulevassa täysin uusitussa, etupäässä vuoriseikkailuihin suunnatussa Bergtagen-mallistossa ja suositun Keb-sarjan takeissa ja housuissa käytetään Gore-texin uutta ePE-kalvoa, joka on valmistettu ilman PFAS-yhdisteitä. Käytäthän retkikeitintä vain ulkotiloissa varovaisuutta noudattaen sen käyttöohjeiden mukaisesti.” Ohjeistus löytyy Luontopalveluiden uudistetuilta sivuilta. Useimpien keittimien ohjeissa kielletään niiden käyttäminen sisätiloissa
RETKI tammikuu 2025 11 tiedot & taidot 12 1 2025 JÄÄN LUKEMISESSA MINULLE OLENNAISTA ON SEN ÄÄNI. 18 NRO ANOR AKKI ON OSA RETK EILY HIST ORIA A ”. Jäätävää ystävyyttä s
Taskun paikka rinnuksella on käytännön sanelema innovaatio. Merkittävää oli, että etumus oli umpimainen ja kaulan seutu kurottavissa tiiviiksi. Esimerkiksi nykyäänkin tunnettu saamelaistakki eli gákti on näitä peruja. Anorakille tyypillinen leveä, niin kutsuttu kengurutasku, yleistyi vasta paljon myöhemmin, vaikka vaateliike Kuusisen mainoksessa jo vuonna 1939 sanotaan: ”Mahatasku kuin kenguOlen pitkään selvitellyt anorakin vaiheita, mutta sen varsinaista kaupallistajaa en ole löytänyt.. Hiihdettäessä helmataskuissa olevat tavarat olisivat tiellä ja kun reppuihin tulivat lantioremmit, jäivät taskut niiden alle. Umpimaisena se ei päästänyt tuulta eikä kosteutta keholle ja tiukka huppu suojasi päänseutua. 12 RETKI tammikuu 2025 ANORAKKI M inulla on vahva suhde anorakkiin. Vaikka alkujaan hupullisia umpinaisia pusakoita markkinoitiin myrskytakkeina ja muilla kuvaavilla nimillä, vakiintui anorakki kuitenkin hyvin nopeasti yleistermiksi. Tummanvihreän vaatteen selässä oli painettuna kaksi partiolaista, jotka auttavat rimpuilevaa mummoa tien yli ja teksti: Turvallisesti tien yli – Simonkylässä jo vuodesta 1962. Huppu ei usein ollut näissä vaatteissa välttämättömyys. Varsinkin Norjassa tunturihiihtäjät olivat anorakkien ensimmäisiä harrastekäyttäjiä ja taskut lienevät tulleet tarpeesta kuskata pikkutavaraa mukana. Itse sain ensimmäisen oikean anorakin partiossa. Kylmiä pohjoisia oloja vastaan Anorakin nimi tulee Grönlannista, jossa inuiitit käyttivät nahkaista hupullista pusakkaa, joka suojasi karussa ilmastossa työskenteleviä hylkeenpyytäjiä. Isäni anorakki oli tyylikäs sinivalkoinen, joka on edelleen tallella. Anorakin leviämistä Grönlannin ulkopuolelle voidaan pitää tutkimusmatkailija Roald Amundsenin ansiona. Teetimme porukalle paikallisessa ompelimossa mustat anorakit, joiden hihaan ja rinnukseen oli silkkipainolla tehty lippukunnan tunnukset. Mustavalkokuvista ei värejä näe, mutta ainoa väri, mitä äitini käyttämistä vaatteista muistan, on hailakan punainen anorakki. Taskut ilmestyivät anorakkeihin 1930-luvulla, kun niitä alettiin käyttää talviliikunnassa. Myöhemmin tilasin lippukunnan jäsenille sen ajan suomalaisen partiogenren hittituotteet eli R-Collectionin anorakit. ovat lyhythelmaisia, koska niitä käytettiin kajakeissa. Hän otti vahvasti vaikutteita arktisen kansan opeista ja teetti retkikunnilleen anorakkeja. Osin Amundsenin vaateopit tulivat myös muilta pohjoisen kansoilta, joilla oli arktiseen ilmanalaan välttämättömiä ratkaisuja vaatteissaan. Olen pitkään selvitellyt anorakin vaiheita, mutta sen varsinaista kaupallistajaa en ole löytänyt. Eli tekijöitä ja kaupallistajia oli useita. Siinä ei ole varsinaista brändimerkkiä, ainoastaan kauluksessa pieni valmistuttajan kangaslätkä sisäpuolella – Stockmann. Vanhimmissa anorakkikuvissa taskut olivat pieniä läpällisiä rintataskuja. Inuiittien anorakit T E KST I Joppe Ranta Anorakki henkii ulkoilmaelämää ja seikkailua Kengurutaskuinen anorakki pitää pintansa vuodesta toiseen, vaikka alkuperäisestä käyttötarkoituksesta onkin siirrytty yhä useammin katumuotiin. Osa oli tehty porontaljoista ja osa tiiviiksi ommelluista kankaista, jotka oli vielä käsitelty tuulta ja vettä vastaan. Pitkä helma ja väljä leikkaus tulevat kansoilta, jotka kävelivät ja hiihtivät lumessa ja liikkuivat viimassa. Monissa vanhoissa perhekuvissa ovat vanhempani ulkona anorakeissaan, kun ollaan kesän polkuretkellä Haltialassa, talvella pikkukaupungin pihaleikeissä tai lähikalliolla pulkkamäessä. Toisaalta 1920-luvulla vahvat brändit olivat vähissä ja anorakki marginaalituote, joten todennäköisesti niitä ommeltiin itse ja pienet paikalliset ompelimot myivät niitä alueittensa tarvitsijoille
K A A R I N A K A R I anorakissa. P O L K U R E T K I 1960-luvulla. Kuvassa Joppe Rannan kummitäti, äiti, isä ja täti. K A A R IN A K A R IN A R K IS TO / U R H E IL U M U S E O J O P P E R A N N A N K U V A -A R K IS TO J O P P E R A N N A N K U V A -A R K IS TO J O P P E R A N N A N K U V A -A R K IS TO U R H E I LU M U S E O K A A R IN A K A R IN A R K IS TO / U R H E IL U M U S E O. K I RJ O I T TA JA anorakissa Käsivarressa 1990-luvulla. H I I H TO N A I S I A anorakeissaan. 13 RETKI tammikuu 2025 ANORAKKI A N O R A K K I H I I H TÄ JÄ huoltaa suksia. KO H T I pulkkamäkeä Vantaan Tikkurilassa 1960-luvulla
Vasemmassa hihassa on vetoketjuinen pilettitasku.” Anorakki valtasi Suomen Usein ajatellaan, että anorakki tuli Suomeen vasta sotien jälkeen, mutta varhaisin löytämäni lehtimainos on Stockmannin vuodelta 1936. Materiaali on puuvillaa. Mielenkiintoinen uutuus on tähän kuvattu hiihtotakki n.s. Lehdet ja kirjat olivat tehneet tutkimusmatkoista ja arktisista reissuista tuttuja, joten niiden kautta varusteetkin olivat osittain tuttuja suomalaisille, mutValokuvaajan anorakki L AT V I A L A I S SY N T Y I N E N Odert Lackschewitz muutti Suomeen vuonna 1952 ja teki ansiokkaan uran valokuvaajana. Suomalaisen liikunnanlehtorina toimineen vaimonsa kautta hän sai kosketuksen Lapin luontoon, jossa liikkui kuvan anorakki päällä. Teos on tehty Multiformes tarinallisia taidekäsitöitä Lapista -näyttelyyn. ”Uutuus! Anorak eli myrskytakki. Anorakista ei löydy mitään valmistajan merkintöjä. O D A -L IV K O IV IS TO. On lantiokiristys, tiivis huppu, pitkä helma ja pitkät väljät hihat, mutta kaksi läpällistä rintataskua. Malli vastaa alkuaikojen suomalaisanorakkeja lisättynä hupun ketunkarvareunuksella. Ensimmäiset kaupalliset anorakit olivat tuontitavaraa, mutta koska se on varsin yksinkertainen vaate ja helppo valmistaa, olivat sen aikaiset anorakit pääosin Suomessa valmistettuja. 14 RETKI tammikuu 2025 ANORAKKI rulla on Kuusisen anorakissa ja parempaa taskumallia on vaikea keksiäkään. Anorakki on ollut osana teosta Eränkävijän päiväkirja, jonka OdaLiv Koivisto teki isänsä muistolle. anorak, jota käytetään hyvin paljon Norjassa ja Ruotsissa tunturihiihdossa, mutta myös tavallisessa hiihdossa myrskyja pyryilmalla!” Stockmannin mainoksen kuvassa vaate on hyvin anorakiksi tunnistettava
kutetaan tunturihiihdon ihanuutta, mutta sitten päästään anorakkiin. ”Tunturihiihtäjien erikoisvarusteita ovat tähän saakka toimittaneet vain jotkut erikoisliikkeet, mikäli niitä ei ole tuotu tänne ulkomailta, ja ovatkin ne sen vuoksi olleet suhteettoman kalliita. Hyvin mielenkiintoisen katsauksen vuosien taakse anorakin myynnin aloittamisen aikaisiin argumentteihin saa, kun lukee Osuustukkukaupan myymälänhoitajille tehdyn ohjelehden artikkelin, Tunturit kutsuvat, vuodelta 1937. Kuvan anorakissa on yksi iso kengurutasku rinnuksella, nyörillä kiristettävä helma ja huppu. Karkeasti ottaen puolet Suomessa myydyistä anorakeista on urbaanissa käytössä ja toinen puoli talvipainotteisessa retkeilyja vapaa-ajankäytössä. Puuvillapolyesteri kestää kyllästettynä pientä sadetta, mutta vesitiivis se ei ole.. Anorakit ovat pelkistyneet ja siirtyneet kaupunkien kaduille. Tämän vahvisti soittokierros kotimaisille valmistajille ja jälleenmyyjille. Monet yhdistykset nostivat anorakkia toiminnassaan ja niin teki varsinkin Suomen Latu, jonka tunturikerhoilla oli anorakista jopa oma teetetty mallinsa. Mainokset ja lehtiartikkelit kertoivat Lapin ihanista maisemista ja lomakohteista, joissa oli hienoa hiihdellä, kunhan olisi oikeat varusteet. Itseasiassa 1930-luvun retkeilyvarusteoppaista ei anorakkia löydy, mutta rauhan tultua sitä jo kirjoissa kehutaan ja muistutetaan sen suojaavista ominaisuuksista tunturihiihdossa. Anorakki siirtyy kadulle Pikkuhiljaa anorakki hiipi myös kesäkäyttöön. 1960-luvulla Kullervo Kemppinen kirjoitti Eräretkeily-kirjassaan, että ”anorakki on välttämätön avoimessa tunturissa”. Koska nyt kuitenkin näyttää siltä, että tunturivierailut muuttuvat meidänkin maassamme vakituiseksi tavaksi, on Osuustukkukaupan eli OTKn neulomo katsonut asialliseksi ruveta valmistamaan tunturihiihtäjille tarkoitettuja tuulisuojuksia, ns. N Y K YA I K A I S E S SA ympärivuotiseen retkeilykäyttöön tarkoitetussa anorakissa on hyvä huppu, joka suojaa, mutta kääntyy silti pään mukana. 15 RETKI tammikuu 2025 ANORAKKI ta kun 1930-luvulla hiihtoharrastuksesta koitettiin tehdä koko kansan liikuntamuotoa, niin anorakkia markkinoitiin paljon tämän ilmiön varjolla. Siitä tuli suosittu ympärivuotinen retkeilyvaate, osin Ruotsista ja Norjasta omaksutun rennon ja trendikkään ulkoilumuodin ansiosta. Aluksi hehSota-aika katkaisi anorakin yleistymisen liki kymmeneksi vuodeksi. anorakkeja.” Sota-aika katkaisi anorakin yleistymisen liki kymmeneksi vuodeksi. Se on pelkistetty, mutta materiaaleiltaan ja laadultaan hyvä. Siihen asti anorakit ovat pääosin olleet valkoisia, harmaita tai beigen värisiä. Hän myös kirjoittaa, että ”anorakki saa kernaasti olla valmistettu kirkkaanvärisestä kankaasta, jollainen erottuu pyryssä ja sumussakin kauemmaksi”. Myrskytakki kuvaa hyvin anorakin alkuperäistä käyttötarkoitusta ja siksi tyypillisinä yksityiskohtina pidetään väljää leikkausta, säältä suojaavaa huppua, lyhyttä kaulavetoketjua, vyötäröja helmakiristystä, hihansuukiristystä, läpällisP E R I N T E I N E N puuvillasta valmistettu kestosuosikki. Naisliikunnan pioneeri Kaarina Kari poseerasi usein anorakissa, kuten myös presidentti Urho Kekkonen, joka tunnettiin ahkerana hiihtäjänä. SA L L A L A I N E N kotateltoistaan tunnettu Stick-on Oy eli Tuntsa valmistaa myös retkeilyvaatteita ja anorakki on yksi suosituimmista
Harvinaiseksi on käynyt esimerkiksi anorakeissa perinteisesti ollut haarahihna. G A R P H Y T TA N I N spesialistimallissa on alas pudotettu kengurutasku, sivutaskut, rinnuksilla vetoketjun molemmin puolin napoleontaskut ja koko selän levyinen läppätasku sekä hihataskut. Parhaiten muotoillut huput muodostavat alas laskettuna Anorakkien leikkaus on muuttunut tiukemmaksi, koska niiden alle ei enää laiteta vaatekerroksia samaan tapaan kuin ennen. Käyttötapojen muuttuessa ja kustannusten pienentämiseksi on monien ulkoilumerkkienkin anorakeista karsittu yksityiskohtia. Se kiinnitettiin haarojen väliin etupuolelta takapuolelle estämään helman nousua myrskyssä. 8, jossa on jopa haarahihna. Hyvä huppu muodostaa kasvojen eteen tunnelin, joka estää viiman pääsyn iholle. V E N T I L E-K A N K A I S E S SA anorakissa ei ole vedenpitävää kalvoa, mutta silti se pitää kohtuullisen hyvin vettä, ja hengittää verrattain hyvin.. Rinnuksilla on iso kengurutasku, jonka alla ovat lepuutustaskut. 16 RETKI tammikuu 2025 ANORAKKI tä kengurutaskua ja sen alla lepuutustaskuja käsien lämmittämiseen sekä joskus jopa helmataskuja. SASTA N Katmai on valmistettu puuvillapolyesteristä. Huppu on monipuolinen ja erittäin suojaava. FJÄ L L R ÄV E N I N perinteitä henkivä myrskytakki, Anorak No. Alkuajoikojen yksinkertaiset huput kehittyivät hiljalleen hyvin suojaaviin ja toiminnallisiin, jotka päätä käännettäessä seurasivat mukana. Talvikäytössä on voitu käyttää myös huppua kiertävää karvareunusta
Sekoitekankaiset vaatteet yleistyivät 1960-luvulla ja puuvillapolyesteri nousi retkeilyvaatteiden suosikkimateriaaliksi. A M U N D S E N H E R O E S on kieltämättä upea tuote ja autenttinen malliltaan sekä materiaaleiltaan, mutta hurjan hintainen anorakiksi.. Ehkä vakavimman paluun juurille tekee norjalainen Amundsen Sports, joka on valmistanut museoon taltioidun alkuperäisen vuoden 1911 retkikunnan anorakin pohjalta Amundsen Heroes -anorakin. Kankaat muuttuivat Materiaali on ollut anorakeissa tärkeässä osassa. Sivuvetoketjut ovat loistava uuden ajan keksintö. Se soveltuu hyvin puuhasteluun leirissä ja nuotiolla istuskeluun. Tällä hetkellä valtaosa markkinoiden anorakeista on puuvillapolyesteria. Joitain villavuori-, keinokuituja untuvatäytteisiä anorakkejakin on markkinoilla. Uusvanhoja tuulia tuovat sarkaja villakankaiset anorakit, joita on viime vuosina ollut muutamilla valmistajilla. Pukeminen ja riisuminenhan ovat ne anorakin kulmakivet ja siksi moni retkeilijä liputtaakin takin puolesta. Anorakkien leikkaus on muuttunut tiukemmaksi, koska niiden alle ei enää laiteta vaatekerroksia samaan tapaan kuin ennen. Valikoimissa on myös muutamia vedenpitävällä kalvolla varustetusta kankaasta tehtyjä anorakkeja ja myös vettä hylkivästä puuvillasta, Ventilestä, valmistettuja. Ne ovat puhtaasti talvikäyttöön tarkoitettuja ja Fjällräven Polar Parka onkin tästä tyylistä huippuesimerkki. Varsinkin hartiaseutu on usein tehty paitamaisen kapeaksi, jolloin käsiä liikutettaessa kangas kiristää olkapäässä. KO OTA M O-A N O R A K K I on valmistettu lampaanvillasta (94 %). Se on vahattua pellava-/puuvillasekoitetta ja hupussa on irrotettava lampaankarvaeristys sekä kaulalla nyöripunoskiristys. Esimerkiksi rajavartioilla ollut pitkä harmaa anorakki, Partiopuku M75, oli sekoitekangasta, mutta puuvillaa siinä oli varsin vähän. Arkija harrastuskäyttöön tehdyt anorakit olivat lähinnä pumpulikangasta eli tiukaksi kudottua puuvillaa. Helmaa on pikkuhiljaa lyhennetty, jolloin sen keliltä suojaava vaikutus heikkenee. Uusi innovaatio on hupun reunaan vetoketjulla kiinnitetty hyttysverkko. Ne helpottavat pukemista, kun anorakin saa toiselta tai molemmilta reunalta auki. Amundsenilla oli kelien mukaan käytettäviä poronnahkaisia ja kankaisia matkoillaan. 17 RETKI tammikuu 2025 ANORAKKI tukevan ja suojaavan kauluksen. Polyamidikankainen ja untuvatäytteinen anorakki on todella kylmiin keleihin ja koiravaljakkohommiin tarkoitettu vaate. Nykyanorakki on kyllä rento, mutta ei väljä. Tuote on upea, mutta kuuden ja puolensadan euron hinta varmasti karsii ostajia. Niiden parasta sekoitesuhdetta haettiin ja joistakin tuli hyvin muovisia, koska keinokuitu oli uusi tulevaisuuden materiaali
18 RETKI tammikuu 2025 RETKIKAVERUKSET T E KST I Mia Takula K U VAT Mia Takula ja Rudy Jurgin retkikuva-albumi Jäätävää ystävyyttä Luonto on luonteva paikka tutustua toiseen syvällisemmin. 18 RETKI tammikuu 2025 RETKIKAVERUKSET. Tässä osassa tutustumme hollantilaisen myyntipäällikön ja suomalaisen kapellimestarin ystävyyteen. Sarjan edelliset jutut löytyvät Retken numeroista 7/2024 ja 8/2024. Rauhoittava ympäristö tukee elämän suuristakin asioista puhumista ja jaetut luontoelämykset yhdistävät jopa loppuiäksi
Synnyinmaassani Alankomaissa luistelu on iso juttu. Se on ollut tärkeää, sillä hollantilainen tapa luistella eroaa suomalaisesta. Asumme Soukanniemessä ja vietämme vaimoni kanssa paljon aikaa luonnossa. Asiakkaani ovat ulkomaalaisia ja vietän paljon aikaa työmatkoilla. Ystäväni Alankomaissa ja Britanniassa ihmettelevät kuviani sosiaalisessa mediassa. On kivaa, että Tuomas puhuu sujuvaa englantia, sillä vaikka olen asunut Suomessa jo kymmenen vuotta, en juurikaan puhu suomea tai ruotsia, sillä en tarvitse niitä työssäni. Jotkut sanovat, että suomalaiset ovat vähän kylmiä niin kuin sää. Osasin luistella jo ennen kuin opin kävelemään, sillä vanhempani huolehtivat siitä, että luistelimme kodin viereisellä kentällä. Se on mahtava tapa tutustua Suomeen ja suomalaisiin. Retkemme kestävät yleensä muutamia tunteja. Mutta kun menet jäälajien pariin, suomalaiset sulavat; he juttelevat ja he tukevat toisiaan. Vuonna 2014 muutin tänne. Ehkä se johtuu siitä, että jos Suomessa tapahtuu jotain, olet usein tosi kaukana asutuksesta. He hämmästyvät nähdessään kuvistani, kuinka kaunista täällä on, kun on lunta, jäätä ja kylmää. On kätevää, kun on eri lajeja, joita voi harrastaa säätilan mukaisesti. Rakastan luontoa ja talvea. Tuomas on kapellimestari ja hänellä on hämmästyttävä taito kuunnella jäätä. Tunsin saman tien yhteyttä luontoa rakastavaan Tuomakseen. Tuomaksen tapasin ensikertaa neljä vuotta sitten hänen vetämällään retkiluistelukurssilla. Ensimmäiset pari vuotta luistelin Itämerellä farkuissa, takissa ja hattu päässä. Useimmat heistä luulevat, että elän ihan pimeydessä täällä pohjoisessa. Olin aiemmin purjehtinut vain kesäisin ja monet purjehdustuttuni sanoivat, että sinun täytyy kokeilla myös tätä. Nuorena luistelin kanavien ja meren jäällä. Harrastan myös jääpurjehdusta, jonka aloitin viitisen kautta sitten. Alankomaissa ei ole niin kylmä, eikä siellä oteta turvallisuusasioita niin vakavasti kuin täällä. 19 RETKI tammikuu 2025 RETKIKAVERUKSET E dellinen luistelukausi oli fantastinen. Mielestäni Tuomaksen luistelu on kuin tans” sia jäällä. Nuotiotuli kruunaa retkiämme välillä muutoinkin. En olisi uskaltanut luistella siitä ilman Tuomasta. Olen oppinut häneltä kuuntelemaan jään ääntä ja ymmärtämään, mitä äänien erot merkitsevät. Suomeen minut toi tuuli. Käyn välillä myös Alankomaissa, mutta en haluaisi asua siellä enää. Haaveilen, että tänä talvena voin luistella Tuomaksen kanssa Espoonlahdesta Porkkalaan. Se on liian urbaani ja ahdas maa. En ole päässyt vielä viemään Tuomasta jääpurjehtimaan, sillä juuri silloin, kun näemme, ei tuule, ja menemme luistelemaan. Jääharrastusten ansiota on, että matkustan ympäri maata järville ja saaristoihin. Mieleenpainuvin yhteinen retki on ollut, kun luistelimme saareen, jonne vei vain viitisenkymmentä metriä leveä jää, jonka molemmilla puolilla lainehti avoin vesi. On hämmästyttävää, kuinka täällä voi pääRudy Jurg 52, Espoo, syntynyt Hollannissa, myyntipäällikkö purjevenealan yrityksessä kaupunkiseudullakin olla meren jäällä keskellä hiljaisuutta. Retkiluistelu on kuitenkin niin tärkeä laji, että teroitutan luistimet jo kesäisin valmiiksi uutta kautta varten. rudyjurg H U U M O R I N TAJU on Tuomaksessa tärkeää.. Se alkoi Tuusulanjärvellä marraskuun viimeisellä viikolla ja jatkui pitkin Suomea, paljon myös merellä. Hän saattaa lähettää minulle viestin yhdeltätoista illalla, että huominen vaikuttaa hyvältä luisteluun, lähdetkö. Tuomas tuntee alueen hyvin ja se tuo retkiluisteluun turvallisuutta ja mukavuutta. Nykyään luonnonjäätä tulee yhä harvemmin ja silloin tuntuu, että puoli miljoonaa ihmistä on samaan aikaan jäällä. Olin Helsingissä purjehduskisoissa ja tapasin viehättävän purjehtijanaisen. Teimme saaressa nuotion ja grillasimme makkaraa – tai itselläni se tarkoitti vegemakkaraa. Hänen kanssaan pääsee turvallisesti luistelemaan jopa lähelle jäänreunaa, jolloin voi nähdä avointa vettä, jopa aaltoja jäältä käsin. Luistelu olikin yksi hyvä syy lisää muuttaa Suomeen. Suomessa olen rennompi. Olen saanut häneltä paljon turvallisuustietoa
” Retkiluistelu on moniaistinen kokemus, jossa on konkreettisesti kiinni jääelementissä ja ympäröivässä luonnossa. Suomi on tuhansien jäiden maa, ja sen suomia mahdollisuuksia kelpaa esitellä. Se on luonnonjään kunniaksi sävelletty orkesteriteos. LU O N N O S SA oleminen voimaannuttaa, rauhoittaa ja asettaa asiat mittasuhteisiin. Viime vuonna ensiesitin Kuopion orkesterin kanssa sävellykseni Jään laulu. Ei tarvitse lentää Lappiin tai edes ajaa Nuuksioon retkeilemään muiden ihmisten sekaan. Olen luistellut samoissa paikoissa satoja kertoja, mutta koskaan ei ole tuntunut, että tämä on aina tätä samaa. Liidin jään päällä painottomasti ja kitkattomasti, mikä oli sykähdyttävä tunne jo itsessään ja vieläpä yhdistyi luonnon kauneuteen. Where we discover new routes together, and bonds are formed on the summit. Maailmassa ei ole toista pääkaupunkia, josta pääsisi suoraan merelle luistelemaan. ti mukana kuljetettavia soittimia, kuten soittosahan tai soivia kulhoja. Retkiluistelu tarjoaa tilaisuuden vuorovaikutukseen upeiden, luontoa rakastavien ihmisten kanssa. Ystävässäni parasta on poikkeuksellinen kyky kokea nyt hetkeä. He pääsivät ensimmäistä kertaa kauas meren jäälle, rannattoman meren ihmeelliseen avaruuteen. Jää kiilsi lasinkirkkaana, siinä ei ollut lunta päällä. Kyseessä on pätevällä, lyhyellä koulutuksella ja oikeilla turvavarusteilla hyvin turvallinen laji. Jää ja taivas muuttuvat alati, ne elävät. Rudy on myös ihanan innostuva, hänen kanssaan on aina hauskaa. Jää pitää kiehtovia ääniä pakkasen kiristyessä tai lauhtuessa, mutta muulloinkaan jää ei ole jämähtänyt vaan elää. As clouds clear and the landscape thaws, the mountains become our meeting place. On hauskaa liitää kovaa, mutta vauhti ei ole itse tavoite. Tuskin ilman retkiluistelua olisin Rudyakaan tavannut. Hän on täysin läsnä oleva itselleen ja muille. Hänellä oli pari ulkomaalaista kaveria mukanaan. Hänen kauttaan olen oivaltanut, kuinka tarttuvaa ilo on. Heidän intonsa ei jättänyt minuakaan kylmäksi. Myöhemmin sain oppia retkiluistelun Suomeen tuoneilta harrastajilta, nyt jo yli 30 vuotta sitten. Asun Vuosaaressa, jonka edustalla on loistavat retkiluistelumahdollisuudet; sisälahtia, avomerta ja saaria, joihin luistella. Vedän kaudessa jopa sata jäätapahtumaa niin yksityisasiakkaille kuin yrityksillekin. Mielestäni varsinkin omaa ikäluokkaani on turhankin paljon varoiteltu välttämättään jäällä liikkumista. Jään lukemisessa minulle olennaista on sen ääni. Nautin luonnossa olemisesta ja tietysti etenemisestä, mutta retkiluistelu on harvoin minulle urheilusuoritus. Hän tulee mukaan retkilleni, kun pääsee. Kun vain menet jäälle, siellä ei ole ketään. Luonto on loputtomasti inspiroiva elementti. 26 RETKI tammikuu 2025 RETKIKAVERUKSET M inua viehättää se, että jäätä pitkin pääsee lähes erämaiseen luonnonrauhaan jopa hälyisiltä kaupunkialueilta. Siihen eläytyminen ja sulautuminen auttaa työssäni Sibelius-tutkijana, koska Sibeliukselle luonto oli hänen sävellystensä keskeinen teema ja innoittaja. Useampi vuosi sitten Rudy soitti ja kysyi, veisinkö hänet retkiluistelemaan ja oppimaan siihen liittyviä asioita. Se, että ihmiset pääsevät helposti, hauskasti ja turvallisesti kokeilemaan retkiluistelua on tullut itselleni missioksi. D O L O M I T E S , I T A L Y | 4 6 . Muusikkona kuuntelen jäätä aktiivisesti ja pystyn jään äänestä arvioimaan noin puolen sentin tarkkuudella sen paksuuden. 8 4 4 ° E P H O T O G R A P H Y : D A N I E L H U G. Sain ensimakua retkiluistelun upeudesta jo koulupoikana ollessamme mökillä Päijänteellä. Kohtaaminen, läsnäolo on tärkeää myös ihmisten kanssa. Rudysta ja minusta tuli nopeasti ystäviä. Täysikuu valaisi kiviä järven pohjassa. www.helsinginretkiluistelu.fi helsinginretkiluistelu ?Rab ® WWW.RAB.EQUIPMENT The mountain people. Vaikka menisit peräkkäisinä päivinä samaan paikkaan, maisema on erilainen. Olen perustanut koulutusta ja välinevuokrausta tarjoavan yrityksen Helsingin Retkiluistelu. Olen maisemaromantikko. Joskus otan retkille mukaan helposTuomas Hannikainen 59, Helsinki, kapellimestari, Sibelius-tutkija, luontoyrittäjä I N N O STUS luonnon terveysvaikutuksiin on vienyt minut myös opiskelemaan terveysmetsäoppaaksi. Kell’ onni on, se onnen näyttäköön. Lähdin yöllä luistelemaan ja olosuhteet olivat taianomaiset. Sitä olisi mahdotonta tehdä poissaolevana. Rudyn syvä rakkaus luontoon näkyy kaikessa ja intohimo luonnossa olemiseen yhdistääkin meitä eniten. Tuotan musiikkia jäällä tai jään kanssa. 4 1 2 ° N , 1 1 . Reaktiot, ihmetys, riemu, ja kirkkaat silmät koskettivat syvästi. Tärkeää on läsnäolo kulloisessakin hetkessä
Where we discover new routes together, and bonds are formed on the summit. 8 4 4 ° E P H O T O G R A P H Y : D A N I E L H U G. ?Rab ® WWW.RAB.EQUIPMENT The mountain people. 4 1 2 ° N , 1 1 . As clouds clear and the landscape thaws, the mountains become our meeting place. D O L O M I T E S , I T A L Y | 4 6
Mikäli valmistautuminen epäonnistuu, on viimeinen keino kaivautua lumeen. Liikkumalla paljon luonnossa kokemus karttuu ja omat rajat laajenevat. Tuli lämmittää ruoan ja sulattaa lumen vedeksi, ja kuivattaa kostuneet varusteet. Ulkoilija voi kohdata retkeillään janoa, nälkää, kipua ja pelkoa. Toinen vaihtoehto on rakentaa lumilaatoista harjakatto, jonka voi tiivistää irtolumella.. Lisäksi on osattava pukeutua oikein ja hakeutua oikea-aikaisesti suojaan kylmältä. Retket tulee aina mitoittaa omien taitojen mukaan. Jos siis on mahdollista, että pakkasta on 30 astetta, varaudu sen mukaan, vaikka lähtiessä olisi plussakeli. Miten vältät hätätilanteet talvitunturissa. 22 RETKI tammikuu 2025 KANTAPÄÄN KAUTTA T E KST I JA K U VAT Maija Arosuo Mika Kalakoski TURVALLISESTI TALVITUNTURIIN Talvitunturiin lähtiessä on syytä varautua aina pahimman sään varalle. Sen valolla ja lämmöllä on myös suuri henkinen merkitys. Vaativampiin olosuhteisiin kannattaa siirtyä kokeneempien retkeilijöiden seurassa. Pahimmillaan retkeilijä saattaa tulla välinpitämättömäksi vallitsevista vaaroista – ”jäädä hankeen makaamaan”. Tärkeintä on hyvä valmistautuminen, mihin kuuluu sekä tarvittavat taidot että ajankohtaan nähden riittävät ja sopivat varusteet. Tällöin vaikeissakin oloissa voi liikkua turvallisesti. Myrskyssä lumikuopan kattoa kannattaa vahvistaa alta suksilla, sauvoilla tai oksilla ja kasata päälle eristävää lunta. Useamman päivän retkelle varusteet ja vaatetus tulee aina varata vuodenajan huonoimman mahdollisen sään mukaan. Selviytymistaidoista tärkein on kyky tehdä tulta kaikissa olosuhteissa ja olemassa olevasta materiaalista – myös tuoreesta koivusta, myös viimassa ja yksin. Mitkä ovat talvivaeltajan tärkeimmät turvallisuustaidot. Hyvä valmistautuminen ja nöyrä luonnonolojen seuraaminen ovat tärkeimmät selviytymistaidot. Hypotermiariski on LU M I K U O PAS SA nukkumista voi harjoitella myös hyvän sään aikaan. Talviretkillä suurin vihollinen on kylmyys, joka saattaa väärin varustautuneena iskeä jo tunneissa
A D O B E S TO C K. Hänen kirjoittamansa kirja Ulkoilijan talviturvallisuus ja lumimajoitteet on aihepiirin perusteoksia. Aina kannattaa silti yrittää päästä tuulelta suojaan, sen verran kuin mahdollista. Kuva on Sarekin kansallispuistosta Ruotsissa. Yritys ja erehdys on hyvä tapa kerryttää retkitaitoja, mutta myös toisen kantapään kautta voi oppia – ja laastaria kuluu vähemmän! H Y VÄ vaellusteltta pysyy pystyssä ja ehjänä kovassakin tuulessa, kun se on pystytetty tuulen suuntaisesti. 23 RETKI tammikuu 2025 KANTAPÄÄN KAUTTA ASIANTUNTIJA: MIKA KALAKOSKI – Mika Kalakoski on Suomen Etelä-Mantereen operaatioiden päällikkö ja Survival Killan koulutuspäällikkö. Lisäksi hän kouluttaa eräoppaita ja toimii luonnontuoteneuvojana. Tällä palstalla kerromme, miten asiantuntijat toimivat retkillään
Nopeampi vaihtoehto on lumikuoppa. Jos on vielä hyvä sää ja runsaasti aikaa, mutta myrskyä ennustetaan, voi avotunturissa kaivaa lumikiepin tai -luolan, jossa voi nukkua hyvätkin unet. Suunnitelmissa tulee olla joustovaraa niin, ettei myrskyyn ole pakko lähteä.. Miten voi hakeutua suojaan. 24 RETKI tammikuu 2025 KANTAPÄÄN KAUTTA suuri kovalla tuulella tai kosteissa tai märissä vaatteissa. Lumikuoppa on ahdas majoite, jossa yksi mahtuu makaamaan tai useampi istumaan. Leiripaikan etsiminen on syytä aloittaa ajoissa, jotta majoitteen voi pystyttää vielä silloin kun se on sään puolesta mahdollista. × OTA aina mukaan majoite ja riittävä makuupussi, vaikka ajattelisit yöpyä tuvilla. Tavallisin suoja on teltta (metsäisessä maastossa laavu tai tarppi), jollainen jokaisella talvivaeltajalla tulisi olla mukana. × Ä L Ä yliarvioi kuntoasi. Lumilohkareista voi myös pystyttää suojamuurin, jonka taakse voi majoittua, jos muuta suojaa ei ole. Arvioi tällöin tilannetta neljän tunnin päähän: jos jään tähän näissä varusteissa, selviänkö hengissä. Lumivyöryvaara tulee kuitenkin ottaa huomioon. Ainakin avotunturissa teltta on suositeltavaa pakata näin. Toinen vaihtoehto on tehdä tasakatto, jonka tukirakenteet voi tehdä suksista, sauvoista tai oksista. Etsi siis mahdollisimman suojaisa paikka, jollaisen voi löytää kiven tai pusikon takaa, joen törmästä tai tunturin rinteestä. Kuoppaan voidaan tehdä harjakatto lumilohkareista, jos lumi on kovaa. Pyri eristämään itsesi lumesta laittamalla kuopan Mika Kalakosken ohjeet talvi tunturissa liikkuvalle × TA R K K A I L E sääennustetta. Lohkareiden päälle kasataan irtolunta. Miten lumikuopassa kannattaa nukkua. Oviaukon kohdalle voi laittaa kynttilän palamaan, jos sellainen on. Liiku itsesi lämpimäksi ennen kuin menet kuoppaan. Jos jatkan matkaa, paraneeko vai heikkeneekö tilanteeni. Teltan pystyttämistä helpottaa ja nopeuttaa, jos se on kääritty rullalle, kaaret osittain valmiiksi toisiinsa kiinni teipattuina. Niiden päälle laitetaan pressu, avaruushuopa tai mitä saatavana on, sekä 20–30 senttiä lunta. Usein muutamien satojen metrilläkin tuulen voimakkuus vaihtelee suuresti, jos pääsee puurajan alapuolelle tai tunturin suojan puolelle. Mikäli telttaa tai muuta majoitetta ei ole mukana, voi joutua hätämajoittumaan lumeen. Älä lähde tunturiin, jos sää näyttää liian huonolta. × S U U N N I T T E L E reittiisi ja ohjelmaasi vaihtoehtoja ja varapäiviä. Sen kaivaminen vie kuitenkin aikaa useamman tunnin, eikä sopivan lumista paikkaa löydy aina helposti. Lumeen kaivetaan makuualustaa vähän suurempi, vajaan metrin syvyinen kuoppa. Millaisen lumimajoitteen voi rakentaa hätätilanteessa. Mikä tahansa kuoppa tai muuri, joka suojaa tuulelta edesauttaa tilannetta hieman. Se suojaa kuitenkin hyvin tuulelta, ja mikäli se on tiivis, on se lämminkin. S E LV I Y T Y M I S KO U LU T TA JA Mika Kalakoski muistuttaa, että talvitunturiin kannattaa aina varustautua huonoimman mahdollisen sään varalle. × M A J O I T U ajoissa, silloin kun vielä pystyt ja jaksat. Onnettomuustilanteissa tulee olla riittävät ensiaputaidot. Jos tuuli on kova, tulee hakeutua alemmas, tunturikoivikon tai metsän suojaan, jos mahdollista tunturin suojan puolelle. Lopuksi kasataan oviaukkoon lunta niin, että se melkein peittyy (muttei kokonaan, jotta kuoppaan tulee happea). Hakeudu tuulelta suojaan
Lisäksi repussa on mukana lämpimät, riittävän väljät taukovaatteet, jossa on hyvä huppu, ja tulentekovälineet. Talviretkeilijän tärkeimmät turvavarusteet × tulentekovälineet × ensiapuvälineet × väljä taukovaatetus × suoja säätä vastaan (teltta, laavukangas, avaruuslakana, lapio) × viestintäväline (ja kerrottu suunnitelma) × lamppu × ruokaa ja juomaa. Ota kädet pois takin hihoista takin sisään. Ellei sinulla ole makuupussia, pyri luomaan vaatteistasi mahdollisimman yhtenäinen, ilmatiivis tila. Seuraava istuu ensimmäisen jalkojen välissä ja nojaa selällään häneen. Päiväretket ovat riskialttiita, koska mukana harvoin on koko yöpymiseen tarvittava varustus, mutta eksymisen tai loukkaantumisen riski on yhä olemassa. Ota mukaan ainakin lämmintä juotavaa ja syötävää ja jotain eristävää alle. Kuopan tulee tällöin olla hieman leveämpi. 25 RETKI tammikuu 2025 KANTAPÄÄN KAUTTA pohjalle, mitä sinulla on: makuualusta, reppu hanskat, havuja, koivunoksia…. Kylmissään pitää pysyä hereillä ja tehdä lihasliikkeitä lämmön tuottamiseksi. Pyri suojaamaan hyvin pää ja kaula. Ota kengät pois jalasta ja laita jalat yhdessä reppuun tai muuhun pussiin. Lapiolla ja avaruushuovalla voi olla käyttöä. Näin sinua tiedetään kaivata, mikäli et tule takaisin sovitusti. Pidä mukana toimiva viestintäväline ja kommunikoi selkeästi, minne olet menossa ja koska aiot tulla takaisin. Laita kasvojen eteen puffi tai huivi. Tarkista millainen keli on tulossa ja varustaudu pahimman mahdollisen mukaan. Mitä ottaisit mukaan päiväretkelle tunturiin. Mikäli kuopassa on useampi ihminen, menkää kuoppaan puoli-istuvaan asentoon niin, että ensimmäinen nojaa selällään kuopan takaseinään. Syö ja juo kuumaa ja odottele parempia aikoja. Jollet ole liian kylmissäsi, voit nukahtaakin
26 RETKI tammikuu 2025 KOLUMNI METSÄSTYS – RETKEILY – LUONTO Helsingin Erämessut on uusi korkean profiilin eräalan tapahtuma, joka tarjoaa kävijälle erittäin laajan kattauksen tuotteita, palveluita, ohjelmaa ja tunnelmaa yhdellä pääsylipulla. Tietyömaalla vapaa kaista vetää vain rajallisen määrän liikennettä kerrallaan. Myös luonnon kantokyky on rajallinen. Paino sanalla palvellut. Sellaista on japanilainen vieraanvaraisuus, omotenashi. Pyyteetöntä ja vilpitöntä halua ottaa toinen huomioon ilman, että odotetaan vastineeksi muuta kuin molemminpuolista kunnioitusta. Nyökkään takaisin kiitokseksi ja jatkan matkaa. Kirjoittaja pyöräili viime syksynä Japanissa ja yrittää pitää omotenahsin opit mielessä pyörämatkan jatkuessa Kaakkois-Aasian kautta Uuteen-Seelantiin. Vaikka Suomessa liikummekin luonnossa jokaisenoikeuksilla, emme voi mennä metsään, vesille ja vaaroille kuin retkeilymyymälän alennusmyyntiin, jossa tuotteet viedään käsistä, kunnes hyllyt ovat tyhjät. Erämessuilla esillä ovat metsästys, retkeily ja luonto, kalastuksen ja vesiharrasteiden pysyessä samaan aikaan järjestettävien Vene Båt -venemessujen puolella. Puukolla sormeen viilletty haava paranee pihkalla. N äen punaisen lipun jo kaukaa. Pienen odotuksen jälkeen mies vaihtaa punaisen lipun valkoiseen, kumartaa kunnioitusta herättävän syvään ja ohjaa vapaalla valkohanskakädellään pyöräilijän vapaalle ajokaistalle kuin hovimestari asiakkaan ravintolapöytään. Näyttää siltä, että hän on palvellut tehtävässään vuosikymmenten ajan ja on ylpeä tehtävästään. Lähde mukaan seikkailuun! helsingineramessut.fi HELSINGIN ERÄMESSUT – UUSI ERÄALAN TAPAHTUMA!. Metsät, suot, tunturit, vesistöt ja vaarat antavat meille mahdollisuuden rauhoittua, seestyä sekamelskan keskellä. Poimulehden pinnalla helmeilevä kastepisara korvaa kasvoveden. Kun me ihmisoliot istuudumme lahopökkelön päälle syömään retkieväitä, muistammeko, että alla voi kuhista tuhannen muun eliön koti. Luonto ruokkii luovuutta, opettaa, tarjoaa haasteita. Ottakaamme saamamme vieraanvaraisuus kiitollisuudella ja kunnioituksella vastaan. Luonto toivottaa vilpittömästi tervetulleiksi varakkaat ja varattomat, liberaalit, konservatiivit, uskovat ja ateistit, vammaiset ja vammattomat, sateenkaaren koko kirjon. Hän ei pidä kiirettä, ei hötkyile. Voisiko omotenashista ottaa oppia luonnossa liikkumiseen ja retkeilyyn. Retkellä olemme luonnossa kylässä, vieraina. Luonnon pyyteettömästi tarjoamat antimet, marjat, sienet, villiyrtit, kalat, riista eivät ole vain ravintoa vaan myös rohtoa ja ryppyvoidetta. Tuija Kauppinen Pakkaa retkelle Pakkaa retkelle ripaus omotenashia ripaus omotenashia Luonto ruokkii luovuutta, opettaa, tarjoaa haasteita. Kun saavun lähemmäksi, lippua heiluttava mies nyökkää lähes huomaamattomasti. Metsät toimivat lämpöä sitovina hiilinieluina, lahopuut luonnon monimuotoisuuden tärkeinä mittareina. Liikenteen tyssäävästä tietyömaasta ei voi ärsyyntyä, kun liikenteenohjaaja ottaa ohikulkijan vastaan tällaisella kunnioituksella. Lähimetsän lähimmäistä voi lähtiessään vaikka halata
METSÄSTYS – RETKEILY – LUONTO Helsingin Erämessut on uusi korkean profiilin eräalan tapahtuma, joka tarjoaa kävijälle erittäin laajan kattauksen tuotteita, palveluita, ohjelmaa ja tunnelmaa yhdellä pääsylipulla. Erämessuilla esillä ovat metsästys, retkeily ja luonto, kalastuksen ja vesiharrasteiden pysyessä samaan aikaan järjestettävien Vene Båt -venemessujen puolella. Lähde mukaan seikkailuun! helsingineramessut.fi HELSINGIN ERÄMESSUT – UUSI ERÄALAN TAPAHTUMA!
Vitilumessa tai vitikelissä suksi ei luista. Ne ilmentävät esimerkiksi lumen määrää, koostumusta, kantavuutta, peittävyyttä, kertymistä pinnoille ja oksille, koskemattomuutta, sulamista ja viipymistä, jotka ovatkin oleellisia ominaisuuksia esimerkiksi poronhoidon kannalta. Saamenkielissä lumisanoja lienee vieläkin enemmän. Lumihiutaleet koostuvat toisiinsa liittyneistä lumikiteistä, jotka puolestaan syntyvät jääkiteistä. Lumikiteiden sakarat murtuvat ja pyöristyvät ajan myötä ja lämpötilan noustessa, mistä johtuu, että vanhalla ja tampatulla lumella suksi luistaa vinhammin kuin vitilumella.. Lumimuutos osuuskunnassa toimivan ilmastotutkija, VTT Tero Mustosen mukaan suomenkielinen lumija jääsanasto murretermeineen on yhtä laaja ja monipuolinen, kuten hanki, harppu, hile, hyhmä, hötö, kinos, kohva, kuura, liippa, loska, nietos, nuoska, paanne, polanne, puuteri, pyry, räntä, sohjo, suoja, sävä, tuisku ja tykky. Viti on kevyttä vastasatanutta pakkaslunta, joka tunnetaan myös nimillä höykkä, nattura ja utukka. Liukuakseen suksi tarvitsee alleen seitinohuen vesimolekyylikerroksen, joka syntyy suksen ja lumen välisen kitkan muuttaessa hangen pintakerroksen lumikiteiden rakennetta. Viti ei ole vain valkoista-sanaa vahvistava, samalla kirjaimella alkava etuliite kuten putipuhdas, täpötäynnä tai ypöyksin, vaan silläkin on oma tarkka merkityksensä. Kovalla pakkasella tätä vesikerrosta ei pääse syntymään, joten suksiminen tuntuu tahmealta. Vitivalkoisella tarkoitetaan puhtaanvalkoista, hohtavaa, väritöntä. Vastasataneen pakkaslumen lumikiteissä on runsaasti kovia ja teräviä sakaroita, jotka vastustavat murtumista ja jarruttavat suksen liukua. 28 RETKI tammikuu 2025 LUONNOSSA T E KST I Mikko Lamminpää K U VA Karoliina Lahti Vitivalkoista E skimotai inuiitinkielissä sanotaan olevan jopa satoja lumen eri muotoja tarkoittavia sanoja, mikä onkin Alaskan, Pohjois-Kanadan ja Grönlannin seuduilla varsin hyödyllistä ja näppärää
Töyhtötiaisen erottaa muista tiaisista helpoiten raidallisesta töyhdöstään eli muutamasta pystyssä olevasta höyhenestä. Se pesii huhti-toukokuussa lahopökkelöön tekemäänsä tai löytämäänsä valmiiseen pesäkoloon. Nopeasti taantunut hömötiainen suosii sen sijaan oksiston sisäosia. Nokkimisjärjestyksessä häntäpäähän jäänyt, lähilajejaan pienempi kuusitiainen napsii siemeniä, hyönteisiä ja hämähäkkejä puun latvaan tai oksiston kärkiin tekemistään talvikätköistä. Naaras hautoo parisen viikkoa yksin munia, joita on puolisentusinaa.. Hakkuut, joissa menetetään talven varalle tehdyt ruokakätköt, koituvat tiaisten turmaksi. Lintu on selältään harmaanruskea ja vatsaltaan likaisenkellanvalkea. Mustavalkean pään rajoittaa vartalosta selkeä musta rengas, joka laajenee edessä leukalapuksi. Metsien lintu näet välttää aukeita aloja, eikä juuri koskaan ylitä järveä. Tällaisessa metsässä elää runsaasti ravinnoksi käyviä hyönteisiä. Sille maistuvat siemenet, hyönteiset, hämähäkit ja muut selkärangattomat ja katajanmarjat. 29 RETKI tammikuu 2025 LUONNOSSA T E KST I Mikko Lamminpää K U VA Adobe Stock Höyhenet pystyssä M etsätiaiset ovat pohjolan kylmään talveen tottuneita paikkalintuja. Vaarantuneeksi luokiteltua lintua tavataan maamme eteläosien havumetsissä, mutta ei juuri enää Kuusamon korkeudella. Mieluisinta elinpiiriä on monikerroksellinen sekametsä, jossa on runsaasti vanhoja havupuita sekä pesäpuuksi sopivia lahopuita. Jotkut lajiryhmään kuuluvat yksilöt saattavat tosin viettää kesän ja talven seudun eri nurkissa tai vaeltaa hyvän siemensadon perässä, mutta etelän lämpöön niiden ei tarvitse turvautua. Parvena ruokailu auttaa lintuja havaitsemaan saalistajat ja välttymään niiden ateriaksi päätymiseltä. Töyhtötiainen (Lophophanes cristatus) etsii ruokansa alaoksilta tai maasta. Talvella tiaislajit ruokailevat yhdessä mutta puun eri osissa. Eväskätkönsä se tekee männyn tyvikaarnan rakoihin tai jäkälien alle. Se vierailee toisinaan myös lintulaudalla, mikäli se on laitettu riittävän lähelle metsänreunaa
Calazo.. Retkioppaat ja Retkioppaat ja vedenkestävät kartat vedenkestävät kartat Untitled-1 1 30/03/16 16:54 Klikkaa nettikauppaamme www.calazo.. Retkioppaat ja Retkioppaat ja vedenkestävät kartat vedenkestävät kartat Kohta kaupoissa!. Uusi vuosi – uudet kartat Uusi vuosi – uudet kartat Calazo.. Uusi vuosi – uudet kartat Uusi vuosi – uudet kartat Calazo.. Calazo.
Calazo.. Retkioppaat ja Retkioppaat ja vedenkestävät kartat vedenkestävät kartat Untitled-1 1 30/03/16 16:54 Klikkaa nettikauppaamme www.calazo.. Calazo.. Uusi vuosi – uudet kartat Uusi vuosi – uudet kartat Calazo.. 31 RETKI tammikuu 2025 retket 32 1 2025 NRO KOLM EN VALT AKU NNA N HIIH TO ” NRO Uusi vuosi – uudet kartat Uusi vuosi – uudet kartat Calazo.. 32. Retkioppaat ja Retkioppaat ja vedenkestävät kartat vedenkestävät kartat Kohta kaupoissa! ON SE AHKION KANSSA LASKEMINEN VEIKEÄÄ PUUHAA! Hiljainen Salla s
32 RETKI tammikuu 2025 HIIHTOVAELLUS SALLAN KANSALLISPUISTOSSA HIIHTOVAELLUS SALLAN KANSALLISPUISTOSSA T E KST I Akseli Innanen K U VAT Lari Laasjärvi Hiljainen Salla Sallan kansallispuisto on tammikuussa kylmä, pimeä ja hiljainen. Ja juuri siksi se jättää lähtemättömän muistijäljen kahteen vaeltajaan. TA M M I K U U 2024 — SA L L A N K A N SA L L I S P U I STO 32 RETKI tammikuu 2025
Teemme kaikesta huolimatta viimeisiä muutoksia reittiimme ja asetamme tavoitteeksi Petservaaran saavuttamisen toisena vaelluspäivänä. 33 RETKI tammikuu 2025 AU R I N KO näyttäytyi vaeltajille Isopyhätunturin näköalapaikalla.. Lähempänä Iso Pyhätunturin huippua totesimme tiedusteluretken tarpeellisuuden, kun huomasimme umpihangen upottavan puolisen metriä aina tunturin rakkakivikkoon asti. 33 RETKI tammikuu 2025 HIIHTOVAELLUS SALLAN KANSALLISPUISTOSSA HIIHTOVAELLUS SALLAN KANSALLISPUISTOSSA I lmatieteenlaitos oli ennustanut Sallaan tammikuun puoliväliin jopa 38 asteen yöpakkasia. Huvittavaa, miten 25 asteen pakkaset tuntuvat mielessä miltei kevätkeliltä. Paria päivää ennen vaellusta kovimmat paukkupakkaset vaikuttivat hellittävän otettaan ja lämpötila oli lauhtunut 20 pakkasasteen paremmalle puolelle. Sallan laskettelukeskuksen pohjoisrinteiden puolelta lähtiessämme päätimme pitää hyvää vauhtia yllä, jotta ehtisimme huipulle näkemään maisemat auringonvalossa. Saimme tuntumaa siitä, miten ilman valmista reittipohjaa tulevasta vaelluksesta saattaisi tulla hyvinkin haastava. Huipun tuntumassa Larin takaa lehahtaa lentoon riekko valkeassa talviasussa. Iso Pyhätunturin huipulta siintää kertakaikkisen upea näköala. Tuonne erämaahan ollaan siis suuntaamassa! Leppoisat –25 astetta Lähtöpäivänä sääennustukset näyttävät olevan puolellamme. Yksi yö menisi sitten teltassa tai laavulla paukkupakkasista huolimatta. Oli sopiva hetki lähteä suorittamaan tiedusteluretki Sallan korkeimmalle huipulle Iso Pyhätunturille, joka hallitsee erämaiden ylänköjä melkein 480 metrin korkeudessa. Naamioitumisasun toimivuus aina vain hämmästyttää, kun tykkykuusen taakse kurvaava lintu katoaa muutamassa sekunnissa näkyvistä. Lounaan syötyämme lähdemme seuraamaan toistamiseen UKK-reittiä Iso Pyhätunturin parkkipaikalta. Tällä reissulla perässä kulkisi siis raskas ahkio täynnä lämpimiä varusteita. Alkumatkasta puiden lomasta löytyy useammat Saimme tuntumaa siitä, miten ilman valmista reittipohjaa tulevasta vaelluksesta saattaisi tulla hyvinkin haastava. Pyrimme käyttämään autiotupia vähintään kahtena yönä nelipäiväisen vaelluksen aikana
Iltaruokailun ja vedenkeittämisen Umpihangessa liikkuminen olisi vasta työlästä ollutkin, kun kuljetulla jäljelläkin lumi ajoittain upottaa ja kapea ura vääntää käännöksissä ahkiota nurin. Tammikuu on ollut koko maassa kylmin vuosikymmeniin. Päivätuvalta alkaa mukava alamäki, jota pääsee jopa vähän laskemaan kiitos latua tehneiden rovaniemeläisten. Lupoista Sallan kansallispuisto ainakin tunnetaan. Ahkiot tyhjäksi ja nauttimaan uuden autiotuvan tunnelmasta. 34 RETKI tammikuu 2025 HIIHTOVAELLUS SALLAN KANSALLISPUISTOSSA jäniksen jäljet ja taivaanrannassa aurinko sävyttää muuten melkoisen harmaata keliä. Lumen alta pilkistävät oksistoihin rihmastoa luoneet jäkälät. Kaippahanojan päivätuvan tavoin se on ponnistettu pystyyn kaksivuotisella rahoituksella, joka myönnettiin kansallispuiston perustamisvuonna 2022. Retkeilyreitti kurvaa itään päin ja pian vastaan tulee uudenkarhea Kaippahanojan päivätupa. Sininen hetki valtaa väreillään maiseman, kun oikaisemme edellisten vaeltajien jälkeä pitkin suon poikki kohti Pahanojankurun autiotupaa. SA L L A N kansallispuisto tarjoaa idylliset puitteet talvivaellukselle. Erämainen ikimetsä ja hiihdon meditatiivinen tempo saavat ensi kertaa vaeltajasta otteen. Tykky ei ole kokonaan vallannut metsän puita. Autiotupa kuuluu kansallispuiston uusin rakennelmiin. Eteinen toimii varusteiden kuivatustilana ja tuvan puolella mahtuu nukkumaan yhdeksän vaeltajaa. Jos Koillismaan petäjät eivät näitä lumimassoja ja pakkasia kestäisi, niin eivät mitkään elolliset olennot maan kamaralla. Koskematon ja kaunis luonto hiljentää hiihtäjän.. Mäntyjen rungot ovat huurteen peittämät. Tuvalla törmäämme rovaniemeläiseen pariskuntaan, joka on ollut yön yli retkellä Pahanojankurulla. Iso Pyhätunturin luoteiskulmauksessa näemme viimeiset merkit auringonkajosta pariin päivään. Pian huippu katoaa, kun hiihto jatkuu jälkeä pitkin metsän siimekseen. Umpihangessa liikkuminen olisi vasta työlästä ollutkin, kun kuljetulla jäljelläkin lumi ajoittain upottaa ja kapea ura vääntää käännöksissä ahkiota nurin. Ensimmäisen päivän tavoite on saavutettu. Ovatko kyseessä naavat vai lupot. Retkeilyreitin puusilta on lumen peitossa, kun saavumme Kaippahanlatvajänkän eteläreunaan. Vaaleat paneelit sisällä luovat kynttilänvalossa lämpöisen ja tilavan tunnelman sekä kontrastin mustanpuhuvan ulkosivun kanssa. Se on tehty kierrätetystä puusta ja käsitelty säänkestäväksi hiiltämällä. He kertovat valmiin jäljen jatkuneen vain Kaippahanojalle. Myöhemmin avoimelle jänkälle pysähtyessä voi vilkaista taakseen ja ihailla toissa päivänä huiputettua Iso Pyhätunturin lakea
Tupa on modernin ja perinteisen suunnittelun toimiva yhdistelmä.. Viimeinen kunnon lasku tarjoaa melkoisia vauhteja ja kaatumisia. Lämpöisessä tuvassa kelpaa asettua laverille vaakatasoon makuupussi pelkkänä peittona ja ottaa iltalukemiseksi Pekka Jaatisen romaani Salla 1944. Mäki alkaa laskea autiotuvalta korkeuskäyrien mukaisesti. Vuorotellen odotamme, kun toinen könyää itseään ylös kaatumisen jälkeen. Kelkkajälki seuraa UKK-reittiä ja ennen Pitkälammen laavulle laskemista edessä on huomattavasti jyrkempi alamäki. Tuntuu kuin se olisi toivottanut onnea matkaan, sitä nimittäin seuraavan tunnin ajan kaipasimme. Käpytikan metallisen kovasta kjik-äänestä ei voi erehtyä ja pian lintu löytyykin kurun reunalla aihkimetsästä kohoavan puun latvasta. Lumikenkien käyttö olisi ollut turvallisempaa, mutta vauhdin viehätystä on vaikea vastustaa. On se ahkion kanssa laskeminen veikeää puuhaa! TO I N E N hiihtopäivä päättyi tiukkaan nousuun Petservaaralle. Seuraavan päivän tavoite on lukittu, se olkoon Petservaaran huippu. Latvalinnustus on alkanut muutamaa päivää aikaisemmin urosmetson ja -teeren osalta, mistä kenties kertoo Aatsinginhaudassa kulkeva moottorikelkkareitin leveä jälki. PA H AOJA N K U R U N uusi autiotupa. Yksi Sallan kansallispuiston helmistä on 20 kilometriä pitkä Aatsinginhauta. Kun toisen hiihtopäivän taival alkaa, aamu on jo valjennut. Vuosimiljoonien eroosion vaikutukset näkyvät konkreettisesti haudan pohjalla suksien ja lumen alla sedimenttikivissä, jotka eivät ole kestäneet yhtä hyvin korroosiota kuin ympäröivien harjujen muinaisesta tulivuoritoiminnasta syntyneet vulkaniitit. Eläinten jäljillä Pimeys hallitsee ulkona, kun aamupalan jälkeen täytyy tehdä vedenhakureissu. On se ahkion kanssa laskeminen veikeää puuhaa! Pitkälammen laavu on niin ikään yksi kansallispuiston alueella tehdyistä uusista rakennelmista. 35 RETKI tammikuu 2025 HIIHTOVAELLUS SALLAN KANSALLISPUISTOSSA ohessa on hyvä hetki vilkaista karttaa ennen nukkumaan asettumista. Asemapaikkoina suomalaisille toimivat Aatsinginhaudan läpi virtaavan joen varrelta löytyvät tukkikämpät. Liian innokas tuvan lämmitys johtaa yöllä muutamaan tuuletuskierrokseen, mikä onnistuu tehokkaasti elohopean laskettua – 20 asteen alapuolelle. Kurun pohjalla virtaava pieni joki on jäätynyt ja veden saamisesta muodostuu omanlaisensa taistelu. Koitamme tähyillä Vuorotellen odotamme, kun toinen könyää itseään ylös kaatumisen jälkeen. Myös täällä taisteltiin Neuvostoliiton joukkoja vastaan. Nyt ainoastaan suksien ääni hangella leikkaa hiljaisuutta. Petservaaran huippu ja laavulla pidettävät tulet ovat jo mielessä. Siellä sopii pysähtyä hetkeksi tauolle
Koutalammen laavulla pysähdymme syömään lounasta ruokatermoksista. Jos vain saisimme kuvan koppelosta tai metsosta, joka on Sallan kansallispuiston tunnuseläin. Viimainen tuuli alkaa muistuttaa, että arktinen yö tekee tuloaan. 36 RETKI tammikuu 2025 HIIHTOVAELLUS SALLAN KANSALLISPUISTOSSA rämemänniköitä ja korpikuusien latvoja. Viisi hyväkuntoista porontaljaa on harvinainen luksus, mitä ei kaikilEi voi olla totta, näin avointa tykkykuusta en ole aiemmin nähnyt! Yli metrin verran tyhjää tilaa alaoksiston alla. Hetki ennen Koutalammen laavua höyhenet kelkkareitillä paljastavat, että metsästysretkellä onni on suosinut jotakuta. Hirvien jäljet poukkoilevat kelkkajäljen puolelta toisille ja ne seuraavat reittiämme aina pitkälle kohti Petservaaraa. 20 asteen pakkanen kera viiman ja pienten jääkiteiden nipistelee hiihtäjän poskia. Pitkässä nousussa ei tee mieli hiihtää itseään hielle, varsinkin kun seuraava yö vietetään ulkomajoituksessa. S E I K K A I LUA L A N yhteisöpedagogi keksii keinot: kynttiläkuusen suoja tarjoaa rauhallisen lepopaikan.. Yö porontaljoilla Aatsinginhaudan pohjalta nousua Petservaaran huipulle tulee likimain 250 metriä. Harmaa talvipäivä ei ole valon tai värien puolesta tarjonnut vaihtelua. Entä laavu. Eläinten jäljet kielivät vilkkaasta liikehdinnästä. Etsin laavua tykkykuusien hallitsemalta alueelta, mutta sitä ei löydy. Erityisesti näitä rämemänniköitä metsot talvisin hyödyntävät ja uroksia voi nähdä useamman kerralla. Lari saapuu myös huipulle. Koutaojan viereisen nousun jälkeen pääsee hetkeksi laskemaan ja lepuuttamaan jalkoja, mutta pian edessä siintää jo uusi nousu. VA A R A N huipulla oli onneksi tulipaikka, vaikka retkikarttaan merkitty laavu jäikin haaveeksi. Hakkuualueen eteläpuolta seuraava kelkkajälki kurvaa pian kuusikon keskelle ja kurja näky poistuu mielestä, kun laajat suoalueet näkyvät edessä ennen hämärän laskeutumista. Laavulta matka jatkuu suoraan itään ja poistumme kansallispuiston alueelta. Sallan kansallispuisto jakautuu laajempiin länsija itäosan alueisiin, jotka yhdistyvät toisiinsa vajaan kilometrin levyisellä alueella Välivaaran ja Koutoivan välissä. Petservaaran eteläpuolella valtava avohakkuualue näyttää sotatantereelta, kun vertaa sitä kansallispuiston siimeksessä oleviin maisemiin. Kettu tai jokin muu haaskansyöjä on käynyt kaivamassa haudattuja teeren jäänteitä. Oli kuinka meditatiivista tahansa, niin ei näissä oloissa pääse ainakaan suksien päälle nukahtamaan. Toisen hiihtopäivän tavoite on saavutettu, mikä lämmittää aina mieltä, mutta ei tänä yönä tulia laavulla pidetä! Puuliiteri on onneksi varsin hyvin varusteltu. Huurteen peittämä näkötorni ja Petservaaran huippu! Nuotiopaikka ja ilmeisesti puuliiteri. Jänikset, kettu ja useammat hirvet ovat mellastaneet ympäri hautaa
Vaikuttaa siltä, ettei tarpeeksi harvaoksaista kynttiläkuusta läheltä löydy. Edellisen illan nousu huipulle tuntui kovalta ponnistukselta, silti paluumatkan alku vauhdikkaalla ja pitkällä laskulla yllättää. Iltapuhteena kaivan suurimmat lumet pois ja haen pari porontaljaa alustaksi, joiden päälle asetan solumuovisen alustan. Näkymät olisivat varmasti upeammat kirkkaammalla kelillä, mutta avautuu maisema hieman sinkkisessä talvipäivässäkin. Sanottakoon, että pidemmälle reissulle emme tällaista tilan säästämistä suosittele, mutta saamme kaasuilla keitettyä juuri riittävästi vettä aamupuuroa, kahvia ja ruokatermoksia varten. Unet ovat kuusen huomassa hämmästyttävän tasaiset. Tällä reissulla ei aivan rajavyöhykettä pitkin päästä hiihtämään. Ainoastaan kansallispuistot huomioiden Salla sijoittuu kolmanneksi heti Urho Kekkosen ja Itäisen Suomenlahden kansallispuistojen jälkeen. Talvikaasut joutuvat aamusella todelliseen testiin, kun vettä täytyy sulatella lumesta reilussa pakkasessa. Nappaan talvikaasut lämpenemään takin sisään ja lähden selvittämään, kuinka retkikunnan toista osapuolta on nukuttanut liiterissä. Reittisuunnitelman takia päätimme jättää keitinlaatikon ja bensat pois matkasta ja testata, kuinka talvikaasuilla pärjää. Paluumatka Petservaaralta sujuu Talvikaasut joutuvat aamusella todelliseen testiin, kun vettä täytyy sulatella lumesta reilussa pakkasessa. Se jääköön seuraavalle koetukselle tai jollekin tästä jutusta innostuvalle. Päivänvalo tekee ahkiolla laskemisesta astetta turvallisempaa. Sallalla on maamme kunnista eniten rajaviivaa itänaapurimme kanssa. Olemme viiden kilometrin päässä valtakunnan rajasta. 37 RETKI tammikuu 2025 HIIHTOVAELLUS SALLAN KANSALLISPUISTOSSA ta retkeilykohteilta löydy. Ei voi olla totta, näin avointa tykkykuusta en ole aiemmin nähnyt! Yli metrin verran tyhjää tilaa alaoksiston alla. Tykkyä on tullut jonkin verran alas puista yöllisen tuulen voimasta. Ei pitäisi tulla maasta kylmyys läpi yön aikana. Poromiehet ja sallalaiset eränkävijät ymmärtävät hyvän päälle! Pohdimme hetken, rupeammeko pystyttämään telttaa, mutta Lari löytää jo viihtyisän sopen liiteristä itselleen. Aamulla talvipussi pitää mukavasti lämmön sisällä, mutta ylös on kuitenkin jossain kohtaa noustava. Sitten kävelen useasti jo ohikulkemani kuusen vierestä ja huomaan koivun peittäneen näkymän. VA R U ST E I D E N huoltoa ennen paluumatkaa ja laskettelua alas Petservaaran rinnettä.. Unet porontaljojen päällä ovat maittaneet. Koivikko vie voiton hiihtäjistä Päivä on jälleen valjennut Petservaaran huipulla. Teen muutamia kierroksia lumikengillä ja etsin sopivaa tykkypuuta, jonka alla yöpyä. Aatsingivaarat ja rajavyöhykkeen laajat aapasuot. Aamupalaa ja kahvia kun ei Petservaaran huipulla tarjoilla suoraan petiin. Valkeus ympärillä on liki sokaisevaa huolimatta harmaasta ja pilvisestä säästä
Umpihangessa saatujen kokemusten pohjalta teemme päätöksen jatkaa Pahanojankurulle samaa reittiä pitkin. Matkaa tuvalle ei ole linnuntietä kuin muutamia satoja metrejä, mutta reitti nousee pystyyn jyrkän ja tiheäpuisen rinteen kohdalla. Eteneminen pimeässä ja tiheässä kuusikossa on hidasta. Jälleen Koutalammen laavulla vietetyn lounastauon jälkeen kansallispuiston tunnuseläin pyrähtää lentoon korpikuusien keskeltä. Päätämme yrittää kuruun. Matka tyssää uskomattoman tiheään koivikkoon, jonka läpi kumpikaan meistä ei pääse edes pelkillä suksilla. 38 RETKI tammikuu 2025 HIIHTOVAELLUS SALLAN KANSALLISPUISTOSSA sutjakkaasti. Tästä alkaa tunnin mittainen taistelu korvessa. Kartantekijää emme voi tällä kertaa moittia, sillä ajettu jälki loppuu metrilleen karttaan merkityssä paikassa. Koitamme kiertää Via Dolorosaksi nimeämme nousun Pahanojankurun tuvalle. Reitti näyttää kartassa loppuvan, mutta uskomme että viimeiset muutamat sata metriä taittuvat vaikka umpisessa. UKK-reitin kääntyessä länteen kohti ylämäkeä päätämme jatkaa kelkkareittiä pitkin. Toinen harmaa hiihtopäivää hämärtää, kun käännymme vanhalle kelkkajäljelle. Ukkometson kaarto suon yllä on vaikuttava näky, vaikka se ei lennossa olekaan yhtä uljas kuin maan kamaralla röyhistellessä. T Y K K Y M E TSÄ N tunnelmaa ei voita mikään.. Karttaa tutkittuamme uhkapelaamme kaikki energiavaramme Pahaojaa pitkin kulkevan kelkkareitin puolesta. Pahanojankurun nimeä pystyy ymmärtämään paremmin, kun retkueemme etsii vimmaiMatka tyssää uskomattoman tiheään koivikkoon, jonka läpi kumpikaan meistä ei pääse edes pelkillä suksilla
eikä välttämättä tarvitse ihan yhtä kovia pakkasia olla. Kaksi päivää erämaassa sydäntalven sinkinsävyisessä maisemassa opetti jo kaipaamaan valonsäteitä. Ehkä päivänvalossa ja ilman ahkioita väylä kuruun löytyisi, nyt ei kuitenkaan auta muu kuin kääntyä takaisin. Seuraavan reissun tavoitteeksi asetamme kansallispuiston itäpuoleen perehtymisen. Ilta kuluu pääosin tupaa lämmittäessä. Sopivampi aika voisi olla keväällä hankikannon aikaan. Lopulta on pakko myöntää riskinoton kannattamattomuus ja ottaa ahkiot jälleen vetoon. Tulemme metsästä ulos Kaippanhanlatvajänkän eteläpäätyyn. Pimeässä metsässä Larin huuto kuuluu takaa: “Kenen idea tää oli?” Hetken hiljaisuuden jälkeen vastaan: “En oo ihan varma…” Hiihtovaelluksella koettelemusten keskellä on tärkeää, että reissukaverin huumoriin voi luottaa. L I U K U LU M I K E N G ÄT teräskantteineen osoittautuivat hyväksi valinnaksi. Tupaa ennen tulee vilkaistua viimeisen kerran ympärilleen. Viimeisenä päivänä hiihdämme samaa reittiä pitkin takaisin. Pahanojankurun tupa saavutetaan lopulta hieman ennen iltakahdeksaa. Noususta tulee vaativa. Vaikka vuoristossa ei ahkiota raahata mukana, askellus tuntuu yhtä raskaalta ilman vähäisen happipitoisuuden takia. Reilun neljäntoista hiihtokilometrin jälkeen vältelty nousu on edelleen edessä. Kertakaikkisen kaunis, hiljainen ja erämainen Sallan kansallispuisto on jättänyt jäljen kahteen hiihtäjään. Kylmähete Iso Pyhätunturi Kaippahanoja Pahaojankuru Pitkälampi Aatsinginhauta Petservaara Koutalampi UKK-reitti Pohjoisrinne Sallan kansallispuisto 1 km vaellusreitti vaellusreitti. Paljas Matovaara näkyy pohjoisessa nimensä mukaisesti valkoisena ja puuttomana. 39 RETKI tammikuu 2025 HIIHTOVAELLUS SALLAN KANSALLISPUISTOSSA sesti pääsyä läpi koivikon. Yli sadan nousumetrin aikana ahkiota ylöspäin hilatessa pääsee Larin mukaan ylävuoristovaelluksen tunnelmaan. Ja kyllä reposten tanssia mieluusti katselisi Petservaaran näkötornista. Tuvan portailla viimeisellä lepotauolla evästä tankatessa on sopivaa reflektoida reissua. Tunturija vaaramaastossa liikuttaessa lumikengät ovat mielestäni oleellinen osa talvivaelluksen varustusta. Edessä on reissun viimeinen nousu Kaippahanojan tuvalle. Kultainen hohka taivaanrannassa pakottaa retkiseurueen pysähtymään suolle. Lukuisat nousut ja laskut sujuivat hyvin ja kiinteä nousukarva tarjosi riittävästi pitoa, vaikka perässä kulki raskas ahkio. Tuvassa ei ole kukaan yöpynyt välissä ja se on jäähtynyt parin päivän aikana kahdeksaan pakkasasteeseen. Ne soveltuvat korvaamaan sukset hätätilanteessa, mutta ennen kaikkea juuri tähän – jyrkän ja syvähankisen harjun valloittamiseen. Iso Pyhätunturin laki näkyy jälleen
Lahjomaton neula näyttää minne mennä, joten suuntaamme sukset epämääräisen hahmon oikealle puolelle. Suurin ääni syntyy metsäsuksen suomukuvion päristessä jäätyneessä kelkanjäljessä. Variksen raakkuna kuuluu sumun takaa, vaikkei lintua näe. Lähtiessämme Bjursin ulkoilualueelta ensimmäiset lahdet olivat valkoisen lumen peittämät, mutta nopeasti pinta vaihtui jäiseen harmauteen. Se kietoo maiseman harmaalla hunnullaan peittäen saaret ja muut maamerkit. Etäisyyksiä ja muotoja on hankala arvioida. Muuten luonto on käsittämättömän hiljaa. Sauvat tökkivät napakasti jäähän, ahkio laahaa perässä, vaatteet kahisevat ja side narisee. Tuo hiljaisuus rikkoutuu heti jatkaessamme ystäväni Petterin kanssa hiihtoa. 40 RETKI tammikuu 2025 S umu on sankka. Kalliorannat ja metsäiset saaret häälyvät epäselvinä, tummina kohoumina udun takaa. Ehkä se on löytänyt pilkkijöiden jäälle jättämiä sinttejä. Tuijotan karttaa ja kompassia. 40 RETKI tammikuu 2025 INKOON SAARISTO INKOON SAARISTO T E KST I JA K U VAT Joel Ahola Luovutusvoitto Ankaran pakkasjakson vahvistamat merijäät houkuttelevat ulkosaariston autiotuville, mutta olosuhteiden nopea muutos antaa oivan opetuksen. Seuraamme silti kelkanjälkiä, sillä ne helpottavat suunnistusta sumun seassa.
Seudulla on myös kaksi muuta tupaa, Hästen ja Smörskär. Puhelin on tietenkin vesitiiviissä taskussa kaulaan ripustettuna. Kävellessä jalka voisi mennä läpi lauttojen saumakohdasta, mutta suksilla eteneminen on turvallista. Tupakolmikko pitäisi olla turvallisesti saavutettavissa. Periaatteessa jään pitäisi kestää jopa henkilöautoa. Poikkeuksellisen vahvat jäät sallivat polttopuiden ja rakennustarpeiden viemisen viimeisille saarille. Ruokaa ja juomaa on pariksi päiväksi. Keitin, GPS-paikannin ja ensiaputarpeet lisäävät turvallisuutta, mutta kaiken voisi tehdä lähes aina turvallisemmin: päätimme lähteä liikkeelle ilman kuivapukuja. Ne ovat käsittääkseni kunnoltaan vaatimattomia. 41 RETKI tammikuu 2025 INKOON SAARISTO INKOON SAARISTO H E L M I K U U 2021 — I N KO O N SA A R I STO 41 RETKI tammikuu 2025 JÄ ÄTÄ on lähes 30 senttiä. Jäätä on odotusten mukaan noin 20 senttiä. Molemmilla on jään paksuuden ja kestävyyden tutkimiseen jääsauvat. Heittoliinat on sidottu ahkioiden kuormaan ylimmäs. Suunnitellulle reitille tulisi matkaa noin maraton. Sen jälkeen jäät ovat vain vahvistuneet, eikä pari päivää sitten alkanut suoja ole vielä teräsjäätä pureksinut. Vahvasta jäästä huolimatta naskalit roikkuvat kauloissamme. Niistä jäisi jotain seuraavillekin. Alpo kavereineen retkiluisteli tuville jo yli viikko sitten. Tuvan pitäisi olla hyvässä kunnossa, mutta huolto on pitkälti käyttäjien vastuulla. Jäätilanne on perua muutamia viikkoja kestäneestä pakkasjaksosta. Kai siinä on joukossa kalastajien ja huvikelkkailijoiden vanoja, mutta epäilen suurimman osan jäljistä liittyvät Inkoon saaristossa olevien kesäasuntojen huoltoon. Ei meillä ole oikeutta mennä polttamaan viimeisiä puita, joten olemme pakanneet ahkioihin kaksi säkillistä klapeja. Kolmen tuvan kattaus Ahkioissa on kuormaa parin päivän taipaleelle. Tavoitteemme on hiihtää tänään Sadelnin autiotuvalle, jota on hehkutettu saariston helmeksi. Ahkioissa on täydelliset vaihtovaatteet ja makuupussit vedenpitäviin kanoottisäkkeihin pakattuna. Retkikaverini Alpo vei sinne muutama vuosi sitten kajakilla jopa uuden kamiinan. Huomenna voisi Keitin, GPS-paikannin ja ensiaputarpeet lisäävät turvallisuutta, mutta kaiken voisi tehdä lähes aina turvallisemmin: päätimme lähteä liikkeelle ilman kuivapukuja.. Parinkympin pakkaset varoituksineen ovat vahvistaneet meren kannen yli 30 senttimetrin vahvuiseksi. Tosin tiedän parin kaverin ottaneen tehtäväkseen Hästenin pelastamisen
Paikallistamme äänen läheiselle luodolle, jota poikkeamme tutkimaan. Edessä näkyvä jääkenttä on yhä yhtenäinen, mutta sen väri muuttuu laikukkaaksi. Sen sijaan Inkoon saariston pitäisi olla jäiltään koskematon. Samalla sauvat ovat hieman tavanomaista pidemmät, jotta saamme pitkät työnnöt. Kuivalla maalla on mukava talsia muutama askel ennen hiihdon jatkumista. Lisäksi Porkkalan edustalla ovat liikkuneet puolustusvoimien ja merivartioston alukset, joten osa pienemmistä väylistä on myös auki. Helppo päätös Saaristo harvenee ja edessä erottuvat enää viimeiset luodot ja saaret. Kuvista näkee hyvin, että rannikolla jää on lumen peittämää, mutta ulompana löytyy puhdasta, uutta jäätä. Somerikkoisella karilla ei voi pudota jäihin.. Ymmärrämme nopeasSuomenlahti Porkkalanselkä Bjurs Smörskär Sadeln Hästen vaellusreitti Bågaskär Inkoon saaristo 1 km Olemme seuranneet jäätilanteen kehitystä satelliittikuvia tutkimalla. Satelliittikuvia saadaan noin kerran viikossa. Äänimaailma ei ole enää hiljainen. Jokin on hullusti. Sileällä jäällä matka taittuu ahkionkin kanssa paikoin tasatyönnöin. N Ä K Y V Y YS katoaa sankassa sumussa tarjoten elämyksellisen retkihetken. Suunnistus helpottuu ja valitsemme sopivan luodon lounaspaikaksi. Jäätyessään vesistöt muuttuvat harmaiksi ja lumen sataessa päälle valkoisiksi. Tiedän, että Inkoon ja Kirkkonummen puolella sijaistevan Kantvikin satamiin vievät väylät ovat avoinna. Ulkoluodon autiotuvalle ei kannata jäädä yöksi, sillä jäät voivat kadota yön aikana lauttoina avomerelle. Kummun takana on aarin kokoinen avovesi, joka keinuu edestakaisin maininkeja mukaillen. Ne halkovat Porkkalanselän viipaleiksi. Toinen pari viikkoa tuijottamani verkkosivu kertoo alusten liikkeistä. Odotettavissa oli jopa luisteluun sopivia jäitä, joten päätimme valita isosompaisten umpihankisauvojen tilalle mahdollisimman teräväkärkiset ja pienisompaiset versiot. Suunnistukseen pitää keskittyä toden teolla. 42 RETKI tammikuu 2025 INKOON SAARISTO tehdä aamulenkin Hästenille ja Smörskärille ehtisimme lounaaksi. Vähitellen tuuli repii sumuverhon ohuemmaksi. Olemme seuranneet jäätilanteen kehitystä satelliittikuvia tutkimalla. Pitäisi olla enää loppukirin paikka, mutta pysähdymme äkisti. LO U N ASTAU KO on mukava pitää kovalla maalla – ilman suksia. Niistä näkee erinomaisesti meren jäätilanteen ja sisävesien umpeutumisen. Toisaalta pilvilautat saattavat estää kuvatulkinnan, mutta säännöllisellä seurannalla jäätilanteesta saa kohtalaisen luotettavan kuvan. Kuulemme vaimean jylyn, jota säestää kirnumainen korahtelu. M A I N I N G I T rikkovat jopa 30 senttiä paksun jään paiskoen lohkareita miten sattuu. Sadeln nousee jo horisontissa ja GPS-paikannin kertoo etäisyydeksi alle kaksi kilometriä. Olemme avomeren äärellä. Avovesi on ilmakuvilla täysin mustaa
Eihän näille ulkoluotojen autiotuville kannata mennä talvella yöksi. Perille pääseminen ei riitä, sillä saarelta pitäisi päästä myös pois. Valoa on enää tunniksi ja kohta jo kartan tutkimiseen tarvitaan lamppua. Suomenlahti Porkkalanselkä Bjurs Smörskär Sadeln Hästen vaellusreitti Bågaskär Inkoon saaristo 1 km Merijään seurantaa JÄ ÄT I L A N N E: ilmatieteenlaitos.fi/jaatilanne JÄ ÄT I L A N N E SAT E L L I I T T I K U V I STA: tarkka.syke.fi L I I K E N N E L A I VAVÄY L I L L Ä: vesselfinder.com Mainingit ovat murtaneet jopa parin vaaksan paksuiset jäät ja pohjoisesta puhaltanut tuuli on vienyt lautat Suomenlahdelle. Luonto opettaa joka päivä jotain uutta. Tästä tulee pitkä päivä. Käännämme sukset kohti manteretta ja jatkamme taas lykkimistä. Sadelniin voisi varmaan vielä jatkaa, jos päälle pukusi kuivapuvun. 43 RETKI tammikuu 2025 INKOON SAARISTO ti mitä on tapahtunut: mainingit ovat murtaneet jopa parin vaaksan paksuiset jäät ja pohjoisesta puhaltanut tuuli on vienyt lautat Suomenlahdelle. Tässä on hyvä kääntyä.. Määränpäähän on matkaa enää 1,7 kilometriä ja takaisin kymmenkertainen matka. SAT E L L I I T T I PA I K A N N U S ei korvaa karttaa ja kompassia, mutta tarjoaa oivan lisän suunnistuksen varmuuteen. Silti luovuttaminen tuntuu voitolta. On hurjaa ajatella, että hiihtäisi autiotuvalle 30 sentin paksuista jäätä ja aamulla huomaisi olevansa avoveden ympäröimä. Nyt se pakottaa nöyrtymään voimiensa edessä. Tuvalle olisi enää 1,7 kilometriä ja autolle kymmenkertainen matka. Osa jäälautoista on hajallaan selällä ja niitä yhdistävät heikommat alle kymmenen senttiä paksut väliköt
TA N N I L A N VA A R A L L A oleva Salpalinjan tykkiasema muistuttaa toisen maailmansodan melskeistä.. Joensuun Enossa tähän tarjoutuu mahdollisuus, sillä Kaltimon kierron lähtöpisteeseen on rautatieasemalta linnuntietä matkaa vain parisataa metriä, tietä pitkin kilometri enemmän. Niiden puute ei kuitenkaan vaikeuta perille löytämistä. Reitti on selkeästi merkitty sekä oransseilla maalimerkinnöillä että risteyksissä nuolilla. Vaarojen huippujen taulut ovat vanhempaa perua ja osittain jo pudonneet maahan tai kadonneet. Kaltimon kierto on 25 kilometrin mittainen, merkitty patikointitai vaellusreitti PohjoisKarjalassa. Reitti sopiikin mainiosti kahden päivän vaellukseen joskin reipasjalkainen polkujuoksija kipittää sen päivässäkin. 44 RETKI tammikuu 2025 ENSI KESÄNÄ TÄNNE: KALTIMON KIERTO T E KST I JA K U VAT Maija Arosuo Seitsemän vaaran Kaltimon kierto Enossa on mahdollista aloittaa patikkaretki Kaltimojärven ympäri suoraan rautatieaseman pihalta. Jos reitin kiertää myötäpäivään, osuvat jyrkimmät mäet ja suurimmat haasteet ensimmäisellä päivälle ja toinen päivä on hieman leppoisampi. H arvoin junasta voi suoraan lähteä metsään kävelemään. Kunto saa toki olla kohdillaan, sillä matkalla on seitsemän vaaraa, joiden rinteet kivutaan ylös ja alas. Nousumetrejä matkalla kertyy kunnioitettavat 810. Luonnollinen lähtöpiste on niin julkisilla kuin autollakin paikalle saapuvilla reitin eteläpää, josta löytyy parkkipaikka. Sen varrella on kaksi yöpymiseen sopivaa laavua, joiden yhteydessä on mahdollisuus saada myös juomavettä. Linja-autolla pääsee vieläkin lähemmäs. Tällöin myös reitin pohjoispäässä oleva Suppuralammen kaunis laavu osuu jotakuinkin reitin puoliväliin. Kahden päivän kierros vaaramaastossa vaatii kuntoa. Kaltimon kierto on 25 kilometrin mittainen, merkitty patikointitai vaellusreitti Pohjois-Karjalassa
Parhaat näköalat tarjoaa Suppuravaara.. 45 RETKI tammikuu 2025 ENSI KESÄNÄ TÄNNE: KALTIMON KIERTO ENSI KESÄNÄ TÄNNE: KALTIMON KIERTO K E SÄ K U U 2024 — K A LT I M O N K I E RTO, J O E N S U U 45 RETKI tammikuu 2025 K A LT I M O N kierrolla pääsee kapuamaan seitsemän vaaran laelle
Alkukesän hyttyspilvi ei suosi avomajoitetta, joten pykään telttani laavun pihamaalle, johon se juuri mahtuu. R E I T I N kahdesta laavusta pohjoisempi, Suppuralammen laavu, on huomattavasti houkuttelevampi.. Laskeudun vaaralta alas ja olen kotona. Onneksi olen saapunut hieman kuivempaan kangasmaastoon ja ylhäällä käy myös pieni tuulenvire. Tauko on nyt pidettävä hyttysistä viis. Itäsuomalaista metsää riittää niin itään kuin pohjoiseen ja alla puhuu mustana Suppuralampi. Se on ukkosella onni, mutta muutoin puut peittävät harmittavaisesti monta hienoa näkymää. Ilta on siinä määrin nuori, että päätän käydä kurkistamassa vielä läheisen Iso Suppuravaaran laen. Paahtava helle on taittumassa ukkoskuuroksi. Suopursuja reunustavan, erämaisen lammen rannalla, laskujoen partaalla, vaaraa vastapäätä kenottava pieni laavu on niitä paikkoja, joihin kotiutuu heti. Maadotun siis tehokkaasti päästäkseni aamulla suoraan asiaan: vaarojen valloitukseen. Varsinaista parkkipaikkaa siellä ei ole, mutta saan autoni ajettua metsätien sivuun lähistölle. Vieressä solisee kuitenkin kaunis Loiranpuro, wc ja polttopuita löytyy, joten yösijaksi paikka on aivan riittävä. Se kiertää vaaroja ja jyrisee ympärillä, muttei osu kohdalle. Vaarojen päällä olen edelleen suojassa, sillä ne ovat puiden peitossa. Jatkan Mustavaaran 267-metriselle laelle hikisenä, sillä toukokuu on helteinen, eivätkä vaarat päästä helpolla. Välivaara ylös ja alas ja ylös Lahovaaralle. Vaaran juurella se päättyy lähes laelle asti ulottuItäsuomalaista metsää riittää niin itään kuin pohjoiseen ja alla puhuu mustana Suppuralampi. Muita kulkijoita en ole päivän aikana kohdannut, ja leiripaikkakin on hiljainen. Polku kulkee kohtisuoraan vaaraa ylös ja jälleen alas. Alkukesän vehreys on huikaisevaa, mutta hyttyset iskevät kimppuun, jos sitä jää liian pitkäksi aikaa ihailemaan. Haen teltalleni paikan ja viilennän itseni lammen vedellä. K A LT I M O N kierros tarjoaa niin rehevää lehtimetsää kuin kuivempia mäntyharjanteita. 46 RETKI tammikuu 2025 ENSI KESÄNÄ TÄNNE: KALTIMON KIERTO Vaaralta vaaralle Saavun Enoon vasta iltasella pitkän ajomatkan jälkeen, joten päätän viettää ensimmäisen yön Loiran laavulla, jota myös Markkulan laavuksi jossain kutsutaan. Sen käyttäjät ovat jättäneet jälkensä sekä hirsiseiniin että nuotion pohjaan. Vasta päästyäni päivän viimeiselle vaaralle, Suppuravaaralle, näen kunnolla kauas. Laitan maaten telttaani – jolloin huomaan, että makuualusta on jäänyt matkasta. Laavu on tien vieressä ja melko vaatimaton. Yö menee lonkalta toiselle käännellessä, mutta maa on jo yllättävän lämmin, vaikka on toukokuu. Polku on aiempaa heikompi ja huonommin merkitty. Enon kirkonkylän äänet jäävät nopeasti taakse, kun kipuan rehevää notkelmaa ylös kohti ensimmäisen, Sieravaaran lakea
Pysähdys Tannilanvaaran tykkiasemalla on kansallistunnetta täynnä, sillä se tuo toisen maailmansodan aikaset tapahtumat lähelle. Kansallismaisemia Reitin itäpuoli on eilistä länsipuolta helpompi. Junapysäkin nimi on Eno × Kartta on ladattavissa sivuilta joensuu.fi/retkeilyreitit × Reitti on osa Karjalan kierrosta ja siitä on yhteys Patvinpolulle × Helpoiten kuljettavista keväällä ja alkukesällä, kun aluskasvillisuus on matalaa L A AV U L L A on hiljaista, eikä koko reitillä näy vastaantulijoita. Tykkiasemia on Tannilanvaaralla neljä, lisäksi löytyy kallioon louhittu korsu. Eno Tannilanvaara Loira Sieravaara Mustavaara Välivaara Lahovaara Hiltulanvaara Suppuravaara Suppuralampi Iso Suppuravaara Karhuvaara Kaltimonjärvi Kolvananuuro Patvinsuo Kaltimon kierto vaellusreitti vaellusreitti 1 km. Voiko se oikeasti tehdä makaamisesta vielä tuskallisempaa. Kaltimon kierto × Reitin pituus on 25 km, josta soratietä on 3 km, maastouraa 3 km ja polkua 19 km × Sopii kahden päivän vaellukseksi, päivän polkujuoksulenkiksi tai päiväretkeksi hyväkuntoiselle × Korkein kohta on Mustavaara, 268 m × Nousua on yhteensä 810 m × Laavut Loirassa ja Suppuralammen rannalla × Reitin lähtöpisteen osoite on Joensuuntie 50, Joensuu. Olkoonkin kuinka hoidettua talousmetsää, koivikoiden raikas tuoksu herättää jonkinlaisen nostalgisen kansallistunteen koivumetsien käytyä lännempänä harvinaisiksi. Hiltulanvaara tarjoaa pienen kurkistuksen kierron nimikkojärvelle, Kaltimolle. Maakin tuntuu pehmeämmältä, joten puolen yön taistelun jälkeen siirrän sen syrjään. Ympyrä sulkeutuu Loirassa ja heitän rinkkani autoon. Vaarat ovat matalampia ja maantieosuuksiakin on muutama. Itäisen Suomen patikointikierros jatkuu, joten ensi töikseni suunnistan Enon retkeilykauppaan makuualustaostoksille. Laavulle jätetty, vuosikymmenten saatossa littaan maattu solumuovipatja ei tee yösijastani eilistä pehmeämpää. 47 RETKI tammikuu 2025 ENSI KESÄNÄ TÄNNE: KALTIMON KIERTO vaan hakkuuseen. Valikoimat eivät ole valtavat, mutta seuraava yö on jo selkeästi pehmeämpi. Rämmin hakkuujätteiden lävitse laelle, josta näen kaukana siintävän tehtaan. Reitti palaa eteläiselle parkkipaikalle, mutta koska lähtöpisteeni oli Loiran laavulla, on minulla vielä yksi vaara kavuttavana. Mutta nimensä mukaisesti kyseessä on kierto – reitti ei missään vaiheessa poikkea Kaltimojärven rantaan, eikä sen selkää pääse kunnolla mistään edes ihailemaan. Kerrotaan, että tykkipatterin aseistuksena oli 107 mm:n venäläisiä raskaita kanuunoja, vuoden 1877 mallia. Aina ei iltaretki ole ilon aihe. Järvimaiseman sijaan länsisuomalainen jaksaa ihastella Itä-Suomen valkorunkoisia koivuja. Yksi asemista, kivistä muurattu vajaa kymmenen metriä halkaisijaltaan oleva hieman metsittynyt kehä, löytyy aivan Kaltimon kierron varrelta ja on helposti havaittavissa. Tannilanvaaran tykkiasema kuuluu Salpalinjan puolustusketjuun, jonka rakentaminen aloitettiin 1940
48 RETKI tammikuu 2025 LEMMENJOEN KANSALLISPUISTO LEMMENJOEN KANSALLISPUISTO T E KST I JA K U VAT Markus Thomenius Kullan ja taivaan loistetta Lemmenjoella Suomen suurin kansallispuisto yhdistettynä kultakuumeeseen takaa unohtumattoman retken talvisessa erämaassa. Lisätaikaa retkeen tuovat loimuavat revontulet sekä mahdollisuus pehmeisiin löylyihin erämaasaunassa. TA M M I K U U 2022 — L E M M E N J O E N K A N SA L L I S P U I STO 48 RETKI tammikuu 2025
49 RETKI tammikuu 2025 LEMMENJOEN KANSALLISPUISTO LEMMENJOEN KANSALLISPUISTO 49 RETKI tammikuu 2025 PA LU U M AT K A L L A Lemmenjokea pitkin hiihtäen.
Oli tammikuun loppu, lunta oli paljon ja ensimmäisenä tehtävänäni parkkipaikalle saavuttuani olikin kaivaa autolle paikka. Joen jäälle päästyäni lähdin seuraamaan huoltoreitin merkkejä kohti ylävirtaa ja 25 kilometrin mittaista, rengasmaista Kultareittiä. Sää ja maisemat sen kuin paranivat koko ajan, päivänvalon toki vähetessä kovaa vauhtia. Härkäkoski oli yksi tällainen paikka, koski kun virtaa valtoimenaan läpi talven. Jään päälle oli noussut vettä ja huomasin nopeasti, että puhdas lumi ei kantanut ollenkaan ja siten oli parasta kulkea moottorikelkkojen kovaksi pakkaamalla kulku-uralla. Pian kuitenkin olin jo suksien päällä, ahkio takanani ja suuntana jääja lumipeitteinen Lemmenjoki. Hiihtoa oli nyt takana 21,5 kilometriä ja auringonlaskun kajastuksesta oli jäljellä enää rippeet. Eteneminen tasaisella joenjäällä oli nopeaa ja vain ajoittain reitti siirtyi hetkeksi joenvarren maan päälle. 50 RETKI tammikuu 2025 LEMMENJOEN KANSALLISPUISTO H iihtovaellus Lemmenjoen kansallispuistossa oli ollut listallani jo pitkään, minun odotellessa vain hyvää sääikkunaa sen toteuttamiseen. I LTA Morgamojan Kultalan autiotuvalla.. KO H T I auringonlaskua Lemmenjoen jäällä. Koko Suomen suurimman kansallispuiston kokemiseen ei suunnittelemani kolmen päivän vaellus riittäisi, mutta se olisi hyvä alkuraapaisu. Ensimmäisen taukoni pidin Searitnivan päivätuvalla, kaksi tuntia lähdöstä. Joen jäällä hiihtoa jatkui aina Kultahaminan autiotuvalle asti. Takaisin tulisin sitten toisella kertaa, ties vaikka kultakuumeen saaneena. Kultainen auringonlasku Usean tunnin ajon jälkeen saavuin Njurkulahteen, jonne jätin autoni kahdeksi yöksi. K U LTA R E I T I L L Ä matkalla Morgamojan Kultalan autiotuvalle. Oli puolipilvistä, lämpötila juuri ja juuri pakkasella, mutta pian lämpötilan pitäisi lähteä laskemaan. Päivän muuttuessa illaksi auringonlasku punersi taivaan kullan väreihin, ja sehän oli erityisen osuvaa juuri täällä. Paikoin senkin päällä oli vettä tai hyvin sohjoista lunta, mutta onneksi se ei tarttunut suksien ja ahkion pohjiin kiinni. Kaivoin otsalampun, termospullon sekä eväät esiin ja siirryin tuvan puolelle miettimään, jäädäkö tänne vai jatSää ja maisemat sen kuin paranivat koko ajan, päivänvalon toki vähetessä kovaa vauhtia
Viiden vuoden sisällä valtauksia oli jo lähes sata, mutta 1950-luvulla kaivuuinto jo hiipui. Kultamailla Aamu sarasti upeissa väreissä ja pian sain ihastella maisemia Pellisenlaen päältä. Myöhemmin illalla vienot revontulet ilahduttivat minua vielä ennen nukahtamista. Päätin jatkaa vielä kuutisen kilometrin päässä olevalle Morgamojan Kultalan autiotuvalle. Eilisen olin hiihtänyt näkemättä kovinkaan montaa korkeaa tunturia, mutta täältä ylhäältä niitä näkyi lukuisia. Myös Morgamojalla tupa odotti minua aivan tyhjänä. LEMMENJOEN KANSALLISPUISTO. Poroaidan läpi kuljettuani saavuinkin jo Pihlajamäkeen, jossa sain lukea infotaulusta alueen värikkäästä historiasta. Kullan hinnan nousu 1980-luvulla synnytti kuitenkin uuden ryntäyksen ja silloin vakiintui myös koneellinen kaivaminen. Joen rannassa sijaitsee sauna, mutta itse en tällä reissulla sen löylyjä ehtinyt kokemaan, ehkä ensi kerralla sitten. Tästä eteenpäin reitti siirtyi metsän sisään ja lähti nousemaan jokea seuraillen. Tupakirjan mukaan muutamia hiihtäjiä oli jo ollut liikkeellä, mutta sesonkiajathan olivat vasta yli kuukauden päässä. Varsinainen kultaryntäys alkoi vuoden 1945 kultalöydön jälkeen. Olisi ollut mukavaa ja helppoa jäädä siistiin ja todella viihtyisään tupaan, mutta kello ei ollut edes viittä. Kiinnitin nousukarvat helpottamaan etenemistäni ja lähdin otsalampun valossa etsimään reittiä eteenpäin. 51 RETKI tammikuu 2025 LEMMENJOEN KANSALLISPUISTO kaako vielä eteenpäin. Kansallispuistoon liitettiin kahdesti lisää alueita, mukaan lukien kullankaiP O R OA I TA A sulkemassa matkalla Pihlajamäkeen. Otin suunnan Pihlajamäkeen, josta löytyisi paljon kullankaivuuaikojen historiaa sekä lukuisia kullankaivajien pieniä mökkejä. Pakkanen oli kiristynyt jo melkein kymmeneen asteeseen, taivaan ollessa upean kirkas tähtineen. Kullankaivuualueet eivät kuuluneet alkuperäiseen 1956 perustettuun kansallispuistoon. Hiihto oli helppoa, sillä tunturien rinteet olivat pakkautunutta kovaa lunta, kun taas laaksoissa oli paksulti pehmeää höttölunta
Ja se osoittautuikin hyväksi päätökseksi, sillä pian hiihtelin aivan uskomattomien revontulien alla, ja sekös antoi lisäenergiaa Ennen nukkumaan menoa ihastelin vielä järven jäältä taivalla kirkkaan vihreinä loimuavia revontulia. Hiihto tuntui kuitenkin helpolta, taivas oli upean kirkas ja miehestä löytyi energiaa, joten päätin jatkaa vielä Ravadasjärven autiotuvalle. Pian mökit olivat enää pieniä pisteitä takanani, minun yrittäessä lisätä vauhtiani, jotta ehtisin Karhu-Korhosen kirjastolle ennen auringonlaskua. LEMMENJOEN KANSALLISPUISTO. Kirjasto on perustettu legendaarisen kullankaivaja Yrjö “Karhu” Korhosen kunniaksi. Hiihtäessäni näin vielä monia kaivukoneita, seuloja ja muita isoja koneita. Kesän jälkeen ne olisivat jo poissa, mutta kymmenet mökit säilyisivät edelleen muistona alueen värikkäästä historiasta. Kymmenen asteen pakkanen sekä jo melkein kymmentuntinen päivä unohtuivat hiihtäessä täysin; oli vain minä ja hiljainen luonto ympärilläni. Ennen nukkumaan menoa ihastelin vieK A R H U-KO R H O S E N kirjastolla auringon laskiessa. Ja ehdin kuin ehdinkin, mutta hyvin pienellä marginaalilla. Taivaalla näkyi useita upeita helmiäispilviä ja ihailin niitä toisella silmällä, samalla kun etsin hyvää laskureittiä Jäkälä-äytsin kurun pohjalle. Takana oli melkein 11,5 tuntia hiihtoa, mutta oloni oli edelleen energinen ja hyvällä tavalla raukean väsynyt. sekä sai suupielet suureen hymyyn. Kirjastolta lähtiessäni auringonlaskun kajastuksesta ei ollut enää paljoa jäljellä. Sitä ennenkin tämä nyt lumen alla oleva pienkonelentokentän huoltorakennus oli toiminut kullankaivajien lukuinnon lähteenä. Ovi oli paksun ja jäisen lumen peitossa, täällä ei selvästi ollut käyty aivan hetkeen. Tupa odotti minua pimeänä ja kylmänä, mutta pian pesässä paloi ja paukkui pihkaisen puun kuuma tuli. Sen jälkeen kaivajilla oli kaksi vuotta aikaa maisemoida kaivauksensa. Lopulta kaivoslakia muutettiin niin, että kullankaivuu oli lopetettava kesään 2020 mennessä. Pidin tuvalla lyhyen tauon, miettien taas jatkaako vai jäädäkö yöksi. Lukuhuoneen seiniltä löytyy paljon lehtileikkeitä sekä tarinoita Karhu-Korhosen elämästä yli 50-vuotisen kullankaivuun ajalta. 52 RETKI tammikuu 2025 LEMMENJOEN KANSALLISPUISTO vuualueet. Paljon oli ollut nähtävää sekä koettavaa, mutta samalla tammikuun raskaat hiihto-olosuhteet olivat tehneet nöyräksi. Tuossa ajassa olin edennyt vain 23 kilometriä eli keskinopeuteni oli vaivaiset kaksi kilometriä tunnissa. Sieltä ähisin ja puhisin paksussa höttölumessa kurun toisen puolen rinteitä pitkin takaisin reitille kohti Máttit-Ravadaksen päivätupaa
Vastaani ei ollut tullut muita hiihtäjiä, parempia säitä luonnon näytöksineen en olisi voinut toivoa ja pitkistä päivistä huolimatta iltoihin ja aamuihin oli aina jäänyt reilusti aikaa oleiluun sekä nauttimiseen. Kotiin ajaessani mietin, kuinka paljon näinkin lyhyt reissu oli ehtinyt antaa, saaden sen tuntumaan hyvällä tavalla paljon pidemmältä. Suksi luisti liukkaasti jäisellä pinnalla ja reilu kolme tuntia myöhemmin olin jo takaisin autolla. Aivan kun siitä olisi ollut edes epäilystä. U P E I TA revontulia matkalla Ravadasjärven autiotuvalle. Makoilin vielä hetken lämpöisessä makuupussissani, oikein pitkittäen rauhallista hetkeä ennen kuin lähdön valmistelut alkaisivat. Kiireetön aamu ja paluumatka Heräsin täydelliseen hiljaisuuteen ilman herätyskelloa, kiire kun ei onneksi ollut minnekään. Pidin lyhyen tauon Searitnivan päivätuvalla ja olihan se pakko käydä toteamassa, että ylitysvene oli vankasti jäissä kiinni. Seuraavan kerran haluaisin nähdä sekä kokea Lemmenjoen kansallispuiston ilman sen valkoista huntua, katsoa mitä sillä olisi silloin minulle tarjottavanaan. 53 RETKI tammikuu 2025 LEMMENJOEN KANSALLISPUISTO lä järven jäältä taivalla kirkkaan vihreinä loimuavia revontulia. Kultahamina Ravadasköngäs Ravadasjärvi Morgam-Viipus kullan löytöpaikka Morgamojan kultala Karhu-Korhosen kirjasto Härkäkoski Searitniva Máttit-Ravadas Kaapinjouni kansallispuisto Lemmenjoen Njurkulahti vaellusreitti vaellusreitti 2 km Pellisenlaki Pihlajamäki LEMMENJOEN KANSALLISPUISTO. Paluumatkana oli enää vain 15 kilometriä tasaista joen jäätä pitkin sivakointia ja nyt pakkassäällä se menisi tulomatkan sohjolumeen verrattuna todella nopeasti. Söin rauhassa, sään ulkona ollessa upean kirkas
M A A L I S K U U 2020 — K A LOT T I R E I T T I 54 RETKI tammikuu 2025. 54 RETKI tammikuu 2025 HIIHTOVAELLUS RAJOJEN YLI HIIHTOVAELLUS RAJOJEN YLI T E KST I JA K U VAT Sanna Häkkänen KLASSIKKO HIIHTO KILPISJÄRVELTÄ ABISKOON Klassisella talvivaelluksella hiihdellään kolmen valtakunnan alueella ja päästään nauttimaan Pohjolan komeimmista tunturimaisemista
55 RETKI tammikuu 2025 HIIHTOVAELLUS RAJOJEN YLI HIIHTOVAELLUS RAJOJEN YLI 55 RETKI tammikuu 2025 S I N I N E N hetki Rohkunborrin kansallispuistossa. Vaelluksen haasteisiin olimme varautuneet talviolosuhteita hyvin kestävällä teltalla, bensakeittimellä ja litratolkulla polttoainetta. Olimme laskelmoineet yöpyvämme noin 170 kilometrin mittaisella reissulla sekä teltassa että matkan varrelle osuvissa Norjan DNT-tuvissa. Päivänvalo alkaa riittää jo pitkälle iltapäivään, ja hyvällä tuurilla aurinkokin lämmittää poskipäitä. Moni retkeilijä tuntee kolmen valtakunnan alueella polveilevan Kalottireitin, joka kulkee Kilpisjärven kautta kohti Pohjois-Norjan ja -Ruotsin suurtuntureita. Oltiin sentään hiihtelemässä Pohjolan kalaisimpien tunturijärvien ohi. Pohjoisessa on vielä kunnon talvi, napakat pakkaset, tähtikirkkaat yöt ja revontulet. Tämä järjestely edellytti kuitenkin yöpymistä Tromssassa. Olimme ottaneet julkisen liikenteen aikatauluista etukäteen selvää. Helmi-maaliskuu on vaativa, mutta hieno ajankohta hiihtovaeltamiseen. Yhdensuuntaisilla vaelluksilla logistiikka aiheuttaa usein ongelmia. Kaloripitoisia herkkuja oli mukana paljon. Paluu aloituspisteeseen Kilpisjärvelle onnistuisi kymmenen päivän vaelluksen päätteeksi junalla Abiskosta Narvikiin, josta edelleen bussilla Tromssan kautta autolle. Pältsan huono tuuri Tuuli puhalteli kevyesti lounaasta ja ilmassa leijaili lunta, kun purimme puolisoni. Pilkkivehkeet toivat lisäpainoa ahkioon, mutta olisi ollut sulaa hulluutta jättää ne kotiin. Kalottireitti on myös hiihdettävissä, mutta raskaan ahkion kanssa liikkuvalle reitti tarjoaa melkoisia haasteita suurten korkeuserojen takia. K ilpisjärven länsipuolella aukeaa tunturierämaa, joka tarjoaa upeat puitteet luontoseikkailuille. Meille Kalottireitti oli entuudestaan tuttu kesävaellukselta, joten tälle reissulle olimme suunnitelleet uudet kulkureitit alueen korkeimmat vuoret kiertäen
Tuppurainen keli teki näkyvyydestä huonon ja järven jäällä hiihtäminen kävi jo ensikilometreillä yksitoikkoiseksi. Pitkässä alamäessä ennen Pältsastugania edellä hiihtävä puoliso lensi komeasti naamalleen. Ahkio hänen perässään vierähti ympäri, ja vetoaisat vääntyivät pahaenteisen näköisesti. Onneksi mukana oli varasauva, jolla korjasimme ahkion katkenneen vetoaisan – ja matka sai jatkua. Pian saimmekin todeta vaelluksen ensimmäisen varusterikon tapahtuneen. Pidimme kunnon lounastauon aivan Ruotsin rajalla sijaitsevalla avoimella taukotuvalla. Bensalla toimiva keitin on ehdoton varuste talvivaelluksella, koska pöhistelemällä saa telttaan miellyttävän lämpötilan paukkupakkasillakin. Pilkkimiseen ei pitkän päivän jälkeen enää intoa kuitenkaan riittänyt. Iltapuhteet sujuivat mukavasti, kun mukana kulkevalla kairalla saimme vesireiän tehtyä järven jäälle. Hiihtovaelluksen ensimmäinen aamu sarasti kirkkaana ja kylmänä, sinitaivas pilkotti repaleisen pilvipeitteen takaa. T U U L I S E L L A kelillä on syytä suojata naama tunturissa.. Meillä oli joka tapauksessa aikomus nukkua seuraavakin yö teltassa. Hikisen nousun jälkeen ryhdyimme jo etsimään leiriytymiseen sopivaa paikkaa suojaisesta laaksosta. Pältsastuganin pihapiiri oli hiljainen ja oveen kiinnitetty lappu ilmoitti tupavahdin saapuvan paikalle vasta seuraavalla viikolla maaliskuun puolella. Katselimme haikeasti lukittua saunaa ja jatkoimme hiihtoa vielä tovin. Ahkio hänen perässään kierähti ympäri, ja vetoaisat vääntyivät pahaenteisen näköisesti. 56 RETKI tammikuu 2025 HIIHTOVAELLUS RAJOJEN YLI kanssa tavaroita pakettiautosta Mallan luonnonpuiston parkkipaikalla helmikuisena lauantaiaamuna. Leiriydyimme pienille järville Juoksavátnjunni-tunturin juurelle. Jäinen telttayö Telttayön päätteeksi lämpimästä makuupussista on aina yhtä vaikeaa nousta ylös, etenkin jos pakkanen hipoo -30 astetta. Maisema hiveli silmiä, ja saimme piirtää omat jälkemme koskemattoman lumen pintaan. Bensakeitintä käytellen saimme yön aikana teltan kattoon kertyneet kuurat sulatettua ja pyyhittyä. Pakkanen kiristyi, ja illan koitteessa taivaalle syttyivät revontulet. Kun risotot ruokatermoksesta oli kauhottu parempiin suihin, jatkui matka tunturikoivikon läpi jyrkkää rinnettä pitkin ylös tunturiin. STO R Rostahytta on avoin tupa Rostojärven luoteiskärjessä. Päivän ensimmäinen etappi oli vajaan kymmenen kilometrin hiihtely Kilpisjärven jään yli Koltalahteen. J U O KSAVÁT N J U N N I horisontissa. Yksinkertaisessa lautamökissä oli kamiina, mutta ei polttopuita. Tukevan aamupalan jälkeen otimme suunnan kohti Pältsastugania, Ruotsin pohjoisinta STF-tunturimajaa. Pian saimmekin todeta vaelluksen ensimmäisen varusterikon tapahtuneen
57 RETKI tammikuu 2025 HIIHTOVAELLUS RAJOJEN YLI H I I H TÄ JÄ Ä hymyilyttää, vaikka edessä on kylmä yö teltassa.
asjávrin porokylän ja rykelmän porosaamelaisten pieniä mökkejä. Meitä ennen tänne oli jo majoittunut neljä belgialaista retkeilijää. Ilta oli tähtikirkas ja tyven, kun virittelimme telttaa järven jäälle. Hiihtoreittimme kulki Dærtan upeassa laaksossa. Auringon laskiessa taivaanranta värjäytyi pastellin sävyihin, ja emme voineet olla ihastelematta silmänkantamattomiin jatkuvia tunturiselkosia. 58 RETKI tammikuu 2025 HIIHTOVAELLUS RAJOJEN YLI Keittimen käyttöä tulee kuitenkin harjoitella etukäteen, koska bensakeittimen huolimaton käyttö voi saada aikaan todellisen vaaratilanteen. Lännen suunnassa näimme Ciev ?. Retkikumppani patisti minut ylös makuupussista ja telttaa kääntämään. Saavuimme Rostojärven pohjoispäähän alkuiltapäivästä, ja täällä pidimme lounastauon. VasIlta sujui rattoisasti tuvan lämmössä keskieurooppalaisten kanssaretkeilijöiden ihmetellessä ahkioidemme sisältöä. Dærtahytta sijaitsee Kalottireitin varrella ja on Øvre Dividalin kansallispuiston hienoimpia tupia. Täältä Kalottireitti kiemurtelee Nannája Jerta-tunturien rinteillä kohti DNT:n Dividalshyttaa. Järven rannalla sijaitseva Stor Rostahytta on viihtyisä, avoin autiotupa ja retkeilijöiden vapaassa käytössä. Heräsimme hyvin nukutun tupayön jälkeen unelmasäähän – tyyntä ja aurinkoista. Aikanaan paikallisen metsästäjän tälle paikalle rakentama kämppä räjäytettiin toisen maailmansodan aikaan taivaan tuuliin. Ilta sujui rattoisasti tuvan lämmössä keskieurooppalaisten kanssaretkeilijöiden ihmetellessä ahkioidemme sisältöä. Naps ja side katkesi Yöllä heräsimme navakkaan tuuleen. V U O M A JÄ R V E N DNT-tuvalla on kodinomainen tunnelma.. Näimme belgialaisretkeilijöiden ohella vaelluksen tähän mennessä ainoat ihmiset – ja koirat, kun etäämmällä tunturin rinteellä ohi viiletti seitsemän koiravaljakkoa. Me sen sijaan jatkoimme suoraan kohti etelää ja pientä tunturijärveä, Beassetjávria, jonne olimme suunnitelleet leiriytyvämme. Nyt porokylässä oli hiljaista – saamelaiset saapuvat Ruotsin puolelta vasta kevään korvilla. Halusimme ottaa päivästä kaiken irti, ja pääsimmekin liikkeelle hyvissä ajoin ripeiden aamutoimien jälkeen. Voimakkaat puuskat riepottelivat tunnelitelttamme kaaria ja tuntui kuin koko majoite olisi lentämässä taivaan tuuliin. Kun aamupalamyslit oli nautittu, lähdimme hiihtelemään kohti etelää navakan tuulen saattelemana. Illaksi hiihdimme DNT:n Dærtahyttalle yöpymään. Sittemmin rakennettu uusi tupa on nykyään Norjan Statskogin omistuksessa, ja tarjoaa todellista luksusta erämaassa
Tunnin aherruksen jälkeen pääsimme jatkamaan unia, ja nyt tuulen suuntaisesti seisova teltta oli vakaa kuin pommisuoja. Järven rannassa seisoo kaksi tupaa, joista uudempaan ja isompaan mahtuu majoittumaan 15 retkeilijää. Löysimme petipaikat pienemmästä tuvasta. Ja se kannatti. Vanhempi – ja viihtyisämpi – tupa majoittaa kymmenen. Epätoivoisina ryhdyimme jälleen kaivelemaan korjaustarvikepussia. Aiempien päivien myräkät tuntuivat imeneen mehut keskieurooppalaisista, jotka olivat yllättyneitä karuista olosuhteista tunturissa. Yllättäen jostain edeltä, puolisoni suunnasta kuului äänekäs kirous. Pihapiirissä ja järven jäällä oli pystyssä useampi teltta, ja tuvissa oli täyttä. Kaivoimme ahkioista laskettelulasit ja virittelimme suunnan kompassiin. Kun yli 20 kilometrin hiihtourakka oli selätetty, saavuimme Vuomajärvelle, joka tunnetaan alueen parhaimpana rautuvetenä. Illalliseksi paistoimme tuoretta taimenta. Reittimme kulki edelleen majesteettisen Rohkunborri-vuoren eteläpuolella jääkauden muovaamassa Yhdistetyn lounasja pilkkitauon jälkeen ahkiomme olivat viiden pullean taimenen verran painavampia. Yhdistetyn lounasja pilkkitauon jälkeen ahkiomme olivat viiden pullean taimenen verran painavampia. Vaikka jämäkät Rottefella Super Telemark -siteet olivat nähneetkin jo hiihtokilometrejä, emme olisi koskaan arvanneet, että näin voisi käydä. Pian jälkeemme tupaan kolisteli norjalainen kalamies Øystein ja hänen jalanjäljissään aiemmin tapaamamme belgialainen porukka. Mono hirtettiin kiinni sukseen kumisella remmillä, ja hiihtelimme viimeiset kilometrit Dividalenin laakson perukoilla sijaitsevalle pienelle autiotuvalle. Pienen pähkäilyn jälkeen tämänkin korjausoperaation toteuttamiseen löysimme tarvittavat materiaalit varusteistamme, ja saimme kuin saimmekin siteen korjattua. Illan suussa tuuli tyyntyi täysin ja kuu lipui esiin pilviverhon takaa. Vaikka pääsimme liikkeelle vasta myöhään aamupäivällä, olimme päättäneet jäädä kokeilemaan kalaonnea pienellä järvellä ennen Altevatnille laskeutumista. Olimme edellisiltana saaneet vinkit hyvistä pilkkivesistä kalabiologina työskentelevältä Øysteiniltä, ja suunnitelleet hiihtoreitin näitä silmällä pitäen. Ilmassa kieppuva pakkaslumi teki näkyvyydestä huonon, vaikka taivas oli kirkas. Seuraavana päivänä ilakoi tunturissa jälleen navakka tuuli. Vaikka olimme aamupäivän aikana edenneet vain joitakin kilometrejä, päätimme jäädä viihtyisälle tuvalle yöpymään. Taimentuuria Hyvin levänneinä heräilimme harmaaseen aamuun. Pihapiirissä on myös pieni lisärakennus, jonne voi majoittua koiran kanssa. Päätimme hiihtää suorinta tietä alas Dividalenin laakson suojaisaan koivikkoon. Laaksossa kantavaa hankea peitti kerros höyhenenkevyttä puuterilunta, ja lumikristallit kimaltelivat puiden oksilla. Belgialaiset kiittelivät vuolaasti Øysteiniä ladun avaamisesta, ja olivat silminnähden huojentuneita lämpimään tupaan pääsystä. Nautiskelimme hiihtelystä talviparatiisilta näyttävässä maisemassa. Tuulen humina kuului jostain ylempää, ja ilmassa leijaili suuria lumihiutaleita. Aamu jatkui hyvin tuulisena. Hieno päivä kruunautui iltanuotiolla tähtikirkkaan taivaan alla. Illan koitteessa hiihtelimme Altevatnin yli Rohkunborrin kansallispuiston rajalle. Tuvan lämmössä pohdimme, olisiko reissun jatkaminen mahdollista, ja kuinka pääsisimme rikkinäisellä suksella edes lähimmälle tielle. Matkalla ohitimme Kistefjell-vuoren, jonka 1 632-metrinen huippu on Øvre Dividalin kansallispuiston korkein kohta. 59 RETKI tammikuu 2025 HIIHTOVAELLUS RAJOJEN YLI tahakoisesti ryhdyimme kaivamaan lumikiiloja teltan ympärille lapioidun lumen alta esiin. Talvilomaviikko oli houkutellut porukkaa tunturiin. Hiihto-olosuhteet olivat kuitenkin mitä parhaimmat ja lähdimme reippain mielin suunnistamaan kohti DNT:n Vuomahyttaa, jonne olimme suunnitelleet majoittuvamme seuraavaksi yöksi. Hiihtokenkää sukseen kiinni painava metalliosa oli napsahtanut poikki. K A L AO N N E A tunturissa.
Luvatusta lumiyrskystä ei näkynyt merkkiäkään – josko ennustus oli sittenkin mennyt pieleen. R O H K U N B O R R I N tunturimassiivin korkein huippu on 1 659 metriä korkea. Nautiskelimme viimeisistä hiihtokilometreistä erämaassa, mutta mieltä jo kutkutteli Abiskossa odottava sauna ja hyvä illallinen. Ennen nukkumaan menoa tilasimme säätiedotteen Garmin inReach-satelliittipaikantimeen. Pakkanen tuntui kireältä, ja hoitelimme aamutoimet vauhdikkaasti. 60 RETKI tammikuu 2025 HIIHTOVAELLUS RAJOJEN YLI suuressa laaksossa. Myrskyssä Abiskoon Kun aamuviideltä kömmimme teltasta ulos, oli taivas lähes pilvetön ja keli oli tyyni. Tuoreessa lumessa oli jälkiä – ahman oli täytynyt kulkea tästä vain hetkeä aiemmin! Kun saavuimme Vággejohkan varteen, olimme vain muutaman kilometrin päässä Ruotsin rajasta. Säädimme herätyksen seuraavalle aamulle viideksi, jotta ehtisimme hiihtää reilun kymmenen kilometrin matkan järvelle ennen mahdollista lumimyräkkää. Meillä oli vielä yksi tunturipaljakka ylitettävänä ennen Torneträskiä. semää. Olimme suksilla jo ennen seitH I I H T E LYÄ jääkauden muovaamassa moreenilabyrintissa. Rohkunborri hehkui illan sinisessä valossa, ja olo oli juhlallinen, kun virittelimme telttaa pystyyn vaelluksen toiseksi viimeisenä iltana. Ennuste lupaili seuraavalle päivälle kovaa tuulta ja lumisadetta. Kun majesteettinen Torneträsk alkoi häämöttää edessämme, ilmaantui horisonttiin tummia pilviä. Saimme hyvän muistutuksen siitä, kuinka nopeasti olosuhteet voivat tunturissa muuttua. Navigointi moreenikukkuloiden muodostamassa labyrintissa oli jännittävää. Hetkessä lumisaderintama vei näkyvyyden kokonaan, ja hiihtelimme kunnon myräkässä viimeiset kilometrit järven ran
Dærtahytta Stor Rostahytta Pältsastugan Kilpisjärvi Koltalahti Dividalshytta Beassetjávri Kistefjell Vuomahytta Altevatnet Torneträsk Rohkunborri Abisko NORJA RUOTSI NORJA RUOTSI SUOMI vaellusreitti vaellusreitti 10 km Abiskon Rohkunborrin Øvre Dividalin kansallispuisto kansallispuisto kansallispuisto. Hiihtäjän ja ahkion mentävä aukko kuitenkin löytyi Vággejohkan itäpuolelta ja lopuksi Orddajohkan länsipuoleta. 61 RETKI tammikuu 2025 HIIHTOVAELLUS RAJOJEN YLI J U N A M AT K A Abiskosta Narvikiin on jo elämys itsessään. Jälkeenpäin ajateltuna ainut vakavampi virhearvio oli tapahtunut kahvin määrässä – kahvi kun pääsi loppumaan jo vaelluksen toiseksi viimeisenä aamuna. Sivilisaation lähestymisestä kertoivat jäällä päristelevät moottorikelkat. Vaelluksen viimeisenä päivänä hiihtelimme jo varsin keväisen tuntuisessa auringonpaisteessa kohti Abiskon kylää Torneträskin jään yli. Kun vihdoin siemailimme tukat takkuisina kylmiä juomia Abiskon kylällä sijaitsevassa hotellissa, oli tunnelma juuri niin juhlallinen kuin aina onnistuneen hiihtovaelluksen jälkeen vain voi olla. Taivaanrannassa välkehtivät Abiskon ja Björklidenin laskettelurinteiden valot – alettiin olla jo todellä lähellä määränpäätä. Jyrkässä, risukkoisessa rinteessä ahkion kanssa hiihtäminen oli melkoista akrobatiaa. taan
62 RETKI tammikuu 2025 SANTIAGO DE COMPOSTELA SANTIAGO DE COMPOSTELA T E KST I JA K U VAT Anu Kiiveri-Sahila Buen Camino Vaellus Santiago de Compostelan kaupunkiin Espanjassa on unohtumaton kokemus, käveli reitin sitten yksin tai ryhmän mukana. SY YS K U U 2023 — SA N T I AG O D E C O M P O ST E L A, E S PA N JA SA N T I AG O de Compostelan reitillä ei tarvitse kävellä yksin. Lähes koko ajan joku kanssavaeltaja kulkee edessä tai takana.
Olin jo pitkään miettinyt, että millaista olisi vaeltaa ikivanhaa pyhiinvaellusreittiä, Santiago de Compostelaa. En yleensä osallistu ryhmämatkoille, sillä kaipaan reissuillani omaa vapauttani mennä ja tulla. Vähän aikaa pohdittuani päädyin Lomalinjan nettisivuille ja kohta matka olikin jo varattuna. Santiago de Compostela eli Pyhän Jaakobin pyhiinvaellusreitti vetää puoleensa matkailijoita ympäri maailman. Osa tekee tämän matkan uskonnollisista syistä, mutta yhä suuremmissa määrin vaeltamaan lähdetään myös omaksi iloksi. Keväällä kummitätini Tuija sitten ehdotti, että miksi emme lähtisi ensikertalaisina ryhmämatkalle. Osa tekee tämän matkan uskonnollisista syistä, mutta yhä suuremmissa määrin vaeltamaan lähdetään myös omaksi iloksi. Santiago de Compostelan vaellus on kuitenkin sen verran vaivaa vaativa ponnistus matkajärjestelyiden suhteen, että taivuin lopulta melko nopeasti valmismatkapakettiin. Reittejä on useita ja niistä suosituin on Ranskan reitti, mikä on myös ruuhkaisin vaihtoehto. Kulkemani Portugalin reitti on toiseksi suosituin ja sen lähtöpiste löytyy Lissabonista, mistä matkaa Compostelaan kertyy hieman yli 600 kilometriä. Minkä reitin valitsisin, missä yöpyisin, olisiko matkalla paljon kanssavaeltajia ja jaksaisinko taittaa matkaa monta päivää peräkkäin kilometritolkulla. Minullakin on ollut niitä monta ja yksi niistä toteutui syksyllä 2023. Toisinaan etsitään itseä, halutaan tutustua kanssakulkijoihin tai kaivataan omaa aikaa ajatella. P Y H I I N VA E L LU S PAS S I I N kerätään leimoja matkan varrelta.Niitä saa muun muassa myyntikojuista, kirkoista ja kahviloista.. K E LTA I N E N nuoli sinisellä pohjalla on varma merkki siitä, että on oikealla reitillä. 63 RETKI tammikuu 2025 SANTIAGO DE COMPOSTELA M eistä jokaisella on omat unelmansa. Reitin varrella kuuluukin niin amerikanenglantia, italiaa, espanjaa kuin saksaakin
Tilaan perinteisen perunamunakkaan, mikä uppoaa nopeasti nälkäisen kulkijan suuhun. Osa kulkee isommissa ryhmissä äänekkäästi keskustellen. Ruokamyrkytys vie jalat alta Toinen vaelluspäivä valkenee kovin sateisena ja synkkänä. Leimoja passiin saa niin kirkoista, kahviloista kuin pienistä kojuistakin matkan varrelta ja niitä on kiva kerätä. 64 RETKI tammikuu 2025 SANTIAGO DE COMPOSTELA On myös suosittua aloittaa vaellus Portosta, mistä matkaa kertyy noin 230 kilometriä. Sitten alkaa sataa, vaikka hetkeä ennen oli ollut mukava keli taittaa matkaa. Tervehdin espanjaksi myös paikallisia, jotka vastaavat iloisina takaisin. Sää alkaa vaihdella oikeastaan saman tien, kun bussi saapuu määränpäähänsä. Jos haluaa virallisen sertifikaatin määränpäästä Santiago de Compostelasta, täytyy kävellä vähintään sata kilometriä. Hullut vesisateessa Saavumme illalla lentämällä Portoon Portugaliin, mistä on bussikuljetus Espanjan puolelle Tuihin. Oma viikon mittainen vaellusmatkani alkaa kuitenkin Tuin kaupungista, Espanjan puolelta. Rouvan letkautukseen on helppo yhtyä tässä kelissä. Loppumetreillä reipas, vanhempi amerikkalaisrouva painelee ohi kävelysauvojen heiluessa. Pakkaan päiväreppuuni sadeviitan, pähkinöitä, vesipullon sekä käteistä rahaa. Puolenvälin tienoilla poikkeamme kahvilaan, jota pyörittää joukko vapaaehtoisia. Lisäksi sää vaihtuu tuon tuostakin, joten sääennusteet voi unohtaa. R E I T I LTÄ on lähes mahdotonta eksyä, kunhan seuraa simpukan ja nuolen kuvia.. Vaikka pyhiinvaelluspassi on vapaaehtoinen, tarvitaan sitä kuitenkin yöpymiseen Albergue -yhteismajoituksissa. Vettä valuvana kuin uitettu koira astelen kahvilaan ja huokaisen helpotuksesta – onneksi tämän päivän kävelyt ovat pulkassa. Reitiltä ei pitäisi eksyä, kunhan vain muistaa seurata keltaisia nuolia sekä tolppia, joissa on simpukankuva sinisellä pohjalla. Pakatessa rinkkaa kannattaakin muistaa, että tämä osa Espanjaa on sateista ympäri vuoden. Askel on vielä keveä ja on kiva tutustua kanssavaeltajiin. Ilmassa on alkuinnostusta ja iloista puheensorinaa. Kävelty matka todistetaan leimoin. Pieni Tuin kaupunki on nopeasti kierretty ja maittavien yöunien jälkeen oppaamme Markku Juustovaara ohjaa meidät lähtöpisteelle katedraalin kupeeseen. Hän toteaa iloisesti, että ”kyllä me ollaankin hulluja, kun ryhdytään tällaiseen” ja jatkaa reippaasti sauvat viuhuen ohi. TO I S I N A A N reitillä on porukkaa ihan ruuhkaksi asti. Etenkin ensimmäisinä päivinä toivotan Buen Camino eli hyvää matkaa jokaiselle ohittamalleni henkilölle. Kauniin hotellimme pihasta avautuu näkymä merelle. Samalla napaan leiman passiini. Reitti kiemurtelee ensin kyläteitä käyden välillä metsän siimeksessä. Välillä on usko loppua, sillä sade ei tunnu laantuvan, eikä ensimmäisen päivän kilometrit millään päättyä. Aurinkoisella säällä maisema olisi varmasti huisin hieno, pohdin. Tuulenpitävän takin alle laitan vain Etenkin aamuisin kulkijoita on lähes ruuhkaksi asti. Oman lisämausteensa matkantekoon tuo pyhiinvaelluspassi, mihin kerätään leimoja matkan varrelta. Kävelen tätini kanssa kovassa vesisateessa peräkanaa seuraten muutamaa reppureissaajaa. Pyöräillen reitin taittavat joutuvat ajamaan 200 kilometriä. Sieltä kilometrejä kertyy määränpäähän 114. Pyhiinvaelluspasseja voi ostaa katedraaleista kahden euron hintaan. Lähes kolmenkymmenen innokkaan vaeltajan joukko suorastaan ampaisee matkaan auringon pilkahdellessa pilvien takaa
Joillakin on käsissään kävelysauvat tai puinen kävelysauva, minkä päässä roikkuu suuri simpukankuori. 65 RETKI tammikuu 2025 SANTIAGO DE COMPOSTELA lyhythihaisen paidan ja se osoittautuu hyväksi ideaksi. Ainakin tämä osa reittiä on melko tasaista muutamaa mäkistä osuutta lukuun ottamatta. En kuitenkaan ajatellut ottaa bussikyytiä, vaan kävellä sisukkaasti suunnitellut päivämatkat. Etenkin aamuisin kulkijoita on lähes ruuhkaksi asti. Ryhmämatkalla parasta on matkajärjestelyjen lisäksi se, että bussi päivystää muutamissa paikoissa matkan varrella. Hikoilen ja palelen vuorotellen. Majoitumme aivan kaupungin ytimessä, joten minulla on ilta aikaa tutustua erääseen Galician viehättävimmistä vanhoista kaupungeista. Jonkin aikaa käveltyäni tunnen oloni huonoksi, eikä mene aikaakaan, kun tunnen tarvetta oksentaa. Toisilla on selässään rinkat, jotka näyttävät painavilta. Selviän kuitenkin ensimmäiselle kahvilalle, jossa joudun ryntäämään vessaan. Jos siis väsy yllättää tai kenkä hiertää, voi hypätä bussin kyytiin tai vaihtaa kengät. Liikenteessä tuntuu olevan niin vanhempia henkilöitä kuin parikymppisiäkin. Loppupäivä menee sängyssä maatessa ja selviytyessä. Seuraavana aamuna vaellus alkaa tutulla tavalla seuraten simpukkamerkkejä Pontevedran mukulakivisillä kaduilla. Yhteinen illallinen jää luonnollisesti väliin, sillä en voi kuvitellakaan laittavani mitään suuhuni. Minun on vain pakko luovuttaa ja kaadun bussiin reporankana. Galician aluetta kutsutaankin nimellä Galicia verde eli vihreä Galicia. Olen voinut vahvemminkin, mutta pääasia on, että pääsen kävelemään. S U U R I N O SA reitin kulkijoista kuljettaa tavaransa selässään koko matkan ajan. Vaikka matkalla on säännöllisen epäsäännöllisesti taukokahviloita, ei niihin tule pysähdyttyä. × Sää Galician alueella Espanjassa on erittäin vaihteleva ja sateinen ympäri vuoden. Kaupunki on tunnettu lukuisista silloistaan, joista yksi ylitetään aamuauringon paistaessa täydeltä terältään. Puhelimeen voi myös ladata Camino Assist -sovelluksen. Pellolla aasi piehtaroi aitauksessaan ja toisella pientareella näkyy lehmiä. Tiedä & mene × Pyhiinvaeltajille tarkoitettujen majatalojen (albergue) majoituksia ei voi varata etukäteen. × Jos olet omatoimimatkalla, voit tilata yöpymispaikastasi kuljetuksen varusteillesi seuraavaan majapaikkaan, jolloin selässä ei tarvitse kantaa suurta määrää varusteita.. Koska edellisen päivän lenkkarit ovat yhä märät, otan käyttöön toiset kengät. Harmittelen viheliäistä tuuria, sillä kyllä tässä säässä kelpaa matkaa taittaa. × Portugalin reitille pääsee lentämällä Portoon. × Reitiltä on lähes mahdotonta eksyä, sillä se on hyvin merkitty ja aina löytyy joku kanssakulkija, jolta voi kysyä apua. Sää on ensimmäistä kertaa aurinkoinen. Onneksi perillä Pontevedrassa aurinko näyttäytyy ja voin vetää mekon ylle. Lasken lopulta metrejä, sillä tiedän bussin odottavan tien poskessa. Vaeltamaanhan tänne on tultu, eikä bussissa makoilemaan, tuumaan. Eilisestä viisastuneena vedän jalkaani lyhyet trikoot pitkien sijaan. Simpukkavaeltajat Toiveeni on kuultu, sillä pääsen muun ryhmän tavoin matkanpäälle heti aamusta. Niihin pääsee saapumisjärjestyksessä näyttämällä leimapassia ja niissä voi majoittua yhden yön. Laitan merkille, että mitä lähemmäs Santiago de Compostelaa tullaan, sitä enemmän matkalla näkyy vaeltajia. Kortti käy kyllä useissa paikoissa, mutta ei kaikkialla. × Suomesta ei kannata raahata mukana pähkinöitä ja muuta pikkupurtavaa, vaan niitä voi ostaa paikallisista kaupoista. Vaikka ei olekaan helle, pahentaa auringonpaahde jo ennestään heikkoa oloa. Paino selässä tuntuu, kun päivämatkaksi muodostuu noin 20– 30 kilometriä. Olo on todella kuvottava, sillä epäilen saaneeni ruokamyrkytyksen. Yön pimeinä tunteina valvon ja toivon, että olotila kohentuisi seuraavaan päivään mennessä ja voisin taas jatkaa matkaa. Ne ovat vaatimattomia yhteismajoitustiloja ja suosittuja edullisen hintatason vuoksi. × Pidä mukana käteistä rahaa pieninä seteleinä. En kuitenkaan pysty keskittymään kuin askeleiden ottamiseen. Minun olisi mahdollisuus astua bussiin, mutta päätän jatkaa kävelyä pahan olon helpotettua
Aurinkokin innostuu paistamaan vihdoin. Atlantti Santiago de Compostela Tui Portugali Espanja vaellusreitti Pontevedra Padrón 20 km. Jossain paimen hoputtaa vuohia ylittämään tietä. Itse koen reitin hiljentymisenä ja nautin suunnattomasti yksin kävelemisestä. Reitti kiemurtelee läpi maalaiskylien kukkojen kiekuessa pihoilla. Viimeiset kilometrit ovat suorastaan tuskalliset. Osa kulkijoista kävelee reippaasti ohi iloisesti keskustellen. Kaupungin kujilla on tunkua, kun lopulta saavun suurelle aukiolle. Jalat tuntuvat toipuvan hyvin yön aikana edellisen päivän koettelemuksista ja koen olevani taas oma energinen itseni. Huokaan epäuskoisena: niin tosiaan, minäkin sen yli sata kilometriä kuljin ja tein unelmistani totta. 66 RETKI tammikuu 2025 SANTIAGO DE COMPOSTELA Simpukankuoria roikkuu myös repuissa ja samaisia symboleja näkyy niin t-paidoissa kuin sadeviitoissakin. Neljäs ja samalla toiseksi viimeinen kävelypäivä tuntuu ehdottomasti eniten jaloissa. Viimeinen pätkä Padronista Santiago de Compostelaan on ehkä vaelluksen kaunein. P E R I L L Ä Santiago de Compostelan kaupungissa on hymy herkässä: minä tein sen. Sileäkivistä metsätietä reunustaa vanhat luonnonkivistä kootut aidat ja jo sammaloituneet puunrungot. Viimeiset kilometrit ennen Santiago de Compostelaa on loivaa ylämäkeä. Joka puolella kasvaa murattia, joka on kietoutunut puiden oksille. Kurkkaan suurilehtisen, viiniköynnökseltä näyttävän kasvin alle ja sieltä löytyy yllätys: suuria, karvaisia kiivejä poikineen. Lysähdän hotellin sängylle täysin uupuneena, mutta onnellisena. On kuitenkin mukava tietää, että jossain edessä tai takana on paljon muitakin vaeltajia ja meillä kaikilla on yhteinen päämäärä. Tuntuu kuin matkalla olisi oltu jo pitkään, mutta toisaalta olo on surullinen: tänään se päättyy. Itse koen reitin hiljentymisenä ja nautin suunnattomasti yksin kävelemisestä. Toiset juhlivat villisti ja osa vain ihailee mahtavaa katedraalia sen koko loistossaan. Kaunis reitti katedraaliin Viimeisenä päivänä ilmassa on lopun alkua. Kaunein kohta osuu metsätielle, missä löytyy pätkiä vanhoista kivipoluista. Viiniköynnöksiä näkyy myös tuon tuosta, samoin appelsiinija sitruunapuita. Reittimerkkejä ei enää kaupungissa näy, mutta kanssavaeltajien reppuja on helppo seurata. Siinä se nyt on, Santiago de Compostelan katedraali, päätepiste. Valitettavasti mukana on myös ryhmiä, jotka puhuvat äänekkäästi muista välittämättä. Osa ihmisistä itkee onnesta, osa istuu täysin uupuneena keskellä aukiota
varusteet 68 1 2025 PIDETÄÄN KOTIMAISET KENGÄT MUODISSA! Työmerkin talvikengät s. 70 NRO ” 67 RETKI tammikuu 2025 PRIMUK SEN UUSI KEITINS ETTI
Uusi kaasukeitin on sen voittaman ISPO-palkinnon saatesanojen mukaan Primuksen kaikkien aikojen tuulenkestävin, vakain, luotettavin ja tehokkain kokonaisuus. Ulti Stoven poltin poikkeaa "perinteisistä" kaasukeittimistä siinä, että sen liekkipinta muistuttaa enemmän keraamista keittolevyä, kuin pistemäisenä ja kehänä palavaa kaasupoltinta. VARUSTEET. Liekin tasaisuus taas on ensiluokkainen, johtuen aikaisemmin mainitusta rakenteesta, jossa liekki palaa matalana ja leveänä. Kaasupatruuna tulee erillisen letkun päähän, jossa siinäkin on eräänlainen jalka ylösalaisin käännetylle kaasupatruunalle. Keitin seisoo esiin taittuvien jalkojen varassa. Testasimme nyt kauppoihin saapuneen keittimen prototyypin ennakkoon. 68 RETKI tammikuu 2025 VARUSTEET T E KST I JA K U VAT Benjamin Hokkanen Hiljainen raketti Primuksen uutta Ulti Stove System -kaasukeitintä markkinoidaan muun muassa tehokkaimpana ja tuulenkestävimpänä keittimenä. On tehokkaampaa katsoa, mihin keittimen laskee. Kävimme läpi väittämät. Toki tälläkin ratkaisulla on rajoitteensa, mutta harvaa kiinnostanee kantaa teleskooppijalkaista keitintä mukanaan. Kun poltetaan kaasua kylmällä kelillä tai kaasupatruuna on melko tyhjä, P R I M U S Ulti Stove System -keitinkokonaisuus palkittiin toissa kesänä ISPOpalkinnolla. Paikalleen asettuva kattila ja kolmijalkainen keitin pysyvät korkeuteensa nähden hyvin pystyssä. Keitintä sanotaan vakaimmaksi Primuksen tuotoksista. Polttimen liekin pinta-ala muodostuukin hyvin suureksi ja matalaksi. Väittämien arviointia Keitintä voi lähteä tarkastelemaan ISPO-palkinnon saatesanojen kautta. Tämä ratkaisu tuottaa tasaisen oranssin liekin ja sininen liekki puuttuu kokonaan. Tällainen liekki ei ole yhtä herkkä tuulelle kuin pistemäinen liekki, joka palaa kovalla röhinällä, kunnes tunturin tuuli vie sen mennessään. Yhdistettynä Ulti Stove Systemin kattilaan, jonka alareuna asettuu vielä varsin syvälle liekin päälle, ratkaisu pärjää hyvin tuulta vastaan. Vakauden voi toki käsittää monella tapaa: puhutaanko nyt siitä, miten keitin pysyy pystyssä vai kuin” ka tasaisen liekin se tuottaa. B ensakeitin sen olla pitää!” lienee ollut ajatus, jota Primuksen uutta Ulti Stove System -keitinkokonaisuutta suunnittelemaan lähdettäessä on haluttu haastaa
69 RETKI tammikuu 2025 VARUSTEET voi esiintyä "räkimistä", jollain keitin palaa välillä humahtaen ja lepattavammalla liekillä. Aivot nyrjäyttävän jumpan sijaan voidaan todeta, että 3 000 wattia sivuaa Primuksen tehokkainta kaasukeitintä, ja näin ollen väittämä tehokkuudesta wattien osalta pitää paikkansa. Monimutkaista asiaa voi yrittää yksinkertaistaa hieman. Keittimen tiedoissa sen ilmoitetaan tuottavan 3 000 wattia. Kattilan pohjasta löytyvät rivat auttamaan hyödyntämään keittimen lämpöä entistä tehokkaammin. Prototyypistä löytyi esimerkiksi esiin nostettavat tuet, joiden avulla keittimen kanssa saattoi käyttää muutakin kuin Primuksen omaa kattilaa. P R I M U S Ulti Stove System -keitinkokonaisuus pakkautuu näppärästi sisäkkäin kattilan sisään. Jos erityisesti kevytretkeilijöiden suosiossa oleva 25 grammaa painava kiinalaisvalmisteinen BRS 3000T -keitin onnistuu ainakin kesäoloissa toimimaan varsin varmasti, lienee myös Primuksen lippulaivamallin kohdalla pakka kasassa. Esimerkiksi suositun MSR Pocket Rocket 2 -keittimen ilmoitettu teho on 2 400 wattia. Mihin tätä sitten vertaan. Muita pieniä muutoksia tehtiin muun muassa kattilan kannen kahvan materiaaliin, joskaan näillä muutoksilla ei käyttäjän kannalta ole suurta merkitystä. Tukien puute toki naittaa käyttäjän Ulti Stoven ekosysteemiin, vähän kuin kuin teknologiafirma yrityksensä lisälaitteisiin konsanaan. Letkun ansiosta ylösalaisin käännettävissä oleva kaasupatruuna ja leveä polttimen pinta-ala pitävät liekin tasaisena. Keittimen ominaisuudet tuntuvat tietyllä tapaa kilpailevan bensakeittimen kanssa. L A A JA polttimon pinta-ala auttaa keitintä kestämään tuulta. Keittimessä on toki letku, jonka kuntoa on syytä seurata aika ajoin, kuten Pyhän kaasukeitinräjähdys syksyllä osoitti. Tuotantomallista kyseiset tuet päätettiin jättää rämisevän äänen takia pois. K E I T T I M E N oman kattilan pohjasta löytyvät rivat auttavat hyödyntämään keittimen tehoja entistä paremmin. Kyseessä on kuitenkin varsin erityinen tuote, josta ei varmastikaan ole povattu markkinakuningasta, vaan ennemminkin luotettavaa spesialistia. Kun kaikki energia menee lämmittämiseen, karkeasti voi ajatella, että kun teho tuplataan, keittoaika puolittuu. Vesi kyllä kiehuu tällä keittimellä! Oma kokemus keittimestä Testaamamme keitin oli vielä prototyyppi ja pari asiaa keittimessä muuttui tuotantomalliin. Viimeinen superlatiivi ISPO-palkinnon yhteydessä on tehokkain. Keitin on toki optimoitu sarjan omalle kattilalle ja ne ovat näin ollen se järkevin parivaljakko. Keitin on yllättävän hiljainen. Tilaa keittimen lisäksi jää myös kaasupatruunalle.. Ulti Stove Systemin hinnat alkavat reilusta 300 eurosta. Se kuitenkin yleisesti ottaen voidaan sanoa, että maailman yhden johtavimman retkikeitinvalmistajan lippulaivamallin voi olettaa toimivan suhteellisen tasaisella varmuudella. Watti tarkoittaa kuinka monta lämpöenergiayksikköä siirretään veteen per sekunti. Luotettavuutta on näin lyhyellä testillä vaikea mennä arvioimaan kovinkaan, no, luotettavasti. Tuotantokappaleista esiin käännettävät kattilan tuet jäivät pois, joten kahvipannua on turha yrittää käyttää keittimen kanssa. Toki kaasu polttoaineena asettaa käytölle omia rajoitteitaan, mutta muutoin tässä on luotettava keitinvaihtoehto niihin kaikkein haastavimpiin oloihin. Liekö syynä laajemmalle jakautuva liekki, mutta kaikkein rajuin röhinä uupuu Ultista. Muuttujia on kuitenkin valtavan monta, kuten käytettävä kattila, veden alkulämpötila, korkeus merenpinnasta... Se on paljon retkikeittimestä
Kengästä on saatavilla kahta versiota: ruskea nupukkinahkainen malli ja musta polyuretaani-pinnoitettu nahkainen malli. VARUSTEET. Tuomio vetoketjusta on siis seuraava: S I E V I N Routa XL -kenkiä on nyt testattu kahtena talvena. Molemmat mallit ovat Sievin mukaan saaneet vettäja likaahylkivän käsittelyn. Vetoketju on myös mahdollista vaihdattaa suutarilla, mikäli sen onnistuisi rikki saamaankin. Vetoketju kyllä kieltämättä helpottaa ja nopeuttaa kenkien jalkaan pukemista. Jos jaVARUSTEET lassa on kovin eri paksuinen sukka, kuin jollainen jalassa nauhat on solmittu sopivalle kireydelle, voi nauhojen kireyden säätäminen tulla tarpeeseen. 70 RETKI tammikuu 2025 VARUSTEET T E KST I JA K U VAT Benjamin Hokkanen Työmerkin talvikengät Sievin Routa XL -talvikengät ovat kulkeneet jalassa nyt kahtena talvena. Onnistuneiden, kotimaisuutta huokuvien kenkien erikoisin puoli lienevät ylipitkät nauhat, joille ei oikein keksi järkevää selitystä. Jalka sisään ja vetoketju kiinni; nauhat ovat sopivalla kireydellä valmiiksi. Vetoketjun alla on ylös asti tuleva nahkaläppä, joka estää roskia tai kosteutta pääsemästä kengän sisään. Saimme toimitukseen viime talvena testiin Routa XL -kengät. Läppä taittuu onneksi huomaamattomasti nilkkaa vasten, eikä sitä huomaa kenkää käyttäessä. Routa XL -kengät eroavat merkittävimmin suurimmasta osasta retkeilykenkiä nilkan vetoketjun osalta. Oma kokemukseni on, että vetoketju kuuluu hajoamisherkimpiin komponentteihin. K otimainen Sievi tunnettaneen parhaiten työjalkineistaan. Itse suhtaudun aina varauksella hajoamisherkkiin osiin vaatteissa ja varusteissa. Miten kotimaiset talvimaiharit ovat suoriutuneet. Helppoahan tämä vetoketjun käyttö on, eikä Sievin suomalainen käsityö vaikuta kovin herkästi hajoavan. Nahkaisen kengän vedenkestävyyttä voi toki muutenkin parantaa kenkää vahaamalla ja aktiivisesti huoltamalla. Itse vetoketju on metallihampainen ja varsin tukevaa tekoa. Ensisijaisesti talveen suunnitellulle jalkineelle hylkivyyskäsittely on varsin riittävä. Sanottakoot nyt tässä yhteydessä, että kertaakaan eivät varpaat ole kahden talven aikana kengissä kastuneet. Helppoa vai hajoavaa. Kahtena talvena jalassa kulkeneet kengät on nyt testattu varsin perusteellisesti
Pisteet Sieviin. Kokonaisuutena kengät toimivat oikein hyvin talviretkeilyssä. Kenkä on myös suhteellisen vaatimattomasta eristeestään huolimatta yllättävän lämmin, koska jalkaterään ja erityisesti varpaille jää ilmatilaa lämmittämään. F L E XST E P-P O H JA N kuviointi on lumella hyvin pitävä. Kotimaista kiitos! Retkeilyjalkineiden valmistaminen tapahtuu pääosin Aasiassa, vaikka esimerkiksi perinteisiltä saksalaisvalmistajilta löytyykin tehtaita ympäri Keskija Itä-Eurooppaa. Jalan alla Päältä nahkaa, nauhoja ja vetoketjusaumoja. Kuvioinnissa on haettu jotain hieman auton kitkarengasta muistuttavaa. Kenkien FlexStep-pohja pitää hyvin lumella. Sievin valikoimasta löytyy myös esimerkiksi erinomaisia kumisaappaita retkeilijälle. Sievi myös lupaa pohjan säilyttävän joustavuutensa kovallakin pakkasella. R O U TA XL -mallin lesti on leveämpi, mikä tarkoittaa enemmän tilaa varpaille, mutta myös lämpimämpiä varpaita, koska ilmalle jää tilaa.. Koon 43 kengissä on ruhtinaallisesti tilaa verrattuna moneen muuhun merkkiin. Sievin Routa XL on osa tärkeää jatkumoa, jossa osaamme vielä valmistaa kotimaassa jotain niinkin oleellista kuin jalkineet. Sievi Routa XL -kengät valmistetaan Suomessa ja tuotteella on kotimaisuudesta kertova Avainlippu-merkintä. Entäs kengän ehkä se kaikkein oleellisin osa eli pohja. Joku tykkää varpaille jäävästä tilasta, joka mahdollistaa jalkaterän luonnollisen asennon. Retkeilijän jalkaan ei siis ole hirveästi tunkua Suomessa valmistettujen jalkineiden osalta. Suomalainen valmistaja on tehnyt kengät "suomalaiseen jalkaan" ja ulkoasultaan siistille talvimaiharille riittää käyttöä myös retkeilyharrastuksen ulkopuolella. Ne toki mahdollistavat kengän sitomisen väljästi vaikka vähän turvonneempaankin nilkkaan, mutta suurelle osalle käyttäjistä nauhat ovat niin pitkät, että ne on sidottava tuplarusetille. Se, onko reilu tila hyvä vai huono asia, on käyttäjäkohtainen mieltymyskysymys. Pidetään kotimaiset kengät muodissa! K E N K I E N sisäsyrjällä kulkeva vetoketju nopeuttaa kenkien pukemista, mutta samalla se lienee kengän heikoin kohta. Kengän nauhat ovat kuluvaa tavaraa, joten ne voi uusimisen yhteydessä vaihtaa lyhyempiin. Routa XL -kenkien nimeen asti kulkeutuva XL-lesti on varpaiden kohdalta varsin reilu. Omaan hobittijalkaani XL-lesti tuntuu oikein hyvältä. Sievi lupaa pohjan pysyvän joustavana myös kovalla pakkasella, eikä tähän väitteeseen voi kauhean paljon vastaan sanoa oman kokemuksen perusteella. Kenkien tärkeimpiin ominaisuuksiin kuuluu niiden kotimainen alkuperä ja kerron nyt miksi. Suomessa valmistettujen kenkien hinta on 229 euroa ja tarjouksesta kenkiä saa tätäkin edullisemmin. Toisen jalassa kenkä voi tuntua kolholta ja "kumisaapasmaisen" tilavalta. Loputtomat nauhat Kengät jalkaan vetäessä vetoketjun lisäksi huomio kiinnittyy hämmästyttävän pitkiin nauhoihin. 71 RETKI tammikuu 2025 VARUSTEET se helpottaa käyttöä ja on tehty niin, ettei se aiheuta kenkien lopullista käyttökelvottomuutta, vaikka joskus päätyisikin syystä tai toisesta hajoamaan. Mitään kovin selkeää syytä pitkiin nauhoihin on vaikeaa keksiä, kenkiä kun on vaikea nauhoittaa mitenkään kovin monella tavalla
Olemme maininneet testin tuotekohtaisissa arvioissa, jos takin koko mielestämme poikkeaa yleisistä mitoista. Testin kevytvanutakeista Halusimme testiin takkeja, joita voi käyttää sinällään päällystakkina ja välikerroksena lisälämpöä tuomassa, vaikka kuoritakin alla. Molempia voi käyttää sinällään ja molemmat mahtuvat kuoritakin alle. Topattujen takkien tärkein tehtävä on lämmittää, eli pitää ihmisen kehon tuottama lämpö takin sisällä. Osa huputtomista malleista on saatavilla myös hupullisena versiona ja päinvastoin. Tähän Retki-lehden numeroon testattiin keinokuituisia kevyttoppatakkeja. Useilla ulkoilubrändeillä on erilaisia vastuullisuusja jäljitettävyyskäytäntöjä untuvan vastuullisuuden varmistamiRetkeilijä laittaa päälleen useimmiten kevyttoppatakin, joka on ehkä kaikkein monikäyttöisin vaatekappale Suomen ilmastossa.. Untuvaa eettisempi vaihtoehto. Paksuhkon ja todella lämpimän, kuten Fjällrävenin Expedition-sarjan takin, vai kevyen ja huomaamattoman, kuten Patagonian klassikon Nano Puffin. Se lämmittää niin viileänä juhannusyönä Sodankylässä, syysretkellä Salamajärvellä kuin työmatkalla talvisen Tampereen kaduillakin. Untuva oli ennen selkeä ykkönen, mutta viime vuosina keinokuitu on kirinyt rinnalle. Siinäpä vahva suomalainen sana, joka on ainakin tämän lehden lukijoille tuttu. 72 RETKI tammikuu 2025 TESTISSÄ KEVYTVANUTAKIT T E KST I Benjamin Hokkanen & Petri Laine K U VAT Benjamin Hokkanen Toppaa päällä, toppaa alla Kevyttoppatakki on monikäyttöinen vaatekappale, jollainen löytyy useimpien retkeilijöiden repusta. Hupun tarve riippuu takin käyttötarkoituksesta ja omista mieltymyksistä. Monikäyttöisyys kun on yksi kevytvanutakin suosion syitä. Yhdysvaltalaisia Patagoniaa ja Marmotia lukuun ottamatta testin takit ovat eurooppalaisilta merkeiltä, vaikka ne toki valmistetaan Aasiassa. Testitakeissa on suuriakin eroa erityisesti lämpimyyden suhteen. Kun takkia käytetään välikerroksena, voi huppu tuntua turhalta möykyltä niskassa, etenkin jos päällimmäisessä takissakin on huppu. Kaksi testin merkeistä on kotimaisia, Halti ja Varustelekan Särmä, joka on ilahduttavasti valmistettu EU:ssa. Kovin vanha keksintö toppis ei kuitenkaan ole, sillä ennen sotia päälle laitettiin lähinnä villaa ja nahkaa. Untuvatakkien täytemateriaali on eläinperäistä, ja se saadaan lähtökohtaisesti hanhista tai ankoista. Retkeilijä laittaa päälleen useimmiten kevyttoppatakin, joka on ehkä kaikkein monikäyttöisin vaatekappale Suomen ilmastossa. Nettikauppojen kulta-aikana voi eri merkkien kokojen vertailu olla vaikeaa. T oppatakki. Untuva on myös erinomainen materiaali, mutta teknisissä kuiduissa on viime vuosina tapahtunut sellaista kehitystä, että niihin kannattaa perehtyä. Toisaalta viimassa ja pakkasessa huppu tarjoaa mukavasti lisälämpöä. Ulkoilijalla on valinnanvaraa, kun hän miettii millaisen kevyttoppiksen hankkisi. Ensimmäiset untuvatakitkin Joutsen valmisti vasta vuonna 1966. Testin kymmenestä takkimallista kuudessa on huppu ja neljässä ei. Siitä pitää huolta kankaiden väliin jäävä täyte
Vastuullisuusstandardeista huolimatta on hyvä muistaa, että toisin kuin vaikka villan kohdalla, untuvasta luopuva eläin heittää henkensä, jotta meillä olisi takissa mukavan lämmintä. Kuvassa testin paksuin takki, Fjällräven Expedition Mid Winter Jacket ja ohuimmasta päästä oleva Rab Xenair Alpine Light Insulated Jacket. 73 RETKI tammikuu 2025 TESTISSÄ KEVYTVANUTAKIT Vertailussa mukana Fjällräven Expedition Mid Winter Jacket Haglöfs L.I.M Mimic Hood Haglöfs Mimic Alert Hood Halti Neon Kevytvanutakki Jack Wolfskin Routeburn Pro Ins Jkt Marmot Novus Hoody Patagonia Nano Puff Jacket Rab Cirrus Alpine Insulated Jacket Rab Xenair Alpine Light Insulated Jacket Särmä TST L3 Lämpötakki T E STAS I M M E kymmenen erilaista kevytvanutakkia. Melko raadollista, mutta näin se menee.. seksi. Se on jo paljon enemmän kuin vaikka pikamuotibrändien tai kaikkein suurimman untuvan käyttäjätahon, sisustusja petivaatevalmistajien kohdalla. Paksummat takit menevät kuoritakin päälle, ohuemmat taas näppärästi kuoren päälle
Toisaalta ohut, laadukkaalla polyesterillä topattu takki on lämpimämpi kuin ohut edullisemmalla untuvalla täytetty takki, koska pieni määrä untuvaa voi valua väärin paikkoihin. Vanutäytteisten takkien kohdalla tilanne ei usein ole yhtä kriittinen. TÄ M Ä voi olla kevytuntuvatakille kohtalokas hetki. Haglöfsin takeista vasemmanpuoleinen Mimic Alert Hood on mattapintainen ja oikeanpuoleinen L.I.M Mimic Hood kiiltäväpintainen. Keinokuitu mahdollistaa myös sellaisten päällikankaiden käytön, jotka untuva läpäisisi. Osassa takkeja kierrätysaste on sata prosenttia. Vielä ei siis olla aivan untuvan tasalla. Tunnetuin on tuo mainittu PrimaLoft, joka kehitti jo vuonna 1985 Yhdysvaltain armeijalle materiaalin, joka lämmittäisi kuin untuva, mutta sietäisi kosteutta paljon paremmin. Öljypohjaisuus ja materiaalien ikuisuus, ei niin miellyttävässä merkityksessä, on kuitenkin tiedostettu alan valmistajien keskuudessa. Arkikäytössä untuvan ja keinokuidun eroja tuskin huomaa, mutta jos on tarkoitus vaikkapa hiihtovaeltaa kylmissä oloissa, on paksu untuvatakki erinomainen valinta. Eristemateriaaleilla on monia nimiä ja monia valmistajia. Keinomateriaalien kehitys on melko vauhdikasta, ja esimerkiksi PrimaLoft Bio -eriste on polyesteriä, joka ei jää maaperään tai vesistöön ikuisiksi ajoiksi, vaan hajoaa kuten biopohjaiset materiaalitkin. Nyt seuraa kuitenkin hyviä uutisia! Kaikkien testin takkien eriste on valmistettu ainakin osittain kierrätetystä polyesteristä, joka on useimmiten saatu muovisia pulloja kierrättämällä. Ympäristön kannalta se ei ole kuitenkaan ole niin putipuhtoinen ja hyvä materiaali, sillä se on öljypohjainen. Ankkoja ja hanhia kohtaan ystävällisemmän keinokuitutäytteen täytynee siis olla parempi vaihtoehto. Onhan polyesteri erinomainen materiaali keveyden, kestävyyden ja vedenhylkivyyden vuoksi. Onko keinokuitu untuvan veroista. Kaikkien testin takkien eriste on valmistettu ainakin osittain kierrätetystä polyesteristä, joka on useimmiten saatu muovisia pulloja kierrättämällä.. Varsinkin laattamainen vanu, kuten kuvan Marmot Novus Hoody -takissa, ei purkaudu mahdollisesta repeämästä untuvan tavoin karkuun. 74 RETKI tammikuu 2025 TESTISSÄ KEVYTVANUTAKIT M AT TA A vai kiiltoa. Omilla sivuillaan PrimaLoft ei väitä, että materiaali olisi untuvan veroista lämmittävyydessä. Lämpimänä pysyminen topatulla vaatteella vaikuttaa siis vaativan joka tapauksessa jonkinlaisia myönnytyksiä
Untuvatakeissa kankaan kestävyys on tärkeää siksi, etteivät untuvat ja niiden mukana olevat höyhenet riko kangasta. Vanutäyte mahdollistaa eri päällikankaat Toppatakkien kangas on yleensä ollut kiiltävää ja hieman kovan tuntuista polyamidia eli nailonia. Näissä takeissa on useimmiten samanlainen kiiltävä kangas kuin untuvatakeissa. Jo hetken roikuttamisen jälkeen valtaosa vedestä on rutistettavissa irti vaatteesta sen valuttua helmaan tai hihansuihin. Tämä ero on merkittävä etenkin nykyisin, kun talvista on tullut kosteampia ja lämpötilat sahaavat edestakaisin. Keinokuitutäyte helpottaa myös takin puhtaana pitämistä, sillä takkia voi pestä huolettomammin kuin untuvatakkia. Selkeä ero untuvan ja keinokuidun välillä on myös se, mitä tapahtuu jos, tai kun, ulkokankaaseen tulee repeämä. Keinokuituisissa takeissa valinnanvaraa on enemmän. Märkä untuva menettää kykynsä lämmittää, kun taas keinokuitujen eristävyys säilyy märkänäkin.. Selkein indikaattori keinokuitujen kehityksestä on nähtävissä makuupussien puolella, missä synteettisellä kuidulla eristettyjen pussien pakkauskoko on tullut jatkuvasti alas. Eristemateriaali voidaan lisätä takin sisään myös levynä, jolloin eriste on tasaista kaikkialla, eikä erillisiä lokeroita tarvita. Perinteisesti eristemateriaali on koneellisesti puhallettu takin sisään erillisiin lokeroihin, joita on eri kokoisia ja eri muotoisia. Siinä missä vuosituhannen vaihteessa nollakelin keinokuitupussia sai työntää melkein kottikärryillä, pujahtaa se nyt rinkkaan lähes yhtä näppärästi kuin alemman fillpowerin omaava untuvapussi. Untuvaa pöllähtää takista ulos lumisateena, kun taas keinokuitu pysyy lähtökohtaisesti hyvin takin sisässä. Laadukkaat täytteet eivät keräänny samalla tavalla paakuiksi kuin untuva, joten takin uudelleen käyttöön saaminen ei vaadi käsityönä tapahtuvaa untuvaklönttien aukomista. H A LT I N Neon Kevytvanutakki kerää kiitosta erityisesti hyvin istuvien hihansuidensa ansiosta. Kevytvanutakki myös kuivuu pesun, tai muun kastumisen, jäljiltä todella nopeasti. Takin kangas on silloin usein mattapintaista polyesteriä. Märkä untuva menettää kykynsä lämmittää, kun taas keinokuitujen eristävyys säilyy märkänäkin. Sen kyljissä olevat joustopaneelit parantavat takin hengittävyyttä. Riittävän napakka hihansuu välikerrokseksi suunnitellussa takissa pitää hihat paikoillaan kuoritakkia sen päälle pukiessa. 75 RETKI tammikuu 2025 TESTISSÄ KEVYTVANUTAKIT JAC K WO L FS K I N I N Routeburn Pro Ins Jkt on suunniteltu aktiiviseen toimintaan. Siksi ulkokangas on käsitelty vielä untuvankestäväksi. Kosteuden sietämisessä keinomateriaalit ovat sitten rutkasti untuvaa parempia. Puolet testin takeista on topattu levyn muodossa olevalla eristemateriaalilla
Ohuempien kerrosten kohdalla tilanne alkaa kuitenkin olla toinen.. Tämän testin takkeja ei ole tehty talvipakkasessa seisoskeluun. Välikerroksena käytettäessä puutetta ei juuri tule huomanneeksi, mutta päällimmäisenä käytettynä taskuista olisi suurimmalle osalle käyttäjistä hyötyä. Olenko kuumakalle vai palelija. Ohuempien kerrosten kohdalla tilanne alkaa olla toinen. O H U T kevytvanutakki on usein riittävän hengittävä käytettäväksi vaeltaessakin. Haluanko osasen kerrospukeutumiseen vai takin, jonka päälle vetäessä minun on heti lämmin. Takkikaupoille suuntaavan onkin hyvä puntaroida tarpeitaan. Onko takki päällä myös liikkuessa vai ainoastaan leirissä. Lisäksi ohuempien takkien käyttötapa suosii usein keinokuitua. Vaikka säätöominaisuuksia tässäkään hupussa ei ole, oli se silti testaajien mieleen. Ne ovat ympärivuotisia vaatteita, joiden käyttötarkoitus vaihtuu vuodenaikojen mukana. Paksuissa toppatakeissa untuva on edelleen ykkönen. Paksuissa toppatakeissa untuva on edelleen ykkönen. 76 RETKI tammikuu 2025 TESTISSÄ KEVYTVANUTAKIT Ajateltavaa takin valintaan Keinokuitutäytteessä on siis selvät hyvät ja huonot puolensa. R A B Cirrus Alpine Insulated Jacket oli testin ainoa takki, jonka hupussa on lippa. Huppu vai ei huppua. Kuvassa Patagonian Nano Puff Jacket. SÄ R M Ä N TST L3 Lämpötakista löytyy vain yksi tasku. Untuvatäytteiset takit tuppaavat imemään kosteutta, jolloin untuvat paakkuuntuvat ja menettävät eristävyyttään. Painoero untuvaja keinokuitutäytteen välillä kapenee, mitä vähemmän takkiin eristemateriaalia tarvitaan. Lista jatkuu, eikä loppua näy
Kiristys löytyy helman lisäksi hupusta. Lämmintä eriste kyllä on, mutta sen tarkemmat speksit jäävät hämärän peittoon. 77 RETKI tammikuu 2025 TESTISSÄ KEVYTVANUTAKIT Haglöfs L.I.M MIMIC HOOD HINTALUOKKA: 290 euroa PAINO: 338 grammaa TÄYTEMATERIAALI: Mimic Platinum TASKUT: kaksi vetoketjullista sivutaskua Fjällräven EXPEDITION MID WINTER JACKET HINTALUOKKA: 450 euroa PAINO: 1 120 grammaa TÄYTEMATERIAALI: kierrätetty polyesterivanu TASKUT: kaksi vetoketjullista sivutaskua, vetoketjullinen povitasku ja kaksi resorillista avotaskua sisähelmassa Nobelin arvoista lämmikettä Lämmin uutuus kategorian rajamailta + monipuoliset yksityiskohdat + lyömättömän lämmin – melko painava ja suuri pakkauskoko – haastava pukea kuoritakin alle ! testin kallein ! helma ylettyy muita takkeja alemmas + erittäin kevyt + lämmin ohuuteensa nähden – 10 denierin päällikangas herkkää repeämille – säädettävyyden puute M YÖ N N E T TÄ KÖ ÖT heti kättelyssä, että Fjällrävenin uutuus venyttää testin kevytvanutakkikategoriaa. Myös taskuja on eniten vertailussa mukana olevista takeista. Se mahtuu joten kuten väljän kuoritakin alle, mutta on mielekkäin käyttää taukotakkina muiden vaatteiden päällä. Testin kalleimmassa – ja kuten todettua, paksuimmassa – takissa on runsaasti yksityiskohtia. Tämä kevyt vaihtoehto sopii parhaiten grammoja laskevalle. Tämä lämmin uutuus sopii testikategorian tuotteista parhaiten retkeilijälle, jolla tuntuu aina olevan kylmä. Kestävä ihmekuitu on verhottu vain kymmenen denierin paksuisella nailonkankaalla, mikä tekee takista erittäin kevyen, mutta repeämille haavoittuvaisen. L.I.M-sarjan takin kuitu on puhallettua Mimic Platinum -kuitua, jonka seassa on maailman kestävintä tunnettua ainetta, grafeenia. Takin istuva leikkaus ja riisutut yksityiskohdat sopivat L.I.M-sarjan Less Is More -ajatteluun, mutta saattavat ajaa käyttäjän myös kompromisseihin. H AG LÖ FS I N käyttämä eristekuitu Mimic pyrkii jäljittelemään untuvan ominaisuuksia. Kyseinen kuitu johtaa myös hyvin lämpöä ja on siksi päätynyt osaksi Mimic-kuitusekoitetta. Perinteisesti hyvin lämpimän Expedition-sarjan keinokuitutäytteinen Expedition Mid Winter Jacket on testin paksuin. TESTIN KEVYIN ENITEN TASKUJA. Testin muista takeista poiketen sen toppaeristeen laatua tai valmistajaa ei eritellä kierrätettyä polyesterivanua -tietoa tarkemmin. Grafeeni on niin erikoinen aine, että se poiki ainetta tutkineille vuonna 2010 fysiikan Nobelin palkinnon
Haltin takin hihansuita voi kehua testin parhaiksi: joustava resori istuu ranteen päälle erinomaisella tarkkuudella. Takki sopii parhaiten miellyttävää välikerrostakkia etsivälle. Kokonaisuus kuuluu testin kevyimpiin, joskin kahdessa kevyemmässä testitakissa on myös huppu. Takin povitasku on kuitenkin turhan pieni ja muotoiltu pyöreäreunaiseksi, mikä vaikeuttaa sen käyttöä. Suhteellisen ohut takki luottaa markkinajohtaja PrimaLoftin kestäväksi ja hengittäväksi mainostettuun Utility-eristemateriaaliin. Mimic Alert Hood on leikattu melko tyköistuvaksi, joten se menee vaivatta kuoritakin alle. Mattapintaisuus aiheuttaa kuitenkin sen, että pitkähihainen karkeampi paita saattaa kääntää takin hihan nurinperin mukanaan, kun käden vetää ulos hihasta. Takin helmasta löytyy kuminauhakiristys, jonka säätö tapahtuu taskujen sisälle piilotetuilla nyörilukoilla. 78 RETKI tammikuu 2025 TESTISSÄ KEVYTVANUTAKIT Haglöfs MIMIC ALERT HOOD HINTALUOKKA: 250 euroa PAINO: 454 grammaa TÄYTEMATERIAALI: Mimic Silver TASKUT: kaksi vetoketjullista sivutaskua ja vetoketjullinen povitasku Miellyttävä mattapintainen Halti NEON KEVYTVANUTAKKI HINTALUOKKA: 200 euroa PAINO: 364 grammaa TÄYTEMATERIAALI: PrimaLoft Utility TASKUT: kaksi vetoketjullista sivutaskua ja vetoketjullinen povitasku Kevyt ja hengittävä välikerros H AG LÖ FS I N toisen testitakin pintamateriaali tuntuu kädessä erityisen miellyttävältä. Mattapintainen polyesterikangas päästäisi untuvat lävitseen, mutta se soveltuu erinomaisesti kevytvanutakkiin, jonka toppaus on laattamallista. Haltin takki sopii keveyttä ja kotimaista arvostavalle. Takki on leikattu melko tyköistuvaksi ollakseen suomalaisbrändin tuote. T E ST I N toinen kotimainen, Halti, yllättää positiivisesti Neon Kevytvanutakillaan. Suurempi puhelin mahtuu siihen vaivoin. Takista ei paljoa negatiivista sanottavaa ole. Takin sivutaskut ovat hyvän kokoiset, mutta povitasku on jostain syystä päätetty jättää varsin vaatimattoman kokoiseksi. Hupun sisäpinnan alempi puolisko on vuorattu fleecellä, mikä tekee hupusta erityisen miellyttävän ja hiljaisen. Kaulus tulee riittävän korkealle suojatakseen koko kaulaa. Hihansuiden resorit ovat ulkonevat ja istuvat hyvin ranteen ympärille. + miellyttävä pintamateriaali + fleecevuorattu huppu – povitaskun pieni koko ! melko ohut eriste + erinomaiset hihansuun resorit + erittäin kevyt – povitaskun pieni koko ja muotoilu ! melko ohut eriste
Takki on leikattu varsin sporttisesti. Näin takki pysyy paikoillaan jäähakkuja heiluttaessa. Takin helma kiristyy yksipuoleisesti yhden narulukon avulla. Pintamateriaali on ainakin toimituksen makuun mukavan tuntuista. Novus Hoody sopii paksumpaa, mutta helposti kuoritakin alle menevää kevytvanutakkia kaipaavalle. Takin pintamateriaali on polyesterimäisestä vaikutelmasta huolimatta nailonia. 79 RETKI tammikuu 2025 TESTISSÄ KEVYTVANUTAKIT Marmot NOVUS HOODY HINTALUOKKA: 250 euroa PAINO: 638 grammaa TÄYTEMATERIAALI: PrimaLoft Silver Hi-Loft TASKUT: kaksi vetoketjullista sivutaskua ja vetoketjullinen povitasku Jack Wolfskin ROUTEBURN PRO INS JKT HINTALUOKKA: 170 euroa PAINO: 486 grammaa TÄYTEMATERIAALI: Texatherm Pro TASKUT: kaksi vetoketjullista sivutaskua ja vetoketjullinen rintatasku Hyvin leikattua mukavuutta Eristettä aktiiviselle SA KSA L A I S E N Jack Wolfskinin testitakki on suunnattu aktiivisempaan tekemiseen. Hupullinen takki on valmistajan mukaan suunniteltu vuorikiipeilyyn. + kylkien joustopaneelit lisäävät liikkuvuutta – helman kiristys ei vakuuta ! sporttinen istuvuus + miellyttävä pintamateriaali + liikkuvuuden kannalta erinomainen leikkaus – huppu kokonaisuuteen nähden vaatimaton AKTIIVILIIKUNTAAN. Takin sivuilta löytyvät kangaspalat jatkuvat helmasta kainalon kautta lähes ranteeseen asti. Routeburn Pro Ins Jkt -takin kyljistä löytyvät joustopaneelit parantavat niin liikkuvuutta kuin hengittävyyttäkin. Tässä myös synteettinen eriste loistaa: untuva kostuisi nopeasti, kun taas keinokuitu ei sido kosteutta itseensä. Takin helmasta löytyy kuminauhakiristys, mutta hupusta vain resori etureunasta, joten huppu istuu jos istuu. Tämä päällä voisi kuvitella vaikka lumikenkäilevänsä hankalassa hangessa kylmällä kelillä. Käsiä nostelemalla ja pyörittelemällä selviää nopeasti, että takki on leikattu erinomaisesti. Eristemateriaalia on verrattaen paljon ottaen huomioon, että takin sivuista on pyritty tekemään mahdollisimman hengittävät. Liikkuvuudesta ei ole haittaa ilman jäärautoja kulkevallekaan. Ratkaisu säästää toki grammoja, mutta toimivuus kärsii. Takki soveltuu parhaiten eristettä aktiiviseen liikuntaan kylmällä säällä kaipaavalle. Täytteenä on Jack Wolfskinin oma Texatherm Pro -vanu. M A R M OT I N Novus Hoody on testin paksuin laattamallisella vanulla eristetty takki. Kokonaisuuteen nähden takin huppu tuntuu hieman vaatimattomalta. Yhdistelmä onkin suhteellisen määritellyn oloinen: takki on lämmin, mutta auttaa kosteutta haihtumaan tehokkaammin
Takin toppaus paljastuu puhalletuksi vanuksi vasta kun takin hihaa kokeilee tarkemmin. Huppu on hieman äänekäs päässä liukkaan materiaalin takia. Takin huppu kiinnittää huomion, sillä se on testin ainoa lipallinen malli. Hupussa ei ole säätöjä, mutta takaraivon puolella oleva resori yhdessä lipan kanssa tekee siitä ryhdikkään. Vuonna 2009 kauppoihin tullut Nano Puff Jacket on säilynyt käytännössä muuttumattomana jo 15 vuoden ajan. Takin eristeen määrä on suhteellisen vaatimaton ja se onkin Suomen oloissa parhaimmillaan sulan maan aikaan tai aktiivisessa tekemisessä talvella. 80 RETKI tammikuu 2025 TESTISSÄ KEVYTVANUTAKIT Patagonia NANO PUFF JACKET HINTALUOKKA: 220 euroa PAINO: 368 grammaa TÄYTEMATERIAALI: PrimaLoft Gold Eco TASKUT: kaksi vetoketjullista sivutaskua ja vetoketjullinen rintatasku Kevyttoppien kulttiklassikko Rab CIRRUS ALPINE INSULATED JACKET HINTALUOKKA: 200 euroa PAINO: 560 grammaa TÄYTEMATERIAALI: PrimaLoft Silver RISE TASKUT: kaksi vetoketjullista sivutaskua ja vetoketjullinen rintatasku Kuin untuvaa, muttei kuitenkaan TOIMITUKSEN SUOSIKKI PATAG O N I A N Nano Puff Jacketiä "tiiliseinätikkauksineen" voi pitää jonkin sortin modernina klassikkona, mitä kevytvanutakkeihin tulee. Takki pakkautuu toiseen sivutaskuunsa. Takkia voi suositella melko varauksetta kenelle tahansa kevyttoppaa harkitsevalle. Testikattauksen edullisempaan päähän kuuluva takki on ominaisuuksiltaan toimituksen mieleen. Nano Puff sopii ominaisuuksiensa puolesta parhaiten väljemmin leikattua, kevyttä takkia harkitsevalle. Cirrus on ominaisuuksiinsa nähden yllättävän edullinen. + pakkautuu takin povitaskuun + erittäin kevyt – helman yksipuoleinen minimalistinen kiristys ! verrattaen ohut eriste ! väljähkö leikkaus + lipallinen huppu + verrattain edullinen ominaisuuksiinsa nähden + pakkautuu sivutaskuun – huppu kahisee. Narulukko kyllä pysyy kireydessä johon sen kiristää, mutta ylimääräisen kuminauhan ollessa vain yhdellä puolella, voi oikealle kupeelleen saada melkoisen lenkin roikkumaan, mikäli tykkää pitää takin helmaa kireällä. Hyvä on kuitenkin huomata, että takki on testikattauksen paksuimpia. R A B I N Cirrus Alpine Insulated Jacket muistuttaa päällepäin kevytuntuvatakkia. Lumisateessa lipasta on iloa, kun lumi ei pääse satamaan ainakaan kovin pahasti kasvoille. Takki on leikattu muihin testin takkeihin verrattuna väljästi; erityisesti hihoissa on tilaa. Takin helman kiristys on yksipuoleinen ja varsin minimalistinen kuminauhakiristys. Nano Puff on kevyt ja pakkautuu omaan povitaskuunsa
Takki on tekninen ja hyvään liikkuvuuteen on panostettu. Xenairin laattamainen vanueriste on PrimaLoftin Gold Active+ -laatua. Hihansuiden resorien ja helman kiristyksen lisäksi takista löytyy ainoana huputtomista malleista säätö myös kauluksesta. Takki on suunniteltu välikerrokseksi, osaksi kokonaisuutta, jossa taskuja löytyy lisää takin päälle tulevasta seuraavasta kerroksesta. + pakkautuu takin povitaskuun + hyvin istuva huppu + erittäin kevyt – hihansuun resori voi karata hanskat päältä – helman kiristys ei vakuuta ! verrattaen ohut eriste + säätömahdollisuus kauluksessa helman lisäksi + EU:ssa valmistettu – sivu taskujen puute ihmetyttää – miesten ja naisten mallien puuttuminen ! testin edullisin. Kevyen takin ainoa säätövara on helman yksipuoleinen kuminauhakiristys. Omana tuotteenaan arvioituna taskujen uupuminen tuntuu kuitenkin puutteelta. Näin talvella se on ihanteellinen parivaljakko merinokerraston kanssa liikkellä olleessa. Xenair sopii keveyttä ja teknisyyttä arvostavalle retkeilijälle. Takin kokoluokitus on unisex eli erillisiä miesten tai naisten kokoja ja leikkauksia ei ole. Huppu on istuva ja hyvin muotoiltu. Tämä toppa ei ole naparetkeilijän valinta, mutta sopii aktiivisuustasosta riippuen ympärivuotiseen käyttöön suurimmassa osassa Suomen oloja. Se on suunniteltu olemaan hengittävä, mutta lämmittävä. VA R U ST E L E K A N Särmä TST L3 Lämpötakki on testin edullisin, mutta samalla ainoa Euroopassa valmistettu. Varsin yksinkertaisesta takista huomaa ensimmäisenä sivutaskujen puutteen. Eristeenä on käytetty Climashield Apex -vanua, jota takista löytyy yhtenä testin paksuimpana kerroksena. Tämä ohut takki erottuu heti joukosta keveydellään. Turhaa tilaa karvahatuille tai toppapipoille se ei jätä, mutta se suojaa itsessään hyvin. Sulan maan aikaan eriste riittää hyvin taukoiluun tai leiripuuhiin. Tällä hetkellä kyseinen takkimalli valmistetaan Puolassa. Sopii yksinkertaisuutta ja Euroopassa valmistettua arvostavalle. 81 RETKI tammikuu 2025 TESTISSÄ KEVYTVANUTAKIT TESTIN KEVYIN Rab XENAIR ALPINE LIGHT INSULATED JACKET HINTALUOKKA: 220 euroa PAINO: 338 grammaa TÄYTEMATERIAALI: PrimaLoft Gold Active+ TASKUT: kaksi vetoketjullista sivutaskua ja vetoketjullinen rintatasku Tekninen ja kevyt Särmä TST L3 LÄMPÖTAKKI HINTALUOKKA: 165 euroa PAINO: 446 grammaa TÄYTEMATERIAALI: Climashield Apex TASKUT: vetoketjullinen rintatasku Euroopassa ommeltua R A B I N Xenair Alpine Light Insulated Jacket on toinen brittibrändin testimalleista. Kiristys pitää, mutta sen voi kuvitella jonain päivänä karkaavan nauhanpäätä paikoillaan pitävästä lenkistä
Namibian luonto on suomalaiselle monella tapaa poikkeuksellinen. 82 RETKI tammikuu 2025 LUONNOSTA K U VA Adobe Stock T E KST I Petri Laine Afrikan uumenissa E KS O OT T I STA vaelluskohdetta etsivän kannattaa suunnata katse kauas etelään. Ja vettä kuluu, sillä talvisinkin, siis toukokuusta syyskuuhun, lämpötila voi päivällä nousta 30 asteeseen.. Fish Riverin Canyon on vaativa vaelluskohde, jonka 85 kilometrin kävelemiseen käytetään yleensä viisi päivää. Maasta löytyy hiekkadyynejä, savanneja ja valtava Fish River -kanjoni, joka vetää vertoja kuululle Grand Canyonin kanjonille Yhdysvalloissa. Vaeltajan on kannettava kaikki tarpeellinen selässään, ainoastaan vettä on saatavilla rotkon pohjalla kulkevasta joesta
Retki 2/2025 14.2.2025 www.facebook.com/retkilehti @retkilehti Retki-lehti Outdoor Media Oy Seuraavas sa numerossa Pommikonetta etsimässä Siikanevan soilla SISÄLLYS 48 Revontulia ja kullan kimallusta 68 Primuksen uusi keitin on tehopakkaus 62 Unelmapatikka Santiago de Compostelaan 1—2025
Farlite.fi Klassikkohiihto Kilpisjärveltä Abiskoon Revontulien & kullan kimallusta INKOON JÄIDEN ARMOILLA Sallassa tammipakkasilla Testissä kevyttoppikset Ensi kesänä KALTIMON KIERTO Unelma Santiago de Compostelasta. VKO 2025-07 683219-2501 R ET K I 1/ 20 25 Ultrakevyet vaellusvarusteet Kotimainen kauppa Ainutlaatuiset tuotemerkit Suomen asiantuntevin palvelu Ole Ultrakevyt. 1/2025?— 11,90 € Retki PAL