Engineered for self-propelled backcountry skiers and dedicated ski mountaineers, Khroma is equipped for everything from steep ascents, to technical couloirs and exposed faces. WWW.RAB.EQUIPMENT D I S C O V E R O U R K H R O M A C O L L E C T I O N Expertly balancing protection and performance, the Khroma range is for those who dream big and ski hard. VKO 2023-12 683219-2302 R ET K I 2/ 20 23 Tirolin pyöräpatikka & NIZZAN RANTAPOLUT TESTISSÄ MERINOVILLAISET ALUSKERRASTOT Lumipyryssä klassikkoreitillä Ailakkavaaran lettukestit Saunaretki Anterinmukkaan Bike to Ski Pyhätunturille. 2/2023?— 11,50 € Retki PAL
Retki 3/2023 24.3.2023 www.facebook.com/retkilehti @retkilehti Retki-lehti Outdoor Media Oy Seuraavas sa numerossa Pårten massiivi Sarekissa SISÄLLYS 28 Ailakkavaaran luminen autiomaa 60 Saunareissu kevättalven UKK:ssa 42 Patikoi Välimeren auringon alla 2—2023
03-4246 5354 arkisin kello 9–16 tilaukset, laskutusasiat, osoitteet. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.fi ISSN 1456-8837 Vakituiset avustajat Joel Ahola Maija Arosuo Mikko Hieta Benjamin Hokkanen Olli Järvenkylä Saana Kamula Tuija Kauppinen Aksana Kurola Mikko Lamminpää Ossi Määttä Joppe Ranta Poppis Suomela Markus Thomenius Avustaja tässä numerossa Eva Kaján Satu Renko Sampo Rouhiainen Emma Sirén Kartat Retkeilymedia Ahola: Joel Ahola Pohjakartta-aineisto: Maanmittauslaitos Taitto Mäyrä Media, Benjamin Hokkanen aineistot@retkilehti.fi Paino: Printall, Tallinna Kannen kuva Satu Renko Tilaajapalvelu tilaajapalvelu@outdoormedia.fi p. Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. Päätoimittaja Petri Laine petri.laine@retkilehti.fi Julkaisija Outdoor Media Oy Pihlajatie 28 00270 Helsinki toimitus@retkilehti.fi Y-tunnus 1441340-4 Ilmoitusmyynti Henna Anttila p. Vuonna 2023 ilmestyy 10 numeroa, joista yksi julkaistaan tuplanumerona Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 53 euroa Määräaikaistilaus 10 numeroa 84 euroa. 16 Opi tunnistamaan eläinten jäljet 18 Retket 28 Letunpaistossa Ailakkavaaralla 28 Tuiskuinen hiihtoloma 36 Patikointia Välimeren syleilyssä 42 Alppirinteille sähkön voimin 48 Ahkio pyörän perään ja skinnaamaan! 54 Anterinmukan saunareissu 60 Varusteet 66 Suojaa nenä & korvat kypärämyssyllä 66 Testasimme merinokerrastot 72 SISÄLLYS Painotuote 4041 0820 YM PÄ RISTÖMERK KI MIL JÖMÄRK T www.facebook.com/retkilehti @retkilehti Retki-lehti Outdoor Media Oy. Tiedot & taidot 12 Maija Kytömäki antaa raakuille äänen 12 Miten titaanikamiina pärjää pakkasessa. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. 050-541 9943 henna.anttila@kruunumedia.fi Toimitusjohtaja Veikka Gustafsson p
Uusi eduskunta valitaan keväällä. Eduskunta antoikin Metsähallituksen Luontopalveluille lisää rahaa, ja sillä on kunnostettu reittejä, taukopaikkoja, vuokrakämppiä ja rakennettu vessoja. Tulevasta hallituksesta ja sen luontosuhteesta emme vielä tiedä mitään, mutta Metsähallitus vaikuttaa jo valmistautuvan niukempiin aikoihin. Kannattaako tulevien neljän vuoden aikana perustaa uutta kansallispuistoa, vaan olisiko fiksumpaa käyttää rahat nykyisten ylläpitoon ja parantamiseen. Pienempi käytettävissä oleva rahasumma voi merkitä monia asioita. 4 RETKI helmikuu 2023 PÄÄKIRJOITUS Petri Laine Talkoolaisia tarvitaan jatkossakin Kun nykyinen hallitus aloitti toimintansa, oli retkeilijöille luvassa paljon hyvää ja kaunista. Evon kohdalla tuli sitten stoppi eikä paljon julkisuutta saanutta tiedekansallispuistoa koskaan perustettu. Niemelä syntymäpäivähaastattelussa Lapin Kansassa: ”Jokainen kansallispuisto vaatii merkittävästi ylläpitoa, eivätkä rahat meinaa riittää nykyistenkään ylläpitoon. Sallasta tehtiin kansallispuisto ja sinne on rakennettu muun muassa pari uutta päivätupaa ja uusittu laavuja. Veikkaan, että suuntaus jatkuu tulevina vuosina ja syrjäisimpien autiotupien remontointi jää yhä enemmän vapaaehtoisten talkoolaisten harteille.. Samoilla linjoilla oli Metsähallituksen toimitusjohtaja Juha S. Luontopalvelut osaa myös leikata toiminnastaan, se on nähty 2000-luvulla, kun monia vähemmän käytettyjä laavuja, tulipaikkoja ja tupia on purettu. Sen jälkeen luontoasiat ovat aiheuttaneet hallituksessa lähinnä riitelyä, esimerkkinä metsien hakkuut. Suunnitelmissa oli avata peräti kaksi uutta kansallispuistoa ja antaa lisärahoitusta retkeilyrakenteiden korjausvelan pienentämiseksi. Edes nykyisten palveluiden ylläpito ei muuten onnistu”. Luontopalvelut kertoi Twitterissä toiveensa uudelle hallitukselle: ”Riittävä perusrahoituksen taso toiminnallemme. Valtion nykyisessä taloustilanteessa ja maailmantilanteessa on epätodennäköistä, että lisämäärärahoja olisi tulossa”
Hän haluaa vapautua arkisen elämän velvollisuuksista ja toisten ihmisten odotuksista, joten hän lähtee yksin 500 kilometrin vaellukselle läpi Pohjois-Norjan Nordkappista Kilpisjärvelle, E1-reittiä pitkin. Vaelluspoluilla yksin tallustavat tunnistavat elokuvasta monia tuttuja tunteita ja asioita. Human Nature on näytelty elokuva, jonka tekijät ovat hollantilaisia. Vaikka viihtyisikin omassa seurassaan, voi omien ajatuksiensa seura olla joskus raskasta. Elokuva onkin tehty juuri vaeltajille ja luontoa rakastaville. Tuloksena on kaunis, hiljainen ja verkkainen elokuva, jossa pohjoisen luonnolla ja Norjan vuorilla on iso osa. Toisaalta autiotupa ilman puheliaita kanssaretkeilijöitä tuntuu lotT E KST I Petri Laine K U VAT Tuesday Studio Ihmisen luonto Kun paratiisihotellien, sinkkujen säpinöiden ja ikuisen laihduttamisen katseleminen telkkarista kyllästyttää, löytyy retkeilystä kiinnostuneille hyvääkin töllötettävää.. Vaellus ei ole helppo. KARTALLA 6 RETKI helmikuu 2023 Kartalla S ophie haluaa olla yksin. Sää, maasto ja oma mieli asettavat esteitä polulle. Elokuvan pääosaa, Sophieta, näyttelee Jamie Bouwmeester
Elokuvan ohjaaja Bart Schrijver kertoo Retki-lehdelle, että hän oli aiemmin vaeltanut Uudessa-Seelannissa ja Norjassa, samoissa maisemissa missä elokuvakin kuvattiin. 2021 Yle Areena 14 H U I P P UA M I K Ä Ä N E I O L E M A H D OTO N TA Nepalilais-brittiläisen Nimsdai Purjan seitsemän kuukauden ennätyskiipeilyistä tehty dokumentti on suurella rahalla tehty laatutuote, joka kertoo kiinnostavasti myös kiipeilyn historian varjoon jääneistä nepalilaisista. Miljoonat ihmiset saavat käyttövetensä Everestin rinteiden sulamisvesistä. Suurin yllätys koettiin Reisan kansallispuistossa, lähellä Suomea, kun aamulla ryhmä heräsi syyskuisen lumen peittämään maailmaan. Kuvausryhmän oli tarkoitus vaeltaa koko 500 kilometrin reitti, mutta se osoittautui liian vaikeaksi ja osa etapeista ajettiin autolla.. Vaellusvarusteiden lisäksi heidän piti kantaa kameroita, akkuja ja äänityskalustoa. Human Nature -elokuvassa on englanninkielinen tekstitys ja sen voi katsella 9,90 euron maksua vastaan osoitteessa www.thefilmhumannature.com. KARTALLA 7 RETKI helmikuu 2023 Everest pitää yhä pintansa seikkailuviihteessä M O U N T E V E R E ST – Ä Ä R I M M Ä I N E N M AT K A Rasmus Kragh haluaa kiivetä Everestille ensimmäisenä tanskalaisena ilman lisähappea. Mitä sille tapahtuu kun ilmasto lämpenee, sitä tutkijat selvittivät muun muassa asentamalla sääaseman yli 8 000 metrin korkeuteen. Yhteensä ryhmä käveli noin 300 kilometriä. Kuvausryhmän oli tarkoitus vaeltaa koko 500 kilometrin reitti, mutta se osoittautui liian vaikeaksi ja osa etapeista ajettiin autolla. 2021 Netflix T U T K I M U S R E T K I E V E R E ST I L L E Khumbun jäätikkö on muutakin kuin vuorikiipeilijöiden esterata. Neljän vuoden ponnistelujen jälkeen hän tekee sen, ihmissuhteidensa kustannuksella. 2020 Disney+ / National Geographic tovoitolta
KARTALLA 8 RETKI helmikuu 2023 S I T A A T T I K A N S A L L I S P U I S T O T M E S S U T Luontokato etenee, lajistomittarit ovat punaisella, mutta yhä vain luonnonsuojelijoita kiikutetaan poliisivoimin pois, koska he syyllistyvät suomalaisten yhteisten metsien puolustamiseen. Kun bensan hinta nousee, käydään kaukaisissa kohteissa vähemmän. Kirjailija ja toimittaja Pekka Juntti Instagram-tilillään Aalistunturin hakkuista ” Taas expoillaan! K E VÄ Ä N ensimmäiset ulkoilumessut pidetään Helsingin Messukeskuksessa maaliskuun lopulla. O U T D O O R E X P O L E E N A N Y K Ä N E N / V A S TA V A LO .N E T Kansallispuistojen kävijämäärät laskussa V U O N N A 2022 maamme kansallispuistoissa vieraili selvästi vähemmän retkeilijöitä kuin edellisenä huippuvuonna ja kävijämäärät laskivat 12 prosenttia. OutdoorExpo 30.3.–2.4. Syynä tähän on muun muassa yleinen kustannusten nousu. Vaellus, retkeily, melonta, pyöräily ja sukellus ovat messuilla vahvasti esillä. Rauhaa ja hiljaisuutta etsivän kannattaa mennä kävijämääriltään pienimpiin kansallispuistoihin. Meidän pitäisi pystyä jo parempaan. Myös Retki-lehdellä on Outdoor Expossa osasto. OutdoorExpossa esitellään ulkona liikkumisen eri lajeja ja niihin sopivia varusteita sekä taitoja. Vierailijamääriltään se on yhdeksänneksi hiljaisin.. Kansallispuisto Käyntiä vuonna 2022 Perämeri 5 800 Hiidenportti 11 300 Kolovesi 14 600 Itäinen Suomenlahti 15 000 Patvinsuo 16 900 Petkeljärvi 17 300 Pyhä-Häkki 17 900 Puurijärvi ja Isosuo 18 300 Lemmenjoki 18 300 Tiilikkajärvi 18 400 L E M M E N J O K I on pinta-alaltaan Suomen suurin kansallispuisto. Näissä kohteissa käy vuosittainen alle 20 000 retkeilijää
UlkoilmaAkatemia.fi I @ulkoilmaakatemia MEILTÄ SAAT VARUSTEET LAINAAN! Napamiehet pääsivät etelään S U O M A L A I N E N seikkailijakaksikko Mikko Vermas ja Tero Teelahti saavuttivat etelänavan 17.1. Teelahti on hiihtänyt aiemmin pohjoisnavalle osana Laskuvarjojääkärikillan ryhmää. KARTALLA 9 RETKI helmikuu 2023 3 P O L E S VERKKOKURSSIT KURSSIT VAELLUKSET MELONTA Ulkoilma Akatemia järjestää kursseja sekä vaelluksia pohjolan upeimmissa luontokohteissa. Vermas on ensimmäinen suomalainen, joka on hiihtänyt pohjoisja etelänavalle sekä kiivennyt Everestin huipulle, eli saavuttanut kaikki maapallon kolme ääripistettä. Hiihto kesti 51 päivää ja ahkiota vedettiin 1 128 kilometriä. Tässä muutama poiminta miesten päiväkirjasta, jossa pohdittiin, miten hiihto meni: ” Ruokatermoksesta syöty 1 000 kcal lounas oli yksi onnistuneimpia valintoja.” ”Toppaliivi ja hiihtohame pelastivat paljolta pahalta.” ”Kokewilly on edelleen maailma paras lumensulattamiskattila.” ”Hilleberg Keron 4 GT olisi ollut parempi valinta kuin nyt mukana ollut kolmonen; lisätila olisi ollut pienen lisäpainon arvoinen.”
Rahaa annetaan myös Perämeren kansallispuiston saavutettavuuden parantamiseen 100 000 euroa.. Uudet vaunut saadaan käyttöön vuoden 2025 loppuun mennessä. Lähde: Muotija urheilukauppa ry 3 % Mukava alku vaellusreissulle V R R A H O I T U S Maja Korvatunturille ja reitti Perämerelle E D U S K U N N A N valtiovarainvaliokunta on jakanut lisärahoitusta pohjoisen kohteisiin. Autovaunuihin kaavaillaan sähköautojen latausmahdollisuutta. Osassa hyteistä on parivuode. Uusissa makuuvaunuissa on vessa ja yläkerran hyteissä myös suihku. Tärkeimmät kriteerit ovat istuvuus, hinta, käytännöllisyys ja laatu. Yöjunamatkustuksen suosio on kasvanut ja asiakkaat haluavat matkustaa junalla mukavasti. Ne tulevat liikenteeseen yöjunareiteille, eli Helsingistä, Turusta ja Tampereelta Ouluun, Rovaniemelle, Kemijärvelle ja Kolariin. Esimerkiksi pohjoisen junien suihkulliset hytit varataan aina ensimmäisenä. suomalaisista mainitsee vastuullisuuden tärkeimmäksi ostomotiivikseen vaateja kenkähankinnoissa. KARTALLA 10 RETKI helmikuu 2023 R E T K I L U K U J U N A L I I K E N N E V R uusii makuuvaunuja ja autovaunuja. Korvatunturin majaan ja Nuorttijoen retkeilyreitille myönnettiin yhteensä 50 000 euroa ja sillä on tarkoitus rakentaa tunturiin maja
16 NRO OPI JÄLJ ESTÄ MÄÄN ELÄIM IÄ ”. Titaanikamiinasta lämpöä pakkasella s. RETKI helmikuu 2023 11 tiedot & taidot 12 2 2023 MITEN TITAANIKAMIINALLA PÄRJÄÄ, KUN PAKKASTA ON 30 ASTETTA
Kytömäki lukee, kuinka Ranska tekee ydinkokeita Mururoan atollilla ja Shell aikoo upottaa Pohjanmerellä toimineen, vanhaksi käyneen öljynporauslautan Atlanttiin. ”Murehdin maailman tilaa ja aloin kyseenalaistaa talouskasvuun perustuvaa yhteiskuntajärjestelmää. Ensimmäiseksi hän oppii tunnistamaan kurjen ja joutsenen. Nuoren mieltä painaa ja hän haluaa tehdä oman osuutensa. Kuokkiminen ei maistu, mieli tekee kauemmas metsään tai kirjoituspöydän ääreen. On löydettävä toinen tapa elää sopusoinnussa luonnon kanssa. Ympäristöahdistus valtaa mielen ja tulee lähelle, kun rauhan tyyssijaa, lähimetsää, uhkaa avohakkuu. Jos oman elämäntavan muuttaminen riittävästi ei onnistu, on yritettävä yhteiskunnallisen vaikuttamisen tietä. Ympäristöaktivisti pääsee toteuttamaan kutsumustaan, mutta ennen pitkää järjestötyö syö ihmistä, joka pitää hiljaisuudesta ja kaihtaa konflikteja. ”Jouduin aina olemaan se pöydän. Puiden lomassa, sammalvuoteella makaa lettipäinen tyttö, jonka pieni kasettisoitin toistaa laulua Rölli ja usvametsän neito. Ympäristöahdistus herää Murrosiässä metsän taika murtuu. On vuosi 1987. Tie vie järjestötoimintaan, Luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piirin aluesihteeriksi ja sitten Luonnonperintösäätiön tukiyhdistykseen, Ikimetsän ystäviin. ”Pienenäkään en jaksanut olla kaiken aikaa näkösällä, vaan halusin välillä piiloutua ja olla omissa ajatuksissani. Täydellinen yksinäisyyskään ei tunnu hyvältä. Hän opiskelee puutarha-alaa ja keruuta”Murehdin maailman tilaa ja aloin kyseenalaistaa talouskasvuun perustuvaa yhteiskuntajärjestelmää.” loutta ja muuttaa Hämeenkyrössä yksin entisen sahan konttorirakennukseen. Keijuja ja menninkäisiä ei ehkä olekaan, mutta ihmisille voi keksiä loputtomasti uusia kohtaloita; niiden voi antaa elää omaa elämäänsä, jonka ei tarvitse olla totta. Hiilijalanjälki pienenee, mutta yksi asia ei täsmää. Kesät Sastamalassa perheen mökillä opettavat, miten kytkeydytään irti verkoista. Kirjailijana Anni Kytömäen ei tarvitse nousta barrikadeille, vaan hän saa omalla tavallaan antaa äänen niille, joita maailma vähiten kuuntelee. Isojen puiden keskellä on aina tuntunut, että olen myönteisellä tavalla pieni ja mitätön”, nyttemmin Finlandia-palkittu kirjailija kertoo. Mutta myös maaperän pienet eliöt kiinnostavat, vaikkei niillä ole vielä nimiä. Vähentääkseen ympäristökuormaansa, nuori nainen päättää elää omavaraisesti. Kotimetsän kilpikaarnaiset kiipeilymännyt ja vieressä oleva suo rahkasammalmättäineen muodostavat ujon lapsen turvasataman. Kyläkaupasta saa ruokaa, kaivosta vettä. Anni Kytömäki ei pidä viljelemisestä. Hän haluaa luoda tarinoita, käydä teatterissa ja näyttelyissä. N eulaspolku kiemurtelee ylöjärveläisestä taajamasta vanhojen kuusten kätköihin. 12 RETKI helmikuu 2023 HENKILÖ T E KST I Maija Arosuo K U VAT Aras Jarjis Raakun äänellä Huoli ympäristön tilasta antoi ujolle tytölle voimaa ryhtyä luonnon hiljaisten puolestapuhujaksi. Järven aallot ja tuuli saavat liikkeelle tarinat, jotka ensi kertaa kymmenvuotiaana löytävät tiensä paperille. Elämän sisällön luovat omavaraisuuden opiskelu ja lämpimänä pysyminen. Tein sen, mitä pystyin: aloin kierrättää, rupesin kasvissyöjäksi ja kävin mielenosoituksissa luonnon puolesta”, Kytömäki kertoo teinivuosistaan 1990-luvulla. Uupumista lisää tunne, ettei luonnon tuhoamista pystytä estämään tarpeeksi tehokkaasti. Ne ovat osa satumaata, jossa Anni-tyttö unelmoi keijukaisista, peikoista ja siitä, ettei tarvitse selittää, miksi hän haluaa olla hiljaa. Kuusivuotias haaveilija on Anni Kytömäki, joka hakee metsästä yksinäisyyttä ja rauhaa. Luonto tulee tutuksi puiden alla ryömiessä ja leikeissä harjun suppakuopissa
13 RETKI helmikuu 2023 HENKILÖ 13 RETKI helmikuu 2023 HENKILÖ H U O L I luonnosta on ajanut Anni Kytömäkeä eteenpäin nuoruudesta asti. Kirjoittamalla romaaneja hän on löytänyt keinon vaikuttaa ihmisiin asenteiden tasolla. Silti hän miettii edelleen, pystyykö tekemään riittävästi.
14 RETKI helmikuu 2023 HENKILÖ toisella puolella istuva, joka vastusti kaavoja, vaikken pärjää väittelyissä ja vältän konflikteja. Ihmiset lukevat hänen kirjojaan mielellään. Jännittäessään päähenkilöiden kohtaloa lukijan on vaikea edes huomata, että häneen yritetään vaikuttaa. Tuntui, ettei minusta ole sellaiseksi aatteen soturiksi, jollaisia järjestötoiminnassa tarvitaan.” Ajatuksen aallot löytävät paperille Järjestötyön lomassa ajatuksen aallot ovat kasvattaneet voimaansa. Anni Kytömäki SY N T Y N Y T 1980. Hän on oppinut löytämään keinoja sen lievittämiseksi. Tapahtumat polveilevat historiassa ja vaihtavat paikkaa. P E L K Ä Ä ajattelemattomuutta ja tavaratalojen meikkiosastoja. TO I VO O , että ihmiset voivat ymmärtää myös sellaista, mitä eivät voi hyväksyä. Kirjoittaa hän osaa. Keinot ovat hienoeleisiä. Hänen pitää, sillä huoli ympäristön tilasta ei jätä häntä rauhaan. P Y Y TÄ Ä retkeilijöiltä, että he pysähtyisivät sammalten ääreen katsomaan niiden pienoismaailmaa. Silti ne kumisevat kaiken aikaa ja luovat jännitteitä. Niitä on silti turvallista lukea, sillä usko ihmiseen säilyy. Margarita sijoittuu jälleenrakennuksen aikakaudelle, joka oli Ujo tyttö sammalvuoteella on saanut äänen, joka kantaa Suomen jokaiseen kolkkaan.. Toki on epävarmaa, voinko puhutella ihmisiä romaanilla niin, että he muuttaisivat toimintaansa. P E R H E E S E E N kuuluu aviomies. Henkilöhahmot ja tarinat ovat saaneet muotonsa – käsikirjoituksen, jolle Kytömäki löytää kustantajan. K I RJ O I T TA N U T teokset Kultarinta (2014), Kivitasku (2017), Margarita (2020) ja Luontopäiväkirja (2022). Romaanilla voi vaikuttaa Tarinat kantavat, ja niihin on ujutettu sanoma. KO U LU T U KS E LTA A N luontokartoittaja ja hieroja. Muutos on silloin mahdollista. Teemat sisällissodasta lobotomiaan puhuttelevat lukijaa jättäen aktivistien rummut pärisemään taka-alalle. Esikoisteos Kultarinta päätyy ilmestymisvuonnaan Finlandia-palkintoehdokkaaksi, saa kirjabloggareiden Blogistanian Finlandia-palkinnon, voittaa seuraavana vuonna Kaarlen palkinnon ja Tulenkantajakirjallisuuspalkinnon sekä Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon. Vuosien työn tuloksena vuonna 2014 ilmestyy esikoisromaani, 644-sivuinen Kultarinta. Päätoiminen kirjoittaminen on nyt mahdollista. Ujo tyttö sammalvuoteella on saanut äänen, joka kantaa Suomen jokaiseen kolkkaan. Hidasta se ainakin on”, Kytömäki miettii. Vuonna 2017 ilmestyy Kivitasku ja kolme vuotta myöhemmin Margarita, jolla Kytömäki pokkaa kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon marraskuussa 2020. ”Ajattelen, että myös kirjoittamalla voin vaikuttaa asioihin. Pelastuuko ikimetsä, louhitaanko rantakallio, löytääkö karhu talvipesän ja jokihelmisimpukka virtaavaa vettä. Usean päähenkilön käyttäminen ja kertojan vaihtuminen auttaa valottamaan asioiden eri puolia. T YÖ S K E N N E L LY T luonnonsuojelujärjestöissä, ravintolapianistina ja kirjailijana. Se on eliöyhteisön kannalta tärkeä! Henkilöt, jotka ovat eläneet vain Kytömäen päässä vuosikymmeniä, seikkailevat nyt Suomen myydyimpien kirjojen sivuilla. Silti hän haluaa yrittää. Kirjoissaan Kytömäki luo maailman, jossa pahoja ja surullisia asioita tapahtuu niin luonnolle kuin ihmisille
Saisiko niin enemmän aikaan. Enää hän ei kuitenkaan ajattele, että olisi pelkuri, joka häiriintyy asioista liian helposti. Ei niitä kaikkia tarvitse osata nimetä, mutta on hyvä oppia havaitsemaan, että elämää on paljon. Aivoton vesieläin kuvailee kirjassa, miltä siitä tuntuu, kun kotijoki ruopataan asuinkelvottomaksi ja kaivinkone jättää sen rantapenkereelle kohtaamaan hitaan kuoleman. Omistaja ymmärsi, että metsän säilyttäminen oli Kytömäelle tärkeää ja myi sen hänelle ilman tarjouskilpailua. Margaritassa hän antaa äänen jokihelmisimpukalle, raakulle, joka on yksi kirjan kertojista. Arvokkaampaa on, että olemme yhteydessä luontoon, liitymme siihen, emmekä ole sen yläpuolella.” Kytömäki on opiskellut luontokartoittajaksi ja tunnistaa hyvin varsinkin kasvit ja sienet. Vielä silti Kytömäki jää miettimään, tekeekö hän luonnon eteen tarpeeksi. Pitäisikö sittenkin keskittyä puolustamaan tiettyjä lajeja tai luonnon osa-alueita. ”Kultarintaan yritin luoda ilkeää metsätalouspamppua. Introverttina hän edelleen nauttii siitä, että saa olla kotona ja lähimetsissä. 15 RETKI helmikuu 2023 HENKILÖ taloudellisen nousukauden aikaa. Viisivuotisen kirjailija-apurahan turvin hän työstää nyt seuraavaa teostaan. ”Ne ovat yksittäistapauksia, mutta merkitsevät minulle, että muutos on mahdollista”, Kytömäki iloitsee. Lajituntemus ei hänestä silti ole mitenkään pakollista, jotta luonnosta voisi nauttia ja sitä voisi arvostaa. Hän toivoisi, ettei ihminen kuvittelisi olevansa kaikkien valtias. Kun luontoa suojellaan, sitä ei museoida, vaan varmistetaan, että vilkas elämä saa jatkua. Margaritan tarina jatkuu näin käytännön tekoina. Kytömäki omistaa nyt neljä suojeltua metsätilaa – vaikkei hän sanasta omistaminen pidäkään. Henkilöt tulevat osaksi omaa tuttavapiiriä, löydämme niistä itsemme, uusin vivahtein. Kirja antaa mahdollisuuden eläytyä hetkeksi joksikin toiseksi: luonnontutkijaksi, arkeologiksi, vangiksi, parantajaksi, karhuksi tai jopa simpukaksi. Olennaista on katsoa luontoa ja havaita sen rikkaus. Kytömäen kirjat ovat viihteellisiä, ja niitä saa hänen mukaansa lukeakin viihteenä, jos niin haluaa. Tietoisuus monimuotoisuudesta on tärkeää ja sen ymmärtäminen on mukava tunne”, Kytömäki kannustaa retkeilijöitä. Palkintorahoilla suojelumetsää Lukioaikana Kytömäki haaveili muutosta Alaskaan, yksin keskelle pohjoisen pallonpuoliskon viimeistä erämaata. ”Ei ihmisen arvoa alenna se, ettemme ole valtiaita. Ehdottomuus on vuosien aikana varissut ja nyPakoreitin metsään hän on varmistanut niin itselleen kuin sen eliöille. Ainakin yhden henkilön hän tietää päättäneen suojella metsänsä luettuaan Kultarinnan. Se on täynnä pieneliöitä ja sienirihmastoja. En osannut, koska en usko, että kukaan on kokonaan paha. Parhaimmillaan ne voisivat hänestä auttaa ihmisiä oivaltamaan, että on monenlaisia tajuntoja – kasveja ja eläimiä – jotka ovat oman elämänsä keskipisteitä. Pakoreitin metsään hän on varmistanut niin itselleen kuin sen eliöille. Mistä kirjoihin saa ammennettua yhä uusia aineksia, jotta viesti luonnon puolesta menee perille. Sen ratkaisemisessa on voima, josta Kytömäen kirjat saavat energiansa. K Y TÖ M Ä E N mielestä luonnon liiallista hyötykäyttöä ennaltaehkäisisi se, että luontoa katsottaisiin ja kuunneltaisiin tarkemmin ja huomattaisiin kuinka paljon siellä on erilaista ”porukkaa”.. Luonnonperintösäätiön hallituksessa hän on mukana perustamassa jokisimpukoille raakkumetsiä. Jokaisella niistä on oikeus olla ja elää. Metso-ohjelman ja Finlandia-palkinnon avulla metsä on nyt pysyvästi suojeltu. Taustatyötä tehdessään Kytömäki kuulee, että simpukat oppivat tunnistamaan hoitajansa tutkimuslaitoksissa ja tietävät ruoka-ajat. Kun kymmenen hehtaarin vanha lähimetsä oli tulossa hakkuuikään ja myyntiin, kirjoitti kirjailija kirjeen metsän omistajalle. Metsien kannalta se tarkoitti mittavia hakkuita. Lajien nimet ovat ihmisen keksimiä, eivät lajien itsensä. ”Jokainen pala maata on kuin viidakko. kyisin hän asuu Hämeenkyrössä aviomiehensä kanssa. Romaaneilla voi olla kauaskantoisempiakin vaikutuksia, sellaisia, joita emme voi välittömästi mitata tekoina. Ympäristöahdistus ei helpota, se hakee uusia polkujaan. Jokaisesta meistä löytyy inhimillisiä piirteitä, eikä ole hedelmällistä luokitella ihmisiä hyviksiin ja pahiksiin. Samassa kuoressa oli tarjous. Hänen on vain säädeltävä toimintaansa niin, ettei rasitu kanssakäymisistä liikaa. ”Metsän ”omistavat” nyt ne pöllöt, mäyrät, jäkälät ja sammalet, jotka eivät edes tajunneet olleensa vaarassa”, Kytömäki huokaa. Puhdasta vettä raakulle hän on valmis kantamaan vaikka ämpärissä, kuten Margaritan Senni. Toinen oli lopettanut simpukoiden syönnin Margaritan lukemisen jälkeen. Minulle kirjan hahmot tulevat niin tärkeiksi ja läheisiksi, että olen valmis ymmärtämään heidän ratkaisujaan.” Ympäristöahdistusta on helpottanut palaute, jota Kytömäki on kirjoistaan saanut
Pohjakangas tai maavaate on valinnainen lisävaruste. Kotateltassa on keskisalko ja kiilat, lumiliepeet, palosuojattu piipun läpivienti ja kangas on ohutta, palosuojattua polyesteriä. Kamiina on yleensä vaakasuuntainen ja päädystä täytettävä. Mutta miten nykyaikaan tuodulla, titaanista valmistetulla kamiinalla pärjää kun pakkasta on 30 astetta?. T E KST I JA K U VAT Saana Kamula Titaanikamiinasta lämpöä pakkasella. Erityisesti armeijan käyneillä on eläviä muistoja puolijoukkueteltan kipinävuoroista ja tuskallisen kuumaksi lämmitetystä teltasta. Telttaan mahtuu valmistajien mukaan mallista ja koosta riippuen 1–6 henkilöä. 16 RETKI helmikuu 2023 TITAANIKAMIINA P erinteinen kamiinateltta tarjoaa eräolosuhteissa lämpöä ja kuivattelumahdollisuuden, mutta on samalla painava ja suuri. Viime vuosina suosiota ovat alkaneet saavuttaa teknisistä kankaista valmistetut kompaktit kotateltat ja huippukevyet titaanikamiinat. Keveyttä ja tilatehokkuutta arvostavan eräilijän tarpeisiin on kuitenkin vastattu. Valmistajia on useita, mutta perusperiaate ja rakenne on kaikilla lähes sama
Piipun materiaali on hyvin ohutta ja ruttaantuu helposti mikäli sitä kohtelee kovakouraisesti. Pakkasimme parin yön retkelle ahkioon mukaan Luxe Outdoor Megahorn -kotateltan ja erittäin kompaktiin tilaan pakkautuvan ja kevyen (1,98 kilogrammaa!) Winnerwell Fastfold -titaanikamiinan. Nykyajan retkeilijän tarpeisiin suunniteltu kamiinallinen kotateltta on erittäin toimiva ja tunnelmallinen majoite lämpimään vuodenaikaan. Huomasimme kuitenkin pian, että pienellä, titaanisella kamiinalla on rajoitteensa. Myynnissä on myös pienempi Ultralight-malli sekä isompi L-kokoinen kamiina. Tulen ritinä teltassa on tunnelmallista, mutta liekkiä on pidettävä jatkuvasti yllä, jotta se antaisi edes hetkellistä turvallisuuden tunnetta kylmyyttä vastaan. Kamiina on suhteellisen helppo koota, mutta rullapiippu vaatii hieman pohdiskelua ja kärsivällisyyttä. Ristiriitaisin mielin Kompakti titaanikamiina on erittäin näppärä ja kevyt. Se ei vie paljoa tilaa ahkiossa tai auton takakontissa. Winnerwellin titaanikamiinan ottaa mielellään mukaan vaikka telttapaikkaa pitäisi etsiä vähän kauempaakin. Maasta hohkaava kylmyys ja pienistäkin liepeiden raoista kulkeva viima ovat kovalla pakkasella silti niin voimakkaita, että maan tasossa on huomattavasti kylmempää kuin teltan yläosassa. Kamiinan pienen koon ja materiaalin takia lämmönvarauskykyä ei käytännössä ole, ja sekä kamiina että lämmitettävä tila viilenevät todella nopeasti, jos tulipesää ei ruoki jatkuvasti. Kenttäsänkyä käyttäessä ongelma olisi varmasti pienempi. Testatun keskikokoisen Winnerwell-kamiinan hinta on noin 500 euroa. Se pakkautuu hämmentävän pieneen tilaan ja on tukevan tuntuinen vaikka materiaalit ovat ohuen oloisia. Titaanikamiinan varaan lämmönlähteenä ei voi laskea talviretkillä. Tulen ritinä ja lämpö tuovat tunnelmaa tammikuisella retkellä kun päivät ovat lyhyitä ja teltassa vietetään paljon aikaa. Tämä toisaalta tarjosi hyvän mahdollisuuden testata erityisesti titaanikamiinan suorituskykyä. Piippu on joko rullapiippu tai perinteisempi paloista kasattava malli. Teltan liepeiden alta käyvän ilmavirran saa minimoitua kasaamalla lumiliepeiden päälle lunta. Palosuojamatto on turvallisuuttta lisäävä lisävaruste kamiinan alle.. Kokonaisuudessaan kasaaminen on kuitenkin yksinkertaista jopa ilman ohjeita. Erityisesti silloin, kun on odotettavissa kylmiä säitä, on mukaan aina pakattava talvimakuupussi ja makuualustat jotka pitävät nukkujan varmasti lämpimänä. Kamiina syttyy hyvin ja tulipesään mahtuu tavallisen pituinen klapi mukavasti. Onneksi olimme pakanneet lämpimät makuupussit ja tuplamakuualustat. Tammikuisen Lapin reissun lähestyessä aloin pohtimaan, josko kotateltasta ja titaanikamiinasta olisi iloa myös talvisina pakkasöinä. Vaikka vanha tuttu kamiina on saanut mielenkiintoisen nykyaikaistuksen, myönnän olevani hieman yllättynyt kuinka vähän hyötyä titaanikamiinasta oli 30 asteen pakkasessa. Haastavat olosuhteet On todettava heti alkuun, että retkemme olosuhteet olivat erittäin ankarat, koska yöllä lämpötila laski kolmeenkymmeneen pakkasasteeseen. Maan tasossa on huomattavasti kylmempää kuin teltan yläosassa. Pelkkään titaanikamiinaan luottaminen näin kovalla pakkasella olisi ollut lyhytnäköistä. Tulipesään ei myöskään voi lisätä kovin suuria puita, sillä ne eivät pala riittävästi ja tuli pääsee hiipumaan. 17 RETKI helmikuu 2023 TITAANIKAMIINA W I N N E R W E L L I N kamiina kootaan klipsien avulla ja se pakkautuu litteäksi paketiksi. Yön vietimme heräillen ja kamiinaa uudelleen sytyttäen. Teltassa saa kuivatettua märkiä vaatteita ja tulisija tarjoaa lisälämpöä kosteina ja viileinä päivinä
Miten jäljet voidaan luokitella. Linnut jättävät aivan omanlaisensa varpaiden kuviot. Yritys ja erehdys on hyvä tapa kerryttää retkitaitoja, mutta myös toisen kantapään kautta voi oppia ja laastaria kuluu vähemmän! T E KST I Maija Arosuo K U VAT Adobe Stock Marko Mikkola: Marko Mikkola: NÄIN TUNNISTAN NÄIN TUNNISTAN ELÄIMEN JÄLJISTÄ ELÄIMEN JÄLJISTÄ TALVELLA TALVELLA Eläimen jälki hangella on yksi helpoimpia tapoja havainnoida nisäkkäitä. Asettaako eläin jalkansa perättäin, pareittain vai eteneekö se hyppien. Lumijäljet ovat tyypillisimpiä havaintoja, jotka ihminen pääsee tekemään eläimistä näkemättä itse eläintä. Oravan, metsäjäniksen ja rusakon jäljet ovat tyypillisimpiä riistaeläinten jälkiä, joita ihmiset näkevät. Seuraa jälkeä sinne suuntaan, josta eläin on tullut. Yksittäinen jalanjälki ei vielä kerro kaikkea, mutta kun tarkastelee jälkien sarjaa, voi päästä vihille, kuka paikalla on ollut. Miten pääset selvyyteen siitä, mikä kulkija on kyseessä. Kulkeeko se viivasuoraan vai kierrellen. Kuinka syvälle hankeen eläin on uponnut. Metsäjäniksellä ja rusakolla ne sen sijaan ovat peräkkäin takajalkojen jälkien takana. Hirvieläimillä ja villisialla on sorkat, koiraeläimillä (Suomessa kettu, supikoira, susi ja naali) on tassut, joissa näkyy neljä varvasta ja kynttä. Jänisten varpaat sijaitsevat myös epäsymmetrisesti toisin kuin esimerkiksi koiraeläimillä. Jäniksillä on karvaiset tassut, joten varvasanturat piirtyvät jälkeen epäselvinä. Kahden pienen painalluksen etupuolelle piirtyvät takajälkien suuremmat painallukset. Jäniksillä ja oravilla on puolestaan pienemmät etutassun painallukset ja suuremmat takajalkojen painallukset. 18 RETKI helmikuu 2023 KANTAPÄÄN KAUTTA Tällä palstalla kerromme, miten asiantuntijat toimivat retkillään. Metsäjäniksen voi pehmeässä lumessa erottaa jälkien perusteella rusakosta leveämpien takajalkojen jälkien perusteella. Tutki kulkutapaa, askelpituutta ja -leveyttä. Se lisää kantopintaa levittämällä varpaitaan. Eläimet jättävät maastoon paljon muitakin merkkejä liikkumisestaan alueella, mutta niiden havaitseminen vaatii usein suurempaa kiinnostusta eläimiin ja niiden elämään. On hyvä muistaa, että eläimen kulkutyyli ja olosuhteet vaikuttavat siihen millainen jälki maastoon jää. Mitkä ovat yleisimmät jäljet, joita hangilla näkee. Oravan jäljet ovat myös selvästi pienemmät ja paksussa lumessa jää vain pelkkä kuoppa hankeen. Näätäeläimillä, kuten ahmalla, näädällä, minkillä, hillerillä, kärpällä ja lumikolla varpaita on viisi ja ne jättävät usein jälkeensä niin kutsuttua parijälkeä. Oravalla etujalkojen jäljet ovat usein rinnakkain takajalkojen jälkien takana tai välissä. Tarkkasilmäinen havainnoitsija saattaa kuitenkin huomata maastossa esimerkiksi eläinten makuuksia, ulosteita, merkkejä ravintokäyttäytymisestä ja saalistamisesta sekä reviirikäyttäytymisestä. Lumijäljistä kannattaa ensiksi katsoa, minkä lajiryhmän eläimestä voisi olla kysymys. Jänisten jälkien tunnistaminen on kuitenkin yleensä varsin helppoa verrattuna moniin muihin lajeihin.. Tutki myös yksittäistä jälkeä: polkuanturan kokoa ja muotoa, sekä kynsien jälkiä. Mistä jäljistä voi päätellä, mikä eläin on ollut paikalla. Onko se kulkenut yksin, kaksin vai isommassa laumassa. Miten jälkiä voi tarkastella
Karhun läsnäolon voi havaita myös revityistä kannoista, kaadetuista ja kynsityistä puista, saaliskätköistä tai ulosteista.. www.riistainfo.fi K A R H U N jälkiä näkee vain harvoin lumella. Mikkolan tehtäviin kuuluvat muun muassa metsästäjäpalvelutiimin vetäminen sekä Riistainfo-koulutussivuston ylläpitäminen ja kehittäminen. Myös metsästäjätutkintoon liittyvät koulutusja oppimateriaalit ovat Mikkolan ja tiimiläisten työsarkaa. 19 RETKI helmikuu 2023 KANTAPÄÄN KAUTTA ASIANTUNTIJA: MARKO MIKKOLA – Marko Mikkola on riistaeläintieteitä pääaineenaan opiskellut maaja metsätaloustieteiden maisteri, joka toimii Suomen riistakeskuksessa erikoissuunnittelijana
Epäselvää tai sääolosuhteiden muokkaamaa jälkeä ei ole mahdollista mitata luotettavasti. Ympäristö auttaa poissulkemaan, mikä laji ei ainakaan ole kyseessä. Koira tekee enemmän mutkia ja kulkee selvästi kuluttavammin kuin susi. Jäljet nähdessäsi huomioi myös ympäristö, jossa eläin on liikkunut. Tästä syystä esimerkiksi ketun jälkiä on toisinaan epäilty suden jäljiksi. Jos eläin on laskenut mäkeä, on kyseessä usein saukko. Ovatko jäljet pellolla vai metsässä. Missä jäljissä ihmiset useimmiten erehtyvät. O R AVA L L A etujalat ovat usein rinnakkain takajalkojen välissä tai takana. Mitä teen, jos epäilen nähneeni suurpedon. Koiran ja suden kulkutyyleissä on kuitenkin eroa. Kovassa lumessa jäljestä voi olla saatavana paljon informaatiota, kun taas paksuun hankeen jää usein vain epäselvä kuoppa, josta lajin tunnistaminen on paljon vaikeampaa. Y L E I S I M M I N hangella näkee metsäjäniksen tai rusakon jäljet. Vaikka suden jäljet ovatkin isot, ei pelkkä jälkien koko ole luotettava tuntomerkki suden erottamiseen koirasta. Suurikokoisilla koirilla voi olla ihan yhtä suuri jälki kuin sudellakin. Petoyhdyshenkilöt varmistavat havaintoja ja kirjaavat niitä Luonnonvarakeskuksen Tassu-järjestelmään. Ne tunnistaa helposti askelkuviosta, jossa etujalat on peräkkäin ja leveämmät takajalat vierekkäin.. Usein jäljet näyttävät paljon suuremmilta kuin tassut, joista ne ovat peräisin. Jos se on pulahtanut uimaan, voi se olla saukon lisäksi pienempi haitallinen vieraslaji, minkki. 20 RETKI helmikuu 2023 KANTAPÄÄN KAUTTA Miten erottaa suden ja koiran jäljet. I LV E S on runsastunut Suomessa viime vuosikymmeninä ja sen jälkiä voikin havaita talvisin jo usein. Petoyhdyshenkilöiden kirjaamia suurpetohavaintoja hyödynnetään myös sekä poliisin että Suomen riistakeskuksen hoitaessa suurpetoihin liittyviä asioita. Onko eläin kulkenut ojia ja jokia pitkin, laskenut kenties mäkeä tai pulahtanut välillä jopa uimaan. Koiran polkuanturat ovat myös ryhmittyneet tiiviimmin kuin sudella. Miten jäljet muuttuvat eri olosuhteissa. Mittaus kannattaa tehdä useammasta jäljestä ja laskea niiden keskiarvo. Jos sääolosuhteet vaihtelevat, voi jälki esimerkiksi sulaa huomattavasti isommaksi kuin se alun perin on ollut. Suurpetohavainnoissa ei siksi ole harvinaista, että ilveksen jälkiä luullaan huomattavasti kookkaamman suden jättämiksi. Miten jälki kannattaa mitata ja dokumentoida. Suurpetojen (karhu, susi, ilves ja ahma) jälkihavaintoja epäillessä kannattaa aina olla yhteydessä alueen petoyhdyshenkilöön, jonka yhteystiedot löytyvät riista.fi -sivustolta yhteystietohaulla. Jälkeen ei oteta mukaan esimerkiksi karvaisen tassun painalluksessa syntynyttä kokonaismittaa, vaan mittaus tehdään polkuanturoiden ulkoreunoista, mikä on usein paljon pienempi kuin maastossa äkkiseltään nähtävä jälki. Susi kulkee maastossa ja tiellä selvästi suoraviivaisemmin ja kepeämmin. Näin ne päätyvät huomioitavaksi suurpetojen kannanarviointia tehtäessä. Petoyhdyshenkilöllä on kuitenkin paljon kokemusta tunnistamisesta, joten he voivat varmistaa asian. Jäljet muuttuvat paljon olosuhteiden mukaan. Toisinaan tunnistaminen on täysin mahdotonta. Ilveksellä tassu on karvainen, minkä vuoksi sen jälki näyttää kokoansa suuremmalta. Kun jälkeä valokuvataan, on hyvä laittaa vierelle joku mittakaavaa havainnoiva esine, kuten tulitikkulaatikko tai kompassin mitta-asteikko
Yksittäistä jälkeä parempi tunnusmerkki on kuitenkin kulkutyyli, joka sudella on koiraa suoraviivaisempi.. Hyväksi jälkitietäjäksi ei tulla lukemalla vaan luonnossa jälkiä tutkimalla ja eläimiä takajälkeen jäljittämällä. Yleensä ennemmin tai myöhemmin jäljittäjä löytää kohdan, mistä lajin pystyy varmuudella tunnistamaan ja näkee, kuinka monta yksilöä on kulkenut. Polkuanturoiden väliin jää enemmän tilaa kuin koiralla. Näätäeläimenä sillä on viisi varvasta. Takajälkeen jäljittämällä siksi, ettei niitä häiritä. 1 www.riistainfo.fi/lajintuntemus-2/lajintuntemus/riistaelainten-jaljet-ja-jatokset/ 2 www.riistakolmiot.fi/lajitieto/lumijalkiopas/ K E T T U jättää useimmiten jälkeensä helminauhamaisen, loivasti polveilevan ravijäljen. 21 RETKI helmikuu 2023 KANTAPÄÄN KAUTTA Mistä voi hakea lisätietoa, jollei itse tunnista löytämäänsä jälkeä. S U D E L L A on neljä varvasta ja kynttä, kuten koirallakin. A H M A N etutassu on kookas, jälki on 12-16 cm pitkä. Miten tullaan hyväksi jäljestäjäksi. Useat lajit kulkevat peräjälkeen ja astuvat tarkasti toistensa jälkiin. Esimerkiksi ilvespentueen lukumäärä selvitetään petoyhdyshenkilöiden toimesta takajälkeen jäljittämällä. Tunnistamisessa voi käyttää apuna riistainfosta löytyvää Jäljet ja jätökset -sivustoa 1 . Tietoa jäljistä ja riistaeläinten jälkilaskennoista löytyy myös Luonnonvarakeskuksen sivustolta 2 . Usein yksi kulkija muuttuukin muutaman sadan metrin päässä useammaksi jäljen jättäjäksi, kun pennut ovat erkaantuneet emänsä jäljiltä esimerkiksi ohittaen jonkun kiven tai puun toiselta puolelta kuin emänsä
o u t d o o r e x p o . Niihin aikoihin myös norppanaaraat synnyttävät kuuttinsa. Ponttoneilla kelluva kupumainen keinopesä ankkuroidaan norppavesillä saaren rantaan. Kolahommilla on ollut merkittävä rooli norppakannan elvyttämisessä. Tekopesiä rakennetaan eri puolilla maata niin ihmisille kuin norpillekin. Nestorin nimipäivää vietetään 25.2. f i OutdoorExpo 30.3.–2.4.2023 Vinkit ja varusteet retkeilystä, melonnasta, pyöräilystä, sukelluksesta, luontokuvauksesta, kalastuksesta sekä muista ulkoilmaharrasteista kiinnostuneille. Kinoksen lumiluolassa norpan on hyvä kölliä ja kaukana on kavala maailma. Niihin ihmisuroksia ja -naaraita nousee veneistä nauttimaan maisemista ja viettämään vapaa-aikaansa, kenties jopa lisääntymään. Norppanaaraiden odotetaan hakeutuvan niihin helmikuun alkupuolella. Kirjoittaja on eräopas ja -kirjailija, joka on tehnyt Reppuretki kansallispuistoon -teoksen yhdessä valokuvaaja Tomi Rantasen kanssa. 22 RETKI helmikuu 2023 KOLUMNI. Normaalina lumitalvena norppa kovertaa pesäluolansa rantajään päälle lumikinokseen. Pohjoisen iglut on tehty teräksestä ja lasista, Saimaan pesät ponttooneista ja turvekuvuista. Ensimmäiset elinviikot ovat kuuteille erittäin tärkeitä. Vaikka ulkona kuinka tuiskuttaisi ja tuivertaisi, sisällä on hiljaista ja rauhallista. Ihminen on auttanut norppaa vähälumisina talvina ja kolannut apukinoksia kohta kymmenen vuoden ajan. Verkkokaupasta saat messuliput helposti, jonottamatta ja ilman palvelumaksuja! Samaan aikaan ja samalla lipulla Kevätmessut ja Golfmessut 30.3.–2.4.2023 Helsingin Messukeskus Kaikkea, mitä aktiivinen luonnossa liikkuva ja harrastava tarvitsee. Jonkun uskomuksen mukaanhan poikalapsi voi saada alkunsa revontulien roihutessa taivaalla. Voit ostaa liput sekä verkkokaupasta, että ovelta. Kolaensiapu on otettu norppien puolelta hyvin vastaan, sillä jo lähes kolmensadan kuutin arvioidaan käyttäneen apukinoksia. Erittäin uhanalaista saimaannorppaa uhkaa ilmastonmuutos ja sen seurauksena todennäköisesti yleistyvät lämpimät ja lumettomat talvet. Kiitos siitä vapaaehtoisille lumimiehille ja -naisille. Näin taataan oma rauha niin norppaemoille ja kuuteille kuin igluköllöttelijöille. Niissä nisäkkäät köllöttelevät lajinomaisella tavallaan: ihmiset parivuoteillaan revontulia katsellen ja norpat omillaan levähtäen. Täysin lumettomina talvina kolattavaa ei ole ja norpille on viime vuosien aikana kehitetty keinopesiä. Olli Järvenkylä Tekopesiä norpille Tekopesiä norpille ja ihmisille ja ihmisille Hiihdetään saarten rantakinokset, tekopesät ja iglut helmikuussa riittävän kaukaa. Keinopesiä ei pidä kuitenkaan sekoittaa viimeisimmän igluvillityksen tuomiin kelluviin ”revontuli-igluihin”. Hiihdetään saarten rantakinokset, tekopesät ja iglut helmikuussa riittävän kaukaa. Liput edullisemmin ennakkoon verkosta. Sen tietää jokainen lumikammissa tai -luolassa yönsä viettänyt. Yritysten ja erehdysten kautta on löydetty toimiva ratkaisu, jonka myös norpat hyväksyvät. Tulevaisuudessa Saimaalla voi olla jopa satoja keinopesiä, mikäli ilmastonmuutos toteutuu ennusteen mukaisesti. Avoinna: To–la 10–18, Su 10–17
Verkkokaupasta saat messuliput helposti, jonottamatta ja ilman palvelumaksuja! Samaan aikaan ja samalla lipulla Kevätmessut ja Golfmessut 30.3.–2.4.2023 Helsingin Messukeskus Kaikkea, mitä aktiivinen luonnossa liikkuva ja harrastava tarvitsee.. Avoinna: To–la 10–18, Su 10–17. Voit ostaa liput sekä verkkokaupasta, että ovelta. f i OutdoorExpo 30.3.–2.4.2023 Vinkit ja varusteet retkeilystä, melonnasta, pyöräilystä, sukelluksesta, luontokuvauksesta, kalastuksesta sekä muista ulkoilmaharrasteista kiinnostuneille. o u t d o o r e x p o . Liput edullisemmin ennakkoon verkosta
Niistä voisi loihtia yksinkertaisia sadesuojia ja taukopaikkoja, joiden katon alla voisi uinua vaikkapa riippukeinuissa. Suomeen on viime vuosikymmeninä valmistunut satoja, ellei peräti tuhansia laavuja valtion, kuntien, yhdistysten ja vapaaehtoisten voimin. Maatalousmuseo Sarka teki jo suuren kulttuuriteon, kun se pelasti erilaisia latoja ympäri maan osaksi ulkonäyttelyään, mutta latojen tarina välittyisi paremmin niiden alkuperäisessä ympäristössä. Muistan yhdellä ruskaretkellä pitäneeni ilahtuneena sadetta niittyladossa Oulangan kansallispuistossa, vajaa kilometri Kiutakönkäältä kaakkoon. Gravelja vaelluspyöräilyn nostaessa nyt reippaasti päätään tarvitaan rohkeita ideoita niiden edellytysten kehittämiseksi. Vain harvoin hankerahaa riittää rakennelmien ylläpitoon tai polttopuuhuoltoon. Niiden rakentamiseen on saatu EU-tukia, joiden virta on ehtynyt viimeiseen naulaniskuun. Myötämielisten maanomistajien, innokkaiden matkailutoimijoiden tai vapaaehtoisvoimien lisäksi tarvitaan vain retrohenkisiä kulkijoita, jotka pulittavat ilomielin muutaman kympin siitä, että saavat ainakin yhden retkiyön verran nauttia elämästään kuin taunopalot ja ansaikoset konsanaan.. Suomi-Filmin mustavalkoisista elokuvista tuttu maalaisidylli latomerineen on jo miltei kadonnut. Paalauksen yleistyminen aloitti latojen alasajon, joka saatiin päätökseen suurten pyöröpaalien vallattua maalaismaiseman. Niiltä korjattu kuiva heinä varastoitiin ilmavissa ladoissa, joita arvellaan olleen niittyjen ja peltojen pientareilla parhaimmillaan yli miljoona. Karjan rehuksi käytetty heinä kuivattiin 1920-luvulta paikoin 1980-luvun alkuun heinäseipäillä. Harmaantuneen hirsiladon suojassa oli riemastuttavaa nauttia evästauosta ja kuvitella, millaista mahtoi olla, kun perheen ainoan lehmän talviape piti hankkia muutaman aarin tilkuilta. Maalaisteiden varsilla on yhä toimettomana seisovia, mutta korjauskelpoisia latoja. Menneeseen maatalouteen liittyneet rakennukset rapistuvat, luhistuvat ja maatuvat, kun niille ei ole keksitty säilyttävää käyttöä tai muuta syytä, jotta niitä olisi mielekästä korjata ja kunnostaa. 24 RETKI helmikuu 2023 LUONNOSSA T E KST I Mikko Lamminpää K U VA Karoliina Lahti Latoromantiikkaa V iikate, harava, rautakanki, heinäseiväs, pulikat ja heinähanko tuovat monen vanhemman polven taivaltajan mieleen helteisen kesäpäivän, viheliäiset paarmat ja pihlajan varjossa nautitut talkooeväät
Nyt jo edesmennyt Kaikusalo tutki työkseen myyriä ja varsinkin tunturisopulia, joka on naalin pääravintoa. Naali ei ollut pesinyt maassamme vuoden 1996 jälkeen, mutta Kaikusalo oli silti varovaisen optimistinen arktiseen ilmastoon sopeutuneen eläimen mahdollisuuksiin vastata väistämättömiin ympäristön muutoksiin. Toivottavasti tämä pentue on vain ensimmäinen myönteinen väliaikatulos upean arktisen lajin paluumatkalla tunturiemme vähälajiseen eläimistöön.. Ei yksi pääsky kesää tee, eikä kolme suloista naalinpentua poista lajin uhanalaisuutta. Kirjassaan hän kertoi vuosikymmenien yli ulottuneista tutkimusretkistään sopulin ja naalin jäljillä. Vuosituhannen alussa ilmastomuutoksesta ei puhuttu yhtä laajasti kuin nykyään, mutta Kaikusalo ymmärsi jo tuolloin ne muutoksen aiheuttamat haasteet, joita naali kohtaa elinpiirin supistuessa ja ravintokilpailun kiristyessä. 25 RETKI helmikuu 2023 LUONNOSSA T E KST I Mikko Lamminpää K U VA Adobe Stock Takaisin tunturiin K irjoitin ensimmäisen Retki-lehden elukkapalstan artikkelini kaksi vuosikymmentä sitten. Aiheena oli silloin ja tänäänkin ajankohtainen naali (Vulpes lagopus). Viime kesänä Kaikusalon harras toive toteutui: naalipari onnistui saamaan kolme pentua Enontekiön tuntureilla. Siihen kuului maassamme tunnettujen yli 250 pesän tarkkailu, naalien keinoruokinta, kettujen vähentäminen Tunturi-Lapissa ja naalien vapauttaminen luontoon Norjan puolella rajaa. Paluun mahdollisti vuosikymmeniä jatkunut pitkäjänteinen ja suunnitelmallinen yhteispohjoismainen suojelutyö. Haastattelin artikkelia varten Metsäntutkimuslaitoksen piennisäkästuntija Asko Kaikusaloa, joka oli edellisenä vuonna julkaissut naalikirjan
Retkioppaat ja vedenkestävät kartat Untitled-1 1 30/03/16 16:54 Hanki snowhowta! Klikkaa nettikauppaamme www.calazo.. Klikkaa nettikauppaamme. 28 NRO SÄHKÖ AUTTAA HUIPUL LE ” NRO Calazo.. 27 RETKI helmikuu 2023 retket 28 2 2023 SORTUU SE LUJEMPIKIN JÄÄKITEIDEN PIISKATESSA POSKEA JA SILMIEN HAROESSA VALKOISTA SEINÄÄ. Ailakkavaaran autiomaassa s
Ei, tämä ei ole kauhukertomus, jossa joku päätyy nukkumaan ikuista unta, vaan otin kyytiini liftarin vuosi ennen tätä reissua Kilpisjärventieltä. 28 RETKI helmikuu 2023 LETTUKESTIT ERÄMAASSA T E KST I Eva Kaján K U VAT Eva Kaján ja Timo Miettinen Ailakkavaaran autiomaassa Niin kuin kaikki hyvät tarinat, alkaa tämäkin liftarista. H U H T I K U U 2022 — K ÄS I VA R R E N E R Ä M A A 28 RETKI helmikuu 2023 LETTUKESTIT ERÄMAASSA. Liftari kertoi tarinaa Ailakkavaaran valkoisesta autiomaasta, ja tämä tarina jäi elämään päähäni
29 RETKI helmikuu 2023 LETTUKESTIT ERÄMAASSA. 29 RETKI helmikuu 2023 LETTUKESTIT ERÄMAASSA A I L A K K A JÄ R V E N autiomaassa
30 RETKI helmikuu 2023 LETTUKESTIT ERÄMAASSA A sun vain parin tunnin ajomatkan päässä Ailakkavaaran alueesta, mutta se on yksi niistä paikoista, jotka ovat ”liian lähellä”. Näkyvyys oli edelleen todella huono, emmekä nähneet mitään vihjeitä ympärillämme olevista tuntureista, vaan meitä tervehti edelleen tasaisen valkoinen seinä. Lähtöpäivänä kaikki venyi pitkäksi ja sukset olivat jalassa ja ensimmäisessä nousussa vasta noin klo 15.00. Tikkutietä eteenpäin siis. Välillä on kuuma ja toisinaan hiki, kun suksi ei luista. 30 RETKI helmikuu 2023. Tarkoituksena ei ollut käyttää merkittyjä reittejä, mutta sortuu se lujempikin jääkiteiden piiskatessa poskea ja silmien haroessa valkoista seinää. T I K K U T I E TÄ sumun silmään. Valehtelen. Hiihdän todella paljon ja vetelen myös ahkiota vuosittain, mutta huolto on samassa kategoriassa viikkosiivouksen kanssa. Ei nappaa. Matkaa siivitti puhiseva sivutuuli, joka pröystäili loputtomalla lumisateella. Tikkutietä sumun silmään Perun heti sanani. Rentous, aikatauluttomuus ja alhaiset odotukset ovat ikivanha resepti onnistuneeseen retkeen ja varmistivat myös tämän vaelluksen aukottoman onnistumisen. Koska matkan ideana oli testata muutamia tavaroita, reitti oli suunniteltu rennolla asenteella, lyhyillä päivämatkoilla ja odotuksia ei juuri ollut. Mietin myös suklaata, kahvia ja Tempur-patjaa. áhkáljávri) oli teltta jo mielessä. Että sellainen ahkion vetäjä olen. Älkää käsittäkö väärin. Vaikka Paljakka oli tuunattu menokuntoon, en ollut suksilleni tehnyt tapani mukaan mitään. Noin kilometrin nousun jälkeen Tsahkaljärvelle ( . Näin tapahtuikin noin 10 kilometrin jälkeen, Paihkasjärven (Báikkasjávri) kohdalla, jonne tuikkasimme leirin pystyyn. Vuosi tuli ja meni ja yhtäkkiä huomasin etsiväni autolle aukkoa Kilpisjärven luontokeskuksen parkkipaikalta eräänä huhtikuisena arkipäivänä. Näkyvyys oli noin sata metriä. Edessä oli kolmen yön ahkionvetoretki teltoilla Käsivarressa ja tarkoituksena oli suunnata kohti Ailakkajärveä (Áillahasjávri) parin mutkan kautta. Aikomuksenamme oli hiihtää epämääräinen matka kohti Termisjärveä (Dierpmesjávri), kunnes meno ei enää tuntunut mielekkäältä. Olisin toivonut, Välillä on kuuma ja toisinaan hiki, kun suksi ei luista
Retkellä kaiken kannattaa olla useamman kerran Kaikki oli puhdasta valkoista pöytäliinaa. En minä täällä tunturissa yksin tällä kertaa hiihtele. Tähän oli tällä retkellä tultava muutos. Mukanani on bensakeitinmentori. 31 RETKI helmikuu 2023 LETTUKESTIT ERÄMAASSA että tuo valkoinen massa olisi ollut horisontaali eikä vertikaali, niin kuin liftari oli lupaillut. Syytän yleensä vasenkätisyyttäni, vaikka yhden raajan syyttäminen ei kanna ihan loppuun asti. PA I H K AS JÄ R V E N aamu. Myönnän tässä nyt yhden asian kaikille – olen hieman tapaturma-altis. Olen vannoutunut kaasun käyttäjä kaikissa olosuhteissa, mutta myönnän, että se ei ole aina ollut paras ratkaisu Lapin kirpeässä talvi-ilmassa. Bensakeitin edustaa minulle palavaa kotia keskellä erämaata vaativissa olosuhteissa. Siis ihan suoraan sanottuna – kuolemaa. TAU KO paikalla. 31 RETKI helmikuu 2023 LETTUKESTIT ERÄMAASSA. Olen halaillut kaasupulloja ihan tarpeekseni makuupussissani pitääkseni ne lämpimänä ja kaipaillut bensakeitintä. Niin, se rennosta retkireseptistä, oli minulla ennakko-odotuksiakin
L AS K U tuvalle oli yhtä juhlaa. Ja kankainen pirttikin on vielä pystyssä – toistaiseksi. Ensimmäinen ilta meni siis siihen, mihin talvivaelluksilla on aina tapana. Kaikki oli puhdasta valkoista pöytäliinaa. Aamu oli tehty kaikesta siitä, mikä kuuluu hyvään juhlapöytään. Huoltoon ja lumen sulattamiseen pöhinäkoneella. Termisvaara keikkui taustalla pienen pilPian autiotuvan musta piste ilmestyi kukkulan takaa esiin ja lasku tuvalle oli yhtä juhlaa. Valkoisen tasangon lettukahvila No niin! Tänä aamuna tietää, miksi vetää painavaa pulkkaa perässänsä ja syö epämääräistä ruokaa huonoissa olosuhteissa. A I L A K K AVA A R A N lettukahvila.. Edellisenä yönä satanut lumi oli pyyhkinyt kaikki jäljet pois ja kuorruttanut maaston pölysokerilla. Ahkion vetämistä on myös mukava verestellä varovasti, jos sitä ei ole vähään aikaan tehnyt. 32 RETKI helmikuu 2023 LETTUKESTIT ERÄMAASSA käytettyä, mutta uudetkin tavarat on jossain vaiheessa ajettava sisään ja sanotaanko vain, että rakkolaastari tuli tarpeeseen
Viiden minuutin välikuolemasta saattaa tulla monen tunnin kooma. Hei, liftari! Olit sanasi mittainen. Pullahtaessamme ulos kurusta, eteemme alaviistoon levittäytyi vihdoin valkoinen, lähes tasainen autiomaa. Tämä retki ei nimittäin ollut mikään rajojaan hakevien grammanviilaajien matka, vaan huomiomme kohdistui tavaroiden testaamiseen lisäksi kuvaamiseen – ja syömiseen. Pian autiotuvan musta piste ilmestyi kukkulan takaa esiin ja lasku tuvalle oli yhtä juhlaa. Kartan mukaan kurun päässä odotti muutama hyvä korkeuskäyrä, joiden kohdalla saattaisi olla mukava syödä lounasta. Emme niitä löytäneet yöllä sataneen lumen vuoksi, mutta ilta laittoi parastaan ja päätimme laittaa teltan pystyyn. 33 RETKI helmikuu 2023 LETTUKESTIT ERÄMAASSA venhattaran alla ja maisema kylpi auringossa. Autiotuvan lämmin vetovoimainen nielu oli voitettu ja lettukestit alkoivat teltan eteisessä. Yöllä lämpötila oli laskenut lähelle –20 °C ja yöllä järvelle laskeutunut sumu sirosi Siirtymä pop uplettukahvilaamme oli noin kymmenen kilometriä. Jokainen retkeilijä tietää, miten siinä käy, kun saapuu kipakasta talvi-ilmasta lämpimään tupaan ja laittaa maaten – ihan hetkeksi. Kompassiakin olisi kiva vähän käännellä tauon jälkeen. Uhrilahjoja ja ikuinen alamäki Huh, jos eilinen aamu oli jotain, niin tämä se vasta sattuikin silmiin. Siirtymä pop up-lettukahvilaamme oli noin kymmenen kilometriä. YÖ L L Ä oli pakkasta –20 °C.. Mielessämme kävi jo telttasähläyksestä vapaa yö tuvassa, mutta pikaisen lämmittelyn jälkeen lähdimme ulos järvelle katsastamaan mahdollista pilkkireikää veden saannille. Nämä korkeuskäyrät lunastivat vihdoin liftarin lupauksen. Otimme suunnaksi pari lumen työstämää pyramidia ja nousimme kurua pitkin ylemmäksi parin pysähdyksen taktiikalla. Koska suunnitelmamme olivat kovin löyhät, päätimme olla kiertämättä Termisvaaraa, vaan suunnata suoraan irti tikkutiestä pieneen kuruun (Báikkasgurra) ja lähteä Ailakkajärvelle paistamaan lettuja. Valkoinen autiomaa on sittenkin olemassa! Asetimme lounaan jälkeen kompassiin rennon kulman ja halkaisimme oman siivumme valkoisesta tasangosta. Siksi koen, että olimme sankareita. Valtava tasainen suo, Áillahasláhku, yhtyi Ailakkajärveen, mutta oli mahdotonta sanoa, missä suo loppui ja järvi alkoi
Mutta sitten tuli tullin paikka. Erämaata parhaimmillaan. Olimme ennen puiden myllytystä huomanneet kauempana pari suota, joihin tähtäsimme, mutta niille pääseminen vei tovinsa. Näiden jälkeen edessä siinsi jo Kilpisjärven tie ja sen loputon rekkaralli. Joskus harvoin kaikki asiat loksahtavat kohdilleen. Aamu sujuikin meidän sinkoillessa leirissä ja kuvatessa. Paluu erämaan Erämaa vaatii omaansa ja tullit on maksettava. Meillä ei ollut kiire eikä seuraavan yön suunnitelma ollut kovin selvillä. Nimesimme jokea myötäilevän pikkulaakson Paratiisilaaksoksi matkan keveän etenemisen vuoksi. PA R AT I I S I L A A KS O S SA kaikki oli helppoa.. Saatte pitää. Pipo tippui avoimesta taskustani ja katosi ikuiseen synkkyyteen. Metsähallitus, olkaa hyvä. Erämaa vaatii omaansa ja tullit on maksettava. Näkki on vaatinut minulta useilla vesistöillä tullia ja olen sen maksanut milloin aurinkolasien muodossa tai lompakkoina. Hanki kantoi. Usein kipeästi raapaisten tai suksilta muksahtaen. Tunnen henkilökohtaisesti suoriiviön, joka on vienyt kännykkäni ikuiseen manalaansa, ja tunturituuli on raapinut raivoissaan päästäni useammat piilolasit. Ja veronsa. Suksen kärjet nousivat loivasti järven rantaa ylös kohti Ailakkapahtaa (Áillahasbákti) ja mukailivat Ailakkajokea (Áillahasjohka) tiukasti länteen. Koivikko on jokaisen retkeilijän perimmäinen Nemesis, jonka läpi puskiessa luonto tulee iholle. Aamu kerkesi jo melkein kääntyä iltapäivään ennen kuin jätimme leirin taaksemme. Kaikki oli niin helppoa. Tässä tarinassa matkaajat etenivät myötätuulen ja alamäen siivittäminä auringon jatkaessa juhlaansa kevättaivaalla. Kunnes saavuimme tunturikoivikkoon. Tällä kertaa uhrilahjan kohde oli vallan epäsovinnainen: menetin piponi Ailakkajärven ulkohuusille. 34 RETKI helmikuu 2023 LETTUKESTIT ERÄMAASSA auringonvaloa pistävästi
Kannoimme ahkiot tien yli ja olimme saapuneet Kilpisjärven jäälle, järven eteläpäätyyn. Kyllä sitä huomennakin kerkeää. Saana näkyi viistosti teltan oviaukosta ja horisontissa tuoksuivat kaikki herkut. yö 3. Hiihdämmekö kahvin ja pullan kiilto silmissä suoraan kylälle, jonka jälkeen alkaa inhoamani loputon huolto. Retki oli täyttänyt hyvin odotukset, joita ei virallisesti ollut. yö Saana Kilpisjärvi Saarijärvi Termisjärvi Termisvaara Tsahkaljärvi vaellusreitti 2 km. Retki oli täyttänyt hyvin odotukset, joita ei virallisesti ollut T U N T U R I KO I V I KO S SA mikään ei ole helppoa. Kompassia oli väännetty, bensakeitintä treenattu ja monot ja uusi ahkio testattu. Hiihtelimme hetken ja nakkasimme leirin pystyyn jäälle. 35 RETKI helmikuu 2023 LETTUKESTIT ERÄMAASSA hiljaisuudesta jyrisevään todellisuuteen on aina yhtä tuskaista. Olimme hionneet leirin pystytyksen jo sellaiselle tasolle, että maastossa jatkaminen oli helpoin vaihtoehto. NORJA RUOTSI Ailakkavaara Ailakkajärvi 2. V I I M E I N E N leiri pystytettynä jäälle. Vai pusketaanko sitä vuorokaudella eteenpäin ja otetaan vielä yksi yö teltassa. Tämä on se hetki vaelluksesta, jolloin pitää tehdä vaikeita päätöksiä. Koko matkan oli ollut hyvin aikaa kuvata, eikä tämä leiripaikka ollut poikkeus. yö 1
M A A L I S K U U 2022 — PALLAS-YLLÄSTUNTURIN K A N SA L L I S P U I STO 36 RETKI helmikuu 2023 HETTA–PALLAS-HIIHTOREITTI Ensimmäinen päivä Pallas Nammalakuru Hotelli Pallaksen pihalla oli niin kova pakkastuuli, että ahkioiden pakkaaminen auton vieressä tuotti suuria ongelmia ja sormet meinasivat tippua käsistä. Kokonaisuus näytti hieman liioitellulta, mutta se oli toimiva. Tuuli oli kasannut. Toisinaan näimme metsässä haalean ahkion jäljen, josta päättelimme, ettemme olleet ainoat täällä lumen ja kinosten keskellä. Kunnan latukone oli kuitenkin rikki ja latua ei ollut, eikä luontokeskus oikein tiennyt, oliko edes mitään ladunpohjaa keretty tekemään. Kova tuuli ja lumisade olivat kinostaneet lunta ja Sanna sai urheasti aurata edessä liukulumikengillä, sillä omat tunturisukseni kantoivat varsin huonosti. Matkaan oli tullut pieniä muuttujia, nimittäin olimme laskeneet sen varaan, että Hetta–Pallas-talvireitin hiihtolatu olisi ajettu, kuten se yleensä on hiihtolomaviikoille. Kun pääsimme risteykseen, josta Hetta–Pallaksen-talvireitti erkanee, totesimme ettei mitään uraa näy missään. Ystäväni Sannan ensimmäinen hiihtovaellus alkoi kaatumisella Hotelli Pallaksen pihassa noin kaksi metriä sen jälkeen, kun hän oli saanut sukset jalkaan ja ahkion kiinni. Päivä oli pitkä ja pimeä laskeutui, kun nousimme tunturin rinnettä kohti Nammalakurun tupaa. Päivän aikana otetuista kuvista selviää, että koko tunturimuoti oli käytössä: toppatakki, säärystimet, villahame ja reissun tärkeimmäksi varusteeksi osoittautuneet laskettelulasit. Viikko 10 oli alkanut ja meidän oli tarkoitus hiihtää Hettaan. Hiihtovaellus opettaa kyllä hiihtämään, sen olin huomannut jo monen aiemmankin retkiseuran kohdalla. Matka Pallaksesta tunturiin kulkee alavilla mailla soiden ja metsien siimeksessä. Keli oli aika hirveä ja olosuhteet todella arktiset, mutta reissun edetessä kävi selväksi, että paljon hurjempaa oli vielä luvassa. Hotellivieraat nauroivat ikkunassa ja me lähdimme vähin äänin kohti tunturia. Reitti oli kuitenkin hyvin viitoitettu ja vaikutti siltä, että siitä oli jossain vaiheessa ajettu moottorikelkalla, sillä syvällä upottavan lumen alla oli kantava kerros. 36 RETKI helmikuu 2023 HETTA–PALLAS-HIIHTOREITTI T E KST I Emma Sirén K U VAT Emma Sirén ja Sanna Kartiovaara HIIHTOLOMA tuulta päin! Talvitunturissa helpolta vaikuttava reitti voi ollakin arktisen hurja, jos luonto niin päättää. Hotellilta lähti hiihtolatu, jota seurailimme
37 RETKI helmikuu 2023 HETTA–PALLAS-HIIHTOREITTI 37 RETKI helmikuu 2023 HETTA–PALLAS-HIIHTOREITTI O LO S U H T E E T voivat yllättää: tällä kertaa hiihtovaelluksella tarvittiin laskettelulaseja ja paksuimpia toppavaatteita.
PA L L A KS E N ja Nammalakurun välillä oleva suoaitta oli etapin ainut suoja taukoa varten.. Eilinen tarpominen oli vielä tuoreena mielessä. Metsähallituksen miehet saapuivat kelkoilla tuvalle täyttämään puuliiteriä ja lähdimme hetimmiten kyselemään, millaista uraa tai sen puutetta olisi luvassa tälle päivälle. Aurinko oli laskemassa juuri kun saavuimme tuvalle ja lähdimme lämmittämään saunaa. Huomasimme, että meitä aiemmin liikkeelle lähteneet tupakaverit olivat kääntyneet Montellinmajan kohdalla seuraamaan talvireitin merkkejä tunturiin. Epäilin, että se olisi virhe, koska talvireitti oli todennäköisesti lähinnä umpihankea. En meinannut millään saada ahkiota vedettyä syvässä lumessa viimeistä jyrkkää nousua. Yhdessä pohdiskelimme iltapalan ääressä, millainen reissu mahtaisi olla edessä, jos umpihanki jatkuisi aina Hettaan saakka. Autiotuvassa oli kolme miestä, jotka olivat lähteneet Pallaksesta niin paljon aikaisemmin aamulla, että heidän jälkensä olivat jo sataneet umpeen päivän aikana, emmekä olleet nähneet heistä kuin hennon ahkion viirun joissain kohdin metsää. Eilinen lumipyry oli mennyttä, taivas oli kirkas ja ulkona oli kylmä. Olin jo niin väsynyt, että tunsin liukuvani jatkuvasti enemmän taaksekuin eteenpäin, enkä millään jaksanut lisätä pitovoidetta suksien pohjaan. Vasta paljon myöhemmin kuulimme puhetta pimeydestä, ja paikalle saapuivat Keli oli aika hirveä ja olosuhteet todella arktiset, mutta reissun edetessä kävi selväksi, että paljon hurjempaa oli vielä luvassa. Käännyimme siis Montellinmajalta kohti Vuontispirttiä ja saimme lasketella kovaa kyytiä parin kilometrin matkan alas tunturista. Näin päätimme tehdä siitä huolimatta, että matka pidentyi. 38 RETKI helmikuu 2023 HETTA–PALLAS-HIIHTOREITTI valtavia dyynejä rinteeseen juuri meidän reitillemme. Tämän jälkeen oli edessä pitkä mutta suhteellisen helppo hiihto latuja sekä ladunpohjia pitkin Hannukuruun saakka. Meitä onnisti sen verran, että ladunpohjaa ajava kone hurautti aamulla Vuontispirtin kylältä Nammalakurun tuvalle ja takaisin. Metsähallituksen herrat osasivat kertoa, että vaeltajille talvireittiä ei ollut ajettu edessäpäinkään ja mikäli halusi olla uppoamatta umpihankeen, olisi varminta laskea tunturista alas Vuontispirtille ja seurata sieltä latuja tai ladunpohjia Hannukuruun. Toinen päivä Nammalakuru Hannukuru Heräsimme kirkkaaseen pakkaspäivään ja otimme tuvan pihalla kuvia aamun ensimmäisistä säteistä. Koska paikalle jääminen ei kuitenkaan ollut vaihtoehto, niin niillä kuuluisilla viimeisillä voimilla selvitin tieni tuvan pihaan
Alkumatkasta saimme varoa Metsähallituksen miehiä, jotka vetivät moottorikelkoilla sorasäkkejä reitille odottamaan seuraavan kesän kunnostustöitä. Kolmas päivä Hannukuru Sioskuru Hannukurulta matka jatkui taas ylöspäin tunturiin. Lumimyrsky paheni illan mittaan ja en usko, että meistä kukaan juuri nukkui sinä yönä. Miehet kävivät illasta ulkona ja tulivat sisälle todeten, että ulkona tuulee todella kovaa. Oikaisimme hieman reitiltä viimeisen pätkän kohti Sioskurua ja viimeiseksi jäi lyhyt, mutta jyrkkä lasku tunturista tuvan pihaan. Otsalamppu valaisi ainoasMetsähallituksen miehet saapuivat kelkoilla tuvalle täyttämään puuliiteriä ja lähdimme hetimmiten kyselemään, millaista uraa tai sen puutetta olisi luvassa tälle päivälle. Saimme nauttia hyvästä moottorikelkan jäljestä koko loppumatkan, mikä ilahdutti meitä suuresti. Aurinko paistoi, mutta pakkasta oli parikymmentä astetta. Kun lähdin yöllä käymään vessassa, pelästyin toden teolla, kun huomasin että heti poistuttuani tuvan rappusilta, koko tupa katosi näkyvistä. 39 RETKI helmikuu 2023 HETTA–PALLAS-HIIHTOREITTI umpiväsyneet miehet aiemmalta autiotuvalta. Kevättalvella reitillä kulkee normaalisti hiihtolatu matkaa helpottamassa.. Heti auringon laskiessa tunnelma alkoi muuttua vieläkin arktisemmaksi ja kävi selväksi, että Lapin hiihtovaellus on eri asia maaliskuussa kuin huhtikuussa. Tuuli kulki täydellä vauhdilla tunturikurua pitkin koko yön ja autiotupakin piti sellaista ääntä, että se ratkeaisi liitoksistaan hetkenä minä hyvänsä. Sanna päätti selvittää, voiko ahkiolla laskea pulkkamäkeä, ja yllättävän hyvin se näytti sujuvan. Kävimme toteamassa tilanteen – tuuli oli todella kova ja lumituisku peitti pimeässä kaiken näkyvyyden tuvan ympäriltä. Pidimme pieniä taukoja ja söimme ruokatermoksesta lounaat, mutta pitkäksi aikaa ei voinut pysähtyä edes parhailla taukovaatteilla. R E I T I L L Ä ainoastaan Hannukurussa sai vettä saunan avannosta, muuten vesi oli sulatettava lumesta. Kuten olin arvellut, he olivat lähteneet seuraamaan talvireitin viitoitusta ja heti tunturista alaspäin lasketeltuaan huomanneet, ettei lumi kanna yhtään ja heillä oli takanaan koko päivän mittainen tarpominen umpihangessa. Vaikka meilläkin oli takana pitkä hiihtopäivä, oli ladulla hiihtäminen säästänyt sen verran voimia, että jaksoimme illan saunoa ja katsella saunan kuistilta revontulia. H E T TA-PA L L A KS E N talvireitti on hyvin merkitty ja osalla matkaa pääsimme myös latupohjalle hiihtämään. Laitoimme porukalla ahkiot, sukset ja sauvat hyvin suojaan tuvan kuistille. Pahakurun risteyksen ohitettuamme saimme hiihtää jälleen täydessä hiljaisuudessa. Tuvan oli saanut jo lämpimäksi edellisiltä majapaikoilta tutuksi tullut mieskolmikko, joilla oli tapana lähteä liikkeelle aamuisin ennen meidän heräämistämme
40 RETKI helmikuu 2023 HETTA–PALLAS-HIIHTOREITTI N E L JÄ N päivän hiihtoretkellä näimme vain muutamia ihmisiä siitä huolimatta, että PallasYllästunturin kansallispuisto on Suomen suosituin kansallispuisto.
Laitoimme porukalla verkon päälle kännykästä ja katsoimme, että sääennusteen ei näytetty muuttuvan tulevina päivinä, joten päätimme lähteä yrittämään kohti Hettaa ja palata takaisin tuvalle, jos keli olisi ylivoimainen. Revimme yhteisvoimin suksistani nousukarvat pois ja laskimme jyrkkään alamäkeen pois tunturista ja lumimyrskystä. Parikymmentä kilometriä päivässä ladulla on aivan eri asia kuin parikymmentä kilometriä umpihangessa. Heti päästyämme tunturin toiselle laidalle aurinko paistoi ja ilmassa oli vain pientä tuulenvirettä. Tunturin päällä maisemat olivat kuin kaukaisilta napajäätiköiltä. Pysähdyimme syömään myöhäistä lounasta Pyhäkeron kämpälle, mutta päätimme jatkaa vielä Hettaan asti, koska oma mökki kaikilla mukavuuksilla alkoi kutsumaan näiden koettelemusten jälkeen. Alkumatka tuvalta tuntui epätodelliselta. Pohdimme, että vaikka reittiä mainostetaan aloitteleville talvivaeltajille sopivana, on se siltikin pitkä ja raskas, ja vaatii hyvää peruskuntoa. Pallas Taivaskero Nammalakuru Montellinmaja Hannukuru Pahakuru Sioskuru Pyhäkero Hetta vaellusreitti vaellusreitti kansallispuisto Pallas-Yllästunturin 5 km. Sanna näki vielä vähemmän, sillä hänellä ei ollut laskettelulaseja eikä hän voinut katsoa muualle kuin tiukasti alaspäin kovan tuulen vuoksi. 41 RETKI helmikuu 2023 HETTA–PALLAS-HIIHTOREITTI vaikka olin vetänyt suksien pohjaan täyspitkät nailonkarvat, tuntui että tuuli vei minua taaksepäin ja edistyimme todella vaivalloisesti. Lisäksi eteenpäin ei nähnyt juuri mitään kovan lumipyryn vuoksi. Kevätsesongilla tosin moni asia olisi jo toisin: latu kulkee koko matkalla, valoa on enemmän ja lämpötilat eivät ole niin hyytäviä. Lähestyessämme tunturinlakea näimme riekkoperheen kömpivän kolostaan ja ihmettelimme lintujen kykyä sietää näitä olosuhteita. Soitimme tuvalta kaikki paikalliset taksifirmat läpi, jotta saimme tilattua täsmäkuljetuksen Hetasta autolle, jonka olimme jättäneet Muonioon. Kaukaiselta tuntuivat kuvat Hetta-Pallas-reitin ruuhkaisista tuvista ja ihmisjonoista tunturissa. Huomasimme että tunturin toisella puolella näytti olevan todella paljon parempi sää. Hiihdimme täyteen vastatuuleen ja FJ E L L P U L K E N soveltuu hienosti myös taukoistuimeksi, vaikka kovat pakkaset estivät pitkät tauot. Sanna otti minusta ylhäällä kuvan hiihtämässä kohti aurinkoa, ja oli menettää sormensa ottaessaan hiihtohanskat pois. Toisaalta olin hieman huolissani seuraavan päivän hiihdosta pois tunturista, toisaalta taas pohjattoman kiitollinen, ettemme ainakaan olleet telttailemassa missään. Hiihdimme viimein Ounasjärven jäälle auringon laskiessa ja hyvästelimme Pallas-Yllästunturin kansallispuiston. Kelinvaihdos oli uskomaton ja tuntui kuin olisimme hiihtäneet toiseen todellisuuteen. Miehet lähtivät edeltä hiihtämään ja me jäimme Sannan kanssa sulattamaan vettä lumesta. Meillä tämä helpoksi tarkoitettu reissu oli saanut vähän rankempia piirteitä, mutta olimme nauttineet toden teolla supersuositun reitin hiljaisuudesta ja tunturien parhaista talvimaisemista. Lumimyrsky vei kaiken näkyvyyden. taan lumipyryä joka suuntaan ja ilmassa oli vähän maailmanlopun meininkiä. Olimme eilen nähneet avonaisen puron tuvan edustalla, mutta kun yritimme hiihtää siihen aamulla hakemaan vettä, oli todettava, että lumimyrsky oli puhaltanut koko puron alleen ja kinoksien alta ei löytynyt kohtaa, josta vettä olisi saanut. En ollut koskaan nähnyt tunturissa yhtä rajua keliä. Neljäs päivä Sioskuru Hetta Rankan yön jälkeen aamu valkeni samoissa tunnelmissa. Olin kiskonut monta tuubihuivia naaman peitoksi, mutta kova tuuli tuntui aina löytävän jonkun reitin iholle ja olin huolissani paleltumista
42 RETKI helmikuu 2023 VÄLIMEREN SYLEILYSSÄ. Alueelta löytyy retkilijälle mahtavia patikoita aina Välimeren rantakallioilta Alppien juurten vaellusreiteille. 42 RETKI helmikuu 2023 VÄLIMEREN SYLEILYSSÄ K E SÄ K U U 2022 — N I Z Z A, R A N S K A T E KST I JA K U VAT Benjamin Hokkanen Rivieran parasta antia Nizzan seutu vetää kesäisin paljon matkailijoita
CA P Ferratin niemeä kiertävä polku kulkee osin rakennettuja rantavalleja pitkin. Terävä kivikko toistuvine pärskeineen ei tosin olisikaan kovin rentouttava patikkareitti.. Rannikolta löytyy myös mutkaisia, ylöspäin suuntaavia polkuja. Nizzan itäpuolelle jäävää Cap Ferratin niemeä kiertää noin 10 kilometrin polku, joka kulkee rantaviivaa pitkin. Cap Ferratia tai muita rantapolkuja patikoivan kannattaa heittää myös uikkarit reppuun, sillä upeita uimapaikkoja tulee vastaan jatkuvalla syötöllä. Polut sen sijaan ovat pääosin oikein hyvässä kunnossa ja suomalaismetsien kulku-urille tottuneille varsin leveitä. 43 RETKI helmikuu 2023 VÄLIMEREN SYLEILYSSÄ Turkooseja tyrskyjä Ranskan Riviera on täynnä rantoja myötäileviä polkuja ja reittejä, jotka johdattavat kulkijaa Välimeren syleilyssä. Rannikkoa pitkin liikennöivät verrattain edulliset paikallisjunat mahdollistavat alueen kylien tutkimisen. Tällainen serpentiinipatikka on tarjolla muun muassa juna-asemalta ylös Èzen kylään. Meille korkean paikankammoisille tiedoksi, ettei läheskään kaikilla reiteillä ole juuri kaiteita, oli pudotus miten jyrkkä tahansa. Tämän ansiosta reitille ei välttämättä tarvitse sen kummempia eväitä, vaan kulkija voi pysähtyä nizzansalaatille tai jäätelölle pieneen ravintolaan, joita alueella riittää. Pääosin reilun metrin levyistä polkua pitkin kulkeva reitti poikkeaa pari kertaa symppaattisille kylän kaduille. Reiteille on helppo lähteä päiväpatikalle
Esimerkiksi Lapin jokivarsilta tuttu koskikara sukeltelee täällä alppipuroissa. Alueen korkein huippu löytyy 3 143 metrin korkeudesta Ranskan ja Italian rajalta. Monet Mercantourin korkeimmista huipuista kohoavat yli 2 800 metriin. 44 RETKI helmikuu 2023 VÄLIMEREN SYLEILYSSÄ Alppien esikartano Välimereltä pohjoiseen suunnattaessa maasto lähtee nousemaan varsin nopeasti. Alueen nimi, Alpes Maritimes – Meri-Alpit, antaa vihjeen millaisista kukkuloista on kyse. Alueen rikkaasta luonnosta löytyy myös suomalaisille tuttuja lajeja. Kansallispuistossa on useita asumattomia laaksoja, joiden polkuja pitkin vaeltaja pääsee halutessaan nousemaan korkealle vuoristoon. Alueella on myös lukuisia refugeja eli alppimajoja, joiden varustus vaihtelee puhtaista lakanoista ja suihkusta vaatimattomampiin suomalaistyylisiin autiotupiin. T U R KO O S I N Välimeren lisäksi Rivieran lähialueilta löytyy turkooseja vuoristojärviä. Näkymä ylös kohti Mercantourin kansallispuiston itäosien ydintä, Vallée des Marveillesia.. Mercantourin metsäiset laaksot ja avarat vuoret sopivat päiväretkikohteeksi tai pidemmällekin patikalle. Nizzasta parin tunnin ajomatkan päässä pohjoiseen sijaitsee Mercantourin kansallispuisto, joka ulottuu satojen neliökilometrin alueelle Ranskan ja Italian rajalla. Laaksoissa vaeltaja voi ihailla vuortenhuippuja kukkaniityiltä käsin
45 RETKI helmikuu 2023 VÄLIMEREN SYLEILYSSÄ S E R P E N T I I N I T I E Ranskan ja Italian rajalla tarjoilee huikaisevia maisemia. VA E LTA JA RY H M Ä N reitti kulkee lehmälaitumen läpi. Tunnelma on varsin alppihenkinen.
Lehtimetsäiset kukkulat Alpeilta juoksevine jokineen ovat upea kohde vuodenajasta riippumatta. Vapauta hartiasi ja nauti retkeilystä! Kevyet huippumerkit nyt Suomessa Lajittele tuotteet painon mukaan Tarkkaan harkittu valikoima 100% kotimainen farlite.fi S I AG N E-J O E N varrelta löytyy vehreitä lehtometsiä ja loputtomasti polkuja.. Ole ultrakevyt Uusi keveiden vaellusvarusteiden erikoiskauppa Kulje ketterästi erämaiden halki. Seikkailunjanoisille tarjolla on myös useita luolia, joita otsalampulla varustautunut voi käydä tutkimassa. 46 RETKI helmikuu 2023 VÄLIMEREN SYLEILYSSÄ Päiväpatikkaa kukkuloilla ja jokivarsien metsissä Turkoosin meren ja alppilaaksojen väliin jäävältä kaistaleelta löytyy useita mukavia retkikohteita. Avarammasta maisemasta nauttivan kannatta suunnata esimerkiksi Cipières'n kylästä villilaventelipensaiden viitoittamaa reittiä pitkin kohti Calernin ylängön observatoriota. Retkikohteita voi etsiä esimerkiksi ignrando.fr -palvelusta, jonne on listattu lukuisia vaellusreittejä ympäri Ranskaa. Nizzasta länsi-luoteeseen sijaitsevassa Parc naturel régional des Préalps d'Azur -puistossa ja sen välittömässä läheisyydessä kulkee kymmeniä reittejä. Kuumana päivänä joen turkoosiin veteen on virkistävää pulahtaa uimaan. Puistoa lounaassa reunustavan Siagne-joen ympäristö lumoaa rehevyydellään
Ole ultrakevyt Uusi keveiden vaellusvarusteiden erikoiskauppa Kulje ketterästi erämaiden halki. Vapauta hartiasi ja nauti retkeilystä! Kevyet huippumerkit nyt Suomessa Lajittele tuotteet painon mukaan Tarkkaan harkittu valikoima 100% kotimainen farlite.fi
48 RETKI helmikuu 2023 PYÖRÄILLEN TIROLISSA Y H D I ST E T Y L L Ä pyöräilyja patikointimatkalla voi aamupäivällä siirtyä pyörällä kohteesta toiseen ja iltapäivällä tai matkan varrella tehdä patikointiretken.
Uusi retkimuoto osoittautui erittäin toimivaksi ja hauskaksi konseptiksi. 49 RETKI helmikuu 2023 PYÖRÄILLEN TIROLISSA K U VAT JA T E KST I Maija Arosuo PYÖRÄPATIKOINTI yhdistää kaksi lajia Pyöräilyn ja patikoinnin yhdistävä matka Alpeille syntyi olosuhteiden sanelemana. H E I N Ä K U U 2022 — T I R O L I, I TÄVA LTA
JA R I S C H M A N F R E D. Pyörän selkään Lähtöpaikassamme Kufsteinissa löytyy kolme pyörävuokraamoa, joilla on uskottavan oloista ajokalustoa. Lukon toimiminen puhelinsovelluksella ei ennusta hyvää useamman päivän maastoreissulla. Niin kävi tämän retkeilymuodon syntymisellekin. Matkaa on jäljellä enää puolet, mutta nousumetrejä vielä seitsemänsataa. Muutamia päiviä ennen lähtöä sääennuste lupasi kirkasta auringonpaistetta – ja reilusti yli kolmenkymmenen asteen lämpötiloja. 50 RETKI helmikuu 2023 PYÖRÄILLEN TIROLISSA P arhaat asiat syntyvät usein vahingossa. Päätämme varmuuden vuoksi ladata akut vielä uudestaan, nyt kun olemme sähkövirran parissa. Avustuksen avulla pääsemmekin mukavasti kiipeämään alun vielä asfalttipäällysteistä Alppitietä. Majoitukset viiteen eri kohteeseen Tirolissa ja lennot Müncheniin ystäväni Liisan kanssa oli kuitenkin jo varattu, joten teimme uuden suunnitelman. Yli tuhat nousumetriä päivässä puuttomalla rinteellä ei houkutellut helteeseen vaeltamaan. Tähän asti on voinut luottaa siihen, että vuoristossa on aina viileämpää. Kestäisikö lataus perille asti. Tuvilta ja pensionaateilta saamme iltaisin ruokaa, joten vain varaja sadevaatteet, päivän lounasrasia, juomaa, ensiapuvälineet, lakanapussi, varvastossut, pesuvälineet ja kartat ovat päässeet kyytiin. Matka Kufsteinin historiallisesta linnoituskaupungista alkaa Inn-joen ylityksen jälkeen arvatenkin ylämäkeen. Painoa kantamukselle tulee vesineen seitsemisen kiloa. Kenties niitä voisi myös pyöräillä. Loput kuusitoista kilometriä matkasta on soratietä ja ylämäkeä, emmekä lainkaan tiedä millaista maastoa. Ilmastonmuutoksen myötä lämpötilat ovat kuitenkin alkaneet nousta myös korkeimmilla alueilla. Hikisinä pulahdamme kirkkaaseen veteen ja pyöräretki tuntuu hyvältä valinnalta. Rautatieaseman vieressä on appivarauksella toimiva pyöräkontti, mutta haluamme asioida ihmisen kanssa. Vilkaisu akun näyttöön kertoo, että olemme käyttäneet jo kolmanneksen latauksesta. Thiersee kauniissa laaksossa, vain muutaman sata metriä reitiltä, houkuttelee ja päätämme pitää lounastauon järven rannalla. Kierrämme Thierseen kautta, sillä suorin reitti on tappavan jyrkkä jopa sähköavusteisille pyörille, jotka olemme valinneet allemme. Nopea katsaus karttaan kertoi, että vuoristomajoille pääsi myös kiertotietä. Seurauksena Keski-Euroopan jäätiköt sulivat ja joet kuivuivat ennätystahtia viime kesänä. Laitamme selkään reput, joiden painon olemme minimoineet. Pyörät on huolella pestyjä ja hoidettuja. SaamLaitamme selkään reput, joiden painon olemme minimoineet. Meitä palveleekin koko yhteisö päiväkeskuksen väkeä. A L P P I N I I T T YJ E N nelijalkaiset ystävät pitävät huolen siitä, että almit pysyvät avoimina ja asuttuina. Olin suunnitellut Alppi-vaellusta heinäkuulle. Valitsemme yleishyödyllisen Lebenshilfe-järjestön ylläpitämän vuokraamon
Siirrämme painoa tarpeeksi eteen, jottemme kellahda reppuinemme selällemme ja laitamme turboavustuksen päälle. Vieressä on jyrkkä pudotus, mutta onneksi puut suojaavat pidemmiltä pudotuksilta. Niitä koristaa epätodellinen määrä petunioita. Olemme tulleet polkua jo hyvän matkaa, joten takaisin kääntyminen ei houkuta. Pihalla käyskentelevät talon lehmät, yläkerrassa on muutama vierashuone ja alakerrassa ravintola, jossa saamme seudun erikoisuutta, munamakarooni-juustovuokaa eli Käsespätzleä. Sitten annamme mennä. Edessäni näen risteyksen, joka näyttää jälleen maantieltä. Keskityn väistämään suurimmat kivet ja päätän luottaa pyörään. Pysähtyä ei voi, koska uudelleen lähteminen mäessä on hankalaa. Lähdemme valumaan alas ja menetämme kaikki 1 300 nousumetriä, jotka olemme eilen Pyökkimetsä jää taakse ja saavumme ensimmäisille almeille, alppiniityille, joilla lehmät laiduntavat kesäisin. Lopulta se jyrkkenee ja kuihtuu lähinnä sadeveden murtamaksi ojanteeksi, joka on täynnä kivenmurikoita. Jatkan matkaa niin pitkälle kuin voin, onnistuen yllättävästi. Muutaman käännöksen jälkeen kohdalle sattuu hieman huonokuntoisempi tie, joka kapenee edelleen poluksi. Olemme saaneet käytettyä reilun 30 kilometrin matkaan koko päivän ja saamme jättää unelmoimamme jääluolankin väliin. Opettelemme siis mäkiajoa kantapään kautta. 1 380 metrissä sijaitseva Almgasthof Buchacker on tyypillinen itävaltalaismajatalo, joka aiemmin on palvellut lehmiä paimentavien ihmisten kesäasumuksena.. Ensimmäinen retkipäivä päättyy maisemaan, jossa vuoren huiput katoavat toistensa taakse harmaansinisen eri sävyissä ja lehmänkellojen kalkatukseen. Paahteisten päivien jälkeen se tuntuu ihanan viilentävältä. Raskaan pyörän taluttaminen jyrkkään ylämäkeenkään ei ole vaihtoehto. Luvassa on siis vielä parin tunnin lepotauko puun alla. Majapaikkamme, Buchackeralm, on juuri sellainen kuin sen kuuluukin: valkoiseksi rapattu, harjakattoinen, kaksikerroksinen talo, jossa on puiset parvekkeet ja ikkunaluukut. Soratie on kiemurteleva ja mäkinen, autoilla siinä on lupa ajaa vain huoltoajoa. Se on hyvä, sillä näin vaativaa polkua emme olisi koko loppumatkaa jaksaneet polkea. Keisarin jäljillä Seuraavana aamuna huiput ovat hävinneet, helle on helpottanut ja tilalla on tihkusade. Pyökkimetsä jää taakse ja saavumme ensimmäisille almeille, alppiniityille, joilla lehmät laiduntavat kesäisin. Tervehdimme alppimökkiensä terasseille viikonloppua viettämään tulleita ihmisiä, mutta jatkamme eteenpäin. 51 RETKI helmikuu 2023 PYÖRÄILLEN TIROLISSA me luvan käyttää erään majatalon autotallissa olevaa pistorasiaa ja lataamme ainoalla mukana olevalla laturillamme pyörät vuorotellen
Rotkolaakson uumenissa virtaa voimalla turkoosi vesi, joita pystysuorat seinämät reunustavat. Lähestymme niitä pyörillä ehkä hieman liian vauhdikkaasti, sillä ne lähtevät jolkottamaan edellämme. Lyhyet pyörämatkat tuovat meidät nopeasti uusiin maisemiin, joissa pääsemme jalkaisin tutustumaan kyliin ja huippuihin pintaa syvemmälle. I LTA PÄ I VÄ N patikkaretki vei Gschöllkopfille, jonka huippu on hieman yli kahdessa kilometrissä.. Tomera emäntä puhuu paikallista murretta, mikä muistuttaa vain etäisesti koulusaksaa. Kierrämme muutaman tunnin kauniin lenkin pyökkimetsässä ja kurkistamme kylälle hiihtorinteessä avautuvan niityn kautta. Mikä onni, että helle laittoi suunnitelmat uusiksi! Rofanin huipulle gondolilla Mistä näitä metsäteitä riittää. Keisarillinen kanjoni on nimensä arvoinen. Pyörillä pääsemme helposti kylän pohjoislaidalle, josta lähdemme kävellen nousemaan ylös, kohti 1 279 metristä Gfassköpfeä. Ensimmäisen vesiputouksen löydämme vahingossa polkiessamme puron vartta seuraavaa pikkutietä. Heidän urakRotkolaakson uumenissa virtaa voimalla turkoosi vesi, joita pystysuorat seinämät reunustavat. Pineggistä Steinberg am Rofaniin saamme jälleen pyöräillä pieniä teitä pitkin, ilman liikennettä. Takapyörä lipeää ja Liisa on nurin. Nousua riittää ja käytämme avustusta aina vain sen verran että saamme myös kuntoilla. Könyämme veden solinaa kohti pusikossa. Päivän nähtävyysanti on vesipainotteinen. Jätämme pyörät metsätien varteen, pakkaamme lounaseväät pikkureppuihin ja lähdemme retkelle kanjonissa kulkevalle, muutaman kilometrin mittaiselle turvavaijerein varustetulle patikointipolulle. Pääsemme jälleen vauhtiin, kunnes Liisan pyörä tekee äkkipysähdyksen. Parissa tunnissa olemme perillä ja lounastauon jälkeen siirrymme päivän patikointiosuuteen. Aamupalalle matkalla oleva lehmälauma on asettunut keskelle tietä. Seuraava, Kaiserklamm, on oikein kartassa ja sitä tullaan varta vasten katsomaan kauempaakin. 52 RETKI helmikuu 2023 PYÖRÄILLEN TIROLISSA polkeneet ylös. Olemme tulleet laaksoon ja sadekin on lakannut. He seuraavat samaa reittiä kanssamme, mutta jalan. Jo varhain iltapäivällä majoitumme Pineggin kylässä aitoon maalaistaloon, jonka toista päätyä asuvat lehmät, toista me. Kerrotaan, että romanttinen kanjoni oli jo keisari Franz Josefin ja hänen puolisonsa Sissin lempipaikkoja, mistä nimi Kaiserklammkin on peräisin. Syömme Kaiserschmarrnit, eli hakkeluspannukakut, jotka ovat sen kokoiset että niistä riittää sekä iltapalaksi että seuraavan päivän lounasateriaksi. Saamme kuitenkin saattueen peräämme kilometrin matkalle. On vielä heinäkuu ja keskieurooppalaisten lomakausi on vasta edessä. Muita kulkijoita emme reitillä näe ja kyläkin on hiljainen. Nautimme illallista majatalomme Waldhäuselin ulkoterassilla jo tutuksi käyneen espanjalais-itävaltalaisen pariskunnan kanssa. Emme halua juoksuttaa niitä, joten talutamme pyörät varovasti niiden ohitse. Tie on juuri lanattu, ja siihen on jäänyt kasa pehmeää hiekkaa. Vauhti ei onneksi ole kova ja onnettomuudesta selvitään pintanaarmuilla ja paikkalapulla Goretex-housuissa. Sulattelemme niitä parin tunnin patikkaretkellä kylän rauhaisaan keskustaan ja laakson halki virtaavan Branderberger Ache -joen rannoille. Pyörän jarruja testataan, mutta onneksi ne tuntuvat pitävän hyvin. Ainoat vastaantulijat kapealla soratiellä ovat nelijalkaisia. Alamme nauttia keksimästämme pyöräpatikointitavasta toden teolla. On aika kääriä sadevaatteet ja siirtyä viralliseen retkiasuun, shortseihin. Jaloittelu tekee hyvää koko kropalle. Matkan varrella on mahdollisuus pysähtyä tai poiketa mielenkiintoisissa kohteissa ilman, että kiire kolkuttaa kantapäille. Pihalla olevan avolantalan aromit kantautuvat vahvasti huoneeseemme, mutta muuten 1950-luvun asussaan säilynyt majatalo tuoksuu raikkaan puhtaalta, kuten itävaltalaistalot yleensä
Jätämme pyörät Rofanin gondolin ala-asemalle ja nousemme vaivattomasti takaisin 1 840 metriin. Lopulta ne tiivistyvät ja alkaa raju sade ja ukonilma. Varsinkin seuraavan päivän reitti Rofan-massiivin yli pelottaa pariskunnan rouvaa. Suurin osa kävijöistä tekee yläilmoihin päiväretken maisemia katselemaan tai patikoimaan jonkun Rofanin alueen päiväreiteistä. Jätämme pyörät Rofanin gondolin ala-asemalle ja nousemme vaivattomasti takaisin 1 840 metriin. Liisa jatkaa matkaansa Kufsteiniin, jossa ystävällinen vuokraamohenkilökunta tulee hakemaan pyörät asemalta, ja sitten Suomeen. Järvi on noin kymmenen kilometriä pitkä ja kapea, joten suuria selkiä ei purjehdittaviksi löydy. 53 RETKI helmikuu 2023 PYÖRÄILLEN TIROLISSA kansa on ollut omaamme hikisempi ja päivät pidempiä. Illalla korkeapaine kuitenkin päättyy. Aamun ensimmäisellä gondolivuorolla alas on matkalla lisäksemme vain majan yövahti. Myöhemmin sadepisarat muuttuvat sormenpään kokoisiksi rakeiksi. Iltapäivän viimeisen gondolivuoron lähdettyä kello 17 laskeutuu huipulle rauha. Se on vaellusreittinä musta, eli vaikeimmaksi luokiteltu reitti, jolla pituutta on 18 kilometriä ja nousua melkein 1 600 metriä. Helle on jälleen palannut, minkä tuntee heti kulussa. Minä jatkan vaeltaen kohti länttä. Ostamme paikat junaan Liisalle ja kahdelle polkupyörälle. Pyörällä Tirolissa × Karttasuositus: Kompass-kartat numero 9: Kaisergebirge ja numero 28: Vorderes Zillertal tai sähköinen karttasovellus Kompass.de × Sähköpyörän vuokra noin 150 €/viikko × Yöpyminen majataloissa 30–65 €/yö/ henkilö, illallinen maksaa noin 20 € × Käytetyt majoitukset: Kufstein: Home City Apartment, Berggasthof Buchacker, Pinegg: Gwercherwirt, Steinberg am Rofan: Waldhausel ja Rofan: Erfurter Hütte × Lisätietoa Tirolin pyöräilyreiteistä ja reittien vaativuudesta löytyy googlaamalla Bike Trail Tirol SÄ H KÖ P YÖ R Ä I LY SÄ H KÖ P YÖ R Ä I LY sopii hyvin Alpeille. Tähän asti olemme noudatelleet melkein samoja reittejä kuin vaeltajat, mutta mustalle reitille ei pyörillä ole asiaa. kaikille.. Syömme terassilla, kun altamme, Achenseelta, alkaa kerääntyä pilviä. Järviparatiisin ovat vaeltajien, pyöräilijöiden ja auringonottajien lisäksi löytäneet purjehtijat huviveneillään. Helle on helpottanut ja polku kutsuu. sopii hyvin Alpeille. Me sen sijaan kierrämme pyörillämme Rofanin ympäri. Laskettelemme vielä kerran pyörillämme hurjan alamäen, tällä kertaa liikenteen joukossa, jotta pääsemme Jenbachiin, lähimmälle juna-asemalle. Alppiteillä ylämäet ovat Alppiteillä ylämäet ovat kilometrien mittaisia, kilometrien mittaisia, mutta sähköavusteinen mutta sähköavusteinen pyörä mahdollistaa lajin pyörä mahdollistaa lajin kaikille. Ne vyöryvät ylöspäin ja pyörivät hurjina ympärillämme. Enää emme ole yksin, vaan saksalaisen vaellusjärjestön, Deutsche Alpenvereinin, operoimalla tuvalla alkaa olla vilinää. Teemme iltapäiväretken läheiselle huipulle, Gschöllkopfille, 2 039 metriin. Viimeisen päivän matkaosuus alkaa maantiellä, jota laskettelemme leppoisasti kilometritolkulla kohti Achenseetä ja puikahdamme sitten sen itärantaa mukailevalle pyörätielle. Matkaa tulee kaksinkertainen määrä, mutta laskettelemme sen alamäkeen ja nousemme lopuksi gondolihissillä vuorimajalle. Kiitämme onneamme, että olemme jo majalla, emmekä viereisen vuoren huipulla
Sää heitti haastetta menomatkaan ja teki kokemuksesta paitsi ainutlaatuisen, myös erittäin hikisen. 54 RETKI helmikuu 2023 VAPAALASKUA KANSALLISPUISTOSSA. Ajoimme sähköpyörillä Äkäslompolosta Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon, sukset ahkiossa. 54 RETKI helmikuu 2023 VAPAALASKUA KANSALLISPUISTOSSA TA M M I K U U 2023 — PALLAS-YLLÄSTUNTURIN K A N SA L L I S P U I STO T E KST I JA K U VAT Satu Renko Sähköllä tavoittaa takamaastojen helmet Oletko kokeillut, kuinka fillarin poljin pyörii randomonoilla. Yllättävän mukavasti – ainakin, kun monot ovat tarpeeksi kevyet ja joustavat
Sähköpyörä on ainoa keino tavoittaa upeat takamaastot siten, että aikaa jää myös laskemiselle.. 55 RETKI helmikuu 2023 VAPAALASKUA KANSALLISPUISTOSSA 55 RETKI helmikuu 2023 VAPAALASKUA KANSALLISPUISTOSSA L AS S E Voutilainen halkoo talvista suomaisemaa. Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa on sallittua kulkea vain lihasvoimin, joko jalkaisin, suksin tai pyörällä
56 RETKI helmikuu 2023 VAPAALASKUA KANSALLISPUISTOSSA E i tämä pahin ollut, mutta jos nyt olen tehnyt Bike to ski -retkiä reilut satakunta muutaman vuoden aikana, tämä heilahti vaikeudeltaan ehdottomasti top kolmoseen”, oppaamme Panu Jyrä nauraa. Puolisonsa Noon Goldsteinin kanssa ympäri maailmaa trekkaillut mies nauraa itselleen. “Mutta lumi oli onneksi pehmeää, kaatuminen ei sattunut. Saksassa asuva yhdysvaltalainen David Goldstein on riisunut koko yläkroppansa. En hoksannut, että siinä on vaihteet!” David kertoo, että kävi pyöränsä kanssa useampaan otteeseen hangen puolella. “ “Tänään saattoi tulla muutama ylimääräinen kilometri mittariin, kun takarengas pyöri niin paljon tyhjää.” PA N U Jyrä vetää kaikki Sport Corner Ylläksen Bike to ski -retket, joita on parhaimmillaan kuusi viikossa ja 50–60 kevään aikana. Helsinkiläinen Juuso Tynkkynen ja vasta etelästä Rovaniemelle muuttanut Lasse Voutilainen ripustavat kuoritakkejaan kuivumaan. Istumme Kotamajassa, joka on erämaakahvila Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Takana on hikisempi urakka kuin kukaan meistä osasi odottaa. Vaikeinta oli päästä ylös hangesta”, David toteaa. Kahvilan sydän, suuri avotuli, on kerännyt ympärilleen koko kahdeksanhenkisen seurueemme. Jyrä kuljettaa ahkiossaan kaikkien retkeläisten sukset. Davidin paita näyttää siltä kuin se olisi uitettu vesiämpärissä. Painoa ahkiolle tulee reilut 30 kiloa.. Niin kävivät muutkin, sen verran haastava pohja oli. “Ollaan me kyllä kuultu, että jotta pääsee hyvälle lumelle, pitää tehdä vähän töitäkin…”, Tynkkynen ja Voutilainen virnistävät. “Tänään saattoi tulla muutama ylimääräinen kilometri mittariin, kun takarengas pyöri niin paljon tyhjää”, Jyrä summaa. Matka Äkäslompolon keskustasta Kotamajalle vei kaksi tuntia. Normaaliolosuhteissa sama taival taittuisi kolmessa vartissa. “En ole pyöräillyt 30 vuoteen. Nyt pehmeä pohja teki pyöräilemisen paikoin mahdottomaksi, kun rengas kynti pahimmillaan yli kymmenen sentin syvyydessä
Meillähän on Suomen parhaat maastot, kansallispuisto ja reitit pyöräilyyn. Muu seurue lähtee kiinnittämään skinejä suksiin. P YÖ R ÄT parkkiin ja sukset alle. Kotamajan takaa lähtee reitti ylös Pyhätunturille. David Goldstein puhaltelee vielä pyöräilyn rankkuutta. Koska valoisa aika on näillä leveysasteilla tammikuussa suhteellisen lyhyt, on se käytettävä liikkumiseen. Retkiä järjestää äkäslompololainen urheiluliike Sport Corner Ylläs, jossa Jyrä työskentelee oppaana ja pyörämekaanikkona. Panu Jyrä, David Goldstein ja Anna-Stina Strang eivät vielä tässä vaiheessa tienneet, että mutkan takana odottaa armoton pyöräntalutuspätkä. Juuso Tynkkynen on laskenut pienestä pitäen, mutta vasta tänä vuonna innostunut kokeilemaan vapaalaskuhommia.. "Sähköpyörä on ainoa keino tavoittaa upeat takamaastot siten, että aikaa jää myös laskemiselle." Kahvi maistuu, mutta pitkäksi aikaa ei auta jäädä juttelemaan. Hän päättää jättää ensimmäisen nousun väliin ja jää lepäilemään Kotamajalle. 57 RETKI helmikuu 2023 VAPAALASKUA KANSALLISPUISTOSSA Pakkanen ei haittaa tunturiin nousijaa Olemme tämän talvikauden ensimmäisellä Bike to ski -retkellä. “Kolmisen talvea sitten mietimme yhdellä skinnausretkellä, miksi kukaan ei järjestä täällä ohjattuja skinnausreissuja vakituisesti. Päätimme, että jos ei kerran muut, järjestetään me”, Jyrä kertoilee kahvitauon aikana. Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa on sallittua kulkea vain lihasvoimin, joko jalkaisin, suksin tai pyörällä. K U N pyörämatkaa oli jäljellä vielä kolme kilometriä, reitti oli pääosin pyöräiltävässä kunnossa
Jyrä sanoo. Kotamajan porokeiton ääressä on hyvä summata suorituksia. Kun retkipäivän aamuna Äkäslompolossa oli 28 astetta pakkasta, he olimuna Äkäslompolossa oli 28 astetta pakkasta, he olivat aivan kauhuissaan, että ei kai me olla menossa. Jyrä korostaa keveyden merkitystä. He olivat aivan ihmeissään ja sanoivat, tetta pakkasta. Skinnatessa tulee lämmin, kaiken oranssiksi ja pinkiksi. “Ensimmäinen lasku on aina kaikille vaikea. Kun retkipäivän aaskinnaamaan kansallispuistoon. Auylemmäs noustaan, sitä harvemmaksi puusto käy. Huipulta laskijalle. Sen takia pidän ekan laskun mahdollisimman lyhyenä”, Sen takia pidän ekan laskun mahdollisimman lyhyenä”, Jyrä sanoo. Sanoin, että mennään vaan, järvellä on vähän kylmä, mutnoin, että mennään vaan, järvellä on vähän kylmä, mutta kun päästään metsikköön, alkaa lämpenemään. Skinnaamiseen kuluu vain vartti. Päita kun päästään metsikköön, alkaa lämpenemään. Jos alla on kaksi metriä pitsukset on helppo kääntää. “Viime keväänä vein itävaltalaisen pariskunnan “Viime keväänä vein itävaltalaisen pariskunnan skinnaamaan kansallispuistoon. Kaikki toteavat, että laskeminen helpottui suorituksia. peet kuin ennen tai ei ole laskenut puisessa maastossa. 58 RETKI helmikuu 2023 VAPAALASKUA KANSALLISPUISTOSSA ”V I I M E ”V I I M E keväänä laskeskelin, keväänä laskeskelin, että skinnauspäiviä tuli 42 että skinnauspäiviä tuli 42 putkeen. Jyrä korostaa keveyden merkitystä. Aurinko näyttäytyy ensimmäistä kertaa pitkän kaamoksen rinko näyttäytyy ensimmäistä kertaa pitkän kaamoksen jälkeen. Savat aivan kauhuissaan, että ei kai me olla menossa. Randot olivat todella kevyet verratTelemark-suksiin. ja kääntää suksiensa kärjet kohti jälkeä. lä. Sen säteet osuvat tunturin seinään ja värjäävät jälkeen. Kolmen–neljän nousun ja laskun jälkeen aurinko alkaa painua mailnousun ja laskun jälkeen aurinko alkaa painua mailleen. Skinnatessa tulee lämmin, mutta se ei johdu vain liikkumisesta. Tunturin päällä oli vain 6 astetta pakkasta. Randot olivat todella kevyet verrattuna alppihiihtosuksiin ja telluihin.” tuna alppihiihtosuksiin ja telluihin.” Jyrä kertoo, että moni retken varannut vuokraa Sport Jyrä kertoo, että moni retken varannut vuokraa Sport Cornerista myös välineet, mutta viime keväänä retkille Cornerista myös välineet, mutta viime keväänä retkille on lähdetty selvästi aiempaa useammin omilla välineilon lähdetty selvästi aiempaa useammin omilla välineillä. yhden päivän taukoa ja jatkoin. “Metsälaskussa keveys tuo itseluottamusta. Tunturin päällä oli vain 6 asvä oli upea, täysin tyyni. “Minulla on kilpataustaa muun muassa pujottelus“Minulla on kilpataustaa muun muassa pujottelusta, suurpujottelusta ja super-G:stä, sittemmin tykästyin ta, suurpujottelusta ja super-G:stä, sittemmin tykästyin Telemark-suksiin. Skinnaamiseen kuluu vain vartti. 58 RETKI helmikuu 2023 VAPAALASKUA KANSALLISPUISTOSSA “Tein jäljen valmiiksi, kun kävin viime viikolla tarkis“Tein jäljen valmiiksi, kun kävin viime viikolla tarkistamassa, että tunturissa on tarpeeksi lunta”, Jyrä sanoo tamassa, että tunturissa on tarpeeksi lunta”, Jyrä sanoo ja kääntää suksiensa kärjet kohti jälkeä. Sen jälkeen pidin putkeen. Tämä on talvella se juttu, mitä Tämä on talvella se juttu, mitä tykkään tehdä”, Panu Jyrä tykkään tehdä”, Panu Jyrä kertoo. He olivat aivan ihmeissään ja sanoivat, ettei kukaan usko tätä Itävallassa.” ettei kukaan usko tätä Itävallassa.” Ensimmäinen lasku aina vaikea Ensimmäinen lasku aina vaikea Pyhätunturi on mukava kohde aloittelevallekin offariPyhätunturi on mukava kohde aloittelevallekin offarilaskijalle. Kolmen–neljän On aika napata skinit pois ja laskea. Kotamajakin on 100 metriä korkeammalla kuin Äkäslompolon kylä”, Jyrä kertoo. Sen säteet osuvat tunturin seinään ja värjäävät kaiken oranssiksi ja pinkiksi. Sen jälkeen pidin yhden päivän taukoa ja jatkoin. Huipulta aukeaa upea maisema, jossa kumpuilee tunturi toisenaukeaa upea maisema, jossa kumpuilee tunturi toisensa perään. kertaa randosuksilla ja tykästyi niihin todella. Päivä oli upea, täysin tyyni. Kaikki toteavat, että laskeminen helpottui kerta kerralta. kerta kerralta. mutta se ei johdu vain liikkumisesta. Kotamajan porokeiton ääressä on hyvä summata leen. Jos alla on kaksi metriä pitkät raskaat sukset, ne tarvitsevat lentokentän verran tikät raskaat sukset, ne tarvitsevat lentokentän verran tilaa, että ne kääntyvät mihinkään.” laa, että ne kääntyvät mihinkään.” Pyhätunturi on mukava kohde aloittelevallekin offarilaskijalle. Kotamajakin on 100 metriä korkeammalsio vaikuttaa. Pyhätunturilla on puita huipulle saakka, mutta mitä Pyhätunturilla on puita huipulle saakka, mutta mitä ylemmäs noustaan, sitä harvemmaksi puusto käy. kertoo.. la kuin Äkäslompolon kylä”, Jyrä kertoo. Kevyet “Metsälaskussa keveys tuo itseluottamusta. Tykkylumiset puut kumartavat raskaan taaksa perään. “Mitä korkeammalle mennään, sitä enemmän inver“Mitä korkeammalle mennään, sitä enemmän inversio vaikuttaa. Anna-Stina Strang Anna-Stina Strang kertoo, että laski ensimmäistä kertoo, että laski ensimmäistä kertaa randosuksilla ja tykästyi niihin todella. kansa alla. Kevyet sukset on helppo kääntää. On aika napata skinit pois ja laskea. Lumi “Ensimmäinen lasku on aina kaikille vaikea. Lumi voi olla erilaista, mihin on tottunut, on erilaiset kampvoi olla erilaista, mihin on tottunut, on erilaiset kamppeet kuin ennen tai ei ole laskenut puisessa maastossa. Tykkylumiset puut kumartavat raskaan taakkansa alla
VAPAALASKUA KANSALLISPUISTOSSA. Opas valitsee vapaalaskumaastot asiakkaiden taitotason mukaan. Jyrä toteaa itsekin, että nauttii suunnattomasti, kun saa viettää päivän ulkona asiakkaiden kanssa. “Kaikkien sukset kulkevat minulla yhdessä ahkiossa. Ammattitaitoisen oppaan vetämä retki on helpoin ja turvallisin tapa tutustua lajiin. upeassa tykkylumimetsässä. “Tämähän on vain ihan älyttömän hauskaa!” Anna-Stina Strang jää vielä selvittämään, ehtisikö hän lomaviikkonsa aikana toisellekin Bike to ski -reissulle. Se on paras ratkaisu. SÄ H KÖ P YÖ R ÄT valmiina paluumatkalle. Pakkanen on kirinyt. Jos jokaisella olisi oma ahkio, se olisi aikamoinen karavaani.” Vaikka sekä pyörien että kuskien akut ovat lähes finaalissa, perillä kaikki tuntuvat tyytyväisiltä reissuun. 59 RETKI helmikuu 2023 VAPAALASKUA KANSALLISPUISTOSSA Akut lähes finaalissa Kun keitot on syöty, suunnataan paluumatkalle. Pyörät eivät kuitenkaan ole unohtaneet aamun rääkkiä: vaikka akut ovat olleet laskupuuhien ajan sisällä Kotamajan lämmössä, pari pyörää piiputtaa loppumatkasta. Jyrän pyörän akku simahtaa viimeisellä kilometrillä. Opastettu retki on helpoin ja turvallisin tapa tutustua vapaalaskuun S P O RT Corner Ylläs toteuttaa Bike to ski -retkiä Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon läpi kevään ja lähes säällä kuin säällä, niin kauan kuin se on turvallista. Kansallispuiston tunturit tavoittaa sähköläskipyörällä nopeasti, ja aikaa jää vapaalaskemiseen. TA M M I K U U S SA TA M M I K U U S SA Pyhätunturin Pyhätunturin huipulla pääsi seikkailemaan huipulla pääsi seikkailemaan upeassa tykkylumimetsässä. Taitoja opas arvioi asiakkaan kertoman perusteella, mutta myös ensimmäisellä laskulla, joka pidetään aina lyhyenä ja tehdään helpossa maastossa. Opas huolehtii, että retken osallistujilla on tarvittavat lumiturvallisuusvälineet ja -tiedot. Syyllinen löytyy pyörän perästä: Jyrä polkee 30-kiloa painavan ahkion kanssa. Tämän talven retket aloitettiin tavallista myöhemmin, koska olosuhteet eivät ole olleet sellaisia, joihin opas olisi halunnut viedä asiakkaita. Tulomatkan hikinen pyörätaistelu unohtuu, kun pääsemme viilettämään alamäkipainotteiselle paluumatkalle vasta lanattua reittiä. Tauon ajaksi pyöristä otettiin akut sisälle lämpimään. Retkelle voi lähteä omatoimisesti tai opastetusti
Ja voin melkein taata, ettei käynti jää ainoaksi. 60 RETKI helmikuu 2023 TUPAKIERROS UKK:SSA H E L M I-M A A L I S K U U 2021 — U R H O K E K KO S E N K A N SA L L I S P U I STO T E KST I JA K U VAT Markus Thomenius Kekkosen keväässä Kevättalven UKK autiotupineen, saunoineen ja revontulineen on elämys sekä seikkailu, joka jokaisen tulisi ainakin kerran elämässään kokea. 60 RETKI helmikuu 2023 TUPAKIERROS UKK:SSA
61 RETKI helmikuu 2023 TUPAKIERROS UKK:SSA 61 RETKI helmikuu 2023 TUPAKIERROS UKK:SSA O n helmikuun viimeinen päivä, kun lähdemme ystäväni Jukan kanssa matkaan Kiilopäältä, sään tarjotessa meille parastaan, oikein toivottaen tervetulleeksi. Aamun ajomatka myöhästytti suksien päälle pääsemistä sen verran paljon, että vaihtoehdoiksi jäävät vielä valoisalla saavutettavissa oleva Salonlammen laavu tai otsalampun valossa Tuiskukurun autiotupa. Pitkän ajomatkan jälkeen tuntuu hyvältä päästä suksien päälle ja liikkeeseen. Moista emme ole koskaan aiemmin nähneet ja emme voi olla olematta hieman kateellisia hänen hurjalle vauhdilleen. Nukkumaan mennessä nousevan kuun ja hiljalleen hiipuvan nuotion valot sekä varjot tuudittavat meidät makoisaan uneen. Hiihdämme paljon kuljettua moottorikelkkauraa pitkin ja siten etenemme vauhdilla kova alusta allamme. Perillä ihailemme laavulta aukeavia maisemia ja varsinkin sitä, että ne ovat koko ajan nähtävissä, toisin kuin majoittauduttaessa autiotuvassa tai teltassa. KO H T I Sokosti-tunturia ja sen huippua, aamuauringon luodessa vielä pitkiä varjojaan.. Koko reissuun meillä on käytettävissä 6–8 päivää ja siten emme ole kiireessä, joten päätämme nauttia illasta rauhassa laavulla. Niilanpään jälkeen näemme leijahiihtäjän, jolla on ahkio perässään. Painava ahkio liukuu perässä kevyesti, selässä on vain pienet reput taukotakille, termospullolle, eväille ja muulle pienelle. Matkalla alamme miettimään, missä vietämme ensimmäisen yömme
Perillä meitä on vastassa jo lämmin tupa ja yksi hiihtovaeltaja, joka sattuu vielä olemaan Jukan vanha kiipeilykaveri; että osaakin maailma taas olla pieni! Illalla lämmitämme saunan, jonka jälkeen nautimme yötaivaalla upeasti tanssivista revontulista. Hyvällä säällä tunturin huipun näkee melkein koko matkan ajan ja suunnistaminen ei voisi olla juuri helpompaa. Etsimme tuulettoman paikan ja nautimme aikamme maisemista, miettien samalla paluureittiämme. Pidämme päivän ensimmäisen evästauon kohdalla, jossa joku on kaivanut esiin lumen alla olleen näköalapaikan penkin. Annamme auringon lämmittää meitä, ennen kuin kiristämme huppujamme ja lähdemme laskemaan alas kohti Tuiskukurua. Tuvalta lähdemme nousuun kohti Ampupäitä, jonka jälkeen saamme nauttia pitkästä alamäestä Luirojärvelle. TUPAKIERROS UKK:SSA. Tämän tietäen kiinnitämme nousukarvat suksiin jo tuvan lämmössä ja pian skinnailemmekin jyrkkää rinnettä ylöspäin, huipun siintäessä edessämme. T Y K K Y LU M E N peittämiä moottorikelkkareitin merkkejä seuraten Kiilopään upeissa maisemissa. Tunturin juurelle asti reitti on tasaista, mutta sitten nousu alkaa ja jyrkkenee hyvin pian. 62 RETKI helmikuu 2023 TUPAKIERROS UKK:SSA Tuntureita ja kuruja matkalla Luirojärvelle Pian aamun lähdön jälkeen saavutamme jo Vintilätunturin huipun. Matkalla ylös on ollut useita jyrkkiä nousuja, joista onnistumme selviämään kuitenkin vielä ilman nousukarvoja. Päivähiihto Sokostin huipulle Kolmannelle päivälle on luvattu niin hienoa säätä, että haluamme viettää sen korkealla tunturien huipuilla sen sijaan, että jatkaisimme eteenpäin soilla ja metsän sisällä hiihtäen. Reitti Luirojärveltä Sokosti-tunturin huipulle on hyvin suoraviivainen. Hieman alle kaksi tuntia myöhemmin saavumme Tuiskukurun autiotuvalle. Nousukarvoilla nousu oli paikoin jäisestä rinteestä Puolitoista tuntia lähdöstä ja saavumme Sokostin 718 metrin korkeudessa sijaitsevalle huipulle. Nousua tuvalta on kertynyt melkein 450 metriä ja nyt ympärillämme avautuu mitä upein maisema yli tunturien, soiden ja järvien. Puolitoista tuntia lähdöstä ja saavumme Sokostin 718 metrin korkeudessa sijaitsevalle huipulle. Liikkeen loputtua huipun pureva tuuli alkaa nopeasti laskea ruumiinlämpöä ja puemme päällemme muhkeat untuvatakkimme. Tupa on vielä edellisten yöpyjien jäljiltä lämmin, mutta pidämme evästaukomme silti mieluummin tuvan kuistilla auringossa
Laavun tulisija on hautautunut melkein metrin lumipeitteen alle, mutta itse laavu onneksi ei. Hiihtopäivän loppuessa järjestys on aina sama eli lämmintä päälle, hieman ruokaa ja tulta tekemään. Edessä on vielä kolmisen tuntia tasaista etenemistä, mutta ajatus siitä tuntuu hyvältä, varsinkin kun tiedämme periltä löytyvän Lapin tunnelmallisimman saunan pehmeine löylyineen. Pidämme pidemmän tauon Hammaskurun tuvan suojissa, takana on nelisen tuntia hiihtoa. Kevätauringon ansiosta on mukavan lämmin ilman tultakin ja kuuman teen sekä eväiden jälkeen lähdemme etsimään turvallista joenylityspaikkaa kohti Luirojärven tupaa. 63 RETKI helmikuu 2023 TUPAKIERROS UKK:SSA huolimatta ollut varsin helppoa ja nopeaa. Pitkä päivä Anterinmukan autiotuvalle Kun kerran olemme päässeet saunomisen makuun, niin päätämme hiihtää Anterinmukkaan ja sieltä aikanaan rajavyöhykettä seuraten kohti Raja-Jooseppia. Autiotupamme on loppupäivästä saanut myös yhden uuden hiihtovaeltajan vieraakseen ja sehän takaa edellistäkin iltaa paremmat keskustelut ja tarinat. VA L KO I S E N lukuisia eri sävyjä Anterinjokilaaksossa. Ja ah sitä laskemisen riemua, sitä kun kestää melkein tunnin verran. Aurinkokin kyllä näyttäytyy useasti, luoden todella upeaa kontrastia välillä hyvinkin pilviseen päivään. TUPAKIERROS UKK:SSA. Anterinmukan autiotupa odottaa meitä tyhjillään, vieraskirjan kertoessa edellisestä kävijän käynnistä olevan jo aikaa. Aikamme tutkittuamme karttaa löydämme hyvänoloisen, sopivalla jyrkkyydellä olevan laskulinjan luoteeseen kohti Pälkkimäojan laavua. Välillä näemme hyvinkin kauas, hetkeä myöhemmin vain muutamia kymmeniä metrejä, ja näin samat maisemat näyttävät hyvin erilaiset kasvonsa meille. Maasto pysyy hyvin tasaisena koko päivän ja siten eteneminen pysyy nopeana, kunhan emme poikkea moottorikelkan kovettamalta urapohjalta. Laavulta Luirojärven tuvalle reitti olisi tasaista ja helppoa suunnistamista; riittäisi kun vaan seuraisimme jokea. K A RTA N lukua ja suunnan ottoa Sokostin rinteillä matkalla Pälkkimäojan laavulle. Illalla lämmitämme taas saunan, revontulien loimutessa jälleen kerran yllämme. Auringonpaiste, pilvisyys ja lumisateet vuorottelevat loppumatkan. Auringonpaiste, pilvisyys ja lumisateet vuorottelevat loppumatkan. Aamu aukeaa hieman lunta sadellen ja suurimman osan päivää taivas pysyy vaihtelevassa pilvessä. Alaspäin koemme saman linjan kuitenkin meille turhan vaativaksi ja riskialttiiksi
Vastassa on kirpakka -18 asteen pakkanen, joka antaa kyllä vauhtia muuten ehkä vielä unenpöpperöiseen hiihtäjään. Hiihdämme useita tunteja rajavyöhykkeen reunaa seuraten. Aurinko ei ole vielä noussut, kun avaamme makuupussiemme vetoketjuja. Näin upeana viimeisenä iltana ei millään malttaisi sulkea silmiään, mutta lopulta uni vie kuitenkin voiton. 64 RETKI helmikuu 2023 TUPAKIERROS UKK:SSA Kaiken lomassa on aina mukavaa tutkia ja löytää monia kyseiselle autiotuvalle ominaisia yksityiskohtia. Pakkanen kiristyy koko ajan ja nukkumaan mennessä se on noussut jo päivän pikku pakkasista -12 asteeseen. VE N ÄJ Ä Luirojärvi Tuiskukuru Sokosti Hammaskuru Anterinmukka Kiertämäjärvi Kiertämäjärvi Alempi Raja-Jooseppi Suomunruoktu Kiilopää kansallispuisto Urho Kekkosen 5 km vaellusreitti vaellusreitti. Vietämme hetken sisällä lämpimässä pohtien jäädäkö vai jatkaako vielä noin kahdeksan kilometriä Alemman Kiertämäjärven laavulle. Saunomisen jälkeen taivas alkaa selkeytyä ja revontulet esittävät meille taas upeaa tanssiaan. Kaksi tuntia myöhemmin, juuri ja juuri ennen otsalampun tarvitsemista, saavumme perille. Ylitämme Luttojoen jäätä pitkin ja pian olemmekin jo Raja-Joosepille johtavan tien varressa. Lopulta päätämme lähteä kohti laavua, sillä meidän varusteillamme pakkanen ei olisi ongelma ja saisimmehan sitten viettää viimeisen iltamme ulkona upeissa maisemissa. Sisällä autossa lämpö ja pieni keinunta alkavat hyvin nopeasti tuudittamaan väsynyttä, mutta onnellista hiihtovaeltajaa unen rajamaille. Takana on kuusi hyvin erilaista päivää ja 134 hiihdettyä kilometriä. Taivas alkaa näyttää kirkastumisen merkkejä ruokaa laittaessamme ja sulatellessamme lunta vedeksi. On mukavaa kaivautua muhkeaan makuupussiin ja sieltä käsin vielä ihailla loimuavia revontulia. Tuvalle saapuessamme siellä ei ole ketään, mutta lämmin tupa ja sisältä löytyvät varusteet sekä äänekkäästi soiva radio kertovat kyllä jossain lähistöllä olevista asukkaista. Yöksi on luvattu lähes kahdenkymmenen asteen pakkasta, joten lämmin tupa tuntuu hyvin houkuttelevalta ajatukselta retken viimeiseksi yöpaikaksi. K E LO H I RS I STÄ rakennettu ja Lapin ehkä tunnelmallisin sauna Anterinmukassa. Viimeinen ilta laavulla Heräämme lumisateiseen aamuun ja aamuaskareiden jälkeen on aika kiittää Anterinmukkaa sen vieraanvaraisuudesta. Täydellinen lopetus joka tavalla hienolle päivälle. Harrijärven kohdalla lähdemme seuraamaan jokea kohti Kiertämäjärveä ja sen autiotupaa. Ehdimme juuri saada varusteemme kuljetuskuntoon, kun jo aiemmin soittamamme taksi saapuu paikalle. Maisemat pysyvät hyvin samoina ja virikkeitä ei juuri ole, lumisateen vielä lyhentäessä näkyvyyttä ja kietoessa meidät valkoisen verhonsa sisään. L A P I N taikaa parhaimmillaan Alemman Kiertämäjärven laavulla. Kirpakka aamu ja paluu Kiilopäälle Nukumme molemmat hyvin ja pitkään. Jääkylmät hiihtomonot pitivät huolen, että aamutoimissa haluaa olla nopea ja päästä pian hiihtämään itseään lämpöiseksi. Kaikki on sujunut toivottua paremmin, säät sekä maisemat ovat ylittäneet kaikki toiveemme, ja tästä kaikesta kokemastamme tulemme varmasti ammentamaan energiaa vielä pitkään kotiin päästyämme. Näin upeana viimeisenä iltana ei millään malttaisi sulkea silmiään, mutta lopulta uni vie kuitenkin voiton. Ja varsinkin Anterinmukasta niitä löytyy todella paljon, kaikkia ei varmasti edes yhdellä käynnillä voi huomata
72 NRO KORV AT & NENÄ PAKK ASEL TA PIILO ON ”. 65 RETKI helmikuu 2023 varusteet 66 2 2023 "MERINOVILLA ON HUIPPUTUOTE, MUTTA SITÄ MARKKINOIDAAN OSIN VIRHEELLISIN LUPAUKSIN." Villa asuu ensimmäisessä kerroksessa s
66 RETKI helmikuu 2023 PÄÄ PIILOON PAKKASELTA T E KST I JA K U VAT Sampo Rouhiainen LISÄLÄMPÖÄ PIPON JA KYPÄRÄN ALLE Kun viima puhaltaa ja elohopea putoaa mittarissa miinuksille, alkaa hikisemmällekin lenkille kaivata suojaa otsalle ja korville. Testasimme kypärän alle sopivat huput. 66 RETKI helmikuu 2023 PÄÄ PIILOON PAKKASELTA
67 RETKI helmikuu 2023 PÄÄ PIILOON PAKKASELTA 67 RETKI helmikuu 2023 PÄÄ PIILOON PAKKASELTA K U N N O L L A kaulan ja niskan suojaava kypärähuppu on hyvä varuste myös talvimelojalle, sillä kuivapuvun neopreenimansetin alle ei saa mukavasti korkeakauluksista paitaa.
Mitä litteämmät saumat, sen paremmin myssy istuu kaikenlaisten kypärien kanssa. Eri käyttöön tarkoitetut kypärät ovat erilaisia. Malli kypärän mukaan Kypärä ja sen alle sopiva päähine kuuluvat ennen kaikkea lajeihin, joissa mennään kovaa, kuten talvipyöräilyyn ja lasketteluun. Siksi tuulenpitävyys on valttia. Buff Windproof Balaclavan alhaalta avoin nenäsuoja oli hyvä, mutta suun edustan rei'ityksestä huolimatta sen sisään kertyi helposti kosteutta. Poskipäät ja leuan kärki ovat myös herkästi paleltuvia kohtia. Pään alueen verenkierrosta keho pitää kiinni viimeiseen asti vaikeassa hypotermiassakin. Osa tämän testin hupuista oli sen verran ohuita, että ne eivät yksin riitä suojaamaan korvia riittävästi kylmällä kelillä. Jotta huppu ei kastuisi, tulisi siinä olla jonkinlainen reikä vähintään nenälle, mieluiten myös suulle. Paksutkin saumat saattavat toimia, jos ne asettuvat kypärän pehmusteiden kannalta oikeisiin kohtiin. Eri lajit ja erilaiset kypärät asettavat siis aluspäähineelle erilaisia vaatimuksia. Päässä kylmyydelle arin kohta ovat korvat, joissa on suhteellisen paljon pinta-alaa ja heikko verenkierto. Suurin osa kosteudesta hakeutuu kankaan ulkopintaan ja lämpötilasta ja lämmöntuotannosta riippuen joko haihtuu pikkuhiljaa siitä tai huurtuu siihen kiinni. Toisaalta mitä paremmin asuste pitää tuulta, sitä huonommin se hengittää. 68 RETKI helmikuu 2023 PÄÄ PIILOON PAKKASELTA J os muu vaatetus on kunnossa, kovalla pakkasella jopa 80 prosenttia kehon lämmöstä voi poistua suojaamattoman pään kautta. Kauan sen jälkeen, kun sormien, varpaiden ja muiden ääreisosien verenkierto on supistunut lämmönhukan minimoimiseksi. Kommandopiposta putkihuiviin Osa kypärähupuista on ommeltu niin, että pipo-osa ja kauluriosa menevät osin päälTuulessa posket ja nenänpää on tarpeen suojata nopeasti. Itse kypärän ja pehmusteiden lisäksi myös kypärän remmi vaikuttaa hupun istuvuuteen. Samoin on nenän laita. Hupun materiaalista riippuu, miten nopeasti siihen kertynyt kosteus kuivuu. Nihkeäksi kostunut pipo ei ole kiva lenkkikaveri. Vaikka pakkanen rapistelisi –30 asteen tuolla puolen, tyynellä kelillä kasvoille ei välttämättä kaipaa sen kummempaa suojaa. Suhteellisen kevyet kiipeilyja pyöräilykypärät tuntuvat päähineen kanssa erilaisilta kuin raskas ja pään joka puolelta suojaava moottorikelkkakypärä. Tämän vuoksi pään suojaaminen on ensiarvoisen tärkeää. Vauhti tietää myös viimaa, joka lisää huomattavasti pakkasen purevuutta. Laskettelukypärissä on usein valmiina paksut korvasuojat, jolloin pipon tuulenpitävyys ei ole niin merkittävä tekijä. Ohut kypärähuppu ja pipo sen päällä on usein monikäyttöisempi ratkaisu kuin paksu kypärähuppu. Kosteutta karkuun Jos kasvot peittää kokonaan, kosteus tiivistyy kankaaseen ja pian kasvoilla on märkä rätti. Jos kypärähupun helma on liian lyhyt, se saattaa remmin kiinnittämisen myötä nousta ylös eikä näin suojaa kaulaa tarpeeksi. Mutta tuulessa posket ja nenänpää on tarpeen suojata nopeasti. Laskettelussa se ei juuri ole ongelma, mutta pyöräillessä tulee vastaan vauhdikkaiden alamäkien lisäksi myös ylämäkiä, joissa vauhti hyytyy ja hiki nousee otsalle. Sanonta muistuttaa laittamaan pipon päähän, jos varpaita palelee. 68 RETKI helmikuu 2023 K Y PÄ R Ä H U P P U suojaa jääkiipeilijää paitsi kylmältä, myös niskaan putoavalta lumelta.. Tällaista huppua ei testattujen joukosta löytynyt. Onneksi monet nykykankaat, merinovilla ja erilaiset tekokuidut, kuitenkin tuntuvat kohtalaisen mukavilta märkänä
Kolmireikäinen vanhan koulun kommandopipo ei ymmärrettävästi ole ollut ulkoilumuodin huippua viime aikoina. Hupun tulisi olla sellainen, että se toimii koko kasvot suojaavana maskina, leualle vedettynä sekä kaulalle kauluriksi laskettuna. Maailmantilanteen lisäksi syynä lienee se, että ne on usein valmistettu melko paksusta, mutta tuulta pitämättömästä materiaalista ja ovat siten turhan lämpimiä muihin tehtäviin kuin jäiseen tuijotteluun vartiopaikalla. Tämä parantaa istuvuutta ja korvien suojausta verrattuna malleihin, joissa aukko on vain keskelle leikattu reikä. Kaksituhatluvun alusta lähtien keinokuituinen tuubihuivi on vakiinnuttanut asemansa jokaisen ulkoilijan perusvarusteena. Kypärähupun osalta mielestäni tärkeää on sen monikäyttöisyys. 69 RETKI helmikuu 2023 PÄÄ PIILOON PAKKASELTA lekkäin. Mallin hyvä puoli on kuitenkin se, että se suojaa nenän, jättäen aukon suun eteen hengityshöyryjen haihtumiselle. Ekopisteet menivät Varustelekan Särmä-hupulle, jolle oli erikseen laskettu ja ilmoitettu kasvihuonekaasupäästöjen määrä sekä Buff Windproof Balaclavalle, jonka polyesterikuitu oli kierrätysmateriaalia. V I I D E N TO I STA asteen pakkanen ja lumitykki loivat oivan vuoristosimulaattorin pipotestiin Pyhällä. R I E'I T Y KS E STÄ huolimatta hengityksen kosteus jää kankaaseen, kun huppu vedetään nenän ja suun eteen.. Siksi testissä lähdettiin etsimään monikäyttöisiä päähineitä kypärän kaveriksi. Se toimii paitsi kaulalla, myös hyvin kypärän alla, joko pannaksi taiteltuna tai merirosvohuivin tapaan. Haussa monipuolinen päähine Joku haluaa suojata kasvonsa, toisella kylmää kurkku, kolmannella viima käy niskaan. Monipuolisimmaksi osoittautui Särmä TST L1 kypärähuppu. Tube, joka markkinoidaan tuotekuvissa nimenomaan huppumaiseksi taiteltuna. Tätä klassikkopukinetta testissä edusti Maloja BirkhuhnM. Tavoitteena oli löytää monipuoliseen talviseen liikkumiseen sopiva huppu, joka sopisi mukavasti kypärän alle. Sen akilleen kantapääksi jäi käytössä löystynyt kasvoaukon alareuna, josta saisi istuvamman joustavalla resorilla. Kriteereiksi asetettiin istuvuus yleisesti sekä erityisesti kypärän alla, tuulenpitävyys ja lämpimyys. Koko kasvojen eteen vedettynä hupun tulisi suojata kylmyydelle alttiimmat kohdat eli nenä ja poskipäät
Helma on riittävän pitkä suojaamaan kaulan kunnolla. Suun edessä on vahvistetut hengitysreiät ja takaraivolla on vahvike, johon voi halutessaan leikata reiän poninhäntää varten. Kireähkö leualle vedettynä. Kypärähuppuna se on kompromissi. Sisäpinta miellyttävän tuntuinen. Ainoa maski, jossa on suojattu hengitysaukko nenälle. Monikäyttöinen putkihuivi toimii myös kaulassa tai päähän pannaksi taiteltuna. + N E N Ä N S U OJ U S + T U U L E N P I TÄV Y YS – H E N G I T TÄV Y YS – J O U STA M ATO N M AT E R I A A L I Maloja BIRKHUHNM. + M O N I K ÄY T TÖ I SY YS + K E STÄVÄ – E I S U OJA A KO KO PÄ Ä N JA K AU L A N A LU E T TA. + K E V Y T + H U O M A A M ATO N PÄ ÄS SÄ + J O U STAVA – L E V E Ä AU K KO Buff WINDPROOF BALACLAVA HINTALUOKKA: 50 euroa MATERIAALI: 96 % kierrätetty polyesteri, 4 % elastaani B U F F Windstopper on kotonaan kovissa olosuhteissa avotunturin tuimissa tuulissa kelkkaillessa ja laskettelurinteessä paukkupakkasilla. Kypärähupuksi taiteltu putkihuivi kiristää leuasta, mutta suojaa hyvin korvat, sillä taitteen ansiosta niiden kohdalle tulee kolminkertainen kangas. 70 RETKI helmikuu 2023 PÄÄ PIILOON PAKKASELTA Buff LIGHTWEIGHT MERINO WOOL BALACLAVA HINTALUOKKA: 35 euroa MATERIAALI: 100 % merinovilla K E V Y T ja huomaamattoman tuntuinen päässä ja parhaimmillaan pipon tai hyvin suojaavan kypärän alla. Rei'itys myös suun edessä. Mukavana kaulurina. Ongelma on ratkaistavissa kahta tuubia käyttämällä. Otsan, kasvot ja niskan peittävä tuulenpitävä osa on sen verran jäykkä, että muotoilusta huolimatta huppu ei istu aivan tiiviisti. Aukko istuu napakasti, mutta kiristämättä ja otsakappale tulee riittävän alas. Näistä huolimatta kalvollisen kankaan sisälle jää jonkin verran kosteutta käytössä. TUBE HINTALUOKKA: 20 euroa MATERIAALI: 100 % polyesteri P U T K I H U I V I joustaa kyllä kypärähupuksi, joka suojaa leuan ja pään, mutta jää vajaaksi joko otsalta tai niskasta
71 RETKI helmikuu 2023 PÄÄ PIILOON PAKKASELTA Origopro MERINO CORDURA BALACLAVA M135 HINTALUOKKA: 20 euroa MATERIAALI: merinovilla, Cordura-polyamidi O R I G O P R O N huppu on suunniteltu äärioloihin suomalaisille etelämannertutkijoille. Leikkaukseltaan hieman muodottoman näköinen, mutta istuu joustavan materiaalin ansiosta hyvin. + M O N I K ÄY T TÖ I SY YS + M I E L LY T TÄVÄ M AT E R I A A L I – E I AU K KOA S U U N TA I N E N Ä N E D E S SÄ XGO PERFORMANCE 2 PIECE BALACLAVA HINTALUOKKA: 35 euroa MATERIAALI: 86 % polyesteri, 14 % spandex H U P U N maskiosa istuu niin oudosti, että kaikki huppua kokeilleet luulivat pukeneensa sen väärin. Harvoja huppuja, joita on saatavana myös huomiovärisenä. Paksun ja pehmeän kankaan ansiosta toimii hyvin kaulurina. Helma on pitkä ja riittävän väljä suojaamaan kaulan kunnolla. Otsalle jää väljää ja aukon alareuna painaa nenänvartta. + M I E L LY T TÄVÄ M AT E R I A A L I – O U TO M U OTO I LU. Aukko on aavistuksen löysä kasvojen yli vedettynä, mutta hieman kireä kauluriksi laskettuna. Pääosan istuvuutta saa säädettyä taittamalla kangasta sivuilta maskiosan alle, mutta nenänvarren painumiseen se ei auta. + J O U STAV U U S + M I E L LY T TÄVÄ S I SÄ P I N TA + H I N TA – AU KO N I ST U V U U S Särmä TST L1 KYPÄRÄHUPPU HINTALUOKKA: 25 euroa MATERIAALI: 80 % merinovilla, 20 % polyesteri VA R U ST E L E K A N kypärähuppu on hyvä huppu monipuoliseen käyttöön, sillä se on suunniteltu toimimaan niin pipona, leualle jäävänä tai koko kasvot peittävänä kypärähuppuna kuin kaulurinakin. Testin lämpimimpiä huppuja. Sisäpuolen merinovilla tuntuu mukavalta ihoa vasten, ulkopuolen Cordura taas lisää kulutuskestävyyttä ja pitää pinnan liukkaana, joten paksuhko huppu ei rypisty helposti kypärää puettaessa. Aukon ympärillä ei ole erillistä kuminauhaa vaan pelkkä resori, joten käytön myötä aukon alareuna löystyy, eikä pysy enää niin hyvin nenän päällä. Kangas oli testin lämpimin, mutta aukon muotoilun vuoksi lämpö karkaa otsalta
Valitsimme jokaiselta vertailuun lupautuneelta tuotemerkiltä mukaan kaksi erilaista kokonaisuutta. Merinovilla on tavallista lampaanvillaa ohuempikuituista. K errospukeutuminen on retkeilyn perustaitoja. Kerrastojen tarjonta on ylitsepursuavaa, joten tuotenimen perässä roikkuu usein valtava litania erilaisia tuotetta kuvaavia sanoja. Nämä vaatimukset täyttyvät merinovillaisella tuotteella. Kankaassa on muutama reikä hengitystä parantamaan. K E R R ASTO N lämpöä arvostaa etenkin pakkasyönä.. Talvivaatetuksen perustana on toimiva alin kerros, joka lämmittää ja siirtää kosteuden nopeasti iholta ulompiin vaatekerroksiin. Toinen brändin tuotteista testattiin naisten S-kokoisena versiona ja toinen miesten L-kokoluokan mallina. Retkeilijät suosivat merinovillaa etenkin lämmittävyyden ja vähäisen hajun kertymisen vuoksi. D E VO L D I N hupparin alareuna nousee kasvojen suojaksi. Kelpuutimme mukaan myös sekoitekankaista tehtyjä kerrastoja, mutta jokaisessa versiossa vähintään puolet materiaalista on merinovillaa. Variaatioita kertyy lähes loputtomiin. Merinovilla on luonnostaan huono kasvualusta mikrobeille, joten se ei ala haista hikoamisen myötä keinokuitujen tavoin. Villakerrastojen keskinäisiä lämpimyyseroja voi arvioida tutkimalla kankaiden painoja, jotka on yleensä ilmoitettu tuotetiedoissa – tai jopa numerona tuotteen nimessä. Näin on pakko menetellä, sillä samannimistä tuotetta saatetaan valmistaa kolmella erilaisella kauluksella, erilaisilla hihoilla sekä materiaalin paksuuksilla osan ollessa täyttä merinovillaa ja toisten sekoitteita. Emme yrittäneet puristaa malleja samaan lokeroon, vaan halusimme katsaukseen mahdollisimman paljon erilaisia tuotteita toisistaan poikkeavin ominaisuuksin. Villa on myös erittäin paloturvallinen vaihtoehto verrattuna moniin retkeilyvaatteisiin. Pyysimme valmistajilta ja maahantuojilta erilaisia merinovillakerrastoja testattavaksi. Pitkistä ja kimmoisista kuiduista voidaan valmistaa ohuita mutta samalla kevyen ilmavia neuloksia. Woolpowerin molemmat katsaukseen päätyneet kerrastokokonaisuudet on mitoitettu unisex-kokoina. Villan ominaisuuksiin kuuluu hyvä eristävyys myös kosteana. Woolpowerin molempien mallien ja Haltin Neva-kerrasKerrastojen tarjonta on ylitsepursuavaa, joten tuotenimen perässä roikkuu usein valtava litania erilaisia tuotetta kuvaavia sanoja. Usein sama tuote on saatavilla pienellä leikkauserolla sekä naisille että miehille. Yhdestä on moneksi Merinovillaa saadaan Uudesta-Seelannista lähtöisin olevasta merinolampaasta, jota kasvatetaan myös esimerkiksi Australiassa ja siihen kuuluvalla Tasmanian saarella. 72 RETKI helmikuu 2023 VARUSTEVERTAILUSSA MERINOVILLAKERRASTOT T E KST I Joel Ahola K U VAT Joel Ahola ja Benjamin Hokkanen Villa asuu ensimmäisessä kerroksessa Lämmin, hengittävä, kosteutta siirtävä ja hajuja varastoimaton – näistä on hyvä merinokerrasto tehty
73 RETKI helmikuu 2023 VARUSTEVERTAILUSSA MERINOVILLAKERRASTOT Vertailussa mukana Aclima WarmWool Aclima WoolNet Hybrid Devold Expedition Arctic 235 Devold Wool Mesh 190 Halti Neva Halti Pihka Merino North Outdoor Intense Pro 180 North Outdoor Arctic 260 Odlo Revelstoke Performance Wool Odlo Natural 100% Merino Warm Woolpower Base Layer LITE Woolpower Base Layer 200 A LU S K E R R ASTO on varsinainen tupaunivormu, joka päällä tulee tehtyä monenlaista askaretta.
Väite on helppo todeta virheelliseksi, sillä tekokuidusta valmistettu paksu ja jopa tuulenpitävä välikerroksen pusakka on monin kerroin ohutta ja tuulta pitämätöntä villakerrastoa lämpimämpi. Merinolampaiden karitsoille on perinteisesti tehty peräaukon ympärille ihoa leikkaamalla arpikudosta, joka on vähentänyt huomattavasti loiskärpästen munimista ja kärpäsentoukkien aiheuttamaa sairautta. Kankaiden painot vaihtelivat 120 grammasta 260 grammaan neliömetriä kohden. Woolmarksertifikaa tin saadakseen tuotteen on läpäistävä tiukat laatutestit. Siksi sen käyttöä kannattaa tarkastella huolellisesti. Katteettomia lupauksia Sana merinovilla takaa laadun – onhan se villojen eliittiä. Huokoisimmat villakankaat altistuvat kulutukselle, sillä esimerkiksi retkeilyvarusteissa yleisesti käytetyt Velcro-tarrat repivät pintaa rikki irrottaen villasta nukkapalloja. Tiiviisti neulottu kangas on kestävä, mutta huokoinen lämmittää paremmin sitoen ilmaa. P E U K A LO L E N K I T tuovat hihat lämmittämään käsiä kynsikkäiden tavoin. Merinovilla on huipputuote, mutta silti sitä markkinoidaan osin virheellisin lupauksin. Pelkkä kankaan paino ei kerro eristävyyttä, vaikka kankaat on tehty sekoitteita lukuun ottamatta merinovillasta. Tilannetta voi verrata yleiseen ja hyväksyttyyn tapaan mainostaa kauraleipänä tuotetta, jossa viljasta vain 30 prosenttia on kauraa. Esimerkiksi maininta ”100 prosenttia käytetystä villasta on merinovillaa” ei tarkoita, että koko tuote olisi tehty merinovillasta. Erot syntyvät käytetyn kuidun paksuudessa ja neuloksen tiheydessä. K AU LU KS E N vetoketju auttaa lämmönsäätelyssä. Halpamarkettien merinokerrastot eivät välttämättä ole aivan sitä, miltä ne kuulostavat. 74 RETKI helmikuu 2023 VARUSTEVERTAILUSSA MERINOVILLAKERRASTOT ton kankaiden painot piti kysyä maahantuojalta ja valmistajalta, sillä niitä ei ole ilmoitettu tuotepakkauksissa tai valmistajan kotisivuilla. Se kertoo ainoastaan, että sekoitemateriaalista tehdyssä tuotteessa ei ole muita villalaatuja. Öko-Tex-standardi 100 merkintä tuotteessa takaa, että materiaalissa ei ole haitallisia torjunta-aine-, raskasmetallitai formaldehydijäämiä. Sanomattakin on selvää, että "100 %" ja "merinovilla" on painettu pakkaukseen muita suuremmalla kirjasinkoolla. Merinovillan laadun ja eettisyyden takeena käytetään merkintöjä Mulesing vapaa, Öko-Tex-standardi 100 ja Woolmark-sertifioitu. Merinovilla on huipputuote, mutta silti sitä markkinoidaan osin virheellisin lupauksin. ”Ohutkin merinokerros lämmittää tehokkaammin kuin paksuin tekokuituinen kerrasto”, julistaa yksi valmistajista. TA LV I on kerros pukeutumisen kultaaikaa. Uloimmat kerrokset pitää riisua ennen makuupussiin siirtymistä.. Mulesing vapaalla villalla tarkoitetaan, että sitä on tuotettu lampaista, joille ei ole tehty kirurgista mulesing-toimenpidettä. Mulesing-menetelmästä ollaan luopumassa eläinsuojelullisista syistä. Samalla ne pitävät hihat paikoillaan ulompia kerroksia puettaessa
Kevyt verkkoneulos on aluskerroksena varsin lämmin sen ilmavuuden ansiosta.. En viitsi palella, jos alavilla mailla on hallan vaara. Ainakin viidet kerras tot olen viimeisten muutaman vuoden aikana käyttänyt riekaleiksi, kaikki eri tuotemerkeiltä. Hajonneen tilalle pitää hankkia uusi – ja kaup pa käy! Olen käyttänyt merinokerrastojen kanssa polyeste ristä ja ripauksesta elastaania valmistetuttuja väliker raston housuja jo yli kymmenen vuotta. Merinovillaiset alushousut kuuluvat aika nopeasti ensimmäiseen ryhmään. Ei rinnuksille kaatunut aamupuuro tuuletuksella katoa ja kyllä se nuotiopannun nokiraita kerraston hihassa säilyy savunhajun lisäksi. Yksi valmistajista kertoi testituotteen valmistukseen käytetyn uudella teknologialla tuotettua merinovillakuitua, joka on viisi kertaa nopeampi kuivumaan, 50 prosenttia kestävämpi ja 35 prosenttia ilmavampi ja kevyempi. Paidat ovat kestäneet paremmin, mutta kyllä niissäkin kyynärpäät ovat pari pintaa puhkoneet. Onhan se luonnontuotteena biohajoavaa, mutta Uusi-Seelanti sijaitsee aivan maapallon vastakkaisella puolella. Nyt on varaa valita. Tiedän, että talvikau si ei ole noin pitkä, mutta kyllä kalsarit ovat verhonneet jalkojani leirioloissa heinäkuisessa tunturissa rännän jäädessä maahan. 75 RETKI helmikuu 2023 VARUSTEVERTAILUSSA MERINOVILLAKERRASTOT Hajut ja lika eivät tartu merinovillaan tekokuidun tavoin, mutta ei tuotetta sovi mainostaa hajuttomana tai kankaana, jonka puhtaana pitämiseksi riittää tuuletus. Materiaalin kuljetusmatka ei voi olla pidempi. Herää kysymys siitä, että halutaanko tuotteiden edes kestävän. Hän koki astmaatikkona, että korkea kaulus haittaa hengitystä, joten kaulan suojana hän käytti mieluummin väljää huivia. Se on lähituotteen sijaan todellinen kaukotuote. O L E N pitkien kalsareiden suurkuluttaja. Toinen käyttäjä voi esimerkiksi arvostaa kerraston huppua yli kaiken, mutta hänen vaelluskaverinsa ei voi kuvitella verhoavansa päätään. Kerrastopaidat ja -housut myydään usein erikseen, joten paidan kaveriksi voi valita kilpailijan pöksyt. Samaan ongelmaan ovat törmänneet useat retkika verini, joten tilanne ei voi olla valmistajille tuntematon. AS K E L E E T ja muut liikkeet kuluttavat jatkuvasti kerrastojen jalkoväliä. Kerrastovertailussa Acliman hybridituote ottaa ilahduttavia askeleita tähän suuntaan. Suurimmat erot tuotteiden välillä ovat paitojen kauluksissa, housujen vyötäröissä sekä hihojen ja lahkeiden suissa. Ehkä edes kuluvimmat kohdat olisi syytä verhota kestävämmällä keinokudulla. Yllätys, yllätys – ne ovat edelleen täysin ehjät. Vanhan viisauden mukaan retkeilyvarusteita on vain kahdenlaisia: rikkoutuneita ja niitä, jotka eivät ole vielä menneet rikki. Julistuksesta unohtui vain maininta, mihin alkutuotteeseen näitä parannuksia verrattiin. Kestämätön kestämättömyys Valmistajat ylistävät merinovillaa, mutta unohtavat mainita kehnon kulutuskestävyyden. M U U TA M ASTA testatusta mallista löytyy verkkomaista neulosta, joka on omiaan siirtämään kosteutta. Kohtaan kohdistuu valtava rasitus, kun askeleet, hiihdon liu’ut ja satulassa polkeminen hiertävän kankaita yhteen ja kuorihousujen sisäsaumoihin. Aktiivinen liikkuja saa kerraston puhki nopeimmillaan kuukauden käytöllä, joten merinovillan kestävyydestä pitäisi puhua enemmän. Samalla paita voi olla mitoitukseltaan vaikkapa Mja housut L-kokoa. Hupusta nilkkoihin Kerrastoja on lähes mahdotonta laittaa paremmuusjärjestykseen, sillä erilaiset käyttötottumukset ja ominaisuuksien arvostukset määrittävät lopulta oman valinnan. Housut hajoavat haarojen välistä. Sataprosenttinen merinovaate ei ole mielestäni tavoitetila, jos kangas ei kestä kulutusta. Merinovillaa kehutaan ympäristöystävällisenä valintana. Useat käyttäjät arvostivat retkioloissa korkeaa kaulusta, mutta eräs testaaja mainitsi valitsevansa aina avokaulaisen mallin. Tykit, mamik set – tai miksi niitä kukin haluaa kutsua – lämmittävät jalkojani jopa 200 kertaa vuodessa
Paidan pitkä helma ja housujen korkea laita takaa vat varman peiton alaselälle. Poolokauluksellinen kerrastopaita on varustettu peräti 30 senttimetrin pituisella vetoketjulla. Silloin Eivind Johansen hankki ensimmäisen neulomakoneen laajentaen ennen toista maailmansotaa aloittamaansa villapohjallisten valmistusta. Korkea kaulus suojaa kasvoja Esimerkillinen yhdistelmä erilaisia kankaita pitkä vetoketju auttaa lämmönsäätelyssä paidan ja housujen leikkaukset polvi ja kyynärvahvikkeet hyvä kosteuden siirto osa kaipasi peukalolenkkejä urheilullinen mitoitus reikäneulos tarttuu Velcrotarraan verkko vaatii tuulensuojaa. Takahelma kurkottaa esimerkillisen alas peittäen selän kumartaessa. Villaverkkoi nen tuote kuuluu Acliman toisen mallin tavoin ensimmäiseen eli ihoa vasten tulevaan kerrokseen. Useista kangaspa loista koottu paita istuu ryhdikkäästi, ja värivaihtelu miellytti testaajia. Kuviointi ta kaa hyvän lämmittävyyden ja erittäin tehokkaan kosteuden siirron iholta ensimmäisen vaatekerroksen kautta ulospäin kehosta. Hybridi kuvaa enemmän sileän neuloksen ja verkon yhdistelmää kuin muutamien prosenttien lisäystä polyamidia ja joustavaa elastaania. Hihojen resorit on toteutettu kaksin kertaisella kankaalla. Erikseen myytävät alushousut saivat kiitosta napakasta vyötärönauhasta ja paidan tavoin miellyt tävästä käyttötuntumasta. Tuotemerkin erikoistuminen pelkkiin villatuotteisiin näkyy vertailuun vali koituneiden testituotteiden viimeistellyissä yksityiskohdissa ja leikkauksessa. 76 RETKI helmikuu 2023 VARUSTEVERTAILUSSA MERINOVILLAKERRASTOT Aclima WARMWOOL POLO & LONGS HINTALUOKKA: 110 euroa + 95 euroa MATERIAALI: 100 % merinovilla (200 g/m 2 ) VALMISTUSMAA: Viro Aclima WOOLNET HYBRID CREW NECK & LONGS HINTALUOKKA: 120 euroa + 120 euroa MATERIAALI: 91 % merinovilla, 7 % polyamidi, 2 % elastaani (120 g/m 2 ) VALMISTUSMAA: Viro N O RJA L A I N E N Aclima on valmistanut lämpimiä villavaatteita vuodesta 1945. Tuote keräsi kiitosta erilaisten kangaspalojen sijoittelusta: nivusissa kestävin neulos sekä polvissa ja kyynärpäissä vahvikekankaat. AC L I M A määrittelee villavaatteiden kerrospukeutumisen kol meen luokkaan lyhyiden alusvaatteiden lisäksi. Verkko on pintaalaansa nähden testin kevyintä, sillä se painaa vain 120 grammaa yhtä neliömetriä kohti
Naparetkeilijän ja tuiskuhiihtäjän valinta Villaverkko vauhdikkaaseen etenemiseen huppu kasvomaskeineen peukalolenkit ja lämmittelytasku kaulus lämmönsäätelyineen pitkät hihat ja lahkeet pienehköt hihansuut pukematon huppu kasaantuu niskaan verkko tarttuu Velcrotarraan housuissa löysähkö vyötärönauha. Kerraston erikoisuuk siin kuuluu kasvomaskillinen huppu, jolla voi peittää kasvot kokonaan. D E VO L D jakaa kerrastot käytetyn kankaan painon mukaan luokkiin ultralight 150–180, warm 185–210 ja extra warm 215–260 grammaa neliötä kohti. Aluspaita ja housut ovat kauttaaltaan verkkoa kaulusta ja vyötärönauhaa sekä hihojen ja lahkeiden suita lukuun otta matta. Norjalaisten tutkimusmatkaajien kuten Grönlannin ylittäneen Nansenin ja etelänavalle ensimmäise nä ehtineen Amundsenin perintöä jatketaan brändin ympä rillä yhä: Expedition Arctic tuotekokonaisuus on suunniteltu naparetkeilijä Børge Ouslandin kanssa. Tuotteen sisäpinta on täyttä merinovillaa, mutta kankaan ulkopinnassa on mukana kymmenys polyamidia. Verkko poistaa hyvän hengittävyyden ansiosta erinomaisesti kosteutta pitäen käyttäjän silti lämpimänä. Peräti 34 senttimetrin pituisella vetoketjulla kaulan lämmönsäätely mukautuu olosuhteiden vaatimuksiin. Korkeahko kaulus suojaa hyvin kurkkua kylmältä. 77 RETKI helmikuu 2023 VARUSTEVERTAILUSSA MERINOVILLAKERRASTOT Devold EXPEDITION ARCTIC 235 HOODIE & MERINO 235 LONGS HINTALUOKKA: 180 euroa + 115 euroa MATERIAALI: 100 % merinovilla/90 % merinovilla, 10 % polyamidi (235 g/m 2 ) VALMISTUSMAA: Liettua Devold WOOL MESH 190 ZIP NECK & LONGS HINTALUOKKA: 125 euroa + 115 euroa MATERIAALI: 100 % merinovilla (190 g/m 2 ) VALMISTUSMAA: Liettua N O RJA L A I N E N Ole Andreas Devold perusti villakerrastoteh taan jo vuonna 1853. Pitkä paidan takahelma sai erityiskiitoksen. Maskissa on pienet hengitysreiät. Näiden ulkopuolelle jää 190 gramman neliöpainolla toteutettu villaverkko, wool mesh, joka on tarkoi tettu kaikkein reippaimpaan ulkoiluun, kuten hiihtämiseen ja juoksemiseen. Miellyttävät kankaat, istuva huppu sekä riittävän väljä ja hyvin alaselkää suojaava leikkaus tekivät kokonaisuudesta yhden testiryh män suosikeista. Verkkoasua pidettiin miellyttävänä ja onnistuneena kokonaisuutena. Vatsan kohdalle ommeltu tunnelitasku on tarkoitettu käsien lämmittämiseen ja paristojen säilyttämiseen
Koko kerrasto samassa paketissa Tiivis neulos monipuoliseen käyttöön hintaluokassaan hyvä valinta housujen napakka vyötärönauha miellyttävä käyttötuntuma ohut, tiivis neule pitää pestä täysmerinoa useammin pelkistetyt lahkeiden ja hihojen suut viileä kankaan painoon nähden pelkistetyt lahkeiden ja hihojen suut. Testaamamme Pihka on malliston lippulaiva, josta voi hankkia erikseen aluspaidan ja housut. Muista vertailun brändeistä poiketen Halti on keskittynyt pelkkien kerrastojen sijaan monipuoliseen vaate ja varustetarjontaan, mikä näkyy villaalusasujen vaihtoehtojen niukkuutena kerrastotuote merkkeihin verrattaessa. Tuotteessa on kilpailijoista edukseen poikkeava käyttötuntuma, sillä villaneulos on erittäin tiivis. Neva ja Hossa myydään paidan ja housu jen yhteispakettina, kokonaisena kerrastona. Poikittainen, pieni kangaspala haaroissa vähentää nivuskohdan kulutusrasitus ta. Väljä mitoitus ja pitkät hihat nauttivat ansaittua kiitosta. Kankaan runsas polyesterimäärä vie osan merinovillan ominaisuuksista, mutta samalla kustannukset on saatu painettua vain puoleen kilpailijoiden keskihinnasta. Nevakerrasto poikkeaa kahdella tapaa vertailun muista tuotteista: aluspaita ja housut myydään yhtenä kokonai suutena ja tuotteessa on villaa vain puolet materiaalista. Tuotteessa on vertailun laajin kokovalikoima, sillä ker rastopaidan saa kokoluokissa 2XS–4XL. Tiivis neulos ei sisällä huokoisimpien villapaitojen ilmavuutta, joten kerrasto lukeutuu vertailun vähiten lämmittävään kategoriaan. Juhani Hyökyvaaran perustama tuotemerkki on vaatettanut huippuurheilijoita olympialaisiin ja varustanut retkikuntia pohjois ja etelänapojen lisäksi Everestille – meitä tavalli sia retkeilijöitä unohtamatta. Ohut, pehmeä kangas muistuttaa jopa silkkiä. Hihoista ja lahkeista puutuvat kiristykset. 78 RETKI helmikuu 2023 VARUSTEVERTAILUSSA MERINOVILLAKERRASTOT Halti NEVA KERRASTO HINTALUOKKA: 100 euroa MATERIAALI: 50 % merinovilla, 50 % polyesteri (190 g/m 2 ) VALMISTUSMAA: Kiina Halti PIHKA MERINO ALUSPAITA JA -HOUSUT HINTALUOKKA: 100 euroa + 100 euroa MATERIAALI: 100 % merinovilla (195 g/m 2 ) VALMISTUSMAA: Liettua KOT I M A I S E N Haltin taival alkaa vuodesta 1976. H A LT I N naisten ja miesten merinokerrastojen valikoimassa on kolme tuotetta
Pitkät housut on valmistettu samasta miellyttävästä materiaalista, mutta niiden leikkaus koettiin lyhyeksi ja matalavyötäröiseksi. N O RT H Outdoorin Arctic kategorian tuotteet yltävät katsauksen lämpimimpiin. Lukema on testikatraan suurin. Hupparissa ja housuissa on käytetty 260 grammaa merinovillaa yhtä neliömetriä kohti. Leppoisassa etenemisessä kerrasto ei ollut liian kuuma ja hangessa telttaillessa se pääsi eriomaisesti oikeuksiinsa. Kaulusten, kankaiden paksuuksien ja muiden yksityiskohtien kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä Intense pro tuotteita on 32 – muista kategorioista puhumattakaan. Huppu suojaa päätä makuupussissa ja hiihtotakin alla, mutta sen mitoitus oli suuripäiselle kaverille aavistuksen niukka. Kankaat ovat miellyttävät ihoa vasten – jatkoon! Kotimainen tulokas yllättää valikoimalla Eniten merinovillaa pinta-alaa kohti kankaan miellyttävä käyttötuntuma kauluksen tarjoama suoja ja lämmönsäätely hihat peukalolenkkeineen sopii alus ja välikerrastoksi kapea vyötärökuminauha housujen matala vyötärö housujen matala vyötärö huppu voisi olla takaa hieman isompi. Tuote on suunniteltu väli kerrastoksi. Neljäntoista senttimetrin pituisella vetoketjulla varustettua poolopaitaa kehuttiin väristä leikkaukseen ja laadusta materiaaliin. 79 RETKI helmikuu 2023 VARUSTEVERTAILUSSA MERINOVILLAKERRASTOT North Outdoor INTENSE PRO 180 ALUSKERROKSEN MERINOVETOKETJUPOOLO JA -HOUSUT HINTALUOKKA: 100 euroa + 90 euroa MATERIAALI: 100 % merinovilla (180 g/m 2 ) VALMISTUSMAA: Kiina North Outdoor ARCTIC 260 VÄLIKERROKSEN MERINOHUPPARI JA -HOUSUT HINTALUOKKA: 90 euroa + 90 euroa MATERIAALI: 100 % merinovilla (260 g/m 2 ) VALMISTUSMAA: Kiina E N T I S E T maajoukkuehiihtäjät Teemu Kattilakoski ja Lauri Pyykönen yhdistävät tietotaitonsa North Outdoorin villaker rastoissa. Pitkien hihojen peukalolenkit ovat esimerkilliset, sillä ne eivät jätä käyttämättöminä viilentävää reikää ranneman settiin. Kaverukset aloittivat jo aiemmin urheiluvarustei den maahantuonnin, mutta oma merinovillainen vaatemal listo lähti vauhtiin vuonna 2011. Housut on suunniteltu urheilulliselle vartalolle ja kapealle vyötärölle. Testipari on kaksijakoinen. Poikkeuksellisen laajasta mallistosta testattavaksi päättyi Intense pro kategorian paita ja housut. Sitä testattiin parin päivän hiihtovaelluksella suosituksista huolimatta alimpana kerroksena
Hi hansuita moitittiin niukoiksi: kun autiotuvan kamiina huokuu liikaa lämpöä, hihat nostetaan kyynärtaipeisiin, mutta tässä mallissa hiha puristaa liian tiukasti. Brändi on keskittynyt urheilullisiin alusasuihin ja vaattei siin. Testaamamme Warmversio sisältää 200 grammaa merinovillaa neliömetriä kohti, ja kyseinen tuotekategoria on tarkoitettu talviaktiviteetteihin. Kerrasto koettiin leikkaukseltaan onnistuneeksi. Lyhytlahkeinen vaihtoehto nopeaan etenemiseen Erinomainen hinnan ja laadun suhde leveä ja tukeva vyötärönauha joustava ja istuva kokonaisuus istuu ja myötäilee kehoa vyötärön kiristys pelkistetyt hihansuut lahkeen pysyminen paikoillaan hihat eivät veny tarpeeksi pinta nukkaantuu vähitellen. Vertailun aikana tuote oli vielä selvässä alennusmyynnissä valmistajan verkkokaupassa, joten tässä paketissa saa hyvin vastinetta käyttämilleen euroille. Tuotepari muodostaa vertailun halvimman täysme rinovillaisen kokonaisuuden. Testatun mallin erikoisuutena ovat vain polven alapuolelle yltävät housujen lahkeet. Sekoitekangas on yhtenäisistä materi aaleista eli verkottomista versioista selvästi kevyintä painon yltäessä vain 150 grammaan neliöltä. O D LO jakaa merinovillakerrastonsa neljään luokkaan: XLight, Light, Warm ja XWarm. Kerraston housut on varustettu napakalla vyötärökumi nauhalla. 80 RETKI helmikuu 2023 VARUSTEVERTAILUSSA MERINOVILLAKERRASTOT Odlo REVELSTOKE PERFORMANCE WOOL LONG-SLEEVE & THREE QUARTER BOTTOMS HINTALUOKKA: 110 euroa + 100 euroa MATERIAALI: 78 % merinovilla, 22 % polyesteri (150 g/m 2 ) VALMISTUSMAA: Vietnam Odlo NATURAL 100% MERINO WARM LONG SLEEVE BASE LAYER TOP & BASE LAYER PANTS HINTALUOKKA: 85 euroa + 85 euroa MATERIAALI: 100 % merinovilla (200 g/m 2 ) VALMISTUSMAA: Romania O D LO N tarina alkaa Norjan vuorilta ja vuonoilta vuonna 1946, mutta nykyisin tuotemerkin pääkonttori sijaitsee Sveitsissä. Ominaisuus olisi parhaimmillaan vauhdikkaassa etenemisessä, mutta se ei häirinnyt menoa rauhallisella hiihtovaelluksella: pohkeen suojana on joka tapauksessa jo paksu talvijalkine huopavuorineen sekä kor kealle yltävä sukka. Tiivis neulos tuntuu erittäin mukavalta iholla asun myötäillessä vartaloa. Merkin mallistossa on omat kategoriat juoksemiseen, pyöräilyyn ja harjoitteluun, mutta omat versiot vaatteista ja kerrastoista on suunniteltu myös patikointiin ja hiihtoon
Woolpower valmistaa kerras topaidat ja housut unisexkokoina. Välikerrastoiksi suunnitelluissa muissa malleis sa käytetään peräti 400 ja 600kankaita. Tuotepakkauksessa ei ilmoiteta kankaan painoa grammoi na neliötä kohti, mutta verrattain lämmintä vaatetta edus tava lukema 230 saatiin maahantuojalta. Pitkän helman ja housujen lantion yhdistelmä arvostel tiin onnistuneena. Kerrasto koettiin loistavaksi valinnaksi talvisen telttaleirin oloihin ja yöpymiseen, mutta sitä pidettiin aavistuksen lämpöisenä hiihdettäessä nollake lissä. Sekoitekankaassa on runsaan merinovil lan kaverina peräti kolmea tekokuitua, jotka tuovat tuottee seen joustoa ja kestävyyttä. Ruotsin armeijan käyttöön suunniteltu villa kuitu valmistetaan ja tuotteet neulotaan yhä Öresundissa. Joustavat mutta napakat resorit pitävät lahkeet ja hihat paikoillaan. Sekoitekangas joustaa erinomaisesti. LITE on malliston viilein vaihtoehto ja siihen on käytetty ilmavan Ullfrottékui dun sijaan tiiviimpää neulosta. Ullfrottékuidusta valmistettu kerrasto sitoo paljon ilmaa, joten se on lämpimämpi kuin kankaan painosta voisi päätellä: 200kangas on painavampaa LITEversiota lämpimämpi. Perinteisesti naisten ja miesten Lkoot eivät ole olleet mitoitukseltaan samoja, joten naiset pitivät tuotteen mitoitusta varsin väljänä. 81 RETKI helmikuu 2023 VARUSTEVERTAILUSSA MERINOVILLAKERRASTOT Woolpower BASE LAYER CREWNECK LITE & LONG JOHNS LITE HINTALUOKKA: 105 euroa + 80 euroa MATERIAALI: 80 % merinovilla, 20 % polyamidi (230 g/m 2 ) VALMISTUSMAA: Ruotsi Woolpower BASE LAYER ZIP TURTLENECK 200 & LONG JOHNS 200 HINTALUOKKA: 110 euroa + 80 euroa MATERIAALI: 60 % merinovilla, 25 % polyesteri, 13 % polyamidi, 2 % elastaani (200 g/m 2 ) VALMISTUSMAA: Ruotsi R U OTSA L A I S E N Woolpowerin juuret yltävät vuoteen 1969, mutta tuotepakkauksissa historia liitetään kolme vuotta myöhempään ajankohtaan: oman Ullfrotté Original kuidun syntymiseen. Unisex-malli sopii kaikille Ilmava neulos takaa eristävyyden miellyttävä iltaaskareissa ja nukkuessa paidan takahelma yltää riittävän alas erittäin lämmin käyttötuntuma kaulus sekä hiha ja lahjeresorit hihat eivät pysy alhaalla unisexkoot poikkeavat totutusta Velcrotarra takertuu kankaaseen unisexkoot poikkeavat totutusta. Korkeahko kaulus on varustettu 20 senttimetrin pituisella vetoketjulla. WO O L P OW E R poikkeaa muista vertailun kerrastoista ilmavalla neuloksella
82 RETKI helmikuu 2023 LUONNOSTA K U VA Mattias Fredriksson/Visit Norway T E KST I Petri Laine Norjalainen uudelleen syntymä S E U R AS I N Twitterissä leikkimielistä kyselyä, mihin maahan suomalaiset haluaisivat syntyä, jos uudelleensyntymä sattuisi tulemaan ajankohtaiseksi. Kaksi valtiota, Sveitsi ja Norja, nousivat suosituimmiksi. Molemmat ovat paitsi varakkaita, myös luonnoltaan kauniita maita. Jos samaa kysyttäisiin retkeilijöiltä, veikkaan, että Norja olisi selvä ykkönen. Kuva on Romdalista, joka on yksi Norjan lukemattomista vaelluskohteista.
Retki 3/2023 24.3.2023 www.facebook.com/retkilehti @retkilehti Retki-lehti Outdoor Media Oy Seuraavas sa numerossa Pårten massiivi Sarekissa SISÄLLYS 28 Ailakkavaaran luminen autiomaa 60 Saunareissu kevättalven UKK:ssa 42 Patikoi Välimeren auringon alla 2—2023
2/2023?— 11,50 € Retki PAL. WWW.RAB.EQUIPMENT D I S C O V E R O U R K H R O M A C O L L E C T I O N Expertly balancing protection and performance, the Khroma range is for those who dream big and ski hard. Engineered for self-propelled backcountry skiers and dedicated ski mountaineers, Khroma is equipped for everything from steep ascents, to technical couloirs and exposed faces. VKO 2023-12 683219-2302 R ET K I 2/ 20 23 Tirolin pyöräpatikka & NIZZAN RANTAPOLUT TESTISSÄ MERINOVILLAISET ALUSKERRASTOT Lumipyryssä klassikkoreitillä Ailakkavaaran lettukestit Saunaretki Anterinmukkaan Bike to Ski Pyhätunturille