V illafleece on lämpimin materiaalimme. Näistä upeista raaka-aineista teemme käytännöllisiä ja kestäviä vaatteita sekä asusteita arkeen ja aktiiviseen elämään – vauvasta vuorikiipeilijään. TESTISSÄ PÖRRÖISET FLEECET Lumivarma Leivonmäki Pallas LATURETKIÄ & VAPAALASKUA. Tilaa verkkokaupasta: ruskovilla.. 2/2024?— 11,50 € Retki PAL. Lämpöä luonnonkuiduista yli 40 vuoden kokemuksella. Vastuullisesti tuotetusta, 100 % luomumerinovillasta valmistettu pehmeä villafleece on hengittävä, luonnollinen, mikromuoviton ja paloturvallinen vaihtoehto perinteiselle tekokuitufleecelle. Villafleecevaatteet ja asusteet sopivat ympärivuotiseen käyttöön niin luonnossa liikkuessa, kotona kuin kaupungillakin. | Nopea toimitus 2–5 arkipäivässä R uskovillan klassiset vaatteet suunnitellaan ja valmistetaan Artjärvellä. Käytämme tuotteissamme vain laadukkaimpia luomusertifioituja luonnonkuituja: merinovillaa, merinovillafleeceä, silkkivillaa ja silkkiä. VKO 2024-12 683219-2402 R ET K I 2/ 20 24 USA:n halki kävellen KASVISRUOKAA NUOTIOLLA Pidä pylly & jalat lämpiminä! Pitääkö retkellä olla päämäärä
52 Lumivarma Leivonmäen kansallispuisto 34 Laturetkiä & vapaalaskua Pallaksella 2—2024. Retki 3/2024 22.3.2024 www.facebook.com/retkilehti @retkilehti Retki-lehti Outdoor Media Oy Seuraavas sa numerossa Pääsiäisenä koko Norja hiihtää tunturiin! SISÄLLYS 14 Toimiiko kaasukeitin pakkasella
050-541 9943 henna.anttila@kruunumedia.fi Toimitusjohtaja Veikka Gustafsson p. Tiedot & taidot 10 Mika Mannonen pisti sukset pussiin 10 Näin käytät kaasukeitintä pakkasessa 14 Suomessa luotetaan leveisiin renkaisiin 18 Hiihtovaeltajan jääturvallisuus 20 Lanttua nuotiolla 24 Retket 34 Laturetkien Pallas 34 Puuteria etsimässä 40 Suvi Ahonen käveli USA:n halki 46 Leivonmäen kansallispuistossa lumitakuu 52 Pitääkö retkellä olla päämäärä. Päätoimittaja Petri Laine petri.laine@retkilehti.fi Julkaisija Outdoor Media Oy Pihlajatie 28 00270 Helsinki toimitus@retkilehti.fi Y-tunnus 1441340-4 Ilmoitusmyynti Henna Anttila p. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.fi ISSN 1456-8837 Vakituiset avustajat Joel Ahola Maija Arosuo Benjamin Hokkanen Olli Järvenkylä Saana Kamula Tuija Kauppinen Aksana Kurola Mikko Lamminpää Päivi Mattila Ossi Määttä Joppe Ranta Poppis Suomela Markus Thomenius Susanna Ylinen Avustajat tässä numerossa Sanna Vaara Kartat Retkeilymedia Ahola: Joel Ahola Pohjakartta-aineisto: Maanmittauslaitos Taitto Mäyrä Media, Benjamin Hokkanen aineistot@retkilehti.fi Paino Printall, Tallinna Kannen kuva Benjamin Hokkanen Tilaajapalvelu tilaajapalvelu@outdoormedia.fi p. Määräaikaistilaus 10 numeroa 84 euroa. 58 Päiväretkiä kesään: Norppapolku 64 Varusteet 68 Pidä pylly lämpimänä! 68 Varpaat lämpimiksi sähköllä 70 Testissä fleecepuserot 72 SISÄLLYS Painotuote 4041 0820 YM PÄ RISTÖMERK KI MIL JÖMÄRK T www.facebook.com/retkilehti @retkilehti Retki-lehti Outdoor Media Oy. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 53 euroa. 03-4246 5354 arkisin kello 9–16 Tilaukset, laskutusasiat, osoitteet Vuonna 2024 ilmestyy 10 numeroa, joista yksi julkaistaan tuplanumerona
Raportteja lukemalla selvisi se vanha totuus, että onnettomuudet harvoin johtuvat yhdestä tietystä asiasta, vaan taustalla on virhevalintojen, teknisten ongelmien ja huonon tuurin ketju. Ruotsissa toimii Fjällsäkerhetsrådet eli tunturiturvallisuusneuvosto. Yksi pieni asia johtaa toiseen, ja kun asiat kertautuvat, ollaankin vaikeassa tilanteessa. Pitäisikö Suomessakin olla vastaava järjestö, joka toimisi vaikkapa Lapin maakunnan alueella. Niissä kerrotaan sukellusonnettomuuksista ja läheltä piti -tilanteista. Alue tarjoaa tietoa ja tuotteita muun muassa retkeilyyn, pyöräilyyn, luontokuvaukseen ja moniin muihin aktiivisen ulkoilijan suosikkiharrastuksiin. Onnettomuudesta on keskusteltu eri foorumeilla paljon, joskus asiallisesti, usein asiattomasti. Kirjoitin vuosia sitten jutun Sukeltajaliiton lehteen sukellusonnettomuuksista. Sain käyttööni liiton keräämiä tapahtumaraportteja, joita jäsenet omatoimisesti liitolle tekevät. Neuvoston tehtävänä on muun muassa järjestää koulutusta turvallisesta liikkumisesta tuntureilla. Sillä pitäisi olla resursseja tutkia tapahtuneita onnettomuuksia, järjestää tai koordinoida koulutuksia ja tiedottaa turvallisesta liikkumisesta haastavissa olosuhteissa. Tule Kevätmessuille ja sukella uusien harrastusten pariin! AVOINNA: to–la klo 10–18, su klo 10–17 Osta liput edullisemmin ennakkoon: shop.messukeskus.com Samalla lipulla myös Golfmessut pe–su kevätmessut.fi | facebook.com/kevatmessut instagram.com/kevatmessut_official | #kevätmessut2024 21.–24.3.2024 Helsingin Messukeskus Herkuttelijan keidas Askel kohti kesää Sisustamisen juhlaa Meille mökkihöperöille Unelmista totta SAMALLA LIPULLA GOLFMESSUT!. UUSI RETKELLE & LUONTOON-TEEMA-ALUE Kevätmessujen uusi Retkelle & luontoon -teema-alue kutsuu aktiiviset liikkujat ja luontoelämyksistä nauttivat koolle. Suomessa onnettomuudet tutkitaan ja kuolemaan johtaneista tapahtumista poliisi tekee kuolinsyytutkimuksen. Sen tulokset ovat ymmärrettävästi salaisia, sillä niissä kerrotaan yksityisyydensuojan piiriin kuuluvia asioita. Jos tutkimusten tulokset, tai osa niistä, olisivat saatavilla esimerkiksi tutkimuskäyttöön, voitaisiin niistä kuitenkin useissa tapauksissa oppia paljon. 4 RETKI helmikuu 2024 PÄÄKIRJOITUS Petri Laine Turvaa tunturiin Tammikuu alkoi surullisesti, kun kaksi hiihtovaeltajaa jäi lumivyöryn alla Pallaksella. Siihen kuuluu jäseniä 18 viranomaisesta tai järjestöstä. Poikkeukselliset tapahtumat kiinnostavat ihmisiä, ja kun oikeaa ja varmaa tietoa on saatavilla vain vähän, oletetaan, kuvitellaan ja väitetään mitä mielikuvituksellisempia asioita
Tule Kevätmessuille ja sukella uusien harrastusten pariin! AVOINNA: to–la klo 10–18, su klo 10–17 Osta liput edullisemmin ennakkoon: shop.messukeskus.com Samalla lipulla myös Golfmessut pe–su kevätmessut.fi | facebook.com/kevatmessut instagram.com/kevatmessut_official | #kevätmessut2024 21.–24.3.2024 Helsingin Messukeskus Herkuttelijan keidas Askel kohti kesää Sisustamisen juhlaa Meille mökkihöperöille Unelmista totta SAMALLA LIPULLA GOLFMESSUT!. UUSI RETKELLE & LUONTOON-TEEMA-ALUE Kevätmessujen uusi Retkelle & luontoon -teema-alue kutsuu aktiiviset liikkujat ja luontoelämyksistä nauttivat koolle. Alue tarjoaa tietoa ja tuotteita muun muassa retkeilyyn, pyöräilyyn, luontokuvaukseen ja moniin muihin aktiivisen ulkoilijan suosikkiharrastuksiin
KARTALLA 6 RETKI helmikuu 2024 Kartalla T E KST I Petri Laine K U VA Markus Thomenius Ulkomeren retkiparatiisi M atkailutoimittajien kilta palkitsi Ulko-Tammion ja muut itäisen Suomenlahden saaret vuoden kotimaan matkakohteena. Hän ihastui alueen hiekkapoukamiin, jatulintarhoihin ja idyllisiin saaristolaiskyliin. Palkintoperusteina olivat alueen upea luonto, aito saaristotunnelma ja palveluiden kehittäminen. Thomeniuksen kirja Suomenlahden melontaretki opas – Parhaat kohteet Virolahdelta Bengtskäriin ilmestyy kevään aikana Karttakeskuksen julkaisemana.. Tunnustus jaettiin tammikuussa Matkamessuilla. Markus Thomenius kirjoitti Itäisen Suomenlahden kansallispuistosta Retki-lehden numerossa 4/2022
Kirjassa liikutaan luonnossa ympäri vuoden kävellen, pyöräillen, meloen, luistellen, hiihtäen ja lumikenkien avulla. Suomessa pesimävuosi oli onnistunut, kun pesintöjä löytyi neljä ja pentuja syntyi 25. Kirjaan valikoituneet puolensataa kohdetta ovat sellaisia, joissa olen henkilökohtaisesti retkeillyt viime vuosien aikana. Perinteisten retkeilymuotojen mukana on myös muutama harvinaisempi, kuten resiinaretki ja laamavaellus. Metsähallituksen Luontopalvelut vastaa naalikannan seurannasta ja käytännön suojelutoimista Suomessa. Vuoden retkikirja – opas ympärivuotiseen retkeilyyn, Olli Järvenkylä. Suurin syy pesintöjen laskuun oli naalin luontaisen ravinnon, myyrien ja sopuleiden, vähyys osassa pesimäalueita. M E TS Ä H A L L IT U S & W W F. Paras vuodenaika retkeillä on se, jota kulloinkin eletään. KARTALLA 7 RETKI helmikuu 2024 S I T A A T T I L U O N T O K I R J A Ulkoilmaelämä tuo mielenrauhaa, josta tulee riippuvaiseksi Jens Kvernmo Jens erämaaseikkailulla / Yle Areena ” T E KST I Petri Laine Retkelle ympäri vuoden ”S U O M E S SA on loputtomasti upeita retkikohteita. Pesintöjä oli noin puolet vähemmän kuin vuonna 2022. Sen jälkeen valinnanvaraa riittää, halusi sitten lähiretkeillä luontopoluilla, meloa Hossassa tai vaeltaa Torronsuon pitkoksilla. Aiemmat vapautukset ovat olleet merkittävä tekijä naalin palaamisessa Suomen pesimälajistoon. Luonto näyttää ja tuntuu erilaiselta syksyn harmaudessa, talven pakkasessa ja kevään puhjetessa. WWF tukee sekä seurantatyötä että käytännön suojelutoimia, kuten naalin ruokinta-asemien ylläpitoa Tunturi-Lapissa. Vuonna 2023 ei vapautettu luontoon tarhalla syntyneitä, luonnonkantaa edustavia naaleja. Kirjan ideana on, että tärkein askel retkeilyssä on se, joka vie ovesta ulos. Aiempina vuosina vapautettuja naaleja on kuitenkin nähty myös viime vuonna niin Suomessa kuin naapurimaissa Suomen lähialueiden tuntureilla. Vanhimmat mukaan päässeet retkitarinat ovat viiden vuoden, viimeisimmät muutaman kuukauden takaa”, kertoo Olli Järvenkylä, joka on julkaissut uuden teoksen Vuoden retkikirja opas ympärivuotiseen retkeilyyn. Readme.fi 2024 Naalien paluumuutto jatkuu N O RJAS SA, Ruotsissa ja Suomessa varmistettiin viime vuonna 83 naalin pesintää ja ainakin 357 syntynyttä naalinpentua
Lapinsalmen sillan ympäristössä Kapiavedellä on virtapaikkoja, joten salmea ei saa ylittää jäätä pitkin. KARTALLA 8 RETKI helmikuu 2024 R E T K I L U K U T U R V A L L I S U U S Lapin pelastuslaitos sai viime vuonna yli 260 maastopelastustehtävää. Silta korvasi vanhan riippusillan, joka sortui kesällä 2018. Silta on suljettuna, kunnes kantavia rakenteita saadaan vahvistettua. Lapinsalmen silta Repovedellä suljettu M E TSÄ H A L L I T U KS E N Luontopalvelut on sulkenut Lapinsalmen sillan toistaiseksi. J O U N I K A L L IO. Retkeilijöitä pyydetään saapumaan Repoveden kansallispuistoon Tervajärven ja Saarijärven pysäköintialueiden kautta. Lapinsalmen silta ylittää alla olevan Kapiaveden 12 metrin korkeudessa ja pituutta sillä on 55 metriä. Pääsy Lapinsalmen sillalle on estetty kylteillä ja ketjuilla. Selvitysten perusteella kova tuuli saattaa aiheuttaa siltaan vaurioita, eikä sillan turvallisuudesta voida olla täysin varmoja
RETKI helmikuu 2024 9 tiedot & taidot 10 2 2024 JOS PÖPERÖT EIVÄT MAISTU, ON SYYTÄ TEHDÄ PIDEMPI LENKKI ENNEN RUOKAILUA! Kylmän ajan kasvisruokaa s. 24 NRO NÄIN KÄYTÄT KAASUA KYLMÄS SÄ ”
Mikä saa menestyvän eräopaspalveluiden tarjoajan luopumaan ammatistaan. Yhdistin asiat perustamalla ulkoiluportaalin.” Ulkoilun maailma ei kuitenkaan lähtenyt lentoon ja vei yrittäjän konkurssiin. Vetonaulana oli yhteistyökumppanuudet varustevalmistajien kanssa, jolloin asiakkaalle saattoi tarjota lainavarusteet ja helpon lähdön retkeilyn pariin. Korona vei ja toi Muutaman vuoden aktiivinen markkinointi ja kova työ kantoivat hedelmää. Uusi kumppanikin, nykyinen vaimo, oli innostunut vaeltamisesta Kun muutto Kuopioon koitti vuonna 2010, päätti Mika, että tuleva työ liittyisi retkeilyyn. “Vesa Viittala tuli yritykseen harjoittelijaksi, eteni oppaaksi ja osoitti olevansa siinä pätevä ja myös yrittäjähenkinen. Kotona odottivat paperipinot, ilmoittautumiset ja varustehuolto – sekä vaimo ja kaksi pientä lasta. Korona-aika pysäytti lähitoiminnan hetkeksi, jolloin Mannonen polkaisi pystyyn nettikurssit. Hänellä löytyi aitoa halua viedä yritystä eteenpäin ja minulla oli halu viettää enemmän aikaa perheeni kanssa.” Mannonen katsoi taaksepäin saldoja: vuodessa 40 ryhmää, asiakkailla 5 000 yöpymistä ja 30 000 kilometriä rinkka selässä. Yrityskumppania, jolla olisi samanlainen visio, ei löytynyt. T E KST I JA K U VAT Maija Arosuo Y löjärvellä, Riuttaskorven virkistysmetsän saunan eteisessä palaa himmeä kynttilän liekki. Mannosen panokset uuteen taistoon alkoivat olla lopussa. Samaan aikaan kilpailu alalla koveni. Parhaana vuonna Mannonen arvelee olleensa maastossa asiakkaiden kanssa sata yötä. Uusia kursseja oli tuotteistettava ja tarjontaa lisättävä asiakkaiden taitotason kasvaessa. Toisaalta vielä ei oikein jaksa. Riista-alan osaaja -koulutuksessa Helsingin poika oli ainoa, jolla ei ollut taskussa metsästyskorttia, eikä oma tila odottanut valmistunutta. Mieli ei vielä ole ehtinyt rauhoittua, mutta uuden kehittäminen käy vilkkaana mielessä. Kurssit täyttyivät, kun asiakkaat halusivat palata. Matkustamaan pääsi jo muuallekin kuin Suomen metsiin. Mannonen on savolaistunut etelän kasvatti. Isoisän mukana hän kävi Itä-Helsingistä pikkupoikana pohjoisen erämaissa, kunnes teinipojan ajatukset veivät muualle. Onko alalla Suomessa mahdollista elää. “Olin opiskellut mainosgraafikoksi, veljeni kautta oppinut kotitarvekoodariksi, ja kiinnostunut luonnon parissa toimimisesta. Hän havahtui siihen, että katsoi mieluummin ylpeänä taaksepäin, kuinka on saanut ihmiset liikkeelle, kuin innoissaan eteenpäin. Mannonen päätti laittaa sukset pussiin Kurssit täyttyivät, kun asiakkaat halusivat palata.. “Koronan jälkeen porukkaa riitti kaikkeen, mitä pystyttiin tarjoamaan ja pystyin palkkaamaan myös keikkaeräoppaita.” Yhdelle ihmiselle maastossa ja konttorilla oleminen samaan aikaan oli mahdotonta. Kaksi viikkoa aikaisemmin hän on ollut vetämässä jäähyväiskurssia asiakkaille Nuuksiossa. Ihmiset tulivat varovaisiksi. 10 RETKI helmikuu 2024 AMMATTINA ERÄOPAS Mika Mannonen pisti sukset pussiin Ulkoilma Akatemian yrittäjä Mika Mannonen veti viimeisen retkeilykurssinsa Nuuksiossa lokakuussa. Yritykselle löytyi onneksi jatkaja. Koronan jälkeen alkoivat sota Ukrainassa ja energiakriisi. Mutta oli muita avuja. Pukuhuoneen penkillä marraskuun koleudessa istuu eräopas, entinen yrittäjä Mika Mannonen. Vakituisen työntekijän palkkaaminen oli silti liian suuri kynnys. Ulkoilma Akatemiasta kasvoi varteenotettava kurssien, vaellusten ja hiihtovaellusten järjestäjä. Armeija ja ravintolatyöt työnsivät metsästä vielä vähän kauemmas, mutta vähitellen kaipuu palasi. Yrittäjäksi syntynyt lähti kuitenkin pian omille poluilleen, ja halusi viedä sinne myös asiakkaita. Pian mentiin taas täyttä kiitoa, kun retkeily kiinnosti yhä suurempaa kuluttajakuntaa. Vuodet poluilla ovat olleet raskaita, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Oli aika palata palkkatöihin, tällä kertaa retkeilytarvikkeiden myyntiin, ja lukea eräoppaaksi
11 RETKI helmikuu 2024 AMMATTINA ERÄOPAS 11 RETKI helmikuu 2024 AMMATTINA ERÄOPAS M I K A M A N N O S E N yrittäjän polku on tällä erää kuljettu loppuun. Eräoppaana hän ehti toimia kuusi vuotta.
Mennä vaihteeksi töihin vaikka Kuopion Citymarkettiin, josta työt eivät tule mukaan kotiin kuin ruokakassissa. “Ei se mahdotonta ole, muttei uusilla yrittäjillä helppoa ole. Koulut voisivat enemmän kilpailla siitä, mistä tulee parhaat oppaat.” × Viesti alan toimijoille: ”Suomessa olisi paikka suuremmalle alan toimijalle, joka tarjoaisi monen eräoppaan palveluita. × Asuu Kuopiossa vaimonsa ja 8ja 10-vuotiaiden lastensa kanssa. Moni yrittäjä katsoo vuoden kaksi, ja ellei homma lähde, poistuu alalta.” Mika Mannonen × Syntynyt 6.3.1980 Helsingissä × Työskennellyt ravintola-alalla ja retkeilyvarustemyyjänä. Reissussa ollaan asiakaspalvelutyössä ympärivuorokautisesti. Eräopaspalveluiden tuottajan työ on raskasta. Myöhemmin lähteminen tuli aina vaikeammaksi, vaikka perillä ihmisten kanssa oli kivaa, sillä kehossa on tuntemuksia ja haluan kokea elämän myös miehenä ja isänä.” Mannonen jaksoi painaa niin kauan kun kurssit ja vaellukset myivät helposti täyteen. Onko alalla siis mahdotonta pärjätä. Eräoppaana Suomessa Mika Mannonen jaksoi retkeilyalan yrittäjänä kaksikymmentä vuotta. Se on fyysisesti haastavaa, matkaan on lähdettävä, vaikka jalkoja särkee. “Alussa intoa oli niin valtavasti, ettei raskautta huomannut. On oltava varuillaan, ettei kuumaa vettä läiky keittimestä asiakkaan päälle ja valmis toimimaan, jos näin käy. × Toiminut yrittäjänä yrityksissä Ulkoilun maailma ja Ulkoilma Akatemia yhteensä parikymmentä vuotta. Kaksi vuotta meni ennen kuin ryhmät alkoivat olla täynnä. × Toimii Instagramissa nimellä @metsanparta × Viesti alan oppilaitoksille: ”Koulutuksessa tulisi keskittyä tuotteistamiseen ja asiakkaan huomioimiseen. × Harrastaa jälleen retkeilyä. Taloudellista riskiä hän ei enää ollut valmis ottamaan. 12 RETKI helmikuu 2024 AMMATTINA ERÄOPAS ja tehdä jotain muuta. Myös ulkomaisia asiakkaita voisi olla tarjolla.” × Viesti retkeilijöille: ”Kokeilkaa rohkeasti kursseja ja opastettuja vaelluksia. Hänen vahvuuksiaan ovat opastyön osaamisen lisäksi sujuvat digitaidot ja hän on panostanut vahvasti markkinointiin. On henkisesti koettelevaa olla vastuussa monesta ihmisestä luonnon keskellä. Niistä reissuista saa paljon hyviä vinkkejä, kokemusta ja ystäviä – uuden sykäyksen harrastukseen.”
“Mieti tarkkaan tuote ja saatavuus. He miettivät paljon, miten pärjäävät ryhmässä.” Harrastelijoiden visiitit alalle saavat Mannosen rauhallisen ruokatorven närästämään. Joillekin opastyö on kivaa toimintaa, jolla saa kulut peittoon. Myöhemmin tarjonta siirtyi liikunnallisempaan suuntaan ja tietotaitoa tarjottiin sen ohessa. Mannosen visiona oli tarjota kokonaisuus niin aloittajalle kuin aktiiviharrastajallekin. “Ongelmana on, että kaikki tekevät “Moni yrittäjä katsoo vuoden kaksi, ja ellei homma lähde, poistuu alalta.” Y KS I ovi sulkeutuu ja toinen avautuu. “Jos sähkömies laittaisi ilmoituksen, että tekee sähkötyöt parilla kympillä koska se on kivaa, voisivat ammattimiehet ihmetellä”, Mannonen murahtaa. Mitä ihminen oikeasti haluaa. Mitä seuraavaksi. Tuotteiden sisältämät palvelut, sisällöt ja hinnat ovat alkaneet markkinoilla muotoutua. Opasyritysten määrä lisääntyy edelleen, sillä koulutus on suurta ja työpaikkoja ei ole, joten jokaisen alalle haluavan on käytännössä työllistettävä itse itsensä. 13 RETKI helmikuu 2024 AMMATTINA ERÄOPAS Alan heikkoutena Mannonen näkee sen pirstaleisuuden. Usein kyse on ajattelemattomuudesta ja tietämättömyydestä. Mika Mannosen tulevaisuuden suunnitelmat ovat vielä haastatteluhetkellä auki. Oppeja hän jaksaa haikeallakin hetkellä jakaa oppaan tielle lähteville. Vastavalmistuneiden eräoppaiden tai innostuneiden harrastajien puoli-ilmaiset opasvaellukset vievät leipää ammattilaisten suusta ja hintamielikuvaa alaspäin. Tee tuotteesta mahdollisimman valmis. Työ retkeilyvarusteiden tai -hankkeiden parissa kiinnostaa. Kannattavuus on täysin kiinni ryhmäkoosta. Retkeilyala on Mannosesta edelleen se kaikkein paras, se jolla hän haluaa työllistyä jatkossakin. omaa markkinointiaan, johon kellään ei ole potkua. Purkaa ennakkoluuloja. Täysien ryhmien myyminen vaatii, että on koko ajan askelen edellä. Myy seuraavaa kautta, tietää mitä kilpailijat myyvät. Naisilla taas myyttinä on, että pitäisi olla koko ajan sosiaalinen, jos lähtee opastetulle retkelle. Millaisiakohan ideoita saunan lauteilla syntyi?. Volyymia pitää olla riittävästi, jotta osallistuminen ei maksa asiakkaalle liikaa, ja hän lähtee uudestaan mukaan. Kustannuksia ei ole mietitty loppuun, eikä omalle työlle ole laskettu arvoa, ainakaan eläkepäiviin asti. Yhteisen toimijan tehtävänä Mannonen näkisi edistää alaa yleensä: kertoa ihmisille, mitä organisoidut vaellukset ovat, miksi niitä tehdään ja mitä ne tarjoavat asiakkaille. Tilaus pitäisi pystyä tekemään helposti verkkokaupasta. Hinnoittelussa Mannonen on luottanut kultaiseen keskitiehen. “Erityisesti miehet ihmettelevät edelleen usein, miksi luonnossa kulkemista pitää opettaa, kun siellä on liikuttu pienestä asti. Toiminnan pitää olla järkevää, tervettä ja kannattavaa. Kilpailun kiristyessä Mannonen muistuttaa, että yrittäjällä tulee olla oma visio, joka erottaa sen muista. Sateenvarjopalvelu olisi hyvä, ettei jokaisen tarvitsisi tehdä aloittelijan virheitä itse”, Mannonen toivoo. Skaalaaminen on vaikeampaa, jos yrityskuva on kovin henkilösidonnainen. Tärkeä apuväline oli asiakaspalaute, jonka perusteella tuotevalikoimaa pystyi kehittämään niin, että vanhat asiakkaat palasivat uudelleen. Sen lisäksi tuotteiden ostamisen tulee olla helppoa. Alussa yritys tarjosi matalan kynnyksen luksusretkeilyä ja perusoppia. Muista voi erottautua monella tavalla, mutta oman itsensä brändäämistä kannattaa Mannosen mielestä miettiä tarkkaan, mikäli aikoo kasvattaa yritystä jatkossa. Tarjoaa jotain enemmän. Jotta alasta tulisi kannattavampaa, vaadittaisiin organisoitumista ja yhteisiä panostuksia”, Mannonen tuumaa. “Seuraavaksi menen lisäämään vähän puita tuohon saunan pesään”, naurahtaa Mannonen ja häviää Riuttaskorven saunan pimeyteen. Viisastenkiveä ei ole löytynyt, eikä hän tiedä, onko sitä minkään sammalen alla. Vaikeinta on arvioida, montako paikkaa saa myytyä minäkin vuonna. Opasura on tällä erää takana, takki tuntuu tyhjältä, mutta punaisen risuparran takana hymy ei ole hyytynyt. Tarjoajina on – varsinkin korona-ajan jälkeen – paljon pieniä yksittäisiä toimijoita, eräoppaita, jotka harjoittavat ammattia joko päätai sivutoimisesti. Asiakasryhmän tunnistamisessa Mannonen kävi läpi oman polkunsa. Post scriptum Mannonen istuu hetken hiljaa ja miettii. Pakettiin kuului niin lainavarusteet, verkkomateriaali, lehtija varuste-etuja, eli muutakin kuin ”jonossa kävelemistä”
Bensiinikeittimet ja talvikaasujen mystiikka Suomalaiseen talvivaelluskulttuuriin kuuluu olennaisena osana monipolttoaineeli bensiinikeittimen käyttö. Bensiinikeittimet ovat toimintavarmoja ja tehokkaita, ja paljon käytettyjä kylmiin paikkoihin suuntautuvilla vaelluksilla. Kaasua loitsutaan patruunasta kuin henkiolentoja tuonpuoleisesta, ja pakkassäällä kaasukeittimen käyttäminen on koettu riskialttiiksi mustaksi magiaksi. Kaasukeittimen talvikäytössä on hyvä ymmärtää muutama luonnonlaki, jotta ymmärtää millä konsteilla kaasun saa ulos patruunasta. 14 RETKI helmikuu 2024 KAASUKEITTIMET TALVELLA Teksti ja kuvat Ossi Määttä Talvikaasujen VOODOO Kaasukeittimien talvikäytöstä liikkuu paljon mysteerejä ja epätietoisuutta. Talvikaasujen voodoon hallitseva voi kuitenkin valita kaasukeittimen myös talviretkelle. Usein bensiinikeitin on koettu ainoaksi turvalliseksi vaihtoehdoksi talvipakkasille. Vaikka bensiinikeitin on edelleen yleisin ja suositeltavin vaihtoehto koville pakkasille, voi kaasukeitin olla hyvä vaihtoehto ilman poppamiehen taitojakin. Bensiinikeittimien miinuspuolena ovat esilämmitys, joka aiheuttaa välillä leimahduksenomaisia K U N keitin on ollut noin minuutin käynnissä, on esilämmityskierukka lämmennyt, ja patruunan voi kääntää ylösalaisin.. K aasukeittimien käyttö talvella on eräänlaista retkeilijän rajatietoa
Nämä voidaan jakaa kolmeen kategoriaan: patruunan lämmittäminen, paineenrajoitusventtiilillä varustetut keittimet ja nestesyöttöiset kaasukeittimet. Patruunan lämmittäminen on yksinkertaisimmin ymmärrettävissä. Näiden keittimien bensiinipullojen pumput ovat monesti muovia, ja useimmat talvivaeltajan pitävät mukanaan varapumppua ja korjaussarjaa lisäten painoa. Vesikään ei hyppää itsestään kattilasta pöydälle, mutta kiehuttamalla vesi kyllä saadaan kattilasta poistumaan. Tämä saattaa aiheuttaa sen, että pahaa-aavistamaton talviretkeilijä ehtii kulkea esimerkiksi päivämatkan erämaahan keittämällä pelkällä propaanilla. Näin keittimen käynnistäminen helpottuu. Toisin sanoen se, kuinka paljon butaania tulee ulos, riippuu lämpötilasta ja patruunan sisällä olevasta paineesta. Näistä patruunoista ulos tulevan kaasun suhde riippuu lämpötilasta ja seoksen tislauskäyrästä. Se soveltuu erityisen hyvin lyhyisiin ja kevyisiin retkiin, ja se on hyvä myös talvivaelluksilla, joilla on nuotiontekomahdollisuus. Näitä alemmassa lämpötilassa kaasu on nestemäisessä olomuodossa, eikä suostu tulemaan ulos tavallisesta päälleruuvattavasta kaasukeittimestä. Eräs sangen katala asia tislauskäyrästä kannattaa sisäistää: matalissa lämpötiloissa patruunasta tulee ulos lähes pelkkää propaania. Bensiinin kanssa lotraaminen talvella on ikävää ja bensiiniltä haisevat kädet tavallinen talvivaeltajan riesa. K A AS U K E I T I N on vaihtoehto myös talviolosuhteisiin. Puhdasta propaania ei voi laittaa tavallisiin retkikaasupatruunoihin, sillä se vaatisi paksumpiseinäisen teräspullon. Monissa kaasupatruunoissa on mukana myös jonkin verran propaania, jonka kiehumispiste on –42 °C. Tavallinen talvikaasu on isobutaania ja propaania usein 80/20-suhteessa. K Y L M ÄS SÄ yön viettänyt patruuna pääsee höyrysaunaan virkoamaan. Patruunan paineen pienentyessä keittelyn aikana se Pakkassäällä kaasukeittimen käyttäminen on koettu epäluotettavaksi mustaksi magiaksi. Patruuna pitäisi pitää lämpimänä myös käytön ajan. Tämä johtuu siitä, että n-butaanin (niin sanottu kesäkaasu) kiehumispiste on –0,5 °C ja isobutaanin (niin sanottu talvikaasu) –12 °C. 15 RETKI helmikuu 2024 KAASUKEITTIMET TALVELLA tulipalloja, sekä niiden paino. Kaikki propaani on käytetty, ja patruunassa on jäljellä enää kylmänkankeaa nestemäistä butaania. Helpoimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että käytettävä patruuna pidetään lämpimässä, kuten taskussa, makuupussissa tai kuuman vesipullon vieressä. Kaasukeittimet on perinteisesti nähty ongelmallisiksi kylmässä kelissä. Seuraavana aamuna hän manaa, sillä keittimestä ei tule enää pihahdustakaan. Siemenveden kiehahtaessa myös patruuna on lämmennyt sopivaksi, ja sen voi nostaa kattilan suulta pois.. Rajan taakse talvikaasujen maailmaan Kaasun käyttämiseen talvella on kuitenkin useampia ratkaisuja. Retki on keskeytettävä, ellei talvikaasujen voodoo ole hallussa
Kaasupatruunastandardin mukaan patruunan tulee kestää vähintään 50 °C lämpötila. Paineenrajoitusventtiilillä varustetut kaasukeittimet toimivat hieman paremmin kylmässä, mutta nekään eivät kumoa luonnonlakeihin perustuvia kiehumispisteitä. Mikään keitinvalmistaja ei ota vastuuta omista virityksistä. Myös ympäröimällä keitin ja patruuna tuulisuojalla tai esimerkiksi retkipatjalla on mahdollista saada patruunan lämpö kohoamaan. Näissä kaikissa on omat riskinsä, mutta vesihauteen käyttö on turvallisin, ja usein paras. Kaiva keittimelle niin syvä lumikuoppa, että kattilan yläreunakin on lumen pinnan alapuolella. Älä häiritse pullon henkeä, vaan pidä patruunan lämpötila tasaisena. Tiiviin tuulisuojan käyttö keittimen ja patruunan ympärillä on myös oiva keino saada patruuna ylikuumenemaan, sillä patruunan lämpötilaa on hankala valvoa. Vaikka keinoa käytetään jonkin verran, on siinä ymmärrettävästi riskinsä. Moulder strip toimii parhaiten mahdollisimman lyhyillä keittimillä, ja alla mainitusta paineenrajoitusventtiilistä on myös hyötyä. Kaiva kuopan seinustalle lisäksi sivukanava kädelle, jotta voit operoida keittimen venttiiliä helposti. Patruunan lämpötilan pitää säilyä jatkuvasti niin viileänä, että sitä voi helposti koskettaa kädellä eikä se tunnu kuumalta. Älä häiritse pullon henkeä, vaan pidä patruunan lämpötila tasaisena! Mustaa magiaa Kuten voodoossa, on myös patruunan lämmittämisessä riskinsä. Patruuna oli puolityhjä ja yön ulkona. Toinen vastaava konsti on lumikuopan käyttäminen. Niin kauan kuin vesi on nestemäisessä olomuodossa, on patruunan lämpötila suurin piirtein nollassa. Paineenrajoittimella varustetulla keittimellä voi kuitenkin tiristää muutaman lisäasteen talvikaasupatruunasta. Kuvan kaasukeitin on hieman korkea, jotta lämpöä siirtyisi kovin tehokkaasti kuparilevyä pitkin patruunalle. Tämä voidaan tehdä tavallisen neulaventtiilin aukkoa pienentämällä, mutta sitten ongelmaksi nousee olematon paine kylmissä lämpötiloissa. Pituus riippuu keittimen korkeudesta. Jos toimit ajattelemattomasti kuin zombi, on patruunaa mahdollista lämmittää liikaa. Tässä patruunan kylkeen kiinnitetään esimerkiksi silikonirannekkeella kupariliuska, joka johtaa lämpöä liekistä patruunaan. Toisaalta keittimen paineenrajoitin auttaa tilanteeseen. 16 RETKI helmikuu 2024 KAASUKEITTIMET TALVELLA kylmenee käsinkosketeltavasti. Nesteen olomuodon muutos kaasuksi vaatii energiaa, jonka käyttäjä tuntee patruunan jäähtymisenä. Sen pitäisi aina pysyä sen verran viileänä, että sitä voi helposti koskettaa. Mitä hyötyä on paineen rajoittamisesta, kun alhainen paine on nimenomaan kylmien patruunoiden ongelma. Tämä tarkoittaa sitä, että myös tällaisten keittimien patruunoita tulee lämmittää kylmemmässä ilmassa. Kuppiin kannattaa kaataa vain kädenlämmintä vettä, sillä liian kuuma vesi lisää painetta äkillisesti ja saattaa hulmauttaa keittimen liekkiä. Tämän takia patruunan eristäminen vaikkapa solumuovilla on karhunpalvelus. Paradoksin ratkaisuna on miettiä saman keittimen käyttöä hyvin kuumassa ilmassa. Paineenrajoitin ei pysty taikoihin Toinen käytetty keino on paineenrajoitusventtiili. 16 RETKI helmikuu 2024. Laita keittimen alle vaneripala tai solumuovin pala pitämään se pystyssä. Patruunaa voi lämmittää myös keittimen liekistä tulevaa lämpöä käyttäen. Lumi heijastaa keittimen lämpöä patruunaan, ja pitää sen toimintalämmössä. Vahdi tiheästi patruunan ylikuumenemista kädellä koskemalla. Käytä siis seuraavia mustan magian konsteja erityistä varovaisuutta noudattaen. Tällöin voi hyödyntää esimerkiksi foliota, joka heijastaa liekistä säteilevää lämpöä patruunaan. Parempia strategioita patruunan pitämiseksi lämpimänä ovat vesihaude, tuulisuojan tai lämmönheijastajan käyttö sekä lämmön johtaminen patruunalle. K AT T I L A L L I N E N kiehuvaa vettä lumesta Moulder stripin avulla kahdenkymmenen asteen pakkasessa. Siinä patruuna laitetaan kuppiin, johon kaadetaan lämmintä vettä. Älä ikinä ympäröi kaasupatruunaa tuulisuojalla kesäaikaan. Valmistajan pitää huolehtia, ettei käyttäjä pysty lämpimässä ilmassa kääntämään keitintä niin auki, että kaasua tulisi ulos vaarallisen holtittomasti. Usein käytetty kupariliuska on 2 millimetriä paksu ja 25 millimetriä leveä. Eräs keino lämmittää patruunaa on niin sanotun Moulder Stripin käyttö. Paineenrajoitusventtiili estää liian korkean kaasuvirran kuumassa, mutta mahdollistaa isomman virran kylmässä ilmassa. Tämän todistaa jää patruunan toisella laidalla
Älä kaada kuumaa vettä keittimen ollessa päällä, sillä se voi saada liekin hulmahtamaan paineen äkillisesti noustessa. Myös Moulder stripin lämmitysmekanismi lähtee toimimaan nopeammin, kun ensiliekki on kunnollinen. Yhdistelmillä paras Oman kokemukseni perusteella paras konsti on yhdistellä eri tapoja. Patruuna on kuitenkin helppo pitää tätä lämpimämpänä paukkupakkasillakin, kunhan vain aloittaa taskulämpimällä patruunalla ja kastaa patruunan aika ajoin veteen. Nestesyöttöiset kaasukeittimet voivat myös olla yllättävän tehokkaita. Siemenvesi pitää olla joka tapauksessa kattilan pohjalla ensimmäisenä lunta sulatettaessa, jotta kattila ei pala karrelle. Vesi on käytännössä tehokkain patruunan lämmittäjä. Patruunan voi jättää pysyvään vesihauteeseen, tai dipata sitä aika ajoin veteen. Nestesyöttöisissä kaasukeittimissä on aina letku keittimeltä patruunaan. Jos ei patruunaa saa muuten lämpimäksi, voi tehdä kuten eräs kekseliäs vuorikiipeilijä. K E V Y E N kaasukeittimen käyttäjä voi hakea lisäkevennystä hyödyntämällä muutenkin matkassa olevia varusteita.. Jos ei ole varma omasta keittimestään, voi asian todeta kurkkaamalla keitinpäähän: keitin on talvikelpoinen, jos liekin vieressä kulkee esilämmityskierukka. Muista sammuttaa keitin, kun kastat sitä lämpimään veteen, jotta keitin ei hulmahda. Taipuisan letkun ansiosta patruunan voi myös siirtää lähemmäs liekin lämpöä, ja myös lumikuoppakikkaa voi hyödyntää paukkupakkasilla, jotta viimeisetkin kaasut saa loihdittua ulos patruunasta. Hyvän alun jälkeen letkullisella keittimellä patruunan voi nostaa höyrysaunaan kattilan huulille tai kannelle, jolloin se lämpenee nopeasti. Nestesyöttöisten keittimien hyvänä puolena on varmatoimisuus kylmässä ja mahdollisuus käyttää täysin umpinaista tuulisuojaa turvallisesti. Heti kun patruunan saa kastettua kokonaan sulaan veteen, on peli voiton puolella. Sisältämme löytyy puolisen litraa lämmintä nestettä, ja rakon tyhjennyksen jälkeen keitin palaa varmasti iloisesti! K U U M A N vesitilkan kaataminen termospullosta patruunan haudekuppiin saa sisällä olevan kaasun kiehumaan niin, että sen kuulee omin korvin. Neste kulkee esilämmityskierukan läpi, jossa se höyrystyy kaasuksi. Patruunasta tulee nestettä niin kauan kuin sen sisällä oleva paine on ilmanpainetta suurempi. Kun talvikaasujen taikatemput ymmärtää, osaa niiden kanssa myös toimia paremmin. Pienikin vesikaste nostaa patruunan lämpötilaa jo hyvin, ja keittimen saa järkevän kokoiselle liekille heti kättelyssä. Patruuna käännetään ylösalaisin, jolloin neste valuu patruunasta letkua pitkin keittimeen. Kannattaa siis valita tähän tarkoitukseen kaasukeitin, jonka tuotekuvissa näkyy ylösalaisin käännetty patruuna, ja jossa mainitaan neljän vuodenajan toimivuus. Usein fiksuin tapa aloittaa talvikaasukeittäminen on kastaa patruuna siemenveteen. Tällainen keitin toimii vastaavalla periaatteella kuin bensiinikeitin, mutta bensiinipullon tilalla on kaasupatruuna. Ne ovatkin usein paras vaihtoehto, sillä niiden käytössä tarvitaan vähiten noitatohtorin taitoja. Veden ei tarvitse olla lämmintä, vaan jääkylmäkin vesi virkistää patruunaa ilmiselvästi. Esimerkiksi Optimus Vega (178 g, 3 700 W) sulattaa lunta nopeammin kuin perinteisesti tehokkaana pidetty MSR XGK -bensiinikeitin (384 g, 3 077 W). Keittimen hankeen vajoamisen voi estää esimerkiksi foliovuoalla, jonka pohjaan on liimattu solumuovia. Tämä raja on noin –20 ja –24 °C välissä, riippuen siitä paljonko patruunassa on tavaraa jäljellä. Vesihauteen vesi on silloin tällöin lämmitettävä, sillä se voi muuten jäätyä patruunan ympärille. On hyvä huomata, että kaasukeittimessä voi olla letku, mutta sitä ei voi käyttää nestesyöttöisesti. 17 RETKI helmikuu 2024 KAASUKEITTIMET TALVELLA Helppokäyttöisyyttä ilman loitsuja Kolmas vaihtoehto ovat nestesyöttöiset kaasukeittimet
Maastopyörille sopivat, valmiiksi ajetut monikäyttöurat mahdollistavat selkeiden reittien ajamisen. Läskipyörien suosio Suomessa vaikuttaa koko markkinaan. Läskipyöriä myydäänkin Suomessa suhteessa enemmän kuin lähes missään SÄ H KÖ L ÄS K I P YÖ R Ä on mukava tapa liikkua talvisessa maastossa. Tšekkiläinen pyörävalmistaja Rock Machine uudelleenbrändäsi aiemmin Avalanche-nimellä kulkeneen läskipyöräsarjansa Vyöryksi. Vaihtelevat olosuhteet on kuitenkin huomioitava ikävät yllätykset välttääkseen. Läskipyörän tie kulkee käsi kädessä lumen kanssa. Lumelle luotu Paksurenkaiset läskipyörät suunniteltiin aikanaan nimenomaan lumessa ja pehmeällä hiekalla ajamiseen. Näillä lumisilla poluilla sähköläskipyörän leveillä renkailla on vakaa kulkea ja sähköavusteisuus tsemppaa polkijaa vaikka ylemmäs tunturia pitkin. Maamme pitkät ja ainakin toistaiseksi lumiset talvet ovat läskipyörän kohdeympäristöä. Näissä maastoissa se suoriutuu usein normaaTALVIPYÖRÄILY. Leveä rengas kantaa pehmeällä alustalla kapeaa paremmin. Sähköavusteinen läskipyörä on paperilla loistava pyörä Suomen lumiseen talveen. 18 RETKI helmikuu 2024 TALVIPYÖRÄILY T E KST I JA K U VAT Benjamin Hokkanen Täydellinen talvipyörä. Vaikka nimessä lienee eksotiikka-arvoa, se kuitenkin kielii myös maamme markkinan merkityksestä läskipyörille. E i ole sattumaa, että "sähköläskejä" löytyy paljon maamme laskettelukeskusten varustevuokraamoista. Saimme allemme Rock Machinen Vyöry E90 -pyörän ja lähdimme selvittämään, mikä tekee sähköläskipyörästä varustevuokraamojen suosikin. muualla. Läskipyörä on parhaimmillaan moottorikelkalla ajetulla monikäyttöuralla tai kovemmalla hangella
Varsin hövelillä sähköavustuksen käytöllä latauksen sai tippumaan noin puolilleen jo reilun parin kymmenen kilometrin pakkaskelin revittelyn jälkeen. Sähkömoottorin edut ovat melko selkeät. Sähköpyörässä akunkesto on toki aina rajallinen, mutta erityisesti talvella säällä on iso merkitys. Läskipyörä ei siis ole mikään moottorikelkka. Moottorin tehoa säätämällä myös eritasoiset pyöräilijät pysyvät samassa tahdissa. "Haitoista" sen sijaan puhutaan usein vähemmän. Sähköavusteisella pyörällä polkiessa on turhankin helppo sivuttaa tarve vaihtaa varsinaisia vaihteita ja sen sijaan vain lisätä sähköavustuksen määrää. Vyöry E90 -pyörän akun kapasiteetti on 504 wattituntia. Pakkanen vaikuttaa myös sähköpyörän akkuun. R O C K M AC H I N E Vyöry E90 -pyörän renkaat ovat 4,8 tuumaa eli reilut 12 senttiä leveät. Taskusta pakkaseen otettu puhelin simahtaakin, vaikka akkua näyttäisi olevan vielä useampi kymmenen prosenttia. Toinen esimerkki sähköavusteisen pyörän varjopuolista liittyy akkuun. Vaikka leveät renkaat tarjoavat hyvää pitoa ja vakautta, eivät ne ole täysin immuunit löysälle lumelle. Testilenkeillä pakkasta oli reilusta kymmenestä asteesta aina yli –20 asteen keliin. Kesäkeleillä akusta saa irti maltillisella käytöllä yli sata kilometriä. SÄ H KÖ M O OT TO R I N tehon säätimen yhteydessä olevalta näytöltä näkyy käytössä oleva avustuksen määrä, jäljellä oleva akunlataus, matkanopeus ja kuljettu matka. Talvioloissa lukema tippuu kymmeniä kilometrejä. 19 RETKI helmikuu 2024 TALVIPYÖRÄILY lia maastopyörää paremmin kantavien leveämpien renkaittensa ansiosta. TALVIPYÖRÄILY. Heikkoutensa huomioidenkin, sähköläskipyörässä on paljon hyvää ja oleellista mukavaan talvilenkkiin. Kuin akku pakkasella Akkukäyttöisten laitteiden käyttö kovalla pakkasella voi olla melkoista arpapeliä. Lopputulema Sähköläskipyörä sopii talvisille pyörälenkeille hyvin, vaikka silläkin on omat rajoitteensa. Testiajossa totesin, että asia on turhan helppo unohtaa keskellä tiukkaa ylämäkeä. Sähköautoakin voi joutua ajamaan ilman ilmastointia, ettei matka hyydy ennen seuraavaa latauspistettä. Upottavassa, pehmeässä hangessa tälläkään pyörällä ei pysty ajamaan sujuvasti. Toisaalta kylmä keli myös rajoittaa monen menohaluja. Koeajossamme sähkömoottori mahdollisti polkemisen jatkamisen erityisesti jyrkemmissä lumisissa kohdissa, joissa muuten olisi väkisinkin joutunut nousemaan pyörän selästä ja taluttamaan. S H I M A N O Steps EP6 -sähköavustusjärjestelmä SÄ H KÖAV U ST E I S E L L A pyörällä ajaessa on turhan helppo unohtaa vaihteiden vaihtaminen ja säätää polkuvastusta sähkömoottori teholla. Kova pakkanen syö akunkestoa. Sähköistä hyötyä ja haittaa Sähkömoottorin lisääminen läskipyörään helpottaa haastavammassa maastossa polkemista. Sähkömoottori voi madaltaa kynnystä lähteä kokeilemaan talvipyöräilyä. Tämä kuitenkin rasittaa todella paljon esimerkiksi ketjua ja takapakkaa. Tämän tapa on kuitenkin pyörälle pitkässä juoksussa haitallinen, koska se voi johtaa ketjun tai pyörän takapakan rattaiden turhaan kulumiseen. Leveät renkaat ovat parasta mitä lumelle voi näyttää ja sähkömoottori mahdollistaa maastoon lähtemisen mahdollisimman monelle. Koeajossa pyörä kulki loistavasti kovemmaksi tamppautuneilla poluilla, mutta suuremmissa nopeuksissa pehmeälle lumelle luisumaan päässyt rengas lähti helposti alta
Myös suksisauvoista voi olla apua pelastautumisessa. Rinkan rintaremmin voi avata, sillä pienten solkien avaaminen vedessä on. Lumisella jäällä jään arvioiminen on selkeästi hankalampaa kuin lumettomalla jäällä, jossa sulapaikat näkyvät selkeämmin. Miten jäällä tulisi edetä. Hiihtovaelluksella on yleensä mukana vesitiiviisti pakatut vaihtovaatteet, teltta, keitin ja makuupussi ja -alusta, mitkä ovat hyviä turvavarusteita myös jääturvallisuutta ajatellen. Milloin seudulle on tullut pakkanen, milloin lumi. Hypotermiapussi on hyvä lisä. Naskalit ovat paikallaan, jos liikutaan paljaalla, liukkaalla jäällä. Mikäli jäille ollaan lähdössä, on sääja jäätilannetta seudulla hyvä seurata pidemmän aikaa. Matkaa hiihtäjien väillä kannattaa huonoissa oloissa pidentää. Heittoliina kulkee mukavasti ahkion päällä ja sitä voi käyttää muutenkin köytenä. Jokainen jääpäivä on erilainen. Jääolot parhaiten tuntevan kannattaa hiihtää edellä jäätä tutkien ja vaaran paikkoja vältellen. Yritys ja erehdys on hyvä tapa kerryttää retkitaitoja, mutta myös toisen kantapään kautta voi oppia – ja laastaria kuluu vähemmän! T E KST I Maija Arosuo K U VAT Jaakko Heikka ja Nina Teirasvuo Jaakko Heikka HIIHTOVAELTAJAN JÄÄTURVALLISUUS Kylmään veteen joutuminen on hiihtovaelluksen tai -retken yksi suurimmista riskeistä. Millaisia varusteita hiihtovaellukselle tai -retkelle kannattaa ottaa mukaan. Mikäli jääolot ovat epävakaat, voi olla parempi valita toinen kohde tai toisenlainen reitti, jossa kuljetaan vain kuivalla maalla. Ilmatieteenlaitoksen sivuja kannattaa siis seurata ja jäätilannetta satelliittikartoista. Niistä on hyötyä myös leiriytymisessä. Jään tutkimista varten mukaan kannattaa ottaa jääsauva ja jääruuvi, joilla jään paksuutta voi mitata. Lumipeitteisellä jäällä (kuten yleensä hiihtäessä) olen havainnut, että kyynärpäiden avulla ylös kampeaminen on yleensä helpompaa, sillä naskaleita on vaikea saada paksun lumipeitteen läpi pureutumaan jäähän asti. 20 RETKI helmikuu 2024 KANTAPÄÄN KAUTTA Tällä palstalla kerromme, miten asiantuntijat toimivat retkillään. Ensimmäinen asia vaellusta tai retkeä suunniteltaessa on miettiä, onko jäälle tarpeen ylipäätään mennä. Meren jäällä liikkuminen vaatii aina erityisosaamista, sillä ne ovat aina liikkeessä. Mitä jääturvallisuusasioita retkeä suunniteltaessa on hyvä miettiä. Lumi antaa usein myös liiallisen turvallisuuden tunteen. Vaaran paikat on syytä miettiä etukäteen ja varautua niihin niin henkisesti kuin varustautumallakin. Retkeä jäälle suunnittelevan tulee hankkia yleistä ymmärrystä jään muodostumisesta ja siitä, millaisissa paikoissa jää voi olla heikko, kuten virtapaikoista. M ietimme kokeneen talvivaeltajaoppaan, Jaakko Heikan kanssa, miten jäihin putoamista ja siitä koituvaa hypotermiariskiä vaelluksilla pystyy välttämään. Kovakaan pakkanen ei pääse tehokkaasti jäädyttämään lumen peitossa olevaa veden pintaa, sillä lumi on hyvä eriste. Päiväretkelläkin tulisi olla ainakin lämmintä lisävaatetta ja energiaa ja kuumaa juomaa. Jaoimme asian kolmeen kokonaisuuteen: ennakkovarautumiseen, toimintaan jäihin pudotessa ja sen jälkeen. Onko kovia tuulia
Yritys tarjoaa myös jääturvallisuuskursseja hiihtovaeltajille. Jaakko Heikka harjoittelee tilanteesta selviämistä.. 21 RETKI helmikuu 2024 KANTAPÄÄN KAUTTA ASIANTUNTIJA: JAAKKO HEIKKA – Jaakko Heikka on vaativiin hiihtovaelluksiin erikoistunut eräja luonto-opas Taipalsaarelta. Ankarat avotunturit -yrittäjänä Heikka viettää vuosittain 50–60 talviyötä teltassa ja vetää ahkiota yli tuhat kilometriä. www.avotunturit.fi JÄ I L L Ä hiihdettäessä on hyvä ainakin henkisesti varautua siihen, että ne voivat joskus pettää. Kesäisin Heikka viihtyy parhaiten koskissa ja järvillä meloen
Irrotettuasi suksen, älä päästä siitä irti, ettei se luiskahda jään pinnan alle. A H K I O N kanssa kannattaa tulla ylös selkä edellä, mikäli saa apua.. Entä, jollen pääse suksien kanssa ylös. Mikäli selässäsi on päiväreppu, jätä se selkään. Joka tapauksessa tärkeää on saada pelastetulle mahdollisimman nopeasti menetetty lämpö takaisin ja kuivat vaatteet ylle. Tällöin joudut käytännössä menemään hetkeksi pinnan alle irrottamaan siteet. Mikäli ahkio on jäällä, ja sinä olet avannossa, ja jäällä on takanasi auttaja, yritä tulla avannosta ylös selkä edellä. Tämä helpottaa, mikäli ahkiosta pitäisi päästä eroon. Älä siis irrota ahkion vyötä. Automaattisiteiden irrottaminen on hankalaa, joten monon riisuminen jalasta voi käytännössä onnistua helpommin. Tilanteessa toimiminen riippuu siitä, kuinka kauan pelastettava on ollut veden varassa, mitä varusteita on käytettävissä ja onko lähistöllä suojaa. Sukset kannat kannattaa nostaa kohti taivasta. Mikäli suksien kanssa nouseminen ei onnistu tai avanto on esimerkiksi niin pieni, että sukset ottavat jään reunoihin kiinni, on ne yrittävä riisua. Mitä teen, kun olen päässyt ylös avannosta. SAU VO I STA on apua, mikäli jää on liukas. Suomalainen eräside irtoaa melko helposti. Nosta suksen kärjet veden pintaan, asetu selin makuulle, ja anna kaverisi vetää sinut ahkiosta ylös. Irrota sauvojen lenkit ja laita sauvat jäälle. Ahkio on pitkä kulkuneuvo, joten se harvoin joutuu avantoon kanssasi. Vedessä oikein pakattu ahkio on kuin vene, joten se kelluu. Manuaaliseen BC-siteeseen voi halutessaan laittaa vetonarun, jolloin irrottaminen on helpompaa. Sukset kannattaa pitää jalassa ja yrittää ylös niiden kanssa, sillä niiden riisuminen on melko hankalaa. Suksien automaattisiteitä on vaikea avata veden alla, mikä kannattaa huomioida, kun valitsee manuaalisten ja automaattisen siteiden välillä. Käänny tulosuuntaan. Painavan rinkan kanssa avannosta nouseminen on vaikeaa, joten siitä kannattaa ensin yrittää päästä irti ja vetää se erikseen maihin. Ahkion vetovyö saattaa ottaa jään reunaan kiinni, joten koeta nostaa lantiotasi silloin ylöspäin. Rauhoita itseksi kylmän aiheuttamasta shokkitilasta ja anna hengityksen tasaantua minuutin ajan. Samoin ahkiota voi vetää pelkän vetovyön avulla, jättäen valjaista henkseliosat pukematta. Varo suksia joutumasta jään alle, käännä niiden kannat kohti taivasta. Jos jää on heikkoa, voit joutua murtamaan sitä ennen kuin pääset nousemaan kantavalle jäälle. Mikäli sinulla tai ystävälläsi on heittoliina, sauva, tai muu pitkä esine, käyttäkää sitä apuna ylösnousemiseen. Yritä sammakkopotkulla nostaa itsesi vaakatasoon. Kampea itsesi kyynärpäitä käyttäen jäälle. 22 RETKI helmikuu 2024 KANTAPÄÄN KAUTTA vaikeaa. Se kelluttaa, eikä ole liian raskas, joten se selässä voi luultavasti nousta ylös. Suksi kelluu, mutta se voi luiskahtaa saavuttamattomiin jään alla, ja se on tarpeellinen tunturista pois pääsemiseen. Pysykää matalana, edetkää kierien, ryömien ja kontaten. Mitä tulee tehdä, jos jää pettää. Ahkio, rinkka tai päiväreppu kannattaa pitää pakattuna niin, että tavarat pysyvät mukana ja kuivina silloinkin, jos varustus joutuu uimaan. Yksin ollessasi irrota ahkion vetovyö, käänny t ulosuuntaan ja pelastaudu. Raskaskin rinkka kelluu, kun se on vesitiiviisti pakattu. Pysykää matalana, edetkää kierien, ryömien ja kontaten
Tällöin kylmä vesi on tuttu paikka, ja avantoon joutuessaan ei joudu paniikkiin. Hypotermiasta ja jään lukemisesta voit lukea lisää retkilehti.fi -sivuilla: Retkeily altistaa alilämmön riskille – Näin toimit hypotermiatilanteessa ja Retkiluistelu on talven hauskimpia lajeja – Näin luet jäätä oikein. Matkaa voidaan jatkaa, kun pelastetun olo kohenee. Mieti millaiseen muotoon ne jäätyvät, jotta ne voidaan tarvittaessa pukea ylle tai pakata parhaiten. Mikäli käytettävissä on vaihtovaatteita, teltta ja makuupussi, en lähtisi tekemään avotulta. Kuorivaatteet voi kierittää lumihangessa, jolloin vesi imeytyy lumeen. Vaatteista puristetaan pois ylimääräinen vesi. Osa ryhmästä voi pystyttää teltan jo pelastuksen aikana, ottaa esille lämpimän makuualustan ja -pussin ja kuumaa juomaa. Kylmäshokkia voi vähentää ja kylmän sietoa parantaa jatkuvalla kylmäaltistuksella eli harrastamalla avantouintia tai käymässä säännöllisesti kylmässä suihkussa. 23 RETKI helmikuu 2024 KANTAPÄÄN KAUTTA Nopea pulahdus ei ole vaarallinen, mikäli kuivat vaatteet voidaan heti vaihtaa päälle. KO R P I-JA A K KO Heikka on kerran ollut mukana tositilanteessa Sarekissa. Mikäli ainoa keino saada vaatteet kuivaksi on avotuli, sen tulee olla niin suuri, että se lämmittää ja kuivattaa vaatteet. Silloin on hyvä, jos löytää myös muuta suojaa, ettei säteilylämpö katoa tuuleen. Vettä oli vain vyötäröön asti, joten pelastautuminen onnistui helposti. Lieväkin hypotermia vie paljon energiaa. Mikäli henkilö on jo selvästi alilämpöinen, pitää hänet saada suojaan ja lämpimäksi. Veden varaan joutumista kannattaa harjoitella ainakin henkisesti tekemällä riskianalyysi, eli miettimällä etukäteen, mitä tekisin, jos näin tapahtuu. Vaatteet ja monot jäätyvät helposti pakkasessa. Mikäli käytettävissä on vaihtovaatteita, teltta ja makuupussi, en lähtisi tekemään avotulta. Kannattaako tehdä avotuli. Tuulettomalla säällä vaatteiden vaihdon jälkeen pulahtajalle voidaan tarjota kuumaa juomaa, lisäenergiaa ja jatkaa hiihtoa, mikä tuo lämpöä. Mikäli mahdollista, kannattaa vedestä nousemista sukset jalassa, kenties rinkan tai ahkion kanssa, harjoitella. Tällöin tulee varmistaa, että olosuhteet ovat sellaiset, ettei harjoituksesta aiheudu vaaraa. SA R E K I N vaeltajat saavat kuivaa ylleen teltan suojissa.. Monot voi sulattaa ennen pukemista keittimen lämmössä, pukea sukkien väliin muovipussit, jotteivät jalat ole märät. Miten muuten veden varaan joutumiseen voi valmistautua. Näin pelastettu pääsee heti lämpimään vaatteet riisuttuaan
Jos pöperöt eivät siis maistu, on syytä tehdä pidempi lenkki ennen ruokailua! N U OT I O KO K K A I LU on hauska tapa viettää pimeää talvi-iltaa lähilaavulla.. Linda on ammattimainen eräkokki, joka on kestinnyt ulkona vieraita Ruotsin kuninkaallisista Etelämantereen tutkimusretkeilijöihin. Siinä samassa valmistuu nuotiolla myös ateria. 24 RETKI helmikuu 2024 RETKIRUOKAA T E KST I JA K U VAT Maija Arosuo KYLMÄN AJAN kasvisruokaa Talven pimeinä iltoina on kiva istua tulen loimussa vähän pidempään. Kasvisruoassakin on paljon energiaa, kun joukkoon laittaa reilusti voita! K asvisruoka on nykyään usein eksoottista, mutta myös varsin tutuista, kotimaisista raaka-aineista saa maukasta aikaan: sipulista, perunasta ja lantusta! Maun salaisuus on pitkä kypsymisaika ja aito voi. Seuraavat reseptit saimme käsiimme seuraamalla Linda Kalssonin pitämää kokkikurssia Raaseporin metsässä
2. 25 RETKI helmikuu 2024 RETKIRUOKAA A I N E KS E T K A H D E L L E N Ä L K Ä I S E L L E 1 iso lanttu vehnäjauhoja 2 kananmunaa korppujauhoja suolaa pippuria öljyä paistamiseen VA L M I ST U S O H J E E T Tämä resepti on yksinkertaisuudessaan lähes nerokas. Leivitä viipaleet ensin kananmunassa, sitten jauhoissa. Sekoita jauhoihin suolaa ja pippuria ja riko kananmunan rakenne toiselle lautaselle. Kun usko loppuu, kokeile puukolla keskeltä, onko lanttu pehmeä. Kuori (yllättävän ohut) hiiltynyt kuoriosa pois ja leikkaa kypsä lanttu puolen sentin viipaleiksi. Älä välitä, kun kuori mustuu ja palaa, anna lantun olla! Se rupeaa kiehumaan sisältä ja kypsyy pikkuhiljaa. Kuumenna reilusti öljyä muurikkatai paistinpannulla ja paista paneroidut viipaleet sopivan kullanruskeiksi. K Y P SÄT lanttusiivut saavat makua, kun ne friteerataan pannulla.. 1. Varaudu odottamaan vähintään tunti, kaksikin voi mennä. 5. Älä siis aloita nälkäisenä! 3. Lantun koko ja nuotion kuumuus vaikuttavat siihen, kuinka kauan kypsyminen kestää. Ota iso lanttu ja heitä se nuotioon! Älä pese, kuori, äläkä kääri lanttua mihinkään. Lanttuschnitsel 4. I S OJA juureksia, kuten lanttuja, voi kypsentää nuotiolla sellaisenaan
Tarjoile tämä kastikkeeksi puikulaperunoille, lanttuschnitseleille ja sipuleille. 3. KOT I M A I S I STA kasviksista saa reilun annoksen sellaisenaan voin kanssa. 2. Sulata kattilaan voita niin paljon, että sipulit puoliksi peittyvät. Keitä kattilassa katajanmarjoilla maustettua voita, johon yhdistät sipulien keittovoin. Halkaise kuorimattomat sipulit vaakatasossa kahtia. Toki ne sopivat myös lihan tai kalan lisukkeeksi.. Haudutetut sipulit 4. Kaada osa voista erikseen kastikkeen pohjaksi. 26 RETKI helmikuu 2024 RETKIRUOKAA A I N E KS E T 1 keltasipuli henkilöä kohden (ainakin) reilusti voita hunajaa viinietikkaa siirappia K AST I K E vielä lisää voita katajanmarjoja VA L M I ST U S O H J E E T 1. ! Vannoutuneet lihansyöjät voivat paistaa kyytipojaksi myös murean naudan tai riistafilepihvin. Poista kypsistä sipuleista kuori. Anna niiden hautua voissa, kunnes ne ovat kypsiä. Aseta ne kattilaan leikkuupinta alaspäin. Lisää kattilaan muut ainekset ja keitä seos kokoon
TÄY T E 4–5 omenaa 1 dl ruokosokeria calvadosta voita paistamiseen 2 dl kuohukermaa kardemummaa VA L M I ST U S O H J E E T 1. 2. Voit tehdä taikinasta myös pienen lätyn, jos sinulla ei ole vohvelipannua. 5. Lisää päälle omenaviipaleet ja kypsennä, kunnes omenat ovat pehmenneet. Sulata voi (muurikka)pannulla. Sekoita sokeri, vaniljasokeri, jauhot ja vesi tasaiseksi seokseksi. Sen jälkeen käytä rasvaa vain tarvittaessa. 5. 27 RETKI helmikuu 2024 RETKIRUOKAA Omenanyytit VO H V E L I K U P I T 10 K P L 75 g voita 1 dl sokeria 1 tl vaniljasokeria 2 dl vehnäjauhoja 1,5 dl vettä paistamiseen voita valurautainen vohvelipannu tai paistinpannu VA L M I ST U S O H J E E T 1. Leikkaa omenat paloiksi. Sulata voi ja anna sen jäähtyä hieman. Laita ensimmäiseen pannuun kunnolla rasvaa, käännä pannu ylösalaisin, jotta rasva leviää molempiin puoliin. Nämä vohvelitaikinaan tehtävät nyytit vaativat askartelua, mutta ovat sitäkin maukkaampia. 4. 4. 3. 3. Laita pannulle lusikallinen taikinaa, sulje pannu ja odota, kunnes vohveli on kullanruskea. Lisää joukkoon kardemummaa. Flambeeraa omenat kaatamalla päälle loraus calvadosta, jonka saat syttymään palavalla halolla. Lisää jäähtynyt voi joukkoon. Kuumenna vohvelipannu nuotiossa. 7. 2. Vispaa kuohukerma. Käännä kerran. Ne sopivatkin hyvin illanistujaisiin nuotiolla.. Muotoile vohveli, kun se on vielä kuuma, laittamalla se kepin ympärille tai vaikka purkin suuaukon päälle, niin että saat aikaan kuppeja tai rullia, jotka voit täyttää. Täytä vohveli lämpimällä omenahillokkeella ja lisää päälle kuohukermaa. Sekoita siihen ruokosokeri, levitä seos pannulle ja anna karamellisoitua. 6
Meihin on iskostettu ajatus, että retkelle ei voi lähteä ilman tiettyä teknistä vaatetta tai laitetta. Mutta, tekoäly ei retkeile puolestasi. Miksi sivistykseen kannattaa investoida. Luvassa laaja kattaus eri ulkoilma-aktiviteettien kokeiluja, kursseja, kisoja, työpajoja, esityksiä, filmejä, tuotekokeiluja sekä rentoa yhdessäoloa ja hyvää fiilistä! LUE LISÄÄ JA INNOSTU: WWW.NOUXFEST.FI WWW.NOUXFEST.FI SEURAA @ NOUXFEST 28 RETKI helmikuu 2024 KOLUMNI. Pikavoiton saa sillä, että menee metsään vartiksi. Mieli rauhoittuu, stressi lievittyy. Onko retkeily luksusta. Uusi outdoor-harrastusten festivaali Nuuksiossa 8.–11.8.2024 Nouxfest on ulkoiluharrastajien ykköstapahtuma ensi elokuussa Nuuksiossa. Luonnossa ja luonnosta voi lumoutua ilmaiseksi. Yhdelle luksusta on mutteripannu, toiselle untuvahame, kolmas kantaa mukanaan dronea. M ihin sivistystä tarvitaan. Tuija Kauppinen Retkeily on sivistystä Retkeily on sivistystä Retkeilyn tuotto-odotukset ovat erinomaiset. Vain itse tehty retki lisää energiaa ja katkaisee arjen rutiinit, sivistys tulee sivutuotteena. Tekoäly kuitenkin antoi hyvät perustelut sille, miksi ylipäätänsä kannattaa retkeillä. Kirjoittaja on sivistänyt talven mittaan itseään kirjoittamalla kirjaa pyöräretkestä Etelä-Amerikassa ja retkeilemällä Lapissa ilman autoa. Toimittaja Katri Kantola (Ylä-Karjala 31.3.23) testasi, kuinka tekoälysovellus Chat GPT taipuu retkeilijän avuksi. Näihin kysymyksiin haettiin vastauksia marraskuussa Levillä järjestetyssä Aurora-tulevaisuustapahtumassa. Retkeily hoitaa henkistä ja fyysistä hyvinvointia, kohentaa kansanterveyttä, opettaa kärsivällisyyttä, lisää itsetuntemusta, auttaa ymmärtämään luonnon monimutkaisuutta. Kun lähtee retkelle lasten kanssa, investoi pitkälle tulevaisuuteen. Kantola sai tekoälyltä varsin päteviä vastauksia siihen, mitä retkelle kannattaa ottaa mukaan, ja mitä talviretkeily vaatii. Mihin retkeilyä tarvitaan. Miksi siihen kannattaa investoida. Perusretkeilytaidot ja luonnontuntemus ovat yleissivistystä, luontokadon ymmärtäminen globaalia sivistystä, joka puolestaan ruokkii empatiaa eli sydämen sivistystä. Korvaako tekoäly retkeilyn tulevaisuudessa. Voiko tekoäly korvata sivistyksen. Retkeily ei ole kiinni varusteista vaan asenteesta. Retkeilyrakenteiden ylläpitäminen ei tietysti ole ilmaista. Jäin pohtimaan kysymyksiä vaihtamalla sanan sivistys tilalle sanan retkeily. Suurin sankari ei ole se, joka valloittaa korkeimman vuoren, vaan sankareita ovat kaikki, jotka retkelle lähtevät. Retkeilyn tuotto-odotukset ovat erinomaiset. Kodin takamaastoissa toteutettavan lähiretken ja pohjoisnavalle suuntautuvan arktisen seikkailun välille jää laaja kirjo retkeilyä. Kun Kantola kysyi tarkemmin Nurmeksen retkeilykohteista, alkoivat tekoälyn tiedot takkuilla. Retkeilytaidot, luonnon monimuotoisuuden ymmärtäminen ja vastuullisuus ovat asioita, jotka voidaan juurruttaa jo taaperolle. Kiinnostava kysymys onkin se, mihin säästöt iskevät, kun Metsähallituksen Luontopalvelujen rahoitusta supistetaan. Retkeillessä oppii ongelmanratkaisua, josta on hyötyä arjessa ja elämässä yleensä
Uusi outdoor-harrastusten festivaali Nuuksiossa 8.–11.8.2024 Nouxfest on ulkoiluharrastajien ykköstapahtuma ensi elokuussa Nuuksiossa. Luvassa laaja kattaus eri ulkoilma-aktiviteettien kokeiluja, kursseja, kisoja, työpajoja, esityksiä, filmejä, tuotekokeiluja sekä rentoa yhdessäoloa ja hyvää fiilistä! LUE LISÄÄ JA INNOSTU: WWW.NOUXFEST.FI WWW.NOUXFEST.FI SEURAA @ NOUXFEST
Kun kaikkialla ympärillä näkyy vain valkoista eli on niin kutsuttu white out – tämäkin sana puutuu suomesta – kalutokanikit auttavat kulkijaa pitämään oikean kurssin. Kanadan inuitit tuntevat tämän kiinnostavan ilmiön harmittavan hankalasti nimeltä kalutoqaniq. Tällaiset taiteellisiksi muotoutuneet lumidyynit ovat usein noin vaaksan korkuisia, mutta ne voivat kasvaa puolimetrisiksi tai jopa korkeammiksi. Tuuli kuljettaa ja kinostaa lunta. Kalutokanik-kentät kannattaakin ylittää harjanteiden suuntaisesti, mikäli se suinkin on seuraavaan kohteeseen pääsemisen kannalta mielekästä. Kovettuneesta lumiharjanteesta käytetään monissa kielissä sanaa sastrugi. Siinäpä oiva sana yleisemminkin käytettäväksi.. Mutta nekään eivät riitä kuvaamaan kaikkia lumen muotoja. Suomen murteiden sanakirjassa on kaksi Kittilästä tallennettua sanontaa, joihin sisältyy sana harppunen ~ epätasainen, esimerkiksi ”Tullee semmonen harppunen, oikhen harppunej jää” ja ”Se (jää) se onki harppunen koskessa.” Myös Pallaksen Pyhäkurun murhenäytelmän etsinnöissä avustanut poromies käytti televisiohaastattelussa samaa termiä: ”jäinen, harppunen – pitkittäiset harput”. Neuvokkaalle kulkijalle lumidyynit voivat tuoda myös helpotusta. Arktiksen avoimilla alueilla, kuten Lapin tunturijärvillä ja tunturinrinteillä kauan samasta suunnasta tuiskunnut lumi muodostaa tuulensuuntaisia harjanteita, josta tuulieroosio puhaltaa irtonaisen lumen pois. 30 RETKI helmikuu 2024 LUONNOSSA T E KST I Mikko Lamminpää K U VA Karoliina Lahti Harppuja pitkin S uomen kielessä on murteet mukaan lukien yli sata lunta tai jäätä kuvaavaa sanaa. Vaikka kalutokanikit ovat varsin matalia, on niiden muodostaman lumikentän poikki hiihtäminen, varsinkin ahkiota vetäen, vähintäänkin epämiellyttävää ja menoa hidastavaa
Niinpä lepakot ovat keksineet oivallisen keinon selvitä yli ravinnottoman kauden. Lisäksi suojan on oltava riittävän kostea, jotta eläin ei kuivuisi. Ne kaikki ovat ajoittaistasalämpöisiä eli ne pystyvät säätelemään ruumiinlämpöään ja näin säästämään energiaa. Lepakot eivät vaivu horrokseen kuin pakon sanelemana, sillä horrostamisesta aiheutuu sekä ekologisia että fysiologisia haittoja. 31 RETKI helmikuu 2024 LUONNOSSA T E KST I Mikko Lamminpää K U VA Adobe Stock Nahkasiivet säästöliekillä H än, ken uskaltaa talvella kurkistaa kellariin, korsuun, bunkkeriin tai muuhun maanalaiseen rakennelmaan, saattaa kohdata hämmentävän näyn: kymmenittäin kylmänhorrokseen vaipuneita lepakoita odottamassa kevään tuloa. Suurena koloniana horrostavat yksilöt lämmittävät toisiaan, mikä edistää energiansäästöä. Lepakot ovat hyönteissyöjiä, ja koska hyönteiset piiloutuvat talven pakkasilta, eivät lepakot pysty hankkimaan riittävästi ravintoa. Sydäntalvella lepakon kehonlämpö laskee pariin asteeseen ja elintoiminnot hidastuvat minimiin. Lepakkolajit tunnistaa toistaan helpoiten käyttäen niiden päästämien, mutta ihmiskorvalla kuulemattomien, kaikuluotausäänten havainnointiin tehtyä detektoria. Kullain lajilla on tyypillinen äänialansa ja ääntelytapa. Toisaalta myös herääminen ja elintoimintojen aktivointi kuluttaa runsaasti energiaa, joten sitäkin on syytä välttää. Kylmemmässä eläin voi jopa jäätyä ja kuolla. Toisaalta liian lämpimässä lepakko ei pysty vaipumaan syvään horrokseen. Talvisuojan tulee olla lämpötilaltaan lähellä nollaa. Talvehtimisen onnistuminen edellyttää syksyistä energiatankkausta: Lepakot keräävät kehonsa ympärilleen ruskeaa rasvaa, jota voi olla jopa kolmannes yksilön painosta. Yleisin lepakkolajimme on pohjanlepakko, joka useimmista lajeista poiketen horrostaa yleensä yksinään. Eläinyksilöiden lisäksi suojelu koskee myös lajien käyttämiä lisääntymis-, levähdysja talvehtimispaikkoja sekä ruokailualueita.. Maassamme on tavattu kolmetoista lepakkolajia. Kaikki lepakkolajimme ovat tarkoin suojeltuja koko EU:n alueella
Retkioppaat ja vedenkestävät kartat Talven rientoihin! Klikkaa nettikauppaamme www.calazo.?. Untitled-1 1 30/03/16 16:54 Calazo.
58. Talvinen hiihtoretki ei-mihinkään s. 33 RETKI helmikuu 2024 retket 34 2 2024 NRO LUMIVA RMA LEIVON MÄKI ” NRO Untitled-1 1 30/03/16 16:54 Calazo.. Retkioppaat ja vedenkestävät kartat Talven rientoihin! Klikkaa nettikauppaamme www.calazo.. SEMMOINEN SUURPIIRTEINEN, SUUNNITTELEMATON SEIKKAILU
Palveluiden tiheä verkosto mahdollistaa upean tunturialueen kokemisen pienellä repulla, mukavasti ja nopeasti ilman painavaa ahkiota. 34 RETKI helmikuu 2024 PALLAS KEVYESTI HIIHTÄEN. 34 RETKI helmikuu 2024 PALLAS KEVYESTI HIIHTÄEN T E KST I JA K U VAT Markus Thomenius Pallastunturin keväisillä laduilla Pallastunturin keväiset hoidetut ladut kutsuvat niin päiväkuin yön yli hiihtäjää
35 RETKI helmikuu 2024 PALLAS KEVYESTI HIIHTÄEN M A A L I S K U U 2022 — PA L L AS-Y L L ÄST U N T U R I N K A N SA L L I S P U I STO 35 RETKI helmikuu 2024 PALLAS KEVYESTI HIIHTÄEN PA L L AST U N T U R I N länsipuolen upeilla laduilla.
Kynnys saattaa kuitenkin olla korkealla, jos umpihanki ajatuksena pelottaa, tai ei omista tunturisuksia, ahkiota, talvitelttaa ja muita hiihtovaellusvälineistöä. Sieltä olisin tarvittaessa saanut varaustupien avaimen. Moni on saattanut katsella upeita hiihtovaelluskuvia ajatellen, että tuota olisi kyllä upeaa päästä kokeilemaan. Pallastunturilta Pahakurulle Matka Ylläkseltä Pallastunturille ei ollut pitkä. Esimerkiksi Pallastunturin ladut ovat kuin luodut tällaiseen kokeiluun. Hiihdettävää löytyy helposti useammaksikin yöksi ja reittivaihtoehtoja on lukuisia. Näin hyvin hoidetut latuverkostot monine autiotupineen madaltavat kynnystä ja monen päivän retken sijaan voi tehdä vaan lyhyen yön yli kokeilun ja katsoa miltä se maistuu. Niin tasamaata pitkin kuin myös näyttäviä mäkiä nousten sekä alas laskien. 36 RETKI helmikuu 2024 PALLAS KEVYESTI HIIHTÄEN P ohjois-Suomesta löytyy keväisin useita tunturialueita, jotka tarjoavat upeiden maisemien lisäksi laajan ja erinomaisesti hoidetun latuverkoston. Pysähdyin matkalla Särkijärven näköalapaikalla ihailemaan näkyviin tulleita majesteettisia Pallastunturin huippuOlitpa perinteisen tai luistelutyylin kannattaja, näillä laduilla suksi luistaa liukkaasti kummalla vaan tyylillä. Ladut ovat usein parhaimmillaan maaliskuun alusta alkaen, mutta tämä toki aina kiinni vuodesta, säistä ja alueesta. Sääennuste yön yli retkelle oli mitä parhain ja siten minulla oli paljon joustovaraa. Perillä auto parkkiin, valmiiksi pakattu reppu selkään, sukset jalkaan ja ei kun menoksi! Hiihto alkoi laskuvoittoisesti ja pian tunturit kohoJ Y R K K Ä osuus hieman ennen Hannukurua. Olitpa perinteisen tai luistelutyylin kannattaja, näillä laduilla suksi luistaa liukkaasti kummalla vaan tyylillä. ja. Nyt se ei kuitenkaan ollut tarpeen, sillä olin päättänyt lähteä matkaan seikkailumielellä ja muuttaa suunnitelmaani tarvittaessa lennosta. Olin jo etukäteen soittanut Pallastunturin luontokeskukseen ja varmistanut, että kaikki alueen tuvat olivat kunnossa. Hieman edempänä tein vielä toisen nopean pysähdyksen Kutunivan sillalla, missä laulujoutsenet uiskentelivat höyryävässä sulassa vedessä, samalla kun koskikarat pyrähtelivät jään reunalta veden alle ruoan hakuun. 36 RETKI helmikuu 2024
Sen jälkeen hiihtämiseen ei ollut enää koneellisesti tehtyä latu-uraa, mutta ilman sitäkin eteneminen sujui ihan hyvin. Kävin hetken fiilistelemässä Hannukurun tuvalla, kaiken näyttäessä nyt niin erilaiselta kirkkaassa auringonvalossa. Aivan kuten olin jo Vaikka tykkäänkin ahkion vetämisestä, tällä kertaa kuitenkin nautin täysillä kevyemmästä ja nopeammasta hiihdosta pelkkä reppu selässäni. En ollut etukäteen päättänyt, missä yöpyisin, mutta Hannukurun tuvalla ei ollut vielä ketään ja saunallakin kaikki näytti hyvältä. 37 RETKI helmikuu 2024 PALLAS KEVYESTI HIIHTÄEN sivat oikealla puolellani upeasti, reitin myötäillessä niiden länsipuolta. R E VO N T U L I A Pahakurun autiotuvalla. saapuessani arvellutkin. Pian Pahakuru toivotti minut tervetulleeksi ja sen maisemat sekä rauha soivat minulle taas kerran niin kotoisan sekä hyvän olon, että päätin jäädä sinne yöksi. Söin aamiaisen ikkunan ääressä, nauttien samalla tuvan lämmöstä ja ikkunan läpi paistavista auringonsäteistä. Edellinen käyntini oli ollut kaamosaikana. Lopulta tuvan lämpö, rätisevä tuli kamiinassa ja hyvä kirja voittivat saunaan lähtemisen. Jos illemmalla vielä innostuisin, niin matkaa makoisiin löylyihin ei olisi kuin reilun kilometrin verran. Reilun tunnin päästä saavuin Keräsjärvelle, josta reitti lähti loivaan nousuun kohti Suaskurun kotaa. PALLAS KEVYESTI HIIHTÄEN. Päivänvaloa oli kuitenkin jäljellä useammaksi tunniksi, joten päätin hiihtää ainakin läheiselle Pahakurun autiotuvalle. Juuri ennen tupaa vastaani tuli suuri hiihtovaeltajien ryhmä, Hannukurun ja sen saunan ollessa heidän päämääränsä. Latu jatkui hyvänä melkein Hannukurulle asti. Illalla revontulet tanssivat minulle vielä näyttävästi ja sitten olikin aika antaa unen voittaa, hiljaisuuden ollessa ajoittaista polttopuiden rätinää lukuun ottamatta täydellinen. Nautin kodalla eväistä ja herkuista, kuuman teen lämmittäessä koko kehoa. Ylös tunturien päälle Aamu sarasti upean värikkäänä, luontoäidin maalaten ja värittäen taivaan kaikilla pastellin sävyillä
Nautin tuvan kuistilla hyvän tovin niin auringosta kuin myös eväistä. Aurinko paistoi upeasti lämmittäen ja tuulta ei ollut juuri ollenkaan. Ja ah, mikä alamäki minua sitten odottikin! Yhtä pitkää ja niin upein maisemin olevaa laskua en ollutkaan koskaan ennen kokenut. Jouluaaton rauhallisen vierailuni muistaisin aina, hyvänä kakkosena tuli hyvin myrskyisenä iltana tuvalle saapuminen melkein nollanäkyvyydessä. Nautin tuvan kuistilla hyvän tovin niin auringosta kuin myös eväistä. Hetken mietin sen takaisin ylös hiihtämistä, ihan vain saadakseni laskea sen uudelleen. Hannukurun tuvalla hiihtovaeltajien retkue valmisteli lähtöään. Onneksi ei ollut kiire minnekään, päivänvaloa riittäisi vielä pitkään ja otsalampun valossa olisi myös hyvin tunnelmallista hiihdellä näin hyvillä laduilla. Onneksi olin saanut yöpyä kahdesti tässä niin tunnelmallisessa tuvassa. Vuontisjärvellä valitsin Montellinmajalle nousevan reitin, sillä näin upealla säällä parhaat maisemat löytyivät tunturien päältä. Tuvan takana sijaitsee nykyään retkeilijöitä palveleva kota ja onneksi Montellinmajaankin voi aina kurkistaa ikkunasta sisään. Montellinmaja ei ollut enää kävijöille auki, se kun oli vain vähän aikaa sitten annettu takaisin poromiehille. Majalta matka jatkui reilun kilometrin päässä olevalle Nammalakurun autiotuvalle. Pallastunturin luontokeskukselle päästyäni päätin vielä käydä hetken ihailemassa lukuisten ja niin värikkäiden leijalautailijoiden vauhdikasta menoa. K E VÄT PÄ I VÄSTÄ nauttimassa Montellinmajalla. Nopea kurkistus sielläkin sisään, muistojen tulviessa taas heti mieleen, saaden hymyn nousemaan oikein korviin. Itse asiassa niin hurjaa, että erään mäen kävelin suosiolla alas. Tällä kertaa tunturien itäpuolelta kiertäen. Sen jälkeen ja auringon jo hiljalleen laskiessa olikin mukavaa palata autolle ja lähteä kotimatkalle, kuuman saunan ja maukkaiden ruokien vallatessa ajatukset täydellisen yön yli retken loppuessa. Vaikka tykkäänkin ahkion vetämisestä, tällä kertaa kuitenkin nautin täysillä kevyemmästä ja nopeammasta hiihdosta pelkkä reppu selässäni. 38 RETKI helmikuu 2024 PALLAS KEVYESTI HIIHTÄEN Sitten olikin aika pakata, siistiä tupa ja lähteä paluumatkalle. Suastunturin koillispuolella latu laski hyvinkin jyrkästi ja vauhti oli varsin hurjaa. PALLAS KEVYESTI HIIHTÄEN. Laskun jälkeen reitti oli eiliseltä tuttu, mutta eri suuntaan hiihtäessä maisemat näyttivät kuitenkin kuin uusilta
Yhdessä nämä painavat vain muutamia satoja grammoja ja pieni 230-grammainen kaasupullo mahtuu usein vieläpä kattilan sisään. Talviretkeilyn hyviä puolia on toki, ettei mikään mukaan otettava ruoka ainakaan lämpötilan takia pilaannu ja moni ruoka kestää hyvin hiihtäessä jäätymisen. Varusteiden koosta toki riippuen, repuksi pitäisi riittää noin 50-litrainen tai jopa pienempi. Kaikilla autiotuvilla ei ole erikseen varausja ilmaista puolta. Muut perusretkivarusteet jokainen valitsee oman mukavuustason mukaan, mutta kahdelle päivälle ja yhdelle yölle lista on onneksi helppoa pitää hyvinkin pienenä. Jos et etukäteen varaa itsellesi petipaikkaa varaustuvan puolelta, on toki aina mahdollista, että autiotuvan ilmainen puoli täytyy ja jäät ilman paikkaa. Juomavesi tehdään lunta sulattamalla ja hygienisointi tapahtuu keittämällä. Ruokamielessä helpoimpia ovat retkiruoat, joiden pussiin lisätään vain kuuma vesi, sekoitetaan ja odotetaan kymmenen minuuttia. 39 RETKI helmikuu 2024 Pallastunturi Montellinmaja Suaskuru Hannukuru Pahakuru Nammalakuru Taivaskero PallasYllästunturin kansallispuisto hiihtoreitti hiihtoreitti 2 km Hetta-Pallas. Yön yli retkellä näiden lisäksi tarvitset normaaleja taukovaatteita ehkä hieman paksummat vaatteet mukavia tupahetkiä varten sekä tietenkin makuupussin ja makuualustan. 39 RETKI helmikuu 2024 PALLAS KEVYESTI HIIHTÄEN Mitä mukaan yön yli retkelle Latureiteillä, joiden varrelta ei kahvioita löydy, mukana repussa kulkevat yleensä termospullollinen kuumaa juotavaa, evästä ja herkkuja sekä taukovaatteet. Tämä mahdollisuus kannattaa pitää mielessä ja miettiä, että jaksaako tuvalta tarvittaessa hiihtää vielä jonnekin muualle tai jopa takaisin lähtöpisteeseen. L E I JA L AU TA I L I J O I TA Pallastunturilla. Lämmin ruoka syntyy helposti kaasupulloon kierrettävän keittimen ja noin litran tilavuudeltaan olevan kannellisen kattilan avulla. Kuiva ja puhdas vaatekerta on myös hyvä olla mukana
T E KST I JA K U VAT Saana Kamula PÄIVÄRETKIÄ LASKETELLEN 40 RETKI helmikuu 2024. Viime helmikuussa lähdimme Pallaksen maastoihin toiveenamme löytää pehmeää lunta ja rentoa laskettavaa. 40 RETKI helmikuu 2024 PÄIVÄRETKIÄ LASKETELLEN Vapaasti Pallaksella Pallas on retkeilijöiden kestosuosikki niin kesällä kuin talvella
41 RETKI helmikuu 2024. 41 RETKI helmikuu 2024 PÄIVÄRETKIÄ LASKETELLEN H E L M I K U U 2023 — PA L L AS-Y L L ÄST U N T U R I N K A N SA L L I S P U I STO PÄIVÄRETKIÄ LASKETELLEN K A A R I N A kiipeää Lommoltunturin rinnettä
Lautaa ei missään tapauksessa saa päästää liukumaan alamäkeen, tai muuten tiedossa on pitkä patikkamatka. Kasaan laudan ja kiinnitän siteet lautaan, jonka jälkeen isken sen huolellisesti rinteeseen kiinni. 42 RETKI helmikuu 2024. E N S I M M Ä I S E N Ä päivänä myrskytuulet puhaltavat tunturissa jopa 40 metriä sekunnissa! SYÖ M M E lounasta sumuisessa rinteessä. Tuvassa aamupalaa syödessämme tarkistamme sääja lumivyöryennusteen. K E I M I ÖT U N T U R I N huipulla on kaunis sää ja näkymä ympäröivään maisemaan on upea. Päätämme lähteä uudestaan kiipeämään Vuontiskerolle. Viimein voin huokaista ja kaarrella rennommin. Monta seikkailua vielä edessä. Maata ja taivasta on vaikea erottaa toisistaan. Josko tällä kertaa pääsisimme laskemaan ylhäältä asti, pitemmän kaavan kautta. Maan ja ilman raja häivyttyy valkoisen pyörteen sekaan. Välineet ovat aina mukana, sillä erämaassa ei koskaan tiedä, mitä päivä tuo tullessaan. Kumpu tuo kuitenkin vain vähän suojaa, ja lumikiteet kuorruttavat nousukarvojen liimapinnan välittömästi, kun irrotan ne splitboardin puolikkaiden pohjista. Kerojen lumous Seuraavana aamuna on tyyntä. Riskejä ja jännitystä emme kaipaa, vaan olemme tulleet Pallaksen maastoihin vapaalaskemaan, hiihtämään ja nauttimaan retkeilystä, sekä upeista talvisista tunturimaisemista. Puuskat puskevat selkäpuolelta arvaamattomasti ja tasapainoa on vaikea pitää. 42 RETKI helmikuu 2024 PÄIVÄRETKIÄ LASKETELLEN P yyhin aurinkolasieni pintaa jo viidettä kertaa. Näkyvyys on vain muutamia metrejä. Ennen lähtöä käymme vielä lumiturvallisuusvälineet läpi ja teemme vyörypiipparien tarkistuksen. Kyyristelemme pienen kummun takana ja valmistelemme välineitämme laskua varten. Reissun ensimmäinen retki ja lasku on nyt tehty. Lasku on alkuun todella vaikeaa: rinne on jäinen, näkyvyys huono ja tuuli on todella kova. Huimausta vastaan taistellen hoipertelen rinnettä alas. Tuiskulumen laatta on myrskyn jäljiltä muodostunut paikoin todelliseksi riskiksi. Ylös huipulle ei ole nyt mitään asiaa. Esimerkiksi sääolosuhteista johtuvaan suunnisLasku on alkuun todella vaikeaa: rinne on jäinen, näkyvyys huono ja tuuli on todella kova. Puiden seassa laskeminen vaatii kuitenkin myös keskittymistä, ja valitsen laskulinjan tarkasti väljiä välejä suosien. Lauta väpättää jalkojen alla, kun yritän saada teräskantin pureutumaan kovaan ja töyssyiseen pintaan. Lumi pehmenee kunnolla vasta metsän rajassa. Lumi tuiskuaa vaakatasossa ja tuuli puhaltaa niin voimakkaasti, että jäisessä rinteessä suksilla pystyssä pysyminen vaatii täyden keskittymisen. Menneestä myrskystä muistuttavat enää vain lumesta paljaaksi putsautuneet puut ja tuulen paikoin kookkaiksi kasaamat kinokset. Meidän tarkoituksemme on kuitenkin pysytellä täysin vyöryherkkien rinteiden ulkopuolella. Hymy hiipii huulilleni, kun kurvaan viimeisen puun ohitse ja pysähdyn Valtterin ja Kaarinan vierelle
PÄIVÄRETKIÄ LASKETELLEN. 43 RETKI helmikuu 2024 PÄIVÄRETKIÄ LASKETELLEN tusvirheeseen tai oman seurueen ulkopuolisen retkeilijän pelastamiseen on tilanteen epätodennäköisyydestä huolimatta varauduttava. Kun kylmä alkaa hiipiä hikiselle iholle, laskettelemme takaisin uralle, josta jatkamme Montellille syömään lounasta. Saunan jälkeen istumme alas tutkimaan karttoja ja pohtimaan seuraavan päivän kohdetta. Järven ylityksen jälkeen hiihdämme rinnettä latukoneen lanaamaa reittiä pitkin ylös. Kiipeämme ylemmäs kuin edellisenä päivänä, mutta emme lopulta etene huipulle asti. Etäältä ne näyttävät pehmeältä, valkoisen peiton alla lepäävältä kumpujen kokoelmalta. Kun varusteet on tarkistettu ja kaikki on kunnossa, aloitamme neljän kilometrin hiihdon ja nousun Montellin kodalle. Ylhäällä on jälleen hieman tuulista, mutta näkymä korvaa kaiken vaivannäön. Lounaan jälkeen lähdemme kiipeämään Vuontiskeron laelle, josta meillä on todennäköisesti mahdollisuus ihastella näkymiä pohjoisen suuntaan. Nukkumaan mennessä suunnitelmien muutos M E TSÄ I S E S SÄ maastossa laskeminen vaatii hyvää suksien tai laudan hallintaa, eikä sovellu täysin aloittelijoille. Kaukaisempien tunturien tavoittelu ei myöskään ole realistinen vaihtoehto, koska päivämatkoista tulisi lähestymisineen aivan liian pitkiä ja kuluttavia. Tuvalle palattuamme huollamme varusteet ja itsemme. Parasta laskua löytyy todennäköisesti tällä hetkellä tuntureilta, jotka ovat riittävän mutteivat liian jyrkkiä, ja joissa on sopivasti metsää, jonka suojissa lumi on pehmeää ja syvää. On tyyntä ja aurinkoista. Pohdiskelen naisen sanoja, ja sitä, miten tuttu paikka, sekä siihen syntynyt tunneside eittämättä syventävät luontosuhdetta ja juurruttavat ihmisen osaksi jotain itseä suurempaa. Ennen kodalle saapumista päätämme käydä Saivokeron huipulla kurkkaamassa maisemia etelään, Pallaksen suuntaan. “Olisihan niitä varmasti muitakin hienoja paikkoja, mutta en minä vaan osaa lähteä täältä pois.”, hän tunnelmoi. Lunta on liian vähän ja paljaat tunturit tarjoavat nyt vain korppua ja kivikkoa. Reissun tavoitteena oli tehdä päiväretkiä koko viikon ajan suoraan tuvalta hiihtäen, mutta kahden päivän jälkeen toteamme, että laskettavaa on etsittävä myös lyhyen ajomatkan päästä. Täältä näkyvät Pallaksen paljaat, puuttomat tuntrilaet, eli kerot: Lehmä, Orotus, Lauku, Taivas, Palkas, Pallas ja Pyhä. Laskeminen ei näissä olosuhteissa ole nautinnollista tai järkevää, joten päätämme keskittyä laskun osalta tunturin alaosiin ja metsäisempään maastoon. Edessä levittäytyvä talvimaisema on seesteisen sinisävyinen. Tunturissa on kovan tuulen jäljiltä enää pelkkää jäätä ja “haineviä”, eli lumen alta pilkistäviä, teräviä kiviä. Kodalla tapaamme lumikenkäilemässä olevan naisen, joka kertoo käyvänsä Pallaksella aina uudestaan, vuodesta toiseen
Silmät sulkiessani päätän, että annan seuraaville päiville mahdollisuuden näyttää mitä ne tuovat tullessaan. Sää on Vapaalaskuretki Pallakselle tarjosi meille myrskyä, metsälaskuja ja ikimuistoisia maisemia. Metsälaskuja etsimään Kuuluu vain tasaista suksien suhinaa, kun hiihdämme kohti Pallaksen syleilyssä sijaitsevaa, sumuista Lommoltunturia. Vedän lämpövaatteet päälle ja laitan retkiruuan tekeytymään. Pilvenrepeämän välistä erotan Lommolin Ylilaen koillisreunassa olevan jyrkänteen, johon kertynyt lumilippa näyttää uhkaavalta. Kuuma kahvi maistuu taivaalliselta. 44 RETKI helmikuu 2024 PÄIVÄRETKIÄ LASKETELLEN hieman harmittaa. Lumihiutaleita leijailee hiljalleen maahan. LO M M O LT U N T U R I N huipulla on sumuista ja tunnelma pysähtynyt. Laitamme laudat kasaan ja kypärät päähän, sekä tutkimme kartasta parhaan laskulinjan. Kun puusto viimein loppuu, maisemakin aukeaa. Emme missään tapauksessa halua ajautua liikaa pohjoiseen, koska siellä ovat vastassa Lommolin Ylilaen jyrkemmät ja potentiaalisesti vyöryherkät rinteet. Lähdemme laskemaan rinnettä vuorotellen, toisemme näköetäisyydellä pitäen. Rinne jyrkkenee, ja latumme piirtää nyt rinteeseen loivaa siksakkia. Rinteen nouseminen pehmeässä, upottavassa lumessa on jälleen hikistä puuhaa ja vaihdamme välillä ladun avaajaa, jotta jokainen saa hieman myös levähtää jonon viimeisenä. Olisi ollut hienoa viettää viikko tuvalta hiihdellen ja laskulinjoja etsien, mutta samalla ymmärrän, etteivät olosuhteet ole siihen nyt hyvät. Me pysyttelemme onneksi lempeämmissä maastoissa. Pallakselle palaamme vielä Vaihdamme taas paikkaa, ja seuraavat kaksi päivää vietämme Keimiötunturin rinteillä, koska lunta ei avotunturiin ole vieläkään satanut lisää. Tuntuu kuin olisimme kerrosten välissä: alla tummaa metsää, yllä paksu pilvipeitto. Metsässä tapaamme kaksi vapaalaskijaa, jotka ovat juuri matkalla alaspäin. Huippu on täysin pilven peitossa ja ympäröivällä suolla on pysähtynyt tunnelma. Näkyvyys tippuu pariinkymmeneen metriin, ilma on sakeaa ja tuntuu kuin äänikään ei enää liikkuisi. K A A R I N A hengittelee rankan, auringonpaisteessa tehdyn nousun jälkeen. Syömme ja juttelemme kiireettömästi, kunnes viimein kylmyys alkaa hiipiä vaatteiden alle. Korkeammalle päästyämme sukellamme huippua peittävän pilven sisään ja ympäröivä maailma muuttuu jälleen. Jäämme hetkeksi juttusille, ja he vahvistavat aavistuksemme: ylhäällä tunturissa on jäistä korppua ja vaikeaa laskettavaa, mutta metsässä pehmeää, hyvää lunta. 44 RETKI helmikuu 2024. Metsäiset mäet ovat jälleen paras vaihtoehtomme. Maisemat laelta olisivat varmasti huikeat, mutta koska emme niitä sumun takia voi ihastella, laskeudumme hieman alemmas rinteeseen tekemään lounasta
Kuten kuitenkin sanotaan, etsivä löytää, ja pääsimme kaikesta huolimatta suunnitelmia muuttamalla laskemaan puuteria, sekä tekemään upeita päiväretkiä uskomattoman kauniissa tunturimaisemassa. Taitaapa sama aistimus kutkutella minunkin, näissä maisemissa ensimmäistä kertaa käyneen, mielen perukoilla. Takkikin on pakko avata, mutta en valita. Reissun viimeistä mäkeä laskiessani riemu kasvaa ja kuplii sisälläni, kun ohjailen lautaa puiden väleistä. M O N T E L L I N uusi kota ja huoltorakennus on rakennettu käytöstä poistuneen Montellin majan viereen. En enää lainkaan ihmettele Montellilla tapaamani naisen Pallasta kohtaan tuntemaa kiintymystä. Vapaalaskuretki Pallakselle ja sen ympäristöön tarjosi meille myrskyä, metsälaskuja ja ikimuistoisia maisemia. Tamppaamme rinteeseen näköalapaikalle istuimen kahvittelua varten ja ihailemme maisemaa. Se kyllästää mielen kiitollisuudella ja syvällä täyttymyksellä. Täältä näkyvät Pallaksen kerot, Olos, Ylläs, Lainio ja Aakenus, sekä lukemattomat muut valkoisina kumpuina horisonttiin piirtyvät tunturit. Ylös hiihtäminen on erittäin hikistä puuhaa, ja pian pipot, kaulurit ja sormikkaat löytävät paremmat paikat taskuista. Annan hien virrata ja nautin fyysisen rasituksen tuomasta energiapuuskasta. Nähtävää ja koettavaa on niin paljon enemmän kuin yksi seikkailu voi ikinä tarjota. Uutta lunta ei satanut koko viikkoon ja tunturien laet olivat kovan tuulen takia jäisiä ja kivisiä. PÄIVÄRETKIÄ LASKETELLEN Keimiötunturi Lommoltunturi Pallaskero Palkaskero Pyhäkero Lehmäkero Orotuskero Taivaskero Laukukero Pallastunturi Saivokero Montellin kota Vuontiskero Pallas-Yllästunrin kansallispuisto Pallasjärvi Jerisjärvi 3 km Vuontisjärvi. Kun lopulta jatkamme matkaa, toteamme jälleen saman tarinan: tunturin paljas yläosa ei tarjoa hyvää laskettavaa, mutta metsänrajasta alaspäin lumi on pehmeän puuterista. Auringossa on lämmintä ja mukavaa, eikä meillä juuri nyt ole kiire ylös eikä alas. L AS K U N jälkeen splitboardin puolikkaat irrotetaan toisistaan ja nousukarvat kiinnitetään pohjiin hiihtämistä varten. 45 RETKI helmikuu 2024 PÄIVÄRETKIÄ LASKETELLEN muuttunut, ja saamme nauttia kirkkaasta taivaasta ja auringonpaisteesta. Vaivannäkö, fyysisyys, talvinen luonto, vauhdin hurma ja tarkkaavaisuutta vaativa maasto yhdistyvät seikkailuksi, joka haastaa ja samalla antaa niin paljon. Tänne on päästävä uudestaan
Yhdysvaltojen Kalliovuorilla kulkeva polku oli kaikista vaikein. 46 RETKI helmikuu 2024 CONTINENTAL DIVIDE TRAIL. Kilometrejä niistä on kertynyt ainakin 15 000. 46 RETKI helmikuu 2024 CONTINENTAL DIVIDE TRAIL T E KST I Päivi Mattila K U VAT Suvi Ahosen albumi PUNAINEN TÄYSIKUU & LUMISIA KAKTUKSIA Suvi Ahonen on patikoinut useita superpitkiä vaellusreittejä
47 RETKI helmikuu 2024 CONTINENTAL DIVIDE TRAIL 47 RETKI helmikuu 2024 CONTINENTAL DIVIDE TRAIL K E SÄ–M A R R AS K U U 2022 — C O N T I N E N TA L D I V I D E T R A I L, Y H DYSVA L L AT M O N TA N A N osavaltion Chinese Wall -jyrkännemuodostelma oli eräs Suvin suosikkimaisemia CDT:llä. Kesäkuun lopussa vuoristossa oli vielä runsaasti lunta, mutta keli oli jo lämmin.
Sama olkapää oli mennyt sijoiltaan jo aiemmin, ja Suvi pystyi itse laittamaan sen paikoilleen. Oli 54. “Kun soitin hänelle onnettomuuden jälkeen, hän haki minut lähimmältä parkkipaikalta ja sain olla hänen vieraanaan ilmaiseksi viisi päivää. 48 RETKI helmikuu 2024 CONTINENTAL DIVIDE TRAIL K esäkuussa 2022 Suvi Ahonen oli suuren haasteen edessä. Viiden kuukauden mittaisella vaelluksella ehtii sattua kaikenlaista. Sitten hän lähti liikkeelle. Leirin purku ja aamukahvittelu vei vain tunnin. Edessä oli noin 4 500 kilometrin taival Continental Divide Traililla (CDT). retkipäivä, kun Suvin huomio herpaantui ja hän liukastui märällä kivellä. Hänen tavoitteenaan oli patikoida Yhdysvaltojen Kalliovuoria seuraileva vaellusreitti Kanadan rajalta Meksikon rajalle. Suvin vaelluskaverin ystävällä on lomaosake läheisessä hiihtokeskuskylässä, ja oli jo sovittu, että Suvi voisi majoittua siellä yhden yön. Kaatumisen seurauksena Suvin oikea olkapää meni sijoiltaan. Halvimmatkin motellihuoneet olisivat maksaneet siinä kylässä 200 dollaria yöltä.” Vielä ylemmäs vuoristoon Olkapään parannuttua Suvi nousi vielä korkeammalle jylhään vuoristoon. Alkoi vaelluksen seikkailullisin osuus CDT:n rinnakkaisreitillä Wind Riverin alueella. Toinen vaellussauvakin oli hajonnut pari päivää aiemmin”, Suvi pohtii. Onnettomuuden sattuessa hän oli juuri laskeutunut jyrkältä vuorenrinteeltä ja päässyt leveälle järvenrantapolulle. “Kaatumiseen saattoi vaikuttaa se, että polkujuoksu lenkkarini olivat loppuun kuluneet, ja ne olivat juuri menossa vaihtoon.”. Seuraukset osoittautuivat onneksi hyvin lieviksi. Vaellusta oli mahdollista jatkaa. lä kaatuminen olisi tuskin voinut tapahtua paremmassa paikassa. Kun hän vihdoin sai toimintaohjeet vakuutusyhtiöltään ja pääsi lääkäriin muutaman päivän päästä, kipua ei enää edes tuntunut. Muutaman viikon ajan oli kuitenkin nukuttava eri kyljellä ja pakattava vesipullo rinkkaan vasemman käden puolelle. “Kaatumiseen saattoi vaikuttaa se, että polkujuoksulenkkarini olivat loppuun kuluneet, ja ne olivat juuri menossa vaihtoon. Suvi näkee onnettomuudessaan kultareunukset, silA L K U M AT K ASTA Suvi heräsi aamuisin noin kello viisi. Hän sai nauttia toipilasaikana luksusolosuhteista
Kokemus oli rohkaiseva. Hän käveli ensin vesisateessa, sitten raskaassa lumihangessa eikä hän ollut nähnyt ketään toista vaeltajaa kymmeneen päivään. “Opin, että pärjään vuoristossakin ilman valmiita polkuja. Se tuntui vihreältä vuoristoradalta. 3 000 metrin korkeudessa peräti tuhannen kilometrin matkan ja korkeuseroja oli paljon. Siellä CDT pysytteli M O N TA N A N ja Idahon osavaltioiden rajaseudulla vaellusreitti seurasi loputtomalta tuntuvaa kukkulajonoa. Ja niin kävi, että Suvin mieliala alkoi kohota. 49 RETKI helmikuu 2024 CONTINENTAL DIVIDE TRAIL Tällä rinnakkaisreitillä ei ollut useimmiten minkäänlaista polkua, mutta maastonmuodot olivat selkeät. Kahden viimeisen kuukauden ajan lämpötila laski lähes joka yö nollan tienoille tai alemmas, mikä oli SuColoradossa CDT pysytteli 3 000 metrin korkeudessa peräti tuhannen kilometrin matkan ja korkeuseroja oli paljon.. Suvista alkoi tuntua, että CDT:llä oli tarjottavanaan vain märkää kurjuutta ja mieleen hiipi ajatus kotiinpaluusta. Hän päätti pitää lepopäivän motellissa ja kävellä sen jälkeen ainakin Coloradon etelärajalle asti, jonne oli kolmen päivän matka. Suvi huomasi, että solasta toiseen oli helppo suunnistaa paperikartan avulla eikä hänen juurikaan tarvinnut vilkuilla puhelimen karttasovellusta ja gpx-reittiviivaa. Suomessahan polkujen ulkopuolella voi liikkua melkein missä vain, mutta ulkomailla vuoristossa se ei ole niin itsestään selvää, koska rinteet voivat olla jyrkkiä.” Varsinaiselle CDT-reitille palattuaan Suvi kulki tasaisen tylsällä aavikolla, kunnes hän saapui syyskuun alussa Coloradon osavaltioon. Syyskuussa Coloradon vuoria koristi keltainen ruska. Pikkuteitä pitkin kilometrit etenivät helposti, ja aurinkokin tuli näkyviin. Reitillä oli yhä runsaasti lunta hänen lähtiessään liikkeelle Kanadan rajalta kesäkuun puolivälissä. Kaikki oli taas paremmin.” Vuodenajat vaihtuvat Vaelluksen aikana Suvi pääsi kokemaan Kalliovuorten kevään, kesän, syksyn ja alkutalven. Pian alkoivat kukkakedot, ja keskikesän tullen Suvin piti opetella suojautumaan ukkoskuuroilta. K U U M I N A päivinä sateenvarjo suojasi Suvia auringolta, mutta vielä enemmän varjolle oli käyttöä lyhyiden ukkoskuurojen aikana, jotka olivat heinä– elokuussa lähes päivittäisiä. Suvi ei kuitenkaan halunnut luovuttaa huonona hetkenä. Kalliovuorilla sää on epävakaisempi ja suotuisa vaelluskausi on lyhyempi kuin Appalakeilla tai Pacific Crest Traililla. C DT on haastavampi kuin muut Yhdysvaltojen ultrapitkät reitit. “Kun pääsin seuraavaan kaupunkiin, tapasin myös muita vaeltajia. Eräänä lokakuun päivänä Suvin motivaatio painui nollaan
Pitkien reittien konkari Jo ennen CDT:tä Suvi oli patikoinut useita pitkiä vaellusreittejä. Suvilla oli takanaan 147 vaelluspäivää. Siinä vaiheessa käveltävää oli vielä jäljellä tuhat kilometriä.. Suvi huuteli muun seurueen hereille kello 3.15. Sitten tulivat vuoroon Nepalin Great Himalaya Trail ja Pyreneiden HRP. Hän oli etukäteen sopinut yhteisen leiripaikan neljän muun vaeltajan kanssa. Vuonna 2016–2017 hän käveli Uuden-Seelannin Te Araroan ja seuraavaksi Yhdysvaltojen PCT:n. Vaikka innostus matkan taittamiseen on kova, kropan pitää saada rauhassa tottua kuormitukseen. Yöllä oli näet luvassa kuunpimennys. Muutkin ottivat kuppinsa esille: jollain se oli retkimuki, toisilla kattila. T U N T U I mahtavalta päästä Coloradon ja New Mexicon osavaltioiden rajalle. Ei ollut! Onneksi minulla oli mukana paksu untuvatakki.” Lunta satoi jopa muutama päivä ennen Meksikon rajaa. Suvin mukaan ultrapitkän vaelluksen alussa vaaditaan malttia. 50 RETKI helmikuu 2024 CONTINENTAL DIVIDE TRAIL ville yllätys. Pimeys tuntui ihmeelliseltä, sillä nukkumaan mennessä kuutamo oli ollut niin kirkas, että edes otsalamppua ei tarvinnut.” Seuraavana päivänä Suvi käveli viimeiset kahdeksan kilometriä rajamonumentille ja kaivoi rinkastaan kuohuviinipullon. Silloin eteneminen muuttui kevyeksi ja ketteräksi. CDT:n päättyessä näistä retkistä oli kertynyt kaikkiaan 15 000 vaelluskilometriä. Näin pitkälle vaellukselle kannattaa varata mieluummin liikaa kuin liian vähän aikaa. ”Kuvittelin, että kun pääsen Coloradon vuoristosta New Mexicon osavaltioon ja aavikolle, olisi taas lämpimämpää. Suvilla ei ollut jalkaongelmia missään vaiheessa. Suvin mielestä hänen vaelluskuntonsa alkoi olla CDT:llä oikeasti kohdillaan noin kuukauden ja tuhannen kilometrin jälkeen. Kaikki tuntuivat olevan iloisia ja helpottuneita, mutta myös haikeita retken päättymisestä. “Oli aivan pimeää, ja kuu oli punainen. Marraskuun alussa koitti retken viimeinen ilta, ja silloin Suvi käveli pitkään täysikuun valossa. Lumen alta pilkistävät kaktukset olivat hauska näky. Jos ahnehtii hyvin pitkiä päivämatkoja heti alkuun, seurauksena voi olla rasitusvamma tai rakkoja. Illalla kukaan heistä ei pystyttänyt telttaa, vaan he nukkuivat tähtien alla
“Tasapainoahan tuolla tarvitsee. Liikkuvuusharjoitukset ovat myös hyödyksi, koska vaelluksella tulee runsaasti samanlaista toistuvaa liikettä.“ Työt elämäntavan mukaan Koska pitkät vaellukset ovat Suvin elämäntapa, hän arvostaa joustavia työnantajia tai hakeutuu määräaikaisiin työsuhteisiin. “Matkalla voi sattua mitä vain, ja jos tiukassa aikataulussa ei pysykään, se aiheuttaa stressiä. Se on pitkää patikointivaellusta ajatellen ehkä tärkeämpääkin kuin hyvä fyysinen kunto.” Valmistautuessaan CDT:lle Suvi testasi sopivia lenkkareita työarjessaan ja teki keskivartalotreeniä kuntosalilla. 51 RETKI helmikuu 2024 CONTINENTAL DIVIDE TRAIL “Palvelualan töissäni olen tottunut olemaan koko ajan jaloillani. Sen lisäksi hän tapasi polulla kuusikymppisiä, mutta ei juuri ketään itsensä kaltaisia nelikymppisiä. Kerran hän on joutunut irtisanoutumaan päästäkseen lähtemään. “Palautumisen osalta huomaan, etten ole enää 20-vuotias, vaan tarvitsen enemmän lepoa. Suvi kertoo, että suurin osa CDT:n vaeltajista oli 20–30-vuotiaita. “Minulla on aika vähän tavaraa, vain yksi pakettiautollinen. Kiireen tuntua hänellä ei silti ollut. Motelliyöt tulivat melko kalliiksi, koska Suvi ei liikkunut poVA I K K A Suvi ei aina seurannut virallista CDT-reittiä, hän käveli yhtäjaksoisesti Kanadan rajalta Meksikon rajalle. Olen ollut paljon poissa kotoa myös matkailualan töiden puolesta, ja tavaroiden vähentäminen on tapahtunut vähitellen.” Matkakassaa kerätäkseen Suvi teki CDT:tä edeltävän talven kahta työtä ja asui edullisessa kimppakämpässä. Vaellustensa ajaksi Suvi on aina hankkiutunut eroon silloisesta vuokra-asunnostaan ja pakannut tavaransa varastoon. Joillakin muilla vaeltajilla kuluja aiheutti toisaalta railakas lepopäivien vietto: biletys, ryyppääminen ja pössyttely. Suvi neuvoo, että näin pitkälle vaellukselle kannattaa varata mieluummin liikaa kuin liian vähän aikaa. Retken aikana hänellä kului rahaa noin 6 000 dollaria, sisältäen neljä paria lenkkareita ja uuden teltan. On hyvä varautua henkisesti myös siihen, että reittisuunnitelmaa joutuu muuttamaan.” Suvi kirjoittaa vaelluksistaan tulevissa Retki-lehden numeroissa.. Vaellus päättyi 8.11. Suville jäi perillepääsyn jälkeen vielä viikko löhöilylomaa Yhdysvalloissa, vaikka hän oli jo aikaistanut paluulentoaan kahdella viikolla. rukassa vaan nukkui majoituksessa yleensä yksin. Tämän vuoksi haluan ehtiä nukkua hyvin enkä kävele niin pitkiä päivämatkoja kuin nuoremmat vaeltajat.” Keskimäärin Suvi käveli CDT:llä runsaat 30 kilometriä päivässä, mutta yli 40 kilometrin mittaisia päiviäkin oli varsin usein, 44 kertaa
52 RETKI helmikuu 2024 VIIKONLOPPU LEIVONMÄELLÄ Lumivarma Leivonmäki Leivonmäki tarjoaa palan keskisuomalaista järvimaisemaa. Lumivarmana se on sopiva viikonlopun hiihtoretkikohde eteläsuomalaisellekin. T E KST I JA K U VAT Maija Arosuo VIIKONLOPPU LEIVONMÄELLÄ 52 RETKI helmikuu 2024
Lunta on usein huomattavasti enemmän kuin rannikolla. 53 RETKI helmikuu 2024 VIIKONLOPPU LEIVONMÄELLÄ H E L M I K U U 2023 — L E I VO N M Ä E N K A N SA L L I S P U I STO VIIKONLOPPU LEIVONMÄELLÄ L E I VO N M Ä E L L E ehtii Lounais-Suomestakin viikonlopuksi hiihtämään. 53 RETKI helmikuu 2024
Oman autokuntamme tärkein tehtävä on kokeilla, mahtuuko farmariin neljän hengen talvivaellusvarustus. Helmikuussa 2023 – samoin kuin 2020 – loistaa Jyväskylän eteläpuoleinen pieni kansallispuisto Forecan lumikartalla kutsuvan sinisenä täplänä muuten lähes valkoisella pohjalla. Ja kun kerran pakkaa, kannattaa myös retkeillä. Helmikuun kymmenentenä 2023 lunta metsästämään lähtee Turusta yhdeksän hengen ”melovien hiihtoretkeilijöiden” seurue. Ylitämme ensitöiksemme Joutsniemen J O U TS H A RJ U N yli sukset on kannettava, sillä tuuli on tuiskannut ohuen lumikerroksen harjun päältä. Humiseva harju Jätämme leirin pystyyn ja lähdemme päiväretkivarustein matkaan. Teemme leirin Lintuniemeen, jonka ”laavu” osoittautuu puolikodaksi, johon iso porukkamme mahtuu sopivasti keittelemään. 54 RETKI helmikuu 2024 VIIKONLOPPU LEIVONMÄELLÄ V iikonloppuretkikohdetta valitessani on tikka osunut jo kahdesti kartalla Leivonmäkeen. Kolme vuotta aikaisemmin samaan aikaan saimme hiihdellä lumisilla harjuilla, mutta järville ei ollut asiaa, sillä jäät eivät olleet kantavia. Teltat saamme tuulen suojaa metsikköön ja eteläkärjen taakse jäälle. Sujuttelemme huolettomina Leivonmäelle, jossa rantaudumme ennen iltahämärää Selänpohjan siististi auratulle parkkipaikalle. Vuodet eivät ole veljiä Seurueemme autovastaava, Liisa, on ostanut retkeä varten markkinoiden suurimman suksiboksin, jonne saamme pinottua niin neljän hengen Paris-pulkat kuin sukset ja sauvatkin. Syynä on paikan lumivarmuus. Osalle heistä viikonloppu toimii testiretkenä kauden tulevia pidempiä talvivaelluksia varten, joillekin se on talvikauden pääretki. Näin eivät ole vuodet veljeksiä. Järvellä lunta on riittävät 30 senttiä, mutta viereiseltä Jouts niemen harjulta se on lähes tyystin pyyhkiytynyt pois.. Tuuli pöllyttelee lunta takanamme, kun hiihdämme yhtenä ahkiolaivueena Sorsanselkää muutaman kilometrin kohti Lintuniemen laavua. Farmarin perä täyttyy ahkiokasseista, aisoista ja monoista, mutta takaluukku menee kiinni. Järvellä lunta on riittävät 30 senttiä, mutta viereiseltä Jouts niemen harjulta se on lähes tyystin pyyhkiytynyt pois
Maa-aines kasautui tällöin jokien suille, kun jään sisällä virtaava vesi kuljetti, lajitteli ja kerrosti hiekkaa ja soraa. Tasainen maasto on helppoa kulkea ja näkyvyyttä on enemmän kuin metsässä. K I R V E S L A M M E N lintutornilta Haapasuo avautuu kokonaisuudessaan. Maisema muuttuu ja eteen avautuu paikkoja, joihin pääsyä ei kesäisin ole. Sen alla piileksivät monet varpukasvit, kuten juolukka, vaivero ja vaivaiskoivu, jotka ovat sopeutuneet suon vaihtelevaan vedenpinnan tasoon. Leivonmäen suot, harjut ja metsät ovat ainutlaatuinen kokonaisuus keskisuomalaista maisemaa, jonka suojelemiseksi kansallispuistoa esitettiin alueelle ensimmäisen kerran jo vuonna 1976. Hiihdämme kohti Luhtalahtea, jotta vältämme mahdolliset sulapaikat harjun kärjessä ja sen eteläpuolen kapeikoissa, ja siitä edelleen Haapasuolle. 55 RETKI helmikuu 2024 VIIKONLOPPU LEIVONMÄELLÄ kapean, mutta puolentoista kilometrin pituisen harjun, joka etelämpänä jatkuu vielä kilometrin pituisena Haapasuonharjuna. Itsestään selvää se ei ole, sillä 1960-luvulla osa suosta ojitettiin metsänkasvatusta varten. Ihailemme koskematonta suota ja olemme onnellisia, että se on säilynyt.. Usein kanssakulkijoina on vain metsän nelijalkainen kansa, jonka vipellyksiä hangella on hauska seurata ja retkien tarkoituksia mukava arvailla. Nämä pitkittäisinä selänteinä polveilevat harjut ovat muodostuneet 10 000 vuotta sitten, viimeisen jääkauden sulamisvaiheessa. Nykyisin harjulla humisevat iäkkäät männyt. Reunaosat ovat männikköistä rämettä, mutta keskiosassa puut ovat kituliaita ja kulku on vapaata. Petojen poluilla Aurinkoisella suolla hiihtäminen on nautinto. Ydinalueet saatiin suojeltua vuonna 1991 Haapasuo-Syysniemen luonnonsuojelualueena ja kansallispuisto perustettiin vuonna 2003. Ojitetun suon takana siintää vielä karumpi suokohtalo: turvetuotantoalue, jonka etenemisen kansallispuiston raja onneksi pitää kurissa. Ihailemme koskematonta suota ja olemme onnellisia, että se on säilynyt. Laaja ja yhtenäinen suo on mukavaa hiihdettävää. Jäätyneen suon päällä on sopiva kerros pakkaslunta. Pienet esteet tuovat etenemiseen mielenkiintoa ja rytmiä, toisin kuin järven selällä tai peltoaukeilla liikuttaessa. Hiihdämme Haapalehdon pihapiirin ohi kohti Kirveslammen lintutornia, josta on esteetön näkymä suon yli
L E I VO N M Ä E L L Ä on helppo suunnistaa, sillä vesistöt muodostavat selkeät kulkuväylät. 56 RETKI helmikuu 2024 VIIKONLOPPU LEIVONMÄELLÄ Leivonmäen kansallispuisto × Sijaitsee Joutsan kunnassa, Keski-Suomessa × Perustettu 2003 × Pinta-ala 31 km 2 × Vuonna 2022 kävijöitä oli 28 700 × Tärkeimmät nähtävyydet ovat Rutajoki, johon talvella kertyy usein hienot hyydepadot, sekä Joutsniemen harju × Viisi laavulla, kodalla tai puolikodalla varustettua tulipaikkaa palvelee retkeilijöitä vuoden ympäri × Puiston eteläosissa on kymmenen kilometrin mittainen retkilatu × Paikka on rauhallinen, maanteiden ääniä ei kuulu LO U N AS aurinkoisella suolla on talviretkeilyä parhaimmillaan. Kirveslampi Haapasuo Lintuniemi Joutsniemi Leivonmäki Selänpohja Rutajärvi kansallispuisto Leivonmäen vaellusreitti 2 km 4
Kaulassa pidämme kuitenkin naskalit ja mukana on yksi ahkio, jonka päällä kulkee jääsauva, sillä paikalliset jääolot eivät ole meille tuttuja. Illalla paikallinen metsämies ja hänen vaimonsa liittyvät nuotiopiiriimme ja kertovat Rutajärven ja Leivonmäen kuulumisia. A H K I O N päällä on mukava pitää pieni ruokalepo.. Aamulla havaitsemme ilveksen uskaltautuneen telttakylästämme muutaman kymmenen metrin päähän. Ajomatka kotiin on pitkä, joten käännymme takaisin ajoissa. Olemme kissan kotiseuduilla, sillä tupsukorvan jäljet risteilevät siellä täällä seuraavinakin päivinä. Otamme suunnan Rutajärven Kirkkoselälle. Paikallisetkaan eivät uskalla ajaa järvellä edes moottoriveneellä. 57 RETKI helmikuu 2024 VIIKONLOPPU LEIVONMÄELLÄ Leivonmäellä saamme retkeillä suurpetojen seurassa. On päästävä liikkeelle. Rutajärven kivikot Yö tuntuu edellistä kylmemmältä, vaikka asteita on enemmän, sillä sunnuntai aukeaa sumuisena. Kävijöitä on korona-aikana ollut runsaasti, mutta sen jälkeen on jälleen ollut hiljaista. Talviretkellä matkan arvioiminen on aina yhtä arvoituksellista. Kirkkaana tähtiyönä vain muutamat mökin valot järven toisella puolella kertovat, että muitakin ihmisiä on olemassa. Matala Rutajärvi ei koskaan aukene suurena selkänä, sillä siinä on sata saarta ja niiden välit täynnä kiviä. Suolla hiihdämme ristiin myös suuritassuisen ahman kanssa, mikä tuo aidon erämaan tunnun. Talvella kivet eivät haittaa, tuovat vain vaihtelua, ja suksi luistaa järven jäällä lauhtuneessa säässä. Aamulla havaitsemme ilveksen uskaltautuneen telttakylästämme muutaman kymmenen metrin päähän. Telttojen purku vie oman aikansa, sillä vähäluminen, jäinen maa on imenyt telttakiilat niin tiukasti itseensä, että saamme vielä keittää vettä sulattaaksemme ne irti. Matala vedenpinta juontaa juurensa 1800-luvulle, jolloin vedenpintaa laskettiin kahdesti, yhteensä neljä metriä, jotta tulvat pelloilla vältettiin. Hiihdämmekin aamupäivän aikana noin 12 kilometriä, kun eilen kilometrejä kertyi koko päivänä reilut viisitoista. Palaamme leiripaikalle, tällä kertaa uskaltautuen jäätä pitkin eteläkärjen kautta, sillä siihen on päivän aikana ajettu latukin. Tyynessä yössä kuura tiivistyy teltan kattoon ja kylmä hytisyttää luita. Kierrämme Salmelan avoimen laskujoen reilusti Kissasaaren kautta ja suuntaamme sitten kohti Niinisaarta, jossa on laavukin
T E KST I JA K U VAT Sanna Vaara. Joskus luonto, retkikaverit ja hiljaisuus riittävät. 59 RETKI helmikuu 2024 RETKI HILJAISUUTEEN Hiihtoretkellä, tai retkellä ylipäätään, ei tarvitse aina olla päämäärää
Retkikumppanit odottavat kärsivällisesti ja mukisematta A H K I O N kanssa tulee ystäviksi, kun sen kanssa kulkee tovin. Ne kun tiputtavat helpotuksesta huokaisten massiivisen lastinsa juuri siihen kohtaan, missä koitan niitä ravistelemalla auttaa. Kylmää on kuitenkin, Tunturi-Lapissa kun ollaan, kylmyys on sen toinen nimi. Sellainen, missä ei välttämättä ole reittimerkkejä tai hyvin huollettuja taukotupia. Laavu ei halua, että pääsen sen luokse. Villapaitoja päälle kolmisen kappaletta, karvalakki päähän ja menoksi. Kylmyys tuo siihen omat aspektinsa ja lisänsä, mutta minä ja retkitoverit emme kylmää kovin kaihda. Kulkeminen yhdessä yhdistää. Painava lumi on taivuttanut lukuisat puut suoraan reittimme päälle luoden muumilaaksomaisen, kauniin satumetsän, mutta jonka läpi on on verrattoman hankala kulkea. Vasemmalla pilkottava järvi päästää meidät ja sohimamme puut tuskistamme. Semmoinen suurpiirteinen, suunnittelematon seikkailu. Jossakin vaiheessa mittaria ei enää kannata seurata, mitäpä siitä. Koitan alkumatkasta helpottaa puiden oloa ja vapauttaa ne painavan taakkansa alta, mutta lopulta joudun huolehtimaan vain siitä, etten itse saa samaista taakkaa päälleni. Esimerkiksi siitä, että pääsisi etenemään esteittä. Ei-mihinkään Ei-mihinkään ei ole yksi paikka. Olen päätynyt siihen, että tämän paikan laavu on mysteerilaavu. En vie meitä lähituntureiden huippusuosituille talvireiteille, en hyvin varustelluille tuville ja latukahviloille, en viimeisen päälle viilatuille hiihtoladuille. Muutaman asteen vaihtelu puolin tai toisin ei tunnu enää missään. Kun kukaan muu ei näillä reiteillä kulje, luonto ottaa omansa ja valtaa tilan nopeasti itselleen. Samalla lailla kuin elävän olennon kanssa. Hiihdämme matelevan hidasta tahtia ensimmäiset kilometrit lumisina ja sauvoilla puita sohien. Kerran pitkospuut tosiaan päättyivät suoraan syvään suolampeen, kerran oli niin sakea sumu, etten ollut enää yhtään varma, missä päin oli mikäkin ja oli pakko kääntyä pois. Etenkin pitkien suksien ja ahkion kanssa. Minä saan päättää, minne menisimme. Kun matkaa ei-mihinkään, joutuu hieman joustamaan totutuista retkinormeista.. Se voi olla mikä vain paikka, jossa muut eivät käy. Vaikka on kylmä, etenemme hitaasti, jäämme ihastelemaan maisemia ja jutustelemme mukavia. Kirottu laavu, uskokaa pois. Ehkä pohjoisen puut ovat joustavan sitkeitä ja pärjäävät ilman minunkin apuani. Paikka, jossa on jotain kiehtovaa kartalla, mutta missä ei ole muita ihmisiä eikä puitteita. Olen käynyt täällä neljästi tätä ennen, joka kerta olen yrittänyt kyseiselle laavulle, mutta kertaakaan en ole sinne asti päässyt. Nyt suo, pitkospuut ja niitä peittävä vesimassa on ollut umpijäässä jo kuukausikaupalla. Sen ei välttämättä tarvitse olla extreme-erämaa, se voi olla vaikka takapihalta lähtevä metsä tai kylän kyljessä kohoava vaara. Mutta se ei retkeilyä estä. Pitkospuut ovat veden alla ja laavulle pääsee, jos ottaa retken uintikannalta. Oikaisemme suoraan avaralle jäälle ja tuntuu, että henki kulkee taas hieman paremmin, kun ympärillä on tilaa ja taivas hehkuu purevan kylmän kauniita värejä. Sulan maan aikaan suota halkoo pitkospuut ja niiden päässä pieni laavu, mutta reitti on ollut aina auttamattoman huonossa kunnossa. Jotkut paikat ovat, uskokaa tai älkää. Matkaan, siis Kun matkaa ei-mihinkään, joutuu hieman joustamaan totutuista retkinormeista. Se vaatii hieman aikaa ja kilometrejä, että ehtii tutustua. Uintivarusteet voi siis jättää kotiin. Lähipiiri tietää jo, mihin se johtaa ja mukisematta ottavat vastaan ei-aina-ehkä-niin-suositun retkikohdevalinnan. 60 RETKI helmikuu 2024 RETKI HILJAISUUTEEN P akkasta on vähintään 28 astetta. Liikkuessa sitä ei edes huomaa ja paikallaan ollessa ahkioon mahtuu luksuksena porontalja ja toppatakkeja. Ehkä jopa kirottu. Aina erinäisistä syistä olen joutunut kääntymään takaisin. Tai hyvin harva ainakin. Tällä kertaa ei-mihinkään vievä retkemme suuntautuu laajalle suoalueelle hieman kauemmas kotikylältä. Tällä kertaa ei ollut sumua ja hankikin kantoi metsäsuksia ja liukulumikenkiä erinomaisen hyvin. Kylmyys on kova, mutta se nyt ei varsinaisesti haittaa. Ahkio on ystävältä lainassa, jotta pääsemme testaamaan pitkästä aikaa, minkälaista olikaan kulkea aisoissa sen kanssa. Olkoon. Talvella on ollut niin syvä lumi, että olen päässyt kilometrin, kaksi ennen kuin olen hikihatussa päätynyt lähtemään kotiin. Sen kanssa tulee ystäväksi, kun yhdessä kulkee tovin. Vien meidät lempipaikkaani, joka houkuttaa minua aina vain uudestaan
61 RETKI helmikuu 2024 RETKI HILJAISUUTEEN. 61 RETKI helmikuu 2024 RETKI HILJAISUUTEEN H Y VÄ R E T K I S E U R A on talviretkeilyn yksi tärkeimmistä "varusteista"
Fiilispohjalta ja nenä suuntanuolena. Tälläkään kertaa. Toiset helpommin kuin toiset. On aikamoinen aarre näillä seuduilla löytää sulaa vettä keskellä kylmintä talvea. Jäältä metsään palattaessa vastassa on jo toinen läpäisemätön talven muumilaakso-ihmemaa. Löydämme jopa ilmeisesti suohon uponneen kyltin, jossa ohjataan suunnilleen tuohon suuntaan. Mutta kaikesta selviää. Jäällä on kaunista, jäädään sinne ja kierretään vaikka koko järvi. Ehkä. 62 RETKI helmikuu 2024 RETKI HILJAISUUTEEN kipakassa pakkasessa, kun jään tuon tuosta säätämään kameran kanssa. Edessä olisi kilometrikaupalla läpäisemätöntä lumista metsää, tarpomista ja puiden tieltä huitomista. Hyvä retkiseura onkin talviretkeilyn tärkein asia mukaanotettavaksi. A H K I O ja retkeilijä kannattaa pakata hyvin, jos niistä jompikumpi sattuu humpsahtamaan hankeen tiukoissa paikoissa. Kaukana on maantiet ja kelkkareitit, joista kantautuva ääni kantaa talven hiljaisuudessa muuten hämmästyttävän kauas. Sopiva paikka löytyy metsän reunalta, jotta ei tuulisi niin kylmästi, tuntureita kohti, jotta on mukava maisema, jota ihastella ja jäältä pois, jotta on pehmeämpi hanki, johon istahtaa. Emme pääse laavulle tänäänkään. Älkää huoliko, on meillä kartta ja kompassikin, mutta tämän retken on tarkoitus mennä näin. Ei sitten. Tekstistä tosin ei saa enää selvää, mutta uskomme, että siinä luki ohjeet laavulle. Puron ääni onkin ainut suksiemme suihkeen lisäksi, jonka näillä main kuulee. Parhaita puolia ei-mihinkään lähtiessä on kaiken valtaava hiljaisuus. Mennään muualle. Ei sitten. Ylitämme puron, joka on hämmentävästi tähän aikaan vuodesta ja näillä pakkasilla edelleen sula. Jaksavat jopa tulla mukaan kuvattaviksikin ja kuunnella tuskastuttavan pitkään ”odottaakaa vähän – hiihtäkää nyt eteenpäin – ei noin pitkälle – vähän vielä…”. Lumesta. Hiihdämme kohti kirottua laavua – olkoon se nyt sen niminen tässä tarinassa – alkumatka vaikuttaa lupaavalta. Parhaita puolia hyvässä retkiseurassa ja siinä, että ei ole varsinaisia reittejä, joita kulkea on se, että kaiken voi muuttaa tuosta vain. Koska emme päässeet laavulle, mutta mukana on kuitenkin omat polttopuut ja retkieväät, pidämme tauon omalla tavallamme. Jäällä talviaurinko kurkkii kauniin kultaisena pilviverhon takaa, taustalla tunturijonot lepäävät horisontin sinessä. Siitä on jäljistä päätellen iloinnut saukkoperhe jos toinenkin. Mennään muualle. Hiihdämme pois lumiesteisestä metsästä ja palaamme jäälle. Liekö nimen ennuste toteuttaa itse itseään, mutta emme pääse laavulle asti. Seurue on yksimielisesti hyväksynyt leiripaikkamme, joten pääsemme rakentamaan oman laavumme. Nopeasti muistuu mieleen, että ahkion kanssa kulkeminen ei ole järin sulavaa, ainakaan umpihangessa ylämäissä. Emme pääse laavulle tänäänkään. Samat sanat hiihtäjästä. RETKI HILJAISUUTEEN. Vaihtoehtona on muuttaa alkuperäistä suunnitelmaa ja jäädä hiihtelemään suojärven jäälle. Koska kukaan ei ole nyt päättämässä taukopaikkaa, valitsemme sen itse ja tarkasti. Varmasti se, joka laavunkin rakentaa, pohtii, mistä olisi mukavat maisemat tauolla katsella luontoa, mihin ei tuule kovin kovasti tai minkälainen penkki olisi mukava istua. Ahkio on onneksi pakattu hyvin, joten ei haittaa, vaikka se vähän hankeen kyljelleen kellahtaisikin. No, ei sitä ehkä laavuksi voi kutsua
TAU KOTA N S S I pitää talviretkeilijän lämpimänä kovimmillakin pakkasilla.. Sen jälkeen on taas hieman viisaampi. Ei kylmä pahaa tarkoita. Vaikka aluksi kovasti hehkutin, että mukana oli villapaitoja ja toppatakkeja komea pino, näillä leveyspiireillä kylmää ei koskaan pääse kokonaan karkuun. Ei näissä välttämättä mitään ihmeellistä ole eikä mitään ihmeellistä tapahdu, mutta varmasti juuri siksi. Tunnen suurta onnea tällaisista hetkistä ja tällaisista retkistä. Rakkaat ihmiset ympärillä, luonnon koskematon ja rikkumaton rauha ja talven kylmän kosketus. Ei kylmä pahaa tarkoita. Ei kilometrejä, kerättyjä reittejä kuin pokaaleja tai tavoitteellista huhkintaa. Helpommalla pääsee, kun tietää sen etukäteen ja hyväksyy. Kunhan se saa veren kiertämään ja naurun hersymään. Sanotaanhan sitä, että routa porsaan kotiin ajaa. Mutta rakennamme sen kuitenkin. Tamppaamme vielä mukavan kolon jaloille lumeen ja dekooraamme pienen pöytätason eväille ja termospulloille. Minua harmittaa välillä seurata, miten retkeily, etenkin talviretkeily, näytetään mediassa kummallisessa muotissa rockmusiikkeineen, puukkotai aseheilutuksineen ja extreme-urheilutyylisillä suorituksilla, joista retkeilijä ilmeisesti aina juuri ja juuri selviää hengissä. Tässä ovat minun palaseni. Mutta, kun korvapuusti jäätyy kiinni käteen ja kahvinloppu kupin pohjalle, ei auta kuin huitaista ne nopeasti vatsaan ja jatkaa matkaa. Sanoisin, että tämä voittaa valmiit taukopaikat mennen tullen. 63 RETKI helmikuu 2024 RETKI HILJAISUUTEEN Penkiksi ja tulipaikaksi ehkä juuri ja juuri. Porontalja penkin päälle, nuotiopuut syvään kuoppaan hankeen, koska lumi sulaa niiden alta kuitenkin ja ne sammuvat helposti, jos pääsevät sulattamaan liikaa lunta altaan. Jokaisella talviretkeilijällä on kylmän varalta muutama tanssiliike takataskussa. Jos ajattelimme, oli mielessämme yhdessä vietettyä aikaa, talven kauneutta ja ulkoilua. Niistä palasista jokaisen on onnensa myös itse koottava. Uskon ihmisiin ja maalaisjärkeen. Eikä se huonoa tee. Muutaman kahvikupillisen ja kylmän kosketuksen jälkeen tanssiminen saa ihan uuden vapauden ja se, miltä se näyttää ei tässä konseptissa ole mitään väliä. Kyllä, talven ja kylmyyden kanssa ei ole leikkimistä ja on hyvä tietää edes hieman, mitä on tekemässä ennen kuin lähtee erämaahan talvella. Pitää mielen virkeänä ja kehon liikkeessä, jos ei muuta. Ehkä eniten siksi, että teimme sen itse. Tai en ole ihan varma, ajattelimmeko sitä etukäteen edes niin paljon. Ehkä myös talviretkeilijän. Mitkä ovat sinun. Retkemme on lopulta hyvin erilainen, mitä alunperin ajattelimme. Pitää mielen virkeänä ja kehon liikkeessä, jos ei muuta. Kannattanee pitää vain huoli siitä, että se koti tai muu suoja on suhteellisen lähellä, kun routa tai pakkanen puraisee. Jotain syvää se koskettaa. PA K K AS E N purema auringonvalo kruunaa matkan kotiin. Eikä se huonoa tee. Mutta väliin jää myös monta muuta vaihtoehtoa. Turhaan ei sanota, että pienistä palasista on onni tehty. Tauot on pidettävä lyhyinä, vaikka mielellään ihastelisi nuotion ääressä talviaurinkoon uinahtaneita tuntureita pidemmänkin tovin
Kiireetön luontofiilistelijä pakkaa leirivarusteet mukaan ja yöpyy upeissa rantamaisemissa. Puumalan saaristoreitti ja Norppapolku soveltuvat myös päiväretken kohteeksi. Tuhansien lintujen aurat suuntaavat rinnakkain ja peräkkäin kohti pohjoista ja yötöntä yötä. Saimaan rannalla riittää lahopuuta. Puumalan saaristoreitti seurailee Saimaan rantoja ja kulkee halki maalaismaiseman. Myös kuikat ovat saapuneet ja sukeltavat lahden pohjukassa pikkukalojen perässä. Kesä on monen mielestä parasta aikaa Saimaalla, mutta joskus kannattaa kokeilla kevättä ja syksyäkin. Lauttayhteydet mahdollistavat Etelä-Karjalan ja -Savon pyöräreittien yhdistämisen. Ei aikaakaan, kun sieltä kaikuvat ikiaikaiset kurjenhuudot. Kevät on myös lintujen muuton kiivainta aikaa. Niistä useimmat sijaitsevat Puumalan saaristoreitin varrella tai läheisyydessä. Keväällä on upeaa pyöräillä kirkkaan vihreän maiseman lävitse. Koivut ovat jo lähes täydessä lehdessä ja tuomi kukkii, peltojen ja tien piennarta täplittävät eri väriset kukat. P uumalan saaristoreitti on yksi Saimaan mainioista pyöräreiteistä. Lintujen kevätmuuton ansiosta äänimaisema on rikkaampaa kuin keskikesällä. Nautin kuumaa juomaa termarista samalla kun P U U M A L A N saaristoreitti kulkee Kalliosaarten pirstoman Lietveden halki.. Palokärjen kry-kry-kry kuuluu metsästä ja käpytikka naputtelee puunrunkoja. Kalliosaarten pirstomalla Lietvedellä on Saimaa Geoparkin kohteita. Sieltä poljen kohti maankuulua Lietveden maisematietä. Reitin pituus on noin 60 kilometriä ja sen ajaa mukavasti päivässäkin. Käki kukkuu jossain lähellä. Karja tuijottaa laitumella ohi kulkevaa pyöräilijää. Hanhien kaakatusta kuuluu taivaalta tuon tuosta. Kurkikolmikko lentää ylitseni muutaman kymmenen metrin korkeudella ja laskeutuu lähisuolle. Lietveden sillan viereisen taukopaikan kesäkioski ei ole vielä avoinna. 64 RETKI helmikuu 2024 PÄIVÄRETKIÄ ENSI KESÄÄN T E KST I JA K U VAT Olli Järvenkylä Norppapolku & Pistohiekka Saimaan upeat saaristoreitit hemmottelevat retkeilijöitä ja pyöräilijöitä. Pistohiekka houkuttelee Retkieväitä voi täydentää ympäri vuoden avoinna olevalla Hurissalon kaupalla. Reittien palveluita on viime vuosina lisätty ja reittimerkintöjä parannettu. Etelän suunnalta puhaltavat ilmavirtaukset ovat saaneet pohjoiseen suuntaavat linnut liikkeelle
Kiire ei ole mihinkään, sillä olen suunnitellut jääväni yökNorppapolku on monipuolinen reittiverkosto aivan Saimaan läheisyydessä. Kesän helteillä Pistohiekka on edelleen pyöräilijän lähes pakollinen pysähdyspaikka. 65 RETKI helmikuu 2024 PÄIVÄRETKIÄ ENSI KESÄÄN odottelen sadekuuron taukoamista. Puumalan keskustassa on retkeilijälle tarjolla varsin monipuolisia palveluita. Sahanlahti on herkuttelijan suosikkikohde, jonka ravintolat tarjoavat lähituottajien tuotteista ja raaka-aineista tehtyä ruokaa. Siellä pääsee uimaan, virkistäytymään ja nauttimaan myös ravintolapalveluista. Tihkusateisena toukokuisena päivänä Pistohiekan pitkät hiekat ovat autiot. Siitä on valittavana myös kolme lyhyempää kierroksesta: Kitulan lenkin pituus on kolme, Kaivannon kiepin neljä ja Kotkatsaaren kierroksen 2,8 kilometriä. Nimensä mukaisesti paikalla on sijainnut yksi Saimaan alueen vanhimmista sahoista. Sahanlahti on myös veneilijöiden suosiossa ja kesäisin sataman laituripaikoille riittää tulijoita. J U H O K U V A. Siirryn paikalliseen ravintolaan lounaalle ja pidän samalla sadetta. Niistä on varaa valita, jollei oma telttamajoitus innosta. Pitkähkön lounastauon jälkeen jatkan matkaani iltapäivällä. Pistohiekan suunnasta tultaessa on Sasi melko lähelle Puumalan keskustaa. Kymmenasteinen vesi ei tällä kertaa houkuttele uimaan ja jatkan kohti Puumalaa. Komealla paikalla niemenkärjessä sijaitseva Norppapolun laavu on esteetön. P U U M A L AS SA on lukuisia luontopolkuja paikallisten asukkaiden,mökkiläisten ja matkailijoiden kuljettavaksi. Voin kuitenkin kuvitella, kuinka menneinä kesinä viereiseltä tanssilavalta kiirineet sävelet, mäntykankaalle pysäköidyt autot ja Saimaan hiekkatörmälle pystytetyt teltat ovat saaneet maiseman kuhisemaan. Norppapolku on monipuolinen reittiverkosto aivan Saimaan läheisyydessä. Näin on esimerkiksi tunnetuimpien kesätapahtumien aikaan. Norppapolun kolmentoista kilometrin rengasreitin voi kiertää molempiin suuntiin. Puumalan upein luontopolku kulkee kangasmaastossa, harjuilla, hiekkarannoilla ja rantakallioilla. Puumalan kunnan alueella on useita eripituisia retkija luontopolkuja. Kuumimpana sesonkina yöpyminen kannattaa varmistaa ajoissa. Näköalapaikan katoksesta on huikeat näkymät Pistohiekan selälle. Nykyinen Sahanlahti on maineikas ja perinteikäs matkailukeskus. Ennen suunnitellulle leiripaikalle saapumista kurvaan pyörällä Norppapolun varrella sijaitsevalle suositulle laavulle. Puumalan saaristoreitti on merkitty sinisin kyltein, eikä siltä kovin helposti pääse eksymään. Laavulle menevän tien varresta löytyy myös vesipiste, jos juomapulloja on tarve täyttää. Kallioista ja luolista kiinnostuneet eivät voi hanlahti ehdoton pysähdyspaikka ennen Puumalaa. Majoituspaikkoja saaristoreitin varrelta ja läheisyydestä löytyy kolmattakymmentä. SA I M A A N Lietveden upeat maisemat hemmottelevat pyöräilijää eri vuodenaikoina. Hulppea laavu on tarkoitettu päiväkäyttöön, eikä siellä saa yöpyä. Puumalan ja Saimaan saaristoreiteistä on julkaistu printtikartta, johon on merkitty muun muassa merkitty reittietappien välimatkat, Saimaa Geopark -kohteet, lossit ja lauttasatamat. Puumalan upein luontopolku Sahalahden jälkeen saaristoreitin kiertäjä voi valita, jatkaako päällystettyä tietä Puumalaan vai valitseeko hieman lyhyemmän hiekkatien
Siellä pääsee aikamatkalle 1900-luvun alkupuolelle ja tutustumaan tilan viimeisen isännän Jalmari Reposen elämään. Pihapiiristä lähtee luontopolku, jonka varrella on opastetauluja. Pistäytymisen arvoinen kohde on Liehtalanniemen museotila. Taipalsaaren Sarviniemestä pääsee jatkamaan Saimaan pyöräreitille. E T E L Ä-SAVO N ja -Karjalan pyörälautat kohtaavat Puumalan Lintusalossa. Liput niihin saa Matkahuollon verkkosivulta. Pyörälautalla Saimaan halki Seuraavana päivänä siirryn Hätinvirran lossilla Niinisaaren puolelle. Junnu Vainion levyttämän laulun henkilön esikuvana oli Lintusalossa asunut seppä ja pelimanni Nestori Reponen. Niihin saa hankittua matkaliput Matkahuollon verkkokaupasta. Jallun tiluksilta jatkan kohti saaren luoteiskärkeä ja Nestorinrantaa. Pyörälautta Norppa II liikennöi Lintusalon ja Hurissalon välillä kesä-elokuussa päivittäin, toukoja syyskuussa lauantaisin. Niinisaari on elävä yhteisö ja sieltä löytyy muun muassa majoitusja ravintolapalveluita, ohjelmapalveluita ja käsityöläisiä. Satama on Pidä Saimaa siistinä -organisaation ylläpitämä ja sieltä löytyvät nuotiopaikka, kuivakäymälä ja jätekatos. Siitä on tullut Saimaan ja Puumalan saaristoreitin todellinen hotspot. Jätän Norppapolun taakseni ja pystytän teltan Kotkatsaaren retkisatamaan. Lautalle mahtuu 20 matkustajaa polkupyörineen. Esimerkiksi Hurissalon suunnasta tulevalla Norppa II -lautalla ehtii vaihtamaan Sarvi-lauttaan ja siirtymään Etelä-Karjalan maisemiin. Saaristoreitin lossit ovat valtion ylläpitämiä ja maksuttomia. Retkisatama sijaitsee suojaisassa poukamassa ja laituriin saapuukin illan edetessä veneitä tuulelta suojaan. Liehtalanniemen Jallu eli tilalla karua ja yksinkertaista elämää. Saimaa Lietvesi Lintusalo Hurissalo Norppa II Norppapolku Puumala Pistohiekka Tupavuori Lokettoman onkalo Liehtalanniemi Puumalan saaristoreitti 2 km. 66 RETKI helmikuu 2024 PÄIVÄRETKIÄ ENSI KESÄÄN jättää väliin Lokettoman onkaloa ja Tupavuoren luolaa. Pyörälautat Lintusalosta Hurissaloon ja Etelä-Karjalan puolelle Sarviniemeen ovat sen sijaan maksullisia. Nestorinrannasta löytyy kahvilaja majoituspalveluiden lisäksi laulusta tutun Nestori Miikkulaisen patsas. Niissä kerrotaan alueen luonnosta ja kulttuurista. Siellä nimittäin kohtaavat molempien pyöräreittien lautat
Jokapaikan fleece s. 72 NRO ” 67 RETKI helmikuu 2024 LÄMP ÖÄ PEPU STA VARP AISIIN. varusteet 68 2 2024 FLEECETAKKIA VOI KÄYTTÄÄ LÄHES VUODEN JOKAISENA PÄIVÄNÄ
Toppasortsit ovatkin oivallinen valinta sekä grammanviilaajille, että korkeavartisia jalkineita käyttäville. Halti Hanki -toppasortsit painavat koossa 40 244 grammaa ja niiden suositushinta on 119 euroa.. Halti Hanki -toppasortsit on suunniteltu lämmittäväksi lisäkerrokseksi treenitrikoiden tai hiihtohousujen päälle, mutta ne voidaan pukea myös housujen alle. Sortseissa on kiristysnarullinen, joustava vyötärö ja pieni, vetoketjullinen takatasku. Lahkeissa ei ole sivuvetoketjuja, joten sortseja ei pysty pukemaan päälle isokokoiset talvikengät jalassa, mutta lahkeensuut ovat kuitenkin sen verran väljät, että esimerkiksi hiihtomonot mahtuvat niistä helposti läpi. T E KST I JA K U VAT Saana Kamula Lämpösortsit L Ä M P Ö S O RTS I T sopivat erityisen hyvin käytettäväksi yhdessä korkeavartisten talvisaappaiden tai laskettelumonojen kanssa. Nappaa tästä kolme varustevinkkiä reisien ja takapuolen lämpimänä pitämiseen. Sortseissa on tuulenpitävä mikrokuitukangas, johon on tikattu Microtherm-vanu. Lyhyemmät lahkeet säästävät myös painossa ja pakkaustilassa. Jalkojen suuret lihakset pysyvät hyvin lämpimänä ja säären alueelle ei kerry ylimääräistä lahjetta, joka pitäisi saada mahtumaan kengän varren sisälle tai päälle. Materiaalit ovat sataprosenttisesti kierrätettyjä. 68 RETKI helmikuu 2024 VARUSTEET 3× PYLLY & REIDET LÄMPÖISINÄ Talviulkoilussa aktiivisuustason vaihtelu asettaa pukeutumiselle haasteita, ja taukojen aikana erityisesti isojen lihasten kylmettymisen estäminen on tärkeää
Täyspitkien, kaksisuuntaisten vetoketjujen avulla housut on helppo pukea päälle, ja reisien lämpöä voidaan säädellä avaamalla vetoketjuja yläreunasta tarpeen vaatiessa. Hameen etuosa suljetaan neppareilla. Fjällräven Expedition Pack Down Skirt on muhkea, mutta kevyt ja helposti mukaan pakkautuva untuvahame. Päällikangas ja vuori ovat sataprosenttisesti kierrätettyä polyamidia ja eristeenä on untuva. Toppahametta ei toisaalta voi pukea esimerkiksi kuorihousujen alle, vaan sitä on aina käytettävä päällimmäisenä kerroksena. Lämpöhousut TO P PA H O U S U T pitävät alaraajat lämpimänä lantiosta nilkkoihin asti. Takapuolessa, polvissa ja lahkeiden alaosassa on kulutusta kestävät vahvikkeet. Mikäli lämpöhousut on tarkoitus pukea päälle tauoilla, ovat täyspitkät sivuvetoketjut tärkeä ominaisuus. Hame on kietaisumallinen, mikä tekee siitä todella helposti puettavan. Rab Photon Insulated Pant -toppahousuissa on PrimaLoft Gold -eriste. Tällöin talvikenkiä tai monoja ei tarvitse riisua ennen housujen päälle vetämistä. Ulkopuolen materiaali on kevyttä ja hieman joustavaa. Lämpöhousut sopivat hyvin myös väljästi istuvien päällihousujen alla käytettäväksi. Housuissa on lisäksi vyölenkit ja vetoketjusulkuiset taskut, jotka toimivat myös käsienlämmittelytaskuina. 69 RETKI helmikuu 2024 VARUSTEET Lämpöhame L Ä M P Ö H A M E tuo reisille ja takapuolelle suojaa todella helposti puettavassa muodossa. Kenkiä ei tarvitse riisua, ja hame on nopea pukea päälle ja ottaa pois tarpeen vaatiessa. Toppahame on näppärä valinta helppoutta ja tyylikkyyttä kaipaavalle ulkoilijalle tai työmatkalaiselle. Fjällräven Expedition Pack Down Skirt painaa koossa Large 374 grammaa ja sen suositushinta on 239 euroa. Ulkopuolella oleva vetoketjutasku toimii myös hameen pakkauspussina, ja sen sisäpuolella on verkkotasku pieniä tavaroita varten. Housuja on saatavilla mustana ja oranssina.. Rab Photon Insulated Pants -toppahousut painavat S-koossa 497 grammaa ja niiden suositushinta on 230 euroa. Vetoketjujen alla, housun sisäpuolella on suojakaitale ja lahkeen suussa ja vyötärössä on nepparivarmistus. Vyötärössä on kiristysnyöri. Hametta on saatavilla mustana ja sinisenä
Testasimme Lenz Heat sock 5.1 toe cap -lämpösukat. Jalkapöydän alueen istuvuus on hyvä, varsi on napakka ja se pysyy hyvin ylhäällä. Akkupohjalliset ovat lisäksi tavallisesti suhteellisen paksut, ja akut sekä johdot on saatava sijoitettua taskuihin tai muiden vaatteiden alle. Akut kiinnittyvät sukkiin kolmella metallisella nepparilla. Akkusukat tarjoavat siis yleensä pohjallisiin verrattuna paremman varpaiden lämmityksen. Akut ovat periaatteessa melko pienet, mutta lisäävät pohkeen sivuun möykyn, joten akut eivät välttämättä mahdu kireiden ja joustamattomien lahkeiden alle. Akkusukka on toimiva ratkaisu tiiviisti istuvassa talvikengässä tai hiihtomonossa, jossa jalkaterä ja varpaat eivät juurikaan pääse aktivoitumaan, ja ovat siksi erityisen alttiina kylmettymiselle. 5.1-akkusukat ovat yhteensopivat Lenz 1200 rcB, 1800 rcB ja 1200 RED -akkujen kanssa. Lämpösukissa on neulokseen sisään ommellut, ohuet lämpöelementit, jotka on sijoitettu valmistajasta ja mallista riippuen yleensä joko varpaiden alle, päälle tai molempiin. Sukan varsi taitetaan akun päälle suojaksi. Saako niistä varpaiden paleluun lopullisen avun. Kantapää, varvasalue ja sääriosa on vahvistettu. Sukat puolestaan muistuttavat lähinnä korkeavartista vaellustai laskettelusukkaa, jonka sivuun akut kiinnittyvät, eikä erillisiä johtoja tarvitse vetää vaatteiden alle. Lenz 5.1 -akkusukat 5.1-lämpösukissa on Lenzin patentoimat ToeCaplämpöelementit sekä varpaiden ala-, että yläpuolella. T E KST I JA K U VAT Saana Kamula A K U N paikka on ulkosyrjällä, säären yläosassa. VARUSTEET Lämpösukissa on neulokseen sisään ommellut, ohuet lämpöelementit, jotka on sijoitettu valmistajasta ja mallista riippuen yleensä joko varpaiden alle, päälle tai molempiin.. Tehokkain vaihtoehto on sukka, jossa elementit ympäröivät varpaat kokonaan. Sukkien materiaali on merinovillaa ja silkkiä, sekä teknisiä kuituja. 70 RETKI helmikuu 2024 VARUSTEET A kkupohjalliset ovat monelle ulkoilijalle tuttu tuote, mutta akkujen tuottamaa lämpöä on saatavilla myös sukkaan integroituna. Sukka joustaa paljon, ja se istui mukavasti, vaikka jalan koko oli skaalan yläpäässä. Ensikosketuksella elementit kyllä tuntee, mutta käytön aikana ne ovat huomaamattomat, eivätkä paina jalkoja tai haittaa kävelyä. Laskettelu-, toppaja vaellushousujen kanssa ongelmaa ei kuitenkaan pitäiAkkusukat testissä Akkulämmitteisten ulkoiluvaatteiden ja -asusteiden määrä on lisääntynyt hurjaa vauhtia lähivuosina. Sukat ovat anatomisesti muotoillut, eli vasemmalle ja oikealle jalalle on omat sukkansa. Sukan varren yläosa käännetään akkujen päälle suojaksi
Akkujen kesto oli luvatun mukaista. Puhelinsovelluksesta näkee akkujen varauksen, ja lämpötilaa voidaan säätää asteikolla 1–9. Sukat voi myös ohjelmoida tekemään lämmityssyklejä, joissa sukat ovat vuorotellen päällä ja pois ennalta määritellyn ajan. Lenz-tuotteet valmistetaan Euroopassa. Tällöin jalkojen hikoilusta kertyvä kosteus siirtyi L E N Z Heat -sovelluksesta voi muun muassa ajastaa lämmityssyklejä. Sovelluksen sulkemisen jälkeen sukkien Bluetooth jää standby -tilaan 12 tunniksi. A K U T kiinnittyvät neppareilla ja pysyvät hyvin kiinni sukissa. Tällöin sukat yhdistyvät helposti sovellukseen tarpeen vaatiessa, eikä sukkia tarvitse käynnistää uudestaan. Lenz Heat sock 5.1 toe cap lämpösukat 79,50 euroa ja 1200 rcB akkupari 149 euroa. Samaa nappia painamalla voidaan valita sopiva lämmitystaso yhdestä kolmoseen. Muutaman tunnin valmiustila kuluttaa valmistajan mukaan akkua vain joitakin prosentteja. Näppärästi bluetoothilla Akut käynnistetään painamalla akuissa olevia käynnistyspainikkeita. Sukkia testattiin talvisissa olosuhteissa 10 ja 18 pakkasasteen välillä sekä seisoskellessa että kävellessä, ja ne pitivät varpaat mukavan lämpiminä. VA I K K A lämpöelementit kulkevat varren yläosasta asti, lämpöä tuotetaan kuitenkin vain varpaisiin. Parhaiten sukat toimivat, kun niiden päälle laitettiin lisäksi merinovillasukat. Puhelinsovelluksesta näkee akkujen varauksen, ja lämpötilaa voidaan säätää asteikolla 1–9.. Mikäli sukat haluaa käynnistää vasta myöhemmin päivän aikana, voi käynnistyspainiketta ajoittain olla hieman vaikea löytää vaatteiden läpi. Akut sijoittuvat ulkosivulle, aivan pohkeen yläosaan, joten korkeavartisten kenkien käyttäminen on mahdollista ilman, että akut jäävät ikävästi painamaan kengän varren sisäpuolelle. Sovelluksen avulla lämmityksen voimakkuutta oli helppo säätää aktiviteetista riippuen. Älylaitetrendin mukaisesti akkuja voi ohjata myös Lenz Heat App -sovelluksen avulla. Lenz antaa testissä olleiden 1200 RCB -lithiumakkujen kestoksi 5–10 tuntia valitusta lämmitystehosta riippuen. VARUSTEET päällimmäiseen sukkaan, jolloin kuivalta tuntuvat akkusukat lämmittivät varpaita vieläkin paremmin. 71 RETKI helmikuu 2024 VARUSTEET Kolme parasta × Korkeat varret × Napakka materiaali ei rullaudu × Huomaamattomat lämpöelementit si olla. Vasemmalle ja oikealle jalalle voi myös asettaa eri lämmitystasot
72 RETKI helmikuu 2024 TESTISSÄ FLEECETAKIT Vertailussa mukana Fjällräven Vardag Lite Fleece Haglöfs Mossa Pile Jacket Halti Klaidu Jack Wolfskin Fortberg FZ Peak Performance Rider Zip Jacket Pinewood Lappland Rough Fleece Jacket Rab Graviton Jacket Rukka Vihola K U O R I TA K I N hiki kuivahtaa tuulessa. Pelkkä fleece riittää pitämään työskentelevän kehon lämpimänä.
Vasta pari vuotta sitten kestotestiin saamani uudempi fleece valtasi vähitellen edeltäjänsä paikan. Kerrasto päälle ja ulos pakkaseen – välitakkina fleece. Tutkiaksemme tilannetta valitsimme fleecetakkien vertailuun kahdeksan tuotetta eri valmistajilta. Lumitöissä rehkiessäni kaipasin parempaa tuuletusta, joten riisuin ylimmän kerroksen pois ja ponnistelin pelkällä kerrastolla ja fleecetakilla. Sen kankaat ovat edelleen hyvät, mutta molemmat taskujen vetoketjut pitäisi vaihtaa. Huomasin käyttäväni takkeja aamusta iltaan. Parhaimmillaan käyttötunteja kertyi yli neljätoista samaan vuorokauteen. Varmasti kehitystä on tapahtunut yksityiskohdissa vuosien saatossa. Esiin nousivat fleecetakit, jotka ovat nähneet parhaimmillaan jopa monta mannerta. Minä pääsin kuusi vuotta pidemmälle, sillä käytin omaa fleecetakkiani päivittäin Etelämantereen tutkimusmatkalla jo vuosituhannen alussa. P ohdimme lehden toimittajien kesken, mitä varusteita käytämme retkillä kaikkein useimmin ja mitkä niistä ovat olleet pitkäikäisimpiä. Aamukahvia hörpin yöpuvussa villasukat jalassa ja fleece lämmikkeenä. Välillä tuotteiden testaaminen on hankalaa. Vanha välitakki on yhä tallessa ja satunnaisessa käytössä. Päätoimittaja kehui omaa fleeceään yhä lähes uuden veroiseksi, vaikka takki oli hankittu jo vuonna 2009. Samainen takki on lämmittänyt minua Himalajan vaelluksella, Tasmanian talvessa ja kymmenillä vaelluksilla kotimaassa. Siisti, lämmin ja miellyttävä takki kulki päällä Fleecetakista on eniten hyötyä kylmän kelin koitoksissa, mutta yhtä lailla sen pehmeys ja lämpö miellyttävät suvi-iltana.. 73 RETKI helmikuu 2024 TESTISSÄ FLEECETAKIT T E KST I JA K U VAT Joel Ahola Jokapaikan fleece Lämmin fleecetakki puetaan yhtä lailla ankaraan pakkassäähän kuin kesäillan viileyteen. Päädyimme tutkimaan nykyistä fleecevalikoimaa. Taskut täydentävät käytön arkeen ja tyyli sopii ulkoilmaihmisen moniin menoihin. Samasta syystä kahdeksalla makuupussilla yöpymiseen tarvitaan käytännössä lähes parikymmentä retkiyötä. Fleecetakkien testaaminen on aivan toisesta ääripäästä. Kahdeksan rinkkaa vaatii kahdeksan vaellusta, kun kantolaitetta ei voi vaihtaa kesken koitoksen. Onkohan näiden takkien elinkaari edelleen sama
Lumikammia kovertaessa pitää varoa, ettei takki kastu putoavasta lumesta. Tarkkana saa olla, jotta tietää mistä tuotteesta on oikeasti kyse. Jopa yksi vaihtuva kirjain tuotteen nimen perässä saattaa muuttaa kaulusta, vetoketjuratkaisua, kankaan paksuutta tai lisätä pusakkaan hupun. H E N G I T TÄVÄ fleece pitää lämpimänä mutta estää turhaa hikoilua. Samalla ne pitävät kämmenet lämpimänä.. Valtava valikoima Erilaisten fleecetakkien tarjonta on todella laaja. Se on unisex-tuote ja sellaisiksi koimme kaikki muutkin takit tesYleisterminä jokapäiväinen ulkoilmaelämä kuvannee kattausta parhaiten. Käyttömahdollisuudet ja tilanteet ovat loputtomat. Lähes kaikkia testipusakoita valmistetaan samalla nimellä sekä naisille että miehille. Useilla valmistajilla on tarjolla jopa kymmeniä malleja ja niihin neljä tai viisi värivaihtoehtoa. Haglöfsin valikossa vaihtoehtoja on peräti 90, mutta tarkempi tarkastelu paljastaa lähes jokaisen värivaihtoehdon olevan esillä omana tuotteenaan. Niillä hihat pysyvät alhaalla puettaessa seuraavaa kerrosta. 74 RETKI helmikuu 2024 TESTISSÄ FLEECETAKIT kaupassa, kirkossa, kotona ja kylässä kymmeniä retkihetkiä unohtamatta. Esimerkiksi Haglöfs tarjoaa myös täysin samat värivaihtoehdot molemmille käyttäjille. P I N E WO O D I N fleecessä on ainoana peukalolenkit. Lisäksi yritimme etsiä enemmän yleistakkia kuin aktiiviliikuntaan tarkoitettua kerrastomaista välivaatetta. Leppoisammalla säällä se riittää uloimmaksi kerrokseksi. Näin karsimme katraasta hupulliset vaihtoehdot. Valmistajien ilmoitukset tuotteiden käyttötarkoituksista vaihtelivat vuorikiipeilystä arkikäyttöön ja retkeilyyn. Testipäällikön ruumiinrakenteen ja sukupuolen vuoksi vertailun takit edustavat L-koon miesten malleja Rukan takkia lukuun ottamatta. Valikoimme testattavat takit ajatellen niiden palvelevan parhaiten välitakkina. Hinnat ovat eurolleen samat. Sitä voi käyttää lähes vuoden jokaisena päivänä. Retkellä välipusakka antaa yhden lisäkerroksen ankarassa kelissä. Märän kuoritakin päälle ei halua pukea herkästi kostuvaa untuvaa, mutta lämpimän välitakin voi pukea tauolla ja leirissä kuorikerroksen alle. Värivaihtoehtojen lisäksi valikoimaa sekoittavat samalla tuotenimellä valmistetut erilaiset versiot. Fleecetakista on eniten hyötyä kylmän kelin koitoksissa, mutta yhtä lailla sen pehmeys ja lämpö miellyttävät suvi-iltana, kun pelkkä lyhythihainen paita ei riitä enää auringon laskiessa. Takista saa lisäeristettä maakuualustan alle, yhden kerroksen maakuupussissa palelevan yöpyjän päälle tai se taitellaan kuivapussiin tyynyksi. Yleisterminä jokapäiväinen ulkoilmaelämä kuvannee kattausta parhaiten
Esimerkiksi hihanreunukset joutuivat talven lumitöissä, rytmikkäässä kävelyssä ja hiihdossa jatkuvalle hankaukselle. Käytettävyydeltään monipuolinen, pitkäikäinen kierrätysmateriaaleista valmistettu fleece on näiden ominaisuuksiensa vuoksi vastuullinen valinta. Ollaan eletty. Pesunkestävä polyesteri Kaikki vertailun takit on valmistettu polyesteristä. Syyllistäminen tuntuu oudolta, sillä retkeilyvälineiden pitäisi olla mahdollisimman pitkäikäisiä. Pinewoodissa on mainittu kaksi päämateriaalia. Ohuet ja sporttiset mallit kuten Jack Wolfskin ja Rab olivat kapeita. Sen kyynärpäiden, olkapäiden ja taskujen vahvikekangas on valmistettu polyesterin ja puuvillan sekoitteesta. Lisäksi Peak Performancessa on seitsemän ja Rabissa neljä prosenttia joustavuutta tuovaa elastaania. Niissä pukeminen vaatii pitkää vetoketjua käyttävää mallia enemmän väljyyttä. Ensimmäiset pienet nukkapallot syntyivät kohtiin, joihin tulee paljon hankausta. Siitä huolimatta Rukan unisexin L-koko on hyvin lähellä miesten XL-mallia. H U O L LO N kannalta on iso ero, kun vertaa 30 asteen konepesua ilman rumpukuivausta tuotteeseen, jota voi pestä 40 asteessa ja kuivata rummussa. Kaikki testaamamme takit soveltuvat Pörröisimmät testituotteet alkavat antaa merkkejä nukkaantumisesta muutaman käyttöpäivän jälkeen. Peak Performancen polyesteristä noin kolme viidesosaa on kierrätyksen tuotosta. Samassa ajassa olen kuluttanut ainakin kymmenen paria retkeilykenkiä käyttökelvottomiksi. Eikä se pieni nukkaisuuskaan paljoa haittaa – näyttää, että ollaan käyty jossain. Fjällräven, Haglöfs, Halti, Rab ja Rukka kertovat polyesterinsä olevan täysin kierrätettyä. Pörröisimmät testituotteet alkavat antaa merkkejä nukkaantumisesta muutaman käyttöpäivän jälkeen. Samaa parjattua muovia on käytetty lähes kaikkiin retkeilyvälineisiimme teltoista rinkkoihin ja makuualustoista astioihin. Kokoero anorakkimallisiin Fjällräveniin ja Rukkaan on huima. Fleecetakit ovat tekokuitua eli käytännössä muovia. Takkien leikkaukset poikkesivat selvästi toisistaan. 75 RETKI helmikuu 2024 TESTISSÄ FLEECETAKIT tiä tehdessämme. Fleeceä on moitittu siitä, että kulutuksen myötä irtoavat kuidut ajautuvat mikromuovina luontoon. Kaikki se kuluma on tuolla ulkona. Huolellisesti hoito-ohjeita noudattamalla pusakka pysyy siistinä ja miellyttävänä mahdollisimman pitkään. Pahimmillaan kohokuviot ovat kuluneet niin sileiksi, että maastojuoksukenkien pohjat ovat puhki. PÄ Ä N yli puettavat, anorakkimaiset fleecetakit ovat leikkaukseltaan kaikkein väljimpiä.. Itse olen käyttänyt samaa fleecetakkia jopa parikymmentä vuotta, eikä se ole ohueksi kulunut – muutama poistunut kuitugrammakin on siivottu lähinnä kuivausrummun nukkasihdistä
Olipa kyseessä nenäliina, huulirasva, tulitikut, puhelin tai avaimet, niin vetoketjullinen tasku pitää tavarat tallessa. K U N tasku on kiinnitetty takkiin myös sisäpuolelta, kankaan ja taskun väliin jää tilava sisäpussi. Muista malleista kiristys on lisätty vain Pinewoodin takkiin. Kaikissa fleecetakeissa on verraten korkea kaulus. Aina mukana on jotain taskussa säilytettävää. 76 RETKI helmikuu 2024 TESTISSÄ FLEECETAKIT joko 30 tai 40 asteen konepesuun. Pinewood on jopa vahvistanut näiden sisätaskujen ylälaidan käyttöä parantaakseen. Ne ovat kuin suuret, takin sisähelmaan sijoittuvat povitaskut. Fjällrävenin anorakkimallissa on vain yksi tasku, mutta sen tunneliin pääsee molemmilta sivuilta. Tällöin taskujen ja kankaan väliin jää avoimet pussit. Fleecetakkien ulkopuolelle sijoitettujen taskujen määrä vaihtelee yhden ja kuuden välillä. R I N TATAS K U S SA puhelin pysyy lähellä kehon lämpöä, jolloin akku kestää mahdollisimman pitkään. KyseiVillapaita lämmittää fleecen tavoin, mutta se jää kakkoseksi monissa käyttötarkoituksissa taskujen puuttumisen vuoksi. Muilla naulakkolenkki on ommeltu sisäpuolelle lukuun ottamatta Rukkaa, jossa ei ole ripustuskohtaa lainkaan. Rintatasku on hyvä sijoituspaikka puhelimelle, kun turvavälineen haluaa kylmällä lämmintä kehoa vasten akkua säästämään. Jack Wolfskinissa on vain kaksi taskua, mutta ne ovat hämmästyttävän isot: molempien taskujen suuaukosta voi pujottaan sisään jopa kaksi litran termospulloa. Fjällräven, Halti, Pinewood ja Rukka kieltävät tuotteensa rumpukuivauksen muiden salliessa varovaisen pyörityksen. Muissa malleissa vedin on suojattu vetoketjun yläpäässä pehmeällä kuosilla. Haglöfgsin, Haltin ja Rukan vetoketjun vedin tulee ihoa vasten. Pinewoodin lisäksi rintatasku on ommeltu Haltin ja Rabin takkeihin. Pään yli puettavat anorakkimaiset Fjäll räven ja Rukka on varustettu helman kiristysnarulla. Haglöfs on sijoittunut niskan ripustuslenkin ulkokankaaseen. Pinewoodiin on sijoitettu perinteisten etutaskujen lisäksi säilytystilat sekä molemmille rinnuksille että käsivarsiin. Rabin avoimilla sisätaskuilla on tilavuutta noin pari litraa.. 40 asteen konepesun ja rumpukuivauksen kestävä takki on paljon helpommin hoidettavissa kuin pusakka, joka edellyttää 30 asteen pesua ja erillistä kuivatusta. Käytännössä ensimmäinen puhdistuu muun pyykin mukana ja toinen saattaa tarvita oman pesuvuoron pitkine kuivatuksineen. Taskuista yksityiskohtiin Villapaita lämmittää fleecen tavoin, mutta se jää kakkoseksi monissa käyttötarkoituksissa taskujen puuttumisen vuoksi. Haltin, Peak Performancen, Pinewoodin ja Rabin etutaskut on kiinnitetty myös sisäpuolelta kankaaseen
T E KST I Petri Laine K U VA Ruskovilla Villainen vaihtoehto M I K Ä L I fleecepuseroiden keinomateriaali mietityttää, valmistaa Ruskovilla pusakoita merinovillasta. Kaikkien testaamiemme takkien käyttötuntuma on erittäin miellyttävä. Itselle parhaiten sopivan takin valinta on kuin retkeily yleensä: ei ole oikeaa ja väärää – on vain erilaisia tapoja ja mieltymyksiä. Pusero maksaa 225 euroa. Sama takki sopii myös suviyön iltanuotiolle. Pehmeää ja lämmintä olemusta on tarjolla useissa väreissä ja erilaisilla teknisillä ratkaisuilla. 77 RETKI helmikuu 2024 TESTISSÄ FLEECETAKIT nen tuote peittoaa muut monissa yksityiskohdissa, sillä Pinewood on ainoana tehnyt hihoihin peukalolenkit ja lisännyt suojakankaat kulutukselle alttiisiin kohtiin kuten kyynärja olkapäihin. Pinewoodin yksityiskohdat ja taskujen runsaus nostavat tuotteen painon 650 grammaan. Villafleecet valmistetaan Suomessa, Artjärvellä. JAC K WO L FS K I N etutaskujen vetoketjuilla on pituutta vain reilu vaaksa, mutta molempiin taskuihin voi pudottaa jopa kaksi litran termospulloa samanaikaisesti.. Fjällrävenin ohut kangas, lyhyt vetoketju ja vain yksi tasku liki puolittavat raskaimman tuotteen lukeman. PA KS U fleece pitää kehon lämpimänä talvitauolla
Keveyttä on haettu ohuehkon fleecekankaan lisäksi vaihtamalla pitkä vetoketju 30 senttimetrin kaulusvetoketjuun. Pörröpintainen takki on mukavan lämmin, mutta kaulus kaareutuu suojaamattoman vetoketjun yläosan kohdalla hieman alas. Naisten Lite-mallissa alahelman tasku on vaihdettu rintataskuun ja värivaihtoehdot nousevat neljästä viiteen. Taskut on sijoitettu molemmille sivuille. 78 RETKI helmikuu 2024 TESTISSÄ FLEECETAKIT KEVYIN VAIHTOEHTO Fjällräven VARDAG LITE FLEECE HINTALUOKKA: 139 euroa PAINO: 350 grammaa MATERIAALI: kierrätetty polyesteri 100 % VALMISTUSMAA: Vietnam Haglöfs MOSSA PILE JACKET HINTALUOKKA: 149 euroa PAINO: 480 grammaa MATERIAALI: kierrätetty polyesteri 100 % VALMISTUSMAA: Vietnam R U OTSA L A I S E N Fjällrävenin Vardag Lite on nimensä mukaisesti kevytversio. Pukemista varten leikkauksesta on tehty väljä, mutta helman lukkokiristyksillä varustetulla kuminauhalla kurotaan paita kiinni kehoon. Haglöfsin Mossa Pile -tuotteet ovat värivalintoja myöten täysin samat sekä naisille että miehille. Tarkempi tutkailu paljastaa, että kolme niistä on testaamamme Mossa Pile -takin eri värivaihtoehtoa: hiekanruskea, tummansininen ja oliivinvihreä. Sivutaskut yhdistyvät tunneliksi, joten molempien suuaukkojen on oltava kiinni, jotta pikkutavarat eivät katoa. Näin ollen testiin saamaamme vaaleaa sävyä ei liene enää kaupattavana – eipä tummassa näy lika likaa. Väljästä leikkauksesta huolimatta kevyin Paksua pörröistä pehmeyttä vetoketjun suojus kaulalla kiristysnauha helmassa kuminauhainen helma ripustuslenkki ulkopuolella puettava pään yli taskujen vähyys vetoketjun suojaton yläosa matalahko kaulus. R U OTSA L A I S E N Haglöfsin kotisivuilla on jopa 90 erilaista fleecevaihtoehtoa. Vardag tuoteperheessä on Lite-mallin lisäksi paksumpi fleecetakki Pile ja siitä liiviversio. Ne on ommeltu sisäpuolelta umpeen, joten sisällä ei ole muutaman kilpailijan oivaltamia sisätaskuja. Fleece puetaan pään yli kuten paita ja anorakki
Tuote osoittautui leikkaukseltaan katraan niukimmaksi, joten takkia voi suositella hoikahkolle käyttäjälle tai kannattaa valita suosiolla seuraava koko. Samalla väripaletti täydentyy vaaleanpunaisella ja mintunvihreällä. 79 RETKI helmikuu 2024 TESTISSÄ FLEECETAKIT Halti KLAIDU HINTALUOKKA: 139 euroa PAINO: 540 grammaa MATERIAALI: kierrätetty polyesteri 100 % VALMISTUSMAA: Kiina Jack Wolfskin FORTBERG FZ HINTALUOKKA: 110 euroa PAINO: 480 grammaa MATERIAALI: polyesteri 100 % VALMISTUSMAA: Vietnam KOT I M A I N E N Halti osallistui vertailuun Klaidu-mallilla, jossa paksu ja lämmin kuosi on täydennetty kolmella ulkotaskulla ja kahdella sisätaskulla. Käyttökokemus paranisi joustavuuden myötä. Naisten malli on nimeltään ja hinnaltaan yhtenevä, mutta toteutus on eri: sivutaskut on poistettu, takissa on huppu ja pitkä helma yltää lämmittämään myös pakarat. Takin sivutaskut näyttävät tavanomaisilta, mutta sisäpuolelle kätkeytyy valtava tila: taskuun mahtuu jopa kaksi litran vetoista termospulloa. Valmistaja hehkuttaa mono material -tuotetta. Kierrätetystä polyestereistä valmistettuna se on helppo kierrättää jatkossa, kun siinä on käytetty vain yhtä kuitua. Lämmön ja käytännöllisyyden yhdistelmä Urheilullinen vaihtoehto ennakkoluulottomalla värillä hartioilla joustava materiaali alaselkää suojaava pitkä takahelma taskujen tilavuus kauluksen tuplakangas vetoketjun suojaton yläosa leikkauksen mitoitus niukin mitoitus kädet kaipaavat joustoa. Siinä on yhtenevät taskut, mutta kankaiden saumakohdat sijoittuvat hieman eri kohtiin ja samalla värivaihtoehdot nousevat neljästä kuuteen. SA KSA L A I N E N Jack Wolfskin kertoo suunnitelleensa testifleecensä retkeilyyn. Vetoketju on suojattu listalla sekä sisältä että ulkoa. Naisten malli on kaupan samalla tuotenimellä. Miesten mallia saa vaalean testituotteen lisäksi harmaanmustana ja oliivinvihreänä. Oranssin kuosin lisäksi miesten mallia on tarjolla kolmella tummalla vaihtoehdolla
Naisten mallistossa Rider-takissa on huppu, ja siinä brändin nimi on painettu isona vyötärölle ja hupun reunukseen. Trendikäs pusakka on huipputuote, mutta testaajat kokivat sen osin vieraaksi: käsivarren pituiset brändinimet ovat huomiota herättävät. Takin pehmyt, paksu ja lämmin kuosi ihastutti miellyttävyydellään, mutta parhaiten tuote erottui kilpailijoistaan lukuisilla yksityiskohdilla. 80 RETKI helmikuu 2024 TESTISSÄ FLEECETAKIT Peak Performance RIDER ZIP JACKET HINTALUOKKA: 150 euroa PAINO: 440 grammaa MATERIAALI: kierrätetty polyesteri 57 %, polyesteri 36 %, elastaani 7 % VALMISTUSMAA: Vietnam Pinewood LAPPLAND ROUGH FLEECE JACKET HINTALUOKKA: 140 euroa PAINO: 650 grammaa MATERIAALI: polyesteri 100 % / polyesteri 62 %, puuvilla 38 % VALMISTUSMAA: Kiina R U OTSA L A I N E N Peak Performance ponnistaa maailmalle Åresta. Etutaskujen kohdalla on takin sisäpuolella tilavat povitaskut. Takissa on vahvikekankaat kyynärpäissä ja hartioilla. Lappland Rough -takki ei sisälly Pinewoodin naisten mallistoon, mutta metsästysja ulkoilubrändi tarjoaa naisille 45 muuta fleecepusakkaa. Naisten malleissa värivaihtoehtoja on neljä: valkoinen ja kolme tummaa. Takin käyttötuntuma on erittäin miellyttävä pehmeän sisäkankaan ja elastaanin tuoman jouston ansiosta. Sen testitakki on suunniteltu suksille, retkeilyyn ja päivittäiskäyttöön. Miehille on tarjolla fleecestä vain testaamamme värivaihtoehto. Se on ainoa pitkällä vetoketjulla varustettu tuote, johon on sijoitettu vyötärölle kiristyslukoilla säädettävä kuminauha. R U OTSA L A I N E N Pinewood on suunnitellut testipusakkansa ulkoiluun, luontoliikuntaan ja metsästykseen. Esimerkiksi taskuja on edessä, rinnuksilla, käsivarsissa ja sisäpuolella aina kaksi. Tyylitelty joustotakki päivittäiseen käyttöön Taskut ja yksityiskohdat keräävät kiitosta trendikäs arkikäytössä eniten joustavaa elastaania peräti kahdeksan taskua vahvikekankaat ja helmakiristys brändin nimen korostaminen häiritsee vähiten retkeilyllinen yksityiskohdat nostavat painoa suunniteltu vain miehille TESTAAJIEN SUOSIKKI. Vihreänruskea toteutus on ainoa mallin värivaihtoehto
Vaatteisiin keskittynyt brändi osallistui vertailuun ainoana unisex-takilla. Naisten mallia toteutetaan täysin samalla nimellä, mutta neljällä miesten malleista poikkeavalla värivaihtoehdolla. Takissa on etutaskujen lisäksi rintatasku sekä kaksi avonaista sisätaskua. Vihola-fleecessa on vain 28 senttimetrin pituinen kaulusvetoketju, joten pusakka puetaan pään yli vetämällä. Testaamamme keltaisen sävyn lisäksi miesten mallistossa on neljä tummaa versiota. 81 RETKI helmikuu 2024 TESTISSÄ FLEECETAKIT Rab GRAVITON JACKET HINTALUOKKA: 100 euroa PAINO: 400 grammaa MATERIAALI: kierrätetty polyesteri 96 %, elastaani 4 % VALMISTUSMAA: Bangladesh Rukka VIHOLA HINTALUOKKA: 100 euroa PAINO: 560 grammaa MATERIAALI: kierrätetty polyesteri 100 % VALMISTUSMAA: Kiina Y H D I ST Y N E E STÄ kuningaskunnasta retkeilijöitä palveleva Rab on saanut nimensä vuorikiipeilijä Rab Carringtonilta. Unisex L-koko on selvästi kilpailijoiden miesten vastaavaa kokoa suurempi. Molemmilla sivuilla olevat taskut osoittautuivat tilavuudeltaan mittelön niukimmiksi. Brändi keskittyy tekemään vuorille luotettavia ja kevyitä vaihtoehtoja. Vertailuun valikoitunut Graviton-malli edustaa tuotemerkin perintöä kehonmyötäisellä leikkauksella sekä joustavalla ja kevyellä fleecellä. Molemmille käyttäjille on tarjolla takista myös hupullinen versio useana eri sävynä. Pukeminen vaatii tavallista väljempää leikkausta, mutta kokoluokitus mietitytti silti testaajia. Testaamamme ruskeankeltaisen version lisäksi fleecetakkia on saatavilla voimakkaan pinkkinä ja ruskeanpunaisena. Ohutta, mutta lämmintä istuvuutta Väljä leikkaus antaa liikkuvuutta jouston tuoma istuvuus onnistuneet taskut pehmeä tuplakaulus kiristysnauha helmassa kauluksen joustamaton yläreuna kerrastomainen kokonaisuus puettava pään yli pienet taskut AKTIIVI LIIKKUJALLE UNISEX TUOTE. Takin helma kiristetään vyötärölle säädettävällä kuminauhalla. KOT I M A I N E N Rukka on yksi Luhdan hankkimista tuotemerkeistä
82 RETKI helmikuu 2024 LUONNOSTA K U VA Adobe Stock T E KST I Petri Laine Vaella vuodessa 1477 V U O N N A 1477 Islannissa purkautui tulivuori. Alueelle on myös lukuisia päiväretkille sopivia reittejä.. Laugahraunin laavakentän purkausta Landmannalaugarin alueella voivat retkeilijät kiittää, sillä alue on nykyisin tunnettu vaelluskohde. Vuoret hohtavat punaista, vihreää, keltaista ja pinkkiäkin. Toki mainoskuvissa vielä luonnollista vahvempina. Retkeilijää hemmotellaan kuumilla lähteillä ja useilla majoilla, joissa voi yöpyä. Suosion syyn näkee kuvissa, joissa loistavat liki kaikki sateenkaaren värit
Retki 3/2024 22.3.2024 www.facebook.com/retkilehti @retkilehti Retki-lehti Outdoor Media Oy Seuraavas sa numerossa Pääsiäisenä koko Norja hiihtää tunturiin! SISÄLLYS 14 Toimiiko kaasukeitin pakkasella. 52 Lumivarma Leivonmäen kansallispuisto 34 Laturetkiä & vapaalaskua Pallaksella 2—2024
TESTISSÄ PÖRRÖISET FLEECET Lumivarma Leivonmäki Pallas LATURETKIÄ & VAPAALASKUA. V illafleece on lämpimin materiaalimme. Lämpöä luonnonkuiduista yli 40 vuoden kokemuksella. Käytämme tuotteissamme vain laadukkaimpia luomusertifioituja luonnonkuituja: merinovillaa, merinovillafleeceä, silkkivillaa ja silkkiä. Näistä upeista raaka-aineista teemme käytännöllisiä ja kestäviä vaatteita sekä asusteita arkeen ja aktiiviseen elämään – vauvasta vuorikiipeilijään. Villafleecevaatteet ja asusteet sopivat ympärivuotiseen käyttöön niin luonnossa liikkuessa, kotona kuin kaupungillakin. VKO 2024-12 683219-2402 R ET K I 2/ 20 24 USA:n halki kävellen KASVISRUOKAA NUOTIOLLA Pidä pylly & jalat lämpiminä! Pitääkö retkellä olla päämäärä. Tilaa verkkokaupasta: ruskovilla.. 2/2024?— 11,50 € Retki PAL. Vastuullisesti tuotetusta, 100 % luomumerinovillasta valmistettu pehmeä villafleece on hengittävä, luonnollinen, mikromuoviton ja paloturvallinen vaihtoehto perinteiselle tekokuitufleecelle. | Nopea toimitus 2–5 arkipäivässä R uskovillan klassiset vaatteet suunnitellaan ja valmistetaan Artjärvellä