VKO 2024-23 683219-2404 R ET K I 4/ 20 24 TESTISSÄ VAELLUSSAUVAT Lyngen på langs VAELLUS NIEMIMAAN HALKI Eetun völjyssä entisaikojen naparetkeilijöiden tyyliin RESIINALLA RETKELLE Itärajan Susitaival Retkellä Vaskijärven luonnonpuistossa Alkukesän Käsivarsi hellii & haastaa RETKEILIJÄN ASIALLA 25 VUOTTA 25 vuotta. 4/2024?— 11,50 € Retki PAL
Merkittävä hetki vastuullisuuden saralla: Kajkan uuden puukehikon hiilijalanjälki osoittautuu 90 prosenttia pienemmäksi alumiiniseen edeltäjäänsä verrattuna. Lue lisää Kajkan ominaisuuksista sivustolta fjallraven.fi Täysin uudistunut Kajka on suunnittelultaan yhtä kestävä, toiminnallinen ja tilava kuin vuoden 2013 edeltäjänsäkin. mouksellinen (kevyt mutta vahva) alumiinikehikkoinen rinkka tekee vaeltamisesta Gyro-periaate ”Säästä selkääsi, kanna lanteillasi ja jaloillasi.” Uusi kiinnitetty kantojärjestelmä ja lantiovyö takaavat täyden liikkuvuuden, samalla kun taakka jakautuu tasapainoisesti kantajansa mukaan. telmä ja lantiovyö takaavat täyden tasapainoisesti kanInternal Gyro Frame Kaikkien Gyro-kehikon etujen lisäksi IGF-kantojärjestelmä mahdollistaa myös pituuden, leveyden ja syvyyden säätämisen optimaalisen istuvuuden saavuttamiseksi kantajan vartalotyypistä ja selän pituudesta riippumatta. 2008 Kajka-rinkka Sekä retkeilyyn että matkustamiseen sopiva monipuolinen kantojärjestelmä ja Fjällrävenin Kånken-reppuun perustuva yksinkertainen estetiikka. Innovatiivisilla ominaisuuksilla ja kestävillä materiaaleilla varustettu Kajka osoittautuu luotettavaksi kumppaniksi kaikenlaisten retkeilijöiden keskuudessa. 2013 Puukehikon paluu Useiden päivitysten ja parannusten ohella Kajkan alumiininen runko korvataan modernilla puukehikolla. Retki 5-6/2024 7.6.2024 www.facebook.com/retkilehti @retkilehti Retki-lehti Outdoor Media Oy Seuraavas sa numerossa Hiidenportin hiljaisuudessa 960 LÄTT-rinkka Åke Nordin perustaa Fjällrävenin kotinsa kellarissa Örnsköldsvikissä. mouksellinen (kevyt Nuori Åke 14-vuotias Åke oli lähdössä vaeltamaan vuorille, muttei ollut tyytyväinen rinkkaansa. Niinpä hän päätti rakentaa itselleen paremman puukehikkoisen rinkan. Hänen kehittämänsä vallankumouksellinen (kevyt mutta vahva) alumiinikehikkoinen rinkka tekee vaeltamisesta hieman mukavampaa. Örnsköldsvikissä. Kuitenkin kevyemmän rakenteensa ja parannettujen ominaisuuksiensa, kuten uusien ergonomisten olkaviilekkeiden ja paremmin säädettävissä olevan lantiovyön, ansiosta se on entistäkin mukavampi. 2024 Uusi Kajka esitellään Täysin uudistunut Kajka on suunnittelultaan yhtä kestävä, toiminnallinen ja tilava kuin vuoden 2013 edeltäjänsäkin. Kuitenkin kevyemmän rakenteensa ja parannettujen ominaisuuksiensa, kuten uusien ergonomisten olkaviilekkeiden ja paremmin säädettävissä olevan lantiovyön, ansiosta se on entistäkin sivustolta RETKEILYVARUSTEITA 60 VUODEN KOKEMUKSELLA Uusi Kajka-rinkka on täällä. Tämä pienentää Kajkan kokonaishiilijalanjälkeä 10 prosentilla
mouksellinen (kevyt Nuori Åke 14-vuotias Åke oli lähdössä vaeltamaan vuorille, muttei ollut tyytyväinen rinkkaansa. Hänen kehittämänsä vallankumouksellinen (kevyt mutta vahva) alumiinikehikkoinen rinkka tekee vaeltamisesta hieman mukavampaa. mouksellinen (kevyt mutta vahva) alumiinikehikkoinen rinkka tekee vaeltamisesta Gyro-periaate ”Säästä selkääsi, kanna lanteillasi ja jaloillasi.” Uusi kiinnitetty kantojärjestelmä ja lantiovyö takaavat täyden liikkuvuuden, samalla kun taakka jakautuu tasapainoisesti kantajansa mukaan. Merkittävä hetki vastuullisuuden saralla: Kajkan uuden puukehikon hiilijalanjälki osoittautuu 90 prosenttia pienemmäksi alumiiniseen edeltäjäänsä verrattuna. Innovatiivisilla ominaisuuksilla ja kestävillä materiaaleilla varustettu Kajka osoittautuu luotettavaksi kumppaniksi kaikenlaisten retkeilijöiden keskuudessa. Tämä pienentää Kajkan kokonaishiilijalanjälkeä 10 prosentilla. 960 LÄTT-rinkka Åke Nordin perustaa Fjällrävenin kotinsa kellarissa Örnsköldsvikissä. Niinpä hän päätti rakentaa itselleen paremman puukehikkoisen rinkan. Örnsköldsvikissä. Lue lisää Kajkan ominaisuuksista sivustolta fjallraven.fi Täysin uudistunut Kajka on suunnittelultaan yhtä kestävä, toiminnallinen ja tilava kuin vuoden 2013 edeltäjänsäkin. 2008 Kajka-rinkka Sekä retkeilyyn että matkustamiseen sopiva monipuolinen kantojärjestelmä ja Fjällrävenin Kånken-reppuun perustuva yksinkertainen estetiikka. Kuitenkin kevyemmän rakenteensa ja parannettujen ominaisuuksiensa, kuten uusien ergonomisten olkaviilekkeiden ja paremmin säädettävissä olevan lantiovyön, ansiosta se on entistäkin mukavampi. Kuitenkin kevyemmän rakenteensa ja parannettujen ominaisuuksiensa, kuten uusien ergonomisten olkaviilekkeiden ja paremmin säädettävissä olevan lantiovyön, ansiosta se on entistäkin sivustolta RETKEILYVARUSTEITA 60 VUODEN KOKEMUKSELLA Uusi Kajka-rinkka on täällä. telmä ja lantiovyö takaavat täyden tasapainoisesti kanInternal Gyro Frame Kaikkien Gyro-kehikon etujen lisäksi IGF-kantojärjestelmä mahdollistaa myös pituuden, leveyden ja syvyyden säätämisen optimaalisen istuvuuden saavuttamiseksi kantajan vartalotyypistä ja selän pituudesta riippumatta. 2013 Puukehikon paluu Useiden päivitysten ja parannusten ohella Kajkan alumiininen runko korvataan modernilla puukehikolla. 2024 Uusi Kajka esitellään Täysin uudistunut Kajka on suunnittelultaan yhtä kestävä, toiminnallinen ja tilava kuin vuoden 2013 edeltäjänsäkin
Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 53 euroa. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. Päätoimittaja Petri Laine petri.laine@retkilehti.fi Julkaisija Outdoor Media Oy Pihlajatie 28 00270 Helsinki toimitus@retkilehti.fi Y-tunnus 1441340-4 Ilmoitusmyynti Henna Anttila p. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. 040 722 0059 arkisin kello 12–16 Tilaukset, laskutusasiat, osoitteet. Vuonna 2024 ilmestyy 9 numeroa, joista yksi julkaistaan tuplanumerona. Tiedot & taidot 14 Uusia telttoja & rinkkoja 14 Lintujen bongailu tuo sisältöä retkille 20 Mitä teet, kun ukkonen yllättää. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.fi ISSN 1456-8837 Vakituiset avustajat Joel Ahola Maija Arosuo Benjamin Hokkanen Olli Järvenkylä Saana Kamula Tuija Kauppinen Aksana Kurola Mikko Lamminpää Päivi Mattila Ossi Määttä Joppe Ranta Poppis Suomela Markus Thomenius Susanna Ylinen Avustajat tässä numerossa Sanna Häkkänen Tommi Sirviö Kartat Retkeilymedia Ahola: Joel Ahola Pohjakartta-aineisto: Maanmittauslaitos Taitto Mäyrä Media, Benjamin Hokkanen aineistot@retkilehti.fi Paino Printall, Tallinna Kannen kuva Benjamin Hokkanen Tilaajapalvelu tilaajapalvelu@outdoormedia.fi puh. 050-541 9943 henna.anttila@kruunumedia.fi Toimitusjohtaja Veikka Gustafsson p. 24 Eetun völjyssä vanhaan malliin 28 Retket 40 Kylmästi uimalla Poroenon yli 40 Susitaival vie vaeltajan itärajalle 48 Porojen poluilla Lyngenissä 54 Hiljainen Vaskijärven kierros 62 Resiinaretkellä ei reppua kanneta! 68 Varusteet 74 Testissä vaellussauvat 74 SISÄLLYS Painotuote 4041 0820 YM PÄ RISTÖMERK KI MIL JÖMÄRK T www.facebook.com/retkilehti @retkilehti Retki-lehti Outdoor Media Oy 25 vuotta. Määräaikaistilaus 10 numeroa 84 euroa. Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty
Kun ensimmäisen Retki-lehden testissä oli vielä aika tiukka jako tunnelitelttoihin ja kupolitelttoihin, on tarjonta nyt paljon moninaisempaa. Dyneema ja hiilikuitu ovat keveitä ja kalliita materiaaleja, mutta suosittuja kevytretkeilyssä. Move Barefoot.. Myös materiaaleissa on tapahtunut kehitystä. Vapor Glove 6 — Move freely with barefoot Find the Love. 6 RETKI toukokuu 2024 PÄÄKIRJOITUS Petri Laine Kiitos kanssavaeltajille Retki-lehden ensimmäinen numero ilmestyi toukokuussa 1999, 25 vuotta sitten siis. Niin ja sitten tietysti tulee se telttatesti. Riippumatto on majoite sekin, ja sen suosio on ollut vahva jo vuosia. Koskaan aikaisemmin ei ole ollut näin paljon valinnanvaraa. Siksi kiitos teille kaikille, jotka olette olleet mukana vaeltamassa Retki-lehden kanssa. Pari vuotta sitten koronakesän retkeilyhuumassa telttoja myytiin niin paljon, että tietyt mallit ja värit loppuivat kaupoista. Tässä lehdessä kirjoitetaan kahdesta uudesta telttamallista ja kesäkuun lehdessä parista muusta. Törmäsin äskettäin sup-laudan päälle suunniteltuun telttaan, jonka kaaret ovat ilmalla täytettävät! Ilmatäytteisyys voi hyvinkin olla vielä nouseva trendi. Majoitteista kirjoittaminen on siis ollut tärkeä osa Retki-lehteä, ja on jatkossakin. Lehden keskeisimpiä juttuja oli telttatesti, jossa oli mukana peräti 20 majoitetta. Kevytretkeilyn myötä on kehitetty pyramiditeltta, harjateltta on tehnyt uuden tulemisen ja tunneliteltat saaneet ominaisuuksia kupoliteltoista ja päinvastoin. Ihmiset elävät, tekevät ja kertovat tarinoita, joista laadukas lehti syntyy. Majoitetta etsivällä retkeilijällä on tällä hetkellä todella hyvä tilanne. Ehkä sen innostamina telttojen valmistajat ovat kehittäneet uusia malleja oikein urakalla. Siitä lähtien telttojen testaaminen on ollut olennainen osa Retki-lehden sisältöä. Tärkeintä kuitenkin ovat ihmiset, jotka teltoissa öitään viettävät. Run Barefoot. Laskeskelin, että vuosien varrella lehden pätevien toimittajien käsien kautta on kulkenut jopa 400 telttaa! Teltta on yksi retkeilijän kalleimmista varusteista ja ainakin talvisin se on myös turvavaruste, joten ahkeralle testaamiselle on hyvät perusteet; lehdestä lukija saa asiantuntevaa ja puolueetonta tietoa ennen teltan ostamista. Kamiinalla lämmitettävät kota-majoitteet ovat nykyisin keveitä, helppoja pystyttää ja tarjoavat mukavan leirikokemuksen. Toisaalta tarjolla on myös vanhan ajan puuvillaisia leiritelttoja
Run Barefoot. Vapor Glove 6 — Move freely with barefoot Find the Love. Move Barefoot.
M A A L I S K U U 2001 Retki-lehden lukijakilpailun palkintona on matka Amazonasin viidakkoon. SY YS K U U 2014 Etelä-Konneveden kansallispuisto perustetaan. LO K A K U U 2013 Retki-lehden telttatestin voittaa Exped Mira 1. K E SÄ K U U 2002 Eevertin ensimmäinen isä-poika–leiri. H E I N Ä K U U 2017 Eevertin ensimmäinen vaellus Pyhä-Luostolla. Aiheena on resiinareitti Satakunnassa. KARTALLA 8 RETKI toukokuu 2024 Kartalla TO U KO K U U 1999 Ensimmäinen Retkilehden numero ilmestyy. K E SÄ K U U 2018 Veikka Gustafsson valloittaa kaikki Baltian korkeimmat huiput viikossa.. TO U KO K U U 2017 Hossan kansallispuisto perustetaan. LO K A K U U 2002 Joel Aholan ensimmäinen juttu Retkessä ilmestyy. K E SÄ K U U 1999 Eevertti Olli syntyy Rovaniemellä. Samasta reitistä on juttu myös tässä numerossa. SY YS K U U 2016 Radio-ohjelmassa Alivaltiosihteeri kiivetään Everestille ilman pipoa
KARTALLA 9 RETKI toukokuu 2024 TA M M I K U U 2003 Repoveden kansallispuisto perustetaan. K E SÄ 2020 Koronakesänä kansallispuistoihin tehdään liki neljä miljoonaa käyntiä. M A A L I S K U U 2004 Ranskalainen Dominick Arduin katoaa yrittäessään matkata ensimmäisenä naisena yksin Pohjoisnavalle. H E I N Ä K U U 2009 Veikka Gustafssonin urakka kiivetä kaikille kasitonnisille päättyy Gasherbrum I -vuoren huiputtamiseen. TA M M I K U U 2023 Mikko Vermaksesta tulee ensimmäinen suomalainen, joka on käynyt molemmilla navoilla ja Everestin huipulla. TO U KO K U U 2010 Carina Räihä kiipeää Everestin huipulle ensimmäisenä suomalaisnaisena. J O U LU K U U 2008 Poppis Suomela ja Pasi Ikonen hiihtävät Etelänavalle. kansallispuisto perustetaan Sallaan. 2008 Suunto Vector täyttää 10 vuotta. TA M M I K U U 2022 41. 25 vuotta. H U H T I K U U 2006 Suomalainen retkikunta hiihtää maantieteelliselle Pohjoisnavalle. M A A L I S K U U 2011 Retki-lehti kirjoittaa ensimmäisen kerran fatbikepyöristä
Hänen retkeilyuransa alkoi kolmevuotiaana isä-poika-leireillä, joilla opittiin ensimmäiset erätaidot. Kesäkuussä 2023 Urho Kekkosen kansallispuistossa hän tapasi retkeilytoimittaja Olli Järvenkylän. Retkeilytaitoja hän opetteli katsomalla YouTube-videoita ja lukemalla muun muassa Jouni Laaksosen kirjoja. Heinäkuussa 2021 Eevertti vietti 10 päivää vaeltamassa Sarekissa. Vuonna 2019 Eevertti teki ensimmäisen vaelluksensa yksin ja reittien ulkopuolella Muotkatuntureilla. Luontokuvaus kiinnosti Eeverttiä jo poikana, mutta 18-vuotiaana vaellusinnostus vei voiton kuvaamisesta. Martina Gees/@colorfishes Ståle Johan Aklestad/treogtind.no Ann Helen Grebstad/@ann_helen87 S amana vuonna, kun Retki-lehden toiminta alkoi, syntyi Rovaniemellä Eevertti Olli. Hillebergin teltoissa ja sääsuojissa yhdistyy parhaalla mahdollisella tavalla tukevuus, keveys, käytettävyys ja mukavuus. Hilleberg: Teltat jokaiselle retkelle kaikkina vuodenaikoina. UKK 2023 isä-poika-leiri 2012 Käsivarsi 2021 Sarek 2021 muotka 2019 25 vuotta. T E KST I Petri Laine K U VAT Eevertti Olli Eevertti Olli, 25 vuotta Ensimmäinen vaelluskohde oli Pyhä-Luosto aivan liian painavalla lainarin kalla. KARTALLA 10 RETKI toukokuu 2024 UKK 2020 Hilleberg on tehnyt laadukkaita telttoja ja sääsuojia jo 50 vuotta. Ne on kehitetty Ruotsissa, valmistettu Virossa ja ovat käytössä ympäri maailman. Vuonna 2020 alkoi siirtyminen kevytretkeilyyn ja Akto sekä Jääkäri vaihtuivat kevyempiin varusteisiin. Hilleberg.com + 46 63 57 15 50 Tilaa ilmainen kuvasTo Facebook.com/HillebergTheTentmaker Hilleberg: Teltat jokaiselle retkelle kaikkina vuodenaikoina
Hilleberg.com + 46 63 57 15 50 Tilaa ilmainen kuvasTo Facebook.com/HillebergTheTentmaker Hilleberg: Teltat jokaiselle retkelle kaikkina vuodenaikoina. Hilleberg: Teltat jokaiselle retkelle kaikkina vuodenaikoina. Ne on kehitetty Ruotsissa, valmistettu Virossa ja ovat käytössä ympäri maailman. Martina Gees/@colorfishes Ståle Johan Aklestad/treogtind.no Ann Helen Grebstad/@ann_helen87. Hilleberg on tehnyt laadukkaita telttoja ja sääsuojia jo 50 vuotta. Hillebergin teltoissa ja sääsuojissa yhdistyy parhaalla mahdollisella tavalla tukevuus, keveys, käytettävyys ja mukavuus
Käytä peittäviä vaatteita ja suojaa erityisesti nilkat. Hyria tarjoa ammatillista koulutusta ja siellä voi opiskella muun muassa eräja luonto-oppaaksi. A U T I O T U V A T T A P A H T U M A T Tupien varaaminen uudistuu M E TSÄ H A L L I T U KS E N Luontopalvelujen ylläpitämiin varausja vuokratupiin voi tehdä varauksia vuodelle 2025 poikkeuksellisesti vasta marraskuun 2024 alussa. Odotettavissa on siis hyvä punkkikesä. Ainakin punkeille. Perinteinen kisa on saanut Erävaelluskillan rinnalle toisen järjestäjän eli Hyrian. Erävaelluksen SM-kilpailut 19.-22.9. KARTALLA 12 RETKI toukokuu 2024 R E T K I L U K U R E T K I L U K U Metsähallitus ylläpitää noin 2 000 huussia luontokohteissa ympäri Suomea. Ulkoilun jälkeen suorita punkkitarkistus itsellesi, lapselle ja lemmikille. SM-kisoihin kaivataan vapaaehtoisia avustajia. Ensi vuoden tupavaraukset tehdään uudistuneessa Eräluvat.fi-palvelussa. R U N SAS LU M I N E N talvi teki hyvää puutiaiskannalle ja ensimmäiset punkit ovat jo lähteneet liikkeelle. Muista suojautua luonnossa liikkuessasi. Tupien avaimet saa paikan päällä olevista avainkaapeista ja erillisistä avainten noutopaikoista luovutaan. M IT J A P II P P O N E N Erävaellusta etelässä E R ÄVA E L LU KS E N SM-kilpailut järjestetään tänä syksynä Hyvinkäällä. Lisäsuojaa saa vaatteista, jotka on käsitelty punkkeja hämäävillä aineilla ja punkkikarkotteilla.. Suosituissa kohteissa perinteiset kuivakäymälät vaihdetaan imukäymälöiksi, joita tarvitsee tyhjentää vain pari kertaa vuodessa. Jatkossa myös varausja vuokratupien esittelyt löytyvät samasta paikasta. Lisää tietoa löytyy osoitteesta eravaelluskilta.fi. Punkit tulee, oletko valmis
RETKI toukokuu 2024 13 tiedot & taidot 14 4 2024 VASTA TAIVAALLE ILMESTYNYT TUMMA, ALASIMEN MUOTOINEN PILVI HAVAHDUTTAA RETKEILIJÄN UKKOSEN UHKAAN. 24 NRO ESITTEL YSSÄ KEVÄÄN UUTUUK SIA ”. Kun retkellä ukkostaa s
Viileästi & väsymättä H A I X Connexis Force Air on tervetullut lisäys melko niukkaan kalvottomien retkikenkien joukkoon. H I L L I T T YJ E N mustien lisäksi tarjolla on varsin sähäköitäkin värejä niin naisten kuin miestenkin koossa. Moab Speed 2 -sarja jatkaa Merrellin uusimmista kengistä tuttua fasthiking-henkistä designia. Haix on panostanut erityisesti jalkojen hyvinvointiin. Räyhän näköinen kenkä kuuluu merkin sotilasmalleihin. 14 RETKI toukokuu 2024 KEVÄÄN UUTUUKSIA Merrelliä varrella ja ilman Y H DYSVA LTA L A I S B R Ä N D I Merrellin kevään kärkituote on Moab Speed 2 -sarja. Nahasta valmistetut kengät ovat tukevat mutta ilmavat. Lenkkarimainen paksu pohja tekee kengästä vaivattoman kävellä niin kansallispuistojen reiteillä kuin koiranulkoituslenkeilläkin. Kevyitä retkeilykenkiä löytyy puolipitkällä varrella tai kokonaan ilman, kalvollisena ja kalvottomana, miesten ja naisten koossa. Mallien hinnat vaihtelevat reilusta sadasta eurosta vajaaseen kahteensataan. Kengissä on jalkapohjien fascioita eli lihaskalvoja stimuloiva nauha ja pohjalliset ovat huolella muotoillut. T E KST I Toimitus K U VAT Benjamin Hokkanen Vanhoja tuulia & uusia tuttuja Sesongin uutuuksiin kuuluu useampia uudistuneita tuttuja. Mukavuutta ei kuitenkaan ole unohdettu, sillä kenkä on varustettu joustavalla kantapäällä ja pikanauhoituksella. Kevennä ateriota S E A to Summit Frontier UL Collapsible Dinnerware Set on uusi versio kokoon menevistä lautasista ja mukeista. Tällaiset kevyet retkeilykengät sopivat jalkineeksi suurimmalle osalle maamme polkuja. Xventure GTX Coyote -mallin hinta on 245 euroa. Xventure GTX Coyote kestävä, nahasta valmistettu varsikenkä. Setin saa omakseen noin 64 eurolla.. Iso lautanen, pienempi lautanen ja muki pakkautuvat toistensa sisään alle kahden senttimetrin kiekoksi, joka painaa vain 197 grammaa. Hintaa parilla on noin 260 euroa
Pohjoismaissa, erityisesti Suomessa, mallille on kuitenkin edelleen vankka kysyntä. Takin hinta on 180 euroa. Molemmat laukut on mahdollista kiinnittää rinkan ulkopuolelle molle-nauhaston avulla. 15 RETKI toukokuu 2024 KEVÄÄN UUTUUKSIA Pukeudu risiinipapuun M A R M OT Superalloy Bio -sadetakin nailonkangas on valmistettu 60-prosenttisesti risiinipavuista ja muovin määrää on saatu näin vähennettyä. Haltin uusi Juonto DrymaxX Nano -takki maksaa 279 euroa. Kukkaroon saa evästä ja kuksan roikkumaan. Vuori tuo takkiin lämpöä ja toisaalta ehkäisee takkia liimautumasta iholle. Pienempi Kukkaro-malli on 1,5 litrainen vyölaukku, jonka sisältä löytyy pari pientä lokeroa. Ruskovilla myy myös merinotuotteiden korjaamiseen sopivia paikkoja, jotka voi ommella esimerkiksi kuluneiden villapöksyjen polviin. Vuorillinen kuori V U O R I L L I N E N kuoritakki alkaa olla katoava luonnonvara. Isompaan mahtuu näiden lisäksi vähän vaatetta ja vaikka juomapullo tai pieni kattila. Laukut sopivat esimerkiksi vaelluksille mukaan otettaviksi lyhyempiä retkiä varten. Se pakkautuu omaan taskuunsa. Takki on täysin vedenpitävä ja erittäin kevyt. Maanpuolustus vyölaukku SAVOTA N uutuudet Kukkaro Hip Pack ja isompi Askare Hip Pack ovat astetta jämäkämmät vyöja lantiolaukut. R U S K O V IL L A. Isompikokoinen Askare vetää sisäänsä seitsemän litraa ja tarjoaa useita ulkopuolisia kiinnityspisteitä ja lokeroita sisäpuolella. Kesävillaa R U S KOV I L L A N merinovillainen t-paita on luomua ja saatavilla aluksi punaisena, myöhemmin myös mustana. Kukkaron hinta on 67 euroa ja Askareen 99 euroa
Pohjoismaiselle vaeltajalle lukemat tuovat huomattavasti enemmän mielenrauhaa. FJÄ L L R ÄV E N I N telttauutuudessa ulkoteltta pystytetään vasta sisäteltan ja kaarien jälkeen. Vaikka teltta onkin vankkarakenteinen, se ei vastaa tunnelitelttaa vakaudeltaan. Teltta tuulettuu yläräppänän kautta ja helmojen alta. Itse teltta on suhteellisen tilava kahden hengen asumus, jossa istumakorkeutta on saatu ylimääräisellä teltan harjalle tulevalla kaarella. F jällrävenin teltat tunnetaan laadusta. Ruotsalaisbrändille se on kuitenkin uutta, sillä Fjällräven ei aiemmin ole valmistanut vastaavanlaista telttaa. Kenelle teltta on tehty. Teltta on ainoa Fjällrävenin valikoimassa, josta puuttuvat muovitupit, joihin kaarenpäät tulevat. Sen vesipilariarvot ovat huomattavasti korkeammat kuin edellä mainittujen telttojen 1 200 mm. U L KOT E LT TA kiinnitetään muovisoljilla. KEVÄÄN UUTUUKSIA. PA K K AU S P U S S I eroaa muista Fjällrävenin teltoista. Kaaret eivät tule ulos kiinni, vaan kulkevat joko pussin sisällä tai erillään. Se sopii siis perustunnelitelttaa paremmin myös kesäiseen keliin. T E LTA N vesipilariarvot ovat pohjoismaalaisen korviin huomattavasti uskottavampia kuin pohjoisamerikkalaisten verrokkien. Vastaavan hieman kevyemmän, joskin huonommilla vesipilariarvoilla varustetun teltan saa noin 500 eurolla. Ne ovat menestyneet myös vuosien varrella Retken testeissä varsin hyvin. Brändin uusin teltta on tänä päivänä varsin tyypillisen mallinen puoliksi itsestäänseisova teltta, jossa ulkoteltta pystytetään viimeiseksi, jo kasatun sisäteltan päälle. 16 RETKI toukokuu 2024 KEVÄÄN UUTUUKSIA Uudelleen keksitty pyörä Fjällrävenin Abisko Friluft 2 -uutuusteltassa ei äkkiseltään vaikuta olevan mitään mullistavaa, kunnes muistaa sen olevan Fjällrävenin teltta. Sanoisin, että mikäli tarvitsee itselleen ainoaksi teltaksi pitkäikäisen laatukupoliteltan, tässä voisi olla potentiaalinen ehdokas. Abisko Friluft 2 on kahden hengen teltta, jonka muotoilussa on paljon samaa kuin esimerkiksi MSR:n tai Big Agnesin vastaavissa teltoissa. Uutuuden lattian vesipilariarvo on nimittäin 10 000 mm ja ulkoteltan 3 000 mm. Fjällrävenin teltta eroaa kuitenkin yhdessä asiassa merkittävästi. Teltan hinta on 959 euroa ja painoa sillä on 1,9 kiloa. Konsepti on tuttu esimerkiksi yhdysvaltalaisbrändien teltoista
MSR Hubba Hubba Bikepacking 2 -version hinta on 500 euroa. Pyörän ohjaustankoon kiinnittämiseen tarkoitetut palat saa irti, joten teltta kulkee tarvittaessa myös hyvin rinkassa. 17 RETKI toukokuu 2024 KEVÄÄN UUTUUKSIA Tässä menee teltta Pyöräretkeilyn kasvanut suosio on lisännyt lajiin sopivien varusteiden tarjontaa. Tätä voi osin selittää se, että teltan kaaret ovat tavallista lyhyemmät. M S R muokkasi Hubba Hubba -telttaansa niin, että se kulkee nyt kätevästi pyöräretkellä mukana. Siinä missä Hubba Hubba -teltan kaaret pakattuina ovat vajaat 46 senttiä pitkä, Hubba Hubba Bikepacking 2 -version kaaret ovat vain 31 senttiä. Pakkaus vaikuttaa hieman normaalimallin pakkausta pienemmältä. Kun pystyttämisen tekee huolella, eikä kaaria nakkele turhaan pitkin tannerta, ne kestävät kyllä käyttöä normaalisti. Ero on huomattava. M ajoitteen mukaan saaminen on ollut omilla pyöräretkilläni suurin haaste. Lyhyet kaaret tarkoittavat toisaalta enemmän liitoskohtia, jotka ovat usein ensimmäinen teltassa hajoava osa. KEVÄÄN UUTUUKSIA. Uutuudesta on saatavilla kahden ja yhden hengen versiot. S I SÄT I LO I LTA A N teltasta irtoaa kaikki sama kuin normaalistakin teltasta. Bikepacking-laukkujen hyvin rajallinen vetoisuus on tullut vastaan viimeistään siinä vaiheessa, kun teltan kaaret olisi pakattava mukaan. Se ei varsinaisesti ole uutuus, sillä pystytettynä teltta näyttää lähes identtiseltä brändin kahden hengen Hubba Hubba -mallin telttaan. Isomman runkokoon pyörissä ne saattaa saada viritetty pyörän yläputkeen kiinni, mutta sana viritys kielii yleensä tietoisesta riskistä. Suurimmat erot ovatkin teltan pakkauksessa, joka on suunniteltu kiinnitettäväksi suoraan pyörän ohjaustankoon. Pyöräretkiä edes harkitsevan kannattaa jatkossa valita tämä versio tästä varsin suositusta teltasta. P YST Y T E T T Y N Ä eroa normaaliin MSR Hubba Hubba -telttaan on vaikea nähdä. MSR tuo tälle keväälle mallistoonsa uuden pyöräretkeilyyn suunnitellun telttansa. K A A R E T on täytynyt lyhentää pienempiin pätkiin, jotta ne mahtuvat kätevästi kippurasarvisen pyörän ohjaustankoon. MSR teki suosikkiteltastaan bikepacking-ystävällisen version
Näkyvin ero ovat uudet sivutaskut ja uudistunut etupaneeli. Lisäksi kantojärjestelmä on vastaisuudessa helpompi tarvittaessa purkaa ja korjata. "Halusimme käyttää materiaalia mahdollisimman tehokkaasti, mikä ohjasi osaa suunnitteluvalinnoista. Testireissulla uudet taskut tuntuivat vetävän yhteensä keskivertorepun verran tavaraa sisäänsä. Fjällrävenille asti ei ole tullut tietoon vielä yhtään rikkoutunutta runkoa. U U S I T T U Kajka on suhteellisen tutun näköinen. Uuteen Kajkaan tuotiin myös lisää säätömahdollisuusksia muun muassa lantiovyöhön. klo 10–18 Lauantaina 8.6. E T U PA N E E L I aukeaa U-vetoketjulla, mikä tarkoittaa, ettei koko rinkkaa tarvitse räjäyttää aina auki. KEVÄÄN UUTUUKSIA. T E KST I JA K U VAT Benjamin Hokkanen Kajka uusiksi Fjällrävenin Kajka-mallisto uudistui tänä keväänä. Aiemmin rinkan ulkotaskut olivat hyvin rinkanmyötäiset, lähes näkymättömät. MaanpuolustusAreena Sekä paljon muuta! www.erämessut.fi Erämessuilta KohtI uusia seikkailuja. Muutokset uutuuteen on tehty niin käyttäjien palautteen pohjalta, kuin jälleenmyyjien ja maahantuojien toiveista. U U D E N Kajkan tunnistaa edelleen Kajkaksi. Uusituissa rinkoissa painoa karsitaan, mutta ominaisuuksia lisätään. U U D I ST E T U T taskut on helppo avata kummaltakin reunalta vetoketjun avulla. "Minusta oli hyvä, että pääsimme eroon etutaskun äänekkäästä tarrasulusta", Hübinette kirjoittaa. Uusi malli vie edeltäjäänsä vähemmän materiaalia, mikä tuo keveyttä. Rinkasta löytyy koivuiset kantojärjestelmän tuet. Metsästys – Kalastus – retkeily – luonto Lisätietoja löydät verkkosivuiltamme. Uutta Kajkaa viimeisen parin vuoden aikana kehittämässä ollut Fjäll rävenin varustesuunnittelija Johan Hübinette kertoi Retki-lehdelle sähköpostitse rinkan tärkeimmistä uudistuksista. Näimme tässä mahdollisuuden säästää materiaalia ja painoa, päivittämällä sivutaskut", Hübinette kertoo. Uudelleenkehitystyössä haluttiin parannella olemassa olevia ominaisuuksia. Myös materiaali on entuudestaan tuttua Vinylon F -kangasta. "Halusimme pitäytyä Kajkan perusajatuksessa, eli rinkan tulisi olla mukava ja hyvin kestävä", Hübinette kirjoittaa. 18 RETKI toukokuu 2024 KEVÄÄN UUTUUKSIA Perjantaina 7.6. K A J K A N ikoninen koivuinen runko löytyy myös uusitusta mallista. Painopiste siirtyi uutuuksissa aavistuksen lähemmäs selkää. Toinen näkyvä uudistus on etupaneelin muuttuminen vetoketjulla avattavaksi. klo 10–18 Sunnuntaina 9.6. klo 10–17 Osta liput ennakkoon verkosta: lippu.fi messuilla luvassa: • Koe tähtitaivas – Ursan telttaplanetaario esitykset • Scandinavian Outdoorin ja Vauden telttanäyttelyt • Packraft-info: Tutustu reppulauttoihin! • Testaa Joutsenen tuotteita pakkaskontissa! Peltsin ja Jopen NuotiopiiriLLÄ muun muassa: • Poppis Suomelan Etelämantereen reissu • Autiotuvat maksullisiksi -keskustelu • Pata Dagerman juttelemassa ympäristöstä Lisäksi messuilla: • UUTTA! Eräkirjamessut • ENNENNÄKEMÄTÖN SHOW! Erämessut goes Range – Benelli Show, mukana italialainen showampuja Davide De Carolis • Perjantaina 7.6. Etutaskusta hävisivät samalla myös metallituet. Tällaisten taskujen valmistamiseen kului varsin paljon materiaalia
klo 10–18 Lauantaina 8.6. klo 10–18 Sunnuntaina 9.6. Perjantaina 7.6. klo 10–17 Osta liput ennakkoon verkosta: lippu.fi messuilla luvassa: • Koe tähtitaivas – Ursan telttaplanetaario esitykset • Scandinavian Outdoorin ja Vauden telttanäyttelyt • Packraft-info: Tutustu reppulauttoihin! • Testaa Joutsenen tuotteita pakkaskontissa! Peltsin ja Jopen NuotiopiiriLLÄ muun muassa: • Poppis Suomelan Etelämantereen reissu • Autiotuvat maksullisiksi -keskustelu • Pata Dagerman juttelemassa ympäristöstä Lisäksi messuilla: • UUTTA! Eräkirjamessut • ENNENNÄKEMÄTÖN SHOW! Erämessut goes Range – Benelli Show, mukana italialainen showampuja Davide De Carolis • Perjantaina 7.6. Metsästys – Kalastus – retkeily – luonto Lisätietoja löydät verkkosivuiltamme.. MaanpuolustusAreena Sekä paljon muuta! www.erämessut.fi Erämessuilta KohtI uusia seikkailuja
Miten lintuja voi harrastaa. Aloita lähiympäristösi yleisimmistä lajeista, eli niistä, jotka tulevat sinua vastaan päivittäin. Muuttoaikaan monet katselevat ja laskevat yli muuttavia lintuparvia usein tunteja samalta paikalta. Haastavimpia tunnistettavia ovat nuoret lokit, ja kerttuset, silloin kun havainto perustuu ulkoasuun. Usein pihapiireissä havaittuja lintuja ovat naakka, talitiainen, sinitiainen, mustarastas, harakka, varis, sepelkyyhky, räkättirastas, kirjosieppo ja västäräkki, asuinpaikastasi riippuen. Kun vieraan laulajan etsii kiikareilla riittävän monta kertaa, äänen oppii pikkuhiljaa tunnistamaan. Esimerkiksi käki ja kaulushaikara ovat lintuja, joita näkee harvoin, mutta kuulee usein. Onko lintuja helpompi kuulla vai nähdä. Keväisin pelloille kerääntyvät palaavat muuttolinnut, kuten kiurut, töyhtöhyypät ja hanhet. Helpointa on aloittaa talvella, jolloin lajeja on vähemmän. Varsinkin petolintujen rengastaminen vaatii kovaa retkikuntoa ja kokemusta. Näin tarkempaan määrittämiseen ei tarvitse käydä koko lintukirjaa läpi. Ensimmäinen askel on havainnoida. Jotkut harrastajat osallistuvat lintulaskentoihin ja kartoituksiin tai rengastavat lintuja. Pihapiirin lintujen lisäksi helppo ryhmä aloittaa on vesilintukoiraat. Talvisin lintuja pääsee parhaiten seuraamaan ruokintapaikoilla, vesilintuja sulapaikoilla. Miten lintuja kannattaa opetella tunnistamaan. Onko sorsa vesilintu vai kahlaaja. Kärsivällisyys palkitaan. Kerromme, miten lintujen harrastamisessa pääsee alkuun. Retkellä tai sen jälkeen voit tuntomerkkien tai valokuvan perusteella tarkistaa, mitä ehkä näit. Bongaaminen on sitä, että mennään katsomaan muiden löytämiä harvinaisia lintuja. Hyviä paikkoja havainnoida ovat. Lintuja voi harrastaa monella lailla, ja jokainen voi tehdä lajin itsensä näköiseksi. Samalla havainnointikyky kehittyy. Mistä linnuista on helppo aloittaa. Haukat ja kahlaajat monet kokevat alussa vaikeiksi. Kotiympäristöönsä voi linnuille tehdä pönttöjä ja talviruokintoja, joilla lintuja on helppo seurata. Tietoa linnuista kannattaa etsiä ennen ja jälkeen retken. Ne ovat värikkäitä ja pysyvät avoimilla paikoilla aloillaan. Seuraavaksi voit yrittää selvittää, mitä lintuja näet ja kuulet. Vihreän-ruskean-harmaiden pienten lintujen tunnistaminen ulkonäöltä on vaikeaa, mutta äänistä ne voi erottaa toisistaan helposti. Onko pikkulinnun nokka hyönteissyöjän vai siemensyöjän. Se ei ole pelkkää bongaamista, mitä harrastajista tekee vain pieni osa. Katsele ympärillesi, kiinnitä huomiota lintuihin, ja ne alkavat kiinnostaa. Hyvät lintupaikat vaihtelevat vuodenajan mukaan. Inka Plitille vihervarpunen ääntelee kuin ruosteinen keinu, hippiäinen on sirkuslintu, joka laulaa posetiivin yksitoikkoista sävelmää, pensaskerttu tuo mieleen tähtisädetikun ja hernekerttu ravistaa kuivaa hernettä tulitikkurasiassa. Millaisia ovat lokit. Tunnistamalla ne osaat jo kymmenisen lajia. Tunnistamalla Suomen kaksi yleisintä lajia peipon ja pajulinnun osaat jo määrittää puolet Suomessa vastaantulevista linnuista! Aluksi kannattaa opetella tunnistamaan, mihin ryhmään lintu kuuluu. Retkellä voi havainnoida lintuja ja kirjata havaintonsa ylös. Osa harrastajista keskittyy lintujen valokuvaamiseen tai piirtämiseen. Toisaalta moni aloittelija tuntee lintuja enemmän kuin uskookaan. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen mukaan noin joka neljäs suomalainen aikuinen harrastaakin lintuja jollain tavalla. Minne ja milloin lintuja kannattaa lähteä seuraamaan. 20 RETKI toukokuu 2024 KANTAPÄÄN KAUTTA T E KST I JA K U VAT Maija Arosuo Inka Plit NÄIN ALOITAT LINTUHARRASTUKSEN Lintujen tarkkailu sopii hyvin muun retkeilyn lomaan. Selvitä ennakkoon, mitä yleisiä lajeja alueella saattaisi tulla vastaan mihinkin vuodenaikaan. Monen harrastajan vuoteen mahtuu useita tapoja. Äänten opettelemiseksi kannattaa kehittää hauskoja muistisääntöjä. Osa linnuista on helpompi tunnistaa ulkoasun osa äänen perusteella. Joka kevät voi yrittää opetella jokusen lajin lisää
Kuva on Helsingin Pornaistenniemeltä, läheltä Lammassaarta, joka on lintuharrastajien suosiossa.. ”Retkeilyssä on parasta se, ettei tiedä mitä tänään tulee vastaan – vaikka kevään ensimmäinen västäräkki, vanha kaveri”. Yritys ja erehdys on hyvä tapa kerryttää retkitaitoja, mutta myös toisen kantapään kautta voi oppia – ja laastaria kuluu vähemmän! K E VÄ I S I N hyviä lintupaikkoja ovat avautuvat vesistöt ja pellot, joilta lumi alkaa sulamaan. 21 RETKI toukokuu 2024 KANTAPÄÄN KAUTTA ASIANTUNTIJA: INKA PLIT – Espoolainen biologi, Inka Plit, on ollut luonnon tarkkailija aina. Vapaa-ajallaan BirdLife Suomen järjestökoordinaattori viihtyy koiran ja lasten kanssa kävelemässä lähimaastoissa, toisinaan kansallispuistoissa. www.birdlife.fi Tällä palstalla kerromme, miten asiantuntijat toimivat retkillään. Lintuhavaintonsa hän alkoi kirjaamaan ylös aloittaessaan biologian opinnot vuonna 2000
KANTAPÄÄN KAUTTA L I N T U H A R R ASTA JA N perusvälineisiin kuuluu hyvät kiikarit, jotka saa noin sadalla eurolla. Lintukirjoista osan saa myös mobiilisovelluksena, jolloin mukana ovat myös äänet. Harrastajia kannustetaankin kirjaamaan havaintonsa ylös ja toimittamaan ne BirdLifen käyttöön. On hauska seurata, koska pääskyset saapuvat kotikulmille. Klassinen harrastajien opus on Lars Svenssonin Lintuopas, joka kattaa kaikki Euroopan ja Välimeren linnut. Linnun äänen tunnistamiseen tarkoitetut mobiilisovellukset ovat hyviä rajaamaan pois ja ehdottamaan mahdollisia vaihtoehtoja. Seipiö eli tukikeppi auttaa lepuuttamaan käsiä. Oppia ja apua saa toisilta retkeilijöiltä retkillä ja some-kanavilla. Tyypillisimpiä ovat elinaikana ja kuluvana vuonna nähdyt lintulajit, eli ”elikset” ja ”vuodarit”. × Jaa tietoasi. Linnut ovat hyvä indikaattori luonnon tilasta. Laineen Suomen linnut -kirjasta. Toukokuussa linnut täyttävät maiseman kaikkialla. Tiheässä metsässä, jossa linnut lymyävät puiden lehvästöissä, saattaa lintuja olla vaikea havainnoida. Soilta ja Lapin tuntureilta tapaa omat lajistonsa. Juhannuksen jälkeen lintumaailma hiljenee, kun poikaset on tehty, linnut tankkaavat talvea tai syysmuuttoa varten. Aloittelija saattaa löytää yleisimmät linnut helpommin esimerkiksi Lasse J. Nykyisin moni käyttää kiikarin sijaan kameraa. Kerääkö joku jo rinkka selässä nähtyjä lajeja eli rinkkapinnoja, melontapinnoja, kansallispuistopinnoja tai huussipinnoja. Lintuhavainnot ja niiden kirjaaminen voi tuoda iloa ja mielenkiintoa lähiympäristöä kohtaan. Mitä välineitä lintuharrastaja tarvitsee. × Kunnioita muita luonnossa liikkujia. Monet lintuharrastajat keräävät havaintopinnoja. Netissä määritysapua tarjoavat muun muassa BirdLife Suomen 100 lintulajia -sivusto, Luontoportti ja Lintukuva -sivustot. Onko niiden muutto aikaistunut. × Huolehdi elinympäristön hyvinvoinnista. Perinteisesti lintuharrastajan perusvälineiksi on lueteltu lintukirja, kiikari ja muistivihko. Kahlaajista kiinnostunut suuntaa matalille, lietteisille rannoille, petolintujen tarkkailija avoimille paikoille. Esimerkiksi BirdLife Suomen Linnut ja lintuharrastus ja 100 lintulajia Facebook-ryhmissä sekä järjestön WhatsApp-ryhmissä voi pyytää määritysapua valokuvien ja tuntomerkkien perusteella. Kiikareiden avuksi moni hankkii myöhemmin myös jalustalla seisovan kaukoputken. Muuttokautta kestää kesästä aina tammikuulle asti. Linturetkeily sopii parhaiten aamuvirkulle, sillä auringon noustessa lintumaailma on vilkkaimmillaan. Myös omia pinnalistoja voi keksiä. Mitä hyötyä lintujen havainnoinnista on. Havainnoi huomaavaisesti × Huolehdi lintujen hyvinvoinnista: älä häiritse lintuja, kunnioita niiden yksityisyyttä ja auta vahingoittunutta tai sairasta lintua. 22 RETKI toukokuu 2024 KANTAPÄÄN KAUTTA lintutornit, merien ja järvien lahdet, kasvitieteelliset puutarhat ja rehevät ympäristöt. Tällöin lintuhavainnoin voi rauhassa jälkeenpäin tarkistaa kotona ja kysellä apua myös muilta. Lintuhavainnot antavat arvokasta tietoa myös menneestä, sillä kantojen muutokset ja uhanalaisuus kertovat esimerkiksi ilmastonmuutoksesta. H A N N U E S K O N E N P I E N I KO KO I N E N mustakurkku-uikku on värikäs uikkulintu.
Silti jo toukokuussa tai myöhään syksyllä voi ukkostaa rajusti.. 24 RETKI toukokuu 2024 UKKOSELTA SUOJAUTUMINEN T E KST I JA K U VAT Päivi Mattila KUN RETKELLÄ UKKOSTAA Salaman iskun riskiä voi vähentää retkelläkin monin tavoin. Ukkosella ei kannata olla puun alla eikä teltassa, mutta vaellussauvat voi pitää kädessä. 24 RETKI toukokuu 2024 UKKOSELTA SUOJAUTUMINEN VO I M A K K A I M M AT ukkoset esiintyvät Suomessa yleensä keskikesällä, kun on todella helteistä ja kosteaa
Puolustusvoimien harjoitusleireillä on sattunut monta kertaa, että salama on iskenyt telttaan ja usea U K KO S E N jyrinää ei useinkaan kuule kauempaa kuin reilun 10 kilometrin etäisyydeltä, mutta välähdykset voivat näkyä jopa 50 kilometrinkin päästä, jos on pimeää. Puusto ei ole tasaikäistä kasvatusmetsää, vaan joukossa kasvaa isojakin puita. Vieressä kasvaa harvakseltaan tasakokoisia tunturikoivuja. Jos salama iskee suoraan sinuun, niin virta kulkee tässä tapauksessa paljon todennäköisemmin ihoasi ja sauvoja pitkin eikä päädy kehosi sisälle. Mikäli salama iskee ihmiseen, on aina parempi, että sähkövirta kulkee vain ihoa pitkin. Ilmatieteenlaitoksen tutkija Antti Mäkelä kertoo, että viimeistään salamointiin tulee reagoida todella nopeasti. 25 RETKI toukokuu 2024 UKKOSELTA SUOJAUTUMINEN S ääennusteet ovat luotettavampia kuin ennen, mutta ukkospilven tarkkaa reittiä on mahdoton ennustaa etukäteen. Vaikka sataisi rankasti, älä kuitenkaan hae koivuista sateensuojaa. Olet metsässä ja alkaa ukkostaa. Tilanne 2. A D O B E S TO C K. Sähkövirta kulkee runkoa pitkin maahan, ja virta voi edetä maassa vielä pitkiäkin matkoja satunnaisesti eri suuntiin. ”Kun etäistä jyrinää kuulee ensimmäistä kertaa, ihan hetken päästä seuraava salama voi jo iskeä kohdalle.” Vaikka salama osuu harvoin ihmiseen, salaman iskuun kuolee Suomessa yksi henkilö joka toinen vuosi ja usea henkilö saa pienempiä vammoja. Mitä retkellä sitten voi tehdä. Ottakaa toisiinne mahdollisimman paljon etäisyyttä. Puun alle ei koskaan kannata mennä ukkosella, koska matalatkin puut ovat ihmistä korkeampia ja ne houkuttavat salamaa. Suojautumismahdollisuuksia kannattaa alkaa miettiä heti. Nykyäänkin voi siksi käydä niin, että vasta taivaalle ilmestynyt tumma, alasimen muotoinen pilvi havahduttaa retkeilijän ukkosen uhkaan. Kyykkyasento pienentää suoran iskun todennäköisyyttä, ja jalkojen pitäminen kiinni toisissaan pienentää askeljännitteen riskiä. Ukkosella ei teltassa kannata olla, sillä sen sähköä johtavat metallirakenteet houkuttavat salamaa. Jos olet ylhäällä tunturissa, laskeudu alaspäin, mikäli ehdit. Pohdit, pitäisikö sauvat heittää pois kädestä. Olet patikoimassa, kun alkaa jyristä. Siten minimoidaan vahingot: jos salama iskee lähellenne, joku luultavasti jää tajuihinsa ja voi hälyttää apua, jos jotain ikävää tapahtuu. Kun menet kyykkyyn, sauvat on itse asiassa hyväkin laittaa kylkeä vasten. Sataa kaatamalla, joten harkitset pystyttäväsi teltan. Tilanne 4. Retkikavereiden kanssa ei pidä jäädä samaan paikkaan. Ihmisen kannattaa pyrkiä siihen, että erottuvin kohde ei ole hän itse. Matkan pidetessä virta onneksi heikentyy koko ajan. Paras tapa suojautua ukkoselta on hakeutua sisälle taloon tai autoon, mutta tämä neuvo auttaa harvoin retkeilijää. Olet patikoimassa ystävien kanssa Ylä-Lapissa. Metalliset sauvat tuskin kasvattavat salaman iskun riskiä. Kaikki ohjeet perustuvat siihen, että salama valitsee yleensä sellaisen kohteen, joka erottuu maastosta joko korkeutensa tai sähkönjohtavuutensa puolesta. Jos se on vaikka 30-metrinen petäjä, siirry sen läheisyyteen, suunnilleen puun korkeutta vastaavalle etäisyydelle ja kyykisty maahan jalat vierekkäin. Jos olet samankokoisten puiden ympäröimä, niistä jokainen on yhtä houkutteleva kohde salamalle, eikä todennäköisyyttä joutua salaman iskun reitille ole mahdollista pienentää. Katso läheltäsi korkein puu, jonka löydät. Olet puusta sen verran kaukana, että luultavasti ainakaan mitään kuolettavaa ei tapahdu. Sitten välähtää. Korkeimmasta puusta ei toisaalta kannata ottaa enempää etäisyyttä kuin sen korkeus. Antaa ukkosista tohtoriksi väitelleen Mäkelän kertoa. Jos kaikki puut ovat samaa kokoa, ei ole merkitystä minkä läheisyyteen kyykistyt. Puuhun iskevä salama hyppää rungolta aina ihmiseen. Tilanne 3. Sen sijaan sateenvarjosta tai perhovavasta kannattaa hankkiutua eroon, koska ne kasvattavat ihmisen pituutta eli erottuvuutta. Ihan puun vieressäkään ei kannata olla, koska ihminen johtaa paremmin sähköä kuin puu. Tilanne 1. Mikäli käy niin huono tuuri, että salama on iskemässä lähiympäristöön, todennäköisimmin se iskee tähän petäjään. Kohtaat ukonilman avotunturissa. Kehoon päätynyt salama voi pysäyttää sydämen ja aiheuttaa menehtymisen
Jos salama on hakeutumassa melojan lähettyville, se todennäköisesti iskee melojaan. Ainakin siinä tilanteessa, että lähistöllä on esimerkiksi autiotupa. Siinä salaman sähkövirta kulkeutuu ihmiseen esimerkiksi viereisestä puusta tai maata pitkin.. Ukkospilvet etenevät tyypillisesti 30–50 kilometrin tuntinopeudella, mutta Suomessa on ollut viimeisten kymmenen vuoden aikana joitakin rajuilmoja, joiden nopeus on ollut peräti 100 kilometriä tunnissa. Salamointia voi esiintyä kulloinkin varsin laajalla alueella. Siinä on myös omat turvallisuusriskinsä, että säntää maastoon unenpöpperöisenä. On hyvä odottaa, että viimeisestä salamasta on ehtinyt kulua puoli tuntia. Mutta entä jos salamointi alkaa silloin, kun teltassa ollaan nukkumassa. Tilanne 5. Antti Mäkelä tuumii, että hän itse varmaan lähtisi ulos, jos jyrinä on voimakasta ja jatkuvaa. Katsoisin reaaliaikaista tilannetta esimerkiksi Ilmatieteenlaitoksen sääsovelluksesta: sadetutkakuvasta ja salamanpaikantimen havainnoista voi tarkistaa, onko salamointia Tiesitkö tämän ukkosesta. Kun salama välähtää, moni alkaa laskea sekunteja. Jos järvellä joutuu olemaan siihen aikaan, jolloin ukkosta on ennustettu, panostaisin seurantaan. Olet melomassa. U K KO S E STA on hyvä tietää, että etäinenkin ukkospilvi ehtii omalle kohdalle melko pian, jos se tulee kohti. J O S vuoristovaelluksella alkaa ukkostaa, vuoren huipulta tai harjanteelta on laskeuduttava alaspäin kiireen vilkkaa. Pienet huussin kaltaiset rakennelmat eivät anna suojaa salamalta. Ukkonen on tällöinkin laskijan läheisyydessä ja suojautuminen on perusteltua. 26 RETKI toukokuu 2024 UKKOSELTA SUOJAUTUMINEN varusmies on saanut tällin. Yksittäiset ukkospilvet ovat halkaisijaltaan runsaan kymmenen kilometrin mittaisia, ja toisinaan useampi pilvi on lisäksi sulautunut yhteen muodostaen jopa satojen kilometrien levyisen rintaman. Ukkoseen liittyy salamoinnin lisäksi oikeastaan aina rankkasadetta ja tuulenpuuskia, joskus myös rakeita tai pyörretuulia eli trombeja. Kajakissa istuva ihminen on aavalla järven selällä erottuvin kohde. Jos salaman isku tulee telttaan maata pitkin, makuuasennossa ihminen on alttiimpi saamaan iskun. Retkeä ei kuitenkaan tarvitse panna kokonaan uusiksi sen takia, että alueelle on ennustettu ukkosta. Kolme sekuntia jyrähdykseen tarkoittaa yhtä kilometriä, joten esimerkiksi 18 sekunnin ääniviive merkitsee sitä, että salama iski kuuden kilometrin päässä. Aamupalalla saaressa luet tuoreinta sääennustetta, jonka mukaan iltapäivällä on mahdollisesti ukkosta. Jos telttaan jää, makuulta on hyvä nousta kyykkyyn. Jos riskit haluaa minimoida, suojasta ei kannata lähteä liikkeelle ennen kuin ukkonen on varmasti ehtinyt siirtyä toisaalle. Salamoinnin määrässä on suurta vaihtelua. Useimmat salamat iskevät pilven alapuolelle, sinne missä sadekin on rankinta, mutta osa salamoista voi singota kilometrienkin päähän pilven ulkopuolelle. Hyvin usein ukkoset painottuvat loppuiltapäivään, joten jos päivän ohjelmaan kuuluu järven ylittäminen, lähtisin matkaan aamupäivällä tai odottaisin että ukkosrintama menee ohi. Ukonilma voi olla raju missä tahansa päin Suomea, ja joinakin vuosina kaikista kovimmat yksittäiset ukkoset ovat osuneet Lappiin. Epämukavien asioiden tekeminen riippuu tietysti itse kunkin elämänasenteesta. S U U R I N osa salaman iskun aiheuttamista onnettomuuksista aiheutuu niin sanotusta epäsuorasta iskusta
Huusin ääneen ja yritin seisoa niin, että puut eivät kaatuisi päälleni", Oksanen muistelee. Olet lähdössä marjaan, ja sääennuste kertoo ukkosriskistä. Puuskien rajuus vaihtelee ukkosesta toiseen, ja ne ovat äkillisiä. Tuuli ei tuntunut niin kovalta, että se voisi kaataa isoja puita. Sitten taivas pimeni vauhdilla ja metsään laskeutui hämärä. Jos tien vieressä on hakkuuaukko tai pelto, aukeaa reunustavat puut voivat olla todennäköisempiä salaman iskun paikkoja. Saappaista voi olla hyötyä, jos salaman virta kulkee maassa ihmisen vierestä. Siinä ajassa maahan oli ehtinyt rysähtää pieneltä alalta ainakin viisi mäntyä. "Makasin tuvan laverilla ja mietin, että olipa uskomaton juttu. Alkaa ukkostaa, kun olet keskellä asumatonta korpiseutua. Saapui tuulenpuuska, joka kaatoi vanhoja mäntyjä hänen ympärillään kuin ne olisivat hentoisia tulitikkuja. Tilanne 6. Autohan suojaa siksi, että jos salama iskee siihen, virta kulkee metallista koria pitkin eikä tule matkustamoon. Odotin, että myrsky laantuu ja sitten menin tietysti takaisin katsomaan, mitä männikössä oli tapahtunut." SA L A M O I N T I I N liittyy myös metsäpalon mahdollisuus. Oksasen kohdalla sää oli kuitenkin vielä hyvä. Seuraisin lisäksi taivasta, onko sieltä tulossa pilviä ja toimisin sen mukaan. Kuvan männikkö kärvähti Urho Kekkosen kansallispuistossa Tahvontuvan lähettyvillä vuonna 2013.. Puuska kesti vain pari sekuntia. "Fiilis oli epätodellinen. Mietit, laitatko jalkaan saappaat vai lenkkarit. Vaaran päällä hän katsoi, että ukkonen lähestyy, ja kuului kaukaista jyrinää. Sähkövirta on siinä tapauksessa heikentynyt, joten muutama senttimetri kumia voi auttaakin. Myrskyn keskellä männikössä U K KO S E E N liittyvät rajut tuulet voivat säikäyttää paitsi melojan, myös patikoijan. Olet polkupyöräilyretkellä. Kävele vähän sisemmäs metsän puolelle ja kyykisty vasta sinne. Tätä ajatellen voi ymmärtää, että kumikenkä ei mitenkään pienennä suoran salaman iskun riskiä. Jos salama on iskemässä jonnekin rannan läheisyyteen ja sillä on valittavanaan joko järvi, rantapuu tai tasakorkuinen metsä, se iskee hieman todennäköisemmin rantapuuhun, joka törröttää maisemasta. Oksanen oli matkalla Kopsusjärveltä kohti Suomuruoktun autiotupaa. Ilmakehäkin on sähkölle eriste, mutta silti salama purkautuu vaivatta sen läpi, siis useiden kilometrien matkan. Monet saattavat luulla, että kumisaappaat estävät salaman iskun. Oksanen selvisi rytäkästä ehjänä ja lähti juoksujalkaa viereiselle kämpälle. Alkoi sataa kaatamalla, ja ukkonen tuli ihan päälle. Melojan kannalta kaikista suurin riski ei ehkä ole salamointi, vaan se että ukkosella esiintyy aina myös kovia tuulenpuuskia. Rantapuiden houkuttelevuutta salaman kannalta lisää se, että puiden juuret ovat kosteassa maassa. 27 RETKI toukokuu 2024 UKKOSELTA SUOJAUTUMINEN ilmennyt. Näin kävi rovaniemeläiselle Hanna Oksaselle, joka vaelsi Urho Kekkosen kansallispuistossa heinäkuussa 2019, kun isot petäjät alkoivat yhtäkkiä kaatuilla hänen ympärillään. Jos joudut rantautumaan äkisti, ukkosella ei kannata jäädä oleilemaan rannimmaisten puiden lähelle, vaan on hyvä ottaa rannasta vähän etäisyyttä. Tämä on harhaluulo. Kannattaa lopettaa polkeminen, jättää pyörä jonnekin tiensivuun ja mennä reilusti kauemmas. Metallinen polkupyörä houkuttaa salamaa, mutta ei anna siltä mitään suojaa toisin kuin auto. Kaikkia asioita, jotka johtavat sähköä paremmin kuin ihminen itse, kannattaa välttää (paitsi, jos niitä voi käyttää hyödyksi, katso tilanne 3). On virheellistä verrata salamaa ihmisen rakentamiin sähköverkkoihin, joissa esimerkiksi kumi toimii hyvänä eristeenä. Tilanne 7
Mukana retkikunnassa olivat myös veli Perttu Kemppanen (keskellä) ja Antti Hautala.. 28 RETKI toukokuu 2024 EETUN VÖLJYSSÄ VANHAAN MALLIIN 28 RETKI toukokuu 2024 EETUN VÖLJYSSÄ VANHAAN MALLIIN E E T U K E M P PA N E N (vas.) hiihti Kilpisjärveltä Haltille omatekemissään 1900-luvun alun naparetkeilijävarusteissa
29 RETKI toukokuu 2024 EETUN VÖLJYSSÄ VANHAAN MALLIIN T E KST I Maija Arosuo K U VAT Tuomas Kemppanen Haltille entisajan naparetkeilijöiden tyyliin Maaliskuussa Haltin Kalottireittiä kulkevat luulivat astuneensa ajassa sata vuotta taaksepäin nähdessään Eetu Kemppasen retkikunnan. 29 RETKI toukokuu 2024 EETUN VÖLJYSSÄ VANHAAN MALLIIN. Historialliseen naparetkivarustuksen tekemiseen kului aikaa yli vuosi
Lisäksi pidän suomalaista perinteistä eränkäyntiä arvossa ja olen retkeillyt sen hengessä pienestä pitäen”, Eetu kertoo retken taustoista. Ompeluseura perustetaan Varsinaisesti idea Haltille hiihtämisestä naparetkeilijöiden tapaan syntyi vuoden 2022 lopussa, minkä jälkeen Kemppanen kokosi retkikuntansa. Veljekset ovat retkeilleet paljon yhdessä ja Antti on luottokaveri monilta retkiltä. Se on 65 senttiä leveä ja joustava, joten kulkee painostaan huolimatta melko ketterästi.. Jatkossakin Eetu aikoo ottaa omansa retkille mukaan. Muu kolmikko noudattaa 1900-luvun alun retkeilytapaa aluskalsareista telttaan asti. Muille osallistujille mukaan lähteminen oli itsestään selvyys. Lopuksi se tekee lakon ja heittäytyy kyljelleen lumihankeen. 30 RETKI toukokuu 2024 EETUN VÖLJYSSÄ VANHAAN MALLIIN T unturin harjanteelle nousee neljän hiihtäjän ryhmä. 130-K I LO I N E N reki on tehty inuiittien mallin mukaisesti. Lisäksi mukana hiihtävät kaksi muuta Kemppasen veljestä: neljä vuotta Eetua vanhempi Perttu ja saman verran nuorempi pikkuveli Tuomas. Neljäs jäsen on Eetun armeijakaveri Antti Hautala, 32. Kolme miestä ohjaa rekeä siihen kiinnitetyillä köysillä, mutta reellä on oma tahto. Niin, ei siis todellakaan vuonna 1924. P O R O N TA L JA P U S S I T olivat lämpimät, mutta melko suuritöiset ommella, sekä painavat. On maaliskuun neljäs päivä vuonna 2024. Mittavat valmistelut veivät yli vuoden, sillä 1900-luvun alun E E T U K E M P PA N E N ja Antti Hautala vuonna 2024 matkalla Haltille. ”Minua on aina kiehtonut lukea maineikkaitten naparetkeilijöitten seikkailuista – Roald Amundsenista, Robert Scottista ja Fridtjof Nansenista. Retkikuntaa johtaa 30-vuotias Eetu Kemppanen Siikalatvalta. Miesten on antauduttava sen voimalle: irrotettava puulaatikoita pidättelevät köydet ja aloitettava alusta. 130-kiloinen reki öljylamppuineen, puuvillatelttoineen ja poronnahkapusseineen on purettu ja kuormattu uudelleen ja retkikunnan matka jatkuu kohti Haltia. Tunturin laella he kiinnittävät puusukset nahkasaappaisiinsa ja lähtevät laskemaan mäkeä alas. Painava reki lähtee vauhtiin verkkaisasti, mutta hakee mäestä voimaa ja vauhti kiihtyy. Tarkemmin jos katsoo, sukset eivät olekaan jalassa, vaan ne on nostettu kyytiin rekeen, joka on peitetty puuvillaisella kuormapeitteellä, ja miehet etenevät jalan. Se haluaa mennä suoraan, eikä seurata miesten mutkittelua. Tuomas toimii retkikunnan kuvaajana ja hiihtää nykyaikaisilla retkeilyvälineillä. Koko nelikolle yhteinen retki oli sen sijaan ensimmäinen
Perinteisen harjamallisen kolmen Mittavat valmistelut veivät yli vuoden, sillä 1900-luvun alun naparetkivarusteita ei juuri ole enää saatavana. Porontaljainen makuupussi ei taida olla muodissa, sillä ohjeita oli saatavan niukalti. Eetu vietti pussia ommellessaan yhteensä 150 tuntia käsityöaikaa. Reen malli tulee alun perin inuiiteilta. Ne on valmistettava itse. Lopuksi päälle ommeltiin nauha, molemmista reunoista kiinni, eli sauma ommeltiin yhteensä kolme kertaa, käsin jokainen pisto nahan läpi. Yhteen rekeen pakattiin kolmen miehen tavarat. Vaikka kuorma on painava, osoittautui se Eetun mukaan myös toimivaksi. Reen vetämistä varten Eetu oli ommellut koko retkikunnalle naparetkeilijätyyliset vetovaljaat. Särkyvät esineet, kuten keitin ja lamput sekä kattilat ja ruoat pakattiin puisiin kuljetuslaatikkoihin, jotka oli helppo pinota rekeen ja toimivat teltassa istuimina ja pöytinä. Scottilla yhtä kelkkaa kiskomassa oli viiden miehen viuhka. Se kulki yllättävän hyvin painavan lastin alla, ainakin kovalla hangella. Talviretkeä varten historiasta kiinnostunut Eetu halusi jäljitellä naparetkeilijöiden varustusta niin tarkkaan kuin se oli mahdollista. Puusukset sekä villasukkia ja lapasia saatiin suomalaisilta valmistajilta. Vain tiukissa alamäen mutkissa se kaatuili.” Tapa vetää isossa reessä koko retkikunnan tavaroita on peräisin naparetkeilijöiltä. ”Kun on kolme miestä vetämässä yhtä kuormaa, pääsee yksi mies välillä lepäämään.” Käytännössä rekeä vedettiin viuhkassa: kaksi hiihtäjää reen etuviistossa ja yksi edessä. Eetun kontolle jäi tehdä vielä reki, kuormapeite, teltta, vetovaljaat, kuljetuslaatikot sekä hankkia muu tarvittava varustus. Malleja haettiin historiankirjoista, elokuvista ja museoista. Niitä on helppo myös korjata”, Eetu miettii. Jokainen retkeilijä ompeli itselleen viidestä porontaljasta makuupussin. Kemppasen poikien äidin ompelimo valmisti retkikunnan ulkovaatteet, villapaidat ja pipot. Ne ovat hengittäviä, eikä avotulilla niin tarvitse pelätä reikiintymistä. Eetulle ”vanhan kansan” varusteet ovat aina istuneet paremmin päälle, sillä hän on kulkenut pienestä asti ukin kanssa ja poromiesten matkassa. ”Perinteiset varusteet tuntuvat luontaisilta. 31 RETKI toukokuu 2024 EETUN VÖLJYSSÄ VANHAAN MALLIIN naparetkivarusteita ei juuri ole enää saatavana. Ylämäissä suksien pito ei riittänyt ja jalkaisin eteneminen oli helpompaa kuin hiihtäminen. Ne on valmistettava itse. ”Rakenteensa ansiosta reki on joustava ja myötäilee maastoa. Suuritöisin varuste oli makuupussi, jotka ommeltiin viidestä porontaljasta kukin. Lopulta Eetu löysi malleja Scott Polar -instituutin kuvapankista ja sai ohjeen norjalaisesta museosta. M AT K A taittui perinteisillä tervatuilla puusuksilla. Ohjeiden mukaan jokainen porontalja ommeltiin käsin yhteen. P U U V I L L A K A N K A I S E N teltan paino kasvoi liki pariin kymmeneen kiloon, kun se käsiteltiin pellavaöljyllä.. Qamutiik-reessä puiset listat sidotaan yhteen narulla, nauloja tai puutappeja reessä ei ole käytetty. Materiaaleiksi valikoituivat puu, luu, sarvi ja puuvilla, villa ja nahka. Lopulta reelle tuli painoa 130 kiloa ja korkeutta melkein miehen mitan verran
Maaliskuun neljäntenä 2024 joukkue lähtee Kilpisjärveltä matkaan. × Yhden poropussin tekemiseen meni noin 150 tuntia. Hitaampi se oli kuin ne, mihin olemme nykyään tottuneet!” Myönnytyksenä nykypäivälle retkeläiset ottivat mukaan vain lääkkeet, hygieniatarvikkeet ja puhelimet kuvaamista ja turvallisuutta varten. Tosin vuoden varustepohdinnan jälkeen jotain Eetulta jäi kuitenkin kotiin. Jännittävimmän varustehankinnan Eetu teki torniolaiselta keräilijältä. Eetu huokaisee helpotuksesta ja katse siirtyy kohti pohjoista. Retki-faktaa × Retki tehtiin Kalottireittiä Kilpisjärveltä Haltille ja takaisin 4–8.3.2024. Sitten olo alkaa koheta. 32 RETKI toukokuu 2024 EETUN VÖLJYSSÄ VANHAAN MALLIIN hengen teltan Eetu ompeli käsin puuvillakankaasta, jonka hän kyllästi pellavaöljyllä. × Hiihtokilometrejä tuli 15–20 päivässä. Kaksi päivää on vielä odotettava kotona, jotta tartuntavaara on ohi, mutta sitten hän antaa lähtökäskyn. ”Teltta toimi hyvin niissä tuulissa, joihin jouduimme (8 m/s). Maata kiertävä norovirus iskee pikkulapsiperheeseen ja kaataa miehen sänkyyn. × Ruokana oli mukana muun muassa 50 kuivattua ruisleipää, kuivalihaa, savukylkeä, hernekeittoa, puuroa ja suklaata. Kunnes vatsassa kouraisee muukin kuin jännitys. Retki uhkaa peruuntua Maaliskuun alussa vuoden mittainen suunnittelu ja varustautumisjakso on vihdoin saatu päätökseen. SATA vuotta vanha Primuksen keitin numero 1 toimi edelleen, joskin hernekeiton lämpiämistä sai odottaa tovin.. Kolme päivää mies on vuoteen omana. Suunniteltua yhteistä koeretkeä ei ole päästy tekemään, mutta kaikki varusteteet on saatu hankittua. × Inuiittikelkka painoi yksinään noin 10 kiloa. ”Ensimmäisenä päivänä lastasimme ja Kroppa tunsi tehneensä työtä, kun se illalla venytti itsensä porontaljalle makaamaan. Ennen matkaa Eetu vaihtoi siihen tiivisteet, suuttimet ja polttimenkin. Aikaa alkuperäiseen suunnitelmaan kiertää Haltille Termisvaaran kautta ei enää ole, mutta Kalottireittiä se voi vielä onnistua. Kolme miestä ja öljylamppu lämmittivät sen mukavasti, joten mukava siinä taljoilla oli köllötellä.” Porontaljapusseissa tuli välillä niin kuuma, että vaatteita oli yöllä riisuttava. × Yhteensä varusteisiin kului rahaa noin 2 500 euroa. Telttakiilat hän askarteli nelikymmensenttisistä laudanpätkistä. Niiden päälle aseteltiin makuualustoiksi porontaljat. × Kolmen hengen varusteiden paino yhteensä 130 kiloa. × Porontaljainen makuupussi painaa 6,5 kiloa. Teltan pohjaksi hän ompeli maavaatteen, joka toimi myös reen kuormapeitteenä. ”Kun vuoden miettii, onko kaikki ommeltu oikeanlaisella langalla ja kestääkö se reki nyt aivan varmasti, niin siinähän se hammasharja sitten unohtui kotiin”, Eetu nauraa. ”Ongelmia ei tullut, onhan keitin melko yksinkertainen kapistus. Kaksi päivää aikataulusta myöhässä retkikunta lähtee matkaan. 1900-alkupuolelta oleva Primus 1 oli mukana telttakunnan ainoana keittimenä. Korkeasta ja suuresta majoitteesta kosteus pysyi hyvin poissa
Päivät venyivät koko valoisan ajan mittaisiksi, 12–13 tuntisiksi. Y H TÄ rekeä vetämään tarvittiin kolme miestä. Kyllä siinä fiiliksen palot ovat menneet”, Eetu nauraa. purimme ja lastasimme rekeä jälleen. ”Vuoden verran olen elänyt tätä hommaa ja käyttänyt kaiken vapaa-aikani retken valmisteluun. Haltin huipulla miehet kävivät päiväseltään, mutta muuten koko matkan mukana oli 130 kiloa painava matkakumppani. Kroppa tunsi tehneensä työtä, kun se illalla venytti itsensä porontaljalle makaamaan. Monelle Eetun seikkailut ovat ennestään tuttuja hänen YouTube-kanavastaan Eetun völjyssä. Lapsuutensa kesät Eetu vietti ukkinsa luona Suomussalmella, jossa hän kulki kaiken vapaa-aikansa metsällä, marjassa ja renkinä porohommissa. Niissä hän metsästää, kalastaa ja käyskentelee rauhassa luonnon helmassa. Emme olleet ehtineet pakkaamaan sitä täyteen lastiin kertaakaan kotona. Eetun völjyssä -tiliä seuraa tällä hetkellä noin 38 tuhatta tilaajaa. Pudasjärvellä syntynyt kolmekymppinen asustelee nykyisin Siikalatvalla ja työskentelee kalanjalostajana. Kovan ja pitkän elämän nähnyt ukki on tehnyt Eetuun syvän vaikutuksen. ”Kaksinkertainen evakko, joka joutui elämänsä ottamaan selkosilta, oli periksiantamaton, taitava käsistään ja kunnioitti luontoa”, kuvailee Eetu isovanhempaansa. ”No vaikka tätä kautta retkeilyä mietti avarammin, ei tässä mitään ajatusta ollut, että lähdetään napoja valloittamaan. Tällä hetkellä asuntolaina on hyvä kannuste käydä päivätöissä”. Valjaat ovat Eetu Kemppasen ompelemat.. Saavuttiko retkikunta naparetkeilijöiden tunnelman. Perheeseen kuuluu avovaimo sekä kaksivuotias tytär, sekä enkelitytär, joka menehtyi vain kuukauden ikäisenä. Eetun unelma on jonain päivänä retkeillä ja tehdä siitä somea päätyökseen. Suomalainen eränkäynti onkin hänen syvintä sisintään. Nöyrällä fiiliksellä mentiin.” Enemmän projekti antoi hänen mukaansa uutta matkaa edeltävään elämään. Kolmen purkukierroksen jälkeen opimme ja kelkka lähti kulkemaan.” Matkaan Kilpisjärveltä Haltille ja takaisin, 110 kilometriä, oli aikaa jäljellä yhteensä viisi päivää. Se oli aivan liian etupainotteinen ja kynsi kuin aura. Tärkeintä hänelle kuitenkin on, että tekemisessä säilyvät perinteiset luontoarvot ja eräperinteet, eivätkä ne saa jäädä kaupallisuuden alle. ”Tavoite on mahdollinen. 33 RETKI toukokuu 2024 EETUN VÖLJYSSÄ VANHAAN MALLIIN Eetu Kemppanen R E T K I K U N N A N johtajana ja koollekutsuja toiminut Eetu Kemppanen on kokenut eränkävijä. Eetun völjyssä -filmeistä löytää samankaltaisen, nuoremman persoonan. Miltä hiihtäminen 1900-luvun varusteissa sitten tuntui
Täydelliseen somekuvaan tarvitaan vain kännykkä, aivot voi jättää autoon. Torres del Painen kansallispuistossa laajoja alueita on tuhoutunut metsäpaloissa, herkkä luonto kulunut ja roskaaminen lisääntynyt kävijöiden holtittoman käytöksen vuoksi. Tulisiko mieleen tuttaviesi luona vieraillessasi katkoa huonekasveja, heitellä vessapaperia olohuoneen lattialle tai tallata takapihan kukkapenkkiä. Kapeilla vuoristopoluilla on vaarallista liikkua pimeässä, jolloin myös puumat ovat liikkeellä. Puistonvartijoilla on täysi työ vahtia, että sääntöjä noudatetaan, mutta aina joku onnistuu livahtamaan puistoon maksamatta, yöpymään teltassa salaa ja jättämään roskapussinsa luontokeskuksen vessaan. Löydät meidät osastolta Erähalli 25, 37 34 RETKI toukokuu 2024 KOLUMNI. Luontokokemuksesta halutaan tehdä itselle täydellinen. Lapissa revontulien metsästäjät viis veisaavat paikallisten kotipihoista tai yleisten laavujen roskaamisesta. Puistoon on sisäänpääsymaksu, telttailla saa vain siihen tarkoitukseen osoitetuilla paikoilla, tulenteko on kiellettyä, roskat viedään mukana ja vaellusreitit ovat käytettävissä vain päiväsaikaan. Sankarimatkailijat kerskuvat nettifoorumeilla onnistuneilla puistopummauksillaan ja puhdistavat omatuntoaan nostelemalla painautuneet ruohot laittoman telttapaikan alta. Mitä sen on väliä, jos minä, yksittäinen ihminen, jätän noudattamatta sääntöjä. Säännöt eivät ole kiusantekoa vaan välttämättömiä. Kirjoittaja on rovaniemeläinen yrittäjä, joka yrittää elää esikoiskirjansa Joutilaita kilometrejä – polkupyörällä Etelä-Amerikan halki oivallusten mukaisesti myös Suomessa. thermos.com VUODESTA 1904. Suomessa olemme tottuneet jokaisenoikeuksiin, mutta on muistettava, että ne sisältävät myös jokaisen velvollisuuden kohdella luontoa ja kanssaeläjiä hyvin. Säännöt ovat myös turvallisuuskysymys. Joillekin moiset riesat ovat liikaa, ja siksi kansallispuisto on saanut myös kyseenalaisen kutsumanimen, Torres del Pain in the butt. Nuuksion kansallispuistossa etsitään omaa rauhaa ja tehdään nuotio rantakallioille vilkkaiden virallisten nuotiopaikkojen sijasta. Osa on ehkä aidon tietämätön siitä, että tekee väärin. Tuija Kauppinen Minäminä-ajattelu Minäminä-ajattelu ei sovi retkeilyyn ei sovi retkeilyyn Mitä sen on väliä, jos minä, yksittäinen ihminen, jätän noudattamatta sääntöjä. Säännöt, vastuut ja velvollisuudet suojelevat yhteistä hyvää. Eikä niin syvää erämaata, ettei joku olisi jättänyt sinne tyhjiä kaljatölkkejä. Et saa kulkea toisten pihamailla, vahingoittaa kasvavia puita tai levitellä roskia. T orres del Painen kansallispuisto Chilen Patagoniassa on yksi maailman tunnetuimmista kansallispuistoista. Pullo painaa vain 393 grammaa ja ainutlaatuisen tyhjiötekniikan ansiosta se pitää nesteen kuumana 12 tuntia ja kylmänä 24 tuntia. Osa tietää tekevänsä väärin, mutta tekee silti, koska minä. 27 ° 53 ’ 22 ’’ N, 87 ° 5’ 19 ’’ E MA KA LU , NE PA L / KII NA ANNI PENTTILÄ Vuorikiipeilijä Yhteistyökumppanimme Anni Penttilä on vuorikiipeilyretkillään luottanut Thermostuotteisiin jo vuodesta 2016 lähtien – niin kuumissa kuin kylmissäkin olosuhteissa. Vastikään näin Utransaaressa Joensuussa ja Arktikumin rannassa Rovaniemellä, kuinka sytykkeet laavutulille oli revitty lähipuista. Thermos Ultimate on suunniteltu äärimmäisiin olosuhteisiin. Kun menemme luontoon, menemme kylään
Thermos Ultimate on suunniteltu äärimmäisiin olosuhteisiin. Löydät meidät osastolta Erähalli 25, 37. Pullo painaa vain 393 grammaa ja ainutlaatuisen tyhjiötekniikan ansiosta se pitää nesteen kuumana 12 tuntia ja kylmänä 24 tuntia. 27 ° 53 ’ 22 ’’ N, 87 ° 5’ 19 ’’ E MA KA LU , NE PA L / KII NA ANNI PENTTILÄ Vuorikiipeilijä Yhteistyökumppanimme Anni Penttilä on vuorikiipeilyretkillään luottanut Thermostuotteisiin jo vuodesta 2016 lähtien – niin kuumissa kuin kylmissäkin olosuhteissa. thermos.com VUODESTA 1904
Muistan viiden vuosikymmenen takaa mummini tokaisun, kun harmittelin teltan hyttysverkkoon tullutta reikää: ”Pitäähän hyttysillekin antaa mahdollisuus”.. Osuuskunta Lumimuutos on muutaman ilmastontutkijan, ennallistajan ja ammattikalastajan muodostama yhteenliittymä, joka on hankkinut tuhansia hehtaareja suoja metsäalueita ja rauhoittanut ne luonnonsuojelualueiksi. Osa toimista tähtää myös luonnon takaisin valtaamien kulttuuriympäristöjen, kuten metsittyneiden laidunten, ketojen ja niittyjen raivaamiseen tai historiallisten pihapiirien kunnostamiseen. Näiden takaperoisiltakin kuulostavien toimien perusteluna on imitoida entisaikojen maatalousmuotojen ympäristönmuokkausta ja parantaa avoimen ja puoliavoimen alueen kasvien ja muun eliöstön elinoloja. Trimmaamattomat nurmikot houkuttelevat monenkirjavia hyönteislajeja. 36 RETKI toukokuu 2024 LUONNOSSA T E KST I Mikko Lamminpää K U VA Karoliina Lahti Luonnolle mahdollisuus M onissa kansallispuistoissamme on viime vuosina korjailtu ennen puiston perustamista tehtyjä toimia, jotka ovat osoittautuneet etenkin luonnon monimuotoisuuden kannalta virheellisiksi: Suo-ojia on tukittu, uittojokien patoja on purettu ja uomia mutkistettu, monia haitallisia vieraslajeja on hävitetty ja yksitoikkoisia istutusmänniköitä on kulotettu, jotta ne kehittyisivät luonnonmukaisemmiksi ja tarjoaisivat elinolot palaneesta puusta hyötyville lajeille. Jokin aika sitten tutustuin tanskalaisessa kansallispuistossa maan suurimpaan kosteikonennallistamishankkeeseen. Lahopuiden vähenemisestä aiheutunutta pesäpulaa on jo pitkään helpotettu nikkaroimalla linnunpönttöjä ja lepakkotaloja. Viime vuosien suosikkia ötökkähotellia merkittävämpiä hyötyvaikutuksia saavutetaan tekemättömyydellä: Raivaamattomat tienvarret lisäävät lähiluonnon monimuotoisuutta ja antavat linnuille pesäpuita. Luontoa pyritään palauttamaan sitä rajustikin muokanneita ihmistoimia edeltäneeseen tilaan. Myös muut kuin valtiolliset organisaatiot voivat saada paljon aikaan. Ei tarvitse olla suurmaanomistaja auttaakseen luontoa. Lisäksi osuuskunnan vesistöjen ennallistamistyöt vaikuttavat kymmenien tuhansien hehtaarien laajuisina Pohjois-Karjalassa, Pirkanmaalla ja Itä-Lapissa. Toimenpiteistä hyötyvät kosteikkokasvien lisäksi kalat, vesilinnut ja pieneliöstä. Lintulautojen herkuilla on autettu kotipiirissä talvehtivia lintuja. Siinä palautettiin 50 vuotta aiemmin tehty maan laajin peltojenkuivausalue luonnontilaiseksi. Jokainen meistä voi pienilläkin teoilla parantaa lähiympäristömme elinkelpoisuutta vaikkapa muuttamalla luonnolta vallattuja alueita ja huononnettuja elinoloja lähemmäs luonnontilaa
37 RETKI toukokuu 2024 LUONNOSSA
Untitled-1 1 30/03/16 16:54 Calazo.. Retkioppaat ja vedenkestävät kartat Klikkaa nettikauppaamme tai pistäydy retkimyymälään www.calazo.. Uutuus! • Täydellinen opas Helsingin seudulla patikoiville • 50 kpl 3–20-kilometristä päiväretkireittiä • Helposti saavutettavat kohteet • Lataa QR-koodilla reittikartat kännykkääsi • Luonto, historia, kulttuuri ja palvelut Pääkaupunkiseudun innostavimmat polut
39 RETKI toukokuu 2024 retket 40 4 2024 NRO RETKEL LÄ LUONN ON PUISTO SSA ” NRO Untitled-1 1 30/03/16 16:54 Calazo.. Uutuus! • Täydellinen opas Helsingin seudulla patikoiville • 50 kpl 3–20-kilometristä päiväretkireittiä • Helposti saavutettavat kohteet • Lataa QR-koodilla reittikartat kännykkääsi • Luonto, historia, kulttuuri ja palvelut Pääkaupunkiseudun innostavimmat polut ALKUKESÄN ÄÄNIMAAILMA OLI TULVILLAAN LINTUJEN LAULUA. Susitaival – vaellus itärajan pinnassa s. Retkioppaat ja vedenkestävät kartat Klikkaa nettikauppaamme tai pistäydy retkimyymälään www.calazo.. 48
Näillä vedenkorkeuksilla ainoa varma ylityspaikka olisi Vuomakasjoen ylittävä terässilta, jonka olimme ohittaneet toissa päivänä. 40 RETKI toukokuu 2024 ALKUKESÄN VAELLUS KÄSIVARRESSA K atselimme edessämme vuolaana kohisevaa Poroenoa. Varmistelin vielä kartasta, koska sitä oli vaikea uskoa. Olimme vaeltaneet tämän ja edellisen päivän Valtijoen itäpuolta. Tässä kohtaa olisi kahlaamo. ”Ei kai me nyt takaisin lähdetä kävelemään?” sanoin tiedustellen Joonaksen mielipidettä.. Katsoin lankoani Joonasta epäuskoisena ja kysyin: ”Mitäs me nyt tehdään?” Kampasimme joen risukkoista rantaa ylävirtaan päin. Olimme kiertäneet Käsivarren erämaata neljättä päivää ja suunnitelmiimme kuului Poroenon ylitys. 40 RETKI toukokuu 2024 ALKUKESÄN VAELLUS KÄSIVARRESSA K E SÄ K U U 2023 — K ÄS I VA R R E N E R Ä M A A-A LU E T E KST I JA K U VAT Benjamin Hokkanen Erämaan virtoja Vaellus kesäkuisessa Käsivarren erämaassa toi eteen odottamattomia haasteita ja upeita maisemia. Vedenpinta oli kuitenkin niin korkealla heti rannassa, että ylitysyritys tästä kohtaa tuntui täysin poissuljetulta
Kirkkaalla ilmalla Kilpisjärven takaa näkyivät Ruotsin ja Norjan puolen lumihuippuiset vuoret. Reittisuunnitelmien läpikäymisen pysäytti polulle eteemme laskeutuva lapinsirkku. Näillä kohdin rauhallisen virran keskellä oli pieni pusikkoinen saari. Käsivarren lyhyt kesä herättää erämaan eloon erityisellä tavalla. Ylittäisimme Poroenon kahlaamosta ja kulkisimme avotunturia pitkin Termisjärvelle, josta palaisimme Kilpisjärvelle. Lähdimme nousemaan . Maisemia katsellessa mieleeni juolahti myös Haltin lumitilanne. Iltapäivän aurinko korvensi niskaamme läträtessämme aurinkorasvan kanssa auton takakontilla. 41 RETKI toukokuu 2024 ALKUKESÄN VAELLUS KÄSIVARRESSA 41 RETKI toukokuu 2024 ALKUKESÄN VAELLUS KÄSIVARRESSA VA LT I J O E N alkupäässä kohoava harju oli vaikuttava näky iltaauringossa. Tarkoituksemme oli harhailla Haltilta hieman pidemmälle Kalottireittiä Kopmajoen autiotuvalle asti. Vihreänä hohtavan tunturikoivikon lomasta tähyilimme Saanan aina yhtä vaikuttavaa pahtaa. Vanhan tuvan ympäristössä näkyi pari telttaa. Joonas vaikutti nukahtaneen nopeasti.. Sieltä kulkisimme etelään Valtijokea seuraillen. Hellettä ilmassa Juhannusta edeltävä viikonloppu tuntui olevan poikkeuksellisen lämmin. Kilpisjärven Luontokeskuksen parkkialueella riitti autoja, lähtijöitä ja tulijoita alkukesän avotunturiin. ”Mitäs jos vaan uisimme yli?” Joonas sanoi. Katselimme tämän erämaan punaniskan kanssa toisiamme tovin, kunnes lintu pölähti laululentoon. Ensimmäisen iltapäivän suhteellisen lyhyeen matkaan meiltä kuluikin yllättävän pitkä aika, koska pysähdyimme jatkuvasti ihailemaan taakse jääviä maisemia. Miestä ei ollut paljoa tarvinnut taivutella reissuun mukaan, kun olin näyttänyt kuvia Käsivarren erämaan karuista maisemista. Kun lopulta kävimme unille, totesin teltan olevan melkoinen pätsi näin lämpimällä kelillä. Haltin huiputus oli onneksi vain reissumme sivujuonne. Ilta-aurinko tuntui edelleen varsin lämpimältä ja päätimme pulahtaa vilvoittavaan veteen. Pikaisen ja varsin huomaamattoman Norjan puolella tapahtuneen visiitin jälkeen aloimme lähestyä Saarijärven tupaa. Joonas katseli mietteliäänä jokea. áhkáljávrin rantaa kohti päivän päämääränä Saarijärven autiotuvan pihapiiri. Aina Käsivarren Lappia myöten päästiin reilusti 20 asteen paremmalle puolelle. Etsimme omallemme sopivaa paikkaa pienen tovin ja päädyimme lopulta lähemmäs uusia tupia. Vaihdoin kylkeä toiselle ja potkin makuupussiani jalkopäähän kuumissani. Jos naapurissa oli noin runsaasti lunta, olisi tilanne todennäköisesti sama Suomen korkeimmalla kohdalla. Joonakselle tämä oli ensimmäinen pidempi vaellus
Tämä tuntui lähinnä vilvoittavalta, auringon yhä korventaessa yllämme. 42 RETKI toukokuu 2024 ALKUKESÄN VAELLUS KÄSIVARRESSA Lunta maassa ja vettä virrassa En osaa sanoa, missä vaiheessa havahduin lopullisesti hereille. Kuljimme hetken yhtä matkaa kolmen muun vaeltajan kanssa. Oloni oli kuin kirjolohella kalatiskin jäähileissä. Keskustelin hetken lintuhavainnoistamme yhden seurueen jäsenen kanssa. Tämä oli lintuharrastajalle loistoaikaa olla täällä. Parin kymmenen sentin hanki petti joka askeleella ja housujemme lahkeet kastuivat nopeasti. Pidimme Meekolla pienen hengähdystauon ennen kuin jatkoimme Megonbáktin pahtaa ihaillen kulkuamme kohti Vuomakasjoen vartta. Miehet olivat matkalla Haltille. Ruskeanoranssirintainen keräkurmitsa kipitti vain muutaman metrin päässä meistä. Ylittäessämme Guonjarvárrin pohjoisrinnettä lumi peitti jo laajemmin maisemaa. Pesä saattaisi olla lähellä. Sen elinympäristö, avotunturi, on muutoksessa. Erkanimme vaeltajakolmikon kanssa tässä kohtaa, heidän etsiessä ylityskohtaa. Näimme kauemmas polusta parkkeeranneen mieskolmikon, jonka kanssa olimme hetkisen kulkeneet ennen lounasta. Lumi suli nyt nopeasti. Keräkurmitsa luokitellaan tätä nykyä vaarantuneeksi. Hehkutin kokemusta etukäteen kävellessämme kumitossut jalassa rantaa pitkin sopivaa ylityskohtaa etsien. Vähän ennen tupaa kohtasimme suuren kiven päällä päivystäneen tunturikihun. Linnut ovat aktiivisia, koska jokainen hetki on hyödynnettävä, mikäli poikasensa aikoi saatella maailmalle. E N S I M M Ä I S E N kokonaisen vaelluspäivän lounastauko pidettiin Kuonjarjoen tuvalla.. Leiri rinkkoihin pakattuna lähdimme nousemaan tunturiin. Meekonjärven tupien ilmestyessä maisemaan, myös Halti pääsi kurkistamaan näkymäämme. Mitä ylemmäs nousimme, sitä enemmän lumisia läikkiä maastoon alkoi ilmestyä. Tämä nyt ei tietenkään ole tavatonta alkukesästä, mutta kulku Haltille näytti olevan varsin haastava. Tuvalla aloitimme lounaan valmistamisen, eli toisin sanoen keitimme kattilallisen vettä. Selitin Joonakselle innoissani, että tällaisia ylityksiä olisi varmasti tiedossa lisää. Iltapäivä alkoi kuitenkin kääntyä selvästi jo iltaan. Lähdin astelemaan pohkeeseen asti ulottuvaan veteen. Kylmä pakotti välittömästi jalkojani ja intoni vaihtui tuskaiseen vaikertamiseen. Lounasajan lähestyessä uhkaavasti saimme Kuonjarjoen autiotuvan näköpiiriimme. Lämmin sää saattoi olla vaeltajalle mukava seuralainen, mutta lämpimän sään yleistyessä, metsän raja hiipii yhä ylemmäs tunturiin. Värisevä ”bryy”-ääni rikkoi tunturin hiljaisuuden. Joka tapauksessa olin nukkunut yön harvinaisen huonosti. Lyhyen kahluumme jälkeen istuimme mättäälle kuivaamaan jalkamme. Vuomakasjoen sillalla katselimme alitse virtaavia vesimassoja. Avoimella tunturinummella pesivälle keräkurmitsalle se tietää ongelmia. Guonjarvággin laakson pohjalla pääsimme ensikertaa sen verran korkealla juoksevan veden äärelle, että jouduimme riisumaan jalkineemme. Se ei paennut lentoon, joten kehotin Joonasta katsomaan, mihin astuu. Tavoitteemme oli puskea Pitsusjärven tuvalle vielä tänään. Todella paljon. Lämpiävä päivä ja kirkas aurinko kuitenkin latasivat akkujani aamupalan aikana sen verran, että liikkeelle päästäisiin. Lunta näytti olevan paljon. Riisuin hetkiseksi hionneen vaelluspaitani ja istuin auringon paahteessa kuivapakasteeni kypsyessä pussissaan. Joonas seurasi perässä huomattavasti tyynempänä. Nousimme väsynein jaloin kohti PitKylmä pakotti välittömästi jalkojani ja intoni vaihtui tuskaiseen vaikertamiseen. Lounaan jälkeen suuntasimme kohti Gahperusvárria, jonka takaa paljastuisi ensimmäinen näkymä Haltille. Se katseli tuimana ohitustamme, eikä hievahtanutkaan paikaltaan
Naurujen päätteeksi luovutin ennen kuin housuni kastuisivat kokonaan. Ehdotin Joonakselle tuvassa nukkumista. Viimeiset pari kilometriä Pitsusjärvelle menivät hoiperteluksi. áhppesjávrriteja ja Goapmavarrin ja Skáidin väliin jäävää solaa, josta Kalottireitti kulkee. Uusi kokemus kelpasi reissuseuralle ja siirryimme sisään. Olin ollut Haltilla edellisen kerran syksyllä 2016. 43 RETKI toukokuu 2024 ALKUKESÄN VAELLUS KÄSIVARRESSA susköngästä. Putouksella vaikenimme. Lintuja oli toistakymmentä. Vaelsimme kohti . Pitsusjärven pintaa koristi vielä läikikäs jääpeite, joten pulahdus tapahtui pienessä virrassa matkalla tuvalle. Päätimme kiertää järvet eteläpuolitse, koska vesi vaikutti olevan korkealla ja tulviva välikannas näytti vaikeakulkuiselta. Emme halunneet käyttää kahta päivää hankalaan huiputukseen: ensimmäinen kiivetään, toinen kuivatellaan. Otin rinkkani sadesuojan ja tähtäilin sitä alleni pyllähtäessäni lumeen. Erämaassa ei näköjään M E E KO N JÄ R V E N tupaa lähestyessämme alkoi vaikuttaa siltä, että Haltin huiputuksen voisi unohtaa tämän reissun osalta.. Kalottireitillä kohti Kopmajokea liikennettä oli selvästi ollut vähemmän. Ylittäessämme lumikenttää missään ei näkynyt merkkiäkään aikaisemmista kulkijoista. Väsy ja nälkä painoivat, mutta ehdotin vielä pientä hikien huuhtomista virrassa ennen tuvalle saapumista. Levitin makuupussini alemmalle laverille ja oikaisin itseni. Iso luminen rinne kohti järveä kutsui laskemaan pyllymäkeä. Kuvailimme putousta hiljaisuudessa. Järvillä lenteli iso määrä tunturikihuja. Lunta oli ollut pahimmillaan vyötäisille ja nyt kastuneet varusteet olivat kuivumassa. Hän oli käynyt aikaisemmin päivällä Haltilla. Pihassa meitä tervehti yksin liikkeellä oleva nuori porilaismies. Ennen unille käymistä porilaismies kertoi Haltia loppuiltapäivästä huiputtamaan lähteneistä kahdesta retkeilijästä, jotka eivät olleet vielä palanneet. Aamupalat ulkona syötyämme lukitsimme päätöksemme jättää Haltin huiputus toiseen kertaan. Joonaksen kiivetessä ylälaverille, porilaismies tuli sisään tupaan ja teki päätöksen nukkua itsekin tuvassa nyt, kun meitä kerran olisi muitakin tupailijoita. Mykistävä näky ja huumaava kuohuna ottivat vallan. Kaikesta päätellen he simahtivat välittömästi, koska selvisin saapujista kylkeä kääntämällä. Jääkööt taas toiseen kertaan. Kävimme unille odottaen yöllisiä saapujia. Sää oli niin kurja, ettei näkyvyyttä ollut nimeksikään ja tihkusateessa hätäkässä jäivät vielä nimetkin kirjoittamatta rajapyykin vihkoon. Sisällä tuntui olevan hieman viileämpää kuin edellisenä yönä teltassa. Olin hehkuttanut putousta Joonakselle ennen reissua. Pulmussolasta soraharjuille Jossain vaiheessa aamuyötä uupunut kaksikko saapui tuvalle ja hipsi hiljaa yläparvelle. ”Jaa-a, no me emme varmaan sitten menekään Haltille”, totesin. Kylmä vesi laittoi vipinää kinttuihin ja saavuimme tuvalle. Tekipä hyvää pitkän päivän jälkeen. Yritin nykiä itseäni liikkeelle ja vakuuttelin Joonakselle, että suunnitelmani onnistuisi. Silloin patikoimme huipulle sadepilvessä. Takamukseni kuitenkin vain upposi lumeen
Elintila kapenee ja kilpailu jo valmiiksi niukoista avotunturin resursseista käy kovemmaksi. Rantautumispaikan olisin voinut valita paremmin. Ylitimme Goapmajohkan kahdesti, oikaisten joenmutkan näin suoraksi. Sellainen löytyikin suhteellisen pian ja laitoimme leirin pystyyn. Kun löysimme potentiaalisen kohdan, riisuimme housumme ja kenkämme. Hän suhtautui asiaan tapansa mukaan varsin tyynesti. Käveltyämme sitä varsinaiseen jokivarteen aloimme etsiä ylityspaikkaa. Joen keskipaikkeilla kastelin bokserini. Valtijoen veden kiehuessa kattilassa täyttelimme makuualustoja ja availimme makuupussejamme telttaan. Korkeuseroa joen pinnasta törmän huipulle oli vaikea arvioida, mutta nousu tuntui kestävän ikuisuuden. Ilman pienintäkään tuulenvirettä hyttysverkko sai ilman teltassa seisomaan. Valuimme alas kohta Kopmajoen autiotupaa. Laji luokitellaan vaarantuneeksi. Ylös päästyämme aloimme silmäillä maastoa yöpaikkoja ajatellen. KO P M A J O E N tuvalla välipalatauolla. Heräsin parinkymmenen minuutin uniltani hämilläni, mites tässä näin kävi. Vettä oli enemmän kuin odotin. Solassa istuimme lounaalle. Lämpimästä säästä huolimatta lammikon vesi oli jäätävän kylmää. 44 RETKI toukokuu 2024 ALKUKESÄN VAELLUS KÄSIVARRESSA saa mitään ilmaiseksi. Lopulta avasin koko sisäteltan oven, jotta seisova ilma vaihtuisi edes vähän. Kiikaroin ruuan valmistuessa Goapmavárrin rinnettä, josta huomasinkin lukuisia pulmusia. Mutkittelimme ensimmäisten pienten lampien lomitse ja nousimme maisemaa määrittävälle Guhkesbuolža-harjulle. Tuvalle päästyämme pulahdimme valtavaan sulamisvesilätäkköön virkistäytymään. Puntaroimme vaihtoehtojamme kartan äärellä. Lounaan jälkeen laskeuduimme ulos solasta. Onneksi tämän jälkeen virta alkoi taas madaltua. Vesi näytti aikaisempia kahluupaikkojamme syvemmältä. Retken merkittyjen reittien ulkopuolella kulkeva pätkä alkaisi tästä.. Oikean paikan kyllä tietäisi, kun se sattuisi kohdalle. Kyselin Joonaksen mietteitä ensimmäisestä syvemmästä ylityksestä. Lähdin kahlaamaan jokea yli, rintamasuunta vastavirtaan, vaellussauvalla tukea ottaen. Kun aamu lopulta koitti, keli oli pilvisAU R I N KO helli ensimmäiset pari päivää Käsivarressa kulkijoita. Kello näytti aamuyötä, vaikka telttaan tulviva kirkkaus sanoi muuta. Mahdoton ylitys Heräsin kuumaan. Vaikka rantaan pääsi helposti, jalkojen kuivaamisen jälkeen jouduimme nousemaan nelinkontin löysää soraista rinnettä ylös. Lämmin sää ja välipala saivat kaipaamaan päiväunia. Päivä tuntui hiostavan kuumalta tässä vaiheessa iltapäivää. Siirryimme tuvan puolelle lukemaan tupakirjaa ja syömään välipalaa. Suoristin itseni alapunkkaan ja nukahdin lähes välittömästi. Nakkelin rannalta kiviä jokeen kuunnellen molskahduksia ja sitä, kuuluiko kiven pohjakosketus. Mitään tarkkaa telttapaikkaa meillä ei ollut. Vielä oli parisen tuntia hyvää vaellusaikaa jäljellä. Jos lähtisimme jo suuntaamaan Valtijoen vartta pitkin etelämmäs, olisimme seuraavaa yöpaikkaa ajatellen paremmissa asemissa Poroenon tuolla puolen. Auringon pehmentäessä sävyjään lähdimme matkaan. Matkalla Kopmajoelle ei näkynyt merkkejä muista vaeltajista. Nukuin jälleen harvinaisen katkonaisen telttayön, kuumasta kärvistellen
45 RETKI toukokuu 2024 ALKUKESÄN VAELLUS KÄSIVARRESSA tynyt. Mieliala ja sää harmaina upea Valtijokilaakso jäi taakse. Erämaassa ei näköjään saa mitään ilmaiseksi. Valtijokivarren iltavalossa kylpenyt kauneus vaihtui sadepäivän kalvakkuuteen.. Kartalla näkyvä kulku-ura jatkui hiekkaiselta harjulta suoraan alas jokeen ja nousee vastarannalla ylös. Pääsimme vastarannalle muutamalla potkulla ja kahlaamisella. Puolessavälissä ylitystä oli saareke, jossa voisi levähtää, mikäli tarvetta olisi. Pääsimme keskellä olevan saarekkeen rantaan, mitä pitkin kahlasimme jonkin matkaa. Sade näkyi jo läheisten tuntureiden yllä. Työnsimme rinkat liikkeelle ja lähdimme uimaan. Päästyämme osassa karttoja Maailmanhuipuksi-nimetyn jokivarren kukkulan luokse alkoi taiva vihmoa vettä. Vedessä ei tuntunut oikeastaan minkäänlaista virtausta, mikä tuntui huojentavalta. Minä paketoin koko rinkkani jätesäkkiin, jonka olin autosta napannut mukaani. Joonas veti sadesuojan rinkkansa päälle. Enää kapeampi kohta ylitettävänä ja homma olisi paketissa. Sade kuuluu Suomen kesään, mutta jostain syystä vihmova vesi aurinkoisten päivien jälkeen meni minulla korvien väliin. Tunne rannan pajukossa oli mahtava. Etsimme sopivan kohdan, jossa vesi virtasi rauhallisesti. Emme olleet osanneet odottaa tällaista kokemusta. Päädyimme koukkaamaan pieniä puroja kierrellen kostean pajukon läpi ylemmäs rinteeseen. Jo aamupuuroja keitellessä ilmassa saattoi aistia lähestyvän sateen. Olisi parempi syödä ennen kuin painelisimme Poroenon kahlaamolle, jonka kohdalta ylittäisimme joen. Tässä oli kahlaamo, mutta tästä ei yli mentäisi. Lähdimme liikkeelle rivakasti, jotta ennättäisimme mahdollisimman pitkälle ennen sadetta. Pääsimme ilman sadetta jo Sieiddegielas-tunturin korkeamman kohdan ohi. Jätin sukat jalkaani, koska ajattelin, että varpaani pysyisivät lämpimämpinä. Se kellui varsin hyvin. Valtijokilaakso avautui upeana edessämme kulkiessamme kohti etelää. Joonas laskeutui viereeni veteen ja testasi omaa rinkkaansa, joka kellui vielä paremmin. Tässä kohtaa joki teki mutkan. Marssin märässä tunturikoivikossa hävinnyttä polkua etsien ja kiukkuisena. Sade ainakin oli tauonnut ja sää kirkastunut. Joonas seurasi tyynenä perässä. Kävelimme joen rantaan. Näillä vedenkorkeuksilla emme kuitenkaan halunneet edes yrittää ylitystä tästä kohdin. Astuin rantatörmältä joen hiekkapohjalle ja laskin rinkkani veteen. Jumppasimme kuorivaatteet yllemme. En voinut kuin ihmetellä, miten hän sen teki. Adrenaliinin takia vesi ei tuntunut kylmältä. Riisuuduimme alushousuisillemme ja vedimme marketticrocsimme jalkaamme lenkkien kanssa. Totesimme samaan hengenvetoon, ettemme kyllä olisi yksin lähteneet tällaista ylitystä tekemään. SA D E häilyi jo horisontissa. Vaihtoehtojen punnitsemisen jälkeen päädyimme uimiseen. Etsimme soistuvan labyrintin keskeltä paikan lounastauolle
Juttelimme tuvassa niitä näitä ja päätimme JooVastarannalla en voinut kuin tuulettaa ja päästää helpottuneen huudon. Joonas tyytyi toteamaan: ”No niin, selvittiin.” Nauroin reaktioidemme eroille. Tuvalle saapuessamme paikalla oli vain yksi toinen vaeltaja. Uran kääntyessä oman reittimme kannalta väärään suuntaan, hyppäsimme tunturinummelle. Taivaan taas synkistyessä laskeuduimme alas kohti Hárrejávrritien rantaa ja yöpaikkaamme. Muutimme kurssiamme niin, että riekkoemo sai mielenrauhan. Heitin taas kiviä veteen ja kuuntelin ääniä. Emo tekeytyi siipirikoksi ja lähti kipittämään poispäin maastopoikueestaan, houkutellakseen meidät saalistajat pois poikasten luota. 46 RETKI toukokuu 2024 ALKUKESÄN VAELLUS KÄSIVARRESSA Rämmimme risukon läpi Urho Kekkosen kämpälle, jonka portailla söimme välipalan ja vaihdoimme kuivat varusteet yllemme. Etsiydyimme ulos rantapajukosta ja pidimme lounastauon. Jantar-nimisen tunturin rinteessä loimme viimeiset katseemme lumihuippuisille tuntureille. Saavuimme Kaitsajoelle. ”Ei voi olla totta”, sanoin epäuskoisena katsellessani virtaa. Ei voi olla totta Vihdoin sain nukuttua teltassa hyvät yöunet! Lähdimme liikkeelle leppoisassa puolipilvisessä säässä. Olipahan melkoista. Hiljainen tunturi ympärilläni kertailin päivän tapahtumia päässäni. KO H TA rannassa! Poroenon ylitys uimalla oli odottamaton elementti retkellämme.. Vastarannalla en voinut kuin tuulettaa ja päästää helpottuneen huudon. Lähdin kahlaamaan rinkka auki. Etsimme maastosta Termisjärvelle johtavan polunpään ja seurailimme sitä kohti tupaa. Olin nojannut eteenpäin jossain kohdassa niin paljon, että paitani oli palleaa myöten märkä. Keräsimme maasta keppejä ja risuja, jotta saisimme tehtyä mahdollisesti pienen nuotion ylempänä tunturissa. Tämän jälkeen ylitimme vielä kaksi puoleen reiteen asti syvää haaraa. Tutkimme hetken karttaa ja päätimme etsiä ylityskohtaa alavirrasta. Joonas ylitti joen samalle pajukkoiselle saarekkeelle, jolla olin. Kartalla näytti olevan yksi pieni puro ylitettäväksi. Kuljimme kohti etelään Juovvagielaksen ja Hárroaivin välistä. Kokkailimme sateen aikana teltan eteisessä ja kuuntelimme, kuinka voimistunut tuuli heilutti telttaamme. Taidan tuntea asiat aika voimakkaasti. Matkalla kohti Kaitsajokea, jonka ylittäisimme, törmäsimme riekkoperheeseen. Saimme teltan pystyyn juuri ennen sateen paluuta. Lähdimme tyhjältä kämpältä nousemaan tunturiin. Teimme telttapaikkamme vieressä olleeseen nuotiokehään pienet tulet. Jossain kaukana jyrisi myös ukkonen. Tästä se on mentävä. Sulamisvedet ja eilisen sateet olivat virittäneet jokea kovemmille tehoille. Kartalla viattoman näköinen ”puro” kuohusi valtavalla voimalla. Ähkin ja puhkin itseni kiven ohitse ja vastarannalle. Maastosta löytyi jonkinlainen mönkijäura, jota pitkin saimme kävellä hyvän tovin. Parin tunnin pajukossa rämpimisen jälkeen löytyi kohta, jossa joki haarautui useammaksi pieneksi virraksi. Lännen suunnassa näimme jo Jollánbáktin ja Dierpmesbáktin pahdat. Ensimmäinen haaroista virtasi suhteellisen kovaa, mutta virran keskellä seisoi sentään suurempi kivi. Sade lakkasi noin tunnin jälkeen. Matkaa ei Termisjärven tuvalle ei ollut enää kovin paljoa, eikä matkalla voinut osua enää äskeisen kaltaista ylitystä. ”Varo, se on sitten yllättävän syvä kohta”, varoitin Joonasta. Parin metrin päästä olin vyötäröäni asti vedessä. Alkumatka kulki melkoisen rakkakivikon läpi. Tämä päivä olisi eiliseen verrattuna helppo homma: marssi avotunturin läpi Termisjärven tuvalle, missä viettäisimme reissun viimeisen yön
Vaikka reissu oli ollut mitä hienoin, en voinut odottaa, että pääsisin retkeilykeskukselle suihkuun ja syömään. Karkote alkoi nopeasti kirvelemään jo melkein verille raapimiani käsivarsia. Saimme näin vähän alkuvauhtia kinttuihimme. Aurinkokin tuntui polttavan ihoa. Jossain vaiheessa huomasin käsivarrelleni laskeutuneen hyttysen. Olin valmis. Suihkin itseeni hyttyskarkotetta vauhkoontuneena. Mitä enempää voi toivoa?. Lopulta meitä oli kuusi vaeltajaa tuvan ympäristössä. Liekö erämaassa vietetty vajaa viikko tehnyt meistä erämaahan vasta saapuvien mielestä kuvottavia. 47 RETKI toukokuu 2024 ALKUKESÄN VAELLUS KÄSIVARRESSA naksen kanssa yöpyä sisällä, mikäli tilaa olisi. Reissun ensimmäiset! Kohta olin kerännyt kosteasta maastosta vastakuoriutuneita hyttysiä mukaani jo varsinaisen pilven. Jouduin käärimään paitani hihat ylös kuumissani. Tarjosimme muille tupapaikkaa, mutta jostain syystä muut halusivat telttoihinsa. Joonasta hyttyset eivät kuulemma häirinneet. Hyttysten hyökkäys Sateisen yön jäljiltä lähdimme aamulla kohti Kilpisjärveä. Kuppaajat pommittivat käsivarsiani karmealla tahdilla ja olin menettää täysin hermoni. Painelimme aika kovaa vauhtia märän maaston läpi. Vesipisaroiden alkaessa ropista tuvan portaille, paikalle saapui yksi toisensa jälkeen lisää vaeltajia. Kuuden päivän vaelluksesta muodostui yksi ikimuistoisimpiani. Annoin periksi ja pysähdyimme kaivamaan hyttyskarkotteen rinkastani. Aurinko oli taas esillä ja lämmitti. Kiitos erämaa, nähdään taas! 5 km NORJA RUOTSI SUOMI Käsivarren erämaa-alue Malla Kilpisjärvi Saarijärvi Meekonjärvi Kuonjarjoki Pitsusjärvi Halti Halti Kalottireitti Saana vaellusreitti vaellusreitti Pitsusköngäs Termisjärvi Kopmajoki Valtijoki Kekkosen kämppä Hárrejávrrit Poroeno Kaitsajoki vaellusreitti S U U N TA N A viimeisenä yöpaikkana toiminut Termisjärven tupa. Puhuin Joonakselle jo retkeilykeskuksen pitsoista ja hekumoin lounaalla mielessäni. Reissu asetti ensikertalaiselle Joonakselle seuraavan reissun riman harvinaisen korkealle. Tuvan lähipiirissä saimme kimppuumme harvinaisen äkäisen tunturikihuparin, joka hyökkäili meitä kohti
48 RETKI toukokuu 2024 POHJOIS-KARJALAN SUSITAIVAL. 48 RETKI toukokuu 2024 POHJOIS-KARJALAN SUSITAIVAL T E KST I JA K U VAT Tommi Sirviö SUSITAIVAL vaellus itärajan pinnassa Susitaival kulkee Ilomantsin ja Pohjois-Karjalan rajaseutujen läpi. Reitti tarjoaa monipuolisen kattauksen alueen historiaa, upeita harjupolkuja, suoluontoa, monimuotoisia metsiä ja jokivartta
49 RETKI toukokuu 2024 POHJOIS-KARJALAN SUSITAIVAL K E SÄ K U U 2023 — S U S I TA I VA L, I LO M A N TS I 49 RETKI toukokuu 2024 POHJOIS-KARJALAN SUSITAIVAL LU T I N J O K I ylitetään vetolautan avulla.
Ylitimme alkumatkasta muutamia matalia vaaroja ja tupasvillan hallitsemia kauniita soita. S U S I TA I PA L E E L L A riittää mukavia harjupolkuja.. Kuivilla kankailla kulkenut pieni harjupolku tarjosi hienoja näkymiä ympäröiville järville. Edessä oli yli 90 kilometrin mittainen taival Möhköstä Patvinsuon kansallispuistoon. Halpaan järvimalmiin, koskivoimaan ja hyviin kulkuyhteyksiin sekä miiluista saatavaan puuhiileen toimintansa perustanut ruukki oli aikanaan Suomen suurin raudanjalostaja. ”P I I S K AT Y K K I” Öykkösenvaarassa. Paikoin harjua reunustivat syvät suppakuopat, mannerjäätiköstä irronneiden ja paikalleen sulaneiden jäälohkareiden synnyttämät syvät painanteet. Tupa on suhteellisen vähäisellä käytöllä, eikä muita kulkijoita näkynyt. Metsäpalovaroitus alkoi seuraavana päivänä ja kesti vaelluksen loppuun saakka. Pulkinkankaalla saimme taivaltaa vanhoissa ja vielä suojelemattomissa metsissä. Täällä suomalaiset torjuivat Ilomantsiin tunkeutuneet vihollisjoukot kesällä 1944. Pystytimme telttamme harjun liepeelle ja nautiskelimme vielä sallituista nuotiotulista eväitä laitellen. Lyhyt ensimmäisen päivän taival päättyi harjun rinteeseen rakennetulle Pohjoisen Pitkäjärven autiotuvalle. Täältä nousimme Kontiovaaran laavulle tauolle. Odotukset olivat korkealla, kun matkanteko alkoi leppeässä alkukesän auringonpaisteessa. Myös harjun päältä löytyi runsaasti taistelukaivantoja ja kokonainen korsun pohja, vaikka taisteluja ei näillä main käytykään. Seuraavana aamuna laskeuduimme alas harjulta komeaan kuusikkoon. 50 RETKI toukokuu 2024 POHJOIS-KARJALAN SUSITAIVAL T ehdessämme lähtöä Ilomantsin Möhkön rajakylästä käytimme hiukan aikaa vanhaan ruukkikylään tutustumiseen. Matkaa tahditti Pohjois-Karjalan maakuntalinnun, käen alituinen kukunta. Vaikka kohtaamiset susien ja kontioiden kanssa ovat hyvin harvinaisia, voi Susitaipaleella hyvinkin nähdä vilauksen suurpedoista tai ainakin niiden jätöksistä tai jäljistä. Pohjois-Karjalan pitkät vaellusreitit – Susitaival ja Karhunpolku – ovat olleet menolistalla jo pitkään. Ensimmäinen etappi päättyi Öykkösenvaaraan, entisöityyn jatkosodan aikaiseen taistelupaikkaan. Meille vastaan tulivat molemmat – karvaiset suden pötkylät on helppo tunnistaa ja matkalla meitä ilahduttivat myös hiekkarannalle tallentuneet pikkuPohjois-Karjalan pitkät vaellusreitit – Susitaival ja Karhunpolku – ovat olleet menolistalla jo pitkään. Kalastajienkin suosiman koskialueen keskellä olevaa saarta hallitsee ruukkikartano ”Pytinki”. Nautimme eväät katetulla nuotiopaikalla pöytien ääressä ja kiertelimme ihmettelemässä entisöityjä puolustusvarustuksia. Upeita harjupolkuja Öykkösenvaarasta matka jatkui komealle harjupolulle, joka puristui Sysmän ja Eteläisen Pitkäjärven väliin
Kauempaa kuului valkoviklon helposti tunnistettavissa oleva vihellys. Vanhoja metsiä ja vaaramaisemia Kaunisjärvellä hyvin nukutun yön jälkeen jatkoimme Salmenkankaan upeisiin vanhoihin metsiin ja nousimme jo tuttuun tapaan harjun päällä kulkevalle polulle. Hyökänlammen harjulta avautui komeat näkymät avoimien soiden takana siintävälle Pyöreä-Kelsimän järvelle. Kiersimme iltalenkkinä pienen järven ympäri mukavia rantapolkuja pitkin. K AU N I S JÄ R V E N tasaisilla ja kuivilla kankailla oli hyviä telttapaikkoja.. Hattuvaarantien ylityksen jälkeen matka jatkui edelleen Teponsärkän harjua seuraten. Kohtasimmekin laavulla päiväretkeläisiä. Isonpalonkangas on jäätikköjoen suulle syntynyt suuri ja tasainen suisto, jonka syöttöharjulla kulkeva polku johdatti meidät Harkkojärven rantaan ja Jorhon Susitaipaleella voi hyvinkin nähdä vilauksen suurpedoista tai ainakin niiden jätöksistä tai jäljistä. Matkalla ohitimme majavan rakentaman suuren risupesän. Edessä oli yksi reitin hienoimpia osuuksia, kun jatkoimme seuraavana aamuna Särkkäjärven rantoja viistävää harjua pitkin kohti luodetta. Kumpuilevat hiekkakankaat johdattivat meidät lopulta Kaunisjärven etelärannalla olevalle laavulle ja suojelualueelle. Huomattavan kirkasvetinen Kaunisjärvi on syntynyt suureen suppaan ja se on myös melko suosittu päiväretkikohde. Järven yli lensi kovaa kaakattava kaakkuri. Lehtovaaran kyläyhdistyksen ylläpitämää tupaa voi tukea vapaaehtoisella maksulla. 51 RETKI toukokuu 2024 POHJOIS-KARJALAN SUSITAIVAL karhujen temmellyksen jäljet. Tämä osoittautui upeaksi kilpikaarnaiseksi männyksi. Ennen Särkkäjärven autiotupaa nousimme jälleen harjun päälle, jota pitkin matka taittui punaiselle Särkkäjärven autiotuvalle saakka. Harjupolku johdatti kyläyhdistyksen ylläpitämälle siistille kodalle, jonka jälkeen poikkesimme katsastamassa karttaan merkityn suuren puun. Äänessä olivat muun muassa leppälintu, laulurastas ja vihervarpunen. Alkukesän äänimaailma oli tulvillaan lintujen laulua. Myös reittimerkinnät ovat selkeitä ja suunnistaminen on helppoa. Kauniit Kivilammet houkuttelivat pienelle pysähdykselle ja Kivilampien välisen huteran sillan ylitimme varoen. Järven itärannalla oli puolestaan ranskalaisia karavaanareita. Matkalla kohti Kaunisjärveä ohitimme useita suppalampia ja Heinäsuon laidalla olleen majavapadon. Lukuisat retkeilyrakenteet pitkokset mukaan lukien ovat reitillä pääsääntöisesti hyvässä kunnossa. Järvi on myös vesilintujen suosiossa ja näimme lähietäisyydeltä kuikkien ohella myös haapanoita ja telkkiä. Järven rannalla olevan tuvan pihamaalta löytyy myös kaivo ja keittokatos
Läheiseltä Matkalammelta on löydetty kivikautisia asuinpaikkoja, joiden on arveltu sijainneen nykyistä Koiteretta laajemman Muinais-Koitereen rannoilla jo 11 000 vuotta sitten. Ylitimme Lutinjoen ylityslautan avulla ja suuntasimme Saarikoskella olevalle laavulle. Telttamme saimme pystytettyä hyvälle paikalle kosken partaalle runsaiden kielokasvustojen keskelle. Kaunis Lutinjoki mutkittelee hiekkakankaiden ja laajojen soiden keskellä. Alkumatkasta ohittamallamme Petrokankaan laavulla oli hyvä lähde, josta saimme täytettyä vesipullomme ennen pitkää tietaivalta kohti Naarvan kylää. Joen pohjoispuolella levittäytyy yli 15 neliökilometrin laajuinen ja Patvinsuon kansallispuiston kanssa samaan aikaan perustettu Kissansuon-Raanisuon-Tohlinsuon soidensuojelualue. LU T I N J O E N Saarikoski.. Loiva ja pitkä nousu Naarvan vaaran laelle ja koko reitin korkeimmalle kohdalle jatkui lopulta polkuja pitkin. Pääosin rauhallisesti virtaavaa ja Koitereeseen laskevaa Lutinjokea reunustavat varttuneet metsät kilpikaarnaisine mäntyineen. Viimeisen tauon ennen määränpäänämme ollutta Saarikoskea ja Lutinjokea pidimme Saarivaaralla, jossa meitä ilahduttivat avoimella siemenpuuaukealla viihtyneet hopeatäplät. Etäällä pilkotti myös Koitere, jonka rannoille suuntasimme vielä vaelluksen lopulla. 52 RETKI toukokuu 2024 POHJOIS-KARJALAN SUSITAIVAL autiotuvalle. Täälläkin vaeltajille on tarjolla raikasta kaivovettä. Reitille lähtiessä lauttojen tilanteen voi tarkastaa Ilomantsin kunnalta. Naarvan vaarakylällä on tarjolla majoitusta, metsästyskauden ulkopuolella vuokrattavissa oleva riistamiesten metsästysmaja, Ilomantsi-seuran ylläpitämä pajamuseo ja pieni 1950-luvun lopulla rakennettu torniton rajaseutukirkko. Jokivartta ja suolakeuksia Viimeistä edeltävä vaelluspäivä alkoi jokivartta seuraavalla polulla. Vanhasta asutuksesta muistuttavat paikalta löydetyt tulisijat, palanut luu ja kivikirves. Laskeuduimme jyrkästi alas vaaralta ja taival johdatti meidät pitkälle tieosuudelle ja Orisärkän harjulle. Pysähdyimme pienelle Susitaipaleella on kaikkiaan neljä ylityslauttaa. Pysähdyimme vaaran laella ja kylän keskellä pitkäksi aikaa ihailemaan kohti länttä avautuvia metsäisiä maisemia. Suon laidalla varoitushuutonsa ilmoille töräytti kurki. Susitaipaleella on kaikkiaan neljä ylityslauttaa, jotka lasketaan vesille toukokuussa ja nostetaan ylös lokakuussa ennen jäiden tuloa. Matkalla ylitimme pari kapeaa salmea ylityslauttojen avulla. Päätimme jatkaa matkaamme vielä hiukan eteenpäin kartalla näkyvälle hiekkarannalle Pahakalansärkille. Harkkojärveltä lähdettyä edessä oli reissun pisin päivämatka, joka taittui osin pieniä hiekkateitä pitkin. Edessä oli vielä pari nousua Köpönvaaraan ja Korkeakankaalle, josta laskeuduimme jyrkästi kauniille tupasvillaa kasvavalle nevalle
Suuntasimme Kurkilahdesta Suomunjärven etelärantoja kiertäen luontotuvalle, jonka pysäköintipaikalle olimme jättäneet automme. Hiekkasärkkien ja jokitörmien keskellä mutkitteleva joki vaihtaa välillä uomaansa, mistä muistuttavat lukuisat ja hitaasti soistuvat makkarajärvet. Voimakkaasti säännöstellyn Koitereen sortuvia rantatörmiä ihmeteltyämme suuntasimme takaisin kohti pohjoista Terettiä ja pitkoksia, joita saimme astella kilometreittäin. Laavulta astelimme Patvinsuon kansallispuiston rajojen sisäpuolelle ja laskeuduimme puuttomille suolakeuksille, josta nousimme Suuri-Suihkon kuiville kankaille. Patvinsuo kuuluu ehdottomasti eteläisen Suomen kansallispuistojen aateliin upeine soineen ja hiekkarantoineen. Täällä kohtasimme koko reitin ainoan Susitaipaleen kulkijan, joka oli suuntaamassa seuraavana päivänä kohti etelää ja Möhköä opastetun ryhmän mukana. Paikalla lienee ollut myös heinänkorjuun ajalle yöpaikoiksi rakennettuja niittysaunoja ja latoja. Matkalla tuvalle poikkesimme vielä katsomassa vanhaa karsikkopuuta, jonka kylkeen kirjatut vuosiluvut sijoittuvat 1800-luvun lopulle. Pitkostettu reitti jatkui lähes katkeamattomana Kurkilahteen saakka, jonne Susitaival virallisesti päättyy. Kurkilahdesta matkaa voi jatkaa suoraan yli 140 kilometrin mittaiselle Karhunpolulle. Ilom ant si Liek sa Möhkö Öykkösenvaara Pohjoinen Pitkäjärvi Särkkäjärvi Kaunisjärvi Jorho Naarva Petrokangas Majaniemi Teretti Kurkilahti Koitere Suomunjoki Petkeljärvi Patvinsuo Susitaival Susitaival VE N ÄJ Ä 5 km. Jäimme Teretille vielä viimeiseksi yöksi ja pystytimme telttamme laavun lähistölle. Patvinsuolla esiintyvät nimet, kuten Hassisenniitty, Halosenniitty ja Saunasaari muistuttavat vanhoista suoniittyjen nautintaoikeuksista, kun niityiltä kerättiin vielä heinää vähälukuiselle karjalle. Patvinsuo kuuluu ehdottomasti eteläisen Suomen kansallispuistojen aateliin upeine soineen ja hiekkarantoineen. 53 RETKI toukokuu 2024 POHJOIS-KARJALAN SUSITAIVAL tauolle Valkeakoskelle, jonka kivisiä rantoja reunustivat näyttävät ranta-alpit, suursarat ja kortteet. Patvinsuon runsaslukuisin lintu on kuitenkin pieni niittykirvinen, joita pesii alueella jopa 700 paria. Tasaisilla kankailla ja jokitörmällä oleva laavu houkutteli pysähtymään tauolle. Jätimme Lutinjoen laakson taaksemme ja suuntasimme pienelle Suomunjoelle, jonka yli pääsimme vetolautan avulla. Laajoilla soilla pesiikin runsas määrä lintuja kahlaajista suurikokoisiin kurkiin ja hanhiin. S U S I TA I VA L päättyy Patvinsuon Kurkilahden upeille hiekkarannoille. Päätimme poiketa Koitereen rannalla Majaniemessä, josta löytyy nuotiopaikan lisäksi hyviä telttapaikkoja. Tällä kertaa huomio kiinnittyi soiden yllä kaarteleviin lokkeihin, jotka olivat etsimässä pesimäajan helppoa saalista vastakuoriutuneista linnunpoikasista. Olimme saaneet nauttia upeista aurinkoisista päivistä, mutta viimeiselle lyhyelle etapille Suomun luontotuvalle suuntasimme pilvisessä säässä. Vain 200 metrin päässä laavulta oleva Teretin lintutorni on oiva paikka maisemien ihailuun ja suolta turvaa ja ravintoa hakevien lintujen tarkkailuun
Lyngen på langs -vaelluksella kuljetaan porojen ja lampaiden tallaamilla poluilla Pohjois-Norjan korkeimpien huippujen lomassa. 54 RETKI toukokuu 2024 NORJAN LYNGEN 54 RETKI toukokuu 2024 NORJAN LYNGEN Porojen poluilla Lyngenissä Kaikki Pohjois-Norjan matkaajat tuntevat Lyngenin, eli Yykeän niemimaan ikoniset luontonähtävyydet. T E KST I Sanna Häkkänen K U VAT Sanna Häkkänen & Oula Niemelä. Moni ei kuitenkaan tule ajatelleeksi, että Lyngenin alppien halki voi toteuttaa myös pidemmän patikan
55 RETKI toukokuu 2024 NORJAN LYNGEN E LO K U U 2023 — LY N G E N, N O RJA 55 RETKI toukokuu 2024 NORJAN LYNGEN J I E H K K E VÁ R R I N huippu on saanut pilvihunnun. Se on 1834-metrisenä Tromssan läänin korkein vuori.
Paluu autolle onnistuisi jälleen vaelluksen päätyttyä paikallisbussilla. Valoa riittää yhä lähes läpi yön, vaikka aurinko hetkeksi jo piipahtaakin taivaanrannan takana. Loppukesästä vaellusolosuhteet vuorilla ovat parhaimmillaan ja kuivimmillaan – lunta ei ylängöilläkään ole kuin nimeksi, ja jokien pinnat alkavat lumen sulamiset jäljiltä olla maltillisissa korkeuksissa. 56 RETKI toukokuu 2024 NORJAN LYNGEN K un Kilpisjärveltä suunnan ottaa kohti pohjoista, piirtyy pian horisonttiin leuat loksauttava vuorten siluetti. Yhdensuuntainen vaellus edellytti julkisen liikenteen hyödyntämistä, joten reissun suunnittelu alkoi bussija lautta-aikataulujen tutkimisella. Steindalsbreen-jäätikölle vaelletaan hyvin kuljettua polkua pitkin kesän kuukausina sankoin joukoin. Logistisista syistä kulkusuunnaksi valikoitui etelä–pohjoinen, ja näin kuljettuna arvelimme vaelluksen olevan myös elämyksellisempi. Meillä oli jo pitkään ollut haaveissa Lyngeniä halkovan vaelluksen toteuttaminen. Maagisen turkoosi Blåisvatnet-järvi ja niemimaan pohjoisimmassa kärjessä sijaitseva Lyngstuvan majakka ovat erityisen taajaan vierailtuja kohteita. Suojeltu niemimaa Lähes koko Lyngen on maisemansuojelualuetta. Ajankohtana heinä-elokuun vaihde oli mitä täydellisin. Jätimme oman kulkupelimme reitin puoliväliin Lyngseidetin kylälle, josta otimme linja-auton Lyngenin niemimaan juureen. Kun reilun viikon mittainen aikaikkuna vihdoin löytyi kalentereista, päätimme lähteä kokeilemaan niemimaan kulkemista sen koko pituudelta. Vaikka retkeily lihasvoimin on maisemansuojelualueella melkoisen vapaata, muutamia rajoituksiakin on. Motorisoidut kulkuneuvot – sähköpyörät mukaan lukien – eivät ole myöskään sallittuja. Suojelun kohteena on erityinen luontoja kulttuurimaisema, jolla on merkittävää ekologista ja elämyksellistä arvoa. Vuorilla ei hyttysistä normaalisti ole suurta harmia, ja loppukesästä arvelimme hyönteisiä olevan vähemmän myös laaksoissa. Koska lähes koko niemimaa on porojen ja lampaiden kesälaidunta, on koiPohjoisen alppeina tunnetut Lyngenin huiput tarjoavat monen tasoista haastetta vaeltajalle. Pohjoisen alppeina tunnetut Lyngenin huiput tarjoavat monen tasoista haastetta niin vaeltajalle kuin vauhdikkaampia elämyksiä hakevalle vapaalaskijalle tai kiipeilijällekin. Jotta laiduneläinten ja harvinaistuneiden lintulajien rauha säilyisi, on dronen lennätys suojelualueella kokonaan kielletty. H E LT E I S E N päivän viilennys Gievdnejohkan mutkassa hikisen nousun jälkeen.. Helpommat päiväretkikohteet ovat viime vuosina nousseet supersuosioon kesälomailijoiden keskuudessa
Polku Perstindenin ja Rássevárrin väliseen leveään solaan nousi pienen joen vartta pitkin aivan tien reunasta, bussipysäkin kupeesta. Rinkkojen paino tuntui olkapäillä. Ensimmäisen vaelluspäivän ilta oli pitkällä, kun saavuimme Gurgela-järvelle. LY N G S DA L E N I N rinteeltä poimitut metsämansikat saivat hymyn huulille. Päivän ohjelmassa oli kolmen vuoristosolan ylitys, joista ensimmäinen sijaitsi lähes tuhannen metrin korkeudessa. Kun viimeinen nousu Rieppevatnetin rantaan oli selätetty, emme katuneet hetkeäkään pitkäksi venynyttä vaelluspäivää. Mäkäriä & paarmoja paossa Uusi vaelluspäivä valkeni edellisen tapaan aurinkoisena. Omistajan tulee pitää lemmikkiä hihnaan kytkettynä huhtikuun alusta lokakuun puoliväliin. Reissun toisen puolikkaan ruoat olimme jättäneet autoomme reitin puoliväliin Lyngseidetin kylään, jossa olimme suunnitelleet tekevämme muonatäydennyksen. Lyngenin kunnan alueella on 70 yli tuhatmetristä vuorta, ja useimmat niistä ovat juuri kunnioitusta herättäviä, alppimaisia ”tindeneitä”. Hämmästelimme, kuinka erilaisena tuttu maisema näyttäytyi lintuperspektiivistä. Eeppiset maisemat ja turkoosinsinisen järven rannasta löytynyt täydellinen telttapaikka kruunasivat reissun ensimmäisen etapin. Tinden-tapaamisia Matka vaelluksen aloituspaikkaan hieman Nordkjosbotnin kylän itäpuolelle sujui mutkattomasti julkisilla. Lähdimme leiristä kiireettä ja etenimme verkkaiseen tahtiin maisemista nautiskellen. Iltapäivä oli lämmin, ja saimme pyyhkiä ahkerasti hikikarpaloita ohimolta. VA R P U K ASV I L L I S U U D E N peittämältä harjanteelta löytyi juuri sopivan pehmeä makuusija.. Pienen tunturijärven itäpäässä sijaitsee avoin, jo hieman huonoon kuntoon päässyt tupa. Maisemansuojelualueella pätevät jokaisenoikeudet, joten kulkijalla on lupa poimia marjoja ja sieniä, ja pystyttää telttaleiri 150 metrin päähän asutusta talosta tai mökistä. Matkan varrella tähystelimme alas laaksoon, jonka halki olimme ajelleet autolla lukemattomat kerrat. Vaikka ruohokattoisen mökin pihapiiri oli ilta-auringossa idyllinen näky, jatkoimme iltapalan jälkeen matkaa vielä muutaman kilometrin päähän Rieppevatnetin rannalle. 57 RETKI toukokuu 2024 NORJAN LYNGEN ran kiinnipitoaika Lyngenissä poikkeuksellisen pitkä. Mitään kevytretkeilijöitä emme ole, mutta tälle vaellukselle olimme yrittäneet suurten korkeuserojen takia pakata hieman tavallista köykäisemmät kamppeet. Vain jo muutaman kilometrin jälkeen alhaalla pauhaava E8-tie katosi näkyvistä ja ympärillämme avautui erämainen, vuorten reunustama tunturimaisema. Piggtinden, Storvasstinden, Rieppetinden – paikannimissä toistuva tinden-pääte tarkoittaa terävähuippuista vuorta
Jäätiköiden niemimaa Lyngenissä ei muutamia päiväretkeilyreittejä lukuun ottamatta ole kattavaa vaellusreittien verkostoa. 1 080-metrinen vuori on suosittu päiväretkikohde, ja lyhintä reittiä sen huipulle on Elvevollin kylältä 7,5 kilometrin matka. Saimme teltan pystyyn pienelle harjanteelle, jossa mukava tuulenvire piti hyönteiset ja porojen tuoksut loitolla. Nousumetrit alkoivat jo poltella pohkeissa, kun pääsimme vihdoin veden äärelle. Kauhuksemme huomasimme järven takana kohoavan Steindalstindenin alarinteen vilisevän poroja ja lampaita. Niemimaa koko pituudeltaan on kuitenkin ollut porojen laiLY N G E N I N alueen geologiaa dominoi tumma gabro-kivi. 58 RETKI toukokuu 2024 NORJAN LYNGEN Lounasaikaan tulimme Gievdnejohkan varteen, jossa evästimme mahtipontisen Biellogáisán 1 510-metristä huippua tähyillen. Olimme kunnianhimoisesti suunnitelleet kiipeävämme vielä Imajávri-järvelle leiriytymään. Eläinten perään tempovan koiran kanssa ei nukkumisesta olisi tullut mitään, emmekä olisi halunnetkaan jättää koiraa verenimijöiden armoille. Guhkesváhjohkan (Langdalselva) pohjoispuolella poikkesimme hetkeksi merkitylle vaelluspolulle, joka kaartoi reitiltämme kohti länttä ja Stálloborria. Maaston painanteesta löytyi sentään pieni lumilaikku, jossa koirakaveri pääsi piehtaroimaan. Ainut vaihtoehto oli jatkaa vielä muutama kilometri kohti Steindalenin laaksoa. Laiduneläinten perässä tunturiin olivat pörränneet myös mäkärät ja paarmat. LY N G E N I N laaksot ovat oppikirjaesimerkkejä jäätiköiden muovaamista U-laaksoista.. Vähäsateisen kesän jäljiltä Stálloborrin rinteellä oli kuivaa, eikä tyhjentyneisiin vesipulloihin saatu kaivattua täydennystä
Telttapaikan löysimme pieneltä puuttomalta tasanteelta juuri ennen viimeistä laskua alas kylälle. Vaikka hienojakoisia sedimenttejä sisältävän veden juominen ei ole terveydelle haitallista, haimme kuitenkin juomaveden läheisestä vuoristopurosta. Muutamia polkuja on piirretty retkeilykarttoihin, mutta vähemmän kuljettuina ne saattavat erottua maastosta huonosti. Varpujen ylängöt Lyngsdalenin laaksosta alkoi rivakka ja suoraviivainen ylämäki kohti Rundfjelletin vuorimassiivia. Runsaan kasvillisuuden lomassa polveili pieni polku, ja nousu puurajaan sujuikin oletettua keveämmin. Saimme kuitenkin iloita kulkemisen helppoudesta ja saavutimme joutuisasti Kvalvikdalenin laakson, jossa odotti vielä yksi nousu Kavringtindenin juurelle ennen Lyngseidetin kylää. Jäätikölle ei kuitenkaan tule mennä ilman oikeita varusteita ja tietotaitoa. Olimme retkeilleet alueella keväisin laskuvehkeiden kanssa, jolloin hyviä telttapaikkoja löytyi vuolaana virtaavan Lyngsdaleselva-joen eteläpuolelta. Teltalle riittävän tasainen paikka löytyi vasta syvemmältä laaksosta, jossa virta levittäytyi useiksi pieniksi uomiksi. Pohjoissaamen kielen sana jiehkki tarkoittaa jäätikköä, ja alueen monissa paikannimissä käsite toistuukin eri muodoissaan. Täällä oli helppo ymmärtää, miksi alue on saanut nimekseen juuri Lyngen. Jos omaa osaamista ei ole, alueella toimivan oppaan kanssa jäätikköseikkailun voi toteuttaa turvallisesti. 59 RETKI toukokuu 2024 NORJAN LYNGEN dunmaata ammoisista ajoista alkaen, ja alueella eläimiä paimentaneiden ihmisten muinaiset kulkureitit muodostivat rungon myös omalle vaelluksellemme. Jäätikön sulamisvesi oli kuin vaaleanharmaata lonkeroa. Kun vihdoin maltoimme jättää pysäyttävän maiseman taaksemme, oli vuorossa karu ja alaston kivierämaa – tällaista maastoa olimme tottuneet näkemään Huippuvuorilla. On hauska kuvitella, että 20 000 vuotta sitten – jääpeitteen ollessa paksuimmillaan – ympärillämme kohoavat mahtipontiset huiput olivat vain jään povesta pilkottavia nunatakkeja, kivisiä nyppylöitä. Lyngenin niemimaan alueella on 140 erikokoista jäätikköä ja Steindalsbreen lienee niistä helpoiten saavutettavissa. Tuvalla tapasimme kolme nuorukaista, jotka olivat ottaneet viikonlopun kalareissun tukikohdaksi Rullebun. Jäätikön vetäytymisen vaiheita voi tarkastella eri vuosina jään reunaan pystytettyjen kylttien avulla. Norjankielinen sana lyng on yleisnimi erilaisille varpukasveille, kuten kanervalle, variksenmarjalle, liekovarpiolle, ja monelle muulle paljailla vuoristoylängöillä viihtyville lyhytvartisille kasveille. Valitsimme oikoreitin Gobijohkan vartta pitkin ylös Rastebyfjelletin tunturiylängölle, josta saimme ihastella sinisenä hohtavaa jäävirtaa sen koko komeudessaan. Vaikka jäätikkö on sulanut vauhdikkaasti viime vuosikymmeninä, on se yhä vaikuttava näky. Pohjoissaamen kielen sana jiehkki tarkoittaa jäätikköä, ja alueen monissa paikannimissä käsite toistuukin eri muodoissaan. Steindalsbreen-jäätikön äärelle johtavan polun varrella on laakson luontoon, historiaan ja kulttuuriin perehdyttäviä opastetauluja. Lomvatnet-järven rannalla on pieni tupa, Rullebu, jonka pihapiiriin jäimme evästämään. Tiheästi vieri viereen kartalle piirretyt korkeuskäyrät kertoivat rinteen jyrkkyydestä, ja veikkasimme aamun ensimmäisestä osuudesta tulevan rankka ja hikinen. Nyt vaelsimme joen pohjoispuolella, jossa kasvillisuus oli runsasta ja maasto jyrkästi joelle viettävää. Kilometrejä alkoi olla mittarissa jo melko lailla, kun ryhdyimme etsiskelemään leiripaikkaa illan suussa Lyngsdalenin laaksosta. LY N G E N I N maisemaa karakterisoivat tindenit, eli terävähuippuiset vuoret.. Steindalenin laaksossa on hyvin merkitty ja tallattu päiväretkeilyreitti, jossa tapasimme myös vaelluksen ensimmäiset vastaantulijat. Viivähdimme katselemaan jääkausien veistämää maisemaa ja Jiehkkevárrin vuorimassiivia, jonka 1 834-metrinen huippu on lääninsä korkein kohta. Alueen vesistöt eivät ole kalastuskohteina erityisen maineikkaita, mutta pojat kertoivat saaneensa narratuksi muutaman pienen taimenen mökkirannasta
Matka jatkui miellyttävän kumpuilevassa maastossa kohti Rottenvikvatnetia – ylempänä rinteellä erotimme kaksi hahmoa polkupyörineen. Norjalaisilla vuorilla tulivat muotiin 20 vuotta sitten nepalilaisten sherpojen rakentamat rappuset, ja nyt kiviportaita on ympäri maata yli 200 kohteessa. Laskeuduimme kivikkoista ja jyrkähköä rinnettä alas Stortindelva-joen varteen, jossa kulku tasoittui ja helpottui. Lämpimän kelin seurauksena jäätikön sulamisvettä oli liikkeellä runsaasti ja virta oli vuolas. 60 RETKI toukokuu 2024 NORJAN LYNGEN Tuhannen askelman rappuset Vaelluksen viidentenä aamuna ropistelimme murukahvin rippeet kuppeihin ja haaveilimme jo kylällä odottavista virvokkeista. STO RT I N D E LVA laskee Jægervatnetjärveen.. Russedalenin ja Stortinddalenin laaksojen väliseltä harjanteelta näkymät ylös jäätikölle olivat ainutlaatuiset. Joen yli oli kuitenkin päästävä, koska reittimme jatkui Jægervatnet-järven eteläpäästä sen itäistä reunaa seuraillen. Joen vastarannalla näimme hirven rymistelevän tunturikoivikossa. Joen vesi näytti paikka paikoin lähes valkoiselta ja toi mieleen Islannin geotermiset lähteet. Vaikka lähimmälle tielle oli vuorten yli vain viitisen kilometriä, tunsimme olevamme ainoat ihmiset suuressa erämaassa. Kulkumme jatkui Fastadalstindenin länsirinnettä pitkin, ja saimme nopeasti karistettua Lyngseidetin turistiruuhkat kannoiltamme. Vastaantulijoina olivat ainoastaan porot ja lampaat. Löysimme hyvän ylityspaikan hieman puurajan alapuolelta, mutta saimme nopeasti huomata tehneemme erehdyksen. Seuraava turvallinen kahluupaikka löytyi vasta joen alajuoksulta, joten otimme virhearvioinnin opetuksena seuraavaa Lyngenin vaellusta varten. Joen pohjoispuoli oli vaikeakulkuista, kivikkoista ryteikköä, kun taas eteläpuolella matalan kasvillisuuden ja harvan männikön peittämä maasto näytti mukavan kumpuilevalta. Lounastauolla keitetään kahvit, kuivatetaan sukat ja oikaistaan kanervikkoon päiväunille. Yllättäen taivaalta ryöpsähti ärhäkkä sadekuuro. Vuonna 2005 painetulla kartalla jään reuna on vielä ylettynyt järvelle saakka, mutta nyt jään kieli kimmelsi yli puolen kilometrin päässä järven rannasta. Täällä risteilee yksi Lyngenin tunnetuimmista maastopyöräilyreiteistä, Golden Trail, joka tarjoilee mukavasti teknistä haastetta upeiden maisemien ohella. Myös Lyngseidet sai omat ”sherparappunsa” kesällä 2022, ja mekin halusimme kokeilla turistimagneetiksi muodostunutta portaikkoa. Kun muonatäydennykset Lyngseidetissä oli tehty, otimme suunnan kohti Rottenvikfjelletiä. Rottenvikvatnet on maineensa veroinen, sininen jäätikköjärvi, josta on tullut matkailijoiden keskuudessa haastaja turkoosista väristään tunnetulle Blåisvatnetille. Yli tuhannen hikisen askelman yläpäässä odotti henkeäsalpaava maisema Lyngenin vuonolle ja Kjosenin syvään ja kapeaan lahteen. Reittimme kääntyi jyrkästi kohti länttä, ja kuljimme Fastdalselva-joen vartta sen eteläpuolella aina leiripaikkaamme asti. Pysähdyimme läpimärkinä DNT:n omistaman Jægervasshyttan piP I T K Ä KS I venyvien vaelluspäivien aikana on muistettava myös levähtää. Illan suussa taivas värjääntyi villeihin vivahteisiin maalaten korkeuksissa häämöttävän Lengangsbreen-jäätikkökielekkeen iltataivaan sävyillä. Retkipäivä käynnistyi pulikoinnilla pienessä jäätikön sulamisvesipuroon muodostuneessa altaassa. Sulamisvesi valui vaaleina ryöppyinä jyrkkää kallionseinämää pitkin satojen metrien matkan pieneen jäätikköjärveen. Saunan ovet eivät aukene Meitä hemmoteltiin jälleen hienoilla keleillä, kun heräilimme vaelluksen kuudenteen päivään ehkä koko reissun hienoimmalta leiripaikalta
Harmaat pilvimassat purjehtivat lännen suunnassa, ja arvelimme olevan vain ajan kysymys, kunnes sadealue saavuttaisi meidät. Alkuillasta pystytimme leirin muutaman kilometrin päähän Lyngstuvan majakasta. Haaveilimme saunan oven takana hetken aikaa lämpimistä löylyistä, mutta jatkoimme kuitenkin sinnikkäästi matkaa suunnitellulle leiripaikalle. Kaikesta huolimatta lähdimme liikkeelle hyvillä mielin. yö 8. yö 2. Valkeni vaelluksen viimeinen päivä, ja jäljellä oli vain lopullinen rutistus Lyngstuvan majakalle, jossa niemimaan pohjoisin kärki sijaitsee. Auringonlasku määränpäässä Reissun loppupuolelle oli luvattu runsaampia sateita, ja taivaanrannassa erottuikin tummia pilviä, kun heräsimme uuteen päivään Tverrelva-joen varresta. Lyngstuvan majakka sijaitsee Lyngenin niemimaan pohjoisimmassa kärjessä. Illan suussa nousimme Vassdalsskaretin satulaan Bjørndalenin laakson kautta, jossa viileä tuuli puhalteli pohjoisesta. Vaatekerroksen lisäyksen jälkeen luistelimme lumilaikkuja pitkin alimmaisen Vassdalsvatnetin rannalle leiriytymään. yö 7. 61 RETKI toukokuu 2024 NORJAN LYNGEN hapiiriin, josta löytyy myös puulämmitteinen sauna. Illan valo oli henkeäsalpaavan kaunis, ja tunsimme pientä ylpeyttä kirjoittaessamme majakan vieressä seisovan tuvan vieraskirjaan terveisemme: Vaelsimme tänne koko Lyngenin niemimaan halki. Teimme taas pienen virhearvion, ja nousimme tarpeettoman korkealle Steinfjelletin rinteelle päätyen ryteikköiseen ja hankalakulkuiseen maastoon. Olihan meillä vielä useita kilometrejä päätepisteeseen. Se on Lyngenin vuorijonon pohjoisin huippu, ja oikealla reittivalinnalla melko vyöryturvallinen ja suosittu vapaalaskukohde. yö 5. Jäljellä oli vain lopullinen rutistus Lyngstuvan majakalle, jossa niemimaan pohjoisin kärki sijaitsee. Kun aurinko oli jo tekemässä sukellustaan taivaanrannan taa, lähdimme viimeistelemään halkivaelluksen. Olihan reissu tähän asti sujunut suunnitelmien mukaan, ja tiesimme, että kaavailtu niemimaan vaellus tulisi onnistumaan. Heti aamusta ylitimme Blåisvatnetille johtavan polun, jossa kävikin jo retkeilijöiden kuhina. Tupa on lukittu koodilukolla, ja jotta ovi aukeaa, tarvitaan etukäteisvaraus. Horisonttiin piirtyi Nordfugløyan saaren markantit ääriviivat ja sen takana kajasti avomerta silmänkantamattomiin. Kapusimme Blokkøyrbergetin harjanteen kautta Veidalenin laakson suulle, joka on kuin oppikirjan esimerkki jäätikön muovaamasta U-laaksosta. Ylitimme Russelvdalenin laakson viehättävässä maastossa, ja tänne olisimme jääneet vielä yhdeksi päiväksi nauttimaan luonnon rauhasta, ellei meillä olisi ollut kiire aamuvarhain seuraavana päivänä lähtevään bussiin. Terveisin Sanna ja Oula. Nordkjosbotn 1. Meillä oli vielä yksi ylämäki kiivettävänä Hæsafjelletin ja Litle-Galtenin väliseen satulaan, josta määränpää alkoikin jo häämöttää. yö 3. yö 6. yö Lyngstuva 4. M Ä Ä R Ä N PÄ Ä saavutettu. Russelvfjellet kohosi edessämme merta vasten. yö Lyngseidet Blåisvatnet Steindalsbreen Lyngen vaellusreitti vaellusreitti Jäämeri 5 km. Söimme juhlaillallisen, eli sen, mitä laihtuneista eväspusseistamme reissun viimeisenä iltana sattui vielä löytymään
Nyt tajuan, että tätä hetkeä ja tunnelmaa VA L AST E N M A A N nuotiopaikka sijaitsee vain muutama kymmenen metriä luonnonpuiston ulkopuolella. Rivakka askellus nostaa omalla rytmillään kehon kuormitusta ja pitää lämpöä yllä. Yritän nähdä enemmän, mutta toimi tuntuu turhalta. Oranssit puulätkät vasikoivat sen retkeilyreitiksi. Kurkottelen ja kumartelen. Alkukesän ilta on osin aurinkoinen, mutta puusto leikkaa valon tarjoten vain satunnaisia siivilöityjä säteitä. Hentoja ääniä on ympärillä, mutta miellän maiseman hiljaiseksi. Uran sivuilla puusto luo tiiviin esiripun, jossa katse kantaa parhaimmillaankin vain muutaman kymmenen metriä. Hyvästä tulisijasta huolimatta avotulen teko on kielletty metsäpalovaroituksen aikana.. 62 RETKI toukokuu 2024 VASKIJÄRVEN LUONNONPUISTO T E KST I JA K U VAT Joel Ahola Pilkahduksia piilopaikkaan Vaskijärven kierros halkoo muutamaan otteeseen luonnonpuistoa. Näköaloja ei juuri löydy, mutta onhan täällä kosteassa varjossa jotain muuta – hyttysiä. Samalla ilta-aurinko pääsee kultaamaan lankkupolun vierellä törröttävät tupasvillat. Luonnonpuisto on perustettu vuonna 1956. Soiden piirittämällä alueella on säilynyt joitakin metsäsaarekkaita kirveen kosketukselta, mutta polun varren puusto on mielestäni ollut suojelualueen perustamisen aikaan hyvin nuorta. Parin peninkulman kierros vaatii koko päivän tai lenkillä voi yöpyä puiston ulkopuolisilla taukopaikoilla. Lämpötila on poikkeuksellisen kolea, eikä siimeksen varjot tilannetta paranna. Verenhimoisten naaraiden piiritys hellittää, kun polku putkahtaa puuston sylistä avoimelle suolle. Pieni tuulenvire pyyhkii inisevät siivekkäät sivuun. Polun näkymään on tyytyminen, sillä reitiltä ei ole lupa poiketa. Mukana on varma lämmönlähde, sillä rinkka yöpymisvarusteineen tuo taattua hikeä selkäpuolelle. Edellisestä kierroksesta on vierähtänyt puolitoista vuosikymmentä. Astelen Vaskijärven luonnonpuistoa halkovaa reittiä. Nyt siitä on tullut peittävä seinä. N eulaspolku polveilee halki metsikön. Nyt tuntuu, että olen polun vanki ja yritän kurkkia reitin ulkopuolelta kiellettyä hedelmää. Käen kukunta voittaa illan verkkaisen laulukilpailun. Ehkä aika on kullannut muistot, sillä odotin sykähdyttävämpää kokemusta
Näköalapaikka sijaitsee näiden alueiden rajalla. Vanhojen esitteiden kartat ja nykyiset kiinteistörajat eivät täsmää. Naapurin puolella Seison Kuljunmäen reunalla ja tähyän pohjoisessa siintävälle Iso-Valaselle. Luonnonpuiston pinta-alaksi mainitaan useissa lähteissä viisitoista neliökilometriä, mutta mitatessani suojelualueen koon Maanmittauslaitoksen karttapalvelussa sain tulokseksi yli 22 neliökilometriä. Pitkän jaakobinpainin jälkeen tohdin poiketa näköalaa katsomassa, sillä olihan sitä mainostettu Elijärvenkulman pysäköintipaikan taulussa. Viime vuonna lakiin tehtiin muutamia K E SÄ K U U 2023 — VAS K I JÄ R V E N LU O N N O N P U I STO Ei kyse ole huikeista maisemista, vaan luonnonrauhasta. Metsähallituksen Retkikartta.fi-palvelussa Vaskijärvi on merkitty kahteen kertaan: luonnonpuiston sisällä on pienempi luonnonpuiston rajoitusosa, ilmeisesti alkuperäinen luonnonpuisto. I LTA-AU R I N G O N säteet kultaavat lankkupolkua reunustavat tupasvillat.. Tosin opasteen karttapohjan päiväys ylsi viime vuosituhannen puolelle – nyt ei olla ruuhkareitillä. 63 RETKI toukokuu 2024 VASKIJÄRVEN LUONNONPUISTO olin täältä lähtenyt hakemaan. Edes lentokoneiden reitit eivät ole piirtäneet taivaalle valkoisia viivojaan. Kuljen alle tunnin ajomatkan päässä Turusta, mutta tuntuu, että olen erämaan ympäröimänä. Niitä ei yleensä pääse pakoon edes Lapissa. Näköalapaikalle kulkee sadan metrin pistopolku varsinaiselta retkeilyreitiltä. Minulla on syyllinen olo. Ei kyse ole huikeista maisemista, vaan luonnonrauhasta. Järven vastarannalla Valastensaari kohoaa jyrkänteenä vedenpinnasta
T I H E ÄT metsät reunustavat luonnonpuiston polkuja. Käki kukkuu edelleen. Tuleen tuijottamisessa joudun tyytymään retkikeittimen tohisevaan liekkiin. Ilokseni huomaan, että laavun nuotiopaikka on uusittu. Makaan lammen rannassa lautakasan päällä. Myrskyjen kaatamat kuusijättiläiset on sentään raivattu reitiltä. Lasken rinkkani Valastenmaan taukopaikan katetun pöydän penkille. Luonnonpuiston ulkopuolella maasto on paljon avonaisempaa hakkuiden ja talousmetsän harvennusten vuoksi. Minimalistisella päivärepulla varustettu kaveri ehtii rivakalta askellukseltaan heilauttamaan tervehdyksen. Edellisellä Vaskijärven kierroksella vietin siinä yön. Suunnittelin lounasta Vesiraumanmäen laavulle, mutta päätän poiketa Kajavajärven kautta koukkaavalle kiertotielle. Samalla tavalla Metsähallitus mainostaa Kevon luonnonpuistossa Fiellun putousta, vaikka nähtävyys sijaitsee noin 300 metrin päässä merkitystä reitistä. Uusien kuusien tiheä taimisto on vallannut kaatuneiden puiden avaaman aukion. Ota näistä sitten selvää, kun uudet lakitekstitkään eivät ole ajan tasalla. Silmukka kiinni Metsätien sora rahisee vaelluskenkien alla. Muutaman geokätkön poiminta on tauottanut kulkuani aamu aikana. Samanlainen aikakausien lomittuminen on havaittavissa muualla. Sen kerrottiin sijaitsevan Yläneen kunnassa, mutta kuntaliitoksen myötä Yläne on kuulunut Pöytyän kuntaan jo vuodesta 2009. Samalla näen kauemmas, eikä tiheä metsä piilota kaikkia eläimiä. VAS K I JÄ R V E N luonnonpuisto uinuu ruususen unta. Toinen taivaltaja Vesiraumanmäellä kohtaan reitin ainoaksi jäävän vastaantulijan. Parin kilometrin matkalla olen kohdannut valkohäntäpeuran, metsäjäniksen ja tieltä hiekanjyviä hakeneen pyyn. Lyhimmillään katse yltää metrin päähän. Luonnonpuistossa ei ole retkeilyrakenteita, mutta suojelualueen ulkopuolelle niitä on tehty. Hymyilyttää, kun vertaan edellistä ja Myrskyjen kaatamat kuusijättiläiset on sentään raivattu reitiltä. Rauhaa on tarjolla, kun vastaantulijat ovat harvassa.. Kattilallinen pastaa vatsassa, eikä kiire mihinkään. Nuotiopaikka on siisti ja viihtyisä, vaikka osalla rakenteita lienee ikää jo useita vuosikymmeniä. 64 RETKI toukokuu 2024 VASKIJÄRVEN LUONNONPUISTO täsmennyksiä ja Vaskijärven luonnonpuisto oli mainittuna. Ero on häkellyttävä, kun polku painuu harvaa siemenpuuta kasvavalta aukiolta luonnonpuiston tiheikköön. Saman katteen alle poikkesimme vaeltaessani kavereitteni kanssa Pyhän Henrikin tien eli Kokemäeltä Turkuun vievän pyhiinvaellusreitin. Yösija on minulle tuttu kahdelta aiemmalta reissulta. Tämänkin kellarin sisällä raapustin puumerkkini kätkön vieraskirjaan. Vesivarani ovat käyneet vähiin, mutta saan lammen vedestä keittämällä juomakelpoista. Pysähdyn vanhan kellarin kupeelle kuvaamaan perhosta, jonka olen tunnistavinani metsäpapurikoksi. Osa kylteistä kasvaa jäkälää, mutta vieressä voi hohtaa uusi heijastinpintainen rajapyykki. Aika lähellä luonnonpuistoa tässä ollaan, sillä pystytän teltan noin kymmenen metriä rajan lepsummalle puolelle. Kuhankuonon retkeilyreitistön puuhuolto on hoidettu hyvin, mutta metsäpalovaroitus estää nuotion sytyttämisen. Lyhyet lankkupolkujen pätkät ja kukkivat suopursut tuovat kaivattua vaihtelua metsän siimekseen. Nyt polun vieruksen vehreä seinämä on jo muuttunut läpipääsemättömäksi. Pitkospuita on ilmeisesti tarkoitus uusia lähiaikoina. Taisin juuri torkahtaa hetkeksi. Muistan edelleen kuinka väsynyt olin laavulle saapuessani, kun takana oli 72 kilometrin päivätaival. Eipä kai kalliolla poikkeaminen kovin paha rikos ole
Pyhän Henrikin tie Vaskijärvi Iso-Valanen Elijärvi Vaskijärven kierros Vesiraumanmäki Kajavajärvi Valastenmaa Elijärvenkulma luonnonpuisto Vaskijärven 1 km Pö yt yä M yn äm äk i vaellusreitti vaellusreitti M E TSÄ PA P U R I K KO kuvaustaukoineen antoi hyvän syyn rinkan laskemiseen.. Taival taittuu nopeasti ja aivan kierroksen lopussa pääsen vielä tunnelmoimaan suojelualueen koskemattomuutta. Luonnonpuiston länsipuolella Pyhän Henrikin tie ja Vaskijärven kierros kulkevat samaa linjausta, joka seurailee lähinnä mökkitieltä toiselle. Hapuilevan tervehdyksen jälkeen löydämme yhteisen kielen. Parkkipaikalla kantamusta purkaessani perille pyyhältää Vesiraumanmäellä kohtaamani vastaantulija. Mies osoittautuu saksalaiseksi turistiksi ja Vaskijärven kierros oli hänen ensimmäinen patikointinsa Suomessa. Kyseistä polkua ei saa käyttää 1.2.–31.5. Ei tällaista rauhaa ja hiljaisuutta löydy yhdestäkään kansallispuistosta. En voi ymmärtää miten syrjäinen ja vailla mainostusta oleva luonnonpuisto on valikoitunut sakemannin valinnaksi. Parin peninkulman hiljainen tahtikin tuntuu varmasti. Kierros sekä siitä Elijärvenkulmalle erkaneva ja kahdesti kulkemani osuus nostavat kokonaismatkan puolimaratoniin. 65 RETKI toukokuu 2024 VASKIJÄRVEN LUONNONPUISTO nykyistä retkeä – ja kuntoa. × Vaskijärven kierros 19 km, Kajavajärven lenkki 3 km × luonnonpuiston ulkopuolella Valastenmaan nuotiopaikka ja Vesiraumanmäen laavu × osa Kuhankuonon retkeilyreitistöä, jota pitkin yhteys Kurjenrahkan kansallispuistoon L I SÄT I E D OT × www.luontoon.fi/kurjenrahka/ vaskijarvenluonnonpuisto × www.kuhankuono.fi × www.retkikartta.fi × Teijo Kurjenrahka 1:20 000, ulkoilukartta 2022, Karttakeskus Pyhän Henrikin tien pyhiinvaellusreitti kulkee Vaskijärven luonnonpuiston eteläosassa. Vaskijärven luonnonpuisto × Pöytyällä ja Mynämäellä, Varsinais-Suomessa × pinta-ala 15 km 2 × perustettu vuonna 1956 R E T K E I LY PA LV E LU T × kävely ja pyöräily sallittu merkityillä reiteillä × Pyhän Henkikin tietä eli pyhiinvaellusreittiä ei saa kulkea 1.2.–31.5. Ehkä haluaisin näyttää vierailijalle Suomen luonnosta jotain kauniimpaa. Enää ei tarvita väsyttämiseen koko päivän kiiruhtamista. Tai ehkä valinta oli täysin oikea
Kansallispuistoihin on perustettu rajoitusalueita, joilla liikkuminen tai maihinnousu on kielletty lintujen pesimäaikaan tai jopa koko vuoden. Kaikki on kielletty – se on hyvä lähtökohta luonnonpuistolle. Muuna ajankohtana saa liikkua vapaasti hiihtäen rotkoaluetta lukuun ottamatta. Roskia, rikottuja retkeilyrakenteita, nokisilla kepeillä laavun seinään piirrettyjä nimikirjaimia, koivun kyljistä revittyjen tuohien jättämät tummat vyöt ja pihkaa valuvat kirveeniskujen jäljet havupuissa. Kaikki eivät osaa käyttäytyä, joten luontoa on pakko suojella järeästi. Marjoja ei maisteta, eikä hyttystä liiskata, kun kaikki tehdään pykälien mukaan. Näin on tehty luonnonpuistoissa. Osassa luonnonpuistoissa saa liikkua merkityllä reitillä, mutta silläkin mahdollisesti vain rajattuna ajankohtana. Yli puolet niistä on retkeilijöiden saavuttamattomissa, mutta onneksi saamme nauttia muutamasta poikkeuksesta. Meillä on kaikkiaan 19 luonnonpuistoa, jotka keskittyvät luonnon tutkimiseen ja suojeluun. Kevon luonnonpuistossa on autiotupia, kotia ja nuotiopaikkoja, jotka sopivat leiriytymiseen. Eipä ruuhkapolun varrella moni lintu halua pesiä. 66 RETKI toukokuu 2024 LUONNONPUISTOT T E KST I JA K U VAT Joel Ahola Katseilta kätketyt Luonnonpuistot ovat tarkimmin vaalittuja luonnonsuojelualueitamme. Yli puolet eli kymmenen luonnonpuistoa on pyhitetty tutkimukseen ja niihin saa kulkuluvan vain luonnontieteellisin perustein. Luonnonpuistojen sääntöjen ja jopa rajojen tietäminen on yllättävän hankalaa. K ansallispuistot ovat luonnonsuojelualueita, mutta samalla erittäin suosittuja retkikohteita. Jatkuva ihmisvirta aiheuttaa luonnon kulumisen lisäksi häiriötä. Reilu pari vuotta sitten talkoolaiset löysivät yhden päivän aikana Nuuksion kansallispuistosta 123 luvatonta nuotiopaikkaa. Sen sijaan loppuja yhdeksää retkeilijä pääsee jotenkin kurkkimaan. Luonnonpuiston halki kulkee kolmen valP Y H Ä-N AT TAS E N huippu on Sompion luonnonpuiston vetonaula. Pohjoisen parhaat Lailla ja asetuksella perustetut luonnonpuistot vaihtelevat kooltaan Sinivuoren alle neliökilometristä Kevon luonnonpuiston 712 neliökilometriin. Esimerkiksi Sompion luonnonpuistosta on poistettu Tankavaaraan vienyt retkeilyreitti ja yöpymistä on rajoitettu. Monet puistoista on perustettu jo 1950-luvulla, ja suojelualueen pinta-ala on saattanut sen jälkeen muuttua. Luonnonpuistossa luvatta liikkuminen on sakoilla rangaistava teko. Aluetta halkovat Kevon ja Kuivin reitit, joille saa suunnata 15.6.–15.10. Ympäristöhallinnon verkkosivuilla luonnonpuistoihin on liitetty niitä ympäröivät Natura 2000 -alueet, vaikka suojelun taso luonnonpuistossa ja sen ympärillä on erilainen. Sen sijaan paikallisille on annettu laajat käyttöoikeudet: Lapin luonnonpuistoissa paikalliset hoitavat poroja, marjastavat, kalastavat ja metsästävät. Koiria näkee ulkoilutettavan vapaana jopa lintujen pesimäaikaan. Muuttuvassa maailmassa tieto vanhenee, reittejä puretaan ja käytäntöjä muutatetaan. Kartat, esitteet, verkkosivustot ja maastossa olevat opasteet ovat tiedoiltaan ristiriitaisia. Paras tulos saadaan, kun estetään ihmisten pääsy luonnonsuojelualueelle. Jo vuonna 1938 perustetussa Mallan luonnonpuistossa retkeilijä voi yöpyä Kuohkimajärven autioja varaustuvissa. Parhaat retkeilymahdollisuudet on sallittu Kevon kanjonin ympärille levittäytyvään luonnonpuistoon. Nämä ovat kaikille tuttuja näkyjä kansallispuistossa – retkeilijät luontoa suojelemassa. 66 RETKI toukokuu 2024
Salamanperän, Vaskijärven ja Koivusuon luonnonpuistojen poikki on linjattu vaellusreitti. Näillä suojelualueilla ei ole retkeilypalveluita, mutta leiriytymiseen on varattu paikkoja heti puistojen ulkopuolella. M A L L A N kyyneliksi kutsuttu Kitsiputous virtaa Mallan luonnonpuiston halki kulkevan reitin varrella. Karkali Vaskijärvi Vesijako Sinivuori Häädetkeidas Salamanperä Koivusuo Ulvinsalo Pelso Paljakka Olvassuo Sompio Runkaus Pisavaara Sukerijärvi Maltio Värriö Kevo Malla LU O N N O N P U I STO I S SA saa liikkua lumettomana aikana vain merkityillä reiteillä. 67 RETKI toukokuu 2024 LUONNONPUISTOT takunnan rajapyykin ja Kilpisjärven välinen merkitty reitti, jonka varrella on nähtävyyksinä Kitsiputous, saksalaisten sodanaikaiset puolustusvarustukset ja huikeat näköalat. LUONNONPUISTOT. Kymmenessä luonnonpuistossa ei ole viitoitettuja polkuja lainkaan. Karkalissa ja Paljakalla merkitty reitti tekee pienen silmukan luonnonpuiston puolella. Olvassuon luonnonpuiston puolelle poikkeaa muutaman sadan metrin polkupisto, jonka päässä on hyvät näköalat suolle tarjoava lintutorni. Luonnonpuiston läpi voi vaeltaa historiallista Ruijanpolkua. Sompion luonnonpuisto täydentää Lapin parhaimmiston. Pyhä-Nattasen huipulla oleva palovartijantupa ei ole enää yöpymiskäytössä, mutta majoittuminen on sallittu Sompiojärven rannan laavulla ja kodassa teltan lisäksi
Nakkaa reppu selkään ja lähde resiinalla päivätai yöretkelle. Resiinan kyydissä tavarat kulkevat kätevästi ja aikaa jää luonnon havainnoinnille. 68 RETKI toukokuu 2024 RESIINARETKEILY T E KST I JA K U VAT Olli Järvenkylä Reppu selkään & resiinaretkelle Yksi viimeisistä resiinaradoista sijaitsee Porin seudulla. Resiinoita on yhdelle ja kahdelle tai vaikka pienelle ryhmälle. RESIINARETKEILY 68 RETKI toukokuu 2024 N O O R M A R K U N J O E N ylittävä vanha rautatiesilta on patinoitunut kauniin ruosteiseksi vuosikymmenten saatossa.
69 RETKI toukokuu 2024 RESIINARETKEILY K E SÄ K U U 2023 — SATA K U N N A N E L Ä M YS R AU TAT I E RESIINARETKEILY 69 RETKI toukokuu 2024 R E S I I N AT väistävät risteävää ajoneuvoliikennettä.
Liike muistuttaa soutulaitteella soutamista. Pomarkun mallissa vipuamisen hoitavat henkilöt istuvat resiinan sivuilla ja heidän väliinsä jää penkki kahdelle henkilölle. Satakunnan Elämysrautatie × Porin ja Niinisalon välillä × radan pituus 54 kilometriä × keskuspaikka Pomarkun vanha asema × taukopaikat Keskisjoella (Noormarkku) ja Veneskoskella (Kankaanpää) × toiminnassa huhtikuulta marraskuulle × elamysrautatie.fi P O R I L A I S E T Ilkka Hämäläinen ja Katja Hartman rullaavat vauhtiin ja heiluttavat kahvipaussilta lähtiessään.. He ovat tällä kertaa päiPomarkusta mainiolle Keskisjoen taukopaikalle on kymmenisen kilometriä, jonka taittaa resiinalla noin tunnissa. Alumiininen menopeli on rautaisia kevyempi ja kumisten renkaiden ansiosta muita resiinoita hiljaisempi. Pomarkusta mainiolle Keskisjoen taukopaikalle on kymmenisen kilometriä, jonka taittaa resiinalla noin tunnissa. Me otamme yön yli kestävälle retkellemme niin sanotun perheresiinan, johon sopii hyvin esimerkiksi kaksi aikuista ja kaksi lasta. Vipuresiinassa jaloilla työnnetään ja käsillä vedetään. Pysähdymme Keskisjoella menomatkalla Noormarkkuun lounastauolle. Resiinat voidaan jakaa pumppu-, polkuja vipuresiinoihin niiden toimintatavan mukaan. Kohtaaminen radalla Reitin varrella on taukopaikat Noormarkun Keskisjoella ja Kankaanpään Veneskoskella. Nauttiessamme lounasta, saapuvat taukopaikalle vastakkaisesta suunnasta porilaiset Katja Hartman ja Ilkka Hämäläinen. Lämmitämme retkikeittimellä etukäteen tehdyn keiton ja paahdamme herkkutoastit. Resiinan etuosassa on säilytystilaa tavaroille. Selkänojalliset kuppipenkit lisäävät matkustusmukavuutta. Keskisjoen taukopaikka sijaitsee joen ylittävän sillan ja ratapenkan vieressä. Resiinan etuosassa on säilytystilaa tavaroille ja penkkien välissä juomapulloille teline. 70 RETKI toukokuu 2024 RESIINARETKEILY S atakunnan Elämysrautatie ry:n puuhamies Antti Mäkinen luovuttaa meille resiinan ja kertoilee samalla resiinoista sekä radan historiasta. Yhden hengen resiina painaa 50 kiloa ja on myös vipuresiina. Siellä on terassialue, nuotiopaikka ja polttopuita sekä siisti kompostoiva käymälä. Uudempaa resiinamallia edustaa yhdistyksen teettämä kahden hengen polkuresiina. Mukanamme on rinkat, teltta ja yöpymisvälineet, ruokakassi ja kylmälaukku. Alkaa tihuttaa ja istumme koivun alle syömään. Niillä liikkuivat aikoinaan ratavartijat, joiden tehtävänä oli huolehtia radan kunnosta ja tarvittaessa käydä käsin kääntämässä raiteiden vaihteet sopivaan asentoon tulevaa junaa varten. Sillä riittänee kalastettavaa, sillä joen pinnassa tuikkii tiuhaan. Se on hyvä, sillä meillä on tavaraa mukana kuin topparoikalla. Parisataakiloinen perheresiina liikkuu vipuamalla. Harmaahaikara lentää vierestä jokiuomaa seuraten
Sen sijaan ne tuntuvat kropassa. Sitä ennen toisen resiinoista on väistettävä ja annettava tilaa. Merikotka liitelee taivaalla, sudenkorennot ja perhoset liihottelevat ratalinjalla. Se on vuosikymmenten saatossa patinoitunut kauniin ruosteiseksi ja istuu hyvin satakuntalaiseen jokimaisemaan. Lankuista tehdyllä terassilla olisi hyvin tilaa toisellekin teltalle. Kiitollisina mainioista olosuhteista ja polttopuista teemme tulet ja valmistamme myöhäisen illallisen. Radan rakentajilla on ollut valtava urakka saada ratalinjaus tasaiseksi miesja hevospeleillä 85 vuotta sitten. Halki satakuntalaisen luonnon Lounaan jälkeen jatkamme Noormarkun suuntaan. Työnnämme omaa resiinamme eteenpäin ja nostamme kaksikkoresiinan takaisin raiteille. Puolitoista kilometriä Keskisjoen taukopaikalta Porin suuntaan pidämme lyhyen tauon. Aivan radan varressa on lähde, josta saa raikasta ja puhdasta juomavettä. Radalla on loivia yläja alamäkiosuuksia, joita ei silmällä juurikaan erota. Välillä tuoksuu mesiangervo ja seuraavaksi ratapölkkyjen välit ovat yhtenäistä jäkälikköä. Nautimme kesäillasta ja aikamme ihastelemme komeaa siltaa, kunnes on aika kääntää resiina ja lähteä paluumatkalle. Ajamme sillalle kuin vihreässä tunnelissa, sillä rataa vierustavien puiden oksat kaartuvat osin raiteiden ylle. Palaamme takaisin Keskisjoen taukopaikalle ja pystytämme leirimme sinne. 71 RETKI toukokuu 2024 RESIINARETKEILY väretkellä poljettavalla resiinalla ja palaamassa takaisin Pomarkkuun. Nostamme porukalla polkuresiinan sivuun, sillä se painaa 120 ja perheresiina parisataa kiloa. K ÄY TÖ STÄ poistettu junarata kulkee vehreän satakuntalaisen maiseman halki.. Noormarkun retkeilyreitti kulkee sillan kautta ja se on suosittu paikallisten keskuudessa. Alamäessä käsien voi antaa levätä vauhdin kiihtyessä ja pumpata vain jaloilla. le ja ajoittain sen ympärillä kohoavat monen metrin korkuiset vallit. Lyhyen matkan päässä sillalta olisi ollut Noormarkun vanha rautatieasema, mutta se purettiin parisen vuotta sitten. Pääruoaksi grilliherkkuja ja jälkkäriksi mansikoita vaniljajäätelön kera. Liikennöinnin loppumisesta on kulunut nelisenkymmentä vuotta ja nyt keskellä raiteita kasvaa jo paksuja puita ja tuuheita pensaita. Matkan varrelle mahtuu niin metsää, peltoa kuin jokija suomaisemaa. Matka etenee varsin leppoista vauhtia, sillä pysähtelemme tuon tuosta poimimaan metsämansikoita radalta ja sen sivusta. Ratapenkka nousee välillä lähes viisi metriä ympäröivää maastoa korkeammalResiinan matkavauhti on sopivan hidasta ympäröivän luonnon seuraamiseen. Lähde on merkitty selkeästi kyltillä. Keskellä terassia on nuotiopaikka penkkeineen. Tarkoituksenamme on käydä ihailemassa komeaa, vanhaa terässiltaa, joka ylittää Noormarkunjoen. Sillalta toiselle Sade väistyy ja aurinko alkaa paistaa saapuessamme Noormarkunjoen ylittävälle vanhalle sillalle. Järkevintä on nostaa kevyempi resiina radan sivuun ja rullata toinen nostopaikan ohi. Heillä on kokemusta myös isommasta resiinasta, jonka kyydissä kulkivat myös neljä lasta. Kuuden tunnin reissulle tulee pituutta reilu 40 kilometriä. Porilaiset resiinoitsijat juovat päiväkahvit ja jatkavat matkaansa. Resiinan matkavauhti on sopivan hidasta ympäröivän luonnon seuraamiseen. Resiinaradan viereen on jätetty toinen raidepari, josta näkee kuinka luonto ottaa omansa. Ylämäessä on tehtävä enemmän töitä käsillä ja jaloilla. Kun ei tarvitse kaikkea kantaa selässä, voi mukaan pakata herkkujakin. Melkoinen perheresiina siis. Jäde oli säilynyt ruokatermoksessa viisitoista tuntia, kunnes katosi parempiin suihin. Ilkka ja Katja rullaavat vauhtiin ja heiluttavat kättä mennessään. Metsätyypit vaihtelevat tiuhaan reitin varrella
SATA K U N N A N Elämysrautatie ry:n puuhamies Antti Mäkinen on tehnyt pitkän rupeaman resiinakulttuurin säilyttämiseksi. Niistä saamme selkänojat, jotka antavat tukea ja helpottavat resiinan vipuamista jaloilla. Isonevan keidassuo on parhaimmillaan alkukesästä, jolloin suon tuoksut ovat voimakkaimmillaan. Isonevan kokonaispinta-ala on noin 940 hehtaaria. 72 RETKI toukokuu 2024 RESIINARETKEILY T E LTA N kuivattelua ja aamupalaa Keskisjoen hyvin varustelulla taukopaikalla. Isoneva on Satakunnan mittakaavassa harvinaisen laaja ja luonnontilainen keidassuo sekä tärkeä osa länsirannikon suoverkostoa. Joelta nousee kosteutta ja ilma viilenee, mutta onneksi nuotio lämmittää. Radalta lähdemme Kaakkurinlampien luontotornille vievälle retkeilyreitille. R A DA LTA on helppo poiketa Isonevan soidensuojelualueelle ja Kaakkurinlampien luontotornille. Nyt keskikesällä seuraa pitävät pienet perhoset ja sudenkorennot. Satakunnan Elämysrautatie Pori Noormarkku Satakunnan Elämysrautatie Kankaanpää 2 11 8 8 8 23 23 Pomarkku Kankaanpää Siikainen Pori Ulvila Pomarkku Niinisalo Isoneva Keskisjoki Veneskoski 5 km. Maukasta kahvia, paistettuja munia ja tuoreita kasviksia leivän päällä. Aamupalan jälkeen puramme leirin ja kiinnitämme pakatut rinkat resiinan penkkiin. Poikkeamme Isonevan soidensuojelualueella ennen paluuta Pomarkkuun. Aamuaurinko paistaa lämpimästi ja kuivattelemme yön kosteuden teltasta samalla kun nautimme aamupalaa. Suolla on mukava kulkea helteisenä kesäpäivänä, sillä tuulen vire vilvoittaa ja pitää paarmat loitolla. Vuonna 1982 perustettu luonnonsuojelualue sijaitsee radan molemmin puolin. Isoista linnuista voi suolla nähdä kaakkurin lisäksi myös kalasääsken. Seisomme vanhalla rautatiesillalla lepakoiden lentoa seuraten. Yö on lepakoiden Ilta vaihtuu yöksi ja radan molemmin puolin olevien kuusenoksien kärjet näyttävät aivan sormilta, jotka kurottavat taivasta vasten. Vieressä virtaavan joen vesi on mustaa ja sen pinnalla on keltaisia ulpukoita. Ylhäällä luontotornissa on pieni pöytä ja penkit. Kehrääjälintu käynnistää jossain rukkinsa ja meidän on aika kömpiä telttaan. Myös yksinkertainen voi olla herkullista. Sen äärellä on mukava nauttia retkieväitä, ihailla eteen aukeavaa avaraa maisemaa ja taivaalla seilaavia pilviä
varusteet 74 4 2024 ”KVIIK-KVIK, KVIIK-KVIK” -ÄÄNI ALKOI PIAN JOEN YLITYKSEN JÄLKEEN. Tehdäänpä tikuista asiaa! s. 74 NRO ” 73 RETKI toukokuu 2024
K viik-kvik, kviik-kvik” -ääni alkoi pian joen ylityksen jälkeen. Niiden suosio onkin tasaisessa nousussa. Sauvakävelyn suomalainen historia Suomalaiset hiihtäjät käyttivät sauvoja kesäharjoittelussa jo 1970-luvulla ja 1990-luvulla koettiin sauvakävelybuumi. Ne tuovat turvallisuutta, auttavat majoitteen pystyttämisessä ja ehkäisevät hartiajumeja. Sauvoja, tai ainakin puisia keppejä, on toki käytetty jo Mooseksen ajoista alkaen. Onneksi kosteus lopulta sai sauvojen säädöt jumiin, ja sain heittää ne pois. Se toistui jokaisella sauvan iskulla ja seurasi vaeltajaa sitkeästi koko Käsivarren patikan. Jousitus ei pitänyt kosteudesta ja aloitti ärsyttävän mekastuksen, josta ei loppua tullut. Tyydyttävän napsauksen päästävä lukko pitää erinomaisesta ja sulkeutuu selkeästi.. Olin ostanut retkelle ensimmäiset vaellussauvani ja kuten tapana on, päätynyt edullisiin, joissa kuitenkin oli jousitus sauvan iskua keventämään. Vaeltajien keskuudessa sauvat ovat yleistyneet tasai” Sauvoja, tai ainakin puisia keppejä, on käytetty jo Mooseksen ajoista alkaen. Tukeva, hiihtosauvoista tuttu "hansikasmallinen" rannelenkki on mahdollista irrottaa sauvasta painamalla yläosan punaista vipua. Tuon vaelluksen jälkeen, noin 25 vuotta sitten, olen käyttänyt sauvoja oikeastaan jokaisella reissulla. L E K I N Ultralight FX.One Superlite -sauvojen rannelenkki poikkeaa tyyliltään muusta kattauksesta. T E ST I RY H M Ä L L E mieluisin lukko löytyi Black Diamondin Pursuit Shcok -sauvoista. Nordic Walking -termin yleistyessä alettiin Suomessakin opettaa oikeaa sauvakävelytekniikkaa ja nykyisin liikuntamuoto on levinnyt ympäri maailmaa. Ylämäessä niistä saa hyvin työntöapua ja kun oikein puuskututtaa, niihin on mukava nojailla. Pidän siitä, että kädet ja hartiat liikkuvat kävellessä, ja kaipaan sauvojen tarjoamaa tukea liukkaassa kivikossa. 74 RETKI toukokuu 2024 TESTISSÄ VAELLUSSAUVAT T E KST I Petri Laine T U OT E KO H TA I S E T & K U VAT Benjamin Hokkanen Tehdäänpä tikuista asiaa! Vaellussauvoista on moneksi
75 RETKI toukokuu 2024 TESTISSÄ VAELLUSSAUVAT Vertailussa mukana Black Diamond Pursuit Shock Exel Apex Vario Carbon Exel Giant Exel Hike Komperdell Carbon Summit FXP Komperdell Explorer Contour PL Leki Legacy Lite Leki Ultratrail FX.One Superlite TSL Addict Trail Carbon TSL Semnoz Shark TSL Tour Alu 3 Y L I niin, että heilahtaa! Sauvoista on apua niin pienempien kuin isompienkin virtojen ylityksessä. Komperdellin Carbon Summit FXP -sauvat testissä Ruotsin Lapissa.
Kahdesta suosituimmasta materiaalisY L Ä M Ä E S SÄ voi olla kätevää vaihtaa otetta hieman alemmaksi. Sauvoissa käytetään tätä nykyä kahta materiaalia, alumiinia ja hiilikuitua. Kyseissä Exel Giant -mallissakin vain toinen lukoista on kierrelukko. Rinkan kanssa kävelijän painopiste on normaalia ylempänä, joten sauvojen tuki lisää turvallisuutta. Olen itse käyttänyt useamman vuoden polkujuoksusauvoja niiden keveyden takia, vaikka en reppu selässä ota ainuttakaan juoksuaskelta. Keveydestä kiinnostunut voi ottaa matkaan ultralight-teltan, jossa ei ole kaaria, vaan pystytys hoituu joko yhdellä tai kahdella sauvalla. Voipa niillä tukea myös selälleen kellahtavaa maahanlaskettua rinkkaakin, mikäli muuta nojaa ei ole. Ehkä seuraavana aamuna keho ei sitten olekaan ihan niin jäykkä. 76 RETKI toukokuu 2024 TESTISSÄ VAELLUSSAUVAT sesti 2000-luvun myötä. Lukkojen kireyttä voi säätää ruuvilla. Erot syntyvät materiaaleista, lukituksista ja painosta, jotka puolestaan vaikuttavat lopulliseen hintaan. Moni vaeltaja myös kuivaa pyyhkeen ripustamalla sen yöksi sauvan kärkeen tuulen heiluteltavaksi. Niistä saa hyvin tukea, kun käytössä on ikään kuin ylimääräinen tukijalka. Pitkä kädensija löytyy muun muassa Exelin Apex Vario Carbon -sauvoista. Testin edullisemman pään sauvoissa, kuten kuvan TSL Tour Alu -mallissa, lukon kireyttä voi joutua säätämään kesken vaelluksen.. Monikäyttöiset sauvat Vaelluksella sauvoista on hyötyä kivikoissa ja vesistöjen ylityksissä. Kaikkein edullisimmissa sauvoissa saatetaan myös käyttää jonkinlaista muovikomposiittia, mikä ei ole usein kovinkaan kestävä materiaali. Nopeiten se onnistuu pitkällä kädensijalla varustettujen sauvojen kanssa. Tavallinen retkeilijä voi hämmentyä sauvavalintaa pohtiessaan, onko hänen lajinsa Hiking, Trail Running, Cross Trail vai Mountaineering. V I P U LU K KO on tyypillisin sauvoissa. Samalla on kehitetty erityyppisiä sauvoja erilaisiin tarkoituksiin. Näin sauvojen pituutta ei tarvitse säätää. Termeistä ei kannata hämmentyä, ne kaikki ovat sauvoja, jotka toimivat vaelluksilla. Osa lukoista löystyy herkemmin. Rinkan kanssa kävellessä hartiat voivat puutua ja sauvojen tarjoama liike auttaa puutumisen estämisessä. Patikoinnin jälkeen tunnollinen vaeltaja voi tehdä keppijumpan sauvan kanssa ennen telttaan kömpimistä. T E STAT U I STA yhdestätoista sauvamallista vain yhdestä löytyi kierrelukko. Olen itse käyttänyt useamman vuoden polkujuoksusauvoja niiden keveyden takia, vaikka en reppu selässä ota ainuttakaan juoksuaskelta. Valinnan paikka Mitä sitten pitäisi huomioida, kun haluaa hankkia vaellussauvat. Sauvojen kanssa kulkeminen tahdittaa myös hyvin reippaampaa vauhtia kävelevän askelta
Se on tärkeää erityisesti sauvoissa, joiden pituutta ei voi säätää. 3. Vaeltaja siis itse säätää otettaan maaston vaatimusten mukaan. Tarvitsetko huolettomat eli alumiiniset sauvat vai keveämmät hiilikuituiset. Sauvojen kädensijat ovat yleensä joko korkkia tai vaahtomuovia. Hyvä suomalainen sana kuvaamaan sitä olisi vaikka näpsäytin. Toinen tapa lukita sauva on kiertää lukitus kiinni tai auki. Tämä vaatii lukitussysteemin, joka pitää sauvan luotettavasti oikean pituisena tositoimissa. Useimmat sauvat ovat kuitenkin teleskooppimallisia, eli niissä voi sujauttaa ohuemmat osat paksumman sisään niin, että niistä tulee mukavan lyhyitä. Sauva, jonka lukitus pettää, kun siihen hankalassa paikassa nojaa, ei ole turvallinen. Majoitteen kanssa käytettävästä sauvasta on syytä löytyä pituudensäätö, kuten Exel Hike -mallista. Pitkä kädensija tarjoaa monipuolisemmat mahdollisuudet vaihdella käsien paikkaa. TSL Addict Trail Carbon kasattavana. Keveissä juoksusauvoissa säätöjä ei ole, vaan sauvojen käyttäjä voi vaihdella käsien paikkaa pitkien kädensijojen avulla. 2. Molemmat ovat hyviä materiaaleja ja valinta niiden välillä lienee makuasia. Pituus sen sijaan ei ole, sillä pitkä kädensija tarjoaa monipuolisemmat mahdollisuudet vaihdella käsien paikkaa. KO KO O N TA I T E T TAVAT sauvat pakkautuvat teleskooppisauvoja pienempään tilaan. Hiilikuitu on kalliimpaa, kevyempää ja erittäin vahvaa, mutta voi katketa kokonaan esimerkiksi jäätyään jumiin kivenkoloon. Vaellussauvoissa käytetään hyvin pitkälti kahta eri avaustekniikkaa. Kun valitse itsellesi sopivinta sauvaa, nämä ovat tärkeimmät pohdittavat asiat: 1. Toinen versio ovat kokoontaitettavat sauvat, joissa sauva jännitetään pituuteensa yhdistämällä ensin pätkät yhteen ja vetämällä tämän jälkeen sauvan jännitettynä pitävä kieleke esiin ylimmän pätkän kohdalta. Sauvojen kädensijat ovat kuitenkin hyvin erilaiset: Komperdellin pitkä, pehmustettu kädensija tuntuu kädessä hyvin erilaiselta kuin Lekin lyhyt ja muovinen korkkijäljitelmä.. 77 RETKI toukokuu 2024 TESTISSÄ VAELLUSSAUVAT ta alumiini on edullisempaa, mutta se taipuu helpommin kuin hiilikuitu ja on altis kosteudelle. Sauvakävelyn yhteydessä puhutaan paljon sauvojen oikeasta pituudesta. Kädensijassa on myös remmi, josta voi saada vipuvoimaa esimerkiksi ylämäessä. Se on tuotemerkki, ja käytössä useimmissa testin sauvoissa. Onko painolla merkitystä. Lukitus hoituu nykyisin useimmiten niin sanotun Flick Lock -lukon avulla. KO M P E R D E L L Explorer Countour PL ja Leki Legacy Lite ovat ominaisuuksiltaan varsin samankaltaiset. Sauvoissa onkin useimmiten hyvät säätömahdollisuudet. Sitä käytetään useimmiten edullisissa malleissa. TS L:N Semnoz Shark on suunniteltu erityisesti talveen. Haluatko säädettävät sauvat vai riittävätkö pitkät kädensijat
Sauvojen ylin pätkä on hiilikuitua ja kaksi alempaa alumiinia. Kahden erilaisen lukon käyttö on mielenkiintoinen valinta. On vaikea sanoa, mistä illuusio johtuu. E X E L I N Giant -malli poikkeaa kahdella tavalla muista verrokeista: niiden materiaali on hiilikuidun ja alumiinin yhdistelmää ja sauvoissa on kaksi erilaista lukkoa. Mukana toimitetaan mutasomman lisäksi lumisommat. Hiilikuidun ja alumiinin yhdistämisellä päästään melko kevyeen, mutta kestävään kokonaisuuteen. Kierrelukon käyttöön on syy: sen avulla sauvoihin saadaan pientä jousitusta ja iskunvaimennusta. Miellyttävä korkkikahva, pehmeä rannelenkki ja erinomaiset lukot saavat tykästymään näihin ensihetkestä. Jostain syystä ne tuntuvat kädessä samanpainoisia verrokkeja hieman raskaammilta. Sauvan kädensijan alla näkymättömissä on myös Pursuit Shock -toiminto, joka on eräänlainen iskunvaimennus, joka vähentää käteen tulevaa tärähdystä. Testin neljästä kokoontaittevasta mallista vain puolessa on pituussäätö ja Exelin sauva on näistä toinen. Ylempi vipulukko on varsin tyypillinen. Kokonaisuutena sauva tuntui kelpo tuotteelta. Pituussäädön mekanismi tuo muuten hyvinkin kevyen tuntuisten sauvojen kokonaispainon lähelle keskiarvoa. 78 RETKI toukokuu 2024 TESTISSÄ VAELLUSSAUVAT Black Diamond PURSUIT SHOCK HINTALUOKKA: 180 euroa PARIN PUNNITTU PAINO: 518 grammaa SAUVOJEN KÄYTTÖPITUUS: 100–140 senttiä PITUUS PAKATTUNA: 70 senttiä MATERIAALI: Alumiini Exel APEX VARIO CARBON HINTALUOKKA: 149 euroa PARIN PUNNITTU PAINO: 504 grammaa SAUVOJEN KÄYTTÖPITUUS: 115–130 senttiä PITUUS PAKATTUNA: 38 senttiä MATERIAALI: Hiilikuitu Exel GIANT HINTALUOKKA: 139 euroa PARIN PUNNITTU PAINO: 498 grammaa SAUVOJEN KÄYTTÖPITUUS: 110–135 senttiä PITUUS PAKATTUNA: 64 senttiä MATERIAALI: Hiilikuitu ja alumiini Y H DYSVA LTA I S E N Black Diamondin yksi vahvimmista osaamisalueista on vaellussauvat. KOT I M A I S E N Exelin hiilikuituinen Apex Vario Carbon -sauva menee näppärästi kasaan ja pysyy läjässä sauvoissa kiinni olevalla tarralenkillä. Pientä ihmetystä aiheutti puolentoista sataa maksavan sauvan kädensijan pää ja rannelenkki, jotka tuntuivat tämän hintaiseen sauvaan hieman halvoilta ratkaisuilta. Sauvat vakuuttavat jämäkyydellään. Testiimme valikoituneet alumiiniset Pursuit Shock -sauvat palkittiin ISPO-messuilla ja raadin mielipiteeseen on helppo yhtyä. Käytössä asioilla ei kuitenkaan tuntunut juuri olevan merkitystä. Alempi kierrelukko sen sijaan jakaa tunteita. Mieleen tulee myös aikasemmat kokemukset hajonneista kierrelukoista, jotka vain lakkaavat pitämästä. Alkuun menee hetki ymmärtää miten lukon saa lukittua. Palkittu korkkikahvainen Kotimainen kuitusauva Kahdella lukolla ja materiaalilla runsas säätövara pituudessa erinomaiset lukot pakkautuvat pieneen tilaan pituussäätö kokoontaitettavassa kierrelukon jousitus pitkä pinnoitettu kädensija pakkauspituus melko pitkä yllättävän raskaan tuntuiset kahvan yläosan muovisuus rannelenkki tuntuu "halvalta" kierrelukon intuiivisuus kierrelukon kestävyys PARHAAT LUKOT
Näissä sauvoissa sompa kiinnittyy vain neljäsosan käännöksellä pienen nivelen avulla. Kireä vaijeri laittaa hieman vastaan sauvoja niputtaessa. Varsinainen hiilikuitu ei kolhuista vaurioitunut, mutta kiiltoviimeistely sai naarmuja. Toisaalta eroissa puhutaan grammoissa. Kun sauvat ovat niin sanotusti kuljetuspituudessa, alin, sompaa kohden kapeneva pätkä sauvoista pääsee luiskahtamaan ulospäin reilut kymmenen senttiä. Pitkähkö pinnoitettu kädensija, hintaansa nähden laadukkaat lukot, vaihdettavat sommat ja pehmustettu rannelenkki tekevät sauvoista pätevän valinnan. 79 RETKI toukokuu 2024 TESTISSÄ VAELLUSSAUVAT Exel HIKE HINTALUOKKA: 99 euroa PARIN PARIN PUNNITTU PAINO: 556 grammaa SAUVOJEN KÄYTTÖPITUUS: 110–135 senttiä PITUUS PAKATTUNA: 64 senttiä MATERIAALI: Alumiini Komperdell CARBON FXP 4 SUMMIT-VARIO HINTALUOKKA: 140 euroa PARIN PUNNITTU PAINO: 498 grammaa SAUVOJEN KÄYTTÖPITUUS: 120–135 senttiä PITUUS PAKATTUNA: 47 senttiä MATERIAALI: Hiilikuitu Komperdell EXPLORER CONTOUR PL HINTALUOKKA: 110 euroa PARIN PUNNITTU PAINO: 506 grammaa SAUVOJEN KÄYTTÖPITUUS: 105–140 senttiä PITUUS PAKATTUNA: 68 senttiä MATERIAALI: Alumiini E X E L I N Hike-malli sijoittuu hyvin testin perusmallien keskuudessa. Tätä säätäessä hihnan haluttu pituus helposti vaihtuu. Liitos jää aavistuksen väljäksi. Pituussäätöäkin on saatu 35 senttiä. Sauvojen kiiltopinta osoittautui varsin herkäksi kolhuille. Lähes kaikki toimii näissä alumiinisissa teleskooppisauvoissa varsin moitteetta. Summit-Vario -versiosta löytyy pituussäätö. Paremman pään peruslaatua Räjähtävää nopeutta Toimintavarmaa alumiinia mukavampi rannelenkki pitkä pinnoitettu kädensija pitkä, korkkinen kädensija nopeat avata pitkä pinnoitettu kädensija tukeva, helpposäätöinen hihna melko painavat rannelenkin säätö hieman ailahteleva hankala kasaaminen herkät kolhia lukitus ei pidä kasattuna mutasompa varsin väljä PARASTA PERUSTA NOPEIMMAT AVATA. Vaikka Komperdellin tikut ovat vauhdikkaat avata, kasaaminen on haastavampaa. Tämä tuntuu hieman hassulta, koska muissa sauvoissa tällaista ongelmaa ei ole. Alumiinisista, noin sadan euron teleskooppisauvoista Hike-malli saa kehut. Sauva sopii korkkisesta kädensijasta pitävälle, sillä mallin kädensija on testin pisin korkista valmistettu. Hieman ongelmalliseksi koettiin myös rannelenkin säätö, joka toimii tunkemalla lenkissä kiinni oleva kiila sille tarkoitettuun rakoon. Lukot pitävät avattuina hyvin, kädensija on pitkä ja miellyttävän pehmeä. Muissa vaihtosompaissa malleissa sompa kierretään paikalleen. Y L I sata vuotta sitten perustettu itävaltalainen Komperdell on pitkän linjan sauvavalmistaja. Toinen ongelma johon sauvoissa kiinnittää huomioita, ovat aavistuksen väljät sommat. Kaksi heikkoutta näistä perushyvistä sauvoista löytää. E X P LO R E R Countour PL -malli edustaa "perus-Komperdelliä". Kireä sisällä kulkeva vaijeri avaa sauvan käytännössä itsekseen, kun sen vapauttaa tarralenkistään. Hiilikuituinen, kokoontaitettava Carbon FXP 4 Summit-Vario -malli on erittäin nopea avata. Kaikkein kevyimpiä sauvoja tällä yhdistelmällä ei kuitenkaan valitettavasti saa, vaan ne ovat perusmalleista ne painavimmat
L E K I N toinen testiin osallistunut malli kuuluu brändin vuorijuoksumallistoon. Pituuden säätäminen juuri haluttuun pituuteen kysyy tarkkuutta ja välillä tuntuu, että myös tuuria. Sauvat toimitetaan säilytyspussin kanssa. 80 RETKI toukokuu 2024 TESTISSÄ VAELLUSSAUVAT Leki LEGACY LITE HINTALUOKKA: 69 euroa PARIN PUNNITTU PAINO: 510 grammaa SAUVOJEN KÄYTTÖPITUUS: 100–135 senttiä PITUUS PAKATTUNA: 67 senttiä MATERIAALI: Alumiini Leki ULTRATRAIL FX.ONE SUPERLITE HINTALUOKKA: 159 euroa PARIN PUNNITTU PAINO: 276 grammaa SAUVOJEN KÄYTTÖPITUUS: 120 senttiä PITUUS PAKATTUNA: 36 senttiä MATERIAALI: Hiilikuitu TSL ADDICT TRAIL CARBON HINTALUOKKA: 150 euroa PARIN PUNNITTU PAINO: 326 grammaa SAUVOJEN KÄYTTÖPITUUS: 115 senttiä PITUUS PAKATTUNA: 37 senttiä MATERIAALI: Hiilikuitu SA KSA L A I N E N Leki loi ensimmäiset pituussäädölliset vaellussauvansa vuonna 1974. Leki Legacy Lite kuuluu brändin edullisimpiin malleihin ja ne ovatkin testin edullisimmat. Addict Trail Carbon -sauvat on valmistettu hiilikuidusta. Edelläkävijän edullinen Vuorijuoksuun luotu Monipuolisempi juoksusauva testin edullisimmat kevyin edullisista malleista tukeva "rannelenkki" erittäin kevyet pitkä pinnoitettu kädensija erittäin kevyet lukot halvan tuntuiset kahva korkkijäljitelmää ei pituussäätöä vain yksi ote mahdollinen ei pituussäätöä kömpelö rannelenkki TESTIN KEVYIMMÄT. Sauvaa myydään useammassa eri pituudessa. TSL:n sauvat ovat testin toiseksi kevyimmät. Brändi valmistaa tätä nykyä myös suhteellisen laajaa vaellusja juoksusauvamallistoa. R A N S K A L A I N E N TSL tunnetaan parheiten lumikengiastä. Alumiiniset Lekit ovat testikattauksen edullisen pään kevyimmät. Sauvat ovat toimivat perussauvat, siinä missä kaikki muutkin testin sauvat. Kyseinen ratkaisu ei välttämättä ole monellekaan vaeltajalle se optimaalisin, sillä mahdollisia otteita on käytännössä vain yksi. Sauvoissa on erinomainen, pitkä pinnoitettu kädensija ja perinteinen rannelenkki, mitkä mahdollistavat useammanlaisen otteen ottamisen helposti. Käsittämättömän kevyet Ultralight FX.One Superlite -sauvat poikkeavat rannelenkin osalta kaikista testin muista sauvoista. Ne ovat kokoontaitettavat sauvat ilman pituussäätöä. Sauvojen rannelenkki on hieman kömpelö, koska siinä käytetään kiilaa. Yhtiön sauvat mukanaan Reinhold Messner ja Peter Habeler kiipesivät Everestille vuonna 1978 ilman lisähappea ensimmäisinä ihmisinä. Pituussäädön puute rajoittaa käyttötarkoituksia jonkin verran. Rannelenkki on suunniteltu irrotettavaksi sauvasta, joilloin sauvat on mahdollista ottaa varresta käteen kannettavaksi. Niiden mukana toimitetaan säilytyspussi. Mallista on myynnissä useita eri pituuksia. Edullisuus näkyy materiaalivalinnoissa: lyhyet kädensijat ovat muovista korkkijäljitelmää ja lukot tuntuvat hieman heppoisilta kalliimpiin verratuna. Hiihtosauvoista tutumpi tarrakiristys pitää huolen, ettei sauva putoa kovassakaan tahdissa matkasta
Nämä lumisompaiset sauvat sopivat paljon talviretkeilevälle. Esimerkiksi Komperdellin mallistossa on kuvaajille tarkoitettu Camera Staff -malli, jonka korkkipään saa ruuvattua pois ja kameran laitettua sen tilalle.. Ominaisuus puuttuu näiden sauvojen lisäksi vain kevyimmistä polkujuoksusauvoista. Lukot tuntuvat ja näyttävän laadukkailta päälle päin, mutta testin aikana sauvan lukon sai luiskahtamaan laittamalla siihen hieman enemmän painoa. N Y T on kädensijalla pituutta, tulee ensimmäsenä mieleen TSL:n Tour Alu 3 -vaellussauvoista. Tuntumaa paljasta kämmentä vasten ei ole tarvinnut miettiä niin paljoa, koska sauvoja käytetään lähtökohtaisesti keliolosuhteissa, jotka vaativat hanskat. Lukkoja voi onneksi kiristää suhteellisen helposti. Niitä voi käyttää sulan maan aikanakin sommat poistamalla. Malli kuuluu testin edullisimpaan päähän. Yhden lukon käyttö tekee sauvoista erittäin jämäkät, sillä se mahdollistaa tukevamman materiaalin käytön. Sauvojen sompia ei voi vaihtaa. Sauvoissa on säästetty parissa kohtaa. Semnoz Shark -sauvojen kädensija on kova ja muovinen. Oikean kireyden löytäminen ottaa oman aikansa. Yksittäinen sauva voi toimia myös monopodina eli kameran jalustana. Kuten nimestä saattaa päätellä, kyseessä ovat alumiiniset sauvat. Sauvat ovat testin raskaimmat, mutta näinhän se yleensä talveen suunniteltujen varusteiden osalta menee. Lukkoja on vain yksi ja se on pyritty tekemään käytettäväksi paksumpienkin hanskojen kanssa. Talvilajien spesialisti Perussauva pitkällä kädensijalla talvikäytön ominaisuudet yksi tukeva lukko erityispitkä pinnoitettu kädensija edullisemmasta päästä pitkä pakattu koko ei ympärivuotiseen käyttöön alemman lukon pitävyys toiminnallisuuksista säästetty Kuvaajan avuksi M O N I K ÄY T TÖ I S E T varusteet ovat valttia vaelluksilla. 81 RETKI toukokuu 2024 TESTISSÄ VAELLUSSAUVAT TSL SEMNOZ SHARK HINTALUOKKA: 90 euroa PARIN PUNNITTU PAINO: 578 grammaa SAUVOJEN KÄYTTÖPITUUS: 105–130 senttiä PITUUS PAKATTUNA: 105 senttiä MATERIAALI: Alumiini TSL TOUR ALU 3 HINTALUOKKA: 75 euroa PARIN PUNNITTU PAINO: 518 grammaa SAUVOJEN KÄYTTÖPITUUS: 110–140 senttiä PITUUS PAKATTUNA: 70 senttiä MATERIAALI: Alumiini TS L:N Semnoz Shark sauvat on suunnitelty talvikäyttöön
Jos haluaa etukäteen varmistaa sopivan vierailuajan, pitää siitä vielä maksaa muutama lantti lisää. Näin paljon maksaa vierailla yhdessä Yhdysvaltojen suosituimmista kansallispuistoista, Yosemitessä. 82 RETKI toukokuu 2024 LUONNOSTA K U VA Adobe Stock T E KST I Petri Laine Dollaripuistot AU TO 35 dollaria ja vierailija 20 dollaria. Useimmat kansallispuistot Yhdysvalloissa ovat ilmaisia. Pääsylippu vaaditaan erityisesti puistoissa, joilla on laaja kansainvälinen tunnettuus, kuten Yellowstone ja Grand Canyon.
mouksellinen (kevyt Nuori Åke 14-vuotias Åke oli lähdössä vaeltamaan vuorille, muttei ollut tyytyväinen rinkkaansa. Innovatiivisilla ominaisuuksilla ja kestävillä materiaaleilla varustettu Kajka osoittautuu luotettavaksi kumppaniksi kaikenlaisten retkeilijöiden keskuudessa. Niinpä hän päätti rakentaa itselleen paremman puukehikkoisen rinkan. Kuitenkin kevyemmän rakenteensa ja parannettujen ominaisuuksiensa, kuten uusien ergonomisten olkaviilekkeiden ja paremmin säädettävissä olevan lantiovyön, ansiosta se on entistäkin sivustolta RETKEILYVARUSTEITA 60 VUODEN KOKEMUKSELLA Uusi Kajka-rinkka on täällä. 2013 Puukehikon paluu Useiden päivitysten ja parannusten ohella Kajkan alumiininen runko korvataan modernilla puukehikolla. Tämä pienentää Kajkan kokonaishiilijalanjälkeä 10 prosentilla. Merkittävä hetki vastuullisuuden saralla: Kajkan uuden puukehikon hiilijalanjälki osoittautuu 90 prosenttia pienemmäksi alumiiniseen edeltäjäänsä verrattuna. Lue lisää Kajkan ominaisuuksista sivustolta fjallraven.fi Täysin uudistunut Kajka on suunnittelultaan yhtä kestävä, toiminnallinen ja tilava kuin vuoden 2013 edeltäjänsäkin. Retki 5-6/2024 7.6.2024 www.facebook.com/retkilehti @retkilehti Retki-lehti Outdoor Media Oy Seuraavas sa numerossa Hiidenportin hiljaisuudessa 960 LÄTT-rinkka Åke Nordin perustaa Fjällrävenin kotinsa kellarissa Örnsköldsvikissä. Kuitenkin kevyemmän rakenteensa ja parannettujen ominaisuuksiensa, kuten uusien ergonomisten olkaviilekkeiden ja paremmin säädettävissä olevan lantiovyön, ansiosta se on entistäkin mukavampi. Hänen kehittämänsä vallankumouksellinen (kevyt mutta vahva) alumiinikehikkoinen rinkka tekee vaeltamisesta hieman mukavampaa. mouksellinen (kevyt mutta vahva) alumiinikehikkoinen rinkka tekee vaeltamisesta Gyro-periaate ”Säästä selkääsi, kanna lanteillasi ja jaloillasi.” Uusi kiinnitetty kantojärjestelmä ja lantiovyö takaavat täyden liikkuvuuden, samalla kun taakka jakautuu tasapainoisesti kantajansa mukaan. Örnsköldsvikissä. 2024 Uusi Kajka esitellään Täysin uudistunut Kajka on suunnittelultaan yhtä kestävä, toiminnallinen ja tilava kuin vuoden 2013 edeltäjänsäkin. telmä ja lantiovyö takaavat täyden tasapainoisesti kanInternal Gyro Frame Kaikkien Gyro-kehikon etujen lisäksi IGF-kantojärjestelmä mahdollistaa myös pituuden, leveyden ja syvyyden säätämisen optimaalisen istuvuuden saavuttamiseksi kantajan vartalotyypistä ja selän pituudesta riippumatta. 2008 Kajka-rinkka Sekä retkeilyyn että matkustamiseen sopiva monipuolinen kantojärjestelmä ja Fjällrävenin Kånken-reppuun perustuva yksinkertainen estetiikka
VKO 2024-23 683219-2404 R ET K I 4/ 20 24 TESTISSÄ VAELLUSSAUVAT Lyngen på langs VAELLUS NIEMIMAAN HALKI Eetun völjyssä entisaikojen naparetkeilijöiden tyyliin RESIINALLA RETKELLE Itärajan Susitaival Retkellä Vaskijärven luonnonpuistossa Alkukesän Käsivarsi hellii & haastaa RETKEILIJÄN ASIALLA 25 VUOTTA 25 vuotta. 4/2024?— 11,50 € Retki PAL