Islanninhevosen selässä • Kuukausi kalottireitillä 5 -6 /2 1 7 • 9 ,2 € Vesille! Testissä kevyet sooloteltat Varusteet Pakkaa järkevästi Riippumatot Vaeltajan kamera Näin valitset kajakin Meloen Suomen ympäri Kajakilla Saimaalla SUP-laudat Soiden valtakunta Patvinsuo Perhosten perässä Muotkalla 140 sivua!
VAKITUISET AVUSTAJAT Joel Ahola Mikko Hieta Tuija Kauppinen Aksana Kurola Maija Arosuo Mikko Lamminpää Joppe Ranta Poppis Suomela Marika Varpenius etunimi.sukunimi@retkilehti.. vuosikerta 28 Kuukausi Kalottireitillä KARTAT Retkeilymedia Ahola/Joel Ahola Pohjakartta-aineisto: Maanmittauslaitos KU VA P op pi s Su om el a 92 24 KU VA A nt on K al la nd TAITTO Tenhelp Oy/Tenho Järvinen aineistot@retkilehti.. Y-tunnus 1441340-4 TOIMITUSJOHTAJA, ILMOITUSMYYNTI Veikka Gustafsson p. 19. 10 %) Määräaikaistilaus 10 numeroa 84 € (sis. JULKAISIJA Outdoor Media Oy Pihlajatie 28 00270 Helsinki toimitus@retkilehti.. ISSN 1456-8837 www.retkilehti.. p. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. PAINO Reusner, Tallinna KANNEN KUVA Markus Thomenius, Iso Rautavesi, Jämsä Vuorijuoksijat Nuuksiossa KU VA M ar ik a V ar pe ni us Pakkaa reppu järkevästi Retki_02-03-Sisalto_PL.indd 2 5.6.2017 10.14.51. 03-4246 5354 arkisin kello 9–16 (tilaukset, laskutusasiat, osoitteet) VUONNA 2017 ILMESTYY 10 NUMEROA, JOISTA YKSI JULKAISTAAN TUPLANUMERONA Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 50 € (sis. AVUSTAJAT TÄSSÄ NUMEROSSA Jani Henttonen Benjamin Hokkanen Minna Jakosuo Anton Kalland Tea Karvinen Anna Pöysä Eerikki Rundgren Satu Rämö Pauliina Toivanen Marko Uusitalo TILAAJAPALVELU tilaajapalvelu@outdoormedia.. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.. alv. alv. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. 10 %) Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. PÄÄTOIMITTAJA Petri Laine petri.laine@retkilehti.
Saimaa kajakista katsottuna 60 Melonta Suomen ympäri 68 Ilmatäytteiset SUP-laudat 74 Kotimaa Patvinsuo 80 Erämaisella Patvinsuolla viihtyvät myös karhut. Etsimessä Häät erämaassa 16 Pielpajärven erämaakirkossa voi pitää häät. Melonta Kajakin valinta 54 Näin valitset itsellesi sopivan kajakin. Kotimaa Raatteen tie 44 Juhlavuonna historialliset kohteet houkuttavat. VARUSTEET Kokeiltua Vetoketjuton pussi 123 Makuupussi ilman vetoketjua sopii tuvalle. Ihminen Kevytretkeilijä nuotiolla 34 Juhani Metsäpelto on moderni perinneretkeilijä. Pohjola Tupavahdit Ruotsissa 98 Keitä ovat tupia valvovat emännät ja isännät. Varustekatsaus Riippumatot 124 Rennosti kesäyössä. 5-6/2017 kesä-heinäkuu 104 54-78 KU VA T Jo el A ho la AJANKOHTAISET Hossan avajaiset 6 Uutiset 10 Autiotupaverkosto Unescon listalle. Lappi Muotkan perhoset 86 Retkeilijät voivat auttaa hyönteistutkijoita. Löytöretket Raudan arvoitus 38 Eskimoiden rautalähde hämmästytti tutkijoita. MIELIPITEET Pääkirjoitus 4 Taukopaikka 50 Appalakkien vaellusreitti Vaeltajan paratiisi hevosen selässä Yhden hengen teltat KU VA B jö rg vi n H ilm ar ss on KU VA Ja ni H en tt on en KU VA N ic kl as M ill eg år d Tutustu näihin www.facebook.com/retkilehti Twitter: @retkilehti Instagram: @retkilehti Retkeile Retkeile vetten päällä vetten päällä 114 128 Retki_02-03-Sisalto_PL.indd 3 Retki_02-03-Sisalto_PL.indd 3 5.6.2017 10.15.13 5.6.2017 10.15.13. Testi Sooloteltat 128 Kevyelläkin teltalla pärjää, jos se on laadukas. Taidot Ultra Compact -varusteet 28 Kompakti retkeily opettaa retkeilytaitoja. Varusteet Käytetty kamera 42 Näin valitset laadukkaan käytetyn kameran. Pohjola Islanti hevosen selässä 114 Ratsastusvaellus hurmaa Islannin ylängöllä. Pohjola Kalottireitti 92 Marika Varpenius vietti kuukauden Kalottireitillä. Ruoka Eväät ovat osa elämystä 20 Minna Jakosuo inspiroituu ruuan äärellä. Amerikka Appalakkien reitti 104 Yksi maailman pisimmistä vaellusreiteistä. Ihminen Vuorien lähettiläät 24 Anna ja Janne Marin juoksevat vuorilla
Juhani Metsäpelto on samalla linjalla. Toivon, että kokeneet retkeilijät suhtautuvat uutta harrastusta aloittaviin suopeasti. Jotkut heistä saattavat, meidän vähän enemmän retkeilleiden mielestä, tehKU VA Ve ik ka G us ta fs so n dä asioita eri tavalla kuin mihin olemme tottuneet. Kun uskaltauduin pois merkityiltä poluilta, tajusin, että minulle riittää luonnossa haahuilu. Hän kirjoittaa reitillä usein kuulemastaan sloganista hike your own hike, vaella oma vaelluksesi. Retkeily on nyt kovassa nosteessa ja kansallispuistojen porttien kävijämittarit todennäköisesti raksuttavat tänäkin vuonna kävijäennätyksiä. Toivon, että kokeneet retkeilijät suhtautuvat uutta harrastusta aloittaviin suopeasti. Neuvotaan jos neuvoja pyydetään ja vinkataan itse hyväksi havaitusta käytännöistä, mutta ei tuomita tai julisteta. Retki_04-05-Paakirjoitus_PL.indd 4 Retki_04-05-Paakirjoitus_PL.indd 4 5.6.2017 10.12.26 5.6.2017 10.12.26. Jos joku yrittää jättää tyhjän juomatölkkinsä laavulle tai muuten roskaa luontoa, siitä voi huomauttaa ihan hyvällä omallatunnolla. Janin mielestä se tarkoittaa sitä, että jokaisen tulee kuunnella itseään ja löytää oma tyylinsä vaeltaa, sopii se sitten muille tai ei. Ei ole yhtä oikeaa tapaa vaeltaa. Benjamin Hokkasen haastattelussa hän sanoo, että ”eihän me tuolla pakon takia samoilla, vaan kyseessä on harrastus ja nautinto!” Hänen mukaansa ainoa väärä tapa retkeillä on, jos aiheuttaa vaaraa ihmisille tai luonnolle. × Petri Laine petri.laine@retkilehti.. Isoon joukkoon mahtuu myös vähemmän kokeneita ja osaavia retkeilijöitä, myös juuri harrastuksen aloittaneita. kesä-heinäkuu 2017 4 PÄÄKIRJOITUS Vaella oma vaelluksesi P E T R I LA IN E T ämän lehden pitkässä jutussa Jani Henttonen kertoo vaelluksestaan Appalakkien reitillä Yhdysvalloissa. Kiinnostus retkeilyyn näkyy myös erilaisilla keskustelupalstoilla, joissa kysellään millainen teltta on paras aloittelijalle tai millainen makuupussi tulisi hankkia kesäretkille. Yhdessä asiassa me kuitenkin saamme olla tiukkapipoja. Minun ei tarvitse kävellä tiettyä reittiä alusta loppuun, vaan voin pystyttää leirin ja viettää aikaa sen liepeillä päämäärättömästi. Kun itse aloin retkeilemään, kuvittelin, että vaelluksilla pitää kävellä joka päivä 15 kilometriä ja matkalla pitää olla päämäärä. Kysymyksiä, joihin ei ole yksiselitteistä vastausta, kuten olemme tämän lehden testien yhteydessä usein painottaneet
Retki_04-05-Paakirjoitus_PL.indd 5 Retki_04-05-Paakirjoitus_PL.indd 5 5.6.2017 10.12.27 5.6.2017 10.12.27. Materiaaleina markkinoiden huipputekninen Pertex Microlight ja Primaloft –vanu, jotka yhdessä pitävät ylävartalon lämpimänä. Käyttömukavuuden varmistavat kainalo-osien hengittävät ja joustavat X-stretch paneelit. Monikäyttöinen hybriditakki aktiiviseen ulkoiluun
Paljon on kuitenkin tehty ja tehdään vielä ennen kuin kansallispuisto virallisesti 17.6. isosti, tarjolla on kaikkea mahdollista yöttömän yön suppailusta Mieskuoro Huutajien esitykseen. Hossa saa uuden asemansa myötä uudenlaisia luontopalveluja tarjoavia yrittäjiä, kun tarjolla on myös SUP-lautoja ja joogaa. Luontokeskusta on uusittu ja TEKSTI JA KUVAT Petri Laine Hossan juhlat Hossan uuden kansallispuiston avajaiset ovat kansanjuhla täynnä musiikkia, eri ulkoilulajeja ja Hossan luonnon ihmettä. Toinen uusi esteetön laavu on Lihapyörre. Uusia polkuja on otettu käyttöön ja laavuja sekä pitkoksia uusittu. Kansallispuiston ydin on noin 9 000 hehtaarin laajuinen Hossan retkeilyalue, joka lakkautetaan puiston perustamisen yhteydessä. avataan. Maa on yhä roudassa eivätkä uuden kansallispuiston rakennustyöt olleet edenneet aivan toivotulla aikataululla, kun Retki-lehti vieraili Hossassa toukokuun lopulla. A ja n ko h ta is et Retki_06-13-Ajankohtaiset_PL.indd 6 Retki_06-13-Ajankohtaiset_PL.indd 6 5.6.2017 12.04.00 5.6.2017 12.04.00. Reilun 11 000 hehtaarin kokoinen kansallispuisto sijaitsee Suomussalmen, Kuusamon ja Taivalkosken kunnissa. × SUUNNITTELIJA Taneli Kaakinen vaihtaa maastopyöräreittien opastauluihin uudet merkit. Tarkempi ohjelma löytyy osoitteessa hossanjuhlat.com. kesä-heinäkuu 2017 6 HOSSA V ärikalliolle vievän polun päällä on paksu kerros talven aikana kaadettua kivimurskaa, joka odottaa levittämistä. Yhdelle Hossan tunnetuimmalle kohteelle Muikkupurolle vie esteetön polku, ja perillä on vessa, johon pääsee pyörätuolillakin. Maastopyöräilyn suosio on huomioitu ja neljän eri pituisen reitin merkitseminen saadaan lopullisesti valmiiksi kesän aikana, kertoo suunnittelija Taneli Kaakinen. ravintolaa laajennettu. Myös nuotiopaikoilla on huomioitu pyörätuolit, joilla pääsee lähemmäs nuotiota. Hossa avataan 17.6. Maassa, polkujen risteyksissä, on uusia metallisia viittoja, jotka odottavat asennusta. Hossassa on neljä eritasoista reittiä maastopyörille, joista Sininen saavutus on noin 50 km pitkä
HOSSAN tunnetuinta nähtävyyttä eli Värikallion kalliomaalauksia pääsee katsomaan uudelta metalliselta sillalta. HOSSAN luontokeskuksessa lapset voivat leikkiä eläinnaamareilla. Median kiinnostus Hossaa kohtaan on ollut odottamattoman suurta. Retki_06-13-Ajankohtaiset_PL.indd 7 Retki_06-13-Ajankohtaiset_PL.indd 7 5.6.2017 12.04.05 5.6.2017 12.04.05. 7 kesä-heinäkuu 2017 METSÄHALLITUKSEN tiedottaja Sini Salmirinne on tottunut poseeraamaan lehtikuvaajille Muikkupuron äärellä
HARMAA, ohut alussukka sisältää sinkkiä ja merilevää, jotka edesauttavat jalan hyvinvointia myös vaelluksilla. Isä Kauko Luomanen opetteli taidon kantapään kautta, 1990-luvun lama-aikoihin, itselleen uutta ammattia kehitellessään. Retki_06-13-Ajankohtaiset_PL.indd 8 Retki_06-13-Ajankohtaiset_PL.indd 8 5.6.2017 12.04.09 5.6.2017 12.04.09. Toukokuun alussa käyttöön vihityssä tuotantotilassa raksuttaa kahdeksan kutomakonetta. He odottelevat jo, että nuorempi sukupolvi ottaisi yrityksen hoitoonsa ja he voisivat ryhtyä viettämään eläkepäiviään – kiertämään vaikka huvikseen taas messuja sukkakorin kanssa! × Suomalaiset sukkakarkelot laajenevat Karkelon Sukka Oy laajentaa tuotantoaan Liedossa. Teimme sellaisia sukkia, että he tulisivat seuraavallakin kerralla. Meillä on sellainen 100 % tyytyväisyystakuu”, Kauko kertoo. ”Kyllä me täällä karkeloimme kaiket päivät, mutta meidän nimistä se silloin aikanaan johdettiin”, naureskelevat Kauko ja Arja. Sukan kutominen on perheellä verissä. Siitä me opimme.” Messut ovat nyt taaksejäänyttä aikaa ja kaupasta suurin osa tulee verkon kautta. Sen päällä voi käyttää paksumpaa vaellussukkaa. Häntä kutsutaan yrityksessä toimitusjohtajaksi. Jalat pysyvät lämpiminä. Nilkassa olevan kiristysneuloksen takia ne eivät myöskään valu varpaisiin, kuten niin monet sukat saappaissa tekevät.” Mutta mistä nimi Karkelo. Alussukka siirtää kosteutta pois iholta ja antibakteeriset ominaisuudet hoitavat jo mahdollisesti syntyneitä hiertymiä ja vähentävät hajuja, perheyrityksen markkinoinnista vastaava poika Sami Luomanen tietää. Gibson SINKKI ja merilevä ovat löytäneet paikkansa monen sukankuluttajan jalasta. Verkkokauppa on avannut yritykselle laajempia markkinanäkymiä. Siinä materiaalina on käytetty merinovillaa, jota on vahvistettu ulkopuolelta polyamidilla. Kalastajille Kauko suosittelee saapassukkaa. ”Näitä ovat kehuneet varsinkin perhokalastajat, jotka ovat pitkään vedessä. kesä-heinäkuu 2017 8 SUKKATEHDAS TEKSTI Maija Arosuo KUVAT C. Merilevää, sinkkiä ja polyesteriä sisältävä alussukka on hyödyllinen myös vaeltajille ja retkeilijöille, joille jalkojen kuivana pysyminen on tärkeää. Sieltä se tulee takaisin sileänä ja oikean mallisena, valmiina pussitettavaksi suoraan asiakkaalle. Ja jos sitten sattuu, että joku ei ole tyytyväinen, niin aina saa palauttaa. Yksi ulkopuolinen on palkattu neljän perheenjäsenen lisäksi. Sami miettiikin, kuinka kauan mahtaa kestää ennen kuin Liedon uuden rakennuksen seinät käyvät ahtaiksi. Sen on ensin tarkistanut isä, sitten äiti. Arja oikoo Hyvän olon sukkaa hellyydellä, pukee sen metallijalan päälle matkalle viimeistelykaappiin. Sinkkiä ja merilevää sisältävillä erikoissukilla yritys kilpailee halpatuontia vastaan. Niiden tiedetään vähentävän jalkojen iho-ongelmia, kuten kuivumista ja ihottumia, vaikkei ihan tarkkaan tiedetä miksi. Vielä perhe selviää kuitenkin lähes omin voimin. Onko Luomasen perhe erityisen kova laulamaan ja tanssimaan. Tähän asti antibakteerisista ominaisuuksistaan tunnettuja Karkelo-sukkia onkin markkinoitu lähinnä erityistarkoituksiin jalkahoitoloiden ja messujen kautta. Pitkään he vaimonsa Arjan kanssa kiersivät markkinoilla ja messuilla sukkakori kainalossa viikonloput ja kiiruhtivat maanantaiaamuksi kotiin kutomaan lisää. ARJA LUOMANEN viimeistelee sukat oikean mallisiksi ja sileiksi viimeistelykaapissa. ”Eihän näitä tarvitsisi näin montaa kertaa katsoa, mutta aina ne tulee vielä kerran tarkastettua. ”Saimme suoraan käyttäjiltä palautetta siitä, millaiset sukat olivat parhaat. Työnjako on selvä ”Isä ajaa koneita, äiti viimeistelee ja pakkaa, Sami markkinoi ja minä hoidan kaiken, mitä muut eivät halua tehdä”, toteaa tytär Katri Söderlund
Samaan aikaan Vuokatissa kilpaillaan ensimmäistä kertaa vaelluksen maailmanmestaruuksista. PATVINSUON KANSALLISPUISTOSSA nukutaan ulkona. Uusi vettä ja kulutusta kestävä materiaali ! Katso koko valiko ima: Kartta kaupp a.fi Retki_06-13-Ajankohtaiset_PL.indd 9 Retki_06-13-Ajankohtaiset_PL.indd 9 5.6.2017 12.04.11 5.6.2017 12.04.11. Vuokatissa on toki vaellettu ennenkin, sillä tapahtuma aloitettiin vuonna jo 1945 nimellä Vuokatin vaellus. Tapahtumaa on laajennettu ja nykyaikaistettu. RAKASTU KESÄYÖHÖN 17.6. Suunnistus, hölkkä ja soutaminen ovat lajeja, joista on helppo löytää itselle sopiva tapahtuma. Suuntaa tänne! ??. Mukana on lista maakuntien Top 3 -kohteista. Mukana on myös luontokohteita. Tapahtumaan odotetaan noin tuhatta retkeilijää. Halti on mukana tapahtumassa, koska se haluaa innostaa suomalaisia liikkumaan ulkona. LUONNONKUKKIEN PÄIVÄNÄ juhlitaan läpi Suomen. Yövaelluksella voi nauttia myös telttayöpymisestä. Halti Outdoor Weekend 1.-3.9. KU VA V aa ro je n va lo ku va aj at Liity Karttaklubiin ja hyödynnä kanta-asiakkaan edut: Karttakauppa.fi /karttaklubi Laminoidut ja kestävät retkioppaat KESÄN RETKILLE JA MATKOILLE Melontaretkelle esittelee parhaita melontakohteita mereltä, järviltä ja jokiseudulta. Yli 900 matkailukohdetta ja 80 karttaa. Nyt ohjelmassa on patikoinnin lisäksi polkujuoksua ja maastopyöräilyä ja pienten lasten perheille suunnattu perhevaellus. ??. Halti Outdoor Weekend on tapahtuma, joka järjestetään syyskuun alussa ensimmäistä kertaa Vuokatin vaarojen maisemissa. Tuhti 312-sivuinen tietopaketti Virossa matkaileville esittelee kaikki 15 maakuntaa. Vaarojen Halti SUOMI on pullollaan liikuntatapahtumia. Kirjoittajana Eerikki Rungren. Vuosi sitten Sasta järjesti ensimmäisen 64° Wild –erämaavaelluksen ja kuluvan vuoden toukokuussa oli tarkoitus järjestää Retkihetket-tapahtuma, joka kuitenkin peruttiin. Inarissa risteillään AKANKIVELTÄ UKONKIVELLE . Retkeilytapahtumien suhteen Suomi on kuitenkin esimerkiksi Ruotsia jäljessä. VALLISAARESSA Helsingissä järjestetään KASVIRETKI
Aieluettelon kohteista parasta ehdotetaan aikanaan lisättäväksi maailmanperintöluetteloon. TEKSTI Jyrki Puupponen KUVA Joel Ahola Kunnostetaan korsu MALLAN luonnonpuistossa Enontekiöllä on satoja toisen maailmansodan aikaisia rakenteita. Maailmanperintöluetteloon pääseminen edellyttää kohteelta, että se on inhimillisen luovuuden mestariteos tai poikkeuksellisen merkittävä todiste olemassa olevasta tai jo hävinneestä kulttuurista. Lisäksi talkoolaisille järjestetään päättäjäisruokailu ja -sauna Hotelli Kilpiksellä. Autiotuvilla on vuosisataiset perinteet, vaikkakin niiden käyttötarkoitus on aikojen saatossa muuttunut. Talkoolaiset saavat vastineeksi maisematyöpaikan Suomen huipulla. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä kenttäpäällikkö Antti Ohenojaan numerossa 045 113 1982. Kunnostustalkoisiin haetaan vapaaehtoisia. Mikäli autiotuvat hyväksyttäisiin maailmanperintöluetteloon, tulisi siitä todennäköisesti sarjanimeämiskohde, jossa muutama tupa valittaisiin edustamaan koko autiotupaverkostoa. 10 UUTISET kesä-heinäkuu 2017 Autiotuvista maailmanperintökohde MUONION eräja luonto-opasopiskelijat ovat ehdottaneet autiotupia Unescon maailmanperintökohteeksi. Elokuussa kunnostetaan Kalottireitin varren korsu yleisöturvallisemmaksi ja retkeilijöille tutustuttavaksi. Talkoiden suunnittelusta ja toteutuksesta vastaavat Metsähallitus Luontopalvelut, Lapin sotahistoriallinen seura sekä Enontekiön kehityksen Järämän sotahistoriallinen museo. Kohde voi olla merkittävää historiallista aikakautta edustava rakennustyyppi tai kuvastaa tietyn kulttuurin perinteistä asutusta. Nyt uudelleen kunnostettava korsu on aivan retkeilyreitin vieressä, ja siihen on mahdollista tutustua kunnostuksen jälkeen. Rakennusalan koulutuksen ja kokemuksen omaavat asetetaan etusijalle talkoolaisia valittaessa. Nykyisin retkeilijät ovat autiotupien suurin käyttäjäryhmä, mutta niiden alkuperäinen tarkoitus kaikille avoimina taukoja yöpymispaikkoina on säilynyt. Ensimmäiset autiotuvat rakennettiin virkamiesten suojiksi pitkille erämaataipaleille. KU VA Jo el A ho la Retki_06-13-Ajankohtaiset_PL.indd 10 Retki_06-13-Ajankohtaiset_PL.indd 10 5.6.2017 12.04.12 5.6.2017 12.04.12. Unescon maailmanperintökomitea hyväksyy tai hylkää kohteen. Prosessi etenee siten, että Museovirasto ylläpitää aieluetteloa maailmaperintöluetteloon ehdolla olevista kohteista. Niihin ei kuitenkaan pääse tutustumaan, koska liikkuminen luonnonpuistossa on rajoitettua. Työkohde sijaitsee maastossa, noin 4 kilometriä tieltä, ja matka taitetaan päivittäin jalan. Vapaaehtoisia pyydetään mukaan toisen korsun kunnostukseen 5.–8.8. Bonuksena talkoolaiset saavat ilmaisen majoituksen sekä aamupalan ja iltaruuan. Mallan luonnonpuistossa on satoja toisen maailmansodan aikaisia rakenteita, jotka kiinnostavat retkeilijöitä
Retki_06-13-Ajankohtaiset_PL.indd 11 Retki_06-13-Ajankohtaiset_PL.indd 11 5.6.2017 12.04.14 5.6.2017 12.04.14. Tilaa ilmainen kuvasto nettisivuiltamme HILLEBERG.COM + 46 (0)63 57 15 50 Seuraa meitä Facebookissa facebook.com/HillebergTheTentmaker HILLEBERG ON VALMISTANUT laadukkaita telttoja jo yli 45 vuotta. Luontopolku on 200 metriä pitkä ja sen varrella on monta mielenkiintoista tehtävää. Tilaa kuvastomme ja tiedät enemmän! Erittäin kevyt ja hyvin tuulettuva kolmen vuodenajan yhden hengen teltta. AKTO red label Tukeva, vapaasti seisova, hämmästyttävän kevyt, ympärivuotinen yhden hengen teltta. Kahvikapselit kiertoon CALAZO on julkaissut kirjan Pienen pieni vaellusopas, jossa on kurkistusluukkuja rinkan sisälle, oravan koloon ja huussiin. Polku on täynnä aistija luontokokemuksia sekä liikuntaa. Veitsi on Victorinoxin ja Nespresson yhteistyötä, jonka tarkoituksena on parantaa molempien yhtiöiden ympäristötehokkuutta. Pioneer Nespresso Livanto –veitsessä on seitsemän eri toimintoa ja elinikäinen takuu. ENAN yellow label Kevyt, erittäin tukeva, ympärivuotinen yhden hengen teltta. Hilleberg teltat tarjoavat parhaan mahdollisen yhdistelmän keveyttä, tukevuutta ja mukavuutta. Polun lopussa on eväspaikka. Kurkistus Karhunkierrokseen Metsämörri-polku SUOMEN Luontokeskus Haltia, Suomen Latu ja Finlands Svenska Idrott ovat yhteistyössä toteuttaneet Metsämörriteemaisen luontopolun luontokeskus Haltian lähiluontoon, Espooseen. VICTORINOX on valmistanut taskuveitsen, johon on käytetty 24 kahvikapselin alumiini. Kaikki uuden vuoron bussit kulkevat kansallispuiston Lapinsalmen sisääntuloportin kautta. Bussi Repovedelle REPOVEDEN kansallispuisto ja Verlan maailmanperintökohde Kouvolassa ovat saavutettavissa bussilla tai kimppataksilla. Kesäkuussa avattiin bussiyhteys, joka kulkee Repovedelle Verlan kautta. Kirjassa taivalletaan Karhunkierrosta kuukkelin opastuksella. SOULO red label Yksiösi luonnossa. Bussi lähtee Kouvolan Matkakeskuksesta. Polku on suunniteltu lapsiperheille ja varhaiskasvatusryhmille. Kirjan myynnistä menee 20 centtiä Suomen luonnonsuojeluliiton kuukkelinsuojelutyöhön. Kirja on tarkoitettu aivan pienimmille vaeltajille, joille voi kirja avulla selittää ja näyttää retkeilyyn liittyviä varusteita ja eläimiä. Ne on suunniteltu ja kehitetty PohjoisRuotsissa
Kiven laelta pystyin näkemään Routasenkurun pohjoisen osan. Parhaat kuvat palkitaan klassisella SIGG 0,6 L –juomapullolla. Kerro missä ja milloin kuva on otettu, mitä kuvassa tapahtuu ja mitä erityistä tilanteeseen liittyy. Oma retkikuva LÄHETÄ oma retkikuvasi sähköpostilla osoitteeseen toimitus@retkilehti.. Löysin kiven, joka näytti jättiläisen päältä. Caj Koskinen Retki_06-13-Ajankohtaiset_PL.indd 12 Retki_06-13-Ajankohtaiset_PL.indd 12 5.6.2017 12.04.15 5.6.2017 12.04.15. . OMA RETKIKUVA 12 kesä-heinäkuu 2017 Viime kesänä vietin vaimoni Raijan ja koirani Pyryn kanssa kaksi viikkoa Vätsärissä. Kuva on otettu Tuulijärvellä. Jussi Riihinen Laitoimme elokuussa leirin pystyyn nimettömän järven rannalle Vätsärin erämaassa ja lähdimme tutkimaan läheistä Routasenkurun eteläpään aluetta
MATKA Suomenlahdelta Utsjoelle on pitkä. Kuvista päätelleen se on kylmää, märkää, hikistä ja ötökkäistä. Parhaat kohteet Suomenlahdelta Lapin tuntureille Eerikki Rundgren, Karttakeskus OO i k lk li EERIKKI RUNDGREN MELONTARETKELLE PARHAAT KOHTEET SUOMENLAHDELTA LAPIN TUNTUREILLE Helsingin muuttuva luonto Antti Koli, Metsäkustannus Lumoava Helsinki – 200 luontoelämystä Jussi Helimäki (toim.), Edita l k l i i l Tulilla avotulen tunnelmaa ja herkkuja Matias Koskimies, Minerva Pohjois-Norjan rannikkoreitit päiväretkiä saarilla ja vuonoilla Harri Ahonen, Tammi Retki_06-13-Ajankohtaiset_PL.indd 13 Retki_06-13-Ajankohtaiset_PL.indd 13 5.6.2017 12.04.16 5.6.2017 12.04.16. KIRJAT Suomi retkeilee kirjoissa Luonnossa liikkuminen on suosittua ja se näkyy myös kevään aikana julkaistujen kirjojen määrässä. Mutta onneksi myös kaunista, hiljaista ja onnentunteita täynnä. Siinä voi kalastaa, melonta sopii polvivaivaiselle ja kanoottiin mahtuu vaikka telttasauna. Matkan patikoinut Joel Ahola haluaa kertoa kirjassaan millaista on vaeltaminen Suomessa. Vaellus Suomessa – elämyksiä ja opastusta Joel Ahola, Readme.. Valitse näistä vaikka lomalukemista. Oy MATKA S l hd l A KANOOTTI on oiva kulkupeli luonnossa liikkumiseen. Suomi on täynnä erinomaisia melontakohteita, joissa ei ole ruuhkaa. Melontaretkelle. Eerikki Rundgren on poiminut kirjaansa ne parhaat
Kevyestä G1000 Air -materiaalista valmistettu, joustavin sivupaneelein varustettu lippalakki on erinomainen valinta vaeltamiseen, melontaan tai matkusteluun. KOONTI Benjamin Hokkanen KUVAT Valmistajat Uutuuksia kesän retkille! Kevytkenkäisenä kesään Retki_14-15-Kesauutuudet_PL.indd 14 Retki_14-15-Kesauutuudet_PL.indd 14 5.6.2017 11.03.42 5.6.2017 11.03.42. Monilokeroinen repuksi selkään muuntuva matkalaukku sopii viikonloppulomille sellaisenaan tai käsimatkatavaraksi pidemmälle reissulle. Reilut parisataa grammaa painava ohut kuoritakki sopii aktiiviseen tekemiseen ja on oiva valinta, kun paino ratkaisee. Osprey Ariel AG ja Aether AG ovat uusi päivitys Ospreyn suosituimpiin kuuluneista rinkoista. Hintaluokka 35 euroa Hanwag Makra Urban on yleiskenkäuutuus miehille ja naisille. Paljasjalkakengät sopivat totuttelun jälkeen jopa juoksemiseen. Hintaluokka 170 euroa Fjällräven Travel Pack on Fjällrävenin uuden aluevaltauksen, matkailun, ykköstuotteita. Hintaluokka 250 euroa. Fluorihiilitön Proof-kalvoteknologia on myös ympäristöystävällinen valinta. Kengän Bio Ceramic -sisäpinnan luvataan pitävän kenkä pidempään raikkaana. Ariel ja Aether saivat keväällä uuden kantosysteemin, Anti Gravityn. Siistin ulkoasun omaavan kalvoton kenkä toimi kesällä niin kaupunkilomalla, kuin poluilla liikkuessa. Kenkä ei pienestä säikähdä, sillä ulkopinta on mokkanahkaa ja kestävää Cordurakangasta. kesä-heinäkuu 2017 14 KESÄUUTUUDET Merrell Vapor Glove 3 on uusittu malli suositusta Vapor Golve 2 -paljasjalkakengästä. AG:ksi nimeen lyhentyvä kantosysteemi sopii mukavuudenhaluiselle ja hengittävyyttä kaipaavalle rinkan käyttäjälle. Lakissa on muovisolki, jolla kokoa voi säätää omaan päähän sopivaksi. Hintaluokka 180 euroa Fjällräven High Coast Vent Cap antaa pään hengittää, suojaten sen auringolta. Minimalistisessa takissa on yksi rintatasku ja takin helmassa, hupussa ja hihansuissa on resorit. Ja mikä onkaan parempaa kuin kulkea koko kesä “paljain jaloin”! Hintaluokka alkaen 100 euroa Tälle kesälle on ilmestynyt paljon kokonaan uutta, mutta myös päivityksiä vanhoihin varustesuosikeihin. Laukun lokerot on suunniteltu niin, että muun muassa Fjällrävenin toilettilaukku mahtuu suoraan niihin. Kesällä ilmestyvä kenkää on saatavilla sekä miehille että naisille useissa väreissä. Rinkkaa on saatavilla naisille 55ja 65-litraisena ja miehille 60-, 70ja 85-litraisina. Hintaluokka alkaen 260 euroa Haglöfs L.I.M Proof on kevyt ja oikeasti hengittävä kuoritakki
Marmot Haldor ja Alvar ovat vaelluskelpoisia tunnelija kupolitelttoja hyvään hinta-laatusuhteeseen. Toisin kuin edeltäjässään, uuteen rasiaan mahtuu myös vaikkapa pienikokoinen Bic-sytytin. Alumiinikaarin varustettujen telttojen vesipilariarvo on 3000 mm. Hintaluokka 40 euroa Venice H2 Ladies Whisper Ladies Clearwater CNX Men/Ladies Newport Men Jälleenmyynti: Partiokaupat, Eräja Urheiluliikeet.Lisätietoa: info@cri.. Näiden kolmen vuodenajan telttojen paino pyörii kolmen kilon molemmin puolin. Niitä saa kahden ja kolmenhengen versioina. Hintaluokka alkaen 350 euroa MSR Pocket Rocket 2 on uusittu malli yhdestä kaikkien aikojen suosituimmasta pienikokoisesta kaasukeittimestä, MSR Pocket Rocketista. Päivitetty malli on hieman edeltäjäänsä keveämpi ja taittuu kasaan entistä pienempään. Retki_14-15-Kesauutuudet_PL.indd 15 Retki_14-15-Kesauutuudet_PL.indd 15 5.6.2017 11.03.45 5.6.2017 11.03.45
Harmaanvalkoinen kirkkosali on täyttynyt vihkivieraista, ja alttarilla seisoo Inarin seurakunnan kirkkoherra Tuomo Huusko. Aukean laidalla kesävihreiden koivujen hennot latvat keinahtelevat pehmeästi vienossa tuulessa. Sekä kirkon että kellotapulin ovet ovat kutsuvasti auki, mutta kirkkomaa on hiljainen – seurakunta on jo sisällä. Katajien lomasta erottuu vielä muutama rakennuspaikka matalana painanteena. kesä-heinäkuu 2017 16 PIELPAJÄRVEN ERÄMAAKIRKKO E ts im es sä V anha, niittymäinen kirkkokenttä levittäytyy laajana aukiona koivikon keskellä. Joka vuosi muutama retkeilevä pariskunta vannoo kirkolla ikuista rakkautta papin ja Jumalan edessä, mutta vain harva tuo suvun ja ystävät yhteistä onnea todistamaan. Polku vie niityltä koivujen takaiselle aitaukselle, jonka sisällä kohoaa ristinmuoVierailu Pielpajärven erämaakirkolla on Lapin hienoimpia päiväretkiä. Erämaan alttarilla toinen rakennus, Pielpajärven erämaakirkko. Sen auringossa paahtuneet, kultaisen punertavat ja jopa mustuneet seinät ovat tervaantuneet 1700-luvulta lähtien. Hänen valkoinen albansa peittää vaellusTEKSTI JA KUVAT Joel Ahola Retki_16-19-Pielpajarvi_PL.indd 16 Retki_16-19-Pielpajarvi_PL.indd 16 3.6.2017 11.18.24 3.6.2017 11.18.24
Retki_16-19-Pielpajarvi_PL.indd 17 Retki_16-19-Pielpajarvi_PL.indd 17 3.6.2017 11.18.25 3.6.2017 11.18.25. Kaikkein pienimmät nukkuivat matkan kantorinkoissa ja heitä 80 vuotta vanhemmat saivat kulkea kiireettä. 17 kesä-heinäkuu 2017 kengät: kirkon parkkipaikalta on lähes viiden kilometrin patikointi perille. Papin . Kirjavat retkivaatteet vievät näkymän 2000-luvulle, mutta muutamat vieraista kunnioittavat erämaan perinteitä ja kirkon arvoa perinnevaatteilla, kuten kansallispuvuilla, nahkahousuilla, pellavamekoilla ja villapaidoilla. Kirkossa ei ole urkuja, joten Kuulan häämarssi soi jousen sävelin. Aikaa saattaa vierähtää enemmän kuin kilometrit antavat olettaa. ”Olen jo vuosia sitten uhonnut tädilleni, että jos joskus menen naimisiin, se PIELPAJÄRVELLE vievät retkeilyreitit ovat selkeitä mutta kivikkoisia ja juurakkoisia. Häävieraiden odottavan kohinan hiljentää parvelta alkava viulun soitto. Pielpajärven erämaakirkko on yhä Inarin seurakunnan käytössä, vaikka keskustassa on uusi kirkko ja Ivalossa vielä suurempi. Kaunis morsian on sonnustautunut värikkääseen kansallispukuun ja hiuksia punoo yhteen soman hento kukkarihma. Kyllä se kohta heilläkin hymyksi muuttuu, kunhan kuivasta suusta pukahdetaan tahdon, pujotetaan sormus ja pappi sanoo aamenen. Tapulin ovelta keskikäytävälle astuu tuleva aviopari, Merja ja Jyrki. anellipaidan alta pilkistää musta paita lipereineen, mutta muuten hän näyttää retkihousuissa ja vaelluskengissä suurehkon repun kera perusvaeltajalta. Kirkkosalissa monilla on yllään kuoritakit, retkihousut ja vaelluskengät, sillä perille on patikoitu muutama kilometri Pielpavuonon venerannasta. Isäntä astelee rinnalla lapikkaissa, perinnehousuissa ja liivissä. Kirkkoherra pääsee vaeltamaan virkatehtävissä Pielpajärvelle jokaisena suvena. Koko seurakunta hymyilee, mutta morsiuspari marssii totisen keskittyneesti. Halauksia, hymyä, naurua, puheensorinaa, lasten ilonkiljahduksia ja nälkäisen vauvan itkua – elämää ja onnea yhdessä. ”Kyllä täällä joka kesä muutama pariskunta vihitään, mutta yleensä heillä on mukana vain pari lähintä ystävää todistajina. Sen jälkeen rakkaus ja onni ovat yhteistä! Kirkkomaalla Pyhäkön pihalla käy vilske, kun sukulaiset ja ystävät onnittelevat tuoretta avioparia. Inarista kotoisin oleva sulhasen ystävä on pukeutunut saamelaispukuun. Kirkkosalissa monilla on yllään kuoritakit, retkihousut ja vaelluskengät. Eipä tällaista eloa ole tainnut viime vuosina olla”, kirkkoherra Huusko ihmettelee ja katselee kuinka lähes 50 vierasta yrittää ahtautua kirkkomaalle yhteispotrettiin
Rakastavaisten suvut ovat lähtöisin Päijät-Hämeestä sekä Etelä-Savosta ja opiskeluiden myötä osa ystävistä on vielä etelämpää. MATKAMUISTO avioparille Pielpajärveltä – vihkiraamattu. Häävieraiden kutsuminen tuhannen kilometrin päähän keskelle metsää ei ole ollut ihan pieni ponnistus – ainakaan kaikille vieraille. Sitä ennen paikalla oli jo yli sata vuotta kappelin virkaa toimittanut hirsikota. Pielpajärven nykyinen ristikirkko rakennettiin vuosina 1752–1760. Ihailtavan sitkeästi ystäväperheet pikkulapsineen ja jo yli 80-vuotiaat sukulaiset halusivat saapua paikalle. Vielä 1800-luvun alkupuolella Pielpajärven kirkon ympärillä oli kirkonkylä, jossa oli pappila, käräjätupa ja 30–40 kirkkotupaa. Urkuja ei ole, joten virret ja häämarssit on musisoitava itse. PIELPAJÄRVEN ERÄMAAKIRKKO Retki_16-19-Pielpajarvi_PL.indd 18 Retki_16-19-Pielpajarvi_PL.indd 18 3.6.2017 11.18.27 3.6.2017 11.18.27. Myös Merja ihastui oitis paikkaan ja päätimme toteuttaa erämaahäät”, tuore aviomies jatkaa. kesä-heinäkuu 2017 18 tapahtuisi täällä”, Jyrki virnistää toteutuneelle unelmalle. RISTINMUOTOISESSA kirkossa on 160 paikkaa. Ehkä heitäkin innosti osin kulttuurihistoriallisesti ainutlaatuinen kirkko tiettömän taipaleen takana. Häävieraat mahtuvat hyvin kirkkoon, sillä onhan istumapaikkoja 160. ”Kävimme täällä Merjan kanssa edelliskesänä retkellä ja kerroin silloin hänelle vanhoista uhoamisistani
Juurakkoinen ja kivikkoinen polku vie Pielpavuonon kodalle saapuvalle Inarin risteilyalukselle. Jyhkeän mäntymetsän halki kiemurteleva neulaspolku kutsuu kirkkokansaa paluumatkalle. Inarin pyhät Ilma on kaunis kuin morsian. Erämaakirkko otettiin käyttöön uudelleen 1940-luvulla sodan tuhottua muut kunnan kirkot. Se tekee oikeutta tuoreelle avioparille sateisen ja kolean aamupäivän jälkeen. Olihan tuollainen pakanain palvospaikka pakkovisiitti myös tämän päivän kirkkokansalla. Retkeilypalvelut . Siinä vieressä on nyt se oma tuttu ja rakas ihminen, jota rakastaa sen tähden millainen hän on – ja ehkä joskus myös siitä huolimatta millainen hän on.” × NYT rakkaus on sormuksella sinetöity. Pielpavuonossa nuotiopaikka ja takallinen kota Lisätiedot . 5 km merkitty retkeilyreitti pysäköintipaikalta . Ihastus on kasvanut rakkaudeksi, luottamukseksi ja kunnioitukseksi. Inarijärvellä on myös Pielpajärven kirkon entiset hautausmaat, sillä kivisen kirkkopihan sijaan vainajat vietiin lepoon Vanhaan Hautuumaasaareen ja Hautuumaasaareen. 2 km merkitty retkeilyreitti Pielpavuonon venelaiturista . Kelottuneiden aihkien kylkiin isketyt pilkat kertovat reitin olleen käytössä jo menneinä vuosisatoina. Viikon vierailulla hoidettiin kirkolliset ja viralliset asiat sekä käytiin kauppaa. Kynttilöiden käyttö, avotulen teko ja tupakointi on kielletty kirkkopihan aidan sisäpuolella. Retki_16-19-Pielpajarvi_PL.indd 19 Retki_16-19-Pielpajarvi_PL.indd 19 3.6.2017 11.18.29 3.6.2017 11.18.29. tiedä & mene 1 km Inari Siida Vanha Hautuumaasaari Hautuumaasaari Ukko Pielpavuono Pielpajärvi Inarijärvi Pielpajärvi Pielpajärven erämaakirkko . talvella latureitin ja moottorikelkkauran varrella . Inarin seurakunta on rakentunut Pielpajärven kentän reunaan kirkkotuvan kaltaisen kämpän autiotuvaksi retkeilijöille vuonna 1966. Kulku käy kohti Inarijärveä, jossa häävieraat kävivät risteilyllä jo tulomatkalla. Aurinkoinen sää kruunaan hienon hetken. Inarin keskus 1800-luvun lopulle, laajimmillaan pappila, käräjätupa ja kymmeniä kirkkotupia . www.luontoon.. . rakennettu vuosina 1752–1760 aiemmin paikalleen olleen kotakappelin tilalle . Polku saavuttaa vähitellen Inaria, jonka pinta pilkistää jo puiden lomasta. /pielpajarveneramaakirkko 19 kesä-heinäkuu 2017 Inarin väki kokoontui Pielpajärvelle etenkin Marianpäivän markkinoille maaliskuun lopulla ja vähintään neljästi muulloin. Niiden hiekkamaa sopi hyvin hautaukseen, mutta samalla vainajat eivät tulleet enää kummittelemaan kylille: uskomuksen mukaan henget eivät osanneet ylittää vesistöä. Merja ja Jyrki askeltavat samaa tahtia eteenpäin. Jyrkkänä kalliosaarena järvestä nouseva Ukko eli Äijih on Inarijärven tunnetuin nähtävyys ja yksi koko Lapin merkittävimmistä seidoista, saamelaisten uhripaikoista. Aina avoinna oleva kirkko on lailla suojeltu. Yhteisellä matkallanne olette kasvaneet tuntemaan toisenne. Pielpajärvellä autiotupa, sauna ja nuotiopaikka . Heitä katsellessa mieleen tulevat hetkeä aiemmin papin pitämän vihkipuheen sanat: ”Teidän polkunne on nyt johtanut tähän. Tuhoutuneet kirkkotuvat olivat kunkin suvun majapaikkoja markkinoiden ja kirkonmenojen aikana. 160-paikkainen, hirsinen ristikirkko Iso Pielpajärven rannassa, Inarissa
kesäheinäkuu 2017 20 RETKIRUOKA R u o k a Retki_20-23-Ruoka_PL.indd 20 Retki_20-23-Ruoka_PL.indd 20 4.6.2017 11.25.53 4.6.2017 11.25.53
Retki_20-23-Ruoka_PL.indd 21 Retki_20-23-Ruoka_PL.indd 21 4.6.2017 11.25.54 4.6.2017 11.25.54. 21 kesäheinäkuu 2017 Ruokahetkiä luonnossa TEKSTI JA KUVAT Minna Jakosuo Retkellä ruoka on muutakin kuin ravintoa. Minna Jakosuolle ruoka tarjoaa tuoksuja, inspiraatiota ja elämyksiä
Erityisesti talvella, kun ahkiossa kulkee helposti melkein mitä tahansa. Jos ahven on syönnillään, paistan ne nuotiolla ja nautin niistä mieluummin kuin kuivamuonasta. Normaalina arkena menen joskus nauttimaan aamiaisen tai lounaan lähimetsään. Tuolla vaelluksella en ajatellut ruokaa muuna kuin energianlähteenä, joten kuukausi sisälsi melko yksitoikkoista ruokaa. Maapähkinät olivat ainoa naposteltava ihan liian vähäisen suklaan lisäksi. Ruokahetket erilaisissa luontokohteissa ovat minulle tärkeitä. kesäheinäkuu 2017 22 M ikään ei rentouta minua niin hyvin kuin ulkona syöminen. Kun ruuan tuoksuun sekoittuvat sammalen ja maan aromit, havupuu tai kalaisan järviveden tuoksut, tuntuu ruuasta tulevan monia aisteja ravitsevaa. Talvella tykkään syödä keittoja, kesällä menee kaikki. Silloin vaihtelu on tärkeää. Söin joka päivä lounaaksi nuudelipohjaisen aterian, välipalaksi appelsiininmakuisen taatelipatukan ja päivälliseksi lisää vain kuuma vesi -retkiruuan. Aloin panostaa retkiruokiin kuukauden yksinvaellukseni jälkeen. Lyhyillä reissuilla nautiskelen sesonkituotteita. Kesän marjastusreissuilla voin vadelmien ja mustikoiden seuraksi paistaa kauramurua, Jos ahven on syönnillään, paistan ne nuotiolla ja nautin niistä mieluummin kuin kuivamuonasta. Tuon reissun jälkeen eivät nuudelit ole maistuneet ja välipaloihinkin on tullut vaihtelua. En muista kertaakaan miettineeni, että kotona olisin päässyt helpommalla. Ruoka ei kuitenkaan ole minulle pelkkää energiaa, vaan haluan sen antavan muutakin. RETKIRUOKA TIKKUAHVENIA suoraan järvestä. Aina se ei onnistu, etenkin pitkillä vaelluksilla on ajateltava ruuan painoa ja kalorimäärää ennen muita seikkoja. Luonnon omat äänet, tunturituulet, metsän humina, lintujen laulu tai aaltojen pärskeet rantakallioita vasten eivät häiritse. Retki_20-23-Ruoka_PL.indd 22 Retki_20-23-Ruoka_PL.indd 22 4.6.2017 11.25.55 4.6.2017 11.25.55. Vuodenaikojen vaihtelu näkyy selvästi retkiruuissani ja se tuo retkeilyvuoteen piristystä. Ne katkaisevat arjen, antavat lepohetken vaelluksella ja ravitsevat energiaa huutavan kehon reissun päällä. Syksyisin otan talteen maan antimia suoraan maastosta ja käytän paljon kotimaisia juureksia. Luonnonantimien hyödyntäminen Kesäaikaan tykkään ammentaa luonnosta mahdollisimman paljon. Pieni luksus on aina paikallaan, oli retki millainen tahansa. Luonnossa nautittu ruokahetki on aina laatuaikaa. Jos matkan varrella tulee vastaan nokkosia tai vuohenputkia, lisään niitä vaikka lettutaikinaan ja saan lisämakua ja voimaa. Kun kaikki hälinä ja keinotekoiset aistiärsykkeet ovat poissa, voi ruokaan keskittyä ihan eri tavalla. Otan toki mukaani ruokaa sen verran, että pärjäisin niilläkin, mutta jos saan tuoretta ruokaa suoraan luonnosta, käytän sen hyväkseni. Keväällä käytän villiyrttejä mieluiten tuoreena, kylminä aikoina lisään niitä ruokiin kuivattuina
NOKKOSLETTUJA on mukava paistaa rantakalliolla. × NOKKOSIA kannattaa säilöä talvenkin varalle. Parempaa retkiruokaa -kirjaan olen kasannut retkiruokaohjeita ja vinkkejä. Kasvissekoituksiin on helppo saada vaihtelua mausteita ja proteiininlähdettä vaihtamalla. Kun kuivaan itse kasviksia, yritän suikaloida kaiken aika ohuiksi tikuiksi, mahdollisimman samankokoisiksi. Ehkä eniten käytän yhdistelmää, jossa on porkkanaa, purjoa, sipulia ja suippopaprikaa. Siitä syntyy maukas kanakeitto, kun mausteiksi laittaa kurkumaa ja currya, kalakeitto, kun lisää tilliä ja persiljaa, lihakeitto, kun lisää paprikajauhetta, kuivattua tomaattipyreetä ja chiliä. Maastossa olen laittanut kylmää vettä kuivan risoton joukkoon pussiin jo tunti pari ennen ruokahetkeä, jolloin risotto tarvitsee vain lämmityksen, voita ja juustoa. Vaikka saman reitin kulkisi uudelleen moneen kertaan, voi sen ruokien avulla muuntaa aivan eri kokemukseksi. Kirjassa sesongit ovat vahvasti läsnä ja ruokaohjeet onkin jaoteltu vuodenaikojen mukaan. Tikkuahvenia suoraan järvestä. Olen tehnyt erilaisia risottoja kotona valmiiksi ilman rasvaa ja kuivannut ne. Joskus haluan vaan päästä helpolla, mutta toisinaan on aikaa ja energiaa paneutua kokkailemiseen vaikka tuntikausiksi. Olen kehitellyt retkiversioiksi yksinkertaisia kotiruokia, kokeillut monenlaisten valmisjauheseosten käyttäytymistä retkikeittimen lämmössä ja ottanut käyttöön vanhan kansan perinteitä. Olen kokeillut kuivata melkeinpä kaikkea, mitä mieleen on juolahtanut; kananmunaa, juustoja, jugurttia, nakkeja, risottoa, kalaa jne. Lisää hiilihydraatteja keittoihin saan lisäämällä vähän pastaa tarvittaessa. Kuivattu fetajuusto antaa hyvin makua ruokiin, kuivatusta jugurtista saa tortilloihin kastikkeena happamuutta ja appelsiinimehulla makeutetut porkkanaviipaleet ovat maukkaita syötäviä vaikka sellaisenaan tai ne antavat kivaa vaihtelua couscousaterioiden kasvislisukkeisiin. Olen tullut siihen tulokseen, että kaikelle on paikkansa. Tikkuahvenia suoraan järvestä. Tämä säästää polttoainetta, mikä on hyvä asia etenkin pitkillä vaelluksilla. PITALEIPIEN väliin voi laittaa melkeinpä mitä tahansa. Silloin ruoka kypsyy nopeasti ja tasaisesti. Maistuvia retkihetkiä vuoden ympäri Sesongit ja erilaiset retket ovat loputon inspiraationlähde ruokien suhteen. Kirjassa on reseptejä myös isoille porukoille muunneltuna, joten niitä on helppo valmistaa vaikka mökin grillipaikalla vieraiden yllättäessä. Kuivatut ruuat Kuivaan paljon itse. 23 kesäheinäkuu 2017 jolloin kahvitauolla saan nauttia todellisen luksusherkun. Esimerkiksi siankärsämö, suolaheinä ja voikukannuput antavat ruokiin ihan uusia makuja ja elämyksiä. Suosin kotimaisia juureksia, niissä on paljon makua. Moniin ruokiin lisään mausteita luonnosta. Retki_20-23-Ruoka_PL.indd 23 Retki_20-23-Ruoka_PL.indd 23 4.6.2017 11.25.55 4.6.2017 11.25.55. Retkipaikan retkiruokakirja ilmestyy elokuussa Gummeruksen kustantamana
“Siellä tuntee itsensä pieneksi. Juokseminen valikoitui parin lajiksi lasten saannin myötä. Kun saimme ensimmäisen lapsen, aikaa jäi juoksemiseen. Huonot kelit eivät kuitenkaan kestä Alpeilla kauaa. Siitä se sitten lähti enemmän lapasesta”, Janne kertoo. Pahinta, mutta parasta Janne kilpaili vuorijuoksussa ensi kertaa vuonna 2006. “Alamäet ja tasaiset kohdat juostaan”, Anna täydentää. “Olin juossut maratoneja ja käynyt melomassa, pyöräilemässä ja kalliokiipeilemässä. K uiva jäkälä rapisee ja havunneulaset lentävät kun Marinit juoksevat lähimetsänsä poluilla Espoossa. Tavoitteet ovat kuitenkin Nuuksiota korkeammalla. kesä-heinäkuu 2017 24 VUORIJUOKSU Lajin raskaan raatajat Anna ja Janne Marin harrastavat vuorijuoksua. Omin jaloin korkealle nouseminen komeissa maisemissa liikauttaa jotain sisällä. Suomessa pariskunta harjoittelee poluilla ja maastossa pitkiä lenkkejä juosten. LoppukeTEKSTI Benjamin Hokkanen KUVAT Poppis Suomela Retki_24-27-Vuorijuoksu_PL.indd 24 Retki_24-27-Vuorijuoksu_PL.indd 24 4.6.2017 11.07.59 4.6.2017 11.07.59. Pariskunnalla on alppilajista vuosikymmenen kokemus ja takana tuhansia kilometrejä. Vaikka vuorijuoksussa matkat ovat pitkiä ja tahti on kova, lajin tärkeänä elementtinä on kävely. Päivätyönään opettajina työskentelevät Marinit olivat ennen vuorijuoksun aloittamista harrastaneet monenlaista liikuntaa. Välillä kivutaan jyrkkää rinnettä ylös nelinkontin, seuraavaksi kynnetään mäkeä vaellussauvojen tahdittaessa menoa. Marinit ovat juosseet suurimman osan kilpailuistaan Alpeilla, mutta pitkiä kisamatkoja on taitettu myös Pyreneillä sekä Suomessa. Marinien laji, vuorijuoksu, vaatii vuoristo-olosuhteet, joita Suomesta ei löydy. Annaan vetoavat kauniit alppimaisemat ja jylhyys. Kaikki se luonto ja sen ääripäät sekä nopeat sään muutokset”, Anna luettelee. Marinit muuttivat muutaman vuotta sitten Helsingin Lauttasaaresta Espooseen lähemmäs polkuja. “Ylämäet kävellään, koska nousut ovat pitkät”, Janne kertoo. Parin vuoden kuluttua myös Anna aloitti kilpailemisen. “Joskus sataa kuin olisi suihkussa ja välillä tulee 30 senttiä lunta. Pariskunta treenaa kovaa Nuuksion ja sen lähialueen metsissä. Nimittäin Alpeilla. Fyysisesti erittäin haastavissa kilpailuissa on jotain, mikä saa Marinit jatkamaan lajin parissa vuodesta toiseen
Muu maailma menee juostessa yksinkertaiseksi. Kilpailuiden haastavuus on myös niiden suola pariskunnalle. Janne etsii juostavaksi reittejä, joita ei ole edes piirretty karttaan. Totta kai myös kisoissa onnistuminen on palkitsevaa”, Anna sanoo. Kymmenlitraiseen reppuun mahtuu se, mitä vuoristomajalta toiselle liikuttaessa tarvitaan. Annan hienoin kokemus on viime kesän Andorrassa juostu 170 kilometrin kilpailumatka. × Retki_24-27-Vuorijuoksu_PL.indd 26 Retki_24-27-Vuorijuoksu_PL.indd 26 4.6.2017 11.08.00 4.6.2017 11.08.00. Siellä joutuu oikeasti puristamaan. Kiireetöntä juoksua Omat reissut ovat luonteeltaan erilaisia kuin kilpailut. Ei niin, että tulee jalkatai vatsaongelmia jotka vaikeuttavat suoritusta, vaan juokseminen on aidosti raskasta”, Janne sanoo. Marinit lähtevät usein matkaan vuoristomajalta aamuviiden aikaan, puoli tuntia ennen auringonnousua. Niihin liittyy Jannen kohdalla vahvasti reittien suunnitteleminen. “Hyvän juoksun ei tarvitse tulla ilmaiseksi. Majalta seuraavalle siirtyminen pienine kantamuksineen ei ole nykyajan villitys: “Tämä on vanha tapa liikkua vuoristossa”, Janne kertoo. kesä-heinäkuu 2017 26 VUORIJUOKSU sästä iltapäivisin tulee usein ukkonen, mutta se on lähes aina tunnissa ohi”, Janne selittää. Omilla reissuilla ei myöskään ole kiire. Reitti kierteli pitkin Alppien rinteitä ja harjanteita. Päivässä edetään 20-50 kilometriä ja liikkeellä ollaan noin 8-10 tuntia. Joskus pää on tyhjänä ajatuksista ja elämä rytmittyy askeleiden mukaan. Juokseminen on välillä kuin meditaatiota, vaikkei siinä mitään hengellistä olekaan. Nesteen lisäksi reppuun tulee pitkähihainen ja -lahkeinen vaihtoehto juoksuvaatteiksi sekä vaihtosukat ja -paita. Päivän kauneimmat hetken ovat aamun tunteina. “Kisoissa on vaikeita hetkiä. Kuitenkin on se perusluottamus, että pääsee maaliin”, Anna sanoo. ow-tilaan, jossa juoksu tuntuu hyvältä ja keveältä. Reissuilla parasta ovat ihmiset ympärillä ja hienot reitit tai tietyt pätkät. Parasta on jos kelit ovat huonot ja olosuhteissa on vastoinkäymisiä meille kaikille osallistujille. Esitellessään Mont Blancin ympäristöä kuvaavaa 3D-karttaa, Janne kertoo rakastaneensa karttoja pikkupojasta asti. Janneen vaikutuksen tekivät kaikki ne erilaiset laaksot, joita matkan varrella vastaan tuli. “Haluamme jakaa kokemuksemme vuorijuoksusta ja paikallistuntemuksemme Alpeilta”, Anna sanoo. Pitää päästä siihen . Jannea vuorijuoksussa kiehtovat pitkien kilpailujen tuomat tunteet: “Tykkään siitä väsymyksestä. Viime kesänä pariskunta vei ensimmäisen juoksuporukan Alpeille. “Joskus reittejä juostessa tulee tunne, että olen tehnyt tämän jo paperilla”, tarkat suunnitelmat tekevä Janne nauraa. Tunnistan jotain samaa lapsuudestani, kun oli koko päivän ollut pelikentällä ja oli ihan puhki.” Pisimpiä kilpailumatkoja juostaan yli vuorokausi putkeen. Kun kyse ei ole kilpailuista, liikkuminen Alpeilla tapahtuu reppu selässä. Aina juokseminen ei ole helppoa. Joskus päivät jäävät lyhyemmiksi. Painoin yksin noilla uskomattomilla vuorilla ja yöllä juoksin täysikuun valossa”, kilpailussa neljänneksi tullut Anna kertoo. “Noin pitkässä kisassa välimatkat muihin kilpailijoihin saattavat venyä. Joku polku saattoi olla kivetty ja heinät ajettu siimaleikkurilla, seuraavassa laaksossa polku saattoi kulkea rehevän pajukon keskellä. “Omalla retkellä ei tule sellaista tunnetta ettei jaksaisi, koska välillä voidaan pysähtyä ottamaan kuvia tai uimaan vuoristopurossa”, Anna sanoo. Tänä kesänä Alppimentorit vievät kaksi ryhmää Alpeille: toisen nelipäiväiselle Chamonix’n reitille ja toisen kuusipäiväiselle, haastavammalle Aostanlaakson kierrokselle. Välillä voi huomaamattaan taittaa kilometrejä suunnitellen ja ideoiden asioita. “Kisassa on vaikka kuinka mustia hetkiä. Jannen hienoimmat kokemukset vuorijuoksun parissa tulivat viisi vuotta sitten: “Henkilökohtaisesti voimakkain kokemus on vuodelta 2012, kun juoksin Alppien yli Italiasta Sveitsiin.” 650 kilometrin matkan taittaminen vei 16 päivää. Kevään yhteislenkit ja henkilökohtaiset tapaamiset Marinien kanssa kuuluvat Alppimentoreiden matkaan lähtevien valmistautumiseen. Vuoristossa kulkevan reitin taittamiseen kului 42 tuntia
Hän on tiivistänyt kokemuksensa ja tietonsa rinkan sisältöön. Turhan tavaran kantaminen on tympeää touhua, mutta erinomaisesti toimivan ja tarkasti hiotun varustuksen käyttäminen on nautinto. Esimerkiksi käsitteet bushcraft tai kevytretkeily ovat juurtuneet ulkoilmaihmisten puhekieleen ja niiden ympärille on muodostunut hyvinvoiva ja inspiroiva retkeilykulttuuri. Kokematon retkeilijä voi ottaa oppia ja kopioida kokeneen vaeltajan pakkauksen, mutta se ei vastaa tämän tarpeita täydellisesti, ennen kuin se on yksilöity henkilökohtaisen kokemuksen avulla omia tarpeita vastaavaksi. kesä-heinäkuu 2017 28 ULTRACOMPACT K okeneen ja kokemattoman vaeltajan erottaa yleensä rinkan sisällöstä. Tietoa voi kopioida, mutta viisautta ei. Retkeily voiNiukka, mutta hyvin valittu varuste peittoaa käytettävyydessä runsaan, mutta sähläten valitun varustuksen. Hyvä puoli retkeilyn lajien erittelyssä on taas se, että samanmielisten harrastajien on helpompi löytää toisensa ja kommunikoida keskenään yhteisen otsikon alla. Naispuolinen retkeilijä joutuisi ehkä ottamaan mukaan kuukautissiteitä, lapsiperhe lapsivarusteita, tulilla viihtyvä kirveen, lintuharrastaja kiikarin jne. Heikot ja huonolaatuisen varusteet ovat vaihtuneet kestäviin, painavat kevyempiin ja epäkäytännölliset käytännöllisiin. Mitä Ultrakompakti retkeily TEKSTI JA KUVAT Anton Kalland Retki_28-33-UltraComp_PL.indd 28 Retki_28-33-UltraComp_PL.indd 28 4.6.2017 11.12.27 4.6.2017 11.12.27. Tämä tietysti palvelee ulkoiluvälineteollisuutta, joka mielellään kerää rahaa ulkoiluväeltä tarjoamalla mitä erikoistuneempia varusteita rajatulle käyttöalueelle. Konkarin varusteet ovat valikoituneet ajan saatossa ja kokemuksen kautta vastaamaan tarkasti tarpeita, kaikki turha on karsiutunut pois. Vaellusharrastusta aloittelevan repusta löytyy taas melko varmasti iso joukko tavaroita, jotka on ostettu jonkun suosituksesta mutta osoittautuneet huonoiksi, hankittu lehtijutun perusteella tai kulkevat mukana vain varmuuden vuoksi. Mielestäni käsitekartassa on kuitenkin yksi tärkeä, mutta määrittelemätön osaalue: Compact Hiking, tai suomeksi kompaktiretkeily. Viisas pakkaaminen Viisaus voidaan määritellä kyvyksi käyttää tietoa hyvin, eli hyödyntää olemassa olevaa informaatiota hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi. daan jakaa erilaisiin alalajeihin ihmisten kiinnostusten kohteiden mukaan. Esimerkki: jos kalastuksesta nauttiva retkeilijä kopioi hyvän, mutta kalastusta harrastamattoman pakkauslistan, joutuu hän lisäämään siihen kalastusvarusteet. Kokenut vaeltaja on kerännyt runsaasti empiiristä tietoa retkeilystä ja varusteista, ja osaa siksi pakata omiin mieltymyksiin ja tarpeisiinsa optimaalisesti sopivan pakkauksen. Ultrakompakti retkeily on sekoitus kevytretkeilyä, erätaitoja ja hiottuja retkirutiineja. Ilmiöiden nimeäminen, määritteleminen ja luokitteleminen tekee niistä selkeämmin hahmotettavia ja rajatumpia, helpommin käsiteltäviä
Ensinnäkin: valitse varusteet siten, että niitä voi käyttää moneen käyttötarkoitukseen. Kesän lämpimimmillä keleillä en kanna kokopitkää PIENEEN tilaan pakkautuva teltta, joka kestää rajuakin myrskyä, on hyvä esimerkki kompaktista varusteesta. Kompakti pakkaaminen ei ole varusteiden keventämistä äärimmilleen, mikä yleensä vaikuttaa niiden käyttöikään ja käyttöominaisuuksiin, vaan kompakti varustus on kaikessa yksinkertaisuudessaan kevyempi kuin keskivertovarustus samoihin käyttöolosuhteisiin. Yleensä repun painopisteen vaikutusta liikkumisen keveyteen aliarvioidaan. Johdatus viisaaseen varustukseen Ultrakompakti pakkaaminen tähtää enemmän pakkaustilavuuden pienentämiseen kuin keventämiseen. Makuupussin suojapussin voi täyttää varavaatteilla ja käyttää tyynynä. 29 kesä-heinäkuu 2017 yk silöllisempi rinkan sisältö on, sitä paremmin se palvelee tarkoitustaan. Retkityyny on malliesimerkki vaellusturhakkeesta. Paino ei ole tärkein valintaperuste. Silti pakkaamistani ohjaavat tietyt kokemuksen kautta hyväksi havaitut periaatteet. Retki_28-33-UltraComp_PL.indd 29 Retki_28-33-UltraComp_PL.indd 29 4.6.2017 11.12.27 4.6.2017 11.12.27. Compact Hiking eli kompaktiretkeily on retkeilytiedon tiivistämistä erinomaiseksi henkilökohtaiseksi varustukseksi, jossa jokainen esine on valittu ajatuksella, varusteilla on tarkasti mietitty paikka rinkassa. Pieni reppu on helpompi kuljettaa vaelluspaikalle, liikkuipa sitten junalla, autolla tai lentokoneella. Oman reppuni sisältö vaihtelee luonnollisesti vaelluskohteen, vuodenajan ja suunniteltujen aktiviteettien mukaan. Oma tavoitteeni on pitää repun koko mahdollisimman pienenä. Rinkan keventäminen ei tarkoita pelkästään painon vähentämistä, vaan myös painopisteen siirtämistä mahdollisimman lähelle kehoa pysty-, vaakaja syvyyssuunnassa
Ensiapulaukun avaruushuopaa kannattaa käyttää kylmällä footprintinä, eli teltan lisäpohjana. Jos ottaa mukaan kokopitkän makuualustan voi siihen kietoutua leirissä istuessa, makuualusta tarjoaa erinomaisen suoja tuulta ja viimaa vastaan. Neljän päivän ultrakompakti varustus kesäretkellä (rinkassa kulkeva) Rinkka Savotta rajajääkäri n. Huivi on erinomainen monikäyttöinen varuste. Se paitsi heijastaa roudasta hohkaavan kylmyyden takaisin, myös hidastaa maakosteuden tihkumista telttaan. Jos ahkion aisa hajoaa, otan termospullon esiin, juon kupin kuumaa rauhoittuakseni ja sitten ryhdyn korjaushommiin teipillä. kesä-heinäkuu 2017 30 makuualustaa, sillä selän pituisen makuualustan voi jatkaa jalkojen alle tyhjällä rinkalla. Kuumalla nesteellä täytetty termospullo pitää teipin liiman tarttumiskykyisenä kovallakin pakkasella. Tällöin mukana ei tarvitse pitää yhtä tuhtia taukovaatetusta. 35l. Jos käyttää sadesuojana ponchoa, voi sen levittää vartalon ympäri kiedotun makuualusta yli, yhdistelmä on mukava ja lämmin kolealla säällä värjötellessä, esimerkiksi passissa istuttaessa. Huivilla voi suojata kehoa, sitoa haavoja, tehdä kantositeen, käyttää paarien rakentamiseen ja pyyhkeenä, sen voi kietoa yöllä jalkojen ympärille, etenkin jos sukat ovat kosteat, huivi imee kosteuden itseensä ja sen saa seuraavana päivänä kuivattua helEnsiapulaukun avaruushuopaa kannattaa käyttää kylmällä footprintinä, eli teltan lisäpohjana. re Kompassi on kiinni kellon hihnassa ranteessa Pinnoitettu kartta, kulkee housun reisitaskussa PIENI paketti selässä vaikeakulkuinen maasto tuntuu helpommalta. Talvisin pakkauksessani on termospullo, jonka sujautan nukkumaan mennessä makuupussin jalkopäähän luovuttamaan hitaasti lämpöä. Termospullon ympärille olen kierittänyt muutaman kerroksen teippiä, jota voi käyttää varusteiden korjaukseen. Se tukevoittaa rinkan rakennetta ja rinkan voi siksi vaihtaa kevyemmin tuettuun. Sahan terästä ja taivutetusta kuusenoksasta saa helposti väliaikaisen kaarisahan polttopuiden tai majoitteen tekoon. Huputon pieni makuupussi, Cumulus Katkaistu taiteltava makuualusta, Thermarest Nuotiokattila, 1 l terästä, SoloStove Lusikka 0,5l vesipullo terästä, Kleankanteen Teltta Hilleberg Soulo Ruoat minigrip-pusseissa 1 prk hunajaa 100g Varusteleka Skrama Untuvaliivi, Peakperformance Tulipuikko, Lightmy. Talvisin kannan mukana usein onttovartista Fiskarsin autolapiota, jonka varren sisään työnnän pokasahan terän. ULTRACOMPACT Retki_28-33-UltraComp_PL.indd 30 Retki_28-33-UltraComp_PL.indd 30 4.6.2017 11.12.28 4.6.2017 11.12.28. Makualustan voi pakata kompaktisti rinkan sisään töttöröksi ja sulloa muut varusteet sen sisään tai lyhennetyn alustan pujottaa rinkan selkämystä vasten. Ponchosta voi tehdä myös tarpin, sadesuojan nukkumista varten. Terä pysyy lapion varren sisällä turvallisesti ja kiinnittyy päästään pienellä ilmastointiteipin palalla
Luonnonmateriaaleilla pyyhkivä ei jätä jälkeensä valkoisia paperimyttyjä, jotka maan sisään kaivettunakin saattavat nousta esiin eläinten niitä tongittua tai kovan sateen myllytettyä ne esiin maasta. Pimeään vuodenaikaan pidän otsalampun lisäksi mukana patterilla toimivia jouluvaloja. Iso osa maapallon väestöstä harjaa hampaita nykyäänkin kepistä pureskelemallaan harjalla. Sillä voi hätätilanteessa tyrehdyttää runsasta verenvuotoa. Ihmiset ovat vuosituhansien ajan huolehtineet hygieniastaan luonnollisin menetelmin, ilman ostettuja tuotteita. Hampaiden pesusta kannattaa huolehtia vaelluksellakin, karies syö hammasluuta retkikohteesta riippumatta. Omassa kompaktissa pakkauksessani ei ole harjoja, saippuoita tai paperia. Tingi turhista hygieniatuotteista Usein retkeilijät kuljettavat mukanaan runsaasti erilaisia hygieniatuotteita saippuasta vessapaperiin, tiski-ja hammasharjoihin. Muovirasia on taas käytännöllinen esine kuljettaa elintarvikkeita tai tulentekovälineitä mukana. Siitä voi tehdä merkinantolipun, kantaa juuria, sieniä ym. LUONNONMATERIAALEILLA voi huolehtia hygieniastaan yhtä hyvin kuin ostetulla muovisilla tuotteilla. Otsalampusta saa myös oivallisen telttavalon kun sen sijoittaa läpikuultavan muovirasia sisään ja ripustaa kattoon. Esimerkiksi koivussa on antiseptistä betuliiniä ja koivusokeria, eli ksylitolia. Rahkasammalella on myös antiseptisiä ominaisuuksia. Ne vievät tilaa ja painavat, mielestäni aivan turhaan. Kostea rahkasammal pyyhkii takamuksen kuin kosteuspyyhe, kuivattu rahkasammal on taas erittäin imukykyinen ja kevyt kantaa mukana. Kasvien oksista irtoaa hammastahnan tavoin irtoavia ainesosia. Kevyt ja pieneen tilaan pakkautuva lednauha levittää valon tasaisesti ja valon saa sen avulla juuri sinne missä sitä tarvitsee. Maksoin kolmemetrisestä jouluvalosta 4 euroa ja se on paras leirivaloni. Retki_28-33-UltraComp_PL.indd 31 Retki_28-33-UltraComp_PL.indd 31 4.6.2017 11.12.31 4.6.2017 11.12.31. 31 toukokesä-heinäkuu 2017 posti. Kun käyn tarpeillani, käytän vain sammalta tai saniaisen lehtiä. Valitsen hammasharjakseni pikkusormen paksuisen lehtipuun oksan ja puren sen pään poskihampaillani harhan muotoiseksi. Hammasharja on mielestäni muovinen turhake maastoolosuhteissa. Hammastahnaa voi valmistaa myös murskaamalla hiiltä vesitipan kanssa mustaksi tahnaksi, sillä hioutuvat samalla hampaiden tummentumat JÄTÄ vaarnat pois jos liikut puustoiseasa maastossa, kepit pitävät majoitteen paikoillaan hyvin! SILKKIHUIVI lämmittää, mutta sitä voi käyttää moneen muuhunkin tarkoitukseen. TAITELTAVAN makuualustan voi sijoittaa repun sisään selkäosaa vasten. Pesen hampaani reissussa kolme kertaa päivässä: aamulla herättyäni, iltapäivällä ja ennen nukkumaanmenoa. Sillä on hyvä harjata hampaat ienrajaa myöten
Kananmunajauhoa. Ei kiitos. Villa on helppo pitää puhtaan tuntuisena pelkällä vesipesulla. Makaronia. Väinönputki liuottaa pinttyneen hienhajun myös vaatteista ja tilalle jää raikas yrttinen tuoksu. Compact cooking! Ultrakompakti retkeilyvarustus Pakkautuu erittäin pieneen tilaan Varusteet ovat monikäyttöisiä Koostuu kestävistä ja laadukkaista tuotteista Jokaisella varusteella on oma tarkasti mietitty paikka pakkauksessa Kehittyy ja hioutuu ajan saatossa Villa on helppo pitää puhtaan tuntuisena pelkällä vesipesulla. Pitkällä vaelluksella hien pistävä hien haju ei lähde kainaloista pelkällä kylmällä vedellä. Varavaatteet vievät erittäin paljon tilaa repusta. Voilla voideltu ja metvurstilla päällystetty jälkiuunileipä ei yllä läheskään samaan tulokseen kuin valmistamani supermysli. ULTRACOMPACT Retki_28-33-UltraComp_PL.indd 32 Retki_28-33-UltraComp_PL.indd 32 4.6.2017 11.12.35 4.6.2017 11.12.35. Vaimoni tykkää heittää sekaan herneen kokoisen nökäreen palasaippuaa. Myös ihon pintaan kertyneellä rasvalla on suojaavia ominaisuuksia ja liiallista kasvojen pesemistä kannattaa välttää erityisesti pakkaskelillä. Kompakti ravinto Kompakti pakkaaminen koskee myös retkiruokiani. Itselläni on mukana pitkilläkin retkillä vain kahdet kalsarit ja kahdet sukat, toinen pari kulkee päällä, toinen repussa. Minulle kompakti retkiruoka tarkoittaa ravintoaineiden tiheyttä ja ruoan täyttävyyttä suhteessa sen tilavuuteen. kesä-heinäkuu 2017 32 pois, tosin liian voimallinen käyttö voi vaurioittaa hammaskiillettä. Teen muutaman eri sekoituksen vaihtelevuuden vuoksi. Ostettua hammastahnaa en reissuilla tarvitse. Itse pärjään ilman saippuaa. Kyllä vain! Aamiaiseksi valmistan kotitekoisen kompaktimyslin, joka sisältää runsaasti rasvaa, proteiineja, kuitua ja vitamiineja. Heitän joukkoon kuiturikkaita kauraryynejä, manteleita, rusinoita, hasselpähkinöitä, parapähkinöitä jne. Kesällä pesen kainalot väinönputkesta murskatulla tahnalla yhdessä puroveden kanssa. Hammastikut korvaan jäämies Özin tavoin heinän korsilla. Luonnollinen hiusrasva suojaa hiuksia uvsäteilyltä. Tutkijat huomasivat Itävallan jäätiköltä löytyneen Öziksi nimetyn muumion hampaiden väleissä kulumaa, joka kertoo hänen käyttäneen heinää hammatikkuna. Kuuma vesi riittää vaelluksella hiusten pesuun, se liuottaa liian rasvan ja lian pois. Lämmitän KAHVIVEDEN kiehauttamiseen tarvitaan kourallinen risuja. Valmistan myslin seuraavasti: täytän kulhon ravintorikkailla siemenillä, kuten auringonkukan, chian, pinjan, kurpitsan, seesamin ja unikon siemenillä. Olen useilla retkillä tutkinut erilaisten aamiaisten tarjoaman kylläisyyden tunteen pitkäkestoisuutta. Matkan varrella pesen villaiset alusvaatteeni täyttämällä pienen Ortliebin vedenpitävät pussin vedellä ja mätkimällä sitä käsissäni. Olen huomannut, että joillakin luonnonyrteillä on puhdistavia ja raikastavia ominaisuuksia ulkoisesti käytettynä
Täggää kuva pakkauksestasi Instagramissa #ultracompacthiking ja jaa se minulle @prettybackward, niin keskustellaan siitä! × UNTUVALIIVI on pieneen tilaan mahtuva monikäyttöinen varuste. Metsämaastossa tarppi tai loue on kevyt ja monikäyttöinen valinta. Valikoitu perusvarustus Rinkka, makuupussi ja majoite ovat retkivarustuksen kivijalka. Hunajassa on paljon ravintoaineita ja energiaa pienessä tilavuudessa. Se mahtuu oluttölkin kokoiseen tilaan. Sillä nuijin maahan kotateltan vaarnat tms. Puukon paino ei haittaa, kunhan sen kiinnittää rinkan kylkeen tiiviisti. Aamiaista nautittaessa myslin sekaan voi kiehauttaa tilkan vettä, jolloin siitä tulee vielä helpommin syötävää. Karkin sijaan kannan mukanani parinsadan gramman hunajapurkkia. Kun raskaan vaelluspäivän jälkeen saapuu leiriin, vatsassa on karjuva nälkä. Hunaja on toinen esimerkki kompaktista retkiravinnosta. Metsäretkillä kannan mukana vahvaa puukkoa ja kirvestä, jonka toinen pää on muotoiltu vasaraksi. Illallisen valmistamiseen kuluu aikaa, joten heitän suuhuni yleensä lusikallisen kotimaista hunajaa (tuontihunajat on yleensä lämpökäsitelty), se nostaa verensokeria ja antaa puhtia pystyttää teltta ja valmistaa kunnon ateria. Neljän päivän vaelluksen voi tehdä ongelmitta nelikymmenlitraisella repulla, viikon kesäreissun viisikymmenlitraisella ja kaksiviikkoisen kesäreissun kuusikymmenlitraisella rinkalla. Retki_28-33-UltraComp_PL.indd 33 Retki_28-33-UltraComp_PL.indd 33 4.6.2017 11.12.38 4.6.2017 11.12.38. Teltan saa pienenkin repun sisään ottamalla telttakepit pois ja sullomalla telttakangas poikittain rinkan pohjalle. Suosikkireppuni lyhyemmillä vaelluksilla on Savotan Suomessa tehty kevyt rajapartioreppu. Tämä aamiainen pitää nälän loitolla todella kauan, tekee hyvää suolistolle ja maistuu erinomaiselta. Majoite valitaan tarpeen mukaan. Rasvaseos jähmettyy jäähtyessään ja sitoutuu siementen ja pähkinöiden ympärille. Kesällä käytän ohutta huputonta ja vetoketjutonta untuvamakuupussia. Se on painavahko, mutta äärimmäisen kestävä ja monikäyttöinen. Mikään ei maistu maastossa niin hyvältä kuin kunnon omeletti. Lopputulos muistuttaa intiaaniruoka pemmikaania. Kaaret mahtuvat pystyyn rinkan sisälle. Talviretkillä repun tilavuus kasvaa. Sen molle-kujastoon saa kiinni repun ulkopuolelle esimerkiksi kirveen, virvelin tai kameranjalan. 33 kesä-heinäkuu 2017 kaakaorasvaa ja kookosrasvaa nestemäiseksi ja kaadan siementen joukkoon. Ultrakompakti retkeily opettaa erätaitoja, suojelee turhalta kuluttamiselta ja on hauskaa. Vaihtoehtoisesti mukanani on iso lyömiseen ja veistämiseen sopiva työkalu, kuten Varustelekan Skrama tai lapinleuku. Tarppikangasta voi käyttää alkuperäisen tarkoituksen lisäksi veden kantamiseen, lautan tekemiseen, sadeviittana ja paarien tekemiseen. Sekoitan seosta ennen sen pakkaamista, se saa siemenet irtoamaan toisistaan. Jos niissä hutiloi, on koko setti pielessä. Repuksi valitsen mielellään hieman liian pienen kuin hieman liian ison kantolaitteen, sillä tyhjällä tilalla on taipumus tulla täytetyksi. VAIHTOVAATTEISTA tinkimällä säästää runsaasti tilaa rinkassa. Yöllä sitä voi käyttää makuupussin ympärillä jalkopäässä. Erinomaista tässä pussissa on se, että talvella sitä voi käyttää lisälämmikkeenä toisen makuupussin sisällä: hupullinen ja vetoketjullisen sisämakuupussi olisi huomattavasti hankalampi lisämakuupussina. Yleensä periaate kompaktissa pakkaamisessa on kuitenkin se, että varusteiden olisi mahduttava repun sisään ja se koskee myös majoitetta, makuualustaa ja makuupussia. Lounaat ja illalliset koostuvat yleensä kotona kuivatusta lihasta, quinoasta, perunamuusijauhosta ja kuivatuista vihanneksista sekä kananmunajauhosta. Olisi hauska nähdä sinun varustevalintasi kompaktiretkeilyyn
Bushcraft-harrastaja ottaa mukaansa hyvän, tukevan puukon. Ultralight on ultramoderni tapa liikkua luonnossa. Retkikirves on hyvä pakata järeään reppuun komean visakoivuisen kuksan kaUltramodernia ja äärimmäisen perinteistä JUHANI METSÄPELTO vaeltaa vuoroin kevyesti, vuoroin raskaasti. Hurjapäisin grammanviilaaja leikkaa hammasharjastakin varren poikki, jotta ylimääräiseltä painolta vältytään. kan paino pyritään saamaan mahdollisimman alas. Retki_34-37-Ultrakevyt_PL.indd 34 Retki_34-37-Ultrakevyt_PL.indd 34 4.6.2017 11.16.41 4.6.2017 11.16.41. Matkan pituus määrittää rinkan painon, mutta toisinpäin kuin yleensä kuvittelisi. Ultrakevyt majoite ja perinnekirves edustavat vastakkaisia maailmoja, mutta yhteistäkin löytyy. kesä-heinäkuu 2017 34 JUHANI METSÄPELTO H en k il ö U ltralight-vaeltajan varusteet on tehty kevyistä materiaaleista ja päivämatkat ovat pitkiä. Bushcraft sen sijaan nojaa vahvasti perinteisiin erätaitoihin. Yksittäisiä varusteita punnitaan ja rinTEKSTI Benjamin Hokkanen KUVAT Juhani Metsäpelto & Benjamin Hokkanen Juhani Metsäpellon rinkka on vuoroin kevyt, vuoroin raskas
Kaikki mahtuu sisäkkäin kattilaan, joka tuntuu kädessä olemattoman painoiselta. Metsäpelto huomasi kuitenkin jossain vaiheessa tarpeen keventää rinkkaa harrastusten vuoksi: mukana kulki usein kalastusvälineitä ja kamera. Ne myös tuovat 125-grammaisen keittiön muodostavat titaaniset kattila ja lusikka, foliosta taiteltu tuulisuoja ja kissanruokapurkista itsetehty alkoholikeitin. Salossa asuva 33-vuotias liikunnanopettaja Juhani Metsäpelto harrastaa sekä ultralight-vaeltamista että bushcraftiä. Retki_34-37-Ultrakevyt_PL.indd 35 Retki_34-37-Ultrakevyt_PL.indd 35 4.6.2017 11.16.42 4.6.2017 11.16.42. Punainen ohut merinovillapipo lähtee joka reissulle mukaan, se on kevyt, mutta lämmin. Ruokineen ja polttoaineineen viikonmittaisen reissun rinkan paino jää noin kymmeneen kiloon. Sitä Metsäpelto pitää omalla kohdallaan turhana. Vaikka varustus on kevyt, ei Metsäpelto ole esimerkiksi leikannut hammasharjansa vartta poikki säästääkseen paria grammaa. BUSHCRAFT-REISSUJEN varustukseen kuuluu hyvä puukko, laskuvarjonarua ja itse neulottu merinovillanen pipo. Grammaviila käteen ja ylimääräinen paino pois. 35 kesä-heinäkuu 2017 veriksi. Vaellussauvat ovat Metsäpellolle tärkeä varuste. Titaaninen kattila ja lusikka, foliosta taiteltu tuulisuoja sekä kissanruokapurkista itse valmistettu alkoholikeitin painavat vain murto-osan edeltäjistään. Tähän päivään mennessä varustus on keventynyt puoleen alkuperäisestä. Ehkäpä mukaan lähtee myös nokinen nuotiopannu, jolla saa keitettyä hyvät ja vahvat kahvit. Titaania ja grammoja Metsäpellon vaellusharrastus alkoi perinteisesti. Hämmästyttävää. Majoitteena reissuilla palvelee cubenkuidusta valmistettu kahden hengen pyramiditarppi. Avotulilla tietenkin. “Koko keittiö painaa yhteensä sen 125 grammaa”, Metsäpelto sanoo ja näyttää esiin kaivetun keittiövaa’an näytölle ilmestyvää painoa. Luotettava Trangia on vaihtunut kevyempään. Jotta Metsäpelto sai mukaansa kaiken haluamansa, alkoi rinkan laihdutuskuuri. Painoa kevytmajoitteella on 400 grammaa ja se pystytetään käyttäen vaellussauvaa keskisalkona. “Grammanviilaus ei ole itsetarkoitus. Sen sijaan hänellä on kokoontaittuva matkahammasharja, joka ei sekään paljoa paina. Ultralight on keino toteuttaa retkiä, jotka muuten jäisivät tekemättä”, Metsäpelto korostaa. Majoitteen lisäksi ne lisäävät matkanteon tehokkuutta. Viilaamisen myötä varusteita on pitänyt päivittää. Retkeilytaitoihin ja -varusteisiin keskittyvää Huippuretki-blogia pitävän miehen mukaan nämä kaksi varsin eri lähestymistapaa retkeilyyn istuvat yllättävän hyvin yhteen. Hän haki Trangian ja perusvarusteet retkeilyliikkeestä
Lähimmät ultralightiin erikoistuneet nettikaupat löytyvät Saksasta ja Brittein saarilta. Metsäpelto on tehnyt lyijytäytekynän täytelyijyn pakkauksesta itselleen korjaussetin: pienen pahvinpalan ympärille on kääritty lankaa ja neula. Eräs toinen ultralight-vaeltaja, Kaukokaipuu-blogia pitävä Marinella Himari, oli tehnyt hyvän löydön: piilolinssikotelon. Vinkkejä jaetaan grammanviilaajien kesken. “Tulevaisuudessa kenkänä tulee olemaan kalvoton ja varreton polkujuoksulenkkari”, Metsäpelto kaavailee. Omia virityksiä Toistaiseksi grammoja on pääosin pitänyt viilata ulkomaalaisten nettikauppojen avulla. JUHANI METSÄPELTO VIIME kesän Kebnekaise-vaellus innoitti Metsäpellon aloittamaan ystävänsä kanssa Huippuretki-blogin. Kevyemmän kuorman kanssa varsi ei ole välttämätön, koska vaeltaja ei väsy samaan tahtiin kuin painavamman rinkan kanssa. Ultralight-vaeltajat tekevät omia virityksiään. Nyt Metsäpellon mukana kulkevat pienet määrät hammastahnaa ja yleisvoidetta. Toinen sinisen ja toinen valkoisen korkin alla. Erilaisilla retkillä mukana on samanlaisia varusteita. Retki_34-37-Ultrakevyt_PL.indd 36 Retki_34-37-Ultrakevyt_PL.indd 36 4.6.2017 11.16.45 4.6.2017 11.16.45. Ultrakevyt taittoveitsi painaa kymmeneksen bushcraft -puukosta. Yhdysvalloista, missä kevytretkeily on huomattavan suosittua, on saatavilla laaja valikoima varusteita. kesä-heinäkuu 2017 36 turvaa poluille, sillä Metsäpelto on liikenteessä varrettomilla kengillä. Erona eri reissujen varusteissa on paino. KOOLLA on väliä. Ultrakevytvaellus Ruotsin korkeimmalle huipulle on dokumentoitu miesten blogiin. Hankintalistalla ovat uudet kengät, sillä edelliset sanoivat itsensä irti Kebnekaisen reissulla
Omin käsin askarreltu katajainen pokasaha ja kotona kissanruokatölkistä tehty alkoholikeitin ovat hyviä esimerkkejä. Yhdistyksen motto kuvaa hänen mukaansa hyvin kahden maailman yhdistymistä: “Perinteitä vaalien, kehitykseen kannustaen.” Metsäpelto valitsee varustuksensa tiedossa olevan reissun mukaan, mutta myös suunnittelee reissuja mukaan lähtevän varustuksen pohjalta. Toisaalta nämä taidot ovat sellaiset, jotka jokaisen luonnossa liikkujan olisi hyvä hallita. “Sekä bushcraftissä että ultralightissa taustalla ovat samat perinteiset erätaidot. Oikein käytettynä se on varma tulentekoväline, vaikka sen kanssa olisi juuri käynyt yllätysuinnilla viileässä tunturipurossa. 37 kesä-heinäkuu 2017 “Tarkkailen jatkuvasti mahdollisuuksia löytää jotain hyödynnettävää”, Metsäpelto kertoo. Kevyttä ja raskasta sekoittavalle miehelle syy on selvä: harrastuksesta tulee kokonaisvaltaisempi, kun kaikki varusteet eivät ole kaupasta. Eroista huolimatta myös yhtäläisyyksiä on havaittavissa. Bushcraftissa sen sijaan ei ole kiire, eikä kilometrejä ahmita samaan tahtiin. Kaikki riippuu siitä, kuinka paljon matkaa on edessä ja miten paljon aikaa on käytettävänä. Perinteet kunniaan! Metsäpellon bushcraft-harrastus ei alkanut tarpeesta. “Eihän me nykyään tuolla pakon takia samoilla, vaan kyseessä on harrastus ja nautinto!” Tämän päivän samoiluun on muitakin keinoja kuin tuohikontin kantaminen, eikä ‘sitä ainoaa oikeaa’ ole olemassakaan: “Ihan sama vaellatko armeijan ylijäämävarusteissa tai valitset mahdollisimman kirkkaita värejä”, Metsäpelto heittää ja myöntää perään pitävänsä enemmän kirkkaista väreistä varusteissaan. Tyyli on varsin vapaa, mutta Metsäpelto sisällyttää määritelmäänsä yhden ehdon: “Ainoat väärät tavat retkeillä ovat ne, jotka aiheuttavat ihmisille tai luonnolle välitöntä vaaraa.” Metsäpelto on Suomen Erätaito ry:n jäsen. Bushcraft on enemmän . Sen pyrkimys on nimensä mukaan ylläpitää erätaitokulttuuria retkeilyharrastamisen edistämisen lisäksi. “Bushcraft on ilmiö, mutta oikeasti kyse on ihan perinteisistä erätaidoista”, Metsäpelto huomauttaa. Paras aika kevytretkeilyyn on alkukesä ennen juhannusta. Metsäpellolla on aina reissusta riippumatta jonkinlainen veitsi tai puukko mukanaan. Bushcraft-harrastuksessa tavoitteet ovat hyvin erilaiset kuin kevytretkeilyssä: “Grammanviilauksessa päivämatkat ovat pitkiä. Yksi Metsäpellon vakiovarusteista reissusta riippumatta on tuluspuikko. Toisessa ääripäässä mentaliteetti on yllättävän yhtenevä. Perinteisiksi erätaidoiksi Metsäpelto luettelee tulenteon, puukonkäsittelyn ja suunnistamisen taidot. Tulen tekeminen ja ylläpitäminen järeän puukon kera houkuttivat. Vakiovarusteiden lisäksi molempiin harrastusmuotoihin liittyy itsetekeminen. ilistelyä ja puuhastelua.” Fiilistely tarkoittaa Metsäpellon tapauksessa itsetehtyä katajaista pokasahaa ja vaarin vanhaa perinnekirvestä sekä reilusti yli puoli kiloa painavaa Juuvi-puupoltinta. Erot ovat yksittäisissä varusteissa.” Suuret pienet erot Kevytretkeilyja bushcraftvarusteista löytyy eroja, joista isoimmat näkyvät vaa’alla. Tähän kytkeytyy myös ajatus siitä, miten kaikessa tämän päivän retkeilyssä on kyse eräänlaisesta eräromantiikasta. Bushcraft ja ultralight tietyssä mielessä mahdollistavat toinen toisiaan: aina on mahdollisuus oppia jotain uutta ja kyseenalaistaa omia totuuksia ja tapojaan retkeillä. Silti ajatus mahdollisimman vähällä pärjäämisestä on keskiössä myös bushcraftissä: miten selvitä mahdollisimman vähällä ja osata hyödyntää sitä niin, että se tuo turvaa retkelle. Bushcraft-reissulla mukana saattaa olla jykevä 250 gramman lukemat puntariin lyövä paksuniskainen puukko ja kevyemmällä retkellä taskuun sujahtaa 25 gramman painoinen pieni taittoveitsi. Hyttyset saati mäkäräiset eivät ole vielä äkänneet luontoonlähtijöitä, mutta Lapissa pääsee jo nauttimaan ympärivuorokautisesta valaistuksesta. Ultralight-vaellukselle mukaan lähtee useimmiten vain tarpeellisin. Luotto omaan osaamiseen ja ympäristön hallintaan sekä itsetuntemus auttavat retkeilijää, oli liikenteessä kevyesti tai vähän raskaammin. Tarkoitus ei ole saattaa itseään vaaraan, vaan muokata varustustaan sitä mukaa, kun oppii tuntemaan omia rajojaan. “Olen tarkoituksenmukainen retkeilijä.” × HUIPPURETKI-BLOGISSA ei kerrota pelkistä reissuista, vaan jaetaan myös tietoa ja käytännön vinkkejä retkeilystä. Retki_34-37-Ultrakevyt_PL.indd 37 Retki_34-37-Ultrakevyt_PL.indd 37 4.6.2017 11.16.47 4.6.2017 11.16.47. Se vain tuntui hänestä hienolta ja hauskalta tavalta retkeillä
Paikalliset eivät olleet koskaan onnistuneet niiden siirtämisessä. Ross oli ensimmäinen, joka kuvasi kirjallisesti Grönlannin luoteisrannikon eskimoita. Myöhemmin hänen päätelmänsä osoittautui oikeaksi. Hän kirjoitti äidilleen: ”En halua elää ja kuolla saavuttamatta jotakin, mistä minut muistetaan.” Peary halusi pakkomielteisesti päästä ensimmäisenä ihmisenä pohjoisnavalle, ja siitä hänet etupäässä muistetaankin. Siksi meteoriitit tunnetaan nykyäänkin nimillä nainen, koira ja teltta. Isompi meteoriitti oli ollut teltta, joka oli ollut heidän suojanaan. Niistä hyödynnetty rauta mahdollisti selviytymisen vaikeissa oloissa. Ross ei koskaan nähnyt paikkaa, mutta ymmärsi, että kyseessä olisi meteoriitti. Hänen tarinaansa mahtuu kuitenkin myös rautavuoren kokoinen kiinnostava sivujuonne. Ross toi mukanaan Englantiin muutamia eskimoiden työkaluja; ne löytyvät nykyisin Lontoon luonnontieteellisen museon kokoelmista. Peary teki vuosina 1886–1909 kahdeksan erillistä tutkimusmatkaa, joista yksi vei hänet, tosin sattuman kautta, etsimään Rossin kuvailemaa rautavuorta. Paikalliset eivät ymmärrettävästi olleet kovin halukkaita paljastamaan ainoaa raudanlähdettään, mutta he kertoivat metallin olevan peräisin kaukaiselta vuorelta. 39 kesä-heinäkuu 2017 riittävästi puuta tai hiiltä niin voimakkaan tulen sytyttämiseen, että sillä voisi kuumentaa metallia taottavaksi. Niinpä äärimmäisen määrätietoinen Peary onnistui vuonna 1894 suostuttelemaan paikallisen Inuk Panikpahin johdattamaan hänet rautavuoren luo. ka pahat henget olivat kivettäneet. Käytännössä eskimot saattoivat meteoriittien avulla elää rautakautta muuten kivikautisessa ympäristössä. Aiemmat brittien ja tanskalaisten etsintäyritykset olivat osoittautuneet turhiksi, mutta kun yhä useammat tutkijat vierailivat alueella, eskimot alkoivat hyötyä matkailijoiden myötä syntyneestä kaupankäynnistä ja heidän riippuvuutensa raudanlähteestä väheni. Sillä julkisuuttahan naparetkeilijät tarvitsivat rahoitusta hankkiakseen. Sen löytäminen sai paikata Pearyn senkertaisen retken päätavoitteen epäonnistumista. Löydön tehtyään Peary selosti, että eskimot kertoivat meteoriiteista tarinaa, jonka mukaan kaksi pienempää meteoriittia olivat kerran olleet nainen ja hänen koiransa, jotROBERT PEARY ryhtyi siirtämään meteoriitteja paikoiltaan viedäkseen ne mukanaan New Yorkiin. Päätöstä saattoi vauhdittaa Pearyn oppaalleen lahjoittama ase. Heidän elämästään saatiin tietoa eskimotulkin John Sacheusen avustuksella. Retki_38-41-Eskimoiden-rautavuori_PL.indd 39 Retki_38-41-Eskimoiden-rautavuori_PL.indd 39 3.6.2017 17.02.32 3.6.2017 17.02.32. Lopulta Robert Peary onnistui löytämään kolme meteoriitin kappaletta. Peary löytää rautavuoren 70 vuotta myöhemmin nuori insinööri Robert Peary oli aloittanut työt Yhdysvaltojen geodeettisella laitoksella. Nykyisen tutkimustiedon valossa uskotaan, että ilmakehään syöksynyt meteoroidi oli hajonnut ainakin kuuteen kappaleeseen ennen iskeytymistään maahan noin 10 000 vuotta sitten – siis kauan ennen ihmisasutuksen kehittymistä alueelle. Käytännössä eskimot saattoivat meteoriittien avulla elää rautakautta muuten kivikautisessa ympäristössä. Vaikka tarina sinänsä voisi olla kansanperinnettä, Pearyn on epäilty sepittäneen kertomuksen huomattavampaa julkisuutta saadakseen. Tutkijat ovat päätelleet, että meteoriitit ovat todennäköisesti olleet syynä sille, että seudulle ylipäänsä oli kehittynyt asutusta. SUURIMMAN meteoriitin siirtäminen laivaan edellytti jykevien kiskojen rakentamista
Hänen toimintaansa on myöhemmin arvosteltu ja myös pohjoisnavan saavuttaminen on kyseenalaistettu. Museo ymmärsin tilanteen ja maksoi rouva Pearylle nykyrahassa noin 750 000 euroa vastaavan summan. Raskasta lastia veti 28 hevosen karavaani. Kivien määrä viittaa siihen, että meteoriitteja oli hyödynnetty jopa yli tuhannen vuoden ajan, sillä basalttia ei esiintynyt missään lähiseudulla luonnollisesti. Tulkinta lienee oman aikakautensa vaihtoehtoisia faktoja. neet vähäisintäkään vastalausetta hänen ottaessaan mukaansa heidän taivaallisen vieraansa. Niinpä kaikki kolme meteoriittia ovat nykyisinkin nähtävissä New Yorkin luonnontieteellisen museon meteoriittihallissa. Seuraavana vuonna Peary palasi tarkoituksenaan irrottaa teltta. Ne siirrettiin rannikolle, josta ne oli tarkoitus nostaa laivaan. Niitä oli sitten kiinnitetty esimerkiksi luunpaloista tehtyihin veitsiin. Laivan kylkeä vasten rakennettiin jykevät kiskot, joita pitkin meteoriitti voitiin työntää laivaan. Hän halusi tulla kuvatuksi karskin naparetkeilijän näköisenä. × SUURIN meteoriitti laskettiin laivasta Brooklynin laivastotukikohdassa, johon se jätettiin kymmeneksi vuodeksi ennen siirtoa luonnontieteelliseen museoon. Pienemmät meteoriitit nainen ja koira saatiin kuljetettua ensin ja ne annettiin lainaksi luonnontieteellisen museon huostaan. Vasarakivet oli pitänyt tuoda paikalle kauempaa. Navigointi takaisin New Yorkiin osoittautui hankalaksi, sillä laivan kompassi osoitti tietenkin koko ajan valtavaan magneettiseen meteoriittiin. Hämmästyttävää kyllä, mikään ei viittaa siihen, että Robert Peary olisi epäröinyt hetkeäkään päätöstä laivata eskimoiden raudanlähde kotisatamaansa New Yorkiin. METEORIITTI kuljetettiin New Yorkin halki luonnontieteelliseen museoon juhlavin menoin. Kun herra Peary vietti seuraavatkin vuodet pyrkimällä pohjoisnavalle, hänen rouvansa teki kaikkensa myydäkseen meteoriitit. Teltta laskettiin lopulta Brooklynin laivastotukikohtaan, jossa se sai levätä kymmenen vuotta, ennen kuin se kuljetettiin juhlallisesti New Yorkin halki 28 hevosen vetämänä nykyiseen kotiinsa luonnontieteelliseen museoon. Painonsa vuoksi sen siirtäminen osoittautui hankalammaksi. kesä-heinäkuu 2017 40 Peary kertoi myös, että naisen ympäriltä oli löytynyt jopa 10 000 vasarakiveä. Rahat olisivat hänen ainut turvansa siinä tapauksessa, että herra Pearylle tapahtuisi jotain. Laivamatka New Yorkiin Pearyn retkikunta ryhtyi kaivamaan massiivisia meteoriitteja irti maasta. Josephine Peary selitti luonnontieteelliselle museolle, että meteoriitit kuuluvat hänelle, eikä niistä koituvia tuloja saisi hukata pohjoisnavan tutkimiseen. Ne olivat kovaa basalttia, ja niitä oli käytetty meteoriitin louhimiseen niin, että siitä oli saatu pienempiä rautalastuja irti. Peary kirjoitti, että eskimot avustivat häntä kaikin mahdollisin tavoin, eivätkä esittäROBERT PEARY oli tarkka julkisuuskuvastaan. ESKIMOIDEN RAUTAVUORI Retki_38-41-Eskimoiden-rautavuori_PL.indd 40 Retki_38-41-Eskimoiden-rautavuori_PL.indd 40 3.6.2017 17.02.32 3.6.2017 17.02.32
Kun alla on liikkuvaa jäätä ja sijainti piti määrittää vain hyvin vähän liikkuvasta auringosta, on tiettyyn pisteeseen päätyminen ollut hyvin vaikeaa. Luita ei koskaan palautettu Minikille. Viimeisellä etapilla Peary kulki avustajansa Hensonin ja eskimoiden kanssa. Grönlannin eskimot joutuivat kärsimään valkoisen miehen päähänpinttymän vuoksi. Varmaa kuitenkin on, että ilman Hensonia Peary ei olisi selviytynyt lähellekään pohjoisnapaa. Heidän oli tarkoitus viettää vuosi Yhdysvalloissa, mutta useimmat eivät eläneet edes seuraavaan kevääseen. Peary päätti, että kuusi on parempi kuin yksi, ja niin laivaan lastattiin mies nimeltä Qisuk, hänen poikansa Minik, toinen mies Atangana vaimonsa ja tyttärensä kanssa sekä kolmas mies Uisaakassak. Tarinan ainut sankari on Matthew Alexander Henson, Pearyn afroamerikkalainen avustaja. 41 kesä-heinäkuu 2017 M eteoriittien lisäksi Robert Pearyn laivassa oli muutakin yllättävää. × ROBERT PEARY toi laivassaan New Yorkiin myös kuusi eskimoa, joista neljä kuoli lähes heti tauteihin. 1909. Hänen surullisia elämänvaiheitaan on puitu mediassa runsaasti. Neljä kuoli, Uisaakassak palasi Grönlantiin ja Qisukin poika Minik jäi ainoana yksin New Yorkiin. Toisaalta Pearyn puolustukseksi on sanottava, että navigointiolosuhteet olivat äärimmäisen haastavat. Pääsikö Peary pohjoisnavalle. Grönlantiin palannut Minik oli jo unohtanut äidinkielensä, eikä elämä kotikonnuilla tahtonut sujua. Luennoista ja artikkeleista hänelle maksettiin tähtitieteellisiä palkkioita. Virallisen historiankirjoituksen mukaan Robert Peary pääsi pohjoisnavalle 6. Omana aikanaan mustaa apumiestä ei arvostettu, ja Pearyn korjatessa luentopalkkioita taskuihinsa Henson työllistyi postivirkailijaksi. Hän vaikuttaa nähneen muut ihmiset ympärillään vain välineinä omien pyrkimystensä saavuttamisessa. Retki_38-41-Eskimoiden-rautavuori_PL.indd 41 Retki_38-41-Eskimoiden-rautavuori_PL.indd 41 3.6.2017 17.02.33 3.6.2017 17.02.33. Hän ystävystyi eskimoiden kanssa, opetteli heidän kieltään ja tapojaan, ja ennen kaikkea kohteli heitä kunnioittavasti. Ilman Hensonia Pearyn retkistä ei olisi kuitenkaan tullut mitään. Hensonin merkitys tunnustettiin vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Hänen olisi pitänyt voida kulkea 120 kilometriä päivässä kahden päivän ajan ehtiäkseen navalle. Minik sai lopulta Peary Arctic Clubin järjestämään itselleen paluumatkan Grönlantiin Outo eskimoepisodi paannahkavaatteissa, parta ajamatta. Vain Peary osasi mitata sijaintinsa, kukaan ei voinut vahvistaa sitä. Lopulta Minik palasi takaisin Yhdysvaltoihin vuonna 1916, jossa hän työskenteli savotoilla, kunnes sairastui espanjantautiin 1918 ja kuoli. Hän sai 22 kultamitalia, kolme kunniatohtorin arvoa, ranskalaisen kunnialegioonan ristin ja ylennyksen kontra-amiraaliksi sekä sen mukaisen eläkkeen. Eskimot majoitettiin luonnontieteellisen museon kosteaan kellariin, jonka ilma ei tehnyt hyvää kuivaan pakkaseen tottuneille. Silmiinpistävää Pearyn elämäntarinassa on hänen itsekeskeinen määrätietoisuutensa. Paluukuljetuksesta ei ollut tehty edes suunnitelmaa. Hensonin merkitys on ymmärretty vasta myöhemmin. Museo järjesti poikaa varten valehautajaiset, jossa hänen isänsä arkku täytettiin kivillä ja kankaalla peitetyllä nukella. Sitä on pidettävä lähes mahdottomana. Ei liene sattumaa, että samalle vuodelle suunniteltiin Pearyn näyttävää kotiinpaluujuhlaa pohjoisnavalta, eikä hän tietenkään halunnut huonoa julkisuutta. Museon yli-intendentti William Wallace adoptoi pojan, mutta Minikin isän ruumis jäi salaisesti museon haltuun. Nuori Minik jäi yksin New Yorkiin. Minik sai kuulla vasta vuonna 1906, että museo oli todellisuudessa asettanut hänen isänsä luurangon osaksi museon näyttelyä. Peary lupasi eskimoille lämpöiset talot, aseet ja veitset. Museon tutkijat alkoivat mittailemaan eskimoja, mutta jo parissa viikossa kaikki olivat sairastuneet. huhtikuuta 1909. Väite on kuitenkin monelta taholta kyseenalaistettu. Franz Boas, joka myöhemmin tuli tunnetuksi modernin antropologian isänä, oli pyytänyt että Peary toisi New Yorkiin tutkittavaksi yhden elävän eskimon. Värikuva, jossa korostuvat harmaat silmät, punainen auringonpolttama iho, lumihuurteiset kulmakarvat, silmäripset ja parta.” Peary onnistui hankkimaan häikäilemättömästi tavoittelemansa maineen ja kunnian. Hän kirjoitti päiväkirjaansa huhtikuun alussa 1909, millaisena hän halusi ihmisten näkevän hänet: ”Hirventai lamPEARYN afroamerikkalainen avustaja Matthew Alexander Henson jäi valkoisen sankarin varjoon
Käytetty kamera tarjoaa korkealaatuisia kuvia hyvään hintaan. Kameravalmistajia ja -malleja löytyy runsain määrin ja monelle asiaan vihkiytymättömälle ne saattavatkin tuottaa päänvaivaa. Verkkokalvoa pysyvämpään taltioimiseen tarvitaan kuvausväline, eli jonkinlainen kamera. Riskit käytetyn ostamisessa ovat pienet, kun tietää mistä ostaa. Kalustoa voi päivittää sitä mukaa, kun oppii tuntemaan, mitkä ominaisuudet muodostuvat omassa käytössä tärkeimmiksi. Millaisen kameran tarvitsen. Käytetty kamera on luonnollisesti hinnaltaan edullisempi kuin uusi, joten rahaa jää esimerkiksi objektiiveihin tai muihin varusteisiin. Retki_42-43-JAS-Advertiaali_PL.indd 42 Retki_42-43-JAS-Advertiaali_PL.indd 42 4.6.2017 11.43.39 4.6.2017 11.43.39. Yhteistyössä JAS Tekniikka Oy:n kanssa Ikuista retkesi laadukk Teksti ja kuvat Benjamin Hokkanen JAS Kamerankaupan Marko Ikosen mukaan käytetty kamera on turvallisinta ostaa liikkeestä. Ostanko uutena vai käytettynä ja niin edelleen. JAS Kamerakauppa tarjoaa myymilleen käytetyille kameroille puolen vuoden takuun. M oni retkeilyn ystävä haluaa taltioida omat reissunsa. Käytetty kamera voi olla hyvä vaihtoehto kuvausharrastusta aloittelevalle. Mitkä ovat tärkeimmät ominaisuudet. Paljonko se saa maksaa
Hyvin pidetty ja huollettu kamera säilyttää arvonsa hyvin. Jos kauppaan tuodaan vaihdossa käytetty kamera, jonka suljin alkaa olla tulossa tiensä päähän, vaihdetaan suljin uuteen ennen myyntiin laittamista. “Uskallan väittää, että jos tähän sentin paksuiseen lankkuun voi laittaa saman optiikan ja ominaisuudet kuin oikeaan kameraan, se olisi jo tehty”, Ikonen sanoo ja osoittaa sormellaan pöydällä olevaa älypuhelintaan. Ne eivät vie paljoa tilaa rinkassa tai repussa, mutta tarjoavat hyvin voimakkaan zoomin. Lisäksi kameralla hämärässä otetut kuvat “kohisevat” usein vähemmän. Tällaisia kameroita löytyy monessa eri koossa: “Kaikkein simppeleimmät ovat pieniä pokkarikameroita. Yhteistyössä JAS Tekniikka Oy:n kanssa taskuun. Netin markkinapaikoilla, sekä useissa asialle omistetuissa Facebook-ryhmissä, myydään käytettyjä kameroita ja kameravarusteita. JAS Kamerakaupan yhteydessä toimii myös JAS Tekniikka -kamerahuoltopalvelu. Superzoom-kamerat ovat kompaktikameroita suurempia, mutta silti usein varsin pienikokoisia. Huollettu kamera saa Ikosen mainitseman puolen vuoden takuun, sekä huoltokirjan, johon kameralle tehdyt toimenpiteet on merkitty. Lähes kaikissa kameroissa on jonkinlainen optinen zoom-toiminto. Ikosen mielestä järkevimmät vaihtoehdot retkelle ovat kokonsa ja monipuolisuutensa vuoksi kompaktikamerat ja superzoom-kamerat. Toisin sanoen, kännykkäkamera on lisäominaisuus tuotteessa, kun taas kamera on tuote. Kameran merkittävin kulumisen mittari on sulkimen laukausten määrä. Retki_42-43-JAS-Advertiaali_PL.indd 43 Retki_42-43-JAS-Advertiaali_PL.indd 43 4.6.2017 11.43.40 4.6.2017 11.43.40. Nykyään lähes jokaisella on puhelimessaan jonkinlainen kamera, joten miksi erillistä kameraa sitten kannattaa enää hankkia. JAS Kamerakaupan myymissä käytetyissä kameroissa sulkimen laukausten määrä on ilmoitettu. Kuluttajalle turvallisinta on ostaa käytetty laite kameraliikkeestä ja siihen on syynsä. Kameran herkkyys on kännykkäkameraa parempi ja kuvista tulee näin vähemmän rakeisia. kaasti ja edullisemmin Retkeilijälle tärkeimpiä ominaisuuksia on kameran säänkestävyys. Tämä kameran “mittarilukema” kertoo karkeasti, kuinka paljon kameralla on otoksia vielä edessään. Siellä alan ammattilaiset tekevät huoltotoimenpiteet käytetyille kameroille, mikäli ne sellaista vaativat. “Kännykällä saa kirkkaalla päivänvalolla ihan hyvän kuvan, mutta oikean kameran kennotekniikka ja optiikka on rakennettu monipuolisemmaksi”, Ikonen sanoo. Kesäinen sadekuuro ei vahingoita kameraa kun se on sääsuojattu. Peilitön järjestelmä on pienikokoinen, mutta tehokas kamera, johon on saatavilla vaihdettavia objektiiveja. Moni kännykkäkameralla kuvaa zoomannut tietää, että kuva muuttuu hyvin nopeasti varsin puuroiseksi. Kamera on valovoimaisempi kuin kännykän kamera. Toinen merkittävä kameran ja kännykkäkameran välillä on zoomaaminen. Kamerassa kuvanlaadun erot kännykkäkameraan korostuvat hämärässä kuvattaessa. Käytettyjä kameroita on saatavilla monista paikoista. “Tarkistamme, huollamme ja puhdistamme kaikki käytetyt kameramme. Kompaktikamerat, eli pokkarikamerat, ovat pienikokoisia, mutta valovoimaisia kameroita, jotka mahtuvat hyvin vaikka rinkan lantiovyön Kamerassa kuvanlaadun erot kännykkäkameraan korostuvat hämärässä kuvattaessa. Myös peilittömistä järjestelmäkameroissa löytyy säänkestäviä malleja”, Ikonen luettelee. Sekä kompaktikameroita, että superzoom-kameroita on saatavilla käytettyinä. Annamme myös puolen vuoden takuun käytetyille tuotteille”, Marko Ikonen JAS Kamerakaupasta kertoo. Mahdollinen sulkimenvaihto on kirjattu kameran huoltoraporttiin
kesä-heinäkuu 2017 44 RAATTEENTIE K o ti m a a ERKKI PULLISEN Talvisodan monumentti -teoksessa on 17 000 kiveä muistuttamassa sodan uhreista ja kärsimyksistä. Retki_44-49-Raatteentie_PL.indd 44 Retki_44-49-Raatteentie_PL.indd 44 4.6.2017 13.38.08 4.6.2017 13.38.08. Kivikentän keskellä kohoaa ”Avara syli”, johon on kiinnitetty 105 vaskikelloa, yksi kutakin talvisodan päivää kohden
Yksi legendaarisimmista kohteista on Raatteentie. Retki_44-49-Raatteentie_PL.indd 45 Retki_44-49-Raatteentie_PL.indd 45 4.6.2017 13.38.09 4.6.2017 13.38.09. 45 kesä-heinäkuu 2017 TEKSTI JA KUVAT Mikko Hieta Raatteen tiellä Suomen itsenäisyyden juhlavuosi kutsuu tekemään retkiä niille paikoille, joissa Suomi syntyi
Koska Euroopan sotanäyttämöillä ei tuolloin tapahtunut juuri mitään, pienen kansan kamppailuista suurvaltaa vastaan raportoi ainakin sata toimittajaa. Paremminkin sitä tulisi katsoa erilaisten vaiheiden jatkumona, joiden kautta itsenäisyyttä on lujitettu. Se on todella kapea – tuskin auton levyinen. ”Kainuun korpi kosti ankarasti rauhansa häikäilemättömälle häiritsijälle”, kirjoittaja maalailee taistelujen jälkiä. Otan valokuvan ja vertaan sitä Puolustusvoimien kuva-arkistosta löytämääni SA-kuvaan. Nyt luonnon rauhaa häiritsevät enää matkailijat. RAATTENTIEN alkuperäinen osuus on kapeaa kärrytietä. Sen varrella käytiin toisen maailmansodan alussa yksi sotahistoriamme merkittävimmistä taisteluista. Hiekkatien pölistessä tunnen kulkevani entisaikojen sotakirjeenvaihtajien jalanjäljissä. Alkuperäistä panssariestettä on jonkin verran säilynyt ja muita linnoitteita on entisöity. Käteeni tarttuu toisen maailmansodan aikainen sanomalehden sivu. kesä-heinäkuu 2017 46 RAATTEENTIE V aikka juhlimmekin joulukuussa Suomen satavuotispäivää, ei itsenäisyys ole syntynyt vain yhtenä hetkenä. Retkeen on helppo yhdistää vierailu juuri avautuvassa Hossan kansallispuistossa, jonne Raatteesta pääsee jalkaisinkin Itärajan retkeilyreittiä pitkin. Kainuun korvessa Likoharjun talon kohdalla museotie on säilytetty alkuperäisenä. Retki_44-49-Raatteentie_PL.indd 46 Retki_44-49-Raatteentie_PL.indd 46 4.6.2017 13.38.10 4.6.2017 13.38.10. Raatteentiestä on kuullut jokainen, mutta harvempi on käynyt paikanpäällä. Ristiriita sotakuvan ja silmien edessä avautuvan idyllisen maiseman välillä on kauhistuttava. Raatteenportista Raatteeseen kulkee noin 20 kilometrin mittainen yhdystie 9125, joka on nykyisin museotie. Itsenäisyyspäivän yhteydessä muistellaan usein Talvisodan tapahtumia. Ylivoimaisen vihollisen torjumisesta voimaa saanut talvisodan henki on osa Suomen itsenäisyyden henkistä perintöä. Tämän vuoden retkien kohteiksi on kiinnostavaa valita sellaisia paikkoja, joissa Suomen tarinaa on kirjoitettu. Syyskuun alussa 1939 Saksa oli hyökännyt Puolaan, minkä jälkeen Neuvostoliitto esitti aluevaatimuksia Suomelle ja Baltian RAATTEENTIEN poikki kulkeva Purasjoki muodosti luonnollisen etenemisesteen. Heidän välityksellään suomalaisen sisun käsite tuli laajalti tunnetuksi.Talvisotaa voi hyvällä syyllä kutsua ensimmäiseksi mediasodaksi
Koska kukaan ei pitänyt todennäköisenä, että korpikylät joutuisivat suurhyökkäyksen kohteeksi, Raatteen vartiotuvassakin oli hyökkäyksen alkaessa vain pari ryhmää. Sota syttyi talven kynnyksellä yllättäen. Täällä Raatteentien varrella ryhdyttiin linnoittamaan Purasjoen puolustusasemaa, vaikka sodan uhkaa ei näin pohjoisessa aavisteltu olevankaan. ”Mihin hyökkään, kun ei ole vihollista eikä ole rintamaa, mutta kun sytytämme nuotion, meitä ammutaan”, divisioonankomentaja Zelentsovin väitetään viestittäneen Suomussalmelta. Divisioonan tavoitteena oli edetä Suomen kapeimmasta kohdasta nopeasti Pohjanlahdelle aina Ruotsin rajalle saakka. Hän nousi talon päädyn palotikkaille ja huomasi venäläisiä juoksemassa naapuritaloa kohti. Joulukuun puolivälissä saatiin tietoa Raatteen suunnasta lähestyvästä uudesta neuvostoliittolaisesta divisioonasta. Sää muuttui ja talvesta tuli vuosisadan kylmimpiä. SOTASAALISTA ja kaatuneita Raatteentiellä tammikuussa 1940. marraskuuta. Päämaja lähetti paikalle eversti Hjalmar Siilasvuon ja hänelle muodostettiin prikaati lyömään vihollinen takaisin. Koska suomalaiset kunnioittivat sopimusta, joukot piti päivittäin kuljettaa töihin majoituspaikoilta. Suomussalmen valtaajat ajettiin joulukuun lopussa pakosalle Kiantajärven jäätä pitkin Juntusrantaan, joka jäikin vihollisen haltuun sodan loppuun saakka. lokakuuta 1939, mikä käytännössä tarkoitti liikekannallepanoa. Suomalaiset vetäytyivät taistellen Purasjoki-linjan läpi Likoharjun taloon. Panssariesteen taakse kaivettiin puilla lujitettu ampumahauta, johon sisältyi myös konekivääripesäkkeitä sekä muutamia katettuja tähystyspesäkkeitä. Juntusrannan koululla oli suomalaisia sotilaita joukkueen verran, ja Seppänen riensi viemään sanaa heille. Neuvostoliiton sodanjohto ei ymmärtänyt, miksi hyökkäys ei edennyt. marraskuuta Neuvostoliiton joukot ylittivät rajan. Suomen reservi kutsuttiin kansainvälisen tilanteen kiristymisen vuoksi ylimääräisiin harjoituksiin 10. divisioonaa vastaan. Kun neuvottelut alueluovutuksista olivat päättyneet tuloksettomina, Neuvostoliitto syytti Suomea niin sanotuista Mainilan laukauksista 26. Neuvostoliiton 163. Baltian maat suostuivat Neuvostoliiton vaatimuksiin – Suomi ei. Ouluun oli ajateltu ehdittävän 20 päivässä. Hyökkäys alkaa Juntusrannassa Raatteen pohjoispuolella Lempi Seppänen oli hoitamassa lehmiä ja lapsiaan, kun koira alkoi haukkua. Lähes tiettömän erämaarajan koko pituudelta tapahtuvaa hyökkäystä ei osattu aavistaa. 47 toukokesä-heinäkuu 2017 maille. Jokitörmän länsirannalle tehtiin tukein lujitettua panssariestettä, josta on vielä jokimutkassa jäännöksiä nähtävissä. Kuuluisat Raatteentien taistelut käytiin tammikuun alkupäivinä tätä Ukrainassa muodostettua 44. divisioona eteni Juntusrannan ja Raatteentien kautta kohti Suomussalmen kirkonkylää, jonka se saavuttikin viikossa. Linnoitustöitä hidasti rajarauhasopimus, joka esti taistelujoukkojen pitämisen silloin nykyistä laajemmalla rajavyöhykkeellä. 30. KU VA SA Retki_44-49-Raatteentie_PL.indd 47 Retki_44-49-Raatteentie_PL.indd 47 4.6.2017 13.38.12 4.6.2017 13.38.12. Vaatimukset perustuivat niin sanotun Molotov–Ribbentrop-sopimuksen salaiseen lisäpöytäkirjaan suurvaltojen etupiirijaosta. Toteutuessaan suunnitelma olisi ollut Suomelle kohtalokas
× Retki_44-49-Raatteentie_PL.indd 48 Retki_44-49-Raatteentie_PL.indd 48 4.6.2017 13.38.13 4.6.2017 13.38.13. Nykyisin pihalla on yksi taistelujen muistomerkeistä. Likoharjun talon isäntä Arvo Hiltunen joutui itse valtaamaan talon takaisin itselleen. Lunta oli satanut lähes puoli metriä. Tästä Venäjän rajalle on enää kilometri. divisioonan komentaja Vinogradov pääsi pakenemaan, mutta hänet tuomittiin Neuvostoliiton sodanjohdon tutkintaryhmän päätöksellä kuolemaan ja hänet teloitettiin Vasajärven jäällä joukkonsa rippeiden edessä ampumalla. Pakkanen kiristyi jopa –34 asteeseen, eikä lämpimään ilmastoon tottuneella ukrainalaisella divisioonalla ollut talveen sopivia varusteita. Neuvostoarmeijan kaatuneiden määrä arvioidaan tuhansissa. Puolustajat kuitenkin lopulta tuhosivat vahvuudeltaan ja aseistukseltaan ylivoimaisen vihollisen mottitaktiikalla. Noin kymmenen kilometrin mittainen marssirivistö katkaistiin ja paloiteltiin sivustaiskuilla Haukilan, Likoharjun ja Tyynelän motteihin, jotka sitten tuhottiin yksitellen. Ympärillä on pelkkää erämaata ja hiljaisuus huutaa. 44. Samassa pihapiirissä on myös maksullinen jatkosotanäyttely. Rajalla Mitä pidemmälle itään tietä kulkee, sen voimakkaammaksi outo tunne rinnassa kasvaa. Suomalaiset menettivät Raatteentiellä noin tuhat sotilasta. Suomessa talvisodankäyntiin oli ryhdytty varautumaan jo 1920ja 1930-luvuilla. kesä-heinäkuu 2017 48 RAATTEENTIE LIKOHARJUN talon väki lähti evakkoon puna-armeijan ollessa vain kilometrin päässä. Tuijotan tyhjää tietä itään päin – tänään sieltä ei tule ketään. Yleinen tie päättyy puomiin. Vuoden 1939 asuun entisöidyssä rajavartiotuvassa on pieni museo, jossa on helppo aistia miltä rajavartioryhmän elämä on näyttänyt juuri sillä hetkellä, kun vihollinen ylitti rajan. Talo säilyi, kun sitä ei ehditty polttaa. Käyttöön otettiin marssikompassit, ahkiot, lämmitettävät teltat ja lumipuvut. Hyökkäyksen alkaessa ukrainalaisdivisioonassa oli lähes 14 000 miestä ja Kuomanjoen kannaksella heitä vastaan ehti vain 300 suomalaista. Lukemattomien nuorukaisten elämä katkesi täällä suurvaltapolitiikan oikusta. Tahko Pihkala oli kehittänyt Suojeluskuntajärjestössä hiihtovälineitä, ja talvisodan alkaessa suomalaisten hiihtotaito oli jo itsestäänselvyys. Tämä paikka on pyhä
Kokkojärven polun varrella ovat Kokkojärven laavu, venäläinen joukkohauta ja muistomerkki. Kokkojärvi joukkohauta Raatteen portti 9125 Likoharju museotie Purasjoen asemat Raatteen vartiomuseo 912 2 km raja vyöh yke Venäjä Suomi Raatteentie Raatteentie Teerinen Itärajan retkeilyreitti Retki_44-49-Raatteentie_PL.indd 49 Retki_44-49-Raatteentie_PL.indd 49 4.6.2017 13.38.14 4.6.2017 13.38.14. Hossan ja Raatteen välillä kuljee Itärajan retkeilyreitti. Suomussalmella sijaitsee tänä kesänä avattava Hossan kansallispuisto. Museossa alkuperäistä esineistöä ja kuvia talvisodan ajoilta. Raatteen vartiomuseo . Soiva metsä koostuu useista erikoisista maastosoittimista. www.talvisota.. Vapaa pääsy. Hossan luontokeskus Jatkonsalmentie 6. Tien varrella taistelujen muistomerkkejä. . Kainuun ulkoilukartta, Kainuu.. Polun varrella on Teerisen laavu. Polun varrella on tulentekopaikkoja. . Noin 10 km:n päässä Suomussalmen keskustasta Puolangalle päin ryöppyää Variskoski, joka on kevätja syystulvien aikaan komea nähtävyys. Talvisodanaikaisella Purasjokilinjalla alkuperäisiä ja entisöityjä rakennelmia ja vuodelta 1989 oleva mallikorsu taisteluhautoineen. Avoinna kesäisin klo 10–19. Talvisodan monumentti, jonka ympärillä leviää 17 000 kiven kivikenttä. Hossa . /hossanluontokeskus Soiva metsä . Vapaa pääsy. Reitin varrella on muun muassa Martinselkosen eräkeskus. Uusittu talvisotamuseo museotien alussa, Raatteentie 2. Venäläiset eivät katsoneet aiemmin sille olevan tarvetta, koska virallisen tiedon mukaan yksikään puna-armeijan sotilas ei ollut kuollut taisteluissa. Museotien itäpäässä, Raattentie 183. Yksi kansallispuiston vetonauloista on muun muassa Suomussalmen värikallion kivikautiset kalliomaalaukset. Tämän patsaan pystytti isänmaan pojille sureva Venäjä. Talvisodassa ollut panssarivaunu. www.luontoon.. www.raatteenportti.. 49 kesä-heinäkuu 2017 tiedä & mene Sotahistoriaa Raatteen museotie (tie 9125) . Sulan maan aikaan patikointimahdollisuus merkittyä Varisjärven polkua pitkin Suomussalmen keskustasta Haverisen ja Varisjärven kautta könkäälle. Kaunisniemessä, Lomakyläntie 27. Luontokohteet Raatteentien polut . RAATTEENTIEN varrella on useita muistomerkkejä. Muistopatsas pystytettiin vasta 1994. Raatteen portti . . Samassa pihapiirissä maksullinen jatkosotanäyttely. Variskoski . Teerisen polun pituus on 1 km ja se on merkitty maastoon keltaisin maalimerkein. www.suomussalmi.. Raatteen portin parkkipaikalta lähtee kaksi merkittyä polkua. Polun pituus on 2,7 km ja se on merkitty maastoon sinisin maalimerkein. Matkan pituus edestakaisin on noin 30 km
Suuri kansanjuhla tarjoaa kattavan ja monipuolisen ohjelman avajaisineen, metsähotelleineen sekä mahdollisuuden rakastua kesäyöhön kesäkuun 17. Kansallispuistot ovat hieno ja välttämätön juttu maassamme, jossa puhdas ja koskematon luonto ei ole itsestäänselvyys. Kohti Hossaa Retki_50-51-Taukopaikka-Peltsi_PL.indd 50 Retki_50-51-Taukopaikka-Peltsi_PL.indd 50 3.6.2017 16.57.13 3.6.2017 16.57.13. Oman näkemykseni mukaan kansallispuistojen avaaminen maastopyöräilylle on hyvä juttu ja piristys monelle alueelle. Suomussalmella sijaitseva Hossa saa kansallispuistostatuksen ja liittyy näin hienoon suomalaiseen kansallispuistoperheeseen. Koska maamme mineraalivarat ovat lähes vapaasti kansainvälisten kaivosyhtiöiden hyödynnettävissä, metsähakkuiden määrä kasvaa ja vesiluontoa uhkaavat altaat ja padot, on mitä mainioin asia, että on alueita joiden olemassaolo sekä suojeluettä virkistyskäyttöön on turvattu lailla. Reittien varrella on maailmankin mittapuulla ainutlaatuinen asia, autiotupaverkosto. Uusi kulkuväline ja harrastajat herättävät varmasti monenlaisia tunteita ja siksi sääntöjen noudattaminen ja jousto on tarpeen. Suomen luonnonpäivänä, ja saattaa siellä paikalla olla itse Herra Presidenttikin… Tavataan Hossassa! Mikko Peltola peltsi@retkilehti.. Kansallispuistojen yhteydessä toimivien luontokeskusten henkilökunta on kävijöitä varten ja valM IK K O PE LT O LA mis neuvomaan tärkeimmät nähtävyydet ja puistojen puitteet. Ne tarjoavat katon pään päälle, lämpöä ja ruoanlaittomahdollisuudet maamme kauneimmassa maisemassa ja ihan ilmaiseksi. Suomalaisia autiotupia on ehdotettu jopa Unescon maailmanperintökohteeksi ja ihan ansaitusti. Se kun on retkeilymuoto siinä missä kävelykin. Hossasta olen kuullut maastopyöräilijöiltä, kalastajilta ja retkeilijöiltä ainoastaan pelkkää hyvää joten Hossanjuhlaa odotellen innolla. Ne ovat myös maailman paras paikka aloittaa retkeilyharrastus. kesä-heinäkuu 2017 50 TAUKOPAIKKA S uomi saa tänä kesänä uuden, kaikkiaan neljännenkymmenennen kansallispuistonsa. Tästä saan kansallispuistokummina olla ylpeä. Kansallispuistot ovat erinomaisia paikkoja liikkua luonnossa. Tänä kesänä aukeavassa Hossassa pyöräily on sallittua joten muutaman vanhemman kansallispuiston tapaan hoitoja käyttösuunnitelman päivitykselle ei ole paineita eikä tiedossa ole ikäviä valitusprosesseja. Reitit on merkitty selkeästi sekä netissä että luonnossa ja niitä löytyy parin tunnin helposta perhereitistä monen päivän vaellusurakkaan. Tänä vuonna jatkuu suuntaus, jossa kansallispuistoihin ollaan saamassa uutta kävijäkuntaa kun maastopyöräily tekee tuloaan
Munat vajoavat pohjaan eivätkä siis jää ruskosammakon munien tapaan pinnalle. esculentus) ja pikkuvihersammakko (Pelophylax lessonae), joita on tavattu ainoastaan Turun seudulla. Viitasammakko on jonkin verran ruskosammakkoa pienempi ja teräväkuonoisempi. Niistä ainakin toisen arvellaan esiintyneen Ruissalossa jo kesällä 2008, mutta lajit onnistuttiin tunnistamaan vasta vuonna 2013. Sen tunnistaa selän peittävistä nystyröistä. Mölysammakko kuului Helsingin ja Porvoon lajistoon 1930-1960-luvuilla, minkä jälkeen niitä ei ole nähty eikä kuultu. Se on maassamme elinvoimainen, mutta paikka EU:n luontodirektiivin liitteessä takaa rauhan sen lisääntymisja levähdyspaikoille. Ruokalistalle kuuluvat pienet selkärangattomat, esimerkiksi hyönteiset, hämähäkit, madot ja etanat. Edellä mainitut lajit ovat haitallisia vieraslajeja, eikä niitä saa tuoda maahamme. Se kutee tuhatkunta munaa tulvalampiin huhti-toukokuussa. Sukukypsyyden ne saavuttavat kolmantena kesänä. Sillä selässä saattaa olla tammia laikkuja ja kyljissä vaaleita juovia. Poikaset kuoriutuvat kolmen viikon kuluttua liskomaisina pyrstöineen. × Maassamme tavataan viittä eri sammakkolajia. Niiden lisäksi maassamme on tehty yksittäisiä havaintoja luultavasti laivojen mukana tulleista sammakkolajeista. Laji talvehtii horrostaen lampien tai järvien pohjassa. Se on hämäräaktiivinen mutta saattaa saalistaa pitkällä, tahmealla kielellään myös sateen jälkeen. Rupikonnan saattaa tavata melko kuiviltakin seuduilta, mutta se vaatii varjoisan paikan päivälepoaan varten. kesä-heinäkuu 2017 52 KESÄ-HEINÄKUU Lu o n n o ss a Kosteikon kurnuttajat TEKSTI Mikko Lamminpää KUVA Adobe Stock H arvinaisimpia ovat vihersammakoihin kuuluvat ruokasammakko (Pelophylax kl. Viitasammakosta (Rana arvalis) uhkaa tulla uusi liito-orava, jonka esiintymät hiertävät kaavoittajan kengässä. Retki_52-53-Elukat_PL.indd 52 Retki_52-53-Elukat_PL.indd 52 3.6.2017 16.59.22 3.6.2017 16.59.22. Ruokasammakkoa luultiin aiemmin omaksi lajikseen, mutta se on osoittautunut pikkuvihersammakon ja mölysammakon (Pelophylax ridibundus) hybridogeneettiseksi risteymäksi, joka pystyy lisääntymään molempien kantalajien kanssa, mutta ei keskenään. Lajit ovat levinneet maassamme napapiirin tienoille, ruskosammakko jopa tuntureille asti. Alkuperäiseen lajistoomme lasketaan kuuluvan rupikonna, viitasammakko ja sammakko, jonka nimeksi pyritään vakiinnuttamaan ruskosammakko. Ruskosammakko (Rana temporaria kurnuttaa kaikkialla maassamme, mutta yleisin se on Oulun ja Joensuun välisen linjan eteläpuolella. Rupikonna (Bufo bufo) ei tarkasti ottaen ole sammakko vaan sammakkolajeihin kuuluva konna. Laji esiintyy myös saaristossa ja rannikolla, sillä se sietää suolavettä
× Retki_52-53-Elukat_PL.indd 53 Retki_52-53-Elukat_PL.indd 53 3.6.2017 16.59.22 3.6.2017 16.59.22. Kesän korkeimmat lämpötilat mitataan useimmiten heinäkuussa, toiseksi useimmin kesäkuussa ja kolmanneksi tavallisinta se on elokuussa. päivänä, joka on tilastollisesti lähempänä totuutta kuin heinäkuulle siirretty nimipäivä. Sitä ennen Jaakkoa juhlittiin vasta elokuun 5. Trooppinen yö saattaa osua jopa elokuun lopulle, kuten kävi viimeksi 25.8.2015. Säätilastojen mukaan trooppisia öitä sattuu maassamme keskimäärin kuusi vuodessa. Tilastojen mukaan kesän lämpötilat alkavat laskea heinäkuun lopulla, jolloin myös järvivesien uskotaan alkavan viilentyä. Lämmintä vuorokauden ympäri TEKSTI Mikko Lamminpää PIIRROS Karoliina Lahti 53 kesä-heinäkuu 2017 J oskus kotimaammekin sää intoutuu niin helteiseksi, että lämpötila ei laske yön tunteinakaan alle 20 asteen. Tällaista yötä kutsutaan trooppiseksi yöksi. Silloinkin tarvitaan yleensä pitkään kestänyt hellejakso ja yön ajaksi ainakin harsomaista pilviverhoa, joka hillitsee lämpösäteilyn karkaamista taivaan tuuliin. Järvivedet näet säilövät lämpöä ja tottelevat ilmojen viilenemistä vasta hienoisella viiveellä. Kalenterijärjestelmäämme muutettiin vuonna 1753, ja uskomus on tuota ajankohtaa vanhempi. Trooppisten öiden osuminen heinä-elokuulle ei ole sattuma. Kaikille tutun suomalaisen uskomuksen mukaanhan järvivesien lämpötila alkaa laskea jaakonpäivänä, jota vietetään nykyisin heinäkuun 25. Tuolloin muuten aurinko viipyy horisontin yläpuolelle yhtä pitkään kuin huhtikuun puolivälissä. Useimmiten tällainen harvinaisuus osuu heinäkuun puolivälin ja elokuun puolivälin välille. Alkukesän viileät vedet näet laskevat trooppisten öiden todennäköisyyttä, mutta heinäkuun helteet lämmittävät myös vedet. päivänä. Vuorokauden ympäriinsä paistava juhannusaurinko ei jaksa paahtaa yötä myöten riittävällä teholla
kesä-heinäkuu 2017 54 KAJAKIN VALINTA M elontainnostus saa usein alkunsa yrityksen tyky-tapahtumasta, paikasta kaverin kaksikossa tai lomamatkalla vuokratusta rantalelusta. Kiikarissa kajakki Näin vältät ostajan karikot Ensimmäistä kajakkiaan ostavalla on edessään runsauden pula. Ainakin näyttöruudulla ne näyttävät melko samanlaisilta. Ehkä mielesi tekee katsella linnun pesimäpuuhia ja kuvata silokallioita aivan veden rajasta. Haastattelimme Suomen kattavimpana melonta-alan liikkeenä itseään tituleeraavan Welhonpesän omistajaa, Ari Holmia sekä Suomen merimelontaopettajien ”isää”, Benjamin Donneria. Onko haaveenasi laittaa perhe inkkarikanoottiin ja lähteä jokivarteen kuuntelemaan, kun sammakot kurnuttavat. Rajataksemme aihetta, päätämme lähteä kotimaassa merelle kajakilla, johon mahtuu muutaman yön retkitarvikkeet. Kajakkityyppejä on lukuisia, malleista ja merkeistä puhumattakaan. TEKSTI Maija Arosuo GRÖNLANTILAISTYYLISET kajakit, kuten kuvan Seabird Qanik, ovat nostaneet suosiotaan. Erilaisten menopelien kokeileminen onkin varsin hyödyllistä: kokeilemalla oppii, millainen melonta itselle sopii. Kokeileminen vie aikaa, mutta kannattaa. Valinnanvaraa tuohonkin käyttöön tarkoitetuissa kajakeissa näyttää olevan ja hintahaitari on huima. Kuhunkin puuhaan löytyy erilainen menopeli, joten pieni kokeilujakso ennen kauppaan menoa on vain hyvästä. Käyttötarkoitus, melojan mieltymykset ja ominaisuudet ratkaisevat. Pyydämme asiantuntijat apuun. KU VA A av am er i M el o n ta Retki_54-59-Kajakinvalinta_PL.indd 54 Retki_54-59-Kajakinvalinta_PL.indd 54 4.6.2017 12.27.59 4.6.2017 12.27.59. Norjalainen ulkoilujätti myy muovikajakkia jo 400 eurolla, kun toisista pyydetään kymmenkertaisesti. Tiedät varmaan jo muista lajeista, onko nopeus se sinun juttusi. Haluatko ihailla ääretöntä taivaanrantaa ulkosaaristossa vai hakea adrenaliinia kuohuvista koskista
”Olen kyllä nähnyt parisuhteita, jotka selviävät kaksikollakin melomisesta. Se on huoltovapaa ja melko edullinen ostos. KAKSIKKO on hyvä kulkuneuvo lapsiperheen retkelle. ”Muovikajakin saa rikki ehkä vain liikenneonnettomuudessa”, Ari toteaa. Niiden rungot on tehty koneellisesti rotaatiotekniikalla, jolla kaikkia muotoja ei voida valmistaa, vaan niistä tulee väkisinkin hieman pyöreämmän mallisia. Sandwichiksi kutsutaan rakennetta, joka muodostuu eri materiaaleista kootuista kerroksista. Toisaalta, kun se kerran särkyy, ei sitä itse voi enää korjata. Polyeteenimuoviset kajakit ovat halvempia ja kestävämpiä, mutta painavampia ja joustavampia – tai rumemmin sanottuna löysempiä. Sen sijaan lapsen kanssa melottaessa kaksikko puoltaa paikkansa. Muovikajakilla saa ajaa kiville ja sitä voi raahata siirtymätaipaleet maata pitkin. Yksikkö vai kaksikko V aikka kaksikon hankkiminen esimerkiksi pariskuntana saattaa vaikuttaa luonnolliselta ratkaisulta, kannattaa kahden yksikön ostoa kuitenkin myös harkita. Muovikajakin ehdoton etu on kuitenkin sen kestävyys. Lasikuitu on jäykkä ja liukas materiaali, jota on myös helppo korjata. Kajakin painolla on suuri merkitys myös käsiteltäessä: muovikajakki, joka painaa 25-30 kg on vaikeampi nostaa auton katolle kuin hiilikuituinen, joka painaa 16 kiloa. Polyeteeniä käytetään siksi myös koskikajakeissa. KU VA A av am er i KU VA M ai ja A ro su o MUOVIKAJAKKI on turvallinen vetää rannalla myös kivikossa. Vahvikkeena voidaan käyttää esimerkiksi kevlaria tai diolenia. Suurin ero muovisen ja lasikuituisen välillä on Benjaminin mukaan melontakokemuksen erilaisuus: ”Kuitukajakki on kovempi ja siksi siinä tuntee veden liikkeen. Peruskajakit maksavat kuudesta sadasta tonnin paremmalle puolelle. Itse en selviäisi”, Benjamin virnuilee. Materiaaleina on yleensä lasitai hiilikuitu. Muovikajakki mökille Kevyempi kuituinen KUIDUSTA valmistetut kajakit painavat muovisia vähemmän ja ovat jäykempiä. Kaksikkoon ei myöskään mahdu yhtä helposti kahden retkeilijän monen päivän matkatavarat. 55 kesä-heinäkuu 2017 P erusjako materiaaleissa on muovi tai kuitu. Retki_54-59-Kajakinvalinta_PL.indd 55 Retki_54-59-Kajakinvalinta_PL.indd 55 4.6.2017 12.28.00 4.6.2017 12.28.00. Muovikajakki on vedessä kuollut”. Hiilikuitu on kevyempää, mutta myös arvokkaampaa. Lisäksi sitä on painonsa vuoksi vaikea nostaa yksin ylös. Kevlaria ja diolenia lisätään rakenteeseen yleensä niiden sitkeyden takia. Kaksikolla ei käytännössä voi meloa yksinään, sillä painopiste asettuu väärin ja kajakkia on huono ohjata tuulessa. Muovikajakilla on helppo lähteä liikkeelle ja sitä suositellaan koko perheen mökkikajakiksi. Sen voi rauhassa laskea rantahiekalle, hypätä sisään ja pyytää kaveria työntämään koko hoidon mereen. Välissä käytetään yleensä umpisoluista materiaalia, mikä lisää kelluvuutta. Tällöin lapsi on vanhempansa valvovan silmän alla, matkavauhti pysyy tasaisena ja tarvittaessa lapsi saa välillä levätä
Vaikka tasapohjainen tuntuu aluksi turvalliselta, Benjamin suosittelee valitsemaan itseä hieman haastavan kajakin. KU VA T W el ho np es ä Ostajan karikot Monta asiaa on siis jo käyty läpi. Se etenee mukavasti ja tyvenessä tuntuu vakaimmalta. Melontaa ja retkeilyä hän on harrastanut pienestä pitäen. Siksi tasapohjainen kajakki alkaa hakea aallokossa veden seinämää, kun taas pyöreämpipohjainen pysyy paremmin pystyasennossa”, Benjamin kiteyttää eroja. Benjamin: ”Yleisesti suosittelisin, että kokeilee ensin ja ottaa sitten vähän itseä haastavamman kajakin kuin mitä myyjä ehkä suosittelee. Merkitystä on niin vesilinjan pituudella kuin pohjan muodollakin. ”Kajakki haluaa asettua pohja vettä päin. Aallokon kasvaessa pyöreämmästä tai vmuotoisesta pohjasta alkaa olla hyötyä. Tällöin saavutetaan suuri matkanopeus, mutta kajakki kääntyy hitaammin. Liian tilava pitkille retkille tai isommille melojille suunniteltu kajakki kantaa pientä melojaa kuin lastu laineilla. Liian helppo käy tylsäksi. Tällaiseen kajakkiin tykästyy usein melontaa kuntoiluna harrastava. KU VA So nj a La ge rs tr öm Retki_54-59-Kajakinvalinta_PL.indd 56 Retki_54-59-Kajakinvalinta_PL.indd 56 4.6.2017 12.28.01 4.6.2017 12.28.01. Siksi se nousee paremmin aallon päälle ja sitä pystyy paremmin käsittelemään vaikeissa olosuhteissa. Benjaminin mukaan melojat, jotka haluavat haastaa itseään aalloissa, pitävät usein ketterästä helposti ohjattavasti brittiläisestä. Sanotaan, että ”toissijainen tukevuus on suurempi”. Kaikki kajakit eivät sovi kaikille, joten juuri se, mikä myyjän varastosta löytyy, ei välttämättä sovi sinulle. Arin uusin luomus on kotimainen Kolibri Solo avokanootti. BRITTITYYLINEN, kaareva kajakki on helpompi käsitellä vaativissa olosuhteissa. Myös aloittelija tuntee siinä olonsa kotoisaksi, sillä se ei keiku. Mikäli haluat mukavan nojatuolimatkan liplatella eteenpäin kevyesti hyvällä, tyynellä säällä on tasapohjainen, eli leveä ja litteä, paras valinta. Suoralinjaisissa kajakeissa on pitkä vesilinja ja peräsin, jolla sitä ohjataan kääntymään oikeaan suuntaan. Hän on suorittanut International Sea Kayak Guide Association (ISKGA) Advanced Guide -tason, BCU 5 Star Sea Leader -tason ja on Melontaja soutuliiton kouluttaja, avovesiopas, jokiopas sekä NIL Finland kouluttaja ja tutkintovastaanottaja. Ylitopattu ja liian korkealla selkätuella varusteltu istuin estää vartalonkiertoa ja nojaamista takakannelle. Arin kädenjälki näkyy puolessa tusinaa täysin Suomessa valmistetuista kajakkimalleista. kesä-heinäkuu 2017 56 KAJAKIN VALINTA Matkavauhtia vai ketteryyttä. Runkomalleja on periaatteessa kaksi ääripäätä ja kaikkia variaatioita siinä välissä. Mikä siis voi vielä mennä pieleen. R unkomallin valinta riippuu melojan tavoitteista. Toisessa ääripäässä, brittityylisessä ”banaanissa”, perä ja keula kaartuvat enemmän ylöspäin. Ari Holmi Ari on Suomen vanhimman melonta-alan yrityksen, Welhonpesä Oy:n, osakas. Peräsin on tällöin turha. Samalla se vaikeuttaa kajakkiin pääsyä ja sieltä pois tuloa. SUORALINJAINEN kajakki on nopeakulkuinen. Nykyisin Ari harrastaa melontaa monipuolisena retkeilymuotona, niin kajakissa kuin inkkarissakin, yksin ja perheen kesken. ”Ellei nyt ole sellaista putoavaa sorttia, niin kyllä sen haastavamman kajakin oppii. Ensimmäisen poolo-kajakkinsa hän rakensi isänsä kanssa jo ala-asteella. Tuotekehitys on Arin intohimo. Benjamin on opastanut melontamatkoja ympäri maailmaa 20 vuoden ajan. Kallistettaessa kajakin reunaan muodostuu kantava kantti, jolloin kajakkia voidaan myös ohjata oman kropan painoa siirtämällä. Lisäksi mela on melkein tärkeämpi kuin kajakki.” Ari: ”Yleensä haetaan istumatiloilta liian väljää kajakkia, jossa on tyylikkään näköinen, nojatuolimainen penkki. Benjamin Donner Kouluttaa melontaohjaajia Suomessa. Yksikään kajakki ei kaadu itsestään”, lukuisia yrityksiä ja erehdyksiä todistanut mies murjaisee. Työskentelee pääoppaana Aavameri Oy:ssä, jonka toimipaikka on Turku. Se ei siksi toimi optimaalisesti aallokossa, on kiikkerä ja tuulialtis”
Päivän aikana melaa saatetaan nostaa kymmenen tuhattakin kertaa, joten painolla on merkitystä. Melojaan nähden liian suuri kajakki kelluu kuin lastu laineilla, eikä sitä saa otetta. Muutama varuste on kuitenkin oman turvallisuuden takia syytä hankkia heti kajakinoston yhteydessä. Aukkopeiton tulee olla helppo kiinnittää ja sen tulee irrota helposti, jos kajakki kaatuu. Kaikkea ei kuitenkaan tarvita heti alkuun – eikä ehkä koskaan. Melontaasennon tulee olla napakka, varsinkin jos kajakkia halutaan ohjata vartalolla. Hyvä kajakki ei uppoa. Ammattimelontakaupat antavat tähän kyllä mahdollisuuden, mutta marketit tietysti eivät. Melat vaihtelevat myös pituudeltaan, lavan kooltaan ja muodoltaan. KAJAKKIA valittaessa tärkeintä on, että se istuu itselle. Turvallisuussyistä kannattaa valita kirkkaanväriset liivit, joiden olkapäillä on heijastinnauhat ja käden ulottuvilla pilli. Kolme pakollista lisävarustetta KOKENEEN melojan ostoslista on loputon, niin kuin kaikkien lajien aktiiviharrastajien. Erilaisia malleja on lukuisia. Pumppu kuuluu vakiovarusteisiin, kertoo Benjamin, mutta korostaa samalla, että tärkeintä turvallisuuden kannalta on opetella melonnan ja pelastautumisen alkeet vaikka kurssilla ennen reissua. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että istujan edessä ja takana on väliseinät, jotka rajaavat keulaan ja perään vesitiiviit osiot. Ensisijaisen tärkeää olisikin päästä kokeilemaan kajakkia aidossa ympäristössä ennen ostopäätöstä. Erilaisia kajakkeja on toki mahdollisuus testata myös melontaseurojen vajoilla. Melalla voi melontakokemuksessa olla jopa suurempi merkitys kuin kajakilla. Tärkeitä tekijöitä ovat tietysti melojan pituus, paino ja vartalon suhteet. Melojia on monenlaisia niin ruumiinrakenteeltaan, tottumuksiltaan kuin tavoitteiltaankin. Kuten kajakeissa, materiaali määrittelee painon ja myös hinnan. Näissä voidaan toki kuljettaa myös tavaraa. 57 kesä-heinäkuu 2017 K ajakin valinnassa on syytä muistaa myös turvallisuus. Lisäksi mukana tulee olla hyvin istuva ja tarpeen tullen helposti irtoava aukkopeitto, jottei istuinaukko täyty vedellä aallokossa. Kellukkeina toimivat ilmataskut, jotka syntyvät laipioiden avulla. KU VA A ra s Ja rj is Turvallisuus ensin RANNALLA vasemmalta kaksikko Nordr L2, grönlantilaistyylinen Seabird Qanik ja brittiläistyylinen puna-vihreä Seabird Scott. Varsinkin aloittelijan aukkopeiton tulee siksi olla tarpeeksi löysä, vaikka napakampi pitääkin paremmin veden ulkona. ”Hyvä kajakki on kuin ommeltu melojalleen”, toteaa monenlaista melojaa elämänsä aikana nähnyt Benjamin. Ja ottaa kaveri mukaan. Jotta istuma-aukon reuna tai aukkopeite ei nostaisi melontaliivejä ylös, tulee liivien istua käyttäjälleen. Retki_54-59-Kajakinvalinta_PL.indd 57 Retki_54-59-Kajakinvalinta_PL.indd 57 4.6.2017 12.28.01 4.6.2017 12.28.01. Melojan päälle ommeltu V aikka runkomalli ja materiaali olisi päätetty, täytyy kajakkia sovittaa. Pelastusliivit eivät sovellu melontaan, sillä ne ovat liian pitkät ja kankeat. Aukkopeiton tarkoitus on pitää vesi pois istuintilasta ja meloja kuivana. Taskut ovat mukava lisäplussa, sillä tavaroille on muuten niukasti tilaa. Kajakkeja on kokoa S-XXL, kuten vaatteitakin. Siksi ”parasta” kajakkia kaikille ei ole olemassakaan, vaan valinta määräytyy yksilön mukaan. Melontaliivi on tärkein turvavaruste
Näistä eniten käytetyt ovat diolen-kevlar-hiilikuitu Skim Dex SC XR, diolen K2 Valley Aleut Sea II ja kaukomatkailua varten koottava kajakki Feathercraft Whisper XPL. Norjan rannikko on myös vakiokohde. Feathercraft kajakeissa on runko alumiiniputkista, jonka päälle pingotetaan polyuretaanikangas. Valitettavasti niiden valmistus loppui tänä talvena. Kaikki yllä mainitut kajakit ovat hyvälaatuisia, kestäviä kajakkeja, jolla on jo alkujaan hyvät ominaisuudet. Mitä ominaisuuksia olet jäänyt menopelissäsi kaipaamaan tai parantelisit siinä. Missä olet kajakillasi melonut. Kaikkien kajakkien kölilinjaan on lisätty kevlar-kaistaleet antamaan lisäjäykkyyttä ja suojaa pohjakosketuksilta. Kanadalaiset koottavat Feathercraft-kajakit ovat mukanamme, kun järjestämme talvisin LänsiPapuan saaristoon melontamatkoja. KU VA N ic kl as M ill eg år d Norjan rannikolla. KYSYIMME HEILTÄ: Millaisen kajakin omistat. Dex sopii pienikokoiselle henkilölle. × Retki_54-59-Kajakinvalinta_PL.indd 58 Retki_54-59-Kajakinvalinta_PL.indd 58 4.6.2017 12.28.03 4.6.2017 12.28.03. Valley Aleut Sea II on kaunis, nopea sekä tilava kaksikko, joka toimii loistavasti pitkillä retkillä esimerkiksi Minun valintani Kolme melontaharrastajaa kertoo, millaiseen kajakkivalintaan he ovat päätyneet ja miksi. Mieheni on minua vahvempi meloja, mutta kaksikossa erot eivät haittaa pitkillä etapeilla. kesä-heinäkuu 2017 58 KAJAKIN VALINTA Tuuli Meriläinen O mistamme kihlattuni kanssa yhteensä seitsemän kajakkia eri tarpeita ja vesiä varten. Kahdessa ensimmäisessä on pienet istuinkaukalot. Olen tällä hetkellä kuudennella kuukaudella raskaana ja pienestä aukosta nouseminen on 11 kilon lisäpainolla yllättävän hankalaa, joten tukeva kaksikko on toimiva vaihtoehto. Miksi päädyit tekemääsi valintaan. Skim Dex on loistava kajakki melontaan pohjoismaisilla vesillä. Olen melonut Pohjoismaissa paljon muun muassa Saaristomerellä ja Ruotsin länsirannikolla. Parhaat pakkausaukkojen luukut tulevat muuten Kajak Sportilta. Miltä osin olet ollut valintaasi tyytyväinen. Pisimmät reissut on tehty Grönlannin luoteisrannikolla ja Länsi-Papuan saaristossa. Kaksikkoa mieheni Nicklas on tuunannut muun muassa siirtämällä laipioiden sijainteja pakkausvolyymin maksimoimiseksi ja rakentamalla peräsimen poljinjärjestelmän kokonaan uudestaan. Se on nopea, ketterä ja reagoi hyvin kallisteluun. Feathercraft-kajakit ovat kevyitä ja ominaisuuksiltaan merikajakkien luokkaa, niissä on pakkausluukut ja ne ovat sulavalinjaisia
× KU VA Ta rj a Pa av ol a Peter Nylund A quarius Sea Lion, brittityyppinen merikajakki. Materiaalina lasikuitu, hiilikuitu ja kevlar. Pakkaustilaa on enemmän kuin tarpeeksi. Melontaopashommissa kaipaisin myös hiukan lisää tukevuutta. Pelastustilanteissa se on varsin painava ja siksi vaikeasti tyhjennettävä. Se on kevytkulkuinen ja reagoi herkästi ohjaustekniikoihin. × Retki_54-59-Kajakinvalinta_PL.indd 59 Retki_54-59-Kajakinvalinta_PL.indd 59 4.6.2017 12.28.04 4.6.2017 12.28.04. Pakkaamiseen pitää kiinnittää huomiota, koska kajakissa ei ole alas laskettavaa evää, vaan ainoastaan kiinteä evä. Mitat 525 x 52 cm ja painoa 21 kg. Siis mahdollisimman vaihtelevissa olosuhteissa, yksin ja yhdessä muiden kanssa. Halusin nimenomaan pienemmän brittityyppisen kajakin, jotta esimerkiksi ohjaustekniikat ja eskimokäännökset toimisivat hyvin. Kajakin istuma-aukon tilavuus on suuri ja kajakkiin on vaikeampi saada ”kehotuntumaa”, jolla sitä voisi ohjata. Loiva Vpohja antaa hyvät surffi ominaisuudet. Paino oli myös tärkeä kriteeri, koska minulla ei ollut paikkaa melontaseuran vajassa, vaan jouduin kuljettamaan kajakkia auton katolla. Se on pitkä ja leveähkö merikajakki pitkällä vesilinjalla. 59 kesä-heinäkuu 2017 K ajakki on Paraisilla diolenista tehty Avalon Elaine. Olen melonut sekä merellä (Itäinen Suomenlahti, Saaristonmeri, Ahvenanmeri, Selkämeri) että isoilla järvillä (Puulavesi ja Päijänne). Olen melonut pääosin Saaristomerellä ja Merenkurkun saaristossa, kesät ja talvet, mikäli jäätilanne on sallinut. Tyhjänä ohjattavuus on haastavaa sivumyötäisellä tuulella, koska tuuli tarttuu helposti kajakkiin sen reunan korkeuden takia. Nostamisessa muutaman kilon painoero tuntuu yllättävän paljon. Pystyn istumaan monta tuntia ilman ongelmia. Ehkä takaosan pakkaustilan olisi voinut jakaa kahteen osaan pakkaamiseen helpottamiseksi. Mallia ei kyllä KU VA Pe te r N yl un d Jukka Ruohonen ole tarkoitettukaan nopeisiin käännöksiin tai muuhun vedessä puljaamiseen. Tärkeintä oli kuitenkin, että istuin erittäin hyvin tässä kajakissa. On harvinaista, että 192 cm pitkä meloja mahtuu istumaan hyvin ilman, että kajakki on iso kuin rahtilaiva. Tuo oli yksi parhaista kajakeista markkinoilla niin tiloiltaan kuin laadultaankin. Pituuden, painon ja muodon vuoksi kajakki ei ole erityisen ketterä. Hiukan pidempi istuinaukko olisi mukava, ja tietyissä pelastautumistekniikoissa jopa tarpeellinen. Kajakki on tilava, nopea ja hyvä melottava kovallakin merenkäynnillä ja isoissa aalloissa. Melon keväällä, kesällä, syksyllä ja talvella, sateessa ja auringonpaisteessa, tyynessä kelissä ja kovassa tuulessa – niin ja yöllä. Aquarius on ollut erittäin mukava kajakki. Tämä kajakki on mielestäni myös esteettisesti harvinaisen onnistunut. 15 vuotta sitten kajakeissa ei ollut niin paljon valinnanvaraa kuin nyt. Lisäksi se on Suomessa suunniteltu ja tehty
Kesällä 2014 neljän hengen ryhmä meloi saman reitin. kesä-heinäkuu 2017 60 MELONTA SAIMAALLA K o ti m a a Kirjailija Juhani Aho teki 1800-luvun lopulla kuulun sisävesipurjehduksensa Lappeenrannasta Iisalmeen. Juhani Ahon vanavedessä TEKSTI Anna Pöysä KUVAT Ea Söderberg Retki_60-67-Saimaata_PLPL.indd 60 Retki_60-67-Saimaata_PLPL.indd 60 5.6.2017 6.51.14 5.6.2017 6.51.14
Se ei ole vielä herännyt, kun ei ole tuulikaan herännyt ja sen silkkinen tuuliviiri nukkuu mastoon kääriytyneenä. Aslak Sannemannille melontaretki oli ensimmäinen. Aiemmin muun muassa Turusta Maarianhaminaan meloneeseen Inkeroiseen reitti teki vaikutuksen. Nyt vanhahtavalta kuulostavalla kielellä retkeään kuvailevan Ahon kertomuksesta luettiin katkelmia melontamatkalla. ”Tuntui, kuin olisi melonut keskellä postikorttia”. ”Aamutoimiin meni kolmisen tuntia, kun keitettiin kahvit ja puurot, syötiin, purettiin leiri ja pakattiin”, Kaisa Inkeroinen kertoo. ”On tyven, hievahtamattoman ilman aamu. Järvi-Suomeen meloen tutustuminen kuulosti hyvältä idealta, ja kokemusta hän kuvailee ainutkertaiseksi. Onhan se melkein kuin merta viilettäisi Ahon ”Purjehdus sisävesillä” -teksti ilmestyi vuonna 1893 Ahon vaimon Venny Soldan-Brofeldtin piirrosten kera Nuori Suomi -albumissa. Retki_60-67-Saimaata_PLPL.indd 61 Retki_60-67-Saimaata_PLPL.indd 61 5.6.2017 6.51.14 5.6.2017 6.51.14. Ahon käyttämän purren mallin mukaan valmistettiin vuonna 2013 samalle reitille lähtenyt purjelaiva Doris. Mutta vesille on kuitenkin purjehtijan mieli ja hän vetää purjeen levälleen. ”Niin lämmintä, kuin Suomessa voi kesällä olla”, Kaisa Inkeroinen luonnehtii vajaan kaksi viikkoa kestäneen melontaretken olosuhteita. Ahtaat vedet! Sanovat he. ”Vaikka olin liikkunut luonnossa paljon aiemmin partioharrastukseni kautta, en voi sanoa, että aiemmat luontokokemukseni olisivat olleet yhtä kokonaisvaltaisia.” On tyven, hievahtamattoman ilman aamu Päivittäin ryhmä meloi vähintään 25 kilometriä. Reitti seurasi uskollisesti Juhani Ahon vuonna 1893 pienellä purjeveneellä tekemää matkaa. 61 kesä-heinäkuu 2017 K aisa Inkeroisen, Antti Pöysän, Aslak Sannemannin ja Ea Söderbergin matka alkoi Lappeenrannasta helteisenä heinäkuun päivänä. Kauniista aamuista saivat myös nauttia melojat. Aho pyrki retkellään osoittamaan, miten ”huvipurjehdus sisävesillä on yhtä mahdollinen kuin saaristossakin, jota merenranta-purjehtijat useinkin ovat taipuvaiset epäilemään. Melontaretken reittivalinta syntyi Doriksen vaiheista kertoneiden uutisten myötä. Ilman henki kantaa hänet selälle, jossa hän tuulta odotellen aamupaisteessa vaakkuu maan ja taivaan välillä”, kirjoittaa Aho. ”Parasta olivat tyynet aamut, kun koko päivä oli vielä edessä ja järvenselkä aukeni heijastaen taivaan ja kanssamelojien kuvajaiset pintaansa”, Aslak kuvailee. ”Ne saivat unohtamaan nykyajan SÄÄT suosivat niin melontaretkeläisiä kuin Juhani Ahoakin samalla reitillä yli 100 vuotta sitten. Kajakkeihin oltiin pakattu muutaman päivän kuivamuonat, teltat sekä merikortit. Matalat rannat, luotoja ja kareja kaikkialla ja ennen kaikkia kelvottomat, epätasaiset tuulet!” Kolmikymppinen purjehduksesta innostunut Juhani Aho oli saanut käyttämänsä purjeveneen lainaan kauppaneuvos Wilhelm Hackmanilta. Purtemme seista lekottaa somana ja sopusointuisena ankkurissaan lahden kainalossa. Yöpuulle painuttiin heti auringon laskettua ja ylös noustiin kuudelta. Juhani Ahon matkaa siivitti suurimman osan ajasta etelätuuli, ja melojillakin kävi tuuri. Venny Soldan-Brofeldt ja hänen siskonsa Tilly Soldan olivat purjehduksella mukana
Kaisa nukkui sikeästi riippumatossaan päiväunia Linnasaaren kansallispuistossa, kun muut melojat näkivät norpan. Lauritsalasta lähdettyä ovat rannat asumattomat, siinä on täydellinen erämainen ulkosaaristo: kallioita ja karua petäjikköä. Lounastaukoa varten valittiin mahdollisimman komea paikka ja pidettiin kunnon paussi. kesä-heinäkuu 2017 62 MELONTA SAIMAALLA kaikkine häiriötekijöineen ja usein tuntui siltä, kuin olisi kokenut jonkinlaista kirjan tarinaa”, Sannemann sanoo. ”Kaupungit näyttävät aivan erilaisilta, kun niitä lähestyy vesiltä käsin”, sanoo Inkeroinen. ”Eväänä oli mukana kuivamuonaa, kuten italianpataa ja pastapusseja. Saimaan rauhallisuus yllätti Sannemannin. Tauoista nautti myös Aho matkakumppaneineen: ”(...) petäjän pihka tuoksuu vesien yli ja jalkaa kirpeloi, kun maalle astuu. Matkan aikana pysähdyttiin Puumalassa, Savonlinnassa, Varkaudessa ja Kuopiossa. Uidaan, ongitaan ja keitetään rantakalaa Matkaa taitettiin 3-4 tuntia ennen lounasta. YKSI melontaretken etapeista oli Savonlinna, jonne melottiin Olavinlinnan ohi. Lounaan jälkeen otettiin vielä nokkaunet, jos siltä tuntui. Kiinnitämme purtemme ohikulkiessa vanhan linnan pääportin eteen, jätämme sen siihen hetkeksi keinumaan ja käymme katselemaan Olavinlinnan raunioita”, Aho kirjoittaa saapumisesta Savonlinnaan. ”Kun tavarat ovat kajakissa, eikä kantamiseen tarvitse kiinnittää erityistä huomiota, jää luonnon ja vaihtuvan ympäristön havainnoinnille enemmän aikaa”, Sannemann luonnehtii. Muita melojia ei matkalla juuri tullut vastaan. Grillimakkarakin säilyy suht viileänä kajakissa vettä vasten”, Kaisa Inkeroinen kertoo muonapuolesta. Laajat selät, aavat ulapat, paikoitellen niin pitkät näköpiirit, ettei rantoja näy. ”Kun tulemme sinne, on taas ilta ja aurinko valaisee ruskeakivistä linnaa, joka on niin luonnollisena jatkona siitä kalliosta, minkä päälle se on rakennettu, mutta josta se näyttää olevan kuin veistettynä. ”Toistuvasti ihmiset olivat puhuneet veneilijöiden paljoudesta, rannoista täynnä mökkejä ja rauhan puutteesta. Totuus oli kuitenkin toisenlainen, usein saattoi mennä tuntikausia, ettei muita vesillä liikkujia näkynyt.” Vaikutuksen järvi teki taannoin Ahoonkin: ”Onhan se melkein kuin merta viilettäisi. Lasketaan venhe paaden reunaan, noustaan maihin, uidaan, ongitaan ja keitetään rantakalaa”. Suuret merikotkat vaakkuvat taivaalla, kalalokit huutelevat vettä pitkin, seuraavat purjehtijan mukana ja asuttavat luotoja ja kareja, joissa aalto synnyttää melkein ainaisen kohinan”. Retki_60-67-Saimaata_PLPL.indd 62 Retki_60-67-Saimaata_PLPL.indd 62 5.6.2017 6.51.15 5.6.2017 6.51.15. Menneen maailman tunnelmiin veivät myös matkalla vastaantulleet tukinuittolautat ja melojia vislaten tervehtineet höyrylaivat, kertoo Inkeroinen. Ja taas uudistuvat matkan pikku ilot Sekä Inkeroinen että Sannemann pitävät melomista erinomaisena tapana liikkua luonnossa. ”Useat matkan varrella olevat kaupungit tarjosivat hyvin mahdollisuuksia ruokavarastojen täydentämiseen ja tuoreempienkin ruokien syömiseen, joka mahdollisti erittäin hyvät ateriat matkaa tehdessä”, Sannemann kehuu. ”Ruoan kuljettaminen kajakissa on helppoa, ja sitä tuli ostettua mukaan välillä liiankin kanssa”, Inkeroinen täydentää. Ateriat valmistettiin retkikeittimellä tai nuotiolla
63 kesä-heinäkuu 2017 LEIRI Maaningalla. MELOJAT viettivät kaikki yönsä rannalla tai saarissa. Retki_60-67-Saimaata_PLPL.indd 63 Retki_60-67-Saimaata_PLPL.indd 63 5.6.2017 6.51.16 5.6.2017 6.51.16. Vasemmalla Kaisa Inkeroinen, keskellä Antti Pöysä, oikealla Aslak Sanneman
Retki_60-67-Saimaata_PLPL.indd 64 Retki_60-67-Saimaata_PLPL.indd 64 5.6.2017 6.51.17 5.6.2017 6.51.17. kesä-heinäkuu 2017 64 MELONTA SAIMAALLA kartalla Lappeenranta Mikkeli Puumala Savonlinna Varkaus Kuopio Iisalmi Nurmes Pieksamäki Imatra Saimaa Pihlajavesi Haukivesi Kallavesi Pielinen Puula melontareitti melontareitti 20 km KALLIOMAISEMAA Puumalan ja Savonlinnan välillä
Inkeroisen kajakissa kulkivat laskuvarjokankaasta valmistettu riippumatto, hyttysverkko ja laavukangas. ”Ehkä aamut kilpailivat iltojen kanssa, kun pääsi ihailemaan taivaanrantaa pieniltä saarilta, hyvän aterian kanssa.” Nautinnollista oli myös hiljentyminen hyvän kirjan pariin pitkän melonnan jälkeen ja järven äänien kuuntelu, hän kuvailee. Sannemann ei osaa sanoa, nauttiko retkellä enemmän aamuista vai illoista. Koska säät olivat leudot, järjestely toimi hyvin. Sirkka sirittää, rastas laulaa pellon takana ja käki kukkuu väsynyttä tuuditellen”. ”Nukuin teltassa koko reissun ja kuin tukki. Kesäisellä torilla käytiin syömässä lörtsyt. Huoli oli kuitenkin turha, Kaisa Inkeroinen toteaa. Linnasaaren kansallispuistossa joukko vietti kolme yötä Metsähallituksen leiripaikoilla. Savonlinnasta matka jatkui kohti Varkautta. 65 kesä-heinäkuu 2017 Siellä melojatkin pysähtyivät – joskin Savonlinnan torin viereen, jonne pääsee meloen. ”Ja taas uudistuvat matkan pikku ilot, merimerkit kiiluvat, seudut jäävät jäljelle ja uudet tulevat eteen. Kahdella muulla melojalla oli riippumattoteltat. Retki_60-67-Saimaata_PLPL.indd 65 Retki_60-67-Saimaata_PLPL.indd 65 5.6.2017 6.51.18 5.6.2017 6.51.18. Vaikea muistaa olisiko missään saanut paremmin unta”, kertoo puolestaan Sannemann. Kaikki yöt nukuttiin saarissa tai rannalla. Iltapäivän melontarupeamat päätettiin seitsemän tienoilla, kun löytyi sopiva yöpaikka. Melojat pitivät sadetta ja ukkosta mökkirannassa, mutta pääsivät pian jatkamaan matkaa. Sää vaikutti matkantekoon Kuopion jälkeen. Ahokin sai osakseen salamointia purjehduksensa aikana: ”Silloin tällöin vilahtaa salama selän takana ja kuuluu kumea jyrähdys. Ukkoskuuro yllätti melojat, ja he joutuivat hakeutumaan rantaan turvaan. Laine nouse lakkapääksi, irvistelee ja sähähtelee kummallakin kupeella, yrittää nousta perän kautta niskaan, ropsahuttaa jo siihen kyntensä kiinni, mutta ei saakaan niille sijaa ja retkahtaa voimatonta villaansa pärskyen selälleen ja jää”. Pesulla käytiin järvessä, mutta saunomaankin melojat pääsivät, Kaitasaaren retkisatamassa ja iisalmelaisen veneseuran saunaan. Juuri Taipaleen kanavan sulku oli mietityttänyt melojia etukäteen: virta voi olla kova, ja Taipaleen sulun kohdalla vedenpintojen korkeusero on suurimmillaan kuusi metriä. Käki kukkuu väsynyttä tuuditellen Aho matkakumppaneineen vietti myrskyä seuraavan yön aitassa: ”Yövymme siihen, teemme tilamme latoon kahisevien heinien keskelle. Se päivä tuo meidät Taipaleen kanavalle ja Varkauden tehtaalle ystävällisten ihmisten ilmoihin”, Juhani Aho kirjoittaa matkanteon tunnelmasta
Sekä Inkeroinen että Sannemann pitävät melontaretkeä onnistuneena kokemuksena. kesä-heinäkuu 2017 66 MELONTA SAIMAALLA Kohti matkan lopullista määrää Melontaretken viimeinen etappi oli Poroveden ylittäminen, jota Ahokin tekstissään kuvailee: ”Mutta juuri kuin alamme olla perillä ja lisalmen kirkon harja näkyy Poroveden ylitse, heitäksen ilma taas eteläiseksi ja kiidättää meitä kotia kohti ja kohti matkan lopullista määrää.” Ahon retki päättyi onnistuneesti: ”Jo huomataan pappilassa tulijat, jo nostaa tuttu hevonen rantaniityllä päätään ja hirnahtaa, jo juoksee kotiväki pihasta rantaan (...). Retki_60-67-Saimaata_PLPL.indd 66 Retki_60-67-Saimaata_PLPL.indd 66 5.6.2017 6.51.18 5.6.2017 6.51.18. Vavahtaa vähän koko venhe, puistaa kuin paljon juossut hevonen valjaitaan, purjenuora laukiaa, purje hulmahtaa alas ja me olemme päättäneet purjehdusretkemme, jonka lähtöpaikkana oli Lauritsala ja määränä Saimaan vesistön perimmäinen pohjukka”. Sannemann kertoo ensikertalaisena olleensa huolissaan kajakin mahdollisesta kaatuLINNASAAREN kansallipuistossa nuori rantakäärme tuli kivenkolostaan lämmittelemään aurinkoon. Muita melojia retken aikana ei juuri tullut vastaan. HÖYRYLAIVAT vislasivat melojille tervehdykseksi
× SAVONLINNAN torin vierelle pääsee meloen. Retki_60-67-Saimaata_PLPL.indd 67 Retki_60-67-Saimaata_PLPL.indd 67 5.6.2017 6.51.19 5.6.2017 6.51.19. ”Kun pahin kerrostaloikävä oli taittunut, niin hyvin nopeasti rupesi mieli kaipaamaan takaisin järven selälle” sanoo Sannemann. Paikan päällä syötiin perinteiset lörtsyt. Olo on tyhjä”, Inkeroinen kertoo. 67 kesä-heinäkuu 2017 misesta ja omasta jaksamisestaan. Kajakin vuokraaminen on mahdollista opiskelijabudjetillakin, Sannemann kertoo. Huolet hälvenivät retken aikana: ”Muutama ensimmäinen päivä kului oikean tekniikan ja kosketuksen löytämiseen ja silloin ympäristöä ei tullut havainnoitua niin paljoa, mutta sen jälkeen kosketus järven selkään ja ohi valuviin maisemiin oli hyvin intensiivinen”, Sannemann kuvailee. Meloessa arki unohtuu nopeasti. Melonta on sekä Sannemannin ja Inkeroisen mielestä hyvä tapa retkeillä. Ahon vanavedessä melominen toi Kaisa Inkeroisen mukaan retkeen hienon ulottuvuuden. Haittapuolia on yksi: ”Paluu arkeen on tosi vaikeaa ja ottaa ainakin kaksi viikkoa. Sannemann kehottaa tarkkailemaan säätä huolellisesti ja pysyttelemään rannan tuntumassa siltä varalta, että harmittomalta vaikuttavat pilvet lupaavatkin myrskyä. ”Iisalmen kirkon tornin näkyminen ja perille tuleminen tuntuivat entistä juhlallisemmalta, kun oli seurannut Juhani Ahon reittiä.” Retki päättyi Iisalmella ryhmäkuvaan Juhani Ahon patsaan edessä. Inkeroinen kertoo käyneensä Porissa melontaseuran alkeiskurssin, jolla opetettiin tekniikkaa ja pelastustaitoja. Varusteita tarvitsee vähän ja yöpyminen on ilmaista, ja aloittelijakin saa melomisesta nopeasti otteen
Miksi halusit lähteä noin pitkälle ja rasittavalle retkelle. kimelojien sivut ja sieltä löysin Sinivalkonauha-melonnan säännöt. Vaelluksia olen tehnyt kotimaassa ja ulkomailla. Näin jälkeenpäin huomaa, että hankin sellaistakin, jota en retkelle ottanut mukaan tai jäi matkan varrelle. Siinä ei ole mitään ylimääräistä ja sitä on helppo käyttää myös hanskat kädessä. Suurin syy oli varmaankin halu haastaa itseni. Päätös lähteä Virojoelta oli kuitenkin lopulta selvä. Melonta astui kuvioihin hakiessamme vaimoni kanssa yhteistä harrastusta. Tässä vaiheessa en ollut tehnyt ratkaisua kumpaan suuntaan rannikon melon. Löysin netistä GPS-koordinaatteina retkipaikat, jotka latasin omaan laitteeseeni. Lista hankittavista varusteista oli pitkä ja se muuttui matkan varrella moneen kertaan. Tuo kysymys minulle on esitetty monen monta kertaa. Puhelimen akun kesto on lähes viikon, joten ei tarvitse pelätä, että kesken päivän virta loppuu. Aika pian edessäni oli Suomen Retvia ja tutkin karttoja. L uonto ja retkeily ovat lähellä sydäntäni. Matkaan tuli myös jonkin verran virtaa tarvitsevia laitteita. Luin muiden kertomuksia samankaltaisista retkistä, katsoin kuHELSINGIN edustalla risteilijät tulevat saaren takaa yllättävän nopeasti. Lisäksi retkikartta-palvelusta pystyi katsomaan reitin varrelle osuvat retkisatamat. Valmistelut Jokainen valmistautuu omalla tavallaan pitkälle retkelle. Samaan aikaan aloitin myös varustehankinnat. Retkimelonta on näemmä muutakin kuin melomista saaresta saareen. Kipinä retkimelontaan oli syttynyt. Melontakännykkä hätätilanteita varten on näppäinpuhelin. Kävi kuten monesti ennenkin, minä hurahdin totaalisesti ja vaimo hieman hillitymmin. Kajakkiin on helpompi pakata tarpeetonta tavaraa kuin rinkkaan. Päätös oli helppo – haluan meloa Suomen rannikon päästä päähän kesällä 2016. Janosin tietoa ja sitä löytyi runsaasti varsinkin netistä. Ensimmäisellä yön yli kestävällä melontaretkellä huomasin, että minulla oli itseluottamusta enemmän kuin taitoa. Vitsinä sain monesti kuulla, että kun lähtee Torniosta voi tulla alamäkeen. Yleisin ilmanvirtaus alkukesästä on lounaasta eli matkalla voisi olla myötätuultakin. kesä-heinäkuu 2017 68 SUOMEN YMPÄRI K o ti m a a Marko Uusitalo meloi läpi Suomen rannikon yhdessä Juho Paason kanssa. Retki_68-73-Meloen-Suomenympari_PL.indd 68 Retki_68-73-Meloen-Suomenympari_PL.indd 68 5.6.2017 11.05.11 5.6.2017 11.05.11. Valmistautuminen vei puolitoista vuotta ja 1 200 kilometrin matka 39 päivää. Rannikkomelonta on noin yhtäjaksoisesti melottuna kuitenkin enemmän suoritus kuin retki
Maaliskuussa oli jo sen verran sulaa, että pääsin melomaan 4 km lenkin. Tuota ratkaisua en katunut. Tekniset alusasut ovat hyviä niin kauan, kun pysyy liikkeessä, mutta liikkeen loppuessa tulee nopeasti kylmä. Kajakissa on hyvä olla heijastimet, pumppu ja äyskäri kajakin tyhjentämiseen, turvavalot ja korjaussarja. 69 kesä-heinäkuu 2017 Blogipäivityksiä tein tabletilla ja oli matkassa myös kosketusnäytöllinen puhelin. 2015 marraskuussa olimme porukalla hakemassa oppia aallokosta Vuosaaren edustalla. Osaamisen äärirajoja haettiin eli melonta muuttui välillä uimiseksi. Vaatetta kannattaa varata oletuksella, että neljä vuorokautta sataa etkä saa mitään kuivattua. Siellä opin monta tärkeää niksiä ja taitoa tulevaa varten. Merinovillainen on lämmin kosteanakin, eikä ole niin kiire vaihtaa kuivaa ylle. Alle lisättiin tarpeen mukaan lämmintä, alavartalossa oli runsaammin vaatetta veden kylmyyden takia. Turvavarusteet on pakattava matkaan mukaan aina. Yönraikkaat märät alushousut eivät kuitenkaan ole se ihanin kokemus päälle puettavaksi. Alkumatkasta kylmyys ja merivesi kuivattivat molempien käsien etusormen ja peukalon poimut haavoille. Merinoa ja pikaepoksia Pitkän melontaretken varustus on periaatteessa sama kuin lyhyemmällekin. Tekniikkaharjoittelun ja koulutukset olin tehnyt enimmäkseen euromelalla. Korjaussarjaan ilman muuta Gorilla-teippiä ja pikaepoksia. Aika tuskaisaa, kun mela hankaa suolaisessa vedessä kastuneita haavoja. Melontatekniikka haltuun Melontatekniikkaa parantelin talvisin halliharjoituksissa sekä Meriturvassa, jossa sai esimakua myrskystä ja tuulesta. Päivämelonnan keskinopeuteen en ole löytänyt merkittävää eroa kumpaankaan suuntaan. Käytän kajakissa jalkojen alla muotoon leikattua solumuovipatjaa eristeenä. Retkillä käytin perinnemelaa. Pidempi retki päästiin tekemään Saimaalla helatorstaina, joka oli kenraaliharjoitus ennen rannikkomelontaa. Eri sääolosuhteiden vuoksi vaatetta on kuitenkin oltava mukana enemmän ja on välillä mukava saada puhdastakin ylle. Meloessa pukeudutaan yleensä veden lämpötilan mukaan. Näitä jouduin itse käyttämään heti parin päivän melonnan jälkeen, kun isossa aallokossa kajakki osui ilmeisesMeloen Suomen ympäri TEKSTI JA KUVAT Marko Uusitalo Retki_68-73-Meloen-Suomenympari_PL.indd 69 Retki_68-73-Meloen-Suomenympari_PL.indd 69 5.6.2017 11.05.12 5.6.2017 11.05.12. Loppuvuoden sulan veden ajan tein ahkerasti 50 km kuntomelontalenkkejä kovalla vauhdilla ja vesikanistereita painona. Talven jääkausi oli tuskaisen pitkä tai ainakin se tuntui siltä. Virtapankki riitti kolmeen lataukseen ja sen lataamiseen käytin karttapussissa takakannella olevaa aurinkokennolaturia. Tuulisella säällä se ei ole niin tuuliherkkä ja melominen tuntuu jotenkin kevyemmältä. Matkaan pakkasin perinnemelan ja varamelaksi toisen. Käytännössä tämä tarkoitti melontahousujen ja -anorakin yhdistelmää. Itse käytän meloessa käsineitä. Ahkeran rasvaamisen ansiosta ne paranivat. Kaikki tekniikat onnistuvat molemmilla meloilla, joten oikeastaan ihan sama kummalla lähtee kauhomaan. Nyt emme tätä sääntöä noudattaneet, vaan sää ja ilman lämpötila olivat ne, jotka ratkaisivat vaatetuksen. Tasaisella ja tuulettomalla järvellä kunto ei loppunut näillä lenkeillä
Yhden sadeyön jälkeen huomasin teltan pohjalla vettä. Siinä oli hyvä istua selän väsymättä ja se on koottavissa käyttökuntoon nopeasti. PORISSA vastaan ui peura. Aluksi olin hyvinkin epäilevä sen kestävyydestä, mutta se osoittautui todella loistavaksi varusteeksi. Silloin oli tilaa myös tehdä ruuat katoksen alla. Sopivan hetken tullen tuuletin ja kuivasin kosteudet pois. Ilta-aurinko on kiva, mutta aamu sitten sitäkin kylmempi eli suosimme paikkaa, jonne aurinko aamulla paistoi. Tauollekin mentäessä viritimme tarvittaessa itsellemme katoksen, jos muuta suojaa ei ollut tarjolla. Telttana minulla oli matkassa Marmot Limelight 2P. Retkituoli helpottaa elämää Arvostan hyviä yöunia ja siksi varustauduin kunnon makuupussilla ja ilmatäytteisellä retkipatjalla. Sen alla on sateella mukavampi nauttia evästä tai koota teltta. Varsinkin sateella, kun tarppia ei ole käytettävissä, olisi tuo ominaisuus hyvä. SUOMEN YMPÄRI Leiripaikan suhteen emme olleet vaativia. Sitä oppi käyttämään monessa asiassa muutenkin kuin tuolina. Toisinaan yhdistimme kaksi tarppia yhteen, jolloin saimme ison katoksen kahdelle teltalle. Tarppi on aina pakattuna kajakkiin siten, että sen saa nopeasti esiin. kesä-heinäkuu 2017 70 ti vanhaan merimerkkiin. Niissä löytyy myös jonkin verran palveluja, kuten esimerkiksi ulkohuussi, jätteenkeräys ja nuotiopaikka. Rantautuminen itsessään on helpointa hiekkarannalle. Käytän lisäksi myös silkkistä sisäpussia, joka suojaa makuupussia likaantumiselta ja myös tuntuu lämpimältä. Päänalusena on ilmatäytteinen tyyny ja usein myös vaatteilla täytetty kuivasäkki. Telttaa purkaessa siihen oli hyvä kasata varusteet, varsinkin jos maa oli sateen jäljiltä kostea. Aamuaurinko pienen tuulenvireen kanssa on tehokas kuivattaja. Tarpin kiinnitysnarujen kiinnitys puiden ympärille onnistuu näppärästi polkupyörästä tutuilla mustekaloilla. Ne pitävät kankaan myös sopivasti kireällä ja antavat joustoa tuulessa. Sen kanssa ei haittaa, vaikka olisi käpyjä selän alla. VARUSTEIDEN pakkaamista Virojoella, mahtuuko kaikki. Harmillisempaa oli, että laiturit oli tehty veneille eikä melojalle ollut lainkaan kunnollista paikkaa rantautua. Viimeiseen asti varjelin sisäteltan ja makuupussin kastumista. Reikää ei tullut mutta pahan näköinen vaurio kuitenkin. Parhaimpia leirivarusteita oli retkituoli. Käytän teltan suojana tarppia aina kun mahdollista. Se on helppo pystyttää yksin tuulessa ja se pysyy pystyssä itsekseen. Osa rantakahviloistakin sai jäädä rauhaan tämän takia, kun rantaan ei vaan päässyt. Isot murskatut kivenlohkareet pitävät melojat pois näiltä rannoilta. Jos nyt olisin hankkimassa telttaa, huomioisin hankinnassa sen, että ulkoteltta olisi koottavissa erikseen ja ensin. AAMUN tyyneyttä Emäsalossa. Retki_68-73-Meloen-Suomenympari_PL.indd 70 Retki_68-73-Meloen-Suomenympari_PL.indd 70 5.6.2017 11.05.12 5.6.2017 11.05.12. Yöllä siinä oli varusteita teltan liepeen alla, ei tarvinnut ottaa niitä telttaan eikä pitää maassa. Pääasiassa yövyimme retkisatamien yhteydessä. Ilmapatjan ansiosta makuupussi ei kastunut. Avasin ja suljin niiden kuivasäkit aina teltan sisällä
71 kesä-heinäkuu 2017 Juustoa ja pekonia Mukana pitäisi olla noin kolmen päivän juomavedet myrskyn varalta. Kaupassa käytiin, kun siihen oli mahdollisuus. Sekoitus suolapähkinöitä ja rusinoita auttaa jaksamaan sen viimeisen selän yli. Riittävä määrä astioita mahdollisti tehokkaan kokkaamisen. Se vie tehokkaasti voimat ja reissu voi keskeytyä ikävällä tavalla. Kaasukeitin oli hyvä valinta ja matkan edetessä kajakkiin tuli lisää tilaa sitä mukaan, kun säiliöt tyhjenivät. Auringon paisteessa minulta kului meloessa lähes kolme litraa vettä päivässä. Kuivamuonaan haettiin vaihtoehtoa, koska pakastekuivattu retkiruoka alkaa potkia vastaan viiden viikon aikana, vaikka valikoimaa olikin runsaasti. Tämän vuoksi en öäsuosi pitkillä reissuilla vesireppua, koska sinne alkaa herkästi kasvaa levää, varsinkin olkapäällä menevään letkuun. Näin suureen määrään tottuminen vei useita päiviä, mutta kun keho tottui, tuntui, että mikään ei ole riittävä määrä. Suklaapähkinäpatukat auttoivat pieneen energiatankkaukseen. Aamupalalla paahdettiin leipää pannulla runsaassa voissa, päälle lisättiin juustoa ja pekonia. Päivän kaloritarve oli minulla noin 4 500. Retki_68-73-Meloen-Suomenympari_PL.indd 71 Retki_68-73-Meloen-Suomenympari_PL.indd 71 5.6.2017 11.05.14 5.6.2017 11.05.14. Sen puhdisKaasukeitin oli hyvä valinta ja matkan edetessä kajakkiin tuli lisää tilaa sitä mukaan, kun säiliöt tyhjenivät. Termospulloon tankattiin aamulla kuumaa vettä, joka nopeutti päivän pysähdystä huomattavasti. Ruokailuvälineiden puhtaudesta on pidettävä huolta, jotta ei tule vatsatautia. Osan nesteestä juon laimeana mehuna, jotta se imeytyy paremmin. Yhdeltä istumalta voi syödä helposti kolme ravintola-annosta jälkiruokineen. Kuivamuona oli pääasiallinen ruoka päivällä
Jos se yllättää, on viisainta pysyä pois väyliltä. Astiat tiskasimme myös merivedessä ja osin myös hiekkaa apuna käyttäen. Kun kajakin saa surffi in, niin purje pitää huolen siitä, että aalto ei pääse karkuun. Meloja ei näy välttämättä laivojen tutkassa ja vaikka näkyykin, ei suuri laiva pysty väistämään. Se söi miestä varsinkin, kun matkaa olisi ollut saman verran perille. Päivän aikana aamun suunnitelmat saattoivat muuttua useaan kertaan. Purje avustaa melomista kuten sähkömoottori pyöräilyä. Harvoin on sellainen tuuli, että purje itsessään vie reippaasti eteenpäin. Turvallisesti aallokossa ja sumussa Säätiedotuksia seurasimme tarkasti monta kertaa päivässä Ilmatieteenlaitoksen meriasemien mukaan. Kokemattomalle melojalle en purjetta suosittele ennen kuin tekniikka on selkärangassa. AURINGONLASKU Stora Fagerössä. Merisumu on sakeaa ja sitä ei pääse pakoon. Suurimmat ongelmat kohtasimme matkalla Ohtakariin. Kalajoen jälkeen juutuimme kolmeksi päiväksi myrskyyn. Kun lopulta päätimme lähteä surffi lähdöllä, olivat aallot edelleen aika korkeat, mutta sään oli luvattu paranevan. Alkumatkastakin näitä suuria aaltoja kyllä oli, mutta ne syntyivät tuulen ahtautuessa saarten välisiin ”ränneihin”. Pääsimme pinteestä pois suunnistamalla GPS:n avulla pitkin syvyyskäyriä. Aallokko nousi kuin huomaamatta muuttuen jo kuohuvaksi. Reittivalinnat purjeen kanssa ovat erilaisia, välillä kannattaa mennä hieman vasta-aaltoon, jotta pääsee hyvään myötätuuleen purjeen kanssa. ILTA vaihtuu yöksi, mutta melonta jatkuu. Huuhtelu tehtiin juomavedellä. Jos lähistöllä on merimerkki, kannattaa mennä sen viereen odottamaan. Lisäksi Aaltopoiju kertoi aallonkorkeustietoa. Laitoimme gepsiin molemmille saman pääMelonta purjeen kanssa KAJAKKIPURJEHDUS ei ole mikään uusi harrastus, purjetta on käytetty jo ammoisista ajoista lähtien. Kuuden kilometrin melonnan jälkeen nousi umpisumu. Muutaman kerran meloimme iltayöllä sään ollessa tyyni. SUOMEN YMPÄRI Meloja ei näy välttämättä laivojen tutkassa ja vaikka näkyykin, ei suuri laiva pysty väistämään. Kananmunia keitimme merivedessä, näin säästimme juomavettä. Olemme testanneet purjeita kovassa tuulessa ja noin 80 cm aallokossa. Eli jos sumun läpi kuuluu kumea dieselin ääni, on syytä olla huolissaan. Kun melojia on useampi, on pidettävä näköyhteys toisiin. Jokainen meloja tietää, että sellaista aallokkoa kannattaa välttää. Retki_68-73-Meloen-Suomenympari_PL.indd 72 Retki_68-73-Meloen-Suomenympari_PL.indd 72 5.6.2017 11.05.16 5.6.2017 11.05.16. Siinä sitä arvuuteltiin, viekö tuuli teltat vai repiikö vain muuten riekaleiksi. Lähimmässä saaressa odotimme sen hälvenemistä pari tuntia ennen kuin lähdimme eteenpäin. Kun oli syvempää, eivät aallot olleet niin korkeita. kesä-heinäkuu 2017 72 taminen retkellä ei ole niin helppoa ja siksi suosin juomapulloja. Pienemmät veneetkään eivät välttämättä sumussa huomaa kajakkia ajoissa. Luonnonvettä kannattaakin käyttää pesuun aina kun mahdollista. Melojan taidoista on kiinni, pysyykö menossa mukana. Aallokossa kaveri aina välillä hävisi aallon taakse. Olen käyttänyt järvivettä joskus mehun jatkeena alkukaudesta, mutta kesän mittaan siihen muodostuu levää, mikä tekee siitä käyttökelvotonta
Pitkä melonta ja oma mieli Matkan alussa on niin innostunut, että ei huomaa pieniä kipuja, joita rasituksesta tulee. PITKILLÄ selkäylityksillä oli luotettava kompassisuuntaan. × RAIPPALUODON silta on vaikuttavan suuri. Jos ukkonen nousee, on viisasta olla lähellä saaria tai mannerta. Toki pariin kertaan jouduimme odottamaan sään laantumista. Ennen kuin tähän totuin, olin jo yhtenä aamupäivänä melonut itseni aivan piippuun. Siksi taivaanrantaa on tarkkailtava ympäriinsä. Tässäkin suunnitelmassa aika hyvin pysyttiin. Lounastauolla nukuin paljaalla kalliolla parin tunnin päiväunet ennen kuin päästiin jatkamaan matkaa. Väsymys voi yllättää jopa kesken matkanteon. Loppumatkasta innostus taas alkoi nousta, kun tavoite olisi pian saavutettu. Olimme sopineet, että pidämme kerran viikossa yhden lepopäivän. Torkahdin siis kesken melonnan. Retki_68-73-Meloen-Suomenympari_PL.indd 73 Retki_68-73-Meloen-Suomenympari_PL.indd 73 5.6.2017 11.05.18 5.6.2017 11.05.18. Se olisi ollut kyllä mahdollista, kun molemmat olivat väsyneitä. Mietin vastausta hetken. Kokkolassa vietimme myös koko viikonlopun. Silloin itsekin tajusin, että nyt ei mennä ihan täysillä valoilla. Saaren suojaisampaa puolta on mukavampi meloa ja rannan tuntumassa on tuulenvastus yleensä heikompi kuin keskemmällä. Pitkästä matkasta sain unohtumattoman kokemuksen lisäksi luotettavan ystävän. Tämä myös siksi, että kun on väsynyt, tekee helposti virhearviointeja. Ukkosen havaitsee parhaiten lukemalla pilviä. Kun muutaman päivän jälkeen alkoi tuulla tosissaan vastaan ja aallot löivät hartioista yli, alkoi huumori olla kaukana. 73 kesä-heinäkuu 2017 määrän siltä varalta, että eksyisimme toisistamme. Paikat särkivät rasituksesta, vaikka niitä oli talven aikana siihen valmennettu. Isossa aallokossa melominen retkilastilla on raskasta, joten on turha käyttää energiaa siihen. Kannattaa mieluiten meloa suojaisampaa reittiä hieman pitempi matka säästäen energiaa. Olimme matkalla kohti retkisatamaa viettämään lepopäivää, kun hätkähdin hereille. Parikin kertaa menimme pakosalle ukkosta. Juho huomasi hätkähdykseni ja kysyi minulta, paljonko on kaksi plus kolme. Juholla oli kajakissaan purje auttamassa matkantekoa. Ukkosrintaman muodostuminen näkyy pilvissä selvästi. Kertaakaan emme matkan aikana riidelleet. Reittivalinnat tehtiin aina yhdessä riskit minimoiden. Löysin kuitenkin aika pian oman vauhtini, enkä yrittänyt roikkua Juhon rinnalla. Todennäköisesti viiden viikon tiiviin yhdessäolon aikana pientä kinaa olisi syntynyt, jos olisi ollut syntyäkseen
SUP-lautapaketin tulisi TEKSTI Pauliina Toivanen KUVAT Aino Huotari Pumpattava retkeilyalus Ilmatäytteinen SUP-lauta on Suomen olosuhteissa lähes kajakinveroinen retkeilyväline. Lisävarustuksena kannattaa hankkia myös vesitiivis pussi, johon saa laitettua esimerkiksi puhelimet ja kamerat. kesä-heinäkuu 2017 74 SUP-KATSAUS K uten muitakin laadukkaita retkeilyvälineitä ostaessa, pumpattavaa SUP-lautaa mielivän ei kannata mennä sieltä, mistä aita on matalin. Pääasiassa kovilla SUP-laudoilla kisaaRetki_74-79-SUP-katsaus_PL.indd 74 Retki_74-79-SUP-katsaus_PL.indd 74 5.6.2017 6.46.59 5.6.2017 6.46.59. Kovien lautojen etuna pidetään yleisesti niiden liukua, kääntyvyyttä ja kantille laittoa. Pumpattavalla SUP-laudalla voi huolettomasti rantautua lähes mihin tahansa, sillä pumpattavat laudat eivät ole niin iskuherkkiä kuin kovat laudat. sisältää korjaustarvikkeet, pumppu ja henkivakuutuksena joustava SUP-karkuremmi, joka kiinnitetään jalkaan siltä varalta, että suppaaja kaatuu tuulisella kelillä veteen ja lauta karkaa. Ostohetkellä tärkeimmiksi kriteereiksi nousee suppaajan koko ja vauhtimieltymykset. Joihinkin SUP-lautapaketteihin kuuluu vesitiivis kännykkäpussi. Täytettävä SUP-lauta eroaa kovasta laudasta tai kajakista muun muassa keveydellään ja kanto-ominaisuuksillaan. Laadukkaissa laudoissa paine on 18– 25 psi, mikä takaa, että lauta pitää muotonsa ja liukuu hyvin isonkin kuorman alla. Pumpattavan SUPlaudan kaveriksi sopii parhaiten kokoontaitettava ja säädettävä mela, jossa on riittävästi lapakulmaa tehostamassa vetoa ja jota on helppo säätää erikokoisille suppaajille sopivaksi. Edullisimmat mallit jäävät hintavampien jalkoihin erityisesti paineessa ja siten myös jäykkyydessä, vakaudessa ja liukuvuudessa. Monessa SUP-lautapaketissa melan joutuu ostamaan erikseen. Sitä pystyy säilyttämään myös pienessä tilassa muihin vesikulkuneuvoihin verrattuna. Myös täytettävien SUP-lautojen kantoreppujen sisällöissä ja lisävarusteissa on huomattavia eroja. Ne ovat myös helppoja korjata itse
Nyt alkaa löytyä jo tarpeeksi jäykkyyttä ja liukua edistyneemmillekin suppaajille”, Pekkarinen sanoo. ilislaji ja ihmiset ihastuvat eri asioihin. ”SUP-laudalla voi treenata melomalla vastatuuleen tai sillä voi retkeillä saarten välissä ja lähivesistöissä. Esimerkiksi ulkonäkö ja väri ovat yllättävän tärkeitä, kun retkeilet pitkiä matkoja ja näet laudan koko ajan allasi. ”Olemme löytäneet suppailusta vaimoni kanssa uuden yhteisen harrastuksen. Laji sopii hyvin myös erilaisten liikuntavammojen kuntoutukseen, sillä tasapainoilu laudan päällä aktivoi jalkapohjan pieniä lihaksia. ”Suppailu kehittää kaikkea, mitä haetaan punttitreeneillä: leveää selkälihasta ja poikittaista vatsalihasta. ”Kunnioitamme sitä, että suppailu on . Tai sitten voi surff ata aaltoja, kuten jollaluokissa. Liikunnanopettajana työskentelevän Pekkarisen mielestä suppailu on mielekäs tapa korvata myös kuntosalitreenit. Nykyisin niillä on jo hyvä skeitatakin”, Helsinki Surf Shopin SUP-lautamyyjä Anssi Soininen kertoo. Koko coren lihaksisto pääsee hommiin, mutta myös pohkeet ja jalat aktivoituvat.” Pekkarinen korostaa myös suppailun mentaalipuolta ja lajin hyvää tekevää vaikutusta. Silloin suppailusta saa oitis koko perheen harrastuksen. Lisäksi Rautio Sports arpoo kisakiertueelle osallistuneiden retkisarjalaisten kesken kisamelan (arvo 500 €). Häntä kiehtoi ajatus siitä, että SUP-laudalla saattoi lähteä vesille milloin tahansa – oli aaltoja ja tuulta tai ei. Retkiluokka on avoinsarja, johon voi osallistua kuka tahansa, millä tahansa SUP-laudalla. Se ei haittaa, vaikka toinen olisi eri tasolla, sillä nopeampi voi vaikka kiertää saaren ympäri samalla, kun toinen nauttii hitaammasta tahdista”, hän toteaa. Nilkkani olivat kuitenkin menneet niin rikki skeittaamisesta, etten enää pystynyt harrastamaan sitä. Paksulla märkäpuvulla, tossuilla, hanskoilla ja hupulla kausi voi jatkua niin kauan kuin vedet ovat auki.” Yhden laudan sijaan Pekkarinen suosittelee hankkimaan heti kaksi, jos vain lompakko antaa periksi. Verta pumppaa hengityselimistöön ihan purskahduksina. SUP-lauta sopii hyvin liikuntarajoitteisille, sillä meloa voi istuen, polviltaan tai seisaallaan. ”Veden päällä tasapainoilu on todella meditatiivista, kun keskityt vain melomiseen ja maisemiin. ”Suomessa on maailmanluokan suppailuolosuhteet: meillä on monta kuukautta tasaisen veden kesäkelejä, jolloin voi tehdä eripituisia retkiä tai ihan vain treenata. Se on todella addiktoivaa”, SUP-pastoriksi itseään kuvaileva Pekkarinen saarnaa. pista voi myös vuokrata lautoja joko päiväksi tai pidemmäksikin aikaa”, Soininen kertoo. Suppailu hoivaa myös aivoja, sillä liike tapahtuu molemmin puolin kehoa. Helsinki Surf ShoSUP Enduro -retkikisa RAUTIO SPORTS järjestää Suomen ensimmäisen SUP Enduro -kisakiertueen, jossa suppaillaan matkakisoja myös retkisarjassa. Kiertueen päätösjuhla kiertueen palkintojenjakoineen pidetään lauantaina 2.9.2017 Helsingissä. SUPlaudalla ei tarvitse nousta ylös tai lillua vedessä, kuten lainelautaillessa. Monipuolista treeniä ja mindfulnessia Jussi Pekkarinen hurahti suppailuun vuosikymmen sitten kilpapurjehdusja lainelautaharrastuksien saattelemana. loida SUPlaudan ostajan tarkasti. Aloin testailla SUPlautoja ja lopulta epätasaisella ja pehmeällä alustalla tasapainoilu ja vesi paransivat nilkkani. Suoritusaika on 2–2,5 tuntia, ja retkisarjassa matkaa lyhennetään aikatavoitteen mukaisesti. ”Alkuun mietin, että onko tässä mitään järkeä. 75 kesä-heinäkuu 2017 van Jussi Pekkarisen mielestä pumpattavat laudat sopivat kuitenkin erityisen hyvin lajin perimmäistarkoitukseen – luonnontutkailuun. Kiertueen kisapäivät ja -paikat: 15.7.2017 Yyteri Surf Week Pre-Game 5.8.2017 Messilä SUP Festival 2.9.2017 Tour de Lauttasaari Jokaisen kilpailun yhteydessä järjestetään osallistujille oma iltatapahtuma ruokailuineen ja ohjelmineen. Retkisarjan osallistujien kesken Rautio Sports arpoo jokaisessa kilpailussa ilmatäytteisen SUP-laudan. Vesitiiviiseen pussiin vain eväät ja suojaa auringolta! Pumpattavat SUP-laudat ovat kehittyneet todella paljon viimeisen kahden vuoden aikana. Keskustelun kautta löydetään asiakkaan kokoon ja tarpeisiin parhaiten istuva lauta. × Retki_74-79-SUP-katsaus_PL.indd 75 Retki_74-79-SUP-katsaus_PL.indd 75 5.6.2017 6.47.00 5.6.2017 6.47.00. Asiantunteva myyjä osaa pro. Pitkiin ja vakaisiin retkilautoihin mahtuu lapsi tai lemmikki istumaan myös melojan eteen
Mieluiten Rinta retkeilee Vaasan ulkosaaristossa tutkien uusia aaltobreikkejä. Laudan kannessa olevan maton sanotaan olevan mukava ja pitävä melottaessa jopa yli 12 tunnin yhtäjaksoisia pätkiä. Lisäksi pakettiin kuuluu irrotettava keskievä, kuljetuslaukku, korjaussarja, joustava SUP-karkuremmi ja pumppu. Uusi SuperLight-rakenne ja kaksikerroksiset kiskot laudan sivuilla ovat tuoneet lautaan entistä enemmän jäykkyyttä ja liukuvuutta, mitkä edesauttavat retkeilytarvikkeiden kuljetuksessa. ”Tuolla retkellä tuli ideat ja . Suomalaista asennetta J o yli 10 vuotta lainelautoja valmistanut suomalainen Asenne toi pari vuotta sitten markkinoille erityisesti skandinaavisiin retkeilyolosuhteisiin ja erikoisvaatimuksiin suunnitellut ilmatäytteiset SUP-laudat. rmana Asenne keskittyy ainoastaan SUP Trekking -lautojen segmenttiin. ”Edellisen tempauksemme aikana – 66,5 kilometrin ja 12 tunnin sisämelontatestauksessa – keräsimme Asenteen verkkokaupan myyntituotot Tampereen Lasten Syöpäosastolle. Tentsilen puuteltoista ja retkeilystä lautojemme kehityskaari oikeastaan lähti”, hän toteaa. Seurata pystyy meidän verkkosivuilla ja Facebookissa: Ride hard & paddle out! SUOMALAISEN Asenteen laudat on kehitelty erityisesti pohjoismaiden erityisolosuhteisiin ja retkeilyyn sopivaksi. Pienenä . ilikset siitä, miten Asenteen tätä ylipäätään tulisi tehdä. Mukavimmat muistot härmäsuppailusta tarttuivat kolme vuotta sitten Svedjehamnista Valassaarilta, jossa Rinta vietti ensimmäisen yönsä Tentsilen puuteltassa. ”Moni asia, jonka olemme ottaneet huomioon, on luonnossa liikkujalle tai suppailijalle hyvin itsestään selviä. Kuormaverkot on sijoitettu laudan keulaan ja perään, takakuormaverkko on mitoitettu erityisesti Tentsile-puuteltalle. Timantinmuotoinen perä taipuu myös vauhdikkaammista käännöksistä tykkääville tai aaltoja etsiville suppailijoille. Seuraavaksi Rinta ja kilpasuppailija Vladimir Saveliev aikovat testata Asenteen lautoja suppaamalla Vaasasta Ruotsiin. Rauhallisemmissa vesissä hän testailee muun muassa itse tekemiään välineitä, kuten puusta tekemäänsä SUP-lautaa. Lautapaketti on kattava, sillä siihen sisältyy laudan lisäksi säädettävä ja kokoontaitettava alumiinimela. Lauta sopii 70–100 kg painaville suppailijoille, ja siihen voi lastata maksimissaan jopa 140 kg retkeilykampetta. Asenteen pumpattavan SUP-laudan kantorepussa on muun muassa vedenpoistoaukot sekä taskuissa että pohjassa ja kalastusvälineiden tai melan mentävät sivutaskut. SUP-KATSAUS Retki_74-79-SUP-katsaus_PL.indd 76 Retki_74-79-SUP-katsaus_PL.indd 76 5.6.2017 6.47.00 5.6.2017 6.47.00. kesä-heinäkuu 2017 76 ASENNE VOYAGER SUP 12’6” Koko: 12’6” x 30” Paksuus: 6” Tilavuus: 270L Sh: 999 € ASENTEEN SUP-laudat on suunniteltu erityisesti pohjoismaalaisiin olosuhteisiin ja retkeilyyn sopiviksi. Tällä kertaa haluaisimme kymmenkertaistaa tuoton aiemmasta 800 eurosta. Tempauksen tarkoituksena on kerätä varoja Tampereen Lasten Syöpäosaston hyväksi. Niin selviä, että vasta, kun niitä ominaisuuksia ei ole, niitä alkaa kaivata”, Asenteen markkinointipäällikkö Ville Rinta kertoo. Odotamme oikeaa tuuli-ikkunaa, ettemme ajaudu Vaasasta Uumajan sijaan Turkuseen
MSL-fuusiokomposiitti ja ilmatiivis päällyste vähentävät laudan painoa lähes 2 kg ja tekevät laudasta jäykemmän alemmilla ilmanpaineilla. Vakaalla ja kevyellä laudalla melontatempo on hitaampi, joten lauta sopii myös maisemien . REDIN Ride-perheen pienin lauta on suunniteltu erityisesti kevyemmille suppaajille kaikenlaiseen vesillä liikkumiseen. YOGA-LAUTA sopii niin joogailuun kuin vesileikkeihin. Lauta sopii hyvin aloittelijoille, mutta laudan maksimiinsa jäykistävä RSS-sivulattajärjestelmä taipuu myös edistyneempien suppaajien vaatimuksiin. Lautapakettiin sisältyy lauta, kolme kiinteää evää, kuljetuslaukku, korjaussarja, pumppu ja vesitiivis kännykkäpussi. Laudan keulassa on cargo-kiinnitysnarut, eli laudan kanteen voi kiinnittää esimerkiksi eväät tai kameran sisältävän kuivapussin. Alun perin purjelautoja tehneellä Starboardilla on kattava valikoima sekä pumpattavia että kovia SUP-lautoja kaikenlaisesta suppailusta ja myös ympäristöasioista kiinnostuneille vesillä liikkujille. Starboardilla on vahvat ympäristöarvot ja brändi pyrkii käyttämään mahdollisimman paljon kierrätettyä muovia, minimoimaan hiilijalanjälkensä ja lahjoittamaan varoja ilmastorahastoihin. Laudan mitat tekevät siitä vakaan, mutta samalla hyvin ohjautuvan. Joo10’0” X 35” STARBOARD YOGA SERENITY DASHAMA Koko: 10’0” x 35” Paksuus: 6.0” Tilavuus: 300L Sh: 1359,00 € galauta taipuu loistavasti kesämökkilaudaksi lasten vesileikkeihin ja uimahyppyjen harjoitteluun. Red Paddle Co on puolestaan erikoistunut nimenomaan pumpattaviin SUP-lautoihin, ja brändillä on vahva fokus lautojensa tutkimusja kehitystyössä. Ride-laudasta on saatavilla myös koot 10’6” ja 10’8” yli 70-kiloisille suppaajille. Se sopii hyvin myös pienikokoisille aloittelijoille. ilistelijöitä. Vaikka Asenteen taustat ovat Balilla lainelautailussa, suomalaisen merkin takana on innostunut tiimi niin härmäsurffi n kuin kylmissä vesissä retkeilynkin . STARBOARD Yogan pidike melalle. Kannen materiaali muistuttaa joogamattoa, josta löytyy tarvittavaa pitoa jooga-asanoihin tai kuntoiluliikkeisiin. K atsaukseen valitut laudat edustavat pumpattavien SUP-lautojen vakaata ja laadukasta kärkeä. Vauhdin hurmasta haaveilevan tai pienikokoisen retkisuppailijan kannattaa kuitenkin valita alleen hieman kapeampi menopeli. Lautapakettiin sisältyy lauta, kiinteät sivuevät ja irrotettava keskievä, kuljetuslaukku, korjaussarja ja pumppu. Parhaiten lauta sopii alle 70-kiloisille, painavampien harrastajien hyppysissä lauta toimii paremmin aaltosuppailussa. Melalle on oma kiinnityspaikka takaosassa ja laudan sivuilla on kuntoilulenkit erilaisille keskivartaloja pitoharjoituksille. Keskievän voi vaihtaa myös isommaksi, jos haluaa lisää suuntavakautta ja vauhtia. PAKSU vakaa lauta, joka sopii kaiken tasoisille joogaajille. Lautaa pystyy kantamaan myös olalla paksun ja pehmeän kuljetushihnansa ansiosta. Runsailla litroilla varustettu lauta toimii myös isokokoisemmilla suppaajilla tai hieman rauhallisemmasta menosta tykkäävillä. ilistelyyn. Evät mahdollistavat sujuvamman kääntymisen. Retki_74-79-SUP-katsaus_PL.indd 77 Retki_74-79-SUP-katsaus_PL.indd 77 5.6.2017 6.47.01 5.6.2017 6.47.01. RED PADDLE CO 9’8” RIDE MSL Koko: 9’8” x 31” Paksuus: 3.93” Tilavuus: 193L Sh: 999 € RIDE-PERHEEN pienin lauta on suunniteltu erityisesti kevyemmille suppaajille kaikenlaiseen vesillä liikkumiseen. 77 kesä-heinäkuu 2017 Retkeilyä, joogaa vai vauhdin hurmaa
Lisäksi laudan peräosassa on kaksi sivureiliä estämässä perän luisumista silloin, kun laudan päällä kuljetetaan tavaraa. Paksuus ja kapasiteetti tekevät laudasta erityisen jäykän ja vakaan, joten lauta sopii myös isokokoisemmille suppaajille ja matkasuppailuun. Laudasta on saatavilla myös 11’3” ja 12’6” -mittaiset versiot isokokoisemmille ja pidempää matkaa taittaville suppaajille. Sport-laudoissa on Red Paddle Co:n patentoima, maksimijäykkyyden lautoihin tuova, RSS-sivulattajärjestelmä sekä MSL fuusiokomposiitti ja ilmatiivis päällyste. Explorer-lautaa on saatavilla myös hieman pidempänä ja kapeampana, 13’2” x 30”. Sport-sarja on suunniteltu tuomaan kokeneemmalle ja edistyneemmälle suppaajalle lisää vauhtia ja dynaamista suorituskykyä. Lisäpituutensa ansiosta laudalle mahtuu matkakaveriksi istumaan myös lapsi tai lemmikki. Redin MSL-teknologiassa sulautetaan raaka-ainevaiheessa toinen kerros kovapintaista polymeeria dropstitch-ytimeen. Korkealuokkainen teollinen prosessi vähentää laudan painoa lähes 2 kg ja tekee laudasta jäykemmän alemmilla ilmanpaineilla. Sportin juju on sen muita lautoja kapeammassa muotoilussa, joka tuo käännöksiin leikkaavuutta ja helpottaa suoran ja ripeän melontalinjan ylläpidossa. Pitkälinjainen keula antaa puolestaan lautaan enemmän liukua. Lautapakettiin sisältyy lauta, irrotettava keskievä, kuljetuslaukku, korjaussarja, pumppu ja vesitiivis kännykkäpussi. RED PADDLE CO 12’6” EXPLORER MSL Koko: 12’6” x 32” Paksuus: 5’9” Tilavuus: 370L Sh: 1269€ RED PADDEN CO:N Explorer-mallisto on kehitetty retkeilijöiden ja vaeltajien tarpeisiin. Kapealla laudalla saa tehtyä tehokkaammin myös käännöksiä. Tällä poistetaan käsin liimaamisen virheet. Lautapakettiin sisältyy lauta, irrotettava keskievä, kuljetuslaukku, korjaussarja, pumppu ja vedenkestävä kännykkäpussi. , supstation.. Pari tuumaa kapeampi mutta pidempi runko mahdollistaa hieman paremman liu’un kuljetustilakapasiteetista tinkimättä. , erimover.com/sup/ REDIN Explorer-lauta on erityisen jämäkkä ja vakaa, joten mukaan mahtuu retkeilytarvikkeita pidemmillekin retkille. Pienikokoinen lauta on myös nopea pumpata muihin malleihin verrattuna. Myös Sport-laudassa on kiinnityspaikat retkeilytarvikkeille. helsinkisurfshop.. kesä-heinäkuu 2017 78 RED PADDLE CO 11’0” SPORT MSL Koko: 11’0” Paksuus: 4’72” Tilavuus: 300L Sh: 1159€ JOS Ride-mallisto on SUP-lautojen perheauto, Sport on urheiluauto. Cargo-naruilla mukaan saa pakattua myös telttailutarvikkeet. SUP-KATSAUS Retki_74-79-SUP-katsaus_PL.indd 78 Retki_74-79-SUP-katsaus_PL.indd 78 5.6.2017 6.47.02 5.6.2017 6.47.02. asennesurf.com redpaddleco.com starboard.com Melontavinkkejä: paddlemonster.com Lautojen vuokraus: helsinkisurfshop.. REDIN Sport-lauta sopii vauhdikkaaseen menoon ja aaltojen surff aukseen edistyneemmille suppaajille. Laudan pohjassa on irrotettava evä sekä keulassa kiskot, jotka auttavat lautaa pysymään linjassa sivutuuliolosuhteissa
Patvinsuo Soiden ja hiekkarantojen kansallispuisto TEKSTI JA KUVAT Tea Karvinen SUOMUN emäntä ja eräopas Tuula Turunen on viidettä kesää töissä Patvinsuon kansallispuistossa. kesä-heinäkuu 2017 80 PATVINSUO K o ti m a a Patvinsuo on tunnelmaltaan erämaisin ja kooltaan laajin maa-alueiden kansallispuisto eteläisessä Suomessa. Itärajan läheisyys tuo suurpetoja ja laajat suot houkuttelevat lintuja. Retki_80-85-Patvinsuo_PL.indd 80 Retki_80-85-Patvinsuo_PL.indd 80 5.6.2017 7.24.12 5.6.2017 7.24.12
Välillä kävelemme lyhyitä osuuksia metsäsaarekkeissa. Retki_80-85-Patvinsuo_PL.indd 81 Retki_80-85-Patvinsuo_PL.indd 81 5.6.2017 7.24.13 5.6.2017 7.24.13. Aurinko paistaa. Rahkasammal tuoksuu ja tupasvilla, kevään ensimmäisiä kukkijoita, huojuu tuulessa. Surkansuon kolmen kilometrin pituisen Lakkapolun pitkospuilla ihastelemme männyn karahkassa heiluvan liron lurittelua, kaakkureiden ylvästä uintia, sekä ihmettelemme lakan emikukkien vähäisyyttä. ”Suurin osa kukinnoista näyttää olevan hedekukkaa. Näistä ei tule marjaa”, Similä kertoo. Ylitämme suon pitkoksia pitkin. Punaiset juolukan kukat ovat nupuillaan. 81 kesä-heinäkuu 2017 M etsähallituksen suojelubiologit Kaija Eisto ja Maarit Similä vievät minut tutustumaan suon ja alkukesän kasvien sekä lintujen maailmaan. SUOMUNJÄRVI on yli 600 hehtaarin laajuinen ja viisi kilometriä pitkä hiekkarantainen järvi
Laji pesii pohjoisten aapasoiden lisäksi myös Itä-Suomen soilla. Sadeveden varassa elävät ja turpeesta vuosituhansien aikana paksuuntuneet keidassuot sekä Pohjois-Suomelle tyypilliset aapasuot vaihtelevat maisemassa. Tila jäi autioksi vuonna 1963. ”Kaakkuri pesii usein erämaisella suolammella, sukulainen kuikka isommilla selillä”, Eisto sanoo. Päivän päätteeksi etsimme helmipöllön viimevuotista pesää Autiovaaran vanhasta metsästä, Kuusipolulta. Asun viikon ajan Suomun luontotuvalla, joka on kansallispuiston opastuskeskus. Lahnasuon hehtaarin kokoiselle metsäsaarekkeelle ei ole merkittyä polkua, mutta sinne pääsee Autiovaaran parkkipaikalta. Ikivanhaan männyn runkoon on aikoinaan tehty pilkka: puun kuorta on poistettu puukolla tai kirveellä. PATVINSUO Retki_80-85-Patvinsuo_PL.indd 82 Retki_80-85-Patvinsuo_PL.indd 82 5.6.2017 7.24.14 5.6.2017 7.24.14. Pilkka oli tauTUULA TURUNEN näyttää Suomun karsikkopuuta, johon on merkitty suvun jäsenien tärkeitä päivämääriä, kuten kuolinpäiviä. SURKANSUON kolmen kilometrin pituisen Lakkapolun pitkoksilla retkeilemässä alkukesästä. Yhtäkkiä Similä innostuu: vaivaiskoivun haarassa kököttää vaarantuneeksi luokiteltu rämeristihämähäkki seittikehdossaan. Parin sadan metrin päässä luontotuvalta on karsikkopuu, johon on kaiverrettu vuosilukuja. Pesä löytyy, mutta huonon myyrätilanteen takia asukkaita ei näy. Suomun emäntä ja opas Tuula Turunen on Suomun metsänvartijasukua. Kansallispuisto sijaitsee pohjoisten ja eteläisten luontotyyppien rajamailla. Metsäsaarekkeen lintulavalta tarkkailemme alhaalla lammella kovaa tuulta vasten uivaa kaakkuripariskuntaa. Välillä sukellamme metsään. Vuonna 1989 poltettu metsäsaareke on Suomen tarkimmin seurattuja kääpäkohteita. Polttaminen on paras keino monipuolistaa talouskäytössä olleita suojelualueiden metsiä. Paatsamaa, siniheinää, metsätähtiä, suo-orvokkia, tupasluikkaa. Olen Suomunjärven 1800-luvulla perustetulla metsänvartijantilalla. Tiheä lehtipuuvesaikko alkaa jo peittää palon jäljet. Myös pajulinnun alakuloinen ja mollivoittoinen laulu kantautuu luoksemme. Metsänvartijan sukua Kesäkuu on vaihtunut syyskuun ruskasesonkiin. Lopuksi vielä retki biologien korkealle arvostamaan kohteeseen, Suomen ja ehkä koko Euroopan ensimmäiselle ennallistamispolttoalalle. Matka jatkuu. kesä-heinäkuu 2017 82 Suomen pienin lintu hippiäinen laulaa kuusimetsässä. Suolta kantautuu pikkukuovin pilinää
Suurpedot näyttävät kulkevan samaa linjaa pitkin lintutornin ja Koitereen väliä. Sen kesän aikana huomattiin, että kantoja oli revitty ja maa-ampiaisen pesät olivat pitkin kankaita. Karhun jälkiä löytyi maasta. Kesäkuun 2015 alussa eräs pariskunta oli törmätä karhuun. Lampaat olisivat karhuille ruoka-automaatti. Suolampareelta asteli polulle karhu, erausnalle, joka oli ollut yhtä hämmästynyt kuin kävelijätkin. Lopulta karhu lähti pois tyhjin käsin. 83 kesä-heinäkuu 2017 lu, johon kaiverrettiin Turusen metsänvartijasuvun tärkeitä päivämääriä, kuten kuolinpäiviä. Rannassa on telttailualue. Suomun Luontotupa oli vielä 1960-luvun alussa tilan navettarakennus ja heinälato. Karhuistakin on havaintoja. Pihapiiriä pidetään avoimena niittämällä. Karhu seurasi sadan metrin päässä koivun takaa miehen puuhia. Seuraavana päivänä selvisi, että karhu oli ollut jälkien perusteella viiden metrin päässä Turusesta. Suolampareelta asteli polulle karhu, erausnalle, joka oli ollut yhtä hämmästynyt kuin kävelijätkin. Heinäkuussa 2013 Metsähallituksen työharjoittelija näki Teretinniemen lintutornilla, kun karhu juoksi nenän edestä laavulta halkovajan suuntaan. Järven pohja on valtaosaltaan METSÄHALLITUKSEN suojelubiologit (vas) Kaija Eisto ja Maarit Similä tutkivat Lahnasuon metsäsaarekkeella Suomen ja ehkä koko Euroopan ensimmäistä ennallistamispolttoalaa. Jos karhun näkeminen pelottaa, kannattaa metsässä kulkiessa pitää ääntä. Kalan perkausjätteet houkuttelivat. Pariskunta perääntyi hitaasti, nalle pakeni vauhdilla. Puiston tunnuslaji Kaikista kansallispuistoistamme juuri Patvinsuolla on todennäköisintä nähdä karhu tai karhun jälkiä. Hyvä, etten lentänyt rähmälleen maahan”, Turunen nauraa. Tuula Turusella on omakohtainen tarina karhusta luontotuvan pihalta. Yhtäkkiä tuli vahva tunne siitä, ettei hän ole yksin. Metsästä kuului sniif, sniiif. Eläinhavainnoista kiinnostuneiden kannattaa lukea Teretinniemen lintutornin vieraskirjaa, jossa on useita havaintoja iltaisin liikkuvista isoista hirvistä. Suomunjärvi kävellen ja meloen Viidentoista kilometrin pituinen leppoisa järven ympäri kulkeva Suomunkierto on Patvinsuon kansallispuiston suosituin retkeilyreitti. SIHVONLAMMEN amerikanmajava kesäkuisena aamuyönä. Viereisessä metsänvartijan talossa sopii yöpymään 20 retkeilijää. ”Jumatsukka, kun tempaisin ne sangot siitä ja lähdin juoksemaan talolle paniikissa. Edellisenä syksynä vanhempi mies oli ongella Huutoniemessä, kun huomasi karhun juoksevan metsässä. Yläkerrassa on vuodepaikat yhdeksälle. Lampaita ei kannata tuoda pihalle pitämään maisemaa avonaisena, sillä alueella liikkuu paljon suurpetoja. Illan pimeydessä Turunen meni hakemaan metsän laidassa sijaitsevasta pihakaivosta vettä. Ääni tuli läheltä. ”Suvun tarina on traaginen, sillä kolme saman suvun ihmistä on hukkunut Suomunjärveen ja -jokeen”, Turunen kertoo ja näyttää kaiverruksia. Kontio kyllä väistää. Retki_80-85-Patvinsuo_PL.indd 83 Retki_80-85-Patvinsuo_PL.indd 83 5.6.2017 7.24.17 5.6.2017 7.24.17
050 372 6242. Melontaretken lopuksi kylvemme Kaunisniemen kärjessä samassa rantasaunassa, missä presidentti Kekkonenkin aikoinaan saunoi kevään hiihtolenkkiensä lomassa. 85 kesä-heinäkuu 2017 tiedä & mene Teretti Lapinniemi Virtaniemi Kurkilahti Pokkaniemi Hietajärvi Liikkumisrajoitus Liikkumisrajoitus Liikkumisrajoitus Liikkumisrajoitus 1.3.–10.7. Puistossa ei ole autioeikä varaustupia. Aiemmin tapaamani Metsähallituksen huoltomies Esa Pennanen tietää 20 vuoden työkokemuksella, että polttopuun käytöstä ja vessojen täyttymisen nopeudesta voi päätellä Patvinsuon kävijämäärien lisääntyneen vuosien aikana. Suomunjärveen laskevan Surkanpuron rantapenkoissa olevat maakuopat ovat osoittautuneet 1920-luvun Venäjän Kronstadtin pakolaisten majapaikoiksi. Luontotuvalta voi vuokrata kanootteja, kajakkeja ja soutuveneitä. Lieksasta on matkaa luontotuvalle 55 km ja Uimaharjusta 40 km. Virtaniemen tulipaikalla tapaan Joensuun Yrittäjät ry:n jäseniä viettämässä työhyvinvointipäivää. Perustettu1982. Virtaniemen leiripaikalla paistetaan makkarat. Neuvostoliitto huolsi miehiä ja pudotti laskuvarjolla ruokaa suolle. Suosituin reitti on Suomunkierto (15 km). Naiset tekivät silkkikankaista alus asuja. . Tulentekopaikkoja on yhdeksän, telttailualueita kahdeksan. Reitti kulkee pitkälti kauniissa männikkömetsässä veden äärellä. Suomun emäntä Tuula Turunen kertoo tarinoita partisaaneista, karhun kohtaamisista ja Suomujärven tukinuitosta. Rajoitusalueilla saa kulkea maaliskuusta heinäkuulle vain poluilla, jotta linnuille varmistetaan pesimärauha. Rantasauna ja luontotuvan viereinen sauna ovat asiakkaiden käytössä pientä maksua vastaan. . . Luontoon.. . Laineet liplattavat rauhoittavasti rannoilla. Keskellä kansallispuistoa sijaitseva Iso Maksimansaari on ollut partisaanien päätukikohta. Hietajärven alueella saa kulkea polkujen ulkopuolella vain 11–31.7 . Alue on muinainen asuinpaikka; sieltä on löydetty kivikautista esineistöä. × POKKANIEMEN leiritulet Suomunjärven rannalla. Tulta tuijotellen juttelemme pimeässä syysillassa niin sotahistoriasta kuin silkkisistä alusasuista. ja 1.8.–31.12. Partisaanit liittyvät vahvasti Patvinsuon alueeseen. /patvinsuo hiekkaa. Retki_80-85-Patvinsuo_PL.indd 85 Retki_80-85-Patvinsuo_PL.indd 85 5.6.2017 7.24.22 5.6.2017 7.24.22. Patvinsuon kansallispuistossa on soilla liikkumisrajoituksia. Pokkaniemen leiripaikalle pystytämme teltat. Suomun luontotupa on auki 29.4-1.10.2017. . Telttailupaikka vaatii kuitenkin aina myös nuotiopaikan, vessan ja puuhuollon. Puistossa on noin 80 km merkittyjä polkuja, josta noin 20 km on pitkostettu. 1.3.–10.7. Koko 105 km². Suomu Lakkapolku Suomunjärvi karsikkopuu Lahnasuo Kuusipolku Koitere Nälmänjoki Pirskanlampi Majaniemi Liek sa Ilom ants i 2 km Patvinsuo Susitaival Karhunpolku Patvinsuon kansallispuisto Patvinsuo . 1.1.–10.7. . Kauempaa kuuluu helmipöllön puputus. Sodan jälkeen suomalaiset kävivät keräilemässä varjojen jäänteitä. Suomun Metsänvartijan talossa on 20 petipaikkaa, luontotuvan yläkerrassa on yhdeksän petiä. Keskustelemme siitä, miten paljon kansallispuiston puuja vessahuolto teettävät töitä ja maksavat valtiolle. 1.3.–10.7. Monien mielestä se on hyvä asia. . ”Kävijämäärät ovat lisääntyneet, mutta Patvinsuon retro-puistossa ei ole juuri mikään muuttunut vuosien aikana. Uimapuku ja pyyhe mukaan! Ilmassa on syksyn tunnelmaa, ja lehtipuut varisevat tuulessa, kun kävelen polulla Suomua ympäri. Tmi Villiemäntä p. Lintutornilla on laavu. Metsähallitus on tietoinen siitä, että painetta Suomun uusien telttailupaikkojen perustamiselle on. . Oiva Potinkaran mukaan Suomen valtio pakkotyöllisti Kronstadtin laivastoaseman kapinalliset matruusit, joista osa asui Patvinsuon alueella. Kauniita hiekkarantoja näkeekin Suomun kierto -reitin varrella. Viimeiset tukit on uitettu Suomulta Koitereeseen vuonna 1962. Rannan läheltä löytyy telttailualue. Seuraavana päivänä viiden hengen melontaryhmämme päättää tutustua Suomun hiekkarantoihin järveltä käsin. Suomuntie 54, 81650 Hattuvaara. Uusia rakennuksia ei ole ilmestynyt”, Pennanen toteaa
kesä-heinäkuu 2017 86 MUOTKA La p p i Tuntematon Muotka – tutkimusretkiä tuntureille TEKSTI JA KUVAT Eerikki Rundgren Tuuli lepattaa edelleen teltan liepeitä mutta sade sentään näyttäisi tauonneen. Päivä ei ehkä ole vielä kokonaan menetetty. Retki_86-91-Perhosmuotka_PL.indd 86 Retki_86-91-Perhosmuotka_PL.indd 86 4.6.2017 11.35.56 4.6.2017 11.35.56. Vedän kengät jalkaan ja otan hyönteishaavin käteen suunnatakseni ylös tunturiin
Vaan miksipä sitä ei yhdistäisi kahta hienoa harrastusta kun se kerran on mahdollista. Ylipäätäänkin siitä on vain kourallinen havaintoja tältä vuosikymmeneltä ja nekin tutuilta KÄRPÄSGURU Kaj Winqvist on määrittänyt monta harvinaista lajia Jeageloaijavrin rannalla pitämästäni pyydyksestä. Usein tämä tieto kuitenkin kerätään samoilta helposti tavoitettavilta kohteilta. MUOTKA Retki_86-91-Perhosmuotka_PL.indd 88 Retki_86-91-Perhosmuotka_PL.indd 88 4.6.2017 11.35.57 4.6.2017 11.35.57. Perhosja hyönteisharrastuksella on Suomessa pitkät perinteet ja varsinkin perhostietämys on maailman huippuluokkaa. Tällä kertaa viivytin lähtöä pitkälle heinäkuun puolelle odottaessani säiden paranemista. Tämä tietenkin vaatii havaintojen tarkkaa dokumentointia ja viemistä tietokantoihin tutkijoiden käytettäväksi. Retkeilijöiden ohella tämän ovat todenneet perhosja hyönteisharrastajat. Sama pätee moniin muihinkin Lapin erämaa-alueisiin. STUORRAÄYTSIN rotkolaakso on monen harvinaisen ja uhanalaisen lajin koti. Esimerkiksi sienisääskiä tavataan maassamme yli 900 lajia. Koluan kolmatta kesää hyönteishaavin kanssa Muotkatunturin erämaa-alueen tuntureita, jokilaaksoja ja soita. Tämän reissun miltei ainoaksi valopilkuksi näyttäisi jäävän Peltotunturin laelta haavimani sysipohjanmittari. Rankka jotos Kipuan haavi kädessä ylös Peltotunturin loivaa rinnettä. Perhonen on kuitenkin uusi laji paitsi itselleni myös Muotkatunturin erämaa-alueelle. Mutta tulinko paikalle sittenkin liian myöhään, sillä päiväperhoset ovat täysin kadoksissa. Pohjoisen havumetsävyöhykkeen erämaissa arvellaan piilottelevan vielä iso joukko vähemmän tunnettujen lajiryhmien tieteelle kuvaamattomia edustajia. Tällaiset entuudestaan lähes tutkimattomat kohteet kiehtovat minua. Näitä tuntevia asiantuntijoita on kuitenkin vain muutama. Joissain ryhmissä lajikirjo on niin valtava, ettei yksittäisten lajien tunnistaminen onnistu ilman pitkälle vietyä perehtyneisyyttä. Räntäsateessa. Muotkatunturin erämaa-alue on jäänyt sivuun useimpien tutkijoiden ja harrastajien reiteiltä. Vai olisiko syy perhoskatoon kesäkuun alun kylmä jakso lumisateineen. Kylmän alun jälkeen säät kuitenkin paranivat ja perhoset lähtivät lentoon. Karigasniemen Ailigas-tunturin ja Tenon rantojen lajisto tunnetaan hyvin mutta kauempana teiltä, syvällä erämaassa kohoavilla tuntureilla, tai niiden välisissä jokilaaksoissa ei juuri kukaan ole heiluttanut haavia. Varsinkin tuntureiden perhoset tarttuvat ensimmäiseen aurinkoiseen ja lämpimään jaksoon, sillä se saattaa yhtä hyvin jäädä viimeiseksi. Harrastajan täytyy kuitenkin osata verkostoitua lajiryhmiä tuntevien asiantuntijoiden kanssa. Harvinaisia tai jopa tieteelle uusia lajeja löytääkseen ei tarvitse suunnata tropiikkiin. Muotkatuntureiden helppokulkuisilla tunturiselänteillä ja kauniilla jokivarsilla viihtyisi ilman hyönteishaaviakin. Tällöin täytyisi harrastajankin osata olla paikalla. Harvinaisen lajin uusi esiintymä tuottaa tyydytystä mutta myös kerryttää tietoa levinnäisyyskarttojen ja uhanalaisuusarviointien laatimista varten. Mutta juuri kun havaintoja alkoi kertyä, täytyi meidän jo valmistautua paluumatkalle. Tämä ei olisi mahdollista ilman suurta ja aktiivista harrastajajoukkoa, jonka ansiosta maamme perhoslajistosta ja sen muutoksista saadaan jatkuvasti luotettavaa tietoa. Suomessa riittäisi laajoja tutkimattomia alueita maastossa viihtyvän hyönteisharrastajan retkikohteiksi. Vaikka säät näinä kolmena kesänä eivät aina ole suosineet perhosten havainnointia, ovat retket itsessään olleet upeita. kesä-heinäkuu 2017 88 L apin kesä on lyhyt ja arvaamaton. Oikea ajoitus on vaikeaa kun retken ajankohta täytyy lyödä ennalta lukkoon. Mieleeni palaa toissa kesäinen retki, jolloin uitimme puolisoni kanssa kanoottia Kielajokea vastavirtaan
KERÄKURMITSA yrittää harhauttaa maastopoikasta etsivää linturengastajaa. TIETEELLE kuvaamaton Gimnomera-suvun lantakärpänen Muotkatunturin erämaa-alueelta. 89 kesä-heinäkuu 2017 KAUNIS kurjenkanerva on yleinen karujen tunturikankaiden kasvi. VÄRIKÄS tunturipunatäplä nuokkuu pohjankultapiiskun kukinnolla. KU VA A nt ti H aa rt o Retki_86-91-Perhosmuotka_PL.indd 89 Retki_86-91-Perhosmuotka_PL.indd 89 4.6.2017 11.35.59 4.6.2017 11.35.59
Lintuja rengastava puolisoni löysi heti alkuun sinirinnan pesän mutta poikaset olivat vielä liian pieniä rengastettaviksi. Kahden tieteelle kuvaamattoman sekä neljän, maalle uuden lajin lisäksi iso joukko harvinaisia ja uhanalaisia lajeja on ihan hyvä saavutus yhdelle harrastajalle. Neljäntenä päivänä pystytimme perusleirin kohtaan, jossa Stuorraäytsin rotkolaaksosta laskeva puro yhtyy Kielajokeen. Toivoimme kuitenkin pystyvämme nousemaan sitä mahdollisimman syvälle erämaa-alueelle. MONI puro saa alkunsa pitkälle kesää vettä luovuttavista lumenviipymistä. Ennakkoon meillä ei ollut mitään käsitystä joen kulkukelpoisuudesta. Foorumissa voi kysyä, kertoa ja keskustella luontoharrastustavoista ja -välineistä. Toki näiden eteen on saanut niin kävellä kuin meloakin kilometrin jos toisenkin. Tällä välin teimme pitkiä päiväretkiä tutustuen alueeseen pystyttäen samalla Metsähallituksen suojelubiologi Jukka Salmelan matkaani laittamia hyönteispyydyksiä. Kanootilla saa kyllä kuljetettua ison määrän varusteita erämaahan mutta leiri jää pakostakin turhan alas. Suomen Lajitietokeskus kerää ja yhdistää suomalaisen lajitiedon yhtenäiseksi ja avoimeksi kokonaisuudeksi tutkimuksen ja opetuksen, hallinnon sekä suuren yleisön käyttöön. Hyvän valokuvan kanssa foorumilla voi saada myös nimen tuntemattomaksi jääneelle lajille. Laji.. Parhaat perhoshavainnot tein matalalla tunturilla Stuorraäytsin eteläpuolella. Kolmen kesän kokonaissaldo on kuitenkin ihan kohtalainen. Hyönteisten ohella olemme keränneet kasvinäytteitä. Varsinkin kahtena aikaisempana kesänä Muotkatunturit suostuivat raottamaan salaisuuksiaan tätä kesää anteliaammin. Merkkasimme pesäpaikan ylös palataksemme sille myöhemmin. Uhanalaisten jäljillä Toissa kesänä uitimme kanoottia puolisoni kanssa Kielajokea ylävirtaan. kesä-heinäkuu 2017 90 paikoilta Utsjoen Ailigakselta ja Saariselän Kaunispäältä. MUOTKA Retki_86-91-Perhosmuotka_PL.indd 90 Retki_86-91-Perhosmuotka_PL.indd 90 4.6.2017 11.36.00 4.6.2017 11.36.00. :ssa voi tutustua lajeihin ja niiden esiintymiseen, selata havaintoja suomalaisista lajitietokannoista sekä pitää kirjaa omista luontohavainnoista. Reissun parasta antia oli kuitenkin uhanalainen pohjanmataramittari Stuorraäytsiltä ja Nirvejohkalta. Laji.. Seuraavana kesänä olimme liikkeellä yksinomaan jalkaisin. Jeageloaivin ympäristöstä tulikin havaintoja muun muassa tundrahopeatäplästä. Valtionvarainministeriön rahoittamaa hanketta ohjaa Suomen ympäristökeskus. Toisella viikolla sää vihdoin alkoi hieman lämmetä. Lapinsiilikäs ja paljakkakylmänperhonen ovat molemmat harvinaisia Lapin lajeja, joista kertyy havaintoja harvakseltaan. -sivuston Vihko-palvelussa kuka tahansa voi tallentaa omia luontohavaintojaan sekä osallistua erilaisiin seurantaja kansalaistiedehankkeisiin. Puolisoni rengasti samalta tunturilta keräkurmitsan poikasen. Oman kokoelman kartuttamisen ohella olen tarkistanut MetsähalliLajihavainnot talteen YMPÄRISTÖHALLINTO on antanut toimeksiannon Luonnontieteelliselle keskusmuseolle Luomukselle rakentaa digitaalisessa tietoverkossa toimiva palvelu, suomalaista lajitietoa eri lähteistä kokoava kansallinen Lajitietokeskus. Tällä kertaa halusimme teltan kanssa mahdollisimman ylös tunturiin
Suurin työ on kuitenkin vasta edessä. × Suomen Perhostutkijain Seura SEURAN tavoitteena on käyttää ja koordinoida jäsenten toiminnasta kertyvää tietoja näytemateriaalia tieteellisiin ja yhteiskunnallisiin tutkimusprojekteihin yhteistyössä ympäristöviranomaisten kanssa. Kahtena edellisenä kesänä keräämistäni näytteistä Jukka Salmela on määrittänyt tieteelle uuden sienisääsken. Retki_86-91-Perhosmuotka_PL.indd 91 Retki_86-91-Perhosmuotka_PL.indd 91 4.6.2017 11.36.01 4.6.2017 11.36.01. Luontoa harrastavat retkeilijät voivat tuottaa paljon ihan uuttakin tietoa retkillään, varsinkin jos nämä suuntautuvat syrjäisille alueille. Turkulainen lajiasiantuntija Antti Haarto laatii kärpäsestä tieteellistä kuvausta yhdessä ruotsalaisen kollegansa kanssa. Lintuhavainnot olemme samoin kirjanneet ylös ja syöttäneet reissun jälkeen havaintotietokantaan. Työpöydän ääreen Tunturissa tuulee niin ettei tukka meinaa pysyä päässä. Ilman Jukan ja Antin kaltaisia lajiasiantuntijoita moni keräämäni näyte olisi jäänyt määrittämättä lajilleen. Jeageloaijavrilla viikon päivät pitämääni pyydykseen jäänyt lantakärpänen odottaa vielä vuoroaan. Lisätietoja www.perhostutkijainseura.. Kaksi tieteelle kuvaamatonta lajia on ihan hyvä saavutus yhdelle harrastajalle. Nostan raskaan repun selkään ja lähden laskeutumaan alas jokilaaksoon. Toisaalta ilman kaltaisiani maastossa viihtyviä harrastajia moni laji saattaisi olla edelleen löytämättä. Minulla on vielä vajaa kolme päivää aikaa haavia patikoidessani takaisin Karigasniementielle. 91 kesä-heinäkuu 2017 tuksen pyynnöstä joidenkin harvinaisten ja uhanalaisten kasvien entuudestaan tiedossa olleita kasvupaikkoja. Seura koordinoi muun muassa Lapin suojeluja erämaa-alueilla tehtäviä seurantoja. Reissun jälkeen minun täytyy kirjoittaa kaikille neulaamilleni hyönteisnäytteille etikettilaput, joista ilmenee tarkka pyyntipaikka ja -ajankohta. Holopainen ansaitsi oman lajin, koska hän ottaa Nightwishin uusimmalla albumilla voimakkaasti kantaa luonnon monimuotoisuuden puolesta. Itse osaan antaa lajinimen vain pienelle osalle näytteistä. Lapin sääskitohtoriksi kutsutun lajigurun keväällä julkaisemassa artikkelissa kuvataan peräti seitsemän tieteelle entuudestaan tuntematonta lajia. Tämän jälkeen esilajittelen näytteet odottamaan tarkempaa määritystä. Säätiedotuksen luvatessa samanlaista myös tuleville päiville, päätän purkaa leirin ja siirtyä alemmaksi Peltojokivarteen. Yhden näistä Salmela nimesi Nightwishyhtyeen Tuomas Holopaisen mukaan
Retki_92-99-Kalottireitti_2_PL.indd 92 Retki_92-99-Kalottireitti_2_PL.indd 92 5.6.2017 11.11.05 5.6.2017 11.11.05. Kalottireitille valmistautumisesta kirjoitettiin Retki-lehdessä 4/2017. kesä-heinäkuu 2017 92 P o h jo la KALOTTIREITTI 2/2 TEKSTI JA KUVAT Marika Varpenius Irti arjesta, irti kaikesta Pitkä vaellus on tehokas tapa päästä irti kaikesta, mikä liittyy normaaliin arkeen kotona
Väliaikaisen kesto on vielä varsin epäselvää. Maratoneille ei valmistauduta juoksemalla maratoneja, joten pitkille vaelluksille ei myöskään valmistauduta kävelemällä pitkiä vaelluksia. 30 kilometrin päivämatkat pitävät huolen, että haluta todella pitää. Kalottireitin ensimmäiset päivät lyövät suoraan palleaan ja viimeisetkin uskonrippeet käytetään ajatukseen, että tämä on väliaikaista. Suo hiipi naamalle yhtä suurella varmuudella kuin hyttyset aamupuuroon ja avonaiseen sieraimeen. Tietysti etukäteen oli tiedossa, että alussa on suota ja se on epämukavaa. Polulla käveleminen on nopeaa, umpikujassa umpimetsässä ei. Tiedossa on, että korkeuskäyrä hidastaa matkaa ja kymmenen päivää polulla on mukava tapa viettää mikä tahansa loma. 93 kesä-heinäkuu 2017 K autokeinossa, Kalottireitin lähtöpisteellä . Aiemmista retkistä huolimatta on arvoitus, miten oma mieli sopeutuu jatkuvaan kävelyyn ja vaihteleviin olosuhteisiin. Tämä on arkea nyt, ei mikään pikainen pyrähdys. Kalorimittari tietää, että liikumme suolla ja lukemat ovat sen mukaisia. Päiväkirjaan kirjoitan yllättävän kauniisti: ”Ei tarvetta tulla tänne uudestaan.” Viikko vs. Lähtöpainoni on noin 51 kiloa sen jälkeen, kun olen tarkoituksella syönyt hieman normaalia enemmän. Matka on sama kuin Helsingistä Rovaniemelle, ja autolla sitä ajaa kymmenen tuntia. Sitä on maassa, kengässä ja pikkuhiljaa hiipien myös polvissa. Katson epäuskoisena kylttiä ja polun alkupäätä, vilkutan auton takavaloille. Viimeisenä ennen nukahtamista mietin, miksi ohut suoliru ja 5 metrin levyinen kovaa virtaava, takapuolenkin kasteleva joki ovat kartassa saman levyisiä. Takana on tavallisia viikon vaelluksia lukematon määrä. Alussa lisähauskuutta saadaan myös reittimerkinnöistä. Naurattaa. Takana on myös vaelluksia joita olen tehnyt yksin, ja tälläkin reissulla Abiskosta matkaa on tarkoitus jatkaa yksin. Päivänä Retki_92-99-Kalottireitti_2_PL.indd 93 Retki_92-99-Kalottireitti_2_PL.indd 93 5.6.2017 11.11.07 5.6.2017 11.11.07. On päiväretkiä, talviretkiä, rutiinia ja tottumusta. Kartalla toki ollaan suurin piirtein, mutta merkityllä polulla ei. Reitin etsiminen lisää myös mukavasti kävelyyn käytettyä aikaa ja kappas, kohta onkin nälkä, vaikkei olla edetty juuri yhtään. neljä viikkoa Tämä on ensimmäinen oikeasti pitkä vaellukseni. Reisan laakso on yhtä hautovaa ukkosrintamaa ja inisevää hyttysparvea, eikä telttapaikkaa löydy millään. Peruskunto ja rutiini saavat riittää. On toki myös yli 20 astetta lämmintä, aurinko paistaa, tuulesta ei tietoakaan ja hyttysillä todellakin juhlat. Päiviä on edessä monta, ja niistä haluaa tehdä mahdollisimman hyviä. Ensiaskeleet Kautokeinosta lähdettäessä eniten on suota. Olinko vielä kotona sitä mieltä, että nautitaan sitten koko rahalla. Viidettä päivää jatkuva helle uuvuttaa. Edessä oleva matka on aivan absurdi, 800 kilometriä. Se, kuinka sujuu nopeatempoinen vaellus kevyillä varusteilla 800 kilometriä putkeen, on ennen lähtöä hiukan epäselvää. Jos tarkoituksena on kävellä Kalottireitti, on halu myös pysyä polulla. Hiki virtaa. ilis on huvittunut. Suunnistuksellisesti yhteenkin päivään saa helposti mahtumaan kaksi pummia. Vaellus alkaa 10 päivän jälkeen Vaelluksen pituus avautuu vasta reilun viikon jälkeen. Muutaman päivän jälkeen matkalla on enää vähän suota, mutta paljon mönkijäuraa ja huonosti merkittyä polkua. Tuleeko rakkoja ja lihasjumeja, kestääkö fysiikka. Nyt kai sitten mennään
Lähtöä viivästytetään usein iltapäivään, jolloin vältetään suurimmat kaatosateet. Kroppa tottuu, ja kävelystä ja olemisesta nauttii aivan eri tavalla. Jos alussa oli viisi päivää hellettä, myöhemmin on vesisadetta kymmenen päivää putkeen. kesä-heinäkuu 2017 94 KALOTTIREITTI 2/2 numero 9, illan vaihtuessa yöksi ja Kilpisjärven lähestyessä 35 kilometrin taipaleen jälkeen mietin, kuka urpo nämä päivämatkat oikeastaan edes suunnitteli! Kun matka jatkuu ensimmäisen täydennyspaketin jälkeen, mieli alkaa ymmärtää, että täällä ollaan vielä pitkään. Kahden viikon jälkeen pitkät päivämatkat muuttuvat rutiiniksi ja 25 kilometriä on ihan perussetti. Pitkien välimatkojen lisäksi vesisade on peruskauraa, ja aamupäivän unet selkeämpää keliä odotellessa muodostuu rutiiniksi. Vauhtia välipäivästä Tuhnuinen keli vaikuttaa väistämättä mielialaan, ja koko kävely tuntuu välillä aivan surkealta idealta. Retki_92-99-Kalottireitti_2_PL.indd 94 Retki_92-99-Kalottireitti_2_PL.indd 94 5.6.2017 11.11.08 5.6.2017 11.11.08. Onko kunto FJÄLLRÄVEN CLASSICIN telttaleiri Alesjauren tunturiaseman liepeillä. Mietin, miksi tässäkin mäessä tuntuu niin raskaalta. Teltassa makoilu aamuisin on lokoisaa, mutta samalla on pieni huoli aikataulusta
Puoli kiloa voita ja puoli litraa öljyä! Vain minulle! Harpon Kungsledeniä pitkin, sillä kävely on helppoa. 95 kesä-heinäkuu 2017 huono, vai mikä mättää. Vettä on tullut yli viikon jokaisena päivänä, joskus 16 tuntia tauotta niskaan. Pesen kaikki vaatteeni käsin, ja päälle jää vain puhtaimmat kalsarit ja kuoripuku. Oli päiviä, jolloin ei nähty ketään missään. Parasta siinä on öljypullo, jota ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa. KU VA Pe tr i La in e Retki_92-99-Kalottireitti_2_PL.indd 95 Retki_92-99-Kalottireitti_2_PL.indd 95 5.6.2017 11.11.09 5.6.2017 11.11.09. Nyt Kungsledenillä vastaan tulevat kaikki 2 000 Fjällräven Classicin KUN on kävellyt pari päivää nollanäkyvyydessä ja räntäsateessa, hymyilyttää, kun viimein näkee varpaitaan pidemmälle. Vähän lorvailulta tämä tuntuu, mutta lepääminen on lopulta vapauttavaa. Abiskossa takana on 420 kilometriä, ja pitkän harkinnan jälkeen päätän pitää yhden kokonaisen välipäivän, vaikka puolikas tuntuu riittävän. Tähän asti edeltävät 18 päivää on kävelty joka päivä ja muutama pidetty puolikas lepopäivä laittaa huijaamaan, että levätty on. Vasta jälkikäteen ymmärrän, että olen vaeltanut kaksi viikkoa ilman kunnollisia lepopäiviä, maasto on ollut aika mäkinen ja päivät pitkiä. Täällä on äärimmäisen hyvin merkattu polku, sillat ja pitkospuut, kaikki herkut. Yksin eteenpäin Abiskosta matka jatkuu yksin. Nopeasti selviää, että yksin ei tarvitse kävellä. Ennen Haltin reittiä vastaan oli tullut alle 5 ihmistä. Aamulla olen täynnä virtaa. Ehkä vika ei ole kokonaan kunnossa
. Kävelen ilman yhtäkään kunnollista taukoa seuraavalle tuvalle, koska vedensekaisessa pöpperössä ei huvita pysähtyä kokkaamaan ja eteneminen on hidasta muutenkin. Kukkuu Kolmannen vaellusviikon lopulla kävelen armottomassa sumussa, välillä reilun kilometrin korkeudessa. Ihana, rauhoittava yksinäisyys on muuttunut aavistuksen painostavaksi usvaksi. . Mitä muuta siellä on. Sään näkee kun katsoo taivaalle. Ei olla edes puolivälissä elokuuta. Joen toisella puolen taitaa kävellä joku, mutta edes kunnollista näköyhteyttä ei ole. Muutaman päivän päästä kävelen yksin hyvässä säässä. Se karkottaa parhaiten epämukavaa oloa ja hallusinaatioporoja. Tietotulva on kotona valtava, ja eron huomaa vasta, kun on kuukauden irti aivan kaikesta. Sumu hidastaa kulkemista, keli on tuhnuinen eikä ketään näy missään. Käytän aurinkopaneelista saatavat tehot rannelaitteeseen, joka latautuu pilvisellä säällä helpoiten. Ei se mihinkään häviä, joten päätän lounaan jälkeen painua takaisin murhamiesten ja menninkäisten armoille polulle, jota ei vieläkään liiemmin näy. Joki on vuolas. Ilman puhelinta on ihanaa. Maisema on kivistä ja karua, juuri sitä, mistä pidän eniten. Täällä ei tarvitse miettiä kymmenvuotiaalle vastausta siihen, miksi Putin katosi julkisuudesta. Pitikö sen tarkoittaa vaakatasossa naamalle vihlovaa räntää. Kuukauden reissusta seuraa kova tunturidarra. . kesä-heinäkuu 2017 96 KALOTTIREITTI 2/2 osallistujaa, joista lähes jokainen haluaa sanoa minulle hej hej. Reittimerkkejä näkyy todella huonosti ja liukkaassa kivikossa on hulluutta lähteä etenemään kompassisuunnalla. Aamupalan jälkeen painun takaisin nukkumaan toivoen, että sumu hälvenisi. En enää muista muuta arkea. Alun helteissä kaipasin viileämpää keliä, ja nyt sain sitä. Ollakseen onnellinen ei tarvitse omistaa juuri mitään. Pistän tossuun vauhtia, ja sanon kahden päivän päästä heipat hejhej-ledenille. Sumussa häivähtää poro. Matkalla suomalainen mies tulee vastaan ja kertoo miettivänsä keskeyttämistä. En kaipaa virtuaalista yhteyttä ihmisiin, en uutisia, facebookia enkä säätiedotetta. Huonoinkin sää vaihtuu kyllä aikanaan auringonpaisteeseen. Kävelen, syön ja nukun, ja suurimmat pohdinnat liittyvät siihen, miten joet ylitetään ja millaista säätä on tarjolla. ilis on heti parempi. Kello on kiva, mutta kännykän lataaminen täysin toisarvoista. Samaa oli mullakin. Nyt olen oikeasti yksin, ei ketään missään. Puolet päivästä sataa vettä, ja sen jälkeen paikoin räntää. Näkyvyyttä on vaikka muille jakaa, aurinkokin pilkottaa ja . Juuri nyt elämä on täydellistä. Järki meinaa lähteä. Näkyvyyden hävitessä tyystin on pysähdyttävä ja odotettava merkkien näkymistä taas. Syön tuvalla peräkkäin sekä lounaan että päivällisen, ja makaan ihanan pehmeällä patjalla. Talossa ei tarvitse olla suihkua, suihkussa kaakeleita, kaakeleissa kuvioita. Väliruoka lounaan ja päivällisen välissä takaa sen, että viimeiset 4 km jaksaa kävellä. Täällä ei ole taustamelua autoista, ei Pitkä vaellus opettaa . . Helpottunut siksi, että saan hyvän syyn levätä. Nyt ryhdistäydy, ei siellä mitään ole! Heitän lisää suklaata suuhun. Kyllä Norjan maisemat ovat komeita! Olen alkanut nauttimaan elämästä täällä siten, kuin arjesta voi nauttia. Mitenhän tästä pääsee yli. Kungsledenin väenpaljouden jälkeen hiljaisuus on rauhoittavaa, mutta samalla outoa. Kännykässä ei ole kenttää, eikä akkuakaan. Tunturiin ei tule hesari, eivätkä nettimainokset ja lööpit pompi silmille. Näkyvyyttä on kilometritolkulla. Sen jälkeen on taas todella hiljaista. Ihanan karu maisema Aamulla sama sumu jatkuu, ja olen siitä samalla helpottunut että hieman huolissani. En voi kysyä keneltäkään, vaan päätös täytyy tehdä itse. Retki_92-99-Kalottireitti_2_PL.indd 96 Retki_92-99-Kalottireitti_2_PL.indd 96 5.6.2017 11.11.12 5.6.2017 11.11.12. Olen kulkenut noin 550 kilometriä. Kännykkä kiinni Tunturissa piipittää vain lintu. Kuukaudessa ei tapahdu somessa mitään mielenkiintoista. Tuvalla ei ole ketään, ja lämpömittari näyttää +0,5 astetta. . Kamiinassa on tuli. Kvikkjokkista lähdettäessä on ollut suota, huonoja reittimerkintöjä ja vesisadetta. Välillä sumu tai pilvet tulevat, sitten menevät ohi. Hei, tultiinko me eri suunnista
Onneksi kengät oli helppo pestä. USEIN lakat olivat vielä raakoja, mutta muutamia kypsiäkin löytyi. Retki_92-99-Kalottireitti_2_PL.indd 97 Retki_92-99-Kalottireitti_2_PL.indd 97 5.6.2017 11.11.13 5.6.2017 11.11.13. 97 kesä-heinäkuu 2017 MATKALLA oli paljon suota, joka tunki kalvottomiin kenkiin väkisinkin
Retki_92-99-Kalottireitti_2_PL.indd 98 Retki_92-99-Kalottireitti_2_PL.indd 98 5.6.2017 11.11.15 5.6.2017 11.11.15. Tuli tunne, että tämä retki on hyvä juuri näin. Huonolla säällä on helppo miettiä retken päättämistä aikaisemmin, mutta kun tunne voimistuu hyvällä säällä ja silloin, kun retkellä kaikki on ihanaa, aletaan olla oikeiden päätösten äärellä. kesä-heinäkuu 2017 98 KALOTTIREITTI 2/2 kauppakeskusten musiikkia eikä hälinää, jatkuvia ärsykkeitä. Maapallo pyörii, aurinko nousee, verot on maksettava Kävelin 688 kilometriä, eikä se tunnu yhtään miltään. Kyllä sä selviät, ajattelee mies, ja laskee kartalta missä kohdin voisin olla menossa ja lisää siihen myrskypäivävaraa. Ajattelen käveleväni seuraavana päivänä Vaisaluoktaan, veneelle. Unohdan puhelimen moneksi päiväksi. Rouvillakin on kireä aikataulu eikä telttaa mukana ollenkaan. Tupa on luksusta Abiskon jälkeen aloitin prinsessaretkeilyn, ja nukuin pääosin tuvissa. En halua kompastua väsyneenä polulla, joten luovutan ja käyn nukkumaan. Kävelen muutaman välin myös kahden norjalaisen naisen seurassa. Kaikki oli hyvin, ei edes yhtäkään rakkoa jalassa. Viimeisenä päivänä kävelen helpon mutta pusikkoisen kympin Vaisaluoktaan, jonne olen lopulta päättänyt lopettaa retkeni. × HÖNNIÄISPITOISUUS oli riittävä, ja ne suorastaan rakastivat telttaa. Maali häämöttää Alkuperäinen tavoite oli kävellä Kvikkjokkiin. Ehkä edeltävän kahden päivän yli 60 kilometrin matka yhdistettynä kolmen tunnin yöuniin ja viimeisen 17 kilometrin matkaan aiheuttaa pientä energiavajetta. Päädymme kävelemään yhden päivän sijaan yöllä, ja matkaa kertyy taas yli 30 kilometriä. Jos alussa nauratti, nyt ei tunnu miltään. Puron kohina, linnun piipitys ja vienoinen tuuli on sitä äänimaailmaa, joka ei kuormita. Tuvassa on 25 astetta lämmintä ja untuvatakin kanssa oloni on viluinen. Kvikkjokk saa jäädä. Juon kaakaon kerran keraamisesta kupista, vaikka se tuntuu jotenkin väärältä. Saan vaeltaa 11 päivää radiohiljaisuudessa eikä mitään tapahdu. Äidit ovat kai sellaisia. Voltareniakin olin tarvinnut lihasjumiin vain muutaman kerran. Syön jälkiruoaksi suklaata ja sipsejä. Rouvat jatkavat eri suuntaan ja itse nukun aamuksi kääntyneen yön teltassa. Unet jäävät kolmen tunnin mittaisiksi, sillä aamuaurinko paahtaa teltan saunaksi. Nukuttaa niin vietävästi. Viimeinen etappi ei ehkä antaisi tähän enää mitään lisää, ja tuntui, että olen saanut sen, mitä lähdin hakemaan. Tuvissa on pöydät, osassa sohvat ja astiastot. Kolmen tunnin unilla jaksan kävellä seuraavat 17 kilometriä. Myöhemmin saan hirveän ripityksen tavoittamisen tärkeydestä ja satelliittipuhelimista äidiltä, joka ei lähtiessä edes tiennyt tarkalleen mihin maahan olen menossa. Pussillinen Blå Bandia tuntuu pieneltä, vaikka lisäsin siihen puoli desiä öljyä. Ritsemiin vievässä laivassa mietin, miltä nyt kuukauden jälkeen tuntuu. Taas tuvalla mietin, miksi olen niin rapakuntoinen, ettei viimeinen kymmenkunta kilometriä taitu enää mitenkään. On hiljaista. Takana on yli 670 kilometriä kävelyä. Aviomiehet eivät ole. Tapaan ihmisiä lähes ainoastaan tuvilla, ja päivät saan kävellä yksin. Jossain Norjan korkeilla tuntureilla, aurinkoisessa ja ihanassa säässä kaunista maisemaa katsoessa syntyi päätös, että retki on hyvä lopettaa Vaisaluoktaan
Skáktárjohka on näistä pahin. Reitillä on hieman kivikkoa, hieman korkeuseroja ja hieman suota. Jos et pidä, retken voi aloittaa myös paikasta nimeltä unovuohppi, ja kiertää näin osan ihanasta inisevästä suolöllöstä. Siltoja ei juurikaan ole, eikä myöskään pitkospuita tai muita mukavuuksia. Samalla pärjää yhtä karttaa vähemmällä. Vain vähän. Merkinnät huononevat myös Pauron tuvan jälkeen. Kokonaisuudessaan väli on maisemiltaan miellyttävä, ja suotakaan ei ole haitaksi asti. Täydennyspaketin voi lähettää Ritsemiin, jonne mennään Vaisaluoktasta säännöllisesti liikennöivällä laivalla. Haltin reitillä on hieman kivikkoa. Jos pidät erilaisista suotyypeistä ja hyttysistä, Kautokeino on hyvä paikka. Hukejauren tuvan jälkeen merkinnät muistuttavat sammalta kivissä, ja kartanlukutaito on paikallaan. Laaksossa sen sijaan kasvaa paikoin todella tiheää kaksimetristä saniaista, normimitan ollessa noin metrin. Välillä on tupia, joihin voi halutessaan tukeutua. Valldajohkan tietämiltä Vaisaluoktaan maasto on pusikkoista. 99 kesä-heinäkuu 2017 Kautokeino-Kilpisjärvi noin 220 km, 9 päivää KAUTOKEINOSTA lähdettäessä ensimmäisenä on suota. Kilpisjärven ja Abiskon välillä on siltoja, mutta muutama ylitys mahtuu myös muReittikuvaukset kaan. Lähestyttäessä Reisan laaksoa suo vähenee. Pältsalle saakka reitti on kumpuilevaa, mikä tekee huomattavan eron kartalta mitattujen ja todellisten kilometrien välille. Kilpisjärvi-Abisko noin 200 km, 9 päivää KILPISJÄRVELTÄ eteenpäin polku on pääasiassa kuljettavaa ja hyvin merkittyä. Abisko-Vaisaluokta n. Polku löytyy jalkojen alle mutta merkinnät ovat hyvin vähäisiä. Nähtävyyksiä: Reisadalen putouksineen, Halti, Pihtsusköngäs. Välillä on myös vähiten siltoja ja jokia saakin olla pomppimassa riittävästi. Ainoita rakenteita ovat suohon upotettu mönkijäverkko, joka upottaa silti. Reisan jälkeen tarjolla on nopea nousu tunturiin (700 metriä vertikaalia kerralla, hiiop) ja helppokulkuista avomaastoa ensin Suomen puolelle ja sitten Haltin reittiä Kilpisjärvelle. Paljon suota. Ylitys on merkattu kiviin, mutta kehnosti. 250 km 11 päivää ABISKOSTA reitti jatkuu muutaman päivän verran Kungsledeniä pitkin. Sillat ja pitkospuut ovat luksusta, ja Kungsleden on verrattain tasainen ja nopeasti käveltävä polku. Joki on virtaava ja leveä, muttei kovin syvä. Polku on tasaista, ja tarjolla on palveluitakin. Retki_92-99-Kalottireitti_2_PL.indd 99 Retki_92-99-Kalottireitti_2_PL.indd 99 5.6.2017 11.11.17 5.6.2017 11.11.17. Kerro sinä meille… Kautokeino Kilpisjärvi Abisko Ritsem Vaisaluokta Kvikkjokk Sulitjelma Ruotsi Suomi Norja 40 km Norjanmeri Reisadalen Halti Pihtsusköngäs Kolmen valtakunnan rajapyykki Rostahytta Skáktárjohka Pältsastugan Kungsleden Paurohytta Røysvatn Hukejaurestugan Cunovuohppi Kalottireitti 220 km 200 km 250 km KOLMEN valtakunnan rajapyykki yhdistää Suomen, Ruotsin ja Norjan. Kautokeinon päässä reitti on merkitty kehnosti ja paikoin ei juuri lainkaan. Nähtävyyksiä: Kungsledenin korkein kohta. Reisan laakso on mielenkiintoinen keidas, joka on kokemuksena hieno, mutta itse laakso lienee kaunein katseltuna veneestä tai yläpuolelta. Vesistöjen ylitykset ovat helpohkoja, mutta reitillä on yksi kovaa virtaava ja syvä puro sekä muutamia pitkiä ylityksiä. Reitti on hyvin merkitty, etenkin Haltille johtavalla polulla. Kun Kungsledeniltä poistutaan, poistuvat myös sillat ja kunnolliset merkinnät, ja tilalle tulee tiheämpää korkeuskäyrää. Sademäärä, vuodenaika ym. Voit olla lähellä tupaa, mutta et näe sitä. Tämä vie aikaa. Koiran kanssa kulkevien on hyvä tietää, että Rostahytan lähellä olevalle sillalle noustaan tikkaita pitkin. Nähtävyyksiä: Kolmen maan rajapyykki. Røysvatnin kohdalla on kivikkoista ja kumpuilevaa sekä huonot merkinnät, joten kartanlukutaitoa tarvitaan ja riittävän rauhallisella etenemisellä oikealla reitillä voi olla mahdollista pysyä. luonnollisesti vaikuttavat asiaan. On mutaista suota, pehmeää suota, märkää suota ja rytelikkösuota. Pauron tuvan lähellä on soutuveneellä tehtävä vesistönylitys ja sitä seuraava silta on eri kohdassa kuin karttaan on merkitty. Telttapaikat ovat myös laaksossa vähissä. Vaisaluokta-Kvikkjokk Ei hajuakaan. Kalottireitin parhaat tunturimaisemat löytyvät tältä väliltä. Pahoja ylityksiä ei ole montaa, mutta tossut kastuvat usein
Tavarat viedään tuvalle etukäteen edeltävänä talvena. × TUVISSA on keittiö, pöytä, kamiina ja nukkumatilat. Hiljaisimmilla tuvilla päivystää yksi tupavahti, ja töiden aikataulun voi päättää itse, kunhan työt tulevat hoidetuksi. Täydennyksiä on usealle tuvalle hankala saada jälkikäteen. Talvella pitää siis päättää mitä kesällä syö ja kuinka haluaa pukeutua, tarvitaanko hyttysmyrkkyä ja kuinka paljon. Heidän tulee selviytyä monenlaisista tehtävistä tulipaloista sydänkohtauksiin, osata kertoa perusasiat edustamastaan organisaatiosta sekä tietysti lähialueista. Tupamallit Tuvat jaetaan karkeasti muutamiin luokkiin tuvan koon mukaan. Ruotsissa tuvasta huolehtii tupavahti. Tuvat ovat avoinna sesonkeina, mutta tupien yhteydessä on hätätilanteita varten huone, joka on aina avoinna. Retkeilijöillä on usein paljon kysymyksiä, joita esittää tupavahdille. Tupavahdin tehtävänä on huolehtia tuvasta. Silti jokaisena vuotena hakijoita riittää, eivätkä kaikki pääse mukaan. Se, paljonko tupavahti siivoaa, riippuu myös siitä, viitsivätkö retkeilijät siivota omat jälkensä. TUPAVAHDIT P o h jo la R uotsissa on erilaisia tupia, joista useimmissa on tupavahti. Osa tuvista on keskenään samanlaisia. Kaasupullojen vaihtaminen kuuluu tupavahdille, kuin myös yleinen siisteys. Mutta mitä tupavahdin työhön oikeastaan kuuluukaan. Loput varusteet on vietävä perille itse kävellen, sillä kopterikyyti ei kuulu tupavahdin luontaisetuihin. Perusaskareisiin kuuluu vieraiden rahastaminen, vastaanottaminen ja yleinen siivoaminen, sekä vessojen puhtaanapito. Osassa on puhelin mahdollisia suurempia haavereita varten, vaikka tupavahdit saavatkin kattavan ensiapukoulutuksen. Seuraavalla sivulla kurkistamme kolmen tupavahdin työhön. Tupavahti polttaa kaikki palavat jätteet, mutta muut tuville jätetyt roskat noudetaan talvella kelkalla pois. Ennen töihin tuloa Tupavahdit koulutetaan tehtäväänsä. Suomalaisten suosiman reitin varrella on isoja, monen rakennuksen tupia, mutta kaukaisimmissa erämaan nurkissa tupa saattaa olla vain pienehkö mökki. Tupia koordinoi Svenska Turistföreningen, STF. Jokaista työviikkoa kohti vahti voi lähettää tuvalle itseään varten banaanilaatikollisen tavaraa. Jos tuvalla on kauppa, vahti pyörittää sitä. Vilkkailla tuvilla on työvuorot aikatauluineen, jotta kokonaisuus toimisi. Tutuimpia tuvat ovat ehkä Kungsledenin kävijöille. Pesti voi kestää muutamasta viikosta yli kuukauteen, ja työstä maksetaan vain muodollinen palkka. Keitä he ovat. Perusaskareet Tupavahdin työ riippuu paljon siitä, onko kyseessä vilkas vai hiljaisempi tupa. Tuvissa on usein erillinen huone koirallisille retkeilijöille. Tällä tuvalla on vain yksi varsinainen tuparakennus, mutta suurimmissa mökkejä on useita. Tupavahteja voi olla samalla tuvalla kolmekin. Kaikissa tuvissa on sängyt, patjat, kaasukeitin ja keittiövälineistö. Vaikka retkeilijät tekevätkin ison osan töistä itsenäisesti, tupavahti katsoo että kaikki toimii kuten pitää. Osassa tuvista on vain välttämättömimmät tarvikkeet, osa muistuttaa pikkumarkettia. T upavahtina unturissa TEKSTI JA KUVAT Marika Varpenius kesä-heinäkuu 2017 100 Retki_100-103-Tupavahdit_PL.indd 100 Retki_100-103-Tupavahdit_PL.indd 100 5.6.2017 11.06.02 5.6.2017 11.06.02
Ruotsalaiset ottavat kevytretkeilystä oppia norjalaisilta, ja myös Margareta on pyöräyttänyt kaikki varusteensa vaa’an kautta. Retkeilijät tosin tekevät suurimman osan töistä tällä kaukaisella tuvalla aivan itse, ja Margaretalle jää vain viikkosiivoukset ja suuremmat tehtävät. HUKEJAUREN tupa on ollut paikallaan vuodesta 1967. Rouva on tehnyt töitä tuvilla 15 vuotta, ja nähnyt retkeilyn muutoksen. Margareta selviytyy kaikesta yksin. Nyt hän tietää paremmin mitä varusteita kannattaa kantaa, eikä hänen oma reppunsa paina usein paljoakaan yli kymmenen kiloa. Joku tuntee erikoisen kukan, joku toinen linnun, ja tupavahti imee kaiken luontotietouden itseensä. Nykyisin ihmiset kantavat mukanaan vähemmän tavaraa. ”Minä nautin elämästä! Tämä on hiljainen tupa, ja voin tehdä omat aikatauluni. Alesjaurella täytyy opettaa ihmisiä paljon aivan perusasioissa; miten toimii kaasukeitin ja mitkä ovat tuvan säännöt. Sydämellinen Margareta on ollut tupavahtiuransa aikana monilla tuvilla, ja tietää, että tuvissa on eroja. Vaikka tuvalla onkin hätäpuhelin, turhanpäiväistä apua ei sillä pyydetä. Jos kaasukeitin ei toimi, Margareta korjaa sen. Jos ikkuna rikkoutuu, lasi tulee vaihtaa. Voin lähteä päiväksi patikoimaan ja laittaa lapun pöydälle, että olen hetken poissa.” Tietyt työt täytyy kuitenkin tehdä. × Margareta Yrlid, Hukejaure kesä-heinäkuu 2017 102 Retki_100-103-Tupavahdit_PL.indd 102 Retki_100-103-Tupavahdit_PL.indd 102 5.6.2017 11.06.07 5.6.2017 11.06.07. Täällä Margareta nauttii siitä, että ihmiset itseasiassa opettavat häntä. Hukejaurella ollaan kaukana kaikesta. TUPAVAHDIT 6 7-vuotias Margareta Yrlid on tupavahtina konkari. Kun kysyn mitä rouva päivisin täällä tekee, Margaretaa naurattaa. Täällä kaukana Hukejaurella liikkuu lähinnä ihmisiä, jotka ovat kokeneita retkeilijöitä ja ovat oppineet tavat joko aiemmilla retkillään, tai viimeistään ensimmäisillä tuvilla
Siihen menee polttoainetta ja rahaa, mutta Gun ajattelee, että on parempi jättää roska tuvalle kuin heittää luontoon. Gun päätti hakea, koska tapasi kerran vaelluksella naisen, joka kehui tupavahdin työtä. Tuvalla käy paljon perheitä, koska sinne pääsee veneellä. Ympäristöstä hän saattaa kerätä marjoja, mikäli haluaa tuoretta ruokaa. Gun on kohteliaasti kysynyt, voisiko retkeilijä viedä roskat kuitenkin itse. Tälläkin tuvalla kaikki palavat jätteet poltetaan, ja muut haetaan talvella kelkalla. Nyt he ovat koko perheen kanssa Kungsledenin varrella, olleet jo kaksi viikkoa. Majoitustilana viiden hengen perheelle on pieni huone, jossa mahtuu juuri ja juuri kääntymään. Ritsemin valikoima ei ole kummoinen, mutta jotain täydennettävää kuitenkin löytyy. Vaisaluoktan tuvan erikoispiirre on se, että jos jokin tavara loppuu, sitä voi pyytää tuomaan laivalla. Edeltävän päivän retki tehtiin Alesjaurelle, jonne kävelee muutamia tunteja. Vanhemmat ovat olleet tupavahteina aikaisemminkin sekä kesäaikaan että talvella. Kaikki otetaan aina sisään, ja joskus ihmisiä nukkuu halkovajassakin. × 103 kesä-heinäkuu 2017 Retki_100-103-Tupavahdit_PL.indd 103 Retki_100-103-Tupavahdit_PL.indd 103 5.6.2017 11.06.09 5.6.2017 11.06.09. Perheen lapset vilistävät pitkin tuvan pihapiiriä, ja viihtyvät keskellä tunturimaisemaa erittäin hyvin. Joskus ihmiset ovat olleet menossa laivalla Ritsemiin, ja halunneet silti jättää roskansa tuvalle. Luonto lopulta kiittää. Tjäktjan tupa on pieni mutta vilkas, joten myös vierailijoiden puoli on usein täynnä. Perhe Eriksson, Tjäktja E rikssonin kolmilapsinen perhe päätyi viettämään kesälomaa Tjäktjan tuvalle. Sillä ei ole juuri merkitystä, koska suurin osa ajasta vietetään ulkona. Koska tuvalla aikuisia on kaksi, vanhemmat jakavat päivystyksen vuoropäiville. × Gun Åström, Vaisaluokta R itsemistä venematkan päässä on Vaisaluoktan tupa, jossa päivystää Gun Åström. Välillä ihmiset kyselevät suklaan ja Fantan perään, mutta niitä tuvalla ei ole. Tupa onkin siisti. Nyt on hyvä aika olla, koska hänen lapsensa ovat jo isoja ja heillä on omat perheet. Tupa ei ole ollut yhtäkään yötä tyhjillään, sillä aina on joku vieras tai ryhmä. Jos on jaksanut kantaa niitä kymmenen kilometriä, ehkä jaksaa vielä nostaa sen laivaan ja laivasta pois. Rouva itse kaipaa eniten tuoreita hedelmiä, ja onkin saanut niitä joiltakin vierailta. Hän haki tupavahdiksi yli kuusi kertaa, ennen kuin pääsi tuvalle. Perhe viettää suurimman osan kesälomastaan tuvalla ottaen vastaan vieraita ja huolehtien paikoista. Tänään kaikesta vastaa Marie, jonka äiti on suomalainen. Gun haluaa tuvan olevan sellainen, että sinne on mukava tulla. Gunin mielestä on mukavaa, kun ihmiset tulevat ja mukavaa kun lähtevät. Vapaapäiväläinen voi tehdä retken naapurituvalle
VIHREÄ Virginia ja aurinkoiset kesäpäivät. Yli kahdeksansadan kilometrin pituinen Virginia uuvuttaa monet. Retki_104-113-Appalakit_PL_PL.indd 104 Retki_104-113-Appalakit_PL_PL.indd 104 5.6.2017 9.24.37 5.6.2017 9.24.37. Joka vuosi toistatuhatta vaeltajaa aloittaa matkansa Georgiasta aikeenaan patikoida koko reitti. Aamulla on miellyttävä herätä teltassa kun on lämmin, mutta päivät voivat olla tukalan kuumia. Noin neljännes jatkaa Maineen saakka. kesä-heinäkuu 2017 104 APPALAKIT P o h jo is -A m er ik k a Viiden kuukauden vaellus TEKSTI JA KUVAT Jani Henttonen Kolmentuhannenviidensadan kilometrin pituinen Appalachian Trail Yhdysvaltain itärannikolla on yksi maailman pisimmistä merkityistä vaellusreiteistä
Olen innostunut niin kuin vain voi olla, kun viime vaelluksesta on jo aikaa ja on ensimmäistä päivää uudella polulla. Varttitunnin kuluttua minua tullaan hakemaan. ”Miksi tarvitset kuuden kuukauden viisumin?” Jatkan kertomalla tarkemmin reitistä, sen pituudesta sekä arvioni ajasta, jonka sen kulkeminen alusta loppuun minulta vaatisi. Mies antaa passini kollegalleen ja kehottaa seuraamaan häntä. Siellä se ajatus ensi kertaa syntyi. Ensimmäisen vaelluspäivän upeus Kaksi päivää myöhemmin seison Amicalola Fallsin parkkipaikalla Pohjois-Georgiassa. Sitten hän myöntää minulle muitta mutkitta kuuden kuukauden viisumin ja toivottaa oikein hyvää vaellusta. Ajatus siitä, että voisi vain kävellä, viikosta ja kuukaudesta toiseen, keskeytyksittä. Kaikki näyttää paljaalta ja riisutulta. Olen valmis aloittamaan vaellukseni kohti Mainea. Minut ohjataan huoneeseen jossa on lisäkseni kuusi muuta miestä. Paluu kaupunkiin oli aina edessä, ennemmin tai myöhemmin. Mitä teet työksesi. Olin tehnyt useita vaelluksia Nepalissa, mutta kulkenut siellä lähinnä majatalosta majataloon. On harmaa, kolea keväinen iltapäivä, maaliskuun loppu. Mitä aiot syödä siellä metsässä. Piti ostaa lähestulkoon kaikki. Viimeksi olin tehnyt pari vajaan kuukauden pituista vaellusta Nepalissa, enkä kummallakaan kerralla olisi halunnut niiden loppuvan, olisin voinut jatkaa kävelyä hamaan tulevaisuuteen, jos vain reitti olisi vielä jatkunut. Tällä kertaa eri virkailija kysyy tarkentavia kysymyksiä. Onko sinulla asetta mukanasi?” Tiukkoihin rajamuodollisuuksiin tottumattomana hämmästyn lukuisista kysymyksistä ja virkailijan tiukasta sävystä. ”Kuinka paljon sinulla on rahaa. Rakastin vaeltamiseen kuuluvia rutiineja, elämisen selkeyttä ja fyysisyyttä. Virallisesti Appalachian Trail alkaa vasta noin neljäntoista kilometrin päästä, mutta täältä lähtevä polku (”approach trail”) johtaa sinne. 105 kesä-heinäkuu 2017 J ono tullivirkailijoiden tiskejä kohti on pitkä ja kiemurtelee hitaasti sille aidattua kulkureittiä pitkin. Kun vuoroni vihdoin tulee, virkailija tutkii papereitani tuskastuttavan tarkasti. Polulla kaikki oli selvää ja yksinkertaista, kaupungissa olin hämmentynyt enkä tiennyt mitä tehdä. Mutta reitit loppuivat. Olin selittänyt samat asiat vain muutamaa kuukautta aiemmin jo Yhdysvaltain Helsinginsuurlähetystössä puuduttavan laajan viisumihakemuksen yhteydessä ja luulin kaiken olevan jo kunnossa. Kun sitten kuulin, että oli olemasRetki_104-113-Appalakit_PL_PL.indd 105 Retki_104-113-Appalakit_PL_PL.indd 105 5.6.2017 9.24.38 5.6.2017 9.24.38. Varusteeni ovat kuin pakasta vedettyjä, housut puhtaat, kengät kiiltävät uutuuttaan. Missä aiot nukkua?” Yritän vastata kaikkiin kysymyksiin parhaani mukaan, mutta jokin vastauksissani ei silti vakuuta häntä. Rupattelemme vielä hetken. Jotkut aloittavat matkansa jo täältä, osa hankkii kyydin suoraan Springer Mountainille. Ajattelen, että koska aion kuitenkin kävellä useamman tuhatta kilometriä, voin aivan yhtä hyvin lisätä toistakymmentä siihen päälle. Tai sitten rahat. ”Onko sinulla ystäviä täällä. Rinkka on painavampi kuin olin kuvitellut, edellisenä päivänä ostamani ruoat ja juuri täyttämäni vesipullot toivat monta kiloa lisää sen peruspainoon, joka oli jossain kymmenen kilon tietämillä. En ollut juuri telttaillut aiemmin, mutta kävellyt kyllä olin, paljonkin. Iloiseksi yllätyksekseni hän kuitenkin tietää Appalachian Trailin ja ymmärtää heti mistä matkassani on kyse. Olin tehnyt huolellista taustatyötä varustehankinnoissani. ”Mitä olet siis tulossa tänne tarkalleen ottaen tekemään?” Kerron, että olen tullut patikoidakseni Appalachian Trailin, jonka eteläinen päätepiste, Springer Mountain, on vain parin tunnin ajomatkan päässä Atlantasta. Niistähän sai ruoankin, joten vain lämmin makuupussi, asianmukainen vaatetus ja muutama hassu suklaapatukka taskuissa riittivät siellä. Nepalissa olin silloinkin, kun päätin lähteä tänne. Missä tutustuit heihin
Tutkin kirjaa yhä huolellisemmin ja suunnittelen pidemmät pysähtymiseni tarkemmin sen avulla. Kylminä iltoina tilkkanen maistuisi. hiker’s boxeja, joihin voi jättää itselleen turhia tavaroita, APPALAKIT vaatteita, varusteita, ruokia. Vahvasti romantisoidut ajatukset vaelluksen oletetusta mielekkyydestä joutuvat välittömästi törmäyskurssille raskaamman todellisuuden kanssa. Joskus laulattaa ja tekee mieli tanssahdella, joskus kyrsii ja väsyttää ja tekisi mieli tehdä miljoonia muita asioita kuin kävellä. Ne joilla on varaa, voivat päivittää varusteensa ja näin keventää rinkkojaan useilla kiloilla. Siellä ne ovat vapaasti otettavissa niitä tarvitseville. Kevyt ja jopa ultrakevyt varustus on täällä suosiossa ja opin siitä koko ajan uutta. Aamuisin laitan puuroa, iltaisin pussipastaa, pikaperunamuusia, nuudeleita, tai näiden sekoituksia. Kun kävelee tuntikausia joka päivä, monenlaista käy mielessä. Teltan pystytyksestä tulee päivä päivältä tutumpaa, pussipastasta parempaa. Monet käyttävät erilaisia tarppeja ja suosituimmat, perinteisemmät yhden hengen teltatkin, joita näkee, painavat yleensä vain hieman päälle kilon. kesä-heinäkuu 2017 106 sa mahdollisuus kävellä monta tuhatta kilometriä merkittyjä polkuja, tiesin heti että minun oli tehtävä se. Kolmentena päivänä reitti ylittää ensimmäistä kertaa isomman tien Neels Gapissa. Olen myös oppinut, että kannoin lähtiessäni aivan liikaa vettä mukanani. Ruokaakin olin ostanut yli tarpeiden. Usein ne pursuavatkin tavaraa. AIKAINEN aamu Pohjois-Carolinassa matkan alkuvaiheessa. Sen huomaa lukuisista kirkoista ja Jesus saves -kylteistä. Se ei ollut sitä, mitä he odottivat, mitä se sitten olikaan. Se tarjoaa halukkaille gear shakedownia, varusteiden tsekkausta, jossa joka ikinen saippuanpala ja sukka käydään läpi ja kysytään vielä kerrran: tarvitsetko tätä todella. Retki_104-113-Appalakit_PL_PL.indd 106 Retki_104-113-Appalakit_PL_PL.indd 106 5.6.2017 9.24.38 5.6.2017 9.24.38. Hostelleissa on usein ns. Korkeita odotuksia ja raskaita nousuja Ensimmäinen viikko on sateinen ja kylmä. Sen aikana opin eniten. Viskiäkään ei tahdo löytää mistään. Varustekauppa polun varrella on keksinyt loistobisneksen. Tämä eteläinen osa reittiä on niin sanottua raamattuvyöhykettä. Aamut alkavat yleensä innostuneissa tunnelmissa ja aamupuuron ja -kahvin jälkeisessä nosteessa, kunnes turtumus iskee ja sitä vain jumittaa eteenpäin mitään ajattelematta ja puhisten. Opaskirjastani näen missä on seuraavan kerran vettä, missä polku risteää kaupunkiin johtavan tien, mitä kauppoja kaupungissa on, missä on seuraava suoja (laavukatos), missä telttapaikka. Chilikastike antaa Kevyt ja jopa ultrakevyt varustus on täällä suosiossa. Varusteet löytävät paikkansa rinkassa, pakkaamisesta tulee tehokkaampaa. Siltä tieltä moni lähtee bussilla takaisin kotiin. Sillä vaikka jokainen päivä polulla kuntoa kohentaakin, on siitä suuri apu, jos peruskunto on hyvä jo aloittaessa
Täällä ruokapussitkin hilataan kaapeleilla korkealle ilmaan roikkumaan varotoimiksi. 107 kesä-heinäkuu 2017 makua, mutta nälkä on silti paras mauste. , surff ailen netissä, vaihdan kuulumisia. Alueella on paljon karhuja. Vaeltajannälkää ja ruuhkaa kansallispuistossa Metsässä tottuu käymään nukkumaan silloin kun aurinko laskee ja heräämään sen noustessa. Parissa viikossa vaeltajannälkä iskee, kaloreita kuluu niin paljon enemmän normaaliin verrattuna. Great Smoky Mountains -kansallispuistossa suojan taakse ilmestyy illalla peura, eikä se pelkää ihmisiä. Onneksi kansallispuistojen ulkopuolella voi leiriytyä mihin haluaa, vain täällä aluGREAT SMOKY MOUNTAINS -kansallispuistossa ruoat nostetaan yöksi kaapeleilla ilmaan. Kansallispuistossa on vilkkaampaa kuin reitillä muuten, tänne tehdään paljon lyhyempiäkin retkiä läheisistä kaupungeista. Silloin kastumme, vastaan. Kuppitolkulla kahvia. Toisinaan piipahdan ostosreissujen yhteydessä dinereissa aamupalalla. Yhtenä päivänä kaupan kassa, ystävällinen vanhempi nainen, kysyy mitä teemme kun sataa. Karhuja en näe, vaikka niitä pitäisi olla alueella paljon. Hikoilua, sateisia ja mutaisia polkuja, vielä kesää odottavia puita ja kasveja. Keho tottuu hiljalleen jatkuvaan koetukseen. Olin aloittanut kävelemällä parinkymmenen kilometrin päiviä, hiljalleen nostan sen kahteenkymmeneenviiteen. En seuraa uutisia ollenkaan eikä minulla ole mitään käsitystä mitä maailmalla tapahtuu. On tärkeää aloittaa rauhallisesti, totutella tähän uuteen elämäntyyliin, vaikka tuntuukin hetkittäin turhauttavalta pysähtyä jo iltapäivällä, kun valoisaa aikaa olisi vielä useita tunteja ja alkuinto veisi eteenpäin. MAALISja huhtikuussa illat ovat viileitä ja yöt usein kylmiä. En valmista lämmintä lounasta, napostelen vain päivän mittaan patukoita, pähkinöitä ja kuivahedelmiä, joskus leipää ja juustoa. Kahviloissa on usein myös wi-. Viikonpäivät ja kellonajat menettävät merkityksensä ja vain sillä on väliä, miltä taivas näyttää ja onko vielä valoa, sataako vai paistaako. Aamupäivät haaveilen lempiruoistani ja muistelen parhaita koskaan syömiäni pitsoja. Vaihdan polkujuoksukenkiin ja askel on kepeämpi rinkasta ja toistuvista pitkistä nousuista ja laskuista huolimatta. Patikoijia iltaruoan jälkeisellä rupattelutuokiolla ennen pimeää. Paahtoleipää, kananmunia, röstiperunoita ja vohveleita vaahterasiirapilla. Retki_104-113-Appalakit_PL_PL.indd 107 Retki_104-113-Appalakit_PL_PL.indd 107 5.6.2017 9.24.39 5.6.2017 9.24.39. Shelterit ovat usein täynnä, telttapaikatkin niiden läheisyydessä toisinaan niukassa. Se ei ole oleellista täällä
Monet pitävät silti niistä etenkin seuran ja turvallisuudentunteen vuoksi. Uusia syntyy kun samanhenkiset löytävät toisensa. Toisinaan yövymme hostelleissa, muutaman kerran motelleissa. Kävelemme päivät omaa tahtiamme, mutta leiriydymme samaan paikkaan päivän päätteeksi. Sille on nimikin: trail magic, polkutaika. Vaeltajat, reittiä huoltavat vapaaehtoiset ja kaupunkien väki muodostavat yhden suuren yhteisön ja pohjimmaltaan kyseessä on erittäin sosiaalinen kokemus. Joku saattaa olla parkkipaikalla tekemässä voileipiä, joku tarjota kahvilassa aamiaisen. Niin vain käy. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa vaeltaa. Retki_104-113-Appalakit_PL_PL.indd 108 Retki_104-113-Appalakit_PL_PL.indd 108 5.6.2017 9.24.39 5.6.2017 9.24.39. Jos haluaa loputtomien erämaiden totaalista hiljaisuutta ja yksinäisyyttä, ei tämä ole pidemmän päälle oikea paikka. Voi pestä pyykit, käydä oluella ja ravintolassa sekä tehdä varustehankintoja. Porukat, jotka alussa syntyvät, leviävät. Jokaisen tulisi kuunnella itseään ja löytää oma tyylinsä ja oltava uskollinen sille riippumatta miten se käy tai ei käy yhteen muiden suunnitelmien kanssa. Ennen vaellusta Taylor on ollut New Yorkissa töissä eräässä hipster-kahvilassa, mutta yrittää nyt lopettaa kahvinjuonnin. Tavatonta ystävällisyyttä, ilmaisia kyytejä kaupunkiin, polun varteen jätettyjä juomia. Se tekee hänet toisinaan hieman äreäksi. Hän on kulttuurin ystävä niin kuin minäkin ja puhumme usein tuntitolkulla elokuvista, kirjoista ja musiikista. Eräänä iltana tapaan telttapaikalla saksalaisen Reinerin, jonka kanssa jatkamme seuraavana päivänä yhtä matkaa. Eikä tämä myöskään ole mikään Alaska, se on selvä. Suunnittelemme missä teemme seuraavat ostokset, missä pidämme seuraavan ”zeron”, kokonaisen lepopäivän, millon teemme ”neron”, poikkeuksellisen lyhyen vaelluspäivän. Kaupungeissa rahaa kuluu, sen kanssa on oltava tarkkana. kesä-heinäkuu 2017 108 eet ovat rajattua ja tulee telttailla sheltereiden vieressä. Virginian pikkukaupunkeja ja polkutaikaa Reitillä käytetään paljon sanontaa josta pidän: hike your own hike. Vaella oma vaelluksesi. Täällä ei juurikaan ole kokeneita eränkävijöitä, useille tämä on ensimmäinen pidempi vaellus. Amerikkalaisia pikkukaupunkeja, kahvia, pirtelöitä ja roskaruokaa, ylipainoisia ihmisiä valtavissa henkilöautoissaan. Reiner kertoo tämän olleen pitkäaikainen haaveensa ja saaneen vihdoin tänä vuonna tilaisuuden näin pitkälle vapaalle. Sillä tätäkin tämä on: kirkkoja, huoltoasemia ja esimerkillisesti hoidettuja nurmikoita talo toisensa perään. Työt ja avovaimo odottavat Saksassa, eikä hän usko enää tekevänsä vastaavia reissuja tämän jälkeen. Enkä edes tiedä kenen toimesta. Ne ovat usein ahtaita ja meluisia, ja harvassa ovat ne kerrat ettei sillä olisi joku kuorsaamassa. Jos haluaa loputtomien erämaiden totaalista hiljaisuutta ja yksinäisyyttä, ei tämä ole pidemmän päälle oikea paikka. ”Laskunne on jo maksettu”, tarjoilija sanoo minulle eräänä aamuna. APPALAKIT Iltaisin teemme ruokaa ja rupattelemme. Myös teksasilainen 25-vuotias Taylor kulkee usein kanssamme
Sitä voi istua telttansa edessä ja katsella kun tuuli heiluttelee ruohoa ja oravat vipeltelevät puissa. Haen ruokapussini, joka on roikkumassa jossain lähellä puun oksasta karhujen ja jyrsijöiden ulottumattomissa. HäTAYLOR virittää ultrakevyttä tarppiaan upealla telttapaikalla Virginiassa, lähellä Pearisburgin pikkukaupunkia. Kaiken rasituksen keskeltä on löydettävissä tietynlainen rauha. Päivät kuumenevat, vettä menee litratolkulla, suklaapatukat sulavat rinkan etutaskuihin, heinänuha vaivaa. Jotkut huomaavat mahdollisuuden viimein tulleen eläkkeelle jäätyään, jotkut oivan sauman ilmestyneen opiskeluiden loputtua, ja jotkut vain yksinkertaisesti kaipaavat seikkailua velvollisuuksien täyttämään elämäänsä. Normaalisti herään noin puoli seitsemältä, yleensä hieman ennen muita. Noustessani jalkani ovat usein kankeat ja ensiaskeleeni haparoivia. Retki_104-113-Appalakit_PL_PL.indd 109 Retki_104-113-Appalakit_PL_PL.indd 109 5.6.2017 9.24.40 5.6.2017 9.24.40. Noin tuhat kilometriä vaellusta jo takana. Kenenkään ei ole pakko olla täällä, itse me tämän valitsemme. Säikähdän sähisevää kalkkarokäärmettä polun läheisyydessä. Kaikki on omissa käsissä ja jokainen vastuussa vain itselleen. Jotain tapahtuu, kun viettää viikkoja metsässä ja kävelee kävelemistään. Sen jälkeen en enää pidä molempia kuulokkeita korvissani kun kuuntelen musiikkia kävellessäni. 109 kesä-heinäkuu 2017 Virginiaa kutsutaan ”Vihreäksi tunneliksi”, monet kokevat sen liian raskaana ja lähtevät kotiin. Jotenkin sitä silti jaksaa, vielä ne viimeiset kilometrit päivän päätteeksi leiripaikalle, vaikka askel on siinä vaiheessa kaikkea muuta kuin reipas. Kävelyn tuomaa vapautta Jokaisella on omat kuvitelmansa siitä, mitä pitkän matkan vaeltaminen on ja mitä se meille tekee. Ja olla tyytyväinen. Keitän vettä, tarpeeksi kupilliselle kahvia ja kaurapuurolle. Jotkut lähtevät vaeltamaan kohdattuaan henkilökohtaisia tragedioita, jotkut etsiäkseen elämälleen uutta suuntaa. Parhaimmillaan kävely on meditatiivista, läsnäolevaa, todellista hereilläja elossaoloa. Kun tämän kuvion toistaa päivä toisensa perään, se vahvistaa ihmistä ihmeellisellä tavalla. Vaalin noita aamun hiljaisia yksinäisiä hetkiä ja nautin siitä rauhasta minkä metsä ympärillä tarjoaa. Ilo löytyy pienistä asioista ja se mikä tuntui joskus yhdentekevältä tai ainakin toisarvoiselta on yllättäen tärkeää. Takaisin perusasioihin: ruoka, vesi, lämpimät vaatteet, makuupussin ihana turva ja pienen punaisen teltan rauha ovat kaikki kallisarvoisia. Sateisina aamuina syön sisällä teltassa istuen, makuupussi vielä alavartaloa lämmittämässä. Siinäkin on oma huikea voimansa kun vain menee eteenpäin, kilometrin ja päivän toisensa perään vaikka välillä tuntuisikin ettei kerta kaikkiaan jaksaisi enää askeltakaan ja tekisi mieli mennä takaisin kotisohvalle somettamaan. Tiedän että minun pitäisi venytellä enemmän, mutta vain harvoin teen sen. Rasvainen maitojauhe antaa puurolle kaivattua makua. Sillä vaikka polulla edetään enemmän tai vähemmän aikataulussa kohti kaukaista määränpäätä, on vallitsevana tunteena vapaus ja sen tuoma ilo. Nousut ja laskut. Borrelioosin kaatamana Amerikkalainen vaeltajaystäväni Karen liittyy seuraani reitin puolivälin tienoilla. Olen sillä tavalla laiska
On muutenkin yllättävän hiljaista. Minulla on borrelioosi eli Lymen tauti. Puremajäljen ympärillä on nyt punoitusta ja hän tietää heti mistä on kyse. Minun tulee olla paljon varovaisempi auringon kanssa lääkkeideni takia. Voimat palautuvat, polku tuntuu taas kutsuvalta. Kaikki ne, joihin olen alkumatkan aikana tutustunut, ovat nyt minua reilusti edellä tai lähteneet takaisin koteihinsa. Pian olen jo pystyssä, autan tiskeissä, lähden mukaan kauppareissulle. Karen on vaeltanut koko reitin joitain vuosia sitten ja ollut suurena apuna omankin matkani valmistelussa. Heitämme Reinerin kanssa ylävitoset ja hän jatkaa itsekseen matkaa. Oloni heikkenee nopeasti. Karen muistaa ystävänsä Marcin, joka asuu parin tunnin ajomatkan päässä, ja soittaa hänelle. Testejä, joiden tuloksissa menisi muutama päivä, ei tarvitse edes tehdä. Sovimme tapaavamme seuraavan kerran siellä vaellukseni lopussa. Vietämme kaupunkilomaa, kävelemme Central Parkissa, käymme kahviloissa ja ravintoloissa. Olemme jo kovassa kunnossa ja tottuneet tekemään pitkää päivää, mutta Karen tulee tuoreeltaan polulle ja olen valmistautunut hidastamaan omaa etenemistäni huomattavasti kulkeaksemme yhdessä. Etenen kaikessa rauhassa, tutustun minulle uusiin vaeltajiin. New Jerseyn alueella on paljon punkkeja, ja vaikka olen pyrkinyt olemaan tarkka ja tarkistamaan paikat päivän päätteeksi, en silti ollut huomannut tätä. Ystävyyksistä tulee kuin huomaamatta syviä. Kun tulee aika jatkaa matkaa erillään, niin tehdään. On kuin alkaisi taas alusta. Se on hyvää lepoa itsellenikin. Karenin täytyy palata takaisin kotiinsa Maineen, yhteinen vaelluksemme on jo harmiksemme ohi. Ostan uuden uv-suojatun kauluspaidan, lippalakin ja aurinkorasvaa. Se on aivan pieni eikä punoita, mutta päätämme tarkkailla tilannetta ja mennä motelliin yöksi. Hän asuu yksin omakotitalossa miellyttävällä ja rauhallisella asuinalueella New Jerseyn South Orangessa. Nousua seuraa kuitenkin nopeasti lasku takaisin puiden miellyttävään varjoon. Lääkäri kysyy muutaman kysymyksen ja katsoo sitten polvitaivettani. Palaamme motelliin ja jo samana iltana kuume nousee taas, tällä kertaa kovempana kuin aiemmin. Lääkäri määrää minulle heti kalliit antibiootit. Emme kuitenkaan ehdi edes polulle, kun joudun tunnustamaan tosiasiat ja kerron että minun on jäätävä vielä lepäämään. Kaikki ovat kiinnostuneita kuulemaan borrelioosistani, koska VEHREÄT maisemat avautuvat kauas kun noustaan aukealle rinteelle New Yorkin osavaltiossa. Retki_104-113-Appalakit_PL_PL.indd 110 Retki_104-113-Appalakit_PL_PL.indd 110 5.6.2017 9.24.40 5.6.2017 9.24.40. Antibiootit alkavat tehota parissa päivässä ja oloni kohenee silminnähden. Illalla kuume nousee, oloni on heikko eikä ruokakaan oikein maistu. New Yorkista Uuteen-Englantiin Palaan polulle kahden viikon tauon jälkeen yksin. kesä-heinäkuu 2017 110 nen aikeenaan on kulkea kanssani kuukauden ajan. Päätämme pistäytyä vielä New York Cityssä, Karenin tuttavien luona sielläkin. Saamme järjestettyä kyydin lääkäriin seuraavalle aamulle, eräs paikallinen mies lupaa viedä meidät. Ehdimme patikoida yhdessä muutaman viikon, kun eräänä päivänä huomaan polvitaipeessani oudon jäljen. Polulla oppii päästämään irti, ymmärtämään selkeämmin, että jokaisella on oma kävelynsä käveltävänään. Saan yläkerrasta oman huoneen, jossa leAPPALAKIT vätä ja kerätä voimia. Seuraavana aamuna vointini on parempi ja haluan jatkaa matkaa. Ei minulla ole mitenkään varaa olla motellissa viikkotolkulla lepäämässä, budjettini on tiukka. En ole kävelykunnossa. Joudun ensimmäistä kertaa ajattelemaan sitä mahdollisuutta, että matkani saattaa keskeytyä ennen aikojaan. Marc kutsuu meidät heti luokseen
Toiset saattavat kantaa sitä tietämättään elimistössään ja alkaa oireilla jopa vuosien päästä. Pian saavun New Yorkin puolelle. Olemme hetken paikallamme. Päätän pitää meteliä ja varoittaa sitä tulostani hyvissä ajoin. Retki_104-113-Appalakit_PL_PL.indd 111 Retki_104-113-Appalakit_PL_PL.indd 111 5.6.2017 9.24.41 5.6.2017 9.24.41. Aina yhtä iloinen yllätys ja upea esimerkki Appalachian Trailin yhteisöllisyydestä. Seuraavan näen jo kauempaa, se on edelläni polulla. Jatkan varovasti matkaa, tuskallisen tietoisena kaikesta ruoasta jota mukanani kannan. Rupattelemme koko päivän kävellessämme ja päätämme jatkaa samaa tahtia. Siellä tapaan saksalaisen Nicon. Tytöt laulavat minulle onnittelulaulun, ja tekevät sen niin antaumuksella että suorastaan liikutun. Olin itse tavallaan onnekas, koska tulin niin kipeäksi ja se voitiin todeta minulla niin varhain. Damascus, Virginia. Ensimmäisen aivan aamuvarhaisella. Se ei ole kovin kaukana polulta ja sekin huomaa minut. Syntymäpäiväni iltana ryhmä kymmenvuotiaita viikonloppureissulla olevia kaupunkilaistyttöjä ohjaajineen telttailee samalla shelterillä. Nico on ratkaissut retkiruokansa yksinkertaisesti: hän syö valtavan annoksen kaurapuuroa aamuin illoin. Se toimii. Karhu kääntyy poispäin. Olen taas fyysisesti hyvässä kunnossa ja nautin kävelystä jopa enemmän kuin aiemmin. Illan hämärtyessä paistamme nuotiolla vaahtokarkkeja. Lisäkaloreita tulee suklaasta ja erilaisista kekseistä joita hän rikkoo puuron sekaan. En ole koskaan perustanut juhlista, mutta tuntuu mukavalta viettää iltaa ihmisten parissa. ”POLKUENKELI” Linda tarjoamassa patikoijille virvokkeita ja leipiä parkkipaikalla polun varrella Pennsylvaniassa. POLKUTAIKAA viimeisen päälle: ruokaa, suklaata, makeisia, juomia, hygieniatarvikkeita. Annamme hänen ottaa kuvat passeistamme ja vakuutamme ettemme ole murhamiehiä emmekä rosvoja. 111 kesä-heinäkuu 2017 tietävät hyvin sen olevan näillä seuduilla suuri vaaratekijä. Nainen, Athena nimeltään, on itse lähdössä yöksi New Yorkiin, mutta päättää luottaa meihin. LEPOPÄIVÄN ilta kahvilassa pirtelön ja tv-visailun merkeissä. Näen kahden peräkkäisen päivän aikana neljä karhua. Eräässä Connecticutin pikkukaupungissa pysähdymme juttelemaan paikallisen naisen kanssa ja hän antaa kokonaisen omakotitalonsa käyttöömme. Illalla syömme kuin kuninkaat ja katsomme elokuvankin tietokoneelta, jonka hän jätti käyttöömme. Missään vaiheessa hän ei tunnu siihen kyllästyvän. Silloin syytä on paljon vaikeampi löytää. Karhu säpsähtää karkuun niin että pensaat vain heiluvat. Tehdessämme lähtöä hän ei ole vielä palannut, niinpä jätämme hänelle keittiönpöydälle viestin jossa kiitämme uskomatNäen kahden peräkkäisen päivän aikana neljä karhua
Lisätietoa Appalachian Trail Conservarcyn nettisivuilla, osoitteessa www.appalachiantrail.org. Hän on myös kirjoittanut omasta vaelluksestaan matkakirjan Awol on the Appalachian Trail. Karttoja ei ole välttämätöntä kantaa mukanaan. Reitin kokonaispituus on 3 500 kilometriä . . Jalat joutuvat koville ja loukkaantumisia tapahtuu. Se on mahdollista, koska reitti kulkee taas huomattavasti tasaisemmassa maastossa, olemme huippukunnossa ja innostuksemme on suuri näin lähellä onnistumista. . White Mountainsin kansallispuiston upeat maisemat New Hampshiressa tekevät suuren vaikutuksen. . Ostamme ruokaa viideksi päiväksi, ruokapussit tupaten täyteen, ja päätämme kulkea matkan siinä ajassa. . New Hampshire ja Maine ovat monen mielestä reitin hienoimmat, mutta myös raskaimmat osat. Netistä löytyy myös lukuisia blogeja (esim. Metsässä on jotain tutun oloista, kotoista. Retki_104-113-Appalakit_PL_PL.indd 112 Retki_104-113-Appalakit_PL_PL.indd 112 5.6.2017 9.24.42 5.6.2017 9.24.42. Guide. www.thetrek.co) sekä Youtubesta paljon videoita aiheesta. Ruokaa on mahdollista ostaa usein, mutta tarjonnat vaihtelevat paljon isoista supermarketeista pieniin huoltoasemiin. . Vermontissa polut ovat mutaisempia kuin missään muualla, mutta paikat eri tavalla kauniita kuin aiemmin. Teemme pitkiä päiviä, kolmestakymmenestä reiluun neljäänkymmeneen kilometriin, aamusta iltaan. ”Thru-hike” kestää yleensä neljästä seitsemään kuukautta ja normaalisti se kuljetaan etelästä pohjoiseen (Nobo) tai pohjoisesta etelään (Sobo). Se täytyy kuitenkin aina puhdistaa. David Miller on tehnyt polulla erittäin suositun opaskirjan The A.T. Vettä on hyvin saatavilla koko reitin ajan. tomasta luottamuksesta ja ystävällisyydestä. APPALAKIT WHITE MOUNTAINS NATIONAL PARK New Hampshiressa. Alueella on hostelli, joka hakee vaeltajia tarvittaessa lentokentältä ja kyyditsee Springer Mountainille maksua vastaan. Ne alkavat käydä vähiin. Alueella tulee usein lujaa ja on oltava tarkkana kuin tyhjästä ilmestyvien ukkospilvien kanssa. . Asutusta on harvemmassa, reitti fyysisesti raskas ja kulku hitaampaa. Suurin osa aloittaa Georgiasta maalis-huhtikuussa. Moni rytmittää matkansa niiden mukaan. . Laskemme jo kilometrejä ja päiviä. Loppupäivän pidämme sadetta ja juomme kahvia. Vaellus Mainesta kohti etelää aloitetaan kesällä. . Hauskasta kirjasta tehtiin elokuvakin vuonna 2015. kesä-heinäkuu 2017 112 tiedä & mene Maine Vermont New Hampshire Massachusetts Conn ectic ut Rhod e Islan d New York Pennsylvania Mary land Daleware New Jersey Virginia Länsi-Virginia Pohjois-Carolina Etelä-Carolina Georgia Tennessee Kentucky Ohio Michigan New York Appalachian Trail 3 500 km Appalachian Atlantti Kanada Yhdysvallat 200 km Trail 3 500 km Appalachian Trail Yli kolmen kuukauden oleskeluun Yhdysvalloissa tarvitaan viisumi. . Bryson ei kuitenkaan kävellyt koko reittiä, vaan alkuperäisistä aikeistaan huolimatta poistui polulta jo melko alussa. Suurlähetystön sivulla on ohjeet hakemista varten. Lähin lentokenttä sijaitsee Atlantassa, Georgiassa. Korkein kohta Clingmans Dome (2 025 m) Great Smoky Mountains kansallispuistossa (Pohjois-Carolina/Tennessee) . Maineen tultaessa tuntuu siltä kuin olisi kaukana kaikesta. Reitti on hyvin merkitty, mutta opaskirja on ehdoton. Bill Brysonin A Walk in the Woods on klassikko. Kirjasuosituksia . Moni kantaa mukanaan 2-5 päivän ruokia. Loppurykäys kohti Mount Katahdinia Reitin lopussa on viimeinen koitos, ”100 mile wilderness”, noin 160 kilometrin pituinen pätkä keskellä hiljaista erämaata. Ympäristö alkaa jälleen näyttää hieman erilaiselta, olemme saapuneet Uuteen-Englantiin. . Pohjoisesta voi palata bussin esimerkiksi Bostoniin ja lentämällä sieltä takaisin Eurooppaan. AT:llä on yli 250 shelteriä. . . Appalachian Trailin päätepisteet ovat Springer Mountain Georgiassa ja Mount Katahdin Mainessa. Vältämme täpärästi hetkessä yläpuolellemme ilmestyneen ukkosrintaman juoksemalla harjulta alas piiloon takaisin puiden joukkoon ja suojaan. Sheltereiden lähellä on melkein aina hyviä telttapaikkoja
Muitakin tulee. Talvi on Mainessa ankara. Karen tulee hakemaan minua Millinocketista, näin olemme sopineet. Olen kokenut sen, mitä on saapua telttapaikalle litimärkänä ja kuunnellut yöllä kun sade naputtaa kovaäänisesti kattoa ja tuuli riepoo telttaa. Päätämme odottaa parempaa keliä ja suuntamme yöksi läheiseen Millinocketin kaupunkiin. Ilma on aurinkoinen, vain joitakin pilviä lipuu taivaalla. Alkuillasta käy satamaan, eikä aamullakaan näytä paremmalta. × KOKO matkan patikoijat pyrkivät saavuttamaan Mount Katahdinin (1605 m) ennen kuin säät kylmenevät syksyllä. Olen katsellut huvittuneena nuorukaisia, jotka kiirehtivät koko matkan Maineen Instagramit vinkuen vain koska jokin seuraava asia muka jo odotti jossain, tyttöystävä, ura, loistava tulevaisuus. Palaamme aikaisin seuraavana aamuna takaisin Baxteriin. Olen pitänyt ukonilmaa teltassani kahvia juoden, kiitollisena tästä suojasta, tästä kodista, jota mukanani kannan. Rekisteröidymme puistonvartijalle ja otamme maksullisen telttapaikan yöksi. Olen tullut pitkän matkan kotiin. Putsata telttani, käydä varusteeni läpi, pestä likaiset vaatteeni tältä erää viimeistä kertaa. Otamme kuvia, joku avaa kuohuviinipullon, joku sytyttää sikarin. Saavutamme Mount Katahdinin huipun parissa tunnissa. Ja nyt laskeudun vielä yhden rinteen alas, Mount Katahdinin pitkän rinteen. Olen maannut motellissa kuumassa kylvyssä jääkylmä olut kädessäni, katsellut roskaohjelmia sängystä ja syönyt jäätelöä aamupalaksi. Olen juonut viskiä nuotiolla tuntemattomien kanssa, ystävystynyt, liukunut mutasohjoisia rinteitä alas puolijuoksussa ja jatkanut samaa vauhtia ylämäkeen rinkka heiluen ja niin elossa, etten muista milloin viimeksi. 113 kesä-heinäkuu 2017 Näin pitkiä etäisyyksiä tehdään: ei niinkään kulkemalla nopeammin, vaan tekemällä pidempiä päiviä, aloittamalla aikaisemmin, lopettamalla myöhemmin. 100 mile wilderness päättyy Baxter State Parkiin aivan Mount Katahdinin juurelle. Kaikki kerääntyvät yhteen, nauravat ja iloitsevat osittain epäuskoisina siitä, että todella olemme täällä. Aion levätä hänen luonaan muutaman päivän, vaihtaa kuulumisia ja tarinoita polulta. Se on kaikkialla ja polku aina jalkojen alla. Retki_104-113-Appalakit_PL_PL.indd 113 Retki_104-113-Appalakit_PL_PL.indd 113 5.6.2017 9.24.42 5.6.2017 9.24.42. Olen herännyt aikaisin aamulla, pukenut päälleni edellisen päivän märät vaatteet, sukkia ja litiseviä kenkiä myöten, pakannut teltan kohmeisin sormin ja kävellyt ja vain kävellyt, kunnes aurinko ja tuuli ovat tehneet tehtävänsä ja minun on ollut taas lämmin. Kun tölkki on tyhjä, nostan rinkan selkääni ja lähden takaisin alas. Olen ihastunut kahviloiden hymyileviin tarjoilijattariin, haaveillut jäämisestä ja lähtenyt aina, sillä sitä tulin tänne tekemään. Istun kivelle, avaan mukanani tuoman ison oluen, ja katselen kaukaisuuteen leviävää maisemaa. Olen kävellyt, vaikka jalkoihini on sattunut ja olen ollut aivan poikki, saanut jostain lisää voimaa ja venyttänyt oman jaksamiseni rajoja päivä toisensa jälkeen
HEVOSVAELLUS ISLANNISSA P o h jo la Ratsastusvaellus Islannin koskemattomalla ylängöllä hurmaa retkeilijän. Tölttiä Islannin erämaassa TEKSTI Satu Rämö KUVAT Björgvin Hilmarsson ISLANNINHEVONEN on yksi maailman vanhimpia hevosrotuja. kesä-heinäkuu 2017 114 Retki_114-121-Islanninhevostelu_PL.indd 114 Retki_114-121-Islanninhevostelu_PL.indd 114 5.6.2017 9.25.53 5.6.2017 9.25.53. Matka on mieleenpainuva sekoitus vauhtia, hiljaisuutta ja ikivanhoja vuorenpeikkoja
Hölskyvä kalapulla Olemme kolmipäiväisellä maastovaelluksella Islannin ylängöllä. K uuluu pahaenteinen lusahdus. Mutakylvyn saanut ratsuni ei ole äskeisestä enää moksiskaan. Muut kiertävät kosteikon kauempaa ja suuntaavat ylemmäs kohti vuorenrinnettä. Vaelluspolku kulkee ylös ja alas vuortenrinteitä, jokien yli, laaksojen pohjalla ja läpi möykkyisten niittyjen. Olemme tukevasti vihreällä nurmella. Yövymme Kymmenhenkisen matkaporukkamme ruoat on pakattu kantohevosen selkään. 115 kesä-heinäkuu 2017 Retki_114-121-Islanninhevostelu_PL.indd 115 Retki_114-121-Islanninhevostelu_PL.indd 115 5.6.2017 9.25.54 5.6.2017 9.25.54. Mahtavan törähdyksen saattelemana takapää irtoaa mutaliejusta, ja ratsu hypähtää muutaman voimakkaan laukka-askeleen eteenpäin. Ratsuni jää takajaloistaan kiinni löysään mutaan ja hölmistyy retken saamasta oudosta käänteestä. Tulkaa reilusti tuolta ylempää”, viiton takanani tulevalle ryhmälle. Perässä tulijoita odotellessaan se työntää päänsä pusikkoon ja alkaa rouskuttaa heinää. Eteenpäin, eteenpäin! Kannustan hevostani pohkeilla eteenpäin ja annan sille löysiä ohjia. Se alkaa heitellä päätään puolelta toiselle ja hirnua. Hevosen takapää notkahtaa metrin verran alaspäin. Näillä seuduilla ei ole autoteitä tai mitään palveluita. Tartun tyngästä harjasta kiinni molemmin käsin ja puserran itseni kiinni satulaan. ”Áfram, áfram”, karjaisee hevostilan omistaja Stefán Kristjánsson, joka kulkee hevosellaan ryhmämme ensimmäisenä. Hevosen pysähtyessä irrotan otteeni harjasta ja korjaan jalustinten asentoa. ”Siinäpä oli yllättävän pehmeä kohta. Noin 80 kilometrin reitti kulkee Pohjois-Islannin pienestä Grenivíkin kalastajakylästä kohti Atlanttiin työntyvää Fjördurin niemimaata
Hevosella pääsee paikkoihin, mihin autoilla ei ole mitään asiaa: rannoille, kapeisiin laaksoihin, vuorten HEVOSVAELLUS ISLANNISSA huipuille ja vaikka jäätikön reunalle. Kymmenhenkisen matkaporukkamme ruoat on pakattu kantohevosen selkään. Islanti on luontomatkailijan unelmakohde. Hevosia varten meillä on matkassa mukana kannettava laidun eli pari kerää lankaa ja akulla toimiva sähköpaimen. PÄIVÄN aikana ratsastetaan yli 30 kilometriä. kesä-heinäkuu 2017 116 Retki_114-121-Islanninhevostelu_PL.indd 116 Retki_114-121-Islanninhevostelu_PL.indd 116 5.6.2017 9.25.55 5.6.2017 9.25.55. Knúsin töltti on tasainen ja nopea. Tällä laavan peittämällä saarella voi saman päivän aikana kävellä jäätiköllä, kylpeä lämpimässä luonnonlähteessä ja valokuvata Oman ratsuni nimi on Knús. Mikään laidunlöllykkä se ei ole. Viikingit saapuivat Norjasta aluksillaan mukanaan hevoset ja muut kotieläimet. sähköttömässä erämaamajassa meren rannalla. Ratsut innostuvat ja avaran laakson täyttää rytmikäs kavioiden kopina. Yli tuhannen vuoden ajan ainoa tapa kulkea saaren eri osien välillä oli hevonen. Tölttipyrähdys vapauttaa energiaa hevosista ja jännitystä ratsastajista. Hevonen eväsreppuineen näyttää takaa katsottuna suurelta superpallolta. Nyt kiihdytetään vauhtia! henkeäsalpaavan hienot. Toivottavasti kalapullat pysyvät ehjinä! Vältä Islannin turistiruuhkat On helppo ymmärtää, miksi Islantiin tullaan ratsastamaan kaukaakin. Siellä täällä niittykukkien ja heinätuppojen välissä näkyy pieniä lumikasoja muistuttamassa islantilaisen kesän lyhyydestä. Juomavesi saadaan lähteestä. Vastoin yleistä luuloa kaikki islanninhevoset eivät askella tölttäämällä. Kantohevosta sanotaan Islannissa trússiksi, mutta me olemme ryhmän kesken ristineet sen Kalapullaksi, sillä kaiken muun lisäksi hevosen selkään sidotussa säkissä kulkee viisi kiloa koljasta valmistettuja kalapullia. Pollelta löytyy menohaluja enemmän kuin edessä olisi tilaa. Knús on onneksi loistava askellajihevonen. Vaellus islanninhevosella tekee kunniaa maan historialle: Islanti asutettiin 800-luvulla hevosten avulla. Se tarkoittaa halausta. Me olemme kulkeneet ensimmäisen ratsastuspäivämme aikana jylhässä vuoristossa, vehreissä laaksoissa, ylittäneet kirkasvetisiä puroja ja ihailleet pieniä vesiputouksia. Islanninhevonen on pieni mutta vahva ja varmajalkainen ratsu. Maastot ovat LOUNASTAUOLLA ratsut saavat levätä ilman satuloita. Töltti on islanninhevosille tyypillinen nelitahtinen askellaji, jonka tahdissa on mukava ratsastaa pitkiä matkoja. Pieni pidätys ohjista, painopiste taakse ja vähän pohkeita, ja hevoseni lähtee tasaiseen tölttiin. Hevosten selästä kuuluu naurunpyrskähdyksiä. Kun kosteikosta ja parin matalan joen ylikahlauksesta on selvitty, pääsemme parin kilometrin mittaiselle hiekkasuoralle
Isot matkailijatallit www.eldhestar.is ja www.ishestar.is järjestävät hevosmatkoja tunnin kävelylenkeistä yli viikon mittaisiin maastoseikkailuihin (alkaen noin 2 000 €/viikko). 117 kesä-heinäkuu 2017 Retki_114-121-Islanninhevostelu_PL.indd 117 Retki_114-121-Islanninhevostelu_PL.indd 117 5.6.2017 9.25.58 5.6.2017 9.25.58. Aloittelijoille sopivat lyhyet päiväretket (hinnat alkaen noin 40 €/h). Vaelluspolku kulkee ylös ja alas vuortenrinteitä, jokien yli, laaksojen pohjalla ja läpi möykkyisten niittyjen. Jutussa kuvatun retkelle vei www.polarhestar.is. ISLANNINHEVOSET viettävät lähes koko elämänsä ulkona laumassa. Sellaisia järjestävät muun muassa www.laxnes.is, www.hestheimar.is, www.perluhestar.is ja www.solhestar.is. Hevostalleja Islannissa Islannissa on paljon hevostalleja. POHJOIS-ATLANTIN rannikolla näkyy hyvällä tuurilla valaita. PITKÄLLÄ hevosvaelluksella kengitysvälineet kulkevat mukana
Lounastauko talonraunioilla Nyt kieli keskelle suuta. Noin kilometrin korkeuteen nousevat tummanharmaat jylhät vuoret muuttuvat ylöspäin mentäessä valkoiseksi. Missään muualla maailmassa ei voi kokea näitä luonnonnähtävyyksiä yhtä helposti. Korkeanpaikankammoisena pidän kuitenkin oman katseeni visusti hevosen korvien välissä näkyvällä polulla. Meidän pitää ylittää vuori, jonka toisella puolella odottaa yöpaikkamme, Atlantin rannalle pystytetty sähkötön erämaamaja. Varmajalkaisille islanninhevosille tällainen polku on puistokävelyä. Matkailu on kasvanut Islannissa jopa 20 prosentin vuosivauhtia jo monena vuotena peräkkäin. Perinteiset nähtävyydet kuten geysir, Blue Lagoonin kylpylä ja Thingvellirin kansallispuisto alkavat olla tuskaisen täynnä ihmisiä etenkin kesäaikaan. Edessä on päivän jyrkin osuus. kesä-heinäkuu 2017 118 Retki_114-121-Islanninhevostelu_PL.indd 118 Retki_114-121-Islanninhevostelu_PL.indd 118 5.6.2017 9.26.02 5.6.2017 9.26.02. RATSASTUSRETKEN jälkeen islantilainen kuuma kylpy tekee hyvää lihaksille. Harvaan asutussa maassa riittää lääniä seikkailla keskellä rikkumatonta luonnonrauhaa, jos tietää, minne mennä. Islannissa asuu vain 330 000 ihmistä. Jyrkimmän osuuden jäädessä taakse annan katseeni kiertää. HEVOSVAELLUS ISLANNISSA PÄIVÄN jälkeen erämaaillallinen valmistuu kaasuhellalla. Turistibussien ruuhkauttamilla parkkipaikoilla rauhallinen luontokokemus on enää muisto vain. Polku on hädin tuskin puoli metriä leveä. Maisemat ovat hurmaavan kauniit, jos niitä vain uskaltaisi katsoa. Kauempana horisontissa näkyy suunnaton Atlantin valtameri. aktiivisia tulivuoria. Kirkkaat purot halkovat vehreitä laaksoja. Pudotus alaspäin ei ole pystysuora, mutta pirullisen jyrkkä se on. Huipuilta lumet eivät sula koskaan. Luontomatkailijoiden kannattaa ajaa pois Reykjavikista, varata matkaan ainakin viikko ja suunnata Etelä-Islannin sijaan saaren itäja pohjoisosiin sekä länsivuonoille
Kokonaan kiellettyjä ovat käytetyt satulat, suitset, ratsupiiskat, satulahuovat, ratsastushanskat ja käytetyt täysnahkaiset/-mokkaiset chapsit ja puolichapsit. Älä käytä varusteita noin viiteen päivään ennen Islannin-matkaasi. Virkon S on desin. Anna kuivua. Ruiskuta vaatteet suihkupulloon tehdyllä 1 %:n Virkon S-liuoksella (eli 10 g Virkon S:ää vesilitraa kohti). ointiaine, jota saa useimmista apteekeista. 119 kesä-heinäkuu 2017 Retki_114-121-Islanninhevostelu_PL.indd 119 Retki_114-121-Islanninhevostelu_PL.indd 119 5.6.2017 9.26.05 5.6.2017 9.26.05. Ratsastusvälineiden tuontirajoitukset ISLANNINHEVONEN on elänyt vuosisatoja eristyksessä ja on siksi äärimmäisen pöpöherkkä. Ratsastusvaatteet ja -jalkineet pitää pestä pesukoneessa tai viedä kuivapesuun ennen Islantiin saapumista. Jos pesu ei ole mahdollinen, tee näin: . Huuhdo vaatteet/kengät vedessä, jossa on tiskiainetta. VARMAJALKAISILLE islanninhevosille joen ylitys on pikkujuttu. . Islantiin ei saa tuoda juuri mitään hevostavaraa.
Pirttipöydällä lepattavat kynttilät luovat tilaan rauhallisen tunnelman. Yksinkertaisuus on uusi luksus Erämaamökin ovi narahtaa, kun astumme sisään viimeisten joukossa. Kuusikymppinen Stefán on pyörittänyt islanninhevostila Polar Hestaria Grenivíkin kylässä jo kolme vuosikymmentä. Joka kesä hän vie pieniä ratsastusryhmiä vauhdikkaille retkille Islannin erämaihin. Ja rauhallista Hevosella pääsee paikkoihin, mihin autoilla ei ole mitään asiaa: rannoille, kapeisiin laaksoihin, vuorten huipuille ja vaikka jäätikön reunalle. Trollitarinoilla on selitetty Islannin omalaatuista maisemaa. Ja tuo kivi tuossa on yksi tämän laakson tunnetuimmista trolliukoista.” No niinpä tietysti. Siis mitä ihmettä. JUOMAja ruokatauko Pohjois-Islannin ylängöllä. Vanhojen uskomusten mukaan Islannissa vuorten sisällä asuu edelleen trolleja, mutta ne liikkuvat ulkona vain öisin. kesä-heinäkuu 2017 120 Retki_114-121-Islanninhevostelu_PL.indd 120 Retki_114-121-Islanninhevostelu_PL.indd 120 5.6.2017 9.26.06 5.6.2017 9.26.06. Jos auringonsäteet tavoittavat trollin, se muuttuu kiveksi. Silloin vuoristomaja oli haiseva vanha lato. Poistamme hevosilta turparemmit ja annamme niiden laiduntaa. HEVOSVAELLUS ISLANNISSA Pysähdymme autioituneen turvemajan raunioille pitämään evästaukoa. Sen jälkeen täällä on ollut hiljaista. Stefánilla on povitaskussaan pehmennyt suklaalevy, josta hän tarjoaa jokaiselle. Mitä muutakaan omituisen muotoiset laavamuodostelmat voisivat olla kuin vuorenpeikkoja, jotka eivät kunnioittaneet annettua kotiintuloaikaa. Kehitys kehittyy”, Stefán sanoo ja haukkaa juustoleipäänsä. ”Tiesitkös, että joku tuijotti sinua kun kävit tuolla kiven takana”, heittää Stefán virnuillen samalla kun kiristää ratsunsa satulavyötä. Kaivamme satulalaukuista aamulla voitelemamme kerrosvoileivät ja trippimehut. Nyt laaksossa ei lisäksemme hengitä kuin linnut, vuoristossa piilottelevat napaketut ja lampaat. Rakensimme uuden majan paikallisen retkeilyjärjestön kanssa ja nyt siellä on hienot kerrossängyt ja kunnon astiat tehdä ruokaa. Talon jämien edessä oleva kyltti kertoo, että tila autioitui 1940-luvun lopussa. Trollit ovat islantilaisista kansantarinoista tuttuja jättiläisiä, jotka asuttivat maailmankaikkeutta, ennen kuin maapallo syntyi. ”Toin ensimmäisen ratsastusryhmäni 1980-luvulla juuri tälle samalle retkelle. Ratsastajien mukanaan tuoma hevosten haju sekoittuu hellalla kuumenevien kalapullien tuoksuun. Niinpä käytetyt vessapaperit pakataan roskapussiin ja viedään mukana, hajoavat jätökset potkitaan maan sisään. ”Tämän paikan nimi on Trölladalur eli trollien laakso. Roskaaminen on Islannin herkässä erämaassa ehdottomasti kielletty. Vuorenpeikko tirkistelee Lounaseväiden jälkeen on aikaa käydä vessassa läheisen kivenmurikan takana
Tämä retki on seikkailu, jossa modernin maailman ihmiset ovat palanneet nauttimaan yksinkertaisista asioista: kaasuliedellä lämmitetyistä eineskalapullista, vuoristolähteestä kannetusta vedestä ja lempeästä tuulesta, joka kuivaa mökin terassille ripustetut hikiset ratsastusvarusteet. Tässä hetkessä kaikki on niin kaunista ja ihanaa. Jossain kaukana määkii lammas. Sekin tuntuu hienolta, että mökinovi natisee joka avauskerralla äänekkäästi. Edessä on vielä kaksi täydellistä matkapäivää. täällä onkin. Me ratsastajat pulahdamme Grenivíkin kylän uimalan kuumavesialtaaseen rentouttamaan reissun rasittamia lihaksia. Retken jälkeen hevoset pääsevät lepäämään laitumelle. 121 kesä-heinäkuu 2017 Retki_114-121-Islanninhevostelu_PL.indd 121 Retki_114-121-Islanninhevostelu_PL.indd 121 5.6.2017 9.26.07 5.6.2017 9.26.07. Kenelläkään ei ole kiire minnekään. Viimeisenä ratsastuspäivänä palaamme kotiin ja silloin hevoset saavat päättää vauhdin. Huomenna teemme rauhallisen vaelluksen merenrannalle ja käymme katsomassa läheisen mäen huipulla olevaa järveä, jonka pohjaan on kuulemma uponnut trolli. Jos maastoretkemme päättyy kuten tällaiset maastovaellukset ovat aikaisemminkin päättyneet, palaamme kotitallille harjat ja hiukset putkella. × POLAR HESTARIN tilan lähellä sijaitseva Laufáusin kotiseutumuseo on hauska päiväretkikohde. Atlantin aallot iskevät parinkymmenen metrin päässä rantaan
Garmin Fenix 5X Kellotaulun koko: 51 mm Paino: 98 g Resoluutio: 240x240 px Kenelle: varusteorientoituneille Hintaluokka: 800 euroa TEKSTI JA KUVA Marika Varpenius G arminin uuden Fenix 5X multisport-kellon ehdoton vetonaula on normaaliin GPS-kelloon mahdutettu karttapohja. Tallennetut suoritteet ja reitit saa myös myöhemmin avattua ja tarkemmin pilkottua joko webtai mobiiliaplikaatiopohjaisessa Garmin Connect –palvelussa. PIKATESTI kesä-heinäkuu 2017 122 Retki_122-123-Varusteet_PL.indd 122 Retki_122-123-Varusteet_PL.indd 122 5.6.2017 9.14.26 5.6.2017 9.14.26. Tarvitseeko rannelaitteen sitten värähtää jokaisesta vastaanotetusta sähköpostista riippuu käyttäjästä, mutta Fenix 5X sen kuitenkin mahdollistaa. Pelkkien GPS-koordinaattienkin avulla voi tietysti itsensä paikallistaa kartalla, mutta suoraan karttapohjalla näkyvä sijainti tekee touhusta huomattavasti nopeampaa ja mukavampaa. Karttaa ja kompassia kello ei korvaa. Garmin Fenix 5X:ssä on uusien ominaisuuksien lisäksi säilytetty myös aiemmista Fenix-versioista tutut toiminnot, esimerkiksi sykemittaus suoraan ranteesta. Ominaisuuksia alkaakin olla jo todella paljon, ja kaikille ei välttämättä löydy käyttöä. Kellon käytettävyys on kuitenkin säilynyt edelleen miellyttävänä toisin kuin laitteen hinta, joka karsinee muuten monipuolisen ja helppokäyttöisen rannelaitteen käyttäjäkuntaa huomattavasti. Kilkkeitä kaupunkioloihin Arkikäytössä karttapohjainen GPS-kello on vaikkapa työmatkoilla kiva lisä, tosin kaikkien katujen nimet eivät karttapohjasta enää erotu. Fenix 5X on myös sen verran älykäs, että sen saa Bluetoothilla kiinni vaikkapa puhelimeen, ja kelloa voi käyttää kattavasti sähköpostin, puheluiden, musiikkisoittimen ja sen sellaisten lisäkkeenä. Myös muita uusia ominaisuuksia on nipullinen, ja Fenix 5X on monipuolinen rannelaite niin arjessa kuin vapaa-aikanakin. Kellotaulun tilavuus karttapohjalle on melko rajallinen, mutta jos GPS-laitetta tarvitsee lähinnä itseluottamuksen jatkeeksi haastavimmissa suunnistusolosuhteissa, ajaa Fenix 5X hyvin asiansa, eikä erillistä GPS-kapulaa välttämättä tarvitse kantaa mukana. Ja ajankin Garminin rannelaite vielä näyttää. Karttapohjaisen kellon tarpeellisuus ja toiminta varsinaisilla vaelluksilla jäi lyhyestä testausajasta johtuen ohueksi. × Kello kaikilla lisukkeilla Garmin toi rannelaitteeseen värillisen karttapohjan. Rannelaite kertoo etäisyydet lähimpiin sairaaloihin ja muihin palveluihin. Vaikka rannelaitteen näyttö on kartalle verrattain pieni, se tuo laitteeseen huomattavasti lisää käytettävyyttä
Laverin ja pöydän väliä voi hipsutella normaalisti kävellen, ja pitää makuupussin silti päällä. Miten toimii vetoketjuttomuus. Pienet siirtymät onnistuvat kipittämällä pussin kanssa. Kevyt untuvamakuupussi on soveliain kuumaverisille ja kolmen vuodenajan tupakäyttöön. Lämmönsäätely tapahtuu avonaisen jalkaosan kautta, ja myös yläosa aukeaa normaalia makuupussia suuremmaksi. Vetoketjuton makuupussi on puikula, johon täytyy mönkiä sisälle. Ohut makuupussi tuo juuri sen verran kaivattua lämpöä, ettei kamiinaa tarvitse lämmittää mansikaksi ja oleskelu on silti mukavaa. Ennakko-odotuksista huolimatta pussi ei tunnu ahdistavalta, mutta lämpimissä olosuhteissa voi tulla hieman kuuma. Kuinka laiskaa ja ihanan mukavaa! × Haglöfs LIM Down +1 Lämpöarvot: Comfort +6, Limit +1, Extreme -13 Paino: Noin 500 grammaa Kenelle: Grammaaville ja tupia käyttäville Hintaluokka: 300 euroa KOKEILTUA Retki_122-123-Varusteet_PL.indd 123 Retki_122-123-Varusteet_PL.indd 123 5.6.2017 9.14.27 5.6.2017 9.14.27. Tämä makuupussi ei ole muumioVetoketjuton jalkopäästä avonainen tuubimallinen makuupussi kuulostaa klaustrofobiselta, mutta toimii erityisesti tupakäytössä. Vetoketjuton grammaajan tupapussi mallia nähnytkään, ja olkapäiden kohdalta pussi onkin todella leveä. Se on vetoketjuttomassa kevyessä pussissa toimiva ratkaisu, ja pussiin sujuttautumisen kannalta myös välttämätöntä. Haglöfs LIM –pussista puuttuu myös tavanomainen huppu, mutta pussin yläosan saa kiristettyä pään ympärille halutessaan. Parhaimmillaan tuvissa Jalkopäädystä avonainen makuupussi pääsee oikeuksiinsa silloin, kun viettää myrskypäivää tuvassa. 123 kesä-heinäkuu 2017 TEKSTI JA KUVA Marika Varpenius TUOTEKUVA valmistaja H aglöfsin LIM Down +1 on kevyt, vetoketjuton ja huputon makuupussi, jonka jalkaosa on avonainen. Jalat saa toki myös piiloon kiristämällä jalkaosan suppuun
Itse virittämällä elämys on kuitenkin hauskempi. L eppoisasti keinuva riippumatto edustaa romanttisia unelmia koko sielun valtaavasta levollisuudesta ja tyyneydestä. Monen mielestä myös nukkumisasento on parempi kuin maassa maaten. Täydellinen lepohetki vaatii monen niksin hallintaa. Maton päissä on köydet, joihin on useimmiten asennettu S-lenkki tai karabiini, joista matto kiinnitetään puun ympärille kiedottuun naruun tai hihnaan. Mutta hobot ja hipit huomio: riippumaton valitsemiseen retkikumppaniksi on aivan järkeenkäypiä syitä. Riippumatossa nukkuja haihduttaa lämpöä joka mapaikoille ja matossa loikoileva retkeilijä on telttailijaa voimakkaammin osa luontoa kaikilla aisteillaan. Kätevien narulenkkien sitomisesta on internet video-ohjeita pullollaan. Riippumatto ei välitä maaston epätasaisuuksista, jos vaan puita kasvaa riittävästi. Hyvän telttapaikan löytäminen kivien ja kantojen seasta on välillä vaivalloista. Tätä tarkoitusta varten myydään hintavia paketteja, mutta vähemmälläkin selviää. puolelta, joten pelkässä matossa tulee kylmä. Markkinoilta löytyy toki valmiiksi koottuja settejä, joissa riippumatto alkaa muistuttaa jo telttaa. Leveys valitaan sen mukaan ollaanko liikkeellä yksin vai seurassa. × ”Optimisti istuttaa kaksi tammenterhoa ja ostaa riippumaton.” – Jean de Lattre de Tassigny Riippumatto on kevyt ja edullinen majoite, mutta valitettavasti käytäntö ei useinkaan vastaa mielikuvia. Maton voi ripustaa aina upeimmille maiseon yksinkertainen. Esimerkiksi makuuasennon kääntäminen vinottain keskilinjaan nähden suoristaa selän ja auttaa nukkumaan paremmin. Kaiken säätämisen jälkeen huomaa, että rahaa kuluikin aiottua enemmän ja lisävarusteista kertyi melkoisesti painoakin. Moni kiinnittää riippumaton alle lisäeristeeksi alapeiton, lisäksi voi käyttää normaalia makuualustaa ja makuupussia. Pidempi malli on yleisesti monipuolisempi. Itse matto on yleisimmin nailonia, joka joustaa hieman polyesteriä paremmin. Maton pituus kannattaa valita oman pituuden ja mieltymysten mukaan. RIIPPUMATOT Riippumatto on virittäjän valinta TEKSTI JA KUVAT Mikko Hieta Moneenkaan kankaanpalaan ei ole kudottu niin runsaasti vertauskuvallisuutta kuin riippumattoon. Polyesteri on tässä oikea valinta, sillä kiinnitysköysi ei saisi venyä käytön aikana. Liian leveä kangas painuu sumppuun ja tuntuu ahdistavalta. Riippumatossa on turvassa maassa mönkiviltä örkeiltä. Tärkeää on myös valita riittävän paksua materiaalia, joka ei vahingoita puuta. Ohjeiden avulla kannattaa tutustua myös erilaisiin asentoihin, joissa riippumatossa voi levätä. Ostajan vinkit Riippumattoa ostaessa on vaikea mennä pahasti pieleen, sillä maton perusrakenne kesä-heinäkuu 2017 124 Retki_124-127-Riippumatot_PL.indd 124 Retki_124-127-Riippumatot_PL.indd 124 4.6.2017 11.28.46 4.6.2017 11.28.46. Harva telttailija saavuttaa sellaisia onnen hetkiä, joita riippumattoretkeilijä kohtaa. Sateensuojaksi on hankittava tarppi ja lentäviltä hyönteisiltä suojaamaan hyttysverkko. Ajatuskin kahden, toisistaan täydellisellä etäisyydellä kasvavan puun väliin ripustetun maton varaan heittäytymisestä vie meidät peninkulmien päähän oravanpyörästä. Parin euron nostoliinasta saa kiedottua puun ympärille lenkin, joka ajaa asiansa
GRAND TRUNK ULTRALIGHT koko: 290 x 137 cm paino: 350 g hinta: 50 € (Varuste.net) materiaali: polyesteri maksimikuorma: 90 kg integroitu pakkauspussi 125 kesä-heinäkuu 2017 Retki_124-127-Riippumatot_PL.indd 125 Retki_124-127-Riippumatot_PL.indd 125 4.6.2017 11.28.47 4.6.2017 11.28.47
RIIPPUMATOT TICKET TO THE MOON SINGLE MOONHAMMOCK koko: 320 x 155 cm paino: 500 g hinta: 43 € materiaali: nailon, laskuvarjokangasta maksimikuorma: 200 kg integroitu pakkauspussi kesä-heinäkuu 2017 126 Retki_124-127-Riippumatot_PL.indd 126 Retki_124-127-Riippumatot_PL.indd 126 4.6.2017 11.28.48 4.6.2017 11.28.48
TOWER HILL XXL koko: 320 x 200 cm paino: 580 g hinta: 30 € (Varuste.net) materiaali: nailon, laskuvarjokangasta maksimikuorma: 150 kg integroitu pakkauspussi 127 kesä-heinäkuu 2017 Retki_124-127-Riippumatot_PL.indd 127 Retki_124-127-Riippumatot_PL.indd 127 4.6.2017 11.28.49 4.6.2017 11.28.49
Testimenestyjä on helppo pystyttää ja sen tilat riittävät sekä yöpyjälle että varusteille. kesä-heinäkuu 2017 128 YHDEN HENGEN TELTAT TEKSTI JA KUVAT SEKÄ POHJAPIIRROKSET Joel Ahola Kahden neliön teltta tarjoaa retkeilijälle kodin taivasalla. TAKANA oleva Hilleberg pystytetään ulkoteltan kera, mutta MSR:n mallin sisäteltta kastuisi sateella ennen ulkokankaan kiinnittämistä. Retki_128-137-Teltat_PL.indd 128 Retki_128-137-Teltat_PL.indd 128 5.6.2017 12.04.48 5.6.2017 12.04.48. Parhaimmillaan teltta on puristettu alle kilon pakettiin
129 kesä-heinäkuu 2017 T E S T I Alps Mountaineering Zephyr 1 Exped Vela I UL Hilleberg Enan Jack Wolfskin Gossamer MSR Access 1 Nemo Blaze 1P Trimm One-DSL Retki_128-137-Teltat_PL.indd 129 Retki_128-137-Teltat_PL.indd 129 5.6.2017 12.04.52 5.6.2017 12.04.52
Lähetimme maahantuojille ja valmistajille testikutsun, jossa kerroimme etsivämme monipuoliseen retkeilykäyttöön sopivia telttoja, joiden nukkumatilat on suunniteltu yhdelle yöpyjälle. YHDEN HENGEN TELTAT Retki_128-137-Teltat_PL.indd 130 Retki_128-137-Teltat_PL.indd 130 5.6.2017 12.04.53 5.6.2017 12.04.53. Pyysimme testattavaksi kestävää, tuulelta ja sateelta suojaavaa retkeilijän kotia ja turvaa sulan maan retkikaudelle, kun tyypillinen testiteltan käyttäjä liikkuisi patikoiden, pyöräillen ja meloen. Testituote sai olla muodoltaan tunneli, kupoli, harjakattoinen tai näiden yhdistelmä, mutta rajasimme testin ulkopuolelle laavut, louekankaat ja niihin verrattavat mallit. Se on ideaalitilanne, mutta käytännössä moni retkeilijä suuntaa maastoon yksin. Kaverin öiset vessareissut ja kuorsaaminen eivät häiritse vaelluspäivästä palautumista. Se antaa rauhaa ja yksityisyyttä myös porukan mukana kulkevalle. Yhden hengen teltalle on kysyntää. Eipä tarvitse kuunnella kaverin kuorsausta – tai saa kuorsata itse ilman häpeää. Yhtä lailla pyöräretkeilijä ja merimeloja kaipaavat soolotelttaa majoitteeksi, vaikka he yöpyisivät turvallisesti leirintäalueella tai retkisatamassa. Suositulla vaellusreitillä vastaantulijat ja kanssakulkijat tuovat turvaa. Oletimme teltan käyttäjän etsivän leiripaikalleen suojan metsiköstä tai hyödyntäen maastonmuotoja, joten testituotteiden kaarien ei tarvinnut kestää äärimmäisiä myrskytuulia avotunturissa. kesä-heinäkuu 2017 130 Ominaisuudet Merkki Malli Hintaluokka Paino (ilmoitettu) Paino (mitattu) Paino* kaaret ja kiilat Vesipilari ulkokangas Vesipilari pohja Alps Mountaineering Zephyr 1 160 € 1 757 g 1 880 g 605 g 3 000 mm Exped Vela I UL 390 € 1 450 g 1 405 g 435 g 1 500 mm 10 000 mm Hilleberg Enan 670 € 1 200 g 1 205 g 290 g 5 000 mm 12 000 mm Jack Wolfskin Gossamer 130 € 1 750 g 1 800 g 485 g 4 000 mm 10 000 mm MSR Access 1 550 € 1 600 g 1 615 g 640 g 1 200 mm 3 000 mm Nemo Blaze 1P 480 € 910 g 835 g 310 g 1 200 mm 1 200 mm Trimm One-DSL 230 € 1 950 g 2 090 g 630 g 4 000 mm 10 000 mm *Sisältyy tuotteen kokonaispainoon V aellusoppaat neuvovat lähtemään taipaleelle aina kaverin kanssa. EXPEDIN teltassa ei ole ulko-ovea, vaan sisään kuljetaan liu’uttamalla kangasta keskikaarta pitkin. Testikutsussa kerroimme hyväksyvämme mukaan vain mallit, jotka ovat makuutilojen osalta kaksikerroksisia eli niissä on sekä sisäettä ulkoteltta. RETKEILIJÄ arvostaa yhden hengen teltan tuomaa yksityisyyttä. Samalla kerroimme etsivämme kaarien ja tolppien avulla pystytettävää telttaa, joten rajasimme testin ulkopuolelle yhdelle hengelle tarkoitetut bivi-säkit ja katetut riippumatot
Nemo perustuu yhteen pitkittäiseen kaareen, joka kulkee teltan yli kulmasta ristikkäiseen nurkkaan. Soolotelttojen kattauksesta tuli monipuolinen uusien yhdysvaltalaisbrändien ansiosta, vaikka muutama suomalaisretkeilijöille entuudestaan tuttu tuotemerkki jätti testin väliin peläten huonoa menestystä omalle tuotteelleen. Alps Mountaineering ja Trimm kohoavat muotoonsa kahdella ristikkäisellä kaarella. TELTAT pakattuna kuljetukseen vasemmalta oikealle: Alps Mountaineering, Exped, Hilleberg, Jack Wolfskin, MSR, Nemo ja Trimm. Kaarien kirjo Seitsemän teltan joukossa ei ollut ainuttakaan kaariratkaisua, joka olisi toistunut samanlaisena jossain toisessa tuotteessa. 131 kesä-heinäkuu 2017 T E S T I Merkki Malli Kaaret Kiilat Kiilan paino Narut Taskut Korjaustarpeet Alps Mountaineering Zephyr 1 3 kpl 12 kpl 14 g 4 kpl 2 kpl kangas x 2 Exped Vela I UL 3 kpl 8 kpl 10 g 2 kpl 1 kpl kangas x 4, holkki, naru, vetoketju, ohje Hilleberg Enan 1 kpl 8 kpl 10 g 4 kpl 2 kpl kaari, holkki, ohje Jack Wolfskin Gossamer 2 kpl 9 kpl 16 g 2 kpl 2 kpl kangas x 4, holkki, tiiviste, ohje MSR Access 1 2 kpl 8 kpl 12 g 4 kpl 2 kpl Nemo Blaze 1P 1 kpl 6 kpl 13 g kpl 1 kpl naru x 2, holkki Trimm One-DSL 2 kpl 13 kpl 12 g 7 kpl 4 kpl Testikutsuumme vastattiin kiitettävästi ja saimme mukaan teltat kahdeksalta eri tuotemerkiltä. Nämä pitkittäiset kupoliteltat pysyvät hyvin pystyssä ilman kiiloja, joten ne sopivat kallioisille saarille majoittavalle melojalle. Eräällä valmistajalla on juuri mallisto muuttumassa ja parin brändin mallisto alkoi vasta kahden hengen teltoista. Jack Wolfskinissa on kaksi erillistä poikittaiskaarta, jolloin se näyttää matalalta tunneliteltalta. Kaaren muodostamaa holvia levitetään lyhyellä poikittaisella kaaripalkilla teltan katto-osassa. Exped ja Hilleberg näyttävät arkkitehtuuriltaan samanlaisilta, yhdellä poikittaisella keskikaarella koroteltu mallilta, mutta Expedissä on keskikaarten lisäksi kaksi pikkukaarta ja Hillebergissä päätyjä korotetaan lyhyillä pystytolpilla. Retki_128-137-Teltat_PL.indd 131 Retki_128-137-Teltat_PL.indd 131 5.6.2017 12.04.56 5.6.2017 12.04.56. Näistä yksi jäi pois testistä, sillä tuotteesta puuttuivat pakkausvirheen vuoksi kiilat ja kaaret. Alps Mountaineeringin mallia tuetaan lisäksi poikittaisella kaaripalkilla katon harjalla. KIILAT vasemmalta oikealle: Alps Mountaineering, Exped, Hilleberg, Jack Wolfskin, MSR, Nemo ja Trimm. Teltat ovat testin ainoat mallit, joissa kaaret on sijoitettu ulkotelttaan. Niissä sisäteltta pysyy kuivana, vaikka pystytys tehtäisiin kaatosateessa
Kiinnityspisteitä on laitettu telttoihin kuudesta kolmeentoista. Nemossa ei ole yhtään naruankkurointia, mutta Trimmissä niitä on peräti seitsemän. Kiilojen ja narujen turvallisessa käytössä on vielä monella telttamerkillä parannettavaa. TESTIVOITTAJA Kaarien ja kankaiden yhdistämisratkaisuja 1 Alps Mountaineering 2 Jack Wolfskin 3 MSR 4 Nemo 5 Trimm. Sen kaaret on valmistettu taipuisasta, kevyestä ja kestävästä komposiitista, mutta kaikki muut mallit luottavat edelleen alumiinikaariin. Hilleberg sisältää laajan pystytysoppaan, jossa neuvotaan työvaiheet valokuvin ja samalla telttailijaa opastetaan etsimään maastosta suojaisa yösija. Parhaimmissa malleissa kuvalliset ohjeet on kiinnitetty pakkauspussin läppään. MSR on suunniteltu ympärivuotiseen käyttöön, joten kaarirakenteen on tarkoitus kannatella yön aikana kertyneet lumet. Onnistuneet tilaratkaisut ja helppo pystytys sinetöivät menestyksen. Valmisajan omalla mittapuulla Enan on sen vaatimattomin versio, mutta siitä huolimatta se päihitti muut testituotteet selvästi kankaiden vedenpitävyydessä. kesä-heinäkuu 2017 132 HILLEBERG ENAN JOILTAKIN tuotemerkeiltä ei löytynyt testiin lainkaan yhden hengen mallia, mutta telttojen valmistukseen keskittyneellä Hillebergillä oli valinnanvaikeutta: sen mallistossa on peräti neljä soolotelttaa. Testivoittajaksi yltänyt Enan edustaa malliston kevyintä, kolmen vuodenajan käyttöön suunniteltua yhden hengen telttaa. Kallioluodolle telttaa ei voi suositella, sillä se vaatii pystyssä pysyäkseen vähintään kuusi kiilaa. Kupoliteltat pysyvät muodossa ilman kiiloja. Lähes kaikkien telttojen mukaan on pakattu pystytysohjeet. 1 3 5 2 4 Tukevin ja parhaiten pystyssä pysyvä teltta on MSR:n malli, joka on toteutettu pitkittäissuuntaisella, molemmista päistä haarautuvalla kaarella ja sitä vasten kohtisuoraan asetettavalla poikittaiskaarella. Testivoittaja sopii sadekäyttöön, sillä ulkoteltta pystytetään ensin tai yhdessä sisäteltan kanssa. Leirielämän turvallisuutta on ajateltu eniten MSR:n teltassa, jossa on runsaasti heijasYHDEN HENGEN TELTAT Retki_128-137-Teltat_PL.indd 132 Retki_128-137-Teltat_PL.indd 132 5.6.2017 12.04.59 5.6.2017 12.04.59
Niissä ulko-oven avaaminen altistaa sisäteltan sateelle. Kiiloja arvosteltiin viidellä prosentilla lopputuloksessa. Hyönteisverkkokankaat ovissa ja katossa, suuret tuuletusaukot, sivuun rullattavat ovet sekä lämmönsäätelyominaisuudet nostivat arvosanaa. Lukuisat heijastimet, huomioväreillä tai heijastavalla punoksella toteutetut narut ja kiilojen aiheuttaman kompastumisriskin minimointi paransivat menestystä. Lähes kaikissa muissa malleissa sisäteltan ovi on keskellä telttaa, mikä heikentää eteistilan hyödyntämismahdollisuuksia selvästi. Osion arvosanat laskettiin lineaarisen yhtälön mukaan siten, että 2 350 gramman painolla ansaitsi yhden pisteen ja 750 gramman painolla olisi saanut täyden vitosen potin. Sisätiloja arvosteltaessa keskityttiin sisäteltan korkeuteen, makuutilan pinta-alaan, taskuihin ja katon ripustusnaruihin sekä sisäoven sijoitteluun. × MERKKI malli Pystytys ja käyttö Sisätilat Eteistilat Tuuletus Paino Pakkaus Kiilat Turvallisuus yhteensä 25 % 2 0% 15 % 10 % 10 % 10 % 5 % 5 % 100 % Alps Mountaineering Zephyr 1 2,5 3,5 2,0 2,0 2,2 3,0 2,5 2,0 2,6 Exped Vela I UL 3,5 3,5 3,0 4,0 3,4 4,5 3,5 3,0 3,5 Hilleberg Enan 4,0 4,0 4,0 4,5 3,9 3,5 4,5 3,5 4,0 Jack Wolfskin Gossamer 2,5 2,5 1,5 3,0 2,4 4,0 2,5 2,5 2,5 MSR Access 1 4,0 4,5 4,0 3,5 2,8 3,0 3,5 4,0 3,8 Nemo Blaze 1P 3,0 4,0 2,5 4,0 4,8 3,5 3,5 2,5 3,5 Trimm One-DSL 3,5 3,5 3,0 2,5 1,7 2,5 3,0 2,0 2,9 timia ja heijastavia punoksia kiinnityspisteissä. Avoimesta ulko-ovesta sisätelttaan pääsevä sade ja ulkokankaan sekä sisäteltan osuminen toisiinsa laskivat arvosanaa. Tilavimmalta tuntuvat kattoosiltaan leveät MSR ja Alps Mountaineering. Suurimmat erot telttojen sisätiloissa liittyvät sisäteltan korkeuteen ja katon muotoon. Osiossa arvioitiin pystytyksen selkeyttä, kaaritunnelien käyttöominaisuuksia, pystytykseen vaadittavien kiilojen minimimäärää ja kiristysnarujen toiminallisuutta. Teltan hankkijan on hyvä tiedostaa, että hyönteisverkolliset katto-osat jäähdyttävät sisätelttaa huomattavasti yhtenäistä kangasta Retki_128-137-Teltat_PL.indd 133 Retki_128-137-Teltat_PL.indd 133 5.6.2017 12.05.06 5.6.2017 12.05.06. Menetelmä tuntuu oudolta, sillä seinän nostaminen paljastaa kaikki eteisen varusteet sateelle. Eteistilojen käyttöominaisuudet muodostavat 15 prosenttia lopullisesta arvosanasta. Parhaiten eteistilassa on onnistuttu MSR:n mallissa, jossa sisäovi ja ulko-ovi on sijoitettu toiseen laitaan. Leveintä makuutilaa tarjoavat Alps Mountaineering ja Jack Wolfskin. Kapeimmat mallit ovat 70 senttimetriä leveä Nemo sekä päädyistä 50 sentin levyisiksi kapenevat Exped ja Hilleberg. Turvallisuusnäkökohdille annettiin viiden prosentin osuus kokonaisarviosta. Jack Wolfskin on testin ainoa teltta, jonka sisäkorkeus ei riitä istumiseen. Näin vastakkainen pääty jää kokonaan varusteille. Testin painavin tuote pysäytti vaa’an 2 090 gramman lukemaan, mutta toisessa ääripäässä jäätiin vain 835 grammaan. Osion arvosana antaa viidenneksen lopputulokseen. Pakkausosiossa arvostettiin sekä pakkauspussia että tuotteen mukana tulevia korjaustarvikkeita kymmenyksen osuudella kokonaisarvosanasta. Kohdassa arvioitiin eteistilojen tilavuutta Nuotiot jakoon ja etenkin käyttöä, sillä monessa tuotteessa kulku sisätelttaan ja sisäoven sijoituspaikka estivät muuten tilavan eteisen hyödyntämisen. Eteistilat puuttuvat lähes tyystin Alps Mountaineeringin ja Jack Wolfskinin teltoista. Tuotteen painon vaikutus on kymmenys kokonaisarvosanasta. Telttojen tuuletusominaisuuksia arvostettiin kymmenen prosentin osuudella lopullisesta testituloksesta. Expedissä ei ole lainkaan ulko-ovea, vaan sisälle kuljetaan eteistilan seinää keskikaarta pitkin ylös nostamalla. Telttojen tuuletusja lämmönsäätelyominaisuuksissa on selkeitä eroja. Eteistilojen suunnittelussa on monella teltalla parannettavaa. Keveys, erottuminen maapohjasta, pito, turvallinen käyttö ja poisvetämistä helpottava narulenkki nostivat arvosanaa. Tehokkaat tilat Kaikkien telttojen makuutilat ovat pituussuunnassa riittävät jopa parimetriselle yöpyjälle. Pakkauspussin käyttöä, kompressiota, osastointeja, ohjepainatuksia ja kokoa arvosteltiin yhdestä kolmeen pisteellä ja tämän jälkeen tulosta korotettiin nollasta kahteen korjaustarpeiden laadun perusteella. Eteisten pinta-aloja tarkastelemalla monissa malleissa näyttäisi olevan rutkasti tilaa varusteiden ja kenkien säilytykseen, mutta reitti ulko-ovelta sisäteltalle saattaa viedä lähes koko eteistilan. Selkeät pystytysohjeet, kankaiden vedenpitävyys ja ulkoteltan pystyttäminen samanaikaisesti sisäteltan kanssa paransivat testimenestystä. 133 kesä-heinäkuu 2017 T E S T I Arvostelu T elttojen pystytysja käyttöominaisuuksia arvostettiin testissä neljänneksen osuudella lopputuloksesta. Muissa malleissa sade ei yllä sisätelttaan ulko-ovesta kuljettaessa. Painon arvosanan antoi vaaka. Sen kiilat kaipaavat silti heijastinlenkkejä, jotka vähentäisivät kompastumisriskiä
en väret eivaan yasenn vaspysyy elman muovipsähmattotilan. Vain siten yöstä tulee levollinen ja turvallinen – ja huomisesta hyvä retkipäivä. Kaaret eivät muodosta puolipallomaista muotoa, vaan ne on taitettu toisesta päästä melko pystyasentoisiksi. Teltan oviaukko on sijoitettu rakennelman pystympään päätyyn. Ovessa on pieni muoviikkuna. MSR msrgear.com Trotro Distribution trotro.. 205 70 10 5 65 55 55 sis äo vi ovi sisäkorkeus 100 enemmän. Kun oven avaa, sade pääsee ryöpsähtämään sisätelttaan. + sisätila korkea laajalta alalta – ovesta sataa sisään – ulkoja sisäteltan väli puuttuu – eteistila kulkureittinä Tilava teltta pysyy kaarikehikolla pystyssä ilman kiiloja. n välihyvälu ilman kiiloja. Teltta pysyy hyvin muodossa ilman kiiloja. Testivoittaja ei ole paras vaihtoehto jokaiselle käyttäjälle, sillä vain keveyttä etsivä telttailija valitsee kevyimmän mallin ja kallioluodoilta suojaa hakeva merimeloja arvostaa ilman kiiloja pystyssä pysyvää telttaa. Materiaalieroja Teltoissa käytetyissä kankaissa on suuria eroja. Testin edullisimmissa teltoissa on vesipilariarvoltaan hyvin sadetta kestäviä kankaita. Ulkoteltta ripustetaan paikoilleen vasta sisäteltan pystytyksen jälkeen. Käytetyn teltan ei tarvitse olla paras, mutta yöpyjän pitää tiedostaa oman majoitteensa vahvuudet ja heikkoudet. Eteinen jää vaatimattomaksi, koska kulkureitti vie lähes kaiken tilan. Teltta on tilava, mutta ulkoja sisäteltan välinen rako jää monin paikoin liian pieneksi hyvälle tuuletukselle. Rahalla saatava tuotteiden laatu näkyy pienissä yksityiskohdissa. Halvimmissa malleissa tämä ei usein toteudu, koska edullinen ja samalla raskas ulkokangas painuu herkästi kiinni sisätelttaan. kesä-heinäkuu 2017 134 ALPS MOUNTAINEERING ZEPHYR 1 Hintaluokka: 160 euroa Paino (mitattu): 1 880 grammaa YHDYSVALLOISTA Suomen telttamarkkinoille saapunut Alps Mountaineering osallistui testiin Zephyr-mallilla, joka kohotetaan muotoonsa kahdella ristikkäisellä kaarella ja niiden väliin asetettavalla lyhyellä yläpalkilla. Kaikkein edullisimmatkin teltat ovat aivan omiaan leppoisalle kesäretkelle. Näissä tuotteissa hyvä vedenpitävyys on saavutettu valitsemalla paksuja kankaita, mikä näkyy välittömästi tuotteen kokonaispainossa. Laatu seuraa usein hintaa – niin tälläkin kerralla: testitulosten järjestys on sama kuin tuotteiden hinnat kalleimmasta edullisimpaan. Nemon kaaret ja kiilat painavat Hillebergiä enemmän, mutta teltta on silti lähes 400 grammaa kilpailijaansa kevyempi. YHDEN HENGEN TELTAT Retki_128-137-Teltat_PL.indd 134 Retki_128-137-Teltat_PL.indd 134 5.6.2017 12.05.06 5.6.2017 12.05.06. Ongelma korostuu sadeveden imeytyessä kankaaseen. × Yhteystiedot MERKKI valmistajan sivut Maahantuoja maahantuojan sivut Alps Mountaineering alpsmountaineering.com Mökkimies.com mokkimies.com Exped exped.com New Element newelement.se Hilleberg hilleberg.com Hilleberg hilleberg.com Jack Wolfskin jackwolfskin.com Bonge bonge.. Hillebergin käyttämät kankaat ovat laadukkaita ja kevyitä: testin toiseksi kevyimmässä tuotteessa on korkeimmat vesipilariarvot eli kankaat pitävät veden parhaiten teltan ulkopuolella. Nemo nemoequipment.com Mökkimies.com mokkimies.com Trimm trimm.cz Integr Import i-import.. Ohuista verkoista on hyötyä kesähelteillä, mutta tällöin teltta ei juuri suo lisälämpöä syksyn pakkasöinä. Tuuletuksia pohtiessa on hyvä tarkastaa, että pystytetyssä teltassa jää riittävästi rakoa sisäja ulkoteltan väliin. Nemon keveys on saavutettu äärimmäisen ohuilla kankailla. Halvimmissa tuotteissa kangasta on saatettu käyttää vähän väljemmillä kaavoilla, jolloin rinnakkaisten pakkausten painot voivat vaihdella. Sen lattiamateriaalin vesipilariarvo on vain kymmenys Hillebergin lukemasta. Esimerkiksi kahden kalleimman tuotteen ilmoitetut painot vastasivat muutaman gramman tarkkuudella mitattuja arvoja. Testivoittajan hinnalla saa viisi häntäpään tuotetta, joten kuluttajan pitää arvioida omat tarpeensa tarkoin. Tämä näkyy myös ulkoteltan huonona istumisena sisäteltan ja rungon päällä
+ pystytys ulkoteltan kera + pakkaus ja korjaustarpeet – pystytyshaasteet – eteisen heikko hyödyntäminen Innovatiivisessa teltassa ei ole vetoketjullista ovea, vaan sisään kuljetaan seinää nostamalla. Kevyt kokonaisuus on tiloiltaan erittäin toimiva. Päädyt lukuisine naruineen ja kuminauhoineen tuntuivat hieman hankalilta pystytystilanteessa. Korjaustarpeet ovat testin monipuolisimmat. Teltta vaatii molempiin päihin kolmen kiilan tiukan kiristyksen. Teltassa on suuren keskikaaren lisäksi kiinteät, 40-senttiset pystytolpat molemmissa päädyissä. HILLEBERG ENAN Hintaluokka: 670 euroa Paino (mitattu): 1 205 grammaa RUOTSALAINEN retkeilybrändi Hilleberg on keskittynyt vain telttojen valmistukseen. Laajassa mallistossa on peräti neljä soolotelttaa, joista testattu Enan on kevyin ja sitä suositellaan vain kolmen vuodenajan käyttöön. 135 kesä-heinäkuu 2017 T E S T I EXPED VELA I UL Hintaluokka: 390 euroa Paino (mitattu): 1 405 grammaa SVEITSILÄINEN Exped julkaisi ulko-ovettoman Vela-mallinsa ensimmäisen version vuonna 2004. Teltan ulkoja sisäteltat pystytetään samanaikaisesti, joten malli sopii hyvin sadekeliin. Menestys jokaisella osa-alueella takasi selkeän testivoiton. Keskikaaren lisäksi sisäteltan molemmissa päissä on lyhyet pikkukaaret. Menetelmä on toki ennakkoluuloton, mutta testaajien mielestä teltta toimisi paremmin perinteisen vetoketjuoven kanssa: helman nostaminen altistaa kaikki eteistilaan sijoitetut varusteet sateelle. + pystytys ulkoteltan kera + tuuletus ja lämmönsäätely + eteisja sisätilojen käyttö – ei pystytystä ilman kiiloja Testivoittaja on telttakatraan parhaimmistoa jokaisella tutkitulla osa-alueella. Telttakaari sijoitetaan ulkokankaan holviin, joten ulkoja sisäteltan voi pystyttää samanaikaisesti tai sisäteltan voi ripustaa myöhemmin ulkoteltan sisään. Teltan erikoisuus on vetoketjun puuttuminen: telttaan kuljetaan liu’uttamalla ulkosyrjän seinää teltan keskikaarta pitkin. 110 140 60 60 100 130 225 200 10 50 50 sisäovi 100 sisäkorkeus 90 95 ovi sisäovi 95 90 80 50 50 210 130 130 125 125 35 35 35 35 sisäkorkeus 95 TESTIVOITTAJA Retki_128-137-Teltat_PL.indd 135 Retki_128-137-Teltat_PL.indd 135 5.6.2017 12.05.07 5.6.2017 12.05.07. Teltan laadukkaiden materiaalien vesipilariarvot ovat testin suurimmat. Pystytolppien vierustat ovat verkollisia tuuletusaukkoja, mutta ne saa suljettua liepeen alle piilotetuilla kankailla
+ pakkaus ja korjaustarpeet – korkeus ei riitä istumiseen – ovesta sataa sisään – ei eteistilaa Teltan mataluus ja eteistilojen puuttuminen heikentävät edullisen tuotteen menestystä. Paksut kankaat, järeät kuminauhat ja kaarien metallilukot nostavat tuotteen painoa. t n ovi sisäovi 80 80 80 80 25 210 110 110 130 130 45 45 45 45 sisäkorkeus 105 YHDEN HENGEN TELTAT Retki_128-137-Teltat_PL.indd 136 Retki_128-137-Teltat_PL.indd 136 5.6.2017 12.05.09 5.6.2017 12.05.09. 150 60 30 40 sisäkorkeus 70 ovi sis äo vi 90 90 10 90 90 80 20 p j maan. t ja kaarien noa. Alumiinin sijaan joustavasta komposiitista valmistetut kaaret kestävät valmistajan mukaan teltan ylle kerääntyvän lumikuorman. Kaaret pujotetaan sisätelttaan ja kiilattu rakennelma peitetään vasta lopuksi ulkokankaalla. Sisäteltta yltää suuremman kaaren etupuolelle, joten sade kastelee makuusijaa ovea avatessa. MSR ACCESS 1 Hintaluokka: 550 euroa Paino (mitattu): 1 615 grammaa YHDYSVALTALAINEN MSR on suunnitellut Access-mallinsa neljän vuodenajan käyttöön. Eteistila on testin parhain, sillä kulkureitti jättää siitä suuren osan vapaaksi: sisäteltan ovi on sijoitettu ulko-oven kanssa samaan laitaan. Sisäpuolelle, joavatessa. + parhaat eteistilat + tilavat sisätilat + pystyssä ilman kiiloja – ei korjaustarpeita Testivoitto lipesi sadepulmaan: ulkoteltan saa paikoilleen vasta sisäteltan pystytyksen jälkeen. Mataluudesta ja eteistilan puuttumisesta huolimatta teltta kuuluu testin raskaimpiin. Ulkoteltta sijoitetaan itsestään seisovan sisäteltan päälle, mikä hankaloittaa teltan pystyttämistä sateella. Testin edullisin teltta jäi kilvan jäännössijalle, vaikka teltta on omassa hintaluokassaan oiva tuote. uttumisesta raskaimpiin. Lukuisat heijastimet tekevät leirielämästä turvallista. Jalkopään lyhyt kaari on hankala lukita putken sisään sijoitettavalla metallitikulla. Korkea ja tilava sisäteltta taskuineen rankattiin testin parhaimmaksi. kesä-heinäkuu 2017 136 JACK WOLFSKIN GOSSAMER Hintaluokka: 130 euroa Paino (mitattu): 1 800 grammaa SAKSALAINEN Jack Wolfskin osallistui mittelöön Gossamer-mallilla, joka muistuttaa minikokoista tunnelitelttaa. Sisäteltta ripustetaan koukuilla poikkeuksellisen tukevaan kaarirakennelmaan, joka sisältää pitkän, molemmista päistä haarautuvan kaaren ja sitä vasten kohtisuoraan asetettavan poikittaiskaaren. Testin alle, vaikka oiva tuote. Sisäteltan maksimikorkeus on 70 senttiä, mikä on 20–35 senttimetriä kilpailijoita vähemmän: teltassa ei pysty istumaan
Ulkoteltan laita yltää kauas sivulle. Sisäteltta kiilataan paikoilleen kulmista, jonka jälkeen pitkä kaari pingotetaan ristikkäin kulmasta kulmaan. Hyönteisverkkomainen sisäteltta ripustetaan kaareen, joka levittäytyy yläpäästä lyhyellä poikkipalkilla. Pintamutta n teltan llä teltt kiiloillopuk uuukkkkkkk ukkkkkkkkkkkkkk ukkkkkkkkk ukkkkkkkk ukkk uuuuuuuuuk uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu nen 70 + huippukevyt + sisätilat ja tuuletus – kankaiden vedenpitävyys – ulkoteltan niukkuus Retki_128-137-Teltat_PL.indd 137 Retki_128-137-Teltat_PL.indd 137 5.6.2017 12.05.10 5.6.2017 12.05.10. Blaze-malli yllättää äärimmäisellä keveydellään, sillä teltta painaa vain runsaat 800 grammaa kaikkine pakkauksineen. Ulkoteltta lukitaan paikoilleen soljilla. Äärimmäinen keveys on saavutettu nerokkailla ratkaisuilla – ja liian ohuilla kankailla. Kankaiden vedenpitävyys syyssateissa arveluttaa, sillä lattian vesipilariarvo on vain kymmenys parhaimmasta testituotteesta. sisäovi 80 ovi sisäkorkeus 100 70 70 70 210 140 90 80 165 sisäovi 130 sisäkorkeus 95 70 225 80 80 90 ovi 12 120 ta: kolyhdessä n pitkä, aton ka. Ulkoteltta ei yllä maahan, vaan sade pääsee huuhtomaan sisäteltan alalaitaa. Pintaalallisesti eteinen vaikuttaa suurelta, mutta ovi kulkureitteineen vaatii suuren osan teltan eteisestä. Teltassa on erilliset pakkauspussit kiiloille, kaarille ja kankaille, jotka sijoitetaan lopuksi vielä omaan kuljetuskassiin. TRIMM ONE-DSL Hintaluokka: 230 euroa Paino (mitattu): 2 090 grammaa TSEKKILÄINEN Trimm on valmistanut OneDSL-teltan paksuista kankaista, mikä nostaa tuotteen testin painavimmaksi kokonaisuudeksi. Kapeahko sisäteltta on pitkä, mutta korkeus jää vaatimattomaksi katon kapean holvirakenteen vuoksi. Sisäteltta kohotetaan holviksi kahdella ristikkäin asetettavalla kaarella. 137 kesä-heinäkuu 2017 T E S T I NEMO BLAZE 1P Hintaluokka: 480 euroa Paino (mitattu): 835 grammaa YHDYSVALTALAINEN Nemo on uusi tulokas Suomen telttamarkkinoilla. Kiilat ja kaaret muodostavat lähes puolet tuotteen painosta, joten keveys on hankittu kankailla ja minimalistisilla yksityiskohdilla narujen paksuuksista vetoketjun hammastukseen. + itsestään seisova rakenne – eteistilan heikko hyödyntäminen – korjaustarpeet puuttuvat – raskain kokonaisuus Kelpo kokonaisuus himmenee raskaisiin materiaaleihin ja eteisen käyttöhaasteisiin. Sisäteltan leveä ovi on keskellä telttaa. Kangas menee oikeaan asentoon värikoodauksen ansiosta: kolmessa nurkassa on mustat soljet ja yhdessä oranssi lukitus
Etenkin, kun länteen laskeva aurinko värjää sen kellertävän lämpimin sätein. KUVA Liisa Peltonen TEKSTI Petri Laine kesä-heinäkuu 2017 138 Retki_138-139-Luonnosta_Markkina_PL .indd 138 Retki_138-139-Luonnosta_Markkina_PL .indd 138 5.6.2017 10.13.46 5.6.2017 10.13.46. LUONNOSTA Olhava OLHAVANVUORI on vaikuttava näky. Olhava on käsite kalliokiipeilijöiden keskuudessa. Yli sata kiipeilyreittiä ja reittien helppo saavutettavuus tekevät siitä suositun kohteen, mikä näkyy ajoittain telttapaikalla vuoren juurella. Olhava on ollut merkityksellinen kohde jo kauan, sieltä on löytynyt noin kämmenen kokoinen kalliomaalaus, josta ei kuitenkaan tunnista kuviota
Retken tilaajat voivat lukea aiemmin ilmestyneitä numeroita Lehtiluukussa www.lehtiluukku.. . 050-505 8848 Kauppakuja 10 01800 Klaukkala Puh 09 8798886 Welhonpesä WELHOSSA SUOMEN LAAJIN VALIKOIMA MELONTAVARUSTEITA, RETKILUISTIMIA JA LUMIKENKIÄ Upper Canada 16 Tutustu myös nettikauppaamme Merinovilla alusasut E X T R E M E Puh. SILKKIVILLA 30/70 ruskovilla.fi Jokainen rakastaa lämpöä Tutustu valikoimaan ja hanki parasta: TILAA RETKI JA LÖYDÄT PERILLE! 6 numeroa + Lars Monsenin 101 Erätaitoa -kirja (arvo 23 €) Yhteensä 50 € 6 numeroa + Fiskarsin retkisaha (arvo 35 €) Yhteensä 50 € RILLE! ni n Voit tilata lehden joko lähettämällä sähköpostia tilaajapalveluumme osoitteeseen tilaajapalvelu@retkilehti.. Hinnat sisältävät 10 % arvonlisäveroa. 08 770 080 • www.?nnsvala.com Laadukkaita alusasuja Suomessa! 60 v VAELTAMISEN JA RETKEILYN ERIKOISLEHTI #KANSALLISPUISTO #VERLA #REPOVESI V R #MAAILMANPERINTÖ tervarumpu.. Tilaus jatkuu kestotilauksena, jollei sitä peruuteta. tai soittamalla numeroon 03-4246 5354. Reitit, kartat, majoituskohteet, vuokravälineet, varusteet, seikkailut, Forest Escape, ... Retki_138-139-Luonnosta_Markkina_PL .indd 139 5.6.2017 10.14.09. MARKKINAPAIKKA Ilmoitusmyynti Veikka Gustafsson, p
Varusteitamme testataan perusteellisesti Fjällräven Classic-vaellustapahtumassa, joka järjestetään vuosittain Ruotsin Lapissa, legendaarisella Kungsleden-reitillä. Meiltä löydät varusteet, joiden avulla voit nauttia luonnosta määränpäästäsi riippumatta. Nyt olemme laajentaneet Classic-tapahtuman myös Hongkongiin, USA:han ja Tanskaan. Se inspiroi meitä kehittämään tulevaisuuden tuotteita, jotka ovat entistä käytännöllisempiä ja luontoa vähemmän kuormittavia. olemme valmistaneet rinkkoja jo 50 vuoden ajan ja haluamme olla kehittämässä kantamisen jaloa taitoa vielä seuraavatkin 50 vuotta. next stop Classic www.fjallraven.fi Helags Cap Abisko Shape 3 Abisko Shade Jacket Abisko Trail Fleece W Abisko Trail T-Shirt Abisko Trekking Tights Skule Two Seasons. Luonnon ehdoilla