Suomu on aarteita täynnä • Erämainen Rovajärvi 8/ 2 1 7 • 9 ,2 € Itse tehty riippumatto Koiralle oma reppu Pepe Forsberg tekee kansallispuistot tutuiksi Testissä vankat vaelluskengät Huolla kumisaappaat Vegard Ulvang nauttii Lapista Alaskan tähtitaivaan alla Ainutlaatuinen Kevon kanjoni Olhava Suomen kuuluisin kallio Geokätköilijä viihtyy luonnossa
PÄÄTOIMITTAJA Petri Laine petri.laine@retkilehti.. PAINO Reusner, Tallinna KANNEN KUVA Maija Arosuo, PallasYllästunturin kansallispuisto Kaverin Kaverin kanssa kanssa luontoon luontoon K U V A C . AVUSTAJAT TÄSSÄ NUMEROSSA Pekka Mommo Benjamin Hokkanen Jussi Ovaskainen Juho Sarajärvi Eeva Mäkinen TILAAJAPALVELU tilaajapalvelu@outdoormedia.. 10 %) Määräaikaistilaus 10 numeroa 84 € (sis. alv. VAKITUISET AVUSTAJAT Joel Ahola Mikko Hieta Tuija Kauppinen Aksana Kurola Maija Arosuo Mikko Lamminpää Joppe Ranta Poppis Suomela Marika Varpenius etunimi.sukunimi@retkilehti.. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. G ib so n Ulvang viihtyy Ulvang viihtyy pakkasessa pakkasessa Kevo rauhan kanjoni Kevo rauhan kanjoni 48 Retki_02-03-Sisalto_PL.indd 2 3.9.2017 13.09.01. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.. 19. JULKAISIJA Outdoor Media Oy Pihlajatie 28 00270 Helsinki toimitus@retkilehti.. Y-tunnus 1441340-4 TOIMITUSJOHTAJA, ILMOITUSMYYNTI Veikka Gustafsson p. 10 %) Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. 03-4246 5354 arkisin kello 9–16 (tilaukset, laskutusasiat, osoitteet) VUONNA 2017 ILMESTYY 10 NUMEROA, JOISTA YKSI JULKAISTAAN TUPLANUMERONA Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 50 € (sis. vuosikerta 18 KARTAT Retkeilymedia Ahola/Joel Ahola Pohjakartta-aineisto: Maanmittauslaitos K U V A Ju h o S a ra jä rv i 14 K U V A V eg a rd U lv a n g TAITTO Tenhelp Oy/Tenho Järvinen aineistot@retkilehti.. p. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. ISSN 1456-8837 www.retkilehti.. alv
VARUSTEET Varustehuolto 62 Näin huollat kumisaappaat. Amerikka Alaska 54 Eeva Mäkinen kuvasi Alaskan öitä. Luonnossa Kansalliseläimiä 38 Kampeloita, karhuja ja kansalliseläimiä. Lappi Rovajärvi 44 Naarmankairassa retkeillään armeijan ehdoilla. Varustekatsaus Työkalut 68 Puukot, sahat ja kirveet retkelle. Testi Vaelluskengät 72 Vaeltajan tärkein varustevalinta. Tenon kalastusmääräykset kuohuttavat. Laji Geokätköily 22 Kätköjen kekseliäät metsästäjät. 12 Etsimessä Mieskaverit 14 Retkeilemällä pojille miehenmallia. MIELIPITEET Pääkirjoitus 4 Taukopaikka 36 Syksyinen Alaska Vaelluskengät K U V A E ev a M ä k in en 40 Suomun helmet K U V A E er ik k i R u n d g re n K U V A Il k k a K a u p p in en Tutustu näihin www.facebook.com/retkilehti Twitter: @retkilehti Instagram: @retkilehti Rovajärjellä voi Rovajärjellä voi meloa ja hiihtää meloa ja hiihtää rauhassa rauhassa 54 72 Va Retki_02-03-Sisalto_PL.indd 3 Retki_02-03-Sisalto_PL.indd 3 4.9.2017 10.58.21 4.9.2017 10.58.21. 8/2017 syyskuu 44 K U V A T M ik k o H ie ta AJANKOHTAISET Uutiset 6 Halti Outdoor Weekend Vuokatissa. Lappi Kevon kanjoni 48 Kevon maisema on kuin satukirjasta. Varusteet 360 asteen kuvia 30 Garminin uutuus on kestävä ja vesitiivis. Lappi Suomun aarteet 40 Helmiä, sieniä ja kaunista luontoa. Vinkit Olhava 32 Suomen tunnetuin kiipeilykallio. Pikatesti Telttasauna 64 Savotan Hikimaja ei ole kauneudella pilattu. Ihminen Vegard Ulvang 18 Norjalaislegenda viihtyy Suomen Lapissa
Sen sijaan ihmiset olivat valinneet kevyitä retkikenkiä ja polkujuoksuun sopivia juoksukenkiä, vaikka Vuokatin vaarojen polut eivät ole ihan helpoimmasta päästä. Vaelluksen MM-kisoihin osallistuttiin alle 10 kilon rinkalla ja ne, joilla oli vielä vähän enemmän kiloja selässä, alkoivat pohtia mistä kaikesta oikein voisi luopua ja miten kuormaa voisi keventää. Sama keveyden trendi näkyi myös jalkineissa. Siinä toivottiin täysin maastoon sulautuvia vaatteita ja varusteita, jotta toisten retkeilijöiden äänien kuuluessa olisi hyvä hypätä pensaaseen piiloon, eikä olisi vaaraa joutua vaikkapa tervehtimään kanssavaeltajia. On tärkeää, että Suomessa on ainakin yksi merkittävä outdoor-tapahtuma. On tärkeää, että Suomessa on ainakin yksi merkittävä outdoor-tapahtuma. Alan lehden päätoimittajana oli kiinnostavaa seurata, millaisilla varusteilla ihmiset reiteille lähtivät. Vuokatin vaellus on järjestetty jo vuosikymmenien ajan ja se on ollut suosittu retkeilytapahtuma paikallisesti. Nyt kun tapahtumassa on mukana iso, kotimainen brändi, voi viikonlopusta kehittyä valtakunnallinen tapahtuma, joka houkuttelee retkeilijöitä kaikkialta Etelä-Suomesta. syyskuu 2017 4 PÄÄKIRJOITUS Keveästi ja kepeästi P E T R I LA IN E L uin hiljattain hauskan Facebook-päivityksen. Sitä kautta uudet harrastajat pääsevät helposti tutustumaan lajiin, lajia jo pidempään harrastaneet saavat taas yhden syyn lähteä maastoon ja alalle syntyy enemmän me-henkeä. Kun juo mehua ja syö makkaraa vaelluksen varrella olevalla huoltopisteellä, on aika helppo jutella myös ennestään tuntemattomien ihmisten kanssa reitin raskaudesta, luonnon kauneudesta ja oikeasta kenkävalinnasta. Vaikka maastossa oli myös mutaisia ja märkiä paikkoja, en nähnyt kuin yhdet perinteiset kumisaappaat. Viikonloppu Vuokatissa Halti Outdoor Weekend –tapahtumassa osoitti, etteivät suomalaiset ihan noin ihmissäikkyjä kuitenkaan ole. Myös aika harva näytti valinneen raskaat vaelluskengät. On aika selvää, että kantamukset halutaan pitää nyt keveinä. × Petri Laine petri.laine@retkilehti.. Luonnossa tulee olla siis yksin. Yli 800 ihmistä käveli, juoksi ja pyöräili vaarojen maisemissa ja kaikki näyttivät nauttivan yhteisestä tekemisestä. Retki_04-05-Paakirjoitus_PL.indd 4 Retki_04-05-Paakirjoitus_PL.indd 4 4.9.2017 10.08.50 4.9.2017 10.08.50
Jälleenmyyjät: NATO number: 5110-25-147-4344 396-LAP Taittosaha 7311518172367 190 230 405 190 LAP-KNIFE Taitettava saha7311518216443 304 ja veitsisarja g mm A mm B mm C C A B B A Taitettava saha 19,90 € 396-LAP motonet Retki_04-05-Paakirjoitus_PL.indd 5 Retki_04-05-Paakirjoitus_PL.indd 5 4.9.2017 10.09.01 4.9.2017 10.09.01. A registered trademark of SNA Europe Group Taitettava sahaja veitsisarja 29,90 € LAP-KNIFE www.bahco.com/?-
MYÖS Haltin Tarja ”Siiri” Rantonen-Piironen viihtyi Vuokatin maastoissa. Yövaelluksella oli mahdollisuus kokeilla teltassa nukkumista maastossa ohjatusti ja turvallisesti. Retki_06-11-Ajankohtaiset_PL.indd 6 Retki_06-11-Ajankohtaiset_PL.indd 6 4.9.2017 10.02.47 4.9.2017 10.02.47. TEKSTI JA KUVAT Petri Laine T apahtuman ytimen muodostivat Suomen vanhin vaellustapahtuma Vuokatin Vaellus sekä Vuokatti Trail Challenge -polkujuoksutapahtuma. Vaelluksessa oli valittavissa 5, 12 ja 20 kilometrin matkat. Tapahtuma laajenee Kiinaan Perinteinen Vuokatin Vaellus on järjestetty vuodesta 1945 alkaen. Haltin tekninen osaaminen neljän vuodenajan vaatettamiseen ja varustamiseen tukee rooliamme tapahtuman kumppanina.” kertoo Haltin toimitusjohtaja Sami Kiiski. Tänä vuonna pääyhteistyökumppanina oli Halti, joka satsasi tapahtuman kehittämiseen merkittävästi: ”Haltin missio on inspiroida ihmisiä liikkumaan luonnossa ja tämä on yksi luonnollinen tapa toteuttaa sitä. Pisimmän matkan taivaltajat saivat nähdä myös Hiidenportin rotkomaisemat. Tulemme myös mahdollistamaan Halti Outdoor Weekend tapahtuman tulevaisuudessa ulkomailla. Vaelluksella oli kattava huoltopistetarjonta, joten vaeltajien ei tarvinnut kantaa mukanaan kuin juomapulloa ja pientä purtavaa. Pisimmällä reitillä ylitettiin UKK-reitin 13 vaativaa vaaraa. Järjestäjänä on Kainuun Liikunta. syyskuu 2017 6 UUTISET Vaarojen vaeltajat Ensimmäisessä Halti Outdoor Weekend –tapahtumassa vaellettiin, juostiin, pyöräiltiin ja nautittiin luonnosta. Fatbike-tapahtuma oli tarkoitettu leppoisaan menoon ja vaaramaisemien nautiskeluun. Trail Challenge –polkujuoksussa kilpailtiin 100, 42 ja 23 kilometrin matkoilla. Suomen puhdas ja ainutlaatuinen luonto ja suomalaisten mutkaton suhtautuminen luontoliikkumiseen on kansainvälisesti ainutlaatuista. Tapahtuma houkutteli yli 800 ihmistä Vuokatin vaaroille. JÄRJESTETTY vaellus houkutteli erityisesti naisia. Vastaava tapahtuma toteutetaan pilottina Kiinassa keväällä 2018, yhdessä paikallisen kumppanin kanssa
VUOKATIN vaarojen huipuilta avautuvat huikeat maisemat. Kaksi partiota keskeytti kisan kokonaan. KISA alkoi kartan ja ohjeita sisältävän pussin avaamisella sateisessa säässä. INKA TAMMINEN ja Juha Muikkunen voittivat Retkilehden kilpailussa osallistumisen yövaellukseen. Maailmanmestaruussarjan reitin pituus oli 80 – 120 kilometriä ja haastajasarjan 60 – 80 kilometriä. Maailmanmestaruussarjan voiton vei partio EK-2, jossa kilpailivat Mikko Lindberg ja Simo Vaittinen. Retki_06-11-Ajankohtaiset_PL.indd 7 Retki_06-11-Ajankohtaiset_PL.indd 7 4.9.2017 10.02.49 4.9.2017 10.02.49. Veteraanien haastajasarjan voittivat Timo Pirtilä ja Eero Koskivirta, nuorten sarjan Eetu Äyräs ja Oskari Pankka ja naisten haastajasarjan Riikka Salminen ja Laura Kuusinen. Hymy oli herkässä kun matkan loppu häämötti. MONI kisaaja oli valinnut keveät varusteet; rinkka painoi alle 10 kg ja jaloissa oli maastojuoksukengät. Kisaan lähti liki 40 paria, jotka vaeltamisen lisäksi suorittivat erilaisia tehtävärasteja. Kilpailun järjestivät Sotkamon Jymy ja Suomen Erävaelluskilta. 7 syyskuu 2017 Vaelluksen MM-kisat TAPAHTUMAN yhteydessä käytiin myös Vaelluksen MM-kisat, ensimmäistä kertaa, sillä aiemmin tapahtuma oli Erävaelluksen SM-kisa
Molemmat tavat ovat yhtä hyviä, mutta yksin liikkuessa tulee usein katseltua ympärilleen enemmän.” Retki_06-11-Ajankohtaiset_PL.indd 8 Retki_06-11-Ajankohtaiset_PL.indd 8 4.9.2017 10.02.52 4.9.2017 10.02.52. Karvisen mukaan luonnossa liikkuminen tuo hyvinvointia sekä ihmiselle että luonOdotettu kansallispuistoja käsittelevä kirja ilmestyi nolle. Kirjassa olevien kuvien pohjalta toteutetaan myös valokuvanäyttelyitä, joissa Karvisen otoksia on esillä. Mielestäni asiaa olisi jopa hieman väärin miettiä,” Karvinen sanoo. Kirja esittelee puisto kerrallaan maamme kauneimpiin kuuluvia retkikohteita Pallas-Yllästunturilta Itäiselle Suomenlahdelle. Kirjaansa varten Karvinen vietti yli 700 päivää kansallispuistoissa valokuvaten ja kohteisiin tutustuen. Karvisen oma rakkaus luontoon ja erityisesti kansallispuistoihin syttyi jo nuorena, hänen osallistuessaan vaellusrippileirille, joka järjestettiin Urho Kekkosen kansallispuistossa. Osuvasti nimetty Kansallispuistot-kirja kattaa kaikki Suomen 40 kansallispuistoa. Kirja on osa Suomi 100 -juhlavuotta. Vaikka Karvinen ei halua arvottaa kansallispuistoja, on hänelläkin Oulangan, Kolin ja Pallas-Yllästunturin kaltaisia kohteita jotka ovat pysyvästi hänen nimeämättömässä kärkikymmenikössään. Yhden vinkin Karvinen antaa kansallispuistoon lähtijöille: “On hienoa, että luontoon mennään urheilun kannalta, mutta mielestäni luontoon on kuitenkin joskus hyvä mennä myös yksin ja poiketa poluilta. syyskuu 2017 8 UUTISET R ovaniemeläinen ammattiluontokuvaaja ja toimittaja Tea Karvinen kiersi Suomen kansallispuistoja seitsemän vuoden ajan. Lopputuloksena syntynyt Kansallispuistot-kirja ilmestyi elokuun lopussa suomeksi ja englanniksi. Pinta-alassa mitattuna Suomen kolmanneksi pienin kansallispuisto on geologisesti huikaisevan monipuolinen, jonka arvo selkeni kävelyllä puistonjohtajan ja suojelubiologin kanssa. Inspiraatioksi muille Ammattiluontokuvaajan käden jälki näkyy uunituoreen kirjan sivuilla. Hanke on toteutettu yhteistyössä Metsähallituksen kanssa. Kirjan muotoon kokonaisuus saatiin apurahan voimin. Kun on vieraillut kaikissa, ei voi sanoa mikä on hienoin. Sivuja käännellessä alkaa tehdä mieli pakata eväät reppuun ja syöksyä mahdollisimman pian luontoon. “Rakastamistaan asioista haluaa pitää huolta,” Karvinen sanoo luontoon viitaten. TEKSTI Benjamin Hokkanen KUVA Tea Karvinen “Toivon, että kirjani innostaa lukijaa lähtemään luontoon. Karvinen korostaa, että kaikilla kansallispuistoilla on kuitenkin yhteinen tekijä: “Jokaisella kansallispuistolla on omat erityisyytensä, joiden ansioista siitä on tullut kansallispuisto.” Yhtenä yllättäjänä Karvinen mainitsee Rokuan kansallispuiston. Ainutlaatuisia paikkoja “Minulla ei ole lempikansallispuistoa. Näistä jälkimmäisen hyvinvointi on osin seurausta niistä levollisista tunteista, joita hetket luonnossa meissä herättävät. Ei sen tarvitse olla edes kansallispuisto, kunhan lähtee luontoon,” Karvinen sanoo. Karvisen mielestä ymmärrys kansallisaarteemme arvosta on siirrettävä nuorille ja seuraavaksi Karvisen sydämellä on kiertää kouluja, kertomassa kansallispuistoista koululaisille
Järjestäjien mukaan tämän vuoden liputuksen suosio antaa uskoa siihen, että tämä toive toteutuu, kun vakiintuneista liputuspäivistä seuraavan kerran päätetään. ”Ehkä eläkkeellä sitten” Niinistö naurahti. Suomen luonto on osa arvokkainta kulttuuriperintöämme”. Samassa tilaisuudessa presidenttiparista tuli sadas Luontolähettiläs. Eri Luonnon päivän tilaisuuksia järjestettiin ympäri Suomea yli 260. Presidenttiparista luontolähettiläitä Retki_06-11-Ajankohtaiset_PL.indd 9 Retki_06-11-Ajankohtaiset_PL.indd 9 4.9.2017 10.02.54 4.9.2017 10.02.54. juhlittiin Suomen Luonnon päivää, jo neljättä kertaa tänä vuonna. Suomen luonnon päivää juhlitaan seuraavan kerran ensi vuoden elokuun viimeisenä lauantaina 25.8.2018. Luonnon päivät on yksi suurimpia Suomi 100 -hankkeita. ”Meillä on harvinaislaatuinen etuoikeus saada elää neljän vuodenajan, tuhansien järvien, kauniiden kansallispuistojen ja puhtaan ympäristön maassa. Luonnon päivien järjestäjät ovat tehneet esityksen siitä, että Suomen luonnon päivästä tulisi vakiintunut liputuspäivä. ULVANG RAV Saatavilla urheilukaupoista kautta maan! LAUANTAINA 26.8. Tapahtumissa on muun muassa bongailtu lintuja ja kasveja, kerätty sieniä, kalastettu, metsäjoogailtu, nukuttu yö ulkona, tehty linnunpönttöjä, laulettu ja tanssittu metsän siimeksessä, pulahdettu avantoon. Presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio osallistuivat tapahtumaan Teijon kansallispuistossa. Retki-lehden kysymykseen miten presidenttipari aikoo toimia Luontolähettiläänä, Niinistö vastasi, että he voivat toimia erityisesti luonnonsuojelun hyväksi. Liput liehumaan Vuoden aikana järjestettyihin neljän Luonnon päivän viettoon osallistui kaiken kaikkiaan 300 000 ihmistä. Luonnon päivien alkuperäinen tavoite toteutui hyvin: Luonnon päivät tapahtumineen ovat innostaneet monet tottumattomat retkeilemään, ja ihmiset ovat löytäneet uusia tapoja luontoilla ja nauttia luonnon hyvinvointivaikutuksista. Sekä presidentti Niinistö että rouva Haukio ovat aidosti luonnosta kiinnostuneita ja Teijon tilaisuudessa presidentti kertoikin toivovansa, että hänellä olisi enemmän aikaa käydä sienimetsällä. Haukio on Suomen Luonnon päivän suojelija. Puheessaan rouva Haukio korosti luonnonsuojelun tärkeyttä
Retki-lehden nettisivulla on pidempi juttu aiheesta ja linkki videoihin. Reitti kulki Ruotsinsalmen taistelupaikkojen, Porkkalan alueen, Saaristomeren ja Merenkurkun saariston läpi kera allien, haahkojen, merikotkien, riskilöiden, meriharakoiden ja merimetsojen. 10 UUTISET syyskuu 2017 KIRJA KUORITAKIN alla on märkää, sääskiä ja paarmoja on niin paljon, ettei sitä viitsi ottaa pois, vaikka painava rinkka ja lämmin keli saavat hien ja kiukun pursuamaan. Matkasta kertovaa Valokuvanäyttelyä täydentävät lokikirjan merkinnät jokaiselta päivältä. Tekisi mieli kiroilla. ndertravels.eu. SOILE KALLIO ja Pentti Taskinen meloivat 100-vuotiaan Suomen rannikon kesällä 2016; Venäjän rajalta, Virolahdelta, Ruotsin rajalle, Tornioon. ow-virrassa kävellen. Mielimatka on kirja, joka haluaa kutsua ihmiset takaisin luontoon liikkumaan ja samalla herättää heidän aistinsa ympäröivän luonnon havainnointiin. Hän on videokuvannut UKK-puiston 37 autiotupaa ja työstänyt niistä omakustanteiset videot, joissa esitellään kämppien kulttuurihistoriaa niin tarkkaan kuin mahdollista. Näyttely kiertää näissä paikoissa: syyskuussa Tuusulassa Hotelli Gustavelundissa, maaliskuussa 2016 Kotkan Valokuvakeskuksessa ja toukokuussa Raahen kaupunginkirjastossa. Itäkairan osuus on jo julkaistu ja katseltavissa Youtubessa. Mielimatka, Läsnäoloa poluilla, laduilla ja laineilla. Niiden avulla tutusta lajistakin voi saada jotain ihan uutta. BANFF-ELOKUVATAPAHTUMA järjestetään taas kaksipäiväisenä ja molempina iltoina on eri ohjelma. 2.-3.10 Savoy-teatteri, Helsinki. Kirjassa on helppoja harjoituksia, joita kukin voi kokeilla omissa lajeissaan ja itselle mieluisassa ympäristössä. Katja Liuksiala & Anssi Orrenmaa, Viisas Elämä Oy Patikoimalla harmoniaan Retkiluku Suomen Luonnonpäivien tilaisuuksiin vuoden aikana osallistuneiden määrä on Banff Suomen rannikko meloen -valokuvanäyttely Tupien tarinoita JOUNI OHTAMAA on vaeltaja ja luontodokumentaristi, joka on ollut järjestämässä UKK-puistossa Manto-ojan kämpän ja Vongoivan kammin talkoita. Videot näyttävät myös kämppien sijainnin, sisäkuvat ja lähiympäristöä. Retki_06-11-Ajankohtaiset_PL.indd 10 Retki_06-11-Ajankohtaiset_PL.indd 10 4.9.2017 10.02.54 4.9.2017 10.02.54. Maanantaina tutustutaan muun muassa hiihtokulttuuriin Iranissa ja kohdataan pohjoiset tuulet islantilaisessa surffi -elokuvassa. Kirjan viesti on esimerkiksi joogan harrastajille tuttu; liikkeen toistamiseen keskittyminen voi rauhoittaa levottoman mielen ja hetkessä läsnäoleminen on helpompaa. Tiistaina lasketaan rinteitä Siperiassa ja liikutaan luonnossa kilparadoilla koirien kyydissä. Kävely, hiihtäminen ja melominen ovat hyviä esimerkkejä tavoista saada elämyksiä läsnäolevasta ulkoliikunnasta. Matkaan lähdettiin toukokuussa, kun Suomenlahdella oli vielä hiljaista ja Perämeri oli jäässä. Tässä nyt meditoidaan . Lisätietoja: www.path. Melontakilometrejä kertyi 1 369
Kohteessa huomasimme, että kota oli palanut, eikä siellä ollut polttopuun polttopuuta. Onneksi oli alkukesästä ostettu risukeitin mukana. Sen verran löytyi risuja poltettavaksi, että saimme kahvit keitettyä ja ruoat kokattua. ilistelyn määrässä. Kerro missä ja milloin kuva on otettu, mitä kuvassa tapahtuu ja mitä erityistä tilanteeseen liittyy. Oma retkikuva LÄHETÄ oma retkikuvasi sähköpostilla osoitteeseen toimitus@retkilehti.. Eerik Piironen Aakenustunturi Olimme aamusta lähteneet patikoimaan ja katsoneet taukopaikat, missä pääsisimme tulistelemaan. Parhaat kuvat palkitaan klassisella SIGG 0,6 L –juomapullolla. Risukeitin ei ole kiireisen matkamiehen keitin mutta hakkaa kaasukeittimen mennen tullen . Mika Räsänen Retki_06-11-Ajankohtaiset_PL.indd 11 Retki_06-11-Ajankohtaiset_PL.indd 11 4.9.2017 10.02.56 4.9.2017 10.02.56. Nälkä kurni jo vatsassa ja kahvihammasta kolotti, kun lähestyimme Aakenustunturilla kotaa, missä olisi myös tulipaikka. 11 syyskuu 2017 OMA RETKIKUVA Akkajaure Tunnelmia Akkajaurelta heinäkuun viimeiseltä viikolta, kun sain vihdoinkin vaimoni mukaan vaellukselle.
Kun tulvavedet alkoivat laskea, on kalastussäännön mukaan kalastaminen kielletty. Saamelaisille kalastus on ollut tärkeä elinkeino muun luontaistalouden ohessa. Lisäksi ”Tenon kultaa” havittelevat joelle etelästä tulevat matkailijat ja jokilaaksoon lohen perässä muuttaneet suomalaiset. Kulunut kesä on ollut niin runsasvetinen, ettei perinteistä kalastusta päästy lyhennettynä kautena juuri harjoittamaan. Hän arvioi, että mikäli perinteinen kalastus ajetaan alas, kehitetään Tenon kalastusta jatkossa vain matkailukalastuksen ehdoilla. Uuden säännön mukaan vain tilan ympärivuotisilla asukkailla on kalastusoikeus ja muut perilliset kilpailevat samoista kalastusluvista matkailijoiden kanssa. Nykyiseen sääntömuutokseen asti oikeus TEKSTI Maija Arosuo KUVAT C. Tenon lohi nousee Jäämereltä Tenovuonon kautta rajajoki Tenoon kutemaan. Siksi sitä kalastavat niin Norjan vuonokalastajat kuin joen vartta asuttavat Norjan ja Suomen saamelaiset. Aika monen kotitarvekalastajan pakastin ammottaakin tyhjyyttään. Matkailijamäärä romahti Perhokalastajat löysivät Tenon lohipitoiset vedet jo 1800-luvulla. ”Suurta osaa nuorista perinteinen kalastus ei kiinnosta. Arviolta 10 000 ulkopaikkakuntalaista kalastaa vuosittain Tenon lohta. Näin taito ei enää periydy sukupolvelta toiselle. Norjan ja Suomen välillä tehdyn sopimuksen tarkoituksena on rajoittaa lohenpyyntiä Tenojoessa ja sen sivujoissa noin kolmanneksella kalakannan elvyttämiseksi. Vanhempaan polveen kuuluva, outakoskelainen Raimo Guttorm, jakaa huolen nuorten kalastajien vähenemisestä. Katoaako verkkokalastus. Tenon alueen tiloilla on perintöoikeus jokeen. Retki_12-13-sivua-Teno_PL.indd 12 Retki_12-13-sivua-Teno_PL.indd 12 1.9.2017 16.16.16 1.9.2017 16.16.16. syyskuu 2017 12 AJANKOHTAISTA T eno on paitsi Suomen merkittävin lohijoki myös yksi maailman tärkeimmistä Atlantin lohen lisääntymisjoista. Jos he päättävät taidon kuitenkin opetella, kalastusta saa harjoittaa niin vähän, ettei siitä ole juuri hyötyä. Sääntöä ovat kritisoineet niin matkailuyrittäjät kuin Tenon asukkaatkin. ASLAT-JON LÄNSMANIN mielestä saamelainen perinteinen kalastus voi kadota kokonaan sääntömuutoksen takia. Nykyiset verkkokalastajat ovat pääsääntöisesti vanhoja ja uusi kalastussääntö oli heille aikamoinen shokki. Nuorgamilaista nuorta saamelaista, Aslat-Jon Länsmania, sääntöuudistus huolestuttaa. Siitä lähtien on Tenon varrelle kehittynyt pikkuhiljaa lohituTenojoen kalastussääntö kuohuttaa Tenon uusi kalastussääntö astui voimaan tänä kesänä. Olemme kadottamassa perinteisen kalastustaidon ja sitä kautta osan saamelaista kulttuuria.” Aslat-Jon kalastaa itse sekä perinteisesti että vieheellä. Gibson säilyi kaikilla tilan perillisillä, asuivat he tilalla ympärivuotisesti tai eivät. Lisäksi verkonpito-oikeutta rajoitettiin ajallisesti ja sitä vähennettiin kahdesta yhteen verkkoon. Myös Norjan jokilohista joka kolmas kalastetaan Tenosta
Suurin epäluottamus tuntuu kohdistuvan kalastusja saalistilastointiin. ”Mikäli kukaan ei kalasta, tarkoittaa se tilastoijan mukaan sitä, että kalaa ei ole. Retki_12-13-sivua-Teno_PL.indd 13 Retki_12-13-sivua-Teno_PL.indd 13 1.9.2017 16.16.19 1.9.2017 16.16.19. Hän tyytyy toteamaan, että tilannetta arvioidaan uudelleen, kunhan laskurit saadaan paikalleen tai jos tilanteet muuttuvat. Viime vuonna kalaa tuli yhteensä 21 kiloa”, kertoo Raimo Guttorm. Kalamäärän arvioinnista vastaa Suomessa Luonnonvarakeskus eli Luke. 2010 jälkeen ei ole ollut paljoa kotia viemistä. Hiljaista vastarintaa Kaikki ovat siis yksimielisiä siitä, että jonkin verran kalastusta on vähennettävä. Myös matkailukalastusta on rajoitettu ja sääntöjä muutettu. Kaikki tervasivat veneitään ja odottivat, että pääsevät joelle. Kalojen määrää Luke pyrkii selvittämään saalistilastojen lisäksi sähkökoekalastuksin, suomunäytteillä, videokuvauksella ja pintasukeltamalla. 13 syyskuu 2017 rismiin liittyvä elinkeino: kalaturisteille tarjotaan kalastuslupia, soutupalveluita sekä mökkimajoitusta. Lohta narrataan perholla ja vaapulla rannalta ja veneestä. Aslak Holmbergille uusi kalastussääntö, joka polkee saamelaisten oikeuksia, on enemmän periaatekysymys. Paikallisilla kalastajilla on tilastoista erilaisia käsityksiä. Eivät poliitikot tästä mitään ymmärrä.” On elokuun loppu. Suomen pääministeri Juha Sipilälle lähettämässään kirjelmässä, että ”kansainvälisen oikeuden mukaisesti alueen saamelaiset ovat ikimuistoisen käytön pohjalta luoneet omistusja hallintaoikeuden Tenon vesistöön. Onko kalaa vai ei. ”Ai miten kesä meni. Hän on ollut yksi Ellos Deatnu –liikkeen perustajista. Onnekkaimpia ovat Länsmanin tavoin ne, joilla on muitakin elinkeinoja, kuten porotaloutta. Tehtävää vaikeuttaa alueen laaja-alaisuuden lisäksi monet erilaistuneet lohikannat, joita Tenolla ja sen sivuhaaroissa tunnetaan useita kymmeniä. Myös suomalaisia palveluntarjoajia on muuttanut paikkakunnalle lohen perässä. Kalastussääntöä ei keksitty ihmisten kiusaksi vaan kalojen suojelemiseksi, jotta niitä olisi jatkossakin. Uuden lupakäytännön takia on mahdotonta hankkia koko ryhmälle kalastusluvat samalta alueelta. Samoin on käynyt monelle muulle palveluntarjoajalle. Kalastussääntöön, tai siitä aiheutuneiden haittojen korvauksiin, hän ei lupaa muutoksia ”vielä”. Työllistimme kaksi ihmistä. Kokonaiskalatilannetta huolestuttavampana Luke pitää isojen, 7–15 kiloisten, kalojen vähenemistä. Lähes itkuinen naisääni ei avaa ovea, mutta vastaa puhelimeen. Luvan hankkiminen siirtyi ensi kertaa verkkoon ja kalastuskausi lyheni kymmenen päivää molemmista päistä. Jotkut kalastajista ovat myös tahallisesti rikkoneet kalastussääntöä ja ilmoittaneet siitä poliisille, tavoitteenaan päästä käräjöimään asiasta. ”Joka vuosi vietän Outakoskella noin 250 tuntia vieheellä kalastellen. Viimeisin vieras, maaja metsätalousministeri Jari Leppä, kävi antamassa asiasta arvionsa 16.8. Nyt ihmiset miettivät, mitä uskaltaa kenenkin kuullen puhua. Ajamme sellaisen pihaan ja pyydämme haastattelua. Emme me jaksa enää uskoa tulevaan. Luken arvion mukaan niistä ”osa on hyvässä ja osa huonommassa tilassa”. Hänen mielestään jotain olisi pitänyt tehdä jo jokin aika sitten, pikkuhiljaa, niin ihmiset olisivat osanneet varautua ja sopeutua. Lisäksi sääntöjen monimutkaisuus on aiheuttanut sen, että ryhmille on ollut mahdotonta tarjota palveluita. Joku on lähtenyt töihin Norjaan, toinen rakennellut talvimökkejä revontuliasiakkaita varten. ”Minulla oli kioski-ravintola ja laavu rannalla, jossa myin kalastuslupia ja soutupalveluita. Lohikantojen tilaa on seurattu ja tutkittu 1970-luvulta lähtien. Paikallisille yrittäjille lupien määrän vähentäminen on tarkoittanut asiakasmäärien romahtamista. Siitä huolimatta valtiot ovat neuvottelujen aikana käyttäytyneet kuin vesistön luonnonvarat kuuluisivat heille”. Sen mukaan saamelaisia kuultiin säännön valmistelussa liian myöhään. Kaikki ovat jotain menettäneet, kun niukkuutta jaetaan, mutta ehkä ne lohet taas tulevat ja tämä tästä iloksi muuttuu”. Veneitä on tusina rannalla rivissä väärin päin käännettyinä. 2001 oli huippuvuosi. Kalastuslupien määrää vähennettiin ja kalastusaluetta tarkennettiin. Liike toteaa mm. Tenojoki ja jalasmökit ammottavat tyhjyyttään. Ei silloin voi tarjota ryhmäpalveluita! Laitoimme koko kioskin kiinni”, Aslat-Jon Länsman toteaa. Kalaa on noussut yläjuoksulle vuosi vuodelta vähemmän. Yhtenä viikonloppuna sain 150 kiloa lohta. Alkuperäiskansan vahvat väittämät eivät ole voineet jäädä poliitikoilta kuulematta ja heitä onkin näkynyt Utsjoella tänä kesänä harvinaisen tiuhaan. Toisaalta ne, jotka kalastavat Yläkönkäällä, ovat itse saaneet huomata kalan vähenemisen. Heikoimmilla ovat kalastuksen päälle toimeentulonsa rakentaneet ”lohikylät”, joiden tarjonnassa on soutua, lupia ja kesäkäyttöön tarkoitettuja lomamökkejä joen rannassa. Omien sanojensa mukaan ”jokaista joen kalaa he eivät kuitenkaan voi seurata”. Raimo Guttorm kiteyttää Tenon tilanteen positiiviseen tyyliinsä: ”Ennen kevät oli Tenolla iloista, yhteistä odotuksen aikaa. Tässä ei ole otettu huomioon sitä, että kalastajien määrä vähenee tai että luonnonolosuhteet ovat sellaiset, ettei kalaan ole päässyt”, kritisoi Aslak Holmberg, nuorgamilainen kalastajan poika ja Saamelaiskäräjien jäsen, joka on ollut aktiivisesti puolustamassa saamelaisten asemaa kiistassa. Tenon lohista noin puolet kohtaa loppunsa turistin vieheeseen, toinen puoli päätyy perinteiseen verkkoon. No ajoivat tämän elinkeinon täällä alas. Puheidensa tueksi Tenolaakson nuoret saamelaiset perustivat kesän ajaksi Moratorion, kalastussäännön hitaan täytäntöönpanoalueen. × RAIMO GUTTORM kalastaa omiin tarpeisiinsa Yläkönkäällä
Mieskaverit toimivat kavereina yksin lastaan kasvattavien äitien lapsille, joilla ei ole yhteyttä omaan isäänsä tai muihin miehiin. Osa hakee uutta sisältöä elämään omien lapsien aikuistuttua, toisilla taas ei välttämättä ole juuri minkäänlaista aiempaa kokemusta lasten kanssa. Pienen pojan ensimmäinen metsäretki Mieskaveritoiminta on vapaaehtoistoimintaa, jossa aikuiset miehet ovat kavereina yksin lastaan kasvattavien äitien lapsille. Toiminnan tavoitteena on antaa lapselle mahdollisuus tutustua aikuisen miehen arkeen ja elämään, esimerkiksi retkeilemällä. Kaikkia heitä kuitenkin yhdistää halu auttaa ja olla mukana ilman omaa miehen mallia kasvavien lasten elämässä. Toimintaan tulee mukaan miehiä monenlaisista lähtökohdista, ja miesten ikähaitari on parikymppisistä aina eläkeikäisiin saakka. Kaksikko on tuntenut toisensa jo muutaman kuukauden ajan. Lisäksi olin mukana tukihenkilötoiminnassa. syyskuu 2017 14 MIESKAVERI E ts im es sä K aksi kaverusta, 29-vuotias Roope ja pian koulutiensä aloittava Noah, suihkuttelevat itseensä hyttysmyrkkyä Oulussa sijaitsevan Kalimenjoen luontopolun pysäköintipaikalla. Noah saa mukaansa kiikarit, joilla voi tehdä havaintoja ympäristöstään. TEKSTI JA KUVAT Juho Sarajärvi Retki_14-17-Mieskaveri_PL.indd 14 Retki_14-17-Mieskaveri_PL.indd 14 1.9.2017 15.38.17 1.9.2017 15.38.17. Roopen kohdalla aiemmat kokemukset lasten hyväksi tehtävästä vapaaehtoistyöstä ohjasivat mukaan toimintaan. Kesäkuun päiväksi ilma on sangen viileä, joten olosuhteet useamman tunnin ulkoreippailulle ovat kunnossa. ”Toimin aiemmin lastenvahtiapuna Lapin Ensija turvakodilla. Kyseessä on Noahin elämän ensimmäinen pitempi metsäretki, aiemmat ovat olleet esikoulussa tehtyjä tutustumisretkiä metsään. Heitä ei yhdistä sukulaissuhde, vaan kyseessä on valtakunnallisen, Mieskaverit-nimisen vapaaehtoistoiminnan kautta syntynyt ystävyyssuhde. Jälkimmäisen kautta tapasin Oulun Mieskaveritoiminnan vetäjän, joka houkutteli lähtemään mukaan. Toiminta vaikutti alusta asti mielekkäältä”, kertaa Roope Luontopolku on viiden kilometrin mittainen, mutta jo heti alkuun löytyy yhteisymmärrys siitä, että polkua kierretään jaksamisen mukaan. Hetken tarkastelun jälkeen todetaan, ettei lammen vastarannalla ole sillä hetkellä eläimiä tai muita retkeilijöitä. Kovinkaan montaa metriä ei ehditä kulkea, kun kiikareilla tehdään tarkistus Kalimenlammen vastarannalle. Noah vaikuttaa varustautuneen johonkin tavanomaista hurjempaan luontokohtaamiseen, sillä mukaan on pakattu eväiden lisäksi myös vaahtomuovista valmistettu miekka
15 syyskuu 2017 VÄSY iski välillä, mutta onneksi silloin pääsi kaverin reppuselkään. Retki_14-17-Mieskaveri_PL.indd 15 Retki_14-17-Mieskaveri_PL.indd 15 1.9.2017 15.38.20 1.9.2017 15.38.20
Roopen tuomat ilot eivät rajoitu ainoastaan erilaisiin yhteisiin puuhasteluihin, vaan hyöty on myös henkistä. syyskuu 2017 16 Polun ensimmäinen osio koostuu vankoista pitkospuista. ”Roopen saapuminen Noahin elämään on näkynyt jo nyt Noahin itseluottamuksen kasvamisena. ”En ole ikinä ennen nähnyt sammakkoa luonnossa!”. Myös piiloleikki on ollut heille hauskaa ajanvietettä. Tapaus on Noahille varsin erityislaatuinen. Noah on aiemmin kohdannut jonkin verran kiusaamista. Tarkoituksena on löytää mahdolNOPEASTI virtaava Myllykoski oli huikeaa katseltavaa sillalta käsin. Roopen kanssa tekemistä on riittänyt. MIESKAVERI Retki_14-17-Mieskaveri_PL.indd 16 Retki_14-17-Mieskaveri_PL.indd 16 1.9.2017 15.38.20 1.9.2017 15.38.20. Pian Noahin toive toteutuu, sillä aivan pitkospuiden vieressä olevan mättään päällä loikoilee suuri ruskosammakko. Hän tuli elämäämme juuri oikeaan aikaan”, toteaa Sanna. Roopen ja Noahin uusi ystävyys on tuonut iloa myös Noahin äidille, Sannalle. Hän näki isäänsä heidän asuessaan vielä ulkomailla, mutta Suomeen muuton jälkeen mieskontaktit ovat olleet vähissä. Mieskavereista on moneksi Mieskaveritoimintaan hakeutuvien yksinhuoltajaäitien yleisenä ongelmana on ajankäytön rajoitteet ja vaikeudet tarjota kokemuksia, jotka yleisesti mielletään miehisiksi. Kaksikko on jo ehtinyt muun muassa käymään keilaamassa, uimassa ja laskemassa mäkeä. Mieskaveritoiminnan kaverisuhteet valikoituvat molempien osapuolien toiveiden mukaan. Toiveissa on havaita sisiliskoja tai sammakoita. Roopen myötä hän saa muuta ajateltavaa ja kivaa tekemistä turvallisen aikuisen seurassa. Sammakkokohtaaminen pyörii mielessä pitkän aikaa kävelyn jatkuessa, ja ympäristöä katsellaan nyt entistäkin tarkkaavaisemmin. NOAHIN elämän ensimmäinen sammakkohavainto oli ikimuistoinen tapaus. Sammakon liikkeitä jäädään seuraamaan pitkäksi aikaa, kunnes se pakenee pitkospuiden alle piiloon uteliailta retkeilijöiltä. Ennen Roopea Noahin lähin miespuolinen tuttu asui 100 kilometrin päässä. Käytännössä ainoa tuttu mies oli Noahin serkkujen isä. Noah kulkee Roopen edellä tarkkaillen pitkospuiden vierustoja
Yhdessä he kulkevat pitkospuiden päähän asti katselemaan lammen näkymiä. Kyseessä on Noahin elämän ensimmäinen itse sytyttämä nuotio. ”Pärjäävätköhän ne?” Tapauksen todistamisen jälkeen sammakoiden etsimisen lisäksi myös muurahaisten kulku on tarkkailun alla. Ylpeänä hyvin hoidetusta työstä kaksikko lähtee kävelemään kohti läheistä pysäköintialuetta ja ensimmäisen yhteisen retken päätöstä. Kirkkaassa vedessä näkee hyvin pohjaan saakka, mutta harmillisesti yhtään kalaa ei tule retkeilijöitä katsomaan. Toiminnantäyteinen alkumatka alkaa hieman väsyttää Noahia, joka pääsee levähtämään Roopen reppuselkään. × ENSIMMÄISEN oman nuotion loimutessa makkaranpaistokin unohtui tyystin. Laavulta olisi mahdollista jatkaa loppuosuus takaisin lähtöpisteelle, mutta yhdessä tuumin päätetään kutsua kyyti hakemaan laavun läheiseltä parkkipaikalta. Liikaa jännitystä taukojen pitämiseen Retkikunta saapuu reitin ensimmäiselle laavulle. Puut asetellaan huolellisesti, ja tuli syttyy ensi yrittämällä. Mukana on makkaraa, mutta ne jäävät lopulta reppuun. Tarkasti hän katsoo, ettei nuotio jää kytemään. Retki alkaa olla paketissa. Noin kolmen kilometrin kohdalla retkue saapuu Myllykosken laavulle. Itse tehty nuotio on niin iso juttu, jota katsellessa makkarat unohtuvat. Lyhyen kävelyn jälkeen polun pitkospuut risteävät kulkemaan pitkästi kohti soista niemeä. Roopen ja Noahin yhdistävä tekijä oli toisille sopivien luonteiden lisäksi myös hieman yllättävä seikka: ”Pidämme molemmat supersankareista”, kertoo Roope. Vastaus kysymykseen uuden retken mahdollisuudesta tulevaisuudessa tulee kuin yhdestä suusta: ”Ihan varmasti”. Myös sammakot taisivat olla sillä hetkellä jossain muualla. Itse tehty nuotio on niin iso juttu, jota katsellessa makkarat unohtuvat. Matkan varrella tulee vastaan useampi taukopaikka, mutta millään ei malttaisi pysähtyä. Kyyti saapuu nopeasti paikalle, ja Noah haluaa hoitaa yhä loimuavan tulensa asianmukaisesti loppuun asti. Esimerkiksi muurahaispesän vilske on hyvin mielenkiintoista katseltavaa, kun siihen oikein kunnolla syventyy. Edessä siintää aina jotain mielenkiintoista. Retki_14-17-Mieskaveri_PL.indd 17 Retki_14-17-Mieskaveri_PL.indd 17 1.9.2017 15.38.22 1.9.2017 15.38.22. Veden virtausta katsellessa vierähtää pitempi tovi, kunnes matka jatkuu jälleen. MYÖS lintujen liikkeet olivat mielenkiintoista tarkkailtavaa. Hän lähtee hakemaan Roopen kanssa tyhjään pulloon vettä muutaman metrin päässä virtaavasta Myllykoskesta, ja kaataa retken aikana useaan otteeseen hämmästelyn kohteena olleen kosken veden ensimmäisen nuotionsa päälle. Alati vaihtuva ympäristö pitää aistit tarkkana, ja mielenkiintoiset havainnot pysäyttävät tarkastelemaan lähempää tuon tuostakin. Yksi vaikuttavimmista paikoista reitin varrella on Myllykosken ylittävä pitkä silta, jonka alla vesi virtaa kovaa vauhtia. Yksi pesän sivuista on lähes pystysuora, ja reunalta putoavat muurahaiset herättävät hämmästystä Noahissa. Noah ryhtyy ensitöikseen sahaamaan lähistöltä löytynyttä suurta puupölkkyä, mutta hetken rehkinnän jälkeen hän päättää tyytyä paikan päältä löytyviin valmiisiin polttopuihin. 17 syyskuu 2017 lisimman sopivat parit, jotta osapuolet saisivat toiminnasta mahdollisimman paljon irti. Välillä omin jaloin, välillä kaverin reppuselässä, mutta koko ajan hymy kasvoilla. Eväiden syönti ei käy vielä mielessäkään, sillä laavu on aivan lammen rannan tuntumassa. Matka jatkuu ilman lepotaukoa
Nykyään Norjan viikinki retkeilee rennolla otteella. Yhtä asiaa hän ei unohda koskaan, kun pakkaa reppua. Retki_18-21-Ulvang_PL.indd 18 Retki_18-21-Ulvang_PL.indd 18 1.9.2017 16.20.56 1.9.2017 16.20.56. Ulvangilla on mökki aivan Suomen rajan lähellä. syyskuu 2017 18 VEGARD ULVANG H en k il ö Vegard, villapaita ja Suomi Mestarihiihtäjä ja olympiavoittaja Vegard Ulvang on intohimoinen luonnossa liikkuja. TEKSTI Pekka Mommo KUVAT Vegard Ulvang INARIJÄRVI on Vegard Ulvangin yksi suosikkikohde
19 syyskuu 2017 N yt Lapin miestä jännittää. . Istun lahtelaisen hotellin aulassa hyvissä ajoin ennen sovittua tapaamista. Inarin ystävä Tunturit, hyytävä Jäämeren viima ja vaivaiskoivikoissa kiemurtelevat kirkasvetiset joet tulivat Ulvangille tutuiksi jo aktiiviaikana. Ja luonto on kaunis”. Nyt tuo sama nuoruuteni sankari istuu edessäni. Syntynyt 1963 Norjassa, Kirkkoniemessä. ”Inari on fantastinen paikka meloa. . ”Välillä tuli lenkeillä piipahdettua vahingossa Venäjänkin puolella”. Kesäisin harjoitteluun kuului paljon melontaa. Teini-ikäisten lastenikin mielestä se paras paikka maailmassa”, Ulvang naurahtaa. . Totean heti kättelyssä, tänään ei puhuta hiihdosta, nyt lähdetään retkelle. Asuu Oslon lähellä. Menemme sinne joka kesä pidemmäksi aikaa perheen kanssa. Ulvanki, niin kuin häntä pohjoisessa kutsuttiin, löysi suomalaisen hiihtokansan pehmeän kohdan. Hytte sijaitsee vain viisi kilometriä Suomen rajalta. Retki_18-21-Ulvang_PL.indd 19 Retki_18-21-Ulvang_PL.indd 19 1.9.2017 16.20.57 1.9.2017 16.20.57. NORJALLE kuuluva Valassaaret on huikea paikka melojalle. Naimisissa hiihtäjä Grete Ingeborg Nykkelmon kanssa. Maailma on vienyt miestä ympäri maapalloa, nyt hän asuu perheineen lähellä Osloa. . Mietin, kehtaako laittaa viestiä, että täällä ollaan jo viivalla. Vastaus tulee heti; ”2 minutes”. Ulvang paljastuu juuri niin mukavaksi hepuksi kuin entiset hiihtäjäystävät häntä kuvailivat. . Hymy leviää Ulvangin kasvoille ja hän ottaa mukavamman asennon narisevassa nahkatuolissa. Suunnitelmissa hiihtää Grönlannin halki. Rohkaistun, naputan tekstarin. Näin omin silmin kuinka metsissä oli teltVegard Ulvang . ”Aivan mahtavaa, se sopii minulle”. . Tunturien kasvatti Vegard Ulvang on siis kotoisin Pohjois-Norjasta, Kirkkoniemestä. Siellä voi mennä päiväkausia törmäämättä keneenkään. Hiihtänyt Etelänavalle 2011. Kaksi lasta. Melonta oli yksi kesän harjoitusmuoto aktiiviaikana. Ulvang osaa vain muutamia sanoja suomea, mutta Kirkkoniemessä suomentaitajia on edelleen. Kohta portaita loikkii alas hoikka mies parransängessä, vain huura ja kallellaan oleva pipo puuttuvat. Juoksulenkit taittuivat puuttomilla, porojen tallomilla tunturipoluilla, paljon ennen polkujuoksuhuumaa. Kajakki on Ulvangille tuttu retkivarustus. Olen aina ihaillut norjalaisten luontosuhdetta. Voittanut urallaan 14 arvokisamitalia, 5 kultaa. Me suomalaiset itse asiassa voimme omia Ulvankia hitusen itsellemme. Vegard Ulvang näyttää yhtä jäntevältä kuin kilpavuosina. Mies oli perinteisen taitaja, taistelija, peräänantamaton ja välitön, naapurin poika, jossa ei ollut tippaakaan gundesvanimaisia diivan elkeitä. Väkevin omankohtainen kokemus oli 1997 hiihdon MM-kisoissa Trondheimissa. Me pohjoisen hiihtopojat ihailimme Vegard Ulvangia 90-luvun alussa. ”Mökkiin ei tule vettä, eikä sähköä. Yksi mieluisimpia paikkoja meloa on Suomen Lappi ja eritoten Inarijärvi. Retkeilee mielellään Inarijärvellä kajakilla. Esiisäni tulivat 1800-luvun lopulla Kirkkoniemeen”. ”Olen kiinnostunut historiasta. . Minussa on yksi seitsemäsosa suomalaista verta. Norjalaisen kaukaiset sukujuuret ulottuvat Länsi-Lappiin, Turtolaan. Silti kotikonnuilla on edelleen pieni tunturitupa
Aamuisin teltoista kömpi jos jonkin moista punaposkista vuorenpeikkoa hymyssä suin. Suurista etsinnöistä huolimatta Kjetil löydettiin vasta seitseRetki_18-21-Ulvang_PL.indd 20 Retki_18-21-Ulvang_PL.indd 20 1.9.2017 16.20.58 1.9.2017 16.20.58. Kännykkä on vaiti eikä sähköposti pimputa. Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS) työllistää läpi vuoden. Mutta on kalenteriin mahtunut viime vuosina myös vaelluksia arktisilla alueilla. Pohjoisen poikina puhe kääntyy tietysti pakkaseen, sitä joko inhoaa tai rakastaa. Silloin tuntuu, että tässä on kaikki mitä tarvitsen. Sama verenperintönä tuleva reippailu luonnossa näkyy kaikissa yhteiskuntaluokissa, kuninkaasta kaupan kassaan. Naparetket ja niiden historia kiehtovat hiihtäjälegendaa. Viimeksi Ulvang hiihti ja leijaili Luoteisväylää. Hän valmistelee reissut entisen kilpahiihtäjän tarkkuudella. Ulvangilla on myös omakohtaista kokemusta, kuinka luonto voi olla armoton tai reissu kääntyy painajaiseksi. Selvisi kuitenkin, että opas oli varastanut seurueen lentoliput ja paennut Venäjälle. ”Kotona koitan liikkua luonnossa joka päivä. Tekeminen keskittyy olennaiseen, kaikki turha jää pois. Viikonloppuisin pakataan eväät ja mennään retkellä kodin lähelle. Mitään ei minulta puutu.” Karujakin kokemuksia Ulvang ei ole riskienottaja. ”Naparetkillä parasta on makoilla lämpimässä makuupussissa ja hörppiä kuumaa ULVANG kulki hiihtämällä ja leijoilla osan legendaarista Luoteisväylää. Me rakastamme. Norjassa luonnossa liikkuminen kuuluu kaikille. Rakastan halkojen hakkaamista, se pitää myös kuntoa yllä”. Riskit kartoitetaan ja niihin pyritään valmistautumaan ennakkoon. Pienen pähkäilyn jälkeen löytyy ainakin yksi konkreettinen selitys norjalaisten luontohulluudelle; moottorikelkka. juotavaa. Paikalliset viranomaiset pidättivät seurueen ja heitä epäiltiin paikallisen oppaan ryöstömurhasta. Retkestä tehtiin myös TV-ohjelma, joka on nähtävissä netissä NRK:n verkkosivuilla. Lapset otetaan retkille mukaan jo pieninä. Ulvang oli 90-luvun alussa patikoimassa hiihtäjäystävänsä Vladimir Smirnovin kanssa Mongoliassa. On kiehtovaa huomata, että meillä on pakkasesta samoja ajatuksia. Talvella sama reissu suihkitaan suksilla. Niillä töillä hän on nyt myös Lahdessa valvomassa, että kaikki sujuu suunnitellusti. ”Norjassa ei saa ajaa kelkalla juuri missään, on pakko hiihtää, jos meinaa päästä kauemmas”, hiihtäjämestari hymyilee. Ulvang reissaa mieluusti pienellä porukalla, se lisää turvallisuutta. Pitkien retkien yksinkertainen arki on Ulvangille mannaa. Saman vuoden lokakuussa Ulvangin isoveli Kjetil katosi ollessaan lumipyryssä lenkillä Kirkkoniemessä. 2011 hän suksi Etelänavalle samaa reittiä kuin Roald Amundsen 100 vuotta aikaisemmin. Kovassa pakkasessa ajatus selkiytyy. syyskuu 2017 20 VEGARD ULVANG taleirejä, joissa asuttiin koko kisojen ajan. Naparetket kiinnostavat Nykyisin Ulvang on kiireinen mies. Ulvangin mukaan norjalaiset ovat aina halunneet tampata latua tuntemattomaan. Ulvangin mukaan Norjassa ollaan ylpeitä omasta luonnosta ja siitä, kuinka siellä osataan liikkua
Muutamassa vuodessa villasukkabisnes paisui ja valikoima kasvoi; sukkia, pipoja, paitoja, housuja ja kaikki villasta. 2000-luvulla villa teki uutta tulemista. On pakko laittaa viikingit samalle viivalle. ”Villa oli silloin harvinainen materiaali. Sen jätän Larsille. Viime talven Lahden MM-kisoissa Ulvangin villapaidan korkea kaulus pilkisti myös kultamitalisti Iivo Niskasen lämpötakin alta. ”Tarkoitus on käyttää koiria apuna,” Ulvang paljastaa. 1995 ensimmäinen kokonaan villasta tehty sukka tuli markkinoille. Retkillä en ole ruuan suhteen todellakaan mikään askeetikko,” Ulvang naurahtaa. ”Villa on Norjassa suosittu retkeilijöillä. On ollut mahtava tuoda villa takaisin”, Ulvang iloitsee. Matkaa reissulle tuli lähes 2 000 kilometriä. Kylmyys koetteli niin katsojia kuin hiihtäjiä. ”Siihen en lähde mukaan. Kolmessa vuodessa niitä myytiin Norjassa miljoona kappaletta. × Villasukista lähtenyt bisnes teki Vegard Ulvangista rikkaan miehen, kun norjalainen urheiluvälinejätti Swix osti sen. Kisojen ajan pakkanen paukkui kiitettävissä lukemissa. Keinokuitu alkoi syrjäyttämään villaa 70-luvulla, vaikka me norjalaiset kuljimme vielä 60-luvulla äitien ja mummojen tekemissä villapaidoissa ja sukissa”, Ulvang muistelee. Retki_18-21-Ulvang_PL.indd 21 Retki_18-21-Ulvang_PL.indd 21 1.9.2017 16.20.59 1.9.2017 16.20.59. Minulla on aina reppuun pakattuna runsaasti herkkuja. ULVANG rakastaa retkeilyssä yksinkertaista elämää ja hyvää ruokaa. Viluinen hiihtokansa repi ne myyjien käsistä. Kisoista tuli norjaisille menestys, mutta niin tuli sukistakin. Sanotaankin, että nyt se on Norjan suosituin villapaita. Sen jälkeen kaikki halusivat sen. Takaisin navalle Myös uusia reissuja on suunnitteilla. × ULVANGIN nimeä kantava villapaita kuuluu Norjassa monen retkeilijän karderobiin. Norjan suosituin villapaita män kuukauden kuluttua hukkuneena lähijärvestä. Ulvang haluaa nyt hiihtää saman reitin uudelleen. ”Jos sinut ja Larsin vie erämaahan, kumpi tulee ensimmäisenä pois?” kysyn. ”Luonnossa ei pidä kilpailla, sinne mennään nauttimaan maisemista ja hyvistä eväistä”. 21 syyskuu 2017 K aikki alkoi Lillehammerin olympialaisista 1994. Robert Peary ja Eivind Astrup ylittivät vuonna 1892 Pohjois-Grönlannin. Ulvang-villapaita löi lopullisesti läpi, kun norjalaisen tositeevee-kisaajat puettiin Ulvangin nimeä kantavaan villapaitaan. Lars Monsen on supersuosittu niin Norjassa kuin Suomessa. Kisojen jälkeen Ulvangin ystävä kysyi, josko tehtäisiin villasukka liikkujille ja myytäisiin sitä Ulvangin nimissä. Se on lämmin, mukava, eikä haise pitkillä retkillä kuten keinokuidut. Kjetil oli ilmeisesti eksynyt reitiltä ja jää oli pettänyt lenkkeilijän alta. Monsen tunnetaan myös siitä, että mies liikkuu erämaassa lähes luonnonantimien varassa. Se sopi Vegardille. Hyvä ruoka ja suklaa piristävät mieltä kummasti. Hiihtäjämestari kahvilla Surnujärven rannalla, Vätsärin erämaassa
Gibson on myös aika. Lisäksi purkissa voi olla vaihtotavaroita, joita voi ottaa, jos tilalle jättää toisen. Mika on suorittanut armeijan jälkeen ensimmäisen vuoden rakennusinsinööriopinnot puolessa vuodessa ja on siinä sivussa töissä metallialan yrityksessä. Nyt lähden mieluummin pidemmälle luontopolulle tai sitten kavereitten ja Trangian kanssa istuskelemaan Pilvilammelle, missä samalla haetaan muutama kätkö.”, kuvailee Mika harrastuksensa muuttumista. Rajoittava tekijä Löytämisen ilo Löytämisen ilo vie kätköltä toiselle Toiset löytävät rippileirillä elämän tarkoituksen. Monestihan kätköily on sitä: ajetaan autolla, kävellään parisataa metriä kätkölle ja jatketaan taas. Samaan hengenvetoon hän toteaa, ettei määrä ratkaise. Kuulemma vain aloittelijat kyselevät toisiltaan kätköjen määrää. Vaasa puhtaaksi Mikan purkinmetsästys alkoi kotikaupungista Vaasasta, jonka hän sai kätköistä ”puhtaaksi” ennen kuin armeija katkaisi harrastuksen lähes vuodeksi. syyskuu 2017 22 GEOKÄTKÖILY La ji es it te ly ”S e tunne, kun tiedät, että kohta löytyy jotain. Koukkuun hän jäi heti. Nuorisotyönohjaaja opasti hänet muutamalle kätkölle. Sinä aikana ehti tulla paljon uusia kätköjä. ”Enää ei oikein jaksa ajaa autolla korttelista toiseen ja käydä hakemassa kätköä vaan logatakseen sen. Hänen tekisi selvästi mieli ne hakea, toisaalta kortteliajaminen ei oikein enää kiinnosta. Mika hurahti geokätköilyyn rippikouluisosena. Retki_22-29-Geokatkoilu_PL.indd 22 Retki_22-29-Geokatkoilu_PL.indd 22 4.9.2017 11.31.39 4.9.2017 11.31.39. TEKSTI Maija Arosuo KUVAT C. Vaikkei siellä mitään hopealusikoita olekaan, mutta joku toinen on kuitenkin piilottanut jotain, mitä sinä etsit”, kuvailee löytämisen iloa Mika Iso-Oja. Mika Iso-Ojalle isoskesä merkitsi geokätköilyn tuloa elämään. Mika tietää, mistä puhuu, sillä hän on tuntenut tuon tunteen varsin usein. Ne on yleensä laitettu vedenpitävään pussiin, jossa on vielä kosteutta imevää geeliä. Parhaana vuonna hän on etsinyt 1993 kätköä. KÄTKÖ on vedenpitävä purkki, jossa on vähintään kynä ja lokikirja. Reilussa kolmessa vuodessa hän on metsästänyt 4 500 purkkia ympäri Suomenmaan. ”Jos olisin laskenut ajoissa, niin olisin ne seitsemän kätköä hakenut jostain vaikka viimeisenä yönä”, harmittelee Mika parin tonnin virstanpylvään rikkumattomuutta
GPSpaikantimen avulla suunnistaminen on tarkempaa ja akku kestää paremmin kuin puhelimessa. Retki_22-29-Geokatkoilu_PL.indd 23 Retki_22-29-Geokatkoilu_PL.indd 23 4.9.2017 11.31.42 4.9.2017 11.31.42. 23 syyskuu 2017 MIKA ISO-OJAN sydäntä lähellä ovat luontokätköt
Joskus kätköt ovat hakematta kuukausia, toisinaan ne menevät minuuteissa. Ensimmäiseksi kätkön löytänyt saa mainetta ja kunniaa sekä mahdollisesti kätkön tekijän sinne jättämän palkinnon muistoksi. Ensimmäinen kätköllä Varusteet on oltava valmiina, sillä Mikan intohimoista kolmas on ”First to Find” eli kilpailu siitä, kuka on ensimmäisenä uudella kätköllä. Pöntöstä löytyvät lokikirja ja kynä ja Mikalla on jälkeen yksi kätkö logattuna. Retki_22-29-Geokatkoilu_PL.indd 24 Retki_22-29-Geokatkoilu_PL.indd 24 4.9.2017 11.31.43 4.9.2017 11.31.43. Jo kätkön kuvauksessa kerrotaan, mikäli purkin saavuttaminen vaatii pitkää lähestymistä tai kiipeämistä. Mika paikantaa sen kuitenkin kätköksi ja kiipeää ylös ennen kuin kuvaaja ehtii toppuutella poseeraamaan. Niiden löytämiseksi on annettu koordinaatit, joiden saamiseksi voi joutua ratkaisemaan jonkin tehtävän. Kuvauksessa kerrotaan, että kätkö vaatii kiipeämistä, ja puussa on pönttö, joten Mika on varma, että kätkö on puussa. ”Mieluummin haen pari kätköä maastosta kuin istun tietokoneen ääressä pulmaa ratkaisemassa. Mutta jos maastossa tulee vastaan vaikeasti avattava pulmapönttö, se on ihan parasta.” Mika innostuu kuvaillessaan kohtaamiaan toteutuksia. Entisenä suunnistajana Mikalla on tapana juosta autolta purkille, mikäli välimatka on vähän pidempi. Kiertämistään raileista eli reiteistä, joilla on useita kätköjä METSÄSSÄ olevat kätköt on usein piilotettu puihin, kiven alle tai tässä tapauksessa linnunpönttöön. Ensimmäiseksi kätkön löytänyt saa mainetta ja kunniaa. Varusteita ei tällä kertaa tarvita, vaikka sellaisetkin auton perässä kulkevat koko ajan mukana. ”Mikäli olen yksin. ”FTF on kilpailuhenkistä, mutta toisaalta myös sosiaalista kätköilyä, koska kätkölle tulee myös muita samanhenkisiä paikalle. -sivustolle päivittyy jatkuvasti uusia kätköjä, joista halutessaan saa hälytyksen puhelimeensa. syyskuu 2017 24 GEOKÄTKÖILY Maastomysteereitä Kätköilijät eivät järjestäydy virallisiin seuroihin tai liittoihin, vaan toimivan löyhästi kaveriporukoissa, jotka löytävät toisiaan tapahtumien tai sivustojen kautta. ”Kerran suunnittelin kätköä, joka oli Vätsärin erämaassa hakematta pari kuukautta. Geocache.. Eivät nuo vanhemmat harrastajat yleensä pysy mukana.” Harjavallassa, Kokemäenjoen rannan koivussa, on viattoman näköinen linnunpönttö. Kekseliäisyyttä rakentajilla tuntuu löytyvän. Osa haluaa viettää tietokoneen ääressä pidempään ratkaisemassa tehtävää, toiset pitävät fyysistä kuntoa ja haastavuutta vaativista kätköistä. Kiipeilyä Toisaalta nuorta kaveria kiinnostavat fyysiset kohteet ja kiipeilytehtävät. Mikan videolla nalle kiipeää tolppaa alas tuoden purkkia repussaan. Suurin erottava tekijä lienee, että osa viihtyy kaupunkiympäristössä, toiset luonnossa. Lajissa on monenlaista viehätystä. Purkin löytämiseksi voi olla annettu myös vihjeitä tai valokuvia. Yleensä kätkölle jäädään vähäksi aikaa myös vaihtamaan kuulumisia, vaikka keskellä yötä.” Tällä kertaa Mika ehti paikalle ensimmäisenä yhdessä toisen kätköilijän kanssa, joten FTF-piste tuli kotiin. ”Jossain koordinaatit ovat heijastuneet UV-valona, tai tolppaan on pitänyt kiinnittää tapit, joita pitkin piti kiivetä hakemaan purkkia.” Innostavia ovat olleet myös kätköt, joissa on pitänyt lämmittää metallia, ratkaista palapeli ja pumpata kivi ylös. Mikasta aivan parhaita ovat kiipeilykätköt ja maastomysteerit. Kuinka pitkälle ja usein Mika on valmis lähtemään, riippuu kätköstä ja paikasta. Varsinaisia ”alalajejakaan” ei tunneta, mutta moni on löytänyt oman tyylinsä. GPS-KOORDINAATTIEN perusteella kätkö on tämän koivun kohdalla Kokemäenjoen rannassa. Rakentaja on luonut taustalle jopa musiikin vain ilahduttaakseen muita kätköilijöitä. Joidenkin kätköilijöiden harrastuksena on rakentaa mahdollisimman vekkuleita ja ovelia kätköjä, joiden avaamiseen tarvitaan nokkeluutta, mutta jotka ovat myös lähes taideteoksia itsessään. Erilaiset kätköt kiinnostavat eri ihmisiä. Piti lähteä hakemaan se heti ylioppilasjuhlieni jälkeen, mutta juuri tuona päivänä sen joku toinen nappasi.” Hienointa Mikan mielestä kätköilyssä onkin juuri se, että tulee lähdettyä luontoon ja hienoihin paikkoihin. ”Eilen tuli hälytys kello 0.44, joten unet jäivät vähän lyhyiksi”, Mika kertoo edellisyön kuulumisia
TÄMÄN kätkön ideana on generoida virtaa pumppaamalla niin paljon, että noin viiden metrin päässä oleva kivi nousee ilmaan. TÄMÄ ruohonleikkuri on rakennettu muistakin kuin tavanomaisista osista. Purkin saaminen vaatii kolikon laittamista mittariin. Mikäli et halua ”spoilata” neljää kätköä itseltäsi, älä tutustu seuraaviin kuviin! KUVAT Mika Iso-Oja + TÄMÄ kätkö oli piilotettu vanhanaikaiseen parkkimittariin. Kopin oven avaamiseen tarvitaan virtaa, jota saa autosta pitkällä johdolla, joka on tolpan päässä. JOSKUS purkille pääseminen vaatii sekä nokkeluutta että ketteryyttä. 25 syyskuu 2017 Erikoisia kätköjä VAROITUS! Aiomme nyt paljastaa neljän kätkön toteutuksen, kertoaksemme jotain kätköilyn hauskuudesta ei-harrastajille. Tällä kätköllä tolppaan on itse kiinnitettävä tapit, joita pitkin sitten pystyy kiipeämään ylös. Retki_22-29-Geokatkoilu_PL.indd 25 Retki_22-29-Geokatkoilu_PL.indd 25 4.9.2017 11.31.46 4.9.2017 11.31.46
Mikasta kätköily kehittää periksiantamattomuutta. ”Moni kaupunkilainen uskaltaa ylittää asfaltin rajan ja itsensä geokätkön avulla. Itse hän hakee mielellään kotinsa lähettyvillä olevia kätköjä yksin, mutta tekee pidemmät reissut porukalla. ”Joitain ärsyttää, jos esimerkiksi yksi ratkaisee mysteerin ja sitten viisi käy yhdessä hakemassa purkin. Muuten hänestä kukin saa kätköillä juuri niin kuin haluaa. -sivuille. Kannattaa siksi säästää kätköjä pahan päivän varalle. Mikäli käy kiertämässä kaikki kotia lähimmät kätköt heti, ja haluaa sitten jatkaa, joutuu lähtemään koko ajan kauemmas. Lisäksi häntä kiinnostavat autot, ruuvaaminen, rakenteleminen, off -road, mönkijät ja metsähommat… Sitten puhe kääntyy nopeasti jälleen lempiaiheeseen, geokätköilyyn. Toisaalta kätköillä voi ekologisesti ja halvallakin. Esimerkiksi kuntakarttaa hän ”värittää” porukassa. Siinä seuraava haaste on kävellä Korvatunturilla yhdelle Suomen vanhimmista kätköistä. Mikan kartassa jo yli puolet Suomen kunnista on väritetty vihreällä. Se oli vähän kuin olisin saanut graalin maljan”, tuumaa Mika tyytyväisenä. Tai jos yksi kiipeää ja kirjaa kavereidenkin nimet. syyskuu 2017 26 GEOKÄTKÖILY Mikan mieleen ovat olleet Maskun Karevan kierros ja Rautavaaran Metso-reitti. ”Kuten yksi kätkö mäen nyppylällä Vaasan lentokentän vieressä. Hintaa harrastukselle tulee silloin jäsenmaksun verran eli noin 30 euroa vuodessa, jos matkapuhelimen omistaa muutenkin.” ”Älä ahnehdi” Aloittelijalle Mika haluaa antaa muutaman vinkin. Hyvä kätkö voi hänestä olla myös yksinkertainen ”tradi” eli peruskätkö, joka on hienolla paikalla. Korvatunturin kätkö on Mikalle erityinen siksi, että hän omistaa samalla pituuskoordinaatilla eli graticulella olevan siltakätkön Vaasan lähellä. ”Ehkä 50 000 vuodessa. Kuntahaasteessa haetaan vähintään yksi kätkö joka kunnan alueelta, jolloin kyseinen kunta muuttuu karttasovelluksessa punaisesta vihreäksi. Sellaiseen paikkaan tuskin muuten koskaan tulisi mentyä.” Yksin ja yhdessä Mikan mukaan harrastuksesta saa tehtyä juuri niin yksinäisen tai sosiaalisen kuin haluaa. Kavereita löytää helposti tapahtumista eli miiteistä, joita listataan jatkuvasti geocache.. ”Perin tämän ennen vuotta 2010 rakennetun extreme-kätkön eräältä vanhalta kätköilijältä, joka halusi luovuttaa sen hoidon jollekulle, joka osaa kiivetä. Kai siipeilijäkin voi olla ihan hyvä kätköilijä, se on oma tyylinsä”. Sitten se on tietysti myös hyvää liikuntaa!” Haaveena Korvatunturi Nopealiikkeinen Mika ei paljoa ehdi haaveilemaan. × Retki_22-29-Geokatkoilu_PL.indd 26 Retki_22-29-Geokatkoilu_PL.indd 26 4.9.2017 11.31.50 4.9.2017 11.31.50. Esimerkiksi sadan päivän haaste, jossa haetaan yksi kätkö joka päivä, voi alkaa tuntua pakkopullalta, jota ei kuitenkaan halua keskeyttää.” Hyvä geokätköilijä on Mikan mielestä sellainen, joka jättää purkin omalle paikalleen, loggaa . Äkkiseltään hän luettelee tavoitteikseen valmistua insinööriksi, jatkaa ehkä yliopistoon ja päästä hyviin töihin rakennusalalle. Myöskään kaikkiin haasteisiin ei kannata lähteä suin päin mukaan. ”Kun hakee kaatosateessa muovipurkkia, ei tule valittaneeksi kivestä kengässä.” Lisäksi se kannustaa sellaisiakin ihmisiä liikkumaan luonnossa, jotka eivät sinne muuten ehkä uskaltaisi. Paitsi taloudellisempaa, on se myös kätevämpää, sillä silloin ei tarvitse ajaa ja navigoida samaan aikaan. Hakee polkupyörällä tai kävellen oman lähialueensa kätköjä. Ei se minua haittaa. ksusti ja on kohtelias. ”Älä ahnehdi. Maljaa hamuavat löytävät kätkön nimimerkin rusina1 alta. Tänä kesänä järjestetään kaksi megatapahtumaa, urbaanimpi eteläinen ja luontoväen pohjoisempi miitti. Mika ei oikein uskalla laskea paljonko autoon on tullut kilometrejä
Karhunkierros Hossa Levi Ylläs Saariselkä Hammastunturi Seitseminen Helvetinjärvi Pirkan taival Helsingin saaristo Evo & Päijänne Pohjois-Karjala Nuuksio Halti Kilpisjärvi Pältsa Urho Kekkosen kansallispuisto Inarijärvi Vätsäri Tsarmitunturi Kaldoaivi Sevettijärvi Nuorgam Kevo Paistunturi Lemmenjoki Repovesi Mäntyharju Liesjärvi Torronsuo Peuran polku Salamajärvi Sipoonkorpi Pallas Ylläs Aakenus Retki_22-29-Geokatkoilu_PL.indd 27 Retki_22-29-Geokatkoilu_PL.indd 27 4.9.2017 11.31.54 4.9.2017 11.31.54
Teague alkoi sittemmin kerätä kätköjen sijaintitietoja internetsivulle. Ilmoitetuissa koordinaateissa sijaitsee muovinen rasia, jossa on ainakin lokikirja. Web-kehittäjä Jeremy Irish innostui asiasta ja perusti yhdessä Mike Teaguen kanssa tietokantapohjaisen geokätköilysivun, Geocaching.com, joka julkaistiin 30.9.2000. Kätkön koordinaatit hän ilmoitti uutisryhmässä. Earthcache eli geokohde on geologisesti mielenkiintoinen paikka, esimerkiksi hiidenkirnu tai siirtolohkare. Kalle Reunanen piilotti tuolloin Suomen ensimmäisen geokätkön Keravalle. Geokätkötyypit Peruskätkö, ”tradi”. Kätkö on edelleen aktiivinen. Mysteerikätkö. Lisäksi sieltä voi löytyä kynä, vaihtotavaraa ja reissaajia (kätköstä toiseen kulkeva koodilla seurattava esine). Tapa lähti heti leviämään. Geokätköily levisi nopeasti muillekin mantereille, Eurooppaan kuukaudessa ja Suomeen neljässä kuukaudessa. Multikätkö. Peruskätkö voi löytyä myös hauskan rakennelman sisältä. Vuorokauden kuluessa kätkön löysivät Mike Teague ja muutama muu, jotka ilmoittivat siitä uutisryhmässä. Tehtävät voivat olla miltä tieteen, taiteen tai elämän osa-alueelta tahansa. Tietotekniikkakonsultti Dave Ulmer päätti silloin testata tarkentunutta satelliittipaikannusta piilottamalla kätkön metsään Portlandin lähelle Oregonin osavaltiossa. Kätkön nimi oli Sun Gear, sillä se sisälsi aurinkolasit, avaimenperän, purukumia ja pastilleja. Multikätkö sisältää useampia pisteitä, joilta löytyy aina vihje seuraavalle. Viimeiseltä löytyy itse kätkörasia. Kohteen sivulla anneGeokätköily tutuksi Retki_22-29-Geokatkoilu_PL.indd 28 Retki_22-29-Geokatkoilu_PL.indd 28 4.9.2017 11.31.57 4.9.2017 11.31.57. lmipurkista isompaan laatikkoon. Rasian koko voi vaihdella . Mysteerikätkön löytääkseen pitää ensin ratkaista monimutkaisia tehtäviä, jotta saa kätkön oikeat koordinaatit. syyskuu 2017 28 GEOKÄTKÖILY Historia Laji sai alkunsa, kun Yhdysvallat tarkensi GPSjärjestelmänsä siviiliversiota 1.5.2000. Hän laittoi kätköön lokikirjan ja kirjoja, videoita, kartan, kasettinauhurin ja paputölkin ja kirjoitti ohjeeksi: ”Ota jotain, jätä jotain ja kirjaa se lokikirjaan”
Retki_22-29-Geokatkoilu_PL.indd 29 Retki_22-29-Geokatkoilu_PL.indd 29 4.9.2017 11.31.58 4.9.2017 11.31.58. Suomalaisten kätköilijöiden rinnakkaissivusto on geocache.. Kätkön jättäjän tulee perehtyä mihin kätköjä saa jättää. Monet käyttävät sekä GPS-laitetta että matkapuhelinta kätköjen hakemiseen kätkön sijainnista riippuen. Suomalaisella sivustolla on laajemmat hakutoiminnot kätköjen löytämiseksi. Wherigo-kätkö yhdistää pelaamisen ja geokätköilyn. Rekisteröityminen ja rajatut toiminnot ovat ilmaisia. . Kätköjä voi maastossa hakea joko älypuhelimella, jossa on GPS-toiminto (kuten lähes kaikissa on) ja jokin geocaching-sovellus ladattuna tai GPS-paikantimen avulla. Puhelimeen voi ladata maksuttomia tai maksullisia appseja, joilla kätköjä voi etsiä erilaisin hakutoiminnoin. Yksityiseltä maaomistajalta tarvitaan lupa kätkön piilottamiseen ja niille pitää olla vapaa kulku. Tapahtuma. Siinä mennään gps-koordinaattien osoittamaan paikkaan tekemään pelin antamia tehtäviä, jotka lopulta johtavat kätkön löytämiseen. Myöhemmin varustusta voi täydentää lampuilla, GPS-laitteella, poimintatyökaluilla ja kiipeilyvarusteilla. Geocaching, c:geo, Cachly ja CacheBird. Ulkopuolisille aarretta ei paljasteta, vaan vilkkailla paikoilla käynti lavastetaan ulkoiluksi, valokuvaukseksi tai vaikka linnunpöntön siivoukseksi. Johtava nimimerkki Kapeka on löytänyt melkein 50 000 purkkia yli 80 maasta. Premium-jäsenyys tuo mukanaan lisäominaisuuksia, mutta on maksullinen (tällä hetkellä 29 euroa vuodessa). Sieltä löytyy listaus kaikista olemassa olevista geokätköistä ja kirjautuu tiedot siitä, että on löytänyt kätkön. Tarvittaessa kerrotaan kuitenkin, mistä on kyse. × GEOKÄTKÖILYN alkuun pääsee pelkällä älypuhelimella ja sovelluksella. Tarjolla olevia appseja on mm. Tapahtuma voi olla pieni, paikallinen kokoontuminen tai iso, järjestetty leiri. Kätköä ei saa ”spoilata” eli kertoa muille, mistä se löytyy tai miten mysteeri ratkaistaan. Kohteessa ei välttämättä ole purkkia, vaan se logataan esimerkiksi lähettämällä valokuva tai tekemällä tehtävä. 29 syyskuu 2017 taan geologista tietoa sekä kohteen koordinaatit. Ranking Geocaching on myös kilpailulaji. Kannattaa siis harkita vielä hetki, ennen kuin lataa sovelluksen, sillä purkeista saattaa muodostua melkoinen pakkomielle! Suurin osa harrastajista on kuitenkin aivan tavallisia perheenisiä ja -äitejä, jotka reissuillaan hakevat muutaman kätkön kuukaudessa. Etiikka ja säännöt Hyvään kätköilyetiikkaan kuuluu, että kätkö jätetään tarkalleen samaan paikkaan kuin mistä se löytyi. Tarjonta riippuu puhelimen käyttöjärjestelmästä ja uudistuu ajoittain. Myös geokätköilijöiden tapahtumat ilmoitetaan kätköinä. Jos purkista ottaa jotain, pitää jättää saman arvosta vaihdossa. Suomessa on 500 harrastajaa, jotka ovat löytäneet – tai ainakin rekisteröineet yli 4300 kätköä. Tapoihin kuuluu, että kätköllä käydään huomaamattomasti. Tapahtuman sivulla kerrotaan ajankohta ja paikkakoordinaatit. Sinne rekisteröinti pitää suorittaa erikseen, mihin kannattaa käyttää samoja tunnuksia ja nimimerkkiä kuin geocaching.com -sivulla. Haettavat kätköt joutuu GPS-laitteelle lataamaan etukäteen. GPS-paikannin on tarkempi kuin älypuhelin ja sen akku kestää navigointia ja kylmää paremmin. Laitteet ja sovellukset Lajia harrastaakseen tulee rekisteröityä geocaching.com -sivulla. Koska laji alkoi vasta vuonna 2000, tarkoittaa tämä, että hän on etsinyt keskimäärin kahdeksan purkkia päivässä 17 vuoden ajan
Kaiken kuvaavissa kameroissa uusimman tarjoaa Garmin. syyskuu 2017 30 360° P ieniä 360-kameroita on ollut markkinoilla jo aiemminkin, mutta Garminin uutuus on ensimmäinen, jossa on tärinänvaimennus ja säänsuoja. Sovelluksen avulla kameraa voi ohjata hyvin erilaisiin kuvausasetuksiin. Tiedostojen jakaminen niin Mobilella kuin Editillä on tehty helpoksi, joskin suuri tiedostokoko saattaa rajoittaa suurempiresoluutioisten videoiden lähettämistä esimerkiksi WhatsAppilla tai Messengerillä. Akku lataukseen, muistikortti sisään ja tallennus päälle. Laitteen käyttöönotto on helppoa. Välillä yhteys saattaa ärsyttävästi pätkiä Android-puhelimella ohjattuna. Sen käyttö on helppoa, mikäli videoeditorit ovat etuudestaan tuttuja. Monta käyttötapaa Kameraa voi ohjata joko suoraan kameran painikkeilla, sovelluksesta tai ääniohjaukTEKSTI JA KUVAT Jussi Ovaskainen Testissä Garmin VIRB 360 -kamera 360 asteen kamerat ovat tulleet jäädäkseen. Kameran ominaisuudet saa kätevästi hallintaan, kun matkaviestimeen lataa ilmaisen VIRB Mobile -sovelluksen. Retki_30-31-Garmin_PL.indd 30 Retki_30-31-Garmin_PL.indd 30 3.9.2017 11.44.46 3.9.2017 11.44.46. Live-kuvan välittäminen esimerkiksi Facebookissa onnistuu toistaiseksi vain iPhoneilla. Kamera soveltuu erityisesti aktiivisen liikkujan kuvaustarpeisiin, sillä se on säänkestävä ja siinä on kuvanvakautin. Myös Garminin ilmainen VIRB Edit asentui koneelle ongelmitta. Se on siis todellinen action-360-kamera
Kamera tarjoaa esimerkiksi vaeltajille, laskettelijoille tai ylipäätään luonnossa kulkijoille huikeita mahdollisuuksia esitellä tunnelmia ja harrastuspaikkoja. Se laitteilla ja järjeste hienoudet avaud sen ruudun k sa, Vimeoss 360-video dollisuu den s ja -v läh on Retki_30-31-Garmin_PL.indd 31 Retki_30-31-Garmin_PL.indd 31 3.9.2017 11.44.48 3.9.2017 11.44.48. Videokuvasta saa applikaation avulla poimittua helposti valokuvia. Akun kestoksi luvataan yli tunti. Luvattua 10 metrin vesitiiviyttä kokeiltiin vain metrin syvyydessä. Se ei onnistu kaikilla laitteilla ja järjestelmillä, eivätkä sen hienoudet avaudu kunnolla tavallisen ruudun kautta. Te lut muita varusteita lo on runsas, ja siih tutustua heti kame Suosituimmat lisä erilaiset kiinnikke jotta kameran saa vausasentoon. 360-kuvaaminen tuottaa myös haasteita, sillä kuvaan voi päätyä ei-toivottuja näkymiä, kuten keskiikäisen testaajamiehen kasvot. Kuvanlaatu heikkenee, kun valo vähenee. Facebookissa, Vimeossa ja YouTubessa on 360-videoiden jakamismahdollisuus, joka lisää videoiden suosiota. Stillkuvien ottaminenkin luonnistuu helposti, kuten myös suosittujen timelapse-videoiden tekeminen. Tuotepaketissa on mukana kolmijalkateline sekä sovite Garminin action-kameroiden insertteihin. Hi tyttää 360-kuvan hien ja katseleminen. Kuvattuun materiaaliin voi liittää lisätyn todellisuuden G-Metrix-tietoja, kuten nopeuden, korkeuden, g-voimien määrän ja koordinaatit. SUP-lautailu aurinkoisella säällä kameran yli tuotti toireilun puolen tunnin luo hyvä suoritus. Myös äänen kanssa saattaa tulla yllätyksiä, vaikka vaan kuiskailisi havaintoja. Testikamerassa ei ollut muita varusteita. Nämä luvut haastavat myös editointiin käytettävän tietokoneen suorituskykyä. Kuva tallentuu jopa 5.7K/30fps:n resoluutiolla ja ääni neljän mikrofonin kautta. Huikeus avartuu entisestään, kun videota katsoo VR-lasien avulla. Onneksi kameraa voi käyttää myös 180 asteen kuvakulmalla. Tuotepaketissa on kateline sekä sovite Garm roiden insertteihin. uurempi kuin modernit acKoko tai paino (L x K x S 30 m x 69,8 mm, paino 159,6 n ole esteenä kameran rajummassakaan lainen tuottaa sillä kuvaan -toivottuja n keskiamieyös nsla Luvattua 10 metrin vesitiiviyttä kokeiltiin vain metrin syvyydessä. Kameran vakaajat toimivat hyvin, ja kuva rauhoittui huomattavasti, kun vakaaja oli käytössä. Kamera ei kuvaa aivan täyttä 360 astetta, ja kuvaa kääntelemällä löytyy saumakohta, josta puuttuu muutama aste kuvaa. Koko tai paino (L x K x S 30 mm x 59,3 mm x 69,8 mm, paino 159,6 g) ei kuitenkaan ole esteenä kameran käyttämiselle rajummassakaan lajissa. Remyös pienentää. Videokuvasta saa la poimittua helpos kuvien ottaminenkin ti, kuten myös suosit deoiden tekeminen. 31 syyskuu 2017 Garmin Virb 360 -tuotetiedot Videon tarkkuus: 5.7K/30 FPS yhdistämättömissä kuvissa, 4K/30FPS yhdistetyissä kuvissa Videomoodit: 360-video, 16:9-video, Slow-Mo, Time Lapse Äänet: 360-ääni, 4 mikrofonia Vakautuspro. 128 Gt:n microSD-kortti; UHS-I, class U3 tai suurempi Kuvasensori: 2 kpl 12 Mb 1/2.3” taustavalaistu CMOS Tarkennus: 40 cm–ääretön sella. Kameran hinta on 869 euroa, joka on noin kaksinkertainen ”tavallisiin” 360-kameroihin verrattuna. Hinnan lisäksi mietityttää 360-kuvan hienouksien jakaminen ja katseleminen. Garminin uutuus on monipuolinen ja kiinnos joutuu tosin harkitsema ran. Suosituimmat lisävarusteet lienevät erilaiset kiinnikkeet ja jatkovarret, jotta kameran saa optimaaliseen kuvausasentoon. ilit: vakauta, lukitse, seuraa Yhteydet: Wi-Fi, Bluetooth, NFC, ANT+ Vesitiiviys: 10 m Kuvakulma: 360 astetta pystyja vaakasuunnassa Akun kesto: ladattava litiumioniakku, jopa 1 tunti 5 minuuttia Maksimibittinopeus: 120 Mbps (5.7K) tai 80 Mbps (4K) Kuvien tarkkuus: 15 MP (kamerassa yhdistetyt kuvat) Kuvamoodit: still-kuva, sarjakuvaus, Time Lapse, Travelapse Manuaaliset kuvan säädöt: valkotasapaino, valotusaika, ISO 100–640 Aukko: f/2.0 Suljinnopeus: 30–1/8000 s Anturit: ilmanpainemittari, kiihtyvyysmittari, gyroskooppi ja kompassi Muisti: enint. Ostopäätöstä joutuu tosin harkitsemaan muutaman kerran. Kameran hinta on noin kaksinkertainen ”t meroihin verrattuna. Tiedot ovat varsin tarkkoja, vaikka erityisesti korkeudessa ilmenikin jonkin verran heittoa. Resoluutiota voi myös pienentää. Lisäakkuja voi ostaa erikseen. Videokuvauksessa sen kesto oli Suomen kesässä reilun puolen tunnin luokkaa, mikä on ihan hyvä suoritus. Lisäakku seen. Laadukasta kuvaa Kuvan laatu on hyvä, aurinkoisella säällä suorastaan huikea. 360-kuvat ja -videot edustavatkin lähitulevaisuutta, se on varma. Lisävarusteluettelo on runsas, ja siihen saa käytännössä tutustua heti kameran oston jälkeen. SUP-lautailu aurinkoisella säällä kameran yli tuotti toisella linssillä priimaa kuvaa ja auringonpuoleisen linssin kuva ylivalottui veden alla. × ola ltlurkn still-kuva, sarjakuvaus, ravelapse kuvan säädöt: valkotasaaika, ISO 100–640 30–1/8000 s painemittari, kiihtyvyyskooppi ja kompassi 128 Gt:n microSD-korts U3 tai suurempi 2 kpl 12 Mb 1/2.3” tausOS cm–ääretön entuu jopa 5.7K/30fps:n reäni neljän mikrofonin kauthaastavat myös editointiin tokoneen suorituskykyä. Kamera on suurempi kuin modernit action-kamerat. Garminin uutuus on helppokäyttöinen, monipuolinen ja kiinnostava
syyskuu 2017 32 OLHAVA K o ti m a a Repoveden kansallispuiston sydämessä sijaitseva jylhä Olhavanvuori on ainutlaatuinen kiipeilykohde. Noin neljäkymmentämetrinen Olhava on yksi Suomen korkeimmista kiipeilykallioista. Kun useimmat suomalaiset kalliot sijaitsevat metsissä tai peltojen laitamilla, kohoaa uljas punertavan graniittinen Olhavanvuori paikoin suoraan Olhavanlammesta, keskellä Repoveden upeita maisemia. Kiipeilijän Olhava TEKSTI JA KUVAT Liisa Peltonen Retki_32-35-OlhavaX_PL.indd 32 Retki_32-35-OlhavaX_PL.indd 32 3.9.2017 12.52.29 3.9.2017 12.52.29
Kiipeilijän jalkojen alla lammesta heijastuvat Olhavan kallionseinämät ja sininen taivas luovat kiipeilijälle kansainvälisestikin poikkeuksellisen äärettömyyden tunteen, jonka vuoksi Olhavan pääseinällä kiipeily vaatiikin monilta kiipeilijöiltä hitusen lisärohkeutta. Eri kiipeilyalueet alkavat lammen pohjoisosista päättyen leiripaikan oikeaan reunaan. Vene palautetaan aina teltta-alueelle, jotta se pysyy jatkuvasti kaikkien saatavilla. Reitin maine tulee upean sijainnin lisäksi reitille laitettavien varmistusvälineiden harvuudesta. Tyynellä säällä kiipeilykallio näkyy lammesta peilikuvana. Suoraan reittien alapuolella oleva pikimusta vesi luo kiipeilijälle vaikutelman todellista korkeammasta paikasta. Olhavan kuuluisin ja huomiota herättävin kiipeilyreitti on suoraan vedestä kohoava noin neljäkymmentämetrinen Kantti. Olhavan ensimmäinen reitti, telttaalueelta lähtevä Vekara, kiivettiin alunperin vuonna 1975. Kiipeilijät kuljettavat toisiaan Suomen Kiipeilyliiton omistamalla veneellä pääseinän alapuolella olevalle laattakivelle tai reittien alkuun. 33 syyskuu 2017 O lhavalle kiipeilijöitä houkuttelee erityisesti Olhavanvuoren pääseinän jopa 50 metriä pitkät kiipeilyreitit, jotka kulkevat pitkin graniittihalkeamia ja kallion pinnanmuotoja. Vetten päällä Olhavan kiipeilyn merkittävin erityispiirre on itse Olhavanlampi. Kuten kiipeilyreitit Suomessa ja maailmalla yleensä, Olhavan reitit on nimetty ensimmäisten kiipeilijöiden toimesta. Lammen läheisyys tuo Olhavan kiipeilyyn myös erityistä seikkailullisuutta, koska useat kiipeilyreitit alkavat joko lammen pieneltä laattakiveltä tai suoraan veden päältä. Kiipeilijöiden turvallisuus varmistetaan köysien ja seinään kiinnitettävien varmistusvälineiden avulla. K U V A A rn o V ii ta n ie m i KIRJOITTAJA reitillä Miehuuskoe. Kiipeilijät kiinnittävät itsensä veneestä noustessaan kallioon, jotta pääsevät reiteille. Retki_32-35-OlhavaX_PL.indd 33 Retki_32-35-OlhavaX_PL.indd 33 3.9.2017 12.52.30 3.9.2017 12.52.30. Välineet pysäyttävät kiipeilijän putoamisen, mutta niistä ei jää jälkiä luontoon. Kantilla mahdollisen putoamisen matka on pitkä, mikä tekee reitistä erityisen jännittävän. Olhavalla on myös pysyvästi kallioon kiinnitettyjä pultteja, mutta Olhavan kiipeilyn suurin viehätys on luonnonmukaisissa, kallion halkeamalinjoja seurailevissa kiipeilyreiteissä. Olhavalla on yli sata kiipeilyreittiä
Josse on kokonaan pultiton ja hyvin luontainen kiipeilyreitti. Kiipeilykausi jatkuu usein pitkälle lokakuulle. Kesän vilkkaimmat viikonloput ovat yleensä juhannuksen ympärillä, jolloin Repovedellä on myös paljon retkeilijöitä. Olhavalla voi usein kiivetä sateisemmallakin säällä, koska lammen yli puhaltava tuuli kuivattaa kallion nopeasti. Olhavan vanha nuotiopaikka oli nykyisestä leirinuotiosta hieman oikealla, edelleen noesta mustuneen kallioseinämän kohdalla, lähellä Miehuuskokeen kiipeilyreittiä. Miehuuskoe (Ensinousu: Kari Poti, 1990). Eri kiipeilyalueille on rakennettu pitkospuita ja laitureita helpottamaan reiteille pääsyä. OLHAVA Retki_32-35-OlhavaX_PL.indd 34 Retki_32-35-OlhavaX_PL.indd 34 3.9.2017 12.52.31 3.9.2017 12.52.31. Jossen upea graniittihalkeama halkaisee Olhavan pääseinän miltei keskeltä. Voin kuvitella Olhavan kiipeilyn pioneerit ihastelemassa nuotiopaikalla Miehuuskokeen reittiä miettien, voisiko tuostakin kohtaa päästä ylös. Riippuvat Puutarhat reitillä on keväisin korpin pesä ja sen kiipeämistä joutuukin usein odottelemaan pitkälle kesään. Olhavalla on helppo yhdistellä eri reittejä kiipeämällä alkuperäisestä poikkeavaa linjaa ja Riippuvat Puutarhat -reitin voi nousta ylös kahdella eri tavalla. Jossen jännittävin kohta on reitin yläosassa, jossa halkeama menee hetkeksi umpeen, eikä varmistusvälineitä voi laittaa. Olhava on Suomen ainoita kiipeilykohteita, joka vetää kävijöitä myös naapurimaista. syyskuu 2017 34 Aamut ovat kaakkureiden Ensimmäiset kiipeilijät saapuvat Olhavalle kevään ensimmäisten auringonsäteiden myötä usein jo helmikuussa. Riippuvat Puutarhat (Ensinousu: Ilkka Paloheimo, 1980). Suomen Kiipeilyliitto tekee töitä pitääkseen Olhavan kiipeilyn rakenteet kunnossa. Kiipeilijöillä on suuri kunnioitus Repoveden kansallispuistoa kohtaan ja halu huolehtia, että merkityksellinen kiipeilykallio pysyy siistinä ja mukavana retkeilypaikkana Kolme suosikkireittiäni Olhavalta Josse (Ensinousu: Ilkka Paloheimo, 1980). OLHAVANLAMMEN laattakivi Olhavanvuoren päältä. Olhava on myös hyvä paikka harjoitella kiipeilyä Norjan tai Alppien pidempiä kallioseinämiä varten. Alkukeväästä aurinko lämmittää talven jäljiltä kylmän kallion ja kiipeilyreittien alkuun pääsee kätevästi suoraan lammen jäältä
Itseäni vetää Olhavalle vuodesta toiseen kiipeilemään teltta-alueen ihana tunnelma ja suomalaisittain pitkät, luonnonmukaiset graniittihalkeamat. × KIIPEILIJÄ varmistamassa leveän kalliohalkeaman, Eklipsin alussa. 35 syyskuu 2017 kaikille. Suomen muut kiipeilykalliot eivät samalla tavalla kuljeta pois arjesta. Olhavalla jokainen askel, joka vie kauemmas Saarijärven parkkipaikalta, vie mielen lähemmäksi edessä olevaa kiipeilyä ja Repoveden jylhiä maisemia. Hurmaavinta Olhavan kiipeilyssä on luonnon läheisyys. Olhava on kiipeilijöille usein samalla retkeilyja vaelluskohde, jonka teltta-alueella viihdytään päiviä tai ainakin koko viikonloppu. Sama Repoveden vetovoima, joka vuodesta toiseen saa retkeilijät palaamaan Lapinsalmen ja Olhavan jylhiin maisemiin, saa kiipeilijät nousemaan samat kiipeilyreitit kesästä toiseen. Illan tullen leirinuotiolla voi rupatella tuttujen ja tuntemattomien kiipeilijöiden ja retkeilijöiden kanssa. Suomen Kiipeilyliitto opastaa kiipeilijöitä asianmukaiseen käyttäytymiseen kalliolla ja Olhavan ohjeet löytyvätkin kansallispuiston infotauluista. Ja kun herään aikaisin aamulla teltasta kaakkureiden lauluun, saan venekyydin tyhjälle laatalle ja kiipeän Olhavanvuoren päälle ihastelemaan metsien takaa nousevaa aamuaurinkoa, tulee Repovesi aivan iholle. Retki_32-35-OlhavaX_PL.indd 35 Retki_32-35-OlhavaX_PL.indd 35 3.9.2017 12.52.33 3.9.2017 12.52.33
Minusta on kuitenkin niin, että jokaisen pitäisi itse löytää oma juttunsa luonnossa. Lintujen ja kasvien lajikirjo on niin ikää runsas, mikä tekee kaupungista oikeastaan aika mielekkään paikan asua. syyskuu 2017 36 TAUKOPAIKKA O lin lähdössä melomaan eräänä loppukesän aamuna. Toisaalla betonilähiöt mahdollistava tiiviin asumisen ja toisaalla niityt viheriöivät rauhallisten omakotialueiden liepeillä. Lähempi tarkastelu paljasti kajakin olleen haukan ruokapöytänä räkättirastasaterialle. Talvella samaisella paikalla muutaman metrin päässä olevaan verkkoaitaan oli takertunut valkohäntäpeura, joka onneksi pääsi omin avuin jatkamaan eloaan. M IK K O P E LT O LA Perusarjen keskellä on tärkeää saada luontokokemuksia viikoittain ja jopa päivittäin. Vaikka rakkaus kaupunkiluontoon on vahva, on todettava, että täällä umpimetsän keskellä tunnelma on kuitenkin jotain aivan muuta. Aika ajoin tapaan ihmisiä, joille kaupunkiluonnon kokeminen on täysi mysteeri. Yksinkertaisimmillaan se voi olla rentouttava kävelylenkki tai eväshetki lähimetsässä. Kaupunki on käsitteenä hyvinkin rikas ja monimuotoinen. Jotain elämää suurempaa joka pitää itse kokea. Sellaisesta intohimosta ei voi liikaa kiittää, sillä luontoharrastuksen mahdollisuudet ovat rajattomat. Samassa paketissa on kaupungin edut ja palvelut sekä luonnon tuomat virkistysja rentoutumismahdollisuudet. Retki_36-37-Taukopaikka-Peltsi_PL.indd 36 Retki_36-37-Taukopaikka-Peltsi_PL.indd 36 3.9.2017 12.56.55 3.9.2017 12.56.55. Tähän asti omalta pihalta on tavattu valkohäntäpeuroja, kettuja, supikoiria, jäniksiä ja kerran jopa hirvi, josta on toki useampi vuosikymmen. Aika ajoin tapaan ihmisiä, joille kaupunkiluonnon kokeminen on täysi mysteeri. Autokatokseen saapuessani huomasin jonkin suuren petolinnun lähtevän lentoon autoni katolla olleen kajakin päältä. Näin ovat tutkijat väittäneet. Kaupunkiluontoa Kirjoitan tätä Suomen luonnon päivänä Rautavaaralla, jonka sakeisiin erämaihin sain tutustua loppukesäisellä kuvausreissulla. Höyheniä ja sulkia oli kaikkialla auton takaosassa. Pienestä kipinästä voi kohota koko loppuelämän mittainen intohimo, jonka merkitys elämänlaadun parantajana saattaa olla jättimäinen. Ajatus siitä, että kaupungissa ei voisi saada mielenkiintoista luontokokemusta, istuu tiukassa. Onneksi omat kokemukset puhuvat muuta kieltä. Mikko Peltola peltsi@retkilehti.. Oma valinta on hieman rauhallisempi alue, lähinnä hyvien ulkoiluja retkeilymaastojen takia. Suomi on pullollaan upeita käymisen arvoisia luontokohteita ja se on arvo, josta kannattaa olla iloinen. Jotenkin asuinympäristöä osaa nykyään arvostaa vain luontoarvoperspektiivistä
The World’s Best Mountain Films PRESENTED BY SUPPORTED BY PATHFINDER TRAVELS info & tickets www. pathfindertravels.se/ banff-finland/ HELSINKI SAVOYTEATTERI 2 & 3 OCTOBER KL 18.30 Retki_36-37-Taukopaikka-Peltsi_PL.indd 37 Retki_36-37-Taukopaikka-Peltsi_PL.indd 37 3.9.2017 12.56.56 3.9.2017 12.56.56
Niiden eriytyminen on tapahtunut ekologisen mittapuun mukaan ennätysmäisen nopeasti, noin 7 000 vuodessa. Lituskaista kalaa on vaikea havaita, joten se piiloutuu paikallaan ollessaan saalistajiltaan näkymättömiin. syyskuu 2017 38 SYYSKUU Lu o n n o ss a Silmät selässä TEKSTI Mikko Lamminpää KUVA Tiit Hunt K un näkee kampelan (Platichthys . esus) ensimmäistä kertaa, saattaa itsekultakin pyörähtää silmät ympäri. Kampelaksi eriytynyt laji ui muista kaloista poiketen vaakaasennossa, jolloin sen on helpompi syödä pääravintoaan eli merenpohjassa eläviä liejuja sinisimpukoita sekä kilkkejä ja katkoja. Miten laji on voinut sopeutua täysin suolattomaan ympäristöön. Vai onko makeaan veteen sopeutuneita kampeloita polskinut aiemmin myös muissa järvissämme. Kampelan punatäpläisen muodon voi sekoittaa meillä harvinaiseen punakampelaan, jolla on luukyhmyjä vain päässä. Suomalaistutkijoiden mukaan kyse ei olekaan enää lajin eri muodoista tai alalajeista, vaan kahdesta erillisestä lajista. Mutaatio-oikku synnytti aikoinaan yksilöitä, joiden silmät muodostuivat kalan yhdelle, useimmiten oikealle kyljelle. Pohjassa kehittyvät munat joutuvat kulutukselle alttiiksi, joten ne ovat rakenteeltaan kelluvia munia kestävämpiä. Kampelaa tavataan kaikilla maamme merialueilla, eniten Porvoon ja Porin välillä. Nämä kalat saivat kummallisuudesta kahdenlaista etua. Piikkikampelan nimi paljastaa lajin parhaan tuntomerkin. Suolaisessa vedessä sen munat leijuvat, mutta kevyemmässä murtovedessä ne laskeutuvat pohjaan. Itämeressä uiskentelee kolme muutakin kampelalajia. Lajin on todettu pystyvän elämään niin merikuin murtovedessäkin. Mutta miten on mahdollista, että lajia tavataan myös Utsjoen Pulmankijärvessä, entisessä Tenovuonon haarassa. Hietakampelan tuntomerkkinä on pään takana oleva kylkiviivan puolikaari. × Retki_38-39-Elukat_PL.indd 38 Retki_38-39-Elukat_PL.indd 38 3.9.2017 11.45.38 3.9.2017 11.45.38. Eri lajit erottaa toisistaan lähinnä ihon luukyhmyjen ja kylkiviivan perusteella
Kansallislaulumme käyttö pohjautuu ylioppilaiden . Karhuun voi törmätä lumettomaan aikaan ympäri maan, yleisimmin Järvi-Suomessa ja Pohjanmaalla. Kallioperämme yleisintä kivilajia graniittia on vähiten Inarissa, Sodankylässä ja Savon sydämessä. Leijonavaakunamme perustuu Kustaa Vaasan hautamuistomerkkiin vuodelta 1580. Suomalaisuutta ilmentävät myös Kalevala, kantele, Suomi-neito, Runeberg, Snellman, Kivi, Sibelius ja piispa Henrik. Suomalaisuuden symbolit TEKSTI Mikko Lamminpää PIIRROS Karoliina Lahti 39 syyskuu 2017 I tsenäisen valtion tunnuksia ovat vaakuna, lippu ja kansallislaulu, joilla halutaan erottua muista kansakunnista ja korostaa maan ja sen kansalaisten erityispiirteitä. ooranpäivänä 1848 aloittamaan perinteeseen. Suomenhevosta käytetään edelleen ravurina, maatöissä ja ratsuna ympäri maan. Seitsenpistepirkko syö kirvoja, joten sitä on levitetty alkuperäiseltä esiintymisalueeltaan Euraasiasta myös muille mantereille. Siniristilippu vahvistettiin maamme tunnukseksi 29. Suomenpystykorvan suosio on laskenut samaa tahtia kuin metsäkanalintukantamme. Ahvenia polskii kaikkialla vesissämme Yliperän tunturiseutuja lukuun ottamatta, myös merialueilla. Rauduskoivu viihtyy ravinteikkailla kasvupaikoilla Leviä ja Inarijärveä myöten. Niiden bongaaminen sopii mainiosti Suomen satavuotisjuhlintaan, joskin tuntureiden tuntumassa asuville harrastus on haastava. Etelässä yleinen kielo harvinaistuu Kainuusta pohjoiseen, kuten paatsamasinisiipikin. toukokuuta 1918. × Retki_38-39-Elukat_PL.indd 39 Retki_38-39-Elukat_PL.indd 39 3.9.2017 11.45.39 3.9.2017 11.45.39. Laulujoutsen on levittäytynyt viime vuosina miltei koko maahan ja puuttuu lähinnä Inarista ja Utsjoelta. Meillä on äänestetty ja nimetty ahkerasti kansallislajeja kivestä hyönteiseen. Kansalliseläinten nimeäminen on varsin tuore ilmiö, vaikka jotkut valtiot ovat käyttäneet nisäkästai lintusymboleja vuosisatoja, kuten Venäjä karhua ja Yhdysvallat valkopäämerikotkaa
syyskuu 2017 40 SUOMUJOKI La p p i kartalla 4 91 Ivalo Ivalo Saariselkä Raja-Jooseppi Suomunköngäs Aittajärvi Siikavuopaja Kotajärvi Lankojärvi Sokosti Kiilopää Suomujoki Suomi Venäjä Inar i Sod anky lä 5 km Suomujoki kansallispuisto Urho Kekkosen Sompio Retki_40-43-Suomu_PL.indd 40 Retki_40-43-Suomu_PL.indd 40 4.9.2017 7.26.17 4.9.2017 7.26.17
Varsinkin Itä-Lapin joilla yleiseksi äitynyt massapyynti herätti valtiovallan raakun suojeluun. Ei tiennyt eräkirjailija Walleniuskaan Suomujoen rantoja kolutessaan samoilta paikoilta löytyvän raakun helmiäkin kallisarvoisempia aarteita. Ensimmäisessäkään avatussa raakussa ei ollut helmeä kuten Huhti-Heikki oli ounastellut. Lohijokia padottaessa simpukoiden toukkavaiheen isäntäkalat hävisivät valtaosasta joista. Ja vieläpä huomattavasti vähemmällä työllä. Lohen nousu on estetty Tuulomajoen vesistöön kuuluvaan Suomujokeenkin, missä raakut Suomun aarteet Entisaikojen helmenpyytäjä saattoi avata tuhansia raakkuja löytämättä ensimmäistäkään helmeä. TEKSTI JA KUVAT Eerikki Rundgren Retki_40-43-Suomu_PL.indd 41 Retki_40-43-Suomu_PL.indd 41 4.9.2017 7.26.18 4.9.2017 7.26.18. Raakku rauhoitettiinkin muutamaa vuotta myöhemmin tätä kenties viimeiseksi jäänyttä todella isoa helmenpyyntiretkeä. Miehet nousivat veneellä Luttoa Suomujoelle, missä he sivuuttivat vuolaan Suomunkönkään Rupisuolijärvien kautta. Miehet siirtyivät toisaalle etsimään jälkiä karjalaisista helmenpyytäjistä. Rauhoituksesta huolimatta raakun ahdinko syveni entisestään. 41 syyskuu 2017 E räkirjailija Wallenius kertoo novellikokoelmassa ”Vanhat kalajumalat” Suomujoelle yhdessä Josef ”Raja-Jooseppi” Sallilan ja Huhti-Heikin kanssa tekemästään helmenpyyntiretkestä. Kokonaisten purojen tyhjentäminen raakuista on tuhoisaa eläimelle, joka saavuttaa sukukypsyyden vasta 20 vuoden iässä. Helmenpyynnin viehätys vei jälleen miehet mennessään, vaikka Wallenius mielessään arvelikin homman mielekkyyttä. Reilussa päivässä Wallenius ehti kerätä oman arvionsa mukaan tuhatkunta raakkua. Erään puron latvoilta he löysivätkin sammaloituneita raakunkuorikasoja ja puron kuivatusta varten rakennetun padon eli tammen. Suomunkönkään yläpuolella Wallenius alkoi avata raakkuja, vaikka Huhti-Heikki miehistä helmenpyytäjänä kokeneimpana arveli paikkaa vääränlaiseksi. Hiekkapohjainen puro oli Huhti-Heikinkin mielestä oiva paikka helmien muodostumiselle
Viimeisten luonnontilaisten virtavesien ohella meidän tulisi arvostaa ja vaalia uhanalaisia lohikalakantojamme. Kylmissä kevätvesissä puljaaminen ei kuitenkaan minua innosta. syyskuu 2017 42 sinnittelevät hengissä paikallisten taimenkantojen varassa. Joitain vuosia sitten aiheutimme hämmennystä kanoottimme kanssa Pöyrisjärven erämaassa Naltijärven autiotuvalla. Vaikka raakun helmi ei enää mikään aarre olekaan, on simpukan asuttama Suomujoki sellainen. Keisarillinen herkku Kanoottimme lipuu Suomujokea ylävirtaan. Olisihan tuo komeaa karauttaa kanootilla suositun autiotuvan rantaan. Tämä on toki tapahtunut huomattavasti myöhemmin ja tällöin kajakit vedettiin joelle kevään viimeisillä lumilla. Taimen on paljon arvokkaampi raakun toukan isäntäkalana kuin vapaa-ajan kalastajan vieheen jatkeena. Tavoittelemme Siikauopajan laavua parisen kilometriä Aittajärven vesillelaskupaikalta ylävirtaan. SUOMUJOKI Retki_40-43-Suomu_PL.indd 42 Retki_40-43-Suomu_PL.indd 42 4.9.2017 7.26.18 4.9.2017 7.26.18. SUOMALAINEN autiotupajärjestelmä halutaan Unescon maailmanperintöluetteloon. Ainakin niissä vesistöissä missä raakkua vielä tavataan. Sitä hän ei kuitenkaan kerro, miten tuli kuljettaneeksi veneen joen yläjuoksulle. Melominen onnistuu lähinnä hitaasti virtaavilla suvantopaikoilla. Wallenius kertoo laskeneensa Suomujoen sen latvoilta Lutolle. Snellmaninmaja Suomujoen rantatörmällä on osa arvokasta kansallisaarrettamme. Ainakin kertaalleen joki on laskettu myös kajakeilla. Muualla kanootti kulkee jokea ylös ainoastaan rannalta käsin uittamalla. Luonnonkaunis paikka on aina vetänyt ihmisiä puoleensa. Joku toinen kerMUSEOITU kolttakylä Kotajärven rannalla on yksi Suomun lukuisista aarteista. Kristallinkirkkaasta vedestä huolimatta katseemme eivät tavoita joen pohjalla mahdollisesti piilottelevia raakkuja. ta voisimme kuitenkin uittaa kanootin Lankojärvelle saakka. Sukupuuton partaalla keikkunut raakku on vielä nykyäänkin erittäin uhanalainen
Lähimailla on useita peuranpyyntikuoppia ja Kotajärven koilliskolkassa vanha kolttakylä. Keittiömestarin tervehdyksenä japanilaisen eteen laskettu tuoksuva matsutake-keitto saa krantummankin turistin syömään pidemmän kaavan mukaan. Uskoisin eräkirjailija Walleniuksenkin olevan iloinen näistä Suomun nykyisistä aarteista. Miksi matsutake sitten on niin arvostettu Japanissa. Suomujokilaaksossa sienestysmaastot eivät ole aivan yhtä helppokulkuisia, mutta eipä täällä juuri törmää muihin sienestäjiinkään. Pieneltä kumpareelta avautuu kaunis näkymä Suomujoen Siikauopajalle. Samat japanilaiset jotka himoitsevat maasta nousevia matsutake-sieniä, antavat liki kaikkensa nähdäkseen taivaalla tanssivia revontulia. ...ja muita aarteita Palaamme Suomujoelle paria viikkoa myöhemmin. Ei meillä Suomessa mutta maapallon toisella puolella Japanissa kylläkin. Suomujokilaakso tarjoilee anteliaasti molempia. Suomalaiset itse eivät sienestä kuitenkaan paljoa perusta. Kova on myrsky stratosfäärissä, sillä aurinko on vasta hetkeä aiemmin painunut horisontin taakse. Pystyttipä hän tänne kalamajankin, vaikka kai tämän pikemminkin olisi pitänyt toimittaa rajakämpän virkaa. Suomujokilaakson vanhoissa mäntymetsissä kasvaa kallisarvoista herkkua, josta ollaan valmiita maksamaan jopa toistatuhatta euroa kilolta. 43 syyskuu 2017 Vaan on meillä ihan syykin liikkua tähän aikaan näissä maisemissa. Nykyään mieskunnon parantaminen sallitaan muillekin mutta vanhojen metsien katoaminen on tehnyt matsutakesta todella harvinaisen. Retki_40-43-Suomu_PL.indd 43 Retki_40-43-Suomu_PL.indd 43 4.9.2017 7.26.19 4.9.2017 7.26.19. Luonnonkaunis paikka on aina vetänyt ihmisiä puoleensa. Jykevää mäntyä kasvavilla rinteillä näyttäisi nousevan männyntuoksuvalmuskaa enemmän kuin kaksi pientä sienikoriamme vetävät sisuksiinsa. Taivaalle syttyvät ensimmäiset tähdet ja pian näiden perään revontulet. Nopea silmäys lähimaastoihin nostaa odotukset korkealle. Edellisellä retkellä sieniä kertyi lähes parisenkymmentä kiloa, joiden säilominen pakastamalla ja kuivaamalla vei kaksi työpäivää. A. Teltan paikka löytyy laavulta hieman sivuun. Ja tulipa sieniä syötyäkin siihen malliin ettei aivan heti tee mieli säilöttyihin koskea. Saariselän kaduilla ja kaupan kassajonossa on saanut kuulla hurjia tarinoita saavikaupalla matsutakea keränneistä sienestäjistä. Mietimme kuinka talvi tuo taas tullessaan revontulituristit. JAPANILAISET maksaisivat jopa toistatuhatta euroa kilolta Suomujokilaakson mäntykankaiden aarteista. Lähistöllä ovat tiettävästi viettäneet yönsä myös Elias Lönnrot ja M. Wallenius on kulkenut näissä maisemissa paitsi helmenpyynnissä myös kalassa. Matsutakea kerätään lähinnä talvella alueen ravintoloita kansoittaville japanilaisille turisteille. Ja tänä vuonna matsutake on ollut aivan erityisen satoisa täällä Inarissa. Nuori lakki muistuttaa penistä, minkä vuoksi matsutakesta valmistetun ruuan uskottiin takaavan keisariperheen jatkuvuuden. Nousevan auringon maassa suuresti himoittu herkku on männyntuoksuvalmuska eli japanilaisittan matsutake. Suomessa männyntuoksuvalmuskaa löytää parhaiten Joensuun ja Kalajoen mäntykankailta sekä Inarista. Castren matkalla Ruijan polkua pohjoiseen. × SUOMESSA jokamiehenoikeudet mahdollistavat keisarillisen herkun keräämisen tavallisille ihmisillekin. Vuosisatoja sienen nauttiminen oli keisariperheen yksinoikeus. Rantaudumme Kotajärven ja Suomujärven väliseen kapeikkoon. Paikallisten sienestäjien suosiossa ovat erityisesti Kaamasen tasaiset mäntykankaat. Iltaa kohti tuuli asettuu ja taivas selkenee. Lämpötila laskee pakkasen puolelle enteillen talven tuloa. Syyskuun alussa on turha hakea enää matsutakea mutta eipä sillä ole niin väliäkään
Hangen pinta on rikottu massiivisella moottorikelkkarälläyksellä. Kalastajien vanavedessä Rovajärvi on toiminut Puolustusvoimien harjoitusalueena vuodesta 1949, mutta sen rikas historia vie vuosituhansien taa. Liekö tönö toiminut jonkun kalastajan tukikohtana, tuumimme. Kyseessä on Länsi-Euroopan suurin ampuma-alue, joka sijaitsee keskellä kaunista Naarmankairaa Rovaniemen, Sodankylän, Kemijärven ja Pelkosenniemen välissä. Valmiita latuja en ole etsimässäkään vaan nimenomaan koskematonta hankea metsäsuksien alle. Jätämme auton Inkijärven rantaan ja sujahdamme sivakoihin. syyskuu 2017 44 ROVAJÄRVI La p p i ”T iedättehän, ettei siellä ole latuja?” kysyy mies puhelimen päässä, soittaessani Puolustusvoimien nettisivuilla mainittuun numeroon varmistaakseni, ettei Rovajärvellä ole menossa armeijan harjoituksia, jotka voisivat tyssätä hiihtoreissuni. Siikojen sanotaan olleen isoja kuin siat. Alue on ollut todellinen kalaparatiisi, jossa on riittänyt veden viljaa, haukea, ahventa ja muikkua. Järven päästä lähtee puro, joka on talvellakin vapaana. Onneksemme emme sattuneet paikalle yhtä aikaa. Kurkkaamme sisään sen ikkunasta. Ikiaikainen eräkulttuurin kehto, Naarmankaira, joka nykyisin tunnetaan paremmin Rovajärven ampuma-alueena, on kiehtova ja hieman hämmentäväkin retkeilykohde. Rovajärvellä sitä on tarjolla yhtä paljon kuin Inarijärvellä on kokoa, useita kymmeniä kilometrejä suuntaansa. Palaamme Inkijärvelle ja istahdamme nauttimaan eväitä pienen saaren rantaan. Hiihdämme sitä seuraillen Inkilammelle, jossa erämaan koskematon idylli katoaa. Saaressa on pieni vaja. R etkellä ovajärvellä TEKSTI Tuija Kauppinen KUVAT Tuija ja Ilkka Kauppinen Lähes pääkaupunkiseudun kokoisella alueella on loputtomasti upeita järviä, jylhiä kangasmetsän peittämiä vaaroja, kallellaan keikkuvia keloja, aavoja soita, lukemattomia metsäautoteitä ja vaaran kylkeen kaivettuja valtavia poteroita. ”Liekö tuo antaa järvi kalaa”, huikkaa Retki_44-47-Rovajarvi_PL.indd 44 Retki_44-47-Rovajarvi_PL.indd 44 4.9.2017 10.16.11 4.9.2017 10.16.11. Naarmankaira oli muinoin eteläisen Lapin komein kaira, jossa on ollut rikas eräkulttuuri. Emme kuitenkaan halua seurata valmista uraa vaan teemme omamme auringossa kimmeltävään hankeen. Täällä on tilaa hiihdellä. Joku muukin on lähtenyt kauniina talvipäivänä kairaan. Sisällä on kapea pöytä ja penkki
Puiden väliin on kyhätty laudasta penkki. Huikkaajan epäily osoittautui vääräksi heti kättelyssä, sillä tuskin pääsemme vesille kun koukkuun nappaa komea hauki. Ja onpa Naarmassa ollut aikoinaan myös Euroopan tihein seitojen eli pyhien paikkojen keskittymä. Repojärven rannalla katseemme kiinnittyy kummalliseen kyhäelmään. Jänkäkoiraksi haukuttu kala on mielestämme suurta herkkua, joten iloitsemme illallista jo etukäteen. Ala-Naarman rannalla bongaamme kauniin tulipaikan, jossa on epäilemättä tulisteltu kerta jos toinenkin. 45 syyskuu 2017 muuan mies ohi ajaessaan auton ikkunasta, kun näkee meidät pakkaamassa virveliä kanoottiin. Maassa lojuu entinen haavi, josta ei ole jäljellä kuin painava rautainen kehikko ja varsi. Alueelta on kartoitettu ns. Ala-Naarman ja Repojärven välissä on myös kapea joki, joka kiemurtelee soisen maan ja korkean heinikon välissä. Yli-Naarman ja Ala-Naarman välissä on kapea joki, joka muistuttaa paikoitellen tukkien uittoränniä. Pystytämme teltan kuivaan kangaskartalla Sodankylä Pelkosenniemi Rovaniemi Kemijärvi Rovajärvi aihkikko Inkijärvi Yli-Naarma Ala-Naarma Repojärvi 82 Kemijärvi 4 5 5 km A. Se on paikoitellen niin kapea, että mahdumme juuri ja juuri kanootilla läpi. Se näyttää telttasaunalta, mutta kiukaan sijasta pressujen alta löytyy kamiina ja lauteenomaiset penkit. Parin muun puun välissä on ajan patinoima verkonkuivausteline. E. Retki_44-47-Rovajarvi_PL.indd 45 Retki_44-47-Rovajarvi_PL.indd 45 4.9.2017 10.16.12 4.9.2017 10.16.12. merkkipetäjäjärjestelmä, jonka avulla on muinoin pystytty määrittämään järvissä olevien kalaisien syvänteiden paikka ennen aikaa kaikuluotaimia ja muita teknisiä härpäkkeitä. Naarman kuulua siikaa emme edes kuvittele virvelillä saavamme. Kalastajan aarreaittoja nämä järvet ovat selvästi olleet. Järvinen Rovajärvi Pyhä–Luosto Rovajärven ampuma-alue ROVAJÄRVEN alueella on runsaasti metsäisiä vaaroja, kirkkaita järviä ja lampia sekä kuivaa kangasmetsää
Vastapäisen vaaran rinteessä näkyy isompia punaisia merkkejä. Retki_44-47-Rovajarvi_PL.indd 46 Retki_44-47-Rovajarvi_PL.indd 46 4.9.2017 10.16.13 4.9.2017 10.16.13. Kohteeksi valikoituu Hautavaara. syyskuu 2017 46 ROVAJÄRVI maastoon. Hiljaisuus on rikkumaton. Vaikka olemmekin melontaretkellä, emme halua jättää vaaran valloitusta väliin. Se näyttää ilmeiseltä maalialueelta. KELOT laittavat luovaksi ja leikkisäksi. Vaaran päällä puissa on värikkäitä lappuja, joiden merkinnät viittaavat jälleen kerran armeijaan. Kirjailija ja metsänhoitaja Järvisen mukaan nimetty Järvisen aihkikko vanhoinen aihkimäntyineen ja keloineen on suojelualuetta ja todellinen helmi, joka inspiroi Järvistä METSÄSTÄ löytyy armeijan leirien jäännöksiä kuten tämä riuku. On vaikea kuvitella sotaharjoitusta tänne rikkumattoman rauhan keskelle. Ylempänä rinteessä on valtavan kokoisia poteroita, joihin on mahtunut varsin massiivisia koneita. Tuntuu kuin olisimme syvemmälläkin erämaassa, vaikka koti on lähes kiven heiton päässä. Lukuisat metsäautotiet ja pienemmät polut houkuttavat tuomaan maastopyörän seuraavalle retkelle mukaan. Vaaran rinteessä törmäämme komeaan riukuun, jonka armeijan pojat lienevät leirillään rakentaneet. Telkkä pesueineen piirtää vanaa veden pintaan. Tien varren huussin seinä kertoo toista todellisuutta: ”Taakse jäi vuonna 1982. Maasto on helppokulkuista kuivaa kangasmaastoa. Viihdytän itseäni tasapainottelemalla maahan kaatuneiden kelojen runkoja pitkin. Maisema kuin maalaus Soppi tämä, rauhan maja, niin kuin pyhä arkeen, tääl´ ei tunnu pauhu elon, ote käden karkeen. Via Dolorosa – kärsimysten tie.” Monella suomalaisella miehellä ja miksei naisellakin – on selvästikin ”lämpimiä” muistoja Rovajärvestä. Näin kirjoitti yksi Suomen historian tunnetuimmista eräkirjailijoista A.E. Järvinen Marasenlammen rannalle 1933 rakentamansa kämpän vieraskirjaan
”Vuodessa harjoitusvuorokausia on noin 170-200, joista ammuntoja noin satana päivänä. Järvisen aihkikkoa halkovan Hietavaaran toisella puolella on komea, laaja suoalue. Järvisen elämä. Siksi ohjeeni on, että mihinkään mitä näet maassa, mutta et tunnista, ei kannata koskea. Niemi, Tapani: Lapin ja lannan rajalla. Tiet suljetaan puomeilla, joista tärkeimpiä vahtivat vartiomiehet. Koko alue ei kuitenkaan välttämättä ole suljettu. Retkeilyä armeijan ehdoilla ”Johtosääntömme mukaan pysymme poissa tärkeistä luontoarvokohteista, poromiesten aitauksista ja rakenteista sekä vesistöistä. Nyljetty maa: Naarmankaira vastaan armeija. /ajankohtaista/ampuma-jamelutiedotteet. Vanhanen vakuuttaa, että alueella on täysin turvallista retkeillä sallittuina aikoina ja toivookin, että ihmiset uskaltaisivat käydä Rovajärvellä enemmänkin. Ammunnoista tiedotetaan tienvarsitauluilla sekä Puolustusvoimien nettisivuilla. ”On toki mahdollista, että maalialueilla on räjähtämättömiä ammuksia. Myös luonnonsuojelijat ovat olleet huolissaan alueen vesistöistä ja muiden luontoja eräkulttuuriarvojen säilymisestä. Vesistöjen ympärillä on 300 metrin suojavyöhyke ja porojen vasomisaika on pyritty rauhoittamaan mahdollisimman hyvin ammunnoilta. NAARMANKAIRA innostaa lukemaan eräkirjallisuutta. Kun jalkaan vaihtaa kumikengät ja tarpoo paikoitellen varsin vetisen suon ympäri muuttuvat velat saataviksi ja arki pyhäksi. × HUUSSIN seinä välittää varusmiesten tuntoja. Tapani Niemen ohjaama ja käsikirjoittama radiodokumentti. Lisätietoa Järvisen aihkikko: www.luontoon.. Alueella on useita intressiryhmiä poroelinkeinon harjoittajista ja kalastajista maanomistajiin, mökkiläisiin ja Metsähallitukseen. Kulttuurimatka Pelkosenniemelle ja ItäLappiin. / jarvisenaihkikko. Lisäksi vaara-alueet tarkastetaan ennen ammunnan aloittamista. Puolustusvoimien ampumaharjoitusten aikaan alue eristetään. . Kiivaimmat harjoitusajat ovat lokakuusta joulukuulle ja maaliskuusta kesäkuun alkuun”, kertoo Jääkäriprikaatin esikuntapäällikkö everstiluutnantti Reima Vanhanen. Ilmoita meille, jos jotain epäilyttävää löytyy, niin käymme tarkistamassa asian.” × niin kirjailijana kuin taidemaalarina. Esitetty Yle Radio 1:llä vuonna 2013. Kämppä on valitettavasti suljettu, mutta sen edustalla olevalla nuotiopaikalla Marasenlammen rannalla maistuvat nokipannukahvit. Pitkän ja rikkaan eräkulttuurin omaavan Naarmankairan muuttuminen ampuma-alueeksi ei ole sujunut ilman ristiriitoja. Rovajärvellä on kuitenkin täysin sallittua liikkua silloin kun siellä ei ole armeijan harjoituksia. 47 syyskuu 2017 Lähteet Holma, Petteri & Pyykkö, Risto: Kairanviemä. Vuosina 2012-14 toimineen Rovajärven kehittämistyöryhmän suosituksen mukaan olemme järjestäneet säännöllisesti Rovajärven yhteistyöryhmän kokouksia, jossa toiminnastamme tiedotetaan alueella vaikuttaville tahoille”, Vanhanen valottaa. Ulkopuolisten on Vanhasen mukaan mahdotonta jäädä vaara-alueelle huomaamatta. Puolustusvoimien tiedotteet ammunnoista: puolustusvoimat. P uolustusvoimien ampuma-alue saattaa lähtökohtaisesti karkottaa retkeilijän etsimään muita retkikohteita. Kirjailija A.E. Otava 2006. Gummerus 2004. Retki_44-47-Rovajarvi_PL.indd 47 Retki_44-47-Rovajarvi_PL.indd 47 4.9.2017 10.16.15 4.9.2017 10.16.15
syyskuu 2017 48 La p p i KEVO M atka kanjonin valloitukseen alkaa eri tavalla kuin vuoren huiputtamiseen. Se tulee vastaan täysin yllättäen. Satumainen Kevo TEKSTI Maija Arosuo KUVAT C. Rotkon seinämät tarjoavat pesäpaikkoja erityisesti petolinnuille, joita esiintyy alueella runsaasti. Euroopan suurin kanjoni, Tara, taas on jokiuoma, joka vain syvenee syvenemistään, kiemurtelee vihreän metsän uumeniin. Maailman suurimalle rotkolle, Grand Canyoniolle, saavutaan yleensä autolla. Maa on kuivaa ja tasaista, kunnes se vain loppuu ja edessä on valtava repeämä. Kosteutta tuovat rosoisten kallioiden lomassa virtaavat purot, jotka yhtyvät alhaalla pauhaavaan Kevojokeen. Kevon kanjoni rauhoitettiin jo vuonna 1956. On kuin joku olisi työstänyt maata isolla äeksellä. Kanjonille mentäessä on toisin. Paikallisilla asukkailla on eri oikeudet alueen käyttöön kuin muilla kulkijoilla. Havumetsää, suota ja siellä täällä pyöreä tunturi, jolla rakkainen huippu. Paitsi Kevon kanjoni, joka on maanjäristyksen auki repimä, neljänkymmenen kilometrin mittainen haava. Herkkä repeämä on rauhoitettu. Mutta millainen on Suomen suurin kanjoni tunturimaastossa. Kanjonin pohjalla lumi sulaa usein vasta juhannuksen juhlana. Se on erityinen yhdistelmä pohjoista sijaintia ja rotkossa vallitsevaa suotuisaa ilmastoa. Alueeltaan se on Suomen suurin luonnonpuisto, yli 70 000 hehtaaria. Kohdetta ei näe. Puisto on jaettu rotkoja tunturialueeseen, joista rotko on tarkimmin suojeltu. Alueen luonto onkin kehittynyt varsin erilaiseksi kuin ympäröivillä tunturiylängöillä. Kanjonin eläinasukkaiden elämässä vuorottelevat kuuma kesä, jolloin lämpötila saattaa nousta yli kolmenkymmenen asteen, ja melkein kahden kuukauden mittainen täydellinen kaamos, jolloin elohopea katoaa mittarista lähes näkymättömiin. Alueelta voi löytää sellaisia harvinaisuuksia kuin pahtakelttoa tai kalliosirkunjyvää. Siinä on todettu olevan piirteitä Norjan tunturilajistosta. Kaikki tämä vaihtelu vaatii kasveilta ja eläimiltä äärimmäistä sopeutumista. Kevo on saamelaisten perinteistä poronhoitoaluetta. Sen sieluun pääsee kurkistamaan vain vaeltamalla. Miljoonat vuodetkaan eivät ole sitä parantaneet. Jokien yhtymäkohdissa on jopa pieniä lehtoja. Pahtojen seinämillä ja kanjonin pohjan louhikoissa esiintyy useita saniaisia ja mykerökukkaisia kasveja. Huipulle kiivettäessä määränpää häämöttää usein jo päivien päähän ja vaeltaja tietää, mitä odottaa. Vesi virtaa välillä vuolaana koskissa ja täyttää joen uomaa. Nimensä mukaisesti luonnonpuiston tarkoitus on nimenomaan luonnon säilyttäminen ja tutkiminen. Lapsena kuulin siitä kuvauksia, jotka jäivät pyörimään päässäni kuin sadut. Rotkon seinämät ovat paikoin yli sata metriä korkeat. Sellainen on Suomen Lappi. Kanjonilla on oma luontonsa Kevon kanjoni on oma pieni luontomaailmansa. Gibson Retki_48-53-Kevo_PL.indd 48 Retki_48-53-Kevo_PL.indd 48 3.9.2017 11.49.20 3.9.2017 11.49.20. Ne ovat kuin suojamuuri ulkomaailmaa vastaan. Virkistyskäyttö on sallittua, mutta sitä on rajoitettu kansallispuistoa tarkemmin
voi kulkea kävellen vain merkityillä poluilla . 49 syyskuu 2017 Kevon luonnonpuiston säännöt lyhyesti Rotkoalueella . Tunturialueella . . Marjastus, sienestys ja kalastus on kielletty. voi kulkea kävellen merkityillä poluilla . voi hiihtää kaikkialla. 15.6.–15.10. liikkuminen on kokonaan kielletty. 16.10.–31.3. . 1.5.–15.10. voi hiihtää kaikkialla . 1.4.–14.6. Lemmikkieläimet tulee pitää kiinni. . Retki_48-53-Kevo_PL.indd 49 Retki_48-53-Kevo_PL.indd 49 3.9.2017 11.49.22 3.9.2017 11.49.22. Tulenteko ja leiriytyminen on sallittu vain merkityillä leiripaikoilla. 16.10.–30.4. Polkupyörällä tai muulla kulkuneuvolla liikkuminen on kielletty.
Pituutta renkaalle tulee 87 kilometriä, mikäli tekee piston Guivin huipulle. Haluamme kanjonin lisäksi kulkea kuitenkin myös avotunturia ja valitsemme siksi reitiksemme toisen, Kuivin rengasreitin. Haastavuutta lisää myös se, että polku on kulunut melko kiviseksi. Sen lähtöpiste on sama Sulaoja, mutta Fiellun putouksen jälkeen polku kaartaa länteen kohti Kuivia, palatakseen takaisin reitille Ruktajärvellä. Reitti noudattelee kanjonin vartta koko matkan, eikä eksymisvaaraa ole. Lähtöpaikkana on etelässä Sulaoja tai pohjoisessa Kenesjärvi. KEVO syyskuu 2017 50 RUKTAJÄRVEN pohjoispuolelta alkaa luonnonpuisto, missä leiriytyminen on sallittu vain merkityillä paikoilla. Vedenylityksiä on muutamia. Lukuisten nousujen ja laskujen takia se on kuitenkin suomalaisittain vaativa reitti. Kulkijoita on melko runsaasti varsinkin syyskuun alun ruska-aikaan. Tupamajoitusta ei ole tarjolla kuin reitin eteläpäässä. Lyhyempi, mutta fyysisesti vaativampi reitti kulkee kanjonin päästä päähän 63 kilometrin matkan. RUSKA on parhaimmillaan Kevolla yleensä syyskuun kymmenennen päivän korvilla. Retki_48-53-Kevo_PL.indd 50 Retki_48-53-Kevo_PL.indd 50 3.9.2017 11.49.23 3.9.2017 11.49.23. Näkymät kanjoniin ovat upeat. Telttaja tulipaikkoja on tiheään. Kevon kaksi reittiä Vaeltajalla on kaksi mahdollisuutta tutustua kanjoniin. KIRKAS, raikas uimavesi kruunaa vaelluspäivän
Tätä mahtipontista maamuodostelmaa on pakko jäädä ihmettelemään toviksi. Oliko lapsena kuulluissa jutuissa sittenkin lisänä aikojen mukanaan tuomaa kultaa, sitä paljon puhuttua lapinlisää. REITIN kohokohtia on 26 metriä korkea Fiellun putous. K U V A V il le P a lm u Retki_48-53-Kevo_PL.indd 51 Retki_48-53-Kevo_PL.indd 51 3.9.2017 11.49.25 3.9.2017 11.49.25. Laitamme tassua toisen eteen ahkerasti paljakan kaltevalla kupeella. Askelmittariin tulee toistoja niin ylöskuin alaspäin, mutta vaakasuoraan varsin vähän. Vuoristorata Kanjonin pohjalla virtaa Kevojoki, joka saa vetensä siihen laskevista sivujoista. Mikäli ehtii, kannattaa Ruktajärveltä jatkaa vielä muutama kilometri eteenpäin seuraavalle, kartassa nimettömälle leiripaikalle. Kahluujalkineet tai – sukat on hyvä olla mukana. PUTOUKSEN alapuolella on vaativa kahluu, jossa tukena voi käyttää vaijeria. Tällainen on suomalainen kanjoni. Myös kulkijavirta hiljenee. Kanjonin seinämät eivät siis suinkaan ole suoria, vaan täynnä pienempiä sivukanjoneita, jotka pitää ylittää. Varsin vuolas ylityspaikka on varustettu vaijerein, jotka lyhyenlännälle vaeltajalle ovat melko korkealla. Karvaturrille kiedotaan kantoliina takista. Onneksi sumupeite siirtelee itseään ajoittain ja me huokailemme sen tahdissa. Rotkot muodostavat haaroja neljään suuntaan. 51 syyskuu 2017 Aidon vaeltamisen makuun pääsee heti, sillä ensimmäisen päivän etappi kulkee pääosin kapeaa kangasta Luomusjärven ja Nuorttajärven välissä. Vaikka maisemat ovat hienot, ei sadan metrin rotvalleista ole tietoakaan. Tunturikoivujen peittämällä harjulla kulkee suora näköalapolku, jossa maisemia ei tarvitse erikseen pysähtyä katselemaan, vaan niitä voi ihailla koko matkan ajan. Järven kova pohja ja kirkas vesi tarjoavat ihanteellisen uimarannan. Paikka kuuluu niihin, jotka täytyy itse kokea. Kuntosalitreenit keskeyttää seuraava kliimaksi: Fiellun putouksen lähestyvä kohina. Putouksen voimaan saa tuntumaa alajuoksun kahluulla. Toisena päivänä puheet satumaisesta kanjonista alkavat tuntua jo epäuskottavilta. Iltasatu on luettu. Se on melko kivinen, eikä polku ole koko päivänä tehnyt yhtään mutkaa. Pian putouksen jälkeen kuivinkiertäjien on aika heittää hyvästit kanjonille ja jatkaa kohti ylänköä. Sen paikan, joka on jokaisen kartan, kirjan ja lehden kannessa, joissa Kevosta puhutaan. Niiden takana siintää loppumaton erämaa. Seuraava päivä on siksi aktiiviliikkujan unelma. Kolmekymmensenttiselle koiralle niistä ei juuri ole iloa. Miljoonien vuosien takainen järistys tuntuu vieläkin, vaikka jääkausikin on haavaa hieman laastaroinut. Kosken pauhu hiljenee samaa tahtia, kun puut vähenevät. Se tuntuu ymmärtävän, että tulee autetuksi ja asettuu pieneksi möykyksi isäntänsä kainaloon. Olemme saavuttaneet kanjonin seinän. Saavumme varsinaiseen kanjonien ruuhkaan. Kymmenen kilometrin etappi Ruktajärven kodalle sujuukin päivässä melko helposti, vaikka matkaan ei pääsisi heti aamusta. Vain yhdellä mättäällä näkyy hiljainen hahmo, jolla ei ole kiire minnekään. Kunnes taivaanrannassa alkaa pikkuhiljaa häämöttää jonkinnäköistä maanmuodostelmaa… Malttamattomien vauhti kiihtyy ja sitä mukaa kanjoni suurenee. Ja se on sumun peitossa
mutta niiden jäädessä rajan väärälle puolelle, hän joutui siirtymään Imatralle. Hitaasti, mutta varmasti näkyvistä häviää näkyvistä vanha putkirinkka. ”Kaverit menivät tuolta vähän pidempää reittiä, minä vähän oikaisen”. Suosikkini on pätkä Kuivilta Fiellun putoukselle, jossa on hienoja kuruja”, nuori Ritari toteaa. Sitä edeltävä viikko meni Saariselän maisemissa. Tiedustelemme, onko kaikki hyvin. Sellaistahan vaeltaminen on. Sitä jatkuu oikealla, vasemmalle, eteen ja taakse. Ja kilometreistä tuli paljon pitempiä”, naureskelee mies, jonka nimikin on legendaarinen Kyösti Kultanen. × Kyösti Kultanen Juuso Ritari syyskuu 2017 52 KEVO Preeria Kanjonikuilun jälkeen avara maisema on vapauttava. ”Kevossa viehättää sen erikoiset maisemat, isot maan muodot. ”Aluksi Ruotsiin, Norjaan, sitten ehkä Kanadaan. Juuso haluaa opetella tulemaan toimeen vähemmällä. Juuso on lähtenyt kairaan keräämään kokemuksia ja oppimaan uutta. Se ei silti jostain syystä ole tylsä. Ja sitten vain kävellä miettimättä mitään. ”Silloin, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, kiellettiin meillä styroksista valmistetut wc-renkaat, jotka ovat selkeästi lämpimämpiä kuin muoviset. Hän on paljain jaloin, vaikka lämpöasteita ei ole montaa. Vanha poromiesten rakennus on heikommin varusteltu. Hän kertoo pitävänsä luonnosta ja tulee selkeästi toimeen myös ihmisten kanssa. Kyllä retkeilystä voisi tulla ammattikin. Vai onko se yllämme iloisesti loistava aurinko ja täydellisen tyyni sää. Täällä on nättiä polkua ilman rakkaa ja paljon tulipaikkoja. Ainakin jos on valmis elämään vähällä.” Jos on Ritariksi syntynyt, niin valinta lienee ihan luonnollinen. Miettiä miksi kävelee. Juuso Ritari tervehtii tulijaa iloisesti Akukammilla. Tässä tyhjyydessä on aikaa ajatella, jutella, tylsistyä, kävellä, pitää taukoa ja kävellä jälleen. Kuvan uusi kammi on kuin autiotupa sisältä. Paitsi wc-istuimet, mikä on EU:n syytä. Toiveena on olla jatkossakin tien päällä. 26-vuotias nuorimies on kulkenut Kevoa ristiin nyt kymmenen päivää. Hänestä kaikki on erinomaisesti. Hän on kiertänyt kansallispuistoja niin kauan kuin niitä on Suomessa ollut, eli vuodesta 1956 asti. Kevon vaellus on Kultasen kuluvan kesän neljäs ja yksi on vielä suunnitteilla. Leirikengät ovat jääneet riisuttujen varusteiden listalle. Kiirettä ei tunnu olevan, elämänviisautta sitäkin enemmän. Yksinään ei vanhus sentään ole matkassa. ”Kyllä se hitaampikin mies häviää näkyvistä, kun polku on tarpeeksi mutkainen”, toteaa kairankiertäjä ja kampeaa itsensä sauvansa avulla ylös, ties kuinka monennen kerran. Kultanen on kairojen mies. Kivikkoisten polkujen vastapainona Kuivin erämaaylänkö laittaa kengät tanssimaan ja kulkijan laulamaan. AKUKAMMEJA on kaksi. Teiden ritarit L ähestymme kumarassa istuvaa vanhaa miestä, joka ei ole riisunut rinkkaa selästään, vaikka on ollut paikalla jo tovin. Retki_48-53-Kevo_PL.indd 52 Retki_48-53-Kevo_PL.indd 52 3.9.2017 11.49.26 3.9.2017 11.49.26. Ohitsemme jolkottava porotokkakin tuntuu huutelevan, kuinka kiva päivä on. Kimmokkeen vaeltamiseen Kultanen sai partiolippukunta Vuoksen Eränkävijöissä
Sellainen on Suomen Lappi. Vastaamme kieltävästi. kartalla Ina ri Uts joki Karigasniemi Sulaojan lähde Ruktajärvi Njavgoaivi Akukammi Kuivi Kuivi Fiellujohka Madjoki erotuskaarre Utsjoki kirkkotuvat Kaamanen Kaamanen 5 km Paistunturin erämaa Paistunturin erämaa Muotkatunturin erämaa erämaa Kaldoaivin Suo mi Nor ja Kevo erotuskaarre Fiellunputous Menesjärvi Tapiola goahti Gamajotnsuohppasaja Suohppasaja Kevon luonnonpuisto Viimeinen etappi Njaugoaivin ja Ruktajärven tupien kautta Sulasojalle saa jännittävän käänteen. 53 syyskuu 2017 Lopulta koivikko antaa tuuhenemisen merkkejä ja eteen tupsahtaa mitä hupaisin pikku asumus. Yhä arvaamaton ja luonnonvoimia täynnä. × Retki_48-53-Kevo_PL.indd 53 Retki_48-53-Kevo_PL.indd 53 3.9.2017 11.49.28 3.9.2017 11.49.28. TUNTURIHUUMORI auttaa hädässä. Muutaman kilometrin päästä tapaamme trialmoottoripyöräilijän ja sitten rajavartiolaitoksen miehet, jotka hekin tiedustelevat traktorihavaintoja. Vanha poromiesten puoli uhkuu alkuperäisyyttä. Vastaan tulee poromies, joka kyselee olemmeko nähneet traktoria. Kuulemme seuraavana päivänä, että kyseinen mies oli ajanut suohon, joka oli syönyt sisäänsä miehen ja koko traktorin. Sen rakentamiseen on käytetty kaikkea, mitä äiti maa on antanut ja turhamainen turisti on taakseen jättänyt: koivurunkoja, turvetta ja jätesäkkejä. KUIVIN tunturissa avara maisema jatkuu loputtomiin. Virkavalta kertoo, että viisi päivää sitten paikallinen mies oli lähtenyt hakemaan kalansaalista traktorilla läheisen järven rannalta, eikä häntä ollut sen koommin nähty. Erämaahan on siis todellakin kadonnut traktori! Näkyvyyttä on kymmeniä kilometrejä ja myös helikopterit ovat haravoineet aluetta koko päivän. Selkeällä säällä se on mukavakulkuista, helppoa maastoa. Koska tulemme suunnasta, jossa kuljetaan vain jalan, pidämme kysymystä hieman outona. Matalan, maalattiaisen majan keskellä on kivistä muurattu tulisija, joka suureksi hämmästykseksi vetää erinomaisesti. Kuin hobitit olisivat sen rakentaneet. Akukammi koostuu kahdesta turvemajasta, joista nykyretkeilijän standardeihin tehty uusi kammi kaminoineen ja lavereineen on jo varattu. Tulen loimussa kammi osoittautuu rauhaisaksi ja melkeinpä viihtyisäksi yösijaksi
syyskuu 2017 54 ALASKA P o h jo is -A m er ik k a Alaska on monen vaeltajan unelmakohde. Valokuvaaja ja eräopas Eeva Mäkinen vieraili siellä viime syksynä. Elämää Alaskassa TEKSTI JA KUVAT EEVA MÄKINEN Retki_54-61-Alaska_VEr2_PL.indd 54 Retki_54-61-Alaska_VEr2_PL.indd 54 4.9.2017 11.08.15 4.9.2017 11.08.15
Millä sen teen, en tiedä. Huh, tuo karhun murinaa muistuttava ääni olikin vain tuulen huminaa. Olen viikon aikana nähnyt kaksi huoltoasemaa, mutta en ainuttakaan ravintolaa. Tämä nimenomainen hetki on se, jonka vuoksi en suostu nukkumaan vielä pimeän tultua. 55 syyskuu 2017 I lta hämärtyy Alaskan vuoristossa. Telttaani valaisee pieni otsalamppu ja taivaanrantaa revontulet, ja laakson pohjalla lepää satumainen usvakerros. Tämä hetki. Autolla halki Alaskan Alaskan kiivain sesonki on ohi syyskuun lopussa, ja jäljellä ovat vain muutamat metsästäjät, jotka hankkivat metsäpeuroista ravintonsa talven varalle. Retki_54-61-Alaska_VEr2_PL.indd 55 Retki_54-61-Alaska_VEr2_PL.indd 55 4.9.2017 11.08.17 4.9.2017 11.08.17. Yön pimeydessä valaisen otsalampulla ympäröivän maaston, ei näy yllättäviä silmäpareja. Alan toden teolla innostua kuvista, joita kamerani ruudulla näen. Muutoin on pilkkopimeää. Tähdet kimaltavat taivaalla kuin universumin omat pienet timantit. Pelko täytyy saada kuriin. Mielikuvitukseni alkaa laukata kuin kilpahevonen. Olen ajanut Denalissa useita päiviä näkemättä kourallista enempää muita matkailijoita. Tämän vuoksi pelot on voitettava, jotta voi nähdä ja kokea jotain näin ainutkertaista. Ne hämäävät ajatukseni pois karhuista, ja illanvietto jatkuu iloisemmissa merkeissä. Meillä tuntuu olevan paljonkin juteltavaa illan ratoksi. Hiljaisuus valtaa kukkulan, jonka päällä telttani lepää. Elämä tuntuu ajattomalta. Katselen tähtiä, ne katselevat minua takaisin. Kameran sulkimen ääni on hypnoottinen. Tuuli on laantunut, ja ainoa korviini kantautuva ääni on oma hengitykseni. Se kuuluu tasaisin väliajoin, joten keskittyminen maisemaan ja hyvään tunnelmaan on helppoa. Tämä ensimmäinen yö yksin Alaskan karhujen keskellä koettelee rajojani, minua pelottaa. Köytän karhusumutteen vyötärölleni, nappaan kameran kaulaani ja lähden vaeltelemaan pimeyden saattelemana ympäri vuoristoista maastoa. Olisi ihanaa tallentaa tämä hetki myös kameran muistikortille. Jäätikkö kuultaa vuorten välissä kirkkaan valkoisena ja laskeutuu kauniisti järven pintaan. Toinen toistaan pienemmät äänet tuntuvat voimistuvan korvissani ja välillä sydämeni tuntuu tulevan rinnasta ulos
syyskuu 2017 56 ALASKA Minun on helppo olla täällä. Olen pystyttänyt leirini Denalin hiekkatien varrelle järvimaisemaan, josta näen lumihuippuiset vuoret ja avaran taivaan. Minun on kuitenkin jatkettava matkaa. Näky on lumoava. Jännitys painaa taas mieltä. Rakastan pelon voittamista, onnistumista sekä onnellisuutta. Sytytän nuotion. Sääkeskustelun jälkeen juttelimme hetken myös siitä, mikä viikonpäivä on tänään. Puolikuu on juuri laskemaisillaan vuoren huipun taakse, kun saan sen napattua kameralle muistoksi kauniista yöstä. Retki_54-61-Alaska_VEr2_PL.indd 56 Retki_54-61-Alaska_VEr2_PL.indd 56 4.9.2017 11.08.18 4.9.2017 11.08.18. Kuppi teetä täyttää viimeisenkin tyhjän kolon vatsasta ja lämmin makuupussi kutsuu minua sukeltamaan sen sisään. Auringon noustessa järvi näyttää kiehuvalta vesimassalta. Pelkoa, pettymyksiä ja jännityksen tunteita. Denalin eli Mount McKinleyn huippu oli näkynyt satunnaisesti vain muutaman kerran viikossa. Järvi on tyyni, lumihuippuiset vuoret heijastuvat sen pinnasta, ja taivas täyttyy revontulista. Hän ehdotti tiistaita, minä perjantaita. Olen onnellinen. Olen yksin kylmässä Alaskassa, karhujen ja susien keskellä erämaassa. Rakastan kaikkea tässä. Alaska on kotoisa siihen saakka, kunnes tulee pimeä. Saan rauhassa nauttia maisemista, parkkeerata minne haluan ja nukahtaa sinne, missä väsyttää. Taivas on kirkas, enkä voi antautua makuupussin kutsulle ihan vielä. Matka on pitkä, vaikka en edes tiedä mihin olen menossa. Koko kesän oli kuulemma satanut, ja pilvet olivat pysytelleet alhaalla. Siinä nuotion äärellä, revontulten alla ja pakkasen paleltamana hymyilen. Pelon tuntemukset häviävät taas taivasta tuijottamalla. Nyt kirkkaita öitä oli ollut jo viikon verran, ja Denalin huippua sai ihailla taukoamatta. Aurinko värjää usvan oranssin eri sävyillä ja jäälautat ajelehtivat pitkin tyynen veden pintaa. Leiripaikkani on täydellisten sattumien summa. Autossa on koti, teltassa on koti. Aiemmin päivällä kävimme huoltoaseman myyjän kanssa keskustelua säästä. Huoltoaseman myyjä kysyikin, toinko auringon Suomesta saakka. Kymmenet kilometrit muuttuvat sadoiksi. Oli keskiviikko. Laitan paistinpannun lämpenemään nuotiolle ja valmistan munakkaan illalliseksi. Vielä ei kuitenkaan tunnu siltä, että olisin perillä. Pakkanen hipoo kymmentä astetta ja mietin jälleen kerran, mitä ihmettä oikein teen täällä. Minulla on kylmä. Aurinko on kadonnut pallon toiselle puolelle tuomaan lämpöä muiden ihmisten elämään. Sen takia olen täällä, tämä tekee minut onnelliseksi. Naurahdan ääneen, minähän rakastan tätä
Kodiakinkarhu elää ainoastaan Kodiakinsaarella ja muutamalla pienemmällä lähisaarella Etelä-Alaskassa. 57 syyskuu 2017 Alaskan luonnossa vapaina esiintyvät karhut Maakarhu eli ruskeakarhu on ainoa Suomessa vapaana esiintyvä karhulaji. Mustakarhu on kooltaan maakarhua pienempi, tyypillisesti alle sadan kilon painoinen. Yleisesti uroskarhun paino on noin 400 kg, joten se on maailman suurin ruskeakarhun alalaji. Grizzly eli harmaakarhu on koko Pohjois-Amerikan alueella esiintyvä ja erittäin vaarallinen jättiläinen, joka voi painaa jopa 600-700 kiloa. Mustakarhun eli baribalin esiintymisalueita ovat USA, Kanada ja Meksiko. Retki_54-61-Alaska_VEr2_PL.indd 57 Retki_54-61-Alaska_VEr2_PL.indd 57 4.9.2017 11.08.19 4.9.2017 11.08.19. Esiintymisalueet ovat Aasia, Eurooppa ja Pohjois-Amerikka
Tänä vuonna minulla kävi tuuri, tie on auki ja pääsen nauttimaan korkeiden vuoristojen välissä ajamisesta. Jokaisen mutkan takaa juoksee vastaan metsäpeuroja tai hirvi. syyskuu 2017 58 ALASKA Jatkan ajamista huonokuntoisella Denalin hiekkatiellä, joka normaalisti suljetaan heti lokakuun alussa lumen tultua. Maisema on henkeä salpaavan kaunis. Retki_54-61-Alaska_VEr2_PL.indd 58 Retki_54-61-Alaska_VEr2_PL.indd 58 4.9.2017 11.08.22 4.9.2017 11.08.22. Kuulemani mukaan aamuisin näkyy myös paljon karhuja. Muutaman päivän ajamisen jälkeen Denali Highway -niminen hiekkatie päättyy pitkään suoraan asfalttitiehen, josta näkyy Mount Wrangell, alueen ainoa tulivuori. Mikä tapa viettää iltapäivää, istua Alaskan auringon alla ja hämmästellä maapallomme toimintaa sekä tulivuorten historiaa. Pysäytän autoni tien sivuun ja jään tuijottamaan tyhjyydestä nousevaa valkolakkista vuorta. Aihe tuntuu todella läheiseltä juuri nyt
59 syyskuu 2017 Inspiraatiota Alaskasta Kuka: Jussi Ruottinen Mitä tekee: Valokuvaaja sekä outdoor-kaupan myyjä Mistä kotoisin: Etelä-Suomi Missä asuu: Anchorage, Alaska Kuvia: www.jussiruottinen.com Instagram: @jussiruottinenphotography Retki_54-61-Alaska_VEr2_PL.indd 59 Retki_54-61-Alaska_VEr2_PL.indd 59 4.9.2017 11.08.25 4.9.2017 11.08.25
Ajoin kiireen vilkkaa retkeilykauppa REI:n pihaan ja juoksin ostamaan kaasua, jota en voinut kuljettaa lentokoneessa toiselle puolelle maailmaa. Hän kertoi, mihin suunnitelmaan minun kannatti panostaa ja mikä jättää suosiolla väliin. Jussi oli vaeltanut, lautaillut ja kiipeillyt koko Alaskan läpi useaan otteeseen. Kiipeilyhän sujui loistavasti, mikä kokemus! Hieman ennen viimeistä, teknisesti haastavinta pätkää voimani loppuivat ja päätin tulla alas. Kassalla puhelias myyjä kysäisi minulta mistä oikein tulen. Hengähdän syvään ja mietin, kuinka paljon tässä maailmassa onkaan vielä nähtävää. Mukanamme on tällä kertaa myös Jussin Alaska kahdessa viikossa Anchorage: Shoppailu, ravintolat Denali National Park: Vaellus, eläinten katselu Denali Highway: Maisemien katselu Matanuska Glacier: Jääkiipeily Hatcher Pass: Vaellus Portage Pass: Vaellus ja melonta Seward: Melonta, ravintolat, vaellus ja eläinten katselu Retki_54-61-Alaska_VEr2_PL.indd 60 Retki_54-61-Alaska_VEr2_PL.indd 60 4.9.2017 11.08.30 4.9.2017 11.08.30. Minut oli kutsuttu mukaan. Yli kymmenmetrinen jääseinä oli jännittävä. Paikallisoppaana uusi ystävä Lentoni laskeutui Alaskan Anchorageen sunnuntaina iltapäivällä. Hieman epäröiden pakkasin tavaroitani ja mietin mielessäni, etten missään nimessä aio itse kiivetä. Hetkeä myöhemmin huomasin pukevani valjaita ylleni, ja sitten mentiin. Löydän sattumalta paikan, josta näen linnunradan suoraan Wrangellin vuoren yläpuolella ja revontulet pohjoisella taivaalla. Punainen tupa erämaassa On reissun viimeisen retken aika. Suomesta, vastasin. Retkeilykaupassa töissä oleva suomalainen olisi juuri oikea henkilö kertomaan minulle paikallisten salaisista vaelluskohteista. ALASKA syyskuu 2017 60 Illaksi ajan vielä hieman lähemmäs tulivuorta. Myyjä hämmästyi vastaustani ja tokaisi siihen, että meillä on täällä suomalainen työntekijä nimeltään Jussi! Toki halusin heti tavata tämän Jussin. Retkeiltyäni viikon verran yksinäni tapasin Jussin, Erynin sekä heidän ystävänsä Matanuskan jäätiköllä. Ei auttanut muu kuin luottaa varusteisiin ja kokeneen kiipeilijän Billyn varmistukseen ja ottaa ensimmäinen askel. Päivän työ oli tehty. Tapaan jälleen Jussin, Erynin sekä heidän ystävänsä Hatcher Pass -vaellusreittien parkkipaikalla. Jussi asteli luokseni, ja aloimme heti juttelemaan retkistä, joihin hän voisi vaimonsa Erynin kanssa lähteä mukaan. Yhdellä kaveriporukasta oli läksiäiset ja iltapäivän ohjelmassa oli viimeinen yhteinen jääkiipeily. Hänen vinkkinsä olivat todella tervetulleita
Tavoitteenamme on ehtiä ennen pimeän tuloa 15 kilometrin päähän pieneen punaiseen vuoristomajaan ja yöpyä siellä. Olen taas onnellinen. Aurinko on jo laskenut ja pakkanen tuntuu kiristyvän. Vain kaksi kitaran kieltä on jäljellä, mutta Jussi saa niillä helposti aikaiseksi mukavat iltasoinnut. Hetki venähtää tunniksi ja toiseksikin. Kylmä yö on edessä, eikä mökissä ole kamiinaa, joten on koitettava pitää itsensä lämpimänä liikkumalla. On suksia, on retkeilijöiden jättämiä tarvikkeita, pelastusvälineistöä sekä kitara. Nämä ovat ne pahimmat, sillä reitti kulkee pystysuoria rinteitä pitkin läpi lumisten kivikoiden. Kokkailemme kaikki tahoillamme illallista. Steven on tuonut upeat illallistarpeet täytetyistä ravioleista hummukseen, kun taas Chris on päättänyt pärjätä koko retken Cliff -energiapatukoilla. Yö hämärtyy, ja päätämme käydä hetken nauttimassa tähtitaivaasta vuoriston syleilyssä. Viimeiset kaksi kilometriä ovat edessä. Reitin varrella näkyy useita majavan pesiä, ja yksi majavakin kurkistaa pesästään rakennuspuuhiensa lomassa. Majaan päästyäni joudun vaihtamaan hiestä läpimärän kerrastoni kuivaan. Kahdeksan kilometrin kohdalla Eryn ja Lumi kääntyvät takaisin parkkipaikalle ja me muut jatkamme matkaa ylös, kohti vuoriston jyrkkiä rinteitä. Kolmannen tunnin myötä päätän nähneeni tälle iltaa tarpeeksi ja kipuan punaisen vuoristomajan parvelle nukkumaan. Pöydällä on sipsejä, keksejä ja kynttilä. Aikaa kuluu toista tuntia eikä majaa näy. Viimein pieni punainen maja pilkottaa vuorenrinteiden välissä. × Retki_54-61-Alaska_VEr2_PL.indd 61 Retki_54-61-Alaska_VEr2_PL.indd 61 4.9.2017 11.08.33 4.9.2017 11.08.33. Mieleni on levollinen. 61 syyskuu 2017 ja Erynin Alaskan huskykoira, joka valkoisen värityksensä ansiosta on saanut suomenkielestä nimen Lumi. Mökki on täynnä tarinoita. Mikä helpotus. Äärettömän kiltti koira vetää viisihenkisen vaellusporukan keulassa ja pitää tahtimme reippaana. Taivaan värit vaihtelevat vihreästä siniseen ja punaiseen, enkä malttaisi millään mennä nukkumaan
Kostean saappaan sisään voi illalla sulloa sanomalehteä ja vaihtaa paperit tarvittaessa. Laita paikkauksen ajaksi saappaan sisään tiukka rulla sanomalehteä, jotta liima ei valu. Aine palauttaa kumin kiillon ja elastisuuden sekä saa pinnan hylkimään likaa. Niitä ei tule taitella täpötäyteen retkivarustekaappiin, vaan tilaa on oltava niin paljon, että saappaat mahtuvat seisomaan varret suorina. KUMILIIMALLA voi paikata saappaan repsottavan sauman ja pienet pistoreiät. Jos hoitoainetta ei käytä, saappaan kumipinta kuivuu, himmenee ja haurastuu ajan myötä. Kumia tulee käsitellä yhtä hellin ottein kuin ihmisen ihoa. Se sopii muunkin merkkisten saappaiden huoltoon. Noudata rengaspaikkauksen ohjeita. Kaikista ihanteellisinta on kuitenkin varastoida harvoin käytettävät retkikumpparit viileämpään vinttikomeroon tai vaikka kylmään autotalliin. Jos saappaaseen tulee pieni pistoreikä, sen saa umpeen Liquisole-kumiliimalla. Kengät eivät kestä karkeaa harjaa, vahvoja liuottavia aineita tai pesukonetta. PESUN jälkeen levitä pintaan kuminhoitoainetta. Kotona saappaat on sen vuoksi hyvä pitää varjossa. Kuivumista nopeuttaa myös se, että asettaa kengän kantapään alle halon korokkeeksi tai autiotuvassa ripustaa kengät roikkumaan kärjet alaviistoon. Hyvissä käsissä saappaat palvelevat niin kauan kuin pohjassa riittää kulutuspintaa, eivätkä ne haurastu ennen aikojaan. syyskuu 2017 62 P itkospuilla pärjää lenkkareillakin, mutta perinteiset saappaat puoltavat yhä paikkaansa esimerkiksi karpaloretkillä ja hiihtovaelluksilla. Lika näet nopeuttaa luonnonkumin vanhenemista. Isomman repeämän voi paikata polkupyörän renkaan paikalla. Ennen varastointia ja pesun jälkeen saappaat on suotavaa tupsuttaa silikonia sisältävällä kuminhoitoaineella. Hoida hellällä otteella Saappaat on syytä pestä ajoittain haalealla saippuavedellä ja sienellä tai rätillä. Saappaille lisää ikää Saappaat viihtyvät parhaiten viileässä. Saappaat kannattaa pestä erityisesti lakkaja karpaloretkien jälkeen, vaikka ne näyttäisivätkin puhtailta. Saappaita ei pidä laittaa nuotion loimuun, kamiinan kupeeseen, kuivauskaappiin tai pannuhuoneeseen. Kumin kuumanherkkyys on muistettava silloinkin, kun saapas on hörpännyt jokea. Toinen pitkän iän salaisuus on kuminhoitoaine TEKSTI JA KUVAT Päivi Mattila SAAPPAIDEN HOITO V a ru st ee t Retki_62-63-Risuk-Saapashuolto_PL.indd 62 Retki_62-63-Risuk-Saapashuolto_PL.indd 62 4.9.2017 11.58.19 4.9.2017 11.58.19. Kuivatuksessa on tyydyttävä huoneenlämpöön. Saappaita ei haittaa, jos säilytystilat ovat pakkasen puolella. Nokian kuminhoitoainetta myydään ainakin retkeilyliikkeissä. Roima retkeilijä ei ehkä piittaa saappaidensa kuratahroista, mutta pesu on muutakin kuin estetiikkaa. × PESE saapas haalealla saippuavedellä ja rätillä. Saappaiden korjauksen voi antaa myös suutarille. Muutoin hapan suovesi pääsee jäytämään saappaan pintaa. Kumille ovat haitaksi UV-säteily, kuumuus ja litistäminen. Tyypillinen 20 asteen huonelämpötila kelpaa saappaille ihan hyvin. Pitkillä retkillä voi suotaipaleiden jälkeen poiketa tarkoituksella järven tai joen rantaan, kun niitä osuu matkan varrelle. Säilytä avattu kumiliima jääkaapissa. Kumiin imeytynyttä pinttynyttä likaa on vaikea poistaa
Risukeittimen pohja tulee varsin lähelle maata, mikä osaltaan heikentää liekin hapen saantia. Yhteen istuva risukeitin ja kattila ovat kokonaisuus, jossa keveys ja kestävyys paikkaavat risukeittimen pienet puutteet. Risukeittimen kokoaminen vaatii periaatteessa vain yhden osan ylösalaisin kääntämisen. Kaikessa keveydessään ja käytettävyydessään kattila on varsin lyömätön Toaksin pienempi risukeitin on kokonsa ja painonsa puolesta erinomainen. Kovaankin käyttöön Titaani on alumiinia vahvempaa, mikä mahdollistaa kattilan ja keittimen varsin ohuen viimeistelyn. Titaani tuntuu jämäkältä sekä kattilassa, että risukeittimessä. Kattilan yläreunan poikki kulkee irrotettava sanka, josta kattilan voi vaikka ripustaa kepin nokkaan nuotiolle. Kattila itsessään painaa noin 110 grammaa, eli risukeittimelle jää painoa noin 150 grammaa. Risukeittimen yläosassa oleva syöttöaukko on sen verran pieni, että keittimeen voi syöttää vain pientä palomateriaalia. Kevyessä kannessa on painereiät, sekä pieni kannen nostamista helpottava kahva. Ohuesta titaanista valmistetun kattilan kyljessä on sen sivuja vasten taittuvat kahvat. Yhteispainoksi kokonaisuudelle kertyy ilman mukana tulevia säilytyspusseja punnittaessa aavistuksen alle 260 grammaa. Sitä on helppo nostella tarpeen vaatiessa. Toaksin titaaninen kattila tuntuisi sopivan jokaiselle pelkällä kattilalla pärjäävälle. Kattilan sisäpintaan prässätty mittataulukko helpottaa määrien mittaamista. Saatavilla on myös kattiloita isommalla vetoisuudella. Toaks Titanium 750ml Pot With Handle Hintaluokka: 48 euroa Toaks Titanium Backpacking Wood Burning Stove Hintaluokka: 55 euroa Maahantuoja: Mavaja Oy Titaanin sietämätön keveys Kun Toaksin titaanista kattilaa tai risukeitintä on pitänyt käsissään, tuntuu kaikki muu turhan painavalta. Parannettavaa tuotteesta löytyy kokeilun perusteella lähinnä syöttöaukon koosta ja tulipesän matalasta pohjasta. Mikäli pohja olisi hieman korkeammalla, happi ruokkisi tulta alakautta paremmin. Risukeitin on ennen kaikkea kevyttä risukeitintä etsivälle. × Retki_62-63-Risuk-Saapashuolto_PL.indd 63 Retki_62-63-Risuk-Saapashuolto_PL.indd 63 4.9.2017 11.58.21 4.9.2017 11.58.21. Toaksin titaanikattila on useine kahvoineen varsin mukava käyttää. Toaksin pienempi risukeitin koostuu kolmesta sisäkkäin mahtuvasta titaanisesta “putken pätkästä”, jotka istuvat yhteen varsin napakasti. Materiaalina titaani kuumenee varsin nopeasti, joten kattilan sivussa olevaan kahvaan kannattaa tarttua varoen. Keveys ei ole kuitenkaan ainoa syy, miksi titaani on järkevä vaihtoehto retkeilijälle. 63 syyskuu 2017 KOKEILTUA PARASTA Toaksin kokonaisuudessa on sisäkkäin pakattavuus ja kevyt paino. TEKSTI JA KUVA Benjamin Hokkanen T oaksin titaaninen 750 millilitran kattila ja pieni risukeitin istuvat nätisti sisäkkäin. 750 millilitraa vetävä kattila riittää yhden tai kahden henkilön käyttöön
Nurkkasalkoja varten telttakankaassa on kuja, jossa salot pysyvät suorassa eivätkä vahingossakaan pääse lämpenemään ja polttamaan saunojia. Savotan tavallinen kamiina muuntuu kiukaaksi sivuille kiinnitettävillä kiviritilöillä. Tässä välissä Savotta on tehnyt useita suurempia telttasaunoja. Hikimaja on nopeasti lämpenevä pieni koppi, joka sopii konevoimin liikkuvalle retkeilijälle. Telttasauna on neliskanttinen, ja lattiapinta-alaa on kaksi ja puoli neliömetriä. × Telttakangas kiiloineen ja putkineen, kamiina ja kiviritilät on ostettavissa erikseen, mutta saunaa myydään myös pakettina. Kokonaisuudessaan painoa kertyy yli 20 kiloa, eikä siinä edes ole mukana kiviä ja lauteita. Lisäksi saatavilla on piippuun kiinnitettävä vesisäiliö, mikäli ei halua karaistua peseytymällä kylmällä vedellä. Kuljetuksessa salot voivat olla paikallaan, joten pystytys on nopeaa ja helppo ja onnistuu yksin. Kuljetusta varten settiin kuuluu myös pussi. Hikimaja on pieni, parille saunojalle suunnattu tuote, joka on paranneltu versio Savotan ensimmäisestä telttasaunasta. Kivet pitää hankkia itse, joko sulan maan aikaan mukavasti maasta noukkien tai Savotan tapaan järven pohjasta avannosta käsin kaivaen. Hikimaja on kompakti saunaksi, muttei millään lailla kevyt vempain. Testasimme uusitun hikimajan. syyskuu 2017 64 PIKATESTI TEKSTI JA KUVA Marika Varpenius Savotta Hikimaja Paino: Teltta 4 kg, kamiina 18 kg ilman kiviä Materiaali: Palokyllästetty polyesteri, alumiini, teräs Kenelle: Kaikille suomalaisille Hintaluokka: Teltta 300 €, kamiina 260 €, kiviritilä 40 € Myydään settinä noin 500 € Muuta: Ruma ku mikä S avotan valikoimissa on monia suurehkoja telttasaunoja. Retki_64-67-Varusteet_PL.indd 64 Retki_64-67-Varusteet_PL.indd 64 4.9.2017 11.57.33 4.9.2017 11.57.33. Painoa tulee kamiinasta. ”Savotan rumin tuote, mutta toimii” Savotan telttasauna on valmistajan omienkin sanojen mukaan ruma, mutta sillä saa hyvät löylyt. Teltassa ei ole keskisalkoa, vaan sauna pystytetään nurkkiin tulevilla saloilla ja kiinnitysnaruilla. Kamiina on tietysti aina kuuma, joten tässä kopissa ei saa kompuroida. Kivet kasataan ritilöille ja kamiinan päälle. Jakkaran voi improvisoida tai ostaa
Aurinkokennolatureiden suosio on kasvamassa, mutta toistaiseksi varsinkin helposti mukana kuljetettavat, pienet ja kevyet paneelit tuntuvat häviävän pahasti käytännöllisyydessä ja hinnassa virtapankeille. Vanua on vain tarpeellisissa kohdissa, ei koko takissa. Käsien liikkumavaraa saisi olla enemmän, ettei takki kirraisi liikkeessä. Tuulenpitävää ja vettähylkivää takkia on topattu Primaloft-eristeellä, joten Lippo toimii parhaiten viileämmän kelin ulkoiluissa. 65 syyskuu 2017 TEKSTI JA KUVA Marika Varpenius GP Foldable Solar Panel Paino: 265 grammaa Mitat: Avattuna 20x83 cm Kenelle: Juhannuksena kohti pohjoista käveleville GPS-kellojen käyttäjille KOKEILTUA Pikkupaneeli pikkulaitteille Aurinkopaneeleita on tarjolla monia, mutta toistaiseksi ne jäävät käytettävyydessä virtapankkien jalkoihin. Tunnin lataussessio OnePlus 3 -älypuhelinta puolipilvisellä säällä vähensi puhelimen akun varausta 2 %, mikä lienee laitteen normaali virrankulutus. Käytännössä paneeli tekee suurin piirtein sen mitä lupaa, mutta se ei vain ole kovin paljoa. Ideaaliolosuhteissa aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, ja laitteita voi ladata kävellessä paneelin roikkuessa vaikka rinkan selustassa. Samaan ideaalitilanteeseen kuuluu se, että kävelysuunta on optimaalinen auringon paisteen suhteen, eikä lähistöllä ole varjostavaa puustoa eikä tuntureiden huippuja. × Monikäyttöinen ulkoilutakki Haltilta TEKSTI JA KUVA Marika Varpenius H altin uusi ulkoilutakki on suunnattu monikäyttöisyyttä arvostavalle liikkujalle. Halti Lippo Mihin: Liikuntaan ja ulkoiluun Hintaluokka: 190 euroa Muuta: Made in Vietnam, Designed in Finland Retki_64-67-Varusteet_PL.indd 65 Retki_64-67-Varusteet_PL.indd 65 4.9.2017 11.57.35 4.9.2017 11.57.35. Ei juuri mitään. Pienemmillä latausvirroilla toimiville vehkeille (esimerkiksi GPS-rannelaitteet), GP:n paneeli voi olla ihan toimivakin ratkaisu – jos aurinko sattuu kunnolla paistamaan. G P on tehnyt pienen taiteltavan aurinkopaneelilaturin, joka lupaa 4,5 watin lataustehon aurinkoisella säällä ja optimiolosuhteissa. Sama magneetti auttaa pitämään paneelia paikallaan, mikäli paneelia käytetään sopivalla metallialustalla, esimerkiksi veneillessä. Ulkonäkönsä puolesta Lippo sopii myös siistiin kaupunkikäyttöön. Kainalokaistaleet ovat joustavaa stretchmateriaalia, joka takaa hengittävyyden vauhdikkaammassakin menossa. GP:n pikkupaneelissa on suoraan USBnaarasliitin, johon käy lähes minkä tahansa retkeilijän sähkövempaimen laturi. Lippo –takki on suunniteltu aktiiviseen liikuntaan ja ulkoiluun. Testasimme GP:n pikkupaneelin. Lippo –takin leikkaus on istuva, ja mitoitus hieman nafti. Mitä 4,5 watin latausteho sitten oikeasti merkitsee. Paneeli taitellaan kuljetuksen ajaksi nippuun, ja se pysyy magneetilla mukavasti kasassa. Puhelin kyllä vaikutti lataavan, mutta käytännössä paneeli ei tuottanut riittävästi virtaa. Ideaalitilanne toteutuu harvoin, mikä on sääli. Takissa on kaksi vetoketjutaskua, ja avoimet povitaskut. Lippo toimii sekä päälliskerroksena sellaisenaan, että välivaatteena kylmällä säällä
× Lounan valinnat partioleirille 1. Makuupussi ja lämpimät vaatteet Vaatteissa on tärkeintä se, että niissä voi liikkua. Muuten muurahaiset voivat löytää ne. Ruokailuvälineet pussissa Ruokailun jälkeen välineet laitetaan roikkumaan naulaan. 2. Partiossa hänen mielestään tärkeintä on kuitenkin ystävyys ja se, että tulee kaikkien kanssa toimeen. 4. Jotain leireille on kuitenkin otettava mukaan, joten kysyimme mitä partiolainen Louna Puonti reppuunsa pakkaa. Partiohuivi Tärkein tunnusmerkki. TEKSTI JA KUVA Marika Varpenius a arrsss s a a k k ksi si n × u u u u u ute te te te te ten n n n n n n n aaaaaaa äää Retki_64-67-Varusteet_PL.indd 66 Retki_64-67-Varusteet_PL.indd 66 4.9.2017 11.57.39 4.9.2017 11.57.39. Joskus leireillä on teemoja, kuten pula-aika, ja mukaan pitää ottaa erilaisia pieniä varusteita. ”Meilläkin on joskus yhteisiä karkkiherätyksiä, jossa vähän mussutetaan”. 3. Partiossa Louna on oppinut muun muassa ensiaputaitoja, vuolemaan kiehisiä sekä paikkaamaan villasukkia. Teltassa nukkuminen on Lounalle jo tuttua, mutta lipunnosto saisi aamuisin olla hieman myöhemmin, sillä yöllä joku on voinut rapistella karkkien kanssa. Partiossa hän on neljättä vuotta, ja viikkotapaamisten lisäksi Louna on ehtinyt osallistua lähes kaikille leireille. Vaihtuvat teeman mukaiset varusteet Esimerkiksi pula-aikaleirille piti ottaa paikkaamiseen soveltuva neula ja lankaa. Partio ei harrastuksena ole kiinni tavaroista. syyskuu 2017 66 LUOTTOKAMAT Partiolaiselle tärkeintä on ystävyys L appeenrantalainen Louna Puonti on innokas partiolainen ja viihtyy muutenkin luonnossa
Saatavilla on erilaiset suihkeet esimerkiksi tekstiileille tai metallille. Retki_64-67-Varusteet_PL.indd 67 Retki_64-67-Varusteet_PL.indd 67 4.9.2017 11.57.52 4.9.2017 11.57.52. Sätilan pipot 40-50 euroa, kuvan Fjällrävenin pipo noin 40 euroa. Sprayta voi myös lisätä esimerkiksi reppuun, pyörään tai kypärään. Näy pimeässä Syksyn pimeydessä on hyvä huolehtia siitä, että tulee nähdyksi. Hintaluokka aikuisten hanskoissa 30 euroa ja lasten hanskoissa 25 euroa. Hyvä heijastin kuuluu niin retkeilijän, juoksijan, pyöräilijän kuin koululaisenkin varustukseen, ja taajamien lisäksi myös kelkkareittien läheisyydessä on hyvä loistaa pimeässä. 67 syyskuu 2017 TEKSTI Marika Varpenius KUVAT valmistajat KAUSIVARUSTEET PERINTEISET keltaiset heijastinraidoin varustetut huomioliivit ovat kätevät, mutta saattavat jäädä piiloon repun alle. Kokosimme heijastavia tuotteita, joiden avulla varmasti erotut mustassa syyskelissä. Heijastavan takin hintaluokka noin 60 euroa. Huomio –merkin hanskoja on saatavilla aikuisille ja lapsille. Samalla tuotemerkillä on saatavissa myös heijastava sateenvarjo ja muita pimeään sopivia tuotteita. Telttojen harusnarut havaitsee pimeällä paremmin, jos ne osuvat otsalampun valokeilaan ja loistavat. Fjällrävenin pipon materiaali on villan ja akryylin sekoite. ALBEDON heijastinsprayta voi suihkuttaa haluamiinsa kohtiin. Tavalliset roikkuvat heijastimet ovat tuttuja, ja erilaiset heijastinliivit ovat myös arkipäivää. Pipojen materiaali vaihtelee keinokuidusta pelkkään merinovillaan. Paperista leikatun sabluunan avulla kuvioista saa halutun muotoisia –vaikka sydämiä, tähtiä tai sarvipäitä. Takki pitää tuulta, ja naisille ja lapsille on omat mallinsa. HEIJASTAVAA takkia ei voi olla huomaamatta liikenteessä. Lähes kokonaan heijastava reppu näkyy kauas eikä heijastinta tarvitse erikseen muistaa laittaa keikkumaan. Hintaluokka noin 50 euroa. Albedo heijastinsprayn hintaluokka noin 25 euroa. Ulkona liikkuva henkilö näkyy hämärässä hyvin, jos koko reppu toimii heijastimena. Myös muilla valmistajilla on vastaavanlaisia ulkoiluun sopivia heijastavia takkeja saatavilla. SÄTILAN Vision –sarjan pipot on suunniteltu aktiiviseen liikuntaan ja ne näkyvät myös pimeässä. Catmandoon Vilmos –takki on kokonaan heijastavaa kangasta ja takaa sen, että sinut huomataan. Fjällrävenin pipossa heijastavaa ovat raidat, jotka on kudottu heijastavalla langalla. Huomio –merkkistä reppua on saatavilla 15ja 25-litraisena sekä myös eri väreissä. Heijastavat hanskat tuovat lisänäkyvyyttä. IRTONAISEN heijastimen oikea paikka on jotakuinkin siinä, missä kädet heiluvat. Mitä enemmän heijastavaa pintaa on, sen paremmin näyt. Jos narut toimivat heijastimena, ei tarvitse kompastella niihin pimeässä
Retki_68-71-Kalukatsaus_PL.indd 68 Retki_68-71-Kalukatsaus_PL.indd 68 3.9.2017 11.13.57 3.9.2017 11.13.57. Suuresta kahvasta saa tukevan otteen kahdella kädellä ja suuri hammastus tekee työn ilman raskasta puurtamista. syyskuu 2017 68 RETKITYÖKALUT PUUKKOSAHA yllättää tehokkuudellaan
Ilman sitä tulenteko käy vaikeaksi, kun ei pääse veistämään sytykkeitä. Työ näyttää hullun majavan hommalta. Joihinkin kansallispukuihinkin kuuluva tarvekalu on menettänyt osin merkitystään, ja yhä harvempi vaeltaja kuljettaa sitä enää vyölle ripustettuna. Suuressa kaarisahassa on muovinen teräsuojus. Molemmilla on puukot lastujen vuolemiseen, ja oma kirves kuuluu jokaisen vaelluksen vakiovarusteisiin. Olemme polkeneet jo viikon läskipyörillä Pöyrisjärven erämaassa, joten saha karsittiin varusteista. Kirvestä ja sahaa kannattaa kuljettaa mukana retkillä, jos omat vaellustottumukset edellyttävät nuotioiden tekemistä. Retki_68-71-Kalukatsaus_PL.indd 69 Retki_68-71-Kalukatsaus_PL.indd 69 3.9.2017 11.13.58 3.9.2017 11.13.58. Teen sillä polttopuut yleensä aina taukopaikan kirveen sijaan, sillä tuttu työkalu on aina vierasta turvallisempi vaihtoehto. Kaverini nakertaa kirveellä pitkästä riu’usta kalikoita. Silti pitää muistaa, että retkelle pakataan ensiapulaukku viimeistään siinä vaiheessa, kun mukaan otetaan puukko tai muita työkaluja – tekevälle sattuu. Monitoimityökalu tai ainakin pihdit tarvitaan useimpiin korjauksiin. Lisäksi mukaan kannattaa varata omaan retkeilyvälineeseen liittyvät työkalut: pyörään tarvitaan lukuisia avaimia, mutta kajakin jalkatuen säätöön ehkä vain tietty ruuvinväännin. Kaikilla se on silti mukana. 69 syyskuu 2017 Metsurista mekaanikoksi Tulentekoon ja korjauksiin tarvittavat työkalut ovat usein turhaa lisäkuormaa, mutta tarpeen tullen korvaamattomia – vaeltajan on selvittävä erämaassa omin avuin. Rajaavina tekijöinä ovat koko ja paino. Puukkosahojen terät taittuvat tai liukuvat kädensijan sisään. Kasattavan retkisahan pisin putki sisältää kolme erilaista terää. Puukkojen kirjo on mittava, miltei rajaton, mutta retkeilijälle sopivien sahojen ja kirveiden valikoima on suppeampi. Nahkasuojuksella varustetut kirveet istuvat myös vyölle. Erämaassa on pärjättävä omillaan. Ketjusaha sijoitetaan ensin vedenpitävään taskuun ja sen jälkeen kankaiseen vyökoteloon. Märkänä ja kylmissämme katsomme kaverin kanssa autiotuvan puuvajaa. Rambo-elokuvat saivat monet ostamaan järeää selviytymispuukkoa, ja Ihmemies MacGyver nosti sveitsiläisen linkkuveitsen suursuosioon. Vaihdamme kuivaa ylle ja etsimme varusteiden joukosta tarpeita puutalkoisiin. Sen sijaan meillä on pyörien korjaamiseen runsaasti varaosasia, korjaustarvikkeita ja työkaluja. Mieltymykset ja tyylit vaihtelevat esikuvien mukaan. Perinteisesti sitä on käytetty veistämisen lisäksi kaikessa eränkäynnissä leivän voitelusta kalanperkaukseen ja puumerkin kaiverruksesta saaliin käsittelyyn. Jos tulta ei tarvitse ruuanlaittoon, lämmittämiseen tai varusteiden kuivaamiseen, klapityökalut voi jättää kotiin. TEKSTI JA KUVAT Joel Ahola L okakuinen räntäsade on löytänyt kostean reittinsä jokaiseen vaatekertaan kuorista ja kalvoista piittaamatta. Katsomme kirjaimellisesti puuvajaa, sillä polttopuita ei näköpiirissä ole ainuttakaan. Vielä lyhyempi on kätevä askartelussa, mutta pidempää kaipaa vuolemiseen ja kalan käsittelyyn. Saamelaiseen eräelämään kaipaava valitsee lapinpuukon, leukun. Kun tietää miten ne käyttäytyvät, työskentely on turvallista. Saa sen puun näinkin lyhyempiin pätkiin, mutta sahaa tässä kaivataan. Monipuoliseen puuhasteluun sopivan puukon terän pituus vastaa oman kämmenen leveyttä. × TYÖKALUJA hankkiessa pitää miettiä kuinka niitä aikoo kuljettaa maastossa. Työkalujen määrä vaihtelee reissujen vaativuuden mukaan. Tarpeen mukaan Yksi työkalu on ylitse muiden – puukko. Työkalujen ei tarvitse olla parhaat, vaan tutut. Kirves ja sahakin ovat mystisesti kadonneet. Se on kotimainen nimitys kiinteäteräiselle yleisveitselle. Pohjalaiset ihannoivat perinteistä kauhavalaista, ja nepalilaista kukria kyseltiin kotimaisista retkeilyliikkeistä, kun sitä kehuttiin amerikkalaisessa oppaassa kaikille mantereille sopivana selviytymisvälineenä
Sininen Morakniv on varustettu vain 53 millimetrin pituisella terällä. Puiden pätkiminen onnistuu kaarisahalla tehokkaasti, mutta haittapuolena on suuri kuljetuskoko. Bahco Laplanderissa laadukas rakennuspuukko on jalostettu luistamattomalla kumikahvalla ja värityksellä eränkävijän tarpeisiin. Kaikkein vähiten kuljetustilaa vaatii SaberCut ketjusaha, joka muistuttaa pätkää moottorisahan teräketjua. Marttiinin Partiopuukko on suunniteltu nuoren retkeilijän käteen, joten kahvan ja terän väliin on sijoitettu käden luistamista estävä suojarauta. 25 sentin pituinen karkea hammastus puree puuhun erinomaisesti ja työtä voi tehdä kahdella kädellä. Oheisen L-mallin lisäksi samasta tuotteesta valmistetaan S-koon versiota, jossa terä ja kahva ovat selvästi lyhyemmät. Pieni kahva sopii yhdellä kädellä sahaamiseen. Taittoja erikoisveitsiin keskittyneen Spydercon ensimmäinen kiinteäteräinen puukko on suomalaisen puukkosedän Pekka Tuomisen suunnittelun tulos. Fiskarsin puukkosahan terä liukuu kahvan sisään, kun oranssi lukitusruuvi avataan. Polttopuiden pätkiminen pitkistä rangoista pelkällä kirveellä on erittäin työlästä, mutta sahalla se luonnistuu nopeasti ja kevyesti – sekä ennen kaikkea turvallisesti. Vihreä Bahco Laplander on puukkosaha, jossa terä taipuu linkkuveitsen tavoin kahvan sisään. Sen kaulaan ripustettavassa kotelossa on mukana sytytyspuikko, josta voi raapaista kipinän saaden tuohen syttymään. Ekan ylälaidan putki sisältää kolme vaihtoehtoista sahanterää: puulle, metallille ja muoville. Edullinenkin vaihtoehto ajaa asiansa, mutta pehmeä terä vaatii nopeasti teroittamista. Purua poikki puun RETKISAHA puoltaa paikkaansa kantamuksessa, jos tulenteko on reissussa välttämätöntä. Fiskarsin 21-tuuman kaarisahassa lukema ilmoittaa vain terän pituuden; koko saha on yli 62 senttiä pitkä. Terä vapautetaan kahvasta nappia painamalla. Ylimpänä kuvassa komeilevassa Karesuandoknivenin puukossa on perinnettä ja luonnetta. Sen terän saa käännettyä esiin peukalolla, ja kahvaan on lisätty sytytyspuikko sekä pilli. Samalla hintahaitari kasvaa parin euron halvimmista rakennuspuukoista satoja euroja maksaviin käsityöläisten taidonnäytteisiin. syyskuu 2017 70 RETKITYÖKALUT Teräviä viiltoja PUUKKOJEN ja veitsien valikoima käsittää tuhansia vaihtoehtoja. Sahatessa ketju kierretään puun takaa ja sitä vedetään edestakaisin käsillä nauhalenkeistä kiinni pitäen. Vastaavia veitsiä käyttävät melojat, sukeltajat ja muut meriharrastajat. Alimpana kuvassa oleva Toollogic edustaa katsauksessa pelastusveistä. Samaa ei voi sanoa mustapunaisesta Eka Combi -sahasta, sillä kolmiomainen runko taittuu kuljetusta varten hieman yli 40 senttiä pitkäksi, putkimaiseksi palikaksi. Kiitokset: Suuri osa sahoista on saatu kuvauslainaan Varuste.net -liikkeestä: www.varuste.net Retki_68-71-Kalukatsaus_PL.indd 70 Retki_68-71-Kalukatsaus_PL.indd 70 3.9.2017 11.14.01 3.9.2017 11.14.01. Keltakahvainen Spyderco on esimerkki erikoisveitsestä, joka on suunniteltu toimimaan suolaisen veden haastavissa oloissa. Puukko kulkee mukana jokaisella retkellä, joten se ei ole kaikille vain työkalu, vaan rakas, erätunnelmaan vievä taideteos – joskus jopa itse tehty
Oksasakset ovat turvallinen vaihtoehto puukolle, kun pätkii oksia risukeittimen ruuaksi. Retkimekaanikolle RIKKOUTUNEIDEN varusteiden korjausta ja muita retken pakerteluita varten varataan mukaan monitoimityökalu. Esimerkin veitsessä on monitoimityökalujen tavoin pienet pihdit. Siinä on usein lyhyt saha ja veitsi varatyökaluksi sekä pihdit, joita voi käyttää vaikkapa ompeluun tai kuumien kattiloiden liikutteluun kattilakahvan mentyä hukkaan. Pelkät avaimet sisältävä tuote maksaisi vain muutaman euron, mutta hinta pomppaa parilla kympillä, kun mukaan laitetaan esimerkkituotteen mukaisesti ketjun katkaisemiseen ja yhteen liittämiseen tarvittava, ruuvattava työkalu. Kantoon isketty Rosellin lyhytvartinen retkipiilu on suunniteltu yhdellä kädellä käytettäväksi. Pientä kuusiokoloavainta tarvitaan pyörälaukkujen kiinnikkeiden säätämiseen. Kirveen nimeen liittyvä piiluaminen tarkoittaa sahatun hirren pinnan veistämistä kirveellä, jolloin pinnasta tulee sileä ja kova. Bahcon oranssikahvainen monitoimityökalu sisältää perustoimintojen lisäksi myös pari ruuvikärkeä, viilan ja tölkinavaajan. Harmaamusta Gerber on varustanut oman monitoimityökalunsa näiden perusominaisuuksien lisäksi ruuvitaltalla, johon voi vaihtaa erilaisia kärkiä kumisesta kotelosta noukkimalla. Fiskars XS retkikirveen terä on käsitelty erittäin vähäkitkaiseksi, joten sillä veistää ja halkaisee helposti. Samalla välttyy hankalalta tilanteelta, jos nuotiopaikan tai tuvan kirves on joutunut kadoksiin. Pyöräretkeilijälle suunniteltu sinikahvainen BBB:n yleistyökalu sisältää kaikki tärkeimmät polkupyörän huoltoon tarvittavat kääntöpäät. Kirveestä valmistetaan myös lyhytvartisempaa mallia. Kirveestä valmistetaan minivartista XXS-mallia, jota valmistaja suosittelee halkaisemisen sijaan vain vuolemiseen ja sytykkeiden tekoon. 71 syyskuu 2017 Klapitalkoisiin OMA retkikirves pakataan mukaan retkelle lähdettäessä, sillä puiden pilkkominen tutulla työkalulla on oudon kapistuksen käyttöä turvallisempaa. Pituutta kirveellä on 26 senttiä. Jotkin retkivarusteet myydään oman työkalun kanssa. Työkalua ostetaan usein lahjaksi, mutta se on tarkoitettu tositoimiin: valmistaja lupaa vaihtaa luukoristeisen visakoivuvarren sijalle uuden, jos se rikkoutuu käytössä. Sinivartinen Cellfast yleiskirves halkaisee klapit terävällä ja tyvestään paksulla kiilalla tehokkaasti. Retki_68-71-Kalukatsaus_PL.indd 71 Retki_68-71-Kalukatsaus_PL.indd 71 3.9.2017 11.14.04 3.9.2017 11.14.04. Punainen Victorinox on linkkuveitsistä legendaarisin. Monitoimityökalun tärkeimpänä ominaisuutena pidetään pihtejä, joissa on sivuleikkuri. Koivuvartisen Rosellin terä paksuuntuu nopeasti, joten terä ei uppoa veistettäessä syvälle puuhun, mutta se halkaisee tehokkaasti. Siitä valmistetaan kymmeniä erilaisia versioita, joissa voi olla tarvikkeita suurennuslasista lusikkaan. Sen vieressä oleva kiintolenkki kuuluu Lundhagsin retkiluistimiin, mutta avoimin päin ja pidemmällä varrella varustetulla kiintoavaimella työstä selviää paremmin. Jos kaipaa vaan niitä, monitoimityökalun voi vaihtaa edulliseen ja ergonomiseen yleispihtiin. Kirvesrivistön alimmaiseksi on isketty Karesuandoknivenin retkikirves, joka on käsintehty kaunotar. Sen pidempivartista versiota pitäisi käyttää kaksin käsin. Useimpien huollettujen taukopaikkojen kirveet ovat metallivartisina todella kylmiä kovilla pakkasilla, mutta retkikirveiden varret ovat käsiystävällisemmin tehty muovista ja puusta
syyskuu 2017 72 VAELLUSKENGÄT Ecco Biom Hike 1.7 GTX Haglöfs OXO GT Halti Primus Haix Tapio Hanwag Tatra Wide Gtx Lowa Camino GTX Lundhags Jaure II Mid Merrell Capra Venture Md Gtx Surround Järeämmät maasturit TEKSTI JA KUVAT Mikko Hieta Retki_72-81-Kenkatesti_PL.indd 72 Retki_72-81-Kenkatesti_PL.indd 72 3.9.2017 11.36.18 3.9.2017 11.36.18
loso. Vastauksen perusteella hän voi ehdottaa kuinka jäykkää jalkinetta kannattaisi harkita ja tarvitaanko kengässä vedenpitävää kalvoa. BIOM-lesti tavoittelee anatomisesti jalan muotoja, ja malliston . Näistä kolme: Haix, Hanwag ja Lowa edustavat baijerilaista perinnettä. Ostajan vinkit Istuvuus on kuningas. Ecco käyttää jakinnahkaa, joka on hyvin kestävää. Tiedossa olisi vaihtelevanpituisia vaelluspäiviä – osa polulla, osa haastavassa louhikossa. Tätä pidetään tärkeimpänä työvaiheena, sillä nahkaa on osattava leikata niin, että arvokasta raakaainetta ei mene hukkaan. Lähdimme etsimään sopivaa patiinia viikon vaellukselle. Ominaisuuksien arvottaminen riippuu pitkälti vaeltajan yksilöllisistä tarpeista tai mieltymyksistä. Liika väljyyskään ei ole hyvästä; silloin jalka mahtuu pyörimään, mikä aiheuttaa varmasti hiertymiä. Retki_72-81-Kenkatesti_PL.indd 73 Retki_72-81-Kenkatesti_PL.indd 73 3.9.2017 11.36.21 3.9.2017 11.36.21. 73 syyskuu 2017 T E S T I V aelluskengät ovat jalkineiden aatelia. Caprasta valmistetaan myös erillistä talvimallia sekä matalavartisia juoksukenkiä. Kotimaiselta Haltilta löytyy testimme käyttötarkoitukseen oikeastaan vain yksi vaihtoehto, kokonahkainen Primus, jossa on osin hyödynnetty suomalaista suunnittelua. Näin välttyy ostamasta vahingossa liian pientä kenkää. Tässä testissä emme hyvin poikkeuksellisesti julista testivoittajaa lainkaan. Kun varpaat työntää niin eteen kuin pystyy, kantapään taakse pitäisi jäädä ainakin sormenleveyden verran tyhjää tilaa. Vaelluskenkäostoksilla sitä ei kannattaisi liiaksi tuijottaa. Ensinnäkin eräät vaelluskenkien ominaisuudet, kuten varren korkeus tai pohjan jäykkyys, eivät sinänsä osoita paremmuutta. toon. Jos myyjä osaa asiansa, hän tarjoutuu aluksi mittaamaan jalan. Mallisto on laaja. Naisille sopiva rinnakkaismalli on nimeltään Mauria. Tässä vaiheessa vaeltajan kannattaa punnita myyjän neuvoja omiin tarpeisiin ja toiveisiin. Siihen on kaksi painavaa syytä. Vaelluskenkiä tulisi koekäyttää vain iltapäivällä, kun jalka on jo päivän rasituksista sopivasti turvonnut. Nahan paksuus ja kunto tarkastetaan, jonka jälkeen nahasta leikataan meistiraudan avulla ne osat, joista päälliset ommellaan. Pitkän vaelluksen alkutaipaleella ansaittu viheliäinen rakko voi pilata koko reissun. Ihmisten jalat ovat hyvin erilaisia ja tarjolla on myös monenlaisia lestejä. Mutta entä kun tulee aika tehdä se ensimmäinen pitkä retki. Kantapään tulisi istua kupissaan napakasti, mutta varpaille tulee jättää heilutteluvaraa. Camino GTX on saatavissa miehille kolmella erilaisella lestillä. Yksinkertaisen oloinen, mutta huipputekninen Lundhags Jaure II on saatavissa nyt testatun midivartisen mallin ohella korkeavartisena sekä Light-versiona. Nahkakenkää valmistettaessa ensimmäinen työvaihe on nahan valitseminen. Käytännössä kaikki tämän testin kengistä ovat riittävän hyviä selviämään niistä haasteista, joita vaelluskäytössä tulee vastaan. Raskaan rinkan alla jalat turpoavat varmasti. Testasimme parhaat kengät viikon vaellukselle. Haglöfsin retkikenkämallistosta testiin valikoitui keskiraskas sporttinen OXO GT, jossa Asicsin urheilulliset pohjaratkaisut yhdistyvät nahkaisen retkikengän olemukseen. Samantyyppisiä kenkiä valmistaa niin ikään kattavalla mallistolla Lowa – ovathan merkkien perustajat veljeksiä. Hanwagin omistaa nykyisin Partioaittaakin pyörittävä ruotsalainen Fenix Outdoor, mutta kengän suunnittelu noudattaa yhä saksalaista traditiota. Testissä on mukana malliston korkeimmalla varrella varustettu jakinnahkainen Gore-Tex-kenkä. Siksi sitä voidaan käyttää ohuempana ja siten kevyempänä vahvuutena. Useimmilla meistä on hyvin vakiintunut käsitys oikeasta kengännumerosta. Mallistossa on kenkiä myös lapsille. Pohjoismaisista merkeistä vain norjalaisen Swixin nykyisin omistama merkki Lundhags valmistaa kengät merkin syntysijoilla Ruotsissa. Testissä mukana Testasimme kahdeksan vaelluskenkämallia, joita on kohtuullisella vaivalla saatavissa. Haixilta löytyisi useampikin kiinnostava vaelluskenkämalli, mutta valitsimme testiin Suomen oloihin suunnitellun korkeavartisen Tapion, jota myydäänkin vain Suomessa. Lisäksi sovituksessa tulisi käyttää niitä sukkia, joita vaeltaessakin on tarkoitus käyttää. Tanskalainen Ecco ja jenkkimerkki Merrell valmistavat kenkänsä Kiinassa, japanilaisen Asicsin omistama Haglöfs Indonesiassa ja kotimainen Halti Italiassa. Toinen syy on se, että parhainkaan kenkä ei voi olla yksittäiselle retkeilijälle paras, jos se ei istu kunnolla jalkaan. Molemmista löytyy erilliset miesten ja naisten lestit. Myyjä myös tiedustelee, mihin aiot kenkäsi kanssa vaeltaa. Varpaat eivät saa osua kengän kärkeen heti, kun kenkä töksähtää kiveen tai kanUseimmat retket ovat vain päivän tai parin mittaisia. Varresta virtaa Kengän ominaisuuksien tarkastelu on sopivaa aloittaa sen päällisen osista, sillä niistä kengän valmistus alkaa. Siksi kengän valitsemiseen on hyvä käyttää runsaasti aikaa. Testissä olevasta Tatrasta löytyy leveälestisen Wide GTX -mallin lisäksi kapeampi lesti, eri versiot miehille ja naisille, vedenpitävällä kalvolla ja ilman. Vaativilla poluilla ja kokonaan niiden ulkopuolella kulkemiseen tarkoitettujen kenkien hinnat alkavat 200 eurosta, millä voi jo odottaa laatua. Siksi yhden mallin julistaminen testivoittajaksi johtaisi ostajia harhaan. Lisäksi tarjolla on korkeampivartinen versio sekä erikoislesti vaivasenluun vaivaamille. Siihen kannattaa suostua, sillä näin hän osaa tarjota sovitettavaksi lestiltään sopivan pituisia, levyisiä ja korkuisia kenkiä. ana on antaa jalan omien lihasten vahvistua ja tehdä työnsä. Merrelliltä on mukana vauhdikkaaseen menoon tarkoitetun Capra-malliston midivartinen Venture kesäkäyttöön. Ecco Biom Hike on tuotesarja, jossa on useita retkikenkiä samalla tuotenimellä. Kenkä ei tee työtä vaeltajan puolesta, eikä pehmennä kulkua liiaksi. Sellaista, jolla voisi vaikka kiivetä Haltille tai Kebnekaiselle 25 kilon rinkka selässään. Muista, että myymälässä olevasta mallista saattaa löytyä rinnakkaismalleja paremmin sopivalla lestillä, erilaisilla varren korkeuksilla, kalvoilla ja ilman
Hanwagin, Lowan ja Haglöfsin kalvot yltävät yli 15 senttiin, mikä riittää useimpiin lätäköihin ja puronylityksiin. Pääliosat suojaavat ja tukevat jalkaa. Merrellissä Gore-Tex Surround -suojaus yltää yli 13 senttiin, mutta pehmeät pintamateriaalit eivät suojaa jalkaa mekaanisilta iskuilta yhtä hyvin kuin nahkakengät. syyskuu 2017 74 Tuotetiedot merkki malli hintaluokka (€) päämateriaali, alkuperä pohja Ecco Biom Hike 1.7 GTX 270 jakinnahka, omat tehtaat, Kiina polyuretaanikumiseos Haglöfs OXO GT 220 nahka, Leather Working Group -audioitu toimittaja Asics AHAR+ -kumiseos Halti Primus 300 nahka, Etelä-Amerikka Vibram Haix Tapio 320 nahka, Heinen Tannery, Saksa Haix Safety 2000 Hanwag Tatra Wide Gtx 260 nahka, Heinen Tannery, Saksa Vibram AW Integral Lowa Camino GTX 280 nahka, Heinen Tannery, Saksa Vibram Apptrail Lundhags Jaure II Mid 400 nahka, Heinen Tannery, Saksa Vibram Soft Traction Merrell Capra Venture Md Gtx Surround 210 synteettinen Vibram Megagrip Haixissa ja Hanwagissa on sileäpintaista naudan pintanahkaa. Hyvä nauhoitus ja onnistunut varsi täydentävät kokonaisuutta. Vaelluskenkiin käytettävä nahka on poikkeuksetta laadukasta. Muut valmistajat Merrelliä lukuun ottamatta käyttävät pintanahasta karhennettua nupukkia. KENGÄN valmistaminen alkaa nahan oikean paksuuden ja laadun varmistamisella. Lundhags saa parivaljakosta paremmat pisteet, koska siinä jalan alaosa on erittäin hyvin suojattu polyuretaanilla. Kuluttajan on lähes mahdotonta tietää millaiset ominaisuudet pohjalla on, sillä valmistajat eivät asiaa kovin syvällisesti valaise. Eccon varrella on mittaa yli 20 senttiä, mutta kalvo loppuu jo 10 sentin korkeudelle. Jos taas reitti kulkee kosteiden heinikoiden lävitse, voi jalkoja suojata vedenpitävillä säärystimillä. Vähiten tukea nilkalle antaa tossumainen Merrell, jossa nahkaa ei ole käytetty. Tunnetuin pohjien valmistaja lienee Vibram, jonka tehtailta toimitetaan pohjat ERIN BRAUN esittelee kenkätehtaan lestivarastoa. Selvästi tukevimmat varret on baijerilaiskengissä sekä Lundhagsissa. Kenkä saa lopullisen muotonsa lämpökäsittelyn avulla. Pohja pitää Valmiit päälliset pujotetaan tehtaalla lestin päälle ja pingotaan kiinni pinkopohjiin. Nahkakengistä vaatimattominta tukea antavat Halti ja Ecco. Merrellin tapaan tossumaisessa Haglöfsissä tukea on tarjolla enemmän kuin pehmeästä iltistä voisi päätellä. Nupukin pienenä etuna on se, että hoitoaineet on helpompi hieroa sen pintaan. Näistä jokainen pärjää mainiosti tunturien haastavissa kivikoissa. Kestävyydessä eroa sileäpintaiseen nahkaan ei ole. Haltin ja Lundhagsin vedenpitävyys riippuukin siitä, kuinka hyvin saumat pitävät. Se ei silti välttämättä suojaa yhtään paremmin kosteudelta. Sopiva varren korkeus on pitkälti makuasia, mutta korkeampi varsi antaa jalalle enemmän tukea. Pohja koostuu maata vasten olevasta ulkopohjasta, jalkaa vasten olevasta sisäpohjasta ja niiden väliin jäävästä välipohjasta. Isoja jokia ei kannata ylittää vaelluskengät jalassa, koska kenkä kuitenkin kastuu ja sen kuivaamiseen menee turhaan aikaa. VAELLUSKENGÄT Retki_72-81-Kenkatesti_PL.indd 74 Retki_72-81-Kenkatesti_PL.indd 74 3.9.2017 11.36.22 3.9.2017 11.36.22. Esimerkiksi 27-senttisellä varrella varustetussa Haix Tapiossa Gore-Tex-kalvo loppuu jo 20 sentin korkeuteen. Lopuksi kiinnitetään pohjat. Ulkopohjan mainitaan usein olevan kumia, mutta käytännössä päämateriaalina ovat erilaiset polyuretaaniseokset, joilla saavutetaan toivottu yhdistelmä keveyttä, märkäpitoa ja kestävyyttä. Lisäksi paksut nahkaosat suojaavat muutenkin hyvin. Hienoimmissa tehtaissa koneet hoitavat tämän työvaiheen kokonaan, mutta perinteisesti pinkominen on vaatinut raakaa ihmisvoimaa. Jos ompelu on ollut enemmän naisten työtä, niin pinkominen on useammin kuulunut miehille. Kalvottomien kenkien ensimmäiset saumat tulevat vastaan noin kuuden sentin korkeudessa. Jopa vedenpitävällä kalvolla varustetuissa maastojalkineissa kalvo harvoin yltää varren yläosiin saakka. Jos aiottuun ulkoilma-aktiviteettiin sisältyy jatkuvaa seisoskelua vedessä – esimerkiksi purossa tai suossa – kannattaa mieluummin valita rehellinen kumisaapas
Jäykkä pohja säästää jalkaa vaativassa maastossa ja vähentää pohkeiden väsymistä kiivetessä. Lowan Apptrail-nimellä oleva pohja on valmistettu Vibramin XS Trek -kumiseoksesta. Merrell ja Haglöfs kiinnittävät kengänpohjat niin sanotulla Strobel-tekniikalla, joka sopii parhaiten lenkkitossutyyppisiin jalkineisiin, joilta vaaditaan hyvää joustavuutta. Märkäpidon testissämme useimpien pohjien pito oli riittävällä tasolla. Haixin pohja kulkee valmistajan omalla tuotemerkillä Safety 2000, eikä senkään ominaisuuksista ole tarkkoja tietoja. Merrellin Agile-niminen pohja taas käyttää Megagrip-seosta. Täysin muista poikkeava ratkaisu on Eccolla, joka käyttää pohjissaan ruiskuvalutekniikkaa. Retki_72-81-Kenkatesti_PL.indd 75 Retki_72-81-Kenkatesti_PL.indd 75 3.9.2017 11.36.22 3.9.2017 11.36.22. Valmistajat kertovat välipohjaratkaisuistaan yllättävän vähän. Halti Haix Tapio Gore-Tex Kroatia www.haix.de C.P.E. 75 syyskuu 2017 T E S T I merkki malli kalvo valmistusmaa valmistaja maahantuoja Ecco Biom Hike 1.7 GTX Gore-Tex Kiina www.ecco.. Kun materiaalia puristaa, nämä kuplat tuottavat vaimennuksen. Haglöfsin käyttämä AHAR+-pohja on Asicsin tuote, jossa painottuu valmistajan mukaan hyvä kulutuskestävyys. Polyuretaani ei painu kasaan ajan myötä, mutta se on painavampaa ja myös kalliimpaa. Tuotetietoja KAKSI sukkakerrosta tehostaa kosteudenhallintaa ja ehkäisee hiertymiä. Hanwagin kumiseokselle on annettu nimeksi AW Integral ja Lundhagsille Soft Traction. Molemmilla seoksilla on hyvä märkäpito, mutta XS Trek on hieman kestävyyspainotteisempi, kun taas Megagrip on pitopainotteisempi. Hyvän tarttuvuuden ansiosta pohjamateriaali muodostaa pysyvän sidoksen kengän päällisten kanssa. Polyuretaani saattaa varastoituna ryhtyä hajoamaan ja pohja voi lähteä jopa kokonaan irti. Välipohjaan voidaan sijoittaa lenkkirauta, joka jäykistää pohjaa niin, ettei jalan tarvitse kiertyä jokaisen kiven ja juuren ympärille. Tämä ratkaisu on vaelluskengissä tavallisin. Vibramin tuoteluettelosta näitä ei löydy, eikä internetin suosituin hakukonekaan löytänyt pohjien ominaisuuksista tietoja. Ecco Haglöfs OXO GT Gore-Tex Indonesia www.haglofs.. Vielä vähemmän tietoa on Haltista, joka ilmoittaa vain pohjan valmistajan. Materiaali vaatii myös säännöllistä käyttöä. Nimi ei kuitenkaan kerro kaikkea, sillä pohjan kuvioinnilla on pitoon oma vaikutuksensa. Välipohja vaimentaa Välipohja vaimentaa askellusta ja huolehtii omalta osaltaan pohjan jäykkyydestä. Polyuretaanipohjia kannattaakin ulkoiluttaa säännöllisesti, vähintään kerran kuussa. Pohjiin saadaan haluttua jäykkyyttä ja loppuun kulutetut pohjat on helppo vaihdattaa suutarilla uusiin. EVA muodostuu pienistä ilmatäytteisistä kuplista. Sales Finland Hanwag Tatra Wide Gtx Gore-Tex Saksa/Kroatia www.hanwag.com Fenix Outdoor Finland Lowa Camino GTX Gore-Tex Saksa www.lowa.de Bonge Lundhags Jaure II Mid ei kalvoa Ruotsi www.lundhags.se Swix Sport Finland Merrell Capra Venture Md Gtx Surround Gore-Tex Surround Kiina www.merrell.com Merrell Haltille, Hanwagille, Lowalle, Lundhagsille ja Merrellille. Lenkkiraudat on perinteisesti valmistettu teräksestä, mutta nykyisin yhä useammin vähemmän lämpöä johtavista materiaaleista, kuten lasikuidusta tai kevlarista. Tämän vuoksi juoksukengät suositellaan vaihdettavaksi puolen vuoden välein. Muut valmistajat sementoivat eli liimaavat pohjat päällisiin, jotka on pingottu jäykkiin sisäpohjiin. Ajan myötä ilmakuplat alkavat menettää ilmaa ja niiden vaimennuskyky heikkenee. Kun pohjaa ei liimata, ei tarvitse huolestua siitä, miten liiman ominaisuudet ajan myötä muuttuvat. Siinä pingottu kenkä upotetaan muottiin, johon ruiskutetaan nestemäistä polyuretaania. Parhaimmat tarrasivat kiveen jopa erinomaisesti. Lisäksi esimerkiksi Megagrip-tuotenimellä valmistetaan ainakin kahta ominaisuuksiltaan erilaista kumiseosta. Ainoastaan Haglöfsin pohjan märkäpito jätti hieman toivomisen varaa. Kun kengän pohja kuluu loppuun, koko kenkä on vaihdettava. Ecco itse kehuu ratkaisuaan siitä, että valettu pohja on kevyt ja noudattelee tarkoin valitun lestin muotoja. Näistä EVA on tyypillinen materiaali urheilullisissa jalkineissa, joilta vaaditaan keveyttä ja kimmoisuutta. Kilpailijat taas moittivat Eccoa siitä, että ruiskuvalettua pohjaa ei voi vaihtaa. Haglöfs Halti Primus ei kalvoa Italia www.halti.. Suurin osa kenkien välipohjista valmistetaan polyuretaanista (PU) tai etyleenivinyyliasetaatista (EVA)
Lundhagsin pohjissa erinomainen pito yhdistyy leppoisaan saapasmaisuuteen. Halti ja Hanwag eivät kerro tuotetiedoissa välipohjasta mitään, mutta jalkineiden rakenne viittaisi polyuretaanin käyttöön. Eniten jalan asentoon vaikuttaa kuitenkin kannan ja kärjen välinen korkeusero. Lundhagsin ratkaisu on yhdistelmä molempia materiaaleja. Leveä lesti. Vaihtelevassa maastossa Lowan ja Hanwagin pohjat tuntuvat kokonaisuutena parhaimmilta. Välipohjassa on kahta erivahvuista materiaalia; Asicsin termein SpEVA:a ja Solyteä. Myös pohjakuvioinnin urasyvyys on muita matalampi. Eccon pehmeä pohja ei myöskään anna riittävää tukea useimmille vaeltajille. Merrell kertoo käyttävänsä ilmatyynyä määrittelemättä materiaalia; nimi kuitenkin viittaisi EVA:aan. SpEVA on EVA:aa, johon on sekoitettu superpalloissakin käytettyä kumia, mikä tekee pohjasta kimmoisamman. Merrellissä ero kasvaa reiluun 10 milliin ja hämmästyttävästi eron kyllä huomaa. Haltin pohja vaikutti keskialueelta pehmeämmältä kuin reunoilta, mistä tuli askellukseen erikoinen sivujuonne. Haglöfsin pohjaratkaisut ovat Asicsin urheilujalkineista tuttuja. syyskuu 2017 76 Arvostelu merkki malli käytettävyys suojaavuus hengittävyys nauhoitus pohja varsi muotoilu laatuvaikutelma vastuullisuus YHTEENSÄ 30 % 10 % 10 % 10 % 10 % 10 % 10 % 5 % 5 % 100 % Ecco Biom Hike 1.7 GTX 3 2 2 3 1 2 5 4 3 2,8 Haglöfs OXO GT 3 4 1,5 2,5 2 3 3 5 2 2,9 Halti Primus 2,5 1,5 4 2 4 2 3 4 1 2,7 Haix Tapio 3 5 3 3 4 5 3 5 3,5 3,6 Hanwag Tatra Wide Gtx 5 4 4 4 5 5 4 5 3,5 4,5 Lowa Camino GTX 5 4 2 5 5 5 5 5 3,5 4,5 Lundhags Jaure II Mid 4 3 3,5 3,5 5 5 4 5 4 4,1 Merrell Capra Venture Md Gtx Surround 3 3 5 2 2 1 4 5 4,5 3,1 merkki malli parin paino (g) varren korkeus (cm) pohjan korkeus (mm) vesiraja (cm) * pohjallisen leveys (mm) pohjan urasyvyys (mm) etuosassa takaosassa kärjessä kannassa Ecco Biom Hike 1.7 GTX 1460 24 22 30 35 10 99, koko 43 5 Haglöfs OXO GT 1345 19,5 16,5 25 30 15,5 92, koko 42 2/3 4 Halti Primus 1810 22,5 20 20 35 6,5 95, koko 43 6 Haix Tapio 2055 27,5 27 40 55 20 91, koko 42 6 Hanwag Tatra Wide Gtx 1635 20 16,5 25 40 16,5 91, koko 42,5 6 Lowa Camino GTX 1615 20 17 25 40 15 94, koko 42,5 5 Lundhags Jaure II Mid 1655 23,5 20,5 20 35 6 98, koko 43 6–7 Merrell Capra Venture Md Gtx Surround 1040 17 15,5 23 35 13,5 92, koko 43 3 * Vesiraja tarkoittaa mittaa, johon asti vesi voi nousta, ennen kuin se teoreettisesti pääsee tihkumaan kenkään sisälle. Solyte on vain puolet perinteisen EVA:n tiheydestä, joten se on puolet kevyempää. Haixissa maatuntumaa heikentää peräti viiden sentin korko. Kärkiosan korkeudet vaihtelevat kahden ja neljän sentin välillä. Mutta mikä on leveä. Merrellissä askel on menevämpi. Mittaukset katsomalla saa selville, että Ecco, Haix ja Lowa käyttävät välipohjassa polyuretaania. Eccon ja Haglöfsin pohjat ovat lähes tasaiset kärjen ollessa vain 5 milliä kantaosaa matalammalla. Haglöfsin ja Merrellin pohjien materiaalit, pehmeys ja joustavuus kuuluvat urheilukenkiin. Lisäpehmennystä tuo silikonipohjainen GEL-materiaali. Kaikissa muissa jalkineissa kannan ja kärjen korkeusero on 15 millimetriä. Otimme maahantuojan suosituksesta HanwaVAELLUSKENGÄT Retki_72-81-Kenkatesti_PL.indd 76 Retki_72-81-Kenkatesti_PL.indd 76 3.9.2017 11.36.22 3.9.2017 11.36.22. Kengän istuvuuteen vaikuttaa eniten valmistajan käyttämä lesti. Hanwag ja Lowa on varustettu neljän sentin korolla. Ne sopivat paremmin selkeille poluille ja tilanteisiin, joissa halutaan liikkua vauhdikkaammin. Nämä pohjat eivät ole parhaimmillaan vaativilla tunturivaelluksilla raskaan taakan kanssa. Kenkäkaupoilla varsin moni ostaja lähestyy myyjää kertomalla, että omaan jalkaan sopii parhaiten leveä malli. Hanwagin pohja on eniten rullaava, Lowa tuntuu paremmalta paikoissa, joissa askeleet pitää asetella tarkoin. Muut kolmen tai kolmen ja puolen sentin korolla. Eniten pohjan pisteitä saaneissa malleissa urasyvyys on yhtenäisesti kuusi millimetriä, Lundhags pääsee muutamissa urissa jopa seitsemään milliin
Haltin ja Haixin kengät ovat jalkapöydän päältä muita korkeammat, joten ne saattavat tuntua väljiltä vain yhtä sukkaa käytettäessä. Jalkapöydän lenkeissä on pienet laakerikuulat, jotka saavat nauhat rullaamaan sujuvasti ja viimeisenä rivissä on lukkolenkki. Nilkan liikettä säätelee erillinen hakanen ja iltin paikallaan pitävä X-Lacing-nasta toimii erinomaisesti. Eccon ja Haglöfsin ratkaisut tarjoavat lisätukea muuten pehmeille pohjille. Iltti pysyy paikoillaan X-Lacingnastan ansiosta. Materiaali antaa kengälle hyvän vedenpitävyyden ja kulutuskestävyyden, ja samalla hieman kumisaapasmaisen istuvuuden. Lundhagsin pohjallisen materiaalina on villaa. Helpossa maastossa nauhoja ei tarvitse sitoa ylimpään hakaseen lainkaan. Lundhagsin nauhoitus loppuu selvästi muita kauemmas kengän kärjestä. Kengän varren kiristäminen on pitkälti makuasia. LOWAN nauhoituksesta on vaikea keksiä parannettavaa. Jos maasto vaatii enemmän tukea, voi varren kiristää tiukallekin. Tässä ei ole mitään parannettavaa. Oma merkityksensä on myös sillä, kuinka helppoa kengän kiristäminen on jalkapöydän päältä. Mitä pidemmälle kengän kärjen suuntaan nauhoitus yltää, sen tarkemmin jalkineen kireyden saa säädettyä korkeussuunnassa. Joissain malleissa ilttiin on kiinnitetty erillinen hakanen, jonka ympäri naruja kietomalla iltti pysyy jalan liikkuessa paikallaan, eikä lähde kiertymään. Siitä huolimatta Hanwag edustaa testijoukon kapeinta kastia yhdessä Haglöfsin, Haixin ja Merrellin kanssa. 77 syyskuu 2017 T E S T I POHJALLISISSA on eroja. HANWAG avautuu hyvin, mikä helpottaa pukemista ja parantaa tuuletusta. Nauhoituksessa on voitu ottaa huomioon nilkan liikkuminen siten, että nilkkanivelen kohdalla oleva nauhalenkki ei ole täysin kiinteä, vaan sille mahdollistetaan pieni liike. Jalkapöydän nauhoituksen viimeinen lenkki tai haka voi toimia lukkona, jolloin tähän mennessä tehdyt kiristykset pysyvät muuttumattomina riippumatta siitä, miten vartta lähdetään nauhoittamaan. Koska kolmiulotteisten muotojen vertaaminen numeerisesti on hankalaa, kannattaa kenkiä yksinkertaisesti vain sovittaa omaan jalkaan. Syynä on Lundhagsin käyttämä rakenne, jossa koko jalkapöydän peittää 1,5 millin vahvuinen kerros niin sanottua Liba smart -materiaalia. Lowan kanssa samanlaisia laakerikuulia käyttää Hanwag, mutta Tatrassa on yksi lukkolenkki vähemmän eikä iltin lukitusta Retki_72-81-Kenkatesti_PL.indd 77 Retki_72-81-Kenkatesti_PL.indd 77 3.9.2017 11.36.23 3.9.2017 11.36.23. Leveimmät lestit on pohjoismaisten valmistajien Eccossa ja Lundhagsissa, joissa kenkä on leveimmillään lähes sentin edellä mainittuja tilavampi. Tässä Lowa on selvä voittaja. gin miesten mallista testiin wide-version, jota myydään tavanomaista leveämpänä. Selvästi paras nauhoitus on Lowassa. Ääripäiden puoliväliin asettuvat Halti ja Lowa. Sen nauhoitus yltää lähelle kengän kärkeä ja istuvuuden saa säädettyä sopivaksi erittäin helposti. Kyseessä on ruotsalaisen H Brunner -tehtaan tuotenimi termoplastiselle polyuretaanille. Toista ääripäätä edustaa Merrellin superpehmeä pohjallinen. Tämän pinnan sisäpuolella on jalkaa vasten millin kerros mikrokuitukangasta. Nauhat nutturalle Kengän nauhoitus alkaa jalkapöydän päältä
On täysin normaalia, että tuntien käytön jälkeen jalka tuntuu kostealta. Kostuva kenkä Hengittävyydellä tarkoitetaan sitä, kuinka hyvin kenkään kertyvä kosteus pääsee haihtumaan ulos. Halti avautuu tuuletukseen reilusti, joten ilmanvaihto toimii Lundhagsia tehokkaammin. Haglöfsissä lukitushakanen on jopa aavistuksen liian tiukka. Tämän testin kengistä Hanwagissa ja Lowassa on parhaat käyttöominaisuudet useimmille vaeltajille. Merrellissä hyödynnetään Gore-Texin uutta Surround-rakennetta. Se sitoo kosteutta itseensä jopa 30 % painostaan tuntumatta märältä. Vastaus ei kuitenkaan ole yksinkertainen. Eläinten hoitaminen kuluttaa runsaasti vettä ja fossiilisia polttoaineita. Lundhagsissakin on laakerit parissa ensimmäisessä lenkissä. Voisi ajatella, että pitkään kestävä tuote olisi vastuullisin valinta. syyskuu 2017 78 TESTIVOITTAJA TÄSSÄ testissä emme julista voittajaa, sillä paraskaan kenkä ei ole hyvä, jos se ei istu omaan jalkaan. Vaikka nahkainen kenkä kestää pienen ikuisuuden, nahan tuotanto on saattanut aiheuttaa huomattavaa ympäristökuormitusta ennen kuin nahka muuttuu kengäksi. Lisäksi se siirtää kosteutta tehokkaasti seuraavaan sukkakerrokseen. Lenkkien linjaukset eivät ole aivan kohdillaan, sillä nauha meinaa karata vääriin hakasiin. Hanwagissa varren sisäpinta on rei´itettyä nahkaa. Lowassa, Haglöfsissä, Eccossa ja Haixissa varren ja iltin yläosa on huokoista pesusienen tuntuista materiaalia, jonka päällä on verkkoa. Niistä kannattaa aloittaa. Parhaimmin avautuvia ovat Halti ja Hanwag. Käytön myötä nahka pehmenee, kiristys napakoituu ja nauhat muuttuvat oikean mittaisiksi. Toiseksi paras ratkaisu saa kokonaisen pisteen vähemmän. Osa kosteudesta varastoituu kengän kankaisiin sekä nahan huokosiin ja poistuu kunnolla vasta kenkää tuuletettaessa. Silloin on hyödyllistä, että kengän varsi ja iltti avautuvat mahdollisimman suureksi aukoksi, jolloin kosteus pääsee tauon aikana poistumaan esteettä. Tämän suhteen Halti ja Lundhags ovat hyvin suoraviivaisia kalvottomia kenkiä. Älä usko meitä – sovita itse. Erityinen ongelma tämä on Brasiliassa, jossa karjatiloja syytetään jatkuvasti Amazonin sademetsien kaatamisesta. Laitumia varten on raivattava metsää. Tätä kautta kosteus pääsee haihtumaan ulos. lainkaan. Liian voimakkaat rasvat tai öljyt voivat tukkia nahan huokoisen rakenteen. Alussukkaa voi vaihtaa vaikka joka taukopaikalla samalla kun kengät päästetään tuulettumaan. Gore-Tex-kengissä jalkine on vuorattu kankaalla ja pehmentävillä materiaalikerroksilla, joten yksikin sukka voi riittää. Merinovillan luontainen antibakteerisuus auttaa siinä, ettei sukka ala heti haista. Aluksi nauhat tuntuvat liian lyhyiltä. Nahka on karjankasvatuksen sivutuote. Nauhassa lienee luonnonkuitua, sillä se imee itseensä runsaasti vettä ja likaa. Useimmista löytyy rinnakkaismalleja eri lesteillä, varren pituuksilla, kalvolla tai ilman. Surround-kengissä hengittäviä pintoja on perinteisiä kalvokenkiä enemmän – joissain malleissa kenkä hengittää myös suoraan pohjan kautta. Nahka on kankaisia ratkaisuja kulutuskestävämpi, mutta hengittävää pintaa on tarjolla muita vähemmän. Tyypillisesti kankaasta mainitaan enintään tuotemerkki, jolloin teknisten ominaisuuksien selvittely jää asiakkaan viitseliäisyyden varaan. Haix lienee monille liian raskas vaelluskäyttöön. Vedenpitävä ja hengittävä kalvo on kuin sukka, joka suojaa joka puolelta mutta myös hengittää joka puolelta. Haltissa jalkapöydän jokainen lenkki lukittuu, mikä tekee nauhoittamisesta vähän nykivää. Gore-Tex-kenkien hengittävyys perustuu siihen, että kengän sisällä muodostuva vesihöyry siirtyy kalvon läpi kalvon ja nahan välisiin materiaalikerroksiin. Muissa kenkätyypeissä kahden sukan käyttö jakaa mielipiteitä. Linerin tulee olla napakasti istuva ja mieluiten merinovillaa. Testin kengät ovat vain otos valmistajien valikoimista. Kosteutta haihtuu myös suoraan nahan läpi, kunhan kenkää on hoidettu valmistajan suosittelemilla hoitoaineilla. Haixissa kengännauhaa on todella runsaasti. Muuten nauhoitus on hyvin perinteinen. Halti on sisältä pelkkää nahkaa, Lundhags nahkaa ja mikrokuitua. Eläinten ulosteet aiheuttavat ravinnekuormitusta ja karjalle on tuotettava ruokaa samoilla pelloilla, joilla voitaisiin kasvattaa ihmisten ravintokasveja. On makuasia haluaako ylimääräistä nauhaa kieputtaa varren ympärille. Vielä vastuullisuudesta Valistunut retkeilijä on kiinnostunut siitä, kuinka vastuullisesti hankittava retkeilyväline on valmistettu, eli millaisia vaikutuksia tuotteella on elinkaarensa aikana ihmisille ja ympäristölle. Lisäksi varren ulkopinnassa on kahdeksan pientä ilmastointireikää. Gore-Tex-sukan alapuolella on kerros huokoista kangasta, jossa ilma pääsee liikkumaan. Lundhagsin ominaisuudet vievät Haltia pidemmälle. Ihoa vasten puetaan ohut liner-sukka ja sen päälle toinen paksumpi sukka. Jalan liike pumppaa kosteaa ilmaa varren kautta ulos. Vain nauhojen kestävyys herättää huolta. Eccon nauhoitus on tavanomaisen vaivaton. Sukan varren tulisi olla vähintään crew-pituinen, eli yltää kengän varren yläpuolelle. Kahden sukkakerroksen ideana on kosteuden siirtämisen lisäksi se, että kengän kova sisäpinta ei hankaisi alussukkaa vasten, vaan hiertävä liike jäisi sukkakerrosten väliin. Molemmissa kosteudenhallinta perustuu tuplasukan käyttöön. Pienin tuuletusaukko jää Haglöfsiin, jonka varsi on selvästi muita kapeampaa mallia. Kasvava karja ja vähenevät VAELLUSKENGÄT Retki_72-81-Kenkatesti_PL.indd 78 Retki_72-81-Kenkatesti_PL.indd 78 3.9.2017 11.36.23 3.9.2017 11.36.23. Ecco, Haglöfs ja Merrell puolestaan tarjoavat vain vaatimatonta tukea. Vaelluskäytössä kenkä on jalassa pitkiä aikoja kerrallaan ja liikkuva jalka hikoilee varmasti. Kalvottomien kenkien Suomi–Ruotsi-ottelun voittaa rakas naapuri. Kosteuden käytönaikaista poistumista on vaikea mitata, mutta Lowassa ja Haglöfsissa ilmaa vaihtavaa pintaa on Eccoa ja Haixia enemmän. Tämän ratkaisun kääntöpuolena on se, että ulkopuolelta tuleva kosteus pääsee verkkomaisen pinnan kautta kenkään ja se pitää taas erikseen kuivattaa. Märän sukan voi nostaa rinkan päälle kuivumaan seuraavan etapin ajaksi. Silloin sukka ei ala valumaan. Sen mielenkiintoinen rakenne on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Osa valmistajista käyttää kosteuden siirtoon erinomaisia huipputeknisiä kankaita, mutta tuotetiedoissa materiaalien esittelyyn käytetään kovin vähän tilaa
Sen avulla nahasta saadaan kestävämpää. Parhaimmat vastuullisuuspisteet on annettava Merrellille. Biom-. Jakinnahka näyttää upealta ja kenkää kehtaa käyttää kaupungissakin. Kysyttäessä Halti kertoo nahan tulevan Etelä-Amerikasta. Hyvänä kakkosena on Lundhags, joka käyttää saksalaisen Heinenin parkitsemon Terracare-nahkaa. Ecco poikkeaa muista valmistajista siinä, että se omistaa itse käyttämänsä parkitsemot, tehtaat ja myymälät. Värivaihtoehtoina on ruskea ja musta. Suurin osa kaikesta maailman nahasta käsitellään kehitysmaissa, joissa muun muassa jätevesien puhdistamista ei valvota riittävästi. an mukaisesti jalkine antaa hyvän tassutuntuman ja antaa jalan tehdä työtään. Asiat eivät ole huonosti Haglöfsilläkään, joka ilmoittaa hankkivansa nahan Leather Working Group -auditointijärjestelmään kuuluvalta tehtaalta – sen tarkemmin tehdasta ei yksilöidä. Hankalassa maastossa kengän antama tuki ei kuitenkaan riitä useimmille. Merrelliä myydään vegaanisena tuotteena, koska sen valmistukseen ei käytetä lainkaan eläinperäisiä materiaaleja. 79 syyskuu 2017 + näyttää hyvältä + leveä lesti – vetelä pohja – vaatimaton suojaavuus T E S T I ECCO BIOM HIKE 1.7 GTX Hintaluokka 270 € BIKER-HENKINEN kenkä on muotoilultaan testin tyylikkäimpiä. Eurooppalaisen kuluttajan suoja parani pari vuotta sitten EU-säännöksellä, joka rajoittaa kuusiarvoisen kromin pitoisuuden nahkatuotteissa 3 milligrammaan kiloa kohti. Kenkä sopii vauhdikkaampaan menoon, mutta EVA-välipohjan kestävyys pitkillä vaelluksilla raskaan rinkan kanssa herättää kysymyksiä. Muuten hyvään laatuvaikutelmaan tekee pienen särön heti testin alussa rispaantumaan lähtenyt kengännauha. Kenkä valmistetaan Ruotsissa, joten kuljetuksen aiheuttamat päästöt pysyvät kohtuullisina. Kun nahkaa parkitaan, tarvitaan lisää energiaa ja runsaasti haitallisia kemikaaleja. Niinpä Ecco nousee vastuullisuudessa baijerilaisten kantaan, vaikka kenkä valmistetaankin Kiinassa. Yli 80 prosenttia tuotantolaitoksista käyttää parkitsemiseen kolmiarvoista kromia. Pistesijoitusta laskee se, että muut valmistajat ilmoittavat alkuperän vielä täsmällisemmin. Väreinä on tarjolla ruskea ja musta. Nauhoitusta vaikeuttaa pehmeä iltti, joka ei tahdo asettua paikoilleen. hyvältä ti hja on suojaavuus + keveys ja urheilullisuus + suojaavuus – lerpattava iltti – märkäpito HAGLÖFS OXO GT Hintaluokka 220 € POHJAN ominaisuudet ovat ehtaa Asicsia – pääliosiltaan nahkainen kenkä tukee yllättävän hyvin. Vaikka kengässä käytetään öljypohjaisia keinokuituja ja sen kuljettaminen kiinalaiselta tehtaalta aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä, jää sen ympäristökuormitus kaikkia nahkakenkiä alhaisemmaksi. Heinenin laatuun luottavat myös baijerilaiset merkit Haix, Hanwag ja Lowa. + leveä – vetel – vaati . Pohja lipsui märillä kivillä hieman kilpailijoita enemmän. Jäännöspisteille jää Italiassa valmistettava Halti, joka ei kerro tuotetiedoissa nahan alkuperästä mitään. loso. × Retki_72-81-Kenkatesti_PL.indd 79 Retki_72-81-Kenkatesti_PL.indd 79 3.9.2017 11.36.23 3.9.2017 11.36.23. Prosessin aikana kromi voi muuntua syöpää aiheuttavaksi kuusiarvoiseksi kromiksi. + keveys ja + suojaavu – lerpattav – märkäpito csia ylamkeskan psui emltti, aihti metsät ovat tehneet Brasiliasta maailman neljänneksi suurimman kasvihuonekaasujen päästäjän. Tehdastyöläisten turvallisuuden vuoksi on hyvin tärkeää selvittää, millaiselta nahkurilta nahka hankitaan
tu Tarkeauotetsaisiy tietvain an on kenkä det ja ydään vuus tuki nauhat kuraa painavin VAELLUSKENGÄT Retki_72-81-Kenkatesti_PL.indd 80 Retki_72-81-Kenkatesti_PL.indd 80 3.9.2017 11.36.24 3.9.2017 11.36.24. Kalliimmista materiaaleista tehdyt baijerilaiset ovat edullisempia. Nahan alkuperäksi ilmoitetaan Etelä-Amerikka. Jämäkkää, korkeavartista kenkää kaipaavalle Haix on luotettava kumppani. Ostajan on hyvä huomata, että tämänkaltainen kenkä on myös hyvin painava. Kengän painoksi ilmoitetaan 400 grammaa, mutta toimituksen vaaka näytti kengille yli 900 gramman painoja. + hyvä märkäpito + hengittävyys – hinta – tuotetiedot HALTI PRIMUS Hintaluokka 300 € ITALIASSA koottavasta kengästä kerrotaan niukasti tuotetietoa. Kenkää myydään vain ruskeana. syyskuu 2017 80 + hinta + käyttöominaisuudet + hengittävyys – wide-lesti ei ole kovin leveä HANWAG TATRA WIDE GTX Hintaluokka 260 € ERITTÄIN kilpailukykyisesti hinnoiteltu Tatra on hieno kenkä. Tuontinahasta tehtyä kalvotonta kenkää myydään hankalassa hintaluokassa. Vain kengännauhat saisivat olla paremmat. Ominaisuudet ja hinta ovat tasapainossa. Mallia sanotaan vedenpitäväksi, mutta siinä ei ole vedenpitävää kalvoa. Naisille värejä on enemmän. Miesten mallin värivaihtoehtoina tarjotaan ruskeaa ja mustaa. Kenkään on jätetty tiettyä traktorimaisuutta, mikä varmasti vain lisää käyttäjän uskottavuutta. Nauhoitus on testin parhaimmistoa ja kenkä avautuu mainiosti tuuletusta varten. Lestivaihtoehtoja löytyy joka lähtöön ja askeltuntuma on testin rullaavin. + hyvä märkäp + hengittävyys – hinta – tuotetiedot + käyttöomin + hengittävyy – wide-lesti e itelhtoa on pariosksilvaioehsille det kovin leveä + suojaavuus + nilkan tuki – kengännauhat imevät kuraa – testin painavin pari HAIX TAPIO Hintaluokka 320 € SUOMALAISEEN makuun suunniteltu Tapio ei tarjoa yllätyksiä. Käyttöominaisuuksiltaan erittäin tasapainoista kenkää on vaikea parantaa
+ omaperäinen muotoilu + kestävyys + leveä lesti – vaatii sisäänajoa LUNDHAGS JAURE II MID Hintaluokka 400 € RUOTSALAINEN on valmis pitkäaikaiseen suhteeseen. Istuvuutta on helppo säätää. + paras nauhoitus + hyvä märkäpito + toimiva pohjakuvio + raikkaat värit LOWA CAMINO GTX Hintaluokka 280 € MONIN tavoin Hanwagia muistuttava Lowa on myös erinomainen vaelluskenkä. Aluksi jäykkä jalkine lämpenee vähitellen, mutta muotoutuu pian uskolliseksi kumppaniksi säännölliseen ja vaativaan käyttöön. Vahvaa tukea antavan kalvottoman kengän valitsee kokeneempi kulkija, joka jo tietää mitä haluaa. Miesten ja naisten malleissa on raikkaita värivaihtoehtoja. Kevyet ja joustavat kengät sopivat vauhdikkaaseen menoon, mutta aloittelijalle jalkine ei tarjoa kovin paljon tukea. Pitoa löytyy. Pohja pitää märälläkin, mutta urasyvyys on testin matalin. Väreinä tarjoillaan perinteiset ruskea ja musta. Kenkä ei rullaa yhtä paljon kuin Hanwag; jalkineen ominaisuudet ovat parhaimmillaan maastossa, jossa askeleet on asetettava tarkoin. p + hyvä märkä + toimiva poh + raikkaat vär a . 81 syyskuu 2017 T E S T I + hinta + testin kevein kenkä + hengittävyys – vaatimaton tuki MERRELL CAPRA VENTURE MD GTX SURROUND Hintaluokka 210 € MERRELL on edullinen ja urheilullinen tossu, jonka valmistuksessa ei ole käytetty eläinperäisiä materiaaleja. Iltin lukitseva nasta ja ylimääräinen lukkolenkki jalkapöydän päällä tekevät nauhoituksesta testin parhaan. Mukavan tuntuisen kengän värivaihtoehtoina on harmaa/oranssi miehille ja musta/sininen naisille. vein kenkä vyys on tuki + kest + leve – vaat seen mpen usn ja eittäa luo hvaa valitmitä rusäinen muotoilu ys sti säänajoa Retki_72-81-Kenkatesti_PL.indd 81 Retki_72-81-Kenkatesti_PL.indd 81 3.9.2017 11.36.25 3.9.2017 11.36.25. Koko alaosan peittävä polyuretaanipinnoite suojaa hyvin ja luo hieman saapasmaista tunnelmaa. n n t t tus ito akuvio t + hinta + testin + hengit – vaatim n a n n
Olin parin kaverini kanssa Kevolla vaeltamassa ja tulimme yöksi putouksen telttapaikalle. Ennen nukkumaan menoa ajattelin käydä katsomassa ja kuvaamassa putousta kirkkaan taskulampun valossa. Sain haluamani kuvan otettua, josta retken jälkeen säädin sitten Lightroom-ohjelmassa lopullisen kuvan. Laitoin kameran jalustalle ja käskin kaverini osoittaa sitä lampulla. Kuvan ottaminen oli haastavaa, koska tuulenpuuskat heittivät kameran linssin täyteen pisaroita ja myös valokeilan eteen lentävät pisarat peittivät näkyvyyden. syyskuu 2017 82 LUONNOSTA Valotaidetta Kevolla KUVA on otettu Fiellun putouksesta illalla vähän ennen yhtätoista 10.9.2016. Muutaman yrityksen jälkeen tuli kuitenkin tyyni hetki, jolloin putous tuli kunnolla näkyviin. KUVA JA TEKSTI TUOMAS PYHTILÄ Retki_82-83-Luonnosta-Markkina_PL .indd 82 Retki_82-83-Luonnosta-Markkina_PL .indd 82 1.9.2017 9.28.35 1.9.2017 9.28.35
Retken tilaajat voivat lukea aiemmin ilmestyneitä numeroita Lehtiluukussa www.lehtiluukku.. Reitit, kartat, majoituskohteet, vuokravälineet, varusteet, seikkailut, Forest Escape, ... nnsvala.com Laadukkaita alusasuja Suomessa! 60 v VAELTA MISE N JA RETK EILYN ERIKOISLE HTI #KANSALLISPUISTO #VERLA #REPOVESI V R #MAAILMANPERINTÖ tervarumpu.. Tilaus jatkuu kestotilauksena, jollei sitä peruuteta. Retki_82-83-Luonnosta-Markkina_PL .indd 83 1.9.2017 9.27.53. tai soittamalla numeroon 03-4246 5354. Hinnat sisältävät 10 % arvonlisäveroa. MARKKINAPAIKKA Ilmoitusmyynti Veikka Gustafsson, p. . ruskovilla.fi 100% MERINOVILLA UUTUUS! Luomuvillafleece TILAA RETKI JA LÖYDÄT PERILLE! 6 numeroa + Lars Monsenin 101 Erätaitoa -kirja (arvo 23 €) Yhteensä 50 € 6 numeroa + Fiskarsin retkisaha (arvo 35 €) Yhteensä 50 € RILLE! ni n Voit tilata lehden joko lähettämällä sähköpostia tilaajapalveluumme osoitteeseen tilaajapalvelu@retkilehti.. 050-505 8848 Kauppakuja 10 01800 Klaukkala Puh 09 8798886 Welhonpesä WELHOSSA SUOMEN LAAJIN VALIKOIMA MELONTAVARUSTEITA, RETKILUISTIMIA JA LUMIKENKIÄ Upper Canada 16 Tutustu myös nettikauppaamme Merinovilla alusasut E X T R E M E Puh. 08 770 080 • www