MARIUS BY ULVANG -MALLISTO VALIKOIDUILTA JÄLLEENMYYJILTÄ. 2_Marius by Ulvang_Retki 8_2021_230x297_3mm.indd 1 24.8.2021 10.09.22 MARIUS BY ULVANG -MALLISTO VALIKOIDUILTA JÄLLEENMYYJILTÄ. 2_Marius by Ulvang_Retki 8_2021_230x297_3mm.indd 1 24.8.2021 10.09.22 MARIUS BY ULVANG -MALLISTO VALIKOIDUILTA JÄLLEENMYYJILTÄ. 2_Marius by Ulvang_Retki 8_2021_230x297_3mm.indd 1 24.8.2021 10.09.22 8/2021?— 10,50 € Retki PAL. VKO 2021-41 683219-2108 VA R U ST E E T T I E D OT & TA I D OT R ET K I 8/ 20 21 R E T K E T Ruskavaellus Riisitunturi Kemihaara Hammastunturi 3× Testissä puolivartiset vaelluskengät Kotimainen riippari Sirius NÄIN VUOLET ekologisen PUULUSIKAN Matkaeväät kymmenen päivän vaellukselle Nellimistä Kilpisjärvelle 33 SUOMEN ENSIMMÄINEN VIA FERRATA Pyhällä PÄIVÄN VAELLUS
Kauneutta pimenevässä syysillassa Koilliskairassa Pysy lämpimänä syksyn retkillä luomulaatuisesta merinovillasta ja merinovillafleecestä valmistetuissa vaatteissa ja asusteissa RETKEILE LUOMUVILLASSA www.ruskovilla.fi SISÄLLYS 16 Mitä syödä 10 päivän vaelluksella. MARKKINAPAIKKA ULKOILMA AKATEMIA ULKOILMA OUTDOOR ACADEMY ALOITA RETKEILY JA VAELTAMINEN MEIDÄN KANSSA MEILTÄ SAAT VARUSTEET LAINAAN! RETKEILYN JA VAELTAMISEN ERIKOISLEHTI TILAA RETKEILYN JA VAELTAMISEN ERIKOISLEHTI 6 numeroa + Suomen autiotuvat-kirja (arvo 25 €) Yhteensä 50 € Voit tilata lehden joko sähköpostilla tilaajapalvelustamme osoitteessa tilaajapalvelu@retkilehti.fi tai soittamalla numeroon 03-4246 5354. Retki Retki 9/2021 Seuraava Retki-lehti ilmestyy 14.10.2021. 72 Midivartiset vaelluskengät testissä 36 Riisitunturin ruska lumoaa 8—2021. TILAA Retki-lehti ja saat tilaajalahjana Karttakeskuksen Suomen autiotuvat-kirjan. Hinnat sisältävät 10 % arvonlisäveroa. Retken tilaajat voivat lukea aiemmin ilmestyneitä numeroita Lehtiluukussa www.lehtiluukku.fi
Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. Vuonna 2021 ilmestyy 10 numeroa, joista yksi julkaistaan tuplanumerona Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 50 euroa Määräaikaistilaus 10 numeroa 84 euroa. 03-4246 5354 arkisin kello 9–16 tilaukset, laskutusasiat, osoitteet. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. Tiedot & taidot 12 Miten maastokartat tehdään. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.fi ISSN 1456-8837 Vakituiset avustajat Joel Ahola Maija Arosuo Mikko Hieta Benjamin Hokkanen Tuija Kauppinen Jenni Kurki-Suonio Aksana Kurola Mikko Lamminpää Ossi Määttä Joppe Ranta Eerikki Rundgren Poppis Suomela Pauliina Toivanen Marika Varpenius Avustajat tässä numerossa Päivi Mattila Sampo Rouhiainen Emma Sirén Kartat Retkeilymedia Ahola: Joel Ahola Pohjakartta-aineisto: Maanmittauslaitos Taitto Mäyrä Media, Benjamin Hokkanen aineistot@retkilehti.fi Paino Reusner, Tallinna Kannen kuva Benjamin Hokkanen Tilaajapalvelu tilaajapalvelu@outdoormedia.fi p. Päätoimittaja Petri Laine petri.laine@retkilehti.fi Julkaisija Outdoor Media Oy Pihlajatie 28 00270 Helsinki toimitusretkilehti.fi Y-tunnus 1441340-4 Toimitusjohtaja, ilmoitusmyynti Veikka Gustafsson p. 12 10 päivän vaelluksen eväät 16 Aina muodikas puulusikka 20 Yö bivissä tuo luonnon lähelle 22 Valitse varusteet yöpymiseen 26 Pyhällä kävellään tyhjän päällä 28 Retket 36 Ruskaa & väenpaljoutta Riisitunturilla 36 Lapin halki 33 päivässä 44 Hammastunturin erämaa & omat polut 50 Itäraja saavutettu! 56 Syyskuisen Kemihaaran ruska yllätti 62 Varusteet 68 Naturehiken yksikerrosteltta 68 Kotimainen Sirius-riippumatto 70 Testissä midi-vartiset vaelluskengät 72 www.facebook.com/retkilehti Instagram: @retkilehti YouTube: Retki-lehti Outdoor Media Oy SISÄLLYS Tutustu näihin
Tilauksen hinta on muuten pysynyt ennallaan, 50 euroa/6 lehteä, vuodesta 2011. Retkeilyinnostuksen saaneet olivat pääosin nuorempia ja mukana oli myös lapsiperheitä. Ei kuitenkaan huolta, emme ole tilausmaksua nostamassa. Sen sijaan kehitämme toimintaamme ja syksyn aikana julkaisemme uudet nettisivut, jotka toivottavasti palvelevat retkeilijöitä entistä paremmin. climate. Monella näkyi olevan selässään uudenkarhea rinkka ja vyötäröllä keikkui puukko. Jokiveneet Njurgalahdesta Ravadasköngäkselle olivat täynnä luontomatkailijoita, mukana oli päiväretkeilijöitä mutta myös vaeltajia. Siis 10 vuotta! Samaan aikaan aika moni lehden tekemiseen vaikuttava asia on kallistunut. Omasta mielestäni ne ovat kaikkein monikäyttöisimmät jalkineet retkeilyyn, joten testiin kannattaa perehtyä, jos kenkien ostaminen on ajankohtaista. our our climate. our climate. our climate. Lehden postittaminen tilaajille on suurin yksittäinen kuluerä, joten sillä on iso merkitys toiminnallemme. Innostus vaeltamiseen on näkynyt myös Retki-lehden tilaajamäärässä, joka alkoi kasvaa jo ennen koronaa, ja kasvu on pandemian aikana jatkunut. Kiitos kaikille uusille tilaajille ja ennen kaikkea pitkään lehden tilaajina pysyneille! Retkihän ei saa valtion tukea, vaan toiminta rahoitetaan täysin tilausmaksuilla. Petri Laine Syysretkiä PÄÄKIRJOITUS 4 RETKI syyskuu 2021 Protects climate. climate. you Sporty softshell pants for ski touring made from recycled material Women‘s Larice Pants III | vaude.com. Tässä lehdessä on puolikorkeiden, siis midivartisten kenkien testi. Käväisin elokuussa Lemmenjoella. Esimerkiksi postimaksut ovat samassa ajassa kaksinkertaistuneet. Protects and climate
Protects climate. our climate. our climate. our our climate. you Sporty softshell pants for ski touring made from recycled material Women‘s Larice Pants III | vaude.com. climate. Protects and climate. climate
RETKI syyskuu 2021 6 KARTALLA Kartalla T E KST I Mikko Lamminpää K U V I T U S Benjamin Hokkanen Pitkä polku Kesäretkeilykauden edetessä kohti lopputekstejä meidän monen katseet kääntyvät jo tulevan suven vaelluksiin.
Menneiden vuosikymmenien lippulaivakohteet kuten Pirkan taival, Keski-Suomen maakuntaura ja UKK-reitti ovat kasvaneet monin paikoin umpeen ja miltei unohtuneet. Osa reiteistä olisikin syytä raivata asutuskeskusten lähistölle, jossa riittää kulkijoita, ylläpitäjiä ja julkisen liikenteen yhteyksiä. Poikkeuksiakin on. Sen puolesta puhuvat myös puhtaus, turvallisuus ja – tekisi mieli sanoa helppous. Niinpä muutaman päivän patikkareiteille eri puolilla maatamme riittää kysyntää. Nopein tapa laatia koko valtakunnan kattava reittiverkosto on kunnostaa kylien väliset olemassa olevat polkuyhteydet. seatosummit.com TRUST YOUR DRY SACK DRY SACK ULTRA-SIL ™ DRY STORAGE S O L U T I O N S K aksi kesää jatkunut kotimaanretkeilyn kulta-aika jatkuu takuulla vielä lähivuosina, ja ehkä siitä tuleekin uusi normaali. Pirkanmaalla puuhataan kunnianhimoista Tampereen ja Oriveden yhdistävää reittiä, jolla riittää patikoitavaa useammaksi päiväksi. Watertight reliability without weighing you down, our Ultra-Sil ™ Dry Sack range is perfect for use inside a backpack to keep your gear dry and organised. Trust our bags to keep your gear dry. Espoossa on upea rantaraitti, mutta se ei taida kelvata nuotiosavun kyllästämille taivaltajille. Vai onko sittenkään. Kylästä kylään palveluiden pariin, kunnasta toiseen ja maakunnasta seuraavaan – askel ja polun pätkä kerrallaan.. Myös monet EU-rahoituksella rakennetut lyhyemmät reitit ovat jääneet rahoituksen loputtua retuperälle. Puheet valtakunnallisesta reitistä Virolahdelta Nuorgamiin, ja pitkistä etelän poluista, kuten Hangosta Porvooseen ja Helsingistä Turkuun tuntuvat upeilta ja toteuttamisen arvoisilta. Tottahan meillä on hienoja opastettuja reittejä yllin kyllin. Kansallispuistobongaus, ympäristötietoisuus, lentohäpeä ja into ehtiä lomalla useammalle vaellukselle kannustavat retkeilemään maamme rajojen sisäpuolella. Espoon liikuntatoimi on luvannut kunnostaa seuraavaksi Reitti 2000:n, joka sinnittelee Helsingistä Nuuksioon. Niiden valmistuminen on kuitenkin lukuisten toimikuntien palaverien, kuulemisten, katselmusten ja kompromissien päässä. Siihen on helppo yhdistää Sipoonkorvesta tuleva patikka SiNun poluksi. Paikalliset retkeilijät, polkujuoksijat ja maastopyöräilijät yhdistäkööt tietonsa, tiedostonsa ja talkoointonsa yhdessä maanomistajien ja kuntien liikuntatoimen kanssa lähipolkujen nostamiseksi arvoiseensa asemaan ja pitkien polkujen perustaksi
Asetuksia on kolme, eli aika ei mene ohjekirjan selaamiseen vaan käyttö on helppoa. Valoa kohti Syksyn seikkailut vaativat valoa. L E D L E N S E R N E O6R sopii juoksemiseen, pyöräilyyn ja lähiretkille. Lahkeensuut on varustettu tarranauhoin. Kirja ei onneksi keskity suurtuntureihin, vaan siinä kerrotaan retken arvoisista huipuista ympäri Suomen. Retkitukussa 53,90 euroa. Nykyaikaiset otsalamput ovat keveitä, kestävät kosteutta ja palavat pitkään. Oikaisu Retki-lehdessä 7/2021 kirjoitimme vuoden vaeltaneesta Vesa Niemisestä. Sen takana palaa punainen valo ja lampun voi kiinnittää myös rinnan korkeudelle. Iso kivi, leikkimökin katto tai lähimetsän kallio suorastaan kutsuvat kiipeämään. RUGGED FLEX PANTS sopivat käytettäviksi kaikkina vuodenaikoina – vuodesta toiseen. Käsivarressa sijaitsevat muutkin korkeimmat tunturit, joista Halti on päässyt mukaan Suomen huiput -kirjaan. B I O L I T E 330 -otsalampussa akku sijaitsee takana ja lamppu istuu tasapainoisesti päässä. Kestävät ja joustavat kankaat sallivat vapaamman liikkeen, ja fluorihiiletön DWR-käsittely tuo mielenrauhaa. Suomen huiput. Hän opiskeli eräoppaaksi Karkun opistossa, ei Kurussa, kuten kirjoitimme. Tarve lienee geneettistä perua ajoilta, jolloin huipulta tähystettiin ruokaa tai haettiin turvaa. Niemisen blogi löytyy osoitteesta maanjataivaanvali.com. haglofs.com. Mukana ovat muun muassa Hiidenvuori Iitissä, Rapolan linnavuori Valkeakoskella ja Paljakka Puolangalla. Kirja sopii erinomaisesti lähiretkien tai viikonloppukierroksen suunnitteluun. Prismassa 44,95 euroa. RETKI syyskuu 2021 8 KARTALLA R E T K I L U K U O T S A L A M P U T K I R J A T O I M I T U K S E L T A Syötteen kansallispuistossa vieraili viime vuonna ennätykselliset 115000 retkeilijää. Spotti valaisee 75 metrin etäisyydelle. Retkivinkkejä kallioilta tuntureille, Petri Hallberg, Karttakeskus 2021 RUGGED FLEX PANT Pathfinders by Nature Kovaan työhön ja unohtumattomiin seikkailuihin suunnitellut RUGGED FLEX PANTS kestävät kovaakin käsittelyä ja pitävät sinut mukana menossa. Suomen tunnetuin huippu on Saana. Retkitukussa 49,90 euroa. T E KST I Petri Laine Korkean paikan lumo Korkeat paikat houkuttelevat meitä ja lapsina. Kapenevat lahkeet mukautuvat liikkeisiisi, lämmittävät ja suojaavat. P E T Z L B I N D I painaa vain 35 grammaa mutta täyttää retkeilijän tarpeet
Kapenevat lahkeet mukautuvat liikkeisiisi, lämmittävät ja suojaavat. haglofs.com. RUGGED FLEX PANT Pathfinders by Nature Kovaan työhön ja unohtumattomiin seikkailuihin suunnitellut RUGGED FLEX PANTS kestävät kovaakin käsittelyä ja pitävät sinut mukana menossa. Kestävät ja joustavat kankaat sallivat vapaamman liikkeen, ja fluorihiiletön DWR-käsittely tuo mielenrauhaa. RUGGED FLEX PANTS sopivat käytettäviksi kaikkina vuodenaikoina – vuodesta toiseen. Lahkeensuut on varustettu tarranauhoin
Palattuamme takaisin pysäköintipaikalle suomalaisryhmän auto oli luonnollisesti vielä paikalla. Suomalainen retkikunta oli jättänyt roskat joko väliaikaisesti piiloon tai tehnyt roskille loppusijoituspaikan. Muutaman päivän päästä palasimme samaa reittiä takaisin. Syntyneet roskat olisi ollut helppo jakaa roskaajien kesken ja pakata tiivistettynä rinkkaan. Jonkin ajan kuluttua tulimme suomalaisten aiemman leiripaikan läheisyydessä olevalle kahluupaikalle. Kätkössä oli roskapussillinen Suomalaiset roskaajat Norjassa Retki-lehden lukija törmäsi Norjassa suomalaisten eräilijöiden jättämiin roskiin ja halusi kertoa tapauksesta, muistutuksena siitä, että luontoon ei jätetä mitään ja roskat viedään pois! suomalaisia ruokapakkauksia sekä pussin päällä kotimaisen alkoholiliikkeen valikoimiin kuuluva tyhjä viinapullo. Joka tapauksessa suomalaisten maine ei tällaisista teoista parane. Reilut 10 km patikoituamme ohitimme kahluupaikan lähistöllä suomalaisen, viidestä teltasta koostuvan leirin. Huomasimme suomalaisen ryhmän jatkaneen etenemistään kolmisen kilometriä. Roskien löytymisen aikaan kahluupaikan läheisyydessä oli myös muita paikallisia retkeilijöitä. Otimme roskat mukaamme ja jätimme roskakätköön varsin suorasanaisen viestin. Väliaikainenkin roskien varastointi on ehdottomasti väärin, koska tällä tavoin toimien tunturialueen herkkä luonto on pian täynnä tällaisia roskakätköjä, joita paikalliset eläimet, kuten naalit, ketut ja linnut levittelevät ympäriinsä. Aika näyttää, menikö viesti perille.” ”. Kun tieto suomalaisten välinpitämättömästä roskaamisesta leviää paikallisille päättäjille, seurauksena voi olla tiukentuneita sääntöjä, rajoituksia ja jopa kieltoja ulkomailta tuleville retkeilijöille. Jätimme tyhjän viinapullon sekä muovipussiin pakatun viestilapun tuulilasinpyyhkimen sulan alle. RETKI syyskuu 2021 10 KARTALLA L U K I J A L T A O limme heinäkuun lopulla ystäväni kanssa perinteisellä kalastusreissullamme Pohjois-Norjassa. Isolla kivellä jalkojamme kuivatellessamme havaitsimme liuskekivistä tehdyn roskakätkön. Seuraavien kolmen päivän aikana emme tavanneet tunturissa muita suomalaisia. Kerroimme lapulla vievämme roskapussin roska-astiaan ja kehotimme jatkossa välttämään roskien välivarastointia tai loppusijoittamista. Itse ainakin koin asian häpeällisenä
22 NRO PUU LUS IKKA ON KEV YT & EKO LOGI NEN . RETKI syyskuu 2021 11 tiedot & taidot 12 8 2021 BIVI-PUSSISSA PÄÄSEE LÄHELLE LUONTOA. Hyviä unia bivi-pussissa, s. ”
Joskus kartassa lukee kolme eri nimeä.. 12 RETKI syyskuu 2021 NÄIN SYNTYVÄT RETKIKARTAT Teksti ja kuvat Päivi Mattila Maastokartat syntyvät ilmakuvista Kartoittajat retkeilevät nykyään lähinnä asutusalueilla, mutta kansallispuistojenkin kartoissa tapahtuu edelleen pieniä muutoksia. NÄIN SYNTYVÄT RETKIKARTAT PA I K A N N I M E T voivat olla Muotkatunturien erämaan kartalla suomeksi tai saamen kielillä
Retken tarkoituksena oli saada kartalle paliskuntien välinen poroaita, jonka reittiä ei ollut pystytty selvittämään ilmakuvien perusteella. Jalkatyötä tarvitaan, jos jonnekin on noussut uusia rakennuksia tai teitä, mutta seudulle ei ole lähiaikoina tulossa ilmakuvausta. Paikan päällä käydään Matkan saaliina erämaan kartalle saatiin muitakin ilmakuvista epäselviksi tai huomaamatta jääneitä kohteita, kuten soistumia ja lähteitä. 13 RETKI syyskuu 2021 NÄIN SYNTYVÄT RETKIKARTAT O letko joskus miettinyt, miten retkeilykartat syntyvät. "Perillä oltiin vasta myöhään illalla. Meinilän mieleen on painunut, kuinka ylityspalvelua tarjonnut paikallinen valitteli, että vesille ei voi nyt lähteä, koska Inarilla on liian kova aallokko. Matkan saaliina erämaan kartalle saatiin muitakin ilmakuvista epäselviksi tai huomaamatta jääneitä kohteita, kuten soistumia ja lähteitä. Yksi MML:n kartan tekijöistä on Lapin parissa työskentelevä kartastoinsinööri Matti Meinilä. 2000-luvun alussa hän osallistui Ylä-Lapissa eräälle viimeisistä Suomessa tehdyistä pidemmistä kartoitusretkistä. Miten esimerkiksi hankalakulkuiset suot on saatu selville, tuskin ainakaan kävelemällä. Retken aluksi piti hankkiutua Inarijärven toiselle puolelle. Kaikki ilmakuvat tarkistetaan Nyttemmin kaikki erämaat on kartoitettu ja tiedonkulku eri toimijoiden kesken on parantunut. Kulkevatko kartoittajat yhä pitkin metsiä. Keli muuttui äkkiseltään paremmaksi, kun television formulakisalähetys loppui. MML saa esimerkiksi uusien luontopolkujen ja tupien koordinaattitiedot suoraan Metsähallitukselta. Tutut Karttakeskuksen ja Calazon ulkoilukartat pohjautuvat Maanmittauslaitoksen (MML) aineistoon. J O S retkellä on mukana kaksi eri mittasuhteilla piirrettyä karttaa, niitä vertailemalla oppii nopeasti, mitkä yksityiskohdat jäävät satatonniselta pois.. Kartoittajien maastoretkeily kohdistuukin lähinnä rakennettuun ympäristöön, kuten taajamiin ja laskettelukeskuksiin. Se meni sitten niin, että vuorokausirytmimme kiepsähti ympäri, ja kävelimme yöt, nukuimme päivät." Kartoittajat kävelivät poroaidan vartta viitisenkymmentä kilometriä, ensin Norjan rajalle ja sieltä länteen aidan toista haaraa seuraten. Aidan sijainti tallennettiin GPS-laitteelle ja kaiken varalta myös ilmakuvatulosteille. Meinilä kulki viikon päivät Vätsärin erämaan kivikoissa yhdessä työkaverinsa kanssa
Jos puute jää kaihertamaan, kannattaa etsiytyä MML:n maastotietokantaan pohjautuvien internetkarttojen ääreen, joko Karttapaikkaan tai erityisesti retkeilijöille räätälöityyn Retkikarttaan. Nettikartta on tarkin Retkeilijästä saattaa joskus tuntua siltä, että kartalta puuttuu olennaisia asioita. MML ilmakuvaa Suomea säännöllisesti, sekä omaan että muiden viranomaisten käyttöön. Kohde häipyy näkyvistä, kun karttaa muuttaa pienimittakaavaisemmaksi. Usein paljastuu, että kyseessä ei ole varsinainen karttavirhe, vaan kyseinenkin puro löytyy kartalta, mikäli näkymää lähentää riittävästi. Jos kohteen puuttuminen 1:100 000 kartalta tuntuu ongelmalliselta, tärkeästä yksityiskohdasta voi toki antaa palautetta MML:lle. Voi olla, että esimerkiksi kapeaa, mutta syvää ja siksi vaikeasti ylitettävää suopuroa ei ole merkitty. Ilmakuvat ovat entistä tarkempia, joten sellaisenaan säilyneen suojelualueenkin kartalle saattaa tulla pieniä korjauksia. Maastotietoa alettiin kerätä 2010-luvulla myös laser"Suon värisävy on ilmakuvissa erilainen riippuen suon vetisyydestä. Alueet kuvataan kolmen vuoden välein, Lapissa tosin viiden, ja kartantekijät käyvät uuden maastoaineiston aina kauttaaltaan läpi myös erämaiden osalta. Hän vertaa aineistoa aiempaan karttaan ja tekee tarvittavat muutokset. "Suon värisävy on ilmakuvissa erilainen riippuen suon vetisyydestä. 14 RETKI syyskuu 2021 NÄIN SYNTYVÄT RETKIKARTAT lisäksi siinä tapauksessa, jos kuvien tulkinnassa on ilmennyt hankaluuksia. Vaikka retkeilyalueilla liikkuminen on lähes loppunut, Meinilällä kollegoineen riittää tekemistä niidenkin karttojen parissa. Seitsemisen kartassa vuodelta 1992 on telttapaikkoja, joita nykyisin ei enää ole, ja vastaavasti siitä puuttuu joitakin polkuja.. "Pikkuisen voi viilata vaikkapa kallion tai suon rajausta. Kartantekijät ottavat ilmakuvien tulkinnassa huomioon kulloisenkin kuvausajankohdan, sillä sateinen alkukesä vaikuttaa vedenpinnan korkeuteen, eli rantaviivan sijaintiin. Meinilä katsoo ilmakuvia kolmiulotteisen stereokuvan muodossa. Kukaan ei käy tutkimassa maastossa, miten märkiä suot ovat, mutta asianlaidan pystyy Meinilän mukaan määrittämään ilmakuvista melko helposti. Jos suo on hyvin vaikeakulkuinen, se näyttää kuvissa lähes yhtä tummalta kuin vesi." NÄIN SYNTYVÄT RETKIKARTAT R E T K E I LY PA LV E LU T muuttuvat. Soiden kulkukelpoisuuden oikeellisuuteen voi sen sijaan luottaa satatonnisellakin kartalla. Ei peruskartan käyttäjä niitä varmaan hoksaakaan, jos vaikka siirrän suon laitaa viisi metriä", Meinilä kertoo. Jos suo on hyvin vaikeakulkuinen, se näyttää kuvissa lähes yhtä tummalta kuin vesi." Ilmakuvauslentoja tehdään keväisin ja kesällä, ja vain silloin kun taivas on pilvetön
Calazon ruotsalaisomistajille näin tarkka polkukartta oli uusi juttu, olihan suurtuntureiden kartat totuttu tekemään satatonnisina. Nuuksion kartalle Calazo lisäsi jopa 700 polunpätkää, joita ei ollut Maanmittauslaitoksen kartta-aineistossa. Tenomuotka on Deatnomuotki Maastonmuotojen lisäksi kartta kertoo paikkojen nimet. Keskeisistä alueista tehdään tarkemmatkin kartat, jotta ne palvelevat vaeltajien lisäksi päiväretkeilijöitä. Jos tutulla kohteella on eri kirjoitusasu kuin mikä se paikallisten mielestä on, MML:lle voi kertoa asiasta. Reittitietojen lisäksi Lamminpää selvittää alueen komeimmat nähtävyydet ja majoituspalvelut. Paikoin Calazon työntekijät kulkevat retkeilypolut GPS-paikantimen kanssa: saatavilla oleva reittidata ei nimittäin aina ole tarkkaa. Palvelu edellyttää, että haettava nimi on täsmälleen oikein aksenttimerkkejä myöten. Esimerkiksi Käsivarressa sijaitsevalla Tenomuotkan tuvalla on nykyisin pohjoissaamenkielinenkin nimi: Deatnomuotki. Karttavarastot olivat hetken aikaa tyhjät, sillä Calazon käyttämä painomateriaali Tyvek loppui hetkeksi, kun sitä tuottava yritys keskittyi koronasuojien valmistamiseen. Kartografit yhdistävät aineiston, valitsevat symbolit ja värit sekä hiovat korkeuskäyriä tarkemmiksi laserkeilausaineiston avulla. Karttavalmistaja Calazon maajohtaja Mikko Lamminpää kertoo, että karttamyynti räjähti koronakesänä 2020. Kovin isoja karttavarastoja Calazolla ei tosin olekaan. Joissakin Calazon Suomen kartoissa käytetään kahta mittakaavaa. Virasto tutkii sitten yhdessä Kotimaisten kielten keskuksen kanssa, mikä kyseisen nimen keruuhistoria on ja onko nimeen mahdollisesti tullut kirjoitusvirhe jossain vaiheessa. "Suomen esimerkin jälkeen naapurimaissa on alettu tehdä tarkkoja vuoristokarttoja esimerkiksi vapaalaskijoita varten", Lamminpää kertoo. Painettu pitää pintansa Nykyisin jokainen voi tulostaa karttansa netistä, mutta painetut retkeilykartat eivät ole menettäneet suosiotaan, oikeastaan päinvastoin. Koko Suomen kattava aineisto valmistui tämän vuoden alussa, ja viimeisimpänä kartalle saatiin Inarin Angelin alue. Ne mahtuivat kartalle, koska sen mittakaava on melko poikkeuksellisesti 1:15 000. "Suomenkieliset nimet ovat usein väännöksiä saamesta, eivätkä ne tarkoita suomeksi yhtään mitään", Meinilä kertoo. NÄIN SYNTYVÄT RETKIKARTAT H E L P P O K U L K U I S E N suon voi määritelmän mukaan ylittää mistä kohdin ja mihin suuntaan tahansa.. Näin se haluaa varmistaa, että retkeilijä saa tuoreimmilla tiedoilla varustetun kartan. Meinilä on itse hiljattain lisännyt autiotuville saamenkielisiä nimiä, yhteistyössä pohjois-, inarinja koltansaamen asiantuntijoiden kanssa. Jos retkikohteita hakee Karttapaikka-palvelun nimihaulla, nimen kirjoitusasun muutokset saattavat tuottaa pientä päänvaivaa. Retkeilykarttoja voi kutsua karttojen luksusversioksi, sillä niihin kerätään tietoja lukuisista eri lähteistä. Sen ansiosta Karttapaikassa voi nykyään valita näkyviin maanpinnan muotoja havainnollistavan rinnevarjostus-karttatason. "Olemme ottaneet vuodessa jopa kolme eri painosta, koska Metsähallitus on kehittänyt retkeilypalveluitaan paikoin runsaasti", Lamminpää sanoo. 15 RETKI syyskuu 2021 NÄIN SYNTYVÄT RETKIKARTAT keilauksella. Saamelaisalueella tilannetta helpottaa kuitenkin se, että monilla paikoilla on suomenkielinenkin nimi, ja kaikki nimisynonyymit löytyvät tietokannasta
Ne kuivuvat noin kymmenekseen painostaan ja ennallistuvat nopeasti. 16 RETKI syyskuu 2021 RUOKA T E KST I Maija Arosuo K U VAT C. 1. K ASV I KS E T on helppo kuivattaa itse. Gibson päivän eväät Pitkällä vaelluksella jokainen gramma on mietittävä. Maku on mukava lisäplussa. Ruokaan on saatava riittävästi energiaa ja sen pitää olla hyvin säilyvää
Kaksi kunnon ruokaa Söin kaksi lämmintä ateriaa päivässä, sekä aamiaisen ja iltateen. Valmistelin siis kaksikymmentä samansuuruista ruoka-annosta. Koska kaasukin painaa, valitsin ruokia, joita ei tarvitse keittää viittä minuuttia pidempään. Mahdollisuuksia tankkaamiseen ei ollut, joten kaikki ruoka oli kannettava mukana alusta loppuun. Sää oli helteinen, joten tuoretuotteet jäivät pois paitsi painonsa myös pilaantuvuutensa takia. 17 RETKI syyskuu 2021 RUOKA L ähdin alkukesästä Muotkalle vaeltamaan kymmeneksi vuorokaudeksi. Puolen litran pullo rypsiöljyä ja rasia Oivariinia varmistivat energiansaannin. Lounaiksi käytin ne, joita ei tarvinnut liottaa. Raikasta juomavettä oli runsaasti tarjolla luonnossa, sillä lumet olivat sulaneet viikkoa, paria aiemmin. Nälkäaamuina kului vielä pala Oivariinilla siveltyä siemennäkkäriä ja kupillinen rooibos-teetä. Lienee tottumiskysymys. Koska mielikuvitukseni on rajallinen, valmistin useimpia ruokalajeja useamman kerran. Oivariini pysyi kylmänä leirissä purossa tai suossa. Mukaan ei juuri päässyt ruoka-aineita, joissa oli vähemmän kuin 300 kilokaloria (kcal) sataa grammaa kohden. K Y M M E N E N päivän eväsrepun sisältö: rypsiöljyä, Oivariinia, salamia, herneproteiinirouhetta, munanuudelia, kurpitsansiemeniä, perunamuusijauhetta, kuskusta, kuivattua kananmunaa, kuivattuja juureksia (lanttu, palsternakka, bataatti), valmisruokia, siemennäkkäriä, kuivattuja vihanneksia (purjo, paprika, porkkanoita, persiljaa), pikariisiä, kuivalihaa, Kuppi kuuma -keittoja, maapähkinöitä, mysliä, maitojauhetta, teetä, rusinoita, mausteita, parmesan-raastetta ja herkkuja.. Näin ruokien suunnitteleminen, kuivattaminen ja valmistaminen oli helpompaa. En ole kummoinenkaan kantojuhta, joten halusin minimoida ruoan painon. Lisäenergiaa Aamiaiselle varasin pari desiä mysliä, jota rikastin murskatuilla maapähkinöillä ja hienonnetulla härkäpapurouheella (murskasin rouhetta morttelilla). Energiaa tulee näin riittävästi ja ainakin oma kroppani voi paremmin, jollen napostele jatkuvasti, vaan rytmitän syömistä. Illalla saatoin syödä palan siemennäkkäriä Oivariinin Puolen litran pullo rypsiöljyä ja rasia Oivariinia varmistivat energiansaannin. Nälän kanssa en suostu vaelluksilla kaveeraamaan, joten energiaa oli oltava riittävästi. Lisäksi tarkistin, että päivittäin sain riittävästi proteiinia. Sen söin maidon kanssa (jota sekoitin jauheesta) sään mukaan joko kylmänä tai kuumana
Sekoita joukkoon puoli desiä pikariisiä. Ruokia L A N T T U H ÖYSTÖ Ö N on kuivattu esikeitettyä, karkeaa lanttu-palsternakkaraastetta, joka retkellä freesataan öljyssä. Esimerkiksi kasvikset voi esiliottaa pussissa kuumassa vedessä, jolloin niitä ei tarvitse keittää yhtä kauaa ja kaasua säästyy. Valmista kotona chili con carne (tai soija). Keitä lisukkeeksi pikariisiä. Rusinat tuovat makeutta.. Kotona: kuivata raastettuja porkkanoita, paprikaa, kukkakaalia ja purjoa. Raasta kotona lanttua, palsternakkaa ja pilko sipulia, esikeitä puolikypsiksi ja kuivata yön yli kuivurissa. M A K K A R A M U U S I. E R Ä Ä N L A I N E N B O LO G N E S E. Syötyäni aterian, pesin pussin ja käytin sitä seuraavana päivänä ruoan hauduttamiseen. Kuivata tomaattipyrettä. K ASV I S PA DAT. Retkellä keitä vähässä vedessä, lisää öljyä, mausta ja nauti ilmakuivatun kinkun tai beef jerkyn kanssa. Proteiinia tuomaan on lisätty kurpitsansiemeniä. Retkellä anna munien liota muutama tunti, kasvikset ennallistuvat puolessa tunnissa. Tarjoa lisänä porkkaraastetta. Retkellä freesaa seos öljyssä ja keitä sitten sopivan kypsäksi vähässä vedessä. Sekoita ainekset ja lisää ruokaan öljyä. Jatka kuullottamista muutama minuutti, kunnes juurekset ovat kypsiä. Reseptejä löytyy netistä. Sekoita kotona herneproteiinrouheen (n. Nopeina lounaina käytin joinain päivinä valmisaterioita, joista suosikkejani ovat Summit-toeat lohi-parsakaalipasta ja LYO:n Tikka Masala. Kotona: Tee pannussa munakokkelia ilman rasvaa. Kuivata kastike uunipellillä ohuena levynä yön yli. Kuivata ohuita suikaleita purjoa, paprikaa ja persiljaa. J U U R E S H ÖYSTÖ. Kuivata se kuivurissa. Retkellä kuullota kuivattua sipulia ja kurpitsansiemeniä öljyssä ja mausta kasvisliemikuutiolla (neljäsosa riittää), lisää raasteet. Anna tekeentyä. Lopuksi lisää loraus öljyä, syö salamin kanssa (esimerkiksi Lidl Fuet). C H I L I C O N CA R N E. Lisää joukkoon salamia tai kuivattua kinkkua ja loraus öljyä. Lisää rusinoita. Retkellä liota tomaattipyre ja lisää se ja vettä rouheeseen. SA L A M I-K U S K U S. Paista ainekset öljyssä, mausta suolalla ja pippurilla. Kyytipojaksi käy porkkanaraaste: liota kuivattua raastetta noin 15 minuuttia – on kuin tuoretta! VA L M I SAT E R I AT. Sekoita kotona pariin desiin pikariisiä Kuppi kuuma -tomaattikeitto ja curryä sekä kourallinen rouhittuja maapähkinöitä. Keitä munanuudelipesä lisukkeeksi. Mausta parmesanjuustolla. 18 RETKI syyskuu 2021 RUOKA A F R I K K A L A I N E N PATA. 50 gr / annos) joukkoon texmex-mausteseosta. Retkellä ennallista kastike veteen tuntia ennen käyttöä. Sekoita kuumaan veteen Kuppi kuuma -juustoparsakaalikeitto ja desilitra kuskusta. Kotona: raasta bataatti paksuksi raasteeksi, esikeitä ja kuivaa. Lisää perunamuusijauheeseen maitojauhetta ja ripaus suolaa. Lisää proteiiniksi vaihdellen maapähkinöitä, kurpitsansiemeniä, keitettyjä linssejä tai salamin siivuja. M U N A KO K K E L I. BATA AT T I-J E R K Y. Retkellä lisää joukkoon pari desiä kuumaa vettä ja loraus öljyä, anna hautua
Herkkuja kannoin mukana 750 grammaa. Lisäksi minulla oli mukana joitain energiapitoisia herkkuja: suklaalevy, muutama CLIF-proteiinipatukka, maapähkinöitä (joissa on paljon proteiinia), omatekoista energiajuomaa (ruokosokeria ja himalajansuolaa veteen sekoitettuna), Kuppi kuupa -marjakeittoa, Elovena-keksejä, kuivattua mangoa ja Foodin-pähkinäsekoitusta. 19 RETKI syyskuu 2021 RUOKA kanssa ja juoda kupin teetä. Öljyineen ja mausteineen niiden kokonaispaino oli hieman alle kolme kiloa. Muotkatunturilla oli kesäkuussa hellelukemat, mutta paikoin lunta vielä maassa.. Aamiaisilla ruokaa kului yhteensä puolitoista kiloa. F O O D I N Trail Mixissä on 451 kcal / 100 grammaa. Yhteensä kymmenen vuorokauden ruoat painoivat siis 5,5 kiloa, eli 550 grammaa vuorokautta kohden. Muotkalla kuljimme poluttomia taipaleita noin kuudesta kahdeksaan tuntia päivässä. Nuori, pitkä, lihaksikas mies voi tarvita energiaa kaksi kertaa sen verran. Siemenet ja pähkinät ovat ”aktivoituja”, mikä tarkoittaa niiden liotusta ja sen jälkeistä esi-idätystä. Ylimääräiset kääreet jätin kotiin, joten roskaa ei retkellä juuri syntynyt. Aktivointi lisää valmistajan mukaan pähkinän tai siemenen ravinteiden hyödynnettävyyttä. Onneksi hän jaksaa paremmin kantaakin. L A N T T U-PA LST E R N A K K A , kukkakaali-porkkana-purjo, bataatti-naudanliha, ja kananmuna-purjo-paprika-persilja. Keski-ikäisenä, keskipituisena ja -painoisena naisena energiantarpeeni tuollaisessa rasituksessa on noin 2500 kcal päivässä. Kuivatut vihannekset menevät todella pieniksi, joten kirjoita ylös paljonko kuivatit tuoreaineksia, jotta osaat annostella sopivan määrän. Kuvailtujen ruokien valmistamiseen kului kaasua yksi 450 gramman pullollinen. E N E R G I A N TA R P E E S E E N vaikuttaa ihmisen koko, säätila ja matkan rasittavuus. Ruoan kulutukseen ja energiantarpeeseen vaikuttaa suuresti kulkijan lihasten koko ja matkan rasittavuus. Tuote yllätti retkellä positiivisesti, sillä muutama marja antoi energiaa pitkään. Lämmin sää vähensi energiankulutusta, joten söin ja jaoin suurimman osan herkuista kavereiden kesken viimeisinä päivinä. Painonhallintaa Pääruoka-annokset painoivat kukin 100 150 grammaa
Lyhytvartinen lusikka mahtuu kattilan sisään helposti eikä ole niin altis katkeamaan. Suorasyistä mäntyä on ilo veistää, mutta se on pitkäaikaiseen käyttöön turhan pehmeää. Kun varsi napsahtaa poikki, ei auta muu kuin ottaa puukko käteen ja askarrella uusi otin. Olipa puu mitä tahansa, parhaiten veistoon sopii lyhyehkö ja kapeateräinen puukko. V arsinkin muoviset Sporkit ovat tunnettuja siitä, että ne katkeavat retkellä ennemmin tai myöhemmin. Pitkävartisella taas sormet pysyvät puhtaampina kokatessa ja varsinkin pussiruokia lusikoidessa. 20 RETKI syyskuu 2021 TEE SE ITSE T E KST I JA K U VAT Sampo Rouhiainen Tee itse puulusikka Puulusikka on ekologinen ja kevyt retkiaterin, jota voi huoletta käyttää myös pinnoitetuilla kattiloilla kokatessa. Lusikkansa menettänyt retkeilijä saakin yleensä tyytyä autiotuvan klapivajan valikoimaan. Koivu puolestaan on hyvä materiaali, mutta saattaa kuivua hyvinkin kovaksi, jolloin kovertaminen käy työstä. Pesästä kannattaa veistää suuhun sopivan kokoinen ja sen kärjen tulisi osoittaa hieman ylöspäin, jotta sillä on kätevä syödä.. Tuoretta puuta on helpoin veistää, mutta kasvavan puun katkaiseminen vaatii luonnollisesti maanomistajan luvan
2 4 6 Valitse ensin oksaton puun pala. Vanha mitta on vaaksa vartta ja pikkurilli pesää varten. Kun lusikka on viimeistelty, sen voi öljytä ruokaöljyllä. Paras on sellainen, joka on luonnostaan hieman mutkalla pesän ja varren taitekohdalta. Kun lusikan pesä on koverrettu, muotoile sen ulkopinta suunnilleen saman paksuiseksi joka puolelta. Lusikan päähän vuoltu koukku estää lusikkaa luiskahtamasta kattilan sisään. Kun lusikan muoto alkaa hahmottua, on aika siirtyä hienovaraisempaan veistämiseen. Muotoile seuraavaksi pesän syvennys veistämällä vastakkaisista suunnista keskelle päin. Tasoita lopuksi reunat laakeiksi. Koverra aina myötäsyyhyn ja vaihda suuntaa tasaisin välein. Näin ruuan väri ei tartu pintaan niin helposti. Nosta sitten puukon kärjellä syy kerrallaan puusta irti ja irrota varovasti toinen pää. Jos veistät pesän puukolla, tee ensin puukon kärjellä ura koverrettavan kohdan ympärille. Lisäksi sillä on kätevä nostaa kattila tulelta. Varresta saa kevyen ja kestävän, kun sen jättää pystysuunnassa vähän paksummaksi pesän ja varren liitoskohdalta. Lopuksi lusikan voi halutessaan viimeistellä hiomapaperilla, mutta veistetty pinta pysyy tiiviimpänä. Merkkaamiseen voi myös käyttää sahaa, jos sellainen on mukana. Aloita sen jälkeen syvennyksen kovertaminen. 1 3 5 7. Puukko on hyvä teroittaa tässä välissä. 21 RETKI syyskuu 2021 TEE SE ITSE Mittaa seuraavaksi varren lopullinen pituus sekä pesän kohta ja merkkaa ne loveamalla puukolla aihion reunaan. Varsi kannattaa kaventaa pesästä päätä kohti. Tunnustele sormilla pesän reunojen paksuutta ja ohenna ulkopuolelta, pyöristä vuolemisesta jääneet kulmat. Se onnistuu puukollakin, mutta viimeistellymmän jäljen saa kovelolla eli veistokoukulla tai kourutaltalla. Aihio kannattaa jättää tässä vaiheessa hieman ylipitkäksi, jotta siitä on helpompi pitää kiinni. Lusikasta ei tarvitse tulla erityisen syvä, ellet ole tekemässä soppakauhaa. Sen jälkeen voit aloittaa varren kaventamisen. Hyvän otteen saa, kun varsi levenee ja ohenee kohti päätyä. Hahmottele lusikan paikka aihioon tarvittaessa kynällä ja muotoile aihio kirveellä mahdollisimman lähelle lusikan mallia. Näin ei vahingossa halkaise pesää, jos puukko haukkaa liian syvälle puuhun
Kevytja sooloretkeilyn yleistymisen myötä trendi lienee kuitenkin tulossa meillekin. Bivinä tarjotaan monenlaisia malleja nailonpussista telttamaisiin ratkaisuihin. Moneen biviin mahtuu nukkujan lisäksi jalkopäähän säältä suojaan kosolti varusteita. Öisen tähtitaivaan tutkiminen ei voisi olla helpompaa. Moni tunteekin sen lähinnä armeijan varusteena. Näiden käyttötarkoitus on niin erilainen, että jätimme ne pois tästä katsauksesta. Katsomme, millaiseen käyttöön eri bivit sopivat. Järeimmät muistuttavat jo telttaa: niissä on muutama kaari, ja kangas on paksua Gore-texiä. Bivi-pussin käyttäminen on varsin yksinkertaista. Kivijalkakaupoista saa kymmenkuntaa mallia. Gibson Hyviä unia bivi-pussissa Bivi on yksinkertainen majoite – vedenpitävä pussi, jossa voi nukkua. Pussin alle voi halutessaan laittaa solumuovisen makuualustan, sisään ujuttaa ilmatäytteisen alustan ja makuupussin, ja pujahtaa sisään. Kotimaiset verkkokaupat laajentavat valikoimaa jonkin verran, mutta se jää kuitenkin pieneksi verrattuna ulkomaiseen tarjontaan. B I V I-P U S S I S SA pääsee lähelle luontoa. Painoakin näillä biveillä on pienen teltan verran. H akusanalla bivi (tai bivy, kirjoitusasu ei ole suomeksi vakiintunut) löytyy laaja kirjo erilaisia pussukoita. Tämä kertonee vielä melko alhaisesta kysynnästä maassamme. 22 RETKI syyskuu 2021 BIVI-PUSSI Teksti Maija Arosuo Kuvat C. BIVI-PUSSI. Yksinkertaisimmat ovat varsin kevyitä, muutaman sadan gramman painoisia kangaspusseja, jotka voi vetää makuupussin suojaksi tuulta ja pientä kosteutta vastaan. Jotkut jälleenmyyjät lajittelevat biveihin myös niin sanotut tuulipussit, joihin useampi ihminen voi mennä tunturissa suojaan istumaan. Suomessa bivi-pussien tarjonta ei vielä ole kovin laajaa
Kun ajansäästö kerrotaan päivittäin kahdella ja se viikossa seitsemällä, tulee tunteja muuhun tekemiseen runsaasti lisää. Monikäyttöinen Monikäyttöisyys ei ole kaikkien bivien ominaisuus, mutta jotkut niistä on suunniteltu useampaan tilanteeseen. Sopii pieneen ja tyytyy vähään Bivi-pussi vie tilaa reilun ihmisen verran. Niissä aika ratkaisee, eikä mukavuudella ole niin merkitystä. Kalliimmat pussit varmasti hengittävät paremmin kuin edullisemmat vastineensa, joten todelliset koettelemukset alkavat pidemmillä retkillä kosteissa oloissa ja kunnon sateessa. Kaikille näin tiivis luontoyhteys ei ole pelkkää plussaa. Raskaimmat bivi-pussit painavat jo sooloteltan verran. Nopeutensa takia bivi-pussia suosivat monet extreme-urheilijat ja seikkailukisoihin osallistuvat. Tämän lähemmäs luontoa on vaikea enää päästä. Kallein pussi on myös 11 kertaa edullisimman hintainen. Keveytensä takia biviä suosivat monet vapaalaskijat, maastopyöräretkeilijät ja extreme-kisaajat. Kevyt Bivi-pussi on yksinkertaisimmillaan vain makuupussiin muotoon ommeltu, vettä hylkivää kangasta oleva pussi, joka on hieman suurempi kuin makuupussi. Ohut pussukka pakkautuu myös parhaimmillaan vajaan litran vetoiseen tilaan. Se ei aseta suuria vaatimuksia maastolle tai ympäristölle: pystyttämiseen ei tarvita puita, ei kiviä narujen pidikkeiksi tai pehmeää maata, johon laittaa kiiloja. Bivi-pussi toimiikin esimerkiksi kiipeillessä, jossa ainoa majoituspaikka saattaa olla ihmisen kokoinen kalliokieleke. Edullinen Bivi-pussin kanssa yöretkeilyn ulkona voi aloittaa melko vähin investoinnein. Tällainen ”kevytbivi” ei ole täysin vedenpitävä, eikä sen avulla välttämättä yövy taivasalla aivan joka säässä. Bivissä ei tällöin ole tarkoitus nukkua, ainakaan pääsääntöisesti. Parhaimmillaan se on kevyt, monipuolinen ja tarjoaa vahvan luontoelämyksen. Bivit kokeilussa Testiryhmä Maija Arosuo, Pirjo Lähteenmäki, Päivi Oravainen ja Liisa Ruuhimäki kokeili nukkumista muutamissa eri bivi-malleissa marraskuisessa Etelä-Suomessa. Kesällä taivasalla nukkuminen jää usein tekemättä saderiskin takia – bivissä pieni sade ei haittaa. Turvallinen Moni pitää biviä matkassa mukana turvallisuussyistä. 23 RETKI syyskuu 2021 BIVI-PUSSI Bivin monet kasvot Bivillä on monta hyvää ominaisuutta, joten se on tervetullut uutuus majoitteiden joukkoon. Mukana oli myös monikäyttöratkaisuja. Tämän tyyppisiä ratkaisuja suosivat enimmäkseen metsästäjät, joiden tarvitsee väijyä paikoillaan maassa pitkiä aikoja. ”Bivitys tuo uutta twistiä retkeilyyn.”. Hätämajoitteelle saattaa olla tarvetta talvisella päiväretkellä, tai tupavaelluksella. Jos jostain syystä matkanteko ei mene suunnitelmien mukaan, on jokin majoite mukana. Se on kuitenkin riittävä suoja tuulta ja kosteutta vastaan silloin kun ei sada, ja toimii lisäeristeenä tarpin kanssa tai vaikka lumiluolassa. Luonnonläheinen Samoin kuin riippumatossa, bivissä eivät seinät erota nukkujaa ympäröivästä luonnosta. Silloin pään haluaa laittaa visusti pussiin, ja jos pussi ei hengitä, on olo äkkiä tukala. Toki hintahaitaria biveissäkin löytyy, mutta koska pusseissa ei juuri ole rikkoutuvia osia, uskaltaa edullisemmankin pussin kanssa lähteä metsään yöksi. Kaikki bivit eivät kuitenkaan ole kevyitä. Pussi rullataan auki, makuupussi ja -patja laitetaan sisälle ja koti on valmis. Jotkut koenukutuista pusseista on suunniteltu lähinnä hätämajoitteeksi, kun toiset on tehty jatkuvaan käyttöön. Siksi sen kanssa on kätevä majoittua siihen, missä uni sattuu tulemaan. Haluamme antaa kuvan siitä, millaisia eri tyyppisiä bivi-pusseja on olemassa, sekä kertoa niiden koetuista hyvistä ja huonoista puolista. Muovimaisessa pussissa voi silloin valita hengittääkö itsensä märäksi (ja pelkääkö tukehtuvansa) vai kasteleeko kasvonsa vesisateessa. Varsinkin talvella yksin bivittäminen voi aluksi tuntua melko rohkealta, mutta kaikkeen tottuu, askel kerrallaan. Niille, jotka haluavat minimoida mukaan otettavien varusteiden määrän, tällainen ratkaisu voi olla houkutteleva. Teltta on monen mielestä myös suoja – turvapaikka, jonne kätkeytyä hiippareilta, ötököiltä ja möröiltä. Keveimmät painavat vain muutaman sata grammaa. Kevyehkö, sateenpitävä bivi-pussi toimii lisäturvana talvivaeltajalla, melojalla tai soolovaeltajalla, joka lähtee matkaan ilman telttaa. Monikäyttöratkaisu on tuskin koskaan erityisen hyvä anorakki, tarppi tai riippumaton aluspeitto, mutta hätätilassa se toimittaa myös niiden virkaa. Tarkoitus ei ole vertailla tuotteita keskenään, sillä pussit on tehty eri käyttöön. Yöllä herätessään voi ihailla taivaan tähtikuvioita tai hyvällä tuurilla bongata revontulia tai leiriin vierailulle tulleen metsän eläimen. Kaiken kaikkiaan bivittäminen vesisateessa ilman tarppia on laji, josta harva nauttii. Bivi sopiikin erityisen hyvin sooloilijoille. Teltan pystyttämiseen, saati riippumaton ja tarpin ripustamiseen nähden aikaa säästyy huomattavasti. Mikäli yöpyjiä on useita, on yhteinen teltta montaa biviä kevyempi ratkaisu. Esimerkiksi Carinthian tuplakaarellisella Observerilla painoa on 1,75 kiloa. Bivi tuo makuupussiin myös muutaman asteen lisälämpöä. Nopea Leiriytyminen bivillä on varsin vaivatonta
Tämä edullinen bivi toimittaa tehtävänsä oikein mallikkaasti. Alun perin Ruotsin ilmavoimille kehitetty tuote on Hillebergin valmistamana yhtä viimeistelty kuin sen teltat. Mil-teciin suurempikin köriläs mahtuu nukkumaan. + kevyt + pakkautuu pieneen + monikäyttöinen – hankala ”pukea” – liukas kangas M I L-T E C I N pussi on edullinen ja toimiva. Käytännössä telttakankaasta eli polyuretaanikäsitellystä ripstop-nailonista valmistetussa suuressa säkissä on yläpäässä huppu ja suuret hihat ja alapäässä kiristysnaru. Nukkuminen pussissa oli varsin miellyttävä kokemus. 24 RETKI syyskuu 2021 BIVI-PUSSI Mil-tec CCE Camo M I L-T E C CCE Camo on armeijamainen metsämaastokuvioitu peruspussi. Pienempi ihminen voi yöksi sulloa jalkopäähän kenkien lisäksi vaatteet. Kokonaan suljettua sitä ei kuitenkaan saa, eikä materiaalin hengittävyys siihen ehkä riittäisikään. Sateella nukkuminen on helpompaa niin, että pujottautuu alemmas pussiin ja kääntää hupun kasvojen suojaksi. Huppu on tilava ja antaa hieman suojaa myös sateelta. Hilleberg Bivanorakia voi käyttää myös sadeviitan tapaan. H I L L E B E R G I N bivi on kokeilluista kevyin. Pussista tulee tosin tuolloin raskas ja päälikankaan ilmavuus häviää. Anorakkiin sisään laitettu makuualusta pysyy paremmin paikoillaan kuin teltassa nukkuessa. Kevyt kangas ei tuo lisäpainon tunnetta ja materiaali on hengittävää. Erityiskiitosta Mil-tec saa ronskista vetoketjustaan, jossa on kunnon vetonarut. + tilava + edullinen + hyvä vetoketju + toimiva malli huppuineen – paino – hengittävyys kosteammalla säällä Hilleberg Bivanorak T E LT TAVA L M I STA JA N monikäyttötuote on anorakin ja bivi-pussin yhdistelmä. Muovisesta vaikutelmastaan huolimatta se hengitti yllättävän hyvin, ainakin nollakelissä, suuaukko auki jätettynä. Rinkka mahtuu tilavan anorakin sisälle. Makuualusta ja -pussi on kuitenkin hieman hankala pujottaan pussiin sisään, koska bivissä ei ole vetoketjua. Tulta ei kannata mennä kovin lähelle. Pussi on tehty kolmesta kerroksesta, joista uloin on 100 % polyamidia ja kaksi sisempää 100 % polyesteriä. Liukas kangas luiskahtaa kuitenkin helposti kasvoilta sivuun. Koeryhmän mielestä kevyt ja pieneen tilaan helposti pakkautuva Bivanorak puoltaa paikkaansa talviretkeilijän tai melojan pakaasissa hätämajoitteena. Painoa kolmikerrosratkaisulle tulee 960 grammaa, joten varamajoitteeksi se on jo varsin painava. Sen kanssa voi halutessaan myös piiloutua metsään. Myös iltanuotiolla voi istuskella puoliksi makuupussissa bivin sisällä ja käyttää silti käsiään. Hilleberg Bivanorakia on useiden suomalaisten retkeilykauppojen valikoimissa, hinta noin 245 euroa. Suomessa Miltecin biviä saa ainakin Mökkimiehen verkkokaupasta hintaan 65 euroa. Saumat on huoliteltu ja mikään ei repsota. Laittautuminen kaksoispussiin on muutenkin hieman vaivalloista, varsinkin jos makuupussin vetoketju on eri puolella kuin bivissä, joten kunnon vedin helpottaa asiaa. Näistä se on helppo avata ja sulkea yön pimeydessäkin. Painoa on 650 grammaa. Sillä on monta käyttötarkoitusta ja tarpeen tullen siinä voi hyvin nukkua. Sateella pussiin onkin syytä sujahtaa sisään vähän syvemmälle. Se tarjoaa kuitenkin hyvän sadesuojan makuupussille.. Tällöin kiristysnarulla voi virittää helman halutulle korkeudelle: vyötärölle tai sateella polviin
Päädyssä oleva kiristyslanka sulkeutuu helposti ja tiivistää jalkopään. Painoa 270 cm pitkälle ja 160 senttiä leveälle viltille tulee 1,2 kiloa. Painoa pussilla kaarineen on noin 1,2 kiloa, eli siinä kannattaa jo nukkua, jos sen mukanaan kantaa. Ponchona peitto viritetään päälle vaakatasossa, jolloin vetoketjun takaa paljastuu esiin myös huppu. Sen ansiosta pussin voi sulkea kokonaan, ilman että sisään tukehtuu. Hyttysverkkokin suojaa sateelta jonkin verran, eikä klaustrofobinen olo iske aivan yhtä helposti. + kaari lisää nukkumismukavuutta + hengittävä materiaali + voi sulkea kokonaan + hyttysverkko – hinta – paino N O R D I S K Jorund Tech on pehmeää materiaalia, eikä se tunnu päällä ylimääräiseltä majoitteelta. Pussi on erittäin tilava. Suurelle nukkujalle se on ahdas. Putkilosta tulee kuitenkin melko pitkä ja kapea. Materiaalina Carinthian pussissa on Gore-tex Gas Permeable, mikä tarkoittaa kahteen suuntaan hengittävää vedenpitävää kalvoa. Kaari pysyy pystyssä vain, mikäli pussin kiinnittää telttavaarnoilla tai muulla maahan kiinni. Lämpimimmillään pussi on toki suljettuna, jolloin sisään muodostuu oma mikroilmasto. Sen voi kääräistä ympärilleen ponchoksi, virittää mukana tulevilla naruilla tarpiksi tai riippumaton aluspeitoksi – tai sitten sitä voi käyttää bivi-pussin tapaan. Nuotiolla voi toki pienempikin istuskella lämpimän peiton suojissa. Pintamateriaali on vedenpitävää nailonia, sisävuori polyesteriä ja välissä on lämpöä tuovaa mikropolyesteriä. Nordisk Jorund on rakennettu kolmesta kerroksesta, jotka ovat selvästi irrallaan toisistaan. 25 RETKI syyskuu 2021 BIVI-PUSSI Nordisk Jorund Tech N O R D I S K Jorund on varsinainen ihmevaate. Kangas hengittää hyvin ja mukailee makuupussia, joka säilyi kuivana. Siinä on yksi kaari, joka pitää kankaan pois nukkujan kasvoilta, hyttysverkko sekä pidikkeet, jotka pitävät myös solumuovipatjan pussin alla paikoillaan. Jalkopäähän jää hyvin tilaa vaatteille. Tarppina ja aluspeittona vaate antaa myös jonkinlaista suojaa, muttei toki vedä verojaan niihin yksistään suunnitelluille tuotteille. Vetoketju jää suoraan yläpuolelle, joten pussia on helppo avata ja sulkea. Koenukkujina oli keskikokoisia naisia, jotka vielä mahtuivat makuupusseineen ja patjoineen kääröön sisälle. Biviksi vaate muuntuu, kun se suljetaan pituussuuntaan vetoketjulla. + erittäinen monikäyttöinen + miellyttävän tuntuinen – bivinä ahdas – vaatteena iso Carinthia XP II Plus CA R I N T H I A N XP II Plus on kokeilluista pusseista selkeästi pisimmälle viedyin malli. Alle 175-senttiselle henkilölle tämä viritys on kuitenkin hankala, sillä helmat laahaavat maata. Materiaali on jäykempää kuin vaatteiden Gore-tex-kangas, muttei silti muovimaista. Kevyesti topattu, vetoketjulla suljettava ja vettä hylkivä peitto toimii kesällä myös sellaisenaan – eli siinä voi nukkua myös ilman makuupussia. Yläpään kiristysnarulla saa muotoiltua hupun. Vaihtoehtoina on sulkea pussi joko kokonaan tai jättää se auki joko ilman hyttysverkkoa tai sen kanssa. Tämä tietysti sotii hieman helppoutta vastaan, mutta lisää toisaalta mukavuutta. CA R I N T H I A N pussi on valmistettu Gore-tex Gas Permeable -kankaasta, joka hengittää molempiin suuntiin. Vaikutelma on siksi pehmeä ja mukava. Nukkumiskokemus oli miellyttävä. Carinthian pussissa näkyy viimeistelty työn jälki, jota 550 euron tuotteelta sopii odottaakin. Siksi sen voi sateella turvallisesti sulkea kokonaan.. Isommalla ihmisellä olisivat hartiat tai lantio ottaneet jo vastaan. Vetoketjut ovat hyvät ja toimivat, kuten koko muukin rakenne. Lisäksi pussin voi kiinnittää kulmissa olevista lenkeistä maahan. Nordisk Jorund Techiä tarjoaa ainakin Mökkimies hintaan 260 euroa
Pihistä tai panosta, valinta on sinun.. Joku kaipaa untuvan lämpöä, toiselle riittää karu solumuovi. 26 RETKI syyskuu 2021 1 X 2: YÖUNET T E KST I Petri Laine K U VAT Valmistajat Hyvät unet Ulkona voi nukkua monella tapaa
Pyhäkuru on suunniteltu niin, että radan voi mennä turvallisesti läpi myös sadekelillä. Edessä olevan kaverin voi kuitenkin ohittaa sulkurenkaat oikeaoppisesti toistensa lomitse pujottamalla. Vaikka itse kiipeily tehdäänkin itsenäisesti, on opas takaamassa turvallisuuden. Lisätietoja pyhäkuru.fi Vaijeriliuku kielekkeeltä toiselle kutkuttaa mahanpohjassa.. Tyhjän päällä Alkuharjoittelun jälkeen lähdetään vähitellen kohti korkeuksia. Ryhmässä tai yksin Reitti kuljetaan pääosin opastetuissa alle kymmenen hengen ryhmissä. Painoraja on 125 kg. Reitille voi lähteä ilman ennakkovarausta päivittäisten vakiolähtöjen aikoina. On suorastaan hämmentävää, miten hyvin 50 metriä pitkät vaijeriliu’ut toimivat. Sateen liukastamia viistoja kivipintoja ei radalla juuri ole, vaan kaikki kivipinnat ovat melko karkeita ja sopivasti porrastettuja. Jokainen on kiinni koko reitin ajan turvavaijerissa Zaza-sulkurenkaalla. Ylös mennään kivillä kiipeillen ja kalliolla kontaten sekä tarvittaessa kallioon pultattuja teräskahvoja ja -askelmia hyväksi käyttäen. Reitillä on myös useita kohtia missä liikutaan maapohjalla. Seikkailupuistoja varten kehitetty systeemi mahdollistaa asiakkaan liikkumisen itsenäisesti ja turvallisesti reitin alusta loppuun. sillalta avautuvat kauas horisonttiin. Osa reiteistä on tarkoitus pitää auki läpi talven yhdessä samalla alueella olevan jääkiipeilykeskuksen kanssa. Kun tästä kiivetään vielä kolmekymmentä metriä kalliota ylöspäin, on maisema vielä huikeampi. Osaltaan tätä vahvistaa huolellinen perehdyttäminen ja tarvittavien tekniikoiden harjoittelu valjaiden pukemisen yhteydessä. Palkinnoksi voi nauttia mahtavista maisemista, jotka T E KST I JA K U VAT Poppis Suomela Via Pyhäkuru Kallioseinillä kulkevat Via Ferrata -reitit ovat Keski-Euroopan vuorilla suosittuja ulkoilukohteita. Kyyti on erittäin vakaata ja hallittua. Vauhti pysyy tasaisena koko liu’un ajan ja meno pysähtyy sopivasti juuri ennen puissa ja kalliossa olevia pehmusteita. Varmistinrengasta ei saa irti turvavaijerista kesken radan. Korkeimmalle kalliolle päästyä jatketaan apinasiltaa pitkin kalliorotkon toiselle puolelle. Tällä hetkellä alueella on kolme erillistä reittiä. Kävely tyhjän päällä yli 30 metrin korkeudessa yhtä vaijeria pitkin, kaksi vaijeria kaiteina, vaatii päättäväisyyttä ja itsensä ylittämistä. Apinasillan jälkeen tullaan alaspäin kolmea vaijeriliukua pitkin, joista jokainen alkaa rennosti valjaiden varaan istuen. Lopuksi alas tullaan useampia vaijeriliukuja apuna käyttäen. Tasaisen kyydin salaisuutena on tarkkaan laskettu ja mitattu vaijerin laskukulma sekä oikein säädetty vaijerin kireys. 28 RETKI syyskuu 2021 VIA FERRATA P yhätunturi kohoaa ylös ympäröivästä maisemasta useita satoja metrejä. Aikuisille elämys maksaa 28 € ja lapsille 22 €. Kallioseinän alapuolelta avautuvat huikeat näkymät ympäröivään maisemaan. Rinteen puolivälissä on Tajukankaana tunnettu kalliomuodostelma rotkoineen, jyrkänteineen ja vesiputouksineen. Tämän jälkeen puihin rakennetut seikkailuradat tuntuvat aika keinotekoisilta. Ikärajaa ei varsinaisesti ole kun lapsi on liikkeellä aikuisen kanssa, mutta minimi pituus 140 cm. Turvallisuus edellä Asiakkaalle välittyvä turvallisuuden tunne on tärkeää huimasta kokemuksesta huolimatta. Nyt Suomeen on avattu ensimmäinen aito Via Ferrata -reitti Pyhätunturin kalliojyrkänteille. Näitä maisemia voi ihailla Suomen ensimmäisellä Via Ferrata -reitillä, jossa jokainen kiipeää itsenäisesti kallioseinää ylös, siirtyy pystysuoralla seinällä kivihyllyä sivuttain, astelee kielekkeeltä toiselle lankkuja pitkin ja kävelee tyhjän päällä vaijerisiltaa rotkon yli. Ryhmille voi varata oman ajan. Ensi kesäksi on suunnitelmissa rakentaa muutama lisää
29 RETKI syyskuu 2021 VIA FERRATA 29 RETKI syyskuu 2021 VIA FERRATA
Varsinkin ne negatiiviset ja itseään piiskaavat ajatukset vaimentuivat. Luonto toimi siltana hiljentymiseen, omaan mieleen ja läsnäoloon, sillä sisällämme edelleen asuu se muinainen mieli, joka rauhoittuu ja maadoittuu luonnon muotojen, äänimaailman ja tuoksujen äärellä. Luonnossa ja hiljaisuudessa olemme myötätuntoisempia ja hyväksyvämpiä itseämme kohtaa. Oivalsin myös, miksi olen useamman vuoden tuntenut surua siitä, etten saa kontaktia ihmisiin eivätkä ihmiset ympärilläni ole läsnä. Tänä aikana en myöskään luonut katsekontaktia läsnäoleviin ihmisiin enkä tuijottanut mustaan peiliin. Tätähän me kaikki kai vähän retkiltä etsimme. Korkea laatuiset ja kestävät jalkineet työhön ja vapaa-aikaan! Maahantuojat: haix.com/retki Prisma Rovaniemi Teollisuustie 2 96320 ROVANIEMI www.prisma.fi Green Trail Oy Keskuskatu 26 76100 PIEKSÄMÄKI www.greentrail.fi VAELTAJANKAUPPA Kaurialankatu 21 13130 HÄMEENLINNA www.vaeltajankauppa.fi Päivässä meillä on noin 60 000 ajatusta. Jenni Kurki-Suonio Hiljaisuus Hiljaisuus Metsässä on helppo kuunnella itseään. Osallistuin kesällä hiljaisuusretriittiin ja olin puhumatta 72 tuntia. Hiljentyminen ja luonnossa vietetty aika mahdollistaa aivojen resetoinnin ja mielen uudelleen kalibroinnin. Mieli ja keho rauhoittuvat, ajatukset kirkastuvat ja selkeytyvät. En myöskään pohtinut, mitä muut minusta ajattelevat. Metsässä on helppo kuunnella itseään, kun muu maailma ei huutele taustalla. Mieli harvoin on hiljaa. Kun puhelin sulkeutui, hiljeni myös osa ajatuksista. Puhelimen räplääminen tai television katselu tuo kuilun ihmisten välille, niinpä sovimme kotona, että sunnuntait ovat puhelinvapaita päiviä. Sanattoman vuorovaikutuksen merkitys korostui hiljaisuudessa, ja muistin jotain erittäin tärkeää. Mutta kun älylaitteet sulkeutuvat, ihmiset ympärillä hiljentyvät ja katse taipuu alas, hiljenee vihdoin myös mieli. Muistin ja tunsin, kuinka läsnäolo ja vuorovaikutus katsekontaktin, kosketuksen ja tekojen kautta on tärkeämpää, kuin tuhat tyhjää sanaa ja lupausta. Kun on löytänyt metsän ja mielen hiljaisuuden, on helppo olla läsnä ja onnellinen. Useimmat suustamme tulevat sanat ovat vain toisia varten, eivät meitä itseämme. Vuorovaikutuksen kautta luomme myös odotuksia siitä, että meidän tulisi olla toisenlaisia. Silloin voimme keskittyä hetkeen ja toisiimme, vaalien sitä yhteyttä, joka meidät alun alkaen saattoi yhteen. Sanallinen vuorovaikutus on opittu taito, joka toimii siltana yksilöiden välillä. Vaikka läsnä oli muita ihmisiä, vaimeni myös vuorovaikuttamisen paine katsekontaktin puuttuessa. Muistin, mihin puolisossani rakastuin: hänen sanattomaan ja hiljaiseen vuorovaikutukseen, siihen toisinaan niin ärsyttävään luonteenpiirteeseen. Myös mieliala muuttuu positiivisemmaksi. Sanaton vuorovaikutus on äärettömän tärkeää, joka nyt tuntuu katoavan digitalisoituneessa maailmassa bittiavaruuteen. Retriitillä sukelsin omiin ajatuksiin ja tuntemuksiin hiljentymisen, joogan ja luonnon kautta. Metsässä on helppo olla läsnä, sillä sen värit, äänet, tuoksut ja muodot kiinnittävät ihmisen huomion automaattisesti. Muita ei tarvinnut miellyttää eikä sanoin viihdyttää. 30 RETKI syyskuu 2021 KOLUMNI
Korkea laatuiset ja kestävät jalkineet työhön ja vapaa-aikaan! Maahantuojat: haix.com/retki Prisma Rovaniemi Teollisuustie 2 96320 ROVANIEMI www.prisma.fi Green Trail Oy Keskuskatu 26 76100 PIEKSÄMÄKI www.greentrail.fi VAELTAJANKAUPPA Kaurialankatu 21 13130 HÄMEENLINNA www.vaeltajankauppa.fi Korkea laatuiset ja kestävät jalkineet työhön ja vapaa-aikaan! Maahantuojat: haix.com/retki Prisma Rovaniemi Teollisuustie 2 96320 ROVANIEMI www.prisma.fi Green Trail Oy Keskuskatu 26 76100 PIEKSÄMÄKI www.greentrail.fi VAELTAJANKAUPPA Kaurialankatu 21 13130 HÄMEENLINNA www.vaeltajankauppa.fi
– Käytä hakua. – Mä oon aina juonut vettä suoraan purosta, eikä pakki oo menny sekasin. – Kannattaa keittää. – Kalliolle tehty tuli ei leviä. – Saako luonnonpuistoon muka viedä koiria. – Kevo on poronhoitoaluetta. – Ei sinne saa mennä kesäkuussa. – Ota Crocsit ylityksiä varten. – Onko muilta irronnut pohja. 32 RETKI syyskuu 2021 LUONNOSSA ”Ekalle vaellukselle kesäkuussa Lappiin. – Sun kuvat on muokattu ihan luonnottomiksi. – Karhunkierros. – Kiitos ryhmään pääsystä. – Mitä siellä joutuu ylittämään. – Kiellolla rauhoitetaan tunturihaukkojen pesintää. – Coretexit ei toimi mulla. – Fixasin jesarilla. – Onko Käsivarressa puita riippareille. – Onks ne ladut valaistu. – Risukeitin on avotuli. – Mulla on lunnikoira turvana. – Kokeilin viimeksi liukulumikenkiä. Vai mutapohja. – Siitä tulee tiedekansallispuisto. – Se on parasta! – Mä oon kade. – Tuskin tulee. – Ei se ole Lappia. – Tyhmää lähteä yksin! – Kaunispää on ihqu. En ollut edes käyttänyt moneen vuoteen. – Mä käytän paljasjalkakenkiä. – Onko metsäpalovaroitus voimassa avotunturissa. – Voiks tunturilammissa uida. – Siellä kasvaa vain vaivaiskoivuja. T E KST I Mikko Lamminpää K U VA Karoliina Lahti Verkon pauloissa LUONNOSSA. – Riittääkö matalat vaelluskengät. – Saako tenukeittimeen kaasupolttimen. – Salla on kyllä Lapin lääniä. Paikalliset ei tykkää. – Ihan sama, mitä koivuja. – Taas joku tyhmä kiittää!! – Korkeavartiset retkikengät! – Kilpisjärvellä hiihdetään vielä. Tästä oli jo pitkä keskustelu. – Saa mennä kesäkuun puolivälistä alkaen. – Ei nyt ole tulvia. Kerro sit, miten meni. – Mä luin ekaks Evo. Vinkkejä?” – Upeaa! Mäkin oon aina haaveillu. – Kummat on paremmat, sukset vai lumikengät. – Mä en ikinä käytä filtteriä. – Ei enää ole läänejä. – Eks sä tajuu, että kallio rapautuu
Lisäksi Venäjältä leviää Kuolan vesille istutettua kyttyrälohta. Kannan suuruutta heijastava vuotuinen saalis on jo pari vuosikymmentä jäänyt pitkäaikaisten keskiarvojen alapuolella. Paikalliset voivat kalastaa rannalta vavalla, myös merilohen pyynti on sallittu. Kalastuskielto oli kova isku taloudelle, jota rasitti jo edellisvuoden pandemia. 33 RETKI syyskuu 2021 LUONNOSSA V anhan sanonnan mukaan lohta (Salmo salar) kannattaa pyytää, vaikkei sitä saisikaan. Saalista nousi parhaimmillaan 250 tonnia (1975 ja 2001), mutta vuonna 2020 enää 30 tonnia. Matkailuyrittäjät ovat paikanneet turistikatoa tarjoamalla monipuolisia ohjelmapalveluita, runsasta varustevuokrausta ja valtakunnan uutistarjontaan yltäneitä tapahtumia. kassilohet lisäävät loisuhkaa. Kalastusmatkailu tuo Tenon varren asukkaille ruoT E KST I Mikko Lamminpää K U VA Adobe Stock Sitkeä tenolainen kaa, työtä ja kaivattuja lisätuloja. Perimältään poikkeuksellisen monimuotoisessa Tenossa elää jopa 30 paikallista lohikantaa. Kulunut kesä todisti kuitenkin päinvastaista. Paikalliset toki ymmärtävät tarkoituksena olevan lohen ja lohestukseen liittyvän vuosisataisen kulttuurin säilyttämisen. Pääuomassa pystytään valikoimaan saalista alkuperän mukaan vain tutkimuksessa selvitettyjen nousuajankohtien perusteella, joten vaarantuneet kannat uhkaavat heiketä entisestään. Ulkopaikkakuntalaisia houkuteltiin narraamaan harjuksia. Teno on, tai oikeammin oli, Euroopan paras lohijoki, mutta nyt Tenon lohella on monta haastetta: Kutukanta on vähentynyt. Lohi merkitsee Tenolle ja tenolaisille henkeä, elämää ja kulttuuria. Kannan elvyttämiseksi perinteinen lohen kalastaminen veneestä käsin kiellettiin Norjan ja Suomen yhteispäätöksellä. Todennäköisesti kalastuskielto – ja luontomatkailijoiden ryntäys jatkuvat ensi kesänä.. Tenojoen lohikanta on niin arvokas, ettei sitä kannata kalastaa. Toistaiseksi se on toistaiseksi saatu pidettyä poissa Tenolta, mutta Tenovuonossa kasvatettavat ns. Tenolaisia ei jätetty aivan ilman kalastusta. Poikaset eivät menesty meressä, luultavasti ilmastonmuutoksesta johtuen. Lohen poikasille kohtalokasta Gyrodactylus salaris -loista on esiintynyt Norjan lohijoilla 1970-luvulta lähtien. Erityisesti suurehkojen eli 7-15-kiloisten kalojen määrä on laskenut
Calazo.fi Retkioppaat ja vedenkestävät kartat Untitled-1 1 30/03/16 16:54 Sateen jälkeen on SIENISÄÄ Klikkaa nettikauppaamme www.calazo.fi
Erämaa opettaa. 50 NRO NELL IMIS TÄ KILP ISJÄ RVEL LE! ” Calazo.fi Retkioppaat ja vedenkestävät kartat Untitled-1 1 30/03/16 16:54 Sateen jälkeen on SIENISÄÄ Klikkaa nettikauppaamme www.calazo.fi. 35 RETKI syyskuu 2021 retket 36 8 2021 VAIVAISKOIVUT KUROTTELEVAT VETEEN NIIN TÄYDELLISEN PUNAKELTAISINA
36 RETKI syyskuu 2021 RIISITUNTURI T E KST I JA K U VAT Benjamin Hokkanen Riisin ruska Tykkylumikuusistaan tunnettu Riisitunturi on suosittu päiväretkikohde myös ruska-aikaan. 36 RETKI syyskuu 2021 RIISITUNTURI. UKK-reittiä pitkin kansallispuistossa voi tehdä mukavan vaelluksen
37 RETKI syyskuu 2021 RIISITUNTURI 37 RETKI syyskuu 2021 RIISITUNTURI K U LTA I S E T koivut ja tummat kuuset luovat lyömättömän kontrastin.
K VA RTS I N kappaleet polun varressa muistuttavat jonkin sortin jalokiviä.. Selkäni oli hionnut jo ensimmäisen nousun aikana. Laavun jälkeen maasto soistui. Ehkäpä Riisitunturin tunnuslintu, hiiripöllö, istuisi jossain latvassa. Suunta ylöspäin Ensimmäinen päivän monista nousuista vei meidät Kuoppavaaran laelle. Painelimme reipasta vauhtia aina Pikku Karitunturin rinteeseen asti. Muistan kuinka lapsena, ollessani ensi kertaa Lapissa hämmästelin noita pohjoisen ”timantteja”. RIISITUNTURI R E I T I N varrella vastaan tulee useita vaikuttavia keloja. Vaimoni oli ajanut minut ja tämän reissun kaverini Jonin UKK-reitin varteen, Kirintövaaralle. Sää oli oikein lupaava. Nousu oli jyrkkä ja polku kapea. Rinkan lantiovyö painoi vyötä ilkeästi lantioluuhun. Mutkitteleva tie laskeutui kohti Kirintövaaran parkkialuetta. Tarkoitus oli poimia minut ja Joni seuraavana päivänä Riisitunturin päästä. Nahkavyön tilalle Joni viritti MacGyver-tyyliin narusNeulaspolku vaihtui aika ajoin pitkoksiksi. Istuimme hetkeksi alas kaatuneen puun rungolle ja katselimme luoteeseen aukeavaa maisemaa. Päästyämme ylös, Joni halusi ottaa vyön housuistaan. Ruska väritti maastoa matalista varvuista korkeimpien koivujen latvuksiin asti. Vaikka ymmärrykseni jalokivistä on muuttunut Afrikan tähti -pelistä hieman pidemmälle, kvartsin möhkäleet näyttivät silti äärimmäisen kauniilta. Tähyilin kynttiläkuusten latvoihin. Vaimoni seuraisi meitä ensimmäiselle laavulle, josta hän palaisi autolle toista reittiä pitkin. Polun reunoilta pilkisti silloin tällöin vaaleita kvartsimurikoita. Aurinko sai keltaiset lehdet näyttämään kahta kirkkaamman värisiltä. Noin 10 astetta ja lähes pilvetön taivas. Jotenkin sitä aina päätyy yllättymään siitä, miten lämmin vaeltaessa tulee. Tässä vaiheessa kolmikkomme hajosi. Hetken istuttuamme lähdimme jatkamaan oranssein täplin merkittyä reittiä. Isohkolla parkkialueella oli vain yksi auto. ”Laitan viestiä, kun tiedän monelta olemme Riisitunturilla”, sanoin. 38 RETKI syyskuu 2021 RIISITUNTURI T ilhiparvi lehahti lentoon ruskan värjäämien puiden ylle. ”Jos siis on kenttää. Neulaspolku vaihtui aika ajoin pitkoksiksi. Ihailimme ruskan värjäämää Kirintövaaran rinnettä nostellessamme rinkkoja autosta. Parkkipaikan laidassa seisseet kyltit vahvistivat asian: “Riisitunturi 24,9 km.” Lähdimme kaikki kolme kipuamaan kohti ensimmäistä nousua. Kansallispuiston alueet tulisivat vastaan vasta iltapäivällä, joskin tältä pätkältä hyvässä kunnossa oleva UKK-vaellusreitti tarjosi oivat puitteet ja polut jo aamupäivälle. Vaimoni lähti taivaltamaan autolle päin. Kyltit Kuoppavaaran laavussa tulivat vastaamme. Ihastelimme ja ihmettelimme ympäristöä: ruskan sävyt ja äärimmäisen käppyräiset kelot maustoivat reittiämme. Kulkisimme täältä Riisitunturille. Voisiko parempaa vaellussäätä toivoa. Jos ei ole ennen kuin huipulla, niin laitan sieltä sitten”, jatkoin. Matkaa oli karttojen perusteella tehdyn arvioni mukaan noin 25 kilometriä
Otin varaslähdön lounaaseen kaasukeittimen vielä pöhistessä ja söin taatelipatukan. Suo siellä Tuvan vieressä nökötti nuupahtaneen näköinen tulipaikka. Miehen korkuisia koivuja ja pihlajia vilkkui siellä täällä metsän seassa. TO S I elämän Nuuskamuikkunen piipun varressa.. Oikea Nuuskamuikkunen. Korkeat ja kapeat kuuset kurottivat taivaisiin. Yhden yön reissussa varusteiden ei luulisi painavan paljoa, mutta jostain syystä lyhyelle reissulle on liian helppo ottaa paljon tavaraa ja painavampia ruokia. Hän kuuluu siihen ihmistyyppiin, joka ei tupakoi, mutta josta on mukavaa silloin tällöin polttaa piipullinen ihan vain tunnelman vuoksi. Jos on olemassa Pikku Karitunturi, täytynee olla myös Iso Karitunturi. Vajaat kaksisataa metriä kansallispuiston puolella sijaitseva Koljatin laavu toimi lounaspaikkanamme. Lounaan kadottua vatsoihimme, Joni sytytti piippunsa. Sitten piipun pesästä karkasi ilmaan pieni savukiehkura. Laskimme rinkat selästämme ja lysähdimme kumpikin laavun kuluneelle etureunalle istumaan. Isompi niistä on lähinnä laajempi. 39 RETKI syyskuu 2021 RIISITUNTURI ta uuden ”vyön”. Uskoni tuon päiväaktiivisen pöllö näkemisestä alkoi hiljalleen hiipua. Vipusimme rinkat selkään ja lähdimme nousemaan Koljatinlaelle, josta aukesi komea maisema suuren suon ylle. Vilkuilin edelleen latvoihin hiiripöllöjen varalta. Kurkistimme päivätupaan, joka osoittautui varsin tyypilliseksi pohjoisen päivätuvaksi: samanlaiset pöytä ja penkit kuin niin monessa muussakin vastaavassa. Tuntureilla ei ole juurikaan korkeuseroa. Ohitimme Karitunturin Ahmatuvalle johtavan risteyksen ja suuntasimme Karitunturin päivätuvalle huipulla. Piippu oli syttynyt. Sitten piipun pesästä karkasi ilmaan pieni savukiehkura. Se vaati monenlaisia puuskuttavia ääniä ja piipun kääntelyä. Rinkkamme painoivat riittävästi, joten emme halunneet lisää painoa matkamme. Metsä alkoi tihentyä laskeutuessamme takaisin alemmas. Vasta kun olimme ylittäneet päiväpuhteemme puolenvälin, astelimme Riisitunturin kansallispuistoon ohittaen asiasta kertovan sinivalkoisen kyltin. Välillä maasto muuttui märäksi. Seuraava alas ja ylös kipuaminen odotti heti perään. Istuimme sen penkeille ja söimme välipalaa. Joni kaivoi rinkan taskustaan itse tekemänsä piipun. Joni kiskoi hionneen Sastan peltipaidan päänsä yli ja antoi tunturi-ilman tuulettaa itseään. Piippu oli syttynyt. Kosteiden kohtien yli ei oltu aina tehty pitkospuita, joten tasapainoilimme ties minkä päällä yrittäessämme pitää vaelluskenkämme kuivina. RIISITUNTURI K A R I T U N T U R I N päivätuvan ikkunasta aukeaa komea maisema. Tummanvihreiden kuusten ja kirkkaan keltaisten koivujen tilkkutäkki liukui taivaanrantaan asti. Vaikka jalat eivät kalvokengässä kastuisikaan, märät kengät painavat huomattavasti kuivia enemmän. Näkymä ikkunasta oli sen sijaan harvinaisen komea. Kaadoimme kiehuvat vedet ruokiimme ja odottelimme
Nostin lopulta kameran männyn oksalle. Koppasimme vettä mukaamme Liittolammista laskevasta purosta pienten pisaroiden napsahdellessa rinkkoihimme. Liittolammilla näimme ensimmäiset muut vaeltajat tunteihin. Heräsin kahden aikaan aukeavaan teltan vetoketjuun. Kysyin automaattisesti mihin Joni oli menossa. Tarkistin otokset. Riensin nopeasti pelastamaan oksalla kiikkuvan kamerani. Mielenkiintoni heräsi, vaikka Toista kertaa en ottaisi tuollaista riskiä. Tummien kuusten keskeltä kohosi oranssina loimuava lehtipuu. Pystytimme telttamme nopeasti ja vedimme rinkkamme teltan ovien alle sateensuojaan. Tähtipeiton alla Aloimme jo lähestyä Liittolammia, kun metsän seasta Kirkkotunturin laelta tuli näkyviin pieni kaistale maisemaa. Laavulta löytyi keski-ikäinen mies koiransa kanssa. Naisporukka oli pystyttänyt telttansa puuvajan viereen. Joni vuoleskeli ajankuluksi puulusikkaa. Koljatinlaelta laskeutuessamme kuljimme pitkoksia pitkin alamäkeen. Telttaan tulvinut viileä ilma sai havahtumaan sen verran, että ehdin kuulla Jonin hämmästelyt tähtitaivaasta ennen kuin ehdin vaipua uudelleen uneen. ”No, ihan riittävän hyvä”, kommentoin kuvia, joissa horisontti oli hieman vinossa. Rinnesuota kulkiessa saattoi hetken jo epäillä oliko itse horisontti vinossa kuvani sijaan. Loppua kohden alkoi tihkuttaa vettä. Nämä ovat niitä vaaranpaikkoja, joissa nilkkansa on helppo pyöräyttää. 40 RETKI syyskuu 2021 RIISITUNTURI ”Otetaan kuva itselaukaisimella”, ehdotin. Lasku Kirkkotunturilta tuntui tässä vaiheessa päivää jyrkältä. Pieneksi jäänyt sade oli lakannut. Seuraava ääni oli onneksi kameran suljin, joka lonksahti kolmesti. Rinnesoita. Pelkäsin, että kuulisin mätkähdyksen ja rikkoutuvan lasin äänen kun kääntäisin kameralle selän ja kipittäisin Jonin viereen katselemaan maisemaa. K U L K E M A M M E pätkä UKK-reitistä päätyi kansallispuiston puolelle vasta puolen päivän marssin jälkeen.. Väsyneet jalat saivat askeleen rullaamaan vähän turhankin rivakasti alamäessä. Pienikin lehtiä liikuttanut tuulenvire olisi saanut sen näyttämään loimuavalta metsäpalolta. Istuimme iltaa laavulla ja juttelimme niitä näitä laavulle majoittautuneen miehen kanssa. Ruokaa, nyt oli saatava ruokaa. Väsyneenä ja vaikeassa maastossa. Ilta alkoi hämärtää ja koko leiri alkoi hiljentyä. Äsken olin ottanut kuvan, jossa horisontti oli vinossa. Etsimme maastosta vanhan telttapaikan. Vastaus oli varsin itsestään selvä. Vaikka vaaramaisemat kynttiläkuusimetsineen ovat komeat, Riisitunturin kansallispuisto perustettiin 1982 nimenomaan sen suomaastojen suojelemiseksi. Olimme parin sadan metrin päässä yöpymispaikastamme, joten emme vaivautuneet kaivamaan sadesuojia rinkkojemme päälle. Ilman jalustaa tai sopivaa kivenlohkaretta, jonka päälle kameran asettaisi, tehtävä osoittautui haastavaksi. En kaukaa osannut tunnistaa suurta tulenlieskaa muistuttavaa puuta
Pieni puro solisi pitkin kallion jyrkännettä. Lähestyimme sitä uudelleen polkua pitkin ja veijari teki saman tempun. Sen jälkeen viimeisetkin varusteemme katosivat rinkkoihimme ja lähdimme kohti Riisitunturia. Suodatimme pullomme täyteen pienestä polun ali virranneesta polusta. Aamujumppa Heräsimme uuteen aamuun kahdeksan aikaan. Linnunrata halkoi taivasta aivan kuten se joka yö tekee. Se katseli meitä hetken ja lehahti sitten lentoon. Kaikkialla oli aivan hiljaista. ”Kohta lähdetään. Alhaalla soistuvassa maastossa virtasi pieni puro. Etelän miehelle kirkas tähtitaivas sen sijaa ei ole jokaöinen. Pieni pätkä kangasmetsää erotti meidät Riisin rietas -rengasreitistä. 41 RETKI syyskuu 2021 RIISITUNTURI ajatus makuupussin lämmön jättämisestä ei houkutellut tippaakaan. P I E N TÄ puhdehommaa ajankuluksi.. Taivaalla leijui valtava pilvimassa. Ruuhkahuippu Polku leveni ja sitä oli vahvistettu soralla. Kohta kapuaisimme Riisitunturille, joten vettä olisi hyvä olla matkassa. Se lensi polun suuntaisesti pienen matkan ja jäi odottamaan meitä. Sen saattoi huoRIISITUNTURI M I L J O O N A N tähden hotellimme Posiolla. Liittolammien kohdalla puhelimessa oli sen verran kenttää, että sain laitettua vaimolleni viestin. Se oli hionut kiveen pyöreitä muotoja painovoiman mukana mennessään. Lähestyimme Riisitunturin kansallispuiston päiväretkeilyreittejä. Kalliomaiseman jälkeen palasimme tuttuihin maisemiin. Aamun sää oli tyyni. Kalliot ja kitukasvuiset puut muistuttivat Urho Kekkosen kansallispuiston maisemia. Menee varmaan reilu pari, kolme tuntia.” Syötyämme puistelimme ulkoteltasta yön kosteuden. Muutaman sadan metrin kävelemisen jälkeen maisema muuttui. Tämä suo oli sentään pitkosten suuntaan suorassa. Saateltuaan meitä pienen matkan, se katosi metsän uumeniin. Puro laskeutui kallioiden pohjalle ja katosi osin kivien ja sammaleiden alle. Myös laavulla yöpynyt mies pakkaili jo varusteitaan, ennen kuin saimme itsestämme irti mennäksemme laittamaan aamupalaa nuotiopaikalle. Nousimme Hevonharjalle ja kävelimme jyrkkää pudotusta viistävää polkua pitkin sen yli. Huomasimme kymmenen metrin päässä oksalla kuukkelin. Pian tämän jälkeen näkyviin tuli reittiviitta. Kapea polkumme yhdistyi toiseen. Eilinen naisporukka oli jo vähin äänin mennyt menojaan. Olimme selvästi nyt päiväretkeilyreitin varrella. Loputtomat tähdet tuikkivat taivaalla. Kartalla näkyi harjumainen Hevonharja. Kynttiläkuusia, matalia ruskan värjäämiä koivuja ja pihlajia ja tietenkin suota. Joissain vaiheessa yön kylmyys saatteli meidät takaisin makuupussien lämpöön. Ylitimme sitä ennen vajaat sata metriä suota pitkospuita kulkien. En ole varma, kuinka kauan ihmettelimme tähtiä
Riisitunturille johtavan tien varteen oli pysäköity autoja yli kilometrin matkalta. Puiden käydessä matalammiksi, maisema alkoi aueta selkiemme takana. Matkaa olimme taittaneet polkujen yhtymäkohdasta noin 300 metriä. Hetken ihmettelyn jälkeen lähdimme alaspäin. Ihmismäärä jatkoi kasvua samassa suhteessa jyrkkenevän maaston kanssa. Lopulta puut madaltuivat ja hävisivät lähes kokonaan. Pieni noro hioo kovaa kalliota uskomattomalla kärsivällisyydellä. Yritimme vastata yhtä pirteästi, vaikka välillä teki mieli pudottaa rinkka rinteeseen ja painella huipulle ilman. Oli tärkeää muistaa vilkaista olkansa yli, jotta näkymät eivät menisi ohi. Huipulta aukesi upea maisema kaikkiin ilmansuuntiin. Sen täytyi kaiken järjen mukaan olla huippu. Samalla saattoi hyvällä omalla tunnolla pysähtyä hetkeksi. Sen täytyi kaiken järjen mukaan olla huippu. Kuljimme kohti ihmismassaa sorapolun rahistessa kenkiemme alla. Se selitti ihmispaljouden. Moni vastaantulija tervehti meitä hymyssäsuin. Uusilampi-nimiselle laavulle saapuessamme olimme nähneet jo enemmän ihmisiä kuin koko edellisenä päivänä ja aamuna vaellusreitillä yhteensä. RIISITUNTURI V I RTA AVA N veden voima on aina yhtä ihmeellinen. 42 RETKI syyskuu 2021 RIISITUNTURI mata myös ihmismäärästä. Kirintövaara Kuoppavaara Karitunturi Karitunturin Ahmatupa Koljat Liittolammit Riisitunturi Uudensuonlampi Riisitunturi kansallispuisto Riisitunturin Posio Yli-Kitka Ruka Kuusamo 2 km vaellusreitti. Kaakossa kimmelsi Yli-Kitka, pohjoisessa vastaan tuli ensin Pikku Riisitunturi. Kuljimme kohti ihmismassaa sorapolun rahistessa kenkiemme alla. Auringon valossa kylpevällä tunturin laealla näkyi isompi määrä ihmisiä. Olin huipulla saanut viestin, että autoja oli ollut hirvittävä määrä. Syyn ihmispaljouteen ymmärsi katsellessaan avautuvaa maisemaa. Oli selvää, että Riisitunturi on monen mielessä enemmän päiväretkikohde. Ylöspäin kulkeminen sai puuskuttamaan. Kansallispuisto ja UKK-reitin maisemat jatkuivat pitkälle länteen ja lounaan suuntaan
Suositun päiväretkikohteen parkkialueet olivat totaalisen tukossa viime syksynä.. 43 RETKI syyskuu 2021 RIISITUNTURI 43 RETKI syyskuu 2021 RIISITUNTURI R I I S I T U N T U R I N huipun paljastivat ihmismäärät
44 RETKI syyskuu 2021 PITKÄ VAELLUS T E KST I JA K U VAT Päivi Mattila Lapin halki 33 päivässä Kuukaudessa ehtii vaikka mitä, kuten patikoida Lapin erämaiden halki. Viime kesänä vaelsin Inarin Nellimistä aina Kilpisjärvelle asti, noin 800 kilometriä. Y KS I Kaldoaivin erämaan päänähtävyyksistä on voimakkaasti kiemurteleva Pulmankijoki.. Tarkkaan ottaen vietin polulla 33 päivää
Nautinto on hetkittäin vähän hakusessa, koska saan seurakseni mäkäräispilven. Ylimääräruoasta huolimatta rinkkani painaa tuskin koskaan yli 14 kiloa. Ilmat ovat puolellani, ja pääsen tutustumaan Pulmankijokeen kultaisessa auringonpaisteessa. Myöhemmin osoittautuu, että aikataulu on vallan sopiva, sillä hyönteisverkolle ei tule käyttöä ylängölle pääsemisen jälkeen. Vätsärin maasto ei ole mielestäni erityisen haastava, toisin kuin usein väitetään. Jos haluan, voin kierrellä ympäröiviä tuntureita ja viipyä kussakin erämaassa muutaman päivän oletusnopeuttani kauemmin. Sade vauhdittaa tahtia Minulla on väljä aikataulu, mikä lisää vaellusmukavuutta huomattavasti. Kilpisjärvi Nellim Inari Inarijärvi Vätsäri Piilolan polku Näätämö Nuorgam Kaldoaivi Pulmankijoki Utsjoki liftaus liftaus vaellusreitti Goahppelasjavri Guivi Paistunturi Muotkatunturi Karigasniemi Kuivi liftaus Hetta Lemmenjoki Pöyrisjärvi Tarvantovaara Puusasvaara Lätäseno Käsivarsi Termisjärvi Saana vaellusreitti 30 km. Viimeisen Kaldoaivi-illan päättää komea iltarusko ja sateenkaari, joka ilmestyy taivaalle kello 23.10! Lapin yöt ovat valoisia yhä elokuun alussakin. Toisin kuin useimmat edeltäjäni, en ole lähettänyt itselleni ruokapaketteja matkan varrelle, koska kaupoissa tulee kuitenkin poikettua tuoreruoan takia. Olennainen täydennys runsasenergiseen vaellusruokavaliooni ovat maastosta poimitut marjat ja sienet. Näen siitä vain pienen itäisen siivun. Kaldoaivissa minua kiinnostavat erityisesti Pulmankijoen meanderit, joten kuljen tietysti niiden kautta, vaikka se tarkoittaakin, että reittini ei ole katkeamaton, vaan siihen jää reikä Nuorgamin ja Utsjoen välille. Tämä vaellus haastaa suunnistustaidot, mutta Lapin luonnonolosuhteet ovat tutut, joten voin keskittyä nauttimiseen." Parin ensimmäisen päivän ajan on tuuletonta ja lähes hellettä. Taustalla Lujapuolijärvi. Yllätyn positiivisesti kauppojen laajasta valikoimasta: vielä muutama vuosi sitten esimerkiksi savutofua tuskin myytiin näillä main. Olen kävellyt Nellimistä varsinaisen vaellusreittini alkuun ja kirjoitan päiväkirjaani: "Oloni on kotoisa ja rento. Harmittelen mielessäni, lähdinkö vaellukselle räkkämielessä sittenkin turhan aikaisin. Ruokalogistiikan ja isojen jokisekä suoalueiden vuoksi eri vaeltajien reitit muistuttavat toisiaan, mutta jokainen taivaltaja suunnittelee itse oman reittinsä. 45 RETKI syyskuu 2021 PITKÄ VAELLUS H einäkuun lopulla pohdin alkavaa reissuani Piilolan polun nurkilla Vätsärin erämaassa. N E L L I M I STÄ lähdettyäni saavuin muutamassa päivässä Vätsärin ylängölle. Kiertelen joen länsirantaa ja fiilistelen hienoja hiekkarantoja, joilla näkyy vain sorkanjälkiä. Itse räätälöity reitti Vaikka Lapin halki itä–länsisuunnassa kulkemisesta on muodostunut jo eräänlainen vaellusklassikko, kyse ei ole vakiintuneesta reitistä. Ainoa kirittäjäni on sää. Vaikka Lapin halki itä–länsisuunnassa kulkemisesta on muodostunut jo eräänlainen vaellusklassikko, kyse ei ole vakiintuneesta reitistä. Oma reittini kulkee harjujen kautta, joten en joudu lainkaan kyseisen maankolkan parjattuihin kivikoihin. Ensimmäiset ruokatäydennykset hankin Näätämöstä. Tällaisen suurpiirteisyyden ansiosta vaellukseni reittivaihdot kasvavat huimasti, ja voin poimia reitilleni lähes kaikki kunkin erämaa-alueen houkuttelevimmat nähtävyydet. Näätämöstä jatkan Kaldoaiviin, joka on maamme laajin erämaa-alue. Patikoinnin sijaan kuljen tuon välin liftaamalla
Toisinaan en kohtaa ketään pariin päivään. Muotkalla ei ole ruuhkaa, kuten ei missään muussakaan retkikohteessani, Kevon reittiä lukuun ottamatta. On hauskaa, että aloitin kävelyn Inarin ikimänniköstä, jatkoin patikkaa Utsjoen paljakalle ja nyt kuljen taas inarilaisessa hongikossa. Viihdyn yhden hengen tarppiteltassani, mutta se on kieltämättä pieni ja parhaimmillaan pelkässä nukkumiskäytössä. Metsämaasto on hyvin kaunis myös harmaalla tihkusäällä, siinä missä paljakka on ehdottomasti parhaimmillaan poudalla. Yöllä vilkaisen netistä viimeisimmän ennusteen saderintaman saapumisesta. Niin myös teen. Jo silkasta vaihtelun halusta on kiva toisinaan kävellä yömyöhälle, kun auringonpaistetta ja kuntoa riittää. Liftari saa yhä kyydin Lännessä seuraavana vuorossa on Muotkatunturin erämaa. Ehdin kastua litimäräksi ennen tupaan saapumista, enkä näe Guivi-tunturilta muuta kuin sumua, mutta se ei jää hetkellisen harmituksen jälkeen painamaan. Olen tottunut viettämään vaelluksillani rauhallista digilomaa, ja nykyään siinä pysyminen vaatii päättäväisyyttä. P ÖY R I S JÄ R V E N etappi ei ollut tunnelmaltaan yhtä erämainen kuin muut. Pääsen mukavan retkeilijäpariskunnan kyydissä Inariin. Näin koronakesänä nimenomaan kylille liftaaminen jännittää vaelluksessani kaikkein eniten. Se saapuu pari tuntia etuajassa. Sattuu niin hyvä tuuri, että ensimmäisenä iltana on biitsikeli. Kun Muotka vaihtuu kulkuongelmitta Lemmenjoen kansallispuistoksi, huomaan ihailevani vaellusreittini vaihtelevuutta. Lemmenjoelta jatkan Pöyrisjärven erämaan kuuluisille hietikoille. Ei olisi haitannut, vaikka kenttä olisi tällä kertaa jäänyt tavoittamatta, sillä sateen aikataulu ei lopulta noudata ennustetta. Pitkien retkien väistämätön ominaispiirre on nimittäin se, että vastaan tulee monenlaista keliä. Kello on jo kymmenen. Muotkalla tapaan neljän päivän aikana vain kaksi henkilöä, ja juuri sopivalla hetkellä, kun olen lähestymässä maantietä. En tee vielä päätöstä asiasta, mutta asennoidun alkavaan päivään niin, että tänään ehkä kuljen pitkään. Ehtisinkö tänään lähelle Kevon luonnonpuiston rajaa, niin että voisin viettää huomista sadepäivää ylellisesti Kuivin tuvan suojissa. K ÄS I VA R R E S SA t utustuin viidakkomaiseen pajuviitaluhtaan.. Puhelinkenttää on tarjolla reittini varrella yllättävän usein. Useimmiten etenen vajaat 30 km. Myöhemmin kotona mittaan nettikartasta, että kävelin sinä päivänä suunnilleen 40 km. Ensimmäisen tuskastuttavan hitaan Inari–Nellim-välin jälkeen kaikki matkat taittuvat kuitenkin nopeasti, aivan kuin ennen vanhaan. 46 RETKI syyskuu 2021 PITKÄ VAELLUS Eräänä aamuna tuijotan sääennustetta Goahppelasjavrin autiotuvan pihalla Paistunturin erämaassa. Uskaltavatko ihmiset auttaa vaeltajaa. Aurinkolasit päässäni kuvittelen, miltä näyttäisi, jos meri velloisi näiden muinaisten hiekkadyynien edessä. Muutoin Pöyrisjärvestä jää vähän tylsä Metsämaasto on hyvin kaunis myös harmaalla tihkusäällä, siinä missä paljakka on ehdottomasti parhaimmillaan poudalla. Suunnistaminen on Paistunturin avarissa maisemissa vaivatonta, ja matka etenee joutuisasti
Metsästyksen, kalastuksen ja poronhoidon harjoittaminen on sallittua. Yhteensä erämaa-alueita on Pohjois-Lapissa 12. Poronhoito luonnehtii maisemaa Erämaa-alueet sopivat ennen kaikkea suunnistustaitoisille ja kokeneille kulkijoille. Suomalaiseenkin retkeilykulttuuriin paljon vaikuttaneessa Yhdysvalloissa vallitsee hieman erilainen taustafilosofia. Monet vaeltajat hyödyntävät Norjan rajaa myötäilevää poroaitaa, jonka vieressä kulkee poronhoitajien mönkijäura. Poroja lienee joillakin alueilla liikaa suhteessa nykyiseen laidunalaan. Kansallispuistojen tapaan retkeilijän ilona on autiotupia polttopuuhuoltoineen. Pohjoisen Lapin vaelluskohteet (Edita 2010) sekä Raimo O. Soisen Tarvantovaaran erämaan läpi kävelee helpoiten poroaitaa seuraten, ja reitti koukkaa alussa reilusti Norjan puolelle. Sen ylitys pelottaa monia – syystäkin. Alkujaan erämaa-alueilla sallittiin niin sanotut luonnonmukaiset hakkuut. Lisäksi maastossa on luontaiselinkeinojen harjoittajien yksittäisiä pieniä tukikohtia. Poronhoitajat käyttävät tupia edelleen, ja uusia kämppiä on rakennettu viime vuosinakin. Näistä hyvä esimerkki on Peurakairan metsäerämaa Porttipahdan tekojärven pohjoispuolella. Pääsääntöisesti vain heillä on lupa liikkua erämaissa mönkijällä. Ei kiitos. Alueet on siksi tyhjennetty niillä aiemmin asuneista alkuperäiskansoista. Siellä korostetaan wilderness-alueiden luonnontilaisuutta, minkä vuoksi kaikenlainen moottorivälineiden ja jopa polkupyörän käyttö on kielletty erämaissa. Metsähallitus pyrkii pitämään riippusillat kulkukelpoisina, mutta uusia pitkoksia alueille ei aiota rakentaa. Nykyinen retkeilyn suursuosio ei näy näillä selkosilla: merkintöjen mukaan olen elokuun viimeisellä viikolla tuvan toinen kävijä koko kesänä. Useissa erämaissa on myös merkittyjä reittejä, mutta pitkospuita on hyvin vähän, joten kenkien kastumiseen on syytä varautua aina, kun kartalla on suo. Vaikka erämaa-alueiden perustaminen onnistui paljolti poronhoidon ansiosta, porokysymys herättää myös toisenlaisia tunteita, koska laidunnuksen jäljet ovat paikoitellen rankat: Suomen tunturit ovat ruskeaksi kaluttuja, siinä missä jäkälikkö loistaa Norjan puolella rajaa kuin lumisateen jäljiltä. maku, koska seuraan koko ajan nopeakulkuista mönkijäuraa. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vaellusreitille kaatuneita puita siistitään moottorisahalla vain hätätilanteissa, ja sen sijaan metsähallinnon huoltojoukot käyttävät käsisahaa. Mieleni ei vielä kaipaa lepoa, mutta tauko olisi varmasti paikallaan fyysisen palautumisen kannalta. Omien polkujen kulkijalle (Suomen Matkailuliitto 1997). Nimettyjen erämaa-alueiden ja kansallispuistojen lisäksi Lapissa on useita muitakin laajoja erämaisia metsäkohteita, jotka ovat tällä hetkellä Metsähallituksen hakkuiden ulkopuolella, mutta joilta puuttuu virallinen suojelustatus. Kyse on laajoista alueista, jotka ovat tiettömiä, lähes asumattomia ja hyvin luonnontilaisia – ne ovat villiyttä kaipaavien vaeltajien paratiisi. Hetassa lastaan rinkkaan viimeiset sapuskat. Erämaiden puolustajat järjestäytyivät, ja liikehdintä liitti yhteen luonnonsuojelijat sekä paikalliset, jotka olivat huolissaan saamelaiskulttuurin säilymisestä ja luontaiselinkeinojen toimintaedellytyksistä. Lapin erämaa-alueista kiinnostuneiden kannattaa tarttua kirjastossa teoksiin Jouni Laaksonen: Erämaat. 47 RETKI syyskuu 2021 PITKÄ VAELLUS Erämaiden kutsu Pitkä patikkani kulki seitsemän erämaa-alueen halki: Vätsäri, Kaldoaivi, Paistunturi, Muotka, Pöyrisjärvi, Tarvantovaara ja Käsivarsi. Olen etukäteen tuuminut, että saatan viettää Hetassa yhden kokonaisen vapaapäivän, retken ainoan. Jokea edeltävän Puussasvaaran autiotuvan vieraskirja kertoo omaa kieltään tämän seudun haastavuudesta. Silti jatkan matkaa ilman taukopäivää, heti seuraavana aamuna. Erämaa-alueet perustettiin vuonna 1991, yhteiskunnallisen kamppailun jälkeen. Erämaat eivät ole tyystin talottomia, vaan niissä sijaitsee joitakin saamelaisten vanhoja paimentolaiskyliä, kuten Kalkujärven kylä Pöyrisjärvellä. Muutkin paikkakuntalaiset voivat kuitenkin saada luvan käyttää tiettyjä vanhoja traktoriteitä, ja muutamat näistä kulku-urista ovat ajettavissa myös maastoautolla. Koronaan liittyvään rajasulkuun on aikaa enää vain yksi päivä, ja jos lepäisin tänään, joutuisin rämpimään Suomen puolella hankalampaa maastoa myöten. Nykyisin niillä ei ole metsätaloustoimintaa, ja alueet kuuluvat Natura 2000 -suojeluohjelmaan. Kojo: Pohjoiset erämaat. Toimin näin pakon sanelemana. Oma suunnitelmani on ylittää Lätäseno ylävirrasta, sieltä missä jokea kutsutaan AV U L I A AT kalastajat kyyditsivät minut Lätäsenon länsipuolelle.. Turvallisesti Lätäsenon yli Tarvantovaaran jälkeen, ennen Käsivarren erämaata, edessäni on mahtivirta Lätäseno. Yhdysvalloissa ei myöskään ajatella, että erämaat olisivat joidenkin ihmisten koti. Lapin tunturija metsäerämaat vähenivät vähenemistään, kunnes hakkuu-uhka kosketti 1980-luvun lopulla Inarin Kessiä, nykyistä Vätsärin erämaan eteläosaa. On vielä epäselvää, miten vahvan suojan Natura-ohjelma antaa, sillä kaivosyhtiö on nyt saanut luvan selvittää Tarvantovaaran malmivarantoja. Ensi sijassa erämaita uhkaa kuitenkin kaivostoiminta. Asiat toisin Yhdysvalloissa Erämaa-alueet eivät ole joka maassa samanlaisia
Kantamus ei tuntunut koskaan liian painavalta, vaikka en ollut kovin tarkka ruokaostoksissa: toisinaan kannoin esimerkiksi puolentoista viikon kaurahiutaleita, kun optimointi ei ollut kaupassa mahdollista. Perinteisten suositusten mukaan kannettavaa saisi olla enintään kolmannes kulkijan kiloista, mutta vähempi on kuitenkin parempi. Mukanani oli useimmiten myös kaksi kaasupulloa, koska omaan keittimeeni sopivien kierrettävien pullojen saatavuus oli heikko. Varpaitani ei palellut elokuun keleissä: kävellessä jalat pysyivät lämpiminä helposti. 48 RETKI syyskuu 2021 PITKÄ VAELLUS YÖV Y I N vaelluksellani alle puoli kiloa painavassa teltassa, joka on tehty dyneemakomposiitista. Teltan alaosa on hyttysverkkoa, joten sisältäkin näkee ympäröivän luonnon. Ne säästävät polvia ja lisäävät yläkropan liikettä sekä verenkiertoa. L E N K K A R E I TA ei viitsi kastella koko päiväksi yhden ylityksen takia. Yhtä tärkeää on se, että sauvat tuovat tasapainoa vesistöjen ylityksiin ja upottavilla soilla liikkumiseen. Kuva on Kevon reitiltä, Fiellun putouksen luota. Keskeinen mukavuustekijä olivat kalvottomat polkujuoksulenkkarit. Kevyen rinkan ansiosta kroppa sietää sekä pidempiä päivämatkoja että useampia vaelluspäiviä putkeen. Keveys on valttia Rinkan paino vaikuttaa pitkän vaelluksen hauskuuteen olennaisesti. Olen tilannut ne ulkomaisista nettikaupoista tai suoraan valmistajilta, koska näin kevyiden tavaroiden saatavuus suomalaisista retkeilymyymälöistä on toistaiseksi heikko. Ruokasäkkini painoi viikon alussa noin viisi kiloa. Jalkapohjieni iho pääsi kuivumaan, ja jälkiviisaana ajattelen, että jalat olisi pitänyt huoltaa rasvalla joka ilta. Lenkkarit sopivat myös märkään Ylä-Lappiin, kunhan kulkija on sinut sen kanssa, että jalat ovat usein märät. Olen tehnyt niillä kaikki pitkät kesän ja alkusyksyn vaellukseni vuodesta 2014, yhteensä noin 10 000 kilometriä, ja vannon niiden nimeen. Kolme raskainta, eli majoite, rinkka ja makuupussi, painoivat yhteensä alle kolme kiloa. Käytin vaellussauvoja. Omat varusteeni painoivat tällä vaelluksella runsaat kahdeksan kiloa, kun jätän huomioimatta ruoat, kaasun ja päällä kulkevat varusteet, kuten kevytretkeilypiireissä on tapana laskea. Jalkaterien kunnosta pitää kuitenkin pitää huolta. Lisäksi sauvat olivat välttämättömät oman majoitteeni pystyttämiseen.
Eläinten jäljistä oli apua myös silloin, kun etsiskelin hyvää suopuron tai -joen ylityspaikkaa. Seuraavana päivänä saan tietää, että olin itse asiassa todella onnekas. 49 RETKI syyskuu 2021 PITKÄ VAELLUS Poroenoksi. Aion palata uudelleen etenkin Vätsäriin ja Lemmenjoelle. Toisaalla kohtaamani kalastaja kertoo, että joen yläjuoksulla on hiljattain satanut kaatamalla, minkä johdosta vesi on paraikaa parikymmentä senttiä korkeammalla kuin edeltävänä viikonloppuna. KO H TA se loppuu. Kohta näen veneenkin. Onnekas sattuma astuu kuitenkin peliin. En siis olisi päässyt kahlaamopaikoista yli, vaan olisin joutunut kiertämään Kilpisjärvelle Kalottireitin sillan kautta. Suunnistus sujui hyvin, ja pysyin kartalla myös Vätsärin pienipiirteisessä maastossa, koska seurasin karttaa hyvin ahkerasti. Tekemäni pikapatikka tarjosi vain pintaraapaisun Lapin erämaiden olemukseen. Jokaisella vaelluksella oppii jotain uutta, ja itselleni jäi tällä kertaa erityisesti mieleen villieläinten viisaus ja paikkatuntemus. Rakastuin jopa märkiin soihin, etenkin kun osuin niille erinomaisena hillavuonna. Venekyyti oli ehdottomasti parempi vaihtoehto. Maastot ovat täynnä hirvieläinten polkuja. Pienen huutelun jälkeen saan mökkiläisten huomion kiinnitettyä itseeni ja tuota pikaa pääsen joen yli ystävällisten kalastajien kyydissä. Marjasesonki jatkui ylimmässä Lapissa aina elokuun loppuun asti, ja söin hilloja puuron kanssa lähes joka aamu. Jossain suon laidalla kulki miltei aina kelpo polku, jota seuraamalla sain helposti kierrettyä hankalimmat kosteikot. Näin pitkä ennalta suunnittelematon koukkaus olisi luultavasti tarkoittanut lievää ruoan säännöstelyä. 49 RETKI syyskuu 2021. Polkujuoksulenkkarit pysyvät märkinä senkin jälkeen, sillä rämmin soisessa maastossa toisinaan pohkeita myöten. Ahkajohkan sillan on puolestaan vienyt kevättulva. Lätäsenon tulva pääsi yllättämään, mutta muutoin luonnonolosuhteet olivat oikeastaan helpommat kuin oletin ennakkoon. Nykyinen retkeilyn suursuosio ei näy näillä selkosilla: merkintöjen mukaan olen elokuun viimeisellä viikolla tuvan toinen kävijä koko kesänä. Torisenon riippusilta on käyttökiellossa, joten kahlaan polvisyvyisen joen poikki. Maisemat muuttuvat vieläkin jylhemmiksi, kun saavun iltapäivällä Kilpisjärvelle ja nousen Saana-tunturin huipulle. Porojen viisaus käyttöön Sitten koittaa viimeinen aamu Termisjärven tuvalla, jolta avautuva näkymä on komea ja suomalaisittain hyvin poikkeuksellinen. Termisjärveltä on enää 15 kilometriä Kilpisjärvelle. Oloni on huojentunut. Järvi puristuu yli 1000-metrisen Termisvaaran ja pohjoisen 900-metrisen lakimaan väliin. Reissun alussa tuntemani rentous säilyi olotilanani lähes koko vaelluksen ajan. Pistäydyn illansuussa jokivarressa Hirvasvuopion tupien lähellä, kun kuulen vastarannalta ihmisääniä. Saan silti osani pienemmistä vesiesteistä. Suomen erämaat eivät suinkaan ole poluttomia, vaikka niissä ei olisikaan ihmisen tekemiä väyliä. En taaskaan jaksa olla erityisen harmissani, koska oletin ja hieman toivoinkin kohtaavani Lapin erämaissa tällaista villiyttä
50 RETKI syyskuu 2021 HAMMASTUNTURIN ERÄMAA 50 RETKI syyskuu 2021 HAMMASTUNTURIN ERÄMAA H A M M AST U N T U R I N nimikkohuipulta erämaan keskiosissa avautuu hienot näkymät Hammasjärvelle.
Merkittyjä reittejä, tupia tai retkeilyrakenteita on niukasti. Merkittyjä kävelyreittejä alueen pohjoisosissa ei ole. Reitille osuvat myös puiston pohjoisosan kämpät: Rautujärven päivätupa sekä Hammastunturin ja Suivakkojärven autiotuvat. Sieltä löytyy valmiita reittikuvauksia, joissa siirrytään sopivan päivämatkan välein olevalta leiripaikalta toiselle. Erämaa-alueilla, joita Suomessa on 12, leiriytyminen on sallittua jokamiehen oikeuksien mukaisesti. Kävelyaikaa on viisi vuorokautta. Gibson Erämaa opettaa Erämaassa ei juuri ole merkittyjä reittejä, huollettuja tupia, eikä aina edes polkuja. 51 RETKI syyskuu 2021 HAMMASTUNTURIN ERÄMAA V aelluksen suunnitteleminen kansallispuistoon alkaa usein lukemalla toisten matkakertomuksia tai luontoon.fi-sivustoa. Kuljemme perille julkisilla kulkuvälineillä, jolloin muukin kuin ympyrälenkki onnistuu. Kohteena Hammastunturi Olemme päättäneet lähteä ystäväni kanssa Hammastunturin erämaahan syyskuun alussa. On osattava arvioida, mistä voi kulkea ja ylittää joet, paljonko on sopiva päivämatka ja valittava yöpymispaikat itse. Miten erämaassa löytää perille. Palkintona on vapautta, hiljaisuutta ja rauhaa, sillä samalle reitille harvoin osuu muita ihmisiä, tupia ja huippuja lukuun ottamatta. Tämä ”villiys” antaa reittisuunnitteluun uusia mahdollisuuksia, mutta myös haasteita. Moni karttaakin niitä liian vaativina kohteina. Usein yöpaikan valinta ainakin kansallispuistojen virkistysosissa määräytyykin sen mukaan, missä telttailu on sallittua. Periaatteenani on tehdä mieluummin liian lyhyitä kuin liian pitkiä päiväetappeja rinkan kanssa ja täydentää niitä tarvittaessa iltalenkeillä. Polkuja – eläinten tai muiden ihmisten tekemiä – kulkee, mutta niitä ei välttämättä ole merkitty karttoihin. Valitsemme kävellä alueen halki idästä länteen, kohokohtana Hammastunturin huiputus. Iltapäivä on jo pitkällä ja matka takana pitkä, joten ensimmäisen illan etappina tyydymme talsimaan Rautujärven päivätuvalle sinne vievää,. 51 RETKI syyskuu 2021 HAMMASTUNTURIN ERÄMAA T E KST I Maija Arosuo K U VAT C. Helppo alku mönkijäuraa Otamme taksin Ivalosta Pasaslompoloon alueen itäosassa. Näitä voi huonon sään tullen hyödyntää kuivatteluun tai yöpymiseen. Tämä vaellustarina Hammastunturin erämaasta on kerrottu suunnistajan silmin
Neljän kilometrin taival tuvalle sujuu reilussa tunnissa. HAMMASTUNTURIN ERÄMAA. 52 RETKI syyskuu 2021 HAMMASTUNTURIN ERÄMAA karttaankin poluksi merkittyä, mönkijäuraa pitkin. Taas käytämme suunnistuksessa hyödyksemme korkeuskäyriä – tällä kertaa yritämme kävellä suoraan käyriä vastaan eli mahdollisimman jyrkästi loivaa rinnettä alas. Lounastauon jälkeen oiomme takaisin haluttuun suuntaamme, Aittamoroston pohjoisrinteille. Pilvipeite rakoilee sateisen päivän jälkeen, joten päätämme kerätä polttopuita lähistön risuista kuivattaaksemme kenkiä ja vaatteitamme. Järvien loputtua vinoristein maastoon merkitty kelkkaura vie eteenpäin. Sitä ei kuitenkaan voi seurata pitkälle, sillä se on tehty talvikäyttöön. Illaksi saamme nuotioseuraa, mikä ei yllätä. Helpointa on unohtaa kompassisuunta ja tunnustella korkeuskäyrää – niin kauan kun emme ole menossa ylös emmekä alas, kierämme tunturin kuvetta halutulta korkeudelta ympäri. No, olemme ainakin varmasti välttäneet suon. Uralta erkanee polku, joka tuntuu vievän sopivaan suuntaan Kuoskisvaaran kuvetta. Harvassa olevat tuvat keräävät erämaassakin vaeltajat yleensä yhteen. Muista retkeilijöistä ei enää ole tietoa. Tupa on kuvankauniilla paikalla kirkasvetisen järven rannalla. E N S I M M Ä I N E N ylitys on Ahvenjoella. Harvassa paikassa jouduimme ottamaan edes kenkiä pois jalasta. Polkua ei ole merkitty karttaan, mutta sen olemassaolon voi melkein ennalta arvata, sillä Hammastunturin tupa on samassa suunnassa. Rantapenger iloittelee punaisen, vihreän ja sinisen sävyissä, kun mustikat, puolukat ja ruohokanukat kilpailevat elintilasta. Tuli antaaSelkeä väylä antaa mahdollisuuden laskeutua pikkuhiljaa maastoon. Kelkkailijat ohjataan mieluusti tasaisille soille, joita kesäiset kävelijät haluavat välttää. Samoin opimme, että kartan ”normaali” eli valkoinen väri on täällä kuivaa, harvaa, melko helppokulkuista kangasmetsää. Aittajärvi on retkeilijän paratiisi hiekkarantaisine poukamineen. Juttu luistaa, joten teemme aivan tyypillisen virheen: luotamme polkuun ja lakkaamme seuraamasta tiiviisti karttaa, kunnes huomaamme, että olemme tulleet suunnitellulta reitiltämme jo jonkin matkaa etelämmäs. Ne ovat vielä metsän peittämät, joten kaarevan reitin seuraaminen vaatii tarkkaavaisuutta. Selkeä väylä antaa mahdollisuuden laskeutua pikkuhiljaa maastoon. Kasvillisuus on sen verran harvaa, että näemme suuren Hammasjärven selän siintävän pohjoisessa sekä pienemmän Aittajärven, jota kohden suuntamme. Järven rantoja seuraillen Luonteva kulku-ura tuvalta länteen seuraa Rautujärven ja Ahvenjärven pohjoisrantaa. Samalla voi tarkkailla, millaisia korkeuseroja maastossa on, ja miltä ne näyttävät kartalla. Valitsemme niistä yhden
Sen välittömässä ympäristössä ei ole edes vettä. Seutu näyttää ylhäältä katsottuna kuitenkin niin vetiseltä, että päätämme suunnata suoraan Littiäpään yli. Arvioimme tunturin kuvetta ja päätämme, että kipuamme sen ylös rinkkojen kera, jolloin voimme jatkaa matkaa suoraan länteen. Ennakointia Huipulta suuntaamme ensin kohti Ahven-Kulvakkoa, jonka pohjoispuolelta olemme suunnitelleet jatkavamme seuraavaksi yöksi Kulvakkojärvelle. Suunnistaminen on helppoa, sillä hyvällä säällä voimme pitää huipun silmissämme lähes koko ajan. Pohjoisrannassa näkyy kartassa muutama korkeuskäyrä, joten arvelemme sen olevat kuivempaa. Sinänsä ilmiö on hauska, sillä tupa on pieni ja surkeassa kunnossa ja ihmiset nukkuvat ulkona. Aamut ovat mielestäni retkeilyn parasta aikaa ja uinti sen kirkkain hetki. Avotunturi alkaa pian tuvan jälkeen ja tunnen hengittäväni puurajan yläpuolella hieman vapaammin, vaikka nousu 532 metriä korkealle huipulle on tasaisen tappava. Ennen nousua piipahdamme vielä Hammastunturin autiotuvalla, joka on kerännyt ympärilleen useita telttakuntia. Taustalla häämöttää jo Hammastunturin hahmo. Nimikkotunturille Aittajärvellä aamu valkenee edellispäivää raikkaampana ja kirkkaampana ja Hammastunturi paljastaa koko kauneutensa. Littiäpään matala, mutta puuton huippu näkyy kauas, joten suuntaamme sitä silmällä pitäen kohti luodetta. R U O H O K A N U K AT, mustikat ja puolukat peittävät Rautujärven ympärillä olevaa kuivaa kangasmaastoa. Erämaa vaatii suunnistustaitoa, joka kehittyy harjoittelemalla. Olemme liikkeellä varhain, joten sipsuttelemme nukkuvien yöpyjien ohitse kohti huippua. Näin onkin, ja meillä on jälleen Helposti tulee silti valittua yöpymiskohteeksi paikka, jossa kartalla on jotain ihmisen rakentamaa. 53 RETKI syyskuu 2021 HAMMASTUNTURIN ERÄMAA kin mukavasti seuraa iltaamme. Vai olemmeko sittenkin vain laumaeläimiä. Ivalo Inari Kittilä Suivakkojärvi Rautujärvi Hammastunturi Hammastunturi Aittajärvi Tornilaki Kulvakkojärvi vaellusreitti vaellusreitti 5 km Hammastunturin erämaa-alue. Järvi on tyyntynyt ja peilaa tunturille sen majesteettisen siluetin. Tiedämme, että Hammastunturin erämaa ei ole tunnettu suurista huipuistaan, joten otamme näkymästä kaiken irti. Reitti on jyrkkä, mutta hieno. Maisemat paranevat jokaisella metrillä. Ennen pientä järveä poikkeamme kurssista länteen, sillä järven pohjoispuoli on kartan mukaan soistunutta. Huipulla pidämme aikaisen lounastauon ja kuivatamme yön jäljiltä kostean telttamme. Pidämme lopuksi Kulvakkojärven vasemmalla puolellamme, mutta riittävän kaukana, sillä itäranta on vaikeakulkuista pusikkoa. Helposti tulee silti valittua yöpymiskohteeksi paikka, jossa kartalla on jotain ihmisen rakentamaa. Otamme uudeksi suunnaksi Kulvakkojoen, jonne laskeudumme kahden jyrkänteen välistä. Kävelemmekin ison osan matkasta takaperin. Kulvakkojoki on melko matala, joten pääsemme sen ylitse kiveltä toiselle hyppimällä. H A M M AST U N T U R I N erämaassa ei juuri ole merkittyjä reittejä, joten kulkija on vapaa löytämään parhaat paikat
Avotunturin autuus loppuu ja käännämme kelkkamme kohti Siika-Suivakkojärven tupaa. Maasto on melko tasaista ja metsän peittämää, joten joudun kaivamaan repusta oikean kompassin ja ottamaan suunnan kohti Appisjärven eteläkärjen tuntumaa. S U M U lankeaa illalla Suivakkojärville. Kompassi hukassa Neljäntenä päivänä suunnistajan paras apuväline, eli aurinko, on mennyt pilveen. Aika vain kuluu istuessa rantatörmällä vesikirppuja katsellessa. Vaivaiskoivut kurottelevat veteen niin täydellisen punakeltaisena, ettei niitä pystyisi kukaan suunnitelmaan kauniimmiksi. HAMMASTUNTURIN ERÄMAA. Sittemmin he vetäytyivät Lemmenjoelle ja kämppä autioitui. Ilta on vielä nuori, mutta jäämme pitämään leiriä sateessa. Niemen kärjestä löytyy vanhan talon rauniot. E R Ä M A A-A LU E E T ovat poronhoidolle tärkeitä. Vaikka huippu ei ole korkea, voimme ihailla sieltä kaikkia järviä, joiden rannoilla olemme käyneet. Löydämme sen rinteeltä puron, jota seuraamme, kunnes tulemme ensimmäiseen paikkaan, jossa on riittävän tasaista teltalle. S I I K A-S U I VA KO N autiotupa tarjoaa sopivan aloitustai lopetuspaikan vaellukselle lännessä. 54 RETKI syyskuu 2021 HAMMASTUNTURIN ERÄMAA huiman kaunis leiripaikka pienen niemen kärjessä, joka työntyy Kulvakkojärveen pohjoisesta. Kiertelen järven rantoja ihailemassa täydellistä hiljaisuutta ja ruskan eri sävyjä. Kotimme on tässä, sillä sadepilvet ovat todella mustia. Päästelemme reippaasti kohti länttä, sillä jossain vaiheessa törmäisimme vääjäämättä joko järveen tai siitä etelään lähtevään jokeen. Tupa on rakennettu kosteikoille järvien väliin. Joelta suuntaamme ylös kohti Appisenpaloa. Kiipeämme ensin korkeimmalle huipulle – josta näemme vain sumua – ja lähdemme sitten sään hälvetessä korkeutta tunnustellen seuraamaan harjanteen lakea kohti koillista. Myöhemmin kuulemme, että mökin on rakentanut Näkkäläjärven suku 1930-luvulla, jolloin paliskunta oli laajentanut länteen. Ilta on kaunis. Lopulta mäiskähdämmekin Appisjärven rantaan melko suunnitellussa paikassa ja kierrämme eteläkärjen kautta laskujoelle, jonka yli saamme kahlata. Sade pitää seuraa meille myös seuraavana päivänä, kun suunnistamme Rahpesoaivin ylitse. Neljäntenä päivänä suunnistajan paras apuväline, eli aurinko, on mennyt pilveen. Kosteikkojen paikannus Appistuntureiden Tornivaara (494 metriä) hellii meitä upeilla näkymillä, joita emme ole ehtineet kunnolla edes odottaa. Pääsemme jälleen avotunturiin, jossa pystymme paikantamaan tarkan olinpaikkamme karttaan merkityn pienen järven avulla. Edessä näkyvä Pistoolivaara ja sen takana siintävät Appistunturit erottautuvat selkeinä maamerkkeinä, joten suunta on selvä
Vertaa karttaan ja päivitä reittisuunnitelmaa sen mukaan, mitä näet. Erämaa-alueen loppuminen tulee vastaan liiankin selkeänä: heti rajan toisella puolella alkavat hakkuut. Katso kelloa aika ajoin, niin tiedät, oletko kävellyt viimeiseltä tauolta vartin, tunnin vai kaksi. Perillä hän kieltäytyy lounaasta, jonka haluamme hänelle tarjota ja toteaa vain, että erämaassa autetaan aina. Karhumiehiä ja kalastajia Kolme viimeistä päivää olemme saaneet pitää seuraa vain toisillemme, joten säikähdämme suuresti, kun viimeisellä poluttomalla metsätaipaleella vastaan taivaltaa mieskaksikko. Yhdeksäs auto saapuu – joskin väärästä suunnasta, mutta se pysähtyy. Viimeinen taival on suunnitelmamme heikoin lenkki. Ä L Ä LU OTA P O L K U I H I N. Käytä hyväksesi vesistöjä (joet, järvet, järviketjut), suoalueiden reunoja ja tunturilaaksoja. Mieti, mitä tulee seuraavaksi vastaan, jolloin sinun pitää olla ”hereillä”. Avoimilla alueilla suunnistaminen on helpompaa kuin metsässä. Onko huippu kivinen. Lataa puhelimeen valmiiksi sovellus ja kartat, jottet tarvitse verkkoa mastossa, gps-signaali löytyy aina. Hän lupaa ajaa meidät Inariin, koska hirviäkään ei ole näkynyt. Ne eivät muutu. K E S K I T Y S U U N N I STA M I S E E N. Pitäisikö sen kartan mukaan tehdä niin. Näytä suunta maastosta ja kartalta. Tarkastamme jo, että puhelimessa on kuuluvuutta, mutta päätämme odottaa yhdeksän autoa, ennen kuin soitamme taksin. Hirvija karhujahtiin lähteneet paikalliset poromiehet ovat juttutuulella, joten saamme kuulla autiotuvista, joita karttaan ei ole merkitty, sekä monta muuta tarinaa. Etappi vaatii tarkkaa suunnistamista metsäisessä maastossa, jossa korkeuserot ovat pieniä. Pidä muut selvillä suunnitelmasta ja tee välietappeja. Polkujen paikat muuttuvat ja ne voivat olla kartoissa väärin. Usein ihmisellä on taipumus ”valua” hieman alamäkeen. Jo sivutiellä takanamme on ensimmäinen auto, joten koetamme onnea. K ÄY TÄ TA R V I T TA E S SA SÄ H KÖ I S I Ä A P U VÄ L I N E I TÄ. Pitikö mennä pohjoiseen, mutta aurinko paistaa keskipäivällä vasten kasvoja. Autossa on hirvestäjäporukan passimies, joka on kuullut, että tien varressa on retkeilijöitä kyytiä vailla. E N N A KO I. Ensimmäinen, toinen ja kolmas auto ajavat ohitsemme. H YÖ DY N N Ä AU R I N KOA JA K E L LOA. Kaikkia polkuja ei ole merkitty karttaan. Itse rakennuspaikka ihmetyttää, sillä kannas on erittäin kostea ja voin vain kuvitella kylmyyden hiipivän järvistä ylös. Voit toki siltä kulkea niitä! TA R K K A I L E KO R K E U S K ÄY R I Ä. Jotta pääsemme suorinta reittiä perille, otan avuksi puhelimen gps:n. 55 RETKI syyskuu 2021. Vaikeissa paikoissa pyydä saada suunnistusrauha, jos sitä tarvitset. Tupa itsessään on hyvin rakennettu ja tiivis. Hirvestäjät ovat kuitenkin paikallisia, joten laahustamme päätielle. Erämaan apu Poromiehiltä saamamme vinkin mukaan seuraamme karttaan merkitsemätöntä polkua tuvalta pohjoiseen. Siika-Suivakkojärven tupa on kauniilla paikalla, kahden järven välissä. KO M M U N I KO I. Katsele maisemaa eteenpäin, kun olet huipulla tai korkealla. Johdattelevia vesistöjäkään ei ole, mutta suoalueita siellä täällä. Onko suo kosteampi kuin luulit. Varsinkaan tunturimaastossa muita tunnusmerkkejä ei usein ole. Teemme olomme kotoisiksi, laitamme tulet ja tavaramme naruille kuivumaan. Erämaassa ne ovat usein eläinten tallaamia, eikä niitä ole merkitty karttoihin. On hyvä osata suunnistaa myös kartan avulla, sillä akku saattaa loppua tai laite rikkoutua. Avotunturissa näkee kauas, harvassa puustossakin jonkin verran, sakeassa kuusimetsässä ei montaa metriä. Mieti, käveletkö ylösvai alaspäin vai viettääkö rinne sivulle. 55 RETKI syyskuu 2021 HAMMASTUNTURIN ERÄMAA Vinkkejä erämaassa suunnistamiseen VA L I TS E S O P I VA A LU E. Se kulkee ensin kohti Suivakkolompolaa ja seuraa sitten Nartsamojokea sivutielle. Näin käveleminen on mielekästä ja tarpeen tullen kaikki tietävät, missä ovat. Ehkä näky (tai haju) on liikaa kahdelle nuorelle kalastajamiehelle, jotka päättävät syötyään jatkaa matkaa samoilla jaloilla kotiin asti. Sen avulla tarkistan tarkan sijainnin aika ajoin. Metrilleen ei tarvitse koko aikaa tietää, missä on. Viimeiset pari kilometriä kävelemme hiekkatietä kohti Inariin vievää tietä. Kiitos sinulle, tuntematon! Pokka-Inari-tietä eivät kulje linja-autot, joten olemme peukalokyydin tai taksin varassa. Hyvät jutut ehtivät myöhemminkin. Missä on hyvä joenylityspaikka. Mieti, oletko lähdössä Tunturivai Metsä-Lappiin vai Itä-Suomen saloille. Polku ei aina mene sinne, minne sinä olet menossa. Kännykästä tai gps:n näytöltä on hyvä tarkistaa sijainti, jos on epävarma tai tarvitsee erityistä tarkkuutta. Pokka-Inari-tietä eivät kulje linja-autot, joten olemme peukalokyydin tai taksin varassa. VA L I TS E LU O N N O N R E I T T I, J OTA O N H E L P P O S E U R ATA
56 RETKI syyskuu 2021 MELONTA SUOMEN HALKI OSA 4. 56 RETKI syyskuu 2021 MELONTA SUOMEN HALKI OSA 4 T E KST I JA K U VAT Poppis Suomela Meloen poikki Suomen, osa 4 Kesällä 2020 Poppis Suomela meloi ystävineen poikki Suomen. Leveitä jokia, kivikkoisia virtoja, kapeita puroja ja rauhallisia suvantoja pitkin retkikunta matkasi Suomen poikki Venäjän rajalle asti
57 RETKI syyskuu 2021 MELONTA SUOMEN HALKI OSA 4 57 RETKI syyskuu 2021 MELONTA SUOMEN HALKI OSA 4
Ennen Inarijärvelle pääsemistä riittää kuitenkin vielä melottavaa. Ensin joki kiertää Ivalon lentokentän ja sen jälkeen mutkittelee moneen kertaa edestakaisin. Järvellä oikean reitin seuraaminen ei olekaan enää yhtä helppoa oli edessä sitten laaja ulappa tai pienten saarten muodostama verkosto. Joelta katsottuna Ivalon keskusta näyttää levittäytyneen paljon laajemmalle kuin todellisuudessa onkaan. Vesireitti Tolosesta Ivaloon on huomattavasti pidempi kuin ensisilmäyksellä kartalla näyttää. Vaikka reitti pääosin meneekin rantojen lähettyvillä, niin aina ei voi suurempia aaltoja välttää. 58 RETKI syyskuu 2021 MELONTA SUOMEN HALKI OSA 4 PACKRAFT 70 KM KANOOTTI 91 KM KAJAKKI 99 KM KANOOTTI 110 KM Hetta Ivalo Inari Palojoensuu Kalmakaltio Inari Sodankylä Kittilä Enontekiö Inarijärvi Ivalon Matti Tolonen Nellim 10 km Korkia-Maura Ivalojoki Paasjoki Kaikunuora K aikki tuntuu muuttuvan kerralla Meloen poikki Suomen -vaelluksen edetessä viimeiselle etapille. Joella ei eksymisestä ole ollut huolta virran viedessä melojaa aina oikeaan suuntaan. Maalikylissä pysähtyminen, rantautuminen, kaupassa käynti ja pitsojen tilaaminen tuntuu aina yhtä shokeeraavalta useiden maastossa vietettyjen päivien ja viikkojen jälkeen. Tyhjä erämaa vaihtuu ihmisten asuttamiksi rannoiksi ja kiemurteleva joki aavaksi järven ulapaksi. Kasarin selän yli puhaltanut puuska synnyttää jo. Vähitellen joen rannat siirtyvät kauemmaksi ja uoma levenee. Inarijärvessä sitä saarten muodostamaa verkkoa riittää. Lähestyminen Ivaloa kohden on pitkä ja Ivalojoen meanderointi eli mutkittelu tuntuu loputtomalta. Pian ollaankin jo Inarijärven puolella. Siellä täällä vedestä nousee valtavia kivilohkareita. Pitkien suvantojen väleissä on muutama kevyesti virtaava koski. Samalla vakaa kanootti vaihtuu virtaviivaiseksi kajakiksi ja kaiken lisäksi lämmin auringonpaiste muuttuu kalseaksi vesisateeksi. Tuuli kerää voimia kymmenien kilometrien matkalla puhaltaessaan Inarijärven selkien yli. Kivikkoisten saarien ja kiviröykkiöiden takia rikkonaisella järvellä reitinvalinnalla on merkitystä. Kohti ulappaa Ivalojoki jatkuu vielä pitkään Ivalon kylän jälkeen. Nyt pitää tehdä reittisuunnitelmia ja suunnistaa. Saaret ovat kivikkoisia ja kivikkoa riittää saarten ympäristöissäkin
Voi vaan miettiä, miten Suomen kesässä voikaan olla näin kylmä. Korkia-Mauran saaren pienessä luolassa säilyy jäätä ympäri vuoden. Kivilohkareiden peittämään luolaan johtaa viiden metrin käytävä, josta puutikkailla laskeudutaan pari metriä alemmaksi jääkannen päälle. Kylmyyden jatkoksi sopii vierailu jääluolassa. Vuosisatoja sitten muutaman kymmenen neliön luolaa on Kun sateet sitten yhtäkkiä alkavat ja tuuli voimistuu, muutos on dramaattinen. Vastatuulessa melominen on hidasta ja raskasta. … ja jääluolaan Inarijärvellä on monia mielenkiintoisia paikkoja. Helteestä syksyyn Koppelon ja Veskoniemen kylät ovat viimeinen portti joelta järvelle. Tosin käynti ahtaassa, kosteassa ja jäisessä luolassa olisi hellepäivänä huomattavasti miellyttävämpi kokemus kuin sadepäivänä vaatteet märkinä ja luihin asti kylmettyneenä. 59 RETKI syyskuu 2021 MELONTA SUOMEN HALKI OSA 4 PACKRAFT 70 KM KANOOTTI 91 KM KAJAKKI 99 KM KANOOTTI 110 KM Hetta Ivalo Inari Palojoensuu Kalmakaltio Inari Sodankylä Kittilä Enontekiö Inarijärvi Ivalon Matti Tolonen Nellim 10 km Korkia-Maura Ivalojoki Paasjoki Kaikunuora merkittäviä aaltoja, joista saa esimakua saarten väliin jääviä aukkoja ylitettäessä. Kymmenen päivää kestäneen lämpimän hellesään ja auringonpaisteen aikana muistikuvat sateisista ja tuulisista olosuhteista ovat unohtuneet. Sumuinen sää verhoaa maiseman ja vastarannalta pitää tiirailla tosissaan kiintopisteitä oikean suunnan löytämiseksi. Olo on muuttunut, eikä nyt aisti enää mitään muuta kuin kylmää kosteutta ja märkiä melontavaatteita. KO R K I A-M AU R A N saaren pienessä luolassa säilyy jäätä ympäri vuoden.. Teltassa maatessa voi kuunnella yllättäen alkanutta sadetta ja aavalta nousevaa tuulta. Näiden jälkeen meloja hakeutuu taas mielellään suojan puolelle välttääkseen isoimmat aallokot. SA A R I E N suojissa voi väistellä Kasarinselältä nousevia isoja aaltoja. Loputon vesisade kastelee kaikki paikat ja kylmyys hiipii vähitellen syvälle kropan sisään. 59 RETKI syyskuu 2021 H E L L EJA KS O N jälkeen nouseva tuuli ja samaan aikaan alkava vesisade tietävät viileitä päiviä Inarijärvellä. Kun sateet sitten yhtäkkiä alkavat ja tuuli voimistuu, muutos on dramaattinen
60 RETKI syyskuu 2021 MELONTA SUOMEN HALKI OSA 4 I N A R I JÄ R V E S SÄ on paljon kivikkoisia saaria, niitä ympyröiviä kiviröykkiöitä ja suuria irtolohkareita. M E LO E N poikki Suomen päättyy 13 päivää lähdön jälkeen 370 vesitse kuljetun kilometrin myötä ja 47000 poltetun kilokalorin antamalla voimalla.
Kaikunuoran autiotupa on todellinen helmi saariston suojissa. Paatsjoen virta vie jo voimakkaasti kohti Venäjää. Nyt suojavyöhyke on yllättävän kapea ja täällä pääsee näköetäisyydelle fyysisestä rajasta. Inarijärven itäreunoilla tavoite on jo nähtävissä. Aikaisemmin rajavyöhykkeen reuna kulki Kessiin menevän tien reunassa, mutta muutama vuosi sitten rajavyöhyke siirrettiin järvelle puolitoista kilometriä tiestä itään. Kuivan kesän myötä maastopaloja on syttynyt siellä täällä. Tunnelmallinen punainen tupa (ilman perunamaata) kutsuu luokseen niin veneilijöitä kuin kanoottiretkeilijöitäkin. Rajaa lähestyttäessä virta kovenee yllättävästi. Kanootilla on helppo mennä lähiaikoina palaneen metsän viereen. Nellimin takana Virtaniemessä rajavyöhykkeen osoittavat kyltit pysäyttävät kuuliaisen kansalaisen. Myös Inarijärven saarissa. Nyt sinne tehdään Veskoniemestä kesäaikaan veneretkiä. Rajavyöhykkeen osoittavat kyltit pysäyttävät kuuliaisen kansalaisen 61 RETKI syyskuu 2021. Kahden viikon melontaretki on vaatinut pitkiä päiviä, jotka vähitellen ovat uuvuttaneet kokeneetkin retkeilijät. Palaneen käryn haistaa jo kauaksi vesille. 2015 peruskorjattu tupa on tarjonnut suojaa Kasarin selän kaakkoiskulmilla Inarin järvellä liikkuneille jo 1920-luvulta alkaen. Tavoitteena oli päästä vesiteitse Suomen poikki Venäjän rajalle asti. Tasaisella järvellä virran voimaa on vaikea havaita. Lähinnä sen huomaa merimerkkien ympärillä virran jättämistä viisteistä. Nyt ollaan niin lähellä venäjän rajaa, kuin se laillisesti on mahdollista. Meloen poikki Suomen päättyy 13 päivää lähdön jälkeen 370 vesitse kuljetun kilometrin myötä ja 47 000 poltetun kilokalorin antamalla voimalla. Tavoitteena itäraja Meloen poikki Suomen -retki alkoi Ruotsin rajalta Palojoensuusta. 61 RETKI syyskuu 2021 MELONTA SUOMEN HALKI OSA 4 pidetty kalakellarina
Pohdin, että mitäköhän tästä taas tulee, mutta Ainolla näytti olevan varusteet, ruokaa ja seikkailumieltä. Minua ei jännitä lähteä metsään vieraassa seurassa, sillä omasta repusta toki löytyy kaikki mitä selviytymiseen vaaditaan, ja toimin mielelläni luontokummina kaikille innostuneille kaupunkilaisille. 62 RETKI syyskuu 2021 KEMIHAARA O len vuosia käynyt Urho Kekkosen kansallispuistossa ja vieläkin siellä on minulle monia tuntemattomia paikkoja. Tulin Ainoa vastaan Kiilopäälle Suomen Ladun keskuksen pihalle, kun Rovaniemen bussi kurvasi pihaan. Olen aikojen saatossa satunnaisesti keräillyt vaellusseuraa erinäisistä Facebook-ryhmistä, ja sitä kautta löysin myös Ainon, jolla oli ajatus ruskavaelluksesta samalla syyskuun viikolla. Minua ei jännitä lähteä metsään vieraassa seurassa, sillä omasta repusta toki löytyy kaikki mitä selviytymiseen vaaditaan.. Se oli virhe ja menomatka Kemihaaraan kesti useita tunteja (olisihan se kestänyt varsinaista reittiäkin pitkin, mutta nämä pikkutiet olivat surkeassa kunnossa). Ehkä se johtui siitä, että Kemihaarassa on paljon joenrantaa sekä soita, jotka loistivat kirkkaina eri väreissä. Reiteille pääsee vain jokiristeyksessä olevan toimintansa lopettaneen majatalon pihan poikki. Pakko sanoa, ettei reittivalinta KiiloT E KST I Emma Sirén K U VAT Emma Sirén ja Aino Kouvalainen Ruskavaellus Kemihaarassa Ruska lumoaa vaeltajan myös metsäisessä Kemihaarassa. Kolean syyspatikan kruunaa lämmin sauna. Lisäksi keskellä ei mitään ei ollut myöskään internettiä, joten saimme navigoida metsäteillä manuaalisesti. päältä Kemihaaraan ollut onnistunut. Olin karttaa katsellessani keksinyt, että reitissä voisi ”oikaista” ajamalla Lokan tekojärven eteläpuolelta pikkuteitä pitkin. Kemihaaran seutu oli niistä yksi. Olin palannut juuri vaeltamasta Lemmenjoelta, mutta siellä värikkyys oli varsin laimeaa verrattuna Kemihaaran metsäisempään maisemaan. Pääsimme joskus iltapäivällä Kemihaaran vaatimattomalle parkkipaikalle, söimme välipalat ja lähdimme matkaan. Jo alkuun tuli selväksi, että ruska oli Kemihaarassa paljon näyttävämpi kuin muualla Lapissa olin edellisen viikon aikana nähnyt. Niin mekin siis heitimme rinkat takakonttiin ja Skoda kulki jälleen. Ruska oli yllättäen paljon parempi kuin mitä olin koko edellisellä viikolla nähnyt Lapin tuntureilla. Aino kertoi, että oli kotoisin Helsingistä ja ei ollut oikeastaan koskaan käynyt vaeltamassa. Olimme Ainon kanssa vaihtaneet juuri sen verran viestejä, että sovimme missä ja milloin tapaamme
63 RETKI syyskuu 2021 KEMIHAARA
Saunaa odotellessa tehtiin ruokaa tuvalla. Luulen että heillä oli paluumatkalla uusi reittivalinta. Tein myös jotain mitä en ollut koskaan aiemmin tehnyt: kaverin epätoivon syvetessä kaivoin esille Garminin Inreachin ja tarkistin tarkan sijaintimme ja etäisyyden tuvalle. Saavuimme alkuillasta Vieriharjun autiotuvalle ja siellä oli kolmen miehen porukka, pysähtyneet yöksi matkalla Korvatunturille. Saunan viereinen pieni joki oli hieno, mutta kylmä uimapaikka. Koska taitoimme ensimmäisen päivän Korvatunturi-reittiä pitkin, polku oli merkitty puisilla maalatuilla tontunpäillä. Pimeä kerkesi laskeutua juuri ennen kuin pääsimme polulle, joka laski kohti Jaurujokea ja sen varrella olevaa tupaa. Saunoimme kuitenkin hyvällä innolla. Saunan lämmetessä laitoimme ruokaa saunan rappusilla. Seuraavana päivänä aistin, että matkaseurani voisi arvostaa kevyempää päivää.. Kaveri kaatui laverille ja minä aloitin pienet lämmitysja kokkailupuuhat. Meidän Calazon karttaan oli merkattu vain vanha, joka on osittain lahonnut ja kaatunut lautaviritelmä uuden aidan ollessa metalliverkkoa. Olen ennen raahannut satelliittipaikanninta matkassa vain hätätapauksia varten. Pääsimme tuvalle, joka oli pieni, söpö ja tyhjä. Miehillä ei ollut kiire saunan lämmitykseen, mutta minulla oli, joten lähdin suorilta tekemään polttopuita ja laittamaan kiukaaseen tulia. Jaurujoen rannassa oli uskomattoman kaunista ja menomatkalla kuvasimme ahkerasti. Vesi oli jääkylmää, kuten aina. Ilta vierähti nopeasti, kun päästiin saunomaan ja tietysti myös uimaan. Pohdin jälleen kerran, miksi ihmeessä Tahvontupa saunoineen on perustettu tämän pienen puron varteen, kun aivan lähellä alajuoksulla olisi ollut Jaurujoki huomattavasti parempine uimapaikkoineen. Halusin myös varmistaa, että hän jaksaisi tästä reissusta pois omin jaloin eikä valtion kyydillä. Tällä osuudella olivat myös kenties reissun hienoimmat ruskan värit, sillä joenrannan lehtipuut ja aluskasvillisuus olivat varsin näyttävät. Matka saunalle oli arvioitua ”muutamaa kilometriä” huomattavasti pidempi, mutta ilman täyttä varustusta sekin taittui joutuisasti. Sen sijaan vanhan kaatuneen puisen poroaidan vieressä on vaeltajan tärkein apu: vanhat pitkospuut. Tahvontuvalla ei ollut ristinsielua kun pääsimme paikalle. Poromiesten mönkijäura kulkee nykyään uuden aidan viertä, jolla on hieman eri linjaus kuin vanhalla aidalla. Näin teimme, ottaen mukaamme vain pienemmän rinkan pyyhkeiden ja lounastavaroiden kera. Matkalla Peuraselkää kohti alkoi sataa ja painelimme vahingossa matkalla olleen laavun ohi, koska se ei näkynyt vastoin odotuksia reitille. Tämän jälkeen kuljimme polkua joentörmää seuraillen. Ei sillä, tapasimme myöhemmin mieskaksikon joka kertoi olevansa täysin tietämätön vanhasta aidasta sekä pitkospuista ja seuranneensa vain uutta aitaa. Ennustin päivästä pitkää ja niin siinä kyllä kävikin, matkaa kun Peuraselälle oli vajaa 20 kilometriä. Tässä kohtaa matkakaverini oli jo niin uupunut, että mietin tosissani teltan pystyttämistä polun varteen. Kysyimme, miten ihmeessä he olivat ylipäätään ylittäneet nuo pitkät ja erittäin vetiset suot menomatkalla, mutta emme saaneet miehiltä kuin epämääräistä mutinaa vastaukseksi. Tahvontuvan puro on nimittäin niin onneton, ettei siinä saa välttämättä edes selkää märäksi, vaikka heittäytyisi mahalleen veteen. Tehdessämme lähtöä tuvalle alkoi saapua vaeltajia, jotka innokkaina ilmoittautuivat jatkamaan saunan tulien ylläSaunan viereinen pieni joki oli hieno, mutta kylmä uimapaikka. 64 RETKI syyskuu 2021 KEMIHAARA M atka Kemihaarasta kulki alkuun mönkijänuraa pitkin. Aamulla otettiin suunta kohti Peuraselän autiotupaa. Vähän yllättäen saunalle ei oltu myöskään jaksettu kantaa polttopuita rinteessä olevasta liiteristä, joten aloitimme saunan lämmityksen puiden teolla. Peuraselän suuntaan kulkee nimittäin kaksi poroaitaa: uusi ja vanha. Ehdotin että jättäisimme tavarat tuvalle ja tekisimme päiväretken Tahvontuvan saunalle. Hämmennystä alkureissusta aiheutti se, että metsässä oli poroaitoja enemmän kuin kartassa. Vaikka pitkokset olivat parhaat päivänsä nähneet, olivat ne pitkillä suopätkillä välttämätön apu. Reissu alkoi Jaurujoen ylityksellä. Pilkkopimeässä otsalampuilla suunnistaessa metrit tuntuivat pitkiltä. Väsyneenä ja vesisateessa teltta ei kuitenkaan vedä vertoja tupamajoitukselle, joten jatkoimme rämpimistä. S euraavana päivänä aistin, että matkaseurani voisi arvostaa kevyempää päivää. Aikamoinen uimari olisi saanut olla, että olisi tästä etapista selvinnyt ilman pitkospuita. Etäisyys oli noin kilometri, joten maanittelin kaveriani eteenpäin
65 RETKI syyskuu 2021 KEMIHAARA
A amulla tupaseuramme otti tiukan lähdön heti auringon sarastaessa. Olin kuitenkin nukkunut korvatulppien kanssa sikeästi koko yön kuulematta kummitusten rapinaa. Paikalle oli saapunut kaksi naista, jotka ilmoittivat menevänsä nukkumaan puoli yhdeksältä. Toisaalta se saa myös arvostamaan eri tavalla kuivia polttopuita liiterissä ja autiotupien lämpöä. Erämaa on erilainen paikka pilkkopimeänä syyskuun iltana. Tajusin kyllä kantaessani vettä suon ylitse, ettei tuvan vesihuolto todella voinut olla tällaisen systeemin varassa. Toisaalta sanoisin, että juuri Kemihaara on Suomen parasta ja puhtainta luontoa. Vedenhaku oli aikamoinen seikkailu. Aino oli tyytyväisen oloinen vaelluselämykseen ja pakko sanoa, että reissu oli aika rankka ollakseen kenenkään ensimmäinen vaellus. Minä kuitenkin totesin, että Kemihaara oli juurikin minulle sopivaa seutua. Kuri oli sen verran tiukkaa, että vetäydyimme Ainon kanssa tekemään ruokaa iltanuotiolle pihalle. Päivä oli pitkä, ja Peskihaaran tuvalle pääsimme juuri kun hämärä alkoi laskeutua. Eikä ollutkaan – aamun valossa huomasimme tuvan kyljessä haalean kyltin ”Lähde 200 m” ja nuolen aivan eri suuntaan. Palasimme Peuraselkään samoja jälkiä pitkin ja pääsimme perille juuri hämärän laskeutuessa. Ainolla jalka painoi loppumatkasta ja minullakin keksivarastot hupenivat vauhdilla. Me jatkoimme unia ja väännyimme liikkeelle jossain aamupäivän aikana. Ei vesipaikkaa missään näköpiirissä. 66 RETKI syyskuu 2021 KEMIHAARA pitoa. Siellä on rehellistä umpimetsää, erämaasaunoja ja harvoja kulkijoita. Vesivarastomme olivat myös lopussa ja en ollut koskaan nähnyt vastaavaa autiotupaa – tupa sijaitsi keskellä ei mitään, metsän laidassa ja suon keskellä. Soita pitkin kun on talvella kätevä hiihdellä. Olin jo muutamia vuosia lykännyt omaakin menoani Kemihaaraan kun epäilevät vaellusseuralaiset olivat tuhisseet Kemihaaran olevan ”pelkkää metsää” ja ei ”edes tuntureita”. Kemihaara sattui myös yllättäen olemaan parempi ruskavaelluskohde kuin mikään tuntemani paikka Lapissa. Meitä polttelivat jo sivistyksen tarjoamat mukavuudet ja alkava kahden päivän saunafestivaali Levillä. Tavallaan ymmärsin mitä hän tarkoitti. Yllättävän ripeästi taitoimme matkan Peskihaarasta takaisin automme luokse Kemihaaraan. VENÄJÄ So da nk yl ä Sa vu ko sk i 3 km Kemihaaran Urho Kekkosen kansallispuisto Kemihaara Peskihaara Peuraselkä Tahvontupa Vieriharju rajavy öhyke vaellusreitti vaellusreitti erämaa-alue Kemihaara on Suomen parasta ja puhtainta luontoa.. Aino totesi, että häntä kyllä pelottaisi jos olisi täällä yksin. V iides ja viimeinen päivä koitti. Aino kertoi, että tuvassa oli ollut mörköjä yöllä, ja itsekin totesin paikan olevan jotenkin karmiva, johtuen ehkä omituisesta sijainnista aukealla paikalla. Yritin etsiä tietoa vesipaikasta tuvan kirjoista, mutta koska mitään mainintaa ei ollut, lähdimme nopeasti ämpäreiden ja pullojen kanssa ylittämään suota kohti läheistä jokea, sillä pimeä laskeutui vääjäämättä. Noh, seuraavalla kerralla tiedämme… Peskihaaran tuvan erikoista sijaintia selittää se, että rajavartiosto on käyttänyt aikanaan tupaa välietappina hiihtäessään rajan tuntumassa omaa reittiään raja-asemien välissä
67 RETKI syyskuu 2021 varusteet 68 8 2021 EDULLINEN YKSIKERROSTELTTA PÄÄSI ANKARAAN KENTTÄTESTIIN. Yksi katto, kaksi lattiaa s. 68 NRO MON IKÄY TTÖI SET MIDI -VAR TISE T ”
Takaseinän helmatilaan pääsee teltasta 50 senttimetrin pituisen vetoketjuluukun kautta. Makuutila on erotettu sivujen lattiattomista tiloista hyttysverkkoseinillä. Hyväksyimme soolotelttojen testiin (Retki 5-6/2021) vain kaksikerrosteltat, joten Vik-malli karsiutui mittelöstä. Majoitteessa on kaksi päällekkäistä vedenpitävää lattiaa, mutta vain yksi kattokangas! Ultrakevyen teltan painon saa puristettua alle kiloon, mutta tällöin matkasta pitää jättää pakkauspussit, maavaate ja osa kiiloista. Vaalea kangas tekee teltasta valoisan. Vik pystytetään kupoliksi kuusisakaraisen kaaren alle. Kaaren kulmat on värikoodattu, sillä kupolin toinen pääty kohoaa hieman vastapäätä korkeammalle. Kireälle pingotettu ainoa kattokangas saa T E KST I JA K U VAT Joel Ahola Yksi katto, Yksi katto, kaksi lattiaa kaksi lattiaa Edullinen yksikerrosteltta pääsi ankaraan kenttätestiin, jossa yhden hengen majoitetta koeteltiin sekä helteessä että rankkasateessa myrskytuulia unohtamatta. Hankimme viime keväänä yhden hengen telttojen testiin Naturehike Vik -teltan. 68 RETKI syyskuu 2021 TESTISSÄ RETKELLÄ N aturehike on kiinalainen retkimajoittumiseen erikoistunut tuotemerkki, jonka mallistossa on telttojen lisäksi esimerkiksi makuualustoja ja -pusseja. Lopuilla seitsemällä kiilalla majoite ankkuroidaan tuulen varalta. Otimme sen pitkäkestoiseen kenttäkokeeseen, johon saimme varsinaisista testiteltoista hyvän vertailupohjan ominaisuuksien arvioimiseen. Teltan saa pingotettua täysin muotoonsa kahdella kiilalla. Sitä mainostettiin ultrakevyenä telttana, eikä majoitteen yksikerrosrakenne ilmennyt selvästi tuotekuvista. Teltan mukana on erillinen maavaate, joka pujotetaan telttakaarien päihin kupolin alle. Y KS I K E R R O KS I STA soolotelttaa testattiin muun muassa kolmen yön pyöräretkellä: sumuinen ja kostea yö metsässä, tuulinen ja kuiva yö merenrannalla sekä rankkasateinen myrsky-yö leirintäalueen nurmikolla.. Brändi kertoo tavoittavansa 72 maata, joihin myös Suomi kuuluu
Sisälle on sijoitettu yksi tasku pikkutavaroille, mutta katossa ei ole ripustuspaikkoja. Telttaa käytettiin vaelluksella voimakkaan tuulen saatteleman kaatosateen aikana. Ainoastaan tuuletusaukkoa auki pitävän tapin alapään painamaan kuoppaan kertynyt vesi tihkuu pisaroina teltan lattialle. Vetoketju korjattiin maasto-oloissa avaamalla vetimen kelkkaa monitoimityökalun taltalla ja pujotuksen jälkeen puristamalla hahlot alkuperäiseen kapeuteen. Tällöin ilman kosteus eli vesihöyry tiivistyy vedeksi pintoihin, jotka ovat vain hieman ilman lämpötilaa viileämpiä. Kosteuden kurimus Yksikerrostelttojen yleisin vitsaus on kankaan sisäpintaan yön aikana tiivistyvä kosteus, kondenssivesi. Teltta antaa oivan suojan sateelta, mutta syksyn kosteimpina öinä makuupussia on suojattava seinäkosketuksilta. Tappi painaa kankaan kuopalle, johon kertyy sadevettä. Naturehike Vik kerää yllättävän vähän kondenssivettä. Telttaa ei voi suositella yli 185-senttiselle vaeltajalle, sillä makuutilan pituus on vain kaksi metriä eli kymmenen senttiä valmistajan ilmoittamaa mittaa lyhyempi. Ongelman voi välttää huolellisemmalla pystytyksellä: tapin pään pitää olla tarkasti Velcro-tarran päällä. Tapin aiheuttama paine on niin suuri, että se ylittää kankaalle asetetun vesipilariarvon. Ilmiö syntyy, kun ilman kosteus on esimerkiksi loppukesällä ja syksyllä yöllä lähellä sataa prosenttia. Kaikki saumat kestivät useiden kymmenien millimetrien vesikuorman, mutta sisään tippui vettä tuuletusaukkoa auki pitävän tapin juuresta. Sivujen korotetut helmat ja verkolliset sivuseinät parantavat tuuletusta, jolla sisälämpötila saadaan jäähdytettyä tehokkaasti. T E LT TA kestää yllättävän hyvin rankkasateen. Teltan sisällä on aina hieman ulkoilmaa lämpimämpää yöpyjästä karkaavan lämmön ja hengitysilman vuoksi. Kaksisuuntaisen vetoketjun kelkka onnistuttiin kiskaisemaan pois paikoiltaan ensimmäisellä käyttökerralla. Onhan 85 senttimetrin leveys ja 90 sentin korkeus luksusta ahtaiden soolotelttojen kategoriassa. 69 RETKI syyskuu 2021 TESTISSÄ VAELLUKSELLA makuutilan tuntumaan todella tilavalta. Kaksikerroksisessa teltassa kondenssivesi tiivistyy ulkoteltan sisäpintaan, jolloin sisäteltatta estää yöpyjän makuupussia kostumasta osuessaan seinään. Tapin pää pitäisi sijoittaa tarkemmin tarravahvikkeen päälle.. Vaalea kangas ja hyvä tuuletus tekevät Vik-teltasta mukavan kevätja kesäretkien kaverin. Sisäpuolelle kertyvää kosteutta on onnistettu vähentämään poikkeuksellisen suurilla, kupolin yläosaan sijoitetuilla tuuletusaukoilla. Tällöin teltan lämmennyt sisäilma kohtaa ensimmäisen viileän pinnan teltan katossa ja seinissä. Teltta on kiinnitetty kaariin yhdeksällä ripustimella. Yksikerroksisesta teltasta puuttuu sisäteltan tarjoama suoja, joten makuupussin kostuminen kondenssivedestä luo vakavan ongelman. Kestävyys koetuksella Soolotelttojen testissä majoitteiden tuuliominaisuuksia tutkittiin simuloimalla myrskytuulta hiihtokeskuksen lumitykin ilmavirralla. Edullisuudesta huolimatta sen rakenne kesti eriomaisesti puhurin, eikä saumoissa tai kiinnikkeissä havaittu mitään ongelmia. Naturehike Vik H I N TA: 150 euroa KO KO N A I S PA I N O: 1 260 grammaa (alusta 140 grammaa) K AT E: 15D silikonipäällysteinen nylon (vesipilari 2 000 mm) P O H JA: 20D silikonipäällysteinen nylon (vesipilari 4 000 mm) A LU STA: 150D Oxford-kangas (vesipilari 3 000 mm) ovi sisäovi 105 50 8 5 8 5 korkeus 90 200 115 115 110 110 50 6 O R A N S S I naru vähentää kompastumisriskiä. Esimerkiksi vetoketju on valmistettu katkaisemalla pätkä metritavaraa oikeaan mittaan valmistetun vetoketjun valitsemisen sijaan. Samaan, puuskissa yli 20 metriä sekunnissa riuhtoneeseen myräkkään pystytettiin myös yksikerroksinen Naturehike Vik. Lopuksi vetoketjun päähän ommeltiin lankapallo, joka estää vetimen poistamisen jatkossa. Tuotteen edullinen hinta näkyy joissakin materiaalivalinnoissa. Selkeimmin tiivistyminen näkyy aamukasteena nurmikossa ja muussa aluskasvillisuudessa
Retki-lehti testasi Sirius-maton ja haastatteli Grönlundia. Suurin syy tähän on usein pituus. Siriuksen pituus ja asymmetrisuus lisäävät mukavuutta, sillä asennon saa suoremmaksi”, Grönlund kertoo. ”Matto tehtiin modernien retkeilyriippumattojen ominaisuuksilla, mutta kustannustaso pyrittiin pitämään järkevänä. Sitä suunniteltaessa on selvästi otettu inspiraatiota Dutchwaren ja Warbonnetin kaltaisten huippuvalmistajien riippumatoista. RIIPPUMATTORETKEILY. Siriuksen hieman kestävämpi kangas antaa myös mielenrauhaa kun ollaan kaukana sivistyksestä. L aadukkaiden retkeilyriippumattojen saatavuus Suomessa on ollut pitkään vaatimatonta, ja monet harrastajat ovat päätyneet tilaamaan mattoja jopa Yhdysvalloista. Kangas tuntuu miellyttävältä ihoa vasten sekä sangen kestävältä. Monet markkinoilla olevat matot sopivat paremmin rannalla loikoiluun kuin nukkumiseen. 70 RETKI syyskuu 2021 RIIPPUMATTORETKEILY T E KST I JA K U VAT Ossi Määttä Suomessa suunniteltu retkeilyriippumatto Sirius Hammock tarjoaa hyvin mietityn kokonaisuuden riippumattoretkeilijälle. Suomeen tilattuna monille high-end-matoille tulee hintaa reilusti yli kahdensadan euron, mikä on monille liikaa.” Matto on tehty 70 denierin ripstop-nylonista, joka vaikuttaa järeältä hieman painavammankin retkeilijän käytössä. ”Monet Suomessa myytävät riippumatot ovat lyhyenpuoleisia retkeilyyn. Paitsi riittävä 335 cm pituus, on Sirius-matossa myös muita moderneista retkeilyriippumatoista tuttuja ominaisuuksia. Siriuksen hieman kestävämpi kangas antaa myös mielenrauhaa kun ollaan kaukana sivistyksestä”, kertoo Grönlund kankaan valintaperusteista. Siriuksen suunnittelussa apuna ovat olleet Retki-lehdessäkin vieraillut riippumattoguru Ari Grönlund ja pitkän linjan riippumattoilija Jussi Markelinin. Lyhyessä matossa keho vääntyy banaanin muotoon, eikä hyvää nukkuma-asentoa saa helposti. ”Pidän itse hieman napakammasta kankaasta. Sirius-riippumatto on Mavaja-verkkokaupan Kiinassa valmistuttama matto, joka vastaa tähän kysyntään harkitulla ja monipuolisella paketilla. Kangas ei ole taikinamaisen joustava kuten ultrakevyimmät riippumattokankaat
Maton päädyissä on järeät Dyneemanauhalenkit. 71 RETKI syyskuu 2021 RIIPPUMATTORETKILY Sirius-maton ripustaminen Testikäytössä matto ripustettiin puihin Mavajan Dyneemahihnoilla ja hihnat kiinnitettiin mattoon suoraan becket hitch -solmulla. Vetoketjun käsittely liukasteella ja sen käyttäminen tuntuu kuitenkin vähentävän tahmeutta hyvin. Sirius Hammock Mavaja H I N TA: 139 € M I TAT U T PA I N OT: riippumatto ilman hyttysverkkoa 473 g + hyttysverkko 143 g + kokonaisuus + kankaan muotoilu + modulaarisuus – vetoketju Monipuolisuutta matolle tuo täysin irrotettava hyttysverkko, jonka voi jättää kotiin itikka-ajan ulkopuolella. Harjanarussa on pieni pussi, johon voi laittaa tavarat taskuistaan yön ajaksi. Matossa on kaksi joustavaa sivulevitysnarua, joiden avulla hyttysverkon saa pois kasvoilta ja makuuasentoa parannettua. Siriuksen ripustusta helpottaa UHMWPE-harjanaru, jonka avulla sopivan ripustuskulman löytää joka kerta puuvälin pituudesta riippumatta. Vielä helpommalla pääsee, mikäli käyttää puuremmeinä daisy chain -hihnoja ja kiinnittää maton niihin kiipeilysulkurenkaita. S I R I U KS E N ripustuksessa voi käyttää esimerkiksi vetojalussolmua (becket hitch) suoraan riippumaton päätylenkkiin solmittuna. Ominaisuudet ovat harkittuja, ja matossa on mukava nukkua. Ripustus oli sangen toimiva, lipsumaton ja kevyt. Ne kestävät varmasti pitkään, mutta osaava harrastaja voi myös irrottaa ne ja vaihtaa tilalle Amsteelista hieman kevyemmän lenkin. Kaiken kaikkiaan Sirius-matto on hyvin mietitty kokonaisuus, joka on toteutettu järkevään hintaan. Levitysnarujen kiinnityspisteet osoittautuivat myös hyödylliseksi aluspeiton saamisessa sopivaan kulmaan vinottaista nukkuma-asentoa lämmittämään. Grönlund kehuu erityisesti maton onnistunutta muotoilua: ”Maton leikkauksesta tuli hyvä: matto on riittävän pitkä ja jalkopäästä ja hartioista hieman leveämpi kuin useimmat asymmetriset matot. Kevyiden whoopie slingien käyttö näin pitkällä matolla vaatii aina hieman pidemmän puuvälin ja sen vuoksi hieman korkeamman ulottuvuuden puuhun. Dyneemahihnojen pakkaukseen sisältyvät myös soljet, joten ne sopivat solmurajoittuneellekin. Asymmetrisella leikkauksella saadaan pituutta lisää ilman ylimääräistä hulmuavaa kangasta, joten maisemat näkee mukavasti.” Miinuspisteen Sirius Hammock saa hyttysverkon vetoketjusta, jonka laatuvaikutelma ei ole yhtä hyvä kuin muun maton. Tämän vuoksi harjanaru on ehdottomasti painonsa arvoinen. Maton mukana tulee molemmista päistä avautuva pakkauspussi, jonka avulla maton voi pakata ja purkaa helposti kastelematta sitä märässä maassa. S I R I U S Hammock on suunniteltu ominaisuuksiensa puolesta ensisijaisesti retkeilijälle.
72 RETKI syyskuu 2021 MIDIVARTISET VAELLUSKENGÄT T E KST I Marika Varpenius K U VAT Merja Paakkanen Keskisarjan Keskisarjan kengät kengät Retkikengissä tärkeintä on se, että kenkä istuu omaan jalkaan ja sitä on mukava käyttää. Kengissä on toki tukku muitakin ominaisuuksia, joiden pitäisi olla omaan tarpeeseen toimivia. Testasimme midivartiset retkeilykengät.
Etsimme viikonlopun vaellukselle midivartisia retkikenkiä, ja olosuhteiden oletimme olevan polkua, pitkospuuta ja kiveä tyypillisessä suomalaisessa metsämaastossa. Kalvo pakollinen. Vedenpitävä kalvo voi tuntua mukavalta, mikäli on vakaasti päättänyt olla astumatta harhaan suolla ja osaa arvioida joen veden korkeuden aina oikein. Mikäli nilkat tarvitsevat tukea, kannattaa valita kengät, joka tukevat nilkkaa. Onko vedenpitävä kalvo silloin ollenkaan tarpeen. Jos kengät viikonlopun aikana kastuvat, ne eivät ennen retken loppua ehdi kuivua. Kengän sopivuus omaan jalkaan selviää vain sovittamalla, joten emme luonnollisesti arvioi kenkien sopivuutta juuri sinun jalkaasi. Osassa kenkiä on enemmän tukeva varsi kuin joissakin toisissa. Merrellin ja Haglöfs Dualityn kujat poikkeavat normista.. Varpaiden kastuminen ei kuitenkaan ole niin vakava asia, että sitä tulisi kaikin keinoin välttää. 74 RETKI syyskuu 2021 MIDIVARTISET VAELLUSKENGÄT V iikonlopun retken voi tehdä onnistuneesti kumisaappailla, jäykillä vaelluskengillä, kevyemmillä lenkkareilla, paljasjalkakengillä tai vaikka ilman kenkiä. Suurimmat rajoitteet kenkävalinnassa ovat usein omassa päässä, ja jos haluaa kävellä tietynlaisella kengällä ja ajatella vain tietynlaisen kengän soveltuvan tietynlaiseen maastoon, niin sitten niin kannattaa tehdä. Odottelimme upotuskokeen jälkeen kenkien kuivumista kolme vuorokautta, ja osa kengistä jäi vielä hyvinkin kosteaksi. Tavan vuoksi sellaista ei kannata valita, sillä nilkassa ja jaloissa on lihaksia, jotka mielellään tekevät tämän työn. Arvioimme sen sijaan kenkien muita ominaisuuksia ja istuvuus jää päätettäväksi kaupassa. Saimme testiin seitsemän paria, jotka soveltuvat mainiosti ajateltuun käyttöön. MIDIVARTISET VAELLUSKENGÄT S U U R I M M AS SA osassa nauhat kulkevat metallisissa lenkeissä. Emme vaatineet kengiltä vedenpitävyyttä, mutta valmistajien ajatuksissa vaelluskenkä on vedenpitävä. Varsinaisen varren korkeuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, sillä varren ja päällisEmme vaatineet kengiltä vedenpitävyyttä, mutta valmistajien ajatuksissa vaelluskenkä on vedenpitävä. Kalvoton kenkä päästää kastuessaan veden helpommin ulos, mutta vedenpitävä kalvokenkä ei niin tee. Lestien leveydessä on eroja, kuin myös korkeudessa ja nauhoituksella saatavassa lisätilassa tai kireydessä. Kaikille testin kengille yhteistä oli se, että niissä oli vedenpitävä kalvo. Normaalissa kesäsäässä liikkeessä varpaat pysyvät lämpimänä märkänäkin, vaikka alkuun voisi muuta luulla. Kenkien varsissa on myös eroa siinä, kuinka korkealle varsi on vedenpitävä. Omat mieltymykset ratkaisevat kenkävalinnan, eikä edes maasto välttämättä aseta rajoitteita. Mikäli haluaa varpaidensa pysyvän kuivana, kalvottomaan kenkään voi pukea kalvollisen sukan. Vankimmat vaelluskengät ja varrettomat tossut jätimme tämän testin ulkopuolelle. Vaikka kenkä soveltuisikin vaelluskäyttöön, se ei välttämättä sovellu omaan jalkaan. Lyhyelle vaellukselle rinkasta ei välttämättä tule kovin painavaa, joten kevyempikin kenkä riittää useimmille. Tauoilla tosin voi tulla viileää ainakin pohjoisemmassa osassa maata
Märkäpaino on kuitenkin se paino, jonka retkeilijä jaloissaan käytännössä nostelee. Saimme testiin kenkiä, jotka painoivat 600 grammasta reiluun kiloon per pari koossa 38. Kun tähän lisätään vettä hyvin imevät ja vedestä tiukasti kiinni pitävät ominaisuudet, retkeilijä nostelee jaloissaan pahimmassa tapauksessa 1,5 kilon punnuksia. Ongelma on tietysti helppo välttää olemalla kastelematta kenkiä, mutta tämä on usein vaikeaa. Merkki Malli Hinta, euroa Paino, grammaa Mitattu koko Kalvo Pohja Valmistusmaa Haglöfs Duality AT1 gt 260 880/920 38 2/3 Gore-Tex Indonesia Haglöfs Oxo gt 240 1330 43 1/3 Gore-Tex Indonesia Halti Gompa dx 150 1010 39 DrymaxX Vibram Kiina Hanwag Banks gtx 220 1090 38 Gore-Tex Vibram Kroatia Lowa Renegade gtx mid 200 980 38 Gore-Tex Vibram Slovakia Merrell Moab speed mid gtx 190 580 38 1/2 Gore-Tex Vibram Vietnam Viking Lofoten gtx 200 890 38 Gore-Tex Vietnam. Testin kengät imivät vettä 170–360 grammaa per pari, kun ne upotettiin minuutiksi veteen. M O N I valmistaja luottaa Vibramin pohjiin. Vain Haglöfs Dualityn punaiset nauhat erottuivat joukosta olemalla muuta joukkoa ohuemmat. Osa kengistä tuntuu kolmen vuorokauden kuivattelun jälkeen vielä selvästi kostealta. g 50 g 100 g 150 g 200 g 250 g 300 g 350 g 400 g 12h 24h 48h 72h Kenkiin imeytyneen veden määrä Hanwag Banks gtx Lowa Renegade gtx mid Halti Gompa dx Merrell Moab speed mid gtx Haglöfs Oxo gt Viking Lofoten gtx Haglöfs Duality AT1 gt K E N G ÄT imevät eri määrän vettä ja se haihtuu kengistä hieman eri ajassa. Testissä kuivuminen on pisteytetty märän kengän painon mukaan riippumatta siitä, paljonko kenkä painoi kuivana ja paljonko se imi vettä. 75 RETKI syyskuu 2021 MIDIVARTISET VAELLUSKENGÄT läpän välissä voi olla hyvinkin alas menevä aukko. Kuivuminen takaisin läT E STAT T U J E N kenkien nauhat olivat samankaltaisia. Pohjien kuvioinnit saattavat silti vaihdella. Parhaiten ero tulee tämän testin kengissä esille Hanwagin korkeankin veden kestävässä kengässä sekä Merrellin ja Haltin tossuissa, joiden varresta vesi sujahtaa sisään, mikäli nauhoitus on jäänyt vähääkään löysäksi
Kohta, jossa käsittelemme kengän kuivumista, kertoo kengän painon märkänä. Pohjan jäykkyys on makuasia, ja vain kokeilemalla erityyppisiä kenkiä selviää, mikä on omiin tarpeisiin riittävä. K E N K I E N pitoa testattiin erilaisilla pinnoilla.. Viikonloppujen koiranulkoilutuslenkkien tossu voi soveltua hyvin myös pitkille vaelluksille, jolloin järeää vaelluskenkää ei tarvita mihinkään. Vibramin pohjissa on myös erilaisia vaihtoehtoja. Lisäksi 50-kiloinen vaeltaja voi pärjätä huomattavasti kevyemmällä kengällä kuin 150-kiloinen. Lopulta tärkein on se, miltä kenkä tuntuu jalassa. Kuvassa valmistajien näkemykset midivartisesta kengästä. Testivoittaja voi olla aivan liian kevyt yhdelle ja se häntäpään sinänsä laadukas mutta painava ja hitaasti kuivuva kenkä juuri oikea jollekin toiselle. Mikäli kengän paino tai kuivumisominaisuudet ovat oleellisia, kannattaa katsoa juuri näitä kohtia. Huomattavaa on Haglöfs Dualityn sukkamainen varsi sekä Merrellin tasainen ja muita lyhyempi varsi. Näin luet testiä Kengät laitettiin järjestykseen mittaustulosten perusteella. MIDIVARTISET VAELLUSKENGÄT P Y YS I M M E testiin midivartisia kenkiä antamatta midimittaiselle varrelle senttirajaa. Pitoa pohjaan Kesäsäässä hankalimpia alustoja retkikengille ovat epämääräisen kasvuston peittämät kivikot ja märät pitkospuut. Kolmen vuorokauden kohdalla osa kengistä tuntui edelleen selvästi kosteilta, eikä niitä huvittaisi aamun kylmässä laittaa jalkaan, mikäli tarkoitus oli nimenomaan pitää jalat kuivana ja kengät keveinä. Kenkien pohjan pitävyys tulee vastaan ennemmin talvikengissä, jolloin esimerkiksi turvakengät peittoavat talvikelin vaelluskengät monesti pitävyydessä. Osa kengistä toimii kastuessaan pesusienen tavoin, ja osa ei niinkään ime vettä. Hyvin pitävän pohjan määrittely on kuitenkin vaikeaa, sillä erilaisia olosuhteita ja alustoja on todella paljon. Kenkien pohjissa on joko Vibramin tai valmistajien omia pohjia. Mikäli pelkän veden imeytymisen määrä kiinnostaa, kannattaa vilkaista kuvaajaa. Testatut kengät pitivät maastossa pääosin hyvin. Vaikka kaikki tossut saivatkin 3–4 nuotiota, kengät olivat hyviä eri osa-alueilla. Pohjan kuviointi myös vaikuttaa siihen, kuinka hyvin kenkä pitää kivikossa tai mudassa, vaikka pohjassa olisikin saman valmistajan logo. Kengän pitäisi suoriutua kohtalaisesti kaikista näistä, tai retkeilijän matkalla on ikävä loppu. Tämä selviää vain sovittamalla. Retkeilykäyttöön valmistettujen kenkien pohjat ovat kuitenkin lähtökohtaisesti kesäsäässä oikein päteviä. 76 RETKI syyskuu 2021 MIDIVARTISET VAELLUSKENGÄT helle lähtöpainoa kesti osalla kengistä noin kaksi vuorokautta ja loppujen kenkien kuivumista emme jaksaneet odotella. Jos nilkoilla on taipumus nitkahtaa, tukea toki tarvitaan. Alustoja on monenlaisia ja kivien päällä voi olla erilaisia kasveja ja limalöllöä, joka on eri tavoin liukasta
Keskimääräinen lepoja kuivumisaika vaelluksella oletettiin olevan noin 12 tuntia, joten pisteet jaettiin sen mukaan, paljonko kengän paino oli 12 tunnin kuivumisajan kohdalla. 77 RETKI syyskuu 2021 MIDIVARTISET VAELLUSKENGÄT Suoritetut mittaukset ja arvosteluperusteet Kengät pisteytettiin mittaustulosten ja arvioinnin perusteella. Olosuhteet ovat helpohkot, joten kengän tulee olla helposti käveltävä. Kengän pitävyyttä testattiin sekä märällä laudalla että märällä luonnonkivellä. Mittalaitteistolla saatiin siis aikaan jyrkkenevä mäki, jonka kulmaa nostettiin tunkilla. Retkikengistä mitattiin paino, kastuneen kengän kuivumisaika sekä pohjan pito pitkospuuta ja kivikkoa jäljittelevällä pinnalla. Sitten kengät jätettiin kuivumaan tasaiseen huoneenlämpöön. Testissä etsittiin kenkää viikonloppuretkelle kannettaessa kevyehköä rinkkaa. Käyttöominaisuudet toivat 40 % pisteistä, kuivumisominaisuudet 20 %, pito 20 % sekä kenkäparin paino 20 %. Yksityiskohtia arvioitaessa jokainen seuraavista toi yhden pisteen: Helppo laittaa jalkaan (kenkä avautuu riittävästi), ripustusta tai pukemista helpottava lenkki, nauhoituksen kiristyskohtia enemmän kuin kaksi, lenkit metallia/hyvin liukuvia ja kestävän oloisia, kengän varvasosan suojukset. Kengät jakautuivat rullaavuuden perusteella luontevasti kahteen ryhmään. Haglöfs Dualityn mukana tulee kaksi paria eri käyttötarkoituksiin. Rullaavimmille kengille annettiin 5 pistettä ja selvästi jäykkäpohjaisemmille kengille 3 pistettä. Alustan kulma 40 tai yli = 5 pistettä 35-39 = 4 pistettä 30-34 = 3 pistettä 25-29 = 2 pistettä 20-24 = 1 pistettä alle 20 = pistettä K E N K I E N pohjalliset ovat enemmän tai vähemmän muotoillut. Käytettävyys Tässä osiossa arvioitiin sekä kengän rullaavuus että yksityiskohdat. Merkki Malli Käytettävyys Kuivuminen P ito Paino Yhteensä Rullaavuus Yksityiskohdat Kivikko Pitkospuu 20% 20% 20% 10% 10% 20% 100% Haglöfs Duality AT1 gt 5 3 2 5 5 3 3,9 Haglöfs Oxo gt 3 4 3 4 2 2,9 Halti Gompa dx 5 4 1 4 4 2 3,5 Hanwag Banks gtx 3 4 4 4 2 3 Lowa Renegade gtx mid 3 5 1 4 4 3 3,5 Merrell Moab speed mid gtx 5 3 3 4 5 5 4,3 Viking Lofoten gtx 5 5 2 4 4 3 4. Pisteissä otettiin huomioon pitkospuu (10 %) ja kivi (10 %). Vihreä pari on tarkoitettu vaikeampaan maastoon ja rinkan kanssa ja punainen helpompaan, vaikka jokapäiväiseen käyttöön. Kenkä sai siten paremmat pisteet mitä rullaavampi kenkä oli kyseessä. Pari on kuvassa keskellä. Mitä suuremmassa mäessä kenkä pysyi paikallaan, sitä paremmat pisteet kengälle tästä osiosta annettiin. Käyttöominaisuuksia arvioitiin kengän rullaavuuden ja yksityiskohtien avulla. Mittaukset tehtiin noin koon 38 kengälle, koska niitä saatiin testiin eniten. Kuivumista seurattiin 12 tunnin välein yhteensä kolme vuorokautta. Pisteet jaettiin saman painotaulukon mukaisesti, koska sen painoista kenkää vaeltaja käytännössä käyttää riippumatta siitä, imeekö kenkä paljon vai vähän vettä. Paino Kenkäparin paino mitattiin vaa’alla ja pisteytys tehtiin seuraavasti: Alle 600 g = 5 pistettä 600-799 g = 4 pistettä 800-999 g = 3 pistettä 1000-1199 g = 2 pistettä 1200-1399 g = 1 piste yli 1400 g = pistettä Kuivuminen Kuivumisaika mitattiin uittamalla kenkäparia vedessä minuutti ja kaatamalla minuutin ajan ylimääräiset vedet pois. Kengän sisään laitettiin painot. Pito Kenkien pohjan pitävyyttä testattiin mittalaitteistolla, jolla kenkää nostettiin kasvavassa kulmassa ylöspäin
Merrellin kenkä toimii tähän tarkoitukseen moitteetta. Kengässä on monet vaelluskengän ominaisuudet mutta hiukan kevyemmässä mittakaavassa. Kenkä on monikäyttöinen ja siksi sopiva valinta ulkoilevan ihmisen tarpeisiin.. 78 RETKI syyskuu 2021 MIDIVARTISET VAELLUSKENGÄT HAGLÖFS DUALITY AT1 GT HINTA: 260 euroa PAINO, pari: 880/920 grammaa 1 D UA L I T Y N mielenkiintoisin piirre on sen monikäyttöisyys, sillä tämän kengän mukana tulee vaihdettava välipohjapari. + Vaihdettavat pohjalliset + Ei ime vettä – Pukeminen TESTIVOITTAJA MERRELL MOAB SPEED MID GTX T E ST I S SÄ haettiin kevyempää midivartista kenkää viikonlopun vaellukselle, jolla kannetaan kohtalaisen painoista rinkkaa. Näistä Merrell on selvästi kevyempää kenkää etsivän valinta, Viking hyvillä ominaisuuksilla varustettu kunnon retkeilykenkä ja Haglöfs modernimpi valinta monenlaiseen maastoon vaihdettavien pohjallisten ansiosta. Testissä menestyivät sekä Merrellin testivoittajakenkä, Vikingin Lofoten sekä Haglöfsin Duality. Testikengän tuli olla hyvin pitävä erilaisilla alustoilla sekä kohtalaisen painoinen myös märkänä, jos kengät pääsevätkin retken aikana kastumaan. Kyseessä ei siis ole tavallinen ohut pohjallinen, vaan järeämpi pohja, joista toinen soveltuu vaikeampaan maastoon ja toinen vaikka jokapäiväiseen käyttöön. Kenkä on varrestaan sukkamainen ja nahkea saada jalkaan, sillä varsi on hieman ahdas. Kun kenkä on jalassa, se istuu kuitenkin paikallaan. HYVÄ OSTOS VIKING LOFOTEN GTX V I K I N G I N kenkä on helposti pureskeltava retkeilykenkä henkilöille, jotka etsivät yleiskäyttöistä kenkää arkiretkeilyyn poluille, viikonlopun mittaisille vaelluksille sekä pidemmille vaelluksille tunturiin. Kengän pointti on se, ettei kahta erillistä kenkäparia tarvitse kantaa mukana, vaan pelkän pohjallisen vaihto voi riittää siirryttäessä vaikeampaan maastoon. Lesti on leveä
Kenkä jää tässä testissä keskikastiin, sillä se on aavistuksen painava ja siitä puuttuu yksittäisiä asioita, kuten takana oleva lenkki. Kengässä on reilut varvassuojat, joten jokainen väsynyt tökkäisy kivikkoon ei raavi nahkaa viiruille. 79 RETKI syyskuu 2021 MIDIVARTISET VAELLUSKENGÄT HAGLÖFS OXO GT HINTA: 240 euroa PAINO, PARI: 1330 grammaa HALTI GOMPA DX HINTA: 150 euroa PAINO, PARI: 1010 grammaa 2 3 OXO on perinteisistä vaelluskengistä pitävän valinta. Kengän pohja on jäykkä ja kenkä on muutenkin tukevampaa midivartista kenkää etsivän valinta. Kenkä kuivuu kastuessaan pitkään, joten tämän tossun kanssa ei kannata mulahtaa jokeen. Kenkä avautuu paljon, joten sen pukeminen on helppoa. Kastuessaan kenkä kuivuu hitaasti. Gompan kalvona on muista testin kengistä poiketen DrymaxX. + Tukevuus + Jäykkyys, jos sitä tarvitsee – Kuivumisaika + Yksinkertainen Kuivuu hitaasti Mulahdussyvyys. G O M PA on mukavan oloinen retkeilykenkä – se on siis hyvin rullaava ja helposti puettava kenkä, jossa on Vibramin pohja ja riittävästi kiristysmahdollisuuksia. Pito-ominaisuuksissa tämän kengän pohja ei ole testin parhaimmistoa. Kengän etuläppä on kuitenkin muotoiltu siten, että se joessa tai suolla hörppää vettä yllättävän alhaalta, ellei kenkää muista kiristää riittävän tiukalle. Vaikka kenkä ei tämän testin pisteytyksessä loista, soveltuu se kuitenkin retkikäyttöön mainiosti
Kengässä on Vibramin pitävä pohja ja Gore-Texin kalvo. Samasta kengästä on saatavilla eri lestivaihtoehtoja, miesten ja naisten mallit sekä talvikäyttöön soveltuva malli. Vettä tämä malli imee toisiksi eniten ja siten kuivuminenkin kestää hyvin pitkään. LOWA N kenkä on hyvin Hanwagia vastaava, mutta aavistuksen kevyempi. Banks on nauhoituksella hyvin säädettävissä, ja sen päällisläpän muotoilu on riittävän korkea pitämään veden ulkona hieman korkeammassakin vesimäärässä. Kastuessaan kenkä imee kuitenkin paljon vettä ja sen kuivuminen kestää hyvin pitkään. Kahden tunnetun merkin vertailussa tämä Lowan malli on vähän kevyempi ja siinä on pukemista helpottava lenkki. Nauhat liikkuvat kujissaan mukavasti ja kengän laatuvaikutelma on erittäin hyvä. 80 RETKI syyskuu 2021 MIDIVARTISET VAELLUSKENGÄT HANWAG BANKS GTX HINTA: 220 euroa PAINO, PARI: 1090 grammaa LOWA RENEGADE MID GTX HINTA: 200 euroa PAINO, PARI: 980 grammaa 4 5 BA N KS on perinteistä ja tukevahkoa kenkää etsivän valinta. Kevyeksi kengäksi Renegadessa on yllättävän jäykkä pohja. + Viimeistelty + Nauhoitus – Imee eniten vettä + Reunojen suojat + Yksityiskohdat – Kuivumisaika. Kengässä on pitävä Vibramin pohja. Kenkä soveltuu tarkoitettuun käyttöön mainiosti ja siinä on paperilla hieman paremmat ominaisuudet kuin Hanwagissa
Kengän pohja ei ole kovin jäykkä eikä nilkkaosa tukeva, joten jämäkämpää kenkää etsivän kannattaa katsoa muita malleja. + Kevyt + Hyvin rullaava + Kevyt myös märkänä + Kevyt + R ullaava + Hyvin kuivuva H Y VÄ O S T O S V O I T TA J A. Kengän varsi on testin matalin, ja kengän ominaisuudet ovat muutenkin hieman muusta joukosta erottuvat. V I K I N G I N Lofoten -malli on kevyt mutta täysiverinen retkeilykenkä, jossa on monet hyvän kengän ominaisuudet ilman turhaa painoa. 81 RETKI syyskuu 2021 MIDIVARTISET VAELLUSKENGÄT MERRELL MOAB SPEED MID GTX HINTA: 190 euroa PAINO, PARI: 580 grammaa VIKING LOFOTEN GTX HINTA: 200 euroa PAINO, PARI: 890 grammaa 6 7 M E R R E L L I N kenkä on testin kevein. Kenkä pärjää testissä tasaisesti ja soveltuu helppoon maastoon viikonloppuretkelle mainiosti. Kenkä pitää hyvin monenlaisessa maastossa ja se on rullaavuutensa vuoksi helppo käveltävä. Kenkä ei ime kamalasti vettä ja on toiveita saada tämä kenkä kuivemmaksi myös reissussa. Vikingin nauhoituksen saa myös nilkasta lukittua, joten kengän saa kiristettyä juuri itselle sopivaksi ja pysyväksi. Tavanomaista vaelluskenkää vastaavan mutta kevyempää mallia etsivän kannattaa vilkaista tämä malli. Kenkä on hyvin rullaava kenkä ja antaa hieman tukea myös nilkalle. Kengän sivusuojaukset ovat hyvät, joten jokainen kivi ei jätä kenkään naarmua. Kokeneempi käyttäjä laittaa tämän jalkaansa myös viikon vaellukselle tunturiin
Tuliperäinen maa-aines ja kraaterien kirjoma vuorenrinne näyttivät todella vierailta pohjoisen asukin silmissä. Mystisen tunnelman kruunasivat sadat leppäkertut joita bongailimme jatkuvasti mustalta hiekalta. Miltä paahteiset, pölyiset kanjonit tuntuvat ihollani. Toistaiseksi nuo asiat tuntuvat kaukaisilta kuin toinen planeetta, mutta ehkä jonain päivänä löydän itseni uudelleen joltain tieteiselokuvan tapahtumapaikalta.. Miltä Alppien jylhät huiput näyttävät pitkän tauon jälkeen silmissäni. Voin vain arvailla, miltä tuntuu ensi kerran vaeltaa ulkomailla. Minusta tuntui, että kävelimme jossain mystisessä tieteiselokuvassa, joka kertoi kaukaisesta planeetasta, jonne Maan viimeiset asukkaat olivat jollain ihmeen konstilla onnistuneet evakuoitumaan karmean joukkotuhon tieltä. 82 RETKI syyskuu 2021 LUONNOSTA T E KST I JA K U VA Benjamin Hokkanen Toiselta planeetalta P ari vuotta sitten kiipesin hämmästellen Etnan rinnettä Sisiliassa
Hinnat sisältävät 10 % arvonlisäveroa. TILAA Retki-lehti ja saat tilaajalahjana Karttakeskuksen Suomen autiotuvat-kirjan. 72 Midivartiset vaelluskengät testissä 36 Riisitunturin ruska lumoaa 8—2021. Retken tilaajat voivat lukea aiemmin ilmestyneitä numeroita Lehtiluukussa www.lehtiluukku.fi. Retki Retki 9/2021 Seuraava Retki-lehti ilmestyy 14.10.2021. Kauneutta pimenevässä syysillassa Koilliskairassa Pysy lämpimänä syksyn retkillä luomulaatuisesta merinovillasta ja merinovillafleecestä valmistetuissa vaatteissa ja asusteissa RETKEILE LUOMUVILLASSA www.ruskovilla.fi SISÄLLYS 16 Mitä syödä 10 päivän vaelluksella. MARKKINAPAIKKA ULKOILMA AKATEMIA ULKOILMA OUTDOOR ACADEMY ALOITA RETKEILY JA VAELTAMINEN MEIDÄN KANSSA MEILTÄ SAAT VARUSTEET LAINAAN! RETKEILYN JA VAELTAMISEN ERIKOISLEHTI TILAA RETKEILYN JA VAELTAMISEN ERIKOISLEHTI 6 numeroa + Suomen autiotuvat-kirja (arvo 25 €) Yhteensä 50 € Voit tilata lehden joko sähköpostilla tilaajapalvelustamme osoitteessa tilaajapalvelu@retkilehti.fi tai soittamalla numeroon 03-4246 5354
2_Marius by Ulvang_Retki 8_2021_230x297_3mm.indd 1 24.8.2021 10.09.22 MARIUS BY ULVANG -MALLISTO VALIKOIDUILTA JÄLLEENMYYJILTÄ. VKO 2021-41 683219-2108 VA R U ST E E T T I E D OT & TA I D OT R ET K I 8/ 20 21 R E T K E T Ruskavaellus Riisitunturi Kemihaara Hammastunturi 3× Testissä puolivartiset vaelluskengät Kotimainen riippari Sirius NÄIN VUOLET ekologisen PUULUSIKAN Matkaeväät kymmenen päivän vaellukselle Nellimistä Kilpisjärvelle 33 SUOMEN ENSIMMÄINEN VIA FERRATA Pyhällä PÄIVÄN VAELLUS. 2_Marius by Ulvang_Retki 8_2021_230x297_3mm.indd 1 24.8.2021 10.09.22 8/2021?— 10,50 € Retki PAL. MARIUS BY ULVANG -MALLISTO VALIKOIDUILTA JÄLLEENMYYJILTÄ. 2_Marius by Ulvang_Retki 8_2021_230x297_3mm.indd 1 24.8.2021 10.09.22 MARIUS BY ULVANG -MALLISTO VALIKOIDUILTA JÄLLEENMYYJILTÄ