Retki 08/2024 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Untitled-1 1 30/03/16 16:54 Klikkaa nettikauppaamme www.calazo.. Calazo.. Retkioppaat ja vedenkestävät kartat Syksyn satoa Syksyn satoa Uutuus! 8/2024?— 11,50 € Retki PAL. VKO 2024-41 683219-2408 R ET K I 8 /2 24 TUVAT LEMMENJOEN NURKALLA Vaelluskoiran synttärit suolla Korsika pyörällä kiertäen RETKIPAKU tukikohtana Evon MTB-reitit TESTISSÄ POLKUJUOKSUKENGÄT VAELTAJALLE 25 vuotta
SISÄLLYS 12 Pakettiauto vaeltajan kotina 72 Vaeltajan polkujuoksukengät 60 Retki Lemmenjoen syrjäseuduille 8—2024. Retki 9/2024 13.9.2024 www.facebook.com/retkilehti @retkilehti Retki-lehti Outdoor Media Oy Seuraavas sa numerossa Suvi Ahonen vaelsi vuosi sitten syksyllä Haute Route Pyreneesin eli reitin Pyreneiden vuoriston läpi Atlantilta Välimerelle
Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 53 euroa. Päätoimittaja Petri Laine petri.laine@retkilehti.fi Julkaisija Outdoor Media Oy Pihlajatie 28 00270 Helsinki toimitus@retkilehti.fi Y-tunnus 1441340-4 Ilmoitusmyynti Henna Anttila p. 040 722 0059 arkisin kello 12–16 Tilaukset, laskutusasiat, osoitteet. Tiedot & taidot 12 Paku vie vaellukselle 12 Päiväkoti kodassa 18 Frittiruokaa retkelle 22 Komeat juniorikiipeilijät 24 Temppurata metsässä sopii aikuisellekin 28 Retket 36 Vaellus, jolla vessapaperikin kastui 36 10 kilometriä lankkujen päällä 44 Pyörällä Korsikan ympäri 50 Kaupunkimetsä Kuopion kyljessä 56 Lemmenjoen pohjoisin kolkka 60 Evon maastopyöräreitit 66 Varusteet 72 Testissä vaeltajan polkujuoksukengät 72 SISÄLLYS Painotuote 4041 0820 YM PÄ RISTÖMERK KI MIL JÖMÄRK T www.facebook.com/retkilehti @retkilehti Retki-lehti Outdoor Media Oy 25 vuotta. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. Vuonna 2024 ilmestyy 9 numeroa, joista yksi julkaistaan tuplanumerona. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.fi ISSN 1456-8837 Vakituiset avustajat Joel Ahola Maija Arosuo Benjamin Hokkanen Olli Järvenkylä Saana Kamula Tuija Kauppinen Aksana Kurola Mikko Lamminpää Päivi Mattila Ossi Määttä Joppe Ranta Poppis Suomela Markus Thomenius Susanna Ylinen Avustajat tässä numerossa Merja Paakkanen Emma Sirén Mia Takula Kartat Retkeilymedia Ahola: Joel Ahola Pohjakartta-aineisto: Maanmittauslaitos Taitto Mäyrä Media, Benjamin Hokkanen aineistot@retkilehti.fi Paino Printall, Tallinna Kannen kuva Ossi Määttä Tilaajapalvelu tilaajapalvelu@outdoormedia.fi puh. Määräaikaistilaus 10 numeroa 84 euroa. 050-541 9943 henna.anttila@kruunumedia.fi Toimitusjohtaja Veikka Gustafsson p. Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty
4 RETKI syyskuu 2024 PÄÄKIRJOITUS Petri Laine Keitä retkipoluilla oikein onkaan. N IX ® 8 B E L I M I T L E S S © Garmin Ltd. Kovin realistista kuvaa vaikkapa Suomen poluilla liikkuvista ihmisistä niistä ei kuitenkaan saa. Se tarkoittaa sitä, että vaellusreiteillä nähdään yhä enemmän jo eläkkeelle siirtyneitä ihmisiä, joilla voi olla titaaninen lonkka tai kobolttia polvessa. Vammat ja vaivat eivät pakosta lopeta tai estä retkeilyharrastusta. TR AIN TO PE RF O RM W IT H TH E UL TIM AT E SM AR TW AT CH F . Joskus taas vaaditaan mittavampia muutoksia, kuten pyörätuoleille soveltuvien polkujen tekemistä. Housut istuvat tiukasti ja ruutupaita on silitetty. Kaikkia kuitenkin yhdistää halu viettää aikaa luonnossa. Mikäs siinä. Toiveena on, että reittejä ja retkeilypalveluja suunniteltaessa otettaisiin huomioon myös esimerkiksi pyörätuolilla liikkuvat. All rights reserved.. Riihimäen Erämessuilla viime kesänä Retki-lehti järjesti tilaisuuden, jossa oli mukana edustajia Rammat retkeilijät -yhteisöstä. Retkipoluillamme liikkuu hyvin erilaisia ihmisiä, joita ei voi, eikä kannata, laittaa yhteen muottiin. Olette varmaan nähneet niitä mainoksia, joissa nuoret, hoikat, terveet ja nätit ihmiset retkeilevät. Suomen väestö vanhenee samalla kun ihmisten elinikä pitenee. Tässä lehdessä on tarina kolmesta kiipeilijästä, joista vanhin on 79-vuotias ja nuorin on täyttänyt 60 vuotta. or its subsidiaries. Se on toimintarajoitteisten yhteisö, joka pyrkii tekemään näkyväksi vammaisten mahdollisuuksia nauttia luonnosta siinä missä muidenkin. Joskus riittää, että ajatellaan totuttua tapaa vähän uusiksi ja sovelletaan. Silti kilometrit maastossa houkuttelevat ja onnistuvat. Tapasin itse vuosia sitten Inarijärvellä pariskunnan, joka meloi järvellä avokanootilla. Kaikilla on iloinen hymy kasvoilla, hikeä, hyttysiä tai räntää ei kuvissa ole. Naisella oli selkävaivoja, mutta kun kanootin istuimen tilalle oli vaihdettu selkänojallinen ja tukevampi istuin, melonta onnistui hyvin. He elävät yhä täyttä ulkoilmaihmisen elämää, toki iän ja sairauksien asettamissa rajoissa. Mainokset ovat oma maailmansa ja niitä on kaikkialla ympärillämme, tässäkin lehdessä
Helpossa maastossa moni tottunut vaeltaja kävelisi tuon ilman ongelmia. KARTALLA 6 RETKI syyskuu 2024 Kartalla T E KST I Petri Laine Testattuja taitoja Eräja luonto-opaskoulutukset ovat olleet pitkään hyvin suosittuja. Kaikilta se ei kuitenkaan onnistu, siksi Brahen koulutuskeskus vaatiikin eräoppaaksi haluavien suorittavan tuon patikan ennakkoon. Hakijoiden fyysinen kunto ja erätaidot eivät kuitenkaan ole aina riittävällä tasolla. Luontoja ympäristöalan opettajan Perttu Kemppasen mukaan koulutukseen pyrkii joskus pelottavan huonokuntoisia ihmisiä. ”Oppilaiden kuntotaso on kauniisti sanottuna vaihteleva. Siksi pääsyvaatimuksiin on nyt ensimmäistä kertaa lisätty kuntotesti. Selviytymispainotteisen eräja luonto-opaskoulutuksen tavoitteena on, että oppaat säilyttävät toimintakykynsä kaikissa olosuhteissa, ja pystyvät pitämään huolta paitsi itsestään, myös asiakkaista. Se vaatii niin fyysistä kuin psyykkistäkin kestävyyttä. Kemppanen itse on liikkunut luonnosA D O B E S TO C K. S ujuisiko kahdeksan kilometrin kävely 15 kilon rinkka selässä 105 minuutissa. Vauhti olisi silloin noin kilometri 13 minuutissa. Brahen koulutuskeskus vaatiikin koulutukseen pyrkivien selvittävän kuntotestin. Joskus mietin, miten ne huonokuntoisimmat selviävät edes arkiaskareista”, Kemppanen kertoo
Koulutus on järjestetty niin, että myös työssäkäyvä pystyy siihen iltaisin ja viikonloppuisin osallistumaan. Nykyihmiset viettävät vähemmän aikaa luonnossa puuhaten, ja se näkyy myös erätaidoissa. Koulutus alkaa lokakuun lopussa ja hakijoita on Kemppasen mukaan ollut mukavasti. ”Laitoin oppilaat pystyttämään telttaa, mutta olin ottanut kiilapussin pois. Aikuiskoulutustuen loppuminen toki näkyy hakijamäärässä. KARTALLA 7 RETKI syyskuu 2024 sa lapsesta lähtien ja kunto, kuten myös erätaidot, ovat karttuneet vuosien aikana. Teltan pystyttäminen pysähtyi siihen, eikä kukaan hoksannut, että olisihan ne kiilat saanut melko helposti luonnostakin”, Kemppanen kertoo kokemuksistaan. Luontoalan ammattitutkinto S E LV I Y T Y M I S PA I N OT T E I N E N E R ÄJA LU O N TO-O PAS KO U LU T U S × Brahen koulutuskeskus Siikajoella × Hakuaika 30.9.2024 asti × Opinnot alkavat 29.10.2024 P E R T T U K E M P P A N E N P E RT T U K E M P PA N E N on kokenut eränkävijä ja selviytymiskouluttaja.
Näin tuotteita tarvitsee valmistaa vähemmän, energiaa tarvitaan vähemmän ja tuotteita päätyy vähemmän jätteeksi. Metsissä kuljeskelu syyskuussa voi tuntua ikävältä ajatukselta, kun tietää, että litteä ja karvainen hyönteinen saattaa lennähtää hiuksiin tai piiloutua vaatteiden saumoihin. Mitä sanot. Järkevää se on luonnonkin kannalta. KARTALLA 8 RETKI syyskuu 2024 Mutta se ei ole ainoa asia, jonka toivomme sinun tekevän Vidda-housuja on testattu retkipoluilla jo yli 25 vuoden ajan. Saat meiltä asiantuntijoiden neuvot ja opit. fjallraven.fi OSTA NÄMÄ HOUSUT! Syksyn hirvein otus H I R V I K Ä R PÄ N E N on monien inhokkiotus. Toivomme, että tämä kuulostaa sinusta yhtä järkevältä kuin meistäkin. Olemme kehittäneet niistä kestävät, toimivat ja ajattomat, ja valmistamme niitä mahdollisimman vähäisin ympäristövaikutuksin. Tämän tapahtumaketjun toteutuminen edellyttää kuitenkin sinun apuasi. Hirvikärpänen etsii hirviä ja peuroja, joiden veri on sille tärkeää. Hyria Syys-Matti 19.–22.9. Nämä housut on tehty kestämään käyttöä jopa vuosikymmenien ajan, jotta ne voidaan lopulta antaa seuraavalle sukupolvelle tai myydä eteenpäin second hand -markkinoilla. Sinun on huolehdittava housuistasi, korjattava niitä tarvittaessa ja käytettävä niitä mahdollisimman pitkään – ja mikä tärkeintä, olla vaihtamatta niitä uusiin aina vuoden tai parin välein. Tänä vuonna mukana on Retkisarja, jossa ei kilpailla sijoituksista, ja johon voi osallistua kuka tahansa innostunut retkeilijä. Paremman puutteessa ihmisenkin lämpö houkuttelee niitä verenimupuuhiin. Autamme sinua huoltamisen kaikissa vaiheissa. Hyvinkäällä.. Erävaelluskilta on saanut tuekseen ammatillista koulutusta tarjoavan Hyrian tapahtumaa järjestämään. Paras tapa suojautua niiltä on hyvin peittävä vaatetus. L U O N T O A D O B E S TO C K T A P A H T U M A T Ensimmäiset Erävaelluksen SM-kisat järjestettiin vuonna 1970 R E T K I L U K U Erävaelluksen SM-kisat Hyvinkäällä E R ÄVA E L LU KS E N SM-kisat kulkevat tänä vuonna nimellä Hyria Syys-Matti
Tämän tapahtumaketjun toteutuminen edellyttää kuitenkin sinun apuasi. Nämä housut on tehty kestämään käyttöä jopa vuosikymmenien ajan, jotta ne voidaan lopulta antaa seuraavalle sukupolvelle tai myydä eteenpäin second hand -markkinoilla. Toivomme, että tämä kuulostaa sinusta yhtä järkevältä kuin meistäkin. Saat meiltä asiantuntijoiden neuvot ja opit. Mutta se ei ole ainoa asia, jonka toivomme sinun tekevän Vidda-housuja on testattu retkipoluilla jo yli 25 vuoden ajan. Mitä sanot. fjallraven.fi OSTA NÄMÄ HOUSUT!. Näin tuotteita tarvitsee valmistaa vähemmän, energiaa tarvitaan vähemmän ja tuotteita päätyy vähemmän jätteeksi. Sinun on huolehdittava housuistasi, korjattava niitä tarvittaessa ja käytettävä niitä mahdollisimman pitkään – ja mikä tärkeintä, olla vaihtamatta niitä uusiin aina vuoden tai parin välein. Autamme sinua huoltamisen kaikissa vaiheissa. Olemme kehittäneet niistä kestävät, toimivat ja ajattomat, ja valmistamme niitä mahdollisimman vähäisin ympäristövaikutuksin. Järkevää se on luonnonkin kannalta
Pitkät vaellukset, kuukausiksi retkelle. Erämessujen messujohtaja Ninni Manninen jatkaa edelleen työtään joka toinen vuosi kesäkuussa järjestettävien Riihimäen Erämessujen parissa. Jouni Laaksonen ja Päivi Mattila, SKS 2024. Samanaikaisuus venemessujen kanssa tuo paljon lisäarvoa tapahtumalle, ovathan useat metsästäjät ja retkeilijät myös veneilijöitä. Olen ollut yhteydessä tärkeimpiin alan yrityksiin, ja kaikki ovat suhtautuneet asiaan erittäin kiinnostuneesti. Monen retkeilijän haaveissa siintää loppumaton polku, jolla voi viettää viikkoja tai kuukausia. Elämän mullistavat vaellukset I TS E N SÄ ja omien haaveiden toteuttaminen tavalla tai toisella on yksi 2000-luvun isoista trendeistä. Kirjan lopussa on vaelluskonkareiden haastatteluja heidän kokemuksistaan pitkillä reiteillä. Kirjailijat ovat tehneet ison työn ja kartoittaneet pitkiä vaelluksia tehneet suomalaiset, niin pitkälle kuin se on ollut mahdollista. Helsingin Erämessut tarjoaa ohjelmaa retkeilystä ja metsästyksestä 7.–9.2.2025 Helsingin Messukeskuksessa. KARTALLA 10 RETKI syyskuu 2024 Maahantuoja: C.P.E. Helsingin Messukeskus tiedotti marraskuussa, että Kansainväliset Erämessut siirtyy Riihimäen Messuilta Helsingin Messukeskuksen tytäryhtiön Expomark Oy:n järjestettäväksi. Retkikirjailijat Jouni Laaksonen ja Päivi Mattila tarttuivat suosioon ja kirjoittivat kirjan, jossa pohditaan, mikä on pitkä vaellus, kerrotaan millaisia reittejä Suomessa ja maailmalla on ja miten ne poikkeavat normaaleista patikkaretkistä. Manninen on mukana järjestämässä Helsingin Erämessuja ja vastaa niiden sisällöstä ja myynnistä. Pitkien vaellusten suosio on kasvanut, sen huomaa jo Retki-lehden jutuistakin. Kalastus on vahvasti esillä venemessuilla ja se on hyvä asia”, toteaa Manninen. ”Erämessujen järjestäminen Helsingissä on uusi mahdollisuus. Production Oy Myynti: Marko Oikarinen marko.oikarinen@cpe.fi 045-1109967 Tuotepäällikkö: Claudia Turkki claudia.turkki@cpe.fi 044-0599999 haix.com M E S S U T K I R J A T Erämessut Hesulissa H E LS I N G I N venemessujen yhteydessä ensi helmikuussa järjestetään ensimmäistä kertaa Helsingin Erämessut
Retkikaverukset – Komeat juniorikiipeilijät s. RETKI syyskuu 2024 11 Maahantuoja: C.P.E. Production Oy Myynti: Marko Oikarinen marko.oikarinen@cpe.fi 045-1109967 Tuotepäällikkö: Claudia Turkki claudia.turkki@cpe.fi 044-0599999 haix.com tiedot & taidot 12 8 2024 NAUTIN SUUNNATTOMASTI SIITÄ, ETTÄ TÄSSÄ OLLAAN JONKINLAISELLA JATKOAJALLA YHDESSÄ KAVEREIDEN KANSSA KIIPEILEMÄSSÄ. 24 NRO PAKETT IAUTO RETKIE N TUKIKO HTANA ”
12 RETKI syyskuu 2024 PAKU RETKITUKIKOHTANA T E KST I JA K U VAT Sanna Vaara Pakettiauto retkeilyä Pakettiauto retkeilykumppanina on noussut suureen suosioon viime vuosina. Suomessa tien päällä niitä näkee vielä vähemmän, mutta maailmalla ilmiö taitaa olla jo peruskaurapuuroa. Maailma tuntuu olevan pullollaan pakuretkeilijöitä, vänlaiffereita. 12 RETKI syyskuu 2024 PAKU RETKITUKIKOHTANA PA K U R E T K E I LYÄ parhaimmillaan: autio hiekkaranta jossakin PohjoisNorjan vuorilla, maisema aavalle merelle ja hidas aamukahvi hiljaisuudessa.
Instagramista hakusanoilla vanlifeideas tai vanlife löytyy miljoonittain ideoita ja matkakohteita. Äh, miksi vesiputki on taas tukossa. Jos erehtyy rakentelemaan mitä sattuu mihin sattuu autoon, voi katsastuskonttori ja verottaja antaa siitä tujuvan muistutuksen. Minun versioni ei ole täydellinen sinulle, sinun ei ole ehkä minulle. Pakettiauto, retkeilyauto vai matkailuauto – termistöviidakkoon törmää heti lähtökuopissa.. O M A N retkipakun suunnittelu ja rakentaminen on vähintään puoli hupia. Mihinköhän katosi se kätevä pikku puupala, joka piti vesikanisteria suorassa. Jaahas, tämä kaapinovi ei enää Norjan reissun jälkeen liu’ukaan sivuun. Olen matkannut, retkeillyt ja osittain asunut pakettiautossani neljä vuotta. Niihin vuosiin mahtuu oman pakettiauton rakentaminen retkeilykäyttöön, monta ajokilometriä, monta vaellusta, monta pientä päiväretkeä, satoja öitä autossa tai teltassa pakettiauto tukikohtanani. Rakensin sähköt itse (tai no, myönnetään, ystäväni rakensi pääosin, koska minun oli pakko tulla siihen tulokseen, että sähkötekniikkaa en vain osaa) niin sanotun hupiakun avulla, joka riittää jääkaapin kylmänä pitämiseen, kameran ja tietokoneen lataamiseen muutamaksi päiväksi, vaikka autolla ei ajaisi metriäkään. Tässä kirjoituksessa käytän itse rakennetusta pakettiautostani termejä retkiauto ja retkipaku sen enempää niiden tarkkaan merkitykseen syventymättä. Mikä retkiauto. Omilla rakennustaidoillani se kuitenkaan harvoin on sitä. Mihin ihmeeseen laitoin varaparistot ja kynttilät, PA K U R E T K E I LYÄ voi harrastaa myös muulloin kuin kesällä. 13 RETKI syyskuu 2024 PAKU RETKITUKIKOHTANA K erron pakuretkeilystä omista lähtökohdistani. Pakettiautostani on tullut rinkasta seuraava olennainen varusteeni retkille lähdettäessä. Pakettiauto, retkeilyauto vai matkailuauto – termistöviidakkoon törmää heti lähtökuopissa. Jos mielit rakentaa omaa retkiautoa, keskity pohtimaan pääasiallisesti, mitä sinä tarvitset ja mihin käyttöön. Sitten vain kalastamaan internetin ideamerestä ohjeita, ideoita ja vinkkejä. Facebookissa on ryhmiä pakumatkailuun ihan suomeksikin ja vinkkejä ja ideoita löytää tekstin, kuvien ja videoiden muodossa pienen kirjastollisen verran, kun kerran googlettaa. Vuoraatko auton käytännönläheisillä materiaaleilla, jotka eivät heti pilaannu surffilaudan suolavedestä tai polkupyörän mutaroiskeista vai sisustatko kotoisuus ja visuaalisuus etunenässä ja valitset materiaalit, jotka mahdollistavat mukavat pitkät illat katsellen elokuvia autosta. Mutta termit on syytä selvittää, ainakin jos meinaa omaa retkiautoa rakennella. Pinterestistä toiset miljoonat. Kaikki on mahdollista. Tarvitsetko asumistilojen lisäksi tilaa kuljettaa mukana pyöriä, surffilautoja, lapsia, koiria, kissoja. Ja kerron tämän heti kättelyssä, jotta ei tule yllätyksiä: kaikki tämä kuulostaa tekstiksi muutettuna kovin kätevältä, saumattomalta ja ihanan helpolta. Uskallan väittää, että mitä tahansa tarvitsetkin ja mitkä tahansa tarpeesi on, joku on jo sellaisen pakettiauton rakentanut. Jos pohdit oman retkiauton rakentamista, sukella internetin syövereihin, mutta muista ottaa varahappipullo mukaan. Omasta retkipakustani (joka on muuten jo kerran purettu metallirungolleen ja rakennettu uudelleen, niin saattaa käydä, kun kokemusta ja uusia ideoita syntyy) löytyy: kahden ihmisen sänky, pois tieltä taitettava ruokapöytä, matkailuautokäyttöön tarkoitettu jääkaappi, kaasuliesi, pois tieltä taitettava terassipöytä, sängyn alla ja auton takaosassa säilytystilaa, monimuotoinen vaatekaappi, naulakkoja, kenkähylly, vesipiste eli kymmenen litran vesikanisteri ja sen alla lavuaari, josta putki menee toiseen, tyhjään kymmenen litran vesikanisteriin. En tässä lähde avaamaan termistöjä tai pakettiauton rakentamista ja sen muuttamista retkipakuksi sen enempää kuin sen, että internet on tietoa pullollaan, liikaakin
Rinkkaan saa jäädä kikkakolmospaketti (tiedättehän, se missä on teipit, narut, liimat sun muut korjaustarvikkeet), vessapaperi pussissaan sekä muita kuivia ja ilmaa vähemmän kaipaavia tarvikkeita. Lettukestit ystäväporukassa on valmiit. Ajomatka työreissulta kotiin on pitkä ja puuduttava, mutta sopivasti matkan varrelle sattuu kaunis vaara ja luontopolku. Sen oleskelutilaa on helppo lisätä tuomalla ruokapöytä ja tuolit ulos. Pakun keittiöstä on mukava ojennella tarjoiltavat ja viettää iltaa luonnossa. Suomi on siitäkin mahtava maa, että ei tarvitse kuin avata karttasovellus, lähes minkä tahansa reitin varrelta löytää luontokohteita, polkuja ja mantuja. Päiväretkeilyä pakettiautosta Pakulla matkatessa ja siitä käsin retkeillessä mainiointa on se, että se yhdistää monta asiaa. Mutta ajatuksena, sekin on mahdollista. Karttasovellukseksi kannattaa ladata esimerkiksi ilmainen Karttaselain.) Mikään ei virkistä ajomatkan turruttamia lihaksia paremmin kuin pieni, hikinen nousu vaaran tai kukkulan laelle. Vielä parempaa, jos kartalta bongaa nousevia korkeuskäyriä. Ja jos hieman venytetään retkeilyn käsitettä – koska miksi ei – paku on omiaan päiväretkeilyyn omalla pihallakin. Kyllä, se on sitä vänlaiffin vapautta ja huoletonta elämää, mistä niin kovasti puhutaan. Ei ole sidottu yhteen majapaikkaan, autolla voi ajaa, vaikka viikon putkeen ja käydä siinä aikana päiväretkillä kolmessa eri maassa. Puolipakollinen sukujuhla Kainuussa, johon saavumme päivää aikaisemmin. Suurin osa niistä isolle yleisölle tuntemattomia, siis niitä parhaita retkikohteita. Viettääkö kaunis kesäpäivä sukulaisten nurkissa haastateltavana vai Hossan neulasmattoisia polkuja tallaten. Myönnän, parhaimmillaan se on juuri sitä. (Ja ei, korkeuskäyriä tai kaikkia pikkuteitä ja metsien helmiä ei löydä Google Mapsista. Sellaisiin, jotka eivät ole aivan ajomatkan tai ainakaan päätien varrella, autolla kymmenenkin kilometriä on lopulta aika pieni poikkeama reitiltä. Kuka ties, sieltähän saattaa avautua jopa hieno maisema. On mahtava palata monen yön vaellukselta, syyssateesta sukkia myöten litimärkänä, väsyneenä ja nälkäisenä ja muistaa, että jääkaapissa on kylmää juotavaa, kaasuhellalla saa kokattua lämmintä ruokaa minuuteissa ja parhaimmillaan voi jäädä parkkipaikalle katsomaan elokuvaa ja nukkumaan ennen kuin lähtee ajamaan kotia kohti. Näitä paikkoja löytyy kyllä helpostikin, vaikka ne eivät olisi niin sanottuja virallisia päiväretkikohteita, luontopolkuja tai kansallispuistoja. Spontaanit päiväretket, ja miksei pidemmätkin retket, pakusta on näin mahdollisia koska ja missä vain. Kesäaikaan säilytän retkivarusteitani käytännössä vain pakettiautossa. Pidänpä lounastauon hikisen huoltoaseman sijaan siellä. Hmm, Hossan kansallispuistoon olisi vain puolen tunnin ajomatka ja retkitavarat ovat jo autossa mukana. 14 RETKI syyskuu 2024 PAKU RETKITUKIKOHTANA ilta pimenee ja otsalamppu ei toimikaan. Mutta sen takana on jäävuorellinen puolia, joita harva pääsee näkemään, jos ikkunana toimii vain kiillotettu digimaailma. Miten tämä kaikki autohöpinä liittyy retkeilyyn. Kun ne reissun jälkeen on asiallisesti kuivattu ja huollettu, on hyvä kääräistä teltta ilmavasti pakun sängyn alle, makuupussi saa rauhassa hengitellä samassa paikassa ja retkiruokavarastot kulkevat kivasti läpinäkyvässä muovilaatikossa auton takaosassa. Parhaimmatkin puolet ovat vain osa kokonaisuudesta, kuten K U N retkivarusteita säilyttää autossa, vaellukselle lähtemisen kynnys on hyvin matala. Pakettiauto on oivallinen tukikohta sekä päiväretkiin että pidemmille vaelluksille. Vaeltaminen pakettiautosta Vietin kokonaisen kesän pakettiautossa eläen ja siellä täällä mieleni mukaan vaellellen. Olennaisestikin. S P O N TA A N I L L A päiväretkellä autosta käsin.. Rohkea levittää kotoisasti matonkin maan suojaksi. Kokemuksesta voin kyllä sanoa, että viikon suoraan putkeen ajaminen ei ole erinomaisen mukavaa ja välipäivät ovat ihan ehdottomia ensinnäkin sovun ylläpitämiseksi matkakumppaneiden kanssa, mutta myös yleisen mielenrauhan ja kehollisen hyvinvoinnin säilymiseksi. Kun etsin kartalta päiväretkikohteita pakusta käsin, sopivaa lounaspaikkaa tai vain hetken hengähdystä, missä ei tarvitsisi tienposkessa sulkea silmiä kuolemanpelossa aina, kun tukkirekka suhahtaa ohitse, kiinnitän huomiota pieniin teihin, lampiin, jokiin ja järviin
Taannoisena kesänä nappasin ystäväni mukaan kesken heidän kesäreissunsa ja lähdimme yhdessä vaeltamaan Tuntsan erämaahan. Tai vaikket säilyttäisikään, on varusteet helppo kiikuttaa varaston perukoilta auton takaosaan, ajaa vaeltajineen vaelluskohteen parkkipaikalle, leväyttää ne ulos ja pohtia vasta siinä, mitä mukaan tarvitsee ottaa. Edellä mainitun kesän aikana vaelsin Pohjois-Suomessa useassa erämaassa ja kansallispuistossa, lisäksi lähes päivittäin pieniä päiväretkiä tehden. Pakettiauto majoitteena Hankalinta lienee sopivan yöpaikan tai parkkipaikan löytäminen retkien ajaksi. Viiden hengen ahkiot, rinkat, sukset, laskukamat ja yöpymistarvikkeet kulkevat oivallisesti pakun takaosassa. Oma autoni ei ole talvikäyttöön tarkoitettu, mutta hyvällä makuupussilla autossa nukkuu tarvittaessa kyllä talvisinkin, mutta varsin mukavaa se ei ole. Automatkailu mahdollistaa myös isomman kuin yhden hengen mukavan retkeilyn. No, ruokatarvikkeisiin kehottaisin kyllä käyttämään hetken suunnitteluaikaa etukäteen, ellei auton perusvarustukseen kuulu kattavaa kuivaruokavarastoa. Yöksi kukin majoittui jälleen omaan telttaansa, minä pidin majaa autossani. Kesäaikaan säilytän retkivarusteitani käytännössä vain pakettiautossa.. Pidemmät vaellukset – tässä kohtaa pidemmillä vaelluksilla tarkoitan yhdestä yöstä noin viikon kestäviin vaelluksiin – ovat oivallisia retkiä, joissa pitää pakettiautoa tukikohtana. Pidetään se mielessä, kun ihastellaan somen videoita häshtägillä vanlife. Joskus yöpaikan etsimiseen on käytetty R E T K E N jälkeen maistuu tuore, itsevalmistettu ruoka. Aamulla avasin oven “naapuriin” ja vietimme mukavia pitkiä aamuja pienessä leirissämme. Lämmittämätön peltikuori on ihan yhtä kylmä kuin lämmittämätön teltta. Pidemmät vaellukset eivät suunnittelultaan juuri eroa spontaaneista päiväretkistä, jos säilytät retkivarusteita (ainakin kesäaikaan) pakussa. Talvivaelluksen jälkeen parkkipaikalle palatessa on luksusta keittää hellalla vielä retken jälkeiset kuumat kahvit, levittää pari retkituolia talviaurinkoon ja käydä ystäväporukalla läpi juuri vaelletun retken jälkitunnelmat. 15 RETKI syyskuu 2024 PAKU RETKITUKIKOHTANA elämässä yleensäkin. Vaelluksella majoituimme kaikki teltoissamme, takaisin palatessa vietimme muutaman verkkaan kesäpäivän päiväretkeillen pakettiautosta käsin. Pakuretkeily on omiaan myös muiden kuin kesäretkien kumppanina. Siinä, missä talviretkeilyssä kylmä tulee usein ei niinkään nukkuessa kuin kokatessa ja varusteita välpätessä, sama pätee pakuiluun. Joskus tuntuu olevan vaikeaa löytää sopivaa länttiä teltalle, isolle autolle se on joskus lähes mahdotonta. Ainoa, mikä asiassa auttaa, on joustava mieli ja pitkä pinna. Kokkailut, tiskailut ja varusteiden huoltamiset huonossa säässä onnistuvat mukavasti autosta käsin
Muut vänlaifferit ovat kuitenkin kertoneet, että etenkin Etelä-Suomessa, saati Euroopassa, tällaiset sovellukset ovat omiaan yöpaikan etsimisessä. Mitä eteläisemmäksi maata mennään, sitä haastavampaa parkkipeli on. Samat ohjeet pätevät pakettiauton majapaikkavalintaan kuin telttapaikankin; suhteellisen tasainen alusta, pois suorasta auringonpaisteesta (ainakin kesällä ja jos autossa ei ole pitkälle vietyä ilmanvaihtoa, ja ei, sitä ei välttämättä tarvitse, ilmankin pärjää) ja tietenkin, jos mahdollista, sellaiseen paikkaan, mistä on aamulla mukaPA R H A I M M I L L A A N pakulla voi majoittua huikeissa maisemissa. Pisteet Suomeen tässäkin kohdassa. Kun sopiva yöpaikka sitten löytyy, suosittelen käyttämään vielä pienen tovin sen miettimiseen, miten päin auton parkkiin surauttaa ennen kuin pääsee painamaan päänsä tyynyyn. 16 RETKI syyskuu 2024 PAKU RETKITUKIKOHTANA puolikin päiväätai yötä. Vain pitkämielisimmät jaksavat keskellä yötä lähteä siirtämään autoa toisaalle, kun sängyssä puoli yötä nukuttuaan huomaa, että sänky viettää koko ajan johonkin suuntaan. Itse en ole kokeillut sovelluksia, olen liikkunut pääosin Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa, joissa parkkipeli on selvästi helpompaa ja kartalta bongatut levikkeet tai metsäautotien päät ovat riittäneet tähän asti. Ja sanottakoon vielä, että Suomessa peli on suhteellisen selvä, lähes missä vain saa olla ilmaiseksi yötä autolla (muista kuitenkin aina tarkistaa!), kun käyttää maalaisjärkeä ja kohteliaisuutta, mutta muissa maissa parkkeeraaminen voi maksaa useita kymmeniä euroja yöltä – jos se on sallittua ollenkaan. Tähän (kuten näköjään lähes kaikkeen pulmaan maailmassa) on olemassa sovelluksia, kuten park4night tai StayFree: Vanlife Wild Camping. Jos paku tuntuu omaan käyttöön liian isolta, voi retkeilyauton tehdä myös henkilöautosta.. Tai, että aamuaurinko paistaa suoraan silmiin puoli neljältä aamulla
Olen useasti herännyt ruuhkaiselta levikkeeltä jostakin Lofoottien autorallin keskeltä muiden matkaajien grillatessa nenän alla, koska yksinkertaisesti mitään muuta yöpaikkaa ei ole löytynyt. Tunnelma on silti sama. Kustannukset ja kannattavuus Pakuretkeillessä säästää rahaa sekä majoittumisessa että ruoissa, jos vertauskohtana on retki, jossa liikutaan omalla autolla tai julkisella liikenteellä ja jossa päiväretkeillään maksetusta majapaikasta käsin. Siihen autoon ei olisi mahtunut kyllä yhtäkään henkilöä enempää, sillä mahduin juuri ja juuri kääriytymään makuupussiin rinkkojen ja retkivarusteiden viereen. Jos oman retkiauton rakentaminen ei kiinnosta (voin kyllä luvata, että se ei ole yhtään niin vaikeaa, miltä saattaa näyttää), retkiautoja on nykyään paljon myös vuokrattavissa. Tai illalla hiljaiselta vaikuttavalta sivutieltä, jossa aamulla huomaan koululaisten kävelevän koulutaksille samalla, kun paistan kananmunia silmät unesta tokkurassa ja koitan kiusaantuneesti vilkuttaa heille ilman, että vaikutan ihan kylähullulta. Lähes kaikki on ostettu käytettynä, paitsi jääkaappi, kaasuliesi ja sähkötarvikkeet. Mutta ei vänlaiffi ole aina aamuauringon säteitä tyhjällä hiekkarannalla. 17 RETKI syyskuu 2024 PAKU RETKITUKIKOHTANA va herätä. Oman retkiautoni rakentaminen (jos ei lasketa itse auton kustannuksia) oli suunnilleen 3000 euroa. Kyllä siinäkin nukkuu ja retkeilee yksi ihminen (plus koira) varsin hyvin. Saattaa olla mukavampaa avata sivuovi kauniiseen ja rauhalliseen maisemaan kuin herätä yöpaitasillaan ruuhkaisen huoltoaseman pihasta (josta omistajat muuten ei tykkää, joten ei kannata parkkeerata öiksi yritysten pihoille). Jos paku tuntuu omaan käyttöön liian isolta, voi retkeilyauton tehdä myös henkilöautosta. PA K U R E T K E I LY N tunnelmaan ja vapauteen pääsee pienemmälläkin autolla.. Halvalla pääsee, jos näkee hieman enemmän vaivaa tavaroiden etsimiseen käytettynä, käyttää niksipirkkamaisia keksintöjä korvaamaan hienot (ja kalliit) valmisratkaisut ja tyytyy sisustuksessa yksinkertaiseen. Pakuretkeily mahdollistaa monta asiaa samalla kerralla, liikkumisvapauden ja suunnitelmien muutosmahdollisuudet joustavammin kuin muilla keinoin liikuttaessa ja retkeiltäessä. Onko sinusta vänlaifferiksi. Sama auto on palvellut kohta neljä vuotta suunnilleen samoilla sisuksilla kaikkina vuodenaikoina majoitteena, kulkuvälineenä, kotina ja retkikumppanina. Se on hyvä tapa aloittaa ja kokeilla, olisiko pakuretkeily sinua varten. Tein omasta henkilöautostani niin sanotun harjoitusretkeilypakun ennen sen vaihtamista pakettiautoon kääntämällä takapenkit, laittamalla niiden päälle 120 senttimetriä leveän sänkyni patjan, makuupussin, tyynyn, kivat sisustusvalot ja miniretkiauto on valmis
18 RETKI syyskuu 2024 RETKEILYÄ JA ULKOILMAELÄMÄÄ. Päiväkotiin tullaan reppu selässä ja retkelle lähdetään ympäri vuoden. Lapsen luontosuhdetta on hyvä herätellä mahdollisimman varhain. 18 RETKI syyskuu 2024 RETKEILYÄ JA ULKOILMAELÄMÄÄ T E KST I JA K U VAT Olli Järvenkylä Päiväkoti kodassa Varhaiskasvatusta voi toteuttaa myös metsässä. Päiväunet nukutaan kodassa, riippumatossa ja jopa hangella
19 RETKI syyskuu 2024 RETKEILYÄ JA ULKOILMAELÄMÄÄ 19 RETKI syyskuu 2024 RETKEILYÄ JA ULKOILMAELÄMÄÄ K A R H U N P E SÄ N kota toimii päiväkodin tukikohtana.
Hän ja varhaiskasvatuksen lastenhoitaja Reetta Tuomi ovat itsekin aktiivisia retkeilijöitä. Koivikon henkilökohtaisena tavoitteena on, että lapset pääsisivät nauttimaan luonnossa toimimisesta sekä luomaan omaa maailman parasta luontosuhdettaan jo varhain. L Ä H I Y M PÄ R I STÖ tulee tutkimalla tutuksi.. ”Toimimme päiväkodin läheisyydessä sijaitsevalla kodalla ja hyödynnämme lähiympäristön ulkoliikuntamahdollisuuksia sekä leikkipuistoja”, Eva Koivikko kertoo. Varhaiskasvatusta luonnossa Osa lapsista tulee aamulla Evan ja Reetan mukana päiväkodilta metsään, osa tuodaan suoraan kodalle. Luontoryhmällä on normaalit päiväkodin rutiinit, mutta sisältä ulos siirrettynä. Luonto rauhoittaa Nuijapää! Iilimato! Huudahdukset kuuluvat puron penkalta. Toinen puoli tutkii Evan kanssa ympäristöä ja toinen tekee Reetan ohjaamana kuusenkävyistä ja keltaisesta langasta ampiaisia. Ryhmä on jaettu kahtia. Sinne on pystytetty puinen kota, joka on nimetty Karhunpesäksi. Metsikössä riittää ohutta ja paksumpaa oksaa sekä puunrunkoja muun muassa majan rakenteluun. Luontoryhmäläiset ovat tutkimassa, mitä kasveja ja eliöitä lähiympäristöstä löytyy. Luontoryhmässä on neljätoista 4–5 vuotiasta tuusulalaislasta. Niitä voi ripustaa puihin ja puutarhaan koristeeksi. Lapset eivät juurikaan kysele älylaitteita pelaamiseen tai muuhun vapaa-ajan käyttöön. 20 RETKI syyskuu 2024 RETKEILYÄ JA ULKOILMAELÄMÄÄ T uusulan kunnan Lepolan päiväkodin luontoryhmä on toiminut läheisessä metsikössä syksystä kevääseen. Koivikon mukaan lähiluonnossa riittää tekemistä ja ihmettelemistä. Eva Koivikon mukaan lapset pääsevät luontoryhmässä nauttimaan varhaiskasvatuksesta luonnossa ja oppimisympäristönä toimii lähiluonto. Luontoryhmä toimii kodalla noin kello 9–15 välisen ajan. Paluumatkalla purolta minulle näytetään lähipuuhun ripustettu linnunpönttö. Luontopainotteisen ryhmän idean takana on varhaiskasvatuksen opettaja Eva Koivikko. Kodan ympäristö houkuttelee tekemään, kokeilemaan ja seikkailemaan kuin itsestään. ”Pedagoginen toiminta toteutuu varhaiskasvatussuunnitelman mukaisesti, mutta osittain erilaisin menetelmin kuin tavanomaisessa päiväkotiympäristössä”, Koivikko toteaa. ”Majat ovat saaneet olla melko rauhassa, mutta joskus isommat pojat ovat käyneet niitä rikkomassa”, lapset kertovat. Kodalle saavuttuaan karhunpesäläiset ripustavat ensimmäiseksi reppunsa roikkumaan kodan ulkoseinälle. Lähiluonnon ja -ympäristön lisäksi he hyödyntävät toiminnassaan myös viereistä urheilukenttää. Paluu päiväkodin pihalle on iltapäivällä. Sen jälkeen lähdetään leikkimään ja seikkailemaan lähiympäristöön tai osallistutaan kasvattajien suunnittelemaan toimintaan. Aamupalan lapset syövät päiväkodin ruokalassa, jonka jälkeen he siirtyvät kodalle. Karhunpesässä tabletit otetaan esiin esimerkiksi silloin, kun tutkitaan lähiluontoa ja kuvataan kasveja ja ötököitä. Heille ei ole päiväkodilla varsinaisia ryhmätiloja ja kodalla ollaan kelillä kuin kelillä
Kasvattajien ensimmäisiä tehtäviä talvella olikin tehdä tulet kotaan. ”Tuli lämmittää, luo tunnelmaa ja saa kodan lämpöiseksi melko nopeasti”, hän sanoo. Reetta ja Eva annostelevat ruuan Kupilka-astioihin ja vievät ne lapsille. Aikuisen avustamana sapuskakärry pääsee perille kodalle ja on ruokailun aika. Tällä kertaa kuljetusapulaisiksi Evan matkaan lähtevät Anton ja Vanessa. 21 RETKI syyskuu 2024 RETKEILYÄ JA ULKOILMAELÄMÄÄ Ihan varmaa ei ole, onko puinen koti asuttu, mutta mustavalkoisen linnun on nähty sinne kurkistelevan. KO DA N penkit toimivat pöytinä ruokailun ajan. Kasvattajien näkökulmasta päivä luontoryhmän kanssa sujuu vauhdilla, sillä fyysistä tekemistä riittää koko ajan. Emil kutsuu minut syömään viereensä. Ruokailun jälkeen lapset käyvät kompostoivassa vessassa ja sukeltavat omiin makuupusseihinsa. Hämmästelen, kuinka ruokailu saadaan sujumaan varsin ahtaassa tilassa ilman kaaosta. Tällä kertaa tulisijan ympärillä syödään pyttipannua ja salaattia. Sulan maan aikana patikkaretkien lisäksi on tehty polkupyöräretkiä. Kodan pienessä tilassa täytyy jatkuvasti huolehtia, että tavarat palautetaan heti käytön jälkeen omalle paikalleen. Kodan lattialla lapset ovat makuupusseissaan tiiviissä järjestyksessä, lähellä toisiaan, mutta tavanomaista tönimistä tai tuuppimista ei näy. Ulkovaatteet ja kengät riisutaan ennen kotaan siirtymistä, kädet pestään viereisellä vesipisteellä. Retkelle ympäri vuoden Karhunpesän luontoryhmäläiset ovat retkeilleet eri vuodenaikoina. Osa lapsista mahtuu nukkumaan makuualustoilla kodan penkeillä, loput lattialla. Kevättalven hankikannon aikaan makuualustat ja -pussit levitettiin hangelle. PÄ I K K Ä R I T nukutaan makuupusseissa.. Päiväunet nukutaan useimmiten sisällä kodassa, keväällä joskus pihan riippumatoissa. Lapsilta saamani voikukka korvan takana. ”Kotoa on kuulunut viestiä, että tehdyillä retkillä on ollut myös sellainen seuraus, että lapset ovat viikonloppuisin kotona ehdottaneet retkelle lähtemistä”, Eva toteaa tyytyväisenä. Kodan puiset penkit toimivat ruokailun ajan pöytänä ja jokaisella lapsella on kotaravintolassa oma nimikkopaikkansa. Ruoka ja astiat tuodaan lämpölaatikoissa. Ryhmässä on opeteltu luonnon tuntemusta ja kunnioittamista sekä toisten huomioon ottamista. Talvella muun muassa hiihdettiin metsässä ja välillä myös valmiilla laduilla. Osalla heistä on pehmoleluja unikavereina. ”Talven olosuhteet aiheuttivat ennalta lievää huolta vanhempien keskuudessa. Karhunpesä hiljenee unille ja minä jatkan matkaani. Kuinka ryhmä selviäisi kovilla pakkasilla”, Koivikko kertoo. Lasten kanssa toimimisen lisäksi tehtäviin kuuluu muun muassa nuotiopuiden pilkkomista ja vessan tyhjennystä. Luonto tekee monella tavalla hyvää ja myös rauhoittaa, mikä näkyy lapsissa. Ruokailu tulen ympärillä Ruoka haetaan talvella pulkalla ja keväällä maitokärryllä päiväkodin keittiöltä
Kokeilimme kuivata kesäkurpitsaa ja munakoisoa, ennallistaa ne ja sitten uppopaistaa paistinpannulla, jolloin öljyä ei tarvita tolkuttomasti. VA L M I ST U S O H J E E T 1. Voit halutessasi käyttää myös ruistai sämpylätai vehnäjauhoja, jolloin saat erilaisen maun ja koostumuksen. Sekoita jauhot ja mausteet valmiiksi isompaan pussiin, jossa voit retkellä leivittää vihannekset. 22 RETKI syyskuu 2024 RETKIRUOKAA T E KST I JA K U VAT Maija Arosuo Frittaillaan Retkiruoan ei aina tarvitse olla kattilasta syötävää mössöä. 3. Kastele vihannesviipaleet ensin kananmunaan, ja pyöräytä sitten jauhoseoksessa. V anhan sanonnan mukaan leivitettynä ja friteerattuna mikä tahansa maistuu hyvältä, vaikka vanhat kengänpohjat. Ennallista vihannekset liottamalla niitä vähässä vedessä puolisen tuntia. ”Itketä” munakoiso ripottelemalla sen päälle suolaa. 2. Kananmunan sijaan voit käyttää myös (kaura)maitoa tai kookoskermaa, mutta leivityksestä ei tällöin tule yhtä tukeva. Paista ne paistinpannulla kuumassa öljyssä. Puristele ylimääräinen vesi pois. Öljyä saa olla niin paljon, että vihannessiivu peittyy. 4. Kun viipaleiden päälle nousee vesitippoja, pyyhi vesi ja suola pois. Kyytipojaksi sopii silti hyvin esimerkiksi fetajuusto (jota myös voi kuivata), paistetut tofukuutiot tai ohuet kuivalihasiivut. Sekoita lautasella kananmunajauheeseen vettä sen verran, että siitä tulee sakea seos. 5. Toimii! Lyhyemmillä retkillä kuivaamisen voi toki jättää väliin, ja ottaa tuoreita vihanneksia mukaan. A I N E KS E T N E L JÄ L L E 1 kesäkurpitsa 1 munakoiso 4 dl korppujauhoja suolaa mustapippuria paprikajauhetta chilijauhetta 2 rkl kananmunajauhetta 3 dl auringonkukkatai rypsiöljyä Frittivihannekset Kaikki ruoka ei kuitenkaan sovi yhtä hyvin uppopaistettavaksi. Syö vihannekset välittömästi – lähes kuumina pannulta! Kokeile friteerata myös ohuita pitkiä porkkanan siivuja sekä kukkaja parsakaalia. Mikäli ruoassa on liikaa vettä, ei leivite sen pinnalla pysy. Öljyssä paistetut, leivitetyt kasvikset on vaelluksen juhla-ateria ja friteeraaminen on hauskaa retkipuuhaa. Öljy on tarpeeksi kuumaa, kun jauhomuru alkaa poreilla. F R I T E E R AT U T ruoat ovat parhaita heti pannulta nautittuina.. Siitä en tiedä, sillä niin kiperään tilanteeseen en vielä ole joutunut. Öljyssä on paljon energiaa, joten kasvisateria on jo sinänsä tuhti. Leikkaa vihannekset muutaman millin viipaleiksi. Kuivaa vihanneksia kuivurissa yön yli, kunnes ne ovat rapsakan kuivia
Kuumalla säällä ota kastike mukaan retkelle ruokatermoksessa, jotta se pysyy viileänä. H I L LO K K E E STA tehty omenajälkkäri on helppo valmistaa myös retkioloissa. Laita voi lämpiämään (taskuun, lämpimälle kivelle tai muuhun lämpimään paikkaan). Sekoita ne keskenään. F R I T T I V I H A N N E KS E T maistuvat hyvin juuston tai kuivalihan kanssa.. Ripottele päälle kuivattuja omenalastuja. A I N E KS E T 1 dl turkkilaista jugurttia pätkä tuorekurkkua minttua sitruunankuorta ripaus sokeria VA L M I ST U S O H J E E T Raasta kurkku ja valuta siitä siivilässä suurin vesi pois. Murskaa keksit muovipussissa kokkareiksi. Sekoita ainekset. Dronningholm omena-vaniljahillo) vaniljakastiketta (jauheesta tai tetrasta. Tämän jälkkäri salaisuus on omenahilloke, jossa on purutuntumaa. Lado lautaselle keksimurut, omenahilloke ja (vaahdotettu) vaniljakastike. 2. Osta tai tee siis hilloa, jossa on selkeitä omenanpaloja mukana, ei pelkkää sosetta. A I N E KS E T K A H D E L L E 4 Digestive-keksiä 2 rkl voita 1 rkl omenahilloketta (esim. 23 RETKI syyskuu 2024 RETKIRUOKAA Päiväretkellä lisukkeeksi sopi erinomaisesti raikas jugurttikastike. Lähiretkille voi ottaa myös jäätelöä termarissa.) kuivattuja omenoita Jugurttikastike Helppo omenajälkkäri VA L M I ST U S O H J E E T 1
24 RETKI syyskuu 2024 PARAS RETKIKAVERI. 24 RETKI syyskuu 2024 PARAS RETKIKAVERI T E KST I Mia Takula K U VAT Mia Takula ja Mikko Damskin retkikuva-albumi Retkikaverukset – Komeat juniorikiipeilijät Luonto on luonteva paikka tutustua syvällisemmin. Sarjan toisessa osassa kolme kiipeilykaverusta kertoo ystävyydestään. Henkilökohtainen on yhteistä, oli kyseessä sitten kulkemisen tahti, leiripaikkatoiveet tai vatsan toiminta
Matti A. Toinen Jukka on luontomies. Minulla oli vakava vatsasyöpä viitisen vuotta sitten. Menemme hänen reittinsä viereen kiipeämään hieman helpomman reitin. Kerran vuodessa kiivetään maailmalla. Riskien ottaminen ei ole kiipeilyssä järkevää. Muut luontoretket teemme yksin, perheenjäsenten tai muiden ystävien kanssa. Katsoin vuoroin kiipeilyreittejä, vuoroin ikkunasta ulos. Luulen, että se voi olla tämän ikäiselle ukolle haavemaailmaa. Seuraava reissu tulee olemaan Italiaan Gardajärven seudulle, jossa kiipeilemme myös multi pitch -reittejä (eli monen köydenpituuden pituisia kalliokiipeilyreittejä), joten parhaillaan kertaamme ständin (eli varmistuspaikan) tekemistä. Siitä lähtien olemme kiipeilleet kolmen tiimissä. Tulevan kesän kohokohta tulee sään salliessa olemaan usean köyden pituuden reitti Cinque Torrilla Dolomiiteilla. Nautin suunnattomasti siitä, että tässä ollaan jonkinlaisella jatkoajalla yhdessä kavereiden kanssa kiipeilemässä. Siitä harrastukseni lähti kunnolla liikkeelle. Täyttäessäni 60 vuotta kävin sukelluskurssin. Lapsuuden innostus heräsi henkiin, kun 1990-luvun lopussa vein oppilaita kiipeilemään sisäseinälle. Tässä Jukat yhteiskuvassa. Hän sairastui vakavasti ja kuoli pari vuotta sitten. Vaikka en ole kunnolla toipunut vaimon kuolemasta, kaveriporukka ja perhe pitävät minut pinnalla. Kun olemme tällaisia ikämiehiä, yritämme ” pysyä hengissä ja kiipeilemme mieluusti kunnolla pultattuja (pultteihin kiinnitetään varmistusköysi) sporttireittejä. Talvisin harjoittelemme sisäseinillä kaksi kertaa viikossa, ulkokaudella siirrymme Etelä-Suomen kallioille. K R E I K A N Leonidossa oli kapuamassa Komeat juniorikiipeilijät ja Mikon aikuinen poika. Olimme yhdessä 52 vuotta. Ulkoilmaelämäni on alkanut vaelluksesta ja siirtynyt pitkien pyöräretkien kautta melontaan ja kiipeilyyn. Kun täytin 50 vuotta, menin laskuvarjohyppykurssille. Mikko tunsi Jukka Kallion. Meidän porukka on hitsautunut hyvin yhteen. Minä etsin kiinnostavia kulttuurikohteita kiipeilypaikkojen läheisyydestä, että reissu ei olisi pelkkää kiipeilyä, syömistä ja nukkumista. 25 RETKI syyskuu 2024 PARAS RETKIKAVERI K iipeilin lapsena paljon puissa ja kivien päällä. Ystävyytemme merkitys on korostunut entisestäänkin vaimoni kuoleman jälkeen. Piirroksessa on kolme vaeltajaa, joiden takana kohoavat lumipeitteiset vuoret. Kuva on tärkeä muistutus ystävyydestä ja kiipeilystä. Ilman häntä moni lintu jäisi tunnistamatta. Jokinen on tehnyt siellä suomalaisen kiipeilyn historiaa. Ollessani syöpähoidoissa Mikko ja Jukka olivat yrittäneet tavoittaa minua. Siellä on tosi hienoja vuorimuodostelmia. Ajattelin, että tässäkö tämä elämä nyt on. Ryhdyimme kiipeilemään yhdessä Helsingin Tapanilan sisäseinällä. Jukka Muinonen ja oik. Saatuani syöpädiagnoosin menin Tammiston sisäkiipeilypaikkaan boulderoimaan. Mikko on kuitenkin aivan erityisen tarkka niin reitin varmistusten kuin varusteiden suhteen. Jukka Muinonen 79, Vantaa, liikunnanopettaja Joskus monen tunnin helteessä kiipeily on aiheuttanut jotain pieniä virhearvioita, mutta ne keskustellaan läpi. Muutamaa vuotta myöhemmin Mikko Damski tuli töihin samaan kouluun ja myös hän harrasti kiipeilyä. Yhteisiä treenejä ja matkoja on ollut jo yli 20 vuoden ajan. Jukka Kallio. Ulkomaankohteiksi etsimme yleensä uusia paikkoja, mutta tuttuihinkin on mukavaa palata, kuten Pyreneiden Riglosiin. Yhdessä tehdään nimenomaan kiipeilyreissuja. Olen liidannut 6C+ -reitin. Pitää voida luottaa, että kaveri osaa varmistaa ja kiipeillä turvallisesti, tuntee omat taitonsa ja rajansa. Emme kuitenkaan yritä tehdä sankaritekoja vaan nautimme kiipeilystä kokonaisuutena. Hän myös tykkää kokkaamisesta. Jukalla on meistä vankin kiipeilytausta ja onhan hän Kallio nimeltäänkin. Eihän siinä mitään tolkkua ollut, sillä käytin pyykkinarua varmistusköytenä. Olen melonut Ivalojoella, Laatokalla ja monessa muussa vesistössä. Vas. Koska se ei onnistunut, he olivat tuoneet ulko-oveni eteen kuvan, jossa lukee: ”Tsemppiä ja paranemisia! Toivoo: Jukka ja Mikko”. Ulkona satoi vettä. Seinämämuodostelma on huikea, sillä kiipeily tulee varmasti tuntumaan vatsanpohjassa. Sanoin itselleni, että nauti nyt näistä hetkistä, jos suinkin pystyt. Tavatessani Jukan huomasin, että meillä synkkaa tosi hyvin. Kiipeilykaverin tärkein ominaisuus on luotettavuus. Kiipeilyssä tavoitteeni on kiivetä 7A:n reitti. Kaikki ovat vastuussa turvallisuudesta. Meillä on yhteinen WhatsApp-ryhmä nimeltä Komeat juniorikiipeilijät
Jukka opetti liikuntaa, Mikko kuvataidetta. Välillämme on selittämätön helppous. Boulderointi: matalalla kiipeilyä ilman varmistuksia. Meistä tuli heti toimiva kolmikko. Uteliaana menin katsomaan. Se oli sitten menoa. Kyseisen kotkan siipien väli on reilusti yli kaksi metriä. Meillä kaikilla on karjalaista sukujuurta, joten ehkä sekin vaikuttaa siihen, että meillä kemiat osuvat yksiin ja juttu kulkee. Olen seurannut arktisten lintujen kevätmuuttoa Virolahden saaristossa 30 vuotta. Ständi: varmistuspaikka. Minä ja toinen Jukka ollaan jo vähän harmaita, joten en tiedä, ollaanko enää niin komeita. Toinen tärkeä lajini on lintuharrastus. Junioreita ollaan vielä. Liityin melkein saman tien Suomen Alppikerhoon. Taisin olla kerhon 117:sta jäsen. Tauko päättyi, kun tutustuin Mikkoon 2000-luvun alussa. Sanoin, että en ikinä. Ollessamme pitkän reitin lopussa partakorppikotka tuli ihan lähelle leijumaan ilmavirtauksessa. Olemme kaikki isoisiä, joten lapsenlapsista riittää juttua. että onko toi vaarallinen. Se, että asiat pysyvät kontrollissa, vaikka jännittää. 26 RETKI syyskuu 2024 PARAS RETKIKAVERI K un porukassa on kaksi opettajaa, voi välillä vitsinä kysellä aloittaen: opettaja, opettaja! WhatsApp-ryhmämme nimi oli ensin Juniorikiipeilijät, mutta Mikko lisäsi siihen komeat. Sanoin, että ei. Lintuja kiipeilyharrastus yhdistyvät muutenkin joskus hauskasti. Kari kysyi, olenko paljonkin kiipeillyt. Dolomiitit on luontokohde, joka vetää puoleensa yhä uudelleen. Kiipeilyssä minua kiehtoo itsensä haastaminen. Olen ulkoiluihminen, joten on kivaa, että ulkokaudella kiipeilyssä yhdistyvät liikunta ja ulkoilu. Mieleenpainuvin tapaus oli Ranskassa Dent d’Orlun vuorella. Kiipeily sanastoa K I I P E I LYS SÄ käytetään monia vierasperäisiä sanoja, joille ei ole vakiintuneita suomen kielisiä käännöksiä. Pitkän kiipeilypäivän jälkeen iltapalan ääressä itse kukin puhuu joskus elämänsä asioita halki. Olen oppinut Jukalta ja Mikolta mielenmalttia ja ystävyyttä.. Sitten tuli perheasioita ja muuta, kiipeilytossut lojuivat komerossa noin 18 vuotta. Jukka Muinonen ja Mikko työskentelivät samassa koulussa. Kesällä 1977 pyöräilin Sipoossa Hindsbyn kallion vierestä, kun kuulin metsäpeitteen takaa kolinaa. Siellä oli Kari Laitila ja kumppanit kiipeilemässä. J U K K A M U I N O N E N varmistamassa Dolomiiteilla Italiassa. Muutamia poimintoja: Liidata: kiipeillä köysistössä ensimmäisenä kuljettaen samalla köyttä varmistusten kautta ylös. Kiipeilyssä tarvitaan ehdottomasti molempia. Olen ollut kiipeilyapuna, kun sääksien ja merikotkien rengastamista varten on pitänyt kavuta puihin. Tutustuin Jukkaan Mikon kautta. Kiipeilin aktiivisesti useamman vuoden. Kaverit kyselivät, Jukka Kallio 68, Helsinki, rakennusmestari M I K KO DA M S K I liidaamassa Garda-järvellä. Se syö kuolleita eläimiä ja myös pudottelee niiden luita kovaan kallioon murskatakseen ne nieltäviksi paloiksi. Kiipeily on sosiaalinen laji, jossa varsinainen suoritus tehdään yksin, mutta toiseen on voitava luottaa täysin. Psyyke ja fysiikka kulkevat käsi kädessä. He tiedustelivat, haluanko kalliokiipeillä ja niin nousin reitin. Multi pitch: monen köydenpituuden mittainen kiipeilyreitti, yleensä kalliolla. ” Aloimme pohtimaan, että emmekö mekin voisi kiipeillä. Lapsemme olivat samalla kiipeilykurssilla ja istuimme molemmat kahvilassa odottamassa
Kun lapset olivat pieniä, heitäkin raahattiin vuorille. Mitä isompi numero, sitä vaikeampi reitti. Porukassamme kaikilla on positiivinen, kannustava asenne. Odottelimme hallilla, kun pojat harjoittelivat. Jukka Kallion poika oli samassa kiipeilyryhmässä poikani kanssa. Kiipeily on meille yhteinen elämäntapa, joka tuo hyvää mieltä ja oloa. Kirjaimista käytössä on A, B ja C, joista C on vaikein. Olemme sopeutuvaisia. Kerran Jukka sanoi, että mitäs me isät tässä istutaan, emmeköhän mekin rupea kiipeilemään. Kiipeilykohteet valikoituvat esimerkiksi poikani suositusten ja omien selvittelyMikko Damski 60, Helsinki, kuvataideopettaja D E N T d’Orlu Ranskassa on ollut yksi mieleenpainuvimmista yhteisistä kiipeilyreissuista, eikä vähiten siksi, että partakorppikotka kävi liitämässä suoraan yläpuolella. Vuonna 2003 vaihdoin työpaikkaa ja tutustuin Jukka Muinoseen, joka on liikunnanopettaja. Itselläni astma tuo ongelmia jyrkillä reiteillä. Puhumme historiasta, politiikasta ja muusta. Nuorempana juoksentelin paljon Etelä-Espanjan vuorilla. Pojan ollessa ekaluokkalainen hän halusi ruveta harrastamaan kiipeilyä. Kuvassa Mikko Damski (vas.) ja Jukka Muinonen (oik.). Muutettuamme Helsinkiin siirryimme kiipeilemään Tapanilan Erälle. Lähdemme matkaan heti kun minulla alkaa loma eli koulut loppuvat. Esimerkiksi sään huonontuessa teemme yhteisen päätöksen muuttaa suunnitelmaa. Tämä on keskittymistä vaativa laji. Jos välillä ei suju, todetaan, että eihän tämä ole se maailman tärkein asia. Reitin vaikeuteen vaikuttaa myös sekä reitintekijän että sen kiipeilijän fyysiset ja psyykkiset ominaisuudet sekä esimerkiksi reitin pituus.. Emme jää murehtimaan huonoja hetkiä. Asuimme Haminassa, josta kävimme Kouvolan kallioilla ja vanhan palotornin rakennetuilla reiteillä. Kiipeilyn kautta pääsee näkemään paikkoja, joihin ei tulisi muuten mentyä. Meillä kolmella on hirveän hauskaa yhdessä. Olemme olleet joitakin kertoja ukkoporukalla yhdessä hänen kanssaan ulkomailla kiipeilemässä, esimerkiksi Kreikan Leonidiossa. Hän innostui heti. Jotkut reitit sopivat paremmin jollekin, toiset toisille. Vuoret ja kalliot ovat kiehtoneet minua aina. Hänellä on näkemystä kiipeilystä eri vuosikymmeniltä. 6C on siis vaikeampi reitti kuin 6A ja vastaavasti 6A on vaikeampi kuin vaikkapa 5C. Nyt 33-vuotiaalle pojalleni kiipeilystä tuli ammatti. Meille ei olisi iloa sankariteosta, jossa joku loukkaantuisi. Jukka Kallio on aloittanut kiipeilyn kallioilla, koska siihen aikaan ei sisähalleja ollut. Meillä on periaate, että kaikki tulevat ehjänä takaisin. jemme kautta. Näin pääsen nopeasti irti töistä. Kiipeillessä ollaan yhdessä, mutta varsinainen suoritus tehdään kuitenkin yksin. Kiipeilyssä kaikilla on omat vahvuutensa ja yhteispeli sujuu hyvin. Tänään on tällainen päivä; joskus kulkee paremmin, joskus huonommin. Jukka Muinosen liikunnanopettajan tausta näkyy esimerkiksi hyvänä motoriikkana ja ylipäätään fysiikkana. Faktaa kiipeilyreiteistä K I I P E I LY R E I T T I E N vaikeusaste ilmoitetaan numerolla ja sen perään tulevalla kirjaimella. Tuli puhetta kiipeilystä ” ja ilmeni, että tämäkin Jukka oli kiipeillyt. 27 RETKI syyskuu 2024 PARAS RETKIKAVERI K ai se on evoluution tuoma juttu, että korkea paikka on turvallinen, koska sieltä näkee kauas
Metsätemppuradalla liikkumistaidot kasvavat huomaamatta. Metsätemppuradan voi tehdä vähäksi aikaa kodin lähimetsään kaikkien iloksi. Temppuilun voi yhdistää myös osaksi normaalia arkea. Mitä metsätemppuradan tekemiseen tarvitaan. Ylimääräiset esineet pitää kuitenkin jossain vaiheessa muistaa poistaa, etteivät ne roskaa metsää. Lapset pitävät usein värikkäistä jutuista, joten vanteiden, narujen ja muiden esineiden lisääminen rataan saattaa olla houkuttelevaa. E ST E I STÄ voi joutua vaikka ryömimään ali!. Minne radan voi rakentaa. Varsinkin syksyn pimetessä se voi kannustaa kavereitakin ulos. Voit kannustaa lasta kiipeämään puihin, kävelemään kaatuneita puunrunkoja pitkin tai hyppimään kiveltä toiselle. Metsätemppuilu onkin enemmän asenne, ettei kuljeta aina helpointa ja nopeinta reittiä, vaan haastetaan itseä näkemään sopivia esteitä ja kulkemaan niiden kautta. Helpoimmillaan radan tekemiseen ei tarvita mitään välineitä, vaan voit käyttää luonnossa jo olevia materiaaleja. Hyviä tehtäviä ovat ylitykset, alitukset, heitot, kiipeily, kantaminen, hypyt ja erilaiset labyrintit. Lasten mukaan ottaminen suunnitteluun innostaa heitä myös käyttämään rataa. Esimerkiksi päiväkodista voidaan kävellä metsän kautta kotiin ja siellä kiertää oma ”lempirata”. Yritys ja erehdys on hyvä tapa kerryttää retkitaitoja, mutta myös toisen kantapään kautta voi oppia – ja laastaria kuluu vähemmän! T E KST I Maija Arosuo K U VAT Maija Arosuo Nea Hellman NÄIN RAKENNAT METSÄTEMPPURADAN Lapset saa innokkaasti lähtemään metsään, kun siellä on hauskaa tekemistä. Temppuradalle voi keksiä erilaisia rasteja, jotka kehittävät liikunnallisista taitoja, kuten tasapainoa, tarkkuutta ja kehonhallintaa. Millaisia taitoja metsätemppurata kehittää. Paras kannustin on oma esimerkki. 28 RETKI syyskuu 2024 KANTAPÄÄN KAUTTA Tällä palstalla kerromme, miten asiantuntijat toimivat retkillään
29 RETKI syyskuu 2024 KANTAPÄÄN KAUTTA ASIANTUNTIJA: NEA HELLMAN – Liikuntaneuvoja Nea Hellman liikuttaa lapsia ja perheitä Liikunnanilon Olohuone -yrityksessään Vantaalla. Aikuisen esimerkki kannustaa!. Leireillä ja luontokerhossa hän on kehittänyt matalan kynnyksen luontoliikuntaa, jota perheet voivat helposti toteuttaa myös kotona. Nean missio on hyväksyä jokainen liikkuja sen hetkisillä taidoillaan, kannustaa ja luoda iloa tekemiseen. liikunnanilonolohuone.fi M E TSÄ Ä N rakennetulla temppuradalla lapset pääsevät luontoon liikkumaan monipuolisesti
Entä silmät kiinni. TA R K K U U S. Kokeile pääsetkö niin, ettei keho osu puuhun. Kaikissa ohjeissa olikin useita haastavuustasoja. Pienimmät voivat osallistua vanhemman sylissä. Hilleberg: Teltat jokaiselle retkelle kaikkina vuodenaikoina. E ST E. Siirry hieman kauemmaksi. 9. 3. Voit kiivetä myös niin pitkälle kuin pystyt. Haastavampi: kanna kiveä matka edestakaisin mahdollisimman nopeasti. K I I P E I LY. K A N TA M I N E N. (Myös keski-ikäiset naiset villiintyvät, kun he pääsevät täti-parkourin nimissä metsään ryömimään ja kiipeilemään. Ne on kehitetty Ruotsissa, valmistettu Virossa ja ovat käytössä ympäri maailman. L AS E R-R ATA. TASA PA I N O I LU. 1. huom.) Miten lasta voi kannustaa, ellei hän innostu. Kokeile heikompaa kättäsi. Hyppää kannolta tasajalkaa etuperin / yhdellä jalalla / takaperin tai silmät kiinni. Asiantuntijoiden ilmeistä ja tahdista päätellen tehtävät olivat sopivan jännittäviä. Mennäänkö käsi kädessä. 8. O M A H AU S K A A. Muista kuitenkin, että pystyt tulemaan turvallisesti myös alas. Voit ottaa myös aikaa. Tällä retkellä kaveruksista parasta oli mustikoiden syöminen! E R I L A I ST E N esineiden kantaminen tuo rataan lisää mielenkiintoa ja haastetta R ATA A N voi tuoda omia elementtejään, kuten keppien keräämistä. Toim. Martina Gees/@colorfishes Ståle Johan Aklestad/treogtind.no Ann Helen Grebstad/@ann_helen87. Hillebergin teltoissa ja sääsuojissa yhdistyy parhaalla mahdollisella tavalla tukevuus, keveys, käytettävyys ja mukavuus. 7. Hilleberg.com + 46 63 57 15 50 Tilaa ilmainen kuvasTo Facebook.com/HillebergTheTentmaker Hilleberg: Teltat jokaiselle retkelle kaikkina vuodenaikoina. Innokkaimpia temppuilijoita Hellman on huomannut olevan esikoululaisten ja alakoulua aloittavien, mutta metsässä möyriminen sopii kaikille taaperosta aikuisiin. Jollei tänään, niin ehkä huomenna. Valitse sopivan painoinen kivi ja kanna se toiseen päähän. H Y P P Y. Heitä käpy renkaan läpi vahvemmalla kädelläsi. Lapset keksivät lisää omia haasteita ja tekemistä metsässä, kun siihen on aikaa ja mahdollisuus. Pakottaminen ei toimi, vaikka aikuinen olisikin pettynyt. 4. Rataa ei tarvitse suorittaa ohjeen mukaan, vaan lapsi saa soveltaa. N A R U S O K K E LO. Etene puunrunkoa pitkin etuperin tai takaperin, tuetusti tai ilman. Nouxfestillä Haltian luontokeskuksen läheisyyteen Nea Hellman oli rakentanut metsätemppuradan, jota kiertämästä löysimme 5ja 6-vuotiaat kaverukset. Yritä päästä narujen välistä ilman että osut naruihin. 30 RETKI syyskuu 2024 KANTAPÄÄN KAUTTA Kenelle temppurata sopii. 2. Alita puunruko omalla tyylilläsi. Kävele tai juokse puiden ympäri pujotellen etuperin tai takaperin mahdollisimman nopeasti. 6. Kiipeä puun alimmille oksille kantoa, kiveä tai kaveria apuna käyttäen. Jos maassa olevat muurahaiset pelottavat alittamaan, esteen voi ylittää. Hilleberg on tehnyt laadukkaita telttoja ja sääsuojia jo 50 vuotta. Oma esimerkki ja mukanaolo voi kannustaa. 5
Ne on kehitetty Ruotsissa, valmistettu Virossa ja ovat käytössä ympäri maailman. Hilleberg.com + 46 63 57 15 50 Tilaa ilmainen kuvasTo Facebook.com/HillebergTheTentmaker Hilleberg: Teltat jokaiselle retkelle kaikkina vuodenaikoina. Hilleberg on tehnyt laadukkaita telttoja ja sääsuojia jo 50 vuotta. Martina Gees/@colorfishes Ståle Johan Aklestad/treogtind.no Ann Helen Grebstad/@ann_helen87. Hilleberg: Teltat jokaiselle retkelle kaikkina vuodenaikoina. Hillebergin teltoissa ja sääsuojissa yhdistyy parhaalla mahdollisella tavalla tukevuus, keveys, käytettävyys ja mukavuus
Repovedellä suljettua siltaa paikataan venekuljetuksilla. Molemmat sillat ovat poissa käytössä ainakin tämän retkeilykauden, eikä niiden korjausten alkamisesta, saati siltojen avaamisesta ole tietoa kenelläkään. Turvallisuus on tärkeää, eikä kenenkään vaellus kaadu siihen, että erämaasaunan kiuas on kylmä. Olli Järvenkylä Aika mennyt ei palaa Aika mennyt ei palaa Metsähallituksen oma jännityssarja Silta on saanut jatkoa kesän korvalla. Julma-Ölkyn sillan korvaavista järjestelyistä ei ole tietoa. Luonnon ja virkistyskäytön näkökulmasta hyvät ja suotuisat ajat ovat kohta vain muistoja. 32 RETKI syyskuu 2024 KOLUMNI. Ylitysveneeseen mahtuu reilu kymmenen retkeilijää kerrallaan ja Lapinsalmen lautturin kyydillä pääsee salmen yli kesäja elokuussa viikonloppuisin, heinäkuussa päivittäin. Paljon pitäisi tehdä, mutta millä resursseilla. Siltasaagan jatko-osaa pukkaa Kainuun suunnalta. Panostaminen luonnonsuojeluun, virkistyskäyttöön ja sitä kautta myös ihmisten hyvinvointiin ei ole nykyhallituksen ykköskohteita. Valitettavasti aika mennyt ei enää palaa. Metsähallituksen oma jännityssarja Silta on saanut jatkoa kesän korvalla. Kirjoittaja on eräopas ja -kirjailija, joka on julkaissut muun muassa teoksen Suuri retkeilyvinkkikirja, jossa on satoja hyödyllisiä vinkkejä retkeilyyn. Siinä kerrotaan, mistä palveluista ja rakenteista luovutaan säästöjen nimissä. Varmaa on, että olosuhteet kurjistuvat ja rakennelmat ränsistyvät. Kirjailija Arto Paasilinnan luomalla siltainsinööri Jaatisella riittäisi jälleen hommia. Olen melko varma, että henkilöstö “kentällä” haluaisi hoitaa paikat kuntoon entiseen malliin. Repoveden kansallispuistossa Lapinlahden romahtaneen riippusillan korvannut uusi upea silta ehti olla käytössä alle viisi vuotta, kunnes se poistettiin käytöstä alkuvuonna. Joko meillä ei osata suunnitella ja rakentaa vesistön ylityspaikkoja tai sitten muutokset luonnossa ja ilmastossa ovat olleet todella rajuja ja nopeita. Ja kun käyttö vähenee, voidaan sillä perustella seuraavia budjettileikkauksia. Hossan kansallispuistossa sijaitsevan Julma-Ölkyn rotkojärven ylittävä riippusilta on myös laitettu käyttökieltoon. Repovedellä sillan ei arveltu kestävän tuulikuormaa ja Hossassa tuli yllätyksenä, että talven lumikuorma voi rasittaa riippusiltaa. Nyt rahoja tai lupaa ei tekijöille heru. Seurauksena on kävijämäärien lasku esimerkiksi kansallispuistoissa. Korjauskeikalle lähdettiin heti, kun se oli mahdollista ja kohteiden käyttötauko jäi lyhyeksi. Metsähallitushan on luvannut saada kaiken kattavan kartoituksen valmiiksi tämän vuoden loppuun mennessä. Tupia, saunoja ja siltoja laitetaan käyttökieltoon, ennallistamispolttojen kohteita on aikaisempaa vähemmän, eikä perinnemaisemia hoideta läheskään yhtä paljon kuin ennen. Luontopalvelujen henkilöstö on puun ja kuoren välissä kuin kirjanpainaja konsanaan. Silti tuntuu, ettei korjauspäätöksiä uskalleta tai haluta Luontopalveluissa tehdä, vaan odotellaan ”leikkauslistan” valmistumista. Hallituksen tekemät leikkaukset alkavat näkyä hyvin konkreettisesti luonnonsuojelussa ja virkistyskäytössä. Menossa on melkoinen palvelujen, henkilöstön ja resurssien alasajo
Saat ilmoituksen "Tilaajatunnus on nyt aktivoitu käyttäjätunnuksellesi". Lukeminen onnistuu osoitteessa Lehtiluukku.fi. Kirjaudu sen jälkeen sisään ja valitse "Aktivoi tilaajatunnus" ja anna seuraavaksi Retki-lehden tilaajatunnus, joka löytyy lehden takakannen osoitekentästä tai laskusta. Esimerkiksi hakusanalla ”Hossa” löytyy 124 Retken juttua, joissa mainitaan Hossan alue. Tilaajatunnus täytyy aktivoida vain ensimmäisellä lukukerralla. Siellä sinun tulee luoda käyttäjätunnus palveluun. Hyviä lukuhetkiä! Retki. Sieltä löytyvät Retkilehden numerot vuodesta 2008 lähtien eli yli 150 numeroa asiaa vaelluskohteista, varusteista ja erätaidoista! Lehtiluukussa on hyvä hakupalvelu. Tuhansien sivujen retkiarkisto Retki-lehden tilaajat pääsevät lukemaan aiemmin julkaistuja Retki-lehtiä Lehtiluukku.fi-palvelussa. Jatkossa riittää, että kirjaudut sisään käyttäjätunnuksella ja salasanalla
35 RETKI syyskuu 2024 retket 36 8 2024 NRO KUUMA KORSIK A POLKIE N ” NRO Tuhansien sivujen retkiarkisto Retki-lehden tilaajat pääsevät lukemaan aiemmin julkaistuja Retki-lehtiä Lehtiluukku.fi-palvelussa. Sieltä löytyvät Retkilehden numerot vuodesta 2008 lähtien eli yli 150 numeroa asiaa vaelluskohteista, varusteista ja erätaidoista! Lehtiluukussa on hyvä hakupalvelu. Lukeminen onnistuu osoitteessa Lehtiluukku.fi. Siellä sinun tulee luoda käyttäjätunnus palveluun. Jatkossa riittää, että kirjaudut sisään käyttäjätunnuksella ja salasanalla. Suovaellus synttärisankarin kanssa s. Esimerkiksi hakusanalla ”Hossa” löytyy 124 Retken juttua, joissa mainitaan Hossan alue. Saat ilmoituksen "Tilaajatunnus on nyt aktivoitu käyttäjätunnuksellesi". Hyviä lukuhetkiä! Retki KUIVAUSHUONEET OVAT IHANAA JA HARVINAISTA LUKSUSTA. Kirjaudu sen jälkeen sisään ja valitse "Aktivoi tilaajatunnus" ja anna seuraavaksi Retki-lehden tilaajatunnus, joka löytyy lehden takakannen osoitekentästä tai laskusta. 36. Tilaajatunnus täytyy aktivoida vain ensimmäisellä lukukerralla
36 RETKI syyskuu 2024 TUPAVAELLUS SUOERÄMAASSA SY YS K U U 2023 — U R H O K E K KO S E N K A N SA L L I S P U I STO 36 RETKI syyskuu 2024 TUPAVAELLUS SUOERÄMAASSA J E K K U-KO I R A N kaksivuotista elämäntaivalta juhlittiin viikon verran Urho Kekkosen kansallispuistossa.
37 RETKI syyskuu 2024 TUPAVAELLUS SUOERÄMAASSA T E KST I Emma Sirén K U VAT Emma Sirén ja Satu Mäki-Nevala Suovaellus synttärisankarin kanssa Urho Kekkosen kansallispuistossa voi vaeltaa mukavia polkuja pitkin, tai sitten oikaista suoerämaan halki. Vessapaperin kastuminen muistutti, kuinka pienelläkin asialla voi olla iso merkitys! 37 RETKI syyskuu 2024 TUPAVAELLUS SUOERÄMAASSA
Reilun puolen tunnin puuskutuksen jälkeen taksi oli tiellä ja meilläkin oli aika nostaa rinkat selkään. Retken tarkoitus oli paitsi juhlia vaelluskoiran syntymäpäiviä, myös katsastaa viimeinen kansallispuiston sauna, jossa en ollut käynyt. Tosin sen jälkeen, kun se oli jättänyt meidät kyydistä, kuski peruutti itsensä kuoppaan ja me saimme melkoisen lämmittelyjumpan aikaiseksi työntäessämme ja kiilatessamme tilataksia ylös montusta. Märässä suossa tempominen raskaiden rinkkojen kanssa oli todella uuvuttavaa ja sykkeet huiteliSuunnitelma näppärästä oikaisusta soiden ylitse oli pian todettu aika raskaaksi. Minulla se oli kuitenkin ollut mielessä jo pari vuotta, mutta syrjäisen sijainnin vuoksi sen ympärille piti rakentaa ihan oma vaelluksensa. Ensimmäiset muutama sata metriä saimme nauttia vanhojen ja lahojen pitkospuiden kantavuudesta, mutta sen jälkeen huomasimme, että kartan “polku” oli tosiasiassa vain aavistus poromiesten mönkijän jäljestä suossa. Orposen laavu sijaitsee pienen metsätien päässä, joka oli tiettävästi ajokuntoinen. 38 RETKI syyskuu 2024 TUPAVAELLUS SUOERÄMAASSA K artalla suunnitelma näytti todella yksinkertaiselta: kyydillä pienen metsätien päähän ja siitä vaan suoerämaiden ylitse kohti Urho Kekkosen kansallispuiston sydäntä. Taksi körötteli meidät aivan metsätien päähän laavun lähelle. Olin jo lähtenyt tähänkin kansallispuistoon kaikilta virallisilta lähtöpaikoilta ja nyt oli aika ottaa epäviralliset paikat käyttöön. Välillä jälki oli selvempi ja välillä se katosi täysin. Takaisin sitten läpi metsien ja soiden Kemihaaraan, josta koululaisiakin kuljettava kutsutaksi toisi meidät takaisin sivilisaatioon viikon päästä. Kartalta katsottuna etäisyys kansallispuiston keskustaan on melko lyhyt, mutta myös todella soinen. Taksi montussa Me matkustimme ensin bussilla Rovaniemeltä pohjoiseen ja jäimme kyydistä Vuotsossa, jossa sovittu taksikyyti odotti meitä bussipysäkillä pikitien laidassa. O R P O S E STA lähdettäessä maatuvat pitkokset vaihtuvat hyvin pian upottavaan suohon.. Härkävaaran saunan yllä leijui tiettyä salaperäisyyttä: sinne ei lähimaillekaan johda yhtään polkua, ja toisaalta saunasta ei juuri ole mainintoja netissäkään. Tämä viikon suoseikkailu osoittautui melkoisen vaiheikkaaksi reissuksi ja suunnitelma näppärästä oikaisusta soiden ylitse oli pian todettu aika raskaaksi. Suo-oikaisu Orposesta eteenpäin osoittautui todella raskaaksi
39 RETKI syyskuu 2024 TUPAVAELLUS SUOERÄMAASSA vat taivaissa, vaikka yritimme pitää hidasta tempoa yllä. H I E N OT uimapaikat voivat yllättäen löytyä myös suopuroista. TÄ L L Ä märkien kenkien vaelluksella ylitettiin paitsi soita, myös paljon jokia.. Telttapaikan lähellä oli karttaan merkitty suopuro, johon lähdimme porukalla iltauinnille ja koiranpesureissulle. Koira oli jo miltei päätään myöten liejussa, kun kiskoin sen mättäälle valjaissa kiinni olevasta hihnasta vetäen. Toiseksi uhriksi meinasi muodostua itse synttärisankari: vaelluskoira upposi suonsilmäkkeeseen juuri ennen telttapaikalle pääsyä. Tässä oli varmasti seudun paras uintipaikka: täysin kirkas lähdeperäinen suopuro hiekkapohjalla ja virtaavalla vedellä. Suonsilmä oli vaatia veronsa Ensimmäinen päivä oli pitkä ja päästyämme Lipantinmaan tarjoamalle kuivalle alustalle laitoimme teltat pystyyn tasaiselle kangasmaalle, jossa selkeästi moni muukin uupunut seikkailija oli pitänyt leiriään vuosikymmenten aikana. Koira ja naiset pestiin purossa, vesileilit täytettiin ja sen jälkeen pyyhkäisimme suokaistaleen ylitse pyyhkeet päällä. Tässä kohtaa koiran väri oli täysin muuttunut suonruskeaksi ja idea sen kanssa telttailusta ei oikein naurattanut. Eilisestä rämpimisestä meillä olikin vielä lonkankoukistajat kipeinä, joten tämä siloiteltu reitti oli varsinaista luksusta. Ylitimme kahlaamalla pari pientä ja todella kaunista jokea ennen Karapuljun tupaa, jonka pihassa söimme lounasta. Päivän uhriksi muodostui Satun kartta, joka oli tippunut eräällä märällä osuudella reisitaskusta, ja vaikka sitä haeskelimme, emme kerta kaikkiaan löytäneet koko paperia enää. Luiron festarit Seuraavan päivänä leiripaikan jälkeen löysimme hyvän mönkijäuran, joka kulki kuivia kangasmetsiä ja pieniä soistuvia osuuksia. Koska meillä oli toinenkin kartta mukana, päätimme pitää siitä hyvää huolta ja luopua kadonneen kartan etsinnästä. Ulkona oli niin mielettömästi mäkäräisiä, ettei koiraa voinut kuivata ulkona, vaan jouduin laittamaan sen märkänä telttaan suojaan. Karapuljulta Luirolle kulkee vahva mönkijäura, joka on helppokulkuinen mutta todella Vaelluskoira upposi suonsilmäkkeeseen juuri ennen telttapaikalle pääsyä. Aamuun mennessä se oli kuitenkin kuivunut toppatakkinsa sisällä. Tämä on sellainen reitti, että kuivat kengät sai unohtaa täysin
Hammaskurussa meitä oli vastassa tyhjä tupa, joten päätimme jäädä sisämajoitukseen. Lounastimme Kärppäkuusikon tulipaikalla. 40 RETKI syyskuu 2024 TUPAVAELLUS SUOERÄMAASSA yksitoikkoinen. Mietimme, että Luiro olisi ehkä kannattanut kiertää, mutta meitä houkutteli sauna sekä se, että Luirolta lähtee valmis polku kohti Hammaskurua. Vastaavaa en ollut koskaan nähnyt, vaikka Luirojärveen olen tutustunut useasti. Kuivaushuoneet ovat ihanaa ja harvinaista luksusta ja jätimme Luiron taaksemme kuivat teltat repuissa. Toisaalta meillä kävi tuuri, sillä tunturinrinteellä seikkaillessamme kävelimme sattumalta suoraan isoon kanttarelliesiintymään. Saunoimme ensimmäisessä vuorossa ja illalla katselimme upeaa auringonlaskua järvellä. Mielenkiintoista oli, että vaikka Luirojärvellä oli ruuhkaa kuten aina, ei tänne suunnalle ollut eksynyt muita kuin me. Koira köllähti tyytyväisenä kämpän lattialle nukkumaan. Oli helppo ymmärtää, miksi Luirojärven sauna on rakennettu paikalleen ja kuinka siitä on tullut kansallispuiston sydän. Monenlaista ihmistä oli pihoissa, tuvissa ja teltoissa. Kolmas aamu valkeni poutaisena, mutta viileä yö oli taas kastellut teltat. Kompassisuunnalla jatkoimme matkaamme. Kauniissa aurinkoisessa säässä taitoimme matkaa kohti Hammaskurun autiotupaa. LU I R OJÄ R V E N autiotuvan sijainti ei liene sattumaa, sillä tuvan rannalta on lumoavat näkymät.. Sekaisin sienistä Seuraavan päivän matka Hammaskurusta Tahvontuvalle oli ehdottomasti mielestäni reissun hienoimpia pätkiä. Meillä oli todellista tuuria kelien kanssa. Hammaskurun tuvan takaa lähtee selkeä polunpohja kohti Vuomapään rinnettä, mutta polku katoaa tultaessa rinteen kivikkoon. Jostain syystä ensimmäisen päivän suorämpiminen oli vienyt suunnistushalujamme. Sauna oli jo lämpiämässä, joten hiivimme rantaan pystyttämään telttoja. Laitoin aamulla ensimmäisenä autiotuvan yhteydessä olevaan kuivaushuoneeseen pienet tulet, jotta saimme teltat ja makuupussit kuivumaan aamiaisen ajaksi. Polun löytäminen uudestaan kivikon jälkeisessä tunturikoivikossa oli haastavaa. Sekosimme tietysti ihan täysin keltaiKuivaushuoneet ovat ihanaa ja harvinaista luksusta. Emme olleet nähneet koko matkalla vielä ketään, joten oli jokseenkin shokeeraavaa todeta, että Luirolla oli jälleen varsinainen festivaalitunnelma. Valitettavasti ensimmäisenä päivänä kastuneet vaelluskengät eivät tällä reissulla enää kuivaa hetkeä nähneet
Polku kiipesi tulipaikan jälkeen Siulavaaran rinteeseen, vaikka tätä reittiä ei kartassa näkynyt. SAU N AV E S I E N kantaminen kuului ilta-askareisiin. Vongoivanjoen ja Jaurujoen risteyksessä on yksi upea telttapaikka hiekkatörmällä, mutta halusimme jatkaa matkaa vielä seuraavalle saunalle. H Ä R K ÄVA A R AS SA erämaan rauha on taattu.. 41 RETKI syyskuu 2024 TUPAVAELLUS SUOERÄMAASSA sen sienen määrästä ja muistimme oitis repussa kulkevat sienirisoton ainekset. Pysähdyimme Siulanruoktulle syömään välipalaa ja lueskelimme kämppäkirjasta, että edellisenä talvena tuvalta oli haettu joku epäonninen yksinäinen hiihtovaeltaja pois helikopterikyydillä. Harmaasta sateiseksi muuttunut sää hillitsi kuitenkin valokuvaushimoja. Rinteessä kulkeva polku oli helppokulkuisempi ja sieltä oli upeat maisemat alhaalla kulkevalle Siulaojalle. Meillä ei oikein ollut optimia kuljetusratkaisua sienille, joten ne laitettiin muovipussiin ja sidottiin rinkan ulkopuolelle. Maasto täällä oli sellaista vuoristoratamaista rinnettä ja notkelmaa, ettei itselläni olisi mitään himoja tänne ahkion ja suksien kanssa. Siulaojan polku oli pieni, kaunis ja ryteikköinen. Hopiaojan kohdalla löysimme jälleen polun. Tahvontuvalla Siulaojan polku oli pieni, kaunis ja ryteikköinen. P I E N I harhautuminen polulta johti meidät parhaille sieniapajille. Satu joutui toppuuttelemaan minua, kun olisin halunnut kerätä sieniä vielä ensimmäisen pussin täyttymisen jälkeenkin
VA E L LU S KO I R A N repussa kulkevat paitsi omat ruuat, myös retkikunnan roskapussit. 42 RETKI syyskuu 2024 TUPAVAELLUS SUOERÄMAASSA V I I M E I S E N päivän etappi taitettiin tulvivalla mönkijäuralla ja kovassa vesisateessa. P I T KO S P U I TA löytyi uudestaan läheltä Kemihaaraa.
Raskaan päivän jälkeen olimme kuitenkin erittäin tyytyväisinä lauteilla ja kiitollisia saunan kunnossapidosta. Kutsutaksi tuli paikalle hieman etuajassa ja heitimme märät tavarat muovipusseissa taksin taakse. Härkävaaran ylityksen jälkeen oli jälleen luvassa seikkailua suolla. Härkävaaran reissu olikin oma tarinansa. Yöllä satoi kaatamalla ja tuvan katto vuoti kamiinan piipun juuresta. Lämmitimme saunan ja tarjosimme kämppäkaverille pari litraa kanttarellejä, jotka eivät meillä mahtuneet illan risottoon. Muita kulkijoita näimme vain Luirojärvellä ja Tahvontuvalla. Aloimme tässä kohtaa pohtimaan, että suo-osuuksia oli nyt nähty tarpeeksi seuraavan kymmenen vuoden tarpeisiin. Nämä ovat niitä seutuja, missä voi melko varmasti tietää olevansa omassa rauhassaan. Aamulla satoi edelleen rajusti ja talsimme koko matkan Kemihaaraan tylsää ja tulvivaa mönkijäuraa. Pahin kuitenkin tapahtui, kun olin pesemässä käsiä kämpän edessä: kainalossani ollut vessapaperirulla putosi puroon ja lähti karkuun. Kuljimme suonlaitoja kohti Härkävaaraa, mutta vaikka yritimme väistellä märkiä kohtia, oli matkalla muutama erittäin kostea ylitys, joissa vettä oli puoleen sääreen. Olimme aavistelleet, että Härkävaaran oikaisu olisi aika raskas päivä poluttomilla soilla, ja sitä se todella olikin. Sekä suklaa että vessapaperi olivat loppumassa kesken, joten tiukka säännöstelypolitiikka oli alkanut. Jaha, lisää suota Jatkoimme seuraavan aamun jokseenkin harmaassa säässä kohti Peuraselkää. Nämä ovat niitä seutuja, missä voi melko varmasti tietää olevansa omassa rauhassaan. Kalastin rullan takaisin ja loppuilta sujui puhdetyössä, joka oli tällä kertaa vessapaperiarkkien varovainen irrottelu ja kuivumaan ripustaminen kämppään. Märät kengät tuntuivat jo vakiokalusteelta. Ilta-auringossa saavuimme autioon Härkävaaraan. Koira haisteli matkalla tuoreita karhun jätöksiä ja pisti hännän koipien väliin. Tuvalle ei tosiaan johda mitään polkua ja sinne suunnistaminen vaatii paljon tarkkuutta kartanluvussa. Lähdimme Tahvontuvalta polkua pitkin ja ylitimme Jaurujoen sopivassa paikassa polun varrella. Vessapaperi purossa Reissun puoliväli oli ylitetty ja selväksi oli tullut pari ilmeistä ongelmaa. Kuoritakkini päästi veden läpi reilun tunnin päästä ja kun saavuimme iltapäivän puolella Kemihaaraan, olimme paitsi todella märkiä myös todella nälkäisiä. Meitä se palveli hyvin ja saimme viikon kierroksen päätökseen kulkematta samaa reittiä edestakaisin. Taksi kulkee vain tiettyinä päivinä ja vaatii siten ennakkosuunnittelua ja varaamista. Suoerämaiden reitti oli hieno, todella hiljainen ja kolmella saunalla varustettu. Pitkä nousu Peuraselälle vei voimat jo alkuunsa. Sauna oli remontoitu, kiuas tosin oli auttamattomasti liian pieni tilaan nähden. Tietysti nämä suot olivat mielettömän kauniita ja erämaisia, mutta myös erittäin raskaskulkuisia. Peuraselälle päästyämme sää huononi. Kutsutaksi on loistava palvelu vaeltajille: muutamalla kympillä pääsee muutaman tunnin matkan Kemihaarasta Pelkosenniemelle samalla kun taksi kuljettelee matkalla asuvia koululaisia. Koira valui vettä, joten se puettiin kuivaan takkiin ennen kyytiin astumista. VENÄJÄ Sa vu ko sk i So da nk yl ä Härkävaara Kemihaara Peskihaara Tahvontupa Siulanruoktu Hammaskuru Sokosti Luirojärvi Kärppäkuusikko Karapulju Orponen 5 km vaellusreitti vaellusreitti kansallispuisto Urho Kekkosen rajavy öhyke. Hieman erikoinen operaatio tepsi ja aamulla kuivat palaset keräiltiin talteen ja matka jatkui kohti mystistä Härkävaaraa. 43 RETKI syyskuu 2024 TUPAVAELLUS SUOERÄMAASSA kohtasimme paikallisen ruuhkan eli yhden yksittäisen kulkijan, joka otti kastuneet matkalaiset seurakseen autiotupaan. Seuraavaksi oli vuorossa aikamoista ryteikköä ja umpimetsässä rämpimistä. Keli oli surkea, joten laitoimme teltan pystyyn parkkipaikalle, vaihdoimme sisällä kuivat vaatteet ja teimme lounasta teltan eteisessä sateensuojassa
44 RETKI syyskuu 2024 PATVINSUON KANSALLISPUISTO T E KST I JA K U VAT Päivi Mattila Pitkospuureitin hurmaa Suuret suot ja pitkät hiekkarannat luonnehtivat Patvinsuon kansallispuistoa. 44 RETKI syyskuu 2024 PATVINSUON KANSALLISPUISTO. Alueella riittää patikoitavaa useaksi päiväksi
45 RETKI syyskuu 2024 PATVINSUON KANSALLISPUISTO E LO K U U 2023 — PAT V I N S U O N K A N SA L L I S P U I STO 45 RETKI syyskuu 2024 PATVINSUON KANSALLISPUISTO R U N SA I D E N kesäsateiden vuoksi vesi lainehti joillakin pitkospuilla.
Lakkasato on jo ohi, mutta napsimme välipalaksi mustikoita ja juolukoita.. Patvinsuolla on monin paikoin puhelinkenttää vain nimeksi, mutta täällä saamme kurkattua internetin säätutkaa. Majaniemen telttailualue näyttää varsin dramaattiselta, sillä rantatörmä on sortunut. Aurinkolasejakin sai käyttää. Se kertoo ilouutisen: tiedossa ei olekaan jatkuvaa sadetta, kuten eilen enteiltiin, vaan kohta tulee pouta. Olisihan minun pitänyt muistaa, että suosittujen nuotiopaikkojen lähellä maassa on aina tuulen viskelemiä hiilenmurusia. Ensin suuntaamme kansallispuiston eteläosiin Patvinkierto-nimiselle rengasreitille. Tätä reittiä voi suositella kaikille soiden ja pitkospuiden ystäville, sillä kierroksen aikana retkeilijä tulee kävelleeksi lankkujen päällä huimat 10 kilometriä. Tornin edessä avautuu laaja ja avara aapasuo. Metsähallitus on pykännyt retkeilijöiden avuksi lossilautan eli vetolautan. 46 RETKI syyskuu 2024 PATVINSUON KANSALLISPUISTO P ohjois-Karjalassa sijaitseva Patvinsuo on eteläisen Suomen kookkain kansallispuisto. Yhteensä ympyräreitillä on mittaa 25 kilometriä, eli useampi kuin joka kolmas vaeltajan askelista osuu pitkospuille. Ei suo kuitenkaan tyhjä ole. Näemme Patvinkierron aikana useita suon vakioasukkaita: rupikonnan, sisiliskoja, heinäsirkkoja, sinisiipiä ja yhden pitkäkoipisen rantahämähäkin. Keväällä näin märkä avosuo olisi täynnä lintuja, mutta me tapaamme tornin lähellä vain yhden varoittelevan pikkukuovin. Ennen päivällistä käyn pulahtamassa järvessä. Joudun kahlaamaan pitkälle ennen kuin vesi on uimasyvyistä, mutta se ei haittaa, sillä jalkojen alla on aaltojen rypyläiseksi kuvioimaa hiekkaa. SÄ Ä oli parempi kuin ennusteet povasivat. Voimakas rantaeroosio johtuu siitä, että Koitere toimii vesivoimalaitoksen säännöstelyaltaana. Olemme juuri päässeet vastarannalle, kun alkaa sataa. Ne kielivät siitä, että järven vedenkorkeutta säännöstellään voimakkaasti. Lakkasato on jo ohi, mutta napsimme välipalaksi mustikoita ja juolukoita. Pitkoksista on nyt erityisen suurta iloa, sillä alueella on kuluneen kesän aikana satanut runsaasti. Suota koristaa joukko avovesirimpiä. Uimisen jälkeen erehdyn kävelemään paljasjaloin myös leirissä, minkä seurauksena saan riesakseni nokiset jalkapohjat. Tähän mennessä retkeilyreitti on edennyt pääasiassa rämeellä. Ketteräliikkeinen alus vedetään omalle rannalle alanarusta ja vastarannalle ylänarusta. Patvinkierroksen erikoisimmat kulkumetrit koittavat seuraavana aamuna, kun saavumme Nälmänjoen ääreen. Lankkujen vieressä suo läikkyy lätäköinä vähän niin kuin keväällä. Samanlaisen lautan kyytiin pääsee Pohjois-Karjalassa myös Herajärven kierroksella Kolilla ja Pirhun kierrolla Koitajoella. Suokokonaisuuden luonne hahmottuu toden teolla vasta, kun nousen torniin puunlatvojen korkeudelle. Sääennusteen perusteella on mahdollista, että meidänkin retkemme aikana sataa runsaasti. Dramaattinen leiripaikka Jäämme yöleiriin Koitere-järven rannalle. KO I T E R E E N rantatörmällä on kaatuneita puita. Lähden tutustumaan sen aarteisiin kaverini kanssa elokuun alussa. Kehno retkeilysää laittaa kinttuihimme vauhtia, emmekä pysähtele ennen Pirskanlammen telttapaikkaa. Kaikki rantaviivalla sijaitsevat puut ovat joko kaatuneet tai kaatumassa: yhdet veteen, toiset rannan puolelle. Aloituspisteemme on Kurkilahden parkkipaikka, ja kotvan kuluttua saavumme Teretinniemen lintutornille. Siellä siirrymme puuvajan suojaan, keitämme retkikeittimellä lämmintä juotavaa ja kaivamme puhelimen esille
Ennen kuin kansallispuisto perustettiin vuonna 1982, suuri osa Patvinsuon metsistä oli tavanomaisessa talouskäytössä. Patvinsuolla on ennallistettu entistä talousmetsää myös polttamalla. M E N N E I D E N metsäpalojen muistona Patvinsuon kansallispuiston alueella on runsaasti hiiltyneitä palokantoja.. Patvinkierroksen loppupuolella vastaamme tulee reitin avarin suo-osuus. Kesällä suo on toki huomattavasti värikkäämpi. S U O R E T K E N ja melontaretken maisemat muistuttavat monessa suhteessa toisiaan. Pystyyn kaulatut puut liittyvät Metsähallituksen 2000-luvulla toteuttamaan ennallistamishankkeeseen, jossa haluttiin nopeuttaa lahopuun muodostumista. Ampuma-alueelle meneminen on kiellettyä harjoitusten aikana. 47 RETKI syyskuu 2024 PATVINSUON KANSALLISPUISTO Majavien ja pakolaisten puro Pirskanlammen jälkeen retkeilyreitti seurailee rajavartioston ampuma-alueen rajaa. Kansallispuiston puoleinen männikkö on vielä melko nuorta ja yksitoikkoista. Paikoin näemme polun läheisyydessä mäntyjä, joita on kuorittu tyveltä
Asiaan vaikutti arvatenkin se, että pyöräilijä saapui tuulen alta. 48 RETKI syyskuu 2024 PATVINSUON KANSALLISPUISTO Puuton suo leviää ympärillämme kilometrien laajuisena. Kaappaamme ruokalautaset syliimme ja juoksemme telttaan. Kun sade on lakannut, saamme seuraksemme puheliaan pyöräilijän. Myöhemmin kotiin palattuani luen Metsähallituksen julkaisua Suomun suurilta saloilta. Näky saa aivot raksuttamaan. Pakolaisia työllistettiin muun muassa perkaamaan uittopuroja. Meidän lisäksemme pitkälle hiekkarannalle on majoittautunut vain yksi telttaseurue. Joku näkee karhunkin Toiseksi illaksi jatkamme patikointia Suomunjärven rannalle Virtaniemen leiripaikalle. PAT V I N S U O N kansallispuistossa on suoreitin lisäksi toinenkin pitkä ympyräreitti, Suomunkierto. Retkiseurani kommentoi, että hänen mielestään suot ovat kauneimmillaan talvella. Koska tällä työmaalla ei ollut majoitustiloja, tulokkaat joutuivat kaivamaan Surkanpuron rantatörmään maasaunan kaltaisia kuoppia ja asumaan niissä. Puro on tukittu oksanpätkistä rakennetulla padolla. Mieleeni juolahtaa, että tällainen suomaisema muistuttaa monin tavoin melontaretken maisemia – suolla vettä on vain paljon vähemmän ja maisema on värikkäämpi. Saan selville, että montut ovat peräisin vuodelta 1921, jolloin puna-armeijaa vastaan kapinoivia merisotilaita pakeni Kronstadtista Suomeen. Kumpikin säikähti, ja kontio pötki vauhdilla pakoon. Surkanpuron rantatörmässäkin on rakentamisen jälkiä, nimittäin pieniä monttuja. Sillä on mittaa 16 kilometriä.. Käymme uimassa, suodatamme juomavettä järvestä ja kokkaamme. Silloin vesistöjen ja soiden yhtäläisyydet ovat vieläkin suurempia. Juuri kun illallinen on valmis, metsän takaa saapuu yllättäen kuurosade. Luontohavainto herättää meissä lieEnnakoimattomuus kuuluu ulkoilmaelämään, hyvässä ja pahassa. Olipa harmillinen ajoitus! Mutta ennakoimattomuus kuuluu ulkoilmaelämään, hyvässä ja pahassa. Ehdin tokaista, että täällä taitaa asua majava, kun huomaamme varman todisteen. Patvinkierroksen päätteeksi pysähdymme Surkanpurolle. Ne ovat ihmistekoisia, mutta mitä lienevät. Hän kertoo, että taannoisella retkellä näissä maastoissa hän kurvasi äkkiarvaamatta karhun eteen. Puron uoma on leveä ja sitä ympäröi vehreä, mutta todella vetinen saramättäikkö
Jotkut niistä ovat monen metrin korkuisia. Patvinsuon historiasta kerrotaan Oiva Potinkaran kirjoittamassa julkaisussa Suomun suurilta saloilta (Metsähallitus 1993). Näemme rantametsässä tuon tuosta ikivanhoja hiiltyneitä palokantoja. 49 RETKI syyskuu 2024 PATVINSUON KANSALLISPUISTO vää kateutta. Yksi puoli Patvinsuon luonnosta on vielä näkemättä, joten ennen kotimatkaa kierrämme Autiovaaran lyhyen aarniometsäpolun. Karhu on valittu Patvinsuon kansallispuiston tunnuseläimeksi, ja niillä on täälläpäin elinvoimainen kanta. Ihailen hämyisää kuusikkoa ja suuria haapoja, mutta onpa havumetsän uumenissa suotakin: kuusikon kosteisiin notkelmiin on kehittynyt pieniä korpisoita. Harva retkeilijä kuitenkaan pääsee näkemään muuta kuin kontion kakkaa. Hiiltynyt puu lahoaa hyvin hitaasti, joten metsäpalosta saattaa olla sata tai pari sataa vuotta. Taustatietoja lehtijuttua varten kertoi myös luonnonsuojelun erityisasiantuntija Maarit Similä Metsähallituksesta. Aamulla palaamme omia jälkiämme Kurkilahteen. Koitere Suomunjärvi Pirskanlampi Majaniemi Teretti Nälmänjoki Suomu Kurkilahti Virtaniemi kansallispuisto Patvinsuon Ilom ant si Liek sa 2 km vaellusreitti vaellusreitti. Nämä männyt olivat kelottuneita jo siinä vaiheessa, kun tuli vieraili metsässä. M E TSÄTA LO U S H I STO R I A N vuoksi kansallispuiston männiköt ovat pääosin melko nuoria, mutta vanhaakin metsää on säästynyt paikoin
50 RETKI syyskuu 2024 KORSIKAN YMPÄRI PYÖRÄLLÄ T E KST I JA K U VAT Markus Thomenius Pyöräretki keskiaikaan Valkoisia hienohiekkaisia rantoja ja turkoosi Välimeri, mutkittelevia rannikkoteitä vuoristomaisemin, vuosisatoja vanhoja historiallisia linnoituskaupunkeja, suussa sulavaa ruokaa; nämä ja paljon muuta voit kokea polkiessasi Korsikan ympäri. yö Propriano, 2. yö Bonifacio, 3. Vaelluksesta kiinnostuneelle löytyy useita merkittyjä ja näyttäviä reittejä, kuuluisimman niistä ollessa saaren pituussuunnassa kulkeva GR20. Saaren korkein huippu, Monte Cinto, kohoaa 2 706 metrin korkeuteen ja yli 2 000 metriä korkeita vuoria löytyy vielä 19 lisää. 50 RETKI syyskuu 2024 KORSIKAN YMPÄRI PYÖRÄLLÄ K orsikan saari tarjoaa melkein rajattoman määrän liikuntavaihtoehtoja tällä hyvinkin suurien korkeuserojen saarella. Päällystettyä tietä ja polkuja pyöräilyyn löytyy tuhansia kilometrejä. Kun nähtävää ja koettavaa on niin paljon, niin muista varata tarpeeksi aikaa suunnatessasi tälle paratiisisaarelle. Kohti Korsikaa Alkuperäinen pyöräilysuunnitelmani Alpeilla vaihtui huonon sään takia hetkessä aurinkoiseen ja lämpöiseen Korsikaan. yö Monte Cinto 20 km Välimeri pyöräilyreitti pyöräilyreitti Korsika. yö Bastia Macinaggio Moulin Mattei Farinole, 5. Sukelluksen ystäville rannikkovesien korallit, kalat ja useat sotien aikaiset hylyt saavat melkein haukkomaan henkeä. Suosituimpia urheilulajeja saarella ovat maantieja maastopyöräily, vaeltaminen sekä sukeltaminen. Ostin laivaliput Livornosta Korsikan Calvi L'Île-Rousse Porto, 1. yö Ajaccio 4
51 RETKI syyskuu 2024 KORSIKAN YMPÄRI PYÖRÄLLÄ TO U KOK E SÄ K U U 2023 — KO RS I K A, R A N S K A 51 RETKI syyskuu 2024 KORSIKAN YMPÄRI PYÖRÄLLÄ M U T K A I S E L L A rannikkotiellä.
Kuuden tunnin laivamatka aurinkoisessa säässä sujui rennosti kirjaa lukien ja samanhenkisten matkaajien kanssa jutellessa. Mutkainen ja vuoristoinen länsipuoli Lähdin kiertämään saarta vastapäivään, sillä se antoi minulle eniten pelivaraa matkan loppupäähän. CA LV I N linnakekaupunkia tutkimassa.. Ilta oli lämmin ja kaskaat sirittelivät ympärillä pystyttäessäni telttaa leirintäalueella. Näin pystyin myös jättämään huoneeseen pyörän lisäksi kaikki arvokkaat tavarani, toisin kuin leiIlta oli lämmin ja kaskaat sirittelivät ympärillä pystyttäessäni telttaa leirintäalueella. Calvista matka jatkui rannikkoa myötäillen Porton pieneen kylään, josta otin huoneen yöksi. Tälle matkalla en ottanut mukaan leirintävarusteita, sillä tiesin polkevani pitkiä päiviä ja haluavani palautua kunnolla. 52 RETKI syyskuu 2024 KORSIKAN YMPÄRI PYÖRÄLLÄ pohjoispuolella sijaitsevaan L'Île-Roussen kaupunkiin. Tämän lisäksi tiesin saaren länsija eteläpuolien olevan ne näyttävimmät. Päivä oli ollut pitkä, mutta nyt olin perillä ja aamulla olisi vihdoin aika hypätä satulaan ja aloittaa kuuden päivän polkeminen. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila oli kahdenkymmenen asteen paremmalla puolella. Alle tuntia myöhemmin saavuin jo Calvin upeaan linnakekaupunkiin
Ja totta kai päivittäiseen meressä uintiin löytyi myös aikaa. Toisen päivän aamu sarasti upean aurinkoisena ja aamiaisen jälkeen matka jatkui taas kohti etelää. Päivä ja ilta kuluivat nopeasti linnoituksen kapeita kujia kulkiessa, tutustuessa Kuningas Aragonin portaisiin ja lukuisiin muihin nähtävyyksiin. Ajaccion jälkeen vastaan tuli kuitenkin syrjäinen pitkä ja jyrkkä osuus, joka sai minut unelmoimaan kylmästä juomasta ja maistuvasta ateriasta. Poljin useiden tunnelmallisten pikkukylien läpi ja vesija ruokatäydennyspaikkoja oli pääsääntöisesti tiuhaan. Ja tämä kaikki maksoi vain alle 80 € yöltä! Tapasin samassa yöpaikassa muitakin polkijoita, joista vanhin oli T I E TÄ ylittävä kilpikonna. 53 RETKI syyskuu 2024 KORSIKAN YMPÄRI PYÖRÄLLÄ rintäalueella. Bonifaciota lukuun ottamatta en varannut yöpaikkoja etukäteen, vaan etenin ihan fiiliksen mukaan, katsoen minne päivä ja seikkailu minut johdattaisivat. Tämä jo keskiajalla perustettu linnoituskaupunki uhmaa Välimerta sen päälle kaartuvien kallioiden päälle rakennetuilla muureillaan ja taloillaan. Tiesin tutkittavaa olevan niin paljon kuin vain ehtisin ja jalkani kantaisivat, joten saavuin jo aikaisin perille. Oma matkustamistyylini oli jotain bikepackingin ja retkipyöräilyn väliltä.. Ja ah miten hyvältä hampurilainen ranskalaisineen lähellä Proprianoa maistuivatkaan! Päivittäisen energiantarpeen täytin yleensä hyvin samalla suunnitelmalla eli useita pieni pysähdyksiä ruokakaupoilla ja iltapäivästä yksi pidempi kunnon lounashetki jossain tunnelmallisessa paikassa, jälkiruokineen kaikkineen. Toisen yön vietin Proprianon kauniissa kaupungissa, ehtien perille juuri ennen rankkasadetta, auringon tullessa kuitenkin taas illaksi esiin upean auringonlaskun muodossa. Parasta Bonifaciossa taisi silti olla satoja vuosia vanhassa talossa, linnoituksen sisällä oleva majoitukseni. Ylös johtavat useat portaat olivat jopa 60 astetta jyrkkiä ja maisemat läntiseltä parvekkeeltani mykistävät. Bonifacion linnoituskaupunki Kolmas päiväni satulassa oli lyhyt, sillä olin varannut etukäteen majapaikan ehkä koko saaren näyttävimmästä kaupungista, Bonifaciosta. Oma matkustamistyylini oli näin ollen jotain bikepackingin ja retkipyöräilyn väliltä, sillä en yöpynyt teltassa, mutta kaikki varusteeni kulkivat kuitenkin pienissä satulaja ohjaustankolaukuissa
Siinä kohtaa en alkanut tutkimaan mistä kisassa oli kyse, mutta annoin toki heille kannustukseni. Pitkä tasainen itärannikko Länsirannikon polkemiseen minulta oli mennyt kaksi pitkää ja yksi lyhyt päivä. Neljäntenä päivänä poljin päivässä melkein yhtä pohjoiseen pisteeseen kuin mistä olin matkani aloittanut. Pienen kielimuurin ja selvittelyn jälkeen minulla olikin jo huone ja saatuani pyörän sisään, suuntasin ensimmäiseksi uimaan. 54 RETKI syyskuu 2024 KORSIKAN YMPÄRI PYÖRÄLLÄ yli 70-vuotias. Pidin viimeisen taukoni Nonzan pikku kylässä. Illalla löysin itseni hieman Bastian kaupungin alapuolelta, aivan hiekkarannan tuntumasta. Itäpuolella saarta tie oli kuin vastakohta siihenastiseen eli hyvin suora ja tasainen. Hän oli juuri ennen tänne tuloaan polkenut Sardinian päästä päähän ja nyt matka jatkui tällä saarella. Sitten vatsa ilmoitti oleItäpuolella saarta tie oli kuin vastakohta siihenastiseen eli hyvin suora ja tasainen. Samalla kuitenkin takaa puhaltanut tuuli siivitti minut vauhtiin, joka sai nauttimaan päivästä aivan omalla tavallaan. B O N I FAC I O N historiallinen linnakekaupunki.. Tie ei kulkenut länsirannikon tapaan meren vieressä ja siten maisemat eivät olleet yhtä näyttävät. Farinolessa huomasin tien varressa ilmoituksen majapaikasta. Juuri lähtiessäni ylämäessä vastaan tuli kaksi BikingMan-kilpailun osallistujaa. Niemenkärjen ympäri Viidentenä päivänä tie oli Macinaggioon asti varsin tasaista, mutta sitten Korsika muistutti minua oikeasta luonteestaan pitkän ylämäen muodossa. Saaren pohjoispäässä vierailin lyhyen kävelymatkan päässä olevalla Moulin Mattein tyylimyllyllä ja näköalapaikalla; paikka, jota ei kannata ohittaa! Sen jälkeen tie oli pääasiassa laskuvoittoista ja sehän sopi minulle. Maisemat olivat mykistäviä ja polkeminen rullasi kevyesti. Pitkän päivän kruunasi upea auringonlasku rannalla, aaltojen äänien luodessa tunnelmaa illallisesta nauttiessani. Tämä kuvastaa varmasti parhaiten tätä rannikkopuolien suurta eroa. Tuntui hyvältä istahtaa hetkeksi alas varjoon, juoda maukas smoothie pelkän veden juomisen jälkeen
55 RETKI syyskuu 2024 KORSIKAN YMPÄRI PYÖRÄLLÄ vansa seuraavana tärkeysjärjestyksessä. Palattuani takaisin Italian rannikolle olivat Alppien sääjumalat minulle suotuisia ja suuntasin Bormion ympäristöön vielä kahdeksi päiväksi polkemaan. Matkaa kertyi yhteensä 648 kilometriä ja sen aikana pystymetrejä molempiin suuntiin oli noin 6 900. Ne kilometrit poljin samalla haikein, että iloisin mielin, sillä onhan retken lopetus aina täynnä molempia tunteita. × Lukkopolkimet ja pyöräilykengät ovat tavallisia kenkiä mukavammat. AU R I N KOA, merta ja vyöryvä saderintama. Takaisin lähtöpisteessä Viimeiselle päivälle ei jäänytkään enää paljoa poljettavaa. × Tiet ovat yleensä hyväkuntoisia, mutta poikkeuksiakin löytyy joka päivä. Loppuilta kului rantaravintolassa ruoasta ja livemusiikista nauttiessa. Sadevaatteita kannattaa siis kantaa mukana, mutta muuten saari on kuin luotu niin sanottuun light and fast -matkaamiseen. Niistä 60 prosenttia saaren länsirannikolla kolmen ensimmäisen päivän aikana. × Syksy on myös hyvää säiden suhteen, mutta nykyään lämpötilat saattavat olla vielä hyvinkin pitkään hyvinkin korkealla. Ne mäet sitten vasta olivatkin pitkiä ja jyrkkiä, mutta onneksi Korsikan jäljiltä jalkani olivat siihen enemmän kuin valmiina. Valitettavasti sääennusteet siellä olivat joka päivälle niin sateiset, että pysyin aurinkoisella rannikolla. Mikä sattumien summa ja niin täydellinen lopetus taas päivään. T U N N E L M A L L I N E N ilta Farinolessa. Vinkit Korsikalla pyöräilyyn × Paras ajankohta säiden ja lämpötilojen suhteen on touko-kesäkuun vaihteesta kesäkuun puoliväliin. Upeimmat tiet ovat syrjäisiä ja matkaa lähimpää pyöräliikkeeseen on usein paljon eli varaudu varaosin eri rikkomahdollisuuksiin.. Jos käytät maantiekenkiä SPD-kenkien sijaan, kannattaa mukaan ottaa kevyet ja pieneen tilaan menevät flip flopit. Tämän jälkeen lämpötilat nousevat jo huomattavasti ja turistien määrät kasvavat. Ilmasto on yleisesti lämmin ja yleensä kuiva, mutta vuoristossa sateen riski on aina läsnä. B I K I N G M A N-K I L PA I LU U N osallistuja Nonzassa. Joka päivä seurasin tarkasti sääennusteita, sillä olisin halunnut polkea myös saaren keskiosan vuoristoon. Hotellien lisäksi leirintäalueita on todella paljon. Itse vaihdoin aina niihin, kun halusin tutkia nähtävyyksiä enemmän. Samalla hinnat ovat myös hieman matalammat ja yöpaikan löytäminen helppoa
Metsän tuoksut, äänet ja tunnelma johdattavat kävelijän nopeasti omaan rauhalliseen maailmaansa. KUOPION KOLMISOPPI-NEULAMÄKI M E TSÄ L E H M U ST E N läpi siivilöityy loppukesän pehmeää valoa.. 56 RETKI syyskuu 2024 KUOPION KOLMISOPPI-NEULAMÄKI E LO K U U 2023 — KO L M I S O P P I-N E U L A M Ä K I, K U O P I O T E KST I JA K U VAT Merja Paakkanen KAUPUNKIMETSÄN SIIMEKSESSÄ Metsä lienee luontevin paikka lähteä retkelle
Polun vieressä saniaiset kasvavat tuuheina ja näyttävinä, ja aluskasvillisuus on muutenkin runsasta. Olen entisessä kotikaupungissani Kuopiossa, ja lähdössä päiväretkelle Kolmisoppi-Neulamäki luonnonsuojelualueelle. Lehdoissa maaperä on ravinteikasta, ja lajisto runsasta. Ihailen suuria puita sekä metsän lajistoa rikastuttavia maapuita ja kaatuneita juurakoita. S U U R E T juurakot ovat näyttäviä ja maapuut tarjoavat elinympäristön monille lajeille.. P arkkipaikalta sukellan korkealle kurottavan kuusiston sekaan. Luonnonsuojelualue sijaitsee aivan Kuopion kaupungin kyljessä, moottoritien vieressä. Alueelle on helppo saapua sekä autolla että Kuopion paikallisliikenteellä. Päivä on aurinkoinen ja lämmin, mutta pieni tuulenvire tuntuu kuitenkin iholla raikkaalta. Näistä metsistä tuli sinä aikana minulle rakkaita. Alue on rahoitettu Kuopion kaupungin päätöksellä jo 1970-luvun alussa, mutta luonnonsuojelualueeksi se tuli vasta vuonna 2000. 57 RETKI syyskuu 2024 KUOPION KOLMISOPPI-NEULAMÄKI LU O N TO P O LU T on merkitty maastoon värikoodeilla. Tämä Kolmisoppi-Neulamäki luonnonsuojelualue on monelle ulkopaikkakuntalaiselle tuntematon, vaikka sen luonto on hämmästyttävän monimuotoinen ja upea. Täällä lehto on kuusivaltaista, mutta Kulkiessani tutussa metsässä eteenpäin kaupungin melu katoaa lähes tyystin. Kuopio on tunnettu upeasta järvimaisemastaan sekä Puijon jylhistä metsistä. Alue kuuluu nykyään myös EU:n Natura 2000 -verkostoon. Kuopio on Pohjois-Savon lehtokeskuksen ydinaluetta, ja se näkyy myös täällä luonnonsuojelualueella. Kulkiessani tutussa metsässä eteenpäin kaupungin melu katoaa lähes tyystin. M O N E T käävät ovat riippuvaisia lahopuista. Minulle nämä polut ovat hyvin tuttuja, sillä asuin Kuopiossa kaksi vuosikymmentä
Tiedän että alueella kasvaa uhanalaisia lajeja, joten pysyn tiiviisti polulla. Vastarannalla ei juuri näy ihmisen jälkiä, ja järvimaisemaa ihastellessa on taas vaikea muistaa olevansa aivan Kuopion kaupungissa. Millaista tämä seutu olisi, jos ihminen ei olisi näitä seutuja aikoinaan asuttanut. Mietin, miten ihmeellisellä tavalla tämäkin luonto on ajansaatossa muokkaantunut. Tämä alue muodostaisi Puijon, Kallaveden, Vanuvuoren ja kaikkien saarien kanssa laajan erämaan, missä luonnon rauha olisi rikkumaton. Lehtometsä on muuttunut aivan toisenlaiseksi, ja ylhäällä kallion päällä kuusien tilalla siintää mäntyjä. Lintujen vähenemisen myötä niiden äänet metsissä vaimenevat. Vihreän eri sävyt ympäröivät minut joka puolelta. Pian saavun paikkaan, missä upeat metsälehmukset kasvavat suuren kuusiston suojassa. Lampea ympäröi kauttaaltaan suuret puut, ja toiselta reunalta kohoaa Suuri Neulamäki rotkoineen. Polku jatkuu hetken leveänä sorastettuna reittinä, kunnes opasviitat ohjaavat pienemmälle polulle ja näköalapaikalle Kallaveden rantaan. Suuret kuuset katoavat ja niukkaravinteisella kallioisella rannalla kasvaa pienempiä mäntyjä ja aluskasvillisuus on vähäisempää. Palaan polkua pitkin takaisin Vuorilammelle ja jatkan matkaa Vanhan metsän kierros -reittimerkintöjen mukaan. Lehtoluontoluonto ja kalliot kuluvat nopeasti retkeilijän jaloissa, ja tietämättäni saattaisin talloa arvokkaita kasveja. Vuorilammella on nuotiopaikka ja kuivakäymälä. Välissä seassa on nuorempaa koivumetsää, kunnes kuuset yltävät taas korkealle taivaalle. Mäntyjen välistä avautuu maisema Kallavedelle, joka on kuin Von Wrightin veljesten maalauksista. Suljen silmät ja jään kuuntelemaan tämän metsän äänimaailmaa. Pysähdyn ihailemaan upeita lehmuksia ja niiden lehtien lävitse siivilöityvää loppukesän valoa. Jatkan matkaa ja kuljen polkua eteenpäin kohti Vuorilampea. Jylhään rotkoon pääsee parhaiten tutustumaan Neulamäen kierros -reitillä, mutta Vuorilammelta on kuitenkin helppo tehdä rotkoon pisto merkitsemättömiä polkuja pitkin. Metsä kaikkine kasveineen on henkeäsalpaavan vihreä ja runsas. Pienet purot mutkittelevat metsässä, ja niiden ympäristössä aluskasvillisuus on erityisen rehevää. Millaista tämä seutu olisi, jos ihminen ei olisi näitä seutuja aikoinaan asuttanut. Näköalapaikalla metsä muuttuu taas täysin. V U O R I L A M M E N nuotiopaikka sijaitsee aivan lammen rannalla.. Upeat lohkareet ja jyrkät seinämät kohoavat näyttävinä, ja ilmakin tuntuu erilaiselta. Metsälehmus on yksi jaloista lehtipuista, ja täällä se kasvaa levinneisyysalueensa pohjoisrajalla. Seuraavaksi suuntaan merkitsemätöntä polkua pitkin rotkoon. Upeat lehmukset viihtyvät muiden puiden varjossa, ja vaikka puilla on jo ikää, ne eivät yllä kurottamaan lähellekään havupuiden korkeutta. Rotkon jälkeen aluskasvillisuus taas rehevöityy ja suuret kotkansiivet ovat vallanneet alaa. Miljardien vuosien takaisen mannerlaattojen törmäyksen seurauksena on syntynyt Alppien kaltainen vuoristo, jonka aika on kuluttanut pois. Vuorilampi ja vuorilammelta lähtevä rotko ovat syntyneet kallioperän liikahdusten seurauksena. Kaupungin kiire ei ole koskaan yltänyt tänne. Mietin, miten kallioperän liikahdusten seurauksena syntyneet murtumalinjat ja jääkaudet ovat muokanneet alueen juuri tämän kaltaiseksi. Ennen rotkoa polku muuttuu kivikoisemmaksi. Olen aina halunnut tunnistaa lintuja niiden äänien mukaan, mutta en ole koskaan löytänyt tilaa sen opetteluun. Alkukesän rikas äänimaailma on hieman hiljentynyt, mutta tunturikoivikkoon verrattuna lintujen sirkutus on voimakasta. Mieleeni tulee ajatus siitä, miten upeaa täällä olisi ilman ihmisen jälkiä. Tunnen surua siitä, että luontokadon ja ihmistoiminnan seurauksena myös metsien äänimaailma on muuttunut. Kallioilla, kivillä ja jyrkänteillä kasvaa monenlaisia sammalia ja jäkäliä, ja mietin, miten ihana olisi tietää niistäkin enemmän. 58 RETKI syyskuu 2024 KUOPION KOLMISOPPI-NEULAMÄKI seassa kasvaa jopa metsälehmuksia. Ja nyt minä seison täällä, lammen rannalla ja ihaillen tätä suurenmoista luontoa
Metsän tuoksut, värit, äänet ja muodot. Kun olen kohdannut murheita tai elämässäni on tapahtunut suuria muutoksia, tämä metsä on tarjonnut suojapaikan. Luontopolut ovat merkitty maastossa värimerkein. Kaikesta ihmistoiminnasta huolimatta alue on upea, ja kulkiessani mietin, miten tärkeä tämä metsä on ollut minulle monissa elämäni myrskyissä. Suojeltu metsä saa elää iättömänä omaa elämäänsä ja lisätä alueen monimuotoisuutta. Ennen lähtöäni ihailen vielä suuria puita ja koen kiitollisuutta siitä, että näin upea metsä on saatu suojeltua aivan kaupungin vieressä. Katselen vielä puita hitaasti ja tarkasti, ja yritän painaa tästä hetkestä mieleeni mahdollisimman paljon. Neljän kilometrin mittainen Vanha metsän polku kulkee alempana maastossa pitkin upeita metsiä. Reitit kulkevat osin samoja polkuja pitkin. Kuljen polkua eteenpäin takaisin kohti pysäköintipaikkaa. Kolmisoppi-Neulamäki × Alueella on kolme merkittyä luontopolkua sekä yksi ympärivuotinen retkeilyreitti. K A L L AV E D E L L E avautuvan maiseman edessä on vaikea muistaa olevansa kaupungissa. Alue on upea, ja rehevä lehto tarjoaa asuinpaikkaa myös monelle nisäkkäälle ja hyönteiselle, mutta kaupungin lähteisyys vaikuttaa kuitenkin luontoon. Pilpan majan pihapiirissä sijaitsee kaksi laavua, joita retkeilijät voivat käyttää klo 7–22 välisenä aikana. × Ympärivuotinen polku lähtee Pilpantien päässä olevalta pysäköintipaikalta, ja on pituudeltaan 1,7 km. K A L L I O I M A R R E kasvaa nimensä mukaan kallioisilla paikoilla. Lyhin reitti, Pikku kierto, on vain kahden kilometrin mittainen, ja reitillä pääsee tutustumaan nopeasti alueeseen. Ja seuraavalla kerralla kun vierailen entisessä kotikaupungissani, vierailen jälleen tässä metsässä, joka edelleen tuntuu kotimetsältäni. Suurpetoja alueella ei ole, ja hirvikin on vain satunnainen kävijä. Vaikka metsä on saanut olla rauhassa jo vuosikymmeniä, metsätalouden jäljet näkyvät valtaosassa metsistä yksipuoleisena ja tasaikäisenä puustona. Kaikki merkityt luontopolut kulkevat Vuorilammen kautta. Tätä kokemusta on ihana muistella silloin, kun suurtuntuntureiden keskellä kaipaan metsiä ja suuria puita. × Luonnonsuojelualueen lähellä sijaitsee myös Pilpan Maja. Pilpan ulkoilualue on Suomen Latu ry:n jäsenyhdistys Puijon Latu ry:n toimintakeskus, ja esimerkiksi talvisin Pilpan Majassa toimii ulkoilukahvio.. T U L E N T E KO PA I K AT × Vuorilammen rannalla on tulentekopaikka ja käymälä. × Merkitsemättömiä retkeilypolkuja kulkee lisää luonnonsuojelualueen ulkopuolella, joten pidempiä reittejä haluavalle löytyy myös vaihtoehtoja. × Talvella alueella kulkee hiihtolatuja. Ihmisvoimin metsän monimuotoisuutta on kuitenkin lisätty kaatamalla maapuuta ja luomalla tilaa lehtipuille. × Pisin reitti, Neulamäen kierto on viiden kilometrin mittainen ja nousee Suuri Neulamäki -nimisen mäen ja jyrkänteen päälle. 59 RETKI syyskuu 2024 KUOPION KOLMISOPPI-NEULAMÄKI Palaan haaveistani nykyhetkeen, ja mietin ihmisen vaikutusta
60 RETKI syyskuu 2024 LEMMENJOEN KANSALLISPUISTO. 60 RETKI syyskuu 2024 LEMMENJOEN KANSALLISPUISTO T E KST I JA K U VAT Joel Ahola Syrjässä lähellä Lemmenjoen kansallispuiston pohjoisin kolkka valikoituu harvan vaeltajan kohteeksi, vaikka se on helposti saavutettavissa Angeliin vievän tien ansiosta
61 RETKI syyskuu 2024 LEMMENJOEN KANSALLISPUISTO SY YS K U U 2022 — L E M M E N J O E N K A N SA L L I S P U I STO 61 RETKI syyskuu 2024 LEMMENJOEN KANSALLISPUISTO Y L I M M Ä I N E N Lankojärvi on Lemmenjoen kansallispuiston pohjoiskolkkaa, josta kertyy matkan puiston vastakkaiselle laidalle kahdeksan peninkulmaa.
Etenen arvioimaani hitaammin, mutta silti nautin hetkestä – poluton erämaa jaksaa sykähdyttää. Kohde tunnetaan kultamaistaan, mutta täältä on matkaa Morgamojan Kultalaan lähes 40 kilometriä. Järvellä näkyy matalia, kuraisia hiekkarantoja ja muutamia harvoja järvikortetta kasvia alueita. Autiotupien bongaaminen on perimmäinen syy minivaellukseeni, mutta en minä pelkkiä tupia täältä hamua. Kuiva kangas halkoo soista maata ja saan seurakseni heikon uran, poropolun. Ne saavat näytellä ruskan alkumarssin pääosassa juolukoiden ja pihlajien täydentäessä värikylläisyyttä näyttävissä sivurooleissa. 62 RETKI syyskuu 2024 LEMMENJOEN KANSALLISPUISTO H armaat pilvet verhoavat taivasta tiputellen ajoittain pientä tihkua. Kaukana erotan pari vesilintujen parvea. Olisivathan molemmat tuvat lähestyttävissä itäpuolen metsäteitä varsin lähelle ainakin maastopyörällä. Rauha on taattu, vaikka seudulla on kaksi kulttuurihistoriallista autiotupaa, Matti Mustan tupa ja Kruununtupa. Syrjässä tämä on muidenkin vaellusreiteiltä. Näky on kaunis, mutta millaista täällä olisi asua. Sallivaaran poroerotus sijaitsee yli viiden peninkulman päässä ja Korsatunturin huipulle sekä Uurrekarkian palovartiolle on linnuntietä yli 80 kilometriä. P U I D E N lehdet vihertävät vielä, mutta vaivaiskoivut värjäävät maaruskan huikeaan loistoon.. Eläimet kulkevat aina helpointa maastoa. Vaelluskenkä painuu punertavan sammaleen peittävään suohon. Taivallan maamme suurimmassa kansallispuistossa, Lemmenjoella. Rääseikkö hidastaa vaellusta ja vetisissä paikoissa joudun etsimään askelteni alle korkeimpia mättäitä ja kiviä. Varvut hankaavat lahkeita vasten rikkoen hiljaisuuden. Omat retkitaidot karttuvat, kun matkii viisaimpia luonnossa selviytyjiä. Nostin repun selkään tuntia aiemmin Inarista Angeliin vievän tien laidalla. Askel askeleelta pilkahdus vaihtuu näkymäksi ja lopulta pään kääntämistä vaativaksi panoraamaksi. Kai sitä voi taidoksi kutsua, kun kaarran Laiskasojanharjulle. Koivut ovat saaneet vasta varoivaisen vaalennuksen, mutta vaivaiskoivujen penninkokoisen lehdet hämmentävät väriloistollaan. Tavoittelen rantapenkkaa, sillä soisilla järvenrannoilla kuivin kannas on aina aivan rantaviivassa. Sade ei juuri kastele, mutta päivän aiempien kuurojen anti helmeilee pisaroina aluskasvillisuudessa. Pisarat kostuttavat kengät ja housujen lahkeet liimaten pintaan ruskan sävyttämiä vaivaiskoivun lehtiä ja variksenmarjoista irronnutta ruskeaa karstaa. Ranta kuivahtaa vedenpinnan ollessa matalalla, jolloin reunalle onnistuu juurtumaan jopa ensimmäiset puut. Ei minua kiinnosta nuo kansallispuiston ulkopuoliset urat lohduttomine hakkuineen, jos vaihtoehtona on vajaa pari peninkulmaa polutonta korpea. Tiedän osuvani puolitoista kilometriä leveälle vesistölle, mutta ylitettävien soiden ja purojen määrä on kiinni reitinvalinnastani ja kartanlukutaidostani. Vastauksen siihen tiesi Matti Musta, joka tunnettiin myös nimillä ValAutiotupien bongaaminen on perimmäinen syy minivaellukseeni, mutta en minä pelkkiä tupia täältä hamua. Olen vaeltanut viimeisten parin vuosikymmenen aikana Lemmenjokea ympäri ja halki pistoja unohtamatta, mutta nyt olen puiston pohjoisimmassa kolkassa, minulle täysin uudella seudulla. Yli vyötäisillä yltävät vaivaiskoivikot tekevät rantasuosta hankalan kulkea, mutta nyt kahlaan sitä mielissäni. Nousin jokilaaksosta poroaitoja väistellen ylängölle ja suunnistan nyt kohti etelää tavoitellen Ylimmäistä Lankojärveä. Erämaan aarre Männikön välistä erottuu ensimmäinen pilkahdus Ylimmästä Lankojärvestä
Toisaalta Musta muutti vain kahdeksan kilometrin päähän Menesjoensuussa sijainneesta syntymäkodistaan. Kaunis, yli satavuotias hirsikämppä ja idyllinen pihakenttä tekevät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Löydän helposti perille järvenrantaa seuraamalla. Toki alkuperäisen kivitakan sisään on sijoitettu Jøtul-kamiina ja perinteinen, halkaistuista hirsistä tehty katto on vaihdettu huopakattoon vuonna 2012. Matti Mustan tupa yltää omien suosikkieni kärkikahinoihin. Samalla raivattiin pensoittunut pihakenttä, joka on luokiteltu nykyisin paikallisesti arvokkaaksi perinnemaisemaksi. M AT T I Mustan tupa yltää yli 800 autiotupaa kolunneen tupabongarin mielenkiintoisimpien kämppien joukkoon. Odotin helmeä, mutta kohde osoittautuu aarteeksi. Mustan perheellä oli parhaimmillaan pari lehmääkin, joille niitettiin ruuaksi näkemiäni järvikortteita. 63 RETKI syyskuu 2024 LEMMENJOEN KANSALLISPUISTO pun-Matti ja Ingan Matti. Tuntuu, että asuinpaikka on kaukana erämaassa. Olen käynyt yli 800 eri autiotuvalla. Molemmat idylliä rikkovat nykyaikaistukset ovat perusteltuja, sillä niiden avulla kämppä säilyy varmemmin tuleville vaellussukupolville. M AT T I Mustan tuvan sympaattinen ovi suljetaan haan lisäksi puusalvalla.. Perinteikäs autiotupa päätyi osaksi kansallispuistoa ja Metsähallitus kunnosti sen ensimmäisen kerran vuonna 1994. Hän asui perheineen Ylimmän Lankojärven asuinkentässä vuosina 1903–1917, jonka jälkeen tupa palveli suvun kalastustukikohtana. Toisin oli ennen, vanhoihin karttoihin tupa oli merkitty puolisen kilometriä liikaa länsilounaaseen. Ihastun oitis ulko-oven nerokkaaseen, puusta tehtyyn lukitusvipuun. Matti Mustan tuvan kohdalle karttaan on talletettu myös sen saamenkieliset nimet, Váábu Maati tupe ja Lággujärvtuuvááš
Nämä autiotupakulttuurimme peruskivet ovat pitkälti tuhoutuneet, kun postipolkujen tilalle on rakennettu maantiet. Palailen pitkälti tuloreittiäni kohti Laiskasojanharjua. Väsynyt mieleni yrittää jo keksiä kummitustarinaa, joten epäilen löytäväni oven takaa menehtyneen vaeltajan. Jatkamalla matkaa herään yli kuusi kilometriä lähempänä autoa. Haikein mielin suljen sympaattisen oven ja nostan repun takaisin selkään. Ne ovat olleet postireittien taukopaikkoja, joita ovat käyttäneet virkamiesten lisäksi kaikki matkalaiset. Haluaisin kovasti jäädä tuvalle yöksi, mutta alkuperäinen suunnitelma oli saavuttaa illan aikana toinen kulttuurihistoriallinen kohde, Kruununtupa. Autojunasta poistumisen jälkeen olen jo retkeillyt Kemijärvellä, Sodankylässä ja Inarissa. Nimi viittaa parin kilometrin päässä Vaskojoen pohjoisrannalla sijaitsevaan asuinkenttään.. Hyvä ruoka, parempi mieli. Harmaa alkusyksy näyttää jatkuvan. Raskaasti haukotellen vääntäydyn jalkeille pälyilemään aamua ikkunasta. Matti Mustan tupa yltää omien suosikkieni kärkikahinoihin. Se pelmahtaa vasten kasvoja vain eteisessä. Voi olla, että kettu on kaivautunut lattian alle vain roskiksen vuoksi. Arjen vaatimukset ja suurperheen kaipaama huomio edellyttävät aikaista herätystä ja huomisaamuna alkavaa kotimatkaa. Tämä ylimääräinen Lemmenjoen retki osui osin sattumalta aikatauluihin. Painin valinnan kanssa syödessäni eväitä kämpän hämärässä: Olenko vain laiska tai väsynyt ja haluan nukkumaan houkuttelevalle lavitsalle. Kruununtupa on ollut yleisnimi valtion ylläpitämille autiotuville, jotka ovat sijainneet päivämatkan välein pohjoisen taipaleilla. LEMMENJOEN KANSALLISPUISTO K R U U N U N T U PA tunnetaan myös Heikkilän nimellä. Tutkittuani asiaa epäilen, että kettu on raahannut jonkun ruhon eteisen alle tai nurkan hylätyssä roskiksessa on jotain sinne kuulumatonta. Kämpän ovi avautuu narahtaen. Hiljaista on, ei nouse savu tai vilku kynttilän valo ikkunassa. En löydä mitään erityistä, hajukin on poissa. Toivottavasti Kruununtupa osoittautuu oikeaksi valinnaksi. Lautaeteisessä kohtaan silti järkytyksen: ilmassa on hirvittävä mädäntyneen lihan haju. Illan hämärä yrittää yltää pimeyden puolelle hahmottaessani hirsikämpän pienen lammen vastarannalta. 64 RETKI syyskuu 2024 LEMMENJOEN KANSALLISPUISTO Väärä valinta Olen käynyt yli 800 eri autiotuvalla. Postipolulla Lojun makuupussissa ja katselen vanhaa hirsiseinää. Tukeva ateria kamiinan lämmössä auttaa tilannetta. Vähitellen pettymys vaihtuu tyytyväisyyteen. Vai onko tämä oikeasti kämppä, jonka yö pitää ehdottomasti kokea. Näin on käynyt esimerkiksi Kittilän ja Inarin välisille tuville sekä Inarin ja Utsjoen välillä. Väsynyt mieleni yrittää jo keksiä kummitustarinaa, joten epäilen löytäväni oven takaa menehtyneen vaeltajan. Tuntuu, että ylösnousemus ei onnistuisi edes kolmantena päivänä. Näin suunnistus on helppoa ja tiedän mistä kohdin pääsen ylittämään kaksi puroa ilman kahluuosuuksia. Opin sulkemaan tuvan oven nopeasti ja kulkemaan hengittämättä läpi eteisen
Lusikoituani aamupuuron ja survottuani tavarat reppuun sujahdan viimeisen kerran hengittämättä läpi eteisen. LEMMENJOEN KANSALLISPUISTO K R U U N U N T U PA suo mukavan yösijan. Kapea neulaspolku nopeuttaa askeleita. VA N H A N nuotion pohja oli ainoa merkki muista kulkijoista.. Yhden vanhan nuotiopohjan hiiltyneine oksineen yhytin parin päivän aikana. 65 RETKI syyskuu 2024 LEMMENJOEN KANSALLISPUISTO Ylimmäinen Lankojärvi Lemmenjoen kansallispuisto 1 km Matti Mustan tupa Kruununtupa vanha postipolku vaellusreitti vaellusreitti Angeli Inari Vaskojoki Erisnimen Kruununtupa saanut autiotupa sijaitsee myös vanhan postipolun varrella. Vanhaa, alkuperäistä postipolkua on jäljellä vielä yli kymmenen kilometriä. Ovi säppiin ja kämppä jää odottamaan seuraavaa tulijaa. Mäntyjen kylkiin kirveellä veistetyt paljaat laikut, pilkat, kertovat reitin historiasta. Vanha postipolku erottuu yhä maastosta. Edellinen kävijä oli poikennut pyörällä. Viimeisellä kilometrillä ennen tietä löydän runsaasti poromiesten jälkiä. Se on säilynyt, sillä tuvan seudulla tie on linjattu Vaskojoen rantaan. Lähinnä se näyttää aukolta, jota pitkin poromiehet ajavat talvella kelkalla. Aitojen avulla paikalla on pidetty porojen talviruokintaa, josta viestivät heinät ja nuolukivet. Vain pari merkintää tupien vieraskirjoissa paljastaa muiden retkeilijöiden käyneen paikalla. Täällä on syrjäseudun rauhaa tarjolla lähikohteena. Syksyn kostuttamat vaelluskengät ja vaatteet kuivuvat kamiinan lämmössä. Kai ne voi liittää seudun nykyiseen kulttuurihistoriaan. Muutamin paikoin puihin on isketty viitoiksi ristikkäiset kepit, joita nykyiset moottorikelkkareittien opasteet matkivat. Lieneekö sekään retkeilijän tekemä. Täällä siihen saattaa vierähtää monta päivää, viikkoja tai jopa kuukausia
66 RETKI syyskuu 2024 MAASTOPYÖRÄRETKELLÄ 66 RETKI syyskuu 2024 MAASTOPYÖRÄRETKELLÄ SY YS K U U 2023 — E VO N R E T K E I LYA LU E E VO N maastopyöräreitti kulkee helppoja metsäteitä ja vaikeampia polkupätkiä pitkin. Pyörään kiinnitetty lisäpaino tuo oman haasteensa vaikeampiin osuuksiin.
Lopulta päivittelin Lopulta päivittelin ääneen, miten ihmeessä tätä reittiä voisi ajaa maastopyörällä.. Käytettävissämme meillä oli kahden yön verran aikaa. Lähdin ystäväni Jonin kanssa polkemaan Evon polkuja ja metsäteitä kulkevaa reittiä. H ämeenlinnan kupeessa sijaitsevalle Evon retkeilyalueelle on pari vuotta sitten piirretty maastopyöräreitistö. ”Stop stop stop! Kanttarelleja!” Jonin huuteli takaani. 67 RETKI syyskuu 2024 MAASTOPYÖRÄRETKELLÄ 67 RETKI syyskuu 2024 MAASTOPYÖRÄRETKELLÄ T E KST I JA K U VAT Benjamin Hokkanen Evo MTB Evon retkeilyalueelle on luotu pari vuotta sitten maastopyöräreitistö. Hymyni kuitenkin hyytyi varsin nopeasti reitin muuttuessa huomattavasti teknisemmäksi. Huomasin nopeasti uuden ohjaustankolaukkuni pomppivan jonkin verran ja hankaavan eturenkaaseen. Itse olin tyystin sivuuttanut apajan, mutta Jonilta se ei jäänyt huomaamatta. Harmittelimme kerman puuttumista, muuten näistä olisi saanut oivan illallisen kastikkeen muodossa. Nostelimme maastopyörämme kattotelineeltä ja aloimme kiinnittää pyörälaukkuja. Viritin sen tiukemmin kiinni nippusiteillä ja toivoin sen pysyvän kyydissä kovemmassakin menossa. Joni veti selkäänsä vielä repun, itselläni oli reilumman kokoinen maastopyöräilyyn suunniteltu vyölaukku, jonka sisään pujahti parin litran juomarakko. Kanttarellihuumaa ja juuriraivoa Reitti muistuttaa jonkinlaista perhosta, sillä se koostuu kahdesta erillisestä lenkistä. Sienija marjametsällä isovanhempiensa kanssa lapsuutensa nuohonnut Joni poimi herkut talteen. Ajoimme 67 kilometriä pitkän reitin, jonka varrelle mahtui esteitä niin majavan kuin reitin piirtäjän toimesta. Neulaspolku vaihtui märäksi juurakoksi. Lounaan jälkeen lähdimme hyvillä energiatasoilla liikkeelle. Aloitimme urakkamme läntisestä kierroksesta. Mitään erillistä majoitetta emme pakanneet mukaan; nukkuisimme jossain vapaassa laavussa. Ennen lounastaukoa Alisen Niemisjärven laavulla Joni oli pysäytellyt matkantekoamme useamman kerran ja kerännyt jo valtavan saaliin. Varustus oli vedetty minimiin, sillä jäykkäperäisessäkään maastopyörässä ei turhan paljoa ole tilaa varusteille. Lähdimme liikkeelle torstaina, joten ainakin ensimmäiseksi yöksi arvelimme löytävämme yösijan helposti. Alkuun polku vaikutti oikein miellyttävältä ajaa. Reitti kulki pääosin selkeitä neulaspolkuja ja metsäteitä pitkin. 67 kilometrinen reitti sopii päiväseltäänkin ajettavaksi, mutta retkeilyalueen runsaat laavut ja tulipaikat mahdollistavat myös yön yli retken reitillä
M Ä R ÄT polut vaativat aika ajoin tuumaustauon.. Löytjärveä lähestyessämme reitti alkoi kaventua. Pysähdyimme ja tähyilimme seuraavaa reittimerkkiä. Päivä oli myös huomattavasti edellistä aurinkoisempi, mikä virkisti mieltä eilisten märkien juurakoiden jälkeen. Pienen voimankäytön ja vääntelyn jälkeen pyörä vaihtoi taas jokseenkin vaihteita. 68 RETKI syyskuu 2024 MAASTOPYÖRÄRETKELLÄ ääneen, miten ihmeessä tätä reittiä voisi ajaa maastopyörällä. Täysjousitus pyörässä varmasti auttaisi, arvelin, mutta todellisuudessa minun maastoajokokemuksellani siitäkään ei olisi ollut riittävästi apua. Viimeinen ponnistus autolle alkoi hakkuuaukean ylityksellä. Kalliojärveltä eteenpäin maasto myös muuttui todella märäksi. R E T K E N aloituspisteenä toimi Hämeen ammattikorkeakoulun parkkialue. Osa vaikutti myös vääntyneen jonkin verran rytäkässä. Kuulin kyllä sen pitämän ruEnää puolitoista kilometriä, mikä voisi mennä vikaan. Pysähdyimme tarkastamaan tilanteen. Talutimme ajopätkien välissä pyöriämme mutavellissä kengät märkinä. Ehdottelin jopa, että voisimme lyhentää reissun yhteen yöhön, mutta pienten lasten isälle kahden yön reissu oli kuulemma liian harvinaista herkkua. Edessä oli vettä ja varsinainen ryteikkö. Talttahampaiden jäljet havaitessamme tajusimme, että majava oli tehnyt kunnossapitotöitä. Luutajoen parkkialueelle pölähtäessämme tunsin päänahassa kävelevät hirvikärpäset. Luutajoen parkkialueelta olisi autollemme enää pieni matka. Helpon tuntuiset metsätiepohjat pitivät vauhtiamme yllä ja kilometrit taittuivat mukavasti. Sormet ketjurasvasta mustana hän näperteli osan kanssa laskevassa ilta-auringossa. Joni päätti, että vaihtaja toimi tarpeeksi hyvin. Takavaihtaja oli imaissut pitkän risun sisäänsä. Voisimme täyttää vesivarastomme kanisterista ja Jonin sienisaalis saataisiin pois litistymästä tiukasti pakatusta repusta. Enää puolitoista kilometriä, mikä voisi mennä vikaan. tinan, mutta jos hän kerran todella oli sitä mieltä. Pienen teknisen tauon ja metsästyksen jälkeen liike päänahassa lakkasi ja saatoimme ajaa viimeisen pätkän autolle. Yhtäkkiä reitti näytti häviävän pusikkoon. Nilkutimme autolle missä Joni aloitti epätoivoiselta vaikuttaneen korjausyrityksen. Päätimme polkea yöksi lähimmälle laavulle Syrjänaluseen ja arvioida tilannetta uudelleen aamulla. Ratkaisu oli oikea, sillä pääsimme laskettelemaan suhteellisen mukavia vanhoja metsätien pohjia pitkin läntisen lenkin loppuun asti. Lopulta päädyimme jättämään Kokkovuorenmaan pätkän kokonaan välistä, sillä kapeat ja märät polut eivät iltaa kohti kääntyvässä päivässä enää inspiroineet. Asialla majavat Aamu kulki mukavasti raikkaassa ilmassa. SY YS K U I N E N metsä tarjoaa parastaan. Joni pyyhälsi edelläni, kunnes katkeavien oksien ääni pudotti ketjut hänen pyörästään. Kartan mukaan reitti menisi tästä. Uutta puustoa kasvoi reitin molemmin puolin. Iltauinnin ja päivällisen jälkeen uni maistui molemmille. Heräsimme aamuauringon saattelemina uuteen päivään. Tässäkö tämä nyt oli
Auringon alkaessa painua, jäimme laavulle kahden. Majavan patoa pitkin tai sen alajuoksulta. Päätimme polkea yöksi Valkea Mustajärvelle. Tästä pitäisi siis vain mennä läpi. Lounas maistui tämän jumpan jälkeen. Sää oli niin lämmin, että meidän oli pakko pulahtaa uimaan. Jatkoimme matkaamme Sorsakolun laavulle, jonne pyörät oli talutettava jyrkkää mäkeä alas. Pistäydyimme matkalla kuitenkin ensin Keltaojan laavulla. Tovin T U H OJ E N tarkastelua onnettomuuden jälkeen. Sain kannettua pyöräni yli suhteellisen järkevästi. TAVA R AT takaisin pyörään ja menoksi! Syrjänalusen laavu tarjosi retken ensimmäisen ylsijan.. Hetken hämmennyksen jälkeen vastaamme tuli metsästäjä, jolle koira kuului. Jatkoimme juttua siitä, mihin Keltaojalla jäimme. Soljuvien metsätiepohjien jälkeen saavuimme laavulle. Koira pujahteli samaan aikaan metsään ja takaisin etsien vainua. Sinne saapuessamme vastaamme juoksi koira. Juttelimme hetken ajankohtaan nähden poikkeuksellisen lämpimästä säästä. Joni valitsi vaihtoehdoista ensimmäisen, minä viimeisemmän. Saisimmeko koko laavun taas vain meille. Matka ei olisi pitkä ja reittikin olisi helppo. Joni sen sijaan puski apinan raivolla patoa pitkin yli. Lämpimän illan istujaiset Lounaspaikaksi oli aamulla valittu Sorsakolun laavu. Hetken kuluttua Keltaojalla tapaamamme lahtelaismies saapui seuraksemme. 69 RETKI syyskuu 2024 MAASTOPYÖRÄRETKELLÄ Punainen reittimerkki löytyi lopulta pusikon seasta. Laavulla tapasimme myös lahtelaisenmiehen, joka pakkaili evästarpeitaan
Enpä ollut ennen moista nähnyt. Totesin tuntevani etelänaapurin kulttuuria hävettävän vähän. He virittivät pohjaonget hälytiukuineen pimenevässä illassa. Se on suurta herkkua Virossa, mistä miehet olivat syntyjään. Painelimme pikavauhtia aamupalan jälkeen parin kilometrin päähän autolle. TO I S E N yön majapaikalla kokkaukset hoituivat kotimaisella Kaskinuotiolla.. Hetken päästä selvisi, että järvestä saa kuulemma ankeriasta. V I I M E I S E T kilometrit mentiin alkavan sateen kanssa kilpaa. Pian ensimmäinen tiuku kilisi ja miehet kelasivat rantaa sätkivän, käärmemäisen kalan. Tulipahan sekin koettua tällä reissulla. Istuimme nuotion loimussa ja keskustelimme Suomen ja Viron ruokakulttuureista. Aamu valkeni harmaana. Minun taidoillani ja retkivarusteiden kanssa se oli vähintään sitä. Nukahdin laavun penkille makuupussiin nuotion vedellessä viimeisiään. Pimeässä paikalle saapui myös toistakymmentä partiolaista, jotka virittivät telttansa maastoon. Tihkusateen tippuessa niskaamme, ehdin vielä heittää komeat kuperkeikat pyörän kanssa. Ilta oli lämmin. 70 RETKI syyskuu 2024 MAASTOPYÖRÄRETKELLÄ kuluttua kuulimme auton äänen. Paikalle marssi kaksi miestä kalaja camping-vehkeet mukanaan. HAMK Evo Syrjänalunen Onkimankangas Luutajoki Valkea Mustajärvi Keltaoja Vaarinkorpi Sorsakolu Kalliojärvi Niemisjärvi Niemislaavu 1 km retkeilyalue Evon Evo MTB 67 km Evo MTB 67 km Evo MTB 67 km Evo MTB 67 km Hämeenlinna Padasjoki M A JAVA PA D O N ylitys kasteli kengät. Polkemamme maastopyöräreitti on luokiteltu keskivaikeaksi
Keveitä askeleita s. 72 NRO ” 71 RETKI syyskuu 2024. varusteet 72 8 2024 POLKUJUOKSUKENKIÄ EI KANNATA ALKAA RIISUMAAN MÄRÄN KOHDAN TULLESSA VASTAAN
Retki-lehti testasi kahdeksan polkujuoksukenkää vaeltajalle. Tämän vuoksi vahvasti vaimennetut ultrajuoksukengät ovat melko suosittuja vaeltajien jaloissa. Jalan ollessa pitkä vipuvarsi on painoerosta vielä erityisen paljon hyötyä. Vertailussa painotettiin kenkien tärkeimpiä vaellusominaisuuksia suomalaisessa maastossa. P olkujuoksukengät ovat melko suosittu jalkine vaellukselle. 72 RETKI syyskuu 2024 TESTISSÄ VAELTAJAN POLKUJUOKSUKENGÄT T E KST I JA K U VAT Ossi Määttä Keveitä askeleita Vaeltajan lenkkarilta vaaditaan pitoa, kestävyyttä ja hyvää vaimennusta. Ulkopohjan hyvä pito on tärkeä kaatumisia ja loukkaantumisia ehkäisevä ominaisuus. Pitävällä pohjalla liukastumisia sattuu vähemmän. Vaimennus on mukana tärkeänä ominaisuutena, sillä rinkan kanssa käveltäessä jalkoihin kohdistuu paitsi oma, myös rinkan paino. Useimmiten polkujuoksukengillä vaelletaankin märin jaloin. Polkujuoksukengät ovatkin merkittävästi vaelluskenkiä ja kumisaappaita kevyemmät. Kestävyyttä ja istuvuutta Retki-lehden vertailuun valittiin kahdeksan erityyppistä polkujuoksukenkää. Tämä johtuu niiden materiaalista, joka on pehmeämpää kuin nahka tai kumi. Harva voisikaan kuvitella useiden satojen kilometrien vaelluksia tehtäväksi kumisaappaissa, vaan useimmiten pitkillä vaelluksilla jalkineeksi valikoituvat polkulenkkarit. Polkujuoksukengät ovat merkittävästi vaelluskenkiä ja kumisaappaita kevyemmät.. Tärkeitä arvostelukriteerejä olivat muun muassa vaimennus, ulkopohjan pitävyys, päällisen kestävyys ja rakkoherkkyys. Rakkakiviseen tai muuhun tekniseen maastoon ohuempi pohja on ketterämpi, mutta useimmiten retkeily on tasaista puurtamista, jossa paksun pohjan vaimennusominaisuudet vähentävät jalkojen väsymistä ja kipuja. Märkää kiveä tulee vaelluksella vääjäämättä vastaan, ja usein pitoa tarvitaan kriittisessä paikassa jokea kahlatessa tai terävässä rakkakivikossa tasapainoillessa. Kengissä on eroja pidossa etenkin märällä kivellä. Lisäksi vaelluksilla kilometrejä kertyy yleensä paljon arkeen verrattuna. Siinä missä vaelluskengät pyritään usein pitämään sisältä kuivana vaelluksella, painellaan polkujuoksukengillä iloisesti soiden ja kahlausten poikki. Usein lesti on myös polkujuoksukengissä tarkemmin muotoiltu ja kärjestä leveämpi, mikä vähentää rakkoja. Hyvä vaimennus tarkoittaa paksua pohjaa, minkä kääntöpuolena tulee ketteryyden menetys. Polkujuoksukengiltä haetaan askeleen keveyttä, ketteryyttä, hyvää pitoa ja tehokasta vaimennusta. Polkujuoksukengillä tulee usein vähemmän rakkoja kuin vaelluskengillä tai kumisaappailla. Kaukana erämaassa tälle on annettava suuri painoarvo, sillä sijoiltaan mennyt olkapää ei varsinaisesti paranna vaelluskokemusta. Polkujuoksukengät valitaan usein vaellukselle niiden keveyden ja pehmeyden takia
Leveämpi varvasosa vähentää rakkoja varpaissa kapeampaan malliin verrattuna. 73 RETKI syyskuu 2024 TESTISSÄ VAELTAJAN POLKUJUOKSUKENGÄT Vertailussa mukana Altra Lone Peak 8 Haglöfs L.I.M FH GTX Low Hoka Speedgoat 5 Merrell Moab Speed 2 Vent Salomon Speedcross 6 Saucony Peregrine 14 Saucony Xodus Ultra 3 VJ IRock+ H O K A Speedgoat 5 menestyi hyvin vertailussa. Mikäli päälliseen ei kiinnitä huomioita kenkää valittaessa, on se usein ensimmäisenä kengästä pettävä osa polkujen ulkopuolella vaellettaessa. Usein rakot iskevätkin vaivaisenluun,. Päällisen kestävyyteen kiinnitettiin testissä erikoishuomiota, sillä kukapa haluaisi olla uusimassa kenkiään jatkuvasti. Päällisen kestävyys on Pohjoismaissa melko tärkeää, sillä meillä vaelletaan usein polkujen ulkopuolella. Tällä on suuri merkitys, sillä rakkoja tuottavalla kengällä vaellus on viheliäistä. Suurimpia haasteita päälliselle ovat pajupusikko, terävät lohkareet ja erinäiset törröttävät kepit. Suomalaiset vaeltavat maastossa ja varvikossa, kun taas polkujuoksukengät on usein suunniteltu avoimella polulla liikkumiseen. Rakkoherkkyys riippuu tietenkin jalasta, mutta tilavalla ja kärjestään leveällä kengällä rakkoja tulee usein vähemmän. Reikä päällisessä ei usein pysäytä matkantekoa, mutta kengän rikkoontuminen on toki aina ikävää. Päällisen kestävyys on ollut useiden polkujuoksukenkien akilleenkantapää. Se sai myös kiitosta vaelluskaverilta, joka oli valinnut kyseisen kengän Sarekin retkellemme
Tämän vuoksi kengän hengittävyyttä ei testissä juurikaan painotettu. Seuraavana tulivat Altra ja Hoka. Testikengät Testiin valittiin vaelluskäytössä suosittuja kenkiä eri valmistajilta. Kengät kuivattiin tuulisessa auringonpaisteessa. Hitaimmin kuivuivat Salomon, Merrell ja Saucony Peregrine, joilla kului yli kaksi kertaa pidempään kuivua kuin VJ:n kengällä. Maastosta riippuen kuivaakin saattaa löytyä, jolloin kengän nopeasta kuivumisesta on enemmän hyötyä. Päinvastoin huonompi hengittävyys voi välillä olla tervetullutta, sillä kovassa tuulessa märkä ja voimakkaasti hengittävä kenkä on viileämpi. 74 RETKI syyskuu 2024 TESTISSÄ VAELTAJAN POLKUJUOKSUKENGÄT pikkuvarpaan vaivaisenluun ja varpaiden alueelle. Tästä ei ole haittaa, eikä märkiä jalkoja tarvitse polkujuoksukenkien kanssa pelätä. Voimakkaasti hengittävä kenkä ei ole erityisen suuressa tarpeessa suomalaisella vaeltajalla. Useimmiten polkujuoksukengän kastuttua se ei kuitenkaan enää kuivu edes autiotuvan lämmössä. Iloa on myös hyvistä vedenpoistoaukoista, jotta vesi ei jää suon ylityksen jälkeen vellomaan kenkään. H AG LÖ FS I N mustien GoreTex-kenkien pinnalla voi nähdä veden helmeilevän, eikä kastelukannusta kaadettu vesi päässyt niiden sisälle. Kun Altra Lone Peak, Hoka Speedgoat 5 ja Saucony Xodus Ultra 3 ovat parhaimmillaan tasaisessa pitMikä kenkä kuivuu nopeimmin. Märkää maastoa ei tarvitse välttää Polkujuoksukengät kastuvat usein jo vaelluksen ensimmäisillä askeleilla. Varsinainen kuivumistesti tehtiin upottamalla kengät veteen. Kantapäärakot ovat polkujuoksukenkien kanssa harvinaisempia. Usein maanpinnan tasalla tuuli ei kuitenkaan ole kovin voimakasta. Polkujuoksukenkiä ei siis kannata riisua märän kohdan tullessa vastaan. K E N K I E N kuivumista testattiin upottamalla kengät veteen. Kengät valittiin matalavartisina ja useimmilta valmistajilta valittiin paksumpipohjainen ja tilava ultrajuoksumalli. Testin erilaisille kengille löytää helposti optimimaastoja. Tämän jälkeen niillä käveltiin 25 askelta jotta ylimääräinen vesi pumppautui pois. Kuivumistestissä VJ oli selkeä voittaja.. Märkiä jalkoja kannattaa hyödyntää, sillä niillä voi huoletta oikaista suomaaston läpi tai hyödyntää kenkien hyvää pitoa kahlattaessa vuolaan virran yli. Myös Haglöfs kuivui yllättävän hyvin, sillä kengän musta väri nopeutti auringossa kuivumista vedenpitävästä kalvosta huolimatta. Reilusti nopeimmin kuivui VJ IRock+, jonka ohuemmat pehmusteet imivät vain vähän vettä. Kengät ovat kaikki vettä läpipäästäviä, pois lukien Haglöfs, jolta valittiin verrokiksi vedenpitävä L.I.M FH GTX Low -kenkä. Polkujuoksukenkiä ei siis kannata riisua märän kohdan tullessa vastaan
Saucony on testissä mukana kahdella kengällä. Rock plate eli kivisuoja Muovinen kova levy välipohjan sisällä tai sisäpohjan alla, jakaa kivien paineen tasaisemmalle alueelle M E R R E L L I N Moab Speed 2 Vent on nimensä mukaisesti vauhdikkaampi versio Moabklassikkokengästä. SAU C O N Y Peregrine 14 osoittautui ketteräksi jokapaikanhöyläksi, joka toimi hyvin sekä juoksussa että retkeilyssä.. Hoka ja Altra tarjoavat hyvin vaimennettua leveänlaveaa ultrajuoksutuntumaa matalalla dropilla. Haglöfsin vedenpitävät kengät ovat mainio valinta lähiretkelle, jossa ei välitä kastella jalkojaan. Sauconyn Peregrine on ollut tuttu näky varustelistoilla jo vuosien ajan, mutta uudempi Xodus Ultra 3 kiilaa jopa Peregrinen ohi lisävaimennuksellaan ja tasapainoisen laadukkaalla kokemuksellaan. Polkujuoksu kenkien termejä Droppi Kannan ja päkiän välinen korkeusero, eli kuinka ”korkea korko” kengässä on Stack Kengän välipohjan korkeus, eli ”pohjan paksuus” Luonnollinen lesti Kengän kärkiosa on leveä, jolloin varpaat pääsevät harottamaan luonnollisesti. VJ:n pitävä pohjakumi on ehdoton valinta packraft-vaellukselle tai kalareissulle, joissa kahlataan paljon. Vertailun kengissä oli myös ilahduttavan erilaisia suunnittelufilosofioita. 75 RETKI syyskuu 2024 TESTISSÄ VAELTAJAN POLKUJUOKSUKENGÄT kässä vaelluksessa, toimii Salomonin kenkä parhaiten märässä maastossa alkukesän tai ensilumiajan mudassa ja sohjossa. Paljasjalka Minimalistiset kengät, joiden pohja on hyvin ohut, materiaali joustava ja varvasosa leveä. Salomonin Speedcross 6 taas on tavallaan Lone Peakin ja Hokan kääntöpuoli: kenkä askeltaa reilusti kannan kautta, ja teknisemmässäkin maastossa Testissä löytyi alkuasetelmaan nähden yllättäviä suorituksia
Hoka on loistavasti vaimennettu ja laadukkaan tasapainoinen tärkeimmillä osa-alueilla, mutta päällisen kestävyys ei vakuuta pajupusikkoon tai rakkakivikkoon. Kääntöpuolena on jalan väsyminen pitkässä matkassa korkean kannan ja kovan välipohjan vuoksi. Useimmilta kengiltä löytyi sekä hyviä että huonoja ominaispiirteitä.. Moab Speed 2 Vent on täysin uusi kenkä, jolla on enemmän yhteistä testin ultrajuoksukenkien kuin alkuperäisen nahkakengän kanssa, lukuun ottamatta päällisen ohuita nahkavahvikkeita. Nytkin päällinen on hyvin suojattu kumireunuksilla, ja kesti testiretket ongelmitta. Myös Salomonin, Merrellin ja Sauconyn kenkien päälliset on melko hyvin suojattu vahvikkeilla. VJ:n kenkä on todennäköisesti testin pitkäikäisin. Erityisesti Merrell Moab Speed 2 Vent ja Saucony Xodus Ultra 3 yllättivät positiivisesti. Hokan ja Haglöfsin kengät vetävät päällisen osalta lyhimmän korren. Vertailun parhaita päällisiä ovat VJ:n kevlar-vahvistettu päällinen ja Altran ripstop-päällinen. Samaa voi sanoa myös Xodus Ultra 3 – kengästä, josta on vaikea löytää parannettavaa. Mikäli kengän saisi ripstop-päällisellä, sitä voisi suositella täysin varauksetta. Altra kulkee pitkiä matkoja luonnollisella ja rakottomalla askeleella, mutta pohjakumi ei pärjää vertailussa. Altra ja Haglöfs pärjäsivät pohjien vertailussa heikoimmin, Altran pohjan kuluessa nopeasti liukkaaksi ja Haglöfsin pohjakuvioinnin ollessa vaatimattomampi muihin verrattuna. Merrell on tunnettu Moab-vaelluslenkkareista, jotka ovat todennäköisesti maailman suosituimmat retkeilykengät. Useimmilta kengiltä löytyi sekä hyviä että huonoja ominaispiirteitä. Polulla myös Sauconyn, Hokan ja Merrellin pohjat olivat mainiot. Klassikoita ja yllättäjiä Testissä löytyi alkuasetelmaan nähden yllättäviä suorituksia. Kenkien päälliset kestivät testin rasituksen hyvin. Parhaat ulkopohjat olivat VJ:llä ja Salomonilla. Merrellin kenkä olikin mainion tasapainoinen kokonaisuus. Rakottomuuden osalta parhaiten tuntuivat pärjäävän Altra ja Saucony Xodus Ultra 3. Molempia yhdisti pehmeä kumi ja aggressiiviset nappulat. Kuvan kaltaisella tasaisella polulla se ei aivan pääse oikeuksiinsa. 76 RETKI syyskuu 2024 TESTISSÄ VAELTAJAN POLKUJUOKSUKENGÄT jalka on hyvin tuettu. SA LO M O N I N kengän pohjakuvio on vahva, ja se on parhaimmillaan teknisessä maastossa. SA LO M O N I N ja VJ:n kengissä oli aggressiivisin kuviointi, Salomonin nappulan korkeuden ollessa kuusi millimetriä ja VJ:n viisi. Pito on näissä kengissä myös paras. Salomon viihtyy muA LT R A Lone Peak 8 -kengän päällinen on melko hyvin vahvistettua ripstop-kangasta. Haglöfsin kengässä kuviointi on matalampi, noin kolme milliä. Myös Hokan kengän joustava päällinen tuntui hyvin hiertämättömältä
Se on Suomen pisin polkujuoksukilpailu, joka kulkee melko haastavassa maastossa Lemmenjoen, Pöyrisjärven ja Ylläs-Pallaksen erämaissa. Sauconyn ja Merrellin kengät tarjoavat tasapainoisimman kokonaisuuden, mikäli niiden päälliset osoittautuvat pitkässä juoksussa kestäviksi. 77 RETKI syyskuu 2024 TESTISSÄ VAELTAJAN POLKUJUOKSUKENGÄT Testikengät ultrapitkässä seikkailu kilpailussa T E ST I N kengistä monet olivat edustettuina heinäkuussa NUTS Distance 300 -kilpailussa. Testin aikana tehdyt retket päälliset kestivät hyvin.. Testin kengistä Hokan, Sauconyn ja Altran kengät olivat erityisen hyvin edustettuna tapahtumassa. VJ:n kokonaisuus on erinomainen kevlar-vahvistetulla päällisellä, hyvällä pidolla ja leveällä lestillä. Hokan Speedgoat 5 oli todennäköisesti suosituin kenkä kisaajien joukossa, ja muun muassa miesten toiseksi sijoittunut käytti kyseistä kenkää. dalla ja lumella krossailtaessa, mutta korkean dropin kovahko kenkä ei välttämättä ole omiaan pitkälle vaellukselle. Hokan kenkä keräsi kiitosta tuhdista vaimennuksesta sekä pidosta, mutta sai risuja päällisen kestävyydestä erämaisessa maastossa. SAU C O N Y Xodus Ultra 3 oli testin kärkikenkiä hyvällä vaimennuksellaan ja tilavalla lestillään. Ohuemman vaimennuksen vuoksi se on kuitenkin enemmän kotonaan nopeammassa liikkeessä esimerkiksi suunnistusradalla hitaaseen vaeltamiseen verrattuna. Kilpailijat saivat siis lyhyessä ajassa kengillään hyvän otoksen suosituista ja erityyppisistä vaellusmaastoista. Xodus Ultra 3 -kengässä kiitosta keräsi sen rock plate, joka vähensi jalkapohjan väsymystä ultrapitkässä matkassa. Kisan voittaja käytti Sauconyn Xodus Ultra 3 -kenkään, yhteensä neljää eri paria samaa kenkää, vaihtaen aina suurempaan kokoon jalan turvotessa. Sekä naisten voittaja että miesten kolmas käyttivät Altra Lone Peak -kenkää
Se onkin parhaimmillaan retkillä, joilla varpaiden ei halua kastuvan. Siinä missä osa vertailun kengistä on jopa vähän oudonkin näköisiä, voi Haglöfsin neutraaleja kenkiä käyttää mukavasti myös arjessa. Altran filosofiana on tarjota nolladropin kenkä luonnollisella lestillä, jossa varpaat pääsevät harottamaan. Kapeajalkaiselle Lone Peak ei ole paras valinta.. Kenkänä Lone Peak on leveä ja laivamaisen tilava, mikä toimii mainiosti tasaisella polulla pitkiä matkoja käveltäessä. Tämä voi kallistaa monen valinnan Lone Peakiin. Kengät toimisivat myös mainiosti reppureissauskäytössä, soveltuen hyvin sekä viidakkopatikalle että suurkaupungin monsuunikuuroon. Esimerkiksi lähiretkikohteita koluavalle Haglöfsin kenkä on varsin mainio, sillä tavallisiin retkeilykenkiin verrattuna Haglöfsin lenkkari on kevyt ja ketterä. Haglöfsin kengässä on Gore-Tex –kalvo. Tämän vuoksi tekniset ominaisuudet eivät aivan yllä vertailun muiden kenkien tasolle. Pohja on märällä verrattain liukkaampi ja kuluu nopeammin kuin muut. Suuri tilavuus toimii huonommin jyrkässä sivurinteessä, jossa koko jalka tuntuu liukuvan kengän laitaan. Haglöfsin kengän välipohja ei ole yhtä vaimennettu kuin testin muilla kengillä, eikä pohjan pito tai kuviointi ole yhtä aggressiivinen. Lone Peakin puutteena on ollut pitkään Altran oma pohjakumi, joka ei pärjää vertailussa esimerkiksi Vibramin ja VJ:n ulkopohjille. Suosion salaisuutena on luonnollisen mukava tuntuma sekä tilava varvasosa, joka vähentää rakkoja. A LT R A N Lone Peak on vaelluslenkkareiden klassikko. Päällisen osalta Lone Peak on mennyt kahdeksannessa versiossa hyvään suuntaan: päällinen on vahvaa ripstopia, mikä sopii erittäin hyvin suomalaiseen polun ulkopuolella vaeltamiseen. Kenkä on tarkoitettu retkeilykäyttöön, ja käveleminen onkin kengän kanssa luontevampaa kuin juokseminen. Tämän jälkeen kuivumisessa kestääkin pidempään, ja isomman suon jälkeen kenkää voi joutua tyhjentämään vedestä. Puutteistaan huolimatta Lone Peak on edelleen yksi testaajan kärkivalinnoista vaellukselle. Se on ollut jo seitsemän vuoden ajan superpitkän Pacific Crest Trailin yleisin kenkä, ja hyvin suosittu myös suomalaisten vaeltajien keskuudessa. Tämä tarkoittaa, että varpaat pysyvät kuivina niin kauan kuin kenkään ei pääse vettä. 78 RETKI syyskuu 2024 TESTISSÄ VAELTAJAN POLKUJUOKSUKENGÄT Haglöfs L.I.M FH GTX LOW HINTALUOKKA: 160 euroa DROPPI: ei ilmoitettu MITATTU PAINO: 339 grammaa Altra LONE PEAK 8 HINTALUOKKA: 150 euroa DROPPI: millimetriä MITATTU PAINO: 295 grammaa Monipuolinen retkeilykenkä lähiretkille ja matkailuaktiviteetteihin Suosittu vaelluslenkkari tarjoaa luonnollisen askeleen pitkille matkoille leveä varvasosa ehkäisee rakkoja luonnollinen askel kestävä päällinen vedenpitävä neutraalin kaunis monipuolinen myös arkikäytössä huono sivurinteessä liukas ja nopeasti kuluva pohja vaimennus ulkopohja ei pärjää vertailussa HYVÄ OSTOS H AG LÖ FS I N kenkä on valittu vedenpitäväksi verrokiksi testin muille kengille. Tämä lisää monikäyttöisyyttä paljon
Miinusta Speedgoat saa kärkeä kohti kapenevasta varvasosasta, joka saattaa olla rakkoriski leveäjalkaisemmalle etenkin pikkuvarpaan alueella. Päällinen on voimakkaasti hengittävä, ja hyvin hiekkaisessa maastossa saattaa päästää hieman santaa läpi. Erityistä kiitosta saa päällisen alareunan nahkamainen suojanauha, joka on juuri oikeassa paikassa lisäämään kengän kestävyyttä vaivaiskoivikossa vaellettaessa. Se tarjoaa mainion paketin iskunvaimennusta, pitoa ja mukavuutta. Toinen miinus tulee päällisestä, joka ei vaikuta erityisen kestävältä. Tottumattomalle paksupohjaiset kengät voivat tuntua sämpylämäisiltä, mutta hyvin vaimennettujen kenkien kanssa on mainio vaeltaa. Istuvuus on mainio, ja kenkä tarjoaa juuri sopivan määrän tilavuutta oikeissa paikoissa. Varvasosa on sopivan tilava. Moab Speed 2 Vent on mainio vaelluslenkkari, joka pärjää hyvin kaikilla osa-alueilla. Kengän uunituoreessa kuutosversiossa päällinen on päivitetty kestäväksi, mikä tekee kengästä entistä houkuttelevamman vaeltajalle. M OA B Speed 2 Vent on vauhdikkaampi versio ikonisesta Merrell Moabista, joka on todennäköisesti maailman kautta aikojen eniten myyty vaelluskenkä. Ulkopohja toimii kaiken kaikkiaan mainiosti. Päällinen on kuitenkin hyvin joustava, mikä vähentää riskiä. Korkeasta pohjastaan huolimatta kengät ovat yllättävän stabiilit myös raskaan rinkan kanssa. Merrellin kengän ulkopohja on Vibramin valmistama, ja toimii hyvin sekä polulla että liukkaalla kivellä, joskaan ei pääse VJ:n kengän pitävyyteen. Testattu kenkä on kuitenkin täysiverinen polkujuoksukenkä siinä missä esi-isänsä on nahkavahvisteinen, ohuempipohjainen ja raskaampi. Välipohja kestää myös kokoon painumista yllättävän hyvin raskaankin rinkan alla. Etenkin jalansivulla päällinen on altis viilloille. Moab Speed 2 Vent on testin yllättäjä tasapainoisella paketillaan, joka taiteilee juuri sopivassa kohdassa juoksukengän ja retkeilykengän välimaastossa.. Speedgoat on mainion pitävä liukkailla rantakivillä, polulla ja mudassa. Speedgoat on yksi suosituimmista maksimalistisista polkujuoksukengistä. 79 RETKI syyskuu 2024 TESTISSÄ VAELTAJAN POLKUJUOKSUKENGÄT Merrell MOAB SPEED 2 VENT HINTALUOKKA: 150 euroa DROPPI: 10 millimetriä MITATTU PAINO: 337 grammaa Hoka SPEEDGOAT 5 HINTALUOKKA: 130 euroa DROPPI: 4 millimetriä MITATTU PAINO: 281 grammaa Testiyllättäjä pärjää tasaisen vahvasti kaikilla osaalueilla Hyvin vaimennettu pitävä kenkä pitkille matkoille reilusti vaimennettu korkeudesta huolimatta stabiili pitävä ulkopohja hyvä istuvuus tukeva päällisen vahvikkeet lisäävät kestävyyttä kapeneva kärki päällinen altis viilloille painava korkeahko droppi S P E E D G OAT 5 on reilusti pehmustettu ultrajuoksukenkä, joka on suosittu myös vaelluksilla. Kenkä antaa kuitenkin hyvin tukea hankalassa maastossa, ja pohjassa on hyvin kiertojäykkyyttä
Istuvuus on aavistuksen kapeampi kuin Xodus Ultra 3:ssa tai esimerkiksi Altran ja VJ:n kengissä. Peregrine onkin välimallin kenkä, joka hakee sopivaa kompromissia eri ominaisuuksista, eikä ylikorosta niistä mitään. Peregrine on monipuolinen yleiskenkä, joka soveltuu hyvin sekä lenkkeilyyn että vaellukseen. Se myös onnistuu tässä varsin mainiosti. Salomonin oma Contagrip Mud -pohja on varsin erinomainen. Speecross on ainoa pikalukittavilla nauhoilla varustettu kenkä. Speedcross on parhaimmillaan vauhdikkaassa, teknisessä ja märässä maastossa. Testin muiden kenkien painottaessa askellusta keskijalalle tai päkiälle tuntuu Speedcrossin kanta-askellus melko perinteiseltä. Peregrine on myös melko kevyt. Speedcross soveltuu parhaiten kanta-astujalle, sillä kenkä rullaa reilusti kannan kautta. Salomonin kengän välipohja on melko kova, joten se priorisoi tuntumaa vaimennuksen sijaan. Droppi on sopivan pieni ja askellus on luonnollista. Kenkä on melko kuuma, joten se on hyvä kylmävarpaisille vaeltajille. 80 RETKI syyskuu 2024 TESTISSÄ VAELTAJAN POLKUJUOKSUKENGÄT Saucony PEREGRINE 14 HINTALUOKKA: 155 euroa DROPPI: 4 millimetriä MITATTU PAINO: 278 grammaa Salomon SPEEDCROSS 6 HINTALUOKKA: 150 euroa DROPPI: 10 millimetriä MITATTU PAINO: 301 grammaa Mainion tasapainoinen kenkä vaellus ja juoksukäyttöön Rullaava ja suojaava kenkä mudalle ja tekniseen maastoon pitävä pohja mudassa, lumella ja märällä kestävä ja suojaava lämmin tasapainoisen hyvä kaikilla osa-alueilla sopiva sekä juoksuun että vaellukseen luonnollinen tuntuma kannan kautta rullaava kova vaimennus välipohjan vaimennus verrattain ohut päällisen pitkäikäisyys kysymysmerkki SAU C O N Y Peregrine on ollut melko suosittu vaelluslenkkari, ja yleinen valinta niille, jotka eivät ole pitäneet Hokan pehmeydestä tai Altran nolladropista. S P E E D C R O S S on ollut pitkään varsin suosittu polkujuoksukenkä Suomessa, eikä se ole myöskään epätavallinen näky autiotupien eteisessä. Peregrine ei ole yhtä pehmustettu kuin esimerkiksi Hoka, mutta rock plate antaa hieman lisäsuojaa epätasaisessa maastossa. Nimi kuvaa kenkää hyvin. Pitkän matkan puurtamisen sijaan Speedcross onkin parhaimmillaan nopeissa tilanteissa kivisillä, mutaisilla ja lumisilla poluilla.. Päällisen verkkokangas ei vaikuta erityisen kestävältä, mutta kärki ja sivut on melko hyvin suojattu vahvikelistoilla. Kengän päällinen on varsin hyvin suojattu. Maaston tuntee päkiän alla tarkasti. Hyvin korkea kuviointi toimii erinomaisesti mudassa, ja myös liukkaalla kivellä pehmeä kumi pitää hyvin. Oikea droppi tuntuukin ilmoitettua kymmentä milliä suuremmalta. Pikalukitus toimii hyvin, joskin naru saisi olla muutaman sentin lyhyempi, jotta sitä ei tarvitsisi aina laittaa läpän alle suojaan
Ne ovatkin vaeltajalle varsin kiinnostava vaihtoehtoja.. Xodus Ultra 3 on mainio paketti vaimennusta, riittävän leveää lestiä ja suojaavuutta. Xodus 3 Ultran selvä verrokki on vahvasti vaimennettu Hokan Speedgoat. Istuvuus onkin vertailun kengistä omaan jalkaani paras. Rock plate antaa lisäsuojaa kiviltä. Märällä kalliolla IRock+ on epäilemättä testin paras kenkä. Xodus Ultra 3:n ulkopohja on vertailun hyvää keskitasoa, eikä pidosta jää puutetta. IRock+ on tavallisen IRockin leveälestisempi versio. VJ:n Ultra 2 ja Speedhiker –mallit vaikuttavatkin olevan lähempänä vertailun muita kenkiä, yhdistäen IRock+:n hyvät ominaisuudet reilumpaan vaimennukseen. Tämän vuoksi IRock+ ei ole välttämättä paras valinta pitkälle vaellukselle. Kenkä onkin loistava valinta esimerkiksi packraft-melojalle tai kalastajalle, joka kahlaa paljon vedessä. Xodus Ultra 3 on reilusti vaimennettu olematta kuitenkaan sohvamainen. Päällisen pitkäaikainen kestävyys on Xodus Ultra 3:n ainoa kysymysmerkki. Myös rakkakivikossa kenkä on mainio, ja esimerkiksi kivikkoiselle Vätsärin vaellukselle kenkä olisi epäilemättä testin paras. Jo ensimmäinen testilenkki antaa tukea väitteelle, sillä ulkopohja on todella pitävä. Välipohja on melko vähän vaimennettu testin taikinamaisiin ultrajuoksukenkiin verrattuna, eikä päällinenkään ole yhtä pehmustettu. IRock+ myös kuivui vertailun nopeimmin. Testijakson kengät kestivät kuitenkin hyvin, sillä kumivahvike antaa mukavasti suojaa kengän reunoilla. KOT I M A I N E N VJ Shoes on tunnettu maailman pitävimmäksi mainostetuista butyylikumipohjistaan. 81 RETKI syyskuu 2024 TESTISSÄ VAELTAJAN POLKUJUOKSUKENGÄT VJ IROCK+ HINTALUOKKA: 180 euroa DROPPI: 6 millimetriä MITATTU PAINO: 256 grammaa Saucony XODUS ULTRA 3 HINTALUOKKA: 190 euroa DROPPI: 6 millimetriä MITATTU PAINO: 307 grammaa Huippupitoa kestävällä päällisellä Vertailun kärkikenkiä laadukkaan tasapainoisella paketilla tasaisen vahva kaikilla osa-alueilla sopivan tilava lesti hyvä vaimennus pitkälle matkalle ylivoimaisen pitävä pohja panssarinvahva päällinen kuivuu nopeasti päällisen pitkäikäisyys kysymysmerkki hieman painavampi vähän vaimennusta ohuet pehmusteet TOIMITUKSEN VALINTA SAU C O N Y N Xodus Ultra 3 on vertailun vahvimpia kenkiä, ja kiilaa testin kärkipaikoille mainiolla kokonaisuudellaan. Kengän kevlar-vahvistettu päällinen on hyvin suojassa kumireunusteiden takana, eikä sillä epäröisi lähteä terävään lohkareikkoon. Kenkää myydään myös suunnistuskäyttöön, mikä tarkoittaa yleensä hyvää päällisen kestävyyttä. Kestävin päällinen vertailun keveimmässä kengässä onkin mainio suoritus VJ:ltä. Se istuu todella hyvin jalkaani. Istuvuus on sopivan tilava, ja tuntuu että kengällä ei tule rakkoja, mutta jalka ei kuitenkaan liu’u kengän sisällä
Siinä missä Suomessa villieläinkohtaamiset ovat ilahduttava lisä retkellä, Etelä-Afrikassa vastaava kohtaaminen jalkaisin voi olla kohtalokasta. Vanhat metsätietkin on pääosin puomitettu, jotta ylimääräiseltä autoilulta vältytään. Eteläafrikkalaisessa Pilanesbergin kansallispuistossa sen sijaan on ainoastaan sallittua liikkua ajoneuvon kyydissä. Kyltit, joissa kielletään poistumasta autosta tai liikkumasta alueella jalan tekevät asian harvinaisen selväksi. 82 RETKI syyskuu 2024 LUONNOSTA K U VA & T E KST I Benjamin Hokkanen Kansallispuisto vain autoille S U O M E N kansallispuistoissa moottoriajoneuvoilla liikkumista on rajattu hyvin tarkkaan. Esimerkiksi kuvan monen tonnin painoinen urosnorsu tekee nopeasti selvää jälkeä liian lähelle eksyneestä. Safari Pilanesbergissa on autokyydistä huolimatta mahtava luontokokemus, sillä eläimiä on paljon ja niitä pääsee auton turvista tarkkailemaan läheltäkin.
Retki 9/2024 13.9.2024 www.facebook.com/retkilehti @retkilehti Retki-lehti Outdoor Media Oy Seuraavas sa numerossa Suvi Ahonen vaelsi vuosi sitten syksyllä Haute Route Pyreneesin eli reitin Pyreneiden vuoriston läpi Atlantilta Välimerelle. SISÄLLYS 12 Pakettiauto vaeltajan kotina 72 Vaeltajan polkujuoksukengät 60 Retki Lemmenjoen syrjäseuduille 8—2024
Untitled-1 1 30/03/16 16:54 Klikkaa nettikauppaamme www.calazo.. VKO 2024-41 683219-2408 R ET K I 8 /2 24 TUVAT LEMMENJOEN NURKALLA Vaelluskoiran synttärit suolla Korsika pyörällä kiertäen RETKIPAKU tukikohtana Evon MTB-reitit TESTISSÄ POLKUJUOKSUKENGÄT VAELTAJALLE 25 vuotta. Retkioppaat ja vedenkestävät kartat Syksyn satoa Syksyn satoa Uutuus! 8/2024?— 11,50 € Retki PAL. Calazo.