Retki 09/2020 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

9/2020?— 10,50 € Retki Narvik KIVIÄ, PUROJA & VUORISTOJÄRVIÄ PAL. VKO 2020-48 683219-2009 Testissä vaeltajan otsalamput Revontulien taikaa VA R U ST E E T RUSKARETKI VONGOIVAN HUIPULLE PETKELJÄRVI on pikkuinen erämaa ASLAK pelastaa kun vaeltaja loukkaantuu Tuulitakki sopii retkelle Ihmeteltta Dyneemasta
Hiihtoretki kaamoksen keskelle. MEILTÄ SAAT VARUSTEET LAINAAN! RETKEILYN JA VAELTAMISEN ERIKOISLEHTI TILAA RETKEILYN JA VAELTAMISEN ERIKOISLEHTI 6 numeroa + Tunturivaellus-kirja (arvo 25 €) Yhteensä 50 € Voit tilata lehden joko sähköpostilla tilaajapalvelustamme osoitteessa tilaajapalvelu@retkilehti.fi tai soittamalla numeroon 03-4246 5354. TALVIRETKEILYKURSSIT SEKÄ LUMIKENKÄJA HIIHTOVAELLUKSET. SISÄLLYS 18 Karhunkierros käsi kädessä 72 Testissä syksyn valaisijat 60 Pieni Petkeljärvi 9—2020. Retken tilaajat voivat lukea aiemmin ilmestyneitä numeroita Lehtiluukussa www.lehtiluukku.fi. TILAA Retki-lehti ja saat tilaajalahjana Calazo-kustannuksen Tunturivaellus-kirjan. MARKKINAPAIKKA ULKOILMA AKATEMIA ULKOILMA OUTDOOR ACADEMY KOE TÄNÄ TALVENA TALVIRETKEILYN RIEMU! MM. Retki Retki 10/2020 Seuraava Retki-lehti ilmestyy 26.11. 03 871 460 www.ruskovilla.. Luomuvillasta Artjärvellä valmistetut fleecevaatteet lämmittävät läpi talven RETKILLE SUOMALAISTA Tehtaanmyymälä Kinnarintie 32, 16230 Artjärvi ma-pe 9-16, la 10-14 puh. Hinnat sisältävät 10 % arvonlisäveroa
Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. Päätoimittaja Petri Laine petri.laine@retkilehti.fi Julkaisija Outdoor Media Oy Pihlajatie 28 00270 Helsinki toimitusretkilehti.fi Y-tunnus 1441340-4 Toimitusjohtaja, ilmoitusmyynti Veikka Gustafsson p. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. Vuonna 2020 ilmestyy 10 numeroa, joista yksi julkaistaan tuplanumerona Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 50 euroa Määräaikaistilaus 10 numeroa 84 euroa. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.fi ISSN 1456-8837 Vakituiset avustajat Joel Ahola Maija Arosuo Mikko Hieta Benjamin Hokkanen Tuija Kauppinen Jenni Kurki-Suonio Aksana Kurola Mikko Lamminpää Joppe Ranta Eerikki Rundgren Poppis Suomela Pauliina Toivanen Marika Varpenius Avustajat tässä numerossa Olli Järvenkylä Ossi Määttä Anssi Romo Kartat Retkeilymedia Ahola: Joel Ahola Pohjakartta-aineisto: Maanmittauslaitos Taitto Mäyrä Media tmi, Benjamin Hokkanen aineistot@retkilehti.fi Paino Reusner, Tallinna Kannen kuva C. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. Tiedot & taidot 11 Kaukopartiomies huoltaa autiotuvat 12 Sokea Outi vaelsi Karhunkierroksen 18 Kun kävelet, kävele oikein! 22 Retket 31 10 x Vätsäri kilpaillen 32 Ruska kutsui Vongoivalle 42 Revontulet kaipaavat pimeyttä 48 Narvik on Norjaa parhaimmillaan 54 Pieni on kaunista Petkeljärvellä 60 Varusteet 65 Swedteamin reilun kokoinen taukotakki 66 Dyneema-teltta ei paljoa paina 68 Älä unohda tuulitakkia 70 Testissä otsavalaisimet syysretkille 72 www.facebook.com/retkilehti Instagram: @retkilehti YouTube: Retki-lehti Outdoor Media Oy SISÄLLYS Tutustu näihin. Gibson Tilaajapalvelu tilaajapalvelu@outdoormedia.fi p. 03-4246 5354 arkisin kello 9–16 tilaukset, laskutusasiat, osoitteet
Mukana seikkailussa oli HAIX CrossNature-kisan neljä voittajaa sekä NATURE One ja BLACK EAGLE Nature –kengät. Se yltää rannikolta korkeiden vuorten yli Amazonin viidakkoon. JOKISEIKKAILU AMAZONILLA Ecuador on yksi maailman vaikuttavimmista maista. MAINOS. Kenkävalmistaja HAIX valitsikin Rio Napon ympärillä olevan viidakon CrossNaturemalliston koekentäksi
Fernando osoittaa aluskasvillisuuteen. Kissapedot ovat olleet yöllä liikkeellä. Vain apinoiden huudot keskeyttävät kaskaiden lakkaamattoman sirityksen. Pickupin ajovalot tunkeutuvat märkään viidakkoon, kun HAIX CrossNature -retkikunnan osallistujat saavuttavat Rio Alacunin rannat kuoppaisen matkan jälkeen. ”Onko täällä paljon käärmeitä?” kysyy yksi ryhmästä. ”Hyvät kengät”, hän sanoo BLACK EAGLE Nature -kengistään. Haude estää verisolujen tarttumisen yhteen, jolloin käärmeen myrkky ei vaikuta kuolettavasti. LUONNON LÄÄKETTÄ VIIDAKOSTA Jatkamme jalan läpi paksun viidakon. ”Viisi erilaista käärmelajia ryömi täällä pensaissa.” Jos käärme puree, kestää avun saanti viidakossa liian kauan. AAMIAINEN VIIDAKOSSA Rannalla sijaitsevassa pienessä asutuksessa paikalliset asukkaat tarjoavat ryhmälle aamiaista. M atka alkaa kello neljä aamuyön pimeydessä. Muutaman kilometrin jälkeen seikkailijat kiipeävät veneestä. Paikalliset käyttävät monia sen kasveja lääkkeinä. Onneksi CrossNature-kengät ovat täysin vedenpitävät. Paikalliset ihmiset nuolevat elävät muurahaiset lehdiltä, sillä niillä on antibioottisia vaikutuksia. Illallisen jälkeen Werner, yksi kisan voittajista, yrittää kiivetä valtavaan puuhun. Trooppinen sade on piiskannut majataloa koko yön. HAIX CROSSNATURE -KENGÄT VOI TILATA TÄÄLTÄ: Vaeltajankauppa Kaurialankatu 21 13130 Hämeenlinna www.vaeltajankauppa.fi Prisma Rovaniemi Teollisuustie 2 96320 Rovaniemi www.prisma.fi Green Trail Oy Keskuskatu 26 76100 Pieksämäki www.greentrail.fi MAINOS. CrossNature-kengät on valmistettu kestävästä nupukkinahasta, joka suojaa jalkoja piikeiltä, aluskasvillisuudelta ja ehkä jopa käärmeen puremilta. Oppaamme Fernando poimii eräästä pensaasta lehtiä, joissa vilisee muurahaisia. Kulkuväline vaihtuu jokiveneeksi. Siksi paikalliset valmistavat lehdistä haudetta, jota juodaan ennen kuin viidakkoon lähdetään metsästämään. Mutta kun Wernerin kiipeilytaidot loppuvat kolmen metrin korkeudessa, ei edes hyvä kenkä auta. Amazoniin virtaavasta Rio Alacunista saatu kalasaalis kypsentyy banaaninlehdissä ja kyläläiset viipaloivat sammakonjalkoja sekä kuorivat banaaneja, papaijaa ja muita hedelmiä aamiaiseksi, joka nautitaan puiden varjossa. Ruokokattoisissa majoissa tarjotaan viidakon herkkuja: bambutikuissa grillattuja sormenpituisia toukkia. Reitti vie ylävirtaan vesipyörteiden läpi ja savenruskea vesi roiskuu veneen laitojen yli. Mutaisesta rannasta löytyy muitakin kuin HAIX-kenkien jälkiä. Kevyessä retkikengässä on luistamaton pohja, joka tarjoaa turvallisen pidon kosteassa viidakossa
Salla on hakemuksensa kanssa tosissaan, sillä apuna on käytetty konsulttitoimistoa. Evo on kuitenkin Etelä-Suomessa ja kun maaja metsätalousministeri Jari Leppä on keskustalainen, on aluepolitiikallakin merkitystä. Tärkeintä on, että mahdollisuudet luonnossa vaeltamiseen paranevat. Loihdi helposti maukkaita, säilyviä, kevyitä ja energi apitoisia retkiherkkuja. Posiolla on jo Riisitunturin kansallispuisto, joten voisi veikata, että Salla on valinnassa vahvoilla. Suomessa on ollut viime vuosikymmeninä tapana, että kukin hallitus perustaa yhden uuden kansallispuiston. Posion Korouoma ja Sallatunturi ovat molemmat ehdolla ja ne sijaitsevat riittävän pohjoisessa. Ajatus kahdesta kansallispuistosta saattaakin olla ihan vaan politiikkaa. Hankkeen puuhahenkilöillä on hyvät suhteet vihreään ympäristöministeriin ja konsepti vaikuttaa uudenlaiselta tavalta yhdistää luonnonsuojelu ja retkeily. Kansallispuistostatus kun tuo alueelle lisää matkailijoita ja euroja. Ja Sallalla on pitkä perinne luonnossa liikkuvista matkailijoista; hiihtomatkailu tunturissa alkoi jo 1930-luvulla. Sekä Posio että Salla ovat keskustavetoisia kuntia. Hämeenlinnan Evo havittelee uudenlaista tiedekansallispuistoa ja on valinnassa vahvoilla. Kattavin opas auttaa löytämään Nuuksion helmet, parhaat reitit ja upeimmat taukopaikat. Nyt ympäristöja ilmastoministeri Krista Mikkonen (vihr.) aikoo esittää peräti kahta uutta kansallispuistoa. Uutta luontokeskusta ei siis tarvittaisi. Jos Suomeen ensi vuonna saadaan kaksi uutta kansallispuistoa, ei ole kuitenkaan väliä, miten päätökset syntyivät. Kattavin opas auttaa löytämään Nuuksion helmet, parhaat reitit ja upeimmat taukopaikat. Kirjaviisautta kairojen kulkijoille 20 % ale lokakuun ajan! Käytä alennuskoodia ”Retki202020” Tutustu ja tilaa nettikaupastamme www.calazo.fi. Petri Laine Kaksinverroin kansallispuistoja PÄÄKIRJOITUS 6 RETKI lokakuu 2020 Calazo.fi on uudistunut! Untitled-1 1 30/03/16 16:54 Loihdi helposti maukkaita, säilyviä, kevyitä ja energi apitoisia retkiherkkuja. Kuten edellisessä Retki-lehdessä kerroimme, on ympäristöministeriöön tullut kansallispuistohakemuksia viideltä paikkakunnalta. Sallassa on jo 10 000 hehtaarin luonnonsuojelualue ja Metsähallituksella on Sallan Poropuistossa näyttelytila. Mikkonen on julkisuudessa kertonut, että siellä on myös muutamia aiempia hakemuksia
Loihdi helposti maukkaita, säilyviä, kevyitä ja energi apitoisia retkiherkkuja. Kirjaviisautta kairojen kulkijoille 20 % ale lokakuun ajan! Käytä alennuskoodia ”Retki202020” Tutustu ja tilaa nettikaupastamme www.calazo.fi. Kattavin opas auttaa löytämään Nuuksion helmet, parhaat reitit ja upeimmat taukopaikat. Calazo.fi on uudistunut! Untitled-1 1 30/03/16 16:54 Loihdi helposti maukkaita, säilyviä, kevyitä ja energi apitoisia retkiherkkuja. Kattavin opas auttaa löytämään Nuuksion helmet, parhaat reitit ja upeimmat taukopaikat
RETKI lokakuu 2020 8 KARTALLA Kartalla K ATJA Rautiainen odottaa pääsyä helikopteriin.
Siinä vaiheessa aloin miettiä, josko pääsisin itse samalla kyydillä pois erämaasta. Syystä tai toisesta jatkoimme kuitenkin matkaa Tuiskukuruun saakka. Lento Sodankylään kesti puolisen tuntia. Vaellus ei sujunut toiveiden mukaan, ja näin hän kertoo pelastushelikopterin kyytiin päättyneestä retkestä: ”Kohteenamme oli Luirojärvi ja Sokostin huiputus. Teimme pikaisen päätöksen, että lähden sen kyytiin. Lähtöpaikkana oli Kiilopää ja suuntana Urho Kekkosen kansallispuisto. Siinä miettiessä kaverimme tuli takaisin ja ilmoitti, että kohta tulee pelastushelikopteri ja melkein tämän sanottuaan kuulimmekin kopterin äänen. Tunnelma oli lähes epätodellinen Aslakin laskeutuessa Luirojärven rantaan. Kolme muuta kaveria oli kokeneita vaeltajia ja erämiehiä, itselleni tällainen varsinainen vaellus oli ensimmäinen laatuaan. Seuraavaa vaellusta varten opimme monenmoista ja on todella hyvä ja turvallista tietää, että pohjoisessa on pelastushelikopteri Aslak kiperiä tilanteita varten.” P E L AST U S H E L I KO PT E R I Aslak on Lapin pelastuslaitoksen sopimusyksikkö, jolle hätäkeskuslaitos välittää tehtävät. Aslak toimii keräysvaroin.. Paluumatkaa olisi ollut käveltävänä noin 35 km. Silloin voi apu tulla taivaalta, pelastushelikopteri Aslakilta. Seurueemme kaksi muuta vaeltajaa olivat ehtineet jo aiemmin perille ja toinen heistä oli lähtenyt tunturiin hälyttämään apua, koska tuvalla oli yksinäinen vaeltaja, joka oli loukannut nilkkansa jo edellisenä päivänä, eikä kävelystä tullut mitään. RETKI lokakuu 2020 9 KARTALLA KARTALLA T E KST I Petri Laine K U VAT Katja Rautiainen Aslak auttaa vaeltajaa Jos jalka pettää kesken Lapin-vaelluksen, on lääkäriin pitkä matka. Olin todella otettu ja kiitollinen tästä palvelusta. Hämmästykseni oli melkoinen, kun vastaus oli, että ei tämä mitään maksa! Hämmennykseni nousi vielä seuraavalle tasolle, koska palvelu ei päättynyt tähän. Loppumatkasta kipu oli siirtynyt myös polveen. Toinen asiakas vietiin autolla bussiasemalle, lennon aikana pelastaja oli selvittänyt hänelle bussiaikataulut ja jatkolennot kotiin Helsinkiin. Pelastaja vei meidät yksitellen kyytiin, jossa ihanan ystävällinen naispilotti otti meidät vastaan. Itse olin aivan hämilläni kaikesta, harmitti vietävästi jättää reissu kesken ja polveen sattui ja mietin, että mitä ihmettä nyt tapahtuu, joten itkuhan siinä pääsi. Molemmat pelastajat taputtivat polvelle ja rauhoittelivat lempeästi ja ottivat tilanteen haltuun. Perillä otin särkylääkettä ja lepuutin jalkaa. Minut vietiin terveysaseman oven eteen ja neuvottiin paikallinen leirintäalue. Alkumatka meni hienosti, mutta melko pian kipu yltyi ja etenkin alamäet oli tuskaisaa kuljettavaa. Seuraavana aamuna matka jatkui, Luirojärvelle oli matkaa noin 8 km. Jossain vaiheessa huomasin oikean jalan säären etuosaan hiipivän kivun. Olimme kulkeneet ehkä noin 15 km ja jälkikäteen ajateltuna olisi ollut järkevä päättää sen päivän vaellus siihen. Lähdimme matkaan iloisin ja reippain mielin. Kentälle saavuttuamme esitin kysymyksen, että kuinka tämä kyyti maksetaan. Huikeaa oli nähdä UK-kansallispuistoa hieman erilaisesta perspektiivistä. Vaelsimme kohtalaista vauhtia ja kerran tunnissa pidimme tauon. Muutamien itkujen jälkeen pääsimme perille Luirojärvelle, jossa otin lisää särkylääkettä ja annoin kylmää polvelle. Olin liian jääräpää myöntämään, että sattuu melko lailla. K atja Rautiainen lähti elokuussa ensi kertaa vaellukselle kolmen kokeneemman retkeilijän kanssa
Lounais-Lapin retkiopas, Pentti Korpela, Kivalo-kirjat, 2020. Kuvassa on Poppis Suomelan kasvomaski, jota hän käytti hiihtäessään ilman ulkopuolista tukea Etelänavalle Pasi Ikosen kanssa vuonna 2008. R E T K I L U K U Helvetinjärven kansallispuiston kävijämäärät kasvoivat 158 % kesällä edelliseen vuoteen verrattuna. Veikka Gustafsson lahjoitti museolle Everest-hakun ja Jukka Viljanen lippiksen. Sillä tarkoitetaan, ainakin Lounais-Lapin retkioppaassa, aluetta Hailuodosta Pelloon. Kirjasta löytyy yksityiskohtaisia reittikuvauksia päiväretkille ja kiinnostavia tarinoita alueen menneisyydestä. RETKI lokakuu 2020 10 KARTALLA V A S T U U L L I S U U S K I R J A Lounaassakin on Lappia Lounais-Lappi ei liene käsitteenä kaikille tuttu. Kilpaurheilun lisäksi museossa on esillä kiipeilyä, ultrajuoksua ja naparetkeilyä. Vastuullisia vaatteita Kansalaisjärjestö Eetti on julkaissut selvityksen suomalaisten vaatebrändien ilmasto-, ihmisoikeusja ympäristötyöstä. Tulokset kertovat erityisesti siitä, kuinka paljon ja avoimesti valmistajat kertovat tekemästään vastuullisuustyöstä. PO PP IS SU O M EL A. Konkaritoimittaja ja retkikirjailija Pentti Korpela on tehnyt valtavan urakan ja kirjannut alueen luontoretkikohteet, patikkapolut ja laavut yhteen oppaaseen. Seikkailu on urheilua Uudistettu Urheilumuseo avautui lokakuussa. Sasta oli D-kategoriassa ja Reima, Luhta sekä Rukka alimmassa eli E-kategoriassa. Halti sijoittui kategoriaan C eli keskivaiheille. Mukana oli viisi ulkoiluvaatteisiin erikoistunutta kotimaista valmistajaa
Kansallispuiston kaukopartiomies, s. 12 NRO KARH UNK IERR OS KÄSI KÄDE SSÄ ”. RETKI syyskuu 2020 11 tiedot & taidot 12 9 2020 ROSKATTOMASTA RETKEILYSTÄ ON PUHUTTU VUOSIA, MUTTA HUOLTOMIEHILLÄ RIITTÄÄ EDELLEEN TÖITÄ
12 RETKI lokakuu 2020 AUTIOTUPIEN HUOLTAJA P I T K Ä N linjan luontoyrittäjä ja eräopas Juha Laitinen huoltaa Urho Kekkosen kansallispuiston tupia ja laavuja kävellen.
Retkeilijämäärän kasvun myötä Metsähallitus on myös lisännyt läsnäoloa ja neuvontaa maastossa.. Työmuoto koettiin toimivaksi ja sitä päätettiin jatkaa. Taustalla on paitsi huoli luonnon kulumisesta myös retkeilijöiltä saatu palaute. 13 RETKI lokakuu 2020 AUTIOTUPIEN HUOLTAJA T E KST I JA K U VAT Olli Järvenkylä Kansallispuiston KAUKOPARTIOMIES Urho Kekkosen kansallispuiston viimevuotisessa kokeilussa osa huoltotöistä tehtiin jalan
Siivoamista ja jätehuoltoa Laitinen saapuu huoltokohteisiin aamupäivällä, kun retkeilijät tekevät sieltä lähtöä. Laitisen mukaan jokainen kohde käydään huoltamassa kahdesta neljään kertaan kesän aikana. Huollan kansallispuiston tupaverkostoa, nuotiopaikkoja ja laavupaikkoja sellaisissa kohteissa, joissa maasto ei vielä ole niin kulunutta, että sinne olisi tullut valtavia mönkijäuria. Kävellen tehtävä kesähuolto alkaa heti lumien sulettua, kun kansallispuistossa alkaa ihmisiä liikkumaan jalkaisin. Valitettavan usein hän joutuu myös keräämään roskia ympäristöstä ja siivoamaan kämppiä. Retkeilijöiden poistuttua Laitisella on aikaa katsoa kämpät lävitse ja tehdä tarvittavat korjausja täydennystoimet. Juha Laitinen yöpyy huoltoretkillään yleensä metsässä laavussa tai teltassa. Osa niistä on päiväretkiä ja pisimmät kestävät neljä, jopa viisi päivää. Siksi teen tätä hommaa kävelemällä kohteesta toiseen”, Laitinen kertoo. Huoltokohteeseen saavuttua Juha Laitinen istahtaa alas ja kaivaa esille tarkistuslistan ja katsoo, että kohteen varustus on sellainen, mitä sinne on suunnitelU R H O Kekkosen kansallispuiston pohjoisosassa sijaitseva Suomun Villen vuokratupa on yksi Laitisen paristakymmenestä huollettavasta kohteesta.. 14 RETKI lokakuu 2020 AUTIOTUPIEN HUOLTAJA E räopas ja luontoyrittäjä Juha Laitinen nostaa Aittajärven pysäköintialueella rinkan selkäänsä ja suuntaa syvemmälle Urho Kekkosen kansallispuistoon. Huoltoväli on kolmesta neljään viikkoa, kohteen suosiosta ja sijainnista riippuen. Parikymmentä kiloa painava rinkka on selässä koko ajan päivämatkojen ollessa 10-15 kilometriä. Tuvan kaasuliesi on lähes aina siinä kunnossa, että se vaatii perusteellisen kuuraamisen. ”Olen varmaan jonkinlainen kansallispuiston kaukopartiomies. Hän kyselee retkeilijöiltä kuulumisia ja ovatko he huomanneet puutteita tai epäkohtia. Juhannukselta käynnistyvä huolto jatkuu niin pitkälle kuin kelejä piisaa, käytännössä syyskuun loppuun. Tällä kertaa kyse ei ole perinteisestä rinkkavaelluksesta, vaan kansallispuistoon suuntautuvasta huoltoretkestä. Laitisen huoltoretkien kesto vaihtelee
Helpoin tapa vähentää turhaa jäterallia on tuoda omat roskat pois maastosta”, Laitinen vinkkaa. Jos astiat ovat likaisia niin ne tiskataan”, Laitinen kertoo huoltorutiineista. Jos astia on yli puolen välin täynnä, niin se vetäistään takakautta ulos ja vaihdetaan tyhjä astia tilalle. Jos on roskiksia, niihin vaihdetaan säkit ja täydet säkit siirretään odottamaan jatkokuljetusta säilytysastiaan. Kopfin mukaan kohteen sijainti, etäisyydet ja maaston erityispiirteet vaikuttavat luonnonsuojelullisen näkökulman lisäksi siihen, hoidetaanko huolto sulan maan aikaan jalan, mönkijällä tai peräti helikopterilla. Mulla on tapana tyhjentää talikolla jätökset toisesta astiasta toiseen ja näin saadaan tyhjät astiat molempiin vessoihin kerralla. Täydet käymäläastiat kuljetetaan talvella moottorikelkalla pois maastosta ja kompostoidaan. Näin tehtynä pois kuljetettavat käymäläastiat ovat täysiä ja niiden määrä on saatu puolitettua.” Jokaisessa kohteessa käydään noin kolmen, neljän viikon välein. ”Kun tupa on siivottu ja lähiympäristö on kunnossa, tehdään vielä jätehuolto. Ennen mönkijöiden käyttöönottoa suurin osa kansallispuiston huoltotöistä tehtiin lihasvoimin maastossa liikkumalla ja siellä yöpyen. Painetta vähentää mönkijöillä liikkumista Metsähallituksen Lapin luontopalveluiden kenttäpäällikkö Alexander Kopf vastaa maan suurimpien kansallispuistojen, Lemmenjoen ja Urho Kekkosen huollon suunnittelusta ja koordinoinnista. M E TSÄ H A L L I T U KS E N kenttäpäällikkö Alexander Kopf haluaa vähentää ympäristöä kuluttavaa moottoriliikennettä kansallispuistossa.. Siksi se kannattaa huoltaa perusteellisesti, Juha Laitinen kertoo. Tänä kesänä Urho Kekkosen kansallispuistossa raivattiin ja kunnostettiin autioja varaustupien lähellä olevat pelastushelikopterin laskeutumispaikat. Parikymmentä vuotta sitten asiakasturvallisuutta edistämään rakennetut kohteet olivat paikoin kasvaneet umpeen tai lahonneet. ”Kahden miehen mönkijäpartiolta paikkojen raivaamiseen ja kunnostamiseen olisi mennyt noin kuukausi, kun helikopterilla tehtävästä suoriuduttiin noin kolmessakymmenessä tunnissa”, Kopf toteaa. ”Samoin käyn käymälät läpi, että laareissa on kuiviketta. Hän heittääkin haasteen jokaiselle kulkijalle, että tuokaa edes joka toinen syntyvä roska itse pois maastosta. Tuohon aikaan tosin huoltomiehiäkin oli huomattavasti J U H A Laitinen tuo tarvittaessa lisää kuiviketta käymälöihin. Se on helpoin tapa vähentää jätteen määrä puoleen. Kun se on tehty, käyn tuvan lävitse ja katson, että se on siisti, että tulisijat ovat ehjät ja tuhkat on poistettu. Jos käymälöitä on kaksi ja ovat vaikka vähän vajaammatkin, niin ne vedetään molemmat ulos. ”Autioja varaustuvissa, tulipaikoilla ja laavuissa on kaikissa hieman eri varustus, mitä sieltä pitäisi löytyä. Kopfin mukaan lihasvoimin tehtävässä huoltotyössä on kaikuja menneisyydestä. 15 RETKI lokakuu 2020 AUTIOTUPIEN HUOLTAJA tu. Hänen mukaansa on tapauskohtaisesti katsottava, mikä huoltotoiminnassa on järkevää ympäristön ja asiakkaan näkökulmasta. Sen lisäksi huollon tulee olla myös kustannustehokasta. Sekajätesäkit ja käymälöistä tuleva kompostoitava jäte ajetaan pois maastosta moottorikelkoilla vasta talvella
Kelkalla maastossa liikkuminen ei ole työntekijälle läheskään yhtä kuormittavaa kuin mönkijällä ajaminen. Viime vuoden kokeilun tulokset olivat kuitenkin niin rohkaisevia ja yhteistyö yrittäjän kanssa erinomaista, että jalan tehtävää huoltotyötä jatketaan myös tulevina vuosina. Jotta kesällä kohteissa on esimerkiksi tarpeeksi kaasupulloja, kuiviketta ja tarvikkeita, pitää ne viedä perille talven aikana. 16 RETKI lokakuu 2020 AUTIOTUPIEN HUOLTAJA enemmän. Vuokratupa poikkeaa varaustuvasta siitä, että asiakas vuokraa koko tuvan käyttöönsä, kun taas varaustuvasta voi hankkia yksittäisen petipaikan. Tämänkertainen huoltoretki suuntautuu aivan kansallispuiston pohjoisosassa, Suomujoen alajuoksulla sijaitsevalle Suomun Villen vuokratuvalle. Tuvan kaasuliesi on lähes aina siinä kunnossa, että se vaatii perusteellisen kuuraamisen. Kopfin mukaan Metsähallituksen henkilökunnalta pyydetään maastossa yllättävän paljon neuvoa tai vinkkejä, jos vain siihen annetaan mahdollisuus. Hätälähetin turvana erämaassa Juha Laitisen huoltoreitille mahtuu koko Suomujoen varsi. Kenttäpäällikkö Kopf kertoo, että lisääntyneistä mönkijäjäljistä on tullut palautetta myös retkeilijöiltä. Onnistunut talvihuolto tukee kesää Lihasvoimin tehtävän huoltotyön tuloksellisuuteen vaikuttaa myös edellistalven huollon suunnittelu ja onnistuminen. Runsaasta lumesta huolimatta maastossa kulkeminen on talvisin paljon sujuvampaa kuin mönkijällä kesäisin. SÄ K I L L I N E N tyhjiä oluttölkkejä, viinapulloja ja muuta roskaa löytyi Suomujoen varren suositulta laavulta.. Raututuntureilta alkunsa saava joki halkaisee kansallispuiston ja yhtyy puiston pohjoisosassa Luttojokeen matkallaan kohti Barentsinmerta. Neljän hengen vuokratupa on pääosin hyvässä kunnossa, mutta pientä fiksaamista ja siistimistä löytyy tälläkin kertaa. Kaiken kaikkiaan huollettavia kohteita hänellä on parisenkymmentä kappaletta. Moottorikelkalla kulkeminen ei myöskään jätä maastoon yhtä paljon jälkiä kuin mönkijä. Laitinen pesee myös lattian ja ikkunat. Hänen mukaansa monelle vaeltajalle tulee yllätyksenä myös se, kuinka paljon työtä kansallispuiston huoltaminen vaatii. ”On tärkeää, että ihmiset pääsevät myös kysymään ja kertomaan kokemuksistaan Metsähallituksen henkilökunnalle”, Kopf muistuttaa. Ensikertalaisia tai vähemmän kokeneita retkeilijöitä on ollut kesän ja alkusyksyn aikana paljon liikenteessä kansallispuistoissa. Suomujoen varren kämppien lisäksi Laitinen huoltaa muun muassa Snelmannin, Muorravaarakan, Jyrkkävaaran, Sarviojan ja Sudenpesän kämppiä, kammeja ja laavuja. K A N SA L L I S P U I STO N kaukopartiomies kirjaa havaitsemansa puutteet ylös ja toimittaa niistä tiedon Metsähallitukselle
Niitä tarvitaan varsinkin kesäaikaan, sillä silloin kämppien ikkunat ovat sääsken raatoja täynnä. Niistä on suomalaisten roskaton retkeily tehty. Paluumatkalla poikkeamme Harrimukan laavupaikalla, joka on erittäin suosittu kalastajien keskuudessa. Juha Laitisen huoltoreissut voivat kestää jopa viisi päivää.. Rinkasta löytyy myös teippiä, rautalankaa, nauloja, vasara, jätesäkkejä ja jopa ikkunanpesuvälineet. Lisäksi rinkassa kulkee mukana majoitusja ruuanvalmistusvälineet. Kymmeniä tyhjiä oluttölkkejä, viinapulloja, katkennut virvelin vapa, ruosteisia halstereita, pyykkinaruja, roskaa, tupakannatsoja, sukkia, pariton varvastossu ja tiskiharjoja. P I E N I KO KO I S E T hätälähettimet ovat yleistyneet yksin maastossa liikkuvien keskuudessa. R I N K K A selkään ja kohti seuraavaa huoltokohdetta. 17 RETKI lokakuu 2020 AUTIOTUPIEN HUOLTAJA ”Kirves on tietty ihan ehdoton, mitä ilman ei lähdetä mihinkään”, Laitinen kertoo huoltovarusteistaan. Siitä kertoo vesirajasta löytyvä taimenen pää ruotoineen sekä täysin tyhjä polttopuuvaja. Työturvallisuutta lisää mukana kulkeva hätälähetin, sillä suurimmassa osassa kansallispuistoa ei matkapuhelimelle ole kuuluvuutta. Roskattomasta retkeilystä on puhuttu vuosia, mutta valitettavasti huoltomiehillä riittää edelleen töitä. Juha Laitinen nostaa säkin selkäänsä ja lähtee kävelemään kairan halki tien varressa odottavalle autolleen
Tällä reseptillä toteutettiin elokuussa kahden vaeltajan Karhunkierros-unelma. Toinen heistä on Outi Keskinen, joka on vuodesta 2012 asti ollut täysin sokea.. 18 RETKI lokakuu 2020 UNELMA KARHUNKIERROKSESTA T E KST I Maija Arosuo K U VAT Petri Kinnunen Sokea Outi kiersi Karhunkierroksen Tavoitteita, kovaa työtä ja yhteinen sävel
Hän käveli avustajansa kanssa kotinsa lähimaastoissa, Sipoonkorvessa ja Nuuksiossa. Tällä tavoin matkavauhti nopeutui ja kaksikko eteni jopa kolme kilometriä tunnissa. Aamulla herätys oli aikaisimmillaan 5.30 ja leiripaikkaan saavuttiin usein vasta kello 18, joskus jopa vasta pimeän tultua. Mutta Heidi otti haasteen vastaan ja asetti ryhmälle tavoitteen: vuosi harjoitellaan retkeilytaitoja ja maastokävelyä ja kohotetaan kuntoa, sitten katsotaan, voidaanko Karhu selättää. Vielä vuosi sitten hän ajatteli, ettei vaeltaminen olisi hänelle mahdollista. ”Pidän aikaisista aamuista. Itse ajattelin, että ensimmäinen tavoite täyttyy, jos pääsemme puoleen väliin. Avustajillakaan ei ollut juuri retkeilytaustaa. Kuukausittaisilla viikonloppuleireillä harjoiteltiin teltan pystytystä, makuualustan täyttämistä, alkusammutusta, ensiapua, retkikeitinten käyttöä, ruoan kuivaamista ja kompuroitiin kivikoissa. Aamu-usvaa ja sadetta Karhunkierros on tunnetusti kivinen, kulunut ja paikoitellen myös mäkinen reitti. ”Olen aina ollut luontoihminen ja pitänyt kävelemisestä, mutta vaeltamisesta olin pitkään vain haaveillut”, 32-vuotias helsinkiläinen kertoo. Harjoitukset aloitettiin heti heinäkuussa. Viikko-ohjelmassa oli vähintään yksi kymmenen kilometrin lenkki ja useita lyhyempiä. ”Tällä kahdeksan hengen porukalla pidimme kesäkuussa 2019 Sokeiden seikkailuviikon Kuusamossa ja Posiolla. ”Aluksi kuvailin laveasti, millainen polku on ja missä on kiviä, mutta matka eteni näin hitaasti. Päättäväisyydellä, kovalla harjoittelulla ja saumattomalla yhteistyöllä haaveesta tuli totta. Harjoituksia jatkettiin koko syksyn ja talven, kunnes korona katkaisi ne, kuten niin monen muunkin toiminnan. Molemmat ihmettelevät, miten he eivät kertaakaan hermostuneet toisiinsa tai matkan haasteisiin. Koodikieltä Heidi oli toiminut harjoituksissa ryhmäoppaana, ja vain sijaistanut henkilökohtaisena avustajana, joten tilanne oli lähtöviivalla vähän jännittävä. Paluulento oli varattu reilun viikon päähän. Elokuussa täysin sokea Outi Keskinen käveli yhdessä oppaan Heidi Savolaisen kanssa Karhunkierroksen, 82 kilometriä. Punteilla täytetty rinkka oli matkassa mukana. ”Aikaa meillä oli viikko, mutta maaliin saakka ei ollut pakko päästä. Syntyi yhteinen koodikieli. Heidi käveli edellä ja Outi piti kiinni rinkan takana olevasta kahvasta. Koronatilanne oli sen verran helpottanut, että vaikkei ryhmämatkaa pystytty järjestämään, kaksikko päätti ottaa äkkilähdön. Vähitellen lyhensin lauseita ja opimme kommunikoimaan tehokkaasti. Outista on täydellistä, kun ei kuule muuta kuin luonnon äänet. Sellaista paikkaa hän on lähtenyt hakemaan, ja nyt hän on sen löytänyt. Kaikille hankittiin samanlaiset kahvalliset rinkat, jotka opeteltiin pakkaamaan samalla tavoin. Oikeassa kädessä Outilla oli vaellussauva. Sen päätteeksi Outi tuumasi, että eiköhän me se isokin vedetä!”, Seikkailuapinat nimellä toimiva luontomatkailuyrittäjä Heidi Savolainen muistelee. Outilla haave jäi kuitenkin kytemään ja hän jatkoi harjoittelua kotonaan. Joen solina täyttää mielen. Monikin innostui ja lopulta koossa oli kolmen näkövammaisen ja heidän henkilökohtaisten avustajien, sekä kahden oppaan ryhmä. 19 RETKI lokakuu 2020 UNELMA KARHUNKIERROKSESTA O uti Keskinen istuu Oulankajoen rannassa ja kuuntelee. Kuulostin varmaan rallikartturilta: poikki, kivi oikea, korkea poikki, pitkos, normiaskel ylös, kaartuu loiva vasen…” Heidi nauraa. Söimme jäisiä puolukoita. Sysäys lähteä kokeilemaan siipiään katujen ulkopuolelle tuli toiselta näkövammaiselta, Heidi Koivuselta, joka kyseli eräässä Facebook-ryhmässä, löytyisikö hänelle opasta luontoon. Tavoitteena oli, että jokainen näkevä-näkövammainen-pari selviää askareistaan itsenäisesti. ”Yhteistyö tuntui kuitenkin heti alussa tosi luontevalta, oli kuin olisi tehty töitä aina”, Outi kiittelee. Vaikka maali ei ollut tavoite, halusi pari edetä niin pitkälle kuin mahdollista. Toinen tavoite on 60 kilometriä ja kolmas on tulla maaliin asti”, Outi kuvailee. Kesällä hän koki olevansa valmis ja soitti Heidille – eikö voitaisi mennä. Kävelypäiville tuli siksi pituutta. Lisäksi kävelimme 12 kilometrin mittaisen Pienen Karhunkierroksen. Sellaista rauhaa ei Etelä-Suomessa pääse kokemaan”, Outi O U T I ja Heidi kävelivät pitkiä päivämatkoja, aikaa kului usein kellotaulun ympäri. Ohjelmassa oli patikointia Riisitunturilla, koskenlaskua, köysilaskeutumista ja ratsastusta. Seitsemässä vaelluspäivässä se tietäisi yli kymmenen kilometrin päivämatkoja kivikkoista polkua. Kunnon lepotauot kuuluivat päivän ohjelmaan.. Ansaitusta päivästä tuli molemmille hyvä fiilis. Oli sumuista ja hiljaista. Outi kärsi lentopelosta, eikä ollut koskaan lentänyt yksin, mutta hän ei antanut sen jäädä esteeksi unelman toteutumiselle. Heidi selosti, mitä edessä näkyi. Viimeisenä päivänä Kumpuvaaralla lähdimme tosi varhain. Vuosi harjoittelua Seikkailuviikolla nukuttiin lakanoissa ja päivällä rymyttiin ulkona. Edessä oli pitkä matka. Vaellusta varten oli vielä paljon opittavaa. Hän lensi Helsingistä Kuusamoon, jossa Heidi otti hänet vastaan
Omaksumista on varmasti helpottanut Outin järjestelmällinen luonne: jokainen tavara palautuu takaisin sinne, mistä hän sen on ottanut. ”Tosin melkein kaikki olivat jo nukkumassa, kun me vasta tulimme perille”, hän nauraa. ”Eli aika normaali vaellustahti”, Heidi laskee. Outi huolehti myös leiritoimet, kuten puutyöt ja tulenteon. Sade teki maaston niin liukkaaksi, että eteneminen tuli mahdottomaksi. Ja sitten se luonnon hiljaisuus kaa. Hänelle vaelluksen kohokohta on hiljaisuus. 20 RETKI lokakuu 2020 UNELMA KARHUNKIERROKSESTA muistelee. Varsinkin ulkona, missä ei ole rajoja, menee tavaroiden etsimiseen muuten aivan turhaa aikaa. Karhunkierroksella riitti kesällä kävijöitä, joten majapaikoilla oli ruuhkiä varten. ”Ajattelin vuosi sitten, etten tulisi ikinä oppimaan kamppeiden käsittelyä, mutta nyt se sujuu kuin itsestään”, kertoo näpsäkkä retkeilijä, joka on juuri ostanut itselleen uuden kaasukeittimen tulevia retO U T I aistii luontoa pääosin kuuntelemalla. Yhtenä päivänä vaeltajat joutuivat antamaan periksi. Pisin päivämatka oli 16 kilometriä, sadepäivänä kaksikko eteni viisi ja muina päivinä 12–13 kilometriä. VA E LTA M I N E N vaatii saumatonta yhteistyötä ja luottamusta. Työllä tavoitteeseen Hienoja kokemuksia oli Outin mielestä vaelluksella niin paljon, ettei niitä voi laittaa järjestykseen. Outi ei ollut koskaan ennen tätä vuotta retkeillyt, joten kaikki toimet oli opeteltava alusta. Oli tosi mukavaa kokea kaikki nämä erilaiset majoitusmuodot yhden vaelluksen aikana”, Outi toteaa. Jokainen askel on varmistettava, ettei loukkaantumisia synny.. Kohdalle sattui Basecamp Oulanka, joten vaeltajat saivat vaihtelua puhtaista lakanoista ja tupaillallisesta. Positiivisen Outin mielestä oli mukavaa, että sai välillä seuraa. Outi kaatui muutaman kerran, ei onneksi loukannut itseään, mutta Heidi katsoi, että matkaa oli sinä päivänä vaarallista jatkaa. ”Yövyimme välillä teltassa, toisinaan laavussa ja kerran tuvassa. ”Kyllä se oli hienoa, kun sai aamulla lähteä matkaan ja illalla oli jossain muualla, perillä”
Se on selkeästi ollut lyhyen urani haastavin, mutta antoisin reissu”, vuodesta 2014 asti oppaan töitä tehnyt Heidi toteaa. Aina ei olisi jaksanut lähteä treenaamaan, mutta nyt huomaa, että se kannatti”, Outi komppaa. ”Kyllä se paljon parempi on kuin lähtiessä. Lintujen laulu. Kulkiessa pari ei voinut juuri jutella, sillä kävelemiseen piti keskittyä. Keskusteluissa vilahtelevat sanat lumikengät, iglu, vaeltaminen… Lukkoon lyötyjä suunnitelmia ei ole, mutta kuten kaikilla retkeilijöillä, vain taivas tuntuu olevan rajana, sille mitä kaikkea luonnossa voikaan tehdä. Se tulee varmasti kestämään loppuelämän”, toteavat 82 kilometriä ”käsi kädessä” kulkeneet vaeltajat. Kosken kuohuminen. Aluksi ohittavat kulkijat eivät ymmärtäneet, mistä on kyse, koska kaksikon vaellusvauhti oli kuitenkin niin nopeaa. ”Toivon, että Outin esimerkki saa ihmiset miettimän omia tavoitteitaan. 21 RETKI lokakuu 2020 UNELMA KARHUNKIERROKSESTA ja puhtaus. Sen sijaan leirissä ja tauoilla oli aikaa parantaa maailmaa. Se kun taustalla ei ole mitään, on vain luonnon ääniä”, Outi luettelee kaihoisa hymy huulilla. Vuosi sitten Karhunkierros oli Outille utopiaa, mutta kovalla työllä ja sisulla se onnistui”, hän jatkaa. Myös ihmisten kannustus tuntui vaeltajista hyvältä. Kerran vauhtiin päässyttä paria ei varmasti pysäytetä. ”Kun on tavoite, on helpompi motivoitua. ”Moni jäi ihmettelemään, miten me selviämme, kun eivät itsekään meinaa jaksaa”, Outi kertoo. Kun heille selvisi, että Outi ei näe, oli arvostus suurta. ”Minulle tämä projekti on ollut suuri opin paikka. ”No nythän on tulossa talvi, joten kyllä ne siihen liittyvät”, paljastaa Heidi. Jos unelmien eteen tekee töitä, ne voi saavuttaa. O U T I Keskinen ja Heidi Savolainen saavuttivat matkalla myös elinikäisen ystävyyden.. Uskaltaako seuraavia suunnitelmia jo paljastaa. Ja tämä ystävyyssuhde on jotain ainutlaatuista
Maastossa kroppa joutuu koville, kun askelia pitää ottaa eteen, ylös, alas ja sivuille. Askel muuttuu rullaavaksi, eikä se pysäytä tai jarruta liikettä. Mitä tasamaalla kävellessä tulisi ottaa huomioon. Gibson Lassi Katajarinne Lassi Katajarinne VAELLUKSEN VAELLUKSEN KÄVELYKÄVELYTEKNIIKKA TEKNIIKKA Vaellukselle tyypilliset rasitusvammat ja yöunia häiritsevät kolotukset voidaan minimoida hyvällä kävelytekniikalla. Polven tulisi olla hieman koukistettuna ja painon tulla melko suoraan kantapään alle, ei sen takaosalle. Tärkeintä on oikea alastulo. Yritys ja erehdys on hyvä tapa kerryttää retkitaitoja, mutta myös toisen kantapään kautta voi oppia ja laastaria kuluu vähemmän! T E KST I Maija Arosuo K U VAT C. Jos öisin ei saa selkäsäryltä nukuttua, voi vaeltamisesta tulla piinaa. Vaeltaminen on mukavaa silloin, kun mihinkään ei satu. Oikealla kävelytekniikalla pyritään ehkäisemään rasitusvammoja ja kolotuksia ja parantamaan vaelluksen laatua. Älä siis tyydy nostamaan takajalkaa takai. Jotta askel ei lyhene, työnnetään jalkaa takana pidemmälle ja ojennetaan nilkka. Miksi oikeaa kävelytekniikkaa on hyvä opetella. Kaupan päälle nikseillä saa nopeutta kulkuunsa. Oikealla askelluksella matka myös joutuu ripeämmin ja vaivattomammin. Lisäksi selässä on painoa. 22 RETKI lokakuu 2020 KANTAPÄÄN KAUTTA Tällä palstalla kerromme, miten asiantuntijat toimivat retkillään
23 RETKI lokakuu 2020 KANTAPÄÄN KAUTTA ASIANTUNTIJA: LASSI KATAJARINNE – Lassi Katajarinne on työskennellyt vaeltamisen parissa koko aikuisikänsä. Koronakevät antoi sysäyksen siirtyä aktiivimatkojen järjestämisestä täyspäiväisesti henkilökohtaisen valmentamisen pariin, yrityksensä Outdoor Trainer Finlandin kautta. Rakkaimpia ovat kamppailulajit, laitesukellus, maastopyöräily sekä eri lajien yhdistäminen, kuten lihaskuntoilu metsälenkillä.. Hän kuvailee itseään eri liikuntalajien suurkuluttajaksi
Eli polvet kannattaa laittaa vielä enemmän koukkuun ja viedä jalkapohja lähemmäs maata. Kun käveK I E RTÄ M Ä L L Ä astuvan jalan lantiota eteen, saadaan selkään liikettä ja askeleeseen pituutta. Onko käveleminen koko kropan juttu. Myös pohje tekee silloin töitä. Samat vinkit pätevät myös alamäkeen, mutta niitä pitäisi vielä korostaa. Liikkeeseen tulisi saada mukaan myös lantion kierto. Kun eri elementit ovat hallussa, voi ne yhdistää yksi kerrallaan toisiinsa. Hyvä ryhti antaa tilaa keuhkoille ja sisäelimille, jolloin hapenottokyky ja ruoansulatus paranevat. Sauvojen avulla liike on helppo havaita. E I näin! Kun kantapään takaosa osuu maahan ensimmäisenä, takareidet ja penikat kipeytyvät, ja polvi saa iskun joka askeleella. Suosittelen harjoittelemaan ensin tasaisella alustalla. Kulkea ikään kuin hieman hiipien, etteivät polvet töksähdä maahan. Ehdottomasti. Ylämäessä on suuri houkutus lähteä kumartamaan eteenpäin, koska rinkka vetää taaksepäin. Näin selän nikamat pysyvät suorassa, eivätkä kuormita välilevyjä. Näin saadaan lisättyä verenkiertoa myös selkään ja hartioihin. Miten kävelytekniikkaa kannattaa harjoitella. Ylämäessä nilkka taittuu normaalia enemmän ja pohje venyy – muista siis harjoittaa pohkeita ennen vaellusta! Lyhennä askeltasi ylämäessä. O I K E I N! Askel rullaa, kun polvi on hieman koukussa ja paino vähän edempänä.. Ryhti tulisi pitää koko ajan hyvänä, eli selkää ei tulisi päästää notkolle. Eli astuvan jalan lantio kiertyy hieman eteenpäin joka askeleella. 24 RETKI lokakuu 2020 KANTAPÄÄN KAUTTA sin toisen viereen, vaan työnnä sillä vauhtia. Etukumaraan ei kuitenkaan pidä mennä, vaan vartalo kannattaa pitää suorassa. Kävelylenkillä voi keskittyä viisi minuuttia ensin ryhtiin, sitten pehmeään alastuloon, sitten lantion kiertoon ja sitten työntöön. Houkutteleva tapa kulkea sivusuunnassa voi olla hankala, sillä se vaatii paljon loitontajaja lähentäjälihaksilta, jotka yleensä väsyvät nopeasti. Näin voikin tehdä, kunhan muistaa, että kallistus lähtee lantiosta, ei yläselästä. Hartioiden tulisi kiertyä vastakkaiseen suuntaan. Entä ylämäki. Onko olemassa erityistä tekniikkaa alamäkeen. Kävelytekniikka kannattaa laittaa kuntoon ennen matkaa, jotta itse vaelluksella voi nauttia maisemista. Katse kannattaa nostaa ylös ”kohti huippua”. Kierto tuo askeleeseen myös lisää pituutta
Jäykilläkin vaellusjalkineilla voi myös ojentaa nilkkaa jonkin verran, toki se on esimerkiksi lenkkareilla vielä tehokkaampaa. 25 RETKI lokakuu 2020 KANTAPÄÄN KAUTTA ly tasamaalla sujuu, voi siirtyä metsäpolulle harjoittelemaan, kunnes tapa on ”selkäytimessä”. Kannatan niiden käyttöä. Mitä mieltä olet vaellussauvoista. Ne helpottavat selän ja rintarangan kierron mukaan ottamista liikkeeseen. Sauvojen avulla saa ehkäistyä rasitusvammoja ja vältettyä horjahduksia. Jalkapohja lasketaan pehmeästi lähelle maata. Jalkinevalinta riippuu muista tekijöistä kuin kävelytekniikasta. Kumara yläselkä saa kuitenkin selkänikamat huonoon asentoon ja jättää keuhkoille vähän tilaa. Tärkein, eli oikea alastulo, ei juuri riipu jalkineesta. O I K E I N ! Alamäessä kannattaa polvet laittaa koukkuun ja laskea takapuoli alas. Töksähtävä kanta-askel korkealta, suorin polvin, edesauttaa polvivamman syntymistä. Toki sauvoja on käytettävä aktiivisesti, ei vain laahattava mukana, jotta niistä on hyötyä. Vaelluksella kertaan perusasiat nopeasti mielessäni ennen suurta ylätai alamäkeä. Tällöin selkänikamat pysyvät suorassa.. Monenlaisilla. O I K E I N! Oikea kallistus eteenpäin lähtee lantiosta. E I näin! Ylämäessä on painopistettä siirrettävä, jottei horjahda taaksepäin. Samalla aktivoidaan pohjetta ja pakaraa mukaan liikkeeseen E I näin! Jos alamäessä kumartuu etukenoon, suorat selkälihakset kuormittuvat. Millaisilla jalkineilla voi kävellä rullaavasti. OJ E N TA M A L L A nilkkaa takana, saadaan työntöä ja vauhtia askeleeseen. Pitkälle vaellukselle kannattaa sitten harjoitella maastossa, sillä vain siellä kaikki tarvittavat lihakset tulevat käyttöön
Uutta opetellessa on myös uskallettava kysyä neuvoa. Lukemisen sijasta olen katsonut videoita tai kuunnellut äänikirjoja. Tapa on hiukan naurettava, mutta ääneen lukeminen iskostaa tiedon aivoihin. Rutiinien kautta opin ja harjaannun, tulen tarkaksi ja turvalliseksi metsästäjäksi. 26 RETKI lokakuu 2020 KOLUMNI. Usein opetus perustuu muistinvaraiseen oppimiseen, joka sitten testataan kokeessa. Tietyn sienen haju tuo salamana mieleen sen nimen. Kirjoittaminen on mielestäni paras tapa oppia; tekstiä ei paperille synny, jos ei ole asiaa sisäistänyt. Olenkin mestari utelija! Kysmystulvani saattaa olla loputon, mutta keskustelujen kautta opin uutta ja jopa nopeutan oppimistani, sillä kokeneempien vinkkien kautta vältän aloittelijan virheitä. Olemme tottuneet oppimaan asioita niin kuin koulussa meille on opetettu. Kun kirjoitan muistiinpanot käsin, kokeessa muistan tekemäni merkinnät käsialani ja värien kautta. Kirjoittaminen on myös hyvä tapa katsastaa, mitä ajatuksia aivokopassa liikkuu ja kuinka on asian ymmärtänyt. Vuosi sitten aloitin ympäristötekniikan opinnot. Jenni Kurki-Suonio Oppimatkalla Oppimatkalla Tietyn sienen haju tuo salamana mieleen sen nimen. P eilatessani vuoden takaiseen, voin hyvillä mielin todeta, että olen oppinut hurjan määrän uusia taitoja. Huomaan muistavani ja tunnistavani uudet sienilajit paremmin, kun käytän kaikkia aistejani tunnistuksessa. En vain ole oppinut uusia taitoja, olen myös löytänyt uusia tapoja oppia uutta! Tämä on helpottavaa, sillä joskus minusta tuntuu, että en vain millään opi uutta ja sairastan varhaisiän dementiaa. Pääasiassa opiskelu on ollut lukemista ja kirjoittamista, mikä sopii itselleni oikein hyvin. Jotain asioita ei opita kirjoista lukemalla, vaan tekemällä. Voin kertoa, että kovalevyni kapasiteettiä on koeteltu. Vaikeaa tekstiä lukiessani tai haasteellisesta aiheesta kirjoittaessani, on minun luettava ääneen. Tämä syksy on ollut meidän sienestäjien juhlaa! Olen vuosia kerännyt samoja sieniä, mutta nyt Lapissa asuessani minun on ollut pakko laajentaa lajikirjoa. Tässä taktiikkani on toistojen määrä ja rutinoituminen. Olen aloittanut metsästämisen, ja sen parissa onkin paljon uutta opeteltavaa. Ääni on myös tärkeä opin lähde. Jos en jotain asiaa osaa, ymmärrä tai tiedä, etsin käsiini ihmisen, kuka tietää minua paremmin. Aistimuistia hyödyntäen on rentouttavaa tunnistaa ja oppia uutta. Tällainen oppiminen ei ole minulle helppoa, niinpä olen kehittänyt uusia tapoja sisäistää uutta. Nykyään metsässä lintujen viserrystä kuunnellessa tunnistan, ketä siellä on seuranani. Onneksi en ole vain näkökykyni ja muistini varassa tällä elämän mittaisella oppimatkalla. Uuden opetteluun olen ottanut mukaan makutunto ja hajuaistin
Toisaalta sään ääri-ilmiöiden on jo todettu lisääntyneen. 28 RETKI lokakuu 2020 LUONNOSSA K irpeänä syysaamuna pensaiden lehdet saavat jäisen hopeareunuksen, rahkasammalet rapisevat saappaan alla ja yöksi kuksaan jääneet juoman rippeet jähmettyvät jäärannuksi. Kunnon talveen kuuluu luonnollisesti myös lumi, mutta pelkkä valkoinen huntukaan ei saa vuodenaikoja vaihtumaan: Käsivarren tunturimaa saattaa saada hetkellisen lumipeitteen minä tahansa kesäkuukautena. Vanhan ajan talvien väistyminen käy nopeammin kuin mihin luonto ehtii sopeutua: Esimerkiksi puut eivät pysty hetkessä kehittämään tukevampaa juuristoa, joka pitäisi ne pystyssä sulassa maassa yleistyvien ja voimistuvien talvimyrskyjen kurimuksessa, saimaannorpan pesintä onnistuu vain kolatalkoolaisten avulla ja valkoiseen suojaväriin turvautuneet eläimet ovat helppoja saaliita mustassa metsässä loikkiessaan. T E KST I Mikko Lamminpää K U VA Karoliina Lahti Pakkasta kiitos!. Tartu siis hetkeen ja nauti retkeilystä, kertoipa kalenteri vuodenajaksi mitä tahansa. Onhan melonnastakin jo tullut etelässä ympärivuotinen laji. Ensimmäiset yöpakkaset yllättävät niin autoilijan kuin monen retkeilijänkin, vaikka sitähän oli jo pitkään toivottu ja odotettu. Syksyllä 1968 talvi saapui tuntureille jo syyskuun puolivälissä ja piti Inaria ja Sodankylää tiukassa otteessaan ennätykselliset 230 päivää. Hiihtopäivät vähentynevät ja kelit muuttunevat haastavammiksi, mutta nollan tienoilla sahaava lämpötila tuonee retkiluistelijoille lisää ilonpäiviä. Tämä niin sanottu terminen talvi on Lapissa pisin vuodenaika, jopa seitsemän kuukautta. Maamme leudoimmilla seuduilla talvi on kestänyt keskimäärin kolmisen kuukautta, mutta viime talvena saatiin heittää keskiarvot romukoppaan, sillä talven syleily kesti eteläisimmässä Suomessa vain helmikuun viisi viimeistä päivää! Ilmastonmuutoksen myötä talven ennustetaan lyhenevän maassamme ja Etelä-Suomen hankien jäävän aiempia matalammiksi. Vähäisen lumikerroksen näet oletetaan sulavan ja jäätyvän kenties muutamien päivien välein muodostaen kirkkaita jääaavoja läpi talven. Perinteisten talviretkeilymuotojen olosuhteiden heikentyessä etelässä Lapin retkiolot saattavat jopa parantua, mikäli vaikkapa paukkupakkaset harvenevat. Talven katsotaan alkavan, kun vuorokauden keskilämpötila laskee jokseenkin pysyvästi pakkasen puolelle. Ei yksi pääsky kesää tee, eikä talvikaan saavu yhden pakkasyön tuomana. Lämpötilan keinahtelut nollan molemmin puolin saattavat lisätä myös hankikantopäivien määrää ja tuoda kevättalveen kuuluneet hankiaiset keskelle talveakin, sillä jopa yksi reipas pakkasyö riittää kovettamaan muutaman senttimetrin ohuisen vetisen lumikerroksen hiihtäjän kantavaksi
Muista, että puussa kasvavat terhot eivät kuulu jokamiehelle, mutta maahan pudonneita saa poimia. Terhot sisältävät puoliksi tärkkelystä, kymmenen prosenttia sokeria, viitisen prosenttia valkuaisaineita ja hiukan vähemmän rasvaa sekä A-vitamiinia, B6 vitamiinia, kalsiumia, kaliumia, magnesiumia, kuparia, mangaania ja rautaa. Veden voi säästää rohdoksi. Tammen hedelmät eli terhot ovat tunnetusti oravien herkkua. Viikingit pitivät tammea ukkosen jumalan Torin nimikkopuuna. Kerää terhot ensimmäisten pakkasöiden jälkeen. Vanhat tammet pudottavat lehtensä viimeistään tammikuussa, nuoret vasta lumien sulettua. Tällä tavalla parkkihappojen aiheuttama kitkeryys poistuu. T E KST I Mikko Lamminpää K U VA Adobe Stock Jahteja ja rohtoja. 29 RETKI lokakuu 2020 LUONNOSSA M aamme eteläisin kasvillisuusvyöhyke, hemiboreaalinen vyöhyke, seuraa kapeana kaistaleena rannikkoa Porvoosta Rauman seudulle. Ruotsi-Suomessa vuonna 1608 laadittu laki määräsi kaikki tammet kruunulle ja tammen kaatamisesta sai sakkotuomion. Lukuisat tammea syövät kovakuoriaiset ovat uhanalaisia. Maamme suurimmat siemenet kelpaavat myös närhelle, pähkinähakille, metsähiirelle, mäyrälle, supikoiralle ja villisialle. Vyöhykkeen nimikkopuun tammen (Quercus robur) lajinimi robur on latinaa ja tarkoittaa kovaa ja kestävää. Kuivata ja jauha tai pakasta. Meren läheisyydestä johtuen seudun sää on muuta maata lauhkeampi ja talvi lyhyempi. Tammi muodostaa maassamme paikoin upeita metsiköitä. Tammea onkin käytetty laivojen rakennusaineena vuosisatoja. Niistä suurimpia ovat Turun Ruissalon, Paraisten Lenholmin ja Inkoon Elisaaren tammikot, jotka kaikki ovat oivia retkikohteita. Tammen mahlaa valutetaan keväisin katkaistusta oksasta. Tammella on runsaasti seuralaislajeja, jotka on ovat isäntälajistaan riippuvaisia: Jopa yli 50 perhoslajia syö tammen lehtiä ja noin 60 sienilajia kasvattaa tammelle sienijuurta. Kuori ja keitä pari tuntia vaihtaen välillä vettä, kunnes keitinvesi on kirkasta tai liota terhoja vedessä muutama päivä. Myös tammivyöhykkeeksi kutsutulla alueella eteläiset lehtimetsät muuttuvat vaiheittain pohjoisen havumetsiksi, taigaksi. Parkkihappojen runsaus vaikeuttaa terhojen käyttöä ravintona, mutta oikein käsiteltynä terhoista saa monenlaisia herkkuja. Terhoista saa myös muusia tai leipää. Jauhettuja terhoja voi käyttää pähkinöiden, kastanjoiden ja mantelien tapaan tai paahtaa kahvin joukkoon
calazo.fi Tarkat ja ajantasaiset kartat maamme upeimmista retkikohteista. Nuuksion retkeilyopas Loihdi helposti maukkaita, säilyviä, kevyitä ja energi apitoisia retkiherkkuja. Kattavin opas auttaa löytämään Nuuksion helmet, parhaat reitit ja upeimmat taukopaikat. Untitled-1 1 30/03/16 16:54 Saimaa Geopark -kartat Suurjärvemme reitit, taukopaikat, geologiset erikoisuudet ja kulttuurikohteet. 29,90 € Kiilopää Retkeilyopas & tunturikartta Jouni Laaksosen kirjoittama opas ja vedenkestävät kartat kattavat miltei koko UK-puiston. Kattavin opas auttaa löytämään Nuuksion helmet, parhaat reitit ja upeimmat taukopaikat.. Päijänteen kansallispuiston sielu on Kelveneen harjusaari laguuneineen. Käy tutustumassa! Loihdi helposti maukkaita, säilyviä, kevyitä ja energi apitoisia retkiherkkuja. Loihdi helposti maukkaita, säilyviä, kevyitä ja energi apitoisia retkiherkkuja. Vaellusruokaa Loihdi helposti maukkaita, säilyviä, kevyitä ja energi apitoisia retkiherkkuja. Liesjärvi Torronsuo Hämeen Ilvesreitti Etelä-Suomen kaksi upeaa kansallispuistoa samalla kartalla. UUTUUS! Repoveden retkeilyopas Uutuuskirja esittelee Repoveden ja sen ympäristön merkityt reitit ja runsaasti muita polkuja. Kattavin opas auttaa löytämään Nuuksion helmet, parhaat reitit ja upeimmat taukopaikat. Mukana on viisi Mikko Lamminpään selostamaa melontareittiä. Calazo.fi on uudistunut! Nyt voit tilata myös Ruotsin, Norjan ja Tanskan retkikartat. Kattavin opas auttaa löytämään Nuuksion helmet, parhaat reitit ja upeimmat taukopaikat. Evo & Päijänne Tuleeko Evosta seuraava kansallispuistomme. Hetta Pallas Ylläs Best seller -karttamme kattaa maamme suosituimman reitin ja paljon muuta
Vaellusruokaa Loihdi helposti maukkaita, säilyviä, kevyitä ja energi apitoisia retkiherkkuja. 31 RETKI lokakuu 2020 retket 32 9 2020 VAELTAMINEN ON YLÖS JA ALAS KULKEMISTA MYÖS MIELEN OSALTA. Nuuksion retkeilyopas Loihdi helposti maukkaita, säilyviä, kevyitä ja energi apitoisia retkiherkkuja. Käy tutustumassa! Loihdi helposti maukkaita, säilyviä, kevyitä ja energi apitoisia retkiherkkuja. Vongoivan varjoissa, s. Calazo.fi on uudistunut! Nyt voit tilata myös Ruotsin, Norjan ja Tanskan retkikartat. Loihdi helposti maukkaita, säilyviä, kevyitä ja energi apitoisia retkiherkkuja. Kattavin opas auttaa löytämään Nuuksion helmet, parhaat reitit ja upeimmat taukopaikat. Päijänteen kansallispuiston sielu on Kelveneen harjusaari laguuneineen. Kattavin opas auttaa löytämään Nuuksion helmet, parhaat reitit ja upeimmat taukopaikat. 42 NRO REVO NTUL ET PITÄ VÄT PIME YDES TÄ ” calazo.fi Tarkat ja ajantasaiset kartat maamme upeimmista retkikohteista. Kattavin opas auttaa löytämään Nuuksion helmet, parhaat reitit ja upeimmat taukopaikat.. Mukana on viisi Mikko Lamminpään selostamaa melontareittiä. Evo & Päijänne Tuleeko Evosta seuraava kansallispuistomme. Untitled-1 1 30/03/16 16:54 Saimaa Geopark -kartat Suurjärvemme reitit, taukopaikat, geologiset erikoisuudet ja kulttuurikohteet. UUTUUS! Repoveden retkeilyopas Uutuuskirja esittelee Repoveden ja sen ympäristön merkityt reitit ja runsaasti muita polkuja. Kattavin opas auttaa löytämään Nuuksion helmet, parhaat reitit ja upeimmat taukopaikat. Hetta Pallas Ylläs Best seller -karttamme kattaa maamme suosituimman reitin ja paljon muuta. 29,90 € Kiilopää Retkeilyopas & tunturikartta Jouni Laaksosen kirjoittama opas ja vedenkestävät kartat kattavat miltei koko UK-puiston. Liesjärvi Torronsuo Hämeen Ilvesreitti Etelä-Suomen kaksi upeaa kansallispuistoa samalla kartalla
Ensimmäinen Lapland Wilderness Challenge läpi Suomen vaativimman retkeilymaaston oli haastava mutta palkitseva.. 32 RETKI lokakuu 2020 10 KUVAA 10 VAELLUSKISA LÄPI VÄTSÄRIN Vätsärin vaativan maaston voi kokea monella tapaa
1. 33 RETKI lokakuu 2020 10 KUVAA VÄTSÄ R I N E R Ä M A A-A LU E S OV E LT U U erinomaisesti Suomen pisimmän vaelluskisan paikaksi monipuolisuutensa ja vaativuutensa ansiosta. Etenemistä hidastavaa kivikkoa ja muhkuraista maapohjaa löytyy kaikkialta. Avokalliot ja muutamat poropolut ovatkin monesti iso helpotus. Maisema vaihtuu nopeasti avotunturista ikimetsään, rouheista avokallioista laajoihin suoalueisiin ja sadoista lammista kapeisiin kannaksiin
Voittajajoukkue eteni noin 300 kilometriä. Pitkässä vaelluskilpailussa edetään pelkän paperikartan ja kompassin turvin. Mahdollisuus olisi ollut kiertää rastilta rastille jopa 500 kilometriä, mutta siihen ei kukaan tässä ensimmäisessä kilpailussa päässyt. K A RTA N LU K U O N TÄ R K E Ä retkitaito monista suunnistusta helpottavista laitteista huolimatta. 34 RETKI lokakuu 2020 10 KUVAA 2 3 L A P L A N D W I L D E R N E S S C H A L L E N G E kestää viisi vuorokautta ja sen aikana joukkueet yrittävät päästä kisareittiä mahdollisimman pitkälle. Huolellinen ja ennakoiva reitinsuunnittelu korostuu matkan pidetessä ja rasituksen kasvaessa.
35 RETKI lokakuu 2020 10 KUVAA 4 VA E L LU S K I SA N A I K A N A J O U K K U E E T kuljettavat kaikki tarvitsemansa varusteet ja eväät mukanaan. Mukana kannetaan ainoastaan se, mikä turvallisen liikkumisen kannalta tarvitaan ja evästä otetaan mukaan niin, että energiaa riittää viimeisille päiville asti.. Repun painolla on iso merkitys siihen, miten matka etenee, joten kilpailijat yrittävät minimoida kaikessa
36 RETKI lokakuu 2020 10 KUVAA 5 Y KS I VA E L LU S K I SA N M I E L E N K I I N TO I S I N ominaisuus on osallistujaprofiilien monipuolisuus. Toiset taas lähtevät matkaan retkeilymielellä. Osa joukkueista lähtee kisaan keveissä urheiluvaatteissa ja varustevalinnoissa huomioidaan sen, ettei matkan aikana ole tarkoitus nukkua kuin muutama tunti yössä. Toki tavoitteena on haastaa itseään ja edetä reippaasti mahdollisimman pitkälle, mutta siitä huolimatta yöunille varataan aikaa ja nautitaan maisemista ja erämaan tarjonnasta. Näillä alueilla jääkausi on lakaissut irtokivet sivummalle, joten kulkeminen on monin paikoin melko kevyttä ja matka etenee vauhdilla.. KO I L L I S-VÄTSÄ R I N Y L Ä N KÖ O N suomalaisittain harvinainen alue. Maisema on täynnä pieniä järviä ja lampia, joiden välissä luikertelee kapeita kannaksia ja kalliotai hiekkaharjuja
37 RETKI lokakuu 2020 10 KUVAA 6 “Vätsärin ylänkö on suomalaisittain harvinainen alue.”
10 15 kilon reppu ei kuitenkaan paina hartioita liikaa.. Aivan kuten perusretkeilyssäkin, niin myös kisassa jalat joutuvat koville ja monen kohdalla jalkojen kunto ratkaisee, miten matka etenee. 38 RETKI lokakuu 2020 10 KUVAA 7 U LT R A P I T K ÄS SÄ VA E L LU S K I SAS SA M A LT T I on valttia. Samoin energiatankkaus säännöllisesti liikkumisen ja matkan aikana on tärkeää. Rauhallinen eteneminen omaa oloaan kuunnellen on onnistumisen edellytys
Lyhimmillään matkaa seuraavalle rastille voi olla muutamia kilometrejä. AVO K A L L I O I D E N JA S O I D E N välissä on paljon metsää. Paikoin tiheä mäntymetsä tarjoaa vaihtelua ja tuntureihin verrattuna piirtää maisemaan täysin erilaisen näkymän. Pisimmät välit kahden rastin välillä ovat yli 30 kilometriä. Pitkät etäisyydet tarjoavat monipuolisia vaihtoehtoja reitinvalinnan suhteen. Jos eksyy, on itsensä paikallistaminen kartalle työlästä.. Itse rastien löytyminen on melko helppoa, jos vaan löytää oikealle tunturijärvelle tai niemennokkaan. Suunnistuksellisesti tiheä metsä tuo uusia haasteita samanlaisten notkojen, vaarojen, lampien ja lampareiden muistuttaessa toisiaan ja sekoittaessaan kartanlukijaa. 39 RETKI lokakuu 2020 10 KUVAA 8 9 R AST I VÄ L I T OVAT P O I K K E U KS E L L I S E N pitkiä
Rinkkaretkeilijä joutuu tasapainoilemaan paikoin isojen lohkareikkojen yli. Kevyemmällä varustuksella kulkevat kilpailijat joutuvat hekin tarkkailemaan maastoa huolella. 40 RETKI lokakuu 2020 10 KUVAA 10 VÄTSÄ R I N K U U LU I SA K I V I K KO haastaa jokaista kulkijaa. Nilkkojen telominen ja polvien rasittuminen ovat tyypillisimmät matkantekoa hidastavat vaivat. Kivet ovat löytäneet hyvin paikkansa vuosituhansien aikana ja ovat tukeva alusta vaellusjalkineen alla.. Isossa kivikossa kiveltä toiselle kulkeminen on usein helpoin tapa edetä
41 RETKI lokakuu 2020 10 KUVAA
42 RETKI lokakuu 2020 KOTARETKI RUSKAAN PÄ Ä L L E vyöryvä pilvi voi muuttaa maisemat parissa minuutissa.
43 RETKI lokakuu 2020 KOTARETKI RUSKAAN T E KST I JA K U VAT Anssi Romo Vongoivan varjoissa ja valoissa Minne suuntaisit ruskavaellukselle, jos aikaa reissun suunnitteluun olisi viikko ja kävelyyn aikaa muutama päivä. Kauaa ei tarvinnut kävellä, kun olkapäihin ja lantioluihin jo alkoi palata muistijälkiä siitä, miltä painava rinkka tuntuu. No miksi en minähän olin pakannut jo monta vuotta! Muisti palailee pätkittäin Marivaaran takana, Pajuojan varressa kammettiin rinkka selkään, monen vuoden tauon jälkeen. Usein kyllä olin tehnyt suunnitelmia. Joko reissukaverin yllättävät työesteet tai kerran jopa omalle varpaalle pudonnut auton jarrulevy! Olin hylännyt suunnitelmani tänäkin vuonna, mutta tällä kertaa yllättäen korona päätti toisin. Kysymys sai heti sykkeeni nousemaan ja ajatus alkoi raksuttaa: Onnistuisinko lähtemään näin nopealla aikataululla, jo reilun viikon päästä. Joskus ehdin pakata rinkkanikin vaellusta varten, mutta aina jokin esti lähdön. Toki kevytretkeilijöiden niksejä oli opiskeltu uteliaana näinä. Meidän kohteeksi valikoitui saunareissu Tahvontuvalle muutaman huipun kautta tietysti. Matkustusrajoitukset estivät tuttavani Norjan matkan, joten sain häneltä viestin: ”Onko lappiin lähtijöitä syyskuun toisella viikolla?”. U niversumi oli viime vuodet ohjaillut elämääni niin etten ollut päässyt tunturiin moneen vuoteen
Muista katsoa taaksesi Aloituspäivän kävelyinto toi meidät niin lähelle puuttomia paljakoita kuin se vain oli reittimme kannalta järkevää. Kun on altistanut itsensä epämukavuudelle, on lämmin lepohetki auringonpaisteessa sitäkin arvokkaampi. Puoli kahdeksalta etsimme jo reittiä ylöspäin Siulavaaran alarinteiden männiköissä. Ensimmäinen kotayö Siulaojan nuotiopaikalla oli varsin leuto. Ai niin, nyt muistankin miltä märät kengät tuntuu… Aurinko tuli esiin puoliltapäivin, aivan kuten sääennuste oli luvannut. Vaeltaminen on ylös ja alas kulkemista myös mielen osalta. Reitillä on pieniä pehmeitä suopätkiä, ja myös varvikot ja heinikot olivat yöllisen sateen jäljiltä märkiä. Pysähdyn ja katson taakseni, silloin muistan sen taas: Syyn miksi sietää olkapäitä hiertävää rinkkaa, märkiä kenkiä ja K L AS S I N E N leiripaikka löytyy kirkkaan puron varresta tunturien kainalosta.. Ja nukkuminen juuri sitä pätkäunta, mitä se on aina ensimmäisinä vaellusöinä. Jo aikaisin iltapäivällä levittelimme Siulan kämpällä märkiä sukkia ja kenkiä kuivumaan aurinkoon. Ja kyllähän olo muutenkin on kuin pikkupojalla syntymäpäivän aattona: Huomisaamuna pääsemme viimein tunturiin! Heräämme kummallisen aikaisin. Kengät olivat vanhat tutut silti jalkojakin täytyi kuunnella tarkalla korvalla: Hiertääkö se nyt oikeasti tuosta pottuvarpaasta vai tuntuuko vain…. Meidän ensimmäinen tavoite oli Siulanruoktun autiotupa. Me jatkamme kiipeämistä, ja kuin huomaamatta reitti alkaa avartua, koivuja on harvemmassa ja niiden juurelle ilmaantuu rakkakivikkoa. Poikkeaisimme Auhtijoenselkää seuraavalta poroaidalta kohti Jaurujokea, jonka jyrkästä rantapenkasta Siulan kämppä löytyy. Koivikossa tarpominenkin uhkaa tuntua vähän yksitoikkoiselta, mutta se unohtuu heti, kun Vuomapään rinne alkaa nousta enemmän näkyviin koivikon yläpuolelle ja auringon säteet tavoittavat jo sen huippuja. Ylemmäs mentäessä koivikko vain tihenee, ja selkeää kävelyreittiä joutuu etsimään koko ajan. Marivaarasta Saariselälle meno vaatii lähestymismarssia mönkijäuralla melkein yhden päivän verran, ennen kuin pääsee kunnolla tunturien juurelle. Auringon voima saa myös kylmän usvan pakoilemaan tunturien varjoisille puolille. Kroppa käy ylikierroksilla pitkästä kävelypäivästä. Kumpikaan ei tietenkään valittanut, kokemuksesta tiesimme mitä kohti olimme menossa. Aurinko on ehkä jo noussut, muttei se vielä pitkään aikaan tavoittaisi näitä sumuisia laaksojen pohjia. Nytkin koko kroppa nautti tauosta: jalat ottivat ilmakylpyjä, vatsa sai kiireettömän lounaan, ja mieli etsi kartalta kiehtovia jatkosuunnitelmia. Tällaisessa hetkessä palaa yhtä lailla mieleen myös se onnistumisen ja selviytymisen tunne, mikä syntyy tällaisilla reissuilla. Varsin pian ympärillä alkaa olla enemmän kirkkaan keltaisia koivuja kuin mäntyjä. Lähes suoran poroaidan seuraaminen pilvisessä tihkusäässä on tylsää hommaa. Aamiainen hoituu yhteisestä päätöksestä lyhyellä kaavalla liekö laiskuutta vai malttamattomuutta. Kostea aamu-usva tuntuu keholla kylmältä. 44 RETKI lokakuu 2020 KOTARETKI RUSKAAN odottelun vuosina, mutta kevyeksi ei rinkkaa vieläkään voinut sanoa. Siinä lystissä kastuivat sitten lahkeet, ja tietysti vesi valui myös kenkiin
I LTA PÄ I VÄ N aurinko lämmittää Vongoivan laakson jokivarressa on lähes kuuma kävellä.. Täällä ei usein ole enää polkuja mitä seurata, eikä täällä tunne edes tarvetta laskea kilometrejä eteentai taaksepäin. A A M U S U M U taikoo esiin taideteoksia, jotka päiväsaikaan jäävät usein näkemättä. Tunturiin nousun hetki näyttää ja tuntuu aina yhtä ainutkertaiselta, niin kuin sitä ei olisi koskaan aiemmin kokenut samoin. 45 RETKI lokakuu 2020 KOTARETKI RUSKAAN rakkuloita varpaissa. Aamu-utu tuntuu jääneen kauas alavampien maiden päälle kunnes yhtäkkiä taakse katsoessa koko laakson peittää nopeasti kohti vyöryvä vaaleanharmaa Vaeltaminen on ylös ja alas kulkemista myös mielen osalta. Taaksemme avautuu udun peittämä laakso kultaisen aamuauringon valossa. Siis ylöspäin mennään! Pää pilvissä Nousu jatkuu avartuvassa Siulapään rinteessä. Tunturissa olen perillä. Sitä paitsi ne kengätkin tuntuvat taas kuivilta, rinkka on löytänyt paikkansa, ja varpaiden hiertymät teipattu kuntoon. Vaikka olin yrittänyt lievittää vaellusikävääni monilla etelän poluilla ja lähiretkillä, mikään ei tunnu korvaavan sitä tunnetta, kun pääsee viimein tunturiin, puurajan yläpuolelle
Siinä tapauksessa täällä vuorossa on burn in: Haluan imeä ja tallentaa kaiken energian tästä maisemasta itseeni, niin verkkokalvoille kuin tunnekokemuksiini. Tunturi on hiljainen ja vakaa. Kurkotan kädellä kotakangasta makuupussin aukosta: aivan jäässä! Avaan makuupussia sen verran että yletyn avaamaan kodan savuräppänän ja tekemään tulet. Sopivan ison tasaisen paikan löytyminen kodalle teettää joskus töitä kumpuilevassa, kivikkoisessa maastossa. Olemme varsin korkealla, mutta nyt ei juurikaan tuule, joten päätämme pitää samalla myös ruokatauon. Kohta olemme taas sellainen pilvihuppu päässä, että on paras kaivaa gps-paikannin esiin, jotta löydämme varmemmin oikeaan suuntaan kohti Sihverinlakopäätä. Puut ja sytykkeet varasin jo illalla käden ulottuville. Liekit alkavat valaista hämärää kotaa heti, tuli tarttuu kuiviin puihin nopeasti. Meillä on pitkä ilta aikaa nauttia leirielämästä. Vaelluskaveria ei voi päästää kovin kauas, koska näkyvyyttä ei hetkittäin ole montaa kymmentä metriä. Tällä kertaa näemme Vongoivan laakson suuntaan, mutta sinnekin vain hetken. Paljoa sitä ei tarvita, mutta luvassa on kylmempi yö. Ruuanlaittoa, valokuvailua ja pientä varustehuoltoa. Brunssia pilvien keskellä Ennen seuraavaa huippua molempien rinkat alkavat jo pyytää taukoa, joten päästämme ne lepäämään hetkeksi. Keittimen tulta vahtiessani mietin, mitä burnout oikein tarkoittaa. Lähellä huippua auringon kirkas valo alkaa tunkeutua pilven läpi olemme lähes pilven yläpuolella. Onko se sitä, kun ihminen luovuttaa koko ajan energiaa itsestään ulospäin. Pihalla käynti vahvistaa, että pakkasta on ihan mukavasti, sillä kota ja kaikki varvut ovat kuuran peitossa. Muutamassa minuutissa se ahmaisee meidät sisäänsä ja peittää näkyvyyden joka suuntaan. Kriteerit täyttävä tontti löytyy ja kota nousee nopeasti kauniin puron töyräälle. Ja kuin palkkiona nopeasta toiminnasta myös sade jättää meidät rauhaan. Hetken tunturin rinteellä istuttuamme pilvet taas kaikkoavat ja aurinko alkaa värjätä ruskan kirjavoimaa maisemaa Y L E M PÄ N Ä rinteillä koivut madaltuvat ja ihminen alkaa vaikuttaa yhä pienemmältä.. Pilvi kuitenkin liikkuu koko ajan, joten yhtäkkiä näkymä voi aueta selkeäksi auringonpaisteeksi. Näitä yllätysruokailuja varten rinkassa kulkee pari kourallista edellisestä puuliiteristä kerättyjä puun sälöjä, joilla retkimuonan veden keittely onnistuu eksoottisessakin paikassa myös puuta polttavalla keittimellä. Se eksyi varmaan siinä ensimmäisessä nousussa tunturikoivikkoon. Tällä kertaa juuri pilven vuoksi koko maisema onkin alati muuttuva ja taianomaisen kaunis. Huipulle yhtä matkaa auringon kanssa Aamulla herään ensimmäisenä ennen kuutta. Joskus on harmillista, jos tunturille noustuaan ei näe maisemia pilvisyyden takia. Sade kuitenkin motivoi etsintäämme heittelemällä niskaan muutamia vesipisaroita. Siellä toinenkin makuupussi alkaa jo liikehtiä. Keräilemme polttopuuta puronvarren rinteiltä iltaa ja aamua varten. Niin myös mieli. Lisäksi villa-asuni muuttuu ulkona kovin ohueksi, joten palaan mielelläni takaisin lämpenevään kotaan. On meillä toki lämpimät makuupussit, mutta viilenevää iltaa on mukavampi istua lämpimässä kodassa, kiireettömästi tulta tuijotellen ja päivän maisemia muistellen. Kaikki arjen häly on kaikonnut. 46 RETKI lokakuu 2020 KOTARETKI RUSKAAN kirkkaammilla väreillä. Leiri puron varteen Laskeudumme Vongoivanjokea alaspäin etsimään leiripaikkaa. Aamutoimien aikana kotakangas ehtii sulaa ja kuivahtaa yläosaltaan, liepeet jääpilvi
Mutta pikkuhiljaa syntyi ajatus lyhentää viimeisen päivän matkaa muutamilla kilometreillä autolle päin. Saunajuomatkin juomme pihalla, saunan rappusilla. Ja kuin pyynnöstä tämä avotunturin asukas meitä jostain tervehtii, näkymättömänä kuten niin usein ennenkin. Koivuvyöhykkeen jäätyä taa, ehdin jo ääneen kaipailla, miten mielikuvissani tällaiseen avaraan maisemaan kuuluisi kapustarinnan rauhoittava, surumielinen piipitys. Lasku alaspäin kohti Tyyrojan uomaa on vähintään yhtä vaikuttava kuin oli nousu tunturin toisella puolella. Ja hetken päästä kuuntelemme asiaankuuluvalla hartaudella saunan kiukaan sihahduksia. Minä alan tehdä lounasta, vaelluskaverini alkaa lämmittää meille päiväsaunaa. Monotoninen kävely alkaa koskea jalkoihin, eikä poroaidan varsi tarjoa sen enempää nähtävyyksiä kuin tullessakaan. Paluumarssi Aivan alkuperäinen suunnitelma oli jäädä Tahvontuvalle yöksi ja käyttää viimeinen mahdollinen vaelluspäivä poistumismarssiin. Päiväsaunaan Tahvontuvalle Koko reissun ainut kiinteä tavoite oli saunominen Tahvontuvalla. Polku ei houkuttele meitä pysähtymään samalla tavoin kuin tunturi. Ei näy myöskään pilviä, joten tiedämme että saamme kiivetä tunturiin yhtä matkaa aamuauringon kanssa. Jälleen polku vie kulkijaa. Viimeisillä kilometreillä ehdimme kyllä jo hitusen katua jääräpäisyyttämme. Nyt eivät lahkeet kastu varvikossa, sillä maa on yhä pakkasen kuivattama. Minä alan tehdä lounasta, vaelluskaverini alkaa lämmittää meille päiväsaunaa. Ennen yhdeksää olemme Vongoivan huipulla. Reissun kohokohta lähestyy! Aurinko kääntyy jokiuoman suuntaan ja pihamaakin jo lämpenee meidän molempien touhutessa mieleisiä leiripuuhia. Kotioloissa arkirytmi määrittää usein ulkoiluajat. Aurinko ei vielä edes kunnolla paista tuvan pihamaalle kun jo laskeudumme rinteeltä alas tunnelmallisen kynttiläkuusikon suojissa hiljaisena odottavalle kämpälle. Syömme tyytyväisinä autiotuvan rappusilla, sitten kaivelemme rinkasta puhdasta vaatetta ja tänne asti kannetut saunajuomat. Siellä harvoin ymmärtää lähteä seuraamaan ympäröivää luontoa eri vuorokauden aikoina. 47 RETKI lokakuu 2020 KOTARETKI RUSKAAN vät kuitenkin kohmeisiksi, kun pakkaamme sen pussiinsa. Kylmä tuuli ajaa kuitenkin liikkeelle varsin pian. Mutta vaelluksella olemme luonnon äärellä joka hetki. Ja lopulta käy kuten niin usein aiemminkin: Päivämatkan tavoite siirtyy koko ajan kauemmas jossain vaiheessa alamme tavoitella kävelyä takaisin autolle jo tänään. Silmien lisäksi myös korvat saavat nauttia harmonisesta aistimaailmasta. Käytämme huipulla hetken aikaa ”kaikki ok” -viestien lähettämiseen laaksoissa puhelimet eivät kuulukaan. Polku näyttää määränpään, ja houkuttelee tavoittelemaan sitä. Muuten olimme antaneet itsellemme varsin vapaat kädet muuttaa suunnitelmia tunnelman mukaan. Niille emme sano hyvästi, sanomme näkemiin. Repoaavan sivulla sentään tutut tunturihahmot näyttäytyvät meille vielä hetken. Jälleen tunturi on ihmeen hiljainen. Emme puhele joutavia, sillä tämän paikan saunatonttua emme halua suututtaa. Auringon säteitä ei näy vielä edes vastakkaisen tunturin rinteellä. Onkin jotenkin palkitsevaa päästä ajoissa kävelemään. Tämäkin Saariselän huippu on niin tasalakinen, että oikeastaan parhaat maisemat näkyvät tunturin rinteiltä. H E R Ä Ä M M E pakkasaamuun makuupussista on helpompi tulla ulos kun pidämme hetken tulia kodassa.
Lokakuinen tulisteluretki erämaassa voi tarjota unohtumattoman luontoelämyksen. T E KST I JA K U VAT Eerikki Rundgren REVONTULINÄYTELMÄ valosaasteen ulottumattomissa Louekankaan edessä palava nuotio ja taivaalla loimuavat revontulet. 48 RETKI lokakuu 2020 TAIVAAN TULILLA
49 RETKI lokakuu 2020 TAIVAAN TULILLA. K AU N I I ST I lähipuita valaiseva nuotio tuo pikantin lisän revontulikuvaan
Monille pimeän metsän tai järven yläpuolella kaartuva tähtitaivas linnunratoineen on ennen kokematon elämys ihan ilman revontuliakin. Luonnollinen pimeys alkaa olla katoava luonnonvara jopa täällä Lapissa. Omilla revontuliretkilläni lähden vielä tätäkin syrjemmälle. Ihmiset ovat iät ja ajat ihailleet taivaan ilmiöitä tulilla yöpyessään.. Tämän vuoksi pyrin hakeutumaan asiakkaitteni kanssa mahdollisimman pimeisiin paikkoihin tuntureiden tai vaarojen taakse jääville katvealueille. Tähtitaivaan alla Lähes koko syksyn jatkuneen hiljaisen jakson jälkeen on aurinko jälleen aktivoitumassa. Ikävä totuus paljastuu usein vasta kameran herkän kennon taltioimista kuvista. Toisaalta olen kuitenkin ihmetellyt, kuinka tottuneita ulkomaalaiset ja varsinkin suurkaupungeissa asuvat ihmiset valosaasteeseen ovat. 50 RETKI lokakuu 2020 TAIVAAN TULILLA S osiaalisen median revontulikuvia selatessani en voi olla kiinnittämättä huomiota, kuinka paljon yötaivaalla on ihmistoiminnasta aiheutuvaa valosaastetta. Asun Inarin Saariselällä, jossa työskentelen oppaana lähinnä ulkomaalaisten parissa. Pilvistä heijastuvat matkailukeskuksen valot eivät yleensä häiritse ketään, koska niitä ei edes osata pitää luonnottomana valosaasteena. Harvassa ovat kuvat, joissa taivaanrannalla ei olisi minkäänlaista asutuksesta, liikenteestä tai vaikkapa linkkimastosta johtuvaa valoa. Revontuliretkillä Saariselän lähituntureilla ei voi juuri välttyä pohjoisella taivaanrannalla näkyvistä Ivalon kylän tai lentokentän valoilta, vaikka matkaa näihin on yli kaksikymmentä kilometriä
51 RETKI lokakuu 2020 TAIVAAN TULILLA E R Ä M A AS SA voi vielä kokea luonnollista pimeyttä ilman taivaanrannalla loistavia taajaman valoja.
52 RETKI lokakuu 2020 TAIVAAN TULILLA. R E VO N T U L I E N loimutessa taivaalla nukkumaan ei malttaisi mennä ensinkään
Upeimmat revontulet olen kuitenkin kokenut omilla retkilläni oikean erämaan rauhassa ja pimeydessä. N I S K A L I H A KS E T joutuvat koville revontulien tanssiessa suoraan yläpuolella... Ihmiset ovat iät ja ajat ihailleet taivaan ilmiöitä tulilla yöpyessään. Puolisoni pitää pientä tulta louteen edessä, kuten meillä olisi muutoinkin tapana syksyisillä retkillämme. Idän suunnalta nousee taivaalle illan ensimmäiset vienot revontulet. Ympäri vuoden taivaan reposia ei voi kuitenkaan ihailla, sillä kesällä yöttömän yön valo estää niitä näkemästä. Ulkomaalaiset asiakkaani sanovatkin olevani onnekas saadessani asua täällä. Muualla niitä on nähty todella harvoin, mutta toisinaan kuitenkin aina Välimerta myöten. Revontulimatkailun taivaalle kertyy myös aivan sananmukaisesti pilviä, sillä yksi ilmastonmuutoksen skenaarioista on talvipilvisyyden lisääntyminen kaikkialla Pohjois-Skandinaviassa. Tällaiset harvoin sattuvat revontulimyrskyt ovat varmasti tehneet vaikutuksen ihmisiin, jotka ovat kuulleet ainoastaan tarinoita maagisista pohjantulista. Valosaasteen ulottumattomissa. Elokuun loppupuolelta eteenpäin yöt ovat jälleen riittävän pimeitä revontulien havaitsemiseen. Talveen valmistautuva luonto on hiljainen paria uteliasta kuukkelia ja yhtä touhukasta pohjantikkaa lukuun ottamatta. Aivan kuin kirkkaissa katuja mainosvaloissa ei olisi tarpeeksi, täytyy matkailuyritysten tunkea taivaalle lisää valosaastetta valonheittimin ja ilotulituksin. Itsestäänselvyys revontulet ovat kuitenkin olleet vain pohjoisille kansoille. 53 RETKI lokakuu 2020 TAIVAAN TULILLA Revontuliennusteiden mukaan maan ilmakehään olisi iskeytymässä huomattavan voimakas aurinkotuuli. Viime päivien tapaan lämpötila painuu yötä vasten hieman pakkasen puolelle. Sääennuste näyttäisi pitävän edelleen paikkansa. Ensimmäisten tähtien syttyminen taivaalle nostaa odotuksemme sananmukaisesti taivaisiin. Yöpaikkamme on viitisen kilometriä metsäautotieltä ja toistakymmentä kilometriä lähimmästä asutuksesta. Usein turisteilta jäävät revontulet kuitenkin näkemättä. Pimeän laskeutumista odotellessa aika kuluu mukavasti leiriaskareiden parissa. Metsäautotien päästä alkaa miltei saman tien kirveenkoskematon metsä, jossa heikko polku vie kohti Kuppiskurua. Leiripaikka löytyy Pikku Ahvenjärveltä, missä avautuu esteetön näkymä pohjoiselle taivaalle. Kävelen rantaa edestakaisin kameran kanssa ja otan kuvia erilaisilla asetuksilla. Tarvitaan aina hieman tuuria, jotta auringon aktiivisuus ja sää olisivat havainnoinnille suosiollisia. Pystytämme louekankaan aivan rantaviivan tuntumaan ja alamme haalimaan polttopuita illan ja aamun tarpeiksi. Revontulimatkailun kiivain sesonki osuu kaamosaikaan joulun ja uudenvuoden tietämille. Ihmisten jännitys saattaa purkautua niin riemun kiljahduksina kuin ilon kyynelinäkin. Kaikki tämä yhdessä antaisi odottaa tavallista hienompaa luonnonnäytelmää. Suomen Lapissa mittaushistorian pilvisimmät talvikuukaudet ovat kaikki viime vuosilta. Aloitan kuvaamisen, vaikka tiedän parempaakin olevan tulossa. Samaan aikaan sääennusteet lupaavat korkeapainetta ja maan kiertolaisen kuunkin vasta aloittaessa uutta kierrosta pitäisi öiden olla selkeitä ja pimeitä. Saariselällä asuvana ja revontulimatkailun parissa työskentelevänä en voi myöskään olla ihmettelemättä vuosi vuodelta lisääntyvää täysin tarpeetonta valoa. Aina revontulien ilmaantuminen taivaalle kuitenkin tekee minutkin iloiseksi. Vilkuilemme yhtenään taivaalle ja lopulta odotuksemme palkitaan. Pimeän kaipuu Saariselän korkeudella revontulia esiintyy noin kahtenasatana yönä vuodessa. Taivas on täysin selkeä ja tuulikin tyyntynyt miltei kokonaan. Olemme jo tovin odottaneet puolisoni kanssa otollista hetkeä lähteä erämaahan revontuliretkelle. Pari kilometriä käveltyämme siirrymme Inarin yhteismetsän mailta Hammastunturin erämaa-alueelle. Matkailutoimijat eivät ilmeisesti näe tässä ristiriitaa erämaan rauhalla ratsastavalla markkinoinnilla luotuihin mielikuviin
Jää sulaa vuorilla vielä elokuussa, sillä Norjassa ikijää ei ole harvinaisuus. Gibson Narvikin vuorten välissä siintää ikijää Solisevat vuoripurot katkaisevat kulkijan reitin tuon tuostakin. Laaksoissa pääsee kuitenkin vaeltamaan ilman vuorikiipeilijän taitoja. 54 RETKI lokakuu 2020 NARVIK T E KST I Maija Arosuo K U VAT C. Suunnistaminen on kuitenkin helppoa, sillä reitti kulkee kokoa ajan vuorten välissä.. PA I KO I N maasto on kivistä ja polkua ei juuri ole
Polku seuraa järveltä ylös kosteaa joenuomaa. Juomavedestä ja telttapaikoista ei kuitenkaan ole puutetta, joten kun suuri Lossivatnet alkaa näkyä, teemme leirin Nihkevággin juurelle. I LTA Skamdalsvatnetin rannalla on tunnelmallinen. Seurailemme jokea koko aamupäivän. Tiheässä kasvillisuudessa ei merkintöjä juuri näy, mutta kaiken keskeltä ilmestyy joen ylittävä uudehko kävelysilta. Matkanteko on paljon ajateltua hitaampaa. Saamme tutustua järveemme seuraavana päivänä lähemmin, sillä reittimme seurailee aluksi sen hiekkarantoja. Tällä kertaa tikka kartalla osui Narvikfjellan-nimiseen alueeseen Pohjois-Norjassa. Järven rannalla on muutama mökki, mutta hyviä leiripaikkoja löytyy.. Alue ei ole kansallispuistoa tai muutakaan suojelualuetta, mutta eipä siellä juuri asutustakaan ole. Vuorten välisissä laaksoissa pääsee kuitenkin kiertelemään päiväkausia ilman hakkuja ja jäärautoja. Saammekin haeskella sopivaa kulku-uraa ensin saniaisten peittämässä kivikossa ja sitten avokallioilla. Rannalta löydämme teltalle paikan, joka on selvästi palvellut useaa muutakin kulkijaa. Maisemaa reunustavat lumihuippuiset vuoret. Avointa tunturimaastoa täplittävät terävät huiput ja jäätiköt, joista majesteettisin on 1893-metrinen Storsteinsfjellet. Patikoijien iloksi on Norjan vaellusjärjestö, Den Norske Turistforening (DNT), rakentanut kymmenkunta tupaa. Olemme päivän aikana ajaneet Rovaniemeltä 500 kilometrin matkan, joten illalla ehdimme kävellä metsäautotietä kylästä Skamdalsvatnetille asti. Mökkitien päässä pääsemme heti retkeilytunnelmaan. Olemme uskomattoman kirkasvetisen ja kovapohjaisen järven laskujoen suussa. Kartassa polku jatkaa joen oikeaa puolta, mutta koska olemme kuitenkin toiselle puolelle menossa, pidämme parhaana ylittää joki silloin, kun siinä on silta. Pieni hiekkatie halkoo etelässä ja muutama yksinkertainen kesämökki pilkottaa joen uomissa siellä täällä. Kengät saa riisua tuon tuostakin. Niille urheilulliset norjalaiset siirtyvät edelleen kävellen. Emmekä taaskaan pettyneet. Merkintöjä näkyy siellä täällä, mutta polku jatkuu lähes olemattomana – reitti on melkein käyttämätön. Kunnon ylityskengät, joilla voi kulkea pienen matkan purojen välillä, ovatkin otolliset matkassa. Sitten lähdemme kiipeämään. Suunnitelmana oli N orja on niin täynnä hienoja vaelluskohteita, että niiden kiertämiseen menisi koko elämä. Tämä jättää meille kaksi reittivaihtoehtoa. 55 RETKI lokakuu 2020 NARVIK Reitti ilman polkua Aloitamme taipaleemme Beisfjordin kylästä, noin 15 kilometriä Narvikiin. Voisimme tehdä täyden ympyrälenkin ja palata autolle kävellen tai patikoida Katteratin juna-asemalle ja tulla junalla Narvikiin. Vuorilta tulevat sulamisvedet tuovat poikkipuroja matkalle ja niille saa etsiä sopivaa ylityspaikkaa. Iltauinti vahvistaa, mistä järven vesi on peräisin, mutta on silti nautinnollista. Nimensä mukaisesti alue sijaitsee Narvikin kaupungin lähistöllä, sen kaakkoispuolella. Juuri kun edellisestä purosta on selvinnyt, on seuraava edessä
Vaikka vettä on alajuoksulla eniten, on siitä joki kuitenkin helppo ylittää saarelta toiselle siksakkaamalla. Norjalainen tupa on ylellinen Aamulla matka jatkuu kohti Lossivatnetia. Tupa on voimalinjan lähellä, joten keskeltä erämaata löytyy sähköä ja muun muassa täysin varusteltu keittiö vedenkeittimineen ja sähköliesineen. 56 RETKI lokakuu 2020 NARVIK kävellä järven rantaan yöksi, mutta maiseman nähtyämme muutamme mieltämme: vesi on niin matalalla, että järven rannat ovat korkeat hiekkatöyräät. Kävelemme hiljaisina kohti ensimmäistä tupaa, Losistuania. Joen ylitse on rakennettu silta. Mutta tämä joki jäisi varmasti ylittämättä ilman rakennelmaa, joten vaihtoehtoa ei ole. Tie vie vain tutkimusasemalla, joten liikenne on olematonta. Meillä on siis oiva tilaisuus kuivatella vaatteemme ja syödä lounas rauhassa katon alla. Näkyvyys putoaa äkkiä muutamiin kymmeniin metreihin ja sade kastelee vaatteet. Vitsailemmekin, että liftaammeko vai LO S S I VAT T N E T saa vetensä sulavilta jäätiköiltä. Järven rannassa vuolas vesistö tyyntyy ja levenee kovapohjaiseksi suistoalueeksi, jossa on hiekkasärkkiä. Joskus laudoitus on parhaat päivänsä nähnyt. Kuivina ja ravittuina on hyvä jatkaa kohti seuraavaa etappia, nyt jyrkästi alaspäin. Vesi virtaa vierellämme, kun laskeudumme useiden kilometrien matkan Norddalenissa kulkevalle ?unojohkalle. E N S I M M Ä I S E T kaksi päivää maasto on kallioista.. Edessä on noin viiden kilometrin pituinen maantieosuus. Edellisen päivän paiste ja lämpö ovat poissa ja norjalainen vuoristoilma näyttää kasvonsa. Yhtään ihmistä emme olleet vielä kohdanneet. Vieraskirjan mukaan tuvalla on kahdeksan hengen porukka, joka ilmeisesti on juuri päiväretkellä. Sitä ennen on kuitenkin ylitettävä jäätiköltä järveen laskeva suurempi joki. Rankkasateessa saavumme tuvalle, joka on niin hieno, että katsomme parhaaksi ottaa märät vaatteemme pois ennen kuin astelemme sisään. Jäämme siis puron varteen, vuoren suojaan. Norjassa ne ovat korkeita, heiluvia ja huteria
Olemmekin vajaan kolmen kilometrin päässä Ruotsin rajalta. Kiitämme kyydistä ja jatkamme iloisina matkaa Vuostagorzilta itään kohti ?unoavria. Kunnes pääsemme kohdalle ja toteamme, että se on kelkkavaja. Ja samaa suoraa vielä muutama kilometri. Sitä on aina lähettyvillä. P E R I N T E I S E N tupakäytännön mukaan asukkaat noutavat käyttöveden järvestä tai joesta. 57 RETKI lokakuu 2020 NARVIK kävelemmekö ja laitamme varmuudeksi tukkaa vähän nätimmin. Miehittämättömille tuville saa yleisavaimen DNT:ltä. Onneksi tuli suittua tukka! Miehet ovat menossa laskemaan riekkoja tulevaa metsästyskautta varten. Sähkölieden sijaan tarjolla on kaasuhella ja tulisija. Lumihuiput näyttäytyvät sieltä täältä muistuttaen, että olemme oikeassa vuoristossa. Usein ne ovat niitä, joilla ei paljoa tapahdu. Ja vielä vähän matkaa. Vielä kilometri ja olemme tuvalla. Heti sen sanottuamme paikalle pyrähtää auto. Maksu hoituu laittamalla nimi ja osoite vieraskirjaan, lasku tulee kotiin perässä. Kanssamme tuvalla yöpyy kolme muuta vaeltajaa, jotka ovat kaikki tulossa Abiskosta. Cunojávrin tupa on edellistä yksinkertaisempi ja vanhempi, mutta silti mukava. Lähin tupa rajan takana on Unna Annakas. Polku kulkee nyt satumaisen kauniissa vuorisolassa mukavasti polveillen. Sadekin on lakannut ja päivä on jo varsin lämmin. Jotkut kilometrit vaan ovat pitempiä kuin toiset. Sitä onkin turha kantaa mukana. PA H O L A I S E N sola päättyy suistoon, jonka ylitse on kuljettava, jos mielii Katteratin juna-asemalle.. Sitä oli varsin helppo tallustaa, joten laitamme reippaasti tassua toisen eteen. Lopulta näemme lupaavan näköisen tuvan. Saamme teltan ja loput varusteet kuivatetuiksi, joten tupayö on tervetullut. Nyt saa laittaa aivot narikkaan ja antaa mennä. Liftaamme ja saamme kyydin. Tuvat ovat Norjassa maksullisia. He jäävät koko vaelluksen ainoiksi vastaantulijoiksi. Maasto on kuitenkin helppokulkuista ja aurinko porottelee N A R V I K I S SA vaeltaessa juoksevasta vedestä ei ole puutetta. Veden saa noutaa kirkasvetisestä järvestä, jossa käymme myös pulahtamassa. Polku kulkee nyt selkeäksi tampattuna tasaisella nummella. Paholaisen sola Matkalla pohjoiseen törmäämme tanskalaiseen koululuokkaan, joka oli tehnyt leirinsä tuvan läheisyyteen, kauniiseen jokilaaksoon
Aamupäivän ajan teemme matkaa tässä idyllissä. Polku nousee jyrkästi yhä kivisempää solaa. Se on hyvä, sillä emme halua kulkea koko reittiä takaisin. 58 RETKI lokakuu 2020 NARVIK taivaalta. Päättelemme, että ne on rakennettu paikkaan, jonne vesi ei nouse eivätkä joet vyöry, joten päätämme leiriytyä niiden ympäristöön. Heräämme siihen, että tuuli ulvoo joka nurkassa – on kuin kioskimme lähtisi ilmaan. Suojuoksua kahville Suistoalue on valtava. Tuuli puhaltaa takaamme niin, että jos levittäisimme kädet sivuille siiviksi, voisimme nousta lentoon. Laittaudumme hetkeksi pitkäksemme ja ennen kuin huomaamme, olemme jo unessa. Ulkoa olemattoman oloinen rakennus on sisustettu viihtyisäksi. Ymmärrämme nyt, miksi paikan nimeksi on annettu paholaisen sola. Ylempää olemme päässeet katselemaan, mitkä niistä vievät perille vähin kahlauksin ja voineet suunnitella reitin. Yleensä ne silti kestävät.. Se on karu näky. Padot on tehty avattaviksi. Se näyttää päättyvän jokiuomaan, jonka yläpuolella on pato. Ensimmäiselle tasaiselle viheriölle tultuamme ajattelemme jo päässeemme pahimman kohdan yli. Sola päättyy lopulta suureen suistoalueeseen, jonka rannassa on muutamia mökkejä. Lievästi korkeanpaikankammosta kärsivä ystäväni kerää itsensä täydellisesti ja jatkaa urheasti matkaansa alaspäin. Lopulta molemmilla puolin on harmaat graniittiseinämät ja edestä maailma vain loppuu. Tuuli on melko voimakasta ja päätämme pitää sisällä pienen tauon. Jännittävälle kalliolaskeutumiselle suojuoksu tuo hauskaa vaihtelua. Iltapäivällä saavumme Oallavaggen taukotuvalle. Jatkamme alaspäin, kunnes poluntapainen katoaa kokonaan. Sadetta uhkuvat pilvet lähestyvät, emmekä halua olla kalliojyrkänteillä märällä kelillä. Viritämme ulkoteltan suojaksemme kallionlohkareen taakse, jonne tuuli ei pääse meitä riepottelemaan ja keitämme illallisen pitkän päivän päätteeksi. Ensimmäiset puolitoistatuntia saamme siis kulkea kahluukengät jalassa. N O RJA L A I S E T sillat eivät ole maailman tukevimpia. Kartanluku kertoo kuitenkin, että olemme vasta välitasanteella, jossa on järvi. On kuin Else-täti itse olisi juuri käynyt petaamassa sängyille huopapeitteet ja tuomassa soman öljylampun kulkijoiden iloksi. Ketään ei ole paikalla, joten haemme oman tonttimme sopivan etäisyyden päästä. Muutamat joen ylitykset vaativat housujen riisumista, mutta ojista löytyy kuitenkin hiekkaisia kohtia, jotka eivät ole pohjastaan upottavia. Padon alla on houkuttelevan helppo, kuiva kulkuväylä, mutta hälytyskellot soivat. Niinpä lähdemme polkemaan suoraan sen yli. Lopulta pääsemme joen kovalle pääuomalle, joka ei ole kovin syvä. Pieni, kolmionmallinen päivätupa on enteellisesti kiinnitetty solaan vaijereilla. Juuri kun pääsemme leiriin, odotettu sade alkaa. Emme kuitenkaan halua yläilmoihin, vaan laskeutua mahdollisimman varovasti, mutta nopeasti alas. Sen läpi kulkevat maajuonteet ovat kuitenkin kovempia kuin olemme kuvitelleet. On aika jatkaa matkaa. Etsimme siis toista uraa ja vähän ylemmäksi kiipeämällä sellainen löytyykin
Luottamuksemme merkintöihin on sen verran rapissut, että päädymme tiehen, sillä haluamme varmasti ehtiä päivän ainoaan junaan Katteratista Narvikiin kello 17. ”N A R V I K I S SA yllättivät eniten maaston kivisyys, lukuisat purot ja järvien turkoosi väri ja vaalea hiekka. TIEDÄ JA MENE Narvikin alue Puisen asemarakennuksen pihassa on kartta, johon on piirretty kylä ja kahvila noin puolentoista kilometrin päähän asemasta. Ainoa tapa kulkea vapaa-ajan asumuksille on juna, viimeiset kilometrit taitetaan jalan, talvella hiihtäen. × Tekstissä kuvatun reitin pituus oli kartalla noin 65 kilometriä ilman rautatieosuutta. Kohdasta ”kart” löytyvät tuvat ja reitit. Kahvila suljettiin noin sata vuotta sitten. He katselevat meitä huvittuneina ja sanovat, että myöhästyimme hieman. Koko kylää ei enää ole olemassa. Nyt tie palvelee vaellusreittinä. Beis ord Storsteins ellet Cunojávrihytta, 3. × Autolla matkaa Narvikiin tulee Helsingistä 1300 ja Rovaniemeltä 500 kilometriä. Narvikiin pääsee myös yöjunalla Tukholmasta. Jäljellä on vain radan varren rakennukset, jossa ratavartija ja muut aseman asukkaat ovat asuneet. He käyvät mökillä marjassa, sienessä, kalassa ja nauttimassa luonnosta. Nordland ja sen pohjoispuoliset Tromssan ja Finnmarkin läänit muodostavat Norjan Lapin. yö Abisko Atlantti vaellusreitti Ruotsi Norja 5 km Narvik Norja Ruotsi Suomi Atlantti. × Reittejä voi suunnitella sivustolla ut.no. yö Unna Allakas Oallavagge 4. He saapuvat mökeiltään jalkaisin reput selissään. Puolentoista tunnin junamatka Abiskosta Narvikiin on itsessään jo näkemisen arvoinen. Kyseessä oli paikan historiasta ja radan rakentamisesta kertova opaste. Loppumatkalle meillä on kaksi vaihtoehtoa. Narvikin junaradan rakentamiseksi tarvittiin huoltotie, jota pitkin 5000 rakennusmiestä ja hevoset kuljettivat tavaroita 1800-luvun lopulla. Mökit ovat pieniä ja niillä on sähköä sen verran kuin aurinkopaneeli tuottaa. Jatkaa norjalaista ”merkittyä” polkua tai metsäautotietä. Myös pienet lapset oppivat kulkemaan perille itse. Miehet lupaavat tarjota meille kahvit. Kiipeämme jokiuomasta ylös kallionharjannetta ja löydämme tien, jota kuusi kilometriä talsimalla päädymme asemalle hyvissä ajoin. Seinustalla istuskelee kaksi miestä eväskahvilla, joten kyselemme heiltä tietä. Lisää opasteita löydämme radan vartta seuraavan polun, Ofotbanens rallaveien, varresta. 59 RETKI lokakuu 2020 NARVIK × Narvikfjellan on vuoristoalue Norjan Nordlandin läänissä. Lähin lentokenttä on Evenes. × Kartta: Norge-serien 10139, Narvik 1:50 000. × Tupa-avaimen ja karttoja voi tilata sivulta dnt.no. yö 1. yö Losistua Storsteinshytta Hunddalshytta Cáihnavággihytta Gautelishytta Skoaddejávre Katterat Narvik Skamdalsvatnet 2. Luonto on norjalaiselle sydäntä lähellä ja he opettavat siellä elämisen käytännön kautta myös lapsilleen. Kahvi jo maistuisikin, joten päätämme käydä siellä ennen junan tuloa. Juna-asemalle kerääntyy pikkuhiljaa perheitä. Lisäksi ajattelin, että ihmisiä tulisi vastaan poluilla muitakin kuin se yksi koululuokka”, ensi kertaa Norjassa vaeltanut Kirsi Terho kommentoi. Tupaa klikkaamalla saa kustakin tuvasta lisää tietoa. Polku tyssää kuitenkin heti aseman takana olevan rakennuksen pihaan. Sen kävelemiseen meni aikaa kaksi kokonaista ja kaksi vajaata vaelluspäivää
Puistoista pienin T E KST I JA K U VAT Joel Ahola K A P E AT ja jyrkkärinteiset, vesistöjä erottavat harjut ovat Petkeljärven parasta antia.. 60 RETKI lokakuu 2020 PETKELJÄRVEN KANSALLISPUISTO Petkeljärvi on pinta-alaltaan maamme pienin kansallispuisto, mutta sekin ansaitsee vaelluksen
61 RETKI lokakuu 2020 PETKELJÄRVEN KANSALLISPUISTO
Olen hiihtänyt pari kertaa Petkeljärven kansallispuistossa, sillä Ilomantsin perinteinen Pogostan hiihto on linjattu suojelualueen kautta. Tielinjalta kaadetuista puista rakennettiin puistonvartijan maja Pienen Kuikkalammen pohjoisrannalle. Hyvä, että askel joutuu kevyesti kangaspolulla. Paikalle rakennettiin tie kansallispuiston perustamisen aikoihin ja perille syntyi leirintäalue. Se on nykyisin maamme pienin kansallispuisto. Vuokrakäytössä oleva kämppä on kunnostettu lähes alkuK E LTAS I L M Ä N laavulla kipinät kiirivät kohti yötaivasta illallisen valmistuessa keittimellä.. Jopa 200-vuotiaita männiköitä, harjuja ja kirkkaita vesiä – niistä on Petkeljärven kansallispuisto tehty. Jätän taisteluhaudat ja korsun taakseni ja tallustan Petkeljärven retkeilykeskuksen halki. Vesi kimmeltää kivenheiton päässä sekä oikealla että vasemmalla. Aiemmin titteliä hallitsi vain neljän neliökilometrin laajuinen Rokua, mutta se on alueliitosten myötä yli kaksinkertaistanut pinta-alansa. Parasta palvelua Sytytän otsalampun, vaikka aurinko paistaa vielä kirkkaasti. Takana on myös lyhyt pyrähdyksenomainen päiväretki, mutta nyt olen päässyt vaellukselle, yön yli kestävälle retkelle. Jotta voin viettää yön maastossa, joudun poikkeamaan puiston rajan ulkopuolelle. Se sijaitsee seudun vanhimman retkeilyreitin, Taitajan taipaleen varrella. 62 RETKI lokakuu 2020 PETKELJÄRVEN KANSALLISPUISTO N eulaspolku pujottelee mäntyjen lomassa kapean harjuselänteen huipulla. Jo vuonna 1956 perustetulla kansallispuistolla on pinta-alaa vaivaiset kuusi neliökilometriä. Sen alkuperäistä keittokatosta pidetään yhtenä seudun vanhimmista retkirakenteista. Petkeljärvellä voi yöpyä vain Petraniemeen sijoittuvassa retkeilykeskuksessa, sillä puistossa ei ole ainuttakaan muuta nuotiopaikkaa tai vastaavaa taukorakennetta. Tarvitsen valoa tutkiessani kunnostettua talvisodanaikaista korsua, joka sijaitsee Petraniemen kärjessä. Kansallispuiston alueella ei ole taisteltu, mutta toisin asia on Oinassalmella, vain pari kilometriä puiston pohjoispuolella. Siellä voin kokea olevani yhä Petkeljärvellä, sillä kansallispuiston rajalle on alle 250 metriä. Matkaa on varattuna loppupäiväksi vielä peninkulma. Olen suunnittelut reilun 15 kilometrin patikkasilmukan, jolloin pääsen yöksi Keltasilmän laavulle
Kyllä siitä pääsisi helposti yli uimalla, mutta eipä tuonne ole asiaa. Vai tarjoaako – entä kaipaamani rauha. Petkeljärven vanhimmat männiköt ovat yli 200-vuotiaita. K A RJA L A N kierrokseen lukeutuva Taitajan taival kulkee Petkeljärven kansallispuiston kautta. Sen takana levittäytyy jo määränpääni Hiljaisuutta ei luonnosta löydä, mutta rauhaa kylläkin. Harjujen ja vesistöjen vuoroleikki jatkuu vielä illan hämärtyessä, kun sivuutan Savulammen, Syväjärven, Tuomipuron, Ruunulammen ja Pienen Joutenjärven. 63 RETKI lokakuu 2020 PETKELJÄRVEN KANSALLISPUISTO peräiseen ilmeeseen vuonna 2004. Petraniemi on oiva tukikohta puistoon tutustujalle, sillä yöpyä voi telttailualueen lisäksi omalla matkailuautolla tai luontotuvan majoitushuoneissa. En voi sille mitään, että luonto ja sen suoma rauha ovat minulle palveluita tärkeämpiä. H O N K A , mänty, petäjä, aihki – kelovanhuksella on monta nimeä. Särkkä haastaa kulkijaa, sillä polku pudottautuu välillä järven pinnan tasolle kavutakseen heti perään neljä korkeuskäyrää ylöspäin. K E LTAS I L M Ä N laavun mukiteline sopisi sisustuslehteen – vaikka ulkoseinällä onkin.. Jatkan reppuni raahaamista kuikan huutaessa järvellä. Toisaalta voi ajatella, että jokainen ylämäki muuttuu paluumatkalla alamäeksi: Särkän kärjestä on palattava samaa polkua takasin. Särkän eteläkärjessä on vain muutama kymmenen metriä vettä ennen kuin harju nousee vastarannalla uutena niemenä. Hiljaisuutta ei luonnosta löydä, mutta rauhaa kylläkin. Kapeimmillaan harjulla on leveyttä vain kymmenkunta metriä. Ravintolan herkut, saunan napakat löylyt, vuokrattavat soutuveneet ja matkailuyrittäjien ohjelmapalvelut tarjoavat vierailijalle kaikkea mitä luontomatkailija voi kuvitella. Etelään kulkiessani vasemman puolen varjossa aukeaa Valkiäjärvi, ja ilta-aurinko kultaa oikealla kimmeltävän Kaitajärven rantoja. Valtion maanmittarina olisin saanut nukkua aikoinaan hotelleissa, mutta usein valitsin silloinkin makuupaikkani syrjäiseltä laavulta, autiotuvalta tai pystytin teltan suojaksi hyttysiltä. Harjun harjalla Korkeasärkkä kurkottaa pari kilometriä pitkänä harjunauhana etelään. Putinin kaksipäisen kotkan valtakuntakin alkaa jo alle viiden kilometrin päässä. Raapustan nimeni geokätkön vieraskirjaan ja lähden kohti pohjoista
Tulen loimu leikkii varjoilla laavun katossa, ja savu leijailee ikiaikaisena muistona sieraimiini. Näen kirkkaassa vedessä niiden liukuvan sukkulanmuotoisina kauemmas lammelle. Se voimistuu ja saavun unen takaa tähän hetkeen. Syystä kuikka on Petkeljärven tunnuslintu. Vääntäydyn istumaan ja siitä jalkeille nähdäkseni kuinka kaksi kuikkaa ui parinkymmenen metrin päästä laavusta. Tunnen kuinka lihakset muistuttavat päivän kilometreistä. Vaatimaton illallispata maistuu herkulliselta pitkän vaelluspäivän päätteeksi. Kuikkien valtakunta Kuikan huuto kantautuu jostain kaukaa. Ne suuntaavat pientä uomaa pitkin Joutenjärvestä polkusillan ali Keltasilmäksi nimetyn lammen puolelle. 64 RETKI lokakuu 2020 PETKELJÄRVEN KANSALLISPUISTO TIEDÄ JA MENE Petkeljärven kansallispuisto × Ilomantsissa, Pohjois-Karjalassa × Suomen pienin kansallispuisto, pinta-ala 6 km² × perustettu vuonna 1956, mutta valittu säästömetsäksi jo vuonna 1933 R E T K E I LY PA LV E LU T × Petkeljärven retkeilykeskus ja luontotupa Petraniemessä × retkeilykeskuksessa ravintola, sauna ja majoitusvaihtoehtoja × Kuikan kierros 6,5 km, Harjupolku 3,5 km ja Korkeasärkän polku 2 km × Taitajan taival 31 km vie Petkeljärveltä Ilomantsiin × Rajanpolkua pääsee Möhköön, josta alkaa Susitaival × Karjalan kierroksen vaellusreiteillä voi vaeltaa päiviä tai jopa viikkoja L I SÄT I E D OT & K A RTAT × www.luontoon.fi/petkeljarvi × Koli Ruunaa Patvinsuo Petkeljärvi, vedenkestävä ulkoilukartta 1:25 000, Karttakeskus 2020. Palavat oksat naksahtelevat liekkien huminassa. Leiripaikalla valokiilani tavoittaa kankaalta yksinäisen teltan heijastimet, mutta laavu seisoo ylväänä ylhäisessä yksinäisyydessään. Tämä on retkeilyn nautintoa kaikilla aisteilla. Mahtava herätys uuteen vaelluspäivään. Valkiajärvi Kaitajärvi Syväjärvi Kuikkalampi Joutenjärvi Särkkäjärvi Ahvenlampi Ravajärvi Petkeljärvi Korkeasärkkä korsu Petraniemi Puistonvartijan maja vaellusreitti vaellusreitti Keltasilmä Savulampi Taitajan taival 500 m Petkeljärvi Petkeljärven kansallispuisto Joutenjärvi, jonka rannassa odottaa Keltasilmän laavu. P E T K E L JÄ R V E N kansallispuistossa on useita kirkasvetisiä, kuikkien suosimia vesistöjä.. Tarvitsen otsalamppua viimeisellä kilometrillä. Kohta kipunat kiirivät kohti öistä taivasta. × Pohjois-Karjala, vedenkestävä kartta, 1:25 000, Calazo 2015. Juuri ennen lampea läsnäoloni on liikaa ja kuikat sukeltavat pinnan alle. Kestää tovin ennen kuin tajuan missä olen
65 RETKI lokakuu 2020 PETKELJÄRVEN KANSALLISPUISTO varusteet 66 9 2020 MYÖS ERÄVAELLUKSELLA KEVYT TUULITAKKI ON HYVIN TOIMIVA VAATE. Varustekatsaus s. 70 NRO OTSA LAM PUIS SA ISOI N EI OLE AINA PARA S ”
Vaikka hartioiden kohdalta leikkaus olisikin normaali koko, vartalossa on tilaa. Reilu mitoitus niille, jotka sitä tarvitsevat. Muhkean taukotakin täytteenä on untuvaa. 3 × PARHAAT. Takin hintaluokka on 250 euroa. Takkia tehdään vain miesten mitoituksella. Takin huppu on istuva ja helposti säädettävä, mutta sen kiristysnarut jäävät niin pitkiksi, että ne pyörivät tuulessa kasvoilla. Kuvan 183cm/85kg mallille koko L oli hartioista sopiva, mutta vartalon kohdalta huomattavan reilu. Takki painaa koossa L noin 850 grammaa. Takissa on kolme vetoketjulla suljettavaa taskua ulkopuolella ja avoin tasku sisäpuolella. Vaikka Swedteam kertoo takin leikkauksen olevan kapeampi, moneen, esimerkiksi edeltävän Retki-lehden taukotakkitestin tuotteeseen verrattuna leikkaus on huomattavan väljä. Ultra Down Pro-takin mitoitus on tehty tavanomaisia retkeilymerkkejä reilummaksi. Pakkauspussi, johon ei tarvitse tunkea. Huppu suojaa tuulessa hyvin ja pitää pään lämpimänä. 66 RETKI lokakuu 2020 TESTISSÄ RETKELLÄ T E KST I JA K U VAT Marika Varpenius Reilumman mitoituksen taukotakki Swedteamin Ultra Down Pro -takki sopii jokapäiväiseen käyttöön tai taukotakiksi päiväretkille. Huppu säätyy hyvin. Mukaan tulee verrattain reilu pakkauspussi, johon takki mahtuu hyvin, ja on helppo pakata vaikka hanskat kädessä
Rinkan suu on rullattava, ja päälle tulevan remmin alla on riittävästi tilaa isommallekin teltalle. Vaikka reppu onkin kooltaan suuri, Klättermusenin ohjearvo rinkan painolle on 17 kiloa. Säädettävyys kohdallaan Raidon hyvä puoli on sen aito säädettävyys monen mittaiselle selälle. Tuntuma ei välttämättä ole kaikille mieleinen, mutta ne jotka siitä pitävät, eivät muuhun enää halua vaihtaa. Ulkopuolen lenksuihin voi kiinnittää lisätaskuja ja rinkan takana on kuminauhaviidakko, jonka väliin voi laittaa mitä tahansa makuualustasta taukotakkiin. Klättermusenin Raido sopii kokeneen retkeilijän käyttöön. Rullattavan suljennan alle mahtuu lisäksi tavaraa. Raidon sivutaskut on lisäksi rakennettu siten, että niissä on aidosti tilaa, eikä taskun täyttäminen syö tilaa sisäpuolelta. Kantosysteemi Raido sopii kokeneelle käyttäjälle siksi, että sen kantojärjestelmä liikkuu kantajansa mukaan. Liikkuvan lantiovyön kaverina on oltava kyky pakata rinkka oikein. Rinkka itsessään painaa 1,5 kiloa. Jos omat hartiat ovat erityisen leveät tai erityisen kapeat, asiaan kannattaa kiinnittää huomiota. Mikäli pakkaustyyli on vähän sinne päin, rinkka keikkuu selässä varmasti vinossa ja kipeyttää hartiat nopeasti. Klättermusenin tilavuuskäsitys on aivan omaa luokkaansa. Myös pienempi 38-litrainen Raido on markkinoilla. Siksi Raido sopii parhaiten henkilöille, joilla on jo kokemusta rinkan pakkaamisesta tasapainoiseksi. Sopii monelle, istuvuus säädettävissä. Runko on alumiinia ja kangas kierrätettyä polyamidia. 3 × PARHAAT 67 RETKI lokakuu 2020 TESTISSÄ RETKELLÄ. Ison päälokeron lisäksi rinkassa on kaksi suurta, kiristettävää sivutaskua ja reilusti mahdollisuuksia viritellä varusteita rinkan ulkopuolelle. Käytännössä rinkan lantiovyö ei ole kiinteästi paikallaan, vaan se on kiinnitetty rinkkaan yhdestä kohdasta, ja lantiovyö keinuu askelluksen mukana. Hintaluokka on 400 euroa, saatavilla harmaa ja punainen väri. Isot sivutaskut, joihin mahtuu oikeasti tavaraa. Kantajan pituus ei vielä määrittele kuinka pitkä selkä henkilöllä on. Retkeilyuran alkutaipaleella moni on voinut tunkea kamansa reppuun aivan miten sattuu, ja se ei tämän rinkan kanssa kannata. Raidon säätövara riittää sekä pitkälle että hyvin lyhyelle selälle, sillä sekä olkaviilekkeiden paikka on siirrettävissä ylös ja alas, ja myös lantiovyön paikkaa voi muuttaa. Rinkan pohja on vahvaa kevlaria. Sivutaskuihin sujahtaa helposti litran termospullo, eikä siitä jää näkyviin mitään. Ääriasentojen väli on 25 senttimetriä, ja sen raameihin mahtuu hyvin monen mittaisia käyttäjiä. Tilan lisääntyessä kaiken voi toki siirtää sisälle. Mikäli teltta tai makuualusta ei retken alussa mahdu rinkkaan, niille on omat mahdolliset paikkansa rinkan ulkopuolella. Toisessa sivutaskussa on lisäksi vetoketjulla suljettava tasku litteille tavaT E KST I JA K U VAT Marika Varpenius Varsin reilu 55 litraa Varsin reilu 55 litraa roille. Testissä oli 55-litrainen säkki, joka vaikuttaa huomattavasti litrojaan suuremmalta. Ainoa, mikä ei ole säädettävissä, on olkaviilekkeiden leveys
Fly Creek HV 2 Carbonia markkinoidaan kahden ihmisen telttana. Teltan absidiin mahtuu reppu ja kengät. Joka tapauksessa rahalla saa täysiverisen ja todella kevyen retkiteltan. Eurooppalaisessa nettikaupassa teltasta pitää maksaa 850 euroa. Dyneema on muuten erittäin kestävää, mutta sen hankauskestävyys ei ole hyvä. Kun kahden ihmisen kaksikerrosteltta painaa vain 652 grammaa, on se aika hyvä saavutus. Soolotelttanakin se on todella kevyt. Jos ulkona oli kosteaa, tuli sisäteltan ja ulkoteltan välikerrokseen kosteutta. Ulkoteltta vaatii kiilojen käyttämistä. Hiilikuituiset kaaret on helppo asentaa. Ulkoteltta on dyneemaa, joka ei veny samalla tavalla kuin tavallinen telttakangas, joten sen kanssa pitää olla tarkka pystytysvaiheessa. 3 × PARHAAT Big Agnesin Fly Creek HV 2 Carbon on superkevyt teltta, jolla pärjää pohjoisissakin olosuhteissa sulan maan aikana. Sisäteltta on itsestään seisova. Vaikka teltan seinät kaartuvat jyrkästi ja lisäävät sisätilaa, on se kahdelle aikuiselle ahdas. Ja sitten se hinta. Eteinen on pienehkö, mutta siihen mahtui kokeilussa 50-litrainen reppu ja kengät helposti. Käytin itse teltan alla tyvek-materiaalista tehtyä maavaatetta, joka lisää painoa noin 180 grammaa. Parhaimmillaan se on yhden retkeilijän käytössä. Big Agnes on helppo pystyttää. Käytössä Fly Creek tuntui toimivan kuten muutkin käyttämäni teltat. Dyneema on erittäin vedenpitävää eikä pohjassa ole saumoja, joita tarvitsisi hoitaa vedenpitävyyden varmistamiseksi. Dyneema on hyvin läpikuultavaa. Siksi valmistaja kehottaa käsittelemään telttaa varoen. Tähän on päästy käyttämällä ihmemateriaali Dyneemaa teltan pohjassa ja ulkoteltassa, ja hiilikuitua teltan kaarissa. Onko se liikaa pienestä teltasta, riippuu siitä, kuinka paljon grammojen viilaamista arvostaa. Venymättömyys tarkoittaa myös sitä, että kovassakaan sateessa ulkotelttaa ei tarvitse käydä kiristämässä, kuten joskus käy perinteisen teltan kanssa (ja aina yöllä). Erityisesti pohjan kanssa pitää olla tarkkana. Tuuletus toimi kuitenkin hyvin. Kaksikerrosteltta kerää yleensä vähemmän kosteutta kuin yksikerroksiset. Kävyt ja kivet saattaisivat muuten tehdä pohjaan reiän. T E KST I Petri Laine K U VAT Erkki Siirilä Kevyt, kevyempi ja Big Agnes Kevyt, kevyempi ja Big Agnes 68 RETKI lokakuu 2020 TESTISSÄ RETKELLÄ. Myös varovainen kokkailu onnistuu
Joustava ja sisäpinnaltaan miellyttävä, hiostamaton kangas tekee patikoinnista joutuisaa. Niin ikään vetoketjulla suljettava takatasku on sijoitettu oikean pakaran kohdalle. Vyötäröön on ommeltu kuusi vyölenkkiä. Minun piti testata housuja Lapin turneella yhdellä pitkällä päiväretkellä. Kävelyn nostattaman lämmön säätely onnistuu erinomaisesti pitkien, jopa polven yli yltävien reisituuletusten ansiosta. Avointen ja syvien etutaskujen lisäksi molempiin etureisiin on toteutettu vetoketjulliset taskut. Bergans Bekkely Hybrid -housut tarjoavat nimensä mukaisesti yhdistelmän kahta erilaista kangasta. Molemmat kuosit kuuluvat softshell-kankaisiin. Puntin laajuutta voi säätää portaattomalla lukolla, mutta ylimääräinen nauha jää häiritsevästi repsottamaan vapaana. Etureisiin, sääriin ja pakaroiden kohdalle on ommeltu kosteutta kestävää mutta hieman joustavaa kangasta. Softshell-housut takaavat miellyttävän käyttökokemuksen sateettomille vaelluspäiville. Käyttäjä ihastuu käyttökokemuksen miellyttävyyteen. Lahje pysyy hyvin maastokengän päällä sisäreunaan ommellun, luistamattomatta kumijarrun ansiosta. Norjalaiset housut lukeutuvat 250 euron hintaluokkaan. Housujen kohdalla puhutaan kahden kankaan yhdistelmästä, mutta kankaita on oikeastaan kolme: Lahkeiden sisäsyrjään on sijoitettu kulutusta ja kuraa kestävät vahvikkeet. Toisin kävi – ihastuin housuihin ja käytin niitä koko viikon. 3 × PARHAAT nollakelissä kaverikseen ohutta lämpökerrastoa. Lahjevahvike kestää hyvin kulutusta. Polvitaipeiden ja vyötärön lisäjoustot sallivat raajoille suuret liikeradat ja tekevät käytöstä erityisen mukavaa. 69 RETKI lokakuu 2020 TESTISSÄ VAELLUKSELLA. Vyötärön kiinnitys on varmistettu kahdella nepparilla. Vedenhylkivyys riittää pitämään jalat kuivina sateen jäljiltä märässä aluskasvillisuudessa. Verrattain ohuet housut kaipasivat aamun T E KST I JA K U VAT Joel Ahola Jouston ja suojan yhdistelmä Lahkeen voi kiristää portaattomasti kengän varren mukaan
Myös erävaelluksella kevyt tuulitakki on hyvin toimiva vaate.. 70 RETKI lokakuu 2020 TUULITAKISSA TUNTURIIN T E KST I JA K U VAT Ossi Määttä Darth Vader tuulipukuostoksilla Suomalaisia on sanottu tuulipukukansaksi. Ehkä kansamme kollektiivinen alitajunta on hoksannut, että tuulipuku soveltuu oloihimme erinomaisen hyvin
Tämä vertautuu hyvin vaellukseen, jossa välillä mennään ylös tunturia, mutta kuitenkin pitäisi jaksaa kävellä koko päivän. Markkinoilla on myös joitakin hyvin ohuita noin 70-50 grammaa painavia tuulitakkeja. Näilläkin takeilla voi silti olla paikkansa ultrakevyessä vaelluksessa tai polkujuoksussa. Tuulitakkien hengittävyyttä voi testata niin sanotulla Darth Vader –testillä. Tyypillinen hyvä tuulitakki suomalaisiin olosuhteisiin on noin 100-170 grammaa painava, hyvin hengittävä takki. Nämä on usein valmistettu hyvin ohuesta 7 denierin nylonista, ja kestävät siksi vähemmän. Nämä kaksi asiaa ovat toistensa vastakohtia, joten hengittävyys on aina tasapainoilua tuulenpitävyyden kanssa. Hengittävyys on talvella yhtä tärkeää, ellei tärkeämpää. Mikäli kankaan läpi pystyy hengittämään jonkin aikaa, on se sopiva. Näissä tilanteissa tuulitakki päätyy reppuun. Se on kuoritakkia hengittävämpi vaihtoehto ja pitää alemmat kerrokset kuivempana.. Ultrakevyet tuulitakit painavat noin 50–170 grammaa. Tuulitakki on hyvä vaate myös talvivaelluksella. Huppu ja vetoketju auttavat lämmönsäätelyssä. Niissä tutkittiin CFM-arvoa, joka on riittävä haihduttamaan liikkeessä olevan sotilaan iholle muodostuva kosteus. Lisälämmönsäätely tehdään avaamalla vetoketjua ja laittamalla huppu päähän tai pois. Tuulitakkien hengittävyyttä mitataan yleisesti CFM-arvolla (cubic feet per minute, kuutiojalkaa minuutissa). K E V Y T tuulitakki on monikäyttöinen vaate ja sopii erinomaisesti suomalaisiin vaelluksiin. Kun kankaan CFM-arvo on alle kymmeneen, takki alkaa olemaan liian hengittämätön ja hikoilu alkaa tiivistymään erityisesti hihojen sisäpinnoille. Keveys on erityisen hyödyllistä tilanteissa, joissa päivä on lämmin ja tunturia ylitettäessä hikikarpalot nousevat otsalle. Isompi arvo on hengittävämpi, mutta vähemmän tuulenpitävä. 71 RETKI lokakuu 2020 TUULITAKISSA TUNTURIIN T uulitakin tehtävänä on leikata tuulen kylmentävä vaikutus hengittäen samalla riittävästi, jotta kehon kosteus pääsee haihtumaan. Kuoritakin sisäpuolelle kerääntyvä kuura on hyvä osoitus siitä, ettei kalvollinen takki ole paras ratkaisu suurimpaan osaan talviolosuhteista. Paitsi hengittävyys, tuulitakin hyviä puolia ovat ohuus ja keveys. Luku pohjautuu alun perin Yhdysvaltain armeijan tutkimuksiin. Ohuus tarkoittaa, että se kuivuu nopeasti. T U U L I TA K K I toimii hyvin myös talvella. Ultrakevyet tuulitakit painavat noin 50–170 grammaa. Ne on valmistettu lähes poikkeuksetta ripstop-nylonista ja käsitelty vettä hylkivällä kyllästeellä, mutta ne eivät ole vedenpitäviä. Mikäli lopputulos on lähempänä pyörtymistä, ei takki hengitä myöskään päällä. Verrokkina hyvälle CFM-arvolle voi käyttää suodatinpussin molempien puolien läpi hengittämistä. Kotimaamme viileissä olosuhteissa tuulitakin voi pitää lähes jatkuvasti päällä, jolloin sen ominaisuudet nousevat entistä suurempaan arvoon. Yleinen konsensus on, että CFM-arvo 35-75 on paras. Paina kangas suuta vasten ja hengitä sen läpi. Etenkin kevytretkeilijöiden keskuudessa tuulitakki on keskeinen vaate. Hidas kuivuminen on monien softshellja retkeilytakkien ongelma, ja tihkusateen jälkeen nämä takit pysyvät märkänä pitkään. Tuulitakki hengittää, ja sen alla olevat kerrokset säilyvät kuivempana ja siten lämpimämpänä. Varaudu kaupan henkilökunnan kummeksuviin katseisiin. Vertailun vuoksi tyypillisen vedenpitävän kuoritakin CFM-arvo on alle 0,2 ja fleece-paidan noin 240. Kangasvalintoja analysoidaan mikroskoopeilla ja vetoketjuvalinnoista väitellään pitkällisesti. Tuulitakit ovat kevytretkeilijöillä jatkuvan hifistelyn, mittaamisen ja keskustelun kohteena. Kevyen ja vähän tilaa vievän tuulitakin kanssa tämä ei kuitenkaan ole ongelma. Talvikäytössä hupun kiristyksiin kannattaa kiinnittää huomiota, sillä tuuli saa hupun lepattamaan helpommin ja lunta ei saisi päästää kaula-aukosta sisään. Avotunturissa tuulitakkia uhkaavia oksia ei ole
Vaikka silmät tottuisivatkin hämärään polulla ja laavulla, viimeistään huussissa on pilkkopimeää. Helppoutta kiitos Useimmat valaisimet ovat ärsyttäviä käyttää. Suurimman osan vuodesta retkeilijä tarvitsee mukaansa jonkinlaisen valaisimen. Valon määrää mitataan sekä lumeneissa että lukseissa. Lumenit kertovat kaiken valaisimen ympärillä olevan valon määrän ja luksit pistemäisen valon määrän. Kaikki lisäominaisuudet ovat kivoja, mutta niiden välillä tilasta toiseen siirtyminen on usein vaivalloista. Lumenit kertovat valon määT E KST I JA K U VAT Marika Varpenius Valoa otsalle Retkeilijän otsalamppuihin on paljon vaihtoehtoja, joista erilaiset retkeilijät löytävät omiin tarpeisiinsa varmasti sopivan valaisimen. Valaisimissa lumen-arvo voi siis olla sama, mutta valaisimella näkee joko hyvin ympärilleen tai kauas suoraan eteen. Lisäksi valon kantamaa mitataan metreissä, joka vastaa 25 luksia ilmoitetun matkan päässä. Lumenmäärältään vähäisempi valaisin voi olla varsin toimiva, eikä sen tarvitse painaa repussa juuri mitään. Joskus pimeys myös laskeutuu suunnittelematta kesken retken, jos matkaan on tullut vähän mutkia. Pimeällä on joskus tärkeää nähdä mahdollisimman kauas. Äärimmäisen yksinkertainen valaisin on Petzlin Bindi, jossa ei ole mitään ylimääräisiä moodeja, boosteja eikä eri tavoin vilkuttelevia SOS-valoja, ei sinistä valoa eikä varsinkaan vihreää. Tupa voi osua valokeilaan, jos lamppu vain näyttää kauas, ja siksi hyvän kantaman lamppu voi talviaikaan olla myös turvallisuustekijä. rän kokonaisuudessaan, ja metrit etäisyyden, johon valaisimella näkee. Joissain tapauksissa nappia. 72 RETKI lokakuu 2020 OTSALAMPUT I llat ovat jo hämäriä ja yöt täysin pimeitä. Osassa retkeilypaikoista myös vessan oveen on laitettu heijastin, ja vessaa kohti on helpompi kävellä, jos lampulla osuu heijastavaan kohtaan. Paljon vai vähän valoa Otsavalaisimissa tärkein ominaisuus on valaisimen kyky tuottaa valoa. Ihan vieressä se huussi ei aina ole. Myyntipakkauksissa keskeisimmät arvot ovat lumenit ja valon kantama metreissä. Polkujen mutkat katoavat herkästi pimeyteen ja jos ei halua kompastua, pientä valoa olisi hyvä saada. Vaikka paperilla valaisimen lukitus ja eri tiloista toiseen siirtyminen vaikuttaisikin helpolta, kaamoksen pimeydessä ei paljon lämmitä, jos valaisinta ei saa erikoismoodeista takaisin todellisuuteen. Testasimme 10 otsalamppua, jotka sopivat retkeilyyn erityyppisille käyttäjille ja erilaisiin tarpeisiin. Retkeilijä voi myös haluta lueskella tuvassa, riippumatossa tai teltassa tai nähdä repun pohjalle pakatessa, eikä silloin tarvita paljoakaan valoa. Kuluttajan kannalta olisi olennaista tietää, kuinka paljon valoa otsavalaisin eteensä tuottaa, ja myös vertailtavuus olisi kuluttajalle tärkeää. Silloinkin on hyvä, että lampussa on riittävästi tehoja. Asia ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen, sillä samoilla lumenarvoilla valaisin voi tuottaa laajasti valoa käyttäjänsä ympärille, tai hyvin pistemäisen valokeilan suoraan eteen. Pelkkää lumen -arvoa tuijottamalla ei saa valaisinta, jolla näkee parhaiten
73 RETKI lokakuu 2020 OTSALAMPUT Testissä mukana: BioLite HeadLamp 330 BioLite HeadLamp 750 Black Diamond Spot 350 Black Diamond Storm 400 Fenix HL26R Led Lenser MH7 Led Lenser MH11 Lumonite Pixel Lupine Penta Petzl Bindi
Black Diamondista löydettiin sininen valo täysin vahingossa, mutta tarkoituksella sitä oli hankala saada päälle. Tuplaklikkaus toimii monissa valaisimissa teoriassa, mutta aina käyttäjän tekemä tuplaklikkaus ei miellytä valaisinta, ja valaisin meneekin pois päältä. OTSA L A M P P U J E N valikoima on runsas.. Kirkkaampi valo kuluttaa enemmän akkua, ja vastaavasti pieni lukutuikku ei vie virtaa juuri ollenkaan. Vilkutellessa tulee kylmäkin, V-käyrä nousee ja lopulta olet tyytyväinen siihen ainoaan valkoiseen valoon yhdessä tasossa, jonka enää saat päälle. Välillä mietimme, onko testiryhmämme älykkyysosamäärä vastaava kuin kastemadoilla, vai miksi valaisimen saaminen päälle on joskus niin vaikeaa. Yksi nappi on usein varsin riittävä, mutta siihen ei kannata tunkea liian paljoa tavaraa. Testin kahdelle 1000 lumenin valaisimelle nimittäin ilmoitetaan kantamaksi 120 ja 320 metriä, ja sillä saa käytännössä näkyviin valtatiellä 21 joko kaksi tai viisi aurauskeppiä. Ostoksilla on hyvä myös huomioida, että useimmiten tehokkaimmissa valaisimissa maksimilumenit ovat käytettävissä kerrallaan 10 sekunnista puoleen minuuttiin, jonka jälkeen valaisin palaa itsekseen alemmalle tasolle. Yksinkertaisen käyttöliittymän tekijälle olisi monella otsavalaisinvalmistajalla käyttöä. Saimme silläkin näkyviin yhden aurauskepin heijastimen noin 75 metrin päästä. 74 RETKI lokakuu 2020 OTSALAMPUT pitää rummuttaa kaksi säkeistöä Paranoidin tahtiin ja siten pääsee erikoisohjelmiin. Lupinen erikoismoodeista päästiin pois joskus vahingossa ja Lumoniten ainoan käytettävissä olevan tehon syyksi epäiltiin alhaista varaustasoa – joskin valaisin oli juuri ollut latauksessa. Lamppuja käytettäessä jouduimme myös miettimään, onko valaisimen antama maksimi nyt tässä, vai olisiko vielä tarjolla jokin taikapainallusten sarja, jolla lampusta saa irti hetkellisesti vähän lisää. Jos meni hankalaksi, kannattaa kaupassa vaan katsoa ne metrit. Led Lenserissä on energiansäästömoodi, johon ei joko koskaan päästy tai vaihtoehtoisesti oltiin siellä aina. Mitä suurempi akku, sen pidempään valaisimella näkee. Akkujen koko heijastaa paloaikaa. Missään ei välttämättä kerrota, kuinka niistä pääsee pois. Maksimit ovat siis käytettävissä usein vain tilapäisesti. Tehottomimmalle valaisimelle luvataan kantamaksi 36 metriä, joka on kävelyyn oikein riittävä. Valon kantama on siis se matka, jolla valaisin vielä tuottaa virallisesti 25 luksia. Retkeilijä ei kuitenkaan arjessaan käytä niitä ja silloin kun erikoisominaisuutta tarvitaan, ei välttämättä tule mieleen, kuinka se yhden napin takaa löytyikään. 200 lumenin lamppu riittää hämärässä kävelyyn ja 1000 lumenilla saa jo huomattavasti enemmän valoa. Käytännössä kuluttajan kannattaa katsoa lumen-arvojen lisäksi valon kantamaa, eli valmistajan ilmoittamia metrejä. Sukellus lukuihin Valon määrää mitataan siis lumeneilla, ja testin otsalampuissa maksimilumenit ovat välillä 200-1000. Harmi ettei sillä näe mihinkään
Valmistajat ilmoittavat avoimesti akun koon, mutta osa lampuista himmenee pikkuhiljaa osan pitäessä tasaisesti valotehonsa, jonka jälkeen sammuvat aivan täysin. Molemmissa on puolensa, sillä esimerkiksi pyörälenkillä pari tuntia voi riittää hyvin ja lamppu saakin sen jälkeen sammua kokonaan. Vedenkestolla on väliä, mikäli käyttää tuotetta kunnon vesisateessa tai haluaa sen toimivan myös sen jälkeen, kun otsalamppu on molskahtanut järveen, esimerkiksi käyttöliittymän haasteellisuuden seurauksena. Siinä ensimmäinen luku kertoo kuinka hyvin tuote kestää soraa, mujua ja pölyä, ja toinen lukema on vedelle. Tuote on täysin pölytiivis, kun ensimmäinen lukema on 6 ja tuote kestää jatkuvan upottamisen veteen, kun toinen lukema on 8. Otsalamppujen akkujen koko oli 680-3200 mAh, ja lisäksi muutama valaisin toimi AAA-paristoilla. Testissä olleille valaisimille ei aina anneta molempia lukuja, jolloin suojaluokka on esimerkiksi muodossa IPX5. Bioliten Headlamp 750 -mallissa oli nappi myös takaosan punaiselle valolle. Akkujen kesto onkin kinkkisempi juttu. Näissä tapauksissa koko on riippuvainen paristojen tyypistä ja määrästä, ja otsalamppujen tapauksessa valaisimiin saatiin noin 3500-4500 mAh. Joskus lenkki voi kuitenkin venyä, ja metsästä pääsee paremmin pois, mikäli valaisin tuikuttaa edes vähän sen jälkeen, kun akun varaus on laskenut hyvin matalaksi. Osassa oli kaksi nappia joko yleistai kohdevalolle tai erikseen punaiselle valolle. Akut ja paristot Suurin osa testiin saaduista valaisimista on akkukäyttöisiä ja ladattavia. Kumpaa retkeilijä sitten arvostaa, on päätettävä kaupassa. Välillä mietimme, onko testiryhmämme älykkyysosamäärä vastaava kuin kastemadoilla, vai miksi valaisimen saaminen päälle on joskus niin vaikeaa.. 75 RETKI lokakuu 2020 OTSALAMPUT Valaisinten akkujen kokoa mitataan milliampeeritunneissa, mAh. Testin tuotteista parhaimmin on suojattu Lupine Penta, IP68. Pelkkää akun kokoa tuijottaen kyseinen valaisin on selvästi surkein, mutta vastaavasti Lupinen Penta sammuu parin tunnin jälkeen aivan täysin, eikä siitä P U O L E S SA otsavaloista oli yksi nappi, jonka kautta operoidaan kaikkia toimintoja. Mitä korkeampi lukema, sitä paremmin tuote on suojattu. Osassa lampuista tämänkin voi valita. Otsalamppujen säänja töhnänkestolle annetaan myös IP-luokitus. Akun kestoa katsoessa esimerkiksi Petzlin pieni ja kevyt valaisin lupaa pysyä toiminnassa kaksi tuntia täydellä teholla ja näin se myös tekee, mutta valaisin toimii lukuvalona vielä 8 tuntia tämän jälkeen, vaikka siinä on testin pikkuruisin akku
Käytön helppoudesta sai viisi pistettä, mikäli lamppu totteli käyttäjäänsä moitteetta ja ominaisuudet löydettiin helposti, kolme pistettä, mikäli lamppu tuikki välillä oudosti tai ominaisuuksia oli vaikea löytää ja yhden pisteen, mikäli lampun käyttäminen koettiin vaivalloiseksi. Neljä pistettä saivat valaisimet, jotka palavat 10-14 tuntia. Erot olivat myös silmin havaittavissa ja saadut mittaustulokset ovat linjassa valmistajien ilmoittamien tietojen kanssa. Himmeimmälle Petzlille voimakkuus oli maksimi ja tehokkaimmille lampuille jokin vastaava välitason arvo. Säädettävyydestä jaettiin pisteitä seuraavasti: 5 pistettä Lamppu on portaattomasti himmennettävä 3 pistettä Lampussa on paljon eri kirkkaustasoja 1 piste Lampussa on max 2 kirkkautta Ominaisuuksista jokainen toi yhden pisteen: Lampussa on myös punainen valo, lamppu on ladattava, lataus on magneettinen, lampussa on boost -moodi, ja valokeila on portaattomasti tarkentuva. Paloaikaa mitattiin pitämällä valaisimia päällä keskenään mahdollisimman samalla voimakkuudella. Kaikilla mittareilla testin ensimmäinen ja kaksi viimeistä olivat aina paikallaan, mutta keskikastissa oli eroja, joka selittyy esimerkiksi valokeilan laajuudella. Merkki Malli Käytettävyys 40 % Valaisuominaisuudet 30 % Paino 30 % Yhteensä Käytön helppous Säädettävyys Monipuolisuus Valoteho Paloaika 30 % 100 % 20 % 10 % 10 % 15 % 15 % BioLite HeadLamp 330 3 5 2 1 3 4 3,1 BioLite HeadLamp 750 3 5 3 3 4 2 3,05 Black Diamond Spot 350 3 5 1 2 5 4 3,45 Black Diamond Storm 400 3 5 1 3 5 3 3,3 Fenix HL26R 5 3 2 3 4 4 3,75 Led Lenser MH7 5 3 4 4 4 3 3,8 Led Lenser MH11 3 3 5 5 5 2 3,5 Lumonite Pixel 5 3 2 2 3 4 3,45 Lupine Penta 3 3 3 3 3 3 3 Petzl Bindi 5 3 2 1 2 5 3,45. Käytettävyyttä arvioitiin käytön helppouden, säädettävyyden ja valaisimen monipuolisten ominaisuuksien kautta. Valaisuominaisuudet Lampun valaisuominaisuuksia arvioitiin valtatien 21 varrella katsomalla kuinka monta aurauskeppiä valaisimella näkee. Valaisimista mitattiin valaisuominaisuudet, paloaika ja paino. Valaisimissa oli myös eroja sen suhteen, mihin suuntaan valoa tulee ja kuinka tarkka valokeilan raja on. Seuraavaksi painotettiin valaisuominaisuuksia (30%) sekä painoa (30%). Valaisimista havainnoitiin kauanko valaisimen valoteho pysyy korkeana ja myös se, kauanko valaisin palaa pienenä tuikkuna. Tulosten perusteella lamput jaettiin kolmeen kategoriaan, joista kirkkaimmat saivat 4-5 pistettä, keskikasti 2-3 pistettä ja himmeimmät tuikut yhden pisteen. 76 RETKI lokakuu 2020 OTSALAMPUT Suoritetut mittaukset ja arvosteluperusteet Otsalamput laitettiin järjestykseen mittaustulosten ja arvioinnin perusteella. Viisi pistettä saivat valaisimet, jotka 18 tunnin kohdalla vielä palavat. Paino Valaisimen paino mitattiin vaa’alla ja pisteytys tehtiin seuraavasti: 5 pistettä Alle 50 g 4 pistettä 50-99 g 3 pistettä 100-149 g 2 pistettä 150-199 g 1 piste yli 200 g Käytettävyys Käytettävyyttä arvioitaessa arvioitiin käytön helppous, säädettävyys sekä erilaisten ominaisuuksien lukumäärä. Väliin jäävien tuntien kohdalle ei osunut yksikään valaisin. Paloajan pisteet jaettiin ajan ja kirkkauden perusteella. Kolme pistettä valaisimet, jotka paloivat 4-6 tuntia, kaksi pistettä käytännössä Bindille, joka paloi kirkkaana 2 ja sen jälkeen himmeänä tuikkuna 8 tuntia. Testissä suurin yksittäinen painoarvo oli käytettävyydellä ( 40 %). Kokonaisarvio syntyi osatekijöiden summasta ja nuotiot annettiin normaalien pyöristyssääntöjen mukaisesti. Lisäksi valaisimien valokeilan laajuutta arvioitiin pimeässä metsässä
77 RETKI lokakuu 2020 OTSALAMPUT enää ilman latausta virkoa. Kovakouraista käsittelyä kestävät metalliset lamput, kuten Lupine Penta ja Lumonite Pixel. Kallein on Bindillä, 1,7 euroa per nenän edessä valaistu metri. Sillä valaistu matka on myös halvin, 0,3 euroa per metri. Toinen valaisin valaisee laajan alueen käyttäjänsä sivuilla, mutta ei näytä kovinkaan kauas. Yleiskäyttöön löytyy paljon hyviä valaisimia Black Diamondilta, BioLitelta ja Fenixiltä, jotka toimivat retkellä moitteetta. Led Lensereissä ja Lumonitessa lataus oli magneettinen. Punainen valo auttaa pimeässä silloin, kun haluaa hetkellisesti nähdä, mutta ei menettää hämäränäköään. Mikäli retkeilijä haluaa nähdä pitkälle ja tarvitsee paljon valoa kaamoksen pimeyteen, tämän testin lampuista oikea valinta on Led Lenser MH11. Sisään työnnettävää liitintä ei siis näissä valaisimissa ole. Käytännössä retkeilijä käyttää valaisintaan kuitenkin eri tasoilla tarpeen mukaan. Sanallinen arviointi on helppoa. Osassa valaisimista on myös erikseen yleisja kohdevalot, ja Led Lenserin valokeilat ovat kohdistettavissa linssiä pyörittämällä. Testin kaksi 1000 lumenia tarjoavaa valaisinta ovat täysin erilaiset. Toisella tulee valokeila, jonka leveys on säädettävissä, ja ääriasennossa valaisimella näkee erittäin kauas, mutta pistemäisesti. Omiin tarpeisiin Testin pisteytyksessä sekä valon määrä, suunta, akun kesto ja sillä saatava valon määrä ovat haasteellisia mitata ja arvostella. Mikäli lamppua tarvitsee vain iltahämärään, lukemiseen tai varavaloksi eikä halua sen painavan paljoakaan, valinta on Petzl Bindi. VA I N Led Lenserin valaisimissa oli pyöritettävä zoomaus, joka kohdistaa valokeilaa pistemäiseksi.. Merkki Malli Hinta Paino Lumenit Kantama Virtalähde Virtalähteen koko Akun materiaali Voi ladata Tiiveys BioLite HeadLamp 330 60 € 70 g 330 lm 75 m Akku 900 mAh Lithium Ion Kyllä IPX4 BioLite HeadLamp 750 120 € 150 g 750 lm 130 m Akku 3000 mAh Lithium Ion Kyllä IPX4 Black Diamond Spot 350 40 € 85 g 350 lm 85 m 3xAAA noin 3500 mAh Ei IPX8 Black Diamond Storm 400 55 € 115 g 400 lm 100 m 4xAAA noin 4500 mAh Ei IP67 Fenix HL26R450 60 € 85 g 450 lm 100 m Akku 1600 mAh Lithium Polymer Kyllä IP66 Led Lenser MH7 60 € 140 g 600 lm 200 m Akku, myös paristot 1550 mAh Lithium Ion Kyllä IP54 Led Lenser MH11 150 € 180 g 1000 lm 320 m Akku 3200 mAh Lithium Ion Kyllä IP54 Lumonite Pixel 55 € 95 g 250 lm 80 m Akku 850 mAh Lithium Ion Kyllä IPX8 Lupine Penta 190 € 110 g 1000 lm 120 m Akku 1800 mAh Lithium Polymer Kyllä IP68 Petzl Bindi 60 € 35 g 200 lm 36 m Akku 680 mAh Lithium Ion Kyllä IPX4 K A I K K I paitsi Black Diamondin valaisimet olivat ladattavia. Tämän testin voittajaksi valikoitui Led Lenser MH7, jonka ominaisuudet ovat retkeilykäytössä mainiot. Siinä missä kyseinen Led Lenser säädetään tasapuolista mittausta varten hyvin pienelle, saa Petzl tuikkia täysillä, eikä siitä enempää valoa irtoakaan. Kolmen nuotion perushyviä valaisimia oli iso kasa, mutta nousu neljän nuotion luokkaan oli erittäin tiukassa. Suurin osa valaisimista on kuitenkin retkeilijälle riittävää perustasoa 250-450 lumenilla ja 80-100 metrin kantamalla, mutta niidenkin joukossa on silmin havaittavia eroja. Led Lenserin järeimmän valaisimen sammumista kokonaan emme jaksaneet edes odotella. Osa lampuista on portaattomasti säädettäviä, osassa on porrastettu säätö 3-5 portaalle ja suuressa osassa valaisimista on myös punainen valo
Fenix on helppokäyttöinen yleisvalaisin retkeilyyn, jonka ominaisuudet jäävät kuitenkin aavistuksen Led Lenserille. Otsalampussa on kaksi eri valonlähdettä ja valaisin säätyy molemmissa portaattomasti. Retkeilijä saa siis valoa ympärilleen tai tiukan valokeilan kauas eteensä. MH7 on hyvä valaisin, jonka valokeila on säädettävissä. VOITTAJA LED LENSER MH7 T E ST I S SÄ haettiin valaisinta, joka on retkeilykäyttöön sopivan monipuolinen ja silti helppokäyttöinen. MH7 on hyvä valaisin, jonka valokeila on säädettävissä. Led Lenserin MH-sarjan valaisimet ovat peruskäytöltään toisiaan vastaavia, mutta numeroiden lisääntyessä myös ominaisuudet lisääntyvät. HYVÄ OSTOS PETZL BINDI. Led Lenserin MH-sarjan valaisimet ovat peruskäytöltään toisiaan vastaavia, mutta numeroiden lisääntyessä myös ominaisuudet lisääntyvät. 78 RETKI lokakuu 2020 OTSALAMPUT BIOLITE HEADLAMP 330 HINTA: 60 euroa PAINO: 70 grammaa LUMENIT/KANTAMA: 330/70 m 1 B I O L I T E N lamppu on retkeilijän perusvalaisin. Fenix on helppokäyttöinen yleisvalaisin retkeilyyn, jonka ominaisuudet jäävät kuitenkin aavistuksen Led Lenserille. Kun tarvitaan täydet tehot, molemmat ovat päällä, ja kokonaisuus säätyy myös portaattomasti. Kärjessä keikkuivat myös saman valmistajan MH11 ja Fenix HL26R. Näistä ensimmäinen sopii vaeltajalle, joka haluaa nähdä vielä enemmän ja pidemmälle, eikä välitä valaisimen painosta. Valaisimen olemus on kuitenkin tässä testissä hieman vanhanaikainen kierrejohdoista ja erillisestä takaraivon akusta johtuen, ja sen ainoaan pientä nappia on joskus vaikea käyttää. Näistä ensimmäinen sopii vaeltajalle, joka haluaa nähdä vielä enemmän ja pidemmälle, eikä välitä valaisimen painosta. Kärjessä keikkuivat myös saman valmistajan MH11 ja Fenix HL26R. Retkeilijä saa siis valoa ympärilleen tai tiukan valokeilan kauas eteensä. + Perustoimiva Vanhanaikainen Pieni nappi T E ST I S SÄ haettiin valaisinta, joka on retkeilykäyttöön sopivan monipuolinen ja silti helppokäyttöinen. Kohtalaisista lumeneista huolimatta tämän valaisimen antama valon kantama jää hieman vaisuksi, mutta HeadLamp 330 tuottaa käyttäjälleen sopivasti valoa ympärille
Lamppu toimii käytössä moitteetta, mutta sen toimintojen löytäminen on joskus konstikasta, ja valaisin vilkuttelee tahattomasti. Valon määrässä ja kantamassa Spot on keskitasoa, joka riittää retkeilijän tarpeisiin hyvin. Valaisin toimii testin osa-alueilla tasaisesti, mutta jää jälkeen painossa. Valaisimessa on punainen valo sekä eteen että taakse, joten tämä lamppu toimii myös pyöräillessä. Lumenmäärä on korkea, mutta valon kantama jää kohtalaiseksi. Valaisimessa on lisäksi sininen ja vihreä valo, jotka auttavat esimerkiksi metsästäjiä. Lamppu tarjoaa kuitenkin reilusti valoa käyttäjän ympärille. Testissä oli prototyyppi. Valaisin tuottaa varsinaisen paloaikansa jälkeen vielä tuntitolkulla pientä lukuvaloa, emmekä jaksaneet odottaa sen sammumista kokonaan. Tämän valaisimen kurankesto on lisäksi parempi, ja Storm on suojattu myös kovalta sateelta. Spot on hyvin säädettävä valaisin, jossa on kuitenkin riisutut ominaisuudet. + Valon määrä + Punainen valo taakse Kantama S P OT on tavanomainen otsalamppu sellaista kaipaavalle. Lamppu ei esimerkiksi ole ladattava, vaan siinä käytetään paristoja. HeadLamp 750:ssä on suuremman lumenmäärän vaatima suurempi akku keikkumassa takaraivolla, josta saadaan myös painoa tuotteelle. + Monipuoliset värit + Paloaika Paristot vs luonto. Valaisin on hyvin vedeltä suojattu, mutta pölytiivistä valaisinta etsivä voi katsoa valmistajan seuraavaa mallia. 79 RETKI lokakuu 2020 OTSALAMPUT BLACK DIAMOND SPOT 350 HINTA: 40 euroa PAINO: 85 grammaa LUMENIT/KANTAMA: 350/85m BLACK DIAMOND STORM 400 HINTA: 55 euroa PAINO: 115 grammaa LUMENIT/KANTAMA: 400/100m BIOLITE HEADLAMP 750 HINTA: 120 euroa PAINO: 150 grammaa LUMENIT/KANTAMA: 750/130m 3 4 2 H E A D L A M P 750 on vastaava kuin edellinen, mutta paremmilla valaisuominaisuuksilla. Storm 400:ssa käytetään paristoja, eikä ladattavaa akkua kuten muiden valmistajien valaisimissa. + Himmennettävä + Palaa pitkään Hankala käyttö STO R M on vastaava kuin Spot, mutta sillä näkee hieman paremmin ja hieman pidemmälle
+ Eri napit + Kevyehkö Boost vaikea löytää M H7 on helppokäyttöinen valaisin, jossa on erilaisia tasoja. Valaisimen lataus toimii magneetilla, joten liittimiin ei kerry ylimääräistä töhkää. Valaisin pärjää tässä testissä lähes tasapistein voittajan kanssa. Valaisin on omiaan kaamoksen pimeydessä ja se sopii käyttäjälle, joka haluaa nähdä kauas. + Valon kohdistus + Valon määrä Paino M H11 on tämän testin tehokkain valaisin. Myös tavallisia paristoja voi käyttää. Fenixissä ei ole mitään erityisen huonoa eikä erityisen hyvää, vaan se on toimiva tuote retkeilyyn. Valaisimen akku on tehokas, joten se palaa pitkään. Lamppu näyttää ainakin viisi auraustikkua valtatien varrella, ja se johtuu pääosin tehokkaasta ledistä yhdistettynä zoomaustoimintoon. Valaisin on ladattava. Valaisin antaa paljon valoa ja sen valokeilaa voi myös kohdistaa. HL26R on muovia, ja siinä on monesta muusta valaisimesta poiketen kaksi nappia. Valaisin on myös hyvin suojattu, IP66. Valaisimen peruskäyttö on yksinkertaista, mutta mikäli haluaa löytää tuotteesta sinisen ja vihreän valon, nappien painaminen vaatii velhotason taikuutta. + Näkyy pitkälle + Paljon valoa Painava FENIX HL26R HINTA: 60 euroa PAINO: 85 grammaa LUMENIT/KANTAMA: 450/100 m. Valon ja varjon reuna on tarkka. MH7 on samankaltainen kuin sen isompi malli, mutta riisutuin ominaisuuksin. Valaisin pärjää testin osa-alueilla tasaisen hyvin. 80 RETKI lokakuu 2020 OTSALAMPUT V O I T TA J A LED LENSER MH7 HINTA: 60 euroa PAINO: 140 grammaa LUMENIT/KANTAMA: 600/200m LED LENSER MH11 HINTA: 150 euroa PAINO: 180 grammaa LUMENIT/KANTAMA: 1000/320m 6 7 5 F E N I X I N HL26R on toimiva perusvalaisin. Valaisimen valokeilaa voi siis säätää kapeaksi keilaksi tai laajemmalle alueelle. Valaisimessa on eri napit yleisvalolle ja spottivalolle, ja niiden säätäminen tapahtuu portaittain kohtalaisen helposti. Tämä lamppu sopii perusvaloksi retkeilijälle, joka tarvitsee kunnolliset valaisuominaisuudet retkilleen, muttei mitään överiä. Valon ja varjon reuna on tarkka
1000 lumenin valokeila on varsin laaja ja valon ja pimeyden raja on pehmeä. 81 RETKI lokakuu 2020 OTSALAMPUT LUPINE PENTA HINTA: 190 euroa PAINO: 110 grammaa LUMENIT/KANTAMA: 1000/120m PETZL BINDI HINTA: 60 euroa PAINO: 35 grammaa LUMENIT/KANTAMA: 200/36m LUMONITE PIXEL HINTA: 55 euroa PAINO: 95 grammaa LUMENIT/KANTAMA: 250/80m 9 10 8 P I X E L on metallinen valaisin, joka on irrotettavissa otsapannasta ja sitä voi käyttää esimerkiksi pyörässä erillisen adapterin avulla, tai pienenä taskulamppuna. Lupinessa on myös eri voimakkuuksia punaiselle valolle. Lamppu palaa kirkkaana muutaman tunnin, jonka jälkeen se tuikuttaa himmeänä 12 tuntia. + Metallikuori + Otsapannassa laaja säätö Paloaika B I N D I on tämän testin pienin ja kevyin valaisin. Vaatimattomista valoarvoista huolimatta tällä retkeilee polulla sujuvasti. Bindi toimii myös päiväretkeilijän valintana lähikohteissa, jos on vaara, että pimeys laskeutuu ennen kotiintuloa. Valaisimessa on magneetilla toimiva lataus. Lampun IP-luokka on testin parhain, IP68. Kun valaisin sammuu, se sammuu kerrasta nopeasti. Valaisin on hyvin yksinkertainen käyttää eikä ylimääräisiä vilkutteluita tai värejä ole. Testissä oli prototyyppi. Bindi on helppokäyttöistä valaisinta etsivän valinta, mutta sitä ei kannata ottaa ainoaksi valoksi kaamoksen pimeyteen. Punaista ja valkoista valoa käytetään eri napeista, joten turhia harhapainalluksia ei tule. Bindi on hyvä kevytretkeilijän valaisin kevät-syysajalle. Pixel on suunniteltu Suomessa. Valaisimessa on pienehkö akku, mutta himmeää valoa on tarjolla pitkään ja näin se toimii joko lukuvalona tai antaa hieman valoa, jotta pääsee vielä retkiltä kotiin. Vaikka Bindin akku onkin testin pienin ja sille luvataan vain 2 tunnin käyttöaika täydellä teholla, Bindi toimii lukuvalona vielä noin 8 tuntia tämän päälle. Valaisimessa on lisäksi määritelty päivänvaloa vastaava värilämpötila 5700 kelviniä, saatavilla on myös lämmin sävy. Valaisin ei siis näytä lumeneista huolimatta kovin pitkälle. + Yksinkertainen + Kestävä metallikuori + Sama valo myös pyörään P E N TA on metallinen, ja se on tehty kestämään kolhuja. + Kevyt + Helppokäyttöisin Valoteho H Y VÄ O S T O S
Mäntymetsän raja on jäänyt jo taakse, joten näkyvyyttä rajoittavat vain tunturikoivut. Uskomukset elävät yhä: euroajan turistikolikoiden rinnalle kivien väliin on asetettu veripintainen, tuore poronkallo.. Parin kilometrin taipaleella pikitieltä vastaan tulleet kivenmurikat ovat olleet noin puolen metrin kokoisia, joten viisi metriä korkea kivipaasi yllättää kulkijan. Palvominen ei ole kohdistunut kiviin vaan niissä asuvaan henkeen. 82 RETKI lokakuu 2020 LUONNOSTA K U VA JA T E KST I Joel Ahola Erkunan seita Vetiset suot kiertävät Pahamaaksi nimettyä selännettä Enontekiöllä Palojärven kylän lähettyvillä. Seita lienee nykyistä nimeään vanhempi, sillä Jacob Fellman mainitsee Palojärven kahden kiven seidan jo 1800-luvun alkupuolen muistiinpanoissaan. Erikoinen, kahden kiven muodostama luontokohde on saamelaisten uhripaikka, seita. Erkunaksi on kutsuttu Antti Erkinpoika Palojärveä (1878–1963)
TILAA Retki-lehti ja saat tilaajalahjana Calazo-kustannuksen Tunturivaellus-kirjan. MARKKINAPAIKKA ULKOILMA AKATEMIA ULKOILMA OUTDOOR ACADEMY KOE TÄNÄ TALVENA TALVIRETKEILYN RIEMU! MM. Retken tilaajat voivat lukea aiemmin ilmestyneitä numeroita Lehtiluukussa www.lehtiluukku.fi. 03 871 460 www.ruskovilla.. Luomuvillasta Artjärvellä valmistetut fleecevaatteet lämmittävät läpi talven RETKILLE SUOMALAISTA Tehtaanmyymälä Kinnarintie 32, 16230 Artjärvi ma-pe 9-16, la 10-14 puh. TALVIRETKEILYKURSSIT SEKÄ LUMIKENKÄJA HIIHTOVAELLUKSET. SISÄLLYS 18 Karhunkierros käsi kädessä 72 Testissä syksyn valaisijat 60 Pieni Petkeljärvi 9—2020. Retki Retki 10/2020 Seuraava Retki-lehti ilmestyy 26.11. Hiihtoretki kaamoksen keskelle. MEILTÄ SAAT VARUSTEET LAINAAN! RETKEILYN JA VAELTAMISEN ERIKOISLEHTI TILAA RETKEILYN JA VAELTAMISEN ERIKOISLEHTI 6 numeroa + Tunturivaellus-kirja (arvo 25 €) Yhteensä 50 € Voit tilata lehden joko sähköpostilla tilaajapalvelustamme osoitteessa tilaajapalvelu@retkilehti.fi tai soittamalla numeroon 03-4246 5354. Hinnat sisältävät 10 % arvonlisäveroa
Korkea laatuiset ja kestävät jalkineet työhön ja vapaa-aikaan! Maahantuojat: www.haix.com Prisma Rovaniemi Teollisuustie 2 96320 ROVANIEMI www.prisma.. VAELTAJANKAUPPA Kaurialankatu 21 13130 HÄMEENLINNA www.vaeltajankauppa.. VKO 2020-48 683219-2009 Testissä vaeltajan otsalamput Revontulien taikaa VA R U ST E E T RUSKARETKI VONGOIVAN HUIPULLE PETKELJÄRVI on pikkuinen erämaa R ET K I 9/ 20 20 ASLAK pelastaa kun vaeltaja loukkaantuu Tuulitakki sopii retkelle Ihmeteltta Dyneemasta. Green Trail Oy Keskuskatu 26 76100 PIEKSÄMÄKI www.greentrail.. 9/2020?— 10,50 € Retki Narvik KIVIÄ, PUROJA & VUORISTOJÄRVIÄ PAL