Retki 09/2024 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Näistä upeista raaka-aineista teemme käytännöllisiä ja kestäviä vaatteita sekä asusteita arkeen ja aktiiviseen elämään – vauvasta vuorikiipeilijään. Lämpöä luonnonkuiduista yli 40 vuoden kokemuksella. 12× AUTIOTUPIEN HELMET Vinkit termoksen käyttöön Valkmusa hiljenee ennen talvea Pitkä polku Pyreneillä VAELLUS KEVON LUONNONPUISTOSSA Sisusta omilla retkikuvilla Testissä retkeilijän otsalamput ALPPIEN värikäs syksy. 9/2024?— 11,50 € Retki PAL. | Nopea toimitus 2–5 arkipäivässä R uskovillan klassiset vaatteet suunnitellaan ja valmistetaan Artjärvellä. Käytämme tuotteissamme vain laadukkaimpia luomusertifioituja luonnonkuituja: merinovillaa, merinovillafleeceä, silkkivillaa ja silkkiä. Vastuullisesti tuotetusta, 100 % luomumerinovillasta valmistettu pehmeä villafleece on hengittävä, luonnollinen, mikromuoviton ja paloturvallinen vaihtoehto perinteiselle tekokuitufleecelle. VKO 2024-47 683219-2409 R ET K I 9/ 20 24 25 vuotta Tilaa verkkokaupasta: ruskovilla.. V illafleece on lämpimin materiaalimme. Villafleecevaatteet ja asusteet sopivat ympärivuotiseen käyttöön niin luonnossa liikkuessa, kotona kuin kaupungillakin
Retki 10/2024 22.11.2024 www.facebook.com/retkilehti @retkilehti Retki-lehti Outdoor Media Oy Seuraavas sa numerossa Korvatunturi – ei porolla vaan pyörällä! SISÄLLYS 30 Nauti Alppien ruskasta 70 Otsalamppu valaisee syyspimeän 40 Vaellus Kevon luonnon puistossa 9—2024
Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. Määräaikaistilaus 10 numeroa 84 euroa. 050-541 9943 henna.anttila@kruunumedia.fi Toimitusjohtaja Veikka Gustafsson p. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.fi ISSN 1456-8837 Vakituiset avustajat Joel Ahola Maija Arosuo Benjamin Hokkanen Olli Järvenkylä Saana Kamula Tuija Kauppinen Aksana Kurola Mikko Lamminpää Päivi Mattila Ossi Määttä Joppe Ranta Poppis Suomela Markus Thomenius Susanna Ylinen Avustajat tässä numerossa Suvi Ahonen Minttu Heimovirta Kartat Retkeilymedia Ahola: Joel Ahola Pohjakartta-aineisto: Maanmittauslaitos Taitto Mäyrä Media, Benjamin Hokkanen aineistot@retkilehti.fi Paino Printall, Tallinna Kannen kuva Benjamin Hokkanen Tilaajapalvelu tilaajapalvelu@outdoormedia.fi puh. 040 722 0059 arkisin kello 12–16 Tilaukset, laskutusasiat, osoitteet. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 53 euroa. Vuonna 2024 ilmestyy 9 numeroa, joista yksi julkaistaan tuplanumerona. Tiedot & taidot 12 Qatarista Kaldoaiviin 12 Termarissa säilyy ruoka kuin ruoka 16 Itse tehty lusikka soppaan 18 Sisusta omilla retkikuvilla 22 Retket 30 Päiväretkiä Alppien ruskassa 30 Karhuvuoren valvova torni 38 Vaellus Kevon kieltoalueella 40 Tusina autiotupien helmiä 48 Valkmusan syksy 56 Yksinvaellus Pyreneillä 60 Varusteet 68 Kengät naisten lestillä 68 Testissä otsavalaisimet 70 SISÄLLYS Painotuote 4041 0820 YM PÄ RISTÖMERK KI MIL JÖMÄRK T www.facebook.com/retkilehti @retkilehti Retki-lehti Outdoor Media Oy 25 vuotta. Päätoimittaja Petri Laine petri.laine@retkilehti.fi Julkaisija Outdoor Media Oy Pihlajatie 28 00270 Helsinki toimitus@retkilehti.fi Y-tunnus 1441340-4 Ilmoitusmyynti Henna Anttila p
Painettu kartta on mukana tuomassa turvallisuutta, vaikka reittiä seuraisikin puhelimeen ladatusta kartasta. Paikkatieto katsotaan nykyisin pääosin ruudulta, oli kyseessä sitten autoilija, metsäkoneen kuljettaja tai maanviljelijä. Kaikki kartat Suomessa, niin digitaaliset kuin painetutkin, pohjautuvat Maanmittauslaitoksen kartta-aineistoon. Mistä retkeilijä sitten saa kartan jatkossa. Kaiken taustalla on tiedon digitalisoituminen. 4 RETKI lokakuu 2024 PÄÄKIRJOITUS Petri Laine Karttojen äärellä Sinulla on todennäköisesti joskus ollut kädessäsi Karttakeskuksen kartta. Karttakeskuksen tarina alkaa vuodesta 1919. Karttakeskuksen kartat ovat olleet osa retkeilijöiden arkea vuosikymmeniä. Sitä hyödyntäviä digitaalisia palveluita on jo runsaasti. Ruotsalainen Calazo tuottaa retkeilyyn tarkoitettuja fyysisiä karttoja jatkossakin. NATURE One GTX high metsästykseen, vaellukseen, retkeilyyn. Painettuja karttojakin on onneksi saatavilla. Itselläni on puhelimessa Karttaselain ja Kartasto, molemmat päteviä karttapalveluita. Me retkeilijät ollaan kuitenkin eri maata. Se on ollut valtaosan olemassaolostaan valtion omistama, ja sitä se on vielä nykyäänkin osana Tapio Konsernia. Maanmittauslaitoksen Karttapaikasta voi tilata tulosteita juuri itselle tärkeistä kohteista. Datan ja asiantuntijapalveluiden tarjoamisen rinnalla paperisten karttojen tuottaminen voi bisneksen kannalta tuntua puuhastelulta, josta on hyvä päästä eroon. Tapion liiketoiminnan ydintä on metsiin liittyvä tieto. Se on voinut olla kartta kesämökistä ympäristöineen, Itäkairan topokartta tai Kolin ulkoilukartta. Paperiseen karttaan voi myös liittyä muistoja edellisistä vaelluksista ja sen äärellä on mukava suunnitella tulevia retkiä. Syyskuussa Tapio, jonka osa Karttakeskus nykyisin on, ilmoitti kuitenkin lopettavansa karttojen ja kirjojen kustannustoiminnan ja myynnin vuoden 2024 kuluessa
NATURE One GTX high metsästykseen, vaellukseen, retkeilyyn
”Makeita suunnistuksia on ollut”, kehuu edellisen päivän aikana esimakua Usmin maastoista saanut Blomberg. Konkareille rinkkalautan valmistaminen on tuttua puuhaa aiemmista kisoista. Yhdet kisat itsekin järjestäneet miehet olivat tyytyväisiä kisojen ensimmäisen päivän jälkeen. syyskuuta Hyvinkään maastoissa. Kisojen toinen tehtäväpäällikkö Olli Lohilahden mukaan pelkästään Hyrian R I N K K A L AU TA N rakentaminen oli yksi rastitehtävistä. Erävaelluksen suomenmestaruuskilpailujen toinen aamu on täydessä vauhdissa. Rakennustöissä on myös Mörskän miehet -nimellä kulkeva joukkue. KARTALLA 6 RETKI lokakuu 2024 Kartalla T E KST I JA K U VAT Benjamin Hokkanen Eräkilpasilla Erävaelluksen suomenmestaruuskilpailut järjestettiin 19.–22. Lukuisia erävaelluksen SM-kisoja käyneille Osku Kiviniemelle (vas.) ja Niko Blombergille rinkkalautan valmistaminen oli entuudestaan tuttua puuhaa.. U sminjärven uimarannalla käy kuhina varhaisena syyskuun aamuna. Kisassa oli mukana yhteensä 23 kahden hengen partiota, neljässä eri kilpasarjassa. Pitkälle toistakymmentä kertaa eräkisoihin osallistunut parivaljakko Niko Blomberg ja Osku Kiviniemi kilpailivat ensi kertaa veteraanisarjassa. Rinkkalauttarastilla kilpailijoiden on rakennettava rinkoista ja majoitteestaan vesistön ylitykseen soveltuva lautta. Yhteinen ponnistus Hyria Syys-Matti nimeä kantaneita suomenmestaruuskisoja oli Suomen Erävaelluskillan konkareiden ja lukuisien vapaaehtoisten lisäksi järjestämässä iso joukko Hyrian opiskelijoita. Kilpailu jatkui miesten osalta menestyksekkäästi ja he voittivat oman sarjansa. Pisteytys perustuu muun muassa kuivana pysymiseen. ”Tosi hyvät tehtävät olleet”, jatkaa Kiviniemi heti perään
KARTALLA 7 RETKI lokakuu 2024 puolelta mukana oli pitkälle yli 60 henkeä eri koulutusaloilta liiketaloudesta ravintola-alan opiskelijoihin. ”Olemme valmistelleet rasteja ja ohjeistamme niillä toimimisessa. Itselläni oli herätys jo 5.30”, Lohilahti nauraa. ”Puoli yksi yöllä, kun laskin tulostoimistossa yörastin pisteitä, olin kateellinen kilpailijoille, joista suurin osa jo nukkui. Lauantaina ja sunnuntaina aikana käytyyn retkisarjaan otti osaa 27 joukkuetta. TA PA H T U M A A rakentamassa ja toteuttamassa oli Hyria koulutuslaitoksen ja Stadin Ammattiopiston opiskelijoita. ”Vähän sama tunne oli eilen ennen lähtöä kuin silloin, kun olen itse ollut kisaamassa: siihen asti jännittää, kun lähtölaukaus laukeaa ja sitten mennään niillä mitä on”, Olli Lohilahti sanoo. Lodisa Siikanen opiskelee luonto-ohjaajaksi Stadin Ammattiopistossa. Hänen tehtävänään oli kirjata ylös joukkueiden saapumisaikoja. Neljään torstaista sunnuntaihin käytyyn kilpasarjaan starttasi yhteensä 23 kahden hengen partiota. K I L PA I L I J O I D E N rastisuoritus rinkkalautan kanssa pisteytettiin muun muassa kuivana pysymisen perusteella.. Hyrialaisten lisäksi rasteilla oli mukana Stadin Ammattiopistossa luonto-ohjaajiksi opiskelevia. Tänään olen merkinnyt ylös ryhmien saapumisaikoja”, luonto-ohjaajaksi opiskeleva Lodisa Siikanen sanoo. Helmikuusta asti valmistellut kisat ovat olleet järjestäjille suuri ponnistus jo ennen varsinaista tapahtumaa
Jäätikkö on vuodessa madaltunut yli kolme metriä. Puistoa on haluttu jo 11 vuoden ajan, mutta poliittinen kiistely on estänyt sen perustamisen. Alueiden autiotuvat ovat avoinna, kuten aina. Tuvat, joita ei voi varata, sijaitsevat pääosin Käsivarressa ja Urho Kekkosen kansallispuistossa. I L M A S T O N O R J A Ruotsin jäätiköt sulavat SY YS K U U S SA Kebnekaisen eteläisen huipun korkeudeksi mitattiin 2089,9 metriä. R E T K I L U K U. J O E L A H O L A Suosittu Sudenpesän varauskammi on varattavissa vasta joulukuussa. Elokuu oli alueella poikkeuksellisen lämmin. Esimerkiksi Urho Kekkosen kansallispuiston Luirojärven varaustupaan ei voi tehdä varausta 15.10.–29.11. Luontopalveluiden asiakaspalvelun palveluomistaja Katja Heikkinen kertoo yle.fi-sivustolla syyksi asiakasturvallisuuden. Norjassa on tämän vuoden lopussa 49 kansallispuistoa. Sillä tarkoitetaan matkaa tuvalle ja mahdollisesti vaikeita keliolosuhteita. Østmarkan alueella on metsää ja luonnonvesiä, joissa uiminen on erityisen suosittua. KARTALLA 8 RETKI lokakuu 2024 P A L V E L U T Varaustuvat lukossa M E TSÄ H A L L I T U KS E N Luontopalvelut on yllättäen estänyt tiettyjen varaustupien varaamisen lokakuussa ja marraskuussa. Etelämpänä Jämtlannin alueella Sylarna-tunturin jäätikkö romahti syyskuussa ja hajosi kahtia. Epävakaa jäätikkö ei aiheuta vaaraa vaellusreiteillä liikkuville retkeilijöille. Myös Jämtlannissa on ollut poikkeuksellisen lämmintä. Uusi kansallispuisto Norjaan O S LO N lähellä sijaitsevasta Østmarkan alueesta tulee kansallispuisto. Tupien sulkemisesta ei ole tiedotettu mitenkään
Virallisen retkeilyalueen status avaa alueen entistä vahvemmin myös yrityksille. J A A K K O P O S T I. Muita Suomen retkeilyalueita ovat Kylmäluoma, Iso-Syöte, Ruunaa, Oulunjärvi ja viimeksi vuonna 1994 perustettu Evo. Retkeilyalueiden kehittämisen tavoitteena on tasata kansallispuistoihin kohdistuvaa kysyntää. Valtion retkeilyalueet ovat maaja metsätalousministeriön kärkihankkeita. Retkeilyalueen avajaisia juhlittiin yleisötapahtumassa 18.9. Retkeilyalueet eivät ole luonnonsuojelualueita, eli niillä voidaan järjestää vapaammin esimerkiksi yleisötapahtumia ja kaupallista toimintaa. T A P A H T U M A T O I K A I S U R E T K E N numeron 7/2024 juttuun Mies joka polki oli näppäilyvirheen vuoksi kirjattu Pekko Paajasen polkeman reitin pituudeksi 1 176 kilometriä. Status tarkoittaa, että hankkeisiin mahdollisesti satsataan Metsähallituksen muutoin laskevasta budjetista huolimatta. Rovaniemellä Raudanjokivarressa Vaattunkija Vikakönkäiden ympärillä sijaitseva retkeilyalue on jo pitkään ollut Suomen suosituimpia luontokohteita vuosittaisen käyntimäärän ollessa reilut 100 000. Tosi asiassa Rovaniemeltä LänsiLappia Norjaan ja ItäLappia pitkin takaisin kulkeneen reitin pituus oli 1 776 kilometriä. Tom Sjöblom kirjassaan Kävelen (Basam Books 2024) ” Napapiirin retkeilyalue avattu N A PA P I I R I N retkeilyalueesta tuli kesäkuussa hallituksen päätöksellä Suomen kuudes ja Lapin ensimmäinen virallinen retkeilyalue. KARTALLA 10 RETKI lokakuu 2024 S I T A A T T I Esitän, että ihminen on Homo viator, vaeltava ihminen ja on ollut sitä aina
RETKI lokakuu 2024 11 tiedot & taidot 12 9 2024 SEINILLÄ KUVAT MUISTUTTAVAT RAKKAISTA RETKIHETKISTÄ JA INSPIROIVAT UUSIIN MITTELÖIHIN. Muistoilla somistettu s. 22 NRO TERMAR IRUOKA KRUUN AA SYYSRE TKEN ”
Siellä hän on opetellut retkeilyn perustaitoja ja viettänyt ensimmäisen yönsä teltassa. Mukaansa hän sai suostuteltua myös vaimonsa. Hossaan on päästävä uudelleen Faisal Al-Wehliye kertoo jääneensä koukkuun retkeilyyn melko pian. Hän on viime vuosina osallistunut ohjatuille. Ensimmäinen teltassa vietetty yö oli Faisalille melkoinen kokemus. Faisal Al-Wehliye ei ollut aikaisemmin nukkunut teltassa, mutta Nuku yö ulkona -haaste sai hänetkin lainaamaan retkeilyvälineet ja pystyttämään teltan Saarilammen rantaan. 12 RETKI lokakuu 2024 FAISAL AL-WEHLIYE T E KST I Olli Järvenkylä K U VAT Olli Järvenkylä & Faisal Al-Wehliyen albumi ERÄMAA KOUKUTTI FAISALIN Espoolainen Faisal Al-Wehliye innostui ulkoilusta koronavuosina. Mutta kaikkeen tottuu”, Al-Wehliye toteaa. Alkoi retkeilyvälineiden ja -osaamisen hankinta. 25 vuotta sitten Qatarista Suomeen muuttaneella Al-Wehliyellä oli tapana käydä työpäivän jälkeen tuulettamassa ajatuksiaan lähimetsässä. Siellä sai olla rauhassa, kunnes pandemian myötä polut ja reitit täyttyivät luontoon lähteneistä ihmisistä. Sittemmin hän on palannut suosikkilammelleen yhä uudestaan ja uudestaan, myös talvisin. Päiväretket vaihtuivat vaelluksiin ja lisäosaamista haettiin retkeilykursseilta. Saarilampi on Faisal Al-Wehliyen suosikkipaikka ja hänelle monella tapaa merkityksellinen retkikohde. ”Se oli alkuun jännittävää, kun telttaan kuului kaikenlaista, eläinten ja lintujen ääniä. N U U KS I O N Saarilampi on Faisalille rakas retkikohde, johon hän palaa aina uudestaan. Mielipaikka riippumatollekin löytyy läheltä rantaviivaa, kahden puujättiläisen välistä. Nyt hän haluaa kannustaa muualta maahan tulleita retkeilemään Suomen upeassa luonnossa. T apaamme Nuuksion kansallispuistossa kauniin ja jopa hieman erämaisen lammen rannalla. ”Tuolla me yövyttiin se ensimmäinen yö”, hän näyttää paikkaa, joka sijaitsee hieman syrjässä Saarilammen telttailualueella. Päiväretkistä Nuuksion ja Sipoonkorven kansallispuistoihin tuli rutiinia. Faisalin oli suunnattava poluilta metsään ja kiinnostus retkeilyyn syttyi
RETKI lokakuu 2024. 13 RETKI lokakuu 2024 FAISAL AL-WEHLIYE 13 FAISAL AL-WEHLIYE FA I SA L Al-Wehliye nauttii Suomen luonnon vaihtuvista vuodenajoista
Erämaa voi yllättää ”Retkeilyssä on parasta myös sekin, ettet koskaan tiedä kehen törmäät kansallispuistossa tai erämaassa. Faisal Al-Wehliye näyttää mieltyneen suomaisemiin ja mainitsee eräiksi suosikkipuistoikseen Torronsuon ja Kauhaneva-Pohjankaan. ”Olen varannut reitin kulkemiseen reilusti päiviä, sillä en halua kiirehtiä vaan nauttia maisemista ja hetkistä rauhassa”, Faisal kertoo. S U U N N I ST U STA I TOA kartuttamassa Kaldoaivin helteisessä erämaassa.. Vietin siellä pari yötä Muikkupuron varrella”, Faisal muistelee kesän retkeään. ”Hossa on myös sellainen paikka, että sinne on päästävä uudelleen. Siellä hän sai olla omassa rauhassa, itsekseen karun maiseman keskellä ja muistella hieman aiemmin edesmennyttä isäänsä. FA I SA L on hankkinut talviretkeilykokemusta muun muassa Seitsemisen kansallispuistossa. ”Jos en jostain syystä pysty siellä yöpymään, niin kierrän pisimmän reitin”, hän toteaa. 14 RETKI lokakuu 2024 FAISAL AL-WEHLIYE vaelluksille ja retkeilykursseille. Viime kesän vaelluksella Kaldoaiviin yksi tavoitteista oli saada kokemusta erämaassa suunnistamisesta. Al-Wehliye on käynyt kohta kolmessakymmenessä kansallispuistossa. Suunnistustaitoa tarvitaan jatkossa, sillä ensi vuonna hänen on tarkoitus lähteä vaeltamaan Vätsärin erämaa-alueelle. Kainuun kansallispuistohelmen kirkkaat vedet, upeat maisemat ja monipuoliset mahdollisuudet olivat tehneet vaikutuksen. Iso osa hänen vapaa-ajastaan kuluu nykyään luonnossa. Selviytymisja retkeilytaitoja Faisal on kartuttanut muun muassa osallistumalla talviretkeilykurssille. H A LT I N huipulla oli aihetta tuuletuksiin. Kansallispuistoista seuraavana hänellä on vuorossa Oulanka ja siellä Iso karhunkierros. ”Käsivarressa oli oma tunnelmansa ja sinne aion vielä palata. Jonain päivänä”, hän toteaa hieman haikeana. Siellä on ihmisiä, joita et ole koskaan aikaisemmin tavanKäsivarren suurtuntureille tehtyä vaellusta Al-Wehliye muistelee yhtenä upeimmista tähänastisista reissuistaan. Kansallispuistojen lisäksi espoolaisvaeltaja on ehtinyt tutustua myös erämaa-alueisiin. Käsivarren suurtuntureille tehtyä vaellusta Al-Wehliye muistelee yhtenä upeimmista tähänastisista reissuistaan
Hän itse ei haaveile englanninkielisen eräoppaan hommista, vaan aikoo jatkaa IT-asiantuntijan työssä. Talvella on myös oma tunnelmansa, erityisesti viime vuosien runsaslumisina talvina.” Al-Wehliye liikkuu talvisin lumikengillä, mutta haaveilee joskus pääsevänsä kunnon hiihtovaellukselle. ”Mulla oli ihan sama tilanne. Lisää englanninkielistä infoa Faisal Al-Wehliye on vaihtanut somepostauksiensa kielen suomesta englantiin. Faisal Al-Wehliye kannustaa lähtemään retkelle ympäri vuoden. Käsivarren reissulla Faisal Al-Wehliye kertoo tavanneensa Metsähallituksen erätarkastajan, joka oli ilahtunut hänen tapaamisestaan. Hän kannustaa lähtemään rohkeasti mukaan retkeilykursseille opettelemaan perustaitoja. ”Toki matkailijat voivat vuokrata tupia ja olla siellä kuin suomalaiset mökillään, mutta harvemmin heitä näkee rinkat selässä tekemässä useamman yön retkiä”, Faisal pohtii. Tietoa tarvitaan lisää Tiedon puute on Faisal Al-Wehliyen mukaan suurin este muualta Suomeen tulevien ihmisten retkeilyharrastukselle. Hän pitää erityisesti heidän rauhallisesta ja maanläheisestä tyylistään. Ja silti tuntuu, että ollaan samaa porukkaa ja tapaamisista jää hyviä muistoja”, Al-Wehliye kertoo kohtaamisistaan. Sitten tulee syksyn ruskan värit. Hän toivoo, että sitä kautta tieto saavuttaisi ja rohkaisisi niitä, jotka haaveilevat retkeilyharrastuksen aloittamisesta. Työväenja kansalaisopistot voisivat löytää uusia kohderyhmiä tarjoamalla lisää englanninkielisiä hyvinvointija retkeilykursseja. Tai että luontoon lähtemiseen Suomessa ei tarvita maksullisia lupia. Miksi lähteä vapaaehtoisesti raahaamaan painavaa kantamusta sateessa tai muutoin haastavissa olosuhteissa ja nukkua yksin ulkona susien ja karhujen keskellä. Onneksi työkaveri vinkkasi Metsähallituksen verkkosivuista. Tiedon puute on Faisal Al-Wehliyen mukaan suurin este muualta Suomeen tulevien ihmisten retkeilyharrastukselle. Hänen mielestään heti ei kannata hankkia kaikkia varusteita omaksi, vaan niitä voi lainata ensin kaverilta tai vuokrata. Myös osa Faisal Al-Wehliyen tutuista pitää hänen retkeilyharrastustaan hieman outona toimintana. Faisal antaa somessa vinkkejä muun muassa retkeilykohteista ja Suomen olosuhteisiin soveltuvista varusteista. Vuosikymmeniä kairassa kulkenut virkamies ei kuulemma ollut aikaisemmin törmännyt Al-Wehliyen näköiseen retkeilijään. Sieltä löytyi tarvittava tieto ja pystyin aloittamaan retkien suunnittelun muun muassa kansallispuistoihin”, Faisal muistelee. Faisalin mukaan muualta Suomeen tulleet ovat selkeästi vähemmistönä pidempiä retkiä tekevien keskuudessa. Täällä saa liikkua vapaasti, kunhan noudattaa sovittuja pelisääntöjä. Al-Wehliye kertoo seuraavansa useita kanavia ja kertoo suosikeikseen Retkirepun Peter Tarvaisen ja Ali Leiniön. Osa heistä arvelee luontoon lähtemisen olevan vaarallista, vaikka Faisalin mukaan esimerkiksi Helsingin keskustassa liikkuminen on paljon vaarallisempaa. Kevät on mahtava ja kesä omanlaisensa. Faisal Al-Wehliyen mukaan markkinoille mahtuisi lisääkin englanninkielisiä retkeilykursseja ja -palveluita tarjoavia yrityksiä. 15 RETKI lokakuu 2024 FAISAL AL-WEHLIYE nut, etkä välttämättä enää koskaan näe uudestaan. Ei ollut mitään tietoa, kun aloitin retkeilyn. ”Luonto näyttää niin erilaiselta eri vuodenaikoina. O U L A N G A N kansallispuisto on tullut Faisalille tutuiksi myös talvella.. Retkeilevät tubettajat ovat myös hyviä lähteitä tiedonhankintaan. Syy siihen on se, että hän haluaa lisätä retkeilytietämystä ei-suomenkielisten seuraajiensa keskuudessa. He eivät ole kuulleet jokaisenoikeuksista, sillä useimmissa maissa luonnossa ja toisen omistamalla maalla liikkumista on rajoitettu tai se on kokonaan kielletty
T oimiva korkki on termarin tärkein osa, sillä sen kautta lämpö karkaa pois. Korkin mekanismeja on erilaisia ja niihin kannattaa kiinnittää huomiota hankintavaiheessa. Jäähdytä ruokatermari ja pakkaa siihen itse tehtyä mansikkarahkaa, muuta herkkua tai vaniljajäätelöä paketista, jonka tuunaat tuoreilla mansikoilla. S äilytä juomavesi talvella termoksessa. Pulloon on hyvä laittaa hetkeksi kuumaa vettä, ennen kuin täytät sen retkelle lähtevällä nesteellä tai ruualla. Maitojuomia termarissaan käyttävä arvostaa korkin helppoa pestävyyttä. Termoksessa juoma säilyy sulana ja juotavana, vaikka hieman jäähtyisikin matkalla. Termosmuki on helppo ja kätevä tapa pitää huoli nestehuollosta kylmässä.. Jos haluat pakata termariin esimerkiksi jäätelöä tai muuta pakastetta, laita se ilman korkkia hetkeksi pakastimeen viilentymään ennen täyttämistä. Sama pätee kylmän sisällön kanssa. Lämmintä ruokaa ja energiaa seuraavalle etapille. Pakkanen jäädyttää nopeasti normaalit juomapullot, vaikka ne olisi eristetty jotenkin. Onko korkki kestävä vai helposti rikkoutuva. 0,75 litran ruokatermariin mahtuu pari jäätelöpikaria tai tuuttia. M akkaranhimoisille valmistuvat nakit ruokaja jopa juomatermarissa. Termosmukin käyttäjä arvostaa yhdellä napin painalluksella avautuvaa ja sulkeutuvaa korkkia. 16 RETKI lokakuu 2024 TERMOS MUKAAN RETKELLE T E KST I JA K U VAT Olli Järvenkylä Kylmästä lämpimään 11 TERMARIVINKKIÄ Termospullo tuo turvallisuutta talviretkeilyyn ja helppoutta sekä mukavuutta kesäretkeilyyn. Istahdus ahkion päälle ja lusikka käteen. O n onni syödä lounas talvisessa tunturissa ilman retkikeittimen esiin kaivamista. Maastopalovaroituksen aikana tai muuten nuotiopaikan puutteessa saat kuumat nakit kaatamalla kiehuvaa vettä nakkien joukkoon ja sulkemalla termarin korkin. Erilaiset termokset ovat monikäyttöisiä, ja retkelle niihin voi pakata niin kuumia kuin kylmiäkin juomia ja ruokia. Pakkasen purressa ja viiman viiltäessä osaa arvostaa ruokatermarissa aamupäivän hiihdon aikana valmistunutta ruokaa. E silämmitä tai viilennä pulloa etukäteen. R etkikumppani yllättyy kylmistä jälkkäreistä helteisenä kesäpäivänä
U seamman kerran päivässä talviretkelle avattavalla termospullon korkilla on merkitystä. Voit askarrella termarisuojan leikkaamalla vanhasta solumuovialustasta sopivat palat ja teippaamalla ne sopivaan muotoon. Mitä vähemmän korkkia avataan kokonaan kaatamisen ajaksi, sen kauemmin neste pysyy lämpimänä. L usikka käteen ja syö retken aikana tekeytynyt ruoka suoraan ruokatermarista. Useat retkeilijät pesevät termarinsa käsin heti käytön jälkeen pullotai tiskiharjalla. I TS E askarreltu villakerros antaa termarille lisäsuojaa. O nko termarisi konepestävä. Käsityötaitoiset huovuttavat termarinsa ympärille tyylikkään ja pehmeän villasuojan. Pitääkö korkki ottaa kokonaan pois vai riittääkö että sitä hieman kääntää tai raottaa. T E R M A R I N A K I T on retkiruokien klassikko. L isäkerros termarin ympärillä antaa lisäsuojaa kylmältä. Osa termareista on konepestäviä, osa ei ja pesulämpötila voi olla haitallinen muun muassa pullon tiivisteille. Kuuman kesäpäivän piknikillä yllätät kaverit ja viilennät juomat lisäämällä niihin ruokatermarissa tuodut jääpalat. 17 RETKI lokakuu 2024 TERMOS MUKAAN RETKELLE P iknikillä jääpalat juomaan. Moniosaiset korkit voivat myös edellyttää purkamista ennen pesua. Voit valmistaa koko ruuan termarissa tai lisätä tekeytyneeseen ruokaan (esimerkiksi pasta) lisukkeita, kuten tuorejuustoa tai kylmäsavulohta. Se kannattaa selvittää, ennen kuin isket arvokkaan retkeilyvälineen astianpesukoneeseen. Onko siinä rikkoutuvia osia tai jäätymisvaaraa. K E SÄ R E T K E N kruunaa jäätelö ja mansikat.
Työvälineeksi tarvitaan lyhytteräinen vuolemispuukko. Yritys ja erehdys on hyvä tapa kerryttää retkitaitoja, mutta myös toisen kantapään kautta voi oppia – ja laastaria kuluu vähemmän! T E KST I JA K U VAT Maija Arosuo Fred Södergran NÄIN VUOLEN LUSIKAN Omatekoinen puulusikka kruunaa ruokahetken. Kerromme nyt, miten valmistimme oman ruokailuvälineen buschcraft-kurssilla Fred Södergranin opastuksella. Jokainen söi soppaa omalla nimikkolusikallaan suoraan padasta. Monesti lusikka myös häviää tai rikkoutuu matkalla, jolloin voi joutua vuolemishommiin. 18 RETKI lokakuu 2024 KANTAPÄÄN KAUTTA Tällä palstalla kerromme, miten asiantuntijat toimivat retkillään. Lusikka nuoltiin ruokailun jälkeen puhtaaksi, pesuun se laitettiin vain viikoittain. Kirves ja saha vähentävät työmäärää ja koukkuveitsellä (jota myös kovertimeksi ja koveliksi kutsutaan) saa kaiverrettua siistin liemipesän. R E T K I-I LTO I N A voi valmistaa erilaisia tarve-esineitä. Voiveitsestä tai lastasta on helppo aloittaa.. Retkeilijälle oma lusikka on yksi tärkeimmistä välineistä, vaikkei sitä ajattele, ennen kuin esineen kadottaa. Lautaset yleistyivät vasta sata vuotta sitten ja pikkuhiljaa metalliset lusikat korvasivat puulusikat. E nnen vanhaan lusikka oli ihmiselle tärkeää omaisuutta. Puulusikka kannattaa vuolla tuoreesta lehtipuusta, kuten koivusta tai haavasta, jota on helppo työstää
Södergran käyttää retkillään vapaa-aikansa erilaisten tarve-esineiden vuolemiseen, ja opettaa kädentaitoja bushcraft-kursseilla. 19 RETKI lokakuu 2024 KANTAPÄÄN KAUTTA ASIANTUNTIJA: FRED SÖDERGRAN – Korsnäsläinen eräja tunturiopas Fred Södergranin koti on useimmiten luonnossa. Amerikkalaisen National Outdoor Leadership Schoolin (NOLS) retkikuntien oppaana hän kiertää ympäri Alaskaa ja Skandinaviaa ja ensiapukurssien opettajana eri puolella Eurooppaa. P U U LU S I K A N valmistaminen on vanha perinnetaito, jonka ylläpitäminen on hyödyllistäkin. Lusikoiden vuolemista harjoiteltiin bushcraft-kurssilla.
Vuole lusikka alustavasti malliinsa. Jätä työstövaraa lusikan varsipäähän. Lohkaise uloimmat kerrokset pois lyömällä puukkoa kalikalla. 20 RETKI lokakuu 2024 KANTAPÄÄN KAUTTA 1 Hanki sopiva kalikka Sahaa tai pätki kirveellä tuoreesta, käsivarren paksuisesta puusta parinkymmenen sentin mittainen kalikka. Mikäli puussa on oksia, voit käyttää niitä lusikan varressa koristeina tai jättää oksaisen osan käyttämättä. Halkaise se kirveellä kahtia. Työskentele puiden syiden mukaan, jos puu on mutkikas. 3 Vuole ylimääräiset pois Sahaa lusikan pesäosan alapuolelle viillot, joiden avulla saat turvallisesti poistettua suurimman osan ylimääräisestä puuaineksesta varren kohdalta ilman, että pesäosa vaurioituu. Voit katkaista sen lopuksi.. 2 Hahmottele lusikka Hahmottele lusikan muoto puulle hiilellä tai kynällä. Jos käytössäsi ei ole kirvestä, voit veistää puusta kiilan ja käyttää sitä puun halkaisuun
Mikäli syömään ei ole kiire, ja haluat siistimmän jäljen, voit laittaa lusikka-aihion tässä vaiheessa muutamaksi viikoksi pyyhkeen sisään kuivumaan. 5 Viimeistele muoto Viimeistele varren ja lusikan pään muoto haluamaksesi. Etene pienin vedoin, jotta saat pinnasta sileän. Voit kovertaa puukon terällä lusikkaan nimikirjaimesi tai muita koristeita.. Lusikan liemipesä ei ole kuppimainen vaan melko loiva. Voit myös hioa pinnan hiomapaperilla, joskaan perinteisiin se ei kuulu. 21 RETKI lokakuu 2024 KANTAPÄÄN KAUTTA 4 Muotoile liemipesä Muotoile liemipesä, eli se osa, jossa lusikassa on nestettä, kovertimen avulla. + Käsittele pinta Lusikka tummuu aikanaan itsestäänkin, mutta halutessasi voit laittaa sen uuniin 175 asteeseen puoleksi tunniksi. Sen jälkeen voit hieroa siihen liinalla ruokaöljyä. Kauhaan tarvitaan syvempi pesä. Lopuksi voit ”kiillottaa” pinnan hankaamalla sitä kevyesti puukon terän tylsällä puolella. Varo, ettet koverra lusikkaa puhki. Näin se saa kauniin ruskean ja vettä hylkivän pinnan
E nnen suurperheen perustamista työpöydälläni oli raameissa kaksi ottamaani valokuvaa. Seinillä kuvat muistuttavat rakkaista retkihetkistä ja inspiroivat uusiin mittelöihin. Isoisän kirves ja pokasaha olisivat hyvä kotimainen vastine Amazonin oppaalta ostamalleni viidakkoveitselle ja Himalajan vanhukselta hankkimalleni kukrille. Niistä saa näyttävän näyttelyn. Näin nuo maisemat jokaisena työpäivänä. Samaa sisustustapaa voi hyödyntää kotona. Monen vanhan kesämökin sisustukseen kuuluu ainakin yksi näistä: kuparinen kahvipannu, kalapuntari, verkkokoho ja tuohikori. Maisemia ja yksityiskohtia on ikuistettuna erilaisiin tulosteisiin. Perinteiset puusta taivutetut ja vernissalla vahvistetut nahkapunoksin valmistetut lumikengät vievät katsojan ajatukset syvälle lumierämaahan. Nyt työpöytää ympäröivät lasten piirustukset, mutta seinällä on Suomen kartat, joihin olen tökkinyt yli tuhat nuppineulaa käytyjä ja käymättömiä autiotupia esittäen. Enää vaeltaminen ei ole pelkkä harrastus, vaan osa ammattia ja elämäntapa. H U O KO I N E N turvelevy parantaa korkean olohuoneen akustiikkaa ja tuo mieleen ainutlaatuisen hetken Ruotsin tuntureilta. Siinä ne muistuttivat, miksi töitä pitää tehdä – palkat tuhlasin vaelluksiin kaikilla mantereilla. Ihanan ruosteisia, kuluneita ja aidossa käytössä olleita – rakkaan vaimon mielestä autotallin somisteita. Valokuvia voi hyödyntää retkeilyllisessä sisustuksessa lähes kaikessa. Omat kuva-aiheet saa nykyisin toteutettua pöytäliinasta palapeleihin ja verhoista akustiikkaelementteihin. Siivoamisesta huolimatta retkeily näkyy kuvien muodossa kodin paraatipaikoilla. Kokosimme muutaman vinkin virikkeeksi. Retkeily näkyy kodissa naulakoissa roikkuvina takkeina, nurkissa lojuvina reppuina ja eteistä täyttävinä kenkinä. 22 RETKI lokakuu 2024 SISUSTA OMILLA RETKIKUVILLA T E KST I Joel Ahola K U VAT Terhi ja Joel Ahola Muistoilla somistettu Muistoilla somistettu Retkeilylliset sisustuselementit tuovat rakkaat vaellusmuistot arjen piristykseksi ja antavat intoa tuleville taipaleille. Oven päällä tuulettuvat makuupussit ja tiskipöydälle kasaantuneet retkiastiat pitää jostain syystä kerätä aina pois ennen vieraiden saapumista. Näin ne erottuvat parhaiten innostaen suunnittelemaan uusia koitoksia. Siitä ja ensimmäisestä kompassistani saisi mielenkiintoisen kokonaisuuden. Lapissa ei ole varmasti yhtään hiihtokeskusta, jonka jostakin ravintolasta ei löytyisi seinältä vanhoja suksia. Punaisella on merkitty kohteet, joilla en ole käynyt. Edullinen vaihtoehto on erilaisten solmujen sommittelu yhdeksi kokonaisuudeksi. Palat on liimattu seinään kaksipuolisella teipillä.. Ensimmäisen vaellukseni kartta on yhä tallella. Karttateemaa voi jatkaa vanhoilla, jo käytöstä poistuneilla kartoilla. Ne esittivät vaelluspolkuja vuorenrinteellä ja merenrannalla. Yksi kerää hyllyyn vanhoja keittimiä, kun toisella laatikot täyttyvät erilaisista puukoista. Perikunnan mökillä kertyy bingolappuun koko rivi. Sinne samalle seinälle sopii erinomaisesti tauluksi laadittu alueen maastokartta, jonka äärellä voi suunnitella souturetken reittiä tai marjaja sienipaikkojen koluamista
Hintaluokka: 20–560 euroa Kerää koko sarja KOT I M A I N E N Papurino valmistaa koivuvanerista erilaisia sisustustuotteita jääkaappimagneeteista lampunvarjostimiin ja seinäteoksista karttoihin. Hintaluokka: 100-300 euroa. Hintaluokka: 20–300 euroa Kotimaista turvetta KO N TO puristaa karvialaisesta turpeesta erilaisia akustiikkalevyjä. Kokonaisia kuvatulosteita saa 60 ja 240 senttimetrin väliltä ja kahden tai kolmen sentin paksuisina. Mökin seinälle on valittu maastokartta-aineisto 1:20 000 kiinteistörajoilla – tietääpähän kenen tiluksilta marjoja riipii. Hintaluokka: 100–615 euroa Pysy kartalla K A RT TA K E S K U KS E N OmaKartta-palvelusta voi tilata haluamansa maastokartan omalla rajauksella ja säänkestävällä materiaalilla kolmessa eri mittakaavassa. Sisustuskartassa tulosteen saa otsikoida itse. Esimerkin kuvataulut on tulostettu edullisesti muovikankaalle, joka on liimattu kaksinkertaiseen kapalevyyn – kevyt, edullinen ja mitoiltaan poikkeava ratkaisu. Retkelle mukaan otettavan version sijaan tulostuksen voi valita kehystetyksi tauluksi, jolloin valikoima laajenee tyyliteltyyn sisustuskarttaan, varjostekarttaan ja GT-Tiekarttaan. Kohteet on painettu karttapintaan ja ne voi merkitä erikseen hankittavilla pinsseillä. Niissä koot kasvavat portaittain, mutta juuri oman koon saa kääntymällä kopiointifirman tai pikapainon puoleen. Sen palat ovat parin senttimetrin paksuisia ja osan 30 palasta voi nostaa koholle tai liimata erilleen. Koko voi yltää pienestä arkista pariin ja puoleen metriin. Jopa neliömetrin posteri laadukkaalle paperille saattaa tulostua yllättävän edullisesti. Esimerkiksi kansallispuistoja esittävää karttaa saa kolmessa koossa ja neljällä eri värivaihtoehdolla. Pianon akustiikkaa on parannettu neliömetrin kokoisella levyllä, johon on ikuistettu vanhan autiotuvan seinustaa. Kun Suomen kartta on täynnä, voi laajentaa Norjan ja Ruotsin kansallispuistokarttoihin. Pinssejä on tarjolla kuudella eri toteutuksella. Mallistossa on kymmeniä valmiita tuotteita, mutta kodin akustiikkaa voi parantaa myös omista kuvista tulostetuilla elementeillä. Kaupunkija valtiokarttojen rinnalla tarjonta yltää Suomen karttaan, johon on merkitty kaikki kansallispuistot, erämaat tai molemmat. 23 RETKI lokakuu 2024 SISUSTA OMILLA RETKIKUVILLA Enemmän kuin tuhat sanaa K U VATAU LU JA ja tulosteita tarjoavat monet valokuvaliikkeet. Turvepalapeli kattaa 184 × 122 senttimetrin alueen
Hän ei ollut hengenhädässä eikä joutunut evakuoitumaan kodistaan kuten moni vietnamilainen. 24 RETKI lokakuu 2024 KOLUMNI Ultrakevyet vaellusvarusteet Kotimainen kauppa Ainutlaatuiset tuotemerkit Suomen asiantuntevin palvelu Ole Ultrakevyt. Helpotusta paahteeseen antoi tien molemmin puolin kasvanut rehevä metsä, jonka varjossa oli mukavan viileä pyöräillä. Kuivuus, hirmumyrskyt ja muut sään ääri-ilmiöt kertovat ilmastonmuutoksesta. Se tarkoittaa sitä, että arktiset lajit joutuvat ahtaalle. Tuija Kauppinen Mittakaavaa Mittakaavaa mielipahalle mielipahalle On vaikea ymmärtää, miksi joku rukoilee somessa Suomeen ikuista kesää. Metsäpalojen sammutustöiden vuoksi mökin saanti kairasta viivästyi vuorokaudella. Niiden elinympäristöt muuttuvat asuinkelvottomiksi. Maan pohjoisosissa riehui pahin hirmumyrsky kolmeenkymmeneen vuoteen. Ei saapunut. Mediassa otsikoitiin, kuinka matkailijat kaipasivat komeampia ruskan värejä. Arktinen alue lämpenee nopeammin kuin muu maapallo. Ruskasta ei ollut tietoakaan, niin kuin ei Japanin Lapissa vielä yleensäkään syyskuussa, mutta poikkeuksellisen lämpimän sään vuoksi ruskan ennustettiin saapuvan tänä vuonna pari viikkoa myöhässä marraskuun alussa, normaalin lokakuun puolivälin sijaan. Kun lumenviipymät eli koko kesän tunturien rinteillä kestävä lumi katoaa, katoaa myös lajeja, joille Lapin karut kasvuolosuhteet ovat elinehto. Metsän lisäksi oli tuhoutua ystäväni metsästysviikonloppu. (Helsingin Sanomat 15.9.) Tilalle tulee etelästä lajeja, jotka eivät pohjoiseen kuulu. Pyöräilijöiden foorumilla joku valitti olevansa myrskyn takia jumissa. Samaan aikaan Suomen Lapissa oli jo ruska, mutta matkailijat olivat pettyneitä. Oma matkani alkoi jännittäessä sitä, saapuisiko Etelä-Japanissa riehunut taifuuni Hokkaidoon. On vaikea ymmärtää, miksi joku rukoilee somessa Suomeen ikuista kesää. Kaverilta jäi ehkä pari mökkikaljaa juomatta. Kirjoittaja on parhaillaan pyöräilemässä Japanista Kaakkois-Aasian kautta Uuteen-Seelantiin ja yrittää olla pahoittamatta mieltään. Suot kuivuivat, lehdet muuttuivat keltaisiksi etuajassa. Se ei ollut luontaista ruskaa, sillä Lapin kesä oli ennätyslämmin. L ämpötila hipoi kolmeakymmentä plusastetta, kun väännin kampea pienimmällä vaihteella ylämäkeen kohti Akan-Mashun kansallispuistoa syyskuisessa Hokkaidossa. Puoliksi läpällä heitetty sanonta ”Lapin kesä on lyhyt ja vähäluminen” on muuttumassa muotoon ”Lapin kesä on lämmin ja lumeton”, joka ei ole enää kepeä heitto. Nykymenolla niin käy myös meille ihmislajin edustajille. Farlite.fi Syysale!. Kuivuudesta johtunut ruosteenruskea väri ei kelvannut. Pari viikkoa pyöräiltyämme Vietnamista kuului uutisia. Kuivan kesän jäljiltä Inarissa riehuivat syyskuussa laajat metsäpalot. Länsimaalainen matkustaja selviää myrskystä mielipahalla ja luottokortilla, paikallinen menettää kaiken
Ultrakevyet vaellusvarusteet Kotimainen kauppa Ainutlaatuiset tuotemerkit Suomen asiantuntevin palvelu Ole Ultrakevyt. Farlite.fi Syysale!
Tunturija hallamittarien naposteltua laajoilta aloilta tunturikoivujen lehdet laji ei kykene elpymään, joten jäljelle jää puutonta semipaljakkaa. Ylä-Lapistakin kuuluu kummia. Koivusta saat hyvää tuhkaa, suopa loppumaan jos uhkaa. Savu nousee katajasta, sitten rungot syttyy vasta. Haapa palaa taulan lailla, liekki lämpöä on vailla. Löysin käsiini lämpöarvotaulukon, jonka kärkipää hämmensi: syreeni, tammi, omena, pihlaja, jalava, vaahtera. Meidän on ilmastonmuutoksen myötä päivitettävä nuotioballadimme uusiin puihin.. Leppä kuluu nopeasti, käytä sitä varovasti. Tulevat sukupolvet eivät kaiketi voikaan loihtia tunturikoivuista tunnelmallisen makeasti tuoksuvia kynsitulia paljakan rajalle. Tanskalainen melontakaverini ihmetteli, miksi käytin saunan lämmittämiseen koivua, sillä hänen mielestään sen lämpöarvo on alhainen. Kosteaa on raita puuta, käytä ellet löydä muuta. Laulettuna on levinnyt tieto myös eri puulajien palamisominaisuuksista. Minä vakuuttelin sen olevan puulajiemme parhaimmistoa. Esimerkiksi Kalevalan toisessa runossa kerrotaan, kuinka Sampsa Pellervoinen kylvi eri puulajit otollisimmille kasvupaikoilleen: Mäet kylvi männiköiksi, kummut kylvi kuusikoiksi, kankahat kanervikoiksi, notkot nuoriksi vesoiksi. 26 RETKI lokakuu 2024 LUONNOSSA T E KST I Mikko Lamminpää K U VA Karoliina Lahti Uutta puuta pesään! R unomuotoon laadittuina pitkätkin tekstit juurtuvat helpommin mieleen. Asia jäi vaivaamaan, joten päätin selvittää sitä tarkemmin. Noromaille koivut kylvi, lepät maille leyhke'ille, tuomet kylvi tuorehille, raiat maille raikkahille, pihlajat pyhille maille, pajut maille paisuville, katajat karuille maille, tammet virran vieremille. Ennen kirjoitettua suomen kieltä tärkein tieto välittyi sukupolvelta toiselle laulettuina runoina. Kenties sinäkin olet hoilannut kouluneuvos Einar Fieandtin 1900-luvun alkupuoliskolla sanoittamaa viisua: Kuusi paukkuu kokossasi, varo siis sä vaatteitasi. Honka parhain kokkopuista, rakovalkeata muista
Uutuus!. Calazo.. Syksyn satoa Syksyn satoa Calazo.. Retkioppaat ja Retkioppaat ja vedenkestävät kartat vedenkestävät kartat Untitled-1 1 30/03/16 16:54 Klikkaa nettikauppaamme www.calazo.
Calazo.. Uutuus! KOTONA PUNNITSEMME NÄYTESÄKIN – 9 KILOA! Luvan kanssa luonnonpuistoon s. Retkioppaat ja Retkioppaat ja vedenkestävät kartat vedenkestävät kartat Untitled-1 1 30/03/16 16:54 Klikkaa nettikauppaamme www.calazo.. 29 RETKI lokakuu 2024 retket 30 9 2024 NRO ALPPIE N HURMA AVA RUSKA ” NRO Syksyn satoa Syksyn satoa Calazo.. 40
30 RETKI lokakuu 2024 RUSKA ALPEILLA 30 RETKI lokakuu 2024 RUSKA-AIKAAN ALPEILLA T E KST I JA K U VAT Benjamin Hokkanen Alppien ruskassa Alppien vilkkaiden kesäja talvikausien väliin jää lyhyt ja verrattain hiljainen syyskausi, joilloin ruska värjää vuorten rinteet.
31 RETKI lokakuu 2024 RUSKA ALPEILLA LO K A K U U 2023 — I TÄVA L L A N & SV E I TS I N A L P I T 31 RETKI lokakuu 2024 RUSKA-AIKAAN ALPEILLA
I N N S B R U C K I N kaupunki sijaitsee vuorten keskellä.. Vuorenrinnettä reunustavilla poluilla voi luoda reittinsä omien toiveidensa mukaan. Reitti voi kulkea metsän siimeksessä tai avarissa vuorimaisemissa. Talvisin laskettelukeskuksena toimiva Muttereralm Innsbruckin lounaiskulmalla tarjoaa runsaasti tekemistä myös sulan maan aikaan. Lehtikuusten kansoittamat rinteet kellastuvat lokakuun loppua kohden, luoden kuusten kanssa keltavihreän tilkkutäkin vuorten rinteille. Vuorten lomassa sijaitsevaa reilun sadantuhannen ihmisen kaupunkia ympäröivät ulkoilureitit. L E H T I K U U ST E N kellastuessa Muttereralmin rinteet saavat värikkään peitteen. Pääseepä alas myös mäkiauton kyydissä. 32 RETKI lokakuu 2024 RUSKA ALPEILLA Alppien ulkoilu pääkaupungin kupeessa I N N S B R U C K I N kaupunki läntisessä Itävallassa on eittämättä yksi maailman ulkoilun pääkaupungeista. Mutteralmiin on mahdollista kävellä alhaalta Muttersin kylästä tai nopeuttaa retkeä hyppäämällä gondolihissin kyytiin. Reiteillä on jonkin verran infotauluja, mutta helpoin tapa navigoida lienee käyttää esimerkiksi ilmaista Gaia GPS -kännykkäsovellusta, josta alueen polut näkee näppärästi. Polkujen lisäksi rinteiltä löytyy muun muassa pyöräilykeskus pitkine maastopyöräreitteineen. Palveluita on kesäkautta vähemmän, mutta Mutterer Alm -ravintola hissiaseman kyljessä tarjoilee aitoa alppiruokaa päiväretken päätteeksi
33 RETKI lokakuu 2024 RUSKA ALPEILLA M U T T E R E R A L M I N rinteiltä löytyy monia hyviä polkuja päiväpatikointiin.
34 RETKI lokakuu 2024 RUSKA ALPEILLA PA I K K A paikoin myös vanhan, käytöstä poistetun reitin jäljellä olevia osia tulee näkyviin. Aita näyttää heiveröiseltä, varsinkin korkeanpaikankammoisen silmiin. O SA reitistä on louhittu kallion sisään.. F E LS E N W E G I N reitti kulkee jyrkänteen reunaa
Vierailija liittyy siis arvokkaaseen seuraan. Reitin ja sillä sijaitsevan Euroopan korkeimman ulkoilmahissin historia nivoutuu kuitenkin tiiviisti hotelliin. Kallion läpi räjäytetty yli 150 metrinen hissi oli aikansa – ja miksei edelleen – insinööritaidonnäyte. Felsenweg on silti helpohko kohde kiinnostavalla historialla. Pilvinen sää helpottaa korkeanpaikankammoisen urakkaa, sillä polku kulkee useassa kohdassa varsin hentoiselta vaikuttavan aidan erottamana melkoisesta pudotuksesta. 35 RETKI lokakuu 2024 RUSKA ALPEILLA Historiallisen hissin reitillä H A M M E TS C H WA N D I N hissi ja sen ympäristössä kiertävä Felsenweg-reitti Luzern-järven rannalla Sveitsissä on erikoinen kohde. 1900-luvun alussa rakennettu viiden kilometrin reitti ja hissi sijaitsevat Bürgenstockin loistohotellin kupeessa. Listattuna ovat muun muassa näyttelijät Sophia Loren ja Audrey Hepburn, sekä entinen Intian pääministeri Indira Gandhi ja Yhdysvaltain entinen presidentti Jimmy Carter. Koska Bürgenstockin kukkulan korkeuserot tekivät reitistä hikisen patikan, rakennettiin reitille myös hissi. Vuonna 1905 valmistunut hissi ja reitti rakennettiin hotellin perustaneen Franz Joseph Bucher-Durrerin haluttua tarjota vieraille mahdollisuuden kävellä varjoisalla metsäpolulla Luzern-järven maisemia ihaillen. Alas asti näkee, mikäli uskaltaa katsoa.. Itse reitti on suhteellisen helppoa polkua, jos kin korkeuseroja löytyy. H A M M E TS C H WA N D I N hissin ylätasanne sumussa on 153 metriä alatasannetta korkeammalla. Onneksi on hissi! Kirkkaana päivänä reitiltä avautuvat huimat maisemat Luzern-järven ylle. Reitille pääsee vaikkei hotellissa reilun tuhannen euron yöhintaan majoittuisikaan. F E LS E N W E G I N reitin varren metsä muuttuu utuisella kelillä satumaiseksi. Hissin infotaulu kertoo tätä modernin ajan ihmettä katsomaan matkustaneista filmitähdistä ja valtionpäistä
36 RETKI lokakuu 2024 RUSKA ALPEILLA Ikoninen harjannereitti vuorten keskellä LU Z E R N-JÄ R V E N itäisessä päässä sijaitseva Stoos toimii talvisaikaan laskettelukeskuksena. Ympärillä on teräviä vuorenhuippuja ja turkoosina hohtava Luzern-järvi. Jo pelkkä funikulaarikyyti on kokemus. Stoosista ei löydy erämaatunnelmaa tai autiotupa-asketistimia, mutta eipä näitä maisemia myöskään löydy meiltä Lapista. Nousu on jyrkimmillään 47,7 astetta.. Fronalpstockista voi kävellä harjannetta pitkin viereiselle Klingen stockin huipulle, josta on myös mahdollista laskeutua alas tuolihissillä. Neljästä tynnyrimäisestä vaunusta koostuva funikulaari eli kiskoköysirata kipuaa rinnettä jyrkimmillään 47,7 asteen kulmassa. Myös esimerkiksi pelkän Fronalpstockin ympäristössä voi kävellä parin kilometrin lenkin tai ihan vain istua eväiden kanssa alas katselamaan maisemia ja vain olla. Helpoin tapa päästä ylös Stoosiin on hypätä maailman jyrkintä nousua kulkevaan funikulaariin. Harjannereitti on melkoista jumppaa ja metrejä kertyy niin ylös kuin alaskin päin. Stoosissa käytyään ymmärtää myös miksi esimerkiksi Agatha Christien klassikkodekkareissa niin monet sairaat ovat olleet tai lähdössä Sveitsin Alpeille parantelemaan itseään. Matkaa kahden huipun välillä on sentään maltilliset viitisen kilometriä. "Matkustajatynnyrit" pysyvät vaakatasossa niiden kääntyessä rinteen kulmannousua vastaan. Nämä maisemat hoitavat mieltä ja kehoa! STO O S I I N kuljetaan maailman jyrkimmällä funikulaarireitillä. Stoos on päiväretkikohde, joten tänne on turha pakata painavaa rinkkaa. Ylhäällä matkaa voi jatkaa tuolihissillä tai kävellä ylös Fronalpstockin huipulle. Kauneus on katsojan silmässä, mutta Stoosin harjannereitti lienee monen mielestä yksi upeimpia paikkoja Alpeilla – ellei jopa maailmassa. Kesäkautena huikeilla rinteillä risteilee patikkapolkuja. Ruokaakin on mahdollista ostaa niin funikulaarin päätepysäkiltä 1 300 metristä kuin Fronalpstockin huipulla 1 900 metrissä olevasta ravintolasta. Sieltä avautuva maisema on henkeäsalpaava
37 RETKI lokakuu 2024 RUSKA ALPEILLA STO O S I N harjannereitti on maisemiltaan yksi upeimpia, jolla olemme koskaan vaeltaneet. R E I T I LTÄ on varsin hyvä näkymä turkoosille Luzernjärvelle. A L P P I E N maisemia on vaikea voittaa, mikäli pitää vuorista.
38 RETKI lokakuu 2024 RETKIHETKI: KARHUVUOREN ILMAVALVONTATORNI
Karhuvuoren ilmavalvontatorni on toteutettu vanhojen valokuvien avulla laadittujen piirustusten mukaan alkuperäiselle paikalleen. Mökin sisälle kerättyjen valokuvien perusteella kopiointityössä on onnistuttu varsin mainiosti. Lotat tähystivät ja kuuntelivat tornissa tunnin vuoroin, jonka jälkeen pääsi tuvan kamiinan lämpöön lepäämään – ennen seuraavan vuoron alkua. syyskuuta 2004 eli arvokkaasti harmaantunut rakennelma vietti juuri 20-vuotissyttäreitä. Parhaiten Karhuvuoren tavoittaa Saariston Pienen Rengastien pyöräretkellä, jolloin matkaa voi jatkaa lautalla Nauvoon. Ainoastaan torniin vievät rappuset on rakennettu alkuperäisiä tikkaita tukevimmiksi ja turvallisemmiksi. Puiden reunustamalle huipulle on pystytetty erikoinen rakennelma. Kivipaasien päälle on kyhätty vaatimaton lautamökki, jonka katon päällä kohoaa eräänlainen lintutorni. Alkuperäinen torni tuhoutui jo 1950-luvulla, mutta Rymättylä-Seuran perinnetoimikunta loi tornin uudelleen kertomaan seudun historiasta ja maamme kohtalon hetkistä tarjoten samalla näköalat saaristoon. Sen laelta on matkaa Turun satamaan vievälle laivaväylälle alle kaksi kilometriä: monelle maisema on tuttu ruotsinlaivan kannelta tähysteltynä. Linnuntietä Turun tuomiokirkolle on vain pari ja puoli peninkulmaa, mutta nykyisin Naantaliin kuuluvan Rymättylän eteläisimmälle asutulle luodolle on monta tienmutkaa perunapeltojen täplittämässä saaristomaisemassa ja kulkuneuvo päätyy välillä lossin kyytiin. Harmaana karhuna tunnettua ilmavalvontatornia käytettiin Turun puolustuksessa jo talvisodan aikana. P olku nousee polveillen jyrkän mäen korkeimmalle kohdalle. Torni avautui vierailijoille 5. Karhuvuori yltää 55 metriä merenpinnan yläpuolelle ollen Aaslaluodon korkein kohta. Uurastus onnistui lahjoitusvaroin ja Turun vartiolentueen toimittaessa rakennustarpeet helikopterilla. 39 RETKI lokakuu 2024 RETKIHETKI: KARHUVUOREN ILMAVALVONTATORNI Karhuvuoren ilmavalvontatorni WGS84, N 60° 17,348', E 21° 56,719' T E KST I JA K U VA Joel Ahola Tupatorni Rymättylän Karhuvuorella lotat tähystivät taivaalle ja laivaväylille yrittäviä vihollisia sota-aikana. I L M AVA LVO N TATO R N I N alapuolisessa mökissä on kamiina vain koristeena.. Ilmavalvonta oli raastavaa, sillä välillä saattoi kulua kuukausia vailla tapahtumia, mutta hyökkäyksen tullessa tieto ilmapuolustukselle piti saada välittömästi. Harmaat kalliopinnat levittäytyvät pälvinä sammaleiden, varpujen ja heinien välistä, mutta pääroolin maisemasta valtaavat kituliaina sinnittelevät käkkyräiset männyt. Vanhoilla piirustuksilla toteutettu jäljitelmä täytti juuri 20 vuotta
Tutkimuslupa takataskussa vaellamme halki Kevon luonnonpuiston sekä Paistunturin erämaan, Tenojoen varteen saakka, rinkat täyttyen hiekasta ja mullasta.. 40 RETKI lokakuu 2024 KEVON LUONNONPUISTO 40 RETKI lokakuu 2024 KEVON LUONNONPUISTO T E KST I JA K U VAT Minttu Heimovirta Luvan kanssa luonnonpuistoon Millaista on vaeltaa luonnonpuistossa merkittyjen polkujen ulkopuolella, omilla reiteillä
E LO K U U 2024 — K E VO N LU O N N O N P U I STO. 41 RETKI lokakuu 2024 KEVON LUONNONPUISTO 41 RETKI lokakuu 2024 KEVON LUONNONPUISTO M I N T T U H E I M OV I RTA mittaamassa koealalle osuneen taimen korkeutta
Ensimmäistä kertaa joudun todella viilaamaan grammoja ja tilavuuksia. Painoakin niistä tulisi monta kiloa. Pakkaaminen vaellukselle osoittautuu haastavaksi – omalle hupireissulle osaa kyllä pakata, kun tietää täsmälleen mitä on tekemässä, mutta nyt ilmassa on monta epävarmuustekijää. 42 RETKI lokakuu 2024 KEVON LUONNONPUISTO M eiliin putoaa karttakoordinaatteja nimellä “Epätoivon jono”. Huvittaa, itselleni tämä on epätoivon vastakohta. Pääsen vaeltamaan upeaan erämaahan kahdestaan puolisoni kanssa ja siitä maksetaan! Olemme saaneet toimeksiannon Lapin yliopistolta lähteä tutkimusapulaisiksi projektiin, jossa selvitetään ilmastonmuutoksen vaikutuksia puustoon ja maaperään. Aeropressilla tehty oikea kahvi on sellainen turhake erämaassa, joka nostaa mielialaa kummasti, vaikka ympärillä pyörisi hurrikaani. Y L I O P I STOT U T K I JA Sari Stark Lapin Yliopistosta ohjeistaa tutkimuslaitteiden käyttöön.. Epätoivoinen nimi tälle mittausjonolle tulee siitä, että kenelläkään varsinaisen tutkimusryhmän jäsenistä eivät rahkeet riittäneet kulkemaan näin pitkää ja fyysisesti vaativaa vaellusta. Jätän pois kaiken mitä en aivan varmasti tarvitse. Toisin sanoen, rinkka täyttyisi hiljalleen hiekasta ja mullasta. Minulla on iso Ospreyn 85-litrainen Ariel Plus-rinkka ja komennuksen työparillani, puolisollani Joona Kivisellä Fjällrävenin Kajka 75 l. Emme myöskään tiedä, miten monta päivää vaellukseen menisi kaikkine mittauspisteineen. Tietyistä mukavuuksista emme kuitenkaan tingi, vaikka koko rinkka täyttyisi hiekasta. Meillä ei ole ennakkoon käsitystä miten paljon tilaa kairattavat maaperänäytteet käytännössä veisivät. Vaelluksen aikana käymme läpi jopa 12 mittauspistettä, jossa 100 metrin janalta otetaan maaperänäytteitä kahdeksasta kohdasta. Näytepusseja tulisi olemaan noin sata kappaletta. Lapin erämaa-alueilla ei muutenkaan ruuhkaksi asti ole ihmisiä, silti tuntuu erityiseltä päästä aidosti kielletylle alueelle, Kevon luonEnsimmäistä kertaa joudun todella viilaamaan grammoja ja tilavuuksia. Laskemme aterioita yläkanttiin niin, että voimme olla viikon reissussa, plus muutamat vararuuat, jos jotain sattuu. Rinkkoihimme onneksi mahtuu yhtä sun toista, kun ne pakataan tiiviisti. Ruoka on tunnetusti painava tilanviejä, vaikka kuinka kuivaisi kaiken minimaaliseen kokoon. ”Onpa kiva päästä alueelle, missä ei varmasti tule näkemään ketään muita”, tokaisee Joona ajaessamme koti-Ylläkseltä kohti Utsjokea
Kairauksia tulee siis yli 40 per koeala. Taimien laskemiset ymmärrän, mutta mitä maaperä kertoo ilmastonmuutoksesta. Vaikka ilmaston lämmetessä puut kasvaa nopeammin, niin hiili saattaa alkaa vapautua. Toisaalta digitaalinen mitta painaa vähemmän ja on pienempi kuin suuri mittakela, joten päädymme riskilläkin siihen. Mittauspisteiltä kirjataan etäisyydet lähimpiin taimipuihin ja niiden pituudet. Tutkimme, onko se ekosysteemi lopulta hiilen nielu vai vapauttaja”, Sari Stark selvittää. Käytännössä se tarkoittaa, miten puulajit levittäytyvät tunturiin ja muuttuuko maaperä. Männyistä tulee laskea vielä oksakiehkuroiden lukumäärä, joka vastaa ikävuosia. J O O N A K I V I N E N hakemassa kahvipannuun vettä.. Itse multamaata, humusta, kairataan 5–7 näytettä per mittauspiste. 43 RETKI lokakuu 2024 KEVON LUONNONPUISTO nonpuistoon, jossa ei saa poistua merkityiltä poluilta ilman erityistä lupaa. Digitaalisen mittanauhan haltuunottoon menee hetki ja epäilen heti pariston kestävyyttä vaellusoloissa. Aamulla tutkimusaseman Ilkka Syvänperä kuljettaa meidät veneellä järven yli Kevojokisuulle. Stark opettaa meille, miten kairanäytteet tulee ottaa jokaiselta koealalta: Yhden sadan metrin pituisen koealan jokaiselta kahdeksalta mittauspisteeltä otetaan viisi senttiä humuksen alapuolista kivennäismaata, käytännössä hiekkaa. Lapin yliopiston Arktisen keskuksen sekä Itä-Suomen yliopiston Borearc-hankkeessa tutkitaan, miten subarktisesta vyöhykkeestä tulee boreaalista havumetsää. Vesi on hyvin matalalla, mikä kielii kuivasta kesästä. Maaperähän on hyvin tärkeä hiilinielu. ”Maaperästä selvitetään, paljonko humuksessa on varastoitunutta hiiltä. Monilla paikoilla Utsjoella ruskealehtiset koivut ovat surkeina pudottamassa lehtiään jo ennen ruskaa. On suoranainen ihme, jos siellä näemme merkkejä ihmisistä. Mittalaitteet ja kaira painavat yhteensä vajaan kilon, ei paha. Kairaamisen opettelua Utsjoella meitä odottaa projektin johtaja, yliopistotutkija Sari Stark Lapin yliopistolta, mukanaan laatikollinen minigrip-pusseja, tusseja, viivoittimia, mittanauhoja sekä käsityönä raskaasta teräsputkesta tehty upouusi maaperäkaira. Hyppäämme veneen kyydistä ja Mittalaitteet ja kaira painavat yhteensä vajaan kilon, ei paha. Matka poluttomille maille Vietämme yön Kevojärven rannalla Turun yliopiston omistamalla Kevon tutkimusasemalla
Haparointeineen ensimmäisellä koealalla kuluu lopulta pari tuntia. Kesäkaudella suojelualueella saa liikkua vain merkatuilla poluilla, ellei omaa tutkimuslupaa. V E RT E XE TÄ I SY YS M I T TA R I antaa tarkan lukeman mittauspisteiden lähimpiin puuntaimiin. Se sijaitsee Paistunturin erämaa-alueen syleilyssä ja on Suomen suurin luonnonpuisto. Lumen aikaan hiihtämällä liikkuminen on vapaampaa. Nyt alkaa hauskin osuus, pienen valkoisen putkilon metsästys. Joudumme hetken haravoimaan varvikkoa ja vaivaiskoivupusikkoa, jotta silmiin osuu lyhyt, noin 20 senttiä maasta ylöspäin törröttävä valkoinen muoviputki. Muistelemme Sarin ohjeistuksia. K A I R A N ÄY T T E E STÄ erotellaan multamaa sekä sen alapuolinen kivennäismaa. Tunturissa multaa on usein vain reilun sentin kerros.. Lisäksi mukana on GPS-laite, josta mittauspisteet myös löytyvät. Tarkastamme GPS:stä kumpi on kyseessä ja etsimme sadan metrin päästä toisen pisteen. Kartan koordinaatit osuvat välillä täysin oikeaan, välillä ei. Tämän täytyy olla koealan alkutai loppupiste. Meitä se ei haittaa, sillä saamme kuivatettua vaatteet ja varusteet mukavassa ja siistissä Madjoen autiotuvassa. Tästä eteenpäin meitä eivät polut eivätkä kyltit auta, olemme täysin kartan ja kompassin varassa. Maakotkat kaartelevat ja vanha mänty vartioi Iltapäivällä alkanut sade jatkuu koko yön aamuun saakka. Alamme kairata maata juuri kun laaja saderintama aloittaa pisarointinsa. Vuonna 1956 perustetun Kevon luonnonpuiston tarkoitus on suojella Kevon kanjonin ja ympäröivän tunturialueen erityislaatuista luontoa. Sekin löytyy. Talvisin tuvalla on vieraskirjan perusteella käynyt jonKesäkaudella suojelualueella saa liikkua vain merkatuilla poluilla, ellei omaa tutkimuslupaa. Vuonna 1964 rakennettu tupa sijaitsee puron varrella keskellä erämaata, eikä sinne vie mikään polku. Poronhoitajilla kun on eri säännöt suojelualueella liikkumiseen. Alkumatkan seuraamme mönkijänuraa läpi tunturikoivikon. Joen varresta ylös tunturiin noustessa ei sinänsä huomaa mitään kovin ihmeellistä verrattuna muihin erämaa-alueisiin. Muilla pisteillä menee tunteroinen, kun pääsemme vauhtiin. Paperikartan lisäksi meillä on offline-kartat ladattuna puhelimen sovellukseen, mikä helpottaa suunnistamista ja koealojen löytämistä merkittävästi. Olemme ensimmäisen mittauspisteen lähellä kolmen tunnin vaelluksen jälkeen. 44 RETKI lokakuu 2024 KEVON LUONNONPUISTO paikallistamme itsemme kartalle. Puurajan yläpuolella maata peittävät varvut, vaivaiskoivut ja hyvin vanhan näköiset, kynttelikön malliset katajat
Maasto on avointa varvikkoa, jossa vaivaiskoivupuskat ja katajat vilahtavat siellä täällä. Muutamalla muullakin mittauspisteellä merkkiputki on hieman siirtynyt, tai siirretty, ja usein putken päät ovat purtu littanaan. Puu on varmasti vanha, vaikkei siltä näytäkään. Ilma on mainio, lämmin, aurinkoinen ja tuuleton. Niillä on kyllä hyvä suojaväri. Iltapäivällä pysähdymme kahvitauolle puron viereen auringonpaisteeseen. Upeita, uljaita eläimiä. Kaasu lämmittää veden ja Aeropress suodattaa täydellisen tummapaahtoisen sumpin. Mittausten jälkeen jatkamme kohti seuraavaa koealaa. Puu on varmasti kovis, kunnon matriarkka. Ne ovat alta tummia, mikä merkkaa vanhaa ikää. Aloitamme kairaamisen kohdasta, johon koordinaatit osoittavat. Tuntuu, kuin olisi äänieristetyssä kopissa. Aamupalan jälkeen aloitamme työt läheisellä koealalla, joka näyttää preerialta. ”Miten ne lähtevät karkuun jo kilometrin päästä”, ihmettelen ääneen. Tosin koealan alkua merkkaavaa muoviputkea ei näy mistään. Puu on varmasti kovis, kunnon matriarkka. Muistan lukeneeni, että luonnon täydellinen äänettömyys voi kaupunkilaisesta tuntua pelottavalta. Mittausreittimme kuuluu alunperin laajaan Se on ainoa mänty koko seudulla ja näyttää siksi oudolta tässä maisemassa. Yhtäkkiä huomaamme katsoa ylös taivaalle, jossa kaksi maakotkaa kaartelee päällämme. Se on ainoa mänty koko seudulla ja näyttää siksi oudolta tässä maisemassa. Kuulen vain jalkojen alta tulevan rahinan. AVOT U N T U R I N lounaspaikat eivät juuri anna suojaa sateella. Olemme selvästi niiden reviirillä. Kaikki näkemämme porot ovat erittäin arkoja ja jolkottavat häntä pystyssä karkuun, vaikka ne ovat vasta pieniä pisteitä horisontissa. 45 RETKI lokakuu 2024 KEVON LUONNONPUISTO kin verran porukkaa, kesällä ihan muutamia. ”Ehkä ne eivät täällä luonnonpuistossa todella näe niin paljoa ihmisiä”, Joona pohtii. Riekkojen lisäksi näemme tietysti poroja. Ai että. Muutaman kerran riekot lähtevät lentoon aivan jalkojen juuresta. Ei ole parempaa työpäivää. Käyn vaivihkaa koskemassa sen kaarnaa. Tämä on juuri sellainen päivä. Kenties ketut ovat luulleet luiksi tai muuten vain leikkineet niillä. Erikoisinta tällä paikalla on kuitenkin mänty, joka vahtaa koealaa
Tällä kertaa koealoja kuitenkin hyödynnetään ilmastonmuutoksen tutkimukseen. Teltan pystyttämisen jälkeen illallista tehdessä pohdimme, kuinkahan monta kilometriä mahtaa olla lähimpään ihmiseen. Saavumme iltapäivällä Kuivin autiotuvalle, joka sijaitsee upealla maisemapaikalla laaksossa, puron varressa. Pitkäaikaisella seurannalla tutkitaan porojen ravinnon saatavuutta ja riittävyyttä. Kolmannen koealan jälkeen patikoimme vielä muutaman kilometrin seuraavan mittauspisteen lähelle ja etsimme leiriytymispaikan puron läheltä. Avotunturi on kyllä mukavaa, näin hyvällä säällä. E R I KO I N E N mänty vahtimassa Madjoen koealan kairauksia. Muita ihmisiä, hyi! Retkeillessä on aina erikoista, miten sitä erakoituu, eikä halua nähdä ketään muita. Jo kaukaa näemme telttoja pihassa. Nyt ei enää näy tunturikoivuja eikä niiden taimia. Jatkamme ylös tunturin rinnettä kohti seuraavaa koealaa ja yöpaikkaamme. Teltan nakkaamme Guivin tunturin rinteelle tasaiselle kohdalle. Tutkimme karttaa ja laskemme Kuivin autiotuvan olevan linnuntietä vain viiden kilometrin päässä. Luonnonvarakeskusta edeltänyt Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos teki ensimmäiset kasvillisuustutkimukset täällä jo vuosina 1995–96. Erämaa on arvaamaton. Yksi koealamme sijaitsee aivan tuvan lähellä ja jäämme mittausten jälkeen tutkimaan tupia. Rinkka alkaa painaa kolmantena päivänä Kolmantena päivänä Epätoivon jonomme nousee aivan avotunturiin. Siellä todennäköisesti olisikin jokunen ihminen seuraamassa merkattua reittiä. Nyt ruokien tila on täyttynyt mullasta ja hiekasta. M A DJ O E N tuvalla keskellä polutonta Kevon luonnonpuistoa ei näe ihmisiä kesäisin.. Monet kartalla näkyvät purot ovat kuivuneet ja välillä joutuu ihan etsimällä etsiä virtaavaa vettä. Muita mäntyjä ei alueella ole. Yleensä tässä vaiheessa vaellusta rinkka on jo keventynyt, kun ruokia on syöty jo aimo annos. Kuivuus näkyy tunturissa. Onneksi sitä aina löytyy, ennemmin tai myöhemmin. Monet kartalla näkyvät purot ovat kuivuneet ja välillä joutuu ihan etsimällä etsiä virtaavaa vettä. Pysyviä koealoja on 20 paliskunnan alueella kaikkiaan yli 600. 46 RETKI lokakuu 2024 KEVON LUONNONPUISTO koealaverkostoon, joka liittyy poronlaidunnustutkimukseen. Rinkka tuntuu jo painavammalta kuin lähtiessä. Patikointi tällaisessa maastossa on naurettavan helppoa, aivan kuin puiston nurmikolla. He kertovat vesipulan aiheuttaneen jo hankaluuksia, jotkut olivat kuulemma saaneet vatsataudin juotuaan seisovaa vettä. Emme siis olekaan niin kaukana muista kuin luulimme. Kaksi nuorta naista ovat vaeltaneet yli 20 kilometriä edellisenä päivänä Kuivin reittiä ja pitävät koirineen lepopäivää tuvalla
Joonan ei tarvitse miettiä hetkeäkään: ”Ei siellä näkynyt merkkiäkään ihmisistä, mönkkärijälkiä lukuun ottamatta. 47 RETKI lokakuu 2024 KEVON LUONNONPUISTO ”On kuin golfkentälle laittaisi teltan. Tämä lieneekin se Kevon luonnonpuiston tärkein tehtävä – suojella arkaa tunturiluontoa ihmisen vaikutuksilta. Taimimittausten kirjurointi on hankalaa vesisateessa, paperin lörähtäessä alta. Helppoa patikkaa. Neljäs päivä jatkuu avotunturissa. Teno Paistunturit Paistunturit Kaldoaivi Kevon luonnonpuisto NORJA vaellusreitti vaellusreitti Kevon reitti Kuivin reitti Kuivi Madjoki Kevon tutkimusasema 5 km Utsjoki Utsjoki Inari Karigasniemi Outakoski Guivi. Tuloksia Borearc-ilmastonmuutoshankkeesta täytyy vielä odotella hetkonen. Kotona punnitsemme näytesäkin – yhdeksän kiloa! Ja kokoakin sillä on ihan reippaasti, onneksi meitä oli kaksi kantamassa. Tulee oitis ikävä variksenmarjanummille ylös tunturiin. M I N T T U ylittämässä Kevon luonnonpuiston ja Paistunturin erämaaalueen rajaa. Yleensä aina löytyy jotain roskia, nuotiopaikkoja tai muita ihmisten jälkiä. Ylitämme rajan Kevon luonnonpuistosta Paistunturin erämaan puolelle. Sadepilvet seuraavat meitä ja saavat lopulta kiinni. Aamulla täytyy varoa, ettei kukaan huuda “Fore!”, Joona höhöttää itsekseen. Ruokaakin meillä jää parin päivän verran yli. Eipä täälläkään suurta kansainvaellusta ole – emme näe ketään. Kotimatkalla pohdin ääneen, miten vaellus luonnonpuistossa lopulta erosi tavallisesta erämaasta. Viimeiset kymmenen kilometriä seuraamme mönkijäpolkua, mikä onkin varsin tylsää. Viisi päivää, yhdeksän kiloa maata Viidentenä päivänä saavumme Tenojoen varteen auton luo
Keräsimme niistä mielenkiintoisen tusinan. Uutisointi hienon kämpän valmistumisesta on jäänyt vain paikallislehdille.. P I H T I P U TA A N kunnan rakennuttama Suurijärven autioja vuokratupa vetää vertoja arkkitehtuurillaan ja käytännöllisyydellään Lapin uusille autiotuville. Näiden Metsähallituksen ylläpitäminen tupien lisäksi Suomessa on satoja kuntien, yhdistysten ja yksityisten ihmisten omistamia, heikosti tunnettuja autiotupia. 48 RETKI lokakuu 2024 AUTIOTUVAT T E KST I JA K U VAT Joel Ahola Tuntematon tusina Kansallispuistojen ja erämaiden autiotuvat ovat meille tuttuja
Silti ollaan vielä kaukana todellisuudesta: itse olen listannut taulukkoon ja tökkinyt kartoille nuppineuloilla yli 1 150 tuvan tiedot AVO I N ovi ja vieraskirja määrittelevät autiotuvan. Valtion omistamista kämpistä lasken autiotuviksi myös jotkut vuokratuvat, sillä monet niistä ovat olleet autiotupia ennen maksullisiksi muuttumista. Urho Kekkosen retkiä saamme kiittää kämppäverkoston tihentymisestä, sillä samoilla piirustuksilla toteutettuja standarditupia nousi suosituille retkikohteille kymmeniä 1960ja 1970-luvuilla. Etenkin vanhoja savottakämppiä on kunnostettu taukopaikoiksi. Olen tökkinyt kartoille nuppineuloilla yli 1 150 tuvan tiedot – ja satoja tupia on vielä minultakin löytämättä.. Seuraavalla vuosisadalla valtio eli kruunu alkoi pystyttää tupia virkamiesten ja muiden kulkijoiden turvaksi postipolkujen varteen. Palovartiot, tyhjilleen jääneet savottakämpät, rajavartioiden partiotuvat, porokämpät sekä kultamaiden ja heinäniittyjen suojat ovat majoittaneet monta kulkijaa vuosikymmenien saatossa. Saaristojen kalamajat ja korpimaiden eräkämpät kuuluvat samaan perinteeseen. Samaa avoimien ovien periaatetta on noudatettu muilla syrjäseutujen majoilla. P E D E RS Ö R E N Bäcksstuganilla ei ole vieraillut ketään koko suvena. Ainoat autiotuvan vieraat löytävät perille geokätkön ansiosta. Miellämme autiotuviksi helposti Metsähallituksen ylläpitämät tuvat, joille jokaiselle on tehty jopa oma verkkosivu. Onpa joukossa joku erikoisuuskin karjamajasta ilmavalvontatupaan ja tutkimuskämpästä rautatien huoltotupaan. Varta vasten retkeilijöille suunniteltuja tupia on alettu rakentaa vasta sotien jälkeen. Näin syntyivät kruununtuvat. Tällaisia ovat esimerkiksi Urho Kekkosen kansallispuiston Sudenpesä ja Muorravaarankanruoktu. Skrattlas storstuga on satavuotias karjamaja. Monet retkeilijöiden käyttämät autiotuvat on rakennettu aivan muita käyttäjiä ajatellen. 49 RETKI lokakuu 2024 AUTIOTUVAT AUTIOTUVAT A voin ovi ja vieraskirja – siinä on autiotuvan määritelmä tiivistettynä. Ehkä mukaan pitäisi ottaa myös varaustuvat, mikä nostaa mukavasti lukemaa. Erämaiden turvekammeja ja liesikotia ovat käyttäneet kulkijat jo 1700-luvulta alkaen. Autiotuvat on tarkoitettu kenen tahansa taukopaikoiksi ja tarvittaessa tilapäiseen yhden tai kahden yön yöpymiseen. Avoimilla tuvilla on vuosisatojen perinteet. Jos kirjoittaa verkon hakuselaimeen ”kuinka monta autiotupaa Suomessa on”, saa vastaukseksi useita lehtiartikkeleita, joissa mainitaan tulokseksi yli 250. M E TSÄ H A L L I T U KS E N standardikämppiin tottuneelle osa yksityisistä autiotuvista näyttäytyy varsin erikoisina. Lukema kuvastaa Metsähallituksen ylläpitämiä tupia. Näillä toimilla tupien määrän voidaan katsoa nousseen 400 paksummalle puolelle
Valitettavasti monet niistä ovat varsin kehnossa kunnossa vierailijoiden puutteen vuoksi. I S O-TA L A KS E N autiotupa sijaitsee saaressa, joten tupabongari suuntaa sinne lautan kanssa uimalla.. Tuhannen tuvan valtakunta Verkon toitottama tieto yli 250 tuvasta on sinänsä oikea: onhan tuhat enemmän kuin 250! Syy karkeaan lukemaan on tunnettuudessa. Sadat autiotuvat sijoittuvat kuntien ja yksityisten omistamille maille. Näiden laatuvaatimusten ja huollon ulottumattomiin jää valtavasti vanhoja kämppiä. Vielä riittää koluttavaa. On todella hienoa, että nämä palvelut on tehty ja tieto on vapaasti saatavilla. Ehkä vuosien saatossa tiedot luontopoluista ja laavuista muokataan emäkunnan sivuille sopiviksi. Uusimman kansallispuiston tupatuttavuuden löysin Kauhaneva-Pohjankankaalta viime keväänä. Luontoon.fi-sivustolla esitellyt tuvat ovat hyvin hoidettuja ja niistä annetut tiedot varsin luotettavia. Näin lähes kaikki suojelualueen rajojen sisällä olevat rakennukset ovat retkeilyrakenteita sekä huoltoonja tutkimukseen liittyviä – tai vanhoja metsätyökämppiä, kalamajoja ja vaikkapa poronhoitoon sekä luontaiselinkeinon harjoittamiseen liittyviä rakennuksia. Pienimmät kunnat jäävät helposti suurien kaupunkien jalkoihin. Tätä kirjoittaessani olen käynyt kaiketi 839 eri autiotuvalla. Ongelmaksi tilanne muodostuu, kun kuvitellaan, että muuta tarjontaa ei ole. Kuntaliitoksissa on käynyt jopa niin, että kaikki tiedot pienemmän kunnan ulkoilupalveluista ovat kadonneet. Rahat on saatu rakennukseen, mutta kartan, esitteen tai muun markkinoinnin toteutus on tyystin unohtunut. Esimerkiksi Selkämeren kansallispuistossa on laskelmieni mukaan ainakin kymmenkunta kalamajaa, jotka eivät ole yleisessä tiedossa. Ilma on ainakin raskasta, jos ovi aukeaa Parhaimmillaan vieraskirjallisia tupia on kilometrin välein. Valtio saa oman retkeilytarjontansa tunnetuiksi Luontoon.fija Retkikartta.fi -palveluissaan. Poikkeuksiakin on, sillä esimerkiksi Häähnintupa Konneveden ja Hankasalmen rajalla on kasvanut tunnetuksi omilla verkkosivuillaan ja sosiaalisen median sisällöillä. Hankalin tilanne on pienillä kyläyhdistyksillä, jotka ovat saattaneet rakentaa Euroopan unionin tukemana hienon, uuden tuvan. Suojelualueilta valtion talousmetsiin siirryttäessä unohdettujen tupien määrä kasvaa entisestään. Avoimien tupien määrä kasvaa sadalla tai parilla, kun otetaan laskuun valtion mailla olevat kämpät, joista Metsähallitus ei kerro julkisesti. Lauhanvuoren kansallispuiston alueella on useita vanhoja ja jo rapistuvia, avoimia ja vieraskirjallisia metsäkämppiä. Jopa suurimpien kaupunkien on vaikea saada omia retkeilypalveluitaan esille kilpailussa Metsähallituksen kanssa. Suomessa kukaan ei asu kansallispuistossa, ja vuokramökkeinä on vain pari poikkeusta. 50 RETKI lokakuu 2024 AUTIOTUVAT – ja satoja tupia on vielä minultakin löytämättä
Parhaimmillaan vieraskirjallisia tupia on kilometrin välein. Ensimmäinen paikka tupatietojen etsimiseen on kuntien kotisivut, joita on kolmisen sataa. Suurijärven saunaa käytetään jopa tupaa enemmän, sillä myös telttailijat nauttivat löylyistä. Epäilen, että harva konkarikaan tuntee niistä edes puolia – saati on käynyt kaikilla. Useimmista tieto on tavoittanut minut vasta kirjan kirjoittamisen jälkeen. Ei meiltä retkikohteet lopu! Nivatunturi Kinkelintupa Kunnankämppä Iso-Talaksen kämppä Suurijärvi Tammimaja Ankeleen korsu Kallenkari Fröötilä Bäckbo Stora Halsö Wilhelmin kämppä O SA autiotuvista on varustettu saunalla. Facebook-ryhmät, matkakertomukset, harrastajien keräämät tupalistat, kuvapankit, YouTube-videot ja lehtiartikkelit sekä paikallishistoriaan keskittyvät blogit vievät monta askelta eteenpäin. Vieraskirjat kertovat silti kiehtovia tarinoita 1980ja 1990-lukujen hiihto-, metsästysja kalastusretkistä. Yksikään tuntemattomaan tusinaan valikoituneista tuvista ei löydy kyseisestä kirjasta. Olen kerännyt siihen Jouni Laaksosen kanssa yli 500 autiotuvan tiedot. Keräsimme retkiä inspiroimaan tusinan tuvan kattauksen. Siitä huolimatta monella syrjäseudulla vallitsee avoimien kämppien kulttuuri. Parhaimmillaan karttaan on kirjoitettu selitetekstiksi Autiotupa tai Fiskestuga. Geokätkösovelluksella voi haarukoida kätköjä termien kämppä, tupa ja maja avulla – 20 löytöä lisää! Verkko on aarreaitta hyvässä ja pahassa. 51 RETKI lokakuu 2024 AUTIOTUVAT vain muutaman kerran vuodessa. P E RS O O N A L L I S E T autiotuvat tuovat mukavan piristyksen perinteisiin hirsikämppiin verrattuna. Silloin autioiksi jääneet metsäkämpät elivät vielä kukoistustaan. Olen käynyt artikkeliin valikoituneilla tuvilla vasta viime vuosien aikana. Kirja on yhä saatavilla parin uusintapainoksen myötä, vaikka alkuperäinen teos on vuodelta 2018. Eniten tuntemattomia autiotupia on kokemukseni mukaan Pohjois-Satakunnasta Ouluun yltävällä alueella, jonne olen tökkinyt kartalle ainakin 200 nuppineulaa. Moni kunta on listannut luontopolkunsa ja taukopaikkansa parhaimmillaan karttapalveluiden kera. Tupia bongaamaan Syvällisempi tutustuminen autiotupiin on hyvä aloittaa lainaamalla kirjastosta – tai hankkimalla omaksi – Suomen autiotuvat -kirja. Tarjonta hämmästyttää ja yllättää varmasti. Osa askelista vie harhapoluille, mutta pääasiassa suunta on yhä syvemmälle autiotupien kiehtovaan maailmaan. TÄ M Ä kämppä piilottelee KauhanevaPohjankankaan kansallispuistossa.. Seudulla ei ole lähes lainkaan valtion maita, joten Metsähallituksen tupia ei alueelta juuri löydy. Omia havaintoja olen tehnyt karttoja tutkimalla
Samassa pihapiirissä ollut majoitusaitta ja sauna säästyivät. Seinään ikuistettu historiikki syventää retkikokemusta.. 52 RETKI lokakuu 2024 AUTIOTUVAT Suurijärvi Autioja vuokratupa, 2 + 8 h, kamiina, sauna Pihtipudas, Keski-Suomi WGS84, N 63° 28,277', E 25° 09,330' S U U R I JÄ R V E N retkeilyreitistölle nimen antanut autiotupa, Kymi Oy:n vanha metsätyökämppä tuhoutui tulipalossa 22.1.2021. Nivatunturi Päivätupa, 2 h, kamiina, kaasuliesi Savukoski, Lappi WGS84, N 67° 18,293', E 27° 46,192' N I VAT U N T U R I N laki kohoaa 463 metrin korkeuteen Savukosken ja Pelkosenniemen rajalla. Kämppä hohtaa yhä uutuuttaan ja saa hymyn korviin. Matkaa lähimmältä metsäautotieltä kertyy noin kilometri, mutta samalla kannattaa kiertää 15 kilometrin silmukka, jonka varrella on kaksi vaatimatonta autiotupaa: Yölampi ja Manun kämppä. Kehnokuntoisen palovartiomajan naapuriin rakennettiin Savukosken kunnan johtamana mutta pääosin talkootyönä uusi päivätupa kesällä 2022. Samassa hankkeessa Pelkosenniemen puolelta nouseva retkipolku on kunnostettu. S U U R I JÄ R V E N autiotuvalla tuoksuu puhdas puu. Seuraava aamuna hieno, uusi tulistelutupa paljasti sijaintinsa. Kämpän omistanut Pihtiputaan kunta ei jäänyt ihmettelemään keitaan osittaista tuhoutumista, vaan samalle paikalle valmistui hulppea autioja vuokratuvan yhdistelmä lokakuussa 2023. Laelle nousee sen itäpuolella olevalta Männiköntieltä uusi tolpin merkitty retkeilyreitti, joka puuttuu yhä tarkoilta maastokartoilta. N I VAT U N T U R I N huipulle rakennettu uusi päivätupa on kunnan omistamana erikoisuus Lapin kämppien joukossa. Maastosta sitä en kyllä heti löytänyt: kävelin vesisateessa ja otsalampun valossa 20 metrin päästä ohi ja yövyin parin kilometrin päässä laavulla. K A L L E N K A R I N taukotupa muistelee paikalla asunutta Kalle Vainionpäätä. Sen huipulle rakennettiin palovartijan maja 1950-luvulla. Kallenkari Tulistelutupa, kotakeittiö Evijärvi, Etelä-Pohjanmaa WGS84, N 63° 21,692', E 23° 37,716' K A L L E N K A R I N taukotuvan löysin Evijärvellä sijaitsevan Särkikylän kosteikon kunnostukseen liittyvän Särkijärven lenkin kartasta. Kämppä on saanut nimensä samalla paikalla 1950-luvulla asuneelta Kalle Vainionpäältä. Rakennetaanhan autiotupia edelleen muidenkin kuin valtion toimesta! Tupa saunoineen sijaitsee Suurijärven kaakkoisrannalla. Myöhemmin tupa on palvellut retkeilijöitä päivätupana, jolle on noussut reilun parin kilometrin retkipolut molempien kuntien puolelta
Polvijärvi-Seura on kunnostanut metsäyhtiö Tornatorin mailla sijaitsevan kämpän vuonna 2019. Kämppään on majoittunut sota-aikana jopa 18 evakkoa karjoineen. Pelastettu tupa – kiitos! TO H O L A M M I N Kunnankämppä on edelleen erinomaisessa kunnossa, vaikka sen rakennusmateriaaleilla on ikää jo toista sataa vuotta. N I I T T Y K Ä M P PÄ , savottatukikohta, evakkoasumus ja autiotupa – Wilhelmin kämppä on nähnyt elämää sadan vuoden ajan.. Kilometrin päästä metsäautotieltä saapuva polku on osin kadonnut. Arvokkaasti harmaantunut hirsipirtti on rakennettu niittykämpäksi vuonna 1924 ja se on palvellut talvisin savotoiden tukikohtana. Paremmin tuvasta löytää tietoa Wilhelmin kämppänä. Wilhelmin kämppä Autiotupa, 6 h, kamiina Kemijärvi, Lappi WGS84, N 66° 49,556', E 27° 39,005' K E M I J O K E E N laskevan Kalkiaisjoen eteläpenkalle on merkitty maastokartalle rakennus ja teksti: Villenkämppä. Pohjoisesta tuvalle on tehty noin kilometrin pituiset lastenvaunuille sopivat pitkospuut. Retkeilyreitti ylittää joen siltaa pitkin vanhan patovallin kohdalta. Samassa pihapiirissä on hirsikota ja latu poikkeaa perillä. Itse asiassa rakennustarpeet ovat jo yli satavuotiaat, sillä kämppä on kyhätty puretun rukoushuoneen materiaalista. Tammimaja Autiotupa, 2-3 h, kamiina Polvijärvi, Pohjois-Karjala WGS84, N 62° 55,179', E 29° 01,263' Sukkulajoen länsirannalla sinnittelevä tupavanhus on ollut tammivahdin eli uittopatoa vahtineen ja muiden tukkijätkien tukikohtana jo 1930-luvulla. 53 RETKI lokakuu 2024 AUTIOTUVAT Kunnankämppä Autiotupa, 2h, kamiina Toholampi, Keski-Pohjanmaa WGS84, N 63° 41,076', E 24° 10,345' TO H O L A M M I N kuntakeskuksesta peninkulma etelään sijaitsee kunnan metsäpalsta, jolle on rakennettu Kunnankämppänä tunnettu maja jo vuonna 1955. TA M M I M A JA on rakennettu uittovahdin tukikohdaksi 1930-luvulla. Erinomaisesti hoidettua paikkaa ei turhaan kutsuta Paratiisisaareksi. Yövyin tuvalla vielä syksyllä 2021, mutta kämpän kunto heikkenee nopeasti ilman vierailijoita ja lämmittämistä. Vähäiselle käytölle jäänyt autiotupa on idyllinen ja historialtaan arvokas
Uusi lämmönlähde ja peltikatto takaavat tälle tuvalle useita elinvuosia, vaikka tupa ei omistajan huollon piiriin kuuluisikaan. Kivikasan kuumentaminen takaa lämmön myös talven hiihtoretkille, mutta tullessa kannattaa kerätä poltettavaa pudonneista oksista ja maapuista. Parissa vuodessa kämppä kunnostettiin todelliseksi helmeksi. Kinkelintupa Autiotupa, 3 h, kamiina Puolanka, Kainuu WGS84, N 64° 58,713', E 28° 08,058' K I N K E L I N länsirannalla on yksi Metsähallituksen tuntemattomista tuvista. Tupa on yksi omista suosikeistani, sillä se on vaikeasti saavutettavissa: kävin tuvalla yökylässä uimalautan avulla. Sen ympärillä levittäytyy valtion metsästysalue, joten huollosta vastannevat paikalliset eränkävijät. A N K E L E E N korsu on rakennettu harjun rinteeseen. Sen ovat toteuttaneet Virtasalmen Rintamamiesveteraanit muistuttaakseen jälkipolvia millaisissa oloissa veteraanit pitivät majaansa talvija jatkosodassa. Iso-Talas nimisen järven Talaksensaaressa on säilynyt 1920-luvulta peräisin oleva Metsähallituksen omistama autiotupa. Tupa sijaitsee Noronniemen luontopolun varrella ja vierailla on käytössään soutuvene. Iso-Talaksen kämppä Autiotupa, 3 h, kamiina Sonkajärvi, Pohjois-Savo WGS84, N 63° 58,524', E 27° 09,431' TA L AS K A N K A A N luonnonsuojelualue sijaitsee Kainuun ja Pohjois-Savon rajaseudulla. Siitä kiitos kuuluu tupaa ylläpitävälle Virtasalmi-yhdistykselle. K I N K E L I N T U PA lämpiää uudehkolla kiukaalla.. I S O-TA L A KS E N kämppä sijaitsee saaressa, joten perille on mentävä esimerkiksi repussa kuljetettavalla pienellä ylityslautalla. Omistajalla ei ollut mahdollisuuksia tuvan kunnostukseen ja ylläpitoon, mutta se teki huoltosopimuksen kämppää vaalivan hoitokunnan kanssa vuonna 2018. 54 RETKI lokakuu 2024 AUTIOTUVAT Ankeleen korsu Autiotupa, 3 h, kamiina Pieksämäki, Etelä-Savo WGS84, N 62° 04,729', E 27° 22,718' H A A PA JÄ R V E E N laskevan harjun kylkeen on rakennettu puoliksi maan sisään sijoittuva korsu. Joka tapauksessa kiitos kuulee sille, joka on asentanut tupaan uudenkarhean kiukaan. Korsu on valmistunut vuonna 1994, mutta se on edelleen erinomaisessa kunnossa
Sulan maan aikana kävijät ovat harvassa, mutta tuvan kautta suunnitellaan kulkevaksi molempia kuntia yhdistävää monitoimireittiä. Avoimessa tuvassa ei ole makuulavereita, mutta seinänvieruspenkit ovat makuualustaa leveämmät. Ehkä se kasvattaa suksijoiden lisäksi patikoitsijoiden ja maastopyöräilijöiden määrää. Näitä karjamajoja rakennettiin kylän ulkopuolella sijaitsevien laidunnusmaiden yhteyteen, jotta tilalle ei tarvinnut palata jokaisen työpäivän päätteeksi. Se sijaitsee Kopparnäsin suosittujen retkipolkujen ja keittokatosten läheisyydessä, mutta kävijämäärä pienenee kummasti kilometrin meriosuuden ansiosta. Niistä veloitetaan nimellinen muutaman euron puumaksu. V I R K I ST YSA LU E Y H D I ST YST E N avoimet saunat saavat kiitosta vesiretkeilijöiltä. Polttopuita on täpötäydessä liiterissä nykykäytöllä useiksi vuosikymmeniksi. Kesäsesongin jälkeen saunoilla riittää rauhaa.. Stora Halsö Sauna Inkoo, Uusimaa WGS84, N 60° 01,989', E 24° 16,348' STO R A Halsön avoin sauna on yksi Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen vaalimista aarteista. Aivan naapurustossa on kolme muutakin geokätköjen paljastamaa autiotupaa: Punsars stuga, Skrattlas storstuga ja Bäcksstugan. Kämppä on Bäckbyn kyläyhdistyksen ylläpitämä takallinen päivätupa. Viihtyisä kahden huoneen pirtti on valjastettu lähinnä hiihtoretkien taukopaikaksi. Fröötilä Autiotupa, 5 h, takka Kauhava, Etelä-Pohjanmaa WGS84, N 63° 02,318', E 23° 05,426' F R Ö ÖT I L Ä N maja on autioitunut pientila Kauhavan ja Lapuan rajaseudulla. Löysin sen sattumalta geokätkösovelluksen avulla. Uudenmaan virkistysalueyhdistyksellä on kolme muutakin saunaa meren saarissa Tammisaaren ja Helsingin välillä. Samanlaisia avoimia löylyhuoneita on vesiretkeilijöiden saatavilla yhteensä kymmenkunta Päijänteen ja Saimaan virkistysalueyhdistyksillä. Yksityiset mutta avoimet kämpät liittyvät Pohjanmaan erikoisuuksiin, kytötupiin. Maastokartoilla paikka tunnetaan nimellä Övre bastun. 55 RETKI lokakuu 2024 AUTIOTUVAT Bäckbo Päivätupa, takka Pedersöre, Pohjanmaa WGS84, N 63° 34,703', E 23° 14,038' P U N A I S E N mökin päätyyn on somisteltu oksilla teksti Bäckbo. BÄC K B O N tuvan ylläpidosta vastaa Bäckbyn kyläyhdistys. F R Ö ÖT I L Ä N maja elää kesät ruususen unta, mutta talvella latu tuo pirtille hiihtäjiä
56 RETKI syyskuu 2024 KYMENLAAKSON SUOAARRE 56 RETKI lokakuu 2024 KYMENLAAKSON SUOAARRE T E KST I JA K U VAT Maija Arosuo Valkmusa valmistautuu syyslepoon Kesällä suo on suojaton ja karu, mutta syksyn tullen sen värit pehmenevät. Lähestymme suoretkeilyn parasta vuosipuoliskoa.
SY YS K U U 2024 — VA L K M U SA N K A N SA L L I S P U I STO. Luonto ja ihmiset tankkaavat nyt viimeisiä auringonsäteitä. 57 RETKI syyskuu 2024 KYMENLAAKSON SUOAARRE 57 RETKI lokakuu 2024 KYMENLAAKSON SUOAARRE S U O LU O N TO hiljenee ja aloittaa valmistautumisen talveen
Reilun kahden kilometrin mittainen polku on lähes kokonaan pitkostettu. Päivän paahteessa rupikonnia ei pitkoksilla näy. Pian sillan jälkeen maisema muuttuu synkäksi kalliojyrkänteiden ja korkeiden kuusien hallitsemaksi ”satumetsäksi”. Suoluontoon pääsee sulan maan aikaan kurkistamaan Simonsaaren pysäköintialueelta lähtevältä Läntisen keitaan lenkiltä. Tunnelma tiivistyy, kun yhdessä kallioista häämöttää onkalo, jossa kerrotaan asuvan Moronmörkö. Kun yölämpötilat laskevat nollaan, lähtevät konnat iltavaellukselle, talvikolojansa etsimään. Hyvän kuvan suon laajuudesta ja vetisyydestä saa kiipeämällä reitin varren näkötorniin. Helpommin lähestyttäviä ovat itäiset alueet: kansallispuiston nimikkosuo Valkmusa sekä Kananiemensuo, Lamminsuo ja Mustanjärvensuo, jotka muodostavat lähes yhtenäisen suoalueen. Puiston tunnuseläin on keltapurppuranvärinen rämekulmumittari, pieni uhanalainen perhonen, jota Suomessa löytyy vain rannikon soilta. Luolan suun viereen tulee asettaa lahjakS I M O N SA A R E LTA pääsee suolle helposti pitkostettua polkua pitkin. Silloin kuuluu pursujen lomasta kumma kuhina. 58 RETKI syyskuu 2024 KYMENLAAKSON SUOAARRE P ieni Valkmusan kansallispuisto on soinen. Muutamaa sataa metriä ennen Moronvuorta se muuttuu kuitenkin kivikkoiseksi ja kapeaksi, joten lastenvaunuilla tai pyörätuolilla ei tuvalle asti kulkemisesta voi haaveilla. Syksyn merkki on myös rupikonnien joukkomuutto talvisijoilleen. Heti aluksi kuljetaan huumaavassa suopursujen tuoksuisessa rämeessä, kunnes puusto loppuu ja ruovikon kautta sukelletaan avosuolle. Kananiemenharjun pysäköintialueelta lähtee kahden kilometrin mittainen polku, joka päättyy Moronvuoren autiotuvalle ja tulipaikalle. Hiljaisuutta maamme suurimmalla laakiokeitaalla toivovatkin erityisesti siellä alkukesällä pesivät linnut. Nyt suo on liian vetinen kengin kuljettavaksi, mutta talveentuminen on jo käynnissä, eikä aikaakaan, kun suon pinta jäätyy ja tarjoaa hienon leikkikentän retkeilijälle. Syyskuinen suo osoittaa jo syksyn merkkejä. Kananiemenharju on kuiva kannas, aikoinaan meren niemi, jolla on ollut asuinkenttiä. Alussa polku on varsin helppokulkuinen, osittain jopa esteetön. Lankulla lekottelee rauhassa vain siipiänsä lämmittelevä hepokatti ja syksyn viimeisiä perhosia, joiden lajikirjo on puistossa runsas. S U O tarjoaa kirpeitä karpaloita ensipakkasten jälkeen.. Puut ovat kasvaneet jo tornia korkeammiksi, mutta yhteen suuntaan suolle antaa näkymä kauas yli silmien täplittämän avosuon. Moronvuoren asukkaat Täysin toisenlaista luontoa löytyy kansallispuiston itälaidalta. Sen vajaan kahdenkymmenen neliökilometrin pinta-alasta 87 prosenttia on soiden peittämää. Se takaa alueen rauhallisuuden kesäisin. Etelä-Suomelle tyypillisesti sen suot ovat pääosin keidassoita, jotka saavat kosteuden ja ravintonsa sadevedestä. Vaikkei ruska ole ehtinyt etelässä vielä lehtiin asti, alkavat heinät ja sammaleet jo hohtaa punaisen ja keltaisen sävyjään. Alueelta onkin löydetty jopa 38 asumuspainannetta sekä muita merkkejä tuhansien vuosien takaisesta ihmisasutuksesta, kuten piitä, kvartsia, palanutta luuta ja sortunut kiviliesi. Pelätä häntä ei tarvitse, sillä perimätiedon mukaan hän on hyväntahtoinen suon vartija. Tiedät olevasi historiallisella paikalla, kun saavut pienelle puiselle kävelysillalle, joka ylittää Piifeltinsalmen – joka nykyään on vain puro kahden suoalueen välissä. Hillan lehdet värjäytyvät viininpunaisiksi ja siellä täällä kulkijaa tervehtii jo muutama punakylkinen karpalo. Harvinaiseksi alueen tekee se, että erilaisia suotyyppejä on tunnistettu yli neljäkymmentä. Polku seuraa metsän laitaa, myötäilee suota, muttei sinne poikkea. Kansallispuisto jakaantuu kahteen erilliseen osaan, joista läntisempään, Munasuohon, sulan maan aikaan pääsee tutustumaan vain rämpimällä, sillä pitkospuita ei ole. Mörköä tulee kuitenkin arvostaa, joten luolaa tulee lähestyä hiljaisuudessa ja kunnioituksella
Pihapiirissä voi myös telttailla, joskaan hyviä paikkoja ei kivisestä maastosta montaa löydy. M O R O N V U O R E N jylhät kalliot saavat miettimään, keitä kivenkoloissa asuu. SY KSY N sienisato oli runsas, joskaan kaikki ei ollut syötävää. Ummehtunut haju saa mieluummin siirtymään viereiselle nuotiokatoksen suojaan. Haukkavuorta puolustaa Suomen armeija, joten aidan sisäpuolelle ei sovi poiketa. Niitä kasvaa paikoin niin tiheinä esiintyminä, että jalkaa on vaikeaa asettaa väliin. 1 km Valkmusan kansallispuisto Kananiemenharju Munasuo Simonsaari Simonsaari Moronvuori luola Kotka Kouvola Pyhtää Kymijoki Läntisen keitaan lenkki. Tällöin voi saada luvan luolassa vierailuun tai kiipeämiseen luolan katolle, mitä helpottamaan hän on jättänyt jopa köyden. On vanhoja, löysiä tatteja, kymmenien kärpässienten villiintyneitä ”laumoja” ja kummallisia, tunnistamattomia kasvustoja. Vaaleaorakkaiden armeija saa jo avaamaan rinkan, vaikka se tupaten täynnä jo onkin. Sitten alkavat suppilovahverot hyppiä silmille, joten viimeiseen kilometriin kuluu aikaa yllättävän paljon. Myös aidan ulkopuolella oleva polku kulkee osittain armeijan alueen kautta, mistä kulkijaa varoituskyltein muistutetaan. Nykyisin tupa jakautuu suureen halkovajaan ja päivätupaan, jossa on takka ja penkit pöytineen. Syksy ei juuri näy synkän havumetsän värityksessä, mutta yhdestä asiasta vuodenaikaa ei voi olla huomaamatta lämpimänäkään päivänä: polun vierustat pursuavat sieniä. Virallinen reitti on palata omia jälkiään, mutta käytännössä takaisin pääsee myös kiertämällä Haukkavuoren ympäri. M O R O N V U O R E N PÄ I VÄT U VA N vieressä on tulipaikka. Syysretkeilyssä on omat riskinsä. Moronvuoren päivätupa on jo arvokkaasti harmaantunut vanha hirsipirtti. Hillan lehdet värjäytyvät viininpunaisiksi ja siellä täällä kulkijaa tervehtii jo muutama punakylkinen karpalo. Se ei ole aivan tyyliin sopiva, mutta toimiva. Reitiltä erkanee myös yhdyspolku Kotkaan. 59 RETKI syyskuu 2024 KYMENLAAKSON SUOAARRE si Mörölle luonnosta löydetty kaunis asia. Todennäköisesti se on 1930-luvulla rakennettu niittypirtiksi, jossa on pidetty taukoa ja tarvittaessa yöpyneet niin hevoset kuin ihmisetkin
Poluttomat, jopa 3 000 metriä korkeat solat tarjoavat haastetta seikkailua janoaville ja kuvaukselliset kylät matkan varrella täydelliset puitteet leppoisille lepopäiville.. Korkein niistä vie vaeltajan kirkkaiden vuoristojärvien ja vesiputousten maailmaan. 60 RETKI lokakuu 2024 YKSINVAELLUS PYRENEILLÄ 60 RETKI lokakuu 2024 YKSINVAELLUS PYRENEILLÄ SY YS K U U 2023 — H AU T E R O U T E P Y R E N E E S, R A N S K A T E KST I JA K U VAT Suvi Ahonen Atlantilta Välimerelle Pyreneiden halki voi vaeltaa montaa eri reittiä
En löytänyt sopivaa kaasua retkikeittimeeni Hendayesta, joten en voi keittää vettä ja joudun syömään Suomesta mukanani tuodut retkiruoatkin kylmänä ensimmäisen viikon ajan. E spanjan ja Ranskan rajalla sijaitseva Pyreneiden vuoristo jää usein maineikkaampien Alppien varjoon, vaikka täälläkin mahdollisuudet seikkailuun ovat rajattomat. Käännyin rantahiekassa kannoillani ja lähdin nousemaan kohti Pyreneiden vuoristoa. Minä aloitan matkani Atlantin rannalta Hendayesta, joka on Ranskan puolella. Olen reissullani melko myöhään, kiireisin vaelluskausi Pyreneillä on heinä-elokuussa, minä kastan varpaani Atlanttiin vasta 1. Noin 750 kilometriä pitkän Haute Route Pyreneesin eli HRP:n voi vaeltaa kummin päin vain, idästä länteen tai lännestä itään. Onneksi kylistä saa tuoretta patonkia, josta tuleekin vakiolounaani. Kylmää ruokaa Vaelluksen ensimmäisten päivien aikana reitti käy usein pienissä, suloisissa kylissä, joissa lähes aina käytän tilaisuuden hyväksi ja nautin kupillisen kahvia. 61 RETKI lokakuu 2024 YKSINVAELLUS PYRENEILLÄ 61 RETKI lokakuu 2024 YKSINVAELLUS PYRENEILLÄ P I C D'O R H Y N huipulla reitti nousee ensimmäisen kerran yli 2 000 metrin. syyskuuta. Reittejä on monen tasoisia ja pituisia, päiväretkien tukikohdiksi löytyy ihastuttavia vuoristokyliä, kun taas pitkien vaellusten ystävä voi valita joko Ranskan puolella vuorijonon suuntaisesti kulkevan GR10:n, Espanjassa saman suuntaisesti olevan GR11:n tai näiden välissä olevan merkitsemättömän Haute Routen eli ”korkean reitin”. Korkeiden paikkojen, oman rauhan ja haasteiden ystävänä tämä reitti oli minulle itsestään selvä valinta. Se nousee mahdollisimman ylös vuoristoon, niin että sen voi kuitenkin kesällä vaeltaa ilman kiipeilyvarusteita. Toisinaan se seuraa hetken jompaa kumpaa GR-reittiä ja ylittää valtioiden rajan usein
Vietän yön karstivuorten keskellä, kirkkaan tähtitaivaan alla ilman telttaa. Vihellystä ja suhinaa Tähän asti olin tavannut Pyreneillä lähinnä karjaa, joka vaeltelee vuorilla vapaana. Muutos vihreistä kukkuloista on niin yllättävä, että hetken aikaa vain pyörin ympyrää ja ihmettelen. VÄ H I T E L L E N maalaismaisemat muuttuivat karuksi ylävuoristoksi.. Aamulla minut herättää petolinnun huuto, joka kaikuu vuoren seinämistä samalla kun ihastelen nousevan auringon värjäämää taivasta makuupussistani käsin. Kaupasta löytyy myös kaasua eli saisin jatkossa nauttia kahvini ja illalliseni kuumana! Lescunin kylän jälkeen HRP suuntaa halki Pyreneiden kansallispuiston, joka on Ranskan puolella rajaa. Lescunin kylässä kirjaudun majataloon, pesen itseni ja pyykit, lataan kaikki laitteet sekä täydennän ruokasäkkini seuraavaa etappia varten. Näen myös ensimmäiset Pyreneiden gemssit, jotka ovat alle metrin korkuisia vuohieläimiä. Lämpötilat ovat vielä syyskuun alussakin korkeita ja saavat hien virtaamaan ylämäissä, joita riittää monta joka päivälle. Vielä ennen laskeutumista Lescunin laaksoon tupsahdan pyökkimetsästä yllättäen aivan erilaiseen maisemaan, valkeat karstivuoret ympäröivät minut kokonaan. Kansallispuistossa telttailuun on tarkat säännöt, leiriytyä saa vähintään tunnin kävelymatkan päässä puiston rajalta tai tieltä ja ainoastaan 19–9 välillä. Kansallispuiston alueella lehmien ammunta vaihtui murmeleiden kimeisiin vihellyksiin, jotka joskus onnistuvat säikäyttämään toden teolla murmelin ollessa vain parin metrin päässä. Lehmiä, lampaita, vuohia ja hevosia. Kuudentena päivänä reitti nousee ensimmäisen kerran yli kahteen tuhanteen metriin Pic d’Orhyn huipulle, jonne istahdan syömään eväitä samalla tähyillen itään kohti korkeampia vuoria. 62 RETKI lokakuu 2024 YKSINVAELLUS PYRENEILLÄ herkullisen juuston kanssa nautittuna. Vuoristomajojen läheisyydessä on usein leiriytymiseen tarkoitettu alue, mutta tämäkin kannattaa aina tarkistaa kyseiseltä majalta. Ne pitävät hauskaa suhinaa varoitellessaan toisiaan vieraasta kulkijasta ja etenevät jyrkillä vuoren rinteillä niin huimilla loikilla, että katsojaa heiReitti nousee mahdollisimman ylös vuoristoon, niin että sen voi kuitenkin kesällä vaeltaa ilman kiipeilyvarusteita
K U N sää on hyvä, ei telttaa tarvitse pystyttää ollenkaan. Hiekkaa rapisee päälleni majan katosta jokaisen tuulenpuuskan mukana, saan kuitenkin nukuttua vähän. Lämpötila laskee alle viiden asteen leiriytyessäni Hourquette de Heasin (2 608 metriä) solan alapuolella, onneksi olin ottanut mukaan lämpimän makuupussin ja nukun mainiosti. Lumi muuttaa suunnitelmat Virkeänä ja levänneenä pakkaan jälleen varusteeni, haen kaupasta lämpimän patongin repun sivutaskuun ja jatkan matkaani kohti itää. Vaikka vuoristomajoilla ei yöpyisi, voi niihin pysähtyä syömään. Vaarana on se, ettei tähtitaivaan ihastelulta malta nukkua.. Gavarnien ihmispaljous jää äkkiä taakse ja pian olen taas ylhäisessä yksinäisyydessäni, vain murmelit seuranani. Jyrinä alkaa kuitenkin uudestaan keskellä yötä, joudun purkamaan telttani ja evakuoimaan itseni viereiseen paimenten kivimajaan tuulen yltyessä pelottavan kovaksi. Solan toinen puoli on niin jyrkkä, että joudun laskeutumaan Muutos vihreistä kukkuloista on niin yllättävä, että hetken aikaa vain pyörin ympyrää ja ihmettelen. Gavarnie on suosittu vierailukohde upean amfiteatterimaisen laakson vuoksi. Tässä kohtaa rajan toisella puolella Espanjassa olisi toinen upea kansallispuisto, Ordesa ja Monte Perdido, mutta se alue saa odottaa ensi kertaan. Refuge des Oulettes de Gaubellan terassilla nautin herkullisen munakkaan ja ihastelen jylhää Vignemalen (3 298 m) pohjoisseinämää, joka kohoaa suoraan edessäni. Sadepilvet väistyvät illalla hetkeksi ja jatkan matkaa alaspäin. Sen jyrkillä seinämillä valuu useita vesiputouksia, joista mahtavin on yli 400 metriä korkea Gavarnie Falls. Petit Vignemalen huippu on vain vähän polulta sivuun, joten lounaan jälkeen kiipeän sinne ylittämään 3 000 metrin korkeuden, alas saankin sitten tulla juoksujalkaa ukkospilvien saattelemana ja kaatosade ehtii kastella minut ennen kuin sukellan suojaan Baysselancen vuoristomajaan. Märkänä ja väsyneenä saavun aamupäivällä Gavarnien kylään, josta olen varannut hotellihuoneen kahdeksi yöksi. Viikonloppuisin vuorikiipeilijöitä ja päiväretkeläisiä on enemmän, mutta silloinkin liikenne keskittyy suosituimpiin kohteisiin ja vuoristomajojen ympäristöön. Majassa moni muukin läpimärkä kulkija piileskelee ukkoselta höyryävien keittokulhojen äärellä. 63 RETKI lokakuu 2024 YKSINVAELLUS PYRENEILLÄ kottaa. Koska olen liikkeellä niin myöhään kaudesta, on reitillä tullut vastaan hyvin vähän vaeltajia. Lepopäivä on paikallaan kahden viikon vaeltamisen jälkeen, sekä varusteet että vaeltaja kaipaavat huoltoa
Milloin pakenen niitä metsään, milloin paimenten majoihin, cabanoihin. Sää ei muutu, vaan vettä tulee kaatamalla koko päivän. Barrouden järvien rannalla levitän kaikki varusteeni kuivumaan, kun syön lounaaksi nuudeleita ja keitän kupin kahvia. Ennen pimeää olenkin jo metsän siimeksessä pystyttämässä telttaani. Illalla pääsenkin jo kuumaan suihkuun leirintäalueella, joka oli hieman Benasquen ulkopuolella. Toivon myös sään muuttuvan parempaan suuntaan, ukkosen sattuessa ei ole hyvä olla korkealla vuoristossa. Järviltä lähtiessä ylitän jälleen rajan tällä kertaa Espanjan puolelle ja laskeudun vuorilta alas Parzanin kylään ruokaostoksille. Sateet ovat tulleet ylemmäs vuorille lumena ja on tehtävä päätös, lähdenkö yrittämään solan ylitystä vai menenkö alempaa reittiä suoraan Benasquen kylään. Pidän lepopäivän, jotta saan taas tehtyä kaikki tarvittavat huoltotoimet ja ostettua ruokaa seuraavalle etapille. Kävelen Benasquesta Toivon myös sään muuttuvan parempaan suuntaan, ukkosen sattuessa ei ole hyvä olla korkealla vuoristossa. Nälkäisenä ei ole hyvä mennä ruokakauppaan, siksi syön ensin huoltoaseman ravintolassa kokonaisen paistetun kalan ja hoidan ostokset vasta sen jälkeen. 64 RETKI lokakuu 2024 YKSINVAELLUS PYRENEILLÄ osan matkaa istuen, etten liukastuisi. Ukkoskuuroista on tullut lähes päivittäinen tapahtuma. Parzanin ja Benasquen kylien välillä HRP ylittää koko reitin korkeimman solan, Col Inferieur de Literolen (2 983 metriä). Päätös on helppo, en lähtisi ottamaan riskiä vaan menisin alempaa reittiä. V U O R I STO M A J O I L L A voi majoittumisen lisäksi nauttia herkullisesta ruoasta ja kylmistä virvokkeista.. Tilaan sääennusteen satelliittilaitteeseeni, se lupaa lisää sateita seuraavalle päivälle
Täällä liikkuu selvästi enemmän ihmisiä. Minulla ei ole sisäkenkiä, mutta sain ystävälliseltä työntekijältä kertakäyttöiset tohvelit. P Y R I N kiipeämään korkeimmat solat aina ensimmäisenä aamulla, kun on viileämpää ja energiaa on enemmän. Tässä paimenten majassa kuivattelin varusteitani ja odottelin myrskyn loppumista.. Majat kannattaa aina varata etukäteen. Ne otankin sitten mukaan siltä varalta, jos vierailisin vielä muissakin vuoristomajoissa. Aamulla taivas on vihdoin kirkas ja se pysyy sellaisena monta päivää. U K KO S K U U R OJA tuli joskus useampia päivässä. Andorran syksy Seuraava etappi Salardun kylään asti nousee useampaan korkeaan solaan, joiden välissä on toinen toistaan kirkkaampia vuoristojärviä. En ollut pariin päivään nähnyt kuin muutaman kulkijan, mutta puistossa vastaan tulee tunnin aikana jo pari K A R U N vuoriston ja syvän sinisten järvien muodostama maisema sykähdyttää aina. 65 RETKI lokakuu 2024 YKSINVAELLUS PYRENEILLÄ Renclusan vuoristomajaan, josta olen varannut petipaikan yöksi. Juuri ennen Salardua reitti käväisee Aiguestortesin kansallispuistossa, mutta vain muutaman kilometrin verran. L A M PA AT K I N nauttivat Gavarnien dramaattisista maisemista. Niissä on myös oltava mukana omat sisäkengät, koska likaiset vaelluskengät jätetään poikkeuksetta eteiseen. Sateen rummuttaessa kattoa olin iloinen, että sain yöpyä sisätiloissa. Tältä majalta kiivetään koko Pyreneiden korkeimmalle vuorelle Pico d’Anetolle (3 404 metriä), jonne minäkin olisin ollut menossa jos sää olisi sallinut. Vuoristomajoissa hintaan sisältyy yleensä aina illallinen ja aamupala, täällä yöpyminen maksaa 35 euroa. Sellaisia, joiden ohi ei vain voi kävellä sukeltamatta virkistävään veteen
Telttani näyttää hyvin pieneltä, kun vieressä kohoaa lähes 3 000 metriä korkea Pic Carlit, jonne kiipeäisin aamulla. Olen vain 15 kilometrin päässä Välimerestä ja minulla on päälläni kaikki vaatteet mitä repustani löytyy. Hiihtohissi on toiminnassa ja kuljettaa vaeltajia korkeammalle vuoristoon. Mutta se ei toisaalta harmita, koska olin jo alkumatkasta päättänyt, että palaisin Pyreneille vielä joskus. Mustikan varvut ovat paikoin muuttuneet kirkkaan punaisiksi ja sääkin on viileämpi. Hiekkaista, hyvin jyrkkää rinnettä on hankala kiivetä, mutta huipulta avautuva maisema on ihan jokaisen hikipisaran arvoinen. Yöpyessäni korkeammalla telttani on aamulla kuuran peitossa ja aamulla kestää kauemmin, että aurinko alkaa kunnolla lämmittää. Vasta noin tuntia ennen rantaa saan riisua pari kerrosta, kun tuuli vihdoin helpottaa. Ketään muita ei näy missään, käyn uimassa järven vilpoisessa vedessä ja auringon laskiessa nousen läheiselle kukkulalle ihmettelemään maisemaa. Matka on ollut upea ja tuntuu loppuvan kesken. Vaelluksen viimeisenäkin päivänä saan vielä taistella kovimpia tuulia vastaan, mitä olen ikinä kokenut. Hetken olin taas ihmisten ympäröimänä, kun päiväretkeläisiä parveilee hissiaseman ravintolan edustalla. Reitin päätepisteessä Banyuls-Sur-Merissä kastan varpaani Välimereen. isompaa ryhmää. Sille en kuitenkaan pääse lopulta nousemaan, koska sinä päivänä sataa lunta. Vaikka pääasiassa telttailen, majat tuovat turvaa huonon sään sattuessa. Haute Route Pyrenees 750 km Atlantti Välimeri 30 km ESPANJA RANSKA ANDORRA Hendaye Banyuls-Sur-Mer Pic d’Orhy Lescun Oulettes de Gaubella Baysselance Gavarnie Parzan Renclusa Salardu Sorteny Pic Carlit. 66 RETKI lokakuu 2024 YKSINVAELLUS PYRENEILLÄ enkä halua tietämättömänä rikkoa sääntöjä, joten saapuessani Sortenyn vuoristomajalle käyn koputtamassa oveen. Horisontissa odottaa Pic Canigou, reitin viimeinen iso vuori. Paikalla on vain majan emäntä, joka ei juurikaan puhu englantia, mutta hän toivotti minut tervetulleeksi ja vei huoneeseen, jossa oli neljä kerrossänkyä. Olen väsynyt AU R I N G O N N O U S U T ja -laskut ovat suosikkihetkiäni vaelluksilla. Vaelluksen viimeisen viikon aikana löydän koko reissun upeimman leiripaikan pienen järven rannalta. Noin 30 kilometrin pituinen osuus Andorran pohjoisen osan halki kestää vain vuorokauden. Lähestyessäni Andorraa huomaan ensimmäiset syksyn merkit maastossa. P Y R E N E I L L Ä on laaja vuoristomajojen verkosto. Yön hinta on melkein kaksinkertainen edelliseen majaan verrattuna, mutta siihen sisältyy kolmen ruokalajin illallinen viineineen, sekä erinomainen aamiainen lämpimillä croissanteilla ja cappuccinolla. Jatkan kiireesti matkaa ja pian saavunkin Sortenyn laakson luonnonpuistoon. Ylitän vuoren harjannetta seuraavan rajan Andorran puolelle ja välittömästi edessäni aukenee Arcalis-hiihtokeskus. Onko mitään parempaa, kuin olla vuoren huipulla ja nähdä kauas. Kierrän vuoren ympäri ja kävelen suosiolla sen toisella puolella olevaan vuoristomajaan, jossa onkin jo tulet takassa ja saan heti käteeni kuuman kupin kahvia. Koskaan ei etukäteen tiedä, minkälaiseksi valo muuttaa maiseman. Alueen telttailusäännöt eivät oikein selviä parkkipaikan infokyltistä. Maja on todella siisti, on kuumat suihkut, sisätohvelit ja takkakin. Matkalla näin useamman hiihtokeskuksen, sekä lukuisia kauniita vuoristojärviä ja useamman vuoristomajan
VAI ONKO. 70 NRO ” 67 RETKI lokakuu 2024 VAELLU SKENG ÄT NAISEN JALKAA N. varusteet 68 9 2024 ENEMMÄN TEHOA ON PAREMPI. Valoa poluille s
Lopputulos näkyy kapeammassa kantakupissa ja korkeammassa jalkapöydässä. Naissuunnittelijoiden luoma kevyt vaelluskenkä pyrkii ottamaan huomioon naisen jalan rakenteen; sen muodon ja biomekaniikan. Rullaavat polkukengät Ensituntuma kengistä on mukavan pehmeä. Vaikka Jack Wolfskinin kengästä löytyy harmaiden lisäksi myös hento ”simpukanväri”, on tuotteen suunnittelussa menty pintaa syvemmälle. Varpaille on myös haluttu jättää riittävästi tilaa. U seissa tuotteissa ”naisten malli” saadaan aikaiseksi pienentämällä kokoja ja tarjoamalla kivoja värejä. 68 RETKI lokakuu 2024 VARUSTEET VARUSTEET T E KST I Maija Arosuo K U VAT Aras Jarjis NAISILLE TEHTY vaelluskenkä Jack Wolfskinin uusi Cyrox Texapore Mid on naisten suunnittelema naisten jalkaa varten. Pohjan nystyröitä on pienennetty ja pohja joustaa valmistajan mukaan paremmin naisten luonnollisen askelluksen mukaan. Yhtenäinen iltti on melko pakVARUSTEET K E V Y E T vaelluskengät sopivat kaikkeen ulkoiluun koiralenkeistä polkuvaelluksille.. Lesti on melko väljä ja vaikka varpaille jääkin tilaa, on kärki perinteisen kapeneva, verrattuna esimerkiksi useimpiin paljasjalkakenkiin. Ne istuvat heti jalkaan, eikä sisäänajamista juuri vaadita. Nauhoitus on pyritty tekemään niin, että kengän pystyy tukevasti kiristämään koko matkan varpaista nilkkaan
Yksi koon 40 kenkä painaa 430 grammaa, eli puolikorkeiksi vaelluskengiksi ne ovat kevyttä sarjaa. P O H JA N kuviointi on suunniteltu naisten askellusta ajatellen. Jonkin verran joustavilla pohjilla on kiva kävellä esimerkiksi hiekkateitä tai polkua, jossa kenkä rullaa mukavan pehmeästi.. Satunnaiset metsän puolelle harppaukset ovat silti aivan tehtävissä. Jonkin verran joustavilla pohjilla on kiva kävellä esimerkiksi hiekkateitä tai polkua, jossa kenkä rullaa mukavan pehmeästi. tiilikenkään ja nilkan liikettä estävä iltti. Yhtenäisen iltin ansiosta ne pitävät hyvin vettä koko varren matkalta, joten isommatkin lätäköt voi ohittaa kuivin jaloin – mikäli valkoisia kenkiä raskii kuraveteen upottaa. Poluttomassa maastossa tuntuma on hieman kömpelömpi, minkä saanee aikaan melko tukeva pohja yhdistettynä kevyeen teksVA RS I tukee nilkkaa. Parhaimmillaan kengät ovat neulaspoluilla ja melko tasaisissa maastoissa. 69 RETKI lokakuu 2024 VARUSTEET su ja kankea, mikä hankaloittaa kengän sopivan kireyden löytämistä, vaikka nauhoitus onkin erinomainen. Kaikkiaan Jack Wolfskinin Cyrox Texapore Mid on käypä vaelluskenkä poluilla retkeileville naisille. Ulkoasunsa ansiosta ne käyvät hyviksi yleiskengiksi myös muuhun ulkoiluun. Pohjien pito on vaelluskengiksi hyvä, ainakin testattuun sulan maan aikaan Kenkä on varustettu vedenpitävällä Texapore-kalvolla. Kenkä ei kuitenkaan ole liian jämerä poluille. Nauhahakaset sulkeutuvat miltei kokonaan, mikä lisää turvallisuutta, sillä nauha ei pääse tarttumaan viereisen kengän hakaseen
70 RETKI lokakuu 2024 TESTISSÄ OTSALAMPUT T E KST I JA K U VAT Saana Kamula Valoa poluille Otsalamppu on jokaisen retkeilijän perusvaruste. V altaosan vuodesta otsalamppu on tarpeellinen väline niin käytännön kuin turvallisuudenkin kannalta. Onko hinnalla tai painolla merkitystä. Tarpeita on monia, joten testasimme kymmenen erilaista otsalamppua. Taskulamppuun verrattuna otsalamppu on käytettävyydeltään ylivertainen, koska valo kohdistuu aina sinne minne katsekin, ja se pitää kädet vapaana muuhun puuhasteluun. Leirivalossa haluttavia ominaisuuksia ovat keveys, pitkä akunkesto, leveä valokeila ja suhteellisen edullinen hinta. Otsalampun käyttötilanteiden kirjo on laaja, joten myös tarpeet ominaisuuksille vaihtelevat. Mitä ominaisuuksia arvostan otsalampussa. Jollain se kulkee taskun pohjalla vain leiripuuhastelua varten, kun toiselle tehokas otsavalo on maastossa etenemisen edellytys. Testin tarkoituksena on opastaa valitsemaan omaan Otsalampun käyttötilanteiden kirjo on laaja, joten myös tarpeet ominaisuuksille vaihtelevat. Tärkeitä kysymyksiä otsalamppua valitessa ovat esimerkiksi: Millaisissa tilanteissa tulen otsalamppua tarvitsemaan. Juoksuvaelluksella valotehoa on puolestaan oltava runsaasti, lampun tulee istua hyvin päähän ja pysyä paikoillaan. Kuinka nopeasti etenen. Vaikka Suomen suvi on valoisa, saattaa otsalamppua tarvita myös kesäisillä vaelluksilla esimerkiksi hämärien autiotupien sisätiloissa. Aionko edetä poluilla pimeään aikaan. Painoa ei myöskään saa olla liikaa. J U O KS U VA E L LU KS E E N ja muuhun nopeaan etenemiseen tarvitaan pitkä ja tehokas valokeila.. Lyhyemmällä päivätai yöretkellä, tai kypärään kiinnitettäessä lampun painolla taas ei välttämättä ole yhtä suurta merkitystä. Tarvitsenko valoa esimerkiksi leiripuuhasteluun
Testin valaisimet soveltuvat hyvin retkeilyyn ja vaellukseen, sekä osa myös vauhdikkaampaan kulkemiseen, kuten juoksuvaellukseen tai maastopyöräilyyn. Mukaan valikoituikin otsalamppuja erilaisilla ominaisuuksilla. P U N AVA LO on hyödyllinen ominaisuus silloin kun halutaan säilyttää hämäränäkö.. Valoteho on tyypillisesti se ominaisuus, johon huomio otsalamppua hankkiessa ensimmäisenä kiinnittyy. Enemmän tehoa on parempi. 71 RETKI lokakuu 2024 TESTISSÄ OTSALAMPUT Vertailussa mukana Biolite 750 Headlamp Black Diamond Storm 450 Fenix HM75R Superraptor 3 Ledlenser HF8R Core Ledlenser Neo9R Lumonite Compass V7 Nitecore NU25 UL Petzl Actik Core Princeton Tec Fred Silva Free 1200 XS käyttöön parhaiten sopiva otsalamppu. Tietojen avulla pyrimme tukemaan lukijaa itselle parhaan otsavalon valinnassa. Karkeasti voidaan todeta, että leirissä touhuamiseen R AU H A L L I S E E N etenemiseen selkeillä poluilla riittää hyvin 400–600 luumenin valaisin. Vai onko. Testissä tutkimme muun muassa lamppujen valotehoa, valokeilaa, virtalähteitä, käytettävyyttä ja käytännöllisyyttä
Testin lampuista Biolite, Fenix, Ledlenser, Lumonite ja Silva tarjoavat tehokasta, terävää ja pitkälle kantavaa valokeilaa, ja ne sopivat erityisen hyvin rivakkaan liikkumiseen. Painavin lamppu oli 226 grammaa ja kevyin 47 grammaa. 200–400 luumenia on riittävä leirissä touhuiluun ja verkkaiseen, hyvin merkatuilla poluilla etenemiseen. Ominaisuus on kätevä, koska se säätää tehoa ympäröivän valaistuksen mukaan ja esimerkiksi kun tarkastelet lähellä olevaa kohdetta, kuten karttaa. Leveän keilan kanssa lähietäisyydelle on miellyttävä katsoa, eikä näkökenttään synny pistemäistä, sokaisevaa valoa. Lampun valaisukulmaa on myös hyvä pystyä muuttamaan tilanteen mukaan. Lampun valokeila ja kantama määrittävät valotehon kanssa yhdessä sen, millaiseen käyttöön otsalamppu soveltuu. Leveäkeilainen lamppu ei kuitenkaan valaise riittävän tehokkaasti kauas, mikä on tärkeää nopeasti maastossa liikkuessa. Testin otsalamppujen maksimivalotehot asettuvat mallista riippuen 200–1600 luumenin välille. Mitä enemmän luumeneita, sitä suurempi numero ja sitä enemmän valotehoa. Osassa otsavalaisimista on lisäksi automaattisesti säätyvä valoteho. Pimeässä maastossa myös esimerksi autiotuvan löytäminen helpottuu, kun lampussa on tarvittaessa runsaasti tehoa. Keilan tyypin lisäksi tärkeää on myös valon kantama, eli kuinka pitkälle valolla näkee pimeässä. Tällöin kapeampi, pidemmälle ulottuva valokeila on parempi vaihtoehto. Erityisen hyvin tähän käyttöön sopivat testin pienimmät ja kevyimmät lamput: Black Diamond, Nitecore, Petzl ja Princeton Tec. Valoteho ilmoitetaan tunnuksella lm, joka tulee sanasta luumen (ennen lumen). Leirivalossa ja karttaa lukiessä käytössä on hyvä olla leveä, hajavaloa antava valokeila. Haastavassa ja hieman enemmän suunnistustaitoja vaativassa maastossa teho kannattaa tuplata. Poluttomassa metsässä tai liikkumisvauhdin kasvaessa valotehon tarve kasvaa entisestään. 72 RETKI lokakuu 2024 TESTISSÄ OTSALAMPUT tarvitaan huomattavasti pienitehoisempi lamppu kuin poluilla etenemiseen. Samalla välttyy häikäisemästä retT E ST I I N tulleet otsalamput olivat hyvin erikokoisia ja painoisia. Testin lampuista adaptiivinen, mukautuvatoiminto löytyy Ledlenser HF8R Core:sta. Tavallisten kirkkaiden valotoimintojen lisäksi otsalampulle tärkeä ominaisuus on punavalo.. Vauhdikkaampaan menoon, esimerkiksi juoksuvaellukselle tai maastopyöräilyyn, kannattaa valita lamppu suurella, vähintään 1000 luumenin valoteholla. Testin lampuista kaikista löytyy himmeä ja leveä keila, joka mahdollistaa mukavasti leirissä touhuamiseen. Otsalampun tehoa on järkevää säätää tarpeen mukaan, ja lampuissa onkin käytettävissä ilmoitettua maksimitehoa huomattavasti pienempiäkin valotehoja. Valokeila ja kantama tärkeitä Valoteho on tärkeä ominaisuus, mutta otsalampun valinnassa kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota muuhunkin kuin vain luumen-arvoon. Valotehon valintaa kannattaa pohtia kriittisesti: omaan käyttöön liian tehokas valo syö paljon akkua ja tuo lisää painoa, mutta toisaalta tehoton valo voi vauhdikkaasti liikkuessa olla turvallisuusriski. Otsalampun käyttäminen matalammalla teholla säästää akkua, joten sitä kannattaa pienentää tilanteen niin salliessa. Leirissä valo kannattaa kääntää alaviistoon, koska valtaosa askareista tapahtuu katse alaspäin suunnattuna ja käden ulottuvilla
Mistä virtaa. Sen avulla voi esimerkiksi lukea karttaa ja sitä voi käyttää lähivalona ilman, että menettää hämäränäköään. 73 RETKI lokakuu 2024 TESTISSÄ OTSALAMPUT kikavereita. L E D L E N S E R Neo9R polttimo on akkuun nähden pienikokoinen. Maastossa liikkuessa taas keila kannattaa suunnata riittävän pitkälle eteen päin. Kiinteät akut on Biolite 750, Nitecore NU25 UL ja Ledlencer HF8R Core -malleissa. Petzl Actik ja Black Diamond Storm -otsalampuissa voidaan käyttää joko valmistajan omaa akkua tai AAA-paristoja. Black Diamondin lampusta löytyy kirkkaan ja punaisen lisäksi vihreä ja sininen valo. Petzlissä toimitetaan akku mukana, kun taas Black Diamondiin se on hankittava erikseen. N I T E C O R E NU25 UL:n minimalistinen otsapanta säädetään narulukosta kiristämällä. Silva Free, Lumonite Compass ja Ledlenser Neo9R -lampuissa ei ole lainkaan punavaloa. F E N I X Superraptor 3 -otsalampun valokeilan tyyppi valitaan kiertokytkimestä, ja valoteho painokytkimestä. B I O L I T E 750 -otsalampun akussa on tehokas, taaksepäin osoittava punavalo.. 18650-akkuja B L AC K Diamond ja Princeton Tec -lamput voidaan irrottaa otsapannasta ja kiinnittää esimerkiksi rinkkaan. Testin otsalamput saavat virtansa mallista riippuen joko kiinteästi sisään rakennetusta akusta, irrallisesta valmistajan omasta akusta, AAA-paristoista tai 18650-akuista. Tavallisten kirkkaiden valotoimintojen lisäksi otsalampulle tärkeä ominaisuus on punavalo
Valmistajien lupaamat pienimmät yhtäjaksoiset paloajat maksimiteholla vaihtelevat testin otsalampuissa kahdesta seitsemään tuntiin.. Talvella retkeillessä AAtai AAA-paristoilla toimiva otsalamppu on varmin vaihtoehto silloin kun siinä käytetään litiumparistoja. Valmistajien S I LVA Free 1200 XS polttimo kiinnittyy otsapantaan ja voidaan vaihtaa tehokkaampaan. 74 RETKI lokakuu 2024 TESTISSÄ OTSALAMPUT käyttävät Fenix ja Lumonite, kun taas irrotettavilla, mutta valmistajien omilla akuilla toimivat Ledlenser Neo9R ja Silva. Akullinen lamppu on paristokäyttöiseen lamppuun verrattuna aina tehokkaampi, mutta toisaalta samalla yleensä myös huomattavasti painavampi. Akkukestoja emme lähteneet testaamaan, koska käytettävä valoteho, valokeilan tyyppi ja ilman lämpötila tuovat yhtälöön liian monta muuttujaa. Mikäli lamppu käyttää irrallisia akkuja, voidaan mukana rinkassa kantaa vara-akkuja. Virtalähteen valinta on aina tasapainottelua erilaisten ominaisuuksien välillä, eikä yhtä oikeaa ratkaisua ole. 18650-akkuja käyttävät lamput ovat hyvä vaihtoehto kun halutaan runsaasti valotehoa energiatehokkaasti, ja kun valoa käytetään reissun aikana paljon. Akullista otsalamppua pystyy vaelluksen aikana lataamaan varavirtapankista. AAA-paristoja käyttävien lamppujen etu puolestaan on, että paristoja on saatavilla kaikkialta
Käyttöaikataulukoita tarkastellessa voidaan karkeasti todeta, että mitä suurempi valoteho ja pitempi valokeila, sitä lyhyempi paloaika. Yksinkertaisissa perusmalleissa, kuten Princeton Tec Fred ja Petzl Actik -lampuissa on vain muutama toiminto, mutta lippulaivamalleissa, kuten Ledlenser HF8R Core:ssa ominaisuuksia ja valoteho-valokeila-yhdistelmiä on todella runsaasti. Toimintojen määrä ratkaisee usein sen, miten helppo otsalamppu on ottaa käyttöön. Akkukesto parantuu huomattavan paljon kun otsalamppua käytetään järkevästi. Mikäli erilaisia toimintoja on paljon, kannattaa käyttöohje lukea huolella ja lampun käyttö harjoitella jo kotona ennen reissuun lähtöä. Reservivalo tarjoaa turvaa ja helpotuksen lähinnä vain kaikista synkimpään pimeyteen. Hyvän otsalampun käyttöönotto ja käyttö tulisi olla suhteellisen vaivatonta ja mutkatonta.. Otsahihnan säätämisen pitää olla helppoa, hihnan tulee sopia niin päähineen päälle kuin paljaaseenkin päähän ja istua paikallaan hyvin myös liikkeessä. LU M O N I T E N valoa voidaan käyttää käsivalaisimena. Valtaosassa otsalampuista on lisäksi niin sanottu “reservivalo”, mikä tarkoittaa erittäin himmeää valoa, joka on käytössä akun lähes loputtua vielä senkin jälkeen kun tavallisia valotehotoimintoja ei enää voida käyttää. Akkua tai paristoja säästääkseen otsalamppua kannattaa aina pitää kulloiseenkin tilanteeseen sopivalla teholla. Petzl, Princeton Tec, Lumonite, Black L E D L E N S E R HF8R Core:n valokeilaa säädetään portaattomasti valaisimen alla olevasta rullasta. Otsalampun paino ja koko ovat erittäin tärkeitä ominaisuuksia retkeilijälle erityisesti silloin kun suunnataan rinkan kanssa kauas maastoon. Painavin malli painaa siis lähes viisi kertaa enemmän kuin kevyin! Painoja vertailtaessa on toisaalta kuitenkin muistettava, että suurempi paino tarkoittaa yleensä myös sitä, että lamppu tarjoaa samalla myös enemmän valoa pimeyteen. Käytettävyys ja käytännöllisyys Hyvän otsalampun käyttöönotto ja käyttö tulisi olla suhteellisen vaivatonta ja mutkatonta. 75 RETKI lokakuu 2024 TESTISSÄ OTSALAMPUT lupaamat pienimmät yhtäjaksoiset paloajat maksimiteholla vaihtelevat testin otsalampuissa kahdesta seitsemään tuntiin. Painikkeiden sijoittelu ja koko vaikuttavat hyvin paljon siihen, miten sujuvaa lampun käynnistäminen ja sammuttaminen, sekä valotehon säätäminen on. Testin kevyin otsalamppu, Nitecore, painaa vain 47 grammaa, kun taas painavin, Silva, painaa 226 grammaa. Myös akun vaihtamisen tai lampun lataamisen tulee olla intuitiivista ja toteutettu mahdollisimman helposti. Otsalamppua on kyettävä käyttämään yhdellä kädellä, ja erityisesti kylmään vuodenaikaan on tärkeää että painikkeiden painaminen onnistuu myös hanskat kädessä. Lisäksi on hyvä jos pään yli kulkeva otsapannan osa on tarvittaessa irrotettavissa. Erityisen yksinkertaiset ja hyvät painikkeet ovat Silvan, Lumoniten, Princeton Tecin ja Bioliten otsalampuissa
× Taskussa tai rinkassa otsalamppua kuljettaessa kytke lukitus päälle, jottei lamppu käynnisty vahingossa. Diamond ja Nitecore ovat kaikki kevyitä, ja suhteellisen kompaktin kokonsa takia kulkevat kaikki helposti vaikka reisitaskussa. Princeton Tec puolestaan ei heikohkon tehonsa takia pysty tuottamaan riittävästi lämpöä ollakseen vaarallinen, minkä lisäksi käyttökytkin on sen verran jäykkä, ettei lamppu mene itsekseen päälle. × Suuntaa otsavalo leirissä alaviistoon jottet sokaise retkikavereita. × Jos otsalampulle tulee paljon käyttöä, pakkaa mukaan riittävästi paristoja, akkuja tai varavirtaa. Muita otsalampun valintaan vaikuttavia ominaisuuksia ovat muun muassa IP-suojausluokitus ja käyttökytkimen lukitus. Testin malleista Silvassa, Princeton Tecissa ja Lumonitessa ei ole lukitusmahdollisuutta. Näin säästät akkua. Silvassa ongelman voi ratkaista ottamalla polttimon irti kuljetuksen ajaksi. Lukitus mahdollistaa valaisimen kuljettamisen repussa tai taskussa ilman päälle menemisen ja akun kulumisen tai ylikuumenemisen riskiä. P E T Z L Actik on fluoresoiva, joten se on helppo löytää pimeässä vaikka valaisin olisi pois päältä.. Erityisesti suuritehoisissa otsalampuissa taskussa käynnistyminen voi olla todellinen ongelma, koska otsalamppu tuottaa lämpöä päällä ollessaan. 76 RETKI lokakuu 2024 TESTISSÄ OTSALAMPUT Vinkit otsalampun käyttöön × Opettele uuden lampun käyttö jo kotona. L E V E Ä K E I L A I N E N hajavalo on käytännöllisin karttaa tutkiessa ja leirissä touhuillessa. × Käytä aina tilanteeseen sopivaa valotehoa. × Poluilla kulkiessa valo kannattaa suunnata riittävän kauas eteen
Lampussa on lisäksi strobotoiminto ja sos-vilkkutoiminto värivaloille. B L AC K Diamond Storm 450 on monipuoliseen luonnossa liikkumiseen ja luonnon tarkkailuun tehty otsalamppu. Otsalamppu on IPX4-suojattu, eli se on roisketiivis. Siinä on kolme valotehoasetusta: 450, 225 ja 6 luumenia, ja maksimitehon kantama on 120 metriä. Pienimmällä 5 lm teholla akkukestoksi ilmoitetaan 150 tuntia. 750 luumenin maksimitehon saa käyttöön akussa olevaa painiketta painamalla. LAATUA HUOKEASTI. Otsalamppu toimii joko ladattavalla, BD 1500 Li-ion akulla, tai kolmella AAA-paristolla. Otsalampussa on takaraivolle sijoittuva 3000 mAh akku, jonka lataus tapahtuu vanhaa teknologiaa edustavan Micro-USB -kaapelin avulla. Lampussa on neljä eri valon väriä: valkoinen toimii etenemisessä ja yleiskäytössä, punainen valo säästää hämäränäköä eikä houkuttele hyönteisiä, vihreä korostaa kontrasteja sekä toimii hyvin kartanluvussa ja sininen mahdollistaa veteen katsomisen kaloja pelästyttämättä. Käyttöpainikkeita on otsalampussa kolme, mikä tekee sen käyttökokemuksesta vaivattoman. Painavan, taakse sijoitetun akun takia otsapanta on pidettävä suhteellisen kireällä. Otsalampulla on täysi pölyja vesitiiveys, eli IP67-suojaus, joten se kestää upotuksen yhden metrin syvyyteen 30 minuutin ajaksi. Akkukesto vaihtelee käytettävästä energialähteestä ja valotehosta riippuen 2-175 tunnin välillä. 77 RETKI lokakuu 2024 TESTISSÄ OTSALAMPUT Black Diamond STORM 450 SUURIN VALOTEHO: 450 luumenia PISIN VALOKEILA: 120 metriä PAINO: 93 grammaa HINTA: 45 euroa Biolite 750 HEADLAMP SUURIN VALOTEHO: 750 luumenia PISIN VALOKEILA: 130 metriä PAINO: 153 grammaa HINTA: 110 euroa Monipuoliseen luonnon tarkkailuun Perushyvä, tarvittaessa tehokas valaisin erillisten painikkeiden takia helppokäyttöinen takavalo lisää turvallisuutta todella monikäyttöinen edullinen latausportti vanhaa teknologiaa painoon nähden 500 luumenin jatkuva valoteho vaatimaton eri toiminnot on ajoittain vaikea saada käyttöön väritoiminnot tarpeellisia vain rajatulle käyttäjäkunnalle B I O L I T E 750 -otsalampussa on seitsemän vakiotoimintoa: valkoinen kaukovalo ja lähivalo, molemmat valkoiset valot yhdessä, valkoinen strobo, punainen lähivalo, punainen takavalo ja punainen vilkkuva takavalo. Runsas määrä ominaisuuksia tekee lampun käytöstä ajoittain sekavaa, kun haluttua toimintoa täytyy etsiä erilaisten painallusten avulla. Bioliteen voidaan kytkeä päälle tehokas punainen takavalo, joka lisää turvallisuutta esimerkiksi tien reunalla kulkiessa. Valaisimen voi irrottaa otsapannasta ja liittää esimerkiksi rinkan tai repun hihnoihin. Bioliten jatkuva tehokkain valoteho on 500 lm, jolle annetaan akkukestoksi 2 tuntia. Maksimiteho on kuitenkin käytössä vain 30 sekuntia kerrallaan, ja sen kantama on 130 metriä. Otsalamppuun voidaan käytön ajaksi kiinnittää varavirta-asema, eli käyttöaikaa saa käytännössä loputtomasti
kiertokytkimen operointi kääntää ajoittain koko valoa S U P E R R A PTO R-OTSA L A M P U T ovat olleet suosittuja alkuperäismallin julkaisusta saakka. Saatavilla on myös 5000 mAh -kapasiteetilla varustettu Power Extender -varavirtalähde, jolla käyttöaikaa voidaan pidentää. Käyttökytkimenä toimii kiertokytkin, josta valitaan keilan tyyppi: kohde, laaja tai näiden yhdistelmä. Akku voidaan ladataan suoraan lampussa USB-C johdon kautta. Se on myös testin otsalampuista ainoa, jossa on automaattisesti säätyvä valoteho. Lampussa on lisäksi punainen lähivalo. Teho säätyy nopeasti ja ominaisuus on käyttökelpoinen. Superraptor 3:ssa on IP68-suojaustaso, eli se on pölyja vesitiivis. Otsalampun sisäisen akun kapasiteetti on 3700 mAh ja 900 lm teholla akkukestoksi luvataan 3h 30min. Erikoisuudet eivät heti lopu kesken: valaisimessa on Bluetooth, jolla sitä voidaan ohjata myös etänä Ledlenser Connect App -sovelluksen kautta, mutta kyseessä on valitettavasti maksullinen lisäominaisuus. Ledlenser HF8R CORE SUURIN VALOTEHO: 1 600 luumenia PISIN VALOKEILA: 210 metriä PAINO: 199 grammaa HINTA: 100 euroa High-end-ominaisuuksia kaipaavalle valokeilan muuttaminen rullasta adaptiivinen valoteho toimii hyvin bluetooth-ohjaus maksullinen ominaisuus maksimiteho käytettävissä vain 10 sekuntia L E D L E N S E R HF8R Core -otsalamppu on todellinen multi-toimintojen kokonaisuus. HF8R Coren valokeila on muutettavissa leveästä kiilamaiseen lampun alla olevasta rullasta ja valaisin ilmoittaa värisemällä sekä keilan muutoksesta että valaisimen sammuttamisesta. Valaisin toimii 18650-akulla ja käyttöaikaa on maksimiteholla 2h ja minimiteholla 50h. Maksimivaloteho on jopa 1600 lm, mutta se saadaan käyttöön ainoastaan kymmeneksi sekunniksi Boost-toiminnolla. Kantamaa 1600 lm teholla ja terävimmällä keilalla on 218 metriä. Superraptorissa on kaksi eri turvallisuusominaisuutta: Automaattinen kirkkaudensäätö ehkäisee korkeiden lämpötilojen syntymisen lähivalaistuksessa, ja lampussa on lisäksi ylikuumenemissuoja. Jatkuvat valotehot ovat: 900, 300 ja 20 lm. Painokytkimestä valitaan valoteho. Mukana toimitettava latausjohto kiinnittyy valaisimeen magneettisesti. Muistitoiminnon avulla valaisin käynnistyy aina viimeksi käytössä olleeseen kirkkaustasoon. SUURIN JATKUVA VALOTEHO ENITEN OMINAISUUKSIA PISIN VALOKEILA. Valaisimessa on erilaisten valotehojen ja valokiilojen yhdistelmiä yhteensä 15, mikä kattaa kaikki mahdolliset käyttötarpeet. 78 RETKI lokakuu 2024 TESTISSÄ OTSALAMPUT Fenix HM75R SUPERRAPTOR 3 SUURIN VALOTEHO: 1 600 luumenia PISIN VALOKEILA: 218 metriä PAINO: 172 grammaa HINTA: 120 euroa Kaikki käyttökohteet kattava paketti myös punavalolla on kolme tehoasetusta kiertokytkin helpottaa eri toimintojen valintaa onko kaikille valotehoille ja -keiloille tarvetta. Valaisin on kiinnitettävissä kypärään pika-adaptereilla (erikseen ostettavat) tai mukana toimitettavalla GoPro-kiinnikkeellä
Akkulaturia ei toimiteta mukana. Rinnalle sijoitettu lamppu ei häikäise kanssakulkijoita. Lumonite Compass on testin toinen 18650-akkua käyttävä otsalamppu. Suuren akun ansiosta akkukestoksi luvataan 5 tuntia 600lm teholla. Paketissa toimitetaan mukana jatkopala otsapantaan, jonka avulla hihnasta tulee rintaremmi, joten lampun saa halutessaan kiinni rinnan korkeudelle. Jatkuvat tehoasetukset ovat 600, 200 ja 20 lm. Akku on polttimoon nähden niin painava, että otsapantaa on pidettävä kireällä jotta otsalamppu pysyy tasapainossa. Muut valotehot ovat: 600, 240, 80 ja 2 lm. Sen maksimitehoksi ilmoitetaan 1250 lm, mutta maahantuoja kertoo mitanneensa valotehoksi 1367 lm. Kymmenen sekuntia kestävällä Boost-toiminnolla lampun maksimiteho kasvaa 1200 luumeniin, ja kantama on tällöin jopa 200 metriä. Akun lataus tapahtuu joko mukana toimitettavalla magneettisella USB-johdolla tai 18650-akuille tarkoitetulla laturilla. Valaisimen akku ladataan mukana toimitettavalla magneettisesti kiinnittyvällä latausjohdolla. Lumonite COMPASS V7 SUURIN VALOTEHO: 1 250 luumenia PISIN VALOKEILA: 110 metriä PAINO: 137 grammaa HINTA: 150 euroa Otsa-käsivalaisin hybridiä hakevalle painoon nähden paljon tehoa yksinkertaiset ominaisuudet ei punavaloa painike ei lukittavissa, eli saattaa mennä päälle taskussa LU M O N I T E Compass V7 on konstailematon valaisin, jossa sekoittuvat otsavalon ja käsivalaisimen ominaisuudet. Valaisimeen on saatavilla runsas määrä lisävarusteita ja adaptereita, joilla valo voidaan kiinnittää esimerkiksi kypärään tai polkupyörään. 79 RETKI lokakuu 2024 TESTISSÄ OTSALAMPUT Ledlenser NEO9R SUURIN VALOTEHO: 1 200 luumenia PISIN VALOKEILA: 200 metriä PAINO: 215 grammaa HINTA: 110 euroa Pitkäkestoiseen, vauhdikkaaseen etenemiseen pitkä akkukesto yksinkertaiset toiminnot painava akku maksimiteho käytettävissä vain 10 sekuntia kerrallaan L E D L E N S E R Neo9R -otsalamppu on suunniteltu pitkää matkaa taittaville polkujuoksijoille. 5000 mAh kapasiteettinen akku on sijoitettu takaraivolle ja se voidaan tarvittaessa vaihtaa toiseen, eli akku ei ole kiinteästi pantaan asennettu. Lampussa ei ole punavaloa. Valaisin kiinnittyy otsapannassa olevaan metalliseen klipsiin. Lumonite Compass on suunniteltu Suomessa ja se on IP69-luokituksen mukaisesti rakenteeltaan täysin pölyja vesitiivis. Akussa on vilkkuva punainen huomiovalo, mikä lisää turvallisuutta taaksepäin. Kantamaa maksimiteholla on 110 metriä. Valokeiloja on vain yksi, eli leveällä spotilla varustettu yhdistelmävalokeila. VAUHDIKKAASEEN ETENEMISEEN. Valaisinosa muistuttaa taskulamppua, ja sellaisena sitä voidaan myös käyttää. Neo9R on IP54-suojattu, eli se kestää sadetta kaikista suunnista. Otsalampussa ei ole punavaloa. Akkukesto maksimiteholla on 1h 30min ja 2 lm kuunvalotilassa 31 päivää
Otsapannan säätäminen on nopeaa ja helppoa. 80 RETKI lokakuu 2024 TESTISSÄ OTSALAMPUT Petzl ACTIK CORE SUURIN VALOTEHO: 600 luumenia PISIN VALOKEILA: 115 metriä PAINO: 82 grammaa HINTA: 70 euroa Nitecore NU25 UL SUURIN VALOTEHO: 400 luumenia PISIN VALOKEILA: 64 metriä PAINO: 47grammaa HINTA: 60 euroa Yksinkertainen valo niin maastoon kuin leiriinkin Grammatietoisen vaeltajan yleislamppu todella kevyt ja mukava käyttää suhteellisen edullinen toiminnoiltaan yksinkertainen mahdollisuus käyttää kahta eri virtalähdettä hieman kolkko design kiinteä akku akkua ei voi ladata suoraan lampussa latausjohto Micro-USB ACT I K Core 600 on yksinkertaisuudessaan hyvä peruslamppu. Petzl Actikin keskiosa on fluoresoiva, eli pimeässä hohtava, jolloin otsavalo on helpompi löytää sen ollessa pois päältä. Actik Core -lamppua voi käyttää myös pyöränvalona erikseen ostettavan adapterin avulla. Otsapantana toimii joustava nyöri, joka säädetään päähän sopivaksi kiristyslukon avulla. Sen mukana toimitetaan 1250 mAh Petzl Core-akku, mutta otsalamppu toimii tarvittaessa myös AAA-paristoilla, mikä tekee siitä erityisen huoltovarman. Valkoisella valolla voidaan käyttää terävää, leveää tai yhdistelmäkeilaa. Akku ladataan vanhanaikaisella Micro USB-johdolla. Käyttöpainikkeita on kaksi, joista toisesta selataan eri valokeiloja, ja toisesta valotehoja. TESTIN KEVYIN YLEISKÄYTTÖISIN. Valaisin on IP66-luokituksen mukaan vedeltä ja pölyltä suojattu. Lisäksi saatavilla on SOS tai Beacon -erikoistoiminnot. Kevyt valaisin ei rasita päätä pitkässäkään käytössä. Mukana toimitetaan pieni pakkauspussi, jonka avulla otsalampusta tulee lyhty: pussi hajottaa otsalampun valon pehmeäksi yleisvaloksi, ja se voidaan ripustaa esimerkiksi teltan kattoon. N I T E C O R E NU25 UL on pienikokoinen ja ultrakevyt otsalamppu, joka painaa vain 47 grammaa. Sen maksimiteho on 400 lm ja kantama 64 metriä. Muut käyttötehot ovat 200, 60 ja 6 lm. Maksimiteholla akkukestoa on 2 tuntia, ja 7 lm teholla 100h. Valaisimessa on 650 mAh Li-ion akku, joka ladataan valaisimen päällä olevan USB-Cportin kautta. Otsalampulla on IPX4-suojaluokka, eli se on roisketiivis. Otsahihna on irrotettavissa ja pestävissä. Lampulla on kolme eri tehoasetusta, 600, 100 ja 7 lm, minkä lisäksi käytettävissä on punavalo ja vilkkuva punavalo. Akkukesto on maksimitehoa käytettäessä hieman vajaat kolme tuntia ja himmeällä 6 lm teholla 45 tuntia. NU25 UL on todella mukava käyttää ja pienen kokonsa takia helppo sujauttaa taskuun. 600 lm teho antaa 115 metriä pitkän keilan
200 lm teho tuntui poluilla hieman himmeältä, joten Fred sopinee parhaiten leiripuuhasteluun tai rauhalliseen liikkumiseen. TESTIN EDULLISIN MODULAARINEN RATKAISU. Fred toimii kolmella AAA-paristolla ja se painaa paristojen kanssa vain 74 grammaa. Otsapanta on leveä ja mukava, ja johdotus on integroitu siihen ilahduttavan saumattomasti. Mallisto onkin suunniteltu multi-sport harrastajia silmällä pitäen. 81 RETKI lokakuu 2024 TESTISSÄ OTSALAMPUT Silva FREE 1200 XS SUURIN VALOTEHO: 1 200 luumenia PISIN VALOKEILA: 150 metriä PAINO: 226 grammaa HINTA: 150 euroa Princeton TEC FRED SUURIN VALOTEHO: 200 luumenia PISIN VALOKEILA: 21 metriä PAINO: 74 grammaa HINTA: 35 euroa Modulaarisuutta arvostavalle seikkailijalle Halpaa ja konstailematonta leirivalaisinta etsivälle edullinen hankinta leiripuuhasteluun sopivan yksinkertainen tehokas valokeila modulaarisuus mielenkiintoinen konsepti muovinen rakenne 21 metrin keila ei riitä nopeaan liikkumiseen pieninkin akku isokokoinen testin painavin P R I N C E TO N Tec Fred -otsalampun valtti on sen yksinkertaisuus. Akkukestoksi annetaan maksimiteholla 1-2 tuntia, ja 80 lm teholla 15 tuntia. S I LVA Free 1200 XS on vaativaan käyttöön suunniteltu otsalamppu. Otsapannan takaosaan saa kytkettyä päälle punaisen huomiovalon takaa tulevia varten. Silva Free -mallisto voitti ISPO Award -palkinnon vuonna 2023. Lampussa on vain vähän toimintoja, joten sen käytön oppii nopeasti. 1200 XS -lampun valotehot ovat 1200, 500 ja 80 lm. Takaraivolle sijoitettu akku on kuitenkin lamppuun nähden painava, joten otsapanta täytyy pitää kireällä jottei lamppu keikahda taaksepäin. 1200 XS on IPX5-suojattu, eli se kestää vesisadetta. Akku ladataan USB-C -johdon kautta. Valaisin on helposti irroitettavissa otsapannasta, jolloin se voidaan pujottaa mihin tahansa maksimissaan 25 mm leveään remmiin, esimerkiksi repun rintaremmiin. Silva Free -malliston erikoisominaisuus on sen modulaarisuus. Lampussa on neljä asetusta: heikko punainen valo, kirkas punainen valo, heikko valkoinen valo ja kirkas valkoinen valo. Kirkkaan valon saa päälle pitkällä painalluksella. Sekä akkuja että polttimoita voidaan vaihtaa käyttötarpeen mukaan. Otsalampun käyttö on todella helppoa, koska käyttökytkimestä selataan ainoastaan kolmea eri valotehoa. Pääpannan säätösolkea voidaan käyttää paristokotelon avaamiseen. Otsalampussa ei ole lainkaan punavaloa. Valaisin on roisketiivis IPX4-standardin mukaan. Ensimmäisenä aktivoituu aina heikko punainen valo, joten hämäränäkökyky säilyy myös lamppua käynnistäessä. Lyhyet painallukset aktivoivat punaisen valon. Suurin valoteho on 200 lm, keilan pituus 21 metriä ja paloaika suurimmalla valoteholla noin 5,5 tuntia. Toinen pitkä painallus säätää valon kirkkautta portaattomasti. Osat irtoavat toisistaan näppärästi. Testissämme oli pienikokoisin polttimo ja akku, eli lisää tehoa ja akkukestoa haluava voi hankkia erilaisen yhdistelmän
Kävele vuorelle ja kerää rahaa -konsepteja on tarjolla satoja, vain mielikuvitus on rajana. Eräs britti nousi Kilimanjarolle takaperin kerätäkseen samalla rahaa sydäntutkimukseen.. Puhdas vesi, syöpätutkimus ja sarvikuonojen suojelu ovat esimerkkejä hyväntekeväisyysvaelluksista. Liki kymmenen Suomessa toimivaa matkatoimistoa järjestää sinne matkoja. 82 RETKI lokakuu 2024 LUONNOSTA K U VA Adobe Stock T E KST I Petri Laine Hyvä vaellusvuori K I L I M A N JA R O on Afrikan korkein vuori ja lienee tässä kategoriassa, siis jonkun mantereen korkein kohta, tutuin vuori suomalaisille vaeltajille. Kilimanjaro on myös hyvin suosittu hyväntekeväisyystempausten kohde
Retki 10/2024 22.11.2024 www.facebook.com/retkilehti @retkilehti Retki-lehti Outdoor Media Oy Seuraavas sa numerossa Korvatunturi – ei porolla vaan pyörällä! SISÄLLYS 30 Nauti Alppien ruskasta 70 Otsalamppu valaisee syyspimeän 40 Vaellus Kevon luonnon puistossa 9—2024
V illafleece on lämpimin materiaalimme. Villafleecevaatteet ja asusteet sopivat ympärivuotiseen käyttöön niin luonnossa liikkuessa, kotona kuin kaupungillakin. Lämpöä luonnonkuiduista yli 40 vuoden kokemuksella. VKO 2024-47 683219-2409 R ET K I 9/ 20 24 25 vuotta Tilaa verkkokaupasta: ruskovilla.. Vastuullisesti tuotetusta, 100 % luomumerinovillasta valmistettu pehmeä villafleece on hengittävä, luonnollinen, mikromuoviton ja paloturvallinen vaihtoehto perinteiselle tekokuitufleecelle. Käytämme tuotteissamme vain laadukkaimpia luomusertifioituja luonnonkuituja: merinovillaa, merinovillafleeceä, silkkivillaa ja silkkiä. 9/2024?— 11,50 € Retki PAL. Näistä upeista raaka-aineista teemme käytännöllisiä ja kestäviä vaatteita sekä asusteita arkeen ja aktiiviseen elämään – vauvasta vuorikiipeilijään. 12× AUTIOTUPIEN HELMET Vinkit termoksen käyttöön Valkmusa hiljenee ennen talvea Pitkä polku Pyreneillä VAELLUS KEVON LUONNONPUISTOSSA Sisusta omilla retkikuvilla Testissä retkeilijän otsalamput ALPPIEN värikäs syksy. | Nopea toimitus 2–5 arkipäivässä R uskovillan klassiset vaatteet suunnitellaan ja valmistetaan Artjärvellä