Retki 1/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

VEDENPITÄVÄT RETKIKAMERAT >> PITOPOHJASUKSET >> ARKTINEN RETKEILY TAMMIKUU 1/2012 · 9,20 R E T K EILY · M AT K A IL U L VIERASKIRJA ERÄMAAN SOSIAALINEN MEDIA VÄSYTYSTAISTELU ILMASTOSOPIMUKSESTA ETELÄ-AFRIKASSA KIINASSA SILKKITIEN VARRELLA lumikengät UMPIHANKEEN ETELÄN PROS N VEMAAT>> KYASTAJAN PARATIISI HARR T HUKU ÄR LOKATNLÄT EKOTJETUT HEINÄ TA >> KADONNEE KY JA A V LLOUK SATAVANVAUOITTSESTA
vuosikerta VAKITUISET AVUSTAJAT Mikko Hieta mikko.hieta@retkilehti.fi TOIMITUSSIHTEERI Tuukka Tams toimitussihteeri@retkilehti.fi TAITTO Joel Ahola Mikko Lamminpää Joppe Ranta Ville Siekkinen Marko Taavila Aksana Kurola Mikko Nikkinen Tiina Riikonen Poppis Suomela Salla Virta Joel Ahola Pohjakartta-aineisto © Maanmittauslaitos lupa nro 49/MML/12. ISSN 1456-8837 Veikka Gustafsson p. alv. 0400-750 780 jari.henttonen@outdoormedia.fi RETKI ILMESTYY 10 KERTAA VUONNA 2012 Pihlajatie 28, PL 10 00271 Helsinki toimitus@retkilehti.fi PAINO Tenhelp Oy, Kerava KANNEN KUVA Mikko Nikkinen PIIRROKSET Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 50 (sis. 044-733 0022 tito klo 916 (tilaukset, laskutusasiat, osoitteet) KUVA Royal Geographical Society KUVA Joel Ahola. 9 %) TILAAJAPALVELU Oy Scanweb Ab, Kouvola Karoliina Lahti tilaajapalvelu@outdoormedia.fi p. Vieraskirjat Metsähallitus aloitti vieraskirjan pitämisen verkkosivuillaan. KUVA Pekka Tuuri Etelänapa Miksi tuhannet miehet halusivat sata vuotta sitten etelänavalle? 6 Pekka Tuuri Luontokuvaaja viihtyy kotimaisten vesien syvyyksissä. 18 JULKAISIJA KARTAT 28 Outdoor Media Oy Y-tunnus 1441340-4 TOIMITUSJOHTAJA www.retkilehti.fi PÄÄTOIMITTAJA 14. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.fi ILMOITUSMYYNTI etunimi.sukunimi@retkilehti.fi Aikakauslehtien liiton jäsen AVUSTAJAT TÄSSÄ NUMEROSSA Veikka Gustafsson p. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. Jari Henttonen p. 9 %) Määräaikaistilaus 10 numeroa 84 (sis. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.fi LEVIKKIMYYNTI Tenho Järvinen aineistot@retkilehti.fi TOIMITUS Antti Koli REPRO Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. Retki ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten tai kuvien säilytyksestä eikä palauttamisesta. alv
1/2012 tammikuu AJANKOHTAISET Etsimessä Vieraskirjat Vieraskirja on erämaan sosiaalinen media. 6 12 14 16 17 Ilmastokokous Matkustimme Etelä-Afrikkaan Suomen ilmastoneuvottelijoiden kanssa. Lue mitä kulissien takana tapahtui. Uutiset Metsähallitus palkitsi vapaaehtoisia. Kirjat Vaellus halki Alaskan. Tapahtumassa Villaterapiaa tarjolla. Oma retki Lamaretkellä. IHMISET Luontokuvaaja Pekka Tuuri Vedenalaisen maisemamme tallentaja. 18 24 26 28 34 36 40 48 54 60 66 67 68 70 74 78 4 32 90 KUVA Mikko Nikkinen Taidot Ruokailuvälinepussi Kuksat ja kupit talteen omaan pussiinsa. Mikä kantaa umpihangessa? Onko suksi lumikenkää parempi kulkupeli? Eväät Talvikuha Verkkokalasta herkkuruokaa. Kokemukset Etelänapa Sata vuotta etelänavan valloituksesta. LUONNOSSA Pohjantähti Talvitaivaan suunnannäyttäjä. Ympäristö Ilmastokokous Kulttuurivaellus Lokka Halki lumen ja jään Lokan tekojärvellä. Neuvottelijoiden matkassa Etelä-Afrikassa. Kaukomatka Kiina Idän jättiläinen on pullollaan vastakohtia. Euromatka Kypros Rantakohteesta harrastusparatiisiksi. Kiina Kaupunkien ulkopuolella turisti on kummajainen. Pohjola Ruotsi Arktiset erätaidot haltuun kurssilla. VARUSTEET Kokeiltua Aavikkokengät Vaaleapintaisia vaelluskenkiä. Pikatesti Liukulumikenkä Suksi vai lumikenkä? Repussa Talvivarusteita Lämpimästi suojaan pakkaselta. Ulkoilijan kamerat Vedenpitäviä kameroita retkikäyttöön. Erilaiset pitopohjasukset Suksi ei lipsu ilman voiteitakaan. Testi Lumikengät Kevyet ja ketterät kulkimet umpihankeen. MIELIPITEET Pääkirjoitus Taukopaikka Jokamiehen oikeus Lumikengät 78 KUVAT Mikko Nikkinen 48 KUVA Poppis Suomela 26 40 KUVA Joel Ahola 22 36 KUVA Pekka Tuuri
Tarkkaavaisimmat lukijamme huomaavat, että lehti on hieman uudistunut ulkoasultaan ja rakenteeltaan. Toimme lehden alkupuolelle uuden osion, joka käsittelee ihmisiä luonnossa, erilaisia taitoja ja kokemuksia. Kovan tuulen varoitus muuttuu lööppitehtaassa tuhomyrskyksi, vaikka tosta dellisuus on jotain aivan muuta. Luulen, että kykenisin toteamaan asian itsekin astumalla ulos kotiovesta. Tässä numerossa vierailemme Durbanin ilmastokonferenssissa. Niin kurjia kuin häiriötilanteet ovatkin, ei tarvitse olla survivalisti voidakseen nauttia voimaky kaista sääilmiöistä. Tarvitsemme sähkökatkoja aika ajoin muistaaksemme yhteiskuntamme haavoittuvuuden ja osataksemme varautua poikkeusoloihin. Varustejutut ovat muuttaneet lehden loppuun, ja testi löytyykin helpoiten lukemalla lehteä lopusta alkuun päin. Annamme tällä kertaa vinkkejä lumikenkien ja suksien ostajille, joten nyt on hyvä hetki varmistaa, että talviurheiluvälineet ovat ajanmukaisessa kunnossa. En ole täysin vakuuttunut siitä, kuinka hyödyllistä olisi vastaanottaa kenitekstiviesti, joka kertoisi minulle että ulkona on liukasta. Emmekö voisi luottaa arkijärottaa keen. Jos Aisopoksen kertomus sutta huutavasta ttäpojasta unohtuu, voi käydä niin, ettemme enää kiinnitä varoituksiin riittävästi huomiota todellisen vaaran uhatessa. × T >> Kannattaako lievästä vaarasta varoittaa? Mikko Hieta mikko.hieta@retkilehti.fi 4 tammikuu 2012 KUVA Mikaela Löfroth. Nykyaikaiset retkeilijän varusteet mahdollistavat hyvän toimintakyvyn ja jopa ulkona liikkumisen ilon äärimmäisissäkin oloissa. hin. Retkikertomusten osiossa käsittelemme laajemmin myös ympäristö- ja luontoaiheita. Vuoden ensimmäisissä artikkeleissa hankien pitäisi kimaltaa, mutta juttujen koostaminen Etelä-Suomen lumettomassa maisemassa on ollut meille ulkoilmaihmisille todella piinaavaa. Kehitystä on tapahtunut niin paljon, että vanhat välineet kannattaa nyt päivittää tuoreempiin. Varoitusten lisääntyminen on johtanut tiedotusvälineissä ylilyönteihin. PÄÄKIRJOITUS MIKKO HIETA Myrskyn jälkeen alvi on valjennut ja toimitus hyräilee. Lumen virkistävästä vaikutuksesta huolimatta tammikuussa on tapana heittäytyä haaveilemaan lomamatkoista lämpimiin maihin. Tämän numeron matkakohteita ovat kiehtova Kiina ja monipuolinen Kypros. itos Sääilmiöt pääsevät yllättämään meidät enää harvoin. Teimme myös katsauksen retkeilijälle sopivista kameroista. ceen Jos sähköt katkeavat, retkeilijä pystyttää pihalle teltan, pukeutuu fleeceen ja unta tuvaan, keittelee retkikeittimellä herkkuaterian ja raivaa kaatuneita puita työkalumme valikoimansa avulla. kijärKannattaako lievästä vaarasta varoittaa. Ilmatieteen laitos on ataan laajentanut erilaisten säävaroitusten valikoimaansa, ja kansalaisia ohjataan varautumaan säähän aiempaa tarkemmin. Tammikuun merkittävä luontouutinen on ollut kova tuuli ja sen aiheuttamat sähkökatkot. Moni reissuidea on saanut alkukipinänsä Matkamessuilla
Ruoka höyryää Enemmän kuin TEKSTI JA KUVAT Joel Ahola tämä on. Vieraskirja on erämaan sosiaalinen media. Uusi vieras haluaa vastauksen moneen kysymykseen: Kuka, milloin ja miksi. Vaeltajalla on tarve jakaa kokemuksensa, vaikka hän liikkuisi yksin. Vaikka paita on hiessä ja nälkä kurnii, katse etsii ja käsi hamuaa T 6 tammikuu 2012. Tunnin kuluttua tupa tuntuu jo vähän lämpimämmältä, kosteat vaatteet roikkuvat kuivumassa katonrajassa ja vaeltaja on saanut ylleen kuivat kuosit. Joku piirtää, toinen runoilee ja kolmas sepittää laulun omaksi ja toisten iloksi. Kanssakulkijoiden kommentit, kertomukset ja kokemukset vievät mennessään. Illallisen viimeiset lusikalliset kauhotaan jäähtyneinä. Myös huoltomiehet ja ylläpitäjät saavat ansaitsemaansa kiitosta, kun tuvat, kodat ja laavut ovat maksutta yöpyjien suojana. Ensitöikseen pitäisi vaihtaa kuivia vaatteita ylle, sytyttää kamiinaan tulet ja laittaa illallinen kypsymään. Kulkijan hengitys höyryää viileässä kämpässä. Hiljaisen tuvan vieraskirjan sivuille tallentuu yksinäisenkin kulkijan elämykset ja kommellukset sekä tunnelmat ja sääolot. Joskus jokin sattumus tai tapahtuma jatkaa elämäänsä vieraskirjan sivuilla netin keskusteluryhmien tapaan. Jokainen kirjoitus on oma kokonaisuutensa, mutta siinäkin viitataan usein edellisten kirjoittajien raapustuksiin. Yleisimmin edellisiä kävijöitä kiitetään puhtaasta kämpästä sekä valmiista klapivarastosta ja samanaikaisesti tuvalla yöpyneitä retkeilijöitä seurasta. Esimerkiksi vuosituhannen vaihteessa Lemmenjoen retkeilijöitä härnännyt varasteleva kettu kirvoitti kiroa, vinkkejä ja havaintoja kirjoituksesta ja sivusta seuraavaan. Ajankulu ja syöminen unohtuvat. Entäpä onko tuvalle odotettavissa vielä illan tunteina muita vaeltajia. VIERASKIRJAT lautasella, ja vihdoin on aikaa tutustua vieraskirjaan tarkemmin. Katse pälyilee nopeasti pienen pirtin peskat ja naulakot tyhjähän kämpän vieraskirjaa. Pahimmillaan kettu kävi anastamassa rinkasta ruoat ja teltan eteisestä haisevat vaelluskengät. Joku löysi retkikeittimensä kaukaa tunturista, etsimessä vieraskirja Autiotupien vieraskirjat eivät tallenna vain vierailijoiden nimiä vaan valtavan tietomäärän seudun eräelämästä, luonnosta, sääoloista ja retkeilijöiden liikkeistä. uvan ovi aukeaa narahtaen. Pakkohan viimeiset merkinnät on heti vilkaista
Jos edellisen ryhmän reitti on tiedossa, seuraavat tuvan vierailijat voivat muuttaa reittisuunnitelmiaan rauhallisemmille seuduille. Upottavien hankien aikana on hyvä mainita, jos tuloreitillä oli huoltokelkan jälki. Myös jokien vedenkorkeudet kahlaamoiden kohdalla kiinnostavat jokaista taivaltajaa. Samalle päiväykselle saattaa tulla jopa satoja kuittauksia. Mitä hiljaisempi taukopaikka, sitä todennäköisemmin jokainen kävijä rustaa nimensä ja kulkureittinsä vieraskirjan sivuille. Apua etsivä kiittää seuraavan yöpaikan ilmoittamisesta, sillä rivakalla kävelyllä hän saattaa saavuttaa edellään kulkevat. Kunkin sallittakoon kulkea tavallaan, vaikka autiotupien ohjeissa neuvotaankin jokaista vierailijaa kirjaamaan oman nimensä lisäksi tulo- ja lähtösuunta. Tällöin reitin il- NIVATUNTURIN entisen palovartiomajan käyttäjät ovat tallentaneet vieraskirjoihin vuosikymmenien aikana kulttuurin ja retkeilyn muutokset. tammikuu 2012 7. Joillakin tuntemattomammilla tuvilla yhä käytössä olevien vieraskirjojen ensimmäiset merkinnät on päivätty puolen vuosisadan taakse mikä kulttuuriaarre! >> Vieraskirja on erämaan sosiaalinen media. moittajatkin hyötyvät antamastaan tiedosta välttäen turhat ruuhkat ja kinat. jonne repolainen oli raahannut herkulliselta tuoksuvaa kantamustaan muovikassissa. Sama vihko eri täytteillä Parhaimmillaan vieraskirja elävöittää retkeä aktiivisesti käytetyillä tuvilla, joilla ei ole varsinaisesti ruuhkaa, mutta kävijöitä riittää ainakin viikoittain vuoden jokaisena kuukautena. Tiedot heikoista jäistä, maininnat kevättulvien särkemistä silloista ja pois kuljettamista pitkoksista tai vaikkapa havainnot lähitunturin lumen kantavuudesta ovat arvokkaita neuvoja kanssaretkeilijöille. Asialliset kirjoitukset ovat myös omaksi hyödyksi, sillä eksymis- ja loukkaantumistapauksissa etsintäpartiot tarkastavat ensimmäisenä vieraskirjojen merkinnät. Suosituimmilla kohteilla, kuten tunturikeskusten lähimmillä laavuilla ja tuvilla, vieraskirjat ovat käytännössä pelkkiä nimilistoja. Erikoiset eväät tai erämaassa vietetyt juhlat herättävät lukijoiden mielenkiinnon. Omaksi avuksi ja muiden iloksi Vieraskirjan merkinnät ovat julkisia. Tällaiseen vieraskirjaan tallentuu muutaman vuoden kulkijat ja erämaan tapahtumat ennen uuden vieraskirjan käyttöönottoa. Omat kommellukset ja sattumukset piristävät tulevien vierailijoiden iltahetkeä. Joku pinkoo yhdellä reissulla halki monen erämaan, mutta toinen on ollut kuvaamassa revontulia samalla paikalla useita päiviä. Oman kulkureitin mainitseminen auttaa pelastustoimien lisäksi muiden vaeltajien reitinvalintaa: Talviretkeilijät hyödyntävät mielellään edellisen seurueen umpihankeen avaamaa uraa. Suurin osa kirjoittajista esiintyy ruutuvihkojen sivuilla omalla nimellään, mutta sopii joukkoon iso liuta nimimerkkejä ja pelkkiä etu- nimiä. Muutamat jättävät tarkoituksella nimensä raapustamatta varjellakseen yksityisyyttään ja etsiessään rauhaa. Vinkki oivasta lähteestä taukopaikan näköpiirin ulkopuolella on aina tervetullut. Siitä huolimatta erämaistamme löytyy yhä rauhan tyyssijoja, joiden tarjoamasta suojasta nauttii vuosittain vain pari satunnaista kulkijaa. Etenkin suurten retkiseurueiden, kuten leirikoulujen ja vaellusrippikoulujen pitäisi ilmoittaa kulkureittinsä mahdollisimman tarkasti, jotta muut voivat valita taipaleelleen toisen vaihtoehdon. Toisaalta kirjoittamatta jättäneitä kävijöitä on usein vielä enemmän. Kaikki omaan kulkureittiin liittyvät huomiot ovat muille tärkeää tietoa
Piekanan syöksyjen kohteeksi joutuneen tarina auttaa ehkä muita välttämään saman kohtalon. Netin vieraskirja on erinomainen paikka kiittää retkikohteen huoltoa ja antaa palautetta, jolloin tarvittavat korjaustoimet luonnistuvat entistä nopeammin. MUIDEN kulkijoiden liikkeet, kokemukset ja kommellukset ovat mieluista tauko- ja iltalukemista. Sään tavoin suuri osa vieraskirjojen sisällöstä liittyy luontokokemuksien tallentamiseen: Vaellukselta on lähdetty hakemaan luonnon kosketusta. Huollon huomautukset eivät ole moitteita vaan arvokasta palautetta: eihän huoltomies voi havaita lyhyellä vierailulla samoja seikkoja kuin tuvalla yöpynyt ja kaikkia kapistuksia hyödyntänyt vaeltaja. Ainahan se löytyy, jos sitä ei hukkaa hiertäviin kenkiin tai vaellusporukan sisäisiin ristiriitoihin. Osa puhkuu kirjoituksissaan ruskan upeutta, kuusten huminaa, naavaisia mäntyjä, puronvarsien kukkaloistoa tai rankkasateen rummutusta tuvan katolla. Loukkaantumiset, hiertymät, epäonniset kahluut, varusterikot, ruokien pilaantuminen tai vaikkapa puhelimen katoaminen hiljentävät ainakin ajattelemaan, kuinka itse on varautunut samaan ongelmaan. Jos ne ovat tehneet reikiä viime päivinä jopa rinkkojen kankaisiin, kannattaa ripustaa kaikki eväät köydellä eteisen kattoon. Huolto kiittää Retkeilyreittien ylläpitäjät hyödyntävät taukopaikkojen vieraskirjatietoja huollon suunnitteluun. Heidän pitäisi merkitä vieraskirjaan kaikki havaitsemansa puutteet ja viat. Sen kirjoituksiin on moni asia tallennettu paljon tarkemmin kuin bittiviidakkoon. Luontopäiväkirja Suomalainen puhuu aina säästä niin myös vieraskirjan sivuilla. Huoltomies ei voi tietää ilman apua ulospäin näkymättömistä ongelmista, kuten kaasuletkun murtumasta, kamiinan piipun rikkoutumisesta tai sateella havaitusta kattovuodosta. Karhun, suden tai ahman kohtaaja hehkuttaa omaa tarinaansa, jota seuraavat kirjoitukset ylistävät tai kateellisina vähättelevät. Maamme retkikohteiden huolto on pääosin erinomaista, mutta parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi kaivataan myös retkeilijöiden panosta. Ei kaikkea tarvitse oppia kantapään kautta. Hyödyllisimmät vieraskirjojen luontohavainnot liittyvät usein varsinaisen taukopaikan eläimiin. Kävijämäärien arviointi vaikuttaa puuhuoltoon, reittirakenteiden kunnostukseen ja käymälöiden tyhjentämiseen lähes kaikkeen viihtyvyyteen. VIERASKIRJAT Virheistä viisastuu, joten omat mokat on hyvä jakaa myös muiden opiksi. Onhan siinä pientä henkseleidenkin paukuttelua, kun luettelee pitkän listan tunturikasveja, jotka vain harva tunnistaa. Samaan listaan voi lisätä avantoon pudonneen kirveen tai kosken voimakkaan virtauksen mukaansa tempaaman vesiämpärin. Ja ne iänikuiset myyrät ja hiiret jyrsivine hampaineen. Osin säätilat tulevat tekstiin huomaamatta ja sivulauseissa, kun kuivatellaan märkiä vaatteita tai odotetaan sopivaa hetkeä tunturin huiputukseen. VIERASKIRJOJEN maininnat vedenkorkeuksista ja kahluupaikoista auttavat turvallisen ylityksen tekemistä. 8 tammikuu 2012. Petolinnut puolustavat raivokkaasti pesiensä ympäristöä. Välikatolla meuhkaava kärppä, näätä tai orava pitää varmasti valveilla, joten pitäisiköhän pystyttää teltta pihaan. Jokainen on mielestään asiantuntija aivan kuten netin keskusteluryhmissä. Teksti kääntyy helposti runolliseksi, kun paatuneinkin kulkija koh- Erämaan hakukone Kotopuolessa tietoa etsitään netin hakukoneilla, mutta erämaassa informaatio löytyy vieraskirjan sivuilta. Kasvi-, lintu- ja eläinhavainnot kerrotaan auliisti muille kulkijoille. Kansallispuistojen, erämaiden ja useiden muiden retkikohteiden taukopaikkojen huollosta vastaava Metsähallitus on avannut internetiin yhteisö.luontoon.fi-sivuston, jonka vieraskirjat, blogit ja käyttäjien jakamat kuvat sekä videot vievät perinteisen taukopaikan vieraskirjan uusiin ulottuvuuksiin. Vikojen ja puutteiden kirjaaminen auttaa myös muita vaeltajia. Petojen käyttäytymistä ja liikkeitä analysoidaan. taa jotain häkellyttävän kaunista tai ennenkokematonta löytää palasen onnea. Palovaaran aiheuttavaan kamiinaan tai kaasulieteen on kiinnitettävä lisäksi erillinen varoitus. Eipä tarvitse aina kehuskella pelkillä kilometreillä ja vaellusten pituuksilla. Sataa, paistaa tai pyryttää, kyllähän se muille kerrotaan
Erään vieraskirjamerkinnän mukaan yksi vaeltaja päivysti kännykkäänsä Pöyrisjärven erämaan syrjäisellä Stallojärven tuvalla. Vieraskirja on ainoa lähde, josta saa todellisen yleiskuvan retkikohteesta ja sen kulkijoista. Sitähän luonnosta haetaan kaikessa ihanuudessaan ja kurjuudessaan.× >> Kulttuuriteko Vuosikymmeniä käytössä olleen tuvan lukuisat vieraskirjat tallentavat pala palalta erämaan ainutlaatuista historiaa ja sen tuomia muutoksia. Hyvä esimerkki retkeilyn muutoksesta on viestimien kehitys. Kuittaukset kertovat, onko syrjäisen jokivarren tuvan pääkäyttäjinä patikoitsijat, hiihtovaeltajat, melojat, poromiehet, rajavartijat, suven kalastajat, syksyn metsästäjät vai läheisen kelkkareitit käyttäjät. Vastaavasti riekonpyytäjä tutkii, missä edelliset porukat ovat lintuja jahdanneet, ja yrittää sitten keksiä, minne kannattaisi itse pyssyinensä suunnata. Sotien jälkeen vieraskirjoista voi löytää merkintöjä, jotka kertovat viestinviejän kuluista. Sivuja selaamalla voi selvittää tuvan peruskorjausten ja remonttien ajankohdat, vaikkei niitä olisi muuten arkistoitu. Kalastaja lukee riveiltä ja niiden välistä parhaat apajat, syönnin ajankohdat sekä saaliskalojen lajit ja koot. Nykyään maisemassa vilkkuvat kirjavat kal- SIIVOUS, puiden pilkkominen ja vieraskirjan kirjoittaminen kuuluvat aamuisiin lähtöpuuhiin. Matkapuhelimella saa nykyisin yhteyden ainakin erämaiden korkeimmilta vaaroilta ja tuntureilta. Vinkkejä kuuluvuudesta on kirjattu vieraskirjojenkin sivuille, sillä joskus yhteyden saavuttamiseksi riittää tuvan katolle kiipeäminen. Sen takaa yksinkertaisen elämän tavoittelu. Hän osallistui vaelluksen välipäivänä viereisen vaaran laelta puhelintodistajana Helsingin käräjäoikeuden istuntoon. Jossain vaiheessa poromiesten tai palovartijoiden havainnot ovat vaihtuneet vaeltajien matkakertomuksiin. Nämä eräelämän muutokset ovat tallentuneet kuin varkain vieraskirjojen sivuille. Päivätyt vieraskirjamerkinnät paljastavat kulkijoiden jakautumisen sesonkeihin sekä niiden välisiin rospuuttoaikoihin ja hiljaisiin ajanjaksoihin. Epäsiististä tuvasta ei kannata moittia edellistä vieraskirjassa mainittua seuruetta, sillä sottaajat ovat jättäneet todennäköisesti kulkunsa merkitsemättä. tammikuu 2012 9. Puhelimien myötä erämaan elo muuttuu. Vieraskirjan sivuilta voi etsiä vinkkejä visaisten vesistöjen ylitykseen. Saman kohteen vieraskirjojen tietoja vertaamalla pääsee näkemään retkeilymäärien nousut ja laskut sekä tuvan käyttötarkoituksen muutokset. Muutamien vuosien kirjoitukset selaamalla saa hyvän käsityksen kävijämäärästä, ulkomaalaisten retkeilijöiden osuudesta ja kotimaasta, suosituimmista reiteistä, vaellusten tarkoituksesta ja kestosta. Jokainen kirjoitus kasvattaa huomaamatta tuota kulttuurin rikkautta. Viestimet muuttavat myös vieraskirjojen käyttöä. Niitä seurasivat NMT ja GSM. Luontohavainnot ja kulkukelpoisuudesta kertovat kommentit antavat kuvan koko erämaan luonteesta. Vedenkorkeuksia voi verrata lähikuiden lisäksi edellisiin vaelluskausiin. Perinteinen vieraskirja säilyy teknologioiden kehityksestä välittämättä. Puoli vuosisataa sitten kannettiin useammin asetta ja kalavehkeitä, käytettiin puuvillaa, satulalaukkuja, säilykkeitä ja maihareita tai kumisaappaita. Palovartiomajoille vedettiin puhelinlinjat, ja vähitellen keskeisille autiotuville pystytettiin erämaapuhelimet. Ne, joilla on suurin tarve jakaa kokemuksiaan, eivät enää välttämättä tallenna omia tuntojaan nuhjuiseen vieraskirjaan: puhelinyhteys sallii blogin, Twitterin tai Facebookin päivitykset. Vuosikymmenien saatossa retkeilyperinteemme on muuttunut. Useiden vuosien merkintöjen selaaminen antaa viitteitä jopa lintukantojen kehityksestä, jota täydentävät siihen vaikuttavat havainnot kettujen, myyrien ja sopuleiden määristä. TUPIEN vieraat ovat useimmiten vaeltajia, mutta vieraskirjojen sivuille kertyy kuittauksia kalastajista kullankaivajiin ja tutkijoista poromiehiin. Puhelimien myötä erämaan elo muuttuu. vokuosit ja ruoka on kuivattua pikamuonaa. Osa jutuista menee kalavaleen puolelle tai oman saaliin vähättelyksi, mutta aina joukossa on totuuden siemen
Niinhän siinä lopulta käy, että paperinen vieraskirja täyttyy ja on aika vaihtaa uuteen vihkoseen. Huollon matkassa vieraskirja päätyy paikallisen ylläpitäjän huomaan. Palveluun ladattavat retkeilijöiden omat matkakuvat ja -videot antavat vaeltajalle oivan yleiskuvan kohteesta. Niiden täyttyneet vieraskirjat arkistoidaan Vantaan Tikkurilassa sijaitsevaan keskusarkistoon. Marraskuun viimeisenä päivänä 2011 julkistettu palvelu sisältää vieraskirjat jokaiselle maamme kansallispuistolle. Viime aikoina Metsähallitus on siirtynyt keskitettyyn arkistointiin, joten nykyisin vieraskirjat päätyvät Vantaan Tikkurilassa sijaitsevaan keskusarkistoon. Samalla syntyy arvokas side retkeilijöiden ja kohteen ylläpidon välille. Kokoelmaa 10 tammikuu 2012. Täsmällinen merkintä auttaa pelastuspalvelua eksymis- tai loukkaantumistapauksessa. METSÄHALLITUS huoltaa suurinta osaa erämaiden ja retkikohteiden taukopaikoista. Entä mitä tapahtuu syrjäisellä tuvalla sivunsa täyteen saaneelle perinteiselle vihkolle? TEKSTI JA KUVAT Joel Ahola "L KUVA Terhi Ahola uontoon.fi-sivuston käyttäjät ovat jo pitkään toivoneet retkikohteiden asiatiedon rinnalle retkeilijöiden omia kokemuksia ja kuvia yhteisöllisyyttä. Kansallispuis- toja ja erämaa-alueita hoitavan Metsähallituksen organisaatiossa paikallinen taho tarkoittaa yleensä lähintä luontokeskusta. Rekisteröityneet käyttäjät voivat jättää sivuille kommentit omasta retkestään, vinkit tuleville reissaajille sekä arvokkaat palautteet ja kiitokset huollolle. "Vieraskirja-osio kattaa tällä hetkellä vain kansallispuistot, mutta palvelua on tarkoi- tus laajentaa myös muihin retkikohteisiin. "Suurin osa arkiston vieraskirjoista on 1990-luvulta tai sitä nuorempia. Vieraskirjan tiedot tarkastetaan, ja niitä hyödynnetään kävijämäärien arviointiin ja huollon suunnitteluun. Meiltä on puuttunut työkalut tällaiseen palveluun, mutta verkkouudistuksemme myötä saimme avattua yhteisö.luontoon.fi-sivuston", iloitsee Metsähallituksen verkkopäätoimittaja Katariina Hopponen. VIERASKIRJASSA kannattaa mainita päiväyksen ja nimen lisäksi tulosuunta ja seuraava etappi. Tavoitteemme on luoda aktiivinen palvelu", Hopponen viitoittaa tulevaa. Tuvalta arkistoon "Helppoa tekstiä ja nopeasti luettu", tokaisi eräs retkeilijä selaamastaan vieraskirjasta, kun ensimmäisellä sivulla oli vain huoltomiehen allekirjoitus. Sitä ennen kehitämme vieraskirjamerkintöjen luku- ja hakuominaisuuksia. VIERASKIRJAT Vieraskirjat muutoksessa Sähköinen vieraskirja kuvineen ja videoineen on jo nykypäivää. Puistonhoitajien pitämät blogit kertovat ajankohtaiset kuulumiset sekä retkeilyreitteihin ja -rakenteisiin liittyvät muutokset. Aiemmin vieraskirjat arkistoitiin paikallisesti, jolloin niitä voitiin käyttää helposti alueellisissa tutkimuksissa ja kehittämishankkeissa
Vierailijat pääsevät tutustumaan siihen keväällä 2013", Ten- ho Kokkonen kertoo miettiessään, kuinka tavalliset retkeilijät pääsevät käsiksi menneeseen aineistoon. Viime vuosikymmenien vieraskirjojen suuri määrä ei selity retkeilijämäärien räjähdysmäisellä kasvulla vaan entistä huolellisemmalla arkistoinnilla ja vieraskirjalla varustettujen laavujen ja kotien rakentamisella. Olisihan se herkullista selvittää vaikkapa Kekkosen hiihtoreitit omien vaellusten pohjaksi. Poromiesten merkinnät liittyvät aitojen kuntoon, tokkien liikkeisiin ja erotuksen etenemiseen. Linnansaaren kansallispuistoissa sekä Käsivarren erämaassa, Katariina Sokka, Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja 2006. voi pitää kohtalaisen kattavana 1970-luvulle, mutta sitä vanhemmista vieraskirjoista ei löydy kaikkia kappaleita", selventää asiakirjahallinnon asiantuntija Tenho Kokkonen Metsähallituksesta. "Nuuksioon rakennettavan Suomen luontokeskus Haltian yhteyteen tehdään näyttely autiotupien vieraskirjoista. Vieraskirjat palvelujen kehittämisen välineenä ulkomaiset matkailijat Urho Kekkosen kansallispuistossa, Minni Haanpää ja Outi Rantala (toim.), Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja 2010. raskirjat ovat voineet päätyä myös paliskuntien, yhteismetsien tai muiden tahojen omiin kokoelmiin. Kohti digiaikaa Metsähallituksen arkistossa vieraskirjat ovat heidän omien ja ulkopuolisten tutkijoiden käytettävissä. Tuvilla on tai on ollut myös muita ylläpitäjiä. Ahkera vaeltaja innostuu oitis ajatuksesta digitaalisesta tietokannasta, jossa skannatut vieraskirjat olisivat kaikkien käyttäjien luettavissa. Pari tutkimusta on jo saatu kansien väliin. Näin ollen kaikki vieraskirja-aineisto ei ole päätynyt Metsähallituksen keskusarkistoon", Kokkonen selittää menneiden vuosikymmenien osittain epätäydellistä arkistokokoelmaa. "Autiotupaverkoston alkuaikoina tupien vieraskirjoja ylläpitivät ensi sijassa retkeilyjärjestöt, kuten Suomen Latu ja Suomen Matkailuliitto. Suosittuja retkeilykohteita on ollut myös alueilla, jotka ovat aiemmin olleet Metsäntutkimuslaitoksen hallinnassa. ×. Vie- Vieraskirjoihin liittyviä julkaisuja Vieraskirjamerkintöjä Nuuksion ja VIERASKIRJAT tallentavat erämaan kulttuuria. "Näyttelyä varten joitakin vieraskirjamerkintöjä digitoidaan, mutta digitaaliset tallenteet eivät kuitenkaan syrjäytä alkuperäisiä arkistokappaleita", Kokkonen jatkaa. Avoimilla porokämpillä ja erämaiden kammeilla saattaa olla yhä iso nippu vieraskirjoja, kun arkistointia ei ole tehty lainkaan. Osa vaeltajien suosimista tuvista on alkujaan yksityishenkilöiden, retkeily-yhdistysten tai Rajavartiolaitoksen rakentamia
Uuteen keskukseen rakennetaan muun muassa elämykselliset näyttely- ja oleskelutilat sekä ravintola. Muussa väestössä ulkoilun harrastaminen on pysynyt samalla korkealla tasolla. Tulitikkulaatikkoon on talletettu Kolin kansallispuistosta löytynyt, pikkuriikkiseltä nuppineulalta näyttävä sieni. www.ounasjoki.fi 12 tammikuu 2012. Loppukilpailuun päässeiden karsinnassa painotettiin vuoden teemaa eli perheretkeilyä. Valituksen sanaa ei silti kuulu. × Ounasjoki sai nettisivut MELOJILLE ja kalastuksen harrastajille suunnattu www.ounasjoki.fi-verkkopalvelu on avattu. Metsähallituksen luontopalvelut palkitsi kolmikon vuoden vapaaehtoisina kannustaakseen yhä uusia ihmisiä toimintaan. Hän aikoo juosta autiomaan poikki yksin ensimmäisenä maailmassa. Näyttely valmistuu kesäksi, jolloin talo avataan kokonaisuudessaan yleisölle. Luonto kätkee saloihinsa niin paljon selvitettävää ja löydettävää.× Naava kasvoi harjakorkeuteen PYHÄTUNTURIN luonto- ja kulttuurikeskus Naava on noussut harjakorkeuteensa. Tulokset pohjautuvat vuosina 2009 2010 tehtyyn kyselyyn, johon vastasi noin 9 000 suomalaista. METSÄHALLITUKSEN luontopalveluiden vuoden vapaaehtoiset emeritustutkijat Esteri Ohenoja ja Tauno Ulvinen. Ulkoilua harrastetaan 23 kertaa viikossa. On selvää, että nyt puhutaan intohimosta rakkaudesta lajiin. Kilpailuun saapui yli kaksisataa ehdotusta, joista ammattilaisraati valitsi kymmenen finalistia. Mikä saa jatkamaan työskentelyä vielä eläkkeelläkin. Kuvasta puuttuu Martti Ohenoja. Metsähallitus palkitsi vapaaehtoisia OULUN yliopiston kasvimuseolta löytyy jotakin ainutlaatuista: Emeritaario, emeritustutkijoiden työtila, jossa eläkkeelle jääneet Esteri Ohenoja ja Tauno Ulvinen jatkavat työtään Suomen luonnon hyväksi. Aikaa hän arvioi tähän kuluvan noin 35 päivää. Aiemmin Viljanen on juossut muun muassa Kalaharin autiomaan halki. UUTISET ajankohtaiset Ikääntyneet ulkoilevat nyt enemmän LUONNON virkistyskäyttöä selvittänyt Metsäntutkimuslaitoksen tutkimus osoittaa, että suomalaiset 6574-vuotiaat osallistuvat nykyään ulkoiluharrastuksiin aktiivisemmin kuin samanikäiset kymmenen vuotta sitten. Mukana on myös tietoa majoitus- ja ruokailupaikoista sekä ohjelmapalveluista. Sivuilta voi ladata muun muassa karttoja ja gps-pisteitä sekä tietoja koskiluokituksista ja melontareiteistä. Asiakaspalvelu uudisrakennuksessa aloitetaan maaliskuussa. Kalastuksen suosio on ollut lievästi laskeva. Suosiotaan ovat kasvattaneet muun muassa sauvakävely, lenkkeily, telttailu ja retkiluistelu. Ulvisen mielenkiinnon kohteena ovat sammalet ja putkilokasvit, Esteri Ohenoja on erikoistunut sieniin, ja Martti Ohenoja työskentelee kotona Kiimingissä samoissa merkeissä. Siitä, että aina ilmenee jotain uutta, eikä koskaan tule valmista. Kerättyjen näytteiden tunnistaminen vie paljon aikaa, kuten myös toiminta tieteellisissä seuroissa sekä erilaiset tutkimusprojektit. Kasvimuseon pöydällä on nipussa pieniä ruskeita kuoria, joiden kätköistä löytyy lukuisia sammalnäytteitä. Omaa suosikkiaan voi äänestää osoitteessa www.goexpo.fi. Aikuisilla on keskimäärin 13 ulkoiluharrastusta, mikä on kaksi enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Hän myös toimii oppaana matkatoimisto Aventuran juoksumatkoilla. Äänestä vuoden retkikohde VUODEN RETKIKOHDE -kilpailun yleisöäänestys on alkanut. Lähes jokainen ulkoilee jollain tavalla. Äänestäjien kesken arvotaan 20 kahden hengen lippupakettia Retkimessuille. Näyttelyn lieriön muotoinen elämystila esittelee kuva-aiheillaan kansallispuiston vaikuttavimpia maisemia, vuodenkiertoa sekä luonnon erikoislaatuisia yksityiskohtia. Saharan halki hölkäten ESPOOLAINEN Jukka Viljanen on aloittanut 2 000 kilometrin matkansa Saharan halki. "Hulluus", Ohenoja ja Ulvinen vastaavat ensin, mutta jatkavat samaan hengenvetoon, että kyse on luonnollisesti muustakin ikuisesta tiedonjanosta
Lisäksi tarjotaan ohjeet esimerkiksi päreiden valmistamiseen ja hirsisalvosten tekemiseen. Pyörällä etelänavalle JOS kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, brittiläinen 28-vuotias tv-julkkis Helen Skelton saavuttaa etelänavan pyöräillen tämän lehden ilmestymisen aikoihin. Luonnollisesti rakentaja myös vastaa itse siitä, tuliko lopputuloksesta näköinen. Erikoisvalmisteisen pyörän ohella 805 kilometrin etenemiseen käytetään suksia ja leijoja. Tiedon jakamisen tavoitteena on edistää luonnossa liikkumisen olosuhteita, kun kaikki retkeilyn rakenteita ylläpitävät tahot voivat nyt hyödyntää valmiita suunnitelmia hyviksi havaituista ratkaisuista. Kokoelmassa on piirustuksia muun muassa opasteista, tulipaikoista, laavuista, käymälöistä, lintutorneista, pitkospuista ja aidoista. Jokaisen kotinikkarin tulee selvittää tarvittavat luvat ennen rakennuspuuhiin ryhtymistä. Vapaasti ladattavissa olevat dokumentit sisältävät myös materiaaliluettelot sekä kustannusarviot. 020 758 9966 Tilaa verkosta tai katso lähin jälleenmyyjäsi www.fenixvalaisimet.fi Maahantuonti ja myynti: Delotec Oy, 014-337 9460. Tammikuun alussa alkaneeseen matkaan hän arvioi käyttävänsä 20 päivää. Matkan tarkoituksena on kerätä varoja hyväntekeväisyyteen. Aiemmin Skelton on muun muassa melonut Amazonin yksin päästä päähän. HP11 R5 on valintasi kun vaadit valotehoa! Huikea 277 lm valoteho ja 154 m kantomatka. Voita huippu Fenix omaksesi! Löydä meidät facebookista ja osallistu samalla mahtavien tuotepalkintojen arvontaan osoitteessa facebook.com/ fenixvalaisimet. Maahantuonti ja markkinointi: www.finscoop.fi puh. × Huipulla testatut. Oletko jo kokeillut markkinoiden nykyaikaisimpia otsavalaisimia? Valovoimaiset ja huippunykyaikaiset Fenixit testataan ääriolosuhteissa vain siksi, että sinä saisit parhaan valaisimen Fenix. HELEN SKELTONIN käyttämä arktinen pyörä kehiteltiin alunperin Doug Stoupille. METSÄHALLITUKSEN luontopalvelut on julkaissut parhaimpien retkeilyrakenteidensa piirustukset internetissä. Matkasta kertoi Suomessa ensimmäisenä Helsingin Sanomat. × www.metsa.fi (hakusana: retkeilyrakenteiden piirustuskokoelma) Kuva: Tawastia Expedition 2010 - Chimborazo, Ecuador. Rakenna laavu valtion malliin HL21 R2 HP11 R5 KIRKKAIMMAT UUTUUDET! HL21 R2 valaisee huikean 93 m kantomatkan vain yhdellä AA-sormiparistolla
Toimittaja-joogaopettaja Satu Rommi kertoo tämän matkan varrelle sattuvista kommelluksista mielenkiintoisessa matkakirjassaan. Kirja riemastuttaa niin eläintenystäviä kuin nippelitiedon kerääjiäkin. Liitteenä olevan varusteluettelon avulla voi pohtia varusteiden kehittymistä 90-luvulta tähän päivään. 47,80 euroa. Keskeisimpänä sisältönä on usein matkalta karttunut kuva-anti, päiväkirjamerkinnät sekä paikallisen kulttuurin ja luonnon taustoittaminen. MH Vaellus halki Alaskan, Lars Monsen. 240 sivua. Samalla hän valottaa Intian kulttuurihistoriaa ja käynnissä olevaa yhteiskunnallista murrosta. Useimmat retkikuntakirjat kertovat mies- tai naisporukan edesottamuksista, mutta tässä päähuomio kiinnittyy miehen n ja naisen väliseen vuorovaikutukseen a äärimmäisissä olosuhteissa. Suom. Miksi pariskunnan tiet erosivat. 27 euroa. Basam Books 2011. Kolokolo ja ai-ai ON elikoita, jotka pystyvät elämään avaruuden tyhjyydessä ja toisia, jotka ovat tehneet kotinsa muurahaisen päähän; niin valtavia, että ne pystyvät upottamaan laivan ja niin pikkuruisia, että ne elävät silmäripsissä. Gösta Serlachiuksen taidesäätiö 2011. 14 tammikuu 2012. Vaellus halki Alaskan on retkikuntakirja vain näennäisesti. He pohtivat myös motiivejaan, arvojaan ja metsästyksen oikeutusta nykymaailmassa. Se kertoo 1990-luvun alussa tapahtuneesta 3 000 kilometrin vaelluksesta, joka kesti kymmenen kuukautta. Schildts 2011. Piipun takaa SUOMESSA on noin 300 000 metsästäjää eniten Euroopassa väkilukuun suhteutettuna. MH Omituisten otusten ensyklopedia, Sir Pilkington-Smythe. Kirjan loppu jättää monta kysymystä avoimeksi. Julkaisussa eri-ikäiset metsästäjät tarinoivat metsästystottumuksistaan ja kokemuksistaan. Kirjan kruunaavat metsien miesten nuotiotarinat. Tämä viihdyttävä tietokirja esittelee maailman kummallisimpia eläimiä rempseällä otteella. Kirja on kuitenkin erityisen mielenkiintoinen siksi, että Lars Monsenin vaellusparina oli tarkoitusta varten etsitty tyttö parikymppinen Marit Holm, joka oli valehdellut ikänsä päästäkseen mukaan. Kirjajärkäle kuuluu ehdottomasti jokaisen retkeilevän pariskunnan kokoelmiin. Se selittää myös monia reissun vastoinkäymisiä. Matkan haasteita kuvataan kirjan alussa kohtalokkaasti: "Jos me ei kuolla, siitä tulee hieno matka." MH Moottoripyörällä Himalajalle, Satu Rommi. 174 sivua. Niitä tehdään pitkien tutkimusmatkojen tai vaellusten jälkeen matkan rahoittamiseksi. Lars tunnetaan nykyisin erämaiden chucknorrisina kovana jätkänä, joka selviytyy missä tahansa. 32 euroa. Tämä Serlachius-museon Gustafin metsästyskulttuuria käsittelevään näyttelyyn liittyvä teos tuo harrastuksen metsästä kaikkien nähtäväksi. Salla Korpela. 192 sivua. Alaskan retken jälkeen hän vietti lähes kolme vuotta kulkeakseen Kanadan halki, mutta Marit puolestaan päätyi Grönlantiin koirien eläinlääkäriksi. 27 euroa. MH Metsästäjät, Pauli Sivonen. 440 sivua. Runsaat päiväkirjamerkinnät kuvaavat parin mielentiloja rehellisesti ja koruttomasti. Mitä vaelluksen jälkeen tapahtui. Ainakin tuo legendaarinen retki siintelee monen haaveissa. Vaikka a kumpikin vakuuttaa, ettei taustalla ollut pyrkimystä parinmuodostukseen, niin rakkaustarinaksihan koko homma pian kääntyy ja juuri siksi tämä teos onkin niin kiehtova. KIRJAT Teräsmies ja tyttö ERÄKIRJALLISUUDESSA retkikuntakirjat ovat oma lajityyppinsä. Gummerus 2011. Moottorimarssi MATKA Intian pohjoisimpaan kärkeen Ladakhiin vanhalla Royal Enfield -moottoripyörällä lienee tuttu seikkailu usealle Retken lukijalle. Kiehtovan sisältönsä lisäksi kirja on kauniisti taitettu ja sidottu
Maailmanmestaruus ratkaistaan toisen päivän umpihankireitillä, jonka pituus on noin 7 kilometriä. Varausten kanssa kannattaa olla ripeä, sillä aiempina vuosina viikot on varattu nopeasti loppuun. www.suomenlatu.fi Miten hakea? Kolin lammaspaimenviikot (viikot 2236) > varaukset 16.29.1. www.matkamessut.fi aikojen testivoittajatuotteisiin saman katon alla. Kyseessä on loman ja luonnonhoitotyön yhdistävä elämysmatkailupaketti, jossa maallikkopaimenten tehtävänä on lampaiden laskemisen lisäksi hoitaa niitä ja seurata eläinten yleiskuntoa. MATKAMESSUT MESSUKESKUS, HELSINKI Matkamessuilla kotimaankohteet esittäytyvät tällä kertaa samassa messuhallissa ulkomaiden kera. TAPAHTUMASSA Villaterapiaa iltä kuulostaisi kesätyö, jossa toimenkuvaan kuuluu lähinnä hellimistä ja rapsuttelua. KUUTAMOHIIHTO SEITSEMISEN LUONTOKESKUS, YLÖJÄRVI Luontokeskus järjestää koko perheen hiihtotapahtuman lauantaina kello 1820. Paimeneksi pääsee viikoksi kerrallaan, ja 350 euron maksulla katetaan tilojen ylläpidon ja luonnonhoidon kuluja. VENEMESSUT MESSUKESKUS, HELSINKI Messukeskuksessa esitellään erilaisia vesikulkuvälineitä kajakeista suuriin huvijahteihin, mutta myös varusteita ja kohteita. Isojärvellä paimenet saavat käyttöönsä Luutsaaren tilan päärakennuksen sekä puulämmitteisen rantasaunan ja soutuveneen Isojärven rannalta. osoitteesta ukko@metsa.fi > 350 euroa / viikko, enintään 6 henkeä (vaihtopäivä maanantai) Lisätietoja: www.luontoon.fi/koli > ajankohtaista Luutsaaren lammaspaimenviikot (8.6.24.8.) > varaukset 18.1. Piika tai renki osallistuu kahden päivän ajan ohjatusti perinnetilan töihin ja pukeutuu 1930-luvun asuihin tilan henkilökunnan tavoin. 4.2. LUMIKENKÄKARNEVAALIT OITTAAN ULKOILUKESKUS, ESPOO Lumikenkäilevän kansan kokoontumiskävely. alkaen osoitteesta seitseminen@metsa.fi > 350 euroa / viikko, enintään 6 henkeä (vaihtopäivä perjantai) Lisätietoja: www.luontoon.fi/isojarvi > ajankohtaista Koveron piika- ja renkipäivät (kesäelokuu) > varaukset osoitteesta seitseminen@metsa.fi > 56 euroa / henkilö (kaksi päivää sis. Mukana maahantuojien edustajat. Käytettyjen alusten venepörssissä on tarjolla suuri valikoima käytettyjä veneilyvarusteita. Välineet voi vuokrata Hiihtopalvelusta 10 eurolla. Lumikenkävaellukselle osallistutaan 35-henkisin joukkuein. Tapahtumassa tarkkaillaan kotipihan lintuja tunnin verran ja havainnot ilmoitetaan nettiin. www.pihabongaus.fi 11.2. www.suomenlatu.fi 25.26.2. Hinta 20 euroa. SAAKKA, RETKILUISTELU TUTUKSI OITTAA, ESPOO Suomen Latu neuvoo retkiluistelun alkeita kolmen tunnin kursseilla lauantaisin. Tätä on tarjolla Kolin ja Isojärven kansallispuistoissa, joihin haetaan parhaillaan lammaspaimenia. Matkailijat voivat halutessaan osallistua myös muihin kansallispuiston töihin. www.suomenlatu.fi Pirkanmaalle piikomaan Pirkanmaalla Seitsemisen kansallispuistossa voi hypähtää 1930-luvun elämänmenoon pestautumalla kahdeksi päiväksi piiaksi tai rengiksi Koveron kruununmetsätorppaan. Aiempi kokemus ei kuitenkaan ole välttämätöntä, sillä paimenet saavat hyvän perehdytyksen lomansa alussa. 10.12.2. RETKEN TESTIVOITTAJAPÄIVÄ VARUSTE.NET, RUOSILANKUJA 3, HELSINKI Retki-lehden testivoittajapäivä on ainutlaatuinen tapahtuma, jossa voit tutustua kerralla useisiin viime 16 tammikuu 2012. FINLANDIA-HIIHTO LAHTI Finlandia-hiihtoa sauvotaan Lahdessa perinteiseen tapaan. Varaukseen tulee liittää yhteystiedot, haluttu ajankohta, seurueen koko ja lyhyt kuvaus eläintenhoitokokemuksesta. Retki alkaa kello 17.15 ja kestää kaksi tuntia. Sään salliessa tekniikkaopastusta annetaan Bodomjärvellä. Samalla voi ihastella tähtikuvioita "tähtikaukoputkilla". Suomen mestaruuden ratkaisee toisen kilpailupäivän viiden kilometrin vaellusosuus. Retkille ja tapahtumaan vapaa pääsy. Ensimmäisenä päivänä on suunnistusta ja tehtävärasteja. www.venemessut.fi 28.29.1. Kahvitarjoilu. 10.19.2. UMPIHANKIHIIHDON MM-KILPAILUT JA LUMIKENKÄVAELLUKSEN SM-KILPAILUT SYÖTE, PUDASJÄRVI Umpihankihiihdossa kisajoukkueen koko on 35 henkilöä. Myymälä avoinna kello 1020. Lapsille on oma hiihtolenkki Ahvenlammilla; aikuiset voivat hiihtää Kivinevan lenkin. 30 euron kurssimaksu maksetaan ulkoilukeskuksen välinevuokraamon kassalle. LUMIKENKÄILY TUTUKSI PALOHEINÄ, HELSINKI Aikuisille suunnattu lumikenkäilyretki, jonka aikana opetellaan tekniikoita. Perusreitti on ensimmäisenä päivänä 1525 kilometriä. Talkootöitä on tarjolla kesällä myös usealla muulla perinnetilalla. Tule ja hyödynnä päivän tarjoukset. PIHABONGAUS OMALLA KOTIPIHALLA BirdLife Finlandin organisoiman pihabongauksen tarkoituksena on innostaa suuret joukot tarkkailemaan lähiluontoa ja kartuttaa tietoa kantojen kehityksestä. www.umpihankihiihto.pudasjarvi.fi KUVA Eemeli Peltonen/Vastavalo M 19.22.1. Muista hiihtotapahtumista ja laturetkistä löydät tietoa esimerkiksi Suomen hiihtoliiton hiihtokalenterista. Aikaa jää lampaiden hoidon lomassa myös retkeilyyn. Perusreitti on noin 30 kilometriä. Suomen Ladun valtakunnallinen la- 9.2. Kahtena päivänä toimintaa retkeilijöille, perheille, kuntoilijoille tai lumikenkien ostoa harkitseville. Kolilla paimenten käytössä on pestinsä ajan Seppälän päärakennus savusaunoineen. Työloma sopii erinomaisesti perheille ja pariskunnille. majoituksen) Lisätietoja: www.luontoon.fi/seitseminen > ajankohtaista 4.5.2. www.luontoon.fi 13.2
Tämä on jäänyt vanhimpien tyttöjen mieleen niin ihanana juttuna, että he muistelevat sitä vielä nyt aikuisenakin! Sari Lehtola Lähetä tarinasi ja voita palkinto! ä pal Tulevassa numerossa 23.2. Testissä monipolttoainekeittimet Talviurheilumessujen uutuudet Villapaitojen syntysijoilla Vuotsosta Inariin KUVA Joppe Ranta Lähetä kuva ja kertomus retkikokemuksistasi osoitteella a toimitus@retkilehti.fi tai Retki, PL 10, 00271 Helsinki. Norppasarjassa uidaan sama matka ilman ajanottoa ja kuuttisarjassa vain kastaudutaan. Muksut ujostelivat sen verran, että eivät halunneet kuvaan. Niinpä jo toisena talvena peräkkäin olemme pystyttäneet teltan olohuoneeseen. Kiertonäyttely pohjautuu puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelmassa karttuneeseen tietoon. E 2.2.15.4. Sunnuntain ohjelmassa ovat SMviestiuinnit ja kansainväliset viestit. Lauantaina kilpasarjoissa uidaan ikäluokittain 25 metrin matka rintauintina. Kuvia on Suomen lisäksi muun muassa Grönlannista, Botswanasta ja Alaskasta. Nuorin kuitenkin pötköttelee vieressäni pehmoheppansa kanssa. KUVA Joel Ahola OMA RETKI Lamaretkellä turetki järjestetään tänä vuonna 5. Liitä mukaan yhteystietosi, sillä jokaisessa numerossa mielenkiintoisimman kuvan tai kertomuksen lähettäjä palkitaan Petzl Tikka 2 -otsalampulla! Ilmoita tuleva tapahtuma: toimitus@retkilehti.fi. tammikuu 2012 17. Kun isommat lapset olivat pieniä ja 90-luvun lama kutisti reissurahojamme, olimme joskus "lamaretkellä" olohuoneessa. Yleisölle vapaa pääsy. Mieluummin luen niitä tarinoita Retki-lehdestä kotona takkatulen ääressä. Näyttely kiertää Suomen luontokeskuksia seuraavan kolmen vuoden ajan. BIVTTASTALLAT VAATETELLA TUNTURI-LAPIN LUONTOKESKUS, ENONTEKIÖ Näyttelyssä enontekiöläisen Maarit Maggan pukuja ja asusteita poronnahasta ja muista luonnonmateriaaleista. Kuvissa limasienet ryömivät hiljaa lahopuulla ja lattajalkakärpästen toukat asustavat kääpien alapinnan äkämissä. Retkikuume on jo todella kova, emmekä ole niin raskaan sarjan retkeilijöitä, että viihtyisimme lumen ja pakkasen aikaan ulkona teltassa. SAAKKA, YHTEINEN PERINTÖMME MATKA HALKI KANSALLISPUISTOJEN LUONTOKESKUS UKKO, LIEKSA Valokuvanäyttely on luontokuvaaja Tea Karvisen kunnianosoitus kansallispuistoille. SAAKKA, METSIEN TUNTEMATTOMAT SYÖTTEEN LUONTOKESKUS Elina Sivosen ja Marja Härkösen valokuvanäyttely esittelee metsiemme tuntemattomia eliöitä. www.suomenlatu.fi 30.6. www.luontoon.fi 16.18.3. www.thepole.fi n tiedä, voiko tätä kutsua retkeilyksi, mutta ainakin se on muksujen mielestä hauskaa. www.luontoon.fi 28.2. SAAKKA, ENONTEKIÖLTÄ ETELÄNAVALLE TUNTURI-LAPIN LUONTOKESKUS, ENONTEKIÖ Pasi Ikosen koostama näyttely Etelänavan retkikunnan matkasta halki Etelämantereen. www.finlandiahiihto.fi www.hiihtokalenteri.fi www.suomenlatu.fi/mikkelinlatu 28.3. Kirjoita viestin otsikoksi "Oma retki". Siellä on hauska nukkua yötä ja ottaa varaslähtö kesään. helmikuuta Mikkelissä. Kannoimme ruoat kerniliinan päälle olohuoneen lattialle ja söimme siellä. AVANTOUINNIN SM-KILPAILUT KYLPYLÄHOTELLI EDENIN RANTA, NOKIA Perjantaina uidaan vapaauintiviesti
Saaristomeri on kuitenkin se TEKSTI Salla Virta KUVAT Pekka Tuuri 18 tammikuu 2012. Jos katsoo oikein tarkkaan, voi nähdä pikkukalan livahtavan kivenkoloon ja kuvitella sukeltajan lipumaan tähän maisemaan. Kun liikkuu lähivesissä, voi kuvata niitä juttuja, jotka ovat itselle läheisiä", hän perustelee. Luontokuvaaja Pekka Tuuri haluaa ikuistaa vedenalaisen kansallismaisemamme. V alo siivilöityy kauniisti pohjasoraan. Voi vangita Saaristomeren hiekkasärkän ääriviivoja, kuvata möykkyisen rihmalevän tai sotilaallisen suorassa seisovan ruohon symmetriaa tai kohdata uteliaan harmaahylkeen. Etelän merissä lajeja on moninkertaisesti kotivesiin nähden. PEKKA TUURI ihmiset Pekka ja Baby pinnan alla Suomen vesistöt ovat pitkään kylmiä ja usein sameita. Ensimmäiset kuvauskohteet olivat etelässä. Uniikki Saaristomeri Tuuri kertoo kolunneensa ruskalapit ja kansallispuistot. Uskomattomalta Itämeri Tuurin kuvissa näyttääkin: vieraalta, salaperäiseltä maailmalta. Pimeiden vesien salaisuudet Kesti kauan ennen kuin 20 vuotta veden alla kuvannut Tuuri kiinnostui lähivesistä. Vesi näyttää kauempana turkoosilta, melkein trooppiselta. Hän on löytänyt Suomen vesistöjen satumaan; Pekka on vedessä kuin Liisa Ihmemaassa. "Suomalainen keski-ikäinen mies tropiikin vesissä on kuitenkin vieraalla maalla. Hän kahlaa uskollisen kameransa "Babyn" kanssa rantavesissä tai sinnittelee sukelluspuvussa hyisessä aallokossa ja innostuu melkein kaikesta löytämästään. "Tropiikin vesi näyttää taivaansiniseltä. Etualan kivet on kuorrutettu pehmeällä punaisella levällä, ja auringonsäteet hyväilevät sen reunamia. Kun yhdistät siihen värikkäät kalat, koralliriutat ja paljon kuvaamista helpottavaa valoa, se houkuttelee äärettömästi." Tuuri onkin kiertänyt kameransa kanssa sukelluskohteita ympäri maailmaa. Sukeltaja on vedenalaiseen valokuvaamiseen erikoistunut espoolainen diplomi-insinööri Pekka Tuuri
KOLMIPIIKKI on jäänyt kiinni rehevöityneissä vesissä viihtyvään rihmalevään. tammikuu 2012 19
"Aika hyvin olen saanut lomaa, mutta se edellyttää, että pitää olla kotona kiltti", hän virnistää. Yhden miehen kampanja Aina Itämeren pohjaa tutkiessa ei naurata. Hän pakkaa objektiivit, eväät ja kuivapuvun ja suuntaa vesille parina päivänä viikossa. Tämä on yksi syy, minkä vuoksi hän kokee velvollisuudekseenkin kuvata kotimaassa. Järvitaimenen kylki hehkuu syvänvihreää, mutta täplitys on kuin leopardilla. Siellä yhdistyvät kirkas vesi ja suomalaisittain harvinainen moreeni. Se on samalla tavoin uniikkia ja osa kansallismaisemaamme kuin Kolin jyrkät rinteet." Tuurin voitettua viime talvena Vuoden luontokuva -palkinnon hänet näkee kamera kädessä entistä useammin. "Tuuli on myrkkyä. Aallot hyrskyttävät rantoja ja irrottavat kaikenlaista mönjää veteen." Siksi hyvät päivät täytyy yrittää hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. PEKKA TUURI paikka, johon hän palaa. Valokuvia pinnan alta on yllättävän vähän. Hän ylistää erityisesti Dragsfjärdissä sijaitsevaa Sandön-hiekkasärkkäsaarta. Kuvaaminen on hyvin sääriippuvaista. Vesikuvaajan mielestä Suomen pinnanalaiset vesistöt ovat erittäin huonosti tunnettuja. Onneksi työnantaja, vaimon käännöstoimisto, on joustava. "Haluan näyttää, että veden alla on mielenkiintoisia näkymiä. Ne ovat pitkään kylmiä ja monin paikoin sameita. Hapettomia alueita, joissa kasvaa rikkivetybakteeria, näkee loppukesästä matalissakin 20 tammikuu 2012. Tuuri puhuu sukeltamisesta seikkailuna, siitä kuinka pääsee hetkeksi tutusta ympäristöstä täysin vieraaseen ja kiehtovaan maailmaan. Lumpeen varsi tuntuu kasvavan äärettömyydestä kohti valoa. Se tekee merellä ope- roimisen ja sukeltamisen äärettömän vaikeaksi
Oli kotimatkan aika. Kun Tuuri nousi vedestä ja oli aikeissa vaihtaa vaatteet, hän huomasi, ettei kaikki olekaan niin kuin pitäisi. Eräällä reissulla kävi näin. SOMEROLLA kellui harvinainen punainen lumme. Tuuri näkee sukeltaessaan mitä rehevöityminen tarkoittaa merelle ja sen ekosysteemille. Kolmionmallinen avanto yhdistää toisiinsa hyisen ja hiljaisen vedenalaisen maailman ja jäänpäällisen talven. Tällä kertaa pukua ei tarvinnut kuitenkaan silpoa. Aina Itämeren pohjaa tutkiessa ei naurata. Pintamies Mies tuijottaa suoraan kohti. Jään kannen alle säilöön jäänyt meri heijastaa hyytävää valkoisuutta. Säätiö pyrkii parantamaan öljytankkerien turvallisuutta ja Itämeren valtioiden jätevedenpuhdistusta. Rihmalevät valtaavat alaa, eikä sinilevälauttakaan ole harvinainen näky. "Siinä mielessä kyllä, että samoin kuin suojelemme vedenpäällistä eläimistöä, meidän tulee suojella myös vedenalaista faunaa. Mies, kamera ja meri. Onko Tuurin tarkoitus edistää kuvillaan luonnonsuojelua. Sukellus oli mennyt hyvin, ja kello näytti puolta yötä. Vedenalaisen maailman koluaminen voi olla myös yksinäistä puuhaa. Hätätilanteita varten Tuurilla on aina puukko mukanaan. "Toivon, että meistä jokainen kantaisi kortensa kekoon." >> KÖYSI on sukeltajan elämänlanka takaisin avannolle. Mustahuppuisella vettä valuvalla Tuurilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ajaa autolla Hangon yöhön ja pyytää baareissa notkuvia ihmisiä apuun. Riuhtominen vain pahensi asiaa. tammikuu 2012 21. Kuivapuvun selässä oleva vetoketju ei liikahtanut milliäkään. Voi hyvin kuvitella, että sukelluspuvussa hileiden keskellä lipuva Pekka Tuuri tuntee seikkailunhalua. Kesän lämpö on kadonnut ja kirkkaat värit haalenneet sydäntalven viileään cooleuteen.× tuuri.pictures.fi Märkä ja pulassa vesissä. Joskus yksin retkeilevä joutuu kuitenkin pulaan. "Näytin aika omituiselta siinä kuivapuvussa Hangon keskustassa yhdeltä aamuyöllä", hän nauraa. Lippalakki ja hänen kädessä oleva punainen turvaköysi näkyvät vain vaivoin paksuun jäähän sahatusta aukosta. Hän ei halua vastustaa vesien hyödyntämistä elannoksi tai virkistyskäyttöön, mutta joku balanssi hyödyntämisen ja suojelun välillä tulee olla. Se, ettemme näe kaikkea sitä, ei oikeuta meitä olemaan välinpitämättömiä." Kuin vakuudeksi sanoilleen Tuuri lahjoitti puolet Vuoden luontokuva -palkintosummastaan John Nurmisen säätiön Itämerihankkeille. Ylhäällä avantoa tuskin huomaa. Tuuri tekee kuvausreissunsa useimmiten ilman kaveria, sillä nopeat päivälähdöt sopivat vain harvalle, eikä moni ole puuhaan "tarpeeksi hullu"
Olen niin laiska näpertämään langanpäitä solmuun, että töpöttelin kangasliimaa saumoihin ja ompeleiden päihin. Nailonkankaiden yleistyessä toiset ompelivat niistä pussinsa. Kaupoissa ei ole tarjolla ruokailuvälinepusseja. Erilaisia pakkauspusseja on, mutta nekin valmistetaan nailonista tai polyesteristä. Se on napilla kiinni pussin sisällä, jossa on omat taskunsa myös aterimille ja maustepurkille. Muistelimme vanhoja partioaikoja, kun äidit ompelivat kangaspusseja. Ompelin koneella pussin nurjalta puolelta toiselle pystysivulle sauman ja varmistin sen vielä siksakilla, ettei kangas lähtisi purkautumaan niin helposti. × 22 tammikuu 2012. Valmis pussini painaa 140 grammaa. Ja mikä parasta, koko komeus on itse tehty. Isoimman kosteuden pyyhin ruokailuvälineistäni puuvillaiseen astiapyyhkeeseen. Niissä kuskattiin lautasta ja mukia retkille. Useimmilla ne oli pakattu kaupan muovipussiin. Joku halusi huokoista puuvilla- I KÄMPÄN pöydän sekamelskassa on kippo poikineen vailla kunnollista kuljetuspussia. kangasta, mutta toinen tyrmäsi ne heti. Ne oli tehty poikkeuksetta puuvillasta, ihan tavallisesta lakanakankaasta tai vohvelikankaasta. TAIDOT Tee-se-itse Kipot ja kihvelit pussiin TEKSTI JA KUVAT Joppe Ranta PIIRROS Kalle Ranta Kun lautanen, kuppi ja aterimet pakataan reppuun, ne tarvitsevat suojakseen pussin. Ompelin käsin ison napin pussin sisälle ja ryhdyin leikkaamaan toista astiapyyhettä. Siten ne kestävät varmasti purkautumatta. Saksin 30 x 30 senttimetrin palasen jättäen mukaan ripustuslenkin ja kaksi reunasaumaa. Se on harvaksi kudottua hengittävää puuvillaa, joten ilmavan pussin ansiosta astiat kuivuvat. Jälkimmäiseen saivat tumpelotkin kirjailtua nimikirjaimensa. Tiivis keinokuitu ei hengittänyt, kuten ei muovipussikaan. Mieleisen saa kun tekee sen itse. stuimme taannoin kaveriporukassa eräkämpän pöydän ympärillä ja aloittelimme ruokailua. Otin pätkän nyöriä ja käänsin pussin yläreunan sen päälle. Repuista ilmestyi kirjava otanta erilaisia ruokailuvälineitä. Samasta liikkeestä ostin kaksi väriin sopivaa astiapyyhettä. Jostain syystä keskustelussa sivuttiin kippoja ja kuppeja sekä niiden kuljettamista. Koneessa sattui olemaan musta lanka, mutta pistelin surutta sillä ompeleet vaaleaan kankaaseen. Kämpän pöydän ympärillä istuva asiantuntijajoukko kävi kovaa keskustelua ruokailuvälinepussien tärkeimmistä ominaisuuksista. Leikkasin tyynynpäällisestä 33 x 45 senttimetrin palan. Ryhdyin puuhaamaan itselleni mieleistä eli sitä parhainta vaihtoehtoa. Leiripaikalla pussin voi ripustaa nyöristä puun oksaan. Tykästyin väriin ja siihen, että kaksi reunasaumaa olisivat jo valmiina. Vohvelikankaisesta astiapyyhkeestä saksin 33 x 22 senttimetrin kaistaleen, joka toimittaisi taskun virkaa. Käänsin leikatut reunat kaksin kerroin ja laskin ompelukoneella niihin pitävän sauman. Ruokailuvälinepussini on erittäin käytännöllinen ratkaisu. Pussissa lautanen ja muki kulkevat repussa kolisematta. Tikkasin sauman jälleen koneella ja sain aikaiseksi halkaisijaltaan reilun senttimetrin suuruisen nauhakujan. Kun vielä pujotin nyöriin molemmista päistä narulukon ja solmin päät, oli pussini lähes valmis. Tarina lensi tuvassa, mutta keittokattilan ilmestyessä pöytään puheensorina laantui. Moni oli valinnut muovipussin, koska muutakaan sopivaa ei ollut tarjolla. Nyt kaikki ovat myös pakattuina yhdessä paikassa, eivätkä osaset pääse häviämään. Sillä vaikka puuvilla toisaalta hengittää, se imee kuitenkin kuituunsa vettä. Liinavaatekaupasta löysin tyynyn koristepäällisen. Nailon olisi kevyintä, mutta toisaalta turhan tiivistä. Paras ratkaisu Keskustelu ei päässyt yhteiseen lopputulokseen, mutta oman päätelmäni olin tehnyt. Vaikka ruokailuvälineet kuinka yrittäisi ennen pussiin pistämistä kuivata, jää niihin aina hieman nihkeä pinta. Sen ompelin pussin tulevalle sisäpinnalle ja tikkasin siihen kaksi pystysaumaa. Ne olivat aluksi ihan toimivia, mutta parin päivän päästä ikävän nihkeitä märkien astioiden säilyttämisen jälkeen. Verkkopussi sen sijaan soveltuu ruokailuvälineille, sillä siitä kosteus pääsee hyvin poistumaan
Muista saumav ara. 1 OMPELE kone ella kiinni pussiosaa sisätaskun kangas n. 2 TEE nauhakuja kääntämällä pu ssin suu ja ompelemalla sii hen sauma. 3 KANT TA A py yh eliinan reunat ompelukoneel Hyödynnä valm la. Ota vinkki talteen! LEIKKA A kank aista sopivan ko koiset palat. is ripustuslenk ki. 4 OMPELE käsin nappi ruokailu uokailuvälinep vä äl sisälle. ussin s 5 tyynynpäällinen n astiapyyhe nyörinpätkä narulukko nappi neula ja lanka a Tarvikkeet: tammikuu 2012 2 23
Vertailun vuoksi uuden liukulumikengän pohjan pinta-alaksi saatiin mittaamalla 1 380 neliösenttimetriä pituuden ollessa 124 senttimetriä. Kun sukseen lisätään pituutta, sen ketteryys Pinta-alallakin on merkitystä Lumikenkätestiä tehdessään testipäällikkö Joel Ahola teki mielenkiintoisia havaintoja lumikenkien pinta-aloista. Kokonaisuutena tulokset ovat mielenkiintoisen samanlaisia. Lumen koostumus ja kantokyky vaihtelevat kuten maaston muodotkin. TEKSTI JA KUVAT Joppe Ranta S ja ohjattavuus vähenevät ratkaisevasti. Liian lyhyet sukset ovat umpihangessa hankalat, koska ne eivät "ui" hangen pinnalle mahdollistaen jouhevan etenemisen. Silloin eteneminen on kuin kulkisi lumikengillä. uksen ja lumikengän paremmuudesta kiistellään usein. Kova hankikanto sopii kapeammallakin suksella hiihtävälle yhtä hyvin kuin lumikenkäilijälle. Lumikengältä ei kovalla hangella myöskään tarvita suurta kantokykyä ja liikkuminen on kevyttä. Kun hän vertasi niitä suksien pinta-aloihin, tuli selväksi, miksi aikojen saatossa suksi on jäänyt suomalaiseen eräkulttuuriin lumikenkää vahvemmaksi kulkuvälineeksi. Aholan laskelmien mukaan testattujen lumikenkien pohjien pinta-ala oli 9202 340 neliösenttimetriä. TAIDOT Silloin kannattaa kun kannattaa Moni miettii umpihangessa, laittaako jalkaan lumikengät vai sukset. Tilanne muuttuu, kun lumi pehmenee. Upottavassa hangessa pitkän metsäsuksen ohut kärki nousee pinnalle ja helpottaa etenemistä. Luistavasta suksesta loppuu meno, kun sen pohjaan kertyy vettä, joka jäätyy tiukaksi pinnaksi. Jäisellä pinnalla suksen hyvä pito korostuu. Suksia lyhyempinä lumikenkiä on kohtuullisen helppo hallita, ja puuston seassa liikuttaessa lumikenkäilijä etenee sujuvammin. Leveä eräsuksikin luistaa hyvin, mutta löysänä se ei ole helppo hallittava nopeissa liikkeissä. Laajat lumikengät eivät upota, mutta niiden nosteleminen on raskasta. Mittauksessa loppusummat tarkoittavat yhtä lumikenkää ja yhtä suksea. Suksien kannattajat vetoavat perinteisiin ja parempaan luistoon, mutta lumikenkäilijät ylistävät omaansa ja varsinkin metsäisessä maastossa vannotaan ketteryyden nimeen. Lumikengän pohjassa on yleensä jääpiikit, joten se ei luista. Latusuksea lukuun ottamatta kaikki pai- PERINTEISELLÄ lumikengällä on kätevä liikkua, jos sen kantavuus on oikeassa suhteessa vallitsevaan lumitilanteeseen.. Se vastaa keskikokoisen lumikengän pohjan pinta-alaa. 195 senttimetrin mittaisessa latusuksessa pinta-ala kattoi 740 neliösenttimetriä, ja 240 senttimetrin metsäsuksessa tulokseksi tuli 1 650 neliösenttimetriä
Kelistä ja maastosta riippuen vaihtoehtoina ovat metsäsukset tai tunturisukset. "Varusteiden paino lisääntyy mutta myös etenemismahdollisuudet. Lyhyt pyrähdys metsään saattaa olla helpompi liikkua lumikengillä, jotka kulkevat metsän reunaan autossa suksia helpommin. "Tasaisella eteneminen vastaa hiihtoa, mutta heti pienessä alamäessä kertyy tappiota." Kun pahassa umpihangessa ja kumpuilevassa maastossa pääsee hiihtäen parhaimLEVEÄT puusukset ovat pohjoismaalaisille ominainen tapa liikkua umpihangessa. nivat samassa sarjassa. "Lumikengillä peesaajan etu ei ole yhtä selkeä." Etenemisnopeuksissa eroja Pitkiä hiihtovaelluksia tehnyt Joel Ahola on kirjannut omia etenemisnopeuksiaan eri alustoilla ja kantamuksilla. Moottorikelkan mukana olisi syytä pitää aina lumikenkiä, jotta haaverin jälkeen voi tallustella ihmisten ilmoille. Hän väittää normaaliksi ulkoilunopeudeksi lumikengillä kaksi kilometriä tunnissa. Aholan mukaan umpihangessa takana hiihtäjä pääsee helpommalla, koska latua on jo syntynyt. ki sinnittelee hangen pinnalla", Ahola muistuttaa. "Suksessa pinta-ala ei merkitse kaikkea vaan tärkeää on, että suksen taipuisa kär- millaan kilometrin tunnissa, se saattaa olla lumikengille otollisempaa käyttöaluetta. Lopullinen välinevalinta kuitenkin tehdään henkilökohtaisten mieltymysten, vallitsevan kelin ja muiden tarpeiden mukaan. Toisaalta kovalle hangelle soveltuvan pienipinta-alaisen lumikengän verrokiksi voidaan ottaa tunturisuksi. Kun suksi sukeltaa, on eteneminenkin raskasta ja hidasta. Se on laajempi kuin tavallinen latusuksi, mutta ei vedä pinta-alamittauksessa vertoja metsäsukselle. Hän kulkee niillä pahimmat ylämäet ja jyrkät notkelmat, mutta liikkuu muuten pääasiassa suksilla. Hiihtovaellus ahkion kanssa on usein luontevinta tehdä suksin. Ja jos suksi katkeaa, voin vaihtaa lumikenkiin."×. Ahola mainitsee, että esimerkiksi kallioinen Nuuksion järviylänkö sopii lumikengillä liikkujalle hyvin, mutta avarassa ja loivarinteisessä tunturimaastossa sukset ovat järkevin valinta. Joel Ahola kantaa hiihtovaelluksella usein ahkiossa myös lumikenkiä. Ilman sauvoja liikkuvalle luontokuvaajalle lumikengät jättävät kädet vapaiksi kameran käsittelyyn. Vaikka ylämäkeen on joskus suksillakin tarvottava, on alamäki usein pelkkää sujuttelua. Suksia on hankala kuljettaa moottorikelkalla, jos ei ole rekeä perässä. On myös muistettava, että suuren lumikenkäpinta-alan vastapainoksi myynnissä on kolmenkin metrin pituisia metsäsuksia. Tiheässä metsikössä ja oikein mäkisessä maastossa lumikengät ovat selkeästi suksia käytännöllisemmät kapineet. "Oikealla reittivalinnalla voi saada Käsivarressa jopa kymmenen kilometrin alamäen", Ahola summaa. "280 senttiä pitkillä eräsuksilla hiihdän kelkkauraa pikkurepun kanssa viidestä kuuteen kilometriä tunnissa, mutta ahkion kanssa nopeus putoaa neljään." Umpihangessa pikkurepun kanssa Ahola etenee kolmeneljä kilometriä tunnissa ja ahkion kanssa kaksi
Noin kilon, puolentoista kuha suolistetaan ja suomustetaan. Paketti valellaan reilusti oliiviöljyllä ja sitruunamehulla. Talviverkottajan on käytävä säännöllisesti kokemassa pyydyksiään, jos mielii nostaa verkosta elävän kalan. TEKSTI JA KUVAT Mikko Nikkinen K alan oikein käsittelevät tietävät, että veri tulisi laskea elävästä kalasta, jotta kalan liha olisi kypsennettäessä parhaimmillaan. Kuha asetetaan folion päälle fenkoli-, voija sipulisiivupedille. Anismaiseen makuun vivahtava fenkoli ja sitruuna tuovat vaalealihaiseen herkkuun rentoa raikkautta. Se kieputtaa itsensä lujasti kiinni ja kuolee helposti. Suolaamattomaan kalaan sitä laitetaan reilummin ja vähän kalan sisällekin, mutta suolattuun ei välttämättä ollenkaan, sillä voissa on suolaa. Talvisaaliista voi jalostaa samassa arvokkaassa hengessä raikkaan uunikalan. Niihin hierotaan merisuolaa ja ripaus valkopippuria. Kovassa pakkasessa verkkoja koettaessa kalat usein jäätyvät, mikä vaikeuttaa verien laskemista. Yksi tunnetuimmista kuharesepteistä on mainio kala ryyditettynä voimakkaalla piparjuurella, kermalla ja paprikalla paistettuna Mannerheimin tapaan. Lopuksi kala suljetaan tiiviiseen foliopakettiin, jonka tarkoitus on pitää maut ja höyryt tallessa. Pohjalle kertyneen kalaliemen, voin, öljyn ja sitruunan kastikkeella voi kalan glaseerata eli valella ennen tarjoilua. Suolan käytössä on oltava varovainen. Kuhan vatsa täytetään tuoreilla yrteillä, ja sen päälle asetellaan sitruunasiivuja, voita, sipulia ja fenkolia. Kalan pintaan tehdään muutamat viillot siten, että liha paljastuu. Ateria kypsennetään uunis- sa noin 175200 asteessa, kalan koosta riippuen noin 4060 minuuttia. Valmiin kalan annetaan vetäytyä hetki rauhassa omassa paketissaan. TALVIKUHA eväät Kirpeän raikas talvikuha VERKKOJEN kokeminen nostaa punan talvikalastajan poskille. Jäntevä kuha on herkkä verkkosaaliskala. Kirpeänsuloinen ja suussa sulava herkku tarjoillaan keitettyjen perunoiden tai muusin kera höyryävän kuumasta paketistaan.× 26 tammikuu 2012. Foliopaperia kannat- taa laittaa pari päällekkäin, ja alla käytetään korkealaitaista vuokaa valumien estämiseksi. Pää ja evät jätetään paikalleen. Samassa paketissa muhii makoisan kalan lisäksi erittäin maukas liemi perunalisäkkeen kaveriksi
Näistä se syntyy kokonainen noin kilon painoinen kuha fenkoli yksi salottisipuli puoli nippua tuoretta tilliä ruukullinen tuoretta basilikaa sitruuna viipaleina yhden sitruunan mehu oliiviöljyä noin 100 grammaa voita valkopippuria merisuolaa tammikuu 2012 27
Hän päätteli, että oletetun mantereen täytyisi rajoittua kylmälle napaalueelle. Vasco da Gama todisti purjehtimalla vuonna 1498 Afrikan ympäri Intiaan, ettei mitään eteläistä maayhteyttä ollut. Harvat onnistuivat. Terra Australis Incognita tuntematon eteläinen maa esiintyi eurooppalaisissa maailmankartoissa yleisesti 1400-luvulta aina 1700-luvulle saakka. Onnekkaasti kukaan ei kuollut. 28 tammikuu 2012 KUVA Frank Hurley © Royal Geographical Society ata vuotta sitten matka Etelämantereelle vei useita vuosia. Aristoteles esitti jo ennen ajanlaskumme alkua, että eteläisellä pallonpuoliskolla on suuri tuntematon manner. Etelän tuntematon manner kiehtoi merenkävijöitä. Ensimmäisenä itse mantereen näki alukseltaan venäläinen tutkimusmatkailija Fabian von Bellingshausen vuonna 1820. Siihen uskoi myös Ptolemaios, jonka varhaisissa kartoissa näkyy maayhteys Aasian ja Afrikan välillä niin, että Intian valtameri on kokonaan mannerten ympäröimä. Tutkimusretket tehtiin ilman viestintämahdollisuuksia, ja kotiinpaluu hengissä näytti epätodennäköiseltä. Toisella tutkimusmatkallaan Cook ylitti ensimmäisenä eteläisen napapiirin, mutta näki vain jäätä. Moni halusi tietää, mitä maailman lopussa on. Retkikuntiin jonotti silti tuhansia miehiä. Matkaan kannusti enemmän seikkailuhenki kuin raha. Vähitellen tiedon lisääntyessä manner alkoi kartoillakin pienentyä. Miksi. Etelämanner osoittautui kylmäksi ja vihamieliseksi paikaksi, jonne on jään vuok-. 100 VUOTTA ETELÄNAVAN VALLOITTAMISESTA kokemukset S Myyttinen manner Aluksi Etelämanner oli vain myytti. 1500-luvun kartoissa alue oli ajan hengen mukaisesti erityisen yksityiskohtaisesti kuvattu, vaikkakin täysin mielikuvitukseen perustuen. Maankamaran arveltiin jatkuvan etelänavalle saakka. Kun James Cook purjehti vuonna 1750 Uuden Seelannin ympäri, tuli todistettua, ettei sekään voinut olla tuntemattoman mantereen niemimaa. Monet tieteilijät kuitenkin päättelivät, että tasapainon vuoksi eteläisellä pallonpuoliskolla tulisi olla yhtä paljon manneralueita kuin pohjoisellakin. PELASTUSALUS James Caird vei Ernest Shackletonin vaaralliselle 1 500 kilometrin merimatkalle vuonna 1916 hänen etsiessä apua haaksirikkoutuneelle miehistölleen. Naparetkillä tavoiteltiin ensisijaisesti mainetta ja kunniaa itselle ja isänmaalle. neloup ellout TEKSTI Mikko Hieta KUVAT Royal Geographical Society Merten 1900-luvun alkua kutsutaan etelänaparetkien sankariajaksi. Eteläiseksi mantereeksi erehdyttiin luulemaan ensin Tulimaata ja seuraavaksi Australiaa. Silloin useat retkikunnat tavoittelivat tuon tuntemattoman mantereen valloittamista
KUVA Frank Hurley © Royal Geographical Society ENDURANCE juuttui jäihin ja lopulta upposi vuonna 1915 ennen kuin Shackleton ehti edes aloittaa yritystään Etelämantereen ylittämiseksi. tammikuu 2012 29
Mies poistui teltasta eikä palannut koskaan. Bowers © Royal Geographical Society ROBERT FALCON SCOTT (toinen vasemmalta) saapui etelänavalle vain todetakseen Amundsenin pystyttäneen telttansa sinne jo kuukautta aikaisemmin. kohti Etelämannerta. "En usko, että voimme enää toivoa tilanteen paranevan. Tammikuun 16. Ennen paluutaan he pystyttivät navalle teltan, jonka mastoon nostettiin Norjan ja aluksen liput. maaliskuuta 1912. Mukaan otettiin ensimmäistä kertaa moottoriajoneuvo, joka ei tosin ollut erityisen hyödyllinen. Koirien ruoka oli pilaantunut, ja ne kuolivat. Navalle tultiin liian myöhään. 100 VUOTTA ETELÄNAVAN VALLOITTAMISESTA KUVA H. Scott luotti poneihin, jotka eivät selvinneet epätasaisessa maastossa. Kuninkaallisen laivaston upseeri Robert Falcon Scott suuntasi Discovery-aluksensa kohti etelää vuonna 1901. Innostus mannerta kohti hiipui, kunnes 1870-luvulla britit kiinnostuivat Etelämantereen tutkimisesta. Kilpajuoksu etelänavalle Scott pääsi yrittämään vielä kerran, vuonna 1910. Scott sai kirjeen kuukautta myöhemmin ja tulkitsi sen ilkkumiseksi. Amundsenin miesten apuna oli 13 koiran vetämä reki kullakin. Scottin tappio si vaikea purjehtia. Matkalla oli mukana luutnantti Ernest Shackleton, joka ajautui riitoihin Scottin kanssa. Pettynyt Shackleton kirjoitti vaimolleen: "Ajattelin, että sinä mieluummin pidät elävän aasin kuin kuolleen leijonan." Etelämanner 14 miljoonaa km2 lähes kokonaan kahden kilometrin paksuisen mannerjäätikön peittämä 70 % maailman makeasta vedestä on sitoutuneena mannerjäätikköön heinäkuun keskilämpötila jäätiköllä 60 °C ei vakituista asutusta, mutta tuhansia tutkimusvierailuja vuosittain sotilaallinen- ja kaivostoiminta on estetty kansainvälisellä sopimuksella Yhdysvallat rakensi etelänavan tutkimusaseman vuonna 1956 Suomi perusti oman Aboa- tutkimusasemansa Kuningatar Maudin maalle vuonna 1988 asemalla parhaillaan kaksi suomalaistutkijaa Geodeettiselta laitokselta 14. Amundsen oli saanut oppia inuiteilta lumimajojen rakentamista, turkisvaatteiden valmistamista sekä koiravaljakoiden käyttöä. R. Jumalan tähden, pitäkää huolta perheistämme." 30 tammikuu 2012. Huono sää pysäytti kolme eloonjäänyttä lopullisesti vain 18 kilometrin päähän yhdestä suurimmista ruokavarastoistaan. Kun Scott palasi sankarina Britanniaan 1904, Shackleton valmisteli jo uutta retkeä navalle. Säästääkseen ruokaa hän uhrasi itsensä. Tulemme kestämään loppuun asti, mutta olemme yhä heikompia, eikä loppu voi olla kaukana. Hän kuoli nääntymykseen myöhemmin. Paluumatkasta tuli katastrofi. he havaitsivat lumessa Amundsenin jalanjäljet. Telttaan he jättivät kaksi kirjettä. He eivät voineet poistua teltoistaan ja luultavimmin paleltuivat kuoliaaksi. Scottin viimeinen lokimerkintä on 29. Retkeltä palanneet miehet olivat lopen uupuneita. On sääli, mutta en usko voivani kirjoittaa enempää. Syksy oli jo tulossa, ja lämpötilat putosivat rajusti. Kirjeessään Scottille Amundsen pyysi tätä huolehtimaan kuninkaalle osoitetusta kirjeestä, mikäli hän ei itse pääsisi perille. Fridtjof Nansen antoi Amundsenin käyttöön aluksensa Framin, joka nyt suuntasi Kansallistuntoa kohottamaan 1800-luvun brittiläisillä tutkimusmatkoilla oli kohotettu kansakunnan itsetuntoa, ja saarivaltakunnassa uskottiinkin, että Etelämantereen valloittajankin tulisi olla nimenomaan britti. Hänen edellytyksensä selviytyä matkasta olivat jo lähtökohdiltaan Scottia paremmat. Hän oli aluksi haaveillut matkustavansa pohjoisnavalle, mutta kuultuaan 1908 amerikkalaisen Frederick Cookin saavuttaneen sen ensin, kääntyivät miehen ajatukset etelään (Cookin väitettä ei tosin pystytty myöhemmin todistamaan). Hän toteutti yksityisesti rahoitetun matkan Nimrodilla vuonna 1907. Lisäksi hän toivotti Scottille hyvää kotimatkaa. Tavoitteena oli etelänapa. Retkikunta pääsi noin 150 kilometrin päähän navalta joutuessaan keskeyttämään, kun ponit menehtyivät yksi toisensa jälkeen. joulukuuta 1911 Amundsen ja neljä muuta lähes paleltunutta miestä saavuttivat etelänavan ensimmäisinä maailmassa. Melbournessa retkikunta sai kuitenkin ikävän sähkeen: "Pyydän saada ilmoittaa, että Fram lähestyy Antarktista." Kilpaan oli liittynyt eräs norjalainen Roald Amundsen. Toinen palellutti jalkansa ja tiesi hidastavansa joukkoa entisestään. Lisäksi mukaan otettiin 34 koiraa, 19 ponia ja kolme moottorikelkkaa. Sen moottori oikutteli jatkuvasti, eivätkä sen pyörät sopineet hankalaan maastoon. Toisen Scottille ja toisen Norjan kuninkaalle. Amundsenin retkikuntaa suosi myös huomattavasti parempi sää kuin Scottin joukkiota. Heidän ruumiinsa löydettiin seitsemän kuukautta myöhemmin. Yksi miehistä putosi railoon ja loukkasi itsensä. PS. Antarktikselle suunnattiin Terra Nova -aluksella. Ensimmäinen yritys jouduttiin kuitenkin keskeyttämään 850 kilometriä ennen päämäärää. 8 000 halukkaasta retkikuntaan valittiin 65 miestä. Kohteliaasti Amundsen sähkötti aikeistaan Scottille. Lopulta kisan ratkaisi norjalaisen suunnitelmallisuus sekä etenemistapa. Hän oli valinnut viimeiseen rutistukseen vain neljä miestä ja lähettänyt loput takaisin. Mantereelle saavuttuaan hän käytti kuumailmapalloa sopivan etenemisreitin kartoittamiseen. Tällä kertaa avuksi oli hankittu mantsurialaisia poneja, sillä koirat olivat tuottaneet pettymyksen Discoveryn retkikunnalle
Kaikkien hämmästykseksi yhtään ihmishenkeä ei menetetty, vaan kaikki palasivat huiman seikkailun jälkeen kotiin. Aikaa vierähti vielä neljä kuu- Sir Ernest Shackletonin ilmoitus Times-lehdessä 1.1.1914 Brittien tyrmistykseksi Amundsen palasi onnekkaasti kotiin, vaikkakin menetti suurimman osan koiristaan ja varusteistaan. Mantereen halki Kun napa oli jo saavutettu, Shackleton teki uuden suunnitelman Etelämantereen ylittämiseksi laidasta laitaan navan kautta kulkien. Jäälautta kuljetti kuunaria satoja kilometrejä, kunnes lokakuussa miehistö joutui jättämään aluksen. Retkikunnan tarina jäi historiaan jättiläismäisenä epäonnistumisena, josta tuli kautta, ennen kuin jää alkoi olla liian heikkoa. Shackleton päätti lähteä sinne soutaen pienellä pelastuslautalla mukanaan viisi miestä. Pysyvä vaara. Jäätävän kylmää. Miehet arvelivat lähimmän asutuksen olevan valaanpyyntiasemalla Etelä-Georgian saarella. Endurance juuttui jäihin tammikuussa 1915, ennen kuin retkikunta oli päässyt edes rantautumaan. Shackleton järkyttyi ja sortui alkoholiin huomatessaan, että maailmansota oli raivonnut kolme vuotta hänen poissa ollessaan. Apua piti lähteä hakemaan muualta. NORJALAISET tekevät mittauksia saavuttuaan etelänavalle etelänavalle 14.12.1911. >> "Miehiä haetaan vaaralliselle matkalle. Marraskuussa alus lopulta upposi, ja miehet jäivät varusteineen jäälautalle. Etelänaparetkien sankariaika päättyi, kun amerikkalaisen laivaston ilmavoimien upseeri Richard Evelyn Byrd lensi etelänavalle 1929. Shackletonin alkuperäinen tavoite mantereen halki kulkemisesta saavutettiin vasta vuonna 1958. Paluuta ei taata. 28 retkikunnan jäsentä souti viisi päivää myrskyssä, mutta saavuttivat lopulta kiinteää maata Elephant-saarella. He rantautuivat 15 päivää ja 1 500 kilometriä myöhemmin tosin saaren väärälle puolelle. Hän osti tarkoitusta varten Endurancealuksen ja valikoi mukaansa 56-henkisen miehistön. Alkoi moottoreiden aika. Kunniaa ja tunnustusta jos tehtävä onnistuu." samalla yksi kaikkien aikojen hämmästyttävimmistä eloonjäämistarinoista. Alhainen palkka. Endurance alkoi kallistua ja vettä virtasi ruumaan. Pitkiä kuukausia täydessä pimeydessä. Miehille jäi aikaa pelailla jalkapalloa jäätiköllä ja esittää toisilleen näytelmiä. Asemalle päästäkseen Shackletonin oli vielä kiivettävä vuoriston yli ilman telttoja ja makuupusseja. Silloin asialla oli toinen britti Vivian Fuchs.× tammikuu 2012 31
Suunnittelu ja valmistelu ovat olennainen osa matkaa itse reissu vain osa sitä. Sillä kertaa kokemus ei enää rajoittunut uima-altaan reunamille, vaan piti nähdä myös kaikki kiinnostavat lähialueet ja historialliset nähtävyydet. Ei mennyt aikaakaan, kun houkuttelin taas vanhempiani seuraavalle matkalle. Jokainen näistä vuorista sijaitilla see ainutlaatuisen luonnon ympäröimänä eri puolilla maailmaa. 17-vuotiaana olinkin jo matkalla ensimmäiselle reppureissulleni ystävättäreni kanssa läpi Euroopan ja Aasian tarkoituksenani tulla takaisin vasta kun rahat loppuvat. lu Matka alkaa siitä kun päätät lähteä. Matka lähellekin ää, voi olla antoisa ja mielenkiintoinen kokemus. Nuorena saatu kipinä nähdä maailmaa ja kokea elämää matkojen kautta on jäänyt minulle pysyväksi elämäntavaksi. Viihdyn kotonakin, mutta tasaisin väliajoin huomaan matkustuskipinän syttyvän ja löydän itseni suunnittelemassa seuraavaa retkeä. TAUKOPAIKKA CARINA RÄIHÄ Mars matkaan! uistan hyvin ensimmäisen ulkomaanmatkani 70-luvun lopulla. Riippumatta siitä, suuntautuiko matka lähelle vai kauas, kotimaahan vai ulkomaille, olin aina yhtä innoissani mukana ja muistot niistä ovat yhtä tärkeitä. Vielä nytkin kun olen nähnyt kymmenittäin eksoottisia maita ja kansoja, kokenut millaista on seikkailla vuorilla, viidakoissa ja merilläkin sekä testannut kaikkea reppureissuista hemmottej lulomiin, olen yhä yhtä innostunut tulevista matkoista. Halu nähdä ja kokea kakohteet uutta ei sammu koskaan, eivätkä kiinnostavat matkakohteet lopu kesken. n Seuraava haaveeni on kiivetä jokaisen maanosan korkeimmalle huiäistä pulle eli niin sanottu Seven Summits. Joten vapauta paaluatituulten köydet ja purjehdi pois turvasatamasta. Odosimpia tan näistä matkoista tulevan elämäni mielenkiintoisimpia kokemuksia. Unelmoi. Kotimaassa matkailu tuli minulle tutuksi jo vielä nuorempana. Tutki. Jo silloin oli selvää, että matkailu on lähtemätön osa elämääni. Löydä." Mark Twain × M >> Matka alkaa siitä kun päätät lähteä. Carina Räihä KUVA Mikko Nikkinen carina@retkilehti.fi 32 tammikuu 2012. Vaikka Kanarian seuramatkasta jäi 10-vuotiaalle mieleen lähinnä vain hotellin uima-allas ja hiekkadyynit, aukeni pienen tytön maailma aivan uudella tavalla. Isäni kyydissä matkasin kesäisin Savonlinnaan sukulaisiin ja äitini kanssa sijaisvanhempieni luo Etelä-Ruotsiin. Anna pasaatituulten puhaltaa purjeisiisi. Riittää, että miettää li on avoin ja ottaa sen ensimmäisen askeleen päättää lähteä. Kouluni luontokerhon retkillä suuntasimme Hailuotoon, Ahvenanmaalle ja läheisiin lintubongauskohteisiin. a Nykyään matkustaminen on kaikille mahdollista ja helppoa, ka mutta aina ei tarvitse lähteä maailman ääriin. mpi "Kahdenkymmenen vuoden päästä olet pettyneempi niistä uta asioista mitä et tehnyt kuin mitä teit. Kotona hyvä, matkalla paras. Muistot kokemuktuttavat sista elävät vielä pitkään matkan jälkeenkin ja muistuttavat kenties rikkaimmista elämyksistä elämäsi varrella
Kehitä juoksutekniikkaasi askeltiheyden mittauksen avulla. Liiku: Varmista syke- ja nopeustietoja seuraamalla, että harjoittelet kehittävästi ja turvallisesti. Yhdistä: Lataa harjoitusohjelma tai muokkaa rannelaitteesi asetuksia tietokoneella langattomasti. Helppokäyttöinen ja monipuolinen Suunto Quest on luotettava treenikaverisi kaikissa tilanteissa näin helppoa se on: Suunnittele: Rakenna oma harjoitusohjelmasi tai ota käyttöösi valmis ohjelma Movescount-palvelusta. Anna muidenkin nähdä, mitä teit ja miten sinulla kulki. _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _. KEEPS YOU ON TRACK, EVEN WHEN YOU'RE OFF IT. _ _ _ _ _ _ _ SUUNTO QUEST Suunto Quest tukee ja ohjaa harjoitteluasi silloin, kun treenaat määrätietoisesti, ja myös silloin, kun vain haluat ylläpitää kuntoasi. Analysoi: Siirrä harjoitustietosi Movescountiin, käy läpi suorituksesi ja opi tekemään se seuraavalla kerralla vielä paremmin
Vaikka se näyttää pysyvän paikoillaan, tähti vaeltaa taivaalla jatkuvasti. Mittaamalla taivaannavan korkeus eli horisontin ja Pohjantähden välinen kulma saadaan laskettua havaintopaikan leveyskoordinaatti. × 34 tammikuu 2012. Merenkulkijat ovat käyttä- E neet Pohjantähteä vuosisatoja myös leveyspiirin määrittämiseen. TAMMIKUU luonnossa Pohjoista kohti TEKSTI Mikko Lamminpää Korkealla päämme yläpuolella loistaa tähti, jonka ympäri koko taivaankansi näyttää kiertävän. si-isämme päättelivät, että maailman harteilla seisoo valtava maailmanpylväs, joka kannattaa taivasta. Sen reitti kaartuu lähimmäs pohjoista juuri tänä vuonna, jolloin se on vain vajaan asteen verran sivussa. Tämä Pienen karhun (Ursa minor) tähdistön kirkkain tähti, Polaris, sijaitsee miltei tarkalleen maantieteellisen pohjoisnavan kohdalla. Nykykäsityksen mukaan navat kohtaavat vuonna 2020, jonka jälkeen nykyisin Pohjois-Kanadassa sijaitseva magneettinen pohjoisnapa jatkaa kulkuaan kohti Siperiaa. Silloin Suomessa suunnistavien tulee opetella, miten eranto otetaan huomioon kulkusuuntaa määriteltäessä. Pohjantähden avulla on helppo selvittää ilmansuunnat. Taivaan arveltiin kiinnittyvän pylvääseen pohjannaulan eli Pohjantähden avulla. Myös toinen kiertolainen, magneettinen pohjoisnapa, taivaltaa kohti maantieteellistä pohjoisnapaa
Kilpisjärvellä erityisen mielenkiintoisia ovat rautakautiset ja keskiaikaiset kota-asumusten tulisijat, joita löydettiin runsaasti kylän ympäristöstä. Niistä on myös apua matkailupalveluyrittäjille, jotka voivat kehittää mielenkiintoisten kohteiden ympärille palvelutarjontaa ja huomioida tiedot opastaessaan matkailijoita.× tammikuu 2012 35. Löytö on merkittävä, sillä soilla viihtyvän keltakukkaisen kasvin elinvoimaisuudesta huolehtiminen kuuluu Euroopan unionin luontodirektiivin mukaan Suomen vastuulle. Kevolla on muinaisen ihmistoiminnan jälkiä lähes kaikkialla. Monia kiinnostavat myös sadat jatkosodan aikaiset rakenteet ampumapesäkkeistä korsuihin ja vankileireistä tähystyspaikkoihin. Kesän lajilöydöt yllättivät KARHUNLOVISAMMAL on Heinijängän uusin tulokas. Viime kesänä Lapissa tehtyjen luontokartoitusten tulokset alkavat olla selvillä. Tutkijat epäilevät, että runsastuneet sopulit olisivat syöneet kasvit kesän aikana. Tervolan Heinijängältä löydettiin alueelle kokonaan uusi laji karhunlovisammal. Lettorikko on yksi eniten soiden kuivatuksista ja metsänojituksista kärsinyt kasvilaji Suomessa. Tervolan Peurassa on juuri sellaisia elinympäristöjä, joita vaativat sammalet kaipaavat: reheviä avosoita, kituliasta koivua kasvavia koivulettoja, kirkasta vettä pulppuavia huurresammallähteitä ja silkkaa kalkkikiveä. Kivistä on koottu säilytyskuoppia eli purnuja tunturinkylkien rakkoihin ja peuroja on pyydetty hiekkamaille kaivetuilla sadoilla pyyntikuopilla. KarhuaavanHeinijängän alue on ollut jo ainakin 1900-luvun alkupuolelta lähtien kasvitieteilijöiden ja -harrastajien suosima retkikohde juuri lajirikkautensa ansiosta. Esihistoriaa erämaassa Luontokartoitusten ohella kesällä inventoitiin myös kulttuuriperintökohteita. Metsähallituksen tutkijat kohtasivat monia yllätyksiä. K KUVA Jari Hindström/Vastavalo evon alueelta löydettiin Utsjoen ensimmäinen ja Suomen pohjoisin lettorikkokasvusto. Löydöt auttavat suunnittelemaan alueiden käyttöä ja hoitoa viisaasti. Laji on ollut seurannassa vuodesta 1996, ja sitä on Suomessa esiintynyt Utsjoen lisäksi vain Oulangan kansallispuistossa. Tutkimuksissa löydettiin kymmeniä aiemmin tuntemattomia muinaisjäännöksiä ja muita kohteita. Alueella kasvaa muitakin harvinaisia sammalia voimakkaan kalkkipitoisen kallioperänsä vuoksi. Erittäin uhanalaista pahtakelttoa Utsjoelta ei löydetty kesän kartoituksissa enää lainkaan
Tom Henriksson istuu kokouskeskuksen toisessa kerroksessa. Ilmastointi puhaltaa niin, että soimaan itseäni kesävaatetuksesta. Henriksson yrittää kuumeisesti miettiä, kuinka paljon aikaa täytyisi varata lentokenttäkuljetukseen. tammikuu 2012. Vieressä lojuu huolellisesti pakattu laukku. Siellä täällä nuokkuu tietokoneilla kansalaisjärjestöjen edustajia. Päätös syntyi Etelä-Afrikassa puolitoista vuorokautta yliajalla. TEKSTI JA KUVAT Salla Virta okousrakennus on melkein tyhjentynyt. Uupumus paistaa monen kasvoilta. On Venezuelan puheenvuoro. K 36 Ilmastokokouksen viimeinen mietintö venyy ja venyy. Nukkujat ovat vallanneet käytävien oranssit sohvat sammahtaneina kuka mihinkin asentoon. Tv-ruutu jatkaa monotonista keskusteluaan. DURBANIN ILMASTOKOKOUS GREENPEACE vaati kokousalueen mielenosoituksessa rahaa metsiensuojeluun. ympäristö Väsytystaistelu Neuvottelijat hehkuttavat mutta järjestöt kritisoivat Durbanin ilmastokokouksen tulosta. Kurkku käheytyy. Musta Afrikan yö tummenee entisestään, ja ikkunan takana alkaa kaatosade
Pientä edistystä tapahtuu, mutta riittäviä lupauksia maapallon suurimmilta saastuttajilta, Yhdysvalloilta, Kiinalta, Venäjältä ja Intialta ei saada. Aina jokin tärkeämpi asia ajaa edelle: Euroopassa euron ja talouden kriisi, Yhdysvalloissa lähenevät presidentinvaalit. Väsymys painaa, sillä neuvottelut ovat jatkuneet läpi yön. Vastapäisen miehen kravatissa lukee kirjaimet KP, ympärillä on punainen sydän. Suomella on ilmastokokouksessa oma puheenvuoro, mutta koska neuvottelemme osana EU:ta, tärkeämpää on taustatyö: se kuinka ministeri, Suomen pääneuvottelija Sirkka Haunia ja ympäristöministeriön virkamiehet yrittävät vakuuttaa vastustajat päästövähennysten tarpeellisuudesta. Kokouksen piti päättyä perjantaina, mutta näyttää siltä, että pian ollaan jo sunnuntaissa. Niinistö asetti Durbanin kokoukselle kaksi päätoivetta: Kioton sopimuksen jatkon ja tiekartan globaalille sitovalle sopimukselle. "Barack Obama, haluatko sinetöidä Afrikan kuolemansopimuksen?" kommentoi kokousedustaja Twitterissä. EU haluaa kaikkia maita koskevan sitovan ilmastosopimuksen voimaan vuoteen 2020 mennessä. Yli 200 maan sopimus ei kuitenkaan synny hetkessä on edettävä askel kerrallaan. Suurten teollisuusmaiden on suostuttava aikatauluihin", Niinistö kommentoi. koisiin, saavat muut kansainvälisessä kaupassa etulyöntiaseman. Eletään todellista Afrikan aikaa. Kahden vuosikymmenen yritys Unohdetaan hetkeksi viimeisen istunnon kiivaat puheenvuorot ja palataan ajassa taaksepäin. Siitä on jo yli 20 vuotta, kun hiilidioksidipäästöjä päätettiin hillitä maailmanlaajuisesti. Kyse on pitkään yöhön jatkuvista taustatilaisuuk- TOM HENRIKSSONISTA ilmastonsuojelu etenee tulevien sukupolvien hyvinvoinnin kannalta tuskallisen hitaasti. tammikuu 2012 37. Jos vain Eurooppa on sitoutunut ilmastotal- >> SUOMEN pääneuvottelija Sirkka Haunia muistuttaa, että mitä pidempään ilmastonmuutoksen torjuntaa lykätään, sitä kalliimmaksi se tulee. Vuodet eivät ole tuoneet merkittävää tulosta. vat maita, jotka tuottavat noin 15 prosenttia maapallon kasvihuonekaasuista. Lento Suomeen lähtee muutaman tunnin päästä, mutta yli kaksi viikkoa ilmastokokousta Allianssin ilmastolähettiläänä Durbanissa seurannut Henriksson ei millään malttaisi lähteä ennen lopullisen tuloksen selviämistä. Sama teksti näkyy t-paidoissa ja käytävillä: Rakastan Kioton protokollaa. Kokouksen puheenjohtaja, Etelä-Afrikan ulkoministeri Maite Nkoana-Mashabane kertoo ruudulla näkemyksistään. Durbanissa on viimeinen mahdollisuus saada sopimukselle jatko ilman välivuosia. "Jos tiekarttaa ei saada aikaiseksi, lukitaan riittämätön ratkaisu. Kioton sopimus on ainoa koskaan voimassa ollut kansainvälinen ilmastosopimus, joka sisältää konkreettiset päästövähennystavoitteet. Kampanjointi Kioton puolesta on kovaa. Ilmaston lämpeneminen kiihtyy, mutta poliittista tahtoa tilanteen muuttamiseksi ei tunnu löytyvän. On laskettu, että Kioton sopimuksen päästövähennykset koske- EU on edelläkävijä Jono juomapisteeseen on pitkä. Sopimus kuitenkin päättyy vuoden 2012 lopussa. Kioton jatko ei kuitenkaan yksinään riitä, sillä sopimus velvoittaa vain pientä osaa maailman maista. Kokousedustajat näpyttelevät kannettavia tietokoneitaan ja etsivät paikkaa töpselille ja adapterille. Nämä välietapit kirjataan tiekarttaan. Miten vaikeaa onkaan kantaa vastuuta asiasta, jonka seuraukset näkyvät vasta tulevina vuosina? Rakastan Kioton protokollaa Ympäristöministeri Ville Niinistö hörppää kahvia palmujen ympäröimässä ulkokahvilassa. Tämän vuoksi Niinistökin puhuu tiekartasta. Kameramies on levittänyt tavaransa keskelle käytävää. Myös ympäristöministeri Ville Niinistö ja Suomen pääneuvottelija Sirkka Haunia metsästävät uusia lentoja. Valitettavasti vuodet eivät ole tuoneet merkittävää tulosta. Ilmastokokouksen venyminen historiallisen pitkäksi sotkee Henrikssonin lisäksi monen muunkin aikataulut. Kyse on myös bisneksestä
DURBANIN ILMASTOKOKOUS Voittoja ja tappioita ilmastoasioihin perehtynyt kansanedustaja Oras Tynkkynen KUVA Kimmo Torkkeli Etelä-Afrikan ulkoministeri Maite Nkoana-Mashabane "Olemme pelastaneet huomisen tänään." Ministeri toimi Durbanin ilmastokokouksen puheenjohtajana. Hän ottaa mielenosoituksesta kuvia blogiinsa. Ympäristöministeri ylistää sitä, että EU, pienet saarivaltiot ja köyhimmät kehitysmaat ovat ensimmäistä kertaa yhdistäneet voimansa ja vaativat rintamana globaalia sopimusta. Heidän puheenvuoroistaan näki, että he ovat ahtaalla." Aika käy vähiin Greenpeacen mielenosoittajat ovat vallanneet ICC:n kokouskeskuksen käytävän. Päättäjät ovat tuhlanneet kymmeniä vuosia." sista, indaboista, epämuodollisesta rupattelusta ja yhteistyöstä. "Ilmastosopimus nyt!" "Emme voi odottaa!" Tiukkakatseiset vartijat ympäröivät mielenosoittajajoukkoa molemmin puolin. "Olemme saaneet aikaan voimakasta painetta Yhdysvaltoja, Kiinaa ja Intiaa kohtaan. Rytmikäs huuto pakottaa pysähtymään. Ehkä sinäkin vaatisit muutosta, jos oma kotisi olisi hukkumassa. Ne ovat maita, joissa ilmastonlämpeneminen aiheuttaa ongelmia nopeimmin: kuivuutta, nälänhätää ja tulvia. "Nuorten mukanaolo on tärkeää siksi, että muutos koskee erityisesti meidän tulevaisuuttamme." Henriksson on pettynyt siihen, miten osa valtioista kieroilee ja ajaa omaa etuaan. "Saarivaltioiden edustajat pitivät hyvin tunteikkaita puheita siitä, kuinka heidän ihmisoikeutensa ja oikeutensa asua maassaan ovat vaarassa, ellei päästöjä saada alennettua heti", Niinistö kertoo. Myöhemmin kuulen, että joukkoa johtanut eteläafrikkalainen Greenpeacen pääsihteeri Kumi Naidoo heitettiin fyysisesti ulos kokouspaikalta ja hänen kulkulupansa takavarikoitiin. "Kun omana näkökulmana on ympäristön ja tulevien sukupolvien etu sekä tietoisuus ilmastonmuutoksen välttämättömästä vakavuudesta, tällainen peli näyttää täysin naurettavalta", nuorten ilmastoliikkeen kokoukseen kiiruhtava Henriksson puuskahtaa. Valtiooppia opiskeleva Henriksson edustaa Durbanissa nuorta sukupolvea. Hän tuntee taktikoijien puolesta myötähäpeää. tutkija, Ulkopoliittinen instituutti Antto Vihma "Iso kysymys on, millaisiin velvoitteisiin Kiina ja Yhdysvallat jatkossa suostuvat." europarlamentaarikko Satu Hassi "Maailmanpolitiikan ja ilmastodiplomatian näkökulmasta mannerlaatat ovat rytisseet uuteen asentoon." ympäristöministeri Ville Niinistö "Vaikka Euroopan talouskriisi näkyy julkisuudessa nyt enemmän, ilmastokriisistä tulee paljon isompi asia kuin yhdestä valuutasta, jos sitä ei hoideta." WWF:n ilmastovastaava Hanna-Liisa Kangas "Kaikkien teollisuusmaiden on sitouduttava suurempiin päästövähennyksiin ennen seuraavaa kokousta Qatarissa." Erilaisuuksien kirjo Suunnistan kokouksen messuosaston läpi kohti kansalaisjärjestöaluetta. Kyltit vaativat Afrikan ja saarivaltioiden pelastamista. EU:n rooli on ollut tärkeä. Luonto-Liiton pääsihteeri Leo Stranius "Kahden asteen lämpenemisen sijaan nykyisillä toimilla maailma on menossa kohti vähintään neljän asteen lämpenemistä." KUVA Janne Björklund KUVA Satu Hassi "Pitkien neuvottelujen jälkeen Durbanissa päätettiin oikeastaan vain jatkaa neuvotteluja." nigerialainen Maan ystävien puheenjohtaja Nnimmo Bassey "Ilmastonmuutoksen torjuminen ei ole rakettitiedettä. Liukuportaat on pysäytetty, ja kokousväki ihmettelee, mistä ryhmän pääsisi kiertämään. Samaa mielenosoitusta seuraa 23-vuotias helsinkiläinen Tom Henriksson. Yritykset to- 38 tammikuu 2012
Hyväntuulisessa mielenilmauksessa puiksi pukeutuneet nuoret haluavat kiinnittää huomiota metsien tärkeyteen ja lopettaa turhat hakkuut. Kokouskeskuksen ravintolat ovat myyneet kaiken ruokansa, ja osaa rakennuksista jo puretaan. Taistelu maapallon pelastamiseksi jatkuu.× tammikuu 2012 39. Kansalaisuudet sekoittuvat iloisesti toisiinsa. Laahustan autioita käytäviä pitkin, kävelysiltojen yli ja vesilätäköitä väistellen ulos alueelta. Sitovia päätöksiä esimerkiksi sii- sopimuksen tiekartasta eli aikataulusta ja mandaatista. Ministerin aiemmin listaamat päätavoitteet, Kioton sopimuksen jatko ja globaalin sopimuksen tiekartta toteutuivat. Moni torkkuu keskuksen lattialla, mutta se ei kuitenkaan houkuta. Teknologiakeskus auttaa kehitysmaita vihreiden energiamuotojen ja ilmastoystävällisten ratkaisujen löytämisessä. EU-maat Suomi mukaan lukien ovat sitoutuneet vähentämään päästöjään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta. Sopimus laaditaan vuoteen 2015 mennessä, ja se tulee voimaan viimeistään 2020. Globaali sopimus määrittelee päästö- vähennystavoitteet jokaiselle maailman maalle. Kehitysmaille suunnitellaan tukijärjes- telmää. Hänestä sinnikkyys kannatti: tiekartta globaaleihin sitoviin päästövähennysvelvoitteisiin on puutteistaan huolimatta Kioton sopimukseen verrattava edistysaskel neuvottelujen historiassa. Moninkertaisin aidoin ja turvatarkastuksin rajatun kokousalueen käytävillä näkee niin länsimaisia puku-solmioyhdistelmiä, itäafrikkalaisia masai-heimon viittoja kuin Bolivian alkuperäiskansan knallihattuja. "Money for the trees", kajahtaa kalterien takaa. "Kehittyvillä mailla tulee olla suurempi vastuu aiheuttamistaan ongelmista!" vaatii Kiina. Durbanin lopputulos: Kioton pöytäkirja sai jatkokauden ainakin vuoteen 2017 saakka. Koska Kanada, Japani ja Venäjä jättäytyi- vät sopimuksesta pois, koskevat Kioton päästövähennystavoitteet vain noin 15 prosenttia maailman päästöistä aiheuttavaa maa-alaa. Vaikka Kioto ei yksinään pysty pysäyttä- mään ilmaston lämpenemistä, sopimuksen jatko oli ilmastopolitiikalle tärkeä, sillä ilman sitä olisi ajauduttu kansainvälisesti sopimuksettomaan tilaan. Kioton toisen kauden loppuun mennessä on saatava päätökset koko maailmaa sitovasta globaalista ilmastosopimuksesta. Erityisen hankalaa tulee olemaan suu- PÄÄSALISSA kuultiin tiukkoja vaatimuksia, kiitosta ja kritiikkiä. rimpien saastuttajien, Yhdysvaltojen, Kiinan, Intian ja Venäjän taivuttaminen mukaan. Durbanissa sovittiin globaalin sitovan distelevat vihreyttään, ja järjestöt kertovat toiminnastaan. Yksi osa tukea on teknologiakeskus, joka nytkähti Durbanissa eteenpäin. 15 000 kokousvieraan joukosta ei ole aina helppoa löytää sitä, mitä etsii. Olen matkalla parkkihallissa maan alla sijaitsevaan Suomen delegaation työskentelytilaan, "bunkkeriin", kun minut pysäyttää puu. Klik. Kulkuluvan tarkastajatkin nuokkuvat. "Tämä on tyhjä paperi siihen verrattuna, mitä odotimme", valittelee ilmastonmuutosasiantuntija Aino Pennanen Kirkon ulkomaanavusta. Paikalla välittyvä tunnelma on kuitenkin toiveikas. Voimat eivät enää riitä. Järjestöt ovat eri linjoilla. Kolmen tunnin päästä, kello 5.30, herään Niinistön avustajan tekstiviestiin: "Lopputiedotustilaisuus 5 minuutin päästä Suomen bunkkerissa." "Tulos on historiallinen, koska kaikki taloudet tulevat jatkossa päästövähennysten piiriin", ympäristöministeri Ville Niinistö hehkuttaa. Suomesta käsin voi tuntua, ettei vuosittain järjestettävä ilmastokokous saa mitään aikaiseksi. Tavoitteita on paine kiristää. Ilmastotieteen mukaan nykyiset sitou- mukset eivät riitä pysäyttämään ilmaston lämpenemistä. Taksin saaminen tyhjiltä kaduilta vie aikaa, mutta viimein kaadun hotellin sänkyyn. Heistä sopu on laiha: konkreettiset toimet ja kunnianhimo puuttuvat. Keskilämpötilan nousu voimistaa ääri-ilmiöitä ja lisää esimerkiksi kuivuutta, tulvia ja hirmumyrskyjä. tä, miten eri maiden päästörajoja kiristetään, ei Yhdysvaltojen ja muiden jarruttajamaiden takia saatu kirjattua. Joskus myös yllättyy. Töitä tehdään tosissaan. Lopputiedotus bunkkerissa Kello lähenee aamukahta, eikä kukaan tiedä, saadaanko ilmastosopua aikaan tänäkään yönä. Tahtotila on sama mutta keinot eriävät: kaikki haluavat pelastaa maapallon ja oman nahkansa. Japanilaistyttö poseeraa puunrunkojen välissä. Liki 200 valtion neuvottelu on hidasta. Olen päivystänyt konferenssikeskuksessa useita päiviä ja tänäänkin jo aamusta saakka. Virallisten tapaamisten ohella ilmastokokous on myös verkostoitumista, lobbaamista, konsertteja ja meininkiä
KULTTUURIVAELLUS 19/22 kotimaa 40 Halki lumen ja jään Vintilänkairan umpihanget aiheuttavat hiihtäjälle yllätyksen, kun kelkkauratkin ovat avaamatta. Haasteet jatkuvat Lokan tekojärven täydellisessä valkeudessa. TEKSTI JA KUVAT Joel Ahola tammikuu 2012
Tuntia myöhemmin istun takkatulen ääressä. Vaikka valo tulee vielä matalalta, valkeus hohtaa kaikkialla. Tulisijan kohdalla on tyhjä tila. Mahtava hetki. Kylmää kyytiä Auringon säteet kimmeltävät aamuisessa maisemassa. Kääntelen katsettani antaen otsalampun valokiilan etsiä määränpäätäni. Löydän tuvan seinustalta jäisiä halkoja. Hikinen paita alkaa tuntua yhä kylmemmältä. Kahlaan vyötäröä myöten hangessa tuolle jatkosodan tukikohdalle. Ei tässä varsinaisesti mitään hätää ole, mutta miellyttävä tupayö taitaa vaihtua kärvistelyyn. Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Olen kiivennyt viimeiset kaksi tuntia Lattunavaaran rinnettä toivottoman upottavassa hangessa. Hiihtoa ja lumikenkäilyä on takana jo kahdeksan tuntia, ja vuorokausikin vaihtuu parin tunnin kuluttua. Lattunavaaran laelle on kertynyt lunta puolisen metriä enemmän kuin 150 metriä alemmas vaaran juurelle. Sen tulipesässä lojuu pari lapiollista lunta. Teltta on alhaalla kuten sukset ja suurin osa vaatteistakin. Pystytän matalat tikkaat kinokseen. Mielen valtaa hämmennys pieni pelkokin. Nopeuteni on puolisen kilometriä tunnissa. Savupiipun päällä on metri lunta, joten minun on ensin päästävä jotenkin katolle. Joku on vienyt kamiinan. Yksinäinen savutorvi työntyy orpona piipusta. Tyytyväisenä riuhtaisen huurteisesta autiotuvasta oven auki, mutta jään epäuskoisena seisomaan kynnykselle. Kau- >> Tupa muistuttaa pakastearkkua. UMPIHANKI on vapautta ainakin kantavalla suolla. Luonnonkivistä muurattu takka nököttää kämpän kulmassa. Pakkasta on yli parikymmentä astetta ja vaaran juurella kymmenisen astetta enemmän. S uuret lumikengät vajoavat syvään hankeen. Joudun lapioimaan vartin saadakseni oven auki. Katselen palovartiotuvan vieressä seisovaa vanhaa museokämppää, joka on rakennettu jo vuonna 1934. Jätin suurimman osan varusteistani vaaran juurelle ja kapusin ylös kevennettyä ahkiota vetäen. Honkatuli tuoksuu, lumi sulaa kattilassa, teemuki höyryää ja hymy kareilee huulilla. Tupa muistuttaa pakastearkkua, mutta eiköhän se hieman sula, kun laittaa piisiin tulet. Vaaran tasaisella laella suunnistus on vaikeaa, joten päätän kahlata viimeiset sata metriä gps-paikantimen opastamana. Huurrekiteiden verhoamat hirret kimmeltävät otsalampun tutkiessa paikkoja. Jossain täällä pitäisi olla entinen palovartijamaja. Samassa otsalampun heikko kajo tavoittaa hirsiseinän. Upottavassa nietoksessa vapaus vaihtuu vankeudeksi lumessa. tammikuu 2012 41. Kapuan pari askelmaa ja tiputtelen lapiolla paakut pois piipun päältä. Pysähdyn huohottamaan tykkylumisten puiden keskelle. Matkaa on vielä satakunta metriä varttitunnin taival. Paksut pompat ja tulen loimu lämmittävät autuaasti. Jokainen askel on työläs, raskas ja uuvuttava
Ensimmäisenä syön tukevasti, juon pois nestevajauksen ja täytän termospullot. Tunnen itseni kovin pieneksi. Matkapuhelin on mykkä, ja jäinen kamera rikkoo muistikortin. Sulku alkaa umpinaisilla teillä jo 15 kilometriä ennen kohdetta. Eipä taida onnistua. Olin ajatellut hiihtäväni tuota uraa Painopään kodan kautta Lokkaan. Matka edistyy turhan hitaasti, sillä olin ajatellut suksivani aurattua tietä umpihangen sijaan. Pakkanen on selvästi kiristymässä aurinkoisen päivän päätteeksi. Tännehän olisi pitänyt jäädä yöksi. Navigaattori väittää tuvan lähestyneen vasta 200 metriä, mutta ehdottaa rajua hiihtosuunnan vaihtamista. Tunnin harhailun jälkeen löydän viimein Majavasokan laavun. Hiihdän umpihangessa varjo seuranani. Jokivarressa on pakkastakin jo yli 30 astetta. Perillehän pääsee toistakin tietä. Jätän ahkion ja lähden hiihtämään reilun puolentoista kilometrin päässä sijaitsevalle Taplama-auvakon eli Korteselän autiotuvalle. Hiihdän pimeyden halki otsalampun valossa. Ehkä se on aurattu. Matkapuhelin, otsalamppu ja kameran akut viettivät yön makuupussissa, mutta laitteet vioittelevat silti aamulla. Ai niin, olen entinen suunnistaja. Minulla ei ole läheisen laavun koordinaatteja, eikä satatonninen ulkoilukartta juuri auta taukopaikan löytämistä. Matkapuhelimessa on kenttää, mutta kukapa etsisi minulle koordinaatit netistä puolen yön aikaan. Olin kuvitellut hiihtäväni aurattua tietä Kairijoen Eräkeskukselle, mutta kalastajien toiviokohde on suljettu talveksi. Kuvittelen itseni pihakodan lämpöön, tai olisikohan omistaja näin talvellakin paikkaa isännöimässä. Joen ylitys mietitytti ennen retkeä, mutta postitaksin kuski kertoi onnekseni, mistä hänen siskonsa ajaa kelkalla mökilleen. KULTTUURIVAELLUS 19/22 komaisemat peittyvät tykkylumisiin puihin. Sukset leikkaavat urat neitseelliseen nietokseen. Liiterissä on puita, joten tiedän voivani sulattaa aamulla lumesta juomaa. Nelisen tuntia myöhemmin seison aution lomakeskuksen pihassa. Pakkaan ahkion ja valjastan itseni hevoseksi. Olen pitänyt itseäni entisenä kilpasuunnistajana ja kartantekijänä, mutta tunnin pummi umpihangessa ei oikein nosta itsetuntoa. Kairijoen >> Umpihanki ja erämaa vapaus. länsirannan moottorikelkkauraa ei ole ajanut kukaan koko talvena, vaikka helmikuu on jo vaihtumassa maaliskuuksi. On jatkettava matkaa pysyäkseen lämpimänä. Vain muutama kelkka on piirtänyt jälkensä tielle. Vanha mutta hyväkuntoinen porokämppä korvaa kernaasti lisälenkit. Umpihanki ja erämaa vapaus. Pari kilometriä hiihdettyäni tarkastan sijaintini satelliiteista. Vaihdan varakortin, jolle saan ikuistettua onnettoman yösijani. Teen isot tulet ja mietin mitä pitäisi tehdä. Lusikoin lounaan, päivällisen ja illallisen yhdistelmän pikaisesti pulkan päällä istuen. Seuraava yösija on Kairijoen Eräkeskuksen tietämillä. Tuvan katolla kohoaa vanha tähystystorni, mutta lumen vuoksi sinne on mahdotonta kavuta. Tukkikuljetuksia varten aurattu metsätie hetkellisesti nelinkertaistaa nopeuteni, mutta harmikseni ilonpito loppuu jo seuraavassa risteyksessä. Palaan iltaisia jälkiä varustekätkölleni Kemijoen laitamille. Näin uskallan juoda termarin tyhjäksi ennen käpertymistä untuvapussin uumeniin. Talo vuokralle Aamu valkenee hyytävän kylmänä. Toimintakuntoni palaa, mutta alkuperäises- 42 tammikuu 2012. Upea löytö ja kaunis iltarusko. Tunnin rypemisen ja hikoilun jälkeen vapauden ideologia on jo vaihtumassa vankeudeksi lumessa ja Siperia opettaa -teemaksi. Palaan pimenevässä illassa ahkiolle. Haluaisin vain pois täältä kirotun lumen keskeltä
Sitä ennen on vain pelkkää avointa selkää. Ei sodassa ole sankareita. Kiitän avusta ja lähden kohti valkoista selkää. Uskon sen vievän tuntureiden eteläpuolitse metsäteitä Lokan kylälle. Matkaa on kolmisenkymmentä kilometriä, mutta tiedän selviäväni siitä päivässä. Minulle tarjottiin jo kyytiä Rovaniemelle, mutta mieli tekee Vuotsoon ja aikanaan Jäämerelle. Tarjolla on ruokaa ja majoitusta, metsästystä ja kalastusta sekä eräelämää poro- ja venekyyteineen. Kalamies Lokka pysähtyy luokseni sataman laitamilla. Pidä tuuli selän takana." Saan vinkkejä kalamiesten reiteistä, jäätilanteesta ja taukopaikkojen kunnosta. Voimalan läpi pauhaava vesi nostattaa ilmaan kosteaa höyryä, joka jäätää kasvoja ankarassa pakkasessa. He olivat minua viisaampia. Ahavoituneiden kasvojen kirkkaat silmät mittailevat miestä ja varusteita. Kiitän eväistä ja lähden pyryyn. Onneksi pimeässä en näe sen ääretöntä kokoa. Illalla ajatukset heilahtelevat onnesta ja riemusta yksinäisyyden tuomaan ahdistukseen ja myrskyn synnyttämään epävarmuuteen. Sodankylän kunnan huoltama tupa lämpiää kitsaasti myrskyksi yltyvän tuulen viheltäessä kamiinan piipussa ja hirsien raoissa. huoneeseen ja takkatilaan. Kännykkä lämpiää povitaskussa sen verran, että saan soitettua reitin korkeimmalta kohdalta Lokan kaupalle. Hiihtovaellukset tehdään vasta kevään kantohangilla. UMPIHANKI upottaa ja uuvuttaa, mutta sen tarjoamasta kauneudesta on valmis maksamaan monta hikistä ponnistusta. tä reittisuunnitelmasta on luovuttava. "Et ole ensimmäistä kertaa reissussa", Lokka tokaisee ja jatkaa: "Kyllä sinä pärjäät. Yöllä löytämäni kelkanjälki näyttää lupaavalta. Maata näkyvissä! Helpottuneena saavun Kuukkelinmaan autiotuvalle, jonka rantaan on pystytetty myös sauna. Olen peittänyt pääni silkkikypärällä, buffilla, lakilla, hupulla ja myrskylaseilla. Lo- kan tekojärvi levittäytyy padon pohjoispuolella. Laitan illallista keittiössä, kuljen aulan kautta olo- tammikuu 2012 43. Pyöritän päätäni mutta näen vain valkoista ahdistavaa valkoista. Kylvyn jälkeen levittelen varusteita kuivumaan pannuhuoneeseen ja kodinhoitotilaan. Omassa raportissaan he mainitsevat tuhonneensa linnoitetun varuskunnan ja 131 sotilasta. Raimo Mattilan kädenpuristus on rehti ja voimakas. Parin tunnin kuluttua voin kuvitella näkeväni jotain muutakin kuin suksenkärkeni ja valkoisen maiseman. Toista sataa neliötä lämmintä tilaa melkoinen ero eiliseen. Pyryn piina Hörpin kahvia Lokan kaupalla ja katselen ulkona riehuvaa lumituiskua. Tuijotan karttaa vähän väliä, vaikkei siinä ole mitään lukemista. Lopulta tiedän vastauksen. Olen päättänyt nukkua ensi yön sisätiloissa. Yöksi oikaisen makuukamarin petille. Hän tuntee seudun vedet ja kairat hankkien elantonsa erilaisilla matkailupalveluilla. Venäläiset partisaanit hyökkäsivät Lokan kylälle 14.7.1944 tappaen 21 asukasta. Ei saaren saarta. Kierrän kylän nähtävyydet taiteilija Andreas Alarieston muistomerkiltä partisaanituhon muistokivelle. Isäntä pyytää soittamaan uudelleen tuntia ennen saapumistani, jotta sauna odottaisi minua lämpimänä. Kyttään kompassia kunnes horisonttiin ilmestyy musta raita. Saavun kylälle vasta iltakymmeneltä. Raimo on laittanut saunan lämpimäksi, joten lyön löylyä seuraavan tunnin. Ihmettelen, miksen saanut ketään kavereistani mukaan tälle osuudelle. Tuuli tempoo ja lumi pöllyää laskien näkyvyyden alle kilometriin. Määränpääni on Kuukkelimaan saari kymmenen kilometrin päässä. Pari minuuttia myöhemmin huomaan vuokranneeni seuraavaksi yöksi kokonaisen omakotitalon
Jään alla piilottelevat entisen kylän kivijalat ja pellot, jotka jäivät veden varaan, kun Lokan tekojärven täyttö alkoi vuonna 1967. Tekoaltaan alue on lähinnä entistä alavaa suota. Vedenpinta laskee keskimäärin talven aikana marraskuun 244,4 metrin lukemasta huhtikuun 242,1 metriin, josta kevättulva alkaa jälleen kerätä vettä seuraavan vuoden juoksutukseen. Erotan pyrystä pikkuruisen Rieston saaren, jonne on matkaa Kuukkelinmaasta vain kilometri. Paikalliset puhuvat maailman suurimmasta avannosta. 44 tammikuu 2012. Haluaisin käydä Muteniassa, mutta Metsolanmaan ja kylän välissä olevat jäät ovat petollisia Vuotson kanavan kautta tehtävän juoksutuksen vuoksi. Löydän saaren takaa vanhoja aitatolppia. Vesi katkaisi tieyhteyden, joten kylä lunastettiin muiden asutusten tavoin. Luvanvarainen vaihteluväli altaalla on 240245 metriä, joten rantojen jääröykkiöt voivat olla paljon tämänkertaista jyrkempiä. Pillirannasta löydän seuraavan hukkuneen kylän hautakiven. Koruton kivi on kuin hauta hukkuneen kylän korkeimmalla kummulla. KULTTUURIVAELLUS 19/22 >> Pyry loppuu, tuuli rauhoittuu ja näkyvyys paranee. Kadonneet kylät Herään jo pimeässä, sillä luvassa on pitkä päivä. Hiihto Pillirannan saarelle on yhtä nautintoa, kun tuulen pieksemä hanki kestää suksen alla. Rieston rannan pyryssä hiihdän huomaamattani alas yli kaksimetrisestä jäävallista. Kotaa on rakennettu monta vuotta, sillä rakennustarpeiden varastelu hidasti urakkaa. Myrsky on hieman hellittänyt, joten aion hiihtää Vuotsoon asti. Jatkan Metsolanmaan kalakentälle. Heikko jää yltää yli 15 kilometrin päähän Vuotson kylältä. Sodankylän kunnan rakennuttamaa kotaa voi edelleen kutsua autiotuvaksi, sillä siellä on makuupaikat, kamiina ja kaasuliesi. Vastarannalla näkyy Mutenian kylä, joka säilyi korkean kukkulan ansiosta parhaiten vedenpaisumuksesta. Suksin Kuukkelinmaan rantaa saaren itälaidalla. Ihmeekseni pysyn ahkion kanssa pystyssä. Rannan jäävalli on muistutus Lokan altaan oikullisesta talvesta. Kuukkelin pirtti siirrettiin Sodankylän kotiseutumuseoon, jossa sitä voi käydä yhä katsomassa. Pyry loppuu, tuuli rauhoittuu ja näkyvyys paranee. Vain rantojen tuntumassa on pehmeää nietosta. Kylässä oli Sompion ensimmäinen koulu jo vuonna 1927, mutta nyt entisestä elosta muistuttaa enää matala kivipaasi. Siinä lukee Kurujärvi, kolmen entisen talon muistoksi. Hiihdän Jäkälämaan entisen autiotuvan kohdalle rakennetulle kodalle. Näin ollen Lokan pinta-ala voi vaihdella 216417 neliökilometrin välillä
LATTUNAVAARAN palovartiomajat hukkuvat lumeen ja huurteeseen. Paleltumien ehkäiseminen vaatii kasvojen äärimmäistä suojaamista.. Lunta on laella puolisen metriä enemmän kuin vaaran juurella. PAKKANEN ja myrskytuuli on jäätävä yhdistelmä
Pahimmillaan tuuli pääsee puhkumaan kolmekymmentä kilometriä Muteniasta Lokan kylälle ilman saarien suomaa suojaa. Korvasen lisäksi vesi vei Rieston ja Kurujärven kylät. Kuukkelinmaan asutus katosi veden alle, mutta naapurikyliä korkeampana siitä syntyi selvä saari. Talviretkeilijän pitää muistaa tekoaltaan vedenkorkeuden vaihtelun vaikutukset jääpeitteen syntyyn ja kestävyyteen. Molemmista asutuksista on enää jäljellä pienet saaret, joiden rantaan on pystytetty hautakiviä muistuttavat muistomerkit. Lokasta tuli kalaisa keidas, jonka siiat ja muut ruokakalat elättävät jopa ammattikalastajia. Suurin kadonneista kylistä oli Korvanen, josta oli kehittynyt Sompion keskus. Virkistys- LOKAN tekojärvi nielaisi Rieston 1960-luvun lopulla. Nykyisin kylästä on jäljellä enää matala kumpu entistä peltoa, kallellaan oleva muistomerkki sekä osuuskaupan rappuset. Lokka avaa melojalle laajan temmellyskentän. Voimayhtiö lunasti myös Mutenian tilat, sillä kylän katsottiin olevan elinkelvoton tieyhteyden katketessa ja peltojen sekä luonnonniittyjen jäädessä veden alle. Kylien lunastukset jakoivat asukkaiden aatokset. Samuli ja Jenny Paulaharju asuivat samassa kylässä vuosina 1937 ja 1938 keräten huikean perinneaineiston Sompio-kirjaan. Insinöörit, voimayhtiöt ja valtiovalta näkivät muutakin kuin suon, joet ja muutaman kylän. × 46 tammikuu 2012. Osa ymmärsi tai ainakin hyväksyi tilanteen, mutta jotkut katkeroituivat. Tiet olivat harvassa, kun kylien väliset taipaleet taitettiin lähinnä veneitä sauvomalla. Nykyinen autiotupa sijaitsee entisen pellon laidalla. Säännöstelypadot valmistuivat syksyllä 1967, jonka jälkeen aloitettiin tekojärven täyttö. Toiset sijoittivat lunastusrahat uuteen tilaan, mutta joillakin rahatuppo houkutteli elämään hetken herroiksi. Muutamassa vuodessa pienet mutkittelevat jokiuomat, juoluat, lompolot ja lammet kasvoivat satojen neliökilometrien laajuiseksi vesistöksi. Lokkaan tutustuminen muistuttaa enemmän merimelontaa kuin järviretkeä, sillä saaria on vain muutama ja ne ovat harvassa. KULTTUURIVAELLUS 19/22 Hukutetut kylät Lokan tekojärven vedenpaisumus pyyhki kartoilta monta Sompion kylää 1960-luvun lopussa. uirojoki, Kopsusjoki ja Riestojoki halkoivat Sompion laajoja soita vielä puolisen vuosisataa sitten. Jäädessään L veden alle Korvasessa oli koulu, kaksi kauppaa, posti, taksi ja sepän paja useiden tilojen rinnalla. Autiotuvat tarjoavat oivat yösijat, ja Kuukkelinmaan sauna hellii melanvääntäjän lihakset. Kylän korkeimmat kummut jäivät saariksi, joiden rannoilla muistomerkit tuovat mieleen hautakivet. Lokan aavoille Tekojärvi toi jotain hyvääkin. He näkivät vesivoiman tuoman energian rahan. Parhaiten kylistä säilyi Mutenia, joka sijaitsi Sompiojärvestä laskevan Muteniajoen itärannalla. Kemijoki Oy aloitti tulevan altaan alle jäävien tilojen oston vuonna 1958. Vedenalaiset puut keräsivät tulevina vuosina lähes yhtä paljon uistimia kuin saalistajat saivat kaloja. Kadonneiden kylien muistomerkit ja kalakentät houkuttelevat kulttuurikierrokselle. Kylästä on jäljellä enää muutaman puun saari. kalastus on Lokan suosituin retkeilymuoto, mutta merikotkat houkuttelevat lintutorneille myös lintuharrastajia. Vuotson kanavan virtaus heikentää jäät yli 15 kilometrin päähän Vuotson kylältä jopa kymmenien asteiden pakkasilla. Elias Lönnrot ja Matias Aleksanteri Castrén yöpyivät Korvasen kievarissa vuonna 1841. Tänne Kemijoen vesistön latvoille suunniteltiin Lokan tekojärvi, joka sai nimensä altaan etelälaidalla säästyneestä Lokan kylästä. Poronhoito koki kaikkein kovimman iskun heinäisten laidunmaiden kadotessa tekojärveen. SOMPION kylät hukkuivat Lokan tekojärveen. Vedenpaisumuksen alle jäävät rakennukset purettiin ja siirrettiin, mutta suurin osa kitukasvuisista metsistä jäi hakkaamatta
Luulen hänen joikaavan hangessa nulkkaaville poroille, mutta myöhemmin minulle kerrotaan, että kyse on hiikaamisesta eli porojen kutsumisesta. veneilykartta 1:50 000, Geodata 2000. En lähde etsimään karjasuojaa vaan käperryn makuupussiin parkkipaikan laidan katokseen. Saan iloisen vastauksen, ja samassa neito on poissa. Kohta tulee aamu ja linja-auto. En saa sijaa majatalosta, sillä pitkäaikaiset vieraat ovat varanneet jokaisen petipaikan vuodeksi eteenpäin. Ura tuo minut nukkuvaan Vuotson kylään. × Matka jatkuu KULTTUURIVAELLUS halki Suomen jatkuu seuraavassa Retkilehden numerossa osuudella 20/22, jolloin Joel Ahola hiihtää ystävänsä Jussi Tokolan kanssa Vuotsosta Hammastunturin erämaan halki Inariin. Kulttuuriosuudessa tutustutaan Ivalojoen kullanhohtoiseen historiaan, veijareihin ja nähtävyyksiin. Enkä edes tajunnut kysyä, minne seuraamani kelkanjälki on menossa. Lokan tekojärvi säännöstelypadot valmistuneet vuonna 1967 pinta-ala 216417 km2 juoksutus Lokan kylältä Luirojokeen ja Vuotson Sodankylässä Sompion luonnonpuiston eteläpuolella kanavaa Porttipahtaan sallittu vedenkorkeus 240245 m keskimääräinen vuotuinen vaihtelu 242,1244,4 m haastava melontakohde vähän saaria ja pisin selkävesi 30 km juoksutuksen vuoksi Retkeilypalvelut Kuukkelinmaan ja Jäkälämaan autiotuvat kaksi lintutornia ja pari tulipaikkaa Lokan kylän luontopolku talvella jäät heikkoja Vuotsosta 1520 km tekojärvelle Nähtävyydet Rieston, Kurujärven, Korvasen ja Mutenian muistomerkit Moskun museoitu pihapiiri Lisätietoja ja karttoja LOKAN kylä on kasvanut tekoaltaan ansiosta. Olen halkonut kairaa jo 130 kilometriä, mutta hän oli ensimmäinen vastaantulija. No, hiihtämällähän se selviää. Kummun takaa ajaa kelkkaa seisten nuori nainen, jonka kauniita kasvoja reunustaa puhtaan valkea karvalakki. Hetken kuvittelen väsymyksen aiheuttavan harhoja, mutta ääni lähestyy ja voimistuu. Nyt siihen sekoittuu moottorikelkan matala jyrinä. Hankkeen etenemistä voi seurata vaeltajan kotisivuilta: www.retkeilymediaahola.fi/kulttuurivaellus tammikuu 2012 tiedä & mene Lokka 47. (painos loppunut) Vuotso 4 Mutenia vaellusreitti Kurujärvi Urho Kekkosen kansallispuisto Sod a S av n ky l ä u ko ski Luiro Korvanen >> Lokan tekojärvi Riesto Mosku Jäkälämaa Kuukkelinmaa Lokka Luiro Majavasokka 0 10 km Sodankylä Kairijoen Eräkeskus vaellusreitti Kemijoki Savukoski Painopää Kairijoki Korteselkä Lattunavaara Paikalliset puhuvat maailman suurimmasta avannosta. Pystyn jotenkin rykäisemään tervehdyksen. Moottorikelkat, autot, potkurit ja ahkiot kohtaavat kaupalla. Koilliskaira ulkoilukartta 1:100 000, Karttakeskus 2011 LokkaPorttipahta ulkoilu- ja Seireenin laulu Kuulen korkean ja heleän äänen. Jään hämilläni katsomaan hänen peräänsä
KIINA kaukomatka 48 tammikuu 2012
Hotellissa tavallisen minibaarihinnaston lisäksi listalla on hinnat niin sängylle, telkkarille, yöpöydälle, matolle ja jopa verhoille ja ilmalämpöpumpulle. Vieraiden kulttuurien kohtaaminen vaatii pitkiä lentoja, puuduttavia bussikyytejä ja mielenkiintoisia hotelliöitä. Lanzhoun miljoonakaupunki on kuin mikä tahansa kiinalainen suurkaupunki. Maantiellä ajettaessa matka etenee tasaisesti jurnuttaen, mutta hiekalle siirryttäessä on kuin astuttaisiin sisään huvipuiston portista. Paikalliseen elämänmenoon kuuluu, että hotellista voi kadota vieraiden mukana shampoopulloa tai pyyheliinaa isommatkin esineet. Lyhyen vaihdon jälkeen matka jatkuu toisella lennolla 1 500 kilometriä länteen. Keskus on kuulemma voittanut joskus maailman rumimman kaupungin tittelin, joten sinne ei tarvitse jäädä. Kiinalaiset erämaakuskit ovat tottuneet autiomaan dyyneihin, mutta matkustajille ylös alas ajelut ovat täysin uusi kokemus. Auto liukuu hienon hiekan seassa kuskin yrittäessä pitää sitä suorassa. Ulkoiselta ilmeeltään suurkaupungin hotellit vastaavat kansainvälistä tasoa, mutta moni yksityiskohta on toisin. Itä-Kiinan kaupunkien ulkopuolella turistina kulkeminen on haastavaa. Seuraavana aamuna olo on melkein kuin katutappelun jäljiltä, ja samaan putkeen pitäisi vielä istua päivä maastoauton kyydissä. Dyynin harjalle noustessa maisema häviää auton ikkunoista, ja tuntuu kuin auto tipahtaisi tyhjän päälle. Englanniksi kommunikointi tuntuu mahdottomalta, eikä hotellin ohjeista tai ravintolan ruokalistasta tajua mitään. Sen myötä päästään Kiinan länsiosaan, jossa länsimaisia turisteja ei juuri näe. Viiden metrin korkeudella heiluva merkkilippu on pakollinen kaikille alueella liikkuville autoille. Matkustimme Kiinan maaseudulle tutustumaan paikalliseen elämänmenoon. Kyliä P TEKSTI JA KUVAT Poppis Suomela hiekan keskellä kivikova sänky ei paljon turtuneisiin paikkoihin auta. Sata kilometriä maastoajoa tuntuu joka puolella, vaikka on vain istunut auton kyydissä. ekingin kansainvälinen lentokenttä ottaa kulkijan vastaan ruuhkaisena. Hotellin tammikuu 2012 49. Keulan kääntyessä takaisin kohti maata vauhti kiihtyy riippumatta siitä jarrutetaanko vai kiihdytetään. Aina retkeily ei suju jalan. Listalta löytyy valmiiksi lunastushinnat jokaiselle irrotettavissa olevalle esineelle. Matkalla Kiinan perukoilla Dyynien välissä vilahteleva ja harjanteiden takaa paljastuva liehuva lippu on ensimmäinen merkki suihkuun pääsystä pölyisen autiomaan jälkeen. Se on ennen kaikkea viesti toisille autokunnille missä kukin liikkuu, jolloin vältytään kolareilta dyynien yli ajettaessa. Autiomaan huvipuistossa Seuraavat yhdeksän tuntia pikkubussin kyydissä puuduttaa paikat tehokkaasti
Joka-aamuiseen seremoniaan eli kävelyyn kaupungin ympäri rukousrullia pyöritellen osallistuu 2 000 munkin lisäksi kaikki muutkin kylän asukkaat. hän, eivät paikallisetkaan juuri uskalla ottaa kontaktia. Leveine pitkine suorine katuineen keskusta vastaa täysin mielikuvaa kiinalaisesta elämänmenosta. Torilla hedelmiä tai leipää ostettaessa kaupankäynti sentään sujuu elekielen ja numeroiden avulla. Tilaa riittää Kun siirrytään Kiinan pohjoisosasta läheltä Mongolian rajaa etelämmäs noustaan korkealle vuoristoon. Maantie kulkee vuorten yli 4 000 metrin korkeudessa. Osa välttelee jopa katsekontaktia, eikä kukaan tule kyselemään kuulumisia. Joka tapauksessa paikallisessa katukuvassa eurooppalainen erottuu joukosta. Jos itsellä on olo, että välillä katsoo liian pitkään paikallisia ihmisiä, niin varmasti paikalliset ajattelevat samoin heidän seuratessaan vaaleita skandinaaveja. Olemme kuulemma kolmeen kuukauteen ensimmäiset länsimaalaiset ihmiset, jotka hän tapaa. Asukkaista osa on pakkomuutettu kaupunkiin. Kun turisteja on vä- LABRANGIN kylä ylhäällä vuoristossa rakentuu valtavan luostarialueen ympärille. KIINA Laajojen autioiden alueiden läpi vedettyjen pitkien ja suorien maanteiden risteyksessä nousee Alxa Youqin kaupunki. Tongren kaupungissa tapaamme amerikkalaisen opettajan, joka tulee innokkaasti juttelemaan. Etelään jatkettaessa ihmisten olemus saa vaikutteita tiibetiläisyydestä. Isolla rahalla autiomaan keskelle on noussut muutama hotelli, isot urheiluhallit, koulut, kolhoosimaiset kerrostalot ja leveät paraateja varten mitoitetut kadut. Heidän kasvonpiirteensä muistuttavat Mongolian läheisyydestä. Tie muuttuu vähitellen entistä mutkikkaammaksi ja mai- 50 tammikuu 2012
Samoin ohitamme pikkukyliä säännöllisesti. MUNKKIEN elämä isoissa luostareissa on tarkasti säädeltyä. ZHONGSHAN terässilta on ensimmäinen Keltaisen joen yli johtava silta. Pian räntäsade värjää maan valkoiseksi. Korkeuserot kasvavat. Muutaman talon ryppäitä tulee eteen silloin tällöin. Ero edelliseen Tongren kaupunkiin on suuri, vaikka katukuvassa ei ryhmämme lisäksi nytkään montaa länsimaista ihmistä näy. Halutessaan on mahdollista löytää asuinpaikka keskeltä ei mitään ja asua vähän väljemmin. Jokaisella on oma kännykkä kaapunsa taskussa. >> Korkeuserot kasvavat. Vaikka kiinalaisissa suurkaupungeissa on ahdasta ja paljon ihmisiä, Kiina on myös täynnä asumattomia tai hyvin harvakseltaan asuttuja alueita, joissa tilaa riittää. Luostarikierrosten jälkeen kävely ja kiertely kylän raitilla ja basaareissa on mielenkiintoista. 1907 rakennettuun siltaan tuotiin kaikki materiaali niittejä myöten Saksasta asti sikäläisen liikemiehen maksamana. Positiivisella tavalla on hauska huomata turismin vaikutus pikkukaupungin arjessa. Paimentolaiset huolehtivat karjastaan jakkien pitkien karvojen laahatessa märkää lumista maata. Jokainen tuntuu huomaavan ne, ja moni jopa osoittaa sen naureskellen. Joskus suomalaisissa metsissä kulkiessa tulee mieleen, että meillä on onneksi tilaa missä liikkua yksin ja vapaasti. Pohjoisen autiomaan lisäksi etelämpää löytyy vihreitä laaksoja, jylhiä vuoristoja ja tuuheita metsiä. Aikaa riittää turistien opastamiselle rukoushetkien välissä. Etenkin lapset ovat ottamassa iloisesti kontaktia pitäen kuitenkin ehdotonta etäisyyttä ulkomaalaisiin. Tilaa tuntuu olevan täälläkin. KIINASSA tuoreen ruoan kuljetukseen pätee länsimaista poikkeavat määräykset ja tavat. Kevyttä kontaktia Labrangin kylä ylhäällä vuoristossa houkuttelee tiibetiläisvaikutteilla ja luostarikeskuksella lisää turisteja. Täällä ihmiset ottavat kontaktia, tervehtivät, huutelevat englantia tapaillen hello ja vastaavat hymyyn hymyllä. Monesti luulee, että Kiinassa olisi toisin ja täällä olisi vain ahdasta ja ruuhkaista. Paikalliset käyvät kauppaa ahkerasti, ja ostettavana on kaikkea työkaluista kankaisiin, kalsareista kenkiin, hellois- semat yhä vuoristoisemmiksi. Jalassani olevat paljasjalkatossut saavat suosiota osakseen. 30 000 asukkaan kylästä lähes kymmenesosa on luostarin munkkeja tai oppilaita. tammikuu 2012 51. Joku myös ehdottaa vaihtoa tai haluaa vähintään tutkia niitä tarkemmin
Kaapelin päässä olevaan tietokoneeseen voi päästä muutamissa paikoissa, mutta sieltäkään ei voi kirjautua muun muassa Facebookin sivuille. Niissä tapaa paljon uusia autoja, lukemattomia kauppakeskuksia, kat- keamatonta liikennettä, valtavasti ihmisiä, jatkuvaa ruuhkaa ja hälyä. Hakemalla löydetyn nettikahvilan asiakkaaksikin olisi päässyt ainoastaan kiinalaisella passilla. Kännykkä tuntuu olevan tänä päivänä maailmanlaajuisesti yleisin henkilökohtainen varuste. Henkisen puhdistautumisen ja virkistäytymisen lisäksi viereisestä talosta saa lämmintä pesuvettä ja voi huuhtoa autiomaan pölyt iholta. Satelliittipuhelimella soittaminen on kolme kertaa kännykkää halvempaa. >> Nyt jokainen haluaa oman auton. IKONIMAALARI pitää työtiloissaan yksityistä kauppaa valikoiduille asiakkaille. Suurkaupunki on aina suurkaupunki, ollaan sitten missä päin maailmaa tahansa. Omalla satelliittipuhelimella sentään sähköpostit kulkevat jouhevasti. Temppeliä asustaa kaksi munkkia, isä ja poika, jotka yhdessä vastaavat kaikesta temppelin toiminnasta. KIINA Henkistä ja fyysistä virkistystä keskellä autiomaata KESKELLÄ Gobin autiomaata nousee Badain Jaran Desert Temple. Suomalaisella kortilla se on kuitenkin kallista puuhaa, johon matkakassa hupenee nopeasti. Kolmella pesuvadillisella peseytyy helposti viisikin miestä vettä säästääkseen. Keidaslähteen reunalla sijaitseva temppeli on suosittu vierailukohde, jonne pääsemiseksi joutuu ajamaan pitkään maastoautolla. Vuonna 1868 rakennettu Tiibetin buddhalainen temppeli on yksi harvoja monumentteja, joka on säilynyt koskemattomana monien sotien ja kulttuurivallankumousten puristuksessa. Pitää vain muistaa huolehtia sopivasta pesujärjestyksestä, ettei viimeiselle jää pelkkää kuravettä.× ta vesiputkiin, hedelmistä raakaan lihaan ja muutamista leluista kännyköihin. Nettiin, vaan mistä? Nettiin pääsy on Kiinassa vaikeaa. 3,5 52 tammikuu 2012. 300 neliön temppeli on täynnä erilaisia freskoja, patsaita ja puukaiverrustöitä. Langattomasta verkosta ei kannata haaveilla isoissakaan hotelleissa. Toinen toistaan yksityiskohtaisempia ja loisteliaampia taideteoksia ei voi kuin ihalla. Takaisin suurkaupunkiin Pitkän maaseutukierroksen ja pikkukylissä vierailujen sekä mahtavien luontokohteiden jälkeen Kiinan metropolit tarjoavat taas yh- den puolen kiinalaisuudesta todennäköisesti sen puolen, joksi me koko Kiinaa helposti luulemme. Tapaat sitten tavallisen kulkijan kadulla, munkin luostarissa, lapsen koulumatkalla, paimentolaisen autiomaassa tai toisen turistin hotellin edessä, niin kaikilla on kännykkä korvalla ja puhelu kesken
Elämää, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan ja arkisuudessaan on hyvin samanlaista kuin omakin arkemme työn tekemisineen ja koulussa käymisineen.×. Autot maksavat täällä selvästi enemmän kuin Euroopassa. Toista oli maaseudulla, jossa tilaa riitti eikä mielikuva ruuhkaisesta tai ahtaasta ja tunkkaisesta Kiinasta käynyt mielessäkään. Siellä ei ihan heti tiet mene tukkoon uusien autojen takia. Kaupungissa ei ole enää isoja aluei- ta minne polkupyörän parkkeeraisi päiväksi. Kiinalaisessa keittiössä riittää vauhtia, ja ruoka maistuu puikoilla syöden. miljoonan Lanzhou on kuin eri maailmasta verrattuna kolmen viikon aikana näkemääni Kiinaan. Autolla ajamista taas kontrolloidaan viikonpäivien mukaan, eikä autoilu ole halpaa. RUOKAILU paikallisessa baarissa kaukana turistivirtojen ulkopuolella on aina elämys. Labrangin kylässä oli mukava istahtaa kujan reunaan ja vain seurata ihmisten tavallista elämää. Vielä kymmenen vuotta sitten polkupyörä oli Lanzhoun yleisin kulkuneuvo, mutta nyt jokainen haluaa oman auton. Tänään polkupyöräilyä rajoittaa lisäksi parkkipaikkojen puute
Ulkoilijalle se esittäytyy monipuolisena ja helposti saavutettavana harrastusparatiisina. 54 tammikuu 2012. KYPROS euromatka TEKSTI JA KUVAT Mikko Nikkinen Avaa Kyproksen salaisuudet Kyproksen jaettu saari tunnetaan lomalaisten suosimana rantakohteena
Tämän lisäksi saarella on runsas joukko muita reittejä. Monentasoisia ja -sisältöisiä kävelyreittejä esitellään kattavasti opaskirjoissa ja verkossa. tammikuu 2012 55. Sinne ei vilvoittava tuuli juuri ulotu, ja tarpojan on varattava riittävästi juomista mukaan. Aikainen kevätmaisema on väreissään hivenen niukka, mutta pusikkoisessa maastossa kulkijaa hellii sopivan mieto keli ja vehreää kautta merkittävästi avarammat maisemat. "Asiantuntevan kävelyoppaan tai opaskirjan avulla voi reiteillä piinata itseään kävelyillä viikonkahden ajan, niin et- V VAELLUSOPAS Zoe kehottaa matkailijoita uskaltautumaan Kyprokselle keväällä. Kävelypäivä uoristopolut polveilevat saaren maastoissa kävelijää houkuttelevasti. Tuliperäisen saaren vaellusreitistöt ovat erittäin kattavat. Niiden halki kulkee yhdentoista eurooppalaisen patikkareittiverkoston paikallinen osuus, E4-vaellusreitti Larnakan lentokentältä Pafoksen lentokentälle. Kesäkuukausien aikana kävelijän on syytä varautua tuulettomissa laaksoissa paahtavan kuumaan paisteeseen
Kyproksella jalkaisin liikutaan päivän mittaisia retkiä. KYPROS Vain saksalaisille KYPROKSELLA vaellusreitit ovat hyvin opastettuja ja pääosin ne kulkevat lähellä kyliä ja asutusta. Troodos-vuorten alueelle suuntaavan on syytä muistaa, että kyseessä on vuoristoalue. Kun merenpinnan tasossa on mukavan lämmintä, voi ylhäällä joutua lumimyräkän tai vähintään vesikuurojen yllättämäksi. "Kalidonia-reitti tunnetaan vesiputouksestaan", kertoo varttunut opas. Lakanoiden välissä unelmoidaan seuraavan päivän reissusta. Vapaita, sattumanvaraisuuksia tai ennalta arvaamattomia kokemuksia havittelevalle reissaajalle ne eivät sovellu hintatasonsa tai formatoidun ilmapiirinsä vuoksi, ellei satu erityisesti innostumaan valmiiksi pureskellusta tunnelmasta tai sitten olemaan saksalainen. tei samaa polkua tarvitse juuri tallata", kertoo vaellusopas Zoe. Suuret aidatut hotellikompleksit rannikolla ovat vailla mainoskylttejä ja opasteita, koska niitä ei tarvita. "Lännessä Troodoksella on laajoja metsiä, ja ylempänä voi tuntea huumaavan havumetsän ja sulavan lumen tuoksun", hän kuvailee.× Maastoon tai maantielle K eskieurooppalaiset fillarimatkailijat tuntevat Kyproksen suomalaisia polkijoita paremmin. Alueelta polveutuu useita reittejä, ylemmäs Olympokselle, mutta myös Madharin harjanteelle. "Erilaisia kävelyretkiä on nidottu opaskirjojen kansiin kattavasti myös viini-, historia- tai luonnonmaantiedeteemoin", Zoe selvittää. Moni valitsee Kyproksen myös siksi, että saarella on vahvat perinteet ja paljon palveluita fillariturismille. Nämä korkeatasoiset kaikenkattavat hotellit tai lomakeskukset on tarkoitettu maksukykyisille saksalaisille. Kyproksella retkeileminen toimii juuri tämänkaltaisina päivän annoksina. Monipuoliset tiet, vaihtelevat maastot ja hyvä saavutettavuus ovat tärkeitä valintaperusteita fillarilomakohteelle. Kävelypäivän aluksi nautitaan aamiainen valmiista pöydästä, ja päivän päätteeksi päädytään suihkun kautta illalliselle. "Reppuun on hyvä pakata kuoritakki, hattu ja sormikkaat. Sinne ei todennäköisesti haluta ketään sattumanvaraisia asiakkaita, sillä majoituskapasiteetti myydään yhden kansakunnan ihmisille. Palvelut, säännöt, tuotteet ja ilonpito on paketoitu valmiiksi sovittuihin annoksiin, ja niistä myös nautitaan niin kuin säännöissä sanotaan. Repussa ei tarvitse eväitä juuri kannella, kun tauon voi pitää vaikka ravintolassa. SAKSALAISET ovat levittäneet omia yhdyskuntiaan joka paikkaan maailmalle, ja näin on myös Kyproksella. Kohteiden pyöräily-, opas- ja retkipalvelut on suunnattu vain kyseisen kohteen asiakkaille. Ne ovat oivallisen pituisia luonnossa tapahtuvalle liikunnalle, mistä suomalainenkin retkeilijä voi ottaa oppia. Lukuisat pyörävuokraamot tarjoavat laadukkaita vuokrapyöriä niin maasto- kuin maantiepyöräilijällekin mutta myös rantabulevardikruisailijalle. Olympos-vuoren ympäri pyörähtävälle Atlante-reitille tai jylhälle näköalapaikalle vievälle Pesephone-reitille lähtijöiden on tärkeä muistaa vuoriston nopeasti muuttuvat olot", Zoe luonnehtii reittejä saaren yläosissa. Useat opasoperaattorit järjestävät tee- 56 tammikuu 2012
"Easybike-retkemme pujottelee pitkin rantaviivaa eri uimarantojen, kylien, kaupunkien tai vaikka ostospaikkojen kautta. "Maantiekuskit kaipaavat pitkän talven jälkeen kilometrejä fillarin selässä, ja niiden nieleminen on miellyttävintä aloittaa lämpimissä oloissa", kertoo aktiivipyöräilijä Tuomo Anttonen. Olympiatason maantiepyöräilijä Thomas Wegmüller on löytänyt pyöräilijän kotinsa Kyprokselta, jossa hän järjestää fillariretkiä matkailijoille. Saarella on kaikkea tätä niin tasaisten rannikkokilometrien ke- rääjälle kuin haasteellisten vuoristovetojen aiheuttamien maitohappojen kanssa kamppailevalle. "Elimistö käyttäytyy lämpöisessä aivan eri tavalla. Kyproksella ei myöskään tarvitse jäädä painimaan teknisten ongelmien kanssa, sillä samat yritykset järjestävät fillarin huoltopalveluja ja tarvittaessa varaosia. Moni suomalainenkin aktiivipyöräilijä aloittaa kautensa Kyproksella. "Maastoajossa ei voi mukana olla muuta kuin sadeasu, paikkatarpeet ja juoman lisäksi pikkupurtavaa. Esimerkiksi palautuminen on nopeampaa", Anttonen perustelee ajamista lämpimässä. × tammikuu 2012 57. Lyhyt loikka rannikolta Troodos-vuoristoon muuttaa fillaripäivän luonteen täydellisesti, varsinkin maastopyöräilijälle. Palvelu helpottaa ajoreitin suunnittelua. "Reitti myötäilee kylien ja maaseudun maisemia, ja retkeen on varattava päivän verran aikaa", Thomas muistuttaa. Muutaman kilometrin säteellä ajomaastot vaihtelevat kivikosta savikkoon tai jyrkältä tasaiselle. "Retkiä tehdään Kyproksella ensisijaisesti päivän mittaisina, ja pidemmät retket suunnitellaan samaan tapaan kuin Alpeilla PYÖRÄILYTURISTI nauttii pienistä peruspalveluista, oppaan osaamisesta ja mainioista ajomahdollisuuksista. majatalosta toiseen", sanoo Sveitsistä kotoisin oleva opas. Pääosin päivän kestävät pyrähdykset suunnitellaan ryhmän ajohalujen ja kuntotason mukaan. Suomen talvilomien aikaan Kyproksella ajokelit ovat kohdallaan. Kypros hurmaa fillaroitsijan monipuolisuudellaan ja pyöräilijöille suunnatuilla palveluilla. maretkiä ja tarjoavat pyöräilijöille shuttlebus-palvelua, eli noutoa reitin päätepisteestä autolla tai vaikka ryhmälle pikkubussilla. Tuliperäisen saaren huipulta, Olympus-vuorelta voi laskea fillarilla lähes 2 000 korkeusmetrin ja 50 kilometrin mittaisen alamäen merenpinnan tasolle. Toisaalla on tarjolla kovia nousuja, vuoristoetappeja ja laskuja. Etelärannikon tasaisilla kaistaleilla voi matkan tahdittaa uimarantojen mukaan. Saaren pyöräilyreittien kirjo on todella laaja. Tarvittaessa palaamme lähtöpisteeseen autolla päivällisen jälkeen retken päätteeksi", hän kertoo. Lisäksi tavoitteelliselle kuskille vaihtelevat ja toisaalta haastavat ajomaastot korkeuserojen suhteen ovat erityisen tärkeitä. Yövyttäessä huoltoauto vie varusteet, jotta osallistujat voivat nauttia vain pelkästä pyöräilystä", hän selvittää. OLYMPIATASON pyöräilijä Thomas WegmÜller on löytänyt pyöräilijän unelmakotinsa saarelta
Snorkkeleilla pääsee totuttautumaan mereen ja oloihin. Hylyiltä ei saa ottaa mitään mukaan, ja kauniit kasvit ja korallit jätetään koskemattomiksi. "Niissä käydään läpi, miten toimitaan yllättävissä tai hätätilanteissa, mitkä ovat sukelluksen syvyysrajat, missä muodostelmassa liikutaan, miten ja missä pintaudutaan ja S millaiset ovat ryhmän varusteet ja toimintaperiaatteet. Peruskurssin suo- rittaneille on lukuisia mielenkiintoisia vedenalaisia maailmoja esimerkiksi Devils Headissa luolien ja merikilpikonnien reunustamassa maisemassa, Akrotirin kalojensuojelualueella tai Coral Bayn kalliomuodostelmien amfiteatterissa. Kyproksella sukelluskohteita on reippaasti ympäri rannikkoa. Osallistujan on osattava vaatia vastauksia operaattorilta muun muassa näihin asioihin", Halonen painottaa. Snorklaajalle uimarantojen kirkkaissa vesissä on ihailtavaksi värikkäitä kaloja, koralleja, mustekaloja ja merisiilejä. Samalla oppaat näkevät paremmin, millaisen asiakkaan kanssa he ovat jatkossa lähdössä laitesukellukselle tai kouluttautumaan. "Introsukeltamisen kautta pääsee monessa paikassa laitesukellusretkille mukaan, mutta vedenalaisesta maailmasta saa enemmän irti, kun viettää vaikka ensimmäisen päivän tai puolikkaan snorklaten", kokenut kouluttaja muistuttaa. Saaren vesillä pääsee ihailemaan niin toisen maailmansodan aikaisia laivoja kuin merielämää sekä hylkykohteita. Kyproksen sukellusoperaattorit tarjoavat muiden etelän lomakohteiden tapaan oivan mahdollisuuden peruskurssin suorittamiseen. Vedenalaista maisemaa tulee kunnioittaa ja kohdella varoen. Myös opashenkilöiden asiantuntemukselle, rauhallisuudelle ja hyvälle opastukselle kannattaa antaa painoarvoa oman sukellusturvallisuuden vuoksi", Halonen kertoo. Peruskurssilla pääsee kätevästi sukellusharrastuksen alkuun. Mereneläviä ja hylkyjä ukeltaminen on yksi etelän lomakohteiden aktiviteeteista, jota voi suositella myös Kyproksen-kävijöille. "Kouluttautumattoman kokeilijan tulee operaattoria valitessa tutustua eri vaihtoehtoihin ja varmistua, että oppaat osaavat asiansa", kertoo sukelluskouluttaja Timo Halonen. Larnakan rannikolla sijaitseva, vuonna 1980 uponnut ruotsalainen Zenobia-rahtilaiva on arvostettu maailman kymmenen parhaan hylkysukelluskohteen joukkoon. Kohteella sukeltaminen edellyttää Advanced Open Water -tutkintoa, joten aloittelijalle se ei sovi. Suomessa vedenalainen maisema on usein pimeää, joten pulahdus asiantuntevan sukellusmatkaoperaattorin huomassa monipuolisiin vedenalaisiin kohteisiin kannattaa myös kirkasvetisellä välimerellä. "Hyvän opasfirman tunnistaa sukellusjärjestöjen, tyypillisimmin CMAS-, NAUIja PADI-järjestelmien sertifikaateista. × 58 tammikuu 2012. Osallistujalle oppaiden asiantuntemuksesta kertovat sukellusta edeltävät briiffit. Laitesukelluskohteita Kyproksella löytyy useita. KYPROS INTROSUKELLUKSELLE tulijan ei tarvitse osata muuta kuin kuunnella ja noudattaa täsmällisesti oppaan neuvoja. Asiat käydään läpi tiiviinä kokonaisuutena, ja kurssitodistuksen saa muutamassa päivässä kotimaan seurojen tai yritysten järjestämiin kursseihin verrattuna kilpailukykyiseen hintaan
Vaihtoehtoisesti vuorelta voi laskea fillarilla lähes 2 000 korkeusmetrin ja 50 kilometrin mittaisen alamäen merenpinnan tasolle. Se sopii monelle ulkoilmareissaajalle, mutta samalla on syytä huomioida, ettei saaren palvelutaso ole parhaimmillaan. Vuonna 1974 tapahtuneen Kreikan sotilashallituksen tukeman vallankaappauksen ja seuraavana vuonna itsenäiseksi julistautuneen Turkin alueiden aiheuttama kahtiajako on edelleen arkipäivää. × Välimeri Linkkejä Saaren matkailusivusto visitcyprus.com Coral Bay, amfiteatterit Nikosia E4-vaellusreitti Larnaka Pafos Turkki Sukellusoperaattoreita cydive.com ezdivers.com Fillarimatkanjärjestäjiä Kypros Limassol Pafos Olympos-vuori Larnaka Akrotirin kalojensuojelualue Zenobia-rahtilaiva bikecyprus.com www.mountainbikecyprus.com Hiihtokeskus saaren huipulla skicyprus.com 0 20 km Devil's Head, luolat tammikuu 2012 tiedä & mene 59 Kypros. Tiloilla, luostareissa ja kylissä pääsee tutustumaan viinin valmistuksen vaiheisiin, alueiden historiaan ja ennen kaikkea ihmisiin viinin maistelua unohtamatta. Troodos-vuoriston 1951 metrin korkeuteen kohoavalla Olympos-vuorella voi lasketella useimmin tammikuusta maaliskuun loppuun asti. Palvelut ovat parhaimmillaan, mutta meno varsinkin nuorison suosimassa Ayia Napassa pahimmillaan. Sen sijaan kesäkausi on täyttä hulinaa rantaturistien sesongin aikaan. Keväällä saaren kelit ovat suomalaisittain mietoja ja matkailijoita saarella on vähän. Keskuksessa on neljä rinnettä, kaksi hissiä sekä maastohiihtolatu. Rinteet sijaitsevat aivan huipun tuntumassa, 1 800 ja 1 920 korkeusmetrin tasolla. Kyproksella on lukuisia viinitiloja, joille järjestetään tutustumisretkiä. Saarella on YK:n rauhanturvajoukkoja. Milloin mennä Kyproksen kesä on kuuma ja kuiva kesäkuusta syyskuuhun. Ennen vuorelle menemistä on syytä tarkistaa, että sinne vievät tiet ovat avoinna. Sama koskee myös juuri niitä pieniä paikallisia ravintoloita ja kahviloita, jotka ovat sen herttaisen hotellin tai majatalon yhteydessä. Talvikuukaudet marrasmaaliskuussa ovat kostean leutoja. Kyproksen eteläosa on Kyproksen tasavallan hallinnassa. Vuoristo- ja maalaiskylien mausteiset moussakat, rasvaisen tiriseviksi kypsennetyt lihavartaat ja raikkaat kasvikset kannattaa kokeilla. Retkiä myydään hotelleilla, ja tiloilla on usein myös omat pikkupuodit. Ruoka ja viini Saarella kannattaa suunnata pieniin ravintoloihin jossain muualla kuin vilkkaimmilla rantakaduilla. Syksyn ja kevään kuukausina nopeat säänvaihtelut ovat tavallisia. Monet pikkuhotellit, jotka hintata- sonsa, sijaintinsa ja tunnelmansa vuoksi palvelisivat matkailijaa, ovat kiinni. 1960-luvun alun kolmen päivän sodan jäljiltä maa on jaettu. Saarella on oma viinireitistönsä ja joukko festivaaleja. Saaren viinien perinteet ulottuvat antiikin aikoihin, joten viinimatka voi olla kelpo teema saarireis- sulle. Suosittelemme hitaasta elosta riemunsa ammentavalle syksyn ja kevään kuukausia ja perhereissaajalle tai ulkoilupäivän jälkeen tavernassa pidempään viihtyvälle kesäkuukausia. KYPROKSEN viinitilat tarjoavat sekä maku- että tutustumisnautintoja. Tärkeimmät kasvatusalueet sijaitsevat Troodosvuoriston etelärinteillä. Erikoista Kyproksella on laskettelukeskus, joten samana päivänä on mahdollista löhöillä rannalla ja kurvailla rinteessä. Turkkilaista pohjoisosaa ei ole Turkin valtion lisäksi tunnustanut mikään muu valtio
ARKTINEN RETKEILY pohjola RAY MEARS viihtyy Pohjois-Ruotsin ankarassa talvessa. Pakkasta koko rahalla Pohjois-Ruotsissa matkailijoille järjestetään viikon mittaisia erätaitokursseja. Retkeily arktisissa oloissa on aloittelijalle unohtumaton elämys. TEKSTI JA KUVAT Joppe Ranta 60 tammikuu 2012
Ihmiset kuuntelivat hiljaa kuin lumottuina, kun heille kerrottiin, miten kylmän tunnistaa, miten hypotermiaa voi ehkäistä tai miten kaveria on koko ajan tarkkailtava. Joukko jaettiin kolmeen ryhmään, jotka kukin majoittuivat pieneen hirsikömmänään. Kun aurinko nousi ja päiväohjelma alkoi, elohopea oli asettunut lämpömittarissa viidentoista pakkasasteen kohdalle. Laveria oli niukalti, ja samaan sänkyyn oli sovittava vielä rinkkakin. Aurinko ei ollut vielä noussut, kun ryhmä kuljetettiin moottorikelkan reellä Kalixjoen varrella sijaitsevalle leiripaikalle. Kouluttajat aloittivat kertomalla alueesta ja miten kylmäksi keli voisi äityä. Kurssin kouluttajina toimineet Ray Mears ja Lars Fält esittelivät itsensä, vaikka jokainen kurssilainen tiesi kuuluisuuksista jo paljon entuudestaan. Kurssin neljä naistakin oli sijoitettu ryhmiin, ja he asuivat sekaisin miespuolisten osallistujien kanssa. Tavaraa oli valtavasti. amukone oli tuonut Kiirunan lentoasemalle viisitoista erätaitokurssilaista Isosta-Britanniasta. Lunta oli runsaasti, ja kaksi kuukkelia hyppelehti oksalta toiselle vieraita katsellen. Heti tositoimiin Kurssi siirtyi leirin keskusrakennuksen pyöreään tupaan. Naaman paleltumat ja käsien kylmettyminen oli jo käsitelty, kun ryhmä pistettiin harjoittelemaan pareittain, miten retkikave- KURSSIN ohjelmassa oli moottorikelkkaretki, jonka aikana opittiin, kuinka varaudutaan maastossa tapahtuviin haavereihin. tammikuu 2012 61. Pilvettö- mältä taivaalta paistanut aurinko teki kuivan ilman erittäin kauniiksi. Monen varusteet ja vaatteet näyttivät aivan uusilta ja käyttämättömiltä. A Puhetta tuli taukoamatta kaikkien suusta, mikä kertoi hermostuneisuudesta ja pienoisesta pelosta tulevien päivien ohjelmaa kohtaan. Kukaan ei tuntenut toistaan entuudestaan, mutta ahdas majoitus oli oiva paikka muovaamaan joukkoa tiiviiksi. Tervetulotilaisuus kahvitarjoiluineen sujui leppoisasti. Linja-auto kuljetti heidät tavaroineen kohti Lappeasuandon erämaaleirikeskusta
"Nestehukkaa ei pidä aliarvioida." Aiemmin sotilaita kouluttanut Lars Fält muistutti, että kylmettyneelle on annettava juotavaa vain jos hän pystyy itse pitämään mukia. Ilta oli ollut jo pitkään pimeä, kun he iltapalan jälkeen taivalsivat pelonsekaisin tuntein majoituksilleen. Viimeistään nyt tuli toveri tutuksi, kun sukattomat jalat nostettiin omaan kainaloon lämpiämään. Vaikka kurssilaiset olivatkin saaneet aiemmin kirjallisia ohjeita oikeanlaisista varusteista ja niiden käyttämisestä, kaikki käytiin vielä tarkasti läpi. Kuulas ilma näki kuitenkin muutaman yöjuoksijan, kun kylmä ajoi ylös majoittees- ta ja suunta oli kohti kamiinalämmitteistä hirsimajaa. Muutama kuitenkin oli lähes järkyttynyt. "Silloin muistutat enemmän juoppoa koiraa kuin ihmistä", Fält letkautti. MONET kurssilaisista saavat elämänsä ensimmäisen kosketuksen hiihtämiseen ruotsalaisen Lars Fältin johdolla. Peti lumikaivantoon Ruokailun jälkeen kurssilaiset siirtyivät metsään. Nestettä täytyy juoda talvellakin: kuivalla ilmalla elimistö hukkaa sitä valtavasti. Kurssin kouluttajat kävivät vielä pariin otteeseen tarkistamassa kaikkien varusteet, sillä yöksi pakkanen laski aina 32 asteeseen. Kömmänät jäivät yöksi tyhjilleen, kun väki asettui mataliin hätämajoihinsa. ARKTINEN RETKEILY rin viileitä jalkoja lämmitetään. Auringon noustessa loputkin saapuivat yksitellen tai pareittain tupaan aamupalalle. Korvukset olisi pidettävä kiinni ylhäällä leudolla kelillä tai kun täytyy kuulla hyvin. Kaivantojen pohjat peiteltiin havuilla, ja kuoppien eteen sytytettiin nuotioita. Pussin päälle laitettiin vielä bivakkipussi. Kaikille kokemus oli ollut uusi. Tavallisessa talvikelissä läpät sidotaan takaraivon taakse, jolloin korvat ovat jo hyvin suojassa. Hankeen kaivettiin reilun metrin levyiset kuopat, jotka katettiin tarppikankaalla. Esimerkiksi opetettiin kerrospukeutuminen ja karvalakin kolme tärkeää asentoa. Kahdeksan ihmisen lapioidessa lunta kekoon kaksi tamppaa suksin kasaa tiiviimmäksi. 62 tammikuu 2012. Ensin asetettiin toinen jalka ja sitten toinen. Monet olivat iloisen yllättyneitä yöstään ja itsestään. Tumman keltainen virtsa ja päänsärky ovat oireita liian vähäisestä juomisesta, joten termospullo on talviretkeilyssä tarpeellinen. Luntakin voi ottaa suuhun ja antaa sen sulaa vedeksi, jos muuta juotavaa ei ole. Kylmän koulutus siirtyi vaatteisiin ja pukeutumiseen. Nuotiot vielä paloivat, kun he saamiensa oppien mukaan asettuivat makuupusseihin. Tietoa jaettiin roppakaupalla, ja kurssilaisten kynät lähes savusivat, kun he tekivät tiivisti muistiinpanoja. Kenelläkään ei ollut paleltumia tai mitään muitakaan fyysisiä vaurioita, mutta henkiselle puolelle jäi pettymyksiä varsinkin muutamalle pakoon juosseelle. SUURI lumikammi syntyy joukkovoimalla. Oikein kylmällä korvukset sidotaan leuan alle, mutta irrallaan ne eivät saisi roikkua
Cordura-vahvikkeet. Koot S/M ja L/XL. Kurssiin kuului myös päiväretki moottorikelkoilla. Se oli briteille hiihtämistä sukkelampi tapa liikkua. Sankareiden lumoissa Kurssin viisitoista brittiä olivat todella motivoituneita ja innokkaita oppimaan uutta. Värit Black/Forest Green - Black. Päivällisen jälkeen kovettuneet lumikummut koverrettiin auki ja muotoiltiin asumiskuntoon. Makuualustojen lisäksi kurssilaiset saivat porontaljat alleen asettuessaan yöpuulle. Dry-kalvo, erittäin kevyet. Koot S/M ja L/XL. Briteille hiihtäminen oli vierasta, ja varsinkin umpihangessa eteneminen vaikutti hyvin hankalalta. Lumikammiyö meni edel edellistä lämpimämmu missä merkeissä, mutta muutama hiippailija hakeutui jälleen turvalli turvallisen ja lämmitetyn hirsikömmänän suojiin Aamupalalle ilsuojiin. Sen aikana käytiin läpi, mitä varusteita täytyy aina kuljettaa mukana ja miten on toimittava, jos matka katkeaa kelkan rikkoutumiseen tai muuhun haaveriin. Vedenpitävät ja hengittävät säärystimet. Lounaan jälkeen joukko hiihti jälleen harjoitusalueelle. Kolmas kurssilaisten kokeilema majoite oli kamiinaläm miinalämmitteinen kotamallinen teltta. Sukset jalassa kurssilaiset kävelivät metsän laitaan, mutta osa jo hieman hiihtikin tampatulla polulla. Tuntumaa uuteen liikkumismuotoon saatiin pienellä hiihtoretkellä läheiselle joelle. Kammin lämpöön Koulutus jatkui tiiviinä. Porukasta erottuikin noin puolet, jotka tekivät muita enemmän käytännön Vedenpitävät ja hengittävät säärystimet. Suurin osa suhtautui jo levollisemmin tulevaan yöhön, mutta alkuyöstä nuotion äärellä kuuluvasta rupattelusta oli voimakas aistittavissa myös voimakasta hermoilua. Gore-Tex-kalvo, edessä vetoketju ja Velcro. Kouluttajat piirsivät fläppitaululle ohjeita lumikammin tekemisestä ja rakenteesta. 020 758 9966 Cairngorm. Päivät kuluivat sukkelasku ti. Hinta 39,- Torridon Maahantuonti ja markkinointi: www.finscoop.fi puh. Uomaa pitkin kierrettiin takaisin harjoittelualueelle. Värit Black/Forest Green - Black. Useita kellahtamisia nähtiin ja myös hankalia ylöskapuamisia. Vaikka kurssilaisten oli toivottu hallitsevan peruserätaidot, joillekin oli kirveen käsittely, polttopuiden ja sytykkeitten teko tai tulen sytyttäminen täysin uutta asiaa. Kun vielä oli käyty läpi hieman hiihtämisen tekniikkaa, joukko siirtyi ulos käytännön toimiin. Edessä vetoketju ja Velcro. maantui taas sekalainen j joukko, joista osa tyytyväisyytt uhkui tyytyväisyyttä itseensä selviydyttyään lumik lumikammiyöstä. Nyt niiden taitojen lisäksi oli opittava suojautumaan kylmältä, pukeutumaan oikein ja toimimaan lumisissa olosuhteissa. Kolme lumikasaa alkoi nousta harjakorkeuteen sukkelasti. Erilaiset perustaidot kuitenkin näkyivät päivittäisessä toiminnassa. Cordura-vahvikkeet. Kurssio Kurssiohjelma oli tiivistä mutta sisäruokailujen ja tauko taukojen keventämää. Koska oli jo kiire lounaalle, siirryttiin leiriin jalan. Vaikka se oli kiistatta lämmin, monet kurssilaisista epäröivät kanriittäv gasseinän riittävyyttä arktisessa ilmastossa. Ohjelmassa oli majoittumisharjoitusten lisäksi myös paljon muutakin kylmään ilmastoon ja arktisen alueen retkeilyyn liittyvien taitojen opettelua. Hinta 52,- >> Todellisuus oli jotain vielä paljon kylmempää. Aamiaisen jälkeen tupaan tuotiin leveät puusukset, ja kouluttajat näyttivät, miten suksen siteet kiinnitetään kenkiin
Kurssilaisten ikäjakauma oli laaja. Saaliina leiriin tuotiin neljä matikkaa. Mears myös opasti tarkasti, miten 64 tammikuu 2012. Leiriin oli hankittu riekkoja, jotta kaikki pääsisivät avaamaan kuolleen linnun ja ottamaan siitä ruoaksi kelpaavat osat erilleen. Kurssin kokki valmisti niistä myöhemmin upean päivällisen. Iltaohjelmana kurssilaiset oppivat myös huoltamaan ja korjaamaan varusteitaan. Kenneth Karlsson Ruotsin metsästäjäliitosta piti koulutuksen riekon ansapyynnistä. Ray näytti korjausvälinepussinsa sisältöä ja opetti, miten paksulla karhunlangalla ommellaan. ARKTINEN RETKEILY KALIXJOEN jäätyneessä uomassa kurssilaiset pääsevät kokeilemaan talvikalastusta. asioita loppujen yrittäessä osallistua parhaansa mukaan. Brittitelevisiosta tuttu erätaitospesialisti on maassaan hyvin suosittu. Lapin luonto myös mainittiin, mutta yhdeksi tärkeäksi syyksi haastattelujen perusteella nousi Ray Mears. Seuraavana aamuna satoi lunta, kun muutama kurssilainen kävi kokemassa avantonsa. Aukko peitettiin havuilla ja lumella ja jätettiin odottamaan saalista. Kaikesta näki, että hän itsekin viihtyi Pohjois-Ruotsin karuissa olosuhteissa. Fält oli osallistujille lähes yhtä suuri auktoriteetti olihan hän kuuluisa kylmien alueiden asiantuntija, joka oli 1980-luvulla perustanut Ruotsin armeijan selviytymiskoulun. Luennon jälkeen kaikki kurssilaiset läpäisivät käytännön kokeet ja saivat virallisen ansapyyntiluvan. Pääosan arktisten selviytymistaitojen opetuksesta hän antoi Lars Fältin hoidettavaksi. Palautteissa kurssilaiset nimittivät häntä sankarikseen ja esikuvakseen. Jäähän poratusta reiästä he laskivat siiman ja täkykalan jokeen. Kaikki olivat reippaita ja ulkona liikkumaan tottuneita, joten tasaisen ryhmän kanssa oli helppoa viedä ohjelmaa läpi. Noin parikymppisten ryhmä oli nuorin ja reilu viisikymppinen vanhin, mutta pääosin osallistujat olivat kolmenkymmenen ikävuoden molemmilta puolin. Ilta-askareena kurssilaiset valmistivat pilkkionget, joilla harjoiteltiin talvikalastusta. Nyt hän oli jo eläkkeellä armeijasta, mutta talvea ja puhdasta luontoa rakastavana ihmisenä halusi jakaa kokemuksiaan muille. RIEKKOANSA odottaa kyllin tyhmää saalista. Riekkoansalla Aamuaurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ja pakkanen huiteli kahdessakymmenessä. Ryhmä liikkui suksilla Kalixjoen uomaa pitkin kohti Lappeasuandoa. Mears ei paistatellut kuuluisuudessa vaan oli hyvin toverillinen kurssilaisia kohtaan. Syynä kurssille lähtemiseen oli monella kiinnostus talvisiin olosuhteisiin, joita harvemmin on Ison-Britannian eteläosissa. Ray saikin koko ajan ympärilleen ihmisiä, oli hän sitten kouluttamassa, kertomassa tarinoita tai ihan vaan syömässä. Made on ruma kala, eikä ketään kiinnostanut ryhtyä valmistamaan siitä ateriaa ruokahuolto kun toimi kurssilla hyvin ilmankin
Välineiden valinnassa neuvottiin parhaimman mukaan, jotta kenenkään kurssi ei olisi epäonnistunut väärien varusteiden takia. Kahdesti oli kurssilaisilla mahdollista päästä saunaan. Pohjoismaiset merkit RACHAEL EDGAR laskee kairaamastaan reiästä täkykalaa hyiseen veteen. olivat varusteissa hyvin edustettuina. Brittiläiset opit näkyivät myös muissa varusteissa, sillä meikäläisiä retkipuukkoja ei ollut kenelläkään, paitsi ruotsalaisella Lars Fältillä. Englantilaiset tuntuvat luottavan armeijavarusteisiin, joten monella tämänkin kurssin osallistujalla oli kenttäpuvun takki tai housut ja Nato-mallinen kenttäpullo. Varustelistassa oli esimerkin tapaan mainittu monet välineet ja vaatteet myös tuotenimellä. Vaikka naiset ja miehet saunoivatkin eri aikaan, tehtiin pikainen istahtaminen löylyhuoneessa ja pesu häveliäästi uimahousut jalassa. MARK POULSEN ja Matthew Addis ottavat avaamistaan riekoista syömäkelpoiset palat talteen. >> Kurssilaisten ikäjakauma oli laaja. Varusteilta vaadittiin paljon Kaikki kurssilaiset olivat saaneet hyvät ohjeet ja varustelistan ennen tapahtumaa. Viikon kurssista väsynyt ryhmä nousi linja-autoon, joka kuljetti heidät Kiirunan aamukoneelle. Monen ensimmäinen kosketus karuun pohjoismaiseen luontoon oli päättynyt. Oli juhlaillallisen ja todistusten jaon aika. Tämä näkyi hauskasti myös leirin arjessa, sillä useat olivat hankkineet juuri mainittuja tuotteita. Kaikkein eksoottisimpiin talvivarusteisiin kurssilaiset pääsivät tutustumaan viikon lopussa, kun ruokahuollosta vastannut saamelainen esitteli poronnahasta tehtyjä housuja sekä lämpimiä poronkarvaisia nutukkaita ja peskejä. Viimeisenä iltana kurssin yhteiset varusteet kuljetettiin erämaaleiristä pois ja omatkin tavarat pakattiin lähtövalmiiksi. Viikon aikana käytiin hieman alle 40 asteessa, mutta päiväpakkaset pyörivät noin parinkymmenen korvilla. Useassa kurssilaisten kommenteissa mainittiin heidän olleen valmistautuneita kyl- miin keleihin, mutta todellisuus oli jotain vielä paljon kylmempää. Vaatteista ja niiden toimivuudesta myös keskusteltiin joukon kesken paljon. puukko teroitetaan, ja jokainen yritti saada oman veitsensä teräväksi. Salamavalot välkkyivät, kun kaikki halusivat tulla kuvatuksi Rayn ja Larsin kanssa. × tammikuu 2012 65. Yö jäi lyhyeksi, sillä jo aamuyön tunteina joukko siirtyi moottorikelkkakuljetuksella autotien varteen. Jalkineina kaikilla oli lähes poikkeuksetta irtohuopavuoriset hiihtokengät, joita Norjan armeijan erikoisjoukotkin käyttävät. Teräaseet olivat enemmän veitsiä tai muovikahvaisia ruotsalaispuukkoja sekä monitoimityökaluja
a Se johtaa ikävään kompurointiin. Zephyrin joustava pohja ja vähän pyöreämmät muodot tekevät kengästä aavistuksen Meindlia tossumaisemman. Pintamateriaalina käytetään kuitenkin haljasnahkaa, joka on pintanahkaa edullisempaa, kevyempää ja hengittävämpää. Samasta syystä varren tulee olla riittävän korkea. Kahdesta mallista matalavartisempi Zephyrkin estää hyvin hiekan pääsyn kengän sisälle. Pohjan kantikkaat reunat luovat hyvän ja tukevan kokonaisuuden. Molemmat mallit noudattelevat ulkoisesti valmistajien tuttua linjaa. Meindlin kovahkon kantapään ja kär- jen pitää sen sijaan muotoutua ensin omaan jalkaan, jotta hiertymät vältettäisiin. Hiekalla varpaat eivät joudu koetukselle edes alamäissä, minkä ansiosta kenkien kärkiin ei tarvitse varata yhtä paljon liikkumavaraa kuin vuoristo-olosuhteissa. Sateen sattuessa vaalea haljasnahka ja kevyt verkkorakenne keräävät helposti kosteutta. Jalkineiden ei silti tarvitse olla erityisen tukevia. Molemmat ovat erinomaisia jalkineita hiekkaisiin olosuhteisiin, vaikka toisen Lowa-jalkineen sisäreuna hankautuikin testijakson aikana harmittavasti niin, että neulos repesi sentin matkalta. Se istuu jalkaan napakasti eikä vaadi pitkää sisäänajoa. Lowassa koukkuja ei ole, mutta kengännauhat liikkuvat kevyesti lenkkien kauttakin. KOKEILTUA Kaksi kenkäparia hiekalle TEKSTI JA KUVAT Poppis Suomela Hiekka on kävelyalustana miellyttävä mutta ikävä kaveri tunkeutuessaan kengän sisälle. L owa Zephyr Desert ja Meindl Safari on tarkoitettu kuumille aavikoille ja olosuhteisiin, joissa hienoa hiekkaa riittää eikä suuria sateita ole tiedossa. Lowa on kengistä pehmeämpi. Meindlin korkean varren nauhakoukut helpottavat pukemista, mutta saattavat takertua askeltaessa toisiinsa kiinni. Vedenpitävää kalvoakaan ei ole hengittävyyttä heikentämässä. Hengittävyyden ohella kengän rakenteen on oltava tiivis, jotta hieno hiekka ei pääsisi sisään nakertamaan materiaaleja tai jalkaa. Kolon kautta kengän rakenteisiin kulkeutui jopa 50 grammaa hiekkaa.× EDESSÄ Lowa Zephyr Desert ja takana Meindl Safari. Lowa Zephyr Desert Paino: 1 280 grammaa Hinta: 199 euroa Meindl Safari Sand Paino: 1 600 grammaa Hinta: 170 euroa 66 tammikuu 2012. Etenkin pehmeässä hiekassa tuntuma on erittäin hyvä. Kovalla hiekalla Meindlin jäykkä pohja pitää hyvin ja kävelytuntuma on mukava
Tehdas lupaa kirveilleen kahdenkymmenen vuoden takuun. Vaikka kirveen pääkäyttö lienee puun kaataminen, oksiminen ja polttopuiden tekeminen, on se teräkulman ansiosta pätevä myös veistämiseen. GRÄNSFORS STOR SKOGSYXA Liukuva lumikenkä Lumikenkien ja suksien välimaastossa astossa liikkuva Altai Skis HOK on hauska uutuus. TEKSTI JA KUVA Poppis Suomela Sopii myös veistelyyn TEKSTI JA KUVA Joppe Ranta P H OK yhdistää lumikengän kantavuuden ja suksen luistavuuden samaan pakettiin. Se kestää kolhuja ja sään vaihteluita, eikä taivu itsekseen. Lyödessä hikkorivarsi elää hieman, jolloin isku ei tärähdä käsissä. Gränsforsin ruukissa on taottu kirveitä jo vuodesta 1902 lähtien. n Lyhyitä lumikengän korvaavia suksia on stoki tehty ennenkin, mutta HOK eroaa niiseltä paljon. Kirveet tarvitsevat huolenpitoa ja hoitoa, joten käytön jälkeen terä on kuivattava ja öljyttävä. Karva takaa hyvän pidon tasamaalla ja ylääällä mäissä. Hikkori on varsimateriaalina erinomaista kovuutensa ansiosta. × Altai Skis HOK Pituudet: 125 cm ja 145 cm Paino: 3 200 grammaa / pari (125 cm + X-Trace-side) Hinta: 300 euroa, sis. Teräs on pehmeää ja helposti teroitettavissa. Samoin metsäiset ja pusikkoiset pienet ylä- ja alamäet sujuvat HOKilla tavallista suksea helpommin. Pitkään varteen saa voimaa ja metsäkirvestä käyttää kätevästi myös yhdellä kädellä. Tavallisen retkihiihtäjän alla suksen ominaisuudet muihin talvivälineisiin verrattuna paranevat, mitä tiheämpään maastopohjaan mennään. Noin 900 grammaa painava terä leviää kohtuullisesti, joten Stor Skogsyxassa on hyvät halkaisuominaisuudet. Kovalla hangella ja puhtaalla jäällä pito ei kuitenkaan yllä lähellekään jääraudoilla varustettuja lumikenkiä. Suksen sivuleikkaus tekee siitä mukavasti laskettavan ja hauskan ulkoiluvälineen. Suksen pohjaan on jyrsitty keskelle kiinteä nousukarva siten, että se pysyy hykua. Lumikenkämäisyys tulee esille pusikossa, jossa sillä on tavallista suksea helpompi liikkua lyhyen pituutensa ansiosta. Ponnen nupin pyöristys estää kirvestä luiskahtamasta kädestä. Tyylikkään kirveen viimeistelee terän nahkainen suojus. Erinomaisen siteen ansioss ta suksi on hyvin hiihdettävä millä tahansa jalkineella. vin kiinni mutta ei hidasta suksen liukua. Umpihankea tarvottaessa polvia täytyy nostaa reilusti joka askeleella. Sillä voi hiihtää normaalin suksen tavoin, ja sen kantavuus on lyhyen metsäsuksen luokkaa. Perinteisten kirveiden suosio tuntuu jatkuvasti kasvavan. Hikkorista valmistettu varsi on muotoiltu niin, että sen niskasta saa veistotyöhön hyvän sekä tasapainoisen otteen. Hyvä pito auttaa etenemistä vaativassakin maastossa. Kovalla pinnalla teräskantit tarjoavat suuntavakautta. Tyven kaarevasta osasta saa tukevan otteen lyömiseen. Kirveen varsi on vahattu, ja öljytyn terän takoneen sepän nimikirjaimet on stanssattu metalliin. Keski-Ruotsin Bergsjössä sijaitseva tehdas luottaa edelleen vanhaan käsityötaitoon. Pehmeällä hangella ja tiheässä metsässä HOK toimii mukavasti ja mahdollistaa monipuolisen liikkumisen mäkisessä maastossa. Jäykkä suksi uppoaa helposti kokonaan, eikä kärki pysy pinnalla pitkän metsäsuksen tai siteestä saranoidun lumikengän tavoin. HOK myydään kotimaisen X-Trace-siteen kanssa. Niin se pysyy hyvänä, eikä ota pintaansa ruostetta. Valmistaja kutsuu tuotetta liukulumikengäksi. Lumikenkiin verrattuna näiden luisto tasaisella on luonnollisesti omaa luokkaansa, mutta toisaalta kantavuus ei yllä aivan samalle tasolle. Rungossa on ruuviholkit, joten tarvittaessa tilalle voi vaihtaa myös toisen siteen. Osaavan telemarklaskijan alla HOK kääntyy vaivattomasti, ja laskemisesta tulee mukava osa hiihtolenkkiä. × erinteinen puuvartinen ja takoteräinen Gränsfors Stor Skogsyxa on erinomainen erämiehen työkalu. Pinta-aloja verratessa HOK jää neljänneksen lähes kolmen metrin umpihankisuksien pinta-alasta ja puolet suurimpien lumikenkien kantopinnasta. X-Trace-siteen tammikuu 2012 67
Mallista on omat versionsa naisille ja miehille. Lisätiedot: www.halti.fi 68 tammikuu 2012. Sisäpuolella on joustonyörillä varustettu paksu ksu lämpökaulus. Kengän sisällä on irrotettava lämpöpohjallinen. REPUSSA Lämpimästi kevättä kohti TEKSTI Joppe Ranta KUVAT valmistajat ja Joppe Ranta Kookosta iholle RAB MeCo Base Layer 165 LS Zip Tee kudotaan kierrätetyn polyesteri- ja kookoskuidun sekä merinovillan yhdistelmästä. Hinta: 84 euroa Lisätiedot: www.heaven.fi Toppaa talveen Lämpimät jalat HANWAG Nikka GTX on muodikas talvijalkine, jossa jalat eivät palele. Hinta: 185 euroa Lisätiedot: www.greendoor.fi HALTI Everest 30 on tuhti untuvamakuupussi, jonka Extreme-arvo on 30 °C mukavuuslämpötilan ollessa 4 °C. Vaatteessa on korkea kaulus ja etumuksessa pitkä vetoketju helpottamassa pukemista ja auttamassa tuuletusta. Sivuilla on suuret vetoketjuilla suljettavat lämmittelytaskut ja rinnuksessa pieni kännykkätasku. Takkia on saatavissa kokoina SXXL. maa. Hinta: 259 euroa Lisätiedot: www.hanwag.de Korkean paikan makuupussi MARMOT Guides Down Hoody valmistetaan ripstop-polyesteristä, ja sen täytteenä käytetään hanhenuntuvaa. Pussin materiaaleina ovat kevyet et mikrokuitukankaat, ulkopinta vettä hylkiväksi käsiteltyä ripstop-polyamidia ja vuori pehmeää ä polyamidia. Pitkähihainen aluspaita on tarkoitettu ihoa vasten siirtämään hikeä, mutta tyylikästä paitaa voidaan käyttää sellaisenaankin. Punainen Halti Everest 30 on saatavissa ssa kolmena erikokoisena mallina, joista suurin on kooltaan 90 x 235 senttimetriä ja painaa 1,6 kilogrammaa. Hinta: 399 euroa. Gore-Tex-kalvon ansiosta loska ei pääse kenkään, mutta jalasta haihtuva kosteus siirtyy ulos. Pusakassa on kiristettävä huppu sekä säädettävät hihansuut ja helma. Pussin rakenne on vino H-lokero, jolloin , eristävää 90/10-untuvaa on aina myös saumojen jen kohdalla. Hanwagin IceGrip-pohja luo turvallisuutta askellukseen liukkaalla pinnalla
Ylävartaloa suojaa paksumpi 600-grammainen ja jalkoja ohuempi 400-grammainen malli. Jalasta haihtunut kosteus täytyy kuivattaa niistä yön aikana pois. Karvakauluksinen huppu estää viiman pääsyn niskaan. va JETBOIL CrunchIt Fuel Canister Tool kierretään kaasusäiliön kierteeseen, jolloin se avaa venttiilin ja tyhjentää purkin. n Köysistöön kiinnitetty itetty valopylväs näyttää valkoista ää valoa joka ilmansuuntaan. Pimeänä vuodenaikana aikana matala alus melojineen ojineen näkyy kannelle asennetun Kayalite-majakan ansiosta. untia. Hinta: 30 euroa Lisätiedot: www.vandernet.com RUOTSALAISET Lovikka-lapaset tulevat alkujaan samannimisestä kylästä, Tornionjoen varrelta. Isoihin taskuihin mahtuvat vaihtokäsineet ja termospullo. Hinta: 345 euroa Lisätiedot: www.marinoutdoor.nu tammikuu 2012 69. Hinta: 449 euroa Lisätiedot: www.fjallraven.fi Majakka kka kajakkiin kiin KUNHAN väylät vain pysyvät t auki ovat merimelojat elojat kajakkeineen liikenteessä. Sen jälkeen purkin kylki puhkaistaan työkalun terävällä naskalilla, jolloin rei'itetty kaasupatruuna voidaan laittaa metallikierrätykseen ilman vaaraa. Hinta: 9,95 euroa Lisätiedot: www.vandernet.com VANKKA VANK A Woolpower-villa-alusasu on VANKKA W l ill ill l ihoa vasten miellyttävä ja erittäin hyvin ilmaa sitova. Hinta: 49 euroa Lisätiedot: www.naturaviva.fi a.fi PAKSU Bridgedale Endurance Summit -sukka riittää eristämään varpaat kylmältä. Vedenpitävän lampun valo mpun näkyy kolmen kilometrin lometrin päähän, ja se loistaa yksillä staa paristoilla 200 tuntia. Metsätyömiesten lämpimiä lapasia on kudottu jo vuodesta 1892. Irtonainen huopavuori kuivaa yön aikana seuraavaksi päiväksi käyttökuntoon. Säiliön tyhjentäjä Pakkasta pakoon Elohopean laskiessa lähelle miinus neljääkymmentä on pukeutuminen suunniteltava tarkasti. enteessä. Hinta: 56 euroa Lisätiedot: www.scandinavianobjects.com NAHKAINEN Lundhags Husky Ski on kumiteräinen hiihtojalkine, jolla pystyy myös kävelemään vaikeuksitta. Hinta: alkaen 86,90 euroa Lisätiedot: www.bernersport.fi ULOMMAISENA Fjällräven Yupik Parka suojaa alempia vaatekerroksia. suuntaan
Tämä on askel eteenpäin, sillä perinteisesti elektroniikkavalmistajat ovat takuuehdoissaan kieltäneet tuotteidensa käytön pakkasessa. Täydellistä tuotetta ei ole olemassakaan, sillä kaikki hyvät ominaisuudet istuvat harvoin yhteen laitteeseen. ULKOILIJAN KAMERAT Kamera mukaan retkelle Digikuvauksen suosio on saanut valmistajat suunnittelemaan useita kameramalleja erilaisiin käyttötarkoituksiin. Maisemakuvaajan vaatimukset eroavat lintuja kaukaa zoomailevan toiveista. Ulkona liikkuva ha- I luaisi kameransa olevan kevyt ja pienikokoinen, mutta silloin käyttöpainikkeetkin jäävät usein niin pieniksi, ettei niitä pysty käyttämään talviolosuhteissa hanskat kädessä. Keveys taas kertoo yleensä karua kieltä laitteen rungon kestävyydestä. Kilpailu on digimarkkinoilla kovaa useimmiten hinta on melkein suorassa suhteessa kameran laatuun ja ominaisuuksiin. Erityisten outdoor-kameroiden suojausominaisuudet ovat keskenään samankaltaiset, joten tuotteiden vertailussa voi keskittyä muihin seikkoihin. 70 tammikuu 2012. Kameran hankintaa pohtiessa on tärkeintä selvittää, mitä ja missä tilanteissa kuvaa. Joihinkin on lisätty retkeilijälle hyödyllisiä ominaisuuksia. TEKSTI Antti Koli ja Mikko Hieta KUVAT Antti Koli ja Kari Poppis Suomela skunkestävyys, gps-paikannus sekä veden- ja pölynpitävyys ovat valmistajien mielestä enimmäkseen ulkona käytettäville kameroille tarpeellisia ominaisuuksia. Useimmille ulkoilijan kameroille luvataan lisäksi pakkasenkestävyyttä noin kymmeneen asteeseen saakka. Se tarkoittaa hyvää akunkestoa, riittävän suuria painikkeita, kykyä tuottaa laadukkaita kuvia erilaisissa valaistusolosuhteissa sekä valotuksen ja tarkennuksen täsmällisyyttä. Retkeilijän vaatimuslistaan pitäisi kuitenkin lisätä myös käytettävyys ja toimintakyky. On tärkeää selvittää itselleen, pitääkö akun kestää kahden viikon vaellus vai onko esimerkiksi ensiluokkainen kuvanlaatu kaikkein tärkeintä
Tavallisimmin retkeilijä kuvaa tilanteissa, joissa kameralta ei vaadita erikoisominaisuuksia. Paikannin voi olla päällä myös kameran ollessa sammutettuna tai vaihtoehtoisesti etsiä paikkatiedon virran kytkeydyttyä. Ohjelman avulla tämä tieto tallennetaan kuvatiedoston metadataan. Pärjäänkö peruspokkarilla? Päiväretkillä kivoissa olosuhteissa hyvä retkikamera ei eroa vaatimuksiltaan hyvästä olohuonekamerasta. Tärkeimmäksi ominaisuudeksi nousee helppokäyttöisyys, sillä tärkeää retkeä ei kannata hukata uuden kameran opetteluun. Sateessa, pakkasessa ja pimeydessä aparaatilta vaaditaan enemmän. Paikkatietoa voi tallentaa vaikka kännykästä, kameran päällä olevasta lisälaitteesta tai varsinaisesta gps-paikantimesta. Ne ovat vielä lähes poikkeuksetta hitaita ja kömpelöitä. Kuvanlaadussa tosin on suurilla herkkyyksillä toivomisen varaa. muistikortille kuvatiedostoon kätkeytyviin EXIF-tietoihin. Säänkestävistä ammattilaisrungoista saa maksaa tuhansia euroja, ja ne painavat retkeilijän näkökulmasta aivan liikaa, joten moni on tyytynyt harrastamaan kuvausta edullisemmilla pokkareilla. Kameroissa olevat gps-laitteet ovat pääsääntöisesti hitaita ja kuluttavat runsaasti akkua. Kuvauskohteet ovat yksityiskohtia luonnosta, tupia ja tulipaikkoja ja retkikavereiden edesottamuksia hieman harvemmin myös eläimiä. Vauhtilajeja harrastettaessa kestävyys korostuu, samoin ripeä toimivuus ja luotettavuus. Tarkoitukseen sopivia uudelleensuljettavia pusseja ja koteloita tarjoavat useat valmistajat. Paikantimen avulla kamera on myös kompassi. Paikkatiedon ja kartan yhdistäviä ohjelmia löytyy onneksi helposti nettikaupoista jopa ilmaiseksi. Monet valmistajat ovat nyt ryhtyneet suunnittelemaan eräänlaisia hybridikame- roita, joissa on yhdistetty pokkarin ja järjestelmäkameran parhaat puolet. Tämän tuotesegmentin kehittymistä kannattaa retkeilijänkin seurata, sillä hyvissä olosuhteissa mikrojärjestelmät ovat jo nyt tutustumisen arvoinen vaihtoehto. Koordinaatit kamerassa Gps-paikannin on kameroissa melko uusi tuttavuus. Tämän ansiosta järjestelmäkamerat kykenevät tuottamaan erinomaisia kuvia kaikissa valaistusolosuhteissa läheltä ja kaukaa. Runkoon voi kiinnittää erilaisia pienikokoisia objektiiveja, jolloin kameran monipuolisuus paranee, mutta kokonaisuus on kuitenkin edelleen ainakin repun taskussa kulkevaa sorttia. Ylimääräiseltä vaivalta toki välttyy valitsemalla valmiiksi veden- ja pölynpitävän pokkarin. KAMERAN gps-paikannin liittää kuvaan tiedon kuvauspaikan sijainnista. × tammikuu 2012 71. Kameroiden mukana tulee kasa ohjelmia. GeoSetter on ohjelma, joka osaa liittää muilla laitteilla hankitun paikkatiedon kuviin. Kuvia otetaan eniten silloin, kun sää on kaunis. Tällöin sijainnin löytyminen voi kestää kauan. Tavallinen kamera tulee rinkassa, repussa tai taskussa suojata iskuilta, tomulta ja kosteudelta. Parhaimmat paikantimet osaavat etsiä kuvauskohteen paikannimen jo kuvatessa ja näyttää sijainnin kartalla. Paikkatietoa hyödynnetään nykyisin lähinnä sosiaalisessa mediassa, jossa jaettu kuva yhdistyy kätevästi kartalla paikkaan, jossa kuva on otettu. Toimenpidettä voi helpottaa synkronoimalla ulkopuolisen paikannuslaitteen ja kameran kellot samaan aikaan. Paikan lisäksi kuvatiedostoon voi tallettaa kuvankäsittelyohjelmien avulla muun muassa tietoa kuvauspaikasta tai kuvaajan nimen. Tällaisen mikrojärjestelmän runko on erittäin kevyt ja muistuttaa muotoilultaan pokkarikameraa. Se tallettaa paikkatiedon suoraan RETKIKAMERALLA kuvaaminen onnistuu myös veden alla. Tämä tapahtuu yleensä valitettavan hitaasti samalla kun akut kuluvat ripeästi. Kuka kaipaa järjestelmäkameraa? Järjestelmäkameroiden etuna on pidetty tilanteiden mukaan vaihdettavissa olevaa objektiivia
on hieman toiv kuin ii yhtä ripeästi Tarkennus toim kkari alleissa, joten po kalliimmissa m into on toon. Vahvojen kuorien kanssa ei saa aivan samanlaista kuvanlaatua tai monipuolisia toimintoja kuin hienoimmissa taskukoon kameroissa, mutta nämä toimivat niin sateessa, hiekkamyrskyssä kuin pakkasessakin. ix XP30 Fujifilm FineP roa Hinta: 130 eu zoomilla KERTAISELLA VIISIN vesitiivis era on varustettu kam pudotuksen metriin ja kestää viiteen mera on tukeva 1,5 metristä. Ka oinen, mutta 14 ja metallisen ol dussa nnon kuvanlaa megapikselin ke omisen varaa. Kam virt käyttö kaikkea in, jonka tteluun inukytk an heilu on ke n ä kamer apikseli t t yn 16 meg yhdiste etuksia. ULKOILIJAN KAMERAT Vedenpitävät pokkarit Ulkoilijalle vedenpitävä pokkari on hyvä valinta reissukameraksi. a as ntuu muutta . Gps-toim sopii hyvin luon kuja s ja kuluttaa ak valitettavan hida ripeästi. 00 ix AW1 n Coolp Niko euroa ävä 40 unkest Hinta: 3 aistu isk LLÄ julk sangen SYK SY kaltaan annin n teknii gps-paik malli o en. Suu tavaa k ti havait selkeäs 72 tammikuu 2012. Sen yö heti sellin a eikä s edistyk en nope ljessä eellis eran ky on suht aa. via talle jektiivilla nolle ku ken oom-ob ä isella z jä r ta lä kuviin viisinke kkyyksil rilla her ohinaa
Pe ntaxin erikoisu utena on mikroskoopp itoiminto, jossa linssi tarkentuu sentin päähän ja sitä ympäröiviä ledivaloja käytet ään kohteen valaisu un. Hinta: 2 s TG-810 80 euro a OLYMP US r yht yi ensim valmist mäisenä amaan r ajumpa kestäviä a käyttö kamero ä ita ja k näkyy. tu ja toimin löyd . ri ja selk Linssiss eä ä on me tallinen suoja. Olympu Shot D10 non Power Ca roa alli. Kuvanlaadussa Pentax häviää parhaimmille ki lpailijoilleen. Pentax Optio W tammikuu 2012 73. Kuvanlaa mallista ei merkitystä uutta tästä ps-ominais G parhainta. G-1 GPS Hinta: 300 eu roa PENTA X erottu u kilpailijoistaa n vauhdikkaalla ul koasullaan. Z D10 on Ca ieleen suke ole toilu tuo m alla sillä ei pullea muo utta veden kon rtainen, m us ovat jou ke tanope vain kolmin y. Täs amalliss sä a on suu näyttö. Sen eu enpitävä m Hinta: 250 mäinen ved oomi on nonin ensim ltamisen. Kuminen käyttötuntuma on hyvä, mutta toimintanopeus hitaanlainen. Muotoilu suoras taan kutsuu viemään kamer an mutaisimpiin seikkailuihin. L okemus opputulo s on erit jämäkkä täin , ja kam eran kä myös ta yttö onn lvirukka istuu set käde lippulaiv ssä
Kilpasuksissa pinnoite on luonnollisesti optimoitu eri kelien ja lämpötilojen mukaan, mutta harrastesuksissa pinnoitteelle pyritään löytämään sopiva kompromissi laajalle kelihaitarille. Nano kuulostaa hienolta Uusista pitopohjista nanosukset ovat saaneet suurimman huomion eikä syyttä. Mikä onkaan sen helpompaa, jos ladulle tai metsään voi lähteä kelillä kuin kelillä samoilla suksilla ja vieläpä ilman voitelua. Testasimme suksia viime talvena yli 50 asteen haitarilla sydäntalven 35 asteen pakkasista kevään +15 asteen keleihin. Testiemme mukaan luisto oli joka kelillä vähintään kohtalainen. Ei olekaan ihme, että modernit voitelemattomat tai joka kelin pitopohjasukset ovat napanneet suksimarkkinoista lyhyessä ajassa suuren osan. Testien mukaan käsittely pitäisi jopa yli 5 000 kilometriä. Useimmiten luisto oli tavallisen harrastetasoisen pohjan kanssa täysin vertailukelpoinen. Huolellisesti sulatetuin luistovoitein voidellun suksen rinnalla nanosuksi ei luistossa kuitenkaan pärjää alkuunkaan. Uutta pitoa Pitovoiteiden ja liistereiden tilalle on tullut paljon uusia vaihtoehtoja. Monipuoliset ja vaivattomat sukset soveltuvat hyvin niin satunnaiselle ulkoilijalle kuin enemmänkin hiihtävälle. Suksen pito on erinomainen melkein kelissä kuin kelissä. Tavallinen voidepito perustuu pehmeään pintaan, jonne lumen kiteet pureutuvat. Kilpapuolellakin pitopohjasuksilla on saavutettu hyviä tuloksia etenkin ongelmakeleillä. Synteettinen pinnoi- 74 tammikuu 2012. Voideltavien suksien lisäksi maasto- ja retkisuksien pitoratkaisut voidaan nykyään jakaa neljään ryhmään. Nanosuksen liukuominaisuudet perustuvat tavallisen luistovoiteen tavoin samaan vesivaippaan liukupintojen ja lumen välillä. Perinteiset suomupohjat ujeltavat jatkuvasti, nanopinnoite kestää tuhansia kilometrejä, Zero-pohjat pitävät mekaanisen rakenteensa ansiosta ja karvat tarjoavat hyvän pidon melkein joka kelissä. Vesikalvon päällä Nanosuksen toimintaperiaate poikkeaa oleellisesti perinteisestä voidepinnasta. Kahtena viime talvena suksikauppa on sivakoinut vilkkaasti, ja uudet pitopohjaratkaisut ovatkin kauppiaiden ja valmistajien mukaan vieneet kolmanneksen tai paikoin jopa puolet kaikesta suk- sikaupasta. Pintakäsittely tarjoaa tehokkaan pidon suksen keskiosalla ja toisaalta luistoa kärjissä. Hiihtämään pääsee suksia voitelematta. TEKSTI JA KUVAT Poppis Suomela S uksen voitelun helppous ja pidon varmuus ovat satunnaisen hiihtäjän kannalta tärkeitä ominaisuuksia, mutta myös aktiivisempi suksien kuluttaja arvostaa niitä. Nanosuksen pito taas perustuu vesikalvon imuvaikutukseen. Valmistajan mukaan pinta hidastaa liukua 510 prosenttia ja suksi vaatii sisäänajon, jonka aikana luisto paranee merkittävästi. Suksen liukuessa hangella pohjan ja lumen väliin syntyy ohut vesipatja, joka potkussa ja suksen pysähtyessä imee pohjan kiinni lumeen. Uusien pitopohjien ansiosta hiihtoon on hurahtanut paljon uusia harrastajia, joita kiehtoo erityisesti vaivattomuus. Monissa myymälöissä harrastajan matkaan lähtee lähes poikkeuksetta pinnoitettu suksi. Nanosuksien huonosta luistosta puhutaan paljon. Nanosuksien pohja on ikään kuin voideltu tehtaalla valmiiksi. PITOPOHJASUKSET te kestää rankkaa kulutusta valmistajien puhuessa varman päälle parista tuhannesta kilometristä. Pidon kanssa ei ollut kertaakaan ongelmia
Edessä vastaavaa rakennetta ei suosita. Toisaalta myös retkeilijöille ja ahkion vetäjille tuote tarjoaa hyvän lisän. Atomic Skintec on poistanut kaksi suurinta estettä. Jatkuva karvojen irrottaminen ja kiinnittäminen heikentää liimaominaisuuksia. Rakenne on alunperin suunniteltu kilpaladuille, mutta nyt se on tullut myös edulli- FISCHER Zero -pohjan pito tukeutuu kemikaalien sijaan mekaaniseen pitoon, joten pito ei kulu käytössä. Kokonaan pinnoitettu suksi ei huoltoa kaipaa. Pitkille laturetkille pienen karvarullan pakkaaminen lantiolaukkuun voi olla viisas valinta. Kylmemmällä pohjaan kannattaa kuitenkin lisätä jäänestosuihketta. ATOMIC Skintecin pito perustuu karvoihin, jotka luistavat myötäsukaan, mutta pitävät toiseen suuntaan pitoalueella. Suksien kehittelyssä mennään luonnollisesti kilpaurheilu edellä, ja seuraavaksi tekniikoita siirretään harrastelijoiden latuhiihtoon. Vielä kun saadaan magneettikiinnitteiset skintec-karvat vaellussuksiin, niin ollaan pitkällä helpottamassa ahkionvetäjänkin arkea. × tammikuu 2012 75. Karhu OptiGrip- ja Peltonen Nanogrip -pinnoitteet tulevat yhteisestä osoitteesta ja vastaavasti Atomic Ultragrip ja Salomon G2 Micro samasta. × Uudet ratkaisut pidon lisäämiseksi ja hiihtokynnyksen alentamiseksi ovat onnistuneet. Samoin karvan likaantuminen haittaa sen kiinni pysymistä. Intelligrip Skin pysyy hyvin paikallaan ja pito riittää ahkionkin vetoon. Jokaisella merkillä on aavistuksen omat ratkaisunsa, mutta Karhu, Fischer, Madshus ja Peltonen kutsuvat sitä Zero-nimellä viitaten nollakelin erikoissukseen. Myös suomupohjaiset sukset jäävät varmasti entistä vähemmälle uusien tekniikoiden vyöryessä. Käytännössä voidaan puhua kaikista liisterikeleistä. Uutena karva pysyy hyvin kiinni, mutta liiman vanhetessa tai likaantuessa karva irtoaa reunasta turhan helposti. Pinta karhennetaan hiekkapaperilla, ja pito syntyy mekaanisesti lumikiteiden ja karhean, pehmeän pohjan välille. Nimensä mukaisesti rakenne on suunniteltu hyvin pienelle lämpötila-alueelle kilpakäytössä lähinnä kostealle uuden lumen kelille. Jokaisella suksimerkillä on omat tuotenimensä, vaikka pinnoite sinänsä on peräisin vain kahdelta suomalaiselta valmistajalta. Karvan etuja ovat laaja käyttölämpötila-alue ja lähes täydellinen pito. Nanopinnan jäädessä liian lyhyeksi ei vesikalvoa kerry tarpeeksi pidon aikaansaamiseksi. sempiin suksiin ja siten harrastajien saataville. Liukuvuus on retkitaipaleille riittävä. Multi on Atomicin vastaava suksi. Jokainen nyt esitelty moderni ratkaisu on pitkällä verrattuna vuosikymmenten takaisiin pitopohjasuksiin. Suksen mukana tulee kaksi eri versiota, joista voidaan valita kelin mukaan parempi. Karvat alle Nousukarvat ovat olleet vuoristossa ja tunturissa liikkujien sekä naparetkeilijöiden apuna, mutta nyt karvoista saadaan pitoa myös latuhiihtäjille. Vastaavasti ne aina vähentävät suksen liukua ja siten hidastavat alamäissä. Vastaavasti karvaa on ainoastaan pitoalueella, joten periaatteessa suksi luistaa tavallisen suksen tavoin. Mekaanista pitoa Kumi- ja korkkirouheesta tehty suksen keskikohta mahdollistaa tehokkaan mekaanisen pidon todellisilla ongelmakeleillä. Nanopohjia on jo nyt saatavilla umpihankisuksiin ja muutamiin tunturi- tai backcountry-suksiin. Suksen keskellä oleva muovipala on kiinni pohjassa tehokkaalla magneetilla. Zeron pito perustuu pohjan rakenteeseen. Rauhallista sunnuntaihiihtelyä tökkiminen ei kuitenkaan haittaa, ja vastapainoksi pito on erinomainen. Muutamissa malleissa kanta on jätetty voideltavaksi, mikä mahdollistaa suksen liukuominaisuuksien paremman säädeltävyyden. Suksen etummaiselle liuku-pinnalle liimataan tasainen muovipinta pitämään varsinaista karvaa paikallaan. Rakenteen ansiosta suksi luistaa koko pohjan peittävää karvaa paremmin. Sieltä ne kantautuvat myös koskemattomien hankien hiihtäjille ja retkeilijöille. 40 millin kaistaleesta varsinainen karva tulee ainoastaan suksen pitoalueelle. Magneeteilla kiinnitetty karva pysyy hyvin kiinni eikä ole moksiskaan lukemattomista irrotuksista tai kiinnityksistä. Harrastekäytössä se toimii hyvin kuitenkin paljon laajemmallakin kelivaihtelulla. Kylmässä liima ei tartu helposti, ja luistoalueella karva hidastaa etenemistä merkittävästi. Pitoalueen keskellä on pehmeää Zeropohjaa ja pito- ja luistoalueen välissä lyhyt pätkä hieman kovempaa materiaalia, jonka ansiosta pito- ja luisto-ominaisuuksia on helpompi säätää kelin mukaan. Moneen käyttöön Madshus Intelligrip skin MADSHUS on valmistanut koko suksen mittaisesta pitokarvasta kaiken kansan hiihtokarvat. Maastossa ja retkikäytössä karva toimii erinomaisesti. Karvojen suosiota on rajoittanut niiden hankala käyttö. Voideltaviin suksiin verrattuna Intelligripin luisto jää merkittävästi jälkeen
Pito- ja luistoalueen välissä on lyhyt pätkä vähän kovempaa materiaalia, jonka ansiosta pito- ja luisto-ominaisuuksia on helpompi säätää kelin mukaan. Spectrassa se on tosin kärjestä ja kannasta vähän pitoaluetta kevyempi luiston maksimoimiseksi. Muista malleista Volcan ja Spectra Race Optigrip pinnoitetaan ainoastaan pitoalueelta. × Fischer Classic Zero FISCHER toi Zeron kilpaladuille ensimmäisenä jo useita vuosia sitten. Suksi luistaakin erinomaisesti eikä vastaan hankaamista tai huonoa luistoa ladulla juuri huomaa. Edullisempaan päähän on tulossa vielä SC Zero, Luna Zero naisille ja RCS junioreille. Ominaisuuksiensa ansiosta suksi on erinomainen valinta ensisukseksi, ja pitohuolien jäädessä se vähentää vanhempien harmaita hiuksia. Optigrip-pinnoite on vedetty tehtaalla pohjaan koko matkalta. Muista malleista Facile ja Astra ovat edullisempia latusuksia. Pohjamateriaali hiotaan hiomapaperilla sopivan pidon ja luiston saavuttamiseksi. Eagle Optigrip on Karhun edullisin malli, ja Eagle Optigrip Jr tarjoaa lapsille mukavan ja pitävän tavan päästä hiihtoharrastuksen alkuun. RCS Classic on puhdas huipputason kilpasuksi, mutta halvempi CRS Classic Zero on suunnattu tavallisilla harrastajille. × 76 tammikuu 2012. Pinnoitteen koostumus on optimoitu kostean kelin mukaan, joten ne eivät enää ole yleismalleja. Ainoaksi hoitotoimenpiteeksi riittää pohjan puhdistaminen liasta ja lumesta tarttuneesta voiteesta. Näissä Nanogripkäsittely jatkuu kärjestä kantaan asti. Kannasta pohja on voideltavissa normaalisti. Ylimääräisen pinnoitteen kuluessa pois ensimmäisten kilometrien aikana pohjan harmaa väri muuttuu tummemmaksi ja samalla luisto paranee. Nanogrip-käsittely jatkuu suksen kärjestä pitoalueen loppuun asti. Kaikkein haastavimmissa voiteluolosuhteissa luistopohja voidaan voidella normaalisti maksimaalisen luiston saavuttamiseksi. × Karhu Spectra Optigrip SPECTRA OPTIGRIP on tarkoitettu kilpakuntoilijoille ja massahiihtotapahtumiin osallistuville sekä aktiivihiihtäjille, jotka edellyttävät helppoa välinehuoltoa. Kovilla pakkaskeleillä Zero-pohja on tarvittaessa voideltavissa. PITOPOHJASUKSET Peltonen Nanogrip CL Race NANOGRIP CL RACE on kilpasuksien rakenteeseen pohjautuva, huippukevyt pitopohjasuksi. Pitoalueen keskellä on pehmeää Zero-pohjaa. Pitoa löytyy kaikissa keleissä ja luistoakin kohtalaisesti. Se sopii hyvin harrastajalle ongelmakelin sukseksi, joka toimii tarvittaessa jopa ainoana suksena. Pinnan karkeutta kontrolloimalla voidaan ominaisuuksia hienosäätää lisää ja säädellä pitoa. Zero-pohjan pito perustuu kemikaalien sijaan mekaaniseen pitoon, joten pito ei kulu käytön myötä. Nanogrip Tiger on lapsille suunniteltu erikoismalli
Suksi toimii yllättävän hyvin tarjoten mukavan hiihtonautinnon kelissä kuin kelissä. Se toimiikin erinomaisesti latupohjien ulkopuolella. Painon mukaan sopivan jäykkyyden valinta on tärkeää. × Karhu Erä Perinteinen eräsuksi on nyt saatavilla myös Optigrip-pitopohjalla. Kevyt suksi on mukava valinta retkille niin metsään kuin tuntureille. Skintecille voi povata menestystä erinomaisen idean ja hyvän toteutuksen ansiosta. Atomic Skintec SKINTEC on täysin uusi idea latusuksien parissa. × Suomalaista innovaatiota SUKSIIN liitettävän nanoteknologian takana ovat vahvat suomalaisjuuret. Isompi yhtenäinen karvapinta tarjoaa parempaa pitoa ja sopii lämpimille ja pehmeille keleille, kun kaksi kapeampaa karvaraitaa riittää pakkaskeleillä. Suksen mukana tulee kaksi eri versiota, joista voidaan valita parempi kelin mukaan. Sen ulkopinnalla on kiinteä karva tarjoamassa tehokasta pitoa perinteisen tyylin hiihtäjälle. Tämän jälkeen tuntuu ihmeellisestä, jos joku vielä ostaa eräsuksen ilman nanopohjaa. Iso pinta-ala pitää suksen hangen päällä, ja hyvä pito auttaa merkittävästi etenemistä. Veljensä Jukka Järvisen Startex Oy valmistaa Atomicin ja Salomonin vastaavat materiaalit. tammikuu 2012 77. Nanopinnoitteen kaikille maailman merkeille toimittaa kaksi suomalaista yritystä. Umpihankeen hiihdettäessä nanopinnoite pitää riittävästi. Liian löysässä suksessa karva ottaa vastaa luiston aikana, ja hiihto muuttuu luistavasta latuhiihdosta hitaampaan retkihiihtoon. Suksesta myydään kahta eri jäykkyyttä. Pieni sivuleikkaus helpottaa suksen hallintaa. Karhun ja Peltosen nanopohjat perustuvat Matti Järvisen Optiwax Oy:n toimittamaan nanomateriaaliin. Suksi toimii erinomaisesti eteläsuomalaisessa metsässä. Koko suksen pituinen nanopinnoite mahdollistaa voiteluvapaan retkihiihdon. × Peltonen Nanogrip Mountain NANOGRIP Mountain on tavallista latusuksea leveämpi retkihiihtosuksi. Pitoalueelle on jyrsitty muutaman millin syvä kuoppa, johon voimakkailla magneeteilla kiinnitetään erillinen muovilevy. Latuhiihtoa hidastava luiston heikkeneminen ei haittaa rauhallisessa erähiihdossa yhtään
Hän perehtyi lajiin 1990-luvun puolivälissä ja otti vetovastuun lumikenkäilyn koulutuksesta Suomen Ladussa 1998. Testiryhmä koostui lajin harrastajista ja kouluttajista. 78 tammikuu 2012. Lumikenkien maastotestaus tehtiin heidän kanssaan keväällä 2011. LUMIKENGÄT Atlas 1030 Baldas Nevada Castor Baldas Trek Castor Special GV Snow Aerolite GV Wide Trail Redfeather Alpine 30 Redfeather Conquest 25 TSL 227 Escape TSL 325 Explore Easy Tubbs Flex NRG 22 Tubbs Wilderness 25 Kuka testasi? KUVA Joel Ahola Sirpa Arvonen lumikenkäilevä kehittämiskonsultti ARVONEN on intohimoinen lumikenkäilijä. Seuraavana talvena hän kutsui koolle innokkaimmat harrastajat, ja perusti Suomen Lumikenkäilijät
Lumikengillä tietenkin! Hyvillä lumikengillä kulkee talvisessa luonnossa lähes minne tahansa. Pari edellistä talvea nostivat huikeat kinokset ja epätoivon jopa etelän kaupunkeihin, mutta pohjoisen vaaraselkoset ja tunturiseudut nauttivat liki metrin nietoksista vuosittain. Emme asettaneet runkomateriaalille mitään rajoitetta, mutta rajasimme pihaleikkeihin sekä kilpailutoimintaan tarkoitetut lumikengät testin ulkopuolelle. Niiden jääraudat purevat tukevan otteen kovaan tunturin rinteeseen. Saimme testattavaksemme monipuolisen kattauksen Suomeen tuotavista lumikengistä. Perinteiset pohjoisamerikkalaiset lumikengät on valmistettu puukehikosta, jonka sisään on punottu peuranjänteistä tai hir- tammikuu 2012 79. Suomalaiset ovat hiihtokansaa, mutta kaikkialle ei suksilla umpihangessa pääse. Parhaissa tuotteissa kantavuuden kaveriksi on saatu ketteryyttä, pitoa, erinomainen side sekä turvalliset ja käytännölliset toiminnot. alvi on parhaimmillaan lunta tulvillaan. Mukaan päätyi peräti kuusi tuotemerkkiä, joista jokainen sai halutessaan testiin kaksi malliaan. TEKSTI Joel Ahola TUOTEKUVAT Mikko Nikkinen ja Poppis Suomela T Kantavuutta vai ketteryyttä Lumikenkiä on käytetty aikoinaan kaikkialla asutuilla lumisilla alueilla. Eteneminen on hiihtoa hitaampaa, mutta samalla jää enemmän aikaa luonnon tarkkailuun. Testikutsussa kerroimme arvostavamme kantavuuden lisäksi mars! ketteryyttä, turvallisuutta sekä helppokäyttöisiä ja tukevia sideratkaisuja. Sivakoilla joutuu avaamaan ladut järville, alaville soille ja notkelmiin, mutta miten pääsisi valloittamaan tykkylumiset vaaramaisemat tai kotikulmien kumpuilevat kalliot. Tämä johtuu seudulle ominaisesta hienosta ja kovasta pakkaslumesta, joka takertuu helposti suksen pohjaan heikentäen luistoa. Parhaat puolensa lumikengät pääsevät näyttämään pienipiirteisessä ja kumpuilevassa maastossa sekä tiheän puuston lomassa maastoissa, joissa hiihtäjän on vaikea edetä. T E S T I Umpihankeen Monipuoliselta lumikengältä vaaditaan muutakin kuin kantavuutta pehmeässä hangessa. Lumikengät tarjoavat oikopolun lähimetsän ulkoilureittien väliseen maastoon. Monin paikoin suksi syrjäytti lumikengät, mutta PohjoisAmerikassa lumikengät säilyivät ja kehittyivät suksia toimivampana etenemiskeinona. Emme hakeneet lumikenkiä pelkkään erämaavaellukseen, vaan hyvällä tuotteella pärjäisi myös lähimetsän asettamissa haasteissa. Jouduimme tekemään karsintaa, sillä suurimpien brändien valikoimaan kuuluu jopa useita kymmeniä erilaisia lumikenkiä. Pyysimme maahantuojilta testattavaksi lumikenkiä, jotka sopivat tällaiseen monipuoliseen talviliikuntaan
Muoviset lumikengät pitävät alumiinirunkoisia paremmin, koska niiden pohjan säleikkömäiset rakenteet antavat lisäpitoa. Putkirunkoisten mallien parhaat ketteryydet kuuluvat Atlassekä Tubbs Wilderness -lumikengille. Vasemmalla sauvalla käännettävä TSL 325, keskellä testin korkein GV Snow Aerolite ja oikealla järeä Baldas Trek. 80 tammikuu 2012. Testituotteissa perinteiset puukehikot ovat vaihtuneet alumiinirunkoihin, joiden väliin on pingotettu nahkarihmojen sijaan ohut ku- mimatto. Jyrkässä ylämäessä jalka väsyy, jos painopisteen joutuu pitämään jatkuvasti kärkiraudan varassa. TSL 325 osoittautui testin pienimmäksi, mutta Tubbs Flex, Baldas Nevada ja Redfeather Conquest jäivät pinta-alaltaan vaatimattomiksi. Pitoa ja tukea Nykyaikaiset lumikengät poikkeavat esikuvistaan pidon osalta, sillä jokaisen testituotteen pohjaan on sijoitettu jäärauta. Näiden kilpailijoiksi ovat nousseet muovirunkoiset lumikengät, jotka ovat yleensä pinta-alaltaan alumiinirunkoisia pienempiä mutta samalla selvästi ketterämpiä. Parhaat jousto-ominaisuudet kuuluvat TSL 227- ja Tubbs Flex -malleille. Putkirunkoiset lumikengät ovat jäykkiä, eivätkä täten myötäile maaston muotoja. Aktiiviharrastajat ja lajin kouluttajat osasivat tarkastella testituotteiden ominaisuuksia useiden vuosien tuomalla kokemuksella. vennahasta tiivis verkko. Laajoilla erämaaselkosilla tarvitaan ensisijaisesti kantavuutta, mutta esimerkiksi Kolin jyrkillä rinteillä tai Nuuksion kumpuilevilla kalliolla kaivataan enemmän ketteryyttä. Testin yhdestätoista lumikengästä seitsemässä on kantapala. TSL 325 kantaraudan LUMIKENKÄILYTESTI tehtiin yhdessä Suomen Lumikenkäilijät ry:n kanssa. LUMIKENGÄT KUVA Joel Ahola levat maapohjan epätasaisuuksia. GV Wide Trail- ja GV Snow Aerolite -lumikengät saavuttavat testituotteiden parhaan kantavuuden. Jousto auttaa ketteryyteen, mutta myös pieni koko tuo liikkuvuutta. TSL 325 turvautuu vain kahteen piikkiin, mutta ne painautuvat maahan koko jalkaterän voimalla tarjoten erinomaisen pidon. Useimmat muovirunkoiset mallit mukai- NOPEAKÄYTTÖINEN etuside tuo sujuvuutta pukemiseen. Vasemmalla hyvin avautuva Tubbs, keskellä Atlaksen remmikiristys ja oikealla TSL 325 -siteen vipulukko. KANTAKOROKE nostaa jalan oikeaan asentoon ylämäessä. Kärkiraudan lisäksi tuotteiden pohjaan on sijoitettu piikkejä, kantapään kohdalle kantarauta tai jopa koko lumikengän pituiset teräkiskot, kuten Tubbs Flex -mallissa. Ne sopivat hyvin upottavaan syvään nietokseen, mutta nopeat käännökset ja jyrkkien rinteiden kapuaminen jäävät niillä osin haaveeksi. Kengän alle käännettävä kantapala auttaa jalan asentoa ylämäessä tarjoten painopisteen koko jalkapohjalle. Nykyretkeilijä joutuu edelleen puntaroimaan lumikenkänsä kantavuuden ja kulun ketteryyden välillä. Joissakin lumikengissä kärkirautana on metallilevy, kuten Tubbs Wilderness -mallissa, jossa jalkaterän alla on useita eri suuntiin pistäviä piikkejä. Näiden lumikenkien pääasiallisena tarkoituksena on kantaa kulkijaansa, mutta toisinaan metsästäessä käytettiin myös huomattavasti pienempiä lumikenkiä ketteryyden saavuttamiseksi. Useimmissa malleissa on kärkirauta, joka iskeytyy alustaan jalkaterän painamana
Tällöin polvilleen kaatuva kulkija saattaa lyödä säärensä lumikengän kärkeen, ellei iskua ole muutoin estetty. Toisella kerralla näiden lumikenkien käyttö on todella vaivatonta, sillä siteen etuosa avautuu molemmille sivuille ja kengän voi pujottaa siteeseen kantapää edellä. Tällöin lumikengän kärki kääntyy vastaavasti taaksepäin, ja se voi iskeytyä ikävästi ulkoilijan sääreen. Jos lumikenkää aikoo käyttää esimerkiksi huopakumisaappaan kanssa, pitää valita malli, jonka siteeseen sopii kärjeltään kulmikas kenkä. Yleensä lumikenkää käytetään tukevan ja pyöräkärkisen pakkasjalkineen kanssa, tammikuu 2012 81. Saman valmistajan Wide Trail -mallissa turvallisuutta on lisätty nilkkaremmillä, joka pysäyttää lumikengän kärjen ennen säärtä (vasen alakuva). TSL 227 -lumikengän sideakselissa on stoppari, joka estää kärjen ylikääntymisen (oikea alakuva). ja vartta jatketaan säärystimellä. Siteen säädöt ovat helpot ja selkeät, mutta siteeseen sopii vain kaarevakärkinen kenkä. Parhaiten säädöt onnistuvat hanskat kädessä Atlaksen lu- mikengän kanssa, jossa päkiän kiristys tehdään yksinkertaisesti yhdestä remmilenkistä vetämällä. Lumikengät voi pakata kuljetuksen ja varastoinnin ajaksi omaan varustekassiin. Lumikenkiä käytetään talvipakkasilla, joten remmien ja solkien käytön pitäisi luonnistua myös paksut kintaat kädessä. Mäkien kapuaminen onnistuu erinomaisen pidon ja kantapään alle käännettävän korokkeen ansiosta, ja kukkulalta laskeutuminen sujuu mallikkaasti hyvän hallittavuuden johdosta. Tubbs-lumikenkien side on ensin säädettävä huolellisesti omaan kenkään sopivaksi. Testituotteiden paras tuki koettiin Baldas Trekja TSL 227 -lumikengissä. Kantapään voi lukita siteeseen alamäen ajaksi, ja sideakselin stoppari estää kengän kärjen iskeytymisen sääreen. Redfeather Alpinen siteestä puuttuu akseli, joten lumi- voi kääntää sauvan sommalla, mutta muiden mallien kanssa tarvitaan sorminäppäryyttä. Siteiden tarjoaman tuen merkitys kasvaa alamäessä ja etenkin sivurinteessä. Sen runko myötäilee maaston epätasaisuuksia tehden kävelystä miellyttävää myös kovalla alustalla. Tällaisia malleja ovat molemmat GV-tuotteet sekä Redfeather-lumikengät. Turvallisia askeleita Jyrkässä alamäessä on vaarana lumikengän kannan kääntyminen eteenpäin. Lopullinen kiristys tehdään lukitsemalla jalkaterän päälle sijoitettu solki. GV Wide Trail -lumikengässä on nilkkaan kiinnitettävä nauhalenkki, jolla voidaan tehdä vastaava varotoimi. TSL 227 nappasi testivoittajan tittelin monipuolisuudellaan, käytännöllisyydellään ja turvallisilla ratkaisuillaan. Kantalukkoja ei voi käyttää tasaisella kuljettaessa. Alamäkeä varten molempien Baldas- ja TSL-mallien kannat voi lukita paikoilleen. Sillä pärjää yhtälailla kodin lähimetsän kuin tykkylumisten vaarojen haasteissa. GV SNOW AEROLITE -lumikengän kärki pääsee iskeytymään kulkijan sääreen (yläkuva). T E S T I TESTIVOITTAJA TSL 227 ESCAPE TSL 227 on kantavin muovirunkoisista lumikengistä. Onnistuneessa siteessä on riittävät säätövarat ja selkeät kiristysmekanismit
Ensimmäisenä silmään pistävät kilon tarkkuudella ilmoitetut lukemat. Valmistajat ilmoittavat lumikenkiensä käyttösuositukset eri tavoin. Mutta miten vaeltaja tietää, kuinka suuret lumikengät hänen pitäisi hankkia. Toinen hämmennyksen kohde ei selity mittayksikön valinnalla: Pinta-alaltaan testin suurinta tuotetta suositellaan alle 114-kiloiselle, mutta pinta-alaltaan pienimmän lumikengän pitäisi sopia vielä 118 kiloa painavalle tarpojalle. Putkirunkoiset ja muoviset lumikengät käyttäytyvät eri tavoin, koska muovinen on pohjaltaan usein hieman kovera ja alumiinirunkoisen lumikengän matto painuu aavistuksen kuperaksi. Lumikengän muoto piirrettiin muoviin, jonka jälkeen laskettiin kuvion sisään jääneet kokonaiset ruudut sekä osaruudut. Mitattuja pintaaloja on käytetty sellaisenaan tuotteiden kantavuutta arvosteltaessa, mutta lopulliseen kantavuuteen vaikuttavat lumikengissä olevat aukot, lumen rakenne ja rakeisuus sekä lumikengän muoto. Pinta-aloissa ei ole huomioitu rungossa olevia reikiä. Useimmat antavat painovälin, johon käyttäjän kantamuksineen pitäisi sopia. Menetelmässä kaksi osaruutua vastaa keskimäärin yhtä kokonaista ruutua. Ei mistään valitettavasti. Suosituksia ei ole alkujaan annettu kiloina vaan kymmeninä paunoina, joten liian tarkat lukemat ovat seurausta mittayksikön muutoksesta (yksi pauna on noin 454 grammaa). LUMIKENGÄT LUMIKENKIEN pinta-alat määritettiin ruudukkomenetelmällä tuotteiden kantavuuden arvioimiseksi. Pintaa syvemmälle Valmistajat ilmoittavat lumikenkien käyttösuositukset oman mielensä mukaisesti, joten mittasimme lumikenkien pinta-alat kantavuuden arvioimiseksi. MAKUUPUSSIEN suosituslämpötilat määritetään standardin mukaisesti, ja rinkkojen tilavuudet ilmoitetaan litroina. Ruudukkomenetelmä antoi pienimmän lumikengän pinta-alaksi noin 960 neliösenttimetriä, mutta suurin testituote kattoi pe- 82 tammikuu 2012. Lumikengän pinta-ala ei yksiselitteisesti kerro tuotteen kantavuutta, mutta antaa siitä kohtuullisen hyvän arvion. Muovirunkoiset kantavat periaatteessa hieman paremmin, mutta toisaalta niiden terävät reunat saattavat rikkoa putkirunkoja herkemmin hangen kovettuneen kuoren.× Ruutuja ynnäten Päätimme määrittää lumikenkien pinta-alat, koska valmistajien ilmoittamat painosuositukset eivät ole vertailukelpoisia. Yksi valmistaja kertoo kaikkien tuotteidensa sopivan alle 100-kiloiselle kulkijalle. Samankaltaisista kilosuosituksista huolimatta suurimman lumikengän pinta-ala on lähes 2,5-kertainen pienimpään testituotteeseen verrattuna. Pinta-alat mitattiin käyttäen viiden senttimetrin ruudukkoa, jonka päälle asetettiin kirkas muovi. Eräs valmistaja sanoi kilolukemiensa koskevan vain pehmeää lunta: kovalla alustalla tuotteella ei ole lainkaan painorajoitusta! Suositukset ovat hämmentäviä. räti 2 340 neliösenttiä. Jotta lukemista saisi jonkinlaisen realistisen käsityksen, mainittakoon, että vajaa parimetrinen latusuksi on pinta-alaltaan noin 750 neliösenttiä ja puoli metriä pidemmän metsäsuksen pinta-ala on likimain 1 700 neliösenttimetriä
Ammattitaitoinen myyjä osaa auttaa omiin tarpeisiin sopivan lumikenkäparin valinnassa. Häneltä kannattaa selvittää myös kaikkien remmien, vipujen ja solkien toiminta, sillä yhdessäkään testituotteessa ei ollut käyttöohjetta.× E S T I Huiput esiin retkinuotioilla Retken testeissä käytetään viiden retkinuotion arvosteluasteikkoa. Tukeva side ja suksimainen ulkomuoto takaavat miellyttävän alamäkikokemuksen. Ripeässä liikkeessä lumikengän takakärki ponnahtelee ylös lennättäen puuterilunta takareisille juostessa jopa niskaan. Roikkuva nauhalenkki voi takertua lukikengän jäärautaan tai lumen alla piilotteleviin oksiin ja juuriin. Lumikengän akselina on kaksi remmiä, jotka estävät tehokkaasti takaosan kääntymisen eteen. Tubbs Flex -lumikengät niputetaan kuljetusta varten paksulla tarrahihnalla. Siteen säädöt sallivat poikkeuksellisen hyvin sekä pienen että ison kengän käytön, eikä kengän kärjen tarvitse olla kaareva. Päkiä kiristetään napakaksi paketiksi lenkiksi yhdistyvällä hihnaparilla, ja kumiremmi sitoo kannan paikoilleen. Joissakin akselillisista malleista, kuten molemmissa TSL-kengissä, kärjen iskeytyminen sääreen on estetty akselin stopparilla. Lyhyt kärki tekee lumikengästä ketterän, ja siitä on apua erityisesti Testin parhaaseen siteeseen sopivat sekä pienet että iisot talvikengät. Yksinkertainen mutta tukeva kantapala nostaa jalan miellyttävään asentoon mäkiä ylös kiivetessä. Hjorth maahantuojan sivut www.hjorth.fi www.outertrading.fi www.bonge.fi www.welhonpesa.fi www.vandernet.com www.hjorth.fi Kolme nuotiota kertoo onnistuneesta tuotteesta, joka on luokassaan ostamisen arvoinen. Kahden nuotion tuotteella pärjää tyydyttävästi. Yhden nuotion varuste soveltuu heikosti testattuun käyttöön. ATLAS 1030 Hinta: 199 euroa Kenkäparin paino: 2 200 grammaa Yhden kengän pinta-ala: 1 500 cm2 ATLAKSEN side rankattiin testin parhaimmaksi: Siteen eturemmi pysäyttää kengän oikeaan kohtaan. Tällöin seurauksena on useimmiten kaatuminen. ot jyrkissä ylämäissä. Myös siteiden ylipitkät säätöremmit ja kiinnikkeistään irtoavat hihnat aiheuttavat turvallisuusriskin. Tuotteen pito arvosteltiin putkirunkoisten mallien kärkeen etenkin kantapään järeän jääraudan ansiosta. Kuljetuksen ajaksi kengät voi paketoida pohjat vastakkain muovikiinnikkeillä, jotka katoavat helposti. Nuotiomäärä kuvaa tuotteen ominaisuuksia testissä esitellyssä käytössä. Viisi nuotiota saa tuote, johon on vaikea keksiä parannuksia. Neljä nuotiota myönnetään, jos varuste on erinomainen tuoteryhmässään. Yhteystiedot MERKKI Atlas Baldas GV Redfeather TSL Tubbs valmistajan sivut www.atlassnowshoe.com www.baldas.com www.gvsnowshoes.com www.redfeather.com www.tsloutdoor.com www.tubbssnowshoes.com maahantuoja K. Lumikengän pinta-ala on testin kolmanneksi suurin, joten tuote sai ansaittua kiitosta umpihangessa. Baldaksen ja TSL:n lumikengät on pakattu omiin kuljetuskasseihin. Lumikenkien ostajan kannattaa miettiä tarkoin, millaiseen käyttöön, maastoon ja jalkineeseen tuotetta on hankkimassa. T kengän kanta ei voi kääntyä eteenpäin missään tilanteessa. Hjorth Outertrading Bonge Welhonpesä Vandernet K. Monipuolinen Atlas ylsi oikeutetusti testin hopeasijalle. kaikk + sopii kaikkiin kenkiin onnistuu kintaat + kiristys on kädessä tkimal + putkimallien paras pito - siteen remmeihin voi kompastua tammikuu 2012 83. Atlaksen lumikengät kiinnitetään muoviklipseillä vastakkain kuljetuksen ajaksi, mutta pienet kiinnikkeet katosivat jo ensimmäisen testiretken aikana. Ne jakavat käyttäjien mielipiteet, sillä joidenkin mielestä varustepussit ovat turhia ja nostavat vain tuotteen hintaa, mutta toisaalta ne tuovat turvallisuutta kuljetukseen ja selkeyttä varastointiin. Näin tuotteeseen ei edes kaipaa kantapään lukitusta
Italialaisen tuotteen vankka rakenne sopii vaativaan käyttöön kohtuullisen kovalle ja tasaiselle hangelle. Umpihangessa raskas lumikenkä jää testin häntäpäähän. Pelkistetty olemus antaa väärän ensivaikutelman, sillä tuote osoittautuu yllättävän monipuoliseksi ja toimivaksi kokonaisuudeksi. Rungon rakenne takaa erinomaisen kestävyyden. Tuotteen voi pakata kuljetuksen ajaksi varustekassiin. t + testin tukevin side + kestävä rakenne - liian painava umpihankeen - joustamaton runko 84 tammikuu 2012. Jääraudan kärkipiikit pureutuvat tehokkaasti jäiseen alustaan taaten hyvän pidon jyrkässä rinteessä. Trekin pito osoittautuu jäisessä rinteessä yllättävän kehnoksi, sillä pito perustuu osin koko rungon uppoamiseen. Samalla siteen kiristäminen nopeutuu ja helpottuu, kun lukkosolki vaihtuu räikkään. Side vaatii kaarevan kengänkärjen, joka kiristetään tukevasti molemmilta sivuilta. Kantapään alle käännettävä koroke parantaa jalan asentoa ylöspäin kavutessa. Sen vaihtaminen muuttaa siteen olemuksen täysin: Nevadaa moitittiin heikosta nilkkatuesta, mutta Trekin side on testin tukevin. Ke- Edullinen lumikenkä yllättää monipuolisuudellaan. Eturauta pureutuu voimakkaasti rinteeseen. Paremman kestävyyden ja keveyden saavuttamiseksi kenkään on tehty säleikkö, joka tekee pintaalaltaan pienen lumikengän kantavuudesta entistä heikomman. Tuotteen voi pakata kuljetuksen ajaksi varustekassiin. + hyvä pito + kevyt ja ketterä - kehno nilkkatuki - heikko kantavuus BALDAS TREK CASTOR SPECIAL ECIAL Hinta: 249 euroa Kenkäparin paino: 2 540 grammaa Yhden kengän pinta-ala: 1 190 cm2 BALDAS Trekin side vastaa lähes täysin saman valmistajan Nevadamallin sidettä. Pohjan säleikkömuoto tuo pitoa, jota on parannettu kuudella metallipiikillä. Kiinnitysjärjestelmän nimeen on lisätty Special-liite, ja siteestä on vaihdettu ainoastaan yksi osa nilkkaremmi. Lyhyt lumikengän kanta kierähtää helposti eteen jyrkässä alamäessä, mutta haaverin estämiseksi siteen voi lukita kantapään kohdalta. li dellaan veys ja ketteryys parantavat umpihangessa kahlaamista. Akselin, kantapalan ja lukon yksityiskohdat osoitta- Testin tukevin side on kiinnitetty pinta-alaansa i ta alaansa nähden painavaan kenkään. vat, että lumikenkä on suunniteltu kestämään iskuja ja rasitusta. Rakennelma on poikkeuksellisen raskas, joten tuotteen pinta-alan ja painon suhde on testijoukon heikoin. Ylimääräiset remmit jäävät kumiläpän alle suojaan. Lumikengän runko muodostuu lenkiksi väännetystä alumiinisesta T-kiskosta, jonka väliin on niitattu vahva kumimatto. Hammastukset on tehty noin puolen sentin välein. Käyttäjä kaipaa rungolta joustoa epätasaisella maapohjalla. Työskentely onnistuu hanskat kädessä. Siteen pituus säädetään kengän koon mukaan. LUMIKENGÄT BALDAS NEVADA CASTOR Hinta: 134 euroa Kenkäparin paino: 1 860 grammaa Yhden kengän pinta-ala: 1 020 cm2 BALDAS Nevadan sininen runko tuo mieleen ämpärimuovin. Siteen nilkkaosaan on sijoitettu yksinkertainen solkihihna, joka pilaa toimivan kokonaisuuden nilkan tuen jäädessä heikoksi
Siteen tarjoama nilkkatuki saisi olla parempi. Jäärauta puree hyvin kovaan alustaan, mutta pohjan suuri pintaala heikentää pitoa: epätasaisessa maastossa runkoputki saattaa koskea edestä ja takaa maahan, mutta lumikengän keskikohta ja siten myös jääraudat jäävät vaille pohjakosketusta. Siteeseen sopii erittäin isokokoinen kenkä, mutta pienen jalan kiristämisestä remmit jäävät turhan pitkiksi. Lumikengän turvallisuusominaisuudet katsottiin testin heikoimmiksi, sillä siteen akselissa ei ole ylikääntymisen estoa tai kantapäässä lukkoa. Tämä heikentää entisestään ketteryyttä, mutta pehmeässä umpihangessa tuotteelle ei löydy tästä joukosta kunnon kilpailijaa. umpihankeen + parhaat ump nilkkahihna tuo turvaa + - raskaat ja kömpelöt - heikko pito tammikuu 2012 85. Valtava koko tekee lumikengistä kantavat mutta kömpelöt. T E S T I GV SNOW AEROLITE Hinta: 379 euroa Kenkäparin paino: 2 560 grammaa Yhden kengän pinta-ala: 1 990 cm2 GV Snow Aeroliten siteeseen sopii järeä kenkä, mutta pieneen jalkaan kenkää on vaikea kiristää. Alamäessä suksimainen kenkä vie varmasti haluttuun suuntaan. Kiristysmekanismi on harjoiteltava ennen käyttöä. Erämaan upottavissa nietoksissa ja loivassa maastossa vaeltaminen on pelkkää nautintoa, mutta jyrkässä ylämäessä ilmenee pieniä puutteita: ilman kantapalaa jalka väsyy eikä pohjan pito ole riittävä. Tuote on ehdottomasti paras valinta, jos retkeilijä hakee pelkkää kantavuutta ja väistelee pienipiirteistä maastoa. Alamäkeen kengät voi lukita nauhalenkillä nilkkaan, mikä estää kannan kääntymisen eteen ja kärjen iskeytymisen sääreen. Kiristyssolkien käyttö on yhtä han- Testin kantavimmat lumikengät sopivat parhaiten i at erämaavaellukselle. kalaa. Samalla kenkäparille kertyy painoa kolmisen kiloa. Painoa kertyy reilusti, mutta painon ja pinta-alan suhde on testin parhain. Jalkaterän päälle on sijoitettu kaksi kumiremmiä, jotka kiristetään pumppaamalla. Ensimmäisen avausyrityksen epäonnistuminen tarkoittaa jälleen uutta pumppausta, mikä tuntuu jo musertavana kipuna jalkaterässä. Etenkin lukkojen avaaminen on hankalaa. Ylämäet nousevat mukavasti hyvän pidon, oivan kantapalan ja korkean etuosan ansiosta. Puutteiden seurauksena polvilleen kaatuva käyttäjä saattaa lyödä säärensä lumikengän kärkeen. hangessa äki + hyvät mäkiominaisuudet lukkojen avaaminen kiristää remmejä - sääri voi iskeytyä kengän kärkeen GV WIDE TRAIL Hinta: 449 euroa Kenkäparin paino: 2 990 grammaa Yhden kengän pinta-ala: 2 340 cm22 GV Wide Trail on sekä pituudeltaan että leveydeltään testin kookkain lumikenkä. Snow Aerolite on parhaimmillaan syvässä ja upottavassa han- hy + kantavat hyvin umpi- Kantavan lumikengän painon ja pinta-alan suhde on testin parhain. gessa, mutta suuri koko heikentää ketteryyttä. Tuote on testin toiseksi kantavin. Wide Trailin side on ominaisuuksiltaan erittäin lähellä saman valmistajan Snow Aeroliten sidettä. Kantapään kiertävä remmi on kuminen, ja se kiristetään metalliseen solkeen. Sidettä ei saa kiristää liikaa, sillä remmin vapautus vaatii vielä yhtä ylipitkää pumppausliikettä
Siteen akselin puuttuminen tekee kävelystä raskaampaa, koska lumikenkä ei seuraa rentona askellusta. Lumikengän ketteryys kärsii suuresta etuaukosta, akselin puutteesta ja jalkaterän väärästä asennosta. Kevyt kenkä kerää painoa, sillä lumi takertuu helposti pohjakuvioon. Testin edullisin lumikenkä sopii lähimetsän poluille ja niiden laitamille. Yksinkertaisesta mallista puuttuu sekä kantapala että kantapään lukitus. Jääraudan kärjet pureutuvat kohtalaisesti kovaan alustaan, vaikka ne saisivat tehdä laajemman liikeradan. Siteen akseli on tehty vahvasta hihnasta. Siteestä puuttuu jalkaterän paikan määräävä pysäyttäjä. Ratkaisu sallii jouston myös sivuittaissuunnassa heikentäen kävelytuntumaa. Kannan alle sijoitettu rauta parantaa pitoa yhdessä pohjasäleikön kanssa. Siteestä puuttuu kääntyvä akseli, minkä vuoksi jäärauta ei pureudu kunnolla maahan jyrkässä rinteessä. Parhaimmillaan tuote on korpuksi jäätyneen hangen pinnalla, joka ei kestä kävelyä ilman lumikenkää. remmej + remmejä voi kiristää kintaill kintailla vääntää jalkaa - side vä - siteestä puuttuu akseli - ui syvällä hangessa REDFEATHER CONQUEST 25 5 Hinta: 95 euroa Kenkäparin paino: 2 050 grammaa Yhden kengän pinta-ala: 1 100 cm2 REDFEATHER Conquest sopii periaatteessa jokaiseen talvikenkään. Suurimmaksi ongelmaksi osoittautui sideratkaisu. Remmejä on peräti neljä, mikä tuntui testaajista liian hankalalta järjestelmältä. Ketteryys, keveys ja kelpo pito parantavat mäkien kapuamista. Lumikengän kantavuus ei riitä syvään ja upottavaan lumeen, mutta kotikulmien lähimetsiköissä tuote sallii uuteen lajiin tutustumisen. Toisaalta muovirunko joustaa kilpailijoitaan selvästi vähemmän, joten ylimääräistä vääntöä on syytä välttää. + sopii jokaiseen kenkään - side joustaa liikaa - lumi takertuu pohjaan - roikkuvat hihnat ovat turvallisuusriski 86 tammikuu 2012. Jalkineen kannattaa olla jämäkkä, sillä kumiset ja joustavat kiristysremmit eivät juuri tukea tarjoa: tuotteen tukiominaisuudet arvosteltiin testin heikoimmiksi. Edullisesta hinnasta huolimatta tuote vaikuttaa kestävältä. Näiden seurauksena lumikenkä ui syvällä nietoksessa, ja sitä on hankala nostaa pinnalle. LUMIKENGÄT REDFEATHER ALPINE 30 Hinta: 249 euroa Kenkäparin paino: 2 100 grammaa Yhden kengän pinta-ala: 1 400 cm2 REDFEATHER Alpine näyttää viimeistellyllä ulkonäöllään ja kestävillä materiaaleillaan huipputuotteelta, mutta oudot tekniset ratkaisut eivät suosineet sitä ainakaan suomalaisessa maastossa. Alamäessä retkeilijä kaipaa enemmän ohjattavuutta. Kantakorokkeen puuttuminen heikentää mäkien kapuamista. Kiristys sinänsä on yksinkertaisen nerokas, ja remmejä on helppo käyttää kintaatkin kädessä, mutta lähes jokainen testaaja kertoi kiristyksen vääntävän jalan väärään asentoon. Tämä selittyy kengän kärjen suurella aukolla, josta pursuaa lunta. Tyylikkään lumikengän pinta-ala on testin neljänneksi suurin, mutta tuotteen umpihankiominaisuudet arvosteltiin testin heikoimmik- Siteen akselin puuttuminen ja iso kärkiaukko heikensivät merkittävästi tulosta. si. Remmien kiristys ja pujottelu on työlästä hanskat kädessä
Kantapala ja kantapään lukitus helpottavat mäkien nousua ja laskua. Siihen kaipaa lähinnä suuremman ja kulmikkaamman kengänkärjen sopivuutta. + turvallisuus huomioitu hyvin - side vaatii kaarevan kengänkärjen TSL 325 EXPLORE EASY Hinta: 210 euroa Kenkäparin paino: 1 810 grammaa Yhden kengän pinta-ala: 960 cm2 TSL 325 on varustettu Explore Easy -siteellä. Muovinen lumikenkä kantaa kohtalaisen hyvin. Ominaisuus tuo nopeutta, mutta vaatii jalkineelta jäykkää rakennetta: jalkaterän päälle sijoittuva sidesauma painaa jalkaa. Viime keväänä testattu sidemalli on uudistunut tälle talvelle tarjoten nopeamman pituussäädön ja monipuolisemman päkiänkiristyksen. Nilkan ympärille kiristetään räikkäremmi, jonka käyttö onnistuu myös paksut kintaat kädessä. Lisäksi kantapala on suunniteltu sauvan sommalla käännettäväksi. Kär- TESTIVOITTAJA sop + sopii monipuoliseen maa maastoon jous + joustavahko runko myötäilee maastoa Testivoittajassa on oivan siteen kaverina kantavuutta, joustavuutta ja pitoa. kipiikkien pito on erinomainen. TSL 227 ansaitsee testivoiton monipuolisuudellaan, siteen toimivuudella ja turvallisuudella. Kengänkärki paketoidaan paikoilleen kumisuojuksella ja yhdellä sivuremmillä. Joustavahko muovirunko myötäilee maaston epätasaisuuksia tarjoten miellyttävän askelluksen. Nimen lupaama helppous lunastetaan nopealla sidepituuden säädöllä ja kärjen pikalukolla. Tuotteeseen kuuluu kestävä ja kevyt kuljetuspussi. Jääraudan kärkeen on sijoitettu vain kaksi vahvaa piikkiä, mikä tuntui sahalaitaista levyä paremmalta ratkaisulta. Siteen pituus säädetään lukkoa ja asteikkoa käyttäen omaan jalkineeseen sopivaksi. Pohjan metallipiikit ja muovirungon rakenne parantavat pitoa. Valmistajan ilmoittama painosuositus on optimistinen. Kantapään lukko lisää muutenkin vain 90 astetta kääntyvän siteen turvallisuutta. TSL 325 on huipputuote ketteryyttä vaativaan maastoon, mutta testin pienin pinta-ala ei sovellu syvään ja pehmeään lumeen. Jalkaterän päällä on vivullinen pikalukko, joka avataan lumikenkää riisuttaessa. Pohjan piikit ja rungon ulokkeet lisäävät pitoa. Korkea kärki ui hangen pinnalla uutta askelta otettaessa. Tuote on turvallinen, sillä siteen akseli kiertyy vain 90 astetta estäen lumikengän kärjen iskeytymisen sääreen. Nilkan ympärille kiertyy räikällä kiristettävä remmi, joka takaa testin parhaimman nilkkatuen. Side kiristetään jalkaterän päälle molemmille sivuille sijoitetuilla remmeillä. Myös tuotteen pito rankat- Pinta-alaltaan pienin testituote takoo huipputulosta umpihangen ulkopuolella. tiin testin parhaimmaksi. T E S T I TSL 227 ESCAPE Hinta: 210 euroa Kenkäparin paino: 2 090 grammaa Yhden kengän pinta-ala: 1 320 cm2 TSL 227 -lumikengän side vaatii pyöreäkärkisen kengän. Tuotteeseen kuuluu kestävä kuljetuspussi. testi + testin paras pito + tukeva ja kätevä side - ei kanna syvässä lumessa - sidesauma painaa jalkaterää tammikuu 2012 87. Saman jalkineen kanssa uudelleen käyttö on nopeaa, sillä nyt kiristyksen voi tehdä yksinkertaisesti vivun sulkemalla. Valmistaja ilmoittaa kantavuuden erittäin optimistisesti, joten kilosuosituksia ei kannata liikaa tuijottaa
Monipuolisuutensa ansiosta Tubbs Wilderness sopii vaihtelevaan maastoon, mutta kantavuus ei salli liikkumista syvässä nietoksessa. Lumikengän jääraudan päkiäpiikit keräsivät kiitosta. Yksinkertainen kantapala helpottaa ylämäkien kapuamista. Helppokäyttöisyytensä vuoksi sitä voi suositella lajin uudelle harrastajalle ensimmäiseksi lumikengäksi. kokonaisuus + helppokäyttöinen side - heikko kantavuus - jäykkä runko ei myötäile maastoa 88 tammikuu 2012. Puute aiheuttaa pienen turvallisuusriskin, koska siteen akseli sallii kengän kääntymisen yli, ja näin lumikengän kärki saattaa iskeytyä sääreen. Side vastaa ominaisuuksiltaan saman valmistajan Flex NRG -mallia. Kantapäästä puuttuu lukitus, mutta siteen akseli pysähtyy 90 asteen kulmaan estäen lumikengän kärjen iskeytymisen säären alaosaan. Keveys ja jousto tuovat ketteryyttä, mutta kantavuus ei riitä syvään lumeen. Side on parhaimmillaan keskikokoisen kengän kanssa. Pito auttaa ylämäessä, mutta kantapään alle ei ole tarjolla koroketta. Tämän jälkeen suljetaan ainoastaan jalkaterän päälle sijoittuva lukkosolki. LUMIKENGÄT TUBBS FLEX NRG 22 Hinta: 179 euroa Kenkäparin paino: 1 730 grammaa Yhden kengän pinta-ala: 1 040 cm2 TUBBS Flex NRG -lumikenkä on keveydeltään ja pituudeltaan testin pienin, mutta leveähkö kanta ja kärki nostavat hieman tuotteen pinta-alaa. Kovalla lumella ja pienipiirteisessä maastossa liikkuminen on nautinnollista, kevyttä ja ketterää. Näin pukeminen onnistuu muutamassa sekunnissa. Kengät voi niputtaa kuljetuksen ajaksi leveällä tarranauhalla. + joustava runko myötäilee maastoa + kevyt ja ketterä - heikko kantavuus - takaremmi vaikea säätää TUBBS WILDERNESS 25 5 Hinta: 199 euroa Kenkäparin paino: 2 000 grammaa Yhden kengän pinta-ala: 1 200 cm2 TUBBS Wilderness on pinta-alaltaan ja painoltaan putkirunkoisten testituotteiden pienin edustaja. Sen kantavuus ei nimestään huolimatta riitä erämaan upottaviin ja syviin nietoksiin, mutta lähimetsän luontoon siitä saa oivan kumppanin. Suurin ero siteiden välillä on jalkaterän päällä sijaitseva lukkosolki, m + monipuolinen Putkirunkoisten lumikenkien ketterin vaihtoehto sopii yleiskengäksi matalaan nietokseen. joka on säädöltään ja toimintavarmuudeltaan Wilderness-tuotteessa parempi. Lumikengän paras ominaisuus on keveyden ja joustavuuden yhdistelmä, joka täydentyy erinomaisella pidolla. Takaremmin säätö on hankala, mutta kerran säädetyn lumikengän uudelleen pukeminen on varsin helppoa: siteen kärki levitetään sivuille ja jalka pujotetaan edestä taakse. Kantavuus jää silti varsin vaatimattomaksi kilpakumppaneihinsa verrattuna. Testattu tuote on naisten malli, mutta se eroaa miesten lumikengästä ainoastaan värin perusteella. Nimensä mukaisesti Flexin runko joustaa kärjestä ja kannasta myötäillen maaston epätasaisuuksia. Sidettä on helppo käyttää kintaat kädessä, kunhan takaremmin pituuden on säätänyt aiemmin omaan kenkään sopivaksi. Alamäkeä varten kantapäätä ei voi lukita. Ketterä kenkä on putken vuoksi rungoltaan joustamaton, mikä laskee aavistuksen muuten erinomaista askellustuntumaa
Kuljetussuojista annettiin pientä kiitosta, vaikka ne eivät vaikuta ulkoilunautintoon. Vaa'an lukemat laittoivat tuotteet järjestykseen keveimmästä pienimpään. Yleisominaisuudet antavat 15 prosenttia kokonaistuloksesta. Arvosana kohosi, jos siteen säädöistä selviytyy myös hansikkaat tai kintaat kädessä. × Arvostelutaulukko MERKKI malli kantavuus ketteryys monipuolisuus 60 % pehmeä lumi kova hanki side 25 % yleisominaisuudet 15 % turvallisuus YHTEENSÄ kuljetus säädöt käyttö paino mäet pito tuki 15 % Atlas Baldas Baldas GV GV Redfeather Redfeather TSL TSL Tubbs Tubbs 1030 Nevada Castor Trek Castor Special Snow Aerolite Wide Trail Alpine 30 Conquest 25 227 Escape 325 Explore Easy Flex NRG 22 Wilderness 25 2,6 1,2 1,6 4 5 2,3 1,4 2 1 1,2 1,7 10 % 3,8 3,2 2,9 2 1,5 2,1 3,2 3,9 3,9 4 3,9 7,5 % 3,7 2,4 2,3 4,5 5 1,8 2,2 3,8 1,9 2 3,1 7,5 % 3,3 3,6 3,4 3,1 1,6 3,5 3,5 4,1 3,8 4,3 3,4 10 % 4,2 3,4 3,3 3,5 2,8 1,8 2,3 4,6 3,2 3,1 3,3 10 % 3,8 3,5 2,8 3 2,2 2,8 2,5 4,1 4,3 4,2 3,4 10 % 3,9 2,8 4 2,2 2,5 2,2 1,8 3,9 4 3,6 3,4 7,5 % 4,4 3,9 4,2 2,7 2,4 3,2 2,8 3,9 4,1 3,2 3,3 7,5 % 4,3 3,4 4,2 3,2 2,6 2,8 2,2 3,8 3,6 3,9 4 7% 2,5 3,4 3,2 2,2 2,4 2,8 2,5 4 4 3,4 2,8 5% 3,5 4,5 2,4 2,3 1 3,8 3,9 3,8 4,7 5 4,1 3% 2 4 4 1 1 1 1 5 5 3 1 100 % 3,5 3 3,1 3 2,8 2,5 2,4 3,7 3,4 3,3 3,1 tammikuu 2012 89. Testitulos määräytyy kaikkien osa-alueiden perusteella arvostelutaulukossa ilmoitetuilla prosenttiosuuksilla painottaen. Testissä arvostettiin hyvää nilkan tukea, säätövarojen riittävyyttä ja niiden selkeyttä, tuotteiden käyttöä erilaisten jalkineiden kanssa sekä kiristyksen pitävyyttä, nopeutta ja helppoutta. Lumikenkien sopivuus erilaisiin maastoihin muodostaa yhteensä 60 prosenttia lopputuloksesta. Kevyin tuote ansaitsi viisi pistettä, mutta raskain lumikenkä joutui tyytymään minimisaaliiseen. Irtonaiset ja pitkät remmit laskivat turvallisuuden arvosanaa. Suurin lumikenkä sai tällöin täydet viisi pistettä, mutta pienimmän tuotteen oli tyydyttävä jäännöspisteeseen. Tärkeimpänä omaisuutena pidettiin kantavuutta, mutta samalla arvosteltiin tuotteen ketteryyttä, umpihankeen soveltumista, kovalla hangella etenemistä, mäkien nousemista ja laskemista sekä pitoa. Ne tuovat kuitenkin turvallisuutta kuljetukseen ja varastointiin. Kantavuuden arvosana on määritetty lumikenkien pinta-alan mukaan, koska valmistajien ilmoittamat painosuositukset eivät olleet vertailukelpoisia. Pahiten rokotettiin pisteitä, jos lumikengän kärjen iskeytymistä sääreen ei ollut estetty siteen akselia suunniteltaessa. T Lumikenkien ominaisuudet MERKKI Atlas Baldas Baldas GV GV Redfeather Redfeather TSL TSL Tubbs Tubbs malli 1030 Nevada Castor Trek Castor Special Snow Aerolite Wide Trail Alpine 30 Conquest 25 227 Escape 325 Explore Easy Flex NRG 22 Wilderness 25 hinta () 199 134 249 379 449 249 95 210 210 179 199 kantavuus * (kg) 68113 100 100 3686 55114 100 80 70140 50118 70 5491 pituus (cm) 77 61 62 91 97 78 60 75 59 57 63 leveys (cm) 23 24 24 26 28 24 22 23 22 21 22 pinta-ala ** (cm2) 1 500 1 020 1 190 1 990 2 340 1 400 1 100 1 320 960 1 040 1 200 paino ** (g) 2 200 1 860 2 540 2 560 2 990 2 100 2 050 2 090 1 810 1 730 2 000 kantapala on on on on ei ei ei on on ei on lukitus ei on on ei on ei ei on on ei ei E S T I pakkaus klipsit 20 g pussi 420 g pussi 430 g pussi 295 g pussi 300 g remmi 55 g - valmistusmaa Kiina Italia Italia Kanada Kanada USA USA Ranska Ranska Kiina Kiina * VALMISTAJAN ilmoittama painosuositus ** PINTA-ALA on laskettu yhdelle kengälle, mutta painossa on huomioitu molemmat kengät. Pisteet puntarissa Lumikenkien arvostelu jakaantuu kolmeen kokonaisuuteen, joissa kussakin on useita erikseen arvioituja osa-alueita. Siteen ominaisuudet muodostavat neljäsosan lopputuloksesta
iElävän tulen ääreen hakeutumiknen käy edelleen luontevasti, vaikka maailma teknistyy huimaa vauhtia ympärillämme. vät ja ihmisten todelliset piirteet nousevat esiin. Persoonan analysoiminen nuotiokäyttäytymisen perusteella onnistuu ainoastaan kenttäolosuhteissa. Otannan laajentamiseksi kannattaa hakeutua yleisten ulkoilu- ja retkeilyreittien taukotuville ja nuotiopaikoille. Tämä edellyttää tavalliseksi retkeilijäksi naamioitumista, jotta arviointitilanne säilyisi autenttisena eikä kukaan yrittäisi muuttaa käyttäytymistään itselleen edullisemmaksi. Aiheesta kiinnostuneiden tuleekin hakeutua perinteisen avotulen ääreen aina kun tähän avautuu mahdollisuus. Mestariksi opitaan käytännön kautta. Niitä yhdistävänä tekijänä on kuitenkin esiintyvyys kaikissa yhteiskunta- ja ikäluokissa. Tehtävästä suoriutuminen ei tuota milloinkaan ongelmia toisin kuin rauhaisa tulilla istuskelu. sPuita nuolevien liekkien seuraaminen tunnusitetaan yleisesti mukavaksi ja terapeuttisen rattoiysaksi puuhaksi. KOLUMNI Jokamiehen oikeus tarkastelee retkeilyyn liittyviä ilmiöitä kriittisin silmin ja antaa tuomionsa pirttipöydän ääreltä. JOKAMIEHEN OIKEUS 90 tammikuu 2012 Luonteet liekehtien pintaan TEKSTI Marko Taavila PIIRROS Karoliina Lahti N uotio on säilyttänyt ikiaikaisen eriia tyisasemansa tunnelman luojana ja lämmön lähteenä. Taivasta tavoittelevat lieskat viehättäivät heitä niin, että muiden on pakko siirtyä loitommaksi välttyäkseen käristymästä. ×. Toiminnan voidaan katsoa liittyvän kapinointiin, joka kohdistuu vapaapalokuntalaisuutta vastaan. Roihuja rakastavien vastakohtia ovat harkitsevaiset tyypit. Roskien ja muiden irtokappaleiden kuten tuohenpalojen liekittäminen kiehtoo selvästi ta- vanomaista enemmän. Tapausten taustoja voidaan jäljittää henkilöiden lapsuuteen ja siellä vallinneisiin epävarmuustekijöihin kuten energiakriisien uhkiin ja sähkökatkoksiin. Toinen selityskenttä on luotavissa turvallisuushakuisuuteen, joka kumpuaa vanhempien, opettajien ja muiden kasvattajien ylivalistuksesta. Diagnoosi osuu oikeaan, mikäli kalikoiden pihistelijä kokee maastopalon mahdolliseksi, vaikka sateet olisivat vihmoneet seutua viikkotolkulla. lä Retkikunnan tai muun seurueen reteimmillä lon usein tapana mättää tuleen tarpeettoman paläjon puuta. Lisäksi nuotiopiireissä tavataan useaa muunlaista kiihkomielisyyttä ja kohdekeskeisyyttä, joiden seikkaperäiseen selvittämiseen on tässä yhteydessä aivan liian vähän palstatilaa. nä Tämän voi havaita vaivihkaa tarkkailemalla läsnä olevia ja heidän toimiaan. Näin etenkin, jos kyseinen aate periytyy suvussa matrilineaarisesti tai sen edustajia asustaa tulimaakarin naapurustossa. Lähipiirissä tehtyjen havaintojen jälkeen ekstrospektiota voidaan soveltaa entuudestaan tuntemattomiin ihmisiin. Taloudellinen tulistelutapa viittaa varhaisiin kokemuksiin hyödykkeiden riittämättömyydestä tai jopa täydellisestä puuttumisesta. Edellä kuvailluista käyttäytymismalleista on olemassa lukuisia variaatioita sekä eritasoisia ja jopa päällekkäisiä ilmenemismuotoja. Tuhlaileva tulenruokinta on toisaalta selitettävissä pimeän pelolla, joka vaivaa yksilöä alitajunnan tai tietoisuuden tasolla. He valitsevat huolella sopivan kokoisia pilkkeitä ja asettelevat niitä kaksi tai korkeintaan kolme kappaletta kerrallaan palamaan. Kolmas ja kenties epäilyttävin perushahmo on tulella leikkijä. Tulta tuijottaessa mielet herkistyn. Palavia halkoja ja hehkuvaa hiillosta täytyy jatkuvasti päästä hämmentämään. Hän suorastaan vaatii nuotion sytyttämistä ja ryhtyy puuhaan aina silmät innostuksesta kiiluen
samsung.fi/xcover SPINN Use it like you hate it. 3,65" Gorilla-lasi, Android 2,3, IP67. Vedenkestävä 30 min 1 metrissä ja 100% pölytiivis. Kuva: Mattias Fredriksson Paikka: Leysin, Sveitsi
CONFIDENT WHEN IT MATTERS Helly Hansen: The choice of mountain professionals for staying dry, warm and protected in extreme conditions. Per Magne Bakke / Professional mountain guide, IFMGA