Retki 1/2014 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Bhutan MATKALLA MAAILMAN KATOLLA Romaniassa KADONNUTTA AIKAA ETSIMÄSSÄ Tongan autiot saaret MELONTASEIKKAILU ETELÄMERELLÄ Talvimakuupussit testissä. 31. 1/2014 • 9,20 € Arpaisten reitiltä löytyi tuntematon autiotupa >> s. 32 T Tarjous uusille tilaajille sivulla
Eva Kaján Inna-Pirjetta Lahti Virpi Roivas Y-tunnus 1441340-4 AVUSTAJAT TÄSSÄ NUMEROSSA Iiro Kerkelä Jussi Ovaskainen Ismo Savimäki TOIMITUSJOHTAJA, ILMOITUSMYYNTI Veikka Gustafsson p. Hiihtoseuroissa tehdään paljon vapaaehtoistyötä – rakkaudesta lajiin. Miten taidot karttuvat turvallisesti. 16 Metsäurat houkuttelevat laskettelevia lapsia. 26 16. 040-187 3400 arkisin kello 8–16 (tilaukset, laskutusasiat, osoitteet) mikko.hieta@retkilehti.. vuosikerta PÄÄTOIMITTAJA VAKITUISET AVUSTAJAT TAITTO Mikko Hieta Joel Ahola Reetta Laaksonen Joppe Ranta Poppis Suomela Tenhelp Oy/Tenho Järvinen tilaajapalvelu@outdoormedia.. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. alv. toimitus@retkilehti.. ISSN 1456-8837 KARTAT Joel Ahola Pohjakartta-aineisto: Maanmittauslaitos PAINO Reusner AS, Tallinna KANNEN KUVA Patrick Degerman Tonga TILAAJAPALVELU VUONNA 2014 ILMESTYY 10 NUMEROA, JOISTA YKSI JULKAISTAAN TUPLANUMERONA Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 50 € (sis. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.. JULKAISIJA Aksana Kurola Mikko Lamminpää Tiina Riikonen Marko Taavila Outdoor Media Oy Pihlajatie 28 00270 Helsinki etunimi.sukunimi@retkilehti.. Tutustuimme tekijöihin Suomen eri puolilla. aineistot@retkilehti.. alv. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. 10 %) Määräaikaistilaus 10 numeroa 84 € (sis. p. 10 %) Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. www.retkilehti.. Nepalilainen ruoka sopii mainiosti nuotiolla valmistettavaksi. KUVA Jussi Ovaskainen KUVA Joppe Ranta KUVA Kari Kantola 6
Eväät 24 Pyy paistuu herkulliseksi retkievääksi. AJANKOHTAISET Etsimessä Hiihtoseurat KUVA Joel Ahola 1/2014 tammikuu 6 Toimintaa syntyy vapaaehtoisvoimin. Kokemukset 26 Metsälaskuja lapsen kanssa. 56 KUVA Antti Kurola Repussa Matkailijan tarvikkeet Uusi eriste on kehitetty avaruusmatkoille. Kaukomatka Tonga 56 Pata vei melontaretkikunnan autiosaarille. 32 Kesäreitti soveltuu myös talvivaellukselle. Eurokohde Romania 38 54 46 KUVA Patrick Degerman LUONNOSSA Kotimaa Arpaisten reitti 46 Kadonnutta aikaa etsimässä. 69 Mitä mukaan maailmalle. Ihmiset 15 Nepalilainen ruoka valmistuu nuotiolla. Pikatesti Vapaalaskijan monot 70 Atomic kehitti tuotteen takamaastoihin. Talvimakuupussit MIELIPITEET Pääkirjoitus Taukopaikka 02-03_Sisalto_MH.indd 3 4 30 72 7.1.2014 9:45:01. Arpaisten reitti Tapahtumassa 14 tarjosi puitteet miellyttävälle hiihtovaellukselle. Kokeiltua Avaruusasu 71 Tongan autiosaaret kiehtoivat melontaretkikuntaa. Kirjat 11 Vaiska teki käsikirjan arktiseen retkeilyyn. Kaukomatka Bhutan 38 Erikoinen vaellus maailman katolla. Testi Talvimakuupussit 72 Eristeen määrä ei takaa täydellistä unta. VARUSTEET Kokeiltua Potkuttelukelkka 67 Vanhat laskettelusukset kiertoon. Matkamessujen teemamaa on Latvia. KUVA Eva Kaján Oma retki Tilapäisrinkka kuuluu primitiiviretkeilyyn. Taidot 22 32 KUVA Ismo Savimäki 13 Kilpisjärven kimalainen. Uutiset 12 Kansallispuistoselvitykset valmistuivat
Turvarajana pidetään jo 30 senttiä uutta lunta. Huonon lumitilanteen vallitessa on parempi pysyä hengissä hoidetulla rinnealueella kuin lähteä koettelemaan onneaan takamaastoihin. Valitettavasti lumitakuuta ei ole Alpeillakaan, ja mikä huolestuttavinta, lumen laatu on alkanut aiheuttaa ongelmia. Piippareita, sondeja ja reppukoon lapioita on hyvin saatavissa alan liikkeistä, ja kyseessä on niin halpa henkivakuutus että säästölinjalle on turha ryhtyä. miVyöryn alle jääneen pelastamiseen on niin vähän aikaa, että lumitteturvallisuusvälineiden käyttö pitää osata hyvin. ua, on aina Jos rinne on vieras tai lumen koostumuksen tutkiminen ei ole tuttua, järkevää palkata paikallinen hiihto-opas. Pienten kylien tunnelma kiehtoo ja pitkät laskut houkuttelevat. Hyvän laskutaidon lisäksi takamaastoissa tarvitaan lumivyöryosaamista. Ilmatyynyllä varustetut reput ovat yleistyneet turvallisuusvarusteena ja niistä on saatu erittäin hyviä kokemuksia. Kohtalokkaat turmat tapahtuivat merkittyjen rinteiden ulkopuolella. Kun uutta lunta sataa hetkessä jopa metrin verran, pitäisi hälytyskellojen alkaa soida. Se on Alpeilj otela yhtä tärkeää kuin heikkojen jäiden tietämys Suomessa. KUVA Mikaela Löfroth HIETA MIKKO PÄÄKIRJOITUS Mikko Hieta mikko.hieta@retkilehti.. Mielikuvaharjoittelun ellä lula selkäytimeen voi iskostaa toimintamallin siitä, kuinka pitää menetellä a, raimivyöryn yllättäessä. Olisiko Tohlopissa aika ryhtyä piirtämään jatko-osaa myös rinneturvallisuudesta. On muistettava peruskoulusta tuttu sääntö: vapauksia voi ottaa vasta, kun kielioppi on ensin hallussa. 4 04-05_Paakirjoitus.indd 4 tammikuu 2014 3.1.2014 8:51:27. Viime vuonna ilmestynyt vapaalaskun tietokirja auttaa harrastuksen alkuun, mutta käytännön harjoittelua ei sovi aliarvioida. Vapaalaskun harrastajamäärät ovat kasvaneet lajin saaman julkisuuden myötä. Säännöllinen harjoittevin lu on suositeltavaa. On myös ymmärrettävä, millainen elun avullaskutekniikka on omiaan laukaisemaan vyöryjä. Alppimatkailu onkin ollut tasaisessa nosteessa jo vuosia. Kun lunta ei ole, sitä on etsittävä pohjoisempaa tai korkeammalta. Laske sivuun, luovu suksista, pysyttele pinnalla, vallivaa tilaa kasvoille. Varokaa vyöryvää lunta! V uosi vaihtui suurimmassa osassa Suomea leudossa säässä. Laskemaan on päästävä – ja pilkille. Silti turhia riskejä taan joka talvi niin rinteissä kuin likipitäen sulilla järvenselilläkin. Joulun jälkeisinä päivinä seudulla koettiin useita lumivyöryjä, joissa menetettiin ihmishenkiä. n vaPikku Kakkosen animaatio on opettanut jo muutaman sukupolven tekoromaan heikkoja jäitä. Jäävaroitus palkittiin viime vuoden vesiturvatekoeturna. Kokeneet vapaalaskijat osaavat ja ymmärtävät tutkia lumen koostumusta ja arvioida rinneturvallisuutta niin, että epävakaissa olosuhteissa voidaan rohkeasti tehdä päätös laskun jättämisestä väliin. Nautinnollista uutta vuotta! × Laskemaan on päästävä – ja pilkille
alv. Riista_0513_Kansi.in OMATOIMIMATKA TSEKIN RIISTAMA ILLE LAKI MUUTTUI: SUOM EN ASEKAUPAT ONG ELMISSA CUSTOM-METSÄST YSREVOLVERI KOTI MAISIN VOIMIN dd 1 19.11.2013 10:04:35 Mene nettiin www.riistalehti.fi ja tilaa Riista kotiin kannettuna! 04-05_Paakirjoitus.indd 5 3.1.2014 8:51:28. KOV AT KOTIMAISET Tuplanumero! 116 sivua 84 VERTAILUSSA 5-6 / 2013 METSÄSTYSRADIOT 12,90 € – ANTENNEISS A ON EROA PEURA-AJOV TAKTIIKKA JA INKIT: OIKEAT VARUSTEET Kestotilaajana voit tilaajatunnuksella lukea myös aiemmin ilmestyneitä numeroita osoitteessa www.lehtiluukku.. 10 %) 6 50 10 MAUSER M12 KAL . 10 %). numeroa € Määräaikaistilaus (sis. 9,3 x 62 vs. TILAA Nyt edullisena kestotilauksena numeroa euroa (sis.alv
Kouvolan Hiihtoseura ja Jyväskylän Freestyleseura kehittävät toimintaansa ammattimaisempaan suuntaan. 6 tammikuu 2014 06-11_Hiihtoseurat_MH.indd 6 7.1.2014 8:56:16. Rakkaudesta lajiin KUVA Kari Kantola VAPAAEHTOISTYÖ etsimessä TEKSTI Iiro Kerkelä KUVAT seurat KOUVOLAN HIIHTOSEURAN kasvatti Nina Halme lunasti paikkansa Suomen MM-joukkueeseen Itävallan Schladmingiin. Rovaniemen Telemark-hiihtäjät ja jyväskyläläinen Real Ski. Kisasuoritus tai nettivideo on vain jäävuoren huippu työstä, jota kotimaisissa alamäkiseuroissa ja laskuryhmissä tehdään. yrittävät saada jäsentensä vapaa-ajan riittämään myös harrastustoiminnan pyörittämiseen
Alppihiihtopuolella seuran kirkkain tähti on ollut vuonna 2009 uransa lopettanut Jukka Rajala, joka keräsi urallaan kasan maailmancup-pisteitä ja laski vuonna 2006 Torinon olympialaisten suurpujottelussa 21. Sen jälkeen kävimme leireillä Rukalla ja Pyhällä ennen kuin pääsimme laskemaan Mielakkaan joulukuun puolivälissä”, kertoo Kouvolan hiihtoseuran alppijaoston puheenjohtaja Pekka Tynkkynen. ”Käytimme ostovalmentajaa muutamalla Tahkon leirillä ja siitä jäi erittäin positiiviset kokemukset. Tällä hetkellä seurassa harjoittelee lähes 30 junioria. Tällä hetkellä tiukimmin katseet on suunnattu viime kaudella maailmancup-debyyttinsä tehneeseen Nina Halmeeseen. Vuosi ennen Hintertuxia Kouvolan hiihtoseuran alppihiihtäjät avasivat kauden leirillä Italiassa. Alppihiihtäjistä, maastohiihtäjistä ja mäkihyppääjistä koostuvan seuran tärkein tehtävä on toimia lajien yhteisenä edunvalvojana esimerkiksi kaupungin kanssa asioista päätettäessä. Kouvolassa ei murehdita puuttuvien metrien perään Kouvolan Mielakkaa ei ole korkeuserolla pilattu. Leireily ja kilpailumatkat eivät ole ilmaisia ja harrastus vaatii sitoutumista myös laskijoiden vanhemmilta, eikä pelkästään taloudellisesti. Esimerkiksi välineiden huoltamisessa on viikossa monta tuntia hommaa vanhemmille, sillä nuorimmat juniorit eivät vielä sitä itse osaa”, Tynkkynen sanoo. Valmennusmaksujen ja leirien omavastuuosuuksien lisäksi toiminnan mahdollistaa laaja sponsoriverkosto. Alkukaudesta on matkustettava lumen perässä kauemmaksi harjoittelemaan, eikä kotirinne tarjoa riittävästi haastetta enää vanhimmille junioreille. Yksiselitteistä vastausta Tynkkynen ei osaa antaa menestyksen syyksi. Kouvolassa on pyritty lisäämään leiritysten määrää etenkin vanhemmille junioreille. Tämän hetkisillä resursseilla seuran alppijaostolla ei ole varaa palkata kokoaikaista valmentajaa. Jyrkkyydeltään se antaa hyvät eväät harrastukselle ja yhteistyö rinneyhtiön kanssa on todella sujuvaa”, toteaa Tynkkynen nostamalla esiin myös sitoutuneiden vanhempien ja valmentajien panoksen. ”Olisihan se päätoiminen valmentaja silti sellainen haave.” tammikuu 2014 06-11_Hiihtoseurat_MH.indd 7 7 7.1.2014 8:56:16. Silti sen kisarinteestä on ponnistettu maailmancupin pisteille asti. Lisäksi olemme lähettäneet joka vuosi joitakin vanhempia valmennuskursseille, jossa myös kaupunki on meitä tukenut”, Tynkkynen selvittää. ”Vanhemmat ovat myös huoltajia sekä kuskeja. KUVA Lasse Henriksson IDEAT eivät ole loppumassa jyväskyläläiseltä Real Ski?ltä. ”Aloitimme viime kauden leirillä Itävallan Hintertuxissa. E teläinen sijainti asettaa haasteita Kouvolan korkeudella sijaitseville lasketteluseuroille. sijalle. He auttavat ratojen rakentamisessa ja leirien pyörittämisessä. ”Mielakan kisarinnettä ei voi väheksyä. Halukkuutta harjoittelun tehostamiseen silti löytyy. Hieman rahaa tulee erilaisten tukien muodossa, jotka kulkevat kolmesta jaostosta koostuvan Kouvolan Hiihtoseuran kautta
Sanat kertoivat siitä, että hän halusi saada meidän tarroja”, Ilkka jatkaa. V apaaehtoisvoimin pyörivän Rovaniemen Telemark-hiihtäjien puheenjohtaja Johanna Alppi nostaa esille yhdistyksen kaksi suurinta haastetta. ”Ruvettiin vaan kuvaamaan juttuja, miettimättä sen enempää. Rikastumisesta ei tarvitse silti haaveilla, ainakaan vielä. ”Koen tärkeäksi, että pystymme järjestämään jäsenille laadukasta ohjelmaa ja opetusta, vaikka ihmisten aika ja resurssit ovat tiukassa. ”Tällä hetkellä päästään omillemme. Tällaista materiaalia alkoi tulemaan aika luonnollisesti”, Juho Kilkki sanoo. ”Käytännössä se on 12 tai 13 kuvauspäivää yhtä jaksoa kohden. Mukaan tarttui Janne Korpela ja kameralle kertyi materiaalia. ”Olihan se hienoa, kun Tanner Hall linkkasi meidän videon Facebook-seinälleen”, Verneri Hannula sanoo viitaten amerikkalaiseen new school -laskijaan. Real Ski?n jaksoissa ei nähdä suurimpia ilmalentoja, mutta sukset saattavat vaihtua kesken suorituksen ja vauhtia haetaan leikkipuistojen keinuista. Mutta onhan se mukavaa, ettei tarvitse ihan jokaista kuvauspäivän pizzaa itse maksaa, tiivistää kameran takana viihtyvä Korpela, jonka toiminimen kautta joukko pyörittää rahaliikennettään.” Tulevaisuuden suunnitelmia sotkevat osaa ryhmästä odottava asepalvelus ja sen jälkeiset mahdolliset opiskelut. ”Koko ajan tulee uusia ideoita, joten katsotaan mitä tapahtuu”, Verneri Hannula pohtii. Resepti on yksinkertainen: Ilkka Hannula, Juho Kilkki sekä Verneri Hannula laskevat ja Janne Korpela kuvaa. ”Joku meitä nuorempi myös lähetti meille tekemänsä sanoitukset, johonkin tunnettuun biisiin. tammikuu 2014 06-11_Hiihtoseurat_MH.indd 8 7.1.2014 8:56:18. Jyväskyläläinen Real Ski. KUVA Lasse Henriksson VAPAAEHTOISTYÖ Real Ski. Yhdessä tekemistä ja toisilta oppimista Rovaniemen Telemark-hiihtäjät kaatuvat rohkeasti eteenpäin ja opastavat toisiaan. ”Olisihan tätä kiva tehdä muutenkin kuin vaan harrastuksena”, Ilkka jatkaa vieressä. Kaikki eivät laske jokaisena kuvauspäivänä, mutta ovat muuten auttamassa kuvauksissa vetämässä benji-köyttä ja lapioimassa”, Kilkki sanoo. vie kaupunkilaskemisen seuraavalle asteelle. Resepti on havaittu toimivaksi, sillä ryhmän kymmenettä jaksoa katsottiin internetissä parissa kuukaudessa noin 200 000 kertaa. ”Ollaan laskettu jo kauan yhdessä, mutta meillä oli sama ongelma kuin monilla muillakin eli ei ollut kuvaajaa”, Verneri Hannula kertaa. N eljä jyväskyläläistä nuorta tekevät nyt lyhyitä webisodeja nyt neljättä kauttaan. Kauden aikana porukalle kertyy kuvauspäiviä noin viisikymmentä. Näin pääsee helpommalla. Kuvauspäivien lisäksi kolmikko viihtyy rinteessä kauden aikana kymmeniä päiviä. Ahkerien kavereiden lisäksi apua tarjoavat myös sponsorit, joiden tuella on saatu hankittua muun muassa valaistusta sekä benjiköysi. ”Kun rinteessä tekee jotain, joku tekee sen aina hullummin. ”Ei me olla parhaita laskijoita, mutta voidaan tehdä sellaisia asioita, joita muut eivät keksi tehdä”, Verneri Hannula pohtii. Kuten kaikilla muillakin seuroilla, uusien jäsenien hankinta on myös elintärkeää”, Alppi kertoo. 8 Tanner Hallin huomio lämmitti Paras palaute on kuitenkin tullut muilta laskijoilta. Mausteena reilu annos mielikuvitusta ja maun mukaan vaihtuvat suorituspaikat. Samalla näitä katsovat myös monet sellaiset, jotka eivät itse laskettele”, Vernerin kaksoisveli Ilkka Hannula nauraa. luottaa mielikuvituksen voimaan Urbaani laskettelu ei ole uusi asia freestylehiihdossa
Jäsenten keski-ikä pyörii hieman kolmenkymmenen kokeneemmalla puolella. ROVANIEMELLÄ tiedetään, että yhteen hiileen puhaltaminen tekee vapaalaskustakin hauskempaa. KUVA Anni Kärkkäinen RTH:n perinteisellä reissulla Norjaan pääsee nauttimaan komeista maisemista. Laskutekniikan lisäksi harjoitellaan esimerkiksi lumivyörypiippareiden käyttöä sekä keskustellaan lumiolosuhteista. Vaikka Rovaniemen Telemark-hiihtäjät keskittyvätkin kantapäiden nosteluun, ei muita lajeja katsota nenänvartta pitkin. Yhdistyksen kausi rakentuu hyväksi havaitun rungon ympärille. S uomen vanhin freestyleseura sai alkunsa jo vuonna 1977. KUVA Anni Kärkkäinen ”Näitä asioita ei voi ikinä harjoitella liikaa. Yksi suosituimmista RTH:n vuosittaisista tapahtumista on Pallaksella helmikuisin järjestettävä Offarisessio, joka kokoaa 40–50 vapaalaskusta kiinnostunutta kyykkäilijää Lapin tunturimaisemiin. Nykyään on helppo lukea asioista, mutta käytännön harjoittelu on erittäin tärkeää”, Alppi toteaa. ”Telemarkissa kiehtoo haastavuuden lisäksi vapaus liikkua tunturissa. Freestylehiihto on ottanut huimia harppauksia eteenpäin 2000-luvulla, mutta Jyväskylässä on pysytty kehityksessä mukana. Seuran voimavarana ovat kokeneet vapaalaskijat, jotka mielellään jakavat tietotaitoaan eteenpäin. ”Alamäkeen mennään kuitenkin kaikilla välineillä ja muilla välineillä laskeminen tukee myös telemark-laskua. Resurssit ovat riittäneet jo viime vuosituhannelta asti, sillä yhdistys on rekisteröity vuonna 1999 ja vuonna 2013 aktiivisia jäseniä on seitsemisenkymmentä. Kauden alussa pidetään tekniikkakurssi Ounasvaaralla, talvikausi vietetään vapaalaskun parissa ja huhtikuussa nostetaan kytkintä nostalgisessa norjalaishengessä Fjell Telmark i Pallas -tapahtumassa sekä seuran vähemmän vakavissa mestaruuskilpailuissa Ounasvaaralla. tammikuu 2014 06-11_Hiihtoseurat_MH.indd 9 9 7.1.2014 8:56:19. Vain muutama vuosi sen jälkeen, kun koko laji saapui Suomeen. Hänen mukaansa kiinnostus lumiturvallisuusasioita kohtaan on noussut samaa tahtia vapaalaskun suosion kanssa. Sitten kun olen asiasta toista mieltä, niin minulla ei ole enää asiaa tämän seuran puheenjohtajaksi”, Alppi nauraa. Ehkä telemarkin kokee vapaiden kantapäiden ansiosta kuuluvan enemmän hoitamattomille, pehmoisen lumen paikoille.” Jyväskylän Freestyleseurassa tähdätään huipulle Keski-Suomessa on nähty freestylehiihdon kehittyminen pienten piirien puuhastelusta huippu-urheiluksi asti
10 KUVA Jani Honkanen JYVÄSKYLÄN FREESTYLESEURASSA pyörii toista kautta Tyttötiimi, jonka esikuva löytyy Norjan puolelta, takavuosien huippulaskija Kari Traan nimikkoryhmästä. Samaan aikaan freestylehiihdosta tuli yksi Keski-Suomen Urheiluakatemian lajeista. Tällä hetkellä seurassa harjoittelee noin 35 kumparelaskijaa ja 30 slopestyleen keskittyvää temppuilijaa. Tuntivalmentajien ja vapaaehtoisten lisäksi seuran palkkalistoilla on Ski Sport Finlandin ja Olympiakomitean kanssa jaettu kumparevalmentaja Lauri Kolomainen, joka aloitti neljävuotisen toimintakautensa vuonna 2010. ”Haluamme säilyttää freestylen nimen mukaisen vapauden slopestylessa. Uskon asiaan tulevan parannusta jo ensi kaudella.” Vaikka slopestyle ja halfpipe nähdään Sotšin olympialaisissa, ei Jyväskylän Freestyleseurassa uskota ryppyotsaiseen harjoitteluun slopestylen puolella. Nyt hyppäämässä voi käydä viitenä päivänä viikossa”, Kanninen selventää. ”Ennen ajattelimme, että osaamme kyllä hommamme. ”Nyt meillä on maailmanluokan olosuhteet kumparelaskussa yläasteikäisille asti. Harjoittelumahdollisuudet ovat aivan kaupungin keskustan tuntumassa ja toistoja saa paljon.” Tärkeä askel ympärivuotisen harjoittelun kannalta otettiin kesällä 2011, kun Jyväskylään valmistui vesihyppyri laskijoiden käyttöön. Hienot harjoitteluolosuhteet JFS:n tavoite on tehdä Jyväskylästä maan johtava freestylehiihdon valmennuskeskus. Lisäksi freestylekouluissa ja suksitaituriryhmissä kehittää taitojaan viitisenkymmentä lasta ja nuorta. ”Aiemmin täältä piti ajaa Nurmekseen harjoittelemaan kesäaikana. Se vaatii lumetusjärjestelmän tehostamista, jotta saamme kumpareikon avattua vielä aiemmin. Se on ainoa tie menestyä myös tulevaisuudessa, kun slopestylestakin tulee olympialaji”, toteaa seuran puheenjohtaja Timo Kanninen. KUMPARELASKU on pysynyt elinvoimaisena Keski-Suomessa, vaikkei kansainvälinen menestys olekaan ollut viime kausina huippuvuosien tasoa. Kannisen mukaan koko seura hyötyy tilanteesta. KUVA Anne Kaisla VAPAAEHTOISTYÖ ”Meillä kumparelasku ja new school -hiihto lyövät kättä yhteen. Järjestelmä auttaa nuoria yhdistämään opiskelun ja urheilun toisen asteen oppilaitoksissa sekä korkeakouluissa. Laskijoilla pitää kuitenkin olla tukea harjoittelussa, ettei heidän tarvitse miettiä jokaista asiaa itse alusta loppuun.” × tammikuu 2014 06-11_Hiihtoseurat_MH.indd 10 7.1.2014 8:56:20. Nyt me otamme mallia oheisharjoittelusta esimerkiksi voimistelijoilta ja heidän valmentajansa ovat olleet ohjaamassa meidänkin harjoituksia”, Kanninen valottaa. ”Tällä hetkellä vuoden harjoittelukierto on kunnossa alkukautta lukuun ottamatta
230 sivua. Rinnakkain menestyselokuvan kanssa tuotettu kirja kertoo tarinan, jossa isä vie poikansa ikimuistoiselle retkelle halki metsän neljän vuodenajan, lapsuuden luontoelämyksistä ja pohjoisten kansojen myyttisistä uskomuksista kertoen. Osuuskunta Lumimuutos 2012. Paksussa kirjassa tarinallekin on sijansa ja se pitää teoksen tasapainossa. 40 euroa. Kari ”Vaiska” Vainion asiantuntemus on laajalti tunnustettua, joten kirjan oppeihin voi luottaa. Maahenki 2013. Seikkailun pääosissa ovat esi-isien palvomat karhut ja hirvet, kuukkeli – muinainen onnenlintu ja sielunlintu – sekä lukuisat muut suomalaisen metsän eläimet. Yksittäisistä nikseistä riittänee parran pärinää, mitä onkin kiva jäädä seuraamaan keskustelupalstoille. MH Ankarat avotunturit, Kari Vainio. Raaka-aineet ovat suoraan puhtaasta kotimaisesta luonnosta. Tärkeä rooli on myös satojen vuosien ikäisillä puilla, joita ennen muinoin palvottiin, joilta kysyttiin neuvoa ja pyydettiin suojelusta. Pen & Paper 2013. Tällaisena kirja sopii luontokasvatuksen tueksi – metsän satukirjaksi. Suullisen perinteen ja arkistotietojen avulla Eero Murtomäki valottaa linnun merkitystä mytologiassa vanhan noidan apulintuna ja eränkävijän pyyntikumppanina. Ulkomuodoltaan samaania muistuttava kirjoittaja liikkuu todellisuuden ja näkymättömän maailman rajamailla välittäen mahtilinnun salattua tietoa. Eräkokki, Marketta Kotilainen (toim.) 208 sivua. KIRJAT Elokuva paperille painettuna KOTIMAISTEN luontokuvakirjojen traditio on pitkä. Metsän tarina on hieman erilainen tulkinta tutusta teemasta. MH Arktisen retkikunnan käsikirja Kruunun reseptit rahvaalle Mustanpuhuva mahtilintu LASKUVARJOJÄÄKÄRIKILLAN reserviläistoiminta on kasvattanut arktisissa oloissa etevästi liikkuvia seikkailijoita. Kuvien rinnalle on nostettu vahva kertomus. Aikuiseen makuun kertomus jää väistämättä sirpaleiseksi, sillä luontotraditioita sivutaan niin lyhyesti, ettei syvällisempää ymmärrystä ehdi syntyä. Paikoitellen on vaikea valita, pitäisikö teos luokitella uskonnolliseksi kirjallisuudeksi luontokirjan sijaan. Elävät kuvat eivät kaivan- neet kertojaa. Elokuvaversiossa juuri tarina sai kriitikoilta moitteet. Jos hirvenhiihto tai kalliomaalaukset alkavat kiinnostaa enemmän, pitää tarttua muihin lähdeteoksiin. 208 sivua. Usean retkikunnan aikana tietoa oikeista toimintatavoista ja varusteista on kertynyt kosolti, ja nyt matkakirjojen rinnalle on saatu oikea oppikirja. MH PAKSU ja hintava opus tiivistää tekijänsä elämänmittaisen suhteen korppiin. MH VALTION maita hoitava Metsähallituksen väki liikkuu ahkerasti luonnossa ja matkaan tarttuu sieniä, marjoja, kalaa ja riistaa. Työntekijöiden eräruokaresepteistä on koottu upea kirja, joka esittelee herkullisen maanläheisellä tavalla ruokakulttuuria kaikkialta Suomesta. Todellista eränkävijää ei ruuanlaitossa tarvitse tietenkään neuvoa, mutta kirja antaa mahdollisuuden kurkistaa naapurin pöytään ja lainata parhaat vinkit itselleen. Kokkien esittelyt ovat mainio lisä kokonaisuudessa. 144 sivua. Ilman tekstiä kauniitkin kuvat vaikuttaisivat sattumanvaraisilta. Aloittelijalle teos ei sovi – se on kirjoitettu ammattilaisille ja kokeneille harrastajille. 65 euroa. tammikuu 2014 06-11_Hiihtoseurat_MH.indd 11 11 7.1.2014 8:56:21. Metsäkustannus 2013. Kaarne – tietolintu, Eero Murtomäki. 39 euroa. Lintu saa kirjassa takaisin vanhan nimensä: kaarne. Metsän tarina, Ville Suhonen, Hannu Siitonen ja Mikko Pöllänen. Kirjaa voi hyvin lukea pala kerrallaan, sillä varsinaista juonta siinä ei ole. 46 euroa
Suomen Latu kannatti lausunnossaan, että alue säilyisi jatkossakin valtion retkeilyalueena. Kansallispuistoselvitys etenee METSÄHALLITUS on luovuttanut ympäristöministeriölle selvitykset neljän uuden kansallispuiston perustamisedellytyksistä. Kohteen nähdään täydentävän kansallispuistoverkostoa Järvi-Suomen pohjoisosissa. Ympäristöministeriö tilasi selvitykset vajaa vuosi sitten. Verkostoon saataisiin koko järvialtaan kattava sisävesien suurjärvikohde. Seuraavaksi asia siirtyy poliittiseen päätöksentekoprosessiin. Matildanjärven virkistyskalastuskohteen liittäminen puis- toon olisi kuitenkin haaste, sillä kirjolohen istuttaminen järveen ei olisi enää kansallispuiston alueella mahdollista. Karttojen mittakaava on 1:20 000. Kuvassa peruskarttaa Myrskylästä vuodelta 1964. Eroja syntyy perustamis- ja ylläpitokustannuksissa; lisäksi on huomioitava vaikutukset paikallistalouteen, metsästyskäytäntöihin, virkistyskäyttöön ja matkailuun muutenkin. Käsivarren suurtuntureilla selvitettiin kahta eri rajausvaihtoehtoa, jotta paikalliset perinteet ja matkailun edellytykset voitaisiin ottaa huomioon. Samalta alueelta voi löytää karttoja eri vuosikymmeniltä, jolloin alueen muutokset näkyvät silmäilemällä eri vuosien karttoja. Etelä-Konnevedellä on vahva maakunnallinen tahtotila kansallispuiston perustamiselle. 12 tammikuu 2014 12-13_Ajankohtaiset_MH.indd 12 3.1.2014 13:11:36. Eräilijöitä ja metsästäjiä houkuttelevan alueen muuttaminen kansallispuistoksi on saanut kannatusta, mutta sillä oletuksella, että metsästys voidaan järjestää hyväksyttävällä tavalla. Enontekiön kunta ja yrittäjät vastustavat hanketta, kun taas po- rotaloutta edustavat tahot ja Saamelaiskäräjät kannattavat kansallispuiston perustamista. MAANMITTAUSLAITOS on ladannut internet-sivuilleen vuosina 1949–1992 painettuja peruskarttoja sekä puolustusvoimien laatimia Ylä-Lapin topogra?karttoja. ajankohtaiset KUVA Joel Ahola UUTISET MATKAILUYRITTÄJÄT suhtautuvat varauksella Käsivarren suurtuntureille suunniteltuun kansallispuistoon. Ajantasaiset karttatiedot esimerkiksi retkeilyyn löytyvät Karttapaikka-verkkopalvelusta. SAMALTA alueelta voi olla painettuja peruskarttoja usealta eri vuosikymmeneltä. Saamelaisväestö on puiston puolesta. Karttalehtiä on yli 10 000. Teijo on jo nyt suosittu retkeilykohde ja sen muuttaminen kansallispuistoksi saattaisi lisätä alueen tunnettuutta ja merkitystä luontomatkailukohteena. KUVA Maanmittauslaitos Vanhat painetut kartat ladattiin nettiin vanhatpainetutkartat.maanmittauslaitos.. Huolta on ollut erityisesti motorisoidun matkailun jatkumisesta Haltin reitillä ja suosituille rautujärville. Kartat ovat saatavissa painetuista kartoista skannattuina kuvatiedostoina, jotka on ladattava omalle tietokoneelle katselua varten. Selvitysten perusteella jokaisen kohteen luontoarvot puoltaisivat kansallispuistojen perustamista. Olvassuon selvitysalueen rajaus noudattelee pääosin vanhaa Natura-alueen rajausta, mutta Olvassuon luonnonpuisto jäisi kuitenkin kansallispuiston ulkopuolelle
Laji osoittautui pohjankimalaiseksi (Bombus balteatus). Reittien varrella on retkeilijälle tarkoitettuja palveluita, kuten leiriytymis- ja tulentekopaikkoja. ”Nimi uudistetaan, jotta se vastaisi paremmin järjestön tämän päivän toimintaa ja verkostomme majoitusliikkeiden tuotetta. Liitä mukaan yhteystietosi, sillä jokaisessa numerossa mielenkiintoisimman tarinan lähettäjä palkitaan hienolla Petzl Tikka R+ -otsalampulla! tammikuu 2014 12-13_Ajankohtaiset_MH.indd 13 13 3.1.2014 13:11:38. Retkeilyreitit ovat alueen ylläpitäjän suunnittelemia, useammasta etapista koostuvia kokonaisuuksia, jotka on merkitty maastoon ja retkeilykarttoihin. Lähetä kuva ja lyhyt kertomus retkikokemuksistasi osoitteella toimitus@retkilehti.. Nyt oli viimeinen retkipäivä ja Saana jo häämötti edessä retken maalina. Kevyin askelin oli nyt helppo harppoa viimeiset kilometrit kohti saunan lämpöä. Nimiuudistuksen myötä myös järjestön verkko-osoite vaihtui. Se harmitti meitä molempia. Äänestä vuoden retkikohde VUODEN RETKIKOHDE -kilpailun yleisöäänestys on alkanut. Kun sitten lauteilla kertailimme retken tapahtumia, kohosi tuo piskuinen kimalainen retkemme huippuhetkeksi! Hannu Tuomisto Lähetä tarinasi ja voita palkinto! VUODEN 2013 retkikohteeksi yleisö äänesti Kolin, jonka ydin on Kolin kansallispuisto. Kansainvälisesti Hostelling International -verkostoon kuuluu noin 3 500 hostellia lähes 90 maassa. Erityisesti olimme kuitenkin seurailleet alueen hyönteisiä, ja halusimme tietenkin nähdä ja määrittää niitä Lapin erikoisuuksia, joita ei kotona etelässä esiinny. Pysähdyimme pitämään taukoa ja siinä se sitten oli! Haavi nopeasti esille ja kimalainen oli kiikissä. Säät olivat suotuisat, ja meille luontoharrastajille kertyi hienoissa maisemissa kosolti hyviä kasvi- ja lintuhavaintoja. Laji oli juuri sellainen ”pinna”, josta olimme haaveilleet. Tänä vuonna kilpailun teemana ovat vähintään 20 kilometrin mittaiset retkeilyreitit, joiden varrella on maastoyöpymismahdollisuus. Retken alkupuolella olimme tunaroineet pariin otteeseen, ja komea kimalaislaji oli karannut haavipussista ennen määritystä. Omaa suosikkiaan voi äänestää 16. Sivustolta löytyy varausjärjestelmä, verkkokauppa sekä tietoa hostelleista ja kansainvälisestä hostellikortista. helmikuuta saakka osoitteessa www.goexpo.?. Usein reitit seuraavat historiallisia kulkuväyliä tai ne kulkevat merkittävien kohteiden kautta. O lin poikani Laurin kanssa elokuussa 2012 vaellusreissulla Kilpisjärven suurtuntureilla. Retkeilymajoista hostelleiksi SUOMEN RETKEILYMAJAJÄRJESTÖ vaihtoi nimensä vuodenvaihteessa Suomen Hostellijärjestöksi. Ohjelmassa oli viikko vaellusta ja leppoisaa leirielämää. Yleisöäänestyksen voittaja palkitaan Suomen Messusäätiön 5 000 euron stipendillä maaliskuisten Retki-messujen yhteydessä. Viime vuonna etsittiin monitoimikohteita – tämän vuoden teemana ovat retkeilyreitit. Kirjoita viestin otsikoksi ”Oma retki”. Suomessa järjestön verkostoon kuuluu 47 hostellia. Kaikista ehdotetuista reiteistä ?naaliin pääsivät Hetta–Pallas– Ylläs-reitti, Itärajan retkeilyreitti, Kalottireitti, Karhunkierros, Karhunpolku, Kevon retkeilyreitti, Kuhankuono, Pirkan taival ja Seitsemän veljeksen vaellusreitti. Uusi nimi myös vastaa paremmin järjestön englanninkielistä nimeä”, perustelee järjestön pääsihteeri Aki Tuominen. OMA RETKI Kilpisjärven kimalainen www.hihostels.. Viimeisen 20 vuoden aikana hostelli-termi on vakiintunut yleisessä käytössä ja alkeellisimmat retkeilymajat ovat lopettaneet toimintansa. www.goexpo.
TARTON HIIHTOMARATON TARTTO, VIRO PERINTEISELLÄ tyylillä hiihdettävän maastohiihtokilpailun reittien pituudet ovat 63 km ja 31 km. YHDESSÄ LUMILLE SUOMEN LADUN jäsenyhdistykset järjestävät ympäri Suomen ulkoilutapahtumia, joiden yhdistävänä teemana on luminen toiminta. www.venemessut.. www.suomenlatu.. Messuilla kuullaan myös enemmän matkakertomuksia. TAPAHTUMASSA 16.–19.1. Tartu Maraton on ainoa Virossa järjestettävä Worldloppet-sarjaan kuuluva massahiihtotapahtuma, jonne saapuu vuosittain yli 10 000 osallistujaa ympäri maailmaa. www.?nlandiahiihto.. Omat retket voi jakaa nettikartalla ja avoimelle retkelle voi kutsua myös muita mukaan. Vaihtoehtona on myös 52 kilometrin Retki-Pirkka, jonka päätepiste on Kyröskoskella. 25.–26.1. www.seikkailukasvatus.. Viime vuonna maalin saavutti yli 3 500 hiihtäjää. Osallistumismaksua ei ole eikä ilmoittautumista tarvita. Sen pääkaupunki Riika on Euroopan kulttuuripääkaupunki. Lähtö on Otepäältä ja maali Elvassa (25 km Tartosta). Paikalle odotetaan noin tuhatta avantouimaria, joille on järjestetty illallistilaisuus tanssikarkeloiden merkeissä. VENEMESSUT HELSINGIN MESSUKESKUS VENEMESSUILLA koetaan veneitä ja vesielämää. 45 kilometrin Puoli-Pirkka vie Hämeenkyrön lentokentältä Teivoon. järjestettävään uuteen HELSINGIN MESSUKESKUS YHDEKSÄN vauhdikasta tapahtumaa samalla lipulla. Luvassa on esimerkiksi laturetkiä, kuutamohiihtoa, lumikenkäilyä ja mäenlaskua. Viikko Pirkan jälkeen, lauantaina, järjestetään ilman ajanottoa ja omahuoltoperiaatteella 90 kilometrin mittainen Reppu-Pirkka. 8.–9.2. AVANTOUINNIN SM-KILPAILUT VIERUMÄKI, HEINOLA AVANTOUINNIN suomenmestaruuksista kilpaillaan tammikuun lopussa Suomen Urheiluopistolla Vierumäellä. Avantouintiviikonloppu tarjoaa kilpailujen lisäksi yhteisöllisyyttä ja hauskanpitoa. Erityisesti lyhyet 20 ja 32 kilometrin matkat ovat kasvattaneet suosiotaan 50 kilometrin täysmatkan rinnalla. FINLANDIA-HIIHTO LAHTI–HOLLOLA SUOMALAISEN hiihtourheilun klassikko houkuttelee jälleen tuhansia hiihtäjiä laduille. www.matkamessut.. Mukana muun muassa maailmanympäripurjehtija Jimmy Cornell. Erityisesti aloittelijat on huomioitu ja messuilla saa tietoa harrastuksen aloittamisesta ja samalla voi ilmoittautua veneilykursseille. Tutustu uusiin lajeihin ja varusteisiin. Esiintyjinä perjantaina Annika Eklund ja lauantaina Janne Tulkki. Pihabongaukseen voi osallistua kuka tahansa. Työpajoissa tutustutaan esimerkiksi Junior Ranger -toimintaan ja liukulumikenkiin. www.goexpo.. 16.2. Fillari, Kunto, Golf, Retki, Kalastus, Metsästys, Ball Sports, Kuva&Kamera ja Helsinki Horse Fair. 2.3. PIRKAN HIIHTO KANKAANPÄÄ TUTUN laturetken täysmatka on 90 kilometriä Niinisalosta Tampereelle. RETKIPÄIVÄ PARTIOLAISET houkuttelevat talviretkille valtakunnallisen retkipäivän avulla. 30.–31.1. www.tartumaraton.ee Lasten Finlandia-hiihtoon on ilmoitettu noin 2 500 paikallista peruskoululaista. 7.–9.3. GOEXPO 22.–23.2. 19.2. www.retkipaiva.. MATKAMESSUT talvi 2014 HELSINGIN MESSUKESKUS MATKAMESSUJEN teemamaa on tällä kertaa Latvia. PIHABONGAUS KOTIPIHALLA BIRDLIFE SUOMEN pihabongaustapahtumassa tarkkaillaan tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla. tammikuu 2014 14-15_Tapahtumassa_MH.indd 14 3.1.2014 14:53:51. Lisäksi matkailija pääsee Latviassa nauttimaan rauhasta, luonnosta, rentouttavista kylpylöistä ja herkullisista ruuista. www.pirkankierros.. 7.–16.2. VALTAKUNNALLISET SEIKKAILUKASVATUSPÄIVÄT NUORISOKESKUS SYÖTE SEIKKAILUKASVATUSPÄIVIEN puhujana nähdään muun muassa Colin Mortlock The Spirit of Adventure -säätiöstä. www.pihabongaus.. Osallistumismaksu on 135 euroa. 18.1. www.suomenlatu.. Kyseessä ei ole kilpailu, joten havaittujen lintujen määrä ei ole ratkaisevaa. 14 1.–2.2
Niinpä ne kestävät tykkykuormia varsin hyvin. × tammikuu 2014 14-15_Tapahtumassa_MH.indd 15 15 3.1.2014 14:53:52. obovata) on venäläistutkijoiden mielestä jopa oma lajinsa eli siperiankuusi (Picea obovata). Ilmassa vesihöyrynä oleva kosteus tiivistyy oksistoon ja muodostaa kaunista jäistä kuuraa. Siihen asti avoimilta meren seliltä kulkeutuu läntisten ilmavirtausten mukana sumupilviä kohti satojen metrien korkeuteen nousevaa vaaravyöhykettä, jonka ylärinteillä kasvavaan puustoon kosteus tiivistyy. Sen jälkeen lähestyvän kevättalven aurinko jaksaa paisteellaan sulattaa lunta, joka ensimmäisten kevättuulten voimasta putoaa maahan. Komein tykky kertyy Koillismaan ja muille itärajan vaaroille. Luontovalokuvaaja Hannu Hautalan mukaan Kuusamon tykky on parhaimmillaan helmikuun 20. LUONNOSSA Tonnien lumitaakka Koillismaan vaarojen kuuset kantavat talvisin raskasta taakkaa. TEKSTI Mikko Lamminpää KUVA Eemeli Peltonen/Vastavalo T ykkyä alkaa muodostua talven ensipakkasilla. Perämeri peittyy jäähän usein vasta tammikuussa. Pelkkä pakkaslumi ei pysy oksilla pitkään, mutta märkä nuoska takertuu tukevammin ja muodostuu tykyksi jäätyessään pintaosiltaan. Metsä-Lapin ja Peräpohjolan kapeat ja lyhytoksaiset kynttiläkuuset keräävät vähemmän lunta kuin mitä Etelä-Suomessa kasvaville kuusille voisi kasautua. Pohjoinen metsäkuusen muoto (Picea abies ssp. Lumi tarttuu kuorrutettuihin neulasiin, ja jäätyvä sumu liimaa sen napakasti kerros kerrokselta. Myös paljon etelämpänä sijaitseva Koli on tunnettu komeasta tykystä. Puututkijat erottavat etelän ja pohjoisen kuuset alalajeiksi. Yhden puun harteita voi painaa jopa kolmen tonnin tykkylumikuorma. päivän aikoihin. Upeita tykkymaisemia tapaa esimerkiksi Riisitunturin, Syötteen ja Pyhä-Luoston kansallispuistoissa
NEPALILAISTA RUOKAA ihmiset Iloista itsenäisyyspäivää TEKSTI JA KUVAT Joppe Ranta Kun kiakkovieraat kalistelivat mailojaan Tampere-talon aitaan, vei eräopas kaverinsa metsäretkelle. 16 tammikuu 2014 16-21_Ne palilaiset_MH.indd 16 3.1.2014 12:19:36. Olut ja makkara vaihtuivat perinteiseen juhla-ateriaan
tammikuu 2014 16-21_Ne palilaiset_MH.indd 17 17 3.1.2014 12:19:37
18 Mani Acharya ei ole retkeilijä. Ruoka on Manille tärkeä osa tämän päivän elämää. Muualta tullut ehkä huomaa paremmin tässä asiassa paljon koomisuutta. Iloinen puheensorina ja huulenheitto täyttävät nuotiopiirin. Nirmalin nykyinen työkin on osa outdoorelämäntyyliä. Kaksitoista vuotta Suomessa asunut Mani tuli maahan, sai töitä, opiskeli kokiksi ja hänen Kathmandussa ollut yksityinen koulunsa vaihtui ravintolaksi Vantaan Tikkurilaan. Hänellä on akateemisempi lähestymistapa elämänarvoihin, mutta hän arvostaa silti puhdasta luontoa ja nauttii siellä kulkemisesta. Näitä kahta yhdistävät juuret. Nirmal Khanal on ulkoilmaihminen. Molemmat ovat lähtöisin Nepalista, mutta virallisestikin nykyisin Suomen kansalaisia. Räntä oli muuttunut kiinteämmäksi, mutta maassa on silti märkää loskaa. NEPALILAISTA RUOKAA MANI ACHARYA tietää, että grillimakkara on suomalaisten herkkuruokaa nuotiolla. Matka ei ole pitkä, mutta tavaraa on sen verran, että polku on kuljettava kahdesti. Ravintola Sagarmatha oli aluksi kuppila, mutta Mani Acharya muutti sen nepalilaiseksi ruokaravintolaksi. Suomalaisuuttaan Nirmal pönkittää grillimakkaralla, joka hänen mielestään kuuluu suomalaiselle nuotiolle oluen seuraksi. Mani ei epäröinyt laavulle lähtemistä, kun hänen eräopasystävänsä sitä esitti. Synnyinmaassaan matematii- kan ja fysiikan opettajana toiminut vaihtoi kotimaan lisäksi myös ammattia. Makkaralla alkuun Vaikka reissun alkuperäisenä tarkoituksenakin oli kokeilla perinteisen nepalilaisen ruuan tekemistä suomalaisella metsänuo- tammikuu 2014 16-21_Ne palilaiset_MH.indd 18 3.1.2014 12:19:38. Suomalainen kuusimetsä kätkee puisen laavun, jolle kaverukset saapuvat viettämään itsenäisyyspäivää. Vaikka Nirmal pitkälti leikittelee aiheella, on siinä varmasti jotain todenpohjaakin. ”Oli raskasta pitää räkälää ja halusin asettaa tavoitteet korkeammalle”, hän kertoo. S ataa hiljalleen lunta. Tavarat lasketaan käsistä ja lavitsalle levitetään porontaljat. Asiakaskunta vaihtui kertaheitolla ja nyt ravintola on hyvin suosittu ruokapaikka. Hän on ollut sitä sydämeltään aina, mutta myös virallisemminkin suoritettuaan eräoppaan tutkinnon muutama vuosi sitten
tiolla, kaivaa Nirmal makkarapakettinsa esiin. tammikuu 2014 16-21_Ne palilaiset_MH.indd 19 19 3.1.2014 12:19:40. ”Jos ajatellaan etnisiä ravintoloita ympäri maailmaa, niin kaikki ovat imeneet paikallisia vaikut- teita”, Mani huomauttaa. Kun hindulaisessa uskonnossa ei syödä lehmää, ei sitä ole tarjolla nepalilaisessa ravintolassakaan, kanaa ja lammasta sen sijaan on. Kanan täytyisi olla Manin mukaan vähintään kolme tuntia marinadissa. Siksi kiinnostus ja arvostus perinteitä kohtaan on saanut hänet hankkimaan tietoa vanhoista ruuanlaittotavoista ja hyödyntämään niitä ravintolassaan. ”Valkosipuli-inkivääritahnaa, jugurttia, korianteria kuivattuna ja tuoretta lehteä, kuivattua rohtosarviapilaa, suolaa, öljyä, garam masala -mausteseosta sekä tandoorimaustetta”, hän ynnää makujen kirjoa. Hän vaatii niitä paistettuina alkupaloiksi, ennen kuin kokki pääsee varsinaisiin töihinsä. Häntä kiinnostaa ruokakulttuuri ja hän on opetellut vanhoja tapoja valmistaa ja maustaa ruokia. ”Suomalainen lammas maistuu villalta, siksi sitä ei haluta syödä.” Perinteisin opein valmistettu Sagarmathan lammas sitä vastoin maistuu herkulliselta, mutta taidon hän pitää visusti ammattisalaisuutenaan. Ravintolassaan Mani törmää lähes päivittäin lammasta karsastavaan asiakkaaseen. Padan kannelle nostellaan kekäleitä, jotta saadaan ylälämpöä, kuten kotiuunissakin. ”Nepalilaisessa ruuassa suositaan erilaisia mausteseoksia, kuten inkivääriä ja erilaisia sipuleita.” Suosittuja ovat myös erilaiset currylla maustetut ateriat, mutta toisin kuin yleensä luullaan, ei alkuperäinen nepalilainen ruo- ka Mani Acharyan mukaan ole tulista. ”Näitä ruokia on valmistettu vuosisatoja nepalilaiskylissä avotulella, niin mikseivät ne sitten onnistuisi laavulla suomalaisessa kuusimetsässä”, Manu Acharya naureskelee. Se nostetaan nuotiolle, mutta riittävän ylös, ettei liha pala pohjaan. Monet ruuat ovat myös muuttuneet paljonkin matkalla lähtömaastaan. Mani on laittanut aamulla kananrinta?leet marinadiin, mutta maustaa niitä vielä metsässä. NUOTIOLLE on varattu reilusti eksoottisia mausteita. Samalla lailla ruuanvalmistus nuotiolla on hänelle kappale kansanperinnettä. MARINOITU kana on muhinut padassa toista tuntia. UUNIPADAN kannelle lastataan kekäleitä, jolloin ruoka saa myös ylälämpöä. Kasviksia runsaasti Marinoidut kananpalat laitetaan uunipataan
Se onkin muhinut jo pitkälti toista tuntia. Kun kokilla on kädet täynnä työtä, hellittää eräopas hetkeksi veistotyöstään ja lisää nuotioon polttopuuta. Nirmal on uppoutunut veistämään luukahvaisella puukollaan voiveistä. ”Porkkana, papu, palkoherne tai mitä sattuu olemaan”, Mani Acharya neuvoo. Mani on valmistellut aamulla myös taikinan leipää varten. Pulao saa muhia miedolla lämmöllä vielä nuotiolla. Mani painelee taikinapallot kämmenissään yksitellen litteiksi. Litteä naan-leipä paistetaan rasvaisella pannulla ruskeaksi molemmin puolin. Reipas pulina taukoaa hetkeksi. Kun taikina on aamusta asti kohonnut, pyöritetään siitä nyt pieniä palloja ja asetetaan ne peitettynä nuotion lämpöön tunniksi kohoamaan. Valmista herkkua kannatti odottaa Kokki annostelee ruuan peltilautasille ja lohkaisee pinnalle vielä neljänneksen limetistä. Mani ottaa nuotiolle kaksi paistinpannua. ”Puolet vettä ja puolet maitoa, suolaa, sokeria, leivinjauhetta, öljyä ja kananmuna tai jogurttia”, hän opastaa ja jatkaa: ”vehnäjauholla vaivataan sopivan pehmeäksi.” Taikina ei saa olla liian kovaa, mutta ei löysääkään. Lastalla 20 pyöräytetään riisi ja kasvikset sekaisin sekä ripotellaan pinnalle kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä. NEPALILAISTA RUOKAA VIHANNEKSET paistuvat pannulla riisin odotellessa vieressä miedommalla lämmöllä. Riisi paistuu hiljalleen, välillä käännellen, kun toisella pannulla kypsyvät vihannekset. Taas jää aikaa muulle tohinalle nuotiolla. Pannulle ripotellaan vielä pippuria ja suolaa. Harjoittelemalla oppii sopivan koostumuksen. Kana näyttää padassa jo lähes valmiilta. Kasvis-pulao on oikeastaan runsas juhlaruoka, mutta tässä siitä tulee Chicken Tikkaan lisäke. Niitä heilutetaan voimakkaasti, jotta ne ohenisivat tasaisesti. Kun kasvikset ovat pehmeitä ja kypsiä, kumotaan ne riisin joukkoon. Sekaan ripotellaan vielä suolaa, ennen kuin pannullinen sekoitetaan riisiin. Elävä tuli lämmittää ja tuo tunnelmaa. Lumisade on lakannut. Kipinät sinkoilevat ja valaisevat tummenevaa iltaa. Toisessa pannussa valmistuu basmati-riisi ja toisella voissa tirisee juustokumina, sipuli, kanelitanko, laakerinlehti ja muutama muu mauste. tammikuu 2014 16-21_Ne palilaiset_MH.indd 20 3.1.2014 12:19:44
LAAVUN vieraskirjaan valmistellaan ilmeisen riemukasta merkintää. Täällä he ovat saman kylän poikia, kuten ketkä tahansa kaverit. VALMIS ruoka annostellaan peltilautasille. Pulina alkaa jälleen. Tandooriruokien marinointi on pitkä prosessi. Kahdeksan vuotta Suomessa on istuttanut Nirmaliin myös paljon asioita ja tapoja tästä maasta. On aika kiirehtiä autoon. Yleisimpiä raaka-aineita nepalilaisiin ruokiin saa jo isommista ruokakaupoistakin, mutta harvinaisemmat tarvikkeet täytyy hankkia aasialaisiin elintarvikkeisiin erikoistuneista liikkeistä. Lautaset on saatu tyhjiksi ja ruoka syötyä. To- siasiassa heidän kotiensa etäisyys on kuin oululaisella Helsinkiin. Ruoka on todella herkullista, eikä Nirmal Khanal enää muistuta grillimakkaran kuulumisesta suomalaiseen eränkäyntikulttuuriin. Perisuomalainen ehkä istuisi ja rauhoittuisi hyvän aterian päälle. × tammikuu 2014 16-21_Ne palilaiset_MH.indd 21 21 3.1.2014 12:19:46. ”Nepalilainen ruoka pitää suunnitella etukäteen”, Mani Acharya neuvoo. Valmistelu on yhtä tärkeää, tehdään ruoka ravintolan tandooriuunissa tai metsässä nuotiolla. NAAN-LEIVISTÄ täytyy tehdä ohuita, jotta ne valmistuvat meheviksi. Tavarat kasataan lähtökuntoon, nuotio saa hiipua ja lyhdyt puhalletaan sammuksiin. Elävä tuli lämmittää ja tuo tunnelmaa. Helposti yleistämällä voisi ajatella, että juuriltaan nepalilaiset Mani ja Nirmal ovat tunteneet toisensa jo synnyinmaassaan. ”Kahvi tehdään lämpimään maitoon ja sekaan laitetaan inkivääriä ja kardemummaa.” Nirmalillekin se olisi maistunut, vaikka eräoppaan olisi luullut suosittelevan pannukarkeuskahvia. Nyt alkaa olla jo kiire, sillä kättelyosuus Tampere-talon itsenäisyysjuhlista on alkanut televisiosta. Nepalilaiset juuret näkyvät tietenkin ihonvärissä, mutta myös iloisuudessa ja sydämellisyydessä. Kahvi jää nyt juomatta, sekin olisi Manin mukaan onnistunut nuotiolla. Hän puhuu lämpimästi perheestään, sisaruksista ja vanhemmista, joita hän pääsee harvoin tapaamaan. Uussuomalaiset sen sijaan jatkavat iloista jutusteluaan
22 22-23_Rinkka_MH.indd 22 Yhtälailla kantokehys on helpottanut suomensukuisten kulkumiesten matkatavaroiden kantamista. Mikä ei ole olalla tai nyssäkässä kulkenut, on tarvinnut tukevamman välineen. Aaltonen kirjoittaa, että kantokehys lienee ollut tunnettu jo varhaisella kivikaudella, mutta sen ikää ei ole pystytty määritte- tammikuu 2014 3.1.2014 9:20:29. Turkka Aaltonen kertoo Vanhat hyvät erätaidot -kirjassaan mallin olevan tunnettu Uralin länsipuolelta Norjan tuntureille. Primitiiviseen retkeilyyn kuuluu oleellisena osana puuvitsasta luokille väännetty ja muutamalla piikkipuulla vahvistettu tilapäisrinkka. Rinkalla on nimenä ja muotona hyvin pitkät perinteet. Puusta taivutettu kehikko, esirinkka, on ollut nykyisiä rinkkoja suunniteltaessa esikuvana. TEKSTI JA KUVAT Joppe Ranta K autta aikain on ihmisten täytynyt kuljettaa raskaita taakkoja. ERÄASKAREET Tee-se-itse Tilapäisrinkka Niille, jotka erilaisilla repuilla ja rinkoilla ovat tavaroitaan retkille kuskanneet, voi retkeilyyn löytyä uutta vivahdetta kun rakentaa kantolaitteensa itse. Puisia kehikoita ovat varusteiden kuljettamisessa käyttäneet niin intiaanit, aasialaiset kuin saamelaisetkin
VALMIS rinkka. Ainakaan toista samanlaista ei pitäisi tulla vastaan. Aaltonen nimittää näitä kolttakantoviilekkeiksi. KURSSIN vetäjä Turkka Aaltonen punoo. Loput seitsemän kiinnitetään siihen leivonpääsolmulla tasaisin välein. Verkon punominen aloitetaan reunasta ja edetään solmimalla yksi rivi kerrallaan. Tuohikontti on ehkä enemmän metsäsuomalaisten pikkureppu, eikä mikään yksinkertainen valmistettava. Viilekkeet valmistetaan sisalnarusta, joita katkaistaan yhdeksän parin metrin mittaista pätkää. Kantokehykseen tarvitaan Aaltosen mukaan notkea 150–180 senttimetriä pitkä puu. LETITETYT kantohihnat. Lisäksi tarvitaan kolme samanpaksuista poikkipuuta. Kun rinkka nostetaan selkään, leveä hihna vedetään pään ylitse ja ohuempi hihna tulee alhaalta rintalastan kohdalle ristiin ja jatkaa takaisin alas. Kädentaidot ja oma viitseliäisyys ovat vain rajana valmiin kehikon taidokkuuteen. Pidempiaikaiseen käyttöön tehtävään rinkkaan poikkipuut voidaan loveta, jolloin liitoksesta tulee tukevampi. Kun naru loppuu, tehdään päähän solmu. Vielä eläkepäivillään hän käy opettamassa vanhoja erätaitoja eräopaskursseilla. Sisalista katkaistaan kahden ja puolen metrin pätkät, jotka myös palmikoidaan koko pituudeltaan ja solmitaan päästä. Ne sidotaan runkokaaren suoralle osalle, kahdenkymmenen sentin etäisyydelle toisistaan. Valmis verkko sidotaan kehikon alapäähän pitävillä solmuilla. lemään. Poikkipuut kiinnitetään sisalnarulla tehtävällä köytöksellä. Ylähihnaa ei kannata luulla otsahihnaksi. Kun puu taivutetaan luokille, eli käännetyn U-kirjaimen muotoon, niin välin täytyisi olla noin 40 senttimetriä. × tammikuu 2014 22-23_Rinkka_MH.indd 23 23 3.1.2014 9:20:31. Kun itse tehtyyn kantokehykseen solmii retkitavaransa, heittää sen selkään ja astelee metsään, on varmasti esi-isien viitoittamalla polulla. Yksi sidotaan paulanaruksi poikittain, vaikka kahden puun väliin. ”Oksaton pihlaja on hyvä, mutta kataja ja kuusikin käyvät”, hän opastaa. Tilapäisrinkalla ei ole yhtä yhtenäistä muottia tai mittaa, mutta perusasioita seuraamalla ja omaan käyttöön soveltamalla, saa sellaisen aikaiseksi kohtalaisen helposti. Pakattavat tavarat kääritään kankaaseen ja asetetaan verkon alle, joka kiinnitetään reunoistaan narulla koko matkalta kehikkoon. Harvassa taitajia Turkka Aaltonen on viimeisiä primitiiviretkeilyn tietäjiä. Vapaa pää sidotaan kehikon alapäähän. Silmien koko kannattaa pitää koko verkon mitan samansuuruisena. Hän on tutkinut eränkäynnin historiaa ja kirjoittanut aiheesta lukuisia kirjoja. ”Kielisukulaisemme ostjakit ja vogulit ovat käyttäneet tällaista kantolaitetta meidän päiviimme asti ja sen vogulinkielinen nimi on nip.” Kantolaitteen rakentaminen on mielenkiintoinen työ, jossa tarvitaan hieman kädentaitoja ja kärsivällisyyttä. Poikkipuut katkaistaan noin viisi senttimetriä pidemmiksi. Kaaripuun halkaisija saisi olla tyvestään maksimissaan kolme ja puoli senttimetriä paksu. VERKONPUNONNASSA näppärät sormet ovat avuksi. Tilapäisrinkan sen sijaan saa lähes kuka vaan aikaiseksi, eikä se edes vaadi mitään erityisvälineitä. Ne solmitaan toisesta päästään yhteen ja jaetaan kolmeen kolmen narun nippuun, jotka palmikoidaan tiukasti. Tavaraverkko punotaan sisalnarusta, joita katkaistaan kahdeksan kolmen metrin pätkää. Ylimääräiset narunpätkät leikataan pois. Leveämpi palmikko sidotaan päistään ylimpään poikkipuuhun ja kapeampi alimpaan, mutta vain toisesta päästään. ”Otsanauha on amerikkalaisten intiaanien käyttämä viilekkeitten vaihtoehto, jonka käyttö vaatii vuosien totuttelun, sillä se äkkiseltään kipeyttää varmasti niskan”, Turkka Aaltonen nauraa
eväät RIISTAHERKKU Täytettyä pyytä ja juures–puikulaperunapyrettä 24 24-25_Evaat_MH.indd 24 tammikuu 2014 3.1.2014 9:27:10
Pienellä vaivalla pyy kypsyy näyttäväksi ja herkulliseksi iltapalaksi kenttäolosuhteissakin. Monella onkin tapana syödä sattumapyyt jo reissun aikana. . . Hauduta kypsäksi, soseuta ja mausta suolalla ja timjamilla. tammikuu 2014 24-25_Evaat_MH.indd 25 25 3.1.2014 9:27:11. Irrota linnusta rintalihat . . Lisää 0,5 dl kuohukermaa. Laita täytettä kahden rinta?leen väliin ja kääri rinnat pekoniin. RESEPTIT Virpi Roivas KUVAT Tero Kuitunen Täytetty pyy Juures– puikulaperunapyre . Kypsennä nuotiolla (tai uunissa 180 asteessa) noin 15 minuuttia. . . Lisää pataan vettä sen verran, että juurekset juuri ja juuri peittyvät. Kuutioi juureksia (porkkana, juuriselleri ja palsternakka) ja puikulaperunaa. . Pyy on kanalintureissujen tavallinen saalis, jossa syötävää ei ole kovinkaan paljoa. . Laita pataan voita ja kuullota juurekset. Valmista täyte paistamalla 2 dl silputtuja sieniä (kantarelli, herkkusieni, suppilovahvero jne.) voissa pannulla. Tee foliosta ja leivinpaperista nyytti, johon saat pyyn käärittyä. Mausta suolalla ja mustapippurilla
LAPSEN KANSSA METSÄÄN Suksitaan metsään lapsen kanssa 26 tammikuu 2014 26-29_Lapsi metsassa_MH.indd 26 3.1.2014 9:52:11
TEKSTI JA KUVAT Jussi Ovaskainen LASKIJA Jehki Ovaskainen KUVAUSPAIKKA Vuokatti Lasit aina päässä Kun lapsi oppii hallitsemaan suksia rinteessä, hän hakee lisää haasteita snowparkeista. tammikuu 2014 26-29_Lapsi metsassa_MH.indd 27 27 3.1.2014 9:52:12. Kaikki pienet laskijat eivät mielellään laseja hämärässä käytä, mutta tästä ei saa, eikä kannata joustaa yhtään. Siksi vaihtoehto 1 voi olla viisaan vanhemman valinta. Se tosin vaatii myös vanhemmalta suksimista pusikkoon. Metsälaskemiseen vanhemmilla on pari suhtautumisvaihtoehtoa: 1. Siellä tapahtuvat onnettomuudet eivät kuulu rinneyhtiön vastuualueeseen, eivätkä kaikki vakuutuksetkaan niihin suopeasti suhtaudu. Kieltää kokonaan. Moni vanhempi päättyy vaihtoehtoon 2, josta seuraa useissa tapauksissa salaa laskemista. Kypärä on itsestäänselvä turvavaruste ja selkäpanssaria voi pitää suositeltavana. Suurimpina yksittäisinä vaatimuksina ovat riittävän suuret välit edelliseen laskijaan ja jatkuva vauhdin hallinta. Ennen pöpelikköön puikahtamista on syytä pitää puhuttelu. Opastaa laskemaan mahdollisimman turvallisesti 2. Silmät suojaamalla ehkäisee yleisimmän metsälaskennan tuoman vakavamman vamman. Puiden oksat ovat laskijan silmille erityisen vaarallisia. Hiihtokouluista saa opetukseen apuja, joskaan ei kaikkialta. Hupi jatkuu niin kauan, kuin pelisäännöistä pidetään kiinni. Kieltämisen ymmärtää, sillä rinnealueen ulkopuolella riskit kasvavat huomattavasti. Perussääntö on, että sovituista asioista pidetään kiinni ilman poikkeuksia. Useasti haasteita haetaan myös rinteiden vierustoilta, joista lähtee aivan käsittämättömän kutsuvia reittejä laskettavaksi. M etsän kutsuhuuto on usein maagisen voimakas pojille, mutta kyllä puita kiertelemässä käy tyttöjäkin. Perussääntö on, että sovituista asioista pidetään kiinni ilman poikkeuksia. Osa suhtautuu asiaan kielteisesti, osa myönteisesti, joskin vaatien jonkinlaisen vastuuvapauden, mikäli tunnilla joku onnettomuus tapahtuu. Tuntemattomilla reiteillä ensimmäinen lasku on aina tutustumista
Mitä kapeammat ja risukkoisemmat rännit, sen vaikeampaa on vanhemmalle esimerkin näyttäminen. Vaikka rinteissä sukset jo leikkaavasti kääntyisivätkin, kapeissa metsäränneissä aura on useimmiten oivin keino pitää vauhti kurissa ja käännökset toivotun kaltaisina. Ensikosketus rinnealueen ulkopuolelle kannattaa ottaa rinteen vieressä kulkevaa lasku-uraa tai yhden puun kiertämisen verran. Eli vauhdin hallintaan pitää panostaa asenteesta alkaen. 28 Vanhemman on hyvä tietää millä alueella jälkipolvi laskee ja kenen kanssa. Lapset oppivat nopeasti soveltamaan eri tekniikoita, erilaisissa olosuhteissa. Kännykkäaikana asioiden sopiminen on helpompaa, mutta vanhemman on hyvä tietää millä alueella jälkipolvi laskee ja kenen kanssa. Lapsi katsoo luontaisesti laskiessaan vain vähän suksen kärkiä edemmäs. On huomattavan merkityksellistä, että lapsi osaa nostaa katsetta pidemmälle, jotta hän havainnoi ajoissa esimerkiksi oksat ja kannot. Olennainen osa metsälaskua on reitin valinta. Pikkuhiljaa hän oppii suunnittelemaan laskuansa useamman käännöksen eteenpäin. Jossain vaiheessa lapsi irtaantuu vanhemman jatkuvasta valvonnasta. LAPSEN KANSSA METSÄÄN Puiden kiertämistä Metsäreittejä on hyvin erilaisia, keskuksista riippuen. Jälleen on aika kerrata pelisäännöt. Kun taka- tammikuu 2014 26-29_Lapsi metsassa_MH.indd 28 3.1.2014 9:52:12. Kun lyhyet vierailut sujuvat mallikkaasti, voi vierailuja vähän kerrallaan pidentää. Vierailujen perusajatus on, että vanhempi laskee ensin ja lapsi luvan saatuaan perässä. Samalla turvallisuus kasvaa huomattavasti, kunnes vauhti kasvaa kehittyneiden taitojen myötä. Puhkilasketut rinteiden vierustat ovat muokkautuneet lasten lyhyiden suksien mukaan, joten aikuisillekin tarjoutuu todellisia haasteita. Vauhdin hallintaa Kapeissa ränneissä vauhti kiihtyy varkain ja sen hallitseminen on pienelle haastavaa. Vain lyhyt pyrähdys, jotta lapsen keho ja mieli ymmärtävät, mitä metsässä laskeminen vaatii. Etelä- ja Keski-Suomen ryteikköisistä metsistä Lapin avoimiin huippuihin
Paraatisukset hyllyyn Metsälaskussa sukset kolhiintuvat lumen alta kuoriutuviin kiviin ja kantoihin. Vaikka mitkä opetukset ja turvavarusteet lapselle tarjoaa, hän todennäköisesti kaatuu, tai törmää johonkin. Se vanhempi, joka onnistuu tämän puheillaan ehkäisemään, on ansainnut vuoden viestinviejä-palkinnon. Riskejä otetaan niin vauhdin, reittivalinnan kuin turvavälin osalta surutta. maastoon suunnataan kavereiden kanssa, järki jää helposti ala-asemalle. Metsälaskualueita Osa hiihtokeskuksista, kuten Häkärinteet, Iso- ja Pikku-Syöte, Kasurila ja Ukkohal- la, ovat raivanneet rinteiden viereisiä metsiä erillisiksi metsälaskualueiksi. Metsässä ja muilla hoitamattomilla alustoilla laskiessa lapsi oppii suksitaituruutta hänelle mielekkäällä tavalla. Mutta kyllä tämä viesti kannattaa kuitenkin yrittää perille saattaa. Heikkohermoiset vanhemmat näkevät asiassa eritoten tämän puolen. Vaikka alueet ovat osoitettuja metsälaskualueita, niillä lasketaan omalla vastuulla. Myös vaatteet ovat lujilla oksien raapiessa ohikiitävää laskijaa. Joten mikäli varastosta vaihtoehtoja löytyy, ne vanhemmat välineet kannattaa ottaa käyttöön. Iästä ja kotikasvatuksesta riippuen haveri muuttuu itkuksi tai kiroiluksi. Jos ei muuten, niin oikeutukseen sanoa legendaariset ”mitäs minä sanoin” -sanat. Hiihtovanhemmat näkevät metsään mielivässä pikkulaskijassa tulevan hiihtopummin. × tammikuu 2014 26-29_Lapsi metsassa_MH.indd 29 29 3.1.2014 9:52:14. Kyynelten määrää voi vähentää opettamalla laskemaan metsässä eri riskitekijät huomioiden, oman taitotason mukaista vauhtia. Oppiminen tapahtuu lähes aina kyynelten ja mustelmien kera, joskus jopa murtumien. Useimmiten nämä tärskyt vaikuttavat tovin, mutta useimmiten lasku jatkuu hymy huulilla pienen varusteinventaarion jälkeen. Niissä jalon lajin saloihin opetteleminen on piirun turvallisempaa, kuin umpimetsässä
Nahkamonot kuluivat, mutta onneksi löytyi suutari, joka laittoi uudet pohjat kuluneiden tilalle. Niissä ei ollut mitään tuntumaa alati vaihtuvaan tunturilumeen. Jyrkässä toimi hyppykäännös. Kun maitohappo puuduttaa reisiä liiaksi, voi heittää väliin vaikka pari alppikäännöstä. Ei voinut hakea tukea monosta, vaan suksea oli ajettava jalkapohjalla. Monot ovat erittäin mukavat ja uuden siteen kanssa monosarana taipuu mukavan tasaisesti. Vanhoissa vermeissä aisti lumen muutokset pehmeästä korppuun ja tekniikkaa oppi muuttamaan olosuhteiden mukaan. Käännökset oli suhteellisen helppo saada alkuun eikä pyllähtäminenkään tuottanut mustelmia – vain kolhuja nuoren miehen itsetuntoon. Mielestäni päkiäsarana oli painoiselleni liian jäykkä. 1980-luvun lopulla alkoivat kiinnostaa Käsivarren puuttomat tunturit. Meni pitkään ennen kuin hankin itselleni ensimmäiset muovit, kolmelukkoiset. Skinnausasentoon siteet muuntuvat hyvin kätevästi. Taisivat olla kapeat Karhut ja Asolon matalat nahkamonot. Antiikkisilta vaikuttavat hiihtovehkeet päälle ja suoraan offarille. Niitä käytän edelleen retkiluistelussa. Monoja ei saa potkaistua siteisiin yhtä helposti kuin alppivehkeissä, sillä stopparin alas painaminen vaatii tarkempaa sovittelua. Vehkeiden keveys, alkeellisuus ja ikiaikaisen tekniikan toimivuus ihastuttivat. Se on mukavaa jos takana on tukeva rinnelounas. Sitten tulivat muovimonot. Hyvä tuntuma syntyi sopivista pohjallisista. Niissä korostui oikea seisominen suksilla. Reissun innoittamana hankin ensimmäiset telluni. Kapea suksi aiheutti haasteita, mutta joka kelille löytyi oma tekniikka. Viimeisimpänä hankin Scarpan kolmelukkoiset NTN-monot, niihin sopivat kevennetyt NTN-siteet, sekä leveät Salomon Shogun -rockerisukset. Paikallinen poromies päivitteli: ”Aikaisemmin olen nähnyt vain porojen putoilevan pahdalta”. Pahinta korppua piti askeltaa rohkeasti vieden etusuksi lähes poikittain eteen jään murtajaksi. Onneksi puolimetrinen puuteri on melko anteeksiantavaa. Palasin vanhoihin saappaisiin. Monotansseissa ja afterilla tellumonot olivat mukavammat kuin alppikengät. Ensimmäinen havainto rinteessä oli tarkkuus. Helpoissa olosuhteissa, puuterissa tai ?rnissä vanhoilla vetimillä pärjäisi vielä mainiosti, mutta uudet vermeet mahdollistavat laaja-alaisemman nautinnon. Takana on neljä laskupäivää meri-Alpeilla sekä leijahiihtoa meren jäällä. Jalan liikkeet ja painotukset välittyivät suksen kanttiin, mikä mahdollisti paljon leikkaavammat käännökset kovilla rinteillä. ARI HEINILÄ TAUKOPAIKKA Telluevoluutio 30 vuotta sitten minulle lykättiin Kalliovuorilla nahkamonot jalkaan ja kapeat telemark-sukset. Siteeseen pääsee sisälle ilman kyykkimistä. Karkuremmejä ei tarvita, sillä siteissä on stopparit. Homma kolahti välittömästi. Kun nuokin alkoivat kauhtua, otin alleni nelilukkoiset. Jouduin lopulta hankkimaan kaksilukkoiset ja vähän korkeammat monot. Ensimmäinen kokeiluni oli järkytys. Telemarkeissa on taikaa!× ”Aikaisemmin olen nähnyt vain porojen putoilevan pahdalta”. Pikkuhiljaa muutin tekniikkaa ja sain purevuutta myös takasukselle enemmän. Syntyi monia ensilaskuja, muun muassa Saanan mastolta alas. Ari Heinilä 30 30-31_Heinila_MH.indd 30 tammikuu 2014 3.1.2014 10:02:58. Sukset levenivät pikkuhiljaa. Siteistä ulos tulo vaatii kumartumista, sillä etusalpa on nostettava ylös. Niitä en saanut koskaan toimimaan. Aluksi sain hakea painonsiirtoa, mutta pian sain jo nautinnollisia käännöksiä aikaiseksi. Pääsin meren jäällä leijailemaan 20–30 sentin puuterissa ja leveän rockerin vaivattomuus oli ilmiselvää
10 %). alv. RE T K EILY • M AT K A IL U • VA RUS T EE T Tilaa Retki 3 numeroa + Retki-Buff vain 14,90 euroa Tilaus jatkuu kestotilauksena 6:n numeron jaksoissa hintaan 50 euroa (sis. Ilmestyy 10 kertaa vuodessa. p. 040-187 3400 arkisin kello 8–16 (tilaukset, laskutusasiat, osoitteet) 30-31_Heinila_MH.indd 31 3.1.2014 10:02:58. Tarjous Tarjou on voimassa niin kauan kuin huiveja riittää. tilaajapalvelu@outdoormedia.
32 32-37_Arpainen_MH.indd 32 tammikuu 2014 3.1.2014 10:04:42. Kesäreittinä mainostetulle taipaleelle voi lähteä myös hiihtäen, sillä koko matkalle ajetaan latu. ARPAINEN kotimaan matka Sivakoilla Arpaisille TEKSTI JA KUVAT Joel Ahola Soinin keskustasta Arpaisten vanhalle savottakämpälle vievä reitti kulkee suojelluilla soilla ja harjuilla
Kuningas ehti käydä monella muullakin paikkakunnalla Suomessa, sillä hän oli täällä lähes vuoden Suuren Venäjän sodan aikana. Aloitimme hiihdon Hermanninpolulta, Parviaisenkylältä, josta ajattelimme teh- dä ensin kaarroksen Motti-Milian lenkille ja jatkaa siitä huomenissa kohti Arpaista. Eteneminen on hankalaa. Löydämme helposti pari metriä korkean mutta huomattavasti leveämmän kivenjärkäleen. Samassa huomaan makaavani kyljelläni – pää hangessa. Ei reitti näin vaikeakulkuista ole, sillä räpiköimme uralta sivussa. Enemmän se muistuttaa kompurointia kuin hiihtoa. Otan tukea sauvallani noustakseni ylös, mutta keppi taipuu allani. Perille pitäisi olla enää satakunta metriä. Sauva on poikki! Olemme ehtineet hiihtää vasta kaksi kilometriä, ja edessä on vielä parin päivän taival. Minä yllytin kaverit tänne pusikkoon katsomaan kohdetta, joka on nimetty kartalle Kuninkaankiveksi. En oikein tiedä mitä pitäisi sanoa, sillä kuulin kaatuessani selvän rusahduksen. Kipuja ei ainakaan ole, joten tuskin luita on murtunut. tammikuu 2014 32-37_Arpainen_MH.indd 33 33 3.1.2014 10:04:43. Takakautta se päälle pääsee jopa hiihtäen. Perimätiedon mukaan tällä kivellä on lepuuttanut hevostaan Kustaa Vaasa, joka oli Ruotsin kuninkaana vuosina 1523–1560. Maassamme tunnetaan useita Kunin- ARPAISTEN reitti ylittää laajoja suojeltuja suoalueita. S ovittelen pitkiä metsäsuksia pusikkoisen suo-ojan penkalla. ”Kävikö pahasti?” vaellustoverit Jussi ja Petteri tiedustelevat. Tuuli pieksee avoimilla soilla hangen kantavaksi, joten uran voi avata kevyesti myös umpihankeen
Kuninkaanpuistossa kiertävä ulkoilureitti on nimetty Kuninkaanpoluksi. Avotulisijan viereisillä penkeillä lojuu iso nippu makkarakeppejä. Osin kotamainen rakennus on oven päälle ikuistettujen numeroiden perusteella valmistunut vuonna 1999. kaanlähteitä, joista Kustaa on antanut hevoselleen vettä. Motti-Milian vieraana Otsalamppujen valokiilat poukkoilevat hangella heittäen valoa, varjoja ja heijastuksia. Onnekseni Soinin kunnan huoltama hiihtoreitti saapuu Lehmilammin kivikirkolle. Kunnassa on myös Kuninkaanjoki, Kuninkaansuo ja Kuninkaanlampi. Tarinat kertovat kivikirkon olleen muinainen uhripaikka. tavan. Yksi niistä sijaitsee Kuninkaankiven tavoin Soinissa. Askartelen kuivista ja kevyistä tikuista sekä ilmastointiteipistä tukevan lastan katkenneelle sauvalle. Me muut pysymme varmasti perässä – tosin välimatka kasvaa. Se on vanhin toimittajan käymistä yli 500 autiotuvasta – ja ainoa sähkövaloilla varustettu. Ky- tammikuu 2014 3.1.2014 10:04:44. Näin tammikuussa hangen pinta yltää va- jaan puolen metrin korkeudelle, mutta jättimäisen kivenjärkäleen alle muodostuneessa luolassa on paljas maa. ARPAINEN MOTTI-MILIAN kämppä sijaitsee 16 kilometrin pituisen hiihtoreitin varrella. Rinkka ei tunnu miestä hidas- 34 32-37_Arpainen_MH.indd 34 MOTTI-MILIAN kämppä on rakennettu vuonna 1885. Kaiken kukkuraksi kunnan vaakunassa on kruunu. Pihapiirissä on myös latukahvilana palveleva Mottilan kämppä. Jussinkin on pysähdyttävä tauolle. Kivikirkolta on enää lyhyt hiihto toiselle nähtävyydelle, Motti-Milian kämpälle. Palaamme avaamaamme latua takaisin rinkkojemme luo, josta suuntaamme kantamuksinemme Kaipaisen kämpälle. Jussi näyttää mallia kuinka huopakumisaappailla ja metsäsuksilla luistellaan leveällä hiihtouralla. Taas kelpaa hiihtää
Maanmittauslaitoksen maastokartoilla yksityiset loma-asunnot on merkitty turkoosilla sisuksella olevin raken- nusmerkein. Jännitys on suuri, kun vanha hirsikämppä osuu silmään. Kolmas kartta löytyy vielä Soinin kunnan sivuilta. Jos keskellä korpea kartalle on merkitty harmaa rakennus, se on entinen aitta, tukkikämpän raunio, eräkämppä tai kartassa on virhe. Aktiivinen yhdistys rakensi myöhemmin samaan pihapiiriin Mottilan kämpän, jossa on hiihtokaudella kahvila. Vanhan kämpän ovet ovat auki autiotuvan tavoin. Olin ennen retkeämme yhteydessä kyläläisiin ja saimme luvan yöpymiseen. Voipa hyvinkin, sillä ovi on avoinna ja vieraskirjasta löydämme merkintöjä useilta vuosikymmeniltä. Kylän KUVA Petteri Nieminen Jätämme aamulla leveän hiihtouran heti Motti-Milian kämpän pihassa. KUVA Petteri Nieminen seessä on vuonna 1885 rakennettu talo, jonka omisti aiemmin Karoliina Kukkokangas. Täällähän on sähköt! Haluan käydä tarkastamassa pari mielenkiintoista karttamerkintää. Olen käynyt yli 500 autiotuvalla, mutta tämä on niistä vanhin – ja ainoana valaistu. Ihailemme takkaa, seinäryijyjä ja kalusteita sekä tutkimme innolla seinille ripustettuja tietotauluja vanhoine kuvineen. Niin on tupakin. Hetki on hieno, ainutlaatuinen. Seutu kuuluu Kuusiokuntiin, joiden retkeilyreitistöt risteilevät alueella. Mäkelänkylän maa- ja kotitalousseura vuokrasi kämpän kunnalta hiihtäjien taukopaikaksi vuonna 1999. Suuntaamme suksemme kohti Arpaisten reittiä avaamalla ensin omaa uraa tovin umpihankeen. LEHMILAMMEN kivikirkko muodostaa suojaisan luolan, jonne lumi ei löydä tietään edes tuiskulla. Sähkövalot luovat kelmeän keltaisen hehkunsa kämppään. Sen sijaan kaikki ulkorakennukset ovat harmaita. Otsalamppujemme valossa huomaamme seiniä kiertävät valkoiset johdot. Onneksi tikkaat ovat hyvässä kunnossa. Voiko täällä olla epävirallinen autiotupa. Lumesta näemme, ettei tuvan ovea ole avattu tänä talvena. Motti-Milian kuoltua vuonna 1983, kämppä siirtyi kunnan omistukseen. Kellastuneilta ruutuvihkon sivuilta selviää, että kyseessä on Katajan vanha sauna, joka on siirretty kaikille avoimeksi tuvaksi järven rantaan. Suunnitellessani tätä vaellusta jouduin etsimään tietoja useista lähteistä ja kartoista. Täällähän on sähköt! Koputtelemme kirveellä jäät sähkökaapin ovesta, ja käännämme pääkatkaisijasta: ”Tulkoon valkeus. Tupalöytöjä Otsalamppujemme valossa huomaamme seiniä kiertävät valkoiset johdot. Mökkiin tuli toiseksi asukkaaksi metsätöitä tekevä nainen, Milja, joka sai kämpän omakseen autettuaan arkiaskareissa Karoliinaa. tammikuu 2014 32-37_Arpainen_MH.indd 35 35 3.1.2014 10:04:47. Haluan tietää mitä löytyy Ison Heinäjärven rannalta. Ja valkeus tuli!” Istumme iltaa takkatulen loimussa kalaa paistaen. Pääsemme lapiohommiin myös katolla, sillä savupiippu pitää avata. KUIVISTA makkaratikuista ja ilmastointiteipistä syntyy kevyt ja kestävä korjaus katkenneelle sauvalle. Arpaisten autiotupa ja osa reitistä on merkitty Metsähallituksen kartalle. Palapelin osat menivät vähitellen paikoilleen, mutta tietoja kerätessäni silmiini sattui pari reittimme vierellä olevaa rakennuksen merkintää
Haaveilen jopa toisesta vastaavasta kämpästä, sillä kartalla on toinen harmaa neliö jokivarressa. Tavoitamme Arpaisten reitin Matosuon suojelualueella. Ei makeaa sentään mahantäydeltä. Arvoitus sijaitsee liian monen ojan takana, joten sen saa ratkaista joku muu. ARPAINEN PUNAINEN tukkikämppä on saunoineen oikea Arpaisten aarre. Olen haltioissani mahtavasta löydöstä. Kelkanjälkeä on silti helppo seurata, ja uuden lumen ansiosta leveät metsäsuksemme sopivat paremmin uriin. Yllätykseksemme sitä seuraa perinteisen tyylin retkilatu. metsämiehet ovat käyttäneet kämppää lähinnä sorsa- ja hanhijahtiensa tukikohtana. Pidon loppuessa suksista kädet puristavat sauvoja rajusti. Arpaisten aarre Reitti kapuaa Löytömäelle, joka nousee yli 50 metriä viereistä lampea ylemmäs. tammikuu 2014 3.1.2014 10:04:52. Laturetki Soinista Ähtäriin hiihdetään maaliskuun alussa, joten latujen pitäisi olla kunnossa vain muutamia viikkoja vuosittain. Ennen retkeä minulle vakuuteltiin, että ladut kunnostettaisiin vasta helmikuun lopulla juuri ennen Arpaisten hiihtoa. Epäilen katkenneen sauvan las- ISON HEINÄJÄRVEN rannalla sijaitseva eräkämppä osoittautuu vieraskirjan perusteella seudun metsästäjien hyödyntämäksi autiotuvaksi. Se osoittautuu keskeneräiseksi jääneeksi mökiksi. Matka taittuu joutuisasti kohti etelää. Laskeutuessamme jokinotkoon meitä varoitetaan vaarasta kyltillä: ”Pahimmoinen lasku!” Teemme lounastulet Löytöjoen nuotiopaikalle. Eilisillan lumisade on peittänyt hiihtouran osittain. Saamme vedet kahviin ja pastaan 36 32-37_Arpainen_MH.indd 36 sulana virtaavasta joesta. Läheiselle Korsunevalle karttaan on merkitty jälleen mielenkiintoinen harmaa rakennus, korsuko
Ulvon kylän pysäköintipaikan laidalla seisoo kota. Samaa ei voi sanoa kaikkien muiden osalta: lattiapaikoilla on ollut vetoisaa, eivätkä pilkkijät ole osanneet varautua korvatulpin kuorsaukseeni. Motti-Milian ja Kaipaisen kämpät . Autiotupa saunoineen on harvinaista herkkua. Motti-Milian kämppä . Matosuon soidensuojelualue . Rannassa on vielä kuumempi rakennus. 27 km retkeilyreitti Soinin kuntakeskustasta Arpaisten kämpälle Ähtäriin . Alkujaan Alavus, Kuortane, Lehtimäki, Soini, Töysä ja Ähtäri kuuluivat Kuusiokuntiin. ARPAISTEN neljän hengen tuvalle sopii tammikuun pakkasilta suojaan kuusi vaeltajaa, kunhan pari suostuu nukkumaan lattialla. Arpaisten reitti . Pimeydestä kuuluu puheensorinaa. Nykyisin Lehtimäki on liitetty Alajärveen ja Töysä Ähtäriin. Ulvon kylältäkö Arto Paasilinna ammensi inspiraation teokseensa, joka on käännetty jo yli 20 kielelle. Ison Koirajärven harjujensuojelualue www.ahtarinurheilijat.?/hiihto/arpaisten-hiihto Ähtäri Soini harju Arpainen Saarilampi Arpainen Ulvon mylly Ähtäri 0 tammikuu 2014 32-37_Arpainen_MH.indd 37 2 km 37 3.1.2014 10:04:55. Kuninkaankivi . Retki on jälleen onnistunut, mutta pitäisi vielä päästä takaisin lähtöpaikalle. Arpaisten autiotupa ja sauna . kota, 2 laavua, 3 nuotiopaikkaa Lisätiedot ja kartat . Ulvon mylläri tiedä & mene toituksen kestävyyttä, joten tyydyn kävelemään mäen sukset kainalossa. Meillä on enää jäljellä muutaman kilometrin taival Ulvon kylälle. Häntä saamme kiittää matkaamme nopeuttaneista laduista, joita ei vielä pitäisi edes olla. Lehmilammin kivikirkko . Tämä on oikea Arpaisten aarre. Pilkkijät ovat jo lämmittämässä saunaa. Kannamme kortemme kekoon nostamalla vettä joesta saunalle ja pienimällä monta sylyllistä puita seuraaville yöpyjille. osa laajaa Kuusiokuntien retkeilyreitistöä . Arpaisten tuvalle majoittunut pilkkikolmikko pelästyy hieman saapumistamme. Retkeilyreitti on linjattu komean harjunauhan laelle. Kuusionkuntien ulkoilukartta, www.karttatiimi.?/kuusiokunnat Herään hyvin nukkuneena. Parin päivän lämmitys on saanut Arpaisten vanhan savottakämpän mukavan lämpöiseksi. Sovun nimissä tilaamme taksin. Tuhdin aterian jälkeen hikoilemme erämaan löylyissä. kesäretkeilyreitille ajetaan hiihtolatu viimeistään helmikuulla ennen Arpaisten hiihtoa . Maasto käy kumpuilevaksi ennen kuin kohtaamme Saarilammen laavun. Ainakin kartan perusteella harju on näyttävä: omat kokemuksemme rajoittuvat otsalampun valokiilaan. Me saavumme kuin katettuun pöytään. Matkalla tervehdimme innokasta eläkeläistä, joka naama virneessä ajaa kelkallaan latukone perässä. Sen takana virtaa Alajoki, jonka ylitse on rakennettu mylly. Meillä olisi rinkassa laavukangas, muttei pakkasyö pihalla oikein innosta. Mieleen tulee vääjäämättä kirjaklassikko, Ulvova mylläri, josta on tehty elokuvakin. Ei syytä huoleen, sillä sovimme kaikki pieneen kämppään, kunhan pari nukkuu lattialla. Retkeilypalvelut . Samassa saavumme Ison Koirajärven suojellulle harjualueelle. Jussi ei innostu minun ja Petterin kiusoittelusta, kun yritämme houkutella häntä hakemaan juosten auton Parviaisenkylältä. Ylämäkeä seuraa alamäki, joka avittaa kulkuamme kohti etelää. Survoessamme kumisaappaita siteisiin pihan postilaatikolle saapuu kuntohiihtäjiä kirjaamaan kilometrejään. Arpaisten hiihto 56 km, Nähtävyydet . Neljän hengen tupa käy aavistuksen ahtaaksi, kun kuuden vaeltajan talvikamppeet ripustellaan kuivumaan. × Soini MottiMilian lenkki Kirkkokivi Kuninkaankivi Kuninkaanpuisto Kaipaisen kämppä Motti-Milian kämppä Soini Iso Heinäjärvi Karstula Matosuo Arpaisten reitti vaellusreitti Löytöjoki . Tuore jälki johdattaa meidät suoraan kylälle. Sopu antaa sijaa, ja letut jaetaan tasan kaikkien kesken
Kapeaan kanjoniin laskeutuminen muistuttaa erehdyttävästi ?ipperiä. Tämä on niitä harvoja paikkoja Bhutanissa, jossa vuoren seinämät ovat antaneet periksi lentokentän rakentamiselle. Uusi ja perinteinen sekoittuvat. Ja kaikissa järvissä asuu merenneitoja. Edessäni levittäytyy Bhutan, viimeinen Shangri-la. Lentokone poukkoilee seinämältä toiselle myötäillen pientä kapeaa Paroon johtavaa solaa. tammikuu 2014 7.1.2014 8:58:15. Siivet lähes hipovat viimeisessä jyrkässä kurvissa punaista riisipeltoa ja vieressäni istuva espanjalainen turisti rukoilee ääneen. Tätä lentokenttää siteerataankin usein yhdeksi maailman vaarallisimmista vaikeiden tuuliolosuhteiden takia. kaukomatka DRUK PATH TREK Lohikäärmeen jäljillä Vaellus Bhutanissa tarjoilee soivia munkkeja, luolakummituksia ja kiekuvia puhelimia. TEKSTI JA KUVAT Eva Kaján 38 38-45_Bhutan_MH.indd 38 J ännittää
Opas tähdentää, ettei kyseessä ole varsinaisesti korkean ilma-alan Lähtöä edeltävänä päivänä vierailemme pienissä temppeleissä Haa-laaksossa. Kaikilla bhutanilaisilla täytyy olla kansallispuku päällä, miehillä gho, naisilla kira. Reitti on yksi maan suosituimmista vaellusreiteistä ja kestää viisi päivää. Opas ei itsekään ole siellä käynyt ja ymmärrän pian miksi. Kyseiseen laaksoon ajetaan Chelele-solan (korkeus 4 000 m) läpi ja sinne päätyykin vain noin pari prosenttia Bhutaniin tulevista matkailijoista. vaellus (high altitude trek), koska menemme ”vain” neljään kilometriin. Poikkeuksena ovat vuoristo-oppaat, jotka saavat maastossa pukeutua asianmukaisiin varusteisiin. Itse en ole voinut vaikuttaa retkueen kokoonpanoon, joka usein laaditaan samalla kaavalla vaellusseurueen koosta hieman riippuen. Myöhemmin käy ilmi, että hän pelkää myös jakkihärkiä, mutta se onkin sitten aivan toinen tarina. Lämmittelemme viikon koitosta varten kiipeämällä pieneen, eristyksissä olevaan Jungney Drag -temppeliin. Druk tarkoittaa bhutanin eli dzongkhan kielellä lohikäärmettä. Piskuinen oppaani selviytyy luolasta hel- tammikuu 2014 38-45_Bhutan_MH.indd 39 39 7.1.2014 8:58:16. Ylittäessämme erityisen hankalaa kohtaa, jossa kaihoisasti kaipailen jonkinlaista turvaköyttä, kuulen takaani mantramaista muminaa. Saavumme pieneen kalliokapeikkoon, puolittaiseen luolaan, jonka kertomuksen mukaan vähäsyntinen läpäisee helposti. Oppaan lisäksi mukaani lähtee siis kokki, apulainen, hevosmies ja viisi aasia ja hevosta – koko karavaani vain minua varten. Vuorten huiput ovat Bhutanissa pyhiä, joten niille kiipeäminen on kiellettyä. Polku on alun perin toiminut jakkipaimenten vaellusreittinä ja ennen tien tuloa tavarankuljetusreittinä kahden kaupungin, Paron ja pääkaupungin Thimphun, välillä. Ulkona odottavatkin kuskini ja koko seuraavan viikon seurassani liikkuva, vaellukseen erikoistunut ja vielä gho´hon pukeutunut matkaoppaani. Nousua ei ole kuin noin tunnin, mutta raavimme paikoittain nelinkontin ylös vuoren seinää. Retkahdan maasturin takapenkille ja opas kertoo matkani pääkohdat. Oppaani kertoo matkaohjelmani olevan hieman outo, sillä harva matkustaa kyseiseen temppeliin. Rajatarkastuksessa maahan saapuvaa tervehtii kansallispukuun pukeutunut virkailija, joka tarkastaa tulijan passin ja viisumin. Muutama retkikunta on sitä tosin 1980-luvulla yrittänyt, jumalia uhmaten ja huonoin seurauksin. Valtio kouluttaa edelleen kaikki oppaat, joita ilman Bhutanissa ei voi matkustaa. Opin pian, ettei Bhutaniin saa rakentaa viittä kerrosta korkeampia rakennuksia ja kaikkien rakennusten täytyy noudattaa perinteistä rakennustyyliä. Toivon, ettei tämä ole ongelma tulevalla vaelluksellamme. Hän puhuu tulevasta 4 250 metrin solan ylityksestä kuin ruokakaupan ostoslistasta: rauhallisesti ja lakonisesti. Yleensäkin vain noin viidennes maahan saapuvista turisteista on vaellusmatkaajia suurimman osan turisteista keskittyessä kulttuurimatkailuun. Käy ilmi, että oppaani kärsii korkeanpaikan kammosta. Lämmittelyä Iltahämärässä ihmiset ponnahtavat koneesta kiitoradalle ja jäävät kuvaamaan traditionaaliseen tapaan rakennettua lennonjohtotornia. Olen maassa, jossa Himalajan korkeat vuoret ovat osa välitöntä arkea. Bhutaniin on voinut matkustaa vuodesta 1972, jolloin se toimi valtiojohtoisesti sitä seuraavat kaksikymmentä vuotta. Vaellusreitit kulkevatkin pääosin solia mukaillen, näin myös minun tuleva vaellusreittini, Druk Path Trek
Vaeltajat usein törmäävät Himalajalla näihin rakennelmiin, joiden kiviin on kaiverrettu buddhalaisia rukouksia. Sataa kaatamalla. Vuoristotautiin sairastumisen uhka on täällä todellinen. Astun sisään, otan kengät pois ja odotan, että opas suorittaa kolme tervehdystä, prostraatiota, siten että koko vartalo koskettaa maata. Vaikka ensimmäisen päivän matka ei ole pitkä, on nousu hurja. Käymme sisällä vain pikaisesti, sillä museo on kärsinyt maanjäristyksessä. Opas neuvoo kuinka tästä ”kupista” maistetaan vettä, ja loput kaadetaan pään päälle. Munkki kaataa kiitokseksi kämmenieni muodostamaan kouruun pyhää vettä. Opas kertoo, ettei sisällä saa ottaa kuvia, koska kuvat kansallisaarteista saattavat päättyä lehtiin, joita käytetään vessapaperina. Lähtiessäni yritän vielä kiittää dzongkhaksi, mutta vokaalit vaihtavat suussani paikkaa ja tytär nauraa lieden äärellä. Ihailen tätä logiikkaa. Tavaroitani kantava karavaani menee ohitsemme pystyttämään leiriämme. DRUK PATH TREK polla, itselläni kestää kauemmin. Kapuamme yli tuhat metriä seuraavan viiden tunnin aikana pit- 40 38-45_Bhutan_MH.indd 40 tammikuu 2014 7.1.2014 8:58:16. Mukana on hyvä olla vedenpuhdistustabletteja, sillä vettä löytyy jonkin verran matkan varrelta. Matka jatkuu tiheän sumuisen havumetsän läpi ja asutus katoaa. Alkumatkassa polku vie pienten maatilojen ohi yhä ylemmäksi ja viimeisen maatilan kohdalla pyydämme paikallisia täyttämään vielä vesipulloni. Pinnistämme ensimmäisen solan läpi (3 550 m) ja laskeudumme leiripaikalle hie- AAMUPALA kuuran peittämässä maastossa. Siirtämällä kameran sivuun, osoitan etten aio ottaa kuvia. Jakkipaimenelta lainattu termospullo lämmittää. Kulttuuri on myös osa tulevaa vaellusta. Matka taittuu paikoitellen vain nelinkontin. Hikoilen lämpimässä kuoritakki ylläni. Istumme paljaalla lattialla lähes pimeässä, tytär tarjoaa kuumaa teetä ja keksejä. On aika laskeutua temppelistä alas jalat lipsuen, sydän tykyttäen, kamera kallion seinään kolisten, ja palata Paroon vuoristotietä pitkin. Oloni on kuin voittajalla. Nämä tulee aina kiertää vasemmalta puolelta – näin mekin teemme. Nolostun. Oksia solan jumalille vaellus 7 km, 5 tuntia, 2 250 m . Olen tuonut mukanani vain makuupussin, pari juomapulloa ja henkilökohtaisia varusteita. 3 500 m Aloitamme seuraavana päivänä varsinaisen vaelluksen Paron laitamilta, kansallismuseon pihalta. Syömme lounaan aukiolla mani-muurin vieressä (3 000 m). Vesi valuu noroina tukastani puiselle lattialle jättäen siihen tummia jälkiä. Tämä ei varmaankaan ollut tarkoitus. Leirissä kokki keittää juomaveden, joten juomapullojen kannattaa olla kiehuvaa vettä kestävää materiaalia. kin mutaista polkua. Mikäli haluaa, voi alttarille jättää rahaa, joka käytetään temppelin huoltotöihin. ERISTYKSISSÄ olevaan Jungney Drag -temppeliin vie vaivalloinen polku. Opettelen ensimmäisenä päivänä buddhalaisuuteen liittyvää temppelietikettiä ja tulen tietämättäni toistamaan näitä rituaaleja useita kertoja seuraavan viikon aikana. Syntieni määrä korreloi selkeästi lanteeni leveyden kanssa. Temppelissä asuva munkki kuuluu buddhalaisuuden haaraan, jossa sallitaan perheen perustaminen. Turisteja tähän pikkuruiseen temppeliin saapuu vain muutamia vuodessa, koska moni ei uskalla uhmata kallion jyrkkää seinää. Matkanjärjestäjän puolesta tulevat teltat ja makuualustat sekä kaikki ruokaan liittyvät tarvikkeet. Allani on pitkä vaellus Nepalissa, joten en ole kovin huolissani korkeudesta, mutta suoraan Bhutaniin matkustavien täytyy ottaa korkeuserot huomioon matkasuunnitelmissa
Kaivaudun makuupussiini ja valmistaudun kirkkaan tähtitaivaan tuomaan kylmään yöhön. Oppaani juoksee iltavalossa leiriä ympä- tammikuu 2014 38-45_Bhutan_MH.indd 41 41 7.1.2014 8:58:18. Leiripaikalle on noussut minua varten pieni kylä, johon kuuluu majoitustelttani lisäksi keittiö-, ruokailu- ja vessateltta. Leiriydymme iltapäivällä vanhalle laidunmaalle. ”Luola on täynnä kummituksia”, hän kertoo. Olemme pilvien yläpuolella, kirkkaassa auringonpaisteessa. Kopteri tulee rajan takaa Intiasta ja siihen liittyvä byrokratia on raskasta. Suljettu Bhutan avasi ovensa internetille ja televisiolle vuonna 1999, matkapuhelinverkko saapui neljä vuotta myöhemmin. Maha täynnä siirrän itseni ruokailuteltasta omaan telttaani. temppelissä. Kokki on keittänyt astiallisen kuumaa vettä aamupesuun ja saan lähes välittömästi puuroa. Aamurituaalit tosin eroavat perinteisestä Pallas-aamusta ponnisteltuani itseni ulos teltasta. Temppelin vierestä löytyy hetkeksi kännykkäkenttää, joten koko ”miehistöni” soittaa vielä kerran kotiin. Kun paikalliset lähtevät maastoon, nukkuvat he usein kallionkielekkeillä tai luolissa. Kiitän mielessäni ystävällistä jakkipaimenta, joka lainasi meille termospullonsa rikki menneen tilalle. Sosiaalinen media ei täälläkään kuulemma ole pelkästään nuorten kommunikointiväline, vaan siitä on kehkeytynyt ongelma valtion virkamiesten keskuudessa, jotka viettävät netissä liikaa aikaa. Temppuilemme koko päivän ylös ja alas rinteitä. Juttelemme maidemme alkoholipolitiikasta, koulutusjärjestelmästä ja Facebookista. Parempi pitää jumalat tyytyväisinä, sillä esimerkiksi pelastushelikopterin saaminen paikalle kestää päiviä. Lopulta kuitenkin tyydyn siihen, että olen ensimmäistä kertaa elämässäni (ainakin kokin silmissä) teknologian ihmelapsi. Kaukana ylhäällä näkyvän pienen temppelin ikkunaan on sytytetty kynttilä. Meidät vastaanottaa ”pärisevä munkki”, jonka pitkän punaisen kaavun alla soi rokki radiosta. Osoitan lähellä sijaitsevaa luolaa ja kysyn, onko se vanha nukkumispaikka. Pärisevä munkki ja kummitusluola vaellus 10 km, 5,5 tuntia, 3 500 m . Sitten aloitamme radiohiljaisuuden. Tiibetin torvet pärisevät jossain kaukana, taivas on kirkas. Opas pitää ruokailun aikana seuraa, mutta syö itse myöhemmin muiden seurassa. 3 900 m Aamulla herään nenä jäässä makuupatjalta pois luiskahtaneena. Etsin vanhaa ystävääni Pohjantähteä, mutta näillä leveyspiireillä se tuikkii niin alhaalla, että vuoret estävät näköyhteyden. Viime päivien sade on tehnyt poluista kapeita mutarännejä, joten otan vaellussauvat kunnolla avukseni. Yritän hieman ontuen selittää, ettei puhelin ole rikki. Istahdan tuolille(!) ja hengitän sisääni aamumaisemaa. Opin, että jokaisen solan ylityksessä kuuluu solan korkeimpaan kohtaan jättää tuoreita oksia paikallisille jumalille. Saan oppaaltani vastaukseksi kauhistuneen katseen. Ruoka on tuoretta ja kolmen ruokalajin pieni taidonnäyte. Globalisaatio on saapunut Bhutaniin ryminällä tykkää-painikkeen ja status-päivitysten myötä. Vierailemme matkan varrella sijaitsevassa pienessä 1400-luvulta peräisin olevassa MAATILAN lapsi alkutaipaleen varrelta. Kokki pyytää apua vanhan Nokia-puhelimensa korjaamiseen ja poistan siitä lentotilan. man matalammalle. Toppatakki, aurinko ja kuuma kahvi lämmittävät. Aikoinaan hyvinkin suljettu Bhutan avasi ovensa internetille ja televisiolle vuonna 1999, matkapuhelinverkko saapui neljä vuotta myöhemmin. Normiaamu maastossa
Nakkaan vedenpuhdistustabletin perään ja aloitamme tiukan nousun. Laskeudumme ja nousemme rhododendron-puskien lomissa pari tuntia. Oppaan repussa lukee ”Himalaya” ja mietin, että siellä sitä nyt totisesti ollaan. Opas kulkee edellä ja pyytää minua suoraan taakseen. Vihdoin äärinäöstäni katoavat karvaiset kyljet ja huokaisen. Valon ja värien vuorotanssi on mahtava. Tänään on vaellukseni pisin päivä. 3 650 m Herään yöllä koiran raivoisaan haukuntaan tammikuu 2014 7.1.2014 8:58:19. Keväällä nämä kaikki puskat loistaisivat värillisinä aaltoina harjanteella, näin syksyllä saan tyytyä vihreään mattoon. Kokki kertoo myös löytäneensä sieniä matkanvarrelta ja saan niitä päivälliseksi. Otan kuvia kaukaa, sillä tiedän, että keskellä laumaa en pysty järkevään toimintaan. Yöllä on ollut runsaasti pakkasta ja maahan levittäytyy paksuna mattona kuuraa, joka kimaltelee aamuauringossa pieninä timantteina. Himalajalla. Hymyilyttää. Janye Tsho -järven rannalle on jo pystytetty telttamme ja jyrkkien vuorien suomat viimeiset auringonsäteet valaisevat telttapaikkaa. Luulen saavani sydänkohtauksen. Epäilen vatsatautia, mutta lopulta käy ilmi, että hän on innokas lintubongari. Tuijotan oppaani reppua uskaltamatta nostaa katsettani. Tästä tosin sain jo viitteitä ensimmäisenä päivänä, jolloin teimme äkkijarrutuksen kapealla vuoristotiellä oppaani huomattua värikkään töyhtöloistofasaanin. Vaikka olemme korkealla, on näkymä edelleen rehevä. Aloitamme aamun nousemalla selänteelle, josta on huimaava näkymä alas telttapaikalle. Meillä on kuulemma joka leirissä ollut kutsumaton, mutta toisinaan tarpeellinen, vahtikoira. Mikäli näin on, miksi oppaani pyytää yhtä vaellussauvoistani suojakseen eteensä. Tällaista täällä nyt sitten on: soivia munkkeja, luolakummituksia ja kiekuvia puhelimia. Koira kuuluu paikalliselle jakkipaimenelle ja on tullut hakemaan leiristä ruokaa ja toimimaan vartijana. 4 000 m Kylmä. Lähestymme laumaa yhtenä isona rintamana. Illalla tosin kuulemme, että kaikki keräämämme juuret ovat vääriä. Minua on moneen kertaan yritetty vakuuttaa siitä, ettei näitä karvaisia märehtijöitä tarvitse pelätä. Parin tunnin kuluttua edessäni avautuu näkymä leiripaikalle ja hymy palaa hiljaa kasvoilleni. Kohta tämäkin pääse töihin. Alhaalla oleva laakso on pilvimaton alla ja vaaleaa valoa tulvii silmiini joka puolelta. Keittiöteltasta leijuu vieno puuron ja kahvin tuoksu. Kurkussa kupliva paniikki tasoittuu ja matkani jäätävimmät viisi minuuttia ovat ohi. Pelottava härkälauma vaellus 13 km, 7 tuntia, 3 900 m . Laskeudumme Jumilang-Tso nimiselle taimenjärvelle. Jakkihärässä yhdistyvät nämä kaikki kolme. Herkullisia! Kaarramme, kipuamme, laskeudumme ja taas nousemme harjanteella, joka muistuttaa lohikäärmeen kaarevaa selkää. Himalajan arki on alkanut. Jatkamme matkaa kyhätyn kivisillan yli ja täytän vesipulloni järvestä. Ilmastonmuutos ja internetmarkkinointi vaellus 11 km, 6,5 tuntia, 4 000 m . En pelkää mitään niin paljon kuin elämiä, joilla on sarvet, isot hampaat tai sorkat. Pysähdyn kesken liikkeen, sillä näkymä on henkeäsalpaava. Yhtäkkiä härän pää nousee ruohotuposta ja sarvet viuhahtavat metrin päästä. Päätän pysyä kaukana järvestä ja istun lopun valoisasta ajasta kivellä ja nauran meitä seuranneen paimenkoiran toilailuille. Ylärinteessä kajahtaa jälleen kyseinen lintu meidän sitä näkemättä. Nostan varovasti telttakangasta, joka tuntuu jäykältä ja raskaalta. Neljässä kilometrissä. Opas singahtelee jo puskissa kiikarit kädessä ja tuttu fasaani äännähtelee kauempana. DRUK PATH TREK röivissä puskissa. Oppaani kertoo kaikissa järvissä asuvan merenneitoja, ja mikäli vesiä saastuttaa tai kohtelee huonosti, voivat henget vaikeuttaa tulevaa matkaamme huonolla säällä. Hetki on täydellinen, kunnes silmäni löytävät edestä alhaalta jakkihärkiä ja kuulen polun kulkevan suoraan lauman läpi. Oppaallani on puhelimessaan 2 000 eri linnun kuvat ja äänet ja hän valitsee niistä oikean. Itse muistan lähinnä tuijottaneeni tyhjää puskaa. Istumme kaikki yhdessä ulkona ja katsomme iltaauringon pehmeää valoa ja 5 000-metrisiä lumihuippuja samalla kun bhutanilainen luonto ja korealainen teknologiajätti käyvät vuoropuheluaan. Hymy, joka on ollut naamallani pari päivää tauotta, hiipuu hyvin äkkiä. En uskalla nousta makuupussista, mutta kahvinhimo voittaa. Heppamiehen ?unssa on äitynyt pahemmaksi, joten etsimme hänelle matkalla ?unssaa hoitavia juuria. Tee- 42 38-45_Bhutan_MH.indd 42 tauon kruunaa näkymä lumihuippuisille vuorille. Keskellä jakkilaumaa. Alkaa ihmeellinen dialogi paikallisen vuorifasaanin ja Samsungin puhelimen välillä
tammikuu 2014 38-45_Bhutan_MH.indd 43 43 7.1.2014 8:58:20. Teetauon kruunaa näkymä lumihuippuisille vuorille
Lopussa fasaani seisoo vaellus 3 tuntia, 3 650 m . Yhtäkkiä opas tarraa käsivarrestani kiinni kädet vapisten ja osoittaa ylärinteeseen. Näen mielessäni vaanivan lumileopardin. PHADJODING-luostarin lama kantaa mukanaan kahvikuppia ja veistä. Kupilla voi osoittaa vieraanvaraisuutta ja veitsellä voi puolustautua. Phadjoding-munkkiluostarin lama tulee leiriimme tervehtimään ja pyydän häntä kahville. Illalla pääkaupungin valot peittyvät pilvimassaan, mutta koska olemme pilvien yläpuolella, loistaa taivaalla Linnunrata. ja äänekkääseen murinaan. Alhaalla näkyy jo Thimphu, pääkaupunki. Vaihdamme aihetta ja hän jatkaa munkkiluostarin markkinoinnin vaikeuksista ja selittää, kuinka internet on heille tärkeä kanava sekä informaation kannalta että mainonnassa. Näissä hautajaisseremonioissa ruumis tuotiin pyhälle paikalle, jossa se pilkottiin ja jätettiin lintujen syötäväksi – oiva näyttämö siis 44 38-45_Bhutan_MH.indd 44 lounaallemme. Nälkäinen...jakkihärkä. Punainen pyrstö heilahtaa pusikossa ja smaragdinvihreä rinta pullistelee aamun kajossa. Ilta-auringon katveessa lama kertoo kuivuvista joista ja sulavista jäätiköistä. Ongelmat täälläkin tuntuvat jotenkin tutuilta: on ilmastonmuutosta ja tehostettavaa internet-markkinointia. Kokki ehdottaa silmät tuikkien, että jokin isoista kissaelämistä yritti mahdollisesti leiriin. Tämä kasvattaa hevosten ja aasien määrää nopeasti. Hän kantaa omaa kahvikuppiansa mukana, sekä yllättäen veistä. Häiriintynyt Himalajan musta karhu. Epäilen ryhmän koostuvan ainakin kymmenestä vaeltajasta, mutta vastaan tulee vain viisi australialaista. Saavumme reitin korkeimpaan kohtaan, Laban-la solalle (4 250 m), lounasaikaan. DRUK PATH TREK MUNKKILUOSTARIN oppilaat pelaavat pihalla jalkapalloa. Alamme laskeutua kohti viimeistä leirintäpaikkaa ja saavumme temppelilaaksoon. Vaikka lätäköt ovat olleet aamulla jäässä, olen lähtiessämme jo t-paidassa ja valmiina nousuun. Keltainen aamuvalo singahtaa temppelin vaaleasta seinästä sokaisevasti ja siristelen silmiäni aamupalapöydässäni. Sieltä näkyy myös vuoren huipulle, missä ennen suoritettiin taivashautajaisia. Koira juoksee riehakkaasti ympäri leiriä ja haukuntaa jatkuu melkein tunnin, kunnes se saa tunkeutujan lähtemään leiristä. Näemme viitteitä tulevasta kaupungista sillä rukouslippuja esiintyy lähes joka solan päällä. noin 2 300 m Herään viimeiseen kuuraiseen aamuun teltassani. Sen rinteet ovat täynnä erikokoisia rakennuksia ja leiriydymme munkkiluostarin pihamaalle. Tosin molemmat sotivat myös vastoin munkin oppeja, sillä kuppi voi tarkoittaa ahneutta ja veitsi aggressiivisuutta. Koska Bhutanissa ei saa hakata puita kuin eritysluvalla, eikä polttaa niitä lainkaan, on mukana oltava kaasua koko seurueen ruokailuja varten. Ylitämme tänään useita solia ja ohitamme pari järveä. Törmäämme toiseen retkikuntaan, joiden hevosten ja aasien määrä on näyttävä. Lämpötila yöllä oli jo huomattavasti lämpimämpi kuin edellisenä yönä. Mielessäni vilisevät kaikki mahdolliset paikalliset villieläimet: Juonitteleva susi. Hän kertoo, kuinka nämä kuuluvat olennaisena osana munkin kaapuun, sillä kupilla voi osoittaa vieraanvaraisuutta ja veitsellä voi tarvittaessa puolustautua. Fasaani näyttää tietävän, että katselemme sitä, joten se levittää hitaasti säh- tammikuu 2014 7.1.2014 8:58:21. Viimeisen illan bonukseksi maailman katto tarjoaa tähdenlentoja. Sillä ei ainakaan ole sarvia, eikä sorkkia. Töyhtöloistofasaani! Olemme koko viikon kuunnelleet tämän linnun ääntelyä sitä koskaan näkemättä. Aamulla kysyn muilta, mitä yöllä tapahtui. Hän kertoo kuinka Thimphussa ja Parossa lumisade on nykyään nähtävyys, jota tullaan katsomaan kaukaa muualta
Matkani Bhutanissa loppuu, kuten alkoikin. Näitä käytetään usein printtipohjana rukouslipuissa, joita näkyy vuorien rinteillä. Minua tervehtii eläin, jolla on vuohen pää ja lehmän vartalo, mutta joka oppaani mukaan kuuluu antilooppeihin. Kaikenkattava matkapaketti on hankittava jo ennen maahan saapumista. × tiedä & mene Bhutan . Minua tervehtii eläin, jolla on vuohen pää ja lehmän vartalo. Seuraavaksi vastaan tulee lenkkeilijä, mikä jo selkeästi osoittaa kaupungin olevan lähellä. . Elävää buddhalaista kulttuuria ja koskematonta luontoa. . Oppaani vakuuttaa heille useaan otteeseen, että kaikki on hyvin ja jatkamme matkaa. . Muinainen kulkukeino Paron ja Thimphun välillä. Hän kierrättää meitä oppilaiden makuutiloissa sekä näyttää ikivanhoja, 1600-luvulta peräisin olevia, mandalatauluja. Ihmisvirta ylöspäin lisääntyy ja saavumme tielle, jossa kuskimme jo odottaakin. Saan kulkea suurimman osan matkaa yksin oppaani tullessa perästä, lintuja katsellen. Vaellusmatkoja tarjoavia yrityksiä on lukuisia. Lähdemme kapuamaan alas Thimphuun tämän äärimmäisen mielenkiintoisen kulttuurien kohtaamisen jälkeen. Oppaani ehdottaa vielä pikaista visiittiä paikalliseen eläintarhaan katsomaan maan kansalliseläintä, harvinaista takin:ia. leiri kansallismuseo Druk Path Trek 4. 0 Janye Tsho -järvi Jumilang-Tsho -järvi Kiina (Tiibet) 3. Kuningaskunta Himalajalla Tiibetin ja Intian välissä. könsiniset siipensä ja lehahtaa lentoon ylärinteestä. Rakennuksen ulko-ovi resonoi sisältä kuuluvien pitkien torvien ja rumpujen tahdissa. He ihmettelevät vaellussauvojani ja luulevat, että olen satuttanut jalkani. Syömme viimeisen lounaamme rukouslippujen varjossa, joiden mandala-tauluista tehty printti erottuu selkeästi. Vaelluksen korkein kohta 4 000 metriä. Matkailu on rajoitettua ja oppaan käyttö pakollista. Matka Thimphusta Paroon kestää vain vähän yli tunnin ja katson auton ikkunasta vilisevää vuoren seinämää. . Sisällä on pimeää lukuun ottamatta ikkunoista kulkeutuvaa hentoa valoa ja silmieni pian totuttua pimeään, näen munkkikoulun nuorien oppilaiden istuvan lattialla lukemassa mantroja. Mikä näytelmä! Tämän värifanfaarin jälkeen vastaamme eilen lamalta saamaamme kutsuun ja lähdemme katsomaan munkkiluostarin aamuseremoniaa. leiri Laban-la -sola 2. Laskeutuessamme törmäämme pyhiinvaelluksella olevaan perheeseen. Nousen pari päivää myöhemmin kansallisen lentoyhtiön Drukairin koneeseen ja nousen ilmaan lohikäärmeen siivin. leiri Druk Path Trek Jungney Drag 50 km Paro Thimphu Paro Paro Chelele-sola Bhutan Phadjoding 1. Paras aika matkustaa on huhti–kesäkuun välillä ja jälleen syys–marraskuun välillä. Niin, olin tuollakin. Suomesta matkoja järjestää Mandala Travel ja Aventura. Tämä värikäs höyhensaari leijailee matalalla meitä kohti, aivan telttani yli ja katoaa temppelin taakse. Druk Path Trek . . Vaellusosuus on virallisesti päättynyt, kun nousen pienen Fordin takapenkille mutaisena, mutta niin paljon Bhutanista oppineena. leiri Haa Thimphu Nepal Intia 0 5 km Bangladesh tammikuu 2014 38-45_Bhutan_MH.indd 45 45 7.1.2014 8:58:22. Lama tervehtii meitä ja kertoo rakennuksen historiasta ja toiminnasta. RUKOUSLIPPUJA matkan varrelta. Suositun reitin voi vaeltaa viidessä päivässä. . Päätän, että eläin kuvastaa hyvin Bhutania, joka on vahva sekoitus buddhalaisuutta ja vanhoja rituaaleja; sosiaalista mediaa ja satelliittikanavia; perinteisiä rakennuksia ja kansallispukuja; internetmarkkinointia ja polkkaa soivia kännyköitä
46 46-55_Romania_MH.indd 46 tammikuu 2014 3.1.2014 14:13:00. Eurooppa ROMANIA Kadonnutta aikaa etsimässä Maramures TEKSTI JA KUVAT Ismo Savimäki ”Pysähdy! Mene sinne: tässä on se mitä olet etsinyt!” Näin alkaa Lonely Planetin Itä-Eurooppa-kirjan luku romanialaisesta Maramuresin maakunnasta
tammikuu 2014 46-55_Romania_MH.indd 47 47 3.1.2014 14:13:00
48 46-55_Romania_MH.indd 48 tammikuu 2014 3.1.2014 14:13:00. ROMANIA LAMPAIDEN laidun kumpuilee Obcinan eteläpuolella
Mutta rajanylityksen jälkeen luvassa oli vielä parempaa: lisää eläimiä, vähän rähjäisempiä rakennuksia, ihmisiä kyykkimässä pelloilla. Olisi sielläkin kelvannut poljeskella ja kuvailla heimokansan elämänmenoa. Mummo myy mansikoita tienposkessa, emäntä ajaa lehmälaumaa pellolle risu kourassaan. Mutta kohta innostuin, kun kuulin lampaankellojen kalkattavan vuoriniityllä ja näin savun nousevan pienestä kopperosta. Ei edes katoavaa, vaan jo kadonnutta aikaa. Hurmos ja varkaus Oikaiseminen vuoren yli ei onnistunut. Kaunis kevätpäivä, hanhet kaakattivat unkarilaisilla pihoilla. Mutkittelevia kyläteitä, harmaita hirsimökkejä, puronvarsilla savuavia pontikkatehtaita, hevoskärryjen kolketta, ihmisiä joka puolella pelloilla ja poluilla. Pikkupoika ajamassa vuohia kotiin koulusta palatessaan, pariskunnat niittämässä heinää rinnakkain, mummoja istumassa penkeillään portinpielessä, pappoja toisella puolen pe- VISEU DE MIJLOCIN eläinmarkkinoilla siat, varsat, lampaat ja lehmät vaihtavat omistajaa. Enemmän näin kuitenkin metsittyneitä peltoja, autioituneita taloja kärryteiden päässä, 1960-luvun aikakauslehtiä aitan lattialla. Kärrytien loputtua raahasin pyörääni ylös pitkin kivikkoista puronuomaa, ja jouduin kohta palaamaan takaisin sääret piikkikasvien naarmuttamina. Hyvää meininkiä! Varsinainen kohteeni Mara- mures oli kuitenkin vielä vuorijonon toisella puolen. Siellä hän keitteli juustoa ja vähän hämillään vastaili kysymyksiini. Ilmielävä paimen siellä! Jätin pyöräni heinikkoon, rohkaisin mieleni ja lähdin jututtamaan paimenta. Keväällä 2007 päätin tarkistaa, oliko Lonely Planetin toimittajan väitteessä perää. Jotain löysinkin. tammikuu 2014 46-55_Romania_MH.indd 49 49 3.1.2014 14:13:00. Juuri tällaista olin toivonutkin näkeväni! Seuraavan viikon vietin lievässä hurmoksessa. Kohta alamäessä väistin vielä pariskuntaa, joka oli palaamassa metsätöistä hevoskärryllään. N uoruudessani 1980-luvulla yritin intohimoisesti löytää kotiseudultani Pohjanmaalta edes pieniä merkkejä jostain, mistä olin nähnyt välähdyksiä vanhoissa Suomi-?lmeissä ja isovanhempieni valokuvissa: elämää luonnon ehdoilla, suomenhevosia, harmaita hirsitorppia. Lensin pyöräni kanssa Budapestiin, nousin pyörineni junaan ja hyppäsin ulos lähellä Romanian rajaa
Seinällä valokuvia lasten perheistä. Kaikki kuvat menivät. Niin ei tietenkään käynyt. Pentti Linkolan toiveuni. Ensivierailulla syntynyt romanttinen kuva aidosta ja alkuperäisestä luonnon keskellä elävästä kansasta on syventynyt realistisemmaksi. Vanha mummo kertoo lapsistaan: kaksi asuu samassa kylässä, yksi Italiassa, yksi Amerikassa. Jos kulkee jalkapatikassa, saa todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin pyynnön nousta hevoskärrylle tai heinäkuorman päälle. Mutta niin kävi, että palasin Maramuresiin seuraavana vuonna. ROMANIA laamassa korttia. Ihmisten pariin pääsee Maramuresissa helposti. Amishien paratiisi. Hobittilandia. Sunnuntaina koko kylä pyhävaatteet päällä kirkkoon sytyttämään kynttilöitä balkanilaisvireisen ortodoksilaulun säestyksellä. Eri ikäisten kanssa jutellessa samat aiheet toistuvat. Koko loppuvuoden toivoin postia hakiessani, että varas palauttaisi säälistä kameran muistikortit laukussa olleeseen osoitteeseeni. Unkarissa junassa istuessani keskityin ratkomaan sudoku-tehtävää niin tiiviisti, etten huomannut, kun joku vei kameralaukkuni junan hattuhyllyltä. Matkani päättyi onnettomasti. On yhä kiehtovaa päästä mukaan paikalliseen letkeään elämänmenoon ja ihmisten juttusille. Itse olen usein tarjonnut kyydistä tai tarjoilusta vähäsen rahaa, mutta suunnilleen yhtä usein olen saanut rahani pitää. Ja sitä seuraavana vuonna kahdesti. Juttuhetkiä monessa kodissa savustetun läskin, ruohosipulin, tuorejuuston ja tuican kera. Jos osaa parikin lausetta romaniaa, löytää kohta itsensä kirkasvärisin kankain vuoratusta tuvasta maistamassa itse tehtyä tuicaa. Sen jälkeen kaljalle, jätskille tai muuten vain yhdessä istuskelemaan kylän keskustaan. Ruokaa on usein annettu mukaankin niin paljon, että rinkan paino on tuplaantunut matkan aikana. Yösijaakin tarjotaan silloin tällöin. Ja vielä neljä kertaa sen jälkeenkin. Romanttinen kuva kirkastuu Myöhemmillä retkilläni ihan jokainen hevoskärry tai viikate olalla kulkeva huivipäämummo ei ole enää samalla tavoin kohottanut pulssiani. En enää kuvaa erikseen jokaista heinäsuovaa tai pihalla tepastelevaa kanaa. Mutta ei se poiskaan haihtunut ole. Vanha mies kertoo työstään: aamulla viikatteen kanssa koko päiväksi pellolle, yöksi vuorenrinteelle pai- 50 46-55_Romania_MH.indd 50 ”Kun tekee paljon työtä, huolehtii perheestään ja uskoo Jumalaan, niin kaikki on hyvin”. tammikuu 2014 3.1.2014 14:13:01
tammikuu 2014 46-55_Romania_MH.indd 51 51 3.1.2014 14:13:02. Lehmänmölö syö ikkunaverhoa, emäntä mäjäyttää lehmää kepakolla ahteriin
ROMANIA Vävypojan teksti anopin hautaristissä: ”Tässä lepää anoppini. 52 46-55_Romania_MH.indd 52 tammikuu 2014 3.1.2014 14:13:03. Jos hän olisi elänyt muutamankin vuoden kauemmin, tässä makaisin minä”
Huterat puusillat rytmittävät joen vartta. Vesi pyörittää pientä sahalaitosta, jäähdyttää pontikkatehtaita ja kuohuu viltoaressa, puunrangoista tehdyssä suppilomaisessa pyykkäyspaikassa. Väki tulee markkinoille perheittäin. Ja taas kerran ihmiset pihoillaan ja navetoissaan, ohikulkijalle luumuja, saksanpähkinöitä ja tuicaa tarjoamassa. On löydettävä sivutiet, syrjäiset kylät ja vuorten rinteet. Lehmänmölö syö ikkunaverhoa, emäntä mäjäyttää lehmää kepakolla ahteriin. Kaikki loukkaantuvat, kun kerron, että moni uulee romanin ja romanialaisen tarkoittavan suunnilleen samaa. Toissa syksynä kävin morsiameni kanssa Ocna Sugatagin eläinmarkkinoilla, ja sieltä lähtiessämme saimme hevoskyydin naapu- tammikuu 2014 46-55_Romania_MH.indd 53 53 3.1.2014 14:13:03. Maramuresin kaksi kaupunkia Baia Mare ja Sighetu Marmatiei ovat samanlainen sekoitus barokkia ja sosialistista betoniarkkitehtuuria kuin sadat muutkin itäeurooppalaiset kaupungit. Uhattu idylli Ihan itsestään selvää ei ole, että Maramuresissa pääsee kuljeskelemaan kadonneeseen aikaan. Mennyttä maailmaa haikailevan retkeilijän on nähtävä hieman vaivaa. Navetan ainut lehmä mölähtelee, siat ryntäävät syömään kurpitsamössöä, hevoset varovat askeliaan kivikkoisella rinnetiellä. Valtateiden varsilla pienissäkin kylissä EU muuttaa maisemaa: monen perheen isä menee pariksi vuodeksi töihin Italiaan ja rakentaa palkkarahoillaan uuden kivitalon vanhan hirsitöllin tilalle. Hauskaa on ollut vierailla eläinmarkkinoilla, joita monessa kylässä järjestetään viikottain. Sikapossut, hevosvarsat, lampaat ja lehmät vaihtavat omistajaa, lapset silittelevät hevosia, naiset kiertelevät vaatekojuja. Nuori mies kyselee, minkälaisia palkkoja Suomessa maksetaan. Baia Maren liepeillä, hylätyn junaradan varrella levittäytyy romanislummi; kerjäläisten valtakunta, joka on kaukana jokivarsien maaseutuidyllistä. Kun kävelee kylien laidoilla risteileviä kuraisia sivuteitä, elämän kuulee ja haistaa. menkojuun nukkumaan ja lampaita vahtimaan, sitten taas auringon noustessa pellolle. Vanha puu tuoksuu kylien historiallisissa, jyrkkien paanukattojen kattamissa kirkoissa. Omia suosikkiseutujani Maramuresissa ovat Cosau- ja Iza-jokien laaksot ja niiden pienet kylät: Budesti, Sarbi, Barsana, Slatiora, Glod... Monia kiinnostaa, mitä suomalaiset ajattelevat romanialaisista
Lapset kantavat alhaalta purosta vettä. Jos joutuu kovin lähelle puronlaaksoa kiertävää satapäistä lammaslaumaa, saa kohta potkia kintuistaan viittä lammaskoiraa ja toivoa, että paimen ehtii hätiin ajoissa. Perheen isä myi hevosia, aikuinen tytär sai rahaa puunhakkuusta, äiti hoiti kotia ja lapsia. Kun ilta hämärtyy, lyhdyt ja öljylamput syttyvät harmaahirsisissä mökeissä. Ivan kaivaa mökissään viulun esiin ilman eri pyyntöä. Taivas on avara, katse yltää kauas. Jopa turistibusseja näkyy, vaikkakaan ne eivät suuntaa syrjäkyliin vaan Barsanan uuteen, vanhan puuarkkitehtuurin mukaan rakennettuun nunnaluostariin tai Sapantan ”hilpeälle hautausmaalle” (cimitirul vesel). Hilpeälle hautausmaalle En ilmeisesti ole ainoa, joka tuntee olevansa kotonaan Maramuresin kumpuilevissa maisemissa ja värikkäässä elämänmenossa. Muuan Ivan kaivaa mökissään viulun esiin ilman eri pyyntöä, vaihtaa valkoisen paidan päälle ja esittelee nopeita ukrainalaisrytmejä hyvän aikaa. Mielenkiintoinen retkikohde hieman eristyksissä jokilaaksojen kylistä on ollut Obcina: pieni ukrainalaiskylä Poienile Izei -nimisen kylän eteläpuolella, metsäisen vuoren harjalla. ROMANIA rikylän romaniperheeseen. Vävypojan teksti anopin hautaristissä: ”Tässä lepää anoppini. Pyyntö oli selvä: kertokaa, jos Suomessa olisi perheen tyttärelle ja äidille vaikka seuraavaksi kesäksi ihan mitä tahansa työtä! Jos idylli ei elätä, monien on sieltä pakko lähteä. Haukat liitelevät korkealla ja heinäsirkat sirittävät. Vuorenrinteen viulisti Jos haluaa vähemmän maaseutukulttuuria ja enemmän luontoa, on suunnattava vuorille. Talvet obcinalaiset viettävät laaksossa, mutta keväästä syksyyn vuorenharjanteella heinää viljellen ja hyvin vanhakantaisesti eläen. Kärrytiet tekevät kulkemisen helpoksi. Jos 54 46-55_Romania_MH.indd 54 tammikuu 2014 3.1.2014 14:13:03. Kohta satavuotias Haide-mummo näyttää vastakkaiselta rinteeltä kohtaa, jossa viikko sitten oli nähnyt karhun. Hilpeän hautausmaan jokaisessa ristissä on iloisin värein maalattu kuva ja runo vainajan elämästä
. Aikataulut löytyvät helposti osoitteesta www.db.de. KIRKONMENOT ovat Botizan jokaviikkoinen kohokohta. Näiden muutaman turistikohteen vuoksi melkein joka kylästä on helppo löytää jonkinlainen majapaikka, jossa voi nukkua yönsä hyvin, syödä aamulla tuorejuustoa ja makkaraa, levittää leivän päälle zakushkaa ja juoda yrttiteetä, lähteä sitten kuljeskelemaan isoisänsä aikaan… × Maramures . Kansanomaiset vaatteet ovat yhä arkikäytössä. . Hotellihakukoneista ei ole paljoakaan iloa. . Suositeltavinta on matkustaa Maramuresiin junalla Suomesta asti. Kirkosta väki siirtyy kylän raitille ja baareihin. Vanhoista puukirkoista kahdeksan kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Autonkin voi vuokrata. Vuoristossakin on majoitustiloja, mutta teltta kannattaa varata mukaan pitkille vaelluksille. Kuten kaikkialla muuallakin, kaupunkien laitamilla voi olla vaarallista liikkua yksin hämärään aikaan. Majoittuminen . Majapaikat ovat enimmäkseen uusia omakotitaloja. Bussiyhteyksiä löytyy osoitteesta www.autogari.ro. . Vuoriston ympäröimänä Maramures on jäänyt rauhaan monilta historian valloitusretkiltä ja viime vuosisadan poliittisilta ilmiöiltä: 1940luvun kollektivisoinnilta ja Ceausescun 1980-luvun uudistuksilta. . Huoneen hinta on 10–20 euroa. Viime vuosikymmenien länsimaalaistuminen on alkanut näkyä Maramuresissa, mutta hitaammin kuin muualla Romaniassa. . Baia Maressa bussiasema on aivan rautatieaseman vieressä. Ensimmäisen reissuni varastettuun kameraan jäi kuva, jossa huivipäinen mummo nauraa suu auki hautaristien keskellä. . Kyllä harmittaa vieläkin! Idempänä omista retkikohteistani, lähellä Moldavian rajaa on suosittuja vaellusreittejä. Ilmasto on lämmin, mutta kesät ovat harvoin heltei- siä ja talvella lunta saattaa olla runsaastikin. Usein on tapana antaa kuskille bussilippua vastaava rahasumma (=muutama lei). Pääkaupunki Baia Mare (suom. Slovakia 0 Ukraina 100 km Moldova Budapest Maramures Unkari Karpaatit Slatioara Glod Baia Mare Romania Poienile Izei Budesti Sarbi Maramures Bukarest Bulgaria Ukraina Sapanta Ocna Sugatag Cluj-Napoca Serbia Sighetu Barsana Marmatiei Mustameri Obcina Romania 0 tammikuu 2014 46-55_Romania_MH.indd 55 20 km 55 3.1.2014 14:13:05. . Useimmat puhuvat äidinkielenään romaniaa. Parasta on, jos retkeilijä opettelee edes muutaman fraasin romaniaa. Saapuminen . Nuoriso alkaa yhä yleisemmin osata englantia. Liftaaminen on Romaniassa hyvin tavallista. Unkaria ja ukrainaakin kuulee. Monien talojen portit ovat käsityöläisyyden taidonnäytteitä. suuri kaivos) on teollistunut ja varsinkin takavuosina saastunutkin; muuten Maramures on lähes kokonaan maaseutua. Maramures on luoteis-Romaniassa sijaitseva tiedä & mene maakunta. Maramuresin maakunnan muodostavat jokilaaksot vanhoine kylineen, kumpuileva viljelysmaisema sekä noin kaksikilometrisiksi kohoavat Karpaatit. Pääteasema on joko Baia Mare tai Sighetu Marmatiei. Maramuresin maaseudulla on yhtä turvallista retkeillä kuin Suomessa. Maramures on tunnettu paitsi kauniista luon- nostaan myös rikkaasta kansanperinteestään. Nopeinta on kuitenkin lentää Budapestiin tai Transilvaniaan Cluj-Napocaan ja jatkaa sieltä junalla. Ruokaa saa ostettua kaupoista, joita on joka kylässä, mutta jos haluaa perehtyä paikal- lisiin ruokiin, kannattaa tilata illallinen majapaikasta. Takavuosien kyläjuopon hautaristissä puliukko kallistaa tuicapulloa ja piru vetää ukkoa jalasta. . Siellä jokilaaksojen pellot ja metsäiset kukkulat muuttuvat jylhemmäksi vuoristoksi, missä vesiputoukset syöksyvät alas kalliojyrkänteitä ja cabanat, Karpaattien autiotuvat tarjoavat vaeltajalle yösijan ja ruokaakin. . hän olisi elänyt muutamankin vuoden kauemmin, tässä makaisin minä”. Majapaikkoja löytyy parhaiten osoitteesta www.visitmaramures.ro. Lipun voi ostaa bussista. Maramuresissa on runsaat puoli miljoonaa asu- kasta. Muillakin romaanisilla kielillä, ranskalla, italialla tai espanjallakin saattaa tulla toimeen
kaukomatka TONGA 56 56-65_Tonga_MH.indd 56 tammikuu 2014 7.1.2014 8:59:12
TEKSTI Inna-Pirjetta Lahti KUVAT Patrick Degerman JA Jón Óláfur Magnusson tammikuu 2014 56-65_Tonga_MH.indd 57 57 7.1.2014 8:59:13. Melontaseikkailu Etelämerellä vei retkikunnan autiolle saarelle Löytöretkeilijä Patrick ”Pata” Degerman vei retkikuntansa lokakuussa Etelämerelle Tongan saarivaltioon melomaan ja seikkailemaan autioilla hiekkarannoilla. Matka aloitti viiden retkikunnan sarjan
TONGA TONGATAPUN pääsaarelta Ha’apain saarisyhmälle lennetään pienellä seitsemänpaikkaisella koneella. Retkikunnan juttutuokiossa vasemmalta oikealle: Milla Kokko, Antti Sawo, Inna-Pirjetta Lahti, Jón Óláfur Magnusson, Malla Neuvonen ja Kari Räty. Taukoa voi viettää myös sopivan lämpimässä vedessä lilluen. 58 56-65_Tonga_MH.indd 58 tammikuu 2014 7.1.2014 8:59:15. ILMASTO Tongalla oli miellyttävä
Pukeuduimme kuivapukuihin, pelastauduimme kaatuneesta kajakista, testasimme satelliittipuhelimia, harjoittelimme GPS-paikantimen käyttöä ja puhuimme todella paljon. Mehutiivisteet olivat tärkeitä vedenpuhdistustablettien aiheuttaman maun peittämiseksi. Keväisen harjoitusviikonlopun aikana teimme asioita, joita moni ei ollut kokeillut aiemmin. Nyt olin kuitenkin lähdössä joukossa, joka oli minulle lähes kokonaan vieras. Kajakista katsottuna omat kotikulmat näyttivät aivan uudet kasvonsa ja ikänsä vesillä liikkuneelle purjehtijalle kokemus vesielementistä lähes osana sitä tuntui hienolta. Jokaisen oli syytä olla aidosti ja avoimesti oma itsensä alusta lähtien, sillä kolmen viikon vaelluksella kaikki paljastuisi kuitenkin. Välillä harjoittelu oli leppoisaa nautiskelua, toisinaan taas reipasta treenaamista. Siitähän siellä autiosaarellakin olisi kysymys: olla aidosti läsnä siinä hetkessä ilman eilisen murheita ja huomisen huolia. Vihdoin perillä ”Kauas on pitkä matka”, totesi matkatoimistomme toimitusjohtaja matkareititystä tehdessämme. Ravintomme vaelluksella koostui pääosin nuudeleista, puurosta, kuivasta varrasleivästä sekä kuumaan veteen sekoitettavista avaruusmuonista. Sen hyväksymistä, että en tien- nyt kaikkea ja minun ei edes tarvinnut olla aivan perillä jokaisesta yksityiskohdasta. Kolmen lennon ja yli 50 tunnin matkustamisen jälkeen saavuimme vihdoin Tongatapulle, josta jatkoimme lyhyen pysähdyksen jälkeen pienellä lentokoneella Ha’apain saariryhmälle toteuttamaan varsinaisen vaelluksemme. Itse harjoittelin pääosin Seurasaaren selällä. Retkikunnan onnistuminen riippuu jokaisen yksilön suorituksesta ja vain tiiviillä yhteistyöllä ja luottamuksella saavutetaan retkikunnalle asetetut tavoitteet. J os lähtisin autiolle saarelle, haluaisin itse valita kenen kanssa. Kävimme läpi elämän käännekohdat, myrskyt ja tyvenet, tutustuimme toistemme perheisiin ja jaoimme pelkomme ja unelmamme. Sitä mukaa kun arkielämän roolit jäivät kauemmaksi, oli helpompaa olla läsnä vain retkikunnalle. Tavoitteena oli meloa 200 harjoituskilometriä ennen syyskuun lopussa koittavaa lähtöä. Vastaanotto oli kaikkialla ystävällinen, mutta aikataulut olivat omaa luokkaansa. Olimme onnellisia Suomesta mukanamme tuomista ruokatarvikkeista, sillä kauppojen valikoima oli melkoisen suppea ja sattumanvarainen. tammikuu 2014 56-65_Tonga_MH.indd 59 59 7.1.2014 8:59:17. Keskinäisen kunnioituksen ja arvostuksen syntymisen saattoi melkein tuntea. Koska syvän yhteistyön saavuttaminen edellyttää sataprosenttista luottamusta, mentiin retkikunnan ensi tapaamisessa heti paljon small talkia syvemmälle. Tongalla eletään aivan omaan tahtiin ja tyyliin. Opettelua siihen, että kaikki ei ole selvää eikä varmaa puoli vuotta, kuukausi tai edes kaksi viikkoa ennen lähtöä. Retkikuntaan valmistautuminen oli todellinen oppimisprosessi
TONGA Sunnuntai muutti suunnitelmamme Päivä 1 Foa–Lifuka, 22 kilometriä, navakka sivutuuli Vaelluksemme aloituspäivä oli sunnuntai, lepopäivä, jota ei Tongalla sovi rikkoa edes kuljettamalla turisteja paikasta toiseen. Melontaa pesukoneessa Päivä 3, Uiha–Unonukuhahaki, 14 kilometriä, vastatuulta ja vastavirtaa Päivä alkoi hiukan tahmeasti, liekö syynä ollut edellisiltainen, hieman pitkäksi venähtänyt nuotiokeskustelu. Olo oli kuitenkin mahtava, kun leiriydyimme juuri ennen pimeän laskeutumista upealle hiekkarannalle. Kiireestä johtuen ja tropiikkiin tottumattomina pystytimme leirimme suojan puolelle. Tämä kostautui satojen polttiaisten liittyessä seuraamme ja hiostavan kuumuuden pitäessä meitä kaikkia hereillä yöllä. Kajakkien pakkaamisen jälkeen pääsimme liikkeelle vasta iltapäivällä. Riuttojen välisen virtapaikan ylitettyämme pidimme aurinkoisen uimatauon paratiisisaarella sekä hauskan valokuvaushetken meressä juttuja kertoen. Päivään tiivistyi kuukausien valmistelu, lähdön epävarmuus, pakkaamisen aiheuttama stressi ja edellisen päivän suoritusmainen melonta ja yön taistelu kuumuuden ja ötököiden kanssa. Reippaan liikkeellelähdön sijaan jouduimme ryhtymään aukkopeitteiden korjaukseen paahtavassa auringossa, sillä kaksi aukkopeitettä vuosivat ja tulevalle päivämatkallemme oli luvassa 60 56-65_Tonga_MH.indd 60 YHTENÄ päivänä kokeiltiin retkikunnan purjehduslauttoja ja taitettiin matkaa kajakeista rakennetulla trimaraanilla. Silkkiä kaikille aisteille Päivä 2 Uoleva–Uiha, 10 kilometriä, kevyt sivutuuli Toinen vaelluspäivämme oli täydellinen tarjoten ihania elämyksiä kaikille aisteille. Matkamme kului meloen satumaisten saarien välissä kaunista merenrantaa ihaillen. 22 kilometrin melonta oli melkoinen koettelemus tottumattomille lihaksillemme. Päivä päättyi täydelliseen auringonlaskuun, jota katsellessa herkuttelimme Suomesta tuomillamme jälkiuunileivän viipaleilla. Lounaan jälkeen piipahdimme syrjäisessä Uihan kylässä saaden lämpimän vastaanoton, mutta jääden ilman haaveilemiamme hummereita. tammikuu 2014 7.1.2014 8:59:18. Jouduimme siis muuttamaan suunnitelmaamme ja melomaan koko sen matkan, joka oli tarkoitus siirtyä autolla. Purjeen virkaa toimitti sadeveden keräyskangas
tammikuu 2014 56-65_Tonga_MH.indd 61 61 7.1.2014 8:59:19
Mastoina olivat melat, joita pidimme käsin pystyssä. Läheiseen riuttaan jylisten murtuvat aallot tuntuivat kerrostalon korkuisilta. Sinä iltana huolehdimme erityisen hyvin teltan ovien sulkemisesta. Mieleen nousivat kokemukset uppohankihiihdosta talvivaelluksella painava rinkka selässä. Ympärillä loiskuva vesi ei suinkaan helpottanut tilannetta ja viimeiset kilometrit rannalle meloin kupla otsassa. TONGA kovaa vastatuulta sekä korkeaa aallokkoa. Luangahu-saarella huomasimme pian, ettemme olleet yksin. Kulkusuuntamme oli kaakkoon, joten eteneminen haluttuun suuntaan oli todella työlästä. Purjeeksi trimaraaniin viritimme keltaisen sadevesikerääjäkankaan. Kalastaessamme näimme myös hain, joka oli hyvin kiinnostunut pyydystämistämme kaloista, mutta ei onneksi napannut saalistamme suoraan koukusta. Löysimme jättimäisiä simpukankuoria, kauniita hiekkadollareita, kuivuneita sähkönsinisiä meritähtiä, kirkkaanpunaisia koralleita ja lumoavasti kohisevia näkinkenkiä. Virta vei meitä pohjoiseen, aallot länteen ja tuuli etelään. Kalastaminen harppuunoilla upeiden korallien seassa oli todellinen seikkailu meille kaikille. Liikkeelle päästyämme melonta oli kuitenkin nautinnollista ja ympärillämme välkehtivä vesi väriltään turkoosin sinistä. Sijoitimme kajakit trimaraaniksi matkien Polynesialaista tekniikkaa. Leikkasimme auki kaksi vesitiivistä varustepussia ja ompelimme niistä uudet päälliset aukkopeitteisiin. Purjehduspäivä kajakkilautalla Päivä 6, Uonukuhahaki–Luangahu, 11,6 kilometriä, sivumyötäinen tuuli Perusleiristä lähtiessämme kokeilimme taitojamme purjehtijoina neljästä kajakista kootulla lautalla, olihan retkikunnassa monta purjehtijaa mukana. Tähtitaivas yllämme oli ilta toisensa jälkeen aivan uskomattoman hieno. tammikuu 2014 7.1.2014 8:59:20. Jättimäisen nisäkkään kohtaaminen on mieleenpainuva elämys. Tuulen suunnasta ja purjeen oikeasta kulmasta oli monta mielipidettä, mutta onnistuimme skuuttaamaan, ohjaamaan ja pääsemään tavoitteeseemme hyvässä yhteishengessä. Hieman liian kevyestä tuulesta johtuen, oli vauhtimme noin puolet melontavauhtia hitaampi. Näimme satoja eri värisiä kaloja ja saaliiksemme saimme neljä kunnon vonkaletta. Nämä nisäkkäiden jättiläiset voivat kasvaa yli 40 metriä pitkiksi. Ulompana merellä näimme myös del?ineitä ja ryhävalaita, jotka saapuvat tänne Tongan vesille lisääntymään ja ruokailemaan ennen pitkää vaellustaan takaisin Etelämantereen kylmille valtamerille. SUURET Flying foxes -lepakot liitelevät puusta toiseen erityisesti hämärän hetkellä. Purjeen pitäminen oikeassa kulmassa ja tarpeeksi tiukalla vaati keskittymistä. Oli juuri se hetki päivästä, kun merikäärmeet siirtyivät vedestä rantatöyrään alle nukkumaan. Kalastusta, snorklailua ja valaita Päivät 4 ja 5, Seikkailuja perusleirissä Uonukuhahakilla Ensimmäisenä perusleiripäivänämme päätimme lähteä kalastusretkelle. Nähtyämme yhden käärmeen, emme voineet kävellä viittä metriä pidempään näkemättä niitä lisää. RYHÄVALAAT kokoontuvat vuosittain poikimaan Tongan vesille. Yksi kaloista oli ruskea ja sillä oli kirkkaan keltainen pyrstö; muut kalat olivat isompia ja piikikkäitä. Perusleirissä tutustuimme saareen ja sen ympäristöön patikoiden ja snorklaten. Vaikka emme päässeetkään aivan lähelle, jäi valaan suuren pyrstön heilautus pysyvästi mieleen meille kaikille. Tuntui kuin olisimme meloneet pesukoneessa ja päälle olisi unohtunut linkousohjelma. Vaikka päivälämpötilat pysyivät miellyttävästi 24–26 asteen tuntumassa, tuntuivat päivät auringossa viluna iltanuotiolla, jolloin meillä oli käytössä lähes kaikki matkassa olleet vaatteet. Rannalta lähtö oli todellinen haaste. Matkalla pystyimme jopa nauttimaan herkullisen lounaan: purkkikanaa kuivatun ruisleivän päällä. Matkaa riutan yli kertyi yli 10 kilometriä ja se oli melottava voimakkaan vastavirran takia ilman taukoja. Hiekalla luikerteli yli metrin mittainen, raidallinen ja erittäin myrkyllinen merikäärme. Yksi tärkeimmistä suojavarusteista oli valkoinen melontapaitamme, jonka vedimme yllemme päivittäin, vaikka se ei kovin pitkään ollutkaan valkoinen. Hämärän hetkellä saimme ihmetellä Flying Fox -lepakoita, joiden siipien väli oli jopa metrin verran. 62 56-65_Tonga_MH.indd 62 Aurinkoiset päivät seurasivat toinen toistaan ja jokainen meistä koki vuorollaan paahtavan auringon voiman huolellisesta suojautumisesta huolimatta. Myös nestetankkauksesta oli pidettävä huolta määrätietoisesti. Aamun tehokas nestetankkaus kostautui kohdallani, sillä avomerellä ei ole mahdollisuutta vessassa käyntiin
Teltasta kurkistaa Antti Sawo. RAIDALLINEN merikäärme on erittäin myrkyllinen, mutta syvällä kurkussa sijaitsevan myrkkyhampaan takia ihmiselle lähes vaaraton. PATAN suunnittelemat ja Haltin valmistamat Pata Fun -teltat oli helppo pystyttää melojen avulla. tammikuu 2014 56-65_Tonga_MH.indd 63 63 7.1.2014 8:59:22
Kirjeessä kerroimme retkikuntamme tarkoituksesta; emme ole liikkeellä haastaaksemme kuolemaa, vaan tunteaksemme olevamme elossa. Leiriydyimme Pangain kaupungin läheiselle rannalle ja saimme nauttia viimeisen kerran mahtavasta auringonlaskusta. Aamiaiseen kuului myös makea sitruunatee sekä kuivattu ruisleipä maapähkinävoin kanssa. Viimeiset vedot kohti rantaa tuntuivat haikeilta, sillä seuraavaan melontareissuun tropiikin turkooseissa vesissä voi mennä vuosia. MELONTAVAELLUKSEEN Tongan turkoosit vedet ja autiot rannat tarjoavat erinomaiset puitteet. Rullasin kauniilla käsialalla kirjoitetun kirjeen pullon sisälle. Myös paikallinen nuoriso kävi uteliaana meitä tervehtimässä ja eväitämme maistelemassa. Vapaudentunne oli huikea, kun sain päättää omasta vauhdistani ja suunnastani. Loputon horisontti edessäni oli mahtava. Olimme iloisia opittuamme taas yhdessä uuden taidon. Saimme aikaan niin tukevan lautan, että kajakkien takakannella pystyi kävelemään ilman ongelmia. Vastatuulesta huolimatta onnistuimme melomaan saarien välissä olevan selän yli reippaasti ilman virtauksen tai tuulen tuottamia vaikeuksia. Yhdistelmä maistui erinomaisesti meille kaikille, koska muuta ei ollut tarjolla. TONGA Pullopostia Päivä 7 Luangahu–Lefuka, 18 kilometriä, vastatuulta Saarikierroksella löysimme rannalta tyhjän viskipullon ja päätimme kirjoittaa pullopostia. Keittimemme tukkeuduttua hienosta hiekasta, olimme siirtyneet kokkaamaan myös aamuisin nuotiolla, joka syttyi helposti edellisen illan hiilloksen säilyttyä lämpimänä hiekan uumenissa. Viimeisellä osuudella kokeilimme kajakkilautan tekemistä keskellä merta. Viikon melonta ja avaruusmuonan popsiminen alkoi jo tuntua kehossa. Lähetimme postin matkaan pitkin turkoosina hohtavaa aallokkoa. Oli minun vuoroni nautiskella melonnasta yksiköllä. Aivan liian pian edessämme näkyi jo valkoinen Sandy Beach. Kaikki loppuu aikanaan Päivä 8 Lefuka–Foa, 9 kilometriä, kevyt sivuvastainen tuuli Sunnuntain kunniaksi saimme herätä läheisestä kylästä kantautuvaan lauluun. Ehkä mieleen alkoi jo hiipiä hitunen haikeutta asutuksen näkyessä edessä lähestyvän saaren rannassa. Nautimme aamiaiseksi nuudeleita, sillä ne maistuivat hyvin ja antoivat suolaa ja hiilihydraatteja päivän koitoksiin. 64 56-65_Tonga_MH.indd 64 tammikuu 2014 7.1.2014 8:59:24
0 50 km Tyynimeri lähtö & paluu Ha’apai-saaret Foa 5. Asukkaita on noin satatuhatta. . Tyynellä valtamerellä sijaitseva Tongan kuningaskunta on Oseanian ainoa jäljellä oleva monarkia. . Valtioon kuuluu noin 170 saarta, joista vain 36 on pysyvästi asutettuja. Retkikunnallemme parasta onnistumista oli nauttiminen hetkistä nuotion äärellä hiekkarannalla aaltojen kohistessa ympärillämme. leiri perusleiri Uonukuhahaki 0 tammikuu 2014 56-65_Tonga_MH.indd 65 5 km 65 7.1.2014 8:59:24. Näin jaoimme ajatuksiamme ja tunnelmiamme koko retkikunnan kesken. Saaret ovat suurelta osin tutkimattomia ja luonto koskematonta. Explore to celebrite life -retkikuntasarja koostuu viidestä kohteesta. leiri melontareitti Tyynimeri Lifuka 4. Se ei kuitenkaan olisi ollut mahdollista ilman rohkeutta, jota oli tarvittu meiltä jokaiselta, kun teimme päätöksen retkikuntaan osallistumisesta. leiri Uoleva Luangahu 1. Mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä keskusteluita syntyi aiheista pelko ja rohkeus, ryhmätyö ja yksintyöskentely, vapaus ja kontrolli sekä onnistuminen ja epäonnistuminen. Retkikunnan aikana kävimme joka ilta keskustelun nuotion ääressä ennalta sovitusta teemasta. Nuotiokeskustelussamme totesimme, että onnistuminen on paljon hauskempaa kuin epäonnistuminen, mutta ei tunnu miltään ilman itsensä altistamista epäonnistumiselle. . Retkikunnan blogi: tongaexpedition.com . . Tonga Expedition Autiosaarinäyttely Matkamessuilla Helsingin messu- keskuksessa 16.–19.1. leiri Uiha Nuku’alofa Tonga 2. Muut retkikunnat suuntaavat Grönlantiin, Madagaskarille, Saharaan ja Antarktikselle. × tiedä & mene Ajatuksia ja oppia elämään Tonga
Pitkät kalsarit ja paksut päällishousut saattavat tehdä siitä liian ahtaan, jolloin käyttö ei ole mukavaa ja saappaan varsi jää poimulle. Saappaan vuori on polyesteriä, joka ei ime kosteutta. Kairan mitoitus on Keinäsen mukaan suunniteltu suomalaiselle jalalle. Pikatesti osoittaa sen, minkä moni retkeilijä vahvistaa: Kaira istuu suomalaiseen jalkaan. Tämä on tunnetusti jalkinevalmistajille suuri haaste. × Kaira Hintaluokka: 120 euroa Lisätiedot: www.nokianjalkineet.. Siinä ei ole lähetty faceliftaamaan muodin takia, vaan muutokset ovat kokemuksen tuomia ja hyödyllisiä. Varren leveys sen sijaan on vähänkin paksumpipohkeiselle haastava. Nyt riittävä väljyys ja ilma jalkineen sisällä toimivat myös eristeenä kylmissä olosuhteissa, mutta Kaira ei silti hölsky jaloissa. Berner Oy:n omistaman Nokian Jalkineet -merkin tuotekehityksessä Kairan päivittämisestä vastannut Pekka Keinänen kertoo, että Kairassa uudistus koski rakenteellisesti pelkästään hiihtämisessä taipuvimman kohdan vahvistamista lisäkerroksella. Se tuo enemmän tukevuutta koko jalkaosalle, mutta ei estä päkiän kohdan taipumista. Irrotettavan huopavuoren lisäksi välipohjaan on laminoitu kaksi huopakerrosta estämään alta päin tulevan kylmyyden johtuminen saappaan sisälle. KOKEILTUA varusteet Päivitetty TEKSTI JA KUVA Joppe Ranta Hiihtosaapas Perinteinen huopakumisaapas on saanut arvoisensa päivityksen. ”Uudistetussa Kairassa on käytetty pakkassaapasseosta, joka ei murru kovimmillakaan pakkasilla”, Pekka Keinänen vakuuttaa. ”Taipuisuus on hyväksi metsäsuksilla hiihtämisen lisäksi muutenkin luonnossa liikkuessa.” Ja sitten hankeen Uusi Kaira on hyvin tutun oloinen. ”Lestejä on kehitetty muun muassa mittaamalla asepalvelusta suorittavien jalkoja, ja saappaat ovat riittävän leveitä ja rintavia.” Pekka Keinänen kertoo myös, että Kairassa on taipuisampi rakenne kuin kiinteähuopavuorisessa Tuurassa, joten se on mukavampi hiihtää pidempiä lenkkejä. Keinäsen mukaan visuaaliseksi lisäykseksi vaihdettiin varrenkauluksen sisäpuolen väri mustaksi, jolloin se ei ole niin al- tis lialle. Se on käveltävä saapas, mutta sopii tuttuun Erä-siteeseen. Lestin muotoilu on anatomisesti oikeaan osunut, sillä saapas on todella hyvä hiihtää, mutta myös kävellä. Uusi Kaira on edelleen luokkansa ykkönen. Kulutuspinta on vanhasta Kairasta tuttu. Huopavuori kannattaa pukea ensin ja vasta sitten laittaa jalka saappaaseen. Huopavuorissa tosin ei vieläkään ole lenkkejä, joista ne saisi ripustettua kuivumaan. N okian Jalkineiden Kaira on vuosikausia ollut lähes synonyymi hyvälle huopakumisaappaalle. Väljästi kuvioitu pitopohja ei kerää likaa ja on haluttaessa itse nastoitettavissa. Se helpottaa saappaan kuivumista. Hiihtorantilla ja kantapään sideuralla varustettu saapas on suomalaisen talvivaeltajan suosikkijalkine. Testi vahvistaa myös pohjan mukavan taipuisuuden. Samalla ulkopuolelle lisättiin kauluksen alalaitaan ulkonäköä tuomaan kuviopintainen nauha. 66 tammikuu 2014 66-69_Kokeiltua-repussa_MH.indd 66 7.1.2014 18:13:07. Huopavuori menee helposti kurttuun, jos se on saappaassa valmiiksi. Irrotettava huopavuori on hivenen vanhaa ohuempi, mutta se itse asiassa vain parantaa tuotevalikoimaa, sillä todella lämpimiä saappaita seisoskeluun tarvitsevat voivat ostaa Naalin, sotilassaappaan siviiliversion, kun taas liikkuvampaan käyttöön Kairat ovat mukavammat. Ulkopinnassa eron huomaa koko alaosaa kiertävästä vahvikenauhasta. Kairan päivitys on onnistunut
Lämmittimeen on saatavissa varapoltin, jos kylmänä talvena alkuperäinen hyytyy. × Hintaluokka: 30 euroa Lisätiedot: www.nordictrail.. Potkien talven iloihin Potkuttelukelkka hyödyntää vanhat laskettelusukset miellyttäväksi liikunnaksi. E i enää palelevia käsiä, kun lapasen sisään sujauttaa Zippo Hand Warmerin. × KUVA valmistaja Mobikick Hintaluokka: 215 euroa Lisätiedot: www.mobikick.. Kun Zippon pitää pussissaan, ei se myöskään ole liian kuuma ja siten vaarallinen käyttäjälleen. Laitteen mukana tuleva ohjelehtinen opastaa potkuttelusta, että suksen päällä oleva jalka tulisi olla lähellä sidettä ja kehon painopiste ohjaustangon päällä. Sopivan potkutyylin löytäminen kestää hetken, sillä luonnostaan tulee lykittyä liian taajaan, vaikka Mobikick vaatii vain muutaman rauhallisen, mutta voimakkaan potkun. Kun on päästy sujuvasti eteenpäin, on seuraava haaste tyylikkään ja tehokkaan käännöksen tekeminen. Liekkiä ei voi sammuttaa kesken lämmitysprosessin, joten käyttöaikaa kannattaa säädellä polttoaineen määrällä. Yhdellä täytöllä Zippo palaa 12 tuntia. Yhdellä jalalla lykkiminen käy pitkän päälle myös kipeästi selkään. Mitä pidempi suksi, sen vakaampaa kyyti on. Metallikansi suljetaan ja lämmitin sujautetaan kangaspussiin. Kelkan kanssa kannattaa käyttää liukuestettä, mutta nastoitettu kenkä toimii paremmin, koska se ei mulju alla, kuten remmeillä asennettu liukueste voi tehdä. Tukevan putkirungon alle kiinnitetään laskettelusukset ja lähdetään jäälle tai tampatulle lumelle sujuttelemaan. Sukset ovat kelkan alla hieman kantillaan, jolloin reunan purevuudesta ja liukuvuudesta saa kaiken irti. tammikuu 2014 66-69_Kokeiltua-repussa_MH.indd 67 67 3.1.2014 12:57:35. Laajat kaaret, ohjaustangosta samalla nostaen, niin Mobikick vaihtaa suuntaa. Ajatus on yksinkertainen, kuten hyvät ideat tuppaavat olemaan. Kun bensiinillä täytettävän kädenlämmittimen katalyyttipoltin sytytetään, se palaa ilman liekkiä. Mobikickin ohjaustankoa saa portaattomasti nostettua ja laskettua parhaan ajoasennon takaamiseksi. Tämänkin oppii jo ensimmäisillä harjoituslenkeillä. Kun matkaa on tehty ja tulee eväiden aika, on mukava istahtaa kehikon eteen tehdylle istuimelle. Jalkaa pidetään suksen pintaan liimatulla puurimalla, jolloin kenkä on luonnollisessa asennossa, vaikka suksi on vinossa. ZIPPO HAND WARMER Näpit jäässä TEKSTI Joppe Ranta KUVA valmistaja TEKSTI Joppe Ranta J os potkukelkka on tuntunut pikkulasten tai mummojen kulkupeliltä, tuo Mobikick talvisen potkuttelun kaiken kansan harrastukseksi. Itseään ei myöskään kannata potkia läkähdyksiin, vaan vaihtaa potkujalkaa muu- taman potkun jälkeen. Se näyttää pieneltä ja epämukavalta, mutta on erittäin hyvä istua. Laitetta voi kuskata taskussa, jossa se lämmittää mukavasti myös kehoa
nteella. Impra Leder kyllästää nahan, ettei se ime itseensä kosteutta. Hartiasaumat on laskettu alaspäin hiertymien ehkäisemiseksi. Kaikki aineet ovat yleisimpien kalvovalmistajien hyväksymiä. Lisäksi lumi heijastaa auringon säteitä jopa viisi kertaa enemmän kuin kuiva rantahiekka. Kahdeksan senttimetrin mittainen terä on ruostumatonta kromiterästä ja kahva alumiinia. 500 euroa ja sauvat 80 euroa Hintaluokka: suksi siteineen 5 Lisätiedot: www.oac.. Black Diamond Traverse -teleskooppisauvat sopivat suksille pariksi. MARTTIIN TAITTOKÄTEVÄ MARTTIINI on puukkotehtaan tutusta k Kätevä-puukosta tehty tyylikäs kääntömalli. 68 tammikuu 2014 66-69_Kokeiltua-repussa_MH.indd 68 3.1.2014 12:57:36. Sauvassa on hyvä rannehihna ja miellyttävä tävä kädensija sekä iso sompa, joka ei uppoa helposti lumeen. Erinomainen side sopii kaikkiin jalkineisiin ja suksen pohjan nousukarva takaa tarvittavan pidon. Aine ei tuki haitallisesti nahkan huokosia, kuten tuhdit rasvat. Siksi erityisesti talvioloihin suunniteltu tuote on ulkoilijalle tarpeellinen tuttavuus. Hintaluokka: alkaen 9 euroa Lisätiedot: www.proscoop.. PIZ BUIN MOUNTAIN CREAM SPF15 on talvisiin olosuhteisiin tarkoitettu voide, joka suojaa pakkaselta, viimalta ja voimakkaalta auringonsäteilyltä. UV-säteilylle altistuminen voimistuu jopa 12 prosenttia jokaisella tuhannella metrillä ylöspäin noustessa. Hintaluokka: 60 euroa Lisätiedot: www.marttiini.. Teräksestä valmistetulla tulla flicklockilla pituussäätö sujuu nopeasti ja varmasti. Impra Active Polish hoitaa nahkaa, ettei se pääse kuivumaan koppuraksi ja vaurioitumaan. Kuuden desilitran vetoiset juomapullot eivät huku hankeen tai vihreään metsään, mutta näyttävät hyvältä kaveripiirin pliisujen pullojen seassa. Hintaluokka: 12 euroa Lisätiedot: www.pizbuin.com SMARTWOOL MEN’S NTS MID 250 ZIP T on 100 % merinovillasta kudottu paita alimmaksi kerrokseksi ihoa vasten. HEY-KENGÄNHOITOTUOTTEILLA saa retkijalkineille tehtyä kunnollisen huollon. Hintaluokka: 100 euroa Lisätiedot: www.greendoor.. Hintaluokka: 35 euroa Lisätiedot: www.bonge.. SIGG NEON PUNK on vahvoilla huomioväreillä maalattu alumiinipullosarja. Keveä suksi tarjoaa ketteryyttä, mutta myös runsaasti kantavuutta lyhyellä ja leveällä rakenteella. REPUSSA OAC KAR 147 yhdistää vaellussuksen, lumikengän ja telemark-suksen parhaimmat puolet.. Sport Shoe Wash puhdistaa tiukimmankin tatinan ja häivyttää pahan hajun. Kauluksen saa tuuletusta varten avattua vetoketjulla. don
Pakkauksessa on mukana kattoripustin ja tukeva pakkauspussi. TEKSTI JA KUVAT Joppe Ranta Ranta KATADYN VARIO on matkailevan ihmisen monipuolinen vedenpuhdistin. ukaan. Putkikassi on vankkaa muovitettua pressukangasta ja tilavuutta löytyy 110 litraa. Toppatakkikelissä takkikeelissä täytyy miettiä mieettiä mitä matkakohteeseen matkakohteeseen todellaa tarvitsisi m mukaan. Suuressa vetoketjulla avattavassa kannessa on verkkotasku. TEVA TERRA FI 4 on reipas remmisandaali, jossa on hyvät säädöt ja miellyttävä muotoiltu pohja sekä vaimennus kantapäässä. TATONKA BARREL XL kulkee selässä olkaviilekkeitten varassa kuin reppu. Seikkailijan etiketti valistaa tehokkaasti maailmankolkkien erilaisista tavoista. LIFESYSTEMS-moskiittoverkko suojaa nukkujaa itikoilta ja niiden levittämiltä taudeilta. Hintaluokka: alkaen 8 euroa Lisätiedot: www.mastermarkbrands.. Kolminkertainen suodatus varmistaa veden puhtaaksi ja hyvän makuiseksi. Urheiluvammoihin löytyy kylmägeeliä ja joustava side. Hintaluokka: 45 euroa Lisätiedot: www.johnnykninga.. Hintaluokka: 130 euroa Lisätiedot: www.ibex-sport.com Hintaluokka: 50 euroa Lisätiedot: www.norcap.. Uusi kansainvälisen seikkailijan opas saattaa pelastaa monilta harmeilta, kun asiat eivät tule yllätyksenä. tammikuu 2014 66-69_Kokeiltua-repussa_MH.indd 69 69 3.1.2014 12:57:38. Hintaluokka: 120 euroa Lisätiedot: www.marinoutdoor.nu MADVENTURES-kaksikon kirjoista on paljon apua omatoimimatkaajille. Suunta pois Suomesta Talven kylmin kylminä nä ppäivinä äivinä moni suunt suuntaa taa lämpimäm lämpimämpiin mpiin maih maihin. Hintaluokka: 125 euroa Lisätiedot: www.greendoor.. MYKIT on näppärä sarja, josta löytyy ensiapuvälineet tai muut pikkutarvikkeet ongelmaan kuin ongelmaan. Ensiapurasioissa on haavereihin tarjolla laastarit ja haavapyyhkeet, auringonpolttamille voidetta sekä virkistäviä pyyhkeitä
P aperilla Waymaker Tour 110 -monot ovat kilpailijoidensa kaltaiset. Jalkaterän päällä on vain yksi leveä solki, mikä herätti pientä epäluuloa. Toisaalta, ei siitä ainakaan haittaa ollut. KOKEILTUA Muikea mono takamaastoihin TEKSTI Jussi Ovaskainen KUVA valmistaja Atomic on mielletty kisa- ja rinnemerkiksi, mutta se on viime vuosina pöngännyt tanakasti myös freestylen ja vapaalaskun puolelle. Ratkaisu on yksinkertainen. Soljet ovat riittävän suuret, joten niiden käyttö onnistuu hanskoilla. × Atomic Waymaker Tour 110 Hintaluokka: 600 euroa Paino: 1 750 grammaa Lisätiedot: www.atomic.com 70 tammikuu 2014 70-71_Kokeiltuja_Vol2_MH.indd 70 3.1.2014 12:41:28. Kolmesta soljesta huolimatta monon saa napakan tiukalle. Yksinkertaistettuna vapautin on keinuvipu, jonka käyttäminen on helppoa ja onnistuu myös hans- kat kädessä. Pohja pitää ja ulkokuori joustaa Monon pohja on kokonaan Skywalk-kumia, joten se on hyvin pitävä liukkaalla tai vaikka kalliolla. Ehkä siksi varma ja helppo. Kolmen soljen ratkaisuja on nähty ennenkin, mutta toteutuksessa Atomic on tehnyt omia sovelluksia. Pieni mutta käypäinen keksintö on säären soljessa oleva pieni liukuva lisäkynsi, jonka avulla saa säären soljet helposti hilattua lähemmäksi tai jälkihiihdossa pidettyä monot hyvin löysällä, ilman että soljet lepattaisivat vapaina tarttuen kavereiden lahkeisiin. Myös kävelyvapautin on tuttu Salomonin monoista, joskin siitäkin on tehty oma versio sisarmerkkiin nähden. Se osoittautui turhaksi, sillä solki on kiinnitetty liki koko jalkaterän alueelle vaikuttavalle alustalle, joten sen veto on tasainen. Monossa on kuoren ulkosyrjän reunalla jalkapöydän leveimmällä kohdalla joustavasta kumista tehty Live Fit -pehmike. Pohjassa on Dyna?t-insertit. Testijalka oli suhteellisen normaali, joten jousto-ominaisuus jäi hyödyntämättä. Se mahdollistaa leveämmänkin jalan sovittamisen kohtuullisen napakalla (101 mm) lestillä olevaan monoon. Mono on aina yksilöllinen valinta, joten ensimmäinen valintaperuste on jalkaan istuvuus. Niissä on Intuitionin sisäkengät, kävelyvapautin ja kumipohjat. Kantaosassa on käytetty hiilikuitua keventämässä ja jäykistämässä monoa. Ei välttämättä se kaikkein kevyin. Solkien koko tarkoittaa myös riittävää vipuvartta, jotta ne saa tiukalle ilman irvistelyä. Silmäillessä monoja eroja löytyy. Atomic on tuonut vapaalaskumonomarkkinoille oikein hyvän vaihtoehdon vielä vähäväkiselle, mutta kasvavalle monojen markkinalle. Monon pohjat ovat vaihdettavissa, jolloin monon saa sopimaan kaikkiin markkinoilla oleviin harvinaisempiinkin alppisiteisiin
Runsaasta hikoilusta huolimatta materiaali ei tuntunut märältä tai muutenkaan epämiellyttävältä. Mäkeen Pukua testailtiin noin kymmenen rinne- ja pari randopäivää vaihtelevissa olosuhteissa, joskin kipakin pakkaslukema jäi vain parinkymmenen hujakoille. Kun –10° kelissä puvulla pärjää pelkän alusasun kanssa, käsivarsille jää silti kylmä. Testaaja ei ole kovinkaan kylmänherkkä, joten välikerros lienee useimmilla rinnekävijöillä noissa säissä päällä, jolloin ongelmaa ei kaikilla ilmene. Vaikka tässä testissä Aerothermit oli liitetty vapaalaskupukuun, uskon sen saavuttavan suuren suosion myös kylmälle herkkien rinnelaskijoiden keskuudessa. Mainoslauseita Aerothermin esitteissä kerrotaan sen olevan jopa kahdeksan kertaa paremmin eristävä, kuin mikään muu materiaali maailmassa. Avaruustekniikkaa lämmikkeeksi Kuoriasu muuttuu miellyttävämmäksi pakkasella, kun tuulta vasten ja takamuksen alle sijoitetaan parhaimmaksi väitettyä eristettä. × Peak Performance Heli Aero Takki: 675 euroa Housut: 575 euroa Lisätiedot: www.peakperformance.com tammikuu 2014 70-71_Kokeiltuja_Vol2_MH.indd 71 71 3.1.2014 12:41:30. Eriste-elementtejä on sijoitettu rinnan alueelle, selässä on ohutta vanua ja niiden lisäksi kyljessä ja keskiselässä joustavaa ?eeceä. Materiaalia kutsutaan Aerothermiksi. Jos pukee väliin ?eece-paidan, onkin jo ylipukeutunut muiden paitsi käsivarsien osalta. Housuihin on tehty irrotettava liiviosa, joka lienee pitkäselkäisille miellyttävä uutuus. Raskaaseen liikuntaan se on liian lämmin, mutta kosteanakin se lämmit- tää hyvin. Leikkaus on modernin väljä mahdollistaen aktiivisen liikkumisen. Pikatestin perusteella voi sanoa, että materiaali on joka tapauksessa markkinoiden eliittiä. Vuori irti Peak on tehnyt Aerotherm-elementeistä irrotettavat vuorit, jotka ulottuvat housuissa vyötäröltä monon yläreunaan. Jalkapohjat pysyivät lämpimänä, mutta jalkapöytää alkoi jo paleltamaan. Takin eristeeksi on lanseerattu alunperin avaruushallinto NASA:lle kehitetty eriste, jonka eristyskyky säilyy, vaikka se olisi puristuksessa. Tuolihississä istuskelu tanakassa pakkasessa meni Rukan hissimitoilla lämpimissä merkeissä. Kevyehköjen kotimaan randoretkien tuoman hikoilun ja sen jälkeisen paikallaan patsastelun jälkeen Aerotherm osoitti pelittävyytensä. Esimerkiksi tuuletusvetoketjun linja toimii nykyisin myös taskujen vetoketjuina. Aerothermin keveys ja ohuus tekee siitä huomaamattoman yllä. Heli-mallisto on muotoilultaan tuttu jo parin vuoden ajalta, joskin mallia on hieman pelkistetty. Pelkät vuorit pukemalla voi osallistua retro-bileisiin, sillä ne näyttävät vanhanajan tikkitoppatakilta. Outo tunne. Se on väkevä väite, jonka todenperäisyyttä emme ehtineet laboratoriomittauksin todentaa. Ensi kosketuksella eriste tuo mieleen naisten pikkuhousunsuojat. TEKSTI Jussi Ovaskainen KUVA valmistaja P eak Performancen Heli Aero on vapaalaskutakki Peakin omalla kolmekerroskalvolla. Se on kevyt, ohut ja joustava. Imukykyä ei kokeiltu. Nepparikiin- nitykset ovat jämäkät ja eristeiden asettaminen kuoritakkiin ja -housuihin on vaivatonta. Housuissa eristelevyjä oli takapuolessa ja reiden etupuolella. Vuorin irrottaminen ja kiinnittäminen vaatii pari–kolme minuuttia. Jo siinä huomasi samasta materiaalista tehdyn kengänpohjallisen oivallisen lämmönerityskyvyn. Vuorissa on myös tuuletusvetoketjut, joten sisäänpääsevän ilman määrää voi monipuolisesti säädellä. Toivomisen varaa jäi vielä käsivarsien osalta. Takissa vuori on liivinä
Se luo turvan ja levon sijan erämaassa. TALVIMAKUUPUSSIT Lämmin levon hetki TEKSTI Aksana Kurola KUVAT Antti Kurola Talvimakuupussi antaa suojan ympäröivältä kylmyydeltä. 72 tammikuu 2014 72-81_Makuupussit_MH.indd 72 7.1.2014 9:52:13. Pussin lämpöisyyteen vaikuttaa moni muukin asia kuin vain täytteen määrä
Hupun tulisi E S T I suojata hyvin pään alue, eikä lämpö saa karata kaula-aukosta. Väsyneenä luottamus omaan itseensä voi järkkyä ja ikävä omaan vuoteeseen alkaa painaa mieltä. Niiden joukosta jokainen pystyy valitsemaan omiin reissuihin ja lompakolle sopivan. Lämpimänä keho pystyy rentoutumaan ja palautumaan päivän uurastuksesta. Mallistojen vaihtumisen vuoksi kaikki merkit eivät ehtineet testiin mukaan. Se kuinka Carinthia ECC Expedition 1200 Deuter Astro EXPD –22 Fjällräven Polar –30 Jack Wolfskin Crystal Palace Nordisk Bering –23 Rab Andes 1000 tammikuu 2014 72-81_Makuupussit_MH.indd 73 73 7.1.2014 9:52:14. Muun muassa edellisen talvipussitestin voittaja Haglöfs on joukosta poissa. Toiselle lämmin, toiselle kylmä Talvimakuupussin pitäisi olla lämmin, kevyt, miellyttävän tuntuinen, helposti pakattavissa ja kompressoitavissa. Hyvin nukutun yön jälkeen sen sijaan energiatasot pysyvät paremmin koholla ja retkeilijä pystyy toimimaan järkevästi ja nauttimaan retkeilystä. Hyvä talvimakuupussi on ensisijaisesti lämmin – varsinkin jos sillä yövytään taivasalla tai teltan suojissa keskitalven kylmässä. Talvivaeltajia on monenlaisia: Jotkut nauttivat sydäntalven karuista oloista kairassa. Plussakelit kastelevat ja kylmä jäädyttää. Comfort-arvo kuvaa lämpötilaa, jossa 25-vuotias, 160-senttinen ja 60-kiloinen nainen tai kokematon retkeilijä voi nukkua yöunensa selällään rentoutuneesti ja palelematta. Valmistajat ilmoittavat pusseille mukavuuslämpötilan. Toiset säästävät talviretket kevättalvelle, jolloin aurinko alkaa jo lämmittää. Tänä talvena lämpötila on vaihtunut Lapissa yhden–kahden vuorokauden aikana neljästäkymmenestä pakkasasteesta nollakeleihin. Myös talvisäät vaihtelevat ja voivat koetella retkeilijää. Limitarvon kohdalla 25-vuotias, 173-senttinen ja 70-kiloinen mies tai kokenut retkeilijä voi vielä nukkua yönsä kääriytyneessä asennossa ilman, että hän palelee. Tärkeintä kuitenkin on, että makuupussi sopii aiottuihin käyttötarkoituksiin. Tämän osalta muotoilu on erityisen onnistunutta Fjällrävenin Polarissa. Testasimme kuutta makuupussia suomalaisiin talvioloihin. Kylmä yö tietää usein huonoja unia, eikä keho pääse palautumaan lihasten työstäessä lämpöä. T M akuupussilla on suuri merkitys niin henkisen kuin fyysisen hyvinvoinnin lisääjänä
Valmistajien kokoluokitukset näyttävät vaihtelevan paljon, ja varmimmin oikeankokoisen pussin saa vain testaamalla. Untuvan lämmöneristävyys on huomattavasti parempi kuin keinokuidun. Jack Wolfskinin Lkoon pussiin taas mahtuu isompikin yöpyjä. Väsymys, rasitus, nautittu ravinto ja nesteytys muuttavat herkkyyttä kokea kylmää joka päivä. Sen tulisi olla juuri oikean kokoinen: tiivis mutta ei tiukka. Täytettä siinä on 1 200 grammaa. Tämä lisää suuresti leirimukavuutta. Untuva myös pakkautuu pienempään tilaan, joskaan rajua kompressointia ei suositella, ettei untuva kärsisi. TALVIMAKUUPUSSIT FJÄLLRÄVENIN Polar ei ole vain makuupussi, vaan se soveltuu myös leiriasusteeksi. Lämmön tunteeseen vaikuttavat myös sukupuoli, ruumiinrakenne ja henkilökohtaiset ominaisuudet, mutta kaikkein eniten se, kuinka karaistunut henkilö on kylmään ilmaan. Testipusseista Carinthian untuva 95/5 on 800+ -tasoa. Siksi saman verran eristävä untuvapussi voi olla huomattavasti keinokuitupussia kevyempi. Testin pussit Nordiskia lukuun ottamatta ovat untuvapusseja. Mitä korkeampi luku on, sitä suuremman tilavuuden untuva täyttää painoyksikköä kohti. nämä lämpötilat vastaavat käyttäjän tuntemuksia, riippuu siitä nukutaanko teltassa, laavulla vai autiotuvassa, mitä vaatetusta nukkujalla on päällä ja kuinka hyvin makuualusta eristää. Siinä telttailu on mieluisaa kovallakin pakkasella. Rab Andes 1000:ssa on tammikuu 2014 72-81_Makuupussit_MH.indd 74 7.1.2014 9:52:15. Tilaa tarvitaan erityisesti ylävartalon liikkeille, mutta jaloille tarkoitettu tila voidaan pitää pienenä. Nordisk Beringin pussiin ei mahtunut annetun kokoluokituksen pituista 170–185 -senttistä nukkujaa. Liian isossa pussissa taas jää tyhjää tilaa kylmälle ilmalle. Lämpöarvoja ja kosteushaittoja Makuupussin lämpöisyyteen vaikuttaa eristeen määrä ja paksuus, laatu sekä rakenne. Makuupussin leikkaus ja istuvuus vaikuttavat lämpimyyteen ja nukkumismukavuuteen, mutta myös muuhun käyttömukavuuteen. Makuupussissa voi pitää kylmänherkkiä tavaroita suojassa ja joskus jopa sisäkengät saadaan siellä pysymään lämpiminä. Esimerkiksi Deuterin pussi on tarkoitettu 190-senttiselle, mutta jopa 180-senttinen laiha testaaja koki pussin liian pieneksi. Siellä vaihdetaan vaatteita ja makuupussi päällä myös valmistetaan ruokaa. Oikean muotoinen ja kokoinen Makuupussin tulisi muotoilultaan sopia käyttäjän keholle. Untuvan laatu on yleisimmin luokiteltu ?ll power -lukuna (fp), joka perustuu untuvan tilavuuteen. Liian pienessä pussissa eristeet tahtovat painua kasaan, jolloin 74 eristävä kerros ohenee. Korkea hankintahinta tulee tosin ajan myötä takaisin, sillä untuva säilyttää ominaisuutensa pitkään ja hyvin hoidettu tuote säilyy käyttökelpoisena vuosikausia. Silloin jalat, joiden ääreisverenkierto voi olla heikko, pysyvät paremmin lämpiminä. Standardi on 550 ja erinomaisen untuvan raja 750. Makuupusseja myydään eri kokoina ja regular-mallin lisäksi monesti tarjotaan pidempää long-mallia. Hyvien ominaisuuksien myötä untuvapussit ovat hinnaltaan kalliimpia. Fjällrävenin Polar-makuupussista saa kädet näppärästi ulkopuolelle niin että huppu voi edelleen olla päässä. Talvivaelluksella melkein kaikki leiriaika vietetään useimmiten makuupussissa
Lämpökaulus asettuu tai se kiristetään kaulan ympärille siten, että lämpö ei pääse karkaamaan keskivartalolta. Kangas lisää lämmöneristävyyttä ja parantaa kulutuskestävyyttä. Tämän vuoksi on tärkeää tuulettaa pussi aina unien jälkeen. Se säilyttää paremmin lämpöarvonsa myös kosteana ja kuivuu nope- tammikuu 2014 72-81_Makuupussit_MH.indd 75 I 75 7.1.2014 9:52:17. Huono puoli on, että ne painavat lämpöarvoon suhteutettuna enemmän, eikä niitä saa kompressoitua pieneen tilaan. Testin ainoa kuitupussi Nordisk Bering tuntuu täytteiltään erinomaiselta: Nukkumiskosteus haihtuu hyvin ja materiaali pitää lämpimänä. Kosteutta voi tulla ulkoa päin, mutta myös nukkujan hengitysilmasta ja kehosta. * KOKOMERKINTÄ on toimituksen antama arvio testattujen tuotteiden keskinäisistä eroista. Makuupussin hupun tulisi asettua hyvin päänmyötäisesti ja tuntua miellyttävältä silloinkin, kun kasvoaukko on kiristetty mahdollisimman pieneksi suojaamaan kasvot kovalla pakkasella. Arvo ei ole pussin virallinen koko. Jack Wolfskinin 90/10 on 700+ -luokitusta. Märkä tuntuu inhottavalta kasvoilla ja kankaalla. Valitettavasti pussissa ei ole muuten huomioitu riittävästi kylmältä suojaamista. Fjällrävenin ja Deuterin pusseissa on 95/5 täytettä 1 350 grammaa ja niiden ?ll power -luku on 700. Pakkaskeleillä se onnistuu hyvin, mutta lauhalla se on käytännössä mahdotonta. Onneksi valmistajat pyrkivät jatkuvasti kehittämään Lämmöneristävyyteen vaikuttavat täytteiden lisäksi kauluri, huppu ja vetoketjun suojalistat. Hengitysaukon tulisi asettua sopivasti suun ja nenän kohdalle. Untuvan huonona puolena voi pitää sen taipumusta imeä itseensä kosteutta, jolloin lämpöarvo laskee. Muuten hengitysilma menee hupun sisään tai reunoille ja sieltä se tippuu kasvoille. Keinokuitupussit ovat myös untuvapusseja huomattavasti edullisempia. Ihmisestä haihtuva kosteus tiivistyy tämän päällyksen alle ja jäätyy paakuiksi. Carinthian pussissa on pyritty suojaamaan untuvat sekä sisältä että ulkoapäin tulevalta kosteudelta ylimääräisellä vedenpitävällä päällyskankaalla. Hileet on helppo ravistella pussista pois. Keinokuitupussi kerää itseensä hyvin vähän kosteutta ja kestää myös ulkoapäin tulevaa märkää. T Tuotetiedot merkki malli hintaluokka € paino (g) / koko* lämpösuositus (lim) ?C Carinthia ECC Expedition 1200 780 1 960 / M –38 Deuter Astro EXPD –22 850 2 060 / S –22 Fjällräven Polar –30 1 000 2 260 / L (long) –30 Jack Wolfskin Crystal Palace 500 2 220 / XL –24 Nordisk Bering –23 360 2 220 / S –23 Rab Andes 1000 600 1 720 / M –26 E S T asti. Carinthi- untuvan käsittelyä niin, että se hylkisi kosteutta mahdollisimman hyvin. Kauluri, huppu ja vetoketju täytettä kilon verran ja sen fp-arvo on 800
KUVA Aksana Kurola TALVIMAKUUPUSSIT an pussissa kauluri on muotoiltu huolellisesti kaulan muotoon asettuvaksi. Sinne on hyvä mahtua tarvittavat varusteet. KOSTEUDELLE herkän untuvapussin voi pakata vedenpitävään pakettiin, jolloin se ei pääse kastumaan vesisateellakaan. Sen vuoksi huolellisesti suunnitellut lämpölistat ovat erittäin tärkeät. tammikuu 2014 72-81_Makuupussit_MH.indd 76 7.1.2014 9:52:20. Deuterin makuupussissa vetoketju osoittautui heikoimmaksi lenkiksi. Vuotokohtia Pitkä vetoketju mahdollistaa monipuolisen käytön. Pussia voi tuulettaa, kengät voi pukea alakautta jalkaan tai makuupussia voi pitää peittona esimerkiksi autiotuvassa. Siinä ei ole kiristysmahdollisuutta, mutta sitä ei myöskään kaipaa. Fjällrävenin Polar –30 -pussi on kokonaisuudeltaan muotoiltu niin, että kaula-aukko asettuu tiiviisti ja untuvalista on kaulan myötäinen. Joko lämpö karkaa sitä kautta tai tuuli pääsee puhaltamaan sisään. Hyvin aseteltuna se suojaa, mutta asentoa vaih- 76 ON TÄRKEÄÄ, että pussi on juuri sopivan kokoinen; ei liian istuva tai tilava. Rabin pussi asettuu pehmeän materiaalin ja runsaan täytteen ansiosta mukavasti. Liian isossa pussissa voi kuitenkin tulla kylmä. Niiden pitää olla riittävän leveitä ja paksuja ja pysyä paikallaan. Fjällrävenin pussin kaksinkertainen lämpölista on varmistettu neppareilla. Vetoketju on yleensä pussin vuotokohta
Jack Wolfskinin ja Carinthian mallien pakkauspusseissa on kompressioremmit, joilla paketin saa tiukaksi. Muotoilu tukee pussin lämpöarvoa ja tekee esimerkiksi kauluksesta helppokäyttöisen – sitä kun ei tarvitse sulkea. Lämpölistaratkaisuja on monenlaisia. la untuvamakuupussit saa tiiviiksi paketiksi. Kohmeisin sormin ne tuntuvat lähes hellivän näppejä. Talvimakuupussissa leirityöskentely sujuu kivasti, kun pussista voi avata kädensijat, eikä itseään tarvitse turhan takia altistaa kylmälle. Ainoastaan Carinthiassa on kompressioremmit, ja näin siitä saakin pienen paketin. Arvostamme suuresti pussin kätevyyttä. Kasvojen aukko on hyvin istuva ja tarvittaessa sen voi vielä kiristää. Ulkopuolelta lista pysyy paikallaan tarranauhoin. Rabin mallissa se on riittävän muhkea ja leveä suojaamaan huolellisesti. Nahkaiset vetimet ovat yksinkertaiset, mutta melkeinpä nerokkaat. Testivoittaja on ehdottomasti luotettava ja mukavuutta lisäävä valinta kylmiin talvioloihin. CARINTHIAN pussin päällä on bivipussi, joka suojaa kulutukselta ja kosteudelta. Tämä lisää käyttömukavuutta, kun ei tarvitse ujuttaa käsiään kaula-aukkoon, eikä pussin sisään tulee pitkää kiristysnarulenkkiä. taessa suojalista pitäisi asetella uudestaan. Muissa malleissa suojalista on yksinkertainen läppä sisäpuolella. Etuna voi pitää kirkkaan keltaisen vetoketjun väriä – se näkyy hyvin pussin sisällä ja vuotokohta on helpompi löytää. Pussissa viihtyy ja siinä voi kääntää kylkeä. Väliin voi laittaa makuualustan. Carinthiassa vetoketju on suojattu sekä sisäettä ulkopuolelta. Hyvällä kompressiopussil- FJÄLLRÄVENIN, Rabin ja Carinthian pussit pakattuna. Pussi voi olla moneen käyttöön liian jämerä ja painava, mutta ainakin sillä pärjää kovimmissa oloissa. Voi myös joutua tilanteisiin, jolloin pussista pitää päästä nopeasti ulos – kuten lumivyöryn sattuessa tai teltan syttyessä palamaan. T E S T I TESTIVOITTAJA FJÄLLRÄVEN POLAR –30 YKSINKERTAINEN mutta toimiva Fjällräven Polarin nahkavedin tuntuu miellyttävältä kohmeisin sormin. Päävetoketju on varmistettu neppareilla ja pienen toisen kädensuun vetoketjun aukossa on kaksiosainen suojalista. On tärkeää, että vetoketju rullaa hyvin, koska sitä voi joutua käyttämään sormet kohmeessa. Karvakaulus hupun ympärillä jakaa väkeä: toiset tykkäävät, toiset eivät. Rabin saisi pienemmäksi ja tiiviimmäksi paketiksi jos pakkauspussissa olisi kompressioremmit, mut- tammikuu 2014 72-81_Makuupussit_MH.indd 77 77 7.1.2014 9:52:21. Kuljetus ja säilytys Talvipussia voi kuljettaa pakkauspussissa tai sillä voi täyttää ylimääräisen tyhjän tilan kantamuksessa. Moni saattaisi tyytyä yksinkertaisempaan, mutta tässä on jotain innovatiivista, vaikkakin hyvin perinteistä. Fjällräven Polar ylti testivoittajaksi monestakin syystä. VAIKKA luonto näyttää karuimpia puoliaan, talviretkeily voi olla mukavaa oikeilla varusteilla. Samoin kaulurin ja kasvoaukon kiristysten tulisi aueta helposti. Toki silloin untuvat menevät kasaan ja kestävät hetken ilmaantua. Mutta sen voi helposti kääntää sivuun tai irrottaa. Hyvin asettuvan hupun sisässä on miellyttävä olla. Siinä on lämmin ja mukava nukkua
Karuihin arktisiin oloihin eli Lapin talvipakkasille kannattaa valita testattujen joukosta Carinthian tai Fjällrävenin pussi. Kumpaisessakin on erikoisuuksia, jotka parhaimmillaan palvelevat käyttäjäänsä. Fjällrävenissä ja Carinthiassa on puuvillaiset miellyttävät säilytyspussit. Kaksikon kilpajuoksu oli kova ja paras valinta itselle onkin se, joka sopii omiin käyttömieltymyksiin. Fenix Outdoor Finland www.fjallraven.. Toiseksi arvokkaimpana seikkana pidettiin käyttömukavuutta 30 prosentin osuudella. Kohmeisin sormin ja väsyneenä toivoisi kaiken toimivan sujuvasti. Tässä huomioitiin myös muut erityiset yksityiskohdat. × Nuotiot jakoon T alvimakuupussien arvostelussa tärkeimpänä pidettiin lämpöisyyttä. Deuter www.deuter.com ibex-sport www.ibex-sport.com Fjällräven www.fjallraven.. Sen täytteet riittävät lämmittämään, mutta kauluksesta lämpö pääsee vuotamaan harakoille. Osuus on melko pieni, koska täytettä tarvitaan riittävästi lämpöiseen pussiin ja se nostaa painoa samalla kun lisää lämpöarvoja. Vetoketjun tulisi rullata, vetimien olla sopivan kokoiset ja kiristysten toimia. Keveyttä arvostava ja mahdollisesti alppinousuja tekevä valitsee Rabin. Deuter on hartialinjaltaan hyvin kapea, jolloin täytteet pääsevät litistymään. Jack Wolfskin www.jack-wolfskin.com Bonge www.bonge.. Nordisk www.nordisk.eu Riheda www.riheda.net Rab www.rab.co.uk Heaven Distribution www.heaven.. On tärkeää, että pussin muotoiluun on kiinnitetty huomiota, vaikka lopullisesti pussin sopivuuteen vaikuttavat omat kehon muodot. Viimeinen 10 prosentin osuus kuuluu pussin painolle. Deuterin pussissa on panostettu täytteiden laadukkuuteen ja sen määrään. Jack Wolfskinin kanssa ei kannata lähteä koviin ja karuihin oloihin, mutta se on hyvä leutojen talvikelien pussi. Huppu, kaulus ja vetoketjun lämpölistat eristävät pussin, eivätkä päästä lämpöä karkaamaan. Tosin Carinthiassa ne eivät toimi, koska lenkit ovat päällyspussissa, jolloin varsinainen pussiosa valahtaa alas. Lämpöisyyden tunteeseen vaikuttavat täytteen määrän ja laadun lisäksi niin sanotut lämpölukot. Näille seikoille annettiin testissä suurin prosentuaalinen osuus: 40 %. Näissä kahdessa on panostettu muotoilussa ja suunnittelussa lämpöisyyteen sekä käyttöominaisuuksiin. Myös Deuter soveltuu kylmiin oloihin, jos mittasuhteet ovat oikeat. Pusseja joka lähtöön Talvimakuupussitesti osoittaa, että pusseja on moneen lähtöön niin kuin lähtijöitäkin. Arvostelu merkki malli käyttöominaisuudet lämpöominaisuudet pakkaus ja säilytys paino YHTEENSÄ 30 % 40 % 20 % 10 % enintään 5 Carinthia ECC Expedition 4,7 4,7 3,6 4,7 4,5 Deuter Astro EXPD –22 3 3,8 3,8 3 3,5 Fjällräven Polar –30 4,9 4,9 3,9 4,7 4,7 Jack Wolfskin Crystal Palace 2,9 2,3 3,8 3,8 2,9 Nordisk Bering –23 1,8 1,3 2,6 2 1,8 Rab Andes 1000 3,6 3,9 4,2 5 4 78 tammikuu 2014 72-81_Makuupussit_MH.indd 78 7.1.2014 9:52:23. Sillä pärjää melko kylmässä – tosin testatussa mallissa täytettä on selkeästi vähemmän kuin paksummissa versioissa. Kaikissa untuvapusseissa on lenkit, joilla pussin voi ripustaa säilytykseen, jolloin untuvat pysyvät muhkeina. Makuupussin pakkaamisominaisuuksille ja säilytykselle annettiin 20 prosentin osuus. Suurin ongelma on kuitenkin vetoketju, jota ei ole kunnolla suojattu. Nordisk Bering sopii kevättalven keleille ja autiotupapussiksi. Ainoa huono puoli on, että tyhjennyksen jälkeen pussi täyttyy uudelleen ja kasvaa jälleen kokoa. TALVIMAKUUPUSSIT Yhteystiedot ta tällaisenaankin se on kohtuullisen kokoinen paketti. Kompressoitavan pakkauspussin voi ostaa myös erikseen, jos makuupussin matkassa sitä ei ole. Beringin pakkauspussissa on hyvä idea – siinä saa ilmat painettua ulos venttiilin kautta. Käyttömukavuuteen vaikuttaa myös se, kuinka helppo pussi on kaikin puolin käyttää. Tähän sisältyi myös pussin muotoilu, koska pussiin kääriytyneenä tulee valmistettua aterioita, vaihdettua vaatteita ja siellä säilyy myös joitakin tavaroita kylmältä suojassa. merkki maahantuoja Carinthia www.sleeping-bags.at Greendoor www.greendoor.. Makuupussilla tulisi pärjätä suomalaisissa talvioloissa, jolloin lämpötila voi laskea alle 30 pakkasasteen. Ahkion kanssa kulkiessa pussin paino on muutenkin toissijainen seikka. Laajasta mallistosta löytyy sopiva versio erilaisiin olosuhteisiin
Makuupussiin saa integegroitua makuualustan. Pussin erikoisuutena on päällimmäinen kangas, joka toimii kuin eräänlaisena bivipussina. Kaulus on lämmin, in, mutta tarrakiinnitys ys vaatii sorminäppäryyttä. + + + Erinomaisesti täytettä +/- Erittäin istuva malli - Vaatii vielä kehitystyötä - Vetoketjun suojaus + + Toimivat yksityiskohdat Makuualusta integroitavissa Suojaava bivipussi Hyvä hinta–laatu-suhde tammikuu 2014 72-81_Makuupussit_MH.indd 79 T I 79 7.1.2014 9:52:23. Se takertekertelee helposti ja sen alaosaan jää pieni reikä. n. Mittasuhteet ovat väärät. Hupun upun ja suuaukon muotoilu u vaatisi vielä kehitystyötä. Vetoketju vaatiiii kärsivällisyyttä. T E S CARINTHIA ECC EXPEDITION 1200 DEUTER ASTRO EXPD –22 Hintaluokka: 780 euroa Lim-arvo: –38 Paino: 1 960 g / koko M Hintaluokka: 850 euroa Lim-arvo: –22 Paino: 2 060 g / koko S MAKUUPUSSIN suunnitellussa tellussa on keskitytty erinomaiseen en toimivuuteen, käyttöominaisuukisuuksiin ja lämpöisyyteen. ¾-pitkä vetoketju on suojattu vain sisäpuolelta, elta, eikä suojalista asetu tu hyvin. Sisäpuolella on pieni tasku. va. Myös muilta osin n makuupussi vaikuttaaa viimeistelemättömältä. Maakuupussissa tuntee olevanansa kuin toukka kotelossaan irrallaan karusta ulkoilmasta. Vetoketju on eristetty sekä sisä- että ulkopuolelta paksuilla lämpölistoilla. Sekä hupun n että kauluksen saa kiristetstettyä huolellisesti. rät. Tarran kiinnikkeet raapivat pivat kaulaa. lli. Päällyskangas eristää sisäpussin ulkoa tulevalta kosteudelta ja tuulelta. tä. Huppu on erittäin lämmin ja sen saa kiristettyä tiiviisti. Paksu ja muotoiltu kaulus suojaa erinomaisesti. DEUTERIN pussissa sa on 95/5 untuvatäytettä reilusti ti – jopa 1 350 grammaa. tä. Sitä saa myös kevyempinä verrsioina +0,5 asteen mukaavuuslämpötilasta lähtien. Nerokas pussi on luotu karuihin oloihin. kä. Se houkuttelee kuttelee muhkeudellaan, mutta utta muhkeus on myös sen huono puoli – se tekee ekee pussista ahtaan. Käyttösuositus on jopa 190-senttiselle, mutta 180-senttisellä laihalla halla henkilöllä oli vaikeuksia uksia mahtua siihen. u. Malliltaan istuvasassa pussissa tulee helposti pakokauhuinen en olo, sillä tilaa liikkua ua siellä ei juuri ole. Untuvat ovat paikoin ikoin läpäisseet pintamateriaalin. Tarjolla on myöss –16 asteen rinnakkaismalli. Muhkea makuupussi kuupussi on leikkauksiltaan erittäin istuva. eriaalin. Täyte huokuu lämpöä. Testissä ollut pussi on n malliston lämpimin. Nukkuessa syntyvä kosteus jäätyy ulomman pussin sisäpuolelle, mistä se on helppo ravistella pois
Pitkä vetoketju ju on varmistettu neppareilreilla. Vetoketetjju rullaa hieman nih-kkeästi ja vaatii tarkan n kkäytön. Kaulurin saaa kih rristettyä tiukasti kaulaa ulaa vvasten – tosin kuminaunauha venyy pitkästi. Sillä tarkenee avotaivaan alla –10 n aasteessa ja retkeilijästä ästä rriippuen vielä kylmememmässäkin. h Vetoketjun suoja-lista ei suojaa riittä-västi ja sen kohdaltaa tuntuu veto. Huppu asettuu testin parhaihaiten päänmyötäiseksi. C CRYSTAL PALACE sopii hyvin vvaelluksille, jotka kohdistuohdistuvvat kohtuullisiin talvioloihin violoihin jja autiotuville. Pussin muotoilu oillu antaa tilaa hartiaseudulle,, mutta kapekaape p nee kaulukseksi ja omaksi huppuosiokseen. Kiitosta saavat nahkai nahkaiiset vetoketjun vetimet met ja kiristimet. Vetoketjut rullaavat avat keveästi ja ne on suouojattu kaksiosaisin listoin. Hupun h upun ssuun saa tiukasti kiinni. ksi. Kauluksen pehmeää lämpölista ei vaadi kiristyksiä, sillä se pysyy miellyttä-västi ja tiiviisti kau-lan ympärillä. Hupun koko ja pussssin leikkaukset tunttuvat mittasuhteiltaan an hyviltä. Pussia saa myöss kevyempänä limit –20 -versiona. nni. TE STIVOITTAJA Isokokoinenkin kin retkeilijä mahtuu Crystal Palaceen. + + + + + + - 80 Huppu Kaulus Nahkaiset vetimet Muotoilu - Edullinen Tuulenpitävä materiaali Liian kapea vetoketjun suojalista Vetoketjun toiminta nihkeää tammikuu 2014 72-81_Makuupussit_MH.indd 80 7.1.2014 9:52:25. Sisällä on pieni verkkoerkkottasku. TALVIMAKUUPUSSIT FJÄLLRÄVEN POLAR –30 JACK WOLFSKIN CRYSTAL PALACE Hintaluokka: 1 000 euroa Lim-arvo: –30 Paino: 2 260 g / koko L (long) Hintaluokka: 600 euroa Lim-arvo: –23 Paino: 2 220 g / koko XL POLAR –30 -pussissa issa on panostettu lämpöisyyteen mukavuuen ja mukav vuuteen. Yleisolemukseltaan eltaan pussi on veltto ryhdiltään p iltään eli sse ei ole kovinkaan täyteen pakattu untuviltaan.. Vetimiä on useampia, ampia, mikä vaatii pientä säätämistä. Tuuli ei pum uhalla kankaan läpi. Ne tuntuntuvat erittäin miellyttäviltä täviltä kohmeisinkin sormin min käytettäessä. Pus-sissa on aukot käsilille, mikä tekee siitää ihanteellisen leirikäyäytössä. Makuupussin suojapusojapusssi on erinomainen: Riittävvän suuri eli helppo pakatta ja saa kompressoitua itua tiukkasti. p Polar –30 sopiiii nautiskelijan eräretkille le sydäntalveen. Hupun irrotettava va karvareunus voi tuntua ua häiritsevältä tarpeettomana, omana, mutta ulkona yövyttäessä yttäessä sillä on virkansa
Vetoketjun vedin on n liian pieni ja vetoketjua ua on hankala saada kiinni ni – erityisesti loppuun asti sulkeminen on hankalaa. isest sti. Makuupussi soveltuu hyvin autiotupapussiksi ja lauhalle. Esimerkiksi kaulusta ei saa suljettua kunnolla. Kaulukseen en on sijoitettu pieni tasku. Siinä on hyvin tilaa hartianseudulla ja se kapenee pen e ee en e jjalkoja alkoja kohden. uisaa. Se jää joko hartioiden korkeudelle tai jalkaosuus jää liian lyhyeksi. Pertexin kankaat ovat vat hyvin kevyet. Sisältä löytyy pieni tasku. Pakkauspussi olisi erinomaimainen jos se toimisi. 181-senttiselle pussi on jo pieni. an. ku. Kiristys asettaa hengitysaukon aukon riittävän alas. laa. Kaulus on asetettu väärälle korkeudelle. Se on käsitelty vettä hylkiväksi, mutta kosteus tiivistyy kankaan pinnalle – myös hengitysilma kasteleee etumuksen. alle. + + - + + + + Huppu Pakkaus–säilytyspussi Mittasuhteet Kaulus ei kiristy I Kevyt Ihanan pehmeä ihoa vasten Huppu Hinta–laatusuhde tammikuu 2014 72-81_Makuupussit_MH.indd 81 T 81 7.1.2014 9:52:27. Kiristysnauha venyy pitkäksi, mutta kauluss jää auki vetoketjun puolelta. Rinnakkaismalleinaa on lim-arvoltaan –21 oleva eva pussi miehille sekä erillinen rillinen naisten malli. Pitkä vetoketju takertelee hieman kankaaseen,, mutta muuten hammastuss on rullaava. Onneksi pussi si myös kuivuu nopeasti. Testissä olleen M-koon pussin tulisi olla sopiva 170–185-senttiselle henkilölle. Kuitupussi ei kastu helposti lauhallakaan. T NORDISK BERING –23 RAB ANDES 1000 Hintaluokka: 360 euroa Lim-arvo: –23 Paino: 2 220 g / koko S Hintaluokka: 600 euroa Lim-arvo: –26 Paino: 1 720 g/ koko ko M E S TESTIN ainoa kuitupussi voisi täytteen lämmön suhteen soveln sove v lve tua talvikäyttöön, mutta siinä on heikkouksia, jonka vuoksi se ei käy kovinkaan kylmiin oloihin. Pussin päällysmaterieriaali on ohutta ja taipuisaa. Ilmat saa aa puristettua ulos, mutta pussi ussi täyttyy hiljalleen uudestaan. Rabin Andes 1000 -pussi lumoaa pehmeydellä ja keveydellään. MAKUUPUSSI tuntuu u miellyttävän pehmeältä. Suojaava, pehmeä eä huppu luo mukavan tunteen pussissa nuk-kumiseen. Kapeaa kaulusta ei saa kiristettyä kehonmyötäiseksi. Kauluksessa ei ole tarranauhaa raapimasssa, vaan muhkea kaulus lus asettuu pelkällä kiris-tyksellä kaulan ympä-rille. Huppu asettuu hyvin in pään ympärille ja antaa mukaukavan lämmöntunteen. Huppu asettuu miel-lyttävästi pään ympärille, mutta kasvoaukkoa ei saaa tiiviiksi. Pussin kotelot ot on n myös asetettu kehon mukaisesti. Vetoketjun suouojalista on hyvin kapea
TAMMIKUU luonnossa Porojen talvimuona TEKSTI Mikko Lamminpää KUVA Pentti Sormunen/Vastavalo P oronjäkälä (Cladonia rangiferina) kasvaa laajoina kasvustoina karuissa havumetsissä ja tunturikankailla. Runsastuneet poroelot ovat verottaneet jäkäläesiintymiä viime vuosikymmeninä yli lajin kestokyvyn, eikä jäkälä ole 82 82_Elukat_MH.indd 82 kyennyt elpymään kasvukauden aikana. Niille joudutaan antamaan talvisin heinää, säilörehua ja teollisia rehuja, mistä aiheutuvat kulut uhkaavat poronhoidon kannattavuutta. Poronjäkälä on porojen tärkeintä talviruokaa. Se kykenee lapioimaan tiensä lumikerroksen läpi tehokkaasti eturaajojensa koparoilla. Kellertävän-, tuhkan- tai sinertävänharmaat jäkälät ovat monille tuttuja maastoon tehdyiltä retkiltä sekä jouluasetelmista ja muista koristeista. Pyöreähköt, jopa kymmenen senttimetriä paksut jäkälämatot muodostavat monin paikoin miltei yksinomaan karukkokankaiden pohjakerroksen. Tarkan hajuaistinsa ansiosta poro löytää maukkaat poronjäkäläesiintymät jopa metrin paksuisen hangen alta. Venäjänpuoleisen Itä-Saariselän maastoissa retkeilleet kertovat uskomattomilta kuulostavia tarinoita lähes kaikkialle levittäytyneistä paksuista jäkälämatoista, sillä porolaidunnus ei ylety niille seuduille. Levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla poronjäkälä on alkanut jo harvinaistua: tunturikankailla näkeekin paikoin kivennäismaata myöten kaluttuja entisiä jäkälikköjä. Jäkälänpoiminta ei kuitenkaan sisälly jokamiehenoikeuksiin, vaan vaatii maanomistajan luvan. Valtakuntien väliset jäkäläkasvustojen erot näkyvät jopa satelliittikuvissa.× tammikuu 2014 3.1.2014 14:54:39. Jäkälänpuutteen vuoksi porot ovat heikentyneet ja jäävät helpommin petojen saaliiksi. Poronjäkälä kärsii myös metsätalouteen liittyvästä maanmuokkauksesta
tilaajapalvelu@outdoormedia.. 040-187 3400 arkisin kello 8–16 (tilaukset, laskutusasiat, osoitteet) Tilaa Retki. alv. 12 Viim Viimeinen meiinnen kul ltakkesä e kultakesä Nyt myös digilehtenä 1 Mene osoitteeseen Lehtiluukku.. Tutustu myös nettikauppaamme RVRLWWHHVVD ZZZ ZHOKRQSHVD ¿ www.outdoormedia.. Maksat kuuden numeron jaksoissa 50 euroa (sis. 2 Luo itsellesi käyttäjätunnus 3 Valitse lehtivalikosta Retki 4 Lisää ostoskoriin ja maksa lukuoikeus tai valitse “Lue tilaajatunnuksella” 8+1 8 +1 SOOLOS OOLOTELTTAA T ELTTAA Yosemite Y osemite osemiite Hunddalen Hu H unddalen dd d dallen Kautokeino au au uttokeino oke keinoo Hyödynnä kestotilaajan etu! Tilaajatunnuksella saat käyttöösi kaikki diginumerot veloituksetta. Welhonpesä Upper Canada 16 Hyvän olon vaatteet pehmeää luomuvillaa WELHOSSA SUOMEN LAAJIN VALIKOIMA MELONTAVARUSTEITA, RETKILUISTIMIA JA LUMIKENKIÄ tilaajapalvelu@outdoormedia.. Kysy lisää tilaajapalvelustamme. 01800 Klaukkala Puh 09 8798886 ZHOKR#QHWWLOLQMD ¿ ZZZ ZHOKRQSHVD ¿ Tilaa ilmainen tuoteluettelo: 03-871 460 • www.ruskovilla.fi kov vill illla la.fi fi RE T K EILY • M AT K A IL U • VA RUS T EE T 7/2013 • 9,20 € Vuoristotaudin ennustamiseen iseen löytyi uusi keino >> s. MARKKINAPAIKKA Tilaa kotiin kannettuna Vuonna 2014 ilmestyy 8 numeroa. Kauppakuja 10 . Tilaajatunnuksesi löydät painetun lehden osoitetarrasta. Lehti ilmestyy 10 kertaa vuodessa – kesällä tuplanumero. p. 10 %).
Eu roo p ass LOWA on ainoa ulkoilujalkinevalmistaja jolla on ISO 9001 serti?kaatti korkeimman laadun ja parhaiden valmistusprosessien varmistamiseksi.. PAREMPI PITO LABORATORIO TESTIT: Nabucco GTX® Men black Nabucco GTX® Ws white G3 pohja normaali kumi G3 pohja normaali kumi G3 pohja +30/32% +20/25% +18/20% normaali kumi G 3 JÄÄ KERAAMINEN TERÄS EN 13287 EN 13287/2007 EN 13287/2007 Couloir GTX® Men dark brown 90 YEARS eh ty 1923 - 2013 nt Löytääksesi lisätietoja LOWAN talvikengistä, käy osoitteessa : ak äsi www.lowa.de - jälleenmyyjät osoitteesta - www.bonge.