Retki 10/2008 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

TELEMARKSUKSET · VIIDEN TUNNELIN MARATON · BRITTIHERKUT RE T K EILY · M AT K A ILU · VA RUS T EE T T I L U V A RU S E E U Nro 10 Joulukuu 2008 Joulu 7,50 ICEBUG-NASTAKENGÄT Pakkaspäähineet Puljun erämaan kaamos Ylläksen lumikenkäretket Pietarsaaren autiotuvat Salaperäinen Rásttigáisá Talvitakit TEEMA: TUNTEMATTOMAT RETKEILYREITIT
lirunkoiset ledirtalähteellä toim imet sekä USB-v ja sisustusvalais ta. kotakuu 10 vuot Led Lenser -run Iloa ja valoa, llisesti urva tehokkaasti ja t ät metal-. erma na kä Leath a moniin e kaluista ai kuu 25 vu ta ö hj tyy la telluista ty athermanni Le suun pureihin. a pikku jo ja, in lah estaan! etti y tä pak aina uud valikoimastayltötöön Pis taan ta ikä laajas tä ammatt lkeviin a ava lujen k is a ku dyimm i maailman myy övalmistaa paits ja hyödylliset ty Led Lenser , myös hauskat valaisimet ivat valot. e k iin jär mityö ukana onitoi iin toiveis tevästi m n-m rilais otta
Häikäisevää valovoimaa! 349 Katso lähin jälleenmyyjäsi www.leatherman.fi. Säädettävä valokeila, paloaika 300 tuntia. Valaise laaja alue tai käytä tarkkana etsinvalona. Rajoitettu erä! s Skeletool eletool Näyttävästi muotoiltu uutuustyökalu on jo hitti. Kattava ja kevyt retkeilijän luottoväline, mm. Nopeasti säädettävä valokeila. 47,50 X21 Led Lenser -malliston mahtavin valaisin valoteho huikeat 1050 lumenia. Keltainen ledp liekki, toimii yhdellä C-paristolla, l paloaika noin 200 tuntia. Toimii yhdellä AA-paristolla. Valitse sakset tai pihdit punaisessa, sinisessä tai pinkissä tehopakkauksessa. 52 C Candle in the wind S Sytytä turvallinen led-kynttilä ilman tulipaloriskiä. p Moppelino Ystävällinen pikkuapulainen ilahduttaa vaihtuvalla valonvärillä ja ojentaa apuun klipsillä tai magneetilla varustetun kätensä. kulkevat mukana ympäri vuoden. Kynttilä pysyy tukevasti t pystyssä eikä lämpene. Cree led, valoteho jopa 140 lumenia, paloaika yli 50 tuntia. 59,90 P5 Luokkansa kirkkain lamppu, joka hyödyntää Cree led -teknologiaa. Takuulla. 119 Wave 25-vuotisjuhlamalli Wave 25-vuotisjuhlamalli Juhlavuoden kunniaksi huipputyökalu Tim Leathermanin allekirjoituksella. Toimitetaan näyttävässä lahjarasiask sa, mukana juhlavuoden nylonkotelo. karabiinihaka, sivuleikkuri, kiinteä adapteri. 99 Squirt i Squirtit kulkevat kätevästi mukana. Lukkiutuvat terät, kiinteä adapteri, kiillotetut pinnat. USB-liitäntä, mukana myös paristokotelo. H7 24 14,90 Otsavalaisinten lippulaiva harrastuksiin tai ammattikäyttöön säädettävällä valokeilalla. Valotehon- ja valaisukulmansäätö
(03) 782 2341 eastpro@phnet.fi ISSN Outdoor Media Oy TOIMITUS info@outdoormedia.fi PL 193, 15101 LAHTI toimitus@retkilehti.fi Aikakauslehtien liiton jäsen Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. 044 733 0022 tito klo 916 (tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset) ILMOITUSMY YNTI Tatu Järvinen PIIRROKSET Karoliina Lahti JULK AISIJA Eastpro Oy p. (03) 782 2340 f. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. s.50. R E T K E I LY · M A T K A I L U · V A R U S T E E T Nro Joulukuu s.24 PÄÄTOIMIT TAJA Mikko Lamminpää ULKOASU mikko.lamminpaa@retkilehti.fi TOIMITUSSIHTEERI Tapani Haapanen TAIT TO Tuukka Tams Tenho Järvinen REPRO toimitussihteeri@retkilehti.fi VAKITUISET AVUSTAJAT Tenhelp Oy, Kerava PAINO Joel Ahola Pasi Ikonen Aino Juslén Aksana Kurola Mikko Nikkinen Joppe Ranta Ville Siekkinen Poppis Suomela Marko Taavila Jari Vehviläinen Oy Scanweb Ab, Kouvola Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. K ANNEN KUVA Mikko Nikkinen Taipalsaari, Riutanselkä RETKI ILMEST Y Y VUONNA KERTAA Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@retkilehti.fi AVUSTAJAT Tuija Kauppinen Petri Mäkelä VIRALLINEN SEIKK AILIJA Kestotilaus 6 nroa, 37 Määräaikatilaus 10 nroa, 70 TILAAJAPALVELU Veikka Gustafsson K ARTAT tilaajapalvelu@retkilehti.fi p
Alueella on runsas määrä autiotupia, mutta ensilumenmatkalla niistä on haasteellista saada lämpöä. 72 Jäinen retki Grönlannin kesässä Reissu-Petet Mäkelä ja Vuorenmaa pohtivat elämän kulmakiviä kolme kuukautta kestäneellä vaelluksellaan halki Grönlannin. 6 Pääkirjoitus 8 Ajankohtaiset 12 Virallinen seikkailija 14 Testissä talvitakit 24 Pulju 28 Retkireitit 44 Luontoretki 46 Talvipäähineet 50 Telemarksukset 56 Ylläs 58 Rásttigáisá 64 Viiden tunnelin maraton 66 Pietarsaari 70 Uutuudet 71 Icebug-nastakengät 72 Grönlanti 80 Retkikeittiö 82 Kirjat 84 Tiirismaa 86 Markkinapaikka 88 Retkikalenteri 90 Reissujussi 91 Seuraava Retki s.72. Sampo Lappalaisen äidin varoitukset olivat lähellä käydä toteen. 66 Tupakierroksella Pietarsaaressa Länsirannikon hiihtoretkellä on hyvä vaihtaa kieli ruotsiin. s.14 Talvitakit Kerrospukeutuminen on syönyt talvitakeilta sijaa. Nämä usein tuntemattomammiksi jäävät reitit muodostavat kirjavan valikoiman. 58 Sampo Lappalaisen jäljillä Itäisen Norjan korkeimmalla tunturilla sää oli vielä kevättalvella julma niin ihmisille kuin koirillekin. Pitkiä aikoja pakkasessa puuhaavat arvostavat paksujen asujen lämpimyyttä, helppokäyttöisyyttä ja kestävyyttä. TESTI 28 Tuntemattomat vaellusreitit s.28 s.58 s.66 Suurta osaa maamme pinta-alasta hallinnoi valtio, mutta upeita retkeilyreittejä löytyy kaikkialta Suomesta. Niille ei silti vedä mikään vertoja ankarimmissa oloissa
Huomasin sammalikkoon painautuneita jalanjälkiä, joita seuraten päätin oikaista laavulle menevälle polulle. Lautapolku vei parkkipaikalle, jolle pyörätuolilla liikkuvat pääsivät autokyydillä. Laavu oli täynnä roskia. Kiukkuani niellen poimin pullonkorkit ja makkarapaketit muovipussiin sekä sulloin reppuni täyteen kaljapulloja. Tien penkalla vanha käymälä odotti lahoamistaan kyljellään retkottaen. Sitä oli kuljettu moninkertaisesti retkipolkua enemmän. Jatkoin leveää hiekkatietä surumielisenä taapertaen. Kiemurtelevaa polkua olikin hauska tallustella. Tähdin koristellut opasviitat kertoivat minun olevan yhä patikkareitillä. Sade oli upottanut sammalikossa kulkevaa reittiä kymmenien metrien matkalta. Koska en ollut nähnyt kylttejä aikoihin, en osannut kaivata sellaisia. Kaksista pitkospuista ensimmäinen oli jäänyt hakkuutyömaan alle ja toinen sotkettu suo-ojan perkuumoskalla. Tunnelmani laski jyrkästi kuin järvenrantaan johtanut polku. Halusin ensin kympin reitille. Pääkirjoitus MIKKO L AMMINPÄ Ä Harhateillä Kiukkuani niellen poimin pullonkorkit. SAIN MESSUILTA KARTAN mielenkiintoiselta seudulta, jolla en ollut aiemmin retkeillyt. Polku muuttui kovapohjaiseksi uraksi. Kapea retkipolku toi toisellekin laavulle kuin takapihan kautta. Edes aalloilla välkehtivät auringonsäteet eivät saaneet hymyä kasvoilleni. Kartalla samanveroiseksi merkityt urat osoittautuivat kuin Daavidiksi ja Goljatiksi. Siinä luki: " km:n reitti suljettu parannustöiden takia" . Juuri ennen taukopaikkaa yhytin uuden reitin, joka tuli metsätien päässä olevalta parkkipaikalta. Tuon uudistetun reitin kulku ei käynyt yksiin kartan viivan kanssa. Valitsin vähemmän käytetyn eli kympin reitin. Ilostuin nähdessäni liikuntaesteisille tarkoitettuja rakenteita. Toivottavasti retkipolkujamme ei paranneta samoin opein enää metriäkään. En hämääntynyt kartalta puuttuvista autoteistä, sillä seurasin kulkuani kompassia ja kartan korkeuskäyriä tarkkaillen. Upean suojan edessä oli valtava grillitaso, jolta johti leveä lautatie järvenrantaan. Uusi väylä kulki satoja metrejä tikkusuorana ja seurasi hakkuuaukean reunaa. Pian huomasin käymälän, jonka takaseinä oli revitty lauta laudalta ja viety varmaankin laavulle polttopuuksi. Mikko Lamminpää mikko.lamminpaa@retkilehti.fi. Karttaan oli merkitty eripituisia lenkkejä, muita polkuja ja pari laavua. Saavuin polkujen risteykseen, mutten löytänyt yhtään opastavaa kylttiä. Patikkareitti oli tyrmistyttävästi paikoin kahdentoista metrin levyinen! Retkeni lopuksi löysin pelkoa herättävän kyltin
Laita käsikirjoitus ja yhteystiedot sisältävä kuori toiseen kirjekuoreen, ja postita se 31.1.2009 mennessä osoitteeseen: Retki Kirjoituskilpailu Pl 193 15101 Lahti Retken 10-vuotiskirjoituskilpailun voittajat saavat ympärivuotiseen käyttöön suunnitellun Fjällräven Akka R/S 2 -vaellusteltan. 8 RETKI joulukuu 2008. Ovaskainen lupaa lehden jatkavan pitkälle samalla hyväksi havaitulla kaavalla. On upea mahdollisuus päästä tekemään töitä pääosin ulkoilmassa suuresti rakastamani lajin parissa" Ovaskainen tuumaa uudesta haastees, taan. KIRJOITUSKILPAILU RE T K I-LEH T I täyttää ensi vuonna kymmenen vuotta. Marraskuun viidentenä ryhmä pääsi kahta kiipeilijää lukuun ottamatta tavoitteeseensa. Nyt Outdoor Medialla on kolme lehteä: Retki, Skimbaaja ja lumilautailun erikoislehti Slammer. Artikkelin tulee olla laajuudeltaan 10 00012 000 merkkiä. , päätoimittajana vuoden Skimbaajan päätoimittajaksi on valittu 2009 alussa. Ensimmäinen Kapua-ryhmä kiipesi vuonna 2006 Kilimanjarolle ja keräsi yli 20 000 euroa Itä-Afrikan ja EteläAasian lapsille. www.kapua.fi KAPUA APUA ajankohtaista j KOONNUT MIKKO LA MMINPÄÄ SKIMBAAJASTA RETKILEHDEN VELI Pääsy Island Peakille huipensi suomalaisryhmän matkan. R E T K I - L E H T E Ä kustantava Outdoor Media Oy osti lasketteluun keskittyvän Skimbaaja-lehden Egmont Kustannus Oy Ab:ltä. Kirjoitukset tulee toimittaa nimimerkillä varustettuina printteinä. Toimi näin: Kirjoita käsikirjoitukseesi vain nimimerkkisi. Tempauksellaan Kapua 08:n osallistujat auttavat Nepalin lapsia. Sitä juhlistaakseen Retki järjestää kirjoituskilpailun, johon voivat osallistua kaikki Retken lukijat. Pieniä viilauksia on kuitenkin luvassa, mutta intohimo lasketteluun säilyy ennallaan. "Lehtemme palvelevat samanhenkistä asiakaskuntaa ja näemme tällä yhdistelmällä olevan paljon Jussi Ovaskainen mahdollisuuksia niin ilmoittajien kuin lukijoialoittaa Skimbaajan den kannalta" hän jatkaa. Julkaistavat jutut pyydetään toimittamaan myöhemmin sähköisessä muodossa. "Olemme olleet kiinnostuneita Skimbaajasta jo pitkään ja halunneet sen osaksi outdoor-perhettämme" kertoo Outdoor Median , toimitusjohtaja Jari Henttonen. viestintäalan yrittäjä Jussi Ovaskainen, 39. Kilpailussa on kaksi sarjaa: kotimainen kohde-esittely viikon vaellus Molempien sarjojen parhaiden juttujen kirjoittajat palkitaan Fjällrävenin Akka R/S 2 -vaellusteltalla. Hän on myös toiminut hiihdonopettajana Talman, Levin ja Vuokatin hiihtokouluissa. Voittajien lisäksi Retki-lehti voi julkaista myös muita kilpailukirjoituksia. Julkaistuista artikkeleista maksetaan normaali palkkio. REILU TUSINA tavallisia suomalaisia lähti lokakuussa kapuamaan kohti Mount Everestin perusleiriä ja Island Peakin (6189 m) huippua. Varat ohjataan Pelastakaa Lapset ry:n hätäapurahaston kautta Nepalin lasten koulunkäynnin tukemiseen. Hankkeen taloudellisena tavoitteena on kerätä euro jokaista kapuajan tavoittelemaa korkeusmetriä kohti eli yhteensä lähes 90 000 euroa. Kirjoita toiseen paperiin nimimerkkisi ja yhteystietosi, ja sulje se kirjekuoreen. Käytä Retken juttujen kirjoitustapaa Tietoreppuineen, ja lähetä tekstin mukana myös muutama retkeltä ottamasi valokuva. Jussi kertoo olevansa myöhäisherännyt alpinisti, joka on laskenut intohimoisesti vuosikymmenen verran. Ennen yrittäjyyttä hän toimi yhdeksän vuotta Radio Novassa vastaavana tuottajana. "Lasketteluun liittyvä intohimo on äärimmäisen kiinnostavaa ja myös haastavaa
Kaupunkiluontoon liittyviä kommentteja ja materiaalia otetaan vastaan, kunnes hanketta tukeva Helsingin Kulttuuriasiakeskus tarvitsee Lasipalatsin seinän muuhun käyttöön. Hänet kuljetettiin Patriot Hillsin asemalle, jossa hän odotteli paranemistaan ja tietoa matkan jatkumisesta. www.southpole.fi YKSIN ETELÄNAVALLE RETKI joulukuu 2008 9. Kosketusnäytöllä esitettävä materiaali käsittelee kaupunkiluonnon muutoksista seuraavia hyötyjä ja haittoja. Oppaat, jotka tuntevat kaupungin lisäksi turvallisuusasiat, johdattavat kulkijat turvallisesti läpi reitin ja historian. Valjaisiin ja kypärään puetut turistit kulkevat peltikatolla turvavaijeriin tukeutuen. "Uusi teknologia tarjoaa meille erilaisen keskustelunavauksen. Asukkaat kokevat luonnon keskusta-alueella eri tavoin. Odotamme mielenkiinnolla, millaista materiaalia asukkaat lisäävät näytölle. Helsinki CityWall, http://citywall.org TEKSTI JA KUVA JOEL AHOLA Kattovaellus on turvallinen tapa tutustua Tukholmaan ja voittaa korkeanpaikanpelkonsa. TEEMU LAKK ASUO lähti marraskuun puolivälissä hiihtämään kohti etelänapaa. Esimerkiksi Helsingin leudoissa talvissa selviytyvät kanit ovat joidenkin mielestä ihastuttavia, mutta monet kokevat ne myös raivostuttavina. TUKHOLMAN KATOILLA KOSKETUKSISSA KAUPUNKILUONTOON TUKHOLMAN KAUPUNKIOPPAAT kehittivät huimapäisille turisteille oivan tavan tutustua kaupunkiin ja sen historiaan. www.upplevmer.se Helsingin Lasipalatsin sisäpihan seinään kiinnitetty CityWall on kolmiulotteinen kosketusnäyttö, jonka avulla asukkaat voivat jakaa mielipiteitä kaupunkiluonnosta. HELSINGIN L ASIPAL ATSIN sisäpihan seinää komistava CityWall -kosketusnäyttö uudistui, kun viime vuonna avatun näytön sisältö muuttui kolmiulotteiseksi. Tutkijana minua kiinnostaa myös, mitkä asiat koetaan negatiivisiksi ja mitkä positiivisiksi" summaa CityWall-näyttöä työ, kalunaan käyttävä Maija Sipilä Suomen ympäristökeskuksesta. "Näytön medioita pystyy kommentoimaan suoraan käyttöliittymästä, mutta käyttäjät voivat lisätä CityWalliin omaa materiaalia myös kännykällä tai verkkosivujen kautta" selvittää projektipäällik, kö Ann Morrison. leveyspiiriltä Hercules Inletistä ja tarkoitus oli päästä etelänavalla sijaitsevalle Amundsen-Scott tutkimusasemalle. CityWall on ohikulkijoiden käytössä yötä päivää. Hänen tavoitteenaan oli päästä navalle ensimmäisenä suomalaisena yksin ja ilman huoltoa. Lakkasuo oli varannut 1100 kilometrin hiihtoon 5060 päivää. Vastaavasti useat viihtyvät keskustan viheralueilla, mutta joidenkin mielestä ne hankaloittavat tiivistä rakentamista ja pidentävät etäisyyksiä. Hänen matkaansa varjosti uskomaton epäonni: Päällystakki katosi lentomatkan aikana jauusi takki jäi tulliin virkailijoiden lakon vuoksi. Hän johtaa kosketusnäytön teknisestä toteutuksesta vastaavaa tutkijaryhmää Tietotekniikan tutkimuslaitoksessa. Ilmastonmuutos tuo lisää haasteita ja muutoksia kaupunkiluontoon. Flunssaisena matkaan lähtenyt Lakkasuo kärsi kuumeilusta, ja yhdeksäntenä päivänä hän kaatui pahasti murtaen kylkiluita ja ruhjoen sääriluutaan. Nyt kosketuspinnalla pyörii tekstiä ja videoita kuvien lisäksi. Ruotsin vanhan valtiopäivätalon katolla Riddarholmenilla järjestetään kattovaelluksia. Matka alkoi 80. Puolitoista tuntia kestävä ohjelma on ollut niin suosittu, että siihen voi osallistua vain ryhmittäin
Kaikkiaan 50 miljoonaa euroa maksava hanke on kautta aikain Lapin suurin matkailuinvestointi. Kauppagalleriassa on lukuisia sisustus- ja erikoisliikkeitä sekä hyvin varustettu City Sport -urheilu- ja retkeilymyymälä. InnoElma -palkinto myönnetään vuosittain maaseudun pienyrittäjälle. "Me myös huollamme ja vuokraamme välineitä aina ahkioita myöten" sanoo , kauppias Jouko Uusitalo. Se tuo alueelle sata uutta matkailualan työpaikkaa. Tietoja saa myös Yhdysvaltoihin tarvittavasta sähköisestä matkustusluvasta. Niistä kolmanneksessa on oma sauna. Pohjois-Euroopan suurimman matkailualan tapahtuman partnerimaaksi on kutsuttu Slovenia. Kesällä järjestetään pyöräretki, jossa Euroopan pohjois- ja etelärajoilta lähtevät pyörävaellukset kohtaavat Berliinin muurilla. Sen valikoimiin kuuluvat muun muassa retkeily-, hiihto- ja retkiluisteluvarusteet. Ensimmäistä kertaa messuille osallistuu Jordania. Helsingin Messukeskuksessa 15.18. Hullu Poro Oy palvelee asiakkaitaan kuudessa erilaisessa ravintolassa. Äksyt Ämmät organisoi Suomen halki kulkevan pyöräilyosuuden. Kaupunkimaiseen kortteliin avattiin Sokos Hotel Levin kolme rakennusta, joissa on yli 200 huonetta. Palkintosumma on 5 000 euroa, ja sen rahoittaa Suomen Messusäätiö. Saksalaismatkailijat ovat ihastuneet Äksyjen Ämmien vetämiin majatalosta majataloon -hiihtoretkiin. LEVIN TORI VALMISTUI TALVEEN MAAMME talvimatkailukohteiden kärkipaikasta yhdessä Rukan kanssa taisteleva Levi sai uuden valtin. Messuilla arvotaan Retki-lehden lukijakilpailun palkintona olevan Islannin matkan voittaja. Marraskuussa avattu Levin Tori hotelleineen ja myymälöineen muodostaa Levin uuden keskustan reilun sadan metrin päässä laskettelurinteistä. Ensi vuonna Äksyt Ämmät osallistuu Berliinin muurin murtumisen 20-vuotisjuhlallisuuksiin. Torstaina messut ovat avoinna matkailun ammattilaisille. Sunnuntai on tarkoitettu ensimmäistä kertaa lapsiperheille. Asiantuntijoiksi on kutsuttu WWF Suomi ja Reilun Matkailun yhdistys, joiden yhteisosastolla saa vinkkejä reilumpaan matkailuun. www.matkamessut.fi VASTUUTA MATKALLE ÄKSYT ÄMMÄT PALKITTIIN NURMESL A INEN M A A SEU T UM AT K A ILU Y RI T YS Äksyt Ämmät voitti Helsingissä järjestetyillä ELMA-maaseutumessuilla myönnetyn InnoElma-palkinnon. Tauon jälkeen oman osastonsa tuovat Ranska, Kiina, Peru ja Kanada, joka saapuu esittelemään Vancouverin talviolympialaisia ja siihen liittyviä matkailukohteita. Messukävijä voi selvittää matkansa rokote- ja vakuutusasiat. "Uusi elävä keskus tekee Levistä Suomen ehdottomasti eurooppalaisimman aktiivilomakohteen, joka herättää kiinnostusta myös kansainvälisesti " toteaa , Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin tutkimuspalvelujohtaja Vesa Levin Torin avasi virallisesti viestintäministeri Suvi Lindén. Heikkinen Lapin yliopistosta. Palkintoraadin mukaan Äksyt Ämmät on osannut hyödyntää hyvin syrjäisen sijaintinsa ja luonnonläheisyyden markkinoinnissaan ja noudattaa toiminnassaan kestävän kehityksen periaatteita. Tänä vuonna etsittiin omaleimaista, paikallisuuteen ja kestävään kehitykseen nojaavaa maaseutumatkailuyritystä. Kotimaisten kohteiden lisäksi messuilla esittäytyy yli 60 maata. Peräti 90 prosenttia yrityksen asiakkaista tulee Saksasta ja muualta Keski-Euroopasta. ajankohtaista MATKAMESSUT JÄRJESTETÄÄN taas talven kipakimpien pakkasten aikaan. Vuonna 1995 perustettu Äksyt Ämmät tarjoaa asiakkailleen hiihto- ja kanoottivaelluksia sekä pyöräretkiä lähialueen kansallispuistoissa yöpymisineen ja ruokailuineen. Messut pyrkii herättämään keskustelua ja opastamaan matkanjärjestäjiä ja kuluttajia vastuullisempaan matkailuun. Suuri yleisö on tervetullut perjantaina puoliltapäivin. Snow White -huoneistohotelli tarjoaa lisäksi 24 korkeatasoista lomahuoneistoa. Kolmannes Levin majoitusasiakkaista on jo nyt ulkomaalaisia eli se on Lapin matkailukeskuksista kansainvälisin. 10 RETKI joulukuu 2008. Silloin nähdään ja kuullaan huikeita matkakertomuksia ja vinkkejä ennakkoluulottomille matkailijoille. tammikuuta teemana on vastuu yhteisestä maailmasta
Laavut.fi sivusto antaa tuoretta tietoa laavuista sijainteineen ja käyttäjien kommentteineen. Nopeimmin Herajärven 42 kilometrin kierroksen jolkotteli kahteen kertaan Simo Juvaste, joka pääsi perille aikaan 10.45. 84 KILOMETRIÄ VAAROJA MAAILMAN YMPÄRI RAUHAN JA YMPÄRISTÖN PUOLESTA NEPALILAINEN Furtemba Sherpa kiertää maapalloa polkupyöräillen maailmanrauhan, yhteisymmärryksen ja ympäristön puolesta. Helsingissä hän aterioi nepalilaisravintolassa Katajanokalla. RETKI joulukuu 2008 11. Hän etsii parhaillaan sponsoreita pystyäkseen ajamaan Afrikan halki, sillä hänellä ei ole siellä kontakteja. maansa. Suomi oli hänen 42. Ensi vuonna Vaarojen Maraton käydään 10. Täyden maratonin lisäksi tarjolla oli toista kertaa 84-kilometrinen ultrasarja, jonka osallistujamäärä kymmenkertaistui viime vuodesta. Yksi hänen pyöristään, samoin kuin kaikki hänen rahansa varastettiin kerran Kambodzassa. www.karsu.fi TEKSTI HEIKKI HAMUNEN KUVA LARI LIEVONEN SUOMEN METSIIN ja puistoihin on rakennettu tuhansia laavuja. www.furtemba.com.np. Sade, pitkät nousut ja liukkaat kalliot tekivät taipaleesta haastavan. LOKAKUUN PUOLIVÄLISSÄ Kolilla kisattu Vaarojen Maraton ei jättänyt ketään kuivaksi. Palvelu on ilmainen ja sisältää tietoa muistakin retkeilypalveluista. Sivuston ylläpitäjä Kristo Tuisk toivoo, että käyttäjät ilmoittaisivat hänelle tietoja uusista ja puuttuvista laavuista. Hänellä on allaan jo kuudes polkupyörä. Himalajan juurelta vuonna 2005 liikkeelle polkenut Sherpa saapui Suomeen Ruotsista Ahvenanmaan kautta. www.laavut.fi LAAVUPANKKI Suomessa asuvat nepalilaiset auttoivat Furtemba Sherpaa hänen poiketessaan maailmanympärimatkallaan maassamme. lokakuuta. Hän on tavannut matkallaan lukuisia poliittisia päättäjiä muun muassa Australian pääministerin ja tunnettuja ympäristövaikuttajia kuten Edmund Hillaryn. 21 lähtijästä 15 ylitti maaliviivan. Rankoista olosuhteista huolimatta osallistujat pitivät teknisestä ja vaativasta reitistä. Vikkelin nainen oli Latvian Dace Tranina ajalla 11.52. Eniten osallistujia keräsi maratonin duo-sarja, jossa kullakin parilla oli käytössään polkupyörä. Reissu ei ole sujunut kommelluksitta. Hän vietti maassamme kolme viikkoa ja tutustui kulttuuriimme täällä asuvien nepalilaisopiskelijoiden ja maahanmuuttajien avulla. Ajoittain voimakas sade piti huolen siitä, että reitti oli aiempaa haastavampi. Helsingistä hän suuntasi Baltian, Puolan ja Balkanin kautta kohti Afrikkaa, jossa hän pyöräilee peräti kolme vuotta. 26-vuotias Sherpa harkitsi nuorempana pitkään vuorioppaan uraa, mutta päätti lähteä kiertämään maailmaa ja siten edistämään maansa tunnettuutta ja tuomaan esiin tärkeitä maailmanlaajuisia ongelmia. Duo-sarjan pyörä- ja juoksureitti ristesivät aika ajoin, joten pari sai vaihtaa lajeja etukäteen suunnittelemissa paikoissa
Kärkkäimmät ympäristön suojelijat näyttävät unohtaneen kaikki muut elämän arvot. Veikka Gustafsson www.retkilehti.fi. Kalojen on todistettu menestyneen joen alajuoksulla paremmin kuin aiemmin. Kymmenen vuoden kuluttua luonto on hoivannut haavat maallikolta näkymättömiin. Maailma on menossa suuntaan, missä etuja ajetaan kovin arveluttavin keinoin. Siksikin sen säilyttäminen on tärkeää. Kun viranomaiset turvautuvat työssään asianomaisten asenteelliseen lokaamiseen, järkkyy usko tasavertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden toteutumiseen. Vaikka olen maailmaa nähnyt miltei sen kaikilta kulmilta, Lapissa harjoitettavan kaltaiseen kullankaivuun en ole törmännyt missään muualla. Valitettavasti niin on Lemmenjoen kultataistelussa jo käynyt. Ei sitä voi riistää ilman vastinetta. Näytöt kalojen vähenemisestä ovat niukkoja tai peräti tekaistuja. Elinkeino työmaineen, johon on lailliset oikeudet, on omaisuuden kaltaista. Se on äärettömän hieno osa suomalaista ja lappilaista elinkeinoa ja elävää perinnettä, jonka on saatava jatkua kulttuurimme rikastajana. Kullankaivajia on kohdeltu väärin, ja synnytetty ongelma pyritään ratkaisemaan poistamalla kullankaivajat. Joen samentuneeksi moitittu vesi täyttää kaivovedelle asetetut puhtauskriteerit. Kaivoslain uudistamisen yhtenä tavoitteena tuntuu olevan kullankaivun lopettaminen, johon pyritään kaikin hyväksyttävin ja monin epäilyttävin keinoin. Lapin Kullankaivajien liiton puheenjohtaja Jouko Korhonen sanoo ympäristöministeriön ja Metsähallituksen harhaanjohtaneen kaivoslakityöryhmää, joka siten aikoo lopettaa kullankaivun valheellisin perustein. Viiden vuoden kuluttua lopetetun kaivospiirin maisemoinnista paikalla näkyy luonnolliseksi muotoiltu hietikko, jota kasvillisuus on alkanut jo vallata. Ihmiskunnan elinehto on puhdas ympäristö. Myönnän, ettei kultapurojen lapiointi kaunista Lapin luontoa, muttei se myöskään jätä kairaan ikuisia arpia. Ympäristönkään nimissä ei saa sortua vääryyksiin ja valheiden esittämiseen, saati lainlaatijoiden harhaanjohtamiseen. Toisten kantojen kunnioittaminen osoittaa henkistä kypsyyttä ja vilpittömyyttä. Seikkailija KOLUMNI Kultavarkaat Kullankaivajia on kohdeltu väärin. MIELIPITEIDEN KIIHKOTON ilmaiseminen rakentaa moniarvoista yhteiskuntaamme. Laillisesti myönnettyjä oikeuksia ei voi ottaa pois yksipuolisesti. Toivottavasti emme ajaudu sellaiseen tilanteeseen, missä totuus muodostuu sen mukaan, kenen ääni kantaa pisimmälle. Vastakkaisten mielipiteiden tyrmääminen valheellisilla väitteillä on aina tuomittavaa
HELSINKI FINLANDIA-TA L O TUTUSTU ITÄRAJAN LUONTOMATKAILUUN KARHUT - KALEVALA - KULTTUURI Finlandia-talo Helsinki-sali su 8.2.09 klo 15-17.30 14.30 Luontokir jat ja t uote-esit tely t Liput 15,- (opiskelijat 10,-). Tommy Tabermann ja Lassi Rautiainen: Runoja ja luontokuvia TURKU - OHJELMA Lassi Rautiainen: Pelkäätkö sutta. Tommy Tabermann ja Lassi Rautiainen: Runoja ja luontokuvia Tauko Marianne & Samuli Salminen ja Lassi Rautiainen: Luontokuvakonsertti Mauno Koivisto -keskus BioCity, Tykistökatu 6, ti 10.2.09 klo 18-20 17.30 Luontokirjat ja tuote-esittelyt Liput 15,- (opiskelijat 10,-) ovelta klo 17 alkaen Ahma Susi Lassi Rautiainen Vuoden Luontokuva 2007 -voittaja Livenä Tommy Tabermannin runoja www.wildtaiga.fi lassi.rautiainen@nettilinja.fi www.articmedia.fi, 0400-380878. En nak komy y nti F-talo ja Lippupalvelu Asle Hjellbrekke, Norja Chile multivisio Tommy Tabermann ja Lassi Rautiainen Runoja ja luontokuvia Tauko Asle Hjellbrekke Norja ja Alaska, multivisio Marianne & Samuli Salminen ja Lassi Rautiainen Luontokuvakonsertti OHJELMA Asle Hjellbrekke asuu vuosittain Chilessä useita kuukausia Konsertin kuvituksena on paljon lintukuvia Lassi Rautiainen Vuoden Luontokuva 2007 -voittaja Livenä Tommy Tabermannin runoja www.wildtaiga.fi lassi.rautiainen@nettilinja.fi www.articmedia.fi, 0400-380878 Ammattikorkeakoulun juhlasali, Teiskontie 33, ma 9.2.09 klo 18-20.30 17.30 Luontokirjat ja tuote-esittelyt Liput 15,- (opiskelijat 10,-) ovelta klo 17 alkaen TA M P E R E TUR KU A M M AT T I K O R K E A MAUNO KOIV ISTO KOULU -KE SK US TUTUSTU ITÄRAJAN LUONTOMATKAILUUN KARHUT - KALEVALA - KULTTUURI TAMPERE - OHJELMA Vuoden Luontokuvat 2008 kuvaesitys Hannu Vallas: Suomi linnun siivin Tauko Lassi Rautiainen: Pelkäätkö sutta
Jopa yksittäiset mallit ovat kestäneet pitkään. Paksu takki on helpompi sujauttaa niskaan kuin monta erillistä kerrosta. Testissämme olevan kanadalaisen Canada Goosen takkimallit ovat peräisin 1980-luvulta, ja Fjällrävenin Eskimo Jacket on täyttänyt tänä vuonna 25 vuotta. Talvitakit ovat jääneet viimeisten parin vuosikymmenen aikana kerrospukeutumisen jalkoihin, mutta tekevät nyt paluuta. Kun kylmää on reilusti ja pitkään, kerrosten kanssa pelailun sijaan voi tyytyä yhteen takkiin. Tuhti talvitakki on myös ammatikseen luonnossa työskentelevän arkiasu. T E S T I TESTI RETKEN TYÖRYHMÄ TEKSTI JA KUVAT MIKKO NIKKINEN Pakkasen paukkeeseen MONI PUKEUTUU PAKKASPÄIVÄÄN OIKEAOPPISESTI LUKUISIN VAATEKERROKSIN. Työskenteleminen edellyttää jatkuvaa pukeutumista, joten paksun nutun käyttäminen Tuhti takki estää kulkijaa palelemasta Lemmenjoen testijakson tuulessa ja tuiskussa. 14 RETKI joulukuu 2008. Sitä ei ole tarkoitettu vain napajäätiköille, vaan takille on monta käyttökohdetta lähempänäkin. Jykevä pomppa on käytännöllinen valinta, kun touhutaan perusleirissä, retkeillään kodan kanssa, kalastetaan tal- vella, touhuillaan eräkämpällä, ihaillaan revontulia ja tähtien leikkiä tai seurataan urheilukilpailuja pitkään paikallaan. RETKEILYKÄYTÖSSÄ ON USEIN TARVETTA MYÖS REILUSTI ERISTETYLLE TALVITAKILLE, JOKA ON HELPPO SUJAUTTAA PÄÄLLE. P aksu talvitakki, joka korvaa aiemmin käytetyt hulppeat turkikset, ei totta vie ole uusi ulkoiluvaruste. Erä- ja luonto-oppaat liikkuvat ankaris- sa oloissa koiravaljakoilla, odottavat taukopaikalle saapuvia lumikenkäilijöitä ja asiakaspalvelutehtävissä ramppaavat yhtenään kämpän sisään ja ulos
Kevyen Vauden huppu on leikkaukseltaan ja kiristyksiltään hyvä, mutta sitä ei ole eristetty lainkaan. Testikutsussa mainitsimme, että takkien tulee soveltua erittäin kylmiin oloihin. Jack Wolfskinin irrotettavien hihojen Tuulenpitävyydeltään testin parhaita ovat Marmot, Eskimo Jacket ja Canada Gooset. Ominaisuus vaikuttaa siihen, kuinka kauan takkia voi käyttää kylmässä sen menettämättä eristävyyttään Materiaaliltaan paras kylmiin oloihin on Canada Goosen puuvilla-polyesterista tehty päälliskangas, jossa on DWR-käsittely. Pysty- ja vaakasuoraan asetettujen asemesta sopivasti vinoon ommellut vetoketjut ovat käytössä kätevimmät. Tuhteja takkeja ei ole tarkoitettu reppuun pakattaviksi. Hyvä huppu suojaa pään ja muodostaa kasvojen eteen tyynen tunnelin. Myös Eskimo Jacket olisi aivan kärjessä, mutta sen hihansuista puuttuvat lämmintä ilmaa takin sisällä pitävät rannemansetit. Canada Goosen takeissa on tukevat resorit. Säätämällä takkia voidaan vaikuttaa sen lämpimyyteen ja käyttömukavuuteen. Kodiak Parkassa on radiopuhelimelle antenneineen omat paikkansa. Sen vyötärönkiristys, helmakiristys ja lumilukko helpottavat lämmönsäätelyä. Helman liepeet avautuvat vyötärölle asti, mikä helpottaa istumista takissa, joka ulottuu yli puolen reiden. Hupun reunuksena käytetään aitoa villikojoottia. Marmotin hihansuiden miellyttävä fleecemansetti suojaa ranteita kylmässä ja estää tuulen pääsyn hihoista sisään. Myös muuten tuulenpitävän Kodiak Parkan vetoketjun suojalista voisi olla leveämpi. Parhaat säädöt ovat Snow Mantrassa. Pakkasen paukkuessa täytyy oman kehon lisäksi takin varjella kameroita, akkuja, puhelimia tai muita tärkeitä varusteita kylmältä. Lähes samaan yltävät Marmot ja Expedition Parka. Lisäksi ne on sijoiteltava siten, että niitä on helppo käyttää. T E S T I vetoketjuista tuulee sisään, samoin Vauden vetoketjusta. Eskimo Jacketin ja Marmotin vesitiiviit pintakankaat ovat kulutuskestäviä, mutta takkeihin kondensoituu kosteutta. Riittävän iso ja suojaava tuplalista on Marmotissa, Eskimo Jacket ja Canada Gooseissa. Kodiak Parka ei ole riittävän lämmin paukkupakkasiin, sillä sen eristekuitukerros on ohuehko, hihansuista puuttuvat mansetit ja siinä ei ole tärkeää lumilukkoa. Lämpimyydeltään Snow Mantra on testin paras. Paras huppu on Snow Mantrassa. Ulkotaskuissa tulee olla suuret suuaukot ja läpät. Myös Jack Wolfskinin Texapore Taslan -ulkokangas on vedenpitävää. Takin täsmällisesti suljettavassa kauluksessa on kaulurin tapainen fleecelista, jonka voi nostaa kaulan suojaksi. Testiin lähetetyt Jack Wolfskinin Double Vision ja Vauden Snowline Jacketit soveltuvat vain syksyretkille ja pikkupakkasille, eivätkä siten riitä talven ankarimpiin oloihin. Yksityiskohtia Kylmässä pään ja kaulan suojaaminen on erittäin tärkeää. Snow Mantran suojissa on neljä reilunkokoista taskua, joihin saa juomapullon, akkuja tai muita tärkeitä varusteita suojaan. Siinä on monipuoliset säätömahdollisuudet, runsas eriste ja se kiinnitetään kau- lukseen tuulta läpäisemättömästi. Toisaalta kylmässä touhuttaessa Marmotin ja Eskimo Jacketin tiiviin pintakankaan sisäpintaan tiivistyy helpommin kosteutta kuin Canada Goosen puuvilla-polyesteri pintakankaaseen. Kodiak Parkaan kuuluva tekoturkisreunus on lähinnä somiste. Tuulenpitävän kankaan lisäksi takissa tulee olla vetoketjun hyvin suojaava tuulilista. Jack Wolfskin ja Vaude ovat riittämättömiä pakkastakeiksi. Oloilta suojaan · 18 RETKI joulukuu 2008. Eskimo Jacketiin saa ostettua tekoturkisreunuksen erikseen. Irrotettava turkisreunus antaa lämpöisen lisän. Fjällrävenin tuhdimpaa takkia Eskimo Jacketia vaivaa pintakankaan jäykkyys, taskujen huono sijoittelu sekä muiden yksityiskohtien pienipiirteisyys. Se parantaa materiaalin kosteudenkestävyyttä
Tehokas valaisin on pihi virrankulutuksessa. Säädettävä valoteho sekä valokeilan pikasäätö. X21 349 Led Lenser -malliston mahtavin valaisin valoteho huikeat 1050 lumenia. ellä AA-paristolla. Häikäisevää valovoimaa! Katso lähin jälleenmyyjäsi www.leatherman.fi RETKI joulukuu 2008 23. Säädettävä valoteho, jopa 170 lumenin kirkkaus, innovatiivinen valokeilan pikasäätö. Lamppumallisto on edelläkävijä niin valotehossa, virransäästössä kuin kestävyydessäkin. Toimii yhdellä AA-paristo Nopeasti säädettävä valokeila. Ohut ja tyylikäs, muotoilupalkittu valontuoja, jota voi käyttää myös yhdellä yylikäs, hokas valais kädellä. Valaise laaja alue tai käytä tarkkana etsinvalona. Kirkkaasti edella! Led Lenser -valaisinten kirkkaan valon ja tarkan valokeilan salaisuus kätkeytyy nerokkaaseen linssi- ja heijastinteknologian yhdistämiseen. Mallissa innovatiivinen Blue Moon -tarkennus. P5 47,50 P6 49 Luokkansa kirkkain lamppu, joka h sa k k a kirkkain hyödyntää Cree led -teknologiaa. Valokeilan pikasäätö. P7 69,50 P14 74,50 Taktinen ammattilaisen tai vaativan retkeilijän valaisin. Säädettävä valokeila, paloaika 300 tuntia. Moni Led Lenser on palkittu muotoilusta ja kaikissa on 10 vuoden runkotakuu! P2 19,90 Valovoimainen ja kevyt minilamppu. Mukana tyylikäs varustevyöhön sopiva kotelo. Tehovalaisin, jonka kirkkaus yltää 180 lumeniin
Tuuli on leikitellyt lumella ja tehnyt valssiaaltoja ja dyynejä aukeille maille, mutta kevyet valkeat hiutaleet laskeutuvat hiljaa puuteroiden hangen. Alueen korkein huippu, Puljutunturi, kohoaa 471 metriin. kotimaankohde T E K ST I A K S A N A K U R O L A K U VAT A K S A N A J A A N TT I K U R O L A uljun erämaa piirtyy laakeana ja avarana, pehmeästi aaltoilevana maisemana, jossa matalat tunturit nousevat loivasti yltäen korkeimmillaan hieman yli 450 metriin. Maisema muuttuu kuljettaessa pohjoisesta etelään. Tunturikoivikoiden keskellä näkymää piristävät vantteravartiset, puuhkaoksaiset ja naavasuiset männyt. Luoteessa sijaitsee loivasti kumpuileva Pöyrisjärven erämaa-alue, itäpuolella Suomen suurin kansallispuisto Lemmenjoki ja pohjoisesta Norjan puolelta alkaa laaja Övre Anarjohkan kansallispuisto. Kelkkauran äärellä on kaksi autiotupaa: Pyhävasa ja Kapperopalo. Näyttämöllä ei ole mitään dramaattista, sillä kaikki ympärillä on kuin lempeää sielunmaisemaa. SUKSI LUISTAA AUKEASSA ALAVASSA MAASTOSSA, VAIKKEI LUNTA OLISIKAAN PALJON. 24 RETKI joulukuu 2008. Helposti voi tehdä päätelmän, että syrjäisillä seuduilla ei moni kulje. Kittilän puolelle päästessä kasvillisuutta värittää kuusta kasvavat vaarat. P Pyhien viettoon Erämaahan voi tehdä lyhimmillään pitkän viikonlopun vaelluksen lähellä sivistystä. Metsähallituksen luontopalveluiden luontovalvoja Aki Maunula kumoaa luulot. Puljun erämaasta voi aloittaa myös pitkän vaelluksen, sillä taivalta voi jatkaa ympärillä oleville suojelualueille. Hänen teoksiinsa voi tutustua aika ajoin pidettävissä näyttelyissä. Ilmeisesti maisema on inspiroinut myös taiteilija Klaus Backbergiä. Alueella pystyy etenemään turvallisesti kulkureittien tuntumassa, sillä alueen halkaisee Nunnasesta Puljuun vievä maantie sekä moottorikelkkaura, jota pitkin pääsee esimerkiksi Pokkaan. Siellä täällä aukeaan maastoon nousee kumpuilevia mäntysaarekkeita. Taiteilijan töissä on samaa herkkyyttä kuin näkymässä. Hän on asunut 27 vuoden ajan maaliskuusta joulukuulle keskellä erämaata Metsähallitukselta vuokraamassaan kämpässä Kultakurussa. "Alue on yllättävän kovalla käytöllä varsinkin syksyllä ja kevättalvella, mutta jonkun verran on kulkijoita keskitalvellakin viettämässä siellä joulua ja uutta vuotta." Aava erämaa vailla kulkijaa PULJU SOPII ERINOMAISESTI KOKENEEN KULKIJAN KAUDEN ENSIMMÄISEKSI HIIHTOVAELLUSKOHTEEKSI. Molemmat ovat pieniä kämppiä, joista Kapperopaloa käytetään yllättävän vähän, vaikka se sijaitsee lähellä reittejä. Tuntuu kuin kulkisi herkkämielisen maalarin akvarellityössä, jonka pehmeät muodot on sudittu pastellisävyjen värikirjoa käyttäen. Norjan puolelle vievät vaellukset ovat lisääntyneet viime aikoina, sillä kahtena viime kesänä alueella on saanut kalastaa
Jälleen maaliskuusta eteenpäin Korkalo tarjoaa maastoon hakeutuville majoitusta, opastusta kalastukseen ja metsästykseen sekä maastokuljetuksia. Aina tulee joku tuttu paikka vastaan" Korkalo tietää. Erämaajärvet jäätyvät jo lokakuun puolivälissä ja maa muuttuu valkoiseksi. Se antaa suojaa sydäntalvella liikkujille. "Mutta jos sitä koko ajan käyttää, ei kohta osaa liikkua ollenkaan. Kämpälle pääsee helpoiten seuraamalla pohjoiseen vievää kelkkajälkeä. Toki tarkan kartan avulla löytää perille suunnistustaidoillakin. "Ollaan etukäteen sovittu, että kulkija soittaa parin kilometrin päästä, että saunan voisi laittaa lämpiämään." Kalmankaltion entiseltä rajavartioasemalta on 1,5 kilometrin taival samannimiselle autiotuvalle. Sen vuoksi paikantimeen kannattaa merkitä tuvan koordinaatit KKJ: 7603944, 3407021. Itse autiotupa seisoo Kalmankaltionojan ja Käkkäläjoen yhtymäkohdassa 150 metrin päässä harjun päällä olevalta parkkipaikalta. Entinen rajavartioasema on nykyään matkailukäytössä. Aava erämaa sopii kokeneelle vaeltajalle, sillä alueella ei ole valmiita reittejä ja valkoinen kenttä voi olla hyvin haasteellinen suunnistuskohde jopa paikalliselle. Kalmankaltioon Puljun erämaahan pääsee helposti, kun lähtee liikkeelle Kalmankaltiosta. Kalmankaltion isäntä Markku Korkalo aprikoikin, että kaamos on ohi, kun ohut valkea kerros antaa jo valoa. "Nykyään ihmisillä on aikaa niin rajallisesti, että 20 kilometrin kyydityksellä saatavat kaksi lisäpäivää ovat erittäin arvokkaita." Usein kulkijat käyvät saunomassa Kalmankaltiossa ennen kotiin paluuta. Hän pohti, pitäisikö ottaa kompassi käyttöön. Kelkkajälkeä hiihdettäessä kannattaa olla varovainen, ettei kiidä tuvan ohitse. Kun paksu lumikerros on tehnyt koivuista vaappuvia tykkylumisia puita ja hanki on koskematon, maastosta on vaikea erottaa polkua. Miehen isä pääsi 70 vuoden ikään , ennen kuin alkoi harkita kompassin hankkimista. Missään nimessä ei kannata lähteä seikkai- lemaan jokivarteen, paitsi jos haluaa rankan ja vaikeakulkuisen urakan makkaratikkukoivikossa. Kalmankaltiosta voi jatkaa kelkkajälkeä pitkin pohjoiseen tai suoraan länteen kohti Avisuoratunturia. Näissä lähimaastoissa on helppo pysyä kartalla, sillä masto toimii maamerkkinä. ·K A R TAT ö en Lemmenjouisto kansallisp Puljun erämaa-alue on suurten suojelualueiden ympäröimä ja sinänsä koskematon alue, joka tarjoaa mahdollisuudet pitkiin vaelluksiin. stunturin Pallas-Yllä to nsallispuis ka RETKI joulukuu 2008 25. Keskitalven aikaan marraskuusta helmikuulle kulkijoita liikkuu niin vähän, että majoituspaikka on suljettu. Lokakuisena viikonloppuna Korkalo liikkui maastossa pahassa usvassa, jolloin näkyvyys ylsi vain sataan metriin. Kämpän parkkipaikalla oleva jätteiden lajittelupiste löytyy helposti, ja sinne ohjaa Lemmenjoen ulkoilukartasta otetut GPS-koordinaatitkin. Lokakuussa maastossa käy lähinnä metsästäjiä, mutta jokunen vaeltaja on vielä liikkeellä
Välistä kivenmurikka hipaisee suksen pohjaa, mutta onneksi tällaiset kiusantekijät ovat harvassa. Jatkoyhteys Enontekiöstä Nunnaseen kulkee koulupäivinä. Alavilla soilla hiihtäjä tuntee, kuinka maan syvyydestä nousee luihin ja ytimiin iskevä kylmä. Alkutalvella on mukava hiihdellä soita pitkin, sillä siellä liikkumiseen ei tarvitse paljonkaan lunta. Muuten ei kaksijalkaisia näy, eikä eläinten jälkiäkään ole hankeen painunut. Öisin vain riekot liitelevät kiepillä nukkuvien koirien yli siipien suhistessa ja päästäessään ilmoille huvittavan päkätyksen. Kaksi hiihtäjää sivakoi kairan poikki aseet olallaan ja malttavat juuri ja juuri pysähtyä raataamaan eli juttelemaan. Partanen, Edita Prima Oy, Helsinki 2003 Tunturin laella viima puree kulkijaa, joka saa nopeasti ylleen vaalean kuorrutuksen kuuran kosketuksen. Tosin täällä tiedetään myös suurpetojen viihtyvän. Sama bussi kulkee taksina ja vie pyydettäessä haluttuun lähtöpaikkaan. Viimein on pakko lisätä vaatetta, mutta keho lämpiää kunnolla vasta ylämäessä. Alkutalven aikaan tunturissa on hiljaista, sillä muut retkeilijät viihtyvät paremmin kotioloissa kuin maastossa. P Autiotuvat-kirjan ja Autiotuvat On-linen mukaan Puljun erämaasta löytyy enemmänkin kämppiä: http://koti.kainuu.com/joula/at/olkapaa.htm ja http://patikka.net/Tupaluettelot/pulju/luettelopohja.htm P Kalmankaltion majoitusta, opastusta ja maastokuljetukset Korkalo Markku puh. Pitkien leutojen vuodenaikojen jälkeen talven kylmä tuntuu kulkijasta vieraalta. Viima puree reisiä ja pääkin jäähtyy pipon läpi käyvästä vireestä, jolloin joutuu kiskomaan hupun silmille ja kaulurin nenälle. kotimaankohde TIETOREPPU P Sijainti: Pohjois-Lappi, Enontekiön ja Kittilän P Pinta-ala: 614 km2 PULJUN ERÄMAA-ALUE kunnan alueella Kartat P Lemmenjoen ulkoilukartta 1:100 000, Karttakeskus 2003 P Topografiset kartat: 2831 2 ja 2742, 1:50 000 P Enontekiön opas- ja virkistyskartta, 1:100 000, Lapin maanmittaustoimisto 2004 Perille P Linja-autolla pääsee Rovaniemeltä Enontekiölle päivittäin. Jalkineessa pitää olla riittävästi lämmintä, mutta ei niin paljon, että saapas alkaisi puristaa. Paikalliset miehet ovat palaamassa tunturista, missä he olivat hirvijahdissa. Elää täällä karhujakin, joista on tullut melko yleisiä petoeläimiä, ja joskus on tavattu myös susia ja ilveksiä. Se kietoo pauloihinsa ja kangistaa askelta, mutta silloin hiihtäjä lykkii eteenpäin vielä nopeammin saadakseen kylmänkietaisun pois luotaan. Talviunilla Hiljaa hiipivä kylmä Kauden ensimmäiselle talvireissulle lähtö tuntuu monesti hankalalta: lämpimät varusteet ovat vielä varaston perällä, eikä aina tahdo edes muistaa, mitä kaikkea matkaan pitäisi ottaa. Autiotuvat P Alueella on useita autiotupia, kuten Kalmankaltio, Kapperopalo ja Korsatupa, jossa on myös sauna. Ahmaa tavataan eniten, vaikka kyse on harvinaisesta pedosta. Umpihangessa tahkotessa myös huopakumisaappaaseen yltää kylmä. Peltovuomassa on myös taksi. Tuulen pakkaama valkoinen pinta kannattelee paikoin hiihtäjää, mutta uusi lumi ei suksea pidä. Yön aavelinnut pitävät erämaan eloisana. Hämärän aika on lyhyt ja liikkeelle joutuu monesti lähtemään pimeällä. 26 RETKI joulukuu 2008. Se hiipii hiljaa vaatteiden alle ottaen otteen koko ihmisestä, eikä kulkijaa huvita pysähtyä tauolle lämmintä juomaan tai vaatetta lisäämään. Sormissa tuntuu kipu, jonka voi yrittää saada lähtemään puristelemalla kämmeniä, jotta veri alkaisi virrata. 0400 - 179 536 P lisätietoja: www.luontoon.fi P lähteet: Autiotuvat, Pohjois-Suomen tuvat ja tarinat; Jouni Laaksonen, Seppo J. Nyt tuntuu kuin koko luonto olisi unessa. He olivat nähneet neljä kruunupäätä, mutta komeat otukset olivat karanneet paikalta ennen luotisadetta. Maastoon on hyvä mennä valoisaan aikaan, mutta koska vuoden vaihteessa pimeää valoisampi hämärä kestää vain hetken, joutuu monesti lähtemään yön mustalle taipaleelle
Aution tuntuisessa erämaassa on yllättävän paljon avoimia tupia, jotka löytyvät kartoista ja netissä olevilta tietokannoista. Vanha kämppä tuntuu epäsiistiltä, toisin kuin pihassa oleva uutukaiselta vaikuttava sauna, joka on remontoitu 15 vuotta sitten. Tosin kannattaa huomioida, että poromiehet käyvät kokoamassa sarvipäitään alueella ja jälki saattaa mutkitella hurjasti, eikä se loppujen lopuksi vie mihinkään. Tupa sijaitsee Korsajärven etelä- ja Korsatunturin lounaispuolella. Kulkijan on lämmin istuskella metrin päässä tulesta, mutta pienen tuvan takanurkissa henki vielä höyryää. Huomion kiinnittää lähinnä suo. Siitä on merkkinä lattialla, pöydällä ja takkatulen äärellä lojuvat jätökset. Kirkkaalla säällä Korsatunturin laelta voi ihailla taivaan rannassa siintäviä tuntureita. Talvella on vaikea oivaltaa, että autiotupa sijaitsee puron vierellä. Korsatuvalle on aikaisemmin vienyt moottorikelkkaura, ja vaikka reittiä ei enää ole, käyvät paikalliset kämpällä melko usein, joten kantava jälki saattaa löytyä. Vettä on alkuun vaikea löytää, jos vesipaikka ei ole tiedossa. Korsatupa on niin sanottu nimismiehen kämppä, jota arvostettu herra käytti vuosisadan alkupuolella. Kelkkajälkeä kaipaa lähinnä silloin, kun sää lauhtuu niin, että suksi uppoaa. Tuntuu kuin kulkisi akvarellityössä. Korsatuvan suojissa Alkutalvesta lumi riittää hiihtämiseen, vaikkei hankea olisikaan paksulti. Puolikkaat pöllit loimuavat avarassa takassa. Pieni puro laskee luoteesta poroaidan vierestä. Kiuas on vaihdettu vuonna 2002. Laaja erämaa antaa hienon seikkailun sitä janoavalle. · Korsatuvan seinällä viihdyttää taideteos. RETKI joulukuu 2008 27. Alkutalvesta järven jäällä saattaa olla vettä, joten kannattaa olla tarkkana, minne latunsa hiihtää. Tuvan suojaan ovat hakeutuneet myös pienet myyrät. Lämmitelläkseen hän voi tehdä nuotion ilman erillistä lupaa, mutta polttopuuna saa käyttää vain oksia ja risuja. Aukealla tuuli pakkaa hangen kantavaksi. Jyrkkäreunainen rotkomainen laaksojärvi tai itse tunturi ovat mukavia jaloittelukohteita kämpältä tehtäväksi päiväretkeksi. Telttailija laittaa leirin pystyyn siihen, missä kokee leiripaikan olevan
"Ei voi olla totta!" on ensimmäinen reaktioni. Metsähallituksen Luontoon.fi -sivuston retkikohteen hakupalvelun mukaan voin hiihtää Etelä-Suomessa vain neljällä ladulla. Hyväkuntoisilla poluilla matka taittuu joutuisasti ja kengät pysyvät kuivina soita ylittävillä pitkospuilla. Siirryn takaisin hakupalveluun ja katson, kuinka monta luontopolkua minulle tarjotaan tutustuttavaksi. Voimme liikkua ja yöpyä maastossa vapaasti pihapiirejä ja eräitä luonnonsuojelualueita lukuun ottamatta, kunhan emme häiritse luontoa, maanomistajia ja muita kulkijoita. Vaikka retkeily on mahdollista lähes kaikkialla, suosimme maisemiltaan ja luonnonnähtävyyksiltään tunnettuja seutuja. Eniten arvostamme huollettuja taukopaikkoja, joilla voimme pysähtyä paistamaan eväitämme ja yöpymään. Sivuston pitäisi sisältää ajankohtaiset tiedot retkikohteista ja niiden palveluista. Koska kyseessä on valtakunnan kattava palvelu, käyttäjä saa helposti kuvan, että sivusto sisältäisi kaikki retkikohteemme. Valitsen listasta "Hiihtää huolletulla ladulla" ja määritän alueeksi , Etelä-Suomen läänin. Klikkaan hiirellä Hae-näppäintä ja jään odottamaan pitkää listausta, josta voisin valita viikonlopuksi mieluisan retkikohteen. Haku koskee kuitenkin vain valtion mailla sijaitsevia kohteita. Palvelu listaa EteläSuomesta kohteita tasan tusinan. Selvät polkumerkinnät ja ilmoitetut etäisyydet helpottavat sopivan päivätaipaleen valitsemista. Valitsemme vaellukselle kohteen, jossa on valmiita reittejä ja taukopaikkoja. Tulipaikat suovat meille laajennetun jokamiehenoikeuden, sillä muualla avotulen tekoon tarvitaan maanomistajan lupa. 28 RETKI joulukuu 2008. Tulos hämmentää, sillä tiedän lähes parinkymmenen luontopolun kiertävän pelkästään pääkaupunkiseudun metsissä. Palaan palvelun etusivulle, ja tavaan sen mainostekstiä. Silloin oivallan, että lukuisat kotimaamme retkikohteet jäävät helposti tuntemattomiksi. "M Valtion mailla Jokamiehenoikeudet takaavat meille ainutlaatuiset mahdollisuudet retkeilyyn. Retkikohteiden merkityt polut luovat turvaa, vaikka kartta kuuluu jokaisen reissun vakiovarusteisiin. teema T E K ST I J A K U VAT J O E L A H O L A SUURIN OSA MAAMME RETKEILYKOHTEISTA SIJAITSEE VALTION MAIDEN ULKOPUOLELLA, MUTTA SIITÄ HUOLIMATTA TUNNEMME VAIN METSÄHALLITUKSEN HUOLTAMAT POLUT. Tuntemattomat taipaleet itä haluat tehdä tai harrastaa?" kysyy verkkopalvelun pikahaku
Luontoon.fi -palvelu on tehty esittelemään näitä Metsähallituksen kohteita. Pelkästään kansallispuistoissa kävi vuonna 2007 yli puolitoista miljoonaa vierailijaa. Palvelua selasi vielä vuonna 2005 alle miljoona kävijää, mutta kaksi vuotta myöhemmin kävijämäärä ylitti jo 2,5 miljoonan rajan. Niiden kävijämäärät ovat viime vuosina jatkaneet kasvuaan 2000-luvun aikana peräti kaksinkertaistuneet. Kotimaamme metsissä kiertää tuhansia kilometrejä heikosti tunnettuja retkeilyreittejä, joita kulkevat vain harvat vaeltajat. Viikonlopun tai vaellusviikon retkikohdetta etsiessämme turvaudumme usein verkkosivujen selaamiseen. Sitä selittävät uusien puistojen perustaminen ja vanhojen laajentaminen sekä kohteiden, muun muassa Kolin, siirtyminen Metsäntutkimuslaitokselta Metsähallituksen hoitoon. Metsähallitus huoltaakin käytännössä kaikkia valtion mailla olevia retkikohteita. Huolto- ja rakennustöillä on maakunnissa työllistävä vaikutus, RETKI joulukuu 2008 29. Sivusto esittelee satoja valtion mailla sijaitsevia retkeilykohteita. Pääsyy muiden kohteiden puuttumiseen on se, että maa- ja metsätalousministeriö tai ympäristöministeriö ei ole tilannut Metsähallitukselta sellaista tehtävää eikä siten osoittanut siihen rahoja. Metsähallituksen ylläpitämä Luontoon.fi -sivusto on saavuttanut huikean menestyksen. Vaikka sivujen selaaja saa käsityksen, että palvelussa olisi jokainen Suomen retkikohteista, sisältö ei kata edes kaikkia valtion mailla kulkevia reittejä. "Saamme rahoitusta helpommin reittien ylläpitoon ja rakentamiseen kuin kohteesta kertovien verkkosivujen tuottamiseen
Se on syrjässä mutta asuttu. Natura-alueeseen kuuluva Koutusjärven seutukaan ei ole kaukana. Jokainen reissu on oma seikkailunsa, koska siellä ei ole valmiita reittejä eikä minkäänlaisia palveluita. Alueella liikkuvat karhut ja sen vesissä viihtyvät raakut, mutta paljon enemmän elämän tuntua antavat yleisemmät otukset: ketut, jänikset ja porot. Vaaran viettävä ja lohkareinen seinämä haastaa talviaikaan vaikkapa lasketteluun. Kerran on appiukko tuntenut sen katseenkin. Paikka on aivan lähellä Rovaniemen kotiamme: tunnin ajon, viiden tunnin pyöräilyn tai parin päivän hiihdon päässä. Näillä jänkhillä kulkee myös karhu jättäen jälkensä ja jätöksensä. Lähimetsissä makaa vanhoja raunioita savotta-ajoilta, ja Alposjoessa on vielä tammin jäänteet. Järven länsipuolelta nousee jyrkästi Alposrova. Retkeilymahdollisuudet eivät rajoitu vain Alposrovan maastoihin, sillä alueella on isoja soita, jotka houkuttelevat kulkemaan alkutalven pakkasilla. Pellossa, Turtolan kylässä, Ylisen Alposjärven rannalla seisoo appiukkoni koti ja meidän mökkimme. Onneksi maassamme on jokamiehenoikeudet, jotka sallivat kulkemisen yksityisillä mailla. Alposrova Pitkän, pohjois-eteläsuuntaisen Ylisen Alposjärven vesi lainehtii kirkkaana ja houkuttelevana. Parhaille retkille ei tarvita valmiita reittejä ja opasteita. o Alp sjä rvi V aikka kuinka olen kiertänyt ja kulkenut kaukaisilla mailla, on maailmassa yksi paikka, jonne saapuessani tunnen pääseväni rauhan tyyssijaan ja koen ilon pulpahtavan rintaan. Puuteri pölisee puiden lomassa puikkelehtiessa. Alueen jyrkillä vaaroilla viihtyy myös maakotka. Sen maisemissa näkyvät avohakkuut, eri-ikäiset metsiköt ja jääkauden myllerrykset. Alposjärven maastoissa on mukava retkeillä, sillä liikkeelle pääsee suoraan pihalta. Sen pesän sijainnista kertovat maassa näkyvät oksennuspallot ja valkeat pieneläinten luut. Keskitalvella lunta on jo monesti liikaa, jolloin riittää lyhytkin lenkki, sillä muuten pitää odottaa kantavaa keväthankea. · 30 RETKI joulukuu 2008. Yksi hienoimmista kohteista on jyrkkärinteinen Käärmejuppo, jonka rinteet kasvavat sekametsää mutta erämaisuuden tunteen antaa maassa lojuvat lahopuut. Pitää vain maltillisesti odottaa, että järvi saa kestävän jääkannen ennen kuin uskaltautuu lähtemään latua avaamaan. Talvisaikaan maastoissa riittää hiihdettävää, sillä sään jumala suosii aluetta runsailla lumisateilla. Sitä ympäröivä luonto on ihmisen muokkaamaa mutta silti erämaista. Jos paikka olisi etelässä, olisi se varmasti rauhoitettu ja pyhitetty kansallismaisemaksi. Järven eteläpäässä on unelmien hiekkaranta, joka on aivan autio. Kallio on teräväpiirteistä ja irtolohkareista, ja sen päältä aukeaa upea suomalainen idylli: metsien ja järvien mosaiikki. Onnen tunteen saa etsimisen ja löytämisen ilosta. Muita ihmisiäkään ei mailla liiku, vaan retkeillä saa itsekseen kaikessa rauhassa. Alposrovan lounaispuolella on upea Koninkaulan kallio, jonka jyrkänne laskee Ajankijärveen. teema TEKSTI AKSANA KUROLA KUVA ANTTI KUROLA Suosikkipolkuja tallaten Kulkemisen vapaus johdattaa seikkailuun lähimaastossakin
Näiden pienten maapalojen ulkopuolinen alue ei ole patikkapolkujen tyhjiö, vaan se on täynnä kuntien sekä yhdistysten ja yhteisöjen rakentamia ja hoitamia retkikohteita. Valtion maat eivät ole jakautuneet tasaisesti, vaan Lapin suuret erämaat, suojelualueet ja talousmetsät kaappaavat potista suurimman osan. mutta sivustojen laatiminen vaatii erityisosaamista" selventää , tilannetta Anneli Leivo. Vuosina 2007 ja 2008 uusia kohteita on lisätty sivuille 47, mutta alkuperäinen tavoite on osoittautunut silti liian kunnianhimoiseksi. Metsähallituksen hallinnoimat alueet (vihreällä) keskittyvät harvaan asutuille alueille Pohjois-Suomeen. Huolemme koskee ulkopuolisten alueiden huollon ja ylläpidon toimivuutta, koska emme vastaa niistä itse" pohtii tulevaisuutta , Anneli Leivo. Metsähallitus sallii vierailut puoleen 19 luonnonpuistoomme, jonka lisäksi kulku on tarkkaan määrätty merkityille reiteille. Sen sijaan Pohjanmaan sekä Keski- ja Etelä-Suomen alueilla valtio omistaa vain pieniä saarekkaita. Niiden lisäksi maassamme on kuitenkin lukemattomia yksityisille maille perustettuja luonnonsuojelualueita, jotka säilyttävät kotimaamme luonnon aarteita. HELSINKI HANKO Valtio omistaa kolmanneksen Suomen maa-alueista. Siten on ymmärrettävää, ettei verkkopalveluun haluta lisätä osin retuperälle jääneitä maakuntien reittejä. IVALO ENONTEKIÖ KITTILÄ SODANKYLÄ KEMIJÄRVI ROVANIEMI KUUSAMO KEMI OULU KAJAANI KUHMO HAAPAJÄRVI NURMES VAASA KUOPIO JYVÄSKYLÄ PORI TAMPERE MIKKELI Suomessa on 187 888 järveä, joten melojalla riittää kauhottavaa loputtomiin. TURKU KOTKA Taipaleita tallattavaksi Metsähallitus hallinnoi yhdeksän miljoonan hehtaarin maaaluetta, mikä vastaa miltei kolmannesta Suomen maapintaalasta. Tämän hetkisen arvion mukaan viimeisten valtion mailla sijaitsevien retkiseutujen esittelyt saadaan palveluun vuoden 2009 loppuun mennessä" sum, maa sivuston Etelä-Suomen aluevastaava Outi Mäenpää. Jokaisessa Suomen kunnassa on jokin retkeilykohde ellei kymmenenkin. Kriittisenkin tarkkailijan pitää tunnustaa, että Suomen luonnon edustavimmat alueet, kuten kansallispuistot, sijaitsevat valtion mailla. Etelä-Suomi ei ole kuitenkaan retkeilyreittien tyhjiö, vaan siellä suurin osa kohteista on kuntien, yhdistysten ja yhteisöjen huoltamia. Retkeilyreitin ei tarvitse kiertää välttämättä luonnonsuojelualueella, sillä maisemat ja luonto hehkuvat kauneuttaan myös muualla. Lisäksi retkikohteiden kunnollisen kuvauksen laatiminen on osoittautunut haasteelliseksi. Huomattavia Metsähallituksen maa-alueita sijaitsee myös Koillismaalla, Kainuussa ja PohjoisKarjalassa Pielisen pohjoispuolella. Metsähallituksen tavoitteena oli saada kaikkien huoltamiensa kohteiden tiedot verkkoon vuoden 2008 loppuun mennessä. Valitettavasti nämä retkipolut ovat jääneet suurelle yleisölle tuntemattomiksi. Hän työskentelee Metsähallituksessa luonnon virkistyskäytön päällikkönä. Luonnoltaan kaikkein herkimmille alueille ei edes päästetä retkeilijöitä. Reittien erinomaiset maastomerkinnät, viitoitukset ja taukopaikkojen huolto ovatkin olleet aina Metsähallituksen vahvuuksia. "Sivustolta puuttuu vielä noin 50 kohdetta, joista suurin osa sijaitsee Pohjanmaalla ja Lapissa. "Olemme yrittäneet lisätä sivustolle myös kuntien ja muiden yhteisöjen ylläpitämiä retkeilyreittejä, mutta tähän mennessä tehdyt pilottihankkeet eivät ole antaneet kovin lupaavia tuloksia. Vaikka kuntien lukumäärä supistuu vuoden 2009 alussa kuntaliitosten myötä lähes 20 prosenttia, retkikohteet eivät katoa mihinkään. RETKI joulukuu 2008 31 KUVA TAPANI MIKKOLA/METSÄHALLITUS
teema Suomi on retkeilijän paratiisi, jossa lähin luontokohde tai retkeilyreitti sijaitsee aina korkeintaan muutaman kilometrin päässä kotoa. 32 RETKI joulukuu 2008
Kun taukopaikka maltetaan tehdä kauemmaksi tiestä, häiriöt vähenevät merkittävästi. Kunnat ja kyläyhteisöt saivat ja saavat edelleen rahaa EU:lta retkipolkujen rakentamiseen. Kunnan luotsaamassa hankkeessa retkeilyreitti voidaan luoda maastoon myös ulkoilureittitoimituksena, jossa arvioidaan polun linjauksen aiheuttama haitta maanomistajalle ja tällä maksetaan korvaus. Vahvoja perusteluja ovat hankkeen työllistävät vaikutukset, maaseudun elinvoimaisuuden ja viihtyvyyden parantaminen sekä maakunnan matkailun lisääminen. Toisessa ääripäässä vaeltajan on lähes mahdotonta pysyä surkeasti opastetulla ja umpeenkasvaneella uralla. Kyläyhteisön suunnittelema reitti saattaa kariutua muutaman äkäisen maanomistajan vastustukseen, vaikka retkeilijät eivät maastoon jälkiä jättäisikään. Jotkut tienvarren taukopaikat kärsivät myös klapivarkaista, jotka kuljettavat tulipaikan puut mökilleen lämmikkeeksi. Nykyään myös rahoitettujen hankkeiden valvonta on hyvin ammattimaista ja tarkkaa" vahvistaa Pekka Harju-Autti. "Toivottavasti viime vuosituhannella suosiossa olleen kilometrien haalimisen sijaan keskityttäisiin laatuun. Niiden puuhuolto on erinomaista ja liiterin puupölkyllä klapien pilkkojaa odottaa Fiskarsin kirves. Hankalat maanomistajat tai polun suunnittelijoiden laiskuus ajaa Etelä-Suomen reitit valitettavan usein metsäteille. Kukaan ei viitsi enää kantaa perille monta kaljakoria tai stereoita. Lisäksi lähes kaikki jokia seuraavat melontareitit kiemurtelevat muualla kuin valtion hallinnoimilla alueilla. Valtion maiden ulkopuolella sijaitsevat retkeilyreitit muodostavat erittäin kirjavan joukon. "Olemme parantaneet Kuhankuonon reittejä poistamalla siitä turhia tieosuuksia. Joihinkin retkeilykarttoihin on merkitty taukopaikkoja suunnitelmien perusteella, mutta kaikkia karttoihin ja esitteisiin päätyneitä kohteita ei ole koskaan rakennettu. Puupaikalla saattaa odottaa tyhjä liiteri, minkä seurauksena osa varaston seinälaudoista tai pihan penkki on poltettu nuotiossa. Pahimmillaan nuotiopaikka muistuttaa kaatopaikkaa, mutta parhaissa autiotuvissa on matot lattialla. Kaikissa maakunnissamme kiertää vähintään 50 kilometrin pituinen retkeilyreitti, joka ei kulje valtion mailla. Sen sijaan perustimme vanhoista poluista ja uusista taipaleista silmukoita, jotka sopivat hyvin päiväretkiksi tai yhden yön vaelluskohteiksi" toteaa Mika Lehto, joka vastaa , Kuhankuonon kehittämisestä. Lintutorneja oli Suomessa 1980-luvun puolivälissä vielä alle 60, mutta nyt lukumäärä yltää jo 600 havaintopaikan nurkille. Suosimme tunnettuja seutuja. Alkuaikoina helppo raha ajoi myös rajuihin ylilyönteihin ja väärinkäytöksiin. Riehumisen seurauksena ympäristö täyttyy roskista ja lasinsiruista. Pahimmassa tapauksessa varomattoman tulen käsittelyn vuoksi fiasko täydentyy laavun palamisella. Sen sijaan lapsiperheet voivat tallustaa mukavan patikkataipaleen viihtyisän lammen rantaan ja viettää leppoisan hetken nuotiolla eväistä nauttien. Raha rakentaa Euroopan Unioniin liittyminen lisäsi isolla sykäyksellä retkeilyreittien ja rakenteiden määrää maakunnissa. Joissakin autiotuvissa saattaa olla jopa matot lattialla. "Hankekuvaukset ja kustannuslaskelmat vaaditaan nykyään paljon tarkempina ja yksityiskohtaisempina kuin ennen. Taukopaikkojen huolto vaihtelee rajusti kuntien ja yhdistysten ylläpitämillä reiteillä. Rahan virtaaminen maaseudun hankkeisiin näkyy erityisesti lintutornien ja luontopolkujen määrän nopeana kasvuna. Polkuverkostot kilpailevat myös näkyvyydestä, jota yritetään saavuttaa tekemällä mahdollisimman pitkiä merkittyjä taipaleita. Hän työskentelee , ympäristöministeriön ylitarkastajana ja vastaa Life+ -hankkeiden rahoituksesta. RETKI joulukuu 2008 33. Se on suurin muutos 12-vuotisen EU-rahoituksen aikana. Metsähallitus voi linjata omilla maillaan reitit mielensä mukaisiksi, mutta niiden ulkopuolella polun linjaukseen tarvitaan jokaisen maanomistajan lupa. Varsinais-Suomessa kiemurtelevan Kuhankuonon reitistön pituudeksi mainostettiin aikoinaan jopa 200 kilometriä, mutta uudistusten jälkeen reitin pituus lyheni 130 kilometriin. , Laatua kilometrien sijaan Hänen sanoihin on helppo yhtyä, sillä retkeilijä kulkee viikonlopun aikana varmasti mieluummin 20 kilometrin pituisen metsäpolkuja seuraavan taipaleen kuin puskee 50 kilometriä hakkuiden reunustamaa metsäautotietä. Kukaan ei halua ottaa ylipitkien reittien hoitoa harteilleen, joten reitti rapistuu väkisin" pohtii Lehto. Uimarannalla saattoi olla taukopaikan tilalla vain hankkeen rahoilla ostettu lankkupino, kunnes mökkiläiset hakivat laudat vähin erin omiin tarpeisiinsa. Teille linjatut reitit ja niiden varsille pystytetyt taukopaikat tuovat kohteeseen myös ikävää häiriökäyttäytymistä. Kun kilometreistä kilpaillaan, joudutaan usein turvautumaan pitkiin metsätieosuuksiin. Myös lyhyemmistä reiteistä, luontopoluista ja lintutorneista pääsee nauttimaan kymmenkertaisesti valtion maiden ulkopuolella. Parhaiten hoidetuista kohteista on laadittu hyvät retkeilykartat ja kotisivut. Tien poskeen rakennetun laavun huolto on tavallaan helppoa, mutta jos perille pääsee autolla, kerääntyy taukopaikalle muitakin kuin retkeilijöitä. EU tarjosi uusia rahoituslähteitä ja samaan aikaan vihreät arvot ja ulkoilmaelämä olivat rajussa kasvussa. Taukopaikka voi pahimmillaan muistuttaa kaatopaikkaa, jonka kohdalla tekee mieli levähdyksen sijaan kiristää vauhtia
Vähitellen opin kulkemaan verkkaisemmin ja viipymään samalla reitillä kolmen tunnin sijasta kolme tai neljä päivää. Etenkin ensimmäinen talviretki on jäänyt mieleeni. Emme pystyneet liikkumaan avoimella jäällä, vaan hiihdimme metsän tarjoamassa tuulensuojassa Sisälmystenlahden autiotuvalle. Kyseessä oli marraskuun pimeä ja kurainen päivä. Venelossit ja sillat valmistuivat vasta myöhemmin järvien välisen saariketjun salmiin. 30 kilometrin pituinen päivätaival upeassa luonnossa jätti kuitenkin muiston, jota lähdin mielelläni uusimaan perinteiseksi muodostuneelle suunnistajien syysvaellukselle. Kun tapasin tulevan vaimoni, hän ei ollut koskaan osallistunut vaellukselle. Nykyään reitin puuhuolto toimii moitteetta, mutta tuolloin tuvalla ei ollut ainuttakaan klapia, joten etsimme epätoivoisesti myrskyssä jotain poltettavaa. En omistanut vielä talvimakuupussia, joten nukuin ensimmäisen talviretkiyöni karvahaalareiden ja kesämakuupussin yhdistelmässä. Vaihteleva maasto ja monipuoliset taukopaikat houkuttelevat reitille ympäri vuoden. Iso-lankko Kourijärvi Palusjärvi Sisälmystenlahden autiotupa Tuurujärvi Joutsijärvi Ulvila Pyhäjärvi 11 Kullaa Porin itäpuolella Ulvilan Kullaalla kiertävän Joutsijärven retkeilyreitin varrella vaeltaja voi yöpyä peräti neljässä autiotuvassa, mikä on erittäin harvinaista herkkua Etelä-Suomessa. utustuin Porin itäpuolella sijaitsevaan Joutsijärven retkeilyreittiin ensimmäisen kerran pari vuosikymmentä sitten. Kolmen päivän patikointimme muuttui elinikäiseksi yhteiseksi taipaleeksi. Nyt odotamme, että pääsisimme juuri syntyneen esikoisemme kanssa Joutsijärvelle ensi kesänä melomaan. · Joutsijärven retkeilyreitti, www.reitti.org/luon_joutsijarvi.shtml 34 RETKI joulukuu 2008. Joutsijärveä kiertävä 27 kilometrin pituinen retkeilyreitti oli vasta tekeillä, joten jouduimme Rastikarhujen syysvaelluksella kiertämään myös Tuurujärven. Seuraava vuonna jäihin putoaja olin minä, mutta onneksi marraskuinen kansi petti vain ojaa ylittäessäni. T Taukopaikat tutuiksi Joutsijärven alueelle on vuosien mittaan kehittynyt EteläSuomen oloissa poikkeuksellisen monipuolinen taukopaikkojen verkosto: neljän autiotuvan lisäksi taivaltaja voi levähtää viidellä laavulla tai käristää makkaransa kuudella muulla nuotiopaikalla. Muistojen pitkään listaan lisättiin toisella vaelluksella ensijäihin pudonnut hirvi, joka taisteli kohmeisena avannossa hengestään. Ensimmäisinä vuosina sivuutin taukopaikat melko nopeasti joskus jopa juosten. teema TEKSTI JA KUVA JOEL AHOLA Porilaisen paratiisi Joutsijärven poluilla ja vesillä voi harrastaa lähes kaikkia retkeilylajeja. Talviretket jatkuivat seuraavina vuosina luistellen, hiihdellen ja myöhemmin myös potkukelkkaillen. Lähdin kavereideni kanssa vaellukselle, vaikka tammikuun pakkasessa mittari näytti lähes kahtakymmentä pakkasastetta ja myrskytuulen nopeus ylsi yli kahteenkymmeneen sekuntimetriin: viima vastasi viidenkymmenen asteen pakkasta. Jäitä pitkin pääsin tutustumaan saarilla sijaitseviin taukopaikkoihin. Ensimmäinen kosketus Joustijärven kivikkoisiin kumpareisiin, metsäpolkuihin, soihin ja pitkoksiin oli 13-vuotiaalle juniorille lähinnä äärimmäisen rankka urheilusuoritus. Ensimmäisillä treffeillämme vein kaunokaisen Espoosta 250 kilometrin päähän Satakuntaan esitelläkseni hänelle parasta tietämääni retkikohdetta
Laaja-alaisten hankkeiden yhteydessä on kunnostettu esimerkiksi kokonaisen joen tai koko maakunnan ympäristöä. Kiikoisten kunnanjohtaja Tapio Rautava näyttää moottorisahan kanssa mallia, kuinka kunnan päättäjät voivat vaikuttaa kuntalaisten hyvinvointiin myös vapaaajallaan. EU-rahoitusta tai muuta avustusta haetaan aina projektille. Myönnettyjen hankkeiden koordinoinnista ovat vastanneet ympäristökeskukset, Metsähallitus, kaupungit ja oppilaitokset. Retkeilyreitin yhteydessä projekti kuulostaa kuitenkin kirosanalta. Usein olisi järkevämpää kunnostaa ja huoltaa jo olemassa olevaa reittiä, mutta huoltoon myönnetään varoja vasta, kun reitti joudutaan rakentamaan kokonaan uudelleen. Kirottu projekti Kyläyhdistyksen luoman retkeilyreitin huolto voi onnistua myös innokkaalla talkooporukalla. Rahaa saadaan helposti reittien rakentamiseen, mutta usein unohdetaan, että reitti vaatii huoltoa vielä vuosikymmeniä rakennusprojektin loppumisen jälkeen. Myös Life-hankkeina tunnetut Life+ -hankkeet poikkeavat merkittävästi kyläyhteisöjen pikkuprojekteista: vuonna 2007 rahoitus myönnettiin kuudelle hankkeelle, jotka saivat avustusta yhteensä 7,4 miljoonaa euroa. Retkeilijöiden kannalta olisi kuitenkin suotavaa, että polun ja taukopaikkojen huolto jatkuisi vielä rakennusprojektin loputtua. Retkeilyreittien kohdalla tämä tarkoittaa lähes poikkeuksetta uusien palvelurakenteiden pystyttämistä. Maamme retkeilypalvelut ovat lisääntyneet rajusti viime vuosina EU-rahoituksen turvin. Projektin aikana on rakennettu useita taukopaikkoja, luontopolkuja ja muita retkeilijöitä palvelevia rakenteita. Metsähallitus hallinnoi kolmasosaa Suomen pinta-alasta. Kaiken rahoituksen perusteena on yleensä uusi ja innovatiivinen hanke. Projektilla on aina alku ja loppu. Jos retkeilyreitti olisi projekti, se päättyisi hankkeen rahoituksen loppuessa. , Life-hankkeet koskevat luontoa, ympäristöä sekä niihin liittyvää viestintää. Lisäselvitys rahoitus- RETKI joulukuu 2008 35. "Life-hankkeissa on herätty selvittämään, mitä kohteelle aiotaan tehdä hankkeen loppumisen jälkeen. "Rahoitusta myönnetään yleensä noin neljännekselle esitetyistä hankkeista. EU-raha vastaa puolesta projektin budjetista, joten monivuotiset hankkeet ovat todellisuudessa kaksinkertaisia myönnettyyn rahaan nähden. Valitettavan usein kovalla vaivalla rakennettu reitti katoaa puskiin ja heiniin rakenteiden lahotessa käyttämättöminä. Ympäristöministeriö antaa jokaisesta hankkeesta oman arvionsa, mutta sillä on vain pieni kansallinen lisäarvo Brysselin tekemään päätökseen" selventää Harju-Autti
Aktiiviset asukkaat, metsästysseura, partiolaiset ja suunnistajat pitävät polut luonnostaan kunnossa. Avokalliot täplittävät mäntykankaita, soilla laulavat kurjet ja savukiehkura tervasnuotiosta kohoaa keväiselle taivaalle. Aitolahti on talousmetsää, eikä siellä ole valmiita retkireittejä. Se kulkee kirkon ohi ja läpi maatilojen. Liikennelaitos kyyditsee kaupungin reunalle, josta alkavat laajat metsät. yppään Hämeenkadun humusta linjan 28 siniseen bussiin ja päädyn hetkessä Sorilaan, Olkahisten takimmaiseen laitaan, josta alkavat metsät kohti Tampereen omaa maaseutua Teiskoa. Jokamiehenoikeuksien ansiosta viihdyn Aitolahden metsissä partioystävieni seurassa ja yksinkin. Tarvitsisi vain pakata reppuun ne harvat yöretkellä kaipaamat tavarat, ja kipaista lähikaupan kautta kuusten helmaan. Lähikohteeseen on uskomattoman matala kynnys lähteä. Länsireunaltaan alue rajautuu Näsinselkään, joka on Näsijärven suurin ulappa. Sen rannat ovat tiukkaan rakennettuja, eikä leiripaikkoja juuri ole. H Alueen eteläreunassa kulkee Aitoniementie, joka on leppoisa kylänraitti. Silloin pääsee tutustumaan mukavaan Sorilanjokeen. Muutamalta tutulta maanomistajalta heltiää tarvittaessa helposti lupa tulen tekoon ja jopa pidempiaikaiseen leireilyyn. · 36 RETKI joulukuu 2008. teema TEKSTI JA KUVAT VILLE SIEKKINEN Bussilla metsään Tampereen Aitolahti on mainio luontoaitta. Etelässä pellon palojen takana on Näsijärven Aitolahti, jonka rauhalliset vedet sopivat lyhyelle melontaretkelle. Kodin lähellä lumilaikkujen lomassa kulkiessa vasta todella tuntee olevansa kotona. Alueen itäreuna kulkee Tampereen ja Oriveden rajalla, josta alkaa myös Pukalan virkistysmetsä. Pohjoisessa on vastassa Paarlahti, jota mainostetaan Pohjoismaiden pisimpänä sisävesivuonona. Kävellessä säikähtää vierestä ilmaan lehahtavaa teertä. Saman reitin varrelta pääsee vaivattomasti myös Ojalan metsään Kangasalan suunnalle, jossa vielä karhut kiertävät ja suojärvien rannalla on leppoista viettää iltaa. Ojissa rapistelevat vesimyyrät ja vesakkojen mehukkaita lehdeksiä maistelevat hirvet ravaavat katseilta karkuun. Siksi oikein hävettää, että sinne tulee lähdettyä vain muutaman kerran vuodessa. Vaikkei rannoilta vuoria nousekaan, on kapeassa, yksitoista kilometriä pitkässä lahdessa aivan oma tunnelmansa. Aitolahdella on lukuisia metsäjärviä, kirkkaita puroja, hiljalleen metsittyviä peltoja ja jännittäviä luonnonihmeitä kalliojyrkänteistä eriskummallisiin puihin. Erätoveri tai laavu tarjoaa juuri sen suojan, jonka yöksi luonnossa kaipaa
Hän huoltaa Kiikoisissa Kuorsumaan järveä kiertävää lähes 20 kilometrin pituista patikkareittiä, Kuosman Kiäppiä. Jos rahaa saadaan rakentamiseen, se otetaan. Sellaista mitä ei pystytä huoltamaan, ei kannata edes rakentaa" miettii viisaasti Anneli , Leivo. Vaihtoehtoja vaellukseen Jokaisessa Suomen maakunnassa kiertää vähintään 50 kilometrin pituinen retkeilyreitti. Yksi Kuosman Kiäpin talkooporukan innokkaimmista osallistujista on Kiikoisten kunnanjohtaja Tapio Rautava, joka on ollut RETKI joulukuu 2008 37. Rundgrén Eerikki, Retkimelonta, Edita, 2008. Nyt meneillään olevan vuoden 2008 Life-haussa selvitys vaadittiin jo kaikilta hakemuksilta" kertoo , parannuksesta ylitarkastaja Harju-Autti. "Jos tarvitsemme lisää talkooväkeä, saamme sitä pyydettäessä. Nurmi Juhani ja Laaksonen Jouni (toim.), Suomen retkeilyopas, Edita ja Metsähallitus, 2007. "Onneksi maaseudulla jokainen osaa vielä tehdä puita, joten hakkuilta kerätyt rangat saadaan helposti pienittyä" hymähtää , tehtäväänsä tyytyväinen Mäkipää. Seurakunta antoi uuteen laavuun tarvittavat hirret ja polttopuut on saatu kerätä hakkuutyömaiden jätepuusta. Reitti perustettiin aikanaan EU:n Leader-rahoituksen tukemana. "Metsähallitus on joutunut kieltäytymään joistakin rahoituslähteistä, koska meillä ei olisi ollut varoja enää hankkeessa toteutetun reitin huoltoon ja ylläpitoon. Huoltoa aletaan miettiä vasta myöhemmin. Kaikki kunnat ja yhteisöt eivät osaa ajatella asiaa näin pitkäjänteisesti. Muutamat reiteistä kulkevat osin Metsähallituksen alueilla, kuten kansallispuistoissa, mutta valtaosa reitistöistä on merkitty valtion maiden ulkopuolelle. Ahvenanmaa P Sadelinleden, 60 km Etelä-Karjala P Joutsenon retkeilyreitit, 70 km P ImatraRuokolahtRautjärvi-retkeilyreitti, 90 km P Parikkalan reitistö, 95 km Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa ja Pohjanmaa P Kurjenkierros, 50 km P Kuuden tähden reitistö, 330 km P Muinaisvuorten reitistö, 60 km P Peuranpolku 115 km P Pietarsaaren ja Kokkolan reitit, 100 km Etelä-Savo ja Pohjois-Savo P Koillis-Savon retkeilyreitit, 130 km P KoljonvirtaRunni retkeilyreitti, 60 km P Luostarivaellus, 40 km P Nilsiän retkeilyreitti, 70 km P Paavon polku, 100 km P Pertunmaan ja Mäntyharjun reitit, 50 km P RautavaaraTiilikkajärvi, 90 km P Sisä-Savon retkeilyreitit, 350 km Kymenlaakso P Salpapolku, 50 km P Valkealan reitti, 80 km Lappi P Aurinkovaarojen Jotos, 50 km P Laestadius-polku, 20 km P UKK-reitti Sallassa, 240 km Pirkanmaa P Pirkan Taival, 350 km P Pirkan ura, 90 km P Birgitan polku ja Kaarinan polku, 100 km Pohjois-Karjala P Herajärvenkierros, 40 km P Jaaman kierros, 45 km P Kaltimonkierto ja Patvinpolku, 80 km P Karhunpolku 130 km P Koivujoen retkeilypolku ja Saramon jotos, 75 km P Kolinpolku, 60 km P Susitaival, 100 km P UKK-reitti KoliVuokatti, 210 km Satakunta P Reitti Satakunta, 200 km Uusimaa ja Itä-Uusimaa P Reitti2000, 80 km Varsinais-Suomi P Kuhankuonon reitistö, 130 km P Pyhän Henrikin tie, 140 km Maakunnallisia karttapalveluita P Kainuun ulkoilukartta, www.kainuu.fi/ulkoilukartta P Pohjois-Savon ulkoilukartta, www.infokartta.fi/psavo P Pohjois-Karjalan vaellusreittiopas, www.vaellus.info P Vihreän kullan retkeilyreitit, 350 km Kainuu P Itärajan-Retkeilyreitti, 160 km P UKK-reitti Kuhmossa, 200 km P UKK-reitti HyrynsalmiPuolanka, 110 km P UKK-reitti VuokattiHyrynsalmi, 85 km Kanta-Häme ja Päijät-Häme P Aurinko-Ilves yhdysreitti, 30 km P Heinolan ja Vierumäen reitit, 40 km P Hämeen Ilvesreitti, 200 km Keski-Suomi P Keski-Suomen maakuntaura, 100 km P Metsoreitti, 35 km P Suurijärven vaellusreitti, 30 km Koillismaa P Hailuoto, 45 km P Iso-SyöteKylmäluoma, 75 km P UKK-reitti Pudasjärvellä, 130 km Laaksonen Jouni (toim.), Kainuun luontokohdeopas, Edita, 2005. Vuorjoki Katri ja Virtamo Pekka, Pohjois-Karjalan vaellusreittiopas, Edita, 2004. RETKEILYOPPAITA kauden jälkeisestä vaiheesta vaadittiin vuoden 2007 rahoituksen saaneilta hankkeilta. "Meillä reitin huollosta vastaa parin kolmen kaverin talkooporukka. Jos kyläseuralla on hyvä yhteishenki, reitin huolto saattaa onnistua myös talkoilla. Raivaamme heinikkoiset osuudet kaksi kertaa kesässä ja tarkastamme viitoitukset samalla" kertoo urakastaan Pekka , Mäkipää. Enemmän apuvoimia tarvitsemme esimerkiksi pitkospuulankkujen kantamiseen" jatkaa Mäkipää. , Kuorsumaan kyläseura on saanut reitin ylläpitämiseksi paljon lahjoituksia
Sen hoidosta vastaa kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunta. Kanjonin reunat ovat paikoin niin jyrkät, että pienimpiä on syytä napata nutusta kiinni. Rannoilla kukkii ja viheriöi Keravanjoen valuma-alueen tärkein metsäinen puronvarsikohde. emmenlaakso on mittasuhteidensa ja monipuolisuutensa vuoksi mainio kohde lasten kanssa retkeilyyn. Lehdoissa kukkivat värikkäät keltavuokot, kullerot ja imikät. Opastettu luontopolku on noin kahden kilometrin mittainen. Raidat, haavat ja metsälehmukset monipuolistavat alueen lajistoa ja ovat tärkeitä kasvualustoja monille jäkälille ja kääville. Tähän viitannee muun muassa joen varrella Pelkohaudaksi nimetty paikka. Laidunnus lisäsi vivahteikkuutta ja lajirunsautta. Toisinaan he haluavat vain lähteä paistamaan makkarat. Kukkaloistosta nauttivat kaikki luonnonystävät. Kevät on Lemmenlaakson kulta-aikaa. Alue suojeltiin 1991, ja sen myötä hevoset ovat palanneet popsimaan L suurempia kasveja tehden niittykasveille tilaa. Itseäni kasvitieteilijänä keväiset kukkijat sykähdyttävät aivan erityisellä tavalla. teema TEKSTI JA KUVA AINO JUSLÉN Lemmenlaakso Keravanjoki kiemurtelee Järvenpäässä upeassa kanjonissa muokaten alati ympäristöään. Vähän isompien kulkijoiden kanssa polkuja riittää tallattavaksi luontopolun lisäksi vielä toiset pari kilometriä hieman kauempana joen uomasta. Kotkansiipilehdon, 50200 metriä leveän jyrkän jokikanjonin, muurahaispesien ja niittyjen mosaiikissa pojat juoksentelevat innoissaan aina uusien löytöjen perässä. Opastustaulut löytyvät sekä alueen etelä- että pohjoispäästä. Järvenpään kaupunki omistaa Lemmenlaakson luonnonsuojelualueen lähes kokonaisuudessaan. Retki huipentuu kierroksen päätteeksi pohjoisosan nuotiopaikalle. Jokikanjoni oli satojen vuosien ajan niitty- ja laidunkäytössä. Sadan hehtaarin kokoisella alueella pesii lähes neljännes Suomessa tavattavista lintulajeista. Peltojen viljelyssä jätetään aina 510 vuoden välein jokin alue viljelemättä, jolloin saadaan aikaan nuorten lehtojen jatkumo. Sekin onnistuu, sillä nuotiopaikka on lähellä parkkipaikkaa. Runsas lehtipuiden määrä tekee Lemmenlaaksosta värikylläisen ruska-ajan retkikohteen. Puita paikalle ei toimiteta, joten ne kannattaa pakata mukaan omaan reppuun. Oppaassa mainitut jokeen sortuvat rappuset on jo purettu joen etsittyä uutta uomaa rappusten kohdalta. · 38 RETKI joulukuu 2008. Kasvit houkuttelevat perässään niittyperhoslajeja. Järvenpään verkkosivuilla (www.jarvenpaa.fi) on luontopolun opas sekä kartta. Lintujen pesimisrauhan ja lehtokasvillisuuden turvaamiseksi Lemmenlaakson ydinalueella saa 1.4.15.7. Omat 8- ja 6-vuotiaat poikani valitsevat useimmiten yksimielisesti huutoäänestyksellä Lemmenlaakson, kun kysyn mieluista retkikohdetta. Lemmenlaaksossa voi kuunnella Keski-Uudenmaan vaateliainta lajistoa, esimerkiksi pikkusieppoa ja varpuspöllöä. välisenä aikana liikkua vain merkityillä poluilla. Nautin näystä sitäkin enemmän, kun tiedän harvinaisten lehtokasvien olevan turvassa Lemmenlaaksossa. Tulvaniityillä näkee mukulaleinikkiä, jonka pientä perunaa muistuttavat juurimukulat kulkevat tulvaveden mukana pohjaa pitkin pyörien
Polttopuiden ottamiseen maastosta tarvitaan maanomistajan lupa, joten huomaavainen retkeilijä pienii klapinsa vain nuotiopaikalle tuoduista polttopuista. RETKI joulukuu 2008 39. Reitin esitteitä ja karttoja voi laittaa jakoon kunnan tai maakunnan pisteelle messujen yhteyteen. Seudun matkailuyrittäjä ja kunta linkittävät mielellään kotiseutunsa retkeilykohteet omille sivuilleen. Hänen kesäasuntonsa , on polun varrella, ja ilokseen reitin puuhamies on huomannut laavuilla yöpymässä muilta paikkakunnilta saapuneita patikoitsijoita. Puuhuollon puutteisiin kannattaa varautua omalla kirveellä ja sahalla. Suosikkikohteissa keväthankien tai ruskan ruuhkassa voi olla vaikea löytää itselleen rauhaa ja yksityisyyttä. Uudet polut kasvavat nopeasti umpeen, jos taipaleella ei ole kulkijoita. Pelkästään PallasYllästunturin kansallispuistossa vierailee vuosittain jo yli 300 000 kävijää. Retkeily hiljaisilla urilla vaatii hieman enemmän valmisteluja, mutta reissun suunnitteluhan on osa elämystä. Hyvillä kotisivuilla ja kunnollisella reittikartalla päästään jo pitkälle. "Kuosman Kiäpin retkeilykartan saa maksutta kunnantalolta ja muista toimipisteistä. Jos kartan tai esitteen saa seudun kaupoista ja huoltoasemalta, myös ohikulkumatkalla olevat ulkoilijat huomaavat kohteen. Usein hän hankkii oman maastokartan, kun esitteen karttakuvaus on liian karkea. rakentamassa vapaa-ajallaan reitin verralla sijaitsevia laavuja. Lähikohteessa ehtii poiketa vaikka koulu- tai työpäivien välissä. Seikkailua ja rauhaa Sesonkiaikoina Suomen suosituimmat kansallispuistot ja retkikohteet kuhisevat vaeltajia ja ulkoilijoita. Huollon heiketessä harvalukuiset retkeilijät kaikkoavat tyystin. Samaan aikaan, kun tunnetuimpien retkikohteiden taukopaikoilla kinataan makuupaikoista ja grillausvuoroista, suurin osa valtion maiden ulkopuolella sijaitsevista kohteista on täysin autioita. Retkiluistelijat menevät sinne, missä on jäätä. Näiden tuntemattomien taipaleiden taukopaikoilla saa nauttia retkeilyn riemuista lähes poikkeuksetta vain oman porukan kanssa. Huolto lopetetaan vähäiseen kävijämäärään vedoten. Taivaltaja joutuu toisinaan etsimään lisätietoa reitistä. He osoittavat hyvin, että retkeilystä voi nauttia myös ilman merkittyjä taipaleita ja huollettuja taukopaikkoja. Huolto lopetetaan vähäiseen kävijämäärään vedoten. Maaseutujen pikkukohteissa saa kulkea rauhassa ja laavuillakin paistavat makkaraa vain satunnaiset lähimökkien asukkaat. Reitin suunnittelussa ja rahoitusta haettaessa pitäisi budjetoida varoja myös kohteen markkinointiin. On vaikea kuvitella Suomen suurimpien kaupunkien johtajia huolehtimassa samalla tavalla kuntalaistensa retkeilypalveluista omalla vapaa-ajallaan. Kartta ja kotisivut Kauniiseen maastoon huolella rakennettu retkeilyreitti taukopaikkoineen on täysin turha, jos sillä ei ole käyttäjiä. Vaeltajan ei tarvitse matkustaa toiselle puolelle Suomea nauttiakseen luonnon rauhasta ja muista retken elämyksistä. On syntynyt turmiollinen noidankehä. Lähiseudun asukkaat saavat tiedon uudesta retkikohteesta paikallislehdestä, mutta se ei vielä tuo hiljaiselle maaseudulle patikoijia. Kartan voi noutaa myös seudun huoltoasemilta ilmaiseksi" Mäkipää mainostaa
Yleensä saavun Saraakalliolle veneellä. Hyvää työtä maalari kuitenkin on tehnyt. www.laukaa.fi 40 RETKI joulukuu 2008. Noin kilometrin mittaisen polun lähtöpaikka on Tarvaalan ja Kuusaan välisen tien varrella mäen päällä. Joku kivikauden ihminen on seisonut tässä samassa paikassa tuhansia vuosia sitten ja maalannut nämä kuvat, joita näen koko ajan lisää: tikku-ukkomainen ihmishahmo, hirvi, peuran vasa. Saraaveden vastarannalla Laukaan kirkonkylä elää tätä päivää, mutta edessäni olevat kalliomaalaukset ovat peräisin kivikaudelta. Tuntuu kuin siirtyisin vuosituhansien takaiseen maailmaan. Hetki ikuisuudesta len Laukaassa Saraakallion kalliomaalausten äärellä. Punamullasta, verestä ja linnun munista syntyi maali, joka on pysynyt kallion pinnassa tuhansia vuosia. Vanhimmat on maalattu arviolta 51004100 eKr. Kuvia on kymmeniä ja joka kerta löydän muutamia lisää. Ensimmäisenä tulijan lumoaa komea järvinäköala ja sitten hän oivaltaa olevansa vesiteiden risteyksessä. Ajantajuni katoaa. teema TEKSTI JA KUVA JUHANI NURMI Seison viettävällä kalliohyllyllä ja tuijotan vaiteliaana kiven pintaa. Sieltä Rautalammin reitin vedet virtaavat kohdatakseen pohjoisesta Keski-Suomesta saapuvat reittivedet. Niiden kaikkien huomiota herättävä kallioseinämä on itsessään jo melkoinen katseenvangitsija. Kivikauden taiteilijoiden paikanvalinta ei ollut sattumaa. Suomen hienoimmat ja parhaiten säilyneet kalliomaalauskentät ovat Hossan Värikallio Suomussalmella, Ristiinan Astuvansalmi ja Laukaan Saraakallio. Saraakallio on ehtymätön. Parhaiten kuvakenttä näkyy alempaa viistolta kalliohyllyltä. Emme kuitenkaan voi tietää varmasti, sillä mykät kuvat eivät kerro salaisuuksiaan. Aina uudestaan viehätyn paikan tunnelmasta. Ylhäältä aukeaa hieno näkymä etelään pitkin Saraavettä. Pieneltä parkkipaikalta viitoitus johtaa suoraan Saraakallion laelle. Veneen voi jättää kallion juurelle metsään, josta on hyvä nousta polkua ylös. O Saraakalliolle pääsee myös maata myöten. Aivan edessäni erottuvat selvät kämmenten painaumat. Kalliossa on punaisia läiskiä, joista alkaa hahmottua kuvia. Paikat ovat jo sellaisenaan näyttäviä. Maamme kalliomaalaukset ovat lähes poikkeuksetta järvelle aukeavissa pystyjyrkissä seinämissä. Ajatus on huikea. Samoille paikoille on maalattu kuvia moneen kerrokseen. Se on kestänyt sateet, talvet ja auringon paahteen. Kivikautisen ihmisen kallion pintaan maalaamat kuvat ovat arvoitus, joiden äärellä voi aistia hetken ikuisuudesta. · LÄHTEITÄ: Antti Lahelma: A Touch of Red, Museovirasto 2008 Pekka Kivikäs: Kallio, maisema ja kalliomaalaus, Minerva 2005 ja Kalliomaalaukset: muinainen kuva-arkisto, Atena 1995. Maalaukset ovat usein vesistöjen risteyksissä, jotka ovat esihistoriallisella ajalla olleet liikenteen solmukohtia. Arvellaan, että kuvilla olisi rituaalinen merkitys ja että ne liittyisivät saalistusonnen tavoitteluun. Laukaan sataman ohi seilatessa jyrkänne alkaa pilkottaa niemen takaa, kunnes sen koko mahtavuus avautuu näkyville
kerran. Vaeltaja kantaa vastuuta ympäristön hyvinvoinnista, jos hän vaihtaa Pohjois-Suomeen suunnatut pitkät automatkat kierrokseksi oman tai naapurimaakunnan kohteisiin. Hyvin huolletut taukopaikat takaavat onnistuneen retken. hiihdetään perinteisen tyylin 62 ja 32 kilometriä. Silloin polut eivät ole peittyneet vielä heiniin, joten eksymisen vaara on vähäisempi. Lähiretkeilyä Oman kotiseudun retkikohteiden selvittäminen ja niihin tutustuminen on todellista lähiretkeilyä. Polttopuiden puutteesta pitää kertoa myös reitin ylläpitäjälle, jotta hän osaa korjata tilanteen. Merkitse ilmoittautumiseen: Nimi, osoite, syntymäaika, matka ja aikatavoite. Vähän käytetyille taipaleille kannattaa suunnata etenkin keväällä ja alkukesällä. FINLANDIA-HIIHTO 21.-22.2.2009 Lahti-Hollola-Lahti Suomen suurin massahiihtotapahtuma hiihdetään jälleen Salpausselän kauniissa maisemissa jo 36. 36. Lauantaina 21.2. Salapoliisityötä muistuttavan viittojen etsimisen voi kuitata huumorilla. Nuotiopaikat antavat meille laajennetut jokamiehenoikeudet, sillä muualla tulenteko on kielletty. RETKI joulukuu 2008 41. Ilmoittautuminen tulee voimaan kun osallistumismaksu on maksettu. HINNAT 2009 16.10.2008 - 15.12.2009 16.12.2008 - 15.02.2009 16.02.2009 - 22.02.2009 P62KM 70 eur 80 eur 100 eur P32KM 50 eur 60 eur 80 eur V50KM 60 eur 70 eur 90 eur V20KM 35 eur 40 eur 45 eur www.finlandiahiihto.fi Heikosti merkityn reitin seuraaminen on työlästä. Hyvällä kartalla osaa kuitenkin perille, ja pieni vaativuus vain lisää seikkailun tuntua. io sä Polttopuiden ottamiseen maastosta tarvitaan maanomistajan lupa, joten pystypuut jätetään ehdottomasti rauhaan. Sunnuntaina 22.2. Puuhuollon mahdollisiin puutteisiin kannattaa varautua omalla kirveellä ja sahalla. Liiterissä saattaa olla pitkiä parruja, mutta taukopaikan työkalut voivat olla kadoksissa tai rikki. laduille suuntaavat vapaan tyylin 50 kilometrin matkan hiihtäjät ja 20 kilometrin vapaan tyylin reitille naiset sekä alle 16 -vuotiaat juniorit. Ilmoittaudut suorittamalla maksun tilille: Nordea Lahti 151930-138855. Jos puuvarasto on ehtynyt, repusta kaivetulla sahalla ja kirveellä pienii maassa lojuvista oksista tulipuut. Vaellus ei synny pelkistä el n ks ä kilometreistä. Kelot säästetään luonnon kaunistukseksi ja linnuille pesäpaikoiksi
Se tarjoaa tarkat retkeilykartat kaikista valtion mailla sijaitsevista kohteista. teema Metsähallitus huoltaa kaikkia Suomen kansallispuistoja, suojelualueita, erämaa-alueita, valtion retkeilyalueita ja muita valtion mailla sijaitsevia virkistykseen varattuja kohteita. Ruusuja ja risuja Ukko Kruunulle V altion mailla retkeilijä voi keskittyä luontoon ja nauttia helposta kulkemisesta, sillä ammattitaitoiset huoltomiehet pitävät sadat autiotuvat, laavut, kodat ja muut taukopaikat erinomaisessa kunnossa. Kesälomakuukausina lupamyynti lammikoille käy kiivaana. Muiden yhteisöjen taukopaikkojen mainostamatta jättäminen voi olla perusteltua laadun takaamiseen vetoamalla. Retkikartta.fi -sivusto avattiin kesällä 2007. Haltin vanha autiotupa remontoitiin perusteellisesti keväällä 2007. keskuksen ja kansallispuiston välissä on reilun viiden kilometrin taival Hämeen Ilvesreittiä, jonka huollosta vastaa Hämeen virkistysalueyhdistys. Palvelusta voi tulostaa värilliset maastokartat, joihin on merkitty kaikki valtion maille perustetut taukopaikat, merkityt reitit ja muut retkeilyrakenteet. Liian tarkka oman edun vartiointi kääntyy kuitenkin lopulta tappioksi, sillä esimerkiksi Torronsuon kohdalla kyläyhdistyksen palvelurakenteet tuplaisivat kansallispuiston retkeilymahdollisuudet. Vaeltaja ei voi olla ihmettelemättä esimerkiksi tilannetta, jossa hänen on tarkoitus taivaltaa Hämeen luontokeskuksesta Liesjärven kansallispuistoon. Nyt kohteesta, josta ei ole julkaistu painettua ulkoilukarttaa, voi tulostaa tarkan kartan. Se ei mainitse kohteiden esittelyissä taukopaikoista, jotka sijaitsevat retkikohteen rajojen ulkopuolella. Uuden kalasatsin jälkeen saalista tulee helposti pari päivää, jonka jälkeen loppuaika kalastetaan tyhjää lampea." Oulujärven retkeilyalue tuntuu muutenkin olevan kaukana retkeilystä, sillä mantereella eli Manamansalossa yöpyminen on sallittu ainoastaan leirintäalueella. Rannoilla tyytymättömät kalastajat selittävät niukkaa saalista: "Kaloja istu- tetaan parin viikon välein. Lupamyynnissä tavoiteltiin 35 000 metsästyslupaa ja 60 000 kalastuslupaa. Tunnelmallisen iltanuotion sijaan hän katselee retkikeittimensä ääressä, kuinka lomalaiset kittaavat kaljaa terassilla ja huutavat humalassa toisilleen ja pelokkaina sivusta seuraaville lapsilleen. Metsähallituksen ylläpitämän opastus- Taukopaikkojen ja reittirakenteiden ensiluokkainen huolto on Metsähallituksen vahvuus. Näin Retkikartta.fi -sivuston karttaan turvautunut retkeilijä houkutellaan siirtymään autolla Liesjärvelle patikoinnin sijaan. Maksulliset palvelut Metsähallituksen vuoden 2007 tavoitteisiin kuului 60 000 asiakkaan opastaminen ryhmässä. Metsähallitus tekee kaiken helpoksi retkeilijälle, mutta esittää tiedot vain omilla mailla sijaitsevista palveluistaan. Esimerkiksi Torronsuon kansallispuiston rajalla retkeilijöitä odottaa kyläyhdistyksen ylläpitämä laavu, lintutorni ja keittokatos, joista vaeltaja ei saa mitään tietoa Metsähallitukselta. Pitkospuut, sillat, reittimerkinnät ja opasviitat ovat lähes poikkeuksetta ensiluokkaisia. Lupamyynnin lisääntyminen näkyy myös retkeilykohteissa. Sivustoista on tehty myös ruotsin-, englannin- ja saamenkieliset versiot, mutta niillä esitetään vain valikoituja retkikohteita. Esimerkiksi Oulujärven retkeilyalueella kalastajat yrittävät pyytää istutettuja jalokaloja suppalammista. Lisäksi tuloja toivottiin 10 000 moottorikelkkailuluvasta. Yöksi kaikkien on palattava Metsähallituksen maksulliselle leirintäalueelle. Valitettavasti Retkikartta.fi -sivustolla esitetyt polut katkeavat saavuttaessa valtion maiden rajalle. Kaikki Metsähallituksen retkikohteet pitäisi löytyä Luontoon.fi -sivustolta vuoden 2009 loppuun mennessä. Retkeilyalueen hienot maastot ja upeat taukopaikat ovat vain päiväkäytössä. Maastoon viitoitettua reittiä ei ole näytetty kartalla, koska se ei kulje valtion mailla. Ja tästä näystä retkeilijä joutuu vielä maksamaan. · 42 RETKI joulukuu 2008. Luonnosta rauhaa hakeva patikoitsija joutuu hämilleen, kun retkeilyalueelle suunniteltu maastoyö vaihtuu telttailuun asuntovaunujen ja -autojen täyttämällä kentällä. Retkikartta.fi -sivusto toi hurjan hyödyn retkeilijälle
Perinteisen viikon vaelluksen sijaan voi tehdä myös useista maakunnan pikkukohteista kertyvän kierroksen. Näiden neljän suosikkireitin keskimääräinen pituus on vain reilu 50 kilometriä. Aamulla aikaisin soittava herätyskello ehtii hätistämään vielä arjen askareisiin, jos lähimmälle bussipysäkille, pyörälle tai autolle on vain lyhyt patikointi. Näytteilleasettajien mainoslehtisistä voi löytää juuri valmistuneen kohteen, joka ei ole vielä päätynyt edes opaskirjojen sivuille. Etsivä löytää Tuntemattomien taipaleiden löytäminen ja niiden itselle tunnetuksi tekeminen on helpompaa kuin uskoisi. Tällaisella retkellä voi täydentää eväitä vaikka joka päivä matkan varrelle osuvista kyläkaupoista. Siksi Edita on tarkentanut Suomen retkeilyoppaan tarjontaa maakunnallisilla opaskirjoilla. Retkeilijän pitää ymmärtää, ettei vaellus synny pelkistä kilometreistä. Pitkät päivämatkat nousevat kehuskelun aiheeksi. Upeat maisemat kannattaa kokea ainakin kerran, mutta pitääkö samoihin kohteisiin palata vuodesta toiseen. Soittamalla kunnan tai maakunnan matkailuneuvontaan saa paluupostissa täyden kirjekuorellisen erilaisia luontoon ja retkeilyyn liittyviä esitteitä. Etenkin lapset vaihtavat pitkät automatkat mielellään oleskeluun luonnossa. Jokaisessa maakunnassa on heikosti tunnettuja kohteita, joissa voi taivaltaa koko viikon. Maamme merkittävimmät ja parhaiten huolletut retkeilyreitit ovat päätyneet Suomen retkeilyoppaan sivuille. Pitkän taipaleen sijaan retkellä voi nauttia rauhoittavan luonnon ja iltanuotion tuomasta tunnelmasta hyvien ystävien kanssa. Jo parin kilometrin lenkki, jonka varrella on laavu, riittää yöretken kohteeksi. Tähän mennessä sarjassa on ilmestynyt Pohjois-Karjalan vaellusreittiopas ja Kainuun luontokohdeopas. Kun pitkät ajomatkat jäävät pois, vaeltaja saa kaksi päivää enemmän aikaa itse retkeilyyn. Lintutornien määrä on kymmenkertaistunut viimeisen 20 vuoden aikana. Näin kantamus jää kevyeksi, vaikka herkulliset retkiruuat sisältäisivät tuoretta lihaa, kasviksia ja kermaa. Pitääkö samoihin kohteisiin palata vuodesta toiseen? Maakunnissamme on niin paljon erilaisia vaihtoehtoja retkeilyyn, ettei valtakunnalliseen oppaaseen ole saatu mahtumaan kaikkea. Melojan ehdoton tietolähde on viime keväänä ilmestynyt Retkimelonta, jonka sivuille on kerätty kolmisensataa melontakohdetta. Nyt siivekkäitä voi tarkkailla jo 600 tornista. Oman lähiseudun kohteita kannattaa etsiä kuntien kotisivuilta. "Keväällä 2009 maakunnalliseen sarjaan liitetään Savon patikointiopas sekä Lounais-Suomen retkeilyopas, joka esittelee Satakunnan ja Varsinais-Suomen kohteita" paljastaa Editan tie, tokirjallisuuden kustannuspäällikkö Sanna-Mari Hovi. Lapin suosikkikohteiden 50 kilometrin pituuteen ylletään kaikissa maakunnassa jopa Ahvenanmaalla. Mutta siihen tarvitaan hiukkasen viitseliäisyyttä. Usein vaelluksesta yritetään selvitä vielä mahdollisimman nopeasti. Yli 400-sivuinen opas pursuaa kohteita, joita haluaisi lähteä patikoimaan. Lähiretkeily säästää luontoa ja aikaa. Niillä on turha ylpeillä, sillä ultramaratoonarit ovat juosseet jo kyseiset reitit muutamassa tunnissa. Kotiseudun lähiretkikohteessa pystyy poikkeamaan vaikka kesken koulu- tai työviikon. Esimerkiksi Kainuun ulkoilukartassa esitellään erilaisia retkeilyyn ja ulkoiluun liittyviä reittejä noin 7000 kilometriä ja niiden varrella on noin 500 taukopaikkaa. · RETKI joulukuu 2008 43. Monet matkustavat etelästä pohjoiseen vaeltaakseen Luoston ja Pyhätunturin väliä, PallasHetta-reittiä, Kevon kanjonia tai Karhunkierrosta. Uusista reiteistä kiinnostuneen patikoitsijan kannattaa tutustua tarkoin myös maakuntien ja matkailuseutujen esittelytiskeihin retkeilyyn, matkailuun ja ulkoiluun liittyvillä messuilla. Kainuun, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan kohteiden tiedot on kerätty keskitetysti verkkoon. Retkeilyreitit on usein esitelty matkailu- tai liikuntapalveluiden yhteydessä. Lapin kohteisiin tutustuminen lisää ymmärrystä kotimaan luonnosta. Pohjoisen pikavaelluksiin käytetyn ajan voi käyttää oman kotiseudun kohteisiin. Reissu voi olla hyvin antoisa, vaikka patikointi katkeaa hetkeksi siirryttäessä autolla tai pyörällä seuraavaan kohteeseen
Yhteensä paikannimiä kertyi lähes 8 000, joista 4 500 on karttaan merkittyjä. Ukko eli Äijih tarkoittaa inarinsaamelaisten jumalaa. Se kattaa Inarin retkeilyalueen ja alueet Vätsäristä Sodankylän kunnan rajalle. Moniin nimiin liittyy , kokonainen tarina kuten Sigganitkemäsalmeen, jota kutsutaan myös Kallosalmeksi. Osa Inarin tunnetuimmista paikoista on merkitty selvitykseen neljällä kielellä. , Ne aliarvioivat ja vääristävät alkuperäisten nimien merkitystä. Ilmatieteen laitoksella on johtava rooli myös satelliitteihin perustuvan ultraviolettisäteilytiedon tuottamisessa. ITÄINARILAISET PAIKANNIMET TALLESSA Tarunhohtoinen Inarin Ukko-saari kohoaa sumun keskellä Ukonjärven länsirannalta kuvattuna. Sigga-neidon kilpakosijat ampuivat tarinan mukaan toisiltaan kallot halki jousipyssyillään, kun Sigga ei osannut päättää sulhastaan. Selvitys on nähtävänä Metsähallituksen Ivalon asiakaspalvelupisteessä ja Ylä-Lapin luontokeskus Siidassa. Ilmastonmuutoksen ja otsonikadon linkittyminen toisiinsa voi kuitenkin vielä monimutkaistaa toipumista. tsonia tuhoavien aineiden päästöt ovat vähent yneet voimakkaasti kansainvälisen sopimuksen voimaantulon jälkeen. Se tulee ladattavaksi Metsähallituksen verkkopalveluun ensi vuonna. O 44 OTSONIKERROS ELPYY HITAASTI ta tutkimus- ja teknologiaosaamista on mukana useassa kansainvälisessä satelliittihankkeessa. Suomalais- RETKI joulukuu 2008 KUVA ILMARI MATTUS luontoretki KOONNUT AINO JUSLÉN. "Esimerkiksi inarinsaamelainen nimi áháligvääri on suomen- nettu Apinavaaraksi. Etelämantereen yläpuolella otsonikato kuitenkin vaikeutuu edelleen, ja siellä otsonikerroksen voidaan odottaa palautuvan ennalleen vasta vuoden 2065 paikkeilla. Satelliiteilla on nykyisin merkittävä rooli otsonitutkimuksessa, sillä maapallon otsonitilannetta seurataan päivittäin satelliittien mittalaitteilla. áhálig kuitenkin tarkoittaa lapsenkasvoista, karvaista ja puolen mittaista ihmistä muistuttavaa aarteenvartijahaltiaa tai maahista" kuvailee Mattus. Viime vuosina on saatu ensimmäisiä viitteitä keski-ilmakehän otsonikadon vähentymisestä. "Paikannimien mukaelmasuomennokset ovat usein epäonnistuneita" kertoo selvityksen laatinut inarilainen Ilmari Mattus. Ukko-saarelta löytyi viime vuoden arkeologisissa kaivauksissa seita eli uhripaikka, joka on ollut käytössä 10001400 -luvuilla. I tä-Inarin paikannimistöstä valmistui lokakuussa mittava selvitys. Viimeisimpien arvioiden mukaan otsonikerroksen odotetaan palautuvan vuoteen 2050 mennessä. vietetään YK:n kansainvälistä otsonipäivää. Sen vuosipäivänä 16.9. Sopimus allekirjoitettiin 21 vuotta sitten. Tällä hetkellä Etelämantereen yläpuolisessa otsonikerroksessa on Pohjois-Amerikan kokoinen aukko
Pienaukkohakkuut soveltuvat kohteisiin, joilla on erityisiä luontoarvoja ja jotka ovat retkeilijöille tärkeitä. Tapahtuman aikana nostettiin esiin useita luonnonsuojelun aiheita. Tutuin esimerkki vieraslajista lienee amerikkalainen minkki, joka tuhoaa vesilintujen pesiä saaristoissa ja lintuvesillä sekä kilpailee alkuperäisten näätäeläimiemme kanssa. Raehavaintoja kerää Ilmatieteen laitos osoitteessa www.fmi.fi/palaute/rae T METSÄHALLITUS KOKEILEE PIENAUKKOHAKKUITA Puutarhoista karanneet jättiputket ovat erittäin kilpailukykyisiä. Suuria, yli 2 senttimetrin kokoisia rakeita havaittiin kesä-elokuussa kaikkiaan 47 kertaa, kun keskimäärin tällaisia raesateita sattuu kesässä vain kymmenkunta. Indonesia suojelee Sumatran sademetsät ja aikoo pysäyttää metsäkadon näissä eräissä maailman monimuotoisimmista elinympäristöistä. Tampereen Hervannassa herättiin kesäkuisena aamuyönä halkaisijaltaan yli neljä senttimetristen rakeiden paukkuessa katoille ja autojen pelleille. S SUOMI TORJUU VIERASLAJEJA uomi laatii kokonaissuunnitelmaa vieraslajien aiheuttamien haittojen torjumiseksi luonnossamme. Suomen ympäristökeskus on perustanut verkkosivuston, jolla jaetaan tietoa ja ohjeita vieraslajien torjumisesta. Niiden erittämät kasvinesteet aiheuttavat iholle joutuessaan ikävää ärsytystä. aivalvaaran ja Kylmäluoman retkeilyalueiden vanhoissa metsissä kokeillaan muutaman aarin kokoisia pienaukkohakkuita. "Metsähallitus on kiinnostunut saamaan palautetta alueiden käyttäjiltä" innostaa Louhisalmi. Raekuuroja esiintyy kesällä, sillä ne tarvitsevat syntyäkseen voimakkaita nousevia ilmavirtauksia, joita esiintyy etenkin kehittyneissä kuuro- ja ukkospilvissä. Suomen suurimmat rakeet, Lappeenrannassa 1968 ja Keuruulla 1972, ovat olleet halkaisijaltaan noin 8 senttimetriä. Pääasiassa amerikkalaisen täpläravun mukana tullut rapurutto hävitti 1900-luvun alussa jokirapukannan ja taannutti ravustuselinkeinon. Suurimmat viime kesänä havaitut rakeet olivat halkaisijaltaan 6,5 senttimetriä. "Viime kesän raekuurot iskivät tuhoisasti muun muassa Suonenjoen mansikkapelloille" kertoo Ilmatieteen laitoksen , meteorologi Jari Tuovinen. Tapahtuma keräsi yhteen 8 000 johtavaa luonnonsuojelun asiantuntijaa. Vieraslajit uhkaavat luontomme monimuotoisuutta muun muassa muuttamalla elinympäristöjen rakennetta, levittämällä tauteja ja risteytymällä alkuperäisten lajien kanssa. Metsähallitus haluaa hakkuilla uudistaa metsää ilman, että sen virkistyskäyttö kärsisi. Suurin osa vieraslajeista on kuitenkin kasveja, jotka puutarhoista karattuaan valtaavat ärhäkkäästi tilaa luonnonvaraisilta lajeiltamme. Viime aikoina huolta on herättänyt Itämereen leviämään päässyt kampamaneetti. Rakeita satoi 42 päivänä toukokuun ja syyskuun välisenä aikana. www.ymparisto.fi/vieraslajit KUVA HARRY HELMISAARI M enneenä kesänä oli vähän hellepäiviä ja ukkosta, mutta raesateet olivat yleisiä. Kongressissa käytiin kolmen erityisen ajankohtaisen haasteen kimppuun: ilmastonmuutoksen, luonnon monimuotoisuuden turvaamisen sekä luonnon ja ihmisen hyvinvoinnin yhdistämisen. , RETKI joulukuu 2008 45 KUVA KIM FRISK LUONNONSUOJELUN ASIANTUNTIJAT KOKOONTUIVAT BARCELONASSA VIIME KESÄNÄ SATOI RANKASTI RAKEITA. Suuret rakeet rummuttavat näkyviä lommoja myös autojen peltipinnoille ja aiheuttavat mittavia viljelyvahinkoja. "Pienaukoille voidaan istuttaa taimia, mutta useimmiten ne jätetään taimettumaan luontaisesti" kertoo Taivalkosken met, sätaloustiimin esimies Kari Louhisalmi. Maailman uhanalaisten nisäkkäiden luettelo julkistettiin suuren huolen saattelemana, sillä se arvioi yli viidenneksen nisäkkäistä olevan vaarassa kuolla sukupuuttoon. Indonesian edustajat yhteistyössä WWF:n kanssa kertoivat puolestaan mittavasta metsiensuojeluohjelmasta. K ansainvälisen luonnonsuojeluliiton neljäs maailmankongressi järjestettiin lokakuussa Espanjan Barcelonassa
Suojaamisen kannalta avainkohdat ovat niska, ohimot ja korvat. Kerrospukeutuminen on yksinkertaisimmillaan takin huppu. Suonten supistumattomuus ja vilkas verenkierto tarkoittavat, että pään kautta haihtuu paljon lämpöä. Terveet ja vahvat lihakset tuottavat lämpöä, mutta kylmään voi myös totutella. Ensimmäiseksi alkaa nipistää ääripisteitä, kuten varpaita, sormia, nenänpäätä, korvia, poskipäitä ja leuankärkeä. Päätä pitää suojata samaan tapaan kuin koko vartaloa. Pää toimii ihmisen lämpöventtiilinä liikkuessa sitä on voitava tuulettaa ja tauon tullen taas suojattava hyvin. Päähineen leikkaus tai joustaminen määrää osittain suojaavuudenkin. Pään alueen pintaverisuonet eivät supistu kyltä rutkasti varsinkin viimalla, joka tekee pienestäkin pakkasesta ongelmallisen. Asiaan on syytä suhtautua riittävällä vakavuudella. Niinpä vanhan sanonnan mukaisesti on laitettava lakki päähän, kun jalkoja alkaa paleltaa. Pakkasessa ja viimassa pää eroaa monella tapaa muusta vartalosta. Kylmyydeltä suojautumisessa auttavat oikea vaatetus, hyvä kunto ja riittävät eväät. Vakavimmillaan kylmyys on riski terveydelle. Pari tuntia päivässä saatava kylmäaltistus totuttaa muutamassa viikossa kehon tehokkaasti viileämpään. Olo muuttuu epämiellyttäväksi, ja vilunväristykset alkavat kulkea läpi kehon. Tärkeintä onkin kerrospukeutuminen, muunneltavuus ja erilliset taukovaatteet" Rintamäki selit, tää. Muilta osin on lähinnä kyse käyttäjän omista tuntemuksista ja mukavuudesta. Äärioloja lukuun ottamatta pään fysiologian kannalta keskeistä onkin suojata huolella vain paleltuvat alueet. Lämpöä haihtuu pääs- Leikkaus suojaa Professori Hannu Rintamäki Työterveyslaitoksen Oulun yksiköstä tuntee pään ja kylmän yhteensovittamisen ongelmat. "Kylmässä vuorotteleva liikkuminen ja taukojen pitäminen asettavat pukeutumisen yhteensovittamiselle likipitäen mahdottoman ongelman. Pukeutumisessa panostetaan eristävyyteen ja tuulensuojaan. Pää alkaa jäähtyä sisältä vasta vartalon lämmön mukana, jolloin tilanne on kaikin puolin vakava. T mässä toisin kuin esimerkiksi raajoissa. Tästä johtuen pään jäähtyminen ei vaikuta suoraan toimintakykyyn, kuten sormien tai varpaiden kylmettyminen. Valintapäätöksiin vaikuttavat myös, kuin- 46 RETKI joulukuu 2008. varustekatsaus TEKSTI JA KUVAT VILLE SIEKKINEN TUOTEKUVAT VALMISTAJAT Retkipäähineen valinta perustuu olosuhteisiin ja omiin mieltymyksiin. Pakkasta piiloon KUNNOLLINEN PÄÄHINE PELASTAA VILULTA, KUN TUULEE, TUISKUTTAA TAI HIKOILUTTAA. alven kylmyys vaikuttaa ihmiseen monella tapaa. Toimintakyky heikkenee ilman riittävää suojaa. Hyvä huppu pysäyttää tuulen vaikutuksen ja tunnelimainen huppu suojaa myös kasvoja. Pään erikoislaatuisuus tekee sen suojaamisesta retkeilijälle ja liikkuvalle ihmiselle kylmällä haasteen. Kun lisänä on karvakaulus, pysyy pää suojassa kylmältä ja viimalta. Lämpötila, tuuli, lumi- tai vesisade vaativat omat ominaisuutensa. Mallit valitaan sään ja toiminnan mukaan
Sen sijaan merinovilla ei kutia. Ihoa vasten oleva silkki ja tietyt keinokuidut säilyttävät kuivantunteen silloinkin, kun hiki virtaa. Tuulisissa tai aurinkoisissa oloissa lippa on eduksi kasvoja ja silmiä suojattaessa. Peruspipon kavereina on pantoja, putkipäähineitä, lippalakkeja, korvaläppiä, karvalakkeja, kypärämyssyjä ja kypäröitä. Liian kireässä päähineessä ilma puristuu ulos ja lämpimyys kärsii. Hengitysilman mukana poistuvaan lämpöön ei voi juuri vaikuttaa, mutta iholta säteilevään kosteuden mukana haihtuvaan, vaatteiden aukoista kulkeutuvaan ja iholta johtuvaan lämpöön voi kukin vaikuttaa ratkaisuillaan. Päähineen lämpöisyys määräytyy sen ominaisuuksien lisäksi sen käyttötavasta. Kovassa vauhdissa päähine ei saa rajoittaa näkökenttää eikä takertua mihinkään, esimerkiksi tupsustaan oksiin. Pehmeä materiaali tuntuu kuivana miellyttävältä. Kosteus siirtyy niistä ulompiin kerroksiin ja parhaimmillaan pois päähineestä. Yhteystiedot Merkki Buff Fjällräven Haglöfs Halti Jack Wolfskin Lundhags Millet Patagonia Ruskovilla Salomon Vaude Maahantuoja B-Trade Ky Fjällräven Haglöfs Halti Bonge Marine Outdoor Vandernet Free Heels Ruskovilla Salomon Free Life www.freelife.fi www.marinoutdoor.nu www.vandernet.com www.freeheels.fi www.ruskovilla.fi Maahantuojan www-sivut www.buff.fi www.fjallraven.fi www.haglofs.fi www.halti.fi Puhelin (09) 340 4800 (09) 877 1133 (09) 886 80080 (09) 852 081 (09) 701 4075 (09) 678 815 020 741 8330 (03) 377 4655 (03) 871 460 020 778 9600 020 743 3960 Valmistajan www-sivut www.buff.com www.fjallraven.se www.haglofs.se www.halti.fi www.jackwolfskin.com www.lundhags.se www.millet.fr www.patagonia. ka kauan kylmässä ollaan ja millaista fyysistä toimintaa on tiedossa. Metallikorujen käyttö lisää lämmön johtumista pois iholta. Jos tiedossa on fyysistä työtä, täytyy ylimääräisestä lämmöstä tai eristyskerroksesta päästä eroon. Kovassa pakkasessa teknisten kalvojen toiminta heikkenee. Lika, hiki ja käyttäjän ihon rasva heikentävät hengittävyyttä ja eristämistä, joten tuotteen tulisi olla helposti pestävä: vanhaa kunnon karvalakkia ei noin vain pyöräytetä pesukoneen läpi retken jälkeen. Pannat ja korvaläpät sekä sopivasti taitellut putkipäähineet sopivat vauhdikkaaseen liikkumiseen, sillä ne sallivat ylimääräisen lämmön tehokkaan haihtumisen. Samalla niillä saadaan suojattua kylmälle arat alueet niin, että olo on mukava. Lämpöä poistuu kylmässä monella tapaa. Lampaanvilla on lämmintä, mutta se aiheuttaa herkälle iholle kutiamista. Hyvän lipan voi muotoilla tarpeen mukaan. Hyvä huppu on osa kerrospukeutumista tarjoten lisäsuojaa tauoilla. Kylmältä suojaamiseen tarvitaan eristettä sekä tuulta ja sadetta vastaan tiivistä materiaalia. www.ruskovilla.fi www.salomonsports.com ww.vaude.com RETKI joulukuu 2008 47. Kosteus jäätyy Otsalta tuulisuojattu pipo on mukava tuulisella järvenjäällä. Materiaalien valinta Materiaalien valinnassa kriteerit ovat mukavuus ja suojaavuus. Eristävyys syntyy materiaalin paikallaan pitämästä ilmasta, joten valinnassa on huomioitava eristeen ilmavuus ja päähineen koko. Asettamalla päähineen huolellisesti päähänsä siten, että se suojaa niskan, korvat ja ohimon ja minimoimalla muun vaatetuksen aukot, saadaan lämmönhukkaa pienennettyä
, Kovassa vauhdissa valitaan ohut päähine, joka hengittää ja suojaa viimalta. Polar Bu a voi käyttää kaula- tai kasvosuojana, lämpimänä myssynä tai tuulettavana päähineenä. "Kylmässä liikuttaessa hikoilun välttäminen on itsessään tavoite. Materiaalina on hengittävä ja eristävä Stormwall Softshell ja joustava Stretch Knit. Maastohiihtoon suunniteltu pipo on muotoiltu niin, että se suojaa ohimoiden lisäksi korvat ja niskan. · erinteisestä karvalakista kehitetty päähine on ulkovuoreltaan veden- ja tuulenpitävää sekä hengittävää polyamidia. Tällöin lämpö pysyy sisällä oikeilla kohdilla ja poistuu sieltä, missä sitä ei tarvita. Paleleminen heikentää huimasti unenlaatua ja siten seuraavan päivän suorituskykyä. Tämä saavutetaan keveällä vaatetuksella ja erillisellä taukovaatteella" kertoo Rintamäki. Tuulisiin oloihin kudottu pipo ei sovi, mutta sopivalla vuorikankaalla vahvistettuna saa hyvin lämpimän ja tiiviin pipon kylmiinkin säihin. Tyyppi: putkipäähine Hinta: , Haglöfs Alpine II cap Tyyppi: pakkaslippis Hinta: M onikäyttöiseen putkipäähineeseen on yhdistetty talven varalta lämmittävää Polartec-fleeceä. Korvaläpät voi kääntää ylös, jolloin hengittävyys ja kuuluvuus paranevat. P 48 RETKI joulukuu 2008. Myös pannat ja muut ylhäältä avonaiset lakit tulevat kyseeseen. Kun nukutaan makuupussissa paukkupakkasessa, käytetään usein ohutta päähinettä. Liian paksua ja lämmintä päähinettä voi aina tuulettaa esimerkiksi paljastamalla ohimon tai niskan, mutta liian ohut ei lämmitä riittävästi, vaikka sitä miten kääntelisi. Peruspipo muuttuu huomattavasti käytännöllisemmäksi, kun se on otsalle, korville ja niskaan tulevilta osiltaan topattu vai vuorattu esimerkiksi fleecellä ja on yläosastaan ohuempi. varustekatsaus kalvon sisäpintaan, ja kurjimmillaan vuoren sisäpuolelle kertyy hiestä muodostunut keinolumi. Vauhti määrää suojan Buff Polar Pään suojaaminen sopivasti on ongelmallista, joten muunneltavuus on eduksi. Sopivan löysä, tuulenpitävä ja korvat, ohimot ja niskan kunnolla peittävä malli löytyy useimmiten pipoa tai karvalakkia mukailevista päähineistä. Joustavasta neopreenista valmistetun lipan reunassa on metallilanka, joten lipan voi muotoilla vapaasti tilanteen mukaan. H Fjällräven Nordic heater Tyyppi: karvalakki Hinta: Halti Elite Tyyppi: hiihtopipo Hinta: , E lite on tuulenpitävä pipo kylmien päivien urheiluun. Pintamateriaali on Windstopperia, joka pysäyttää viiman sekä hylkii vettä ja lunta. Kulloinenkin sää lämpötiloineen, tuuli- ja kosteusoloineen vaikuttavat. Nokkela retkeilijä valmistaa itse oman piponsa. Vuoreksi valittu Polartecin mikrofleece eristää kylmää. Siksi päähineitä on hyvä sovittaa ja valita parhaalta tuntuva malli. Sen tulee hengittää riittävästi, pysyä paikallaan ja olla erityisen mukava. Mukavuus on suurelta osin myös henkilökohtaisten mieltymysten määräämää. Edellinen pätee myös tuulen suojaukseen. Hiihtäjälle tai juoksijalle riittää useimmiten otsan peittävä viimasuoja ja muuten päähine voi olla tuulettuvaa materiaalia. Hiertävien kohtien määrä on saatu minimoitua, sillä fleece on kiinnitetty putkeen vain yhdellä saumalla. aglöfsin reilu talvilippis on varustettu pitkällä niskaa ja korvia suojaavalla reunuksella. Jos liike on vähäistä, pitää panostaa tehokkaaseen eristämiseen ja tuulelta suojaamiseen. Eristystä antaa polyesteritäyte ja akryylikarva. Vuori valmistetaan lycrasta. Peruspipon tekeminen on helppoa, sujuu niin virkkaamalla kuin kutomalla ja malli on helppo sovittaa omaan päähän mukavaksi. Yhtälailla tekemisen fyysisyys ja oman kehon tuntemus ratkaisevat valinnassa. Yhdellä päähineellä ei koko talvea pärjää, jos ulkoilusta haluaa nauttia täysillä
markkinakatsaus KUVA MIKKO LAMPINEN TEKSTI JA KUVAT JARI VEHVILÄINEN TUOTEKUVAT VALMISTAJAT JA JARI VEHVILÄINEN Telemarkit kaikkiin rinteisiin TELEMARKSUKSIEN KIRJO ON LAAJENTUNUT VALTAVAKSI VIIME VUOSINA. OSTAJA JOUTUU PALJOUDEN ÄÄRELLÄ YMMÄLLEEN, ELLEI HETI ENSIMMÄISENÄ SELVITÄ ITSELLEEN, MIHIN SUKSIAAN TARVITSEE. 50 RETKI joulukuu 2008
alpine touring). Samasta syystä suksia on levennetty viimeiset kymmenen vuotta. Oikea valinta voi olla esimerkiksi suksi, joka toimii hyvin rinteessä ja kelvollisesti takamaastossakin. "Viime vuosina suksien kehitys on johtanut eri käyttötarkoituksiin erikoistumiseen" sanoo huipputellulaskija Jani , Johansén. T elemarksukset ovat kehittyneet dramaattisesti ja valinnanvaraa riittää jo miltei liiaksikin. Murtomaasuksiin lisättiin teräskantit kovalla lumella kurvaamisen helpottamiseksi. Sidetyyppikin valitaan käyttötarkoituksen mukaan. Naisten telemarksukset FREE HEELSIN toimitusjohtaja Harri Kalliovalkama naurahtaa hyväntuulisesti, kun häneltä kysyy naisten telemarksuksista. Kaikkeen käyttöön sopivaa yleissuksea ei ole, mutta päätöksenteko helpottuu, kun pitää mielessä itselleen tärkeimmän osa-alueen. Tellut sopivat moneen, ja niitä käytetäänkin hiihtokeskusten tampatuissa rinteissä, offareilla, vapaalaskussa, päiväretkillä, tunturivaelluksilla ja vuoriretkillä (engl. Mallistoissa on myös aggressiivista runttausta kestäviä suksia ja omat mallit aloittelijoille. Na Minne matka? Oikean suksen valinta voi tuntua vaikealta runsaasta tarjonnasta johtuen. Kärki yltää 155 millimetrin leveyteen ja kantakin 148 millimetriin. Naisten pitkät ja miesten lyhyet sukset voivat olla rakenteeltaan identtiset, vaikka niiden pinnat näyttävätkin erilaisilta. Suksen ominaisuuksiin vaikuttavat ainakin pituus, leveys erityisesti suksen keskeltä, leikkaus, jäykkyys, jalkavuus ja materiaalit. Harvalla on varaa hankkia erikoissukset joka lähtöön, joten kukkaron kevenemisen kynnyksellä joutuu usein tekemään kompromisseja. Rinteessä ja niiden ulkopuolella kaivataan eri ominaisuuksia, eikä tunturihiihtoon kehitetyillä sivakoilla kannata kokeilla suuria vuoria ja pohjatonta puuterilunta. Etelä-Suomen mäkiin ja Pohjois-Suomen tuntureille tarvitaan erilaiset mallit. Yhdysvalloissa uskotaan, että pitkien ja laihojen suksien päivät ovat jo luetut. Myös hiihtokenkien tulee olla lajiin ja suksiin sopivat. Telemarkhiihtotyyli syntyi alun perin tarpeesta liikkua vuorilla. Itseään pidempää suksea käyttävät keskiarvoista painavammat alpinistit. Telemarksukset Merkki ja malli Black Diamond Guru K2 Hellebent K2 Schi Devil K2 World Piste Karhu Spire Madshus Trolltind Movement Freeheel Schuetz Telemark Freeride Völkl Mantra Pituudet, cm 162, 170, 178 169, 179, 189 153, 160, 167, 174 167, 174, 181 163, 170, 177 170, 180, 190, 200, 205 166, 176, 186 184 170, 177, 184, 191 Sivuleikkaus, mm 118-75-104 150-122-141 119-78-105 122-80-107 122-86-108 81-63-73 120-89-111 131-93,5-119 133-96-116 Paino, g/pari 2900 / 170 5080 3100 / 167 cm 3200 / 174 cm 3520 1950 / 190 cm 3200 3600 4030 Muuta Kääntösäde 16 m 40/40 rocker Kääntösäde 16 m Kääntösäde 18 m Myös BC-malli Pitopohja/voideltava Hinta, 469 790 350 390 489 249/239 559 1200 599 RETKI joulukuu 2008 51 KUVA ANTTI KUROLA. "Niin ja grafiikat tietysti" hän lisää tarkoittaen , suksien pintamaalauksia. Tunturihiihdossa suositaan matalaa monoa, kun taas korkeat ja jäykät monot käyvät paremmin laskemiseen. Kaikki eivät kaipaa suksien laskuominaisuuksia ainakaan jokaisella reissulla, vaan tärkeimmäksi seikaksi nousee hiihdettävyys. "Eihän suksi voi tunnistaa sukupuolta" hän hymähtää. Asia ei ole kuitenkaan niin yksioikoinen. Markkinoiden leveimmän suksen Karhu Team 130 Telemarkin mitta kapeimmasta eli keskikohdasta on jo valtavat 130 millimetriä. Tellujen perinteinen käyttötarkoitus, tunturihiihto, ei ole kadonnut mihinkään. Näkyvin uusista suuntauksista on kirjaimellisesti suksien hurja leventyminen. Esimerkiksi Karhun valmistamat naisten Bertha ja miesten Team Edition ovat Kalliovalkaman mukaan samat sukset. Laskuominaisuuksien parantamiseksi suksia jäykistettiin ja lyhennettiin. Laskusuksen pituus on nykyisin sama kuin hiihtäjän mitta. "Naisille tarkoitetut , sukset ovat pehmeämmät ja mitoitettu keveämmälle laskijalle" Kalliovalkama luettelee suksien , eroja. Naisille suunnatut tellut ovat usein molemmille sukupuolille tarkoitettuja unisex-malleja löysempiä ja lyhyempiä. Ennen kauppaan menemistä on syytä selvittää, mihin suksiaan tarvitsee
Ennen kuin ruuvaa tellusiteet alppisukK2 Superläskit (95130 mm) on kassiin, kannattaa tiedustella muilta käyttäKarhu vava kategoria. Tähän ryhmään kuuluvat vat välineikseen perinteiset telemarksukRossignol muun muassa K2 Anti Piste, Karhu Team set, sillä heidän ei tarvitse lasketella jyrkSchuetz 100 ja Black Diamond Verdict. LISÄTIETOA BC-sukset. Black Diamond käyviä suksia, joiden leveys on 8595 Monet alppisukset käyvät myös teleDynafit millimetriä. G3 nautinnollista kyytiä syvässä lumessa. Karhu keskikohdan leveys. Tällaisia suksia kärjen ja kannan tasajäykkyys. Ne alkavat olla liian leveitä markiin, jos ne taipuvat tasaisesti ja Fischer rinteeseen ja kumpareisiin, mutta antavat ovat riittävän löysiä kannasta ja kärjestä. Nyrkkisääntönä voidaan todeta ovat esimerkiksi Völkl Ac-T, Black Diamond Machine sekä Atopehmeiden suksien toimivan aloittelijoille ja pehmeään lumeen. kiä rinteitä. Seuraavan kategorian sukset kuuluvat rinteeseen ja off-pisJäykemmät sukset tuovat vauhtikestävyyttä ja purevuutta, teelle. Kapeudestaan johtuen ne kääntyvät asiaa: suksen jäykkyys pituussuunnassa, kiertojäykkyys sekä nopeasti kantilta kantille ja purevat hyvin jäähän. Näillä sivakoilla laskeminen on City Sport: Kemi, Kittilä (Levi) ja tijat valitsevat joko Völkl Mantran, Black vaikeaa. Camu: Helsinki ja Turku Vaihteleviin lumiolosuhteisiin ja Niiden keskikohdan leveys on 4863 milFree Heels: Kangasala ja Helsinki aggressiiviseen hiihtoon monet asiantunlimetriä. Parhaan tuntusella suksella on helppo laskea leikkaavaa Alkaneena kautena ainakin Kolin, man suksiin saa kokeilemalla niitä testikäännöstä, ja se kääntyy helposti aloitteLevin, Pyhän ja Ylläksen hiihtokeslaskutapahtumissa. ja liukuvat hyvin pehmeässä lumessa. Vahvikkeilla, joita tehdään muun SUKSIMERKKEJÄ helpompi laskea syvässä lumessa. micin mallit Tacora ja Pumori. muassa titaanista, suksiin saadaan jäykAtomic Läskeiksi nimitetään off-pisteeseen kyyden lisäksi kestävyyttä. markkinakatsaus KUVA MIKKO LAMPINEN KUVA ARI HEINILÄ Metsäinen off piste -hiihto vaatii sujuvaa tekniikkaa ja luotettavaa suksituntumaa. Vapaalaskija ei valitse suksiaan ilmalennon vaan laskeutumispaikan lumiolojen mukaan. Suksen jäykkyydestä puhuttaessa tulee huomioida kolme keltä on alle 80 millimetriä. Rovaniemi Diamond Zealotin, G3 El Hombren tai K2 Sukset ovat kapeimmat tavallisesIso-Ylläs Shop: Kolari (testilaskuWork Stinxin. lijallakin ilman, että suksi määräisi tahdin. Niillä on kapeampia suksia painoa. ti keskikohdaltaan. www.k2sports.fi valmistaa muun muassa Spire- ja StormTunturihiihtoon käyvät parhaiten kapemalleistaan sekä perussuksea että BCat ja pitkähköt sukset, koska ne kantavat JÄLLEENMYYJIÄ versiota. Lisääntynyt leveys helpottaa www.telemarkski.com hiihtämistä pohjattomassa metsäpuuteSuksen käyttötarkoitus www.telemarkskier.com/gear/ rissa. Heidän 210-senttimetristen Völkl Kalliovuorilla harrastetaan rinteiden Fischer E99 Tour -suksien leveys kärjesZag ulkopuolista metsähiihtoa eli backcounttä kantaan on 68, 55 ja 62 millimetriä. Ne ovat leveydeltään 8085 milmutta ne vaativat laskijalta voimaa ja tailimetriä ja kääntyvät varsin nopeasti kantoa. Åsnes rya, johon soveltuvat parhaiten aiempaa Samantyyppisiä pitkiä ja kapeita suksia löysemmiksi ja keveämmiksi kehittyneet valmistavat myös Madshus ja Åsnes. Ryhmän esimerkkisuksia ovat AtoTelemarksuksen sopivuutta eri hiihtoskis/08/ski_preview08.php mic Kailas, Black Diamond Kilowatt, G3 muotoihin määrittää parhaiten suksen www.telemarktips.com Ace, K2 Mt Baker ja Völkl M-Rock. TällaiTESTILASKUTAPAHTUMIA alan harrastajien kanssa. Jäykkyys tarkoittaa usein myös lisätilta toiselle. Linken pehmeät puuterilumen sukset ja jäykät Etelänavalle marraskuussa lähteneet Madshus aggressiivista laskutyyliä vaativat vapaaPasi Ikonen ja Poppis Suomela valitsiMovement laskusukset. kuksissa järjestetään testilaskutaRinteisiin ja muutoin koviin olosuhteipahtumia. Free Heelsin suksia voi siin suositellaan suksia, joiden leveys kestestata Sappeella koko talven. · 52 RETKI joulukuu 2008. Suksen leikkaus eli mahdollisuus K2 ja G3) Ennen suksien ostoa kannattaa kesleveimmän ja kapeimman kohdan ero on kustella asiantuntevien jälleenmyyjien ja tavallisimmin 3236 millimetriä. Sen ääripäihin kuuluvat jiltä kokemuksia yhdistelmästä
Se sopii kevyelle laskijalle erilaisissa lumiolosuhteissa niin rinteissä kuin niiden ulkopuolellakin. Tällä selviää kumpareistakin kunnialla. Tilaa uusi talviluettelomme info@marinoutdoor.nu RETKI joulukuu 2008 53. rocker) kelluttaa puuterilumessa ja tekee suksesta nopean kääntää. Kapeudesta johtuen kantilta kantille vienti tapahtuu nopeasti. Guru on vakaampi kuin sen leveys antaisi olettaa. Suksi on tehty puuteriin, metsähiihtoon ja isoille vuorille, mutta se ei toimi kovalla pinnalla. "Näillä voi mennä ihan mihin vaan ja tehdä mitä lystää" kommentoi telemarklaskija , Jani Johansén. Jalkine X-Arc, on kevy t, joustava ja vesitiivis jalkine. K2 Schi Devil Leveys 119-78-105 mm Pehmeä tyttösuksi SCHI DEVIL on helppo naisten suksi kaikkiin olosuhteisiin. Se sopii keveytensä, hyvän hiihdettävyytensä ja kohtuullisen laskettavuutensa puolesta myös tunturiretkille, joilla hiihdetään paljon murtomaata ja lasketaan jonkin verran. K2 Hellbent Leveys 150-122-141 mm Isojen vuorten playstation HELLBENT on alppisuksi, joka sopii myös telemarkiin. Kärjen ja kannan 40 millimetrin käänteinen jalkavuus (engl. Se toimii hyvin, vaikka valitsisi itseään 20 senttimetriä pidemmät sukset. Löydät Lundhags-tuotteet hyvinvarustetuista alan liikkeistä sekä sivuillamme: www.lundhags.se Rinteisiin ja laskuvaelluksille GURU on hyvä perustelemarksuksi, joka kääntyy nopeasti kantilta kantille. "Ei tarvitse miettiä, miten kenttä selvitetään ihan kuin playstationia pelaisi." DeltaNNN.KiskoSandvikin ruostumatontamartensiittis tä kromiterästä ja profiili Sap an vääntöjäykkää alumiiniprofiilia. Black Diamond Guru Leveys 120-75-106 mm VIHDOINKIN! Järvet pian jäässä on aika tarkistaa varusteet. Lundhagsilta löydät kaikki mitä tarvitset täydelliseen retkiluisteluelämykseen: itse retkiluistimet,jalkineet,reput ja rinkat sekä kaikki tarvittavat lisävarusteet, jotka tekevät luistelun turvalliseksi ja nautittavaksi koko kauden ajaksi. Se sopii rinnekäyttöön aloittelijalle ja myös edistyneelle laskijalle. Suksi käyttäytyy loogisesti ja antaa pikkuvirheet anteeksi sekä kääntyy helposti ja leikkaavasti
RETKI joulukuu 2008 55
Silloin kannattaa hypätä tampatulta polulta sivuun ja seurailla opaskylttejä hankeen omaa jälkijonoa luoden. Silmiimme pistää vastapäisen Kesänkitunturin huipulle vievä Pirunkuru, jonne päätämme suunnata seuraavaksi. 56 RETKI joulukuu 2008. Kellostapuli on yksi Suomen parhaita off-piste -laskupaikkoja. Lumikengillä kulkiessa pääsee omia polkuja pitkin tunturiluonnon ytimeen muutamassa minuutissa. Tuntureita silmänkantamattomiin Luontokeskus Kellokkaan pihasta lähtee lumihankien aikaankin merkittyjä luontopolkuja, joita seuraten löytää takuulla takaisin. Polun varrella olevat infotaulut tarjoavat tietoa ympäröivästä luonnosta ja paikalliskulttuurista mukavasti runoilla höystettynä. Käännymme kohti Kellostapulia, joka on yksi Yllästunturin huipuista. Sulan maan aikaan Kellostapulin rinteitä peittää vaikeakulkuinen rakkakivikko. Nostamme lumikenkiemme korotuspalat ylös, jotta nousu sujuisi kevyemmin. Silti siellä riittää tilaa myös rauhaa rakastaville. Uljas tunturi on kasvanut miljoonainvestointien myötä yhdeksi maamme suurimmista hiihtokeskuksista. Aakenustunturin takaa pilkahtelee myös Levi. Hangella liikkuu jotain mustaa. Varkaankurun laavulla saamme juomataukoseuraksemme kuukkelin, joka kurkkii kuusenoksien kätköistä uteliaana, olisiko meillä sille mitään tarjottavaa. Se ei ole menninkäinen vaan komea ukkometso, joka näyttää selvästi nauttivan kevättalven auringosta. Rinteessä näkyvätkin laskijan jäljet, mutta päätämme itse palata loivempaa rinnettä takaisin luontokeskukselle. Talven pakkaspäivinä Velhopolun varren lumivaippaiset kuuset ja puuterilumen peittämät maanmuodot näyttävät todellakin kuin pieniltä velhoilta ja menninkäisiltä. Polut saattavat olla paikoitellen niin tallattuja, että niitä pitkin voi kulkea ilman lumikenkiäkin. Käymme kurkkaamassa alas Kesänkijärvelle jyrkästi laskevaa pohjoisseinää. Hisseiltä kuuluvat äänet katoavat pian metsään edetessämme. Talvella siitä ei ole haittaa, sillä paksu lumipeite tasoittaa menon mukavaksi. Kellostapulin huipulta on upea näkymä kaikille Ylläksen seitsemälle tunturihuipulle, alas Kesänkijärvelle ja kirkkaana päivänä aina Pallastunturille saakka. kotimaanmatka Lumikenkäillen Ylläksellä LUMIKENKÄILY ON OIVA TAPA PAETA RINTEIDEN JA LATUJEN HUISKETTA, JA MIKÄ PARASTA, KULKEA OMIA POLKUJAAN. Y lläksellä käy hurja vilinä ensilumilta vappuun. Vaikka kirpeä pakkanen nipistääkin nenää, puuterilumessa jyrkän ylämäen tarpominen tuo hien pintaan
Saimme lisäksi vinkin moottorikelkkareitistä, joka helpottaisi urakkaamme. Varoitukset eivät säikäytä poikaa, vaan suuri tunturi vetää Sampoa puoleensa. Mutta tien varressa olevat opasteet kertoivat riittävän selkeästi, että kyseessä oli armeijan ohjusten laukaisualue, jonne ei ollut kulkeminen. Siellä meille kerrottiin, että sotilasalue oli pienentynyt ja tunturiin sai mennä. Vuoren komeus vetää meitäkin puoleensa, sillä Finnmarkin jättiläinen, korkea Rásttigáisá, näkyy Utsjoella kauaksi Suomen puolelle. Umpihanki ei olisi kantanut, joten eteneminen olisi ollut äärettömän raskasta. RETKI joulukuu 2008. Nyt siellä kuitenkin olisi hiljaista. Emme halunneet nousta suorinta reittiä Rásttigáisálle Levajoen puolelta, vaan tarkoituksemme oli viettää pitkä tovi tunturiylängöllä. Ajatus oli hiihtää ylös tunturiin Skuvvanvárrin puolelta. Emme olleet huomanneet karttaan merkittyä Skytefelt-aluetta, ja vaikka olisimmekin, emme olisi ymmärtäneet. Lähdimme liikkeelle Gaggavatnetista, josta kiersimme Sarvvesmohkkiin. Menimme leirintäalueelle, joka oli yllättäen suomalaisten pitämä. pohjolanmatka TEKSTI AKSANA KUROLA KUVA AKSANA JA ANTTI KUROLA Ylväällä tunturiylängöllä VIELÄ KEVÄTTALVELLAKAAN SÄÄNJUMALAT EIVÄT OLE LEPPYNEET RÁSTTIGÁISÁLLA, VAAN KOVAT PUHURIT SAAVAT IHMISEN TUNTEMAAN PIENUUTENSA JA NAUTTIMAAN SUURESTA YMPÄRÖIVÄSTÄ VALKEUDESTA. "L 58 appalaiseni, älä koskaan aja Rastekaiselle, siellä asuu Hiisi, suuri vuoren kuningas, joka syö poron yhdeksi suupalakseen ja nielee pikkupoikia niin kuin sääskiä", varoittelee Sampo Lappalaisen äiti Topeliuksen sadussa. Sieltä kelkkajälki nousi jyrkästi ylös upeiden mäntyjen välissä kiemurrellen. Kun aurinko nujertaa kaamoksen ensisäteillään, lähtee Sampo matkaan suureen seikkailuun. Hetken mietimme, mitä tekisimme, ja päätimme kysyä neuvoa paikallisilta. Kuulimme myös, että tunturimassiivin yli kulkee maailman pohjoisimman vetokoirakisan Finnmarksloppetin reitti. Me lähdemme reissuun aurinkoisen kevään kantaville hangille aprillipäivänä. Laukaisualueelle Etiäiset eli ennakkoaavistukset saivat minut epäilemään, kuinka reissumme kävisi, mutta pikku hiljaa pääsemme suuren tunturin luo. Olin todella kiitollinen kelkkajäljestä, sillä ilma oli hyvin lämmin ja märkä
Itäisen Norjan korkeimmalle tunturille nousee polku Levajokea, Tenon sivujokea seuraillen. Ylämäkeen voi lähteä myös Geaidnogáisán ja Rásttigáisán välistä. Lankkuviitat ohjaavat huipulle 15 kilometrin taipaleen E6-tien varresta. Heillä on myös vuokrattavana mökki Gaidnujärven rannalla Rásttigáisán länsipuolella. Kannattaa huomioida, että Norjan topograafisiin karttoihin ei ole merkitty rakkaa, joten karttoja lukiessa maasto näyttää helposti paremmalta kuin todellisuudessa onkaan. Tunturin huiputtaja voi ostaa itselleen nousudiplomin Levajok Fjellstue tunturiasemalta. Kulkija voi oikaista suoraan rakkakivikon poikki, mutta tämä on raskas vaihtoehto, eikä lainkana suositeltava. Huipulla on kierrelehtiö, johon saa kirjata nimensä. Siellä on mahdollisuus myös hätämajoittumiseen. SAAMELAISTEN PYHÄTUNTURI on suosittu vael- Rá Finnmarkin jättiläinen näkyy kauaksi Suomen puolelle. Sää tuntui koettelevan jopa arktisia vetokoiriamme. RETKI joulukuu 2008 59. ·K A R TAT Rásttigáisán huipulle Rásttigáis á luskohde. Nousu alkaa loivasti mutta muuttuu huippua kohti jyrkäksi ja rakkakivikkoiseksi
Näillä keleillä meillä ei ollut sinne mitään asiaa. Nousu tietäisi meidän kaartaneen tunturikupeeseen, mutta tietenkin solassa oleva maasto nousi ja laski, joten pidimme vain suunnan oikeana. Kettu seisoi vain kymmenen metrin päässä. Kahden tunnin päästä päätimme pystyttää teltan. Kasvot piti suojata huolellisesti ja pysyä vain liikkeessä. Luulimme pääsevämme tietopaikkaan ja päätimme jatkaa siitä vielä alemmaksi suojaisemmalle seudulle. Olimme keskellä suurta erämaata vain me keskenämme ja ympärillä suuria kuorrutettuja tuntureita. Minulla oli hieman heikko olo ja Ruskan jalka näytti huonolta. Aina pysähtyessä koirat kaivautuivat nopeasti kiepille ja painoivat kuononsa jalkojen alle suojaan. Maisema oli kuin kuusta tai jostain aivan muualta kuin maan päältä. pudotti lunta niskaamme kuin lapiolla viskoen, ja koirat hautautuivat lämpimän peitteen alle. Näimme Rásttigáisán suuren hahmon piirtyvän edessämme. Meillä ei ollut mikään kiire minnekään ja olisi sääli hiihdellä upeimpien maisemien ohi sakeassa pyryssä. Lumi oli aaltomaisina dyyneinä ja kaikkialla loisti puhdas valkeus. Pian kuitenkin kävi ilmi, että olimme yhä todella korkealla tunturissa. Tuuli puski entistä kovempaa ja seitakiven kohdalla jouduin ottamaan sivuaskelia. Mieleemme tuli Sampo Lappalaisen äidin varoitukset. Välistä kävin kuitenkin kaivamassa niiden kuonoja esiin. Säiden armoilla Olimme ylhäällä tunturissa keskellä sakeaa pilveä, eikä ollut mitään järkeä lähteä eteenpäin. Esikoiskoiramme oli varsin iloinen painautuessaan untuvapussiemme väliin. Rásttigáisán juurella Aamu aukeni tuulisena mutta kauniina. Taivas repesi keskeltä ja aurinko paistoi suurten pilvilauttojen vaeltaessa pois. Luonnollisestikaan emme tienneet missä tarkalleen olimme, josta seurasi arvuuttelua. Taivaalle alkoi muodostua hirviöpilviä, jotka ovat aina ennustaneet myrskyä. Välillä kurkimme ulos ja näytti aivan siltä, että ilma alkaisi kirkastua: jotkut tunturin muodot piirtyivät taivaan kirkkainta kohtaa vasten. Pakkasimme tavarat ahkioon ja lähdimme liikkeelle. Kumpikaan meistä ei osannut arvioida sijaintia oikein, mutta ainakin olimme yhtä mieltä siitä, mihin ilmansuuntaan meidän piti mennä. Alkuun sää vaikutti hyvältä, mutta pian näkyvyys meni täysin umpeen. Ilma oli todella raikas, joten puimme päälle paljon enemmän vaatetta kuin tavallisesti. Käännyimme länteen, jolloin tuuli puhalsi selän takaa ja ilman karuus unohtui. Pystyimme pitämään lounastauon paleltumatta ja vielä ihailemaan maisemiakin, kun istuimme ahkioiden taakse suojaan. Välillä olin huolissani, kuinka karvakorvat voivat, mutta hanki kohoili pehmeästi hengityksen tahtiin kertoen kavereiden olevan vielä hengissä. Tuuli puhalsi aluksi sivuvastaisena, ja kun menimme laakson poikki, ilmavirta puski suoraan kohti kuin paksuna seinänä 10-16 metriä sekunnissa. Koittiko vuoren kuningas pitää meidät omanamme? Aava valkeus ja tyhjyys ympärillä teki reissusta yhden hienoimmista ja ikimuistoisen. RETKI joulukuu 2008 61. Täällä tuuli puhalsi jälleen kovempaa, minkä vuoksi hikoilin ja palelin samanaikaisesti. Kuljimme jalkatuntumalla ja pidimme suuntamme laskussa. Avarassa maisemassa etäällä meistä juoksi monipäisiä porotokkia. Se ei näyttänyt lainkaan houkuttelevalta vaan etäiseltä ja luotaan työntävältä. Meidän teltta korkeine lumimuureineen oli kuin sivistyksen saareke keskellä ei mitään. Pian me hylkäsimme tämän ainoan suojapaikan tällä suurella tunturimassiivilla. Ruska pääsi telttaan yöksi, sillä halusin antaa sen jalan kuivua kunnolla ja laittaa siihen puhtaan siteen. Tyydyimme pitämään lepopäivän. Suuren tunturimassan Gui´verassan jälkeen kaarroimme lounaaseen. Otimme tietoisen riskin ja pyyhälsimme arviomme mukaan lyhyen osuuden alueella, johon meillä ei ollut karttaa
Topografiset kartat P Kartblad 2135 III Raet´kajåkskai´di, Norge 1:50 000, Statens Kartverk P Kartblad 2134 IV Rásttigáisá, Norge 1:50 000, Statens Kartverk P Kartblad 2034 Hal´kavarri, Norge 1:50 000, Statens Kartverk P Kartblad 2034 IV Skoganvarre, Norge 1:50 000, Statens Kartverk P Karttoja voi ostaa Karasjoen kylän kirjakaupasta ja Mega Coopista tai tilata Suomesta Karttakeskuksesta. Ne olivat kiitollisia tästä suojasta. Ainoastaan Ruska karkaili vähän väliä ulos kokeakseen vapauden huuman, mutta palasi nopeasti sisälle häntä koipien välissä. Myöhemmin meille selvisi syykin. Pian meistä alkoi tuntua, että nyt on jotain vialla. Nousimme pois jokiuomasta ja tunnistimme sijaintimme. Olimme yhä edelleen todella ylhäällä ja meidän oli pakko jaksaa alemmaksi. Aikataulut: www.matkahuolto.fi P Karasjoen ja Lakselvin välillä liikennöivän bussin aikataulut: www.ffr.no Vastatuuli puhalsi ajoittain jopa 16 metriä sekunnissa, mutta onneksi koirat jaksoivat vetää meitä eteenpäin. Hetken kuljimme suojaisassa joen uomassa, mutta pian ilma muuttui niin sakeaksi, että emme erottaneet enää mitään muotoja. Jos huomenna sää jatkuisi yhtä rajuna, pääsisimme joka tapauksessa ihmisten ilmoille päivässä tai kahdessa. Minusta alkoi tuntua, että olin jo lähes kaikkeni antanut ja oli aika pysähtyä. Kaivoimme teltalle kuopan ja jokainen lapiollinen lensi tiehensä ilmavirran matkassa. P Viitoitettu polku vie Rásttigáisán laelle, mutta muuten alueella ei ole palveluita ei merkattuja reittejä, eikä autiotupia. Ryhdyin sulattamaan lunta ja olin jo niin väsynyt, että keittimen kokoaminen tuntui vaikealta. Lumi oli irtonaista ja rakeista kuin merisuola, eikä siitä pystynyt rakentamaan tuulimuuria. Mukanamme oli pikkuretkeilijä, joka teki ensimmäisen hiihtoreissunsa kohtumatkalaisena. · LÄHDE Topeliuksen satuhelmiä, Sampo Lappalainen, Zacharias Topelius, WS Bookwell Oy, Porvoo 2006 62 RETKI joulukuu 2008. Kun pääsimme riittävän suojaisaan paikkaan, päätimme pystyttää leirin Vansjärven läheisyyteen. Otimme koirat teltan eteiseen eli absidiin yöksi. Tuuli ravisutti telttaa ja lumi suihkusi. Paikalle julkisilla P Päivittäin kulkee linja-autovuoro Rovaniemeltä Norjan Karasjokeen. Vaikka päivä oli ollut rankka, ihmettelin, miksi verensokerini oli tipahtanut näin alas ja miksi minua vilutti, sillä tämä ei ollut minulle ihan tavallista. Pysähdyimme ja katsoimme tarkemmin ympärille tajusimme seisovamme suuren pudotuksen päällä. pohjolanmatka TIETOREPPU RÁSTTIGÁISÁ Korkeus: 1066 m P Alueella lukuisia noin tuhanteen metriin yltäviä huippuja. Olimme nousseet tätä jokilaaksoa ylös pari päivää aikaisemmin. Tästä ei olisi enää pitkä matka puurajaan
Ulrich Grill Korkeusmittari, ilmanpainemittari, kompassi - Uusi Suunto Core on outdoor-ammattilaisten valinta! www.suunto.com RETKI joulukuu 2008 63
Järjestäjät pääsivät rakentamaan tapahtumapaikkaa moottoritielle vasta edellisenä iltana. Tapahtumaa seuraamaan saapunut yleisö oli urheilijajoukkoakin suurempi. Iltapäivän päätunnelimaratoniin lähtöä ennen liikenne ruuhkautui Lohyhdessä siskonsa jalla pahasti, eivätkä kaikki ehtineet Aadan kanssa. Päivän järjestelyistä vastasi yli 300 hengen kaarti, joista suurin osa oli talkooväkeä. Vaikka joka sai hymyn tapahtumapäivän ruskaa sävytti puovaihtumaan raikuvaksi lipilvinen ja melko lämmin sää, shortnauruksi. 64 RETKI joulukuu 2008. juoksijat saivat Tukalaa tilannetta yritettiin helpalkinnoksi pillimehun, pottaa siirtämällä lähtöä. Maalissa nuoret perille ajoissa. Suunnitelma onnistui hyvin, sillä Viiden Tunnelin Maraton keräsi Lohjalle lähes 3500 kilpailijaa ja kuntoilijaa tutustumaan moottoritiehen ja sen tunneleihin. Tietyömaata ei haluttu sulkea aiemmin, sillä moottoritien rakentaminen maksaa kiivaimpaan aikaan 50 000 euroa tunnilta. Eri lajien lähdöt oli porrastettu aamuyhdeksästä eteenpäin, joten Eelis Auvinen tapahtumapaikalle virtasi tasaisesti osallistui lasten osallistujia ja yleisöä. SIITÄ HUOLIMATTA TURUN MOOTTORITIE TÄYTTYI ULKOILIJOISTA. Loppuvuodesta liikenteelle avattava Turun moottoritie täyttyi Lohjalla Viiden Tunnelin Maratonin osallistujista. "T ieyhtiö Ykköstie Oy:n toimitusjohtaja Tom Schmidt ehdotti kohta valmistuvalle moottoritielle 40 kutsuvieraan tapaamista, mutta kuullessani hankkeesta, lähdimme yhteistyötahojen kanssa paisuttamaan tapahtumaa" summasi järjestelyjä Harri Hollo , Kisakallion Urheiluopistolta. tapahtumaraportti T E K ST I J A K U VAT J O E L A H O L A Koko perhe tunnelissa JALANKULKU MOOTTORITIELLÄ ON EHDOTTOMASTI KIELLETTY. Pelkkä maraton on tapahtumalle liian suppea kuvaus, sillä juoksun lisäksi reilun 42 kilometrin täyttä taivalta tai osaa siitä pääsi taittamaan kävellen, rullaluistimilla ja -suksilla, pyörätuolilla, pyörällä tai potkulaudalla
Maratonreitin kolme muuta tunnelia olivat pituudeltaan puolen kilometrin luokkaa, mutta täysmaratonin aikana kaikki tunnelit juostiin läpi neljä kertaa. Maratontapahtuman järjestäjät olisivat halunneet parantaa Karnaisten retkeilypalveluita jo ennen lokakuun alun tapahtumaa, mutta lajistoltaan arvokkaan seudun huolellinen luontokartoitus piti tehdä ennen retkeilyrakenteiden pystyttämistä. Näin juoksijat viettivät taipaleestaan yli 15 kilometriä maan alla. Lohjalainen olympiahopeamitalisti Sanna Stèn vaihtoi soudun päiväksi pyöräilyyn. Tunnelista toiseen Juoksun ja kävelyn lisäksi moottoritietunneleihin pääsi tutustumaan pyörällä, rullaluistimilla ja -suksilla, potkulaudalla ja pyörätuolilla. sä siskonsa Aadan ja vanhempiensa Johannan ja Harrin kanssa. Vieraat pääsivät metsään myös hiljaisuuden retkelle. Hän kisaili yhdes- Viiden Tunnelin Maratonin tuotto käytetään Suomen pisimmän tunnelin yläpuolelle säästyneen Karnaisten korven retkeilypalveluiden kehittämiseen. Moottoritie aiottiin rakentaa alueen halki avoleikkauksena. Radioääni Mikko "Peltsi" Peltola huokui lähtöpaikalla itsevarmuutta hyvin menneen harjoituskauden jälkeen. Lohjan kaupunki osallistui Karnaisten korven suojeluun kaavoittamalla omistamansa alueen virkistyskäyttöön metsätalouden sijaan. Viiden Tunnelin Maratonin piti jäädä ainutlaatuiseksi tilaisuudeksi tutustua jalkaisin vuoden lopulla käyttöön otettavaan moottoritiehen. seihin pukeutuneet kovimmat juoksijat eivät innostuneet lähdön siirtämisestä vartilla eteenpäin. Liikkeelle Hiisi vieköön -hankkeen yhteydessä toteutettu Tarinapolku jäi myös tulevien retkeläisten iloksi. Tapahtuman tuotolla rakennetaan laavuja ja kunnostetaan vanhoja kuraisia ja juurakkoisia polkuja liikuntaesteisille soveltuviksi. Myös lapset pääsivät kirmaamaan hämyisään moottoritietunneliin. Mies tiesi olevansa hyvässä kunnossa, minkä seurauksena ensimmäinen täysmaraton taittui juuri tavoitteena olleen maagisen neljän tunnin alle. Poikkeavuuteen olisi riittänyt jo pelkkä moottoritie, mutta reilun kymmenen kilometrin päässä lähdöstä kääntymässä käyneellä reitillä oli peräti neljä tunnelia. Pienen odottelun ja lisäverryttelyn jälkeen kaikki pääsivät kuitenkin säntäämään taipaleelle ja ensimmäiseen tunneliin. Liikuntatapahtuman reitti oli ainutlaatuinen. Kari Hellströmin johtama 19 hengen seurue pysähtyi tauolle moottoritiesillan kupeeseen ja iloiset melojat kiipesivät rantapenkalta tutustumaan Karnaisten tunneliin. Luonnon vuoksi Myös melojat ja suunnistajat poikkesivat ihmettelemässä Suomen pisintä tunnelia, joka sukeltaa Karanaisten korven alitse 2230 metrin matkan. Iloisia ilmeitä Jotkut osallistujat saapuivat Viiden Tunnelin Maratoniin kisamielellä. Kuntosuunnistajien ensimmäinen rastiväli juostiin Karnaisten tunnelin läpi, jonka jälkeen vaativuudeltaan eritasoiset radat kiersivät tunnelin yläpuolisessa maastossa. Viiden Tunnelin Maratonin viimeinen tunneli sijaitsi tapahtumapaikan ja pysäköintialueen välissä. Ennätyspitkä tunneli pelasti arvokkaan metsäalueen, jonka puut ovat säilyneet kirveen koskemattomina jo yli satavuotiaiksi. Vasta puolitoistavuotias Eelis Auvinen juoksi hihkuen koko kilometrin mittaisen lasten tunnelimaratonin. Maratonille osallistuivat myös Viremesteraiden maratonkoulussa valmentautuneet julkkikset. Lohjalaisperhe oli saapunut paikalle juuri lasten vuoksi. Avajaispuheessa Tom Schmidt haastoi kuitenkin järjestäjät mukaan mahdolliseen tulevaan yötunnelimaratoniin. · RETKI joulukuu 2008 65. Leikkisä luontoja tehtäväpolku alkaa Kisakallion Urheiluopistolta, ja sen varrella voi levähtää laavulla. Melontaseura Melan Vääntäjät järjesti retken Lohjan vesillä. Kilpailun sijaan maratontapahtuma oli ennemmin koko perheen liikuntajuhla. Satuhahmot opastivat lapsia Tarinapolulle Karnaisten korpeen. Lyhimmän matkan reippailijat kävivät vain kääntymässä 2230 metriä pitkän tunnelin toisessa päässä. TV-kokki Teresa Välimäki tyytyi 10 kilometrin juoksuun pienen sairastelun jälkeen, mutta juontaja Vappu Pimiä pinkoi reippaasti elämänsä ensimmäisen puolimaratonin. Tapahtuman avajaisiin osallistunut eduskunnan puhemies Sauli Niinistö lämmitteli ennen puhettaan rullaluistelemalla moottoritien tunneleissa. Suomen pisimmäksi tunneliksi kaivettuun Karnaisten tunneliin sukellettiin heti lähdön jälkeen. Hurjimpaan vauhtiin innostui Kai Immonen, joka voitti aamupäivällä rullahiihdon puolimaratonin ja sinnitteli sekunnilla voittoon vielä iltapäivän kickbike-kisassa. Kävelijöille se tarkoitti lähes tunnin taivallusta maan alla. Toki isä myönsi haluavansa nähdä myös tapahtumassa omenia jakaneen Lohjan uuden omenatytön
Nautimme neitseellisistä nietoksista, joihin saamme piirtää ensimmäiset kulut. Kiemurteleva uramme kaartelee kalliokummulta seuraavalle. Kallioon isketty mittauspiste sijaitsee 19,3 metriä merenpinnan yläpuolella. Paikkaa kutsutaan Pietarsaaren korkeimmaksi kohdaksi, mutta karttaa tutkimalla kunnan alueelta löytyy myös 20 metrin korkeutta osoittava käyrä. RETKI joulukuu 2008. Aurinko säihkyy puiden välistä. Hanki narahtaa suksen alla ja sauvan piikki iskeytyy tampattuun pihapolkuun. Sen säteet värjäävät kireän pakkasen nostattaman sumun punertavan, sinertävän ja kellertävän himmeään hehkuun. Lumen kuorruttamat alkuperäiskansojen asumukset näyttävät hätkähdyttävän aidoilta. Tarkoituksemme on viettää Fäbodan retkeilyreitillä pari päivää tutustuen seudun latuihin ja runsaaseen autiotuparyppääseen. Harmiksemme naparetkeilijä Pentti Kronqvistin luomus on sulkenut ovensa talveksi, mutta saamme siitä varman syyn palata Pietarsaareen myös kesällä. S 66 huumaa Lähdemme veljeni kanssa avaamaan latuamme Arktisen museon takaiselle kalliolle. Joudun valitsemaan reitin ahkion kanssa rikkonaisessa maastossa tarkoin. Nanoq-museon mökit ja majat levittäytyvät edessämme. TAUKOPAIKKOJA YHDISTÄVILLE PATIKKAREITEILLE AJETAAN TALVELLA HIIHTOLADUT. KUVA SAUL AHOLA Valkoisen hunnun yksyn surkeat sateet ja alkutalven suojakelit vaihtuivat vihdoin sankkaan pyryyn. Pysähdymme puhaltamaan höyryävää hengitystä. Tuntuu kuin kulkisimme erämaassa. Tuvalta toiselle Saavutamme Dalpottbergetin huipun pienen harhailun jälkeen. Nyt maisema peittyy reilun vaaksan paksuiseen huntuun, joka somistaa luonnon juhlapukuun. kotimaanmatka T E K ST I J A K U VAT J O E L A H O L A PIETARSAAREN FÄBODAN SEUDULLE ON RAKENNETTU POIKKEUKSELLISEN PALJON AUTIOTUPIA. Ahkio laahautuu perässä heikosti valittaen
Palaamme tuvalle ääriään myöten puilla täytetyn pulkan kanssa. Valmistamme lounaan hurjasti huutavalla bensakeittimellä. Mökki on rakenteeltaan hyväkuntoinen, mutta sen siivo on lähinnä törkeä. Kesällä autolla pääsee lähes perille, mikä on houkutellut autiotuvalle sotkevia vierailijoita. Ulkona on mukavan lauhaa, mutta kämpän sisällä vallitsee vielä viime päivien pakkanen. Aamun parinkymmenen asteen pakkanen on lauhtunut jo lähelle nollaa. Ensimmäinen kuntoilija sivakoi meitä vastaan jo seuraavalla suoralla. Kallion huipulle on pystytetty kotakeittiöllä varustettu katos, joka on päätynyt kartalle laavuna. Leveät metsäsuksemme eivät sovi kapeille kiskoille, ja ahkio lanaa uran tasaiseksi. Huomaamme olevamme Pohjanmaan rannikolla, kun kieli pitää vaihtaa ruotsiin. Raapustamme nimet huurteiseen vieraskirjaan ja jatkamme hiihtoa läheiselle Lövbackan autiotuvalle. Siivoamme hetken tupaa, kunnes nälkä pakottaa kaivamaan ahkiota. Autiotupa on vanha harmaahirsinen asuinrakennus. Siirrymme nopeasti metsätien laitaan, jottemme tuhoa hiihtäjien kuumeisesti odottamaa reittiä. Kosteista puista loihdittu tuli palaa kitsaasti, eikä iso takka kykene lämmittämään tilavaa tupaa. Toinen kelkka pärähtää samassa kulman takaa synnyttäen peräänsä ladun. Lycka till!" Pakastimessa Suksimme Messträsketin mökin pihaan illan jo hämärtyessä. Uskon kaverin lopulta ymmärtävän yritykseni. Pöydät ja penkit levittäytyvät suuren takan ympärille ja petipaikkoja on sekä ylhäällä että alhaalla. Viihtyisä taukopaikka löytyy suon reunan kuusikosta. Lämmönlähteeksi tuvan nurkkaan on rakennettu takka, muttemme viitsi sytyttää tulta. Taivas on pilvessä ja uusi suojakeli jälleen pelottavan lähellä. Otsalampun valokiila tavoittaa puulaatikosta vain pari klapia. Laavulla on runsaasti puita, mutta suurin osa klapeista on ikävästi kipinöivää kuusta ja vieläpä märkiä. Lusikoidessamme pastaa tuvan ohi kiitää moottorikelkka, joka vetää perässään lanaa. Lähdemme tyhjän veturin kanssa katsomaan Messträsketin laavua, joka sijaitsee vain muutaman sadan metrin päässä autiotuvalta. Saan ainakin vastauksen: "Alla stugor är ganska dåliga. Yritämme tuulettaa kämppää, jotta saisimme majapaikan lämpiämään edes ulkoilman tasolle. Aterian jälkeen säntäämme upouudelle hiihtoreitille. En pysty vetämään sitä hiihtämällä, vaan kiskon kuormaa kalliokumpujen yli lumessa kahlaten. Pysäytämme hänet juttusille ja yritämme udella seudun muiden autiotupien kuntoa. Pihan liiterissäkin lojuu ainoastaan muutama paksu pölli, joita kukaan ei ole onnistunut pienimään. Kieli pitää vaihtaa ruotsiin. Kannamme varusteet ahkiosta kämppään. Kaikki konstit tuntuvat turhilta: tupa muistuttaa edelleen pakastinta. Nanoq Lövbacka Reijon tupa Messträsk Svalgesm Långsjön ossen et RETKI joulukuu 2008 67. Kaivelen heikosta sanavarastostani muutamia lausahduksia, joiden merkitystä korostan käsiäni viuhtomalla. Se vaikuttaa pimenevässä illassa oikealta kummituskämpältä. Fäbodan reitit ovat hyvin opastettuja, mutta talvi lisää hiihtäjälle haastetta. ·K A R TAT Karu ulkokuori pettää, sillä tupa on sisustettu viihtyisäksi
Kiitämme neuvoista ja painumme taipaleelle. Annan veljelleni paksun talvipussini, jonka lämpöä hän ihmettelee ja kehuu vuolaasti. Punainen mökki on kaunis ja upealla paikalla, mutta puuhuollon puutteet näkyvät karuina arpina rakenteissa: ajattelemattomat kulkijat ovat polttaneet tuvan takassa kuistin penkit, puolet suksitelineestä sekä liiterin hirsisalvoksen ylittävät parrunpäät. Luulemme jäniksen pinkovan ajokoiran edellä, mutta ladun ylittävät jälkijonot viestivät ketun pakomatkasta. Vaikka aitta ei ehkä täytä kaikkia autiotuvan kriteerejä, se on reissun ensimmäinen lämpenevä rakennus. Suksimme vielä pari kilometriä eteenpäin pitkän ja kapean järven rantaan. Långsjön autiotupa osoittautuu entiseksi aitaksi, jonka sisäseinät on tiivistetty levyillä. Valmistamme possupaistin kermakastikkeineen ja höysteeksi kokkaamme pottumuusia. Sulatamme ensin lumet termospullojen täytteeksi, mutta kohta kattilat vaihtuvat tirisevään paistinpannuun. Hiihto loppuu lyhyeen, sillä jäämme rupattelemaan Reino Laaksosen kanssa. Kahdeksankymmenen vuoden rajapyykin kohta saavuttava konkari kertoo lukuisista reissuistaan Kiilopäälle, Haltille ja Kebnekaiselle. Tarinat ja muistelot seuraavat toisiaan, mutta lopulta on aika kömpiä makuupusseihin. Saarijärvet vakuuttavat, että karttaan merkitty Storsandin autiotupa on pelkkä entisen leirintäalueen pihakatos. Tyydyn hymähtämään vastaukseksi, sillä joudun nousemaan kesämakuupussistani ylös lisätäkseni vielä yhden kerraston kohmeisen kehoni suojaksi. Kun kuormaamme ahkiota, pihaan suksivat aamun ensimmäiset kuntohiihtäjät. Kiskomme lisävaatteita päälle ja parkkeeraamme itsemme aivan takkatulen tuntumaan. Aune ja Eino Saarijärvi kirjaavat nimensä tuvan edustalle sijoitettuun kuntovihkoon. Vaikka sisällä on kylmä, liekkien loiste luo kauniin tunnelman. Rakennuksen katon puhkaisee kotakeittiön hormi. Korkea puupino reunustaa taukopaikan seinustaa, joten päätämme kokata lounaan. klo 1218 P talvella ryhmät tilauksesta Kartta P Ulkoilukartta - Friluftskarta, Pietarsaari, Luoto, Kruunupyy ja Kokkola, A-puoli 1:40 000, B-puoli 1:25 000, saatavana kuntien matkailuja liikuntapalveluista Lisää tietoa P www.pietarsaari.fi Latua avannut moottorikelkka on vajonnut paikoin suohon, mutta hiihtäjä pystyy ohittamaan sulapaikat helposti. Pikkuveljeni on vähän ihmeissään, sillä houkuttelin hänet ensimmäiselle talviretkelleen juuri lämpimiin tupiin vedoten. Nyt pystymme noudattamaan jopa käytöstapoja: aterioimme ilman lakkia. Latupartioita Aamu sujuu hyvin verkkaisesti. Svalgesmossenin laidalle on pystytetty talkoilla autiotupa vuonna 1995. Nyt keskustelu sujuu tutummalla kotimaisella. Innokas retkeilijä sanoo hiihtävänsä yhä 10002000 kilometriä vuodessa. Aterioimme ilman lakkia. Degernästräsketillä väistelemme kuraisia kuoppia, joiden kohdalla moottorikelkka on uponnut jään läpi suohon. Kuulemme kuinka metsästäjien koira ajaa saalista. Meno hidastuu metsätiellä, sillä lähestyvä suojakeli tekee lumen tahmeaksi pöperöksi, joka liimautuu sekä sivakan päälle että pohjaan. 68 RETKI joulukuu 2008 KUVA SAUL AHOLA. Paikalliset hiihtäjät vastaavat avuliaasti esittämiimme tupakysymyksiin. Muiden tupien pitäisi sopia taukopaikoiksi. Eipä meillä ole kiirekään, sillä kartan mukaan peräti neljän autiotuvan pitäisi sijaita seuraavan kahdentoista kilometrin matkalla. Viimeinen tupa Tupa muistuttaa pakkasjakson jälkeen pakastinta, mutta tulen äärellä tarkenee jo ilman hanskoja. Kun Långsjön jää vähitellen suksen nirkkojen taakse, siirrymme latu-uralta kesäreitille. kotimaanmatka TIETOREPPU FÄBODAN REITIT, PIETARSAARI P retkeilyreitistö Pietarsaaren kaupungin lounaispuolella P lähtöpaikat raviradalla, Nanoqissa sekä Lillsandin ja Storsandin uimarannoilla Retkeilypalvelut P 45 km merkittyjä kesäreittejä P 27 km huollettuja latuja P 5 autiotupaa ja 3 laavua Nanoq P Arktinen museo, www.nanoq.fi P avoinna 1.6.31.8
"Melojan kannattaa kauhoa Poroluotoon, sillä sen autiotupa ja sauna tarjoavat perinteikkään retkikokemuksen" , vinkkaa Kokkolan kohteet hyvin tunteva Kulha. · Lisää tietoa P 7 Sillan Saaristo, www.7siltaa.com P Kokkolan reitit ja kartat, http://tekninen.kokkola.fi/ kaupunkiymparisto/ymparisto/ ulkoilureitit Viimeinen kilometri Reijon tuvalle on pientä polkua. Uutta painosta kehitetään käyttäjiltä saadun palautteen perusteella. Nukahdan ajatukseen, että ensi kerralla teemme pidemmän veljesretken. · RETKI joulukuu 2008 69. Koukeroiset männyt ja kulmikkaat kalliokummut saavat hienon kämpän näyttämään vielä kauniimmalta. Polunavaajat ovat jättäneet tuvalle seitsemän koivuklapia. Muutamat Kokkolan kymmenistä taukopaikoista ovat kokeneet kovia. Aivan keskustassa sijaitsevat laavut ovat joutuneet häiriökäytön uhreiksi. Samalla seudulle rakennettiin uusia taukopaikkoja ja kuivakäymälöitä" , selvittää Petri Kulha. "Kauempana keskustasta sijaitsevat kohteet ovat erinomaisessa kunnossa. Puisto- ja liikuntapaikkatoimi sekä ympäristötoimi huoltavat taukopaikat yhteistyöllä. Joku on käynyt autiotuvalla jo lumipyryn jälkeen, sillä hankeen on sotkettu kapea ura. "Paperikartan painos alkaa vähitellen käydä vähiin. Siellä matkailutien useat sillat yhdistävät kaupungit ja niiden välissä sijaitsevan Luodon kunnan isojen saarten muodostamaksi helminauhaksi. Kun hanget peittävät luonnon luomat kiitotiet, matkailuyrittäjät avaavat seudulle kolme luistelurataa. Pietarsaaren ja Kokkolan seudulla retkeilijöitä hemmotellaan jopa viidellätoista autiotuvalla. Kokkolan johdolla "Kokkolan retkeilyreittien rakenteet, palvelut ja maastomerkinnät yhtenäistettiin vuosien 2004 ja 2006 välisenä aikana. Takertelevan pulkan kiskominen turhauttaa. Kuuntelen yöllä veljeni unista tuhinaa. Kruunaamme retkemme loimulohella ja letuilla. Suuresta röykkiöstä riittäisi poltettavaa myös seuraaville kävijöille ja koivuistakin käytämme vain osan sytykkeeksi. Kaksi laavua on jopa poltettu maan tasalle. Kohta kuitenkin nauran, sillä huomaan homman muistuttavan erehdyttävästi keväisiä perunanistutuksia, jolloin olen saanut olla hevosena vakoja avaamassa. Aiomme ainakin selkeyttää pohjakartan luettavuutta" suunnittelee , Kokkolan puisto- ja liikuntapaikkojen työpäällikkö Terho Lindberg. Tiedän reissun onnistuneen, vaikka emme päässeet vieläkään yöksi lämpimään tupaan. Sokkeloinen ja suojaisa saaristo houkuttelee alueelle myös alkutalven retkiluistelijoita. Lukuisat patikkareitit, hiihtoladut ja melontaväylät yhdistävät taukopaikat kokonaisuudeksi, jossa riittää koluttavaa ja kuljettavaa vaikka useaksi viikoksi. Pietarsaaren Fäbodan alueen reittikartan kääntöpuolella on esitetty myös Kokkolan, Luodon ja Kruunupyyn retkeily- ja ulkoilumahdollisuudet. Niiden seuraksi etsimme hangesta myrskyjen pudottamia männynoksia. Kohteiden tiedot kerättiin monipuolisille verkkosivuille, joista voi tulostaa myös tarvitsemansa kartat. Pietarsaaren ja Kokkolan seudun painettuun ulkoilukarttaan täydennettiin muiden kuntien tiedot kyselyllä. "Yhdistyksemme ansiosta reiteille tehtiin myös esteettömiä kohteita, joissa liikkuminen onnistuu pyörätuolilla ja lastenvaunuilla" iloitsee Kulha. Urheilutoimenjohtajalta nimensä saanut Reijon tupa sijaitsee upealla avokallioalueella. Kiristäessäni makuusäkkini suuta harmittelen taipaleen loppumista jo seuraavana aamuna. Sukset sopivat siihen kohtalaisesti, mutta ahkion reunat jumittavat penkkoihin. 7 Sillan Saaristosta kuntien yhteiseen ulkoilukarttaan on merkitty peräti 15 autiotupaa, 22 laavua, 9 kotaa, 20 nuotiopaikkaa, 8 lintutornia ja 5 luontopolkua. Seitsemän sillan saaristoon P ietarsaaren ja Kokkolan välistä seutua kutsutaan 7 Sillan Saaristoksi. Tunnelmallinen ilta hyisessä kämpässä tulen äärellä tallennetaan jälleen hyvien muistojen kirjaan. Matkailuvoimansa keskittävään 7 Sillan Saariston alueeseen lukeutuvat myös Kruunupyy, Pedersöre ja Uusikaarlepyy. Myös kartan alue saattaa hieman muuttua, sillä Kokkolaan liitetään vuoden 2009 alussa Lohtajan, Kälviän ja Ullavan kunnat. , Hankkeen aikana kaikista Kokkolan retkeilyreiteistä ja luontopoluista Laadittiin erilliset kartat ja esitteet. Polttopuut yritämme kuljettaa talvella moottorikelkalla, mutta saariston kohteita on huollettu myös kesällä veneellä" hehkuttaa Lindberg, , joka suosittelee vierailijoille etenkin Perhonjoen ulkoilureittiä. Kartan voi ostaa seudun matkailuneuvonnoista, liikuntapaikoista ja kirjakaupoista. Hän osallistui kolmivuotiseen hankkeeseen Kokkolan Ladun edustajana
Saranoitu side, joka ponnahtaa takaisin lähtöasentoonsa, takaa joustavan askelluksen. uutuudet udet T E K S T I J O P P E R A N TA K U V AT J O P P E R A N TA J A T U O TTA J AT TUKEVA metallirunkoinen Redfeather Race -lumikenkä on reippaan etenijän valinta. Hinta: Redfeather Race , Snowpawn Lisätiedot: www.welhonpesa.fi Vauhdilla hankeen Tuulta päin SASTAN TENO WS -villapaita valmistetaan -prosenttisesta villasta. Hinta: Lisätiedot: www.leatherman.fi Siro ja lämmin MERRELL Thermo Arc on naisten puolivartinen talvijalkine, jonka vedenpitävä kalvo pitää jalat kuivina. Kaikki terät ovat lukkiutuvia. Siitä ei tuuli tuiverra läpi, sillä vuorissa on Windstopper-kalvo. Redfeather Snowpawn -lumikengät houkuttelevat lapsia lumiseen maailmaan. Waven var ustelu on entuudestaan tuttua: tuhdit pihdit, veitsi, sahalaitainen veitsi, saha, timanttiviila, tölkinavaaja, pullonavaaja, sakset, useita tasa- ja ristipäämeisseleitä sekä adapteri vaihtoterille. Ne valmistetaan kestävästä muovista ja kiinnitetään jalkaan helppokäyttöisin kiinnikkein. Hinta: Lisätiedot: www.merrell.fi 70 RETKI joulukuu 2008. Kahvojen ulkopinnan veitset on helppo avata yhdellä kädellä. Lahjarasiaan p a k at t a v an Wa v en mukana tulee juhlavuoden nylonkotelo. Saatavilla ovat koot . Vibramin tekemässä pitävässä pohjassa on ilmatyynyvaimennus kantapäässä. Se on rakenteeltaan kevyt mutta kestävä. Tenoa saa XSXXL -kokoisina harmaana, vihreänä ja ruskeana. Hinta: Lisätiedot: www.sasta.fi Juhlan kunniaksi T IM LE AT HERM AN kehitti ensimmäisen monitoimityökalunsa vuotta sitten. Snowpawnit jättävät hankeen karhuntassun jäljen. Juhlavuoden kunniaksi komistettiin Leatherman Wave -työkalu, jonka kiillotetuissa kahvoissa on Tim Leathermanin signeeraus ja juhlavuoden logo. Nahkapintaisessa kengässä on Primaloft-eriste sekä fleecevuori
KAIPASIMME ARKTISTA YKSINKERTAISUUTTA JA MIELEN TYHJENTÄVIÄ FYYSISIÄ HAASTEITA PYSTYÄKSEMME POHTIMAAN ELÄMÄN KULMAKIVIÄ. 72 RETKI joulukuu 2008. kaukomatka TEKSTI PETRI MÄKELÄ KUVAT PETRI MÄKELÄ JA PETRI VUORENMAA Yli suuren PAKKASIMME AHKIOIHIMME KOLMEN KUUKAUDEN EVÄÄT JA SUUNTASIMME 2500-KILOMETRISELLE TAIPALEELLE HALKI GRÖNLANNIN JÄÄN JA LUMEN
Ahmimme tietoa lukemalla arktisista seuduista ja sen karusta elämästä ja kulttuurista. jään Reissu-Petet: Petri Mäkelä ja Petri Vuorenmaa Olimme retkeilleet yhdessä yli 20 vuotta ennen tätä matkaa. Hiihdimme yli Perämeren, halki Islannin, poikki Grönlannin ja pitkin poikin Huippuvuoria. Kirjallisuus opetti meitä ymmärtämään napaseutujen olosuhteita ja syvensi näkemystämme elämän tärkeimmistä kulmakivistä. ·K A R TAT RETKI joulukuu 2008 73. Kokemamme ja näkemämme vahvistivat ajatustamme lähteä ennennäkemättömän pitkälle retkelle Grönlantiin, jossa kaikki opittu olisi laitettava peliin. Kokemustemme kasvaessa ja näkemystemme leventyessä lähdimme pois tutuksi käyneestä Pohjoiskalotista tuntemattomille seuduille. Ensimmäinen vaativa retkemme suuntautui Kilpisjärvelle vuonna 1989, jonka jälkeen retkemme olivat paitsi pidentyneet myös muodostuneet entistä tärkeämmäksi osaksi elämäämme
Qaanaaqin seudulla jäätikkö laskeutuu maltillisesti ja ilman suurempia railoja kohti rannikon vuoria. Tuulen viemänä Ymmärsimme jo suunnitteluvaiheessa, ettemme yltäisi tavoitteeseemme pelkästään hiihtämällä. Jokaisena tuulisena hetkenä kokeilimme leijojamme, mutta ensimmäisinä viikkoina tuulet puhalsivat joko väärästä suunnasta tai olivat liian voimakkaita. Tunnelma oli jännittynyt pakatessamme ahkioita. Se laskeutuu kohti reunojaan aaltoina, joiden jyrkimmät kohdat pakottivat meidät vetämään ahkioita yhdessä miehin. Niinpä otimme matkaamme myös tehokkaat hiihtoleijat. Hymyilimme tyytyväisinä ahkioiden narskahtaessa liikkeelle ponnistuksiemme ansiosta. Jäätiköllä Grönlannin jäätikkö on olosuhteiltaan ja maastoltaan yllättävän ystävällinen. Reuna-alueiden rikkonaiset jäävirrat ja itärannikon pideraq-myrskyt ovat retkeilijöiden suurimmat vastukset. Opimme pian, että kahdeksan neliömetrin leijamme vaativat 39 metriä sekunnissa henkivän tuulen. Päivinä, jolloin emme voineet käyttää leijoja, hiihdimme aamusta iltaan, mutta etappimme jäivät vaatimattomiksi. 74 RETKI joulukuu 2008. kaukomatka Kuukauden jälkeen matka oli vasta alussa. Lumipula Helikopteri laskeutui 21. Heikompi tuuli ei jaksanut vetää meitä eteenpäin ja kovemmalla tuulella teimme valtavia ilmalentoja. Alun kokeilujen ja viiden kilometrien purjehdustaipaleiden jälkeen ylsimme leijoillamme jopa 60 kilometrin päivämatkoihin. Kokemattomuutemme ja ahkioiden huima paino vaikeuttivat aluksi leijojen käyttöä, mutta opimme jokaisella yrityksellä jotain uutta. huhtikuuta Grönlannin eteläkärjessä jäätikön laidalle ja jätti meidät reunavuorten ympäröimään maljaan. Hyvästä valmistautumisestamme huolimatta emme olleet koskaan edes yrittäneet vetää 175 kilon painoista kuormaa. Alkuperäisessä lähtöpaikassamme Narsarsuaqin kylässä ei ollut lainkaan lunta, joten meidän piti lentää vetäytyneelle jäätikölle
Vaikka ympäristömme tarjosi meille erittäin vähän virikkeitä, emme pystyneet uppoutumaan odottamallamme tavalla ajatusten maailmaan. Olimme kuvitelleet rauhoittuvamme matkan tekoon jo ensimmäisten viikkojen aikana, mutta hermoilumme jatkui. Kolme ensimmäistä viikkoa kuluivat harjoitellessa uudenlaista elämisen mallia. Vaihtelevat päivämatkat vaikeuttivat tilanteen arviointia: yhtenä päivänä saatoimme hiihtää kuusi kilometriä ja toisena leijailla yli sata. SPOT s Pitkän etäisyyden 1 watin ledi s Lyhyen matkan superbright ledi s Viimeistelty heijastus takaa valon tasaisen jakautumisen s Hinta on kohdallaan Tutkimusmatkalla Arktisten matkojen viehättävimpiä piirteitä on tutkimusmatkailijan tunnelma, jonka saavuttaa kokiessaan ja nähdessään jotain uutta. Aiemmilla, kuukauden mittaisilla retkillämme olisimme tässä vaiheessa olleet jo loppukirivaiheessa, mutta nyt matka oli vasta alussa. Kesän pakkasessa Saavuimme muutamassa päivässä uuteen talveen noustuamme yhä korkeammalle merenpinnasta ja siirryttyämme selvästi lähtöpistettämme pohjoisemmaksi. Michael Schneiter, Treasure Mountain, Colorado. Emme osanneet arvioida, saavuttaisimmeko tavoitteemme. Spot headlamp. D AV I D C L I F F O R D ÄLYKÄS VALO Kun Reissu-Petet oli lennätetty helikopterilla jäätikölle, alkoi varusteiden viimeinen tarkistus ja ahkioiden pakkaus. Epävarmuus Ensimmäisen jäätiköllä viettämämme kuukauden jälkeen tunsimme olevamme yhä lähtökuopissa. Kaikki tuntui tapahtuvan kovin hitaasti ja vaati asenteen korjaamista päivittäin. Monena päivänä mietimme edessä olevia kuukausia jäällä ja asettautumista jäätikölle. C O M / L I G H T I N G RETKI joulukuu 2008 MOUNTAIN@BLACKDIAMOND.EU 75. Vielä toukokuun alussa ilma oli ollut melko keväistä, mutta B L A C K D I A M O N D E Q U I P M E N T
kaukomatka 76 RETKI joulukuu 2008
Saimme erittäin vieraanvaraisen vastaanoton. 2000 metrin korkeudessa arktinen ilmasto hyydytti mittarin pysyvästi 20 asteen kylmemmälle puolelle. Kun nostimme leijamme ilmaan ja lähdimme matkaan, aseman väki saattoi meitä hurraahuudoin. Innokkaana hiihtomiehenä hän päätti, että koettaisimme edetä loppumatkan yksinomaan hiihtäen. Leijoin pääsisimme perille yli kuukausi liian aikaisin. Toukokuun kylmimpänä yönä uinuimme 33 asteen pakkasessa. Vauhti kiihtyy Ohitettuamme kylmänsodan ajasta muistuttavan DYE2-ohjustutka-aseman ylsimme leijoillamme moneen sadan kilometrin päivämatkaan. Välillä hiihto tuntui hyvien leijatuulien aikana turhauttavalta. Annoin Vuorenmaan päättää tulevaisuudestamme. Tulevina päivinä jouduimme asennoitumaan retkeemme uudella tavalla: vauhdikas matkanteko oli päättynyt. Olimme tähän mennessä käyttäneet leijoja 1270 kilometrin matkalla ja hiihtäneet ainoastaan 260 kilometriä. Enpä ollutkaan aiemmin pitänyt esitelmää meneillään olevasta matkasta. Parhaimmillaan kiisimme 134 kilometriä seitsemässä tunnissa. Toisena iltana pidin kuvilla höystetyn esitelmän matkamme vaiheista. Vietimme asemalla kaksi yötä, söimme herkullisia ruokia aseman kanttii- Kun saavuimme jälleen leiriin 111 kilometrin leijailun jälkeen, laskimme, että meillä oli vielä yli 50 päivää aikaa päästä tavoitteeseemme. Kilometrienkin päästä näimme heidän seuraavan kulkuamme. Ajatukset syventyvät Huipulla Saavuimme Grönlannin sisämaan jäätikön korkeimpaan kohtaan 3228 metrin korkeuteen 35 päivää lähtömme jälkeen. Ilma oli kolmen kilometrin korkeudessa niin ohutta, että hengästyimme jokaisesta ponnistuksesta. Rasitusta lisäsi lumi, joka pakkasen ja ilman kuivuudesta johtuen oli kuin hiekkaa. nissa ja kuuntelimme tutkijoiden ja rakennusmiesten kertomuksia. Toisaalta Qaanaaqin kylään oli matkaa enää tuhat kilometriä. Tiesimme, Näimme menneen elämämme selvemmin kuin koskaan. RETKI joulukuu 2008 77. Paikalla sijaitsee amerikkalaisten kansainvälinen Summit-tutkimusasema, jonka tehtävänä on selvittää ilmastonmuutoksen merkkejä menneiltä vuosituhansilta nykypäivään
kaukomatka 2 miestä 175 kilon ahkiot 85 vuorokautta 2 500 kilometriä että leijoilla kulkisimme päivän tarvittavat kilometrit vajaassa tunnissa. Päivämatkat pitenivät yli 30 kilometriin. Näimme menneen elämämme selvemmin kuin koskaan ja teimme yhä uudestaan päätöksiä tulevaisuudesta rikkaamman elämän toivossa. Matka loppuu Alamäki Jäätikön korkeimman kohdan sivuutettuamme kuljimme kaiken aikaa alamäkeen. Ajoittain kovat tuulet ja lumimyrskyt katkaisivat etappimme. Pidimme viikoittain lepopäivää. Olimme saapumassa jäätikön laitaan ja olimme hieman hämmentyneitä. Välillä vitsailimme, että onhan matkaa vielä normaalin Grönlannin ylityksen verran, mutta silti jatkoimme kiivasta etenemistä kohti Qaanaaqia. heinäkuuta tietäen maan tulevan vastaan 35 kilometrin päässä lännessä. Lykimme kuin meren jäällä: seuranamme oli vain horisontti ja varsin usein myös sininen taivas. Aloitimme siis jonkinlaisen loppukirin. Laskeuduimme jokaisena hiihtopäivänä parikymmentä metriä, mutta silmällä alamäkeä ei saattanut erottaa lainkaan. Samana päivänä näimme myös maata ensimmäisen kerran kahteen ja puoleen kuukauteen. Tuntui raskaalta edes ajatella jotain muuta arkirytmiä kuin tämä kuukausia kestänyt hiihtorutiinimme. Viimeinen päivä Lähdimme viimeiseen jäätikköpäivään 11. Jään 78 RETKI joulukuu 2008. Alun normaalin jäätikön jälkeen maasto muuttui parissa tunnissa erittäin mäkiseksi ja näimme pieniä railoja joka puolella. Pakkanen pysytteli 10 ja 25 asteen välissä, ja tuuli puhalsi maltillisena. Parhaana päivänä kuljimme keväisessä kelissä yli 41 kilometriä. Silloin lähetimme viestejä kotimaahan sekä pesimme itseämme ja sukkiamme seuraavan viikon tarpeita ajatellen. Hidas puurtaminen kohti selvää tulevaisuutta palkittiin ajatusten syventymisellä ja mielen rauhoittumisella melkeinpä järisyttävällä tavalla. Ymmärsimme, ettemme pian enää hiihtäisi joka päivä. Silti säilytimme pääosan matkasta viikkorytmimme, jonka mukaisesti hiihdimme 6,5 päivää ja lepäsimme puolikkaan. Kun jäljellä oli enää 500 kilometriä, päätimme selvitä loppumatkasta niin nopeasti kuin pystyimme
Lähes neljännesvuoden kestänyt matka jätti meihin jälkensä, ja väitänkin, että palasimme matkalta paljon rikkaampana kuin sille lähdimme. Kuusi tuntia lähdön jälkeen olimme laskeutuneet alle tuhannen metrin korkeuteen ja lumi allamme suli silmissä. Saavuimme kaksitoista tuntia aamun lähdöstämme hyvissä voimissa jäätikön reunaan. Kahlasimme pahimmillaan polven syvyisessä vedessä. Vain pysymällä jäällä riittävän kauan, pystyimme uppoutumaan ajatuksiimme aivan uudella tasolla. · RETKI joulukuu 2008 79. pinta pysyi kuitenkin kaiken aikaa tasaisena ja railot olivat leveimmillään vain puolen metrin luokkaa. Olimme hyvillämme, että hiihtomme oli nyt takana, mutta edessä odottaneet tehtävät tuntuivat niin raskailta, että pohdimme mahdollisuutta palata jäätikölle jatkamaan yksinkertaista elämäämme hiihtäen. Nyt se oli tehty. Hetken kuluttua saavutimme ensimmäiset jäätiköltä virtaavat jäätikköjoet, kunnes niidenkin yli kahlaamisesta tuli loppupäivän rutiinia. Annoimme mennä täysin rinnoin vailla huolia. Olimme ylittäneet Grönlannin jäätikön etelästä pohjoiseen ensimmäisinä suomalaisina. Entä nyt? Tunnelma oli hyvin kaksijakoinen
Garrett levittää lihaliemiuutetta paksuna tahnana myös leivälle, mutta hänen varsinaista herkkuaan on Marmite-hiivauute, jota käytetään samaan tapaan. Beck Holen muutaman talon kylä osuu retkeilyreittien risteykseen. Useimmat pubit valmistavat aterioita vain iltaisin, mutta tarjoavat lounasaikaan voileipiä ja lämpimiä piiraita. Taskussa hän kuljettaa mielellään muutamaa energiapatukkaa ja termospullossa kuumaa teetä tai keittoa. Toinen Newmarkin eväsrasian suosikki on Northumberlandin perinneherkku stottie. Matkalla BRITTIEN PATIKKAEVÄISTÄ SAA MUKAVAA VAIHTELUA MYÖS OMALLE RUOKALISTALLE. Britit sipaisevat leipien päälle usein myös hilloa ja marmeladia. Pubiruokaa on tarjolla aamusta iltaan ja iloinen Neil Crampton pitää huolen, että retkeilijät viihtyvät välipalaa nauttiessaan. T E K ST I J A K U VAT J O P P E R A N TA Nummien eväät amblers-ulkoilujärjestön paikalliskerhot järjestävät jäsenilleen viikonloppuisin kävelyretkiä. Piiraiden ja leipien päälle levitetään aina voileipäpikkelssiä, joka on mallasviinietikkaan tehtyä tummaa tahnaa ja sisältää porkkanaa, lanttua, kukkakaalia, sipulia, tomaattia, omenaa ja mausteita. Birch Hall Innissä perinteisiä sianliha- ja kalkkunapiiraita myydään päivässä tusinoittain. Hilloja ja hyytelöitä sivellään myös keksien päälle. Hänen repussaan kantama tyypillinen välipala on sandwich, chocolate and crisps eli juustolla tai kinkulla täytetty vaalea leipä, suklaapatukka ja perunalastupussi. Siellä toimiva Birch Hall Inn on palvellut matkalaisia -luvulta asti. Sitruunatahna on erittäin herkullista paahtoleivän päällä. Bob Newmark on Tynesiden aluekerhon veteraani. RETKIKEITTIÖ Pub pienessä Beck Holen kylässä on suosittu pysähdyspaikka. Newcastlelainen retkiopas Louis Robdrup nauttii stottiensa vasta retken jälkeen paikallisessa pubissa. Nykyisin pubissa käy kesäkuukausina pari sataa ihmistä päivässä. Kerhoretkillä ei kuljeteta keittimiä ja koska Englannissa ei saa tehdä avotulta juuri minnekään, lounas syödään tavallisesti kylmänä. Brittiläistä makuelämystä haluava voi sekoittaa tavallista lihafondista valmistettavaa lientä kylmään maitoon. Suklaapatukoiden ohella suosittua naposteltavaa ovat energiapitoiset toffeet. Se on ohut, pyöreä vehnäleipä, jonka täytteeksi käy vaikkapa pekoni, naudanliha, kana tai juusto. Kuumien juomien aatelia edustaa lihaliemi. Ulkoilualueilla vankkaa jalansijaa pitää veteen sekoitettava lihaliemiuute. Ne nautitaan retken puoliväliin sattuvalla maisemapaikalla. Yksi suosituimmista ostoksista on Beckhole Butty eli paksu pyöreä kokojyväleipä, jonka neljännekset täytetään juustolla, lihalla tai maalaismaksamakkaralla. Parasta Birch Hall Innissä on kuitenkin Buttered Beer Cake. Olueen tehty tuhti hedelmäkakku tarjoillaan paksun voikerroksen kanssa. · 80 RETKI joulukuu 2008. Vehnä- ja kaurakeksejä voi siten nauttia makeina välipaloina tai suolaisina, esimerkiksi juuston kanssa. R Piiraita ja pikkelsiä hänelle riittää termospullollinen kuumaa kahvia ja pitkät inkiväärikeksit, joita hän kastaa kahviin. Lihaliemen voimalla Myös Camping Magazinen päätoimittaja Clive Garrett kertoo kulkevansa eväsleipien kanssa. Appelsiini- ja aprikoosihilloa syödään skonssien kanssa
Osan kuvista on tarkoitus herättää katsojassa ajatuksia, eivätkä kaikki kuvat varmastikaan miellytä jokaista. Kuvagalleriasta siirrytään sujuvasti luontoaiheisiin artikkeleihin, joissa tällä kertaa käsitellään vuoden säätä ja luonnon tapahtumia. Kirjat K O O N N N U TJ O P P E R A N TA NTA KOO U T JOPPE Muuttuvat luontokuvat LUONTOKUVAUS on ottanut suuren harppauksen nykyaikaan. Safaripassin eheä kokonaisuus ilahduttaa, eikä sen huikea kuvitus jätä toivomisen varaa. Mukana on lisäksi kattavasti eri matkailupalveluiden hintatietoja ja internetosoitteita tutkittavaksi. Aloittelijankin on helppo oppia selkeästi havainnollistetut asiat. Herää kysymys, löytävätkö luonnosta kiinnostuneet teoksen koko annin vai viekö ennakkokäsitys voiton ja kuvakirja jää kaupan hyllyyn. ER ÄTAITOJEN opettelu on mielenkiintoista puuhaa, johon kuva kuvalta opastavan kirjan avulla pääsee helposti käsiksi. Ruokaosuudessa tehdään ansoja, kalastetaan ja kerätään syötäviä kasveja. Lajipassiosassa esitellään safarilla nähtäviä nisäkkäitä sekä keskeisiä kasvija lintulajeja. Opuksesta voisi tuottaa pokkarimallisen pahvikansiversion, joka mahtuisi reisitaskussa matkalle mukaan. Suomen luonnonvalokuvaajat ry, Vuoden Luontokuvat 2008, Päätoimittaja Jouni Klinga, WSOY 2008 · Olli Marttila, Safaripassi, Auris 2008 TEKSTI MIKKO NIKKINEN 82 RETKI joulukuu 2008. Kirjan oppeja harjoittelemalla henkiinjäämistaidot karttuvat huomaamatta ja suhde luontoon lujittuu. Muutama vuosi sitten keskusteltiin kiihkeästi lintukuvien manipuloinnista kuvankäsittelyohjelmalla. Nuotion sytyttäminen tuluksin, tuliporin ja auringonsätein on tärkeä jokaisessa selviytymisoppaassa esiteltävä taito. Parhaiden otosten muodostaman kuvagallerian aiheet ja toteutus vaihtelevat laidasta laitaan. Kirja lunastaa paikkansa kokoamalla kilpailun parhaan sadon yksiin kansiin, mutta sen upeat artikkelit jäävät kuvien varjoon. Marttilan kokemus ja näkemys paikallisista oloista tulevat mainiosti esille hänen esitellessä niin alueen tärkeimpiä heimoja ja safarireittien kaupunkeja kuin yhteiskunnan toimintaa ja kyläelämää. Samoin on puhtaan veden löytämisestä käsittelevän osuuden kohdalla. Tämän vuoden luontokuvaksi valittiin otos, jossa näkyy auto, asfalttia ja sateenvarjo. Se tarjoaa matkaehdotuksia karttojen kera ja yksityissafarien ohjelmarunkoja, mutta myös käytännön niksejä ja varusteideoita. Siinä on odotetusti tyypillisiä selviytymisneuvoja, joita harva enää luonnossa tarvitsee. Hallitsemalla erätaitoja niiden tarvitseminen tositilanteessa vähenee. Hengissä pysymisellä taiteillen Tuhti paketti Afrikan haaveilijalle · Anthonio Akkermans, Bushcraft Skills and How to Survive in the Wild, Southwater, Anness Publishing Ltd, Lontoo 2007 · ITÄ AFRIKAN asiantuntija Olli Marttilan uusin tuotos on järkälemäinen. Loppuosa kirjasta askarrellaan muun muassa koreja ja jousipyssyjä. On hienoa, että kuvatkin kertovat meitä nykyisin ympäröivistä aiheista. Safaripassin keskeinen teema on Tansanian luonto, mutta tietokirjoille poikkeukselliseen tapaan siinä on vinkkejä myös reppumatkaajalle. Tuoreen teoksen sivuilla ei taida olla yhtään käsittelemätöntä kuvaa. Välillä käydään saimaannorpan matkassa tai pohditaan, katoavatko etelän kuukkelit. Talvisten suojien kappaleessa huomio kiinnittyy suomalaiseen laavuun ja maastopukuun. Tarkemmin kirjaan tutustuva saa jokaisesta kuvasta ja kuvaajasta yksityiskohtaiset tiedot. Monesta muusta matkakirjasta poiketen sisältö ei jää pintaraapaisuksi. Piharatamon lehdillä voi toki hoitaa haavoja, mutta hengissä selviää valmistamatta luonnonaineista saippuaa. Selkeä asioiden käsittely vie englanninkielistä kirjaa hyvin eteenpäin. Kirja on oiva tiedonlähde niin safarimatkaajalle, Kilimanjarolle haikailevalle kuin luonnosta kiinnostuneelle. Tämä on kirjan turhin osuus oravanraatoineen ja peuran nylkemisineen. Vuoden Luontokuvat on kaunis kuvakirja, johon on kerätty luontokuvakilpailun satoa sopivan laajasti. Tarkempi tutkiminen osoittaa talvisessa osuudessa käytetyn erätaitaja Mika Kalakosken asiantuntija-apua ja kuvia. Suojia rakennetaan brittiläiseen tyyliin risuista avomaastoon
Se opetetaan varmasti ja selkeästi. Tunnettujen hiihtokavereiden tarinoillekin on annettu reilusti tilaa. Kirjan loppuneljännes on hiihtopäiväkirjaa, jossa riittää tilaa viiden talven merkinnöille. Tuomo Jantunen, Suksille Hiihtäjän kirja, Kirjapaja 2008 TEKSTI MIKKO LAMMINPÄÄ · Seppo Anttila ja Toni Roponen, Kaikki hiihdosta, tekniikka, välineet & harjoittelu, Docendo Sport 2008 RETKI joulukuu 2008 83. Kasvuaan valokuvaajana hän peilaa kertomalla, miten tunnettujen luontovalokuvaajien teokset vaikuttivat häneen uransa alkutaipaleella. Kun on päästy peruskuntoon ja jatkettu harjoittelua, otetaan ensikosketus hiihtotekniikkaan. Kirjan upeat, joskin valitettavan pienet kuvat ovat peräisin - ja -luvuilta, jolloin Murtomäki kuvasi vain muutamia rullia vuodessa. Niitä kirjoittajalla riittäisi takuulla kokonaisen kirjan verran, ja ne olisikin kannattanut koota erilliseksi teokseksi. Murtomäen tekstit pursuavat terävää särmää ja kokemuksen tuomaa painoa, jotka puuttuvat valitettavan monelta nykykirjoittajalta. Loppuun kasattuja hiihtovälineiden valinnasta ja voitelusta kertovia osuuksia ei ole laadittu yhtä huolellisesti, vaan aiheen käsittely jää vajaaksi. Hänen maailmassaan ratkaisee elämän syvyys. Tietäjä ja monitaituri kuvailee nykymaailmaa pilke silmäkulmassa, välillä itselleenkin nauraen. Vuosiharjoittelua puretaan esimerkkihenkilöiden kautta. Kirjasta paistaa läpi vankka asiantuntemus ja halu kertoa siitä muille. Parhaat hiihtoalueet, laturetket ja vaellusreitit saavat ansaitsemansa esittelyt. Vaikka kirja käsittelee monet hiihtämisen osa-alueet, se tarjoaa yksityiskohtaista tietoa sangen vähän. Selkeän kirjan kokonaisuutta parantavat kuvavalinnat. Hänellä on poikkeava kyky sanoa totuus kuulostamatta uhoamiselta. Kaikki hiihdosta syöksyy ladulle ja nostaa sykkeet korkealle: avainasemassa ovat voima ja kestävyys. Hän ei pyri ehdottoman teräviin ja teknisesti virheettömiin otoksiin vaan välittämään elämää luonnollisena. Latua! Hiihtäjän muistelot SUOMEN LADUN pitkäaikainen toimin- · Eero Murtomäki, Kameramme luonnon rippeillä, Lumo Kustannus 2008 TEKSTI MIKKO LAMMINPÄÄ JOS tarvitsee lisäoppia sunnuntaihiihtoon eväsleipien ja termospullon rinnalle, ei tästä kirjasta ole apua. Hän on jo vuosikymmenet kulkenut tietoisesti valitsemaansa polkua järkähtämättömästi välittämättä valtavirtauksien kotkutuksista tai murehtimatta lompakkonsa ohuutta. Tuoreimmassa teoksessaan Murtomäki lausuu käsityksiään valokuvauksesta, luonnosta ja ihmisestä. Se on letkeää luettavaa menneiltä vuosikymmeniltä. Hiihtäjä ei lepää kesälläkään, vaan pyöräilee, meloo, juoksee ja hiihtää. Ihmetystä kuitenkin herättää, että vaikka luonnottomina pidetyt hiihtoputket on jätetty pois, jäähdytysputkin ja lumitykein ylläpidettävät ladut ovat päässeet mukaan. Mukaan on mahtunut kommelluksia, muisteluksia ja kosolti perusteluita hiihtämisen hyödyllisyydestä. Esimerkiksi välinevalinnassa tukea tarvitseva lajin harrastaja kokee pettymyksen: eri suksimallit on esitelty ylimalkaisesti, eikä siteistä ja monoista ole kuin vajaan sivun maininta. Kymmenen kuvan sarja havainnollistaa vartalon jokaisen liikkeen. Hiihdon maailmaan lähdetään monin harjoittein. Vaikka lähes jokaisella sivulla hiihdetään, eivät etevästi valitut kuvat ala toistaa itseään. Luonnon tulkkina PIKKUPOJASTA lähtien osana luontoa elänyt Eero Murtomäki on raikas poikkeus suomalaisten luontokirjailijoiden ja -kuvaajien tasapaksussa harmaudessa. Erittäin selventäviä ovat aukeaman levyiset kuvat, joissa hiihtäjän eteneminen ja liike on pysäytetty. Liekö tekijöiltä loppunut aika vai into? · nanjohtaja on koonnut laduilta keräämänsä kokemukset Hiihtäjän kirjaksi. Ne käydään selkeästi läpi, ja mikä tärkeintä, myös selittäen miksi mitäkin tehdään
SalpausselänTiirismaan ulkoilualue rajoittuu idässä Lahden maailmankuuluun hiihtostadioniin, jossa kulkijaa palvelevat Ravintola Voitto ja Hiihtomuseo. Rankkojen kisalatujen lisäksi maastossa kulkee harrastelijoille sopiva valaistu latu, joka johtaa reilun neljän kilometrin päähän Tapanilan hiihtomajalle. Majan alakerrassa pääsee lämmittelemään takkatulen ääreen ja käymään asioillaan. Alkeiskurssien lisäksi kartanon mailla järjestetään kursseja edistyneillekin harrastajille ja loma-aikoina monipäiväisiä leirejä ja valmennusjaksoja. Alueen ainutlaatuisuuden ymmärsin vasta etsiessäni uutta kotipaikkaa viidentoista Tampereella viettämäni vuoden jälkeen. Yleisradion televisiomasto tähyää taivaisiin Tiirismaan, Etelä-Suomen korkeimman kohdan luona. Nykyiset kunto- ja ulkoilureitit risteilevät kohti länttä. Pirunpesän takana vilkkuu Suomen korkeimman rakennuksen varoitusvalot. Niiden varrella on kaksi purkukuntoista laavua, joiden nuotiopaikat ovat sentään kelvolliset. Sen lisäksi voi valita valaistun kilpakolmosen tai valottoman vitosen. S Lehtoja vuoren rinteillä Tapanilasta ladut johtavat Hollolan puolelle Messilän lomakeskukseen ja edelleen Tiirismaalle ja Heinsuon urheilukeskukseen. Mukaan kannattaa varata pikkukirves ja sytykkeet, jos haluaa loihtia kynsitulet. Alueelle tyypilliset jyrkät supat ja aarnikuusikot ovat osa suojelualuetta. Messilän kartano ja kylä, josta ensimmäiset maininnat ovat vuodelta , tunnetaan nykyisin laskettelurinteistään ja laduistaan, mutta siellä pääsee myös ratsastamaan ympäri vuoden. päiväretki MAAILMANKUULUILLA SALPAUSSELÄN HARJANTEILLA KELPAA HIIHTÄÄ JA RETKEILLÄ, VAIKKEI HIKILENKEISTÄ VÄLITTÄISIKÄÄN. TEKSTI MIKKO LAMMINPÄÄ Pirunpesän kalliojyrkänteet rauhoitettuine ympäristöineen tuovat mieleenKoillismaan jylhät maisemat. KUVA MIKKO LAMMINPÄÄ Tiirismaan rinteillä alpausselän harjut tulivat minulle tutuiksi jo pikkupoikana muutettuani vanhempieni ja veljieni matkassa Hollolaan. Kapeita polkuja, sorastettuja uria, valaistuja pururatoja ja päällystettyjä pyöräteitä riittää muutaman kilometrin säteellä yli sata kilometriä. Kallioiden ääreen rakennettu laavu paloi jonkin aikaa sitten. Paikalla on nyt nuotiokehä ja käymälä. Päädyin takaisin Hollolaan, ja huomasin asuneeni lapsuuteni ja nuoruuteni unelmieni seudulla. Messilästä alkava luontopolku kiertää komeimpien kohteiden kautta. Näillä seuduilla hiihdettiin valaistuilla laduilla jo -luvulla. Ratsukoille on viitoitettu metsään omat väylänsä. Pirunpesä on karu kivikkoinen paholaisen piilopaikka, jolle parinkymmenen metrin korkuiset vastakkaiset kallioseinämät antavat erämaista jylhyyttä. Kesällä vieraanani ollut tokiolaistoimittaja hämmästeli päiväkausia, millainen polkureitistö levittäytyi eteemme heti asuntoni nurkalta. Yläkerran kahvila avaa ovensa parhaiden hiihtokelien aikaan myydäkseen kuuluisia herkkumunkkeja. Jos poikkeaa satakunta metriä Messilään vievältä reitiltä, pääsee viettämään taukoa Korkealaavulle. Sen kova kvartsihuippu nousee peräti metrin korkeuteen eli metriä pohjoisessa päilyvän Vesijärven pinnan yläpuolelle. Hiihtomajan ympärillä kulkee suosittu kolmen kilometrin mittainen valaistu Perhelenkki, jolle syntyy alkutalvesta kaupungin ensimmäinen luonnonlumilatu. Ladut jatkuvat edelleen Natura-ohjelmaan kuuluvalle luonnonsuojelualueelle. Samoissa 84 RETKI joulukuu 2008
Siellä riittää latuja valittavaksi. nousuissa ponnistelevat Finlandia-maastopyöräilyn osallistujat elokuisessa koitoksessaan. Hollolan kunnan työntekijät vaalivat kunnialla kuntansa mainetta Etelä-Suomen varmimpana hiihtoalueena. , Talven ensiladut hiihdetään hiihtostadionille, jolle luodaan tykkilumesta aluksi juoksuradan mittainen lenkki. Matkaa taukopaikalta takaisin Tapanilaan kertyy viitisen kilometriä.. Muutama vuosi sitten kaupunki varastoi aurauslunta kilometrin päässä sijaitsevalle vanhalle raviradalle ja levitti sen latupohjille lokakuun lopussa. Suurin ponnistuksin aikaansaadut ladut sulivat pois poikkeuksellisen leudon marraskuun aikana. Uskaliaimmat voivat kokeilla kestävyyttään suoraan televisiomastoa kohti nousevalla ladulla. Luonnonsuojelualue jatkuu Tiirismaan etelä- ja länsirinteillä, jossa levittäytyy rehevä lehtoalue. Helmikuun lopulla ladut vievät Hollolan kirkolle asti, sillä maamme suurin laturetki Finlandia-hiihto kurvailee silloin täällä. Kilometrin verran Heinsuolta Lahden suuntaan ladun varressa seisoo Tiiristupa-niminen latukioski. Siihen voi osallistua kuka tahansa ilmoittautumalla mukaan jollakin reitin varren latuasemalla. Reitti muuttuu Tiilijärvien tienoilla jälleen valaistuksi ja johtaa Heinsuon urheilukeskukseen. "Hyvinä talvina kaupunki kunnostaa myös Vesijärvelle jäähiihtolatuja" Puikkonen jatkaa. Vauhdin hurmaa pelkäävien on paras kääntää sivakkansa jo Pirunpesällä etelää kohti. Purupohjaiset ladut tarvitsevat vain muutaman sentin lunta voidakseen toivottaa Etelä-Suomen hiihtokansan kokeilemaan suksiensa luistoa. Sitä pidennetään pakkasten jatkuessa parikilometriseksi kisaladuksi, kunnes taivaalta pyryttävä lumi kuorruttaa muutkin ladut. Siellä viihtyvät vaahtera, saarni, vuorijalava, metsälehmus, pähkinäpensas ja uhanalainen jänönsalaatti. Jyrkimmät kivuttavat mäet vaanivat vaaran pohjoisrinteellä. Heinsuon reitit kiertävät noin metrin korkeudessa, mikä auttaa niille satanutta lunta sulamiselta. Matkaa pääkaupungin loskaisilta kaduilta Salpausselän upeille laduille on vain tunnin verran. · RETKI joulukuu 2008 85 KUVA TIINA RIIKONEN Laduilla tulee kunnioittaa merkittyä hiihtosuuntaa, sillä kukaan ei kaipaa jyrkkää alamäkeä laskiessaan seurakseen haarakäynnillä rinnettä ylös koluavaa seuruetta. Tiirismaan Ladun vapaaehtoiset myyvät siinä viikonloppuisin kuumaa juotavaa ja naposteltavaa. Hulinaa riittää varsinkin helmikuun alussa, jolloin latuyhdistys järjestää Tiirismaan hiihto -laturetken. Luonnonihmeiden ääreen johtaa oma luontopolkunsa. TIETOREPPU SALPAUSSELÄN TIIRISMAAN VIRKISTYSALUE Lahden ja Hollolan alueella km latuja, joista km valaistu Salpausselän latukartta www.lahti.fi (=>Liikuntapalvelut =>Ulkoilureitit ja ladut) Palvelut Lahden hiihtostadion ja Tapanilan hiihtomaja www.lahti.fi Messilän lomakeskus www.messila.fi ja www.messilantalli.fi Heinsuon urheilukeskus Tapahtumia Finlandia-hiihto www.finlandiahiihto.fi Tiirismaan hiihto www.phnet.fi/public/tiirismaanlatu Finlandia-maastopyöräily www.twd.fi Jyrkkiä laskuja ja vaativia nousuja Lunta odotellessa "Kaikkiaan SalpausselänTiirismaan latuverkosto käsittää kilometriä lumikissalla kunnostettavia latuja, joista kilomet- ·K A R TAT Tiirismaan latuverkosto saadaan usein, kuten tänäkin vuonna hiihtokuntoon heti marraskuun puolivälin jälkeen. Messilä Tiilijärvet Tapanilan hiihtomaja riä on valaistuja" kertoo Lahden kaupungin liikuntasihteeri Jari , Puikkonen. Helpommilla nousuilla selviävät ne, jotka kurvaavat vielä länteen Tiirismaan umpeen kasvavan laskettelurinteen suuntaan
044 733 0022, myynti@retkilehti.fi Toimitustiedot/Osoitteenmuutos Tilaajan nimi Katuosoite/uusi osoite Postinro ja -toimipaikka/uusi postinro ja -toimipaikka Puhelin Sähköposti Retki on maksanut postimaksun puolestasi Outdoor Media Oy Retki-lehti Vastauslähetys sopimus 5010660 15101 Lahti Tilaajaan allekirjoitus (alle 18-vuotiaan tilauksen allekirjoittaa huoltaja) Lahjatilauksen saajan nimi Katuosoite/vanha osoite Postinro ja -toimipaikka/vanha postinro ja -toimipaikka Puhelin Sähköposti 86 RETKI joulukuu 2008 Taita, nido päästä yhteen ja postita, meilaa osoitteeseen tilaajapalvelu@outdoormedia.fi, tai soita p. 044 733 0022 (ti-to 9-16).. TILAAN! Kestotilaus ( nroa) Uutuuskirja erikoishintaan! Pär Nilsson & Christel Schröder Syö hyvin leirinuotiolla, vaelluksella, piknikillä ja kalassa Retki-lehden lukijatarjous: Määräaikaistilaus ( nroa) Lahjatilaus, kesto ( nroa) Lahjatilaus, määräaikainen ( nroa) RETKIRUOKAA Kestotilaus ( nroa) Miksi tyytyisit kuivamuonaan tai pariin hutaistuun eväsleipään. lähetyskulut) Määräaikaistilaus ( nroa) Lahjatilaus, kesto ( nroa) Lahjatilaus, määräaikainen ( nroa) (norm.hinta 25 + läh.kulut 6,50 ) p. Tämän monipuolisen kirjan ohjeilla valmistat helposti ja nopeasti herkullista ruokaa nuotiolla tai retkikeittimellä. Atena · Sidottu · 126 sivua · Upea nelivärikuvitus Tilaa RETKIRUOKAA-kirja lukijatarjouksena hintaan 22,50 (sis
markkinapaikka Villa ylläpitää lämpötasapainon Meiltä myös villaiset sukat, lapaset, kaulurit, päähineet ja pohjalliset Ulkoilmaelämään pehmeintä luomuvillaa Tilaa ilmainen tuoteluettelo: 03-871 460 · www.ruskovilla.fi TILAA p. 03-752 56 96 ERÄ-LINDROOS RETKI joulukuu 2008 87. 044-733 0022, myynti@retkilehti.fi U TA R J O U S ! JOUL Berghaus RG1 - takki 99 Sasta Inari pipo Tarjous voimassa vuoden 2008 loppuun tai niin kauan kuin tavaraa riittää! 15 ETUSETELI yhdestä normaalihintaisesta THE NORTH FACE -tuotteesta. Voimassa 21.12.2008 saakka Kuopio, Mikkeli, Joensuu, Sello, Itäkeskus, Oulu ja Turku. -20% www.vuoripuro.com Retkeilyn tavaratalo Launeenkatu 84 15610 Lahti p
Samaan aikaan Messukeskuksessa järjestetään myös fillari-, kunto-, kalastus-, metsästys- ja golfmessut. Siksi pitää olla valmiina harrastamaan sitä retkimuotoa, mihin päivän sää sopii. Silloin talvi tuli, oli ja meni. Kalenteri KOONNUT MIKKO LA MMINPÄÄ Eläköön talvi! Rinteeseen LUMI, PAKKANEN ja talvi saapuivat vihdoin Etelä-Suomeenkin. Alkutalven lajeja ovat luistelun ja latuhiihdon lisäksi maastopyöräily, josta on monelle muodostunut ympärivuotinen harrastus. Joudumme siis odottamaan vielä hetken luistelukelejä. Nyt kelit muuttuvat viikoittain. Ympäröivän kauneuden kokee syvimmin hiljaisuuden kätkiessä kulkijan sisäänsä. www.huhtasuonhiihto2000.fi 1.2.2009 SUSILUOLAHIIHTO Kristiinankaupunki, 50 km ja 25 km (p) Toivottavasti länsirannikolle tupruttaa tarpeeksi lunta. www.retkimessut.fi Tapahtumista voi ilmoittaa osoitteeseen toimitus@retkilehti.fi. Näyttelyitä 4.1.2009 ASTI RAJANTAKAISTA KARJALAA Kulttuurien museo, Tennispalatsi, Helsinki Laaja näyttely kertoo itärajan takana asuvista kansoista ja suhteestamme niihin 1900-luvulla. www.suomenlatu.fi Messuja 15.-18.1. 2009 RETKILUISTELUN LAJIESITTELY Oittaan ulkoilukeskus, Espoo Talvilauantaisin järjestetään kaikkiaan neljä esittelytilaisuutta, joissa tutustutaan lajiin ja sen turvallisuusseikkoihin. 2009 VENE BÅT 2009 Messukeskus, Helsinki Veneilykauden alkuun on puolisen vuotta, mutta haaveet vievät jo kesän aalloille. www.suomenlatu.fi 27.1. http://Lankenski.sporttisaitti.com 7.-8.2. Sydäntalven tullen ja lumipeitteen paksuunnuttua on aika lähteä lumiseen luontoon rauhallisesti lumikengin. 2009 SAVONIA-HIIHTO Mikkeli, 40 km ja 23 km (v ja p) Lauantaina sivakoidaan perinteisellä ja sunnuntaina vapaalla tyylillä. JA 31.1. Ilosta on otettava nyt kaikki irti! Lämmin ja sateinen syksy aiheutti sen, että edes viikon jatkunut pakkasjakso ei riittänyt antamaan pienillekään etelän järville kunnollista jääpeitettä. www.rthtelemark.net 11.1.2009 ASTI TIIBET Museokeskus Vapriikki, Tampere Näyttely tutustuttaa maailman katolla asuvan kansan pyhään, arkeen ja taiteeseen. Silloin voi lähteä hiihtoretkelleen minne vain. 2009 MATKAMESSUT Messukeskus, Helsinki Kotimaan kohteet ja 60 valtiota esittävät parhaat matkavinkit. Hohtava lumivaippa toi kaivattua valoa päiviemme piristykseksi synkän hämäryyden keskellä. Nyt pakkaseen! 13.-14.12. 2009 RETKIMESSUT Messukeskus, Helsinki Retkimessuilla pääsee tutustumaan uutuusvarusteisiin, luontomatkailukohteisiin ja laajaan telttanäyttelyyn. Pian alkavan kaamoksen kestää paljon paremmin, kun on jo saanut muistutuksen siitä, miltä aurinkoinen talvipäivä parhaimmillaan on. www.kulttuurienmuseo.fi Ladulle 31.1.2009 KESKI-SUOMI HIIHTO Jyväskylä, 50 km ja 25 km (p) Talven ensimmäinen laturetki lykitään Jyväskylässä. www.tampere.fi/vapriikki Jäälle 10. Onneksi luonnossa riittää muutakin mukavaa puuhaa. 2009 RETKILUISTELUN TULOKASKOULUTUS Töölön yhteiskoulu, Helsinki Talven toiselle kurssille mahtuu 220 kuulijaa. www.matkamessut.fi 7.-15.2. Sää vaihtelee nopeammin kuin muutama vuosikymmen sitten. TELEMARK-KURSSI Ounasvaara, Rovaniemi Rovaniemen Telemark-hiihtäjät ry järjestää telemark-opetusta tasoryhmissä. www.venemessut.fi 13.-15.3. www.mikkelinhiihtajat.fi Lohjanjärvi syyskussa . 88 RETKI joulukuu 2007 KUVA JOEL AHOLA
Romanttinen tietokirja suomalaisesta lintuperinteestä. LÄHDE: Järvinen Antero 1991. Naaraalla punaista on vain takaraivossa. Onnettomuuden tuoja on entisaikaan tarjonnut myös lääkintäapua. Palokärki ehtii tehdä kesässä vain yhden pesueen. Kalevalan karhurunoissa otsoa kotiin odotteleva väki lausuu: "Kuulkottes tätä kumua, salon soittajan sanoja, käpylinnun kälkytystä, metsän piian pillin ääntä." Muinaisten suomalaisten uskomusten mukaan palokärki toimi kuoleman sanansaattajana. Palokärki huutelee äänekkäästi ympäri vuoden. Gallen-Kallela piti palokärkeä ystävänään, jonka huuto sai aikaan erämaisen tunnelman kuin olisi kaukana ihmisasutuksesta, vaikka olisi aivan kodin nurkilla. Lajin ulkonäöstä ei voi erehtyä. Hevosmuurahaisia etsiessään palokärki pistelee nokallaan isonkin kannon pieniksi päreiksi. Hammassäryn uskottiin katoavan kaivelemalla hampaita palokärjen kielestä tehdyllä hammastikulla. Linnut liitävi sanoja. Useimmiten se nakuttaa kolon mäntyyn tai haapaan. N Pesäkoloja on löydetty jopa hakkuuaukeille jätetyistä yksittäisistä säästöhaavoista. Palokärki munii huhtikuun lopussa 36 hohtavan valkeaa munaa, joita emo hautoo parisen viikkoa. Sen synkkää mainetta lienee vahvistanut noenmusta väritys. Se suosii vanhoja havumetsiä, mutta sen huudon voi kuulla myös varttuneemmissa talousmetsissä. Palokärjellä on maassamme runsaasti sopivia elinympäristöjä. Laji on levittäytynyt koko maahan paitsi pohjoisimpaan Lappiin. T E K ST I A I N O J U S L É N P I I R R O S K A R O L I I N A LA H T I Salon soittaja äyttävä palokärki esiintyy lukemattomissa suomalaisissa tarinoissa ja runoissa. Palokärki esiintyy lähes koko Euroopassa ja Aasiassa. Poikaset jättävät pesän vajaan kuukauden ikäisinä. Myös sen rummutussarjat ovat varsin äänekkäitä. Pesänsä salon soittaja perustaa puuhun hakkaamaansa koloon. Näön ajateltiin palautuvan voitelemalla sokeutuneita silmiä palokärjen munalla. Pesivien palokärkiparien määrä Suomessa on 10 000 15 000. Eläinten vaivojakin uskottiin parannettavan antamalla niille kuivattua palokärkeä viinan seassa. Se on suurikokoinen tikka, pituudeltaan noin 4550 senttiä ja painoltaan noin 300400 grammaa. Muuten palokärki on sysimusta, mutta koiraan päälaki on punainen. Otava. · RETKI joulukuu 2007 89. Erityistä herkkua sille ovat hevos- ja kekomuurahaiset, joiden kekoja se käy kaivelemassa. Sen kiihkeä kui-kui-kui-kui-huuto kuuluu kauas ja on helppo oppia tunnistamaan. Palokärjen kerrottiin osaavan vetää särkyä aiheuttavan hammasmadon pois. Suomalaisesta lintuperinteestä kertovassa tietokirjassaan Antero Järvinen kertoo kansallisromanttisen kauden taiteilijan Akseli Gallen-Kallelan suhteesta palokärkeen. Se syö pääasiassa hyönteisiä, mutta joskus myös marjoja
Sen avulla päästiin ankarasti ponnistellen aivan kosken harjalle, mutta ei yhtään ylemmäs. Veden pyörteisiin kohosi vaahtopäitä, jollaisia näki yleensä vain selkien aavoilla. Kaislikko kahisi haalistuneena ja värisi viluissaan tuulen puuskissa. Hän joutui soutamaan hartiavoimin vastatuulessa ja -virrassa. Sää oli kaunis, mutta silti varsin kylmä. Sen seinästä mies repi airon korjaustarvikkeet. Eräällä soutajalla puuha oli kesken. Ajankohta oli kaksi viikkoa aikaisemmin kuin tällä onnettomalla kerralla. Salmien aukoissa puhalsi puhuri ja työnsi venettä ulapan suuntaan. Vuolas alajuoksu houkutteli soutajaa suuntaansa. Se peitti pian tienoon ja kasteli soutajan läpimäräksi. Lisähuomioiden kohdalle hän raapusti isoilla kirjaimilla: "Säävaraus, älä enää souda" . · Vuolas alajuoksu houkutteli soutajaa.. Aurinko paistoi matalalta ja värjäsi tienoon oranssilla valollaan. Saarten suojassa hän oli täydellisesti tuulelta piilossa. Airoviritelmä puolsi soutua ja oli painava liikuteltava. ReissuJussi Myöhästynyt syyshuolto S yksyn vaihtuminen talveksi enteili lumisadetta, vaikka taivas pysytteli pilvettömänä. Puhdistettu ulkopohjakin tulisi siinä samalla huuhdeltua. Aikansa raadettuaan miehen oli pakko luovuttaa ja ohjata vene virran laidalle. Saatuaan työn tehdyksi hän päätti suorittaa kauden viimeisen soutelun ennen talvitelakointia. Hän askarteli puisen paattinsa kimpussa kirkkaassa syyssäässä. Vene karkasi holtittomasti takaisin virtaa alas. Hiki kasteli paidan sisäpuolelta, räntä teki saman ulkokuorelle. Koskenniska lähestyi kiusallisen hitaasti. Ohjaaminen oli lähes mahdotonta, mutta soutaja kykeni luovimaan yhteen alavirran saarista, jonka rannassa oli vanha vaja. Tuuli oli yltynyt rajuksi ja keräsi suurta pilvimassaa taivaalle. Tuiskun mukana lähestyi harmaa räntäsaderintama. Rantoja kiertävät puhurit olivat vielä vienoja, mutta ne voimistuisivat päivä päivältä. Palatessaan virran puolelle soutajaa odotti yllätys. Vääntyneistä rautanauloista ja laudanpätkästä hän nikkaroi toimivan, joskin rujon hätälavan irronneen tilalle. Hän hyppäsi maihin ja ryhtyi kiskomaan raskasta venettä keulaköydestä yläjuoksulle. Matkan teko pusikoita koluten ja kiviä väistellen oli yhtä rankkaa kuin airon varressa rimpuilu virran ja tuulen vastustamana. Kotiin päästyään hän merkkasi tulevan vuoden almanakkaan veneen syyshuoltopäivän punaisella. Uusi nousuyritys vastavirtaan ei ollut edellistä helpompi. Lehdettömät puut näyttivät surkeilta veden äärellä. Vene liikkui uomassa vaivattomasti kohti selkävettä, joka aukesi pikkusaarten takana. Pirteässä syysilmassa kosken kutsu kävi ylivoimaiseksi, joten mies ohjasi kokan kohisten alavirtaan. Vähä vähältä urakka eteni ja väsynyt mies uskaltautui jälleen soutamaan. Tätä osattiin odottaa, ja moni olikin laittanut veneensä jo talviteloille. Juuri ennen sen ylittämistä toinen airo katkesi lavan kaulasta. Soutaja aikoi kiertää ne ulapan puolelta ja palata tuloreittiä takaisin. Huollettu puuvene lipui sulavasti vedessä, jonka pinnalla liikkui vain heikko tuulenvire. Soutaminen piti kuitenkin kehon lämpimänä
Seuraava Retki ilmestyy tammikuun lopussa 2009 RE T K EILY · M AT K A ILU · VA RUS T EE T Nro 1 Helmikuu 2009 Matkailijan reput Retkihiihtositeet Paistunturit Laturetket Ligurian retkipolut TESTI Talvimakuupussit 1/09 SEURAAVA
www.columbia.com www.mb-trading.fi. Columbia-vaatteet ja -jalkineet asiantuntevista urheiluliikkeistä ja urheiluosastoilta