Retki 10/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

ITÄKAIRAN PRINSESSA · RETKILUISTIMET · LUMIKAMMI · VÅLÅDALEN LUMIKENGILLÄ JOULUKUU 10/2011 · 8 R E T K EILY · M AT K A IL U · VA R US T EE T Talviretken TUNNELMAA Rautupilkillä POHJOISKALOTILLA Kamelikaravaani GOBIN AUTIOMAASSA ulkoilukengät TUNTSA LUMINEN ERÄMAA LEIVONMÄEN PIENI KANSALLISPUISTO BRATISLAVA KARPAATTIEN KAINALOSSA TALVEN PARHAAT
Retken lukijakilpailun matkat · 2000 Annapurna · 2001 Amazonia · 2002 Sahara · 2003 Tahiti · 2004 Dakota · 2005 Santiago de Compostela · 2006 Skotlanti · 2007 Kanada · 2008 Islanti · 2009 Intia · 2010 Kenia · 2011 Borneo
050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.fi ILMOITUSMY YNTI etunimi.sukunimi@retkilehti.fi TAIT TO Aikakauslehtien liiton jäsen Veikka Gustafsson p. 044-733 0022 tito klo 916 (tilaukset, laskutusasiat, osoitteet) kuva Ville Siekkinen joulukuu. 9 %) Määräaikaistilaus 10 numeroa 84 (sis. alv. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. Jari Henttonen p. alv. Retki ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten tai kuvien säilytyksestä eikä palauttamisesta. vuosikerta VAKITUISET AVUSTAJAT K ARTAT Outdoor Media Oy Y-tunnus 1441340-4 TOIMITUSJOHTAJA Mikko Hieta mikko.hieta@retkilehti.fi TOIMITUSSIHTEERI Tuukka Tams toimitussihteeri@retkilehti.fi Joel Ahola Mikko Lamminpää Joppe Ranta Ville Siekkinen Marko Taavila Aksana Kurola Mikko Nikkinen Tiina Riikonen Poppis Suomela Joel Ahola Pohjakartta-aineisto © Maanmittauslaitos lupa nro 49/MML/11. ISSN 1456-8837 Veikka Gustafsson p. 0400-750 780 jari.henttonen@outdoormedia.fi RETKI ILMEST Y Y 10 KERTA A VUONNA 2012 Pihlajatie 28, PL 10 00271 Helsinki toimitus@retkilehti.fi PAINO Mikko Nikkinen PIIRROKSET Karoliina Lahti Oy Scanweb Ab, Kouvola Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 50 (sis. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.fi LEVIKKIMY YNTI Tenho Järvinen aineistot@retkilehti.fi TOIMITUS REPRO Tenhelp Oy, Kerava K ANNEN KUVA Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. Äärettömiltä lumikentiltä löytyi todellista rauhaa. JULK AISIJA www.retkilehti.fi PÄ ÄTOIMIT TAJA 13. Vaikka kalaonni olikin tavallista parempi, onnistui osa saaliista katoamaan parempiin suihin. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. 10/2011 etsimessä 1218 Valkeuden keskeltä värikkäitä kaloja Toimittajamme Ville Siekkinen matkusti kalamiesten innoittamana Pohjoiskalotille kokemaan ensi kertaa raudun pilkintää. 9 %) TIL A AJAPALVELU tilaajapalvelu@outdoormedia.fi p
TÄSSÄ NUMEROSSA aluksi 610 Taipaleelta Pääkirjoitus 10 Taukopaikka 8 6 joulukuu 1928 20 23 Uutiset Repussa Kaupunkimatkan varusteet 25 Retkeilijä Sirkka Ikonen 24 Kirjat 26 Tapahtumassa 27 Oma retki kuvat Mikko Nikkinen 29 30 Pikatesti Kerroksittain talvihanskoja Uutuudet 32 Testissä Talven parhaat ulkoilukengät 42 Eräaskareita Käpysytykkeet 44 Varustekatsaus Retkiluistimet kuva Poppis Suomela retkellä 5189 52 60 Kynttiläkuusikon kaamos Nailonkankaan alla 64 Talven riemuja lumikammissa 66 Suksi suolle Leivonmäen kansallispuistoon 72 Kinoksissa kulkien Vålådalen 78 Hiekkaa varpaissa, pölyä hampaissa Gobi 86 Karpaattien kainalossa Bratislava 88 Eväät Kuluneen vuoden maukkaimmat ruoat lopuksi 89 89 Jokamiehen oikeus kuva Joppe Ranta 50 varusteet 2950 kuva Joel Ahola
taipaleelta kuva Joel Ahola 6 RETKI joulukuu 2011
Erämaan valot voittavat kaamoksen pimeyden. Naltijärvi, Pöyrisjärven erämaa RETKI joulukuu 2011 7
Saamelaiskulttuurille tärkeän poronhoidon pitää olla sallittua suojellussa erämaassakin. Taustalla on oltava myös valtion halu pitää koko valtakunta asutettuna ja elinvoimaisena. Ennakkoluulotonta ajattelua edustaa vaikkapa Kiirunaan suunniteltu asema avaruuslentoja varten. PÄÄKIRJOITUS MIKKO HIETA Lapin elinvoimaisuus on turvattava L auha sää ja lumentulon lykkääntyminen saivat minut ajattelemaan Lappia. Pohjoisessa monen perheen toimeentulo on säästä kiinni. Ilman valkoista kultaa asiakasvirrat ehtyvät. Tänä syksynä on juhlittu kaksikymmentä vuotta sitten lailla turvattuja erämaitamme. Kylien elinvoimaisuus on pitkälti kiinni asukkaista itsestään, mutta se on myös tahdon asia, johon voidaan vaikuttaa poliittisen päätöksenteon kautta. Etelän kaupungeissa lumettomuus haittaa lähinnä suksikauppiaita me muut voimme iloita lumitöiden välttelystä. Aito kulttuuri uusintuu parhaiten, kun sen säilyminen ei riipu matkailijamääristä. Kun Suomessa kiistellään siitä, kuinka nopeaan internetyhteyteen pohjoisen asukkailla on oikeus, ei länsinaapureiltamme puutu uskoa pohjoisen mahdollisuuksiin. Kaikki metsät eivät ole talousmetsää. Nuorille pitää olla matkailun ja metsätalouden ohella muitakin suuntautumisvaihtoehtoja. Jään mielenkiinnolla odottamaan, millainen innovaatio voisi nostaa pohjoisten seutujemme vetovoiman uudelle tasolle. Ihminenkin kuuluu luontoon. Mikko Hieta .fi mikko.hieta@retkilehti.fi kuva Mikaela Löfroth 8 RETKI joulukuu 2011. Mutta voiko Lappi olla muutakin kuin tuntureita ja lunta. On oikein taistella Lapin luonnon puolesta, mutta yhtä ponnekkaasti tulee vaalia kulttuurista ja taloudellista elinvoimaisuutta. Suomen Lapissa on ollut toimeliaisuutta ainakin kulttuurin saralla. Itsestään tällaiset investointipäätökset eivät synny. Samalla myönnettiin, ettei metsää pidä kuitenkaan museoida. Ihminenkin kuuluu luontoon. Erämaalain syntyminen muistuttaa luonnonvarojen kestävästä käytöstä. Sellaiseen elämykseen ei riitä espoolaisen kausityöläisen pukeminen saamelaisasuun rinnehotellin aulassa. Vaikka luonnonvaroja hyödynnettäisiin kestävällä tavalla, monipuolinen elinkeinorakenne edellyttää myös sellaista uutta yritystoimintaa, joka ei ensisijaisesti perustu luontoarvojen hyödyntämiseen. Sitä paitsi matkailijat haluavat nähdä ja kokea luontokohteiden ohella paikallista kulttuuria ja tavata paikallisia ihmisiä. Tuoreimpana uutisena yhteisöpalvelu Facebook ilmoitti rakentavansa Luulajaan palvelinkeskuksen, jonka arvo on satoja miljoonia euroja. Luulajan investointia Ruotsi vauhditti yli kymmenen miljoonan euron tuella. Erilaisten elinkeinojen harjoittamiselle tulee olla pohjoisessakin edellytykset. Hiihtokeskusten ympärille kasvaneet asutuskeskukset elävät turismista
© 2010 Columbia Sportswear Company. Sinun tarvitsee vain laittaa takki päällesi ja huomaat -se toimii! Käy Columbia.com/omni-heat sivulla katsomassa miten maailman eniten palelevat ihmiset testaavat mailman lämpimimpiä takkeja. Lisätiedustelut: Columbia Sportswear Finland Oy Puh. All rights reserved. OMNI-HEAT: 20% LÄMPIMÄMPI Patentoitu Omni-Heat Reflective vuorikangas hengittää ja säätelee lämpöä niin, ettet ylikuumennu. Vuorikankaan hopeapilkut heijastavat kehonlämmöstäsi peräti 20% takaisin. 0207 669100
sin uusi suomalaisen ruokakulttuurin makunautinto. Jos päädyn käyttämään nettikauppoja hankinnoissa. Oli erittäin mukavaa tavata oppilaita ja opettajia. sani, yritän pitäytyä kotimaisissa vaihtoehdoissa. yrittäjän kuin kansainvälisen jättiläisen eduksi. mpia Hyvää joulun odotusta ja joulua sekä parempia retkiä vuodelle 2012. TAUKOPAIKKA VEIKKA GUSTAFSSON Kotimaan katsaus ietin juuri syyslomaviikon, joka kului Zest-kouluvierailuja tehdessä. Omasta mielestäni tunnen itärajan tienoot kuin omat taskuni. Ajellessani mielenkiintoisten paikkojen ohitse huomasin tuon tuosta ajattelevani, että tänne on päästävä uudestaan. Kun illalla katselin kartasta seuraavan päivän ajoreittiä, silmäilin samalla kivoja reittejä tulevaa kesälomaani ajatellen. Olin liikkeellä ilman autonavigaattoria, edeten vanhan liiton periaattein, oppaanani paperinen autoilijan tiekartta. Veikka Gustafsson veikka.gustafsson@retkilehti.fi V Tänne on päästävä uudestaan. 10 RETKI joulukuu 2011 kuva Mikko Nikkinen. Teltta säilyy kumminkin kauemmin kuin tietokonepeli. Viikon aikana pidin 15 luentoa eri yläkouluilla alkaen Kymenlaaksosta ja päätyen Pohjois-Karjalaan. Aina ei todellakaan tarvitse lähteä kotimaata kauemmaksi. Olen koko ikäni matkustanut edestakaisin Espoon ja Pohjois-Karjalan Tuupovaaran väliä pikkupoikana mökille, nuorena kotoa Tuupovaarasta Espooseen ja myöhemmin taas pääkaupunkiseudulta takaisin entiselle kotiseudulleni Karjalaan. Jälkimmäiselle pennoset annettuaan ei voi tietää, jääkö Suomeen mitään. a Kun taloustilanne on tällainen ja valtiovalta jo tyhjentänyt elvytyspusme sinsa, uskon, että meidän omat elvytyseuromme ovat todella tarpeen. Viime viikon aikana yllätyin monta kertaa, kun poikkeamalla pääväylältä eli tieltä numero 6 löysin monia, itselleni täysin tuntemattomia hienoja paikkoja. Kuinka moni meistä on maistanut vaikkapa Lemin särää. Vuosikymmeniä olen ajellut niiden ohitse niistä tietämättä. Ensi kerralla en tulisi autolla vaan polkupyörällä tai meloen. Ajelin kouluille kiharaisia kulttuurimaisemia halkovia teitä pitkin, ja tiukasta aikataulusta huolimatta nautin kovasti uusien paikkojen löytämisestä. maisen Näin joulun alla aion noudattaa samaa kotimaisen kaupan onttiin periaatetta haaliessani tapani mukaan pukinkonttiin yleensä oiveiden retkeilyvarusteita esimerkiksi kummilasteni toiveiden vasuin taisesti. Aikatauluni ei olisi sallinut harhaan ajoa. Hienon luonnon lisäksi tarjolla on paljon muutakin nähtävää ja koettavaa, esimerkiksi ruokaan liittyen. Muutaman kerran soitin tien päältä määräpaikkaani varmistaakseni, että olin oikealla tiellä. Itselleni se oli täyautinto. Karttaa ihmetellessäni ymmärsin, että esimerkiksi Saimaan ympäristö on täydellinen melonta- ja pyöräilykohde. n Itse ainakin käytän matkakassani mieluummin jonkun paikallisen i
mäiset asiakkaamme äiset käyttäjämme olivat olivat kalastajia ja kalastajat, työläiset ja työläisiä, jotka joutuivat tutki musmatkailijat, jotka liikkumaan kovissa joutuivat liikkumaan kovissa sääoloissa rannikoilla, sääoloissa rannikolla, tuntureilla ja jäätiköillä. Villavaatteista tuli pian Devold villavaatteista tuli nopeasti erittäin suotivät hyvin suosittuja, ja niitä käyttivät tunnetut sellaiset kuuluisuudet kuin Fridtjof Nansen, kuten löytöretkeilijät Roald Amundsen, Lincoln Fridtjof Nansen, Roald Amundsen ja suosivat Ellsworth. tuntureilla ja jää tiköillä. Devoldiin yhtä lailla Villakerrastoja luottavat myös päivän käytmyös tämän tämän päivän retkikunnat. Ensimvuodesta 1853. Ensimm. retkikunnat. Worn by Norwegians since 1853 www.devold.com Foto: Fred JonnyTM. DEVOLD® HISTORIA Devold on valmistanut Devold on valmistanut villavaatteita Norjassa vuodesta 1853. NiitäLincoln Ellsworth
etsimessä rautupilkillä teksti ja kuvat Ville Siekkinen Valkeuden keskeltä värikkäitä kaloja "SAIT KYLLÄ HIEMAN VÄÄRÄN KUVAN TÄSTÄ RAUDUN PILKINNÄSTÄ", OLI LOPULLINEN TUOMIO, KUN PAKKAILIMME TAVAROITA REISSUN PÄÄTTEEKSI. VIIKON PÄIVÄT OLIVAT VIERÄHTÄNEET NORJALAISESSA AVOTUNTURISSA HILJAISUUTTA TUTKIEN JA AURINGOSTA NAUTTIEN. 12 RETKI joulukuu 2011
Aloimme jo pohtia uutta suunnitelmaa miehittämättömästä järvestä, mutta tyydyimme lopulta ajamaan niemenkärjen taakse ja pistämään leirin sinne. PaiIlma oli loistava. Kaunis ilma antoi luvan käydä kokeilemassa kalaonnea hetken verran ennen leirin pystytystä. Ensimmäinen aamu Lapissa tervehti hyvin kipakalla pakkasella. Lopulta omistukseeni siirtyi isohko kenkäpari ja irtonaiset huopavuoret. Kuljimme viimeisen pätkän kohti Kautokeinon suljettua kuparikaivosta, kunnes tien aurattu osuus päättyi pienen lomakylän pihaan. Pääsin onnekseni kokeneiden kalamiesten joukkoon. Ajelimme Muoniosta Enontekiölle ja siitä Norjan puolelle Kautokeinoon. Useamman tunnin tyhjän pilkkimisen jälkeen vaihdoimme lajin leirin pystyttämiseen. RETKI joulukuu 2011 13. "Olen aina vähän ihmetellyt vaellusharrastusta, kun siinä jätetään kokonaan se hauska osuus pois", Veli kiusasi minua omasta eräelämästäni jo ennen lähtöä. Kairat jatkovarsineen ja varaterineen, sukset ja sauvat, puolijoukkueteltta, lumilapiot, pilkkireput, päiväreput, kamerat ja kolmijalat sekä pari poronnahkaa ja polttopuut muodostivat kohtalaisen kuorman ja lupasivat poikkeuksellista viikkoa. Aurinko paisteli ohuen harson takaa pehmeää valoa. Siirryimme autolla Muonioon, jossa pakkailimme peräkärryihin kelkat, reet ja kaiken muun talvisen tavaran. uulin ensi kertaa raudun eli nieriän pilkkimisestä vuosia takaperin. Aivan ensimmäiseksi kuormasta purettiin pilkkivälineet. Hänelle se kaikki samoilun ja hiihtelyn vaiva on tapa päästä kalapaikoille. Parin tunnin ajo erinomaisessa kelissä toi meidät tavoitteeksi asetetulle leirijärvelle. Kun utelin oikeaa kenkävalintaa, tuli tuomio yksikantaan: huopavuorellinen kumisaapas on ainut oikea valinta. Samalla kun järvi alkoi siintää horisontissa, ilmestyi näkökenttään pettymykseksemme myös järvelle jo pystytetty toinen leiri. Voin todeta, että kertaakaan ei tarvinnut reissussa varpaiden palella. Niissä ei kuulemma jalka palele. Lähdimme ajamaan ensin tien pohjaa kaivokselle, sitten moottorikelkkareitille ja kaivoksen raakku- eli sivukivikasojen ohi pitkin poroaidan vartta yhä syvemmälle lumiseen erämaahan. Talven jo kääntyessä loppukiriinsä kotiseudullani Pirkanmaalla, oli talvisaappaiden hankinta pienoinen haaste. Luontokuvaaja Timo Veijalainen sekä Miika Sirkiä, luontokuvaaja hänkin, ja isoveljensä Veli Alatalo, luontomies monella muulla tapaa, olivat ainakin kokemustensa pohjalta turvallinen valinta seuraksi itselleni täysin uudenlaiselle matkalle. Seuraavaksi oli hankittava kalastusluvat, jotka Norjassa pilkintään vaaditaan läänikohtaisesti. Viimeiset jerrykannut täytettiin huoltoasemalla, ja varustepuoli oli viimeistä piirtoa myöten kunnossa. Matkustin yöjunalla Kolariin ja sieltä Kittilään, jossa suoritimme viimeiset ostokset: syöttejä, pilkkejä, ruokaa, kahvia ja muuta tarpeellista. Seurue oli käynyt pitkillä rauturetkillä käytännössä siitä asti kun kotoa oli päästetty. Ei sillä, että he kulkisivat välimatkat laput silmillä. K norajoituksia ei sinänsä tarvittu, koska leiriin oli tarkoitus matkata moottorikelkalla. Kalastuskokemukseni rajoittuvat oikeastaan vain mökkihuviksi, mutta autio erämaa herätti minussakin halun päästä kokeilemaan lajia. Muoniosta kotoisin olevat kaverukset ottivat untuvikon mukaansa ja onnistuivat rakentamaan jo etukäteen kovan innon. Purimme kuormat autoista vain pakataksemme ne uudelleen rekien kyytiin. Todellinen matka Talvivarusteet keväällä Aloitin oman osallistumiseni etsimällä kunnon talvisaappaat. Pilkkionget, rautulätkät ja perhot ladottiin riviin ja tarkistettiin, että kärpäsen toukat liikkuvat vilkkaina purkeissaan
Kun suksen alle oli saatu jääkansi, alkoi tulinen uurastus. Ensimmäiset yritykset todettiin tyhjiksi, ja kovin into karisseena hiihtelimme kauemmas järvelle. Aamiaisen jälkeen pakkasimme ahkioon päivän tavarat ja lähdimme hiihtämään seuraavalle järvelle. Lopulta kala kävi kunnolla kiinni. Ankaralla ohjeiden huutelulla ja isolla kasalla tuuria kairareiästä sujahti jäälle komea oranssikylkinen rautu. Jokaisella kerralla syke pääsi himpun verran nousemaan. Saalista ei tuntunut tulevan. Saalis oli lähes kokonaan kadonnut rikollisiin suihin. Omaan koukkuuni tarttui niskasta epäonninen kymmensenttinen poikanen. Lumi levisi yli järvien ja kukkuloiden ja nousi suurtuntureiden kylkiä ylös yhdenkään puun rikkomatta maisemaa. Muutama mukavan kokoinen kala nousi kokeneempien kalamiesten pilkeillä jäälle. Se ensimmäinen saalis Päivän mittaan olin tuntenut jokusen kunnon nykäisyn, mutta piskuisen sintin lisäksi ei mitään ollut jäälle päätynyt. Louhikon ja tunturin jyrkänteiden mustat pisteet olivat ainoat, jotka erottuivat valkoisesta ja aamukajon pastellin sävyistä. Kala tuntui jatkavan syöntiään, ja paikalle syntyi nopeasti uusia reikiä, jotta kaikki pääsivät osille parvesta. Kokeneiden kävijöiden mielestä sieltä olisi varmasti tiedossa rautua, eli saalispaineesta päästäisiin heti eroon. Ylitimme kapean leirijärven ja pienen kukkulan ja laskimme lopulta muutaman hehtaarin kokoisen järven rantaan. Varsinkin kun nytkin teltanpystytys päättyi korkean myrskyvallin rakenteluun, joka sekin nosti hien pintaan. Hiihdellen pilkille Ensimmäinen päivä vierähti suuren innostuksen vallassa, mutta toiseen osasi nousta makuupussista rauhallisemmin. Kun vatsa oli täytetty, alkoi myös taivas näyttää paremmalta. "Eipä ollut kenelläkään epäselvää Pohjois-Norjassa, kun Siekkinen sai ensimmäisen rautunsa." Reilusti mitoitetut tuuletushuutoni saivat palautetta. Siirsimme lapioilla lumet sivuun, ja kaira pääsi työhönsä. Sen narsketta saa näillä pilkkijäillä kuunnella pitkään, ja sisätöissä viihtyneen hartiat liittyivät vielä kuoroon ennen veteen saakka pääsyä. Taivaan vetäessä harmaaksi ja untuvamaisten kiteiden leijaillessa harvakseltaan alas kävimme viettämään lounasta. Tässä porukassa jaettiin 14 RETKI joulukuu 2011. Kuten minulle oli opetettu, irrotin kalan vauhdilla perhokoukusta ja tipautin lätkän takaisin pimeyteen, jos parvi sattuisi olemaan kohdalla. etsimessä rautupilkillä Ensimmäisen päivän rautusaaliista osa katosi ketun suuhun. Tasainen lumikenttä rannassa paljastui kaivu-urakan jälkeen melkoisen möykkyiseksi, mutta toista monttua ei viitsinyt enää kaivaa. Kirkastuvaan aamuun herääminen ja ympärilleen katsominen esittelivät ensikertalaiselle täysin poikkeuksellisen maiseman. Jäätä oli todella paksulti, ja reikä on parempi tyhjentää välillä kairaa nostamalla, jotta työ ei käy tuskaiseksi. Uudet pilkkireiät ryhtyivät tuottamaan tulosta
RETKI joulukuu 2011 15
Joukkoon mahtui muutama kunnon rautu, mutta otsa hiessä ei ahkiota tarvinnut leiriä päin kiskoa ainakaan saaliin vuoksi. Lähdimme isommalle järvelle, jolta oli muistissa isoja saaliita. Kalaakin piti olla luvassa, ja hiihtelimme pienen nyppylän yli entistä kirkkaammassa säässä. Illalliseksi nautimme vielä ehkä kaikkien aikojen parasta kalakeittoa. Kun normaalin kokoinen kettu nauttii kolmisen kiloa jäistä rautua, ei juoksuinto ole enää entisensä. Päivän ollessa jo pitkällä tuloksena oli yksi parikymmensenttinen made. Väliaikaisen kotijärven rannassa totesimme toisen rautuleirin puretuksi ja saimme nauttia tyhjyydestä yksin. Ihmettelimme, miksi se ei lähtenyt karkuun, vaikka lähestyimme sitä aivan suoraan kohti. Itsekin vaihdoin vielä paikkaa, ja jäälle ilmestyi lisää eväkkäitä. Iltapäivä alkoi kääntyä alkuillaksi. Kattilaan sujahti soppakaloja, tukevia 300-grammaisia rautuja viiden sentin siivuina, vettä ja suolaa. etsimessä rautupilkillä Teltan ympärille rakennettiin kunnon myrskyvallit. reilusti onnitteluita jokaisesta onnistumisesta ja karkulaisista sai rutkasti myötätuntoa. Timo nosti muutaman metrin päästä pari reilua kalaa. Uskomattoman maukas ateria päätti pakkasessa vietetyn päivän upeasti. evästä. Pakkasimme tavaramme ahkioon ja lähdimme hiihtelemään takaisin leiriin. Miika muisteli kesällä ylempänä tunturissa olleesta lammesta nousseen muutaman raudun. Mitä kaunein päivä oli kuitenkin myös todellisen pilkkimasennuksen synnyttäjä. Kohti telttoja lähdimme myöhään, vasta kahdeksan jälkeen, kun aurinko oli jo aivan horisontissa. Reitin varrella köllötteli naalin maisemat vallannut punaturkkinen kettu. Aamun lähtö oli kovimman innon kaikottua ollut hieman hitaampi, ja aloitimme pilkkimisen vasta puolen päivän maissa. Kalaa ei juuri kuulunut. Pettyneinä katsoimme, kuinka ensimmäisen päivän saalis oli lähes kokonaan kadonnut rikollisiin suihin. Toisen ahkiomme päällyskankaat oli revitty ja saalissäkistä poimittu Miika nauttii todellista kalakeittoa vain rautua, vettä ja suolaa. 16 RETKI joulukuu 2011. Pohjoisreunan rantojen tuntumassa oli paljon lunta ja jäätä. Syy tyyneyteen paljastui leirissä. Yön yli päätimme mennä hätäratkaisulla ja aamulla luoda reestä, ahkiosta, kuomaliinoista ja kaikesta ylimääräisestä materiaalista rautuholvin, jossa kalat säilyisivät omaan käyttöömme. Lähemmäs kalaan Lähitunturin juurelta löytyi sopiva järvi. Sopan oli annettu hautua kamiinan päällä. Vasta muutamaa metriä ennen kohtaamista se lähti jolkottelemaan jään yli. Oma onkeni sai vain muutaman nykäisyn, mutta raudut selvisivät päivästä kaikin puolin vähäisin tappioin. Päätimme mennä yrittämään, sillä eipä tässä enää voinut päivän suhteen juuri hävitä. Suurrautuja etsimässä Toisen päivän tavoite oli hankkia ennätyskaloja. Kaikkiaan saalis ei liiemmin imarrellut. Matkalla tapasimme siirtolaisen, josta tuli koko loppureissun vaiva. Tapauksesta viisastuneina suunnittelimme ketun kestävän kalojensäilytysmenetelmän. Epätoivoiset ajat vaativat epätoivoisia tekoja
Tällaista kuormaa veti suorastaan ilokseen. Lopulta aamun ensimmäiset tunnit menivät ohi ilman suurempia onnistumisia. Nopea pulssin tarkastelu vahvisti asian. Me sen sijaan jatkoimme eteenpäin valkeudessa kohti sitä ensimmäistä pistettä, joka ei ollut liikkunut mihinkään ja joka muutaman sadan metrin jälkeen paljastui pieneksi kiveksi. Suuntasimme entistä kauemmas. Niin ne säilyivät mukavasti Tampereelle asti. Aurinko alkoi olla jo melko ylhäällä taivaalla, kun syönti alkoi. Gps:n avulla saimme varmistettua todella olevamme lammella, sillä muuten paikka olisi voinut olla mikä tahansa notko. Isolla järvellä tuli melkeinpä nähtyä puu. Ensi vuonna lähden uudestaan, jos vaikka saisin myrskyä ja tunnelmaa. Jo ensimmäinen reikä oli tuottoisa. Vaikka vettä jäikin jään ja pohjan väliin ehkä vain puolisen metriä, sinne mahtui ihan järkevän kokoisia rautuja uimaan. Lopulta Timo nosti ennätyskalansa yli puolitoistakiloisen hirmun. Ympärilleni katseltua en voinut keksiä muuta äänenlähdettä kuin oman sydämeni. Pikkuisen saaren reunalta nousi käppyräinen koivu niukasti lumesta esiin. Kevätauringon noustessa korkeammalle alkoi valkoisuus kaikota, ja sininen taivas hymyili pilkkijöille. Ensikokemukseni oli ollut monella tapaa virheellinen. Viikon aikana tie oli aurattu auki aina kaivokselle ja lähellä olevien erämaamökkien luo. Kaivuhommat veivät aikaa, ja pohjalle nousi aina vesi. "Nyt pitää kyllä vaihtaa vetäjää. Seuraava harha oli porotokka edessä olevalla rinteellä, joka oli vuorostaan näyttänyt kasalta isompia lohkarei- Maailmassa on vielä todellista rauhaa. Rauhan tyyssija Illalla saalis jaettiin tasan. Lähdimme hiihtelemään täydellisessä valkeudessa. Timon tiukka syöksy sivulle pysäytti kohteen. Seisoin pilkkimässä untuviin tälläytyneenä ja aloin ihmetellä vaimeita kumahduksia. Samoin ensimmäisen matkan melkein kilon kala oli hieman ylimitoitettu. Oma kuumeinen yrittämiseni ei vain tuottanut tulosta muutamaa nyppäisyä lukuun ottamatta. Jokunen kala nousi, mutta omaa syöttiäni käytiin vain vähän nykimässä. Itselleni tuli taas nollapäivä: ei kalan kalaa. ta. Taivas teki samat temput kuin aamusella: harmaus peitti maiseman. Jo ensimmäisenä päivänä löysin uuden äänen. Onneksi toinen piste alkoi lähestyä mukavasti suoraan kohti. Loppujen lopuksi piste pompotteli yhä lähempänä. Sekä Timo, Miika että Veli saivat hyvää saalista. Vajaan puolen tunnin hiihtely toi joukon pieneen notkoon. Oikeaan kuvaan pilkkireissusta olisi kuulunut kunnon telttaa paukuttava myrsky ja kovempaa keliä. Lunta oli jäällä paljon. Toki kolme täysin kalatonta pilkkipäivää kasvattivat luonnetta. Kiisimme kelkoilla entistä vauhdikkaammin takaisin kohti sivistystä. Upeat kuvat heti. EOS vie sinut seikkailuun. Tulosta syntyy Uusi päivä ja uusi järvi. Paluumatkan riemuksi ilmestyi horisonttiin musta piste. Ainoa seuralaisemme avotunturissa oli kuivunut sopulin puolikas. Takaa-ajo ei onnistunut, vaan piste tuntui pysyvän sitkeästi yhtä kaukana. Päällimmäiseksi hyvässä seurassa vietetystä viikosta jäi mieleen hiljaisuus. Tällä kertaa ahkiossa oli selvästi painoa kalansaaliin johdosta. Illan tullen lähdimme hiihtelemään leiriin. Pari kairausyritystä päätyi pohjaan, kun rannalla jään alle ei sopinut vettä lainkaan. Kiireellä kairailimme lisää, ja lopulta lampi alkoi muistuttaa reikineen juustoa. Sain monta yli puolikiloista rautua, ja kalaonnea tuntui jakautuvan lähes koko porukalle. Maailmassa on vielä todellista rauhaa. SE TOIMII. Katso lähin Canon-jälleenmyyjäsi osoitteessa canon.fi RETKI joulukuu 2011 17. Tosin itse ensikertalaisena ja hieman huonommalla tuloksella luovutin omasta kasastani osia taitavammille. Aamupäivä oli jälleen melko laiha kalasaaliiltaan, mutta lounastauon lähestyessä alkoi tuloksiakin tulla. Kymmenen maissa keräilimme tavarat ja läksimme purkamaan leiriä. Kaikki pakkailtiin takaisin rekiin ja suunnattiin kelkoilla takaisin kohti autoja. Kotimatkaa varten käärin jäiset kalat kunnon eristeisiin. Kirpakassa pakkassäässä horisontin takaa tulevan valon kajossa hiihtelimme takaisin jo aiemmin koetulle suurten rautujen järvelle. Tulee hulluksi, kun katselee koko ajan valkoista", Miika ilmoitti jossain vaiheessa menomatkaa. Jopa keskellä valkeutta on ilmeisesti taipumusta nähdä jotain mielenkiintoista. Alppilähtö Leirissä sorvailimme viimeiselle aamulle suunnitelman lähteä kokeilemaan aamukalaa ja olla valmiina pilkkireiällä jo auringon noustessa. Tuuli tarttui sopuliin nopeasti uudestaan ja lähti pompottamaan sitä pitkin jälkiämme. Kompassi ja gps ohjasivat kuitenkin luotettavasti oikeaan kohteeseen. Siirryimme suoraan alueelle, josta edellisen käynnin parhaat saaliit tulivat
Jos vastus tuntuu vahvalta, voi antaa hieman löysää, ettei siima katkea ja kelata vedon hellittäessä petoa kohti pintaa. Lätkän annetaan laskeutua pohjalle ja kelataan muutaman kymmenen senttiä takaisin, niin että perho syötteineen irtoaa pohjasta. Viimeinen kuiville nosto kannattaa tehdä käsin, ettei kala onnistu katkaisemaan siimaa. Lapio on myös jokseenkin pakollinen, jotta pääsee lumen läpi jään pintaan. Pohjoisen jäillä vaaditaan kairalta pituutta ja todella hyvää terää. Pienessäkin raudussa on voimaa, kun se alkaa kiskoa. Lämpimät vaatteet, kengät ja sukset ovat talviretkeilijälle melkein itsestäänselvyyksiä. Toisten mielestä kairaaminen säikyttää kalat, joten reiät pitäisi tehdä jo edellisenä päivänä. Väliajat ongen voi antaa olla paikallaan tai nypytellä sitä hiljaa ylös alas. Keväthangille on varattava kunnollisen suojakertoimen aurinkovoidetta ja UV-säteiltä suojaavat aurinkolasit. sohjon kauhomisen jälkeen saavutettu, voi jakkaralleen asetella mukavan paikan reiän reunalle. Ankarina talvina voi olla kairan jatkovarsikin tarpeellinen. etsimessä rautupilkillä TIETOREPPU RAUTU ELI NIERIÄ elää Pohjoiskalotilla noin 0,31,5 kg ja on 2060 cm pitkä pidetään yhtenä maukkaimmista ruokakaloista viihtyy kirkkaissa kylmissä tunturijärvissä suosittu vapaa-ajan kalastuksen saalis mutta suurin saalis nostetaan verkoilla painaa Edullinen välinelaji Raudun pilkintään ei vaadita erikoisia välineitä: hyvinkin edullisella marketin pilkkiongella pääsee alkuun. Lisäksi tarvitaan repulla varustettua pilkkijakkaraa, puukkoa ja sohjokauhaa. Koukku irrotetaan nopeasti ja lasketaan takaisin reikään, jotta paikalla mahdollisesti oleva parvi tarjoaisi lisäsaalista. Kalan kiinni käymistä ei tarvitse epäillä. Kala kannattaa myös perata, ennen kuin se ehtii jäätyä tönköksi. Tekniikka kuntoon Kun varsinainen järvivesi on kaiken lapioimisen, kairaamisen ja Pilkkimisen työkalut ovat pilkkionki ja sohjokauha, jonka kahvassa on koukku kalan nostoon. 18 RETKI joulukuu 2011. Perhoa kannattaa käyttää välillä pohjassa pöllyttämässä materiaalia, jotta vaikuttaa siltä kuin paikalla olisi kiirettä tai nostaa nopeasti lätkää ylös ja antaa leijua alas. Taskun lämpimästä laitetaan syötti kiinni perhoon. Kovalla pakkasella on hyvä välillä koputella syntyvä jää pois reiästä. Itse pilkkiminen on varsin leppoisaa. Myös käsillä oleva muki on näppärä: sillä saa pilkkireiästä janon yllättäessä juomaa. Lätkän perään asetetaan muutaman kymmenen sentin päähän perho, jonka koukkuun pujotetaan syötiksi vaikkapa kärpäsen toukka. Varateräkään ei ole huono ajatus, sillä kerran pohjan kiveen karahtaneena se ei enää jäätä syö. Tässä vaiheessa voi myös mitata syvyyden, jos se kiinnos- taa tai haluaa pilkkiä nimenomaan tietyn syvyisestä vedestä. Tilanteen rauhoituttua saaliilta napsautetaan niska nurin ja veret lasketaan pois puukolla. Siiman päähän laitetaan rautulätkä, yleensä kuparinen tai kirkas noin viisi senttiä halkaisijaltaan oleva metallin pala, joka on mahdollisesti varustettu muutamalla värikkäällä raidalla tuomaan liikettä. Itse pilkkimiseen on varmasti vinkkejä ja tapoja yhtä monta kuin on kalamiehiä. V aikka olisikin kalassa halvemmilla välineillä, kannattaa vahvaa lohikalaa varten siima vaihtaa reilusti tukevampaan. Kun kala nousee reikään, sen saa mukavasti yleensä suulle asti
Tapa yleistyi ensin kartanoissa ja pappiloissa, joista se siirtyi viiveellä myös tavallisten kotien paraatipaikalle. Puu koristellaan monessa kodissa omien perinteiden mukaisesti, ja varsinkin latvatähden kiinnittämisvuoro kiertää perheenjäsenten kesken vuodesta toiseen. Koko perhe tai ainakin isä poikineen kahlasi nipistävässä pakkasessa ja syvässä lumessa puun juurelta toiselle, kunnes vihdoin löytyi se metsän komein kuusi. Pohjois-Lapin kodeissa, kuusirajan pohjoispuolella, joulua osataan juhlia myös koristellun männyn ympärillä. Joulun puu teksti Mikko Lamminpää piirros Karoliina Lahti kko Kuusi kannetaan jälleen annetaan iin tuhansiin koteihin. Korpisoturi myy Monkeykiipeilytarvikkeita. 20 uutiset Sähköinen arkisto avautuu. 23 repussa Matkalla kaupunkiin. 24 kirjat Kalottikirja opastaa kalastajia. J 25 retkeilijä Sirkka Ikonen on Itäkairan prinsessa. 26 tapahtumassa Kaamoshetki Kiutakönkäällä. 27 oma retki Makkaralenkki Evolla. oulukuusiperinne saapui maahamme Saksasta lähetettyjen joulukorttien kuvaaiheena 1800-luvun lopulla. Useat muistavat lapsuudestaan pitkään odotetut joulukuusenhakumatkat. Metsänomistajat antoivat mieluusti naapureilleen luvan käydä sahoineen ja kirveineen kaa- RETKI joulukuu 2011 19. Kuusen alaspäin lakoavat oksat ovat kuin turvalliset äidin kädet suojaa tarvitsevalle. joulukuu www.retkilehti.fi Ajassa 2 2028 tamassa itselleen hyvälle tuoksuvan joulurauhan tuojan. Moni pitää kunnia-asiana, että kuusi on peräisin omasta tai suvun metsästä. Ikivihreä kuusi syrjäytti olkipukin ja himmelin kodin tärkeimpänä joulukoristeena vasta viime vuosisadalla. Kotimainen joulukuusi on myös ekologinen valinta. Muovisille juhlapuille hymyillään edelleen, mutta kuusiallergikolle sellainen on kelvollinen valinta. Metsäkuusi (Picea abies) on pitänyt pintansa yleisimpänä joulupuulajina viljeltyjen ja esimerkiksi Tanskasta tuotujen jalokuusien kilpailusta huolimatta, mikä on yhä lisääntyvälle kuusenviljelijäkunnalle elinkeinon tae
Samalla yhtiö vahvisti osaamispääomaansa sitouttamalla Halti-tuotemerkin isän Juhani Hyökyvaaran mukaan hallitustyöskentelyyn. Lisäksi uusmediayhtiö Nitron toimitusjohtaja Leevi Parsama siirtyy johtamaan Partiovarusteen verkkoliiketoimintaa. Retkeilyalan ammattilaisista koostuva raati valitsee ehdokkaiden joukosta kymmenen finalistia. www.varuste.net 20 RETKI joulukuu 2011 kuva Tiina Kilpeläinen/Vastavalo. joulukuuta. Partiovarusteen toimitusjohtajana jatkaa Ari Linkolehto. Maastotiedot olisivat käytettävissä verkossa myös niin sanottuna rajapintapalveluna, mikä mahdollistaa uusien kartta-aineistoa hyödyntävien kaupallisten sovellusten kehittämisen. VUODEN RETKIKOHDE VALITAAN PERHEIDEN VINKKELISTÄ VUODEN retkikohde -kilpailun ehdokasasettelu on alkanut. joulukuu uutiset koonnut Mikko Hieta Lyhyesti Partiovaruste osti Retkiaitan PARTIOVARUSTEEN neljän myymälän ja kahden verkkokaupan ketju laajenee Varsinais-Suomesta pääkaupunkiseudulle, kun yhtiö hankki omistukseensa Retkiaitan koko osakekannan lokakuussa. Voittaja valitaan yleisöäänestyksessä, ja voittajakohde palkitaan Suomen Messusäätiön myöntämällä 5 000 euron stipendillä kevään Retkimessujen yhteydessä. Viime vuoden teema oli vesiretkeily ja tittelin voitti Hossan retkeilyalue. Varuste.net Konalaan Verkkokauppaan aiemmin keskittynyt Varuste.net on avannut kivijalkamyymälän Helsingin Konalaan. Uudessa myymälässä on satsattu asiakkaan kokemuksellisuuteen. Maksuttomuus koskisi muun muassa pieni- ja keskimittakaavaisia kartta-aineistoja vektori- ja rasterimuodossa sekä digitaalisia ilmakuvia. Liike on ydinkeskustassa World Trade Centerin kiinteistössä Aleksanterinkadulla, ja hyllyt on tällä hetkellä täytetty talven uudella Skiwearmallistolla. Tällä kertaa kilpailun teemana ovat perheretkeilykohteet. Huomioitavia asioita ovat esimerkiksi kohteen saavutettavuus, maaston asettamat vaatimukset ja taukopaikat. Partiovaruste on Suomen viimeinen partiolaisten omistama retkeilyvälineliike, jonka tuotto ohjataan suoraan lasten ja nuorten hyväksi. Kaupassa on muun muassa makuupussien testilaveri, uistimien uittoallas ja kiipeilykenkien testiseinä. Ajatuksena on avata verovaroin tuotettua julkista tietoa laajaan käyttöön valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti. www.partiovaruste.fi MAANMITTAUSLAITOS HALUAA TARJOTA ILMAISIA KARTTOJA Halti sai lippulaivamyymälän HALTI avasi marraskuun alussa Helsinkiin uuden lippulaivamyymälän eli kaupan, josta saa vain Haltin omia tuotteita. Yksi henkilö voi ehdottaa kilpailuun useampaakin retkikohdetta. Ehdokasasettelu päättyy keskiviikkona 21. Ehdolle voi asettaa minkä tahansa retkeilykohteen, jossa eri-ikäiset retkeilijät on otettu huomioon. Ehdotuksia Suomen parhaaksi retkikohteeksi voi jättää kuka tahansa retkeilystä ja ulkoilusta kiinnostunut osoitteessa www.goexpo.fi. Retkiaitalla on myymälät Helsingin Forumissa, Vantaan Tammistossa sekä verkossa. Palkinto jaetaan jo kahdeksannen kerran. Sen sijaan kiinteistötiedot säilyisivät maksullisina. www.halti.fi MAANMITTAUSLAITOS on esittänyt maaja metsätalousministeriölle, ettei maastotietojen luovuttamisesta enää perittäisi käyttömaksua toukokuun alusta alkaen. Kilpailussa etsitään nimenomaan luontoretkikohdetta eläintarhat ja huvipuistot eivät ole mukana kilpailussa
Länsimaissa kulutus on tätäkin voimakkaampaa. "Aarniometsät ovat Suomen symboli ja kulttuurinen voimavara. Anatominen muotoilu takaa parhaan käyttömukavuuden ja tukee jalkaa ortopedisesti oikein. Seitsemän miljardin ihmisen rajapyykki ylitettiin lokakuun lopussa. Metsillä on iso arvo myös luonnon monimuotoisuuden säilyttäjinä, puskureina ilmastonmuutosta vastaan ja tietenkin osana meidän kaikkien yhteistä virkistävää elinympäristöä", Keto-Tokoi ja Kuuluvainen muistuttavat. SEITSEMÄN MILJARDIA IHMISTÄ KULUTTAA 1,5 MAAPALLON LUONNONVARAT WWF on huolissaan ihmiskunnan kulutustottumuksista. Suurin osa ekologisesta jalanjäljestämme syntyy muualla maailmassa kuluttaessamme esimerkiksi kahvia, puuvillaa tai palmuöljyä", sanoo WWF Suomen ohjelmapäällikkö Jussi Nikula. Heidät palkittiin aiemmin samasta teoksesta tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla. Kirjan on kustantanut Maahenki. Lisäksi energiantuotannossa olisi vahvistettava uusiutuvia energianlähteitä ja lihankulutus tulisi puolittaa. WWF on erityisen huolissaan siitä, että arvioiden mukaan maapallon väkiluku ylittää yhdeksän miljardia jo vuonna 2050. Toivottavasti teos avaa mahdollisimman monen silmät katselemaan uudella tavalla metsiämme ja ponnistelemaan moniarvoisemman metsäluonnon puolesta." Kirjan tekijät ovat metsänhoitajia, joilla on pitkä kokemus luonnonmetsien ekologian opetuksesta ja tutkimuksesta. Pohjat ovat lämpöeristettyjä, ja ne pitävät hyvin myös kylmässä. Maahantuonti ja markkinointi: www.finscoop.fi puh. Se valottaa uusimpiin tutkimustuloksiin nojautuen keinoja, joilla metsiä voidaan hyödyntää tuhoamatta niiden ominaispiirteitä ja monimuotoisuutta", voittajan valinnut luontotoimittaja Veikko Neuvonen perustelee. Järjestön arvion mukaan tämän väkimäärän tarpeiden tyydyttämiseen tarvittaisiin 1,5 maapallon luonnonvarat. Silloin tarvitsisimme lähes kolmen maapallon luonnonvarat. "Länsimaissa elävät kuluttavat enemmän yhteisiä luonnonvaroja kuin muut. SUOMALAINEN AARNIOMETSÄ ON VUODEN LUONTOKIRJA WWF on valinnut vuoden luontokirjaksi Petri Keto-Tokoin ja Timo Kuuluvaisen teoksen Suomalainen aarniometsä. Järjestö esittääkin ripeitä ja kestäviä toimenpiteitä väestönkasvun hidastamiseksi. "Kirjassa on upea kuvitus ja monipuolinen sisältö, joka herättää ajatuksia. 020 758 9966. WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder muistuttaa, ettei kulutustottumuksilla vaikuta olevan suoraa yhteyttä elämänlaatuun. Tarvitsemme näitä metsiä henkisellä tasolla, inspiraation lähteeksi ja vapautukseksi oman elämämme vankiloista. "Onnellisuus ei ole lisääntynyt Suomessa 1980-luvun jälkeen ja Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan kansalaisten onnellisuus saavutti huipun 1970-luvulla", Rohweder sanoo. Tapi o Haix-vaellusjalkineet ovat korkealuokkaisia, vedenpitäviä vaativaan ammatti- ja harrastuskäyttöön yhdessä käyttäjien kanssa kehitettyjä laatujalkineita. "Kirja on tekijöidensä komea kunnianosoitus luonnonmetsillemme
Jatkossa lukijat pääsevät selaamaan voimassa olevalla tilaajatunnuksellaan myös Retki-lehden aiemmin ilmestyneitä numeroita digilehtinä. "Järjestömme on tuonut esiin ajatusta kokonaiskoulupäivästä. Toistaiseksi arkisto sisältää lehden numerot vuosilta 20082011. Erämaa-asiat nousivat valtakunnan julkisuuteen Kessin kiistan myötä 1980-luvulla. Havaintoja on tehty lähinnä Muoniossa ja Kittilässä. Yleinen huoli lasten ja erityisesti kouluikäisten liikkumattomuudesta on puhuttanut myös Suomen Latua. Nyt näin kuitenkin tapahtui, kun noin kolmen millimetrin kokoinen taigavarpuhämähäkki tallentui Yuri Marusikin ja Niclas Fritzénin kuviin lokakuussa. joulukuu uutiset Lyhyesti Uusi hämähäkkilaji kuvattiin TIETEELLE uusien lajien kuvaaminen Suomessa on hyvin harvinaista. Lisäksi kaupasta voi hankkia puuhun kiinnitettäviä Monkey-kiipeilytuotteita, joiden maahantuonnin yritys on aloittanut. Suomesta on löydetty yhteensä 640 hämähäkkilajia. Palvelun käyttäminen edellyttää rekisteröitymistä Lehtiluukkuun. www.retkilehti.fi JÄKÄLÄOPAS SAI TIETO-FINLANDIAN Taigavarpuhämähäkki kuvattiin Suomessa. SUOMEN JÄKÄLÄOPAS on palkittu 30 000 euron Tieto-Finlandia-palkinnolla. Silloin haluttiin jättää tilaa saamelaiskulttuurille, poronhoidolle ja muille luontaiselinkeinoille. "Sen juhlava kuvitus osoittaa hätkähdyttävällä tavalla, miten kaunis Suomen luonto on. Voittajan valitsi professori Alf Rehn. Hän kehuu opasta tieteelliseksi suurtyöksi, joka on myös esteettinen ja ajankohtainen. Lapin erämaa-alueiden säilyminen turvattiin erämaalailla vuonna 1991. Laji asustaa nykytietojen mukaan ainoastaan Suomessa ja Venäjällä. www.korpisoturi.fi KOULULAISILLE LUONTOKERHO VIIKKIIN HELSINGIN Viikissä on käynnistynyt uusi iltapäiväkerho, joka noudattaa päiväkerhoista tutuksi tullutta Suomen Ladun luonnossa kotonaan -toimintatapaa. Erämaa-alueilla ei juuri ole autiotupia tai merkittyjä reittejä, minkä vuoksi ne ovatkin kokeneiden rauhaa kaipaavien vaeltajien suosiossa. Korpishopista voi vuokrata muun muassa retkeily- ja kalastusvälineitä, kanootteja tai mönkijän. Kun lasten nyt illoiksi kasaantuva harrastustoiminta tuodaan osaksi koululaisten iltapäivää, poistuvat lasten yksinäiset iltapäivät, ja ilta vapautuu harrastuksiin kuljettamisen sijaan perheen yhteiseksi ajaksi", lasten ja nuorten toiminnan koordinaattori Nina Räike sanoo. 22 RETKI joulukuu 2011. Esimerkiksi Retken tuotetestien tulokset löytyvät näppärästi vain muutamalla klikkauksella. Erinomainen hakupalvelu auttaa löytämään kiinnostavimmat artikkelit hakusanojen avulla. Näin se sivistävän tehtävänsä ohessa tuo meille myös esteettisen elämyksen ja muistutuksen siitä, miten paljon maailmassa on nähtävää jos tietää miten sitä katsoa", Rehn perusteli palkintoa. Korpishop avattiin Kolille KORPISOTURI OY on avannut elämysvuokraamon Kolille. Liike myös välittää majoitus- ja ohjelmapalveluita. Se viihtyy kuusten latvustossa kosteissa ympäristöissä. Luonnonsuojelijoiden Erämaa-liikkeen seurauksena perustettiin erämaakomitea miettimään Lapin luonnonmetsien tulevaisuutta. Vanhempainyhdistyksen vetämä kerho vie koululaisia ulos luontoon ja retkille. Erämaa-alueita on Suomessa kaksitoista. RETKEN DIGILEHDET TILAAJILLE VELOITUKSETTA RETKI-LEHDEN tilaajat saavat joululahjaksi merkittävän lisäedun, kun digilehtien arkisto avautuu Lehtiluukun verkkopalvelussa. Vuosittain uusia lajeja tunnistetaan yksi tai joskus kaksikin. 20 VUOTTA KOTIMAISIA ERÄMAITA MARRASKUUSSA Ylä-Lapin luontokeskus Siidassa juhlittiin 20-vuotiaita erämaita Camera Borealis -luontokuvatapahtuman yhteydessä. "Kun koulussa istutaan pääosin sisällä, olisi hienoa, että lapsi pääsee jo iltapäivällä kunnolla ulos ja luontoon", kertoo vanhempien perustaman yhdistyksen puheenjohtaja Sonja Tanskanen. Tuolloin Lapin kairat nähtiin pääasiassa puuntuotantoalueina
Takapuoli ja polvet on vahvistettu. PEHMEÄ ja puristettava GoToob on sarja pieniä tyhjiä purkkeja, jotka voi täyttää tarvitsemallaan pesuaineella. 50 milligramman pullo kulkee kätevästi taskussa. NOPEASTI kuivuvat Helly Hansen Hydro Power Quickdry -softshell-housut ovat siistit ja käytännölliset matkapöksyt, joiden suuriin reisitaskuihin sopii paljon tavaraa. Se kannattaa pitää käsillä, kun välipalajogurtti tai hedelmäkoktaili täytyy lapioida suuhun matkan varrella. KÄSIIN hierottava Antibac desinfioi kädet ja vähentää tehokkaasti epäpuhtauksista johtuvien matkasairauksien tartuntariskiä. Tiukasti suljettavan korkin takana säilyvät myös aurinkorasvat, hoitoaineet ja vaikka oma ketsuppi tai lempidippikastike. POLYESTERIHIHNASTA valmistettu Tatonka Travel Waistbelt on 130 senttimetrin mittainen vyö, jonka takaosan vetoketjun taakse voi kätkeä muutaman ison setelin taskuvarkailta turvaan. RETKI joulukuu 2011 23. 6 euroa, www.humangear.com Led Lenser P3: 21,90 euroa, www.nordictrail.fi Helly Hansen Hydro Power Quickdry: 100 euroa, www.hellyhansen.com KEVYESTI topatun Sasta Polaris -matkatakin Gore-Tex-kalvo pitää vettä ja tuulta. joulukuu repussa teksti Joppe Ranta kuvat valmistajat ja Joppe Ranta Matkalla kaupunkiin Jos vapaata on siunaantunut joulun välipäiviksi, voi reissuhenkinen lennähtää nähtää helposti kaupunkilomalle. Valokeilaa saa säädettyä, ja yhdeksän ja puolen senttimetrin mittainen fikkari pysyy paidantaskussa tiukan klipsin ansiosta. MUOVIRASIAAN pakattu Light My Fire Spork on sekä matkalusikka, haarukka että veitsi. ALUMIINIRUNKOISTA Led Lenser P3 -käsivalaisinta ei ole koolla pilattu, mutta tehoja siitä löytyy. Pikaisella matkalla Eurooppaan pärjää käsimatkatavaroillakin, kunhan valitsee tarkasti tarvittavat varusteet. Sasta Polaris: 419 euroa, www.sasta.fi Tatonka Travel Waistbelt: 11 euroa, www.greendoor.fi Antibac: 2,50 euroa, www.antibac.net Light My Fire SporkCase: 5,95 euroa, www.vandernet.com GoToob: alk. Tyylikkään takin isoihin taskuihin sopii matkaopas, ja suojaavan hupun voi rullata kauluksen sisään
joulukuu kirjat koonnut Mikko Hieta Oppeja survivalisteille SUOMALAINEN selviytymisopas ei ole lajityyppinsä tavanomaisin edustaja. Kirjassa annetaan myös ruokavinkkejä ja opastetaan, kuinka kaloja kuvataan niin, että ne näyttävät todellista suuremmilta. Suomalaisteoksen viitekehys on sen sijaan survivalismissa eli henkiinjäämisopissa, jonka avulla varaudutaan poikkeustilanteisiin, joissa ihminen joutuu yhteiskunnan tavanomaisten rakenteiden ulkopuolelle mutta ei välttämättä metsään. Käsikirjoittajana tunnetun Kirsti Mannisen notkeaa tekstiä ahmii ilokseen. Vaikka Hietalahti on tunnettu humoristi, tämä ei ole mikään vitsikirja vaan täynnä aidosti hyödyllistä tietoa. Työterveyslaitos 2011. Vanhan ajan vuosi TONTTUJEN touhujen kuvaukseksi puettu perinnekirja palauttaa mieliin osin kadonneita suomalaisia juhlia, pirtin puuhia ja ruokaherkkuja. 31,90 euroa. Oivallisesti koottu kirja sopii iltalukemiseksi, satuhetkiin ja teemapäivällisten sekä viikonloppuretkien suunnitteluun. Tontun Vuosi, Kirsti Manninen ja Aki Paavola. Maahenki 2011. Jokamiehen kalakirja SUURI KALOTTIKIRJA kertoo reippaalla otteella kaloista ja kalastamisesta. Tutuksi tulevat kylmän vaikutukset ja vammojen ehkäisy sekä oikeiden varusteiden valitseminen. 29 euroa. Aki Paavola on onnistunut saamaan raikkaisiin valokuviinsa hymyileviä tonttuja, mikä sitoo kirjan eheäksi tarinaksi ja nostattaa riemun mieleen vuoden pimeimmällä hetkellä. Kirja sisältää lukuisia erittäin hyödyllisiä arjen vinkkejä jokaiselle perheelle, vaikka ei suhtautuisikaan täysin epäluuloisesti hallituksen kykyyn hoitaa kriisitilanteita. 160 sivua. 175 sivua. Docendo 2011. Varaudu kylmään SUOMALAISILLE kylmyys on tuttua, mutta tapaturmaiseen hypotermiaan kuolee vuosittain lähes sata ihmistä. Arjen turvallisuustaitoihin satsaamalla ja lähiympäristön riskejä kartoittamalla vältettäisiin moni onnettomuus. Suomalainen selviytymisopas, Pasi Karosto ja Sanna Karppinen. 45 euroa. Tällaisena perheiden käsikirjana ilman pitkiä armeijan oppikirjaa muistuttavia tekstikappaleitaan teos olisikin ollut tarpeellinen. 47 euroa. Aito survivalisti varustaa itsensä niin, että selviää hengissä vaikka maailma ympäriltä romahtaisi. Tämänkaltaisissa teoksissa yleensä oletetaan, että kirjan oppeja tarvitaan erämaassa eksymisen, loukkaantumisen tai sotilasoperaatioissa vihollisen selustaan joutumisen takia. Samalla lukija tutustuu televisiosarjassa tutuksi tulleisiin henkilöhahmoihin. Tähän tarpeeseen Työterveyslaitos on julkaissut käsikirjan, joka antaa ohjeita ulkona liikkuville ja siellä työskenteleville. Tässä viitekehyksessä piilee myös kirjan heikko kohta: se menee asiassaan hieman liian pitkälle. 324 sivua. Mukana on myös ensiapuohjeet onnettomuustilanteisiin. Hypotermia Kylmän haitat työssä ja vapaaaikana, Raija Ilmarinen ym. Helsinki-kirjat 2011. Mikko L M kk Lamminpää 24 RETKI joulukuu 2011. 224 sivua. Ilman suojavarusteita kylmä vesi voi viedä hengen muutamassa minuutissa. Tällaisia tilanteita voivat olla vaikkapa vesikriisit, ydinvoimalaonnettomuudet, mellakat tai luonnonmullistukset. Kirjan lopussa on Tommi Korpela -paperinukke, mistä tosin kirjan ostoa harkitsevia takakannessa asianmukaisesti varoitetaan. Kenraali Pancho & Pojat Suuri kalottikirja, Kari Hietalahti
Nukun mielelläni louteen alla, jotta yöllä herätessäni näen tähdet. Tekstit ovat tuttuja, mutta harva on kohdannut prinsessan saati rupatellut tai tarinoinut hänen kanssaan. "Haluan kulkea luonnossa yksin. Kuljen yksin, mutten ole yksin: seurani on luonto ja tuli. "Tulen katsomaan, kun koivu saa lehdet. En tiennyt Itäkairasta, mutta paha murku ja Muorravaarakalla tapaamani kulkija houkuttelivat minut kohti eteläistä erämaata. "Läheiset saavat sijaintini joka ilta SPOT-lähettimellä. Läheiset ovat huolissaan missä vaimo, äiti tai isoäiti kulkee. Moni vaeltaja on ihastellut Itäkairan prinsessan runollista luonnon havainnointia ja kaunista käsialaa seudun vieraskirjoista 1980-luvulta lähtien. Tietävätpähän muut missä olen, vaikken aina itse tiedä leiripaikkani sijaintia", Sirkka naurahtaa ja jatkaa: "Samalla laitteella voin pyytää apua hätätapauksissa." "Elän tuulen ja auringon mukaan. Menneenä syksynä hän vietti 18 yötä kairassa. "Syksyllä ruska värjää minulle punaisen maton. Retkestä jäi niin kova ikävä, että Sirkan aviomie- "O hen Ollin piti tuoda hänet viikon kuluttua uudelle 16 yön retkelle. Jatkan yleensä matkaa, jos tuvalle tulee muita. Siulanruoktulla näin Jaurun jokilaakson ja ihastuin ikiajoiksi", muistelee 71-vuotias Sirkka Ikonen. Keväällä minua ympäröivät sellaiset kukat ja lintujen soitot, ettei niitä ole kuninkaallisillakaan", Sirkka hehkuu intoa kertoessaan autiotupien vieraskirjoissa käyttämänsä Itäkairan prinsessa -nimimerkin syntyä. Kävin siellä tänäkin syksynä", Sirkka jatkaa yhä liikuttuneena. Itäkairan ensi tapaamisesta lähtien Ikonen on tehnyt rakastamaansa maisemaan pari vaellusta vuosittain. Sirkka on kohdannut suden ja ahman sekä kymmenet karhuntarpeet. Tarkat suunnitelmat ovat vaihtuneet vapauteen. Vieraskirjan selaaminen on kuin tuttujen tapaamista", Sirkka selventää. Hän on pelännyt vain kerran samalle tuvalle syysyönä tullutta juoppoporukkaa. Liikun hiljaisina aikoina ja reittien ulkopuolella. Syksyllä näen ja kuulen niiden putoavan. "Paikasta tuli minulle pyhä. Siellä prinsessa on vaeltanut viimeisten vuosikymmenien aikana yli kaksi vuotta. lin vaeltamassa Saariselällä vuonna 1975. teksti ja kuva Joel Ahola RETKEILIJÄ Sirkka Ikonen Itäkairan prinsessa Kemihaaran erämaa sekä Jaurun ja Nuorttin välinen osa Urho Kekkosen kansallispuistoa tunnetaan Itäkairana. Sirkka ei voi kertoa reittiään etukäteen, sillä hän päättää vasta postitaksissa mistä lähtee maastoon. Ne juttelevat minulle kunhan kuuntelen", prinsessa kokee. Saatan käydä vain kirjoittamassa viestin ja lukemassa muiden kuulumiset. Mitä vähemmän kuljen, sitä enemmän näen, kuulen ja tunnen sitä enemmän elän", prinsessa toteaa. RETKI joulukuu 2011 25
www.seikkailukasvatus.fi 19.22.1. 30 euron kurssimaksu maksetaan ulkoilukeskuksen välinevuokraamon kassalle. www.theoutdoorsshow.co.uk ROVANIEMEN Telemark-hiihtäjien opastuksella pääsee pian selville telemarklaskutekniikan hienouksista. 13TH ICE CLIMBING FESTIVAL KANDERSTEG, SVEITSI EUROOPAN suurimpaan jääkiipeilytapahtumaan odotetaan jälleen yli 500 kiipeilijää. joulukuuta, jolloin saadaan hieman valoa pimeyden keskelle. Glögi- ja piparitarjoilu. Sään salliessa tekniikkaopastusta annetaan Bodomjärvellä. Jos metsän puut ovat puhdistuneet lumesta viattomien lasten päivänä 28. Moneen päivään on yhdistetty perimätietoa ja sananlaskuja, joiden avulla on voitu päätellä kyseisen päivän sää tai jopa ennustaa sitä tulevalle vuodelle. Joulun pyhinä on ollut aikaa miettiä, millaiseksi tuleva vuosi muodostuu. Tuuli ja sade joulupäivänä ennustavat katovuotta. Leuto sää on puolestaan merkkinä kylmästä juhannuksesta. Tonttujen puuhanurkkauksessa voi askarrella joulukoristeita. TELEMARK-KURSSI OUNASVAARA, ROVANIEMI BRITTIEN retkimessuihin yhdistyvät myös aktiivimatkailun, pyöräilyn ja veneilyn messutapahtumat. Jouluaaton kova pakkanen tietää pakkasia myös toukokuussa, mutta samalla lämmintä juhannusta. Kansanuskomuksissa tätä pidettiin vuoden pimeimpänä päivänä, jolloin oli sopivaa aloittaa joulun valmistelut. MATKAMESSUT MESSUKESKUS, HELSINKI MATKAMESSUILLA kotimaankohteet esittäytyvät tällä kertaa samassa messuhallissa ulkomaiden kera. www.rthtelemark.net 19.20.1. joulukuuta, tulee hyvä vuosi. Ennustajan taitoja tarvittaisiin nykyäänkin aavistamaan oikukkaat lumiolosuhteet. Joulukuun yhdeksäntenä on Annan päivä. www.matkamessut.fi 26 RETKI joulukuu 2011. Sitä seuraa pyhän Nikolauksen päivä, jolloin muistellaankin nykyisen joulupukin esikuvaa. THE OUTDOORS SHOW EXCEL-MESSUKESKUS, LONTOO J oulukuuhun liittyy koko joukko kansanperinteitä ja uskomuksia. Lauantain karsinta on kaikille avoin, mutta työpajat tarjoavat taitoja ja opastusta myös aloittelijoille. Kuun alussa on heti pahaenteinen Selman päivä, joka tiedetään vanhastaan kosteaksi ja sateiseksi. Polun varrella järjestetään koko perheen leikkimielinen visailukisa. Usva lupailee hallaa heinäkuussa ja pilvinen sää puolestaan hyvää tattivuotta. Opetusta annetaan tasoryhmissä. www.suomenlatu.fi Alkutalven pakkaset jäädyttävät lammikoihin mielikuvituksellisia muotoja. 10.12. helmikuuta saakka. Myös vuoden vaihtuminen on otollinen hetki sään ennustamiseen. Johan Hovelynck luennoi aiheenaan seikkailukasvatus Euroopassa ja ammattitaito. www.luontoon.fi 10.11.12. Lucian päivä on 13. Luvassa on paljon nähtävää ja koettavaa koko perheelle. Helsingin kaupungin rakentamispalvelu Stara järjesti tänä vuonna kilpailun, jossa ensilumen satamisen oikein ennustaneiden kesken arvottiin suksipaketti. Päivien ohjelmaan kuuluvat laaksojen jääputoukset, ja illat täyttyvät kiipeilyelokuvista ja -kertomuksista. Ruokakylässä pääsee maistelemaan maaseudun herkkuja. ALKAEN, RETKILUISTELU TUTUKSI OITTAA, ESPOO SUOMEN LATU neuvoo retkiluistelun alkeita kolmen tunnin kursseilla aina lauantaisin 11. Lieneekö sitten merkki lähestyvästä jääkaudesta, ettei Helsingin lumenkaatopaikoilta kaikki viime talven lumetkaan olleet vielä sulaneet marraskuun alkuun mennessä. teksti Mikko Hieta TUNNELMOINTIA kynttilöiden valossa ja luonnon rauhassa vuoden pimeimpänä aikana. Messumatkaan voi liittää tutustumiskäynnin tulevan kesän olympialaisten tapahtumapaikoille. SEIKKAILUKASVATUSPÄIVÄT METSÄKARTANO, RAUTAVAARA 6.8.1. www.ready2climb.com VALTAKUNNALLISTEN seikkailukasvatuspäivien työpajoissa käsitellään muun muassa liikunnan ja teatterin käyttöä elämyspedagogiikassa sekä tulen mystiikkaa. Siitä sanotaan, että on yötä yökötellä Annan päivän aikaan. joulukuu tapahtumassa Uskomuksia ja ennustuksia kuva Antje Neumann/Vastavalo 7.1. KIUTAKÖNKÄÄN KAAMOSHETKI OULANGAN LUONTOKESKUS, KUUSAMO 12.15.1
"Kuinka pitkä lenkki ajetaan?" kolmas uteli. Takaisin Evokeskukselle päästiin vasta hämärissä. "Tulitauko!" ja makkarat tikun nokkaan. kuva Joel Ahola Oma retki Makkaralenkki Evolla 28.29.1. Umpihangessa Lokan tekoaltaalle Vieraskirjojen kertomaa Kypros Lähetä tarinasi ja voita palkinto! Lähetä kuva ja kertomus retkikokemuksistasi osoitteella toimitus@retkilehti.fi tai Retki, PL 10, 00271 Helsinki. Valkean Mustajärven kautta jatkettiin pikkupolkuja Niemisjärville. Välillä vastassa oli juurakkoisia rantapolkuja ja niljakkaita pitkospuita. Latupohjaa, metsätietä, neulaspolkua. Tapahtumassa tarkkaillaan kotipihan lintuja tunnin verran, ja havainnot ilmoitetaan nettiin. Ilta koitti 11 laavua ja paria tulipaikkaa myöhemmin. Makkaralenkille tuli mittaa 60 kilometriä. Tom Karppinen Testissä lumikengät Millainen kamera retkelle. "Mihin päin mennään?" kysyi yksi. Pyörät kannettiin metsän kautta ohi, ryömittiin ali ja nosteltiin pyöriä puiden yli... Ne puhuvat omaa kieltään maailmanmenosta", Näkkälä kuvailee. Evolla on maastopyöräilyyn sopivia metsäteitä ja pienempiä polkuja niin reilusti, että reittiä piti valita huutoäänestyksellä: "Seuraavasta vasen!" "Tästä suoraan!" Määränpäällähän ei ollut väliä koko päivä oli aikaa. "Kameran silmään tallentuu oma maailmani ja ajatukseni. www.venemessut.fi Digiajan poromies tekee taidetta ja paimentaa. "Johonkin laavulle, että päästään paistamaan makkaraa!" toinen vastasi. Palkkatyön luontaiselinkeinoon vaihtaneen Jouni Näkkälän Art Lavvu -valokuvanäyttely on esillä Tunturi-Lapin luontokeskuksessa tammikuun loppuun saakka. www.luontoon.fi Ilmoita tapahtumista: toimitus@retkilehti.fi. L Tulevassa numerossa 19.1. kuva Joel Ahola okakuisena lauantaina viisi innokasta maastopyöräilijää kokoontui Evon retkeilyalueelle. Liikkeelle lähdettyä muutaman sadan metrin päässä oli toinen laavu: "Paistetaanko makkarat?" Ja puolen kilometrin päässä taas jo seuraava laavu... Kirjoita viestin otsikoksi "Oma retki". Päivä kului mukavasti ja matka taittui hyvässä seurassa. Käytettyjen alusten venepörssissä on tarjolla suuri valikoima käytettyjä veneilyvarusteita. Liitä mukaan yhteystietosi, sillä jokaisessa numerossa mielenkiintoisimman kuvan tai kertomuksen lähettäjä palkitaan Petzl Tikka 2 -otsalampulla! RETKI joulukuu 2011 27. www.pihabongaus.fi 10.19.2. Matkaa oli enää muutama kilometri, kun edessä oli isoja kaatuneita kuusia. "No, niin pitkälle, että kaikki makkarat on syöty!" neljäs hihkaisi. VENEMESSUT MESSUKESKUS, HELSINKI MESSUKESKUKSESSA esitellään erilaisia vesikulkuvälineitä kajakeista suuriin huvijahteihin, mutta myös varusteita ja kohteita. Trombi kai oli tehnyt meille esteen. PIHABONGAUS OMALLA KOTIPIHALLA 31.1. SAAKKA, DIGIAJAN POROMIES TUNTURI-LAPIN LUONTOKESKUS, ENONTEKIÖ BIRDLIFE FINLANDIN organisoiman pihabongauksen tarkoituksena on innostaa suuret joukot tarkkailemaan lähiluontoa ja kartuttaa tietoa kantojen kehityksestä
Voimassa vain verkkokaupassa tehtyihin ja kokonaisuudessaan joulukuun 2011 aikana maksettuihin tilauksiin. Arkistossa on tällä hetkellä lehdet vuosilta 20082011. Hyödynnä joulukuun hintaetu! Jos et vielä ole tilaajamme, kannattaa toimia heti. 100 ) säästä 21 euroa! 18 numeroa 119 (norm. Etu ei koske tarjousaikana irtisanottuja ja samalle henkilölle tai samaan talouteen tehtyjä tilauksia. RE T K EILY · M AT K A IL U · VA RUS T EE T. Sopimusjakson jälkeen tilaus jatkuu normaalihintaisena kestotilauksena, mikäli tilausta ei katkaista. Tilattujen lehtien arvonlisävero nousee tammikuussa yhdeksään prosenttiin. Kestotilaus laskutetaan kuuden numeron jaksoissa. Luet tuoreimman digilehden heti numeron ilmestyttyä ja löydät kiinnostavimmat artikkelit myös aiemmin ilmestyneistä numeroista. Nyt mahtava lisäetu tilaajillemme! Digilehdet veloituksetta kaupan päälle. Tilaaja-asiakkaanamme voit nyt kirjautua tilaajatunnuksellasi sähköiseen muotoon tallennettujen lehtiemme arkistoon. Klikkaa Lehtiluukkuun osoitteessa www.retkilehti.fi. Retki ilmestyy 10 kertaa vuodessa. Kun teet tilauksesi joulukuun aikana, saat ainutlaatuisen hintaedun. Voit hakea etsimääsi tietoa koko arkistosta erinomaisen hakukoneen avulla. Tämän vuoden puolella maksat lehtitilauksesi ilman veroa ja annamme vielä tuntuvan lisäedun. 79 (norm. 150 ) säästä 31 euroa! 12 numeroa Tee tilauksesi verkossa: www.retkilehti.fi/veroetu Tarjous on voimassa vain joulukuun 2011 ajan
Ulkokäsineen selkämys ja varsi ovat lehmännahkaa ja kämmen notkeaa vuohennahkaa. Kun villalainereita on kahdet, voi toinen pari olla koko ajan kuivumassa takin sisällä. Käsineet kädessä pystyy kohtuullisesti puuhastelemaan leirioloissa. 42 eräaskareita Kävyistä syntyy kauniita sytykkeitä lahjaesineiksi. Kostean kelin kuorirukkanen Vaikka nahkavahalla hanska saadaan hylkimään kosteutta, on märillä keleillä päällimmäiseksi kuoreksi puettava Pullover Mitt. Villakäsine on alkuperäistä sisähanskaa ohuempi ja siksi käytännöllinen, kun tarvitaan vähemmän eristävää lämpökerrosta. H Käyttötestin priimustuote Sormet pysyvät kyllä lämpiminä kun kerrospukeutumisen oppeja sovelletaan käsineisiin. Yksi malli ei sovi kaikkeen, eikä kunnollista kompromissia tahdo löytää. Näin tarjolla on aina tuoreet vaihtovuorit. Nahka ei vaurioidu herkästi nuotion äärellä tai kuumia materiaaleja käsiteltäessä. Hanskan sisälle on kiinnitetty villasormikas tarralla. Hihansuussa on lumilukko ja ranteessa kiristysremmi. Sekä Fält-nahkahanskassa että 44 varustekatsaus Erilaisten retkiluistimien ja siteiden yhdistelmiä on kymmenittäin. Kämmenpuolen karhennus auttaa pitävän otteen saamisessa. Nahkahanskan ja sisäkäsineen yhdistelmä ei ole liian paksu. n Hestralla on ehkä markkinoiden paras kombinaatio, joka toimii kaikenlaisissa keleissä. 30 uutuudet Luontoa lahjapaketissa. 32 testi Talviset säät vaihtelevat. Näin valitset itsellesi sopivimmat. Hestra Fält Glove: 109 euroa Pullover Mitt: 60 euroa Fält Glove Liner: 27,50 euroa Merino Liner: 30 euroa Lisätiedot: www.hestragloves.com RETKI joulukuu 2011 29. Ohut rukkanen rullautuu pieneen tilaan, ja sen saa varrensuun kuminauhanyörillä myös pysymään rullalla. Vaihtelemalla kelin mukaan lainereita alkuperäisestä ohueen merinovillaiseen kädet eivät hionneet liikaa eivätkä sen takia alkaneet palella. Mitä ominaisuuksia hyvältä talvikengältä vaaditaan? estra Fält Glove on retkeilijöille suunniteltu talvihansikas. Ranne on kurottu kasaan kuminauhalla. Kaikissa käsineissä, päällisissä ja lainereissa on lenkit, joista ne voidaan ripustaa kuivumaan esimerkiksi nahkahanskan mukana tulevalla karabiinihaalla. Kerrospukeutumista kourille teksti Joppe Ranta kuva valmistaja Retkeilijän talvihanskavalinnat ovat ongelmallisia vaihtuvien kelien vuoksi. Leudoimmilla keleillä pintahanskaa voi pitää ilman vuorta. Varsi peittää hyvin takin hihansuun. Selvitimme, pärjääkö retkeilijä koko talven yhdellä jalkineparilla. www.retkilehti.fi Pikatesti 3 3050 Pullover Mitt -rukkasessa on nimilaput, johon voi kirjoittaa omistajan nimen. Kalvorukkanen pitää vettä ja tuulta mutta myös hengittää. Märkyys jäätyy liukkaudeksi ja kurakelit muuttuvat leijaillen hiutaleiksi polvenkorkuiseen hankeen. Pikkupakkasille Fält Gloven sisälle voi hankkia Merino Liner -alussormikkaat. Yhdistelmäkäsine on pakkasilla loistava
Materiaali on vahvaa puuvillakangasta ja säkin vetoisuus 65 litraa. Woolpower Lite voidaan pestä pesukoneessa 60 asteessa. Alusasusta on omat mallinsa miehille ja naisille. Kaksoistikattu pohja on kestävä ja sauma kaunis. Visatake pysyy nahkaisessa tupessaan hihnan ja nepparikiinnityksen ansiosta. Hinta: 49,90 euroa Lisätiedot: www.marttiini.fi NYKYPÄIVÄN erämiesten toivelahja The Hudson Bay Tinderbox rbox tyson tarkasti kanadalaisen esikuvan mukaan valmistettu sytytysriön rasia. Hinta: 49,90 euroa Lisätiedot: www.riheda.net Perinteiset alppikengät PAKSUSTA öljytystä nupukkinahasta valmistetut stetut aa Meindl Badile -vaelluskengät henkivät vanhaa alppia kenkätyyliä ja ovat varmasti mieluinen lahja kenelle a tahansa. Paidan selkäosa ulottuu pidemmälle. Hinta: paita 69,90 euroa ja housut 59,90 euroa Lisätiedot: www.bernersport.fi NORDISK Classic Duffle on nostalginen merimiessäkki niille, jotka kylmenevässä kelissä pakkaavat tavaransa ja lähtevät merien taakse lämpimään. , Rasian kannessa on suojan alla voimakas suurennuslasi, jolla saa tulen syttymään auringon valon avulla. Tyylikkään kiiltävä rasia pakataan nahkaiseen kuljetuspussiin. varusteet uutuudet teksti Joppe Ranta kuvat valmistajat ja Joppe Ranta Mennään merille Kevyttä villaa JOULUN pehmeän lämpöinen paketti sisältää Woolpower Lite -alusasun. Terän pituus on 11 senttimetriä, ja koko työvälineellä on mittaa 25 senttimetriä. Vanhojen erämaiden pioneerien käyttämän metallilieriön ksisälle kätkeytyy muutama piikiven pala, tulusrauta ja sytykkeitä. Lämmin villa on tarvittaessa hyvin ilmava, eikä siinä esiinny hajuhaittoja pidemmänkään käytön jälkeen. Yhdistelmässä on villan erinomaiset ominaisuudet ja keinokuidun parempi kulutuskestävyys. Pyöreäaukkoisessa aluspaidassa saumat kiertävät edestä taakse paremman istuvuuden vuoksi. Kassia roikotetaan topatusta olkahihnasta, ja pikkutavarataskuun sopii vaikka passi. Klassisen vaelluskengän jäykkyiset Badilet kruunaa punainen nauhoitus. Hinta: 219 euroa Lisätiedot: www.ibex-sport.com Jämerä eräveitsi Tyylikäs sytytysrasia MARTTIINI Visatake on kromiteräksestä tehty täysruotoinen puukko, jonka kahva valmistetaan suomalaisesta visakoivusta. Hinta: rasia 55 euroa ja pussi 15 euroa Lisätiedot: www.sharkdesigns.co.uk 30 RETKI joulukuu 2011. Se valmistetaan ohuesta ja pehmeästä merinovillakuidusta, johon on lisätty 20 prosenttia polyamidia
Liukumattoman kahvan sisältä on käännettävissä avausterä, jolla kala saadaan auki ja sisukset poistettua. Juomarepussa on tilaa myös pikkutavaralle kuten mp3-soittimelle ja läpivienti kuulokkeen johdolle. Siitä juominen on paineistetun nestesäiliön ansiosta helppoa ja vaivatonta. Ohut ja terävä kymmenen senttimetrin mittainen terä piiloutuu muoviseen tuppeensa. Pohjois-Ruotsin metsistä kerätyt kuivatut sienet käytetään ruoanlaittoon. Hinta: 80 euroa Lisätiedot: www.magnuspaul.fi PUINEN rasia, Wilmas Jubileumslåda, pitää sisällään valikoiman mielenkiintoisia luonnontuotteita. Suuntana Sipoonkorpi Mukana reitit ja taukopaikat! Opas kansallispuis ton kulttuurija luontokohtei siin Letkusta vaikka glögiä JOULUPUKIN varustuksiin pitäisi kuulua vahvasta nailonista valmistettu Geigerrig RIG 500 -juomareppu. Tukevan liivikantojärjestelmän vasemmasta viilekkeestä pumpataan säkkiin painetta, jolloin oikean viilekkeen letkusta juoma valuu ihmeemmin imemättä. Hinta: 129 euroa Lisätiedot: www.nordictrail.fi NKORPI SIPOONKORPI PIENI RETKIOPAS on 1:25 000 mittakaavan kartta uunituoreen kansallispuiston alueelle. Sieltä ei ole enää vuosiin ollut saatavissa painettua karttaa, joten uutuus on hyvin tervetullut. Jäykän selkäosan ansiosta nestepussi ei painu selkään. Kartan ohessa on 30 Joel Aholan esittelemää vierailukohdetta luonnehdintoineen ja koordinaatteineen. Hinta: 545 euroa Lisätiedot: www.joutsen.fi Joulukala fileiksi Luontoa lahjapaketissa EKA Fi hBl d ll fileeraa iisonkin k l lii jjouluFishBladella fil ki kalasaaliin l pöytään. Jukola on naposteltavaksi tarkoitettua ilmakuivattua haukea. Tuggkådan on vanha erämiesten purukumi kuusenpihkasta. Hinta: 38 euroa Lisätiedot: www.wilmanaturprodukter.se RETKI joulukuu 2011 31. Hihansuun resorit, etumuksen tuulilista ja supiturkkireunuksinen huppu viimeistelevät suojan voimakastakin viimaa vastaan. Hinta: 13,90 euroa Lisätiedot: www.karttakeskus.fi Klassista untuvaa JOUTSEN Arctic -untuvatakissa pysyy lämpimänä paukkuvilla pakkasilla ja kovissa lumituiskuissa. Parkapituisessa takissa on kolme vetoketjutaskua ulkopuolella ja yksi sisällä. Arcticin väreinä ovat musta, kitti, ruskea ja tummansininen sekä joulupukinkin silmää hivelevä kirkas punainen. Rasian kruunaa tervantuoksuinen metsämiehen parfyymiksi kutsuttu Beckolja. Kohteet on merkitty myös karttaan, johon on lisäksi painettu ulkoilupaikkatiedot, kävely- ja hiihtoreitteineen ja taukopaikkoineen. Repun selkäosassa on hengittävät pehmusteet. Reilua takkia saa kokoina XSXXL. Miellyttävän tuoksunsa lisäksi pikiöljy pitää tehokkaasti itikoita loitolla. Kådsalva hoitaa ihottumat, kutinan ja kuivan ihon ongelmat
varusteet talvijalkineet testi Retken työryhmä teksti ja kuvat Joel Ahola tuotekuvat Mikko Nikkinen ja Poppis Suomela Talven parhaat ulkoilukengät TALVI LUMIKELEINEEN TARJOAA MONTA HARRASTUSTA JA RETKEILYMAHDOLLISUUTTA. OLOT VAIHTELEVAT PALJAASTA JÄÄSTÄ UPOTTAVIIN HANKIIN JA LOSKASTA PAUKKUPAKKASIIN. VOIKO NÄISSÄ KAIKISSA TULLA TOIMEEN YHDELLÄ KENKÄPARILLA? 32 RETKI joulukuu 2011
T E S T I Columbia Bugaboot Plus XTM Garmont Momentum Ice Lock GTX Halti Maribor Canadian Boot Hanwag Sendero Winter GTX Hi-Tec Capri 200 WP Icebug Sorix BUGrip Kamik Icecrusher Kamik Patriot 3 Lahtiset Huopikkaat Lowa Nabucco GTX Mid Lundhags Polar Quest Merrell Whiteout 8 Waterproof Nokian Jalkineet Naali The North Face Flow Chute Salomon Elbrus WP Topman Parkanon Aito TESTIN ULKOPUOLELLA Suomen Kumitehdas Rokka RETKI joulukuu 2011 33
Talvikengiltä tarvitaan rullaavuutta, nilkan joustoa ja sivuttaistukea. Parhaiten tässä onnistutaan juuri kävelyyn tarkoitetuissa jalkineissa kuten Garmontin, Hanwagin ja Lowan kengissä. Niiden metallipiikit pureutuvat jäähän, ja järeä kuviointi Topman Parkanon Aito on varustettu jääraudoilla, joiden piikit voi kääntää pois käytöstä. Parhaan pidon testituotteista tarjoaa Icebug, jonka pohjaan on lisätty erinomaiset nastalliset nappulat. Niinpä rajasimme testistä pois vaelluskengät, joiden eristys on suunniteltu kesäkeleille ja joiden T pohjaa ei ole tarkoitettu lumisille ja jäisille urille. Monet merkit tarjosivat mukaan useita erilaisia malleja, mutta suuren mielenkiinnon vuoksi jouduimme rajaamaan osallistumisen yhteen malliin tuotemerkkiä kohti. Joidenkin lumikenkämallien siteiden säätövarat eivät riitä kaikkein järeimmille talvikengille. Pilkkijä kaipaa kengiltään hyvää pitoa liukkaalla jäällä, lämpöä pitkään istuskeluun ja vedenpitävyyttä kosteille keleille. 34 RETKI joulukuu 2011. Rullaava kulku muuttuu ruopimiseksi ja liukasteluksi, jos kengät eivät pidä jäällä ja lumessa. Ero painavimman ja kevyimmän testituotteen välillä on hätkähdyttävä: kilon painoiset Salomonit ovat vain kolmasosan raskaimmista huopakumppareista. Kauden pakkasennätyksen lukema alkaa vähintään kakkosella tai kolmosella, joskus nelosella tai jopa vitosella. Saadaksemme kysymykseen vastauksen pyysimme maantuojilta ja valmistajilta testattavaksi erilaisia talvikenkiä. Testi laadittiin avoimeksi yhtä lailla huopakumisaappaille ja toppakengille kuin lapikkaille ja nastajalkineille. Lahtisen huopikkaat tuntuvat vielä Salomoniakin kevyemmiltä, sillä niiden painopiste sijoittuu pitkän varren ansiosta nilkan tietämille. Iltaisin, viikonloppuisin ja lomaviikoilla sännätään lasten kanssa pulkkamäkeen, kävelylenkeille, lähilaavulle paistamaan makkaraa, tarpomaan lumikengin umpihankia, hiihtämään mökkijärven jäälle tai vaikkapa pilkkimään. varusteet talvijalkineet alvi tuo tullessaan jäät, hanget ja kaamoksen. Huolletuilla hiihtoladuilla, luistinkentällä ja laskettelurinteessä tarvitaan lajin vaatimia erikoiskenkiä, mutta pärjääkö retkeilijä talven muissa menoissa ja kaikissa sääoloissa yksillä jalkineilla. Tavallinen vaelluskenkä on talvella liian kylmä, ja sen pohja kovettuu pakkasessa erittäin kovaksi ja liukkaaksi. Lämpimät pakkaskengät ovat herkästi raskaat ja jäykät askeltaa. Yhden valmistajan kohdalla teimme poikkeuksen, koska sen tarjoamat kumisaapas ja kalvollinen nauhakenkä olivat keskenään täysin erilaisia. Askel kerrallaan Jokainen retki alkaa askeleesta. Välillä loska roiskuu ja lätäköt peittävät maan. Idea on erinomainen, mutta jäärauta tukkii kengän urat tehden jalkineesta liukkaan sohjoisessa lumessa. Icebugin pohja pitää erinomaisesti niin jäällä kuin sohjossakin, mutta metallipiikit eivät sovi rappukäytävään, autolla ajoon tai kaupassa asiointiin. Useiden lumikenkien siteet vaativat kaarevaa kengänkärkeä. Saimme lopulta testiin peräti 16 eri tuotemerkkiä. Suojasäätä seuraavat pakkasen jäädyttämät liukkaat ulkoilureitit. Retkikansa nauttii kelistä kuin kelistä enemmän tai vähemmän. Toisinaan puoli Suomea viettää mustaa joulua, ja joskus lunta kertyy yli metrin nietoksiksi
Monet jalkinevalmistajat ovat suunnitelleet kenkiensä pohjiin erilaisia jarrupaloja, joilla haetaan pitoa ilman nastoja. Testin matalimman jalkineen varsi yltää vain 13 sentin korkeudelle, mutta huopikkaat ja huopakumisaappaat on varustettu noin 40 sentin varsilla. Huopakumisaappaissa ja Topmanin pakkasjalkineessa on varrensuuhun lisätty erillinen kiristys, jolla lumen saa pysymään kengän ulkopuolella. Korkeimmatkin varret loppuvat umpihangessa, joten retkihousun lahkeen pitäisi yltää jalkineen päälle. Suurin osa testin kengistä vaatii umpihangessa ja lumikenkäilyssä säärystimen käyttöä. Syynä tähän on urituksen puute, koska jäärauta peittää suurimman osan pohjan kohokuviosta. Jos retkeilijä liikkuu pakkaslukemista välittämättä, hänen kannattaa valita jalkineekseen kaikkein muhkeimmat talvikengät. Nastajalkineilla on myös haittapuolensa, sillä niillä ei voi kulkea rappukäytävissä, liiketiloissa tai matkustaa julkisilla kulkuneuvoilla. Talvijalkineelta vaaditaan lämpöä. Leiriaskareet onnistuvat niillä mainiosti samalla kun hiihtokengät kuivuvat katonrajan lämmössä. RETKI joulukuu 2011 35. Varpaiden lämpimyys ei ole kiinni pelkästään kengän eristeen määrästä, vaan siihen Lämpiminä, kevyinä ja korkeavartisina huopikkaat sopivat erinomaisesti talvivaelluksen vaihtokengiksi. Tällaisessa nietoksessa vaaditaan korkeaa vartta. Piikit jättävät lähtemättömät jälkensä myös puisiin rakenteisiin, kuten ulkorappusiin ja terassilautoihin. Parhaiten nastattomassa jääpidossa onnistuu Lowa, jonka tiivistä solumuovia muistuttavat pehmikkeet pitävät liukkaalla jäällä yllättävän hyvin. E S T I Yhteystiedot MERKKI Columbia Garmont Halti Hanwag Hi-Tec Icebug Kamik Lahtiset Lowa Lundhags Merrell Nokian Jalkineet The North Face Salomon Topman valmistajan sivut www.columbia.com www.garmont.com www.halti.fi www.hanwag.de www.hi-tec.com www.icebug.fi www.kamik.com www.lahtiset.fi www.lowa.de www.lundhags.se www.merrell.com www.nokianfootwear.fi www.thenorthface.com www.salomon.com www.topman.fi maahantuoja / valmistaja Columbia Sportswear Finland Micky Björkholm Trading Halti Fjällräven Berner Sport Pyka Micky Björkholm Trading Huopaliike Lahtinen Bonge Active Marin & Outdoor Merrell/Wolverine Finland Berner Sport Sultrade Amer Sports Suomi Avec-Shoe www.bernersport.fi www.sultrade.fi www.amersports.com www.topman.fi maahantuojan sivut www.columbia.com www.mb-trading.fi www.halti.fi www.fjallraven.fi www.bernersport.fi www.icebug.fi www.mb-trading.fi www.lahtiset.fi www.bonge.fi www.marinoutdoor.nu Umpihangesta vesikeliin Pyryttävä lumi tukkii nopeasti metsäpolut. Tarpeen määrä vaihtelee retkipuuhien mukaan: reippaassa kävelyssä pärjää ohuemmalla eristeellä kuin jahtipassissa tai nuotiotulilla istuttaessa. Yöllisen lumituiskun jälkeen jopa kaduilla voi olla lunta yli vaaksan mitan. T pitää otteen myös sohjoisella uralla. Columbia, Garmont, Merrell ja The North Face ovat huomioineet säärystimen tarpeen sijoittamalla jalkaterän päälle Dlenkin, johon säärystimen koukun voi kiinnittää. Piikkien pito on erittäin vakuuttava puhtaalla jäällä, mutta yllättäen kenkä osoittautui poikkeuksellisen liukkaaksi sohjossa. Topmanin pakkasjalkineen pohjaan on lisätty mielenkiintoiset jääraudat, jotka voi saranan avulla kääntää pois käytöstä. Nämä pitonystyrät ovat muuta pohjaa pehmeämpiä ja kitkaisempia
Tarkempi tuttkiskelu osoittaa, että 42 koon Rokka painaa noin 180 0 grammaa samankokoista Naalia enemmän. Testissä haettiin talviretkeilijän yleiskenkää, joten kaikkien retkeilijöiden tarpeita testivoittaja ei vastaa. Tällaiset löytyvät ainoastaan Nokian Jalkineiden ja Suomen Kumitehtaan huopakumisaappaista. Sen tekee jalka. Retkeilijän ei pidä rynnätä heti ostamaan testivoittajaa, sillä pienetkin painotuserot arvostelussa muuttavat lopputulosta merkittävästi. Useimmat lumikenkien siteet edellyttävät kaarevakärkistä jalkinetta. Joidenkin lumikenkien remmisäädöt saattavat olla riittämättömät kaikkein muhkeimpien talvijalkineiden kiinnittämiseen. Jäykkäreunaiset talvikengät kiilautuvat kohtalaisesti samaan siteeseen, ja jalkaterän päälle voi kiristää irtohihnan. Myös sillä on merkitystä, käytetäänkö jalkinetta lähes päivittäin vai haetaanko kenkää vain ääritilanteisiin. Parin tunnin päiväretki ja viikon vaellus asettavat erilaiset vaatimukset kengälle. Huopakumisaapasta on yhä n saatavilla tehtaan myymälästä ja varastojaan tyhjentävistä ävistä ulkoiluliikkeistä jopa tuntuvilla alennuksilla. Ero johtuu Rokan huopavuoren alle sijoitettavasta ylimääräisestä huopapohjallisesta, jossa on kuminen iskunvaimennuspehmike. Pohjallinen antaa lisäeristettä kylmää maata vasten, joten Rokka peittoaa Naalin lämpimyydessä. Tuotteen kävelytuntuma on testin parhaimmistoa. Suomen Kumitehdas on teettänyt kenkää enkää Nokian Jalkineilla. Mallia ei enää valmisteta, joten se on jätetty tämän testin ulkopuolelle. Kengän on istuttava omaan koipeen kelissä kuin kelissä. Testin ulkopuolella SUOMEN KUMITEHDAS ROKKA Hinta: 169 euroa Kenkäparin paino: 3 228 grammaa TUNTEMATTOMAN SOTILAAN legendaarinen alikersantti santti Antero Rokka on antanut nimen Suomen armeijan entiselle iselle pakkassaappaalle. Markkinoille on tullut myös yleissiteitä, joiden säädöt sallivat hiihdon lähes millä tahansa jämäkällä talvikengällä. Ennen ostopäätöstä on pohdittava, millaisissa olosuhteissa kenkää tulisi itse enimmäkseen käyttämään. Lajista toiseen Perinteiset metalliset eräsiteet kaipaavat hiihtoranttia ja sideuraa. Kenkien ja lumikenkien yhteensopivuus kannattaa tarkastaa ennen ostopäätöstä. Kakkoseksi jääneessä Lowan jalkineessa oli vain hieman vähemmän vartta ja eristettä. Paraskin tuote on kompromissi, sillä sama jalkine ei voi olla jokaisella testatulla osa-alueella paras ja toimivin. Samalla korostuvat jalkineeseen sijoitetut heijastimet ja muut arkikäyttöä helpottavat yksityiskohdat. Talvikenkätesti osoittaa, että markkinoilta löytyy jalkineita, joilla pärjää monipuolisessa talviretkeilyssä. Naalista poiketen Rokan huopavuoriin on ommeltu nauhalenkit, joista irtohuovat on helppo ripustaa kuivumaan hiostaneen ulkoilun jälkeen. Maailman parhaaksi kumijalkineeksi väitetty saapas poistuu markkinoilta. RETKI joulukuu 2011 37. Armeijan valinta sopii edelleen erähenkiselle taivaltajalle, mutta nykyretkeilijä käyttää talvijalkineitaan myös kaupunkioloissa: lähiretkikohteeseen matkustetaan ehkäpä linja-autolla tai ulkoilu alkaa jo kotiovelta. Yksi tarvitsee äärimmäistä pitoa ja toinen kahlaa sohjojen seassa. Samanlaisia sideratkaisuja käytetään joissakin retkiluistimissa. Testivoittaja sopii hyvin ulkoiluun ja säärystimen kanssa umpihankeen sekä lumikenkäilyyn. Tällöin ken- gältä halutaan myös kaupunkikuvaan sopivaa ulkonäköä ja huomiota herättämätöntä tyyliä. Talvikenkien hankkijan on tarkasti puntaroitava, mitä ominaisuuksia hän jalkineel- taan eniten kaipaa. Tasainen menestys monilla osa-alueilla ja varsinaisten heikkouksien puuttuminen takasivat mestaruuden. Mieltymykset, suositukset ja lajivalinnat eivät edes tee lopullista ostopäätöstä. Puolustusvoimat on ratkaissut yhden talvijalkineen haasteen valitsemalla varusmiehille huopakumisaappaat. Rokka näyttää lähes jokaista yksityiskohtaa myöten Non kian Jalkineiden Naali-saappaan kaksoselta. Joku arvostaa keveyttä ja reipasta menoa, mutta hänen naapurinsa viettää mielellään talvisessa luonnossa aikaa lähes paikoillaan. Huopikkaita lukuunottamatta kaikissa testituotteissa on pohjalliset tai irtohuovat lämpimimmissä molemmat. GARMONT MOMENTUM ICE LOCK GTX GARMONTIN talvinen vaelluskenkä kiri niukasti tiukan kilpailun voittoon. T E S T I TE STIVOITTAJA Pohjallisten ominaisuudet vaikuttavat kenkien lämpimyyteen ja kuivatukseen
Valmistaja kutsuu teknologiaa nimellä Omni-Heat. Jalkine sopii hyvin kaupungin kaduille ja huolletuille ulkoilureiteille. Kenkä ei ole erityisen painava, mutta kumireunuksen vuoksi jalkineen painopiste sijoittuu lähelle maanpintaa lisäten kulkijan työtä. Testivoittajaksi kenkä pääsi hieman kakkoseksi yltänyttä tuotetta paremmalla eristyksellä. TE STIVOITTAJA Talvinen vaelluskenkä ylsi niukasti kilpailijoidensa edelle. HALTI MARIBOR CANADIAN BOOT Hinta: 119 euroa Kenkäparin paino: 1 478 grammaa HANWAG SENDERO WINTER GTX Hinta: 239 euroa Kenkäparin paino: 1 166 grammaa 66 HALTI Mariborin reunoja ja kärkeä peittää tukeva kumisuojus. Kenkä nasta. Ominaisuutta on vaikea todeta käytössä. Pitkä nauhoitus tuntuu kolmine koukkupareineen hieman työläältä verrattuna kilpailevien tuotteiden nauhoitukseen. Monipuolinen talvikenkä on parhaimmillaan lumikenkien kumppanina. GARMONT Momentum näyttää vaelluskengältä housunlahkeen peittäessä varrensuun. Gore-Texkalvo pitää varpaat kuivina myös loskakelillä, mutta matala varsi saattaa loppua syvimpien lätäköiden kohdalla. Pohja lipsui aavistuksen kilpakumppaneitaan enemmän jäällä, mutta sohjossa Haltin vaatimaton pohjakuviointi koettiin selvemmin naapureitaan heikommaksi. Jalkaterän päälle sijoitettuun lenkkiin voi kiinnittää säärystimen tai housunlahkeen kourun. Kalvollinen kenkä sopii monipuoliseen talviliikuntaan. Arvosana alenee myös vaatimattoman vuorin seurauksena: kenkiä on vaikea kuvitella jalkaan istusskeltaessa parinkympin pakkasessa nuotion äärellä. Kenkä jää näin vesikelillä kalvollisten nilkkureiden sekä kumisaappaiden varjoon. rtisin Syvään uurrettu kantakuppi yltää vain reilun ää 13 sentin korkeudelle maanpinnasta. Hanwagin nilkkuri on parhaimmillaan auratuilla tai muuten kovaksi tampatuilla urilla ja poluilla. Matalavartinen tyyliniekka sopii reippaaseen kävelyyn auratuille urille. 38 RETKI joulukuu 2011. Columbia valmistaa myös kenkämalleja, joissa Omni-Heat-ominaisuus on täydennetty välipohjaan sijoitetuilla vastuksilla: nappia painamalla kengät alkavat lämmetä. Pohjaan on lisätty kymmenkunta kohotettua pitonappulaa, joiden nahkean pinnan pitäisi luoda kitkaa jäisellä pinnalla. Mariborilla riittää tyylikkyyttä myös kaupungin ulkoilupoluille, mutta kävelytuntuma on yllättävän raskas. Jalkine pärjää matalasta varrestaan huolimatta testissä hyvin, sillä talviset kävelyominaisuudet ovat porukan parhaimmistoa. Puntin nosto paljastaa pörröisen eristeen, joka kurkkii 20 sentin korkuisen varren reunoilla. Lisäsuoja onkin tarpeen umpihangessa kuljettaessa, sillä tuotteen varsi yltää ylväästä ulkonäöstään huolimatta vain runsaan 23 sentin korkeudelle. Varsi kaipaa umpihankeen säärystintä, jonka kiinnittämistä on helpotettu jalkaterän päälle sijoitetulla lenkillä. varusteet talvijalkineet COLUMBIA BUGABOOT PLUS XTM Hinta: 159 euroa Kenkäparin paino: 1 444 grammaa GARMONT MOMENTUM ICE LOCK GTX Hinta: 249 euroa Kenkäparin paino: 1 240 grammaa COLUMBIAN Bugaboot on vuorattu rasterimaista alumiinikangasta muistuttavalla kuosilla. Kengän valttina voidaan pitää helppoa puettavuutta sekä paksun vuorin ja pohjallisen takaamaa lämpimyyttä. Myös pohjan tarkastelu paljastaa eron kesäiseen vaelluskenkään: Pehmyt ja joustava materiaali pureutuu lumeen. Kengän kävelyominaisuudet yltävät testin kärkikolmikkoon. Jalkine puoltaa paikkaansa pakkaskelin puuhissa, joissa ei tavoitella suuria kilometrimääriä. Lämmin kumiteräkenkä jää tasaisen kilpailun häntäpäähän. HANWAG on testin matalavartisin kenkä. Se pitää jalat kuivina viiden sentin vedessä, mutta nahkainen varsi ja kankainen iltti on käsitelty ainoastaan vettä hylkiviksi. Sisävuori tuntuu poikkeuksellisen miellyttävältä, ja se peittää myös kengän sisäpohjan. Valmistajan mahtipontisesti nimeämät Hypergrip- ja Ice Lock -järjestelmät eivät poikenneet pidoltaan nastattomista kilpailijoistaan. Markkinamiesten mukaan pienten hopeakuitujen pitäisi heijastaa 20 prosenttia käyttäjän säteilemästä lämmöstä takaisin. Hanwag käyttää Garmontin tavoin Hypergrip- ja Ice Lock -pitojärjestelmiä, mutta Hanwagin pohjakuvio ei tarjoa aivan yhtä hyvää pitoa sohjoisella uralla kuin kilpailijansa. Tyylikäs tuote peittoaa kilpakumppaninsa talvisessa kaupunkikävelyssä. Jämäkät reunat ja varvassuoja takaavat istuvuuden etenkin lumikenkien siteisiin. Garmont menestyi hyvin tai kohtalaisesti jokaisella testatulla osaalueella. soveltuu lumiseen maastoon vain säärystimen kanssa, mikä laskee selvästi tuotteen ästi lopputulosta
Hi-Tec ei saalistanut huippupisteitä miltään osa-alueelta, muttei myöskään kompastellut mihinkään testattuun kohtaan. amiseksi. Pohja on valmistettu kokonaan samasta kumiseoksesta. Kengän pohjakuviointi on esimerkillisen n väljä, joten lumi ei jää uriin. si kurkottaa 23 sentin korkeuteen, mutta een, iltin sivut ovat avoimia jo viisi senttiä alempana. Kalvo pitää varpaat kuivina loskaisilla urilla, ja korkeahko varsi sopii lumisille poluille. Kenkä ä. Eriste on riste aavistuksen ohuempi kuin lähimmässä kilpaisä lijassaan Nokian Jalkineiden Naalissa, mutsa, ta sen ulkopintaan on ommeltu alumiinikalmiinikalvo, joka heijastaa jalan lämpöä takaisin. Tämä ä tekee painavahkosta kengästä vielä elä raskaamman tuntuisen. ämmin Kumisuojus takaa vedenpitävyyden runsaan den viiden sentin syvyisessä lätäkössä, jonka jälsä, keen kalvokuosi estää jalan kastumisen. Nastat purevat ikävät painaumat ulko-ovelle vieviin puurappusiin eteisen parketista puhumattakaan. Sen varsi tä. hes kolmen kilon painoinen kenkäpari tuntuu ri kävelylenkillä raskaalta ja kömpelöltä. Sen pohjaa koristaa 12 nystyrää, joissa jokaisessa on kolme nastaa. T E S T I HI-TEC CAPRI 200 WP Hinta: 99 euroa Kenkäparin paino: 1 610 grammaa ICEBUG SORIX BUGRIP Hinta: 179 euroa Kenkäparin paino: 1 694 grammaa HI-TEC Capri tuntuu lämpimältä. Esimerkilliset heijastimet tuovat turvaa talven hämärille taipaleille. Nastanystyrät takaavat kävelijälle loistavan pidon sekä jäällä että sohjossa. KAMIK ICECRUSHER Hinta: 99 euroa Kenkäparin paino: 2 782 grammaa KAMIK PATRIOT 3 Hinta: 199 euroa Kenkäparin paino: 1 764 grammaa 64 KAMIK Icecrusher on komea kumisaapas, isaapas, joka kätkee sisäänsä irtohuovan. Kumisaapas saa vedenpitävyydestä täydet pisteet. Varrensuu kiristetään narulla vuorin yläpuolelta, joten lumi ei pääse kengän sisään, vaikka retkeilijä kahlaisi syvässä nietoksessa. Huopakumisaapas on parhaimmillaan eräaskareissa, joissa ei liikuta suksin. KAMIK Patriot 3 edustaa kenkävalmistajan kävalmistajan laajasta valikoimasta nauhoitettua nahkajaltua kinetta, jossa on kumiterä ja lämmin vuori. Testin halvin kenkä on siten hintansa väärti. Testin edullisin pakkaskenkä kerää keskikastin tulosta jokaiselta osaalueelta. ICEBUG Sorix on valmistajan nastakenkämalliston järein ja lämpimin edustaja kävelykenkien sarjassa. Varumisen. Se pitää kohtalaisesti sekä jäällä että sohjossa, ja väljä pohjakuvio estää lumen takertumisen pohjan uriin. Paksun pohjan ja kumireunuksen vuoksi kengän painopiste sijoittuu lähelle maata. Mökkiläisen kumppanina kumisaapas puoltaa paikkaansa syksyn ensilumesta keväiseen veneenlaskuun. Kenkiä ei voi käyttää rappukäytävissä, liiketiloissa tai julkisissa kulkuneuvoissa. Pohjakuvioinnissa on mielenkiintoinen yksityiskohta: Päkiän nappulat on viistetty taaksepäin tarjoten pitoa ponnistukseen. on liian erämainen kaupunkikuvaan. Tukeva kumireunus istuu yllättävän hyvin eräsuksen siteeseen ja etenkin lumikenkään. Nauhoitus jakoi mielipiteitä, sillä toiset kokivat kengän nopeasti puettavaksti si, mutta joidenkin mielestä osa nauhalenkeistä olisi pitänyt korvata koukkupareilla oukkupareilla paremman kiristyksen saavuttamiseksi. Tuote soveltuu erinomaisesti pilkille, verkoille ja muuhun talviseen eränkäyntiin, jossa ei liikuta pitkiä matkoo ja suksin. Puolet nystyröistä on varustettu metallipiikeillä, ja toinen puolisko hakee pitoa kuminastoilla. Pohjakuvion pito vastaa testijoukon keskiarvoa. nousee perusnilkkuria selvästi ylemmäksi, vaikka nauhoituksessa käytetään vain yhtä än koukkuparia. Kengän varsi nousee noin 40 sentin korkeudelle. Kantapäässä ne osoittavat eteen, jotta kenkä ei liukuisi askeleen osuessa maahan. Läisin. Nastapohja ei sovi suksiin tai lumikenkiin. Varsi on hieman liian pehmeä jykevään alaosaan verrattuna, mutta pohjan rullaavuus parantaa muuten keskinkertaiseksi jäävää kävelytuntumaa. Pito on tuotteen paras ominaisuus, mutta paradoksaalisesti se koituu myös kengän heikkoudeksi: metallipiikit rajoittavat ja vaikeuttavat jalkineen käyttöä arkisessa ympäristössä. Tuotteen ulkokuori on synteettisen ettisen kankaan ja mokkanahan sekoitususta. Saappaassa ei ole hiihtoranttia tai siai deuraa, mutta sen saa kohtuudella kiinni metsäsuksen siteeseen. Waterproof-merkintä lupaa vedenpitävyyttä, vaikkei käytettyä kalvoa kerrota. Valmistaja on onnistunut erinomaisesti pidon etsinnässä, sillä tuote saavutti täydet pisteet niin jäällä kuin sohjossakin. Kantapään taakse sijoitettu koroke antaa tuen kengän riisumiseen toista jalkinetta vasten. Käytännöllinen talvikenkä takoo tasaista tulosta kaikilta osa-alueilta. RETKI joulukuu 2011 39
Iltti avautuu laajasasti eteen, joten kengän pukeminen on vaivatonta. Lasten mallit ovat hinnaltaan selkeästi suurimpia huopikkaita edullisempia. Jalkine poikkeaa valkoisella värillään tummanpuhuvasta testijoukkiosta, mutta kenkää valmistetaan myös mustana. Jalkine on vuorattu polyesterin ja villan sekoitteella, mutta eristys tuntuu vaatimattomalta muhkeimpiin kilpailijoihin verrattuna. Talvinilkkuri olisi kaivannut testivoittoon vain hieman lisää lämpimyyttä. Tyylikäs nilkkuri pitää jäällä ilman nastoja. LUNDHAGS POLAR QUEST Hinta: 400 euroa Kenkäparin paino: 2 070 grammaa 0 MERRELL WHITEOUT 8 WATERPROOF Hinta: 150 euroa Kenkäparin paino: 1 196 grammaa LUNDHAGS Polar Quest houkuttelee nimeltelee lään vierailulle napa-alueille. Varren yläosaan kiinnitetty tukeva lenkki helpottaa jalkineen vetämistä paikoilleen. Järeä kenkä ei eä petä antamaansa mielikuvaa, vaan sopii hyan vin hyisiin ja vaativiin talvirientoihin. varusteet talvijalkineet LAHTISET HUOPIKKAAT KAAT Hinta: 70150 euroa Kenkäparin paino: 1 236 grammaa 36 LOWA NABUCCO GTX MID Hinta: 239 euroa Kenkäparin paino: 1 250 grammaa LAHTISEN huopatehtaan Huopikkaat ovat pikkaat kotimaista laatua. Hengittävä tuote kuivuu nopeasti, mutta kumipohjan olematon hammaton mastus ei tarjoa pitoa. Lyhytvartisen kengän kävelyomiyominaisuudet jakavat testiosuuden n kärkisijan. Jarrupalat muistuttavat erittäin tiivistä rittäin ja tiheää makuualustoista tuttua solumuovia. Erämaahan kutsuva näyttävä jalkine sopii kohtalaiseksi sukseen ja erinomaisesti lumikenkään. Puolet painosta on nosta pitkässä varressa, joten jalkaterän liikuttelu tuntuu todella köykäiseltä. Lämpimyyden lisäksi tuotteen valttina on n äärimmäinen keveys. Hidas pukeminen ja riisuminen eivät houkuttele arkikäyttöön. Kantapään muotapään viuloke auttaa kengän riisumista toista jalsta kinetta vasten. Nilkan tuki luonnistuu kahden koukkuparin kautta kulkevalla nauhoituksella. Väljä uritus estää lumen tarttumista pohjaan ja tarjoaa sohjoisella uralla hyvän pidon. Se estää lumikengän ä solkia painamasta jalkaa. Kenmesta. Hiihtoretki ei nilkkureilla onnistu, mutta lumikenkäily luonnistuu säärystimiä käyttämällä. Kenkä pääsee näyttämään parhaat puolensa huolletuilla ulkoilureiteillä, tallatuilla poluilla ja kaupungin sykkeessä. Huopikkaista valmistetaan kokoja 2050. Vaeltaja arvostaa suuvostaa resti lämmintä irtovuorta, jonka ansiosta ka kenkään tiivistyneen kosteuden saa kuivattua yön aikana. Kenkä ihin. Korkeahkosta varresta huolimatta nauhoituksessa ei ole yhtään koukkuparia. Kengän avaaminen ja toisaalta kaikkien nyörien kiristäminen vaativat aikaa ja vaivaa. Tuotteen pohjakuvion reunoilla on keskustaa kovempaa ja kulutusta kestävämpää materiaalia. Jalkineet menevät varsistaan sisäkkäin, joten ne voi pakata kätevästi vaelluksen vaihtojalkineiksi rinkan läpän alle tai ahkion sisuksiin. Pohjakuvioon upotetut ioon ruskeat pehmikkeet luovat tarvittavan kitrvittavan kan. Varren takareunan tukevasunan ta nahkalenkistä saa hyvän otteen kenkää een puettaessa. Huopa ei johda lämpöä hda vaan eristää jalan kylmästä lumesta. Miesten mallit ovat vaaleanharmaita ja mustia, mutta lasten ja naisten mallisto on huomattavasti kirjavampi. a Kenkä erottui hyvällä pidollaan selvästi muista nastattomista jalkineista. Matala varsi vaatii la lisäsuojaa umpihangessa, mutta nauhoitukta sen eteen sijoitettuun D-lenkkiin voi kiinnitn tää säärystimen koukun. Samankokoistenkin tuotteiden myyntihinta vaihtelee liikkeittäin, koska valmistaja ei ole määritellyt tuotteelle suositushintaa. Kevyt klassikko on parhaimmillaan kovassa pakkasessa ja vaelluksen vaihtokenkänä. LOWA Nabucco yllätti testaajat hyvällä piat dolla liukkaalla jäällä, vaikka kengän pohjaa ei ole nastoitettu. gät sopivat äärimmäiseen pakkaseen villakaseen sukkien kanssa, mutta nuoska- ja vesikeleillä materiaali vettyy. Pohjan jäykkyys haittaa kävelytuntumaa tehden etenemisestä kömpelöä ja raskasta. on testin ainoa nauhoitettu jalkine, jossa on e, irrallinen huopavuori. Tuotteen korkea hinta takaa laadun, mutta laittaa satunnaisen talviretkeilijän kukkaron ehkä liian kireälle. Testin kallein tuote sopii vaativiin oloihin ja kovaan käyttöön. MERRELL Whiteout 8 suojaa jalkaterän kualkaterän misella vahvikkeella. Gore-Tex-kalvo pitää jalan kuivana loskassa, mutta matala varsi ei salli reippailua upottavassa hangessa ilman säärystintä. Erinomaisten kävelyominaisuuksien ja tyylikkään ulkonäön vuoksi kenkä soveltuu hyvin kaupunkikuvaan ja huolletuille ulkoilureiteille. Valkea talvinilkkuri loistaa tumman testijoukon kärkipäässä. 40 RETKI joulukuu 2011
Kun ihmettelin ääneen kahta suurta omakotitalon terassilla seissyttä käpysäkkiä, minulle selitettiin niiden olevan aihioita jouluna myytäville sytytyspa- loille. Kotona kynttilänloput kannattaa säästää, sillä nekin käyvät puuhaan mainiosti. varusteet eräaskareita teksti ja kuvat Joppe Ranta piirros Kalle Ranta Tee-se-itse Sytytyspalat itselle tai lahjaksi Steariinikäpy on hyvä sytytyspala mutta myös niin kaunis esine, että sen voi antaa retkeilevälle ystävälle joululahjaksi. K ävin keväällä tuttavani luona Salossa. Näistä tehdään talkoilla steariinikäpyjä, joita myydään joulun alla. Kerätessä kannattaa harrastaa valikointia eikä noukkia kosteita jo maatumaan alkaneita käpyjä. Puolikkaasta maitotölkistä saadaan päällystämällä kivan näköinen rasia. Kolmelle sivulle tehdään ompelukoneella saumat ja avoimeen yläreunaan painetaan reiät kiristysnyöriä varten. Kun siihen vielä tekee hamppunarusta kantokahvan, sen voi nostaa kätevästi takan luokse ja ottaa kävyt hyötykäyttöön. Valmiit kävyt saavat jäähtyä vielä hetken, ennen kuin ne kerätään etukäteen askarreltuun rasiaan tai säkkikankaasta ommeltuun pussiin. Järkevämpi tapa on käyttää pieniä pihtejä tai kietoa rautalangan pätkästä varsi kävylle. Tuttavani on mukana yhdistyksessä, jonka jäsenet keräävät kesällä käpyjä ja saavat paikalliselta seurakunnalta käyttöönsä lyhyiksi palaneet kynttilöiden tyvet. Monet pakkaavat kävyt koristeltuun laatikkoon tai kangaspussiin, jolloin niistä tulee persoonallisia lahjatavaroita. Auenneet ja maahan pudonneet männyn kävyt sopivat parhaiten. Vanhaan säilykepurkkiin laitetut kynttilänpätkät asetetaan nuotion lämpöön sulamaan. Käpyä pyöritellään hetki liemessä ja nostetaan nopeasti ylös kastettavaksi kylmävesiastiassa. Jos materiaalia ei ole tarpeeksi, on kynttiläntekotarpeita saatavissa myös askartelukaupoista ja netistä tai salolaisten tapaan niitä voi kysyä vaikka kirkolta. Kastamisen voi tehdä sorminkin, kunhan varoo kuumaa nestettä. Toimenpide suoritetaan muutaman kerran, jotta käpyyn saadaan paksu valkoinen kerros. Kylmä vesi jäähdyttää steariinin nopeasti, ja se jähmettyy kävyn pinnalle. Näin saadaan yhdistykselle varoja. Vielä askarrellaan kaunis kortti ja lahjat laitetaan odottamaan joulua, jolloin ne voidaan antaa mukaviksi lahjoiksi ystäville. 42 RETKI joulukuu 2011. Säkkikangaspussi voidaan koristella liimaamalla siihen punaisesta askarteluhuovasta palasia, jolloin siitä tulee jouluinen pussukka ja mukava lahja retkeilevälle ystävälle. Käpyjen tekoon Käpyjä kannattaa kerätä talteen kesällä. Sytytyspaloja ostetaan tuttavani mukaan omaan käyttöön, mutta iso osa menee lahjaksi erähenkisille ihmisille. Toiseen tyhjään purkkiin laitetaan kylmää vettä piripintaan. Nuotion äärellä valmistuu sytytyskäpyjä joulua varten. Kun kynttilät ovat sulaneet liemeksi, ryhdytään sinne dippaamaan käpyjä. Jotkut ostavat kangaskaupasta säkkikangasta ja ompelevat siitä pussin kävyille. Saalis talletetaan kuivaan paikkaan odottamaan alkutalvea. Siirrettäessä sulaa kuumaa steariinia tippuu kävystä, joten vesipurkin on oltava mahdollisimman lähellä
Varo polttam asta sormia si. 3 Kasta käpy vedessä, jott a steariini jä kävyn pinnal hmetty y le. 4 Käpy toimii tehokkaana 5 sytytyspalan a. Tarvikkeet: männynkäpyjä kynttilänpätkiä kaksi vanhaa säily kepurkkia vettä Tarvikkeet RETKI joulukuu 2011 43. Sulata kynt tilänjämät lie 2 mek si nuotio n lämmössä . Dippaa käpy jä sulaan stea riiniin. Ota vinkki talteen! Kerää maaha n pudonneita 1 männynkäp yjä
HUOLLETULLA URALLA ULKOILEVA KUNTOILIJA TARVITSEE ERILAISET LUISTIMET KUIN HAASTAVILLE LUONNONJÄILLE HALAJAVA RETKILUISTELIJA. 44 RETKI joulukuu 2011. varusteet retkiluistimet teksti ja kuvat Joel Ahola tuotekuvat Poppis Suomela Jääkenttien kutsu JÄRVIEN JA MERENLAHTIEN JÄÄT SEKÄ AURATUT RADAT ODOTTAVAT RETKIKANSAA LIUKUMAAN JA KIITÄMÄÄN
Klassikko on jäänyt pysyäkseen: telemark-monoja ja -siteitä käytetään ja myydään yhä edelleen retkiluistimien kanssa. RETKI joulukuu 2011 45. Sydäntalvella lumisten järvenselkien reunoille nousee vettä synnyttäen rantoja seuraavat luisteltavat paannejäät. Kylmä rintama tuo jääkannet muutamassa yössä myös etelän matalille järville. Ensimmäisissä retkiluistimissa käytettiin lähinnä telemark-hiihdosta tuttuja siteitä, joissa sekä kengänkärki että kantapää kiinnitetään luistimeen. L uistelukausi alkaa tavallisesti viimeistään marraskuussa, kun pakkaset jäädyttävät ensimmäisenä tunturilammet. Aurattuja reittejä on Suomessa jo useita kymmeniä, joista pisimmille on kertynyt pituutta toistakymmentä kilometriä. Matkailuyrittäjät auraavat ja höyläävät omia maksullisia uriaan kauniiseen järviluontoon lisäten luistelumahdollisuuksia. Onneksi useat kunnat ja kaupungit ovat huomanneet uuden ulkoilumuodon ja alkaneet kunnostaa asutuskeskusten lähijäille luistinratoja. Lumisateet hankaloittavat luonnonjäillä kiitämistä etenkin sisämaassa. Kevään lämpö sulattaa lumet ja pakkasyöt jäädyttävät selät jälleen luisteltaviksi. Luistimella on korkeutta keskimäärin nelisen senttiä. Siitä talvi jatkaa jäistä otettaan levittäen luistelukohteita ulkosaariston majakoille asti. Vielä reilu parikymmentä vuotta sitten retkiluistelijat hakivat varusteensa Ruotsista, mutta nyt luistimia saa jo lähes jokaisesta retkeilyvälineliikkeestä ja markettien urheiluosastoilta. Suksisiteiden seuraajat Perinteinen retkiluistin on 4555 senttimetriä pitkä ja noin puolitoista millimetriä leveä teräskisko, joka on kiinnitetty alumiiniseen T-profiiliin
varusteet retkiluistimet Telemark-side voi olla kantapäästä pikalukollinen, eli kantapää napsahtaa kiinni alaspäin painettaessa. Ominaisuus takaa kovemman vauhdin luisteluasennon muuttuessa etupainoiseksi. Kovasta muovista valmistetut luisteluhiihtomonojen pohjat eivät sovellu retkiluisteluun, jossa siirrytään kävellen järveltä seuraavalle tai kierretään rantakallioita pitkin heikkojäisen salmen ohitse. Takapainoinen luistelutekniikka on turvallinen epätasaisella jäällä, jolloin terän tökkääminen jääkokkareeseen tai halkeamaan ei kaada luistelijaa helposti eteenpäin. Hiihdosta tutut kärkisiteet ovat syrjäyttäneet vähitellen perinteiset sideratkaisut etenkin auratuilla urilla. Halvimmat remmisiteelliset luistimet maksavat vain runsaat 50 euroa, mutta hiilikuiturunkoiset huippukiitäjät kustantavat luisteluhiihtositeineen kolmisensataa euroa. Kärkisiteen ansiosta luistelija voi nostaa kantapäätä loppupotkun aikana. Suurimmilla valmistajilla on useita erilaisia malleja, ja niihin voi kiinnittää lähes kymmenen erilaista sideratkaisua. Ennen ostoksille lähtöä on mietittävä, millaiseen käyttöön luistinta tarvitsee. On hyvä tiedostaa, onko tarkoitus edetä mahdollisimman pitkiä lenkkejä kevyesti ja nopeasti vai riittääkö hitaampi ja hieman raskaampi meno maisemien ihailuun ja kunnon kohottamiseen. Siteen kanssa voidaan käyttää lähes mitä tahansa tukevaa jalkinetta kuten vaelluskenkää. Monojen valmistajat ovat huomanneet ongelman tuoden markkinoille hiihtokenkiä, joiden pohja soveltuu myös kävelemiseen. Lajin harrastajat järjestävät yhteisretkiä viikonloppuisin. 46 RETKI joulukuu 2011. Kun jalkine kiinnittyy luistimeen sekä edestä että takaa, eteneminen on tukevaa epätasaisellakin jäällä. Täten erilaisten retkiluistimien määrä kasvaa yli sataan. Luistimet voi hankkia pelkkinä terinä tai terän ja siteen yhteispakettina. Kärkisiteestä on kehitetty myös malli, johon voidaan kiinnittää remmi- ja räikkäyhdistelmällä mikä tahansa tukeva retkijalkine. Suomessa myytäviä retkiluistimia MERKKI Arctic * Bore Brisa Everest Isvidda Jääkiito * Lundhags OAC * Skyllermarks Toronto Zandstra www.zandstrasport.nl www.isvidda.se www.retkiluistelu.com www.lundhags.se www.oac.fi www.skyllermarks.com valmistajan sivut www.retkiluistin.fi edustaja Westbury Welhonpesä Welhonpesä Stadium Normark Suomi Tmi Tauno Pajunen Active Marin & Outdoor Outdoor Action Finland Bear & Water OIP-Tuote Normark Suomi edustajan sivut www.retkiluistin.fi www.welhonpesa.fi www.welhonpesa.fi www.stadium.fi www.normark.fi www.retkiluistelu.com www.marinoutdoor.nu www.oac.fi www.bearwater.fi www.oiptuote.fi www.normark.fi * kotimainen luistinmerkki Omaan tarpeeseen Suomessa on saatavana runsaan kymmenen eri valmistajan luistimia. Retkiluistimiin voi kiinnittää SNS-, XA- ja NNN BC -siteiden eri malleja, joten luistelu onnistuu käytännössä kaikilla maastohiihtomonoilla. Retkeilijän pitää puntaroida, aikooko hän luistella vain luonnonjäillä, auratuilla urilla vai molemmilla. Tällaisen siteen kanssa kannattaa käyttää nilkan ja luistimen yhdistävää karkuhihnaa, joka takaa luistimen seuraavan jalkaa, vaikka mono irtoaisi siteestä. Kantapään kiinnityksen vuoksi luistelupotkun voima puserretaan jäätä vasten koko terän pituudella. Lumilautailun yleistyminen toi retkiluisteluun räikillä kiristettävät siteet, joissa pieni remmi kulkee jalkaterän yli ja suurempi hihna sitoo nilkan vasten kantapalaa. Potku suuntautuu sivulle ja jopa hieman eteen luistelijan painopisteen ollessa takana. Tavoitteiden ja tarpeiden kartoituksen jälkeen kannattaa vielä penkoa kenkäkaappia: ennestään hankitut telemark-monot, hiihtojalkineet tai vaelluskengät saattavat auttaa ensi askeleissa uuden lajin pariin vastustamattomille jäille. Luonnonjäillä liikutaan aina kaverin kanssa
Luistinkokonaisuus on parhaimmillaan auratuilla radoilla. Runkoon on integroitu valmiiksi viisiportainen NNN NIS -levy. OAC Prophet on suunniteltu erityisesti kuntoluistelijoiden tarpeita ajatellen. Se kelpaa myös sileille ja lumettomille luonnonjääretkille, joilla ei ole kävelyosuuksia. RETKI joulukuu 2011 47. Luistin mukailee valmistajan malliston lippulaivan, nanohiilikuituvalmisteisen OAC Carbon Racerin, muotoilua. Lumisella pinnalla luistimen vauhti hidastuu selvästi. Tämän vuoksi luistimesta on tehty rinnakkaismalli, OAC Long Tour, jonka muoviosiin on istutettu suksenpohjista tuttu pinnoite. Matala V-muotoinen profiili toimii hyvin auratuilla urilla ja puhtailla jäillä. OAC Prophet Kuntoilijan unelma SUOMALAINEN Outdoor Action Finland on vienyt retkiluistelun kehittelyn uusille urille. Kuntoluistimen pariksi istuu luisteluhiihtoon tarkoitettu Salomon Active 8 Skate -mono, joka on eristykseltään valmistajan kilpaversioita paksumpi ja lämpimämpi. Mono kiinnitetään virtaviivaiseen Salomon SNS Pilot Equipe Skate -siteeseen. Sen luoma OAC Prophet -luistin on lasikuituvahvisteista muovikomposiittia. Kevyessä ja kiertojäykässä luistimessa on ruuvitornit kaikille sidetyypeille
Luistin on etenemisominaisuuksiltaan lähellä perinteistä T-profiilia, mutta yhdestä kappaleesta valmistettuna sitä voidaan pitää lähes rikkoutumattomana. Terä halkoo hyvin ohutta lumikerrosta. Ruostumattomasta teräksestä taiteltu EXA-luistin edustaa valmistajan uusinta tuotekehitystä. Jalkineen pohjan suunnittelussa on huomioitu retkiluistelun tuomat kävelytaipaleet ja rantakalliolle kapuamiset. Kenkävalintana EXA:n kaveriksi on päätynyt Lundhags X-Tour -mono. Monipuolinen luistinkokonaisuus sopii yhtä lailla radalle kuin luonnonjäillekin. varusteet retkiluistimet Lundhags EXA Vauhtia ja varmuutta RUOTSALAINEN Lundhags on pohjoismaisen retkiluistelun uranuurtajia. Vedenpitävänä se kelpaa haastaville retkille. Monoa käytetään luistelun lisäksi tunturihiihdossa. Valmistajan laaja mallisto sisältää erilaisten luistinten lisäksi retkiluistelun turvavälineet heittoköydestä jääsauvoihin. EXA:n runkoon on kiinnitetty NNN BC -side, mutta luistimessa on valmiit kiinnitysreiät myös SNS- ja XA-siteille. Kärkiside tarjoaa vauhdikkaan etenemisen, kun kantapää pääsee nousemaan jalkaterän saattaessa potkua. Ainoastaan erittäin epätasaisilla jäillä retkiluistelija jää kaipaamaan kantapään kiinnitystä. 48 RETKI joulukuu 2011
Bore smart classic Haastaville jäille BORE SMART CLASSIC -luistin edustaa retkiluistelun perinteitä T-profiililla. Tämä tekee etenemisestä hitaampaa. Näin luistin käy sekä vaativille että aloitteleville retkiluistelijoille. RETKI joulukuu 2011 49. Luistimessa on lumilautailusta tutut remmisiteet, jotka kiristetään räikkiä pumppaamalla. Siteet voi säätää käytännössä lähes mille tahansa jalkineelle. Profiilin ylälaita nousee selvästi jäästä, jolloin muutamien senttien lumikerros ei hidasta kulkua. Side sitoo sekä jalkaterän että kantapään luistimeen, mikä vaatii kärkisiteellisistä luistimista poikkeavaa potkutekniikkaa. Boren luistinkokonaisuuden kaltaisia paketteja valmistaa lähes jokainen markkinoiden retkiluistinmerkki. Tällä kertaa luistin on saanut parikseen Bore Trekking -vaelluskengän. Edullisuudestaan huolimatta ne sopivat tukevina myös erittäin epätasaisille jäille ja haastaviin oloihin. Sama muotoilu jyllää yhä lähes jokaisen luistinvalmistajan mallistossa. Yksinkertainen ja pelkistetty ratkaisu takaa edullisen hinnan, joten remmisiteelliset luistimet edustavat retkiluistinten huokeinta mallistoa. Nyt potkua ei voi saattaa yhtä pitkälle ja luisteluasento on takapainoisempi
varusteet retkiluistimet Turvallisesti jäälle Jää ei ole kaikkialla yhtä paksua ja vahvaa, minkä vuoksi luonnonjäillä on aina vaarana avantoon putoaminen. äät ovat heikkoja virtapaikoissa kuten salmissa, niemenkärjissä ja jokien suilla. Vesistöön laskeva viemäriputki haurastuttaa jään laajalta alalta. Lajin harrastajat haluaisivat, että retkiluistelu-termiä käytettäisiin vain tällaisen vastuullisen ja turvavarustein tehdyn luonnonjäillä liikkumisen yhteydessä. Joku ryhmän jäsen tuntee paikalliset jääolot ja vaaralliset paikat. Jäätyminen on hidasta siltojen ja veden ylle kaartuvien puiden alla. Näin luistelu olisi retkiluistelua vain liikuttaessa turvavarusteiden kanssa. Retkiluistelija ei lähde luonnonjäille koskaan ilman turvavarusteita. J Retkiluistelijan turvallisuusvarusteet kaveri naskalit kaulalla jään paksuuden tarkastamiseen kelluttava reppu heittoköysi reppuun kiinnitettynä ja käden ulottuvilla vaihtovaatteet repussa vedenpitävässä säkissä pilli matkapuhelin vedenpitävässä pakkauksessa jääsauva Lisävarusteet termospullo kartta ja eväät ensiaputarvikkeet ja kompassi hypotermiapussi tulentekovälineet varaluistin kuivapuku suojalasit polvi- tuiskuun ja aurinkolasit kevätjäille ja kyynärsuojat kypärä Lisää retkiluistelusta: Suomen Retkiluistelijat ry, www.skrinnari.fi 50 RETKI joulukuu 2011. Retkiluistelijat kulkevat kaverin kanssa tai porukalla. Vedenkorkeuden vaihtelut heikentävät jäitä kivikoiden, kaislikoiden ja jyrkkien rantojen vierellä. Retkiluistelijat harjoittelevat säännöllisesti jään paksuuden tarkkailua, turvavälineiden käyttöä, avannosta pois nousua, kaverin auttamista avannosta sekä vaatteiden vaihtoa plutauksen jälkeen. Kokemukset ja harjoitukset takaavat turvallisen toiminnan haastavissa jääoloissa. Kevätaurinko tekee jäästä puikkomaista, jolloin jopa puolimetrinen jää voi pettää ulkoilijan alla. Selkävesille syntyy suuria railoja sekä tuuliavantoja. Luonnonjäillä liikkuvat retkiluistelijat sonnustautuvat aina turvavarustein. Auratuilla urilla luistelua pitäisi kutsua matka- tai kuntoluisteluksi
Kun vedenottopaikat ovat jäässä ja hautautuneet hangen alle, on juomavesi sulatettava lumesta. 72 Vålådalen Kinoksissa kulkien. 78 Gobin autiomaa Hiekkaa varpaissa, pölyä hampaissa. 86 Bratislava Karpaattien kainalossa. 88 Vuoden maukkaimmat Parhaat eväät vuoden varrelta. alvisella retkellä juomaveden kuljettaminen on hankalaa. Kun talvella kaikki on peittynyt lumen alle eikä juomalähteitä ole käytettävissä, on vettä silti saatavilla. Se käy juomiseen ja ruoanlaittoon sellaisenaan. Kukapa ei olisi lapsena kauhaissut janoonsa lunta suuhunsa tai imeskellyt jääpuikkoa. Lähteet, virtaavat purot ja muut turvalliset paikat käyvät juomapullon täyttämiseen. Neste painaa ja voi myös jäätyä. retkellä www.retkilehti.fi 52 Kynttiläkuusikon kaamos Tuntsan erämaassa hankea riittää. Niksi 5 5289 Nuotiolla lunta voidaan sulattaa huomattavasti taloudellisemmin. Lumesta saatu vesi on kuin tislattua, koska siitä puuttuvat suolat. Tikun nokkaan asetettua lumikokkaretta kutsutaan suomalaiseksi vaahtokarkiksi. Jotta keho ei suotta jäähtyisi, on lumi järkevää muuttaa ensin takaisin nesteeksi. Kesäisin suomalaisesta luonnosta löytää juomakelpoista vettä sangen helposti. Yksinkertaisimmillaan keittimen päälle asetettuun kattilaan voidaan kauhoa lunta, joka pikkuhiljaa sulaa vedeksi. Hätätilassa lumen pystyy sulattamaan vedeksi jätesäkissä tai vaikka pipossa. Lumi on vettä mutta eri olomuodossa. Siksi siinä olisikin liotettava koivunoksia tai keitettävä havuteetä. Lumi juomaksi teksti ja kuva Joppe Ranta 60 Nailonkankaan alla Tunnelmaa talviretkellä. 64 Talven riemuja Lumikammin rakentaminen on hauskaa talvipuuhaa. 66 Suksi suolle Leivonmäki on kansallispuistoistamme pienimpiä. Retkeillessä tarvitaan nestettä juomiseen ja ruoanlaittoon. Se ei ole pitkäaikaiseen juomiseen terveellistä. Moni kantaa talvella mukanaan verkkokankaista säkkiä, jonka voi täyttää lumella sekä ripustaa kepin nokkaan nuotion lämmössä sulamaan. Nuotion hehkussa se pikkuhiljaa tiputtaa sulavaa vettä alleen asetettuun kattilaan. Ongelmaksi tulee suuri polttoaineen kulutus, sillä kylmän lumen sulaminen vaatii runsaasti energiaa. T RETKI joulukuu 2011 51. Nuotion loimussa sulavasta lumesta saatava vesi ei tuhlaa retkeilijän polttoainevarantoja, vaan ne voidaan hyödyntää muuhun käyttöön, kuten keittämiseen, lämmittämiseen ja valaisemiseen. Täyteen pakattu juomapullo napsahtaa helposti halki, kun jäätyvä vesi laajenee
KAAMOKSEN PIMEYS JA SININEN HÄMÄRÄ HOUKUTTELEVAT VAIN PARI HIIHTÄJÄÄ VUOSITTAIN SYDÄNTALVEN TAIPALEELLE. Kynttiläkuusikon kaamos 52 RETKI joulukuu 2011. retkellä Kulttuurivaellus halki Suomen 18/22 teksti ja kuvat Joel Ahola TUNTSAN ERÄMAAN LUMISET KUUSET NOUSEVAT TERÄVINÄ KARTIOINA UMPIHANKIEN KESKELLÄ
Pellit tärisevät, ja ääni muistuttaa vähän matkan päähän laskeutuvaa helikopteria. Kuivaa ja lämmintä ylle. Koputtelen jäätä edetäkseni rannasta muutaman metrin. Toki olisimme selviytyneet ilman kämppääkin: ahkiossa on vaihtohuovat saappaisiin ja kuivia vaateparsia. Jalat puutuvat kyykkimisestä, joten vaihdan hieman asentoa. Kamiina vetää todella kovaa. Huomenna edessä ovat koskemattomat nietokset. Kaamoksen sininen hetki kestää aamupäivästä iltapäivään. Kastuneet varusteeni kuivuvat lämpöisessä tuvassa yön aikana. On väitetty, ettei raavas mies saa käyttää sanaa ihana. Näin talvella tiet ovat ummessa. irves iskeytyy jäähän pirstoen hilettä ympäristöön. Saapas ei tavoita pohjaa, mutta onnistun kierähtämään nopeasti takaisin jäälle. Astun puhtaalle lumelle, ja samassa toinen jalkani vajoaa nivusta myöten hyiseen veteen. Kyykin Värriöjoen rannalla ja mittailen otsalampun valossa virran heikolta näyttävää jääkantta. Tuntsan erämaa huokuu rauhaa ja hiljaisuutta. RETKI joulukuu 2011 53. Saunakin olisi tarjolla, mutta kiiruhdan vain tuvan lämpöön vaihtamaan kuivaa ylle. Katsomme toisiamme hölmistyneenä. Kiitollisina toivomme tämänkin kämpän pysyvän tulevaisuudessa avoinna, mutta sitä uhkaa oveen ilmestyvä lukko. Tänään matka taittui jouten näädänpyytäjän ja poromiesten tuoreita kelkkajälkiä seuraten. Jää on yllättävän paksua. Kohotan aseen ja lyön uudelleen. Siitä huolimatta lämpö tuntuu ihanalta jäisen kylvyn jälkeen. Aah ihanaa! Autiotupa tarjoilee meille tällä kertaa parhaita puoliaan. Hiihdimme pitkän päivän aikana Tuntsan pubil- Tuntsan erämaa Samperin veturi Jänesojan pumppuasema Tulppion Majat Su Ve nä jä om i UKK-reitti Suttikämppä Vilpola Hirvikaltio Värriön luonnonpuisto Härkätunturi Murhahaara Hiiripalo S av u ko s k i Salla Tuntsan erämaa-alue 0 5 km Värriöjoki Tuntsa vaellusreitti UKK-reitti Tuntsan pubi ta lähes 30 kilometriä. Ystäväni Veli-Petteri on seurannut tilannetta rannalta suksen sauvaa tarjoten. Pihaan pääsee kesällä autolla, mikä tuo tuvalle siivottomia vierailijoita ja ryyppyporukoita. Joki on joidenkin pyörteiden kohdalta täysin avoin, mutta rantajää tuntuu turhan paksulta kirveellä puhkottavaksi. Erotan edessäni heikomman jään alueen ja aloitan vedenottoavannon hakkaamisen. Reilun parinkymmenen asteen pakkanen jäädyttää kastuneet housut korpuiksi muutamassa sekunnissa. K "Vedenottoavanto tuli ainakin tehtyä!" laukaisen tilanteen ja lähden hölkkäämään kohti Värriöjoen tukkikämppää. Olen lyönyt jo muutamia kymmeniä iskuja, mutta jääkansi on vielä rikkomatta. Savottatukikohdan pihapiirin vanha hirsirakennus on Värriön yhteismetsän hallinnassa, mutta palvelee retkeilijöitä avoimena autiotupana. Terä ei vieläkään läpäise jäätä
retkellä Kulttuurivaellus halki Suomen 18/22 Murhahaaran umpihanki Liki kolmimetrisen metsäsuksen nirkko sinnittelee hangen pinnalla. Ylitämme Murhahaaranojan vaatimatonta ajosiltaa pitkin. Sen eteläpuoliset talousmetsät hakkui- neen ja taimikoineen vaihtuvat kerta heitolla jyhkeään kuusikkoon Tuntsan erämaan ikimetsään. Saappaat kyntävät kinokseen urat, jotka takana tuleva ahkio silittää perässähiihtäjälle tasaiseksi painanteeksi. Punttaamme ahkiot yksitellen suorille käsille ja tuuppaamme ne verkkoaidan yli. Etenemme Värriöjoen pohjoispuolisia metsäteitä kohti poroaidan takana odottavaa Tuntsan erämaa-aluetta ja sen koskemattomia kuusikoita. Kartalla vilisevät verenhimoiset paikannimet kertovat yhä perimätietona kulkevaa tarinaa 1600-luvun tapahtumista. Paluumatkalla joki oli jäätynyt jo suvannosta, joten murhaajat Poroaidan ylitys ahkion kanssa tuo lisähaastetta erämaan kulkurille. päättivät hukuttaa pojan. Työnnämme sukset 54 RETKI joulukuu 2011 kuva Veli-Petteri Nieminen. Lumi pöllähtää aidan juurella raskaan lastin sukeltaessa nietokseen. 12-vuotias nuorukainen tungettiin pää edellä avantoon kuolemattoman sanonnan saattelemana: "Konnasta konna versoo, ja konna on myös konnan poika." Poroaita leikkaa kairaa valkoisena vyönä. Taival taittuu mukavasti, kun hangen alla kulkua siivittää vanha kelkanjälki. Puro saa alkunsa Murhahaaranaapalta. He murhasivat isänsä surmaajan kirveellä laavutulille ja ottivat vangiksi tämän pojan. Tuolloin kaksi poikaa kosti isänsä tapon Värriöjoen latvapuron rannalla. Sen vieressä kohoavat Murhahaaranmänniköt ja Murhahaaranselkä
Päivä on sininen. Joku on sentään ajanut kelkalla Murhahaarasta Härkätuntu- RETKI joulukuu 2011 55. Saavumme Härkähotelliksi kutsutulle tuvalle sinisen hetken vaihtuessa otsalamppua vaativaan hämärään. Hotellin arvonimen vuonna 1990 rakennettu tupa on ansainnut komealla kunnollaan ja saunallaan. Olemme todennäköisesti ainoat ihmiset koko Tuntsan erämaassa. Järvisen ylistämä tarunhohtoinen Tuntsa on tällä erää vain lumenhohtoinen. Otsalamppumme siivilöivät kaamoksen pimeyttä puhkuessamme kohti neljän kilometrin päässä odottavaa autiotupaa. Aurinko ei nouse lainkaan, mutta tammikuun alkupäivien kaamos värjää maiseman muutamiksi tunneiksi siniseen hetkeen. Eteneminen on tuskastuttavan hidasta rypemistä. Eräkirjailija ja metsänhoitaja A. Kartta ja kello todistavat hitautemme. Kauneus ja erämaan ääretön hiljaisuus tekevät lähtemättömän vaikutuksen. Se on kuin pitkä satu, joka hehkuu siniharmaan ja violetin sävyinä valkoisten umpihankien yllä. Puolen tunnin välein tarkastamme suunnan ja jäljellä olevan matkan gps-paikantimella. Murhahaaran tupa on saanut nimensä 1600luvun kirvesmurhasta ja avantoon hukuttamisesta. TIETOREPPU TUNTSAN ERÄMAA-ALUE Sallan ja Savukosken rajalla, 212 km2 perustettu vuonna 1997 rajoittuu pohjoisessa Värriön luonnonpuistoon Retkeilypalvelut UKK-reitti kulkee erämaan halki Murhahaaran autiotupa ja Härkätunturin saunallinen autio- ja varaustupa Tulppion Majat ja Tuntsan pubi tarjoavat matkailupalveluita alueen laidoilla. Tarina soljuu kuuselta seuraavalle tarjoten yhä uusia näkymiä, sävyjä, syvyyttä ja tunnetta. Sitkeästi laite väittää nopeudeksemme vain kilometrin tunnissa. Huurteen ja hangen kuorruttama hirsikämppä ottaa meidät vastaan kuin tuhlaajapojat. Satelliitit saattelevat meidät lyhintä reittiä Murhahaaran tuvalle. E. Lisätietoja ja karttoja Tuntsan erämaa-alue, www.luontoon.fi/tuntsa Salla Savukoski ulkoilukartta 1:100 000, Karttakeskus 2008. riin tarkastaen tupien kunnon, mutta retkeilijöitä ei ole tällä välillä ollut vielä koko talvena. Viimeiset sadat metrit turvaudumme tekniikkaan. Aah ihanaa! ja sauvat aidan taakse ja kiipeämme tolppaa pitkin itse perässä. Lunta on puolisen metriä, paikoin enemmänkin. Ennakkotietojen mukaan tuvalla ei ole talvella vesipaikkaa, joten saunominen saat- Kuivaa ja lämmintä ylle. Iltapäivä on sininen. Edellisestä yövieraasta on aikaa kaksi ja puoli kuukautta, mutta kamiina työntää ahkerasti suloista lämpöä ja turvaa uupuneille kulkureille. Sinivalkoinen erämaa Aamupäivä on sininen
Saunakin lämpiää näillä pakkasilla ainakin pari tuntia. Kuntarajalla vaihtuu myös paliskunta, joten kohtaamme poroaidan. Aika pysähtyy, kun heitämme löylyä ja käymme välillä vilvoittelemassa ulkona. Härkätunturin sauna kruunaa mahtavan päivän. Vieraskirjan ensimmäiset merkinnät on raapustettu jo ennen syntymää- Saunahimo pakottaa etsimään kylpyvettä jääpeitteen alta. 56 RETKI joulukuu 2011 kuva Veli-Petteri Nieminen taa jäädä haaveeksi. Emme suostu luovuttamaan ilman yritystä: hakkaamme kirveellä pienen latvapuron lompoloa. Tupaan palattuamme huomaamme kellon viisareiden tehneen pari kierrosta. ni. Puro on jäätynyt liki pohjaa myöten, mutta jään raoista noruu hiljalleen vettä kirveellä kovertamaamme sammioon. Hyvässä kun-. Alamäen edun huomaamme vasta ylitettyämme suonotkelman ja kavutessamme sen jälkeistä rinnettä vaatimattoman vaaran laelle raivatulle tukkitielle. Poikkeamme aidalta katsomaan Vilpolan vanhaa autiotupaa. Porokämppä on yhä kelpo kunnossa, vaikka sitä ei kukaan enää huollakaan. Kämppä on ollut hiihtovaeltajien suosiossa etenkin 1970- ja 1980-luvuilla. Nykyisin siellä poikkeaa vain pari satunnaista retkeilijää vuosittain. Iloksemme huomaamme poromiesten käyneen tarkastamassa aidan kunnon. Vettä tulee hitaasti, mutta onhan meillä aikaa. Aamun ensimmäinen kilometri on ollut tuskastuttavan hidas, kun upottavaa umpihankea on riittänyt yli puoli metriä. Ylitämme korkean poroaidan punnertamalla ahkiot jälleen suorille käsille. Avaamme uraa halki metsien ja soiden. Haluaisimme jäädä testaamaan persoonallista kamiinaa, mutta päätämme jatkaa matkaa valjenneessa päivässä seuraavalle unohdetulle autiotuvalle, Hiiripaloon. Osin pyryyn peittyneenäkin kelkanjälki nelinkertaistaa kulkunopeuden. Kuorma putoaa katolleen aidan juurelle naapu- rikuntaan, uuteen paliskuntaan ja Tuntsan erämaa-alueen ulkopuolelle. Maasto viettää loivasti alaspäin, mutta eteneminen on silti varsin verkkaista. retkellä Kulttuurivaellus halki Suomen 18/22 Keskipäivällä aurinko yrittää saavuttaa taivaanrannan, mutta kaamos päästää lävitseen vain kaukaiset kajot. Kämppiä kierrellen Aamu on yhä täysin pimeä, kun riuhdomme ahkioita kuusten lomassa kohti Sallan ja Savukosken rajaa. Jätämme ahkiot ja käväisemme poikkeamassa Hiiripalon autiotuvalla
Nuorttin konesavotta eli Samperin savotta urakoitiin vuosina 1913 1916. Hevosella tukit voitiin kuljettaa kannattavasti vielä runsaan viiden kilometrin päästä uittojoesta. Vaikka kuljetus kaatui kahdesti matkalla, osat olivat perillä kahdeksan päivän kuluttua. Veturit tulivat junakyydillä Rovaniemelle, josta ne kuljetettiin osina 252 kilometrin päähän uudelleen koottavaksi. Nuorttin kauimmaiset leimatut rungot sijaitsivat liki 30 kilometrin päässä lanssista, joten hevosilla vedenjakajan ylitys ei onnistunut. Samperin konesavotta ei lopulta täyttänyt täysin sille asetettuja taloudellisia vaatimuksia. Joistakin huoltorakennuksista on jäänyt jäljelle kivijalat ja piiput. Rekien lastaus ja purku osoittautuivat oletettua kalliimmiksi. Veturitiestä retkeilyreitiksi Savotan rakennukset poltettiin talvisodan syttyessä. Samperin veturitien uria on melko helppo seurata maastossa, sillä rinteet on tasoitettu, kummut puhkottu ja soilla näkyy edelleen tukkivahvistuksia. Kaikkiaan veturitietä on hakkuualueen haarat huomioiden noin 50 kilometriä. Jäädytysveden ja höyrypannuun tarvittavan veden nostamiseksi rakennettiin kolme pumppuasemaa sekä kaksi kaivoa. Molemmat rakennelmat sijaitsevat Tulppiojoen ja Kemijoen välisellä veturitien osuudella. Puutavaran loputtua uittojoen varsilta ostettiin uusi leimikko Metsähallitukselta Nuorttijoen järeisiin tukkimetsiin. Museoviraston kunnostamat Jänesojan pumppuasema ja Suttikämpän autiotupa ovat hienoja poikkeuksia tuhon keskellä. Sen siirtämiseen tarvittiin erikoisrakenteinen reki ja 12 hevosta. Veturit vaativat myös paljon polttoaineena olleita halkoja. Vetureille ei rakennuttu rautateitä, vaan talvitiet kunnostettiin leimikkoalueelta uittolanssiin. Ratkaisu löytyi lopulta rapakon toiselta puolelta, kun Amerikasta rahdattiin kaksi 16 tonnin painoista höyryveturia tukkeja vetämään. Se ei haitannut huimapäistä metsänhoitajaa Hugo Richard Sandbergia, joka päätti kuljettaa tukit vedenjakajan yli Kemijoen uittopaikoille. Suurin yksittäinen osa eli höy- K rypannu painoi seitsemän tonnia. Näin kerralla saatettiin kuljettaa jopa 600 tukkia. Samperin veturitien kävelyreitin varrella on pari nuotiopaikkaa, Samperin veturi, Suttikämppä ja Jänesojan pumppuasema sekä veturitien vanhoja rakenteita opastauluineen. Jänesojan pumppuasema on ainoa Samperin veturitien vesitorneista, joka ei tuhoutunut talvisodassa. 58 RETKI joulukuu 2011 kuva Veli-Petteri Nieminen. Nuortti virtasi väärään suuntaan Jäämerelle. Hakkuualueen olisi pitänyt olla suurempi, sillä vetureiden kuljettaminen paikalle ja tukkiteiden rakennustyöt olivat odotettua suurempia kiinteitä kuluja, joita olisi saanut pienemmäksi vain suurem- malla kuljetusmäärällä. retkellä Kulttuurivaellus halki Suomen 18/22 Veturit ilman kiskoja Samperin savotassa vedettiin 350 000 runkoa höyryvetureilla uittolanssille, vaikka lähimmät kiskot sijaitsivat yli 250 kilometrin päässä. emiöyhtiö hakkasi Kemijoen latvavesiä sata vuotta sitten. Suokohdat vahvistettiin tukkiarkuin, ojiin tehtiin rummut ja koko komeus jäädytettiin vedellä. Kelistä riippuen veturi pystyi kiskomaan neljästä yhdeksään rekiparia, joissa oli tukkeja kussakin 5080. Telaketjulla etenevän veturin kuljettamiseen tarvittiin kolme miestä: keulassa istui ohjaaja, hytissä voimaa sääteli venttiilinhoitaja, ja lämmittäjä vastasi höyryn riittävyy- Samperin savotan höyryveturit kiskoivat jopa 600 tukin kuormia vuosina 19131916. destä kattilassa lisäämällä tarvittaessa puita tulipesään. Savukosken kunta, Savukosken työvoimatoimisto sekä Lapin ympäristökeskus ovat kunnostaneet Tulppion ja Jänesojan välisen yhdeksän kilometrin osuuden retkeilyreitiksi
Huomaan ihailevani Samperin veturitien kulttuurihistoriaa, vaikka savotassa kaadettiin laajat alueet ikimetsää. Nykyinen autotie seuraa Samperin veturitietä vajaan puolen kilometrin päässä. Siitä on aikanaan laskettu vettä höyryveturin tarpeisiin ja rekiuran jäädyttämiseen. Näin Seija kieltäytyy myymästä meille aamukahvia, mutta hän haluaa tarjota ne maksutta. Museovirasto on kunnostanut vanhan vesitornin hienoksi kulttuurinähtävyydeksi. Tuskin edes tiedämme, mitä haluamme. Olo on apea, voimaton ja nujerrettu. Löydämme katoksen alle varastoidun Samperin höyryveturin mökkikylän pohjoislaidalta. Ihminen on ollut uskomattoman uuttera yrittäessään rikastua luonnonvaroilla. Kiitämme kahvista jatkaaksemme matkaa. Korkean hirsirakennuksen sisällä kohoaa valtava vesisammio. Tuntuu uskomattomalta, kuinka 16 tonnia painava veturi purettiin aikanaan palasiksi ja kuljetettiin hevosten vetämänä Rovaniemeltä Nuorttille 262 kilometriä uudelleen koottavaksi. Kuukausia tyhjillään olleessa tuvassa on kylmempää kuin pihalla. Biologisen tutkimusaseman väki, poromiehet, rajavartijat ja Soklin mainarit ovat harvoja talven vastaantulijoita. Hankkeen etenemistä voi seurata vaeltajan kotisivuilta: www.retkeilymediaahola.fi/kulttuurivaellus RETKI joulukuu 2011 59. Kohta istumme herkullisen pullan ja aromikkaan kahvin äärellä. Itse asiassa vetureita oli kaksi: toinen on nykyisin entisöitynä Lapin metsämuseossa Rovaniemellä. Enää näitä ponnistuksia ei tarvita. Naapureihin on peninkulmia ja lähimpään kauppaankin matkaa yli 80 kilometriä. Ensitöiksi sytytetty kamiina tarjoaa lämpöään tunnin tai parin kuluttua. Huskyjen haukunta raikaa majoitusliikkeen nurkalta. Harva meistä kykenee lyömään yhtä hyvin kapuloita arjen kiihtyvään oravanpyörään. Ehkä ihailuni koskee sadan vuoden takaisia ponnistuksista luonnonvoimia vastaan. Ulkona ihailemme yhteen ääneen Seijan rohkeutta elää unelmiaan todeksi. Tulppiosta on runsaat parikymmentä kilometriä Kemijoen lanssipaikalle. Juttelemme pitkän tovin siitä, mikä on saanut varsinaissuomalaisen naisen lähtemään tänne kaamoksen ja kinosten keskelle. Hiihdämme nopeasti aurattua tietä Jänesojan pumppuasemalle, joka sijoittuu veturitien puolivälin tietämille. Kulttuuriosuudessa tutustutaan Lokan hukuttamiin Sompion entisiin kyliin ennen hiihdon päättymistä Vuotson kanavalle. Nykytekniikka on voittanut luonnonvoimat: ihminen pystyy tuhoamaan kaiken hetkessä. Matka jatkuu KULTTUURIVAELLUS halki Suomen jatkuu seuraavassa Retki-lehden numerossa osuudella 19/22, jolloin Joel Ahola halkoo umpihankia Lattunavaaran ja Kairijoen kautta Lokan tekoaltaan aavalla riehuvaan lumimyräkkään. Rekiajosta innostunut Seija Niemeier on juuri ostanut yrityksen ja odottelee ensimmäisen matkailukauden alkavan parin kuukauden päästä kevätauringon tuodessa moottorikelkkailijat Tulppion kairoille. Yritys on kiinni talven pimeimmät kuukaudet, eikä yrittäjällä ole vielä kaikki myyntiluvatkaan kunnossa. Ristiriitaiset ajatukset Samperin savotasta vaivaavat minua odottaessani postitaksia tien penkalla. Tavoitamme paikan uuden omistajan ruokkimassa koiriaan. Postiauto poikkeaa sentään päivittäin. Sama ahneus jatkuu edelleen
Naru sidottiin elävään puuhun kaikkialla, missä se vain oli mahdollista. Jatkuva sanailu ja toveripiirin naljailu lisäsivät porukan viihtymistä keskenään, mutta se ei ollut haitannut matkantekoa. Reput ripustettiin irtohihnoilla puihin, ettei märkä lumi kastelisi niitä. Laavuja oli kaksi kuten myös louteita, joten kuhunkin majoittui pari. LAAVUILLA MAJOITTUMISESSA OLI OLLUT VUOSIEN TAUKO, MUTTA KAIKKI SUJUI KUIN POIKAKIRJOJEN TARINOISSA. aikilla oli kiireinen työviikko takanaan, kun he perjantaiillalla saapuivat metsän reunaan. Retu oli metsäalan ammattilainen ja haka nuotion sytyttämisessä. Kun viimeinenkin loue saavutti harjakorkeutensa, oli kahvivesi jo kiehumassa. Puisen tolpan päähän lyötiinkin ruosteinen naula, joka oli löytynyt läheiseltä kämpältä ahkiolla haetuista polttopuista. Ryhmän varustevastaava oli kerännyt kahdeksalle miehelle tavarat, joita ryhdyttiin kantamaan retkipaikalle. Yli pellon ja ohi tutun kämpän kuljettuaan retkikunta oli saapunut perille. Metrin korkeudella roikkuvina niistä oli kätevä kaivaa tarpeelliset tavarat esiin. Nytkään ei tarvinnut pitää käskynjakoa tai antaa erikseen ohjeita, kun majoitteet jo nousivat pystyyn. Maa oli jäässä, joten sinne eivät teroitetut leppätapit uponneet. Valoisassa liikkuminen oli vielä helppoa, mutta illan pimetessä nuotion valosta lähteminen olisi jo haastavampaa. Sen kummemmin mittaamatta, arviolta vaan, hän kaatoi mokkapurut pannuun ja nosti sen hetkeksi vielä nuotion ylle. 60 RETKI joulukuu 2011. Mutta kun maakiilan tallasi lumeen, se kesti laavun painon hyvin. Tulilla yöpyminen on kuin pyörällä ajo: kerran K opittuaan sen osaa aina. Neljän avotulimajoitteen virittämisessä naruja joutui vetämään sivuille ja myös etuviistoon, joten pystytys tehtiin suunnitellen ja harkiten. Kahvia harjakaisiin Laavuihin otettiin kepit ja kiilat metsästä luvan kanssa. "Muistan sen silti kuin eilisen päivän", sanoi Nalle, porukan sanavalmis suomenruotsalainen. Edellisestä kerrasta talvisessa laavumajoituksessa oli kulunut jo pitkä tovi parhaimmalla liki kaksikymmentä vuotta. Yöstä ei ollut tulossa kovinkaan kylmä, pakkasta luvattiin vain muutama aste, joten he päätyivät yhden nuotion taktiikkaan. "Jostain täytyy tehdä kulku ulos ringistä", huomautti Pekka, joka opettajana muisti ajatella käytännöllisyyttä, kun narut tuntuivat risteilevän ja sulkevan kaikki kulkutiet. Ennen kuin silmät tottuisivat pimeään, olisi jo ehtinyt kompastua laavuköysiin, ellei nuotiopiiristä olisi ollut selkeää kulkutietä pois. Lumilapiot ja kirveet käsissään kahdeksan miestä raivasi pienen aukion risuista ja irtolumesta. Lumeen kahlattiin polkua, jotta viimeisenä kulkenut täyteen lastattu ahkio olisi liikkunut sujuvasti. retkellä kotimaa teksti ja kuvat Joppe Ranta Nailonkankaan alla RETKIKUNTA PAKKASI REPPUNSA JA SUUNNISTI YÖRETKELLE KIRPEÄÄN TALVIKELIIN. Yhden laavun purjerenkaat olivat pienet, koska ne oli suunniteltu alumii- nitangolle. Yhteistuumin retkeilijät katsoivat majoitteilleen järkevimmät sijoituspaikat ja kiinnityspisteet. Maa kaavittiin tulevan nuotion ympäriltä esiin, ja suurin osa laavujen alle jäävästä lumesta kasattiin leiripaikan reunoille
Pelkkä kankaan kireäksi virittäminen ei riitä, vaan helmat on asetettava tiiviiksi, ettei tuuli ja kylmä pääse makuutilaan. Porukan nestori oli pistänyt tuulemaan, kun muut asettelivat vielä kevytpeitteitä laavujensa pohjille. Pohjavaate asetellaan mieluiten siten, että se nousee hieman seinille. Laavustaan ulos kömpineet retkeläiset odottelevat jo malttamattomina aamukahvia. Kun vesi oli kiehahtanut ja purut pyörähtäneet ympäri, hän vielä säikäytti kahvin kaatamalla pannuun tilkan kylmää vettä. Kahvi sai hetken muhia, ennen kuin siitä kaadettiin nokkaporot pois ja se annosteltiin kuppeihin. "Kupera puoli ylöspäin ja oksan paksumpi pää edellisen havun alle", muistutti kuusenhavujen asettelusta Speedy, miesryhmän metsästäjä ja vanha sissi, joka heistä ehkä useimmin on vanhemmitenkin viettänyt öitään tulilla. Kynnyspuuta vaille valmis Paksu havumatto peitti jo laavujen ja louteiden pohjan. Hämärä oli jo laskeutunut, kun porukka vietti laavujensa harjakaisia nuotiokahvia nautiskellen. "Kaatuu!" huusi Viltsu, joka oli huhkinut tuuhean kuusen kirveellä nurin. Siksi laavun alta pois lapioitu lumi kasataankin seinän taakse valliksi. Jalat leveässä haara-asennossa hän karsi havuja ja kantoi niitä majoitteensa pohjalle pehmikkeeksi ja eristeeksi. Tulilla yöpyminen on kuin pyörällä ajo. Laavun pystyttäminen on tarkkaa työtä. Puihin ripustetut reput haettiin majoitteisiin ja makuualustat rullattiin auki. RETKI joulukuu 2011 61
Kun liekki osoitti hiipumisen merkkejä, joku nakkasi laavunsa reunasta pöllin tuleen. Kipinämikko eli se joka valvoo tulta muiden nukkuessa ei saanut työpaikkaa tässä porukassa. Oikeastaan tilanne oli kuin tyyni hetki myrskyn edellä, sillä kokemuksesta kaikki tiesivät kilpavarustelun ruoasta alkavan. He pilkkoivat ahkiolla haetut puut sopiviksi kasoiksi laavujensa ja louteidensa viereen. "Oliko ennen tasaisempi maa vai sopeutuvampi vartalo?" kuului kysymys jostain laavusta. Toinen heräsi samalla ja käveli asumuksensa taakse tarpeilleen. Odoteltiin kuka nousisi ylös lämpimästä pussistaan ja virittäisi tulet uudelleen. Se asetetaan majoitteen suuaukkoon tulen ja nukkujien väliin estämään liekkeihin kierähtämisen. Retkeilijät haukottelivat ja oikoivat jäykistyneitä jäseniään. Louteissa nukkujat loikoilivat hieman vinottain, kylki nuotion lämpöä kohden. Pelkästä grillimakkarastakin riitti jutunjuurta pitkäksi aikaa, sillä niitäkin on tätä nykyä saatavissa toistakymmentä erilaista makua. Niitä ei aina huomaa pohjaa lapioidessa. Mukavassa lämmössä porukka sukelsi makuupusseihinsa ja kiristi vetoketjut ylös asti. Kun pakkanen ei näyttänyt kiristymisen merkkejä ja kaikilla oli kohtuullisen hyvät makuupussit, sovittiin sen tekevän tulet, jolle tulee kylmä. Oikein korkea paakku selän alla kannattaa kaivaa pois, mutta yleensä keho vain taivutellaan sen verran mutkalle, että jotenkin pystyy nukkumaan. Hetken päästä nuotio taas roihusi iloisesti ja tasainen kuorsaus täytti kuulaan ilman. Päivä käyntiin kahvilla Aamuaurinko nousi idästä valaisten nuotiopiirin ja sen asumukset. Heillä oli lukemattomia retkikokemuksia, yhdessä ja erikseen, joista riitti ammentamista myöhään yöhön. Yöuni oli rauhallista mutta katkonaista. Pullapitko kiersi laavusta toiseen jokaisen leikatessa siitä puukollaan aimo viipaleen. Juustopäällysteinen karjalanpiirakka oli avuton yritys, mutta kebablihalla täytetty pitaleipä käänsi jo katseet. Nuotioon lisättiin kunnolla puuta ja etsittiin ne paksuimmat pöllit, jotka palaisivat kauimmin. Miehet olivat ennen retkeä sopineet, että kaikki hankkivat itse omat muonansa. Ennen maata menoa kynnyspuulla on mukava istua iltaa. Laavuista toisessa maattiin jalkapaisteella, eli jalat nuotiopiirin keskustaa kohden Viltsun ja Pekan asettuessa pääpuoli liekkien suuntaan. "Hillitympikin kynnyspuu olisi riittänyt", mainitsi joku seuratessaan kaksikon ähkimistä, kun tukki ei tahtonut asettua tukevasti oikealle kohdalle heidän louteensa eteen. Tarinointi kävi verkkaiseksi ja sammui pian kokonaan. Jokainen tietenkin pyrki keksimään muita paremmat eväät. Savu kiemurteli kuulaaseen yöhön eikä häirinnyt laavuilla istuvia veteraaniretkeilijöitä. Juo- 62 RETKI joulukuu 2011. Yleensä kynnyspuu on kymmenisen senttimetriä paksu, mutta ohuempikin välttää ihan mainiosti. Varsinkin kun Jari lämmitti sen haaratikun nokassa pudottamatta kertakaan. Nuotion valossa turiseminen oli mukavaa, kun kaikki näkivät toisensa. Kun nuotio hiipui ja vilu hiipi laavuihin, nousi joku ylös ja heitti kalikan hiillokseen. Tarinointi ja ruoanlaitto nuotion ympärillä jatkuvat myöhään yöhön. Vatsat täysinä he yksi toisensa jälkeen kellahtivat kynnyspuulta makuualustansa päälle. "Laita kahvi kiehumaan", tilattiin jonkun laavun uumenista, kuin huonepalvelulta hotellissa. Tunnelma alkoi rauhoittua, kun majoitteet olivat pystyssä, makuualustat levitetty ja reput sijoitettu sopivaan kohtaan laavun reunalle. Nalle ja Tapani saapuivat nuotion loisteeseen kantaen paksua tukkia välissään. "Ei perhana mitä juuria", Jasu sadatteli asetellessaan alustaansa. Oli jo myöhäistä. Alle saattaa jäädä pinnassa kulkeva juuri, puukalikka tai kivi. Sinappiakin piti kahdeksalle miehelle olla kolmea erilaista, yhden pitäessä perusmausta muiden halutessa väkevää tai makeaa. Kuka valvoo tulta? Kahvia kiehui jo kolmas pannullinen. Siinä ne olisivat käden ulottuvilla ja helppo nakata liekkeihin. He olivat tullessaan huomanneet sellaisen leiripaikan läheisyydessä ja raahasivat sen nyt louteeseensa kynnyspuuksi. Voista sai veistää ohuita siivuja leivälle ja maitokin oli hyhmässä sen verran pakkanen oli päässyt hiipimään asumuksiin. Hyvää asentoa haettiin lähes jokaisessa majoitteessa, sillä juuria tai kiviä tuntui olevan vähän itse kunkin alla. Meteli nousi ja laski sitä mukaa, mitä mehevämpiä muisteluita nuotiopiirissä käytiin läpi. Hyvän nukkumakohdan löytäminen laavusta on arpapeliä. Joukkio oli syönyt suolaiset eväät ja siirtynyt jälkiruokaan. Mitään virallista oikeaa tapaahan nukkumasuunnalla ei ole, mutta jokainen kahdeksasta oli vakuuttunut, että se oma tyyli oli kuitenkin ehdottomasti paras. retkellä kotimaa Sitä, kuka oli erehtynyt ottamaan puhallettavan patjan, ilkkui muu sakki antaumuksella uhrin puhkuessa naama punaisena täytettä petiinsä
Paluu kävi tulojälkiä pitkin, ja ahkio liukui taas viimeisenä. TSL 227 Escape Skyline Unisex-malli. Leiri purkaantui päinvastaisessa järjestyksessä kuin edellisillan pystytyksessä. Puheensorina oli jo reipasta ja tarinointi valloillaan. He vertailivat öisiä kokemuksia ja muistelivat mihin aikoihin ovat olleet hereillä. Pannukahvi kiehahtaa ja on tuokion kuluttua valmista nautittavaksi. "Oliko ennen tasaisempi maa vai sopeutuvampi vartalo?" tavan jogurtin muovipulloakin oli ensin hieman lämmitettävä, että tuotteen olomuoto palasi pakkauksessa luvatuksi. Makuusäkit sullottiin pakkauspusseihin ja alustat kierrettiin rullalle. Ne vaikuttivat kuivilta, mutta vaativat silti vielä tuuletuksen huoneenlämmössä. Myös kahvipannu oli pestävä ja kirveet sekä lapiot putsattava, mutta sitten ne pysyisivät kunnossa ja olisivat valmiina taas seuraaviin koitoksiin. Sh. Nuotio sai luoda tunnelmaa ihan viime hetkiin asti. Kahvi lämmitti ja sai veren kiertämään. Kun paikka oli siistitty ja nuotiokin sammutettu, laskeutui retkikunta kukkulaltaan alas. Retki oli pulkassa niin kuin on tavattu sanoa. Laatulahjoja pukinkonttiin! Petzl Tikka Plus² -otsavalaisin Tehokas LED-otsavalaisin, paloaika jopa 140 h. Sh. Takuu 2 vuotta. 209,90 189 ©MC FLY Petzl Tikka² Core -ladattava otsavalaisin Ladattava ja kevyt LED-otsavalaisin. Mukit kopautettiin tyhjäksi kynnyspuuhun ja pakattiin reppuihin. 49,95 39,95 Suomen myydyimmät lumikenkämallit! Lumikengät vaativaan käyttöön. Kolmen vuoden takuu. Sh. Kolmen vuoden takuu. Sh. Porukan majoitusmestari lupasi huolehtia varusteiden huollosta retken jälkeen. Havut kasattiin siististi yhteen paikkaan, ja katkaistut kepit nostettiin puuta vasten pystyyn odottamaan seuraavia käyttäjiä. 209,90 TSL 217 Escape Skyline Naisille ja nuorille. Kolottavat kyljet ja kipeät selät olivat hyvin tavallinen puheenaihe tällaisessa keski-ikäisessä poikaporukassa. Kuin sanattomasta sopimuksesta alkoi tavaroiden pakkaus aamupalan jälkeen. Laavukankaat rullattiin pusseihin. 89,90 79,90 Pori Por Pori Turku - Raisio - Salo Forum/Helsinki - Tammistontähti/Vantaa
Yhden kaapiessa lunta sisällä toinen vetää irtolunta tunnelista ulos. Kasa saa kovettua vähintään parin tunnin ajan. Sisäkatto muovataan pyöreäksi. Ensimmäiset lumet kaavitaan reiästä lapiolla ja vedetään ulos. Kammin korkeus kasvaa silmissä. RETKI joulukuu 2011. RAKENTAMINEN ON YKSIKERTAISTA JA YÖPYMINENKIN TURVALLISTA, KUNHAN PITÄÄ PERUSASIAT MIELESSÄ. Talven riemuja Tavoitteena on tehdä lumesta soikea pyöreälakinen kupu. Lumi kasataan quinzeen vierelle. Se onnistuu parhaiten lapioilla, josta saa varren irti. Kaivajien on tarkkailtava, ettei katto ohene liikaa ja aiheuta sortumavaaraa. Syvässä lumessa se onnistuu helpoiten lumikengillä. Aukosta tehdään pieni mutta helposti ryömittävä. retkellä taidot teksti ja kuvat Joppe Ranta TALVINEN TILAPÄISMAJOITE QUINZEE ELI LUMIKAMMI ON MUKAVAA VAIHTELUA JA SEN PYSTYTTÄMINEN AURINKOISEN PÄIVÄN MAINIO AJANVIETE. Kasatun lumen kiteytyessä pinta jäätyy vahvaksi. Kun reikä menee kammin läpi, ryhdytään holvaamaan kattoa. Kovettuneen lumikasan kovertaminen aloitetaan molemmista päistä. Odottelun aikana voi tehdä retken lähialueelle tai ottaa nokoset nuotion loimussa. Työ on hikistä ja paita sisältä varmasti märkä. Lumeen tallataan tulevan lumikammin kokoinen kehä. Ohuen lumen aikaan hätämajoitteeksi valikoituu lumikammi, joka maailmalla tunnetaan quinzeen nimellä. Kaksi rakentajaa kiertää tulevaa kammiaan ja heittää lapioillaan lunta kohti ympyrän keskipistettä. Kun lumikasalle on kertynyt korkeutta puolentoista metrin verran, pituutta kolmisen metriä ja leveyttä reilu kaksi, tampataan lapioilla pinta kovaksi. lumikammissa Kuivatus ja huilaus Aikaa on kulunut vain parikymmentä minuuttia, kun lumikammi on jo lakikorkeudessaan. Kun se palaa, kuivataan lämmössä kosteat vaatteet ja keitetään kuumaa juotavaa. Apuna voidaan käyttää kolmenkymmenen senttimetrin mittaisia tikkuja, joita tö- L 64 umiluolan valmistaminen on perinteistä talvipuuhaa, mutta se vaatii aina tuhdin kasan lunta. Siitä voidaan tehdä myös tuulisuoja kulkuaukon eteen. Sen sijaan kahden hengen hätämajoite on nopeasti harjakorkeudessa. Ennen työn alkua on paikalle varattu polttopuita, joista tehdään pikaisesti nuotio. Paikaksi valitaan aukea, jossa on tasaista lumikerrosta mielellään vähintään kaksikymmentä senttiä. Asumuksen koko määräytyy majoittujien mukaan, joten ison rakentamisessa menee rutkasti aikaa. Samanaikainen heitto on tehokkainta, sillä hiutaleiden kohdatessa ilmassa ne putoavat sijoilleen
Leivonmäen jyrkkäpiirteinen harjumaasto sopii lumikenkäilijälle, mutta hiihtoretkeilijälle helpompaa maastoa tarjoavat suot ja järvet. 66 RETKI joulukuu 2011. retkellä kotimaa teksti ja kuvat Tiina Riikonen Pienikin kansallispuisto on oiva kohde viikonlopun mittaiselle talviretkelle
Turvetuotanto on ollut seutukunnalle tärkeä elinkeino, ja toki metsiäkin on hakattu, mutta laaja harjujakso on säästynyt soranotolta. Onneksemme ajoissa ymmärrettiin, että luonnonvaroilla on muitakin arvoja kuin energia- ja rakennusteollisuuden raaka-ainevarat. Kurvaan Harjunlahden uimarannan parkkipaikalle ja laitan sukset jalkaan, päivärepun selkään ja aurinkolasit päähän. Leivonmäki Rutalahti Jyväskylä Soimalampi Leivonmäki Niinisaari Leivonmäen kansallispuisto Rutajärvi Joutsniemi Halttunen Leivonmäki retkilatu Haapasuo 4 LEIVONMÄEN NUORESTA KANSALLISPUISTOSTA ON TULLUT KESKISUOMALAISTEN SUOSIMA LÄHIRETKIKOHDE. Jänis ja kettu ovat kulkeneet ladun poikki. Entisen Leivonmäen kunnan syrjäseudulle alettiin hahmotella kansallispuistoa jo vuonna 1973, mutta vielä silloin turvetuotantoa pidettiin alueelle tärkeämpänä. Sunnuntaihiihtäjäkin voi ihailla maisemia ja seurailla luonnon tapahtumia rauhassa, sillä täällä ei tarvitse väistellä pururatojen kiireisiä kuntohirmuja. Tasaisen suon jälkeen alkava kimurantti harjujakso tuo hiihtämiseen ripauksen yllätyksellisyyttä: mäki ylös, mutka, mäki alas, mutka. Tikka lehahtaa lentoon. "Suosta nousee muutakin kuin turvetta ja halla", Leivonmäen kansallispuiston ystävät ovat kiteyttäneet ajatuksensa kansallispuistos- RETKI joulukuu 2011 67. Leivonmäen kansallispuisto muodostettiin lopulta vuonna 2003. Maiseman ja geologian lisäksi alue on merkittävä myös uhanalaisen kasvi- ja eläinlajiston suojelussa, ja vuonna 1991 perustettiin HaapasuonSyysniemen luonnonsuojelualue. Lisäksi puistoa ympäröiviä yksityismaita kuuluu Naturaan. Luonnontilaista Haapasuota ympäristöineen oli esitetty suojeltavaksi jo 1960-luvulla, ja vuonna 1970 Joutsniemeen perustettiin luonnonhoitometsä. Ohitan harmaita keloja, hiihtelen haapaa kasvavan keitaan vieritse, ja sitten latu puikkelehtii taas harvan suomännikön lomassa. Uusi retkilatu on jo ensimmäisenä talvenaan otettu ilolla vastaan. K Varastosta kansallispuistoksi Leivonmäen seudun luonnossa on runsaasti arvokkaita raaka-aineita: puuta, soraa ja turvetta. HARJUMETSÄT, RANNAT JA SUOT KUTSUVAT NYT MYÖS TALVILUONNON YSTÄVIÄ, SILLÄ 8-VUOTISSYNTYMÄPÄIVÄLAHJAKSEEN KANSALLISPUISTO SAI RETKILADUN. Selänpohja ti lah rpi Ko u ts a Jo Lintuniemi Harjunlahti Lu ha n ka Harjujärvi Kivisuo 0 Kirveslampi 2 km Heinola Suksi suolle Leivonmäen kansallispuistoon irpeä yöpakkanen ja sinitaivaalle kipuava aamuaurinko käyvät vaihtokauppaa ajellessani 4-tieltä kohti Leivonmäkeä. Puiden välissä mutkittelevaa kapeaa retkilatua on sutjakka hiihdellä, ja liikunta tuo jo lämmön puseroon. Korkeiden honkien katveessa lasketellaan Harjujärven rannan taukopaikalle. Hiihtelen pienen metsäsaarekkeen läpi
Eräsuksilla umpihangessa hiihtäminen on kuitenkin vain harvojen LEIVONMÄEN KANSALLISPUISTO 68 RETKI joulukuu 2011. säksi vain satunnaiset lumikenkäretkeilijät ja ahkionkiskojat. Haapasuo on huvia, ja tätä ennen valmiin ladun puuttuyksi Keski-Suomen arvokkaimmista suokominen onkin rajoittanut puiston talvista sijaitsee Päijänteen itäpuolella Joutsassa, konaisuuksista. Paamattava osa kävijöistä tulee puistoon yhä uudelleen, ja myös viipyrustamme eteenpäin tahmeassa lumessa ja harmaassa säässä. "Leivonmäen perustettu vuonna 2003 villisuuden kannalta tärkeä suojelualue. Puisto on silti edelleen rauhalPuiston pohjoinen osa on talvisin rauhan linen: kävijätutkimuksen mukaan alueeltyyssija, missä lumijälkiä tekevät eläinten lila vierailee vuosittain noin 12 500 henkilöä. vat punnertamista, ja seuraavassa haarassa vanha tien pohja kapenee. Omat Pienehkö ja melko tuntematon puisto ei kerää suuria matkailijaahkiomme pääsevät talvilaitumille, kun helmikuisen kuutamon toimassoja, mutta varsinkin Jyväskylän seudun ulkoilijat ja retkeilijät vossa lähdemme viikonloppuretkelle. kunta lupautui hoitamaan kunnossapidon. edustavimmat kohteet Joutsniemi ja Puiston kävijämäärä on jatkuvasti kasvanut, Kevyt latu ajetaan vasta kun lunta on reilusHaapasuo mikä on yleinen ilmiö kansallispuiston stati, jolloin se ei vahingoita luontoa", selvittää Jyväskylästä noin 50 km julkisella liikenteellä 4-tien varteen, tuksen saaneilla alueilla. josta puiston reunaan noin 6 km jämäärät ovat moninkertaistuneet 2000-lu Lisätietoja: www.luontoon.fi/leivonmaki Helmikuussa kuutamolla vun aikana. Latu kiertelee kansallispuiston eteläosan vaihtelevassa maastossa. Harjujärven rannalla on tauon paikka. TIETOREPPU ta ja alueensa tulevaisuudesta. kansallispuiston ystävät neuvotteli Metsä rauhallinen pienehkö kansallispuisto, Kahdeksanvuotias Leivonmäki on kanhallitukselta luvan ladun avaamiseen, ja noin 12 500 kävijää vuodessa sallispuistojemme nuorimmasta päästä. Talvikaudella retkeilijöisä hanki upottaa ja eteneminen on hidasta, joten ehdotan kiertämistä on silti edelleen niukasti. Metsäsmät ovat pidentyneet puiston alkuvuosista. ovat löytäneet Leivonmäen puiston lähivirkistyskohteekseen. Alku onkin helpompaa, mutta ylämäet vaati"Leivonmäen kansallispuisto sopii erinomaisesti talviretkeilyyn. retkellä kotimaa Kelkalla tehtävä retkilatu on hiihdettävissä tavallisilla murtsikkasuksilla. Luonnontilaisena säilynyt kävijämäärää", pohdiskelee keskellä puisnelostien ja Päijänteen välissä suuri avosuo on sekä linnuston että suokastoa asuva Lea-Elina Nikkilä. HuoPakkaskausi on lauhtunut suojaksi ja ilma tihkuu kosteutta. Leivonmäellä käviyhdistyksen aktiivitoimija Nikkilä. tä metsäautotien kautta
Suotyypeistä tavataan lettoa ja rimpilettoa sekä ruohoisia neva- ja korpityyppejä. Puiston läpi kulkevan harjujakson kangasmaasto ja hyväkuntoiset polut tarjoavat lumettomaan aikaan mahdollisuuden helppoihin pikkuretkiin. Ruutukaava osoittautuu metsäkoealojen reunaojiksi. Pian ainoat jäljet umpihangessa ovat hirvien tekemät syvät montut, joihin ahkiokin yrittää kellahtaa. Entisellä turvesuolla on nyt jo vuosikymmenet tehty mittavaa suometsätutkimusta. Komean kehyksen maisemalle muodostaa yli 130-vuotias järeä männikkö. Kun häkäpöntön teho ei riittänyt raskaan liikenteen ajoneuvoille, alkoi Oy Alkoholiliike Ab kehitellä turpeesta biodieseliä jo vuonna 1948. Puiston kaikki viittapolut kiertämällä matkaa kertyy lähes kolmekymmentä kilometriä, joten kuljettavaa riittää mainiosti koko Tervetullut tuttavuus Pienehköstä kolmenkymmenen neliökilometrin koostaan huolimatta puistoon mahtuu retkeilijöille monipuolista koluttavaa. Syntyi eräänlainen siirtokunta, kun keskelle korpea Selänpohjaan ja Kivisuolle rakennettiin työväelle suuria asuintaloja. Kierrätyksessä oltiin aikaansa edellä: tehdasrakennus rakennettiin tiilistä, jotka kerättiin sodassa pommitettujen rakennusten raunioista. Ihmistoiminnan muuttama luontokin voi siis tuottaa arvokkaan suojelukohteen. Rutajärven saarilaavut palvelevat talviretkeilijöitä ja kesäisin vesiretkeilijöitä. kymät Rutajärvelle. Sen molemmin puolin avautuvat nä-. Kivijärvensuolla kasvaa edustava suokasvilajisto, johon kuuluu useita alueellisesti uhanalaisia lajeja. Ilta pimenee, ja ehdin jo epäillä menneemme ohi Soimalammen laavusta. Joutsniemi on kapea, puolitoista kilometriä pitkä niemi ja valtakunnallisestikin arvokas harju. Iäkkään metsän kainalossa, kauniin suolammen rannalla sijaitseva laavu on kesäisin suosittu taukopaikka, mutta talvinen Soimalampi on tunnelmaltaan hyvin erämainen. Sen sijaan turpeennoston kuivaamasta Kivijärvestä on muodostunut arvokas suo, ja se onkin liitetty osaksi kansallispuistoa. Kun eteläosaa hallitsee laaja Haapasuo, pohjoispuolta luonnehtivat yhtenäiset harjumetsät jyrkkine harjuineen sekä karun järven rantaluonto. Pilkomme ripeästi puut, virittelemme nuotion ja laitamme vesikattilan tulille ennen kuin vaihdamme kuivaa päällemme. Kivisuolla turpeennostossa työskenteli satoja ihmisiä, ja toiminnan myötä kylälle saatiin maantie, sähkö ja puhelin. Eväsretket ja muutaman tunnin luontopatikat ovatkin puistossa kesäaikaan suuressa suosiossa. Sen laajuudesta saa vihiä, jos rohkenee kiivetä tutkimusalueen näkötorniin. Illan mittaan sää pakastuu ja odottamamme täysikuu tulee esiin pilvien takaa. Leivonmäki on kansallispuistojemme nuorimmasta päästä. Kivisuo, Leivonmäen Klondyke Puiston lounaiskulmalla sijaitseva Kivisuon kylä koki nopean kukoistuskauden sodanjälkeisinä vuosina. Teollisuusfunkkista edustava tehdasrakennus on Museoviraston suojeluksessa, ja Selänpohjan asuinkortteli on sekin maakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö. Edessämme on raskaan lumen kaarelle painamia puita, joista ei meinaa päästä yli eikä ali. Pöllö huhuilee kuin tietä neuvoen, ja otsalamppujen valossa laavu löytyykin suurten kuusten takaa. Kivisuolta nostettiin turvetta polttoainepulan tarpeisiin. Maisemassa keskeinen Rutajärvi jakaa kansallispuiston kahteen hyvin erityyppiseen osaan
3 Leivonmäen kansallispuiston ystävät viihtyvät niittotalkoissa. 5 Patikointia ja melontaa yhdistämällä pääsee tutustumaan sekä metsäluontoon että Rutajärven saariin. retkellä kotimaa 2 kuva Leila Backman 1 kuva Terhi Koivisto 3 1 Kävijätutkimusten mukaan Leivonmäen kävijät tulevat alueelle usein uudelleen. Syysniemen keto on arvokas perinnebiotooppi. 2 Kirveslammin suopolulla kuunnellaan tietoiskua suokasvillisuudesta. Taustalla siintää upea Joutsniemen harju. 4 kuva Heikki Riikonen 5 70 RETKI joulukuu 2011. 4 Mukavat päiväretkipolut kutsuvat lapsiperheitä luontoretkille. Päiväretkeilystä on siirrytty myös yöpymisretkiin
72 RETKI joulukuu 2011. retkellä pohjola teksti Mikko Lamminpää kuvat Fredrik Broman/VisitSweden.com Kinoksissa kulkien KESKI-RUOTSIN LUMILAKEUDET ODOTTAVAT LUMIKENKÄILIJÖITÄ VAIN MUUTAMAN TUNNIN AJOMATKAN PÄÄSSÄ
Kaikkien suunta käy kohti kahvintuoksuista ruokasalia. Iloisesti rupatteleva villapaitakansa vaihtaa puurojonossa retkikokemuksiaan, istuu aristelematta tuntemattomienkin pöytään hörppimään höyryävistä kupeistaan ja siirtyy lopulta tottuneesti sivupöydän ääreen paketoimaan eväskääröjään ja täyttämään termospullojaan. Pian 90-vuotias Vålådalenin tunturiasema herää uuteen päivään majoittamiensa vieraiden kanssa. A uringon ahavoittamat hirret ja punamullatut laudat kylpevät kodikkaasti aamunsarastuksen maalaillessa ensisäteitään Ottfjället-tunturin kainaloon. Laskettelurinne päihittää Keski-Suomen keskukset, mutta suurempia haasteita kaipaavat matkaavat toki 30 kilometrin päässä olevaan Åreen, jonka tarjonta on pöyristyttävän monipuolista ja korkeatasoista. Nuorimpien kasvoilla hohtaa pian koittavan seikkailun odotus. Etelän lumiparatiisi Jämtlannin upeat olot herättävät suomalaisissa kateutta ja innostusta: Tunturiasema sijaitsee 600 metrin korkeudessa ja lähihuiput kohoavat miltei Haltin mittoihin, mutta kartta kertoo Vaasan sijaitsevan samalla tasalla. Kaikkialla käy iloinen hyörinä, kun retkeilijöitä saapuu ja lähtee. Autoistaan purkau- RETKI joulukuu 2011 73. Majoitus- ja ravintolarakennusten seinustoilla nojaa loputtoman tuntuisesti suksia, sauvoja, reppuja, ahkioita, lapioita, kelkkoja ja yllättävän paljon lumikenkiä. Vanhat lankut natisevat ylpeinä, kun monenlaisten anturoiden alla kulunut lattia notkuu aamupalalle saapuvista ruokailijoista. Atlantin läheisyys takaa runsaat lumisateet, ja tunturituulen tuiverrus pakkaa lumen tiukaksi kerrokseksi. Kenelläkään ei ole niin kiire, ettei ehtisi vaihtaa tervehdystä muiden lomalaisten kanssa. Laajat metsät, hulppeat maisemat ja innostava ilmapiiri houkuttelevat laiskimmatkin lomailijat reippailemaan talvisessa luonnossa. Miksi annoimmekaan jääkausien muotoilla maamme pannukakuksi? Lumikenkäretkelle varustaudutaan kuten tunturihiihtovaellukselle. Vålådalen Nor j Ru o a ts i E14 Åre 0 10 km Blåhammaren Vålådalen Anaris Ruotsi Vålådalen Storulvån Stylarna Lunndörren Vålådalenia ympäröi 80 kilometrin laajuinen höylättyjen kilpalatujen verkosto valaistuine väylineen, joita naapurimaamme hiihtotoivot tahkoavat varsinkin kaudenalkajaisiksi
Osallistujien kokemus vaihtelee melko lailla, joten teimme lumikengillä muutaman kilometrin harjoituslenkin illan hämärtyessä. Oppaamme tuntui hallitsevan asiansa, ja kaikki sujui meille räätälöidyn ohjelman mukaisesti. Pakkaamme teltat ja valmiiksi pilkotut polttopuut ahkioihin, sovimme vetovuorot ja lähdemme hiljakseen liikkeelle keveän lumipyryn saattelemina. Keskuksen tohina jää selän taa, kun sukellamme kohti erämaata. Alueen luontoa, historiaa ja retkeilyreittejä esittelevä luontokeskus, naturum, on suljettu, joten päätän käydä siellä retken päätyttyä. Liikkumisen äänettömyys tekee lumikenkäilystä ihanteellisen tavan nähdä, kuulla ja kokea pakkasen kuorruttamaa luontoa. Ruotsalaiset ovat retkeilykansaa. Polttopuunsa ahkiossa kuljettava retkeilijä ei ole riippuvainen nuotiopaikkojen polttopuuhuollosta. hanskoihin. Tietämättöminä he luulevat lajin harrastajien olevan yksinomaan hiihtotaidottomia turisteja, jotka eivät muuten kykenisi liikkumaan talvisessa luonnossa. Niillä taaperrellaan usein kovaksi tampatulla uralla, jolla voisi kulkea pikkukenginkin. Aamiaisen jälkeen kiiruhdan sovitulle kohtaamispaikalle, jonne olin jättänyt rinkkani ja muut tavarani. Ehdin vielä ihailla vanhimpien rakennusten arkkitehtonisia yksityiskohtia, ennen kuin minut hihkaistaan saapumaan muun ryhmän luo. Ennen lakanoiden väliin kömpimistä osallistuimme vielä turvakoulutukseen ja suunnittelimme reitin. Kuljemme aluksi moottorikelkkauraksi merkittyä väylää, jolle ajetut jäljet ovat peittyneet alkuviikolla sataneen kolmenkymme- VÅLÅDALEN Tunturikeskus ja luonnonsuojelualue: www.valadalen.se Kartat: Fjällkarta Z7 ja Z53 Luontokeskus: www.naturumvaladalen.se Säätiedot: www.vackertvader.se 74 RETKI joulukuu 2011. Päärakennuksen yhteydessä toimii urheilumuseo, johon on koottu kaikenlaisia muistoja paikallisten hiihtotähtien varusteista raskaansarjan maailmanmestari Floyd Patersonin nyrkkeily- M onet kokeneetkin retkeilijät suhtautuvat lumikenkäilijöihin edelleen arvostelevasti hymähdellen. Sujautan ensiapulaukun, lapion ja valtavan kahvipannun rinkkani hihnojen alle. Lumikengät kilpailevat menestyksekkäästi suksien kanssa etenkin runsaspuustoisessa ja jyrkkäpiirteisessä maastossa, jossa on runsaasti upottavaa lunta. retkellä pohjola tuvat svenssonit nörteistä hienohelmoihin pukeutuvat viikoksi anorakkeihin ja nauttivat talvilomastaan tuntureilla. Materiaaleina käytettiin saarnea ja peuranjänteitä, jotka vaativat huolenpitoa. Ruotsalaiset ovat retkeilykansaa. Lumikenkäily haastaa suksimisen Liikkeelle Kansainvälinen ryhmämme sai edellisenä päivänä vaelluksella tarvittavat varusteet. Suurin osa saa ensikosketuksen lumikenkäilyyn lomakeskuksissa, joissa järjestetään parin tunnin mittaisia ohjattuja retkiä. Päätän vähentää yhden villapaitakerroksen, sillä pakkasta on vain kymmenisen astetta. Kokeilimme myös erilaisten telttojen pystytystä otsalamppujen valossa ja keitimme ruoat monipolttoainekeittimillä. Eipä olekaan ihme, jos hienon talviretkimuodon kokeilu jää yhteen kertaan ja ennakkoluulot vain syvenevät. Saan kannettavakseni osan ryhmävarusteistakin. Kiristelen jo lumikenkiäni, kun viimeiset ryhmäläiset saapuvat kysellen sopivankokoisia pakkasjalkineita tai lyhyempiä sauvoja. Viime vuosikymmeninä materiaalit ovat nykyaikaistuneet, minkä myötä lajin suosio on kasvanut räjähdysmäisesti. Liikkeellelähtö taitaa viivästyä, joten lähden pienelle tutustumiskierrokselle. Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat kehittivät Aasiasta kotoisin olevista lumikengistä neljä erilaisiin maasto- ja lumioloihin sopivaa mallia
RETKI joulukuu 2011 75
Illalla yksi heistä pyysi ja sai paikan kuusikon luolasta. Paksusta puuvillakankaasta valmistettu suoja on hiljainen ja täysin tyyni tila, jonka lämpötilan tusina retkeläistä nostaa hetkessä plussan puolelle. Matkantekoa helpottavat lukuisat parinkymmenen kilometrin päässä toisistaan odottavat miehitetyt tunturituvat hulppeine tarjontoineen: niissä voi yöpyä, niistä voi ostaa ruokatarpeita tai jopa syödä keittiömestarin herkkuja. Makuupussit piti tilanpuutteen vuoksi jättää ulos. Kaksi vuotta onnettomuuden jälkeen Ruotsin ilmatieteenlaitos aloitti tunturisäävaroitukset. K see poron tai koiravaljakon kyydittämänä, mutta yli yön kestävät retket tarvotaan omin voimin. Kaikki ovat innoissaan alkutaipaleesta, ja jaamme eväitä toisillemme kuin nyyttikesteillä. Repun irtohihnan avulla saamme siteestä jopa alkuperäistä tukevamman. Arvelemme etenevämme samaa vauhtia kuin kesävaelluksella, emme siis aivan hiihtonopeutta, mutta näin ehdimme myös ihastella maisemia. Myräkkä yltyi edelleen ja vei lumiluolan katolla olleen lumen mennessään. Kolmantena päivänä hän oli ryöminyt makuupussiinsa lämmittelemään ja saanut syötyä leipää ja termospullossa ollutta lämmintä keittoa. Yhdeksästä vaeltajasta vain yksi selviytyi hengissä. Tuotekehitys ei näy saavuttaneen täydellisyyttä. Reittien runsautta Seutu luonnonsuojelualueineen sopii mitä parhaiten päiväretkiin ja jopa viikon vaelluksiin vuoden ympäri. Silti hän oli pystynyt viimeisillä voimillaan palaamaan edelliseen majapaikkaan neljän kilometrin päähän. Seudun korkeimmat huiput nousevat yli 1 600 metriin. Lumikenkien tasaisen suhiseva ääni tuntuu meditoivalta. Koiravaljakon kyydissä saa halutessaan vauhdikkaampia retkielämyksiä. Lumipölly hiljenee Parin tunnin taivaltamisen jälkeen pysähdymme taukokodalle, jonka ohjelmapalveluyrittäjät ovat pystyttäneet asiakkailleen. Puolen päivän reissuun pää- 76 RETKI joulukuu 2011. Komeat hongikot ja lumivaipan kuorruttamat kynttiläkuusikot kukoistavat alhaalla laaksossa, jonka pohjalla Vålån-joki virtaa kohti Ottsjö-järveä. Pakkasta oli vajaat kaksikymmentä astetta, ja koska yksi retkeläisistä väsyi nousussa, eteni ryhmä verkkaisesti. Epäonnekseen kylmettynyt ryhmä sai aikaiseksi vain ahtaan suojan, johon he sulloutuivat palelemaan makuualustoineen. Pidemmille taipaleille lähdettäessä kuljetaan upeilla tunturirinteillä. Neljäntenä päivänä myrsky laantui. He jäivät tuulisäkkiinsä. Hän oli tuo itselleen tuntematonta kulkijaa auttanut vaeltaja, joka jäi lumiluolan ulkopuolelle. Reitin yli kaartuneiden koivujen lumioksat kaventavat näkymän paikoin tunnelimaiseksi, mikä saa minut keskittymään tarkoin hiljaisimpiinkin ääniin. Suosittu reitti kulkee Vålådalenista Helagsin jäätikön kautta Storulvånin tunturiasemalle. Pahimmat pelkomme häipyvät, kun huomaamme lumikenkien kannattavan meidät reppuinemme vaivatta. Ryhmä päätti pysähtyä, mennä tuulisäkkeihinsä ja alkaa kaivaa lumiluolaa, jossa he odottaisivat kelin tyyntymistä. Lisäksi taaja puusto tarjoaa suojaa pahimmiltakin myräköiltä. Tuisku alkoi täyttää luolaa, ja yksi vaeltajista huusi apua peittyessään hangen alle. Sääennustuksia on seurattava tarkoin, sillä lumimyrskyn iskiessä tunturiselänteet eivät tarjoa kulkijalle suojaksi muuta kuin kovaksi tiivistynyttä lunta. retkellä pohjola Anariksen murhenäytelmä Vålådalenin luonnonsuojelualueen itäosassa Anaristuntureilla sattui helmikuussa 1978 useita ihmishenkiä vaatinut onnettomuus. okenut ja hyvin varustautunut kuusihenkinen ryhmä hiihti kolmipäiväistä vaellustaan. Hänen kätensä ja jalkansa olivat paleltuneet niin pahoin, että ne piti amputoida. Suurin osa vaellusreiteistä kulkee aluksi jokilaakson suoalueiden poikki. Sieltä voi jatkaa Jämtlannin kolmioksi kutsuttua taivalta, joka yhdistää sopivasti päivänmatkan päässä toisistaan olevat Storulvånin, Sylarnan ja Blåhammarenin. nen sentin lumikerroksen alle. Hän pääsi ulos, mutta ei pystynyt häntä auttaneen miehen tavoin palaamaan takaisin luolaan, sillä sisäänkäynti oli umpeutunut. He eivät mahtuneet sisään, joten he alkoivat kaivaa omaa suojaansa. Kevyt tuuli yltyi yllättäen raivoavaksi myrskyksi, ja monet saivat hetkessä kasvoihinsa paleltumia. He olivat yöpyneet Lunndörrin tunturituvalla ja suuntasivat toisen päivänä aamuna kohti Anaris-tupaa. Talvisin ne ovat mainioita väyliä, sillä ohutkin lumipeite riittää päällystämään ne houkutteleviksi, ja joet voi ylittää turvallisesti siltoja pitkin. Kolmikon kaivutyö osoittautui epätoivoiseksi, sillä myrsky täytti kaivannon välittömästi. Lähtiessämme uudelleen taipaleelle yhden ryhmämme jäsenen lumikengästä murtuu nilkan taitse kulkevan hihnan solki. Pian paikalle saapui kolmihenkinen ryhmä pyytäen apua
Sitten kokoonnumme suureen ryhmätelttaan, josta tulee keittiömme ja ruokasalimme. Jäsenyydestä tai sisällöstä ei tarvitse maksaa. 289 -kartallinen käsiGPS värinäytöllä -sähköinen kompassi ja barometrinen korkeusmittari menoy1111201 menoy111120 menoy11112011 e oy11 201 11 20 11 R E T K E I LY · P Y Ö R Ä I LY · K Ä S I L A I T T E E T · K A R T AT · O H J E L M AT. 239 -kartallinen käsiGPS värinäytöllä (näytöllä lisävarusteena saatava uusi Topo Suomi Pro v2 -kartta) eTrex 30 Sh. Teltta pysyy aloillaan ankarissakin oloissa, kun käyttää riittävän suuria lumiankkureita. ei yllätä ketään ruotsalaisen retkikeittiön tuntijaa: pottumuusin ja lihapullien lisäksi nautimme näkkileipää mätitahnoineen ja juustosiivuineen sekä kupillisen höyryävän kuumaa mustikkasoppaa tai kaakaota. Samalla opin itsekin parin telttauutuuden niksit. Iloitsen asiakkaana olemisen helppoudesta! Laakealla suoalueella saamme paikallistettua itsemme vähiä korkeuskäyriä tulkitsemalla. Punssipullosta kaadetaan kahvin sekaan terästystä useamman kierroksen verran. 149 -kartaton käsiGPS perusnavigointiin Sh. Siksi olemme luoneet sivuston, missä kaikki, joilla on Internet-yhteys ja yhteensopiva GPS- laite, voivat ladata geokätköjä ja tehdä niistä lokimerkintöjä. Oppaamme jakaa toimet, joihin kunkin on ryhdyttävä perille päästyämme. Illan menu Pimeyden laskeuduttua taivas selkenee ja pakkanen kiristyy. Iloinen rupattelu retken ensikokemuksista jatkuu, kunnes viimeinenkin hiillos on kylmennyt. OpenCaching.com Mielestämme geokätköilyn pitää olla ilmaista ja avointa. Olemme enää vajaan kilometrin päässä harjun rinteessä sijaitsevasta leiripaikastamme. Uuden eTrex:n käyttö on lasten leikkiä ja hintakin on sopiva. www.garmin.fi u Uutu s eTrex 10 Geocaching Bundle Tuotepakkauksen sisältö: eTrex 10, USB-kaapeli, OpenCaching-kätkörasia, geokolikko, pinssi, kaulahihna, lokikirja, lyijykynä, tarroja, OpenCaching-opas ja käyttöohjeet eTrex 20 Sh. Verkkosivumme tukevat laajaa valikoimaa GPS- laitteita, ja ovat erinomainen väline kaikille aloittelijoista edistyneisiin retkeilijöihin. eTrex 10, 20 ja 30 Ominaisuuksia kuin pienessä kylässä, kätevän pienessä paketissa. En halua seisoa toimettomana, vaan autan eniten vaikeuksissa olevia majoitteiden virittämisessä. Hiljakseen männikön suojaan saapuu muitakin ryhmiä. Kaivamme ahkioista koivuklapit ja sytytämme melkoisen rovion, jolla kiehautamme nokipannukahvit. Iloitsen asiakkaana olemisen helppoudesta! Parinkymmenen minuutin taivalluksen jälkeen valitsemme mieleiset telttapaikat, tallustelemme lumen tiiviiksi kentäksi ja pystytämme teltat lumiankkureiden avulla. Seuraksemme saapunut luontokeskuksenhoitaja kertoo innostavia tarinoita ympäröivästä luonnosta
retkellä kaukomatka teksti ja kuvat Poppis Suomela 78 RETKI joulukuu 2011
Hiekkaa varpaissa, pölyä hampaissa GOBIN AUTIOMAAN LÄMMIN HIEKKA VALUU KARKUUN JALKOJEN ALTA. YRITÄN PYSYÄ KAMELIEN PERÄSSÄ KIIVETESSÄNI KOHTI HIEKKADYYNIN HUIPPUA. RETKI joulukuu 2011 79
Kahden viikon aikana tarkoituksenamme on kulkea parisataa kilometriä Badain Jaranin aavikon halki. Dyyniltä toiselle Badain Jaran on yksi Gobin alueen lukuisista aavikoista. Hiekan kovuus vaihtelee melkoisesti. AAVIKKO ON TÄYSIN TYYNI JA ÄÄNETÖN." 80 RETKI joulukuu 2011. Valkoinen väri ja lumi ovat vain muuttuneet ruskeaksi hiekaksi. Jalka lipsuu joka suuntaan ja eteneminen muuttuu todella raskaaksi. Tasaiset alueet ja dyynien harjanteet ovat usein parhaita paikkoja kävellä. Hauskaa! Vähän kuin talvella löytäisi vastaavan pehmeän puuteririnteen, jonka pääsisi ensimmäisenä korkkaamaan. Monin paikoin ne vastaavat täysin lumen peittämiä Lapin suurtuntureita. Monin paikoin hiekka on tosin paljon kovempaa kuin voisi olettaa. Korkein yhtäjaksoinen alamäki on reilusti yli 600 metriä pitkä ja pudotusta tulee yli 200 korkeusmetriä. Varpaat eivät kipeydy tavallisen alamäkijuoksun tapaan jalkojen liukuessa hiekan sisällä. Pääsääntöisesti dyynien pinta on helppoa kävellä, mutta toisinaan tuntuu ajautuvan paikkaan, jossa kaikkialla on vain pehmeää hiekkaa. Se on kuuluisa korkeista hiekkadyyneistään. Hiekkaan "GOBIN AUTIOMAA LEVITTÄYTYY YMPÄRILLENI. ISTUN HIEKKADYYNIEN KESKELLÄ KIRKKAAN TÄHTITAIVAAN ALLA UNTUVATAKKI HARTEILLANI JA JALAT MAKUUPUSSISSA. Se herättää monia kysymyksiä. PIMEYS ON VIENYT VOITON AURINKOISESTA PÄIVÄSTÄ. Kolmenneljänsadan metrin dyynejä ylitettäessä nousumetrejä tulee helposti. Hiekan määrä on häkellyttävä. Pitkää upottavaa hiekkarinnettä juostessa pääsee nopeasti vauhdin hurmaan. Vähän kuin kävelisi upottavassa lumihangessa. Mistä hiekka on peräisin ja miten se on syntynyt. Silti hiekassa kävely on rankkaa. Nopeus sen kuin kiihtyy ja syke nousee. retkellä kaukomatka K eskellä hiekkaerämaata, syvällä dyynien keskellä maisemat tuntuvat yllättäen jotenkin kovin tutuilta. Parhaimpina päivinä 20 kilometrin matkalla korkeuseroa kertyy yli 2 000 metriä. Kävelemme Kiinan pohjoisosissa naama kohti itää. Ylämäet ovat toki rankkoja, mutta alamäkeen päästellessä kulku muuttuu hauskaksi. Maaston pehmeät muodot, polveilevat harjanteet ja erikokoiset ylä- ja alamäet sekä välissä tasaiset kentät toistavat samoja teemoja kuin kotoiset tunturit. Jokainen askel tekee pienen jäljen koskemattomaan hiekkapintaan, ja kenkä uppoaa pohjan pettäessä viimeistään jalan ponnistuksen viime hetkellä. Yhtään kiveä saati mitään muutakaan kovaa ei näy missään
Illalla auringon laskiessa myös lämpötila tippuu nopeasti. Päiväsaikaan repussa kulkee kameroiden ja varavaatteiden lisäksi reilusti vettä. Hiekka kengän ympärillä liukuu aina sen verran, ettei jalka pääse tökkäämään eikä rakkoja, hiertymiä tai kipeitä varpaita synny siihen tahtiin kuin kovassa kivikossa kulkiessa. Tuulen ja varjon vaikutus tuntuvatkin tavallista suuremmilta. Sen sijaan dyynien rinteet ovat ihan eri asia. Lämpötilan vaihtelut ovat suuria. jäävät jäljet ovat pieniä eikä kenkä uppoa liikaa. Harjanteita kiertäen tosin matka hieman aina pitenee. Niiltä löytyy yleensä toiselta puolelta kovaa ja toiselta puolelta pehmeää hiekkaa. Pehmeä hiekka ei juuri jalkoja rasita. Ei olekaan ihme, että osalle porukastamme tuli jo alkumatkasta yskää ja köhää. Kuuma hiekka lämmittää edelleen, mutta se ei paljon auta, jos lämpömittari tipahtaa hetkessä hellelukemista lähelle nollaa toisinaan jopa pikkupakkasille. Auringon paahteen ja kuivan ilman takia hikoilemme reilusti, ja nestettä pitäisi nauttia useita litroja päivässä välttääkseen nestehukkaa ja sitä kautta uupumusta. Myöskään nilkan nyrjähtelystä ei ole pehmeässä maastossa huolta. Kuumaa ja kylmää Onneksi kamelikaravaani kuljettaa suurimman osan tavaroistamme. Viimeiset metrit harjanteelle noustessa tuntuvat monesti loputtomilta. Sitä tuskin hienojakoinen hiekkakaan helpottaa. RETKI joulukuu 2011 81. Ajan myötä silmä tottuu näkemään, missä upottaa ja missä ei. Kantapään kautta oppii nopeasti hakemaan helpoimmat reitit eteenpäin. Tilanne vaihtuu jatkuvasti riippuen siitä, miten dyynejä kierretään ja ollaanko varjossa vai kokonaan tuulelta suojassa. Päiväsaikaankin lämpötilan vaihtelut ovat suuria. Loivempi puoli on yleensä vielä hyvin käveltävissä, mutta jyrkemmällä puolella tuuli ei ole hiekkaa juuri pakannut vaan se upottaa kunnolla. Tietenkin lihakset joutuvat koville, mutta nivelet ja varpaat säästyvät tavallisilta vuorilla ja tuntureilla vaeltavan vaivoilta. Jalkojen sutiessa tyhjää eteenpäin pääsy tuottaa vaikeuksia. Tyynessä kohdassa auringon paisteessa paita kastuu ja hiki virtaa, kun taas hetken päästä varjossa tuulee kovaa ja tulee kylmä. Sen takia harjanteiden ylittäminen onkin hidasta ja rankkaa puuhaa
Joskus tarjolla on vähän lihaa, jonka vierelle asetellaan reilusti kunnon läskiä. Välillä tuntuu, ettei näistä ruoista saa lähellekään 82 RETKI joulukuu 2011. Etenkin on varottava takajalkoja, joiden potku voi suuntautua minne päin tahansa ja ulottua yllättävän kauas. Verkkorakenteen kautta kengän sisälle kulkeutunut hiekka aiheuttaa hiertymiä ja voi pahimmassa tapauksessa muuttaa jopa kengän istuvuutta. Joka ilta yritämme saada tikuilla suuhun nuudelia tai riisiä ja paljon erilaisia keitettyjä tai paistettuja vihanneksiä lisukkeineen. Suurimman osan päivästä pärjää pelkällä urheilullisella t-paidalla, mutta tuulen yltyessä ja varjon iskiessä takki tarjoaa mukavasti suojaa. Nivuset, kainalot ja jalat eivät olekaan jatkuvasti kosteita, vaan rasituksen loputtua ja hikoilun päätyttyä iho kuivuu nopeasti. Vaatteissa sen sijaan näkee jatkuvan hikoilun merkkejä. Hiekalle suunnitellut vaelluskengät sopivat erinomaisesti autiomaahan. Kuivan ilman ansiosta iholle ei jää hautovaa kosteutta. Kuivan autiomaan keskellä on kuiten- kin toisin. Paljain jaloin kävely kuumalla hiekalla tuntuu mukavalta. Lounastauolla vaellus- kengät onkin mukava riisua ja antaa jalkojen tuulettua. Joustavat ja ohuet housut on sopiva kompromissi: ne suojaavat tuulelta ja hiekalta olematta liian kuumat tai hiostavat. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ilman tiukkoja kengän päälle ulottuvia lahkeita vaelluskengät olisivat välittömästi täynnä hiekkaa. Vaikkei tuntisikaan itseään kovin likaiseksi, niin iho ainakin muuttuu rasvaiseksi, ja pesemättömyyden huomaa koko ajan. Kuumana päivänä olisi kiva käyttää shortseja, mutta hiekan keskellä se on mahdotonta. Softshell-housut ja -takki ovat kuivassa autiomaassa erinomaiset vaatteet. Aamupalaksi tarjoillaan kananmunia, tuoreita vihanneksia, marmeladia ja kuivia leivänpaloja. Jatkuvasta hikoilusta huolimatta iho ei tunnu kovinkaan likaiselta. Jalkineen varren korkeudella ei ole suurta merkitystä, kunhan housujen lahje ulottuu riittävästi kengän varren päälle. Ilman erillistä säärystintä tavallinen lenkkari olisi välittömästi täynnä hiekkaa. Sama nelikko tekee meille myös iltaisin ruokaa. Hengittävä rakenne auttaa, ja jalat pysyvät kuivina paksuista sukista huolimatta. Erilaiset verkkorakenteet kenkien ulkopinnassa eivät toimi hiekkaerämaassa. Hiekkaa nimittäin kulkeutuu ajan kanssa joka paikkaan. Gobin autiomaa ei aseta pukeutumisen suhteen kovin ihmeellisiä vaatimuksia. Kiinalainen retkieväs tuntuu olevan aika erilainen kuin suomalaisilla retkillä keitellyt sopat, kun lautaselta löytyy aika tavallista kiinalaista tuoretta ruokaa. Arvaamattomilta eläimiltä voi liian lähelle mentäessä saada napakan potkun tai terävän puraisun. Puolikorkea malli on toimivin vaihtoehto. Itse asiassa niiden kanssa on oltava varovainen. Kuuma aurinkoinen päivä, autiomaan kuivuus, hiekka kävelyalustana, kiinalainen ruokavalio, paikalliset ihmiset. Paita ja housut kovettuvat, ja reunoille syntyy laikkuja hikoilun mukana kankaalle siirtyneistä suoloista. Suuret lämpötilan vaihtelut asettavat omia haasteitaan, mutta kylmeneviin iltoihin ja viileisiin öihin on helppo varautua kevyellä untuvatakilla, fleecellä ja pipolla. retkellä kaukomatka Sopivat varusteet Uuteen ympäristöön sopeutuminen vie aikansa. Illalla tosin pitää olla jotkut leirikengät tai muuten varpaista tuntee turhaan kylmää. Kiinalaista retkievästä Vaikka kamelit ovatkin apuna tavaroiden kantamisessa, niistä ei kuitenkaan saa juuri muuta seuraa. Monella retkellä jatkuva hikoilu tuntuu iholla. Onneksi kiinalaiset paimentolaiset hoitavat kameleita meidän puolestamme
Alkeellisissa oloissa vietetään kuitenkin melko normaalia elämää. Kaikki vesi on kuitenkin kannettava mukana, joten ei kai sillä sitten paljon eroa ole, onko vesi pullossa vai päärynässä. Polttavan auringon alla ne muuttuvat vähitellen kellertäviksi. sitä energiamäärää mitä dyyneillä kävellessä kuluttaa. Ja toisaalta, kyllä kamelit jaksavat kantaa muutaman ylimääräisen päärynänkin. Paimentolaiselämää Itään tullessa Gobin autiomaan laaksoista löytyy keitaita lähteineen. Sateen jäljiltä hiekka muuttuu vihreäksi pienten kasvien työntyessä esiin. Silloin alueen valtaa kevyt pakkanen, ja dyynit muuttuvat valkoisiksi kymmensenttisen lumihangen peittäminä. Kaivosta saadaan Hiekan määrä on häkellyttävä. RETKI joulukuu 2011 83. Melkein joka keitaas- sa on pieni talo kameli- ja lammasaitauksineen. Vähitellen alkaa erottua myös elämän ja asutuksen merkkejä. Autiomaa on täynnä värejä. Talvisaikaan ne ovat asuttuja. Vesi on erittäin suolapitoista, mikä näkyy valkoisina kuivuneina reunoina. Päärynä ainakin maistuu ja virkistää. Hiekan väri muuttuu auringon paisteen mukaan, pensaissa on pieniä kukkia ja värikkäitä lehtiä. Nyt tuntuu ihmeelliseltä, kun lounaalla syö taas yhden kanamunan ja erittäin vetisen päärynän tai omenan. Yleensä suomalainen retkeilijä on tottunut minimoimaan ruokien painon
Ne nousevat esille kostean yön tai satunnaisten sateiden jälkeen. Autiomaassa kokee monia yllätyksiä. Pienet ruohokasvit ja vähän isommat pensaat tuovat mukaan vihreän värin. Keskipäivällä kaikki on vaaleaa ylhäältä porottavan auringon takia. Sitä kun on luullut, että täällä on kaikkialla vain samaa ruskeaa hiekkaa. Pieniä gekkoja vilistää jaloissa tuon tuostakin. Kuivuneista keitaista on jäljellä valkoinen suola, joka loistaa lumimaisena laajana kenttänä. Autiomaassa kokee monia yllätyksiä. 84 RETKI joulukuu 2011. Iso aurinkopaneeli tekee sähköä nykyajan tarpeisiin. Karavaanissa kulkevien kameleiden lisäksi dyynien väleissä näkyy silloin tällöin pienissä laumoissa vapaana kulkevia yksilöitä. Vaikka suurin osa niistä on jonkun paimentolaisen omistuksessa, on osa täysin villiintyneitä. Väriä ja tuulen muotoja Autiomaan asukit Gobissa on yllättävän paljon elämää. Iltaa kohden dyynit alkavat hehkua punaisina auringon laskiessa. Mielen valtaa taas tutun oloinen tunne Lapista ja tuntureilta. Toinen toistaan hienompia ja erikoisempia muotoja toistuu dyynien rinteillä. Aamuisin ne tuntuvat olevan aika kohmeessa yön jäljiltä, mutta iltapäivisin ne vilistävät karkuun vauhdilla häntä kaarella ilmassa. Täällä ei onneksi tarvitse kuitenkaan pelätä myrkyllisiä käärmeitä tai skorpioneja, mutta pieniä koppakuoriaisia löytyy paljon. Niiden elämää on hauska seurata kävelyn lomassa. Kuivuessaan ne vaihtuvat ruskan tapaan keltaisiksi ja punaisiksi. retkellä kaukomatka vettä, ja keitaan ympärillä kasvaa erilaisia pensaskasveja ja kaislaa. Lisää punaista ja keltaista löytyy pensaiden kukkiessa. Lintuja näkee silloin tällöin, ja hiiren sekä aavikkoketun jälkiä esiintyy siellä täällä. Korkeimpien dyynien päällä kuuluu kännykkä, jonne paikalliset kamelimiehet ja naiset aina illalla häipyvät soittamaan kavereilleen ja pitämään omia seurojaan. Yksi niistä on värien määrä. Lisäksi päivänvalo muokkaa hiekan väriä melkoisesti. Vaikka sielläkin kuvittelisi menevänsä syvälle kairojen perukoille, niin silti paikalle voi pölähtää yllättäen poromies mönkijällä ja puhelimet kuuluvat jo melkein joka perukassa. Keitailla ja alhaalla laaksossa on pieniä hyttysiä, joskaan suomalaisittain niistä nyt ei paljon haittaa ole. Niissä toistuvat isojen dyynien muodot ja laineet. Tuulen muokkaamat dyynit ja erikoiset laineet hiekan pinnalla heräävät eloon auringon säteiden myötä. Lisää väriloistoa saadaan, kun laskeudutaan alas laaksoon. Tyypilliseen paimentolaiselämään kuuluu, että vanhemmat muuttavat syksyllä eläinten kanssa autiomaahan ja lapset jäävät kaupunkiin kouluun. Jo pelkästään hiekan väri muuttuu paikoitellen harmaasta ruskean kautta punaiseen. Koskematon hiekka näyttää tasaiselta, mutta lähempää katsoen hiekan pinnasta löytyy isoja ja pieniä aaltoja. Joskus näkyy jokunen keltainen kukkakin. Tuntuu ihmeelliseltä, kun niiden mutkittelevia jälkiä löytyy korkeimpienkin dyynien päältä. Varjon ja valon leikki hiekan pinnalla on mielenkiintoista ja kaunista katseltavaa
Altaivuorten ja Tiibetin väliin jäävä alue on kokonaisuutena maailman suurimpia kuivia alueita. Ne ovat korkeimpia maailmassa ja poikkeavat merkittävästi monista Saharan dyyneistä. Leiristä nousimme yhtäjaksoisesti 426 metriä. Suurin osa Gobista on täysin autiota. Talvi on kylmä ja vähäluminen. Alueen laaksojen peruskorkeus on vähän yli tuhat metriä, joten kiivettävää huipulle riittää. Se nousee merenpinnasta 1 550 metrin tasalle. Gobi GOBIN aavikkoalue muodostuu lukemattomista eri autiomaista Etelä-Mongolian ja Pohjois-Kiinan rajaseuduilla. Molemmat ovat kokonaan hiekan peitossa vaikka Gobin autiomaa on paljon muutakin kuin hiekkaa. Hiekkadyynit peittävät ainoastaan kolme prosenttia koko alueesta. 0 1 000 km Venäjä Kazakstan Mongolia Gobin autiomaa Taklamakan Tengger Badain Jaran Peking Pohjois-Korea Etelä-Korea Japani Nepal Intia Bhutan Bangladesh Myanmar Laos Kiina Tyyni valtameri Intian valtameri Thaimaa Vietnam Kampotsea Filippiinit Badain Jaran tunnetaan hiekkadyyneistään. Suurin osa on kivikkoa ja kallioita. Bilutu Peak on dyyneistä korkein. Vaakasuunnassa matkaa kertyi lähemmäs kaksi kilometriä. Kesällä on kuumaa. RETKI joulukuu 2011 85. Kiinalla on autiomaan keskellä sotilas- ja avaruuskeskuksia, mutta asutusta ei juuri ole muutamia pieniä kaupunkeja lukuun ottamatta. Keskemmällä Kiinaa aivan Mongolian rajalla on Alxan tasanko, joka muodostuu Badain Jaran- ja Tengger-autiomaista. Kiinan länsiluoteisnurkan Taklamakan-aavikko luetaan vielä joissain yhteyksissä Gobin laajaan aavikkoalueeseen
Paikalla oli jo roomalaisaikana linnoitus, josta pyrittiin puolustamaan tärkeää reittien risteyskohtaa. Liityttyään EuPienten Karpaattien, Malé Karpatyn, vuorijono metsineen yltää aivan Bratislavan pohjoislaidalle. Sen jälkeen vuosisatainen kanssakäyminen itävaltalaisten, unkarilaisten ja slovakkien välillä on noussut uuteen kukoistukseensa. retkellä päiväretki teksti ja kuvat Mikko Lamminpää Kuninkaallisena palatsinakin palvellut Bratislavan linna valvoo kaupungin rauhaa Tonavan suunnasta tulevien hyökkäysten varalta. Karpaattien kainalossa TONAVA JA KARPAATIT VÄRITTÄVÄT KOLMATTA PÄÄKAUPUNKIKAUTTAAN ELÄVÄN BRATISLAVAN LUONTOA, HISTORIAA JA RETKIREITTEJÄ. roopan unioniin Slovakia on saanut rahoitusta myös retkeilypalveluiden kehittämiseen. S 86 Puistometsän riemuja Niinpä kaupunkia leimaa eri kulttuurien mielenkiintoinen yhdistelmä: lukuisat linnat, restauroitavan vanhan kaupungin keskiaikaiset kadut, kirkot ja barokkirakennukset sekä ympäristön karut betonilähiöt värittävät vieri vieressä kaupungin maisemaa. Puiston kukkuloiden rinteillä risteilee kymmeniä viitoitettuja pyöräily- ja patikkareittejä. Pyökki- ja tammivaltaiseen puistoon pääsee Koliban kaupunginosasta jyrkkää autotietä pitkin. Paikallishallinto oivalsi luontoliikunnan merkityksen asukkailleen ja perusti vuonna 1994 laajan kaupunkipuistometsän, Mestské lesyn, joka on tarkoitettu virkistyskäyttöön. Bratislava syntyi alavalle jokitasangolle kohdalle, jossa Tonava on matalimmillaan. Niiden etäisyydet ilmoitetaan kar- lovakian pääkaupunki on monelle tuntematon kohde, vaikka se sijaitsee vain vajaan tunnin bussimatkan päässä Itävallan Wienistä. Bratislava jäi vuoroin germaanien, slaavien, Habsburgien, unkarilaisten, Napoleonin, natsien ja kommunistien käsiin. RETKI joulukuu 2011. Vielä pari vuosikymmentä sitten rautaesirippu seurasi Tonavan rantaa ja jakoi Euroopan tylysti itään ja länteen
Strategisesti tärkeimmältä paikalta eli Tonava- ja Morava-jokien yhtymäkohdasta on löydetty asutuksen jälkiä peräti 7 000 vuoden takaa. Devinin linna rakennettiin upeaan jokiristeykseen, 212-metrisen kalliojyrkänteen partaalle 700-luvulla, mutta sen ulkoasu heijastaa myöhempää Bysantin ajan tyyliä. Bratislavassa ei ole järviä lukuun ottamatta hiekkamonttualtaita ja padottuja tekojärviä, mutta patojärjestelmien avulla on saatu luotua yksi Euroopan parhaista melontakeskuksista. Sinne voi patikoida parissa tunnissa Dubravkan kaupunginosasta alkavaa patikkareittiä pitkin. Reittien lähtöpaikaksi sopii Kamzikin tv-tornin seutu. toissa Alppien tapaan tunteina ja minuutteina. Lumiolojen salliessa osa reiteistä kunnostetaan hiihtoladuiksi. 100-kilometristä väylää kehutaan tasaiseksi kuin pannukakku. Sen 700 metrin mittaisissa käytävissä voi tutustua kiehtoviin tippukivimuodostumiin. www.bkis.sk puistometsä: www.ba-lesy.sk Tonavan pyöräreitit: www.cyklotrasy.sk Ekopyöräily: www.cykloeko.sk Bratislava Tsekki Mestské lesy Drinyn luolasto Wien Bratislava Tonava Cunovo Budapest Puola 0 100 km Slovakia Ukraina Unkari Romania Itävalta Devinin linnan juurelta alkaa Iron Curtain Greenway, Rautaesiripun pyöräreitti, joka kulkee historiallisten kohteiden kautta Wieniin. Linnan rantaan pääsee kesäkaudella Bratislavan keskustasta lähtevällä vesibussilla. Jokitörmän siluetissa erottaa lukuisia muitakin eri aikakausina rakennettuja monumentteja. Cunovon koskislalomradat rakennettiin 15 vuotta sitten Tonavan saareen 15 kilometriä pääkaupungista kaakkoon. Syyskuussa 2011 siellä järjestettiin melontapujottelun maailmanmestaruuskilpailut. RETKI joulukuu 2011 87. Napoleonin joukot räjäyttivät linnan Bratislavan piirityksen päätteeksi 1809, ja sen kunnostustyöt käynnistettiin vasta natsi-Saksan antauduttua Toisen maailmansodan lopussa. Telttailu on luvallista askeettisilla leirialueilla, mutta myös edullisia majapaikkoja on tarjolla monin paikoin. Seudun laskettelurinteet hisseineen ja pulkkamäkineen eivät houkuttele ulkomaisia turistiryhmiä, vaikka korkeimmat huiput yltävät sentään 600 metrin korkeuteen. Devinin linnan juurelle on pystytetty kommunismin aikaisten poliittisten uhrien muistomerkki, josta alkaa Rautaesiripun pyöräreitti. Napoleonin jäljillä Bratislavan linna vartioi Tonavan mutkan asukkaita modernin sillan parina. Yksi Pienten Karpaattien suosituimmista kohteista on Drinyn luolasto, joka sijaitsee reilun tunnin automatkan päästä pääkaupungista. Halutessaan fillariretkeä voi jatkaa Tonavan reittiä pitkin Saksan Regensburgiin tai Serbian Belgradiin. Myös Pohjois-Bratislavan ylpeys, Pajstúnin linna jäi Napoleonin sotaretken jalkoihin. Lapset voivat kivuta puiden väliin viritetyillä seikkailuradoilla tai kokeilla seinäkiipeilyä, joskin turvajärjestelyiden puutteet mietityttävät ainakin varovaisimpia vanhempia. Sen tuntumassa on koko perheelle tarjolla monenmoista puuhaa. Sen raunioseinät ovat kesäisin kiipeilijöiden suosimia harjoittelupaikkoja. TIETOREPPU BRATISLAVA Matkailuinfo: Bratislavan Laavumaisia taukopaikkoja nuotiopaikkoineen on taajassa
MUUTAMA HERKULLINEN KULUNEEN VUODEN VARRELLA MAISTELTU RUOKA ANSAITSEE TULLA ESITELLYKSI. A urinkoinen talvikeli heijastelee tuvan ikkunasta, kun Britt-Marie Päiviö-Labba tuo pöytään porowokkiaan. Porowokki on nopea kotiruoka, mutta sen pyöräyttää maastossakin kätevästi. Wokkipannuakaan ei välttämättä tarvita, kun paistinpannulla se onnistuu lähes yhtä hyvin. Umpinaisessa padassa kukko ei pääse kuivumaan liikaa, vaan nesteet jäävät taikinakuoreen. 88 RETKI joulukuu 2011. Se syntyy yhtälailla kotiuunissa, mutta avotulella valurautapadassa siihen tulee mehevä pinta. Talvella porowokin aineksia on helppo kuljettaa, kun ottaa käristelihan ja pakastevihannekset jäisinä mukaan. Isommalle porukalle porowokkia kannattaa valmistaa muurikalla. retkellä eväät teksti ja kuvat Joppe Ranta Kuluneen vuoden maukkaimmat ruoat ON VUODEN VIIMEISTEN RESEPTIEN AIKA. Tätä perusruokaa voi helposti muunnella oman maun ja saatavien tarveaineiden mukaan. Ruoka on yksinkertaista mutta tavattoman maukasta ja ravitsevaakin. Pääosassa on poronliha. Ateriassa yhdistyvät perinteinen saamelainen raaka-aine ja sopivasti itämainen tuulahdus. Lisukkeeksi kelpaavat melkein mitkä tahansa vihannekset, ja makaroninkin voi tarvittaessa korvata vaikkapa kiinankaalilla. Makaroninkin voi tarvittaessa keittää jo kotona. Samaa poron käristelihaa käytetään myös lihakukossa
Muurikan alla on pidettävä kohtuullista tulta, ettei liika kuumuus polta ruokia. Nosta vielä keitetyt perunat hetkeksi pannulle ja annostele valmis ruoka kaikille syöjille. RETKI joulukuu 2011 89. Sitä voidaan syödä heti tuoreeltaan tai ottaa matkaevääksikin. Muikut paistuvat muurinpohjapannulla rapeiksi, mutta muutakin kalaruokaa sillä valmistetaan menestyksekkäästi. Paista uunipadassa tasaisessa lämmössä kolmesta neljään tuntia. Muista pitää tulta myös kannen päällä, jotta pinta kypsyy ja ruskistuu. Kääri valmis porokukko tinapaperiin ja anna hieman jäähtyä. Lohkaise nokare voita kuumalle muurikalle. Muotoile lopusta taikinasta levy, jolla lihat peitetään. Ne paistetaan kuumalla rasvatulla pinnalla ja käännetään, jotta pinta ruskistuu molemmin puolin. Keskelle valuvat nesteet ja kokkareet kaavitaan pois, jotta ne eivät pala pannuun kiinni. Valmis ateria nautitaan karpalomehun ja rieskan kanssa. Ananasfilee juustolla grillimarinoituja porsaanfileepihvejä halloumijuustoa ananaskiekkoja keitettyjä maissintähkiä isoja perunoita barbeque-maustetta Keitä perunat erillisessä kattilassa valmiiksi. Samaan aikaan poronlihaa paistetaan runsaassa voissa kuumalla wokkipannulla. Lihakukon tekeminen vie aikaa, mutta on mukavaa ajanvietettä. Kaada vesi hiljalleen jauhojen sekaan ja vaivaa taikina kiinteäksi. Aseta käristelihat taikinalevylle ja pekoniviipaleet poron päälle. Voitele pata sisältä ja erota taikinasta puolet pois. Kääntele kaikkia aineksia, jotta ne ruskistuvat tasaisesti joka puolelta. Ne tarjoillaan tuoreiden marjojen tai hillon sekä purkkikermavaahdon kera. Porokukko 500 grammaa poron käristelihaa 200 grammaa paksuja pekoniviipaleita 1 pieni sipuli suolaa voita 500 grammaa ruisjauhoja 200 grammaa vehnäjauhoja 5 desilitraa vettä Sekoita jauhot keskenään ja lisää hyppysellinen suolaa. Kun liha ja sipulit alkavat lievästi ruskistua, lisätään joukkoon valutetut makaronit ja pakastevihannekset. Pannulla voi tehdä hyvin monipuolisia ruokia, ja isolla muurikalla kypsyttää ruokaa suurellekin reissuporukalle. Valmis ateria koostuu pienistä osasista, joita pannulla on helppo laittaa. Muurikka sopii myös ohuiden leipien kuten rieskojen valmistamiseen. Asettele porsaanfileepihvit pannun keskelle. Taputtele taikinapuolikkaasta padan pohjalle levy, jonka reunat nousevat ylöspäin. Wokin annetaan muhia miedolla lämmöllä ja siihen lisätään mausteet. Kääntele tasaisin välein muutaman kerran. Lisää ananasrenkaat, maissi ja halloumijuuston viipaleet muurinpohjapannun reunoille. Lihat ja makkarat ovat muurinpohjapannun peruskauraa, mutta sillä ruskistuvat myös vihannekset ja hedelmät sekä paistetut perunat. Puukolla kaivettua täytettä popsii mielellään kylmänäkin. Muurikalla maukasta Kun leirioloissa tehdään ruokaa nuotiolla, on muurinpohjapannu yksi parhaista välineistä. Lihakukon pintaan kaiverretaan puukolla reikä ja syödään täytettä ruiskuoren kanssa. Övre-Sopperon porowokki poron käristelihaa makaronia pakastevihanneksia (porkkana, maissi, herne tai papu, paprika) sipulia mustapippuria suolaa voita Makaronit keitetään kattilassa lähes pehmeiksi. Letut ovat muurinpohjapannun tunnetuin herkku. Juustot saavat pannulla herkullisen maun, kunhan vahtii, etteivät ne pääse liian notkeiksi. Kalafileet ja -pihvit voi valmistaa saamastaan saaliista heti veden äärellä. Sekaan lisätään tuoretta sipulia oman maun mukaan. Kostuta sauman kohtia vedellä ja painele ne tiiviisti kiinni
KOLUMNI teksti Tiina Riikonen piirros Karoliina Lahti Jokamiehen oikeus tarkastelee retkeilyyn liittyviä ilmiöitä kriittisin silmin ja antaa tuomionsa pirttipöydän ääreltä. JOKAMIEHEN OIKEUS 90 RETKI joulukuu 2011 Menneen talven lumia kolaamassa J o noviisiretkeilijänä minulle opetettiin: varustaudu aina pahimmastakin pahimman varalle. Kuusen haettuani matot odottivat tamppaamista. Jälleen kerran sain havaita, että vanha retkeilijäkoulukunta oli oikeassa: oikeanlaisella varustautumisella selviää tilanteesta kuin tilanteesta. Syvä ja pehmeä umpihanki, pimeä ja hiljainen metsä. Minullako muka auto aina täynnä turhaa roinaa. Taas oli tullut lunta, joten päätin aluksi ryhtyä lumitöihin. Kirveellekin oli töitä pitkään jatkuneiden pakkasten takia piti pilkkoa takkapuita. Joulun alla menin piipahtamaan maalaismökissä asustelevan vanhan tätini luona. Pirtin kirveestä oli varsi poikki ja toisesta löytämästäni irtosi terä ensimmäisellä lyönnillä. Kelvollista lumikolaa ei näkynyt missään. Talvi oli erityisen runsasluminen, joten retkeilijän autossa sattui olemaan ketterä muovikola. Kun kerran umpihankisukset oli jo valmiiksi viriteltyinä ja otsalamppukin päässä, matontamppauksen sijaan karkasinkin metsään. Retkeilijänkään pahimmasta pahimman varalle -varusteisiin ei sentään sisälly mattopiiskaa, joten siitäpä sain hyvän syyn jättää matot toistaiseksi tamppaamatta. Talosta vaan ei tahtonut löytyä kunnollisia työvälineitä. Sillä isokin piha oli kevyt kolata. Talviretkeilijän autosta sen sijaan pilkisti lyhytvartinen retkilapio, jolla mahtui oivallisesti lapioimaan kapeassa portaikossa. Hangessa en viitsinyt kahlata, mutta autoonhan oli viime retken jälkeen jäänyt umpihankisukset tykötarpeineen. Kellarin ja pannuhuoneen rappuset olivat syvän lumen alla, eikä tilapäistaloudesta löytynyt yhtään ehjää lumilapiota. Onneksi retkeilijän peltilehmässä on aina retkikirves, joten sekin askare hoitui. Pitihän jouluksi hakea kuusikin. Vanhan liiton retkeilijät opettivat, että koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, ja siksi kaikkeen on varauduttava. Siinä riittää joulurauhaa.. Metsään lähtiessä oli pimeä ehtinyt laskeutua, mutta onhan retkeilijällä toki vakiovarusteena aina otsalamppu. Sahaa en alkanut mökistä edes etsiä, kun retkeilijän kiesissä kuitenkin oli retkisaha kätevän pienikin metsään mukana vietäväksi. Mattopiiskaa ei löytynyt mistään, ei edes kissojen eikä (villa)koirienkaan kanssa
A 1977 AJA VUODEST SIN SKIMBA A S K E T TAVA E N JONKUN ON L LAPALVELUIOMBARAJA!I TI A SK@ UTDOO MEDIA.F TILAAJA 4 733 0022 TAI NUMEROSTA 04
Luistinta myydään NNN BCsiteellä, ja se toimii myös Salomonin SNS- ja XA-siteiden kanssa. Lue lisää retkiluistimistamme ja tarvikkeista ja lataa uusi talvikuvastomme osoitteesta lundhags.se. SUOMESSA: ACTIVE MARIN & OUTDOOR AB · INFO@MARINOUTDOOR.NU ta lv i 2 0 1 0 / 1 1. Kaikissa Lundhagsin luistimissa käytetään laadukasta, ruotsalaista terästä. Vauhdin tunne, vapaus ja hiljaisuus, jonka rikkoo vain terien alta kuuluva suhina. Rakenne antaa perinteisiä luistimia paremman luistelutuntuman, ja avoin muoto tuo potkuihin enemmän voimaa. Turvallisuusvarusteita ei silti pidä unohtaa. Meillä Lundhagsilla on kaikki mitä tarvitset, jotta voit tanssia talven laulavilla jäillä rauhallisesti ja turvallisesti - luistimista ja monoista polvisuojuksiin ja vaatteisiin. E X A N N N B C - R E T K I LU I S T I N Ainutlaatuinen luistin on valmistettu yhtenäisestä kappaleesta kierrätettyä ruostumatonta terästä. JÄÄTAN S S I Urien uurtamisessa peilikirkkaaseen jäähän on jotain aivan erityistä