10/2018 — 9,20 € Retki Uudistunut retkeilyn ja vaeltamisen erikoislehti Testissä talvikeittimet Kaunis kaamos Kuukauden talvivaellus & Tukikohtana Kiilopää Tonttupolkua pitkin Korvatunturille Kirkkonummen & Päijänteen kirkkailla jäillä Vinkit revontulien kuvaamiseen PAL.VKO 2018-48 683219-1809 NÄIN TUUNA AT AHKIO N
SISÄLLYS 10—2018 18 Näin kuvaat revontulia 46 Kaamos Kiilopäällä 36 Pitkä vaellus umpihangessa
Y-tunnus 1441340-4 Toimitusjohtaja, ilmoitusmyynti Veikka Gustafsson p. Tiedot & taidot 17 Revontulien kuvaaminen 18 Ahkion tuunaaminen talviretkille 22 Pukeudu oikein talveen 26 Muista pöntöt! 33 Retket 35 Pitkä vaellus kaamoksessa 36 Kiilopään hiljaiset maisemat 46 Utsjoen kirkkotuvat 52 Jäätaidetta Kirkkonummella 54 Retkiluistelijan erämaa 58 Tonttupolku Korvatunturille 60 Varusteet 65 Nanokuitupyyhe ja muuta siistiä 66 Kokeilussa Metso-villapaita 68 Pikatestissä Haglöfsin Niva 70 Testissä monipolttoainekeittimet 72 www.facebook.com/retkilehti Twitter: retkilehti Instagram:retkilehti SISÄLLYS Tutustu näihin. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. Päätoimittaja Petri Laine petri.laine@retkilehti.. p. Vuonna 2019 ilmestyy 10 numeroa, joista yksi julkaistaan tuplanumerona Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 50 euroa Määräaikaistilaus 10 numeroa 84 euroa. ISSN 1456-8837 Vakituiset avustajat Joel Ahola Maija Arosuo Mikko Hieta Benjamin Hokkanen Tuija Kauppinen Aksana Kurola Mikko Lamminpää Joppe Ranta Poppis Suomela Marika Varpenius Avustajat tässä numerossa Juho Niemelä Eerikki Rundgren Erno Saukko Kartat Retkeilymedia Ahola: Joel Ahola Pohjakartta-aineisto: Maanmittauslaitos Taitto Tenhelp Oy, Tenho Järvinen aineistot@retkilehti.. Julkaisija Outdoor Media Oy Pihlajatie 28 00270 Helsinki toimitusretkilehti.. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.. 03-4246 5354 arkisin kello 9–16 tilaukset, laskutusasiat, osoitteet. Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. Paino Reusner, Tallinna Kannen kuva Erno Saukko Tilaajapalvelu tilaajapalvelu@outdoormedia.
Ja joulukuukin täällä etelässä. Merenrannalla keskellä päivää voi jopa nähdä valonkajoa eteläisellä taivaalla. Erityisesti siinä ovat kunnostautuneet matkabloggarit ja kolumnistit, jotka vuosien lentomatkustelun jälkeen ovat havahtuneet siihen, että lentäminen onkin pahaksi ympäristölle. Jos haluaa vähentää siitä aiheutuvaa hiilijalanjälkeä, kannattaa valita bussireitin päähän osuva lähiretkikohde. I tseruoskinta on ollut kuluneen syksyn suosituimpia harrastuksia. Petri Laine Järjissään Järjissään Retkeily on Retkeily on hyvä harrastus hyvä harrastus ilmastoilmastokrapulaa krapulaa potevalle. petri.laine@retkilehti.. Retkeily on hyvä harrastus ilmastokrapulaa potevalle. PÄÄKIRJOITUS RETKI joulukuu 2018 4. Balilla surffaaminen ei enää maistu, kun tietää sen hinnan. Täysijärkisyyteen auttavat aurinkorannat ja meri. Onneksi tiedän missä sellainen on, eikä sinne tarvitse lentää. Olen itsekin suuri valon ja meren ystävä, joten ymmärrän kyllä halun nähdä niitä. potevalle. Onneksi retkeilijät ovat myös suuria pohjoiseen suuntaavien yöjunien ystäviä. Itse kaipaan juuri nyt viikonloppua sähköttömässä mökissä loimuavan takkatulen äärellä, keskellä kansallispuistoa. Niin ja se marraskuu. Sen ympäristövaikutukset muodostuvat lähinnä kulkuvälineestä polun alkuun ja käytetyistä varusteista. Lainaaminen, vuokraaminen ja käytettynä ostaminen ovat myös hyviä vaihtoehtoja. ”Suomessa ei pysy järjissään marraskuussa ilman lentämistä” kertoo Ronja Salmi Helsingin Sanomien kolumnissaan. Autoilu on valitettavan usein ainoa tapa päästä kansallispuistoon, ainakin hiljaisina vuodenaikoina. Ulkona kävellessä pimeä ei ole yhtä pimeää kuin bussin ikkunan läpi katsottuna. Onhan täällä tuhnuista ja pimeää, mutta älykäs ihminen hyväksyy tosiasiat ja muuttaa omaa käyttäytymistään. Halu on kuitenkin eri asia kuin pakko. Pimeyden hyväksymistä on myös se, että nukkuu ja olla möllöttää enemmän. Jos ostaa laadukkaita ja kestäviä varusteita, jotka on valmistettu mahdollisimman ekologisesti ja muistaa myös huoltaa niitä, on jo aika pitkällä ympäristön kunnioittamisessa. Tiedän, että kaikkia ei marrasmetsä houkuta mutta kannattaa silti kokeilla
Luonto odottaa sinua. Me Fjällrävenillä olemme kulkeneet yhdessä luonnon kanssa jo yli 50 vuoden ajan, ja sen ansiosta kykenemme luomaan ajattomia ja kestäviä varusteita, jotka tekevät jokaisesta vaelluskokemuksesta mahtavan. Luonto odottaa sinua www.fjallraven.fi. kun luet tätä, jossakin on lumen peittämä vuori valmiina sinua varten. Huurteisia koivuja odottamassa sinua. Ja juuri sen tähden käytämme 100-prosenttisesti jäljitettävissä olevaa untuvaa sinun pitämiseksi lämpimänä, pfc-vapaata pintakyllästettä sinun pitämiseksi kuivana ja kierrätettyä villaa olosi pitämiseksi mukavana. Mitä vielä odotat
KARTALLA Kartalla 6 RETKI joulukuu 2018
Viitoitettu noin viiden kilometrin pituinen reitistö yhdistää viisi keittokatosta ja kaksi tulipaikkaa palvellen niin patikoijia kuin evästelijöitäkin. ! P O R K K A L A sijaitsee Kirkkonummen eteläkärjessä. KARTALLA 7 RETKI joulukuu 2018 Retki Retki ulkomerelle ulkomerelle Porkkalanniemi on houkutteleva kohde ulkomerellisestä maisemasta pitäville. Roskatonta retkeilyä Maastossa olevat jäteastiat on poistettu ja retkeilijän tulee tuoda roskansa alueen pysäköintipaikoilla oleviin sekajätteiden keräysastioihin tai lajitella jätteensä kotona. Porkkalan pääsee omalla autolla tai polkupyörällä, sekä Kirkkonummen juna-aseman kautta kulkevalla bussilinjalla 902. Se sijaitsee ulkomerellä ja siihen kuuluu laajoja vesialueita, pieniä saaria ja luotoja sekä Träskön saari. Ajoittain merituulesta nauttivat myös telttailijat ja sukeltajat. T E KST I JA K U VAT Petri Laine P orkkalanniemi on pääkaupunkiseudulla asuville tuttu päiväretkikohde. Moskovan rauha ja alueen luovuttaminen Neuvostoliitolle kuitenkin lakkautti kansallispuiston. Alueella saa telttailla keittokatoksien välittömässä läheisyydessä pisimmillään kaksi yötä. Nyt aluetta on uudistettu ja retkeilijöille on merkitty ja rakennettu uusia reittejä, pysäköintialueita lisätty ja taukopaikkoja kohennettu sekä rakennettu esteettömiä palveluita. Veneilijälle Porkkalanniemeltä löytyy vierasveneja retkisatamia sekä luonnonsatamia. Porkkalan sijainti tekee alueesta arvokkaan ja erityisen. Niemeltä löytyy myös paljon kulttuurihistoriallisia kohteita, kuten pronssija rautakautisia hautaraunioita, linnoitustöiden jäänteitä, entisajan merimerkkejä sekä entisten asuinsijojen perustoja pihapiireineen. Alueella on runsaasti erilaisia elinympäristöjä rannikon korkeista havumetsistä ja rehevistä hakamaista aina ulkosaariston karuille luodoille asti. Pitkälle keskelle Suomenlahtea työntyvä Porkkalanniemi on maisemallisesti arvokasta erityisesti laajojen silikaattikallioiden, vanhojen luonnonmetsien, perinnemaisemien ja jylhien kalliorantojensa ansiosta. Porkkala kilpaili Hossan kanssa, kun Suomeen oli päätetty perustaa uusi kansallispuisto Suomen 100-vuotisjuhlien kunniaksi mutta voitto meni Kainuuseen. Porkkalan kansallispuisto Porkkala oli yksi ensimmäisiä kansallispuistoja Suomessa, sen perustamisvuosi oli 1938. Lohtuna Porkkalan valtion maille päätettiin perustaa luonnonsuojelualue. Porkkalan edustan merialueelta löytyy tiheämmin hylkyjä kuin mistään muualta Suomesta. Alueen retkeilypalveluita ja reittejä on kohennettu. Maastopyöräily on sallittu jokamiehenoikeudella. Alue on yksi Suomen parhaita lintujen havainnointipaikkoja erityisesti muuttoaikoina, jolloin miljoonien lintujen muuttoreitit ylittävät Porkkalanniemen kärjen ja saaristoalueen. Bussin päätepisteestä on helppo kahden kilometrin kävely hiekkatietä. Alueen polkuverkosto on ollut sekava ja tulipaikkojen taso välttävä. Alue onkin sukeltajien suosiossa ja myös veden alta löytyy luontoaarteita, kuten sinisimpukkaa ja meriajokasta. Kesällä sinne löytävät auringonja merenpalvojat, lintujen muuttoaikoina lintuharrastajat. Maaston jäteastiat poistettiin kustannussyistä, ja säästyneet rahat käytetään alueen muuhun hoitoon. U U D E L L E näköalatasanteelle on esteetön pääsy.. Jatkossa alueella on sekä Porkkalan luonnonsuojelualue että Porkkalanniemellä olevat kuntien ja valtion virkistysja luonnonsuojelualueet
mennessä sähköpostilla: erakalenteri2019@gmail.com. Tulosluetteloa hallitsevat norjalaiset ja ruotsalaiset. Voittoaika 21 tuntia ja 22 minuuttia. Sen taustalla oli suomalaissyntyisen tutkimusmatkailijan A.E. Tilaukset 14.12. Silloin retkikunnan saamelaisjäsenet olivat hiihtäneet 460 kilometrin matkan 57 tunnissa. 8 RETKI joulukuu 2018 KALENTERIT Ota ensi vuosi haltuun K I L JAVA N E R ÄO PAS O P I S K E L I J O I D E N K AU N I S ja erähenkinen kalenteri 20 euroa. KO KO P E R H E E N R E T K E I LY K A L E N T E R I ilahduttaa väriloistollaan, 29,90 euroa. Seuraava kisa hiihdetään 30.3.2019.. KARTALLA P Y H Ä K E R O N autiotupa. Nordenskiöldin matka Grönlannin sisäosiin edellisvuonna. Tilaukset: kokoperheenretkeilykalenteri.com Pitkä latu Pitkä latu L E V E ÄT, PA I N AVAT P U I S E T sukset, umpihanki ja 220 kilometrin hiihtokisa. Maailman kovin kisa hiihdettiin ensimmäisen kerran vuonna 1884 Ruotsin Jokkmokissa. Kun saavutusta pidettiin mahdottomana, päätettiin se todistaa järjestämällä hiihtokisa Jokkmokista Kvikkjokiin ja takaisin. Vuonna 2016 kisa elvytettiin uudestaan Red Bull Nordenskiölsdloppet-nimellä. Voittajan nimi oli Pavva Lars Tuorda
Pohjoinen loiste KIRJA REVO NTUL IHÄLY TYS auro rasn ow.fm i.?. Omega-soihdut, koronat ja alimyrskyt ovat käsitteitä, jotka auttavat ymmärtämään ilmiötä paremmin. Revontulibongarin opas on tehty yhteistyössä avaruusja revontulitutkijoiden kanssa, joten kirjasta saa hyvän tieteellisen pohjan harrastukselle. Ammattilaisuus todistettava lippua ostettaessa. Kirja antaa myös vinkkejä revontulien kuvaamiseen; miten onnistuu tarkennus ja millaista aukkoa kannattaa käyttää. stettava lippua ostettaessa. Revontulien bongaaminen ja niiden kuvaaminen ovat suosittuja harrastuksia, sen voi todeta nopealla vilkaisulla Instagramiin. Kansainväliset markkinat huomion keskipisteessä, uusia mielenkiintoisia tuotteita ja yrityksiä – varmista, että olet mukana oikeassa paikassa oikeaan aikaan: IWA.INFO/READY 8. Revontulibongarin opas, Minna Palmroth, Jouni Jussila & Markus Hotakainen. – 11.3.2019 NÜRNBERG, SAKSA DIILEILLE SUURILLE IHANNEPAIKKA … R E VO N T U L I E N LO I ST E SA A M O N E T etelän harmaisiin taivaisiin tottuneet luonnonystävät hurmoksiin. Into Kustannus Oy 2018. KARTALLA Sisäänpääsy vain ammattilaisille
KARTALLA Koltansaamen kieli on uhanalainen, sitä puhuu äidinkielenään enää noin 300 RETKILUKU henkilöä. K E R R O I M M E E D E L L I S E S SÄ Retki-lehdessä kaasusäiliön puhkaisemiseen tarkoitetusta työkalusta. Lähde: STJM Tekstiilijätteen erilliskeräys pakolliseksi. Kertakäyttöiset kaasupatruunat ja -säiliöt otetaan jäteasemilla kotitalouksilta vastaan vaarallisena jätteenä.” K ÄY T E T Y T T E KST I I L I T PÄ ÄT Y VÄT nykyisin useimmiten roskikseen ja jätelaitoksissa poltettavaksi. Lounais-Suomen jätehuollon, Turun ammattikorkeakoulun ja VTT:n yhteisesti koordinoima Telaketju-hanke on vuodesta 2016 selvittänyt, miten materiaaleja kannattaisi jatkojalostaa hyötykäyttöön, jotta jalostuksesta voisi syntyä uutta liiketoimintaa Suomeen. RETKI joulukuu 2018 10 Lisärahoitusta H A L L I T U S E S I T TÄ Ä Metsähallituksen Luontopalveluille kuluvan vuoden toisessa lisätalousarviossa 2,45 miljoonan euron ja vuoden 2019 budjetissa 1,9 miljoonan euron lisärahoitusta. Kuntien jätehuollosta vastaavilla tahoilla on kuitenkin erilaisia ohjeita eri kunnissa. Tekstiilien käsittely on kuitenkin monimutkaista, sillä erityisesti ulkoiluvaatteiden materiaaleissa on sekoitteita ja useita kerroksia. Jotkut kunnat ohjeistavat laittamaan säiliöt puhkaisematta vaaralliseen jätteeseen, toiset taas kehottavat tyhjentämään patruunan ja kierrättämään metallina. Tällä hetkellä Suomessa käytöstä poistuvasta 70 miljoonasta tekstiilikilosta 80 % päätyy energiaksi, vaikka valtaosa siitä olisi hyödynnettävissä uudelleen materiaalina. Tekstiilijätteen erilliskeräys tulee EU:ssa pakolliseksi vuonna 2025. LUONTOPALVELUT Miten kierrätetään kaasupatruuna. Lisärahoitus olisi tarkoitus käyttää luontomatkailua ja retkeilyä tukevien rakenteiden korjaamiseen, palvelujen kehittämiseen ja digihankkeisiin. Retki-lehti otti yhteyttä Tukesiin, josta kerrottiin, että ”lainsäädäntö kieltää kaasupatruunoiden puhkaisemisen myös tyhjänä käytön jälkeenkin. Lisärahoitus tulisi tarpeeseen, koska kansallispuistojen kävijämäärät ovat kasvaneet ja luontokohteiden rakenteisiin on vuosien mittaan kertynyt mittava korjausvelka. Sen ideana on, että tyhjän säiliön voi kierrättää metalliromuna
Nyt voit käyttää aikaasi hyödyllisemmin. * Se toimii Androidja iOS -puhelinten kanssa. Galaxy Watchissa on eSIM, 4G-yhteys, Bluetooth, sykemittari ja GPS, se on vedenkestävä ja siinä on vakiokiinnitys rannekkeille. * eSIM-toiminnon käyttö vaatii operaattorin tuen. Samsung Galaxy Watchin ansiosta olen ajan hermolla. 5 ATM tarkoittaa, että kello kestää teoreettisesti upottamisen 50 metrin. Stay connected and in the moment Kellosta katsotaan aikaa. Olen yhteydessä verkkoon, kuuntelen musiikkia ja olen saavutettavissa missä tahansa. Mutta sillä voi myös osoittaa, kuka on, että on ajan hermolla. Sitä voi käyttää myös harjoittelun seuraamiseen, arkisten asioiden hoitamiseen ja yhteydenpitoon
ETSIN: KANSALLISPUISTOT 12 RETKI joulukuu 2018 T E KST I Juho Niemelä Suomen Suomen kansallispuistojen kansallispuistojen tarina tarina Suomen ensimmäisten kansallispuistojen perustaminen kesti ajatuksesta toteutukseen laskettuna 58 vuotta. Kolin kansallismaisema kiehtoi suomalaisia jo 1930-luvulla. Vanhimmat kansallispuistot täyttävät tänä vuonna 80 vuotta. Samassa ajassa Suomen kansallispuistojen määrä on kymmenkertaistunut. Harri Rikala/Lusto/Peitsa Mikolan kokoelma.. Suomen kansallispuistojen tarina on kertomus siitä, miten ne retkeiltiin yhteiskunnallisesti merkittäviksi
Tuohon aikaan uskottiin, että maamme metsiä ei voitaisi koskaan saada kokonaan talousmetsiksi. Aluksi Nordenskiöldin ajatuksesta kiinnostui vain kourallinen metsäja luonnontieteilijöitä. Kansallispuistot ovatkin Yhdysvalloissa suosittuja, ja niitä pidetään yhdysvaltalaisen demokratian, tasa-arvon ja vapauden symboleina. Esimerkiksi metsiä on arvioitu olleen Pohjois-Amerikassa ennen siirtolaisten tuloa noin 170 miljoonaa hehtaaria, mutta 300 vuodessa ne hupenivat noin 7 miljoonaan hehtaariin. Hyödyksi vai huviksi. Kun rautatieyhtiöt vainusivat bisnesmahdollisuuden ulkoilmaelämää janoavien ihmisten kuljettamisessa, olivat elementit kansallispuiston perustamiselle valmiit. Kaupunkien väestö kaipasi luontoon virkistäytymään ja kysyntä luonnontilaisista virkistysalueista oli kova. Täällä ei odottanut ulkoilmaelämää janoavien kansalaisten joukko, joka olisi ottanut kansallispuiston riemuiten vastaan. Huvittelun pelättiin ennen muuta vähentävän puistojen yhteiskunnallista merkitystä ja siten olevan esteenä kansallispuiston perustamiselle. 1800-luvun jälkipuoli oli metsäteollisuuden nousuaikaa Suomessa, mikä teki metsistä ajankohtaisia. Heidän kiinnostuksensa kansallispuistoihin kumpusi taloudellisista ja tieteellisistä lähtökohdista. Idean kopioiminen Suomeen ei sujunut kuitenkaan ongelmitta. Puiston perustamista edelsi muutaman vuosisadan kiivas kehitys, jonka aikana Euroopasta tulleet uudisasukkaat ottivat maan luonnonvarat tehokkaasti käyttöön. Samaten maailman runsaslukuisin lintu, muuttokyyhky, hävitettiin sukupuuttoon muutamassa sadassa vuodessa. Tästä syystä luonnonmetsät piti oppia tuntemaan mahdollisimman hyvin, jotta niistä saataisiin mahdollisimman suuri hyöty. Suomessa ajatuksen kansallispuiston perustamisesta esitteli tutkimusmatkailija Adolf Erik Nordenskiöld vuonna 1880, siis vain kahdeksan vuotta Yellowstonen perustamisen jälkeen. Puistoja ei haluttu perustaa ”huvittelutarkoituksia” kuten retkeilyä varten. Tällaisina maisemina pidettiin esimerkiksi Luontomatkailulla on pitkät perinteet.. Tällainen ajattelu luonnosta laboratoriona johti siihen, että ihmistoiminta haluttiin rajata täysin kansallispuistojen ulkopuolelle. Hieman myöhemmin kansallispuistosta kiinnostunut matkailuväki näki kansallispuistot mahdollisuutena tehdä arvokkaat kansallismaisemat suosituiksi nähtävyyksiksi. Hän vaati kansallispuiston perustamista kirjoituksessa, jossa on nähty niin paljon yhteneväisyyksiä Yhdysvaltoihin, että hänen on katsottu saaneen ajatuksensa sieltä. Tämä massiivinen luonnon katoaminen yhdistettynä kaupungistuvaan elämäntapaan loi otollisen maaperän kansallispuistojen perustamiselle. ETSIN: KANSALLISPUISTOT RETKI joulukuu 2018 13 K ansallispuistojen tarina alkaa vuonna 1872 Yhdysvalloissa, kun maailman ensimmäinen kansallispuisto Yellowstone perustettiin
Erityisesti paperiteollisuuden nousu veti väestöä entistä enemmän Etelä-Suomen taajamiin. Suojelualueiden kahtiajako siirtyi nyt siis myös lainsäädäntöön. Lapissa metsähakkuilta rauhoitettua aluetta muodostamaan asetettu suojametsäkomitea ehdotti kansallispuistojen perustamista Pallasja Pyhätuntureille. Kansallispuiston tarpeesta 1930-luvulla kieli myös se, että yksityiset ehtivät valtion edelle. Yllättäen Linkolan mietintö oli ajan henkeen melko radikaali, sillä siinä ehdotettiin jopa karhun suojelua aikana, jolloin saimaannorpasta maksettiin vielä tapporahaa. Suomalaiset luonnonsuojelualueet jaetaan yhä tieteellisiin luonnonpuistoihin ja matkailua ja retkeilyä painottaviin kansallispuistoihin. Myös vapaa-aika lisääntyi, kun 1920-luvulla säädetEi ole sattumaa, että kansallispuistot perustettiin 1930-luvulla.. Lain säätämisen jälkeen valtio määräsi metsähallituksen tekemään ehdotuksen valtion mailta erotettavista suojelualueista. Tehdyt muutokset toimivat, sillä niiden myötä esimerkiksi Pallastunturin lähiseutujen asukkaat alkoivat suorastaan vaatia kansallispuiston perustamista. Siinä suojelun tasoa höllennettiin. Keskeistä prosessin käynnistymisessä oli Suomen itsenäistyminen, joka alun kuohujen jälkeen vakautti oloja. Muuttuneiden mielialojen jälkeen tarvittiin kuitenkin vielä kaksi eduskunnan istuntokautta luonnonsuojelualueiden muodostamiseksi ja laki nuijittiin pöytään vuonna 1937. Niinpä suojelualueiden muodostamisesta tehtiin vuonna 1931 vielä toinen komiteamietintö. Oikeastaan koko keskustelu asiasta laantui 1910-luvulla ensimmäisen maailmansodan ja sisällissodan vaikeisiin vuosiin. Ei ole sattumaa, että kansallispuistot perustettiin 1930-luvulla, jolloin retkeilyharrastus otti aimo loikan eteenpäin Suomessa. Sanoista tekoihin Ensimmäinen merkki käytännön toimesta kansallispuistojen perustamiseksi on vasta vuodelta 1910. Edes komiteanmietintö ei kuitenkaan vienyt kansallispuistoasiaa eteenpäin. Presidentti Lauri Relanderin jättikin lain vahvistamatta. ETSIN: KANSALLISPUISTOT 14 RETKI joulukuu 2018 Imatrankoskea ja Punkaharjua. Vauhtiin päästiin uudestaan 1920-luvulla, jolloin alkoi parikymmentä vuotta kestänyt lainsäädäntöprosessi kansallispuistojen perustamiseksi. On hurjaa ajatella, että oli vain presidentti Relanderin nimenkirjoituksesta kiinni, ettei Suomen suosituin kansallispuisto jäänyt perustamatta. Luonnonsuojelulaki säädettiin eduskunnassa vuonna 1923, minkä jälkeen oli mahdollista perustaa yleisiä luonnonsuojelualueita eli luonnonpuistoja ja erityisiä luonnonsuojelualueita eli kansallispuistoja. Lähes 60 vuotta kestänyt keskustelu kansallispuiston perustamisesta oli päättynyt. Muutos oli suuri verrattuna siihen, että Linkolan esityksen jälkeen suojelualueesta puhuttiin vielä ”petosiittolana”. Samalla alkoi Suomen kansallispuistohistorialle tyypillinen erilaisten komiteamietintöjen aika. Jos siis Yhdysvaltojen kansallispuistojen perustamista siivitti retkeilynjanoinen kansa, tapahtui Suomessa tismalleen sama, mutta vain myöhemmin. Puistojen aluerajaukset piirrettiin mietinnön yhteydessä julkaistuun karttaan. Kansallispuistot – retkeilyn rakkaustarina Miksi kansallispuistot sitten saatiin lopulta perustettua. Nämä olivat jopa niin itsestään selvinä ehdokkaina kansallispuistoiksi, että mutkia hieman oiottiin ja alueista alettiin puhua ”jo olemassa olevina kansallispuistoina”, vaikka kumpikaan ei kansallispuiston asemaa koskaan virallisesti saanut. Eräs merkittävä vaikutus tästä aikakaudesta ulottuu silti nykypäiviin saakka. Kansallispuistokeskustelun ensimmäisiä vuosikymmeniä kuvaa hyvin se, että niin tiedekuin matkailuväkikin puhui paljon kansallispuistoista ilman, että mitään konkreettista saatiin aikaan. Prosessi kuvastaa hyvin suomalaisen luonnonsuojelun tapaa toimia ylhäältä alas. Suomen ensimmäiset luonnonsuojelualueet, kuusi luonnonpuistoa ja Pallas-Ounastunturin, Pyhätunturin, Petsamon Heinäsaarten sekä Porkkalan Stora Träskön kansallispuistot aloittivat toimintansa vuonna 1938. Vuosikymmenen kuluessa Haltin huippu sai vieraskirjansa, Hetta-Pallas-reitti avattiin Suomen ensimmäisenä retkeilyreittinä, Pallakselle avattiin hotelli retkeilijöitä palvelemaan ja ulkoilujärjestö Suomen Latu perustettiin. Ratkaisevaa oli, että työssä osallistettiin paikallisia asukkaita suunnittelutyöhön sekä korostettiin puiston vetovoimaa matkailukohteena ja sen myötä alueelle kantautuvia turistien rahavirtoja. Tämä tekee Aulangosta Suomen ensimmäisen lain nojalla perustetun kansallispuiston, vaikka se ei sitä enää olekaan. Esimerkiksi Pallas-Ounastunturin alue muutettiin kansallispuistoksi, kun Linkola oli ehdottanut sitä hyvin tiukasti suojelluksi luonnonpuistoksi. Tuolloin luonnonsuojelulaki antoi nimittäin maanomistajille mahdollisuuden perustaa kansallispuisto yksityiselle maalle. Siten suomalainen kansallispuisto ilmestyi karttalehdelle ensimmäistä kertaa vuonna 1910, joskin vielä epävirallisena. Hämeen maaherran päätöksellä muodostettiinkin Aulangon kansallispuisto vuonna 1930. Koko luonnonsuojeluverkoston muodostaminen annettiin käytännössä yhden miehen tehtäväksi. Kun pääkaupungissa Esplanadille täytyi ihmisten ruokkimiseksi istuttaa perunaa, eivät olosuhteet olleet otollisimmat kansallispuistokysymyksen ratkaisemiseksi. Metsähallitus kuitenkin katsoi, ettei sillä ollut resursseja moiseen toimeen, joten se valtuutti Helsingin yliopiston kasvitieteen professorin Kaarlo Linkolan tekemään asiasta mietinnön. Tämän kansallispuistokuumeen taustalla vaikuttivat kansalaisten ja maan vaurastuminen kiihtyvän teollistumisen myötä
Kansallispuistojen yhteiskunnallinen painoarvo on kasvanut, sillä ne ovat meille jatkuvasti tärkeämpiä ja tuottavat alati enemmän hyvinvointivaikutuksia. Reilua vuosikymmentä myöhemmin suurten ikäluokkien varttuminen aiheutti ennennäkemättömän kaupungistumisen 1960-1970 lukujen taitteessa. ETSIN: KANSALLISPUISTOT RETKI joulukuu 2018 15 tiin vuosilomalaki. Autiotupaverkosto lisäsi kiinnostusta kansallispuistoissa retkeilyyn. Suomen Metsästysmuseon kuva-arkisto. Letut maistuivat Saariselän Taimenojalla vuonna 1960. Puistot myös tuottavat, sillä keskimäärin yksi puistoon sijoitettu euro tuo paikallistalouteen 10 euroa. Tällä vuosituhannella on perustettu 10 uutta kansallispuistoa ja käyntimäärät ovat kasvaneet yli 2 miljoonalla käynnillä. Samalla ne ovat nousseet keskeisiksi matkailuvalteiksi. Retkeilijöiden otettua kansallispuistot omakseen niiden määrä kymmenkertaistui 80 vuodessa. Suomalainen kansallispuistohistorian tärkein oppi on, että retkeilijöiden ja kansallispuistojen yhteys on ratkaiseva: yksittäisten tiedemiesten ajatuksiin ja keskusjohtoisuuteen perustuneella aikaudella kesti 58 vuotta perustaa edes ensimmäiset kansallispuistot. Samalla syntyi muun muassa Kullervo Kemppisen kirjojen innoittamana retkeilyn ”toinen aalto” ja vuonna 1956 perustettiin sellaiset kansallispuistot kuin Lemmenjoki ja Oulanka. Näyttää siltä, että mitä enemmän yhteiskunnan kehitys työntää meitä eroon luonnosta, sitä enemmän me janoamme retkeilemään kansallispuistoihin. Kansallispuistoista puhutaan, ne näkyvät sosiaalisessa mediassa ja ennen muuta niissä retkeillessä voi törmätä kaiken ikäisiin retkeilijöihin. Sotien jälkeen teollistuminen ja luonnonvarojen hyödyntäminen kiihtyi entisestään. Tämä mietintö toimi runkona Suomen nykyiselle kansallispuistoverkolle. On nurinkurista, että vaikka puistot ovat kaikilla mittareilla suosituimpia kuin koskaan, uhkaavat ne samalla rahoituksen niukentuessa rapistua käsiin. Suomen Metsästysmuseon kuva-arkisto. Suomen Metsästysmuseon kuva-arkisto.. Todellinen kansallispuistojen ja suomalaisten rakkaustarina sijoittuu 2000-luvulle jälleen aiemmin kokemattoman kaupungistumisen ja työelämän murroksen aikakaudelle. Retkeile niissä ja ota ystäväsikin retkelle mukaan. Jos siis pidät kansallispuistoja tärkeinä, on yksi tapa ylitse muiden näyttää se. Ari Söderströn tekee polttopuita Saariselällä. Holtittomaksi koetun ulkoilun ratkaisemiseksi 1970-luvulla istunut kansallispuistokomitea ehdotti peräti 42 uuden kansallispuiston perustamista. Tämän seurauksena metsiä samosi niin suuri retkeilijöiden joukko, että se aiheutti jopa vaateita jokamiehenoikeuksien rajoittamisesta. Kaikista näistä positiiviseksi todetuista vaikutuksista huolimatta kansallispuistojen retkeilyrakenteiden korjausvelka on nykyään 44 miljoonaa euroa. Saariselän Lumikuru vuonna 1972. Yksi kansallispuiston paradoksi onkin, että syntyäkseen se näyttää tarvitsevan arkielämässä riittävän kauas luonnosta etääntyneen yhteiskunnan
Päällimmäiseksi pantiin tiiviskankainen takki. Erityisesti retkeilyyn tarkoitettu malli painoi 700 grammaa kattiloineen ja kiehautti veden 4 minuutissa. Mahdollisten rakkojen hoitoon oli hyvä ottaa salisyylihappoa ja ensiaputarpeiksi side. Kolmen hengen Sopu-teltan paino oli enää vain 4 kiloa, ja siinä oli pohjakangas suojaamassa maasta tulevalta kosteudelta ja hyönteisiltä. Vielä 1900-luvun alussa saatavilla olevat ulkoiluvarusteet olivat kalliita ja kömpelöitä. Esimerkiksi polkupyörä maksoi vielä 1800-luvun lopussa työläisen 3-4 kuukauden palkan ja oli siten vain harvojen ulottuvilla. Erityisesti Suomessa kehitetyt Sopu-teltta ja Suunto-kompassi olivat vuosikymmenen merkittävimmät varusteuutuudet. Myös matkailijapikari ja lusikka-haarukka-veitsi-kotelo olivat tarpeen. Polttoaineena keitin käytti bensiiniä. Puukko oli varusteena välttämätön. Jalkaansa retkeilijä laittoi Monosen kenkätehtaan kengät eli ”monot” ja yllensä riittävän väljät polvihousut ja mielellään villaisen paidan. Metsässä oltiin toki totuttu liikkumaan, mutta tarvittavat varusteet tehtiin usein paikan päällä ja tarjolla olevista materiaaleista. ETSIN: KANSALLISPUISTOT 16 RETKI joulukuu 2018 J O S S U O M A L A I S E T E I VÄT olleet retkeilystä vielä kovin innostuneita 1900-luvun alussa, ei heillä myöskään ollut välineitä sen harrastamiseen. Kaarina Kari (1888–1982) oli vaellusharrastuksen pioneeri 1930-luvulla. Kansallispuistoissa luonto ja eläimet ovat kuitenkin rauhoitettuja ja tulenteko rajoitettua, minkä takia niissä retkeileminen edellytti varusteiden kehittymistä. Tarkalle kompassille olikin käyttöä, sillä karttojen mittakaava saattoi olla 1: 400 000 Ruokailua varten vaellukselle kannatti varata ruotsalainen Primus-keitin. Kuvat hänen kirjassaan Haltin valloitus näyttävät millaisilla varusteilla silloin retkeiltiin. Satulareppuun sujautettiin vielä puhdas alusvaatekerta, paksu villapaita, villasukkia ja pyyhe sekä sadetakki. Reppu tekee retkeilijän Kun kansallispuistot perustettiin 1930-luvun lopussa, oli retkeilijöille tarjolla jo kätevämpiä ja halvempia varusteita. Suunto-kompassi oli puolestaan ensimmäinen sarjatuotettu nestetäytteinen kompassi, mikä teki siitä kilpailijoitaan tarkemman. Sääskiä vastaan suojauduttiin hattuun kiinnitettävällä verkolla ja pikiöljystä sekä glyseriinistä sekoitettavalla myrkyllä. Myös esimerkiksi teltat olivat painavia ja vaativat vedenpitäväksi kyllästämistä aina retkien välillä. Kuva Urheilumuseo.
RETKI joulukuu 2018 17 tiedot & taidot 18 10 2018 ”Revontulien ilmaantuessa taivaalle ihmisten jännitys saattaa purkautua niin riemun kiljahduksina kuin ilon kyynelinäkin.” Taivaan tulilla, s. G ib so n. 18 NRO ITSE KOOT EN EDU LLIS ESTI ” K U V A C
RETKI joulukuu 2018 18 REVONTULET P yydän asiakkaita asettumaan kodan eteen ryhmäkuvaan. Revontulia lähdetään metsästämään opastetusti moottorikelkoilla, minibusseilla ja jopa linja-autoilla, mutta myös edellisiä hieman luonnollisemmin esimerkiksi porokyydillä tai lumikenkäillen. Monet haluavat tallentaa näyttökuvan kännykällään, vaikka tietävät minun lähettävän kuvan heille pian retken jälkeen. Ihmiset kaikkialta maailmasta palavat halusta nähdä maagisia taivaan tulia ja ovat matkan ja majoituksen lisäksi valmiita maksamaan erilaisista ohjelmapalveluista. Tämän vuoksi oppaan tulee osata paitsi käyttää omaa kameraa, myös neuvoa ihmisiä kuinka toimia välillä hyvin kirjavankin kaluston kanssa. Valaisen porukan otsalampullani, painan laukaisinta ja irrotan käteni jalustalla seisovasta kamerasta. Suurta huutoa ovat varsinkin alkuillasta starttaavat revontuliretket ja monet ovat valmiita valvomaan ilta toisensa perään. Puolet porukasta sommittelen riviin seisomaan ja toisen mokoman polvilleen edellisten eteen. Suurimman tunnekuohun laannuttua alkavat oppaan kiireet kameran kanssa. Varsinkaan pimeällä kuvattaessa. Tässä vaiheessa asiakkaani eivät tahdo muutoinkaan enää pysyä nahoissaan kaikkien halutessa seuraavaksi henkilökohtaisen revontulikuvan. Seuraavaksi kerron kuinka pitkään heidän tulee pysyä aloillaan, ja käsken vielä kertaalleen kaikkia olla liikkumatta. Kahden sekunnin viiveen jälkeen kameran alkaessa ottaa valokuvaa sammutan salaman virkaa toimittaneen otsalampun. Muutamaa pyydän vielä heittäytymään etualalle pitkin pituuttaan. T E KST I JA K U VAT Eerikki Rundgren Taivaan tulilla Taivaan tulilla Revontulien ilmaantuessa taivaalle ihmisten jännitys saattaa purkautua niin riemun kiljahduksina kuin ilon kyynelinäkin. Varsinkin aasialaisille on tärkeää saada jakaa tuore revontulikokemus välittömästi sosiaalisessa mediassa. Kameran aukon sulkeuduttua syntyy porukkaan jälleen vipinää. Näin saan koko ryhmän asettumaan tiiviisti kamerani eteen. Yleensä asiakkailla on jonkinlaiset kamerat mukana, mutta vain harvoin käsitys miten niitä tulisi käyttää. Yhtä kaikki tavoitteena on kokea mahdollisimman aitoja revontulielämyksiä luonnonkauniissa ympäristössä. Asiakkaat maailman toiselta laidalta haluavat paitsi nähdä revontulia, tulla myös kuvatuiksi niiden alla.. Asiakkaat rientävät ympärilleni katsomaan kuvaa kameran näyttöruudulta
Canon EOS 6 D Mark II + Samyang 2.8/14 mm valotusaika 10 sek aukkoarvo 2.8 ISO-herkkyys 3200. I LTA tähtitaivaan alla on ulkomaalaisille huikea kokemus, jonka kruunaa taivaalle kipuavat revontulet. RETKI joulukuu 2018 REVONTULET 19 Asiakkaat rientävät ympärilleni katsomaan kuvaa kameran näyttöruudulta
Tästä syystä kuvaan yleensä ensin ihmisiä yhdessä revontulien kanssa, ja vasta tämän jälkeen pelkkiä revontulia. Täysikuun valossa suljinaika on vain sekunnin parin luokkaa, kun taas uudella kuulla ja varsinkin jos revontulet ovat heikot, suljinaika saa olla jopa parikymmentä sekuntia. Päivällä kuvattaessa kameran ISO-herkkyysluku on sadan ja neljänsadan välillä. Kuva tarkennetaan objektiivista riippuen joko tähtiin tai äärettömään. Artikkelin kirjoittaja työskentelee Inarin Saariselällä eräoppaana revontulimajoitusta ja -retkiä tarjoavan Northern Lights Villagen palveluksessa. Pimeällä luvun täytyy olla vähintään 1600 tai jopa enemmän riippuen kuun valosta ja revontulien voimakkuudesta. Yritän myös taltioida ympärillä avautuvaa maisemaa, sillä luminen erämaa antaa aina oman säväyksensä kuvaan. Kamera tulee aina asettaa jalustalle ja käyttää joko erillistä laukaisinta tai kahden sekunnin aikalaukaisua. Tältä vältytään käyttämällä valkotasapainon säädön keinovalo-asetusta. Suuri ISO-herkkyysluku mahdollistaa lyhyemmän suljinajan, jolloin ihmisten ei tarvitse olla kovin pitkän aikaa liikkumatta. Muutoin revontulet ovat kuvassa pelkkää vihreää puuroa. Tunnelma Kuvan sommittelu kannattaa aloittaa hyvissä ajoin ennen revontulien ilmestymistä. Itse käytän paitsi omilla retkilläni, myös asiakkaiden kanssa liikkuessani, kevyttä muovista valmistettua kolmijalkaa. RETKI joulukuu 2018 20 REVONTULET. Tavallisilla 18 – 55 millimetrin polttovälin objektiiveilla, joissa suurin aukkokoko on 3.5 – 5.6 välillä, syntyy jo varsin mukavaa jälkeä. Kaiken on oltava mahdollisimman valmiina, sillä revontulista ei voi ikinä tietää, kuinka pitkään ne taivaalla viihtyvät. Tämä edellyttää oman kameran käytön opettelemista. Taivaan tulien puuttuessa nautimme hongasta tehdyistä tulista. Toisiaan halaava pariskunta näyttää paljon paremmalta kuin asennossa seistä pönöttävä. Kalliimmilla täyden kennon järjestelmäkameroilla kuvan laatu on kiinni lähinnä enää kuvaajasta itsestään. Parhaaseen lopputulokseen pääsee kuitenkin maisemaja yökuvaukseen tarkoitetuilla valovoimaisilla 14 millimetrin laajakulmaobjektiiveilla, joissa suurin aukkokoko on yleensä 2.8 Pimeässä kuvattaessa kamera täytyy asettaa kolmijalkaan. Pulmaan on mielestäni hyvin yksinkertainen ratkaisu. Revontulia kuvattaessa ei käytetä zoomia eli yritetä mennä lähelle kohdetta, vaan otetaan niin laaja kuva kuin objektiivilla on mahdollista. Pimeällä otetuissa kuvissa lumi näyttää usein siniseltä. Kiehisten vuoleminen puukolla ja nuotion sytyttäminen tulitikulla tai vaikkapa tuluksilla on hyvin eksoottista varsinkin suurkaupungissa ikänsä eläneille. Useimmille suomalaisille yksinkertaisilta tuntuvat asiat eivät aina ole sitä muualta tulleille. Kuvattaessa ihmisiä revontulien alla, tulee hymyilevät kasvotkin saada jotenkin erottumaan pimeästä. Tämä tehdään käsin, sillä kameran automaattitarkennus ei löydä taivaalta tähtiä tai revontulia. Entä jos revontulia syystä tai toisesta ei ilmaannukaan. Tällä varmistan, että kaikki asiakkaat saavat muistoksi kuvan, jossa he ovat yhdessä revontulien kanssa. Tällainen kulkee helposti mukana esimerkiksi lumikenkäretkellä, kun kuvauskaluston lisäksi kaikki muutkin varusteet täytyy kantaa repussa. Pienet säädöt, kuten valotusajan pituus, tulee osata tehdä pimeässäkin. Tällöin vältytään turhalta keinovalon käytöltä itse revontulinäytöksen aikana. Painavan ja paljon virtaa vievän erillisen salaman sijaan tykkään käyttää pientä otsalamppua. Kodan sisällä palavan nuotion tarkoitus on tuoda kuvan taustalle lisää väriä, ei ainoastaan lämmittää asiakkaita. Tekniikka Kameran asetukset on hyvä vaihtaa pimeäkuvaukseen sopiviksi jo ennen revontuliretkelle lähtöä. Voimakkaita ja alati liikkeellä olevia revontulia kuvattaessa kannattaa käyttää korkeaa ISO-herkkyyslukua ja vain muutaman sekunnin suljinaikaa. Hyviä kuvia alkaa kuitenkin syntyä vasta järjestelmäkameralla, jossa kaikki säädöt on mahdollista tehdä käsin. Monesti laitan kuvattavat tekemään jotain. Tämänkin varalta oppaalla täytyy olla jotain takataskussa. Kuun loistaessa taivaalla luonto hoitaa homman, mutta muutoin tarvitaan jokin muu valonlähde. Varsinkin omilla hiihtovaelluksillani muu kuin otsalamppu ei tulisi edes kyseeseen. Ihmiset kaikkialta maailmasta palavat halusta nähdä maagisia taivaan tulia. Välineet Revontulia saa ikuistettua ihan tavallisella pokkarilla tai kännykkäkamerallakin. Revontuliretkelle lähdettäessä pitkät putket voi jättää kotiin
RETKI joulukuu 2018 REVONTULET 21 Canon EOS 6D Mark II + Samyang 2.8/14 mm, valotusaika 8 sek, aukkoarvo 2.8, ISO-herkkyys 3200
Suurimmalla osalla tunturissa vastaantulevia hiihtäjiä on perässään kotimainen Paljakka tai norjalainen Fjellpulken. Yksi kansainvälisesti suosittu malli on kanadalaisvalmisteinen ERAPro 60” PRO 960 Expedition Sled, kansan suussa Paris-pulkka. Aikaisempi nimi, ”Paris-pulkka”, on tarttunut suuhun selkeästi paremmin kuin nykyinen nimihirviö. Nimenmuutos on perua ajalta, jolloin tuotteen kehittäjä, amerikkalainen kelkkavalmistaja Paris Co., myi tuoteoikeudet kanadalaiselle leluvalmistajalle ERA Groupille.. Pikku näpertelyllä Paris-pulkasta saa kelvollisen vetopelin kohtuuhintaan. Gibson Tuunaajan Tuunaajan edullinen ahkio edullinen ahkio Ahkio on retkeilijälle melko vääjäämätön hankinta, jos haluaa pidemmälle hiihtovaellukselle. L asikuituiset ahkiot ovat Suomen tunturihiihtäjien suosikkeja. Muovipulkkia on totuttu näkemään lapsilla mäenlaskussa. RETKI joulukuu 2018 22 TUUNAA PULKKA T E KST I Maija Arosuo K U VAT C. Legendaarisella oranssilla muovipulkalla on monta nimeä. Maailmalla sen sijaan hiihtäjien näkee vetävän tavaroitaan muovisilla ahkioilla
Retkikuntakäytössä tasaisilla jäätiköillä Paris-ahkioita on sidottu yhteen ”lautaksi” peräkkäin ja rinnakkain. Vastaava lasikuituinen yhdistelmä painaa tuplasti, eli 7-8 kiloa. Aisat irrotettuina Paris-pulkat pinoutuvat toistensa sisään, joten farmariauton takakonttiin tai suksiboksiin mahtuu useita pulkkia. Valitsimme siksi taatusti testatut Fjellpulkenin suorat vetoaisat. RETKI joulukuu 2018 TUUNAA PULKKA 23 Nämä ostimme: Fjellpulken 910 -vetoaisat 99 EUR Fjellpulken 910 -aisan kiinnityssarja 29.90 EUR Fjellpulken 710 -vetovaljaat 49.90 EUR ERAPro 60” PRO 960 Expedition Sled 64.90 EUR kuminarua 6 mm, 7 m 7 EUR alumiinikulmalista 20 mm x 20 mm, 2 m 10,90 EUR alumiinilista 20 mm, 1 m 13,90 metallirenkaita 1 EUR palohakoja 5 kpl 3,50 EUR koneruuveja 25mm x M4, 18 kpl 2,50 EUR M4-lukkomuttereita, 18 kpl 2,50 EUR Yhteensä 285,00 EUR Pulkan ja valjaat hankimme XXLja Varuste.net –myymälöistä, pientarvikkeet Puuilosta ja Biltemasta. Vetoisuus on siis samaa luokkaa kuin Fjellpulken 144 ja Paljakka –ahkioilla. Lopputulos on tekijänsä taidoista kiinni. ERAPro-pulkka maksaa kotimaisessa kaupassa 65 euroa. Vetoaisan toimivuus on käytännön kannalta tärkeintä. Kulutuskestävyys on kuitenkin aivan toista luokkaa kuin päivittäistavarakaupasta ostettavissa lasten leluissa.. Miksi siis monet retkeilijät ja jopa Grönlannin ylittäjät ja napajäätiköiden tutkimusmatkailijat valitsevat ahkionsa lelujen joukosta. Valttina keveys Toinen muovipulkan etu on, että se painaa huomattavasti vähemmän kuin lasikuituinen kilpailijansa. Paris-pulkan käyttöönotto vaatii hiihtäjältä jonkin verran viitseliäisyyttä. Myös vetovaljaat ja kiinnityssarjan ostimme samalta valmistajalta. Fjellpulkenin aisat painavat kaksi kiloa, jolloin kokonaispaino on reilu neljä kiloa. Päädyimme käyttämään kahta suurta kassia, mikä helpottaa tavaroiden siirtelyä pulkasta telttaan tai majapaikkaan. Jotkut ompelevat pulkkaan kuormapeitteen, mutta tavallinen vaihtoehto on käyttää yhtä tai kahta suurta kassia, joiden sisään tavarat pakataan vesitiiviisti. Joten tasaisella lumella tai jäällä sitä voi vetää vaikka narulla. Näitä tarvitsimme: Mitta Kynä Viila Hienoa hiekkapaperia Rautasaha Akkuporakone ja 4 mm metalliporanterä Hylsyavain Ruuvimeisseli ERA Group valmistaa Expedition Sledin lisäksi Disney-hahmoilla koristettuja lastenpulkkia, liukureita ja muovilapioita. Pulkkaan mahtuu noin 250-litrainen ahkiokassi. Toiseen voi pakata esimeriksi telttaan sisälle tulevat tavarat ja toiseen absidiin jäävät. Hinta tosin sisältää pelkän muovisen rungon, edes vetonarua ei tule mukana. Valjaatkin näppärimmät ompelevat itse. Keveys on mukavaa paitsi hiihdettäessä, myös kuljetuksessa, niin julkisissa kulkuneuvoissa kuin omalla autolla. ERAPron 150 senttinen ahkio ilman aisoja painaa vain 2,2 kiloa. Aisoissa ja valjaissa tyydyimme valmistajan kahdesta mallista kevyempiin, sillä pulkkaan ei kuitenkaan mahdu yli 60 kiloa retkitavaraa. Lisäksi tarvitaan kuminarua ja solkia, joiden avulla kassit pysyvät pulkassa. Mistä päästäänkin sen huonoihin puoliin. Kulutusta se ei kestä aivan samalla lailla kuin lasikuitu, mutta yhden lasikuituahkion hinnalla saa jo monta muovista. Haittapuolena kiinteään pressuversioon nähden on se, että kassit ovat alttiina kulumiselle ja ovat hieman epävarmemmin kiinnittyjä erikoistilanteissa jos ahkio putoaa esimerkiksi railoon tai veteen. Joskus on myös edullisempaa ostaa uudet, edulliset pulkat paikan päältä kuin lennättää ahkiot mukana. Ellei pulkkaa ylikuormaa, pysyy se erittäin hyvin pystyssä. Kasseja emme laskeneet ahkion kustannuksiin, koska käytimme muuhunkin käyttöön soveltuvia kuivasäkkejä ja matkakasseja. Lisäksi aisat joutuvat usein kovalle koetukselle. ERAPro 960 Expedition Sled on sisämitoiltaan 140 cm pitkä, 30 cm leveä ja 13 cm korkea. Mutta jos pulkkaa joutuu vetämään esimerkiksi kaltevalla polulla, ratkaisee vetoaisojen toimivuus kuinka hyvin lasti pysyy pystyssä. Mikäli haluaa päästä erittäin edulliseen ratkaisuun, voi tarvittavat veto-osat koota itse. Tällöin ahkion saa rakennettua jo alle sadan euron hintaan. Lentävälle retkikunnalle jokainen pois jätetty kilo on iso etu. Itse kooten edullisesti Muovipulkan suurimmat edut ovat keveys ja edullisuus. Reunat tuovat ulkomittoihin pituutta ja leveyttä kymmenisen senttiä lisää. Teltan voi pakata käärönä kassien päälle esimerkiksi suksipussiin. Youtube vilisee mitä kekseliäimpiä ratkaisuja siihen, miten halvalla hankittuja aurauskeppejä tai vesijohdon pätkiä voi käyttää vetoaisoina. Muovinen pulkka kestää hyvin kulutusta lumella ja jäällä, mutta asfaltilla tai soratiellä sitä ei tietenkään sovi pitkiä matkoja vetää – kuten ei muitakaan ahkiota
2 Sahaa tukilistasta 32 cm pituinen pala. 4 Sahaa kulmalistasta kaksi kymmenen sentin mittaista palaa. 3 Työnnä aisat paikalleen. Tämä takaa sen, että aisojen kiinnityskohta ei murru. Monen tuunaajan näkee käyttävän järeämpiä ja kulmikkaampiakin versioita ja valmistimme sellaiset ensin. Jalasten tulee olla toistensa peilikuvat. Ilman niitäkin pärjää tasaisessa maastossa ja metsässä, mutta kaltevalla tunturin kupeella pienet metallijalakset estävät mukavasti pulkkaa lähtemästä sivuluisuun. Koska jalaksista jää ruuvin kannat pulkan sisäpuolelle, porasimme vastaavasti vaneriin reiät, joihin kannat sopivat. Yli jääneestä alumiinikulmalistasta teimme neljä kappaletta 40 cm pitkiä teltan talvikiiloja. Kiinnitimme seitsemän metriä pitkän kiinnityskumilangan pulkkaan työntämällä sen kaksinkerroin kunkin reiän läpi ja pujottamalla muodostuneeseen lenkkiin metallirenkaan. Kiinnitä puolet langasta toisen sivun reikiin metallirenkaiden avulla niin, että teet samankokoisia lenkkejä. Lopuksi teimme nauhaan solmulenkit, joihin kiinnitimme palohaat. Kuljetuksen ajaksi voit irrottaa ne helposti. Jalasten korkeus on enimmillään 15 mm. Lopuksi hioimme kaikki terävät reunat. Kiinnitimme aisat kiinnitysosiin työntämällä ne paikoilleen. Toisen sivun muotoilimme kuvan 4 osoittamalla tavalla, ensin rautasahalla ja sitten viilaamalla. Pyöristä kulmat. 25 RETKI joulukuu 2018 TUUNAA PULKKA Aisojen kiinnitys Vahvistimme ensin pulkan keulaa parketin saumalistaksi tarkoitetulla alumiinilistalla. Sahasimme rautasahalla alumiinilistasta pulkan etureunan pituisen, eli 32 cm:n palan. helposti irrottaa. 5 Poraa jalaksia varten reiät pulkan takaosaan, uloimpiin uriin ja ruuvaa ne kiinni litteillä ruuveilla. Jos tämä vaihe tuntuu ylivoimaiselta, voit jättää sen myös väliin ja kiinnittää aisat suoraan pulkkaan. 8 Halutessasi voit tehdä pulkan pohjaan sopivan keitinalustan ja sovittaa sen jalasten ruuvinkantoihin. Näin saimme ahkion käyttövalmiiksi: Kiinnitys Pulkan reunoissa on valmiina kuusi reikää molemmilla sivuilla. Keitinalustaa käytämme kaasu-, tai bensakeittimen alla, jottei se lämmetessään sulata allaan olevaa lunta ja vajoa lumeen. Merkitsimme aisojen kiinnitysosien avulla niiden ruuvinpaikat pulkkaan. Poraa aisan kiinnikkeitä varten reiät pulkkaan ja listaan. Tämä pyöristetty versio toimi käytännössä parhaiten. Kuljetuksen ajaksi aisat voi 1 Paris-pulkan lisäksi tarvitset vetoaisat, valjaat, kiinnityssarjan, tukilistaa, jalaslistaa, kuminyöriä ja koukkuja sekä kiinnitystarvikkeita. Keitinalusta Lopuksi teimme vielä vanerilevystä pulkan mittoihin sopivan keitinalustan. Kiinnitimme aisojen kiinnitysosat pulkkaan niin, että avoin hahlo osoitti taaksepäin. Ruuvien tulee olla sen verran matalakantaisia, etteivät ne estä aisojen laittamista paikoilleen. 6 7 Merkitse kumilangan keskikohta. Näin alusta pysyy tasaisesti paikoillaan. Remmien avulla aisat pysyvät varmasti paikoillaan. Alusta pysyy paikoillaan kassien alla, vaikkei se ole kiinni pulkassa. Ne ottivat kuitenkin turhan paljon kiinni jäähän. Näin ne eivät katoa matkalla. Tarkistimme tässä vaiheessa, että kiinnikkeet ovat suorassa ja sellaisella leveydellä, että aisat istuvat niihin mukavasti. Pyöristimme terävät kulmat viilalla. Viimeistele hakasilla. Ruuvaa kiinnikkeet paikoilleen. Kiinnitä samoin toinen sivu ja solmi toinen pää viimeiseen reikään. Pulkan peräpäässä olevat langan päät varmistimme solmuilla. Aisat ovat ”oikein päin ” silloin, kun ne lähtevät pulkasta jyrkässä kulmassa ylöspäin, ja sitten kulma loivenee. Ratkaisu osoittautui melko toimivaksi käytännössä. Sahasimme 2 mm vahvuisesta alumiinisesta 20 mm x 20 mm kulmalistasta 10 cm pitkän pätkän. Samalla silotimme myös pulkan reunat. Jalakset Seuraavaksi askartelimme pulkalle jalakset. Niiden reunat ovat melko teräviä, joten hioimme ne hienolla hiekkapaperilla pyöreämmiksi. Sitten porasimme reiät pulkkaan ruuveja varten. Keskimmäiset rei’istä porasimme myös alumiinilistan läpi. 8. Solmi kumilangan toinen pää pulkan taaimmaiseen reikään. Ensimmäisellä kerralla ne tuntuivat varsin jäykiltä, mutta ajan mittaan ne löystyvät hieman. Palohaat voisivat olla suurempiakin, jolloin niitä olisi helpompi käsitellä paksuilla hansikkailla. Muotoile niistä jalakset ensin rautasahalla ja lopuksi viilaamalla pyöreäksi
Myös toisen kantapään kautta voi oppia, ja laastaria kuluu vähemmän! T E KST I Maija Arosuo K U VAT C. Gibson RETKI joulukuu 2018 26 Mitä päälle, kun talvi tulee. Luultavimmin edessä on vettä ja loskaa seuraavat kuukaudet, ainakin etelässä. Suomalainen talvisää voi olla tunnetusti mitä tahansa. Retkeilyn ihanuus onkin elinikäisessä oppimisessa. Tanja Lainio: Näin pukeudun kosteaan talveen KANTAPÄÄN KAUTTA Kantapään kautta Tällä palstalla kerromme, miten asiantuntijat ovat selvinneet kiperissä tilanteissa ja konkarit toimineet retkillänsä. Olosuhteet maastossa vaihtelevat, joten yhtä oikeaa toimintamallia kaikkiin tilanteisiin ei ole. Yritys ja erehdys on yksi tapa kerryttää retki taitoja, mutta joskus kannattaa lukea ensin ja sitten kokeilla. Miten ulkoilupukeutumisen ammattilainen varautuu kosteaan talveen?
Hän vastaa siitä, millaisia asuja myymälöiden valikoimista löytyy. Jos tulee lunta, haetaan toppaa. Materiaalit ovat kehittyneet viime vuosina huimasti. Suositko villaa vai teknisiä kuituja. Käytännössä kerrospukeutuminen on retkeilijän perussääntö numero yksi, jota Tanja itsekin noudattaa. Villa on hydro. Säätila on asia, joka vaikuttaa välittömästi siihen, mitä kaupasta haetaan. Työssään hän tapaa säännöllisesti outdoor-alan suurimpia valmistajia ja maahantuojia. Lisäksi hän hiihtää, laskettelee, ui, retkiluistelee, kiipeilee, vaeltaa, marjastaa ja sienestää… ”Itse asiassa olen valmis kokeilemaan aika lailla kaikkea muuta paitsi luolasukellusta”, hän nauraa. Sen kyky pitää lämpötila tasaisena on myös parempi, niin kesällä kuin talvella. Vaatekerroksia lisätään ja vähennetään lähtiessä ja matkan varrella tarpeen mukaan. Merinovillaisten alusasujen kuidut ovat ohuita, vain 17 18 micronia, ja ”suomuttomia”, joten herkkäihoisimmatkin voivat niitä yleensä käyttää. Villa on herkempi ja kuluvampi materiaali kuin tekokuidut ja siksi villavaatteita ei kannata joka käytön jälTA N JA N suosikkiasu reippaalle kävelylle on Haglöfsin LIM Comp -takki, jossa on hengittävä Gore-Tex Active -kalvo. Sen tulee joko siirtää kosteus pois iholta, kuten tekniset materiaalit tekevät, tai tuntua mukavalta märkänäkin, kuten villa. Jos tänään sataa, tarvitaan kuorivaatteita ja vedenpitäviä jalkineita. ilinen kuitu. ASIA NTUNT IJA RETKI joulukuu 2018 27 T anja Lainio on seurannut suomalaisten ulkoilupukeutumista kauppaketjun pääkallopaikalta lähes parin vuosikymmenen ajan. Pysytään kuivana ja lämpimänä säässä kuin säässä. Tanja pyöräilee töihin ja ulkoilee koiransa kanssa päivittäin. Hänellä on hyvä käsitys siitä, mitä suomalaiset haluavat päälleen ulkoillessaan. KANTAPÄÄN KAUTTA Tanja Lainio – O N TO I M I N U T kuusitoista vuotta suomalaisen Scandinavian Outdoor -ketjun tuotepäällikkönä. Nyt suositaan sekä pitkälle vietyjä, monipuolisia teknisiä ratkaisuja että luonnonmukaisia materiaaleja. 15-viikkoinen suomenpystykorva, Robin, pitää huolta vauhdista.. Jos lähden vaikka tunnin hiihtolenkille, josta palaan kotiin, laitan teknisen kerraston hiihtopuvun alle. Kun lähden hieman hitaammalle kävelylle talvella, missä välillä pysähtelen, on alimpana kerroksena villa. Esimerkiksi merinovilla voi imeä kosteutta 35 % omasta painostaan ennen kuin se tuntuu iholla märältä. Viikonloppuisin hän retkeilee Turun seudun reitistöillä ja niiden ulkopuolella. Jalassa on Haglöfsin tuulenpitävät ja joustavat Clay softshell -housut. Molemmilla materiaaleilla on etunsa. Riippuu käyttötarkoituksesta kumman valitsen. Tärkein kerros pukeutumisessa on alin, eli se mikä tulee ihoa vasten. Merinovillasta tehdään jopa pikkuhousuja ja rintaliivejä, ja tietysti sukkia
Pitkät hihat suojaavat ranteita. Hengittävyyttä mitattaessa millimetrit tarkoittavat sitä määrää kosteutta, joka pääsee kalvon läpi neliömetrin alueella vuorokaudessa. Siinäkin on kolmikerrosrakenne, mutta se on ohut ja pehmeä ja siksi hengittävä. Gore-Tex Active on tehty vauhdikkaampaan menoon, jolloin hikoillaan enemmän. Kun arvo on noin 15 000 mm, takki hengittää tarpeeksi vielä silloinkin, kun liikutaan reippaasti. Pinta on kestävää Pertex Quantum -kangasta. Itselläni on käytössä Haglöfsin Essens, jossa mukavuutta tuovat joustavat hihasaumat. Kuorieli kalvovaatteissa suojaavuus perustuu päälliskankaan alla olevaan kalvoon, joka on huokoinen niin, että hikoilemisessa syntyvä vesihöyry pääsee poistumaan, mutta vesi ei mahdu huokosista sisään. Periaatteessa yhdellä puvulla pärjää vuoden ympäri, mutta kestävämpi Gore-Tex Pro on hyvä esimerkiksi rajumpiin lumilajeihin, kuten lasketteluun. Mutta onneksi ei tarvitsekaan, vaan tuuletus riittää, sillä merinovillan oma rasva, lanoliini, suojaa villakuituja ulkopuoliselta lialta. Oikein kylmällä talvisäällä voin laittaa kuoritakin alle keinokuituisen kevyttoppatakin. ux -huppari. Välikerroksia käytän talvella lämpötilan ja liikunnan intensiteetin mukaan. eece -neulosta, joten siitä ei irtoa mikromuoveja samalla lailla kuin mikro. K A I N A LO S SA olevat joustopalat tuovat lisää liikkuvuutta.. Reippaampaan liikuntaan käy hyvin tekokuituinen, ihonmyötäinen vaate. Nykyään löytyy myös joustavia Gore-Tex-vaatteita. K E V Y T TO P PATA K K I on monipuolinen vaate, jota voi käyttää kylmän sään välikerroksena, taukotakkina tai päällistakkina kuivalla säällä. KANTAPÄÄN KAUTTA RETKI joulukuu 2018 28 keen pestä. Käytössä on muitakin vastaavia kalvoja, kuten Jack Wolfskinin käyttämä Texapore, Marmotin NanoPro, Helly Hansenin HellyTec ja Fjällrävenin Eco Shell. S O F TS H E L LH O U S U J E N lahkeensuissa on kuminauhat ja koukku kenkään kiinnitystä varten, joten erillisiä säärystimiä ei tarvita. Pesussa kannattaa käyttää villapesuainetta tai ainakin nestemäistä pesuainetta ja villaohjelmaa. Lisäksi tuotteen pinta on käsitelty vettä hylkiväksi. Kuinka monta kuoripukua ulkoilija tarvitsee. Sukissa on hyvä olla vahvikkeena vähän tekokuitua. Se on tiivistä Thermic-. Itse käytän aina kuorivaatetta, kun sataa tai jollen tiedä millainen keli on tulossa. Vedenpitävyydestä kertoo tuotteen vesipilariarvo. Joissain uusissa väliasuissa, kuten Milletin LD hybridissä, on tuotu untuvan kaltaista Dry Microloft -keinokuitutäytettä sinne, missä sitä eniten tarvitaan, eli miehustaan, selkään ja kaulaan. Mitä välikerrokselta vaaditaan. Muuten vaate on joustavaa, kosteutta siirtävää Thermostretch-jousto. Se ei tietenkään kestä aivan samanlaista rymyämistä, mutta toisaalta on kevyt ja pakkautuu pieneen tilaan. Gore-Tex on kalvovalmistajan tuotemerkki, jota käyttävät useat vaatevalmistajat. Nyt minulla on käytössä Rabin Super. Yli 20 000 mm:n lukemalla selviää pitkään rankemmassakin sateessa. Siltä väliltä löytyy perinteinen kaksikerros Gore-Tex. Siinä päälliskangas, kalvo ja vuorikangas on laminoitu yhteen. Se on hyvin hengittävä, mutta lämmin. Lyhyemmille, kauniin sään päiväretkille laitan puuvillapolyesteria olevan takin. Kerroksia laitan alle tarvittavan määrän lämpötilan ja lajin mukaan. eecea. Pitkillä retkillä, jossa lämpötila vaihtelee, villainen, ohuehko välikerros on varma valinta. eecesta. Samaa takkia voin käyttää myös taukotakkina
Merinovillaisesta buff -huivista. Niiden vesipilariarvo on korkea, 28 000. Jousto. 8 Lasting Moly takki on mulesing-vapaata merinovillaa. 10 Haglöfsin Vandra-housut ovat kaksikerros Gore-Texia. Käsittelyn voi uusia kotona siihen myytävällä aineella, kun teho pesujen myötä heikkenee. KANTAPÄÄN KAUTTA RETKI joulukuu 2018 29 Itselläni on siis aktiivikäytössä kaksi pukua. Aivan loistava tuote! Mitä uutta markkinoille on tulossa. eecevuori. Kierrätetyt materiaalit ja yhä luonnonmukaisemmat tuotteet tekevät tuloaan. Miten voin pukeutua ekologisesti. Niissä pitää olla hyvä huppu, joka pysyy mukana, kun päätä kääntää ja siinä lippa, joka suojaa kasvoja. Jack Wolfskin esitteli kesällä takin, joka oli tehty kokonaan, siis myös kalvokerros, kierrätysmuovista. Useimmilla outdoor-alan brändeillä kestävä kehitys on lähellä sydäntä ja on heidän toimintansa punainen lanka. 9 Merinovillainen buff -huivi on Tanjan vakioasuste. Uskon kerrospukeutumiseen myös hansikkaissa. Taukovaatteen tehtävä on lämmittää silloin, kun liike lakkaa eli pysähdytään syömään tai lepäämään. 3 Jack Wolfskinin untuvahousuissa on keinokuitua kosteudenaroissa paikoissa. eecen pitkät hihat suojaavat ranteita. 7 Sukissa merinovilla tuo lämpimyyden ja tekokuitu kestävyyden. Yleensä pidän sitä kaulassa, mutta pyöräillessä laitan sen pipoksi kypärän alle. Lisäksi kierrätykseen ja myös siihen, kuinka kauan vaatteiden maatuminen kestää hävitettäessä, kiinnitetään nyt huomiota. 6 Merinovillainen aluspaita pitää kehon lämpimänä hieman kosteanakin. Merkin saa, kun työntekijöiden olot ja ympäristön kuormitus on huomioitu. Se on helppo pukea tauolla, tuo lisälämpöä makuupussiin, tai sitä voi käyttää hiihtäessä, sillä takapuoli on herkin alue palelemaan. Mistä vaatekappaleesta et luopuisi. 5 Toppahame on käytännöllinen vaate vaelluksilla. Silloin käytän untuvahousuja, joissa polviin ja takapuoleen on lisätty keinokuitua. Se on mukana aina, kun menen ulos. Alimmaksi esimerkiksi nopeasti kuivuvat powerstretch-sormikkaat, joiden päälle kannattaa kylmällä laittaa kuorikintaat, joissa sormet saavat olla yhdessä toisiaan lämmittämässä. Kalvovaatteita pitäisi pestä säännöllisesti nestemäisellä pesuaineella, jotta kalvo pysy hengittävänä, ja kyllästää päällispinta suihkeella. Hassulta tuntuva varuste, toppahame, on erittäin käyttökelpoinen. Parasta on mielestäni hankkia laadukkaita tuotteita ja huolehtia niistä hyvin. Millainen on hyvä taukovaate. 2 Merinovillaisessa liivissä on . Viime aikoina jotkut valmistajat, kuten Rab, ovat alkaneet käyttää tuotteissaan Nikwax Hydrophobic Down -kosteuskäsittelyä. 1 Rabin kevyet kintaat pitävät tuulta. Kaikkeen valmistukseen liittyy ympäristön kuormittamista, joten on mietittävä, miten voi toimia mahdollisimman eettisesti. 4 Marmotin powerstretch-hansikkaat kuivuvat nopeasti. Hyvä taukotakki menee pieneen tilaan ja on lämmin. Tosi kylmillä säillä tai talvivaelluksilla tarvitaan lisälämpöä tauoilla myös alavartaloon. Yksi merkki eettistä valmistuksesta on Bluesign. Käyttäjälle tämä tarkoittaa lisää kyllästyskertoja, jos haluaa, että pinta hylkii vettä entiseen tapaan. Gore-Tex otti ekologisia askeleita esitellessään kesällä ensimmäiset pfc-vapaat kaksikerroskalvotakit. M I L L E T I N väliasussa on eristepaneelit lämpöä eniten tarvitsevissa kohdissa. Miten sormet saa pidettyä lämpiminä. Siinä jokainen untuva käsitellään ennen tuotteen valmistusta vesiliukoisella vahalla. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10. Untuva on erinomainen eriste kuivana, mutta märkänä se ei juuri lämmitä. Ympäristöystävällisyys on päivän teema
Halu mennä metsään ja liikkua luonnossa tuntuvat olevan tukevasti sisäänrakennettuja suomalaisiin. Sekä luonnossa oleskelun että kulttuurin sanotaan edistävän terveyttä. Se on ollut tapa siirtyä paikasta toiseen. Siihen ainakin haluan uskoa! Anna Haavikko Kulttuurielämyksiä Kulttuurielämyksiä metsässä metsässä anna@retkilehti.. Esimerkiksi hiihto on alkujaan kehitetty helpottamaan liikkumista talvella. Jos nykyisin polkujuoksu, geokätköily ja kalliokiipeily ovat tapoja harrastaa metsässä, kokea metsäkulttuuria, niin ovatko ne pinnalla vielä vuosikymmenien päästä. Kulttuuri Kulttuuri elää ajassa ja elää ajassa ja paikassa. paikassa. Jos ajattelee vaikka vain sata vuotta taaksepäin, on metsäkulttuuri muuttunut valtavasti. Metsiä on hyödynnetty eri tavoin ja niistä on saatu toimeentuloa, mutta niillä on myös henkisiä ja hengellisiä merkityksiä. Joitain asioita on jäänyt pois, toisia tullut tilalle ja jotkin säilyneet elementit ovat muuttuneet. Kulttuuri elää ajassa ja paikassa. Vai tarjoaako virtuaalitodellisuus sadan vuoden päästä niin todentuntuisen metsäelämyksen, että metsäkulttuuria voi harrastaa astumatta lähellekään metsää. Jos ne yhdistää, saako metsäkulttuuria kokemalla tuplasti terveyshyötyjä. Enää hiihto ei ole välttämätön keino siirtyä hangen aikaan paikasta toiseen vaan liikuntamuoto, jonka takia erikseen mennään ladulle tai maastoon. Jos aikaisemmin metsäkulttuuriin on vahvasti kuulunut esimerkiksi tukinuitto, tervanpoltto, kaskeaminen ja toki myös keräily ja metsästys, niin mitä nyt. Sen sijaan tilalle on tullut paljon muuta ja tuntuu, että lista paisuu koko ajan. KOLUMNI M enneellä viikolla kuulin ohimennen keskustelun metsäkulttuurista. RETKI joulukuu 2018 30. Päässäni pyöri lukuisia vaihtoehtoja: metsien hyödyntäminen, harrastukset metsissä, elinkeino metsästä, ruokaa metsästä. Enää suurin osa meistä ei asu keskellä metsää eikä elanto ole riippuvainen ainakaan kotia ympäröivistä metsistä. Kiinnostavaa on ajatella, mitä tämän hetken metsäkulttuurista muistetaan sadan vuoden päästä ja mikä on säilynyt samana. Jäin miettimään, mitä se oikeastaan on. Keräily ja metsästys ovat edelleen osa metsäkulttuuria siinä missä muut edellä mainitut ovat jääneet vähemmälle
Klassinen leikkaus, korkea kaulus ja pitkät hihat peukaloaukoilla ovat tehneet RAV -villapaidasta suosikin koko Pohjolassa. ulvang.no. www. ULVANG RAV villapaidat uusissa väreissä! 100% villasta valmistettu, entistä laajempi Ulvang Rav -villapaitamallisto tarjoaa ainutlaatuista lämpöä ja mukavuutta niin retkille kuin kotioloihin
Se ei peitä kaivamaansa tunnelia, joka siis pysyy sukellussuunnasta avoimena. Vajaan vaaksan mittainen urpiainen on yleisväritykseltään juovikkaan harmaa ja rinnastaan varsin vaalea. Kovimpien pakkasten aikaan urpiainen hakee suojaa lumen alta. T E KST I Mikko Lamminpää K U VA Adobe Stock Kieppiin Kieppiin Sen parhaana tuntomerkkinä käy otsassa oleva punainen laikku. Kanta on viime vuosikymmeninä harventunut voimakkaasti Saimaan seudulla. Se tulee mieluusti lintulaudalle napsimaan auringonkukansiemeniä, kauraa, maapähkinämurskaa ja jäätyneitä leivänmuruja. Sen levinneisyys kattaa myös Venäjän, Mongolian, Kanadan ja Yhdysvaltain pohjoispuoliskon. ammea, joskin eteläisemmän cabaret-alalajin eli ruskourpiaisen esiintymät ovat yleistyneet viimeaikoina. ammea . Meillä lajin voi tavata kautta maan, mutta yleisin se on Lapissa, Koillismaalla ja länsirannikolla. Lajin voi sekoittaa esimerkiksi tasaisemman ruskeahkoon hemppoon, jonka uroksilla on myös punainen, tosin himmeämpi otsalaikku. RETKI joulukuu 2018 32 LUONNOSSA M onet kanalinnut sukeltavat paukkupakkasilla hangen alle eli menevät kieppiin. Rauhattomilta vaikuttavat linnut eivät pitkään aterioi samassa puussa, vaan siirtyvät pian ilman mitään näkyvää syytä naapuripuun latvukseen. Yhden rengastetun yksilön tiedetään liihottaneen maastamme Kiinaan asti. Ravinnokseen urpiainen käyttää lähinnä koivunja kuusensiemeniä mutta myös hyönteisiä. Lajin monesta alalajista meillä tavataan lähinnä nimialalajia Carduelis . Laji tekee pitkiä, jopa tuhansien kilometrien mittaisia vaelluksia, joiden liikkeelle lähettävänä tekijänä on ravintokasvien siemensatojen vaihtelut. Niinpä sen kiepin suojassa ei ole yhtä lämmintä kuin kokonaan lumenympäröimien kanalintujen tekemissä kuopissa. ammea). Yksilöt parveutuvat talven tullen ja ruokailevat yhdessä koivun tai kuusen oksilla. Samaa keinoa käyttävät myös muutamat pikkulinnut, kuten punatulkku, talitiainen, varpunen ja urpiainen (Carduelis . Urpiaista tavataan kaikkialla Euroopassa Välimeren valtioita ja Huippuvuoria lukuun ottamatta. Lumi tarjoaa niille suojaa sekä pakkaselta että pedoilta. Niillä lienee siis sopeuma, jonka ansiosta ne menestyvät leudoimmilla alueillamme jopa nimialalajia paremmin. Suuri osa Lounais-Suomen urpiaisista onkin tutkimuksissa osoittautunut ruskourpiaisiksi, jotka ovat aiemmin levittäytyneet Ruotsin ja Norjan eteläosiin. Alalajit risteytyvät luultavasti keskenään, mikä vaikeuttaa niiden tutkimista.. Pesivien parien määrä pyörii puolen miljoonan paikkeilla, mutta se vaihtelee vuosittain runsaasti
Nyt lintulajeistamme kaikkiaan kolmannes eli 110 on joko uhanalaisia tai silmälläpidettäviä. Ympäristöämme uhkaa elinympäristöjen, etenkin metsien yksipuolistuminen, mikä näkyy esimerkiksi lahopuun määrän vähenemisenä. Sarjatuotantona tulosta syntyy rivakkaa tahtia. Myös puukiipijälle ja liito-oravalle tarkoitetut erikoispöntöt osoittautuivat suosituiksi. Näiden ohella pesäpönttöjä kaipaavat suuremmat lajit, kuten pöllöt, telkkä ja isokoskelo, sillä niiden tarvitsemat suuret lahopuut ovat todella vähissä. Rohkaiskoon iloiset uutiset sinua lupaukseesi: Pöllöistä paikoin jopa puolet pesii kaltaistesi amatöörinikkareiden värkkäämissä pöntöissä RETKI joulukuu 2018 LUONNOSSA 33. Mitat löydät Birdlifen nettisivuilta. Eliöyksilöiden määrän väheneminen kertoo myös yleisemmin ympäristömme epäsuotuisasta kehityksestä. Suurin osa pöntöistä rakennettiin pikkulinnuille, kuten kirjosiepolle, tiaisille ja leppälinnulle. Talkoot kaipaavat jatkoa. Pari vuotT E KST I Mikko Lamminpää P I I R R O S Karoliina Lahti Pönttölupauksia Pönttölupauksia ta sitten järjestetyt pönttötalkoot toivat pihoihin, puutarhoihin ja metsiin 1,3 miljoonaa uutta linnunpönttöä. Viiden viime vuoden aikana maamme linnuista kirjattiin 28 uutta lajia uhanalaisten joukkoon. Tee kiitollinen uudenvuodenlupaus ja haasta kaverisikin mukaan pönttötalkoisiin. Lainsäädännön, valistuksen ja asennemuutostyön lisäksi luonto kaipaa kansalaisten toimintaa. Meilläkin kehitys on samansuuntainen, joskaan ei aivan yhtä dramaattinen: Vaelluskalat kärsivät jokien patoamisesta, suurpedot salametsästyksestä, pölyttävät hyönteiset torjunta-aineista ja kosteikkojen linnut vesistöjen rehevöitymisestä. Maailman luonnonsäätiön tuoreen Living Planet -raportin mukaan maailman selkärankaisten määrä väheni vuosina 1970-2014 keskimäärin peräti 60 prosenttia. Hälyttävin tilanne on tropiikissa. Ripusta pöntöt jo talven aikana, niin ne ovat takuulla paikoillaan pesinnän alkaessa. Tarvitset vain jätelautaa, nauloja ja rautalankaa sekä työkalut. L uonnolla ei mene hyvin
Uutuus
36 ON KUIN AURI NKO OLIS I TÄÄL LÄ AREM PI KUIN MUU ALLA retket 10 2018 NRO Ihmeellistä, miten suklaa ja rasva saavat ihmiseen virtaa!” Koti lumikuopassa, s. G ib so n. 36 ” RETKI joulukuu 2018 35 K U V A C
Kaikki valmista. Hiljaisuus huumaa korvia. Yksi retken tavoitteista oli selvittää, miltä tuntuu hiihtää umpihangessa viikkokausia tällaisella kuormalla. Pitkän ja meluisan matkan jälkeen tuntuu hyvältä vain seisoa liikkumatta paikallaan ja antaa aistien levätä ilman ainuttakaan ärsykettä. Seisoskelu taitaa riittää. Sitten vasen suksi eteen, ponnistus ja kohti uutta seikkailua! Seuraa hetken hämmennys, sillä ahkio ei hievahdakaan. Ai niin, nyt ei ollakaan sunnuntaihiihdolla. Uuden kuun ja paksun pilvipeitteen vuoksi näkyvyys on nollassa. Siispä toinen, ponnekkaampi yritys! Hämmennys jatkuu, matka ei. T E KST I JA K U VAT Erno Saukko ja. Luonnonrauha, jota olen kaivannut ja joka jatkuu nyt viikkokausia. RETKI joulukuu 2018 36 KAAMOSVAELLUS OMILLA LADUILLA oulukuinen ilta Kittilä-Inari-tiellä. Kymmenkunta astetta pakkasta, ilmassa ei tuulen henkäystäkään. Noin 400 metrin jälkeen totesin, että se tuntuu pahalta. Tuntuu kuin aisat olisi J. Ennen pitkää kylmää aistivat hermopäätteet eri puolilla kehoa heräävät lähettämään impulsseja kohti aivoKoti Koti lumikuopassa lumikuopassa Pitkä kaamosvaellus hurmaa, Pitkä kaamosvaellus hurmaa, haastaa ja opettaa haastaa ja opettaa Pakkasin ahkiooni eväät ja varusteet kuukauden kaamosvaellusta varten. Siispä otsalamppu päälle ja toimeksi! Hetken säätämisen jälkeen alumiiniaisat yhdistävät pullean ahkion lantiovyöhöni ja molempien saapaspohjien alaa on lisäämässä 260 senttimetriä metsäsuksea
Perussyynä on polttava palo päästä erämaahan, ulos luontoon, missä elämä tuntuu yksinkertaiselta ja aidolta. Erno Saukko. Erikoisuutena tällä retkellä on ensimmäinen vaellusjouluni. Jos ei nyt lähde niin ei sitten millään. Matkaa retkellä kertyisi noin 300km. Lopuksi jatkan vielä viikon yksin Utsjoelle Paistunturin erämaan halki. Muutaman kilometrin umpihankikyntämisen jälkeen vaatteet ovat hiestä läpimärät ja väärin painotettu kuorma saa pulkkani kerta toisensa jälkeen kaatumaan kuin Wasa-laivan konsanaan. Nyt hanki kantaa, keli kirkastuu ja kaamoksen hartaan rauhallisen tunnelman aistii joka solulla. Kaivan kuopan, sytytän nuotion ja mietin, miksi pitää olla hullu. RETKI joulukuu 2018 KAAMOSVAELLUS OMILLA LADUILLA 37 E N S I M M Ä I ST E N päivien koettelemukset ovat ohi. Miksi. Päinvastoin, nautin yksinvaeltamisen vapaudesta ja rauhasta. Muistan taas miksi tulin tänne. Suunnitelman mukaan kuljen ensin kaksi viikkoa Lemmenjoen kansallispuiston syrjäisimpien osien läpi etelästä pohjoiseen. Taustalla on jatkuva luontoelämysten jano ja seikkailunhalu sekä itsensä kehittäminen ja haasteiden etsiminen. Hulluutta tai ei, mielessäni kertaan seikat, jotka minut ovat tänne ajaneet. Kolmanteen yritykseen kerään kaikki voimani. Elämysten ohella tärkeä syy tälle retkelle on hankkia tietoa ja kokemusta unelmissa kajastelevaa ”suurvaellusta” varten. sidottu kantoon. Seuraa puolittain tukahtuneen kirouksen terästämä tempaisu. Lantio nytkähtää liikkeelle, lumi rutisee ahkion alla ja huoli hälvenee. Tämän jälkeen Aino tulee seurakseni kolmannelle viikolle Muotkatunturin erämaan läpihiihdon ajaksi. Illan päätteeksi löydän sentään kelvollisen leiripaikan. Mieli alkaa täyttyä huolesta. Olen aiemmin kulkenut pitkiä aikoja yksin erämaassa, joten itsekseen vaeltaminen ei ole ongelma. Lähden retkelle varustautuen vaeltamaan kuukauden yksin ilman huoltoa talvisessa erämaassa
Tuli on tälle retkelle ratkaisevan tärkeä elementti. Välillä huominen huolettaa. Vaskolompolon autiotupa on sopivasti reittini lähettyvillä, joten päätän ajan säästämiseksi suunnata sinne lepäämään ja joulua viettämään. Mitähän heidän jouluunsa mahtaa kuulua. Mikäs täällä on ollessa! Ulkona pakkanen kiristyy jatkuvasti, mittari näyttää illallisen aikaan jo 25 pakkasastetta. Toisaalta joulupuuhat tuntuvat mukavilta. Kuulaana pakkasaamuna taivasta vasten piirtyvät ylväät mustat linnut ikipetäjien latvuksissa aution erämaan keskellä ovat taianomainen näky. Kyseinen kämppä sijaitsee pienessä laaksossa lähellä Norjan rajaa yhdessä tasavallan syrjäisimmistä kolkista, joten joulurauha on taattu. Jottei elämä olisi liian helppoa, laaksossa hankikanto loppuu aivan tykkänään ja viimeiset kilometrit kämpälle ovat tavattoman raskaat hiihtää. Viimeisen ylämäen jälkeen täytyy tapojeni vastaisesti jo vähän huutaakin ilosta! Siis vain vähän. Pakotan itseni kuitenkin olemaan liikoja synkistelemättä ja keskityn iloitsemaan siitä, mitä minulla nyt on. RETKI joulukuu 2018 38 KAAMOSVAELLUS OMILLA LADUILLA Hyvät yöunet tekevät tehtävänsä. Kartalta silmiini hyppää noin päivämatkan päästä alkava laajojen soiden ketju, joka suuntautuu luoteeseen syvemmälle kansallispuistoon. Nyt pitää siis vain tsempata eteenpäin! Illan pimeydessä yksi tuskaisimmista vaelluspäivistäni koskaan päättyy onnellisesti tavoittelemani suon laitaan. Matkanteko on edelleen työlästä ja hitaampaa kuin olin toivonut, mutta teen minkä voin. Hiihdellessäni puu olalla takaisin kämpälle pohdiskelen koko homman järkevyyttä. Joulu erämaassa Pitkällisten aamutoimien jälkeen juhlapäivä on jo valjennut. Mielessä käyvät tutut ihmiset. Ainoana panostuksena huomiseen esitän erämaajumalille joululahjatoivomuksena, että armossaan eivät loihtisi yli 40 asteen pakkasia. Helpottavista toimista huolimatta hiihto on upottavien metsämaastojen vuoksi edelleen todella työlästä. Illallisen jälkeen palastelen ruokatermarin korkkiin puoli levyä suklaata ja asetan sen paperisen piparkakkupussin ja kuuman vesipannun viereen tarjolle. Tiukka itsekuri ja samojen asioiden toistaminen samassa järjestyksessä päivästä toiseen on välttämätöntä, jotta pystyy hiihtämään 7-8 tuntia päivässä ja tulemaan toimeen riittävän kevyellä varustuksella. Tämä nostaa hien ohella pintaan myös huolen tulevien päivien hiihtosuorituksista. Sen alkukantaisuus ja silkka kauneus hurmaa mielen ja seisauttaa ajantajun. Hyvällä onnella voisin noita jänkiä pitkin päästä kevyemmin eteenpäin, sillä isoilla soilla tuuli on usein kovettanut hankea. Alun yliraskaan rehkimisen jälkeen arki asettuu ladullensa. Kieltämättä joulunvietto yksin tuntuu hetkittäin kumisevan ontolta. Ensitöikseni korjaan ahkion painotuksen sijoittamalla 70 litran ruokasäkin pulkan perään ja toisen keulaan, molemmat vaakatasoon. Aamutulilla olen taas täynnä tarmoa ja kaikki ongelmat tuntuvat olevan ratkaistavissa. Tällaisella retkellä näin ei ole. Välillä saan nauttia kaamoksen rikkaista värisävyistä, välillä pusken eteenpäin hämärän harmauden keskellä. Huurremetsoja Suolla suksi toden totta kantaa paremmin. Nämä ajatukset suljen kuitenkin kerta toisensa jälkeen pois mielestäni. ”Vaunu” on jo osa elämää eikä sen painoa enää tule edes ajatelleeksi muulloin kuin ylämäessä. Nuotio, lämmintä ruokaa, tähtitaivas ja makuupussi. Huomisen murheet kuuluvat huomiseen, tänään nautiskellaan. Mukanani on bensiinikeitin tukalia tilanteita varten, mutta polttoainetta on vain kymmeneksi päiväksi ja siitäkin suurin osa retken tunturiosuutta varten. Metsissä olen siis lähes täysin nuotion varassa. Hangen suhteen on kuitenkin toivoa. Tuhlaan aikaa ja energiaa tällaiseen leikkiin, kun voisin levätä ja kerätä voimia huomista varten. Muuta ei nyt onneen tarvita. On koittanut joulun ensimmäisen rituaalin aika. Sitten köllöttelen laverilla ja luen, ties kuinka pitkälle yöhön. Raskaan viikon jälkeen tunnen mielessä ja ruumiissa, että tarvitsen lepopäivän. Tekee hyvää saada muuta ajateltavaa vaellusarjen ulkopuolelta, vaikka sitten näin leikkimällä. Kämpällä illan jo hämärtyessä koristelen joulukuusen. Olen vuosia halunnut lähteä Ruotsiin kokeilemaan talvista latvalinnustusta, mutta ainakaan näinä aamuina en hennoisi katsoa lintuja kiväärin piippua pitkin. Täydellinen rauha ja vapaus, oma tupa, lämmin kamiina, ruokaa ja herkkuja yllin kyllin. Sankka sumu enteilee ilmojen muutosta. Mikäs täällä on ollessa!. Illat ovat pääasiassa tyyniä ja rauhallisia, joten voin iltaisin huoltaa ja viettää aikaani nuotiolla. Joulujuhlan illalliseksi on luonnollisesti kinkkua ja tonttu oli ehtinyt käydä sujauttamassa lahjankin kynttilän viereen. Jos silloin pakkanen kovin paukkuu ja hanki pysyy yhtä huonona, on edessä karsea päivä. Näin sen pitää ollakin enkä vaihtaisi tunnelmallisia aamuja iltanuotioitani mistään hinnasta pois! Ensimmäisen viikon suurin iloni ovat huurremetsot, joita kohtaan useana aamuna hakomassa jänkiä reunustavissa männyissä. Yhtäkkiä pulkka kulkeekin hangessa vakaasti kuin vaunu raiteilla! Seuraavaksi optimoin hiihtovaatetuksen. Joulujuhlan illalliseksi on luonnollisesti kinkkua ja tonttu oli ehtinyt käydä sujauttamassa lahjankin kynttilän viereen. Vaan eikös vaelluksella elämän pitäisi olla kaikkea muuta kuin arkea. Olin ennen retkeä toivonut olevani tässä vaiheessa 15km pohjoisempana, mutta ei voi mitään
RETKI joulukuu 2018 KAAMOSVAELLUS OMILLA LADUILLA 39 L E I R I S SÄ ensimmäinen tehtävä on kaivaa kuoppa nuotiolle, polttopuuvarastolle ja makuualustalle. M U U TA M A N työntäyteisen tunnin kuluttua on viimein hetki aikaa kirjallisille harrastuksille.
Parin tunnin päästä eteläinen taivas alkaa hiljalleen kirkastua ja on liikkeellelähdön aika. Vinon joulupuuni päätän purkaa vasta aamulla. Kaamosretkeilyä parhaimmillaan Jumalat kuulivat toiveeni ja lähtiessäni kämpältä pakkasta on siedettävät 25 astetta. RETKI joulukuu 2018 40 KAAMOSVAELLUS OMILLA LADUILLA Silloin tällöin lasken kirjan ja sammutan otsalampun vain aistiakseni kynttilän ja kamiinan valaisemaa tupaa ikään kuin saisin näin lämpimästä tunnelmasta mahdollisimman paljon mukaani. Myönnetään sekin, että kuoriutuminen lämpimistä makuupusseista purevaan pakkaseen ja viimaan ei ajatuksena kannusta kiirehtimään. Päivän ensimmäinen elämys on kirkkaan tähtitaivaan alla herääminen. Ylösnousu viivästyy aina, koska jään makuupussista katselemaan tähtiä, keksimään tähtikuvioita tai ihailemaan revontulia. Tällaisina päivinä aika kuluu kuin siivillä maisemia ja väriloistoa ihaillen. Tieto hetken päästä loimottavasta aamunuotiosta saa mielen lopulta ryhdistäytymään. Kun varustus on kunnossa, ei liene tunnelmallisempia olosuhteita talvivaellukselle kuin kirkkaat tyynet pakkaspäivät kaamosaikaan. Surkea hankikantokin jää laaksoon ja ylempänä on taas ihan kelvollinen keli. Eteläinen taivas loimuaa liekkien väreissä saavuttaen komeimman leimunsa keskipäivällä. Pitkä pimeys väistyy ja tähdet himmenevät hitaasti näkymättömiin. Jokainen tällainen verkkaisesti valkeneva aamu tuntuu mielessä pieneltä keväältä. Taivaankannen toisella puolella horisontti hohkaa metallin kylmää sinistä ja violettia. Onni tuntuu hymyilevän ja mieliala on sen mukainen. K U U S I on näillä seuduilla tuiki harvinainen, joten tuuhea mänty saa toimia joulupuuna.
KAAMOSVAELLUS OMILLA LADUILLA R E T K E L L Ä kohtasin komeimpia kuusikoita, mitä olen ikinä nähnyt! Tässä en viitsi viritellä suojaa yöksi, vaan nukun makeasti puiden juurella suojassa viimalta.
Hiihtäessäni alemmaksi jokilaaksoon hankikanto muuttuu jälleen surkeaksi. Loppuviikolla pakkanen kiristyy yli 30 asteeseen. Pienistä epämukavuuksista huolimatta arki rullaa jähmeästi eteenpäin tuttuja rutiineja seuraillen ja positiivisiin asioihin keskittyen.. Loppuillan ohjelmassa on varusteiden kuivattelua, kokkailua, lumen sulattelua, huomispäivän eväiden valmistelua ja päiväkirjan kirjoitusta. Näissä olosuhteissa merinovillan ylivertaisuus käy selväksi: paikallaanoloa sietää paita märkänä merkittävästi pitempään kuin keinokuitupaidassa (mukanani on testimielessä molemmat). Nyt ei mikään enää voi mennä vikaan. Jopa lounastauolle pysähtyminen inhottaa. Pakko on kuitenkin syödä, pikavauhtia ja pohdiskelematta sen kummemmin nuudelien ja kuivatun jauhelihan gastronomisia ominaisuuksia. Paita on jatkuvasti märkänä, joten tauoille ei huvita seisahtua. Kuulostaa pahalta, mutta touhuillessa pysyy mukavasti lämpimänä ja mielikuva roihuavasta, vaatteita kuivattavasta nuotiosta auttaa jaksamaan äherrystä pimeässä. Ympäröivien puiden rungot ja oksat hohtavat tanssivien liekkien valossa ja tuntuu, kuin korkeuksiin nousevat ikipetäjät vartioisivat leirirauhaani ja kannattelisivat taivasta kattonani. Loimuava nuotio tekee pienestä lumikuopasta sekunnissa mitä parhaimman kodin pimeän ja jäisen erämaan keskelle. Tähdet palaavat taivaalle pohjoisesta alkaen ja kuu kiipii tuntureiden takaa ylemmäksi valaisemaan satumaisen kauniin erämaan iltaa. Näihin aikoihin alankin pikkuhiljaa tähyilemään sopivaa leiripaikkaa. Vaellettuani kaksi viikkoa kuolemanhiljaisissa erämaissa pienen linnun näkeminen läheltä on liikuttava hetki. Vaellus kavereitta päiväkausien hiihtomatkan päässä lähimmästä tiestä tai moottorikelkkaurasta ilman viestiyhteyksiä ei ole leikkiä. Jokainen pakkasaste tekee leiriytymisestä raskaampaa ja hiihdolta onkin muistettava jättää riittävästi voimia iltaa varten. Yksin vaeltaessa sydäntalvella turvallisuuskysymykset korostuvat. Lätynpaiston lomassa koen retken sykähdyttävimmän luontohetken: lapintiainen lennähtää lähioksalle katselemaan hetkeksi touhujani. Illan lopuksi koteloidun vielä nuotion palaessa makuupusseihin ja katselen vuorotellen hiipuvaa nuotiota, kuuta ja taivaan tähtiä, kunnes uni tulee, äkkiä ja sen kummemmin houkuttelematta. Keskittymisen herpaantuminen esimerkiksi joen ylityksessä tai kirvestä käytellessä voi pahimmissa kuvitelmissa tietää reissun suuntautumista tuonpuoleisille tuntureille. Annos realismia ja lättyjä Nyt jarrua romantisointiin, sillä hommasta ei pidä suinkaan saada liian siloteltua kuvaa. RETKI joulukuu 2018 42 KAAMOSVAELLUS OMILLA LADUILLA Iltapäivällä pimeän paluuseen havahtuu ensimmäisenä siitä, että karttaa ei enää näe lukea ilman otsalamppua. Pienistä epämukavuuksista huolimatta arki rullaa jähmeästi eteenpäin tuttuja rutiineja seuraillen ja positiivisiin asioihin keskittyen. HomL E P O PÄ I VÄ Muotkatunturin erämaan laitamilla. Aina päivän päätteeksi päällystakki on kuin peltipalttoo kosteuden jäädyttyä sen sisäpintaan. Iltatulilla pakkanen ja pureva viima estävät tekemästä avokäsin mitään muualla kuin aivan nuotion vieressä. Leiriytyminen, eli nuotiokuopan kaivaminen, polttopuun etsiminen ja tarpin virittely on rankkaa työtä ja vie paikasta riippuen 2-4 tuntia. Lopulta, kun väsymys alkaa jo hiipiä kosteaan puseroon, yksi tulitikun raapaisu muuttaa kaiken
Yksinoleminen ja rauha ovat tehneet hyvää, mutta nyt. Fyysisesti rankka elämä tuntuu kuitenkin hyvältä, koska kaikella tekemisellä on selkeä syy. Lettukestien jälkeen en edes jaksa muistaa, milloin viimeksi olisi ollut niin hyvä olo. Illan päätteeksi perustan leirini muutamien kilometrien päähän tiestä Muotkatunturin erämaa-alueen laitamille. Raskaiden olosuhteiden takia hiihtopäivät ovat pitkiä eikä ”vapaa-aikaa” velvollisuuksien jälkeen juuri jää. loso. Turvallisuus. Vatsa on täysi ja tuntuu leppoisalta touhuilla nuotiolla vain kevyet housut ja villapaita yllä. Luonto ei anna ilmaiseksi muuta kuin 8 tuntia valoa, kaikki muu vaatii työtä. Pikemminkin univelkaa hiljalleen kertyy. En ole kahteen viikkoon kohdannut ainuttakaan lajitoveriani. Olo on niin hyvä, että suorastaan naurattaa, ääneen! Muutos Illan pimeydessä tien yllä vuoroin kirkastuva ja himmenevä kajo kertoo auton lähestyvän. KAAMOSVAELLUS OMILLA LADUILLA RETKI joulukuu 2018 43 ma on otettava vakavasti ja mahdolliset vaaranpaikat on tunnistettava ennakolta. ani ytimessä onkin ongelmien ennaltaehkäisy. Muutaman päivän raskaiden ponnistusten jälkeen pääsen aikataulussa sovittuun paikkaan. Ruumis ja mieli huutavat lepopäivää ja sellaisen ne saavatkin, sillä huomenna tarvitsee vain noutaa Aino tienvarresta. Täällä, näissä olosuhteissa sumu väistyy ja elämän yksinkertaisimman tarkoituksen näkee kirkkaana: pysy hengissä, jatka eteenpäin. Keskeisiä teesejä ovat liiallisen uupumuksen välttäminen sekä jatkuva oman jaksamisen ja riskien arviointi. Vietän leudon päivän paistellen lettuja ja juomalla kuksatolkulla mustaa kahvia. Kaupungissa tekemisen tarkoitus kun tuppaa hukkumaan kiireen, stressiin ja tylsyyden sumuun kuin tähtitaivas valosaasteeseen. Lepopäivän aamuna 12 tunnin unien jälkeen herään huomaamaan, että pakkaset ovat ohi
Taukoa ei ole tulossa ja pelkästään ajoissa tielle ehtiminen vaatii kohtalaisen ponnistuksen. Yksinvaeltamisessa on tietyt hyvät puolensa, mutta kahden viikon raskaan soolohiihdon jälkeen nautin näistä päivistä Ainon seurassa. Leiriytyessäkään ei enää tarvitse tehdä kaikkea itse! Näin vaellus muuttuu yksinäisestä puurtamisesta iloiseksi yhdessä tekemiseksi. Eteneminen on kuitenkin hidasta. Iltatulilla tarinaa riittää puolin ja toisin pitkälle yöhön. RETKI joulukuu 2018 44 KAAMOSVAELLUS OMILLA LADUILLA tuntuu mukavalta päästä juttelemaan Ainon kanssa ja kuulemaan, mitä maailmalla on tapahtunut. Jatko alkaa näyttää huolestuttavalta. On mukavaa jutella tavaroiden purkamisen lomassa. M I K Ä riemu onkaan tauoilla keskustella parin viikon hiljaisuuden jälkeen! Muutama kannustava sana tai huono vitsi kärkeä vaihdettaessa tuo sekin lisää voimia.. Nyt kuitenkin huomaan toiveeni lepopäivästä uppoavan näihin pehmeisiin nietoksiin. Seuraavana aamuna tunnen oloni latautuneeksi ja lähdemme iloisin mielin yhdessä jatkamaan matkaa kohti pohjoista. Olin ennen retkeä toivonut, että pystyisimme pitämään yhden välipäivän, jotta minulla olisi Ainon lähdettyä hyvin virtaa jatkaa vielä Utsjoelle. Auto kurvaa risteykseen. Muutama kannustava sana tai huono vitsi kärkeä vaihdettaessa tuo sekin lisää voimia. Jännitys oli turhaa. Kärkihiihtäjän vuorottelu tuo valtavan helpotuksen etenemiseen verrattuna jatkuvaan yksinpuskemiseen. Ensimmäisenä päivänä pääsemme eteenpäin 6 km! Aikataulupaine alkaakin kihelmöidä takaraivossani. Tuulilasin läpi näen, että Ainolla on tuttu viininpunainen untuvatakki päällä. Hetken perästä mäntyjen latvat kylpevät valkeassa valossa ja pian tilataksi nousee mäen takaa näkyviin. Kohtaaminen jännittää, sillä pitkällisen itselleen puhumisen jälkeen tuntuu usein hankalalta alkaa puhumaan toisille. Aikeenamme on nousta nopeasti Muotkatunturin erämaan eteläosien upottavista havumetsistä alueen keskiosien suurille soille ja paljakoille. Taksikuski lähtee jatkamaan matkaa ja me alamme ilmavan untuvatakkihalauksen jälkeen setvimään varusteita lähtökuntoon ennen siirtymistä leiriini. LED-lamput häikäisevät hämärään tottuneita silmiä. Hankikannosta ei ole edelleenkään tietoakaan, mutta vaellus on nyt monella tasolla täysin erilaista
Arvioin etäisyyksiä ja muutan niitä vaelluspäiviksi. Moisen aterian jälkeen olen tuntevinani pitkästä aikaa pientä kylläisyyden tunnetta. Ruumis on päivän rasituksista raukea. Kaipaisin kipeästi taukoa. Matkaanlähtö valmiiksi väsyneenä ja väkisin hiihtäminen kaamosaikaan yksin avotunturissa ilman todella hyvää syytä ei vain ole järkevää. Kohti unelmaretkeä Pari kuukautta myöhemmin kevättalven aurinko paistaa korkealta ja kirkkaasti Paistunturin erämaassa. Vertailen ja listaan takkeja, housuja, saappaita sekä muita varusteita. Raahattuani tunturivaellusvarusteita kaksisataa kilometriä ratkaisu tuntuu aivan erityisen typerältä. Tunnen loputtoman rauhan ja vapauden.. Kun päätös on tehty, syön illan aikana kaksi levyä suklaata. Lepopäivää emme ehtineet pitää. Teltan pimeydestä huolimatta näen mielessäni ikimetsiä, koskemattomia jänkiä, kalaisia erämaajärviä ja uljaita tuntureita. Heikot tuulenpuuskat kahisuttavat silloin tällöin telttakankaita. Matkalla tietä kohti edes pitkien suksieni kärjet eivät pysy hangen päällä. Tämä kuuluu lajiin. Jälleen kerran sain todeta, että kaamosaikaan retkeillessä aikataulu on pidettävä väljänä. Hiihtelen jälleen harjoitusreissulla, nyt kirkkaan sinisen taivaan alla häikäisevillä lumilakeuksilla, jotka kaamosvaelluksella jäivät hiihtämättä. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun joudun tulemaan reissusta kesken pois ja se syö miestä. Tiukan aikataulun ja huonon hangen vuoksi liikuin retkellä pitkään palautumisen äärirajoilla ja tiedän nyt, missä tuo hikinen raja suunnilleen kulkee. Sen säteilemän lämmön tuntee jo kasvoilla, ensimmäistä kertaa tänä talvena. Koska enää ei tarvitse säästellä, syön päätöksen päälle saman tien kokonaisen suklaalevyn voin kanssa. Keskeyttämispäätöksen tekeminen saattoi sekin olla jatkon kannalta hyvää harjoitusta. Utsjoki on kaukana, aikataulu tiukka ja paukut vähissä. Näin ollen pitkäaikainen haaveeni todellisesta ”suurvaelluksesta” voi vihdoin alkaa kiteytymään järkeväksi suunnitelmaksi. Kaikki kokemukset ja elämykset on pakattu huolellisesti muistojen kuivasäkkiin suojaan hapertumiselta ja vesittymiseltä. Seuraavana aamuna olo on yllättäen pirteämpi kuin viikkoihin! Olen kuin lentoonlähdössä ja Ainon epäilevistä kommenteista huolimatta perun edellisiltaisen päätökseni. Kuulen tuulen huminan petäjissä, sateen ropinan ja pikkulintujen kuoron. Pitäisi nukkua, mutta en pysty estämään unta kaikottavaa ajatusten vyöryä. Ei matkasta nauttimisen eikä riskienhallinnan kannalta. Aamulla teltta on hautautunut puoliksi lumeen. Alkuillasta alkaneen lumipyryn myötä päädyn jatkon suhteen samaan lopputulokseen kuin eilen. Tylsällä tunturipaljakalla tuo kaamosretki palaa aina uudestaan mieleen kuin vaikuttava elokuva. Sainkin retkeltä lopullisen varmistuksen siihen, että pystyn nyt vaeltamaan Pohjolassa viikkokausia ilman huoltoa kaikkina vuodenaikoina. Olo onkin nyt nälkäinen ja väsynyt. Olisipa pari päivää lisää aikaa! Pitkällisen arpomisen jälkeen päädyn hampaita kiristellen siihen, että lähden Ainon kanssa kotiin. Lämpimästä päivästä huolimatta yö tunturissa on purevan kylmä. Makoilen säkkipimeässä kolmen makuupussin syvyyksissä. Ihmeellistä, miten suklaa ja rasva saavat ihmiseen virtaa! Aamutulien jälkeen lähdemme hiihtämään kohti tietä. Iltanuotiot kirkkaassa kuutamossa, surkea hankikanto, satumaiset pakkaspäivät, joulu autiotuvalla, huurremetsot Repokairassa. Mielessäni selaan Pohjois-Skandinavian karttoja ja piirtelen niille mitä erilaisempia reittejä. Teknisesti retki sujui kaikin puolin erinomaisesti. Kun lopulta ei enää jaksa ajatella, haavekuvat valtaavat mielen. Lasken suklaalevyjen ja nuudelipakettien minimitarvetta sekä eväiden annoskertoimia. 45 RETKI joulukuu 2018 KAAMOSVAELLUS OMILLA LADUILLA Pulju Pokka Lisma Menesjärvi Angeli Inari Ivalo Vuotso Saariselkä Kaamanen Karigasniemi Karasjok vaellusreitti vaellusreitti Vaskolompolo Norja Suomi Enontekiö Kittilä Inari Sodankylä Uts jok i Ina ri Inari Inari Porttipahta 15 km Lemmenjoki Muotkatunturit Paistunturit Hammastunturi Sompio UKK-puisto Pulju Pöyrisjärvi Kaldoaivi Kevo Päätösten aika Iloisten päivien ja Muotkatunturin erämaan monipuolisten maisemien jälkeen pääsemme leiriin päivämatkan päähän Karigasniementiestä, aikataulussa. Tekniikka ja varustus vastasivat olosuhteita eikä missään vaiheessa ilmaantunut selviytymisen suhteen epävarmuuden tunteita. Kohtaan karhuja, hirviä ja ahmoja. Päivän mittaan mieleni suklaasiivet sulavat ja illalla tienvarteen tullessamme edellisiltainen uupumus on jälleen seuranani. Iltatulilla tutkiskelen karttoja. Meno tuntuu hyvin raskaalta, kotiinlähtö ei ehkä enää niinkään. Jotten huomisaamuna suklaapäissäni taas pyörtäisi päätöstäni, poltan loput kartat. Kylmyys on kaikonnut jo aikaa sitten sisimmän pussin ulkopuolelle ja olo on mukavan lämmin. Pehmeää lunta on satanut ainakin 25 senttiä. Muistojen ohella vaellukselta jäi käteen kosolti oppia. Aistin kevättalven auringossa sulavan koivikon tuoksun. Tunteet täytyy nyt vain vaientaa ja kuunnella järjen ääntä
Puhelin ei kuulu tai ainakin se hyytyy. Kantapöydästä ei noviisille ehkä avautuisi tilaa. Suurin osa pohjoiseen matkaavista ihmisistä on ulkomaalaisia turisteja, enemmistö Aasiasta. Gibson Kaamosaikaan Kaamosaikaan Kiilopäällä Kiilopäällä Onko kaamosretkeily kurjuuden maksimointia nenänpää jäässä vai sinisenä loistavien hankien ihailua. Suomen Ladun ylläpitämästä Kiilopään keskuksesta löydän etsimäni pirtinpöydät, mutta niitä miehittää täysin toisenlainen hiihtäjäkansa kuin olen kuvitellut. Suomalaiset saapuvat pääosin vasta keväthangille. Kuka haluaa ulkoilla pimeässä. Vuokraamosta vinkit ja välineet En malta jäädä retkeilymajan lakanoihin yötä pidemmäksi aikaa, vaan päätän tehdä muutaman yön hiihtovaelluksen UKK-puistoon. RETKI joulukuu 2018 46 KIILOPÄÄ T E KST I Maija Arosuo K U VAT C. Testaamme kaamoshiihtoa vuoden pimeimpään aikaan UKK-puistossa ja Kiilopään retkeilykeskuksessa. Vai olisiko siellä näin kaamosaikaan ylipäätään ketään. Vaikka lähimmät tuvat on periaatteessa merkitty päivätuviksi, ei yöpyminen niillä tähän vuodenaikaan ole oppaista mitenkään haitallista. Viikon majoituksen saan yhden hotellinyön hinnalla, enkä aio viettää aikaa sisällä vaan ulkona. Petipaikkani retkeilymaja Ahopään naisten huoneessa tarjoaa aikamatkan 1980-luvun mäntypuiseen kerrossänkykulttuuriin, mutta puitteet ovat toimivat. Lisäksi pääsisin vakoilemaan, keitä muita keskuksessa matkailee. He kuitenkin jäävät suurempiin hotelleihin. Siispä päädymme ensi kertaa hiihtovaellukselle lähtevän ystäväni kanssa tekemään lyhyen ja varman kierroksen Niilapään kautta Rautulammille ja sieltä Luulammin kautta takaisin.. Valtaosa on nuorehkoja, lähinnä keskieurooppalaisia retkeilijöitä ja ulkoilijoita, jotka ovat tulleet hiihtämään ja ihmettelemään kaamosta ja revontulia. Lentobussissa minun ja ystäväni Merjan lisäksi Kiilopäälle jatkaa yksi suomalaismies. Kuvittelen mielessäni honkapirtin, joka pitkät pöydät olisivat väärällään eräjääriä hörppimässä pannukahvia kuksistaan. Jo Ivalon lennolla selviää, että edustan Saariselän alueella tammikuussa vähemmistökansaa. K iilopään retkeilykeskus UKK-puiston kupeessa on ollut minulle pitkään mysteeri. Vuokraamosta saan viime hetken vinkit: kelkkauria ei puistossa vielä ole, lumi on upottavaa, päivät ovat lyhyet ja pakkanen kovaa
RETKI joulukuu 2018 KIILOPÄÄ 47 K A A M O KS E N aurinko ylittää keskellä päivää juuri horisontin. Kirkkaalla säällä kuutamolla näkee myös hyvin hiihtää.. Päivä on muutaman tunnin mittainen, mutta hämärän aika on pitkä
Yö porokämpän penkillä Ensimmäisen päivän viiden kilometrin pyrähdys Niilapään porokämpälle käy hyvästä harjoittelusta. Pakkaamme paksut makuupussit, lämmintä vaatetta ja muutaman päivän muonat mukaan ja olemme valmiita matkaan. R AU T U L A M M I N tuvalla virtaava vesi pysyy avoimena vielä tammikuussa. Kämpällä saamme seuraamme saksalaistytön, jonka tarkoituksena on hiihtää yksinään Luirojärvelle murtomaasuksilla rinkan kanssa edestakaisin muutamassa päivässä. Lyhyet päivämatkat mahdollistavat hiihtoretket ilman varusteita vielä iltaisin.. Ylämäkivoittoisella osuudella saa mukavasti lämpöä, sillä tunturituuli puhaltaa navakasti vastaan, eikä tammikuisesta auringosta juuri ole lämmittämään. Jokunen ihminen seuraa sitä suksilla, joten pohja saattaa pysyä hieman kovempana kuin muu maasto, mutta huollettua latua ei ainakaan kaamosaikaan välillä ole. Hänellä ei ole aikaisempaa talviretkeilykokemusta Suomesta, eikä kovin lämpimän oloisia vaatteita, hätämajoitteena mukana on avaruushuopa. RETKI joulukuu 2018 48 KIILOPÄÄ Retkikartta-palvelu lupaa tälle välille jopa ladun, mutta käytännössä tupien välissä kulkee puutolpin merkitty, huoltamaton talvireitti. Ensimmäinen etappi Niilapäälle saa hänet ilmeisesti muuttamaan suunnitelmia ja hän liittyy pyynnöstämme seuruN I I L A PÄ Ä N porokämppä on tarkoitettu päiväkävijöiden lämmittelytuvaksi, mutta hiljaiseen aikaan sen penkeillä voi yöpyäkin. Vuokraamme siis tunturisukset sekä tavaroiden kuljettamiseen Fjällpulkenin ja Somas-ahkion
Valtavan kahvilasalin keskellä on sijaa isommallekin avotulelle. Vaikkei päivämatkaa ole kuin kahdeksan kilometriä, haluamme varata kulkemiseen kaiken valoisan ajan, eli noin neljä tuntia. Järven notkelmassa sijaitseva tupa tuntuu olevan melko hyytävällä paikalla. Hän jatkaa vielä muutaman päivän omia teitään, me palaamme Kiilopäälle. On kuin olisimme palanneet sivistyksen pariin. Rauhallisin mielin menemme nukkumaan, kun paljon muutakaan emme näe tehdä. Ylämäet saavat lämmön kohoamaan ja alamäissä pääsee kokemaan hetkellistä vauhdin hurmaa. Tupa on edellistä suurempi ja varustettu kaasuliedellä. Hädin tuskin horisontin ylittävät auringonsäteet maalaavat hanget sinisen eri sävyihin. Virtaavaa vettä pakkasessa Vaikka pakkasta on parikymmentä astetta, virtaavat vedet vielä monin paikoin avoimina. Pakkaslunta kyntävä ahkio tosin toimii tehokkaana jarruna niin, ettei liiallisesta vauhtisokeudesta ole huolta. Aamun sarastaessa lähdemme hiihtämään kohti tunturin takaa nousevaa aurinkoa. Yksi päiväretkeilijä käy siellä paistamassa makkaransa illan aikana. Ihmettelemme kiitollisina, millaisen ilmaisen palvelun voimmekaan saada. Viimeisten kolmen päivän aikana tärkein tehtävä on ollut pysyä lämpimänä. Yritämme sinnitellä hereillä nähdäksemme revontulia, mutta uni vie voiton, ennen kuin ketunhännät pääsevät kunnolla vauhtiin. RETKI joulukuu 2018 KIILOPÄÄ 49 eeseemme. Kunnes onkin aika mennä nukkumaan ja kämppä alkaa jälleen viiletä. Meitä on onneksi kuitenkin kolme, eikä päivämatkaa ole kuin kaksitoista kilometriä, josta loppuosa huollettua. Latua pitkin ilman ahkiota sivakoiva murtomaahiihtäjä. Avaamme vuoron perään latua ja hiihtäminen tuntuu varsin mukavalta. Sitä tuntuu kuluvan säälimätön määrä, jotta tupaan tulisi edes sen verran lämpöä, että siellä tarkenee toppavaatteet päällä. Se on vaatinut liikkeellä pysySaksalaistytölle selviää viimeistään nyt, miksi talvella on parempi vaeltaa porukassa.. Sitten tunnistamme sen oman rotumme edustajaksi. Hidas loppusuora Luulammen päivätupa on oikeammin latukahvila. Ensimmäinen pariin päivään näkemämme ihminen. Tämä saattoi olla hänen elämänsä kannalta hyvä ratkaisu. Rakennus tuntuu kuitenkin jämerältä ja ikkunoiden ja oven eteen teippaamamme avaruushuovat tiivistävät sen verran, ettei sisään tuule. Alamäki sitä vastoin on lyhyt kuin jäniksen häntä. Koetan siis jatkaa unia lämpimässä pussissani ja yrittää olla putoamatta kapealta penkiltä, jota ei ole tehty nukkumiseen. Eilisestä myräkästä on jäljellä vain nietostuneet pakkaslumet. Loppuhuipennuksen odotamme olevan helpon, onhan allamme latu. Hiihdämme muutaman säkillisen polttopuita pihan perällä olevasta puuvajasta ja teemme valkean. Ahkion kanssa Kiilopään ylittäminen 25 asteen kitkapakkasessa päivän umpihankitarpomisen jälkeen kysyy silti sisua. Aamulla tuvassa on jälleen reilusti pakkasta. Pikkuruinen porokämppä on varsin soma muutaman ihmisen yösija, emmekä siellä totta tosiaan muille ihmisille häiriöksi ole. Pimeyttä riittää paljon pidemmäksi aikaa kuin unta. Saksalaistytölle selviää viimeistään nyt, miksi talvella on parempi vaeltaa porukassa. Metsähallitus on hoitanut pientä koivuklapia paikalle kiitettävästi. Se kulkee Rautuja Kutturatunturin välisessä solassa, jonne voi kertyä paljon lunta. Matka eteneekin joutuisasti ja olemme perillä jo ennen pimeän laskeutumista. Se etenee sellaista vauhtia, ettemme ensin tajua, mikä se on. Näin pulssi ehtii tasaantua, eikä ensimmäiselle tule liian hiki ja viimeiselle kylmä. Monen tunnin ahertamisen jälkeen tuntuu, että käsineet uskaltaa hetkeksi riisua. Pikkuinen kamiina antaa parastaan ja kattilaan haetaan vuoroon ämpärillä ulkoa lunta sulamaan. Saamme seuraamme myös muutaman murtomaahiihtäjän, joiden kevyitä hiihtoasuja ja hikisiä selkiä ei käy lainkaan kateeksi. Illan ohjelmassa on kämpän lämpimäksi saaminen ja veden sulattaminen. Hiihtäjä. Täysin tyynen illan jälkeen tuuli ulvoo nyt nurkissa niin, että mietin pysyykö mökki paikallaan ja mihin jätinkään sukset ja ahkioni. Alan ymmärtää kaamoksen kauneutta. Urat ovat toden totta aamulla poissa, joten saamme rämpiä melko syvässä lumessa. Toteamme, että siellä on vastoin ennakkotietoja ajettu kelkalla, joten uraa pitkin pääsisimme kyllä etenemään. Pakkanen terästää lunta, niin ettemme uppoa kuin sääreen, vaikkei pysyvää hankikantoa vielä olekaan. Koska aurinko nousee vasta kello kymmenen, on aamutoimet aloitettava pimeässä. Nautimme lounaan ja hyvästelemme saksalaisen ystävämme. Matka Rautulammille on hauskan vaihteleva. Vuorovedoin perille Yöllä herään sellaiseen paukkeeseen, että tiedän unelmien kelkkaurasta olevan menneitä. Rautulammilla saammekin juomavettä purosta, mikä tuntuu varsin ylelliseltä. Pian olemme itsekin jo ladulla, jonka tasainen pohja tuntuu eriskummallisen teolliselta syvän lumen jälkeen. Otamme lyhyitä, muutaman sadan metrin vetovuoroja. Ylämäki tuntuu loputtomalta. Tähtikirkkaan taivaan valossa teemme vielä hiihtoretken tutkiaksemme, millainen on seuraavan päivän etappi. Raahustamme vielä syvässä lumessa, kun edestämme ohi kiitää jotain värikästä. Kylmyys on sen sijaan entistä syvempää. Tosin kaamosaikaan kahvit saa keittää itse. Otsalamppujen valossa keittelemme siis aamupuurot, pakkaamme ja sulattelemme lisää vettä termoksiimme. Se lämmittää hieman kun istuu melkein nuotiossa
RETKI joulukuu 2018 50 KIILOPÄÄ K U K A on tämä vuorenpeikko lapioineen keskellä Kiilopään harjannetta. L E I JA I L I JA on tullut Kiilopäälle harjoittelemaan nousua kaamosaamuna.. S I VA K K A L A AV U L L E pääsee Kiilopäältä tunturisuksilla myös merkittyjä maastopyöräreittejä pitkin
Aiemmin olen pitänyt kaamosmatkailua lähinnä kurjuuden maksimointina. On kuin aurinko olisi täällä arempi kuin muualla. Sen säteet lähestyvät vienosti maata, mutteivät uskalla kohdata sitä.. 51 RETKI joulukuu 2018 Kiilopää Kiilopää Niilanpää Rautulampi Lankojärvi Luulampi Rumakuru Taajoslaavu Vellinsärpimä Aurora Rönkönlampi Harrioja Sivakkaoja Saariselkä Sodankylä 4 Sodankylä Inari 2 km Kiilopää Urho Kekkosen kansallispuisto KIILOPÄÄ mistä, paljon vaatteita ja tulen ylläpitämistä. Joulupukin satumaassa Seuraavan päivän pyhitämme murtomaahiihdolle. Mutta toisaalta on hauskaa seurata savusaunan nokisuutta ja avannon kylmyyttä ihmetteleviä ihmisiä. Ne ovat kuitenkin jo täynnä, joten ilmoittaudun Suomen Ladun oppaan mukaan päivän tunturihiihtoretkelle. Retkeilykeskuksen ohjelmalehtinen lupaa joka päivälle aktiviteettejä. Melkein kuin pyynnöstäni saada hieman lisää väriä kuviini, nousee maisemaan iloisenkirjava leija. Viikon aikana pohjoisen taivaan minimalistinen valo on alkanut viehättää minua. Kun ne kaksi kohtaavat, muodostuu kaamoksen mystinen tunnelma. Päätän lähteä matkaan hieman ennen auringon nousua – mikä ei siis silti tarkoita aikaista ylösnousua – ja kävellä keskuksen nimikkotunturin, Kiilopään huipulle. Puolen päivän retki on yhteisestä sopimuksestamme venynyt koko päivän mittaiseksi, mutta olemme nauttineet koko rahan edestä. Saunarauhasta ei kansainvälisessä seurassa ole tietoakaan. Nämä retket ovat asukkaille peräti ilmaisia. Tunnin luento venyy parin tunnin mittaiseksi, mutta kukaan ei valita asiasta. Kiilopään laella on tyyntä. Illalla saan kuulla Patan huimista seikkailuista Etelämantereella. Laduilla näkee hiihtotaitoa vasta hakevia ulkomaalaisryhmiä ja niiden vieressä toppavaatteissa hikoavia lumikenkäilijöitä. On kuin aurinko olisi täällä arempi kuin muualla. Pidän päätöksestäni heti ensi metreillä. Pidämme evästauon ja teemme hieman talkootöitäkin – luomme lumet porstuasta ja kannamme halkoja tupaan. Kaamosaamu huipulla Lähtöpäivän aamu koettaa selkeänä, ja minulla on vielä puoli päivää aktiivista aikaa ulkoilla. Aamun koittaessa retkiryhmämme kokoontuu. Illalla on tarjolla lisää kaloreita, kun Kiilopään kodassa paistetaan perinteisiä muurinpohjalättyjä nuotiolla. Tunnelmoin kulkiessani Kiilopään laelle, jossa kohtaan toinen toistaan mystisempiä näkyjä. Tällä viikolla on Pata Degermanin tunturihiihtopäivä ja Aksana Kurolan joogakurssi. Sitten se katoaa horisontin taakse, kunnes se kohta kävelee kohti minua ja esittelee itsensä. Kissat vetävät parilatuja ympäristöön enemmän kuin kansa ehtii hiihtää. Onko hän haudannut tähän aarteen. Lumi tulee aurinkoa vastaan omalla heijastuksellaan. Vaihdamme kuulumisia ja lopulta osoitteita paikallislehteä edustavan leijalautailijan kanssa. Kiilopään savusauna ja avanto maistuvat vaelluksen päätteeksi sitäkin makeammilta. Siitä jatkamme länteen, metsän suojaan, sillä tuuli on aika navakkaa. Aina yhtä lennokas puhuja saa salillisen retkeilijöitä kuuntelemaan hengitystä pidättäen, kuinka he Veikan kanssa nuorina miehinä keräsivät kaiken rohkeutensa – pyytääkseen saada harjoitella ompelemista lääkäriaseman henkilökunnalla. Pysähdymme Kakslauttaseen kaakaolle, missä meitä palvellaan ensin englanniksi ja sitten vasta kotimaisella kielellä. Sen säteet lähestyvät vienosti maata, mutteivät uskalla kohdata sitä. Sitten lähdemme tyytyväisinä teillemme, kohti todellista maailmaa. Metsässä lumi on tasaista puuteria, jota on helppo halkoa. Hiihdämme ensin jo tutuksi tulleelle Niilapään porokämpälle. Hiljaisuudessa eteeni siintää silhuetti, joka näyttää vuorenpeikon kasvoilta. Mitä lumimies on tänne kaivanut. Ystäväni palaa iltalennolla etelään ja minä jatkan muutaman päivän tutustumista Kiilopään palvelutarjontaan. Sivakkalaavulla tulistelemme, kunnes jatkamme hämärän jo laskiessa maastopyöräreittejä takaisin Kiilopäälle. Tai toisin sanoen opas, minä ja yksi keskuksen työntekijä, jolla on vapaapäivä, olemme paikalla. Hieraisen silmiäni. Kaiken kaikkiaan on kuitenkin aika hiljaista. Coca-Cola-mainoksen joulupukin satumaa täytyy olla kuvattu juuri täällä. Olemme tyytyväisiä, sillä ilman ulkomaalaisia vahvistuksia tämäkään paikka ei olisi auki. Pakkanen pitää elohopean tiiviisti parinkymmenen asteen tienoilla, joten luistosta ei ole tietoakaan. Matkaa yhteen suuntaan tulee muutama kilometri ja nousua parisataa metriä. Minimiosallistujamäärää ei ole, joten lähdemme matkaan. Aurinko on jo saanut itsensä revittyä irti maan kamarasta ja valaisee nyt horisontissa siintäviä huippuja. Vartalo siltä puuttuu, mutta lapio on mukana. Kesäpolku on merkitty, mutta hukkaamme merkit jossain kohden, joten suunnistamme vain pohjoiseen, kohti latua. Ruijanpolun kohdalla lähdemme pohjoiseen kohti Sivakkalaavua
Kirkonmäen Kirkonmäen juurella juurella RETKI joulukuu 2018 52. RETKIHETKI: UTSJOEN KIRKKOTUVAT T E KST I JA K U VA Joel Ahola Utsjoen Mantojärven rantatörmällä kohoaa kirkkotupien rykelmä, jonka vanhimmat hirsikämpät on salvettu 1700-luvulla
Aidatun pappilan pellonnurkassa sinnittelee vuonna 1701 rakennetun kirkon hirsisakasti, mutta nykyinen pyhättö on valmistunut vuosikymmen pappilaa myöhemmin. Kirkko ja pappila sekä kaunis jokilaakso reunustuntureineen luovat puitteet valtakunnallisesti merkittävälle rakennetulle kulttuuriympäristölle, mutta kohteen arvokkain aarre odottaa kävijää pappilan riukuaidan takana. Museovirasto on palauttanut muutamia tupia alkuperäisille sijoilleen 1970-luvulla. Järviketjun suurimman selän, Mantojärven länsirannalla kohoaa Utsjoen kirkko, jonka jykevä hahmo nousee ylväänä vasten Paistuntureiden erämaan länsilaitaa. 53 RETKI joulukuu 2018. Siinä levittäytyy satoja vuosia käytetty kenttä, johon on ripoteltu 13 rakennelmaa – Utsjoen kirkkotuvat. Perinteinen asumus on rakennettu uudelleen viimeksi vuonna 2003. Tuolloin kirkolle saavuttiin juhlapyhiksi, mutta samalla hoidettiin markkinat, käräjät, kasteet ja muut velvollisuudet. Kirkon läheisyyteen kohosi yöpymistä varten kotia, turvekammeja ja hirsitupia. Kirkolta on kuntakeskukseen kuutisen kilometriä, mutta vuonna 1843 valmistunut pappila on edelleen kirkkoherran asunto. Sen ovi on tuuletuksen vuoksi kirjaimellisesti avoinna aina – niin yöllä kuin päivällä. Kirkolla pidettiin leiririppikouluja jo ennen kuin niistä muualla Suomessa tiedettiin. Arvokkain aarre odottaa kävijää pappilan riukuaidan takana. Museoalueeseen voi tutustua vapaasti. Tuvat olivat käytössä 1940-luvulle asti, mutta sotien jälkeen monet omistajista purkivat kämppänsä ja siirsivät sen muualle. Savusauna, kalakellari ja pari tallia täydentävät kattauksen. WGS84, N 69° 51,802’, E 27° 0,551’ RETKIHETKI: UTSJOEN KIRKKOTUVAT T unturilaaksossa soljuva Utsjoki kasvaa järvien ketjuksi saadessaan apua virtaan yhtyvästä Kevojoesta. Nykyiseen rakennuskantaan kuuluu kunnan ja seurakunnan hallinnoimien käräjäja kahvituvan lisäksi puolentusinaa sukujen omistamaa kirkkotupaa. Tuvilla yövyttiin kirkkopyhien ja markkinoiden lisäksi ohikulkumatkoilla. Kirkkotuvat ovat lukittuja Abraham Helanderin turvekammia lukuun ottamatta. Kukin niistä oli tietyn suvun tai perheen omistuksessa. Kesälomien aikaan kentältä löytää aavistuksen vanhasta markkinaperinteestä, kun kahvila ja käsityöpuoti avaavat ovensa. Kirkkokentän alkuvaiheet ajoittunevat 1600-luvun lopulle, mutta vanhimmat merkinnät käräjätuvan käytöstä löytyvät historiankirjoista vuodelta 1725
R E T K I LU I ST E LU onnistuu tietyllä järvellä vain muutamana päivänä vuodessa, mutta onneksi vesistöt jäätyvät eri aikaan tarjoten luisteltavaa viikoiksi.. Ne voi tavoittaa jokamiehen oikeuksin vain vesistöjä pitkin. KIRKKONUMMEN KALLIOMAALAUKSET T E KST I JA K U VAT Joel Ahola Jäätaidetta Jäätaidetta Vitträskin ja Juusjärven kalliomaalaukset on löydetty ensimmäisinä Suomesta
Repun olkapäällä lepää heittoköysi ja olenpa vielä sonnustautunut kuivapukuun. Piirrämme kauden ensimmäiset luistimien liu’ut J Kirkkonummen Vitträskin jäähän. Kärki uppoaa jo kymmenen senttiä syvään koloon, mutta en onnistu läpäisemään kantta. Pakkasta on yhä viitisentoista astetta ja navakka tuuli tekee kelistä purevan. Hyvin ne ovat säätä uhmanneet, sillä maalauksilla on ikää tuhansia vuosia. Hieno muodostelma on syntynyt pakkasjakson alussa, kun avoveden aallot ovat pärskyneet myrskytuulessa vasten rantakivikkoa. Tänään vastaantulijat ovat harvassa. Ääni luistimen alla kertoo soinnullaan järvenkannen paksuudesta, sillä jään ohentuessa ääni muuttuu korkeammaksi. Sibeliuksen verkko Kiipeämme kivikkoista rinnettä rantakallion hyllylle. Retkiluistelu on välineurheilua, mutta turvallisuudesta en ole valmis tinkimään. Pakkohan se on uskoa, että jää kestää. Mieli yrittää silti tehdä tepposet, sillä näen järven pohjan kirkkaan jään ja veden läpi. KIRKKONUMMEN KALLIOMAALAUKSET äähileiden suihku singahtaa iskukohdasta hennon kilinän saattelemana. Saavutamme nopeasti järven pohjoislaidan, jossa kohtaamme erikoisen näyn: jääpuikot somistavat rantapuuta puolentoista metrin korkeudelle. Löydämme katkelmia muista vastaavista kuvioista tunnistettavimman kuvan oikealta puolelta. Luonnon taide on upea bonus retkeemme, mutta lähdimme tänään katsomaan hieman vanhempia taideteoksia – kivikautisia kalliomaalauksia. Varomme koskemasta maalauksia, jotta suojellut muinaisjäännökset eivät vahingoitu. Sitä reunustavassa jyrkänteessä erottuu selkeä, verkkomainen kuvio, joka tuo mieleen lapsuuden ja mummolan seinällä roikkuneen ryijyn. Tärkein turvavarusteeni – ystäväni Alpo – tekee omia innokkaita kaarroksia viime päivien ankaran pakkasen vahvistamalla jäällä. Nuo pisarat ovat kuorruttaneet oksat, joista roikkuu kymmeniä tikarimaisia jääpuikkoja. Kohotan jääsauvaa ja isken terävän teräspiikin uudelleen jäähän. Suomalaiset kalliomaalaukset on ajoitettu 7000–3000 vuotta vanhoiksi eli lähinnä kivikauden kampakeraamiselle ajalle.. Ainostaan halkeamat erottuvat harmaina säröinä. Jääsauvan lisäksi olen varustautunut kaulaan ripustetuilla naskaleilla ja kelluttelevalla repulla, joka sisältää vedenpitävästi pakatut vaihtovaatteet sekä evästä ja lämmintä juomaa. Silmällä jään paksuutta on vaikea havaita
KO U K K U P O LV I S E T ihmishahmot eli ”tanssivat ukot” ovat Juusjärven kalliomaalauksen tunnistettavimmat kuviot. Täällä poikkeaisin mielelläni useammin, mutta maalauksille pääsee läheisten asutusten kotirauhaa häiritsemättä vain järveltä. Niiden alla on vinottain oleva ihmishahmo, jonka kimppuun hauki hyökkää vasemmalta puolelta. V I T T R ÄS K I N selkein verkkokuvio erottuu hyvin kalliosta. RETKI joulukuu 2018 56 KIRKKONUMMEN KALLIOMAALAUKSET Ajoittamiseen on käytetty asuinpaikkalöytöjen lisäksi vedenkorkeuden muutosta, joka on aiheutunut jääkaudenjälkisestä maannoususta. Olen käynyt Vitträskillä aiemmin, mutta silti maalaukset sykähdyttävät. Olen käynyt Vitträskillä aiemmin, mutta silti maalaukset sykähdyttävät. Ne edustavat minulle viestejä kaukaa menneisyydestä.. Myös viime kerralla olin liikkeellä luistimilla. Sen oikealla puolella on pienempiä katkelmia vastaavista maalauksista. TA LV I M Y RS K Y on pärskinyt pakkaskelillä vettä rantapusikkoon ennen järven jäätymistä. Ne edustavat minulle viestejä kaukaa menneisyydestä. Vitträskin maalaukset on aikoinaan piirretty veneestä tai jäältä, mutta nyt ne sijaitsevat 16 metriä vedenpinnan yläpuolella
Koordinaatit × Vitträsk: WGS84, N 60° 11,117’, E 24° 31,318’ × Juusjärvi: WGS84, N 60° 11,208’, E 24° 25,608’ Lisätiedot × Suomen kalliomaalaukset – Bongarin käsikirja, Jukka Parkkinen ja Tuija Wetterstrand, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2013. Luku vaihtelee laskentatavan mukaan, sillä laaja-alaiset kohteet on toisinaan eroteltu useaksi erilliseksi maalauspaikaksi. Emme malta vielä lopettaa vaan nautimme Vitträskin jäistä viimeiseen kajoon.. Erotamme kalliosta kämmenen, useita ihmishahmoja ja siksak-kuvion. Jean Sibelius ilmoitti siitä Museovirastoa edeltäneelle Muinaistieteen toimikunnalle vuonna 1911. Nykyisin kalliomaalauskohteita tunnetaan 120–150. Väistelemme asutusta metsiä pitkin Juusjärven rantaan. Ne todettiin kivikautisiksi vasta vuonna 1963. Kovassa pakkasessa kuvat erottuvat kesää paremmin, joten näemme hauen selvästi. 57 Kirkkonummen kalliomaalaukset × Suomen ensimmäisinä löydetyt kalliomaalaukset: Vitträsk 1911 ja Juusjärvi 1963. Aiemmin selkeästi erottuvia maalauksia pidettiin lasten tai linjamiesten töherryksinä. Asiantuntijat pitävät Juusjärven kuvia Suomen neljänneksi merkittävimpänä kalliomaalauskohteena. Saan luistimen korjattua repusta löytyvillä työkaluilla ja varaosilla. Aamulla aloitettu retki vie koko päivän, sillä aurinko painuu jo horisonttiin. × Suomen kalliomaalausten merkit – Kalliot, kuvakentät ja kuvamerkitykset, Pekka Kivikäs, Atena, 2009. Niinpä käytämme seuraavan tunnin järven jokaisen niemen ja lahden kiertämiseen. Juusjärven jumalkuva Kuljemme kulkureina metsätietä Vitträskiltä kohti Juusjärveä. Sen löytäminen vaatii parin kilometrin lisälenkin. Sen edelle yltävät Astuvansalmen, Hossan ja Saraakallion kuuluisat ja laajat kuvakentät. Aarre on vain suksin tai luistimilla liikkuvan retkeilijän ulottuvilla. Olkapäillä lepäävistä jääsauvoista roikkuvat luistimet täydentävät kulkurikuvauksen. Paluumatkasta Vitträskille tulee pitkä, sillä huomaan jäälle saapuessamme, että toisesta luistimestani puuttuu side. Koukkupolvisten, suurten ihmishahmojen alapuolella on vinottain oleva täytevärinen ihmishahmo, jota erään tulkinnan mukaan hauki näyttäisi purevan vatsaan vasemmalta puolelta. TIEDÄ JA MENE RETKI joulukuu 2018 KIRKKONUMMEN KALLIOMAALAUKSET kalliomaalaus kalliomaalaus Vitträsk Juusjärvi Espoo Kirkkonummi Hvitträsk hiidenkirnu Kirkkonummi luistelureitti luistelureitti 1 km PÄ I VÄ R E T K E STÄ täydellisillä jäillä pitää nauttia viimeiseen valonkajoon asti. Sen lounaiskolkassa meitä odottavat upeat kalliomaalaukset, mutta siellä ne ovat odottaneet jo tuhansia vuosia. Juusjärven ”tanssivat ukot” olivat Vitträskin jälkeen toinen maalauslöytömme. Maalauksella ja linnamaisella ateljeella on välimatkaa vain puolisen kilometriä. Kävelymatkaa kertyy pari kilometriä, mutta retkiluistelu on meille paljon muuta kuin pelkkää vauhtia ja pitkiä jäätaipaleita. Vitträsk on Suomen ensimmäinen kalliomaalauslöytö. Olkoon maalaus kunniakierroksen huipentuma. Perille pääsee vain järveltä, jonka rannassa ei ole edes sopivaa melontaretken aloituspaikkaa. Harva on käynyt Juusjärven maalauksilla, sillä ne jäävät pihapiirien saartamiksi. Säveltäjä vieraili tuolloin Geselliuksen, Lindgrenin ja Saarisen ateljeekodissa, joka tunnetaan nykyisin Hvitträskin museona
Tämä oli hetki, jolloin voi sanoa nähneensä tuulen. RETKI joulukuu 2018 58 POHJOIS-PÄIJÄNNE T eräsjäätä on. Muutamat tuulen kasaamat lumiset laikut vaihtelivat paikkojaan jään päällä ja niiden tasaista virtaa ei voinut kuin ihastella. Suurin osa railoista on harmittomia pieniä. Jonkin matkaa luisteltuamme oli selvää, että jalkamme eivät olleet ainoa voima mikä meitä jäätä pitkin työnsi eteenpäin. kuin jatkui ja vaihtui aina jossakin välissä sulavasti toiseen. Siitä ei ollut epäilystäkään, kun Hauhonselkä kimmelsi mustana edessä. Kokeneemman luistelijan korva sanoo jo äänestä, että jää on tarpeeksi vahvaa. Luistin liukui kuin myrsky peilikirkasta Päijänteen pintaa pitkin, ja minä epäilen, että vastaavaa vapauden tunnetta ei monessa paikassa tule vastaan. Tuuli oli ehtinyt kasata joukkojaan jo hyvän matkaa Etelä-Päijänteeltä asti. Siinä missä teräsjää näytti syvän siniseltä tai mustalta, olivat tuulen lumiset virrat puhtaan valkoisia. Omalla kohdalla aisti on sen verran eri mieltä järjen kanssa, että tarvitaan vähintään kolme terävää piikin iskua, ennen kuin jään vahvuus menee täysin ymmärrykseen. Liuku sen K U VA JA T E KST I Jussi Judin Retkiluistelijan Retkiluistelijan erämaa erämaa Ison järven selkä on kuin erämaa, ja paras tapa kokea se on luistimilla. Vaikka tuoreella teräsjäällä luistelu oli vähintäänkin nautinnollista, ei järkeä sovi unohtaa. Vauhti ja sen tuoma innostuksen tunne meni suoraan luistimen terästä jalkaa pitkin suupieliin ja siinä vaiheessa arkiset murheet olivat jääneet jo pitkän matkan taakse rannalle. Rannan myötäinen luiska oli varmasti kantavaa ja samaa tarinaa kertoivat keskemmältä näkyvät pienet kuuset, jotka seisoivat jäällä kalastajien pyydyksien merkkeinä. Siinä missä ensimmäinen luistimen liuku oli vielä varovaisen tunnusteleva, niin toisella ratkesi riemu. Vastatuuli oli puuskittaista, mutta varmaa etelään päin luistellessa. Suuret selät eivät jäädy ilman railoja
Tuuli kääntyi myötätuuleksi, kun erään suuremman railon kohdalla oli parempi myöntää omat valtuutensa luonnon rinnalla ja kääntyä takaisin. Talvinen Päijänne, tai mikä tahansa ison järven selkävesi, on varmaan yksi erämaisimpia kokemuksia, mitä kaupunkien lähistöillä voi kokea. Siinä missä metsäiset maisemat vaihtuvat hakkuiden, metsäpalojen tai puiden kasvun myötä, pysyvät järvien selät lähes muuttumattomina vuodesta Railot halkoivat selkää valkoisina leveinä raitoina, joista ei saattanut erehtyä. Tässä vaiheessa, kun lumi ei vielä ollut asettunut jään päälle, suuret ja vaarallisimmat railot oli melko helppo havaita. Lienevätkö nämäkin metsän eläimet uskaltaneet jäälle helpon aterian perässä. Eikä muistakaan tämän jään kulkijoista voinut erehtyä, kun rantoja pitkin kulki ketun, supin ja minkin jälkiä. RETKI joulukuu 2018 POHJOIS-PÄIJÄNNE 59 halkeamia jäässä, mutta kun suurista selistä on kysymys, ovat jäiden liikkeet sen mukaisia. Jään päälle kalamiesten tähteitä syömään lennähtänyt varis on yksi tämän erämaan asukkeja. Siellä missä vesi oli tulvinut jään päälle, oli muodostunut samanlaista kohvaa, jota lahden perukat olivat jo täynnä. Railot halkoivat selkää valkoisina leveinä raitoina, joista ei saattanut erehtyä. toiseen. Vaikka lähipäiviksi luvattiin lumisadetta, tuuli pitäisi huolen, että jää olisi luisteltavissa vielä pidemmän aikaa.
K U VAT JA T E KST I Poppis Suomela K orvatunturi on kolmihuippuinen tunturi. Syrjäisen sijaintinsa takia tarunhohtoinen seutu jää monelta retkeilijältä käymättä. Ruuhka-Suomen vinkkelistä Korvatunturille vievä reitti johtaa kauas keskelle ei mitään. UK-kansallispuiston kaakkoisnurkassa joulupukin kotipaikkana tunnettu alue on kaukana kaikesta. Korvatunturille päästäkseen auto pitää jättää parkkipaikalle ja patikoida vielä parikymmentä kilometriä suoraan itään. Vieriharjun autiotupa on alkumatkan ainoa majoituspaikka. Tarvittaessa täältä löytyy majapaikka, tarjolla on kunnon kotiruokaa ja juttuseuraa saa takuuvarmasti. Ura on alunperin syntynyt rajamiesten tarpeisiin ja siinä käytössä se palvelee edelleen. Siistin tuvan laverilla on tilaa kuudelle. Vähäisten kulkijoiden määrästä huolimatta oma teltta kannattaa ottaa mukaan. Reitillä on useampia suo-osuuksia, joihin kaikkiin on rakennettu vahvat kaksiraiteiset pitkospuut. Siellä päästään kansallispuiston reunamille. Kulkijoita on vähän, joten vastaantulijatkaan eivät häiritse rauhaisaa tunnelmaa. Joulupukin kotipaikkana sillä on tarunhohtoinen maine. Kemijärvelle asti pääsee junalla, mutta sieltä matkaa jatketaan Pelkosenniemen kautta edelleen Savukoskelle. Kotoisa olo Kemihaaraan johtava tie päättyy Kemihaaran Loman pihaan, vanhalle Rajavartioasemalle. Parin päivän vaelluksella retkeilijä voi kävellä suoraan sisään joulutarinaan. Jouluun liittyvä lempeys ja lämmin tunnelma on aistittavissa jo Kemihaaran Lomaan saavuttaessa. Kohti Korvatunturia Kemihaaran Loman pihasta Korvatunturille johtava 26 kilometrin pistoreitti seuraa koko matkan mönkijäuraa. Tasainen ja melko helppokulkuinen maasto on vahvan sammaleen peitossa ja ympärillä levittäytyy ikivanha honkametsä. Tunnelma onkin harras, ja täällä jos missä, mieli lepää. Matkailija tunteee olonsa tervetulleeksi. Puron varressa oleva sauna kruuna Rajavyöhykkeellä vierailu on luvanvaraista.. Kuntakeskuksesta pitää ajaa alati pienenevää maantietä Martin kautta Tulppioon ja sieltä eteenpäin Kemihaaraan. RETKI joulukuu 2018 60 KORVATUNTURI Joulutarinan Joulutarinan keskellä keskellä Jokainen suomalainen tietää Korvatunturin. Yksi huippu on Venäjällä, toinen Suomessa ja kolmas suoraan valtakunnan rajalla
RETKI joulukuu 2018 KORVATUNTURI 61
R A JAV YÖ H Y K K E E L L Ä retkeily on luvanvaraista. Kirjallisesti myönnetyn luvan turvin saa kulkea merkattua polkua pitkin kohti Korvatunturia.. RETKI joulukuu 2018 62 KORVATUNTURI Yön aikana syksy on muuttunut talveksi ja talvinen joulutarina todeksi
Korvatunturilla seistessä voi olla varma, että täällä on Joulupukin koti. VA N H A hylätty valvontatorni vartio yksin talvista maisemaa. RETKI joulukuu 2018 KORVATUNTURI 63 paikan viehätyksen. Syysvaelluksesta talviretki Pohjoisilla erämaa-alueilla talvi tulee aina yllättäen. Retkiseurueessa oleville koirille ensilumi oli innostava kokemus mutta niidenkin kulkeminen märässä sohjolumessa muuttui raskaammaksi. Itse paalu on vaatimaton tolppa mutta paikalta avautuu hyvällä säällä komeat maisemat Korvatunturin suuntaan. Parhaimmillaan merkkejä on muutaman kymmenen metrin välein. Huollettu tulipaikka toimii myös tarvittaessa leiripaikkana. TO N T T U N A A M AT johdattelevat kulkijaa kohti Korvatunturia. Jos tupa sattumalta olisikin täynnä, niin vaihtoehtoisia majoituspaikkoja ei lähellä ole. Korvatunturinmurustalla on maailmanrauhan merkiksi pystytetty Rauhanpaalu. Oma teltta etenkin syksyaikaan on paikallaan. Matkan edetessä on mukava seurata kesällä 2017 maalattuja tonttuja ja odotella seuraavia lempeitä hymyjä.. Tiheä lumisade kasvatti nopeasti vahvan lumipeitteen ja kulkeminen vaelluskengissä hidastui merkittävästi. Matkateko hidastuu toki merkittävästi. Joka syksy kaunis syyssää vaihtuu jonain päivänä lumija räntäsateeksi. Tällä kertaa lumisade alkoi heti toisena retkipäivänä Rakitsanojalla vietetyn lounastauon aikana. Näin lyhyellä reitillä 20 sentin lumipeite ei kuitenkaan muodostu ylitsepääsemättömäksi esteeksi. Itään kuljettaessa Rakitsanojalle talkoilla kesän 2017 aikana rakennettu tuliterä kammi majoittaa mukavasti neljästä viiteen henkeä
Mitä pidemmälle kohti määränpäätä matka etenee, sitä vahvemmin tarina Korvatunturista joulupukin kotina konkretisoituu. Lempeä hymy vai veikeä virne. Alkumatkasta tulee helposti seurailtua kasvoja sivusilmällä mutta vähitellen huomaa jo odottavansa seuraavaa merkkiä miettien mikä ilme mahtaa olla tarjolla. Tonttunaamoja kurkistelee loppuun asti ympäriinsä. Liikkuminen on sallittu ainoastaan merkityllä reitillä. Kesällä 2017 ”Meidän Korvatunturinmaa” -hankeprojektin tukemana maalatut erilaiset tonttukasvot johdattelevat 50 metrin välein kulkijoita eteenpäin pitkin oikeaa uraa. Tarinasta on tullut totta. × Päätepisteenä on vanha tähystystorni ja sen juurella pieni hirsimökki. TIEDÄ JA MENE Joulun tarina vahvasti läsnä Aamulla teltasta herätessä on syksy muuttunut talveksi ja sen myötä talvinen joulutarina muuttunut todeksi. Tarinaan sisälle pääsyä vahvistaa reittikyltteihin lisätyt tonttunaamat. Poroportista polku jatkuu aidan t oisella puolella itään 700 metriä nousten ylös Korvatunturille. Hiljainen Korvatunturi tuntuu joulupukin kodilta. Mönkijäuran jatkaessa poroaidalta etelään Korvatunturille menijät jatkavat aidan vierustaa pari kilometriä pohjoiseen. Lopulta mökin hirsiseinällä kulkijaa tervehtii monikymmenpäinen tonttuseinä. poroaita poro aita Rajavyöhyke liikkuminen luvanvaraista Korvatunturi Korvatunturi Venäjä Suomi 2 km Rauhanpaalu Vieriharju Kemihaaran Loma Kemihaara Savukoski poroaita Korvatunturi Rakitsanoja Urho Kekkosen kansallispuisto Kulkijoita on vähän, joten vastaantulijatkaan eivät häiritse rauhaisaa tunnelmaa. × Rajavyöhykkeellä kulkee yhtenäinen poroaita. Kirjallisesti hankitusta luvasta huolimatta rajalla sijaitsevan varsinaisen Korvatunturin huipulle ei ole mitään asiaa. Matkaa itse Korvatunturin huipulle ja hirsimökille on vielä pari kilometriä. Joulupukki asuu Korvatunturilla. Kierto kestää yllättävän kauan mutta lopulta edessä avautuvat maisemat ympäriinsä. Retkeilijä joutuu tyytymään reuna-alueille ja sivuhuipuille. Mökin itäpuolella on puucee. Rajavyöhykkeellä vierailu on luvanvaraista. RETKI joulukuu 2018 64 KORVATUNTURI Rajavyöhyke ja lupakäytäntö × Korvatunturi sijaitsee aivan valtakunnan rajalla. Rajavyöhykkeen puolessa välissä polku lähtee nousemaan ylemmäs ja ylemmäs. Viimestään tässä vaiheessa tajuaa kävelleensä keskelle joulusatua, ollen osa kaikkien tuntemaa tarinaa. M I K Ä olisikaan hienompi ajankohta retkeillä Korvatunturille kuin ensilumen aikaan?. Kun kahden tonttukasvon välissä lukee Korvatunturi, ollaan saavuttu Joulupukin pihapiiriin
65 RETKI joulukuu 2018 66 Ympäristöystävällisestä tuotantoketjusta on hyötyä vain, jos takki ostetaan tarpeeseen ja sitä todella käytetään.” Varusteet, s. G ib so n. 70 KEIT IN ON TÄST Ä JOUK OSTA YLIV OIMA ISEST I HILJ AISIN ” varusteet 10 2018 NRO K U V A C
Myöskään tuuli ei pääse nostelemaan alustaa paikoiltaan. USD 30 www.cgear-sandfree.com. Kävely-, juoksuja vaelluskengän ominaisuuksia yhdistelevään jalkineeseen on käytetty nahan ja polyuretaanin lisäksi kevlaria, merinovillaa, luonnonkumia ja kookoskuitua. 40 GBP full-windsor.co.uk Lorpen T3+ Ski Polartec warm active LO R P E N I N asteikolla T3+ edustaa sukkien aatelia. USD 70 www.lorpen.com Sand Free Mat E R I kokoina ja väreinä valmistettavat maavaatteet ratkaisevat ikuisuusongelman – miksi alustan päälle kertyy aina hiekkaa. Huokoinen materiaali päästää hiekan ja muun roskan lävitseen ja lukitsee sen alleen niin, että maavaate pysyy puhtaana. Tässä hiihtoaktiviteetteihin suunnitellussa huipputeknisessä sukassa on käytetty ensimmäistä kertaa talvitakeista tuttua Polartec Alpha -kuitua, joka epäilemättä auttaa pitämään jalat lämpiminä. 200 € naglev.com The Muncher T I TA A N I STA valmistettu Muncher on enemmän kuin lusikka. KUUMAT & KOLEAT Kuumat & Koleat KOONNUT Mikko Hieta RETKI joulukuu 2018 66 Naglev Unico I TA L I A N Montebellunassa osataan suunnitella kenkiä. Kätevässä karabiinihaalla kiinnitettävä kuljetuskotelossa on mukana tuluspuikko. 22 grammaa painava tyylikäs monitoimityökalu sisältää pullonja tölkinavaajat, kuorimaveitsen, voiveitsen, ruuvimeisselin ja narunkatkaisuterän. Asolon, Crispin, Scarpan, Tecnican ja Zamberlanin vanavedessä perheyritys Naglev on luonut tyylikkään Unicon. Ne ommellaan käsin, jalkojen anatomia tarkasti huomioiden
Kun on aika saada murua rinnan alle, sujauta pakastuspussi Hyperlite REpack -pussukan sisään ja lisää vesi. Sen myyntivalttina on huulten kosketuksesta aktivoituva korkki. REpack on eristetty Thinsulate-kuidulla, joten ape saa hautua rauhassa eikä tassut tulistu. USD 35 matadorup.com Lyd U U S I A juomapulloja putkahtelee markkinoille tämän tästä, mutta Lyd on varsin mielenkiintoinen tuttavuus. 120x60-senttimetrin kokoinen rantapyyhe painaa vain 142 grammaa. Näin korkki ei ole koskaan liian tiukassa, eikä se unohdu vahingossa auki. Kätevä kädensija helpottaa ruokahetkeä. Pullon suusta voi juoda jokaiselta laidalta. Hajuja vastaan taistelee mikrobivihamielinen pinnoite. USD 500 www.lightningpacks.com Hyperlite REpack M O N TA KO kertaa olet polttanut kätesi kaataessasi kiehuvaa vettä retkimuonapussiin. Pullon akun voi ladata langattomasti. USD 50 www.lydbottle.com L d. Se on puolet kevyempi materiaali, joka kuitenkin imee vettä tuplasti painonsa verran. Jätä foliopussit kotiin ja pakkaa ateria-aineet keveämpiin pakastuspusseihin. Reppujen valjaiden ja säkkiosan väliin on asennettu kiskot, joita pitkin kantamus saa liukua. Pullo pitää kuumat juomat kuumina ja kylmät kylminä. Korkki avautuu ja sulkeutuu sähköisesti itsestään. USD 40 hyperlitemountaingear.com Matador NanoDry U N O H DA vanha mikrokuitupyyhkeesi – nanokuitu on saapunut. Nyt vaara on ohi. Pyyhe pakkautuu ilmavaan silikonirasiaan, jonka saa kiinnitettyä reppuun karabiinihaalla. Tarkoitus on vaimentaa vaeltajan selälle ja polviin kohdistuvaa rasitusta. KUUMAT & KOLEAT RETKI joulukuu 2018 67 HoverGlide Trekker 55L H OV E R G L I D E R E P U T herättävät mielenkiintoa, vaikka valmistukseen kerätään vasta joukkorahoitusta. Jos tuote pääsee valmistukseen, saamme nähdä onko ylös–alas heiluva kantamus nerokas vai aivan hirveän huono idea. Massan liikettä kontrolloidaan taljoilla ja kuminauhoilla, jolloin säkkiosa näyttää leijuvan ilmassa
Paidan leikkaus on mukavan reilu, joten kerraston paita sekä toinen lämmittävä vaatekerta mahtuu hyvin alle. Paidan kaulus on ylhäälle nostettuna lämmin ja suojaava. Testasimme talvea vasten Suomessa suunnitellun ja valmistetun Metso -villapaidan, jota on saatavilla sekä miesten että naisten mallina. Mikä: North Outdoor Metso -villapaita Kenelle: Kaamoksen kylmyydessä kärsiville Hintaluokka: 100 euroa. Neulos on paksuhkoa, 270 g/m2. V illavaatteiden valmistajat ovat saaneet tuotteitaan myyntiin entistä paremmin myös tavallisiin marketteihin. Kevyen tuntuinen, mutta paksu ja lämmin Metso on hyvä ja miellyttävä valinta talviseen ulkoiluun. Paita pakkautuu reppuun kohtalaiseksi paketiksi ja lämmittää mukavasti viileimpinä päivinä. Paita on konepestävä. Neulos on kevyttä ja joustavaa, joten se mukautuu vartalon mittojen mukaan. Päivittäistavarakaupoissakin myytävän North Outdoorin pakkaukset ovat uudistuneet ja tuotteet ovat helposti saatavilla. KOKEILTUA T E KST I JA K U VAT Marika Varpenius Lämpimyyden jäljillä RETKI joulukuu 2018 68 Osa North Outdoorin mallistosta valmistetaan Suomessa
Pihkasalva sopii myös retkikoiran tassujen ongelmiin tai muihin haavaumiin. Tuotteita on myynnissä verkkokaupoissa, käsityöpuodeissa sekä osassa luontokeskuksista. Pihkasalva on monikäyttöinen retkellä, sillä sitä voi käyttää monenlaisiin pieniin nirhaumiin, pienehköihin palovammoihin, halkeileviin sormenpäihin, kynsinauhoihin sekä kuiviin kantapäihin. Palasaippuat kestävät käytössä pitkään, sillä niissä ei ole lisättyä nestettä. T E KST I JA K U VAT Marika Varpenius Hemmottelua Lapista Hemmottelua Lapista KOKEILTUA RETKI joulukuu 2018 69 M etsän Emäntä valmistaa muun muassa salvoja, jalkakylpytuotteita sekä saippuoita käsityönä Lapin Tervolassa. Jalkakylpysuola jättää jalat pehmeäksi ja retkellä riutuneet, kuivakat jalat voi viimeistellä pihkasalvalla. Testatut tuotteet: Pihkasalva, Metsänkulkijan jalkakylpysuola sekä Kaarna -yrttisaippua. Metsän emännän pihkasalva on koostumukseltaan öljyinen, helposti levittyvä ja metsäisen tuoksuinen. Kolmen vuorokauden pakastamisen jälkeen voide sulaa sormien lämmöstä nopeasti käytettäväksi. Testattu Metsänkulkijan jalkakylpysuola on miellyttävä ja hennon tuoksuinen. Pihkasalva ei ole varsinainen kosteusvoide, mutta se sopii avuksi yksittäisiin kuiviin kohtiin. Vaelluksilla jalat voivat olla kovilla, ja hemmotteleva ja pehmentävä jalkakylpy voi tuntua vaelluksen jälkeen mukavalta. Saippua vaahtoutuu hennosti, ja useat Metsän emännän yrttisaippuat ovat voimakkaan tuoksuisia. Koska salva on metallirasiassa, se on käytettävissä myös silloin, kun pakkaus ja sen sisältö ovat umpijäässä. Lisätietoa ja verkkokauppa: metsanemanta.. Retkeilijälle mielenkiintoisia tuotteita ovat esimerkiksi monikäyttöiset salvat ja vaelluksen jälkeen jalkoja hellivät jalkakylpysuolat. Mikä: Metsän emännän tuotteet Kenelle: Kaikille Hintaluokka: Pihkasalva noin 13 euroa, jalkakylpysuolat ja saippuat noin 7 euroa. JOU LULAHJ AKSI. Salva ei sovi hartsiallergisille. Valikoimiin kuuluu lisäksi mehiläisvahakynttilöitä, hunajaa sekä kuivattua nokkosta. Vähemmästä tuoksusta pitäville Usva ja Halla -saippuat ovat vaihtoehto, sillä niihin ei ole lisätty eteerisiä öljyjä. Tuote on tehty oliiviöljystä, kuusen pihkasta ja mehiläisvahasta
Takin DWR-käsittely on . RETKI joulukuu 2018 70 PIKATESTI H aglöfsin Niva -takista on tehty mahdollisimman ympäristöystävällinen. N I VA-TA K I N kalvona on Proof Eco.. Muuten mikä tahansa tuote, myös Bluesign -merkitty, on vain yksi turha ostos lisää. Huppu on suuri ja suojaava, ja sen alle mahtuu tarvittaessa kypärä. Leikkaukseltaan takki on linjakas, mutta se päällä on helppo liikkua. Kuorimateriaali on Haglöfsin Proof Ecoa, joten takki on tuulenja vedenpitävä. Takki oli testissä puoli talvea, eikä siinä ole liiemmin käytön jälkeä eikä erityisesti pinttynyttä likaa. Kangas on aavistuksen joustavaa. Takissa on käytetty kierrätysmateriaaleja, ja kankaassa on pyritty käyttämään vain vähän luontoa kuormittavia aineita. lukko vyötäröllä, reilut vetoketjulliset kainalotuuletukset sekä useita taskuja. Takissa on hyvin korkea ja suojaava kaulus, lumiMikä: Haglöfs Niva Jacket Kenelle: Ulkoilijoille, laskettelijoille, hiihtäjille Hintaluokka: 340 euroa T E KST I JA K U VA Marika Varpenius Ympäristöystävällistä Ympäristöystävällistä Mahdollisimman ympäristöystävällisesti tuotetun tavaran ostamisesta on hyötyä vain, jos tuote ostetaan tarpeeseen ja se tulee pitkäaikaiseen käyttöön. Takissa on lisäksi tarrakiinnitykset hihansuissa sekä kuminauhakiristys vyötäröllä. Herkempi voi kokea kainalossa olevien vetoketjujen painavan kainaloita. uorihiilivapaa. Takilla on vastuullisuudesta, kestävästä tuotantotavasta ja ekologisuudesta kertova Bluesign -hyväksyntä. Ympäristöystävällisestä tuotantoketjusta on hyötyä vain, jos takki ostetaan tarpeeseen ja sitä todella käytetään. Mikäli kulutusvalintoja haluaa muokata ympäristö edellä, Niva on oiva vaihtoehto
Ospreyn reput Aether 55 ja Talon 44 ovat jatkuvassa käytössä. ”Haaveilen siitä, että voin tulevaisuudessa yhdistää aiempaa kaupallisen ja markkinointialan osaamista intohimoon liikkua luonnossa, vaeltaa, valokuvata, kirjoittaa, kohdata ihmisiä ja tehdä asioita, joista voin jakaa hyvää muillekin”, Kea kertoo. Koulutukselta Kea odottaa vahvaa teknistä valokuvausosaamista. Meillä tulee olemaan valtavasti hyviä retkiä tulevaisuudessa.” 2. Bullet Journal -kalenteri ja päiväkirja ” Inspiraation kertymä ja innostavien ideoiden tallentaja.” Kean luottovarusteet T E KST I Marika Varpenius K U VA Jenni Parttimaa RETKI joulukuu 2018 71 K oko ikänsä pääkaupunkiseudulla asuneen Kea Creutzin luontokaipuu kasvoi niin vahvaksi, että mahdollisuuden avauduttua hän muutti hyvin nopealla aikataululla Kuusamoon. 1. Hyppy Helsingistä Kuusamoon tapahtui lopulta kahdessa viikossa. Fjällrävenin housut ” Tunnen itseni seikkailijaksi ne jalassa ja käytän niitä mielelläni muulloinkin kuin maastossa.” 4. Valokuvausopiston vuoden kestävä linja oli houkutellut jo aikaisemmin, mutta työasioiden pyörähdettyä sopivasti, Kea päätti, että nyt on aika. Nikon D750 runko ja Sigman 24-105mm A f4 -objektiivi ”Tämä on ihana setti. Vahvimmat valokuvaukseen liittyvät muistot Creutzilla on yksinvaellukselta, jossa sai edetä täysin omaan tahtiin. ”Kohotin itsekseni omasta kupilkastani juomaa hiljaisuuteen ja nousin vielä Taivaskerolle katselemaan sitä 360 avautuvaa maisemaa. Se oli kyllä ikimuistoista.” Kean valokuvausvuotta voi seurata blogissa keanretki.com ja instagramissa @keacreutz.. LUOTTOKAMAT Luontokuvaajan kamat Luontokuvaajan kamat Kea Creutz opiskelee valokuvausta Kuusamossa. 3
T E KST I JA K U VAT Marika Varpenius. RETKI joulukuu 2018 72 Talvivaeltaja Talvivaeltaja keittää bensalla keittää bensalla Talviretkeilijän keittimen tulee olla varmatoiminen ja helppokäyttöinen. Testasimme talvisiin olosuhteisiin sopivat keittimet
MSR DRAGONFLY MSR WHISPERLITE UNIVERSAL OPTIMUS HIKER+ OPTIMUS POLARIS OPTIFUEL PRIMUS OMNILITE TI TRANGIA MULTIFUEL X2 Testissä mukana RETKI joulukuu 2018 73 TALVIRETKEILIJÄN KEITTIMET
Usein telttaileva, sisällä kokkaava ja lämpimyydestä pitävä retkeilijä arvostaa isompaa pulloa, joka on ostettava erikseen. Trangian poltinta voi käyttää vain Trangian runko-osan kanssa ja Optimus Hiker+ sisältää kiinteästi sekä pullon että keitinlaatikon. Sen sijaan keskityimme malleihin, jotka saattavat olla tavalliselle retkeilijälle aavistuksen tuntemattomampia. y 150 poltin + pumppu pullo n. RETKI joulukuu 2018. Väärin käytettynä bensakeitin on vaarallinen ja voi lyödä metrin korkuiset liekit, joissa palaa helposti sekä kulmakarvat että teltta. Tavanomainen tapa on myydä keitin ja pumppuosa yhdessä ja antaa asiakkaan valita loput osat itse. TALVIRETKEILIJÄN KEITTIMET 74 Hinta, € Sisältää Lisäksi tarvitaan Paino, g MSR Dragon. 60 € 690 Tuotetiedot T alvella tarvitaan keitintä, joka toimii varmasti. MSR myy keittimen ilman pulloa ja asiakas voi valita haluamansa pullokoon tarpeen mukaan. Myös keitinlaatikko on teltassa keitintä käytettäessä erittäin tarpeellinen lisävaruste. Valitsimme testiin keittimiä, jotka toimivat useammalla nestemäisellä polttoaineella, ja kaasun kanssa toimivuus on vain kiva lisä. Käyttöön tulisikin perehtyä kunnolla esimerkiksi ohjekirjan ja valmistajan videoiden avulla, eikä asian jo osaavasta kaveristakaan ole haittaa ensimmäisillä käyttökerroilla. Keittimen ja pumpun lisäksi tarvitaan vähintään sopivan kokoinen bensapullo. Talviretkeilijälle on tarjolla useita keitinmalleja, joita voi käyttää erilaisilla polttoaineilla. Talviretkeilijöiden ja retkikuntien yleisesti käyttämä keitin, MSR XGK EX, on todettu käytännössä toimivaksi keittimeksi. Keittimen käyttö Bensakeittimen käyttö on hieman mutkikkaampaa kuin esimerkiksi kaasukeittimen käyttö. Käyttöön tulisikin perehtyä kunnolla esimerkiksi ohjekirjan ja valmistajan videoiden avulla. Talviretkeilijä ei kaasua kuitenkaan tarvitse. Malli on meluisa ja luotettava, mutta jätimme sen testistä pois, koska keitin on jo erittäin hyvin tunnettu. Hyvänkin talvikaasun käyttäminen talvipakkasilla kiristää hermoja, mutta bensa palaa keittimessä aina. 20 € 410 MSR Whisperlite Universal 125 poltin + pumppu pullo n. Pyysimme testiin multifuel-keittimiä, ja huomasimme, että valmistajatkin ovat erimielisiä siitä, mitä kaikkea multifuelin tarvitsee polttaa. Testissä on kaksi keitintä, jotka rikkovat selvästi muuten hyvin selkeää monipolttoainekeittimen kaavaa. K E I T T I M I E N mukana tulee usein pakkauspussi, myös Trangialla. Optimuksen keittimen voi ostaa sellaisenaan tai pullon kanssa settinä. 20 € 340 Optimus Hiker+ 230 kaikki ei mitään 1560 Optimus Polaris Optifuel 200 poltin + pumppu + pullo ei mitään 480 Primus OmniLite Ti 245 poltin + pumppu + pullo ei mitään 330 Trangia Multifuel X2 130 poltin + pumppu + pullo runko-osat alk. Keitinvalmistajat eivät suosittele keittimien käyttöä sisätiloissa, ja lähes kaikki suorasanaisesti kieltävät keittimen käytön teltassa. Erilaiset mallit Monipolttoainekeittimissä on variaatiota sen mukaan, mitä keittimen kanssa on pakko ostaa. Myös Primus myy keittimen mukana pienen pullon, jota saa talvikäytössä täyttää työkseen. Pullo on pakollinen osa keitintä, ja retkeilijälle jää valittavaksi vain pullon koko. Tutustu siis keittimeen kunnolla varsinkin, jos käytät sitä teltassa. Todellisuus kuitenkin on, että lämmöstä pitävä talviretkeilijä käyttää keitintä teltassaan ja tekee sen siis täysin omalla vastuullaan. Mikäli keitin täytyy syystä tai toisesta tukahduttaa ja poistaa pikaisesti teltasta, on keitinlaatikko korvaamaton apuväline
Myös hanat täytyy pullon kääntämisen jälkeen muistaa sulkea. Pysyvän kuulovaurion voi saada altistumalla 85 desibelin melulle toistuvasti ja jatkuvasti. Keittimissä on suuria eroja siinä, kuinka suurta melua ne pitävät. Käytön aikana paine pullossa laskee, joten painetta täytyy pumpata ajoittain lisää. Osassa keittimistä on vain yksi hana, joten näiden mallien käyttäminen on yksinkertaista. Pääsääntöisesti keittimet ovat niin kovaäänisiä, ettei normaali puheääni riitä keskusteluun. Bensapulloon tulee pumpata painetta ennen käyttöä, ja keitin tarvitsee esilämmityksen toimiakseen kunnolla. y ”Isot kattilakiinnikkeet, joten tukeva keitellä.” ”Paras säätömahdollisuus.” ”Kahdessa venttiilissä on yksi liikaa.” ”Letkut ovat MSR:llä hieman kovia, joten pullon sijainti ei oikein tottele.” MSR Whisperlite ”Toimii hyvin ja luotettavasti pitkillä talvivaelluksilla.” ”Esilämmityskierukka toiminut kovassa pakkasessa parhaiten.” ”Esilämmitysbensa valuu joskus keittimen jalkaa pitkin keitinlaatikon pohjalle.” ”Hyvin hiljainen, joten voi jutella myös kaverin kanssa.” Optimus Hiker+ ”Hipsterikeitin, nostalginen.” ”Suunnittelupalkinto!” ”Esilämmitysbensaa lensi laatikon ulkopuolelle.” ”Kattila ei saa tulla pullon päälle, joten hyvät kannakkeet menevät hukkaan.” ”Tavallaan tykkään mutta en voi suositella.” Optimus Polaris Optifuel ”Muotoilijapiste tästä (keitin pakattuna).” ”Kolmen suljentasysteemin jutun koen turhaksi.” ”Pumppu metallinen, talvella näppien paleltumisriski.” Primus OmniLite Ti ”Äänekäs, kuulostaa sairaan kovalle.” ”Pieni ja kevyt, siro.” ”En tykkää pumpun kiinnityksestä.” ”Letku on taipuisa ja helppo käsitellä.” Trangia Multifuel x2 ”Retro.” ”Hyvä tuulisuoja ja ok systeemi.” ”Kätevä jos rinkan kanssa vaelluksella.” ”Jos avaa pumpun, saa bensaa sormille.” Muita testiryhmän kommentteja: ”Enemmän hanoja = enemmän rikkoutuvia osia.” ”Arvostan puhdistusneulaa, joka on valmiiksi paikallaan. Bensakeitin ei toimi itsekseen, vaan sitä pitää aktiivisesti käyttää. Puolilämmin keitin voi syttyä itsekseen, mikäli avaa bensahanan liian aikaisin. Pulloissa maksimitäyttökorkeus on usein selkeästi merkitty. Joissakin malleissa on kaksi hanaa, jotka täytyy sulkea oikeassa järjestyksessä. Se on nopea tapa ratkaista ongelmia.” ”Tykkään Optimus Hikerista, koska se on sellaisenaan valmis laatikko, jossa on kaikki.” ”Jos omistaa jo Trangian, bensapoltin lisää käyttömahdollisuuksia.” Bensakeittimen pääosat ovat poltin, pumppu ja pullo. Ensin siis pumpataan painetta pulloon, poltetaan keittimessä pieni määrä bensaa ja vasta sitten keitintä voidaan käyttää normaalisti. Muut keittimet ovat täysin omassa luokassaan RETKI joulukuu 2018. Bensapulloja ei myöskään saa täyttää äärimmilleen, vaan pulloon tulee jättää tilaa myös ilmalle. Viheliäin on malli, jossa täytyy ensin kääntää bensapullo, sitten sulkea yksi hana ja viimeiseksi toinen hana. Talviretkeilyyn sopiva bensa on esimerkiksi vihreässä kanisterissa myytävä Nesteen 4T-pienkonebensiini. Osassa melu vähenee, kun keittimen liekkiä pienentää, mutta joissain keittimissä säätämisellä ei ollut juuri minkäänlaista vaikutusta meluun. 75 TALVIRETKEILIJÄN KEITTIMET Testiryhmän kommentteja keittimistä: MSR Dragon. Tässä asiassa keittimistä MSR Whisperlite on ylivoimainen, sillä sen melu jää täydellä teholla noin 78 desibeliin ja pienellä liekillä noin 55 desibeliin. Letkuihin ei myöskään jää bensaa. Melun vaikutus mukavuuteen Testissä vain pieni osa, 10 % pisteistä, tulee keittimen äänettömyydestä. Bensakeittimen päätoimintaperiaate on kuitenkin yksinkertainen. Jos esilämmitys ei ollut riittävää, liekki palaa keltaisena ja leimahtelevana. Mikäli esilämmitys epäonnistui tai liekki sammui, keittimen tulee antaa jäähtyä ennen uutta sytytystä. Kun liekki on rauhoittunut ja keitin lämmennyt, voidaan bensahanaa varovasti avata. Täydellä teholla lähes kaikki keittimet tuottavat yli 80 desibeliä. Jos esilämmitys onnistui toivotusti, pullosta tuleva bensa kaasuuntuu ja keitin palaa sinisellä liekillä kohisten. Esilämmittäminen on yksinkertaista, mutta vaatii hieman harjaantuneisuutta. Bensapullon kääntäminen tarkoittaa sitä, että bensapullon paine poistuu, ja lopulta keittimestä tulee vain ilmaa ja siten liekki sammuu. Jos sulattaa lunta vedeksi, keittimen on oltava täysillä ja melu on usein sietämätön. Esilämmitys tapahtuu päästämällä pieni määrä nestemäistä bensaa keittimeen, sulkemalla hana ja sytyttämällä päästetty bensa. Keittimien sammuttamisessa on myös vaihtelua. Tänä aikana hana on kiinni, eikä bensan jatkuva tulo keittimeen onnistu
Esilämmityksessä ja säädettävyydessä keittimiä jaoteltiin ominaisuuksien perusteella samankaltaisiin ryhmiin. Keittimistä mitattiin paino sekä litran vesimäärän keittämiseen kuluva aika. Mikäli pullossa on liikaa painetta, keitin palaa sinisellä liekillä, kunnes päälle laitetaan kattila. Keittimen painossa otettiin huomioon sellaiset osat, jotka ovat välttämättömiä keittimen käytön kannalta. Oikean paineen hakeminen näkyy suoraan tehokkuudessa, joka jää muita keittimiä alhaisemmaksi. Kun pullossa on vähemmän painetta, keitin toimii normaalisti, mutta sammuu liian alhaisen paineen vuoksi herkästi. Ennen mittausta pulloihin pumpattiin käsivaralta sopiva paine. Käytön helppoudesta oli jaossa 5 pistettä, joista jokainen toi yhden: Hanoja yksi, helppokäyttöinen säätöhana, riittävät kattilatuet, helppo kasaaminen ja helppo puhdistus. 5 pistettä = keitin on säädettävä 3 pistettä = säätyy jotenkuten 1 piste = säätyy huonosti Melua mitattiin desibelimittarilla ja pisteet jaettiin tulosten mukaan tilanteessa, jossa keitin oli täydellä teholla. Pullon koko vaikuttaa painoon ja se jätettiin pois mittauksista, sillä osassa keittimistä pullon koon voi valita itse. 5 pistettä = alle 80 dB 4 pistettä = 80-81dB 3 pistettä = 82-83 dB 2 pistettä = 84-85 dB 1 piste = 86-87 dB pistettä = yli 88 dB Desibeliasteikko on logaritminen, joten pienikin nousu on korvilla kuultavissa. Silloin liekki muuttuu herkästi keltaiseksi ja tehokkuus laskee huomattavasti. Testissä suurin yksittäinen painoarvo oli käytettävyydellä (50 %). Tehokkuuteen vaikuttaa pullossa olevan paineen määrä ja se, miten hyvin liekki palaa. Hiker+ toimii tuulettomalla säällä samoin kuin kaikki muutkin. Keittimen paino mitattiin vaa’alla. Kaikissa keittimissä käytettiin keittimen mukana tulevaa tuulisuojaa ja kaikissa samaa kattilaa ilman kantta. Suoritetut mittaukset ja arvosteluperusteet Arvostelu 76 Käytettävyys Tehokkuus Koko YHTEENSÄ Käytön helppous Esilämmitys Säädettävyys Melu Pakattavuus Paino 20 % 10 % 10 % 10 % 30 % 10 % 10 % 100 % MSR Dragon. 5 pistettä = pomminvarma 3 pistettä = ihan ok 1 piste = toimii jos on toimiakseen Säädettävyydestä sai pisteitä sen mukaan, pystyikö liekkiä säätämään toivotusti. Tehokkuus Keittimistä mitattiin kuinka nopeasti se lämmittää 1 litran vettä kiehuvaksi. Myös esilämmitys, liekin säädettävyys ja melu arvosteltiin. Paino ja pakattavuus Keittimen pakattavuutta arvioitiin raa’asti siten, että pienet, pussiin mahtuvat keittimet saivat 5 pistettä ja isommat laitteet 3 pistettä. Tuulisessa säässä keittoaika pitenee huomattavasti koska lämpö lähtee tuuleen, sillä keittimessä ei ole varsinaista tuulisuojaa. Seuraavaksi painotettiin tehoa (30 %) ja keittimen kokoa ja painoa (20 %). Optimus Hikerissa polttoainesäiliö on kiinteä osa keitintä ja Trangian keittimessä painoon vaikuttaa runko-osa, sillä keitintä ei voi käyttää ilman runkoa. Keittoaikaan vaikuttaa myös tuuli ja kattilan etäisyys keittimestä. Lopullinen tulos on osatekijöiden summa ja nuotiot jaettiin normaalien pyöristyssääntöjen mukaisesti. Useimmissa keittimissä osat ovat poltin ja polttoainepumppu. Pisteytys tehtiin seuraavasti: Alle 500 g = 5 pistettä 500-599 g = 4 pistettä 600-699 g = 3 pistettä 700-799 g = 2 pistettä 800-899 g = 1 piste yli 900 g = pistettä TALVIRETKEILIJÄN KEITTIMET RETKI joulukuu 2018. Trangia on bensapullon oikealle paineelle erityisen herkkä. Käytännössä kaikki bensakeittimet toimivat samalla tehokkuudella ja lämmittävät vesimäärän samassa ajassa, mutta tuloksissa on kaksi poikkeamaa. Tehokkuudesta jaettiin tavanomaisesti toimiville keittimille 5 pistettä, Hikerille 3 ja Trangialle 1. Käytettävyys Käytettävyyttä arvioitaessa pääpaino oli käytön helppoudessa. Esilämmityksestä sai pisteitä sen mukaan, miten hyvin se käytännössä toimi. y 4 3 5 2 5 5 5 4,3 MSR Whisperlite Universal 3 5 5 5 5 5 5 4,6 Optimus Hiker+ 5 3 5 2 3 3 3,2 Optimus Polaris Optifuel 3 3 3 1 5 5 5 3,8 Primus OmniLite Ti 3 1 1 2 5 5 5 3,5 Trangia Multifuel X2 3 1 1 4 1 3 3 2,1 K eittimet laitettiin järjestykseen mittausten ja arvioinnin perusteella
Pullot pumppu kiinnitettynä. Keittimien melua mitattiin ilman kattilaa, kattilan kanssa sekä pienimmällä mahdollisella liekillä. MSR:n pumput näyttävät samankaltaisilta, mutta eivät sitä ole. TALVIRETKEILIJÄN KEITTIMET RETKI joulukuu 2018 K E I T T I M I S S Ä on joko yksi tai kaksi hanaa.. 77 – valitettavasti. K E I T T I M E T taipuvat kokoon hieman eri tavoin. Useiden tuntema MSR XGK EX mitattiin vertailun vuoksi myös, ja sen melutaso on 85 desibeliä ja vain pykälän vähemmän pienimmällä liekillä. Näin luet testiä Testiin toimitettiin neljä samankaltaista keitintä MSR:ltä, Optimukselta ja Primukselta. Vasemmalta Optimus Polaris, Primus Omnilite Ti, MSR Whisperlite ja MSR Dragon. y. Vaimennin maksaa noin 60 euroa, ja jos pitää Primuksen keittimestä, niin vaimentimen käyttö lisää mukavuutta huomattavasti. Vasemmalta: Primuksen ja Trangian samanlaiset pumput (molemmat valmistaa Primus), Optimus Polaris, MSR Whisperlite, MSR Dragon. P U M P U T ovat eri materiaalia, sillä osa on metallia ja osa muovia. Melun vaikutusta ei kannata aliarvioida, sillä kovimmat äänet yksinkertaisesti sattuvat korviin, eikä keskustelu onnistu huutamatta. Yksinkertaista kokonaisuutta haluava retkeilijä voi löytää näistä itselleen toimivan kokonaisuuden, mikäli jo omistaa Trangian runko-osan tai haluaa keittimensä olevan yhdessä selkeässä paketissa. Primuksen keitin on sellaisenaan hyvin äänekäs, mutta keittimeen on mahdollista asentaa lisävarusteena vaimennin, joka toimii tehokkaasti. Optimuksen Hiker+ on kokonaisuus, joka kulkee kiinteästi laatikossa. Primuksen ja Optimuksen keittimien letkut taittuvat kauniisti pakettiin, mutta MSR:n kovahkot bensaletkut eivät oikein tottele. Optimus Hikerin pumppu on käytännössä kiinteä, koska erillistä korkkia bensatankkiin ei ole. Usealla keittimellä hätyytellään 85 desibelin rajaa ja päästään sen ylikin. Suurin osa testatuista oli lähes yhtä meluisia kaikilla asetuksilla, mutta Whisperliten lisäksi Optimus Hiker+ ja MSR Dragon. y olivat pienellä liekillä selvästi täyttä tehoa hiljaisempia. y. Tässä asiassa varmatoimisuus ei tarkoita melua, sillä Whisperlite on sekä hyvin toimiva että hiljainen. Testissä kahta viimeistä rokotetaan painosta, mutta pelkästään se ei tee keittimistä kehnoja. Tämän lisäksi testissä on Trangian keitin, jonka poltinosan valmistaa Primus
Työkalujen kaivaminen tätä tarkoitusta varten voi olla turhauttavaa. Kovilla pakkasilla bensa on siis varmasti lämmintä, kun se syötetään keittimeen. RETKI joulukuu 2018 78 K E I T T I M E N käyttäminen teltassa on aina sekä keittimen että teltan valmistajan ohjeiden vastaista. Kun liekki muuttuu epämääräiseksi, on keittimessä todennäköisesti töhkää. Jos arvostat helppoa puhdistettavuutta, kiinnitä huomiota tähän. Pitkällä talvivaelluksella voi olla järkevää kantaa kahta erimallista keitintä, joista toinen soveltuu paremmin lumensulatukseen ja toinen ruoanlaittoon. Bensakeittimen käyttö on tarkkuutta vaativaa, ja keittimen käytön tulisi olla niin helppoa, että se onnistuu myös tiukan päivän päätteeksi väsyneenä. Jos juoksevaa vettä on saatavilla ja keittimellä halutaan lähinnä tehdä ruokaa ja hauduttaa, osa keittimistä sopii siihen paremmin. Kuvan keittimet ovat lisäksi valmistajan ohjeiden vastaisesti liian lähellä toisiaan. Näin kaksi erilaista keitintä lisää turvallisuutta. Kahden eri keittimen kanssa on myös epätodennäköistä, että molempiin tulee vaelluksella sama vika. Jos kolmen pisteen suljentamekanismi ei väsyneenä houkuttele, kiinnitä huomiota keittimiin, joissa on vähemmän vipuja. yssa ei ole. VOITTAJA MSR WHISPERLITE UNIVERSAL T E ST I S SÄ haettiin keitintä, joka soveltuu hyvin talviretkeilyyn. MSR:n keittimistä XGK EX:ssä on vastaava mekanismi, mutta Dragon. Talviretkeilijä saattaa joutua sulattamaan paljon lunta. Keittimen esilämmitys toimii lähes aina moitteetta, keittimellä on mahdollista sulattaa tehokkaasti lunta sekä hauduttaa ruokaa. MSR Whisperlite vastaa kaikkiin talviretkeilijän tarpeisiin. Ne mallit, joissa on puhdistusneula sisällä, puhdistuvat naputtamalla keitintä alustaa vasten. Pakkassäässä keittimen on oltava helppokäyttöinen ja tehokas. Se on testin keittimistä ainut malli, jossa bensaletku tekee kierroksen liekin kautta. Jos kuitenkin kannat keitintä repussa, pieni ja hyvin kokoontaittuva keitin voi olla vaihtoehto. Keitin on tästä joukosta ylivoimaisesti hiljaisin, joten kaverin kanssa voi keskustella mukavasti eikä keittimen pitkäaikainenkaan käyttö aiheuta kuulovauriota. Teltassa keittelyyn tarvitaan aina keitinlaatikko sekä hyvä ilmanvaihto. Jos käyttää keitintä teltassa, tekee sen omalla vastuullaan ja riskit täytyy osata tunnistaa. Joskus henki voi olla keittimestä kiinni, joten esilämmityksen toimivuus ja helppo huollettavuus ovat olennaisia. TALVIRETKEILIJÄN KEITTIMET Bensakeittimen käyttö on tarkkuutta vaativaa.. Esilämmitys toimii parhaiten Whisperlitessa. Valmistaja MSR msrgear.com Optimus optimusstoves.com Primus primus.eu Trangia trangia.se Yhteystiedot Talviretkeilijän ahkiossa ei ole kovinkaan paljon väliä sillä, painaako keitin 100 grammaa enemmän tai vähemmän
+ Hyvä ruoanlaittokeitin + Isot kattilatuet, tukeva – Pumppu vaikea sulloa pulloon – Äänekäs jos täysi teho MSR DRAGONFLY H I N TA LU O K K A : 150 euroa PA I N O : 410 grammaa 79 K E I T I N on erityisen sopiva ruoanlaittoon, sillä hauduttaminen onnistuu hyvin ja kattilatuet ovat reilut. Esilämmitys toimii yleensä hyvin ja perushuolto on helppoa, sillä keitin puhdistuu ravistamalla. Letku on lyhyt ja jäykkä, joten pullon asettelu onnistuu huonosti. Keitin lämpenee hyvin myös kovilla pakkasilla, mutta tarvitsee aina kohtalaisen paljon esilämmitysbensaa. Tässä mallissa hanoja on kaksi. Whisperlitessa on lisäksi pomminvarma esilämmitys, joten keittimen käyttö on stabiilia myös teltassa. Käyttö on helppoa, sillä keittimessä on vain yksi hana ja siitä toimii kaikki. Dragon. Liekin säätäminen on helppoa isolla keittimen kyljessä olevalla hanalla, jossa on hyvä käyttötuntuma. Whisperlite on täydellä teholla testin hiljaisin ja haudutusäänessäkin aivan omaa luokkaansa. y on täydellä teholla äänekäs, mutta hauduttaessa melu vähenee huomattavasti ja käyttömukavuus lisääntyy. + Hiljainen + Hyvä esilämmitys + Puhdistuu ravistamalla – Toimitetaan kasattuna kaasulle MSR WHISPERLITE H I N TA LU O K K A : 125 euroa PA I N O : 340 grammaa K E I T T I M E N paras käyttömukavuutta lisäävä tekijä on sen hiljaisuus. V O I T TA J A TALVIRETKEILIJÄN KEITTIMET RETKI joulukuu 2018. Keittimellä on mahdollista sekä sulattaa tehokkaasti lunta että hauduttaa ruokia pienellä liekillä
Keittimen perushuolto tapahtuu liikuttamalla työkalua keittimen alapuolella, ja huolto toimiikin magneetilla. Täyttöaukko on myös pieni. Bensaletku on notkea, joten pullon voi asemoida haluamaansa kohtaan. Liekki väpättää välillä, ja kaipaisi jonkinlaista huolenpitoa. OPTIMUS HIKER+ H I N TA LU O K K A : 230 euroa PA I N O : 1 560 grammaa OPTIMUS POLARIS OPTIFUEL H I N TA LU O K K A : 200 euroa PA I N O : 480 grammaa 80 + Kaikki samassa + Voi hauduttaa, silloin hiljainen + Puhdistussysteemi – Äänekäs jos täysi teho TÄS SÄ keittimessä on kaikki valmiina, eikä lisäosia tarvitse hankkia. Vastaavasti osia ei voi vaihtaa mieleisekseen. TALVIRETKEILIJÄN KEITTIMET RETKI joulukuu 2018. Keittimessä on yksi hana, ja tämä laatikko on testin helppokäyttöisin laite. Bensapulloa täyttäessä tulee olla tarkka, ettei täytä sitä liian täyteen. Sulkemiseen tarvitaan kuitenkin kaksi hanaa ja pullon kääntö, joten yksinkertaiseksi keitintä ei voi sanoa. Keitin toimii talvikeittimenä, mutta on täydellä teholla käytettynä erittäin äänekäs. + Selkeät säätömerkinnät + Kaunis pakattuna – Hapuilua ohjeissa – Äänekäs P O L A R I S Optifuel taittuu pakattuna kauniiksi paketiksi. Keitinlaatikko avautuu kokonaan liu’uttamalla pulloa kauemmas, ja sama mekanismi puhdistaa keittimen. Keittimessä on poltin, pullo, pumppu ja keitinlaatikko samassa, joten keittelyn voi aloittaa helpolla heti. Säätöhana on keittimen kyljessä ja sen käyttötuntuma on hyvä. Keitintä voi käyttää myös hauduttamiseen
PRIMUS OMNILITE TI H I N TA LU O K K A : 245 euroa PA I N O : 330 grammaa TRANGIA MULTIFUEL X2 H I N TA LU O K K A : 130 euroa + runko-osat PA I N O : 690 grammaa 81 + Kevyt ja pieni + Äänenvaimennin saatavissa lisävarusteena – Esilämmitys hapuilee – Ei voi säätää P R I M U KS E N keitin on testin kevyin. Trangialle sen valmistaa Primus. Jos pullon paine on väärä, keitin ei toimi ollenkaan. Puhdistamiseen tarvitaan erillinen työkalu, jonka neula vääntyy herkästi. Huolellisesta esilämmityksestä huolimatta keitin välillä leimahtelee. Keittimessä on yksi pienehkö säätöhana ja lisäksi sulkiessa pullo tulee kääntää ympäri. Keitin on ilman äänenvaimenninta erittäin äänekäs, eikä hauduttaminen juurikaan onnistu. Omnilite Ti soveltuneekin parhaiten lumen sulattamiseen. Keittimen puhdistaminen tapahtuu erillisellä työkalulla, jossa on puhdistamiseen tarvittava neula. TALVIRETKEILIJÄN KEITTIMET RETKI joulukuu 2018. Kokonaisuutena keitin toimii talvikeittimenä huolellisella ja kärsivällisellä käyttäjällä. Kokonaisuutena keitin on iso ja painava, mutta toisaalta kaikki osat ovat valmiina settinä. + Helppo valinta jos on jo runko-osat + Runko toimii tuulisuojana – Ei voi säätää – Irrallinen puhdistusneula T R A N G I A N runkoon on saatavissa monenlaisia polttimia, myös bensapoltin. Pienimmällä teholla liekki sammuu herkästi, eikä pienempi liekki vaikuta ääneen juuri mitenkään. Esilämmitys vaatii ekstrahuomiota ja epäonnistuu herkästi, jonka seurauksena keitin leimahtelee ja likaantuu
K U VA Adobe Stock T E KST I Petri Laine LUONNOSTA RETKI joulukuu 2018 82. Moni suomalainen suuntaakin valon perässä Kanarialle, etenkin vuoden pimeimpään aikaan joulukuussa. Kaukana alhaalla sinisenä pilkottava meri tekee retkestä ainutlaatuisen. Valon juhlaa H A LU N Ä H DÄ PÄ I VÄSA I K A A N valoa on aika luonnollinen. Teneriff a, La Palma ja Gomera ovat erinomaisia kohteita, sillä bussiliikenne on toimivaa ja kävelijä pääsee nopeasti vuoriston mäntymetsien huumaavaan tuoksuun. Tämän lehden lukijat tietävät, että Kanarian saarilla aurinkoa voi palvoa myös patikkapoluilla
RETKEILYN JA VAELTAMISEN ERIKOISLEHTI TILAA JA TUTUSTU UUDISTUNEESEEN RETKEEN 6 numeroa + Vaellusruokaa-kirja (arvo 25 €) Yhteensä 50 € Voit tilata lehden joko sähköpostilla tilaajapalvelustamme osoitteessa tilaajapalvelu@retkilehti.. Hinnat sisältävät 10 % arvonlisäveroa. Retki Suomen autiotuvat Vaellus Suomessa Pallas Hetta Kilpisjärvi Halti Nuuksio Retki-lehden sivuilta tutun Joel Aholan retkeilykirjat ja -oppaat edullisesti suoraan tekijältä: UUTUUS! MARKKINAPAIKKA N N. tai Petri Laine, puhelin 040 180 5054 ja sähköposti petri.laine@retkilehti.. Ilmoitustilaa myy Veikka Gustafsson, puhelin 050-505 8848 ja sähköposti veikka.gustafsson@outdoormedia.. tai soittamalla numeroon 03-4246 5354. Retken tilaajat voivat lukea aiemmin ilmestyneitä numeroita Lehtiluukussa www.lehtiluukku.?. ruskovilla.fi 100% MERINOVILLA Tutustu valikoimaan ja hanki parasta: Takit ja asusteet supermukavaa luomuvillafleeceä MARKKINAPAIKKA on tehokas tapa markkinoida varusteita ja palveluja. TILAA Retki-lehti ja saat tilaajalahjana Calazo-kustannuksen Vaellusruokaa kirjan
Love better.. Koko mallisto nähtävissä osoitteessa devold.com Live more. Tämä innovatiivinen teknologia luo villalle mahdollisuuden kilpailla yhdenvertaisesti muiden kevyiden lämmöneristystuotteiden kanssa. P h o to : F ro d e Sa n d b ec h Devold ® Tinden Spacer on testivoittaja, jolla on loistava lämmöneristyskyky ja on silti erittäin kevyt. Ensimmäistä kertaa koskaan villa on yhdistetty Spacer-kankaaseen, jossa se luo ilmataskuilla edistyneen lämmöneristyksen