10/2019?— 9,80 € Retki Testissä talvikengät VINKIT Lumilla! RATSAILLA KAAMOKSEEN Vuorihiihtoa Jotunheimenissa VAELLUS MARTIMOAAVAN TYKKYLUMIEN KESKELLÄ Hiihdä tähtitaivaan alla LUISTELE JÄÄLLÄ TURVALLISESTI TULENTEON TAITO JUHA HURMEEN JUHA HURMEEN KORPITEATTERI KORPITEATTERI LOTTA HINTSA LOTTA HINTSA RAKASTAA VUORIA RAKASTAA VUORIA TEEMU JÄRVI TEEMU JÄRVI PIIRTÄÄ LUONTOA PIIRTÄÄ LUONTOA ERNO N VUOD EN VAEL LUS JATK UU
SISÄLLYS 10—2019 34 Ernon ensimmäiset kuukaudet 56 Mahtava Martimoaapa 52 Hevosen selässä kaamokseen
Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. Vuonna 2020 ilmestyy 10 numeroa, joista yksi julkaistaan tuplanumerona Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 50 euroa Määräaikaistilaus 10 numeroa 84 euroa. Tiedot & taidot 13 Kantapään kautta 14 Teemu Järvi rakastaa metsää 18 Kurssin kautta retkiluistelemaan 22 Tulen loimussa 30 Retket 33 Varangista Lemmenjoelle 34 Pleunakämpän tarina 44 Jotunheimenin huipuilla 46 Hevosella arktiseen yöhön 52 Martimoaavan tykkylumet 56 Hiihtää tähtien alla 64 Varusteet 67 Fjällrävenin parka lämpiää villalla 68 Somaspulkka Lahdesta 70 Testissä retkeilijän talvikengät 72 www.facebook.com/retkilehti Twitter: retkilehti Instagram:retkilehti SISÄLLYS Tutustu näihin. Paino Reusner, Tallinna Kannen kuva Joel Ahola Tilaajapalvelu tilaajapalvelu@outdoormedia.. Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.. p. Y-tunnus 1441340-4 Toimitusjohtaja, ilmoitusmyynti Veikka Gustafsson p. 03-4246 5354 arkisin kello 9–16 tilaukset, laskutusasiat, osoitteet. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. Julkaisija Outdoor Media Oy Pihlajatie 28 00270 Helsinki toimitusretkilehti.. ISSN 1456-8837 Vakituiset avustajat Joel Ahola Maija Arosuo Mikko Hieta Benjamin Hokkanen Tuija Kauppinen Aksana Kurola Mikko Lamminpää Joppe Ranta Poppis Suomela Pauliina Toivanen Marika Varpenius Avustajat tässä numerossa Jenni Kurki-Suonio Mika Railo Erno Saukko Kartat Retkeilymedia Ahola: Joel Ahola Pohjakartta-aineisto: Maanmittauslaitos Taitto Tenhelp Oy, Tenho Järvinen aineistot@retkilehti.. Päätoimittaja Petri Laine petri.laine@retkilehti.
Se tarkoittaa sitä, että tämä lehti ei todennäköisesti tule tilaajille marraskuun lopussa, kuten pitäisi. Tätä kirjoitettaessa ovat postilaiset vielä lakossa. Luonnossa ihmisen kohtaaminen on helppoa, siihen ei tarvita muuta kuin polku, jota pitkin tulee toinen ihminen. Olemme kaikki vaelluksilla tavanneet aika erilaisiakin ihmisiä. Siinä taas yksi hyvä syy lähteä retkelle. Ps. Toivon, että lehti kuitenkin täyttää tehtävänsä ja innoittaa teitä kaamoksenkin keskellä nauttimaan retkeilystä. Jotkut puhuvat enemmän, jotkut vähemmän. PÄÄKIRJOITUS RETKI joulukuu 2019 4. Yhteinen sävel löytyy helposti. Tässä numerossa on myös juttu Juha Hurmeesta, joka tuotti kuutena kesänä teatteriesityksen Lapin erämaissa ja Teemu Järvestä, joka on luontoaiheisiin erikoistunut taitelija. Moni asia sujuisi aika paljon helpommin, jos etsittäisiin yhteinen kiinnostuksen kohde erottavien asioiden sijaan. Olisi hienoa, jos tuo sama yhteinen sävel löytyisi myös arjen vaelluksilla kotona ja työpaikoilla. En itse ole kuitenkaan tavannut yhtään retkeilijää, joka ei haluaisi jutella taipaleestaan, olosuhteista, varusteista tai muusta retkeilyyn liittyvästä. Petri Laine Ihmisten vaelluksia He kaikki He kaikki viihtyisivät viihtyisivät tunturissa. Osa tykkää olla yksin, jotkut seurassa. H aastattelin tähän lehteen Lotta Hintsaa. Haastattelutilanne oli mukava, kuten aina, kun ihmiset juttelevat itselleen tärkeistä asioista. tunturissa. Pahoittelen sitä, mutta valitettavasti emme voi asialle mitään. Usein siihen riittää avoin mieli ja halu kohdata toinen ihminen. petri.laine@retkilehti.. Hintsan tapauksessa niitä olivat vuoret, luonto ja luonnossa liikkuminen. Juha Hurme on Finlandia-palkittu kulttuuri-ihminen, Järvi myy taidettaan omassa nettikaupassaan ja Hintsa on ollut julkisuudessa myös yksityiselämänsä ja parisuhteensa takia. Silti heille kaikille löytyy yksi yhteinen paikka. He ovat kaikki aika erilaisia ihmisiä, jotka ovat oman valinnan tai sattuman kautta päätyneet melko erilaisille elämänpoluille. He kaikki viihtyvät luonnossa ja etenkin tunturissa
Muuten ihminen ei kasva ja kehity” Lotta Hintsa. KARTALLA 6 RETKI joulukuu 2019 Kartalla ”Elämän ei kuulu olla helppoa ja kivutonta
NIMS PURJA, joka huiputti kaikki 14 kasitonnista reilussa kuudessa kuukaudessa.. S I T A A T T I “Uskon, että elämässä on kaikki mahdollista, jos olet päättäväinen ja positiivinen”. rman johtoportaalle. Veikka Gustafssonin mukaan siellä on talvisin ”pirun kylmä”. Kiipeäminen tapahtuu alppityyliin pienellä ryhmällä, ei osana isoa kaupallista retkikuntaa. Kipinä vuoriin syttyi Kilimanjarolla, jonka huipulle hän patikoi ilman ongelmia ja helposti. KARTALLA RETKI joulukuu 2019 7 L otta Hintsa ei ole ihan tyypillinen suomalainen vuorikiipeilijä. Vaikka Hintsa haluaa kiivetä kaikkien 14 kasitonnisen huipulle, ei pelkkä huipun saavuttaminen riitä, vaan tärkeää on tapa, jolla se saavutetaan. Huippujen lisäksi Hintsa haluaa voittaa itsensä. T E KST I Petri Laine K U VA Poppis Suomela Lotta tähtää korkealle Lotta tähtää korkealle Lotta Hintsa aikoo kiivetä omin voimin maailman kaikille kasitonnisille. ”Jos sattuu, niin kysyn itseltäni, kuoleeko kipuun tai voiko tästä tulla krooninen vamma. Itsensä haastaminen on tullut keskeiseksi asiaksi myös kiipeilyssä. Hintsa aloitti päämäärätietoisen vuorikiipeilyn vajaa neljä vuotta sitten. ”Elämän ei kuulu olla helppoa ja kivutonta. Siksi Hintsa ei käytä lisähappea ja haluaa kantaa itse omat varusteensa ylös. Amerikan korkeimman vuoren rinteillä Lotta Hintsa tapasi amerikkalaisen ammattilaiskiipeilijän Don Bowien, joka piti Hintsaa luonnonlahjakkuutena ja halusi auttaa häntä kiipeilyuralla. Seuraavana Hintsan listalla on toinen kasitonninen, Broad Peak, joka on talvella erityisen huonomaineinen. Kohti kasitonnisia Viime kesänä Hintsa suuntasi kohti ensimmäistä kasitonnista, Pakistanin Gasherbrum kakkosta. Hän ei vedä yksin autonrengasta perässään joulukuisella hiekkatiellä, ei kävele täyttömäen 400 porrasta edestakaisin eikä luennoi itsensä voittamisesta työeläke. ”Tunne siitä, että pääsee omien rajojen yli, on koukuttava.” Kipua hän on oppinut sietämään esimerkiksi Karhunkierroksella, jonka hän isänsä kanssa käveli 35 tunnissa, kun oli hieman kiire. Jos ei, niin jatkan menoa” hän kertoo. Sitten vuorossa oli Aconcagua, joka muutti kaiken. Sen sijaan hän treenaa Coloradossa ja Kaliforniassa ammattilaiskiipeilijän kanssa, poseeraa Instagram-kuvissa sponsorin alusvaatteissa ja osallistuu suosittuihin television viihdeohjelmiin. Vaikean talvikohteen valinta kertoo paljon Lotta Hintsasta. Olosuhteet olivat kuitenkin huonot, eikä huiputusyritystä tehty. Muuten ihminen ei kasva ja kehity” Hintsa kertoo Retki-lehdelle. Tarkoitus on myös löytää uusia, ennen kiipeämättömiä reittejä: ”Seikkailu on se kiipeilyn siisti juttu!” Vaikein asia Hintsalle vuorikiipeilyssä ei ole fyysinen rasitus vaan paikallaan olo: ”Perusleirissä on joskus vaikea kestää tylsyyttä ja oman pään kanssa olemista.” Kipinä vuoriin syttyi Kilimanjarolla, jonka huipulle hän patikoi ilman ongelmia ja helposti. Hän itse kertoo nauttivansa siitä, kun sattuu
V I N K I T Vinkki makuupussin lyhentämiseen. Linkki tutkimukseen löytyy Retken nettisivuilta. Jos makuupussin lyhentää hihnalla ulkopuolelta, syntyy jalkopäähän kylmäsilta eikä yöstä tule kovin mukava. Tilaa sähköinen lasku verkkopankistasi, ohjeet löytyvät paperilaskusta. Metsähallitus saa Lapin varausja vuokratuvista tuloa vuosittain keskimäärin noin Ota e-lasku käyttöön O L E T H A N huomannut, että Retki-lehden jatkotilauksen voi maksaa myös e-laskulla. Metsissä liikkujilla on mahdollisuus päästä kehittämään palvelua ja palautetta voi antaa palvelun pilottiversion kautta avoimesti kaikille. H A LUA M M E tietää, mitä mieltä olet lehdestämme. . Muista siis vastata Retken lukijatutkimukseen, niin osaamme tehdä vielä parempaa lehteä. Tykkäätkö. Näin jaloille tulee tuplaeriste. K U V A M et sä ha lli tu s 320 000 R E T K I L U K U e u ro a Sillä peitetään tupien kulut. KARTALLA 8 RETKI joulukuu 2019 Kerro mitä tiedät! R E T K I KO M PAS S I on Metsähallituksen uusi sosiaalinen karttapalvelu, jossa käyttäjät pääsevät jakamaan luontoelämyksiään ja käyttäjäkokemuksiaan valtion retkeilyalueilta. Karttapalvelua testikäytetään Ruunaan ja Evon retkeilyalueilla joulukuun 10. Palvelu löytyy osoitteesta: www.retkikompassi.. J O S sinulla on liian iso makuupussi, se kannattaa lyhentää niin, että käännät jalkopään sisälle pussiin ja kiristät sen irtohihnalla sisäpuolelta. päivään saakka
Suomalainen metsäkylpy. K I R J A T RETKI joulukuu 2019 9 KARTALLA Sumujen silta R E P OV E D E N Lapinsalmen uusi silta on avattu. Erityisesti kohdat Metsähallituksen roolista maaja hakkuukiistoissa ovat kiinnostavia. Sillalla ei ole käyttörajoituksia: ”Siltaa voi kävellä samanaikaisesti molempiin suuntiin, mikä poistaa vanhalla sillalla esiintyneet retkeilijäruuhkat. Luettavaa talvi-iltoihin Luettavaa talvi-iltoihin S E I TS E M Ä N V E L J E KS E N vaellusreitti on 90 kilometrin pituinen patikkareitti Helsingistä Tuusulan kautta Hyvinkäälle. Vastatuuleen. Tekstit ja kuvat tuotettiin talkootyönä. Idän ihmeet KANSALLISPUISTOT tutuiksi -kirjasarjan neljäs ja viimeinen osa kertoo Itä-Suomen kohteista. Marko Leppänen & Adela Pajunen. Gummerus 2019. Teräsrakenteinen pylonisilta on 55 metriä pitkä ja nousee 12 metrin korkeuteen Kapiaveden ylle. Kansallispuistot tutuiksi, retkeilijän opas. Kukka Ranta & Jaana Kanninen. Kirja on selkeä ja täsmällinen opas, joka pyrkii tekijöidensä sanoin innostamaan ihmisiä tutkimusmatkalle kotimaamme metsiin ja vesistöjen äärelle. Ihan täysin ei idässä olla, vaan mukana on myös Leivonmäki Keski-Suomessa. Reitin pohjoispuolisko sai lokakuussa mobiiliopastuksen, joka esittelee alueen luontoa, historiaa, henkilöitä ja tapahtumia. Saamen kansa L A P I S SA viihtyvä retkeilijä törmää varmuudella saamelaiseen kulttuuriin, ainakin karttanimistössä. Älypuhelimissa toimiva opastus on toteutettu suomalaisella Citynomadi-sovelluksella ProAgrian hankkimalla rahoituksella. Pepe Forsberg & Mikko Sorsa. Mitä kaikkea tuohon hyväntunteeseen sisältyy, mistä se johtuu ja mihin kaikkeen se voi auttaa, sitä selvitetään Suomalainen metsäkylpy -kirjassa. Samalla varauduttaan Repoveden kansallispuiston koko ajan nouseviin käyntimääriin”, kertoo puistonjohtaja Matti Hovi Metsähallituksesta. Sillan avaaminen mahdollistaa talviretkeilyn kehittämisen Lapinsalmen suunnalla. Reittiä voi kulkea päivittäisenä kävelylenkkinä, edetä pätkä kerrallaan kylästä kylään tai viettää sillä jopa viikon. Saamelaisuuteen kannattaa perehtyä syvemminkin, vaikka se ei aina olekaan niin kivaa luettavaa. Kirjan tekijät elävät kuten kirjoittavat, joten kirjan viestit, immuniteetin vahvistaminen, stressin hallinta ja toiveikkuuden säilyttäminen, kerrotaan persoonallisesti ja elävästi. Vastatuuleen-kirjan teemana on saamelaisten pakkosuomalaistaminen sekä maiden menettäminen. Taival tarjoaa mielenkiintoisia oppimishetkiä myös sen varrella oleville kouluille ja päiväkodeille. Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta. Karttakeskus 2019. Kustantamo S&S 2019. Mobiiliopas Seitsemään veljekseen. Itäisin kohde on vain 6 neliökilometrin Petkeljärvi, joka lienee monelle melko tuntematon kansallispuisto. Taival kulkee Aleksis Kiveen ja Seitsemään veljekseen liittyvien kohteiden kautta niin metsäluonnossa kuin asutuksen lomassa. Metsään kylpemään M E TSÄS SÄ käveleminen sateen jälkeen tuntuu hyvältä, senhän me tiedämme
10 RETKI joulukuu 2019 ETSIN: ERÄMIEHEN PUSKATEATTERIA O n aikainen aamu Murhahaaran autiotuvalla, aurinko lymyää vielä kynttiläkuusirivin takana. Viisitoistahenkinen seurue esitti Tuntsan erämaassa kolme Paulaharjun novellia: Vantus meren rannalla, Suongil-oopperan sekä Niilas Saaran kiroissa. Novellit ovat Paulaharjun kokoelmasta Tunturien yöpuolta. Päivän parasta aikaa”, Hurme selittää. Kirjailijana Paulaharjua ei ole koskaan arvostettu. ”Tykkään nousta aikaisin tekemään töitä, silloin on rauhallista. ”Paulaharju on oman lajinsa ainoa edustaja Suomessa, ainutlaatuista tavaraa. Esitykset olivat kaikki ilmaisia eivätkä näyttelijät saaneet niistä palkkaa. Mustapää oli ainoa, joka näki Paulaharjun merkityksen hänen omana aikanaan”, Hurme sanoo. TEKST I JA KUVAT Mika Railo Teatteria Teatteria tunturissa tunturissa Taiga kaikaa lauluista ja luonnonäänistä, kun teatteriryhmä esittää Samuli Paulaharjun novelleista koottua näytelmää lappilaisen suon reunalla. Erämaateatteria on esitetty aikaisempina kesinä Pallastunturilla, Kevolla, Lemmenjoella, Näätämössä ja Haltilla. Mennyt kesä oli Operaatio Paulaharjun kuudes ja viimeinen. Kyse ei ole puskafarssista, vaikka sitä erämaassa esitetäänkin. Autiotupaa ympäröivälle jängälle on noussut pieni telttakylä. Myös näyttelijöiden teltat pilkistävät kuusten välistä. Ollaan Tuntsan erämaassa Savukoskella. Ajatus kaukana kaikesta, keskellä erämaata esitettävästä teatterista voi äkkiseltään tuntua pähkähullulta, mutta Hurme ei koskaan epäillyt, etteikö yleisö löytäisi paikalle. Jokaisella kerralla esitykseen poimittiin paikkaan tavalla tai toisella sopivia novelleja, esimerkiksi Lemmenjoella esitettiin Rikkaan Hannan aarre, jonka tapahtumat sijoittuvat samoille seuduilla. Alun perin rahoituksen piti riittää viideksi kesäksi, mutta penniä venyttämällä saatiin vielä kuudeskin kesä aikaiseksi. Toinen aamuvirkku, näyttelijä Ossi Nurmela liittyy piiriin. ”Aluksi ajattelin, olisi hyvä, jos saisimme 50 katsojaa. Runoilija P. ”Tämä on meille tällainen kesäloman jatke”, Hurme nauraa. Kirjailija, teatteriohjaaja Juha Hurme istuu nuotiopaikalla ja tekee muistiinpanoja tulen lämmössä. Operaatio, jonka motto on: ”Ilmaista taidetta kaikelle kansalle, mutta ei hinnalla millä hyvänsä”, toteutettiin Koneen säätiön ja Kulttuurirahaston apurahoilla. Erämaassa on vielä hiljaista. Edellisen illan teatteriesityksen yleisö on jäänyt yöksi. Suon laidalla Hurme lisää puita nuotioon. Heti ensimmäisenä kesänä tuli 300! On ollut hienoa tehdä JU H A H U R M E hoiti esityksissä kertojan roolin.
Hurme itse hoiti esityksissä kertojan ja säestäjän roolin. Ajatus tehdä teatteria Paulaharjun novelleista syntyi sekin jo yli 20 vuotta sitten, kun Hurme vieraili Rovaniemen teatterissa. Paulaharju kulki laajasti pohjoisessa ja keräsi Lapin asukkaiden kokemuksia ja uskomuksia. Yksi ensimmäisistä produktioista oli Jumalan teatterissa kunnostautuneen Jari Halmeen kanssa tehty ulkoilmakiertue. Pahimmillaan he kiusaavat toisiaan vielä haudan takaakin. Makeilematon kuva todellisuudesta Idean Paulaharjun viemisestä erämaahan Hurme sai pitkän pähkäilyn jälkeen. Lopulta aloittaessani Hailuodon teatterifestivaalin johdossa keksin idean viedä näytelmät erämaahan.” Tunturien yöpuolta -kokoelman novellit ovat poikkeus Paulaharjun laajassa tuotannossa: ainoa kaunokirjallinen teos. Yhteen Juha Hurmeen mukavimmista muistoista liittyy paikallinen poromies, joka osui paikalle Kevolla harjoitusten aikana ja jäi katsomaan esitystä. Illuusion loivat näyttelijöiden merilintuja matkivat rääkäisyt tai tuulen ulvonta. Hän kertoi olleensa edellisen kerran teatterissa vuonna 1968. 11 RETKI joulukuu 2019 ETSIN: ERÄMIEHEN PUSKATEATTERIA esityksiä, joissa ei ole mitään katsojaodotuksia. ANT TI LAUKKARISEN esittämä Songil, kylän suurin noita ja metsämies, saa tuta yhteisön kateuden.. ”Paulaharjun novellit ovat sanataiteen merkkiteos, hän on aivan oman lajinsa ainoa edustaja. Välillä he muodostivat soutuveneen, jolla Krikan Sammu souteli saitatorkoa vuonolla, sitten taas Songilia pilkkaavan kyläkokouksen. Luonto ympärillä on vaarallinen ja pahimmillaan petollinen ja oman yhteisön jäsenten kateus ja ahneus käsinkosketeltavaa. Muutenkin lavastus oli äärimmäisen niukkaa: suon ja muutaman kitukasvuisen koivun lisäksi ryhmällä ei ollut käytettävissään muita lavasteita kuin toisensa. Tuntsassa näyttämönä toimi pieni tasanne saraa kasvavan suon laidalla. Se on hieno esteettinen valinta. 15 vuotta mietin, miten ne kannattaisi tehdä. ”Aivan viime hetkellä”, kuvaa Hurme työn tärkeyttä. Kirjoitettiin omia juttuja, jotka olivat aluksi pelkkää mölinää”, Hurme nauraa. Hän luki novellien kertovat osuudet kuusen takana piileskellen ja puhalteli huuliharpulla taustat lauluesityksille. Muu tuotanto on vaikeasti luokiteltavaa, kansatieteellisen tutkimuksen ja epiikan välimaastoon asettuvaa kertovaa kirjallisuutta. ” Erämaa on houkutellut paikalle myös yleisöä, joka ei välttämättä eksy taajamien kulttuurikeskuksiin. Paulaharjun näkemys lappilaisista yhteisöistä on Hurmeen mielestä ”makeilematon”. Hän on esittänyt teatteria ulkona koko uransa aikana. ”Meillä oli kova halu päästä ulos ja takapihoille tekemään teatteria. Välillä suo sai esittää Jäämeren selkää, sitten tunturilakeutta. Suongil, yhteisön taitavin metsästäjä ja noita, joutuu Luonto ympärillä on vaarallinen ja pahimmillaan petollinen ja oman yhteisön jäsenten kateus ja ahneus käsinkosketeltavaa
”Paulaharju ei silottele, mutta toisaalta ei paisuttele. Pohjoinen maailmankuva seitoineen perustuu harhaiseen käsitykseen todellisuudesta, mutta toisaalta siinä on valtavasti myös toimivaa tietoa. Raija Hentamannin retkeilyoppaat: ”Hentmann on tehnyt suuren työn kartoittaessaan lähiluontokohteita Etelä-Suomessa”. Ihmiset ovat eläneet täällä äärimmäisissä olosuhteissa.” Ryhmän etelästä kotoisin olevat näyttelijät pyrkivät lähestymään vierasta kulttuuria kunnioituksella. K I RJA I L I JA , ohjaaja Juha Hurme ja näyttelijä Ossi Nurmela heräilevät uuteen päivään nuotion lämmössä.. Järvisen tuotanto ”Järvinen on suomalaisen eräkirjallisuuden isä. Värikkäästä kielenkäytöstä tunnettu Hurme ei sanoja kaunistele, kun puheeksi nousee suomalainen tapa käsitellä metsiä. luonnon kannalta. Aikanaan häntä ei ymmärretty, vaikka teokset ovat huikeita.” Jack Londonin novellit: ”Novellit ovat tosi eteviä ja vastaavat meidän olosuhteita” . Epätoivoinen mies päätyy soutamaan koskeen. Sellaisessa metsässä on myös hyvä olla.” Hurme on koulutukseltaan biologi, mutta kertoo olevansa ”huono sellainen, koska ei ole koskaan oppinut tunnistamaan lajeja.” Erämiehenä hän on ”en taitava, mutta kova”. A.E. Ei suurta kirjallisuutta, mutta hauskoja” . Seitsemän veljestä: ”Kivellä on hyvä tatsi, Paulaharjulla oli se aina mukana” . Hänen arvionsa Metsähallituksen hakkuista ja kiintiöiden kasvattamisesta on suorasukainen: ”Saatanan tyhmää!” ”Ymmärrän kyllä, että metsiä pitää voida hakata, mutta 50 vuotta on jo tiedetty, että avohakkuut ovat katastro. 2014 hän julkaisi omiin kokemuksiin perustuvan romaanin Nyljetyt ajatukset, joka kertoo kahden miehen soutumatkasta Kustavista Hailuotoon. Hurme ei lähde metsään laskemaan grammoja tai kilometrejä. 12 RETKI joulukuu 2019 ETSIN: ERÄMIEHEN PUSKATEATTERIA naapureidensa kateuden uhriksi ja menettää ensin muiden arvostuksen ja sen myötä metsästysonnensa. Luonnontilainen metsä kestää kuivuuden ja myrskyt. Tänä kesänä Hurme kiersi Ahvenmaan Lukuvinkit Juha Hurmeen persoonalle ja puhetavalle on kuvavaa, että kun Retki-lehti pyysi häneltä viisi vinkkiä teoksista, jotka retkeilijän kannattaisi lukea, yksi idea johti toiseen ja lopulta vinkkejä on kasassa kuusi. ”Ei yritetä tehdä mitään etnoriistoa tai joikuparodioita, vaan etelän pellet esittää näitä juttuja vilpittömästi”, Hurme kuvaa ryhmän lähestymistapaa. Minulle tärkeätä on hyvä seura ja ruoka. ”Huono biologi mutta kova erämies” Teatterin vieminen metsään ei ollut Hurmeelle mikään satunnainen päähänpisto, vaan pikemminkin looginen tapa yhdistää kaksi rakkauden kohdetta. Mulle metsän kuva on vanha sekametsä. Juha Kauppinen, Monimuotoisuus: ”Monimuotoisuus on tosi tärkeä kirja, joka esittää hyvin luonnon ketjun ja sen merkityksen. Plantaasi ei ole oikea metsä. Ja hyväksi ruoaksi täällä riittää vaikka Lämmin kuppi –kiisseli.” Soutaminen on toinen rakas harrastus Hurmeelle. Parhaita on viikon, parin reissut, joilla pääsee irtautumaan kaupungin hälinästä. Metsässä kävely on vesijuoksun kaltaista lempeää liikuntaa.” Hurme ei lähde metsään laskemaan grammoja tai kilometrejä. Metsä on pienestä pojasta retkeilleelle miehelle tuttu ympäristö. 4,5-metrisellä soutuveneellä yhdessä lavastaja Matti Rasin kanssa. Jokaisen retkeilijän pitäisi lukea se!” Tunturien yöpuolta: ”Pauluharju on oman lajinsa ainoa edustaja. ”Kaksi viikkoa hyttysten keskellä tuottaa mielenrauhan. ”Ymmärrän kyllä grammanviilaajia, vaikken itse sitä harrastakaan. Metsässä aiheutetut tuhot ulottuvat ihmiseen. Hinta, joka siitä maksetaan on hirveä.” ”Harvennushakkuiden mahdollisuudet on tähän asti sivuutettu täysin. Hurmeen vaellushistoriaa kuvaa, että kaikki esityspaikat Tuntsaa lukuunottamatta olivat hänelle entuudestaan tuttuja
14 NRO SKRI NNA RIT JALK AAN JA JÄÄL LE ”. 13 RETKI joulukuu 2019 tiedot & taidot 14 10 2019 ”TULI ON HENGISSÄ SELVIÄMISEN KEINOISTA TÄRKEIMPIÄ ” Kantapään kautta, s
Tulen tekemisen taito on eloonjäämisen edellytys.. Ingvar Krancher: Näin selviän hengissä tulen avulla KANTAPÄÄN KAUTTA T E KST I Maija Arosuo K U VAT C. Gibson RETKI joulukuu 2019 14 INGVA R KRANCHER on opettanut tuhansille ihmisille hengissä selviämistä vaativissa olosuhteissa
On hyvä ottaa erikokoista palavaa puuainesta ja pilkkoa se valmiiksi kasoihin. Koivu on hyvä polttopuu kuivana, mutta sitä ei yleensä luonnosta löydy kuin tuoreena tai lahona. Nuotion sytyttäminen valmiista, kuivista polttopuista onnistunee useimmilta retkeilijöiltä, ainakin muutaman harjoittelukerran jälkeen. Mitä pidempään tulta poltetaan, sitä syvemmälle maahan hehku painuu. Yritys ja erehdys on yksi tapa kerryttää retki taitoja, mutta joskus kannattaa lukea ensin ja sitten kokeilla. Myös toisen kantapään kautta voi oppia, ja laastaria kuluu vähemmän! M etsähallitus sallii tulenteon valtion mailla Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa sekä Pohjois-Karjalassa, paikoissa, joissa ei alle puolen kilometrin sisällä ole huollettua tulipaikkaa. Tuli on hengissä selviämisen keinoista yksi tärkeimmistä, yhtä oleellinen kuin vesi. Tällöin on toimittava nopeasti ja tehokkaasti. Seuraavaksi haetaan riittävästi palavaa materiaalia, joka on mahdollisimman kuivaa. Etsi kuivunutta havupuuta. Varsinkin turvepohjaisella maalla tulee nuotion pohjalle laittaa kiviä estämään tulen leviämistä alaspäin. Lisäksi se auttaa henkisesti pitämään mielialaa korkealla. Miten tulipaikka valmistellaan. Retkeilyn ihanuus onkin elinikäisessä oppimisessa. Hätätilanteessa, eli odottamattomassa vaaratilanteessa, jolloin henki tai terveys on uhattuna, tulet voi tehdä siellä, missä se on tarpeen ja siitä materiaalista, mitä löytää. 1990-luvulla hän perusti oman yrityksen, joka tarjoaa henkiinjäämiskoulutusta. Kuusi räiskyy enemmän kuin mänty. Usein hätätilanteessa vaaditaan myös yöpymistä maastossa, joten nuotion täytyy palaa pitkään ja sen ääressä täytyy myös keittää ja pysyä lämpimänä. Yhdelle reunalle tehdään korotettu muuri suojaksi ja heijastamaan lämpöä. Hän vastasi jääkärikoulutuksesta Karlsborgissa ja kehitti yhdessä Lars Fältin kanssa Ruotsin armeijan eloonjäämiskoulutuksen 1980-luvulla. Suuremmista kivistä tehdään kehä tulen ympärille suojaamaan tuulelta ja estämään tulen leviäminen. Sen avulla voi pysyä lämpimänä, puhdistaa juomavettä, tehdä ruokaa ja lähettää merkkejä pelastajille. Kolmannen kasan muodostavat varsinaiset polttopuut. Mikäli nuotioaineksia on riittävästi ennen sytytystä, ei tarvitse poistua paikalta heti, kun nuotio palaa. Kivien välit voidaan tiivistää märällä sammaleella. Ingvar Krancher kertoo viettäneensä ulkona noin 3 500 yötä, eli kymmenisen vuotta, joista lumiluolassa noin 270 yötä. Miten käy sitten, kun ollaan syvemmällä erämaassa, paikoissa jonne Metsähallituksen polttopuupalvelut eivät yllä?. Hae siis yksi kasa kuivuneita kuusen alaoksia, joista neulaset ovat varisseet. Sitten valmistellaan tulisija. Kysymme asiantuntijalta, miten hätätilanteessa tehdään tulet. Ensin tulee löytää sopiva paikka, joka tarjoaa tuulen suojaa sekä itselle että tulelle tai jotain mistä sellaista voi rakentaa. Jokaisen maastossa kulkevan tulisi pystyä tekemään tuli kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa. Tulenteko vaativissa olosuhteissa on yksi hänen kurssiensa keskeisiä teemoja. KANTAPÄÄN KAUTTA RETKI joulukuu 2019 15 Ingvar Krancher – ON 80-VUOTIAS ruotsalainen selviytyjälegenda. Kasaa sen viereen pieniä keppejä ja oksia. Parasta materiaalia onkin pystyyn kuivunut mänty. Pimeällä metsästä on vaikeampaa hakea puuta. Miksi tulen sytyttämisen taito on tärkeä. Yli kymmenen asteen Tulenteossa on monta taitotasoa. Mitä esivalmisteluita tehdään ennen sytyttämistä. Olosuhteet maastossa vaihtelevat, joten yhtä oikeaa toimintamallia kaikkiin tilanteisiin ei ole. Elävänä vastakaadettu puu ei pala. Oppinsa Krancher on hakenut armeijasta. ASIA NTUNT IJA Kantapään kautta Tällä palstalla kerromme, miten asiantuntijat ovat selvinneet kiperissä tilanteissa ja konkarit toimineet retkillänsä. Tulentekoon voi käyttää maasta löytyviä kuivia oksia, risuja ja pieniä juurakoita
Sytytyspaperilla en siis tarkoita sanomalehteä, vaan steariinilla kyllästettyä selluloosaa. Työnnä risukimppuun pieniä oksia, hieman kekomaisesti. Älä laita vielä isoja puita tai paksuja oksia lainkaan. Myös tamponi on erinomainen sytyke. Erikokoisille risuille tehdään omat kasansa, jotta niitä on helppo lisätä pienemmästä isompaan. Miten nuotio rakennetaan. Nämä muodostavat nuotion pohjan ja tekevät ilmaraon. Tulus kestää tuhansia sytytyskertoja. Matkalla voin poimia niitä lisää. Alussa tulta tulee suojella liialta tuulelta ja sateelta. Tällaisesta puusta voi tehdä lastuja. Näin ne saavat tarttumapintaa ja syttyvät helpommin. Yritä löytää materiaalia, joka on irti maasta – kuollut pystyyn tai kaatunut niin, että se ei makaa maassa, esimerkiksi kaatuneen puun maasta irti olevat oksat ovat hyviä. Laita se puiden päälle. H Y V I Ä sytykkeitä ovat tervakset, tamponit, tuohi ja sytykepaperi.. Kun tuli on tarpeeksi voimakas, lisätään suurempia puita. Ennen käyttöä muovi avataan ja tamponista revitään kevyttä kuitua. Valitse kaikkien kuivinta materiaalia mitä sinulla on. tuohi tai sytytyspaperi. Hyviä sytykkeitä ovat tervakset, kuiva PA L AVA aines kerätään valmiiksi ennen sytyttämistä. Näin tiedän, että niitä on kuivana tarjolla silloin kun niitä tarvitsen. Se on pakattu vesitiiviisti ja menee pieneen tilaan. Sytyttämiseen käytän magnesiumtuluspuikkoa ja puukkoa. Halkaise puut kirveellä tai puukolla kahtia, jos mahdollista. Kun tuohi on syttynyt, se viedään risukimpun alle ja sytytetään kimppu. Tulustikun käytössä on tärkeää, että sytytettävää tuohta raaputtaa veitsellä muutaman sentin alalta juuri ennen sytyttämistä. Kun taidon kerran oppii, on sitä yhtä helppo käyttää kuin tulitikkuja. Kun kimppu palaa kunnolla, voidaan lisätä oksia. Se ei lopu, kuten tulitikut tai sytyttimen kaasu. Voit laittaa keskelle myös tuohta, varsinkin jos risut eivät ole aivan kuivia. Mitä käytät tulen sytyttämiseen. Tervaksia saa vuoltua pystyyn kuivuneista havupuista, jotka ovat pihkaantuneet tervasroson, eli sienen vaikutuksesta. Pidän mukanani aina pienen määrän sytykkeitä. Pieni silppu syttyy helposti. Ota käteesi kuivia kuusen alaoksia ja tee niistä risukimppu. Laita nuotion pohjalle kaksi suurehkoa polttopuuta, noin 15 senttimetrin päähän toisistaan. KANTAPÄÄN KAUTTA RETKI joulukuu 2019 16 pakkasella koivua voi polttaa, koska sen sisältämä vesi on jäässä. Ne syttyvät hyvin myös märkinä
Kolmijalan yläpäästä laitetaan roikkumaan puinen ripustuskoukku keittoastiaa varten. Tällöin 3-4 pientä runkoa asetetaan kimpuksi päällekkäin, jolloin ne saavat toisistaan voimaa. Astiaksi käy hyvin peltipurkki, jossa on rautalangasta tehty ripustin. Sen jälkeen kivet otetaan pois sekä reunoilta että alta. Palaakseen tuli tarvitsee happea, minkä takia nuotiota pitää kohentaa. Sivutuuli on paras, jottei savu tupruta nukkujaan. Myös pohjalla on riittävä määrä kiviä estämässä palon leviämistä maaperään. Hyvä paikka nukkua voi tällöin olla kallion ja nuotion välissä. Muutoin palo saattaa lähteä leviämään turvetta ja juuria pitkin maan alla. Runkoja työnnetään yhdessä nuotioon sitä mukaan, kun ne palavat. Miten sammutan nuotion ja varmistan, ettei se jää kytemään. Maa nuotion alta tutkitaan. Hyvä hiillos kuivattaa märkiä puita, joten niitä kannattaa laittaa nuotion ympärille ja yläpuolelle kuivumaan. Nuotion tulee antaa palaa loppuun tai se tulee sammuttaa vedellä tai lumella. Puut asetetaan noin 130 asteen kulmaan maahan makaamaan. Katsotaan, onko hehku edennyt kivien alle. Jos yöpymisnuotion tekee kallionjyrkänteen viereen, kallio lämpenee ja heijastaa lämpöä takaisin. Pienistä puun rungoista voi pinota heijastimen nuotiopaikan taakse laittamalla runkojen tyvipäät päällekkäin ristiin. Rankkasade voi sammuttaa nuotion, joten kovalla sateella sitä kannattaa suojella ainakin osittain esimerkiksi keittoämpärillä tai katoksella. Jos puissa on oksan hangat yläpäissä, ne pysyvät yhdessä sitomatta, muuten ne tulee kiinnittää toisiinsa rautalangalla. Miten voin keittää nuotiolla. H Y VÄ nuotio lämmittää, sillä voi keittää, se antaa valoa ja lämpöä. Liian märät ja tuoreet puut savuttavat voimakkaasti, joten niitä ei kannata polttaa ainakaan, jos nuotiota poltetaan majoitteen vieressä tai sisällä. Miten hyödynnät syntynyttä lämpöä. Nuotion päälle voi virittää kolmesta vajaan kahden metrin mittaisesta puusta kolmijalan. Heijastimena voit käyttää kalliota tai rakennusta tai voit rakentaa suojamuurin itse. Kaikkea polttopuuta ei tarvitse, eikä aina voikaan, sahata ja pilkkoa, vaan sen voi polttaa kokonaisina runkoina. T U LU ST I K U N käyttö vaatii harjoittelua, mutta kun sen oppii, on se varma tapa saada tuli aikaiseksi. Kulma, jossa rungot makaavat, määrittelee millä nopeudella puut palavat ja kuinka suuri nuotio syntyy. Jos maa on vielä kuumaa, se kaivetaan pois ja kastellaan. Kivet heitellään takaisin maastoon ja jäljet peitellään. Nuotion lämpö leviää eri suuntiin ja katoaa tuulen mukana, joten se kannattaa kerätä tai heijastaa takaisin. N U OT I O rakennetaan hyvin suojaavaan kivikehään. KANTAPÄÄN KAUTTA RETKI joulukuu 2019 17 Miten saan tulen pysymään elossa. Eksymistilanteissa se luo myös toivoa.
JÄ R V I pyrkii vangitsemaan eläinten luonteen kuviinsa. ”Lukioaikaan suunnittelin ryhtyväni taidemaalariksi”, Järvi kertoo. Tarvittiin miettimistauko. Kuvassa leikkisä saukko. Siellä Järvi opiskeli muotoilua. Vuodet vierivät sisustusarkkitehtuurin parissa. JÄ R V I on nähnyt kahdesti karhun luonnossa, toisella kerralla “vähän turhankin läheltä”.. Valmistuttuaan hän alkoi suunnitella huonekaluja. Järven osaaminen noteerattiin ulkomaita myöten. Hänellä oli myös selvästi lahjoja. ”Nautin eniten siitä kun pääsin suunnittelemaan koko maailman tuotteen ympärille; pakkauksen, miten tuote kuvataan, miten se esitellään messuilla ja niin edelleen.” Toistakymmentä vuotta alalla työskentelemisen jälkeen sisustusarkkitehtuurin maailma alkoi tuntua loppuun nähdyltä ja osittain pinnalliselta. Pelkkä huonekalujen suunnittelu alkoi ajan mittaan maistua puulta. TEKST I JA KUVAT Benjamin Hokkanen Ikkuna luontoon Ikkuna luontoon Teemu Järvi on suomalainen kuvataiteilija, jonka valolla, varjolla ja liikkeellä leikittelevät teokset tuovat luonnon lähelle. ”Wallpaper-lehti valitsi suunnittelemani tuolin vuoden kauneimpana”, Järvi sanoo. Teemu Järvellä on pysynyt kynä kädessä jo nuoresta asti. 18 RETKI joulukuu 2019 LUONNOLLISTA TAIDETTA K aikki kouluvihkot oli lapsena piirrelty täyteen. Brittiläinen muun muassa designiin ja muotiin keskittyvä lehti antoi merkittävän tunnustuksen Järven työlle vuonna 2000. Kylmä realismi itsensä taiteilijana työllistämisen haasteista vei nuorukaisen kuitenkin taideteolliseen korkeakouluun. Vuonna 2012 Järvi pakkasi laukkunsa ja lähti perheen mökille keskelle Savukosken korpimetsiä. Kiire pakotti jossain vaiheessa Järven luopumaan vuonna 1998 aloittamansa Metsästys & Kalastus -lehden kuvittamisen. Samoin perheen puhelinluettelo
Kalastaminen oli jo ennestään tuttua puuhaa. Ensimmäinen kalansaalis takasi halun lähteä uudelleen kalareissulle. Metsälle ei vain lähdetty ulkoiluttamaan asetta ja katselemaan puolukanvarpuja. Kaikkea ruokaa ei kuitenkaan tarvinnut kaupasta asti mökille ajaa. 19 RETKI joulukuu 2019 LUONNOLLISTA TAIDETTA Savukosken pirtti Autiotupaa muistuttavalla mökillä ei ollut sähköä tai juoksevaa vettä. Teemu Järvi JA PA N I S SA eläimiin liittyy vahvaa symboliikkaa. Pian perhovavan tilalle saattoikin mukaan lähteä haulikko. Järven eno otti pojan mukaan metsälle tämän ollessa viidentoista vanha. Seurana olivat vain tummat hirsiseinät ja laajat erämaat. ”Mökki sijaitsee Kemijoen latvavesien varrella”, Järvi sanoo. Itse asiassa Järvi oli ollut koukussa kalastukseen jo pienestä saakka. Savukosken kirkonkylälle matkaa oli noin 75 kilometriä, joten turhia kauppareissuja ei tullut tehtyä. Hänen 20 vuotta vanhempi serkkunsa vei hänet alakouluikäisenä ensi kerran kalalle. T U L I T I K K U R AS I A N päällinen saa takansytyttäjän hyvälle mielelle.. Järvestä kuoriutui ajan myötä melkoinen metsästäjä-keräilijä, kun myös sienestys alkoi kiinnostamaan. ”Olen ollut pienestä asti melkoinen ‘luontofriikki’. Mökillä oli paljon aikaa miettiä ja loputtomasti tilaa antaa ajatusten vaeltaa. Saalistusvietti sykki nuoressa miehessä. Luonnossa liikkuminen on aina tuntunut luontevalta”, Järvi kuvailee
Hän voisi vihdoin yhdistää kaksi rakasta asiaa elämässään: piirtämisen ja luonnon. Palattuaan Helsinkiin, hän aloitti varovasti. ikka siirtyi verkkokaupasta sisustusmessuille. Savukoskella tuota luonnonrauhaa riitti. Nyt jälleenmyyjiä alkaa olla noin 120. 20 RETKI joulukuu 2019 LUONNOLLISTA TAIDETTA Viime vuosina Järvi on lähtenyt luontoon muutoinkin kuin saaliin perässä. Odotus palkitaan Vietettyään kolme kuukautta mökillä, Järvellä oli uusi suunta. ikka siirtyi verkkokaupasta sisustusmessuille. ”Toiminta lähti pikkuhiljaa kasvamaan ja aloin saamaan tuotteille jälleenmyyjiä ympäri Suomea”, Järvi sanoo. Kysyntä ja tarjonta eivät kuitenkaan tuntuneet kohtaavan. Järvi perusti nettikaupan, jossa alkoi myymään luontoaiheista taidegra. Siinä missä nuorempana luontoon veti selkeästi saalis, nyt pelkkä luonnonrauha riittää. Hän tiesi mitä tehdä. Taidegra. Tuoteperhe on laajentunut taidegra. ikkaa tehden samaan aikaan sisustuspuolen hommia rinnalla. Sieltä löytyneeseen kohderyhmään luontoaiheinen taide kolahti. ikasta muun muassa sisustustekstiileihin. Sieltä löytyneeseen kohderyhmään luontoaiheinen taide kolahti.. Taidegra. Pari vuotta kului jälleen. Järven sisustusarkkitehtuuritausta sai miehen lähestymään asiaa tutulta kantilta
Mustavalkoisissa töissä isossa osassa ovatkin juuri sävyt, jotka luovat eräänlaisen valon ja varjon leikin. Järvi lähtee nykyään hänen nimissään olevalle Savukosken mökille yhä uudestaan. Valo, varjo ja liike ”Tämä on tällainen Suomi-versio bamburuokopiirtimestä”, Järvi sanoo ja esittelee kädessään kuivaa, teräväkärkiseksi veistettyä järviruo’on pätkää. Kun työ alkaa käydä liian hektiseksi, täytyy vetää hetki henkeä. Järven tuotteita on päätynyt myyntiin Yhdysvaltoihin asti. Sinne jää stressi Luonto on Järvelle tärkein ja tehokkain paikka purkaa stressiä. Lapsuudessa löydetyt harrastukset tuovat edelleen hymyn huulille. Tuotteissa näkyvät eläimet esiintyvät aina tyhjällä taustalla. Järvi on onnistunut välittämään luontosuhteensa teoksiensa kautta monelle seinälle. Reitti kulkee Urho Kekkosen kansallispuiston läpi kohti Savukosken perukoita. ”Visuaalisena ihmisenä minulla on monesti helpompi ilmaista itseäni kuvilla kuin sanoilla”, itseään ujoksi ja introvertiksi luonnehtiva Järvi sanoo. Hän saattoi ladata kaiken stressi piirtämiseen ja purkaa sen paperille. ”Aina, kun pääsen kalalle minulle tulee se pikkupojan into, kun kala nappaa”, Järvi kuivailee. ”Piirtäminen ruokokynällä oli ensin vaikeaa, mutta kun siihen uskalsi heittäytyä, se oli tosi vapauttavaa”, Järvi selittää. Kynällä voi Järven mukaan piirtää yllättävän pitkäänkin, ennen kuin sitä tarvitsee kastaa uudelleen musteeseen. Järven mukaan elävästä mallista piirtäminen meni sitä paremmin, mitä stressaantuneempi hän oli. ”Olen kuullut ihmisten sanovat, että teokseni ovat kuin ikkuna luontoon. JÄ R V E N taideteokset ovat päätyneet monenlaisiin tuotteisiin, kuten villavilttiin. Kiinnostus ei ole valunut vain länteen. Mikä voisi olla motivoivampaa”, Järvi kysyy. Järven teoksista löytyy selvä yhtymäkohta Itä-Aasiaan: työt on piirretty tekniikalla, joka on kotoisin samalta maailmankolkalta. Viime aikoina Järvellä ei juuri ole ollut aikaa piirtelyyn. ”Minusta on jotenkin hienoa, että piirrän luontoa luonnonmateriaalia käyttäen”, Järvi kertoo. Pari viikkoa korvessa tekee hyvää sielunmaisemalle ja stressihormonitasoille. ”Minusta on jotenkin hienoa, että piirrän luontoa luonnonmateriaalia käyttäen”.. Ensi kesänä Järvi haluaa vaeltaa Raja-Joosepista Savukosken mökille avovaimonsa kanssa. Ruoko toimii mustekynän tavoin, käyttäen pientä nivelen viereen jäävää ”taskua” mustesäiliönä. 21 RETKI joulukuu 2019 LUONNOLLISTA TAIDETTA Pari vuotta Järvi on kiertänyt myös kansainvälisillä messuilla. Teräväksi leikatun kärjen ansiosta ”ruokokynällä” voi piirtää varsin tarkkaakin jälkeä. Järvi kävi jo sisustusaikoina Vapaan taidekoulun iltakursseilla piirtämässä ruokokynällä. Järvi leikkaa alkutalvesta keräämänsä järviruo’ot niin, että teräväksi veistetty kärki tulee lähelle ruo’ossa olevaa niveltä, josta muuten ontto varsi on ummessa. Järvi on käynyt useilla messuilla Japanissa, jossa suomalainen design on tunnetusti kovaa huutoa. Eniten kansainvälistä kiinnostusta luontoaiheisiin tuotteisiin on tullut saksankielisistä Keski-Euroopan maista, joissa on pitkät luonnossa liikkumisen perinteet. ”Tällä on tosi vapauttavaa piirtää, koska mukana on aina vähän sattumaa”, Järvi selittää ja tapailee ilmaa kynä kädessään. Laajentuva liiketoiminta on syönyt aikaa luomistyöltä. ”Teen lajipotretteja, mutta minua ei kiinnosta tehdä täysin anatomisesti korrektia jälkeä.” Terapiaa paperilla Piirtäminen on aina ollut Järvelle eräänlainen henkireikä. Sävyttämiseen Järvi käyttää sivellintä. ”Valon ja varjon lisäksi haluan saada kuvaan liikkeen. Haluan vangita eläimen luonteen kuvaan”, paljon eläinten liikkeitä niin luonnossa, kuvista kuin luontodokumenteista tutkiva Järvi sanoo
Maksullisia tulokaskursseja järjestetään eri paikkakunnilla marras – helmikuun aikana. Tärkein oppi on kuitenkin helppo muistaa: luonnonjäille luistelemaan mennään aina kunnolla varustautuneena, eikä koskaan yksin. Luennolla perustiedot haltuun Varma tapa aloittaa retkiluistelu on käydä Suomen Retkiluistelijoiden tarjoama tulokaskurssi ja liittyä seuran ohjatuille retkille. Toisaalta jäiltä löytyy aina vaaranpaikkoja, jotka pysyvät sulina tai heikkoina. Toisen jälkien seuraaminenkaan ei ole varma tapa välttyä haverilta, sillä jääolot saattavat muuttua hetkessä. Mikäli luistinjäille on menossa ensimmäistä kertaa, on syytä valmistautua muutenkin kuin luistimet hankkimalla. Sen voi opetella vain monien retkien kautta käytännössä. Suomen Retkiluistelijoiden ohjatuille retkille pääsee mukaan, jos tulokaskurssi on käyty ja tavarat valmiina, kun retkikutsu tulee. Kiiltävänä välkkyvä luonnonjää on myös petollinen – sen vahvuutta on osattava lukea, jos sen päällä mielii kiitää. Tulokaskurssi koostuu kolmesta osasta: luennosta, retkestä ja vapaaehtoisesta plutauseli pelastautumisharjoituksesta. Teräsjäätä muodostuu 0,25 cm pakkasastetta kohden vuorokaudessa. 22 RETKI joulukuu 2019 RETKILUISTELU TEKST I Maija Arosuo KUVAT C. Kurssilla opitaan jään muodostumisen periaatteita. Nastarenkaita kaivetaan esiin yhtä kovalla tohinalla kuin retkiluistimia haetaan kaupasta. Ilmiönä jäätyminen on kuitenkin melko luonnollinen, joten siihen voi myös varautua. Luennon pitävät seuran vapaaehtoiset retkenvetäjät, seuran kehittämän luentoesityksen pohjalta. Luistelemaan oppii luistelemalla ja retkikäytäntökin selviää netistä, joten illan parasta antia on jääolosuhteisiin tutustuminen. -sivustolla ilmoitettavat retket ovat maksuttomia, mutta tulokaskurssin käyminen ja seuran jäsenyys ovat edellytys niille osallistumiseen. Pakollinen, yhden illan luento on käytävä ennen tulokasretkelle osallistumista. Skrinnari.. Niillä on aina mukana koulutetut vetäjät. Pienen pintaraapaisun saa tuleviin haasteisiin, kun tutustutaan tuuliavantoihin, röpelikköön, ahtojäihin, syöpymiin ja swingeihin. S yksyisin liukkaat kelit yllättävät niin autoilijat kuin luistelijat. Näitä ovat lämpiminä, virtaavina ja peitossa olevat vedet. Varusteisiin pääsee kurssilla tutustumaan käytännössä, joten. Tietoa tulvii, mutta yhden luokkahuoneessa vietetyn illan aikana ei voi oppia, koska jää on tarpeeksi kantavaa. Illan aikana käydään läpi retkiluisteluun, varusteisiin, jääturvallisuuteen, luistelutekniikkaan ja seuran toimintaan liittyviä asioita. Suurin osa ajasta kuluu siis kalvosulkeisten parissa. Viiden sentin paksuinen teräsjää kantaa luistelijan. Gibson Kurssin kautta Kurssin kautta luistimille luistimille Retkiluistelukausi alkaa aina yhtäkkiä. Jäätymiseen tarvitaan tyyni, kylmä ja pilvetön pakkaskeli
23 RETKI joulukuu 2019 RETKILUISTELU R E T K I LU I ST E LU K AU S I alkaa sisämaan pieniltä järviltä ja lammilta. Merelle päästään useimmiten vasta vuodenvaihteen jälkeen. Luonnonjäille luistelemaan mennään aina kunnolla varustautuneena, eikä koskaan yksin.
Oman mukavuuden ja turvallisuuden takia mukaan retkelle lähtevät myös eväät, taukotakki, istuinalusta ja kännykkä vesitiiviissä pussissa. Se pysyy tukevasti paikallaan lantiovyön avulla ja haararemmi estää reppua nousemasta ylös vedessä. Odotellessa kannattaa luistelemista kuitenkin treenata, sillä tulokasretkelle osallistumisen edellytys on luistelutaito ja peruskestävyys. Luonnonjäät ovat epätasaisia, jolloin jalkoja helposti jännittää ja ne puutuvat. Varmasti retken toteutumisen voi tietää vasta edellisenä iltana, joskus jopa samana aamuna. Kurssit ovat valtakunnallisia, joten tulokasretkelle voi osallistua myös eri paikkakunnalla kuin missä on suorittanut teoriaosuuden. Tulokasretkellä vietetään kolmisen tuntia luistimilla ja luistellaan noin tunti yhtäjaksoisesti, noin kymmenen kilometrin tuntivauhtia. Teoriaosuuden suorittamisen jälkeen alkaakin skrinnari.. Mikäli retkiluistimet ovat ensi kertaa jalassa, tai edellisestä luistelukerrasta on pitkä aika, voi tämä tuottaa hankaluuksia. 24 RETKI joulukuu 2019 Varusteet Reppu, noin 40 l (lantiovyö, haarahihna, karabiinihaka) Heittoliina Jäänaskalit ja pilli omien välineiden hankkiminen kannattaa tehdä vasta luennon jälkeen. Ohjaajat kertovat monoihin kiinnitettävien terien ja vaelluskenkien kanssa käytettävien luistinten eroista. Opimme, että suksisauvat eivät sovi luisteluun, sillä sauvojen ensisijainen tarkoitus ei ole lykkiä vauhtia, vaan testata jään paksuutta. -sivuston tiivis tuijottaminen. Naskalit pidetään koko ajan kaulassa ja heittoliina pidennysliinan avulla käden ulottuvilla. Parasta harjoittelua tietysti on, jos pääsee kokeneen ystävän kanssa lyhyille retkille luonnonjäälle. Seuraava askel teoriaosuuden jälkeen onkin varusteiden hankinta, sillä tulokasretkellä kurssilaisella on jo oltava kaikki pakolliset tamineet. Täydellinen vaihtovaatekerta vesitiiviisti pakattuna Jääsauva (mielellään pari retkiluistelusauvoja) Retkiluistimet ja niihin sopivat jalkineet Pakolliset varusteet Suomen Retkiluistelijoiden retkillä: RETKILUISTELU. Käytännössä seurantaa voi helpottaa tilaamalla itselleen sähköpostiin viestit tulokasretkistä. Valmistaudu retkeen Tulokasretken ajankohtaa on yhtä vaikea arvata kuin lottoriviä. Reppu toimii samalla pelastusliivinä, jos avantoon joutuu. Selässä pidetään aina reppua, jonne on vesitiiviiseen säkkiin pakattu täydellinen vaihtovaatekerta. Monilla paikkakunnilla on aurattuja ratoja tai tekojääratoja, joilla luistelutekniikkaa pääsee harjoittelemaan. Se pidetään sitten, kun jääolosuhteet ovat otolliset, eli kun löytyy riittävän kestävää ja sileää jäätä, jonka päällä ei ole liikaa lunta
3 Matka 40–60 km. 1 Matka yli 70 km. Suomen Retkiluistelijoiden kaudella 2018–2019 tapaturmia oli 14, eli 2,4 kutakin tuhatta retkiosallistumista kohden. Moni pitää heikoille jäille meneviä ”pähkähulluina”. Mikäli esimerkiksi olkapää menee sijoiltaan avantoon pudotessa, ei naskaleiden avulla yksin avannosta nouseminen ole mahdollista, jos ei se helppoa ole muutenkaan. Vuosi 2018 oli varsin synkkä, sillä kuolleita oli viisi. Kokeneellekin retkiluistelijalle voi tapahtua ennalta arvaamattomia asioita, joten varusteet on oltava kunnossa ja kuivat vaatteet saatavilla. Yksin luisteleminen onkin suurin syy hukkumistapauksiin. Lajin turvallinen harrastaminen lähtee siitä, että tunnetaan jäällä kulkemiseen liittyvät riskit ja otetaan aina kaveri mukaan. Tilastollisesti luistelussa loukkaantumisia tuhatta harrastustuntia kohden on vain 3,3, kun esimerkiksi suunnistuksessa lukema on 13,6. Vakavin riski lajissa on hukkuminen tai hypotermia. T U LO K AS K U RS S I L L A harjoitellaan vetämään itsensä ylös ”avannosta” naskaleiden avulla. R etkiluistelulla on vaarallisen lajin maine. Keskimääräinen luisteluvauhti jopa 20 km/tunnissa. radalla noin 10 km tunnissa). Kaikki tapaturmat olivat kaatumisia, joista yleensä seurasi olkapään tai alaraajojen vammoja tai naarmuja. Riskejä lajissa ovat tapaturmainen loukkaantuminen kaatuessa, hukkuminen ja hypotermia. Onko retkiluistelu siis rajoja koettelevaa extreme-urheilua vai sauvakävelyyn verrattavaa kuntoilua. 2 Matka 50–70 km. Kaudella 2018–2019 seura järjesti 366 virallista retkeä, joilla 3 791 ihmistä luisteli yhteensä 94 207 kilometriä. Suomen Retkiluistelijoiden mukaan laji on oikein harrastettuna turvallinen. Kokeneille, hyväkuntoisille ja kestäville luistelijoille; liikuntasuoritus tärkeä osa. Reipasta ulkoilua ja luonnossa liikkumista. on syytä harjoitella etukäteen niin, että tapaturman sattuessa osataan toimia turvallisesti. Suomen Uimaopetusja Hengenpelastusliiton (SUH) mukaan Suomessa on vuoden 2010 jälkeen kuollut retkiluistelussa hukkumalla tai hypotermiaan 12 henkilöä. Leppoisasti luisteleville, ulkoilusta nauttiville, myös aloitteleville. Kaveriavun merkitys on suuri avannosta pois pääsemisessä, vaatteiden vaihtamisessa sekä avun hälyttämisessä. Retkillä tarvitaan luistimien ja tasapainon hallintaa vähän huonommallakin jäällä. Jäihin putoamisten määrä on vuosi vuodelta vähentynyt. Plutauksia oli kaksi, eikä niissä tapahtunut tapaturmia. Pelastusja pelastautumisharjoituksia Onko retkiluistelu turvallista. 25 RETKI joulukuu 2019 Suomen Retkiluistelijoiden varsinaiset retket on luokiteltu viiteen luokkaan pituuden ja vauhdin mukaan. Seuran retkillä plutaukset ovat melko harvinaisia. 5 Matka alle 30 km. 4 Matka 30–50 km. Varsinainen plutausharjoitus pidetään erikseen ja se on vapaaehtoinen. Vauhdinhaluisille, kovakuntoisille, kilometrejä kerääville luistelijoille. Lajin turvallisuus onkin siis kiinni lähinnä harrastajasta itsestään. Suomen Retkiluistelijoiden toimintakertomuksen mukaan heistä yksi oli seuran jäsen, joka oli omatoimiretkellä yksin. Vaatimuksena perusluistelutaito retkiluistimilla (vähintään tunnin luistelu esim. Kokeneille ja hyväkuntoisille luistelijoille. Polvisuojien ja kypärän käyttö ovat vähentäneet vammojen syntymistä merkittävästi. RETKILUISTELU
Kroppa rentoutuu ja jalat lakkaavat kramppaamasta. Railon kohdalla ohjaaja pysähtyy ja koko jono hänen takanaan harjoittelee jarruttamista pitkillä terillä. Pysähdy, hajaannu, vaara. Aluksi luistelemme myötätuuleen ja haemme luisteluun rentoutta. Kumpi pää olikaan kiinni luistelijassa. Sitten meri jäätyy, mutta saa heti pinnalleen vankan lumipeitteen. Aamulla Kakskerran Ekvallan uimarannalla on paikalla 18 luistelijaa. Lisäksi Vapparnin yli kulkee valtaisa railo, jonka yli ei ole asiaa. Luistimien nauhoja kiristetään, mikä auttaa tasapainon pitämistä huomattavasti. Astumme sen yli sauvoja apuna käyttäen. Kaapistani löytyvät nyt niin omat luistimet, sauvat, kuin heittoliina ja naskalitkin, sillä vuokratai lainavälineiden hankkiminen lyhyellä varoitusajalla on hankalaa. Varusteet tarkastetaan pareittain. Eväät kruunat retken. Kunnes olen tupsahtaa nenälleni lumilaikkuun. Naskalit laitetaan kaulaan mahdollisimman ylös, jotteivät ne heilahda naamaan. 22.2.2019 vesisateet ovat vihdoin sulattaneet lumet jäiltä ja pakkaset jäädyttäneet sadevedet uudestaan. Alan jo hyräillä ja vauhtikin paranee. Kurssin vetäjä, Ronald Österbacka, ottaa tilanteen nopeasti haltuun. Lopetan jännittämisen ja annan mennä. Harvalta sitä löytyy, sillä röpöläinen jää tekee menosta nykivää ja jäykistää jalat tönköiksi. Vastainen tuskatuuli Tunnin myötätuuliluistelun jälkeen pidämme evästauon Kaarinan Vuolahdessa. Jatkamme matkaa vielä Vapparnille asti, jossa saamme esimakua siitä, mitä olisi luistella uudella silojäällä. Tullessa Päätän nauttia. Retkikutsu tulee päivän varoitusajalla. Suoritan teoriaosuuden jo marraskuussa, jotta pääsen lajiin kiinni heti alkukaudesta – näin ainakin kuvittelen. Ensiaskeleet jäällä tuntuvat monesta epävarmoilta. Käännymme vastatuuleen. Epätoivoisimmat pitävät jo tulokaskursseja auratuilla radoilla, mutta päätän odottaa oikeita avojäitä, jotta saisin oppia niiden lukemisesta. Päätän nauttia. Ennen lähtöä ohjaaja kertaa käsimerkit. 26 RETKI joulukuu 2019 E dellisenä vuonna Saaristomeri oli ollut luistelijoiden paratiisi, joten puhkun intoa päästä jäälle. Sitten lähdetään jonossa matkaan. Olen käynyt kerran viikossa Turun Kupittaan luisteluradalla harjoittelemassakin. Ohjaajaa ei saa ohittaa. Joudumme kuitenkin kääntymään takaisin, sillä muuten matkastamme tulee liian pitkä. Olen erittäin huono tanssija, mutta mielikuva autTulokasretkellä Kakskerrassa taa. Hieman enemmän luistellut kaveri antaa vinkin: kuvittele, että tanssisit. Railo on uusi, sillä Österbackan eilisellä tiedusteluretkellä sitä ei vielä ollut. Kroppa rentoutuu ja jalat lakkaavat kramppaamasta. Kypärä on monella päässä, vaikkei se pakollinen varuste olekaan. Heittoliinan oikea kiinnitys on suurimmalla osalla hakusessa. On muutama lämpöaste, mutta huomaa, että pieni hiki on tullut, sillä taukotakki on pian saatava päälle. Muutaman harjoituskierroksen jälkeen alkaa taas muistua mieliin, mistä lapsuuden lajista on kyse. Talvet eivät ole veljiä keskenään. RETKILUISTELU. Lumi sataa suoraan veteen, mikä saa aikaiseksi vain erilaisia monikerrosjäitä. Joudumme puskemaan paljon kovempaa, sauvat on otettava käyttöön. Toisilleen osin tuntemattomat retkeläiset juttelevat jo vuolaasti. Mutta retkikutsua ei vain kuulu. Aurinkolasit ovat tänään onneksi tarpeen. Muutamassa minuutissa retkelle ilmoittautuu 14 aloittelijaa. Tuulta on noin viisi metriä sekunnissa, mutta ero myötäisen ja vastaisen välillä on merkittävä
Saavumme samalle railolle kuin tullessa, mutta tunnin aikana se on kasvanut niin suureksi, ettei sen yli enää voikaan astua. Vaikkei kyseessä olekaan tositilanne, emmekä edes kastu, on tilanne opettavainen. Joudumme kiertämään rannan kautta. – 9.3.2020 NÜRNBERG, SAKSA Sisäänpääsy vain ammattilaisille. Ammattilaisuus todistettava lippua ostettaessa. olemme olleet lauma, nyt ymmärrämme jonon merkityksen. Saamme hyvän opin muutoksen nopeudesta. T U LO K AS R E T K E L L Ä täytyy pystyä luistelemaan yhtäjaksoisesi noin 10 kilometriä eli tunnin ja olemaan jäällä kolmisen tuntia. Olemme nyt seuran täysvaltaisia jäseniä ja oikeutettuja osallistumaan seuran varsinaisille retkille. Luisteluvauhtimme on ollut 9-11 km tunnissa. Vauhti on sama kuin seuran hitaimmilla retkillä. Jonosta aina joku kaatuu välistä ja jää viimeiseksi. Luistelutaidoillamme se on kuitenkin vielä haasteellista. Olemme kaikki vielä voimissamme, mutta kellään ei ole puhtia lähteä tarjotulle iltapäivän jatkoretkelle. IWA OutdoorClassics odottaa vierailuasi 6.3.2020 alkaen.. ”Plutannut” kaatuu jäälle, heittää sauvat tulosuuntaan, ottaa naskalit esiin ja vetää itseään. Hikisen työn tehneinä pääsemme suojaiseen poukamaan, jossa lopuksi harjoittelemme naskaleiden ja heittoliinan käyttöä. Harjoittelemme pelastautumista pareittain. RETKILUISTELU 6. Sitten hän heittää oman heittoliinansa parilleen, joka vetää hänet ”ylös”. Huomaan esimerkiksi, että reppuni kaari työntää kypärääni eteenpäin silmille niin, etten näe sen alta mitään. Tänään emme kuitenkaan plutaa vaan kuivaharjoittelemme jään päällä. MENESTYS JATKUU Tervetuloa mukaan! IWA.INFO/EN IWA OutdoorClassics Paras areena kasvuun ja menestykseen Uusi kausi menestyksen markkinoilla: ihastu ainutlaatuisiin uutuuksiin New Product Center -alueella, tapaa kansainvälisiä näytteilleasettajia ja laajenna verkostoasi hyödyllisillä kontakteilla – kaikki tämä keskitetysti yhdellä ammattiareenalla. Onneksi en joutunut huomaamaan tätä tositilanteessa. Penikat huutavat jo kotiin. Sauvojen kärjet opimme ainakin pitämään alhaalla, etteivät ne ole takana tulevan silmässä. Olemme olleet retkellä kolme ja puoli tuntia ja luistelleet 17 kilometriä. Harjoittelemme myös sauvoilla vetämistä ja pareittain luistelua selästä työntämällä
En ole koskaan nähnyt, kuinka tykkylumipuut muodostuvat. Olen sekä talvisten superhetkien metsästäjä, että himohiihtäjä. Mutta eihän se kai väärin ole; rakastua uudelleen ja olla ikuisesti lapsenmielinen. Alkutalvea . KOLUMNI O len aina rakastanut syksyä yli kaiken, mutta nyt rakastan talvea vielä enemmän. Silloin ladulla paikoitellen paistoi hiekka, yhdessä auringon kanssa. Jenni Kurki-Suonio Rakkaudella talvelle Rakkaudella talvelle On talvisia hetkiä, joita odotetaan ja jahdataan. RETKI joulukuu 2019 28. Onneksi kaamosaika on nurkan takana, ja kohta revontulia pääsee seuraamaan pitkin pitkää pimeän aikaa. Kaamosaikana talvinen Lappi näyttää siltä kuin olisi saanut sähköiskun. Nyt alkutalven lumisessa satumaassa kävelyretkiä tehdessäni seurasin ja ihmettelin, että tykkylumipuut alkavat muodostua jo ensimmäisistä kunnon lumisateista! Täällä eivät vain metsän eläimet ja aurinko vaivu talviunille, vaan myös puut käpertyvät paksuun talvipeittoonsa odottamaan auringon lämmittämiä kevätpäiviä. Harmi, että lunta tuiskutti myrkyn lailla eikä revontulien loimua päässyt seuraamaan. Me saimme vihdoinkin itseteossa kiinni vasta jäätyneen järven! Jäällä oli paksuutta jo seitsemän senttiä, joten uskaltauduimme tutkimaan jään läpi vedenalaista elämää ja luistelemaan. Kuitenkin 20 onnellisen luistelukilometrin verran! Aina kun jäillä liikkuu, varsinkin alkutalven jäillä, on mukana oltava kaveri, naskalit ja heittoköysi, sekä virtauspaikkoja on vältettävä. On talvisia hetkiä, joita odotetaan ja jahdataan. ilistellessäni pidin pitkiä välitunteja, kävelin metsässä ja ihmettelin hitaasti leijailevia lumihiutaleita. Vaikka talveksi taivaankansi heittääkin ylleen tumman hupun, maailmassa riittää valoa lumen ja taivaan tapahtumien myötä. Tänä vuonna Lapissa talvi alkoi jo lokakuussa, heti ruskan perään. Luonnonjäällä luistelu on harvinaista herkkua, eikä tätäkään onnea kestänyt kuin muutaman päivän. päivä. Toki ensilumi teki tuloaan pari viikkoa ennen kuin jäi maahan. Katson talvista maisemaa vaaleanpunaisten lasien läpi ja ihmettelen pienen lapsen tavoin taivaalta leijailevia lumihiutaleita. Jokin aika sitten oli suurta revontuliaktiivisuutta aamusta iltaan, ja vielä pitkin yötä. Siellä se talviunta nukkuva aurinko muistuttaa olemassaolostaan, maalaillen vaivihkaa hempeitä sävyjä taivaalle. Tästä ylistystekstiä päätellen, olen Englannissa vietettyjen vuosien jälkeen uudelleen rakastunut talveen ja meneillään on vahva alkuhuuma. Viime kaudella viimeinen hiihtoni oli toukokuun 17. On niin sinistä! Päivällä on muutamaksi tunniksi mentävä ulos nauttimaan ”päivän valosta”, siitä pienestä kajastuksesta, joka loistaa tunturien takaa. Iloitsin pimenevistä illoista, rauhoittuvasta elämästä ja hiljentymisestä. Heti kun latu on auki, on minusta pito irti
Tuolloin teimme laavun katteen kuusenhavuista, jotka saimme raivattuamme ylitiheää taimikkoa. Teltan kamiinan tuli tai edes kodan nuotio eivät tuota samanlaista tunnelmaa ja mielihyvää. Muistan, kuinka hienolta tuntui valvoa, kun koko muu leirijoukko kuorsasi teltoissaan. Nautin ensimmäistä kertaa laavutulista 1970-luvun puolivälissä kesäleirin yövartiossa. Olimme kuitenkin itse huomanneet, että jotkut opit jäävät parhaiten mieleen kantapään kautta, kuten juomaveden ja märkien jalkineiden jäätyminen. Samoin tuoreista neulasista leviävä raikas tuoksu on jäänyt ikiajoiksi mieleeni. Kun oli osallistunut molempiin, sai luvan ommella rinkkaansa ryhmämme tunnuksen, jossa loimusi rakovalkea. Jälkeenpäin olen pohtinut, että suuri osa nautintoa taisi olla nuotion ylläpito, kalikoiden asettelu tuleen ja pelkkä leikkiin tuijottaminen. Mutta heti nuotiopiirin takaa alkaa täydellinen pimeys mielikuvituksen ja tarinoiden valtakunta, erämiesten akatemia.. Reissun luonteeseen kuului, että opetimme heille kaikenlaisia talviretkeilyn niksejä. Itsenäisyyspäivän laavuretkellämme oli miltei joka vuosi muutama ensikertalainen. Muutama sadepisara taisi tipahdella neulasten välistä, mutta se vain syvensi tunnelmaa. Sen kipinät kohoavat korkealle kohti taivasta. RETKI joulukuu 2019 30 LUONNOSSA A loin johtaa partiolippukuntani vaeltajaryhmää miltei neljä vuosikymmentä sitten. Osa tunnelmasta on varissut neulasten mukana, mutta tulen välkehtivä valo ja lämmittävä hehku sekä pihkapuiden rätinä vievät yhä ajatukseni lapsuuteni leiriyöhön. Kenties ero on laavunuotiossa: Rakotuli lämmittää ja valaisee ympäristöään vain muutaman metrin verran. Muiden tapahtumien lisäksi meillä oli kaksi vuosittaista reissua, joista kasvoi perinne: toukokuun lopun melonta ja itsenäisyyspäivän laavuretki. T E KST I Mikko Lamminpää P I I R R O S Karoliina Lahti Tulen loimussa Tulen loimussa Sittemmin havut vaihtuivat puuvillaan ja lopulta nailoniin
Se napostelee siemeniä ja selkärangattomia, ja tulee talvisin mieluusti aterioimaan lintulaudalla. Sinitiainen on toki pienempi, noin 11-12 senttimetrin pituinen ja 10-12 gramman painoinen, mutta sen pystyy toteamaan vasta, kun näkee molemmat lajit samaan aikaan. Osa linnuista muuttaa meren taa talveksi ja palaa huhtikuussa. T E KST I Mikko Lamminpää K U VA Adobe Stock Sinisempi tiainen Sinisempi tiainen Sinija talitiaista on kaukaa melko vaikea erottaa toisistaan. Sille käy ihmisen näpertämä pönttö, mutta se voi pesiä myös itse kovertamassaan kolossa. Paras tuntomerkki on sinitiaisen sinisyys: sen päälaki, niska, siivet ja pyrstö ovat siniset. RETKI joulukuu 2019 LUONNOSSA 31 M aahamme tulee jatkuvasti uusia lintulajeja. Sen jälkeen laji lisääntyi varsin vakaasti ja 1950-luvulta alkaen peräti vinhaa vauhtia: Kanta kymmenkertaistui neljässä vuosikymmenessä ja on nykyisin peräti puolisen miljoonaa paria. Aiemmin molemmat lajit laskettiin kuuluvan Parus-sukuun, mutta nykyään sinitiaisen otaksutaan lajiutuneen muista tiaisista kauan sitten ja kuuluvan omaan Cyanistes-sukuunsa. Sinitiaisen voi kohdata lehtimetsässä tai lehtipuuta kasvavassa sekametsässä, yleisimmin kuitenkin pihapiirissä. Aiemmin vain Etelä-Suomessa pesinyt lintu on levittäytynyt napapiirin tienoille. Lajin nopea yleistyminen on innostanut myös tutkijoita. Sekä levittäytymisen että runsastumisen voidaan ennustaa jatkuvan. Emot pehmustavat pesän sammalin, karvoin ja höyhenin. Yksi tulokas ilmestyi lajistoomme 160 vuotta sitten, kun sinitiaisen (Cyanistes caeruleus) onnistunut pesintä varmistui. Naaras hautoo noin kymmentä munaa reilun kahden viikon ajan, ja poikaset ilmestyvät maailmaan toukokuun aikana.. Runsastumisen syiksi mainitaan yleistynyt lintujen talviruokinta, linnunpönttöjen rakentaminen, järvenrantojen ruovikoituminen ja leudontuneet talvet. Sinitiaisella ei näytä olevan kaulaa lainkaan, vaan sen pyöreä pää tuntuu istuvan suoraan hartioilla. Silti vasta vuosikymmen sitten huomattiin, ettei sinitiainen olekaan samankaltaisesta ulkonäöstään huolimatta talitiaisen lähilaji. Lisäksi siltä puuttuu talitiaiselle tyypillinen musta vatsajuova
Suurjärvemme reitit, taukopaikat, geologiset kummallisuudet ja kulttuurikohteet. Kattavin opas auttaa löytämään Nuuksion helmet, parhaat reitit ja upeimmat taukopaikat. Loihdi helposti maukkaita, säilyviä, kevyitä ja energiapitoisia retkiherkkuja. Pannukakut, omenatarhat, juhannussalot, upeat reitit – täydellinen retkikohde! K Ki ään itit ja a Herkullisin kirjamme neuvoo reseptit ja opettaa kokkaamaan tulella tusinalla tavalla. Sisältää kukkakasvien värihakemiston! Kertoo kaiken, mitä ryhmäsi tulee tietää vaelluksen turvallisuudesta ja potilaan hoidosta. Opi näkemään tunturin lähimaisema uusin silmin. www ccaallazo Tarkat ja ajantasaiset kartat maamme upeimmista retkikohteista.. www.calazo.. Calazon uutisia Saat uusimmat kirjamme ja karttamme Partioaitasta, Scandinavian Outdoorista ja luontokeskuksista. Kenties kaunein karttamme: Kintulammi, Kaarinanpolku, Kauppi, Kirkkoharju … Melo, souda, patikoi tai pyöräile savolaisveneiden ja lossien kotivesillä
RETKI joulukuu 2019 33 34 KAAM OKSE N KAUN EUS retket 10 2019 NRO ”USKOLLINEN NOKIPANNU NÖKÖTTÄÄ NUOTION VIERESSÄ” Vuoden vaellus alkaa, s. 34 ”
Pitkä matka on tuonut minut Jäämeren rannalta monen mutkan ja elämyksen kautta Muotkatunturin erämaahan ja lämpimistä kesäpäivistä loppusyksyn koleuteen. Se tuntuu myös hurjan hyvältä!. Kaksi kuukautta taivallettuani tuo jäljellä oleva aika tuntuu hurjan pitkältä. 34 RETKI joulukuu 2019 VUODEN VAELLUS TEKST I JA KUVAT Erno Saukko Kesähelteistä Kesähelteistä lumihankeen lumihankeen – Vuoden vaellus alkoi Lokakuussa tunturin rinteessä pohjoistuuli syytää räntää pitkin paljakkaa ja tajuan, että on retkeni 65. Reissua on siis jäljellä tasan 300 päivää. päivä
Syksyllä pakkasaamut veden äärellä ovat joskus sadunomaisia.. 35 RETKI joulukuu 2019 VUODEN VAELLUS M I E LU I SA aamukahvihetki
Nyt siis rinkka selkään ja tunturiin. Toivotan hanhille hyvät muuttomatkat, ehkäpä nähdään täällä vuoden päästä. Intoani ei lannista ensimmäisen päivän jälkeen navakaksi muuttunut pohjoistuuli, joka tuo mereltä jatkuvasti sumua ja sateita. Niin vähästä voi ihminen olla onnellinen. Viikon lennokkaan kävelyn jälkeen Varangin niemimaa jää taakse ja kulkusuunta vaihtuu lännestä kaakkoon. LO U N ASTAU KO Varangilla. Oleminen yksin luonnossa. Kolmannen viikon aurinko paistaa ja lämpöä riittää. Ei kiirettä eikä stressiä ja kaiken saan tehdä oman mieleni mukaan. Iltaisin nautin makuupussin lämmöstä, raukeasta väsymyksestä ja hyvän kirjan lukemisesta. Miten vettä voi olla niin paljon, että vastarantaa ei näy. Arki asettuu nopeasti uomiinsa ja eräelämä tuntuu kotoisalta ja omalta. Ehkäpä olen tunnelmoinut tätä reissua mielessäni niin kauan, että se tuntuu jo lähtiessä normaalilta ja voin nyt elää rauhassa unelmaani. Lähtöpäivänä 10 km, sitten 15 km ja 20 km. Lämpömittarin unohdin kotiin, mutta jähmeydestä päätelleen ollaan jääkaappilämpötiloissa. Toivottomuutta lietsova tunnelma ei kuitenkaan tartu minuun. Kala alkaa vihdoin liikkua ja huoli eväiden riittävyydesIltaisin nautin makuupussin lämmöstä, raukeasta väsymyksestä ja hyvän kirjan lukemisesta.. Ensimmäisen viikon aikana rinkka sulautuu tuttuun tapaan osaksi itseä. Yhdessä sumuisena ja kylmänä jatkuvan sään kanssa ympäristö tuo mieleen postapokalyptiset elokuvat. Olo on siis varsin sama kuin mille tahansa vaellusreissulle lähtiessä. Alue on minulle täysin tuntematon, joten lähden innolla tutkimaan sitä. Maailmaan mahtuu taas paljon muutakin kuin työhuone ja lähikauppa. Ajoittain sumu väistyy ja saan nähdä vaikuttavan jylhiä tuntureita, ammoisten sulamisvesien kovertamia syviä rotkoja sekä kaiken ympärillä valtavasti tilaa. Pohjoistuuli puhaltaa tyhjillä kaduilla. Kantamus ei ole raskas, kävely vain on työläämpää kuin ennen. Muutama naama ikkunoissa tuijottaa isoa rinkkaa ja miestä rantakivillä. Sama hahmotuskyvyn riittämättömyys liittyy nyt alkavaan vaellusreissuun. Tasaisilla paljakoilla rinkka ja oma keho ovat usein parhaat tarjolla olevat tuulensuojat kaasukeittimelle. Tunnen iloa siitä, että retken valmistelutyö on tehty, olen vapaa kaikista velvollisuuksista ja pääsen nyt raskaan toimistossa vietetyn kesän jälkeen luontoon rauhoittumaan. Tunturikoivikoista on jäljellä vain pystyyn lahonneet rangat viime vuosikymmenen mittarituhojen jäljiltä. Merellisestä ympäristöstä huolimatta tunnelma on kuin lännenelokuvassa. Maailma on vielä kesäisen vihreä, mutta tokkiin kerääntyneet porot ja monikymmenpäiset hanhiparvet enteilevät jo syksyä. 36 RETKI joulukuu 2019 VUODEN VAELLUS K iiperin kylä, Jäämeren ranta. Metsässä kasvaneesta tuntuu oudolta seisoa aavan äärellä. Retki on pitkä, mutta jossakin horisontin takana se vastaranta kaiketi on. Parempaa on varmasti luvassa. Kävelen ahnaasti Varangin pitkiä paljakoita, vaikka tiedän, että pitäisi aloittaa varovasti. Tilanteen tekee vielä oudommaksi se, että nyt lähdön hetkellä en koe mitään juhlallisuutta, lopullisuutta tai edes jännitystä. Maasto muuttuu hetkessä polveilevaksi kivikoksi. Tai sitten en vieläkään ymmärrä, mihin olen lähdössä. Tästä se lähtee! Ensimmäiset viikot Ensimmäinen kolmen viikon etappi alkaa Varangin niemimaan halkivaelluksella. Oli miten oli, kylmä tuuli alkaa jo purra. Kävelen osittain silkasta kävelemisen riemusta! Tuntuu hyvältä tehdä ruumiillista työtä ja edetä kartalla. Elokuun aurinko paistaa, lokit kirkuvat, meri tuoksuu. Kalaa ja rauhallisia iltanuotioita olen vain kaipaillut, muuten täällä on hyvä. Huomaamatta suupielet kohoavat korviin ja jonkin laulun sävel alkaa soljua mielessä kuin pieni puro vaaran rinteessä. Eräänä päivänä siirryttyäni Sør Varangerin kunnan puolelle tuulet kääntyvät etelään, sateet loppuvat, pilvipeite rakoilee ja voi notkistuu. Asiat palautuvat mittasuhteisiinsa, tilan tuntu vapauttaa, henki kulkee paremmin. Vain erämaan harmauden keskellä päiväkausia kulkenut voi ymmärtää sen ilon, jonka auringon valo ja lämpö kulkijan kasvoille langetessaan suovat. Näin kahden viikon uurastus vihdoin palkitaan. Se tekee nyt hyvää. Elämä on yksinkertaista ja helppoa. Päällimmäisinä ajatuksina ovat ensi yön leiripaikka ja tulevat kalastusmahdollisuudet
Tiheässä mäntymetsässä on jo kuljettava otsalampun kanssa. Siksi lyhennämme suunniteltua lenkkiä. Retkeilyä ja elämää parhaimmillaan! Hienoimpana luontokokemuksena saan eräänä aamuna seurailla makuualustaltani, miten hirviemä tulee jälkikasvunsa kanssa suvannon vastarannalle syömään vesikasveja. Paluu yöllä leiriin on iloinen matka. 37 RETKI joulukuu 2019 VUODEN VAELLUS tä hälvenee. Seura tuntuu erityisen hyvältä muistaessani, että vaellan todennäköisesti koko seuraavan talven yksin. Tuon illan jälkeen erämaa hemmottelee meitä ennen kokemattomalla tavalla. Lisäksi reissuun liittyy nyt sosiaalinen elementti, joka vie tilaa luonnon aistimiselta. Märät kalliot ovat liukkaita ja tarkkana pitää edelleen olla. Pitkällisen kiertelyn ja kaartelun jälkeen saavun pienen kosken rantaan. Parin viikon ajan auringon paiste ja kesäinen lämpö hellivät päivästä toiseen. Hienossa säässä pidämme pitkiä nuotioita, nukumme päiväunia, käymme uimassa, luemme kirjoja ja nautimme olostamme. Upeita kelejä ei kannata tuhlata pelkkään kävelyyn, etenkään kun emme varsinaisesti ole menossa mihinkään. Nyt näen ne ensimmäisen kerran sitten viime talven. Teltassa ei ole nähnyt lukea enää moneen iltaan. Toisin kuin aurinkoa ja lämpöä, marssia on tänä syksynä luvassa varmasti riittämiin. Myös Ainon mukanaan tuomat monipuolisemmat eväät ja erinomaiset suunnistustaidot ovat tervetulleita. Kieltämättä mielessä käy välillä myös haikeus täydellisen vapauden menettämisestä. On hienoa nähdä pitkästä aikaa ja olen iloinen siitä, että saan vaeltaa Ainon kanssa pitkälle syksyyn. Moisen ilon näkeminen nostaa omankin mielialani korkealle. Päästyäni kuivalle alustalle sammutan lamppuni aistiakseni paremmin ympäristöä. Vasa silmin nähden riemuitsee vedessä pärskyttelystä. Näin reissu alkaa tavallaan uudestaan, kun yksinvaellus muuttuu kaksinvaellukseksi. Otsalampun lisäksi Aino liittyy seuraani. Vätsärille tyypillisessä kivikossa katse on pidettävä tiukasti maassa. Se ei oikeastaan haittaa, sillä Jäniksen vuosi on luettu jo neljään kertaan. Voin vihdoin viettää aamuja iltanuotioitani rauhassa. Aino jää leiriin nukkumaan. Seuraa retkelle Øvre Neidenistä matka jatkuu aluksi kolmen viikon lenkillä etelään Suomen ja Norjan rajaseudulle. Pari päivää on ollut sateista, tänään reipas etelätuuli siisti taivaan. Aurinko on jo laskenut, mutta sen kajo valaisee pilvetöntä taivasta. Viivyn kosken ja tähtien lumoissa pitkän tovin. Kohotan katseeni taivaalle ja yllätyn niin iloisesti, että naurattaa! Otava, Kassiopeia ja kaikki muut vanhat tutut! Ystäväni, joiden kanssa olen jakanut useammat nuotiot kuin kenenkään muun kanssa. Nyt vasta huomaan, kuinka pimeää on, pimeämpää kuin kertaakaan aiemmin. Aiempien uutterien marssien vuoksi aikaa on nyt kalastukseen ja muuhun harrastustoimintaan. Yltäkylläisen viikon jälkeen suuntaan Øvre Neidenin kylään Näätämöjoen varteen ruokatäydennystä ja parin päivän lepoa varten. Jokilaakson koivikoissa näkyy siellä täällä kellertäviä viiruja. Lähestyvä talvi ei enää tunnukaan niin yksinäiseltä. Haikeat ajatukset kaikkoavat kuitenkin nopeasti keskittymällä jaetun kokemuksen moniin hyviin puoliin. Mieli lähes herkistyy jälleennäkemisestä. Tarpissa oli edeltävänä aamuna kuuraa. R U S K A A komeimmillaan.. Pysähtelen välillä tähyilemään taivaalle. Muutama päivä Øvre Neidenin jälkeen lähden iltanuotiolta reilun kilometrin päässä olevalle koskelle kamerani kanssa. Jatkuvassa vuorovaikutuksessa on osattava ottaa joskus hetki aikaa myös itselleen
Suuremman lehtipuutiheyden perässä suuntaamme jälleen rajan toiselle puolelle. VÄTSÄ R I S SÄ vesi on vähänä ja ylitykset pääasiassa helppoja. Auringon paiste ja kuivat kelit jatkuvat edelleen, mutta ilmanhenki on kylmempi ja pakkasyöt lisääntyvät. Näyttävin värikarnevaali kestää vain muutaman päivän ja onneksemme ne ovat aurinkoisia ja lämpimiä. Kaiken kauneuden keskellä ei tiedä, mihin pitäisi katsoa, kun kaikki ympärillämme tuntuu kerjäävän huomiota. Kirkkaat pakkasyöt, täysikuu ja revontulet täydentävät epätodellista tunnelmaa. En ole koskaan kokenut moista värien juhlaa ja kiitän onneani siitä, että sain sen tällä reissulla nähdä. päivän, syksyn ensimmäiseksi päiväksi. Kolmen viikon kiertelyn jälkeen palaamme Näätämöjokilaaksoon ja kuin toiseen todellisuuteen. Siirtyessämme Suomen puolelle poroaitaa lehtipuut vähenevät emmekä hetkeen ole perillä taiteilija Ruskan edesottamuksista. Pitkillä marsseilla reissun rasitukset tulevat esiin. Vätsärin kivikoissa ärtynyt nilkkani ärtyy uudelleen. Ruska olisi pian parhaimmillaan! Näätämössä mätämme rinkkoihimme kahden viikon eväät ja jatkamme matkaa nopeasti pohjoiseen. Ruskan lumoissa lyhensimme tuntuvasti päivämatkoja. Kesän vihreä on vaihtunut kirkkaan keltaiseen. Kun näyttävin esitys on ohi, tuuli kääntyy pohjoiseen ja me lähdemme taivaltamaan Suomi-neidon kasvojen yli kohti Karigasniemeä. Eräänä aamuna parin viikon lämpöjakson jälkeen tuuli on kääntynyt länteen. Taivaan halkaisee korkeiden kumpupilvien rintama. Perillä emme pety. Toista viikkoa elämä on marssia pitkin tasaisia poronjyrsimiä paljakoita ja teltassa kyhjöttelyä. Ristimmekin tämän, reissuni 32. 38 RETKI joulukuu 2019 VUODEN VAELLUS Syksy saapuu Lämmöstä huolimatta syksy etenee. Reitillämme ei ole kunnon kalavesiä eikä juuri nuotiomahdollisuuksia. Kuin varkain maaruska hiipii varvikoihin. Onkin mukava seurailla, miten maastot muuttuvat päivä päivältä räikeämmiksi. Ilmassa aistii koleuden ja syksyn raikkaan tuoksun. Nyt Kaldoaivin ja Paistuntureiden erämaissa maksamme nuo päivät pitkinä uuvuttavina marsseina. Koivikot loistavat entistä kirkkaampina ja maaruskan oranssit ja punaiset sävyt täydentävät värimaailmaa. Lehtipuiden ruskasta näemme Norjan puolella ensimmäiset merkit. Kuvassa nähtävissä Ainon mielipide asiasta.. Lisäksi nälVÄTSÄ R I S SÄ maisemat ovat komeat ja kelit lämpimät. SYÖ PÄ L Ä I S I Ä on iltaisin liikkeellä pitkälle syyskuuhun ja joudumme nukkumaan teltassa hyvien yöunien varmistamiseksi
Täytyy siis toivoa, että Tapio on metsänviljan suhteen suosiollinen. Olemme ikään kuin syyslomalla. Riekonpyyntiin Aurinkoisena aamuna lähdemme Karigasniemeltä 24 päivän eväiden kanssa kipuamaan jokilaakson rinnettä ylös Muotkatunturin erämaahan. 39 RETKI joulukuu 2019 VUODEN VAELLUS käpeikko pääsee taas kannoille. Helpossa mökkimajoituksessa olo on aluksi toimeton. Paistuntureilla näemme pitkästä aikaa korkealta ja kauas. päivänä saavumme Karigasniemelle. Se vie ajatukset lähestyvään talveen ja sen haasteisiin. Maailma on nyt karu, mutta edelleen kaunis. Pitkillä retkillä minulle on tärkeää E N S I LU M E N saimme Kaldoaivin erämaassa. Tällä etapilla kuljemme Muotkan lisäksi Lemmenjoen kansallispuiston halki. Karigasniemeltä lähetimme kalastusvälineet kotiin ja otin kantaakseni haulikon, patruunoita ja puhdistusvälineet. Kun syötävää on riittävästi, jalka nousee ja mieli on hyvä. Ruskan värit ovat sammuneet ja maa on tumman ruskea. Jälleen yksi virstanpylväs vuoden retkellä. Haarukalla ja veitsellä syöminen tuntuu kömpelöltä, tasainen lämpö ja tutuille soittelu mukavilta.. Vaellukseni 55. Metsät ovat vaienneet lintujen laulusta. Se piristää kovasti mieltä. Ylhäällä tunturissa värimaailma on muuttunut tauon aikana täysin toiseksi. Tenojoen takaisilla tuntureilla on jo paljon lunta. Arvioin retkilläni varusteiden painoa sen arvokkaimman eli 200 gramman suklaalevyn kautta. Majoitumme useammaksi päiväksi kaverini mökille lepoa ja huoltoa varten. Kun eväät ovat kevyemmät, askel painaa ja ärsytyskynnys laskee. Suot erottuvat keltaisen heinikon vuoksi hyvin maastosta ja jäätyneet suolammet luovat vaaleansinisiä läikkiä sinne tänne maisemaan. Puurajalla lehdet ovat jo tippuneet koivuista. Haarukalla ja veitsellä syöminen tuntuu kömpelöltä, tasainen lämpö ja tutuille soittelu mukavilta. Ruokakauppa ja sauna ovat kuin paratiisista. Uutiset maailmalta ovat edelleen pääosin huonoja. Lapintiaiset, kuukkelit, kanalinnut, korpit ja muut talvehtijat ovat jääneet, loput ovat lähteneet. Metsästysvälineet painavat hulppean 15 suklaalevyn verran. Aikaa on paljon, käveltävää vähän. Tyynessä pakkassäässä voi aistia odotuksen. Lumi laikuttaa korkeimpien tuntureiden rinteitä
Välillä täällä oikein hämmästyy siitä, miten pienistä asioista ilo ja onni voivatkaan olla kiinni. Lunta on jo yli kaksikymmentä senttiä ja osa vaatteiden kosteudesta onkin raskaan tarpomisen aiheuttamaa hikeä. Olemme jälleen kuin toisessa todellisuudessa. Se tuntuisi väärältä. Koleassa säässä tauoille ei huvita pitkäksi aikaa pysähtyä pois lukien lounastauko, jolloin nuotion lämpö suo pitemmän levon. Tapaturmilta on vältytty maastossa kokonaan eikä mainittavia hölmöilyjäkään ole sattunut. Isoja lumihiutaleita leijailee nuotion valossa alas. Muotkalla vietämme useita taukopäiviä eri purolaaksoissa, koska paikat ovat viihtyisiä eikä ole kiirettä mihinkään. Ylimääräisten kaloreiden ohella kalastuksen ja metsästyksen myötä eräelämässä on muutakin sisältöä kuin kävelyä, nukkumista ja seuraavan ruoan odottamista. Pieni luontohetki, mutta valtava piristys loppupäiväksi. Hanget ja oksia peittävä lumi hohtavat kirkkaina ja taas kaikki ympärillä tuntuu hakevan huomiotamme. Uuteen todellisuuteemme sisältyy nyt talvivaellus ilman suksia. Parin päivän päästä lumisateet loppuvat ja taivas siistiytyy. Onni on ollut retkellä mukana. Iloa ja onnea seuraa jatkossakin. Hiivimme hiljalleen likemmäksi ja toden totta, viereisessä puussa kyhjöttää toinen koppelo meitä rauhallisesti tuijottaen. Saamme katsella pitkän tovin isoa kaunista lintua ennen kuin se päättää lennähtää kaverinsa perään. Eräänä tällaisena päivänä kulkiessamme loputtomilta tuntuvissa ikimetsissä koppelo hyppää siivilleen petäjästä noin 20 metrin päästä. Kenttäpullo täytyy siirtää kupeelta takin alle. Kolmantena päivänä saamme ruokalinnut illallista varten. Ristimme tämän, vaellukseni 75. Jäämeren rannoilta on tultu noin 650 kilometriä ja 81 päivää. Siirtyessämme tien yli Lemmenjoen kansallispuiston puolelle metsästys jää tauolle, mutta talven odotus jatkuu. Ruumiin kolotuksia on toki ollut milloin missäkin. Hanki kohoaa hiljalleen varvikosta. Meillä molemmilla on päiväkirjat auki. Mielestäni metsästäjän on syytä iloita elämäänsä jatkavasta saaliseläimestä yhtä paljon kuin saadusta saalista. Matka jatkuu Olemme leirissä Repokairassa kansallispuiston eteläosissa. RETKI joulukuu 2019 40 VUODEN VAELLUS hankkia lisäruokaa luonnosta, jos suinkin mahdollista. Kuivatusriu’uilla höyryävät sukat, kinttaat sun muut tamineet. Muutaman päivän ajan vaellamme korpimetsissä harmaassa lumisateessa. Ruoan makua parantavat kaikki sen eteen tehty työ ja ilo siitä, että onnistun hankkimaan lisäruokaa näinkin karusta ympäristöstä. Erään vaaran laella kulkiessamme aurinko tulee esiin pitkästä aikaa ja luminen maailma tuntuu sillä sekunnilla hukkuvan valoon. Aluksi nietos on miellyttävä lisämauste, mutta sateen jatkuessa lumi alkaa jo hidastaa vauhtia. Hienot hetket ovat lyhyempiä kuin ennen ja niihin pitää osata tarttua hanakammin. Iloitsemme valtavasti siitä, että saimme kokea talven tulon etapilla, jolla sen seuraamiseen on ollut hyvin aikaa. Aamu-ja iltanuotiot tekevät leirielämän edelleen oikein mukavaksi. Synkkänä jatkuva sää, sankka metsä ja tulevan epävarmuus alkavat ennen pitkää vetää mieltäkin matalammaksi. Riemunkiljahdukset eivät kajahtele eikä saaliskuvia oteta. Talvi tekee tuloaan. Vuoden vaelluksesta lähes neljäsosa on jo tehty. Säät ovat olleet loistavat ja varsinaiset sadepäivät vähissä. Aiemmin päivällä talsimme läpi kostean lumimyräkän, jossa vaatteet kastuivat kalsareita myöten. Talvi tulee Kansallispuistossa sää synkistyy. Elämää Muotkalla kestää 10 päivää. Kaluston osalta suurimmat ongelmat ovat olleet repeytynyt tarppi ja makuupussin pieni sulkasato, jotka hoituivat neulalla, langalla ja teipillä. Lämpimänä pysyminen vaatii aiempaa enemmän työtä ja kuuma vesi on arvokkaampaa kuin koskaan. Lumiset petäjät ja hanki hohtavat valopiirin laidoilla. Ensimmäiset riekot kohtaamme jo toisena päivänä. Illaksi sää parani ja makoilemme nyt tarppien alla suuren nuotion molemmin puolin. Hienolla paikalla päädyn kuvaamaan lintuja enkä raaski niitä sen jälkeen enää jahdata. Yksi parhaista hetkistä on ensiaskeleiden ottaminen järven jäällä. Ruokalintuja saimme erinomaisesti ja metsästysvarusteiden rahtaaminen on kannattanut tähän asti. päivän talven ensimmäiseksi päiväksi. Olen toki iloinen ja tyytyväinen paremmasta ruoasta, mutta samalla säälin kauniita lintuja, joiden elämää olen saanut seurata jo kaksi kuukautta. Jokaisella on oma tapansa kunnioittaa saalista. Sukset saamme mukaan vasta seuraavasta huoltopisteestä, johon on matkaa lähes kaksi viikkoa. Aino kirjoittaa tästä päivästä, minä kertailen kolmen kuukauden tapahtumia. Saimme kokea helteistä kesäretkeilyä, upean ruskan ja syksyn taittumisen talveksi. Aika on mennyt käsittämättömän nopeasti. Lisäksi nälän hetkellä jo pelkällä toivolla lisäruoasta on suuri merkitys mielialalle. Keveiden eväidemme rinnalla tuore liha maistuu taivaallisen hyvältä. Viimeisenä niistä lumi sataa jälleen kerran maahan, mutta ei enää sulakaan pois. Olosuhteista huolimatta arki rullaa harjaantuneiden rutiinien mukaan eteenpäin. Sää muuttuu harmaaksi, pohjoistuuli puhaltelee ja lunta satelee silloin tällöin vain sulaakseen pian pois. Huoli kasvaa yhdessä lumensyvyyden kanssa. Nälkätilanne on tällä hetkel. Märässä lumisateessa voi joskus päästä lähelle tavallisesti todella arkoja lintuja
Uuteen todellisuuteemme sisältyy nyt talvivaellus ilman suksia.. RETKI joulukuu 2019 41 VUODEN VAELLUS LO P P U SY KSY N koleudessa jokien ylitykset on syytä ottaa vakavasti. Kirjoittaminen tuntuu usein pakolliselta lisäaskareelta ennen nukkumaanmenoa, mutta ilman sitä päivät menevät muistoissa helposti sekaisin. P I DÄ M M E molemmat päiväkirjaa retkestä
Saattaa tulla kylmä yö. Sen jälkeen mennään taas valoa kohti. Ajatukseni keskeyttää tuulenpuuska, joka pöläyttää lunta noen tahrimalle paperille. Retkeä on onneksi vielä paljon jäljellä. RETKI joulukuu 2019 42 VUODEN VAELLUS lä hyvässä tasapainossa. Siirrän makuualustaa syvemmälle tarpin suojiin ja lisään puita tuleen. Vilkaisen taivaalle, jossa muutama tähti on tullut pilvien takaa esiin. Uskollinen nokipannu nököttää nuotion vieressä. Sodankylä Venäjä Kittilä Inari Utsjoki Norja Inari Lisma Karigasniemi Øvre Neiden vaellusreitti Näätämö Kiiperi Inarijärvi Jäämeri vaellusreitti vaellusreitti vaellusreitti 30 km. Tässä kohtaa en voisi olla tyytyväisempi. Osan valosta vie Aino mukanaan lähtiessään muutaman viikon päästä kotiin. Odotukset luontokokemusten suhteen ovat ylittyneet moninkertaisesti. Suurimmat epävarmuustekijät lähitulevaisuudessa ovat lumen määrä ja laatu sekä jäiden vahvuus. TEEMME Lemmenjoen kansallispuistoon asti lounastulia. Se tulee olemaan raskas paikka. Kaadan siitä kuumaa vettä kuksaan ja jatkan päiväkirjan selailua. Jatkossa mukaan tulee lounasta varten ruokatermokset. Sen mustiin kylkiin lienee jäänyt muistoksi nokea jokaiselta leirija lounasnuotiolta. Lisäksi valoisa aika vähenee päivä päivältä. Kahden päivän päästä kolmas etappi päättyy. Tuo ajatus täytyy pitää kirkkaana mielessä. Onneksi käänne eli talvipäivänseisaus on jo näköpiirissä. Edessä on muutama päivä lepoa ja huoltoa ennen kuin jatkamme suksilla länttä kohti. Olosuhteet käyvät jatkuvasti vaativimmiksi. Kovimmat haasteet ovat tulossa seuraavien kolmen kuukauden aikana. Kulkeminen voi olla kevyttä tai sitten todella työlästä. Kaikki on mennyt suunnitelman mukaisesti
43 RETKI joulukuu 2019 VUODEN VAELLUS P I M E ÄT illat kirkkaan taivaan alla ovat syysretkeilyn parasta antia.
RETKI joulukuu 2019 44 RETKIHETKI: PLEUNAKÄMPPÄ P L E U N A K Ä M PÄ N hirsien sisäpinnat ovat lähinnä 1800-luvulla tehtyjen kaiverrusten peittämät. Nykyvierailija pitää puukkonsa tupessa, jotta arvokkaat merkinnät säilyvät. Tulia ei tietenkään sytytetä vanhaan liesikotaan.
Hennoimmista merkinnöistä voi tulkita vuosiluvut 1834 ja jopa 1825, mutta kolmonen saattaa tarkoittaa seitsemää ja kakkonen yhdeksikköä. Tavoittelemalleni Pleunakämpälle ei johda polkua, mutta porot ovat talloneet hentoja uria kulkuani helpottamaan. Kolarin paikallishistoriaan perehtynyt Eero Vapa antaa kirjoituksissaan uskottavamman selityksen Pleunakämpän nimen alkuperälle, sillä ruotsalaisessa meänkielen sanakirjassa on termi pleuna: skogskoja med eldplatt i mitten eli karkeasti suomentaen metsätupa, jossa on tulisija keskellä. Puukolla ikuistetut nimimerkit ja päivämäärät kuiskivat kaukaa menneisyydestä. Tarkalle kartalle on piirretty rakennusta kuvaaja pieni neliö ja sen vierelle on painettu teksti: Laavu. ”Minä olen täälä niinku orpo piru helvetissä.” Seinähirsien sisäpinnat ovat lähes kauttaaltaan vanhojen kaiverrusten peitossa. Hirsinen Hirsinen vieraskirja vieraskirja WGS84, N 67° 11,949’, E 23° 46,633’ RETKI joulukuu 2019 RETKIHETKI: PLEUNAKÄMPPÄ 45. Sisällä on yllättävän valoisaa suuren savuaukon vuoksi. Ikäänsä nähden erittäin hyvässä kunnossa oleva historiallinen tupa vetää vierailijansa kirjaimellisesti nöyräksi: ovi on vain kolmen hirsisalvoksen korkuinen. Tiheikössä piilotteleva kämppävanhus näkyy vasta parikymmentä metriä ennen perille saapumista. Alkuperäinen kämppä on pelastettu kattohuovalla, jonka päälle on ladottu perinteinen hirsikate. Tulisijan paikka erottuu sammaloituneena ja kivireunaisena kumpuna kolmisen metriä syvän ja nelisen metriä leveän rakennelman keskellä. TEKST I JA KUVA Joel Ahola Kolarissa sijaitseva vanha niittykämppä on säilyttänyt hirsissään heinäväen merkintöjä jo 170 vuotta. Moni suomalainen paikannimi on saanut nimensä jonkin historiallisen uutisen saavutettua metsäja maataloustöiden tekijät. P ieruvuoman pohjoislaidalla suo kuivuu kuusivaltaiseksi kannakseksi. Amanta, Etwarti, Hilta ja Kilian eivät taida kuulua enää nykynimistöön. Matala maja näyttää tuplalaavulta, jonka harjakatto on avattu tulisijan kohdalta. On hyvin mahdollista, että niittypalstalla on oltu heinätöissä uutisen aikaan. Metsähallituksen kulttuuriperinnön inventoijat ovat arvioineet Pleunakämpän nimen alkuperän liittyvän Venäjän ja Turkin väliseen Plevnan piiritykseen, joka alkoi nykyisessä Bulgariassa heinäkuussa 1877. Kaiverruksia on runsaasti ainakin 1850-luvulta. Maalattiallista heinäntekijöiden majapaikkaa kutsutaan arkkitehtuuriltaan liesikodaksi, joka on takallista tupaa edeltävä rakennusmuoto
Repun paino on siis mahdollista puristaa viikon vaelluksellakin alle kymmeneen kiloon. Huipuille nousu suksin vaatii hyvää kuntoa ja reipasta mieltä. Nousumetrejä onkin huomattavasti kevyempi kerätä, mitä kevyemmän repun kanssa saa liikkua. 46 RETKI joulukuu 2019 JOTUNHEIMEN otunheimenin kansallispuisto on suosittu retkeilykohde, jonne huikeista vuoristomaisemista kiinnostuneet suuntaavat kesät talvet. Kohtalaisen tiivis tupaverkosto mahdollistaa kevyellä repulla liikkumisen. J. Jylhät maastomuodot tarjoavat erinomaiset edellytykset lyhyille päiväretkille ja useamman päivän vuoristovaelluksille. Jotunheimenin kansallispuisto Norjassa tarjoaa tähän hienot mahdollisuudet. Alunperin liikkuminen vuoristossa TEKST I JA KUVAT Poppis Suomela Vuorihiihtoa Vuorihiihtoa norjalaisittain norjalaisittain Vuorihiihdon eli suksilla tehtyjen vuoristovaellusten suosio kasvaa vauhdilla. Klassinen reitti Hiihtovaellukset kansallispuiston laaksoja pitkin tai yksittäisten vuorten huiputtaminen suksin ovat norjalaisten suosikkaharrastus. Kevyellä repulla matka etenee joustavasti tuvalta toiselle. Tuvissa voi nukkua lämpimästi ja mukavasti pehmeällä patjalla sekä syödä tukevasti valmiista pöydästä ja vielä ostaa päivittäiset retkieväät paikan päältä. Päivän aikana ehtii nähdä enemmän ja hiihtää reittejä, jotka painavamman rinkan kanssa jäisivät vaan haaveeksi
Pisimmille yhtenäisille laskuille kertyy korkeuseroa 600-1 500 metriä.. 47 RETKI joulukuu 2019 JOTUNHEIMEN M A H TAVA lasku hyvässä kelissä kruunaa päivän ja kompensoi ylöskiipeämisen aikana vuodatetut hikipisarat
Näiltä pohjilta esimerkiksi Jotunheimenin alueella on tarjottu majoitusta kulkijoille jo 200 vuotta. Leirvassbu on myös helposti saavutettava paikka vaelluksen aloitukselle. 48 RETKI joulukuu 2019 JOTUNHEIMEN oli elinehto ja välttämätön pakko asioiden hoitamiseksi. Pohjanmereltä nousevat sateet putoavat lumena korkeiden vuorien ansiosta juuri kansallispuiston alueelle. Ennen Leirvassbun majaa osuu reitille Norjan korkein vuori Galdhöpiggen. Vuoden 2015 kevät oli kylmin miesmuistiin ja lunta riitti vielä pitkälle alkukesään mutta keväällä 2017 lunta ei tuntunut riittävän edes maaliskuussa sopivan hiihtoreitin löytämiseksi. Majalta toiselle toteutettu vuoristovaellus ei ole uutta Norjassa. ilit sekä Høg ruta -reitti ovatkin pohjoismaalaisittain poikkeukselliset. Ympärillä on täysin alppimaiset puitteet. Alueelta löytyy satoja huippuja ja tuhansia mahdollisuuksia etsiä sopivia rinteitä laskettavaksi kierrettäessä leiripaikasta seuraavaan. Jotunheimenin maisemat ja maastopro. Useimmat sillat on merkattu karttoihin, joten reitti kannattaa suunnitella varmuuden vuoksi niiden kautta.. Monesti ympyräreitti on luontevampi kuin paikasta toiseen kulkeva reitti. Vähitellen elämäntavasta muodostunut retkeilyharrastus ja turismi ovat sittemmin muokanneet norjalaista ulkoilukulttuuria eteenpäin. Matkalla Spiterstulenin majalle noustaan Glilttertindenin kautta. 77 kilometrin reitti alkaa kansallispuiston itäreunalta Gjendesheimista ja kiertää Memurubun kautta Glitterheimiin. T U N T U R I P U R OJ E N ylittäminen maalis-huhtikuussa saattaa olla hankalaa voimakkaan sulamisen takia. Vuodet eivät kuitenkaan ole toistensa kaltaisia ja joskus lunta voi olla jopa niin vähän, että se rajoittaa reitin suunnittelua. Paljon lunta Yleensä Jotunheimenin alueella on kevättalvella paljon lunta. Erityisesti kansallispuiston itäreunassa 1 000 metrin korkeudessa tunturikoivikot puskivat hangesta läpi ja pälvipaikkoja tuntui olevat entistä enemmän. Jotunheimenin alueella on tarjottu majoitusta kulkijoille jo 200 vuotta. Tällöin Gjendesheimin ja Krossbun lisäksi vaelluksen voi kätevästi aloittaa myös etelästä Fondsbusta. Vaihtoehtoisia reittejä on useita. Jos reittiä ei halua kulkea sellaisenaan, on valmista suunnitelmaa kätevä käyttää pohjana omille retkille. Nousumetrejä tällä reitillä on jopa 7 500. Matka jatkuu pidemmälle länteen päättyen Krossbuhun. Kuitenkin nykyinen vuorihiihtobuumi näkyy myös Jotunheimenissa ja sen innoittamana pari vuotta sitten suunniteltiin haute route –reitti Høg ruta, jossa kierretään kaikki Jotunheimenin keskeiset vuorten huiput sekä yövytään majataloissa alhaalla laaksoissa
49 RETKI joulukuu 2019 JOTUNHEIMEN Monesti ympyräreitti on luontevampi kuin paikasta toiseen kulkeva reitti. V U O R I STO S SA keli vaihtuu hetkessä. Kyltit kertovat minne mennä ja risuista tehdyt merkkisalot johdattavat hiihtäjän kohti seuraavaa majaa.. Norjassa reitit on merkattu hyvin huonon näkyvyyden varalta. Jyrkimmissä rinteissä sukset on helpompi laittaa reppuun ja jatkaa nousua kävellen. V U O R I STO S SA matka etenee ylös ja alas
Joka päivälle olisi hyvä jättää myös reilusti kelivaraa. Hiihtovarusteiden painolla on suuri merkitys siihen, miltä päivän rasitus tuntuu. Tavalliselle vaellupäivälle tuleekin pituutta helposti 20 kilometriä laskut ja nousut huomioiden. Besshøe-Styggehøbteen-Glittertinden-Galdhøpiggen-Storbjørn. Modernit vuorihiihtovarusteet voivat painaa alle puolet siitä mitä 10 vuotta vanhat välineet. Viiden kilon säästö jaloissa vastaa jopa kymmenen kilon painoeroa TIEDÄ JA MENE Memurubu Gjendesheim Glitterheim Spiterstulen Leirvassbu Krossbu Styggehøbteen Besshøe Glittertinden Galdhøpiggen Storbjørn 5 km Jotunheimen Norja Ruotsi Suomi Atlantti Høg ruta i Jotunheimen Jotunheimenin kansallispuisto Høg ruta × 2013–2014 suunniteltu reitti, joka kulkee Jotunheimenin kansallispuiston läpi idästä länteen. Jotunheimenissa lumivyöryriski on otettava todesta. 50 RETKI joulukuu 2019 JOTUNHEIMEN Myös tavallista lämpimämmät kelit vaikuttavat reittisuunnitelmiin. Nousumetrejäkin kertyy joka päivältä yli tuhat ja aikaa menee 7-9 tuntia. Nousumetrejä yhteensä 7 208. Vuoristovaelluksella lumiolosuhteiden lukeminen ja niiden seuraaminen on muutenkin erittäin tärkeää. Vuoristo-olosuhteissa matka-aika voi helposti kaksikertaistua hangen pehmetessä tai lumisateen yltyessä. Tasaisella sykkeellä jaksaa hiihtää pitkää päivää, kunhan reppu on vaan tarpeeksi kevyt. Vaikka ylämäkeen yrittäisi nousta kuinka rauhallisesti tahansa, syke nousee reilusti, tulee hiki ja paita kastuu. Aamulla aloitettu päivä kääntyy yllättävän helposti illan hämäryyteen ennen kuin päästään seuraavalle majatalolle. Tästä huolimatta päivämatkat voivat olla kohtalaisen pitkiä. Olosuhteet voivat muuttua hetkessä ja muutoksista pitää olla tietoinen. Matkaa koko reitille kertyy 77 kilometriä. × 5 päivän reitti tukeutuu kuuden majatalon palveluihin reittinä Gjendesheim-Memurubu-Glitterheim-Spiterstulen-Leirvassbu-Krossbu. × Reitti kiertää alueen korkeimpien yli 2 000 metrin huippujen ja parhaiden jäätiköiden kautta. Esimerkiksi järvillä nousee vettä jään päälle ja toisaalta jokien ylitys hankaloituu jäätilanteen muuttuessa. × Lisää tietoa: høgrutajotunheimen.no. Syke nousee keveilläkin kamoilla Vuorihiihdossa on sykkeen nousua mahdoton välttää
Hyvällä kelillä Glittertindeltä ja sen kapealta huippuharjanteelta avautuu jylhät maisemat. Spiterstulenin maja on alueen vanhimpia majataloja ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Huonolla kelillä pitää suunnistamisen kanssa olla tarkkana, ettei mene liian lähelle mahdollista lumilippaa. Samalla paikalla on ollut majatalo vuodesta 1906. Mielenkiintoisia mahdollisuuksia Jotunheimin alueella on useita yksityisiä ja retkeily-yhdistys DNT:n majataloja, joissa on tarjolla hotellitasoista majoitusta ja huoltoa. Huipulta on kohtalaisen helppo laskea niin itään kuin länteen. Valmiista aamupalapöydästä pääsee tarvittaessa nopeasti suksille. K E VÄ Ä L L Ä 2017 Jotunheimissa lunta oli erittäin vähän. Sen takia reitillä oli paljon alueita, missä piti kierrellä lumilaikulta toisella etsien hiihdettävää lunta. Norjassa kaikki talvireitit on merkitty suunnistamisen ja reitin seuraamisen helpottamiseksi. Laaksoissa ja kivikoissa oli myös paljon paikkoja, missä sukset piti kantaa. Juuri välinekehitys on yksi syy siihen, että Jotunheimenissakin näkyy vuosi vuodelta enemmän vuoristovaeltajia ja vuorihiihdon harrastajia. Korkeista vuorista Glittertinden (2 465 metriä) on yksi helpoimmin saavutettavista. Molemmat majatalot ovat yksityisiä ja sijaisevat juuri kansallispuiston rajojen ulkopuolella. Majatalojen ympärillä on lähietäisyydellä useita laskettavia huippuja, joista jokainen löytää itselleen sopivan. 51 RETKI joulukuu 2019 JOTUNHEIMEN selässä. Myös Leirvassbun majatalo on tutustumisen arvoinen. Muutaman kymmenen metrin välein hankeen pystytetty parimetrin risu pitää kulkijan oikealla reitillä huonossakin kelissä. Niille pääsee myös autolla, vaikka alueellisesti ne ovatkin melko keskellä kansallispuistoa. Se on käytannössä yhtä korkea Galdhöpiggenin (2 469 metriä) kanssa. Leirvassbun lähellä oleva Kyrkja (2 032 metriä) on jylhän näköinen neulansilmävuori, joka on kuitenkin kiivettävissä etelän suunnalta ympäri vuoden.. Se on majoittanut vieraita jo vuodesta 1836 alkaen
52 RETKI joulukuu 2019 HEVOSVAELLUS V U O D E N lyhimpänä päivänä aurinko kohoaa Kuusamon korkeudella nipin napin horisontin yläpuolelle. Yleensä yövaellukset islanninhevosilla alkavat iltakuudelta mutta todellisuudessa yö alkaa joulukuun loppupuolella puoli kahdelta päivällä.
Kaamos tuntuu ja näyttää erilaiselta, kun silmille antaa aikaa tottua pimeään. Pilvipeite on valokaistaleen yllä sankka. On vuoden pisin yö, mutta emme näe tähtiä tai revontulia. Kun näköaisti on poissa pelistä, muut aistit valpastuvat. Hevosen liikkeet tuntuvat hitailta, hienovaraisilta, harkituilta ja varmoilta, vaikka kuljemme keskellä Kuusamon korpea. 53 RETKI joulukuu 2019 HEVOSVAELLUS H ento lumikerros suhisee ja narskahtelee islanninhevosen kavioiden alla. Ratsastamme harjun päälle. Lumikiteet pilkahtelevat siellä täällä – kuin tähdet olisivat sataneet jouluksi maahan. Hangen muodot ja puihin kertynyt tykky alkavat erottua paremmin. Minua ihan inhottaa, kun niin moneen kuukauteen ei näe tähtitaivasta!” arktisen yövaelluksen konseptin keksinyt Wanhan Raatesalmen tilan emäntä Mirva Varpa hymyilee. Eläimen hengitys on 15 pakkasasteessa raskas. Se huokaa ilmaan aavemaisia höyrykiehkuroita. Taivaanrannassa näkyy kapea kaistale purppuraisen kaamosauringon taakse jättämiä juovia. On yllättävää, miten Yövaellus islanninhevosilla säkkipimeässä, ilman otsalamppuja, on jännittävä ja meditatiivinen kokemus. ”Olen luonteeltani menninkäinen ja viihdyn mieluummin pimeässä kuin valossa. Vaikka taivas on puoli kahdelta päivällä tummuneena kaamosyönä pilvien peitossa, valkoinen maa hohkaa kainoa valoa metsän siimekseen. Pimeyden lumo ”Yötön yö on turha. Ratsastajan luotto eläimeen ja sen aisteihin lujittuu pimeässä entisestään; hevonen näkee paremmin kuin ihminen, ja nämä maastot ovat sille tuttuja. Pimeys valtaa erämaan hiljalleen. Noin vartin kuluttua tapahtuu jotain merkillistä. Arktinen Arktinen yövaellus yövaellus TEKST I Pauliina Toivanen K U VAT Miikka Miinala
Hevonen reagoi herkästi ihmisen mieleen ja kehon pieniin liikkeisiin. ”Miten täällä näkee näin hyvin, he ihmettelevät. Arktisessa yövaelluksessa keskitytään sen sijaan pimeyteen ja hiljaisuuteen. Kun viemme vaelluksen jälkeen hevoset valaistuun talliin ja astumme sieltä pimeään pihapiiriin, asiakkaamme kummastelevat, oliko ulkona hetki sitten yhtä pimeää.” Myös lumessa ratsastaminen on monelle uusi elämys. Otsalamppujen kanssa kuljetaan, kun ei malteta odottaa, että oma näkö tottuisi pimeään”, Varpa pohtii. Näkeekö tämä. Kokemus on hyvin meditatiivinen. Ennen Kuusamoon muuttoa, Varpa veti Etelä-Suomessa yövaelluksia otsalampuilla. ”Se häiritsee ja häikäisee, jos kääntyy kohti asiakkaita otsalamppu päässä. Töltti on käyntiä nopeampi ja tasaiselta tuntuva askellaji, jota päästiin testaamaan maastossa tien pätkällä. 54 RETKI joulukuu 2019 HEVOSVAELLUS hyvin pimeässä näkee ja miten paljon luonto heijastaa. ”Edustan pehmeämpää koulukuntaa, asiat tehdään hevosen ehdoilla. ”Säkkipimeässä näet tähdet eri tavalla; koko taivas kimaltaa puiden ja tähtien välissä. Mutta sudet ja karhut pelkäävät yhtä paljon sinua kuin sinä niitä”, hän lisää. Kehotin häntä vain hengittelemään ja antamaan silmilleen aikaa tottua pimeyteen”, Varpa kertoo. ”Eräs rouva oli ratsastanut hyvin paljon kentällä Keski-Euroopassa, mutta hän kyseli koko ajan, olenko aivan varma, että hevosilla voi mennä umpihangessa. Eikö se kaadu. ”Jotkut pelkäävät hevosia ja pimeää, osa pelkää susia ja karhuja. Silloin pystyy nähdä myös pienempiä tähtiä, joita ei muuten näe.” Islanninhevoset ovat luonteeltaan rauhallisia. Noin 15 minuutissa näkö adaptoituu pimeyteen ja silloin öinen taivas tarjoilee aivan uuden ulottuvuuden. Varpa kertoo, että ryhmävaelluksilla ratsastetaan usein rupatellen. Hevonen on samanlainen kumppani kuin tanssipari.” I S L A N N I N H E VO S E L L A on käynnin, ravin ja laukan lisäksi kaksi omaa erityistä askellajia nimeltään töltti ja passi. En käytä pihavaloja, mutta kohteliaisuussyistä laitan ne päälle, kun tulee asiakkaita”, hän lisää. Lumen ja pimeyden lisäksi arktisesta yövaelluksesta tekee maagisen kookkaan eläimen ja ihmisen välinen yhteisymmärrys. Arktisessa yövaelluksessa keskitytään pimeyteen ja hiljaisuuteen.. Kokemus hämmentää niin kaukomailta tulleet turistit kuin paljasjalkaiset kuusamolaisetkin
Vanha työnjohtajan hirsitalo on rakennettu 1800-luvulla eikä vastaavia ole Pohjois-Suomessa enää olemassa. Entisöimisestä kiinnostuneen pariskunnan huomion herätti erityisesti kiinteistövälittäjän valokuvien sivussa pilkahtanut vanhan kunnalliskodin päärakennuksen kulma. Mahdollinen kaivostoiminta tuhoaa tämän imagon ja toimivan ja vahvasti kasvavan matkailuelinkeinon.” Myös luontomatkailulla ja erityisesti sen kasvulla on synkkä kääntöpuolensa, jos turistimassoja viedään luontoon moottoriajoneuvoilla tai metsiä raivataan majoituskapasiteetin lisäämiseksi. ”Meillä liikutaan luonnossa hevosilla moottoriajoneuvojen sijaan. ”Kuusamolla on vahva imago luontokaupunkina ja matkailijat tulevat tänne ympäri maailmaa juuri puhtaan luonnon ja ilman houkuttelemina. Varpa muutti kuusamolaiselle perinnetilalle miehensä kanssa Järvenpäästä. WA N H A N Raatesalmen emäntä Mirva Varpa ei välitä yöttömästä yöstä, sillä silloin ei näe tähtiä. Pariskunta oli etsinyt entisöitävää maatilaa kymmenen vuotta, kunnes varteenotettava vaihtoehto löytyi Kuusamossa sijaitsevasta Puutteenkylästä. Yhtiö kaavailee Kuusamon Kitkajoen kupeeseen kobolttikaivosta, joka aiheuttaisi toteutuessaan merkittävää haittaa niin alueen luonnolle, vesistöille kuin matkailuelinkeinollekin. WA N H A N Raatesalmen islanninhevoset saavat joulun vaelluksille korviensa taakse tonttulakit ja suitsiinsa kulkuset. Kulkusten ääni kuulostaa erilaiselta, kun luonnossa on hiirenhiljaista.. Entisöimisprojekti on massiivinen ja kunnallistalon osalta vielä alkutekijöissä. Raatesalmen tilaan kuuluu useita rakennuksia. Islanninhevosilla pääsee ratsastamaan ympäri vuoden ja majoitustilaa on noin 20 vieraalle. Raatesalmen perinnetila sijaitsee kalaisan Kuusamojärven rannalla, lentokentän läheisyydessä. Hevoset eivät kuluta maastoa kelkkojen ja mönkijöiden tapaan, eivätkä ne myöskään häiritse metelillä metsän asukkaita”, Varpa toteaa. Matkailuelinkeino koetuksilla Vaikka Kuusamon matkailu kukoistaa niin vuoden valoisina kuin pimeinäkin kuukausina, vakavia uhkakuvia Koillismaan luontopääkaupungin hyvinvointiin poraavat kaivosyhtiö Latitude 66 Cobaltin parhaillaan käynnissä olevat maaperätutkimukset. Vaikka vastarannalla ei naapureita näy, Raatesalmelta on vain vartin ajomatka Kuusamon keskustaan. 55 RETKI joulukuu 2019 HEVOSVAELLUS Wanha Raatesalmi Mirva Varpa muutti miehensä kanssa Järvenpäästä Raatesalmen historialliselle maatilalle kesällä 2014. Tilalta on vesiyhteys myös järvilohistaan tunnettuun Muojärveen ja Kirpistöön
Sen takana kohoavat Kivalon vaarajonon Penikat tykkykuormineen.. 56 RETKI joulukuu 2019 MARTIMOAAPA TEKST I JA KUVAT Joel Ahola Kivalon kinokset Kivalon kinokset Martimoaavan suurin avosuo, Lumiaapa on nimensä veroinen
Koivusaaren autiotuvalle ei voi olla enää pitkälti. Miten KESKI-PENIKAN huipun louhikot ja tykkykuormat tekevät maisemasta satumaisen.. Nietos antaa periksi pitkille suksille metsän siimeksessä. Se johtaa varmasti perille, ja siellähän odottaa muiden vaeltajien lämmittämä kämppä! Alkuinnostus muuttuu epävarmaksi pälyilyksi. Samassa valoni tavoittaa tuoreen ahkionjäljen. Pulkan jälki on aivan tuore, mutta miksi emme nähneet Petterin kanssa mitään jälkiä avoimella suolla. Puuskutan punnertaessani eteenpäin, sillä upottava hanki laittaa kunnon koetukselle. 57 RETKI joulukuu 2019 MARTIMOAAPA K ova pakkanen saa hengitysilman leijumaa hentona höyrynä, joka sumentaa otsalampun valokiilaa. Ero alkutaipaleen kantavaan ja helposti edettävään avosuohon on valtava. Pehmeän lumen lisäksi matkaamme hidastavat tiheät pajukot, kuusikot ja kaatuneet puut
58 RETKI joulukuu 2019 jälki voi olla niin tuore, että se ei ole edes kovettunut pakkasessa. Itselle nauraminen on ihmisen tärkeimpiä taitoja. Minuutissa tuli on kamiinassa. Itselle nauraminen on ihmisen tärkeimpiä taitoja. Olemme tehneet klassisen suunnistusvirheen, kiertäneet ympyrän. LU M I kantaa hyvin avoimilla paikoilla, joten ahkion jälki kiertää jokaisen avosuonläntin metsän sijaan. Vastaus lyö vasten kasvoja: edessämme on meidän oma jälki. Lunta ei sen sijaan tarvitse sulattaa, sillä Lauri Alakärpän 1940-luvulla löytämä Laurin lähde on sula ankarasta pakkasjaksosta huolimatta. Tuhdin aamiaisen voimalla lähdemme kiskomaan ahkioita Lumiaavalle. Onneksi kamiinan viereen on varattu jo illalla sytykkeet valmiiksi. Kämppien rypäs Sisälämpötila on laskenut nollaan yön aikana. Koivusaaren tuvan ovi aukeaa naristen. Me kaarsimme oikealle, ja ympyrällä lienee pituutta vain pari sataa metriä. Sinne on matkaa Koivusaaresta vain kolmisen kilometriä. Tuuli on pyöritellyt sakaraiset lumihiutaleen pieniksi jyviksi pakaten hangen kovaksi ja kantavaksi. Makuupussin syleilystä on vaikea luopua, mutta vähitellen on vääntäydyttävä jalkeille. Onhan täällä tänä talvena jo käyty, mutta eipä lämpö viipyile enää hirsissä. Suunnalla löydämme helposti kesäreitin ja satelliittien signaalit varmistavat kulkumme, koska olen tallentanut tupien koordinaatit laitteeseen ennen vaellusta. Lämpöä, ravintoa ja lepoa – vaeltajan elämä on ihanan yksinkertaista. Suolla on helppo hiihtää, joten kaartelemme kesäreitiltä sivuun saavuttaaksemme mahdollisimman kevyesti Saunasaaren autiotuvan. Suolakeus levittäytyy tasaisena, puuttomana hankena kilometrien päähän. Se käy pimeässä ja vaikeakulkuisessa maastossa helposti, sillä ihminen väistää puut ja muut esteet usein samalta puolelta. MARTIMOAAPA. Pakastinta tässä pitää alkaa sulattaa. Nöyränä kaivamme kompassin ja GPS-paikantimen esiin. Miksi tuo kaatunut puu näyttää jotenkin tutulta. Kuivaa ja lämmintä on jo puettu päälle ja makuupussit on levitetty lavitsoille. Kohta tuli humisee kamiinassa, ja höyry nousee päivällislautaselta. Talvinen aapasuo näyttää järvenjäältä
Saunasaaressa on autiotuvan lisäksi metsäsaarelle nimen antanut savotan vanha sauna. Sitä ei mainita nykyisissä esitteissä tai Martimoaavan tiedoissa, mutta tarkalta maastokartalta voi yhä löytää pienen, rakennusta kuvaavan neliön Koivumaan itälaidalta. Löysin eräästä vanhasta kartasta merkinnän Jussan kämpäksi nimetystä autiotuvasta. Saamme omalla kirveellä tehtyä klapit ja sytykkeet myös seuraaville. Se on peräisin 1940-luvulta, jolloin paikalla oli myös kahden tusinan jätkän majoitukseen riittänyt savottakämppä talleineen. Tutkimusmatkailijan luonne vaatii asian tarkastamista, vaikka se tarkoittaa ahkioiden kiskomista lisälenkillä umpihangessa. Löydämme pienen majan, vaikka talvi yrittää sitä kovasti piilotella. Toki laiskottelumme lupaa illan viimeisille kilometreille otsalampun käyttöä. Historiallinen sauna on käyttökiellossa ja sen tarjoaman suojan korvasi vuonna 2005 valmistunut autiotupa. Hanki yltää lähes matalan kopin räystäälle. Lunta kaivaen onnistumme saamaan oven esiin. K Y N T T I L Ä valaisee viihtyisää Kivolan kämppää, jonka lavereille sopii neljä yöpyjää. 59 RETKI joulukuu 2019 MARTIMOAAPA MARTIMO-OJA N niittytuvan katkennut kirveenvarsi oli hankaloittanut edellisten vaeltajien polttopuiden pienimistä. Viiden hirren korkuinen luukku jää varsin matalaksi, sillä tupa on rakennettu jyhkeiden runkojen sijaan kapoisista riu’uista.. Päivän taivalta on takana vasta muutama kilometri, mutta tuvalle on mukava pysähtyä lounaalle. Eihän valmiissa maailmassa ole kiire mihinkään
Sisälle ei voi astua – kontaten pääsee paremmin. Nykyinen, upea hirsitupa on korvannut parakin vuonna 2009. Majan sisältä löytyy lavitsa kahdelle lyhyelle kulkijalle ja pieni kamiina piippuineen. Lisäksi huipulle on rakennettu kolmikerroksinen näkötorni, joten paikka on ollut erinomainen palovartiointiin. Kivalot muodostavat 70 kilometriä pitkän vaarajonon, jossa on kymmenkunta Kivaloksi nimettyä lakea. Vuonna 1983 painetusta peruskartasta voi löytää merkinnän paikalla olleesta hiihtohissistä. Kivalon katolle Ilta hämärtää suksiemme saavuttaessa Kivalon jääkärikämpän pihan. Tavoittelemamme Kivalon autiotupa sijaitsee vaaraketjun lounaisosassa, Keski-Penikan huipulla. Periaatteessa se on autiotupa, mutta painekyllästetyistä hirsistä rakennettuna se ei sovellu yöpymiseen. Talvella näköalapaikalle kannattaa kiivetä varoen. Alkuperäinen jääkärikämppä on tuhoutunut, mutta sen paikalle on rakennettu vuonna 1994 uusi tupa. Kääntääpä katseen minne tahansa tykkyluminen maisema hivelee silmää. Palokivaloita on peräti kolme. Paikalla on ollut etappitupa, jonka kautta eri puolelta Suomea lähteneet nuorukaiset suuntasivat salaa Saksaan saamaan sotilaskoulutusta. Rinne loivenee ennen huippua, mutta emme jaksa laittaa enää suksia jalkaan. Se jäi palovartioinnin loputtua autiotuvaksi. Kieltolainaikaista pirtureittiä pitkin kannettiin merenrannalta tuliliemet Rovaniemelle ja siitä edelleen pohjoisemmaksi. Ensimmäisen maailmansodan aikana syntyneen jääkäriliikkeen reitti jatkui täältä Tornion kautta Ruotsiin ja sieltä kohti Saksaa. Nousu on jyrkkä, joten kiinnitämme sukset ahkioihin ja etenemme kävellen sauvoihin tukeutuen. Vaara kohoaa sata metriä aapasoiden yläpuolelle. Mahtava yösija! Unelmasta painajaiseen Kaunista, kaunista ja kaunista. Kelkanjälkeä seuraten saavutamme Keski-Penikan laen autiotupineen. Jääkäriliikkeen jälkeen Martimoaavan kautta kulki toinen salainen karavaani. Uralta erkanee vanha tiepohja itärinteeseen, jossa on vähitellen metsittyvä aukko. Palovartiotoiminta keskittyi 1960ja 1970-luvuille, jolloin paikalle oli vedetty jalasmökki. 60 RETKI joulukuu 2019 KESKI-PENIKAN huipun entinen palovartiotorni on avoinna vuoden ympäri. MARTIMOAAPA. Eipä siihen enää tulta uskaltaisi laittaa, mutta historiallisena kohteena löytömme on mieluisa. Kapuamme kovettunutta kelkanjälkeä kohti vaaran lakea. Kääntääpä katseen minne tahansa tykkyluminen maisema hivelee silmää
Maisema on paikoin epätodellinen muotojen sekamelska. K E M I N M A A N kunnan huoltama 36 kilometrin pituinen hiihtoreitti sivuuttaa Martimoaapaa Keski-Penikan juurella. On mukava istua kämpän lämmössä aamupalaa hartaasti mutustaen. Teemme nuotiopaikalle tulet ja nautimme lounaan. Reitin pitäisi olla nopea pyrähdys, mutta olemme samalla uralla vielä kahden tunnin kuluttua. LÖY TÄ M Ä M M E Jussan kämppä osoittautuu matalaksi majaksi. Ovesta voi kulkea lähinnä konttaamalla.. Karttaan on merkitty polkua ja tietä Kivalonaavalle. Lopulta ahkiomme aloittavat puikkelehtivan kulun tykkykuormien ja louhikon muovaamassa satumaassa. Kiipeämme torniin ja otamme valokuvia. Kuusamosta Tornioon vievä Rajalta rajalle -hiihto käyttää samaa uraa. Keski-Penikan eteläpäässä kohtaamme Keminmaan kunnan huoltaman hiihtoreitin. Aamutoimet ovat jälleen hitaita, vaikka sulatimme illalla lunta monta litraa. Seuraavan talven hiihtäjät pääsevät jo uuteen kämppään. Siivotaan kämppää, tehdään puita ja kirjoitetaan merkinnät vieraskirjaan. Tai no, uusi tupa on vielä tekeillä, kun vanha kämppä jouduttiin purkamaan kosteusvaurion vuoksi. Onnistumme siinä turvallisesti, vaikka pari kertaa haemme lähituntumaa pehmeään hankeen. 61 RETKI joulukuu 2019 MARTIMOAAPA Saavuimme Kivalon tuvalle pimeässä, joten nyt aamulla näemme ympäröivän maiseman ensi kertaa. Ilta alkaa jo hämärtää jatkaessamme matkaa. Yritämme laskeutua vähitellen vaaran länsipuolen soille. Sen linjaus poikkeaa hieman kartan merkinnöistä, mutta ura johdattelee meidät Kaltiolammen autiotuvalle
Kuutamolla ja tähtikirkkaana yönä suosta kohoavat metsiköt erottaisi ilman valoa, mutta nyt tuuli pöllyttää hieman lunta taivaan peittyessä paksuun pilviharsoon. Siitä käännämme kompassiin suunnan seuraavalle saarekkeelle. RETKI joulukuu 2019 62 Martimoaapa × Martimoaavan–Lumiaavan–Penikoiden soidensuojelualue, Simo ja Keminmaa × yksi Pohjois-Suomen tärkeimpiä suoluonnon suojelukohteita × pinta-ala 134 km 2 , perustettu vuonna 1981 Nähtävyyksiä × aapasuot ja niiden linnusto × vaaramaisemat ja vanhat metsät × Saunasaaren vanha sauna ja Kivalon jääkärikämppä Retkeilypalvelut × tiheä autiotupaverkosto × laavuja ja lintutorneja × Kivalon näkötorni ja polku 2 km × Martimoaavan vaelluspolku 13 km × Keminmaan kunnan hiihtoja retkeilyreitti Laitiosaari–Puukkokumpu 36 km Lisätiedot ja kartat × www.luontoon.. /martimoaapa × www.retkikartta.. Vielä saamme nauttia tämän yön Martimoaavan rauhasta. TIEDÄ JA MENE Niittytupa Koivuselkä Saunasaari Jääkärikämppä Kaltiolampi Kivalo Tervola Kemi Simo Ranua Martimo-oja Simojoki Simo Keminmaa Akkunusjoki 3 km Keminmaa Simo Jussan kämppä vaellusreitti Martimoaapa Martimoaapa Hukkaamme ensin polun ja ajaudumme tuntematonta kelkkareittiä vaaran väärälle puolelle. Pimeällä suolla koettu hetkittäinen epävarmuus vaihtuu iloksi. Sijaintia on vaikea määrittää, mutta Martimo-ojan niittytupa löytyi varmasti vain jokea seuraamalla. Lopputaipaleella suon ja metsän rajat sekoittuvat. Ympyrä on sulkeutumassa. Kymmenen astetta tuntuu pieneltä, mutta se tarkoittaa kilometrin matkalla jo reilusti yli 150 metrin virhettä. Pimeällä suolla koettu hetkittäinen epävarmuus vaihtuu iloksi. Polun molemmin puolin on syvät ojat ja lumikuorma on taivuttanut reitille valtavasti pajuja ja koivuja. Voimme leiriytyä tarvittaessa minne tahansa. Niinpä turvaudumme GPS-paikantimeen. Kivalonaavan ylitys on lähes pari kilometriä, ja lähin metsäsaareke nousee reilun kilometrin päässä. Tiedän kokemuksesta, että pimeässä, ilman kiintopisteitä taivaltaminen olisi yksin epämiellyttävää, ehkä jopa aavistuksen pelottavaa. Välillä yritämme hiihtää pajupuskien päällä ahkioiden kanssa. Kamiinaan vain nopeasti tulet ja ruokaa tekemään. Tuntuu hienolta päästä kämpän suojiin öiseltä suolta pakkasen yhä kiristyessä. Kaverin kanssa kokemus muuttuu opettavaksi nautinnoksi. Eikä tässä mitään hätää ole, vaikka tavoittelemamme tupa jäisi löytämättä, sillä meillä on teltta, lumilapiot ja bensakeitin mukana. Onnistumme hiihtämään siitä melkein ohi oikealta, sillä olemme unohtaneet korjata kompassisuunnan: karttapohjoinen, napapohjoinen ja magneettinen pohjoinen osoittavat eri suuntaan. Parin sadan metrin matkaan voi näköjään mennä lähes tunti. Kun lopulta saavumme tielle vievälle polulle, etenemisemme hidastuu etisestään. Kokonaiskorjaus on erittäin karkeasti yleistäen kymmenkunta astetta Suomessa, joten kuljemme sen verran oikealle, jos suuntaa ei korjata. MARTIMOAAPA. Öinen suo Otsalampun valokiila kurkottaa pitkälle, mutta edessä näkyy vain tasaista hankea. Olemme hiihtäneet jo viisi tuntia pimeässä, joten haluamme perille suorinta ja nopeinta reittiä. Loputtomalta tuntuneen tyhjyyden jälkeen otsalamppu tavoittaa metsäsaarekkeen reunan. Olo on kuin kilpaurheilijalla – väsynyt mutta onnellinen. Vaatimaton illallinen maistuu taivaalliselta nälän toimiessa mausteena. Huomiselle on jäljellä enää parin tunnin hiihto lähtöpaikalle. Neljä vuotta myöhemmin sen tilalle nousi paikallisten rakentamana nykyinen autiotupa. Martimo-ojan varressa ollut yli satavuotias niittysauna paloi vuonna 1998
RETKEILIJÄLLE taan Facebookissa ssa voit voittaa kokauppaamme VOITA 1000 € LAHJAKORTTI !. Signal Aqua 174,00 € Ladattava ML4 -lyhty 49,90 € Stanley Classic 1,0L termospullo 49,50 € Adventure Paistinpannu& Lautassetti 49,50 € Oranssi Charge+ G10 245,00€ www.nordictrail.. PARHAAT LAHJAIDEAT RETKEILIJÄLLE Ota @nordictrail seurantaan Facebookissa ja osallistu arvontaan jossa voit voittaa 1000 € lahjakortin verkkokauppaamme www.nordictrail.. Älypuhelimeen yhdistyvällä Bluetoothyhteydellä voit määrittää Ledlenser MH11 -valaisimen asetukset juuri sellaisiksi kuin haluat. 149,90 € Leatherman Signal on jokaisen eräihmisen perusvaruste selviytymiseen hyvissä ja ankarissakin luonnonolosuhteissa
Massiiviset lumikinokset ja tykkylumipuut imevät kaikki maailman äänet, samalla valaisten ympäröivän maiseman. Toisinaan tuntuu, että hiihtää hopeasateessa, kun pienet lumikiteet leijailevat ilmassa. Oma suositukseni on yöllinen hiihtoretki kirkkaan tähtitaivaan alla keskitalvella, kun pakkanen paukkuu kovimmillaan.. Jos ei pysy liikkeessä, sormet jäätyvät nopeasti eikä sauvoista saa enää kunnon otetta. Niiden olemassaoloa kannattaa hyödyntää, sillä ne ovat usein huippukunnossa ja vievät sellaisiin paikkoihin, joihin ei voi muuten oikein eksyä. Hiljaa tulilla Pakkanen pureutuu syvälle luihin ja ytimiin, jos pysähdymme liian pitkäksi aikaa ihmettelemään ympäröivää maailmaa ja tutkimaan taivasta. Onneksi rivakasti sivakoimalla kropan ja sormet saa nopeasti taas lämpimäksi. Taukovaatteet on otettava mukaan tauon pituuksien perusteella; mitä pidempi pysähdys, sitä enemmän vaatetta on vaihdettava ja laitettava päälle, jotta ei jäädy pystyyn. Keskitalven äänimaailma on samalla myös hiljaisin hiljaisuus, mikä kuultavissa on. Olemme hiihtäneet pelkissä villapaidoissa yli 20 asteen pakkasessa, ja vasta pysähtyessä kiskaisseet päälle taukotakit. Paras asuste pakkasessa liikkuessa on villa, joka sekä lämmittää että hengittää sopivasti. Kuun ja tähtien valo heijastuu lumen pinnasta, eikä otsalampulle ole käyttöä, vaikka se mukana onkin. Ympäröivän maailman täyttää vaahtokarkkimainen puuterilumi, jonka pinta kimaltelee kuun valossa. Suomessa huollettuja perinteisen hiihdon latuja on tarjolla tuhansia kilometrejä. Kimalteleva lumen pinta helisee kauniisti. On todella valoisaa ja joka paikka kimaltaa. 64 RETKI joulukuu 2019 YÖTAIVAAN ALLA T iedätkö miltä talvinen yö kuulostaa. Lumi narskuu suksien ja sauvojen alla. Perustaukovaatteisiin kuuluvat villasukat ja lämpöiset tumput, taukotakki ja -housut. Lumen pinnalla näyttää olevan pienen pieniä timantteja, jotka kimaltelevat kilpaa tähtien kanssa. Keskitalvella oikein kovalla pakkasella puut paukkuvat äänekkäästi, jopa hiukan pelottavasti. Se paukkuu, narskuu ja helisee. Modernilla ihmisellä on tauTEKST I Jenni Kurki-Suonio K U VAT Antti Kokko ja JKS Hiihtää Hiihtää tähtien kanssa tähtien kanssa Mitä retkeä sinä suosittelisit ainakin kerran elämässä koettavaksi
65 RETKI joulukuu 2019 YÖTAIVAAN ALLA kohame. Tulen loimun ääntä on vaikea kuvailla, mutta sen voi keskitalvella kuulla erityisen hyvin. Jotta jaksaa ON maagista, kun kirkkaan tähtitaivaan alta hiihtää suolle, joka on kokonaan usvan peitossa. Pysähdyksen aikana on ihan vähän jo ennättänyt tulla kylmä. Tasapuolisuuden nimissä ja ehkäistäkseen kylmettymistä, kaikki puuhastelevat tauon aikana tulia ja valmistelevat eväitä. Talven hiljaisuudessa kuulee, kuinka paljon eri ääniä voi nuotiostakin syntyä. Kimalteleva lumen pinta helisee kauniisti.. Keskittyneesti seurataan tulen lieskoja ja varotaan grillaamasta varpaita liikaa. Tuli lämmittää mukavasti, ja yön sininen värimaailma muuttuu tulipaikalla kultaiseksi. Yhtäkkiä maailman värit muuttuvat mustavalkoisiksi. Tuli ratisee, hiillos ritisee. Tauon aikana ollaan kaverin kyljessä kiinni, herkutellaan eväät yhdessä ja nautitaan kupit kuumaa juomaa
Vaikka ei tähden lentoja tai revontulia näkisikään, on yöllisellä seikkailulla talvinen hiljaisuuskin jo kokemus, joka on kuultava. Nykyään ihminen näkee liian harvoin tähtitaivaan ja linnunradan, sillä kaupunkien valosaaste estää avaruuden tarkkailun. Pohjoisessa Suomessa hiihtäessä on tarkkailtava, ovatko taivaan revot liikkeellä. Meidän retkellämme janon yllättäessä repusta kaivettiin litran jääpalikka, joka ei tietenkään helposti valunut kurkusta alas. Toki liian raskaasti ei kannata syödä, jotta mahanpurut eivät piinaa paluumatkalla. Yön hohto Hiihtämällä pääsee varsin nopeasti ja kevyesti paikasta toiseen. Retki, jonka jokaisen on ehdottomasti kerran elämässään koettava, on yöllinen hiihtoretki tähtitaivaan alla. Hiihtäessä on myös muistettava juoda nestettä. Lapissa ollessamme olemme monesti illalla hypänneet autoon, ajaneet Inarijärven jäälle tepastelemaan ja keittelemään iltakaakaot. Pohjoisella alueella hiihtäessä otsalamppu on pidettävä päällä alamäissä, jotta ei vahingossakaan törmää poroihin. Kuin huomaamattaan on hiihtänyt useita kilometrejä, kauas pois kaupungin valojen kajastuksesta metsän keskelle. Jos perinteisen hiihtäminen ei innosta, voi retken tehdä aina metsäsuksilla, lumikengillä tai ihan vaan jalkapatikalla. Myös useat eläimet ovat liikkeellä yöllä, ja oikein hissukseen kulkiessaan saattaa matkalla törmätä kettuun tai muuhun yölliseen kulkijaan. Järven jäällä kävellessä ympärillä hohtaa yöllinen maailma, joka saattaa joinain öinä värjäytyä kokonaan vihreäksi, kun taivas loimahtaa liekehtimään ja leikkimään. K U N on niin kylmä, että näköä haittaa; hiihtoretken jälkeen olosuhteiden pakosta sitä saa ripsien pidennykset.. 66 RETKI joulukuu 2019 YÖTAIVAAN ALLA hiihtää takaisin, energiaa kannattaa tankata, sillä kylmässä ihmisen energian kulutus on suurempi. Neste on pakattava termospulloon tai pullo on pidettävä kylmältä suojassa, jotta se ei jäädy
68 ” KYLMÄ TULEE ALHAALTA, ELI PITÄÄ OLLA TARPEEKSI PAKSU POHJA” Telttatesti, 72 AHKI O KÄSI TYÖN Ä ” varusteet 10 2018 NRO 67 RETKI joulukuu 2019
Vaikka villa onkin Ruotsista, kokonaisuus tehdään Kiinassa. Täytteenä uutuudessa on pääasiassa villaa ruotsalaisista lampaista. Takki on tuhti talviparka, ja painaa yli 1,5 kiloa. TEKST I JA KUVAT Marika Varpenius Parkatakki Parkatakki villan villan ystäville ystäville Fjällrävenin uuden parkatakin täytteenä on lämmintä villaa.. Parkan yksityiskohdat on tehty käytettävyys edellä. Vastaavasti kalvoton takki hengittää paremmin ja on vahattava, jolloin kankaan vedenhylkivyyttä voi lisätä. Hupussa ei ole erillistä tuulensuojakarvaa, mutta jo sellaisenaan huppu suojaa hyvin kasvoja. Myös vetoketju avautuu kahdesta suunnasta, joka lisää alareunan liikkuvuutta. Pitkähelmainen takki voi liikkuessa olla muuten hankala, mutta nepparillinen halkio helpottaa kulkemista. Takki on yhdistelmä erilaisia G-1000 -materiaaleja sekä villatäytettä. Yleistuntuma parkatakissa on lämpimyys, mutta villatäyte tekee takista aavistuksen keinokuitutäytettä kankeamman. Taskut ovat suuria, vetimet ovat käytettävissä paksut rukkaset käsissä ja huppu muotoutuu kasvojen ympärille luontevasti. Miehille tehdään lisäksi oranssi ja naisille viininpunainen väri. Yksityiskohdat ovat nahkaa. Takin sisäpuolella on pehmeä, kierrätetystä villasta valmistettu . RETKI joulukuu 2019 68 TESTATTU PÄIVÄRETKELLÄ S ingi Wool Padded Parka on tuhti parkatakki kylmään talvisäähän. Parkatakki on tehty retkeilijän tarpeisiin ja toimii tarkoitukseensa hyvin. Pahassa kelissä paikallaan pönöttäessä helma on parempi laittaa kiinni. Singi Wool Padded Parkan hintaluokka on 530 euroa. Takin alareunassa on reilu halkio, joka lisää takin käytettävyyttä. Kalvon puuttumista ei huomaa tavanomaisessa viimassa, mutta lumitykin 32 metriä sekunnissa pauhaavassa tuulessa eron huomaa. anellivuori. Saatavilla on erikseen mallit miehille ja naisille, ja molemmille valmistetaan mustaa ja vihreää takkia. Myös vyötäröllä on kiristys. Päälliskangas on tuttua G-1000 lite ecoa, ja olkapäissä, hupussa ja taskuissa on käytetty vahvempaa G-1000 -materiaalia. Kovassa käytössä Uutuusparka on hyvin lämmin ja sopii tuuliseen ja kylmään tunturiin. Vaikka takki pitääkin hyvin tuulta, siinä ei ole tuulenpitävää kalvoa
PA R H A AT 3 X. RETKI joulukuu 2019 TESTATTU PÄIVÄRETKELLÄ 69 Huppu Säätyy hyvin kasvojen ympärille ja suojaa tuulelta. Hihansuut Kiristykset toimivat ja ovat tiiviitä. Taskut Takissa on riittävästi ja reilusti isojakin taskuja
Vetovaljas on yksinkertainen mutta toimiva, ja aisat toimivat kuten niiden pitääkin. Aisat kiinnittyvät pulkkaan kiertämällä ja vetovyöhön painamalla. Toimintaa yhdistää pikkupajamaisuuden lisäksi vakaumuksellinen aate siitä, mikä ratkaisu ahkioissa on paras. Yksinkertaista mutta toimivaa Aurauskepeistä huolimatta pulkka toimii hangella moitteetta. Somas -ahkioita tehdään käsityönä Lahdessa. Vedettäessä ahkio kuitenkin seuraa moitteetta. Ahkio on hyvä ostos, mikäli haluaa tukea suomalaista pienimuotoista käsityötoimintaa. S uomessa on muutamia pienempiä ahkiovalmistajia, jotka suhtautuvat ahkioihin intohimoisesti ja pitävät omia ratkaisujaan vallankumouksellisina. Tuote maksaa mallista riippuen kuitenkin 600-700 euroa. Fjellpulkenin, Acapulkan, Savotan ja Paris-pulkan tasaista ja siistiä laatua on vaikea saada kohtalaisella hinnalla tuotteissa, joita valmistetaan pienissä erissä tilausten mukaan. Esimerkiksi ahkion suljenta on tehty toimivaksi, mutta peitteen suljentaan käytetään aurauskeppejä. Pakkasessa hermoja riittää yhteen yritykseen. Käyttökelpoinen rullaus yhdistettynä klipseihin toimii mukavasti. PA R H A AT 3 X Peitteen suljenta Rullattavat kepit toimivat hyvin Klipsit Peite suljetaan klipsein, joka pitää tavarat paikallaan Kahvat Helpottavat siirtämistä ja nostamista. Settiin kuuluu pulkan lisäksi ristikkäisaisat ja vetovaljaat. RETKI joulukuu 2019 70 TESTATTU PÄIVÄRETKELLÄ TEKST I JA KUVAT Marika Varpenius Kotimainen ahkio Kotimainen ahkio Somaspulkkaa tehdään käsityönä Lahdessa. Ahkiota vedettiin Pallaksen maisemissa kantohangella sekä viimeisillä lumilla Pohjois-Karjalan metsissä, eikä pulkka kaatunut kaltevammassakaan sivumäessä. Teoriassa yksinkertainen kiinnitys vaatii kuitenkin useamman yrityksen, jotta aisa jää vyöhön kiinni ja kierteet löytävät paikkansa. Peitteet tekee jatkossa ammattilainen, mutta ahkion ulkoasu kaipaisi vielä pientä siistimistä ollakseen varteenotettava kaupallinen tuote. Otimme sen pienelle testiretkelle Pallakselle. Tuote on toimiva, mutta pienissä erissä valmistettujen tuotteiden riippakiveksi muodostuu toiminnan pienimuotoisuus ja hintava käsityö. Ahkio on käyttökelpoinen tuntureilla ja sen parhaita puolia ovat päällisen suljennat. Ahkiomalleja on saatavilla viisi, ja testissä oli Somas A -mallinimellä kulkeva ahkio
Kuksat tulevat pohjoisesta ja polttokaiverrus tehdään käsin. Kengässä on Gore-Tex-kalvo ja se sopii helpoille poluille ja jokapäiväiseen käyttöön. Jokainen tuote on uniikki. Kahva on visakoivua ja tuppi rumpukuvioitua nahkaa. LOWA N Helsinki GTX on uutuuskenkä, joka jatkaa mm. Hintaluokka 12-15 euroa. Tuotteet maalataan käsin ja avaimenperä on nahkaa. Kuvassa Kelo, Korpit ja Männynkäpy. MUURLAN Kantaja on suomalaisesta koivuviilusta tehty puuja lehtiteline. Ruohobussi.. 11 3 2 44 55 TEKST I Marika Varpenius K U VAT Valmistajat. VELHONHAMMAS on Marttiinin uutuuspuukko. Kengän hintaluokka on noin 210 euroa. Kuksan hintaluokka koosta riippuen 80-90 euroa. M U U SA D E S I G N I N avaimenperät ovat kotimaista käsityötä ja kuvat Joonas Vähäsöyringin suunnittelemia. RETKI joulukuu 2019 71 TALVEN VARUSTEET Kaunista pukinkonttiin Kaunista pukinkonttiin Kokosimme talven lahjaksikin sopivat vaaleanruskeat tuotteet. Tuote on valmistettu Suomessa ja sitä on saatavilla neljässä värissä. Kauniin puukon hintaluokka on 140 euroa. Oslo -mallin viitoittamaa tietä. Puukon päässä oleva helistin karkottaa vanhan uskomuksen mukaan pahat henget. Telineen hintaluokka on noin 130-140 euroa riippuen väristä. Artshopmuusa.com R U O H O B U S S I N kuksat kaiverretaan pääasiassa tilaustyönä. Vaihtoehtoja on useita. Kivijalkamyymälä löytyy Kuopiosta, mutta tuotteita saa myös netistä
Vaelluskengän pohjalle rakennettuja ovat Hanwag, Icebug ja Meindl. Talvisaappaita edustavat Muck Boot, Nokian Jalkineet ja Viking. Sorel taas on retkikuntakenkä, jollaisia näkee muun muassa arktisilla ja antarktisilla tutkimusasemilla. Testissä jokaiseen kenkään asetettiin 400 millilitran panos 37-asteista vettä identtisiin sukkiin pakattuna. hankiin tarkoitettuja jalkineita. On itse asiassa hieman yllättävää, ettei monenkaan kenkämerkin parhaita talvijalkineita ole aivan helppoa löytää kotimaisista kaupoista, vaikka täällä sellaisille olisi eniten käyttöä. Suojelen sinua kylmältä Pakkaskengän ostaja edellyttää ennen kaikkea, että jalat eivät palele. Käydään pilkillä tai ajetaan kelkalla. Kamik on kanadalaistyyppinen kenkä, joka yhdistää vaelluskengän ja saappaan ominaisuuksia. Käytimme suojaavuuden arviointiin valmistajien ilmoittamia tietoja ja varmistimme havaintomme lämpökameralla. Hintahaitarin yläpäästä pois karsittiin Millet Everest Summit, jonka yli 800 euron hinta rajaa käyttäjät lähinnä vuorikiipeilijöihin. Hiihtoretkien lisäksi moni liikkuu hankien kätkemässä maastossa lumikengillä tai jalan. Testasimme kenkiä, joiden kanssa ei tarvitse palella, vaikka mittari näyttäisi –30 astetta. Usein jalkaan valikoituu vaelluskenkä tai saapas, mutta kunnollinen pakkaskenkä nostaa ulkona liikkumisen mielekkyyden aivan uudelle tasolle. Todellinen ihmisjalan tilavuus RETKI joulukuu 2019. Painotimme suojaavuutta kävelyominaisuuksien edelle, koska halusimme jalkojen pysyvän lämpimänä myös leirissä paikoillaan seistäessä. Kokosimme testiin mielenkiintoisen kattauksen koville pakkasille ja syviin Talvellakin Talvellakin tarkenee tarkenee T E KST I JA K U VAT Mikko Hieta Pohjolassa pakkaset vielä paukkuvat. 72 E i liene yllätys, että Suomessa on runsaasti ihmisiä, joiden halukkuus harrastaa luonnossa ei pääty ensilumeen – päin vastoin
Mitä väljempi pohjakuviointi, sen vähemmän lumipaakkuja. Saapasmallisissa kengissä varren istuvuudella on myös vaikutusta. 73 olisi noin litran, mutta kamera paljasti kenkien erot hienosti pienemmälläkin lämpöenergialla. Jos varsi jää kovin löysäksi, pohje toimii kengässä pumppuna ja siirtää lämpöä hormissa ylöspäin. HANWAG ABISKO GTX ICEBUG SORIX2 BUGRIP KAMIK CODY MEINDL NORDKAP PRO GTX MUCK BOOT ARCTIC SPORT NOKIAN JALKINEET NAALI SOREL GLACIER XT VIKING ICEFIGHTER Testissä mukana RETKI joulukuu 2019 TALVIKENGÄT. Testikenkien kantakappaleiden paksuudet vaihtelivat 30–60 millimetrin välillä. Mikäli liikutaan paljon ja kengät kostuvat, pitää olla mahdollisuus irrottaa vuori ja kuivattaa se”, opastaa löytöretkeilijä Patrick Degerman. ”Mikäli mennään hyvin kylmään, pätee sama systeemi kuin nukkuessakin. Kuvioinnin urasyvyydet vaihtelivat 5–11 millimetrin välillä. Tärkeää on tarkastella myös kenkien pohjia. Ilmiö on silti tarpeellinen, koska se samalla vastaa kosteuden siirtämisestä saappaasta ulos. Kylmä tulee alhaalta, eli pitää olla tarpeeksi paksu pohja. Kengän rungon eristävyys ei toki ole ainut suojaavuuteen vaikuttava ominaisuus
Sisäkengässä on oma 13 millin paksuinen irtopohja. Muissa kengissä sensori noukki plussan puolelle kohoavia pintalämpötiloja, mutta Kamikin ja Sorelin pinnat pysyivät pakkasella. Uutena sisäkengän paksuus on jopa kaksi senttimetriä. oitu nahka Vietnam Kamik Cody 220 kyllä 402 g Zylex –73,3 C nahka/synteettinen kumi Kanada Meindl Nordkap Pro Gtx 300 kyllä 491 g villa, Gore-Tex Insulated –35 C nailon/nahka Saksa Muck Boot Arctic Sport 125 ei neopreeni, . Eristävyydessä kolmospaikalle kiilaa Hanwag –45 asteen lämpölupaukselTalvikengässä painavuus ei yleensä ole haittatekijä, koska lisääntyneet grammat palkitsevat pakkasessa. K ÄY T T Ö O M I N A I S U U K S I E N vertailu sujuu valitsemalla kumpaankin jalkaan eri malli. Kamikin eristeenä on muun muassa vaahtomuovia. Alimpana on sentin paksuinen tekninen pohjallinen, jossa on 2,5 millimetrin paksuinen huopaydin. eece –40 C kumi/neopreeni Kiina Nokian Jalkineet Naali 150 kyllä 455 g villahuopa –40 C kumi Serbia Sorel Glacier XT 190 kyllä 579 g villa, Omni-Heat –73,3 C Cordura/kumi Kiina Viking Ice. ghter 100 ei villa, polyesteri –40 C polyuretaani Kiina TALVIKENGÄT Valmistajien suositukset antavat suuntaa siitä, kuinka hyvin jalkine on eristetty. Lämpökamera vahvisti parivaljakon eron muihin. Tässä Nokialainen ja Sorel mittelevät hangessa.. Sorelissa pohjallisia on kaksi. Tuotetiedot 74 RETKI joulukuu 2019 merkki malli hintaluokka (€) sisäkengät eriste pakkasraja päämateriaali valmistusmaa Hanwag Abisko Gtx 400 kyllä 407 g G-loft –45 C Cordura Kroatia Icebug Sorix2 BUGrip 200 ei Thinsulate –40 C LWG-serti. Irrotettava pohjallinen on huopaa ja sitä on sentin paksuudelta. Sisäkenkä on Kamikia ohuempi, vain sentin paksuinen. Celsius-asteille muutettuna luku vastaa noin 73 pakkasastetta. Kamik ja Sorel lupaavat kenkien pärjäävän –100 asteessa, Fahrenheit-asteikolla tosin
Tässä kolmikossa sisäkengän tarkoituksena on kuitenkin nimenomaisesti eristäminen. 75 RETKI joulukuu 2019 TALVIKENGÄT laan. Pelkistetyin ratkaisu on Nokian: rehellistä huopaa kantavahvikkeella. Pohjallisessa on alumiinikalvo. Talvikengässä painavuus ei yleensä ole haittatekijä, koska lisääntyneet grammat palkitsevat pakkasessa. Hanwag kuitenkin onnistuu eristämisessä grammoja viilaten. Tuotetiedoissa Meindl lupaa eristävyyttä vain –35 asteeseen saakka, mutta testin perusteella lupaus tuntuu vaatimattomalta. Lämpimyydessä keskikastin muodostavat –40 asteen pakkasen kestävät Nokian, Icebug, Viking ja Muck Boot. Kamikin ja Sorelin huovat on saman tyyppiset, mutta niissä on käytetty lisäksi foliointia edistämään lämmön heijastumista. Kengässä ei kuitenkaan ole irrotettavaa vuorta, joten kosteudenhallinta on vaikeampaa. Irrotettavissa sisäkengissäkin on eroja. Saapas on valmistettu Elastopan-polyuretaanista, jonka sisään muodostuneet ilmakuplat eristävät jossain määrin. Sisäkengät Hanwag Meindl Nokian Jalkineet Sorel S Y V Ä S S Ä hangessa korkea varsi suojaa paremmin, mutta matalammallakin pärjää, jos varren suu on suljettavissa esimerkiksi lumilukolla.. Lämpökameratestissä Meindlin eristävyys oli Vikingiä ja Muck Bootia parempi. Toiseksi tulee Thinsulatella eristetty Icebug, jonka polyuretaanipinnoitettu nahkapinta estää tehokkaasti lämpösäteilyä karkaamasta. Sisäpinta on villa–polyesterisekoitetta. Meindl hyödyntää irrotettavaa sisäkenkää sekä Gore-Tex insulated comfort -rakennetta, jossa pintakankaiden ja Gore-Tex-kalvon väliin on laminoitu kuitueriste. Ykkössija tosin tulee varauksin, sillä avara varsi voi päästää lämpöä karkaamaan, jos vartta ei kiristele sopivasti. Lämpökameran avulla ne on helppo asettaa järjestykseen. Kun se yhdistyy hyvään sisäkenkään, kokonaisuus on mainio. Pohjassa lisäeristeenä on kahden millin vaahtomuovipohjallinen. Hännille jää Muck Boot, jonka eristävyys jää 5 millimetrin paksuisen neopreenivarren varaan. Soreliin on myös ommeltu kulutusta paremmin kestävä pohjake. Se on kauttaaltaan koko joukon paksuin ja myös urasyvyydeltään vaikuttava. Eristeeksi on valittu sisaryhtiö Fjällrävenin tuotteista tuttu G-Loft-kuitu, joka on käytännössä untuvan ominaisuuksia jäljittelevää polyesteriä. Keskikastin kolmosen, Vikingin vahvuus on pohjassa. Ykköspaikan ottaa nokialainen, jonka etuna on tuhti huopavuori ja korkea varsi
liner 2. Ne toimivat muovipussin tapaan sitoen kaiken kosteuden alle jääviin sukkakerroksiin, jolloin itse kenkä ei kostu lainkaan. Jokaisen ostaja luonnollisesti laatii omat painotuksensa omien käyttötarpeidensa mukaan. eeceä sekä alumiinifoliointi. Tässä arvioitiin kenkien pukemisen ja riisumisen käytännöllisyyttä talvioloissa sekä hengittävyyttä ja kuivatusominaisuuksia. Sisätossussa on oma nauhoitus pikalukolla. ”Sukkia pitää kuivattaa joka päivä. 5 % pisteistä sai sisäkengän laadusta, ja jos sisäkenkää ei ollut, tämä arvostelukohta jäi nollille. Kuumaa, kosteaa Mitä parempi eristävyys, sen todennäköisempää, että jalalle tulee hiki. Lyhytkestoisessa ulkoilussa asialla ei ole merkitystä, mutta tilanne muuttuu, jos samalla kengällä retkeillään maastossa päiväkausia. Tässä arvioitiin kengän soveltuvuutta muuhun kuin testattuun käyttötarkoitukseen. Grönlannin halki retkikunnan johtanut Nestori Nurmi kertoo: ”Sukat ja huovat kuivattiin keittämällä Nalgene-pulloon kiehuvaa vettä ja laittamalla pullo sukan tai huovan sisään. Sukkien kuivattaminen oli joka iltaista touhua. Pukeminen ja riisuminen on sujuvaa, kunhan valitsee oikean kokoisen kengän. A nnoimme arvostelussa suurimman painoarvon suojaavuudelle. Jalat on hyvä pestä päivittäin lumella tai kosteus pyyhkeellä ja antaa jalkojen hengittää yön aikana. Tossussa on eristeenä huopaa, vaahtomuovia ja . Kenkien pohjien sopivuutta talvioloihin sekä jalkineiden käveltävyyttä arvioitiin kumpaakin 10 prosentin osuudella. Jalka hikoilee tavallisestikin jopa pari desilitraa vuorokaudessa, joten ei ole yhdentekevää, mihin kosteus siirtyy. Untuvatöppöset ovat tähän oivallinen valinta”, Pata Degerman vinkkaa. Tehokkaimmaksi ratkaisuksi kosteudenhallinnassa on osoittautunut useampien sukkien käyttäminen yhdistettynä sisäkengälliseen jalkineeseen. Koitin pitää kosteat varusteet pois makuupussista.” Nauhoilla vai ilman Käytettävyydessä saapasmallisilla kengillä on etulyöntiasema. Kapeasti yhteen käyttötarkoitukseen kehitetty kenkä sai tästä pienemmät pisteet. Viimeiset 5 % annettiin monipuolisuudesta. Koska sukka on huomattavasti helpompi kuivattaa kuin kengän eristeisiin siirtynyt kosteus, jotkut talviretkeilijät ovat ottaneet käyttöön myös niin sanottuja höyrysulkusukkia. höyrysulkusukka 5. Arvostelu Nuotiot jakoon 76 RETKI joulukuu 2019 merkki malli käyttöominaisuudet suojaavuus pohja käveltävyys sisäkenkä monipuolisuus YHTEENSÄ 100 % kylmältä lumelta 25 % 25 % 20 % 10 % 10 % 5 % 5 % Hanwag Abisko Gtx 3 4 3 4 5 5 4 3,7 Icebug Sorix2 BUGrip 2,5 3 2 4,5 4 2 2,7 Kamik Cody 2,5 5 2 4 3 3 4 3,3 Meindl Nordkap Pro Gtx 4 3 3 4 4 4 4 3,6 Muck Boot Arctic Sport 4 2 5 3 3 4 3,3 Nokian Jalkineet Naali 3 3 4 3 2 2 4 3,1 Sorel Glacier XT 3,5 5 4,5 2 1 3 1 3,5 Viking Ice. Jos saapas on liian väljä, jalka hölskyy ja pääsee hiertymään. Kun jalka kostuu ja turpoaa käytössä, liian pieni saapas voi olla viheliäinen irrotettava. huopa tai aluskenkä. 25 % pisteistä annettiin käyttöominaisuuksista. ghter 3 2,5 4 4 3 3 3,0 TALVIKENGÄT Hanwagin ja Meindlin sisäkengät taas toimivat myös tupatai telttakenkinä. Esimerkiksi Hanwag hyötyi soveltuvuudesta lumikenkäilyyn ja Nokian Naali soveltuvuudesta eräsuksikiinnitykseen. mummon villasukka 4. merinotrekker 3. Tosin tässä, niin kuin päälikengässäkin, kengännauhat ovat liian lyhyet. Meindlin tuntuma on jopa ylellinen nahkaisine yksityiskohtineen ja lampaankarvavuorineen. Suojaavuus kylmältä toi neljänneksen pisteistä ja suojaavuus lumelta viidenneksen. Pienellä osuudella arviointiin vaikutti myös jalkineen paino sekä varpaiden liikutteluun kengässä jäävä tila. Saappaassa nilkan tuki ei ole yhtä Nestori Nurmen sukat Grönlannin retkikunnassa 1. Niiden istuvuuteen ja suoraan sanottuna tyylikkyyteen on panostettu ihan eri tavalla. Hanwagin toteutus on enemmän käytännöllinen
Ahtaat D-lenkit varmistavat, ettei kiristys muutu, mutta samalla itse kiristäminen on hankalaa. Meindl läpäisee testin.. Narut ovat hieman liian lyhyet ja materiaaliltaan sellaiset, ettei niitä ole mukavinta nykiä pakkasaamuna. Lämpökamera paljastaa, että Viking eristää aavistuksen paremmin. Oikealla Sorel –73,3 asteen suositusarvolla. RETKI joulukuu 2019 parin paino (kg) varren korkeus (cm) pohjan korkeus (mm) pohjan urasyvyys (mm) kärjessä kannassa Hanwag Abisko Gtx 2,1 34 30 40 5 Icebug Sorix2 BUGrip 1,7 26 30 40 6 Kamik Cody 2,5 29 20 50 7 Meindl Nordkap Pro Gtx 2,3 31 30 50 7 Muck Boot Arctic Sport 2,1 44 30 50 6 Nokian Jalkineet Naali 3,3 41,5 30 40 5 Sorel Glacier XT 2,9 41 20 30 7 Viking Ice. Lämpökamerakuvat V A S E M M A L L A eristämätön vaelluskenkä, oikealla parhaiten eristävä Kamik. Hanwagin sisäkenkä on paras. 77 VOITTAJA HANWAG ABISKO GTX A B I S KO ei ole ykkönen kylmältä tai lumelta suojaavuudessa tai käyttöominaisuuksissakaan, mutta tasapainoinen kokonaisuus toi voiton. V A S E M M A L L A Kamik, jonka pakkassuositus on –73,3. Hanwag on jalassa miellyttävä, mutta hieman konstikas riisuttava. Pohja tarjoaa hyvän tuen seistessä, ja riittävän pidon liukkaissakin maastonkohdissa. Kenkä on kevyt ja helposti kuivuva. Matalahkoa vartta avustaa lumilukko. V A S E M M A L L A Muck Boot, jonka pakkassuositus on –40. ghter 2,9 41,5 30 60 11 Mittaukset TALVIKENGÄT Kirkkaampi alue kuvassa merkitsee suurempaa lämpösäteilyä eli heikompaa eristävyyttä. J O S talvikengässä on nauhat, niitä on syytä pystyä käyttämään hanskat kädessä. M U C K B O O T ja Viking lupaavat molemmat toimintakykyä –40 asteeseen saakka. Oikealla Hanwag –45 asteen suositusarvolla. Heikkoutena on nauhoitus. Eri kuvien väriskaalat eivät ole vertailukelpoisia keskenään
Kamikissa korostuu pehmeys ja rentous, ja kenkää näkee käytettävän myös niin että nauhat jätetään tarkoituksella auki. Hanwagissa kengän takaosassa on reilun kokoinen nykäisylenkki, joka auttaa pukemisessa, mutta kengän riisuminen on vaikeaa. Kenkä kiristellään nauhoilla napakasti jalan ympärille. Saappaan valinnut ehtii riu´ulle ensin.. Mikään määrä jäätä tai lunta ei estä nauhoituksen käyttöä rukkaset kädessä. Kovilla pinnoilla nasta painuu pohjakumin sisään, jotta kenkä ei menetä pitoaan esimerkiksi kalliopinnalla. Säkkimäinen kenkä kiristellään nilkan kohdalta nauhoilla, jotka kulkevat reilunkokoisten D-lenkkien kautta. Omassa kategoriassaan on Sorel. eecestä ja vaahtomuovista valmistettu sisäkenkä, joka on vuorattu alumiinikalvolla. Istuvuuden kääntöpuolena on, että kengän riisuminen ei ole helpointa. HANWAG ABISKO GTX H I N TA LU O K K A : 400 euroa PA R I N M A S S A : 2,1 kg 1 + pohja + hengittävyys – hinta – nauhoitus JÄ M Ä K Ä N kengän varsi on Corduraa; alla untuvaa jäljittelevää G-Loft-kuitueristettä (400g/m 2 ) ja Gore-Tex-kalvo. Kalvotettu kangas ei nimittäin jousta yhtään. Jokainen pakkasaamuun herännyt retkeilijä tietää, kuinka mielekästä kengännauhojen kiristely on aamukohmeisilla sormilla. Vedenpitävyys on saatu aikaa BUGdri-kalvolla. Lisäeristeenä on huovasta, . Talvikengän ostajan on punnittava omia käyttötarpeitaan ja ratkaistava antaako enemmän painoarvoa tukevuudelle ja kävelyominaisuuksille vai mukavuudelle ja väljyydelle. Se soveltuu myös kämppätossuksi. Kamikissa on samaa ideaa, mutta eristeiden paksuuden vuoksi yhtä napakkaan kiristelyyn ei päästä, eikä ole tarvekaan. Pohjamateriaaliin on sekoitettu lasipartikkeleita pidon lisäämiseksi ja sen huomaa myös käytössä. Icebug on tuntumaltaan lähimpänä tavanomaista vaelluskenkää. Abisko on mukava käveltävä ja sen kanssa jaksaa seisoa pitkiäkin aikoja. Sen alla on Thinsulate-eriste (200g/m 2 ) sekä Boa pile -karvaa. Hanwagin ohella pukemista helpottavat lenkit on Sorelissa, Muck Bootissa ja nokialaisessa. Hanwag ja Meindl käyttävät sisäkenkää Gore-Tex-kalvon kera, mikä tuo omat erityispiirteensä. Massiivisella kengällä on kuitenkin turha lähteä ajamaan perinteistä henkilöautoa, koska tassun leveys estää polkimien käytön. 78 ICEBUG SORIX2 BUGRIP H I N TA LU O K K A : 200 euroa PA R I N M A S S A : 1,7 kg 2 RETKI joulukuu 2019 + jääpito + keveys – suojaavuus hangessa – nastoilla vain ulos N A H K A I N E N kenkä on päällystetty polyuretaanilla. Istuvuus on pakkaskengäksi napakka. Vaikka kengät ovat perusrakenteeltaan lähellä toisiaan, Meindlin nauhoitus avautuu helpommin, ja iltin muotoilu päästää jalan kengästä vaivattomasti. Ulkopohjassa on 12 hiiliteräsnastaa varmistamassa pidon, mutta nastakengillä ei kannata erehtyä sisätiloihin. Jalalle ja sukkakerroksille on rajattomasti tilaa, eikä pukeminen tai riisuminen tuota vaikeuksia. Kamikin lenkki on talvikäyttöön liian pieni, ja jää lähinnä koristeeksi. Tämä on ehdottomasti paras valinta jäisille taipaleille, mutta suorituskyky laskee syvässä hangessa. Saappaan valinnut ehtii riu´ulle ensin. V O I T TA J A TALVIKENGÄT hyvä kuin nauhoitetussa jalkineessa, mutta asia alkaa vaivata vasta vaativammalla taipaleella
Neopreeni suojaa vedeltä ja sillä on eristävä vaikutus. + nauhoitus + mukavuus + kokonaisuus – hinta KOREILEMATO N ulkonäkö kätkee tuttuun tapaan joukon hienoja ominaisuuksia. Kumirantti suojaa loskakeleissä. Kamikin tapaan Meindlin voi kuvitella arkisempaankin käyttöön. Sisäkenkä kaipaisi käyttöä helpottavan nykäisylenkin. Eristävä kerros on laminoitu Gore-Tex-kalvon kanssa. Huopakerrosten määrä tekee jalkineesta uutena ahtaan, mikä on hyvä huomioida kokoa valitessa. Pakkaskestoa luvataan –73 asteeseen saakka. Nauhalenkkien tiheys ja iltin pehmeys tuovat nauhojen sitomiseen haasteensa. Tossu sopii myös tupakengäksi. + puettavuus + suojaavuus hangessa + hinta – suojaavuus kylmältä V I I D E N millimetrin neopreeniä oleva varsi on testin korkein. Liian löysä saapas hölskyy eikä suojaa. Cody ei ole liian massiivinen, joten se on helppo ottaa jokapäiväiseen käyttöön lumenluontiin, pulkkamäkeen ja metsähommiinkin. Kenkä on helppo pukea ja riisua, ja se on miellyttävä jalassa. Meindlin lupaus yltää –35 asteeseen.. 79 RETKI joulukuu 2019 TALVIKENGÄT KAMIK CODY H I N TA LU O K K A : 220 euroa PA R I N M A S S A : 2,5 kg 3 MEINDL NORDKAP PRO GTX H I N TA LU O K K A : 300 euroa PA R I N M A S S A : 2,3 kg 4 MUCK BOOT ARCTIC SPORT H I N TA LU O K K A : 125 euroa PA R I N M A S S A : 2,1 kg 5 + suojaavuus kylmältä + monipuolisuus – suojaavuus hangessa – nauhoitus E R I STÄV Y Y D E S SÄ Kamik on testin paras. Äärioloihin on tarjolla paremmin suojaavia vaihtoehtoja. eeceä, jossa on kosteuden hallinnassa auttava kasvipohjainen käsittely. Korkeavartisen saappaan toimivuus riippuu käyttäjänsä pohkeen paksuudesta. Välipohjaan on lisätty 2 millimetrin paksuinen kerros eristettä. Irrotettava sisäkenkä on vuorattu lampaankarvalla, mikä luo ylellisen vaikutelman. Sukan paksuutta vaihtelemalla saappaan käyttökautta voi säätää pitkäksikin. Sisäpinta on . Se myös hillitsee hajuja. Reilunkokoinen suuaukko on helppo sulkea lumilukolla. Kevyet kumipohjat tarjoavat hyvän pidon ja maatuntuman. Liian kireää taas on vaikea pukea ja riisua
Näitä voi käyttää rukkaset kädessä. Jalkineen erikoisuus on sideura, jolla saappaat saa kiinnitettyä metsäsuksien siteeseen. Varren yläosaa kiertää heijastinnauha sekä kiristysremmi. Kenkä on testin painavin. Irrotettava huopavuori on 8 millimetrin paksuinen, ja siinä on pukemista helpottava varsilenkki. Polyuretaanikäsittely tekee varresta vedenpitävän. Se on helppo pukea ja riisua, ja mukavan väljä jalassa. RETKI joulukuu 2019 80 NOKIAN JALKINEET NAALI H I N TA LU O K K A : 150 euroa PA R I N M A S S A : 3,3 kg 6 SOREL GLACIER XT H I N TA LU O K K A : 190 euroa PA R I N M A S S A : 2,9 kg 7 VIKING ICEFIGHTER H I N TA LU O K K A : 100 euroa PA R I N M A S S A : 2,9 kg 8 + irrotettava huopavuori + sopivuus eräsiteeseen – painavuus – käveltävyys N A A L I on puolustusvoimien käyttämän talvisaappaan siviiliversio. Elastopan-materiaalissa on sisällä pieniä ilmakuplia, jotka eristävät tavallista polyuretaanisaapasta paremmin. Varsi on pehmeää kuitua, ja sen suu suljetaan lumilukolla. Kenkää kiertää vulkanoidusta kumista käsin muotoiltu kumirantti. Laatuvaikutelma on silti kohdillaan. Pohjan pyöreät nystyrät estävät lumen pakkaantumisen. Saappaan integroitu vuori on villa–polyesteri-sekoitetta. H Y VÄ O S T O S TALVIKENGÄT. Viking on helppo pukea, lestiltään mukava, ja varsi on perinteistä kumisaapasta jämäkämpi. Hengittävyyttä ei voi juuri kehua ja kosteus poistuu saappaasta hitaasti. Pohjan vaatimatonta urasyvyyttä kompensoi pehmeä kumiseos. Säkkimäisyyden saa kiristeltyä pois nilkan kohdalta. Valamalla saapas polyuretaanista hinta on saatu painettua testin edullisimmaksi. Pitkille taipaleille massiivisella kengällä ei halua lähteä. Nauhat liukuvat suurissa D-lenkeissä helposti. + hinta + puettavuus – hengittävyys – suojaavuus kylmältä T E ST I N paksuimmat pohjat kuuluvat Vikingin saappaalle. Perusmateriaaleihin nojaava nokialainen ei sorru hienosteluun. + suojaavuus + puettavuus + mukavuus – massiivisuus S O R E L suojaa parhaiten pakkasessa ja hangessa. Sen pakkaskestävyydeksi luvataan –40°C
Rakovalkea-kuva on otettu ennen vuotta 1923, tarkkaa aikaa ei tiedetä. Hän otti runsaasti valokuvia retkiltään Lapissa, Karjalassa ja muualla Suomessa. K U VA Samuli Paulaharju, Museoviraston kuvakokoelma T E KST I Petri Laine. Havukattoisen laavun edessä savuaa talvieräilijän lämmitin, rakovalkea. Kuvan mies on nimeltään Aapo ja hän on rakentanut laavun metsän omista tarpeista. LUONNOSTA RETKI joulukuu 2019 82 Aapo rakovalkealla SAMULI PAULAHARJU oli paitsi kansanperinteen kerääjä, myös valokuvaaja
Varaa paikkasi nyt! Lähde mukaan opi ja nauti retkeilystä! Tutustu koko tarjontaan osoitteessa www.ulkoilmaakatemia... Hinnat sisältävät 10 % arvonlisäveroa. LAHJAKORTIT NYT SAATAVILLA KAUDELLA 2020 UUSIA RETKEILYKURSSEJA SUOSITTUJA MELONTAKURSSEJA UUSIA TUNTURIVAELLUKSIA MEILTÄ SAAT VARUSTEET LAINAAN! RETKEILYN JA VAELTAMISEN ERIKOISLEHTI TILAA RETKEILYN JA VAELTAMISEN ERIKOISLEHTI 6 numeroa + Nuotioruokaa-kirja (arvo 25 €) Yhteensä 50 € Voit tilata lehden joko sähköpostilla tilaajapalvelustamme osoitteessa tilaajapalvelu@retkilehti.fi tai soittamalla numeroon 03-4246 5354. Retki Suomen autiotuvat Vaellus Suomessa Pallas Hetta Kilpisjärvi Halti Nuuksio Retki-lehden sivuilta tutun Joel Aholan retkeilykirjat ja -oppaat edullisesti suoraan tekijältä: retkeilymediaahola.fi/kauppa UUTUUS! MARKKINAPAIKKA ruskovilla.fi 100% MERINOVILLA Tutustu valikoimaan ja hanki parasta: Takit ja asusteet supermukavaa luomuvillafleeceä metsästyksen ja riistanhoidon osaaja luontomatkailun osaaja Unelmatyö luonnossa hae jatkuvassa haussa www.kpedu.fi/perho 040 808 5010 | hakijapalvelut@kpedu.fi Opiskele luontoohjaajaksi Perhossa!. Retken tilaajat voivat lukea aiemmin ilmestyneitä numeroita Lehtiluukussa www.lehtiluukku.fi. TILAA Retki-lehti ja saat tilaajalahjana Calazo-kustannuksen Nuotioruokaa-kirjan
Lämpöä jonka tunnet Villa on materiaali, johon norjalaiset ovat tottuneet luottamaan kaikissa olosuhteissa. Luonnonmukainen, ilmaa sitova, kosteanakin lämmin, luontaisesti hajuja torjuva villakuitu sopii kaikkiin aktiviteetteihin ja vapaa-aikaan. Jotta sinä voit nauttia olostasi WE ARE WOOL www.ulvang.com. Eettisesti tuotetut Ulvang RAV sarjan 100% villapaidat edustavat norjalaisen villaosaamisen ehdotonta kärkeä