Ruskovillan klassiset vaatteet ja asusteet valmistetaan Artjärvellä. Tarkkaan harkitut yksityiskohdat, kuten tuulilistallinen korkea kaulus, pitkät peukaloreiälliset hihat sekä polvija haara-alueen tuplaneulos eivät jätä pulaan haastavissakaan olosuhteissa. Näistä upeista raaka-aineista teemme käytännöllisiä ja kestäviä vaatteita sekä asusteita arkeen ja aktiiviseen elämään – vauvasta vuorikiipeilijään. 100% merinovillasta valmistettu kerrasto on testattu toimivaksi niin napajäätiköillä kuin erävaelluksilla kaikkina neljänä vuodenaikana. KAAMOSTUNTURISSA Talvipäivä Karhunahtaalla SUOMUN KARSIKKOPUU 303B Halti sai uuden rajapyykin PYÖRÄRETKI Korvatunturille Testissä säärystimet talveen & kesään Seikkailu Nepalin vuorilla. VKO 2025-02 683219-2410 R ET K I 10 /2 24 25 vuotta Ulkoilukerrasto on suunniteltu vaativaan käyttöön. Tilaa verkkokaupasta: ruskovilla.. | Nopea toimitus 2–5 arkipäivässä Tehty haastaviin olosuhteisiin 6.12. 10/2024?— 11,50 € Retki PAL. Käytämme tuotteissamme vain laadukkaimpia luomusertifioituja luonnonkuituja: merinovillaa, merinovillafleeceä, silkkivillaa ja silkkiä
fjallraven.fi. Retki 1/2025 10.1.2025 www.facebook.com/retkilehti @retkilehti Retki-lehti Outdoor Media Oy Seuraavas sa numerossa Hiihtovaellus tammikuun pakkasissa Sallassa Kauan eläköön Expedition Juhlimme Fjällräven Expedition Down Jacket ?takin 50?vuotista taivalta. Enää ei tarvitse palella
Enää ei tarvitse palella. Kauan eläköön Expedition Juhlimme Fjällräven Expedition Down Jacket ?takin 50?vuotista taivalta. fjallraven.fi
Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 55 euroa. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. 050-541 9943 markus.molenius@kruunumedia.fi Toimitusjohtaja Veikka Gustafsson p. Määräaikaistilaus 9 numeroa 85 euroa. Päätoimittaja Petri Laine petri.laine@retkilehti.fi Julkaisija Outdoor Media Oy Pihlajatie 28 00270 Helsinki toimitus@retkilehti.fi Y-tunnus 1441340-4 Ilmoitusmyynti Markus Molenius p. Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.fi ISSN 1456-8837 Vakituiset avustajat Joel Ahola Maija Arosuo Benjamin Hokkanen Olli Järvenkylä Saana Kamula Tuija Kauppinen Aksana Kurola Mikko Lamminpää Päivi Mattila Ossi Määttä Joppe Ranta Poppis Suomela Markus Thomenius Susanna Ylinen Avustajat tässä numerossa Pekka Juntti Eva Kaján Matias Silmunen Kartat Retkeilymedia Ahola: Joel Ahola Pohjakartta-aineisto: Maanmittauslaitos Taitto Mäyrä Media, Benjamin Hokkanen aineistot@retkilehti.fi Paino Printall, Tallinna Kannen kuva Ossi Määttä Tilaajapalvelu tilaajapalvelu@outdoormedia.fi puh. 040 722 0059 arkisin kello 12–16 Vuonna 2025 ilmestyy 9 numeroa, joista yksi julkaistaan tuplanumerona. 03-42465354. Tiedot & taidot 12 Norjan rajalla huoltohommissa 12 Näin varustaudut talviretkelle 16 Tarppi taittuu moneen 22 Retket 32 Korvatunturin juurelle polkien 32 Itsenäisyyspäivä kaamostunturissa 40 Vaellus Nepalin syrjäseuduilla 44 Talvinen päiväretki Karhunahtaalla 54 Retkihetki: Suomun karsikkopuu 58 Kanootilla Inarijärvellä 60 Varusteet 68 Haglöfsin uudet makuupussit 68 Fjällrävenin rännänpitävä toppatakki 70 Syksy on softshellin aikaa 72 Testissä säärystimet kesään ja talveen 74 SISÄLLYS Painotuote 4041 0820 YM PÄ RISTÖMERK KI MIL JÖMÄRK T www.facebook.com/retkilehti @retkilehti Retki-lehti Outdoor Media Oy 25 vuotta TILAAJAPALVELUMME VAIHTUU! Uudet yhteystiedot 1.12. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. lähtien: tilaajapalvelu@retkilehti.fi puh
Eräluvat.fi-palvelusta voit myös varata tuvat.. Sillä saa kuitenkin yhteyden internettiin, vaikka Käsivarren erämaassa. Sveitsiläinen Airmarker on kehittänyt hätätilanteita varten pakkauksen, jossa on pieni heliumkapseli, joka täyttää ison oranssisen pallon, joka nousee jopa 45 metrin korkeuteen. Ihmisiä tarvitaan vielä. Suomessa poliisi on jo käyttänyt drooneja metsään eksyneiden opastamiseen takaisin ihmisten ilmoille ja lämpökameralla varustettu kopteri on verraton apu ihmisten paikallistamisessa eksymistapauksissa. Eräluvat.fi on uudistunut. Pienin Starlink Mini on kannettavissa mukana rinkassa, vaikka sillä toki on painoa liki seitsemän kiloa. Järjestelmästä luovuttiin, sillä puhelimia ei pidetty enää tarpeellisina, koska matkapuhelimet alkoivat olla niin yleisiä. Klapeja droonilla tuskin kannattaa kuljettaa, eikä mikään sovellus tai vempain pysty vielä tyhjentämään käymälää. Erämaassa matkapuhelinverkko toimii kuitenkin hyvin satunnaisesti ja hätätilanteita varten on kivuttava tunturin laelle, josta yhteyden verkkoon mahdollisesti saa. Kun autiotuvan kaasupullo tyhjenee, lähettää sovellus siitä automaattisesti viestin ja iso drooni tuo paikalle täyden kaasupullon. Myös paljon puhuttu Elon Muskin Starlink on saatavilla Suomessa. Viime vuonna yhdysvaltalaislehdissä kirjoitettiin vuorella jumiin jääneestä autoilijasta, joka kiinnitti puhelimen drooniin, nosti nelikopterin korkealle, josta se sai yhteyden verkkoon ja hätäviestin lähetettyä. Tutustu ja luo uusi asiakastili! Metsästäjät: Talven 2025 kanalintulupien myynti alkaa 16.12. Riekkoluvat tammi-maaliskuulle ja talvilinnustusluvat tammikuulle. Turvallisuuden lisäksi tekninen kehitys voi tulevaisuudessa auttaa myös vaikkapa autiotupien huollossa. Hätäpuheluihin tarkoitettu järjestelmä otettiin käyttöön 1970-luvulla, kun autoradiopuhelinverkko ARP niiden toiminnan mahdollisti. Pakkaus painaa alle 900 grammaa, joten se on oikeasti repussa mukana kulkeva turvavaruste. Satelliittitekniikka on tuonut tilanteeseen parannuksen. 6 RETKI joulukuu 2024 PÄÄKIRJOITUS Petri Laine Turvaa tekniikasta Viimeiset erämaapuhelimet poistettiin käytöstä vuoden 2000 aikana. Kalastajat: kalastonhoitomaksun 2025 myynti alkaa heti uudessa järjestelmässä. Pallon kyljessä lukee SOS ja pimeässä se loistaa näkyvästi. Myös droonien kehitys voi lisätä vaeltajien turvallisuutta syrjäseuduilla. GPS-yhteyteen perustuvat laitteet mahdollistavat hätäviestien lähettämisen, vaikka 4G-verkkoa ei ole palkkiakaan. Enimmillään niitä oli käytössä yli 200 Metsähallituksen autiotuvassa
Tutustu ja luo uusi asiakastili! Metsästäjät: Talven 2025 kanalintulupien myynti alkaa 16.12. Kalastajat: kalastonhoitomaksun 2025 myynti alkaa heti uudessa järjestelmässä. Eräluvat.fi-palvelusta voit myös varata tuvat.. Eräluvat.fi on uudistunut. Riekkoluvat tammi-maaliskuulle ja talvilinnustusluvat tammikuulle
Metsähallituksen uusi Luontoon.fi-palvelu kokoaa kaikki ulkoiluun liittyvät kohteet yhteen paikkaan. Joulukuussa sen pitäisi olla jo käytössä. Joissakin kohteissa on linkki lisätietoihin, joistakin kohteista se puuttuu ja alueesta kiinnostunut retkeilijä joutuu etsimään lisätietoa muualta. Sieltä löytyvät kuitenkin vain Metsähallituksen hallinnoimien alueiden, kuten kansallispuistojen, tiedot. KARTALLA 8 RETKI joulukuu 2024 Kartalla T E KST I Petri Laine K U VA Kuvakaappaus Luontoon.fi-sivustolta Kaikki retkireitit yhdestä paikasta Suomessa on valtavasti retkeilyreittejä ja retkeilyrakenteita, joista tiedon saaminen on vaatinut ahkeraa googlailua. Uuteen Luontoon.fi-sivustoon on koottu kaikki Suomen ulkoiluun liittyvät reitit ja kohteet. Palvelu toimii karttapohjaisesti eli sieltä on helppo löytää oman asuinpaikan retkeilyreitit. Jos haluaa saada lisätietoa kodan vuokraamisesta, pitää se etsiä kotaa ylläpitävän yhdistyksen omalta sivulta. Retki-lehden toimitus testasi reittihakupalvelua ja se on hyvin kattava, selkeä ja nopea. Kunnat ja maakunnat pitävät myös yllä retkeilyreittejä, tupia ja tulipaikkoja, joista tiedon löytäminen vaatii nettisurffailua. Niitä ei ole koottu minnekään, tähän asti. Reittejä voi jaotella myös liikkumistavan mukaan eli pyöräileekö, melooko vai käveleekö. Siellä on noin 9 000 erilaista ulkona tapahtuvaan liikuntaan tarkoitettua reittiä. Esimerkkinä vaikkapa Heisanharjun retkeilyalue Kouvolan Jaalassa. HUNTSMAN KUMPPANISI LUONTOELÄMYKSIIN FROM THE MAKERS FROM THE MAKERS OF THE ORIGINAL SWISS ARMY KNIFE™ OF THE ORIGINAL SWISS ARMY KNIFE™ ESTABLISHED 1884 ESTABLISHED 1884 Kun metsäpolku kutsuu ja on aika olla offline. Palvelu on tämän lehden painoon mennessä vielä beta-asteella eli se on testiversio. Lisätietoa: mastermarkbrands.fi. Palvelun tietojen mahdolliset virheet ja puutteet johtuvat lähdeaineistosta eli tiedoista, joita kunnilta on saatu. Tiedot on koottu valtakunnallisesta liikunnan paikkatietojärjestelmästä Lippaasta (lipas.fi) ja Metsähallituksen omasta paikkatietojärjestelmästä. L uontoon.fi-palvelu on monelle se ensimmäinen paikka, josta haetaan tietoa ja inspiraatiota tulevien retkikohteiden valintaan
Lisätietoa: mastermarkbrands.fi. HUNTSMAN KUMPPANISI LUONTOELÄMYKSIIN FROM THE MAKERS FROM THE MAKERS OF THE ORIGINAL SWISS ARMY KNIFE™ OF THE ORIGINAL SWISS ARMY KNIFE™ ESTABLISHED 1884 ESTABLISHED 1884 Kun metsäpolku kutsuu ja on aika olla offline
KARTALLA 10 RETKI joulukuu 2024 U U T U U D E T P A L K I N N O T L I I K E N N E Bussilla puistoon TA M P E R E E L L A kehitetty luontomatkailupalvelu Outdoor Express sai tunnustusta Suomen matkailualan liiton järjestämässä vuoden 2024 Finnish Travel Galassa. Tänä vuonna palvelun toimintakautta pidennettiin kestämään toukokuusta syyskuun alkuun ja kesän aikana myytiin yli 2 000 lippua. Vangit ovat tehneet vuosittain työtä Metsähallituksen Luontopalvelujen kohteiden ylläpitämiseksi noin 100 henkilötyövuoden edestä. Muuntuva maasto pyörä uutuus TŠ E K K I L Ä I S E N pyörävalmistaja Rock Machinen uutuusmaastopyörä Whizz taipuu erikoisen runkosuunnittelunsa ansiosta kolmelle eri joustomatkalle ja kolmelle eri rengaskoon yhdistelmälle. Jatkossa osa töistä jää tekemättä ja osa hoidetaan ostopalveluina. Myös näiden kahden yhdistelmä on mahdollinen. Mukana toimitettavat osat mahdollistavat muunneltavuuden. Junalla Ruotsin tuntureille H E N K I LÖJ U N AY H T E YS Ruotsiin on ollut pitkään vireillä ja nyt se on lähellä toteutumista. Whizzin hinnat alkavat 3 099 eurosta. Outdoor Express tarjoaa ympäristöystävällisen tavan tutustua kansallispuistoihin ilman omaa autoa. Kesäkaudella Tampereelta lähtevä bussi vie suoraan Seitsemisen, Helvetinjärven ja Isojärven kansallispuistoihin. Outdoor Expressin ovat toteuttaneet yhteistyössä Ekokumppanit ja Visit Tampere. Samaiseen runkoon voidaan myös asentaa alle 27,5 tuumaiset tai 29 tuumaiset renkaat. Näin ollen yhden pyörän saa optimoitua monenlaiseen eri ajoon sen sijaan, että kaikkiin olisi oma pyöränsä. Jos rahoitus järjestyy, uusi junayhteys vie matkustajat Tornion kautta Haaparannalle, josta junaa vaihtamalla voi jatkaa etelään Tukholman suuntaan tai tunturiseuduille Kiirunaan. Kansallispuistojen kunnostaminen vankityöllä loppuu vuoden vaihteessa hallituksen säästöjen takia. Esimerkiksi runkojousituksen vaihtoehdot ovat 140, 160 ja 180 milliä. R E T K I L U K U
EDELLISESSÄ ON KAIVERRETTUNA VUOSILUKU 1950. 12 NRO TARP PI TAIT TUU RETK ELLÄ MON EKSI ”. Valtakunnan raja vaatii huoltoa s. RETKI joulukuu 2024 11 tiedot & taidot 12 10 2024 KIVIPAADEN HUIPULLA OLEVA KIVITAULU ELI RAJAKIVI UUSITTIIN
12 RETKI joulukuu 2024 NORJAN JA SUOMEN RAJALLA 12 RETKI joulukuu 2024 NORJAN JA SUOMEN RAJALLA T E KST I JA K U VAT Poppis Suomela Valtakunnan raja vaatii huoltoa Norjan ja Suomen välisellä valtakunnanrajalla tehdään säännöllisesti huoltotöitä. Huoltovastuu vaihtuu valtiolta toiselle 25 vuoden välein.
13 RETKI joulukuu 2024 NORJAN JA SUOMEN RAJALLA 13 RETKI joulukuu 2024 NORJAN JA SUOMEN RAJALLA J U U R I maalattu rajakivi loistaa kirkaana kun ensimmäiset retkeilijät kirjaavat nimensä Haltin vieraskirjaan.
Rajakivi vaihtoon Haltin rajapyykille tehtiin maalaamisen lisäksi toinen merkittävä huoltotoimenpide. Vanhaa maalipintaa näkyy edelleen kivipaaden alaosassa, sillä uusi maalikerros alkaa vasta puolen metrin korkeudelta. Rajapyykiltä 342A alkaa Rajajoki, joka Kietsimäjoen myötä muuttuu Inarijoeksi ja myöhemmin Tenojoeksi. Se maalattiin norjalaisten rajamiesten voimin tuulisessa säässä keskellä aurinkoista päivää elokuun puolivälissä. Maali on vielä märkää, kun tällä retkellä syömme eväitä Suomen korkeimmalla kohdalla. Uusi maali olisi jättänyt vaatteisiin jälkensä. Maalaustarvikkeita ei kuitenkaan kuskata tunturilta toiselle rinkka selässä, vaan rajamiehet hyödyntävät helikopterikyytiä huoltaessaan kaukana haastavan maaston takana olevia rajapyykkejä. Rajalinjan huoltoa Suomen ja Norjan rajalla ei ole Venäjän rajan tapaan aktiivista valvontaa. 14 RETKI joulukuu 2024 NORJAN JA SUOMEN RAJALLA T unnettu rajapyykki Haltin huipulla loistaa nyt keltaista väriä entistä kirkkaammin. Jokien kohdalla vesirajan huoltovastuu on yhteinen. Ryhmäkuva perinteisesti rajapyykkiin nojaten jää nyt väliin. Se on siis seissyt tuulessa ja tuiskussa jo 74 vuotta, ollen kivi, jonka suurin osa Haltilla käyneistä nykyretkeilijöistä on nähnyt. Vanha maali olikin melko haalistunut, joten ero uuteen maalipintaan on merkittävä. Mielenkiintoinen yksityiskohta rajalinjojen huollon suhteen on vastuun vaihtuminen säännöllisesti. Näitä töitä tehdään jalan, mönkijällä, moottorikelkalla ja helikopterilla. Neljännesvuosisata vaihtoväliä Suomen ja Norjan rajan huoltovastuu on jaettu kahteen osaan. Vaihtosykli on kuitenkin kohtuu verkkainen, sillä vaihto tapahtuu 25 vuoden välein. Uuteen kivitauluun on kaiverrettu vuosiluku 2024. Se on kiinnitetty paikoilleen rajapyykin huipulla niin tukevasti, että se toivottavasti kestää siellä seuraavat sata vuotta. Nyt ollaan yhden jakson loppupuolella. Rajalinjalle kertyy pituutta 290 kilometriä. Rajan läheisyydessä monesti kulkevien poroaitojen ongelmista toki raportoidaan myös, mutta niiden huoltovastuu kuuluu luonnollisesti paliskunnille. Tämä osuus on huomattavasti läntistä osaa lyhyempi, yhteensä 150 kilometriä. Kivipaaden huipulla oleva kivitaulu eli rajakivi uusittiin nimittäin samalla. Uutta maalia pintaan Rajapyykin edellisestä maalauksesta on kuulemma kulunut jo 25 vuotta. Varsinaisen rajapyykin maalaamisen lisäksi pari pienempää kivipyykkiä ovat saaneet isoista pensseleistä uuden maalikerroksen rajalinjan suunnan havaitsemiseksi. Suomen huoltovastuu alkaa Nuorgamista rajapyykiltä 343 ja jatkuu Venäjän rajalle asti pyykille Muotkavaara (354). Linjan pysyminen avoimena ja selvästi havaittavana on tärkeää. Rajapyykki 294 Rajapyykki 303B Rajapyykki 342A Rajapyykki 343 Rajapyykki 354. Tunturialueella rajalinja pysyy avoimena itsestään mutta suvannoissa, soilla, tunturikoivikkojen keskellä ja metsiköissä rajalinjaa eli raja-aukkoa pitää raivata silloin tällöin, jottei se metsity. Tällä hetkellä Norjan vastuu alkaa Kolmen valtakunnan rajapyykiltä (294) Kilpisjärveltä jatkuen Kalmankaltioon asti. Rajalinjoja partioidaan silti kuitenkin säännöllisesti ja niitä pitää myös huoltaa koko matkaltaan. Myös kirkkaan keltaisen maalin roiskeita näyttää levinneen ympäriinsä kovan tuulen takia. Edellisessä on kaiverrettuna vuosiluku 1950. Rajakivien maalaamisen lisäksi huoltotöihin kuuluu myös muun muassa rajakylteistä ja -tauluista huolehtiminen ja erilaisten epäkohtien havainnointi. Uusi kivitaulu on kiinnitetty paikoilleen rajapyykin huipulla niin tukevasti, että se toivottavasti kestää siellä seuraavat sata vuotta. Norjan kruunu ja Suomi-teksti sekä rajapyykin nro 303B kertovat paikasta kaikkein oleellisimman. Vuodesta 2025 alkaen vuoro vaihtuu ja Suomi vastaa länsiosasta rajaa samalla kun Norjan huoltovastuulle siirtyy itäinen puoli
15 RETKI joulukuu 2024 NORJAN JA SUOMEN RAJALLA NORJAN JA SUOMEN RAJALLA N O RJA L A I S E T rajamiehet maalasivat Haltin kuuluisan rajapyykin elokuussa. 74 vuotta paikalla ollut rajakivi korvatiin huollon yhteydessä uudella rajakivellä. R A JA N huoltoon käytetään helikopteria. R A JA P Y Y K K I numero 321 Salvostunturilla. Suomalaiset ajamiehet laskeutuivat juuri rajalinjalle Vätsärin erämaan perukoilla
16 RETKI joulukuu 2024 VARUSTEET TALVIRETKELLE. 16 RETKI joulukuu 2024 VARUSTEET TALVIRETKILLE TA LV I VA E L LU KS E N tavarat kulkevat kätevästi perille pulkassa. Kahteen Ikea-kassiin mahtuu viikon varustus
Vaikka joku öistä saatetaan nukkua autiotai varaustuvassa, on tarpeen vaatiessa tultava toimeen myös omillaan. Pitkän listan vastapainoksi tavaroiden raahaamista talvella helpottaa lumi. 17 RETKI joulukuu 2024 VARUSTEET TALVIRETKILLE T E KST I Maija Arosuo K U VAT Aras Jarjis Talvivaelluksen varusteet Talvella vaeltaminen vaatii enemmän varustautumista kuin sulan maan retkeily. Hiihtohansikkaat valitaan sään mukaan, niin etteivät kädet turhaan kostu. Säät saattavat olla arvaamattomia huhtikuussakin, joten pukeutumisessa kannattaa varautua plussakeleistä paukkupakkasiin. Kurkistimme, mitä retkeilytoimittaja Maija Arosuo ottaa mukaan viikon vaellukselle Lapin tuntureille talvella. (Lue lisää: Retki 1/2024: Viisi vinkkiä, miten pidät kädet lämpiminä.) Kasvot suojataan viimalta kommando. Hiihtäessä sopivasti kerroksia Talvella kerrospukeutumisen merkitys korostuu, sillä hikoileminen saattaa olla kohtalokasta. Pulkassa tai ahkiossa vetäen tavarat kulkevat kantamista kevyemmin, joten painolla ei ole niin suurta merkitystä kuin kesällä. Niiden päälle voi pukea tarvittavan määrän välikerroksia: lisäkerrastoja ja neuleita tai kylmällä säällä villahousuja ja paitoja. 17 RETKI joulukuu 2024 VARUSTEET TALVIRETKELLE E rämaavaelluksen lähtökohta on, että kaikki tarpeellinen on mukana. Alulapaset tai sormikkaat nahkarukkasten alla toimivat kylmässä säässä, hiihtosormikkailla pärjää plussakelillä. Alimpien kerrosten – alusvaatteista alkaen – on hyvä olla villaa, joka tuntuu kosteanakin lämpimältä tai teknistä keinokuitua, joka siirtää kosteuden pois iholta. Kosteaa säätä varten mukana tulee olla kalvolliset vaatteet tai sadevaatteet. Tiivis puuvillasekoite, keinokuituinen tuulitakki tai softshell toimivat kuivalla säällä. Ylämäissä alkaa toki raskas pulkkakin tuntua reeltä. Hikoillut kroppa kylmettyy nopeasti tauolla tai vauhdin pudotessa, joten vaatetta tulisi olla aina sopivasti ponnisteluun ja säähän nähden. Myös käsissä ja päässä noudatetaan kerrospukeutumista. Päällimmäiseksi tarvitaan useimmiten tuulen pitävät housut ja takki. Ruokaakin on oltava runsaasti, sillä kulutus on kylmässä kovempaa ja muutaman päivän varamuona on hyvä olla mukana, mikäli säitä joutuu jäämään pitelemään tunturiin. Takin tärkein ominaisuus on hyvin istuva huppu, joka suojaa kaulaa, niskaa ja kasvoja
Mukaan on syytä varata myös nousukarvat, jotka liimataan suksen pohjiin ylämäissä ja poistetaan taas huipulla – paitsi jos mäenlasku pelottaa, jolloin niitä voi pitää alla vauhtia hiljentämässä silloinkin. Kapeimmat mallit sopivat ladullekin. Monot on mukava vaihtaa leirikenkiin, joiksi käy mitkä tahansa lämpimät jalkineet, vaikkapa Kuoma-saappaat. Pitovoiteita ei näin tarvita, mutta luistovoidetta ja skrapa lumen puhdistamiseen on hyvä varata suojakeliä varten mukaan. Monon tulee olla riittävän suuri, eikä kenkää ei kannata ahtaa täyteen sukkia, sillä ahdas kenkä on kylmä. Tavarat pakataan ahkioon tai pulkkaan, jota voi tasaisella maalla, kuten jäällä, vetää narulla. Laskettelulasit suojaavat silmiä myrskyssä, aurinkolasit auringonpaisteelta, joka voi aiheuttaa kivuliaan lumisokeuden. Kengät valikoituvat suksisiteiden mukaan.. Kengät valikoituvat suksisiteiden mukaan. Muutoin samoja villavaatteita voi tarpeen mukaan käyttää myös yöllä makuupussissa. Hiihtotauoille ja leiriin tultaessa liike lakkaa ja vaatetta on lisättävä. Suuren, lämpimän taukotakin ja sivusta avattavat toppahousut tai toppahameen saa helposti puettua hiihtovaatteiden päälle. 18 RETKI joulukuu 2024 VARUSTEET TALVIRETKILLE pipolla, tuubihuiveilla tai kaulaliinalla, tai erikseen siihen tarkoitetulla kasvosuojalla. Tarvittaessa kengän päällä voi käyttää lämmittäviä ja kosteutta ehkäiseviä monosuojia ja säärystimiä. Yöksi on mukavaa saada päähän myös kuiva leiripipo ja kuivat, paksut villasukat. Taukotakki lämmittää parhaiten, jos sen ottaa makuupussiin lisäpeitoksi, hihoja pukematta. Hiihtovarusteet Tunturivaelluksilla yleisimmin käytössä on teräskanttiset tunturisukset, joilla voi hiihtää kohtalaisen hyvin syvää lunta, mutta laskea myös jäisiä mäkiä. Tunturisuksissa on yleensä back country -side (BC-side), johon käy BC-mono. Sauvojen hyvä pituus on noin kainaloon asti monot jalassa. A I S O I L L A vedettävä pulkka seuraa kaatumatta perässä, kun paino on pakattu alas, eikä tavaraa ole liikaa. Sauvoihin tarvitaan reilut sommat, jotteivat ne uppoa syvälle hankeen. Jalat voi kääriä yhdessä kaulaliinaan tai paitaan, jotta ne lämmittävät toisiaan. Naru tai H I I H TÄ E S SÄ kannattaa pitää päällä hengittävä asu ja sopiva määrä kerroksia, jottei tule kylmä eikä hiki. Epätasaisemmassa maastossa toimivat paremmin vetoaisat. Leirin pystyttämisen jälkeen voi hikisen kerraston vaihtaa kuivaan villakerrastoon
Talviteltta on riittävän kestävää kangasta, alas asti tulevat liepeet suojaavat lumipyryltä, kaaret ovat tukevat ja absidissa mahtuu myrskysäällä keittämään ja toimimiaan. Pienkonebensaa B E N SA K E I T I N on talvivaelluksella nopein tapa sulattaa lunta juomavedeksi. Ruoanlaittoon talvella soveltuu parhaiten monipolttoaineeli bensakeitin, joka toimii hyvin kylmissäkin oloissa. Se toimii myös kylmissä olosuhteissa. Pulkkakassiin voi tehdä oman paikan tavaroille, joita voi tarvita päivän aikana, kuten lounaseväille, kuumalle juomalle termospullossa ja korjausvälineille. Tavarat pakataan vedenpitävästi pulkkakasseihin tai ahkiopeiton alle pakkauspusseihin. Routamaton voi kääriä rullalle teltan kanssa ja kuljettaa ahkion päällä, jolloin pystytys on nopeampaa. Usein kaksi päällekkäistä makuupussia toimii paremmin kuin yksi paksu. Hiihtäessä käden ulottuvilla on syytä pitää kartta ja kompassi, lämpimässä säilytetty puhelin sekä gps ja pilli, jolla voi ilmaista, mikäli on joutunut ryhmästään eroon. Leiriytymistä helpottaa, jos telttaan sisälle tulevat tavarat ovat kaikki yhdessä kassissa. Makuualustojen tulee olla lämpöarvoltaan talvikäyttöön soveltuvia, eli sellaisia, joiden r-arvo on vähintään viisi. Mikäli sitä aikoo käyttää myös teltan lämpimänä pitämiseen, on hyvä opetella sen turvallinen käyttö ja pitää mukana myös keitinlaatikkoa. Comfort-arvo kertoo lämpötilan, jossa suurin osa retkeilijöistä vielä viihtyy pussissa. Pussien yhteenlasketulle comfort-lämpöarvolle on ainakin suuntaa antava kaava: x-(21-y)/2, jossa x on lämpimämmän pussin comfort-arvo ja y viileämmän pussin comfort-arvo. Talvileirissä tarvittavaa Leiriytymistä varten tarvitaan tuulta ja lunta kestävä majoite, joista yleisin on neljän vuoden ajan tunneliteltta. Tilaa on hyvä varata kesäretkeilyä enemmän. Sen päälle voi laittaa ilmatäytteisen makuualustan. Absidissa tai ulkona keittäminen on turvallisempaa ja onnistuu keitinalustan päällä. Toinen vaihtoehto on käyttää päällekkäin solumuovista ja ilmatäytteistä makuualustaa. Liian etupainotteisesti pulkka auraa lunta ja on raskas vetää. Makuupussi valikoituu säätilan mukaan. Talviteltassa voi käyttää koko lattian peittävää ”routamattoa” eli paksua solumuovia, joka leikataan teltan pohjan kokoiseksi. Pulkka saattaa kuitenkin kaatua helpommin ja alamäissä se saattaa tulla kantapäille. Pulkan päällä kulkevat solumuovinen makuualusta ja lapio, joille voi olla käyttöä evästauoilla. Talvella teltan pystyttämiseen tarvitaan leveämmät ja pidemmät kiilat, joita voi käyttää lumessa pystysuunnassa tai haudata ne lumeen poikittain. 19 RETKI joulukuu 2024 VARUSTEET TALVIRETKILLE aisat kiinnitetään vetovaljaisiin tai reppuun. Naruvedon etuna on, että pulkasta saa helpommin noudettua tavaroita ja kääntyileminen on helpompaa. Ankkureiksi käyvät myös muut esineet, kuten halot ja lumella täytetyt pakkauspussit. Sisempi untuvapussi pysyy kuivempana, jos päällä on kosteutta paremmin sietävä kuitupussi. Jäällä leiriytyessä rautanaulat tai jääruuvit toimivat kiiloina. Leiriytymistä varten tarvitaan tuulta ja lunta kestävä majoite.. Teltan pohjalle voi laittaa myös avaruushuovan. Tärkeää on pakata paino tasaisesti ja mahdollisimman alas, ettei pulkka kaadu. Mukana kulkevalla lapiolla saa helposti kaivettua absidiin jalkatilaa, leirikeittiön ja -vessan ja muita leirielämää helpottavia rakennelmia
Vaatteet ja makuupussi kannattaa siis suojata kunnolla vedenpitävästi, varsinkin suojakelillä. Talvella vähän reilumpi ja kestävämpi on turvallisempi valinta kuin aivan minimaalinen.. Pieniä asioita on vaikea käsitellä kylmässä, joten vetoketjujen, solkien ja lukitussysteemeiden järeyttä ja materiaaleja kannattaa miettiä, jotta ne ovat toimivia eivätkä mene rikki pakkasella. Talvella vähän reilumpi ja kestävämpi on turvallisempi valinta kuin aivan minimaalinen. Kun pakkaa samaan vessapussiin wc-paperin ja sytkärin, voi isomman hädän vaatimat paperit polttaa helposti. Monet niistä ovat samoja kuin kesävaelluksellakin, mutta vuodenaika tuo hieman lisävaatimuksia kylmyyden ja pimeyden takia. Turvallisuutta ja mukavuutta Talvileirin välineisiin kuuluu lisäksi joukko pikkutavaroita, jotka lisäävät turvallisuutta, auttavat korjaamaan rikkoutuneita tavaroita tai lisäävät mukavuutta. Pienempi vessakäynti talvitunturissa hoituu helposti lumen avulla. Varaparistoja saa varata reilusti. Muovipusseja kannattaa pitää mukana reilusti. Nestemäiset tuotteet, kuten hammastahna, deodorantti tai kosteuspyyhkeet jäätyvät, joten niiden käyttöä pitää ennakoida ottamalla ne taskuun tai sulattamalla kuumassa vedessä. Aurinkolasien on hyvä olla riittävän hyvin tummentavat ja suojata silmiä myös sivuilta. 20 RETKI joulukuu 2024 VARUSTEET TALVIRETKILLE tarvitaan puolesta litrasta litraan henkilöä kohden vuorokaudessa. Elektroniikka täytyy suojata paremmin ja sitä tulee pitää kehon lähellä tai makuupussissa, jotta akut toimivat. Aurinkovoide ja huulirasva hyvällä suojakertoimella suojaavat kasvoja ja käsiä. Vessapaperia ei talvella voi haudata maahan. Veden sulattamista varten on hyvä olla mukana riittävästi kattiloita. TA LV E L L A kahden makuualustan ja kahden makuupussin taktiikka on varmin. Kevätaurinko on yllättävän voimakas, joten siltä kannattaa suojautua kunnolla. Talvella pimeys tulee aikaisemmin, joten valoa kannattaa ottaa mukaan niin otsalamppuna kuin telttavalona tai kynttilänä, jos majoituksena on tupa. Niihin voi eristää kosteita asioita ja niitä voi käyttää märissä kengissä. TAU KOJA ja leiri-iltaa varten mukana on syytä olla lämmin taukotakki ja toppahousut tai hame sekä leirikengät. Juomavettä varten on syytä pitää mukana parikin termospulloa, jotta vettä on aina saatavilla. Samassa pussissa kulkevat myös käsidesi ja kosteuspyyhkeet. Ruokatermokseen on helppo tehdä lämmin ruoka aamulla, jolloin lounaalla ei tarvitse keittää. Kesällä märkä varuste on ikävä, mutta talvella se voi olla hengenvaarallinen
Ryhmässä on hyvä olla useampia keittimiä ja majoitteita rikkoutumisten varalle.. aurinkovoide, huulirasva), pyyhe × EA-tarvikkeet, lääkkeet × kelakortti, vakuutuskortti, pankkikortti × varavirtalähde × (päivä)kirja, pelikortit, kamera (akut) E N S I A P U VÄ L I N E I STÄ ja suunnistuslaitteista ei kannata tinkiä. 21 RETKI joulukuu 2024 VARUSTEET TALVIRETKILLE Varusteet talvivaellukselle H I I H TÄ M I S E E N × ahkio, vetovaljaat × tunturisukset, sauvat, back country -monot, (monosuojat, säärystimet) × hiihtotakki, housut × alusvaatteet, vaellussukat, villakerrasto, (välikerrasto, neule/villapaita) × hiihtopipo, hiihtohansikkaat, villapuffi/ kaulaliina × aurinkolasit/laskettelulasit × taukotakki × kartta, kompassi, matkapuhelin, gps (varaparistot) × pilli (sondi ja piippari, mikäli liikutaan lumivyöryalueella) TAU KOJA VA RT E N P U L K K A A N SA ATAV I L L E × lapio, solumuovinen makuualusta × wc-paperia, sytkäri, käsidesi (kosteuspyyhkeitä) × skrapa, luistovoide, nousukarvat × korjausvälineet (nippusiteitä, rautalankaa, monitoimityökalu, ilmastointiteippi, liimaa, ruuveja, ompeluvälineet, hakaneuloja) × termospullo (x2) (ruokatermos), päivän eväät, haarukka-lusikka × varasauva L E I R I Ä VA RT E N × teltta, kiilat × keitin, bensa, keitinalusta, kattilat, tulitikut, lautanen, muki × avaruushuopa, makuualusta, makuupussi (x2) × leirikengät × yökerrastot, alusvaatteita, vaihtosukkia, villasukat × toppahousut/-hame × kalvotai sadeasu × käsineitä eri sääoloihin × (tupatossut) M U U TA × köysi, narua (pyykkipoikia) × puukko × muovipusseja × otsalamppu, paristoja, kynttilöitä, telttavalo × pesupussi (ml
Mihin tarppia voi retkellä käyttää. Sen alla voi nukkua joko riippumatossa tai suoraan maassa. Tässä artikkelissa keskitymme tarppiin majoitteena ilman riippumattoa. 22 RETKI joulukuu 2024 KANTAPÄÄN KAUTTA Tällä palstalla kerromme, miten asiantuntijat toimivat retkillään. Tarppi suojaa vähemmän kuin teltta, mutta tarjoaa samalla paremman luontoyhteyden. Kevyenä ja pieneen pakkautuvana se toimii hyvin myös varamajoitteena, jos aikoo nukkua kämpässä tai laavulla, jolloin pitää varautua siihen, ettei sisälle syystä tai toisesta pääsekään. Miksi valita majoitteeksi tarppi. Kiilojen tulee tällöin olla tiukasti maassa kiinni.. Kysyimme Caj Koskiselta, mitä tarpin alla nukkumisessa tulee ottaa huomioon. Sen alta voi katsella tähtiä, revontulia N E L I Ö N mallisesta kankaasta saa vaellussauvan avulla myös napakan teltan. Yksi hyvä syy on, että se on edullinen. Yritys ja erehdys on hyvä tapa kerryttää retkitaitoja, mutta myös toisen kantapään kautta voi oppia – ja laastaria kuluu vähemmän! T E KST I JA K U VAT Maija Arosuo Caj Koskinen TARPPI MAJOITTEENA Tarppi on yksinkertainen sateenpitävä kangas, jonka voi virittää majoitteeksi monella tavalla. Hyvän tarpin saa jo reilusti alle sadalla eurolla. Tarppi on monipuolinen retkivaruste, jonka alla isompikin porukka voi pitää lounastai sadetauon niin vaelluksella kuin päiväretkellä
H A RJA M A L L I N E N ripustus on suosittu, koska se on helppo ja tarjoaa melko hyvän suojan.. Cajn lempilajit ovat packraft ja talvivaellus, joita hän opastaa perheyrityksessään hutkai.fi. 23 RETKI joulukuu 2024 KANTAPÄÄN KAUTTA ASIANTUNTIJA: CAJ KOSKINEN – Caj Koskinen on eräopas ja retkeilyn sisällöntuottaja. Kymmenisen vuotta sitten hän alkoi tekemään laavuretkiä, jolloin varamajoitteeksi valikoitui tarppi. Se osoittautui hyväksi yösijaksi ja päivälläkin mukavaksi sadesuojaksi, joka seurasi vastedes mukana ympäri vuoden
Kiinnityspisteitä tulisi olla riittävästi: ainakin kaikissa kulmissa, sivuilla ja keskilinjassa muutama. Jollekin avoimuus saattaa olla pelottavaa, minusta tuntuu turvallisemmalta, kun näen mitä ympärillä tapahtuu. Sitä kannattaa kokeilla, jos teltassa nukkuminen alkaa tuntumaan liian tavanomaiselta! Milloin tarppi on toimiva majoite, milloin ei. Myös räkkäaika asettaa rajoitteita, tai ötököiltä pitää suojautua verkoin. Kahdelle hengelle riittää noin 3 x 3 -metrinen tarppi. Lisäksi tarvitaan noin kuusi ohuempaa, 2–5 metriä pitkää kiinnitysnarua, sekä kuutisen maakiilaa – luonnosta löytyviä keppejäkin voi käyttää. Suosin neliön mallista kangasta, sillä sen voi pystyttää monin eri tavoin. Kallioilla kiilojen saaminen maahan voi aiheuttaa haasteita, joten tarppi on esimerkiksi kupolitelttaan nähden haastavampi majoite. Jotkut taas arvostavat enemmän keveyttä. Mitä tarpin kanssa yöpymiseen tarvitaan. Mikäli maastossa ei ole puita, voi tarpin pystyttää yhden tai kahden vaellussauvan varaan. Lattiana voi käyttää erillistä maavaatetta (kevytpeitteen palaa, tukevaa avaruushuopaa) tai solumuovista makuualustaa ilmatäytteisen patjan alla. Talvella tarppi toimii paremmin pakkaskeleissä kuin nuoskalumella.. 24 RETKI joulukuu 2024 KANTAPÄÄN KAUTTA ja kuunnella luonnon ääniä. Tuulella korkeutta voi laskea, jolloin kankaan takahelman voi taittaa pohjaksi. Suojaa saa kuitenkin vain yhdestä suunnasta. Talvella se toimii paremmin pakkaskeleissä kuin nuoskalumella. Kankaan tulee olla tietysti vedenpitävä, mitä kaupalliset tuotteet yleensä ovat. Suurin osa myytävistä tarpeista on ruskeita tai vihreitä, jolloin ne sulautuvat hyvin maastoon. TA R P I N voi hyvällä säällä ripustaa harjanarun väliin laavumaisesti, kun ei halua peittää näkyvyyttä. Oranssejakin löytyy, mikä on turvallinen valinta pelastustilanteessa. Avotunturissa, jossa ei ole puita, tarppi on vaikeampi pystyttää, ja avonaisilla paikoilla varsinkin tuulella se on riskialtis. Itse tarpin lisäksi ripustamista helpottaa noin viisi metriä pitkä, tukeva harjanaru, jossa on kiinni pari prusik-solmulla kiinnitettyä lenkkiä. Millainen on hyvä tarppi. Kokenut retkeilijä voi mielestäni käyttää tarppia melkein vuoden ympäri metsäisessä maastossa. Tarpissa tulee kiva fiilis ja hyvä tunnelma. Mielestäni kestävän tuotteen osto on vastuullinen valinta. Erittäin kosteaan vuodenaikaan, kuten syysusvan aikaan, kosteus saattaa tiivistyä makuupussiin
Toimiiko tarppi majoitteena talvella. Takaseinän tulee olla tuulta vasten. Kuitupussi toimiikin paremmin kuin untuvapussi, ainakin päällimmäisenä kerroksena. Tarpin voi ripustaa lukuisin eri tavoin. H A RJA N A R U U N voi jättää prusiksolmuilla kiinni pari lenkkiä, joihin tarppi-kankaan voi kiinnittää helposti vaikka kepin avulla. Yöpymispaikka tulee valita hieman telttapaikkaa tarkemmin. Myös näiden solmujen teko opastetaan videolla. Tuleeko tarppiyöpyjän olla solmutaitaja. Lenkkiä pystyy helposti siirtämään sivusuunnassa, mutta vedossa se kiristyy.. Narut voi kiinnittää kiiloihin leivonpää-solmulla. Etäisyys riippuu polttopuiden laadusta, tulen koosta ja tuulesta. Kauniilla säällä riittää korkealle ripustettu yksinkertainen laavukatos, jonka alta ilma pääsee hyvin kiertämään. 25 RETKI joulukuu 2024 KANTAPÄÄN KAUTTA Mitä pystytyksessä tulee ottaa huomioon. Yhden puun varaan voi tarpin ripustaa louteeksi. Tarpin alla tulee olla nukkujien verran tasaista maastoa. Tyyli riippuu tottumuksesta ja sääoloista. Yhden sauvan varaan voi kankaasta rakentaa tiiviin teltan. Tarpin alla voi hyvin nukkua myös talvella. Youtube-videosta ”10 tapaa virittää tarppi” löytää Caj Koskisen havainnollisen esityksen erilaisista pystytystavoista. Miten estät veden tulon leiriin. Hyvä puoli on se, että kondensaatiota ei pääse kertymään. Harjanarun kiinnittäminen puuhun käy helposti vetosolmulla. Pystytys on mahdollista myös yhden puun tai vaellussauvojen tai keppien varaan. Ei siis kuoppaan nukkumaan! Kaltevalla kalliolla vesi saattaa valua maata pitkin, mutta yleensä se imeytyy maahan melko nopeasti. Kipinöistä tulee tekokuituiseen laavuun helposti reikiä. Prusik-lenkit voi tehdä harjanaruun valmiiksi, jotta kankaan paikkaa voi helposti säätää. Sitä ei kannata virittää äärikireäksi, etteivät heiluvat puut katkaise narua. Makuupaikan tulee olla hieman muuta maastoa korkeammalla, ettei vesi keräänny nukkujan alle. Tarpin voi pystyttää tampatulle lumelle makuupaikaksi ja kaivaa viereen keittiön ja oleskelutilan, jos lumi on upottavaa. Muutaman perussolmun opetteleminen helpottaa ja nopeuttaa tarpin pystytystä, mutta liian vaikeaa asiasta ei kannata tehdä. Soisessa maastossa pitää toki olla alla jotain vedenpitävää, kuten maavaate. Leiripaikan tulee olla melko suojaisa, sillä tuuli saattaa yltyä myöhemminkin yöllä. Laavumallisen tarpin eteen voi tehdä tulet. Toisaalta tuulisella säällä lumi saattaa tuiskuta nukkujan päälle. Pakkaslumen voi karistella pois, mutta nuoskalumella on vaarana kastuminen. Tiiviisti alas viritetty harjamallinen tarppi suojaa hyvin säältä ja tuiskeelta, mutta peittää näkymät. Tukevimman ja helpoimman pystytyksen saa aikaan, jos paikalla on kaksi puuta, joiden väliin harjanarun voi virittää
Kirjoittaja on eräopas ja -kirjailija, joka on julkaissut muun muassa teoksen Suuri retkeilyvinkkikirja, jossa on satoja hyödyllisiä vinkkejä retkeilyyn. Makuualustan voi retkellä levittää metsään, veden ääreen tai vaikkapa suon laitaan. Luonto valmistautuu talveen ja kaamos laskeutuu pohjoisimpaan Suomeen näinä marraskuun päivinä. Oli lunta tai ei, ympäröivä luonto tuntuu pysähtyneen odottamaan sydäntalven saapumista. Siellä kaamos kestää viitisenkymmentä päivää ja päättyy tammikuun puolen välin jälkeen. Ympäröivä luonto näyttää kuun valossa kiehtovalta, jopa satumaiselta. Siitä etelämpänä ei kaamosta ole, vaikka me etelässäkin puhumme loppuvuoden pimeästä ajanjaksosta ”kaamoksena”. Ensimmäisenä kaamoksen hämärästä pääsevät nauttimaan Utsjoen Nuorgamin asukkaat. Puun juuret voivat olla liukkaita tai uralla voi olla kiviä ja muita esteitä. Etsi sopiva kohde valosaasteen ja metelin ulkopuolelta ja lähde retkelle. Pimeäretkeily ei vaadi kummoisia varusteita. Loppuvuoden pimeä ajankohta, kaamoksella tai ilman, on mainio ajankohta laskea myös oman arkielämän kierroksia ja nauttia “horrostavasta” luonnosta. Ympärillä oleva pimeä luonto voi aluksi tuntua epämukavalta. Metsä on hiljainen, jokien ja muiden vesistöjen pinnat näyttävät harmailta ja raskailta kuin lyijy. Kun olet hieman edennyt, sammuta valo, hidasta vauhtia tai pysähdy. 26 RETKI joulukuu 2024 KOLUMNI. Nauti eväitä ja aisti ympärillä olevaa luontoa. Anna itsellesi aikaa, sillä pimeä palkitsee. Retkikaverin kanssa voi sopia, ettei retkellä puhuta hetkeen. Pakkaa reppuun lämmintä vaatetta, kuumaa juomaa sekä evästä. Evästauolla voi istuutua puun alle, kivelle tai vesistön rantaan. Istuintai makuualusta lisää mukavuutta tauoilla. Sen hahmottaa taivasta vasten. Tuulenvire voi tuntua kasvoilla ja metsästä voi kuulua, kuinka puu hankaa toista vasten. Lehdet ovat tippuneet puista ja pensaista. Älä ota turhia riskejä kulkemalla esimerkiksi liukkailla kallioilla tai jyrkillä rantapenkoilla. Pimeäretkeilyyn voi totutella lähtemällä ensin iltaretkelle kuutamon aikaan. Iholle osuva oksa saa säpsähtämään ja jalan alla katkeava kuiva oksa voi kuulostaa kovaääniseltä. Suhteuta kulkuvauhtisi maaston mukaan. Metsäisellä polulla on askel otettava jo varovaisemmin. Muut aistit pyrkivät korvaamaan pimeään tuijottavia silmiä. Vuoden hiljaisin ja rauhallisin ajankohta on mitä mainiointa aikaa pimeäretkeilyyn. Etelämpänä napapiirillä varsinainen kaamos kestää vain pari päivää. Eteläisimmässä osassa maata ja kasvukeskusten lähellä täysin äänetöntä kohdetta voi tosin olla hankala löytää. Retken alussa voit halutessasi käyttää valoa, jotta totut kulkemaan maastossa. Alkava pimeä vuodenaika ei ole syy laittaa retkeilyharrastusta tauolle. Aistit herkistyvät pimeässä. Tasaisella pyörätai metsätiellä on helppo kulkea ja seurata tielinjaa. Anna silmien tottua pimeyteen. Olli Järvenkylä Pimeä luonto palkitsee Pimeä luonto palkitsee Vuoden hiljaisin ja rauhallisin ajankohta on mitä mainiointa aikaa pimeäretkeilyyn. Ota mukaan myös taskutai otsalamppu. Selällä maaten on mukavaa seurata tähtitaivasta ja onnekkaimmat pääsevät näkemään linnunradan tai jopa revontulet
Iltahämärän laskeuduttua yksi poika soitti kauhuissaan ja kertoi, että hänen leirissään on suuri eläin, luultavasti mustakarhu. Ihminen on päiväeläin ja siten yön pimeydessä haavoittuvainen. Nuotion hämyisässä valossa on mukava jutustella retkikavereiden kanssa. Hän ei uskonut ohjaajan vakuutteluihin, ettei seudulla ollut nähty karhuja. Nuori vietiin maastoon, jonne hän rakensi itselleen leiripaikan. Myös tuulessa heiluvat oksat ja puista putoavat kävyt saavat ajatukset laukalle. Ihmisen mieli täydentää vaillinaisia aistihavaintojaan usein pelottavin selityksin. Hän pystytti telttakankaasta laavun ja teki sen eteen nuotiokehän, jonka ääressä hän vietti muutaman päivän ja yön kokkaillen sekä tutkiskellen ympäristöä ja omaa ajatusmaailmaansa. Tehokkaita hoitokeinoja ovat ahdistuksen hallintakeinojen kokeileminen, rentoutusharjoitukset ja vähittäinen peloilleen altistuminen – hyvässä seurassa ja sopivissa annoksissa.. Ohjaaja kävi päivittäin kunkin nuoren luona jutustelemassa, minkä lisäksi nuori saattoi hädän tullen pyytää radiopuhelimella apua. Yhtenä oikaisukeinona tavalliselta leirikeskukselta vaikuttaneessa laitoksessa käytettiin laavulla yövyttämistä. Pitkän keskustelun päätteeksi ohjaaja lähti kanssani selvittämään tilannetta. Emme nähneet karhua, emmekä kuulleet sen nuuhkimista tai murinaa. 28 RETKI joulukuu 2024 LUONNOSSA T E KST I Mikko Lamminpää K U VA Karoliina Lahti Valot päällä P äädyin Yhdysvaltain-matkallani minnesotalaiselle nuorisorikollisten leirille. Sen sijaan huomasimme laavukankaan takaa kantautuvan kahinaa – ja näimme lampun valokeilassa vaaleanharmaan hätääntyneen kanin. Vaarallisten petojen on helppo piiloutua puiden luomiin varjoihin. Konkeloiden hankausääni kuulostaa rikollisjoukon lähestymiseltä. Nyktofobiaa eli pimeän pelkoa kokevat lähinnä pikkulapset, mutta myös aikuisten mielikuvitus voi karata. Moni viihtyy tulen piirissä pidempään kuin haluisikaan, sillä parinkymmenen metrin matka pimeyden halki omalle teltalle tuntuu vastenmieliseltä, eikä iltapisullekaan tekisi oikeastaan mieli. Ylikirkkaalla otsalampulla lähimaaston tähystely ja itselle puhuminen auttavat silloin, kun järkiselitykset eivät riitä
Linnun terävät kynnet kiertyvät lujasti kaarnaan ja ohut kaareva nokka yltää pieniinkin koloihin. Pehmikkeeksi pesän pohjalle käyvät höyhenet, katajan kuorikuidut ja lahopuuliuskat. Vanhojen, kuivuneiden ja vahingoittuneiden puiden vähennyttyä myös kaarnakolot ovat harvinaistuneet, mutta kekseliäs laji on kelpuuttanut pesäkolokseen myös puupinoja ja lautarakenteiden rakoja. Laji on rauhoittettu, mutta elinvoimainen. Pituutta sillä on vajaa vaaksa ja painoa tuskin kymmentä grammaa. Jo alkukeväästä kuuluva sirkeä sri-laulu muistuttaa pajulintua. Puukiipijä (Certhia familiaris) löytää kaarnankoloista talvellakin ravinnokseen hyönteisiä ja muita selkärangattomia eliöitä. Pesänsä puukiipijä tekee huhtikuussa puun rungon ja siitä osittain irronneen kaarnan väliin. Pitkähkö pyrstö tukee kiipeilyä kuten tikoilla. Naaras hautoo 3-8 munaansa parisen viikkoa. Joinain vuosina se voi munia toisenkin pesueen. Lajin tunnistaa kaarnankirjavasta selästään ja hohtavan valkoisesta mahapuolestaan. Pesä ripustetaan vajaan parin metrin korkeuteen kahdella repunhihnalla niin tiukkaan, ettei näätä pääse rosvoamaan pesää. Pöntöt on hyvä ripustaa loppusyksyllä, jotta ne ovat valmiina talven väistyttyä.. Siitä se hypähtää toiseen puuhun saalistamaan. 29 RETKI joulukuu 2024 LUONNOSSA T E KST I Mikko Lamminpää K U VA Adobe Stock Runkoa kiertäen E telä-Suomen kuusikoissa tai vanhoissa lehtimetsissä voi nähdä harmahtavan pikkulinnun, joka kiertelee puun ympäri nousten tyveltä rungon puoliväliin. Retkeilijä voi auttaa lajia nikkaroimalla laudanpaloista ja vanerista pöntön, jonka kulkuaukot ovat pesän ja rungon välissä. Osa puukiipijöistä muuttaa talveksi lauhkeampiin metsiin ja palaa maahamme vasta kevätauringon lämpöön, mutta yhä suurempi osa niistä viettää maassamme koko ikänsä
60. HONKA SYTTYY ILOISESTI, MUTTA TEKEE KOILLISTUULEN KANSSA PIRULLISEN LIITON. 31 RETKI joulukuu 2024 retket 32 10 2024 NRO KORV ATUN TURI GRAV EL LOOP ” NRO Joululahja – lupaus yhteisestä retkestä – lupaus yhteisestä retkestä Calazo.. Inaria Inkkarilla s. Calazo.. Retkioppaat ja Retkioppaat ja vedenkestävät kartat Untitled-1 1 30/03/16 16:54 Klikkaa nettikauppaamme www.calazo.
32 RETKI joulukuu 2024 KORVATUNTURI GRAVEL LOOP 32 RETKI joulukuu 2024 KORVATUNTURI GRAVEL LOOP SY YS K U U 2023 — KO R VAT U N T U R I G R AV E L LO O P Ensilumen aikaan Korvatunturilla LU M E N peittämä Kemijoen varsi oli hiljainen ja eksoottinen ruskaväreineen.
33 RETKI joulukuu 2024 KORVATUNTURI GRAVEL LOOP T E KST I JA K U VAT Matias Silmunen Itä-Lapin sorateitä ja polkuja yhdistelevä pyöräilyreitti Korvatunturi Gravel Loop vie polkijan vaihteleviin erämaamaisemiin. 33 RETKI joulukuu 2024 KORVATUNTURI GRAVEL LOOP. Sateen kastelema kulkija pääsee kuivattelemaan lukuisiin tupiin tai kammeihin ja seikkailun kruunaa vierailu Joulupukin omalla tunturilla
Kokemusta pyöräretkeilystä meillä molemmilla oli jo jonkin verran, mutta laukkujen ja polkupyörien säätäminen oli jäänyt syksyn työkiireiden jalkoihin. Molempien fyysinen kunto arvelutti myös hieman ja matkan varrelle osuvan myyttisen Korvatunturin huiputtamisen päätimme jättää bonukseksi. Pitkän automatkan ja parinkymmenen kilometrin iltalenkin päätteeksi tuntui K U T K U T TAVA testi olisi miten allekirjoittanut selviäisi yksivaihteisella pyörällä lähes viikon ruuat ja kolmen vuodenajan varusteet kyydissä!. Korvatunturi Gravel Loop -reitin noin 300 kilometrin mittainen soratiekierros yhdessä Lapin syrjäisimmässä kolkassa laajoine tupaverkostoineen kuulosti täydelliseltä! Yksivaihteisella matkaan Tässä sitä nyt oltiin, Savukosken hämärtyvässä illassa purkamassa auton kuormaa ja kasaamassa pyöriä jännittynein fiiliksin. 34 RETKI joulukuu 2024 KORVATUNTURI GRAVEL LOOP V uotta aiemmin kaksi kiireistä perheenisää löivät kättä päälle: ensi syksyksi raivattaisiin kalentereihin tilaa ja lähdettäisiin Lappiin! Ajatus kiireettömästä vaelluksesta jossain Lapin hiljaisessa erämaassa ehti kuitenkin lähes hautautua arjen kiireisiin, kunnes viime hetkellä molempia yhdistävän maastopyöräilyn myötä kirposi ajatus bikepacking-retkestä. Kutkuttava testi oli miten allekirjoittaneen yksivaihteinen pyörä kestäisi lähesviikon ruuat ja kolmen vuodenajan varusteet! Savukosken kylänraitti vaihtui pian soratieksi eikä mennyt aikaakaan, kun pääsimme nauttimaan ensimmäisistä vaaroille nousuista. Ja niitähän riitti! Haaveilimme yöpyvämme Ruotsukaisen huipulla olevassa vanhassa kodassa mutta nopeasti laskeutunut pimeys, sekä kodalle vievän polun mahdollinen haasteellisuus ja epävarmuus polttopuista saivat meidät jäämään tien varrella olevalle porokämpälle. Sinne noustaisiin, jos aika ja voimat sallisivat. Reitillä olisi korkeuseroja Suomen mittakaavassa reilusti ja kovimmat nousut osuisivat ensimmäiselle kahdelle päivälle
Illalla kokkailimme herkullisia tortilloja tuoreiden avokadojen kera ja kynttilän valossa nautitun illallisen kruunasi kupillinen punaviiniä. 35 RETKI joulukuu 2024 KORVATUNTURI GRAVEL LOOP erinomaiselta rauhoittua nuotion äärellä, tiedostaen, että seuraavat päivät olisimme vastuussa vain itsestämme ja lähes millään, mikä tapahtuisi näkökenttämme ulkopuolella, ei olisi meihin vaikutusta. Pyrimme pitämään varustuksen muuten kevyenä ja melko minimalistisena, mutta ruuan ja juomien kanssa emme varsinaisesti pihistelleet. Kauniit jokimaisemat, lukuisat katetut nuotiopaikat ja porojen ihastelu rytmittivät päivää. Siellä täällä pilkottavat koivut hehkuivat kultaisina aurinkoa vasten ja nousut alkoivat palkita hetkellisillä tunturimaisemilla. Kuukkelit pitivät meille seuraa Tikkasen Vieriharjun autiotuvan pihassa syödessämme. Kemihaarasta alkavaa pyöräreitin ainoata polkuosuutta olimme jo odottaneet Reitillä olisi korkeuseroja Suomen mittakaavassa reilusti ja kovimmat nousut osuisivat ensimmäiselle kahdelle päivälle. Viimeistään tässä kohtaa valkeni syyskelien vaatetuksen haaste; ylämäet puskivat väkisin hien pintaan ja alamäkiä varten olisi pitänyt kaivaa taukotakki esiin välttyäkseen kylmältä. Pyöräni yksi ja ainoa vaihde oli tuolle nopeudelle melko täydellinen. Ihastelimme avaraa tupaa vailla aavistusta siitä, että palaisimme tänne vielä saman reissun aikana. Illaksi laskeuduimme soratieltä pienen polunpätkän alas Hirvikaltion kodikkaalle autiotuvalle. Sillä jaksoi ajaa lähes kaikki ylämäet ja alamäissä lastatun pyörän kanssa ei juuri suurempaa vaihdetta edes kaipaa. Päivä alkoi täydellisessä auringonpaisteessa ja saimme nauttia useamman kilometrin lähes yhtäjaksoisesta alamäestä. Hymy nousee herkästi huulille, kun painovoima lähtee viemään täydessä lastissa olevaa polkupyörää alas kiihtyvällä vauhdilla pitkin huonokuntoista soratietä ja kuskin tehtäväksi jää lähinnä arvioida missä menee se raja, että vauhdin tuoma ilo on mahdollisen tieltä suistumisen arvoista. LU K U I SAT tulistelupaikat ja puhtaan veden runsas tarjonta tekivät tauoista helppoja.. Sateinen aamu alkoi lyhyellä nousulla, jonka jälkeen pääsimme nauttimaan reissun ensimmäisestä pitkästä alamäestä. Polkuja pitkin kansallispuistossa Yöllä oli pakastanut ja aamulla ilma oli vielä kirpeä. Puhelimet oli asetettu älä häiritse -tilaan ja seikkailu oli alkanut. Hirvikaltion tupa on mielestäni yksin reitin helmiä ja vaikka olen liikkunut lähiseuduilla sekä kävellen että hiihtäen, ei tupa olisi osunut reitille ilman polkupyörää. Saimme ajamisen rytmistä kiinni nopeasti ja keskimääräiseksi nopeudeksi vakioitui noin 15 kilometriä tunnissa eli jokseenkin klassinen nopeus pyöräretkillä. Yksivaihteisuuden kauneus tulee mielestäni pyöräretkeilyssä hienosti esiin; tasainen kadenssi on rauhoittava ja pitää etenemisen tasaisena, myös hajoavien osien määrä on minimoitu. Lounasaikaan olimme jo saavuttaneet Urho Kekkosen kansallispuiston rajan
Päivä ei kuitenkaan ollut kovin pitkällä, menohaluja tuntui vielä löytyvän eikä tupakaan ollut täysin tyhjä. Ensin mönkijäura, sitten pitkospuut suon yli ja lopulta kapea polku edessämme sai hymyn korviin; maastopyörämme pääsisivät tositoimiin. Erämaassa ja syrjävyöhykkeillä kulkiessa onnistuu välillä luomaan ihanan illuusion siitä, että sinä ja mahdolliset retkikumppanit olette oikeastaan ainoat ihmiset koko maan päällä, ja yllättävät ihmisten kohtaamiset saattavat vaatia hieman sulattelua. Pyöräily ei ole sallittua Rakitsanojalta eteenpäin, joten pyörät jäivät parkkiin ja matka taitettiin jalkaisin. Päätimme siis pelata varman päälle ja lisäkilometreistä huolimatta varusPyöräily ei ole sallittua Rakitsanojalta eteenpäin, joten pyörät jäivät parkkiin ja matka taitettiin jalkaisin. Tarkoituksena oli saunoa ja yöpyä, jonka jälkeen olisi tiedossa lepopäivä tai voimien riittäessä päiväretki Korvatunturille. Vesisateesta huolimatta polut olivat jälleen nautinnollista ajettavaa. Perille päästyämme vastassa oli kuitenkin täpötäysi kammi, muutama teltta ja kymmenisen hengen työporukka nuotiopaikalla. R A JAVA RT I O I D E N vanha taukomaja on kuin tonttujen valtaama.. Vaihdettuamme kuulumiset päätimme lämmittää kolmistaan saunan, jaoimme pyörälaukuissamme kulkeneet saunaoluet, nautimme löylyistä ja kylvimme raikkaassa joessa. Tutkaillessamme kirjeitä joulupukille ja poron kuivalihaa vuollessamme sumu ehti ympäröidä koko tunturin laen. Palattuamme sateen kastelemina Rakitsanojalle söimme lounaan, kuivattelimme vaatteita kamiinan lämmössä ja lähdimme polkemaan takaisin kohti Kemihaaraa. Ilma oli suhmurainen ja tiedossa oli sadetta, mutta Korvatunturin huipulle päästyämme maisema avautui yllättäen hienosti lähes joka suuntaan. Hetkessä olimme jo saavuttaneet Vieriharjun autiotuvan. Pohdintaryyppyjä siemaillessamme metsän siimeksestä ilmestyi yksinäinen vaeltaja. Poroa Korvatunturilla Aamupalan jälkeen suuntasimme kolmestaan kohti Korvatunturia. Kemihaarasta reitti jatkuisi Kemijoen rantaa seuraillen pientä huoltouraa pitkin. Kylmä ja kostea ilma ajoivat meidät kuitenkin välittömästi rajavartioiden vanhan taukomajan suojaan. Ajatuksena oli majoittua kammissa ja päätelmiemme mukaan oli kovin epätodennäköistä, että paikalla olisi ollut muita vaeltajia. Selvisimme kuitenkin alkuhämmennyksestä ja pystytettyämme oman telttamme oli nuotiopaikka jo hiljentynyt, ja me pääsimme kokkailemaan hiillosperunoita pimenevässä ja täysin hiljaisessa illassa tähtitaivaan alla. Maja on pieni mutta tunnelmallinen. Me päädyimme kuitenkin jatkamaan muutama kilometriä takaisin jo tutulle Tikkasen Vieriharjun autiotuvalle, sillä sade oli kastellut meidät litimäriksi ja jokivartta jatkaessamme tiedossa olisi telttayö, mahdollisesti keittokatoksen tukemana. 36 RETKI joulukuu 2024 KORVATUNTURI GRAVEL LOOP innolla. Kammin täydeltä väkeä Alkureissun rasituksista puhdistuneina ja virkistyneinä jatkoimme polkua kohti Rakitsanojan kammia, me pyörillä ja uusi tuttavamme kävellen perässä. Pyöriemme paino unohtui kumpuilevaa ja melko vauhdikkaasti poljettavaa polkua seuratessa, palasi hetkeksi mieleen Mantolaakson kivikossa, ja unohtui jälleen täysin reitin muuttuessa mukavan rullaavaksi neulaspoluksi. Näkyvyys oli vain joitain kymmeniä metrejä ja näin antoi erämaa jälleen opetuksensa: maisemat jäivät ihailematta ja kuvaamatta nopeiden säävaihteluiden vuoksi. Polku kulkee kauniin metsämaiseman halki ja silloin tällöin näkee pilkahduksen Korvatunturin vuorimaisen terävistä huipuista. Sorateillä emme muihin pyöräilijöihin törmänneet, mutta tällä lyhyellä polkuosuudella kohtasimme muutamia vaeltajia
Päivän mittaan joen varressa olevat keittokatokset tulivat tarpeeseen. Tietysti selviäisimme teltan suojassa; makuupussit ja vähäiset vaihtovaatteet oli pakattu vesitiiviisti ja olimme niiden osalta varautuneet kylmiinkin keleihin. Muista kartoista emme kotaa löytäneet ja se kuulosti vähän liiankin hyvältä ollakseen totta. Märkä ja raskas lumi kasteli varusteet tehokkaasti ja kylmä hiipi nopeasti aina kun oli tarve pysähtyä. Illan jo hämärtyessä pääsimme kodan paikalle; eipä tosiaan kotaa näkynyt, vaikka sielläkin karttataulu väitti meidän olevan juuri kodan kohdalla. Päivän nollakeli vaihtuisi kuitenkin yön aikana pakkaseen eivätkä märkinä jäätyneet kengät ja ajovaatteet tuntuneet järin houkuttelevalta aamun aloitukselta. Pientä jännitystä tulevaan aiheutti sääennuste, joka uumoili vesisateen vaihtuvan yön aikana lumisateeksi. Aina välillä vuorottelimme ja onnistuimme polkemaan toistemme renkaiden jäljissä mutta suurin osa päivästä kului pyöriä taluttaen käsittämättömän raskaassa lumessa. Se oli harmillisesti pari kilometriä pois reiSuurin osa päivästä kului pyöriä taluttaen käsittämättömän raskaassa lumessa. Pian kävi selväksi, että päivän tavoitteena ollut Taplama-auvakon autiotupa jäisi vain kaukaiseksi haaveeksi. Yhtä selvää oli myös se, että yöpaikan olisi oltava jokin muu kuin ultrakevyt pyramiditelttamme. Siispä varasuunnitelma käyttöön ja suunnaksi Kuttusojalla sijaitseva porokämppä. E D E L L I S PÄ I VÄ N vesisade oli saanut ojat tulvimaan eikä kenkien kastumiselta voinut välttyä.. Lunta oli ehtinyt tuiskuttaa yön aikana joitain senttejä mutta pahin oli vasta edessä. Tämä oli reissun ensimmäinen päivä, kun haaveilin mahdollisuudesta vaihtaa pienemmälle vaihteelle. Eivätpä jatkuneet jäljet pitkään, mutta tarpeeksi, jotta olimme päässeet jonkinlaiseen masokistiseen flow-tilaan eikä luovuttaminen tullut enää kyseeseen. H A ASTAV I S SA tilanteissa huumori ja hyvä retkiseura on parasta lääkettä. Pelkästään alamäkivoittoinen paluu tietä pitkin Kemihaaraan oli työn takana ja jos jokivarren huoltouralla ei olisi näkynyt maastoauton jälkiä, olisi luovuttaminen ollut varmasti lähellä. Edessä piti olla koko reitin ehkäpä hienoin päivämatka rullaavaa huoltouraa pitkin kauniissa jokimaisemissa. Lumi tuiskutti vaakatasossa silmiin niin, että ajaminen auton renkaan urissa onnistui juuri ja juuri. Aina kun ohjautui koskemattomaan märkään lumeen, oli ongelmissa. 37 RETKI joulukuu 2024 KORVATUNTURI GRAVEL LOOP teiden välikuivattelu ja takuulämmin yö veivät voiton. Nuotion lämpö sekä katoksen suoja tuntuivat taivaallisilta. Reissun makeimpien yöunien saattelemina lähdimme jännittynein mielin kohti päivän koitosta. Mikä absurdi ajatus! Lumi yllätti pyöräilijän Seuraava aamu valkeni kirjaimellisesti valkoisena. Erään keittokatoksen kartasta löysimme kodan, joka olisi matkamme varrella ja sopivassa kohtaa jaksamisemme huomioiden
38 RETKI joulukuu 2024 KORVATUNTURI GRAVEL LOOP tiltä, mikä tuntui turhauttavalta; lumessa tarpomisen raskaus alkoi todella käydä voimille. Koko reitin varrelle osuu pari mahdollisuutta ravintolassa syömiseen ja sisämaM Ä R Ä N lumen alla muljuva hiekkapohja teki taluttamisestakin toivottoman raskasta. Etenimme kämpälle lähes ainoasta järkevästä lähetymissuunasta ja jälkien puutteesta luulimme pääsevämme valtaamaan tyhjän kämpän itsekkäästi kaikkine litimärkine varusteinemme. P E R I N T E I STÄ bikepacking tyyliä rikkoen käytimme sivulaukkuja.Näin saimme lähes viikon ruuat mahtumaan emmekä tarvinneet reppuja. Selvittäisimmekö alkuperäisen suunnitelman mukaisen yli sadan kilometrin loppureitin, vai joutuisimmeko nöyrtymään ja palaamaan kirjaimellisesti suorinta tietä 77 kilometriä takaisin autolle. Riemu oli melkoinen, kun tajusimme lumisateen olleen niinkin paikallinen. T U L E L L A kokkailussa on oma tunnelmansa ja näin pärjää myös vähemmällä polttoaineella.. Edellispäivän lumessa tarpominen tuntui kehossa ja edessä olisi pitkä päivä, mutta päätimme ottaa tietoisen riskin. Puolivälissä matkaa otsalampun valokiilassa näkyi kuitenkin jälkiä: ”poroja tietysti”, ajattelimme. Ruuvaojan sillan kupeessa kahvit keitettyämme ja asiaa pohdittuamme käännyimme sillalle suunnitellun reitin mukaisesti. Mielessämme koko maailma oli peittynyt paksuun lumipeitteeseen ja mahdolliset autojen jäljet ratkaisisivat pelin. Satasen puristus Tänään olisi näytön paikka ja toivottavasti reissun viimeinen päivä. Jäljet kuuluivatkin muutamalle saapasparille ja yhdelle koiralle, ja tuvan pihassa oli kaksi lumen peittämää autoa parkissa. Pidempi, mutta mielekkäämpi reitti olisi sen arvoinen. Ahtautuessamme pienehköön ja lämpöiseen kämppään nuo kolme metsämiestä olivat meitäkin hämmästyneempiä; he olivat käyneet tuvalla useiden vuosien ajan törmäämättä kehenkään muuhun, ja luulivat ettei se näkyisi enää millään kartallakaan. Saimme kuitenkin varsin ystävällisen vastaanoton ja ilta kului mukavasti tarinoita vaihtaen ja revontulia ihaillen. Illan aikana pihaan kurvasi vielä kolmas auto ja tämäkin metsämies kahden koiransa kanssa saatiin mahdutettua mukavasti lavereille yöpymään. Poljettuamme noin kymmenen kilometriä ennen meitä kämpältä lähteneen metsästäjän auton jäljissä yllätyimme: olimme saavuttaneet lumirajan. Varusteet kenkiä myöden olivat kuivuneet yön aikana ja positiivisen jännittynein mielin lähdimme kohti haastetta
Kairijoen ylitettyämme tie alkoi taas nousta ja samalla maisema muuttui lumiseksi. Loppupäivään mahtui vauhdikkaita, pitkiä ja kylmiä soratielasketteluja ja loputtomalta tuntunut 20 kilometrin asfalttiosuus, joka toimi hyvänä päätöksenä reissulle. Pyöräretki oli enemmän kuin onnistunut ja siitä muodostui seikkailu, joka koetteli sekä psyykkisesti että fyysisesti ja me selvitimme sen! Bikeland eli Pyörämatkailukeskus on koonnut erilaisia pyörävaeltamiseen soveltuvia reittejä palveluinen ja reittikuvauksineen osoitteeseen bikeland.fi. Tiesimme tosin odottaa tienpätkää, joka olisi suljettu moottoriajoneuvoilta, mutta käsittämättömällä tuurilla jokin keskimääräistä maastoautoa selkeästi järeämpi kulkine oli onnistunut kiertämään tiesulut ja ajamaan lumiosuudelle meille niin tärkeät renkaanjäljet. 39 RETKI joulukuu 2024 KORVATUNTURI GRAVEL LOOP joituksessa yöpymiseen, mutta me olimme varautuneet kokonaan omilla ruoilla ja halusimme lähtökohtaisesti pärjätä omillamme. Nyt alkoi olla selvää, että autolle päästäisiin vielä saman illan aikana. Savukoski kansallispuisto Urho Kekkosen Kemihaara Maltio Ruotsukainen Hirvikaltio Suttikämppä Tikkasen Vieriharju Kemihaara Rakitsanoja Korvatunturi Vieriharju Kuttusoja Taplama-auvakko Kairijoki Sa vu ko sk i Sa lla VENÄJÄ vaellusreitti vaellusreitti 5 km. Kairijoen eräkeskuksen mainoskyltti tien poskessa ja mielikuva höyryävästä poronkäristyksestä ja kylmästä oluesta sai kuitenkin veden kielelle ja pienen sisäisen painiskelun siivittämänä pääKairijoen ylitettyämme tie alkoi taas nousta ja samalla maisema muuttui lumiseksi. timme pysähtyä lounaalle. Se olisi kerta kaikkiaan liian pitkä aika tuolle päivälle ja jättimäinen kuskusateria läheisellä laavulla nuotion lämmössä sai luvan kelvata. Eräkeskukselle laskevan useamman kilometrin lähes yhtämittaisen alamäen päätteeksi saimme kuitenkin kuulla, että ruokaa pitäisi odottaa ainakin pari tuntia. Lukuisat alueella liikkuvat metsästäjät olivat onneksemme ajaneet syrjäteitä ristiin rastiin ja renkaanjälkiä pitkin pyöräily onnistui. T I E S U LU N kiertäneen auton jäljet pelastivat viimeisen päivän
J O U LU K U U 2023 — PA L L AS-Y L L ÄST U N T U R I N K A N SA L L I S P U I STO. 40 RETKI joulukuu 2024 ITSENÄISYYSPÄIVÄN HIIHTOVAELLUS 40 RETKI joulukuu 2024 ITSENÄISYYSPÄIVÄN HIIHTOVAELLUS T E KST I Eva Kaján K U VAT Eva Kaján & Timo Miettinen Kaamoksella ei hotkita hiihtokilometrejä Itsenäisyyspäivä kaamostunturissa on hiljainen ja sinivalkoinen
Sen lähellä on onneksi levike, johon auto mahtuu hyvin. Olemme lähteneet kahden yön spontaanille hiihtovaellukselle lähimaastoon itsenäisyyspäivän aikaan. Meille jää hieman arvailujen varaan alkaako se tänään vai huomenna, mutta sillä ei juurikaan ole väliä. Näin talvella maastossa ei kannata niellä kilometrejä. Tähän vuodenaikaan jonkun muun tekemä jälki, tai sen puute, ratkaisevat etenemisen tahdin. Pieni iltajumppa saa veremme kiertämään ja on aika kääriytyä makuupussiin ja nauttia yöstä pakastimessa. Ensimmäisen päivän rutistus on lyhyt, sillä päivän päätteeksi tarkoituksenamme on hiihtää kolme kilometriä Hietajärvelle. Tarkoituksenamme on hiihtää Hietajärven parkkipaikalta Pahakurun autiotuvalle ja palata samaa reittiä. Kolme kilometriä lähes tasaisessa maastossa metsän turvallisessa syleillyssä menevät vauhdikkaasti, vaikka vedämme perässämme sekä keittiötä että makuuhuonetta. Meistä tuntuu turhalta avata teltta parin metrin päähän, joten levitämme patjat avokodan lattialle. Koska Pahakurun autiotuvalle ei mene virallista talvireittiä, ei Hietajärven parkkipaikkaa ole aurattu. 41 RETKI joulukuu 2024 ITSENÄISYYSPÄIVÄN HIIHTOVAELLUS 41 RETKI joulukuu 2024 ITSENÄISYYSPÄIVÄN HIIHTOVAELLUS H uh, hikihän se valuu, vaikka kello käy kaamosta Käsivarressa. Sysimusta pimeä laskeutuu jo varhain, joten iltaohjelman puuttuessa voi tehdä vain yhden asian: mennä nukkumaan. Kaamoksen alku on aivan käsillä. Umpihanki näissä olosuhteissa tuplaisi hiihtotunnit. Tällainen unimäärä on mahdollista ikivanhalla reseptillä: ensin liikuntaa alle ja sitten ruokaa päälle. Joulukuinen metsä on valkoisen pehmeä, sininen ja hyvin hiljainen. Lopulta kääriydytään paksuun untuvapilveen pimeässä ja. Lumi on pöpperöistä, eikä se kanna ja päivänvalon puute tämän päälle luo omat haasteensa kaikkeen toimintaan. Yö pakastimessa ja sinkkiseinä Yöllä asteet painuvat mittarissa lähelle kahtakymmentä miinusastetta, sillä Hietajärvi sijaitsee kylmässä kuopassa. Olemme varanneet aikaa retkelle kaksi yötä ja kilometrejä kertyy hyvin maltilliset 20. Meitä onnistaa ja utuinen moottorikelkan ura mutkittelee oikeassa suunnassa kohti poroerotusaitaa. Keväällä kulkureitti on suosittu ja jälkiä löytyy usein, mutta joulukuussa näin ei välttämättä ole. Yön kylmyydestä emme tiedä mitään, sillä Nukkumatti vei meiltä tajun lähes kuudeksitoista tunniksi. Koska lähdimme reissuun kovin spontaanisti, jäi matkasta tärkeimmät iltaohjelmat eli lettupannu ja pitkään kaavan ruokailut
Pienet aamutulet palauttavat tunnon sormiin ja pidämme huolen siitä, ettei liike lopu. Suunta on hyvä. Sille on ihan syynsä, minkä takia kevään kantavat hanget ja loputon valo ovat suosittuja hiihtovaellusaikoja, eikä pimeä kylmä tunturi joulukuussa vedä väkeä. Sinkkiseinä ei anna yhtään periksi, emmekä näe Pallaksen kerojen kuuluisaa silhuettia horisontissa. Olemme tarponeet ilman lounasta vain H I E TA JÄ R V I on joulukuussa hiljainen ja kylmä. Yöllä oli pyryttänyt ja tuullut jonkin verran, mutta jälki on ainakin puurajan alapuolella näkyvissä. Meillä on mukana kartta ja kompassi, sekä esiladatut kartat puhelimessa, mutta näille ei ole toistaiseksi tarvetta. Mutta ei, vielä on vetreyttä jäljellä. Eiliset retkeilijät ovat seuranneet kelkanjäljen tekemää kovaa pohjaa, kunnes kelkanjäljet lähtevät oikealle ja ahkiot vasemmalle. Vedenkeittoa ja aamupalaa. Pahakurulle on matkaa vähän yli kuusi kilometriä, mutta nousua kertyy 200 metriä, mikä jarruttaa sivakoimista muiden kaamoshaasteiden lisäksi. Koska tuvalle ei ole virallista talvireittiä, monet hiihtäjät ja lumikenkäilijät seuraavat kartalta kesäreittiä, joka nousee juuri jyrkkää seinää pitkin. Tunturiylängöllä kiintopisteet ovat harvassa. Tai sitten kyseessä on poronhoitajan tekemä ura, joka vie vain syvemmälle tunturiin. Tuuli on tuiskuttanut ylhäällä jälkeä umpeen. Koko tunturi on hupussa ja näkyvyyttä on vain vähän. P U U R A JA N alla jälki oli tuulelta suojassa ja näkyi hyvin. Maastopyöräilyreitti on vedetty loivemmin kurun uomaa pitkin ja se toimii hyvänä reittivalintana myös talvella. Edellisenä iltana meitä oli jälleen onnistanut. Kaksi ahkionvetäjää ohitti illalla laavun ja hetken tauon jälkeen jatkoivat matkaa hämärässä kohti tupaa. Pari kilometriä ennen tupaa ylitämme Ruotakurun pohjalla olevan Rouvijoen, jonka yli menee pieni silta. Sukset jalkaan ja mäkeä ylös. Jälki tulee ja menee. Juuri ennen siltaa laskeudumme kurun pohjalle lyhyttä ja jyrkkää mäkeä, joka enteilee muksahdusta. 42 RETKI joulukuu 2024 ITSENÄISYYSPÄIVÄN HIIHTOVAELLUS viileässä. Pimeä kylmä tunturi joulukuussa ei vedä väkeä.. Nousu puurajan yläpuolelle Seiposelle tuo lämmöt viimeistään takaisin kroppaan ja edessä onkin sitten pelkkää valkoista seinää. Sillan jälkeen jätämme edellä menevien ahkioiden jäljet, sillä ne kertovat tarinaa hikisestä ponnistelusta. Hiihtäjän on hyvä pitää mielessä, että vaikka kelkanjälki helpottaa etenemistä, voi jälki mennä minne tahansa ja sitä ei kannata uskollisesti seurata. Ehkä olet onnekas ja seuraat huoltokelkan jälkeä, joka vie suoraan tuvan lämpöön. Kansallispuistossa ei saa kelkkailla kuin erityisluvalla. Onneksemme tupa jo pilkistää huuruisten tunturikoivujen välistä, sillä ruoka on jo vähän mielessä. Aamutoimet ovat ripeän rapsakat
Talvella tämä voi olla välillä järkevää, sillä tuvassa on helppo kuivattaa vaatteita ja sulatella lunta vedeksi. Hangen tasoittamisen ja teltan eteisen kaivamisen jälkeen menemme tupaan lämmittelemään ja siellä meneekin loppuilta. Aurausauto puhdistaa tietä. Toiset hiihtäjät lähtivät jo aikaisemmin kohti samaa parkkipaikka ja avaavat meille tuoretta uraa. Sitten kuuluukin kaukaa jo tuttu jyrinä. Hiihtäminen valkoisessa massassa on aivan erityistä, mutta pelkoa eksymisestä ei ole. Tänään ei paina aikataulut, sillä paluumatkalla on paljon alamäkeä. Sininen hämärä ehtii muuttua jo mustaksi peitoksi, kun ohitamme tutun poroerotusaidan. Ujo kajo ja alamäki siivittävät menoa niin, että pidämme vain lyhyen leipätauon kodalla ja jatkamme matkaa. Talviretkeilyn maailma on pieni ja tiivis. Se tuo heti turvan tuntua. Annoskateus hiipii mieleemme vääjäämättä, kun kaivamme pussimuonamme esiin ja toiset tekevät tortilloja. Edellisenä iltana ohi hiihtäneet retkeilijät pitävät tuvassa välipäivää ja tupa on kutsuvan lämmin. 43 RETKI joulukuu 2024 ITSENÄISYYSPÄIVÄN HIIHTOVAELLUS välipalojen turvin. itsenäisyyspäivä on täysin valkoinen. Aamutoimien ohessa tajuamme, että olemme tavanneet toiset hiihtäjät vuosi sitten maastossa lähes samanlaisella lähiretkellä. Kello käy jo melkein puoltapäivää, ennen kuin saamme ahkiomme liikkeelle. Vaikka nukumme kankaisessa palatsissa, tukeuduimme Pahakurun tupaan. Luksusta. liikkuminen Hetta–Pallas Pahakuru Hannukuru Rouvijoki Seiponen Hietajärvi Hietajärvi Ounasjoki kansallispuisto Pallas–Yllästunturin vaellusreitti vaellusreitti kielletty 1 km. Makuupussi ja teltta takasivat jälleen 12 tunnin yöunet. J O S K U S on hiihdettävä sukset kainalossa. I TS E N Ä I SY YS PÄ I VÄ N aamu on tuhnuinen, mutta valkoinen. Niitä on paljon. Tulemme tunturiylängöltä vauhdilla alas puurajaan ja saamme puista jälleen kiintopisteitä. Aurinko sinnittelee jossain pilvimassa takana ja horisontin alla ja tarjoaa aavistuksen keltaisesta valosta. Pakkasen riivaaman kurun pohjalta noustessa pöpperölumi antaa jäljistä huolimatta periksi joka askelmalla. Meidän rutiineihimme kuuluu laittaa ensin teltta pystyyn ennen muita huoltotoimenpiteitä. Tämä on luksusta hiihtoretkien maailmassa. Tästä ei ole enää pitkälti ja viimeiset kilometrit hiihdetään otsalampulla. Joskus on hiihdettävä sukset kainalossa. Sinivalkoinen itsenäisyyspäivä Suomen 106. Sinistä joudumme etsimään tuomistamme sinivalkoisista kynttilöistä, jotka sytytämme tuvassa aamiaisen kylkeen. Pussiruoka on meiltä virhearviointi, mutta korvaamme asiaa herkuilla. Otan sukset pois ja nousen lyhyen jyrkän mäen nelinkontin
44 RETKI joulukuu 2024 SEIKKAILU NEPALISSA 44 RETKI joulukuu 2024 SEIKKAILU NEPALISSA LO K A K U U 2023 — L A N GTA N G I N K A N SA L L I S P U I STO, N E PA L T E KST I JA K U VAT Ossi Määttä Sola LANGTANGIN takana Hurja retki Nepalin takamaastojen läpi tarjosi unohtumattomia elämyksiä paikallisten ihmisten ja vuoriluonnon parissa.
45 RETKI joulukuu 2024 SEIKKAILU NEPALISSA 45 RETKI joulukuu 2024 SEIKKAILU NEPALISSA L AS K E U T U M AS SA Tsergo Ri -vuorelta alas Langtang Lirungin massiivin alla.
Majatalon pitäjä nosti arkkupakastimesta jäisen kanan, josta hän hakkasi lihakirveellä paloja iltaruoaksi tilattuun kanacurryyn. Kun kuulin mahdollisuudesta lähteä mukaan suhteellisen haastavalle ja erämaiselle pätkälle Himalajan peräpoluilla, en epäröinyt tarttua tilaisuuteen. Saavuimme Shotang Kharkan laitumelle, jossa sujahdimme sadetta pakoon paimenten hökkeliin. Mukana olisi Nepalin halki kulkevaa Great Himalaya Trailia vaeltava Suvi Ahonen, australialainen Elliott, amerikkalainen Dylan, opas Lakpa Sherpa ja kantaja Bhim. I K I VA N H AT rappuset jatkuivat yhä ylemmäs, kun nousimme pilvien yläpuolelle sammaleisiin verhotun metsän läpi.. Ylhäällä ei muita nähtäisi, sillä solan ylittää vain muutama porukka vuodessa. Huima riippusilta valtavan kanjonin yli merkkasi siirtymistämme kahdeksi viikoksi vuoriston autottomaan maailmaan. Vaaleiden paitojen hihansuut värjäytyivät iilimatojen imemään vereen. Joogi laskeutuu vuorilta Toisena päivänä loputtomat kiviportaat jatkuivat, ja veivät meidät hitaasti pilvien sisälle. Hämmästelimme portaiden rakentamiseen käytettyä vaivaa, sillä niitä oli kuljettu jo kahtena päivänä kahden korkeuskilometrin verran. Keräsimme ensimmäisen vuorokauden korkeutta loputtomissa rappusissa, jotka saivat hien virtaamaan kuumassa ja kosteassa ilmassa. Sisällä savusi nuotio, joten teen juonti ja ruoanlaitto painekattilalla Vaaleiden paitojen hihansuut värjäytyivät iilimatojen imemään vereen. Reitti kulkisi Langtangin kansallispuiston pohjoisosissa, ja ylittäisi hankalana pidetyn Tilman Pass -vuorisolan 5 300 metrissä. Lähdimme vaellukselle kihelmöivästi nimetystä Last Resort -aktiivilomakeskuksesta kuoppaisen jeeppimatkan päätteeksi. Sola on nimetty brittiläisen vuorikiipeilijän Bill Tilmanin mukaan, joka teki löytöretkiä alueella 1949. Iilimadot olivat riesanamme, ja ne luikertelivat paitsi kenkiin, myös vaellussauvoja pitkin käsiin. Nämä mökit tulisivat vielä tutuksi: luonnonkivistä rakennettu kehä, jossa oli katto aaltopeltiä tai pressua. Puut olivat kietoutuneet sammaliin ja saniaisiin kosteassa metsässä. 46 RETKI joulukuu 2024 SEIKKAILU NEPALISSA O lin monesti pohtinut vaellusta Nepalissa, mutta ylikansoitetut reitit eivät houkutelleet. Pääsimme illaksi Listin pikkukylään, jossa kylmä suihku huuhteli liman iholta
47 RETKI joulukuu 2024 SEIKKAILU NEPALISSA U K KO S K U U R O N jälkeen Sadhu meditoi kultaisessa auringonlaskussa.
48 RETKI joulukuu 2024 SEIKKAILU NEPALISSA tapahtui maan tasalla olevalla solumuovilla, paksun savun kiemurrellessa katonrajassa. Ukkonen iski korviahuumaavan lähelle, ja olimme iloisia siitä, että olimme katon alla. Dylan päätyikin keskeyttämään vuoren rinteitä viljelevälle maatilalle, josta hän palkkasi kantajan auttamaan itsensä parin päivämatkan päähän maantielle. Kulku ylävuoristossa tulisi olemaan vieläkin raskaampaa. Olin tyytyväinen mäkitreenaamiseen käyttämistäni päivistä, sillä kahden ja puolen kilometrin nousu parissa päivässä oli toden totta ollut rankka. Seuraavana päivänä suuntasimme solaan, josta matka jatkuisi alaspäin. Elliott vaikutti huonovointiselta, ja Dylan tuntui olevansa kuntonsa rajoilla. Dylanin jalat piiputtivat alamäessä, ja kulku muuttui niin pökkelöksi, että hän joutui antamaan reppunsa oppaalle. Hämärässä savupirtissä oli myös oransseihin pukeutunut sadhu, askeetikko, joka kertoi palanneensa vuorilta meditoimasta ja joogaamasta. Loputtomat portaat alaspäin tuntuivat vieläkin haastavammilta pistäen etureidet koville. Dylanin eteneminen oli hidasta, ja myös hän oli sitä mieltä, ettei ylöspäin olisi viisasta lähteä. Opas tuli juttelemaan Suville ja minulle, ja kertoi olevansa huolissaan Dylanista. Saimme myös päivittäisestä monsuunisateesta osamme, sillä olimme liikkeellä myöhempään kuin aikaisempiM A JATA LO N pitäjä valmisti meille linssipataa avotulella kaukana vuorten takana. Ryhmämme kulku nopeutui, ja myös kantaja pääsi osasta kuormastaan. M O N S U U N I K AU D E N viimeinen päivä oli piiskannut meitä rajusti edellisillan, mutta aamu valkeni kirkkaana pelastaen retken jatkumisen.. Piha muuttui kaatosateessa lantaliejuksi, ja seurasimme näytelmää, jossa yksi lehmistä yritti sisään naapurimökkiin tullakseen yhä uudelleen hätistetyksi takaisin pihalle. Matka keskeytyy Yön majatalossa vietettyämme jatkoimme matkaa, ensin taas jyrkästi alas ja sitten raskaasti ylös. Jatkoimme viidakkojen ja vuolaina koskina virtaavan joen lomasta eteenpäin
Viiden lammen muodostama alue oli kauniisti vuorten reunustama, ja paikalla järjestettiin uskonnollisia festivaaleja. Vaihdoin sen alla läpimärät vaatteet ripeästi kuiviin. Jos seuraava päivä olisi sateinen, olisi se ongelma. Oudot strutsinmunan muotoiset kukat olivat ainoat varpua isommat kasvit, jotka kasvoivat karuilla rinteillä. Alavartalo oli makuupussissa kuumavesipullon kanssa. Kun kylmästä tärinä alkoi, teimme pakkoratkaisun ja aloimme pystyttää leiriä. Pidimme siellä akklimatisoitumispäivän ja myös toisen, koska sää oli hyvin sateinen. Käperryin syvälle makuupussiin täristen holtittomasti kylmyydestä. Majataloon saapui toiseksi päiväksi myös tuvan täydeltä nepalilaisia retkeilijöitä alkaneiden lomien vuoksi. Tin Pokharin kolmelle järvelle saavuttuamme maisema avautui: Jugal Himalin valkeat huiput avautuivat edessämme. Alun hytisemisen jälkeen vaate alkoi kuivaa ja parin tunnin jälkeen se oli riittävän kuiva makuupussiin otettavaksi. Monsuuni päättyy ratkaisevalla hetkellä Heräsimme aamulla ennen auringonnousua. Yövyimme syvällä viidakossa Dipun muutaman mökin kylässä. Opas tuli kertomaan, että jos huomenna sataisi samalla tavalla, emme voisi jatkaa korkeammalle vuoristoon. Haasteena oli, että kaikki vaellusvaatteet olivat läpimärät. Siellä elettiin luontaistaloudessa viljellen hirssiä, maissia, pinaattia, hamppua ja banaania. Vajaan tunnin päästä olin saanut itseni lämpimäksi, ja aloitin ruoan tankkaamisen sateen piiskatessa edelleen telttaani. Suureksi iloksemme sade oli lakannut, ja pilvet olivat väistyneet kerrassaan upean vuorimaiseman tieltä. Matka jatkui neljässä kilometrissä sijaitsevalle Panch Pokharin alueelle. Rankkasade saa retken vaakalaudalle Sade jatkui seuraavanakin päivänä, mutta jatkoimme ylöspäin. Näitä maisemia olimme tulleet etsimään! Jatkoimme päivän mittaan ylöspäin, ja maasto alkoi muuttua ensin karuksi tundraksi ja sitten jäätikkömoreeniksi. Kaikille kuitenkin löytyi sija. Pakkasimme läpimärät teltat, ja jatkoimme matkaa. Oli suunta mikä hyvänsä, olin lunastanut itselleni muutaman oljenkorren saatuani tärkeimmät vaellusvaatteet kuivaksi. 49 RETKI joulukuu 2024 SEIKKAILU NEPALISSA na päivinä. Käperryin syvälle makuupussiin täristen holtittomasti kylmyydestä.. Tuntui uskomattomalta, että kaikki talon tavaroista oli kannettu paikalle ihmisvoimin monen päivämatkan päästä. Auton akulla toimiva yksinäinen lamppu valaisi hämärästi makuusoppeamme syvällä rehevässä laaksossa lumihuippuisten vuorten syleilyssä. Oma mielialani oli todella matalalla, sillä tuntui että olimme lähteneet vaellukselle liian aikaisin, monsuunin ollessa vielä täysissä voimissaan. Korkeus alkoi painaa askeleissa. Sade yltyi, ja useamman tunnin kaatosateen jälkeen olimme sadevaatteista huolimatta läpimärkiä. Aloitin vaatteiden kuivaamisen pukemalla läpimärän vaatekappaleen yksitellen suoraan ihoa vasten. Keitin kuumavesipullon, ja syleilin sitä kylmästä väristen syvällä makuupussissa. Oli myös riski, että märät vaatteet jäätyisivät yöllä. Nuotio savusi keittiössä, ja linssikeitto pihisi painekattilassa illan pimentyessä. Sain kahdeksassa kylmässä tunnissa kuivaksi aluspaidan, tuulitakin, kuoritakin ja housut. Pysähdyttyämme kylmä hyökkäsi, ja pystytin pyramiditarppini nopeasti ja vakavana. Rankkasateen vain jatkuessa Elliot ja Suvi alkoivat olla hyvin viluissaan, eikä omani tai nepalilaisten olo ollut yhtään sen parempi
Opas potki jalalla askelmia reunamoreenin jyrkkään kohtaan, ja laitoimme kypärät päähän, sillä sorarinteen ylhäällä vaanivat kivet saattaisivat koska vain lähteä vierimään. Ruokailun jälkeen kävin makuupussiin vesipullojen, elektroniikan ja muovipussiin pakattujen märkien kenkien kanssa. Tunnelma oli erämainen, ja tyypillisesti Nepalissa näkyviä polkuja, roskia ja ihmisasutuksen merkkejä ei ollut enää pariin päivään näkynyt. Olimme jo yli neljässä kilometrissä, ja happi meinasi loppua kiviä kantaessa. Pääsimme alkuillasta leiripaikalle. Ylöspäin kulkeminen tuntui hyvin raskaalta. Purimme teltat, ja suuntasimme hämärässä kohti Tilman Passin aukkoa vuorten välissä. Lumiseen solaan jäätynein kengin Heräsin ennen auringonnousua tähtikirkkaaseen pakkasaamuun. Pystytin tarpin huolellisesti isoja lohkareita lumikiiloina käyttäen. Jatkoimme vasemmalla näkyvään harmaata moreenia valuvaan solaan.. Nukuin surkeasti orastavassa päänsäryssä heräten välillä haukkomaan henkeä ohuessa ilmassa. I H AST E L I M M E Jugal Himalin maisemia ennen ylävuoristoon nousemista. Iltapäivän pilvet olivat laskeutuneet peittämään vuoren huiput. Olin kotona säätänyt pitkään jäärautoja, sillä olin epävarma niiden pysyvyydestä joustavissa retkeilykengissä. Muutkin heräilivät, ja aamutoimien jälkeen varustauduimme kiipeilyvaljailla ja jääraudoilla. Tein lumesta pienen muurin, joka estäisi pahimman liepeen alle käyvän tuulen. Kauempana jäätiköllä valui kumean jyrinän saattelemana lumivyöryjä, mutta ne olivat onneksi kaukana reitiltämme. Sola oli aiemmin näkemiimme kuviin verrattuna hyvin luminen. Se olisi sulana ollut karmea lohkareikko, mutta edellisinä päivinä meitä vaivannut kaatosade oli satanut ylävuoristoon lumena, joten tamppaamisen jälkeen saimme tasaiset teltansijat. Mahtavien vuorten syleilyssä näkyi kohteenamme oleva valkea sola. AskeVarpaita paleli, olimmehan läpimärissä retkeilykengissä yli viidessä kilometrissä. Saavutimme lumirajan, ja kuljimme varovasti lumen peittämässä lohkareikossa eteenpäin. Ilma oli ohutta, ja rinkassa oli täysi retkeilyvarustus. Ilmaan tuli kylmä henkäys lumen maailmaan astuessamme. 50 RETKI joulukuu 2024 SEIKKAILU NEPALISSA Saavutimme ylävuoriston. Raudat tuntuivat kuitenkin pysyvän jämerästi kengissä kiinni jyrkässä lumirinteessä
Lumelta päästyämme otimme jääraudat jalasta. Keräilin itseäni hetken, mutta onneksi selvisimme säikähdyksellä. 51 RETKI joulukuu 2024 SEIKKAILU NEPALISSA leiden välillä oli pakko pitää lyhyt tauko. Lisäksi reitti alas oli jyrkkä, ja vaati usein käsillä tuen ottamista. Opas oli kuitenkin kokenut sherpa, jonka luotimme haistavan vaaralliset kohdat. Kantaja alkoi hätistellä härkää tiehensä, mutta härkä tuli hetken päästä takaisin. Lava-auton kokoinen vaalea jakkijärkä tallusteli leiriimme. Vihdoin iltapäivällä saavutimme vihreän laidunnurmikon, joka olisi leiripaikkamme. Kahlaus oli hieman hankala, mutta opas ja kantaja auttoivat ryhmää pääsemään virran toiselle puolen. Pääsimme aurinkoon, ja vedin putkihuivin kasvoille estämään nenän ja huulten palamista ankarassa säteilyssä. N U K U I M M E yön korkeassa ilmanalassa katkonaisesti heräten välillä haukkomaan happea. Tuntui, että härmäläisillä voimasanoilla käskyttäminen tepsi härkiin paikallista kieltä paremmin! Pimeä laskeutui ja iltatoimien jälkeen käperryimme makuupussiin kuuran kertyessä telttakankaalle. Kipristelin varpaita, ja onneksi nousevan auringon raja näkyi jo. Laitoimme teltat ja opas keitti voimakkaan sokeripitoista sherpa-teetä päivällisen kumppaniksi. Edessä olisi vielä toinen puolikas päivästä, ja se osoittautuisi vielä vaarallisemmaksi. Olimme yhä yli neljässä kilometrissä. Olin onneksi laittanut aamulla solan ylitykseen kuivat sukat ja pakastepussit kenkiin. E L L I OT sulattaa vettä yläleirissä ennen seuraavan aamun nousuamme Tilman Passin solaan.. Juuri kun olin nukahtamaisillani, kuulin äänen, joka säikäytti minut sydänjuuriani myöten: Ilmavirta puristui kumeasti sieraimisH Y M Y oli herkässä kun saavutimme solan korkeimman kohdan raskaan aamun jälkeen. Kivet pyörähtelivät helposti, sillä jäätikkö työnsi niitä joka talvi alaspäin. Seurasimme oppaan jalanjälkiä säntillisesti. Kuljimme joen vartta tiheässä pusikossa, tyrnipensaiden piikkien raapiessa jalkoja. Suvi huusi härälle muutaman valitun sanan suomeksi, ja iso eläin lähti lipettiin. Raskaan mutta ongelmattoman nousun jälkeen pääsimme solan harjalle. Otimme kuvat, ja opas tarjosi kookoskeksejä ja jakinjuustoa. Lumisillat olivat onneksi suuria, joten railoista ei ollut suurta harmia. Päivällistä syödessämme saimme vieraan. Onnittelimme toisiamme ylävitosilla. Olin aiemmin kulkenut etujoukoissa, mutta nyt tulin kuperkeikkailusta voipuneena kaukana hännillä. Kypärä oli onneksi vielä päässä, ja sai ollakin alas asti. Varpaita paleli, olimmehan läpimärissä retkeilykengissä yli viidessä kilometrissä. Emme sitoneet itseämme köysistöön, mikä hieman hirvitti. Jäätiköltä alas valuva moreeni osoittautui hyvin hankalaksi. Jakkihärkä tulee telttaleiriin Lähdimme alas solasta. Kulku oli raskasta ja hankalaa, ja paras reitti kulki osittain puron keskellä, sillä näin vältimme päärinteen kivivyöryriskin. Yhtäkkiä kivi pyörähti jalkani alta, ja tein kuperkeikan kivikossa alaspäin. Vaivalloisen kulun päätteeksi pääsimme alas, jossa virtasi vuolas joki. Olimme kantajaa ja opasta myöten hyvin uupuneita, sillä päivä oli ollut rankkojen päivien jälkeen vielä selvästi raskain. Etenimme solan laelle railottuneeseen osaan
Virta pyyhkäisi Suvilta crocsit jalasta, ja hän huusi, ettei tunne enää paljaita jalkojaan. Jalat sykkivät turtana kipua nolla-asteisessa virtavedessä hyvän tovin kahlattuamme. Tartuin Suvin repun olkaimista ja hän tarttui vastakkain minun. Vuorossa oli Langtang Kholan kahlaus. Kylmä koski salpasi hengityksen, kun liikuimme syvimpään osaan. Olimme odottaneet aamuun, sillä jäätikön sulamisvirrat ovat yön jäljiltä matalimmalla tasolla. Astuimme virtaan. Pääsimme kuitenkin kaatumatta rannalle, jossa otin äkkiä kengät ja sukat jalasta ja puristelin jäätyneitä varpaita lämpimäksi. Suvi oli porukan lyhimpänä huolissaan syvästä vedestä, joten päätimme kahlata kahdestaan koskipelastuskurssilla oppimallani tavalla. Kuljimme kylmässä kuurassa rantaan etsimään reittiä leveän joen poikki. Virtakohta oli lyhyt, mutta syvä ja voimakas. Toivoin hartaasti, ettei jakki sotkeutuisi kenenkään teltan naruihin. Väänsimme veden sukista, puimme kengät ja lähdimme pikaisesti kävelemään melkein juoksuvauhtia. JA K K I H Ä R K Ä tuli kiinnostuneena leiriin, eikä meinannut lähteä hätistelystä huolimatta.. Jäätikkövirta ottaa veronsa Seuraavana aamuna oli edessä ehkä retken eniten jännitetty osuus. Keskellä jokea oli hiekkasärkkä, johon opas kahlasi melko vaikean näköisesti. Jaloissa ei ollut tuntoa, joten ainoa keino oli palauttaa se käveleJuuri kun olin nukahtamaisillani kuulin äänen, joka säikäytti minut sydänjuuriani myöten. Se niistä yöunista. Löysimme hieman ylempää pidemmän, mutta paremman reitin samalle särkälle. Kahlaus särkältä vastarannalle tulisi olemaan vaikeampi. Opas ja kantaja kahlasivat hankalan oloisesti ensin, ja opas menetti molemmat sandaalinsa virtaan. 52 RETKI joulukuu 2024 SEIKKAILU NEPALISSA sa, kun tonnin painoinen eläin tuhahti muutaman metrin päässä. Elliott kahlasi seuraavana onnistuneesti
Tutustuimme myös Langtangin laaksossa pidempiä aikoja viettävään hollantilaiseen Grantiin, jonka kanssa kävimme myös läheisellä järvellä uimassa. Erityisen hämmästyttävää oli nähdä, miten kaikki kannettiin vuoristoon ihmisvoimin. Suuntasimme toisena lepopäivänä läheiselle Tsergo Ri -vuorelle, josta noin viiden kilometrin korkuisena avautuu näkymät lähiympäristöön ja etenkin kylän maisemia vallitsevalle massiiviselle Langtang Lirung -seiskatonniselle. Cappuccinopäiväkirjat Jatkoimme tasaista polkua pitkin kohti Kyanging Gompan vuoristokylää. Vastaan tulikin aina silloin tällöin riisisäkkejä tai useampaa korillista Coca-Colaa ylös kantavia ihmisiä. Langtangin kansallispuisto KIINA NEPAL Tilman Pass The Last Resort Listi Shotang Kharka Panch Pokhara Tin Pokhari Langtang Khola Langtang Lirung Tsergo Ri Kyangjin Gompa Syabru besi Katmandu Katmandu vaellusreitti vaellusreitti 5 km. Grant auttaa paikallisia pulttaamaan köysilaskeutumisja via ferrata –reittejä, ja Elliott kävi myös kokeilemassa yhden reitin. Koska kaikki tuotiin kylään ihmisja aasikuljetuksella, oli tästä otettava hyöty, ja vietimmekin pari lepopäivää tuoreesta cappuccinosta ja leivonnaisista nauttien. 53 RETKI joulukuu 2024 SEIKKAILU NEPALISSA mällä rivakasti pakkasaamussa. Savupirtissä eläminen oli todella vahvassa kontrastissa länsimaiseen elämäntyyliin, ja ajatukset tuntuivat palaavan nepalilaisessa keittiössä savuavaan nuotioon useasti matkan jälkeen. Solasta toipuneena Retkestä toipuminen vei muutaman päivän, jonka vietimme Elliotin kanssa Kathmandun kahviloissa. Mukana oppaana oli kantajamme, joka oli alueelta kotoisin. Kylään saavuttaessa oli selvää, että vaelluksen erämaaosuus oli nyt ohi. Hän ja Suvi jatkaisivat vielä vaellusta Manaslun alueella. Takaisin kaupunkiin Matkasimme alamäkeen kahden päivän ajan Suvin ja Elliotin kanssa. Mieleenpainuvinta vaelluksella oli nähdä paikallista elämää syvällä vuoristossa viidakon kätköissä. Meidät matkalaiset otettiin aina ilolla vastaan, ja monesta kodista muuntui pientä korvausta vastaan hotelli, kun tarve oli. Dylan tuli hotelliin, ja jälleennäkeminen oli iloinen. Olimme muita reitillä olleita turisteja paljon paremmin akklimatisoituneet, olimmehan viettäneet jo useamman päivän viidessä kilometrissä. Lopulta pääsimme perille Syabrubesin kylään tiibetiläisteemaiseen hotelliin. Jakkeja oli ollut vasta solan ylityksen tällä puolen, mutta täällä Langtangin laaksossa niitä oli lukuisia. Hotellin pihassa oli kahvila, joka mainosti tekstillä: ”meillä on oikea italialainen espressokone”. Kuljimme pitkän ja hankalan rinteen alas, ja laaksossa jouduimme kulkemaan monta tuntia tiheässä pusikossa ennen paluuta. Auto kurvasi monsuunin runtelemaa tietä, ja välillä tie vei suoraan vesiputouksen alta. Tiibetin läheisyys näkyi selvästi alueen kulttuurissa ja ihmisissä. Jakkihärät kirmailivat edellä tuuhean karvainen häntä heiluen. Saimme pidellä penkistä kiinni, jotta pää ei osuisi auton kattoon hurjassa maastoajossa Bollywood-musiikin raikuessa autoradiosta. Kulku vuorelle kävi nopeasti, ja olimme huipulla ensimmäisten joukossa. Kulku alkoi käydä ilmavaksi harjanteella, ja halusimme reitiltä pois. Alasmenomatkalla hän halusi näyttää jonkin lisäreitin. Sen sijaan tärkeimpänä muistoihin jäivät nämä ihmiset. Saimme Elliotin kanssa paikan maastoautoon, joka kuljettaisi meidät maailman kuoppaisinta tietä pitkin takaisin Kathmanduun. Luulin etukäteen, että suurimmaksi muistoksi matkasta Himalajalle jäisi vuorimaisemat. Paleltumasta vuosia sitten kärsinyt Suvi sanoi, että tunto varpaisiin palasi vasta puolen tunnin päästä. Kaikille oli selvä, että paluureitti oli katastrofi, mutta emme viitsineet siitä kantajaa sättiä, sillä hän kyllä tiesi, ettei päivä ollut mennyt putkeen
Päiväretki Karhunahtaan rotkolle matalalla paistavan auringon valossa on itselleni parasta joulukuista retkeilyä. J O U LU K U U 2023 — K A R H U N A H AS, P E TÄ JÄV E S I. 54 RETKI joulukuu 2024 KARHUNAHAS 54 RETKI joulukuu 2024 KARHUNAHAS T E KST I JA K U VAT Benjamin Hokkanen Alkutalven taikaa Luminen alkutalvi tuo valoa joulukuun lyhyisiin päiviin
Metsän kylmät sinivalkoiset sävyt vaihtuvat puidenlatvuksissa lämpimän kellertäviin matalalta paistavan auringon siveltimestä.. Vaikka paikka tunnetaan yleisemmin nimenomaan nimellä Karhunahas, se löytyy kuitenkin maastokartasta tätä nykyä nimellä Karhunahdas. 55 RETKI joulukuu 2024 KARHUNAHAS L umensyvyys ja pakkanen ovat parissakympissä. TA LV I N E N metsäpolku on vielä tässä vaiheessa lumikautta helppo kävellä. Jyväskylän länsipuolella Petäjävedellä, Multian rajalla, sijaitsee pieni, mutta kaunis Karhunahtaan rotkojärvi. Päätämme kiertää piskuisen järven ennen eväiden kimppuun käymistä. Kohdassa, jossa polku parkkialueelta saapuu rotkolle, on myös hirsinen laavu ja sen vieressä tulipaikka. Rotkojärven ympäri Muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen ollaan rotkojärven reunalla. Joulukuinen metsä on hiljainen. Jyrkähköt kalliot nousevat muutaman metriä jään pinnasta suoraan ylöspäin. Tilaa parkkipaikalla ei kovin paljoa ole, mutta ainakaan joulun välipäivinä tunkua ei ole. Laavulla tulien äärellä istuu retkeilijä eväitä syömässä. Aurinkoisen päivän pari valoisaa tuntia kuluvat nopeasti, joten liikkeelle on paras lähteä heti aamusta. Metsän kylmät sinivalkoiset sävyt vaihtuvat puidenlatvuksissa lämpimän kellertäviin matalalta paistavan auringon siveltimestä. Karhunahtaalle on helpoin kävellä Karhunahtaantien pieneltä pysäköintipaikalta. Polttopuut kannattaa muistaa napata matkaan parkkipaikan vieressä sijaitsevasta puuliiteristä, jotta tulistelijan ei tarvitse kävellä edestakaisin laavun ja liiterin väliä. Karhunahas saa nimensä tarinan mukaan karhunmetsästäjien ajettua karhun loukkoon kahden pienen puron laskukohtaan rotkon pohjalla. Yön lumisade on maalannut mäntyihin pystyraidat. Ahas tai ahdas, eipä karkumatkalla olleelle kontiolle tainnut tilaa pakenemiseen jäädä. Hento siritys ja kuusien oksistossa näkyvä pieni liikehdintä paljastavat tinttien, hippiäisten ja puukiipijöiden talvisen yhteisparven. Hyvällä tuurilla tähän aikaan vuodesta saattaa kävellä talvisen tiaisparven läpi. Tiimityö tuo pikkulinnuille turvaa, sillä täälläkin voi oksalla päivystää varpuspöllö, joka iskee ääneti liian huolettoman tiaisen niskaan
Lumen alla voi hyvinkin olla liukkaita ja jäisiä kohtia.. Osa kaiverruksista on tuoreempia, mutta joukossa lienee myös menneiden vuosikymmenien pontikankeittäjien tai metsästäjien kaiverruksia. Pikkuinen mylly metsän siimeksessä on vetänyt käyttäjiä laidasta laitaan. K A R H U N A H TA A N ympäri kulkeva polku on nimeltään Karhunpolku, joka tosin lieksalaisesta nimikaimastaan poiketen on varsin lyhyt. Järven länsipuolen maasto on varsin epätasaista. Välillä jalansijaan on haettava nelinkontin. Myllyltä on enää suhteellisen lyhyt nousu takaisin laavulle. Matalan oven pieliin ja sen yläpuolelle on kaiverreltu vuosien saatossa nimikirjaimia vaikka kuinka paljon. Toinen lankkusilta auttaa järven pohjoiskulmalla solisevan ruskean virran ylityksessä. VÄ L I L L Ä on otetettava kädet avuksi. Siellä aiemmin kohtaamamme retkeilijä pakkailee viimeisiä varusteitaan ja luovuttaa kipinävahdin tehtävän meille. Tästä alkaa luonnonsuojelualue. Paikalla on myös pari vanhaa lukittua ja huonokuntoista myllyrakennusta. 56 RETKI joulukuu 2024 KARHUNAHAS Punaisin täplin maastoon merkitty reitti ylittää pikkujärvestä laskevan puron ensin lankkusiltaa pitkin. Kallioinen maasto ja parikymmentä senttiä lunta tekevät liikkumisesta sykettä nostattavan kokemuksen. Välillä jalansijaan on haettava nelinkontin. K I PA K K A pakkanen ja kallioita kipuava polku saavat lasit huurustumaan. Naavat roikkuvat kuusien oksilta lumen alta
Tuli lämmittää mukavasti myös sormia, jotka pysähdyksen jälkeen ovat alkaneet viiletä nopeasti. T U L E T ja eväät laavulla kruunaavat retken. Kevättalvella lisääntyvä aurinko saa taas liikkelle, mutta näin "kaamostalven" aikaan, en oikeastaan koskaan päädy yhtä yötä pidemmille reissuille. Siksi minulle on ollut tärkeää käydä ulkoilemassa matalalla kynnyksellä vaikka edes lyhyt retki niin usein kuin kaamosväsynyt itseni jaksaa. Auringonvalon viimeinen tunti siivilöityy silmiimme mäntyjen runkojen välistä polulla. Evakuoin leivoksen käteeni ja alan popsimaan pois. Tällaiset pienet retket ovat tärkeä osa talvihorrosta elävän sulan maan retkeilijän arjessa. 57 RETKI joulukuu 2024 KARHUNAHAS Eväitä ja tunnustuksia Päiväretkellä eväät ovat aina runsaammat. Pysähdymme kuvaamaan; onpahan kaunista. Laavun nurkassa nököttävä karhuveistos tuijottelee meitä, kun teemme eväät syötyämme tilaa seuraaville retkelle saapuville. Kello ei ole edes kahta, mutta lähdemme lompsimaan autolle. Jyväskyläläisestä Lidlistä ostetut makkarat tirisevät ja poksuvat nuotion ritilällä. ”Kohta ne palaa”, toteaa joku ritilällä lämpiävistä kohmeisista munkeista. Vaikka teen talvivaelluksiakin, on niiden määrä valehtelematta huomattavasti vähäisempi kuin sulan maan aikaan. KO L A-K A R H U KS I nimetty veistos sopii paikkaan harvinaisen hyvin. Alkutalven taikaa. luonnonsuojelualue Petäjävesi Multia Sahinpuro myllytupa Möllinpuro Karhunahdas Karhunahtaantie 90 200 m vaellusreitti
Hautapaikka ei ollut välttämättä kirkkomaa, vaan kylmä hiekkapenkka, josta ruumis saatiin kuljetettua kylän hautausmaalle vasta rekikelillä. Suomun karsikkopuun kaikkia merkintöjä ei ole saatu vahvistettua kirkonkirjoista, mutta varmoja ollaan ainakin Suomun ensimmäisen metsänvartijan Olli Siposen kummankin pojan kuolinpäivämääristä: Olli kuoli 12-vuotiaana 4.11.1875 ja 21-vuotias Matti hukkui sulaan Suomujokeen kaatuneen heinäkuorman mukana 20. helmikuuta vuonna 1895. Karsikko voitiin veistää myös karhunkaadon kunniaksi, kaskimaan tunnukseksi tai hyvän nuotta-apajan merkiksi. Viimeiset 150 vuotta ovat kuroneet laitoja hieman umpeen, mutta vuosikasvu on jo äärimmäisen hidasta. Puun kylki on kuorittu kahdelta sivulta paljaaksi tauluksi jo 1800-luvulla. Satoja vuosia vanha petäjä sinnittelee yhä männikköisessä notkelmassa, vaikka vihreitä neulasia on joka vuosi yhä vähemmän. Talvella Patvinsuo painuu tunnuseläimensä karhun tavoin talviunille, mutta aura käy kääntymässä pysäköintipaikalla suoden kulkuyhteyden suoerämaan laidalle. Karsikkoja on kaiverrettu yleisesti tilan ja hautapaikan välille. Taulupinnoista on yhä havaittavissa jopa yli 70 kaiverrettua merkkiä, jos numeroiden ja kirjaimien lisäksi lasketaan päivämääriä erottavat jakoviivat. Suomulle vievän tien varressa, puolisen kilometriä ennen tilaa, karttoihin on merkitty luonnonmuistomerkkinä suojeltu puu. S uomun luontotupa on kesäisin Patvinsuon kansallispuiston sykkivä sydän. Tällöin uskottiin, että kuollut huomaisi kotiin palatessaan merkintänsä puusta ja ymmärtäisi palata leposijalleen. Myös metsävartija Olli Turunen menetti poikansa nuorena, josta muistuttaa kaiverrus 19 9/8 06. Entisen metsävartijatilan rakennukset majoittavat retkeilijöitä, Kaunisniemen sauna lämpiää ja merkityt polut risteävät pihalla. 58 RETKI joulukuu 2024 RETKIHETKI: SUOMUN KARSIKKOPUU Suomun karsikkopuu WGS84, N 63° 07,829', E 30° 43,241' T E KST I JA K U VA Joel Ahola Kuolleiden kunniaksi Kummittelemaan palaava henki huomasi ennen kotitaloa mäntyyn kaiverretut nimikirjaimensa ja ymmärsi palata takaisin leposijalleen. Uusin merkintä on vuodelta 1973 muistona Suomun viimeisen metsänvartijan Armas-veljen menehtymisestä Ruotsissa. Tämä väliaikaishautaus näkyy nykykartoilla paikanniminä, kuten Ruumisja Hautasaarina. Suomun karsikossa näkyy hyvin 1800-luvun kirjoitustaidon haasteet – kaksi S-kirjainta on kaiverrettu peilikuvina.
Suomun toinen kaiverrustaulu piilottelee männyn takana.. 59 RETKI joulukuu 2024 RETKIHETKI: SUOMUN KARSIKKOPUU K A RS I KOT on veistetty suojan puolelle, sillä aurinkoisella sivulla kaiverrukset peittyisivät pihkaan
Vierailu yhdellä järven autiotuvista puolestaan muistutti, että säännöt ovat noudattamista varten. 61 RETKI joulukuu 2024 INARIJÄRVELLÄ KALASTAMASSA 61 RETKI joulukuu 2024 T E KST I JA K U VAT Pekka Juntti Inaria inkkarilla Yli kolmen tuhannen saaren Inarijärvi on upea melontakohde, mutta avokanootin kanssa aalloilla keinuessa tajuaa, kuinka suuresta vedestä on kyse. H E I N Ä K U U 2023 — I N A R I JÄ R V I INARIJÄRVELLÄ KALASTAMASSA TO I S E N yön leiripaikka löytyi pienen saaren niemestä, joka normaalilla vedenkorkeudella lienee liian märkä teltalle.
Pakkaamme kanoottia. Pilvisellä säällä Inarilla on yllättävän vaikea suunnistaa. Inari on yhä erittäin erämainen. Saarissa mökkejä on vähän, ja usein ne on tehty vanhoille asuinkentille, joista iso osa on kuulunut alueen alkuperäiskansalle inarinsaamelaisille. Vaikka olemme eräilleet ikämme ja istuneet monenlaisessa paatissa, kanoottimelojina olemme vasta-alkajia. Inarijärvi on suosittu melontakohde. Reissu alkaa. On viisainta pyyhkiä vasta-aaltoon Vuonon yli ja jatkaa Sarminiemen vaarojen suojassa kohti luodetta, kohti isoa Inaria. T U U L I tuntuu juuttuneen koilliseen. Maisema näyttää kaikkialta samalta ja mutkittelevat, sokkeloiset saaret sotkevat suuntavaiston.. Juuri sen enempää järvimelontaa emme ole harrastaneet, joten lähdemme retkelle nöyrin mielin. Havainto rauhoittaa. Kanootti on vanha keltainen lasikuitu-Winkkari, jonka kaverini Seppo tarjosi lainaan, kun kuuli, että suunnittelemme Hannun kanssa kanoottiretkeä Inarille. Kanootti tuntuu kulkevan vaivattomasti ja vakaasti. Edellisviikkojen leppoisat lämpimät ovat takana ja ilman lämpötila laskenut yli kymmenen astetta. Inari on suuri, arktinen ja karu järvi, jossa tuuli voi yltyä nopeasti. Seppo heilauttaa kättä, Alma haukahtaa. Tästä syystä Metsähallituksen Luontoon.fi -sivustolla kerrotaan, että avokanootti ei sovellu kovin hyvin näin avoimeen veteen. Koska Inari on meille kaikkialta suuri tuntematon, päätämme aloittaa retken Sepon kotirannasta. Edellisenä kesänä suoritimme avokanootin kanssa meloja-1-kurssin, tutustuimme koskimelonnan perusteisiin ja osallistuimme Ylitornion Tengeliönjoella 25 kilometrin mittaiselle ohjatulle retkelle, joka sisälsi myös muutaman järvenselän. Kirkasvetinen järvi on 3 318 saaren pirstoma, ja enimmäkseen valtion maata, joten rantautuminen ja leiriytyminen on luvallista liki kaikkialla. Saavutamme vastarannan tyyneyden. 62 RETKI joulukuu 2024 INARIJÄRVELLÄ KALASTAMASSA N anguvuono paiskoo aaltoa rantakiville. Kännykät, tulentekovälineet ja käytännössä kaikki muukin on pakattu vesitiiviisti ja H A N N U katsoo karttaa. Jo pelkkä kartan tutkailu näyttää miksi. Nämä seikat saivat meidät puntaroimaan turvallisuusasioita ennen lähtöä. Melon tavallinen veneilyliivi ylläni. Suomenpystykorva Alma keikkuu avokanootin vierellä, suunnittelee selvästi lähtevänsä mukaan. Hannulla on uudet paukkuliivit ja penkin alla varalla veneilyliivit. Edelliskesän koskimelontapäivänä kaatelimme ja kääntelimme kanoottia kouluttaja Kari Järvisen opissa ja uimataito on molemmilla kiitettävä, joten vedenvaraan joutuminen ei pelota. Istumme kanoottiin ja työntelemme sen kauemmas rannasta. Tuulennopeus on muutaman metrin sekunnissa, säätiedotuksen mukaan puuskissa seitsemän
Taimenen alamitta Inarilla on 50 senttimetriä. Säiden rääkkäämiä petäjiä ja kiveä. Hannu hihkaisee, nostaa melan veneeseen ja tarttuu vapaan. 63 RETKI joulukuu 2024 INARIJÄRVELLÄ KALASTAMASSA kiinnitetty hyvin paikoilleen. Nanguvuono päättyy, Nanguniemen venesataman veneet ja rakenteet siintävät Laitavaaranselän takana. Kurotan kalan Hannua kohti ja virnistän. Jostakin syystä Venäjä haluaa juoksuttaa nyt reilusti vettä turbiineihin jo kesällä. Illalliskala pötköttää kanootissa ennen kuin ensimmäinen tunti melontaa ehtii tulla täyteen. Hannun vapa niiaa, räikkä kirkaisee. Hannu väsyttää, korkea selkäevä käy pinnassa. Unelmana on Inarin taimen tai harjus, joka sopisi etevästi uusien perunoiden kaveriksi iltanuotiolla. Nappaan kalan kouraani ja nostan kyytiin. Veteen ei kangistu heti. Hannu uittaa kalan vierelleni. Seppo kertoi, että vesi on todella alhaalla ajankohtaan nähden. Myös se tyynnyttää mieltä, että pintaveden lämpötila matalimmissa lahdissa on kahdessakymmenessä asteessa. Se on osa turvallisuutta. Niissä ei kasva mitään. Inari on ottanut meidät ystävällisesti vastaan. Rantakivikot ovat kaikkialla paljaat. SA K E A pilvi makaa maiseman yllä. Harjus. Vaikea sanoa, onko sillä yhteys Ukrainan sotaan ja mahdolliseen energiapulaan. Kilometritavoitteita ei ole, yltiöpäisiin urheilusuorituksiin ei ole tarvetta. Vesi näyttää mustalta, suojaisella rannallakin aalto rikkoo sen pinnan niin, ettei pohjaa näy. Vähä vähältä kala lipuu kanootin laidalle, mutta minut nähdessään se syöksähtää vielä kerran karkuun. Emmeköhän selviä. Yleensä kivikot ovat veden peitossa. Aikeena on tutustua Inariin järveltä käsin, oppia lisää melomisesta, nauttia retkeilystä ja ottaa rennosti.. Inari on Venäjältä käsin säännöstelty järvi, sillä Inari laskee Paatsjokea pitkin Jäämereen, jossa Venäjällä on voimalaitos. Jossakin katajapuska ja vänkkyrä koivu. Aikeena on tutustua Inariin järveltä käsin, oppia lisää melomisesta, nauttia retkeilystä ja ottaa rennosti. Retkemme tavoitteet ovat maltilliset. Etenemme Nanguvuonon reunaa, katselemme maisemaa, joka tässä kelissä näyttää karuakin karummalta. Nanguniemi olisi lähtöpaikkamme, jos olisimme U S E AT alamittaiset pikkutaimenet kävivät näyttämässä itseään kanootin laidalla. Siksi Hannu laskee pienen vaapun veteen ja pudottaa vavan telineeseen
Rantaudumme katsomaan löytyisikö teltalle sija, ja onneksemme yksi kivi on sen verran tasainen, että siihen mahtuu kaksi telttapatjaa. Hannu kaivaa repustaan pastilliviinapullon. ”Ja reissun”, vastaan ja otan huikan. Maanmittarisaaren ja Ikkerinsaaren välisessä pienessä saaressa kajastaa teltta. Kanootti ei ole mikään kaunotar. Rannassa on avokanootti ja packcrafteja. Syömme tukevan aamiaisen, kahvistelemme, syötämme kuukkeleita ja yritämme kalastaa. Vuosikymmeniä tehdyt reissut näkyvät sen pinnoilla. Monia muitakin hyviä lähtöpaikkoja olisi ollut tarjolla. Haaveena on myös, että jostakin löytyisi kohtuullinen makuusija kahdelle. ”Harjakaisten kunniaksi”, hän sanoo. Varsinaista pimeää ei vielä heinäkuun lopulla tule, mutta sankka pilvi tekee tehtävänsä. Saamme vastaamme tuulen ja aallon, joka kovimmissa paikoissa rikkoutuu vaahdoksi. Kanootin voi laskea näppärästi järvelle esimerkiksi noin kymmeneltä veneenlaskupaikalta, jotka sijaitsevat ympäri Inarijärveä. Toivomme löytävämme sieltä suojaisan leiripaikan. A A M U on verkkainen. Kanootista katsoen Inari näyttää yhdeltä suurelta kivirakalta, josta jääkausi on viruttanut kaikki päätä pienemmät kivet pois. Kaivan villapaidan esiin ja kyyristyn viriävien honkatulien loimuun. Ihmeeksemme se ei haittaa. M E LO M M E pohjoiseen, vastatuuli lyö aaltoa kanootin keulaan. Ilmassa on syksyn koleus. Suuntanamme on saarirykelmä Maanmittarinsaaren ja Ikkerinsaaren liepeillä. Siitä eteenpäin kaikki hoituu. Maa on niin kivinen, että kiilat on pönkättävä kivenlohkareilla maahan. Puoliltapäivin kokoamme kamppeemme ja jatkamme matkaa kohti pohjoista. Löydämme muutaman sadan metrin päästä suojaisen tulipaikan. Kanootti tuo mieleeni uskollisen VA N H A Winkkari toimi Inarin aalloilla moitteetta.. Jatkamme matkaa kanssakulkijoita häiritsemättä. Ivalon taksipalvelu kuljettaa vuokrakaluston ja melojat haluttuun lähtöpaikkaan ja noutaa sovittuna ajankohtana sovitusta paikasta pois. Melontavälineitä vuokraavan ja palveluja tarjoavan Inarijärven melonnan Juuso Hietarinne kertoo puhelimitse, että melojan tarvitsee vain päästä Ivaloon. Jos tulisi myrsky, narut epäilemättä hioituisivat kiviä vasten poikki. Ilta tummuu. Sitä on korjattu, maalattu ja paikattu. Pykäämme teltan. Inarille pääsee melomaan, vaikkei käytössä olisi omaa autoa kanootin kuljettamista varten. Tasaista paikkaa saa etsimällä etsiä. Vanha Winkkari kulkee tasaisesti ja kevyesti ja pitää suuntansa helposti. Kuuluu iloista naisten puhetta. 64 RETKI joulukuu 2024 INARIJÄRVELLÄ KALASTAMASSA vuokranneet kanootin Ivalosta
Punainen tupa -nimelläkin tunnettu Kaikunuoran autiotupa lyö ovella kasvoillemme suloisen lämmön. Liimatainen kertoo, että oikeastaan syy meneillään olevaan valvontakierrokseen on juuri tämä. Nousen ylös ja menen ovelle vastaan. Liimatainen pysähtyy katsomaan täynnä olevaa laveria. K A L A ei syö. K A H V I N K E I T T T E LY tulilla onnistuu helposti, kun saarilla on maapuuta tarjolla runsain mitoin.. ”Jokohan nämä kohta luokitellaan löytötavaraksi”, konstaapeli virnistää. Luulin, että saan meloa koko ajan saarten suojaisia rantoja, mutta paikan päällä tajuan, että salmet, lahdet ovat suuria, selät kilometrien levyisiä. Toinen on paino, mutta se ei haittaa, koska emme ole raahaamassa kanoottia maita pitkin mihinkään. Se on prikulleen samoin Carinassa ja tässä kanootissa. Pöydällä on kalastusvälineitä, mutta ketään ei näy. Ehkä näytimme riittävän rehellisiltä. Säännöissä lukee myös, että jos tupa on täynnä, viimeiseksi tullut saa jäädä. Keittelemme ruuan ja juuri kun alamme syömään, ikkunan takana vilahtaa. Liimatainen ihmettelee tavaroita, menee lähemmäs ja nostelee makuupussin helmaa. Kaikki ympärillä näyttää samalta. Myös järven mittakaava pääsi yllättämään. Uudempia ja hienompia vekottimia on tehty, mutta niiden tulo ei ole vienyt luottokamppeilta sitä suorituskykyä, joka niillä on. ”Unohtivat kysyä luvat”, Hannu hoksaa melkein pettyneenä. Vanha Winkkari kulkee tasaisesti ja kevyesti ja pitää suuntansa helposti. Nylén esitteli Helsingin Sanomien 50-vuotishaastattelussa pienen Bokeh -käsityökustantamonsa tiikeliä eli kohopainokonetta, ja kertoi, ettei se ole lakannut toimimasta, vaikka uusia tekniikoita on syntynyt sen keksimisen jälkeen. Ikkunan takana marssii poliisi virkapuvussaan. Nuori konstaapeli kertoo, että on tekemässä erävalvontaa Metsähallituksen kanssa. Tupa on asuttu. On käynyt ilmi, että jotkut retkeilijät valloittavat tupia omaan käyttöönsä ja viettävät niissä jopa viisi päivää, vaikka autiotupa on tarkoitettu tilapäiseen yhden, kahden päivän oleskeluun. ”Poliisi”, Hannu toteaa. Kokeneemmat Inarin melojat tietävät, että järvellä saa enimmäkseen edetä joko vastatai myötätuuleen, sillä tuuli kääntyy vaarojen välissä luikertelevien salmien mukana. Sitten kaksikko lähtee. Kerromme, että ne eivät ole meidän, mutta vieraskirjassa on aamulla kirjoitetut terveiset saksalaisilta partiolaisilta. ”Täällä on lääkkeet ja kaikki. ”Hauska nähdä”, sanon ja viittoilen konstaapelin tupaan. Hannu katsoo karttaa tiheään. Paremmin Winkkari kulkee kuin aiemmin melomani muoviset vuokrakanootit. ”Syökää rauhassa, palaan kohta takaisin”, Liimatainen sanoo ja häipyy poliisin kanssa veneelleen. Nyt on erikoinen juttu”, hän päivittelee. Aalto lyö kokkaan. Tuuli tekee niissä ison aallon. Yksi laveri on täynnä varusteita, makuupusseja, vaatteita. Suomalaisia lääkkeitä. Päätämme suunnata autiotuvalle lounaalle. Itse huomaan menettäväni suunnan jatkuvasti, koska auringosta ei ole apua. 65 RETKI joulukuu 2024 INARIJÄRVELLÄ KALASTAMASSA Toyota Carinani sekä esseisti Antti Nylénin. Inarijärvelle ei kummoisia lupia tarvita, sillä järvellä saa viuhtoa yhdellä vavalla vapaasti, kunhan kalastuksenhoitomaksu on maksettuna. Tosiaan. Sormia palelee. Hänen perässään tulee Metsähallituksen erätarkastaja, joka esittelee itsensä Jari Liimataiseksi. Kymmenen minuutin kuluttua hän palaa allekirjoitettu lappu kädessään, jossa muistutetaan autiotupien säännöistä. Jos pitää yksi moite löytää, se on se, että pitkät kinttuni eivät meinaa mahtua etumelojan jalkatilaan
Päätämme kierrellä tuvan lännen puoleisten pikkusaarten rantoja, ja suunnata sitten Sikastosaariin ja ehkä Jääsaarille. Löydämme kallionkolosta vanhan verkkopiilon painokivineen ja rekineen sekä rakotulien hongan, jonka yläosa on muinoin palanut vain puoleen väliin. Myöhään illalla valkoinen moottorivene jarruttaa Punaiselle tuvalle. Autiotupia on viisi, vuokratupia muutamia. Päätämme leiriytyä. I N A R I L A P L A N D.F I -sivustolta löytyy kootusti inarilaisten yrittäjien palvelut myös melojille. melontareitti Nanguniemi Sarminiemi Inarijärvi Kaikunuora Nanguvuono Kaikunuora 2. Muutama hetki myöhemmin rannalla loimuavat suuret nuotiot. Kalastelemme saarta ympäriinsä, katselemme edessä siintävää Kasariselkää. Mutta matka tyssää jo ennen kuin olemme ehtineet meloa kilometriä Punaiselta tuvalta. E N N E N reissua kannattaa tutustua Metsähallituksen Luontoon.fi -sivustoon ja erityisesti sen Inarijärvi melojille -sivuun, josta saa lisätietoa Inarijärven retkeilypalveluista, kuten tuvista ja laavuista. Ennen nukahtamista tutkimme viimeisen päivän reittiä. Sivulla on myös useita reittiehdotuksia melontavaellukselle. Pintaveden juominen on jokaisen oma päätös. Vinkkejä Inarille I N A R I JÄ R V E L L E pääsee helposti yleisiltä veneenlaskupaikoilta. Nuotiosta huolimatta ilta on hieno. K A N O OT T I M I E S ei kärsi eikä grammoja viilata. O M A A N harkintaan: Pintavesien juomista ei enää suositella missään, mutta paikallisten rohkaisemina joimme suoraan Inarijärvestä, vaikka pintavesi oli liki 20-asteista. 66 RETKI joulukuu 2024 INARIJÄRVELLÄ KALASTAMASSA R U UA N jälkeen katselemme karttaa. Kitkerä savu etsii meidät niin, että joudumme tekemään ruoan ympyrää kävellen. Kannamme hongan leiriin aikeenamme polttaa se loppuun. Illalla kiertelemme saarta. Kämpänvalloittajat ovat palanneet. Uudet perunat ja voikastiketarpeet kulkeutuvat kanoottivaelluksella helposti mukana. yö rajapyykki Tyllilahti Petäjäsaari Jääsaari Nanguniemi Veskoniemi jääluola Korkia-Maura Ivalo 2 km. Myös metsähallitus kertoo, että vedet ovat ”yleensä juomakelpoisia”. Reissusuunnitelmahan oli, että ei ole suunnitelmaa. Vastarannan Tyllyvaaran kupeessa olisi Täyssinän rauhan rajakivi 1500-luvulta, mutta uskomme sen olevan siellä katsomattakin. Yhden nimettömän pikkusaaren nokasta pistää vähän telttaa leveämpi niemenkaistale, jota peittää paksu sammal. Noin viitisentoista kilometriä ja olisimme rannalla, jossa tervehtii aina iloinen Alma. I N A R I N saaret ovat pääosin Metsähallituksen hallinnoimia, joten majoittua voi melkein missä vain. Honka syttyy iloisesti, mutta tekee koillistuulen kanssa pirullisen liiton. Paikka on tuulensuojassa ja sammaleen alta löytyy hyvä makuupaikka kahdelle. Niitä löytyy Nitsijärveltä, Partakon Käyräniemestä, Kotalahdesta, Inarin kirkonkylältä, Ukonjärveltä, Nanguniemestä, Veskoniemestä sekä useammasta paikasta Ivalon kuntakeskuksen lähellä. yö 1. Silmät valuvat. Tyllylahdessa olisi kota ja tulistelupaikka, mutta jätämme sen toiseen kertaan. Rantaudumme katsomaan. Keskimoottorivene puksuttaa Kaikunuoralle. Kaikunuoralle ei huvita lähteä, sillä se kuljettaa veneitä tasaiseen tahtiin, ja osa niistä heittää terävän aallon. Ongelmia ei tullut ja vesi oli hyvää, mutta suosituksena tätä ei pidä ottaa. Jälkiruokalätyt paistamme suosiolla Trangialla kahdenkymmenen metrin päässä nuotiosta. Huollettuja tulentekopaikkoja on kymmenkunta
varusteet 68 10 2024 SÄÄRYSTIMISTÄ VOI OLLA ILOA NIIN TALVIKUIN KESÄRETKILLÄKIN. 74 NRO ” 67 RETKI joulukuu 2024 HAGLÖF SIN UUDET TALVIM AKUUPUSSIT. Lumi ja roskat pois kengistä s
H aglöfs uudisti makuupussisarjansa tämän vuoden alusta alkaen. 68 RETKI joulukuu 2024 VARUSTEET T E KST I Petri Laine & Benjamin Hokkanen K U VAT Benjamin Hokkanen Pohjoismaisiin öihin Haglöfs teki paluun untuvamakuupusseihin tänä vuonna. Yöksi kokeiluun valikoitui kevyempi pussi, jolla nukkui laavussa nollakelissä oikein mukavasti. N O R D I C Expedition -sarjan lämpimämmät pussit on suunnattu talvikäyttöön. Paksumman pussin rintakehän kohdalla olevat untuvakäytävät ovat pystysuuntaan, mikä pitää untuvat pitkäaikaisemmassakin käytössä nukkujan päällä, eivät ne pääse hitaasti liikkumaan kohti reunoja. Testasimme Nordic Expedition -sarjan kesäpussin Retki-lehden numerossa 5–6/2024 ja nyt on kylmempien kelien pussien vuoro. P U S S E I STA löytyy normaalin kännykkätaskun lisäksi verkkotasku esimerkiksi akuille tai muuten kylmäherkille varusteilla. Toisaalta keskivetoketju helpottaa makuupussin sisältä käsin operoimista esimerkiksi teltassa, kun lämmikettä jää molemmille kyljille vaikka pussia pitäisikin osittain auki. Kaiken kaikkiaan Nordic Expedition -sarja on Haglöfsiltä vahva paluu untuvapusseihin, jotka useamman vuoden ajan puuttuivat merkin valikoimasta kokonaan. Nordic Expedition -sarjassa on kaksi pussia, numeroilla –26 ja –12 varustettuja. Kauluksen tietämillä on pieni tasku puhelimelle. Lämpötilarajat on kuitenkin hyvä tarkistaa, sillä tuotteen nimi voi johtaa harhaan.. Untuvat pysyivät hyvin paikallaan eikä kylmiä kohtia ollut. Kokeilupussi oli 185-senttinen eikä siinä ollut 180-senttiselle nukkujalle juurikaan turhaa tilaa. Kylkinukkumisessa oli omat hankaluutensa, kuten makuupusseissa ylipäätään on. Nordic Expedition –12 pussin hinta on noin 750 euroa ja –26 pussin 900 euroa. Ohuemman pussin eli numeron –12 mukavuuslämpötila on –5 ja paksumman eli numeron –26 –11 astetta. Päällikankaana on laadukas 20 denierin vahvuinen, kierrätetystä polyamidista valmistettu Pertex Quantum -ripstop. Hupun sisään oli helppo uppoutua. Ahdas se ei kuitenkaan ollut. Huppu ja lämpökaulus asettuivat hyvin paikoilleen, ja kameran akun sai lämpimään melko isoon verkkotaskuun, joka sijaitsee fiksusti alempana pussissa. Sarjan paksuimmassa pussissa vetoketju on keskellä makuupussia vasemman laidan sijaan, mikä on mielenkiintoinen valinta, sillä nykypusseissa vetoketju sijoitetaan yleensä sivulle. Ohuempi pusseista on täytetty 700 fill powerin untuvalla, paksumman untuva on vielä pykälää parempaa 800 fillpower untuvaa
Hintaa hanskoilla on 49 euroa. Tämän ohuen, mutta lämpimän vohvelifleecen leikkaukseksi ilmoitetaan relaxed fit eli rento istuvuus. Meille, jotka harrastamme joulun alla suklaakalenteria, Fjällrävenin Abisko Grid Fleece Hoodie on kirjaimellisesti miellyttävä vaihtoehto. Päinvastoin, se ikään kuin laskeutuu ylle luonnollisesti. Strandman on vapaalaskuopas, joka halusi suunnitella juuri laskijoiden ja muiden ulkoilijoiden käytössä toimivat ja kohtuuhintaiset käsineet. The Glove on ranteen kohdalta melko niukka ja iho pilkottaa helposti. Käsinesarjan tukevammassa mallissa, The Canuck-käsineessä, on pidemmät ranteen peittävät resorit. Ompelutyön jälki on taattua laatua, eikä ylimääräisiä lankoja hapsota mistään. Fjällräven Abisko Grid Fleece Hoodie maksaa 209 euroa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että vaate istuisi huonosti. Sen retkeilykäyttöön tarkoitettuja sukkia on useita erityyppisiä kevyestä kesäsukasta paksuun talvisukkaan. Sukat ovat sekoitemateriaalista valmistettuja ja merinovillaa niissä on noin 20 prosenttia. Sukat ovat pehmeät jalassa ja varsi mukavan korkealle ulottuva. Valmistajan Trekking Merino -kompressiosukissa on myös myrkytön punkkeja karkottava käsittely. Taskuja takissa on kolme, kaksi reilua verkkovuorellista sivutaskua, sekä yksi iso niin ikään verkkovuorillinen tasku. Kevyt kompressio tuntuu miellyttävältä. 69 RETKI joulukuu 2024 VARUSTEET T E KST I JA K U VAT Toimitus Uutuuspoimintoja Rento ruotsalaisvohveli M O N E N teknisen vaellusvaatteen perisynti tuntuu olevan tyköistuvuus. Testissä ollut The Glove on nahkainen, ohuella Thinsulate-vuorilla varustettu monikäyttökäsine, jonka kämmenosassa on vahvikkeet. on saksalainen sukkia ja muuta vaatetusta valmistava yritys. Villaa jalkoihin P.A.C. Monikäyttöinen siinä mielessä, että kestävä nahkakäsine soveltuu oikeastaan kaikkeen ulkona tapahtuvaan puuhailuun puiden pilkkomisesta hiihtosauvojen lykkimiseen. Kotimaista käsien suojaksi H A N D Job Gloves on kotimainen, Ville Strandmanin perustama yritys, joka valmistaa käsineitä ja vaatteita. Sukkaparin saa omakseen 20 eurolla.
Vetoketjut eivät ole vettäpitäviä, vaan takin pitkä, kaksisuuntainen vetoketju on suojattu listalla, jossa on painonapit ylhäällä ja alhaalla. Leikkaus on melko väljä, joten alla mahtuu muita kerroksia. Lista pysyy hyvin paikoillaan, vaikka ylänappi olisikin auki. Vetoketjujen vetimissä on narut, joista saa otteen myös hanskat kädessä. Retkeilijälle suositellaan kerrospukeutumista, joten kahden kerroksen yhdistäminen herättää kysymyksen; miksi. Takin toppaus on kierrätettyä polyesterivanua ja takin vuori tuntuu samalta kuin mikä tahansa talvitakki. Yhdistävä tekijä sarjaan on kuitenkin käyttökohde: takkia markkinoidaan retkeilyyn ja arkiulkoiluun. Kalvo pitää märän lumen ulkopuolella, mutta tekee takista aktiivisessa menossa hieman kuuman. Se tuntuu olevan tämän takin ydinajatus. Toisaalta tällaiseen takkiin ei kannata kaikkein tuhdeinta kalvoa laittaakaan, koska hengittävyys on pyrittävä pitämään hyvänä. Hiihtovaelluksille sitä ei siis ole suunniteltu. Takki siis yhdistää toppatakin kuoritakkiin. Ulkokangas on Fjällrävenin Hydratic-kalvoa. VARUSTEET FJÄ L L R ÄV E N I N uutuustakin ominaisuudet ovat parhaimmillaan lumisateessa. Kankaan vesipilariarvo on maltillinen 10 000 mm. Pieni arkiulkoilun yksityiskohta löytyy hihansuista esiin kääntyvistä heijastimista, jotka tuntuvat niin fiksuilta, että herää ihmetys, miten tätä ei ole aikaisemmin jo keksitty. H I H A N S U I STA saa käännettyä esiin heijastinläpät, joista on iloa taajama-alueiden lisäksi vaikka metsätietä kulkiessa. TA K I N hyvin reilut sivutaskut kutsuvat tunkemaan kädet taskuun. Fakta on kuitenkin se, että vaivattomuus madaltaa kynnystä lähteä ulkoilemaan. 70 RETKI joulukuu 2024 VARUSTEET T E KST I JA K U VAT Benjamin Hokkanen Kerrokset kimpassa Fjällrävenin uutuustakki yhdistää kuorija toppatakin. Takin suositushinta on 499 euroa.. Millainen takki tässä oikein on kyseessä. Kahden kerroksen yhdistäminen käy kerrospukeutumisen konseptia vastaan. Lisäksi rinnalta löytyy ulkopinnasta rintatasku ja sisäpuolelta povitasku. Testin aikana takki jääkin kaipaamaan esimerkiksi avattavia tuuletuksia kainaloihin. M onimutkaisesti nimetty Fjällräven HC Hydratic Padded Trail Jkt on topattu talvitakki, jossa ulkokankaassa on vettäpitävä kalvo. Sen muut tuotteet ovat pääosin kevyttä kesävaatetta, joten takki erottuu muuten sarjasta. Takista löytyy kaksi hyvinkin isoa sivutaskua, joihin kädet tulee helposti työnnettyä. Takki kuuluu Fjällrävenin High Coast -tuoteperheeseen. Kerrospukeutuja kysyy miksi. Käytössä takki tuntuu hyvältä
Explorer's Edge ei pakkaudu kovin pieneen tilaan, vaikka se kevyt onkin. Keksintö oli aikanaan melko vallankumouksellinen ja enteili uudenlaista tapaa tehdä vedenpitäviä ulkoiluvaatteita ilman haitallisia PFAS-yhdisteitä. Huppu on säädettävä ja hyvin suojaava. Sisävuori on kiiltävää Omni-Heat-materiaalia, joka heijastaa lämpöä. Takki on valmistettu ilman PFAS-yhdisteitä. VARUSTEET C O LU M B I A N uutuus sopii arkiseen ulkoiluun ja vaikkapa työmatkoille. C olumbian Explorer's Edge on kevyesti topattu takki, jonka vedenpitävyydestä pitää huolta Omni-Tech -kalvo. Povitaskua takissa ei ole, puhelin mahtuu kuitenkin vetoketjulliseen rintataskuun. O M N I-H E AT on Columbian kehittämä materiaali, joka heijastaa ihmisen lämpöä takaisin ja auttaa pysymään lämpimänä.. Kainaloiden alla on vetoketjulliset aukot, joista saa viilennettyä oloa. Voisiko takki korvata perinteisen vuorittoman kalvotakin retkellä. Se on monikäyttöinen ja sopii niin arkeen kuin poluillekin. Explorer's Edge ei siis ole ulkopinnaltaan samanlainen kuin Columbian parhaimmat kalvotakit, vaan sen ulkopinta on pehmeän miellyttävä. Kuinka paljon kultakankaasta on sitten lämmittämään, on vaikea sanoa. Takki lämmittää, mutta keinokuitueriste ei ole kovin paksu, joten pakkastakiksi siitä ei oikein ole. Explorer’s Edge on takki, jollaiseen voisi kuvitella suomalaisen ulkoilijan ihastuva. 71 RETKI joulukuu 2024 VARUSTEET T E KST I Petri Laine K U VAT Benjamin Hokkanen Kaksi yhden hinnalla Sekä vedeltä että kylmältä suojaavia takkeja on ollut tarjolla vuosia, mutta niiden suosio ei ole ollut kovin suurta. Takki on täysin vedenpitävä ja myös sen saumat on teipattu. Kalvotakki ja fleece tai kevyttoppatakki lienee kätevämpi yhdistelmä, jos tarkoitus on pakata sadeasu reppuun. Se perustuu Columbian vuonna 2016 käyttöön ottamaan Outdry-teknologiaan, jossa kalvo on vaatteen ulkopuolella ilman tavanomaista kangaskerrosta. TA K I N vedenpitävyydestä pitää huolen Omni-Tech -kalvo. Nyt myös Columbia on tuonut kauppoihin syksyisen yhdistelmätakin. Hintaluokka 200 euroa
Vieressä Pallas Evo -sarjan harjaamatonta softshelliä. Hintaa housuilla on 160 euroa. Hyvin tuulta pitävä kangas hengittää kuorivaattetta paremmin. Housujen suosikkiominaisuus löytyy lantiolta: vyölenkkien ja vetoketjullisen sepaluksen lisäksi lantiolta löytyy verkkarityyliin kiristysnyöri. Ohuemmat softshell-kankaat ovat levinneet myös kesäkauden vaatteisiin ja tuntuukin siltä, että suurin osa uusista retkeilyhousuista on jonkinlaista kevyttä softshell-kangasta. Takissa on kaksi reilua sivutaskua, yksi rintatasku ja hyvät kiristykset helmassa ja hupussa. Hihan suista löytyvät tarrakiristykset. Halti on allekirjoittaneen mielestä osannut jo pitkään hyvien softshell-takkien ja -housujen valmistamisen. Harjaaminen tekee pinnasta pehmeämmän. Kaksi sivutaskua ja kaksi reisitaskua on sopiva määrä säilytystilaa. Tuotteiden nimessä oleva Brushed viittaa kankaan harjattuun sisäpintaan. H A RJAT U N softshellkankaan sisäpinta eroaa harjaamattomasta nukkaisemman näköisellä pehmeällä tekstuurilla. Harjatun sarja takki on softshelliä parhaimmillaan: paljon joustoa ja hengittävyyttä. Huolitellun ja tarkkaan mietityn kokonaisuuden suositushinta on 190 euroa. Haltin uudet Pallas Evo Brushed X-stretch takki ja housut on suunniteltu aktiivisen ulkoiluun ja sopivat hyvin viileämpien kelien ulkoiluun. Näissä vaikka asuisi. 72 RETKI joulukuu 2024 VARUSTEET T E KST I JA K U VAT Benjamin Hokkanen Softshellsesonkiin P E H M E Ä softshell loistaa viileämpinä vuodenaikoina. Housut istuvat näin erinomaisesti jalkaan ilman vyötäkin. H A LT I N Pallas Evo Brushed X-stretch -sarjan takki ja housut sopivat hyvin pikkupakkasessa ulkoiluun. Erittäin mukavat housut jäävät jalkaan retken jälkeenkin. Saman sarjan housut saavat vielä enemmän kiitosta. Omassa mielessäni softshell jopa yhdistyy Haltiin yhtä voimakkaasti kuin puuvillapolyesterikangas Fjällräveniin. N YÖ R I K I R I ST YS lantiolla tarkoittaa housujen helppoa säätämistä ilman vyötä.. Kangas ainakin tuntuu myös aavistuksen paksummalta kuin ilman Brushed-sanaa kulkevassa mallissa
73 RETKI joulukuu 2024 VARUSTEET T E KST I JA K U VA Petri Laine Jalat pumpulissa C olumbia Konos TRS Outdry on valmistajan oman luokituksen mukaan tarkoitettu pikavaelluksiin (fast hiking). 2 Midivarsi sopii erityisesti märkien ja viileiden kelien ulkoiluun. 3 Paksu pohja takaa pehmeän askelluksen. Lattanat kengännauhat ovat erinomaiset; helpot kiristää ja ne myös pysyvät kireinä! Paksuhkot pehmusteet ja kalvo pitävät jalat lämpiminä, ja plussakeleillä voi jaloissa olla turhankin lämmin. Paksupohjaisissa kengissä tuntuma maastoon ei tietenkään ole paras mahdollinen. Kengät ovat midityyppiset eli ne tukevat nilkkaa jonkin verran, mutta antavat kyllä periksi eli perinteisten vaelluskenkien jäykkyyttä ei varsista löydy. Kengät maksavat enimmillään 130 euroa. Valkoinen osa likaantuu helposti, mutta kengät on helppo pestä.. 1 Outdry-kalvo pitää hyvin vettä. Itse en koe sitä ongelmaksi, etenkin kun kenkien pito syksyisen liukkailla poluilla on erinomainen. Kengät ovat erittäin pehmeät askeltaa, kuten pohjan paksuudesta voikin päätellä. Kenkien pehmeys ja joustavuus pitävät huolen siitä, ettei varsi paina nilkkaa. Hengittävyys viileillä keleillä on riittävä. Columbian oma Outdry-kalvo pitää hyvin vettä ja jalat pysyvät kuivina. Jalka tuntuu kietoutuvan pumpuliin ja askel ikään kuin uppoaa tavallista syvemmälle. Kengät rullaavat hyvin ja pitkään. Jalkaan kengät on varresta huolimatta helppo vetäistä. Paljasjalkakenkäilijöille nämä kengät ovat kuitenkin painajainen. Askellus voi aluksi tuntua hieman hassulta, kun kenkä niiaa syvälle. Varren korkeus pitää syksyisen metsän neulaset ja lehdet poissa kengistä. Retki-lehden testissä kengillä kuitenkin tallusteltiin rauhallisesti monenlaisessa maastossa Pohjois-Karjalan metsissä ja vaaroilla. Apuna on myös pieni lenkki, josta kengät voi myös ripustaa kuivumaan
Osa säärystimistä on pitkälahkeisia, vettähylkiviä ja järeitä malleja. Millaiset säärystimet toimivat parhaiten eri olosuhteissa ja eri vuodenaikoina. B L AC K Diamondin säärystin toimii hyvin talvivaelluksella estäen lumen pääsyn monoon.. Retki-lehden testi osoitti, että säärystimissä on vielä paljon puutteitakin. Säärystimille on myös melko erilaisia käyttötarkoituksia, jotka eivät kaikki välttämättä ole ilmiselviä. Säärystimien buffet Testiin valikoitui kuuden säärystimen varsin erilainen joukko. Retki-lehti testasi kuusi säärystinmallia eri valmistajilta. S äärystimet tuntuvat jakavan retkeilijöitä kahteen leiriin: osa pitää säärystimistä, ja osa ei näe niille tarvetta. La Sportivan ja Salomonin säärystimet ovat juoksijan malleja, joista Salomonin yksinkertainen säärystin suojaa mataSäärystimiä voi käyttää myös käärmeiden puremia ehkäisemään, mikäli aikoo retkeillä Australian erämaissa. Monipuolisen testijoukon avulla selkeytyi se, millaisia ominaisuuksia hyvältä säärystimeltä kannattaa hakea. Tällaisia ovat Black Diamondin ja TSL:n säärystimet. 74 RETKI joulukuu 2024 TESTISSÄ SÄÄRYSTIMET T E KST I JA K U VAT Ossi Määttä Lumi ja roskat pois kengistä Säärystimistä voi olla iloa niin talvikuin kesäretkilläkin. Tarvitaanko säärystimiä, ja millaiset säärystimet ovat soveltuvimmat. Rabin malli on pitkälahkeinen mutta hieman kevyempi versio, ja Sea to Summitin säärystin on nilkkapituinen ja vettähylkivä
Tähän verrattuna säärystimet tuntuivat kirjaimellisesti päälle liimatulta ratkaisulta. Tässä käytössä. Talvella säärystin estää lumen pääsyn kenkään tai monoon. Mikäli käyttää löysää lahjetta, on säärystimen tällöin istuttava tiukasti kengän päälle, sillä irtolumi löytää muuten tiensä säärystimen alle ja kenkään. Testin hyviäkin säärystimiä vertailtaessa lumilukolliset houR A B I N säärystin suojaamassa housunlahkeita jäärautojen piikeiltä. Toinen talvinen käyttökohde säärystimille on estää jäärautojen takertuminen housunlahkeisiin ja suojata housuja jäärautojen piikeiltä. Vertailussa kävi ilmi, että hyvän säärystimen valmistaminen ei ole välttämättä helppoa. Hiihtovaeltaja kahlaa ajoittain vyötäröön asti ylettyvässä lumessa, jolloin lunta menee helposti kenkään, mikäli asiaan ei ole kiinnittänyt huomiota. sut vetivät pidemmän korren, sillä ne pitivät lumen ulkona paremmin ja hengittivät paremmin kuin testin säärystimet. Tämä voi olla jopa kriittisen tärkeää, sillä kenkään sulanut lumi saattaa kovalla pakkasella palelluttaa varpaat pahemman kerran. 75 RETKI joulukuu 2024 TESTISSÄ SÄÄRYSTIMET Vertailussa mukana Black Diamond Frontpoint Gaiter La Sportiva Winter Running Gaiter Rab Trek Gaiter Salomon Trail Gaiters Low Sea to Summit Spinifex Ankle Gaiters TSL Trek lana ainoastaan kengän suuaukkoa. Lunta ja piikkejä Säärystimille on useampia eri käyttötarkoituksia. Lisäksi yksi säärystin ei todellakaan käy kaikkeen: raskailla vuorikiipeilysäärystimillä ei voi kuvitella lenkkeilevänsä, eivätkä juoksusäärystimet mahdu isompien kenkien tai monojen päälle. Olen aiemmin käyttänyt hiihtohousuja, joiden lumilukko istuu monon päälle hyvin napakasti
pinnalle. Käyttötarkoituksen mukaan Säärystimen ostajan kannattaa ensin päättää tärkein käyttötarkoitus. Usein tämä on lumen pääsyn estäminen kenkään tai monoon, jolloin valitaan riittävän suuri vuorikiipeilysäärystin. Tällöin kenkä on usein matalavartinen, ja juoksusäärystin on hyvä valinta. Säärystin suojaa housuja ja estää kompurointia, joskin nykyään retkeilyhousutkaan harvoin ovat kovin lepattavalahkeista mallia. Säärystimiä voi käyttää myös käärmeiden puremia ehkäisemään, mikäli aikoo retkeillä Australian erämaissa tai kyitä vilisevällä kallioluodolla. Punkkeja säärystimet tuskin kokonaan estävät, ne vilistävät kyllä lahjetta pitkin tai säärystimen raosta halutessaan. Havunneulanen kengässä matkasta ei tahdo tulla mitään. Jäärautojen kanssa olen itsekin silloin tällöin pitänyt säärystimiä housujen suojana. Vedenpitävästä kuorikankaista tehtyjä säärystimiä voi käyttää myös estämään kenkien ja lahkeiden kastumista sateessa. 76 RETKI joulukuu 2024 TESTISSÄ SÄÄRYSTIMET säärystimet ovat usein hyviä, etenkin jos niitä pääsee kuivattelemaan illan päätteeksi. Lahkeet kuitenkin todennäköisesti kastuvat hiestä säärystimiä sateella käytettäessä, joten vedenpitävien säärystimien kanssa päätyy helposti ojasta allikkoon. Talvikäytössä testisäärystimien ongelmaksi nousi kangasvalinta. Joissakin maastoissa ja tietyillä kenkätyypeillä roskia kertyy enemmän kenkään. Säärystimet kesäkäytössä Kesällä säärystimien käyttötarkoitus on eri. Useimpien testissä olevien säärystimien materiaali hengitti niin huonosti, että lahkeet olivat säärystimien alta märät päivän päätteeksi. Mikäli housun puntti ei estä sateen valumista kenkään, voi säärystimistä olla hyötyä. Toinen käyttötarkoitus on roskien pääsyn estäminen kenkään. Ennen vuorikiipeilyssä käytettiin kalliita kuorihousuja, jolloin niiden suojaamiselle oli enemmän tarvetta. Yön aikana huonosti hengittävät ja märät säärystimet jäätyivät. Säärystinten ostajan kannattaa huomioida, että vesitiiviissä malleissa lahje todennäköisesti kastuu säärystimen sisältä Vertailussa kävi ilmi, että hyvän säärystimen valmistaminen ei ole välttämättä helppoa.. Säärystin suojaa nilkkaa itikoilta räkkäaikaan. Säärystimien päätarkoitus on estää roskien pääsy kengän sisälle. Ne ovatkin hyvä keino estää verenimijöiden pääsy lahkeeseen ja sukan SA LO M O N I N säärystimet ovat testin ainoat kunnolla hengittävät säärystimet, ja ne toimivat hyvin polkujuoksuja retkeilykäytössä SÄ Ä RYST I M I E N yläaukko kiristetään joko narulukolla tai TSL:n tapauksessa remmillä
Rabin ja Salomonin lenkkiä ei voi säätää, mikä toimii, jos koko on valittu oikein. Narun päitä ei haluaisi lyhentää, mikäli aikoo käyttää säärystimiä eri kenkien kanssa. TSL:n lumikenkäilyyn tehty säärystin toimii hyvin, mutta on ehkä hieman järeä useimmille. Kesällä säärystimiä käytettäessä kannattaa myös varautua siihen, että joutuu aamuisin pukemaan mutaiset ja likaiset säärystimet. Nekään eivät hengitä erityisen hyvin, ja lisäksi ne kastuessaan kuivuvat melko hitaasti. Salomonin malli on hyvin yksinkertainen kengän suulle tuleva suoja, joka kuitenkin toimii. Talvisin säärystimen tarraosat keräävät usein lunta, ja koppuraksi jäätyneitä säärystimiä on ikävä pukea kylmin sormin. Mikäli säärystin on säädettävissä, on se toteutettu jalan alle tulevalla lenkillä. Säärystimet avataan joko tarralla tai vetoketjulla. Säärystimien vetoketju aukenee itsestään.. Sea to Summitin säärystin vaikuttaa puolipituisena hyvältä välimallilta. Tämä on hieman nurinkurista verrattuna siihen, mitä vesitiiveydellä yritetään saavuttaa, mutta valitettava fakta. Säärystimet vaikuttavat kestäviltä ja ne toimivat hiihtoja vuorikäytössä hyvin. Black Diamond kerää kiitosta hyvällä solkisäädöllä ja laadukkaalla yleisolemuksella. Sen jalan alle tuleva lenkki on ohut, eikä herätä luottamusta pitkäkestoisuudesta. TSL ja Black Diamond luottavat soljella säädettävään remmiin, mikä on testin perusteella paras ratkaisu. Sen narusäätö on kuitenkin varsin hankala, eikä säärystintä saa helposti kovin tiukaksi kengän päälle. Hyvä säärystin istuu napakasti kengän päälle, jotta se suorittaa tehtävänsä. L A S P O RT I VA N säärystimen yläaukko on liian kapea näennäisestä narusäädöstä huolimatta. Kokoa valitsemassa Säärystimien oikean koon valinta ei ole välttämättä helppoa. Retkeilijän kengät voivat vaihdella pienistä polkujuoksukengistä isoihin vaelluskenkiin tai -monoihin. Sea to Summitilla ja La Sportivalla jalan alle tuleva lenkki on pelkkä naru. Tarralla kiinnittyvät säärystimet ovat helppokäyttöisimmät, mutta myös TSL:n vetoketju toimii hyvin. Rabin säärystin on kevyempi ja ne kestivät raskaan vaelluksen Himalajalla moitteetta. Rabin naru on liian pitkä, ja siihen joutuu solmimaan muutaman solmun, jotta ei kompastu jääraudoilla naruun. Tämä johtaa siihen, että tiukkuus avaa säärystimen vetoketjun auki käveltäessä. Vertailun vahvimmat Vertailussa mikään säärystin ei ole täysin ongelmaton, mutta käytettävimmiltä tuntuvat Black Diamondin, Rabin ja Salomonin mallit. La Sportivan säärystin tekee pohjasuorituksen: säärtä vasten tulevaa osaa ei voi säätää, ja isoinkin L-koon malli on aivan liian tiukka omalle keskikokoiselle nilkalleni. Säädettävyyttä ei ole, ja paksumpipohjaista juoksukenkää käyttävän kannattaa valita isompaa kokoa, sillä mallin koot ovat melko pieniä. Tämä on ärsyttävä ratkaisu, sillä solmun avulla säätäminen on vaivalloista, ja lisäksi solmu sekä narun päät valuvat jalan alle. Rabin säärystimiä Nepalissa testattaessa poluilla oli monesti jakkihärän lantaa, jolloin likaisten säärystimien käsittely oli erityisen epämiellyttävää. Black Diamondin, Sea to Summitin ja Rabin säärystimissä ei ole jousto-osaa kengän suun kohdalla, joten tiukkaa istuvuutta polkujuoksukengällä on hankalampi saavuttaa. Talvella helppo puettavuus nouseekin arvoonsa. Myös yläaukko on kiristettävissä useimmissa malleissa. Tämä on toteutettu usein yksinkertaisella narulukolla. Se on myös täysin Vedenpitävien säärystimien kanssa päätyy helposti ojasta allikkoon. Testattujen säärystimien säädettävyys eri kengille ei ollut parhaasta päästä, sillä esimerkiksi Salomonin ja La Sportivan säärystimiä on turha yrittää saada polkujuoksukenkiä isompiin kenkiin. 77 RETKI joulukuu 2024 TESTISSÄ SÄÄRYSTIMET hiestä. Ne eivät kuitenkaan hengitä kovinkaan hyvin Gore-Texista huolimatta
Niiden korkeus on hyvä, mutta narusäätö hankala etenkin jäätyneissä olosuhteissa. Vetoketju avautuu käytössä, eikä säärystin siksi oikein täytä käyttötarkoitustaan. Mahtuu huonosti isompien kenkien päälle. SÄÄRYSTINTYYPIT R A B I N säärystin on testin monipuolisin, ja sopii hyvin esimerkiksi vuorivaellukselle.. Housujen kanssa säärystintä ei voi käyttää. Vertailujoukon hännille jää La Sportiva. Testisäärystimet Vuorikiipeilysäärystin Polvimittainen, vedenpitävä, jääraudan piikeiltä suojaava Vuorikiipeilijälle, hiihtovaeltajalle Black Diamond Frontpoint Gaiter, TSL Trek Retkeilysäärystin Pituus puoleen sääreen, ohuempi vettähylkivä kangas Hiihtovaeltajalle, kesäretkeilijälle Rab Trek Gaiter, Sea to Summit Spinifex Ankle Gaiters Juoksusäärystin Lyhyt nilkkapituinen, hengittävä Kesäretkeilijälle, polkujuoksijalle. Tyyppi Ominaisuudet Kenelle. 78 RETKI joulukuu 2024 TESTISSÄ SÄÄRYSTIMET hengittämätön. La Sportiva Winter Running Gaiter, Salomon Trail Gaiters Low Integroitu säärystin Kengässä tai monossa kiinteästi kiinni oleva säärystin Vuorikiipeilijälle, hiihtovaeltajalle S E A to Summitin säärystimet pääsivät hiihtoretkelle Sallaan. Lisäksi säätö on toteutettu hankalasti narulla. Laatuvalmistajana tunnetun La Sportivan heikko esitys säärystinvertailussa on hyvä esimerkki siitä, että säärystinten suunnittelu ei ole tärkeimpänä asiana useimpien varustevalmistajien pöydällä. Suurikokoisinkin versio Winter Running Gaiter –säärystimestä sopii ainoastaan juoksutrikoiden päälle, sillä säären aukosta on tehty valitettavasti liian kapea
Säärystin tuntuu oikean kokoiselta joka kohdasta, ja tarrasäätö toimii hyvin. Puutteidensa vuoksi La Sportivan säärystintä ei voi suositella. Säärystimien kiristysnaru on fiksusti etupuolella, jolloin se ei jää jäärautoihin kiinni. L A Sportivan säärystin on tarkoitettu talvijuoksuun, ja materiaali on ohutta, vedenpitävää ja hengittämätöntä. Solmun avulla säätäminen on hankala ratkaisu, ja varsinkin kenkiä vaihtavalle ei kovin hyvä. PARAS HIIHTO VAELTAJALLE. Miinuspisteitä säärystin saa huonosta hengittävyydestä ja painosta. Vielä parempi se on vuorija jääkiipeilyyn. 79 RETKI joulukuu 2024 TESTISSÄ SÄÄRYSTIMET La Sportiva WINTER RUNNING GAITER PAINO: 65 grammaa KORKEUS: 18 senttimetriä Black Diamond FRONTPOINT GAITER PAINO: 220 grammaa KORKEUS: 31 senttimetriä Juoksusäärystin kapeasäärisille Kestävä säärystin hiihtovaeltajalle tai vuoristoon laadukas kokonaisuus hyvä säätö kestävä pitää lumen poissa kevyt heikko hengittävyys hieman painava puutteellinen suunnittelu nilkan koon osalta vetoketju avautuu itsestään hankala narusäätö B L AC K Diamondin säärystin on laadukas tuote. Perinteinen solkisäätö on toimiva ratkaisu, ja jalanalusremmi tuntuu kestävältä. La Sportivan säätö on tehty jalan alle solmittavalla narulla. Säärystimen suurin ongelma on liian kapea sääriaukko, eivätkä ne mahdu kuin juoksutrikoiden ympärille juuri ja juuri. Näiden puutteiden takia se ei ole kesäkäyttöön paras ratkaisu. Housujen kanssa säärystimiä ei oikein voi käyttää, ellei ole erityisen kapeanilkkainen ja valitse isoa säärystinkokoa. La Sportivan säärystimien vetoketju avautuu käveltäessä, ja jonkinlainen nappikiinnitys olisi tarpeen. Vetoketju on pienihampainen, eikä vakuuta kestävyydellään kuraisessa juoksukäytössä. Materiaali on vahvaa, ja alaosa on lisävahvistettu jäärautojen piikkejä silmällä pitäen. Mikäli haet säärystintä estämään lumen pääsyä monoon, on Black Diamond hyvä valinta
TESTIN MONIPUOLISIN PARAS KESÄ RETKEILIJÄLLE PARAS POLKU JUOKSIJALLE. Ne toimivat tehtävässään hyvin, ja ovat helppokäyttöiset. Tarra tuntuu aluksi melko isolta, mutta ylisuurena se pitää varmasti. Rabin säärystin on testin monipuolisin, ja yhtä säärystintä sekä kesäettä talvikäyttöön etsivälle se on hyvä vaihtoehto. Salomon TRAIL GAITERS LOW PAINO: 71 grammaa KORKEUS: 11 senttimetriä Minimalistinen hyvin toimiva juoksusäärystin toimiva ja yksinkertainen hyvä kiinnitys hengittävä eivät suojaa hyttysiltä koko nilkkaa pienet koot, ei säädettävissä SA LO M O N I N säärystin on yksinkertainen ja hyvin matala. Rabin miinuspuolena on kangas. Tämänkaltaisessa käytössä Rabin säärystimet ovatkin parhaimmillaan, sillä ne ovat riittävän kevyet reppuun, mutta suojaavat sopivasti lumelta ja jääraudoilta. Koot ovat melko pieniä. Jalan alle tuleva lenkki ei ole säädettävä, mutta tuntuu sopivan kokoiselta ja on tehty vahvasta Hypalon-muovista. Jalan aluslenkki ei ole säädettävissä, ja valinnassa kannattaa olla tarkkana. 80 RETKI joulukuu 2024 TESTISSÄ SÄÄRYSTIMET Rab TREK GAITER PAINO: 187 grammaa KORKEUS: 37 senttimetriä Kevyt ja laadukas korkea säärystin yleiskäyttöinen kevyt pitkäksi säärystimeksi kestävä huonosti hengittävä kangas kastuu R A B I N säärystin on korkea mutta kevyempi kuin Black Diamondin ja TSL:n mallit. Niiden ainoana tehtävänä on estää roskien ja lumen pääsy polkujuoksukenkään. Hengittävämmällä kankaalla nilkat eivät olisi märät päivän päätteeksi. Pienen miinuksen Rab saa myös säätönarun pituudesta, joka on liian pitkä, ja pieni kompastumisriski jäärautojen kanssa. Ne pääsivät testiin vuorivaelluksella, jossa luminen sola ylitettiin jääraudoilla. Miinuspuolena Salomonin säärystimet ovat niin matalat, että ne eivät suojaa nilkkaa hyttysiltä, eikä housunlahjetta saa säärystimen alle kovin pysyvästi. Se ei ole kovin hengittävää, ja kastuu silti märäksi. Etenkin paksupohjaisilla polkujuoksukengillä riittävän suuren koon valinta on tärkeää. Salomonin kiinnitys on tehty isolla tarralla. Salomonin säärystimet ovat myös testin ainoat, jotka hengittävät kunnolla
Pituus on mainio kompromissi, ja pituutensa puolesta tämä on vertailun parhaita säärystimiä. Sea to Summitin suurin miinuspuoli on narukiinnitys, joka on hankala säätää sopivaan tiukkuuteen. Tarkka säätö on mahdollista, mutta tällöin kengän vaihto tarkoittaa uudelleensolmimista. Suurin kysymysmerkki on jalanalusremmin kestävyys. Säärystimet kiinnitetään sekä vetoketjulla että tarralla, vaikka pelkkä tarrakin riittäisi. Säätöominaisuudet TSL:n säärystimissä ovat mainiot: jalanalusremmiä voi helposti säätää soljella ja sääriosaa tarralla. TSL:n Trek –säärystimet ovatkin mainiot lumikenkäilyyn ja myös muihin talviretkiin. Remmi on ohuenoloista, eikä tunnu yhtä kestävältä kuin Black Diamondin ja Rabin malleissa.. Säärystimessä on nilkan kohdalla joustava osa, joka lisää istuvuutta. TSL:n säärystimet pitävät hyvin lumen ulkona. TSL TREK PAINO: 239 grammaa KORKEUS: 38 senttimetriä Järeät ja hyvin säädettävät säärystimet lumikenkäilyyn ja talviretkiin hyvin säädettävä pitää hyvin lumen ulkona järeä kangas ohut jalanaluslenkki hengittämätön TS L on tunnettu lumikenkien valmistajana. 81 RETKI joulukuu 2024 TESTISSÄ SÄÄRYSTIMET Sea to Summit SPINIFEX ANKLE GAITERS PAINO: 151 grammaa KORKEUS: 22 senttimetriä Keskipituinen kestävä säärystin hyvä pituus hyvin vettähylkivä kestävä hankala narukiinnitys hiostava S E A to Summitin säärystin on puolipituinen, eli nousee nilkan yläosaan asti. Säärystimet on valmistettu järeästä kankaasta, joka tosin ei ole hengittävää. Kangas on erinomaisesti vettähylkivää, mutta toisaalta ei hengitä käytännössä lainkaan. Solmu päätyy ajan myötä jalan alle, ja mikäli ylimääräisen narun leikkaa, tarvitaan uusi naru isommalle kengälle. Säärystin ei istu aivan yhtä hyvin kengän päälle kuin esimerkiksi Black Diamondin ja Rabin säärystimet, minkä takia se ei suojaa esimerkiksi uppolumessa aivan yhtä hyvin
82 RETKI joulukuu 2024 LUONNOSTA K U VA Fredrik Ahlsen/Visit Norway T E KST I Petri Laine Sauna jäätikkö maisemilla S U O M I on saunomisen suurmaa. Saunoja on perinteisesti rakennettu luonnonkauniisiin paikkoihin vesistöjen äärelle ja moni autiotupakin on saanut seurakseen tunnelmaisen saunan. Norjassa on jo vuosia satsattu öljyrahoja arkkitehtikilpailuja voittaneisiin ja upeisiin tunturimajoihin. Kuvassa on Heit Sørfjorden Sauna, joka sijaitsee Børvessä, suurin piirtein Bergenin tasalla. Nyt maassa on alettu rakentaa vuonojen rannoille, ja joskus vuonoilla kellumaan, toinen toistaan hienompia saunoja. Vaikka maisema on suureellisen norjalainen, on kiuas kuitenkin Suomesta.
Enää ei tarvitse palella. fjallraven.fi. Retki 1/2025 10.1.2025 www.facebook.com/retkilehti @retkilehti Retki-lehti Outdoor Media Oy Seuraavas sa numerossa Hiihtovaellus tammikuun pakkasissa Sallassa Kauan eläköön Expedition Juhlimme Fjällräven Expedition Down Jacket ?takin 50?vuotista taivalta
100% merinovillasta valmistettu kerrasto on testattu toimivaksi niin napajäätiköillä kuin erävaelluksilla kaikkina neljänä vuodenaikana. VKO 2025-02 683219-2410 R ET K I 10 /2 24 25 vuotta Ulkoilukerrasto on suunniteltu vaativaan käyttöön. Tilaa verkkokaupasta: ruskovilla.. 10/2024?— 11,50 € Retki PAL. KAAMOSTUNTURISSA Talvipäivä Karhunahtaalla SUOMUN KARSIKKOPUU 303B Halti sai uuden rajapyykin PYÖRÄRETKI Korvatunturille Testissä säärystimet talveen & kesään Seikkailu Nepalin vuorilla. Käytämme tuotteissamme vain laadukkaimpia luomusertifioituja luonnonkuituja: merinovillaa, merinovillafleeceä, silkkivillaa ja silkkiä. | Nopea toimitus 2–5 arkipäivässä Tehty haastaviin olosuhteisiin 6.12. Ruskovillan klassiset vaatteet ja asusteet valmistetaan Artjärvellä. Tarkkaan harkitut yksityiskohdat, kuten tuulilistallinen korkea kaulus, pitkät peukaloreiälliset hihat sekä polvija haara-alueen tuplaneulos eivät jätä pulaan haastavissakaan olosuhteissa. Näistä upeista raaka-aineista teemme käytännöllisiä ja kestäviä vaatteita sekä asusteita arkeen ja aktiiviseen elämään – vauvasta vuorikiipeilijään