Retki 2/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

JÄÄKIIPEILYÄ ALOITTELIJOILLE >> NORPPAA ETSIMÄSSÄ >> REAKTIIVISTA VALOA MAALISKUU 2/2012 9,20 MAALISKUU 2/2012 · 9,20 R E T K EILY · M AT K A IL U E I LY AT IL TYTTÖ JA ILVES KISSAPEDON REVIIRILLÄ KISSAPEDON REVIIRILLÄ REVONTULET SUOMEN MATKAILUVALTTI SUOMEN MATKAILUVALTTI AVANTOON! IVALOJOEN VANHAT KULTAMAAT VANHAT KULTAMAAT IN L YLMÄÄN KELI K RI IKO R T POLU LS CEERMEKSLLNOASSUHI T N TI >> UUD N >> ÅLESUN KOD A VILLAPUSERO SIIKANEUVLLE O OS A TALVIRETKI AV timet Keit
Vaatteidemme toimivuus perustuu huipputeknologiaan ja kattavaan, monivuotiseen kokemuspohjaan. Jalkineidemme teknisessä suunnittelussa ovat käyttötarkoitus ja äärimmäinen mukavuus määrävät tekijät. Voit suunnitella kaiken vapaasti: varustuksesi me olemme harkinneet perusteellisesti jo etukäteen. TILAA NYT UUSI KUVASTO MAKSUTTA OSOITTEESTA: www.jack-wolfskin.com. AT HOME OUTDOORS Kun edessä on useamman päivän patikkaretki, eivät vaatetus, jalkineet ja varustus saa missään nimessä pettää. Kun otat mukaan kunnon rinkan, makuupussin ja teltan, yövyt mukavasti, vaikkei reitille osuisikaan erämaakämppää tai retkeilymajaa. Silloin voi luottaa JACK WOLFSKIN -laatuun
9 %) Määräaikaistilaus 10 numeroa 84 (sis. 050-505 8848 Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. Revontulet 8 Jääkiipeily Aloittelijakin pääsee kokeilemaan kiipeilyä Pirunkalliolla. KUVA Hanna Aho Ilvestutkija kulkee täpläturkin jäljillä. JULKAISIJA www.retkilehti.fi PÄÄTOIMITTAJA 14. Retki ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten tai kuvien säilytyksestä eikä palauttamisesta. vuosikerta VAKITUISET AVUSTAJAT KARTAT Outdoor Media Oy Y-tunnus 1441340-4 Joel Ahola Mikko Lamminpää Joppe Ranta Ville Siekkinen Marko Taavila Aksana Kurola Mikko Nikkinen Tiina Riikonen Poppis Suomela Salla Virta Joel Ahola Pohjakartta-aineisto © Maanmittauslaitos lupa nro 49/MML/12. TOIMITUSJOHTAJA Mikko Hieta mikko.hieta@retkilehti.fi TAITTO Veikka Gustafsson p. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. veikka.gustafsson@outdoormedia.fi LEVIKKIMYYNTI Pihlajatie 28, PL 10 00271 Helsinki toimitus@retkilehti.fi PAINO AVUSTAJAT TÄSSÄ NUMEROSSA Eeva Vänskä REPRO Jari Henttonen p. alv. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.fi ILMOITUSMYYNTI Tenho Järvinen aineistot@retkilehti.fi TOIMITUS etunimi.sukunimi@retkilehti.fi Veikka Gustafsson p. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. alv. 0400-750 780 jari.henttonen@outdoormedia.fi RETKI ILMESTYY 10 KERTAA VUONNA 2012 Tenhelp Oy, Kerava KANNEN KUVA Oy Scanweb Ab, Kouvola ISSN 1456-8837 Mikko Nikkinen PIIRROKSET Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 50 (sis. 9 %) TILAAJAPALVELU Aikakauslehtien liiton jäsen Karoliina Lahti tilaajapalvelu@outdoormedia.fi p. 044-733 0022 tito klo 916 (tilaukset, laskutusasiat, osoitteet) KUVA Poppis Suomela Annika Herrero 24 28 KUVA Jorma Luhta/Leuku Suomi on maailman parhaita paikkoja revontulten tarkkailuun.
2/2012 maaliskuu AJANKOHTAISET Etsimessä Revontulet Taivaan tulet houkuttelevat turisteja. 8 14 16 18 22 23 24 28 32 34 40 42 46 54 60 66 70 71 72 74 78 6 38 90 Norpanlaskenta Lähdimme vapaaehtoisten matkaan etsimään norppien pesiä. Uutiset Muovipullot vaihtuivat alumiinisiin. Kirjat Jättiteos tutkimusmatkoista. Messuraportti Talviurheilumessuilla Saksassa Tapahtumassa Marianpäivät kokoaa saamen kansaa. Oma retki Telttaretkellä Etiopiassa. Biologi hiihtää kissapedon jäljillä. Taidot Jääkiipeily Lajialkeita voi harjoitella Helsingissäkin. Eväät Pohjolan parasta poroa Kokemukset Avantoon! Veden viiltävä kylmyys puraisee. Jäämeren rannikolla liharuoka on arvossaan. LUONNOSSA Käpylinnut Erikoistuneet ristinokat. Ympäristö Saimaannorppa Vapaaehtoiset etsivät norpanpesiä. Kultamailla Hammastunturin erämaassa. Pohjola Ålesund Norjalaisen villapaidan kotipitäjä. Cerrillos Hills Kaukomatka Cerrillos Hills Uuden Meksikon karut ratsupolut. Uuden Meksikon luontoon voi tutustua helposti ohjatulla ratsastusretkellä. Kotimaa Siikaneva Talviretki avosuolla. VARUSTEET Kokeiltua Kaasukeitin orressa Vakiopainepoltin auttaa pakkasella. Pikatesti Lämmitettävä liivi Lisälämpöä akkuvirralla. Repussa Pyöräilijälle Varusteita talvipyöräilyyn. Villapaita on aina muodissa. Testi Monipolttoainekeittimet Bensiinillä lisätehoa talvikokkailuun. MIELIPITEET Pääkirjoitus Taukopaikka Jokamiehen oikeus Mo Monipolttoainekeittimet 78 KUVAT Poppis Suomela Katsaus Villapaidat 60 KUVA Eeva Vänskä Kulttuurivaellus Ivalojoki 46 KUVA Jussi Tokola 54 KUVA Joppe Ranta IHMISET Ilvestutkija Annika Herrero 42 KUVA Mikko Nikkinen
Valinnat eivät ole helppoja ja vastuu painaa. Tällä kertaa päätimme kuitenkin järjestää itsellemme hieman vapaa-aikaa ja piipahdimme tutustumaan Münchenin keskustaan avattuun retkeilymyymälään. Kyseessä oli vuoristoon aikoville ktarkoitettu korkean paikan leiri, jossa voisi kokeilla miltä tuntuu vaikkapa kuuden kilometrin korkeudessa. Vaikka kyseisellä ketjulla on hyvin toimiva verkkokauppakin, oli myymälän valikoima niin laaja, että kaikki tarviketarpeeni tulivat varmasti tyydytetyiksi. onetPerimmäisessä nurkassa jäimme ihmettelemään lasiseinäistä huonetmme ta, jonka sisällä näytti olevan suuria jäälohkareita. Paikalla päivysti myös matkailulääkäri, jolta sai kätevästi tarvittavat rokotukset tulevia seikkailuja varten. Se on Euroopan suurin ulkoilutuotteiden markkina-alue. Ylimmässä kerroksessa oli puolestaan kiipeilyseinä, jota asiakkaat tuntuivat käyttävän ihan vaan huvin vuoksi. Saksan myynnin arvo vastaa yli viidennestä koko mantereen kaupasta. Altaan syvyys riittäisi juuri ja juuri eskimokäännökseen. Neljäsataa euroa köyhempänä saisin akklimatisoitua kammiossa kymmenen kertaa puolentoista tunnin ajan. Saksan Baijerissa järjestetään vuosittain suuret talviurheilumessut, jossa valmistajat esittelevät tulevan kauden tuotteitaan. Siellä kuluttajat pääsivät kokeilemaan erilaisia kanootteja ja kajakkeja. Meille messut tarkoittavat työntäyteisiä päiviä yrittäessämme siivilöidä tuotepaljoudesta lukijoitamme eniten kiinnostavat uutuudet. Mutta siinä ei tietenkään ollut vielä kaikki. Myymälässä oli myös kirja- ja ikerhon karttakauppa sekä kirjasto, josta teoksia sai lainata. PÄÄKIRJOITUS MIKKO HIETA Kuuteen kilometriin, kiitos! J oka talvi kokoamme toimituksen iskuryhmän ja matkustamme muutamaksi päiväksi Saksaan. Lapsiasiakkaille oli oma hauska osastonsa ja muutenkin myymälässä vallitsi leppoisa tunnelma. Kokemus oli typerryttävä. Siinäpä vasta lahjaidea kaverille, jolla on jo kaikkea. × >> Siinäpä vasta lahjaidea. Mikko Hieta mikko.hieta@retkilehti.fi 6 maaliskuu 2012 KUVA Mik UVA Mikaela Löfroth. Neljässä kerroksessa toimivan ulkoilutavaratalon pohjakerrosta hallitsi iso vesiallas. Paikallisen alppikerhon jatuista palvelupisteestä pystyi varaamaan itselleen yhden kymmenistä ohjatuista ai retkistä tai kursseista. Vertailun vuoksi todettakoon, että suomalaiset sijoittuvat myyntitilastossa kolmen prosentin osuudellaan vasta puolenvälin alapuolelle. manSadalla eurolla voisin kokeilla kuinka pääni kestäisi korkeassa ilmanmiossa alassa. Ensin tulkitsimme eja, sen kylmähuoneeksi, jossa asiakkaat voisivat testata makuupusseja, lle mutta se ei ollut vielä koko totuus. Halusimme nähdä miten Euroopan suurin markkina toimii. Käytävät olivat leveitä ja sisälle oli tehty myös pieni puutarha vailla mitään kaupallista tarkoitusta
REVONTULET etsimessä 8 Taivaallinen ilotulitus TEKSTI Tiina Riikonen Taivas leiskuaa, kun tunturissa juokseva tulikettu huitoo hännällään kipunoita taivaalle tai kun elektronit syöksyvät auringosta ionosfäärin. Niin tai näin, mutta tänä talvena kannattaa lähteä yöllä ulos, sillä meneillään on erinomainen revontulikausi. maaliskuu 2012
Valoilmiön alaosassa toisinaan näkyvä karmiininpunainen reuna on typpimolekyylin aiheuttama. Suomessa revontulia kirjattiin muistiin osana säähavaintoja jo 1700-luvun puolivälissä. Tätä hiukkasvirtaa sanotaan aurinkotuuleksi. Magneetti- ja sähkökenttien vaikutuksesta hiukkasten nopeus kasvaa magnetosfäärissä, ja ne lähtevät kovalla vauhdilla kohti maapalloa. Taru kertoo revontulien syntyvän, kun tulikettu juoksee öisessä tunturissa ja kipinät sinkoilevat ketun hännän osuessa tunturin kupeeseen tai hangen pintaan. Yleisimmin nähtävä revontulten pääväri kellanvihreä on aallonpituudeltaan ihmissilmälle näkyvin väri ja se on hapen aiheuttama. Kaikki observatorion mittaukset ja neliKUVA VisitFinland Atomit päättävät värin Hapen ja typen ominaisuudet määrittävät revontulivalon värit, koska kullakin atomilla on vain tiettyjä energiatasoja, joihin se voi virittyä. "Revontulet eivät ole erillinen ilmiö, vaan avaruussään häiriöiden näkyvä indikaattori. Muista yhteyksistä tutut tiedemiehet Halley ja Celsius osasivat jo 1700-luvulla selittää revontulien ja niiden muodon yhteyksiä hiukkasiin ja Maan magneettikentän aktiivisuuteen. Kaikilla arktisilla luonnonkansoilla on ollut omat revontuliin liittyvät tarinansa ja myyttiset uskomuksensa. Kirjaville ja muotoaan muuttaville valoille on haettu selityksiä jo ammoisina aikoina. Itä- ja Pohjois-Suomen kansanperinteessä kekälehäntäinen tulirepo on myyttinen, hyvää onnea tuova eläin. Japanissa revontulien uskotaan tuovan onnea ja hedelmällisyyttä ja jopa auttavan poikalapsen saamisessa. Tarinoista tieteeksi Revontulien varsinainen tutkimus alkoi 1600-luvulla, jolloin Galileo Galilei antoi ilmiölle tieteellisen nimen Aurora borealis. Öisellä taivaalla leiskuva värileikki kiehtoo ihmisten mieltä. Kanadassa taivaanvalkeat syntyvät karibun turkin säkenöidessä ja Grönlannissa leimuavat valot ovat taivaalla leikkivien kuolleiden lasten sieluja. senkymmentä työntekijää liittyvät tavalla tai toisella myös revontulien tutkimiseen, mutta osana laajempia aurinkokunnan ja lähiavaruuden tutkimuksia", selvittää observatorion havaintoyksikön päällikkö, geofyysikko Jyrki Manninen. Auringosta tuulee Revontulet saavat alkunsa Auringosta, sillä valon ja lämmön lisäksi aurinko lähettää ympärilleen myös sähköisesti varattuja hiukkasia. Osa aurinkotuulen hiukkasista pääsee tunkeutumaan Maan magneettikentän sisään. Nykyisin revontulitutkimusta tehdään Ilmatieteen laitoksen avaruuskeskuksessa Helsingin Kumpulassa sekä Sodankylän geofysiikan observatoriossa 120 kilometriä Napapiirin pohjoispuolella. Maata kohti syöksyvälle hiukkaselle ilmakehä on liian tiheää jo noin 90 kilometrin korkeudella. Happi saa aikaan myös syvänpunaisen värin revontulten yläosiin. Kirkkain valo tulee tavallisesti noin 110 kilometrin korkeudelta. Inuittien mukaan revontulet kaappaavat mukaansa ihmisen, joka viheltää niille. Avaruudesta syöksyvä hiukkanen tunkeutuu ilmakehään ja törmää ilman happi- tai typpiatomeihin, jolloin atomit ja molekyylit virittyvät saamansa energialisän vuoksi. >> Tulikettu juoksee öisessä tunturissa. Kun atomi tai molekyyli virittyy hiukkasen törmätessä siihen, se purkaa ylimääräisen energiansa valona, jonka me näemme revontulivalona. TAIVAANTULET leimuavat kuvissa värikkäämpinä kuin taivalla, sillä kamera erottaa valon eri aallonpituuksia paremmin kuin ihmissilmä. S ydäntalvella arktinen luonto on lähes täydellisessä lepotilassa ja kaksi kolmasosaa vuorokaudesta on yötä. Myös sinisen ja violetin sävyt johtuvat typestä, mutta niiden valon aallonpituudesta johtuen värit havaitaan lähinnä vain mittalaitteilla ja herkillä kameroilla. Silti kaikkia revontuli-ilmiön yksityiskohtia ei tiedetä vieläkään. Revontulet esiintyvätkin yleisimmin noin 100200 kilometrin korkeudessa. Magneettikentän muodosta johtuen hiukkaset syöksyvät ilmakehään maapallon napa-alueilla. Niillä kuvatuissa kuvissa revontulet ovatkin maaliskuu 2012 9. Suomen kielen sana revontuli juontaa juurensa kansanperinteen tulikettutarinoista
Eteläisellä pallonpuoliskolla vyöhyke kiertää asumatonta Etelämannerta. "Japanilaisille revontulien taianomaisuus on erittäin tärkeä syy tulla Lappiin. Etelään päin mentäessä revontulien esiintymistodennäköisyys laskee jyrkästi. Revontulet matkailuvalttina Taivaantulien katselu luonnossa on helppoa ja halpaa jokamieshuvia, sillä mitään erityisvarusteita ei katseluun tarvita. Yleisimmin nähtävä kellanvihreä väri on virittyneiden happiatomien aiheuttama ja aallonpituudeltaan ihmissilmin helposti erottuva. värikkäämpiä kuin taivaalla näkyvät kuvat eivät siis huijaa, vaan kyse on silmän heikosta erotuskyvystä. Miksi revontulet ovat Lapissa? Revontulia voi nähdä suurimmalla todennäköisyydellä revontulivyöhykkeillä, jotka kiertävät maapallon molempia magneettisia napoja noin 2 0003 000 kilometrin etäisyydellä. Kemin korkeudella revontulia esiintyy noin satana yönä ja Helsingissäkin voi olla parikymmentä revontuliyötä vuodessa, mutta kaupungeissa valosaaste haittaa ilmiön havainnointia. Revontulivalo muodostaa Maan lähiavaruuteen sädekehämäisen soikiorenkaan, revontuliovaalin. Kiinalaisten osuus Lapin talvimatkailijoista on huimassa kasvussa." Videolla maailmanvalloitukseen Tieto Suomesta revontulimaana on viime kuukausina levinnyt maailmalla kulovalkean tavoin. Näillä alueilla asuu vain pari prosenttia maailman ihmisistä, joten olemme koko maailmassa pieni vähemmistö, jolla on mahdollisuus nauttia yötaivaan värik- käästä luonnonilmiöstä kotimaassamme. Revontulet kiinnostavat yhä enemmän myös keskieurooppalaisia ja myös briteillä on Saariselällä oma revontulibongausmatkoja järjestävä virkailijansa. Pohjoisella pallonpuoliskolla revontulivyöhyke kulkee Grönlannista Pohjois-Kanadan, Alaskan ja Siperian kautta PohjoisSkandinaviaan. "Japanilaisilla on Saariselällä oma opas, joka vie heitä revontuliretkille. Revontulia esiintyy siis ympäri vuoden ja vuorokauden, mutta ihmissilmä ei vain havaitse revontulen heikkoa valoa päiväsaikaan eikä valoisina kesäöinä. Lentomatkustajienkaan ei kannata yölennoilla nukkua onnensa ohi vaan tuijotella taivaalle. Lentäjät kertovat, että pilvet ovat lähes aina lentokorkeutta alempana, ja siksi revontulet näkyvät lentokoneesta erityisen hyvin. Pohjois-Lapissa revontulia voidaan nähdä noin 200 yönä vuodessa eli kaikkina pimeinä öinä, ellei taivaan pilvisyys estä valoilmiön näkymistä. Matkailun edistämiskeskus MEK tuotti viime syksynä VisitFinland-verkkosivuilleen upean Lapissa kuvatun revontulivideon. 10 maaliskuu 2012. Saariselällä kirjataan vuosittain yli 13 000 japanilaisyöpymistä ja käynnit painottuvat nimenomaan vuoden pimeimpään aikaan", selvittää matkailukoordinaattori Maaret Mattus Pohjois-Lapin Matkailusta. Revontuliovaalit ovat koko ajan taivaalla, sekä eteläisellä että pohjoisella pallonpuoliskolla. Revontulet houkuttelevatkin pohjoiseen paljon matkailijoita ja taivaan värileikki on siksi tärkeä osa myös matkailumarkkinointia. REVONTULET KUVA Martti Rikkonen LOKAKUISET revontulet Inarin Muddusjärvellä
"Jo kymmenettuhannet revontuliin ihastuneet ovat samalla liittyneet Facebookissa VisitFinland-faniksi. Revontulivideo on tehnyt maatamme tutuksi kansainvälisillä matkailumarkkinoilla ja samalla se on tuonut uutta nakökulmaa Suomen talvimatkailuun", kertoo MEK:in ylijohtaja Jaakko Lehtonen tyytyväisenä. Kakslauttanen tuotteistaa taivaantulia Sodankylän pohjoisreunalla toimiva matkailuyritys hotelli Kakslauttanen on hyödyntänyt revontulia jo vuosia monin tavoin. Meille kuitenkin jo taivaan ja tähtien näkeminen on ollut suuri elämys, sillä Hong Kongissa ei saastepilvien takia koskaan näe taivasta!" "Kaikki lasi-iglut ovat jatkuvasti varattuina koko sesongin ajan joulukuulta maaliskuulle", selvittää Mari Rotko Kakslauttasen erikoistumista. Futuristiset iglut on rakennettu REVONTULET suoraan sänkyyn! Hotelli Kakslauttasen iglukylässä revontulia ei tarvitse odotella pakkasessa niska kenossa. Revontulet ovat herättäneet valtavaa kiinnostusta: katsojia kertyy joka päivä tuhansittain lisää, ja video- ja kuvatiedusteluja tulee koko ajan ympäri maailmaa", iloitsee VisitFinlandin kuvatuottaja Raija Lehtonen. "Revontulet ovat asiakkaillemme todella tärkeitä. Lapin talvimatkailussa revontulet ovat merkittävä vetovoimatekijä. >> Revontulet näkyvät lentokoneesta erityisen hyvin. Lähes jokainen maailman ainoiden lasisten hotellihuoneiden asiakkaista on ulkomaalaisia. "Video kertakaikkiaan räjäytti pankin! Sitä on ladattu jo kolmen ensimmäisen kuukauden aikana noin 1,4 miljoonaa kertaa, mikä on ennätyksellistä jopa YouTuben mittakaavassa. Hongkongilaisryhmä osasi ottaa ilon irti myös lumisateesta. Pohjois-Norjan rannikolla ja Huippuvuorilla revontulia esiintyy koko pimeän vuoden- maaliskuu 2012 11 KUVA VisitFinland. Ryhmä on parin vuorokauden reissulla Kakslauttasessa ja jatkaa Rovaniemelle ja Helsinkiin. Iglukylän lumisateessa telmii kuusi hongkongilaisnuorta. Keskivertoasiakas on aasialainen pariskunta tai ryhmä, joka yöpyy iglussa yhden tai kaksi yötä, mutta myös keskieurooppalaisten määrä on lisääntynyt. Kakslauttasen iglukylässä on lumi-iglujen lisäksi kaksikymmentä lasikattoista "revontuli-iglua". `Näkyykö tänä iltana revontulia?`, on aina saapuvien asiakkaidemme ensimmäinen kysymys", kertoo myynti- ja markkinointikoordinaattori Mari Rotko. "Meillä oli huonoa tuuria, kun koko ajan on ollut pilvistä eikä revontulia voi nähdä. Revontulielämyksiä ei menetetä edes lentokenttäkuljetusten tai retkien ajomatkoillakaan: sitä varten Kakslauttasessa on lasikattoinen tilausbussi. erikoislämpölasista, joten värien leiskuntaa talvisella yötaivaalla voi katsella normaalissa huoneenlämmössä. KUVA Tiina Riikonen Kilpajuoksu matkailijoista kiihtyy LUONNON oma ilotulitus jäi näkemättä, mutta miljoonakaupunkilaisille pimeyden ja yötaivaan näkeminen ovat eksoottisia ilmiöitä nekin
Viesti lähtee nyt jo noin 2 500 revontulibongarille", kertoo erikoistutkija Kirsti Kauristie Ilmatieteen laitokselta. "Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta taustoja avaavan tarinan myötä luontokuva antaa katsojalle vielä enemmän", summailee nyt kuusikymppinen inarilainen. "Alunperin olin eläinkuvaaja ja 1980-luvulla kuvasin pelkästään mustavalkofilmille. Auringossa tapahtunut purkaus voidaan mitata 23 vuorokautta ennen kuin revontulia 12 maaliskuu 2012 KUVA Outi Rikkonen. Taivaan leiskuntaa ei voi kuitenkaan nähdä siellä yhtä usein, koska rannikkoseuduilla on pilvisempää ja sateisempaa kuin Lapissa. Valovoimaisen laajakulmaobjektiivin hankittuani homma alkoi onnistua, mutta vasta filmimerkin vaihtaminen alkoi tuottaa kunnolla tulosta", muistelee Rikkonen. "T Saksan-, englannin- ja japaninkieliset versiot ovat nekin myyneet hyvin ja Rikkonen tunnetaankin revontulikuvistaan laajasti ulkomaita myöten. REVONTULET Toimeentuloa taivaantulista Retkeilijöille revontulet ovat kauniita katsella. Keskelle revontulien leiskuntaa pääsee vain avaruusaluksella ja Ruotsin matkailuväki aikookin lähivuosina tarjota turisteille jopa kaupallisia avaruus- lentoja keskelle taivaan värileikkiä, 140 kilometrin korkeuteen. puolella. Revontulet-kirjaa on myyty kymmenkertainen määrä tavanomaiseen luontokirjojen myyntiin nähden, arvelee kuvaaja itse. Moni pohjoisen kulkija tuntee Rikkosen hänen viihdyttävistä luontokuvailloistaan. Joillekin niistä on kehkeytynyt ammatti. TEKSTI Tiina Riikonen ulin kuvaamaan Lapin luontoa pariksi vuodeksi, mutta piipahtaminen on venähtänyt jo kohta kolmeksikymmeneksi vuodeksi", naurahtaa Inarissa asuva luontokuvaaja Martti Rikkonen. Ruotsalaisilla on jo oma vastaiskunsa turistikisaan: Kiirunasta aletaan pian tehdä erityisiä revontulilentoja, jolloin revontulia pääsee ihailemaan pilvien yläpuolelle. Inarissa Ylä-Lapin luontokeskus Siidassa pyörivää Revontulet Northern Lights -kuvaesitystä on esitetty jatkuvasti jo kymmenen vuoden ajan. Parhaiten revontulielämyksen kokee, kun yöpyy metsässä avolaavussa, mahdollisimman kaukana ihmisasutuksesta. "Esityksen on nähnyt jo yli 300 000 katsojaa. Silloin revontuliovaali voi laajeta tuhansien kilometrien levyiseksi ja sen eteläreuna voi olla jopa Keski-Euroopan ylä- Hälytys! Revontulia tulossa! Jottei niska kipeytyisi taivaalle tuijottelusta, voi revontulista kiinnostunut tilata sähköpostiinsa muistutuksen. Liikkeelle kannattaa lähteä, kun revontuliennusteet lupaavat voimakkaita taivaantulia", sanoo kokenut luontokuvaaja. LUONTOKUVAAJA Martti Rikkonen viihtyy kotijärvellään Inarilla sekä kuvaamassa että kalastamassa. Vuoden luontokuva kestää katselua Rikkosen ottama revontulikuva Aurora borealis valittiin vuoden luontokuvaksi 1995, ja ura revontulien parissa lähti nousukiitoon. Aasialaisturistien määrä Pohjois-Norjassa on jo hiipunut ja revontulimatkailu on kääntymässä sieltä Suomen Lappiin. Seuraavaa maksimia odotetaan vuodelle 2013, joten tämä ja seuraavat talvet ovat revontulien bongaamiselle antoisinta aikaa. "Revontulimatkailutuotteita ollaan kehittelemässä lisää kaikissa Pohjoismaissa", tietää MEK:in Jaakko Lehtonen. Aurinkotuulen puuskat aiheuttavat Maan magneettikentässä häiriöjaksoja, joita kutsutaan magneettisiksi myrskyiksi. Magneettimyrskyjä ja siten revontuliakin voidaan ennustaa eri puolilla maapalloa tehtävien magneettikenttämittausten avulla. Taivaan kirjavat valoilmiöt kiinnostavat yhtälailla koti- kuin ulkomaisiakin matkailijoita", sanoo luontokeskuksen hoitaja Anne Nivasalo. Näkymättömät värit näkyviin "Värikkäitä revontulikuvia luullaan usein käsitellyiksi, mutta herkkä filmi tai digikameran kenno erottavat sellaisiakin valon aallonpituuksia, joita ihmissilmä ei luonnossa erota. Ihmisten värinäön herkkyydessä on suuria eroja. VisitFinlandin videon suursuosio onkin huolestuttanut Norjan matkailuväkeä kovasti. "Loimuavan värileikin kuvaaminen on tullut helpommaksi, kun parhaita kuvaushetkiä ei enää tarvitse yökausia kytätä maastossa. Myrskyt kestävät vain muutamasta tunnista muutamiin päiviin, joten silloin kannattaa suunnata katseensa yötaivaalle. Tänä talvena katse taivaalle Revontulien esiintyminen riippuu paljolti Auringon aktiivisuudesta, joka vaihtelee keskimäärin noin yhdentoista vuoden jaksoissa. Silti hämmästytti, kun erään kuvaesityksen jälkeen punavihersokea katsoja tuli kertomaan näkevänsä erinomaisesti revontulien punaiset ja vihreät värit." Voimakkaalla revontulivyöhykkeellä sijaitseva InarinUtsjoen seutu on yksi maailman parhaita revontulialueita. "Pohjoisen ihmisille yötaivaan värileikki voi olla arkipäiväistä, mutta silti se ei ole koskaan yhdentekevää. Revontulia esiintyy erityisen voimakkaina, runsaina ja laajalla alueella juuri magneettimyrskyjen aikaan. Pohjoiseen tultuani revontulet alkoivat kiinnostaa, mutta aluksi tuntui, ettei niiden kuvaaminen olisi edes mahdollista. Viimeisin aktiivisuusmaksimi oli vuonna 2000. Taivaanvalkeiden tieteelli- ajan lähes jokaisena yönä. "Ilmatieteen laitos ylläpitää revontulihälytintä, joka lähettää automaattisen viestin, kun avaruussää on myrskyisässä tilassa
Ennusteita ja reaa- > > Kaksia samanlaisia revontulia ei ole. "Magneettimyrskyn yhteydessä voi vapautua myös sähkötehoa jopa tuhannen ydinvoimalan verran. Häiriöt voivat vaikuttaa myös radioaaltoihin ja haitata esimerkiksi retkeilijän gps:n toimintaa", valottaa geofyysikko Manninen avaruustutkimuksen arkisempaa puolta. KUVA Tiina Riikonen REVONTULET tuovat onnea, mutta opettavat myös luonnon kunnioittamista. Aluksi teemana oli japanilaisille outo extreme-laji maastohiihto. Silti revontulet ovat tutkijallekin aina ainutlaatuinen kokemus, sillä kaksia samanlaisia revontulia ei ole. Santa Claus school on Mikion haave Japanin 40 000 koululle markkinoitavasta leirikoulusta. "Tutustumme myös revontulien syntyyn ja muuhun faktatietoon, jotta kaikki ymmärtävät kyseessä olevan luonnonilmiön eikä keinotekoisen valoshow'n. Fujishima tutustui revontuliin työskennellessään teemamatkajohtajana Finnairilla. Matkailun ehdoilla "Revontuliin liityvillä teemamatkoilla hyödynnetään Joulupukin ja Lapin taianomaisuutta ja pohjoista mystiikkaa, mutta revontulimatkailu on japanilaisille paljon muutakin", painottaa Fujishima. Revontulet tulivat teemaksi parikymmentä vuotta sitten vähän vahingossakin. Säännölliset revontulikuvaukset tutkimustarkoituksiin käynnistettiin maassamme vuonna 1957. Sodankylän kamera kuvaa taivaankantta Utsjoelta Ouluun ja Kiirunasta Kantalahteen ulottuvalla alueella. Tärkeimmät oppiaineet olisivat joulupukin hengessä opittava luonnon kunnioittaminen sekä ulkoilun ja eräelämän alkeet, kuten metsässä ja jäällä käveleminen, maastohiihto, poroihin tutustuminen ja ulkona yöpyminen. "Jos revontulia näkyy, kaikki kiljuvat onnesta. Joka retkellä ei nähdä revontulia, mutta japanilaisille tärkeintä onkin taivas ja tähdet sekä talviyön pimeys ja tyhjyys keskellä ei-mitään. × liaikaista revontulikamerakuvaa voi seurata sekä Sodankylän observatorion verkkosivuilta että Ilmatieteen laitoksen AurorasNow-palvelusta. Magneettimyrskyssä retkeilijäkin voi eksyä Ennuste voi kertoa taivaantulia odotettavan esimerkiksi Kilpisjärvellä huomenna kello 1822. Avaruussään häiriöitä ei kuitenkaan ennusteta vain retkeilijöiden, valokuvaajien ja matkailuväen iloksi, vaan siksi että häiriöt voivat aiheuttaa harmia teknisille järjestelmille. maaliskuu 2012 13. Lapin luonnosta ja suomalaisten mielenlaadusta viehättynyt "Mikko" on ideoinut jo uusiakin matkailutuotteita Lappiin. Jos niitä ei ensimmäisellä retkellä näy, se opettaa japanilaisille luonnon kunnioittamista ja kärsivällisyyttä", kertoo Mikio japanilaisten luonteenlaadusta. Sen aikaisen markkinoinnin seurauksena Japanin hiihtomaajoukkue harjoittelee edelleen Saariselällä. Maapallon pyöriessä Pohjois-Skandinavia sattuu ovaalin alapuolelle magneettisen keskiyön vaiheilla ja tilastojen mukaan revontulitodennäköisyys on Suomessa huipussaan kello 2301 aikoihin. Hän asuu Suomen Lapissa joka vuosi viiden talvikuukauden ajan. Talvikauden Saariselällä asustava Mikio Fujishima tutustuttaa japanilaismatkailijat revontulten saloihin. set selitykset voi unohtaa ja antaa mielikuvituksen viedä." "Ennen japanilaiset matkustivat Euroopassa vain suuriin pääkaupunkeihin, mutta erityisillä teemamatkoilla olemme saaneet heitä tulemaan Suomeen ja Lappiin", Fujishima taustoittaa. Päinvastoin kuin luullaan, pakkasella ei ole osuutta revontuliin muuten kuin että kovemmalla pakkasella taivas on yleensä pilvetön. Magneetti- ja sähkökenttien vaihtelut voivat vaikuttaa televisiokuvaan, sähkönsiirtolinjoihin, sähkörautateihin, palvelu- ja viestintäsatelliitteihin ja luotaimiin. "Suomalainen ei voi ymmärtää, kuinka järisyttävä elämys miljoonakaupungista tuleville aasialaisille on seistä keskellä yötä ulkona pimeässä, kun ympärillä on kylmä, autio ja hiljainen erämaa", muistuttaa Fujishima. Sekin, että jokainen japanilaislapsi tietää Joulupukin asuvan nimenomaan Suomessa, on Finnairin ja Matkailun edistämiskeskuksen teemamarkkinoinnin tulosta", muistuttaa Fujishima. "Olimme lehdistömatkalla Kakslauttasessa, kun kulkiessamme johtaja Jussi Eiramon kanssa mökiltä saunalle taivas loimusi kirjavanaan. Nykyään havaintoja tallennetaan erikoisherkillä AllSky-kameroilla, joilla taivasta kuvataan 20 sekunnin välein joka yö syyskuulta huhtikuulle eri puolilla maata. "1980-luvun alussa toimme Japanin prinssi Tomohiton hiihtämään Finlandia-hiihdon, millä saavutettiin valtava medianäkyvyys Japanissa. Yhdessä asiakkaiden kanssa seuraamme netistä avaruussäätä ja revontuliennusteita ja lähes joka yö lähdemme iltayhdeksältä muutamaksi tunniksi revontulijahtiin." Revontulikameroiden ja pilviennusteiden perusteella retki suunnataan esimerkiksi Inarijärvelle, Koppeloon tai Ukonjärvelle. En tiennyt revontulista sitä ennen yhtään mitään, mutta luonnonilmiöstä tehtiinkin laajan repostaasin pääjuoni ja aikaa myöten revontulista tuli Japanissa täysin uusi villitys", kertaa Fujishima pitkäjänteistä työtänsä Finnairilla. Lappiin taivaantulien tuomana Saariselällä FinnTour Nordic Japan -matkatoimiston revontulioppaana ahkeroi japanilainen Mikio Fujishima. Ei taitaisi tehdä pahaa suomalaisille leirikoululaisillekaan! × aiheuttavat, valoa hitaammat hiukkaset ovat ehtineet ilmakehään
Metsähallitus muistuttaa, että virallisten reittien ulkopuolella maastoajoon tarvitaan aina maanomistajan lupa, vaikka laitteet ja kuljettajien taidot mahdollistaisivatkin koskemattomien hankien puhkomisen. Erätarkastaja Markus Ahon mukaan kelkkailijat etsivät useammin olosuhteita, joissa koetellaan kelkkojen ominaisuuksia ja ajajan mahdollisuutta selviytyä niistä. Yhtiöllä oli aiemmin tapana varata neuvottelu- ja kahvihuoneisiin pullotettua vettä, jota kului vuosittain jopa 125 000 muovipullollista. Moottorikelkkailua voi harrastaa luvallisesti jäällä, kelkkailureiteillä sekä kelkkaurilla, joista osa voi olla maksullisia. www.relaa.com/testilainaamo ajankohtaiset Kelkoilla seikkaillaan luvattomilla reiteillä MOOTTORIKELKKAILU reittien ulkopuolella on huolestuttanut Metsähallitusta tänä talvena. "Esimerkiksi suurten telttojen testaaminen kauppojen tiloissa on vaikeaa. Suojelualueella kuljettaja voi syyllistyä myös luonnonsuojelurikokseen aiheuttamalla tarpeetonta häiriötä ja vahinkoa luonnolle. × Pakkanen puree TAMMIKUUN kovat pakkaset saivat Ilmatieteen laitoksen antamaan ensimmäistä kertaa varoituksen kylmästä säästä. Testilainaamon käyttäjät pystyvät järjestämään kotiinsa tai ulos paremman paikan, ja saavat muutenkin aidommat testiolosuhteet", kuvailee Timo Muttonen retkeilyvälinekauppa Trekistä. Pinniskosken autiotupa oli huonokuntoinen ja uusimisen tarpeessa. Pakkasen ohella säävaroitusten valikoimaan otettiin viime huhtikuussa varoitukset meriveden korkeudesta, aalloista ja hellejaksoista. Reittien suunnittelussa ympäristövaikutukset on otettu huomioon ja ne kulkevat lähes yksinomaan talousmetsissä.× Pinniskoski paloi ENONTEKIÖLLÄ Lätäsenon rannalla oleva Pinniskosken autiotupa on tuhoutunut tulipalossa helmikuun alussa. Harvaan kauppaan mahtuisi kunnolla pystyttämään haluamansa teltan. Jatkossa lähimmät autiotuvat ovat Hirvasvuopio 12 kilometriä ylävirtaan tai Isokurkkio 22 kilometriä alavirtaan. Metsäyhtiö vaihtoi muovipullot alumiiniin METSÄYHTIÖ UPM on luopunut muovipullojen käytöstä pääkonttorissaan Helsingissä. Pullotetun vesilitran valmistamiseen kului jopa kolme litraa vettä. UUTISET KUVA Jari Henttonen Testaa kotona ULKOILIJOIDEN nettiyhteisöt Relaa.com ja Kuinoma.fi ovat avanneet Helsingin Hakaniemeen ulkoilutuotteiden testilainaamon. Ilmatieteen laitoksella on lisäksi pakkasvahti-tekstiviestipalvelu, johon voi itse määritellä pakkasrajan, jonka ylittymisestä palvelu varoittaa. Alumiinipullojen hankintaan päädyttiin kustannus- ja ympäristösyistä. Tulipalon syttymisaikoihin pakkasta oli lähes 40 astetta, joten mahdollinen syttymissyy voi olla liiallinen lämmittäminen. Aluksi palvelun kautta voi varata vapaalaskusuksia, telttoja, retkikeittimiä sekä ulkoilusateenvarjoja. Metsähallituksella ei ole toistaiseksi suunnitelmia tuvan uudelleenrakentamiseksi. Suojelubiologi Markku Lehtelän mukaan lumi yleensä suojaa kasvistoa kelkkojen aiheuttamilta vaurioilta, mutta maakotkien pesintä on kelkkailukauden aikana häiriöalttiissa vaiheessa. Tilalle hankittiin työntekijän aloitteesta viisisataa Siggin valmistamaa alumiinipulloa. Kireän pakkasen lisäksi voidaan varoittaa myös purevasta pakkasesta eli pakkasen ja tuulen yhteisvaikutuksesta. "Nyt jokainen täyttää ja pesee pullonsa itse", Sigg-tuotemerkkiä Suomessa edustava Joonas Teeriaho kertoo. Ulkoilijat voivat varata varusteita testikäyttöön pientä maksua vastaan yhdeksi tai kahdeksi vuorokaudeksi. Vedestä maksettiin joka vuosi 135 000 euroa, vaikka hanavesi on maailman puhtainta. Näiden kokemusten haku ohjaa syvään lumeen kelkkareittien ulkopuolelle, jopa suojelualueille. Myöskään perinteistä huolimattomuutta tulenkäsittelyssä ei voida laskea pois, sillä kämpän tuhoutuminen havaittiin vasta myöhemmin. ilmatieteenlaitos.fi/varoitukset 14 maaliskuu 2012. "Hankintahintaa ja veden laatua ajatellen muovipullojen käytölle ei ollut yhtään hyväksyttävää syytä; ja vielä vähemmän kun ajatellaan ympäristövaikutuksia", yhtiöstä todetaan. Maksun avulla tuotteita huolletaan testikertojen välissä
Reissun aikana muun muassa kiivetään Kaakkois-Aasian korkeimmalle vuorelle Mount Kinabalulle. Päätoimittaja Mikko Hieta iloitsee, että voittajaksi valikoitui kokeneempi konkari. Yrittäjä Janne Sammalkangas kuvailee sitä kotikeittiön ruuaksi, mutta jos lounaaksi on poroa, hirvenpaistia tai lohta ja kotijuustoa, on tarjonta suomalaisellekin eksoottista. × Sodankylän Visatupa on vuoden hostelli SUOMEN RETKEILYMAJAJÄRJESTÖ on valinnut vuoden hostelliksi Visatuvan, joka sijaitsee Raudanjoen kylässä eteläisessä Sodankylässä. Aasialaisille vieraille unohtumaton kokemus on marjametsässä vietetty hetki. Lypsykarjatilana toimiva Visatupa on majoittanut matkailijoita jo yli 30 vuoden ajan. Lukijamatka arvottiin Matkamessuilla KUVA Joonas Lintulaakso POSION messuosastolla pääsi levähtämään Korouoman laavun kaupunkilaiskopiolle. HELSINGIN Messukeskuksessa järjestetyt Matkamessut keräsi tammikuun lopussa maailman yhden katon alle. Odotamme mielenkiinnolla, kuinka Borneolla osataan ottaa huomioon eri ikäisten vaeltajien tarpeet." Retken seuraava lukijamatka suuntautuu Karibialle Dominikaaniseen tasavaltaan, jonka upeat mahdollisuudet ovat vielä monille piilossa. Anatominen muotoilu takaa parhaan käyttömukavuuden ja tukee jalkaa ortopedisesti oikein. × Tapi o Haix-vaellusjalkineet ovat korkealuokkaisia, vedenpitäviä vaativaan ammatti- ja harrastuskäyttöön yhdessä käyttäjien kanssa kehitettyjä laatujalkineita. Palkintoraati perusteli päätöstään Visatuvan pitkäjänteisellä työllä lappilaisen maaseutumatkailun hyväksi sekä monipuolisella palveluvalikoimalla, jonka tukena on paikallisten yritysten verkosto. 020 758 9966. Asiakkaat ovat antaneet kiitosta Visatuvan rauhasta, kodikkuudesta, luonnonläheisyydestä ja herkullisesta ruuasta. "Viisikymppinen voittajamme edustaa juuri sitä kasvavaa aktiivisten suomalaisten ikäryhmää, jolle palveluja tulisi kohdistaa yhä monipuolisemmin. Pohjat ovat lämpöeristettyjä, ja ne pitävät hyvin myös kylmässä. Maahantuonti ja markkinointi: www.finscoop.fi puh. Tällä kertaa onnetar valitsi voittajaksi järvenpääläisen Matti Qvickin, joka lähtee vaimonsa seurassa matkatoimisto Aventuran järjestämälle suurelle Borneon kiertomatkalle. "Hostellit ovat pääosin keskittyneet kaupunkeihin ja matkailukeskuksiin, joten on hienoa, että tämänkin kaltaisia maaseutukohteita on säilynyt retkeilymajajärjestön verkostossa", pääsihteeri Ari J. Messuilla arvottiin jo 12. Aalto iloitsee. kerran Retken lukijamatka. Näytteilleasettajia oli yli 70 maasta ja matkailun mahdollisuuksiin kävi tutustumassa yli 70 000 kävijää
360 sivua. Upeiden kuviensa puolesta kirja soveltuisi myös matkailuteokseksi. Tämä auttaa ymmärtämään miksi joskus on katsottu olevan tarpeen valloittaa maita tai perustaa kauppayhteyksiä. Mielenkiintoisia ovat erityisesti tunturissa liikkumiseen ja lumivyöryissä toimimiseen liittyvät kappaleet. KIRJAT Tohtori Livingstone, otaksun? TUTKIMUSMATKAILU on miesten hommaa. MH Raakaa voimaa, suomalaisen jäänmurtamisen tarina, Ari Turunen ja Petja Partanen. Kun meret jäätyvät, tavara ei kulje. Teksti toistaa kansallista tarinaamme, jossa Suomen mies selviytyy parhaiten lumen ja jään keskellä olosuhteista huolimatta. Atena 2011. Lars opastaa talviretkelle KANSALLISET perinteet ohjaavat miten liikumme ja millaisia välineitä käytämme. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että ympäristötietoisuuden lisääntyminen heijastuu vähitellen myös todellisuutta peilaavien kirjailijoiden aatoksiin. MH Suuret tutkimusmatkat, Royal Geographical Society. Kirjaa voi suositella lämpimästi kaikille maantieteen harrastajille. J. Kuvituksessa ei ole kitsasteltu eikä lukijaa uuvuteta liian pitkillä tekstiosuuksilla. Myös tieteellinen uteliaisuus ja halu levittää omaa uskontoa on saanut tutkimusmatkailijat liikkeelle. Hänkin uskalsi toteuttaa haaveensa vasta vanhempiensa kuoltua. Siksi on avartavaa kurkistaa muiden maiden eräperinteisiin. 158 sivua. Ainakin tällaiseen johtopäätökseen on helppo tulla luettuaan Kuninkaallisen maantieteellisen seuran kokoaman tietojärkäleen tutkimusmatkailijoista ja retkikuntien historiasta. 39 euroa. Docendo 2011. Arktinen ekotrilleri KAUNOKIRJALLISUUDESSA ei usein törmää retkeilyä tai ympäristöä käsitteleviin teemoihin. Näitä asioita suomalaisteokset eivät usein käsittele. Kirja lähtee liikkeelle varhaisista tutkimusmatkoista ennen ajanlaskumme alkua ja päätyy avaruuslentoihin ja syvänmerentutkimukseen. MH Uteliv på vintern, Lars Fält. Sen vuoksi hän kuvaa alkuperäiskansan elintapoja ja arktista luontoa esikoisromaanissaan tarkkanäköisesti ja uskottavasti. Vildmarksbiblioteket 2011. 16 maaliskuu 2012. Tunnetuimmat tutkimusmatkailijat ja retkikunnat esitellään kattavasti niin että lukija pystyy rakentamaan juonellisen tarinan aikojen virtaan. Suomenkielinen laitos on erityisen onnistunut. McGrath. Anu Nyyssönen. 46 euroa. Ruotsalaiskirja opastaa kuinka talvella retkeillään turvallisesti. 395 sivua. Like 2012. Laivoja jään keskellä SUOMI on materiaalivirtoja ajatellen saari. Lukija pääsee myös tutustumaan äärimmäisissä olosuhteissa työskentelevien miehistöjen kylmään kyytiin. Kiehtova tietokirja esittelee komeat murtajat sekä niihin liittyvien keksintöjen historian. 25 euroa. 30 euroa. Kirjan parissa kuluu huomaamatta tunti jos toinenkin, sillä kirjan tekijöillä on ollut käytettävissään historiallisia karttoja, piirroksia ja kuvia, joita ei ole yhtä kattavasti aiemmin esitelty. McGrath on kirjoittanut aiemmin kaksi inuittikulttuuria käsittelevää tietokirjaa. Ensimmäinen oman henkilökuvansa ansainnut nainen, Mary Kingsley, löytyy vasta kirjan keskivaiheilta. 174 sivua. Pitkin matkaa kirjan varrelle on ripoteltu mielenkiintoisia artikkeleita muun muassa kartoituksen, lääketieteen, viestinnän ja vaatetuksen kehittymisestä tutkimusretkikunnissa. Jään muisti on ekotrilleri, joka tuo esiin öljy-yhtiöiden kilpailun arktisten alueiden luonnonvaroista. Piirroskuvineen kirja tuo mieleen legendaarisen Olli Aulion retkeilykirjan, vaikkakin yhteen vuodenaikaan keskittyvä teos on huomattavasti ohuempi. MH Jään muisti, M. Jokainen tutkimusmatkailija on haluttu esitellä oman aikansa edustajana esittelemällä tuonaikaista maailmankuvaa sekä aikakauden varusteita ja laitteita. Siksi Suomesta on kehittynyt jäänmurtamisen asiantuntija. Suom
Kyljen raidat kertovat lämpötilan. Sitten kaasusäiliö hävitetään normaalin jätteen mukana tai laitetaan metallinkeräykseen. Myynti: Hyvinvarustetut alan liikkeet Maahantuonti ja lisätiedot: www.vandernet.com/jetboil | vandernet@vandernet.com | p. Painonappisytytys. Painonappisytytys. SU )P AK KA UT UV AT SOL ALUMIINI 0,8L Pieni ja kevyt, paino 300g. Thermo-Regulatevakiopainepoltin. SI SÄ KK ÄI N! LUOTETTAVA KAVERI REISSUSSA KA IK KI R SUMO TITAANI 1,8l Erittäin tilava, paino 345g. Saatavilla alumiiniversio. ET KI KE IT TI M EN OS AT (+ KA A FLASH 1,0l Kompakti ja tehokas, paino 397g. Thermo-Regulate vakiopainepoltin. Painonappisytytys. Saatavilla titaaniversio. CRUNCHIT-KIERRÄTYSTYÖKALU Crunchitilla tyhjennät kaasusäiliön ja puhkaiset kylkeen reiän. 020 7418 330
Uutuutena esiteltiin valotehoaan itsenäisesti säätävä otsalamppu. K 18 olme suurta hallia täynnä retkeilyvälineitä ja -vaatteita tuntuu kenestä tahansa alan harrastajasta mielenkiintoiselta. Osa uutuuksista nähdään kaupoissa jo aiemminkin. ISPO messut Talviurheilumessuilla Münchenissä Toppa tulee taas TYÖRYHMÄ Joppe Ranta, Mikko Hieta ja Veikka Gustafsson KUVAT valmistajat ja Messe München Euroopan suurin urheilun ammattilaismessutapahtuma ISPO näytti raamit ensi talven retkeilymuotiin. On kokonaan toinen asia, miten väriloisto tekee kauppansa Suomessa. Jos värikkääseen takkiin yhdistettiin aiemmin aina mustat housut, tarjotaan jatkossa pöksyihinkin kirkkaita värejä tosin sävy ei välttämättä ole sama kuin asuun kuuluvassa takissa. Retken työryhmä vietti helmikuun alussa kolme päivää Münchenin messukeskuksessa haastatellen valmistajien ja maahantuojien edustajia sekä kartoittaen tärkeimpiä uutuuksia suomalaisesta näkökulmasta. Talvisessa messutapahtumassa valmistajat esittelevät tuotteitaan pääasiassa talvikaudelle 20122013. Rinnevaatteissa vetoketjut ovat myös aiempaa pidempiä. Tulevan kauden vaatetrendeissä on havaittavissa kaksi hyvin selkeää linjaa: vä- rit ja toppa. Yleensä tulemme pari vuotta Keski-Euroopan retkeilymuodin perässä, ja kotimaisten kuluttajien maaliskuu 2012. Värivallankumous on taistellut tummia ulkoiluvaatteita vastaan jo muutaman vuoden, mutta nyt Eurooppa näyttää läpeensä kirkkaalta. Yleisen linjan mukaisesti vaatteiden vetoketjut ovat vastavärisiä. Keltainen, vihreä, sininen ja punainen loistavat monen merkin mallistoissa
Muutaman kilpailevan brändin osastotkin olivat mennä toimittajalta sekaisin. KIRKKAANVÄRISTEN Marmottikkipusakoiden ja palkitun Haglöfs Vassi -asun takaa kurkistaa tiukasti omaa linjaansa vetävän Fjällrävenin uusi anorakki. värivalinnat ovat olleet selkeästi valmistajien tarjoamaa hillitympiä. Muolämpöva tipuolella ristiin tikattuja lämpövaatteita on ö retjo nähty, mutta nyt trendi valtaa myös retteet. Tuntuu kuin vanha 1970-luvun lisi tikkitakki olisi tehnyt uuden paluun. Untuvaan ja vanuun yhdistellään muita aaleja, materiaaleja, kuten merinovillaa ja teknisiä okankaita. Monissa mallistoissa on yksi hintava kärkituote, jonka suunnittelussa on voitu käyttää apuna tunnettuja outdoor-lajien harrastajia. Kesäiltojen lämmittäjä toimii talvella välitalv kerroksena. Hyvänä esimerkkinä on Haglöfsin vapaalaskuasu Vassi, joka on yksityiskohdiltaan lajin huippujen suunnittelema. Tuhdissa Jack Wolfskinissa vetoketjua ei ole laisinkaan. maaliskuu 2012 19. Toisaalta eri kalvojakin käyttävät merkit näyttivät niin samanlaisilta, ettei kyseessä voi olla vain yhden kalvovalmistajan määrittelemä värikartta. Näin on esimerkiksi Marmot Variant Jacketissa, jossa on Thermal-etumus ja Power Stretch -hihat sekä selkämys. Tällaisella tuotteella on helppo voittaa palkintoja ja saavuttaa medianäkyvyyttä, vaikka myynnin volyymit tehdäänkin edullisemmassa tuoteryhmässä. keilyvaatteet. joustokankaita. ttoppaa Kevyttoppaa käytetään usein välivaatteetuvaan na. Todellisuudessa monet mallistot näyttävät etäämpää niin yhdestä puusta veistetyiltä, etteivät eri tuotemerkit erotu maallikon silmään lainkaan. Monet merkit käyttävät toki samojen valmistajien kankaita, mutta tämä voi olla vain osasyy. 1980-luvun alun muotoilua henkivät pul- YETIN makuupussi kasvaa käyttäjänsä mukana vetoketjulla avattavalla jalkopäällä. Ilmiössä ei tietenkään ole mitään moitittavaa kun lopputuloksena on teknisesti erinomaisia tuotteita, jotka palvelevat lajien todellisia aktiiviharrastajia. Kovan kysynnän myötä toimitusvaikeuksien kanssa painiva Canada Goose usk uskoo Hybridge Lite -takkimallistoonsa juuri neljän vuodenajan käytössä. Rab-tuotemerkkiä edustavan Heikki Tapanisen mukaan kevytuntuvaa käytetään jopa ympäri vuoden. Hintansa puolesta asu jäänee monille vain haaveeksi. Tikkitakkia tarvitaan Toinen näkyvä linja on toppavaatteen uusi tuleminen. Hämmennystä herätti värivalikoimien yhtenäisyys eri valmistajien kesken. Messuilla jaettavilla suunnittelupalkinnoilla on varmasti oma osuutensa, kun valmistajat miettivät strategioitaan kilpailijoista erottumiseen. Mistä yhtenäinen väriloisto sitten kertoo
Naisten malli Oviedo GTX ja miesten Burgos GTX ovat molemmat MFS Vakuum -pehmustettuja jalkineita. Erittäin kevyet ja vahvat kankaat nostavat tuotteen hintaa. Vetoketjua pussissa ei ole lainkaan lämpövuotojen estämiseksi. Yksi erikoisimmista takkiuutuuksista oli islantilaisen 66ºNorthin Eldborg Jacket, joka näyttää päältä klassiselta miesten talvitakilta, mutta on valmistettu ulkoilu-uskottavista materiaaleista muun muassa Polartecin Power Shield Pro:sta. Näin jokaisen on entistä helpompi löytää itselleen täydellisesti istuva jalkine. Hintahaitari on laaja, ja oma vaikutuksensa on myös pintakankaan valinnalla. Lastenpusseille ei virallisia lämpöarvoja ole, mutta untuvaisen pussin luvataan riittävän reilusti kolmen vuodenajan käyttöön. Kengät palaavat juurilleen Jalkineissa silmiinpistävää on paluu traditionaalisiin malleihin ja materiaaleihin. Icebug esitteli entistä laajemman nastakenkämalliston, jossa oli vaihtoehtoja lämpimistä katukengistä vauhdikkaisiin juoksukenkiin asti. Osa valmistajista ilmentää muotoilussa alkuperäistä käyttötarkoitusta, jolloin parka näyttää huomioväreineen arktiselta työvaatteelta. Valtaosa kaikkein teknisimmistäkin asuista päätyy katukäyttöön, mikä on suunnittelijoidenkin otettava huomioon. Pussi suljetaan tarrakäänteillä, jotka avaamalla pussiin pääsee yläkautta sujahtamaan. Työmatkalla yksi lämmin takki on helpompi pukea kauluspaidan päälle kuin useita lämmittäviä kerroksia. Kantakuppi on kaikissa lähes sama, mutta erot syntyvät leveydessä ja jalkapöydän päällä. Jack Wolfskinilta tuhti talvipussi vielä löytyy. Malliston mielenkiintoinen vaelluskenkä on kevyt muovirunkoinen kalvokenkä, Aku SL Trek GTX. 20 maaliskuu 2012. Jack Wolfskin Antarctica Boot Men on kaikkea muuta kuin katukenkä. Vahausasemilla jaetaan tietoa puuvillapolyesterisen G-1000-kankaan ITALIALAINEN Aku esitteli muutaman outdoor-henkisen lämpimän talvikengän, joiden pääkäyttöalueet ovat ulkoilu ja katukäyttö. Lundhagsin Frost-kenkä on kuin taideteos, joka toistaa lappilaista muotokieltä. Suoja on tarpeen vähänkään useampia päiviä kestävän telttailun aikana, sillä nykyiset ympäristöä säästävillä tekniikoilla värjätyt telttakankaat haalistuvat ja haurastuvat auringossa yllättävän nopeasti. Antarctic Extremen lämpimyyden extreme-arvo ilmoitetaan 60 asteeseen. Tyylikkäässä Hanwag Hjort talvisaappaassa on G-1000-kankaasta valmistettu varsi. Aine parantaa esimerkiksi telttojen ja katosten vedenpitävyyttä, mutta suojaa materiaaleja myös auringonvalon aiheuttamilta vaurioilta. Näyttävää on myös huovan ja kankaiden käyttö useiden eri valmistajien jalkineissa. Talvikenkien valmistajia kiinnostaa myös käyttäjiensä turvallisuus ja messuilla nähtiinkin uusia versioita liukumattomista pohjista. Molempien ulkokangas on tuulen- ja vedenpitävää. Salomonin ratkaisu talvijuoksijoille on nimeltää Snowcross 3. Tämän vuoksi kuoritakkeja on nyt ryyditetty eristeellä, vaikka kerrospukeutumisesta on ehditty jankuttaa vuosikausia. Suunnittelufilosofiana on ollut tarjota kenkä niille, jotka juoksevat silloinkin kun postinkantaja jää aamulla kotiin. Huoltoa ei pidä unohtaa Brittiläinen Nikwax muistuttaa varustehuollon tärkeydestä ja esitteli uutta Tent & Gear Solarproofiaan. Kokonaisuutena ensi talvikauden vaatetarjonta on hyvin muodikasta, mutta myös toiminnallisia asioita on punnittu tarkkaan. Sellainen löytyy niin Jack Wolfskinista kuin Hanwagistakin. Kerrospussissa nukkumaan Makuupussien suunnittelijat ovat havainneet, ettei monikaan enää hanki itselleen äärimmäisen lämmintä pussia talvioloihin. Kenkä saa näyttää siltä kuin suutari olisi sen juuri käsin tehnyt. Deuter Astro EXPD -sarja käsittää kak- Vanha pakkaskenkämerkki Sorel hakee mallistollaan selkeästi suurinta käyttäjäkuntaa kadulta, mutta retkeilijöille tuttu Caribou löytyy mallistosta edelleen. Yeti V.I.B. Takin sanotaan soveltuvan erityisen hyvin matkailijoille ja ratsastajille. Lisäeristystä luodaan käyttämällä kahta pussia päällekkäin. Untuvan lisäksi toppavaatteissa käytetään paljon keinokuitutäytteitä. Vanhojen saksalaismerkkien Hanwagin ja Meindlin kengissä kaksoistikattu pohjaratkaisu on nyt muodissa. Samassa kehityskulussa parka-tyyliset takit lisäävät jatkuvasti suosiotaan. Teen on nuorisomakuupussi, jonka jalkopäästä saa pituutta muuteltua vetoketjulla. Fjällrävenin hauskana kevätuutuutena kaupoissa tullaan näkemään merkin omia huoltopisteitä. Pussin täytteenä on 1 700 grammaa untuvaa. Meindl tuo ensi kauteen midivartisen nahkakengän, jota valmistetaan asiakkaiden toiveiden mukaan kolmella eri lestillä. Vauden Ice Peak 400 XL -untuvapussi käy isolle ihmiselle kolmen vuodenajan pussiksi, mutta päätarkoitus on tuoda lisäeristystä kevyemmille pusseille. ISPO leat toppatakit palaavat kauppojen rekeille toistaen myös saman vuosikymmenen suosikkivärejä. Jack Wolfskinin parka-mallistossa on selvästi katukäyttöön tarkoitettuja vaatteita, jotka eivät ole muotoilultaan aivan yhtä huomiotaherättäviä. Paksuja poikittaisia untuvakanavia ei enää yritetä peittää, vaan ne saavat näkyä. si tuhtia untuvamakuupussia, joista kevyemmän Extreme-arvoksi luvataan 37ºC ja tuhdimman arvioidaan riittävän 45 asteeseen. Varsinaista talvista retkeilysaapasta edustaa Ice Grip -pohjalla varustettu irtohuopavuorinen Abisko GTX. USEAN peräkkäisen päivän käyttöön kunnon pakkaskengässä on oltava irrotettava vuori, jonka voi ottaa kuivumaan. Merkin suomalaisedustaja Joonas Teeriaho pitää sitä todellisen talvijalkineena, jossa on Vibramin valmistama kuminen alaosa ja tukevat kiristyshihnat koko keinokuituisen varren mitassa
power jatkaa klassisella linjallaan ja uudella kevyemmällä Lite-kerrastollaan. Oletettavaa on, että reaktiivinen valo laajenee myöhemmin myös muihin lamppumalleihin. Expeditionsarjan hupullisesta aluspaidasta odotetaan seuraavaa hittituotetta. Valaisupäähän on upotettu sensori, joka mittaa takaisin heijastuvan valon määrää kaikuluotaimen tapaan. Naon kevytrakenteinen otsapanta viittaa siihen, että käyttäjäkunnaksi on ajateltu päivittäisliikkujia, jotka etenevät joitakin tunteja vauhdikkaasti, mutta lataavat akun jälleen yön aikana. Tulemme testaamaan lamppua tarkemmin tämän vuoden aikana, mutta ensivilkaisulla käytetyt ratkaisut vaikuttavat toimivilta.× maaliskuu 2012 21. Akun kesto riippuu huomattavan paljon käyttöolosuhteista, mutta käypää valoa on luvassa joka tapauksessa useiden tuntien ajan. Columbia haluaa tuotemerkkinsä symboloivan kuluttajille lämpimyyttä. Hauskana yksityiskohtana käyttäjä voi itse valita ovatko näytön värit positiiviset vai negatiiviset. Valmistaja lupaa asiakkailleen mahdollisuuden edelleen säätää laitteen ominaisuusvalikoimaa internetin kautta siten, että laitteen omistaja voi valita rannetietokoneeseensa juuri ne ominaisuudet, joita hän itse tarvitsee. Akkuna käytetään ihan tavallista usb-väylän kautta ladattavaa kennostoa, joka on hätätilanteessa korvattavissa myös paristoilla. Villan sijaan valmistaja luottaa keinokuituun ja teknologioihin. Kauas katsottaessa valaisin kytkee päälle kapean kiilamaisen valon, mutta heti katseen kääntyessä TARPEEN mukaan säätyvä valo kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta ja käyttökelpoiselta. Palvelukulttuurin paluu on mielenkiintoinen ja kuluttajan kannalta yksinomaan myönteinen ilmiö, jolla kivijalkakaupat taistelevat verkko-ostamisen kasvua vastaan. Kuin vastakohdaksi muiden merkkien teknisten ja värikkäitten kankaiden vyörytykseen Fjällräven esitteli Numbers-sarjan vaatteet Anorak No.8 ja Gaiter Trousers No.1, jotka valmistetaan myös G-1000-kankaasta. Alamäkikäyttöön tarkoitetun Deuter Descentor EXP 22:n sisällä on suojaava selkäpanssari. vahaamisesta vedenpitäväksi, ja kyllästetään kuluttajien Fjällräven-vaatteita jopa odottaessa. Ensikosketus lampun toimivuuteen oli erittäin positiivinen. Lämpöä kahdella tavalla Norjalaismerkki Devold esitteli mallistonsa Sport-sarjan ilmavan Wool Mesh -rakenteen ja uudistuu lähinnä väreiltään. Omni Heat -alusvaatemalliston sisäpinnalla on esimerkiksi lämpöä heijastavat printit. Rannelaite tutkimusmatkailijoille Suunnon uutuuslaite Ambit yhdistää gpsvastaanottimen sykkeen mittaamiseen vaadittaviin ominaisuuksiin. Tarkoituksena on ollut luoda malliston monipuolisin outdoorlaite, joka ei ole vain koru, vaan sopii aidosti monenlaisiin käyttötilanteisiin kadulta vuoristoon. Suomen puolustusvoimiakin välivaatettava ruotsalainen Wool- lukemaan karttaa valo muuttuu pehmeämmäksi hajavaloksi. Ohjelma on sama kuin Petzlin Core-akuissa, mutta tässä mallissa ohjelmointi tehdään suoraan valaisimeen. Yksi lampun parhaista puolista on helppo käytettävyys. Ulkopinnassa on kiinnikkeet suksille ja lumilaudalle. Jos kaverin naama on puolen metrin päässä, lamppu päättelee ettei valoa tarvita yhtä paljon kuin katsottaessa pellon toisella laidalla jolkottelevaa peuraa. Siirtymät ovat lähes huomaamattomia, emmekä kyenneet havaitsemaan pikaisen koejakson aikana lainkaan häiritsevää vilkkumista. Laite on kaupoissa kahtena väriversiona jo tänä keväänä. SUUNTO Ambit myydään kahdella erilaisella rungolla, sekä syketoiminnolla tai ilman. TALVIKÄYTTÖÖN suunnitelluissa Haglöfsin Skrå -repuissa on taskut lapiolle, sondille ja muille tarvikkeille. Kaikki tarpeettomat toiminnot, kuten sos-vilkku tai strobovalo, on jätetty pois ja käyttäjälle tarjotaan sitä mitä hän eniten haluaa: oikea määrä oikeanlaista valoa ilman turhia kikkailuja. Tyylikäs anorakki soveltuu ympärivuotiseen käyttöön ja erikoisen putkihuppunsa ansiosta sillä pärjää huonossakin kelissä. Vaikka säätyvä valo säästää jo sinänsä energiaa, voi vaativa käyttäjä ohjelmoida lamppuun haluamansa tehoasetukset myös tietokoneella. Nahkaiset vetimet valmistetaan Hanwagin tehtailta ylijääneistä nahanpaloista. Reaktiivista valoa Otsalamppumyyntiä pitkään hallinnut Petzl esitteli messuilla Nao-nimellä markkinoitavan lampun, joka osaa säätää valon määrän automaattisesti kulloisenkin tarpeen mukaan. Valmistaja myöntää, ettei sensori ole parhaimmillaan esimerkiksi kovassa sumussa tai sankassa lumisateessa, mutta yksinkertaisella keinukytkimellä automatiikan saa kytkettyä pois päältä
AVANTOUINNIN SMKILPAILUT KYLPYLÄHOTELLI EDENIN RANTA, NOKIA Perjantaina uidaan vapaauintiviesti. Rinnalla ovat tutut kunto- ja fillarimessut, mutta omat alueensa löytyvät myös golfille, kalastukselle, metsästykselle ja ratsastukselle. Lauantai-ilta huipentuu tansseihin. WWF julkaisee suomalaisen hiilijalanjälkeen eniten vaikuttavat kuluttajateot, joista jokainen voi sitoutua ainakin yhteen. Sunnuntain ohjelmassa ovat SM-viestiuinnit ja kansainväliset viestit. www.kokkola.fi 28.2. Hiihdettävä matka on noin 20 kilometriä. Norppasarjassa uidaan sama matka ilman ajanottoa ja kuuttisarjassa vain kastaudutaan. maaliskuuta kello 20.30. Yleisölle vapaa pääsy. MARTINSELKOSEN JUHLAHIIHTO SUOMUSSALMI Martinselkosen luonnonsuojelualueen perustamisesta on kulunut 20 vuotta, minkä kunniaksi järjestetään juhlahiihtovaellus. EARTH HOUR Valot sammuvat kaikkialla maailmassa ilmaston puolesta lauantaina 31. Lauantaina kilpasarjoissa uidaan ikäluokittain 25 metrin matka rintauintina. wwf.fi/earthhour 16.18.3. Soolosarjaa lukuun ottamatta kilpailutyöt veistetään kolmen hengen ryhmissä. www.karsu.fi/x-wiima SAAMELAISTEN pukujen yksityiskohdat vaihtelevat alueittain. www.goexpo.fi 31.3. Ohjelmassa on muun muassa elokuvaesityksiä ja perinnemarkkinat. TAPAHTUMASSA Marianpäivät kokoaa saamen kansan yhteen KUVA Jouni Näkkälä 23.25.2. Tapahtuman järjestelyistä vastaa paikallinen saamelaisyhdistys Johtti Sápmelaccat. Marianpäiville on kokoonnuttu jo 1500-luvulta lähtien kastamaan lapsia, käymään ripillä ja vihillä tai siunaamaan vainajia. Kirkonkylästä muodostui tärkeä kohtaamispaikka, jossa tavattiin tuttuja matkojen takaa. Koe ainakin poroajo- ja suopunginheittokilpailut. www.marianpaivat.fi 22 maaliskuu 2012. LUMENVEISTON SM-KISAT KOKKOLA Kisaa käydään Kokkolan keskustassa kolmen päivän ajan soolo-, toiminta- ja taidesarjoissa. Turistille tapahtuma tarjoaa kiehtovan näyteikkunan vähemmistökansan perinteisiin. Kuntosarjaan voi osallistua 25 hengen joukkuein, jolloin matkat ovat lyhyemmät. RETKIMESSUT M aaliskuun lopulla Enontekiön Hetassa järjestetään perinteinen saamelaiskulttuuritapahtuma Marianpäivät. www.luontoon.fi 17.3. OULANGAN KEVÄTRIEHA OULANGAN LUONTOKESKUS, KUUSAMO Tarjolla mukavaa lumipuuhailua luontokeskuksen pihamaalla ja lähiluonnossa. X-WIIMA KOLI, LIEKSA Avoimessa sarjassa kahden henkilön joukkueilla on taivallettavana hiihtäen 16 kilometriä, pyörällä 20 kilometriä, lumikengillä 15 kilometriä ja juosten 2,4 kilometriä. www.suomenlatu.fi 1.4. Saamelaisille Marianpäivien merkitys uhanalaisen kulttuurin uusintajana on korvaamaton. Osallistumismaksu on 15 euroa. Hetassa tavataan tuttuja pitkien matkojen takaa. 2.4.3. Tapoihin kuuluu käydä kirkossa, nauttia kulttuurielämyksistä ja kerääntyä lopulta Ounasjärven jäälle seuraamaan poroajo- ja suopunginheittokilpailuja. Saamelaisten kokoontuessa kirkonkylälle sinne tulivat myös kauppiaat. www.luontoon.fi Marianpäivät saamelaiskulttuuritapahtuma Hetassa 23.25.3. Luvassa on ainakin mäenlaskua, lumikenkäilyä ja lumiveistosten rakentamista. Sama tarkoitus tapahtumalla on vieläkin, vaikka Hetassa ei enää vietetäkään viikkokausia rippikoulua käyden. Kristilliseen juhlapäivään viittaavalla nimellä on myös kirkollinen tausta. Uusina tulokkaina mukaan ovat tulleet Kuva&Kameramessut sekä Suomen ensimmäiset palloilumessut. MESSUKESKUS, HELSINKI GoExpo-messutapahtuma on laajentunut niin että retkeilyä joutuu messuhalleista aivan etsimään. Tunnista teko -kampanja on käynnissä järjestön verkkosivuilla
www.multisport.fi 5.6.5. Kädessämme makkaratikut makkaroineen odotimme hyeenoita saapuvaksi. Ja kohta ajelimme takaisin Addis Abebaan. Heikki Posti-Ahokas Tulevassa numerossa 29.3. Testissä reput viikonloppuretkelle Tiedätkö retkikohteesi osoitteen. KUVA ICIUM OMA RETKI Makkaroita ja hyeenoita 1.4. Antilooppi uskaltautui vanhan telttamme taakse. Kisassa edetään kahden hengen joukkuein. ERÄMELONNAN SM-KILPAILUT MÄNTSÄLÄ Erämelontakisat käydään toukokuun alussa Mäntsälän Mustijoella. Hiihtäjiä oli edellisellä kerralla jo 350, joten tänä vuonna osallistujamäärä on rajattu viiteensataan. Leijahiihto on vauhdikas talvilaji Hailuodolla pohjoisnapasimulaattorissa Dominikaaninen tasavalta KUVA Poppis Suomela Lähetä tarinasi ja voita palkinto! ä pal Lähetä kuva ja kertomus retkikokemuksistasi osoitteella a toimitus@retkilehti.fi tai Retki, PL 10, 00271 Helsinki. Sytytimme nuotion. Pimeys oli täydellinen. Kirjoita viestin otsikoksi "Oma retki". Aloittelijat on huomioitu helpolla 30 kilometrin kuntosarjalla. www.saamiskirace.com tuntia ja siihen kuuluu maastoyöpyminen. Pisimmät reitit ovat 35 kilometriä, retki- ja perhesarjassa 15 kilometriä. Harmittelimme kunnon taskulampun puutetta. Nukkumaan käydessämme olimme saaneet kattavan näytteen alueen nisäkkäistä, joten suljimme teltan oviaukon tiukasti kiinni emme halunneet enää tutustua matelijoihin. Otsalampun valossa näkyivät kiiluvat silmät. Retkeilimme serkkuni kanssa Menageshan kansallispuistossa. SAAMI SKI RACE HETASTA KAUTOKEINOON Maratonhiihto Enontekiön Hetasta Norjan Kautokeinoon saa rinnalleen uuden reittivaihtoehdon, kun 90 kilometrin päämatkan sijaan voi valita lyhyemmän 30 kilometrin matkan Norjan Siebestä Kautokeinoon. Maaliskuun loppuun asti ilmoittautumismaksu on 40 euroa. Genetti uskaltautui lähellemme. Saavuimme iltapäivällä metsään ja ihastelimme kävellen upeita maisemia 3 000 metrin korkeudessa puurajan yläpuolella. Hyeenat pysyttelivät hieman kauempana. Emme joutuneet pettymään. Pimeän tehdessä tuloaan laskeuduimme alemmas metsään ja pystytimme teltan tyhjälle leiripaikalle. SPRING ADVENTURE KARKKILA Seikkailu-urheilukausi avataan jälleen mielenkiintoisella yhdistelmällä juoksua, melontaa, pyöräilyä ja ehkä muutakin. Kilpailu kestää noin 30 tiopiassa asuessani tutustuin paikalliseen luontoon. Colobus-apinat metelöivät puissa. www.eramelonta.fi E 12.5. Aamulla teimme aamiaista samaisella paikalla ja olimme aseistettujen puistonvartioiden ihmeteltävinä. Liitä mukaan yhteystietosi, sillä jokaisessa numerossa mielenkiintoisimman kuvan tai kertomuksen lähettäjä palkitaan Petzl Tikka 2 -otsalampulla! Ilmoita tuleva tapahtuma: toimitus@retkilehti.fi. maaliskuu 2012 23
Siksi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksella käynnistettiin vuonna 2007 tutkimushanke, jossa ilvesten elämää seurataan muun muassa lähetinpantojen avulla. Viisi vuotta sitten valmistuneessa hoitosuunnitelmassa todetaankin, ettei ilvesten elinpiireistä tai varsinkaan kesäravinnosta ole saatavissa tutkittua tietoa. Ilves on rauhoitettu, mutta se luetaan silti riistaeläimeksi. Moni biologi ei uskalla edes haaveilla urasta I Hiihtäen kissapedon perään Ilveksen tarkkailu ei ole kovin yksinkertaista. Usein paikkatietoa ei saada useammasta yrityksestä huolimatta, mikä kertoo tutki- Annika Herrero espoolainen biologi tutkimusassistentti Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksella tutkii ilveksen ekologiaa joille, että eläin piilottelee esimerkiksi tiheässä maastossa, josta lähetin ei saa yhteyttä satelliittiin. "Maastoon jääneiden jälkien avulla selvitämme mitä ilves on siellä tehnyt. Niistä tutkitaan myöhemmin mitä ilves on syönyt", Annika Herrero kertoo tutkijoiden arjesta. Myöhäisen talventulon vuoksi tänä vuonna on ehditty pannoittaa vain kaksi yksilöä. Talvella seuranta on lumeen jäävien jälkien vuoksi huomattavasti helpompaa kuin kesällä. Tehtävä on haastava, sillä ilvestä ei ole tutkittu Suomessa kunnolla vuosikymmeniin. "Ajan myötä maastoa alkaa jo lukea ilveksen tavoin ja pystyy aavistamaan mitä nii- 24 maaliskuu 2012. Hankkeessa reilun vuoden tutkimusassistenttina toiminut Annika Herrero päätyi petotutkijaksi onnekkaan sattuman kautta. Keräämme makuupaikoilta karvanäytteitä ja kaivamme ulosteet talteen. Tutkijat haluavat oppia lisää metsiemme salaperäisen kulkijan elämästä. lvekset ovat levinneet laajalle maantieteelliselle alueelle. Lajin tulevaisuus on ollut uhattuna moneen otteeseen liiallisen metsästyksen vuoksi, mutta tällä hetkellä kannan koon arvioidaan olevan Suomessa noin 2 500 yksilöä. Maa- ja metsätalousministeriön tehtävänä on hoitosuunnitelman kautta ohjata ilveskannan kehittymistä. Herreron lisäksi ilveksen jäljillä on Suomessa vain yksi tutkija. ihmiset TEKSTI Mikko Hieta Täplikkäitä tupsukorvia liikkuu lähes kaikkialla Suomessa, mutta vain harva on nähnyt ilveksen. Ovela kissa väistelee ihmistä taidokkaasti, eikä sitä pääse näkemään luonnossa juuri koskaan. Kansalaisten mielikuvat eivät välttämättä heijastele todellisuutta. Niillä ei ihmistä lukuun ottamatta ole luontaisia vihollisia, ja sopivan kokoisia saaliseläimiä on metsissä riittämiin. Paikkatiedon perusteella tutkijat löytävät ilveksen jäljet ja voivat seurata niitä maastossa. Eläimen elinpiiriä selvitetään kiinnittämällä loukkuhäkkiin pyydystetyn yksilön kaulaan harmiton lähetinpanta, joka ilmaisee eläimen sijainnin satelliitin välityksellä säännöllisin väliajoin. ILVEKSEN JÄLJILLÄ KUVA Mikko Hieta Tyttö petoeläinten parissa, sillä alan töitä on tarjolla niin vähän
Päivällä se ei liiku, ellei ole pakko. KUVA Soili Jussila/Vastavalo Ilves (Lynx lynx) Suomen ainoa luonnonvarainen kissaeläin rauhoitettu peto syö pienehköjä metsän havaitsee sitä lähestyvät luontokappaleet jo ennen kuin niihin saa näköyhteyden. eläimiä aktiivinen iltaisin ja öisin Elinympäristön ehdoilla Tutkijat ovat havainneet, että maasto määrittelee pitkälti sen, mitä ilves voi reviirillään tehdä. Ilveksen re- den päässä liikkuu", biologi kehaisee. "Toiset asustavat pienillä metsälaikuilla lähellä tiheääkin asutusta ja käyttävät ravinnokseen esimerkiksi hevoshakojen paikalle houkuttelemia jäniksiä", Annika tietää. Pihan poikki kulkevat tassunjäljet eivät kuitenkaan kerro siitä, että ilves olisi muuttanut vakituisemmin naapuriin asumaan. Päivämakuut löytyvät esimerkiksi tiheiden kuusten alaoksien alta tai vaikkapa ison kiven tai kannon päältä, josta näkee hyvin lähiympäristöön. KUVA Jaana Ojalainen/Vastavalo Ilves >> Ilveksen elinpiiri ulottuu kymmeniä kilometrejä suuntaansa. viiri ulottuu kymmeniä kilometrejä suuntaansa, joten luonnontilaisten metsien pirstoutuminen uhkaa eniten lajin luonnonmukaista käytöstä. Yksi tutkijoiden tavoitteista onkin selvittää elinpiirien kokoa, käyttöä ja sijoittumista suhteessa ihmistoimintaan. Kissaeläin liikkuu hämärässä ja ihmistä karttaen. Etelä-Suomessa ei ole lainkaan harvinaista, että ilves joutuu kulkemaan asutuksen poikki siirtyessään alueelta toiselle, jos kaavoituksessa ei ole huomioitu ekologisia käytäviä. Hyvän kuulonsa ansiosta ilves tosin maaliskuu 2012 25
Ilves oli poistanut kilpailijoita samasta ekologisesta lokerosta, vaikka käyttikin saaliit myös ravinnokseen. Tutkija antaakin neuvon hirvieläimiä ruokkiville: "Ruokintapaikkoja ei kannata sijoittaa metsän laitaan, jossa ilveksen on helppo vaania, vaan aukeammille paikoille. Ruokavaliota selvitetään ulostenäytteistä sekä kuolleiden ilvesten mahalaukkuja tutkimalla. Tassunjälkiä on kaikkialla eikä jäniksestä ole jäänyt jäljelle kuin satunnaisia karvatuppoja. 26 maaliskuu 2012. Jäljet erottaa suden jäljistä yleensä siitä, että kissaeläinten kynnet ovat kävellessä vedettynä sisään, kun taas koiraeläinten kynsistä jää hankeen selvät jäljet. Poronhoitoalueella pedot uhkaavat elinkeinoa, mikä voimistaa houkutusta salametsästykseen. Petoeläinten ruokailutottumusten tuntemisesta on suoraa hyötyä riistanhoidolle. Hyvä ilveskanta kertoo siitä, että myös saaliseläimillä menee hyvin." Tassunjälkiä talviretkellä Ilvesten tarkkailua on maallikonkin helppo harrastaa kaikkialla Suomessa, vaikka korvantupsuja ei juuri koskaan pääsekään näkemään. Uida se kyllä osaa, ja tarina kertookin yhdestä tupsukorvasta joka ui kesällä saareen, jossa pidettiin lampaita. Ravinnosta löytyi hämmästyttävästi jopa kaloja, vaikka ilves ei osaakaan kalastaa itse. "Jos hiihtoretkellä löytää ilveksen jäljet, niitä voi lähteä seuraamaan, mutta ei eläimen kulkusuuntaan vaan taaksepäin", Annika vihjaa. Kesäravinnon tutkimuksessa havaittiin yllättäen, että pikkupetojen osuus ravinnosta oli samaa luokkaa pienten hirvieläinten kanssa. Eläin on peittänyt ulosteensa kaapimalla lunta keoksi tarpeidensa päälle. MAKUUPAIKAKSI kelpaa luonnon tarjoama piilo kuusen tiheiden alaoksien alla. Mieluiten ilves kulkee maaston korkeimpia kohtia seuraillen. Vanhat metsät ovat erityisesti sen mieleen. Silloin peto ei pääse lähelle niin helposti saaliin sitä huomaamatta." Petovahinkoja pelkääviä biologi rauhoittelee vakuuttavasti: "Ilveksiä on runsaasti vain silloin jos niillä on paljon syötävää. "Poronhoitoalueella vain joka kolmannen ilveksen ruokavaliosta löytyi poroa, mikä kertoo sen monipuolisesta ruokavaliosta", Annika Herrero korostaa. "Naarasemo joutuu miettimään uskaltaako se käydä ison sorkkaeläimen kimppuun, sillä emon vahingoittuessa myös pennut saattaisivat menehtyä", Annika kuvailee valintatilannetta. KUVA Annika Herrero Metsäkauris on täysikasvuiselle ilvekselle hyvän kokoinen saalis, mutta myös jänikset ovat täpläturkin herkkua. Tuottamalla oikeaa tietoa petojen käyttäytymisestä voidaan vähentää tarpeetonta metsästystä. Tutkijan vinkeillä on helppo lähteä liikkeelle. Määkijät saivat olla aivan rauhassa, mutta ilves söi saarelta miltei kaikki jänikset. Saalistaessaan petoeläin joutuu laskelmoimaan onko kannattavampaa pyydystää useita pieniä eläimiä vai yksi iso. Suden jälki on soikea ja ilveksen hyvin pyöreä, mutta siinä saattaa erottua muita pidempi "keskivarvas". ILVEKSEN ruokailupaikka voi näyttää siltä kuin paikalla olisi käyty suurempikin taistelu. Siksi esimerkiksi Sipoonkorven kansallispuiston jylhät kalliometsät kelpaavat myös ilveksille. Isoa vai useita? Riistantutkimuksen näkökulmasta on tärkeää selvittää mitä ilvekset syövät. ILVEKSEN JÄLJILLÄ KUVA Annika Herrero KUVA Annika Herrero KISSOJEN tapaan ilves arvostaa siisteyttä
Yhdennäköisyys on hämmästyttävä. maaliskuu 2012 27. Syitä voi olla monia, mutta ilvekseen ei ole koskaan liitetty kielteisiä myyttejä alkuperäiskansojen perinteissä, ja toisaalta se on saattanut olla shamanismissa yksi voimaeläimistä karhun tavoin. "Joskus luonnossaliikkujat löytävät osittain syötyjä saaliseläimiä ja vievät haaskat mukanaan ajatellen näin karkottavansa ilveksen alueelta. Ne vaikkapa purevat ja raapivat puunkylkiä ilman erityistä syytä", Annika nauraa. Vain yhdestä seikasta tutkija varoittaa: ilveksen ruoka tulisi jättää rauhaan. En usko, että pitää valita helpompi tie, jos vaikeampi tekee onnelliseksi." × harvoin. Annika myöntää ettei panisi pahakseen, vaikka saisi viettää koko työuransa kissaeläinten tutkimuksen parissa. Herrero muistuttaa puhuessaan erehdyttävästi nuorta Jane Goodallia, josta tuli myöhemmin yksi maailman tunnetuimmista simpanssitutkijoista. Kaupungistuminen ja sen myötä luonnosta vieraantuminen näkyvät biologin mielestä siinä, että nykyihmisen on yhä vaikeampi hyväksyä luonnon kiertokulkua. Omalla toiminnallaan ihminen ei helposti onnistu häiritsemään edes ilveksen pesintää, sillä poikaspesät on piilotettu erittäin hyvin. Afrikassa tutkimuskohteeksi kelpaisivat kaikki kissaeläimet leijonia lukuun ottamatta. "Ilves on petoeläin, mutta se ei ole ihmiselle sitä. "Olen tällainen perustutkimuksesta kiinnostunut yhden asian puurtaja", hän määrittelee vaatimattomasti. Isommat jäännöspalat kissapeto peittää, vaikkei palaisikaan syömään myöhemmin. Unelman toteuttaja Ilvestutkijan kiehtova kohde on vienyt naisen ymmärrettävästi mennessään. Ilvekset myös peittävät jätöksensä siististi muiden kissaeläinten tapaan. "Olen unelman toteuttaja. Jos ilvesvihaa esiintyy, se johtuu usein vääristä tiedoista tai oletuksista. Usein matkan varrelta löytyy päivämakuupaikka, johon on jäänyt eläimen karvoja", Herrero opastaa. Pidemmäksi ajaksi vuodenaikoihin viehtynyt biologi ei kuitenkaan kotimaataan jättäisi. "Ilves kuuluu Suomen luontoon ja elääkseen sen on saalistettava." Siistinä kissaeläimenä se tosin jättää saaliistaan jälkiä vain >> Lajista ei ole ihmiselle tavallisesti mitään vaaraa. Annika kertoo kyllä haaveilevansa työkomennuksesta Afrikkaan, jossa omaa ammattitaitoa voisi vahvistaa tutkijavaihto-ohjelman kautta. "Jälkiä tarkkailemalla voi tutkia mitä ilves on tehnyt. "Esimerkiksi pennut tekevät paljon hassuja juttuja, joista jää maastoon jälkiä. Sellaisen löytäminen on käytännössä mahdotonta. Talvella tassutellun lumikeon alta voikin löytyä yllätys. Useatkin jäljet voivat viitata vain yhteen yksilöön. "Nehän ovat ainoita kissaeläimiä, jotka elävät laumoissa", Annika ojentaa hölmistynyttä toimittajaa. Jälkien seuraaminen on turvallista niin ilvekselle kuin ihmisellekin. Kapean erikoisalueen tutkija joutuu elämään määräaikaisten apurahojen ja satunnaisten pätkätöiden varassa, mutta epävarmuus ei huolestuta päättäväistä naista. Koska ilveksen elinpiiri on laaja, se viettää yleensä samalla alueella enintään muutamia päiviä. Maallikko vertaa kissapedon käytöstä helposti lemmikkeihin, mutta siitä ei biologin mielestä ole haittaa, sillä lajilla toki on paljon yhteisiä piirteitä kotikissojenkin kanssa. Todellisuudessa ilves voi syödä yhtä kaurista jopa viikon, mutta jos haaska viedään pois eläin joutuu saalistamaan taas uuden", Herrero harmittelee. KUVA Hanna Aho TUTKIMUSASSISTENTTI Annika Herrero kerää makuupaikalta talteen karvanäytteitä ja ulosteita, joiden perusteella laboratoriossa tutkitaan muun muassa ilveksen ruokavaliota. Kansan suosikki Vaikka ilvestä ei tunneta kovin hyvin, se on silti suosituin petoeläimistämme. Jänisateriasta jää jäljelle tallattu tanner ja karvatuppoja. "Yleisin virhekäsitys on että ilveksiä olisi metsissä ihan hirveästi", tutkija tietää. Lajista ei ole ihmiselle tavallisesti mitään vaaraa", Annika rohkaisee
JÄÄKIIPEILY taidot 28 maaliskuu 2012
Ensimmäisenä vuonna jääputous avattiin joulukuun lopussa, mutta tänä talvena jäädyttämiseen vaadittavat pakkaset tulivat vasta tammikuun puolivälin jälkeen. Seuraava osuus nousee pystysuorana ja kutsuvana kiipeilijän edessä. 50 metriä leveässä jyrkänteessä on nousulinjoja kymmenestä viiteentoista. Kiipeilijä ei iske hakkujaan kaukana korvessa, vaan Helsingin Veräjämäen Pirunkalliolla, Vantaanjoen kainalossa. Tekojäällä "Lorisee, jes!", Mellanen iloitsee ylhäällä kalliolla katsellessaan, kuinka vesi valuu putkista alas jyrkänteelle jäätymään. Pystysuoraa jääseinää seuraa pieni lumen peittämä hylly. Kiipeilyn ammattilainen pitää varmistusköyden kireällä, jotta jääputouksen ensikertalainen tuntisi olonsa turvalliseksi. Jyrkänteelle myydään kertalippuja ja kausikortteja. Paikka on erinomainen kurssitoimintaan, sillä saamme käyttää Uintiseura Kuhien huoltorakennusta varastona ja opetustilana", Mellanen selventää. "Ideamme sai kuitenkin kannatusta, ja paikaksi valikoitui tämä Pikkukosken uimarannan vieressä oleva jyrkänne. Tilanne muuttuu kauden edetessä, kun jään paksuus kasvaa muutamasta kymmenestä sentistä reiluun metriin. Kaveri- ja työporukoille sekä polttariseurueille järjestämme omat tilaisuudet. Ala- ja yläköysikiipeilyyn pidetään erilliset näytöt. Uusi isku irrottaa kimpaleen jäätä, joka putoaa pahaenteisesti tyhjyyteen. "Järjestämme Pirunkalliolla kursseja vuorikiipeilyn ja jääkiipeilyn perusteista sekä luontopainotteisia ensiapukursseja tilanteisiin, joissa yleisestä hätänumerosta ei ole apua", Mellanen kertoo palvelutarjonnasta ja jatkaa: "Meillä on viikoittain yleisaikoja jääkiipeilyn kokeiluun yksityishenkilöille. Viereistä latua lykkivä hiihtäjä vilkaisee jyrkännettä. Jännittää ja kutkuttaa silti aivan vietävästi. On toisen käden vuoro. Neljän piikin varassa Jääkiipeilijä sinnittelee talvisessa putouksessa kahden hakun ja jäärautojen kärkipiikkien varassa. TEKSTI Joel Ahola KUVAT Poppis Suomela N apakka ranneliike iskee hakun kärjen jäähän lennättäen pieniä hileitä ilmaan. Lepo tulee tarpeeseen, sillä etenkin kädet ovat kovilla. Näky on kuin vuoren rinteeltä tai korpirotkon jääputoukselta. Vasta-alkaja käyttää helposti liikaa voimaa iskuihin sekä laskee painoaan liiaksi hakkujen varaan epäillessään jalkaterien pitävyyttä. Jäässä olevat valmiit astinkohdat jäävät helposti huomaamatta ja hyödyntämättä. "Saimme kaverini Johannes Kärkkäisen kanssa idean jyrkänteen jäädyttämisestä kävelylenkillä Kaivopuistossa. Kiipeilijä sinnittelee jäisessä jyrkänteessä painovoimaa uhmaten. "Hakku, hakku, jalka, jalka!" opastaa Markku Mellanen, joka varmistaa yläköydellä kapuavaa jääkiipeilijää valkoisen jyrkänteen juurella. Samaa näkyä katselee pyryssä pelkkiin uikkareihin sonnustautunut avantouimari muutaman kymmenen metrin päästä. Lorinan puuttuminen tietäisi ongelmia: jäätyneiden putkien sulattelu on viikon urakka. Kaupallinen jääkiipeilyjyrkänne on käytössä toista talvea. "Jääkiipeily on kylmää, märkää ja muutenkin ikävää, mutta siitä tulee todella hyvä fiilis", Markku Mellanen virnistää. Olisimme halunneet jäädyttää Kaivopuiston seinämän, mutta Helsingin kaupungin liikuntaviraston mielestä paikka ei ollut ehkä kaikkein sopivin", kiipeily-yrittäjä Mellanen muistelee hymähtäen. Pitää vain iskeä jääraudan kärkipiikki tiukasti jäähän ja uskoa koko vartalon paino pienen piikin varaan. Kolmannen iskun jälkeen hakun ote tuntuu pitävältä. Hakkujen liikuttelu onnistuu ensikertalaiseltakin kohtalaisesti, sillä kiipeilijä näkee ja kuulee hakun ja jään vuoropuhelun. Iskun ääni kumahtaa ontosti, ja jää hakun ympärillä vaihtaa värisävyn kirkkaasta sumean vaaleaksi. × Jääkiipeilyä Helsingin Pirunkalliolla: www.adventurepartners.fi maaliskuu 2012 29. Siihen sopii juuri ja juuri seisomaan. Jalkojen liikuttelu on huomattavasti hankalampaa, sillä useimmiten näköyhteys puuttuu. Ensimmäisenä talvena aktiivisia harrastajia oli noin sata. Lumipyryn saetessa hän iskee hakun jälleen jäähän. Hakku, hakku, jalka, jalka... Joku juoksee lenkkireittiä ja toinen ulkoiluttaa koiraa. Lajin harrastajat pääsevät kiipeämään jääseinämällä itsenäisesti, kunhan suorittavat näyttökokeen todistaen taitonsa. Ylös kurkottavat kädet jäävät vähälle hapelle. Pirunkalliomme on valaistu, joten kiipeily onnistuu myös iltaisin", Markku Mellanen hehkuttaa. Vesi on peräisin viereisestä Vantaanjoesta, josta pumppu nostattaa sen lämmitettyjä putkia myöten runsaan 20 metriä korkean jyrkänteen laelle. Kaikki varusteet kengät mukaan lukien kuuluvat palveluumme." Mutta, mikä saa miehen jäädyttämään kallion ja houkuttelemaan uusia harrastajia lajin pariin. Maitohapoille menneet lihakset saavat helpotusta, kun ravistelee käsiä ja laskee ne sydämen alapuolelle. "Halusimme pääkaupunkiseudulle uuden jääkiipeilypaikan, sillä Nuuksion ja Kauhalan jyrkänteillä kausi jää kovin lyhyeksi
Kaavinta käytetään jääruuvin kiinnityspaikan puhdistamiseen. VALJAAT yhdistävät kiipeilijän köyteen. Pudotessa köyden varaan rasitus kohdistuu valjaiden ansiosta kiipeilijän reisiin ja lantioon, jotka muodostavat ihmisen vahvimman kohdan. JÄÄRAUDAT on kiristetty pikakiinnikkeillä jäykkiin kiipeilykenkiin. Kuvan jäärauta on kärjestään yksipiikkinen, mutta myös kaksipiikkisiä malleja käytetään yleisesti. Jäätikkövaellukseen tarkoitetut jääraudat eivät sovellu putouskiipeilyyn. KÖYSI on kiipeilijän turva, jonka varaan pudotaan otteen pettäessä. Köyttä liu´utetaan ja jarrutetaan laitteen avulla. NAUHALENKIT (rinnalla) ovat joustamattomia silmukoita, joilla on useita käyttötarkoituksia. Prusik-naru liukuu köyttä pitkin toiseen suuntaan mutta pitää vastakkaiseen suuntaan. JÄÄKIIPEILY Jääkiipeilijän varustus KYPÄRÄ suojaa ylhäältä putoavilta esineiltä ja pään iskeytymiseltä seinämään. Istumavaljaissa on leveä vyö vatsan ympärillä ja siihen on kiinnitetty reisilenkit. Ruuvi pitää jäässä erinomaisesti, mutta sen ympäriltä voi lohjeta laaja jääkimpale. LASKEUTUMIS- JA VARMISTUSLAITE on kiinnitetty ruuvisulkurenkaalla valjaisiin. Visiiri suojaa silmiä hakun sinkoamalta jäältä. PRUSIK-NARU (oikealla) on narulenkki, jota käytetään pelastuksessa tai pelastautumisessa. JATKOT ovat kahden sulkurenkaan ja nauhan yhdistelmiä, joita käytetään köyden ohjaukseen alaköysikiipeilyssä. Niitä voidaan käyttää esimerkiksi varmistuspaikan rakentamisessa, pelastautumisessa tai yläköyden kiinnittämisessä puun ympärille. JÄÄKIIPEILYHAKUT on muotoiltu estämään rystysten osumisen jääseinään. Hakun terä on viistetty jyrkästi alaspäin. Kiipeilyssä käytetään joustavaa eli dynaamista köyttä, joka venyy muutamia kymmeniä prosentteja poistaen putoamisenergiaa. 30 maaliskuu 2012. JÄÄRUUVI kierretään jäähän varmistuspaikalla. Toisessa hakussa on vasaramallinen pää ja sen parina on kaapimella varustettu hakku
FILLARI KUNTO GOLF BALL SPORTS RETKI KALASTUS METSÄSTYS KUVA & KAMERA HORSE FAIR 9 tapahtumaa samalla lipulla! RETKI Suomen suurin liikunnan tapahtuma HELSINGIN MESSUKESKUS 2. 4. 2012 Hae vinkit retkeilyyn telttakylästä, makuupussimaailmasta ja melontakorttelista. Perhelippu 35 ¤ (2 aik. 3. o Kaikki ulkoilusta ja liikunnasta! Lajit bmx-pyöräilystä tankotanssiin ja juoksusta jalkapalloon tutustu ja testaa. lapset). Liput ovelta tai Lippupalvelusta (+ toimitusmaksu alk. ja alle 16-v. Ryhmät 10 ¤/hlö, kokoaikalippu 27/20 ¤. 2,50 ¤).. HUOM! Horse Fair avoinna vain lasu. Avoinna: pe 1219, la 1018, su 1017 Pääsyliput: aikuiset 15 ¤, lapset, opiskelijat ja varusmiehet 10 ¤. Tutustu varusteisiin, tee huippuhankintoja ja hyödynnä ohittamattomat messutarjoukset! Lue lisää osoitteessa www.goexpo.fi ja valitse paras päiväsi saapua
Annoksen maukas perunamuusilisäke on kauniisti ruskistettu uunissa ja kokonaisuuden kruunaa maistuva sienikastike, jonka pohjana on hiljalleen kypsytetty riistaliemi. Onnistuu kotikokiltakin Maukasta ateriaa myötäilevän version voi valmistaa itse vaikka eräkämpällä tai talvireissulla Lapissa, missä poroa on usein saatavilla kauppojen tuoretiskistä. Tuolloin se menettää mehukkuuttaan ja makua. Yllättävine lisukkeineen se on mielenkiintoinen yhdistelmä makuja. Avaran vuoristo- ja merimaiseman äärellä hotellin sokkeloiset käytävät johtavat herttaisiin huoneisiin. Hänen loihtimassaan Finnmarkin menussa liharuokien kuningas on kylmäsavustettu ja miedosti grillattu poronfilee. Jos käytössä on uuni, voi perunamuusilisäkkeen asetella tarjoilulautaselle ja ruskistaa sen pinnan uunin grillin lämmössä ennen annoksen kokoamista. Valmiiksi kylmäsavustettua lihaa ei tule käyttää. Yksi on suosiossaan yli muiden, sillä siinä on asunut koko valtakunnan rakastama kruununprinsessa Mette-Marit. Lihan tulee olla huoneenlämmössä ennen kypsentämistä, sillä jääkaappikylmänä paistetusta lihasta irtoaa helposti nestettä. PORO Jäämeren rannikolla lautaselle asetellaan usein mereneläviä. Happamanmakean puolukkahillon tiedetään kuuluvan koko pohjolan poronlihaperinteeseen jo käristyksessäkin, mutta annos miellyttää makunystyröitä lempeän pehmeiksi höyrytetyillä ruusukaaleilla sekä miellyttävästi punaviinissä marinoiduilla päärynälohkoilla. "Savun maun saa lihaan helpoimmin savustuspussissa ennen ruskistamista", opastaa Tom Arne. Niitä ei odottaisi saavansa täällä maailman äärilaidalla. Sienikastikkeen rakentaa kätevästi tyhjiöpakatuista suppilovahveroista tai kantarelleista. Loppukypsennyksen voi hoitaa uunissa tai lihat voi jättää pannun laidalle folion alle odottamaan annoksen kasaamista. Paikalliset asukkaat pitävätkin liharuokia erityisessä arvossa. TEKSTI JA KUVAT Mikko Nikkinen Pohjolan parasta poroa eväät P oro on olennainen osa Lapin luontoa. Savustetun, kevyesti suolalla ja pippurilla maustettu poronfileen pinta paistetaan kiinni pannulla. Ateria koristellaan puolukkahillolla tai murskatuilla puolukoilla, joiden mausteeksi laitetaan ripaus sokeria.× 32 maaliskuu 2012. Tunnelma on kodikas heti vastaanottotiskillä. "Ravintola Haldde on erikoistunut paikallisiin raaka-aineisiin joiden mausteena on keittiön korkea ammattitaito", kertoo keittiömestari Tom-Arne Melby. Piskuinen hotelli on oikeastaan guesthousen ja pikantin minihotellin mielenkiintoinen risteytys. Parhaat palat siitä tarjoillaan Pohjois-Norjan Altassa Vica-hotellin kehutussa Haldde-ravintolassa. Ne ruskistetaan pannulla ja suurustetaan kastikkeeksi kerman tai valmiin riistakastikeliemen kanssa. Ruusukaalit voi keittää vedessä tai höyryttää lävikössä. Lihaksi valitaan ruokailijaa kohti noin 120200 grammaa joko sisäfileetä tai poronniskaa. Vicaan tullaan mielellään pitkien etäisyyksien pohjolassa kaukaakin, sillä paikka tunnetaan keittiöstään. Päärynät kiehutetaan punaviinissä. Joukkoon voi ripauttaa hivenen balsamicoa ja sokeria antamaan terävyyttä makealle hedelmälihalle
Näistä se syntyy poron sisäfileetä suolaa ja pippuria puolukoita survottuna ja sokeroituna tuoretta ruusukaalia suppilovahveroita tai kantarelleja ripaus vehnäjauhoja, vettä ja kermaa tai valmista riistakastikelientä päärynöitä, punaviiniä ja hieman balsamicoa perunalisäkkeeksi muusia tai keitettyjä perunoita maaliskuu 2012 33
Joko sinä olet kokeillut? TEKSTI Tiina Riikonen KUVAT Mikko Nikkinen 34 maaliskuu 2012. TALVIUINTI kokemukset AVANTOON! Hyytävää hyvinvointia ja energiaa elämään! Talviuinti tuo elämyksiä arkeen
Mökkisaunasta omaan avantoon pulahtaminen kuuluu kansalliseen kuvastoomme, mutta tuhansien järvien maassamme on myös yli kaksisataa hoidettua talviuintipaikkaa. Ensikertalaiselle hyisen veden syleily on elimistöä järisyttävä kokemus: syke nousee pilviin ja verenkierto saa kunnon potkun. Silti kokeneemmat talviuimarit painelevat hyiseen järveen innoissaan ja hehkuttavat hyvää oloaan. Nopea kastautuminen veteen ja äkkiä ylös se on siinä! Hyisestä vedestä noustessa vilu väristää, ja ensimmäinen ajatus on "ei ikinä enää!" Pian verenkierto riehaantuu ja kihelmöivä lämpö leviää koko kehoon. Kokonaisvaltainen lämmin hyvä olo valtaa mielen. Useimmilla avannoilla kokeilemaan pääsee ilmaiseksi. Pienen yllytyksen jälkeen omakin uteliaisuutesi voittaa. Pakkasviima paljaalla iholla ja jään reunalla kipristelevät varpaat yrittävät viimeiseen asti muuttaa mieltäsi. Itsensä ylittämisestä tulee voittajan fiilis! Vain muutaman sekunnin tähden Jäihin pulahtamisesta ei voi olla kertomatta muillekin. Ja kaikki tämä pienessä hetkessä: aloittelijalle jo kymme- maaliskuu 2012 35. Veden viiltävä kylmyys puraisee, ihoa pistelee ja henki meinaa salpautua. Vedestä noustessa puuskututtaa kuin isommankin urheilusuorituksen jälkeen. Henkeä pidätellen rohkaistut ottamaan ratkaisevat askeleet kohti jäässä ammottavaa mustaa aukkoa. K irpeänä pakkaspäivänä uiminen jäätävässä vedessä tuntuu täysin hullun hommalta. Yleisin syy talviuinnin aloittamiseen onkin ystävien innostavat kokemukset ja uteliaisuus kokeilla jotakin uutta
Säännöllisesti vähintään kerran viikossa talviuintia harrastaa noin satatuhatta suomalaista, ja keskivertoharrastaja käy avannossa kaksikolme kertaa viikossa. Meitä hurahtaneita on taas yksi enemmän. Hyinen hurmos houkuttaa ja koukuttaa Avantouinti ei jätä ketään kylmäksi. Talviuinnista on tullut yksi viime vuosien suosituimpia ja kasvavimpia terveysliikuntalajeja. Oman mukavuusalueensa yli hyppääminen tuottaa talviarkeen piristystä ja pieniä huippuelämyksiä. Toisena päivänä kynnys on jo matalampi ja uskaltaudut avantoon uudelleen. Jokin juoni siinä on oltava, sillä eihän puoli miljoonaa suomalaista voi olla väärässä! × Talviuintipaikat: www.suomenlatu.fi > talviuinti 36 maaliskuu 2012. Harrastuksen terveysvaikutuksia ei tarvitse erikseen miettiä, sillä endorfiiniryöppy ja euforinen tunne palkitsevat: olo on kuin uudestisyntyneellä. Talviuintia kokeilemaan Talviuintiin ei tarvita koulutusta eikä kursseja, ei kalliita osallistumismaksuja eikä erikoisvarusteita avantoon kastautumiseen riittää uimataidon lisäksi pelkkä uima-asu ja pyyhe. Vällyjen alla viihtyvää keskuslämmityskansalaista ei saisi jäiseen veteen kepillä eikä porkkanalla. Pikainenkin pistäytyminen avannossa karaisee, virkistää ja rentouttaa tehokkaasti. Kohta huomaatkin jo olevasi koukussa: elimistösi huutaa lisää tätä ulkoisesti nautittavaa energiajuomaa. Kokemattomallekin avantouinti on edullinen ja turvallinen elämyslaji. Joka kymmenes suomalainen karaisee itseään kylmäkylvyllä vähintään kerran tai pari talvessa. Fanaattinen avantouimari taas ei malttaisi jättää kylmää kylpyään väliin talven yhtenäkään päivänä. Kalisuttava kokemus kiehtoo yhä enenevästi myös miehiä ja nuoria. TALVIUINTI nen sekunnin kastautuminen on aivan tarpeeksi. Uuteen kokemukseen tarvitaan hiven rohkeutta ja päättäväisyyttä. Ainakaan ajanpuutteeseen vedoten tätä elämystä ei siis kannata jättää kokeilematta! Kokeneempikin konkari viihtyy avannossa keskimäärin vain noin 2040 sekuntia. Pieni jännityksen tuntu saa adrenaliinin liikkeelle
Älä koskaan hyppää avantoon pää edellä. >> Veden viiltävä kylmyys puraisee. Turvallisesti talviuimariksi Jääkylmä vesi on kova vastustaja, joten maltti on valttia: muista turvallisuus ja kuuntele omaa kehoasi. Lämmittele kehosi liikunnalla ennen avantoon menoa. Ota kaveri mukaan. Jos jotain sattuu, kaveri voi auttaa. Avannon kulkutiet ja portaat voivat olla liukkaita. Talviuinti sopii lähes kaikille. Muista, että kylmä vesi kangistaa nopeasti. Iso lämpötilaero rasittaa elimistöä, joten saunasta avantoon ei pidä mennä liian nopeasti. Avannossa viipymistä voi pidentää, kun keho on sopeutunut kylmään. Avantouinnin jälkeen pukeudu lämpimästi ja nauti tarvittaessa lämmintä juotavaa. Jos epäilet ongelmia terveytesi suhteen, aloita avantouinti vasta keskusteltuasi riskeistä lääkärin kanssa. Tottumattomille kylmä vesi voi aiheuttaa vaaratonta hengityksen salpautumista. Sukeltaminen ei ole suositeltavaa. Lähde: Kuluttajavirasto KUVA Petri Nuutinen/Leuku maaliskuu 2012 37. Kulje varoen. Ensimmäisillä kerroilla avannossa kannattaa vain kastautua. Avantoon ei koskaan mennä flunssaisena, kuumeisena tai alkoholin vaikutuksen alaisena. Tarkkaile toimintakykyäsi äläkä uhmaa kylmää vettä
Mutta kun sitä miettii siitä vinkkelistä, että tämä liukastelu maksaa vuosittain anhim120 euroa jokaista kansalaista kohden (sylivauvat ja vanhimullua mat kansalaisemme mukaan lukien ), ei se enää niin hullua ilolekaan. Autoilijoina olemme jo tottuneet vaihtamaan talven kynnyksellä "talvinakit" autojemme alle, jotta pysyisimme paremmin ajoväylällä. Mikä mahtaisi olla oikea korvaus kivusta ja särystä lonkkamurtumassa, joita todetaan liukastumisen seurauksena seitsemäntuhatta kertaa vuodessa. Entä jos säädettäisiin laki, joka velvoittaisi kansalaiset ulkoilemaan nastoilla tai liukuesteillä varustetuilla kengillä joulukuun alusta alkaen. utta Koko ajatushan kuulostaa aivan pähkähullulta. Lähipoliisi järjestäisi ratsioita, joissa kengät tarkastettaisiin vaikkapa rautatieasemien läheisyydessä. Näistä puolet on sellaisia, joissa tapaturman uhri tarvitsee sairaalahoitoa tai lääkärissä käyntiä. Ainakin liukastelun hinnalla voisi ostaa kaikil, le verovaroin nastakengät. Nolot paljasjalkaiset lainrikkojat olisi aan helppo tunnistaa yleisillä paikoilla, mikä voisi olla omiaan kannustamaan noudattamaan lakia. Koitetaan pitää itsemme ja talous paremmin pystyssä! Reipasta talven jatkoa.× S >> Sakko rapsahtaisi armotta, jos liikkuisi ilman lain vaatimia jalkineita. Veikka Gustafsson veikka.gustafsson@retkilehti.fi KUVA Mikko Nikkinen 38 maaliskuu 2012. Se olisi iso kertainvestointi, mutta maksaisi itsensä nopeasti takaisin. Kansalaisten luulisi hyväksyvän riemumielin sellaiset ehdotukset, joilla rahan säästämisen lisäksi saavutettaisiin muutakin hyvää. Sakko rapsahtaisi armotta, jos liikkuisi ilman lain vaatimia jalkineita. Summassa ei ole edes mukana inhimillistä kipua ja särkyä tai pahaa mieltä, jota loukkaantumiset aiheuttavat. Suomessa tapahtuu vuosittain 390 000 liukastumisesta aiheutuvaa tapaturmaa. Suurin osa liukastumisista tapahtuu tietenkin talvella, mikä tarkoittaa sitä että talvikuukausina joka päivä lähes seitsemänsataa suomalaista liukastuu! Liukastelun kustannukset yhteiskunnallemme ovat arviolta kuusisataa miljoonaa euroa vuosittain. Mikäli joku tavattaiynä, siin Etelä-Suomessa jo marraskuussa nastakengitettynä, eikä hän voisi iisi osoittaa olevansa matkalla liukkaammille alueille, poliisi voisi ottaa rikkojat kansalaisen kengät talteen. Tässä yksi idea. Asiaa on pidetty niin tärkeänä että on jopa säädetty laki, jonka noudattamista viranomaiset valvovat. TAUKOPAIKKA VEIKKA GUSTAFSSON Liukastelu on kallista uomen kansantalouden kohentamiseksi on mietittävä monenlaisia keinoja
Yhdistä: Lataa harjoitusohjelma tai muokkaa rannelaitteesi asetuksia tietokoneella langattomasti. KEEPS YOU ON TRACK, EVEN WHEN YOU'RE OFF IT. _ _ _ _ _ _ _ SUUNTO QUEST Suunto Quest tukee ja ohjaa harjoitteluasi silloin, kun treenaat määrätietoisesti, ja myös silloin, kun vain haluat ylläpitää kuntoasi. Anna muidenkin nähdä, mitä teit ja miten sinulla kulki. _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _. Kehitä juoksutekniikkaasi askeltiheyden mittauksen avulla. Analysoi: Siirrä harjoitustietosi Movescountiin, käy läpi suorituksesi ja opi tekemään se seuraavalla kerralla vielä paremmin. Helppokäyttöinen ja monipuolinen Suunto Quest on luotettava treenikaverisi kaikissa tilanteissa näin helppoa se on: Suunnittele: Rakenna oma harjoitusohjelmasi tai ota käyttöösi valmis ohjelma Movescount-palvelusta. Liiku: Varmista syke- ja nopeustietoja seuraamalla, että harjoittelet kehittävästi ja turvallisesti
MAALISKUU luonnossa 40 Erikoistuneet ristinokat TEKSTI Mikko Lamminpää maaliskuu 2012
H iihtolomien aikaan monissa retkeilykohteissa järjestetään ohjattuja aktiviteetteja, jotka sopivat koko perheelle. Maassamme sukunsa harvinaisin edustaja kirjosiipikäpylintu (Loxia leucoptera) syö meillä kuusensiemeniä, mutta päälevinneisyysalueellaan Pohjois-Venäjällä ja Siperiassa se popsii mieluiten lehtikuusen hentoisten käpyjen siemeniä. × Lähde luontoon hiihtolomalla 41. Merkitty reitti on lupaus siitä, että sen varrella on jotain näkemisen arvoista. Ylläksen alueella paikallisten yritysten henkilökunta pääsee seuraamaan esityksiä maksutta Ylläs Staff -kortilla. Käpysuomujen halkaisemista helpottaa ristiin menevät ylä- ja alanokka, mistä käpylinnut ovat saaneet ruotsin- ja englanninkieliset nimensä korssnäbb ja crossbill. Käpylinnuista suurin on isokäpylintu (Loxia pytyopsittacus), joka pääsee vahvalla nokallaan käsiksi männyn paksujen käpysuomujen alla kypsyneisiin siemeniin. Suvun yleisin laji on kuusenkäpyihin erikoistunut pikkukäpylintu (Loxia curvirostra). Ne voivat pesiä otollisissa oloissa jo tammihelmikuussa. Makkaranpaisto onnistuu tal- vihuolletuilla nuotiopaikoilla. "Kolin hiihtolomaviikkojen ohjelmatarjonnasta löytyy uutta koettavaa myös Kolilla aikaisemminkin käyneille. Ohjatuilla lumikenkäretkillä saa vinkkejä perustekniikkaan, kiipeämiseen ja laskemiseen mielenkiintoisten kohteiden esittelyn lisäksi", vinkkaa Metsähallituksen suunnittelija Tuuli Jansson. Matkailijat voivat piipahtaa kuulemaan esimerkiksi miten petoja lasketaan tiettömien taipaleiden takana tai mitä ilmastonmuutos aiheuttaa tuntureille ja niiden uhanalaisille kasvilajeille. × www.luontoon.fi KUVA Ari Seppä/Vastavalo maaliskuu 2012 KUVA Joel Ahola H avumetsissämme lentelee kolme käpylintulajia. Luontoiltoja järjestetään luontokeskus Kellokkaassa Äkäslompolossa, Pallastunturilla sekä Tunturi-Lapin luontokeskuksessa Hetassa huhtikuun loppuun saakka. Käpylinnut ovat sopeutuneet hyvin pohjoiseen talveen. Ne kasaavat pesän ravintopuuhunsa risuista, sammalista ja jäkälistä, munivat 35 munaa ja hautovat niitä parisen viikkoa. Pienikokoisin pohjolan papukaija on levittäytynyt meillä etupäässä Kainuun ja Etelä-Lapin kuusikoihin, eikä sitä tavata muissa Pohjoismaissa Tornionjokilaaksoa lukuun ottamatta. PallasYllästunturin kansallispuistossa järjestetään luontoiltoja, joiden pääteemana on uhanalaisten lajien tilanne Lapissa. Uusi huippujen lumikenkäilyreitti on merkitty maastoon vaaleanpunaisin merkein, eikä reitillä pysymiseen tarvita karttaa. Metsähallituksen yhteistyöyritysten työntekijät pääsevät esityksiin maksutta muissakin kansallispuiston luontokeskuksissa. Kolilla avattiin lumikenkäilyreitti Kolin kansallispuiston tykkylumisista metsistä löytää rauhoittavia reittejä hiihtoon, lumikenkäilyyn ja ratsastukseen. "Merkityt reitit ja valmiiksi pohjustetut urat ovat polutonta talvimetsää kevyempikulkuisia vaihtoehtoja tottuneemmallekin liikkujalle. Reitillä on mittaa 1,5 kilometriä ja se soveltuu myös aloittelijoille. Pikkukäpylinnun kannat vaihtelevat 35 vuoden sykleissä käpysadon runsauden mukaan, ja huonoina käpyvuosina yksilöt saattavat joutua vaeltamaan jopa 4 000 kilometriä. Se on levittäytynyt isokäpylinnun tavoin lähes koko maahan tunturi-Lappia lukuun ottamatta. Vauhdikkaampaa menoa on tarjolla laskettelurinteillä, koiravaljakkoajeluilla ja moottorikelkkasafareilla. Samankaltaisuuksistaan huolimatta ne eivät ole toistensa kilpailijoita, sillä ne ovat ruokavalioltaan tarkoin erikoistuneita. Käpysatojen suuret vaihtelut pakottavat käpylinnut vaeltamaan ravinnon perässä. Luontokeskus Ukon pihapiirissä järjestettävä lumenveistopaja tai Pirunkirkon lohkareluolaseikkailu ovat takuulla elämyksiä", lupaa Kolin Matkailuyhdistyksen toiminnanjohtaja Veli Lyytikäinen. Niinpä niiden kannat vaihtelevat maassamme vuosittain jopa kymmenkertaisesti
Viimeisen parin vuosikymmenen aikana viiksekkään elinalueen koossa on tapahtunut positiivistakin kehitystä. NORPANPESIÄ LASKEMASSA ympäristö Vapaaehtoisvoimin viimeisillä jäillä TEKSTI JA KUVAT Mikko Nikkinen Norpanpesien laskijoiden on uskaltauduttava petollisille kevätjäille, sillä talven väistyessä on ainoa mahdollinen hetki pesinnän tulosten kartoittamiseen. S 42 aimaannorppapopulaatiota seurataan ja tutkitaan jatkuvasti. Heikkenevät jäät ja Saimaan alueen lukuisat virtapaikat edellyttävät laskijoilta alueen tuntemusta, oikeita varusteita sekä varovaisuutta. Suojelulla tuloksia Viiksekäs saimaannorppa ei ole kokonaan oma lajinsa. Se on itämerenhylkeen sukulainen, sen alalaji. Laskennan avulla selvitetään pesinnän onnistumista ja sen vaikutusta norppakantaan. Laskentatyötä täydentävät tuiki tärkeät yleisöhavainnot. Metsähallituksen luvalla etsijät liikkuvat kansallispuistojen ja luonnonsuojelualueiden rajoitusosissa. Norppa on jäänyt Saimaalle saarroksiin viimeistä jääkautta seuranneen maankohoamisen myötä. Nyt pirstaleisella Saimaalla levinneisyys kattaa noin 95 prosenttia järven pinta-alasta. Vuonna 1955 rauhoitetun norpan pesintärauhaa kunnioitetaan, joten pesälle menemistä vältetään silloin kun se on vielä käytössä. Laskenta-ajankohdan valitseminen muistuttaa lähes Himalajan-kiipeilijöiden huippupäivän, hyvän sääikkunan metsästystä. Yksi tärkeimmistä ja käytännönläheisimmistä toimista on vuosittain tehtävä pesälaskenta, jolla määritellään kannan koko. Yhtälö pesän löytämiseksi häiriöittä kevään jäälakeuksilta on etsijöille erittäin haastava ja osin vaarallinenkin. Kevätjäillä pienen kuutin nähneen toivotaan ilmoittavan siitä Metsähallitukselle, jossa havainto kirjataan muistiin ja tutkitaan tarkemmin. Norppa luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi. Pesäpaikka pitäisi löytää silloin, kun emo ja talvella syntynyt kuutti ovat jättäneet poikaspesän. Jos sen tila huononee, seuraavaksi lajin voidaan todeta olevan hävinnyt. Saimaalla on myös yksittäisiä saaria ja luotoja, joilla on rantautumiskielto jääpeitteisenä aikana. Jäälle ei voi olosuhteiden puolesta mennä liian varhain, saati myöhään. Norppaa metsästettiin vielä 1950-luvulla, minkä vuoksi se hävisi monilta Saimaan aluevesiltä kokonaan. Pesälaskenta on luvanvaraista toimintaa. Vaikka alueellisia muutoksia on tapahtunut huonompaankin suuntaan, ovat rauhoitus, kalastusrajoitukset ja muut suojelutoimet tehonneet. maaliskuu 2012. Laskentaa on tehty vapaaehtoisten hiihto- ja kelkkapartioiden voimin jo kolmenkymmenen vuoden ajan norpan koko elinalueella
Loma-asutuksen lisääntyminen on uhka, sillä sen myötä veneily ja talvella kelkkailu lisääntyvät, mikä häiritsee pesintärauhaa. Lumipenkassa viihtyvän norppaemon pesänrakentaminen edellyttää jäistä ja lumista talvea. >> Saimaan virtapaikat edellyttävät alueen tuntemusta, oikeita varusteita sekä varovaisuutta. PÄIVÄ on lopuillaan, kun hiihtoretken kokemuksia jaetaan tulenloimussa Saimaan tähtitaivaan alla. Norpan tarkkoja pesäpaikkoja ei kerrota julkisuuteen eikä pesintäalueille haluta sinne kuulumatonta liikennettä. Keväällä on erityisen tärkeää ajella kelkalla vain jäälle merkattuja reittejä pitkin ja välttää rannoilla räppäilyä. "Mitä vähemmän jäällä kelkkaillaan, sitä paremmassa rauhassa norpat saavat olla", sanoo WWF:n aluevastaavana toimiva Ismo Marttinen. Moottorikelkkailijoiden tulisi välttää saarten ja luotojen rannassa ajoa, sillä pahimmassa tapauksessa pesät voivat tallautua telan alle. Rannan lumikinoksessa, usein saaren tai luodon pohjoisen puolella sijaitseva maaliskuu 2012 43
Niissä norppa käy lepäämässä uinti- ja saalistusretkillään. Jäiden sulettua ne sukelletaan vielä erikseen", kertoo Marttinen. Lainsäädännön puoleen on saatu työkaluja suojelun toteuttamiseen, ettei olla enää pelkän hyväntahtoisuuden varassa", Marttinen summaa suojelutyön tulevaisuutta. Sairasen norppapartiossa Norpan tunnettu elinalue on valtava, kun sitä verrataan siihen mitä suksimies ehtii päivässä jäällä kiertää. Maastosta saadut havainnot kirjataan reitin varrella talteen ja löydetyistä poikaspesistä etsitään poikaskarvaa näytepusseihin tarkempaa tutkimusta varten. "Pesäsukeltaminen tehtiin ensimmäistä kertaa viime keväänä tutkimushankkeena. Etenkin elohopea haittasi ennen norpan lisääntymistä ja sen osuutta on voitu vähentää. Tuo Sairanen, kirjailija, näyttelijä ja eläkkeellä oleva rajamies tunnetaan aktiivisena 44 maaliskuu 2012. "Juoksutusten säännöstelyllä on ollut positiiviset vaikutukset syntyneiden poikasten selviämiseen", kertoo Marttinen tutkimustyön konkreettisesta tuloksesta kannan säilyttämiseksi. "Pesät etsitään ja inventoidaan ensin. 1960-luvulla yleistyneisiin keinokuituisiin kalaverkkoihin on kuollut eniten kuutteja. Marttinen organisoi ja toteuttaa Suur-Saimaan alueen laskentaa. "Nyt on olemassa mahdollisuuksia suojelutoimiin, esimerkiksi verkkokalastusrajoitusalueiden luomiseen. VIRKISTÄVÄ vesi vilvoittaa päivän hiihdellyttä Petter Sairasta. Poikaspesien lisäksi norpalla on myös nimensä veroisia lepopesiä. Onpa mukana joku leijailijakin. Saimaata juoksutetaan, ja vedenpinnan korkeuden vaihtelut tuhoavat pesiä varsinkin jos vesi laskee ja pesä romahtaa. Laskentaryhmän vetäjä, Petter Sairanen tunnetaan teksteistään ja elokuvaroolistaan Mosku-elokuvassa. Yli kymmenentuhannen neliökilometrin alue Saimaalla jaetaan laskennassa eri ryhmien vastuulle, jotka kiertävät sitten tutkimassa omat alueensa. Tutkimus on vielä kesken, mutta siitä tullaan saamaan lisätietoja pesäpoikaskuolleisuudesta", Marttinen selvittää. Pintakivet puhkovat tietään kohti lämmittävää aurinkoa ja suurimmat virtapaikat Puumalan Vetojaossa ja Taipalsaaren Rastinvirrassa ovat jo avoimia. Paikoitellen Saimaan vesi on noussut jo jäälle. Siinä on useimmiten varsinaisen pesäkammion lisäksi eteinen ja useampia sukellus- ja hengitysaukkoja pesän läheisyydessä. Ilman suojelutoimia sukupuuttoon kuoleminen uhkaa. NORPANPESIÄ LASKEMASSA norpanpesä on yhtä koloa laajempi kokonaisuus. Havaittujen poikaspesien alueelta kerätään istukat genetiikka- ja ympäristömyrkkytutkimusta varten ja samalla seurataan pesäpoikaskuolleisuutta. Matkaa tehdään reppu selässä, leveillä eräsuksilla ja potkukelkoilla. Suuret lätäköt tekevät maisemasta uhkaavan oloisen. Sairasen eräporukan, viidentoista vapaaehtoisen ryhmä jaetaan Taipalsaaren Pönniälän rannassa muutaman henkilön osastoihin, jotka lähtevät kaukopartiomiesten tapaan suorittamaan omaa tehtäväänsä, omalla reitillä. Metsähallitus ei voi varustaa jäille lähtijöitä muuten kuin heikoilla jäillä liikkumisen ohjeistuksella, vedenpitävällä kännykkäpussilla, jäänaskaleilla ja etsintäalueen kartoilla. Plussaa on se, että pääsee liikkumaan luonnossa hienoon aikaan", hän perustelee osallistumistaan koko kevään mittaiseen, vuosittaiseen suurhankkeeseen. Vaikka norpan esiintymisessä on isoja osapopulaatiomuutoksia, tulevaisuus on kiikun kaakun. Pelastuspukuja on tarjolla vain muutamia ja lahjoitusvaroin käytössä on paikkatietoteknologiaa pesien sijainnin kirjaamiseen. Hän pulahtaa pintakivikon puhkaisemaan luonnonavantoon. Ympäristövastuullisuus ja vesistönsuojelu ovat osaltaan parantaneet norpan lisääntymismahdollisuuksia. Yksi Ismo Marttisen vastuualueista oli viime keväänä Savitaipaleen Liittokivenselän maisemissa. Ismo Marttinen on ollut pesälaskennassa mukana alusta lähtien, vuodesta 1980. "Koen vapaaehtoistoiminnan tärkeäksi, ja se on mielekästä. Tulevaisuutta ajatellen kalanpyydyskuolleisuuden vähentäminen on tärkein saimaannorppakannan säilyttämiseen vaikuttava keino
Hiihtopäivän saldoksi jää kaksi varmaa poikaspesähavaintoa Suur-Saimaalla, norpan eteläisimmillä elinalueilla. Yöksi joukkio ahtautuu laavuihin, kotaan ja pressun alle. Pusa hispida saimensis SAIMAANNORPPA on Itämerenhylkeen alalaji. Se on kevään paras uutinen näillä selkävesillä. Jokunen huikka ilolientä kiertää tulilla. × maaliskuu 2012 45. Rantaan ehtineet erästelijät soittavat pokasahan sulo- Paljas maa ja sulava lumi tuoksuvat kevään merkkinä. sointua tervarosolatvaista honkaa vasten. Ryhmä perustaa leirinsä sinne etsintäpäivien yösijaksi. Kireitä vuoristotelttoja ei potkurilla ja leveillä eräsuksilla puuvillaanorakissa hiihtelevällä porukalla ole. Kapeankauniin ja kangasmaastoisen Värrätsaaren etelärannan santa on paljastunut jo talvipeitteestään. Se käyttää ravinnokseen pieniä kaloja, joita viiksekäs popsii pari kiloa päivässä, noin tonnin vuodessa. Ilmoita norppahavainnoista Metsähallitukselle: puhelimitse: 020 564 5000 sähköpostilla: saimaannorppa@metsa.fi internetissä: www.metsa.fi/saimaan- ISMO MARTTINEN kerää näytteitä poikaspesästä. Tervaksen tuoksu tulvahtaa raikkaaseen kevätiltaan heti ensimmäisillä napakoilla kirveeniskuilla. Pellavapyyhkeeseen kuivaava konkari kehuu veden virkistävää vaikutusta. Tulen äärellä juttuvuoro kiertää herralta toiselle. Saimaan taivaan alla nuotio räiskyy kuumentaen päivällä aavalla jäällä ahavoituneita poskipäitä ja tarinoita kerrotaan porukassa hauskalla tavalla. Päivän mittaisen hiihdon päätteeksi hän hauskuttaa osastoaan pulahtamalla pintakiven puhkomasta aukosta Saimaaseen vilvoittelemaan. Norpat viettävät lähes 80 prosenttia elämästään vedessä. Ne pystyvät sukeltamaan yhtäjaksoisesti noin 20 minuuttia ja norppa pystyy myös nukkumaan vedessä. Joko tuo kielenkantojen kirvoittaja tai tuloksekas etsintäpäivä saavat seurueen hyräilemään nuotiopiirilaulua mustassa illassa. Se on parkkiintunut vuosikymmeniä järvituulen väänneltävänä. Kuuttien poikaskarva on vaaleanharmaata, mikä on vain Saimaannorpan poikasille tyypillistä. "Retket järvelle ovat elämää parhaimmillaan, ja pesälaskentahiihto yksi oivallinen mahdollisuus katsastaa luontoa", hän sanoo. Eväät ovat konstailemattomat, kalan kaverina on vain ruisleipää ja tuimaa pannukahvia. Suksi- ja kelkkamiehet joutuvat jättämään kulkupelinsä rannalle, kun paljas maa ja sulava lumi tuoksuvat kevään merkkinä. Vesijäljet kertovat synnytyksestä, ja laajalle ulottuvan pesän onkalot ja avannot näkyvät luodon laidalla. norppa > Ilmoita havaintosi >> ulkoilijana. Norpalla on yksilölliset, vaaleat rengaskuviot karvapeitteessä. Täysikasvuinen norppa on noin 145 senttimetriä pitkä ja se painaa aikuisen miehen verran, 8090 kilogrammaa. Pitkän hiihtopäivän iltapalaksi savustetaan lohta ja muikkua. Norppia arvioidaan olevan tällä hetkellä noin 290 yksilöä, joista noin 70 on sukukypsiä ja lisääntymiskykyisiä naaraita. Ryhmä kasaa tuhdit tulistelupöllit ja nuotion ympärille kokoonnutaan tukevaan asentoon, aivan kuin siitä ei haluttaisi lähteä tulen loimotukselta mihinkään
Suljen silmäni kiitollisena tästä vieraanvaraisuudesta. Kirjailijat koolla "Jussi, Jussiiii! Tu ottaa yks kuva!" huudan kaverilleni paluumatkalla aamuiselta vessareissulta. Sen varrella moni kullankaivaja on raatanut hakkuineen löydöstä rikkauksiin tai pettymyksestä toiseen. TEKSTI JA KUVAT Joel Ahola P imeyden keskellä loistaa punertavan keltainen neliö. Makaan ritsillä porontaljalla ja tuijotan takkatulen heijastuksen leikkiä tuvan katossa. Lusikoimme porokämpällä poronkäristystä mitäs muutakaan! Kristiina kertoo meille erotuspaikan historiasta, Vuotson kylän vaiheista, saamelaisuudesta ja joiuista. KULTTUURIVAELLUS 20/22 kotimaa Kultaisen joen erämaa Ivalojoki halkoo Hammastunturin erämaata. Kristiina lähtee vielä yöllä hiihtämään. Vaikka nuoret lähtisivät opiskelun ja työn perässä etelään, porot tuovat heidät takaisin. Kirjoituksissa ei ole nimiä, vaan jopa lapset ovat tallentaneet noppapeliensä tulokset omilla poromerkeillään ruutuvihkon laitaan. Porot säilyttävät kulttuurimme", Kristiina pohtii. Uskon noihin sanoihin selatessani kämpän vieraskirjaa: Erotukset valmisteluineen keräävät yhteen lähes koko kylän. Kauempana häämöttää pitkä rivi poroaidan tolppia. Takana on pitkä hiihtopäivä Vuotson kylältä kelkkauraa pohjoiseen, joten istumme mielellämme ystäväni Jussi Tokolan kanssa katettuun pöytään takkatulen loisteeseen. Edessämme levittäytyy yli satavuotias erotuspaikka, Vuomaselkä. Kämpän vieressä seisoo tupa, toinen ja kolmaskin. Ovi aukeaa ja pimeään pihaan astuu iloisesti tervehtien Lapin paliskunnan poronainen Kristiina Aikio eli Kaapin Pieran Jounin Kristiina. Haluan muiston hetkestä, sillä kahlaan vyötärön syvyisessä kinoksessa. Seuraamamme suksenjäljet vievät ikkunastaan valoa suovan kämpän edustalle. Hänellä on huomenna työpäivä, joten sivakat suuntaavat takaisin tielle otsalampun valossa. Niitä Aikio on kerännyt muusikkona talteen haastattelemalla paikallisia perinteen taitajia. Hän työskentelee retkeilijöiden opastajana Urho Kekkosen kansallispuistossa. Kristiina on seurannut kulttuurivaellustani halki Suomen, joten hän halusi kutsua minut Metsähallituksen ja paliskunnan vieraaksi kulttuurihistoriallisesti merkittävään Vuomaselkään. Lapin kulttuuri, paikallisten tarinat, porot ja saamelaisuus sekä lämmin kämppä houkuttelivat, joten otin tarjouksen kiitollisena vastaan. He haluavat mukaan poroerotuksiin ja vasotuksiin. "Täällä ihmisten juuret ovat poroissa. Otsalamppuni valokiila tavoittaa lämpöä lupaavan ikkunan ja sitä ympäröivän hirsiseinän. Lunta ei 46 maaliskuu 2012
IVALOJOELLA kannattaa seurata huoltokelkkojen jälkiä, sillä koskipaikkojen jäät ovat arvaamattomia. >> Porot säilyttävät kulttuurimme. maaliskuu 2012 47
Niistä pumpattiin vettä höyrykoneiden voimalla. Koppi jää kylmäksi parinkympin pakkasessa, mutta onhan mukana lämpimät makuupussit. KULLANKAIVAJA Pekka Jauhiainen viettää talvipäivää Moberginojalla Ivalojoen ainoalla toimivalla kaivospiirillä. Tuleviin kultamaihin saamme ensikosketuksen Laanilan Kultapolulla, kun hiihdämme vuosina 19021904 louhittujen kaivoskuilujen ohitse. Maastoon ruostuvat asuntovaunut ovat kaukana kultamaiden nostalgisesta romantiikasta. Tuntia myöhemmin vedämme ahkiot Kakslauttasen hotellin pihaan. Tavoittelemani Jäämeri etääntyy, mutta erä- IVALOJ0EN Kultalan Kruunun Stationi on rakennettu vuonna 1870. Teemme pienen kierroksen Vuomaselän vanhoille kämpille. Kämppä on lähempänä kotaa kuin tupaa, sillä siihen on sijoitettu keskelle avotulellinen kotakeittiö. Olen vaeltanut tien itäpuolella edellisen vuoden aikana 700 kilometriä, joten Hammastunturin erämaa ja Ivalojen kultamaat tuntuvat erittäin houkuttelevalta vaihtoehdolta. Kunnioitamme erämaiden kirjoittajaa saapumalla paikalle hiihtäen. Kuivakurun huuhtomo tuotti aikoinaan kaksi kiloa kultaa, mikä ei vastannut hankkeeseen upotettuja varoja. Välillä sukset sojottavat suoraan eteläänkin. Alkamassa on ystäväni Yrjö Teeriahon Muuttuva Sompio -kirjan julkistamistilaisuus. Tuolloin Oy Ivalojoki Ab kuivasi notkelman ja kuskasi 200 metriä pitkän uoman pohjalle laitetuilla kiskoilla ja kuuppavaunulla kaivetun maa-aineksen Tolosjokeen huuhdottavaksi. Kannattamaton ponnistus päättyi varojen huvettua. Siitä saamme vahvistuksen ylittäessämme Hangasojan, jonka varrella on nykyisten mainareiden koppeja, koneita ja pressukyhäelmiä. Kolmimetrinen metsäsuksi kantaa paremmin. Nousemme illan päätteeksi Tolosjoelta Harriojan tulistelutuvalle. Syvä nietos peittää maatuneimpien kämppien jäänteet, mutta löydämme yhä pari lähes pystyssä olevaa rauniota. Ajatus pitkästä erämaataipaleesta tällaisessa puuterissa tuntuu aavistuksen arveluttavalta. Vieraana on monta Saariselän kirjailijaa: seuraan Ykin esitystä Riitta Lehvosen ja Seppo Saraspään kanssa. KULTTUURIVAELLUS 20/22 ole polveen, reiteen tai puukkoon asti, vaan hanki yltää parikymmentä senttiä takinhelman yläpuolelle. Tuolloin Aktiebolaget Prospektor etsi kalliokultaa Saariselän ja Laani- Mobergin vieraana Sotajoen kultakohteet vaativat meitä tekemään aimo koukkauksen lounaaseen. Saariselän kairat, tuvat ja saunat houkuttelevat Urho Kekkosen kansallispuistoon, mutta valitsemme reitin kohti Jäämerta tällä kertaa nelostien länsipuolelta. Tarina luistaa ja lohisoppa maistuu, mutta huopakumisaappaat alkavat tuntua hiostavilta sisätiloissa. Syvimmät kaivoskuilut ylsivät yli 50 metrin syvyyteen. Puolisen vuosisataa sitten erotuspaikan lähistöllä oli yli kaksikymmentä tupaa ja puolen tusinaa kotasijaa. Museoitu kohde on avoinna erämaan kulkijalle, mutta perille vaaditaan aikaa vievä hiihto, päivän patikka tai pitkä melonta. 48 maaliskuu 2012. lan alueelta. Kuivakurussa hiihdämme vuosina 1925 1927 kaivetun kanavan laitaa. Ei maasto ole kullatonta. On päästävä hiihtämään
Hiihdämme ensin Moberginojan autiotuvalle. Kultamaille johtava tie on ummessa, mutta syvään nietokseen on painunut selvä kelkanjälki. Pilkomme >> Kullankaivaja yllättyy vastaantulijoista. ison kasan poltettavaa, jotta pääsemme sulattelemaan edes lumet ruokiin. Puuterimainen syvä lumi on poikkeuksellisen pahaa kelkalle, joten erämaassa on liikkunut tänä talvena erittäin vähän retkeilijöitä ja poro- tai kultamiesten kelkkoja. Ennen vierailua Pekka Jauhiaisen pitää vain hakea emäntänsä tien varresta. Syynä lienee kohtalaisen avoin maasto, sillä tukkipuut on kaadettu lähes tyystin Hammastunturin erämaa-alueen ulkopuolelta. Kutturan auratulla tiellä matka taittuu jouten, mutta illan pimeys saavuttaa meidät jo Pahaojantien risteyksessä. maiden kulttuuriinhan tässä ollaan ensisijaisesti tutustumassa. Valtavaa kivitakkaa ei ole lämmitetty moneen kuukauteen, joten luvassa on jälleen varsin viileä yö. Kohta kuulemme pimeydestä kelkan hörinän ja hetken kuluttua ajokki kaartaa kohdallemme. Partasuinen kullankaivaja yllättyy vastaantulijoista. Kullankaivaja esittelee innoissaan luomustaan. Pekka ja Arja ottavat meidät sydämellisesti vastaan. Vaihdamme kylävaatteet, eli kuivat kalsaripaidat, ja lähdemme viereiselle kaivospiirille iltakahville. Vanha kultakämppä on kunnostettu KRISTIINA AIKIO tarinoi kulttuurivaeltajille Vuomaselän porokämpällä. retkeilijöiden suojaksi. Hanki kantaa yllättävän hyvin miestä ja ahkiota. Komea kämppä on rakennettu maakeloista ja "Lintumaan Stockmannilta" eli Ivalon kierrätyskeskuksesta noudetuista tarpeista. maaliskuu 2012 49. Saamme saman tien kutsun iltakahville kultakämpälle
He yrittävät suojella kaikin keinoin petovihalta kahta alueella liikkuvaa ahmaa. Jätämme ahkiot Sotajoen Suupankkiin ja suksimme kevyin repuin Ivalojokea pitkin Kultalaan. Yhtiön nimi on säilynyt ruskeiden pullojen kyljissä torniolaisen olutpanimon ostettua vanhoja osakkeita vuonna 1969. Tapaamme kaksi rajavartijaa pikkuruisen tuvan nurkalla. Tunnit vierivät, mukit kallistuvat ja naurut helähtävät. KULTTUURIVAELLUS 20/22 RAJAMIEHET tarkastavat vastaantulijoita. Kesäreitti ylittää Sotajoen riippusiltaa pitkin tuvan kohdalla. Ivalojoen kuuluisa kultamies Heikki Kivekäs pidätettiin Pahaojan kämpän pihalla vuonna 1927. Syy rajamiesten ahkeraan partiointiin selviää vasta myöhemmin. Kamat ahkioon ja miehet suksille. Kaasukeitinkin saadaan viimein toimimaan, kun- 50 maaliskuu 2012. Hyvältä maistuu. Maailmanpankiksi kutsutulle kaivauspaikalle rahdattiin kiskoja, kuuppavaunuja ja höyryvoimalla toimivia koneita. Työmaa hiljeni jo parissa vuodessa. Erämaa on opettanut hienon yhdistelmän viisautta ja laiskuutta. Pahaojan vuokra- ja autiotupa on museoitu kultakämppä, jonka rakentaminen ajoittuu 1900-luvun alkuun. Retkeilijän kannattaa hyödyntää heidän tietämyksensä kuljetuista urista. Tarinat poukkoilevat kullasta erämaahan ja takaisin kultaan. Hiihdämme kelkanjälkeä seuraten Pahaojan parkkipaikalle. Käymme palauttamassa Pekan autiotuvalle unohtamat ajolasit. Reitti ei sovi ahkiomiehelle, joten nousemme joki- laaksosta ja seuraamme poromiesten jälkiä Liljeqvistin kämpälle. Nopea poikkeaminen vaihtuu tunniksi aamukahvin äärellä. Valvonta on raskasta: juuttuneet kelkat on jouduttu kaivamaan hangesta jo kymmenisen kertaa aamun aikana. Kuulemani mukaan ahma ei juuri Hammaskairassa vanhene. Kohta sen voimakas ujellus vaihtaa aamurupattelun huutamiseksi kaverin kanssa. Retkielämää parhaimmillaan. Kullan kutsu Hengitykseni höyryää kylmässä pirtissä kootessani kohmeisin sormin bensakeitintä. Polkua myöten on Ivalojoen Kultalaan 12 kilometriä. Tunnin kuluttua puuro on syöty ja povitaskuun on varattu sulatettu voileipä. Paikalla on kaivettu kultaa jo 1880-luvulla, mutta toiminta vilkastui vasta vuonna 1925, kun Lapin Kulta Oy rakensi perille tien. Kultalan värikkääseen yhteisöön kuului ensimmäisenä vuonna 500 kullankaivajaa. Laitamme kamiinaan tulet ja valmistamme myöhäisen lounaan. Saamme aitoa mobergilaista: eiliseen kahviin on lisätty vettä ja puruja. Hallintorakennuksen lisäksi paikalle nousi leipomo, kapakka ja sauna. Syynä vankeuteen oli pirtureseptin väärennys, kun tutkimusvälineiden puhdistamiseen oikeuttavaan ostolappuun oli litramäärän kohdalle tullut nolla tai pari lisää. Paikalle rakennettiin vuonna 1870 Kultalan Kruunun Stationi valvomaan kultaryntäystä. Tyhmyyksissämme laskeudumme ahkioiden kanssa 50 metriä alempana sijaitsevalle Pahaojan kämpälle. Tunnin päästä joutuisimme repimään kuormamme takaisin ylös. Saamme arvokkaat tiedot rajamiesten ajamista urista. Museorakennusten vieressä on Kultalan autio- ja vuokratupa, joka on rakennettu vuonna 1996. Maineikas mainari kuoli seuraavana vuonna linnassa. Samalla säästyy kahvinpuruja ja pannun tiskaus jää tuonnemmaksi
Vuonna 1956 valmistunut kelluva hirsikaivuri seisoo joen eteläpenkalla muistuttaen kultakuumeesta ja toteutumattomista unelmista. Se on pystytetty Louhiojan autiotuvan läheisyyteen penkalle, josta Johan Konrad Lihr löysi vuonna 1868 Ivalojoen ensimmäiset kullat yhteensä 0,2 grammaa. han käännämme kaikki neljä eteisen ja keittonurkkauksen välistä sulkuventtiiliä oikeaan asentoon. Jätämme Ivalojoen kultaisen laakson ja käännämme sukset kohti pohjoista. Luvassa on kolmas kylmä yö. Kaivurilta pohjoiseen Aamuaurinko esittelee meille Ritakosken kaunista ympäristöä. Rajamiesten neuvoma kelkanjälki ohjaa meitä kohti Rau- Myynti ja markkinointi: Berner Sport, Eteläranta 4A, 00130 HKI sport@berner.fi, 0207 91 4000. Rahoittajat vetäytyivät hankkeesta ennen varsinaisen kaivostoiminnan alkamista, mutta Kivekäs onnistui myymään yhtiönsä suolaamalla vaskausnäytteen muualta löydetyllä kullalla. TOIVO LILJEQVISTIN ruoppaaja muistuttaa yhä kulkijoita kultakuumeen aiheuttamasta kekseliäisyydestä ja yritteliäisyydestä. >> Paikalle nousi leipomo, kapakka ja sauna. Paleletko. Joudumme jatkamaan matkaa, kun tupa alkaa lämmetä. Turhaan. Hiihdämme kilometrin Ritakoskelta ylävirtaan katsastaaksemme Toivo Liljeqvistin ruoppaajan. Hänen tavoitteensa oli Ritakosken patoaminen ja joenpohjaan rikastuneen kultapitoisen maan huuhdonta. Ensin puolitoista tuntia ahkioille ja sitten vielä toinen mokoma otsalampun valossa Ritakosken kämpälle. Nappaamme paluumatkalla ahkiot hinaukseen ja suuntaamme alavirtaan Lihrin muistomerkille. Autiotuvassa on kamiina, mutta se on asennettu vanhan kultakämpän suuren kivitakan sisälle. Veden virtauksesta voimansa saavalla jokikaivurilla oli tarkoitus kaivaa Ivalojoen suvantoja. Kämppä ja sen ympärillä sijainnut kaivoskylä ovat alkujaan Heikki Kivekkään käsialaa. Neljä vuotta myöhemmin Ivalojoelta sen sivupuroista oli kaivettu kultaa liki 130 kiloa
KULTTUURIVAELLUS 20/22 Kultakulttuurin näyttämö Ivalojoen kultakohteet kertovat puolentoista vuosisadan tarinan toteutuneista ja toteutumattomista unelmista. Kymmenen vuoden kuluttua Kultala oli jo hiljentynyt. Samalla seudulla sijaitsee lahtelaisen insinööri Toivo Liljeqvistin perua oleva pieni autiotupa ja penkan korsusauna. Pahaojan kämppäkylä on tämän 1920-luvun puolivälin synnyttämä. Kuivuneen joen pohjasta he löysivät pari kiloa kultaa. IVALOJOEN Kultalan rakennukset on entisöity kertomaan Lapin kultakuumeen syntyajoista. Paluumatkallaan he ilmoittivat löydöstään Kittilän kruununvouti Konrad Plantingille, joka teki miesten tietämättä omiin nimiinsä valtauksen samaan paikkaan. Kohteita alettiin kunnostaa sata vuotta ensi löydön jälkeen. Näiden aikana rekisteröitiin löydetyksi 128,2 kiloa kultaa. Myllerrys tuottoisalla alueella on jatkunut 1980-luvulle asti. Sotajoella koettiin myös suuri pamaus, kun Heikki Kokko, Jaakko Isola ja Jukka Pellinen räjäyttivät keräämillään sotaajan miinoilla jokeen 300 metriä uutta uomaa. Suurimmat kaivospiirit jättivät maisemaan kivettyjä terasseja ja uomia. Jokitörmälle nousi päärakennuksen lisäksi muun muassa leipomo, sauna ja kapakka. Leipomon lisäksi kultamiesten ravitsemusta hoidettiin rantakapakassa. eisarillisen Suomen senaatti varusti retkikunnan tutkimaan Lapin kultaesiintymiä vuonna 1868. Amerikassa kultaa kaivaneet merimiehet Jakob Ervasti ja Nils Lepistö vaskasivat Saariporttikosken pohjoisrannalta neljässä viikossa kaksi kiloa kultaa. Saman kunnostuksen ovat kokeneet monet seudun kultapirtit, jotka ovat nykyisin Metsähallituksen autio- tai vuokratupina. Sotajoki sivupuroineen on ollut tuottoisaa ja yritteliästä kultaseutua. × KULTALAN väentuvan takat pysyvät nykyisin kylminä, sillä retkeilijät majoittuvat läheiseen autio- ja vuokratupaan. 52 maaliskuu 2012. Lapin kultakuume oli alkanut. Suurin mylläys tehtiin Sotajoen Suupankissa, josta löydettiin kymmenessä vuodessa yli 30 kiloa kultaa. Heikki Kivekäs onnistui myymään tuottamattoman paikan pienellä huijauksella. Historiallisten kultakämppien tulevaisuus näyttää hyvältä, sillä Metsähallitus kunnostaa Ivalojoen Kultalan, Pahaojan kämppien, Ritakosken rakennusten sekä Palsinojalla sijaitsevan Raahenpirtin katot tulevina suvina. Kruunun Stationi oli näin Lapin vilkkaimpia keskuksia. Siitä todistavat useat paikannimistössä vilisevät kaivospaikat eli pankit. Ritakosken kultakylä talleineen ja sahoineen alkoi kohota Ivalojoen pohjoispenkalle vuodesta 1914 lähtien. Samalla Kehäpäältä Kultalaan pystytettiin Sodankylän pohjoispuolisen Lapin ensimmäinen puhelinlinja. Hän siirtyi Sotajoelle Maailmanpankkia johtamaan. Samanaikai- K sesti Inarin kuntaan oli henkikirjoitettu vain 659 asukasta. Jo ensimmäisenä kesänä Kultalan tienoilla liikkui 500600 kaivajaa ja työmiestä. Ensimmäinen kultamaiden konnuus oli suoritettu. Todennäköisesti saalis oli suurempi, sillä osa siitä salakuljettiin Norjaan paremman hinnan saamiseksi. Retkikäytössä Ivalojoen kultakohteiden kämpät rapistuivat pahasti 1900-luvun puolivälin jälkeen. Seuraavaksi vuodeksi myönnettiin Ivalojoelle kullanetsintään erityislupia myös yksityisille tahoille, koska nälkävuosien jälkeinen varojen puute esti uuden valtiollisen tutkimusretkikunnan lähettämisen. Vuonna 1870 alkoi varsinainen Ivalojoen kultaryntäys. Ivalojoen kulta-aika sijoittuu kolmeen ensimmäiseen vuoteen. Urho Kekkonenkin oli paikalla, kun kunnostettu Kultala avattiin vuonna 1977. Geologit käyttivät sitä tukikohtanaan tehdessään Kehäpään huipulla revontulitutkimusta vuosina 18821884. Nulkkamukasta retkue löysi 0,2 grammaa kultaa. Euroopan unionin rahoittama työ tehdään yhteistyössä Inarin kunnan ja Kultamuseon kanssa vuosina 2012 ja 2013. Ervastin ja Lepistön löytöpaikan lähistölle rakennettiin Kultalan Kruunun Stationi, josta muodostui kullanetsintää valvovien valtion virkamiesten tukikohta. Vuori-insinööri Johan Konrad Lihrin johtama retkikunta poikkesi Utsjoen tutkimusten jälkeen Ivalojoelle
Tarkoitukseni on hiihtää vielä runsas vuorokausi kelkkareittiä seuraillen Inariin. Laajennan hakua ja mietin, minne itse kämpän pystyttäisin. × Karttakeskus 2011. Kultakaira Geologinen retkeilykartta 1:50 000, Geologian tutkimuskeskus 2000. Inari Lemmenjoen kansallispuisto 4 955 vaellusreitti Kuoppajärvi Hammastunturi Lihrin muistomerkki ruoppaaja Ritakoski Ivalojoen Kultala Hammastunturin erämaa-alue Ivalojoki Moberginoja Rautujärvi Ivalo Ivalojoki Pahaoja Saariselkä Harrioja Matka jatkuu KULTTUURIVAELLUS halki Suomen jatkuu seuraavassa Retkilehden numerossa osuudella 21/22, jolloin Joel Ahola hiihtää appiukkonsa Erkki Nuutisen kanssa ristiin rastiin Inarijärveä päätyen Sevettijärvelle. Tupa on kelkkailijoiden jäljiltä valmiiksi lämmin viimeinkin miellyttävä yö.. Aurinko on vielä unten mailla. Pakkanen taitaa olla melkoisen ankaraa. Työt ja puolen päivän bussi kutsuvat ystävääni, mutta minä taidan ottaa vielä parin tunnin tirsat. Paras joutua matkaan. Retkeilypalvelut useita autio- ja vuokratupia 12 km retkeilypolku Pahaojalta Ivalojoen Kultalaan riippusillat Sotajoen ja Ivalojoen yli Ivalojoen melontareitti, KutturaIvalo 70 km Kultakohteita Ivalojoen Kultala rakennuksineen Pahaojan, Ritakosken, Moberginojan ja >> Raahenpirtin kultakämpät Lihrin muistomerkki Liljeqvistin ruoppaaja Sotajoen Suupankki jokivarsien kaivujäljet ja kultamaiden polkureitit Vesi on jäätynyt kattilaan. Lisätietoja ja karttoja www.luontoon.fi/hammastunturi Hammastunturi Saariselkä Ulkoilukartta 1:100 000, Piilotan ahkioni notkelmaan. Hiihdämme myöhäiseen iltaan otsalamppujen valossa. Herään aamuyöstä. Tämähän on ihan asuttava. Vesi on jäätynyt kattilaan, vaikka olen sijoittanut kipon kamiina päälle. Tavoittelen vanhaa autiotupaa, jonka sijainnista minulla on karkeat koordinaatit. Vieraskirja todistaa aatokseni, sillä tuvalla on yöpynyt kelkkaseurue pari päivää aiemmin. Jotenkin yhtälö on vääristynyt, mutta miten. Ahkioiden reitti poikkeaa nykyisillä ja menneillä pyhillä paikoilla, kuten Pielpajärven erämaakirkolla ja Ukonsaarella. Jätän kämpän ja lähden suksimaan kohti Hammasjärveä. Seinustalla on saha ja ritsin alla nippu klapeja. Hankkeen etenemistä voi seurata vaeltajan kotisivuilta: www.retkeilymediaahola.fi/kulttuurivaellus Hammastunturi Inari Sodankylä Kultapolku UKK-puisto Vuomaselkä vaellusreitti Tankavaara 4 0 10 km Vuotso Sompion luonnonpuisto maaliskuu 2012 tiedä & mene 53 tujärven autiotupaa. Jotenkin sitä ei halua jättää uran varteen, kun kelkat pörräävät seudulla. Rautujärven pieni kämppä on tarkoitettu vain päiväkäyttöön, mutta petipaikkoja on kaksi. Joku on juuri kunnostanut sisäkattoa. Hiihtelen pikkurepun kanssa Hammastunturia kohden. Löydämme uran varrelta jo kolmannen ahman tappaman poron. Hammastunturin erämaa 1 825 km2 erämaa-alue Inarin, Kittilän ja Sodankylän alueella sijaitsee Urho Kekkosen ja Lemmenjoen kansallispuistojen välissä Hammaskaira Jussi herää jo aamuyöstä tehden lähtöä. Laitan tulet, lueskelen kirjaa ja torkun muutamia tunteja. Mietin hiihtäessäni ahmoja, petovihaa, salakaatoja ja petovahingoista maksettavia korvauksia. Navigaattorin osoittamasta paikasta ei löydy mitään, mutten luovuta vähällä. Pari tuntia sitten liedessä oli vielä tuli. Löydän hyväkuntoisen tuvan reilun 200 metrin päästä. Saavun hämärtyvässä illassa ja kiristyvässä pakkasessa Kuoppajärven kodalle. Raadot ennustavat ahmoille lyhyttä elämää valitettavasti. Inariin on vielä pitkälle kolmatta peninkulmaa. Pakkasta on liki kolmekymmentä astetta, kun hiihtokaverini säntää pikataipaleelleen kohti Ivaloa
ÅLESUND pohjola MAJAKASSA on erikoinen, mutta viihtyisä hotellihuone Ålesundin sataman aallonmurtajan päässä. 54 maaliskuu 2012
Savun seasta työntyi aallonmurtaja, päässään pieni majakka. Jugendstil Senteret esittelee Ålesundin historiaa ja kulttuuria. Puutalojen tilalle nousi kivistä ja tiilistä upea jugend-tyylinen keskusta. maaliskuu 2012 55. Nykyisin torniin on paikallisen yrittäjän toimesta rakennettu kahden hengen viihtyisä hotellihuone. Suuri vuonoja kiertävä Hurtigruten-risteilyalus näytti syöksyvän päälleni. Kostea merituuli iski kasvoihin, vaikka ilma oli lämmin ja aurinko paistoi. Yli 10 000 ihmistä oli jäänyt kodittomaksi, mutta vain yksi ihminen oli saanut surmansa. Kun tulipaloa paenneet kaupunkilaiset palasivat savuaville raunioille järkyttävän yön jälkeen, koko puinen rakennuskanta oli tuhoutunut täysin. Kävijä kuljetetaan yli sadan vuoden päähän kaupungin dramaattisiin päiviin, kun tammikuun 23:nnen yönä vuonna 1904 tuli levisi ja lähes kaikki niemen talot paloivat maan tasalle. Jätin aallonmurtajan päähän rakennetun pienen majakan ja suuntasin villapaidoistaan tunnettuun kaupunkiin. Lokit kirkuivat ja kiertelivät ylläni, sillä ilmestymiseni oli pelästyttänyt ne ilmaan. Keisarin suurella myötävaikutuksella Ålesund suunniteltiin pikaisesti uudelleen ja rakennettiin muutamassa vuodessa uuteen loistoon. Pimeissä huoneissa etenevä näyttely vei minut tulipalon pyörteisiin, mutta paloaamuna otettu ilmakuva pysäytti ja loi yhteyden nykypäivään. Aamutoimien jälkeen otin reppuni, avasin narisevan oven ja astuin aallonmurtajalle. Astuin sisään museon ovesta. Oli merkillistä nähdä tuossa vanhassa kuvassa rakennus, jossa olin juuri yöni viettänyt. Keisarin rakennuttama Saksan keisari Wilhelm tapasi viettää lomia Ålesundin ympäristössä ja tunsi suurta kiintymystä alueeseen. Laiva lipui majapaikkanani olevan majakan ohitse ja kiinnitti köytensä Ålesundin keskustan laituriin. Jugendhenkistä pikkukaupunkia on kutsuttu Norjan Venetsiaksi, koska sitä halkovaa kanavaa reunustavat aivan rantaviivaan rakennetut talot. H Villapaitoja Venetsiasta Norjalainen villapaita ja Ålesundin kaupunki ovat vuosien saatossa uhmanneet luonnonvoimia, kärsineet ja nousseet taas uuteen uljaaseen loistoon. TEKSTI JA KUVAT Joppe Ranta eräsin sumutorven ääneen ja kurkistin pienen makuuhuoneeni ikkunasta. Kuultuaan kaupunkia ja sen asukkaita kohdanneesta katastrofista, hän lähetti laivoilla kaupunkilaisille väliaikaisia suojia ja parakkeja
Aktiviteetteihin voi lähteä omatoimisesti, mutta turisteille järjestetään myös opas- >> Kalastajakylästä kehittyi vilkas kaupunki. kauan. Vaeltajille, pyöräilijöille ja melojille alue tarjoaa huikeat puitteet harrastuksiin. Reitti kulkee pysäkiltä toiselle aikataulun mukaan. Kun tiet kiemurtelevat ja autoilijan täytyy ajaa vuonon pohjukan kautta päästäkseen vastarannalle, on kätevämpää astua laivaan. Oma suuntani on Langevåg, norjalaisvillapaitojen koti ja kylä Ålesundin eteläpuolella. tettuja retkiä. Matkustajamoottoriveneet liikennöivät kuin linja-autot tavallisessa kaupungissa. Siellä viihtyvät kaupunkimatkailijat, mutta jylhä ympäristö houkuttelee paikalle myös retkeilijät. Kauniiseen niemeen soljui lomalaisten virta, joka kasvoi vuosi vuodelta. Kaupungin matkailutoimistosta saa kätevästi perustiedot kaupungin valloitukseen. ÅLESUND Kalastajakylästä kehittyi vilkas kaupunki, jossa sykki kulttuurin ja sivistyksen sydän. Kalastus, vuonoristeilyt ja patikointi ovat vain osa kattavasta valikoimasta. Talvella Ålesundin ympäristön valtaavat laskettelijat. Portti vapauteen Astelin niemen toisella laidalla sijaitsevaan terminaaliin. Ålesund on kaunis kaupunki, joka tarjoaa monipuolista nähtävää ja kokemista. Rikkonaisella rannikolla on kymmeniä saaria ja vaikka vuonon toinen ranta näkyy, matka sinne kestää maitse 56 maaliskuu 2012. Näkemistä riittää moneksi päiväksi, sillä arkkitehtuurin lisäksi tarjolla on viikinkikylä, akvaariomaailma, kalastajamuseo ja paljon muuta
Islenderin tuotantotapa on vuosien varrella hieman vaihdellut. Vastarintamiesten häiritessä saksalaismiehittäjiä, merenkulkijat uhmasivat säätä ja partioivia vi- maaliskuu 2012 57 KUVA Norjan kansalliskirjasto. Toisen maailmansodan aikana saksalaisten miehittämästä Norjasta kulki pakoreitti Britanniaan. Kun villapaitaa valmistettiin kudotusta kangasmatosta, oli tuotannossa myös sinipilkkuinen malli. Kun vene kiihdytti avoveden yli, ulapalta puskeva aallokko heilautti sitä. Operaation nimi oli Shetlannin bussi. ÅLESUNDIN halki kulkevan kanavan rannat ovat turistiaikaan täynnä purjeveneitä, ja vesirajaan rakennetut hotellit pullollaan vieraita. NYKYINEN Islender-villapaita ei ulkonäöltään eroa niistä, joita tutkimusmatkailija Roald Amundsen joukkoineen käytti poseeratessaan kuvassa Ny-Ålesundissa Huippuvuorilla. Kaulukset, helmat ja hihansuutkin ovat aikojen saatossa muuttuneet. Atlantin voima ei jäänyt huomaamatta, vaikka reitti kulkikin pian saarien suojaan. Muistelin kaupungilla näkemääni muistomerkkiä, jossa kiiteltiin Ålesundin sota-ajan uhreja. Merimiehet kuljettivat kalastusaluksilla tuhansia ihmisiä turvaan vallatusta maasta. Pikku Lontooksikin kutsuttu Ålesund oli yksi operaation satamista
Langevåg oli suuri yhteisö, jolle tehdas tarjosi työtä ja toimeentuloa. Alkujaan tehtaalle saatiin sähkövirtaa vuorilta laskevan joen pyörittäessä turbiineja. Ålesund Pieni merenrantakaupunki sijaitsee Norjan länsirannikolla. Modernisti ajatteleva Ole Andreas hankki myyntimiehilleen pienen laivan. ÅLESUND DEVOLDIN tehdasrakennukset Langevågissa ovat jälleen hyötykäytössä. Lisätietoja: www.alesund.kommune.no Ohjattua ja omatoimista tekemistä: www.62.no Majoitusta majakassa, huone numero 47: www.brosundet.no Jugend-museo: www.jugendstilsenteret.no Devold-museo ja myymälä: www.devoldfabrikken.no hollisaluksia. Kylällä oli myös urheiluseura ja torvisoittokunta. Aluksella oli myös ompelija, joka korjasi asiakkaiden kuoseja laivan pysähtyessä satamiin. Alueelle rakennettiin oma koulu ja terveystalo. Oman voimalan sähköllä tehtaassa työskenneltiin alueen ensimmäisen hehkulampun valossa jo vuonna 1883. Tehdas laajeni ja vuonna 1927 sen palveluksessa oli jo yli 400 työntekijää. Paikka oli vuoren juurella, joten hän saattoi juoksuttaa vettä pyörittämään sähköä tuottavaa turbiiniaan. Muutama pysäkinväli oli jo seilattu, kun saavuimme kaijaan Langevågenissa. Mukanaan heillä oli kudontakone, jolla he aloittivat pipojen ja lapasien teollisen valmistamisen. Tehtaan valmistamista sinisistä merimiesvillapaidoista tuli suosittuja merenkulkijoiden keskuudessa, ja paitoja toimitettiin jo 1900-luvun alussa ympäri maailmaa. Devoldin ompelimo oli lopahtaa jo alkumetreillä, sillä kalastajakylien naiset olivat tottuneet kutomaan villavaatteensa itse, eikä kauppa tahtonut lähteä käyntiin. Bergeniläinen tukkuri sai kuitenkin kaupankäyntiin vauhtia ja tuotantoon hankittiin uusi kone. Elämä lintukodossa sai kuitenkin ison kolhun, kun maaliskuussa 1950 tehtaan päärakennus paloi. Thorolf seilasi pitkin rannikkoa kauppaamassa villavaatteita. Laitteet vaativat paljon energiaa, joten Devold rakensi tehdasrakennuksen Langevågeniin. Ålesundin muistomerkki on omistettu 320:lle norjalaiselle, jotka menettivät henkensä pakoreitillä. Kaksikerroksisten asuintalojen takana seisoi suuri tehdasrakennus. Kalastajavillapaidan syntysijoilla Villavaatetehdas sai alkunsa kun Saksassa opiskellut Ole Andreas Devold oli vuonna 1847 palannut kotiseudulleen Ålesundiin kahden saksalaisperheen kanssa. Sinne pääsee Suomestakin helposti lentäen, jolloin koneenvaihto on Oslossa. Suuren lainan turvin tuotanto saatiin uu- OLE ANDREAS DEVOLD näyttää, että yli satavuotias kutomakone on edelleen kunnossa ja sillä voisi valmistaa pipoja. 58 maaliskuu 2012
Lampaanvillaa sai helposti valkoisena ja mustana, joten saaristolaisvillapaidan värimaailmakin on suoraan luonnosta. Tekniikan kehittyessä villasta ryhdyttiin kutomaan leveää kangaslevyä, josta vaatteen kappaleet leikattiin ommeltaviksi. Islenderin mainetta kasvatti Fridtjof Nansen, joka hiihti villatamineisiin pukeutuneena Grönlannin halki vuonna 1888. Satamassa on laituripaikkoja kymmenille veneille. Nyt sen käyttöalue on laajentunut, ja entisestä kalastajien arki- ja työpaidasta on kehkeytynyt muodikas vaate myös kaupunkiin. Tehtaan ja kylän uusi aika Devold valmistaa yhä norjalaisneuleita, mutta tuotanto on siirretty omalle tehtaalle Liettuaan. delleen käyntiin ja pienen keskeytyksen jälkeen villavaatteiden myynti maailmalle jatkui taas reippaana. On pitkälti hänen ansiotaan, että Devoldmuseet on olemassa. Myös alkuaikojen hittituote sininen villapaita on valikoimissa. Vanha kaupparatsujen paatti oli uponnut ja maannut meren pohjassa hyvän tovin. Ompelu- ja muita koneita on useita erilaisia, muun muassa aivan ensimmäinen pipojen valmistukseen hankittu masiina. Mustapilkullinen norjalaispaita Tunnistettavin tehtaan valmistamista tuotteista on varmasti Islender se kaikkien tuntema valkoinen villapaita, jota koristavat tummanharmaat pilkut. Karkea norjalaislampaiden villa on alusvaatteissa korvattu pehmeämmällä merinovillalla, joka ei kutita herkempääkään hipiää. Nyt se oli nostettu ylös, ja seisoi entisöinnin jälkeen kiiltäväkylkisenä muistuttamassa meitä vanhoista kultaisista, mutta karuista ajoista. Kapeammat villaputket liitettiin hihoiksi leveämpään vartalo-osaan. Leikatusta villakangaslevystä jäi kuitenkin paljon hukkamateriaalia. Reilut kymmenen vuotta myöhemmin Roald Amundsen valloitti etelänavan vaatetettuna villalla. Ensimmäiset Islenderit kudottiin tehtaassa putkeksi, joka pestiin ja höyrytettiin ennen muotoilua. Suosikiksi on nousemassa vanha valkoinen villa-alusasu, vaikka värivaihtoehtoja onkin nykyisin runsaasti. Värjäämisen ensivaiheet olivat kirjaimellisesti värikkäät, sillä Ole Andreas Devold kertoi väriaineita päässeen silloin tällöin huuhteluveden mukana mereen. Kylän reunasta lähti polku ylös tunturiin. Tässä kirjassa on tarkat ohjeet villalankojen eri sävyjen värjäämiseen. >> Villapaita sopi hyvin rannikon kylmiin ja kosteisiin keleihin. milloin sinistä. Ravintolat valittivat tehtaalle, kun rapujen keitinvesi oli milloin punaista ja maaliskuu 2012 59. Lampaan tuottama eläinrasva lanoliini esti veden imeytymisen lankaan. "Paidan varsinaista alkuperää ei tiedetä, mutta sellaisia kylien naiset olivat kutoneet jo vuosikymmenien ajan ennen kuin sitä ryhdyttiin tekemään teollisesti", Ole Andreas kertoi. Pienyritykset ja myymälät ovat täyttäneet vanhan tehdasalueen. Puhdas ilma ja vireä ympäristö houkuttelevat paikalle matkailijoita. Siksi villapaita sopi hyvin rannikon kylmiin ja kosteisiin keleihin. × toksia, on se edelleen sama vanha norjalaisneule. Kaulus, hihansuut ja helma käännettiin ja ommeltiin kaksinkerroin. Sain oppaakseni tehtaan perustajan jälkeläisen ja täysnimikaiman Ole Andreas Devoldin, joka on yhä mukana toiminnassa, vaikka onkin ollut virallisesti eläkkeellä jo muutaman vuoden. Nykyisin jokainen vaatteen osa kudotaan erikseen valmiiksi ja materiaalia säästyy yli neljännes. Vanhaan villavaatetehtaaseen on saneerattu ravintola, myymälöitä sekä Devoldin historiasta kertova museo. Devoldin suku hallitsi tehdasta aina vuoteen 1989 asti jolloin se myytiin. Olin hakenut tehtaanmyymälästä uudet sukat ja lähdin patikoimaan. Kaikki tuotteet suunnitellaan ja varastoidaan Langevågissa. Myös Langevåg elää uutta tulemistaan. Omistajasuku oli säästänyt kaiken hyödyllisen, ja siksi museossa on uskomattoman paljon tavaraa esillä. Jäin vielä hetkeksi katsomaan laituriin kiinnitettyä Thorolf-alusta. Nykyisin värikkäimmät tuotteet päätyvät usein kaupunkikäyttöön. Vaikka vanha saaristolaisvillapaita onkin kokenut valmistustavassaan useita muu- DEVOLDIN museossa on uskomaton määrä tavaraa
Times eli Broken Saddlen minulle osoittama hevonen seisoo rauhassa, se tietää mitä tuleman pitää. Huomaan että minun ei tarvitse tehdä juuri muuta kuin pysytellä selässä. Mr. Pitkin rinteitä lojuu puiden huokoisia kuolleita runkoja. Puut ovat enimmäkseen pensasmaisia. Joitakin mäntylajejakin löytyy, mutta niistä noin 70 prosenttia kuoli kymmenisen vuotta sitten alueella riehuneiden kuoriaisten vuoksi. James lähtee johdattamaan ratsastajien ketjua, minä heti hänen perässään. Kipuan epävarmasti jakkaralta korkean hevosen selkään. Kivinen ja karu maasto pettää kuitenkin silmää, sillä alueella asus- taa monilukuinen eläinten ja kasvien joukko. Olen aiemmin ollut hevosen selässä vain kerran ja silloin kyseessä oli puolta pienempi islanninponi. Karua kauneutta Cerrillos Hills on New Mexicon osavaltion puisto Yhdysvaltojen lounaisosassa vajaan kahden kilometrin korkeudessa kukkuloiden keskellä. Tärkeintä on muistaa pitää kanta- päät alhaalla. Oppaamme James asettaa jakkaran hevoseni viereen. TEKSTI JA KUVAT Eeva Vänskä K 60 uvittele mielessäsi 30 miljoonaa vuotta vanhojen tulivuorten jäänteet ja kaktusten peittämä kuiva autiomaa. Times seuraa johtohevosta, välillä jopa liian lähellä. Silloin pitää vetää suitsista, mutta siitä hevonen ei pidä, vaan puistelee päätään ja pärskyy. maaliskuu 2012. Vuotuinen sademäärä on alle 200 millimetriä vuodessa. Mr. Vedän lakin lippaa alemmas. Saan pikaohjeet aloittelijalle siitä, miten suitsia liu'utetaan oikeassa kädessä ja miten vasen käsi pitelee suitsien päitä. Cerrillos Hillsin luonnonpuistoa voi hyvin kutsua New Mexicon kätkössä olevaksi helmeksi, ja sinne ratsastaisin hetken päästä muun ryhmän mukana. NEW MEXICO kaukomatka Elämyksiä lännensatulassa Turkoosimailla Auringon kilo ottaa silmiin, vaikka on vasta aamupäivä. Pohjoisessa sijaitsee Santa Fen kaupunki, josta puistoon kulkee valtatie 25. Etelässä autiomaata rajaa tie 40
CERRILLOS HILLSIN puistoa halkoo kymmenen kilometrin verran polkuja vaeltajille, maastopyöräilijöille sekä ratsastajille. maaliskuu 2012 61
Broken Saddle on suosittu ratsastustalli Cerrillosissa, lyhyen matkan päässä Santa Fe:stä. Oppaamme mu- 62 maaliskuu 2012. Vierailijoille on tarjolla lyhyitä tunnin kierroksia, sekä kahden ja kolmen tunnin retkiä. Vierailijoille on tarjolla kymmenen kilometrin verran polkuja vaellukseen, maastopyöräilyyn ja ratsastukseen. Taivaalla ei näy muita lintuja kuin lihansyöjiä, sillä kaikki pikkulinnut ja kyyhky- BROKEN SADDLE toivottaa tervetulleeksi jo portilla. set pysyttelevät pensaiden suojissa ja lentävät maan tuntumassa vain lyhyitä matkoja. Jo 1 100 vuotta sitten alueen alkuperäisasukkaat kaivoivat turkoosikiveä. Polut ovat kapeita ja niillä on myös paikoin irtokiviä. Times horjahtaa vain kerran, eikä silloinkaan ole vaikeaa pysyä sen selässä. 1800-luvun lopussa tuhannet toivorikkaat särkivät sydämensä ja selkänsä jahdatessaan hopeaa ja jalokiviä. James kertoilee ympärillä näkyvistä yksityiskohdista. Hinnat eivät päätä huimaa, kolmen tunnin maisemakierros maksaa sata dollaria. Monimuotoinen luonto Cerrillos Hillsin puistossa on runsaasti erikokoisia eläimiä: kojootteja, ilveksiä, puumia, lintuja ja liskoja. Pitkin matkaa näemme kaivoskuoppia ja kuiluja, jotka on aidattu. Nykyään kaivaminen on kiellettyä, mutta historian saatossa Cerrillos Hills on ollut vilkas kaivostoiminnan keskus. Hän osoittaa maassa lojuvia turkoosikivipaljastumia. Espanjalaiset ottivat kaivokset haltuunsa pariksi sadaksi vuodeksi. Mr. Suuria eläimiä näkee kuitenkin harvoin, koska ne näkevät ihmisen paljon ennen kuin ihminen ne. NEW MEXICO LÄNKKÄRIRATSASTAMAAN! Lähtöhetkellä Kirsi Kauppilan mielen täyttää iloinen odotus. Käynti on kuitenkin rauhallista ja varmaa, eikä edes aloittelija tunne muuta kuin iloista jännitystä edessä olevasta kolmen tunnin retkestä. Liskoja, lintuja ja hyönteisiä havaitsee helposti. Muutkin ovat huomanneet tienoon viehätyksen, sillä maastossa on kuvattu niin Young guns -elokuva kuin John Waynen Cowboys. Sillä taitaa olla kokemusta sekä tästä maastosta että yhtä "taitavista" ratsastajista
Ensimvuodesta 1853. Devoldiin yhtä lailla Villakerrastoja luottavat myös päivän käytmyös tämän tämän päivän retkikunnat. tuntureilla ja jää tiköillä. DEVOLD® HISTORIA Devold on valmistanut Devold on valmistanut villavaatteita Norjassa vuodesta 1853. retkikunnat. Worn by Norwegians since 1853 www.devold.com maaliskuu 2012 63 Foto: Fred JonnyTM. Villavaatteista tuli pian Devold villavaatteista tuli nopeasti erittäin suotivät hyvin suosittuja, ja niitä käyttivät tunnetut sellaiset kuuluisuudet kuin Fridtjof Nansen, kuten löytöretkeilijät Roald Amundsen, Lincoln Fridtjof Nansen, Roald Amundsen ja suosivat Ellsworth. NiitäLincoln Ellsworth. Ensimm. mäiset asiakkaamme äiset käyttäjämme olivat olivat kalastajia ja kalastajat, työläiset ja työläisiä, jotka joutuivat tutki musmatkailijat, jotka liikkumaan kovissa joutuivat liikkumaan kovissa sääoloissa rannikoilla, sääoloissa rannikolla, tuntureilla ja jäätiköillä
Ilmassa on savua Arizonassa riehuvista maastopaloista. Osavaltion puistosuunnitelma virisi vuonna 2004, ja sen jälkeen suojelusta on tullut ammattimaista. Lopulta hevonen suostuu yhteistyöhön ja ravaa nätisti oppaan kiinni. Tähän mennessä ratsastus on ollut ihanaa ja melko helppoa. Pompin mukana. Timesin mielestä se ei ole hyvä ajatus, ja jäämme taas jälkeen. Mr. Siinä hevosen päätä pidetään ylempänä ja vauhtiin kehotetaan napakalla potkulla. Yritän tehdä työtä käskettyä, mutta eläin ei ole millänsäkään. Puisto onkin yllättävän hyvässä kunnossa, kun miettii miten paljon ihmisen toimintaa maa-alue on joutunut sietämään. 64 maaliskuu 2012. Kerran jalustin pääsee melkein irti vasemmasta jalasta, mutta saan korjattua päkiän parempaan asentoon. Vähän tasaisemmassa kohdassa James ehdottaa, että kokeilemme ravia. James neuvoo, että potkaise sitä vaan ihan kunnolla kylkeen. Kun vedän sen päätä pois pensaasta, se vain puistelee päätä. Kovennan hieman otteita ja saan hevosen taas liikkeelle. Keskittymistä tämä kyllä vaatii. Kasvilajit sinnittelevät ja kukkivat kuivuudesta huolimatta. CERRILLOS HILLSIN luonnonpuistoa täplittävät matalat pensaat ja puut. Kuljemme taas käyntiä. Santa Fe osti Cerrillos Hillsin alueen vuonna 1999 ja maa muutettiin suojelluksi osavaltion puistoksi vapaaehtoisvoimin. Times tuntuu ottavan vapauksia, kun se huomaa, etten komenna sitä riittävästi. NEW MEXICO RETKELLE pitää ottaa mukaan kaksi vesipulloa. Miehet katsovat kuiluja ja sanovat: "Eikö kiivettäisi alas?" Nauramme yhdessä, mutta ehkä jutussa on totuuden siemen; minä en ainakaan haluaisi lähteä tutkimaan pimeitä kuoppia ja niiden syövereitä. Lisää vauhtia Mr. Tämän tästä sen pää hamuaa pensasta ja jäämme jälkeen johtoratsukosta. Kuuma ympäristö on armoton, ja vettä täytyy juoda jatkuvasti. TURKOOSIKIVI on alueelle ominainen kaivannainen. kaan on kahta sorttia ihmisiä: naiset katsovat kuoppia ja sanovat: "Onpa syviä kuiluja", ja sitten he jatkavat matkaa. James kertoo, että kannattaa pitää suitset tosi lyhyellä, jolloin tasapaino pysyy paremmin. CERRILLOS HILLS kärsii kuivuudesta. Muistan taas laittaa kantapäät alas. Kaktukset ja piikkipensaat täplittävät rutikuivaa maastoa. Onneksi tuulet eivät tänään kanna savua ja tuhkaa niin paljon kuin alkuviikosta
Onneksi tunne menee nopeasti ohi. Hevoset astelevat polulta hiekkatielle, ja kuljemme sitä pitkin loppumatkan tallille. Lisätietoja: www.emnrd.state.nm.us/PRD/CerrillosHills.htm www.brokensaddle.com www.cerrilloshills.org yksityisalue liikkuminen kielletty kaivoksia Cerrillos Hillsin luonnonpuisto Tutus palve tu lu jo tän un ä ja yllä än t y! ParasKartta-palvelun kautta saat oikea k oikean kartan j k tilanteeseen haik joka luamastasi alueesta. 4/2012 Broken Saddle Cerrillos Nevada Utah 0 Colorado New Mexico 300 m Kartat ulkoiluun ja retkeilyyn! www.karttakauppa.fi Karttakeskuksen karttoja saat myös useilta jälleenmyyjiltämme: hyvin varustetut, kirjakaupat, tavaratalot, retkeilyvarustekaupat, maanmittaustoimistot ja huoltoasemat (Lehtipisteen hyllyt & myyntipisteet) Kalifornia Arizona Yhdysvallat Cerrillos Hills Tyynimeri Meksiko Texas 0 200 km Kart Liity Saat taKlu raha biin! nar www etuja voisia ! .ka fi/ka rttakau p rtta klub pa. × Kun etsit juuri sitä oikeaa, mutta vaihtoehtoja on liikaa, ParasKartta auttaa! Osavaltion puisto New Mexicossa, Yhdysvalloissa. Kukkulat olivat 30 miljoonaa vuotta sitten toimivia tulivuoria. Alkuperäiskansat kaivoivat alueelta lyijyä ja tiedä & mene Cerrillos Hills turkoosikiveä yli tuhat vuotta sitten. Kaivoskuilut kertovat tuhansien mainareiden tarinaa 1800-luvulta, jolloin hopeaa etsittiin usein laihoin tuloksin. Toivottavasti näemme uudelleen. Vaikka matkalla en ole tuntenut väsymystä, niin perillä jalat tuntuvat makaronilta. Lähin suuri kaupunki on Santa Fe. Broken Saddle järjestää ratsastusretkiä myös aloittelijoille. Hän kehuu suomalaiset ja sanoo meitä sisukkaiksi. Tämän täytyy olla yksi hienoimpia kokemuksia, joita olen koskaan saanut. Maasto on kuivaa ja kivikkoista. 4/2012 kaivoksia kaivos ilm. Kiitämme Broken Saddlen henkilökuntaa lämpimästi. Saan taas jakkaran turvaamaan laskeutumista hevosen selästä. Palvelusta löytyvät niin valmiiksi rajatut ja suunnitellut painetut kartat, yksilöllisiin tarpeisiin räätälöidyt tulosteet ja vihot kuin paikkatietoaineistotkin. Tilaa vaikka heti osoitteesta: www.karttakauppa.fi ilm. Puisto on avoinna vain päiväretkeilijöille. Sanonkin tämän ääneen, ja opas vaikuttaa ilahtuneelta. i. Pääsen alas ja istun saman tien hetkeksi samaiselle penkille. Reidet vipattavat ja polviin koskee. Pääsymaksu viisi dollaria/ajoneuvo
Puhtaalla omallatunnolla uskallamme ohittaa murikan. Ahkiokuorman päällä kulkeva porontalja oli yöllä tarpeeseen. 66 maaliskuu 2012. Pirkanmaalla on koulujen hiihtolomaviikko, joten olimme ounastelleet Siikanevan olevan paikallisten lomalaisten suosios- kotimaa Siikaneva iellä siintää TEKSTI JA KUVAT Tiina Riikonen R Pirkanmaan suurin suo on tärkeä suojelualue ja edustava retkikohde. Lämmittelyksi kirmaisemme kummastelemaan Ollinkiveä, kalliotöyrään rinteessä putoamaisillaan roikkuvaa pyöreää järkälettä, maamme ensimmäistä luonnonmuistomerkkiä. SIIKANEVA etkimieltä kutkuttaa. Ennen kevään lintujen saapumista ja kesän suopursun tuoksua on aika tehdä suolle talviretki. SUKSEN alla puoli metriä lunta ja seitsemän metriä paksusti turvetta. Posket alkavat jo huurtua ja sormia paleltaa: lauhtumisesta huolimatta pakkasta on edelleen 24 astetta. Varmuuden vuoksi lastaamme kuorman päälle vielä lumilapiot. Siikanevalla vanhan metsän saarekkeet tuovat vaihtelua tasamaahiihtoon. Satusetä Topeliuksen mukaan "torpanmökin suuruinen vyörykivimöhkäle" vierii maanpetturin niskaan. Pitkän ankaran pakkasjakson jälkeen on lopulta luvattu lauhtuvaa. Retki Ruovedelle Siikanevan soidensuojelualueelle on odottanut sopivaa hetkeä, joten varaamme itsellemme ylimääräisen vapaapäivän. Pikkutien päässä pakkaamme ahkiot
Pujahdamme kuuraisen metsän siimekseen. Siikaneva suojeltiin vuonna 1988 viime tingassa, sillä maakunnan muut merkittävät suot oli jo ehditty ojittaa. Ne ovat kuin saaria järvessä. Toista olisi keväällä kiivaimman linnunlaulun aikaan. Katseelle on tilaa, sillä suoaavan vastaranta siintää vasta monen kilometrin päässä. Pirkanmaan parhaaksi mainitulla lintusuolla asustaa monipuolinen linnusto: metsiköissä tikkoja, pöllöjä ja sieppoja sekä suolla sii- >> Avosuolla on kuin hiihtäisi jäällä. maaliskuu 2012 67. Ketään ei kuitenkaan näy, ei edes tuoreita latuja, mutta jälki johdattaa meidät kuitenkin suon laidassa olevalle karttataululle. Mielestäni viittoja ei nyt tarvitse lukea, koska päätyisimme kohteenamme olevalle laavulle vanhaa hiihtojälkeä seuraillen. Pirkanmaan suurin ja kaunein Tulemme mäntykankaalta suon laitaan ja pääsemme nauttimaan häikäisevästä valkoisuudesta ja hangella kimaltavasta huurteesta. sa. Onneksemme kirpakka päivä on tuuleton, joten aurinko tuntuu melkein lämmittävän kasvoja. Siikaneva on Pirkanmaan ylivoimaisesti laajin yhtenäinen avosuo, ja koko EteläSuomen soidensuojelualueistakin vain Torronsuo on Siikanevaa suurempi. Kun kirkkauden jälkeen silmä tottuu metsän varjoon, saamme ihailla naavaisia tummanvihreitä kuusivanhuksia, jämeriä kilpikaarnamäntyjä ja nurin lahonneita kääpäkylkisiä koivupökkelöitä. Siikanevan keidas- ja aapasuot ovat luontotyyppeinä erityisen arvokkaita. Valo ja varjo vaihtelevat Siikanevan lakeudesta kohoaa parisenkymmentä erikokoista metsäsaareketta. Upottavan suon keskellä sijaitsevat pienet metsiköt ovat säästyneet luonnontilaisen kaltaisina, ja puustolla on ikää jopa yli 150 vuotta. Tiaisten vaimea tirskutus ja tikan koputtelu ovat ainoat äänet ympärillämme. Yhdessä yksityisen suojelualueen kanssa Siikanevan luonnonsuojelualue kattaa 15 neliökilometriä, josta 12 neliökilometriä on suota. Isommilla metsälaikuilla on monimuotoisuuden kannalta arvokasta vanhaa aarniometsää. Karulla vedenjakaja-alueella sijaitseva suo ei ole kasvillisuudeltaan rehevä, silti turvekerroksen paksuus yltää jopa seitsemään metriin. Hiihtelemme pienten saarekkeiden sivuitse ja nousemme rantakalliolle tauolle: pieni mäenkumpare, muutama kivenjärkäle, vanhoja käkkäräisiä mäntyjä, välissä jokunen harmaa kelo. Jotenkin mieleen tulee melontaretken maatauko pienellä luodolla. Avosuolla on kuin hiihtäisi järven jäällä
Nykytekniikan ahdistaman kulkijan kannattaa tutustua esillä oleviin entisajan työ- ja tarvekaluihin. Ryövärinkuoppa on laaja lähteikkö, joka pysyy sulana kovillakin pakkasilla. Jaarikanmaan laavun edestä avautuva näkymä selventää maallikollekin hienos- SIIKANEVAN lähistöllä on monta mielenkiintoista piipahduskohdetta. Vaihtelu virkistää, mutta kauan ei tarkene seisoskella, ja jatkammekin hiihtelyä auringonlaskun suuntaan. Pikku-Latosaaressa ja Vanhanladonsaaressa on vielä jäljellä sortuneiden heinälatojen jäännöksiä. Kasvi- ja sammallajistoltaan rikas Ryövärinkuoppa on kesällä kuin rehevä keidas. 68 maaliskuu 2012. Pitkoksilla kulkija antaa suon arvokkaalle linnustolle kotirauhan ja välttää samalla salakavalan upottavat suonsilmäkkeet. Vanha nimitys "paha virsta" juontuu entisaikojen kulkureitin asumattomasta ja karun erämaisesta osuudesta, jolla maantierosvojen kerrotaan lymyilleen odottamassa yksinäisiä kulkijoita. Pohjoiseen jatkettaessa Ruovedellä on vielä Runebergin lähde, joka on tunnettu matkailunähtävyytenä jo pitkään. Avosuolla tuuli on hiukan kovettanut hankea ja hiihtäminen on helppoa kuin heinänteko. Seuraavaksi pikkutien varrelle jää kaksi Oriveden kaupungin retkeilyaluetta. Pitkospuilla kulkemisessa on oma viehätyksensä. Nietosten peittäminäkin ne muistuttavat meitä tyhjänkulkijoita toisenlaisesta arjesta. Kahvitauon paikka on Kallenaution yli 200 vuotta vanhassa kestikievarissa, missä satusetä Topeliuskin matkoillaan asusteli. Etelästä päin tultaessa ensimmäiseksi kohteeksi voi ottaa joko Lakkasuon tai Juupajoen rotkon. Susimäki on linnustollisesti arvokas ja erittäin tärkeä alue vanhan metsän lajistolle. Entisaikojen heinänteko sen sijaan ei ollut täällä helppoa: karulla ylänköalueella suoheinää haettiin karjalle talvirehuksi kaukaakin. Kulttuuriympäristöön on viitoitettu 1,5-kilometrinen kulttuuriluontopolku, joka kertoo rotkon erikoisen rehevästä kasvillisuudesta ja geologiasta. Eläinten pesimäaikaan huhtikuulta heinäkuulle länsiosan suojelualueella liikkuminen on kokonaan kielletty. SIIKANEVA Paha virsta tarinoiden taival antatie 66:n osuus Orivedeltä Ruovelle on tarinoiden taival. Pakkasessa ei tekisi mieli ottaa rukkasia kädestä, mutta kartta on kaivettava esille. Pitkospuita pitkin Kesämaan kulkijoita varten Siikanevalle on viitoitettu kaksi retkeilyreittiä. Vanhan kulkureitin varrella on lyhyiden etappien välein useita mielenkiintoisia piipahduskohteita, joissa yhdistyvät luonto ja kulttuuri. Lyhyempi 2,5-kilometrinen silmukka sopii pikaisempaan piipahdukseen ja senkin lenkin varrella on evästelyä varten tulentekopaikka. Karun kankaan keskellä on keidasmaisen rehevä lähteikköalue, joka pysyy sulana talvellakin. Maakunnan vanha valtaväylä on enää pikkuteinä, mutta sellaisenaan mukava vaikkapa kesäisen pyöräretken reitiksi. Niiden ja Siikanevan jälkeen seuraavana kohteena on Susimäki, joka on pienten mäkien ja suppakuoppien luonnehtima aarnimetsäalue. Kievarin tunnelmallisen pihapiirin van- K hoista rakennuksista osa on yli 300 vuotta vanhoja. Aarniometsän hämyssä tunnelma on kaikkina vuodenaikoina aivan eri maailmasta kuin kirkkalla suolakeudella. Tarinoiden mukaan maantierosvot piileskelivät Ryövärinkuopan synkeän kuusikon katveessa. Reippaalle päiväretkelle passelin mittainen vajaan kymmenen kilometrin lenkki esittelee komeat suonäkymät ja tunnelmalliset vanhat metsät. Luulen muistavani suoran reitin kesäretkeltä tuttuun kohteeseemme Jaarikanmaalle. Lakkasuo on soidensuojelualue, jossa on retkeilijää varten pitkospuupolku. Kesällä pitkospuureitiltä on mahdotonta eksyä, mutta nyt talvella kaikki on samaa valkoista eikä pitkospolku erotu hangen alta. Kesäaikaan molemmilla reiteillä tavoittaa hienosti suon ominaistunnelman: turpeen ja rahkasammalen tuoksun, vuodenajoittain vaihtuvat värit, kahlaajalintujen huutelun ja keskikesän perhoset. Lehtokasvillisuuden ohella Ryövärinkuopassa viihtyy myös lukuisa joukko harvinaisia sammallajeja. Avosuota ympäröivällä aarnialueella ei saa tehdä tulia eikä leiriytyä, mutta metsäretkeilijöillekin on tarjontaa lähellä: suojelualueen eteläpuolella on Oriveden kaupungin ylläpitämä Iso-Vuorijärven Siikajärven retkeilyreitti tulipaikkoineen ja laavuineen. Himmeä lumikenkien jälkijotos oijustaa kuitenkin eri suuntaan ja hihan päälle laittamani rannekompassi näyttää kolmanteen suuntaan. Siikanevan suurin metsäsaareke onkin nimeltään Iso-Heinäsaari. Korjaamme suuntaa kartan avulla ja samalla ymmärrän siirtää kellosta häiriintyneen kompassini toiseen ranteeseen. KUVA Tiina Riikonen vekkäitä kurjesta kapustarintaan. Suojelualueen reunoilla jatketaan suon ja metsän ennallistamistöitä. Jaarikanmaalla kohmettuu "Siikanevalla on pitkoksia yhteensä 3,5 kilometrin verran, joista pari kilometriä uusitaan nyt tulevana kesänä ja loputkin saataneen korjattua vuoden 2013 aikana", kertoo luontovalvoja Pekka Repo uusia lankkuja hangelle kuljettaessaan. Suojellun lähteen kasvillisuus on rehevää ja paikan tunnelmaa sanotaan erityisen runolliseksi. ti kermikeidassuon rakennetta. Seuraavaksi tullaan valtatien läheiselle Ryövärinkuopalle. Juupajoen rotko on keskellä Korkeakosken vanhaa tehdasmiljöötä sijaitseva rehevä raviinirotko. Se on myös opetus- ja tutkimuskohde. Metsähallitus on juuri laatimassa Siikanevalle uutta käyttö- ja hoitosuunnitelmaa
Jälkeenpäin kuulen tamperelaisen maastopyöräilijäporukan käyneen täällä perinteisellä lumikenkäretkellään. Helsingin yliopisto ja Ilmatieteen laitos tutkivat Siikanevalla muun muassa metaanin ja hiilidioksidin vaihtoa suon ja ilmakehän välillä. Vesipaikan puuttuminen on kesäretkeilijöille harmillista, mutta talvellahan kaivo on ympärillämme. Aamulla sisälämpötila on noussut jo kuuteen pakkasasteeseen. Kaivaudumme makuupusseihin ja tankkaamme vielä termospulloista kuumaa juotavaa. Hiihtolomalaiset lienevät paenneet etelän lämpöön, koska laavun nuotiopaikkakin on lumen peitossa. Palattuamme ryömimme yömajaamme. Pysähdymme ihailemaan kättemme töitä ja rakentajantaitojamme. Olo on valmiiksi lämmin ja kammin lämpötilakin on noussut jo 11 asteeseen. Kotoutamme itsemme Jaarikanmaalle tekemällä tulet. Pienten mutkittelujen jälkeen löydämme riittävän loivan kohdan kiskoa ahkiotkin ylös mäelle. "Siikanevalla opiskellaan edelleen joka kesä, täällä tutustutaan avosoiden ekologiaan ja suokasvillisuuteen sekä turpeenmuodostukseen kairaamalla erityyppisiä suon osia", valaisee opiskeluaikanaan Siikanevalla tarponut ja nyt Hyytiälässä metsäntutkijana työskentelevä Juho Aalto. maaliskuu 2012 69. Puiden lomasta paistava kuu luo metsään aavemaisia varjoja. Metsä on aivan hiljainen, tiaistenkin äänijänteet lienevät tällä pakkasella kangistuneet. Suolla mitataan myös lämpötilaa, kosteutta, säteilyä ynnä muita taustatietoja, ja retkeilijä ohittaakin laitteet niihin kajoamatta. Lumikammi valmistuu Lapiot heiluvat taas ja lumikasasta muotoutuu talviyön asumus. Heikkiserkkuni on näillä pakkasilla jo viettänyt jokusen yön kotipihalleen rakentamassaan iglussa. Niskat kenossa vietämme tähtihetken: valopilkkuja on melkein enemmän kuin mustaa taustaa. PÄÄLTÄ pienen näköinen lumikammi on sisältä yllättävän tilava. Lievästi ahtaanpaikankammoisena olen itse aiemmin vältellyt moisia asumuksia, mutta nyt pakkanen motivoi kokeilemaan. Kasvoja kirpaisee ja hengitys huuruaa, eikä ihme, sillä ulkomittari näyttää pakkasta olevan 28 astetta! × >> Elämä tuntuu siltä miltä pitääkin. Siikaneva on tärkeä myös opetuskohteena. Jo sadan vuoden ajan Siikanevalla on pidetty metsäopiskelijoiden maastokursseja, sillä Helsingin yliopiston erillislaitos Hyytiälän metsäasema sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä. Suot ovat Suomen luonnon suurin hiilivarasto ja hyvin merkittäviä ekosysteemien hiilenkierron kannalta. Huurteisessa avolaavussa nukkuminen olisi turhan raikasta, joten päädymme askartelemaan lumikammin. Kammintekele kohmettu nopeasti, mutta niin kohmetumme mekin, vaikka puuhastelemme ruuanlaitossa nuotion äärellä. Suolla opiskellaan ja suota tutkitaan Keskellä avosuota törröttää epämääräisen näköisiä laatikoita, antenneja ja muita häkkyröitä, mutta luonnonystävän ei kannata rakennelmista pahastua. Keskitymme kuuntelemaan, mutta laulut on laulettu ja lintu vaikenee. Lumilapioita heilutellessa kohmettuneet jäsenet vetristyvät mukavasti ainakin tekovaiheessa lumikammi lämmittää! Lunta on nyt paljon, reilusti yli puoli metriä, joten riittävän kokoisen lumikeon kasaaminen käy rivakasti. Ennen nukahtamista mittari näyttää enää 8, ja hiljaisessa pesässä nukumme hyvät yöunet. Konttaamme ulos kirkkaaseen auringonpaisteeseen ja uuteen retkipäivään. Sisustamme vielä yksiön retkipatjojen lisäksi porontaljoilla, jätämme pari kynttilää palamaan ja lämpömittarin seinään. Auringon laskiessa pakkanen alkaa taas kiristyä. Lämpimiksemme lähdemme tarpomaan metsään johtavaa uraa. Kahmaisen lunta kattilaan ja laitan soppavedet tulille. Enää ei ole ahtaanpaikankammosta tietoakaan, sillä lumimajamme osoittautuu viihtyisäksi asumismuodoksi, ja elämä tuntuu siltä miltä pitääkin. Illan pimennyttyä keko saa jäädä kovettumaan, ja hipsimme kalliojyrkänteen näköalapaikalle. Asumisviihtyvyyttä lisäsi reilusti yli 20 astetta ulkoilmaa korkeampi sisälämpötila. Laakean aakean jälkeen saavutamme Jaarikanmaan jyrkän männikkörinteen. Yhtäkkiä kuuluu äänekäs huhuilu, ja ehdin arvailla naapuriamme huuhkajaksi
Sumo on hyvin hiljainen keitin, joten pari kertaa ehdimme jo säikähtää keittimen sammuneen. Valmistajan mukaan vakiopaine vaikuttaa alhaisissa lämpötiloissa site että kaasuseos palaa tasaisemmin. Kokeilimme Jetboil Sumoa Hanging Kitin kanssa, jolla keittimen voi laittaa roikkumaan esimerkiksi puun oksalle. Vakiopainepoltin toimii tehokkaasti myö myös korkeassa ilmanalassa. Keittoastian tilavuus on 1,8 litraa, joten s sillä valmistaa ruokaa kahdesta neljään he hengen porukalle. Toisin kuitenkin oli. × Jetboil Sumo Hintaluokka: 160 euroa Lisävarusteet Sumo Bowl Set 28 euroa Hanging Kit 40 euroa 70 maaliskuu 2012. Litran kiehuttamiseen meni pakkasessa hieman enemmän aikaa kuin valmistajan hyvissä oloissa mittaamat neljä minuuttia. Alun perin kiipeilijöille tarkoitettu ripustin on kätevä talvella myös alhaisissa korkeuksissa, jolloin keittimelle ei tarvitse kaivaa paikkaa hankeen. Itse kaasukeitin kiinnitetään kattilan pohjaan lämmönsiirtimen tukirakenteeseen. KOKEILTUA Kaasukeitin orressa t t Jetb Jetboil Sumo on kelpo keitin, jonka kapasiteetti riitt riittää muutaman hengen ryhmälle. Keittimessä S on integroitu piezo-sytytys, joten kaikki tarvittava on mukana. Kylmemmissä keleisp sä poltin toimii tavallisen keittimen tavoin voin. Kattilan pohjassa on kiinnitettynä heltat, eli metallinen lämmönsiirrin, jonka ansiosta kaasupolttimen tuottama lämpö jakautuu laajemmalle alalle ja tehostaa lämmön siirtymistä kattilan sisälle. Testin aikana ulkolämpötila oli 12 ºC ja kaasuna Jetboilin oma säiliö. Kun koko komeus, pienen kaasusäiliön kanssa, painaa vähän yli puoli kiloa, on se ryhmäkeittimelle verrattain vähän. Jetb Jetboilien johtoajatuksena on kattilansa sisälle pakkautuva keitin polttoaineineen. Uudessa Jetboil Sumossa on vakiopainepoltin, joka tasaa erikoisvalmisteisen venttiilinsä avulla keittimen ja kaasusäiliön välistä painetta ja käyttää polttoainetta taloudellis semmin. Keitinosan päälle voidaan kiinnittää erillinen kattilarengas, jolloin keittimen kanssa voidaan käyttää muitakin keittoastioita, paistin- tai kahvipannua. Paketin mukana tulee kolmihaarainen tuki kaasusäiliön alle, jonka avulla korkea ja painojakaumaltaan kiikkerä rakennelma saadaan vakaaksi. Je Jetboilin vakiopainepoltin toimii 6,5 aste asteeseen saakka. Tämä tarkoittaa pienempää k kulutusta ja vähemmän mukana kann nettavaa polttoainetta. ten, Säiliön seoksesta ei tällöin pala ensin vain herkim herkimmin kaasuuntuva aine, kuten tavallisessa k kaasukeittimessä helposti käy. Lisävarusteina Sumoon saa kolmen kannellisen kipon settiä, jotka käyvät lautasista, tarjoiluastioista tai säilytysrasioista. Jetboilin filosofian tyyliin ne sopivat kattilan sisälle, yhdessä keitinosan ja kaasupullon kanssa. Jetboil Sumon kattilan ulkopinnassa on eristekangas ja kädensija, joten käsitteleminen on turvallista. Pain Paineventtiilin ansiosta sillä keittelee talo taloudellisesti jopa pikkupakkasessa. TEKSTI J KUVA Joppe Ranta JA oolokeittimistään tunnetuksi tullut Jetboil on saanut valikoimiinsa isomman version nimeltään Sumo. N Näin koko varustus on suojassa, eivätkä osaset pääse häviämään
Asentoon tottuu helposti ja työ käy rivakasti. Akun kesto on verrattain lyhyt, joten illaksi on päästävä verkkovirran äärelle lataamaan. Päiväretkeilijälle liivi tarjoaa lievitystä kirpeään talvipäivään, mutta pidempään käyttöön liivistä ei ole. Akun ulkopinnassa on painonappi ja neljä lämpötilan kertovaa lamppua. Kylmä ei tule, kun vaan kytkee virtaa lämmityselementteihin. Black Diamond Deploy 7 on näppärä työkalu, jossa yhdistyvät hyvä pakattavuus ja tehokas työskentely. Verkkovirtalaturilla ladattava 2 200 milliampeeritunnin litium-akku on pieni. Ne saavat virtaa akkupaketista, jolla lämpöä voidaan säätää neljään eri voimakkuuteen. Metsästyskäytön lisäksi liivi sopii talviliikkujalle ja hiihtäjälle, varsinkin kun tauolla halutaan kehoon lisälämpöä. Pari kertaa laite myös sammui itsestään. Myös talvipyöräilijät tai moottorikelkkailijat saattavat innostua asusta. Lyhyellä varrella kaivaminen on hankalaa ja selkää rasittavaa. Suuri alumiininen lapiopesä on 30 x 25 senttimetrin kokoinen ja reunoilta reilusti ylöspäin pyöristetty. Itse liivi on tuulenpitävällä kalvolla varustettua microfleeceä. Kun lapion kokonaispaino on ainoastaan 700 grammaa, niin Deploy 7:n hyötysuhdetta voidaan pitää hyvin tehokkaana. × Passissa, mutta missä muualla? Lämpöliiviä markkinoidaan erityisesti metsästäjille, jotka seisovat passissa. Keinotekoinen kuumuus voi tuntua keskivartalossa jopa ahdistavalta, kun samalla pakkanen nipistelee jaloissa ja käsivarsissa. Litteä varsi tuntuu kädessä hyvältä, joten kokonaisuus on miellyttävä. Liivi on tarkoituksella leikkaukseltaan hyvin istuva. BLACK DIAMOND DEPLOY 7 Sähköllä lämmintä Ohuet lämpöelementit kuumentavat keskivartaloa, mutta raajat voivat samalla palella. TEKSTI Joppe Ranta KUVA Nevercold Ehdoton etukuormaaja TEKSTI Joppe Ranta KUVA valmistaja N evercold Alaska on fleeceliivi, jonka selkäosassa on yksi ja rintaosassa kaksi lämmityselementtiä. Kuljetusasennossa lapiolle jää pituutta vain 46 senttimetriä. Reippaasti liikuttaessa saattaa liivi päällä tulla jopa liian kuuma. Nevercold Alaska Väri: musta Koot: SXXXL Hinta: 160 euroa Lisätiedot: www.kartanokuva.fi umenluomista varten retkeilijän ja v tkeilijän vaeltajan pitäisi kuljettaa mukanaan kunaan nollista lapiota. Lapion pakkausrakenteen takia varsi on hieman kaareva, joten ensimmäiset lapiolliset tuntuvat oudoilta. Siinä on ainoastaan yksi liittimenpaikka, jolla se kytketään laturiin tai liivin taskusta pilkistävään johtoon. Testikäytössä akun valitsin painui alas useita kertoja itsekseen muuttaen lämpötila-asetuksia. Täydellä teholla elementin pitäisi kuumentua jopa 50 asteeseen. Siinä on helmakiristys ja sivuissa kaksi vetoketjutaskua. Liivi toimii kuten lupaa, mutta onko kolmesta levystä tuleva lämpö miellyttävää. Deploy 7:ssä tätä ongelmaa ei ole, sillä varsi liukuu lapiopesän sisään lähes kokonaan. Kauhaosassa on neljä reikää, joiden avulla lapion saa kiinnitettyä tukevasti pakkaukseen. Toisessa taskussa on myös lokero akulle. Ne ovat hyvin ohuita ja huomaamattomia, eivätkä erotu rakenteesta, vaikka liiviä käyttäisi ilman sähkölämmitystä. L Liika hikoilu jää kosteudeksi liivin sisälle, sillä kalvolla varustettua vaatetta ei voi kehua hengittävyydestään. Tämänkin ongelman saa pois, kun huomioi sen pakkaamisessa ja kiristää varren kunnolla reppua vasten. Varren päässä on suuri muovinen T-kahva, josta saa tukevan otteen hansikkaat kädessä. Lapion kuljettamisessa varsi on yleensä ongelmallinen, sillä se töröttää aina ulos repusta. Peruslämmöllä normaali kosteus haihtuu kuitenkin asun alta riittävän hyvin. Etupuolen lämmityselementit ovat kooltaan noin 7 x 15 senttimetriä ja selkäpuolen lämmitin noin 15 x 15 senttimetriä. Tehon säätämiseen kannattaa perehtyä kunnolla, sillä aluksi lämpöä tulee helposti tarjoiltua liikaa. Pienempi asento akun näytöltä riittää peruskäyttöön. Liukuvan varren ja lapiopesän välys kolisee hieman kannettaessa. Tämän takia myös taskut ovat tiukat. Sen jokainen käyttäjä ratkaisee itse. Valmistaja lupaa virran riittävän 1,55 tuntia halutusta lämpötehosta riippuen. Liivissä on kokopitkä vetoketju, mutta ei tuulilistaa sen alla. Deploy 7:n käyttöpituus on 68 senttimetriä, joten sillä työskentelee kiitettävästi. Hinta: 79 euroa Lisätiedot: www.blackdiamond.eu maaliskuu 2012 71. Ainoan moitteen lapio saa metelistä. Tarkoituksena on, että lämpölevyt olisivat mahdollisimman lähellä kehoa, joten liivi kannattaa pukea heti aluskerraston jälkeen
Pussiosan suussa on nyörikiristys ja narulukko. Kestävä side on parhaimmillaan leveissä puisissa metsäsuksissa. Hinta: 61 euroa Lisätiedot: www.tegsnas.com 72 tammikuu 2012. Hihansuissa ja helmassa on kiristykset sekä pitkä tuulilista säänkestävän vetoketjun alla. Ulkopuolella on kolme taskua ja sisällä kaksi, joista toinen on vetoketjulla suljettava. Suoritukset voi siirtää Movescountpalveluun, jossa onnistumistaan voi analysoida sykekaaviolla ja harjoitusvaikutustiedoilla. Pariston voi vaihtaa itse ja naarmuuntumattomalla lasilla varustettu laite on vedenpitävä 30 metrin syvyyteen asti. Juoman luvataan pysyvän kuumana 12 tuntia ja kylmänä vuorokauden. Hinta: 73 euroa Lisätiedot: www.hjorth.fi Suksiside vaelluskenkään TEGSNÄS Epok on muovimateriaalista tehty perinteinen suksiside mäystimineen. Side joustaa päkiän kohdalta, ja nilkan ympäri kiinnitetty kantakappale pääsee nousemaan. Iso korkki toimii kuppina, ja pikkukorkista juomaa voi kaataa korkkia irrottamatta. Veden- ja tuulenpitävässä pusakassa on kolmesta suunnasta säädettävä huppu. . Varusteluun kuulu kaksi ulkotaskua ja rintatasku sekä yksi sisätasku. Hiihtäjä hankkii Questinsa pariksi Suunto GPS POD:in, jolla saadaan hiihdetty matka selville satelliitin tarkkuudella. Hinta: 200 euroa Lisätiedot: www.suunto.com Erähenkinen pikkureppu eppu FAUNA Falken -repun tilavuus on 20 litraa ja materiaali kahisematonta keinokuitua. Hinta: 28 euroa Lisätiedot: www.mastermarkbrands.fi Hiihdosta sykkeet keet SUUNTO Quest sykelaitteesta saa erinomaisen treenikaverin, sillä laitteeseen seen saa ladattua erilaisia harjoitusohjelmia. Quest-sykemittarissa on sekuntikello, intervalliajastin ja muokattavat sykealueet. REPUSSA Hankien keskelle TEKSTI Joppe Ranta KUVAT valmistajat ja Joppe Ranta nta Lämmintä kuorta HAGLÖFS Nevluk Jacket on 2-kerros GoreTex-takki, jossa on Primaloft-lämpöeriste. Hinta: 419 euroa Lisätiedot: www.haglofs.fi Retrohenkinen termari THERMOS Heritage 0,5L on tyylikäs terästermospullo, joka henkii vanhaa tyyliä klassisella skottiruutukuvioinnillaan
Kassin tilavuus on 18 litraa ja materiaali sään kestävää sekä vahvaa. Hinta: 400 euroa Lisätiedot: www.halti.fi Tukeva hiihtokenkä NAPAKAT Marmot Windstopper -hanskat suojaavat ajoviimalta. Lämpimissä fleecesormikkaissa on vahvikkeena aitoa nahkaa. Kirkas keltainen on turvallisuusväri liikenteessä. Hinta: 150 euroa Lisätiedot: www.vandernet.com Hinta: monot 439 euroa ja sisätossut 129 euroa. Valonvahvistinputki voimistaa vähäistäkin valoa, mutta säkkipimeällä laitteen infrapunasäteilijä antaa näkymätöntä valoa aina sataan metriin asti, minkä avulla vahvistin kykenee jälleen näyttämään kohteet tältä alueelta. Irrotettavat nauhalliset huopasisäkengät sopivat myös tupatossuiksi. TYYLIKÄS Ortlieb Downtown QL3 on pyörälaukku, jonka saa tarakalta näppärästi olkalaukuksi. Kylmälläkin ilmalla on muistettava tankata tarpeeksi usein. Hinta: 450 euroa Lisätiedot: www.fotovaline.fi KIRKKAAN Petzl Vizion -visiirin saa asennettua pyöräilykypäröihin. Hinta: 150 euroa Lisätiedot: www. Hinta: 50 euroa Lisätiedot: www.vandernet.com KEVYT Halti Gompa Str on 3-kerroskuoritakki, jonka materiaali joustaa neljään suuntaan. Säädöt ja tuuletukset tekevät siitä monipuolisen ulkoilupusakan. Varusteisiin kuuluu tukeva pääpanta, jonka avulla laite pysyy tukevasti silmän edessä käsin koskematta. Visiiri suojaa tehokkaasti ja sen sisäpinnassa olevan huurtumisenestopinnoitteen ansiosta näkyvyys pysyy aina selkeänä. Hinta: 40 euroa Lisätiedot: www.greendoor.fi VARG P l on yhdestä nahanpalasta Polar hd tä h l t ommeltu backcountry-mono tunturi- ja telemark-hiihtoon. Virtakytkin on helposti käsillä tukevan laitteen rungossa. northwestimport.fi PIRTEÄ Camelbak Mule on liki kymmenen litran pikkureppu, jossa on kolmen litran juomasäiliö eristetyssä taskussa. Ainoastaan 300 grammaa painava valonvahvistin toimii kolmen voltin litiumparistolla. Näe ilman tähtitaivasta Pyörällä päästään Vaikka kadut ovat sohjossa ja ilma viileä, ei se estä pyöräilijää liikkumasta. PULSAR Challenger 1 x 20 GS on yhden silmän pimeänäkölaite. Lisätiedot: www.vuoripuro.com tammikuu 2012 73
VILLAPAIDAT Devold Amundsen Sweater V-neck TUTKIMUSMATKAILIJAN nimikkovillapaita on paksu ja täyttä villaa. Paitaa kiertävät perinteiset norjalaiskuviot. Hinta: 198 euroa Lisätiedot: www.dale.no 74 maaliskuu 2012. Hinta: 175 euroa Lisätiedot: www.devold.com Dale Holmenkollen Feminine NAISTEN villapaidassa on puolikorkea kaulus ja vetoketju helpottamassa pukemista. Kaulus on V-aukkoinen ja niskasta korkea. Materiaalina Holmenkollenissa käytetään pehmyttä sataprosenttista villaa. Tyylikkään sininen väri on sama kuin merimiesten villapaidoissa on ollut jo 1800-luvulta alkaen
Pesukoneissa on erityiset villaohjelmat, ja valmistajien pesuohjeita kannattaa noudattaa tarkoin. Villakuitu sitoo hyvin ilmaa, joka eristää ja pitää käyttäjänsä lämpimänä. Alunperin puhtaasta arkivaatteesta on tullut myös työpaikkojen käyttömuotia. V Villapaitojen kuviot pohjautuvat kansanperinteeseen. Silloin kun vaatteita vielä ahkerammin korjattiin, villapaidoissa näki usein kasaan harsittuja reikiä tai nahkaisia paikkoja kyynärpäissä. Kastuessaan villa kutistuu ja varsinkin liian kuuma pesu voi tehdä paidasta käyttökelvottoman. Villapaita on aina muodissa Perinteinen villapusero toimii välivaatteena, mutta tuulettomalla kelillä se on myös kaunis päällysvaate. TEKSTI Joppe Ranta KUVAT Mikko Nikkinen illa on lämmittänyt pohjolan asukkaita vuosisatoja. Norjalaisvillapaidat ovat kirjavia ja yleensä väreiltään kirkkaita. Puhdista varoen Villa on kuohkeaa, mutta itse kuitu ei ole kovinkaan kestävää. Nykyisin villapusero pukee perinteensä tuntevaa telemark-laskijaa. Villapaidat kudottiin aluksi omien lampaiden villasta, mutta muun kaupankäynnin yleistyessä myös villalankaa ostettiin ja myytiin. × KUVA Mika Mannonen maaliskuu 2012 75. Villa on materiaalina erinomaista, eikä se myöskään likaannu helposti. Usein villapaita kannattaakin mieluummin tuulettaa kuin pestä. Siksi varsinkin alusvaatteissa niihin on sekoitettu hieman keinokuitua käyttöiän lisäämiseksi. Moni keinokuituvaate alkaa hikoilemisen myötä haisemaan, mutta villassa hajuhaittoja ei ole. Suomessa päivittäiseen käyttöön tarkoitettujen villapaitojen klassikko on pohjalainen Jussipaita, jonka salmiakkikuviot nostattavat maakuntahenkeä edelleen. Villapaitaa on pidetty yleisesti välivaatteena, mutta myös uloimpana kerroksena etenkin merimiesten ja kalastajien keskuudessa. Turvallisinta olisi kuitenkin pestä villapyykki käsin ja käyttää sille erikseen suunniteltua pesuainetta. Talven kylmien kelien takia villapaidat valmistettiin paksuiksi
VILLAPAIDAT 66ºNorth Kaidi Starneck Jacket HUPULLINEN unelma on satumaisen kaunis. Täyspitkä vetoketju helpottaa pukemista ja sivujen taskuissa kulkee pikkutavaraa. Etumusta koristaa suuri logo: kerälle painunut naali. Kaidi soveltuu arkeen, mutta ei häpeä karussa luonnossakaan. Hillityt koristeet ja lumenvalkea väri kuvastavat merkin islantilaista alkuperää. Hinta: 177 euroa Lisätiedot: www.66north.com Fjällräven Red Fox Sweater KORKEAKAULUKSISESSA miesten neulepuserossa on korkea joustoneulekaulus ja vetoketjukiristys. Hinta: 135 euroa Lisätiedot: www.fjallraven.fi 76 maaliskuu 2012. Red Foxin käyttöalueet ovat tunturituvalta toimistoon
Fjällräven Frost Sweater KUVIOLTAAN pohjoismaisessa neuletakissa on kokopitkä vetoketju ja korkea kaulus. Hinta: 97 euroa Lisätiedot: www.muhoksenvilla.com maaliskuu 2012 77. Hinta: 159 euroa Lisätiedot: www.fjallraven.fi Muhoksen Villa Eräpaita VANHAN ajan henkeä kunnioittavaa villapaitaa on valmistettu Muhoksella 1950-luvulta lähtien. Korkeakauluksinen ja vasemmalta olalta napitettu karstavillainen paita on lämmittänyt metsätöissä vuosikymmenten ajan. Lämmin lampaanvillainen vaate soveltuu päivittäiseen käyttöön, mutta pitää kylmän poissa myös eräretkillä
MONIPOLTTOAINEKEITTIMET MSR Whisperlite International MSR XGK EX Optimus Hiker+ Optimus Nova+ Primus EtaPower MF Primus OmniLite Ti Trangia Multifuel X2 78 maaliskuu 2012
Kesällä taas yksinkertaisuus ja vaivattomuus nousevat isoimmiksi mukavuustekijöiksi. Keittimen pitää olla siis luotettava ja yksinkertainen käyttää. Silloin kaasu on aivan ehdoton valinta keittimen polttoaineeksi. Joskus perillä on saatavilla ainoastaan lamppuöljyä, lentobensaa tai lämmityspetrolia toisinaan pikkukaupasta löytyy kaasupatruuna. Uudelleen lämmitetty UUSIEN bensakeitinmallien kehittely tuntuu olevan verkkaista. Mukavuuden eteen joutuu vähän tekemään töitä ja näkemään vaivaa. Suomessa halutun polttoaineen saanti on helppo varmistaa ennen retkelle lähtöä. Monipuolisesta polttoainevalikoimasta syntyvä hyöty korostuu erityisesti ulkomailla. Testatut keittimet jakautuvat käyttöominaisuuksiltaan kahteen sarjaan. Sen lisäksi osa testin keittimistä kykenee hyödyntämään polttoaineena myös kaasua, jolloin ne muuntuvat kätevästi kesäkäyttöön. Jokaiseen malliin on onneksi tehty päivityksiä, eli jotain kehitystä sentään on tapahtunut. Keittiön keskipiste Retken onnistumisen kannalta keitin on yksi tärkeimmistä varusteista. Paineistetun polttoainejärjestelmänsä vuoksi monipolttoainekeittimiä kutsutaan puhekielessä myös painekeittimiksi. Monipolttoainekeittimiin sopii yleensä mikä tahansa palava neste, jota kuljetetaan tavallisesti alumiinisessa polttoainepullossa. Talvella bensiinistä saatava teho on ratkaisevasti kaasua ja spriitä parempi. Peruslähtökohtana on paineistettu nestemäinen polttoaine eli yleisimmin puhdistettu erikoisbensiini. Sillä pulloon pumpataan riittävä paine, joka auttaa polttonesteen kaasuuntumisessa. T E S T I Talvikeittimestä TEKSTI JA KUVAT Kari Poppis Suomela retkikeittiön vakiovaruste Kylmissä olosuhteissa keittimeltä vaaditaan paljon. Pelkkiä kaasukeittimiä saa edullisesti ja ne ovat huomattavan keveitä, joten paljon keitintä käyttävän kannattaa harkita, josko varastossa olisi kaksi erillistä ruuanlaittovälinettä. Etenkin talvella nesteen sulattaminen lumesta ja lämpimän ruoan valmistaminen on elintärkeää. Lentokoneella matkustettaessa mitään polttoaineita ei voi kuljettaa mukanaan, vaan on luotettava matkakohteen valikoimaan. Korkea lämpöarvo on tarpeen lumen sulattamiseen ja lämpimien ruokien valmistamiseen. Testasimme markkinoiden monipolttoainekeittimet ja arvioimme niiden soveltuvuuden ympärivuotiseen käyttöön. Venttiilistä lasketaan ensin palokuppiin pieni määrä polttonestettä, joka sytytetään esilämmitystä varten. Puhtauden ja toimintavarmuuden takia suositeltavin polttoaine on erikoisbensiini, jonka tunnistaa englanninkielisestä nimestään white gas. Monet perusmalleista olivat mukana jo edellisessä monipolttoainekeitintestissämme vuonna 2005. Mitä puhtaampaa polttoainetta voidaan käyttää sen parempi. Tarvittavan polttoainemäärän oppii kokeilemalla. maaliskuu 2012 79. Retkeilytottumuksista riippuen toiset painottavat bensiinipolttimen ominaisuuksia enemmän, kun taas toisille kaasuominaisuus on tärkein ja bensaa käytetään huomattavasti harvemmin. Selvitimme pärjääkö retkikokki yhdellä keittimellä ympäri vuoden. T ehokas retkikeitin, joka ei juuri polttoaineiden suhteen nirsoile, on ihanteellinen valinta niin talviretkelle kuin kaukomatkallekin. Ruuanlaiton aluksi keitin yhdistetään polttoainepulloon letkulla, jossa on painepumppu
MSR:n (oik.) letku ainoastaan työnnetään paikoilleen. Primuksen (vas.) pumppu kierretään letkussa olevaan venttiiliin. Huipputehon määrittäminen on hankalaa, koska pullon paine vaikuttaa aina oleellisesti keittimen tehokkuuteen. Kaasuominaisuudella kokkailu ei juuri opettelua vaadi, vaikka yleisesti kaasukeittimissä käytettävää piezo-sytytintä ei näissä yhdistelmäkeittimissä olekaan. Sen molemmissa päissä on kumitulpat, jotka suojaavat venttiiliä roskilta. Erikoisin ratkaisu on Optimuksen Nova+keittimessä. Hyvin haudutus toimii vain Whisperlitessä ja EtaPowerissa. Kuivat tulitikut pitää siis olla aina mukana. Ongelmallisempia ovat pienet tehot ja ruokien hauduttaminen hiljaisella tulella. Säätöruuvi on suoraan polttimessa, ja sitä kierretään jäykän polttoaineputken avulla. Ehdottomasti turvallisin paikka keittimelle on teltan ulkopuolella. Sitä on hankala saada tarpeeksi tiukasti kiinni, mutta myöskään avata ilman työkaluja. Huippupakkasilla painekeitintä voi olla välttämätöntä käyttää teltan sisällä, mutta sitä ei voi suositella kenellekään. Säätämisen vaikutukset näkyvät heti, jos tehonsäädin on suoraan polttimessa OmniLiten tapaan. Optimus Nova+ (kesk.) luottaa helppoon kierrettävään pikaliittimeen. Käytössä on kaksi erilaista ratkaisua. Kiitettävästi haudutus onnistuu ainoastaan kaasukeittimillä tosin niissäkin on eroja. Primus sen sijaan luottaa polttimen keräämään lämpöön, ja johtaa liekistä tulevan lämmön polttimen rungon kautta suuttimen etupuolelle. Esilämmityksen tarkoituksena on lämmittää neste kaasuksi ennen suuttimelle tuloa. Letkua irrottaessa bensaa valuu sormille, vaikka kääntäisi pullon ensin ylösalaisin. Liitin lukitaan erillisellä lukitusraudalla. Yrityksen ja erehdyksen kautta oppii myös sen, missä vaiheessa venttiili avataan uudestaan ja siirrytään polttamaan kaasuuntunutta bensiiniä. MSR-malleissa säädin on suo- raan pumpussa, joten viive säätötapahtuman ja polttimen välillä on yllättävän pitkä. Rakenteella on ratkaistu omaperäisesti tehonsäädön ongelmat. Siellä se esilämmittää nestemäisen polttoaineen, joka kaasuuntuu matkallaan kohti suutinta. Keittimen jäähtyessä liikaa polttoaine ei enää kaasuunnu ennen suutinta vaan palaa nesteenä nokeavalla liekillä. Muutenkin bensakeittimen turvallinen käyttö vaatii tarkempaa perehtymistä ja huomattavasti enemmän harjoittelua muihin keitinmalleihin verrattuna. MONIPOLTTOAINEKEITTIMET PUMPUN ja polttoaineletkun kiinnityksen pitää toimia, sillä se täytyy avata ja sulkea joka kerta keitintä pakatessa. Teoriassa jokainen keitin pääsee samaan maksimitehoon kunhan vaan pullon kova paine mahdollistaa riittävän nopean bensan kaasuuntumisen ja virtauksen. KEITTIMEN tulee olla pakattavissa helposti mahdollisimman pienelle kerälle. Kaasu- tai spriikeittimiin verrattuna erot ovat moninkertaisia. Trangiassa ja OmniLitessä hidas haudutus ei onnistu kunnolla ollenkaan vaan kaasu paukkuu ja rätisee minimiasennossakin. Polttoaineen virtauksen ja keittimen tehon säätämiseen vaikuttaa oleellisesti venttiilin sijainti. Keittimen ollessa kattilan painon alla rakenne toimii hyvin, mutta ilman kattilaa keitin pyörii säädettäessä helposti. Pikasulatuksesta haudutukseen Painekeittimet ovat tehokkuudessa omaa luokkaansa. Varsinainen säätäminen tehdään pumpun läheltä isosta vihreästä rullasta kiertämällä. Kuvassa vasemmasta ylänurkasta myötäpäivään MSR XGK EX, Optimus Nova+, MSR Whisperlite ja Primus OmniLite Ti. 80 maaliskuu 2012. MSR luottaa polttimen läpi menevään kupariputkeen, jossa neste viimeistään kaasuuntuu ja tulee kaasuna ulos suuttimesta. Esilämmitys vaatii huolellisuutta, sillä avolieskat aiheuttavat jatkuvan palovaaran
MSR:n pumput irtoavat helposti, eikä bensaa valu helposti sormille. Lisäksi niin putken kuin pumpun suojaksi on omat kumitulppansa estämässä roskien kulkeutuminen polttoainekanavaan. Vinkki lentomatkustajalle VILKASTUNUT lentomatkailu ja reppumatkailijan kokkailutarve ovat huono yhdistelmä. Erityisesti OmniLitessä täytyy muistaa sulkea kaksi säätöruuvia oikeassa järjestyksessä minimoidakseen valuvan bensan määrän. Keitintä ravistettaessa tai kopisuttaessa tehot yleensä palaavat. maaliskuu 2012 81. Suurin osa keittimistä nostaa melutason yli 80 desibelin välittömästi keittimen vieressä. Monesti jopa hiljaisella tehollakin ääni on epämiellyttävän kova. Äänenvoimakkuudella on iso merkitys erämaan rauhassa. Keittimen kuljettaminen kattiloiden sisällä on kätevää. Kattilan paikallaan pysymiseen vaikuttaa muun muassa kattilatassujen karhennus. Sen lähelle kertyy jatkuvasti nokea, roskaa ja likapartikkeleita vaikeuttaen keittimen toimintaa. Sen tarve on suorassa suhteessa käytetyn polttoaineen puhtauteen. Whisperliten uudistus edeltävään malliin verrattuna on suuri. Lisäksi liitin on hankala kiertää kiinni etenkin talven pakkasissa. Keitintä pakatessa polttoainepullo otetaan aina irti keittimestä. Etenkin teltassa sisällä keitellessä ja keittimen lähellä työskennellessä kova humina raastaa korvia. Nova+:n pikaliitin toimii hyvin. Samoin Hiker+ on erittäin tukeva kattilan alla, mutta siinäkin kattilan liukumisen kanssa pitää olla tarkkana. Hiker+:n ja Trangian kohdalla kova ääni korostuu keittimen rungon toimiessa kaikukoppana. Pelkkä keitin tai kattila sen päällä muuttaa vielä ääntä merkittävästi. Nova+ on suurin piirtein samankokoinen, mutta siinä keittimen puoleisesta päästä jäykkä putki rajoittaa keittimen mahtumista pieneen tilaan. Trangian ja EtaPowerin kohdalla ei voi puhua pelkän keittimen pakattavuudesta vaan kokonaisuudesta kattiloineen. Vastaavasti OmniLite on selvästi testin huterin, mutta hyvä karhennus pitää kattilan tiukasti kannattimillaan. Tyhjän polttoainepullon saa kuljettaa, mutta pelkkä bensan haju riittää jättämään pullon lähtöterminaaliin. Kaasupatruunat ja palavat nesteet ovat yhtä lailla kiellettyjä. Erikoisbensan kanssa puhdistusväli venyy pitkäksi, kun taas dieselin tai tavallisen bensan käytön myötä putsaustarve on melkein jokapäiväistä. Ehdottomasti pienimpään tilaan mahtuu Primus OmniLite, jonka polttoaineletku kiertyy notkeasti keittimen ympärille. Tyypillisesti kannattimissa onkin riittävä sahalaita, eikä kattila liu´u sivuun turhan helposti. Hiljaisimpia ovat MSR Whisperlite ja Primus EtaPower. Toisinaan testikeittimien ääni on niin kova, ettei niiden ympärillä voi puhua huutamatta. Myös Hiker+ vaatii erilllisen tuulisuojan vaikka kansi taittuukin yhdelle reunalle. E S T I ETAPOWERISSA on kiinteä tuulisuoja. Etenkin kaasukäytössä ja hiljaisella haudutuksella keittimet ovat lähes Käytön jälkeen Keittimen pakattavuutta ei voi korostaa liiaksi. Kovassa myrskyssä tuulensuoja pitää kuitenkin hakea jostain maastoesteestä, sillä kevyt suoja lentää helposti taivaan tuuliin. Tukevuudessa omaa luokkaansa ovat Trangia ja EtaPower, joissa erilaisen rakenteensa ansiosta kattilan kaatuminen on käytännössä mahdotonta. Yleensä pumppu jää kiinni pulloon ja keittimen letku irrotetaan pumpusta. Usein keittimen teho vain yksinkertaisesti häviää. Mitä pidempi reissu, sitä suurempi haitta kovasta metelistä on. Tärkentä on pitää polttoainesuutin puhtaana. Keittimen kovan metelin huomaa yleensä vasta siinä vaiheessa kun yllättävä hiljaisuus laskeutuu keittimen sulkemisen myötä. T Käyttömukavuutta oppien Keittimen tukevuus painavan kattilan alla on oleellinen ominaisuus. Ohut taitettu alumiinifolio keittimen ympärillä suojaa tuulelta hyvin. Turvallisimmin pullon kuljettaa täyttämällä sen vedellä. Korvia huumaava meteli Tehokkaiden keittimien riesana on kova meteli. Optimus Hiker+ on koon puolesta omaa luokkaansa, eikä sovellu sen takia kovin hyvin reppuretkeilijöille. Se pysyy tuulessa paikallaan huomattavasti paremmin kuin ohut alumiinifoliosta levitetty irtosuoja. irrottaa ilman että sormet olisivat joka kerta polttonesteessä. Jalkoja ei voi silti vieläkään lukita käyttöasentoon, mikä on tyypillinen puute muissakin keittimissä. MSR XGK EX on testin tukevimpia keittimiä, mutta silti kattila liukuu testin helpoimmin. Tulitikkujakin sallitaan vain yksi rasiallinen taskuun. Kevyet rautalankajalat ja kattilapidikkeet on korvattu huomattavasti tukevammilla peltiosilla. Sen sijaan Primuksen pumppua on mahdotonta äänettömiä. Polttoaineita ei nimittäin saa kuljettaa lentokoneessa. Tehojen noustessa ääni kovenee mutta Whisperlitessä se jää huipputehoillakin kohtuulliselle tasolle. Jatkuvaa huoltoa Monipolttoainekeitin vaatii jatkuvaa huoltoa. Siinä suhteessa Trangian rakenne onkin ehdoton. Testatut keittimet vaativat erillisen tuulisuojan Trangiaa ja EtaPoweria lukuun ottamatta
Talvella alkoholilla keittelyn teho jää turhan alhaiseksi. pumppu tuntuu heikommalta ja huterammalta. Lämpötilan laskiessa niiden sytyttäminen on tosin entistä vaikeampaa. Alkoholi eli etanolipohjaiset polttoaineet käyvät lähinnä Trangian keittimiin. Erillisen avaimen kanssa suuttimen vaihto sujuu kaikissa keittimissä helposti. Voiton ratkaisi keittimen hiljaisuus ja monipuolisuus. Erikoisin ratkaisu on Nova+:ssa, jonka työkalussa on kaksi erisuuntaista magneettia. Niiden eduksi on kuitenkin toistaiseksi laskettava ilman tulitikkuja toimiva piezo-sytytys. Osassa keittimiä on niin sanottu shakerjet-neula, joka keitintä ravistamalla avaa tukkeutuneen suuttimen. Erot syntyvät hienostuneemman retkiruuan valmistuksessa, sillä useat mallit polttavat ruuan turhan helposti pohjaan puutteellisen tehonsäädön vuoksi. Lisäksi lämpöarvo jää muita pienemmäksi. Polttoainesuutin pitää yleensä vaihtaa polttoainelajin vaihtuessa. Ilman kaasuominaisuutta keittimestä puuttuisi jotain oleellista, sillä kesäisestä ruuanlaitosta tulisi keittimen esilämmityksineen turhan hankalaa ja työlästä. MONIPOLTTOAINEKEITTIMET Valitse sopivin polttoaine TE STIVOITTAJA etkikeittimien polttoaineet voidaan jakaa viiteen ryhmään, joita ovat kaasut, alkoholit, bensiinit, petrolit ja polttoöljyt. Pidemmillä retkillä varapumppu on tarpeen korjaussarjan lisäksi. Ainoastaan Trangian kohdalla valmistaja suosittelee samaa suutinta bensalle ja kaasulle. Niiden etuna on helppokäyttöisyys ja turvallisuus, mutta alhaisen lämpöarvon vuoksi todelliset eräkokit valitsevat toisin. Tosin senkään kestävyydessä ei ole mitään ongelmaa. Ainoaksi keittimeksi Tarvittaessa ahkerakin retkikokki pärjää ympäri vuoden samalla keittimellä. Puhdistetut erikoisbensiinit ovat retkikäytössä parhaita korkeammasta hinnastaan huolimatta. Etenkin kaasu vaatii erillisen suuttimensa. Kuumana kesäpäivänä kaasuuntunut bensa räjähtääkin helposti. Keveytensä ja tukevuutensa puolesta se haastaa myös markkinoiden kaasukeittimet. Kaasun ehdoton etu on helppokäyttöisyys ja nopeus. Keittimen huoltotoimiin liittyy myös pumpun säännöllinen tarkastaminen. Toisissa keittimissä polttoaineen hajotinlevy pitää ottaa ensin pois suuttimen auki ruuvaamiseksi. Erot eivät ratkaise sitä, miten hyvin ruuan saa lämpimäksi tai miten nopeasti saadaan sulatettua juomavettä. × 82 maaliskuu 2012. Toimintakyky eri lämpötiloissa on bensiinin parhaita ominaisuuksia. Primuksen keittimissä polttoaineletkun voi ruuvata suoraan kaasupulloon kiinni. Kaasu ei myöskään aiheuta epämiellyttävää, bensalle tyypillistä katkua. Maaöljyn tislauksessa saatavien petrolien syttymisherkkyys on merkittävästi bensaa heikompi, mutta lämpöarvo taas on jopa korkeampi. Tunnetuin polttoöljy on diesel. Etenkin esilämmityksen aikana tavallinen ysivitonen nokeaa merkittävästi ja sen takia keitintäkin pitää putsata ja huoltaa päivittäin. Keittimien käyttöohjeissa se on usein erikseen mainittu, joskin monesti sitä suositellaan käytettäväksi samalla suuttimella kuin bensiinejäkin. Ne nokeavat petrolien tavoin merkittävästi bensiinejä enemmän heikentäen käyttömukavuutta pitkillä retkillä. Kaikki kaasupoltti- met toimivat kohtalaisen hyvin, joskin testivoittaja erottuu tässä suhteessa selvästi edukseen yhdessä EtaPowerin kanssa. Autoille tarkoitettua bensiiniä kannattaa välttää. Sitä keittimen alla heiluttamalla neula liikkuu edestakaisin välillä magneettia hyljeksien ja välillä kiinni vetäen. EtaPowerissa ja Whisperlitessä irrotetaan koko esilämmityskierukka. Kaikkiin keittimiin polttoöljyt eivät sovellu. Sen sijaan ne syttyvät huomattavasti heikommin, mikä tekee niistä bensiinejä turvallisempia. Erilaiset petrolit eli kerosiinit soveltuvat bensojen ohella lähes kaikkiin painekeittimiin. Bensiini ei ole polttoaineena parhaimmillaan hitaassa hauduttamisessa. Kaasupatruunoita voi käyttää neljässä testatuista keittimistä. Tässä suhteessa kaikki suoriutuvat hyvin. Ne syttyvät helposti, joskaan eivät humahda tavallisen bensiinin tavoin. Keitin polttaa monipuolisesti eri polttoaineita hyödyntäen myös kaasupatruunat. Eri tyyppisiä petroleja on saatavissa ympäri maailman kehitysmaat mukaan lukien. R MSR WHISPERLITE INTERNATIONAL MSR Whisperlite on ansaistusti testivoittaja. Primuksen metallivartiset pumput ovat tukevia, kun taas MSR:n Palaessaaan petrolit likaavat poltinta erikoisbensoja herkemmin lisäten puhdistus- ja huoltotarvetta merkittävästi. Kattilat pysyvät puhtaina eikä keitintäkään tarvitse puhdistaa kovin usein. Osassa keittimien työkaluvalikoimista on neulaa ohuempi lanka, jolla suuttimen voi putsata käsin. Desibelimittarilla testattuna Whisperliten ero testin äänekkäimpiin keittimiin on suuri. Ne nokeavat keitintä erittäin vähän ja keittimen puhdistustarve vähenee oleellisesti. Kylmässä kaasua on kuitenkin haastavaa houkutella ulos pullostaan, mikä heikentää käytettävyyttä talvella. Normaalit retkiolosuhteet ja -lämpötilat eivät rajoita käyttöä. Kaasun lämpöarvo on bensaa ja muita nesteitä suurempi. Auton moottorin suojaamiseksi tarkoitetut lisäaineet eivät ole retkikeittimelle tarpeen, ja palaessaan ne aiheuttavat myrkyllisiä kaasuja ja epäpuhtauksia. Whisperlitessä sen sijaan painepumpulle ja kaasupullolle on omat sovittimet, jotka ruuvataan suoraan letkun päähän. Tosin ongelmana on usein alhainen leimahduspiste ja syttymisherkkyys. Bensalla tulee hyvin toimeen kovimmilla pakkaskeleillä ja kaasulla voidaan kokkailla kesällä. Muihin keitintyyppeihin verrattuna monipolttoainekeittimien keskinäiset erot jäävät bensiiniä poltettaessa pieniksi
T Ominaisuudet MERKKI malli hintaluokka (euroa) paino (grammaa) minimipaino (poltin ja pumppu) MSR MSR Optimus Optimus Primus Primus Trangia Whisperlite International XGK EX Hiker+ Nova+ EtaPower MF OmniLite Ti Multifuel X2 170 180 265 180 250 260 180 329 385 1 560 435 361 327 525 käyttökunnossa (sis. Esilämmityksen helppous ja turvallisuus nostettiin omaksi arvostelukohdakseen. Myös keittimen kyky polttaa eri polttoaineita arvioitiin. Kohdan painotus jätettiin pieneksi, koska retkeensä huolellisesti valmistautunut käyttäjä kohtaa polttonesteen saatavuusongelmia vain harvoin. Huiput esiin retkinuotioilla Retken testeissä käytetään viiden retkinuotion arvosteluasteikkoa. myös 1 l pullo ja tuulisuoja) 597 640 1 560 703 675 595 964 E S T I Valmistajan ilmoittamat suuttimet eri polttoaineille bensiini (white gas) UG GK x x 0,28 0,32 0,32 petroli (kerosine) UK x x x 0,22 0,25 0,28 polttoöljy (diesel) x x x 0,25 0,28 kaasu UC 0,32 0,36 0,32 Arvostelutaulukko MERKKI malli käyttövarmuus ja -mukavuus 30 % MSR MSR Optimus Optimus Primus Primus Trangia Whisperlite International XGK EX Hiker+ Nova+ EtaPower MF OmniLite Ti Multifuel X2 5 3 2 4 5 4 3 tehokkuus 20 % 4 4 2 4 4 4 4 esilämmitys 20 % 3 4 3 3 2 3 3 pakattavuus ja paino 10 % 5 4 2 4 3 5 3 säädettävyys 15 % 5 3 3 3 4 4 2 polttoainevalikoima 5% 4 3 3 3 4 5 5 YHTEENSÄ 100 % 4,4 3,5 2,4 3,6 3,8 4 3,2 Loppuarvostelu ARVOSTELUSSA tärkeimpänä pidettiin käyttövarmuutta ja -mukavuutta. Nuotiomäärä kuvaa tuotteen ominaisuuksia testissä esitellyssä käytössä. Viisi nuotiota saa tuote, johon on vaikea keksiä parannuksia. Neljä nuotiota myönnetään, jos varuste on erinomainen tuoteryhmässään. Yhteystiedot MERKKI MSR Optimus Primus Trangia valmistajan sivut www.cascadedesigns.com www.optimus.se www.primus.se www.trangia.se maahantuoja Noldor ibex-sport Fenix Outdoor Finland Kannonkari maahantuojan sivut www.noldor.fi www.ibex-sport.com www.fjallraven.fi www.kannonkari.fi Kolme nuotiota kertoo onnistuneesta tuotteesta, joka on luokassaan ostamisen arvoinen. Kahden nuotion tuotteella pärjää tyydyttävästi. Yhden nuotion varuste soveltuu heikosti testattuun käyttöön. maaliskuu 2012 83. Pisteet määräytyivät sen mukaan, miten hyvin esilämmitys toimii käytön aikana, kuinka alhaisella teholla keitintä voi käyttää ja kuinka kovalla pakkasella liekki pysyy vielä sinisenä täydellä teholla keitellessä. Pisteitä sai ennen kaikkea luotettavuudesta, äänenvoimakkuudesta, helposta puhdistettavuudesta ja suuttimenvaihdosta sekä siitä, miten hyvin keitin palvelee kerrasta toiseen oloista huolimatta. Pakattavuudesta jaettaviin pisteisiin vaikutti pakkauskoon lisäksi reppuun sullomisen helppous. Lisäksi tarkasteltiin keittimen purkamista, pumpun irrottamista, kokoamista ja kokonaisuuden tukevuutta. Retkikokkeja varten omaksi arvostelukohdakseen otettiin liekin säädettä- vyys
Keitin on purettavissa ja huollettavissa helposti. EX polttaa lähes mitä tahansa polttoainetta kaasupatruunoita tähän ei saa kiinni. Valitettavasti melutaso on melkein yhtä kova keittimen tehosäädöstä riippumatta. Venttiilin polttoainereikä pysyy auki shakerjetin ansiosta. Etenkin pienten tehojen säätäminen suoraan pumpusta paloputken takaa vaatii kärsivällisyyttä. Uusi Whisperlite polttaa nestemäisten aineiden ohella myös kaa- sua. Irrallinen tuulisuoja mahdollistaa keittelyn avotunturissakin. Hento rautalanka on korvattu jäykillä peltijaloilla, jotka samalla taipuvat kattilan kannattajiksi entiseen malliin. MSR XGK EX on enemmänkin luotettava työkalu kuin kätevä joka retken keitin. Tukeva rakenne pitää keva kattilan paikallaan. ttilan 84 maaliskuu 2012. Kattilanpidikkeiden karhennus ei kuitenkaan riitä ja kattila voi liukua kannakkeiltaan sivuun. . Esilämmitys toimii vakaasti ja täsmällisesti. MSR:n muovinen pumppu on helppo huoltaa ja toimii luotettavasti. Lettkun irrotus pumpusta sujuu helpossti. Erikokoisen suuttimen lisäksi polttoaineesta toiseen siirryttäessä vaihdetaan letkun toisesta päästä kokonainen liitin. Tukeva rakenne ja täsmällisesti kääntyvät sekä hyvin kattilan paikallaan pitävät jalat tekevät kokonaisuudesta erittäin jämäkän. Paketti menee järeyteensä nähden pieneen tilaan, mahtuen jopa puolentoista litran kattilan sisälle. Tässä melujengissä on helppo erottua positiivisesti. Vastaavasti keitin on tehokas ja kestää tuulta hyvin. Mallin uudistukset keskittyvät keittimen jalkoihin ja kattilanpitimiin. Tämän keittimen äärellä pystyy jopa keskustelemaan retkikaverinsa kanssa huutamatta. MONIPOLTTOAINEKEITTIMET MSR WHISPERLITE INTERNATIONAL Hintaluokka: 170 euroa Paino: 595 grammaa Ilmoitetut painot sisältävät keittimen, pumpun, litran polttoainepullon ja runko-/ tuulisuojan. LEGENDAARINEN ja ansaittua mainetta hiljaisena keittimenä niittänyt Whisperlite on uudistunut merkittävästi, mutta tuotantokappaleet tulevat markkinoille vasta myöhemmin keväällä. Uuden rakenteen ansiosta kokonaisuus on tukeva eikä kattilan kaatumisesta tai liukumisesta kannakkeiltaan ole suurempaa pelkoa. Se toimii luotettavasti niin kaasulla kuin bensallakin. Hiljainen käyttöääni on ilahduttava poikkeus. TESTIVOITTAJA MSR XGK EX Hintaluokka: 180 euroa Paino: 640 grammaa EX ja sen edeltäjä XGK tunnetaan arktisten retkikuntien peruslaitteena. Hiljainen haudutuskin onnistuu ehdottomasti parhaiten vaikka säätö tapahtuukin MSR:lle tyypillisesti suoraan pumpusta. Keittimen käynnistyessä kunnolla melutaso nousee lentokoneiden tapaan. Tehoja EX-keittimestä kyllä löytyy, mutta haudutus ei onnistu yhtä hyvin. Irrallinen tuulisuoja mahdollistaa aa keittelyn avotunturissakin. Liekin säätö toimii testin parhaiten. Polttimen välittömässä läheisyydessä päivän kuulumisista keskustelu ei onnistu huutamatta. Palopesän yli kaareutuva hehkutusputki lämmittää tehokkaasti polttimeen virtaavan polttoaineen. Muovinen pumppu on helppo o huoltaa ja toimii luotettavasti. Kevyenä, hiljaisena ja monipuoliolisena keittimenä Whisperlite on paras valinta ympärivuotiseksi keittittimeksi. Whisperliten hiljainen käyttöääni on onneksi säilynyt
Kansi avautuu tuulisuojaksi. Kevyempi kattila sen sijaan voi liukua liian helposti kannakkeiltaan. T E S T I OPTIMUS HIKER+ Hintaluokka: 265 euroa Paino: 1 560 grammaa HIKER on vuosikymmeniä vanha keitinmalli, jonka Optimus toi uudestaan markkinoille muutama vuosi sitten. Polttoaineen virtausta säädetään polttimen juuresta. Nova+ on tyylikäs ja toimiva monipolttoainekeitin. Sen teho on kuitenkin aika olematon, sillä sivuilla ei ole mitään suojaa ja lisäksi poltin jää aika kauas kattilan pohjasta. Keittimen päästä jäykkä polttoaineputki tosin haittaa tiivistä pakkaamista. Kattilankannakkeiden tukevuus on erinomainen ja painavakin kattila pysyy tukevasti paikallaan. Monipuolisuuuudessa se jää kuitenkin kaasupatruuuunoita käyttävien keittimien varjoon. Säätöruuvi on suoraan polttimessa, ja sitä kierretään jäykän polttoaineputken avulla.Varsinainen säätäminen tehdään siis pumpun läheltä isosta vihreästä rullasta kiertämällä. Kohdasta riippuen neula joko vetäytyy alas tai työntyy suuttimen reikään. Polttimen äänenvoimakkuus nousee korkealle, ja peltikuori vielä vahvistaa ääntä entisestään. Kattilanpidikkeet ovat sopivan karkeita pitämään kattilan paikallaan. Keittimen rakenne eroaa kilpailijoistaan merkittävästi, vaikka poltinosa onkin tavanomainen. Tukevan metallisen pumpun ja letkun välinen pikaliitin toimii hyvin. Rakenteella on ratkaistu omaperäisesti tehonsäädön ongelmat. Keittimen ollessa kattilan alla ratkaisu toimii hyvin, mutta ilman kattilaa keitin pyörii helposti. Tehonsäätö poikkeaa kaikista muista keittimistä. Keittimessä on oma 350 millilitran polttoainesäiliö, jonka käyt- tö on kuitenkin hankalampaa erillisiin polttoainepulloihin verrattuna. Pyöreä runko ja sen ympärille taittuvat jalat mahtuvat pieneen tilaan. Kuljetusmuodossa niin letkunpään kuin pumpun liittimen men suojaksi vedetään omat kumihatut. Etuseinän avaamalla poltin tulee keskelle ja säiliö pysyy riittävän kaukana lämmönlähteestä. Veden lämmittämiseksi ei tarvitsekaan muuta kuin avata kansi ja pumpata painetta polttoainesäiliöön sekä esilämmittää keitin. Pienessä tuulenvireessä lämmitysteho meneekin helposti hukkaan. on. Nerokas tehonsäätö letkua kiertämällä. maaliskuu 2012 85. Suuttimen puhdistus käy kätevästi pakettiin kuuluvan kahden- suuntaisen magneettityökalun avulvulla. tut. Pumpussa on vielä erillinen sulkuventtiili. Keitin pakkautuu kokonaan omaan kuoreensa. Paketissa on ainoastaan yksi suutin, joka valmistajan mukaan aan käy kaikkiin polttoaineisiin. Klassikko on toimiva ja hauska keitin, mutta testin tuhdein paino, puutteellinen käytettävyys ja tehokkuus huomioiden se jää parempiensa varjoon. Klassikko herättää ssikko kiinnostuksen. OPTIMUS NOVA+ Hintaluokka: 180 euroa Paino: 703 grammaa NOVA+ on kehitetty edeltäjästään Novasta. Kokonaisuus on tukeva myös täyden kattilan alla
Monipuolisuudessaan EtaPower on loistava valinta. Monipuolisuutensa ansiosta OmniLite on yksi testin parhaista keittimistä etenkin jos nestemäiset polttoaineet on ykkösvaihtoehto ja kaasu enemmänkin varakäytössä. Bensan valumista sormille ei voi välttää. OmniLite keittää nestepolttoaineiden lisäksi myös kaasua. Esilämmitystä varten polttimen alla on pieni valuma-astia. MONIPOLTTOAINEKEITTIMET PRIMUS ETAPOWER MF Hintaluokka: 250 euroa PAINO: 675 grammaa ETAPOWER on ollut suuren kiinnostuksen kohteena alusta lähtien. Erillinen kattilan tuulisuoja nostaa keittimen minimipainon muita suuremmaksi. Pumpun päässä on toinen sulkuventtiili. Se on liian pieni, ja bensa valuukin helposti yli leimahtaen alustalla ja keittimen alla. Poltin on hiljaisuudessa Whis- perliten tasolla eli merkittävästi muita vaimeampi. Tyylikkyyden rinnalla keveys on ollut vahvasti suunnittelijoiden mielessä. Erityisesti niille, jotka haluavat korostaa kaasunkäyttöä ja pitävät nestemäiset polttoaineet kakkosvaihtoehtona EtaPower on hyvä valinta retkikeittiöön. Käytettävyys on parempi kaasulla. PRIMUS OMNILITE TI Hintaluokka: 260 euroa Paino: 595 grammaa OmniLite Ti on uusin tulokas Primuksen hyvämaineiseen keitinsarjaan. Etenkin kaasukäytössä hauduttamalla keitin on melkein äänetön. Kattilan paikallaanpysymisessä ei ole mitään ongelmaa, mutta jalkojen huojuminen ison kolmen litran kattilan alla tuntuu selvästi. Alunperin kaasukeittimenä, yhdistettynä pohjastaan rimoitettuun kattilaan se on ollut tehokkuudessaan ylivoimainen. Aina liitintä ei edes tahdo saada irrotettua ilman työkaluja. Kova ääni on tämänkin keittimen ongelma. Rakenteellisesti EtaPower on Trangian ja letkun päässä olevan keittimen välimuoto. OmniLite jakaa keveimmän keittimen tittelin Whisperliten kanssa. Bensalla ja täydellä teholla melutaso nousee selvästi. Huojuvat kattilanpitimet ja kova ääni taitavat viedä testivoiton mennessään. Kevyt rakenne ja pieni evyt pakkauskoko. Toisaalta tuulisuoja on aina mukana. akkauskoko. 86 maaliskuu 2012. Etenkin talvella asia on erittäin harmillinen. Tehokas poltin toimii haudutuksessa ainoastaan välttävästi, kaasukäytössäkin. Keittimen tehonsäätö tapahtuu helposti ja täsmällisesti suoraan polttimesta. Kokoontaitettuna keitin vie vähiten tilaa ja mahtuu hyvin vaikka kattilan sisään. Jalkojen ja kattilankannattimien tukevuus jää puolitiehen. Erillinen säätöruuvi on mahdollisimman lähellä palopistettä. Tavallisella kattilalla mitattuna EtaPower ei ole kuitenkaan sen tehokkaampi kuin muutkaan monipolttoainekeittimet. Letkun, ja siten myös polttimen irrottaminen pumpusta on vaikeaa likaamatta sormenpäitään venttiilistä ylivaluvaan bensaan. Multifuel-malli tarjoaa mahdollisuuden käyttää keitintä kaasun ohella millä tahansa nestemäisellä polttoaineella. Kylmällä ilmalla pieni liekki ei tahdo jaksaa pitää poltinta tarpeeksi kuumana palaakseen hyvin. Primukselle tyypillinen pumpun ja keittimen liitos laskee käyttömukavuuden pisteitä reilusti
Tällä mallilla voi käyttää kaikkia polttoaineita kaasupatruunat mukaan lukien. Joka kerta liitosta avatessa sotkee helposti sormensa bensaan. X2-mallissa ainoa polttimen tehonsäätö tehdään suoraan pumpusta. Monipuolisuus puoltaa polttimen käyttöä ympärivuotisesti. Keitin toimitetaan kahdella suuttimella, joista toinen toimii kaasulla ja bensalla, toinen dieselillä ja kerosiinilla. Välttämättä kaikki ei ole aina mennyt oikeaan suuntaan. Trangian rungon kanssa keittimen perusversio on kolmanneksen muita painavampi, mutta moni arvostaa hyvää tuulisuojaa ja helppoa käytettävyyttä. Sen ympärillä ei kannata keskustella hennolla äänellä, jos se on mahdollista ensinkään. Trangiaan tottuneille tämä on erittäin hyvä vaihtoehto etenkin jos kaasu on lähinnä kakkosvaihtoehto. Kokonaisuutena X2 jää kuitenkin erilliskeittimien jälkeen. Kova ääni häiritsee häiritsee ä kaasunkäyttöäkin. maaliskuu 2012 87. Etenkin ruokaa hauduttaessa keittimen säätäminen vaatii kärsivällisyyttä pitkän viiveen takia. T E S T I TRANGIA MULTIFUEL X2 Hintaluokka: 180 euroa Paino: 964 grammaa TRANGIAN sisään sopiva monitoimipoltin on tuotteena ollut markkinoilla vuosikymmeniä. Primuksen pumpulle tyypillisesti pumpun ja keittimen letkun liitos on huono. Keittimen meteli on toisinaan korvia raastava kaasukäytössäkin. Aina sen avaaminen ei edes onnistu ilman pihtejä. Keitin tuntuu olevan joko täysillä tai sitten aivan sammuksissa. Ajan kuluessa malliin on tehty pieniä muutoksia ja uudistuksia
040-553 5469/Janne tilaajapalvelu@outdoormedia.fi Markkinapaikalla esittelet tuotteet ja palvelut edullisesti alan ammattilaisille ja harrastajille. 020 758 9966 Puh. alv. 9 %). Tutustu myös nettikauppaamme Kauppakuja 10 01800 Klaukkala Puh 09 8798886 Määräaikaistilaus 10 numeroa 84 (sis. Varaa paikkasi! Veikka Gustafsson puh. 9 %). Gore-Tex- säärystimet Maahantuonti ja markkinointi: www.finscoop.fi puh. 050-505 8848 veikka.gustafsson@outdoormedia.fi. 88 maaliskuu 2012. MARKKINAPAIKKA Kylmistäkin ilmoista voi nauttia täysillä Laadukas ja ajaton luomuvillakerrasto lämmittää ihanasti Tilaa ilmainen tuoteluettelo: 03-871 460 · www.ruskovilla.fi C ai r ng or m Pulkat Grönlannin ylitykseen Welhonpesä Upper Canada 16 WELHOSSA SUOMEN LAAJIN VALIKOIMA MELONTAVARUSTEITA, RETKILUISTIMIA JA LUMIKENKIÄ Kestotilaus nu Kestotilaus 6 numeron aus a jaksoissa 50 (sis. alv
maaliskuu 2012 89
Vuodesta 1926 merenkulkijoita palvellut lähetys yltää aivan eri ulottuvuuksiin kuin tekonokkelien juontajaparien tyhjäpäinen jutustelu ja valmiiksi pureskeltuihin hitteihin perustuva soittolistavetoinen sisältököyhyys. ×. Tuolloin päivän keskeisimmät velvoitteet on tehty, kakarat nukkumassa ja naapuri tajunnut vihdoin ottaa koiransa sisälle. Monessa tapauksessa illan viimeinen lähetys, kello 21.50, on ajankohdaltaan otollisin. Istunnon jälkiverryttelynä voi pohtia sitä, miksi Bogskärin tiedot jälleen puuttuivat. Liturgia vie kuulijaa itäiseltä Suomenlahdelta länteen kohti pohjoista Itämerta, ja kääntyy Ahvenanmerelle edetäkseen Selkämeren ja Merenkurkun kautta Perämerelle. Y Luentaan hiljentymällä voi meditoitua näkemään vallitsevat keliolosuhteet ulapoilla, saarten edustoilla ja kapeikoissa. Vaikutuksen saavuttamiseksi on huolehdittava, etteivät ylimääräiset ärsykkeet pääse häiritsemään kuuntelusessioita. Ainoastaan todella kovilla myrskylukemilla voidaan vaimeasti lausua "oh-hoh". Lopuksi kerrotaan meriveden korkeudet palaamalla rannikon havaintopisteitä myöten takaisin Suomenlahdelle. Merisään lähetysaikoina kannattaa avata radio, vaikka sattuisi olemaan syvällä sisämaassa, eikä omistaisi edes soutuvenettä. Muutokset tuulten suunnissa ja nopeuksissa huomioidaan vähin elein mumisemalla korkeintaan hyväksyvästi "mm-m" tai vaivihkaa ihmetellen "ym-hy". Muutoin ollaan mahdollisimman äänettöminä. Mahdollisesti kuultavat jäätiedotukset ja satamien liikennerajoitukset tuovat lisäarvoa talvikuukausien hoitojaksoihin. Käsitys on suppea. Varsinaiseen epistolaan päästään, kun ääni radiossa ryhtyy luettelemaan säähavaintoja rannikkoasemilta. Tämä vaihe havahduttaa todellisuuteen kuin kolehtivirsi tai terapeutti, joka herättelee potilastaan kymmenestä yhteen laskien. Aluksi luettavat varoitukset ja säätiedotus merenkulkijoille toimivat johdanto-osana. KOLUMNI Jokamiehen oikeus tarkastelee retkeilyyn liittyviä ilmiöitä kriittisin silmin ja antaa tuomionsa pirttipöydän ääreltä. JOKAMIEHEN OIKEUS 90 maaliskuu 2012 Julkisen palvelun terapiaa TEKSTI Marko Taavila PIIRROS Karoliina Lahti leisradion perinteinen Merisää on säilyttänyt tenhoavuutensa nykyisen mediatulvan keskellä. Radion ääreen tulee hakeutua hyvissä ajoin ennen rauhoittumiseen kehottavaa tunnaria. Säännöllisesti nautittuna ohjelma toimii maailmankatsomuksiin sitoutumattomana hartaushetkenä, joka edistää mielenterveyttä. Matkaan lähdetään Kotkan edustan Haapasaaresta kohti länttä, kunnes aluevesiä seurailemalla saavutaan Kemin Ajokseen. Neljä ja sunnuntaisin viisi kertaa vuorokaudessa toistuva viranomaistiedote edustaa laatua, jota kaupalliselta ohjelmatarjonnalta on turha odottaa. Eräs tuttavani onkin kuunnellut Merisäätä vuosikymmeniä välittämättä siitä, ettei tiedä mitä rannikkoasemien yhteydessä lausuttavat luvut tarkoittavat. Kallbådagrund, Kylmäpihlaja, Strömmingsbådan, Ulkokalla ja muut toinen toistaan kiehtovammat paikannimet värähtelevät hypnoottisina eetteriin. Merialueilta koottuja sääennusteita ja -tietoja luullaan yleisesti rajatulle kohderyhmälle tarkoitetuiksi. Numerosarjoina ilmoitettavat säätiedot täydentävät litanian terapeuttista vaikutusta, joka on niin koukuttavaa, että määreet menettävät merkityksensä
Vieraile osastollamme GoExpo-messuilla! RETKI-kylä osasto 6s120 www.vaude.com Serniga 800 Norrsken Norrsken Pump Pillow Photo: Bastian Morell Follow us on
PAREMPI PITO G Nabucco GTX Men black ® 3 LABORATORIO TESTIT: +18/20% +20/25% +30/32% normaali kumi normaali kumi normaali kumi G3 pohja G3 pohja JÄÄ EN 13287 KERAAMINEN EN 13287/2007 TERÄS EN 13287/2007 Nabucco GTX Ws white ® Couloir GTX Men dark brown ® G3 pohja www.lowa.de - jälleenmyyjät osoitteesta - www.bonge.fi LOWA on ainoa ulkoilujalkinevalmistaja jolla on ISO 9001 sertifikaatti korkeimman laadun ja parhaiden valmistusprosessien varmistamiseksi. Eu roo p ass ak Löytääksesi lisätietoja LOWAN talvikengistä, käy osoitteessa : äsi nt eh ty