Retki 4/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

SALPAPOLKU · EVON RETKEILYALUE · SEIKKAILU PATAGONIASSA · POKASAHA TOUKOKUU 4/2010 · 8,10 RE T K E I LY · M A T K A ILU · VA RUS T EE T EILY AT ILU Kuka opettaisi junioreille erätaitoja? NÄIN VALITSET MAKUUPUSSIN LAPSELLE 9+2 retkireppua nuorille KARASJOKI KOSKISSA MELOEN TONGARIRON HUDSONIN HUIPUT KANSALLISPUISTO NEW YORKIN KUPEESSA UUDESSA-SEELANNISSA
PHOTO: TIM KEMPLE LE LE Gavea Stone Highline, Rio de Janeiro RENAN OZTURK, BRAZIL thenorthface.com/eu
vuosikerta VIRALLINEN SEIKK AILIJA K ARTAT JULK AISIJA Outdoor Media Oy info@outdoormedia.fi ILMOITUSMY YNTI Mikko Hieta mikko.hieta@retkilehti.fi TOIMITUSSIHTEERI Veikka Gustafsson VAKITUISET AVUSTAJAT Joel Ahola PIIRROKSET Tuukka Tams toimitussihteeri@retkilehti.fi TAIT TO Tenho Järvinen aineistot@retkilehti.fi Joel Ahola Aino Juslén Mikko Lamminpää Joppe Ranta Ville Siekkinen Marko Taavila Pasi Ikonen Aksana Kurola Mikko Nikkinen Tiina Riikonen Poppis Suomela Karoliina Lahti ISSN 1456-8837 Jenni Nilsson p. Kuka veisi juniorit metsään ja opettaisi erätaitoja. 040-547 8844 jenni@outdoormedia.fi Aikakauslehtien liiton jäsen Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. Tilaa RETKI ILMEST Y Y 10 KERTAA VUONNA 2010 etunimi.sukunimi@retkilehti.fi TOIMITUS PL 193, 15101 LAHTI toimitus@retkilehti.fi REPRO AVUSTAJAT TÄSSÄ NUMEROSSA Tenhelp Oy, Kerava PAINO Heidi Kohtala Katleena Kortesuo Artturi Kröger Lauri Sarkimaa K ANNEN KUVA Kestotilaus 6 numeron jaksoissa 42 Määräaikatilaus 10 numeroa 76 TILAAJAPALVELU Oy Scanweb Ab, Kouvola Mikko Nikkinen Taipalsaari tilaajapalvelu@retkilehti.fi p. Retki ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten tai kuvien säilytyksestä eikä palauttamisesta. etsimessä1418 Juniorit retkipoluilla Luonnosta vieraantuminen huolestuttaa, mutta silti lasten elinpiiriä halutaan turvallisuuden vuoksi rajoittaa. Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. 044-733 0022 tito klo 916 (tilaukset, laskutusasiat, osoitteet). Tutustuimme eri järjestöjen lasten ja nuorten parissa tekemään työhön. www.retkilehti.fi PÄÄTOIMIT TAJA 12
TÄSSÄ NUMEROSSA aluksi610 Taipaleelta Pääkirjoitus Virallinen seikkailija toukokuu1929 Uutiset Retkikamppeita junioreille Maamerkit Retkeilijä Petteri Lukka OmaRetki Sinivuokko Tapahtumia Kirjat varusteet3152 Uutuudet Pikatesti Halti Pata Pro Testissä nuorten rinkat Eräaskareita pokasaha Varustekatsaus makuupussi lapsille retkellä5387 Bunkkeripolkua pohjoiseen Evon retkeilyalue Unelma-ammattina puistonvartija Seikkailu isojalkojen maassa Pohjola Karasjoki Kaukomatka Vuorivaellus maorien maisemissa Päiväretki Hudsonin huiput Muonaa luonnonantimista lopuksi8890 Markkinapaikka Jokamiehen oikeus
taipaleelta kuva Patrick Degerman 6 RETKI toukokuu 2010
Kosken kuohuva kevätilo kohottaa melojan mieltä. RETKI toukokuu 2010 7
Tämän lehden teemana ovat lapset ja nuoret. Se ei ole järkevää. Nykyajan trendi on ylisuojeleminen. Monet järjestöt tekevät tärkeää työtä tarjotessaan junioreille mahdollisuuksia retkeilyyn. Erämaassa tehdään vain asioita, joihin omat taidot riittävät, mutta silloin asenteen on oltava kohdallaan: eteen ei tule tilannetta, josta en selviäisi. Pitää voida rakentaa lautta, vaikka se saattaa upota mikä lähes varmasti aluksi tapahtuukin. Lapset halutaan eristää maailmasta turvallisuuden kuplaan, josta kaikki riskit on poistettu. Valitettavasti liian monen harrastus pysähtyy vanhempien pelkoihin. Lapsen on saatava pakata reppunsa itse silläkin uhalla, että jotain unohtuu. Luova ihminen ei suostu uhriksi, vaan paitsi varautuu erilaisiin tilanteisiin ennakolta, myös toimii tilanteissa aktiivisesti pelastuakseen. Luovalla ajattelulla on merkitystä myös onnettomuustilanteissa. Tähän meidän tulisi nuorisoamme kasvattaa. Nykyajan trendi on ylisuojeleminen. Mikko Hieta mikko.hieta@retkilehti.fi 8 RETKI toukokuu 2010 kuva Mikaela Löfroth. Mitä MacGyver tässä tilanteessa tekisi. Vanhemmat eivät uskalla päästää lapsiaan retkille, koska siellä voi sattua jotain. Arjen sankareiksi nostettiin ne kansalaiset, jotka olivat keksineet jonkin nokkelan tavan matkustaa lentokiellosta huolimatta. Nyt lentoliikenne oli pysähtynyt, ja taivaalla oli vain koskemattoman sininen väripinta. PÄÄKIRJOITUS MIKKO HIETA Retkeily kehittää luovuutta K un tulivuori alkoi Islannissa syöstä ilmoille tuhkaa, ryhdyin tuijottelemaan taivaalle. Koska kaikkia vaaroja ei kuitenkaan voida poistaa, on huomattavasti tärkeämpää opettaa lapset sietämään epävarmuutta, tunnistamaan vaaroja ja toimimaan vaaratilanteissa oikein. Kun eteen tulee yllättävä tilanne, on ryhdyttävä luovaksi. Uskon vahvasti, että varhaisilla luontokokemuksilla on merkitystä luovan ajattelun kehittymisessä. Tiedotusvälineet ovat olleet tulvillaan kertomuksia siitä, kuinka tuhka pilasi matkasuunnitelmat. Heiltä löytyi sitä kuuluisaa luovaa ajattelua. Ratkaisukeskeinen lähestymistapa auttaa pärjäämään tilanteessa kuin tilanteessa, myös myöhemmin työelämässä. Pitää uskaltaa suunnistaa, vaikka matkalla voikin eksyä. Tavallisesti maisemaa halkovat useat lentokoneiden suihkumoottoreiden jälkeensä jättämät tiivistymisvanat. Siinä oli jotain runol- lista
Niinpä on syytä olla jatkuvasti tarkkana: seurata ilua leijan käyttäytymistä, narujen kiertymistä, suksien temppuilua ja varsinkin epätasaisena aaltoilevaa lumenpintaa. Voi sitä onnistumisen riemua, kun huomasin pääseväni haluamaani suuntaan! Seuraavaksi pääsimme kokoilemaan isoa leijaa ensin varovaisesti kävellen ja sitten taas suksien päällä kiitäen. Ryhmämme a. en Toivottavasti ehdin leijailemaan tunturiin vielä tämän talven lumille. umisriski Tuulen voima on valtava eli leijahiihdossa on loukkaantumisriski eurata koko ajan läsnä. Minulle tarjottiin jalkaan laskettelusuksia ja lumilautaa, mutta päätin edetä omilla telemark-suksillani, sillä tarkoitukseni on käyttää leijaa jatkossa hiihtovaelluksilla. VIRALLINEN SEIKKAILIJA VEIKKA GUSTAFSSON Tuulen kyydissä P ari uukautta sitten päätin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni: olen jo monta vuotta halunnut kokeilla leijahiihtoa. Parin tunnin kuluttua ohjaaminen alkoi olla hanskassa. Ensikosketukseni leijahiihtoon ei takuulla jää viimeiseksi. päättikin liotella lihasjännitykset läheisen kylpylän altaissa. Vasta sitten uskallan hankkia itselleni sopivan leijan. Sepä vasta päivän kruunasikin. menoa ohjataan. Viiden tunnin harjoittelun jälkeen arvelin hallitsevani s leijahiihdosta ainakin ensimmäiset alkeet. Mahtavaa! Tunsin valtavaa ulkoilun riemua, johon liittyi upean sään lisäksi uuden oppiminen. si. sta Aluksi kävimme läpi, kuinka tuulen vedon saa pois leijasta ja miten n. Sitten sain käsiini pienen harjoitteluleijan. Veikka Gustafsson veikka.gustafsson@outdoormedia.fi Voi sitä onnistumisen riemua! 10 RETKI toukokuu 2010 kuva Mikko Nikkinen. Pian olin pienen porukan mukana Espoon Laajalahden jäällä opettelemassa mielenkiintoisen retkeilymuodon ensiliukuja. Niinpä etsin netistä leijakurssin järjestäjän ja otin häneen rohkeasti yhteyttä. Tuntui e älyttömän makeelta päästä pienen puhurin avulla liikkeelle ja tehdä ensimmäisiä kaarroksia. Huomasin myös e löytäneeni kaikkialta kehostani uusia lihaksia. Aion kokeilla leijoja vielä kotikulmilla merenjäällä sopivan sään tullen
etsimessä lapset ja nuoret retkellä teksti ja kuvat Joppe Ranta Metsään pienestä pitäen OVATKO LAPSET JA NUORET VIERAANTUNEET METSÄSTÄ. ONKO MEISTÄ VIELÄ RETKEILYOPPIEN ANTAJIKSI? 12 RETKI toukokuu 2010. HÄVIÄVÄTKÖ VANHAT ISILTÄ PERITYT ERÄTAIDOT NYKYNUORISON MUKANA. LUONNOSSA LIIKKUMISEN VÄITETÄÄN LISÄÄNTYNEEN, MUTTA ONKO NÄIN OIKEASTI
Retvät kauniisti ken joht ken johto hto johtoporukka yritti sytytellä kaivonrenkaaseen nuotiot nuotiota päivällisen valmistamista varten. Kylmässä teltassa niiden kuivuminen oli kohtalai kohtalaisen hidasta. Mielenkiintoista oli, että äidillä oli itsellään partiotausta. Huolestunut äiti haki ensimmäisen yön jälkeen lapsensa retkeltä pois. Yleisönosastoon kirjoittanut äiti vielä kauhisteli retken vetäjien 14 vuoden ikää. Toinen teltta, se poikien, oli täysi sekamelska. lin taannoin vierailemassa partioretkellä. Toisen teltan kamiinanpiipusta näkyi hienoisia savukiehkuroita. Matkaa eräelämään oli jouduttu talsimaan kokonaista 500 metriä lumeen tallattua polkua pitkin. oti nuotiota O Kylmä ei kuulemma haitannut. Huolestummeko turhaan? Katselin retken menoa hieman kauhistellen. Parinkymmenen hengen porukasta valtaosa oli 1114-vuotiaita ja heidän muutama johtajansa kahdenkymmenen molemmin puolin. Vajaa puolet teltan pohja-alasta oli suojattu S läpinäkyvällä muovilla. Mukaansa hän sai väsyneet tytöt, jotka haisivat voimakkaasti savulle ja joiden kengät, vaatteet ja makuupussit olivat märät. Likaisia asti na. Kylmä ei kuulemma haitannut. Muutama märkä halko oli maassa kamiinan vieressä, mutta tulta kamiinassa ei ollut. Oli pikkupakkanen, ja ensimmäisenä törmäsin pihalla kolmeen veistelevään pojankoltiaiseen. Yksi johtajista yritti saada märkiä puita kamiinassa syttymään. Jääkaappia ei ollut ja vesi piti ammentaa avannosta. Mietin, olinko muuttunut yhtä hysteeriseksi kuin se äiti, joka kolme vuotta sitten Helsingin Sanomien yleisönosastossa päivitteli partioretkeä, jonka puitteet olivat sähköistämätön mökki ja savuttava kamiina. He ilmoittivat kärsivänsä kylmyydestä ja siksi lämmittelevänsä makuupusseissa. Teltan katossa kiertävissä naruissa roikkui joTelt kuset housut ja muuta muutama hanska. Nuorte nau ti Nuorten nautti ten te Nuorten nauttiman lounaan jäljet näkyivät telttojen takan Likaisia astioita lojui siellä täällä, vaikka tiskipaljutkin na. Sen päällä näkyivät makuualustat, makuujuo pussit, rinkat, kengät, juomapullot, karkkipaperit, vaihtovaatteet ja mu muu krääsä hujan hajan. Likais a s olivat vielä paikallaan. Sujahdin teltan ovesta sisään, kun kuulin sieltä kamiinan kolahtelua. Enimmäkseen naureskeltiin aiheen aloittaneelle äidille, mutta sai hän joiltain kirjoittajilta ymmärrystäkin. Pihalla oli siististi viikattuna kolmekin kappaletta m a kolmekin kappalett kevytpeitteitä. Puolityhjät salaattikipot nököttiolivat vielä pa liv vat olivat ielä vä k ni vät kauniis leipäpussin ja potkupallon vieressä. Majoite oli pystytetV ty karkean soran päälle. Partiolaisten osin kärkevätkin RETKI toukokuu 2010 13. Retkialueen pihalle oli pystytetty kaksi puolijoukkuetelttaa, joista toisessa asustivat tytöt ja toisessa pojat. Teltan lattialla makaili tyttöjä. Kirjoituksesta seurasi pitkä sanailu keskustelupalstoilla. Paitahihaisillaan ja avopäin he olivat vuolevinaan voiveitsiä
Ilmeisesti suurin osa tavaroistakin palasi koteihin. Ei kai retken tarkoitus ole kurjuuden maksimointi. Monet kirjoittajat olivat itse näistä asioista saaneet partiouransa aikana karaistusta ja kokemusta. Olinko vain jo liian vanha ja kasvanut ohi ajasta, jolloin retkeily oli hurjaa ja huoletonta? 14 RETKI toukokuu 2010. Kun johtaja on porukastaan vastuussa, tarkoittaa se myös heistä huolehtimista. Onhan se kätevää, jos taskulamppu löytyy aina tarvittaessa, varahanskat ovat tallessa ja ruokailuvälineet putsattuina pussissa, ennen kuin maahan satava lumi ne peittää. Vai onko jo niin, että tämäkin asia on monilla unohtunut jo muutama ikäryhmä sitten. Retken jälkeen mietin, olinko kuitenkin kauhistellut ja moralisoinut turhaan. Partiossa puhutaan tekemällä oppimisesta, mutta onko kaikkien haettava se oppi itse kantapään kautta. Kaikilla oli Taitojen ja tietojen karttuessa voi lähimetsistä lähteä haastavampiin maisemiin. Omat opit olisi syytä siirtää nuoremmille. Opastusta ja ohjeita uusiin seikkailuihin kannattaa kysellä kokeneemmilta kulkijoilta. ollut kivaa ja seuraavaa retkeä jo odoteltiin kovasti. Totuuden nimissä on sanottava, että kahden yön retkeltä palasi pois väsynyt ja likainen mutta erittäin iloinen porukka. etsimessä lapset ja nuoret retkellä Lasten on turvallista totuttautua retkeilyyn, kun heistä huolehditaan ja heitä opastetaan oikeaan suuntaan. kommentit kertoivat savunhajun ja märkien vaatteitten kuuluvan asiaan. Saattaahan se olla, että juuri tästä syystä märkien vaatteitten, kylmettymisen ja sekasotkussa olevien varusteitten ajatellaan kuuluvan retkeilyyn. Tavaroiden määrätty järjestys ei ole huono asia. Itse olisin ehkä tinkinyt retken muusta ohjelmasta ja keskittynyt aluksi telttojen eristämiseen kylmästä ja kosteasta sorapihasta, majoitteiden lämmittämiseen ja varusteiden kuivattamiseen. Osaavatko nykyiset johtajat itsekään enää toimia retkillä
Kansainvälinen Junior Ranger -toiminta rantautui Suomeen viime kesänä, jolloin Metsähallitus järjesti viidelletoista 1115-vuotiaalle nuorelle metsänvartijalle leirin Nuuksiossa. Leirikoulut ja erityisnuorten kanssa tehdyt vaellusprojektit ovat myös oleellinen osa nuorten erilaisia mahdollisuuksia saada tutustua luontoon ja retkeilyharrastukseen. Kohtalaisen uusi metsäinen harrastus on airsoft eli kuula-aseilla käytävät pelit. Kalastuskerhot ja -porukat sekä metsästysseurat vievät nuoria luontoon. Luontoa havainnoidaan myös erilaisten luontoyhdistysten ja seurojen retkillä. Varsinaisen kalastuksen ja metsästyksen ohella tulevat myös erä- ja retkitaidot tutuiksi. Lapsille luodaan mahdollisuuksia tutustua lähiluonnon ihmeisiin turvallisesti ja tuttujen ihmisten seurassa. Näissä kaikissa toiminta on kuitenkin enemmän luonnosta lähtevää kuin varsinaista retkeilytaitojen opettelua. Myös monet muut päiväkodit toteuttavat lasten kanssa luontoon liittyvää ohjelmaa, mutta ne eivät ole virallisesti Luonnossa kotonaan -päiväkoteja. Taistelun tiimellyksessä syödään eväitä tai valmistetaan ruokaa. Retkeilykärpäsen puraisemaksi saattaa joutua myös vaellusrippikoulussa. Klubi kokoontuu kerran kuussa ja tutustuttaa nuoret erilaisiin lajeihin, kuten retkiluisteluun, avantouintiin tai iglun rakentamiseen. Tekemällä oppimisen pitäisi viedä sujuvasti eränkäynnin saloihin. Leireillä tai omatoimisesti Muuta puuhastelua luonnossa tarjoavat erilaiset leirit. Airsoft-porukoille järjestetään suuria pelitapahtumia, joissa tapahtumapaikkana on yleensä luonto. Lasten kesäsiirtolat ovat yleensä metsäisessä ympäristössä, ja vaikka mökeissä ehkä nukutaan, tulee ohjelmassa varmasti hyviä luontokokemuksiakin. Kerhotoiminnan mainostetaan olevan iloista yhdessäoloa, kädentaitoja, elämyksiä, pieniä retkiä ja luonnon tutkailua. Kouluikäisille lapsille mahdollisuuksia tutustua luontoon tarjoaa muun muassa Luonto-Liitto. Latuyhdistyksillä on nuorisojaostoja, joissa retkeilytietoa ja -taitoa viedään eteenpäin. Tässäkin toiminnassa opitaan mainiosti tulemaan toimeen metsässä. Kokeneiden vetäjien johdolla oppii samalla hieman erätaitoja. Iän karttuessa voi siirtyä Luonto-Liitossa haastavampaan toimintaan. Monipäiväisessä pelitapahtumassa nukutaan teltassa. 16 RETKI toukokuu 2010. Luonnossa kotonaan rantautui Suomeen kymmenen vuotta sitten Ruotsista, jossa ensimmäinen I Ur och Skur -päiväkoti aloitti toimintansa vuonna 1985. Luontokoulut ympäri Suomea tarjoavat monipuolista toimintaa luontoon liittyen. Espoossa Suomen Latu on kokeillut Outdoor-klubia, jonka tarkoituksena on saada luontoharrastuksen piiriin 1317-vuotiaita nuoria. Suomen Ladulla on ollut pitkään ongelmana nuorisojäsenten puute. Oppilaille ja opettajille suunnatut tapahtumat ja kurssit pyrkivät näyttämään monipuolista elinympäristöä ja kertomaan sen monimuotoisuudesta. Useat seurakunnat järjestävät niitä kesäisin, ja ne ovat perinteisesti olleet suosittuja. Muun muassa BirdLife Suomi järjestää lintujen kiikarointia myös lapsille ja nuorille. etsimessä lapset ja nuoret retkellä Tauolla on hyvä tutkia opastaulusta ympäröivää luontoa ja lepuuttaa selkää, jota takapainoisesti pakattu rinkka on rasittanut. Toiminnan tarkoituksena on täyttää lapsen uteliaisuus ja tiedonhalu viemällä lapset pienestä pitäen luonnon helmaan, jossa he voivat kokea ja havainnoida ympäristöään. Ladun kerhot järjestävät retkiä ja vaelluksia, mutta yhä valtaosa osallistujista on vanhempaa väkeä. Samaa voidaan sanoa vaikka islanninponiharrastuksesta. Vaikka koiraleirin ohjelma pyörii eläinten ympärillä, ovat puitteet usein lähellä luontoa. Moni metsästysseura tekee myös arvokasta luonnonsuojelutyötä. Siinä yhdistyivät luonnon tutkiminen, retkeilytaidot ja kansallispuiston työtehtävät
Nuori retkeilijä tarvitsee opastusta ja kannustusta myös kotoaan. KUPL KUPL VIPA ETI VI AKETI AVA VIPAKETINAVAA TINA LUE LISÄÄ OSOITTEESSA: WWW.GERBERGEAR.COM OSO OSOIT SOI AR.CO R.CO i j Markkinointi Myynti ja M Fiskars Brands Finland Oy Ab Puh. Seikkailu voi alkaa aivan läheltä lähimetsästä. YHDELLÄ KÄDELLÄ AVATTAVA UUTUUS MALLI OCTANE TM OCTANE TM OCTANE ON TODELLINEN TEHOPAKKAUS TÄYNNÄ PÄTEVIÄ DELL NEN DELLINEN YNNÄ PÄTEVIÄ NNÄ PÄTEVI NN PÄTEVI E OMINAISUUKSIA JA PAINAA VAIN 142G. 020 439 10 info@fiskarsbrands.fi RETKI toukokuu 2010 17. On toki totta, että heti ei kannata hankkia kaikkein kalleimpia varusteita, mutta surkeilla välineillä saadaan innostus myös nopeasti tapettua. Perhekursseille pääsevät lapset jo kahdeksasta ikävuodesta alkaen, mutta suosituin, Junior Fundamental Bushcraft -kurssi, on tarkoitettu 1116-vuotiaille. Pelkästään lukemalla oppii jo monia hyödyllisiä perustaitoja. Retkeilystä innostuneiden lasten ja nuorten kannattaa hyödyntää paikkakunnan kirjastoa ja internetiä. Suomessa vastaavia kursseja ei juuri ole, paitsi Survival Killan vuosittain järjestämä ulkoilun turvallisuuskurssi. Suomessa itsepintaisesti kuvitellaan, että olemme eränkävijäkansaa ja jokainen tulee toimeen metsässä. Itse pakkaamalla tietää, mitä mukaan tulee ja mistä taskusta mitäkin löytyy. Seikkailu alkaa lähimetsästä RETKEILYSTÄ innostuneet voivat kartuttaa taitojaan monella tapaa, kuten kirjoista lukemalla tai osallistumalla alan harrastustoimintaan. Joiltain maksullisilta tv-kanavilta voi katsella laadukkaita brittiläisen Ray Mearsin ohjelmia tai Bear Gryllsin eloonjäämiskouhotuksia. TYÖKALUT: KÄRKI UT: K ÄRK T KÄRKIPIHDIT, SIVULEIKKURIT, SILEÄT, VULEIKK T, SIVULEIKKU LEI LEÄE ÄJA SAHALAITAINENVEITSI, RISTIPÄ HALAITAINENVEITSI, RISTIP ALAITAINENVE TSI RISTIPÄÄMEISSELI, NVE SI, VEIT LI, I 2x TALTTAPÄÄMEISSELI, PULLO TALTTAPÄÄMEISSELI, PULL ALTTAPÄÄME SSELI PULLONAVAAJA, TAP Ä E APÄÄ LI, KUPLAMUOVIPAKETINAVAAJA. KOMPAKTISTA KOMPAKTISTA IA A PAIN AI OMPAK TISTA KOOSTA 4" HUOLIMAT OCTANEN ON VARUSTETTU HUOLIMATTA HUOL MAT UO ON VARUSTET TU VARUST T TU ARU TET YHDEKSÄLLÄ TUKEV LLÄ TUKEVALLA TYÖKALULLA. Mikään ei korvaa kokemisen ja itse tekemisen riemua. Siellä metsiin on hankalampi päästä kuin Suomessa, jossa jokamiehenoikeudella voi kuljeskella varsin vapaasti. TÄMÄ SPORTT ULLA. Kurssitarjontaa on Suomessa vähän, joten omatoiminen harjoittelu on monelle ainoa mutta sitäkin hyödyllisempi vaihtoehto. ÄM SPORTTINEN MONITOIMITYÖKALU SOPII KÄTEEN HETI! MIT YÖKA T ÖK A ÄTEEN H TI TEE HETI! TI! Erätaitoja voi opetella myös televisiosta, mutta valitettavasti kotimainen tarjonta rajoittuu vain kalastukseen ja metsästykseen. Keski-Euroopassa ja myös Isossa-Britanniassa erätaidot kasvattavat suosiotaan nuorison keskuudessa. Meillä on olemassa kerhoja ja harrastuspiirejä luonnon tarkkailuun, mutta varsinaisiin retkeilytaitoihin erikoistuneet tahot ovat harvassa. Täysin väärä tapa on pakata juniorin reppu valmiiksi. Niitä lähimetsässä kokeilemalla ja retkeilyvälineitä hankkimalla pääsee hyvään alkuun. Sen käyneet voivat hakea jatkokurssille, jonka ikärajat ovat 1417 vuotta. Se tosin kestää kaikkiaan 13 päivää ja alaikäraja on 16 vuotta, joten lasten toimintaa se ei varsinaisesti ole. Todellisuus vain on aivan muuta. Vieraantuminen luonnosta tunnustetaan, ja sen takia kursseille hakeudutaan. Myös partiolaiset ja jotkut opistot järjestävät ajoittain retki- ja erätaitokursseja. TÄMÄ SPORT T Ä UK E V UKEV LULLA. Diana Taylor, Englannin johtavan erätaitokurssien järjestäjän Woodlore Ltd:n toiminnanjohtaja kertoo heidän kurssittavan kesäisin pitkälti yli sata lasta. Kaikilla ei ole mahdollisuuksia tai halua käydä luontoon erikoistuneissa päiväkodeissa tai liittyä partioon. Siksi lasten ja nuorten pitäisi saada itsekseen kulkea metsissä
1012-vuotiaat seikkailijat ja 1215-vuotiaat tarpojat harjoittelevat ja oppivat elämään luonnossa sitä kunnioittaen. Suomen Partiolaiset on valtakunnan suurin nuorisojärjestö, jossa luontoon tutustutaan nimenomaan retkeilyn keinoin. Muutama hiljainen vuosi voi viedä arvokkaan retkeilyperinteen täysin kadoksiin. Pienryhmissä toimivat seikkailijat ja tarpojat tutustuvat jokamiehenoikeuksiin, suunnistukseen, retkeilyvälineisiin, ruuanlaittoon ja leiriytymiseen. Liian kätevän johtajan virhe voi olla kuitenkin liiallisessa tekemisessä. Erätaidot ovat aina olleet partiolaisille kunniakysymys ja niiden osaaminen itsestäänselvyys. Eli kun osaa ottaa oikeanlaiset tavarat mukaan, tietää miten leiriydytään ja tehdään retkiruokaa sekä osaa suunnistaa ja liikkua luonnossa, niin silloin hallitsee retkeilyn perustaidot. Pelkkä lasten innostaminen ei nykyisin riitä, vaan heidän vanhemmilleen on osattava antaa turvallinen ja luotettava kuva retkeilytoiminnasta. Monia partiolippukuntia vaivaa johtajapula. Karismaattinen johtaja voi innostaa kaikki retkeilyharrastukseen. Vanhemman johtajan johdolla oppien pitäisi siirtyä sukupolvesta toiseen. Päiväretket, yhden yön kämppäretket, kesäleiri teltalla, syksyllä laavulla ja haastetta pikkuhiljaa lisäten saadaan harrastukseen luonteva totuttautuminen. Siksi oma taidottomuus voi olla monelle lippukunnalle vaikeaa hyväksyä. Pelkkä lasten innostaminen ei riitä. Lasten ja nuorten kanssa täytyisi retkeillä vallitsevan tason mukaisesti. Englanninkielessä ovat sanat survival ja bushcraft, joista ensimmäinen tarkoittaa henkiinjäämistä ja jälkimmäinen toimeen tulemista luonnossa. Moni retkeilyvälinehän on peräisin armeijoiden tarpeista. Tekemällä oppimisen pitäisi viedä sujuvasti eränkäynnin saloihin. päin, on kaikki kunnossa. Leiriläiset voivat oppia toisiltaan monenlaisia taitoja. Tulentekoa magnesiumpuikolla harjoitellaan, jotta se tositilanteessa onnistuisi helpommin. Airsoft-pelaajat pyrkivät autenttisuuteen ja hankkivat varusteisiinsa myös välineitä, joilla oikeat sotilaat pärjäävät maastossa. Vaikka luonnossa liikkuvia perheitä on paljon, on lapsiaan liikaa suojelevia vanhempia vielä enemmän. Erätaidoissa ja niiden osaamisessa sekä opettamisessa täytyisi myös oppia ymmärtämään vivahde-erot. On todella sääli tappaa nuoren retkeilyinnostus sillä, että kavereilta järjestään kielletään osallistuminen retkille. Luonnossa liikkumista ei tee yhtään vähempiarvoiseksi, vaikka sen tekee sotaleikkien ohessa. Hiljattain uudistettu ohjelma korostaa retkeilytaitojen tärkeyttä. Murjottavalle retkeilijälle on keksittävä uutta mielekästä puuhaa, niin paha mielikin haihtuu nopeasti. 18 RETKI toukokuu 2010. etsimessä lapset ja nuoret retkellä Leireillä on paljon samanhenkistä porukkaa. Vähäiset taidot karttuvat, kun asiassa edetään rauhallisesti. Heti ensitöikseen ei kannata retkellä mennä vaikeimman kautta. Kärjistäen voidaan sanoa, että kun ne hallitsee kunnolla, ei koskaan joudu tilanteeseen, missä tarvitaan selviytymistaitoja. Pärjäämistä vai henkiinjäämistä? Partiossa, kuten monessa muussakin harrastuksessa, perinteet ja olosuhteet ovat avainasemassa. Jos vain yksi tekee eikä koko ikäryhmä pääse kokeilemaan itse, taidot voivat rapautua. Usein softaaja saa perusretkeilijää konkreettisemmin kosketuksen luontoon ryömiessään sammalmatolla vihollisen selustaan. Jos ajatus toimii ja opit siirtyvät eteen- Lapset väsyvät aikuisia helpommin retkillä, ja joskus pinna palaa. Tästä syystä partiolippukunnissa on hyvin vaihteleva taso retkeilytiedoissa ja -taidoissa
toukok www.retkilehti.fi Uutiset20 Retkikamppeita junioreille23 Maamerkit24 Retkeilijä Petteri Lukka25 OmaRetki26 Sinivuokko27 Tapahtumia27 Kirjat28 RETKI toukokuu 2010 19 kuva Vastavalo.fi/Reijo Nenonen 20 2029
Vihreä vyöhyke tarkoittaa Suomenlahdelta Barentsin merelle ulottuvaa suojelualueiden verkostoa ja siihen liittyviä hankkeita. Monesti karhujen liikkeistä ei kuitenkaan tiedetä, sillä ne ovat tyypillisesti hiljaisia ja huomaamattomia kulkijoita, joista ei useinkaan aiheudu vaaraa tai häiriötä ihmisille. Ensimmäisenä valmistuu esteetön nuotiopaikka Niemisjärvillä. Vantaan kaupungin ympäristöpäällikkö Stefan Skog ehti jo lupaamaan, että Vantaa osallistuu kilpailuun suojelemalla Kehä III:n varrella Petikossa olevan Hermanskärin 53 hehtaarin kalliometsän. Fennoskandian vihreä vyöhyke -yhteistyö vahvistuu EUROARKTISEN NEUVOSTON ympäristöministereiden kokouksen yhteydessä allekirjoitettiin Suomen, Venäjän ja Norjan yhteisymmärryspöytäkirja Fennoskandian vihreän vyöhykkeen kehittämisestä. Hankkeessa työskentelee erityisryhmien maastopalveluihin erikoistunut metsätalousinsinööri. "On iso asia, kun pääsee nuotiokahville metsään", iloitsee vammaisneuvoston puheenjohtaja Pia-Nina Vekka. Suunnitteilla on myös invamitoitettu käymälä ja laituri sekä esteettömiä laavuja. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvion mukaan Suomessa elää kesäisin noin 1 500 karhua. EVOSTA ESTEETÖN RETKIKOHDE METSÄHALLITUS ryhtyy kehittämään Evon retkeilyalueen palveluja niin, että ne ovat esteettömästi kaikkien kävijöiden käytettävissä. Puistonjohtaja Jere Rauhalan mukaan esteettömyydestä ei aiheudu juurikaan lisäkustannuksia, vaan tarvittavat muutokset voidaan tehdä sa kuva Juhani Karvonen Viime kesänä Evolla kokeiltiin näkövammaisille suunniteltua luontopolkua. malla, kun palveluita muutenkin korjattaisiin. Ruokintapai- kat voi myös kalkita, jolloin houkuttelevat hajut eivät kulkeudu karhun kuonoon. Kutsumattomilta käpäliltä on helppo välttyä pitämällä eloperäiset jätteet suljetuissa roskaastioissa poissa tassujen ulottuvilta. Suojelupäätöksiä arvioidaan kilpailussa luonnon monimuotoisuuden säilymisen ja virkistyskäytön kannalta. Kilpailun järjestäjät haluavat pysäyttää luonnon monimuotoisuuden vähenemisen erityisesti eteläisessä Suomessa, jossa kuntien ja seurakuntien rooli maanomistajina on merkittävä. Karhujen vierailut asutuksen tuntumassa ovat lisääntyneet viime vuosina karhukannan levittäytyessä koko maahan. toukokuu uutiset koonneet Mikko Hieta ja Aino Juslén Lyhyesti SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO, Suomen Latu ja Suomen Partiolaiset kannustavat kuntia ja seurakuntia suojelemaan omistamiaan maa-alueita luonnon monimuotoisuuden vuoden aikana ja näin osallistumaan Luontohaaste-kilpailuun. Maastotyöt toteutetaan vankityövoimalla. 20 RETKI toukokuu 2010 kuva Vastavalo.fi/ Hannu Holopainen Kunnat ja seurakunnat saivat luontohaasteen KARKOTA KARHUT SIIVOAMALLA. Ideoita kerätään myös Hämeenlinnan vammaisneuvostolta. Pihapuuhun jäänyt talipallo tai lintulaudalle unohtuneet siementen rippeet saattavat nimittäin houkutella vieraaksi talviuniltaan heränneen nälkäisen karhun. Erityisesti nuoret yksin liikkuvat karhut käyttäytyvät rohkeasti etsiessään helppoa ravintoa. Erillinen työryhmä laatii ehdotuksen kriteereistä, joilla toimenpiteitä vaativien kohteiden puhdistamisen etenemistä arvioidaan. Suomen ja Karjalan yhteisprojekti Karjalan käytöstä poistettujen torjunta-aineiden hävittämiseksi esiteltiin ensimmäisenä valmiina projektina. METSÄSTÄJÄIN KESKUSJÄRJESTÖ kehottaa suomalaisia siivoamaan pihapiirit talven jäljiltä. Erityisesti Barentsin alueella ympäristöä pahiten saastuttavia kohteita pyritään korjaamaan ja puhdistamaan
LisäkVuosaaressa vietetään Natura Vivan melontakeskuksen avajaisia 30. Tapahtumassa kisattiin boatercrossissa, jossa neljä kilpailijaa laskee kosken samanaikaisesti. Läpikulkevaksi teemaksi on valittu maailman kissaeläimet. Vapunpäivänä Helsingin yliopiston biologit järjestävät museossa lapsille hauskan ja opettavaisen Vappushokkelo-tapahtuman kello 1017. Arviointiprosessiin sisältyy muun muassa alueen metsästyksen ja riistanhoidon, luonnonsuojelutoimien, eliöstön, luontoarvojen ja perinnemaisemien inventointi. www.icebreak.fi www.kohinaa.com www.melontakeskus.fi www.melontapooli.fi kuva Tenho Järvinen Uudet retkeilymyymälät Nokialle ja Vantaalle AIEMMIN Partioretkenä tunnettu Trekki jatkaa laajentumistaan avaamalla viidennen liikkeensä Nokialle huhtikuun lopussa. Pari vuotta Helsingin Forumissa toiminut Retkiaitta puolestaan avasi entistä isomman myymälän Vantaan Tammistoon. Samana viikonloppuna Helsingin Vanhankaupunginkoskella vietettiin iceBREAK-tapahtuman kymmenvuotisjuhlia. Upea näyttely perustuu suuriin dioraamoihin eli luontokokonaisuuksiin, joissa täytetyt eläimet esitetään luonnollisen kaltaisessa elinympäristössään. Paikalla oli arviolta 7 000 8 000 katsojaa. Hankkeen keskeisenä tavoitteena on osoittaa, että maanomistajat, tilanhoitajat ja metsästäjät tekevät valtavasti luonnonhoitotyötä, joka edistää ja turvaa paitsi riistalajien myös monien muiden eliölajien elinympäristöjä ja hyvinvointia. HELSINGISSÄ Luonnontieteellisessä museossa avattiin viikko sitten odotettu Maailman luonto -näyttely. Liike toimii Tampereen länsipuolelta ohittavan Nokiantien ja Porintien risteykseen avattavan ABC-liikenneaseman tiloissa. toukokuuta. 900 neliömetrin myymälässä on viiden eri valmistajan shop-in-shopit ja 23 seinämetriä jalkineita. Tuomas Kuronen Myllykosken kuohuissa. si ohjelmassa oli yleisömelotusta ja airBREAK-kajakkihyppyri. Tämän vuoden uutuutena oli vaijeriliuku kosken suvannon yli. RETKI toukokuu 2010 21. Kokoushotelli Rantapuiston yhteydessä toimiva keskus tarjoaa päivittäisiä Helsinki meloen -retkiä, joihin sisältyy myös majoitus. Samana viikonloppuna järjestetään Poolimelonta Vihdistä Lohjan ja Karjalohjan kautta Raaseporiin Mustiolle. Wildlife Estates on Euroopan maanomistajien järjestön vetämä ja Euroopan unionin rahoittama hanke, jossa tuodaan esille kestävän metsästyksen ja riistanhoidon arvo osana luonnon monimuotoisuuden turvaamista. Mukaan voi lähteä myös yksittäisille osuuksille. Koskessa vesi oli lähes tulvahuipussaan, mikä teki kisasta haastavan. Esillä on luonnon ihmeitä viideltä ilmastovyöhykkeeltä muun muassa norppaa pyydystävä jääkarhu, Australian pensaikkoalueen kengurut, Afrikan savanniluonto ja sademetsän ihmisapinat. MAAILMAN LUONNON IHMEITÄ HELSINGISSÄ Lyhyesti Suomeen saatu ensimmäiset riistan mallitila -tunnukset METSÄHALLITUKSEN Pyhäjoella sijaitseva Palosaaren riistanhoidon mallialue sekä Antti ja Anja Rikalan omistama Porkkalan kartano Lammilla ovat päässeet mukaan eurooppalaiseen Wildlife Estate -verkostoon helmikuussa 2010. Tunnustettujen mallitilojen verkosto kattaa tällä hetkellä noin 70 tilaa tai aluetta eri Euroopan maista. Tämän vuoden teemana ovat uhanalaiset eläimet, joiden lisäksi lapset pääsevät tutustumaan kasvien istutukseen, mikroskooppiseen luontoon, poniratsastukseen ja luontonäytelmään. www.fmnh.helsinki.fi sanottua "Minusta alkaa tuntua, että tämä todella tapahtuu." Jordan Romero, 13, kertoo yrityksestään nousta maailman nuorimpana kiipeilijänä Mount Everestille. MELONTAKAUSI KÄYNTIIN VAUHDIKKAASTI HUHTIKUUN puolivälissä Nurmijärven Myllykoskella järjestetyssä Big Water Festivalissa nähtiin hurjia tilanteita, kun monelle kilpailijalle tuli uintimatka kesken kisan. Outlet-periaatteella toimiva myymälä tarjoaa erityisesti valmistajien edullisia poistoeriä
dee gaanka da ibka ee biiciga ah Maahanmuuttajille tarjotaan oppaassa tietoa sähkön ja veden säästöstä, jätteiden lajittelusta, kierrätyksestä ja ympäristömerkeistä. Samaan aikaan on merkkejä siitä, että luontoon kohdistuva rikollisuus ei ole suinkaan vähenemässä. Anni Rautio ja Laura Kettunen kertovat alakoululaisille norpan elämästä. SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON norppalähettiläät kiertävät kevään ajan Etelä-Savossa Saimaan alueen alakouluissa esitellen lapsille saimaannorpan elämää ja Saimaan luontoa. Itse asiassa siinä on hyödyllistä luettavaa myös monelle suomalaiselle", sanoo opvi paan toimittanut Päivi Warbixinta ajaan . Erätarkastajalta vaaditaan poliisin koulutusta, ja hänellä on poliisiin verrattavat valtuudet erävalvonnassa. On erittäin arvokasta jakaa tätä tietoa kaikille Suomessa asuville", ympäristöministeri Paula Lehtomäki kiittelee. Kotimainen monialayhtiö Berner toimittaa länsinaapurimme taistelijoille tämän vuoden aikana kesä- ja talvisaappaita, huopasukkia sekä erikoisjalkineita. "Oppitunneilla tutustumme saimaannorpan elämään niin veden alla kuin pinnallakin. Opasta saa suomeksi, arabiaksi ja somaliksi, ja se on tarkoitettu maahanmuuttajien ja maahanmuuttajatyötä tekevien käyttöön ympäri Suomen. "Opas auttaa maahanmuuttajia ymmärtämään suomalaisten tapoja ja tavoitteita ympäristöstä huolehtimiseksi. Välimäki Tampereelta. Kengät valmistetaan Serbiassa. MAAHANMUUTTAJILLE UUSI YMPÄRISTÖOPAS ENSIMMÄINEN valtakunnallinen maahanmuuttajille suunnattu ympäristöopas on julkaistu. Muutamat paljastuneet tapaukset ovat herättäneet epäilyksen, että vain osa tulee viranomaisten tietoon. Mielellään kuulemme myös lasten kokemuksia Saimaasta ja norpasta", kertovat lähettiläät Anni Rautio ja Laura Kettunen. Ruotsin armeija marssii nokialaisissa NOKIAN JALKINEET on voittanut Ruotsin puolustusvoimien tarjouskilpailun saapastoimituksista. Kuuntelemme myös norpan ääntelyä. Tiedot ilmenevät Metsähallituksen erätarkastajien viime vuoden valvontatiedoista. Erämaissa näyttää lisääntyneen eräänlainen extreme-tyyppinen erärikollisuus, jollainen on hyvin vierasta suomalaiselle eräperinteelle. Metsähallitus aloitti 2009 erävalvonnan uudenlaisen strategisen työn, mikä paljasti metsästyksessä uusia, huolestuttavia piirteitä. Pienissä kyläkouluissa viestiä viedään usein kerralla koko koululle. toukokuu uutiset Lyhyesti NORPPALÄHETTILÄÄT KIERTÄVÄT SAIMAAN KOULUISSA kuva Sakari Martikainen/SLL Erävalvonnan tiedot julki VUONNA 2009 paljastui 10 suurpetojen laitonta tappoa sekä yhtä monta yritystä. "Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu monia luonnon kunnioittamiseen liittyviä asioita aina jokamiehenoikeuksista kierrättämiseen. Opasta saa käyttää, levittää, linkittää ja kopioida vapaasti, kunhan lähde mainitaan. Lisäksi oppaassa kerrotaan luonnossa kulkemisesta ja jokamiehenoikeuksista sekä esta turvallisesta liikkumisesta liikenteessä. www.ekokumppanit.fi > Ekokumppanit Oy > Julkaisut 22 RETKI toukokuu 2010. Nyt tarjoamme ensi kertaa kattavammin Saimaan alueen kouluille mahdollisuutta tutustua sai- maannorpan elämään. Tavoitteena on nyt saada yksi erätarkastaja lisää Lappiin. Norppavierailut on kohdistettu ensisijaisesti kolmasluokkalaisille. "Kokemusta norppa-aiheisista kouluvierailuista on kertynyt aiemmin Etelä-Karjalan puolelta. Vastaanotto on ollut rohkaiseva: mukaan on ilmoittautunut jo yli 30 koulua", kertoo aluepäällikkö Kaarina Tiainen Suomen luonnonsuojeluliitosta. Suomalaisen luonto- ja erärikollisuuden valvonnan keskeisin ongelma on sen voimavarojen väheneminen
Paidasta on kokoja saatavilla jo 4-vuotiaille retkeilijöille. KEVYT Led Lenser V2 Cree kulkee vyökotelossa, mutta on hetkessä käyttövalmiina 90 lumenin hämmästyttävällä valoteholla. Siinä on huppu, kaksi sivutaskua sekä kiristettävät helma ja hihansuut. Taskuun sopii suurikin tiedosto, ja tarvikeosastossa kulkevat mukavasti tärkeimmät varusteet ja pienet eväät. Gore-Tex-laminaatti pitää kosteuden kengän ulkopuolella, eikä pitävä Vibram-pohja lipsu rajussakaan kiihdytyksessä. Koot alkavat jo numerosta 27. RETKI toukokuu 2010 23 Jack Wolfskin Silk Road: 72,95 , www.bonge.fi Fjällräven Kids Vidda: 79 , www.fjallraven.fi Lowa Luke GTX QC Junior: 99109 , www.bonge.fi Columbia Silver Ridge II: 29,90 , www.columbia.com w columbia com co umbia c m o ol m Bridgedale Junior Trekker: 14,90 , www.vandernet.com Led Lenser V2 Cree: 47,50 , www.nordictrail.fi Savotta Karttalaukku 6: 69 , www.finn-savotta.fi. Lampussa on kullatut johtimet, ja sen 11 senttimetrin pituinen alumiinirunko on roiskevedentiivis. PUUVILLAPOLYESTERINEN Jack Wolfskin Silk Road -takki hylkii vettä ja kestää tuulta. Sukassa on vahvikkeet jalkapohjassa, kantapäässä ja varpaissa. TUKEVAT Lowa Luke GTX QC Junior -vaelluskengät valmistetaan haljasnahasta ja nailonkankaasta. Vahvasta G-1000kankaasta valmistetuissa reisitaskuhousuissa on kiristettävät lahkeensuut ja vyölenkit. LASTEN Bridgedale Junior Trekker -vaellussukka käy joka käyttöön ja keliin. Olkahihnan pituuden saa säädettyä itselle sopivaksi. TYYLIKKÄÄT Fjällräven Kids Vidda -pöksyt on varustettu lukuisilla taskuilla ja vahvistetuilla polvilla. Selässä komeilee iso sudentassu. VIHREÄ Savotta Karttalaukku 6 valmistetaan vahvasta Cordura-nailonista. Ultraviolettisäteilyltä suojattu materiaali on helppo-hoitoista ja kuivuu nopeasti. Se tuntuu mukavalta jalassa ja siirtää kosteuden pois iholta. Retkikamppeita junioreille Jos luonnossa liikkuva aikuinen pukeutuu asianmukaisiin vaatteisiin, niin miksi junioriretkeilijän tarvitsisi kulkea vanhoissa ryysyissä. Tukevan varren ansiosta sukka ei valu kurttuun kengän sisällä. Lapsille ja nuorille on nykyisin olemassa raikkaita ja toimivia retkikamppeita, jotka soveltuvat lähimetsään ja vaelluksille, mutta yhtä hyvin muuhunkin seikkailuun ja vapaa-aikaan. teksti Joppe Ranta kuvat tuottajat ja Joppe Ranta ja viimeinen luokkaretki NAILONKANKAINEN Columbia Silver Ridge II on perinteiseen tapaan kahdella läpällisellä rintataskulla varustettu seikkailijan siisti paita
Kolmion ohella X on yleinen hätämerkki. Ihminen tekee hätämerkin heiluttamalla käsiään sivuilla ylhäältä alas. Tänäkin päivänä SASjoukkojen (Special Air Service) opaskirjassa opetetaan jättämään takana tuleville tietoja maamerkkien muodossa. E Hupia ja hyötyä Retkeilijöiden tai vaeltajien kulkiessa ryhmissä on takana tuleville hyvä jättää viestejä. Yleisesti ohjeistetaan, että maamerkit jätetään kulkusuunnassa tien tai polun oikeaan laitaan. Maahan tehty iso värikäs rasti tuo varmasti pelastushenkilökuntaa paikalle, jos lentäjät sellaisen maassa havaitsevat. Jos leiripaikka vaihtuu ennalta sovitusta, voi uudelle paikalle opasteet merkitä maamerkeillä. Ilmaan viestittäessä merkin selkeys on tärkeä. Niistä voi tehdä viestejä mahdollisesti pelastusjoukkoja varten. Talvella viestimerkin voi rakentaa hangen päälle havuista. Sen voi viittoa kuurolle tai esimerkiksi piirtää kuurosokean kämmenselkään vaaran uhatessa. 24 RETKI toukokuu 2010. Sotilaana Baden-Powell palveli muun muassa Intiassa ja Afrikassa erikoistuen tiedustelutoimintaan. Nykypäivänä ohjeita voidaan tietysti lähettää tekstiviesteillä, mutta vieläkään ei kännykkä kuulu kaikkialla ja moni haluaa vaellettaessa säästää puhelimen akkua. Tästä syystä vanhat kulkumerkit, pilkat, jotka lyötiin kirveellä puun kylkeen, olisi syytä jättää tekemättä. toukokuu Maamerkkien kieli VANHOISSA TARINOISSA INTIAANIT JÄTTIVÄT MAAMERKKEJÄ TOVEREILLEEN. Ne sijoitetaan siten, etteivät ne vahingossa rikkoudu muiden kulkijoiden toimesta. Maamerkkejä voidaan tehdä asettelemalla pyöreitä kiviä päällekkäin ja vierekkäin, ja katkenneet oksat voi asettaa maahan nuolikuvioiksi. Päivällä kolmion muotoon asetetut pitkät puun rangat näkyvät hyvin, ja yöaikaan kolme nuotiota viestittää olinpaikan. Näillä viestitettiin muulle saman heimon väelle muun muassa oikeasta reitistä, juomavedestä ja eksymisistä. Vaikka maamerkkejä ei niin tosissaan ottaisikaan, saa niistä ainakin hauskaa ajanvietettä ja retkille toimintaa. Pelastajia varten täytyy maamerkkien olla selkeitä ja hyvin muusta maastosta erottuvia. Maasta ilmaan Erämaasta pelastusviranomaiset etsivät eksynyttä todennäköisesti ilmasta käsin. Loukkaantuneen ollessa suojassa sateelta voidaan lähipolulle tehdä maamerkki, etteivät etsijät kulje ohitse. Kun partioliikkeen perustaja Robert Baden-Powell teki jäsenistölleen opaskirjaa vuonna 1908, hän esitteli partiopojille maamerkit tärkeinä taitoina. Eläviä puita tai kasveja ei saisi va- hingoittaa. Hy- vissä ajoin tehdyt "maasta ilmaan" -merkit helpottavat etsintää. Vihreä kuusipuu ei näy sammalmättäältä, mutta kolme keltaista makuualustaa sen sijaan erottuu kauas. Pelastava merkki voi olla myös kansainvälinen hätäviittoma X. Maamerkkejä käyttivät tuolloin niin alkuperäisväestö kuin brittiläiset sotajoukotkin. Baden-Powellin väitetään ammentaneen partiotaitojaan juuri Setonilta, mutta maamerkkejä ovat käyttäneet myös muutkin kuin intiaanit. SAVUMERKKIEN LISÄKSI LATVASTAAN SIDOTTU HEINÄTUPSU TAI RISTIIN LAITETUT KEPIT OLIVAT SALAISIA VIESTEJÄ. Tästä syystä perinteisiä maamerkkejä voi olla käteväkin käyttää. Eksyttäessä maamerkeistä saattaa olla jo enemmän hyötyä. Luonnontuntemukseen ja intiaanioppeihin innostava kirja esitteli myös liudan maamerkkejä. TÄMÄN PÄIVÄN MAAMERKIT VOIVAT OLLA SALAKIELTÄ, MUTTA MYÖS TÄRKEITÄ TIETOJA VAIKKAPA PELASTUSVIRANOMAISILLE. teksti ja kuva Joppe Ranta rnest Thompson Seton perusti 1900-luvun alussa Eränkävijäliikkeen ja kirjoitti vuonna 1903 kirjan Kaksi partiopoikaa. Tavallisena maamerkkinä se taas tarkoittaa "ei tätä tietä". Sitä voidaan käyttää, kun on saatu näköyhteys pelastajaan tai muuhun kulkijaan. Maahan piirrettyjä maamerkkejä varten hiekka tasoitetaan "kirjoitusalustaksi"
Päiväkodin lapset heittävät vähintään kahdesti viikossa "metsäreput" selkäänsä ja suunnistavat päiväksi Lukan ja muiden ohjaajien kanssa luontoon. "Olen sellainen satunnainen lintuharrastaja", hän sanoo vaatimattomaan tyyliinsä. "Luonnossa kotonaan" -pedagogiikkaa harjoittava helsinkiläinen Mörrintupa tarjosi eräoppaalle mahdollisuuden työskennellä lasten kanssa rakkaassa ympäristössä luonnossa. Lounas tarjoillaan laavukatoksen varjossa ja retkipäivät viedään loppuun keleistä riippumatta. Kohta kolme vuotta lasten parissa työskennellyt Petteri Lukka nauttii työstään silminnähden. Myös vapaa-aikana Petteri Lukan tie vie usein metsään. Samalla taipaleella Petteri kokee olevansa edelleenkin, vaikka vanhalta vakituiselta vaelluspaikalta, Muotkatunturin erämaa-alueelta reviiri on laajentunut. "Plakkarissa on nyt 25 kansallispuistoa", hän kertoo. Näitä varten mukana kulkevat haavit, luupit, puukot ja piirustusvälineet. Pitkänhuiskean lastenohjaajan kasvoja pukee rusketus, joka on peräisin taannoiselta Kilpisjärven reissulta. Petterin mukana keikkuu nykyisin myös upouusi digijärkkäri. Retkeilykärpänen puraisi jo neljännesvuosisata sitten tuttujen kavereiden kanssa partiossa. "Eräoppaan opeista ei tässä työssä ainakaan ole haittaa", Lukka naurahtaa. Lähiseudun tutulle laavulle hän saattaa kiirehtiä iltaisin nuotioruualla herkuttelemaan. Pohjoismaisissa maisemissa viihtyvä Lukka on asettanut itselleen suomalaisen kansallispuistoprojektin, jonka puitteissa hän aikoo retkeillä niissä kaikissa. Repuissa on termospulloissa lämmin juoma, omat pienet eväät, istuinalusta ja vaihtovaatetta. Lasten letkautuksista ja eleistä voi nähdä, että myös Petteri on kovasti pidetty. Kattavaan eräelämän tieto- ja taitomääräänsä Petteri suhtautuu vähättelevästi: "No, jotain olen oppinut lukemalla ja kavereiden kanssa kokemalla." RETKI toukokuu 2010 25. Metsässä leikitään ja tehdään havaintoja. Käännekohtaa elämälleen Petteri Lukka kaavaili, kun hän otti vuoden virkavapaan levykauppiaan hommista ja opiskeli eräoppaaksi Eräkarkussa. Polkupyörällä ehtii viikonloppuisin hieman kauemmaksikin, ja melontaa hän harrastaa aina mahdollisuuksien mukaan. Koulutus oli mahtava kokemus, mutta pääkaupunkiseudun olemattomat työmahdollisuudet eräoppaalle veivät hänet takaisin levytiskin taakse. P Lasten kanssa metsään Juuri kun monikansallinen ketju lopetti levymyynnin Suomessa, Petteri pääsi sattumien kautta lastenohjaajaksi luontoon erikoistuneeseen päiväkotiin. Petteri pyrkii tekemään vaellusreissun pari kertaa vuodessa: talvella ja syksyllä. Petteri Lukka teksti Joppe Ranta kuva Minna Vaittinen Luonnossa kokonaan LEVYKAUPAN TISKILTÄ ERÄOPPAAKSI RYHTYNYT PETTERI LUKKA OPASTAA YRITYSVIERAIDEN SIJAAN PÄIVÄKOTILAPSIA. etteri Lukka herättelee pikkulasta lattialta ja kiirehtii auttamaan hanskojen pukemisessa toista samanikäistä. Nuoruuden kavereita ovat osin myös nykyiset retkikumppanitkin. Todellisuudessa hän käy jo kovilla kierroksilla kevään lintuja odotellessa
Kirjoita 15101 ahti. Vietitkö viisikymppisiä Haltin huipulla. Siir ku rapisee ruok jo mme. Olimme jo kulkemassa illansuussa kohti a autoa jo vähän väsyneinä , kun toinen koirista, Lue lla, istui pitkospuiden päähän is ja jäi ikään kuin tuijottam aan k kaukaisuuteen ajatellen : Maan korvessa kulkevi lap sosen t tie niin pitkä on matka, ei kotia näy... Saattoi n tyhjensi ruokak joka i, oliko nälkäine rvoitukseksi jä oli enemmänkin. Liitä mukaan mukaan erossa os yhteystietosi, sillä jokaisessa numerossa mielenkiintoisimman kuvan tai kertomuksen lähettäjä palkitaan Petzl Tikka -otsalampulla! kolahden väni kanssa Ruo Lunta eltamassa ystä Olin va vuonna 2009. ja sanoin, että jatkoimme unia iselle puolelle ja kassit laavun to emme simme laittaaks imme ruokakas sani on Aamulla ot en minun kassis . juustot lö oli kadonnut yö n meetvursteja paketilline ras, inen makkarava ija olikin nelijalka el han varkaita Yöllinen rapist assini. raskuun alussa ä ar lkoista, märkä vaellusreitillä m lta tuli lisää va . Saavuim sytytimme kyntt mme nuotion ja Laitoi vuoksi. sekä tunnelman tuomaan valoa stapussin ipäivällisen, pa maittavan retk Nautimme kkasin n kera. A poissa. Nukahdimme iin rinkan vieree avun muovipuss iden palaessa la eihimme kynttilö makuupuss ulkopuolella. rinkan vi Tarja Väisänen Entisen koirani nukuttua pois hain Espanjasta kak si kulkukoiraa "viimeisiksi" koirikseni. Kaverukset oliv at jonkin verran stressaantun eet, eikä sopeutuminen oikein lähtenyt käyntiin. makkarannälkä htunut. Löysitkö erikoisen luonnonmuodostelman. e mitä on tapa , kun tajusimm dät aittoi aina, miten mei Meillä nauru m ua on muisteltu ureiss me myös sen, Tätä viikonlopp ellä yötä. Her to simme Yöllä heräsin ou akasseissa. Niinpä ajattelin, että mie len syövereiden avautumiseen saattaa auttaa sama as ia kuin isännälläkin: Luonto . Perinteistä postia 193, 151 Lahti. rj t muka kaan viestin otsikoksi "OmaRetki". Kuljimme pitkän päivän pitkin ja po ikin a aluetta ja todellakin: virikk eet ja liikunta saivat koi rat h hyvälle tuulelle. toukokuu OmaRetki Kerro missä kävit ja voita palkinto! Usein retkellä tapahtuu jotain hauskaa tai erikoista, josta olisi mukava kertoa muillekin. Satoiko taivaalta kissoja ja koiria. Ihmettelin, mit voileipiä, ja aamiaista loin tekemään ua eli roskia. Retki-lehden uudella OmaRetki-palstalla julkaisemme kuvia ja pieniä tarinoita lukijoidemme retkikokemuksista. Jarkko Kataja U PALKITT 26 RETKI toukokuu 2010. Kerro meille missä olit, kenen kanssa ja mitä sitten tapahtui. Lähetä kuva ja lyhyt teksti osoitteella toimitus@retkilehti.fi. Vein koirani Turun lähellä olevalle Kuhankuonon retkeilyalueelle. Kirjoita 5101 ahti voit lähettää osoitteella Retki, PL 193, 15101 Lahti. Opim an ja iin laavulla kesk okakassin rinkka ryöstett an laitamme ru kerr että seuraavan susti kiinni. aassa ja taivaa kosken laavulle , Mylly oli jo m yöpymispaikalle een me ilät laavun et lunta. Koko paljon muj tvurstit olivat ysin, mutta mee n aikana. A pieni eläjä, jolla olla etsän i vai joku muu m ystävämme hiir . erini ätin vaelluskav on rapinaan. Tästä on aik aa jo muutama vuosi, ja nyt koi m rat ovat sopeutuneet hy vin, m mutta luontoon lähtö sa a kavereissa aina riemun irti. Ruuat pa lämpimiin nuotiomakkara n
roskaretki.blogit.fi Meloen, suunnistaen ja maastopyöräillen etenevä yllätyksellinen kilpailu on mainio tilaisuus tutustua lajiin tai näyttää voimansa. Kisat käydään 12-, 6- ja 3-tuntisissa sarjoissa. Sinivuokko kestää yöpakkasia ja selviää jopa takatalven yli. Kevään toinen aikainen laji, leskenlehti, värjää keltaisellaan teiden harmaat pientareet ja penkereet, mutta sinivuokko valitsee kauniimman kasvupaikan: se kukoistaa Etelä-Suomen lehdoissa ja lehtomaisissa metsissä. Kuusituntiseen kisaan sisältyy myös rullaluistelua. Tarjolla on myös kolmen tunnin kisa. Etelässä varsin yleistä lajia ei juuri tavata VaasaJyväskylä-linjan pohjoispuolella. URSAK-SEIKKAILUKISA I JOENSUUN SEUTU Joka toinen vuosi järjestettävät messut venyvät tällä kertaa nelipäiväisiksi. www.jukola2010.net Tulevassa numerossa 3.6. Suuri retkikenkävertailu Pyörällä Euroopan halki Mitä kuuluu campingille? kuva Poppis Suomela RETKI toukokuu 2010 27. www.multisport.fi 29.5. VUOKATTI MTB VUOKATTI, SOTKAMO 22.5. Ensihavainnot voi ilmoittaa osoitteessa: www.kevatseuranta.fi. Rogaining sopii kaikille ulkoilijoille, sillä 25-henkiset joukkueet saavat itse valita rastinsa, reittinsä ja vauhtinsa. Laji pystyy aloittamaan kasvukautensa varhain, sillä sen lehdet ja nuput kehittyvät jo syksyllä ja putkahtavat esiin sulavan lumihangen seasta. www.karsu.fi 12.6. Kevään koristaja teksti Mikko Lamminpää piirros Karoliina Lahti Tapahtumia 13.16.5. Lajin esiintymisalueet ovat supistuneet kaupunkien lähimailla poimimisesta ja siirtoistutuksista johtuen, mikä on toivotonta puuhaa: sinivuokko löytää uusia kasvupaikkoja lähinnä muurahaisten levittämien siemenien avulla. Salpausselän rinteet tarjoavat upeita maisemia ja suppamaastoja. LAPIN ERÄMESSUT LAPPI AREENA, ROVANIEMI Ilmoita tapahtumista: toimitus@retkilehti.fi. 29.5. www.lapinmessut.fi 15.5. EXTREME RUN HAKUNILA, VANTAA 22:n kilometrin reitti sopii aloitteleville maastopyöräilijöille, mutta pidemmillä 28:n ja 51:n kilometrin reiteillä poljetaan myös teknisiä polkuja. Sen varrella on vesieste, ramborata, köysiverkko, jättiläisen portaat ja muita haastavia hidasteita. Avokanoottiyhdistys ry siivoaa Espoonjoen ja haastaa kaikki melojat siivoamaan omat lähireittinsä. rogaine.adrenaliini.net Maailman suurimmassa suunnistustapahtumassa kisaavat niin maailmanmestarit kuin iltarastien pummaajat. ROSKARETKI MELONTAREITEILLÄ YMPÄRI SUOMEN Vuoden 2009 Melontaretki -tunnustuksen saaneessa tapahtumassa siivotaan melontareittejä ja raivataan kaatuneita puita. Sinivuokon saapumista seurataan valtakunnallisesti, ja se kuuluu Luonto-Liiton kevätseurantalajeihin. SALPAUS-ROGAINING LAHDEN SEUTU inivuokko (Hepatica nobilis) on kevään airut, joka kukkii jo huhti-toukokuussa. VENLOJEN VIESTI JA JUKOLAN VIESTI KYTÄJÄ, HYVINKÄÄ S Upea laji on nimetty Hämeen maakuntakukaksi. Osakilpailu käydään viisija kolmetuntisissa sarjoissa. www.extremerun.fi 12.6. NO LIMIT ADVENTURE TENHOLA, RAASEPORI Multisport Cupin toinen osakisa käydään Länsi-Uudenmaan kallioilla, soilla ja vesillä. Tavallisimpia värimuunnoksia ovat valkeat ja valkoläikikkäät kukat, mutta myös punakukkaiset muodot ovat mahdollisia. 19.20.6. www.kainuunliikunta.fi Hupihenkinen voimainkoetus juostaan viisikilometrisellä maastoesteradalla, joka kierretään kolmesti
Tapa välittyy myös kuvakerronnassa, vaikka valokuvat eivät kaikki samalta reissulta olekaan. Ohjeet majoittumiseen, tulien tekemiseen tai vaikka talviteltan pystyttämiseen ovat hyvää luettavaa vanhemmallekin partiokonkarille. 25,90 euroa. Mistään kaiken kattavasta erätaitoteoksesta ei kirjassa ole kysymys, vaan se on juuri sopivan kokoinen retkeilyn saloihin lähestymiseen. Pallas-Yllästunturin retkeilyopas ja kartta on kattava kokonaisuus. Aiheen kattava ja johdonmukainen käsittely on faktoihin pohjautuvaa ja kiihkotonta tekstiä. Erityistä kiehtovuutta on Aholan välittämässä historiassa. Kirja on jaettu selkeisiin osiin, joista lukijan on helppo valita esimerkiksi reittien, kulttuurikohteiden tai autiotupien mukaan omat tarpeensa. Monet pienet tai isommat tapahtumat tuovat väriä kohteiden esittelyyn ja lisäävät kiinnostavuutta. Näissä on tärkeää tietoa ikään katsomatta. 96 sivua. Laulut, leikit, salakielet tai valokuvaus ovat aihealueita, joista partioon kuulumatonkin innostuu. Marjo Majlund. Retkeilyvarusteiden esittely on kirjassa tuotu tämän päivän tasolle. Liikkuminen ja leiriytyminen ovat kirjan parasta antia. Partio Scout 2009. 28 RETKI toukokuu 2010. Se antaa paljon niin vaeltajalle kuin lähiretkeilijällekin, ja siitä on hyötyä niin kesällä kuin talvella. Hyvät kuvat havainnollistavat opetusta erinomaisesti. Nopeasti kuitenkin päästään sisältöön, joka soveltuu lähes kenelle vain. Varma ote aiheen käsittelyssä herättää kunnioitusta. Karttakeskus 2010. koonnut Joppe Ranta Erinomainen opas PARTIOLAISTEN uutukainen opaskirja 1015-vuotiaille on laajemmankin lukijakunnan arvoinen teos. 16 euroa. Ulkona hämärässä lukiessa tahtovat rivit seota, ja uloshan tuon kirjan kanssa on tarkoitus lähteä. Palla-Yllästunturi retkeilyopas ja kartta, Joel Ahola. Kirjoittaja ei ole luopunut periaatteistaan käydä jokaisessa esittelemässään paikassa, mikä tuo esitykseen varman otteen. Partiokirjojen perinteinen maalaileva ja vanhoja tapoja ihannoiva eräelämä on jätetty tässä kirjassa taka-alalle. Runsas ulkoilumerkistö itsessään tekee kartasta hyödyllisen, mutta erinomaisen yhdistelmän vahvuus on tuoda konkreettisesti esille, missä kirjassa esitellyt paikat todella sijaitsevat. Karttaan, suunnanottoon ja maastossa kulkemiseen luodaan erittäin kattava ja selkeä esitys. Suunnistuksesta on kirjassa oma osansa. 320 sivua. Jokaisesta kohteesta on esittelytekstin lisäksi koordinaatit ja numero, jonka avulla kohde löytyy kirjan mukana tulevalta kartalta. Siinä olisi aineksia koko kansalle aloittelijan retkioppaaksi, mutta jakelun takia se valitettavasti jäänee Sudenpentujen käsikirjan asemaan. Toivoa sopii, että edes partiolaiset sankoin joukoin sen löytävät, sillä tarpeeseen se varmasti tulisi monellekin kasvavalle eräjormalle. Reppu opas seikkailijalle ja tarpojalle, toim. Tuskin moni aikuinenkaan näitä suvereenisti osaa. Harmillisesti kirjasin on hieman liian pieni. On hienoa, että oppaassa uskalletaan kertoa hyvien välineiden merkitys, eikä kehoteta käyttä- mään isän vanhaa tikkitakkia ja kesämökin puuvillaista makuupussia, jottei toimintaan vaan tulisi liian elitistinen leima. kirjat Taattua tavaraa JOEL AHOLAN retkeilyoppaat saavat nyt jatkoa Pallas-Yllästuntureilta. Kartta loppuu aina reunoistaan kesken, joten kirjassa on muutama erilliskartta, esimerkiksi Lapinhelvetistä. Kirjoittaja ei tyydy vain esittelemään kohteita, vaan hän myös opastaa yleisesti alueen liikkumisessa. 35 sivun opastus vesiliikenteeseen, veneilyyn ja siinä tarvittaviin varusteisiin on varmasti kattavampi paketti kuin mitä tavallinen sunnuntaiveneilijä tietää. Kirjan mukana seuraava kartta on 1:50 000 mittakaavassa laaja ala kiinnostavaa Lappia. Reppu on todella piristävä kirja. Luonto ja ympäristö -osiossa tutustutaan muun muassa kasveihin, kalastukseen, säähavaintoihin ja kierrätykseen. Se vie aluksi partiotoiminnan syövereihin esitellen vartiotoimintaa ja järjestön historiaa
15,90 euroa. Nokkoskeitto, villivihannessalaatti, mustikkapiirakka ja tikkupulla vievät nuoret lukijat eräelämän lumoihin. Sudenpentujen puuhia ja tehtäviä. Siinä on tilaa matkakumppanien kuville ja uusien ystävien tiedoille. Toimintaa ja ideoita on laidasta laitaan. 200 sivua. Tahti on kova, kun peräkkäisillä sivuilla puhutaan poronhoidosta, tulenteosta, Mikael Agricolasta, Suomen olympiaurheilijoista ja höyläpenkin valmistamisesta. Pienet epätarkkuudet kuitenkin hieman teoksessa häiritsevät, sillä osassa kohtaa voidaan merkitä tietoja useammasta matkalla käydystä maasta, mutta tilaa on vain yhdelle auton maatunnukselle. Miten tehdään kasvio. 270 sivua. suom. 88 sivua. Leikekirjan kokoaminen on mukavaa ajanvietettä ja kirja kiehtovasti tehty. Niksikirjassa neuvotaan mäkiauton tekeminen ja tutustutaan tähtikarttaan. Aiheiden kirjo tuo kirjaan myös levottomuutta ja jäsentelemättömyyttä. 23 euroa. Mikä henkilö paljastuu anagrammista "Kuka Kana". 34,90 euroa. Perusteellinen teksti perustunee lokikirjamerkintöihin ja saattaa nippelintarkkuudellaan vaivata maakrapua. Karisto 2009. Toimintaa ja ideoita VAARALLINEN KIRJA kertoo niistä kaikista mielenkiintoisista asioista, joita kaikki nuoret pojat ovat joskus halunneet tehdä ja tietää. Hauskaa silti on, ja retkeilykin saa oman suppean osansa. Kirja on olevinaan pikkupoikien unelmateos, mutta sitä ahmivat yhtä hyvin isätkin. Kirja on täynnä nokkelia ja kehittäviä tehtäviä sisälle ja ulos. Miksi kananmuna kelluu suolaisessa vedessä, mutta makeassa uppoaa. Tiedettä ja tekniikkaa sekä rehellisiä käsitöitä on esitelty selkein ohjein ja kuvin. Virpi Vainikainen. Nurmi keräsi koulukavereidensa kanssa valtavin askelein kokemusta Itämeren ja Färsaarten kiertopurjehduksilla ja sai puhutuksi parhaat kaverinsa mukaansa Atlantin ylitykseen. Otava 2009. Jollan laidalta Atlantin ylittäjäksi PARIKYMPPINEN jollapurjehtija sai messuilla käsiinsä vene-esitteen, joka sinetöi hänen seuraavien kesiensä suunnitelmat. 144 sivua. Kirja keskittyy Itämeren purjehduksiin ja uusiin seikkailuihin valmistautumiseen, joten se sopii aloittelevillekin purjehtijoille ja jopa lajia tuntemattomalle, joka haluaa toteuttaa elämänsä unelmamatkan. Harppaus nelimetrisestä purkista monitonniseen risteilijään kauhistutti, mutta hän tiesi valintansa olleen oikea. Sanoma Magazines Finland 2009. Leikekirjaa kokoamaan LOMAMUISTOJEN kirjaan on tehty paikat matkareittikartalle, kaupunkitarroille, pääsylipuille ja monelle muulle kerättävälle materiaalille. Ahkera lapsimatkustaja kerää näistä oman kirjaston. Kaikista suurin huolimattomuusvirhe on Suomen lippua esittävä kuva, jossa siniristin mitat ovat kaukana oikeista. Matkustan ympäri maailmaa, Alette Bertelsen. 18 euroa. Yksi kirja kertoo yhden reissun tarinan ja seuraavaa varten ostetaan uusi. Minerva 2009. teksti Mikko Lamminpää RETKI toukokuu 2010 29. Muuta kuin Aku Ankkaa SUDENPENTUJEN puuhia ja tehtäviä yllättää tasokkuudellaan. Oman osansa saavat myös herkut luonnon helmassa. Toisiin kohtiin piirretään kohdemaan valuuttaa, kukkia ja nähtävyyksiä. Kirjassa käsitellään näitä ja monia muita mielenkiintoisia asioita. Toisaalta se auttaa ymmärtämään purjehduksen monivivahteisuutta ja opastaa venettään varustavaa kipparia punnitsemaan vaihtoehtoja. Teoksen valokuvat ovat lähinnä näppäilytasoa, mutta ne olisi silti kannattanut painaa suurempina. Seikkailun suolainen maku Nuori kippari, pieni purjevene, suuri valtameri, Matti Murto ja Kari Nurmi. Paikallisella kielellä opetellaan lukusanat ja kirjataan ne ylös. Kirja on kohtuudella muokattu Suomeen, ja meikäläisiä asioita tuodaan hyvin esille. Jos silti naparetkeilijä Scottin ja Douglas Baderin, jalkapuolen Spitfire-lentäjän tarinat ovat maailman ihmeellisimpiä, voi teosta pitää hienoisena brittiläisenä kotiinpäin vetona. Vaarallinen kirja vain pojille, Gonn ja Hal Iggulden
UPEAT REITIT vaaramaisemissa! Vuokatissa 12.6.2010 Matkat: 22 , 28 ja 51 km (myös nuorten sarjat) t ja Lisätiedo miset: tu ilmoittau nliikunta.fi uu www.kain Lunasta iltalippu ilmoittautumisen yhteydessä ennakkohintaan 25 eur! Lavalla mm. Anna Puu, Happoradio ja Ismo Alanko & Teho-osasto! Tapahtumassa mahdollista juosta pyöräilyn jälkeen ½-maraton samana päivänä samassa paikassa järjestettävällä PopMaratonilla!
varus www.retkilehti.fi 33 UUTUUDET JA PIKATESTI 3233 32 3252 ERÄASKAREITA 4647 Pokasaha NUORISORINKAT 3445 Deuter Aircontact 40+10 SL Halti Green 50 Jack Wolfskin Kashgar 50 Millet Odyssee 50+10 Nordisk Rago 40L The North Face Terra 45 Osprey Ace 48 Tatonka Akela 45 Vaude Kimberly 45+10 VARUSTEKATSAUS 4852 Lasten makuupussit RETKI toukokuu 2010 31
Laavussa on harjakatto ja kepeiksi käyvät esimerkiksi vaellussauvat. Ranteessa on tarrakiinnitys ja kämmenessä solumuovipehmike. Pata Pron mainitaan soveltuvan hyvin myös lautan tekemiseen. Picchu on kevyt ja siksi mukava käyttää. Erityistä mukavuutta Pata Pron käyttäjä ei majoitteeltaan odota eikä saakaan. Hinta: 59,90 Lisätiedot: www.vandernet.com Edistynyt kevytmajoite tavoittelee näppäryyttä, mutta kaipaisi käyttöohjeen. KUN vakiintuneiden tuotekategorioiden katveisiin kehitetään uusi luokka, on sellaista tapana kutsua hybridiksi. Suunnittelijaksi heittäytynyt seikkailija Patrick Degerman on halunnut kehittää erityisesti kisakäyttöön sopivan majoitteen seikkailu-urheilijoille, erävaeltajille ja partiolaisille. Laavun pystyttäminen on yksinkertaista. Yhtä monipuolinen se tietenkään ei ole kuin teltta, mutta toisaalta mukana ei tarvitse kantaa kaaria tai erillistä sisätelttaa. Vihreä laavukangas on silikonikäsiteltyä repäisynkestävää polyamidia, joka pitää vettä 2 000 millimetrin vesipatsaan verran. Käsitteen alla myydään laavujen lisäksi maailmalla suositumpia keveitä ja helposti pystytettäviä sääsuojia. Monien laavujen tapaan majoitteessa on verkosta tehty vetoketjulla avattava ja irrotettava etuseinä. Lisävarusteena on saatavissa alumiininen salkosarja. Näin ollen Halti Pata Pro -majoitetta voisi kutsua hybridilaavuksi. Kypärä painaa 318 grammaa, ja sitä saa punaisena ja vihreänä. Pata Pro tarjoaa perinteistä avotulimajoitetta paremman suojan pienemmässä ja reilun kilon painoisessa paketissa. pikatesti Hybridilaavu kisakäyttöön teksti Mikko Hieta kuva Halti PÄÄ KYPÄRÄÄN PETZL Picchu on monipuolinen suojakypärä lapsille. Hinta: 16,90 Lisätiedot: www.cycleurope.fi HALTI PATA PRO Hinta: 149 euroa Lisätietoja: www.halti.fi RETKI toukokuu 2010 33. Siihen jäimme kaipaamaan käyttöohjetta, sillä nyt lautan rakentaminen jäi oman luovuuden varaan. Siinä on tuuletusreiät sivuissa, kiinteät otsavalokiinnikkeet ja takaosassa kiinnityspiste pakkauksen mukana tulevalle Petzl Signal LED -turvavalaisimelle. Se soveltuu kiipeilyyn, pyöräilyyn, skeittailuun ja moneen muuhun menoon, koska täyttää useiden standardien vaatimukset. Vaikka laavun pitäisi olla tukeva, ei testiryhmämme onnistunut pystyttämään sitä erityisen hyvin, vaan kangas lepatti myrskyssä ikävästi. Sitä on saatavana yhdessä koossa, joka sopii monenikäisille lapsille. Laavun seinään on painettu maailmankartta, josta voi yön pimeinä tunteina tutkailla, missä seikkailija Degerman on värjötellyt. Sellaiseksi Pata Pro on muodoltaan hieman liian syvä, mutta käyttötarkoitus on samankaltainen. Pata Pro on oivallinen valinta tilanteisiin, joissa tarvitaan kevyt ja helposti pystytettävä suoja yön ajaksi, vaikka unet jäisivätkin muutamaan tuntiin. Englanniksi tuotteen tyyppi on shelter. Teltan pohja on riittävän kestävää mustaa polyesteriä ja saumat on teipattu vedenpitäviksi. Sen kiinteä pohja tuo mieleen teltan, mutta majoitteen muoto löytää esikuvansa erätoverista. Pohjan nurkkien kiinnityspisteistä painetaan kestävän oloiset alumiinikiilat maaperään. Kolmen hengen tiimimme mahtui laavuun juuri ja juuri, mutta kisatehtävien tekemiseen kankaan alla ei ollut lainkaan tilaa. Useiden muiden tuotteiden tapaan laavua vaivaa liian pieni pakkauspussi. AJOHANSKAT SPECTRA Barbie ja Spectra Cars -pyöräilykäsineiden päälliskangas on ilmavaa nailonia ja kämmenosa nahkaa
Reppujen koko rajattiin 4050 litran tuntumaan, missä on riittävästi tilavuutta muutaman päivän leiriä tai retkeä varten, L 34 mutta toisaalta siinä ei vielä ole turhaa painoa. Sen pitää istua selkään ja tuntua mukavalta pitkänkin kantamisen jälkeen. Valitsimme testiin nuorille suunnattuja kantolaitteita. Ainoastaan osa repuista on suunniteltu erityisesti nuorille. Halusimme löytää markkinoilta tuotteita, jotka kasvaisivat mahdollisimman hyvin lasten mukana sopien nuoren selkään useiden vuosien ajan kasvupyrähdyksistä huolimatta. Saimme testiin yhteensä yhdeksän tuotetta yhtä monelta valmistajalta. Hyvän kantolaitteen saa säädettyä oikean kokoiseksi käyttäjän kasvaessa. apset tekevät varustevalintansa usein tunteella. Monen tuotteen käyttäjäksi on ajateltu naisia tai muuten vaan pienikokoisempia kantajia. Vaikka ulkonäkömieltymyksiä ei pidäkään täysin unohtaa, on tärkeimmäksi valintaperusteeksi syytä nostaa hyvä istuvuus ja toimivuus. Asiantuntevan retkeilykaupan palvelut ja myyjän ammattitaito ovat hyödyksi, kun nuorelle hankitaan ensimmäistä omaa reppua. Takin, repun tai jalkineen ulkonäöllä kuten myös muotoilulla ja väreillä on suuri merkitys. Pidemmällekin retkelle pussin koko riittää, kunhan tavarat mietitään tarkasti tai osa tavaroista jaetaan aikuisille. Tuotteesta riippumatta valintaa tuntuu ohjaavan erityisen paljon myös kavereiden mielipiteet ja jostain kaivetut tai koetut mielikuvat. Vasta viimeisenä valintakriteerinä näyttää olevan oikea koko ja kestävä rakenne. varusteet nuorisoreput teksti ja kuvat Kari Poppis Suomela testit Retken työryhmä Nuorisomuotia Reppu on retkeilijän perusvaruste. Pelkkä selän pituuden tarkastelu ei kuitenkaan riitä. Naisten repuissa anatomia Deuter Aircontact 40+10 SL Halti Green 50 Jack Wolfskin Kashgar 50 Millet Odyssee 50+10 Nordisk Rago 40L The North Face Terra 45 Osprey Ace 48 Tatonka Akela 45 Vaude Kimberly 45+10 RETKI toukokuu 2010
Partioleirillä voi edessä olla kahden tai kolmen yön vaellus, ja vanhempien mukana reput nostetaan pykälään, kun suunnataan lyhyelle tunturivaellukselle. Nuorisorepussa yksinkertaisuus on valttia. Lyhyet kämppävaellukset tai laavuretket ovat myös monesti nuoren suunnitelmissa. Fyysisesti testaajat olivat alle 130-senttisistä lähes aikuisen mittoihin yltäviä nuoria. RETKI toukokuu 2010 35. Tällöin kantomatkaa ei useinkaan ole paljon. T E S T I Kuka testasi? Rasmus Suomela 13-vuotias partiolainen RASMUS on kokenut metsässä ja tunturissa on yleensä huomioitu suunnittelussa muutenkin, eikä lantiovyö- ja olkaviilekeratkaisut välttämättä sovellu lainkaan nuorille pojille. Tällöin isompi Nuorten tarpeisiin Nuorisorepuksi 4050 litran ratkaisut ovat täysin riittäviä. Kantomukavuus korostuu vasta pidempään käveltäessä. Tärkeintä on, että tavarat saadaan helposti siirrettyä kerralla liikkuja. autosta eteenpäin. Tunnetusti rinkka on reissussa aina täynnä, oli sen koko mikä hyvänsä. Selkeä ja yksinkertainen pakattavuus korostuu lapsen etsiessä repusta tavaroita retkeilyä harrastamattoman äidin tai isän pakkaamisen jäljiltä. Takana on niin viikon talvivaelluksia kuin lyhyempiä viikonloppuretkiä, leirejä ja parin päivän haikkeja. Testiryhmässä nuoret olivat pääosassa. Kaikki ne ovat juuri sellaisia käyttötilanteita, joihin tässä testissä haettiin sopivaa kantolaitetta. Eniten reppua tarvitaan viikonloppuretkillä tai kesäleireillä. Pitkille ja raskaille vaelluksille eivät 1214-vuotiaat nuoret vielä lähde, ainakaan yksin. Takaraivoon on jo jäänyt perusopit, ettei retkellä turhia tavaroita kanneta. Mukana oli niin vasta-alkajia kuin kokeneempiakin retkeilijän alkuja, partiolaisia sekä muuten luonnossa liikkuvia lapsia. Olihan testin kohderyhmänä juuri 1214-vuotiaat ulkoilun harrastajat. Sitä suurempiin rinkkoihin tulee helposti kerättyä liikaa painoa ja tarpeetonta tavaraa. Repun pakkaaminen ja sieltä tavaroiden kaivelu ovat tuttua puuhaa
Jack Wolfskinin repussa on sopiva etutasku vaikka keittimelle. kuitenkin pääosin vyötärölle. Deuterin, Jack Wolfskinin ja Milletin lantiovyöt ovat kaikki liian isoja testin pienimmille kantajille. Olkaviilekkeiden tukipisteen kuuluu olla selkeästi lapaluiden päällä siten, että viilekkeet seuraavat tasaisesti hartioiden yli kainaloita kohden. Tärkeintä on löytää lantiovyön oikea paikka ja olkaviilekkeiden sopiva korkeus. Selän oikean pituuden lisäksi tärkeä mitoituksen valintakriteeri on lantiovyön pituus tai säädettävyys. Lantiovyön ja kantoviilekkeiden suhteellista etäisyyttä muuttamalla repun saa istumaan eripituisille kantajille. Muutamissa malleissa säätö on portaaton, mutta useammassa selkäosan pituus valitaan neljästä tai jopa kuudesta portaas- ta. Säätöihin on hyvä tutustua myyjän opastuksella. Lantiovyön täytyy olla puolittain lantioluiden päällä sijoittuen Erilaiset taskut helpottavat repun pakkaamista ja sieltä tavaroiden etsimistä. Ne voivat olla ratkaisevia grammoja riippuen sii- tä, miten pitkälle reppua kannetaan tai kuinka mukavalta kantamukset selässä tuntuvat. Oikea koko Lapselle hankitun retkeilyvarusteen pitää kasvaa käyttäjänsä mukana. Moni reppu on itse asiassa vielä hyvin kannettavissa jopa aikuisenkin selässä, joten säätövaraa on yllättävän runsaasti. Rintaremmin oikea paikka on solisluiden alapuolella siten, ettei se ahdista kaulaa muttei myöskään tipahda kohti vatsaa. 36 RETKI toukokuu 2010. Säätö voi olla portaaton tai valittavissa useammista kiinteistä vaihtoehdoista. Testin kaikissa repuissa The North Facen Terraa lukuun ottamatta voi kantojärjestelmän pituutta tai korkeutta säätää, jolloin reppu mukautuu hyvin käyttäjänsä selän pituuden mukaan. Lantiovyön kiristysvaran on riitettävä pienimmällekin kantajalle. Tärkein säädettävä ominaisuus on selän pituus. Niistä etenkin Jack Wolfskinin ja Deuterin repuissa lantiovyöt ovat myös selvästi testin jäykimpiä ja leveimpiä. varusteet nuorisoreput Repun pitää mukautua erikokoisille kantajille. Säätöjen muuttamisen pitää olla niin helppoa että lapsetkin voivat tehdä sen itse retken aikana. ryhmä on kuitenkin jakamassa varusteiden painoa, joten nuoren rinkka on mahdollista jättää riittävän kevyeksi. Näitä kaikkia voi myös aikuinen kantaa mukavasti, kun pituussäädöt vedetään toiseen äärilaitaan. Siksi olkaviilekkeiden on oltava sopivan let- Oikein säädetty ja sopivan kokoinen HYVÄN kantotuntuman ja sitä kautta mukavan retkikokemuksen takana on hartioille napakasti istuva reppu. Testin painavimman ja keveimmän ero on melkein kaksinkertainen absoluuttisen painoeron noustessa lähes yhteen kiloon. Yllättävän pian oma pieni kultamussukka onkin jo iso mies tai nainen, joten monelle 1415-vuotiaalle paras reppu voikin löytyä aikuisten mallistosta. Kantomukavuus ratkaisee Koska nuorisorepuilla kannetaan usein keveitä painoja, täytyy kantojärjestelmän tuntua mukavalta etenkin kevyen kuorman alla. Nopeasti pituutta kasvavalle teinille kannattaa myös harkita naisten mallia tai jopa miesten reppuja, jos lantiovyössä riittää säätövaraa. Osprey, Tatonka ja Vaude säätyvät testin lyhyimmille selille. Rinkan pitää sopia selkään, mikä selviää ainoastaan kokeilemalla. Sen pitää olla riittävän lyhyt, jotta vyön voi kiristää tukevasti kapeille lanteille. Näin kantamuksen paino jakautuu tasaisesti mahdollisimman laajalle alueelle. Pienimmät reput saa sovitettua hyvin jopa alle 130-senttiselle kantajalle, ja toisaalta kaikki testireput istuvat hyvin vielä 150160-senttiselle. Lantioluista saadun tuen myötä lantiovyö ei purista vyötäröä, mutta toisaalta se ei kuitenkaan rajoita lantion liikkeitä. Jokaisen selkä on vähän erilainen, joten reppu pitäisi olla helposti säädettävissä kantajansa mukaan. Repun ostossa kannattaa luottaa asiantuntevaan myyjään
Rami Eloranta, Harri Hotti, Timo Koikkalainen, Peter Lahti, Jouko Niemivaara ja Ari Paataja. Tutustu parhaimpiin retkeilyuutuuksiin ja tee hyviä hankintoja kesäkauden alkaessa. Viihdy Urheilupuiston rennossa tunnelmassa ja tutustu vaikka riista- ja kalaruokien tekemiseen Jaakko Kolmosen ja Jaana Vetikon opastuksella. Käy katsomassa tuoreimmat ohjelmatiedot osoitteessa www.eramessut.fi RETKI toukokuu 2010 37 AV O I N N A : 10.-13.6. metsästyskoiria. Kalastus on erityisen näyttävästi esillä näytöksissä ja ohjelmissa, joissa esiintyvät maamme ehdottomat kärkinimet, mm. Täältä löydät kaiken tarvittavan lempiharrastukseesi! Erämessuilla saat nauttia luontoharrastusten koko kirjosta. Tule tutustumaan maan laajimpaa valikoimaan retkeilyn uutuuksia, tekemään löytöjä ja viettämään antoisaa päivää harrastustesi parissa! Näytteilleasettajien määrä ja laatu ovat vertaansa vailla tätä kokoonpanoa et näe missään muualla. Testaa uutuuksia ampumaradalla, kokeile jousiammuntaa ja harjoittele virtuaalisesti. Messuilla on Suomen laajin telttanäyttely sekä makuupussimaailma. Näytöksissä voit ihailla mm. to-la klo 10-19, su 10-18 L I P U T: aikuiset 13 , lapset (7-15 v) 9 (kahden maksavan aikuisen mukana ilmaiseksi), ryhmälippu 9 , pysäköinti 5. Suomalainen kaipaa luontoon Kansainväliset Erämessut on luontoharrastusten ykkösmessut Suomessa
Kantojärjestelmän säätövara on reilu, ja reppu istuu hyvin selkään etenkin keveillä painoilla. Pykälien mukaan säädettävät mallit ovat nekin vaivattomia, joskin vaativat selvästi enemmän viitseliäisyyttä. Pienimmillä kantajilla on monesti ongelmia repun yläosan painaessa takaraivoa. Yllättävän monesta repusta sivutaskut 38 RETKI toukokuu 2010. Pidempiselkäisillä ei vastaavia ongelmia ollut repun istuessa sopivammin selkään. Lapsilla ei aina ole markkinoiden keveimpiä ja viimeisimpiä retkeilytarvikkeita, joten pakattavuuden- kaan suhteen varusteet eivät aina ole parhaita mahdollisia. Yksinkertaisuus on jälleen arvossaan, mutta silti kaikille varusteille olisi hyvä olla omat paikkansa, joten taskuja ja pusseja tarvitaan riittävästi. varusteet nuorisoreput TOIMITUKSEN VALINTA OSPREY ACE 48 NUORTEN testaajien valinta oli Osprey. Testin tukevimmat lantiovyöt, kuten Deuter, Jack Wolfskin, The North Face ja Tatonka, tarjoavat erittäin hyvän tuen lanteille, joiden varaan repun painoa voikin kunnolla siirtää. Erittäin hyvässä nuorisorepussa mainiot kanto-ominaisuudet yhdistyvät miellyttävään tuntumaan selässä. Haltin, Jack Wolfskinin ja Deuterin kantojärjestelmän ja tukirakenteen alumiinilistaa voi taivuttaa taaksepäin välttääkseen repun koskemisen takaraivoon. TE STIVOITTA JA VAUDE KIMBERLY 45+10 VAUDE nousi tiukassa taistossa testivoittajaksi tasaisuudellaan ja yksinkertaisuudellaan. Tässä suhteessa Deuterin ja Jack Wolfskinin viilekkeet ovat parhaimmasta päästä toimien hyvin kaikilla painoilla. Reppu mukautuu erittäin hyvin kantajan selän pituuden ja vartalon rakenteen mukaan. Vaikka reppu painaisi jostain, niin silti sitä ei osata säätää sopivaksi. Vastaavasti ne ovat selväs- Tavarat reppuun Reppua pakattaessa tila tuntuu aina loppuvan kesken, mutta liian suurta reppuakaan ei viitsisi kantaa mukanaan. Nyt niiden merkitys jää vähäiseksi. keitä mutta toisaalta riittävän jämäköitä. Pakkaamisen suhteen pitää tosin olla tarkkana, ettei repusta tule isoa palloa tukirakenteen joustaessa. Kaksiosaisen pussin ja selkeiden muotojensa ansiosta reppu on helppo pakata ja tavarat pysyvät hyvin järjestyksessä. Yksiosainen pussi hankaloittaa pakkaamista tai lähinnä järjestyksen pitämistä, sillä yhteen isoon pussiin tavarat katoavat helposti. Liian tukeva malli painaa epämiellyttävästi lonkkaa, mutta kevyt vyö ei anna riittävästi tukea. Vastaavasti pakkaaja ei aina ole aktiivinen retkeilijä, vaan repun saattaa täyttää yhtä hyvin alaa harrastamaton vanhempi. Muutamissa malleissa reppu tuntui kaareutuvan eteenpäin niin voimakkaasti, että täyteen pakattu pussi esti pään kallistelun ylöspäin. Pääasia on, että kaikki tavarat löytyvät niitä haettaessa. Pikkutaskut auttavat, kunhan vain muistaa, missä mikäkin tavara on. ti liian jykeviä hennoille ja kapealanteisille nuorille, sillä tukeva lantiovyö muotoutuu kantajansa mukaan vasta kunnolla kiristettynä ja liian leveä malli häiritsee lantion ja jalan liikkeitä. Nuorisorinkan on oltava helposti säädettävissä. Myös lantiovyön soisi olevan jäykkyydeltään samaa sarjaa muun järjestelmän kanssa. Kantomukavuuden suhteen lantiovyöllä on suuri merkitys. Repun ulkopuoliset isommat sivutaskut parantaisivat pakattavuutta entisestään. Vastaavasti Tatonka toimii parhaiten, kun repussa on vähän enemmän painoa. Se oli miellyttävä kannettava niin testiryhmän pienimpien selässä kuin aikuistenkin kantamuksena. Osprey, Deuter ja Halti mukautuvat erittäin hyvin lanteille kuin lanteille tarjoten kuitenkin riittävästi tukea. Liian pehmeä viileke painuu kasaan raskaampien kuormien alla, mutta liian jäykkä kantojärjestelmä ei mukaudu harteille keveillä pakkauksilla. Kantoviilekkeet ja lantiovyö toimivat parhaiten repun ollessa kevyt. Kokonaisuutta ajatellen testin parhaat lantiovyöt ovat keveimmät vyömallit. Portaaton säätö toimii helpoimmin Vaudessa ja Ospreyssä. Säädöt jäävät monesti aikuisiltakin tekemättä, joten takuuvarmasti ne unohtuvat myös lapsilta. Monet pienet yksityiskohdat taskuineen, kiinnityspisteineen ja erikoisuuksineen herättivät testaajien mielenkiinnon. Hyvä kantojärjestelmä on sopiva kompromissi jäykkyyttä ja pehmeyttä. Osprey ja Vaude ovat keveillä painolla mukavimpia, mutta niiden olkaviilekkeet jäävät turhan ohuiksi raskaan painon alla
Tatonkan tapaan kuminauhojen taakse saa helposti kiinni vaikka sandaalit tai Ospreyn verkkotaskuun pyöräilykypärän. Lisäksi säädettävyyteen vaikuttivat säädön helppous ja lantiovyön koko. Sivutaskuun on helppo pakata juomapullo, päiväeväät tai jotain muuta helposti käsillä olevaa tavaraa. Välipohjasta riippumatta on hyvä, että ison pussin tavaroihin pääsee käsiksi muutenkin kuin pelkästään yläkautta. Vetoketjulla suljettava välipohja tarjoaa pakkaamiselle vaihtoehtoja. Toki hyvin venyvät isot verkkotaskut Ospreyn tapaan ajavat soveltuvin osin saman asian. Nuorisorinkassa kaksiosainen reppu on paras vaihtoehto. Vaudessa, Nordiskissa ja Haltissa etupuolen kiinnityslenkit ovat valitettavan vähissä. Arvostelu REPPUJEN arvostelussa painotettiin 35 prosentin osuudella säädettävyyttä. Repun tuli sopia pienikokoisille käyttäjille mutta istua myös aikuisempaan selkään. T puuttuvat kokonaan, tai ne ovat aivan liian pieniä. Etenkin läpän päällä ja repun alla on oltava jotain, mihin saa esimerkiksi makuualustan tukevasti kiinni. Lasten käytössä tavaroiden kaivaminen ja repun kasassa pysyminen on helpompaa, jos alapussi aukeaa edestä isolla kaarevalla vetoketjulla Vauden, Tatonkan ja Deuterin tapaan. Nuorisorepuissakin ylipakkaamisen on oltava mahdollista. Yläpussi saisi leventyä suuaukkoa kohden helpottamaan pakkaamista. Makuupussi voi viedä yllättävän ison tilan tai reppuun pakataan kumisaappaat tai jotain muuta suurikokoista. Siinä huomioitiin kantomukavuus kevyellä ja raskaalla kuormalla pakattuna sekä lantiovyön tukevuus. Pakattavuudessa arvioitiin pussin toiminnallisuutta 15 prosentin osuudella, ja painolle annettiin pisteytyksessä 10 prosentin painotus. Lumilukon on noustava riittävän ylös, joskin sitäkin tärkeämpi on läpän korkeussäätö ja sen mahdollistama ylipakkaus. Kiinnityspisteille ja sadesuojalle jäi 5 prosentin osuus. Valitettavasti muutamissa malleissa käy jopa toisinpäin. Haltin yläpussin saa kyljestä kokonaan auki ja The North Facessa on sivuvetoketju. Lantiovyötaskujen soisi yleistyvän entisestään. Reppujen kantomukavuutta arvioitiin 25 prosentin osuudella. Isompi ulkopuolinen tasku helpottaa sekin pakkaamista ja tavaroiden järjestyksessä pitämistä Jack Wolfskinin esimerkin mukaisesti. Lapsetkin löytävät niille nopeasti käyttöä. Taskujen arvostelussa huomioitiin taskujen määrä, niiden käytettävyys ja erikoistaskut 10 prosentin osuudella. Pitkän poikittaisen alavetoketjun kautta tavaroiden haku kyllä onnistuu, mutta valitettavasti sitä kautta myös koko repun sisältö leviää helpommin pihalle. E S T I Ragon alavetoketjun kautta pääsee hämäävästi ainoastaan pikkutaskuun. Niiden arvosteluun vaikuttivat kiinnityspisteiden määrä ja käytettävyys sekä sadesuojan laatu ja sen pakkaustasku. Arvostelutaulukko säädettävyys 35 % Deuter Aircontact 40+10 SL Halti Green 50 Jack Wolfskin Kashgar 50 Millet Odyssee 50+10 Nordisk Rago 40L The North Face Terra 45 Osprey Ace 48 Tatonka Akela 45 Vaude Kimberly 45+10 3 3 2 4 3 1 5 4 5 kantomukavuus 25 % 3 2 3 4 3 1 4 3 4 pakattavuuus 15 % 4 3 3 4 2 3 3 3 4 paino 10 % 2 1 3 3 3 4 5 4 5 taskut 10 % 4 3 3 5 4 2 5 3 4 kiinnityspisteet ja sadesuoja 5% 4 3 3 4 2 2 5 4 3 YHTEENSÄ enintään 5 3,2 2,6 2,7 4,0 2,9 1,8 4,4 3,5 4,4 RETKI toukokuu 2010 39. Lähes kaikissa malleissa on erikseen vetoketju alataskuun. Repun edustan kiinnitysmahdollisuudet ovat tärkeitä. Ulkoisia kiinnityspisteitä on oltava riittävästi, vaikka kaikki tavarat yritettäisiin- kin pakata pussin sisäpuolelle
Kokonsa puolesta se soopiikin tähän testiin hyvin. Viilekkeissä yhdistyy sopivasti riittäävä kovuus ja jäykkyys suhteessa tarpeelliiseen tukevuuteen ja niiden muotoutuvuuuteen kantajan mukaan. Moderni muootoilu kiinnostaa monia, mutta värityksen en suhteen liikutaan hyvin perinteisessä ullkoasussa. Viisi nuotiota saa tuote, johon on vaikea keksiä parannuksia. Yhteystiedot MERKKI Deuter Halti Jack Wolfskin Millet Nordisk The North Face Osprey Tatonka Vaude deuter.com halti.fi jackwolfskin.com millet.fr www.nordisk.de thenorthface.com ospreypacks.com tatonka.com www.vaude.fi Bonge Vandernet Tmi Janne Autere Sultrade Greendoor Greendoor Kuusimaki bonge.fi vandernet.com outertrading.fi sultrade.fi greendoor.fi greendoor.fi www.vaude.fi maahantuoja ibex-sport ibex-sport.com puhelin 010 387 5350 (09) 852 081 010 440 9180 020 741 8330 040-553 5469 (09) 859 591 010 470 2630 010 470 2630 020 743 3960 Neljä nuotiota myönnetään, jos varuste on erinomainen tuoteryhmässään. Kolme nuotiota kertoo onnistuneesta tuotteesta, joka on luokassaan ostamisen arvoinen. Kahden nuotion tuotteella Yhden nuotion varuste soveltuu heikosti pärjää tyydyttävästi. Nuorten repuissa huomio kiinnittyy kuitenkin suojien painoon ja kokoon. Kantojärjestelmän säätövara on suuri, ri, vaikkei se ääripäässä aivan ylläkään saamalle tasolle testin pienimpien reppujen en kanssa. testattuun käyttöön. DEUTER AIRCONTACT 40+10 SL +10 Hinta: 185 Paino: 2 270 g Tilavuus: 40+10 l Säädettävyys Kantomukavuus Pakattavuus DEUTER Aircontact on selvästi naisten en malli, jota markkinoidaan myös nuorille le ja pienikokoisille. Vetoketjulla suljettavan välipohjan alle pääsee helposti ison alataskun kautta. Paksumpi suoja painaa helposti muutamat sata grammaa ja vie yllättävän paljon tilaa repun sivu- tai pohjataskussa. Sisäpuolella aukeaa iso avotasku selkää vasten, ja juomajärjes- telmälle on oma kiinnitys. Kevyehkö sadesuoja säilytetään poutakelillä omassa taskussaan repun pohjalla. 40 RETKI toukokuu 2010. Tässä suhteessa kaikki reput ovat aika samalla viivalla jakamassa nuorten mielipiteitä, joten on parempi antaa käyttäjän itsensä päättää väristä ja muodista. Se onkin suunniteltu naisten tarpeiden mukaan. Testireppujen kantamiseen osallistuneiden nuorten joukossa vähiten kannatusta saivat Haltin musta reppu, Nordiskin vihreä ja Tatonkan vanhahtavan oloinen sininen malli. Nuotiomäärä kuvaa tuotteen ominaisuuksia testissä esitellyssä käytössä. Deuterin VariQuick-järjestelmä on saanut kiitosta monissa testeissä, eikä siiitä nytkään paljon huonoa sanottavaa löyydy. Läpän molemmilla puolilla on vetoketjutaskut. Muita kiinnikkeitä on läpän päällä ja edessä. Samoin Deuterin ja Jack Wolfskinin mallit herättivät nuorten kiinnostuksen sukupuolesta riippumatta. Huiput esiin retkinuotioilla Retken testeissä käytetään viiden retkinuotion arvosteluasteikkoa. Iso pussi kapenee selvästi suuaukkoa kohden hankaloittaen jonkin verran pa- Naisten mallissa on testin tukevin lantiovyö. kattavuutta. Ehdottomasti eniten kiinnostusta herätti Ospreyn punavalkoinen malli ja ja Milletin tyylikäs kokonaisuus. Onkin tärkeää, että suojan saa tarvittaessa irrotettua ja jätettyä kotiin. Kaikissa repuissa sadesuojalle on oma taskunsa, josta sen saa nopeasti kaivettua esille sateen yllättäessä. Sivutaskut levittäytyvät repun kyljistä, kun niihin pakataan tavaraa pitkien vetoketjujen kautta. Kylkien alakulmissa on lisäksi isot avotaskut. Kovin hennoille nuorten lanteille se tuntuu olevan liian jykevä muotoutuen lantion mukaan vasta kunnolla kiristettynä. Lantiovyö on testin tuhdein. Sivujen kompressiohihnoihin sekä hakkulenkkeihin saa kiinni monia varusteita. varusteet nuorisoreput Lisävarusteet Suomen oloissa sadesuoja on tärkeä vakiovaruste. Reppua voi ylipakata reilusti lumilukon ja läpän säätöjen riittäessä korkealle. Nuorten repuissa muodinmukaisuus ja värikkyys ovat tärkeitä vaatimuksia
Aivan pienimmille tämä reppu ei kuitenkaan istu. Järjestelmän kiristyssolki painaa kummasti selkää. Vetoketjulla suljet- Jykevä lantiovyö on liian pitkä kapealanteisille. tavan välipohjan alle pääsee isosta alaluukusta. Kiinnityspisteitä on reilusti repun ala- ja yläpuolella. Isot sivutaskut muotoutuvat tyhjinä repun kylkeen mutta kasvavat reilusti pakkaamisen myötä. Repun pohjasta voi sateen sattuessa vetää omasta taskustaan paksun ja tukevan sadesuojan repun päälle. RETKI toukokuu 2010 41. Erittäin tukevat kantoviilekkeet tuntuvat mukavilta hartioilla riipumatta tavaramäärän painosta. Lumilukko jää kovin pieneksi ja läppä on kiinteä. Kantoviilekkeet ovat sopivan joustavia, ja ne muotoutuvat olkapäille mukavasti. Kuusiportaisen kantojärjestelmän pituussäädön ansiosta reppu käy monenkokoisille käyttäjille. Nuorisolle suunnattuna se on selvästi liikaa. Tavalli- Testin painavin reppu painaa jo tyhjänä liikaa. sen yläläpän lisäksi etuseinän voi avata, ja siten tavaroita ottaa kätevästi suoraan yläpussin pohjalta. Molempien syiden takia reppua ei voi ylipakata kovinkaan paljon. Sivuilla on pienet verkkotaskut ja kompressiohihnat. Nuorten testaajien mielipiteitä kuunnellessa kirkkaat värit selvästi kiinnostavat tummempia enemmän. Läpän päälle ei saa kuitenkaan mitään kiinni. Kahdelle sivulle ulottu- va vetoketju helpottaa pakkaamista. Sivutaskujen alla on vielä erilliset avotaskut. Pussi tuntuu isolta. Repun edessä on pitkällä kaarevalla vetoketjulla suljettava iso tarviketasku. Repun runko pysyy muutenkin muodossaan huolimatta pakkaustavasta tai repun painosta. Pituutta sen käyttäjällä on oltava jo 140 senttiä, eikä muistakaan raameista olisi haittaa. Musta väritys jakaa selvästi jo nuortenkin mielipiteet. Kompressiohihnoilla puolipakatun repun saa puristettua pieneksi. Pussin voi jakaa kahteen osaan vetoketjulla suljettavan välipohjan avulla. Kiinnityspistei- tä on muutama edessä ja repun alla. Muista repuista poiketen yläpussin tavaroihin pääsee käsiksi kahta kautta. Halti Green on testin painavin reppu. Sadesuojan voi kaivaa esille repun pohjataskusta vesisateen yllättäessä. JACK WOLFSKIN KASHGAR 50 0 Hinta: 145 Paino: 2 080 g Tilavuus: 50 l Säädettävyys Kantomukavuus Pakattavuus JACK Wolfskin Kashgar edustaa testin värikkäämpää kastia. Solki on ohuen kangassuojan takana, joka ei riitä pehmentämään kovan soljen reunojen painautumista selkärankaa vasten. Lantiovyö istuu kohtalaisen hyvin pienilanteisillekin. Toiset pitävät sitä ehdottoman tyylikkäänä ja toiset eivät ottaisi synkkää reppua mistään hinnasta. T E S T I HALTI GREEN 50 Hinta: 149 Paino: 2 310 g Tilavuus: 50+10 l Säädettävyys Kantomukavuus Pakattavuus HALTI Green 50 on nuorisolle ja lyhytselkäisille suunnattu reppumalli. Repun sisällä on pieni lompakonkokoinen vetoketjutasku ja läpän ulkopuolella iso tasku. Lantiovyö on yksi testin jykevimpiä olematta kuitenkaan liian jäykkä. Perinteiset sivutaskut puuttuvat kokonaan. Alapussiin pääsee pitkän ja kaarevan poikittaisvetoketjun kautta. Solkia saa tarpeeksi kiristettyä, mutta vyö menee silloin edestä kaksinkerroin haitaten käyttöä merkittävästi. Se istuu hyvin lanteille, mutta on liian pitkä kapealanteisille nuorille. Kantojärjestelmän pituussäätöä voi muokata portaattomasti, vaikka käytännössä siinä onkin kolme selkeää kokovaihtoehtoa. Sinne mahtuu vaikka retkikeitin tai muuta tavaraa
Repun alaosassa on pikkutasku, joka näyttää aivan kuin repussa olisi erik- Jäykkä selkäosa tuulettuu hyvin verkon läpi. seen ylä- ja alapussit. Repun sisällä on iso avotasku ja läpässä perin- teiset vetoketjutaskut sekä ulko- että sisäpuolella. Lantiovyötä ei valitettavasti saa kiristettyä tarpeeksi testin pienimmille kantajille. Isoihin sivutaskuihin mahtuu paljon tavaraa, ja tyhjillään taskut mukautuvat huomaamattomasti repun kylkeen. Kompressiohihnoilla repun voi puristaa pieneksi. Jäykkä komposiittirunko pitää repun ryhdissä, joten pakkaustavasta riippumatta reppua on hyvä kantaa. Tukevan kantojärjestelmän säätövara on kohtalainen, joskaan kaikkein pienimmille se ei enää istu kunnolla. Sen sijaan lantiovyö ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla keveillä kuormilla. Sen saumasta löytyy oma tasku sadesuojalle. 42 RETKI toukokuu 2010. Edessä on lisäksi kaksi litteää vetoketjutaskua. Kaksiosainen pussi tuntuu isolta. Repun pohja on tukevaa kulutuskestävää mutta painavaa kumimaista kangasta. Selän tuuletus sen sijaan toimii hyvin verkkoselkämyksen ansiosta. Yksiosaisen sisäpussin voi täyttää vain ylhäältä. Vetoketjulla suljettava välipohja pienentää ylemmän pussin, jota tosin voi jatkaa rei- Tukeva reppu mukautuu monenkokoisille kantajille. lusti ylöspäin testin suurimmilla lumilukoilla. Jäykän selkäosan ansiosta repun pakkaminen on helppoa. Tosin reppu ei pysy itsestään ollenkaan pystyssä, mikä taas vastaavasti hidastaa pakkausta. Paksuudesta huolimatta olkaviilekkeet muotoutuvat hyvin olkapäille keveämmälläkin kuormalla. Jäykkä ja tukeva runko yhdistyy säädettävään kantojärjestelmään ja hyvään istuvuuteen. Ison aukon kautta pakkaaminen onkin helppoa. Reppu on myös selästä täysin jäykkä. Repun voi pakata reilusti yli ison lumilukon ja säädettävän läpän ansiosta. Vastaavasti toisessa päässä kantomukavuutta riittää reilusti aikuisille ja jo pituutta venyneille teineille. Ne mukautuvat sopivasti kantajansa mukaan niin keveiden kuin raskaidenkin kantamusten alla. Kantoviilekkeissä ja lantiovyössä yhdistyy riittävä tukevuus sopivaan notkeuteen ja joustavuuteen. Kova ulkokuori jäykistää lantiovyötä, ja se on kiristettävä tiukasti ennen kuin se muotoutuu lanteille. Niiden virkaa toimittavat pienet verkkotaskut repun sivuilla. Kiinnityslenkkejä on muutama repun päällä ja edessä. varusteet nuorisoreput MILLET ODYSSEE 50+10 Hinta: 155 Paino: 2 010 g Tilavuus: 50+10 l Säädettävyys Kantomukavuus Pakattavuus MILLET Odyssee keräsi etenkin testiin osallistuneiden aikuisten huomiota. Kiinnityspisteitä on reilusti suksi- ja hakkulenkkejä myöten. Isommassa on vielä sisällä pieni verkkotasku arvotavaroille, mutta vetoketjulliset sivutaskut puuttuvat. Onneksi myös läpässä riittää säätövaraa. Se mahdollistaa raskaampienkin kuormien kantamisen, mutta nuorten keskuudessa turha jäykkyys ei miellyttänyt. Kompressiohihnoilla pussin saa tehokkaasti kasaan. Repun pohjalta avautuu vetoketjutasku, mistä voi sateen yllättäessä kaivaa esille sadesuojan. Juomapussin letkulle löytyy oma kolonsa. NORDISK RAGO 40L Hinta: 89 Paino: 2 080 g Tilavuus: 40+10 l Säädettävyys Kantomukavuus Pakattavuus NORDISK Rago on painava reppu. Läpässä on taskut sekä sisä- että ulko- puolella. Ankea väritys ei aina ollut nuorten testaajien mieleen. Alataskuun pääsee koko repun levyisen poikittaisvetoketjun kautta. Ragon kantojärjestelmän säätövara riittää yllättävän pienelle, vaikka olkaviilekkeiden kiinnityskohta jää alimmillaankin aika ylös. Pirteässä ulkomuodossakaan ei ole moittimista. Viisiportaisesta säätösysteemistä löytyy sopiva kohta eri-ikäisille kantajille
Poikkeuksellisesti ylä- Kiinteä kantojärjestelmä ei tässä testissä riitä. pussin tavaroihin pääsee käsiksi myös repun kyljestä. Raskailla painoilla kantomukavuus ei nouse testin kärkeen. Lantiovyö on sopivassa suhteessa repun muihin ominaisuuksiin, mutta sekin on turhan pitkä testin pienimmille. Kantoviilekkeiden paksuus on keskitasoa, joten kantotuntuma raskaidenkin kantamusten alla menettelee. Toisessa verkkotaskussa on erikseen testin keveimmälle sadesuojalle oma tarralla suljettava taskunsa. Molemmilla puolilla lantiovyötä on omat taskunsa ja kantoviilekkeessäkin on vielä puhelin- tai gps-tasku. Nyt kannettavuuden testaaminen on hankalaa repun ollessa auttamattomasti liian suuri testin pienimmille nuorille. Tosin repun päälle ei saa mitään kiinni. Sadesuoja pakataan poutakelillä omaan taskuunsa repun edessä. RETKI toukokuu 2010 43. Repun saa auki myös pohjan kautta isolla vetoketjulla. Pehmeät ja ohuet viilekkkeet joustavat paljon, joten reppu mukautuu selkään kevyestikin pakattuna ollen siinä testin parhaita. Matalahko lumilukko täytyy tosin muistaa huomioida. TOIMITUKSEN VALINTA Erilaisia taskuja Acessa on paljon. Venyvän ulkokankaan ansiosta taskuun mahtuu kohtalaisesti tavaraa. Hyvin pakattuna reppu istuu selkään n erittäin hyvin. Selän jäykisteet pitävät repun ryhdissä huolimattomasta pakkaustyylistä riippumatta. Sisällä on selkää vasten iso avotasku ja läpän sisäpuolella kukkarolle ja avaimille oma vetoketjutaskunsa. Tehokkailla hihnoilla repun saa tyhjänä kasaan tai tarvittaessa sivuille voi kiinnittää sukset. Ylipakkaaminen onnistuu läpän kiinnitysnauhoja säätämällä. Koko etuseinänkokoisen kapean taskun voi täyttää pystyvetoketjun kautta. Kantojärjestelmän jäykkyys rakentuu kyljissä olevien alumiinitankojen varaan. Repun edessä on yksi pitkä vetoketjutasku. Huolimattomasti täyteen tungetun repun selkäosa paisuu helposti palloksi muuttaen kantomukavuutta reilusti huonommaksi. Repun kantojärjestelmän kantojärjestelmän t ä ä säätövara on testin suurin. Poikittaisen alavetoketjun kautta pääsee yksiosaisen repun pohjalle. Venyviin verkkotaskuihin molemmilla sivuilla mahtuu paljon varusteita. Modernista mallista tuntuivat pitävän n niin tytöt kuin pojatkin: keveys ja tyylikkäät t yksityiskohdat vetävät puoleensa. Lantiovyö muotoutuu helposti erikokoisille lanteille ja tarjoaa tukea keveillä kuormilla. Sisäosan voi jakaa kahteen kulmistaan lenkeillä välttävästi suljettavan välipohjan myötä. Muutenkin erilaisia kiinnityspisteitä ja solkia on paljon. Kaksi kiinteää hihnaa helpottavat tavaroiden pitämistä järjestyksessä. Kompressiohihnoilla puolityhjän repun saa helposti kasaan. Silti reppu soveltuu keveiden kantamusten kuljettamiseen n aikuisellekin. Pohja suljettuna alapussi jää kuitenkin onnettoman pieneksi, joten käytännössä repun pussi onkin yksiosainen. Portaattomasti säätyvän yläosan n saa riittävän alas, vaikka kantajana olisi si pienikin retkeilijän alku. Kantojärjestelmän pituussäädön puuttuminen on huono asia testissä, jossa repun kanto-ominaisuuksien arvioiminen erikokoisilla käyttäjillä on pääasia. Lisäksi edessä on iso venyvä tasku, jonne saa tarvittaessa vaikka keittimen. T E S T I THE NORTH FACE TERRA 45 Hinta: 129 Paino: 1 880 g Tilavuus: 45 l Säädettävyys Kantomukavuus Pakattavuus TERRA on yhden koon reppu: ainoana tämän testin repuista sen kantojärjestelmää ei voi säätää ollenkaan. Varsinaisia sivutaskuja ei ole ollenkaan, mutta repun sivuilla on alakulmissa pienet verkkotaskut. Kantojärjestelmän säätövara on testin n suurin. Punainen pääväri miellytti monia testaajia, ja muutenkin repun pussiosa oli monen mieleen. OSPREY ACE 48 Hinta: 130 Paino: 1 690 g Tilavuus: 48+10 l Säädettävyys Kantomukavuus Pakattavuus OSPREY Ace herätti monen testaajan huomion. Läpän ulkopuolel- la on iso vetoketjutasku
Tummansininen väri ei ensimmäisenä herättänyt testaajien mielenkiintoa. Reppu on kevyt ja houkuttelee nuoria kantajia. Pitkät sivutaskut ovat kokonaan ulkopussin sisäpuolella, joten niiden käyttö on hankalaa, jos reppu on pakattu täyteen. Erityisesti tytöt tuntuivat huomioivan tämän repun nopeasti. Yläpussin ylipakkaaminen ei onnistu kiinteän läpän takia. Vasta tiukalle kiristettynä se muotoutuu lantion mukaan. Lantiovyön kätevälle pikkutaskulle löytyy käyttöä. Repun ulkopuoliset tavarat saa hyvin kiinni kuminauhanyörityksen alle. Niiden ansiosta raskaskaan kuorma ei paina harteilla. Vastaavasti kovin raskaita kantamuksia tällä repulla ei kannata kantaa, vaikka selkää jäykistääkin kaksi metallitankoa. Repun saa kuristettua kasaan sivujen kompressiohihnoilla. Se antaa mainiosti tukea isommillekin, muttei ole liian paksu tai hankala hennoille lapsille. Sivutaskujen alla on vielä molemmin puolin pienet av avotaskut tai -pussit. Sen etupuolella on muutamia muita kiinnityspisteitä, ja kantamuksen päällä on vielä pienet lenkit aurinkopaneelin tai makuualustan kiinnittämistä varten. Huonosti pakattuna repusta tuleekin helposti pallomainen. Muita kiinnityspisteitä on kuitenkin reilusti. Neliportainen X Lite Vario -säätösysteemi toimii hyvin, joskin säätö vaatii jonkin verran viitseliäisyyttä. Lumilukon Ki b l Kimberly mukautuu k t u helposti kantajan kasvaessa. ja toimivan läpän myötä myös reilu ylipakkaaminen on mahdollista. Vetoketjulla suljettavan välipohjan ansiosta pakkaustapoja voi vaihdella. varusteet nuorisoreput TATONKA AKELA 45 Hinta: 120 Paino: 1 820 g Tilavuus: 45 l Säädettävyys Kantomukavuus Pakattavuus TATONKA Akela isoine sivutaskuineen vastaa malliltaan ja olemukseltaan eniten perinteistä rinkkaa. Kaksiosaisen repun pakkaaminen sujuu helposti. Läpässä on iso vetoketjutasku, samoin kuin alapussin edessäkin. Tunnelitaskuun saa vaikka sukset pystyyn. VAUDE KIMBERLY 45+10 Hinta: 90 Paino: 1 600 g Tilavuus: 45+10 l Säädettävyys Kantomukavuus Pakattavuus VAUDE Kimberly herättää heti monen nuoren mielenkiinnon. Lantiovyö on yhtä jäykkä. Repun saa säädettyä kohtalaisen pienelle kantajalle, vaikka olkaviilekkeiden ja hartiatuen kiinnitykset jäävätkin yllättävän ylös. Isoon alataskuun mahtuu yllättä- Selkeä muotoilu isoine sivutaskuineen pitää reppuperinteitä yllä. vän paljon tavaraa. Viilekkeet ja lantiovyö ovat pehmeähköjä tuntuen mukavilta keveiden kuormien alla. Molemmilla si- TE STIVOITTA JA vuilla on verkkotaskut ja vetoketjulliset pystytaskut. Kaksiosainen reppu on helppo pakata. Paksusti topatut viilekkeet ja lantiovyö ovat yllättävän kovia. Repussa ei ole varsinaisesti kompressiohihnoja. Kantojärjestelmän säätövara on suuri, ja se on helppo ja nopea säätää portaattomasti nuorelle sopivaksi. Isohko läppätasku aukeaa kolmelta sivulta helpottaen tavaroiden etsimistä. Selän saa säädettyä riittävän lyhyeksi testin pienimmille eli 130-senttisille lapsille ja tarvittaessa sitä kantaa aikuinenkin mukavasti. Repussa ei ole muuta jäykistettä kuin koko selän kokoinen ohut muovilevy ristikkäisine tukineen. Lantiovyö on hyvin sarjassa muun kantojärjestelmän kanssa. Vastaavasti kovin keveillä kuormilla kantojärjestelmä ei täysin muotoudu olkapäille. Perinteisiin isoihin pitkiin vetoketjuilla suljettaviin sivutaskuihin mahtuu niin juoma- kuin polttoainepullotkin. Kiristysvaraakin riittää hyvin. Juomapussille on oma kiinnitys, ja irrotettavan sadesuojan tasku aukeaa repun pohjasta. 44 RETKI toukokuu 2010
Läpän ulko- ja sisäpuoliset vetoketjutaskut jäävät repun ainoiksi. Kantojärjestelmä on samanoloinen Deuter Aircontact -malliston kanssa, mutta sitä on selvästi kevennetty pienemmät kantajat huomioiden. Etureunan kuminauhanyörityksen alle saa sopivasti pakattua vaikka pienen kulkijan sandaalit. Kirkas limen väri oli houkutteleva. Vastaavasti kumpikaan reppu ei enää veny aikuisen selkään, vaan kokoraja tulee vastaan jo noin 150-senttisillä. Alakulmien kuminauhareunaiset avotaskut ovat mukava lisä. Erikoisuutena on varustelenkit lantiovyön molemmilla puolilla. JACK WOLFSKIN KATMAI 40 0 Hinta: 99 Paino: 1 280 g Tilavuus: 40 l Reppu pakataan huolellisesti retkelle lähdettäessä ja juuri ennen kotiinpaluuta. Reissupäivien aikana joustaviin repun ulkopuolisiin taskuihin voi sulloa tavaraa huolettomammin. FOXIN tavoin tämänkin repun suunnittelussa on huomioitu lapset. Kuusiportaisen pituussäädön kautta repun saa sopivankokoiseksi testin pienimmästä kantajasta aina 150160-senttiseen asti. Ne mukautuvat hienosti kapeille ja hennoille lanteille. Uutuusmallit kiinnostivat väritykseltään suuresti etenkin testiryhmän nuoria tyttöjä. T DEUTER FOX 40 Hinta: 99 Paino: 1 350 g Tilavuus: 40 l HETI ensi silmäyksellä huomaa, että repun suunnittelussa on huomioitu lapset. Valmistajan isoimmille repuille tyypillisesti myös tässä on kantoviilekkeiden tuntuma suunniteltu huolella. T E S T I Kevätuutuuksia nuorille estin ollessa jo lopuillaan tuli markkinoille vielä kaksi uutuustuotetta, jotka on suunniteltu erityisesti nuorten tarpeiden mukaan. Vain osa testiryhmän lapsista ehti reppua kokeilla, mutta se herätti heti kaikkien varauksettoman kiinnostuksen. Deuter Fox ja Jack Wolfskin Katmai ovat rakenteellisesti keskenään hyvin samanlaisia. Sadesuojaa ei Katmaista löydy ollenkaan. RETKI toukokuu 2010 45. Yksiosaiseen pussiin pääsee myös alataskun kautta. Lantiovyö vaikuttaa aika kevyeltä. Läpän päällä olevat lenkit mahdollistavat vaikka makuualustan kiinnittämisen repun päälle. Ylipakkaamisesta ei kannata puhua lumilukon ja läpän korkeussäädön puuttuessa. Kompressiohihnat Lapsille suunniteltu malli herätti kiinnostusta. ovat tavanomaiset ja pienet sivutaskut sulautuvat tyhjinä repun kylkiin. Ne saa säädettyä kaikkein pienimmille, ja jopa 120-senttinen lapsi saa niistä hyvän kaverin. Sivutaskut puuttuvat kokonaan. Vetoketjulla suljettavan välipohjan myötä repun voi jakaa kahteen osaan. Aikuisten mallista pienennetty nuorisomalli tuntuu selässä hyvältä. Alapussiin voi pakata omat tavarat ison poikittaisvetoketjun kautta. Lopputuloksena on riittävän tukevat mutta toisaalta sopivan joustavat viilekkeet. Ulkoisia kiinnityspisteitä on repun edessä sopivasti. Lantiovyöt olivat kummassakin repussa esimerkilliset. Kantoviilekkeet ovat sopivan jäykät ja miellyttävät. Läpän ulko- ja sisäpuolella on omat vetoketjutaskut. Kantojärjestelmä on kevennetty versio Jack Wolfskin Ergoform -repuista. Ne mukautuvat hyvin pienenkin kantajan harteille, oli repussa sitten pelkkä makuupussi tai useamman päivän raskaammat varusteet. Lantiovyön saa tiukaksi, vaikkei lantionympärys olisikaan vielä paljon kasvanut. Tosin käyttäjäkunta huomioiden se on varmasti riittävä. Neliportainen säätö on mitoitettu kokoihin SXXS. Sivujen verkkoavotaskut toimivat hyvin lisätilana repun muuten täyttyessä. Vaikka reput eivät testiin enää ehtineet, loimme niihin pikaisen silmäyksen. Tumma väritys ei haitannut, vaan kirkkaan keltaisilla somisteilla reppu keräsi myös lasten kiinnostuksen
Perusidea oli kiinnittää terä kahteen pystypuuhun, jotka poikittaisen välituen ja yläosan kiristyksen avulla pitivät sitä tiukassa. Toiseen päähän veistetään puukolla parin millimetrin levyinen ja syvyinen ura parin senttimetrin päähän kärjestä. varusteet eräaskareita teksti ja kuvat Joppe Ranta piirros Kalle Ranta Tee-se-itse POKASAHA PYSTYMETSÄSTÄ Perinteinen pokasaha on melkein historiaa, sillä metallikaariset halkosahat ovat korvanneet ne jo lähes täysin. Työssä tarvitaan pikkusahaa ja ristipäämeisseliä, jotka voidaan korvata hyvän monitoimityökalun terillä. Käsiupotuspora on kartiomainen terä, jossa on kahva. Lyhyempi puista, eli välituki, teroitetaan päistään noin 90 asteen kulmaan. Pidempien eli pääpuiden tasoitettuun kärkeen sahataan noin parin senttimetrin syvyinen ura. Yleensä se kulki metsurin repussa, josta se törrötti ulos kirvesvarren kanssa. On muistettava, että vaikka tällaisen puun ottaminen tuntuu harmittomalta, tarvitsee siihenkin maanomistajan luvan. Sahanteriä sentään myydään rautakaupoissa, joten sille voi tarpeen tullen reissun päällä nikkaroida kehyksen eli pokan. nnen metsätöissä käytettiin puuraamista pokasahaa. Pokasaha syntyy nopeasti kuorimattomasta puusta, mutta kätevä nikkari voi viimeistellä sahansa miten hienoksi haluaa. voi halutessaan kuoria ja tasoitella puukolla, kirveellä tai höylällä. Retkeilijät ovat kuljettaneet kaarisahoja ahkerasti mukanaan. Aluksi katkaisimme puusta kaksi kolmenkymmenen senttimetrin pätkää ja yhden pari senttiä lyhyemmän. Metsuri veisti siihen itse osat, kiinnitti terän paikalleen ja ryhtyi työhön. Molemmat pidemmät puut ohennetaan toisesta päästä reilun senttimetrin paksuiseksi. Molempiin pääpuihin tehdään reilun senttimetrin syvyinen kuoppa aluksi puukonterällä pyöräyttämällä ja sen jälkeen upotusterällä viimeistelemällä. Ohenna puu kirveellä reilun senttimetrin paksuiseksi. Veistä puukolla puiden päihin urat kiristysnyöriä varten. 46 RETKI toukokuu 2010. Niitä kaikkia harvoin kannetaan vaelluksilla, mutta mitään sähkötyökaluja emme halunneet käyttää. Puun E Terän pituus määrää sahan koon. Katkaisimme metsästä reilun metrin mittaisen koivunpätkän. Halkaisija saisi olla 2530 millimetriä ja puu mieluusti tasapaksua, suoraa ja oksatonta. Perinteisten puisten ja metallikaaristen versioiden lisäksi on mukaan otettu erilaisia muovista ja alumiinista tehtyjä versioita, jotka kaikki yrittävät olla keveitä ja yksinkertaisia kasata. Yksi erikoisimmista on putkirinkan yläkaarena toimiva malli. Poka metsän antimista Halusimme valmistaa sahamme suoraan metsästä. Tämänkin työvaiheen tekee vaihtoehtoisesti puukolla. Jos sahan terä käytössä "veteli" eli notkui, saatiin sitä tiukemmaksi yläosan narua kiristämällä. Ajatuksenamme oli valmistaa nopea ja yksinkertainen kehys mukana kuljetettavalle irtonaiselle sahanterälle, ja teimme työn tätä varten mukaan varatuilla työkaluilla. Käytimme myös käsiporaa, mutta tarvittavat reiät voi toki kaivertaa puukonkärjelläkin. Samasta päädystä alkaen mitataan 20 senttimetriä, ja siihen tehdään kolo. Neljännen pätkän mitaksi käy 15 senttimetriä, ja se saa olla muita osia ohuempaa. Käytön jälkeen pokasaha purettiin, jolloin se pakkautui helpommaksi kuljettaa
Kun puuosat on pyöristetty ja hiottu tasaiseksi, voidaan puuosat öljytä tai pets y petsata tyylikkäiksi. Sahaa kepin ohennettuun päähän parin senttimetrin syvyinen ura. Aseta terä uraan ja kiinnitä se ruuvilla paikalleen. Kaiverra kolo välipuuta varten ensin puukolla ja viimeistele se upotusterällä. Hienompaa viimeistelyä Mikäli metsässä pikaisesti valmistettu pokaä saha jää pidempiaikaiseen käyttöön, voi sitä viimeistellä vaikka iltapuhteeksi. Kiristinpuun ohensimme ensin ja teimme päihin pykälät, ettei naru pääse luiskahtamaan pois. Yläosan narua kiristämällä säädetään sahanterän kireys. Kolmen riman malli on myös hyvin kestävä, eikä se ajan mittaan vääntyile. Sen väliin asetetaan lyhyin katkaistuista puista, ja narua ryhdytään pikkuhiljaa kiertämään tiukemmalle. Ota vinkki talteen! ukset ja pitävän liitoksen. Pitkä ruuvi työnnetään pääpuista läpi ja välituki kiinnitetään niillä kiinni. Jotkut käyttävät siihen kolmea ohutta rimaa, jotka liimataan keskenään yhteen. Pääpuut voi stasoitella sileämmiksi ja päät pyöristää siistimmiksi. Laminaattirakenteella tehtyyn sahaan saadaan teräkin kuljetuksen ajaksi suojaan. Tässä työssä varmistimme kohdan pitkillä ruuveilla, mutta enikkari voi tehdä paikalle kunnolliset love- Kierrettävällä käsiporalla porataan 2,5 millimetrin reiät pääpuiden juuri tehtyjen kolojen pohjaan sekä ohennettuun alapäähän, poikittain sahahalkioon nähden. Sahanterä asetetaan pääpuiden uriin, johon se kiristetään lyhyillä ruuveilla. Kotona voi halutessaan tehdä hienomman pokasahan. Pääpuiden yläpäähän tehtyjen urien välille kiedotaan naru. Näin välituen liitoksenkin saa helposti tukevaksi. Sahan kehykseen tulee kiristettäessä livetoa, mikä vääntää pääpuita kieroon välitukeen nähden. Jos on kätevä käsistään, voi puukon kärjellä kaiverrella sahan pokaan kuvioita. Tässä voi käyttää vaikka huonekaluista tuttua puutappia, jos vain on sen kokoinen poranterä käytössä. Nyt pokasaha on valmis ja sillä voi kokeeksi pieniä työstä yli jääneet koivurangat polttopuiksi. kolme tasapaksua koivun pätkää yksi ohuempi koivun pätkä sahanterä polyesterinyöriä kaksi 50 millimetri n ja 10 millimetrin ruuv kaksi ia Tarvikkeet pokasa haan: upotuspora käsipora 2,5 millimetrin po ranterä pieni saha ristipääruuvimeiss eli veistopuukko veistokirves (monitoimityökalu m ) Työkalut: Poraa puuhun 2,5 millimetrin suuruinen reikä terän kiinnitysruuvia varten. RETKI toukokuu 2010 k k 47
Leveyssuunnassa on usein liikaa tilaa, jolloin väljässä pussissa voi unissa pyöriessä vahingossa kääntyä väärinpäin. 48 RETKI toukokuu 2010. Makuupussia tarvitaan myöhemminkin monissa lasten ja nuorten yön yli kestävissä harrasteissa: leireillä, mökkireissuilla ja telttalomilla. Usein lapselle tarjotaan käyttöön aikuisten makuupusseja, jos sellainen sattuu kotoa löytymään. varusteet lasten makuupussit teksti Joppe Ranta kuvat Joppe Ranta ja valmistajat Makuupussit Lapsille suunniteltuja makuupusseja löytyy usean valmistajan mallistosta, mutta tarjonta rajoittuu lähinnä kesäkäyttöön tarkoitettuihin säkkeihin. Carinthia Mousehunter 1 & 2 Carinthia Youngster Deuter Little Star EXP Deuter Starlight EXP Ferrino Quasar 1400 Kid Square Haglöfs Slumber Junior Haglöfs Slumber Toddler Halti Explorer Grow Up Halti Ultra Junior Jack Wolfskin Grow Up Joutsen Vauvan makuupussi Savotta Junnu Vaude Blue Beech Kids Vaude Charlie jälkikasvulle M oni lapsi tutustuu makuupussiin jo pian syntymänsä jälkeen, kun äitiyspakkauksen mukana tuleva toppapussi tarjoaa ensisuojaa ulkona vaunuissa nukkuvalle. Vaikka jalkopään kiristäisikin pakkaushihnalla tai narulla, ei pussista saa millään juniorille sopivaa
Suurimman ongelman tuottaa käyttäjän nopea kasvaminen. Kahta ohutta makuupussia voi tietenkin pitää päällekkäin, jolloin käyttöön saadaan tuplasti eristäviä kerroksia. Yöpyjän oma varustus on tärkeä osa makuupussimukavuutta. Makuupussin sisään jäävä kosteus syrjäyttää eristävää ilmaa, ja nukkujalle tulee kylmä. Se tietenkin näkyi myös pussin hinnassa. Tässä oli onnistuttu usean merkin kohdalla hyvin. Monen pussin kankaat tuntuivat käteen halvoilta, vaikka niillä oli hieno tekninen nimi. Lapsille retkiöitä ei kerry niin useita, että makuupussin tiheä vaihtotahti olisi järkevää. Pelkkä makuupussi ei riitä MAKUUPUSSIA hankittaessa kannattaa muistaa, että pelkkä pussi ei riitä takaamaan hyviä yöunia. Monet valmistajat tekevät makuupusseja myös lasten kokoisina. Tästä syystä lasten makuupusseissa kehitys näyttäisi kulkevan hintaryhmä edellä: pussin on oltava edullinen. Kesäisinkin maasta hiipii koleus, jota halpa jumppa-alusta ei pidättele. Kuohkea fleece sitoo hyvin ilmaa, mutta huokoisena se päästää myös kosteuden haihtumaan. Paksuja lastenpusseja on harvassa, joten kylmissä olosuhteissa leiriydyttäessä tarvitaan lämmitettävä teltta. Useimmat pärjäävät kasvuikänsä kahdella makuupussilla. Lapsi ei onnistu pakkaamisessa mitenkään itse, mistä seuraa turhia kyyneleitä. RETKI toukokuu 2010 49. Heikkotehoiseen makuupussiin voi mennä nukkumaan myös fleece-vaatteissa. Yleisimmässä muumiomallissa jalkopää kapenee hartiaseutuun verrattuna, ja peittomalliset ovat alhaalta kulmikkaita. Se on kallista ja hieman hukkaan heitettyä rahaa. Se tuo yhden eristävän ilmakerroksen lisää, jolloin pussissa on hieman lämpimämpää. Monet pussit voidaan avata vetoketjulla täysin auki, jolloin makuupussista saa peiton. Muumiomallit ovat lämpötaloudellisempia ja enemmän retkikäyttöön tehtyjä, kun taas peittomalliset ovat käyttökelpoisia kämpissä ja kesämökeillä. tot sekä matkalakanat. Pienikokoiselle nuorelle aikuiselle sopivin voi olla pieni naistenpussi. Toisaalta sellaiseen voidaan siirtyä myös nopeasti venähtäneen poikalapsen kohdalla jo varhain. Vauvojen lampaantaljasäkit jäivät myös katsauksen ulkopuolelle. Useilla valmistajilla aikuisten makuupusseja on tarjolla kahta tai kolmea eri kokoluokkaa, joten valinnanvaraa riittää. Jätimme katsauksesta pois pienet aikuistenpussit, fleece-pussit ja -peiMonien lastenmakuupussien pakkauspussi on turhan tiukka. Toiseksi tärkeimpänä valmistajat näyttäisivät keskittyneen pakkauskokoon ja nimenomaan myymälän hyllyjä ajatellen. On ikävä kokemus olla makuupussin vankina, mutta todellisen väljän pussin ongelman huomaa erityisesti viileällä kelillä, jolloin käyttäjän täytyy lämmittää makuupussissa ilma ympäriltään. Kevyempään makuupussiin voidaan saada lisää eristyskykyä käyttämällä sen sisällä lakanapussia. Siksi makuupussiin tulee helposti hankittua hieman kasvuvaraa. Moni ei halua hankkia lapselleen yhtä kallista makuupussia kuin itselleen, jolloin ostajiakin on vähän. Makuualustan täytyy olla ennen kaikkea hyvin eristävä ja mukava käyttää. Tiiviitä vaatteita ei kannata käyttää, sillä tällöin iholta haihtuva kosteus ei pääse poistumaan. On kuitenkin muistettava, että kun tiiviitä pintakankaita laitetaan useampi kerros, ei ihmisestä haihtuvan kosteuden siirtyminen pussien läpi enää ole helppoa. Urheilukerrasto on hyvä valinta. Kesäpussi ei paljon eristettä sisuksiinsa tarvitse, ja kun se ahdetaan tehtaalla pieneen pak- Jatkuu sivulla 52. Pussitarjonta syyniin Teimme läpileikkauksen lasten ja nuorten makuupussitarjontaan ja keskityimme yksinomaan kohderyhmälle tehtyihin tuotteisiin. Makuupussin muoto valitaan käyttötarkoituksen mukaan. Usein alle kouluiän riittää kookas vauvapussi, ja alaluokilla on siirryttävä juniorimakuupussiin. Paksuja syys- tai talvipusseja ei juuri valmisteta, koska hintaa kertyisi helposti aikuisten pussin verran. Jos havittelee parasta mahdollista lämpötaloutta, olisi lapsen makuupussi uusittava kerran vuodessa. Tarjonnan perusteella voisi luulla, että lapset ja nuoret yöpyvät makuupusseissa vain kesäisin. Kun pussi on väljä, kuluu energiaa valtavasti tyhjän tilan lämmittämiseen. Yleensä niillä pärjätään noin 150 senttimetrin mittaiseksi, jolloin voidaan siirtyä jo aikuisten mittoihin tehtyihin pusseihin. Yhtä tärkeässä osassa on kunnollinen makuualusta. Se näkyy pussien materiaalivalinnoissa. Pussit ovat lyhyitä mutta vastaavasti kapeita, jolloin sisätila on lämpötaloudellisesti järkevä
varusteet lasten makuupussit CARINTHIA MOUSEHUNTER 1 & 2 Koko: nukkujan pituus enintään 110 tai 140 cm Paino: 1 100 ja 1 300 g Kangas: Shelltrans Täyte: polyesterikuitu Hinta: 74 / 99 DEUTER STARLIGHT EXP Koko: 68 x 160/190 cm Paino: 900 g Kangas: pinta Nylon-Taffetaa, vuori polyesteriä Täyte: High-Loft ontelokuitua Hinta: 75 JUNIORIPUSSISTA valmistetaan kahta eri kokoa. Jalkopään voi lyhentää vetoketjulla. Kesäkäyttöön soveltuvan säkin lämpöarvoiksi valmistaja antaa Comfort +22 / Limit +11 / Extreme +8. DEUTER LITTLE STAR EXP Koko: 58 x 115/145 cm Paino: 750 g Kangas: pinta Nylon-Taffetaa, vuori polyesteriä Täyte: High-Loft ontelokuitua Hinta: 69 HAGLÖFS SLUMBER JUNIOR Koko: 60 x 150 cm Paino: 900 g Kangas: polyesteri Täyte: Trifusion-kuitu Hinta: 75 PIKKULASTEN kasvavassa muumiopussissa on yksikerrosrakenne. Pakkauspussissa on kompressiohihnat. Valmistajan oman arvion mukaan lämpöarvot ovat Comfort +7 / Limit 0 / Extreme -7. PEITTOMALLISEN makuupussin varusteisiin kuuluu tasku ja kiristettävä huppu. Muumiomallisen pussin vetoketju on sivussa ja jalkatila reilusti kapeneva. Valmistajan oman arvion mukaan lämpöarvot ovat Comfort +7 / Limit 0 / Extreme -7. LITTLE Star EXP:n isossa veljessä on samat varusteet kuin pienemmässäkin. Valmistajan suosittelema mukavuuslämpötila on 0 ºC. 50 RETKI toukokuu 2010. Pussissa on kiristettävä huppu ja tuulilista vetoketjun suojana. Kesäkäyttöön tehdyssä pussissa on ripustuslenkit jalkopäissä. KESÄKÄYTTÖÖN tarkoitetussa muumiopussissa on tuulilista vetoketjun edessä ja kiristettävä huppu. Makuupussi kasvaa aina 170 senttimetrin mittaiselle nukkujalle asti, mutta se soveltuu lähinnä kesäkäyttöön. CARINTHIA YOUNGSTER Koko: nukkujan pituus enintään 80 cm Paino: 800 g Kangas: pinta Shelltrans, vuori viskoosinailonia Täyte: polyesterikuitu Hinta: 54 FERRINO QUASAR 1400 KID SQUARE Koko: 75 x 180 cm Paino: 1 200 g Kangas: pinta ripstop-polyesteriä, vuori puuvilla-polyesteriä Täyte: polyesterikuitu Hinta: 39 PIENTEN nukkujien makuupussissa on sivusta aukeava vetoketju ja kiristettävä pääaukko
HAGLÖFS SLUMBER TODDLER Koko: 50 x 150 cm Paino: 670 g Kangas: polyesteri Täyte: Trifusion-kuitu Hinta: 55 JACK WOLFSKIN GROW UP Koko: 70 x 150/190 cm Paino: 1 300 g Kangas: pinta polyesteriä, vuori puuvilla-polyesteriä Täyte: polyesteri Hinta: 65,95 PIKKULASTEN peittomallisessa pussissa on vetoketjut kummallakin sivulla. ki k ti k i j ki i t ttä ä h Kesäkäyttöön tarkoitetun muumiomallisen pussin mukavuusalueeksi valmistaja antaa arvot 0+15 ºC. RETKI toukokuu 2010 51. Lämpöluokka vastaa aikuisten kevätkesä-syyspusseja. JUNNU on yksinkertainen makuupussi, jossa on kiristettävä huppu. Valmistajan oman arvion mukaan lämpöluokitus on Comfort +24 / Limit +8 / Extreme -12. HALTI EXPLORER GROW UP Koko: 75 x 165/200 cm Paino: 1 600 g Kangas: pinta ripstop-polyamidia, vuori puuvilla-polyesteriä Täyte: Quattrofil 7 -polyesterikuitu Hinta: 49,90 JOUTSEN VAUVAN MAKUUPUSSI Koko: 60 x 90 cm Paino: 450 g Kangas: puuvilla Täyte: 100 % untuva Hinta: 159 a: LAPSEN mukana kasvavan makuupussin voi kiristää nyörillä lyhyemmäksi. Tuote on saanut Allergia- ja astmaliiton allergiatunnuksen merkiksi untuvan pölyttömyydestä ja puhtaudesta. Vetoketjun suojana on tuulilista ja ulkopinnassa tasku. Yksikerrosrakenteen ja täytteen määrän takia se soveltuu lähinnä kesäkäyttöön. Valmistajan suosittelema mukavuuslämpötila on 0 ºC. MUUMIOMALLISEN junioripussin pituutta voidaan säätää vetoketjulla. Lämpökaulus kiristetään nyörillä ja narulukolla. Makuupussissa on ripustuslenkit ja kiristettävä huppuosa. Pussissa riittää eristyskykyä pakkasille asti. HALTI ULTRA JUNIOR Koko: 70 x 180 cm Paino: 1 300 g Kangas: pinta ripstop-polyamidia, vuori polyesteriä Täyte: Microtherm-kuitu Hinta: 89,90 SAVOTTA JUNNU Koko: 70 x 165 cm Paino: 960 g Kangas: pinta polyesteriä, vuori puuvillaa Täyte: Hollofiber-kuitu ber kuitu Hinta: 34 KAKSIKERROSRAKENTEELLA tehdyssä pussissa on lämpölista vetoketjun suojana. Huppu kiristyy nyörillä, mutta kaulan kohdalla ei ole lämpökaulusta. Vetoketjun suojana on lämpölista, ja kaksi pussia on liitettävissä yhteen. JOUTSEN on valmistanut vauvoille tarkoitetun pienen makuupussin, jonka voi avata peitoksi. Makuupussissa on vettähylkivä pintakangas ja kuohkea täyte
Siinä on myös iso, kompressiohihnoilla vaJoutsen: www.joutsen.com arvot. Muumiomallisessa pussissa on lämpökaulus ja tasku. varusteet lasten makuupussit VAUDE BLUE BEECH KIDS Koko: 65 x 150/170/190 cm Paino: 1 400 g Kangas: polyesteri Täyte: 50 % Lyocell (Tencel), 50 % polyesteri Hinta: 147 merkiksi kesäkäyttöön. Tuulilista eli vetoketjun eteen tuleva topattu kangaskaistale vähentää energiahukkaa. Siksi helpointa on olla antamatta lämpöarvoja, joista kuitenkin tulee napinaa. Jotkut valon Halti Ultra Junior, joka tuntui erityisen miellytJack Wolfskin: www.bonge.fi mistajat kuitenkin ilmoittavat pusseilleen lämpötävältä. Lisäksi monissa makuupusseissa on tasku pikkutavaralle. Sisäosa on iloisesti kuvioitua fleece-kangasta. kin hyvin hengittäviä. kauspussi, ettei lapsi pysty mitenkään sullomaan makuupussia enää Katsauksessa suurin osa pusseista oli kesäpusseiksi hyvää keskitakaisin pakkauspussiinsa. Katsauksen uskottavin syyspussi Haglöfs: www.haglofs.fi oikeaa lämpöluokitusta ei voida antaa. pituutta pusseissaan, jolloin vetoketjun avaamalla saadaan lisäpala esiin. Lämpökaulus tulee kaulan kohdalle estämään kehon lämmön pääsyn hupun kautta ulos pussista. Toisaalta pussin ominaisuudet ovat vain kolikon toinen puoli, sillä nuoret käyttäjät eivät aina osaa niin sanotusti nukkua oikein. Lämpimyys on junnupussien kompastuskivi. Osa merkeistä antaa vain yksinumeroisen arrustettu pakkauspussi, joten lapsikin saa sen takaiSavotta: www.finn-savotta.fi vion ja jotkut vain tekstimuotoisen suosituksen, esisin pakettiin. Lisätietoja: Vaude: www.vaude.fi 52 RETKI toukokuu 2010. Siinä voi pitää vaikka hyttysmyrkkyä, jotta se olisi heti käsillä herhiläisten inistessä aamuyöllä nenän juuressa. Puuvilla on luonnonkuitua ja miellyttävää leva paketti. MaSyksyiseen käyttöön katsauksen pusseista sovelDeuter: www.ibex-sport.com kuupussien käyttölämpötiloja määrittelevä tuotetuu esimerkiksi Vaude Blue Beech Kids, jonka piFerrino: www.outdoorpro.fi standardi ei tunne lapsen kokoista nukkujaa, joten tuutta voi säätää. CHARLIE on pirteä pienten lasten makuupussi, jonka voi avata myös peitoksi tai Pintamateriaalien olisi syytä olla kosteutta sietäviä mutta kuitenalustaksi. Jotkut valmistajat kertovat käyttävänsä lisäeristettä esimerkiksi makuupussin jalkopäässä. Lista on lähes loputon. Näistä ostajan on todella hankala saada käsitystä, millaiseen keliin pussilla vielä uskaltaa mennä. Jos lapsi sanoo palelleensa, on vika usein vanhempien mielestä itse tuotteessa. JUNIORIPUSSIN pituutta voidaan säätää nappien ja kumilenkkien avulla kolmeen eri mittaan. Ripstop-kangas, eli paksummista loimilangoista johtuva ruutukuvio, ei lähde repeilemään, jos kankaaseen tulee reikä. Puuvilla on myös painavampaa Ikävä kyllä valtaosassa katsauksen pusseista oli niin ahdas pakkuin monet keinokuitukankaat. Vuorikankaan pitäisi olla mukavan tuntuista mutta koskauspussiin, saadaan kaupan hyllylle kätevän kokoinen ja houkutteteutta hyvin siirtävää. Se on erittäin hyvä ominaiCarinthia: www.greendoor.fi Arvoitukselliset lämpöarvot suus. Valmistaja ilmoittaa lämpöarvoiksi Comfort +8 / Limit +3 / Extreme -11. VAUDE CHARLIE Koko: 55 x 95 cm Paino: 800 g Kangas: pinta polyamidia, vuori polyesteriä Täyte: polyesterikuitu Hinta: 63 Narulukolla ja nyörillä saadaan makuupussin huppu kiristettyä pieneksi. Sitä on vaikea todeta, ellei se selkeästi tunnu pussin läpi. Lapset saattavat nukahtaa pussin vetoketju auki, kieriä pussista ulos, nukkua pussissa väärissä tai märissä vaatteissa tai kamiina on voinut sammua. Hyvä yhdistelmä on hieman isompi pussi luokkaa, ja useimmat valmistetaan kohtalaisen hyvistä materiaaleisvarustettuna kiristyshihnoilla, joilla paketin kokoa ta. iholla, mutta se imee itseensä vettä. Liian pitkäksi jäävä loppunaru saattaa olla turvallisuusriski. Tärkeimpiä ominaisuuksia Hyvistä junioripusseista täytyisi löytyä samoja yksityiskohtia kuin aikuistenkin malleista. Monet merkit käyttävät nykyisin muunneltavaa on helppo kuristaa kasaan
Euroopan-laajuisessa toiminnassa on kansainvälinen ulottuvuus. Seikkailu isojalkojen maassa 6873 Retki seurasi suomalaisjoukkueen matkaa Wenger Patagonian Expedition Race -kilpailussa Chilen Tulimaassa. Salainen joki 7479 Melontaretkeä Karasjoelle peitti salaisuuden verho, sillä joesta oli vaikea löytää tietoa etukäteen. Vuorivaellus maorien maisemissa 8083 Tongariron kansallispuisto on Uuden-Seelannin suosituimpia retkikohteita. Tutustuimme Evon kiehtovaan historiaan ja retkeilymahdollisuuksiin. Unelma-ammattina puistonvartija 6667 Lapset tutustuvat Junior Ranger -leireillä kansallispuistoissa tehtävään työhön. Turistisesongin ollessa kuumimmillaan patikointivuoro on varattava etukäteen. Hudsonin huiput 8485 Tunnin matkan päässä New Yorkin sykkeestä sijaitsevat rauhalliset Hudsonin kukkulat. Muonaa luonnonantimista 8687 Mika Kalakoski neuvoo hyödyntämään luonnonantimia osana retkiruokavaliota eikä ainoastaan hätämuonana. RETKI toukokuu 2010 53 kuva Mikko Nikkinen 5 5487. Sotahistoriallisen reitin varrella on panssariesteitä ja linnoitteita. Evon retkeilyalue 6065 Suomen ensimmäinen nuorisoleirikeskus Evon retkeilyalueella saa tulikasteensa kesällä partiolaisten suurleirin valloittaessa mäntykankaat. retkel www.retkilehti.fi Bunkkeripolkua pohjoiseen 5459 Kulttuurivaellusten sarja jatkuu Salpapolulla
Vääntäydyn istumaan ja jään katsomaan eri paria olevia sukkiani. Saavun ensimmäiselle vesipaikalle vasta vuorokauden kuluttua, joten olen varautunut kesän ensimmäiseen hellepäivään kuudella litralla vettä. Vaellus on vasta alkamassa, mutta olen valmiiksi väsynyt. Maltan mieleni ja jatkan 200 metriä seuraavalle bunkkerille, jossa on 20 miehen majoituskorsu, konekivääripesäke ja kiveksi naamioitu tähystyskupu. Salpalinja yltää Virolahdelta Sallaan 54 RETKI toukokuu 2010. Vapaa kuinka hyvältä tuo sana maistuukaan. Seikkailijan mieli haluaisi silti lähteä tutkimaan sota-ajan puolustusvarustusta. Mikään tuoreruoka ei säilyisi, sillä huomiselle on luvattu jo yli 29 astetta lämmintä. Kalliosta louhitut järkäleet näyttävät jatkuvan loppumattomana nauhana aukean reunaa eteenpäin. Nauhoitan kengät ja riuhtaisen raskaan rinkkani hartioille. Voin yhtyä urheilijoiden yleisimpään tuntemukseen: "Väsynyt mutta onnellinen". Rakennelma on osin veden valtaama. Sahalaidan muotoja matkivaa panssarikiviestettä on rakennettu välirauhan ja jatkosodan aikana vuosina 1940 1941 ja 1944 lähelle itärajaa peräti 225 kilometriä. Rinkka rusentaa hartioitani, mutta ensimmäiset askeleet Salpapolulla tuntuvat silti uudelta alulta. Pelkästään Virolahden kunnan alueella on 115 Salpalinjan betonibunkkeria tai kallioon louhittua luolaa. Vahtina kehrääjä Kivi, toinen, kolmas ja neljäs. Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet uskomattoman kiireisiä, mutta nyt olen vapaa. ALKUOSUUS ON VIITOITETTU SALPAPOLUN RETKEILYREITIKSI, JA LOPPUMATKAN VOI TAIVALTAA PUOLUSTUSASEMAN RAKENNUSTEITÄ. vaellusreitti kalliomaalaus Salpapolku Ylä-Hirvas Hostikka Takamaa Ylämaa Muhikko Bunkkeripolkua pohjoiseen akaan selälläni Majaniemen kalakämpän pihassa Virolahdella. Murikoiden vieressä nököttää vastaava rivi ja sen takana seuraava. Alkusuven illan lämpö viipyilee maisemassa, mutta itikoiden aika ei ole vielä koittanut. Vaikka männyn neulaset pistelevät selkääni, haluaisin jäädä maahan makaamaan. Kohtaan ensimmäisen bunkkerin sadan metrin kävelyn jälkeen. Kehnot eväät nostavat Salpalinjamuseo Pyyhinlampi Härkämäki Miehikkälä Jermula Bunkkerimuseo Säkäjärvi 7 Vahtivuori Matsu Virolahti Venäjä Salpapolku Majaniemi 0 5 km M kuorman painoa, mutta myös vedenpuhdistusvälineet ja runsaat vesivarannot kasvattavat taakkaa. Olisin halunnut kuivata muonaa, mutta kiire pakotti pakkaamaan reppuun myös raskaita säilykkeitä. Otsalampun valossa poikkean kolkon kammion jokaisessa kolkassa. retkellä Kulttuurivaellus halki Suomen 2/22 teksti ja kuvat Joel Ahola Salpapolku Kivijärvi 6 Salpa-asema Lusikkomäki VÄLIRAUHAN JA JATKOSODAN VUOSINA RAKENNETTU SALPALINJA SISÄLTÄÄ SATOJA BUNKKEREITA SUOMENLAHDEN JA SAIMAAN VÄLILLÄ. Tästä eteenpäin saan keskittyä vain retkeilyyn ja siitä kirjoittamiseen. Olen juuri luovuttanut työhuoneeni ja avaimeni pitkäaikaisessa työpaikassani. Toukokuu on vasta vaihtumassa kesään. Vielä uhkun innosta, mutta kuinka kauan jaksan tutkia sotakohteita näin perusteellisesti. Ne osoittavat, miten vähäiseksi valmistautuminen on jäänyt lähes viikon vaellukselle
Yhteensä linnoitteita on yli seitsemänsataa. Karttaan on painettu vain turvallisimmat kohteet, sillä monet rakennelmista ovat erittäin vaarallisia. Salpapolku seuraa puolustuslinjaa Virolahden ja Miehikkälän alueella. ja Savukoskelle yli 1 200 kilometriä pitkänä nauhana, mutta suurin osa jättimäisen puolustusrakennelman kohteista sijoittuu Suomenlahden ja Saimaan välille. Salpapoluksi kutsuttu retkeilyreitti seuraa puolustusrakenteita Virolahden ja Miehikkälän alueella. Poikkean muutamalla korsulla ja suuressa miehistöluolassa. Tallustan hyvin viitoitettua polkua eteenpäin. Niitä on saatettu käyttää vuosikymmenien saatossa jätemonttuina ja kaatopaikkoina, ja osa luolamaisista kammioista on täyttynyt vedellä. Karttaani on merkitty vain 14 bunkkeria Virolahden yli sadasta rakennelmasta. Vierailukohteiksi valituille bunkkereille on pystytetty opastaulut. Suurin osa Salpalinjan bunkkereista ja korsuista on rakennettu Suomenlahden ja Saimaan välille. Suomenlahdelta Jäämerelle yltävällä Salpalinjalla on 225 kilometriä panssarikiviestettä. Osa rakennelmista tun- RETKI toukokuu 2010 55. Monikerroksisissa luolissa voi olla myös pystysuoria kuiluja ja kaivoja, ja viimeistelemättömien louhosten katoista voi lohjeta suuria kivenmurikoita
Vahtivuoren tunnelimainen miehistöluola muistuttaa kosteaa kellaria. Keskeneräiseksi jäänyt luolasto näyttää hämärässä valossa pelottavan kolkolta. Luolan seinämillä lojuu satoja tuikkujen kantoja. Taukopaikka on säilynyt hiljaisena, kuten lähes koko Salpalinjakin. Rinkan retuuttaminen helteessä tuntuu äärimmäisen raskaalta. Tosin harvassa taukopaikassa on oma näyttämö ja katsomo penkkiriveineen. Saavun hikisenä Virolahden Bunkkerimuseolle. Teen pienen piston Pyyhinlammen TIETOREPPU SALPAPOLKU 50 km vaelluspolku Virolahdella ja Miehikkälässä seuraa Salpalinjaa eli itärajan puolustusasemaa Retkeilypalvelut Majaniemen autiotupa Muhikon ja Jermulan erämökit ja varaussaunat 4 laavua, keittokatos ja 5 nuotiopaikkaa Nähtävyydet Virolahden Bunkkerimuseo, www.bunkkerimuseo.fi Miehikkälän Salpalinja-museo, www.salpalinjamuseo.fi Valtakunnallinen Pioneerimuseo, www.pioneerimuseo.fi kymmeniä bunkkereita ja kallioon louhittuja luolia Lisätiedot ja kartta Salpakeskus, www.salpakeskus.fi Oinonen Armi, Matka Salpalinjalle opas itsenäisen Suomen tärkeimmälle puolustuslinjalle, Salpalinjan perinneyhdistys, 2005. Retkeilyreitti ohittaa useita miehistökorsuja, konekivääripesäkkeitä, korsutykkien asemia, panssarikiviesteitä sekä tähystyskupuja. Oppaakseni saan Juha-Pekka Laajalahden, joka kierrättää minua ensin museotiloissa ja heti perään pihapiirin bunkkereis- sa. Virkistävä viileys vaihtuu hetkessä paahtavaan paisteeseen. Olin aiemmin ihmetellyt, miksi bunkkerien ovien vierelle johtaa ylhäältäpäin viisto metalliputki. Uusiin kenkiin tottumattomat jalkani aristelevat askelia. Se laskeutuu hetkeksi kalliolle vain ponnahtaakseen uudelleen lentoon ja palatakseen kohta uudelleen. Konekivääri ja korsutykkikin ovat omilla paikoillaan. Se on kolmeosainen tunneli, jonka keskimmäiseen haaraan lankeaa hieman valoa katon aukosta. Ponnistelen valveilla, sillä kuulen kesäyöstä tutun ääneen: kehrääjä siellä polkee rukkiaan. Kuljen vasta toista peninkulmaa Salpalinjalla, mutta olen jo häkeltynyt rakennelman laajuudesta. Hiertymät ovat muuttaneet askeleeni tuskaisiksi. Salpapolku Retkeilykartta 1:26 000 56 RETKI toukokuu 2010. Olen uupunut, mutten kömmi vielä makuupussiin. Samalla Salpa-asema riisuttiin varustuksesta ja bunkkereista irrotettiin kaikki rakennustarpeiksi sopivat puu- ja metalliosat. Puolustusaseman olemassaolosta vaiettiin sotien jälkeen ulkopoliittisista syistä. retkellä Kulttuurivaellus halki Suomen 2/22 Virolahden Bunkkerimuseo esittelee kaikki 115 kunnan alueella olevaa bunkkeria. tuu pelottavilta ja julmilta illan hämyisässä usvassa. Kantapäiden viimekesäiset kovettumat ovat muuttuneet tuskallisiksi hiertymiksi. Museo on juuri avattu kesäkaudeksi, joten olen sesongin ensimmäisiä asiakkaita. Kuljen otsalampun valossa teräksiseltä miehistöluukulta seuraavalle. Mielikuvitus ehdottaa outoja rituaaleja maan uumeniin, mutta kivikkoon isketty risti kertoo tuikkujen kuuluneen metsäkirkon valaistukseen. Poikkean Matsun laavulla, joka on pystytetty aivan bunkkerin vierelle. Nykyisin Salpalinja rinnastetaan muinaismuistolain rauhoittamiin kohteisiin. Häpeillen omaa hajuani astelen sisälle ja saan ystävällisen vastaanoton. Oppaan johdolla ymmärrän aiemmin näkemieni rakennelmien yksityiskohdat. Hien selkään liimaama t-paita tuntuu kohta jopa kylmältä. Laajalahti selittää rakennelmien arkkitehtuuria kaivoineen, viemäreineen ja ilmastointeineen. Kynttilämeri on valaissut joskus tunnelia. Salpa-aseman rakentamista pidetään edelleen Suomen suurimpana työmaana, vaikka saman tittelin ovat itselleen julistaneet niin Vuosaaren satama kuin Olkiluodon kolmas ydinvoimalakin. Nyt sekin selviää: sisällä olijat ovat voineet pudottaa putkea pitkin käsikranaatin tervetuliaisiksi oven taakse saapuneille kutsumattomille vieraille. Piilokirkko Kantamukseni paino lisääntyy Bunkkerimuseolla uudella vesitäydennyksellä. Poikkean Säkäjärven seuraintalon taukopaikalla. Suuri seuraintalo on outo ilmestys repsottavine ovineen. Siirryn Harjun oppimiskeskuksen puutarhojen välistä Ravijoen itäpuolelle. Metsäpalovaroitus estää tulenteon, mutta kaasukeitin kuumentaa nopeasti myöhäisen lounaan. Sodanaikaisella kalustolla bunkkerien rakentaminen on ollut uskomaton ponnistus. Ulkona on käsittämättömän kuuma, enkä muistanut, kuinka paljon osaan vihata hellettä. Väsynyt kehoni hyväksyy sen oitis yösijaksi. Poikkean Soikonvuoren kantalinnoitteella numero 240. Kaksikerroksinen kartano muistuttaa jättimäistä autiotupaa. Astelen hitaasti mutta määrätietoisesti entistä tykkitietä pohjoiseen. Lumoutuneena unohdan ajankulun ja väsymyksen. Bunkkerimuseolle "Aaah!" Huokaan nautinnosta, kun luolan viileä ilma syleilee kehoani. Nousen Vahtivuoren laen laavulle. Lisään aurinkorasvaa ja jatkan bunkkereiden rakennustietä kohti pohjoista. Huumaava surina lähestyy ja loittonee, kunnes lintu lentää aivan kohdalle
Hellepäivän taivalluksen jälkeen olo on todella likainen, mutta onneksi pääsen yöuinnille viereiseen Häyhinlampeen. Työnnän uteliaana pääni Jermulan viereiseen korsuun. Rakennelma on kunnostettu lähes alkuperäiseen asuunsa. Erittäin korkealaatuinen ja kevyt Trekking-kenkä. T34-panssarivaunu eli "Sotka" kerää vierailijoiden huomion Miehikkälän Salpalinja-museolla. Partiokaupat ja hyvinvarustetut retkeily- ja ulkoilualan liikkeet. Kylmä kylpy poistaa tuskan edes hetkeksi. Otsalampun kelmeä valo hapuilee pimeää tavoittaen vaaleaksi maalatut betoniseinät. En ehdi miettiä lankkupedin kovuutta, sillä uni vie minut välittömästi kivun ulottumattomiin. Hanwag Dakota GTX / Lady GTX Trekking-kengän kevennetty versio. Pumppaan kaivosta raikasta vettä, jota nielen ahnaasti kattilaa kallistellen. Harvassa taukopaikassa on oma näyttämö ja katsomo penkkiriveineen. Laavulla riisun suolaisten vanojen koristaman paitani. Se jää vain yritykseksi, sillä kosteus ja home verhoavat kolkkoa kellaria. Hanwag Tatra GTX / Lady GTX Yksi luokkansa parhaista kengistä. Fjällräven Finland 09 877 1133 · info@fjallraven.fi · www.hanwag.de RETKI toukokuu 2010 57. Testimenestyjän uutuudet nyt jälleenmyyjillä! Hanwag Atlas GTX / Lady GTX Erittäin kevyt, joustava ja hengittävä Trekking-kenkä. rantaan, jotta saan liottaa jalkojani viileässä vedessä. Taukopaikan vieressä seisoo sotaveteraanien omistama Jermulan hirsipirtti, jota vuokrataan retkeilijöiden käyttöön. Hartioideni iho punoittaa rinkan viilekkeiden painamista paikoista. Ilta hämärtää saapuessani Jermulan laavulle. Kärki ja kanta PUlaminoitua nahkaa. Leijonakivillä Ruosteinen miehistöluukku aukeaa kirahtaen. Kamiina on paikoillaan ja puulaverit yrittävät houkutella nukkujia. Vaatimattoman iltapalan jälkeen oikaisen särkevät lihakseni makuupussiin
Rakennustyöt olivat kiivaimmillaan keväällä 1941, jolloin puolustusasemaa oli pystyttämässä parhaimmillaan 35 000 miestä ja 2 000 lottaa. Näiden panssariestekivien kultaisiksi värjätyt vaakunat katsovat toisiaan tien vastakkaisilla laidoilla. Salpapolun opasteet loppuvat Miehikkälän ja Salpalinjan aseistus on palautettu museoiduille korsuille. Betonia, terästä ja lisää betonia Suomen Salpaa pidetään edelleen maamme suurimpana työmaana. Salpa-asemaan kuului myös 3 000 puista kenttälinnoitetta, 300 kilometriä piikkilankaesteitä sekä yli 350 kilometriä taistelu- ja yhdyshautaa. Salpalinjan teräsbetoniset bunkkerit ja kallioon louhitut luolat ovat säilyneet hyvin. Museolla voisi viettää kokonaisen päivän, mutta runsaan parin tunnin tutustuminen saa tällä kertaa riittää. Luulen sitä jo hetken karhuksi, mutta saankin seurata tovin hirvilehmän uintiretkeä. Loppumatkan Takamaan laavulle onnun rakkoineni tylsää metsätietä. Suomen Salpa Salpalinjaa ei käytetty koskaan taisteluihin, mutta vahvan puolustusaseman olemassaolo vaikutti aselevon syntymiseen 1944. T alvisota määritti Suomen itärajan paikan uudelleen. Nykyinen sotakalusto ei juuri vauhtiaan hiljentäisi nelirivisen kivilinjan kohdalla. Saimaan ja Pielisen välillä Salpalinjaan rakennettiin vesistöihin tukeutuvat puolustusasemat, minkä vuoksi linnoitteita on louhittu myös Saimaan saariin. Välirauhan vuosina 19401941 siirtyneen valtakunnanrajan turvaksi rakennettiin Salpalinja. Pohjoisempana varustettiin lähinnä vain tär- keimmät tiesuunnat. Vesipisteen puute pakottaa minut ponnistelemaan Muhikon kämpälle ruuanlaittoon. Salpalinjasta käytetään sotilaallisesti termiä Salpa-asema, joka viittaa yksittäisen linjan sijaan suurempaan kokonaisuuteen. Todellisuudessa linjalle kertyi pituutta yli 1 200 kilometriä. Salpapolun retkeilyreitti on lopuillaan, mutta minulla on vielä viisi peninkulmaa taivallettavaa Luumäen Kivijärvelle. Esimerkiksi yhden teräsbetonikorsun rakentamisen yhteydessä siirrettiin erilaisia massoja noin 10 000 tonnia, mikä vastaa 3 000 silloista kuorma-autollista. Kierrän oppaan johdolla niistä toiveideni mukaisen yhdistetyn silmukan. Opastuskeskus on eilistä Bunkkerimuseota paljon suurempi. Tavanomaisen bunkkerin rakentamiseen kului 45 tonnia betoniterästä ja 50 kilon sementtisäkkejä 5 000. Laajalla museoalueella risteilee kolme erillistä kävelyreittiä. Olen kiinnostunut erityisesti Leijonakivistä. Osuus on lähes ainoa kohta vaellussarjallani Suomenlahden ja Jäämeren välillä, jossa ei ole merkittyä retkeilyreittiä tai erämaa-aluetta. Retkipolku koukkaa Kivimäen louhokselle, jonka rinteestä on irrotettu aikanaan panssariesteitä. Savukoskelta ja Sallasta Salpalinja jatkuu kenttälinnoitteina Petsamon kautta Jäämerelle. Miehikkälän keskustassa sijaitsevaan Valtakunnalliseen Pioneerimuseoon on reitiltä muutaman kilometrin poikkeama. Puolustusaseman massiivinen koko ei selvinnyt täysin edes rakentajille, sillä linnoitukset olivat salaisia. Polku johdattaa minut jo aamupäivällä Miehikkälän Salpalinja-museolle. Salpalinjaan rakennettiin 225 kilometriä panssarikiviestettä, jolla vihollisen panssarivaunut olisi ohjattu bunkkereiden tykkien ristituleen. Puolustusaseman järeimmin varusteltu osuus sijoittuu Suomenlahden ja Saimaan välille, mutta linjan 728 betonikorsusta pohjoisimmat sijaitsevat Kemijärvellä. Kansan suussa puolustusasemaa on kutsuttu Salpalinjaksi. retkellä Kulttuurivaellus halki Suomen 2/22 Ulko-oven yläpuolella roikkuu tippukiviluolista tuttuja stalaktiitteja. Rakennustyön mittasuhteet ovat lähes käsittämättömät, jos työtä ajattelee tehtäväksi sodanaikaisella kalustolla. Salpapolku sopii suurelta osin myös maastopyöräilyyn, sillä reitti seuraa pääasiassa Salpalinjan rakennus- ja tykkiteitä. 58 RETKI toukokuu 2010. Sormenpituiset puikot ovat saavuttaneet vaiheen, jossa pillimäisen kalkkiputken sisällä kulkeva vesi on siirtymässä vähitellen puikon ulkopinnalle. Osa esiteltävistä rakenteista on samoja, mutta Salpalinja-museon erikoisuuksiin kuuluvat pallokorsut muotteineen, panssariestekaivannot, betonivahvisteiset taistelu- ja yhdyshaudat, ilmavalvontatorni, panssariansa, 155 K 77 -tykki sekä Sotkaksi kutsuttu T34-panssarivaunu. Puolustusasemaan ja sen historiaan voi tutustua Salpapolun retkeilyreitillä Virolahden ja Miehikkälän alueella. Näin tippukivet vaihtavat olemustaan ontoista pilleistä jääpuikkoa muistuttavaan rakenteeseen. Suomen Salpa on vahvimpia toisen maailmansodan aikaisia puolustuslinjoja. Pumppaan taukopaikan edessä virtaavasta joesta sameaa vettä puhdistimen läpi, kun kuulen sivulta suuren eläimen lähestymisäänet. Nimi on lähtöisin kenraaliluutnantti Oeschin esityksestä. Sitä voidaan verrata saksalaisten rakentamiin Atlantin valliin ja Länsivalliin sekä hieman vanhempaan ranskalaisten Maginot-linjaan. Massiivinen rakennustyö ei kuitenkaan mennyt hukkaan, sillä järeän puolustuslinjan olemassaolo vaikutti vihollisen halukkuuteen aselevon sopimiseen. Tornin huipulle Aamulla vaellusintoni on alamaissa. Aristavat kantapäät haluaisivat jo lopettaa taivalluksen, mutta sitkeästi pakotan uuden askeleen seuraamaan edellistä. Jatkan matkaani ja poikkean luolan edustalle perustetulla Härkämäen nuotiopaikalla. Osin keskeneräiseksi jääneen puolustusaseman linnoittamista jatkettiin kesällä 1944, jolloin Neuvostoliitto oli aloittanut suurhyökkäyksen Karjalan kannaksella. Panssarikiviesteet olisivat vaatineet toisen maailmansodan aikaisilta vaunuilta vajaa kymmenkunta ammusta aukon murtamiseen. Näen joen mutkan takaa ruskean ilmestyksen. Noin 50 kilometrin pituinen patikkataival on linjattu Virolahden Bunkkerimuseon ja Miehikkälän Salpalinja-museon kautta. Salpalinjan kestävyyttä ja toimivuutta ei testattu koskaan taisteluissa. Aseman virallinen nimi on marsalkka Mannerheimin vahvistama Suomen Salpa
Olen saanut kulkea satojen bunkkereiden kautta, joista parhaat ovat olleet jopa entisöityjä ja aseistettuja. Ihakselan kylällä kohtaan yllättäen entisöidyn bunkkerin. Joudun hakemaan joenylityspaikkaa lännestä, minkä seurauksena Hostikan museoitu bunkkeri jää reittini ulkopuolelle. Turistit pysäköivät autonsa tien laitaan ja kiertävät lenkin bunkkerialuetta kummastellen. Rohkenen silti täyttää vesipulloni pihakaivon raikkaalla vedellä. Mieli on maassa, eikä vuotavaksi osoittautuvat uudet kengät nosta tuntemuksia ympäröivää harmautta kirkkaammiksi. Nykyisin kohde on osin matkailuyrittäjän käytössä. Levitän laavukankaan makuupaikkani katokseksi ja ihailen vaatimattomasta tornista suojellulle lintuvedelle avautuvaa näkymää. Nuotiopaikan puuttuminen ei haittaa illanviettoani, sillä metsäpalovaroitus on kieltänyt tulistelut koko vaelluksen ajan. Kylmä sade Herään yöllä sateen piiskaavaan ropinaan. Poikkean Vuorisjärven rantakalliolla uimassa ja keittämässä lounasta. Alkuviikon lähes 30 asteen helteet ovat vaihtuneet yllättäen kylmäksi kyydiksi. Odottelen hytisten tien varressa kyytiäni ja mietin kokemaani. Usko ihmisten rehellisyyteen ja hyväntahtoisuuteen saa minut hyvälle tuulelle. Edellisinä vaelluspäivinä sain vihiä venäläisten sotavankien hautausmaista Syvä Valkjärven koillispuolella, mutten löydä kohteita 1:50 000 mittakaavaisen kartan avulla. Herajärven rannassa panssariesteet koristavat kesämökkien rantoja ja naapurissa kohoaa järeitä bunkkereita. Nyt mätänevät murkinat ovat rottien herkkuna. Puen lämpökerraston ylle ohuen sadepuvun ja aloitan kylmänkostean vaellukseni. Astelen sorateitä Kirpun kylältä Laapakseen. Tuskaiset jalkani eivät houkuttele edes parin kilometrin lisälenkille. Lohduton harmaus ja kosteus ympäröivät maisemaa. Matkalla tutustutaan Lappeenrannan linnoitukseen, Saimaan kanavaan ja Imatran koskiin. Löydän panssariesteiden kupeesta ränsistyneen soutuveneen. Kyläyhteisö ei näytä pelkäävään varkaita, sillä lukitsemattomaan linnoitteeseen on asennettu sodanaikainen konekivääri. Kävelevä kulkuri saa samalla oivan kokonaiskäsityksen mahtavasta Salpalinjasta itsenäisyytemme arvokkaasta tukipilarista. Matka jatkuu KULTTUURIVAELLUS halki Suomen jatkuu seuraavassa Retki-lehden numerossa osuudella 3/22, jolloin Joel Ahola etenee päiväretkin perheensä ja sukulaistensa kanssa Lappeenrannan, Joutsenon ja Imatran poluilla. Edellispäivien hellekin on vaihtunut mukavaan kesäkeliin. Tallustan Suo-Anttilan kylän kautta Elkiänjärven pohjoisrannalle. Illan koittaessa kapuan pystysuoria tikkaita Ylä-Hirvaksen lintutornin huipulle. Hankkeen etenemistä voi seurata vaeltajan kotisivuilta: www.retkeilymediaahola.fi/kulttuurivaellus.html RETKI toukokuu 2010 59. Autoilevat turistit joutuvat tyytymään lukittuihin kohteisiin, mutta vaeltajalle kaikki on tarjolla. Valtatien laidassa sijaitsevan levähdyspaikan vieressä levittäytyy Salpa-asemana mainostettu matkailunähtävyys. Poikkean Lusikkomäen luolalla, joka on Salpalinjan suurimpia louhittuja suojia. Bunkkerimuseon opas Juha-Pekka Laajalahti esittelee kiveksi naamioitua tähystyskupua. Ylämaan rajalle, mutta Salpalinjan bunkkerit ja kiviesteet jatkuvat tiheänä nauhana Luumäellä. Haluaisin lainata sitä tutustuakseni Vaskivuoren kalliomaalaukseen, mutten usko aluksen selviytyvän parinsadan metrin vesimatkasta jyrkänteen juurelle. Valitettavasti nähtävyyden kaikki bunkkerit on lukittu. Maan uumenissa on kestitetty kymmeniä vieraita. Koputtelen maatalojen ovilla, mutta kukaan ei ole kotona. Linjan sijoittaminen kartalle oli suuri haaste, mutta kirjoja tutkimalla sain hahmoteltua puolustusrakennelman sijainnin. Tarjoilupöydille on jäänyt edellisten kinkereiden tähteet. Lämpötila on viiden asteen nurkilla, josta se ei nousisi koko päivänä. Tutustun muutamaan bunkkeriin saadakseni hetkeksi sadesuojaa. Kamerani jalusta kohottaa laavukangasta, mutta rankkasade kerää silti lätäköitä makuusoppeni katolle. Nousen jo ennen kukonlaulua. Ovet ovat auki, joten rohkenen poiketa suureen halliin sisälle. Olen valinnut tähystyslavan yösijakseni. Jatkan sateista taivallustani Urpolanjärven itäpuolitse 6-tielle. Aamun synkät tuntemukset ovat jo tiessään
Pihalla häärivät opiskelijat suuntaavat kulkunsa maastoon karttalaukkuineen ja mittalaitteineen. Viimeisen rakennuksen harjalla kohoaa vellikello. Retkeilyalueen ominaispiirteiden mukaan alue on osin metsätalouden käytössä. Metsänhoitoa luonnon ehdoilla "Metsävarojen hyödyntäminen, virkistyskäyttö ja luonnonsuojelu voidaan yhdistää toisiaan tukevaksi kokonaisuudeksi", innos- 60 RETKI toukokuu 2010 kuva Markus Sirkka. retkellä kotimaa teksti Joel Ahola Evon retkeilyalue on syntynyt Ilvesvaellus-reitistön ympärille. Evon alue jatkuu metsäopiston opetusmetsän pohjoispuolella valtion retkeilyalueena, aarnimetsiä vaalivina luonnonsuojelualueina sekä koilliseen kurkottavana Hämeenlinnan kaupungin ulkoilumetsänä. Evon retkeilyalueena ja Ilvesvaellus-reittinä tunnettu seutu käsittää yhteensä 8 500 hehtaarin metsämaan, jossa patikkapolut ja taukopaikat levittäytyvät laajana kokonaisuutena. METSÄOPETUKSESTA, KALASTUKSESTA JA PATIKKAPOLUISTAAN TUNNETULLE SEUDULLE KOHOAA KESÄLLÄ YLI 10 000 NUOREN TELTTALEIRI. Perinteikäs opinahjo sijaitsee luonnonkauniilla paikalla Ylisen, Keskisen ja Alisen Rautjärven ympäröimänä. Viisitoista vuosikymmentä on muuttanut Suomen historiaa, mutta Evolla opetellaan yhä metsätaitoja. Evon metsäoppilaitoksesta on valmistunut vuosien saatossa ammattilaisia metsänvartijoista metsätalousinsinööreihin. Seudun metsäpolut ja kärrytiet ovat entisiä savottamiesten kulkuväyliä. j p P unaiseksi värjättyjen hirsiaittojen rivistö reunustaa pihamaata. Pienvesistöjen rikkomalla vedenjakajaseudulla levittäytyy 1 750 hehtaarin opetusmetsä. Nykyisin opetuksesta vastaavat Hämeen ammattikorkeakoulu ja Hämeen ammatti-instituutti, joiden 230 oppilasta yrittävät omaksua vihreään kultaan liittyviä moninaisia taitoja. METSÄNTALOUS, VIRKISTYSKÄYTTÖ JA LUONNONSUOJELU TEKEVÄT ESIMERKILLISTÄ YHTEISTYÖTÄ EVON RETKEILYALUEELLA. Aittojen vieressä komeilee 1860-luvulta peräisin oleva entinen ruokalarakennus, jonne kellon kilkatus on kutsunut aterialle maamme ensimmäisen metsäopiston oppilaat
tiedon, kaukokartoituksen ja metsäsuunnitOppilaitoksen ulkorakennuksen edustaltelun lehtori. Lisäksi rantametsiä ja maisemallisesva taivaltaja voisi luulla noiden tehokoneivaamisista metsäpalojen kautta oppilaitokti komeita tienvarsia hyödynnetään rajoiteden parturoineen lähimaastojen puustot nosen tekemiin kulotuksiin. Olemme myös suojelleet osan metsistä peasti tylyiksi avohakkuiksi. JotAuttoinen lehtoriksi vuonna 1981. OpeEvon metsien palaminen on jatkunut tusmetsän lukuisille retkipoluille suuntaanoista 1800-luvun alun kaskipeltojen raina. Alueen isojaEvon retkeilyalue Häkkinen. Se luo erilaisia ja eri-ikäiEvon palojatkumo on todensiä metsiä. "Luontoa ei suojella pelkäsIsojako oli pitkä prosessi, josNiemisjärvet Harjupolku tään vanhojen metsien rauhoitsa maat jaettiin talollisille niiRieska Iso-Evo tamisella. Oppilaitoksen yhteyteen rakennettu Evokeskus opastaa retkeilyalueen vierailijoita kesäisin. RETKI toukokuu 2010 61. tusti. polttajan torppa Evo 53 ta. Jatkamme kulotusjelu kättelevät toisiaan", toteaa Evon retkei"Suurin osa opetusmetsästä kuuluu Nata osana metsänhoidon opetusta. Kaksi vuotta myöhemmin tehtiin päätös metsäopetuksen aloittamisesta, ja vuonna 1862 syntyi Evolle Suomen ensimmäinen metsäopisto", Viitala kertaa historiaa. pareita raivaamaan kaskipelSuuremmat ratkaisut on tehtävä talousmettojaan", Risto Viitala liittyy keskusteluun. nopeasti", Rauhala ylistää metIso-Tarus "Metsien käyttö lisää samalla sätalouden ja luonnonsuojelun Kristianin kaskenmyös luonnon monimuotoisuutyhteistyötä. Kovero korostavaan suuntaan, sillä vir"Evon metsät olivat ennen heistä on opittu. Ennakkoluuloi"1950-luvulla kulotuksissa saatettiin poltomilla päätöksillämme", Häkkinen valistaa. Itse asiassa parin proden verolukujen suhteessa. Joka kevät lyalueen puistonjohtaja Jere Rauhala Mettura 2000 -alueiden verkostoon, ja noin viinuorin vuosikurssi toteuttaa kulotuksen, jolsähallituksesta. Oppiaikin hyönteiset haistavat savun ne oli tuolloin laatuaan Suomen ja tulevat palopaikalle todella Lahti ensimmäinen. sien parissa", Ilmari Häkkinen pohtii vuosiHän on Evon historiaan perehtynyt paikkakymmenien kokemuksella. "Metsäpaloa matkiva kuloNykyisin metsätalouden yliopettus uudistaa metsää, mutta satajana toimiva Häkkinen saamalla se tarjoaa elinympäristön Padasjoki Päijänne-Ilves 24 yhdysreitti pui Evolle metsien monikäytön uhanalaiselle palolajistolle. kuva Markus Sirkka tuu asiastaan Ilmari Häkkinen. JaEvokeskus 2 km 0 sentin heitolla vanhojen metsien kamattomat maat olivat valtion Hämeenlinna määrässä ei ole suurta merkitysliikamaita, jonne muutti torptä valtakunnallisesti katsottuna. ko alkoi Iso-Evolta vuonna 1787. la seisoo rivi järeitä metsätyökoneita. Näin metsäalueet saatiin säästettyä, ja seudulle perustettiin viisi metsänvartijatilaa. nen retkeilijä hämmästyy näkemästään, sillä taa jopa 20 hehtaarin aukkoja, mutta nyKasket, palot ja kulot maasto on todellisuudessa hyvin vaihtelevaa kyisin poltettavat alat ovat kolmen tai nel"Kulotuksessa metsänhoito ja luonnonsuoja joukossa on myös erittäin vanhaa metsää. Enää ei esimeryhteisomistuksessa, ja niiden kiksi vihata koivua kuten ennen, käyttö rajoittui satunnaiseen Aurinko-Ilves vaan suositaan eriasteisia semetsästykseen, kalastukseen ja nuorisoyhdysreitti Onnin maja Mustaleirikeskus järvi kametsiä", selventää yliopettaja tarvepuun ottoon. jän hehtaarin laajuisia. dennes metsistä on tiukan suojelun kohteeloin opiskelijat saavat kokemusta tulen hallitusta käytöstä tulevia työtehtäviä silmälläpitäen", Ilmari Häkkinen valottaa perinteiden vaalimista. Evon retkeilyalue Evolla opetellaan yhä metsätaitoja. Savottojen perintö "Keisarillinen senaatti hyväksyi päätöksen Evon kruununpuiston perustamisesta isojaon liikamaille vuonna 1856. Metsänhoidolliset näköisesti maamme vanhin, silVaarinkorpi Kelkute suositukset ja ohjeistukset ovat lä se juontaa alkunsa jo seudun Sorsakolu muuttuneet monimuotoisuutta varhaiseen asutukseen. "Ennen kruununpuiston perustamista seudulle syntyneet torpat muuttuivat kruu- Evon metsäoppilaitos on kouluttanut metsätaitojen ammattilaisia jo vuodesta 1862
Savotat jatkuivat Evolla 1960-luvulle asti. Sen sijaan historiallisella ajalla seudun hyödyntäminen on ollut voimakasta", Taivainen jatkaa. 62 RETKI toukokuu 2010 kuva Marjo Majlund. Aidoimmillaan tunnelma on säilynyt retkeilyalueen kaakkoiskulmalla Rieskan savottakämpällä. Evon savottojen loputtua metsurit eivät asuneet enää hakkuupaikoillaan, sillä työväki siirtyi autojen kyydittäväksi. Kaikki irtaimisto oli jää- Partiolaisten suurleiri Kilke kerää Evon maastoon tuhansia huivikauloja heinäelokuun vaihteessa. Onnekkaimmat matkasivat hevosella. Tukkijätkät jättivät perinnöksi retkeilijöille laajan polkuverkoston. Monet näistä entisistä jätkäpirteistä on muutettu Villi Pohjolan vuokrakämpiksi. "Metsähallitus sai hankittua pari vuotta sitten Mustajärven tilan itselleen. Tukkimiesten talvet kuluivat savotoissa, joissa pokasahalla kaadettiin seuraavaksi suveksi uitettavaa. Maireksi nimetty ukkosmyrsky kaatoi alle varttitunnissa yli kolmen vuoden hakkuumäärän elokuun ensimmäisenä päivänä. Myös Evon tiheä metsäautoteiden verkosto periytyy savotta-ajoilta. "Alueella on vain pieniä viitteitä pyytämiseen ja eränkäyntiin liittyvästä toiminnasta. Uitot alkoivat Evojoella vuonna 1892, jolloin jäiden lähdön aikaan tukkeja uitti 250 jätkää. Suurin osa Evon retkeilyalueen kämpistä on selvästi nuorempia, sillä ne ovat sa- TIETOREPPU EVON RETKEILYALUE valtion retkeilyalueen, luonnonsuojelualueiden, Hämeen ammattikorkeakoulun Evon tutkimusmetsän ja Hämeenlinnan kaupungin ulkoilumetsän muodostama alue, 85 km2 Hämeenlinnan ja Padasjoen alueella KantaHämeessä Retkeilypalvelut Ilvesvaellus-reitistö 70 km Aurinko-Ilves-reitti Vääksyn kanavalle 30 km Päijänne-Ilves-reitti Padasjoelle 13 km 8 luontopolkua 12 laavua, 6 varauslaavua, 7 nuotiopaikkaa ja 15 vuokrakämppää valtakunnallinen nuorisoleirikeskus Evon virkistyskalastusalue Evokeskus (opastusta kesäisin) Kartta Ilvesvaellus Ulkoilukartta 1:25 000, 2006 Lisätiedot Evon metsäopisto, www.evo.hamk.fi Suurleiri Kilke, www.partio.fi/kilke Evon retkeilyalue, www.luontoon.fi/evo votoiden tukikohtia. Myös Hämeen ammattikorkeakoulu vuokraa Rahtijärven kämppää ja Hämeenlinnan kaupunki tarjoaa retkeilijöille Kelkutteen kämppää sekä Kristianin kaskenpolttajan torppaa. Korpikulttuurin keskellä Metsävarojen vuosisatainen käyttö on synnyttänyt ainutlaatuisen kulttuurihistorian Evon retkeilyalueelle. Maisemat, kulkuväylät ja kämpät luovat perustan tälle kokonaisuudelle, mutta pienimmät yksityiskohdat jäävät helposti asiaan perehtymättömältä taivaltajalta huomaamatta. Rakennus oli kuin museo, mutta nyt se on menetetty", Jere Rauhala huokaisee pettymyksestä. Vanhimmat hirsiaitat ovat jo 200 vuotta vanhoja. "Tallista oli vain talutettu hevoset pois savotoiden loputtua. "Evolta tunnettiin aiemmin vain muutama muinaisjäännöskohde eli Savijärven terva- ja tärpättitehdas sekä pari kaskirauniota, mutta vuoden 2008 kulttuuriperinnön inventoinnissa kohteiden määrä nousi yli sataan", paljastaa selvityksen tehnyt Metsähallituksen erikoissuunnittelija Jouni Taivainen. Partiolaiset ovat myös jatkossa nuorisoleirikeskuksen pääasiallisia käyttäjiä. nyt niille sijoilleen. Paikalla oli vielä pari vuotta sitten vanha ratsutalli, mutta se tuhoutui tulipalossa. Evon retkeilyalueella on yhteensä yhdeksän Villi Pohjolan vuokrakämppää sekä kolme ohjelmapalveluyrityksille tarkoitettua tukikohtaa. Vanhoja tukkikämppiä ei tarvinnut enää siirtää seuraaviin hakkuukohteisiin, vaan ne saivat jäädä omille sijoilleen. Metsurit rakensivat väylät myrskyn tuhojen korjaamista varten syksyllä 1961. retkellä kotimaa Entisten savottapolkujen varsille on pystytetty runsaasti leiriytymiseen sopivia taukopaikkoja. kuva Markus Sirkka nunmetsätorpiksi. Rauhalliset ja osin muulta liikenteeltä suljetut metsätiet sopivat erinomaisesti maastopyöräilyyn. Teemme parasta aikaa selvitystä tilan käyttömahdollisuuksista", puistonjohtaja Jere Rauhala hehkuttaa. Pihapiiriin kuuluu yhä entinen ruokala, jonka naapurissa kohoaa nokeentuneita mäntyjä. Monet polut ovat helppokulkuisia, koska ne tehtiin yleensä kävellen ja polkupyörällä edettäviksi. Näistä on parhaiten säilynyt 1800-luvun alussa rakennettu Mustajärvi", Risto Viitala jatkaa
Joillekin uhanalaisille eliöille palanut ympäristö on elinehto. Luotettava suoja erämaassa Pohjois-Ruotsissa suunniteltu ja kehitetty Hilleberg-teltta on ollut maailmanlaajuisesti jo yli 35 vuoden ajan monen ammattiseikkailijan ja vaativan telttailijan ykkösvalinta. Heidän palvelemiseksi syntyi nykyinen Evon retkeilyalue vuonna 1994. Reitistöön kuuluu myös kah- Jolanda Linschooten Tutustu Hillebergin tuotteisiin osoitteessa www.hilleberg.com, josta voit tilata Tenthandbookesitteen veloituksetta kotiisi. W W W. Osa seudun puroista on oikaistu suoriksi uittojen helpottamiseksi. "Tuolloin Etelä-Suomesta puuttui kohde, josta kalastajat saivat pyytää istutettuja kaloja. HIL L E B E RG.COM Frösön, Ruotsi +46 (0)63 57 15 50 RETKI toukokuu 2010 63. Virkistyskalastus on yhä merkittävä osa Evon retkeilyalueen toimintaa. Evon palojatkumo on maamme vanhin. Ensi kesänä inventointeja tekee kuusi paria eri puolilla Suomea ja seuraavana suvena tutkijoiden määrä kaksinkertaistuu. Tukkijätkät jättivät perinnöksi retkeilijöille laajan polkuverkoston. deksan luontopolkua sekä yhdysreitit Asikkalaan ja Padasjoelle. Monet seudun kulkureiteistä osoittautuivat satoja vuosia vanhoiksi", Jouni Taivainen luettelee tuloksiaan. Jokainen Hilleberg-malli 8 hengen Atlas-teltasta Akto-soolotelttaan on suunniteltu ja kehitetty siten, että saataisiin optimaalinen tasapaino luotettavuuden, käyttömukavuuden, monipuolisuuden ja vahvuuden välille kevyimmällä mahdollisella painolla. kuva Martti Kolkka Kaikissa Hilleberg-teltoissa on: Tutkija haastatteli seudun maastot tuntevia henkilöitä, teki arkistotutkimuksia, luki kaivausraportteja, tutustui paikallishistoriaan ja vietti aikaa vanhojen karttojen äärellä. "Löysin useita kiertokaskiin viittaavia kaskirauniota ja nauriskuoppia, paikallisten asukkaiden jo unohtamia torpanpaikkoja, uittoruuhien jäänteitä, hiilimiilujen pohjia sekä terva- ja rännihautoja. Kaskenpoltoista ja metsäpaloista alkanutta metsän polttoa jatketaan vuosittain Evon metsäopiston kulotuksina. Tavoittelimme 6 000 kävijää, mutta ensimmäisenä kesänä kalastuslupia lunastettiin 24 000 ja seuraavanakin vuonna 22 000", Rauhala pyörittelee päätään. "Kalastajien mukana seudulle saapui vierailijoita, jotka halusivat tehdä muutakin kuin narrata kirjolohia. Valitsimme kohteeksi Niemisjärvet, jonne rakennettiin palvelut ja istutettiin kilon kirjolohia. Seudun län- Markkinoiden parhaat materiaalit Maksimaalinen tila ja vahvuus sekä mahdollisimman vähäinen paino Korkein turvallisuus ja käyttömukavuus vuodenajasta ja säästä riippumatta Yhteenliitetyt sisä- ja ulkoteltat nopeaan ja helppoon kokoamiseen Huolelliset tarkastukset: jokainen teltta on koottu yhteen ennen toimitusta Ahdin anteja ja patikkapolkuja Evon seudun retkeily on alkanut alueella risteilevästä Ilvesvaellus-reitistöstä, jonka 70 kilometrin pituinen polkuverkosto on merkitty maastoon ensimmäisen kerran vuonna 1987. Samaa pestiä tässä vieläkin tehdään", naurahtaa puistonjohtaja Jere Rauhala. "Aloitin vuonna 1990 kahden kuukauden työn Evon virkistyskalastusalueen luomiseksi. Evon kulttuurihistoriallinen kartoitus oli alkusoitto valtakunnalliselle hankkeelle, jossa pyritään selvittämään valtion metsien kulttuurikohteet vuoteen 2015 mennessä. Ilvesvaellus-reitin myötä palvelut sille olivat jo lähes valmiina", muistelee puistonjohtaja Jere Rauhala. Metsähallituksen, Hämeen ammattikorkeakoulun ja Hämeenlinnan kaupungin mailla kiertelevän reitin varrelle on perustettu 1980-luvulta lähtien kaksitoista laavua, kuusi varauslaavua sekä seitsemän nuotiopaikkaa. Kenttätöissä kohteiden paikat selvitettiin maastossa ja tieto tallennettiin koordinaatteihin sidottuna tietokantaan
"Pääministeri Matti Vanhanen vieraili edellisellä partiolaisten suurleirillä Taruksella vuonna 2004. Suomalaiset ovat ainoita, jotka järjestävät yhä kansainvälisiä suurleirejä metsässä. Kun mukaan lasketaan partiolaisten talkootyönä tekemä osuus ja kumppanien tuomat avustukset, rakennuskustannukset nousevat miljoonaan", summaa kuluja Kilkkeen projektipäällikkö Ville Jokinen. Jopa ruotsalaiset ovat siirtäneet toimintansa pelloille ja muille avoimille kentille. Istutukset tehdään viikosta kuukauteen vaihtelevin välein. Pystytämme lisäksi nuotio- ja telttapaikkoja kaikkien retkeilijöiden käyttöön", Jokinen luettelee työlistaa. Hän esitti idean vakituisesta leiripaikasta, jonka käytöllä voitaisiin pienentää leirien järjestelyitä", kertaa projektikoordinaattori Tuulikki Halla Metsähallituksesta. "Suomen Partiolaiset ja Metsähallitus etsivät yhteistyössä sopivaa leiripaikkaa. "Leirialue ei palvele vain suurleiriläisiä, vaan Metsähallituksen maille perustettua kohdetta on tarkoitus hyödyntää myös pienten leirien toteuttamisessa. Kesän aikana kunnostamme vielä yhden uimarannan ja sillan sekä rakennamme pysyvän 60 hengen katoksen ja 16 hengen laavukämpän. retkellä kotimaa Leiripaikka nuorille Evon retkeilyalueen kivikkoiset mäet vaihtuvat seudun keskellä helppokulkuisiksi kankaiksi ja harjuiksi. Muutaman kuukauden päästä kaikki on toisin: Evon valtakunnallisen nuorisoleirikeskuksen paikalle kohoaa yli 10 000 partiolaisen suurleiri, Kilke. Saalista voi saada aina, mutta sen ottaminen vaikeutuu. "Istutettu kala käy pyydykseen helposti parina ensimmäisenä päivänä, mutta järviä ei koskaan pystytä kalastamaan tyhjiksi. Leirialueen ympäristössä tapahtuvat vaellukset tehdään merkityillä poluilla. Evo sijaitsee myös väestön jakautumisen perusteella lähellä Suomen keskipistettä", Halla perustelee leiripaikan valintaa. "Olemme rakentaneet 100 hehtaarin leirialueelle teitä, kaksi siiviläputkikaivoa vesijohtoineen, pesuvesille paineviemärijärjestelmän, sähköverkon sekä valokaapelit tietoliikenteelle. 10 000 leiriläistä kuluttaa väkisin maastoa, minkä vuoksi ympäristöstä ja luonnonsuojelusta erityisen kiinnostuneet partiolaiset ovat suunnitelleet leirialuetta ja tulevaa suurleiriä tarkoin. Pitkänniemenkangas on osa tätä mäntymetsien avaraa valtakuntaa. Partiolaiset ovat nuorisoleirikeskuksen pääasiallinen käyttäjäryhmä, mutta esittelemme leirialuetta kesäkuussa myös parille sadalle muiden nuorisojärjestöjen edustajille. Leirialueen verkkosivut avataan kesän koittaessa ja varausjärjestelmä otetaan käyttöön syksyn kuluessa", Tuulikki Halla selventää tulevaisuuden suunnitelmia. kuva Aku Ahlholm Kaapelit kankaalle "Suomen Partiolaiset ja Metsähallitus ovat saaneet nuorisoleirikeskuksen rakentamiseen 700 000 euroa eri ministeriöiltä. Tiedän vakioasiakkaita, joiden taidoilla kalansaalis on taattu joka reissulla", Rauhala toppuuttelee väitteitä, joiden mukaan kalaa saa vain heti istutusajankohtien jälkeen.. Evon alue nousi esille useista vaihtoehdoista, sillä retkeilyalue ei aseta nuorisoleirikeskuk- Retkeilyalueen lukuisat luontopolut tarjoavat sopivia päiväretkikohteita lapsiperheille. sen perustamiselle niin tiukkoja rajoitteita kuin kansallispuistot ja muut vahvasti suojellut retkikohteet. Pesuvedet johdetaan leirialueen ulkopuolelle imeytyskentäl- Evon virkistyskalastusalueen järviin istutetaan vuosittain tuhansia kirjolohia urheilukalastajien iloksi. "Olemme selvittäneet herkimmät luontokohteet, jotka kierrämme kaukaa tai suojaamme välittömältä vahingolta. Kankaalla risteilee muutama soratie, ja yksinäinen keittokatos on vailla kulkijoita. Tienoolla huokuu keväinen rauha. Niemisjärvillä pyytäjät voivat vuokrata veneitä käyttöönsä. 64 RETKI toukokuu 2010 kuva Markus Sirkka silaidalla oleviin Niemisjärviin sekä nuorille tarkoitettuun Vähä-Koukkujärveen ja ryhmien varauskäyttöön suunnattuun Syväjärveen istutetaan vuosittain tuhansia syömäkokoisia kaloja
Tienoolla huokuu keväinen rauha. Kasvun vuodet "Evon retkeilyalueella käy vuosittain 50 00060 000 vierailijaa. Puolenpäivän maissa voi vierailla Evokeskuksessa, jossa on ruokailumahdollisuus. Toivo Rauhala oli eläkkeelle jäädessään Evon metsäopiston johtaja. "Leiri tuo Evolle paljon uusia retkeilijöitä, sillä monet leiriläiset ja vierailijat ihastuvat varmasti seutuun. Toukokuussa on testikäytössä ensin Harjupolku, mutta jatkossa mobiilitietous on tarkoitus laajentaa muihinkin Evon alueen teemapolkuihin. RETKI toukokuu 2010 65. Näin heille jää monipuolisempi kuva Suomen kauniista luonnosta", Jokinen vakuuttaa. Puistonjohtajan vinkit vierailijalle kuva Joel Ahola Evon retkeilyalueen puistonjohtaja Jere Rauhala on viettänyt suurimman osan elämästään Evon maisemissa. Heidän tekemänsä jutut kasvattavat edelleen kävijämääriä. Päivän päätteeksi suosittelen lyhyttä patikointia Harjupolulle. Siellä vanhemmat kalastajat eivät ole tiellä. Kauniina kesäpäivänä kannattaa samalla poiketa viereisellä Rivieran uimarannalla pulikoimassa. "Ulkomaiset leiriläiset pääsevät tutustumaan Evon retkeilyalueen maastojen lisäksi viereiseen Päijänteen vesistöön risteilyillä. Puistonjohtaja ei ole huolissaan polkujen ja maaston kulumisesta: reiteillä on kyllä tilaa. Kukaan ei tiedä, kuinka paljon tällaiset heijastusvaikutukset nostavat Evon kävijämääriä. "Maaston kulumista ei voi leirialueella täysin välttää, mutta meidän on muistettava, että täällä useiden leirien kulutus kohdistuu samaan paikkaan. Metsähallituksessa työskentelevä Rauhala on asunut Evon metsäopistolla lapsuutensa ja nuoruutensa, sillä hänen isänsä Toivo Rauhala on työskennellyt oppilaitoksessa 1960-luvulta lähtien. Kaikki taukopaikat sijaitsevat melko lähellä metsäteitä, joten raskaatkin retkiruuat saa kannettua helposti perille." Lapsiperheen päiväretki "Aloittakaa päivä kalastuksella Vähä-Koukkujärvellä, jossa saavat kalastaa vain alle 12-vuotiaat. Ilman pysyvää leirialuetta jokainen leiri aiheuttaisi maaston kulumista omalla paikkakunnallaan. Hyvät eväät ovat todella tärkeät, ja iltaisin kannattaa lähteä järvelle soutelemaan. Palvelimella on lisätekstiä, kuvia, videota, äänitteitä ja haasteellisia tehtäviä asiasta syvällisesti kiinnostuneille", paljastaa yliopettaja Ilmari Häkkinen. Tiedotusvälineet kiinnostuvat kohteesta suurleirien vuoksi. Kolmannen sukupolven metsänhoitajaksi Jere Rauhala opiskeli Evolla. Vastuuhenkilön mieltä painavat valtion yhä kiristyvät määrärahat, sillä kävijämäärän kasvu ei tarkoita Evolle osoitettujen varojen suoranaista kasvua. Syrjänalusenharjun luontopolku on korkeuseroiltaan haastava, mutta jo muutaman sadan metrin kävely antaa hyvän kuvan seudun kauneudesta." Hänen toiveensa on osin jo toteutumassa: Evon metsänhoidon sekä Riihimäen tietotekniikan opiskelijat ja opettajat valmistelevat luontopolkua, jonka kiertäjät saavat halutessaan lisätietoa maastokohteista matkapuhelimen välityksellä. Tällöin yösijoiksi sopivat viihtyisät Sorsakolun ja Vaarinkorven laavut." Kaveriporukan yhteisretki "Jos kyseessä on kalastuksesta kiinnostunut porukka, on vain yksi suunta: Niemisjärville. Nyt ne ovat kaksi irrallista kokonaisuutta", Jere Rauhala suunnittelee tulevaa. EVON retkeilyalueen puistonjohtaja Jere Rauhala on viettänyt suurimman osan elämästään Evon maisemissa. Pystymme myös keskittämään partiolaisten suurleirivarastot Evon lähistölle vähentäen näin kuljetuksia", täsmentää Jokinen. Virkistyskalastuskohteen rannoilla on useita taukopaikkoja, jotka sopivat yöpymiseen. Retkeilyalueen erinomaisesti tunteva puistonjohtaja antaa vinkit vierailuihin: Nuoren parin viikonloppu "Tunnelma on taattu, kun vuokraa viikonlopuksi Onnin majan sähköttömän eräkämpän. "Tavanomaisen infotaulun lukemisen rinnalle luontopolun kävijä voi ladata matkapuhelimeensa lisätietoja haluamistaan koh- teista. Kun ottaa pyörät mukaan, voi mökiltä tehdä päiväretkiä koko Evon alueelle. Kilke osallistujineen ja vierailijoineen nostaa kävijämäärän jo lähes sataantuhanteen", laskeskelee puistonjohtaja Jere Rauhala. le tavanomaisen maahan laskemisen sijaan", Ville Jokinen kertaa suunnitelmia. Vaellukselle haluava pariskunta voi aloittaa taipaleensa Evokeskukselta ja käydä kääntymässä vaikkapa Koveron kämpällä. Kalastamattomille kaveruksille suosittelen rauhallista Valkea Mustajärven laavua. Heinä-elokuun vaihteessa pidettävälle Kilkkeelle saapuu noin 700 ulkomaista partiolaista 25 eri maasta. Varmaa on kuitenkin, että seudun vierailumäärät kasvavat tulevina vuosina muista valtion retkeilyalueista poiketen", Rauhala pohtii. "Alueen kehittämisen kannalta suurin haasteemme on nivoa yhteen retkeily ja seudun ainutlaatuinen metsänhoidollinen kulttuurihistoria
Asiantuntevassa opastuksessa he voivat syventää luonnontuntemustaan ja harjoitella tulevissa työtehtävissään tarpeellisia leiritaitoja. Samaan aikaan heinikosta kurottuu taivaalle viisi perhoshaavia, joilla toinen ryhmä pyydystää yökköjä, lasisiipisiä ja Pohjois-Afrikasta asti vaeltaneita ohdakeperhosia. "Lisäksi opettelemme soiden ennallistamista patoamalla vanhoja ojia", Pilke jatkaa. Osa leirin toteutuksesta on annettu Uudenmaan maaseutuopiston vastuulle. Niin leiriläiset kuin kouluttajatkin majoittuvat teltoissa ja syövät leiriruokaa. Metsähallituksen puistomestari Teemu Laine lapioi vesiämpäriin sopivan tuoretta lantaa ja noukkii pinnalle nousevat hyönteiset lasiastiaan. Aamupäivän ohjelman päätteeksi kaikki kerääntyvät ruokailukatokseen murkinalle. Ensimmäisenä leiripäivänä retkeiltiin vanhoissa metsissä ja etsittiin puiston erikoisuuksia. Haavijoukkoa opastaa Kalle Lundstén, hyönteisharrastaja, jolla riittää eläkepäivillään intoa ja aikaa jakaa tietämystään innokkaille oppijoille. puistonvartija Junior Ranger -leireillä tutustutaan kansallispuiston luontoon ja työtehtäviin. K Loput 15-henkisestä leiriläisjoukosta kiertelevät järvenrantalehdossa ja yrittävät tunnistaa sirkuttajien laulukonsertin esiintyjät. retkellä koulutus teksti ja kuvat Mikko Lamminpää Unelma-ammattina yyttölehmät keskeyttävät aamupäivän levollisen märehtimisensä, kun joukko reippaita tyttöjä ja poikia saapuu aitaukseen astioineen ja opaskirjoineen. Syksyllä Nuuksiossa leireilleet pikku puistonvartijat harjoittelivat suunnistusta ja etsivät vinkkien avulla lodjuja, kun taas päättynyt talvi loi vuosikausiin parhaat pulkkamäet. Noista neljästä tes- Junior Rangerit ja Hyvinkään ammattiopiston luontoyrittäjäkurssilaiset pystyttivät telttaleirinsä kolmeksi päiväksi Nuuksion kansallispuiston sydämeen. 66 RETKI toukokuu 2010. Pöydän ääressä jutellaan leiripäivän kokemuksista ja kehutaan lounaan herkkuja. Monipuolista oppia Kattilan idyllisiin niittymaisemiin, Nuuksion kansallispuiston sydämeen on noussut Junior Rangereiden telttaleiri. Liukumiinojen kiertämisen sijaan nuoret hakeutuvatkin läjien luo ja kyyristyvät makeasti tuoksahtelevien lantakasojen ääreen. Vertaamalla ötököiden yksityiskohtia kirjojen kuviin ja teksteihin leiriläiset saavat selvitettyä lantakuoriaiset lajilleen. Kolmipäiväisellä leirillä he pääsevät tutustumaan kansallispuiston luonnonaarteisiin ja työntekijöiden monipuolisiin tehtäviin. Heitä yhdistää kiinnostus luontoon: joukossa on ratsastajia, koirienystäviä ja partiolaisia. Oppilaitoksen luontoyrittäjäkurssilaiset toimivat apukouluttajina ja huolehtivat kenttäkeittiössään tapahtuman muonahuollosta. "Huomisen päivän ohjelmaan kuuluu aidan ja portin rakentelua, heini- kon niittoa ja lepakonpönttöjen nikkarointia", kertoo erikoissuunnittelija Elina Pilke, joka toimii leirin vastuullisena järjestäjänä. Kouluttajat ja nuoret kehuvat yhteistyön mielekkyyttä. Kesällä Nuuksion rangerit lähtevät yöretkelle, tekevät kämppähuoltotöitä ja tutustuvat puiston uuteen Klassarin kierros -polkuun. Ensimmäiset Junior Ranger -leirit järjestettiin kesällä 2002. Osallistujat ovat 1115-vuotiaita koululaisia Nuuksion lähiseudulta Vihdistä, Kirkkonummelta, Espoosta ja Helsingistä. Luksusta oloihin tuo rantasauna, joka lämpiää iltaisin. Oppilaat saavat sopivan käytännön harjoituksen luonto-opastuksen ja luontomatkailun opintokokonaisuuteen, ja Metsähallitukselle ratkaisu tarjoaa leirin toteuttamiseen ehdottoman tärkeitä apuvoimia. Kansainvälinen verkosto Kuten kansallispuistot, myös Junior Rangerit toimivat ympäri vuoden. Lisäksi nuorilta rangereilta kysyttiin kommentteja Nuuksioon rakennettavan luontokeskuksen näyttelysuunnitelmiin
Luonnon tutkiminen on parhaimmillaan yhtä jännittävää kuin salapoliisin työ. Lehmät ja pienet vasikat kiinnostavat pääkaupunkilaispoikiakin. tileiristä toiminta on laajentunut jo 50 eurooppalaiseen kansallispuistoon. "Yksi toiminnan tarkoitus on lähentää asukkaita ja kansallispuistoa", selittää Pilke. Morascher, EUROPARC Deutschland. Suomesta lähtee kaksi edustajaa Etelä-Englannissa heinäkuun lopussa järjestettävälle leirille. Kansallisten leirien lisäksi nuoret ympäri Eurooppaa kerääntyvät kerran vuodessa yhteiselle leirille vaihtamaan kokemuksia ja kertomaan toteutuneista puistohankkeista. Yksi kansallispuistojen tehtävistä on opettaa kävijöitä kunnioittamaan luontoa ja ymmärtämään suojelualueiden tärkeys luonnon monimuotoisuuden säilyttäjänä. Nuoret ovat huomisen päättäjiä, joten heidän kauttaan on mahdollista auttaa ympäristön hyvinvointia. Suomen Junior Ranger -toiminta käynnistettiin Nuuksion kansallispuistossa, mutta toiminta on tarkoitus laajentaa koko maan kattavaksi. Ehkäpä yhdestä heistä tulee isona oikea puistonvartija. Tietoa leireistä saa Metsähallituksen Luontopalveluiden luontoon.fi-sivustolta. RETKI toukokuu 2010 67 Kuva A. Täksi kesäksi ideoitu Pohjois-Pohjanmaan leiri siirtyy toteutettavaksi ensi vuonna, jolloin leirejä järjestetään toivottavasti jo kaikkialla Suomessa. Toimintaa koordinoi Euroopan luonnonsuojelualueliitto Europarc. Urho Kekkosen kansallispuistossa järjestetään ensi kesänä leiri, jolle voivat osal- listua puiston lähikuntien nuoret. Siellä he voivat verkostoitua muiden eurooppalaisten leiriläisten kanssa ja oppia eri maiden kansallispuistoista
Edessä on toista sataa kilometriä Tierra Del Fuegon, Tulimaan, ruohikkoaroa. Sivutuuli yltyy kolmeenkymmeneen metriin sekunnissa: siihen täytyy nojata koko painollaan. Team Nord Water teki tuplasti kisahistoriaa jo ennen lähtölaukausta. Koko tiimi on yhtä hymyä. Hirmumyrskylukemissa riehunut tuuli esti osan melontaetapeista, mutta Helly Hansen-Prunescon britit yrittävät parhaansa Beaglen salmessa. RETKI toukokuu 2010 69. Hyväksytyt osallistujat ovat kovakuntoisia, sillä lähes kaikilla on taustaa kestävyyslajeista. Havahdun nähdessäni laamansukuisia guanakoja, jotka mutustelevat ruohoa ryhdikkäinä. Joukkue oli paitsi ensimmäinen, jossa oli suomalaisia, myös ensimmäinen, jossa oli yhden naiskilpailijan sijasta kaksi: Noora Pinola ja Ingrid Stengård. Neljätoista nelihenkistä joukkuetta etenevät sään armoilla juosten, meloen, pyöräillen, laskeutuen ja tarpoen niin savivellissä kuin lumessakin. Patagonian Race poikkeaa muista merkittävistä kansainvälisistä kisoista: palkintopotissa ei jaeta rahaa, joten kyynärpäät terävinä kisaavia ammattilaisjoukkueita ei lähtöviivalla nähdä. Nord Waterin tavoite oli kirkas: päästä maaliin. Lopulta saamme tuulen taaksemme. Istumme satulassa polkematta, kun nopeusmittari näyttää 47 km/h. Kilpailijat ovat tavallisia ihmisiä, jois- Liikkeelle! Edessä 554 kilometriä Tulimaata. Vihdoinkin kilpailu on käynnissä! ta moni taisi odottaa ainakin yhtä paljon Patagonian luontoon kuin palkintopallille pääsemistä. Tuulen potkittavana Vaihtoalueella kokoamme fillarit ja ampaisemme liikkeelle. Osallistumismaksu on alle tuhat euroa joukkueelta, kun ammattilaiskisoissa se saattaa olla 10 000 dollaria. Toisen puolikkaan muodostivat Tuomas Sovijärvi ja ruotsalaisvahvistus Johan Siggeson. Reitin selvittääkseen ei tarvitse olla kyborgi. Aron yksitoikkoisuus puuduttaa. Tulimaan punainen hiekka tulee tutuksi, kun puuskat potkaisevat eturenkaan altani monta kertaa. Kisaorganisaatio arvioi hakemusten perusteella, riittävätkö joukkueen paukut
Patagoniassa kilpailijan energiankulutus huitelee helposti 6 0007 000 kilokalorissa päivässä. Lähdemme rymyämään loputonta ylämäkeä etelänpyökkimetsän keppihelvetissä. Kanadanmajavakannan nopea vahvistuminen koettelee jo ekosysteemiä. Vaihtoalueella meitä odottaa iso laukku sullottuna täyteen herkkuja ja kuivia varusteita. Kisajärjestäjät pitävät reitin salassa viimeiseen asti. Tiimit ovat liikkeellä jopa parikymmentä tuntia vuorokaudessa, joten sekä ryhmähenki että yksilötason venymiskyky tulevat mitatuiksi. Helppoja vaihtoehtoja ei ollut. 70 RETKI toukokuu 2010. Valdésin niemimaa on edelleen etelänmustavalaan tärkeä lisääntymisalue. Kanjonin pauhuun Laskeutumisrastilla valjaat ovat aivan liian isot Nooralle. Samassa lajissa on menestynyt Ingrid Stengårdkin, jolla on lisäksi vahva tausta yleisurheilusta, suunnistuksesta ja hiihtoalpinismista. Nyt pitää olla tarkkana. Vuorijono kurkottaa yli kahden kilometrin korkeuteen. Kaikki oli tapahtunut silmänräpäyksessä. Tasangoilla voi nähdä laamamaisia guanakoja sekä pitkäkoipisia pampajäniksiä, jotka ovat nimestään huolimatta sukua marsuille. Lisäksi tiimit mukeltavat energiageelejä ja -patukoita, pähkinöitä, keksejä ja rusinoita. Keppihelvettiä ja piikkipensaita Näemme ensimmäiset väläykset Cordillera Darwinin lumihuipuista. Viimein pääsemme jyrkälle, kumpuilevalle kalliolle, jonka päällä kasvaa tuulen käppyröiksi vääntämiä puita. Joukkueilla on mukanaan kaasukeitin ja retkimuonaa. Ahmimme juustoa, limsaa, suklaata, leipää ja lihaa. Tulimaan aroilla on runsaasti eurooppalaista alkuperää olevia kaneja. Kaikkialla on märkää ja liukasta. Tuntuu upealta kurvailla serpentiinimäistä reittiä vuorimaisemissa. Pian kivillä tasapainoilu vaihtuu suolla rämpimiseksi. Edessä ovat vielä viimeiset nousut, kuutisensataa korkeuserometriä, sitten pitkä lasku. Lintulajeja on kolibrista kondorikotkaan. Edessä on 114 kilometrin vaellus Cordillera Darwinin maastossa. Kisarytmi sallii yhden tai kaksi ateriaa vuorokaudessa. (pisteet 89) Summittaisista kartoista ei juuri ollut apua nopeimman reitin etsimisessä. Olin liukastunut märällä lohkareella ja liukunut kovalla vauhdilla päin toista kiveä, sääri edellä. Katselen tähtimerta yllämme lumoutuneena. Tunnen, kuinka puhti alkaa palautua. Pian rannetieturit piippaavat meidät hereille. Kisassa suunnistaminen on tärkeää. Siellä ovat seikkailleet esimerkiksi tutkija Charles Darwin, jonka nimeä alueella oleva vuorijono kantaa, sekä matkakirjoittajalegenda Bruce Chatwin. Viime vuosina Patagoniassa voimiaan ovat koetelleet myös nuoremman polven suomalaiset vuorikiipeilijät. Tiimeillä on suurpiirteiset kartat ja kompassit. Kierrämme varovaisin askelin tummanruskeita, talonkokoisia järkäleitä. Pian sade muuttaa sen liejuksi. Kantamukset tuntuvat tänään painavilta. Patagonian eläimistö on monipuolinen. Pysähdyn hetkeksi valelemaan kasvojani kylmällä vedellä. Lisäksi majavat ovat ällistyttäneet tutkijoita kiipeämällä satojen metrien korkeuteen ylänköjärville ja asettumalla taloksi. Trekin jälkeen syömme ja otamme tirsat. Kun vuoroni tulee, paikallinen opas klippaa Grigri-laskeutumislaitteen köyteen väärin päin. Aamun sarastaessa nukahtelen satulaan. En voi olla ärähtämättä kaverille. Siggesonilla on Stengårdin tavoin myös pitkä kokemus hiihtoalpinismista. Tallaamme yli viisikymmentä kilometriä kuivuneiden suolajärvien poikki. Lepuutan silmiäni sahalaitaisessa horisontissa. Ne hulahtavat nilkkoihin. Sovijärvi koluaa ultrapitkiä hiihto- ja juoksukisoja, jotta olisi tarpeeksi vahva kapuamaan Himalajan jättiläisille. Kipu on kova, mutta jalka kestää painoa. Vaikeampi bongattava on patagoniannandu, strutsinkaltainen lintu, joka kaahaa arolla kuuttakymppiä. Olisipa mp3-soitin ja raskasta rockia! Nappaan kofeiinipillerin ja syön energiapatukan, mutta uneliaisuus ei väisty. Jokivarsimetsät eivät kestä niiden aiheuttamia tulvia. Seuranaan niillä on patagonianpingviinejä, jotka pulahtelevat aikoinaan valaita vilisseeseen veteen. Se vastaa naparetkikunnan tasoa. Jatkan matkaa. Kurkistan jyrkänteen yli, kanjonin pohja on 80 metriä alempana. Miehet edustavat seikkailija-kiipeilijä-akselia. Myös alueen ison kissan, puuman, näkeminen vaatii onnea. Kanjonin pohjalla pauhaava koski pärskähtelee rantakallioille. Sateen tauottua huomaan tien vierustoilla jotakin päälle kaartuvaa. Piikkipensaat repivät kaikkia tasapuolisesti. Argentiinassa, Los Glaciaresin kansallispuistossa sijaitsevalla Fitzroylla (3 375 m) he ovat saaneet tuntea Patagonian sään arvaamattomuuden: on iloinen yllätys, jos reitille pääsee puhumattakaan sen kiipeämisestä loppuun saakka. (pisteet 79) Patagonia on kiehtonut ihmisiä aina. Hyppäämme satulaan ja käännämme etupyörät otsalamppujen valossa kehnolle tieuralle. Atlantin puoleisella rannikolla rantaviivaa hallitsevat etelänmerinorsu ja patagonianmerileijona. (pisteet 27) Nord Waterin Noora Pinolalla on kymmenen vuoden kokemus seikkailukisaamisesta. Adrenaliini kuohahtaa. Puita! Loputtoman aron ja suolajärvien jälkeen ne piristävät mielialaa merkillisen paljon. Tilanne on hengenvaarallinen. Samassa kipu väläyttää tähtiä silmiin. retkellä kisaraportti Tauon jälkeen pakkaamme reput ja suuntaamme yöhön
Laskeutumiset ovat oleellinen osa Patagonian Racea. Tänä vuonna reunalta kanjonin pohjalle oli 80 metriä. Tulimaa lähtö 1 2 Puerto Delgodo Atlantti Etelä-Amerikka Ilmastonmuutos on suuri mörkö Patagoniassakin. Chile Argentiina Tyynimeri Tulimaa Atlantti 0 1000 km 3 4 5 6 Chile Tulimaa eli Tierra del Fuego Argentiina Atlantti 7 8 10 11 13 14 15 25 km 18 16 17 maali Puerto Williams 12 melonta vaellus pyöräily Tulimaa 0 200 km 9 0 TIETOREPPU Patagonian Expedition Race seikkailu-urheilukilpailu 14 Patagoniassa joukkuetta reitin pituus 554 km vaellusosuus 220 km melontaosuus 46 km pyöräilyosuus 288 km voittajatiimin syömät suklaapatukat 112 kpl keskimääräinen painonpudotus/hlö 5 kg RETKI toukokuu 2010 71
Myös suosituimpien kansallispuistojen kävijämäärien kasvu arveluttaa. Kannattaako ottaa edes kenkää pois. Päätän lopulta vaihtaa sukat ja teipata jalan huolella. Ne saavat hetkittäin unohtamaan kivun. Tiimit ovat liikkeellä jopa parikymmentä tuntia vuorokaudessa. Kun jenkkitiimi Almost Famous sai tuulen selkänsä taakse, he päästelivät arolla viittäkymppiä polkimiin koskematta. 72 RETKI toukokuu 2010. Unirytmityksemme toimii. Asumistiheys on matalampi kuin Länsi-Saharassa. Se on tuplasti Ranskan kokoinen, mutta väkeä siellä on vähän. Toisinaan se nielaisee puolet kulkijasta. Tuomiolla Lunta oli tupruttanut yöllä parikymmentä senttiä. Paikallisilla intiaaneilla oli eläinten nahoista tehdyt jalkineet, joista jäi suuret jäljet. Tulimaan keskiosissa alkuperäisestä kasvistosta on jäljellä vain rippeet. Jos jäätiköiden sulaminen jatkuu, jokien veden kierto voi häiriintyä. retkellä kisaraportti Yksi kilpailun keskeisistä tavoitteista on Patagonian herkän luonnon suojelu. Ihminen liikoine lampaineen on tehnyt samaa tuhoisaa jälkeä kuin esimerkiksi Uudessa-Seelannissa ja Islannissa. Vuonoissakin on ongelmansa. Liikkuminen ryteikköisissä kosteikossa on lähes mahdotonta. Kaikkien mieliala kääntyy nousuun. Intiaanien merkkitulien puolestaan arvellaan selittävän Tulimaa-nimen. Useiden mittavien Patagonian suojelualueiden, kuten Katalalixarin ja Las Guaitecasin, syvimmät osat ovat edelleen tutkimattomia. Keikumme kisassa sijoilla neljästä seitsemään. Kisaorganisaatio näyttää esimerkkiä: henkilöstö siirtyy tarkastuspisteille patikoimalla ei mönkijöillä tai helikopterilla. Joskus turba upottaa vain muutaman sentin, joskus puolisääreen. Alueella on myös kymmeniä jäätiköitä. Vuoristo-osuuden loppuosa on alamäkeä. Patagonian uskotaan saaneen nimensä Valdésin niemimaalle vuonna 1520 rantautuneen portugalilaisen Fernão de Magalhãesin retkikunnalta. Se vaikuttaisi todennäköisesti myös vuonojen makean ja suolaisen veden tasapainoon. Jokea ylittäessämme joudun myöntämään itselleni, että jalka on rikki. Laajamittainen kalanviljely kuormittaa niitä etenkin Chilessä. Cordillera Darwinin kauneus ja aamuaurinko rauhoittavat. Nukumme, kun se on järkevää ei vasta sitten, kun on pakko. Miehistö risti heidät patagãoiksi, isojaloiksi. Tavoitteena on jättää maastoon vain jalanjälkiä, jotka nekin pyyhkiytyvät pian Tulimaan tuuliin. (piste 10) Chilessä ja Argentiinassa sijaitseva Patagonia on maailman luonnontilaisimpia alueita. Järjestäjien kaiuttimista räjähtää soimaan Eye of the Tiger. Kerron asiasta muille, ja he auttavat keventämällä reppuani alamäissä. Patagonialle tyypillinen rahkasammalsuo, turba, tuli tutuksi Patagonian Racen kilpailijoillekin. Kipu yltyy, keikun tajunnan rajamailla. Seikkailu-urheilijoita suurempia ympäristöuhkia Patagoniassa on useita. Konkreettisia suojelutoimenpiteitä järjestäjillä ei ole esittää, mutta tietoisuuden kohottaminen on kai kelpo tavoite sekin. Ilmastonmuutos on suuri mörkö Patagoniassakin. Lenkkarit olisi kannattanut ottaa telttaan. Patagonian Race pyrkii hillitsemään ympäristövaikutuksiaan leave no trace -filosofialla. Lisäksi paine vesivoiman rakentamiseen on kasvanut. Seuraavalla taukopaikalla huomaan, että jalka on turvonnut pahasti. Ohitamme heti aamusta pari joukkuetta, jotka olivat startanneet ennen meitä yön pimeydessä
Kisajärjestäjien lääkäri tulee tutkimaan jalkani. Brittitiimi pysäytti kellot lukemiin viisi vuorokautta, kuusi tuntia ja kahdeksan minuuttia. Mielialat alkavat kiristyä. Olimme edenneet yli 480 kilometriä. (pisteet 1215) Kisan voiton vei toisena vuotena peräkkäin Helly Hansen-Prunesco. Tunnen oksennuksen tulvahtavan, sitten menetän tajuntani hetkeksi. Viimeisenä, 36 tuntia myöhemmin maaliin saapui japanilaisten East Wind. Löydämme ainoan ihmisten tekemän polun koko kisan aikana. Jäljellä olisi ollut vain lyhyehkö melonta ja helppo lopputrekki! Puserran pahoitteluni muille ja painun telttaan. Tuomio on nopea. Saavun etapin maaliin muiden jälkeen. Kisani on ohi. Se on syntynyt villihevosia katsomaan tulevien matkailijoiden vaelluskenkien alla. Puolet joukkueista keskeytti, mikä oli selvästi aiempia vuosia vähemmän. 1,000S OF Haluan olla yksin. Seuraavina päivin alan käsittää kaiken kokemamme tolkuttoman upeuden. Vammani hidastaa joukkuetta, ja joudumme säännöstelemään ruokaa. Tankkaan perussetin: energiaa, kofeiinia ja ibuprofeiinia. Olin taivaltanut kohtalokkaasta kanjonista 85 kilometriä. Ensi vuonna tulen takaisin Patagoniaan paremmalla tuurilla. Juttu perustuu kisassa loukkaantuneen Team Nord Waterin Tuomas Sovijärven ja Ingrid Stengårdin haastatteluihin. HAPPEN Maahantuonti ja markkinointi: Greendoor Oy www.greendoor.fi greendoor@greendoor.fi RETKI toukokuu 2010 WAITING TO 73. Rantakalliolla sääri vihloo joka askeleella. Pettymys heijastuu myös tiimin jäsenten kasvoilta. Tunne on musertava, eivätkä kyyneleet ole kaukana. Haluan olla yksin
Laahustan eteenpäin kiskoen raskasta kuormaa perässäni. Olemme matkalla kohti Karasjokea ja tämä kaikki vaiva pelkän huhupuheen perusteella. Muutama vuosi aiemmin olimme hiihtämässä Paistuntureiden poikki, kun tapasimme Metsähallituksen huoltotyöntekijän. Pieneen koskikajakkiin mahtuu vain välttämättömät: kuivamuonaa, ruokailuvälineet, kevyt teltta, makuupussi, kuiva alusvaatekerrasto, lämmintä vaatetta ja kalastusvälineet. retkellä pohjola teksti Aksana Kurola kuvat Antti Kurola Salainen joki MELONTARETKI KARASJOELLA OLI OIKEA SEIKKAILU, SILLÄ ETUKÄTEEN JOESTA SAI VAIN HYVIN VÄHÄN TIETOA. aisema on tuttu, mutta kaikki muu on jollain tavalla vinksallaan. Mieheni Antti kulkee vierelläni samanlaisissa varusteissa. Kaikki kehuivat sitä antoisaksi kalajoeksi. Mietimme, voisiko joki olla yhtä hurja kuin norjalaiset joet yleensä: ne kulkevat kanjoneissa ja syöksyvät aika ajoin putouksiksi. Sää ei ole mitä parhain, mutta ainakin vielä kohtuullinen. Astelen huopakumisaappaissa pelastusliivit yllä ja melontakypärä päässä. Vähän väliä taivas roiskii kaatosateita päällemme, ja kuudesta kahdeksaan metriä sekunnissa puhaltava vastatuuli jarruttaa etenemistämme. Olemme jo märkiä, sillä Pöyrisjärven ylityksessä aallokko kasteli meidät tehokkaammin kuin toistuvat vesisateet. M Lähdimme melomaan villisti mutkittelevaa Maaterjokea vastavirtaan ja kiviset pikkukosket ohitimme maitse. Juttelimme niitä näitä, ja puheeksi tuli melontaharrastus. Koitimme saada selkoa joen luonteesta, mutta emme löytäneet mitään tietoa, minkälainen melottava se olisi. Sen sijaan että vetäisin totuttuun tapaan ahkiota, hinautuu takanani kajakki. Mies kehui meloneensa Karasjoen, jota hän kuvaili komeaksi. Säätiedotus ei ennusta hyvää: juhannuksen viettäisimme sen mukaan kylmässä tihkusateessa, mutta myös lumisateen mahdollisuutta lupaillaan. Pitkään tarina kutitteli mielenpohjukassa ennen kuin lähdimme reissuun. Niinpä uskaltauduimme jättämään osan eväistä kotiin, sillä joki ravitsisi meidät antimillaan. 74 RETKI toukokuu 2010
Paavo Laakso on paikallinen kuuluisuus, josta ranskalainen tuotantoyhtiö on tehnyt dokumentteja. Hän on jo eläkkeellä, mutta hänen puolisonsa Anu Keskitalo elää luontaistaloudella: kesällä kalastaen ja talvella riekkoja pyytäen. Se tuntui ympäristöön sopivalta lähestymisriitiltä. Karasjoki Karasjoki k sjo i Muotkatunturin erämaa-alue Omien tuntojen mukaan Kevon luonnonpuisto Paistunturin erämaa-alue Karigasniemi Ahk ka n ki asjo Ka ra Kautokeino melontareitti Øvre Anarjokkan kansallispuisto Maa Tarvantovaaran erämaa-alue 0 20 km Pöyrisjärvi Pöyrisjärven erämaa-alue Enontekiö Puljun erämaa-alue Su No rja om i te r j o Angeli Karasjoki Lemmenjoen kansallispuisto Enontekiöllä paikalliset saavat liikkua maastossa moottoriajoneuvoin, ja heidän avuin pääsimme kyydillä aina Maaterjoen ensimmäiselle koskelle asti. Vietimme iltaa ystäviemme luona syöden leipää ja suolakalaa sekä saunoen. Mukava illanvietto vie kuitenkin veronsa, ja tunnen olevani väsynyt. Ennen reissuun lähtöä teimme Norjan puolelle mutkan, koska kajakit, kumisaappaat ja kalastusvälineet piti käydä desinfioimassa Kautokeinossa. Päätämme, ettemme katso kelloa vaan elämme omaa luonnonrytmiä: kun väsyttää, lepäämme, ja kun nälättää, syömme. Kuljemme tunturissa vuodenaikaan, jolloin kellolla ei ole merkitystä, sillä aurinko paistaa yötä päivää. Näkkälästä kajakit vietiin Pöyrisjärvelle maastoautolla, mutta itse poljin 16 kilometrin osuuden maastopyörällä. On mielenkiintoista nähdä, mikä on meidän oma rytmimme. ki Täällä on kaunista vaikkakin karua. Juhannusretkellämme Norjan puoleisella järvellä on vielä kolmemetriset lumipenkat. RETKI toukokuu 2010 75
Kauneus on avarassa maisemassa sekä kasvien että kivien pienissä yksityiskohdissa. Vesi virtaa vauhdilla, vaikka syvyyttä joessa ei juurikaan ole. Aidan takana Makoilemme pienessä kevytrakenteisessa teltassa puuttomassa tunturissa ja toivomme, että teltta pitää veden ja pysyy tuulessa pystyssä. Jokunen riekko ja kiirunakin on nähty. Joet ovat pikkuruisia, ja jatkettuamme Maaterjärvestä eteenpäin sovitamme itsemme ojaan. Porotokka kulkee ohitsemme, ja pienet vasat notkeine jalkoineen pyrähtävät juoksuun. Aamulla vedämme kajakit poroaidan alitse. Ajoittain matalassa vedessä maakosketukset tuntuvat takapuolessa. Täällä on kaunista vaikkakin karua. Pian meno pysähtyy, esiin putkahtaa kypärä ja lopulta mies kiskomassa kajakkia. Taivaanvuohi mäkättää omiaan. Joki, joka välillä virtasi melottavan leveänä, kutistuu kajakin levyiseksi, mutta syvyyttä sillä on lähes melan verran. Kiskomme kajakit ylämäkeen ja maakannaksen päällä vilkaisemme taaksemme. Alkuun pystymme melomaan, mutta sitten kiskomme itseämme eteen- 76 RETKI toukokuu 2010. Joutsenet oleilevat pesissään ja kotkat liitelevät taivaalla. Rajan toisella puolella maisema on vihreämpää kuin Suomessa: aurinko paistaa, vaivaiskoivut ovat puhjenneet isoille hiirenkorville ja suolla hillat ovat kukassa. Jään odottamaan miestäni, ja näenkin ensimmäiseksi melan huitovan ilmassa. retkellä pohjola Ihanteellinen leiripaikka tarjosi iltapalaksi Ahdin eväitä. Oudot otukset Maaterjoki on niin kapea, että välillä melan lavat läpsyttävät maita pitkin. Vesi on häkellyttävän kirkasta, ja pohja näkyy selvästi. Kasvillisuus yltää myös korkeammalle kuin rajan takana: vaivaiskoivut ovat vaihtuneet käkkyräisiksi tunturikoivuiksi ja pajupensaiksi. Toisella jokiosuudella sukellamme joen mukana pusikkoon. Edessämme on Ounasjoen alkulähde: pienen pieni lampi. Vaivaiskoivikon korkeus sopii melojalle, sillä se ei peitä näkyvyyttä vaan komeat maisemat aukeavat ympärillä. Ja kun leveyttä riittää melomiseen, lavat raapivat pohjaa. Näky on varmasti outo tunturin otuksille. Tulemme pienelle lompareelle, jonka poikki melomme. Solassa on vielä lunta, samoin kuin ensimmäisessä Norjan puoleisessa järvessä, jonka lumipenkka on kolmemetrinen
Matka etenee hitaasti ja pusikko tuntuu loputtomalta, joten nousen seisomaan vilkaistakseni paljonko on vielä jäljellä. LUO N TO EL ÄMYSOH Luontoelämysohjaajakoulutus (LEO) JA A JA päin pajuista vetäen. Käymme katsomassa kosken ja kannamme kajakkeja osan matkaa, kun jo taas kohina kasvaa. Tällä kohtaa kartassa leveä sininen linja muuttuu suoraksi viivaksi. Nyt se on todella haastavaa, koska isossa irtokivikkoisessa kuivassa joen pohjassa kulkeminen on hankalaa. Ensin on koski, sitten suvanto ja jälleen koski, mutta pian tajuamme, että vettä ei ole tarpeeksi koskien laskuun, vaan jälleen vedämme kajakkia perässämme. Käymme katsomassa kosken maista käsin, ja edessä onkin pieni pudotus. Auringon paistaessa pystytämme leirin unelmien hiekkasärkälle ja paistamme makkaraa, sillä Antti ei saanut kalaa. Sa n t as p o r t Liikunta- ja ohjelmapalveluiden osaamisala Koulutus järjestetään 9.9.2010-31.12.2011 välisenä aikana. Luontoelämysohjaajakoulutus (LEO) on liikunnan ammattitutkinnon liikunta- ja ohjelmapalveluiden osaamisalan valmistava koulutus. Saavumme paikkaan, jossa joki taas muuttuu kartalla suoraksi viivaksi. Pohdimme, olemmeko liian myöhään liikkeellä: onko juhannuksen aikaan lumien sulamisvedet menneet jo menojaan. Laskemme kanjonin ja se on upea! Taival etenee vauhdikkaasti, kun syöksymme koskesta koskeen. Koulutus toteutetaan monimuotoisena, koostuen lähi- ja etäopetuksesta. Koulutuksen hinta 750 sisältää valmistavan koulutuksen koulutusmateriaaleineen, tutkintomaksun ja näytöt. Kotka liitelee taivaalla ja saa pian seurakseen haukan. Se olisi ollut erinomainen leiripaikka, sillä sinne on tehty penkkikin valmiiksi, mutta jatkamme matkaa. Joen rannat nousevat jyrkästi vaaroiksi, ja päädymme leiriin komeisiin maisemiin. Tuntuu kuin emme olisi olemassa. Nopein kosken alla on voittaja. Opiskelijalla on mahdollisuus majoittua ja ruokailla lähijaksojen aikana edulliseen opiskelijahintaan. 2010 Haku alkaa toukokuussa ulomake osoitteessa: Hak Lisätiedot: Opintosihteeri Kirsti Kärhä p.020 798 4235 Kouluttaja Oula-Matti Peltonen p.020 798 4234 Tuntuu kuin emme olisi olemassa. Urakointia Häviämme kartalta ja matkan eteneminen alkaa tuntua raskaalta. Näen kilometrikaupalla jatkuvan pajupuskarivin keskellä suota, joten revimme kajakit esiin pajupensaasta ja lähdemme talsimaan tunturinkuvetta eteenpäin. Pian kohina yltyy yltymistään, ja tajuamme rantautua. Kajakkikin oli jotenkin ahdas. Huomaan ottavani melonnan urakkana ensin järvien ylitykset ja ehkä sitten... Näen kaukaa oivan akanvirran, mutta onneksi hakeudumme maihin, sillä akanvirta osoittautuu vesiputouksen niskaksi. Hetken harkitsemme paluuta entiselle vesilinjallemme, mutta onneksi emme sitä tee. Emme pääse kovin kauaksi, kun jälleen korvissa alkaa humista pelottavasti kielien siitä, että jotain hurjaa on tulossa. Toinen vaihtoehto on edetä todella tiheässä reiden korkuisessa pusikossa. Nousemme maihin, kiipeämme kallioiden päälle ja kävelemme koko puolen kilometrin pituisen kanjonin tarkastaen sen ylhäältä päin. Kannamme kajakit paikan ohi. Ei nappaa tälläkään kertaa. Joki kaventuu ränniksi, ja vesi alkaa virrata. Muutenkin päivä on alkanut ahdistavasti. Pitkään seisomme rannalla ja keskustelemme turvallisimmasta RETKI toukokuu 2010 77. Maakannaksen ylitettyämme huokaamme helpotuksesta, kun pääsemme joen rantaan. Ensin se on hauskaa, mutta rehkiminen alkaa lopulta käydä voimille. Meinaan meloa mahdollisimman pitkälle, vaikka kohina jo kuuluu. Pian löydämme itsemme jälleen kartalta ja pidämme lounastauon Kaarasjoen ja Ahkkanasjoen risteyksessä. Veden voima on kertaantunut, mutta kivikkoisessa uomassa pohja on lähellä. Lapin Urheiluopisto Olemme aivan liian kaukana ihmisten ilmoilta saadaksemme apua vahingon sattuessa, joten emme ota riskejä. Pääsemme taas hetkeksi vesille, ja koska melominen on niin kivaa, päätämme oikaista Ahkkanasjoelle. Pian olemmekin pitkässä koskessa, jonka alaosassa on useita könkäitä ja alimmaisena ilkeän näköinen pystyvirta eli stoppari, jonka kierrämme maitse. Teltassa oli aamulla pökerryttävä kuumuus, ja tiukkojen neopreeniasujen päälle kiskominen tuntui inhottavalta. Isojen järvien, Ahkkanasjavrin ja Vuottasjavrin, rantahietikot houkuttelevat jälleen leirin pystytykseen, mutta emme ole vieläkään valmiit levolle. Pidämme tauon, sillä kalaa näyttää olevan liikkeellä, ja kaipaamme tuoretta ateriaa. Ponnistaen työnnyn alas, mutta selviydyn pystyssä. Yhä edelleen kivet raapivat pohjaa, mutta matka etenee. Myös ystäviä on hirveästi: telttakangas ropisee kuin sateella verenhimoisten hyttysten tökkiessä sitä. Kanjonien kuohuissa Meidän ei tarvitse meloa kovinkaan pitkää osuutta, kun saavumme korkeiden kallioiden ääreen, joiden väliin joki sukeltaa. Virtaava vesi ja iloiset pärskeet kohottavat mielialaa, ja alamme harrastaa koskisyöksyä. Antti laskee hienosti edeltä, mutta minä hieman myöhästyn käännöksestä ja karahdan kivelle. Alhaalla kallioiden keskellä on komea aalto, jonka nimeämme Pirunportiksi. Uskomme, että karttaan vedetyssä paksussa sinisessä viivassa virtaa vesi. Vesi virtaa voimakkaasti, mutta sitä on niin vähän, että kaatua ei saa
Pehmeä maaperä ei edes naarmuta menopelin pohjaa. Laskemme kanjonin ja se on upea! Hienon seikkailun jälkeen on helppo hymyillä. 78 RETKI toukokuu 2010. retkellä pohjola Ensimmäisessä kanjonissa vesi virtaa vuolaasti, ja eteneminen on vauhdikasta ja helppoa laskettelua. Kajakkia on kevyempi vetää perässä kuin kantaa selässä
Pian joudumme nousemaan kajakistamme ja sonnustautumaan kuoriasuun ja huopakumisaappaisiin, vaikka lämpötila osoittaa yli 30 astetta. Saamme laskea vielä muutaman hauskan ja runsasvetisen kosken, kunnes joki leviää ja rauhoittuu. Löydämme ihanteellisen leiripaikan kallioiden päältä. Viimeinen osuus on tylsä, ja sivistyksen parissa oleminen tuntuu vieraalta. Käymme mahtavan päivän päätteeksi pesulla jäisessä virtaavassa vedessä, joka mukavasti ravitsee väsyneitä lihaksiamme syösten veren liikkeelle. Pärskeet pyyhkäisevät ylitsemme, ja seuraava veto on jo valmiina. Pitkään pohdimme, mitä tekisimme, mutta päätämme laskea. Tulvalla tämä joki ei ole kokeneenkaan koskimelojan paikka. Ilma on mahtavan aurinkoinen ja tuntuu kylmässä virrassakin melottaessa helteiseltä. Ympyrä on sulkeutunut, ja pääsemme palaamaan kotiin. RETKI toukokuu 2010 79. Virta vie meitä vauhdilla eteenpäin. Se oli elämämme hurjin koski, ja hyvin se meni. Koko linja on suoritettava hyvin ennakoidusti, sillä vesi vie kovaa vauhtia. Vilkaisen ensimmäisen kerran kelloa olemme eläneet siinä rytmissä kuin ennenkin. Kautokeinosta ostamme t-paidat ja jatkamme matkaa. Saavumme selvästikin ihmisten ilmoille, sillä siellä täällä pusikoissa lymyilee kalastajia. Ilta on lämmin ja aurinko paistaa ennusteen lupaamasta säästä ei ole tietoakaan. Näemme, kuinka tulvavesi on vetänyt rantapenkkaan viivaa ja toteamme olevamme juuri oikeaan aikaan liikkeellä. Joudumme päivän mittaan käymään vielä kahdesti rannalla tarkastamassa koskia. Tunnelma ei ole lämmin, vaan mieleeni tulee elokuva Syvä joki. Olemme selvästi laskeneet hyvin alas, sillä mäntyjä on yhä enemmän ja ne kasvavat yhä korkeammiksi. Antti on silloin todennut, että vielä ei ole aamu: nuku! Tuntitolkulla liftaamme juhannuspäivän seesteisessä ilmapiirissä turhan lämpimissä asuissa ilman juomavettä, mutta saamme säälistä kyydin, kun vaivun rukoilemaan tien varteen. Tarkoin melan vedoin ja melontaa tukevin lantioliikkein laskemme kosken. Ystävällinen linja-autokuski nappaa meidät kyytiin ja vie perille asti. Tiukka kallistus akanvirtaan ja pahin osuus jää taaksemme. laskulinjasta. Kaiken kruunaa kalasaalis, sillä mukana kuljettamamme ruoka on jo loppu. Jätän keskusteluyritykset sikseen ja jatkamme matkaa. Istuessamme kalliolla ja nauttiessamme kalasaalista poikkeaa kettu tervehtimään meitä. Viileää helteellä Joen viimeinen melontaosuus alkaa. Vesi työntää luontevasti päin kalliota, joten melojan tulisi kääntyä ajoissa ja pujahtaa kiven takana olevaan akanvirtaan. Itsesuojeluvaisto kertoo, että parempi on olla kertomatta saamastamme kalasaaliista, vaikka sitä kysyttäisiin. Tosin aamuherätykset ovat olleet aikaisia, ja ajoittain olen noussut keskellä yötä auringon paistaessa, että mennäänkö jo. Se ei yhtään helpota tulevaa urakkaamme: liftausreissua Enontekiöön, josta haemme auton, jotta saamme noudettua kajakit joen varresta
Ne erottuvat jylhinä valkoisina jättiläisinä muuten tasaisesta ympäristöstä. VIELÄ MUUTAMA JYRKKÄ NOUSUMETRI JA SAAVUTAN NGAURUHOEN HUIPUN. Polku kulkee kansallispuiston halki seuraten tulivuorten kraatterien muodostamia laaksoja. Vuoret näkyvät jo kaukaa. Tuliperäinen maa on karua, eikä alueella matalan pensaikon lisäksi ole muuta kasvillisuutta. Olemme suunnitelleet käyttävämme vaellukseen kaksi päivää, ja suunnitelmissamme on poiketa perusreitiltä kiivetäksemme Ngauruhoen ja Tongariron huipuille. Karuudessaan seutu eroaa muuten hyvin vehreästä Uuden-Seelannin luonnosta ja tuo mieleen Lapin kivierämaat. n kesäkuun alku, ja Uuden-Seelannin talvi on alkanut. JÄÄRAUDAN UPPOAMINEN JÄISEN HANGEN PINTAAN IRROTTAA PIENIÄ JÄÄHILEITÄ, JOTKA ALKAVAT RAPISTA PITKIN LUMISTA RINNETTÄ KOHTI SOUTH CRATER -LAAKSOA. retkellä kaukomatka teksti ja kuvat Lauri Sarkimaa ja Heidi Kohtala Vuorivaellus maorien maisemissa JYRKKÄ RINNE SAA PULSSIN KOHOAMAAN JA HIKIPISARAT VALUMAAN OTSALTA. Varsinainen sesonki alkaa olla ohi, joten toiveissamme on saada kulkea rauhassa: olemme lähdössä parin päivän vuorivaellukselle Tongariron kansallispuistoon. Olemme varanneet hostellistamme edellisenä iltana kuljetuksen ja vuokranneet jääraudat, sillä ilman niitä ei reitille kuulemma ole menemistä. Reitti on Uuden-Seelannin suosituimpia päivävaelluskohteita: ruuhkaisimpina päivinä reitillä tungeksii yli tuhat vaeltajaa. O Ngauruhoen huippuharjanteelta avautuvat upeat maisemat Tongariron kansallispuistoon. 80 RETKI toukokuu 2010. Aloitamme Tongariro Alpine Crossing -vaellusreitin varhain aamulla Mangatepopon parkkipaikalta
Opintomatkat Norjaan ja tunturilappiin. Emme siis ole yksin, vaikka sesonki on jo ohi ja turistineuvonnassa varoitellaan lumisten vuorten vaaroista. Nautimme kiireettä eväitä ihastellen samalla ympäröivän luonnon kauneutta. Henkeäsalpaavia maisemia ihaillessa on helppo ymmärtää, että näillä tulivuorilla on erityinen paikkansa maan alkuperäisten asukkaiden, maorien, mytologiassa. meidät äkkiä sisäänsä. Pariinkymmeneen vuoteen vuori ei ole kuitenkaan purkautunut. Se on peittänyt koko South Crater -laakson ja näyttää ryömivän harjanteen matalimman kohdan yli seuraavaan laaksoon. Saavutamme lumirajan ja kiinnitämme vaelluskenkiimme jääraudat. Tongariron kansallispuisto Lake Rotoaira 46 Tongariron kansallispuisto Uusi-Seelanti Tyynimeri 0 500 km Ketetahi Hot Springs Ketetahi Tongariron kansallispuisto 47 Tongariro 1 967 m Central Crater South Crater vaellusreitti Tongariro Alpine Crossing 19,4 km Blue Lake Emerald Lakes Oturere 0 2 km Mangatepopo Ngauruhoe 2 291 m Ympärillä on mustaa, tuliperäistä kiveä. Aurinko on jonkin verran pehmittänyt tuulen kovaksi pieksemää lumenpintaa, mutta olemme tyytyväisiä, että voimme turvautua jäärautoihin: ne tuovat kiipeämiseen varmuutta. Lisätietoja: Janne Eklund, P. Pakkaamme vain eväät ja tarpeelliset tavarat toiseen reppuun ja aloitamme pitkän nousun. Rinne on jyrkkä, mutta siksakkia kulkemalla se on suhteellisen helposti kuljettavissa. Viimein, useamman tunnin kapuamisen jälkeen seisomme hengästyneinä kraatterin reunalla. Ngauruhoe on aktiivinen tulivuori, ja viereisen lumettoman huipun kivenkolosta tuprahtelee savua. Polku nousee taas ylemmäs, ja pääsemme pilven yläpuolelle. Sesonkiaikana oma vaellusvuoro pitää varata etukäteen. Parin tunnin patikoinnin jälkeen Ngauruhoe kohoaa massiivisena eteläpuolellamme. Vuorella tässä kelissä tilanne voisi olla vaarallinen. Näkyvyys putoaa hetkessä pariinkymmeneen metriin, mutta seuraava merkkikeppi kuitenkin näkyy koko ajan. Valkoisena hohtava hanki kylpee auringossa. Great Walk -reittejä pitkin pääsee näkemään parhaimpia luontonähtävyyksiä, ja ne ovat hyvin hoidettuja ja helppokulkuisia. Koulutuksen hinta 640 e, mahdollisuus opintotukeen. Polku etenee laaksossa hitaasti nousten, ja kulku on helppoa ja nopeaa. Alas päästyämme jatkamme polkua eteläisen kraatterin pohjalla kulkien kohti Ketetahin tupaa. Ympärillä on mustaa, tuliperäistä kiveä ja siellä täällä keltaisia heinätupsuja. Raudat pureutuvat helposti auringon pehmittämään hankeen. Keli on täydellinen, ja tieto huipulta avautuvista maisemista pitää jalat liikkeessä. Meitä on kaikkialla varoiteltu Uuden-Seelannin nopeasti muuttuvasta säästä, jonka saamme nyt itse kokea. 0400 592 135 ja Asko Mustonen, P. Jätämme toisen rinkan ja suurimman osan tavaroistamme kivensuojaan ja poistumme merkityltä reitiltä vuorta kohden. Sellaisia on Uudessa-Seelannissa yhdeksän. Meidän lisäksemme vuorella on joukko muitakin matkailijoita. Takaamme lähestyvä pilvi kätkee www.eerikkila.fi RETKI toukokuu 2010 81. 040 768 9480 Sää yllättää Aloitamme laskeutumisen jalkaisin, mutta houkutus mäenlaskuun on liian suuri vastustettavaksi. Kymmenien kilometrien päässä lännessä siintää Taranakin tulivuori. Hiki alkaa pian virrata ponnistellessamme 2 291-metrisen vuoren rinnettä. Ngauruhoen huippu Eräoppaaksi ammattitutkinto vuodessa! Erä- ja luonto-oppaan ammattitutkinto 16.8.2010 - 12.8.2011 (49 ov) Koulutus koostuu lähiopetuksesta, työharjoittelusta, ohjatuista ennakkotöistä ja itseopiskelusta. Kuorihousut ja rinkan sadesuoja luistavat pehmenneessä hangessa mainiosti, mutta pelko lumen kätkemistä kivistä hillitsee hieman vauhtia. Edessämme aukeava lovi on syvä, parisataa metriä halkaisijaltaan oleva luminen kuoppa. Leveää polkua vuorelle Tongariron reitti muodostaa osan yhdestä Great Walk -vaelluksesta, mikä näkyy hyvin merkittynä, leveänä ja paikoin porrastettuna polkuna. Pysyttelemme muutaman metrin päässä reunasta, johon on kinostunut lunta emme halua kokeilla lumilipan kestävyyttä. Syömme muutaman myslipatukan pienen, rikinkatkuisen vesiputouksen juurella ja jatkamme etenemistämme kohti Ngauruhoeta
Hän kertoo uusimman sääennusteen lupaavan aamuksi kovaa vesisadetta ja matalalla roikkuvia pilviä, joten meidän olisi parasta unohtaa seuraavalle päivälle suunnittelemamme Tongariron huiputus. Ylitämme kraatterin pohjan kuun noustessa taivaalle. Polku saavuttaa puurajan, ja pian hyppäämme parkkipaikalla odottavan pikkubussin kyytiin. Suuntaamme eilistä reittiämme takaisin Blue Lakelle, josta oikaisemme Central Craterin poikki Tongariron juurelle ja aloitamme nousun. Järvi on alueen maoreille pyhä. Tongariron nousureitti on merkitty selvästi puukepeillä, toisin kuin Ngauruhoen reitti. Ylempää rinteestä nousee massiivinen höyrypatsas, Ketetahi Hot Springs, joka on aikoinaan ollut yksi reitin merkittävimpiä nähtävyyksiä. Tongariro ja Ngauruhoe jäävät taakse, mutta muistamme ne varmasti aina yhtenä Uuden-Seelannin matkamme hienoimmista kokemuksista. 82 RETKI toukokuu 2010. Tupavahti on kertonut Tongariron olevan paljon Ngauruhoeta haastavampi vuori, eikä sinne pitäisi lähteä ilman hakkuja. Saavutamme huipun muutamassa tunnissa ja saamme vielä kerran ihailla mahtavia Tongariron maisemia. Rinteestä järvien yläpuolella nousee sieltä täältä höyryä, ja tutuksi tullut rikinkatku leijailee voimakkaana sieraimiin. Huipun alapuolella Emerald-järvet kiiltelevät turkooseina ja osin jäätyneinä. Alhaalla laaksossa kulkeva monikymmenpäinen turistiryhmä näyttää kaukaa katsottuna mittarimadolta. Nousemme matalan töyrään päälle, missä polku kulkee Blue Laken vierestä. Kovalla rinteellä on helppo kävellä, ja nousu on loivempi kuin Ngauruhoelle. Päivä alkaa jo hämärtyä, kun laskeudumme alas Central Craterin pohjalle. South Craterin eteläpuolella Mount Ngauruhoe kohoaa massiivisena kohti sinistä taivasta. Tasainen, laakea kraatteri näyttää lumen peittämänä aivan jäätyneeltä järveltä. Nousureitti kulkee muinaisen kraatterin reunaa myöten huippua kohti. Kuun loisteessa korkealla vuoren rinteellä oleva järvi on epätodellinen näky. Jääraudat ovat taas tarpeen. Huipulta voi laskeutua monin eri tavoin. Tupavahdin ennuste Saavumme tuvalle pimeässä. Pian Blue Laken ohitettuamme aloitamme laskeutumisen kohti Ketetahin tupaa, missä meidän on tarkoitus yöpyä. Keittelemme nopeasti aamupuurot, pakkaamme päivän eväät yhteen reppuun ja jätämme toisen tupaan odottamaan paluutamme. retkellä kaukomatka Ngauruhoen huipulla on helppo hymyillä. TIETOREPPU Tongariron kansallispuisto Uuden-Seelannin ensimmäinen kansallispuisto UNESCO:n maailmanperintökohde maorikulttuuria ja tulivuoria yksi Taru Sormusten Herrasta -elokuvatrilogian kuvauspaikoista Lisätietoja: www.doc.govt.nz kylpee arvokkaan näköisenä punertavassa ilta-auringon valossa pilven yläpuolella. Yllätyksemme on aamulla suuri, kun tupa kylpee auringossa eikä sateesta ole tietoakaan. Tieto osoittautuu onneksi yhtä vääräksi kuin aiempi säätiedotuskin. Se on kuitenkin alueen maoriheimojen yksityisaluetta, eikä turisteilla ole sinne nykyään asiaa. Tongariron huippu on se, mitä valtavasta tulivuoresta on jäl- jellä. Nousemme yhä ylemmäs ja saavutamme yhden Tongariron sivuhuipuista. Polku kulkee rinteen poikki, ja se on paikoin peittynyt kovaksi tampattuun lumeen. Ilman jäärautoja vuorelle kiipeäminen ei kuitenkaan houkuttaisi, sillä hanki on nyt kivikovaa. Laskeudumme takaisin Central Crateriin ja palaamme Blue Laken kautta tuvalle, mistä poimimme toisen rinkan ja jatkamme pohjoiseen kohti parkkipaikkaa. Meidän lisäksemme siellä on vain tupavahti
Työn löytäminen ei välttämättä ole helppoa, mutta sen avulla voi paikata huventunutta matkakassaa. Cathedral Cove, Hahei RETKI toukokuu 2010 83. Alle 30-vuotiaat voivat oleskella ja työskennellä maassa Working Holiday -viisumin turvin peräti vuoden. Hyvin hoidetut vaellusreitit palvelevat retkeilijää. Oikeastaan minkä tahansa ulkoilmalajin harrastaja löytää maasta varmasti harrastusmahdollisuuksia. Reppumatkailua Uudessa-Seelannissa U usi-Seelanti on ulkona viihtyvän ja luonnosta kiinnostuneen matkailijan unelmakohde. Saarten loputtomilla hiekkarannoilla voi kohdata merileijonia, hylkeitä ja pingviinejä. Lisäksi saarilla voi harrastaa muun muassa sukellusta, melontaa, maastopyöräilyä, varjoliitoa ja kalliokiipeilyä. Monet nuoret reppumatkailijat liikkuvat asuntoautoiksi muunnetuilla pakettiautoilla totuteltuaan ensin vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Monipuolinen maasto ja ainutlaatuinen luonto tarjoavat upeat puitteet ulkoilmaelämälle. Lintuparatiisina tunnetun Stewart Islandin mutaisilla poluilla on parhaat mahdollisuudet uhanalaisten kiwi-lintujen bongaamiseen
Aktiivisten kansalaisten vaatimuksesta keskeisimmät alueet suojeltiin virkistyskäyttöön. Erikoisuus on myös Pollepelsaari, jolle romu- ja armeijan ylijäämämateriaalin kaupalla rikastunut Francis Bannerman rakensi näyttävän skotlantilaistyylisen linnan perheensä asunnoksi ja varastoksi. Alueen huipuilla kasvaa karkeaa ruohikkoa ja erilaisia mäntyjä. New Yorkin osavaltio osti linnan turistikohteeksi 1960-luvun lopulla, mutta pari vuotta myöhemmin se tuhoutui tulipalossa. Valtavaa linnaa ympäröi viimeistelty puutarha, satamarakennelmat, muurit ja silta. Mäkinen maasto vaatii kulkijalta kuntoa, mutta rinteiltä avautuvat upeat maisemat palkitsevat kiipeämisen moneen kertaan. Alue on kaivantojen ja strategisen sijaintinsa vuoksi ollut tärkeässä osassa Yhdysvaltain itsenäisyys- ja sisällissodassa. ODOTUSPÄIVÄN OHJELMAKSI SOPI PÄIVÄRETKI HUDSONIN KUKKULOILLE. Y hdysvaltojen koillisosia hallitsee Appalakkien vuoristo, jonka ensimmäiset ja samalla matalimmat huiput alkavat kohota Hudson Highlands -nimisellä alueella. Nähtävyyksiksi ovat muodostuneet alueen korkeimmat huiput, joilta on hyvät näkymät Hudsonjoen laaksoon ja ympäröivien vuorten vehreyteen. Hylätyt ja umpeen kasvaneet louhokset näyttäytyvät komeina jyrkänteinä, ja metsien kätköistä löytää raunioituneita maataloja, karjasuojia ja juuristojen peittämiä kiviaitoja. retkellä päiväretki teksti ja kuvat Ville Siekkinen TUHKAPILVI PYSÄYTTI HUHTIKUUSSA TUHANNET MATKUSTAJAT NEW YORKIIN. Kesäisin linnan raunioille pääsee opastetuille kierroksille. Hyvällä onnella siellä voi nähdä peuroja, villikalkkunoita, kurkia ja jopa Yhdysvaltojen kansallislinnun valkopäämerikotkan. Luonto valloittaa Kaivosten ja louhosten sulkemisen jälkeen 1900-luvun alussa retkeilijät heräsivät nopeasti ottamaan Hudson Highlandsin omak- seen. Alueella on yhdeksän merkittyä reittiä pituudeltaan alle viidestä kilometristä noin viiteentoista kilometriin. Alempana luonto on vehreämpää, kun vallallaan ovat pähkinäpuut, tammet ja muut jalot lehtipuut. Huiput Hudson in ranno illa 84 RETKI toukokuu 2010. Noin tunnin junamatkan päässä Manhattanin vilskeestä Hudsonjoen rannoilta nousee noin 400 metriä korkeita huippuja. Myöhemmin linna jäi kesäpaikaksi suvulle, kunnes se hiljalleen hylättiin
Lipun korkeatasoiselle päiväristeilylle Manhattanilta voi saada noin 50 dollarilla sisältäen ruokailut ja vierailuja jokivarren kohteissa. Tuhansien kilometrien reitti 1930-luvulla valmistunut Yhdysvaltain vanhin kaukovaellusreitti mutkittelee läpi maan koillisten osavaltioiden vieraillen niiden merkittävimmissä kansallispuistoissa, suojelualueilla ja virkistysmetsissä. Reitti on aikoinaan kehitelty esittelemään matkan varren kauneimmat ja keskeisimmät kulttuurimaisemat, luontotyypit ja luonnonnähtävyydet. Koko Appalachian Traililla on sen pituuden ja vaihtelevuuden vuoksi huomattavasti enemmän huomioitavaa. Pohjalla polveilevat purot, joihin on kaivettu pieniä tekojärviä ja altaita. Hudson Highlands Beacon Beacon Reservoir 9D Kaksi puistoa Luonnoltaan Hudsonjoen länsipuolella sijaitsevat Bear Mountain ja Harriman State Park ovat monella tapaa Hudson Highlandsin kaltaisia, mutta luovat suuremmalla koollaan valtavan kokonaisuuden. Sää on kesäisin New Yorkin korkeudella hyvin lämmin, joten mukaan on syytä varata runsaasti juotavaa. Alueella on leirintäpaikkoja ja laaja retkeilyreitistö. Yleisesti ottaen New Yorkin seutu on retkeilyyn hyvin turvallista. Kesäisin lomailijoita palvellaan hyvällä palveluvalikoimalla ruokapaikoista uima-altaisiin ja näyttelyistä matkamuistomyymälöihin. Suomalaiselle hieman eksoottisempi tuttavuus on myrkkymuratti, joka voi aiheuttaa ikäviä allergiareaktioita pelkästä kosketuksesta. Koko reitin on kulkenut noin 10 000 henkeä sen avaamisen jälkeen. Jonkin verran on Hud s o n jo ki Kanada Yhdysvallat New York Pisimmät reitit ovat yli 40 kilometrin pituisia. Turvallisesti matkaan Alle kymmenellä dollarilla on saatavilla hyvin laadukkaita vaelluskarttoja. 3 500-kilometristä vaellusreittiä ylläpitävät paikalliset vaellusyhdistykset, ja sen varrelle on saatu luotua vapaampi maankäyttökoodisto. Kahden puiston lisänä on suuria suojeltuja metsäalueita, joten koluttavaa riittää pitkäksi aikaa. Talvisin alueelle tehdään hiihtoladut ja luisteluradat. Hudson Highlandsilla on ainakin Cold Springin pikkukaupungissa jaossa yksinkertaisia kopioituja karttoja, joissa on hieman tietoutta alueesta ja karkea kartta reitistä. Reitin suosiosta johtuen alueesta on olemassa runsaasti hyviä tiedonlähteitä. Lisätietoa: nysparks.state.ny.us/parks www.appalachiantrail.org RETKI toukokuu 2010 85. Talvisin lumimyrskyt voivat tulla Atlantilta hyvinkin nopeasti. Käytännössä koko reitti on kuljettavissa ilman telttaa. Vain harvat lähtevät Appalachian Trailille varsinaisesti vaeltamaan, mutta miljoonat ihmiset käyttävät sitä päiväretkeilyyn ja virkistäytymiseen. Matkan varrella on vierasmajoja, majataloja ja telttailualueita. Suurimmat uhat ovatkin normaalit retkeilyonnettomuudet, kuten liukastumiset. Harmillisesti erittäin hyvät virkistysmaastot ovat vaikeita saavuttaa ilman autoa. Pienemmillä suojelualueilla eivät mustakarhut vielä viihdy eikä muutenkaan eläimistöstä ole huolta. Tosin telttailukin on sallittua, kunhan majoite pystytetään muutaman kymmenen metrin päähän itse reitistä, eikä se jätä maastoon pysyviä jälkiä. Hudsonjoki Pollepelsaari linna Hudson Highlands 0 1 km Hudson Highlands Cold Spring Hudson Highlandsin metsissä piilottelee kaikonneen elämän jälkiä. New York 0 20 km 0 1000 km Meksiko Hudson Highlandsilta on komeat näkymät yli Hudsonjoen kohti Harriman- ja Bear Mountain State Parkeja. lä puistojen alueella pisimmät reitit ovat yli 40 kilometrin pituisia. Syksyisin kun vuoret puhkeavat kirkkaaseen ja värikylläiseen ruskaan, ovat Hudsonjoen risteilyt hyvin suosittuja. Lisänä tulevat monet järvet ja suurten yhtenäisten metsäalueiden mahdollistama rikas luonto. Onneksi juna-taksi-yhdistelmä vie perille melko mutkattomasti. Käveltävää perillä riittää, sil- Lake Valhalla Cold Spring Reservoir Lake Surprise myös hieman autiotupatyyppisiä mökkejä ja laavuja
Hänen mukaansa ruokavuosi alkaa keväästä, jolloin kasvit ovat parhaimmillaan. Nykyisin Mika Kalakoski vastaa Suomen Etelämanner-tutkimuksen logistiikasta. Hän työskentelee myös pelastautumis pelastautumis- Erätaito- ja luonnonmuonaekspertti Mika Kalakosken ehtymätön kiinnostus luontoa kohtaan houkuttelee häntä jatkuvaan lisäkouluttautumiseen. Versoissa on paljon mineraaleja, vitamiineja ja hivenaineita. Takapihan nuotiomiehenä tunnettu nuorukainen laajensi reviiriään ja kokeili kirjasta opittuja erätaitoja partiokavereittensa kanssa Nuuksiossa. Partiossa preerialeikit vaihtuivat suomalaisempaan retkeilyyn, mutta vuonna 1983 lahjaksi saatu Miten selviän luonnossa -kirja vei miehenalun lopullisesti eräelämän lumoihin. ja henkiinjäämiskouluttajana ja perehdyttää retkeily- ja reserviläisjärjestöjen jäsenten lisäksi myös viranomaisia selviytymis- ja erätaidoissa. "Esimerkiksi nokkonen on huomattavasti parempi kuin terveelliseksi kehuttu pinaatti." Kalakosken mukaan nokkonen käy muun muassa lettuihin ja keittoihin sekä perunamuusin tai tikkupullan mausteeksi. Survival Killassa Kalakoski toimii koulutuspäällikkönä eli "oltermannina". Muonaa luonnosta Luonnonmuonia pidetään helposti ainoastaan hätäravintona, mutta Kalakoski haluaisi retkeilijöiden löytävän ne lisukkeiksi ja osaksi normaalia ruokalistaa. "Nuotiopannulla sen voi ryöpätä ja paistaa voispe sa muhennokseksi ja herkutella uusien pe- N Luonnosta saatavat muonat ja eläminen luonnon ehdoilla kiehtoivat Kalakoskea. Takapihan nuotiomies löytää ravintoa luonnon lähivalinnasta. uori Mika Kalakoski ahmi Hopeanuoli-lehtiä, ja Kontulan lähimetsät kallioineen olivat hänen Villi Läntensä. Uunituore yrtti- ja sienineuvoja tunnistaa punikkitatin helposti. 86 RETKI toukokuu 2010. "Luonto on kuin valintamyymälä, mutta sen osastot aukeavat eri aikaan", Kalakoski vertaa. eväät teksti Joppe Ranta kuvat Laura Kalakoski Kevättä rinnassa ja pannulla Intiaanileikeistä alkanut innostus eräelämään vei Mika Kalakosken mukanaan
Käännä hetken päästä. Haaparouskut sekä muut sienet suolataan ja puolukat survotaan. Laita voikukanlehdet kuumalle paistinpannulle. "Antaa niiden luikerrella ja pomppia rauhassa." RETKI toukokuu 2010 87. Muita samaan tapaan käytettäviä kasveja ovat voikukka, osmankäämin verso ja maksaruohonlehti. Nokkoset, voikukat, kantarellit ja monet muut kuivataan. Aseta lahna perkaamattomana kuumalle lankulle. Pieni nokkoset ja lisää ne taikinaan. Ateria syödään sellaisenaan tai haperonlakkien kanssa. Keväisestä mesiangervosta saa hauduttamalla terveellistä teetä. "Opettele tunnistamaan vaikka viisi syötävää kasvia vuosittain, niin tiedot karttuvat turvallisesti pikkuhiljaa", Kalakoski neuvoo. Haperoiden lakit paistuvat leirinuotiolla meheväksi herkuksi. Johtokujan lähikauppa Aina kasvien hakuun ei tarvitse lähteä pitkälle. Keväinen korvasienikin käy syötäväksi, kunhan sen osaa valmistaa oikein: se keitetään kahdesti viisi minuuttia ja välillä vaihdetaan vesi. Pyöräytä taikina vielä sekaisin ja paista letut kuumalla pannulla rapean ruskeapintaisiksi. "Se on kai minulle sitten sellainen luonnon lähikauppa", Kalakoski naurahtaa, sillä ne sijaitsevat vain kilometrin päässä kodista Kontulassa. Pannun voi varovasti nostaa tulen lähelle, jotta vesi ei jäähdy. Sienet ovat retkeilijälle hyvä lisä ruokahuoltoon. Vettä ei saa havujen kanssa kiehauttaa, sillä muuten parkkiaineet liukenevat veteen ja tee maistuu kitkerältä. Paistetut haperoiden lakit 2 keltahaperon lakkia 2 kangashaperon lakkia 2 viinihaperon lakkia voita suolaa pippuria Katkaise haperoista jalat pois. Kerätyt luonnonantimet säilötään tulevaa käyttöä varten. Huomaa, että rösöreunaiset ovat kitkerämpiä kuin sileäreunaiset. Avaa vastapyydetty lahna ja poista siltä sisälmykset sekä kidukset. Keväisin löytyy soiden reunuksilta edellisen vuoden karpaloita, jotka murskataan ja nautitaan lettujen kanssa. Lankkulahna voikukkamuhennoksella lahna suolaa pippuria voita voikukanlehtiä Kerää kourallinen voikukanlehtiä. Kun se on kauttaaltaan hiiltynyt, käännä hehkuva pinta ylöspäin. Kalat ovat myös tärkeä osa retkeilijän luonnonravintoympyrää, kuten metsästäjil- le riista ja linnutkin. Kuperiin lakkeihin kannattaa tehdä alas neljä viiltoa, jolloin ne paistuessaan avautuvat kukkamaisesti. Haperoiden lakit syödään sellaisenaan tai kalan kanssa. Nokkoslettu karpaloilla ½ dl maitojauhetta ½ litraa vettä 2 kananmunaa (tai vastaava määrä munajauhetta) 3 dl vehnäjauhoja 1 rkl voita tai öljyä hyppysellinen suolaa pari hyppysellistä sokeria kourallinen nuoria nokkosenlehtiä mukillinen karpaloita Sekoita ainekset keskenään ja anna taikinan seisahtaa hetken. runoiden kanssa", Mika Kalakoski opastaa. Kalakoskella on viljelypalsta, ja lähipuistikosta suuren voimalinjan alta löytyy kymmenittäin syötäviä kasveja. Kasvin sisältämän salisyylihapon ansiosta se käy kuumelääkkeeksi. Suomessakin on tappavan myrkyllisiä kasveja, ja siksi selviytymiskouluttaja kieltää syömästä ja valmistamasta mitään, mistä ei ole täysin varma. Ompele kalan vatsa kiinni katajanoksalla. Käännä pari kertaa ja mausta pippurilla sekä suolalla. Aseta nippu havuja veteen ja anna hautua kannen alla. Kun evät lähtevät vetämällä irti, on kala kypsää. Kun sieni pehmenee, on se läpikypsä ja valmis nautittavaksi. Painele ja kääntele ne vähässä vedessä muhennokseksi. Polta koivuhalon pintaa nuotiossa. Täytä kala voikukkamuhennoksella ja mausta se suolalla ja pippurilla. Kalakoski varoittaa hengittämästä myrkyllisiä höyryjä ja muistuttaa, ettei keitinvettä saa käyttää ravinnoksi. RESEPTEJÄ LUONNONMUONASTA Aina mehevä havutee pannullinen vettä nippu havuja (kuusi, mänty tai kataja) Keitä vesi ja nosta se pois tulelta. "Kyllä tähän voidaan laskea käärmeet ja sammakotkin mukaan, mutta vain äärimmäisessä hädässä", Kalakoski naurahtaa. Kuumenna rasva pannulla ja laita paistumaan. Suomut suojaavat pintaa palamiselta
markkinapaikka Retki-lehden lukijatarjous: Keittokirja erikoishintaan! Pär Nilsson & Christel Schröder RETKIRUOKAA Syö hyvin leirinuotiolla, vaelluksella, piknikillä ja kalassa. 044 733 0022 (ti-to 9-16). 88 RETKI toukokuu 2010. Tämän monipuolisen kirjan ohjeilla valmistat helposti ja nopeasti herkullista ruokaa nuotiolla tai retkikeittimellä. Atena · sidottu · 126 sivua · Upea nelivärikuvitus Tilaa RETKIRUOKAA-kirja lukijatarjouksena hintaan 22,50 (sis. lähetyskulut) (norm.hinta 25 + läh.kulut 6,50 ) 1390 Vuoripuro Winner kajakki JA TIEDÄT MIKSI! p. 044 733 0022 tilaajapalvelu@outdoormedia.fi Postita tai meilaa osoitteeseen tilaajapalvelu@outdoormedia.fi, tai soita p. 044 733 0022, myynti@retkilehti.fi Tilaus/Osoitteenmuutos L U M I L A U TA I L U N ERIKOISLEHTI Tilaajan nimi Retki on maksanut postimaksun puolestasi Katuosoite/uusi osoite Postinro ja -toimipaikka/uusi postinro ja -toimipaikka Puhelin Outdoor Media Oy Retki-lehti Vastauslähetys sopimus 5010660 15101 Lahti Sähköposti Tilaajaan allekirjoitus (alle 18-vuotiaan tilauksen allekirjoittaa huoltaja) p. Miksi tyytyisit kuivamuonaan tai pariin hutaistuun eväsleipään
Kun ottaa tarpeeksi tuohta koivusta ja pehmikehavuja kuusesta, puut vähitellen näivettyvät pois kaunista maisemaa häiritsemästä. Jos syntyy hätätilanne nuotio ei syty, puukko naarmuttaa sormea tai kala pääsee karkuun retkeilijä voi soittaa hätäkeskukseen ja lisäksi saada FB-ryhmästä vertaistukea. Pitää myös ottaa huomioon, että koulutyön uuvuttama jalka ei nouse kunnolla. Työikäiset sen sijaan kaipaavat verkkoja. Retkeilyn pitää N olla rentouttavaa. Luontonautinto vähenee puoleen, ellei siitä voi raportoida Facebookissa. Parissa tunnissa REPS kehitti kätevän neljän kohdan listan, jonka avulla cityihmiset pääsevät nauttimaan luonnosta. KOLUMNI teksti Katleena Kortesuo piirros Karoliina Lahti Jokamiehen oikeus tarkastelee retkeilyyn liittyviä ilmiöitä kriittisin silmin ja antaa tuomionsa pirttipöydän ääreltä. JOKAMIEHEN OIKEUS 90 RETKI toukokuu 2010 Moderni retkipaikka ykyajan kaupunkilainen on kuulemma vieraantunut luonnosta. Nuoriso kaipaa esteettömyyttä. Tässä omatoiminen retkeilijä voi ihan itse olla avuksi. Koska retkeilypaikkoja pidetään yllä verovaroin, rahoille pitää saada vastinetta. Modernilla ihmisellä on oikeus vaivattomaan luontokokemukseen. Tämä lisää huomattavasti myös turvallisuutta. Me täällä Retki-lehden toimituksessa toivomme lukijoillemme turvallista, nautinnollista ja ennen kaikkea helppoa retkeilyä.. Lisäksi leiripaikoilla pitää olla ryhmäkohtainen avustaja, joka auttaa puiden raahaamisessa ja nuotion käynnistämisessä. Näin työllistämme ihmisiä ja autamme lamatalkoissa. Jos näkymän edessä on kelohonkia tai kynäjalavia, ne on kaadettava pois. Jos haluamme saada nuoret metsiin, meidän on syytä rakentaa enemmän kestopäällystettyjä osuuksia. Niinpä Metsähallituksen on tuotava valmiiksi pilkottuja halkoja nuotiopaikoille. Niinpä REPS suosittelee, että yli viiden asteen nousut poistetaan ja retkeilyreitistö painottuu jatkossa tasamaahan. Niinpä retkeilyalueille on saatava langaton laajakaista, jonka välityksellä retkeilijät voivat muodostaa virtuaaliyhteisöjä. REPS on tutkinut, ettei kukaan halua lomailla paikassa, jossa on raskasta. Metsähallituksen retkeilyreiteillä on aivan liikaa huonokuntoisia kohtia: kiviä on keskellä polkua, juuria törröttää sieltä täältä ja joskus oksa pudottaa Baby Phat -pipon pois päästä. Niinhän nuoruudessakin tehtiin, jos polttopuita tarvittiin. Retki-lehti haluaa korjata tilannetta, joten tilasimme katsauksen alan asiantuntijalta, Retkielämän konsulttiyritys Puusilmältä. On käsittämätöntä, että asiakkaiden pitäisi itse hakata halkonsa tai vahtia lapsiaan. Ensimmäisenä tarvitaan näköaloja ikäihmisille, sillä jokainen retkeilypaikka vaatii kauniin maiseman. Pienten lasten vanhemmille tarjotaan helppoa lomaa. Kun nuotio on laitettu päälle, avustaja vahtii perheen pienimpiä sillä aikaa, kun vanhemmat ottavat hömpsyt termoksesta
Huonoa: (TM 15/2008) Lisätiedot: www.hjorth. Tehokas jarru säädetään käyttäjälle sopivaksi. Toimii varauksin jopa metsäpoluilla. Kirjan voit ostaa jälleenmyyjältä tai tilata osoitteesta: www.villimaa. intera Oppaan ktiivi muka www.o nen video na va mava lmen lmentaja: taja.n et Testi Hyvää: sopii periaatteessa kaikille. Tehokas jarrutusmenetelmä. Go d! oa ffR O SKIK TEKN IIKKA , HARJ E OP AS OITT ELU MARK JA VÄ O KA LINE NTAN EVA ET Sorateiden virtuoosi Pikkuesteet eivät pidättele Skiken isoja ilmakumirenkaita. Voit laajentaa lajia, mennä asfaltin lisäksi sorateille ja epätasaisille alustoille. Isokehäiset ilmakumirenkaat. /skike · www.skike.com Skike-koulutus, www.suomenlatu. Myynti: hyvinvarustetut urheiluliikkeet kautta maan. Skike on rekisteröity tavaramerkki ja teknisesti EU-mallisuojattu.. Tehokas tapa kesäharjoitteluun ja kuntoiluun sauvojen kanssa. Kaksi kokoa, kolme väriä: · Koko 28-38, hopea · Koko 3847, punainen, hopea ja musta (jatkopalalla kokoon 52 asti) Skiket kiinnitetään omiin lenkki- tai ulkoilukenkiin. Painetta voi muuttaa alustan mukaan. Lisäniksejä kirjasta Valmentaja Marko Kantanevan ohjeet antavat lisäpotkua lajiin. Kuormittaa lähes koko kehoa
Täällä kohtaat kiviset tunturinummet, tiheät aarniometsät sekä äärimmäisen vaihtelevan ilmaston. Nopeasti kuivuva päällyskangas on sekoitus polyesteria ja luonnonmukaista puuvillaa, jotka molemmat ovat tuulenpitäviä sekä vettähylkiviä. Mutta joskus tekee hyvää vähän kamppailla. Kulutuskestävät housut, joista on jo tullut vaellusreittien klassikko, takaavat hyvän alun seikkailullesi. Lataa uusin katalogimme osoitteesta lundhags.se ja inspiroidu! T R AV E R SE PA N T S Kohtaa Kalladalen kestävissä housuissa, jotka ovat hintansa arvoiset mukavuutensa ja sopivuutensa ansiosta. KALL. Kalladen, heti Åresta pohjoiseen, on täydellinen matkakohde sinulle, joka olet väsähtänyt tuttuun ja turvalliseen arkeen. Schoeller Dynamic® -joustokaistaleet ja Condura®-vahvikkeet takaavat maksimaalisen liikkuvuuden sekä kestävyyden. KALLDALEN KESÄ 2010