Retki 6/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

PIILOLAN ERÄMAAPOLKU · KUIVALIHAA KOTIKONSTEIN · PYHÄN HENRIKIN TIE RE T K EILY · M AT K A ILU · VA RUS T EE T Nro 6 Heinäkuu 2009 7,80 Koskikelluntaa Lempäälässä Vinkit lähestyvään marjakauteen Äänitetty matkaopas Oulun pyöräretkelle Etelä-Ruotsin Store Mosse Kajakki pakataan näin VAUDE-AURINKOLATURI Vaihtokengät vaellukselle TEEMA: RETKELLE SOUTUVENEELLÄ
Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. PL 193, 15101 LAHTI toimitus@retkilehti.fi s.64. (03) 782 2340 f. (03) 782 2341 eastpro@phnet.fi Karoliina Lahti JULK AISIJA ISSN 1456-8837 Outdoor Media Oy info@outdoormedia.fi TOIMITUS Aikakauslehtien liiton jäsen Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. 044 733 0022 tito klo 916 (tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset) ILMOITUSMY YNTI Veikka Gustafsson K ARTAT Tatu Järvinen PIIRROKSET Eastpro Oy p. R E T K E I LY · M A T K A I L U · V A R U S T E E T Nro 6 Heinäkuu 2009 PÄÄTOIMIT TAJA ULKOASU Mikko Hieta mikko.hieta@retkilehti.fi Tapani Haapanen TAIT TO TOIMITUSSIHTEERI Tenho Järvinen REPRO Tuukka Tams toimitussihteeri@retkilehti.fi VAKITUISET AVUSTAJAT Tenhelp Oy, Kerava PAINO Joel Ahola Pasi Ikonen Aino Juslén Aksana Kurola Mikko Lamminpää Mikko Nikkinen Joppe Ranta Ville Siekkinen Poppis Suomela Marko Taavila Jari Vehviläinen Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@retkilehti.fi AVUSTAJAT Oy Scanweb Ab, Kouvola Lehden kopiointi ilman lupaa on kielletty. K ANNEN KUVA Mikko Nikkinen Lappeenranta, Saimaa RETKI ILMEST Y Y 10 KERTAA VUONNA 2009 Kestotilaus 6 nroa, 39 Määräaikatilaus 10 nroa, 73 TILAAJAPALVELU Joonas Itäranta Juhani Karvonen Annu-Maaria Nivala Tiina Riikonen Martti Sjöholm VIRALLINEN SEIKK AILIJA tilaajapalvelu@retkilehti.fi p
Vuosittain marjoja poimitaan 45 miljoonaa kiloa. 4 Pääkirjoitus 6 Ajankohtaista 10 Virallinen seikkailija 12 vaihtokengät Testissä vaelluksen 64 Piilolan polku 70 Luontoa linssin läpi 74 Luontoretki 76 marjakauteen Vinkit lähestyvään s.70 24 Huolehdi jaloistasi 40 Pakkaa kajakki oikein 44 Koskikelluntaa Lempäälässä 46 Pyhän Henrikin tietä 54 Pyöräillen Oulussa 58 Store Mosse suuri suo 62 Luontopolku sokeille Pyhiinvaellus 80 Kuivalihaa kotikonstein 83 pikatestissä 84 Kirjat 86 Markkinapaikka 88 Retkikalenteri 90 ReissuJussi 91 Seuraava Retki Aurinkolaturi 28 Teema: Retkelle soutuveneellä 82 Uutuudet s.76. Etsimme testissä parasta vaihtokenkää vaellukselle ja yllätyimme, kuinka monenlaisia teknisiä ratkaisuja samaan käyttötarkoitukseen on tarjolla. s.28 TESTI 28 Retkelle soutuveneellä Vaikka soutuveneitä lojuu jokaisen järven rannalla, ei kulkuneuvo ole kesän retkillä suosiossa kanootin veroinen. Vaihtokengät Vaihtokengät ke k t vaellukselle Vauhdikkaan päivän jälkeen on mukavaa lepuuttaa jalkoja vaelluskenkää kevyemmässä jalkineessa. Suosituimmat marjat ovat puolukka ja mustikka. Kävimme testaamassa reitin kuulokkeet korvilla. s.54 70 Kuvaamassa luontoa läheltä Useat näkevät retkillään vain kauniit maisemat ja muun helposti erotettavan. Luonto näyttäytyy aivan erilaisena, kun siirtää ruohon vartta ja kurkistaa lähelle. Soutuveneeseen mahtuu kuitenkin paljon tavaraa, joten se sopii erityisen hyvin perheretkille. Sen kuljettaminen ei myöskään vaadi erityistä opettelua. 54 Pyöräretki Oulussa kuulokkeet korvilla Oulun kaupunki käynnisti toukokuussa palvelun, jonka kautta internetistä voi ladata valmiin ääniopastuksen pyöräilyreitille. Lisätietoa reitin varrella antavaa opastusta voi kuunnella mp3-soittimella tai matkapuhelimella. Kun vielä kuvaa tarkoitukseen sopivalla linssillä, avautuu eteen aivan uusi maailma. 76 Vinkit lähestyvään marjakauteen Suomen luonnosta voi poimia lähes neljääkymmentä syötävää marjalajia, mutta niistä hyödynnetään vain runsasta tusinaa
MIK KO HIE TA KUVA LILLI WICKSTRÖM Aiemmin tutut maamerkit olivat hävinneet. JOSKUS retkimaisemasta voi tulla niin tärkeä, että se piirtyy unohtumattomasti mieleen. Sulkemalla silmät retken tuoksut, värit ja äänet palaavat esiin muistoista elävinä ja kirkkaina. Suon märkään pintaan oli uurrettu ojia, joiden yli piti loikata säännöllisin välein. Onneksi luonto voi palautua. Metsätalouden kannalta suurin osa ojista oli tehty turhaan. Emme silloin käsittäneet näitä haavoja 1970-luvulla huipentuneen ojitusintoilun ilmentyminä. Kaikki nevaa reunustavat metsiköt näyttivät hetkessä aivan samanlaisilta. Rakennustyömailla tarvitaan maaainesta, mutta jokainen harjanne ei sovellu soranottopaikaksi. Ojittamisesta eivät kärsineet vain luonnossa liikkujat vaan myös luonto itse. Aiemmin tutut maamerkit olivat hävinneet kuivuneella suolla tihentyneen puuston katveisiin. Mikko Hieta mikko.hieta@retkilehti.fi. Tutkimusmatkailijoiden tavoin seikkailimme mättäältä toiselle kaikkein upottavimpia paikkoja vältellen. Siksi uusien kosteikkojen perustaminen porkkanarahan turvin on askel oikeaan suuntaan. Kuivattu suo ei tuottanut puuta niin kuin toivottiin, mutta esteettiset luontoarvot ja monien lajien elinympäristöt olivat pilaantuneet. Suon tuoksussa ja tunnussa on jotain hyvin kiehtovaa. Siksi päättäjiltä edellytetään ympäristökysymyksissä suurta harkintaa. Jollekin rakkaus syttyy Lapin tuntureihin, toiselle Madeiran levadapoluille. Kun palasin vuosia myöhemmin samalle paikalle, maisema oli muuttunut. Oli tapahtunut virhe. Eksymisen pelko piti jännitystä yllä, mutta vähitellen opimme löytämään takaisin leiriin mutkaisten näreiden ja muiden maamerkkien avulla. Hyviäkin päätöksiä on tehty. Kun vaelsi riittävän matkan suon keskelle, ei takaisin ollut helppoa löytää. Suomi tarvitsee myös energiaa, mutta montako jokea sen vuoksi kannattaa padota. Ihmisen toiminnan vaikutukset luontoon voivat joskus olla arvaamattomia. Ihmettelimme vain, miksi joku haluaisi kaivaa ojan keskelle suota. Luonto vaikuttaa ihmiseen ja ihminen luontoon. Minun sielunmaisemani on kotimaisella suolla. Vesistöjen ravinnekuormituksen hillitsemisessä kosteikkojen merkitys on ratkaiseva. Se oli ärsyttävää. Nuoruudessani retkeilin ahkerasti eräällä metsäisellä saarekkeella suon keskellä. Monia soita onkin ryhdytty ennallistamaan ojia tukkimalla
Parhaimmillaan kevyillä päiväreissuilla. Kolme joustavaa taskua. Tilavuudet 30, 40 ja 50 l. Värit Partiokaupat ja hyvinvarustetut retkeily- ja ulkoilualan liikkeet. Monipuoliset toiminnat ja helppo selän säätömekanismi. KAJKA Uusi, klassinen Fjällrävenin rinkkasarja niin vaativaan retkeilyyn kuin monimuotoiseen matkailuun. Tilavuudet 65, 75, 85 ja 100 l. Värit C2C Rinkkamainen uusi reppusarja kaikille reissuille. Fjällräven Finland (09) 877 1133 · info@fjallraven.fi · www.fjallraven.fi. Naisille oma mallisto. Kestävää nailonkangasta
KOONNUT MIKKO LA MMINPÄÄ JA MIKKO HIETA ajankohtaista j OULANKA MAAILMANKARTALLE ERÄMESSUT HOUKUTTELIVAT RETKEILIJÖITÄ ARVOSTETTU yhdysvaltalainen luontoaikakauslehti National Geographic julkaisi kesäkuun numerossaan näyttävän 18-sivuisen artikkelin Oulangan kansallispuistosta. 1920-luvulla yhtiö ryhtyi käyttämään ensimmäisenä veitsivalmistajana ruostumatonta terästä. Taskuveitsien ohella Victorinox tunnetaankin muun muassa laadukkaista keittiöveitsistään. 6 RETKI heinäkuu 2009 KUVA PHOTOPRESS/VICTORINOX Helsingin Melojien Jyrki Uotila ja Espoon Eskimoiden Tomi Kallio-Könnö raivasivat toukokuisella Roskaretkellä Espoonjoen rantapuustoa. VICTORINOX TÄYTTÄÄ 125 VUOTTA KUVA MIKKO HIETA. Retki-lehden Tiina Riikonen ja Hannu Backman sijoittuivat miesten kilpakaksikkojen sarjassa hienosti pronssille. Huomionosoituksen saivat Metsähallituksen luontopalvelut sekä Iijoen suojelun puolesta taistellut Pirkko-Liisa Luhta. Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava luovutti ympäristöpalkinnon yhdessä järjestön tunnuseläimen norpan kanssa. Roskaretken idea on lähtöisin Virosta ja mukaan on tarkoitus haastaa melojia myös Ruotsissa, Saksassa ja Englannissa. KUVA JAAKKO MÄKIKYLÄ/AVOKANOOTTIYHDISTYS LUONNOSSA liikkujat aloittivat kesäkauden tutustumalla tuoreimpiin varusteisiin ja retkikohteisiin erämessuilla muun muassa Kuopiossa, Oulussa, Korialla ja Jyväskylässä. Karhunkierrokselle lähtevien kannattaa varata matkaan teltta yösijaksi, sillä reitin autiotuvissa luultavasti riittää artikkelin innoittamia kulkijoita. ROSKARETKI SIISTI MELONTAREITTEJÄ MELOJAT avasivat melontakauden siivoamalla talkoilla jokien roskaisia rantoja eri puolilla maata. Veitsentekijä Karl Elsener perusti ensimmäisen verstaansa jo vuonna 1884, joten tänä vuonna Sveitsin tunnetuimpiin yrityksiin lukeutuva Victorinox täyttää jo 125 vuotta. Talkooporukka raivasi myös vaarallisimmat puunrungot pois reitiltä. Voiton vei yllätyksettömästi Iiro Kakon ja Timo Muhosen partio. Lisäksi palkinnon sai Pirkko-Liisa Luhta. KORIAN messuilla järjestetyn Eräheilakilpailun kandidaatit joutuivat ampumaan jousella, paistamaan muurinpohjalettuja, melomaan kajakilla ja perkaamaan ahvenia. Jyväskylän Luonto & Erä -messuilla jaettiin Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristöpalkinto. Luonnonkauneutta ylistävää tekstiä täydensivät taidokkaat valokuvat. Tiukan mittelön voitti kotkalainen Marianne Peri, joka kruunattiin vuoden 2009 eräheilaksi. ERÄMELONNAN SM-KILPAILUT TOUKOKUUSSA Lohjalla järjestettyihin Erämelonnan SM-kilpailuihin osallistui viitisenkymmentä alusta. Avokanoottiyhdistyksen ideoima tempaus keräsi luonnosta kymmeniä jätesäkkejä pulloja, tölkkejä, muovikasseja, styroksia, ongenkohoja ja tupakansytyttäjiä sekä pyöränraatoja ja työmaapuomeja. www.eramelonta.fi PUNAKUORISET Sveitsin armeijan taskuveitset opittiin tuntemaan laajasti viimeistään silloin, kun ihmemies MacGyver ryhtyi ratkomaan tv-ruudussa visaisia pulmatilanteita työkalun avulla. Metsähallituksen luontopalveluiden puolesta palkinnon vastaanotti apulaisjohtaja Marja-Liisa Hintsanen (oik.)
Matkakortille ladattavalla lipulla voi matkustaa rajoituksetta kaikilla Suomen bussireiteillä pääkaupunkiseudun ja Turun paikallisliikennettä lukuun ottamatta. MENESTYSTÄ SEIKKAILUKUVAAJILLE KUVA NISSAN NORDIC EUROPE OY North-West Import Oy Melonnan erikoisliike Espoossa. ENIMMÄKSEEN suomalaisurheilijoista ja -kuvaajista koostuva Team Golgoth vei toukokuun lopussa voiton seikkailu-urheilua elokuvaamiseen yhdistävässä Nissan Outdoor Games -kilpailussa Sveitsin Interlakenissa. Bussipassin voi ostaa ja ladata Matkahuollon toimipaikoista. Lippu on haltijakohtainen eli yhdellä passilla voi kerrallaan matkustaa yksi henkilö. Ulkopuolinen arviointi varmistaa, että laatutyötä tehdään yrityksessä suunnitelmallisesti. Vesitiiviit reput, pyörälaukut, karttataskut, kameralaukut, kuivasäkit ym. Sammalkallionkuja 3 B, 02210 ESPOO puh. 0400-538 096 www.northwestimport.fi RETKI heinäkuu 2009 7. www.matkahuolto.fi SAKSALAINEN ulkoilujalkinevalmistaja Lowa on hankkinut tuotteidensa valmistusprosessille, tuotekehitykselleen ja myynnilleen Euroopan ensimmäisen ulkoilujalkineita koskevan ISO 9001:2000 -laatusertifikaatin. Lisäksi suomalaiskuvaaja Petri Kovalainen valittiin kisojen parhaaksi valokuvaajaksi. 09-4114 4902 gsm. Kovalainen vastaanotti myös Julbo Game of Light -palkinnon parhaasta valotekniikasta. www.nissanoutdoorgames.com Testivoittaja kanootit ! Retki lehti 4/04 Wenonah Sundowner Erä lehti 7/06 Wenonah Spirit II BUSSIPASSILLA LOWA SAI SUOMEN YMPÄRI LAATUMATK AHUOLLON Bussipassi vie retSERTIFIKAATIN keilijän polun päähän edullisesti kaikkialla Suomessa. Viikon passin hinta on 149 euroa ja kahden viikon passin 249 euroa
Retki- ja harrastusvälineet voi elokuusta lähtien vuokrata paikan päältä, jolloin kaikkea ei tarvitse kantaa mukanaan kotoa asti. Asepiste, Lahti (JH) 15.8. Seudulla risteilee tiheä reittiverkosto, ja sinne on rakennettu neljätoista alppimajaa, jotka sijaitsevat 1 9153 235 metrin korkeudessa. Partioaitta, Tampere (LR) 28.8. Viikon vaellusten sarjan voittajaksi seuloutui Juha Paulakoski kirjoituksellaan Kilpisjärven Saanan maastoista. Yritys tarjoaa kulkijalle vinkkejä sopivista reiteistä ja majoituksesta, jos kulkeminen opastetussa ryhmässä ei houkuttele. Kotimaan kohde-esittelyiden sarjan voittaneen Johanna Nyyssösen teksti Rakokallion luontopolusta ja Kommelin luolista julkaistiin Retki-lehden kesäkuun numerossa. Tämän artikkelin julkaisemme syksyn vaelluskauden lähestyessä. Kiertueella on mahdollisuus tutustua Sastan ja Nikonin tuoteuutuuksiin. ajankohtaista j VAELLUKSELLE VUOKRAVÄLINEIN ALPPIMAJAKIERROKSELLE SVEITSIN Alpeilla sijaitseva upea Jung fraun seutu kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Partioaitta, Helsinki (LR) 20.8. Julkaisemme jatkossakin parhaita lukijoidemme lähettämiä tekstejä, joita voi tarjota osoitteeseen toimitus@retkilehti.fi. Kiertuepaikkakunnat: Juha Hirvi (JH) Lassi Rautiainen (LR) 6.8. Erä-Pori, Pori (JH) www.sasta.fi Voittajat palkitaan Fjällräven Akka R/S 2 -vaellusteltalla. 8 RETKI heinäkuu 2009. LAPIN SAFARIT laajentaa Saariselällä palveluitaan omatoimiretkeilijälle. Partioretki, Lahti (LR) 14.8. Mukana ovat myös ampuja Juha Hirvi sekä luontokuvaaja Lassi Rautiainen, joka antaa valokuvausvinkkejä sekä esittelee kuvauskalustoaan. KIRJOITUSKILPAILUN VOITTAJAT SELVILLÄ PARHA AT Retki-lehden kirjoituskilpailuun osallistuneet artikkelit on valittu. Partiovaruste, Turku (LR) 21.8. Toimitus kiittää lämpimästi kaikkia kilpailuun osallistuneita ja onnittelee voittajia. Kaikilla majoilla käyneille annetaan erikoispalkinto. Sissos-Tuote, Rauma (JH) 7.8. Henkilökunta myös auttaa sopivien tarvikkeiden valitsemisessa. Voittajat palkitaan Fjällräven Akka R/S 2 -vaellusteltoilla. www.lapinsafarit.fi www.loetschberg.ch RETKI-LEHTI SASTA GREEN TOURILLA RETKI-LEHTI on mukana Sastan syksyisellä Green Tourilla elokuussa. Innostaakseen retkeilijöitä tutustumaan alueeseen paikalliset matkailutoimistot ja Sveitsin Alppikerho (SAC) loivat Unesco Hüttentrophy -merkin. Lisäksi Lapin Safarit lupaa kuljettaa seikkailijan varusteineen polun päähän laajemmallekin kuin Saariselän alueelle. Kulkijat voivat kerätä leimoja alppimajoilla ja ansaita pronssisen (vieraillut kolmella majalla), hopeisen (viisi majaa) tai kultaisen (kymmenen majaa) rintamerkin. Välineet huolletaan ja säädetään retkeilijän tarpeiden mukaan. Hiidenkivi, Helsinki (JH) 19.8
Hilleberg teltta tarjoaa optimaalisen suhteen kevyestä painosta, vahvuudesta ja mukavuudesta. Suurin osa joukkueista käytti rataan yli puoli vuorokautta ja häntäpäällä kului yli 25 tuntia. Mikkelin raviradalta kohti pohjoista viedyt radat olivat sekä maaston luonteen että hetkittäin sateisen sään vuoksi haastavia. Venlojen viestissä joukkue ei yltänyt kärkisijoille. Täysin itsestään seisova joka sään teltta jossa kaksi absidia, tilaa kahdelle täysikasvuiselle seikkailijalle, painaa ainoastaan 2.9 kiloa. KUVA JYRKI SAARIVAARA Ruhtinaallisen kokoinen joka sään teltta kolmelle hengelle, kaksi ovea ja kaksi absidia mutta painaa ainoastaan 3 kiloa. Yli kolmen vuosikymmenen ajan Hilleberg on valmistanut korkeimman tason ympärivuotisia telttoja. Ne ovat suunniteltu ja kehitetty pohjois ruotsissa. Tilaa kuvastomme "The Tent Handbook" josta löytyy enemmän tietoa. NUOTIO KATEISSA TARKKAAVAISIMMAT lukijamme huomasivat Retki-lehden numerossa 5/09 virheen. kesäkuuta Jukolan ja Venlojen viestit. Telttatestimme sivulla 24 yksi retkinuotioista oli sytytetty taitossa tapahtuneen erehdyksen vuoksi paloturvallisuudesta välittämättä osittain Nordisk Vitus PU 3000 -teltan taakse. Toimitus pahoittelee virhettä. RETKI heinäkuu 2009 9. Jukolan Viestin yhteydessä julkaistiin teos Tanskalaisen Pan Århus -seuran viestin viimeisen 20 vuoden historiasta. Kaikki neljä teltan ansaitsemaa nuotiota tulisi toki loistaa samassa rivissä. Lauantaina päivällä käydyssä Venlojen viestissä oli tuloksissa suunnilleen samat suhteet. Jukolan viestissä ilmoittautuneita oli 1 442 joukkuetta ja Venloissa 1 015. Voittaja käytti matkaan hieman yli kolme tuntia ja viimeiset hyväksytysti maaliin tulleet lähes yhdeksän tuntia. JUKOLA HOUKUTTELI KANSAA ULKOILEMAAN X-treme unet Erämaassa KUVA JYRKI SAARIVAARA Tilava täysin itsestään seisova 2.1 kilon solo teltta, jossa täysin integroitu absidi ja joka kestää vaativimmat sääolosuhteet. Suunnistaminen kokoaa yhteen kilpaurheilijoiden lisäksi myös työ- ja kaveriporukoita. Jukolan ja Venlojen viesteihin osallistui yli 40 000 suunnistajaa. MIKKELISSÄ käytiin 13.14. Matkalle osui sekä erittäin nopeita teitä ja polkuja käyttäneitä rastivälejä että haastavia tiheikköjä ja pikkusoita. Vaikka Jukolan kärki suoritti urakkansa vain noin kahdeksassa tunnissa, oli paikalla satoja harrastajajoukkueita nauttimassa tapahtuman tunnelmasta ja suunnistamisesta suomalaisessa suviyössä. Suunnistuksen erikoisseurojen ja urheiluseurojen lisäksi merkittävä osa joukkueista muodostui jälleen harrastusporukoista, työpaikkojen joukkueista ja partiolippukunnista. Lisätietoja, tulokset ja kuvia: www.jukola2009.net Historiateos: www.jukola.com 17-vuotias Emma Klingenberg voitti viime vuonna junioreiden sprinttikultaa. Suunnistuksen suurtapahtuma keräsi raviradan tuntumaan ja metsiin yli 40 000 ihmistä
Olen hankkinut varusteita myös kimpassa kavereiden kanssa. Kestävin kamppein pystyn keskittymään itse retkeen ja siten nauttimaan reissusta enemmän, minne sitten lähdenkin. Minulle säästäväisyys ei silti ole itseisarvo, vaan sillä turvaan saavani sen, mitä todella tarvitsen. Se on tarkoittanut vaikkapa hyvää merikajakkia, kestävää maastopolkupyörää ja monia hienoja reissuja unohtumattomien vuorikiipeilymatkojen ohella. Minä en halua olla luonnonvarojen silmitön kuluttaja vaan mieluummin asiakas, käyttäjä ja parhaimmillaan nauttija. Aiempien sukupolvien harjoittamasta säästämisen kulttuurista ei ole kuin muisto jäljellä. Sisimpääni nousee hyvänolontunne, kun tiedän säästäväisyyteni ansiosta päässeeni upealle luontomatkalle tai pystyneeni ostamaan jonkin kunnon retkivarusteen. Toinen minussa kummeksuntaa herättävä asia on kuluttaja-termi. Monet haluavat saada kaiken. Monet kaverini naureskelevat säästäväisyyttäni. Rahat eivät yksinkertaisesti riitä sellaiseen. Minut on opetettu, ettei mitä tahansa vastaan tulevaa kannata ja edes voi ostaa. Karsimalla tarpeettomat ostokset olen pystynyt hankkimaan sellaista, mitä tarvitsen ja mistä nautin. Itse arvostan säästäväisyyttä. En osta mitään hetken mielijohteesta: mietin aina tarkoin, mihin rahani käytän. Monet haluavat saada kaiken. Arkisilla valinnoilla ja ostopäätöksillä on merkitystä myös retkeilystä saataviin elämyksiin. Vaikka elämme taloudellisesti epävarmoja aikoja, kansalaisten lainamäärät jatkavat kasvuaan. Toisaalta olen oppinut huomaamaan syitä, miksi jotkut joutuvat turvautumaan pikavippeihin. Veikka Gustafsson www.retkilehti.fi. KOLUMNI OLEN KAUHISTUNEENA lukenut suomalaisten kotitalouksien velkaantumisesta
Renan Ozturk | Garhwal Himalaya, India | Photo: Jimmy Chin + thenorthface.com/eu
T E S T I TEKSTI JA KUVAT KARI POPPIS SUOMELA TESTIT RETKEN TYÖRYHMÄ MITTAUKSET POPPICOK Testatut leirikengät Adidas Terrax AM M Columbia Hydratooth Columbia Pagora Hybrid Crocs Off Road Ecco Ultra Terrain 1.1 Feelmax Niesa Jack Wolfskin Endurance Keen Newport H2 Merrell Chameleon Cargo Sport Merrell Maipo Salomon Techamphibian 2 The North Face Sieve 2 12 RETKI heinäkuu 2009
T E ST I S S Ä : L E I R I K E N G ÄT KUVA RASMUS SUOMELA VAELTAJAN JALKINEET Aktiivisen retkipäivän jälkeen on illalla mukava lepuuttaa jalkoja leirissä kulkemiseen tarkoitetuissa tossuissa. Samat taukojalkineet toimivat hyvin myös vesiharrasteissa tai jokia ylitettäessä. RETKI heinäkuu 2009 13. Raskaat ja hiostavat kumisaappaat voi jättää kuivumaan teltan viereen. Viime vuo- Taukokengät on mukava pukea illalla vaikka paljaalle iholle, jolloin jalka saa lepoa ja tuulettuu päivän rasituksista. Koska kenenkään ei ole syytä ostaa jalkineita vain yhteen tiettyyn tarkoitukseen, tulisi taukokenkienkin olla mahdollisimman monikäyttöisiä. Sandaalit, verkkokengät vai pehmeät tossut Riippumatta siitä, käytetäänkö vaellusjalkineena tukevia maastokenkiä, isoja löysiä kumisaappaita vai pyöräretkellä kovia klossikenkiä, on useimmiten tarve ottaa jotkut muutkin jalkineet retkelle mukaan. Kun sandaalit 1990-luvulla kehittyivät, tuli niistä kelpo valinta myös vaelluksille. Samat jalkineet toimivat hyvin myös varajalkineina eikä olisi pahitteeksi, jos ne toimisivat myös kahluukenkinä jokia ylitettäessä tai rantavesissä kahlatessa. T estissä lähdimme etsimään sopivaa vaihto- ja varakenkää vaellukselle ja vaikka pyöräretkelle. Samalla haettiin leirikenkää, joka tarjoaisi jaloille illalla lepoa, mutta soveltuisi käytettäväksi satunnaisesti myös leirin ulkopuolella. Perinteisesti varajalkineiksi ovat kelvanneet vanhat lenkkarit
Vara- tai leirijalkineeksi sukkamaisen ohuet Feelmax-tossut tuntuvat jakavan vahvasti mielipiteitä. Kunnolliset kiristysvarat ovat taukokengissä tavallista tärkeämmät. Liian iso kenkä on leirissä mukava, mutta maaston puolelle siirryttäessä jalka pyörii kengässä ellei sitä saa kunnolla kiristettyä. Painoeroja märkyyden mukaan Testikenkien painoissa on suuria eroja. Crocsit ovat kevyet ja helposti pakattavat taukokengät. Pagoraa tai Merrell Chameleonia. Leirijalkineen on silloinkin sovittava hyvin jalkaan eikä se saisi puristaa, vaikka jalat olisivatkin jo vähän turvonneet tai orastavilla rakoilla. Tässä suhteessa Crocsit ovat oivalliset leirijalkineet. Toisaalta jalkineen on toimittava hyvin myös leirin lähiympäristössä. Tällöin puolikovat pohjat tuntuisivat sopivan monelle parhaiten. T Kengät Valmistaja Adidas Columbia Columbia Crocs Ecco Feelmax E S T I Malli Terrex AM M Hydratooth Pagora Hybrid Off Road Ultra Terrain 1.1 Niesa Endurance Newport H2 Chameleon Cargo Sport Maipo Techamphibian 2 Sieve 2 Rakenne hybridi verkko hybridi tossu verkko tossu maastojuoksu sandaali hybridi verkko verkko maastojuoksu Hinta 90 80 80 50 95 70 105 99 105 99 89 75 Paino 572 752 764 410 662 302 756 856 800 748 660 840 Jack Wolfskin Keen Merrell Merrell Salomon The North Face sina markkinoille on tullut useampia pehmeitä tossuja, joista niistäkin löytyy paljon hyvää. Paksun sukan kanssa tai turvonneen jalan myötä monet kunnon kengät jäävät nopeasti ahtaiksi, etenkin jos kenkää ei saa avattua kunnolla kuten Columbia Taukojalkine kulkee suurimman osan retkestä repussa, joten keveys ja pakattavuus ovat tärkeitä ominaisuuksia. Jokainen maaston epätasaisuus tuntuu neulanpistona jalkapohjissa etenkin, jos jalanpohjat ovat herkkinä ja kipeinä päivän rasituksesta. Verkkokengistä oman painoluokan muodostavat Adidas, Salomon ja Ecco: Yhteystiedot Merkki Adidas Columbia Crocs Ecco Feelmax Jack Wolfskin Keen Merrell Salomon The North Face Maahantuoja Adidas Suomi Oy Micky Björkholm Trading Oy Crocs Nordic Oy Ecco-Suomi Oy Feelmax Oy Bonge Oy C.R.I. Myös Crocsit eroavat joukosta keveytensä ansiosta. Myös Feelmaxin pehmeät muodot mukautuvat jalan muotoihin. Leirijalkineen tärkein ominaisuus on tarjota jalalle riittävästi suojaa, mutta se antaa jalan myös levätä vaellusjalkineen paineesta ja puristuksesta. Oy Merrell Finland Oy Amer Sports Suomi Oy Sultrade Oy Puhelin 030-647 7030 06-281 2345 03-345 43400 09-668 9840 017-389 3100 010-440 9180 019-578 866 09-229 0010 020-778 9600 09-859 591 Valmistajan www-sivut www.adidas.fi www.columbia.com www.crocs.fi www.ecco.com www.feelmax.fi www.jackwolfskin.com www.keenfootwear.com www.merrell.fi www.salomonsports.com www2.thenorthface.com 14 RETKI heinäkuu 2009. Vastaavasti Keenin sandaalit venyvät paisuneeseen jalkaan ja Salomonin säädettävä kantapää mahdollistaa sen, ettei jalkaa tarvitse tunkea kengän loppuun asti tai kenkä toimii pistokkaana. Sen on sovelluttava jokien ylityksiin ja upottaville soille sekä muihin paikkoihin, missä halutaan välttää kastamasta varsinaisia vaelluskenkiä tai -saappaita. Niillä on mukava tallustella riippumatta siitä, kuinka paljon jalat ovat turvonneet, eivätkä ne yleensä hankaa jo alulla olevia rakkoja. Sen lisäksi varajalkineen pitäisi toimia myös välttävästi repun kanssa kuljettaessa. Turvonneeseen jalkaan Päivän rasitusten myötä jalat turpoavat joskus reilustikin. Likaisille kengille paras paikka on repun ulkopuolella kuminauhojen alla. Keveimmillään Feelmax-pari painaa vähemmän kuin keskivertokenkä yksin. Varajalkineen tulisi myös olla mahdollisimman kevyt ja monikäyttöinen. Toisten mielestä on mukavaa, kun jalka saa olla lähes yhtä vapaasti kuin paljain jaloin, mutta toisia häiritsee ohut pohja sekä sen läpi tuntuvat kivet ja oksat. Kastuttuaan varajalkineen pitäisi kuivua nopeasti, jotta sitä voisi käyttää myöhemmin sukkien kanssa
Feelmaxiin ei voi laittaa sukkaa lämmikkeeksi kuin vasta usemman tunnin kuivumisen jälkeen. Leirikenkä on tarpeen etenkin lämpimällä kesäkelillä. Samoin Salomon ja Keen erottuvat joukosta vähäisen vesimäärän ansiosta. Luonnollisesti kenkä kuivuu nopeasti, jos materiaalit eivät Crocsin tavoin ime lainkaan kosteutta. Toinen ääripää on edellä mainitut Jack Wolfskin ja The North Face, jotka vuorokauden kuivuttuaankin olivat vielä selvästi kosteita. Selvästi ilmavin rakenne ja siten myös vähiten hiostava kokonaisuus on Salomonin, Adidaksen, Keenin ja Eccon kengissä, joissa ilma vaihtuu jalan ympärillä paikallaankin ollessa. Parhaiten se onnistuu jalkineen ilmavalla rakenteella. Etenkin jos maa on kostea sateen jäljiltä ja lisäksi itse tossu vielä märkänä, tuntuu kylmä pohjan kautta nopeasti. Jack Wolfskinissa ja The North Facessa ei ole tuuletuksia juuri lainkaan, vaikka niiden ulkopinta onkin verkkoa. Kengät tuntuivatkin hiostavan kohtalaisesti. Kuivuminen etenee kaikissa kengissä suurin piirtein samaa tahtia: vettä haihtuu viidestä kymmeneen grammaa tunnissa. Tässä suhteessa harvat verkkopäälliset tai sandaalityyppiset aukot parantavat ilmankiertoa. Salomon Techamphibian 2 toimii erinomaisesti melontakäytössä. T E ST I S S Ä : L E I R I K E N G ÄT paksuja ulkopinnaltaan, että ilma vaihtuu hitaasti. Kengillä on mukava kävellä koskessa sekä rantakivillä ja ilmavan verkkorakenteensa ansiosta ne myös kuivuvat nopeasti. RETKI heinäkuu 2009 15. Ihan oma lukunsa ovat The North Face ja Jack Wolfskin, joihin vettä jää vähintään kaksinkertaisesti. Kenkä ei ime itseensä kosteutta, joten se on välittömästi kuiva ja puettavissa sukan kanssa. Etenkin melontaretkellä jalkojen kastumista on mahdoton välttää. Feelmax ja Columbia Hydratooth taas ovat niin KUVA RASMUS SUOMELA Hiostaako? Kesällä jalkojen hikoilu on aina ongelmallista, joten kunnollinen tuuletus on tarpeen. Tältä osin Crocs on taas aivan omaa luokkaansa. Niissäkin ainoa märkä kohta on iltin alusta, joka kuivuu selvästi muuta kenkää hitaammin. Niiden parikohtainen kokonaispaino nousee kastumisen myötä yli kahteen kiloon. Merkittävää on ainoastaan, miten paljon kenkiin sitoutuu vettä kastumisen myötä. Alkuperäisessä Crocsissa on tiiviissä kumipinnassa enemmän tuuletusreikiä kuin uudessa Off Road-mallissa, joka siitä syystä hiostaa enemmän. Feelmaxin ohuen pohjan läpi kylmä hohkaa nopeasti. Pyöräillessä tuli jopa toisinaan jaloista kylmä niiden tuuletuksen toimiessa niin tehokkaasti. Keen-sandaali on testin painavin, vaikka itse kenkäosa on erittäin kevyt. Paria kohden painoeroa tulee siis helposti melkein puoli kiloa. Jos sukat laittaa jalkaan, pysyvät jalat kaikissa testin kengissä kesäkelillä lämpiminä. Tämän takia nopea kuivuminen on tärkeää, jotta samana päivänä voidaan kahlata koskissa ja toisaalta nauttia sukkien lämmöstä illalla autiotuvalla tai teltan ympärillä. Siinä lähes kaikki paino koostuu tukevasta pohjasta. Teltan ympärillä tai autiotuvan lähistöllä on huomattavasti mukavampi tallustella keveissä ja ilmavissa tossuissa kuin painavissa saappaissa. kaikki muut ovat lähes 200 grammaa painavampia. Muutaman tunnin kuluttua kastumisesta voi sukkia ajatella pukevansa myös Adidaksen, Keenin ja Salomonin kenkiin. Hiostavuutta kompensoi helppo riisuttavuus, joten Crocsit tulee helposti otettua pois jalasta paikallaan ollessa ja siten tuuletettua varpaita. Jalat lämpiminä Illalla leirissä jalat jäähtyvät nopeasti päivän rasituksen loputtua ja samaan aikaan illan usein viilentyessä. Kastuttuaan kengät imevät vettä hyvin eri tavalla: yksittäinen kenkä imee vettä keskimäärin noin sata grammaa
Samoin pohjallisien kuivattaminen erikseen nopeutti kokonaiskuivumisaikaa, joskin yllättävän vähän. Keskikastia kuivumistestissä riitti. Lisäksi irtopohjalliset kuivatettiin erikseen. Suurimmat vedet annettiin valua pois ensimmäisen viiden minuutin aikana, jonka myötä jalkineet jätettiin ensimmäiseksi kymmeneksi tunniksi ulos 16 °C lämpötilaan, jonka jälkeen toiseksi kymmeneksi tunniksi sisälle 21 °C lämpötilaan kuivumaan. Kahdentoista tunnin jälkeenkin vettä oli vielä jokaisessa kengässä reilusti yli desi. Kenkien painoja punnittiin viidentoista minuutin välein. Merkittävin havainto oli, että Crocsit eivät imeneet lainkaan vettä, joten ne myös kuivuivat nopeasti. Aivan omaa luokkaansa olivat Jack Wolfskin ja The North Face, jotka imivät vettä kuin sienet. Hitaasti kuivuvaa KUIVUMISTESTI 200 180 160 Merrell Maipo 370 g The North Face Sieve 2 420 g Jack Wolfskin Endurance 381 g Kenkään sitoutunut vesimäärä (g) 140 120 100 Columbia Pagora Hybrid 390 g Ecco Ultra Terrain 1.1 332 g Merrell Chameleon Cargo 394 g Feelmax Niesa 150 g 80 60 40 20 0 0:00 2:00 4:00 6:00 8:00 10:00 12:00 14:00 16:00 18:00 20:00 22:00 0:00 Kuivumisaika (h) Adidas Terrex AM M 287 g Columbia Hydratooth 374 g Keen Newport H2 438 g Salomon Techamphibian 2 334 g Crocs Off Road 204 g Taulukossa nimien yhteydessä kenkien kuivapaino. estikengille tehtiin kuivumistesti. Halusimme selvittää, kuinka kauan jalkineiden kuivuminen vie aikaa ja toisaalta, paljonko kenkiin sitoutuu vettä kahlauksen aikana. Kaikki jalkineet liotettiin 10 °C vedessä viisi minuuttia. Sen myötä kuivuminen tapahtui myös nopeiten. Tulos on molempien kenkien keskiarvo ja ilmaisee kengässä olevan kosteusmäärän painossa. · 16 RETKI heinäkuu 2009. Salomon ja Keen T erottuivat joukosta ja niihin sitoutui vettä erittäin vähän. Salomonissa ainoastaan iltti oli märkä ja Keenissä kosteuden tunsi neopreenisessä sisäpinnassa. Alkuvaiheessa muutokset olivat suuria, mutta parin tunnin kuluttua kuivumistahti vakiintui ja mittausväliä voitiin harventaa. Tähän sarjaan vettä imeytyi yli sata millilitraa kenkää kohden. Kuivuminenkin alkoi luonnollisesti hitaasti. Näin haluttiin maksimoida jalkineen kuivumisen tehokkuus. Sen jälkeen ne asetettiin vinoon nojaamaan tukipuuta vasten kantapään varaan. Oikean jalan kenkä sai kuivua vuorokauden ajan sellaisenaan, mutta vasen kenkä laitettiin jalkaan aina ennen punnitusta. Molemmissa malleissa vettä oli kengän rakenteissa yli kaksisataa millilitraa eli enemmän kuin kaksi desilitraa. Kolmen tunnin päästä ne olivat jo riittävän kuivia ilman, että jalkaan puettu sukka kastuisi liikaa. Oheisessa taulukossa on kaikkien kenkien kuivumiskäyrä. Muutamista malleista puristui käytön aikana ylimääräisiä vesiä, mutta osassa malleista ei ollut mitään merkitystä, miten jalkineita kuivatti. Näistä nopeimmin kuivumisen aloitti Adidas ja Ecco, joista tunnin kuluttua vedestä oli häipynyt jo kolmannes
Riippumatta mieltymyksistä ne toimivat erinomaisesti tämän päivän tauko- ja varajalkinee- na niin tunturivaelluksella, melontaretkellä kuin matkailussakin. RETKI maaliskuu 2008 19. Ulkopohja pitää hyvin vaikeassakin maastossa. Aukot sivuilla ja kantapäässä helpottavat tuuletusta, mutta vastaavasti isoista aukoista menee helposti hiekka ja kivet kenkään sisälle. Kastumisen suhteen vettä imemätön muovi on loistava. Alkuperäisestä mallista on tullut monia kehitysversioita, joista yksi on testattu Off Road. T E ST I S S Ä : L E I R I K E N G ÄT Columbia Pagora Hybrid d Hinta: 80 Paino: 764 g Rakenne: hybridi Kantaremmit Columbia Pagora Hybrid. PAGORA on rakenteellisesti lähellä tavallista lenkkaria, johon poikkeuksen tekevät kantapäässä ja sivuilla olevat aukot: niiden myötä kokonaisuus saakin sandaalimaisia piirteitä. Tauko- tai leirikengäksi si se ei sovellu u samana iltana, ana, jos päivällä on kahlailtu u vedessä. Crocs Off Road Crocs Off Road. Hinta: 50 Paino: 410 g Rakenne: tossu Keen Newport H2. Merrell Chameleon Cargo Sport. CROCSIN muovirakenne on testin muista kengistä täysin poikkeava. Uusi Off Road toimii yllättävän hyvin maastossa, sillä pohja pitää niin kuivalla kuin n märällä kivelllä. Crocsien muotoilu jakaa vahvasti mielipiteitä. Kengillä voi kulkea myös reppu selässä vaikka koko päivän, joten ne mainiosti ajavat asiansa varajalkineina. Kastuttuaan tossut ovat välittömästi valmiit käytettäväksi yhtä hyvin sukkien kanssa. Muualta rakenne vastaa tavallista kenkää ja painoltaankin liikutaan samassa sarjassa testin painavimman kolmanneksen kanssa. Paikalla ollessa Crocsit hiostavat jonkin verran, mutta liikkumisen aikana ilma vaihtuu sopivasti. Keveydessä Crocsit erottuvat joukosta, minkä lisäksi tossut on myös helppo pakata. Illalla jalkine toimii hyvin Crocsit eivät ime ivät ollenkaan vettä. Pohja on melko jäykkä, joten maaston muodot eivät juuri jalanpohjissa tunnu. Tuulettuvuus uvuus on parantunut ntunut lisäreikien kautta. Tossu on myös miellyttävä vetäistä turvonneen ja rakoille menneen jalkaterän päälle. n lämpimänä leirijalkineena huolimatta päivän aikana kahlatuista ta puroista. Crocs istuu jalkaan kuin jalkaan Croslite-erikoismuovin mukautuessa jalan muotoihin. Ne ovatkin tärkeitä ominaisuuksia varajalkineita valitessa. Rantahietikossa ja kivikossa kahlaamisen jälkeen kenkä on erikseen tyhjennettävä. Pistokkaana tossu on nopea pukea ja kantapäälenkki pitää tarvittaessa jalan hyvin paikallaan. en Pagora Hybrid toimii parhaiten erillisen neopreenisen sukan kanssa kosteissa sa oloissa liikuttaessa. Muutaman vuoden aikana muovinen tossu on saavuttanut suuren suosion eikä syyttä. Kiristettävän vän kantalenkin ansiosta toa tossut voi sitoa tiukasti ä jalkaan, eikä siten ole pelkoa amisesta kengän irtoamisesta niin kostessa kessa kahlatessa kuin kallioilla kiipeillessäkään. a
Varsinaialkineena sena varajalkineena vaele luksella se ei kuitenkaan ole parhaimmillaan. 20 RETKI heinäkuu 2009. Ecco Ultra Terrain on mielellyttävä kokonaisuus, joka keveytensä ja nopean kuivumisensa ansiosta osta sopii hyvin myös yös vaellusten tauko- ja varajalukokineeksi. Po Pohjalliset Ad Adidas Terrex AM M. Columbia Hydratooth. Feelmax Niesa Hinta: 70 Paino: 302 g Rakenne: tossu FEELMAX kampanjoi täysin uudenlaisen kengän tai paremminkin tossun kanssa. Toisten mielestä on mukavaa, kun jalka saa olla lähes yhtä vapaasti kuin paljasvarpain, toisia taas vaivaa ohut pohja ja sen läpi tuntuvat kivet ja oksat. Kenkä tuntuu märältä yhtä kauan kuin muutkin kengät. Verkkorakenteestaan huolimatta Niesa tuntuu hiostavan reilusti. Konseptin terveysvaikutuksia vakuutetaan useiden tutkimusten valossa. Tarrakiinnitteinen tossu istuu tiiviisti jalkaan. Vaikkei kahlaamisen ja kengän kastumisen jälkeen verkkoon jää vettä, jää sitä pohjan ja kantapään rakenteisiin. vaatii totuttelua. Paremmin n jalkaterän mukaan muotoiltuna na kokonaisilme varmasti kohentuisi. Kosteassa kangasmaastossakin pohjan läpi hohkaa reilusti kylmää lämpötilan laskiessa pimenevässä leiri-illassa. Lisäksi kengän kaulus tuntuu jalkaa vasten pehmeältä. x Feelmax Niesa on ntoinen mielenkiintoinen nka uutuus, jonka käyttö ttelua. Kantapäässä on ulommaisena vettä imemätöntä kangasta ja jalkaa vasten ohutta nupukkinahkaa. a. Vastaavasti kastuttuaan Niesa kuivuu hitaasti ja tuntuu kylmältä jalassa. Kaiken kaikkiaan Ultra Terrain istuu jalkaan hyvin sukkamaisesti. T E S T I Ecco Ultra Terrain 1.1 Hinta: 95 Paino: 662 g Rakenne: verkko ECCO on kunnollinen verk- kokenkä: nauhakiristyksiä ja ilttiä lukuun ottamatta kaikkialla on verkkoa. Jos päivällä on joutunut kahlaamaan, on turha kastella sukkaa illalla tossun sisällä. Pehmeän pohjansa ansiosta Niesa soveltuu vesiaktiviteetteihin hyvin. Maastokäyttöä ajatellen Ecco vastaa tavallista lenkkaria. Tossut ovat testin keveimmät, joten siitä ei ainakaan varajalkineiden valinta jää kiinni. Niesa on malliston uusin tulokas. Äärimmäisen ohut pohja suojaa jalkoja, mutta samalla kaikki maaston muodot tuntuvat jalkapohjissa tarkasti. Tuntuma vastaakin paljain jaloin kävelyä. Kosken kuohuissa kahlatessa jalka pitää eikä melontaretkellä haittaa vaikka joutuisikin välillä astumaan veteen. Kenkä mahdollistaa reippaan etenemisen Sukkamainen nen kenkä tuulettuu lettuu tehokkaasti. Etenkin jos jalkapohjat ovat herkkinä ja kipeinä päivän rasituksesta, tuntuu jokainen maaston epätasaisuus jalkapohjissa neulanpistona. Kokonaisuus on kevyt, minkä ansiosta tuntuma jalassa on miellyttävä. Isosilmäisen verkon kautta jalka tuulettuu tehokkaasti, joten se hikoilee kuumallakin kelillä tavallista vähemmän. Vara- tai leirijalkineeksi tossut tuntuvat jakavan vahvasti mielipiteitä. Maastossa kulkiessa tuntuma vastaa mahdollisimman hyvin paljain varpain kuljeskelua, joten periaate on täysin päinvastainen kuin tukevissa vaelluskengissä. Tuntuu kuin kävelisi paljain jaloin. Muotoilun osalta tossuissa un on vielä tekemistä, sillä pyöekemistä, reäkärkinen sämpylä ei en vaikuta kovin vin sporttiselta. ti. huonommassakin akin maastossa ja tuulettumisen n kannalta avoin n verkko on riittävän tiivis pitätämään roskat sekä hiekan kengän n ulkopuolella
Karhea pohjakuvio ea pitää erityyppisessä maasessä toissa hyvin. Tukevan pohjan ansiosta kenngällä voi kävellä ä rankemmassakin n kivikossa, vaikka a nilkan tuki on toki oki olematon. Keen on testin painavin jalkine. Sandaalin perusrakenne mahdollistaa hyvän tuuletuksen. Maastojuoksukenkänä Endurance istuu jalkaan hyvin ja tuntuu miellyttävältä niin rauhallisemmassa menossa kuin polkuja pitkin juostessa. Pohja ei ime vettä lainkaan. Ilma vaihtuu sen verran hyvin, ettei Keen juurikaan hiosta. si. dessä oleskelun kanssa. Suuresta painostaan huonostaan limatta Keen on varteenotetn tava varakenkä vaellukselle ll k ll purojen ylityksineen. RETKI heinäkuu 2009 21. Nystyräpohja hieroo sopivasti jalkapohjia eikä leveä lesti ahdista isojakaan liikavarpaita. Tuuletusta on tehostettu kevyellä verkkorakenteella. T E ST I S S Ä : L E I R I K E N G ÄT Jack Wolfskin Endurance Hinta: 105 Paino: 756 g Rakenne: maastojuoksu Tuuletusverkot Adidas Terrex AM M. ENDURANCE jää tässä testissä TNF Sieven kanssa sivuosaan. Yli puolet painavampana verrattuna testin keveimpiin Keen jää helposti toiseksi vaelluksen varajalkineita valittaessa. Vertailuna muihin testikenkiin tuuletusteho jää kuitenkin ainoastaan keskitasolle. Ilmavuus on siten tavallisen lenkkarin luokkaa. Leirikenkänä ominaisuudet kuitenkin jäävät vähäisiksi. Sen sijaan ohut neopreenisisäpinta jalan ympärillä tuntuu kastuttu- Tehokas varvassuoja rvassuoja tuntuu maastossa stossa hyvältä. aan hetken aikaa märältä. Sandaali istuu jalkaan erittäin hyvin. kelun Hyvätasoinen maastojuokoinen sukenkä jää tässä ä testissä häntäntäpäähän. Vaimennettu pohjakin muotoilee mukavasti maaston epätasaisuuksia. a Kokonaisuus kuivuu ivuu nopeasti, joten vaikka päivällä olisi kahlattu purossa, ssa, voi jo illalla käyttää ttää sukkia lämpimyyyden takaamiseksi. Vähäinen hiostavuus jää kuitenkin erinomaisen suojaavuuden varjoon. Kastuttuaan kenkä imee itseensä vettä kaksinkertaisesti verkkokenkiin verrattuna. Pintarakenteet ovat sen verran paksuja, että kokonaisuus on kaukana pelkistä verkkokengistä. Sandaali sopii mainosti maastokäyttöön juuri hyvän kärkensä ansiosta: kiveen kolhaisut eivät haittaa ja varpaat pysyvät ehjinä juuriin tai kantoihin potkiskelusta huolimatta. si. Rakenteellisesti erikoisinta on kunnollinen varvassuoja. Vaelellusjalkineena na se toimii a hyvin, mutta tauko- ja leirikenkänä sen omaisuudet jäävät muista jälkeen. Ecco Ultra Terrain 1.1. Keen Newport H2 Hinta: 99 Paino: 856 g Rakenne: sandaali KEEN Newport on täysiveri- Merrell Maipo. Salomon Techamphibian 2. nen sandaali. Kengästä tulee painava, eikä siitä ole leirikengäksi samana päivänä kahlaamisien ja ve- Maastojuoksukenkä oksukenkä muuttuu kastuttuaan erittäin an painavaksi
T E S T I Merrell Chameleon Cargo Sport rgo Sport o Hinta: 105 Paino: 800 g Rakenne: hybridi CHAMELEON vastaa yläpuoliselta rakenteeltaan sandaalia. Kantapään än ympärillä ei ole verkkoa ollenkaan vaan aan jalka verhoutuu tuu neopreeniin. ässä Taukokenkänä se toimii hyvin siihen asti, kun jalka ei turpoa vaelluksen rasituksesta. Pohjan ominaisuudet taas vastaavat täysin maastolenkkaria. Maipo on mukava kesäkenkä, jossa on mietitty erityisesti märässä liikkumista. Leieirijalkineeksi voimakkaasti ksi muotoiltu jäykähkö kenkä sopii kuitenkin ainoastaan enkin keskinkertaisesti. Istuvuutta parantaa lisäksi erikoinen nyöritys. Chameleonissa yhdistyy mielenkiintoisesti ti sandaalin ja maastolenkkarin ominaisuudet. Kuivuminen vie kuitenkin aikansa, joten ilman tehokasta kuivattamista sukat kastuvat illalla leirissä, jos samana Voimakkaasti kkaasti muotoiltu kenkä ltu toimii myös pistokkaana. Varpaat tosin jäävät kenkämäisesti täysin suojaan ja jalkapöydän päällä on neopreeniverkko. aana. päivänä on n oleiltu vedesdessä. Chameleon tuulettuu hyvin, joskin neopreeninen sisävuori hiostaa paikoin turhaan. Painoltaan Maipo jää testin paiinavimpaan kolmannekseen. Rakenteelllisesti pintaverkko on pienisilmäistä. arvasta. maastossa. Rakenteensa ansiosta jalkine toimii myös pistokkaana kantaremmin poistamisen jälkeen. Maipo istuu jalkaan tiiviisti. Varsinaiset kengännauhat ovat kiinni punaisissa jalkaa kiertävissä nyöreissä, jotka puolestaan kiristyvät kengän alareunasta alkaen paketoiden koko jalan tiiviisti kenkään. Kantakuppi pitää jalan hyvin paikallaan. Kastuttuaan neopreeni toimii erinomaisesti ja tuntuu miellyttävältä paljaalla iholla. Lisäksi nyörin kiristyslenkki hajosi testin alkuvaiheessa, jonka myötä koko idea nauhoituksesta katosi. mmistoa. Isot aukot sivuilla ja aukinainen kantapää tekevät kengästä ilmavan. Painoltaan taisesti. Tuuletusteho ei ole lähelläkään testin parhaimmistoa. Kahlatessa tiukka istuvuus on hyväksi. Jack Wolfskin Endurance. Merrell Chameleon Cargo Sport. 22 RETKI heinäkuu 2009. Varpaan luiden osuessa pahasti pohjaa kiertävään pyöreään nyöriin painaa se jalkaa inhottavasti hiertäen varpaan samalla rakolle asti. Rakenteellisesti verkko on pienisilmäistä, joskin jalka tuulettuu silti kohtuullisesti. kokonaisuus jää testin häntäpäähän. Nauhat Feelmax Niesa. Merrell Maipo Hinta: 99 Paino: 748 g Rakenne: verkko MAIPO vastaa yleisilmeel- tään maastolenkkaria: kantapää on tiiviisti suojattu, kärjessä on riittävä varvassuoja ja välissä on verkkopäällyste. Pohja on hyvin muotoiltu ja vaimennettu Vibram-ulkopohja pitää huonommassakin Mielenkiintoinen intoinen kiristys voi painaa oi pahasti varvasta. Vibramin tehokkaasti kuvioitu pohja ja voimakkaasti muotoiltu sisäpohja istuvat jalkaan hyvin
Vedessä kahlatessa kenkä toimii siinä missä mikä tahansa moderni maastolenkkari, eli muuttuu erittäin painavaksi kunnolla kastuttuaan. Kengästä saa myös leirikäyttöön helposti kätevän pistokkaan, kun kantapala painuu kasaan kantapään alle. Kantapään rakenne poikkeaa muista testin jalkineista. Valitettavasti solki löystyy ajan myötä, joten kiristystä tarvitaan säännöllisesti. tta. Vähäisen verkon takia kenkä hiostaa tämän testin muutamiin muihin malleihin nähden kohtalaisesti. Kantapala on kiinni säädettävällä nyörillä, jolla voi jalan istuvuutta kiristää käytön aikana. Paksun sukan kanssa kenkää voi käyttää samana iltana, vaikka kenkä on päivällä lä kokonaan kasteltu. Salomon Techamphibian 2 hamphibian on hyvä kompromissi vaelluki i ll k sen leirikengäksi. Vastaavasti kuivuminen kestää Maastolenkkarin kkarin verkko tuulettuu lettuu ainoastaan muutamasta ta kohdasta. toista vuorokautta.Sieve soveltuu hyvin käytettäväksi vaelluskenkien rinnalla vaellukksen lomassa. Maasto-olosuhteissa uhteissa tukeva pohja tuntuu hyvältä. Tosin Kevyessä kengässä engässä on erikoinen n kantapäärakenne. Sen sijaan taukojalkineena ne eivät eroa mitenkään muista lenkkareista. RETKI heinäkuu 2009 23. Käytön kannalta Sieve on niinikään tavallisen maastolenkkarin oloinen. Verkkoulkopinnan nnan ansiosta kenkään ei än sitoudu vettä, ja se a kuivuu kohtalaisen hyvin. Istuvuuden suhteen jalkine vastaa täysin lenkkaria. ltu. Salomonia ei ole painolla pilattu. Maastokuvioitu pohja pitää hyvin erityyppisissä ympäristöissä. Kenkä on kauttaaltaan harvan verkon peittämä, joten jalka tuulettuu tehokkaasti. Pyöräillessä jalat tuntuvat välillä jopa kylmiltä, kun tuuli pääsee tehokkaasti iholle asti. Ulkoapäin verkkoa on kauttaaltaan, mutta sisäpuolelta tuulettuvaa verkkorakennetta on ainoastaan parissa pienessä kohdassa. Iltti on kuitenkin tavallinen, joten jalkapöydän päältä jalka on suojattu kokonaan. T E ST I S S Ä : L E I R I K E N G ÄT Salomon Techamphibian 2 Hinta: 89 Paino: 660 g Rakenne: verkko TECHAMPHIBIAN-kengän Pohjataive Adidas Terrex AM M. erottaa tavallisista Salomonin lenkkareista ainoastaan verkkopinta ja kantapään rakenne. kenne. kantapään löystyminen heiyminen kentää tukevuutta. Varsinainen verkkorakenne jää erittäin vähäiseksi. Kenkä toimii myös hyvin repun kanssa kuljettaessa ja melontaretkellä vesiä kahlattaessa. TE STIVOITTA JA Columbia Hydratooth. The North Face Sieve 2 Hinta: 75 Paino: 840 g Rakenne: maastojuoksu SIEVE 2 on suunniteltu Crocs Off Road. Feelmax Niesa. monipuoliseen urheiluun, jossa ollaan osittain veden kanssa tekemisissä. ntuu Koskissa kahlatessa kenkä essa pysyy verkkorakenteen ansienteen osta kevyenä. Pari painaa 600 grammaa, joten se sopii painonsa puolesta mainiosti myös taukokengäksi sekä varakenkänä mukaan pakattavaksi
Ihon luonnollisen kosteuden säilyttämiseen kannattaa pyrkiä, sillä kuivaan ihoon tulee helposti kovettumia ja halkeamia. Ihon pehmentäminen aloitetaan kehonlämpöisellä jalkakylvyllä. ENNALTAEHKÄISEMÄLLÄ, VARUSTEVALINNOILLA JA HOITAMISEEN VARAUTUMALLA VOI VÄISTELLÄ JALKAONGELMIEN PAHIMMAT KARIKOT. Kynnet lyhyeksi Leikkaamattomat varpaankynnet ovat yleinen syy varpaiden rakkoihin ja mustu- RETKI heinäkuu 2009. Varpaiden väleistä kannattaa kuivata voide pois hautumisen ehkäisemiseksi. Niiden alle kehittyneiden rakkojen hoito on hankalaa ja siksi niistä kannattaa pyrkiä eroon ennen retkeä. Kovettumien poistoa ei tehdä useammin kuin parin viikon välein, sillä liika hankaus voi aiheuttaa iho-ongelmia. KIRVELEVÄT RAKOT TAI KIVULIAAT HIERTYMÄT PILAAVAT TEHOKKAASTI HIENOIMMANKIN RETKEN. Kovettumat hiotaan pois viilalla tai hohkakivellä, jonka jälkeen iho rasvataan pehmentävällä jalkoihin tarkoitetulla voiteella. Jalkojen puhdistus ja rasvaus voidaan tehdä päivittäin. terveys T E K ST I J A K U VAT PA S I I KO N E N K 24 oivet untoon Iho pehmeäksi Kimmoisa ja pehmeä iho ehkäisee tehokkaasti rakkoja ja hiertymiä. Kuolleesta, paksuuntuneesta ihosta muodostuneet kovettumat syntyvät toistuvan paineen ja hankauksen seurauksena
Repun paino vaikuttaa jämäkkyyden tarpeeseen. Tuntumaa tottuneille Tottunut maastossa kulkija pärjää vähemmällä tuella ja näin ollen myös kevyemmillä ja joustavammilla kengillä kuin harvemmin tieltä poistuva liikkuja. Sukkia tehdään eri lajeihin ja lämpötiloihin pitkälle mietityin yksityiskohdin. Apteekkien ja luontaistuotekauppojen hyllyt pullottavat erilaisista jalkojen hoitoon tarkoitetuista tuotteista. Jäykän ja tukevan pohjan sijaan tarjotaan siis parempaa tuntumaa maastoon ja kevyttä askellusta. Hiihtoretken jalkine valitaan periaatteessa samoin perustein kuin kesävaelluksienkin kengät. Osa pehmentävistä ja kosteuttavista voiteista sisältää myös eteerisiä öljyjä, joilla voi olla esimerkiksi viilentäviä tai turvotusta vähentäviä ominaisuuksia. Vanha vertaus kilosta jalassa ja kuudesta selässä sisältää totuuden siemenen. neisiin kynsiin. Kun jalkaterien ja nilkkojen pienet lihakset ja jänteet ovat kunnossa ja liikkumiseen tottuneita, vähenevät vaelluksella kohdattavat kolotukset merkittävästi. Patikoimiseen tottuu kävelemällä ja hiihtämiseen hiihtämällä. Sukat tarttuvat pitkiin tai karkeareunaisiin kynsiin aiheuttaen painetta kynnenalustoille. Retkelle kannattaa koota mukaan oma jalkojenhoitopakkaus, joka sisältää esimerkiksi erikokoisia rakkolaastareita, injektioneulan ja ruiskun, tukevaa ja hyvin pysyvää urheiluteippiä, desinfiointiainetta, jalkavoidetta tai -talkkia, pienet sakset teippien ja siteiden muotoiluun, rasvasitei- Jalkineen pohjan ja päällisen yhtymäkohta aiheuttaa painetta jalkaterän sivulle etenkin viistorinteissä. RETKI heinäkuu 2009 25. Mitä enemmän kuljetaan viistorinteissä tai kovalla epätasaisella hangella, sitä reilummin tarvitaan sivuttaistukea. Useamman sukan yhdistelmä vähentää jalkoihin kohdistuvaa hankausta sukkien liukuessa toisiaan vasten. Tällöin lähimpänä ihoa kannattaa käyttää ohutta liner-sukkaa. Jalkasyylistäkin pääsee eroon tuotteilla, jotka jäädyttävät syylän ytimen. Kenkään päässyt hiekka syö ajan mittaan ihon varpaiden väleistä. tä sekä sideharsoa. Kynnet saa leikattua helpoiten tukevalla kynsileikkurilla. Talvivaelluksilla voimakkaasti hikoilevat jalat saattavat muodostaa jopa paleltumisriskin. Kulmia ei saa pyöristää. Talviretkellä useat ohuet sukat saa kuivattua helpommin kuin yhdet paksut. Känsien ja kovettumien poistoon voi käyttää salisyylihappoa sisältäviä liuoksia, geelejä tai laastareita. Suksireissun monoa miettiessä joutuu tosin pohtimaan koko suksisidekenkä-pakettia. Jalkatalkki auttaa pitämään jalat kuivina retken aikana. Yhtäkkinen rasituksen reilu lisäys voi johtaa muun muassa akillesjänteen ja jalkapohjan kalvojänteen tulehduksiin. Perinteisesti vannotaan jäykkien ja painavien kenkien nimiin, mutta suurimman osan ulkoilijoista ja retkeilijöistä kannattaa valita kevyempi vaihtoehto. Muutamat kenkävalmistajat ovat kehittäneet mallistoaan nimenomaan aktiiviulkoilijoiden tarpeisiin johtoajatuksenaan keveys ja jalkojen luonnollinen liike. Maaston muuttuessa epätasaiseksi tarvitaan lisää tukea nilkoil- Hikoilu kuriin Runsasta hien eritystä voi vähentää käyttämällä antiperspiranttia, joka tukkii hikirauhaset alumiiniyhdisteiden avulla. Hyväkuntoisilla ulkoilupoluilla ja helppokulkuisissa kangasmetsissä pärjää jokainen mukavilla ja pehmeillä kengillä. Laskupainotteisilla retkillä jäykissä monoissa jalat joutuvat koville. Jalat töihin Tärkeä osa jalkavammojen ennaltaehkäisyä on jalkojen harjoittaminen. Jalkineen tukevuus valitaan kuljettavan maaston, kannettavan kuorman ja oman tottumuksen mukaan. Lopuksi karkeat ja terävät reunat viilataan varpaan kärkeä kohti suuntautuvin vedoin. le ja jalkapohjille. Sisältö sopii osittain myös muuhun käyttöön ja pienentää siten tarvittavan ensiapupakkauksen kokoa. Satsaa sukkiin Sukan materiaalien tulisi siirtää kosteutta tehokkaasti, tuntua kuivalta ihoa vasten sekä suojata jalkaa mahdollisilta hankauksilta. Päällimmäisen sukan paksuus valitaan jalkineen ja lämpötilan mukaan. Aloittamalla antiperspiranttikäsittelyt pari viikkoa ennen reissua voi hikoilua ja sen myötä sukkien ja kenkien kostumista vähentää merkittävästi. Mitä kevyemmät kengät, sen pidempään jaksaa ja sitä paremmin jalat voivat. Keveys ja joustavuus ovat toivottavia ominaisuuksia. Jos onnistuu löytämään itselleen hyvin istuvat sukat ja kengät, pärjää melko pitkälle yhdelläkin sukalla. Jäykkää vai joustavaa? Retkisukkien ja -jalkineiden valinta vaikuttaa suuresti jalkojen hyvinvointiin. Kynsi pyritään leikkaamaan mahdollisimman suoraan kynnen poikki varpaan pään muotoa hieman mukaillen. Jalkojen käsittelyyn sopivat parhaiten voiteet tai suihkeet. Matala tai lyhyt kengänkärki painaa helposti liian pitkiä kynsiä, mutta toisaalta kynsien leikkaaminen kulmat pyöristäen ja liian lyhyeksi saattaa aiheuttaa varpaankynsien sisään kasvua. Tämän saavuttamiseksi nykyaikaiset tekniset sukat valmistetaankin siten, että samassa sukassa käytetään useita eri materiaaleja ja paksuuksia. Operaatio kannattaa ajoittaa saunan tai kylvyn jälkeen, jolloin kynnet ovat pehmenneet. Pituus on oikea, kun kynsi tuntuu varpaan päätä kevyesti painamalla
Se kuitenkin maksaa varmasti siihen käytetyn ajan takaisin miellyttävänä liikkumisena. Sukkien varren tulisi yltää kengän varren yläpuolelle. Tuuleta ja puhdista Kaksi oleellisen tärkeää asiaa retkeilijän jalkahuollossa ovat jalkojen tuuletus ja puhtaus. terveys tehokkaasti. Lisäksi tauoilla voi nostaa jalat koholle repun tai kiven päälle. Riittävän jämäkkä pohjallinen pysyy hyvin paikallaan ja tukee jalkaa. Jos sauma osuu paikkaan, jossa jalka liikkuu kenkää vasten, on seurauksena vuorenvarmasti hiertymä. Tyypillinen ongelmakohta sijoittuu varpaiden päälle. Jodipohjainen Betadine on tehokas ja laajalti käytetty puhdistusaine. Turvotusta voi ennaltaehkäistä tehokkaasti pitämällä nestetasapainon kunnossa. Usein rakot saa kuitenkin helpoiten tyhjennettyä suoraan pinnan läpi. Tehokas ja nopea, mutta hieman kivulias tapa rakon hoitamiseen on sen täyttäminen puhdistusaineella tyhjentämisen jälkeen. Jaloista huolehtiminen vaatii pientä vaivaa ja totuttelua. Puhkeamaton rakko puhkaistaan ja neste puristetaan ulos ihon alta. Tauoilla kannattaakin riisua kengät ja sukat, jos keli sen sallii. Liika kosteus kengissä aiheuttaa jalkaongelmia ja ilma vaikuttaa suotuisasti jalkojen ihoon kuivattamalla sitä. Kuulostaa hurjalta, mutta kipu helpottaa välittömästi. Hoidon jälkeen reikä tulee suojata urheiluteipin palalla siten, ettei lika pääse kynnen alle. Päiväkausia märkänä oleviin jalkoihin saattaa syntyä märkä kylmävamma, joka hoitamattomana voi johtaa jopa kuolioon, joten jalkojen, sukkien ja kenkien kuivaus on erittäin tärkeää. Ensimmäiseksi iho puhdistetaan. Se kirvelee hetken, mutta toimii hyvin. Kenttäoloissa paras hoito on kuumentaa ohut neula hehkuvaksi ja pistää sillä reikä kynnen läpi. Kenkiä, pohjallisia ja sukkia kannattaa ajaa sisään yhdessä, jotta mahdolliset ongelmat tulevat esiin jo ennen pitkiä retkiä. Ne ovat ikäviä, mutta niiden kanssa tulee toimeen. Rakon tyhjennyttyä ja ihon kuivuttua hiertynyt kohta suojataan joko urheiluteipillä tai rakkolaastarilla. Kova rasitus aiheuttaa jalkoihin usein turvotusta ja se taas lisää hiertymien sekä rakkojen riskiä. Roskat, pikkukivet ja maa-aines kulkeutuvat kenkiin joskus hämmästyttävän Kynnet mustana Mustunut kynsi voi joskus olla erittäin kivulias kynnen alle keräytyneen veren aiheuttaessa painetta ympäristöönsä. Jopa talvellakin maksaa vaivan viettää hetki paljain jaloin vaikkapa iltaisin teltassa tai kämpässä. Hankaluuksien kohdatessa voi oikeilla hoitotoimenpiteillä retkeä jatkaa ja nauttia matkanteosta. Alamäessä rullalle painuva pohjallinen tekee jalkapohjasta ja varpaista nopeasti selvää. Erilaisilla säärystimillä voidaan vähentää ylimääräisen maaaineksen ja lumen pääsyä jalkineisiin. Iso paha rakko Kaikesta valmistautumisesta huolimatta rakkoja ja hiertymiä tulee joskus. Useaa sukkaparia kannattaa kuljettaa mukana vaelluksella, sillä alkavaan hiertymään pystyy reagoimaan nopeasti tuulettamalla jalat ja vaihtamalla sukat. Pahasti mustunut kynsi irtoaa todennäköisesti muutaman viikon kuluessa. Silloin tällöin voi huuhtaista jalat ja antaa niiden kuivua raikkaassa ilmassa. Jotta pohjallinen tuntuisi mukavalta ja kuivalta nopeasti, se ei saisi imeä vettä. Jotkut suosittelevat rakon puhkaisemista terveen ihon kautta tulehdusvaaran minimoimiseksi. Sataprosenttisia konsteja kipujen ja kolotuksien välttämiseksi ei kuitenkaan ole. Jatkuva hankaus voi tehdä ihoon syvän vaurion. · 26 RETKI heinäkuu 2009. Näin roskat saa pois kengistä ja samalla jalat nauttivat tuuletuksesta. Urheiluteippi pysyy paikallaan paremmin kovassa röykytyksessä, rakkolaastari taas tarjoaa iholle paremman mahdollisuuden parantua. Seikkailukilpailuissa jalkoja huolletaan jokaisella tauolla. Pohjallisella paremmaksi Hyvillä pohjallisilla voidaan parantaa jalkineiden istuvuutta ja käyttöominaisuuksia, sillä yllättävän monissa korkealaatuisissakin vaelluskengissä säästetään pohjallisten laadussa. Erityisesti täytyy tarkkailla sukkien saumojen sijoittelua
Oman maan uude t p runat,, NAM! pe at! Loman ihanat rann SALVEQUICK Aamulenkki 8.05 UUTU ! KOKO US SPORT Päivittäistavarakaupoista. www.salvequick.fi RETKI heinäkuu 2009 KIVUTTOMAT KESÄJALAT! Kesä kutsuu lenkkipoluille, golf-viheriöille, mökkipuuhiin tai vaellusreiteille. Salvequick Sport laastarilla suojaat ja hoidat kenkien aiheuttamat rakot ja hiertymät kuntoon ja nautit kesästä täysin siemauksin! Nyt myös pienempi uutuuskoko. ja -laastarit rakoille Salvequick Sport Hae ästä! sta! Ja nautit kes rtymille lähikaupa hie 27
teema TEKSTI JA KUVAT JOEL AHOLA Selkä edellä 28 RETKI heinäkuu 2009
Tasatahtiin soutava kaksikko kääntää veneen kokan kohti kivikkoista ja sokkeloista saarirypästä. Retkikaksikon veneeseen on pakattu viikon muonat ja muut varusteet. Uimareiden ystävä kauhoo kahdella muovilavalla vauhtia pieneen kumiveneeseen. Vedenpitävät säkit on sijoitettu keulaan ja perään, mutta suuressa veneessä olisi tilaa vielä parille muullekin kaverille tai ainakin lapsille. VENEESEEN MAHTUVAT REILUN VARUSTEMÄÄRÄN LISÄKSI LAPSET JA KOIRA. "V KUVA MIKKO NIKKINEN etoo, vetoo, vetoo..." perämies , neuvoo kirkkoveneen soutajia. Soutajat haluaisivat jatkaa vielä matkaansa, mutta läheinen taukopaikka houkuttelee heidät valitsemaan sopivaa telttapaikkaa rantakallioiden kupeesta. Retkisoutuvene jatkaa tasaista kulkuaan yhä syvemmälle erämaiseen saaristoon. Erään kesäkodin rantasaunan edustalla lapset uivat ja polskivat vedessä. Mökkejä näkyy rannoilla yhä harvemmin. Huutojen perusteella voisi kuvitella, että kyseessä on vakavatkin harjoitukset, mutta todellisuudessa työpaikkaporukka vain tapailee sopivaa rytmiä tulevan viikonlopun soututapahtumaan. Veneen perästä hän yrittää houkutella seitsemää airoparia liikuttelevan miehistön työskentelemään samaan tahtiin. Soutaja vie vartalollaan airot kauas eteen, jolloin lavat kulkevat kaarevan liikeradan pinnan yllä. Airoin liikuteltavia aluksia näkee liki kaikkien järvien tai jokien rannoilla. Kun lapa nousee järven tyynestä pinnasta, se ponkaisee jälkeensä vinhasti pyörivän pyörteen. Silmä seuraa silti pitkään yhä kauemmaksi ehtivää kirkkovenettä. Kesäilta vaihtuu vähitellen hämyisäksi suviyöksi. Kuikka huutaa uimareille tervehdyksensä avoveden keskeltä. Vesipelit vertailussa Lähes jokainen suomalainen on joskus istunut soutuveneessä. Yleensä puhutaankin vain melonnasta soudun huomioivan vesiretkeilyn sijaan. Kanootti ja kajakki puolustavat paikkaansa retken kulkuneuvona soutuvenettä selvästi helpomman säilytyksen ja etenkin kuljetuksen ansiosta. Retkisoutajat palaavat takaisin väylälle vetelemään omia airojaan. Rauhalliset aironvedot seuraavat toistaan. Airon päästä putoavat vesipisarat muodostavat järven pintaan loittonevien renkaiden helminauhan. Nuorukainen on onneksi sonnustautunut pelastusliiveihin lähtiessään soutamaan mökkisaarensa ympäri. Samalla päivän paahtama kuumuus muuttuu miellyttäväksi viileydeksi. Heidän iloinen naurunsa raikuu tyynessä kesäillassa. Pääluvultaan samankokoinen soutuseurue joutuu turvautumaan useaan autoon ja traileriin, sillä yhteen peräkärryyn mahtuu vain yksi alus. RETKI heinäkuu 2009 29. SOUTU EI VAADI MELONNAN TAVOIN OPETTELUA, JOTEN MATKAAN PÄÄSEVÄT MYÖS ENSIKERTALAISET. Heidän lasikuituinen soutuveneensä loistaa valkoisena vihreiden kaislojen sekä taivaan sineä matkivan veden äärellä. Viereisessä lahdenperukassa ukki kokee katiskoja kahden lapsenlapsensa kanssa. Esimerkiksi kahdeksan hengen melontaporukka voi siirtyä retkikohteeseen yhdellä pikkubussilla ja kaikkien kajakit mahtuvat ajoneuvon perään asetettavaan traileriin. Reitin reunalla retkisoutuveneen kaksikko katselee rauhallisesti, kuinka samanvärisiin paitoihin sonnustautunut joukkio kiskoo kaksin käsin airojaan. Järvi-Suomen pikkukunnan suurimmalle työnantajalle kuuluva vene liukuu viitoitettua vesiväylää eteenpäin. Mökit ovat kadonneet jo tyystin näkyviltä. Ennen iltanuotion herkkuja kaksikko pulahtaa uimaan järven viileään syliin huuhtoakseen iholtaan päivän soudun nostattaman hien. Vaikka soutuveneitä on kaikkialla käytössä, harva lähtee airojen avittamana varsinaiselle retkelle. SOUTUVENEITÄ LOJUU JOKAISEN JÄRVEN RANNALLA, MUTTA PERINTEISTÄ KULKUNEUVOA KÄYTETÄÄN RETKEILYYN SELVÄSTI KANOOTTIA JA KAJAKKIA VÄHEMMÄN
Soutuvene on ominaisuuksiltaan niin vakaa, ettei sitä saa kaadettua kuin laidalla seisten. Maukkaat retkieväät ja tunnelmalliset iltanuotiot sekä etukäteen hieman jännittävä telttayö takaavat lapsille muiston, joka riittää uuden souturetken houkutukseksi seuraavan kesän lomaohjelmaa suunniteltaessa. 30 RETKI heinäkuu 2009. Järvisoudussa matkan muuttaminen lasten tarpeiden mukaan on paljon patikkareissua helpompaa. Eväätkin voi pakata kylmälaukkuun ja tarvittaessa juomavesi kulkee isoissa kanistereissa. Souturetkeilijän ei välttämättä tarvitse puntaroida jokaisen mukaan otettavan varusteen tarpeellisuutta tai painoa, sillä tilaa on yllin kyllin. Näin soutuvene sopii turvallisuutensa puolesta myös aloittelevan vesiretkeilijän alukseksi. Soutuvene on parhaimmillaan järvillä. Vaikka pelko on usein aivan turha, se estää joitakin siirtymästä miellyttävän harrastuksen pariin. Kevyttä kanoottia tai kajakkia on helppo kuljettaa kuivalla maalla vesistöltä seuraavalle sekä patojen ja muiden esteiden ohi. Päivämatkat on muistettava pitää lyhyinä ja ennen reissua kannattaa suunnitella useita reittivaihtoehtoja, joita voi vielä varioida tarpeen tullen. Aloittelevat melojat käyvät usein kursseja oppiakseen turvallisen taivalluksen tavoille, mutta soutuveneiden airoihin voi tarttua ilman lisäoppia tai aiempaa kokemusta. Vesillä kuten myös maalla kuljetaan aina lasten ehdoilla. Soutuvene oli yksi harvoista kesäkulkuneuvoista syrjäseuduilla ennen tieverkoston yleistymistä, jolloin joet muodostivat luonnollisen kulkuväylän. Soutu sopii melontaa paremmin jokamiehen ja -naisen retkilajiksi. teema Vaikka järvi olisi säästynyt kesämökkiasutukselta, sen rannoilla lojuu useimmiten kalastajien, linnustajien ja muiden eränkävijöiden soutuveneitä. KUVA JYRKI PUUPPONEN Soutuvene on osa suomalaista järvimaisemaa. Sen avulla venettä voi työntää pikitiellä tai tasaisella soralla jopa useita kilometrejä. Koko perheelle Ahtaisiin kajakkeihin ja avokanootteihin verrattuna soutuveneen suurimpia etuja ovat valtavat säilytystilat sekä helppo pakattavuus. Sitä on käytetty ja käytetään edelleen eniten kotitarvekalastukseen. Toisaalta jokainen soutaja ei tarvitse omaa vesikulkuneuvoa kuten yksikkökajakeilla etenevät melojat. Toki melontareissutkin sopivat lapsille, mutta soutuveneen pohjalla on tilaa jopa leikkiä tai penkin alle voi pedata makuusijan päiväunia kaipaavalla pienokaiselle. Lasten viihtyvyyttä voi vesillä parantaa sisällyttämällä matkaan uintihetkiä, ongintaa tai vaikkapa lintujen kiikarointia. Etenkin perheet pääsevät nauttimaan soutuveneen ylimääräisestä tilasta: Pari lasta sopii mainiosti veneen penkeille ja retkelle voi ottaa mukaan myös koiran. Moni pelkää melonnassa kajakin tai kanootin kaatumista, mikä voi kylmällä kelillä tai kovalla tuulella johtaa vaikeuksiin. Kevyt kanootti on ketterä koskissa sekä mutkaisilla ja kapeilla väylillä. Veneen vakaa ja huojumaton kulku takaa turvallisen matkan myös tuulen nostaessa aallokkoa selkävesillä. Soutuveneellä pääsee koskia myös ylöspäin, mutta sauvomisen voimia koetteleva taito on jo lähes unohdettu. Soutuvene tarvitsee airoille tilaa aluksen sivuilta, mutta Lapin kapeilla ja kivikkoisilla joilla ongelma on ratkaistu käyttämällä selvästi tavanomaista lyhyempiä airoja. Jokaisesta kylästä löytyy käsistään kätevä seppä tai metallimies, joka valmistaa kahdesta renkaasta veneen alle asettuvan kuljetuskärryn. Raskaan soutuveneen siirtely maalla vaatii yleensä erityisjärjestelyjä, mutta suosituimpien vesireittien kannaksille on asetettu vetopuita tai aluksen voi parhaimmillaan siirtää kiskoja pitkin vesistöstä seuraavaan. Vesille lähtemisen kynnys on soutaen huomattavasti matalampi kuin kajakilla tai kanootilla. Kanootti mielletään soveltuvaksi jokireiteille soutuvenettä paremmin. Sen sijaan yhteen kirkkoveneeseen mahtuu jopa kahden pikkubussin matkustajat, sillä alusta liikutellaan neljätoistahenkisen miehistön ja perämiehen voimin
Tällainen jättiläinen oli neljäkymmentä metriä pitkä ja kolme metriä leveä. Lisäksi veneitä valmistetaan erikokoisille miehistöille. Retkeilyyn sopii parhaiten parisoutuvene, jossa on riittävästi tilaa myös kolmannelle soutajalle. 040 768 9480 Veneitä joka lähtöön Soutu tunnettiin faaraoiden Egyptissä todennäköisesti jo kuusituhatta vuotta sitten. Harvaan asutussa Pohjois-Karjalassa veneessä saattoi olla vain kolme airoparia, mutta Säämingissä tiedetään olleen jopa kuusikymmentäairoisia kirkkoveneitä. Kohteeksi riittää lampi, jokipätkä tai lähisaaren kierto, mutta pelkkä soutelu kannattaa muuttaa eväiden avulla retkeilyksi: leipä ja mehu takaavat lapselle retkitunnelman, vaikka kesämökin sauna olisi koko ajan näkyvillä. Eräoppaaksi ammattitutkinto vuodessa! Erä- ja luonto-oppaan ammattitutkinto 17.8.2009 - 13.8.2010 (49 ov) Koulutus koostuu lähiopetuksesta, työharjoittelusta, ohjatuista ennakkotöistä ja itseopiskelusta. Todellisuudessa työn teke- RETKI heinäkuu 2009 31. Yhdestä puusta koverrettua haapiota tai honkiota suurennettiin valmistamalla runko kahdesta tukista tai laitoja nostettiin reunoille asetettavilla laudoilla. Välimerta ympäröivissä kulttuureissa soutajia käytettiin myöhemmin jopa suurten laivojen voimanlähteenä. Orjat piiskattiin kampeamaan näiden alusten valtavia airoja. Sen aikaisiin kuviin on ensimmäisen kerran kuvattu venematkaajat selkä edellä kulkeviksi. Kesämökkien rannoissa lojuvat soutuveneet ovat lähes hyödyntämätön voimavara lyhyen päiväretken tekemiseen. Varsinainen soututekniikka kehittyi vasta paljon veneen suurentumista myöhemmin ja se omaksuttiin viimeistään viikinkien liikkuessa Itämerellä. Suomessa soutuvene alkoi kehittyä vähitellen yksipuisesta ruuhesta pronssikaudella eli noin kolmisen tuhatta vuotta sitten. Nykyiset kirkkoveneet ovat kooltaan viisitoistapaikkaisia ja niitä soudetaan seitsemällä airoparilla. 0400 592 135 tai Asko Mustonen, P. Useimmissa mökkiveneissä on myös kaksi airopaikkaa tai soutaja ja perämies pääsevät vuorottelemaan. Kirkkoveneillä kilpaillaan etenkin maailman suurimmaksi mainostetussa soututapahtumassa, Sulkavan Suursouduissa, johon osallistuu vuosittain noin 8 000 soutajaa. Yksikköä soudetaan yksin, vuorosoudussa perämies ja soutaja vaihtavat osiaan tiuhaan ja kaksikoissa matka taittuu kahdella airoparilla. Lapset saadaan innostumaan luonnosta ja retkeilystä pieninä annoksina. Lasikuituinen mökkivene ei ole järin nopea tai muutenkaan paras valinta suurelle järvenselälle, mutta yleinen ja helposti lainattava vene kelpaa leppoisaan souturetkeilyyn. Jokaisessa Suomen kolkassa on valmistettu seudulle tyypillistä mallia, jonka on todettu jopa satojen vuosien kehitystyön perusteella soveltuvan parhaiten seudun tarpeisiin. KUVA KIMMO AALTO/SATAKUNNAN KANSANSOUTU www.eerikkila.fi Soutu sopii jokamiehen o i k me ja -naisen retkilajiksi. Mallit vaihtelevat myös soutajien lukumäärän mukaan. Samalle kirkkomatkalle mahtui mukaan 120150 henkeä. Opintomatkat Norjaan ja tunturilappiin. Lisätietoja: Janne Eklund, P. Kansallinen erikoisuutemme on kirkkovenekulttuuri. Nykyiset kilpahenkiset kirkkovenesoudut pohjautuvat kirkonmäeltä lähteneeseen paluumatkaan, jolloin eri talot pääsivät mittelemään alustensa nopeudesta. Kirkkoveneiden koko on kuitenkin vaihdellut suuresti eri paikkakuntien mukaan. Soututapahtumissa tällaiset joukkueet ovat enemmän nauttimassa maisemista ja tunnelmista kuin mittelemässä voimista toisia venekuntia ja kelloa vastaan. Jokaisella maakunnalla on omiin oloihin suunniteltu soutuvenemalli. Soutuveneiden muoto ja koko vaihtelevat suuresti käyttötarkoituksen ja alueen mukaan: järvellä, joella ja merellä liikkumiseen on tarvittu erilaisia ominaisuuksia. Koko tila souti yhdessä suurella kirkkoveneellä sanaa kuulemaan, mutta Airot moottorina Soutua harrastamaton kuvittelee helposti, että venettä kiskotaan eteenpäin pelkillä käsivoimilla. Koulutuksen hinta 640 e, mahdollisuus opintotukeen. a e k j s yhteisaluksella riennettiin lisäksi markkinapaikoille ja perinteen loppuaikoina myös tansseihin ja muuhun huvinpitoon. Yksiköt, vuorosoutuveneet ja kaksikot ovat yleisimpiä, mutta kolmelle soutajalla suunniteltuja veneitäkin näkee vesillä. Soutuveneistä on tehty erilaisia variaatioita kalastusta, retkeilyä ja kilpasoutua silmällä pitäen. Kilpailemisen lisäksi kirkkovene sopii erinomaisesti kaveri- tai työpaikkaporukan yhteiseksi harrastukseksi, joka lisää yhteishenkeä ja sosiaalisia taitoja
Tuskin hän olisi saanut muuten venettään Mississippin alkulähteille Amerikkaan. Hänelle reissut eivät ole itse tarkoitus vaan osa elämää. Näyttääkseen esimerkkiä , muille hän jatkaa yhä omaa tuttua soutajan elämäänsä: ensi talvena hän aikoo soutaa Floridan eteläkärjestä New Yorkiin. Koti veneessä "Ihmettelen, miksi nykyajan seikkailijat hakevat retkillään äärimmäisiä kokemuksia. Eurooppasoutuna tunnetussa hankkeessa soudettiin yhteensä noin 1 500 kilometriä. Kymmenet retkisatamat ja huolletut taukopaikat tarjoavat mainiot puitteet telttailuun ja retkikohteiden rantoja kiertävät luontopolut antavat mukavaa vaihtelua soudussa rasittuneille lihaksille. Aurinkorasvaa tarvitaan kesän monissa retkeilylajeissa, mutta sen tarve korostuu etenkin soutaessa. Mat, kakustannuksissa säästääkseen hän joutui hakemaan veneen Oslosta ajaen autolla Tornion kautta ja samaa tietä takaisin. Keski-Suomen Kestävyysliikunta ry:n soutajat taivalsivat viestinä toukokuussa jokia ja kanavia pitkin Hollannista Pohjanmereltä Ranskaan Välimerelle. , Seppo Norkko teetti soutuveneeseensä katoksen, jotta voisi nukkua soudun yhteydessä paatissaan. Norkolla on takanaan uskomattomilta kuulostavia souturetkiä. Sulkavalainen Paavo Immonen on ollut soutaja koko ikänsä, joten Suomen halki hiihtoja järjestänyt retkikonkari innostui pari kesää sitten soutamaan noin 1 300 kilometriä pitkän sinivalkonauhan. Matka alkoi pakkasessa ja lumimyrskyssä, mutta välillä lämpötila nousi jo liki viidenkymmenen celsiusasteen helteeksi. Toki unelmia pitää olla, mutta soutuharrastus on joka tapauksessa syytä aloittaa pienillä järvilenkeillä. Jokireitit houkuttelevat lyhyille ja pitkille taipaleille. Kolmen miehen seurueessa olemme nukkuneet kahdessa kerroksessa, sillä penkeistä saa tehtyä kolmannelle yläpetin" kehuu , kymmeniä öitä veneessään yöpynyt soutaja. "Jos jotain aikoo tehdä, se on pakko tehdä nyt. Viisaasti vesille Soutuveneestä on lähes mahdotonta pudota vahingossa yli laidan, kunhan jättää alkoholin nauttimisen maakravuille. "Lähdin Helsingistä Kaivopuiston rannasta 27.5.1995. Soudin Maarianhaminan ja Tukholman kautta saapuen Osloon heinäkuun 11. "Soutumatkailu on halpaa, kun nukkuu teltassa. Niistä harva tietää, sillä hän ei turhaan halua paukutella henkseleitä. Jokainen reissu lisää kokemusta sekä auttaa suunnittelemaan ja toteuttamaan seuraavaa retkeä. Veneenrakennuksen oppikirja, Edgar Pälviranta, Valtion painatuskeskus, 1987. Verkkosivut Airopaja, www.airopaja.fi Eurooppasoutu, www.eurooppasoutu.fi Sulkavan Suursoudut, www.suursoudut.fi Soutuveneestä on lähes e e ä n ä mahdotonta pudota t a u o vahingossa yli laidan. Pekka Jurvelin innostui vuonna 1998 jopa soutamaan koko neljäsataa kilometriä pitkän Oulujoen vesistön Kuhmosta merelle ja seuraavalla kerralla vastavirtaan takaisin. "Toteutin 80-luvun alussa syntyneen unelmani vuonna 2000. "Katoksen alla mahtuu hyvin istumaan ja ulos pääsee sivuilta sekä molemmista päistä. Avoimella selällä ei varjoa löydy mistään eivätkä jalat ole suojattuina auringolta kuten kajakissa. Soutusivuja Kirjallisuutta Pienveneet ja veneily, Osmo Perälä ja Rae Perälä, So Alfamer Kustannus Oy, 2004. Puuveneen soutuopas, Ilmari Kenola, Suomen Soutuliitto, 1994. Puuvene Käsityötä pihkan ja tervan tuoksussa, Juha Vartiainen, Kustantajat Sarmala Oy, 2002. Soutuvene, Helana Myllykoski, Suomen kotiteollisuus- museon monisteita 6, 1989. Suomalainen puuvene, Pertti Rovamo ja Matkalla maailmalla Toinen saa nautinnon rauhallisesta soutelusta lammella tai sokkeloisessa saaristossa, mutta jotkut tarvitsevat samaan onneen tai itsensä haeskeluun kuukausien uurastuksen erikoissoutuveneellä valtameren ylitse. Näin hän pystyi välttämään unta mahdollisesti häiritsevät alligaattorit, käärmeet ja hyönteiset. Sinivalkonauhamelonnassa kajakkimiehet ja -naiset melovat saman melontakauden aikana koko Suomen rannikon Virolahdelta Tornioon tai päinvastoin. Meillä suomalaisilla on mahtavat mahdollisuudet souturetkeilyyn sisävesillä, joista monet on suojeltu jopa kansallispuistoina tai niitä vaalitaan kansallismaisemina. Jos homma menee extreme-puolelle, jokin on mielestäni mennyt suunnittelussa tai sään arvioinnissa pahasti vikaan" miettii vantaalainen Seppo Norkko. Hän on , aloittanut souturetkeilyn jo 1960-luvulla. Hänen kaverinsa soutivat viikon parin osuuksia, joten matkaa ei tarvinnut tehdä yksin. Pitkät matkat eivät ole souturetkeilyn pääasiallinen tarkoitus, mutta ne osoittavat soudun sopivan suomalaiseen luontoon ja luonteeseen. Martti Lintunen, WSOY, 1995. Vaiettu joki, Pekka Jurvelin, Oulujoen Reitti ry, 2002. Lumpeenkukan kurkottelu voi pudottaa pienen retkeläisen veteen, joten lapsilla kuten myös aikuisilla on aina oltava pelastusliivit vesillä. Soudin silloin yli 4 000 kilometriä Mississippillä. Kun ottaa keskipenkin pois, veneen pohjalle mahtuu kaksi miestä tai kaksi pariskuntaa lomittain. o a d saa autolautalla hirvittävästi" tuskailee Seppo Norkko. Soutajan kannattaa varoa vilkkaalla väylällä kiitäviä jahteja. päivänä" muistelee Norkko 1 800 kilometrin soutu, retkeään. Liivien lisäksi veneen turvavarustukseen kuuluvat vähintään köysi, äyskäri sekä vara-airo. Ajattelemattomat kuskit nostavat välillä voimakkaat aallot, joista selviää parhaiten kääntämällä soutuveneen keulan vasten laineita. Norkko onnistui neuvottelemaan laatokkamallisen parisoutuveneensä rahtilentokoneen ruumaan mainosmielessä. Eräällä osuudella ollut kaverini joutui lopettamaan soudun kesken, sillä hän sai lämpöhalvauksen" Norkko kertaa retkensä vaiheita. Suurimmat kulut muodostuvat veneen kuljetuksesta, sillä venetraileri mak- · RETKI heinäkuu 2009 33. Huomisesta meillä ei ole tietoa" filosofoi Norkko
"Tuollainen käyrä mänty tai kantojuuri on aina kitukasvuinen ja tiheäsyinen, joten puun omat ainesosat edistävät lahoamista. "Valitsen itse puut metsästä. Loppu puu on jo liian oksaista. "Puun ominaisuudet ovat veneen tekoon parhaat tammi-helmikuun pakkasilla nousevan kuun ensimmäisen neljänneksen aikana" virkkoo vene, mestari saaden homman kuulostamaan taikauskoisten puuhalta. teema T E K ST I J A K U VAT J O E L A H O L A Veneveistämö Vene Honkasen verstaalla suomalainen perinnevene syntyy kuukaudessa, mutta puuaines on kaadettu jo viisi vuotta aiemmin. "S iinä on lylyä eli janhusta" veneen, veistäjä Jaakko Honkanen moittii luonnostaan kaarevaa kokkapuuta eli soutuveneen keulaa. "Käytän tukkipuista vain ensimmäiset viisi ja puoli metriä. Parhaimmillaan olen ostanut 11 runkoa, joiden tilavuus on ollut yli 18 kiintokuu- Jaakko Honkanen veistää kymmenkunta Jäppi-venettä vuodessa. V 34 eistetty esille Perinteikkään puusoutuveneen valmistus tukkimetsästä neitsytmatkalle kestää kuusi vuotta. tiota" Honkanen ohjeistaa materiaalin , valintaa. Ei sellainen vene kestä pitkään." Vuonna 1965 veneenveistäjäksi valmistuneen Honkasen leppoisissa puheissa näkyy vuosikymmenien kokemus. Pakkanen ja kuun vetovoima vaikuttavat puun sisältämän nesteen virtauksiin ja määrään. Vuodesta 1992 kädentaitaja on työskennellyt omalla Veneveistämö Vene Honkasen verstaalla Simpeleellä paikkakunnan perinteisiä Jäppi-soutuveneitä veistäen. Männyn pitää olla suora, sileä ja oksaton, eikä puussa saa olla kohoumia. Parhaat puut kasvavat tiheällä kankaalla tai näreikön keskellä ja ovat tyvestään niin paksuja, etten saa käsiä rungon ympäri. Tyviosastakin sahataan sydänpuu eli tukin keskusta pois" vene, RETKI heinäkuu 2009. Samaa perinnettä ovat kuitenkin noudattaneet maailman huippuviulujen tekijät jo vuosisatoja. Toki hänen pitkään työuraansa mahtuu liki pari vuosikymmentä lujite- muoviveneidenkin työstöä
Kesällä 2007 viiden veneen armada kampesi keulat Helsingistä kohti 55 kilometrin päässä odottavaa Pranglin saarta. Aallokossa soutaminen vaati opettelua ja samalla soutajat pääsivät testaamaan alusten merikelpoisuutta sekä arvioimaan tuulen vaikutusta matkavauhtiin. Jokaiseen soutuveneeseen piti jopa määrätä kapteeni" Haavikko muistelee , nauraen. Poikki ulapan Haavikon johtama soutuseurue oli päättänyt lähtöhetken maksimituuleksi kuusi metriä sekunnissa, mutta kauan odotettu aamu sarasti onnekkaasti täysin tyynenä. Hänet tunnetaan retkeilijöiden keskuudessa Pudasjärvellä pidettävien umpihankihiihdon MM-kilpailujen perustajana sekä innokkaana soutajana. "Suomenlahdella seilaavat laivat huomasivat turvaveneen paremmin kuin pienet soutuveneet, mikä toi lisää turvallisuutta. "Harmajan majakalla käynti osoittautui hyväksi testilenkiksi. Yleensä tuuli puhaltaa Virosta Suomeen, mutta lähtöpäiväksi sääennuste lupasi pohjoisesta työntyvää ilmavirtaa. Tuuli yltyi sääennusteen lupaamaan seitsemään metriin sekunnissa vasta aivan Viron rannikon edustalla. Umpihankihiihdoista ja aiemmista souduista tutuiksi tulleet kaverit innostuivat oitis hankkeesta, joka muuttui nopeasti suunnitelmista teoiksi" Haavikko kertaa alkuvuoden , 2005 tapahtumia. Seurueen kahdessa veneessä oli ensiaputehtävät hallitseva henkilö kattavan ensiapupakkauksen kanssa" Haavikko luettelee , turvallisuusnäkökulmia ja kehottaa muita valmistautumaan yhtä huolellisesti. Kaikissa aluksissa oli pelastusliivit ja mukaan pakattiin myös hätäraketit. Soutuveneisiin oli kiinnitetty tutkaheijastimet ja veneet pystyivät olemaan yhteyksissä keskenään radiopuhelimilla. Suomenlahden ylitystä suunnittelevat soutajat totesivat kuitenkin suuremmaksi vaaraksi vilkkaan laivaliikenteen: pieni soutuvene jää helposti öljytankkerin kohdatessaan toiseksi. "Nykyisin soutu Viroon on papereiden puolesta helppoa, sillä naapurimme on liittynyt reissumme jälkeen Schengenmaiden joukkoon. Merelle suuntaava porukka testasi ahkerasti soutuveneitä ennen kesäkuuksi suunniteltua Suomenlahden ylitystä. Laivaliikenne pakotti muuttamaan määränpään ruuhkaisen Tallinnan sijaan rauhalliseen Ihasaluun. Edellä kulkeva turvavene antoi soutajille Kerin majakan lisäksi suuntaa. Pysähtyessään jahti oli myös kohde, jonka suhteen soutajat pystyivät toteamaan etenevänsä avoimella ulapalla. teema T E K ST I J O E L A H O L A K U VAT L A U R I O L A N D E R Soutuveneellä Viroon Suomenlahden ylitykseen ei pidä lähteä tavallisella mökkiveneellä, mutta oikeilla varusteilla pääsee soutaen vaikka valtameren toiselle laidalle. outuretkeilyperinne on kadonnut maastamme moottoriveneiden myötä. Porukka halusi soutaa lahden yli myötätuuleen, joten laivamatkat oli varattu molempiin suuntiin. Vuonna 2005 meidän täytyi täyttää ja leimauttaa nippu papereita sekä tehdä rajatapahtu- "S mat molemmin puolin Suomenlahtea. Ensimmäinen Suomenlahden ylitys innoitti soutajat lähtemään uusiin koitoksiin myös seuraavina kesinä. Soutajat varautuivat laivojen ja sään aiheuttamiin ongelmiin turvaveneellä, jolla olisi voitu noukkia hätään joutuneet matkalaiset kyytiin ja ottaa soutuveneet tarvittaessa hinaukseen. Vuonna 2006 neljän veneen seurue souti Suomenlahden kapeimman kohdan eli runsaan neljänkymmenen kilometrin taipaleen Porkkalasta Naissaareen. Lähes koko 75 kilometrin matka taitettiin erinomaisessa kelissä. "Kuusitoistahenkinen joukkueemme souti kuudella parisoutuveneellä Helsingistä Kerin saaren kautta Ihasaluun. Naissaareen soutanut joukkio sai Luonto on luonteeltaan äkkipikainen: tyyni meri voi muuttua nopeasti myrskyn myllerrykseksi. Oman mökkirannan katiskoiden kokemiseen tarkoitettuun soutuveneeseen tottuneelle retkeilijälle tulee turvallisuusriskeistä ensimmäisenä mieleen sääolot ja aallokko. Suomenlahden ylittäjät pitävät kuitenkin vilkasta laivaliikennettä sääoloja pahempana vaaratekijänä. 36 RETKI heinäkuu 2009. Matkapuhelimen katvealueeseen varauduimme satelliittipuhelimella ja VHF-radiolla. Aallokko teki soutamisesta hieman toispuoleista, mutta myötätuuli kiidätti meitä vauhdilla määränpäähän" Heikki Haavikko muistelee , ensimmäistä Suomenlahden ylitystään. Totesimme parisoutuun tarkoitetut retkiveneemme aallokkoon sopiviksi, mutta kovaan vastatuleen , eteneminen kävi liian hitaaksi" Haavikko muistelee keväisiä testisoutuja. Se, mikä sata vuotta sitten oli arkipäivää, koetaan nykyään hulluudeksi" pohtii helsinkiläinen Heikki Haa, vikko. "Kaikki lähti pelkästä heitosta, kun kysyin kavereilta, voisiko Viroon mennä soutamalla. Matkaa Helsingin edustan majakalle taitettiin tuulen puhaltaessa parhaimmillaan tai pahimmillaan neljätoista metriä sekunnissa
, Alukseensa tyytyväinen Haavikko suosittelee myös muille merelle halajaville soutajille pituudeltaan yli kuusimetristä venettä. Merellä on aina pieni seikkailun maku, mitä lisää siirtyminen omalla lihastyöllä toiseen maahan" Haavikko perustelee , harrastustaan. Yli 5 000 kilometrin soutu vei norjalaiskaksikolta 60 päivää. Sen sijaan valtameren ylitystä yrittävistä soutajista katoaa joka kolmaskymmenes" tiivistää merisoutaja , Heikki Haavikko viisaasti. · RETKI heinäkuu 2009 37. Tällainen viima nostattaa aallot merellä jo yli metrin korkuisiksi. "Etenimme Valassaarilta 26 kilometrin osuuden Ruotsin puolelle neljätoista metriä sekunnissa puskevassa vastatuulessa. "Aallokossa soutaminen on hauskaa. Harmajan majakan jälkeen on pelkkää avomerta Viroon asti. mitellä pahimmillaan kaksitoista metriä sekunnissa vastaan puhaltaneen tuulen kanssa. Hän pääsi testaamaan Selkävettä tositoimissa heinäkuussa 2007, jolloin konkari souti kaverinsa kanssa Merenkurkun poikki Björköbystä Valassaarten kautta Ruotsin Grossgrundetiin ja takaisin. Ikuiselta tuntunut ylitys vei kaksimetrisessä aallokossa yksitoista tuntia" muistelee kokenut merisoutaja. Vuonna 2010 vuorossa on Suomenlahden ylitys Pellingistä Lahemaan kansallispuistoon Viroon. Haavikko tietää myös valtamerisoutuun erikoistuneen kansainvälisen soutuyhteisön, mutta hänelle itselleen riittää pituudeltaan parin kolmen päivän souturetket. Puhuri hidasti matkavauhtia varattuun aikaan nähden liikaa, joten soutajat päättivät nousta turvaveneen kyytiin ja ottaa omat aluksensa hinaukseen. Pitkään horisontissa suuntaa soutajille antanut Kerin majakka on viimein saavutettu. Uusia tuulia "Purjevene on omaan kokoonsa nähden merikelpoisin alus. Hankimme purjeveneen muotoa matkivan merisoutuveneen, Selkäveden, vuonna 2007. Tyynen valtameren ensimmäinen soutuylitys vaati peräti 361 vuorokautta vuosina 1971 ja 1972. Hankalasta kelistä selviää, kunhan ei väsytä itseään liikaa. "Suomenlahdella ja Perämerellä soutu on hyvällä veneellä ja järkevillä päätöksillä turvallista. Vertailupohjaksi mainittakoon, että valtamerisoutajat ylittivät Atlantin ensimmäisen kerran jo vuonna 1896. Hänellä oli viime kesänä välivuosi, mutta tämän vuoden suvena konkari johdattaa kolmen veneen seurueen jälleen Merenkurkun karikkoiseen maannoususaaristoon. Kesällä 2007 matka Prangliin sujui ongelmitta, mutta lepopäivän jälkeen paluumatkalle ensimmäistä kertaa soutaen lähteneet matkalaiset kohtasivat ennen Helsinkiä neljätoista metriä sekunnissa vastaan puskevan pohjoistuulen. Ingmanin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen suunnittelema ja rakentama vene on erittäin merikelpoinen" Haa, vikko puhkuu innolla. Merelle lähdettäessä aluksella pitäisi olla leveyttäkin runsaat 160 senttiä
Puolet osallistujista liikuttaa viisitoistapaikkaisten kirkkoveneiden airoja. kerran. Suuremmat soudut vuokraavat kokonaisia kirkkoveneitä perämiehen kera yritysjoukkueille, mutta oman paikan järjestäjän kirkkoveneen penkiltä löytää myös yksityinen henkilö. Halki Satakunnan "Satakunnan Kansansoutuun voi ilmoittautua vielä kolmannen soutupäivän viimeisen osuuden alkaessa. Useimmissa souduissa on vain kilpasarjat, mutta lyhyehköihin kisamittelöihin voi lähteä myös rennolla asenteella lopputuloksesta välittämättä. Tapahtumien luonne vaihtelee olympialuokkien pikamatkoista ja SM-titteleistä useita päiviä kestäviin retkisoutuihin. Kokemäenjokea Sastamalasta Poriin seuraava maakuntasoutu on erinomainen esimerkki leppoisasta soututapahtumasta, jossa kilpailuhenki on vaihdettu kesäiseen yhdessäoloon ja mai- Kirkkovene miehistöineen on perämiehen vastuulla. 38 RETKI heinäkuu 2009. Niihin voi osallistua niin perheen, kavereiden kuin työporukankin semien ihailuun. Loput retkeilijät KUVA KARELIA-SOUTU S kesken. Soutukalenterista puuttuu osa etenkin leppoisimmista mittelöistä, sillä tapahtumalistan päivitys vaatii soutujärjestäjien omaa aktiivisuutta. Viime vuosina retkisoutuun on osallistunut noin 1 200 soutajaa. Onneksi useat järjestäjät ovat ymmärtäneet kasvattaa tapahtumiaan tarjoamalla kilpasarjojen lisäksi retki- ja kuntosoutuja. Joissakin tapahtumissa eteneminen onnistuu soudun lisäksi melomalla. Mukaan pääsee helposti, sillä kirkko- ja soutuveneiden lisäksi matkaa voi taittaa myös kajakilla tai kanootilla" hehkuttaa , tapahtuman puheenjohtajana työskentelevä Marja-Terttu Ruohomäki. Airot kiidättävät veneitä suven jokaisena viikonloppuna eri puolilla Suomea toukokuusta syyskuulle. teema T E K ST I J O E L A H O L A Karelia-Soudun kirkkoveneiden yhteishenki tiivistyy viimeistään sulutusten aikana. KUVA KARELIA-SOUTU Retkisoututapahtumat keräävät sekä lajia vuosikymmeniä harrastaneet konkarit että soudun ensikertalaiset saman vesireitin äärelle nauttimaan luonnosta ja iloisesta yhteishengestä. uomen Soutuliitto listaa sivuillaan vuosittain runsaat kuusikymmentä soututapahtumaa. Kolme päivää kestävä Satakunnan Kansansoutu soudetaan ja melotaan heinäkuussa jo 25
Muroleen Soutu, 10 km, Muroleen kanava 25. Suurlohjan Soudut, 25 ja 50 km, Lohja Kainuun Soutu, 25 km, Sotkamo Ikaalisten 16. 8.9.8. 24. Kyläyhdistykset ovat perustaneet taukopaikkoja ja matkailuyrittäjät kohentaneet palveluitaan. Retkisoutu sopii koko perheelle. Koko soututapahtuma järjestetään talkoovoimin. Kokemäenjoella on neljä maitse ohitettavaa voimalaitosta, jotka muuttuvat liian ruuhkaisiksi, jos suuret kirkkoveneet lisääntyvät liiaksi" Ruoho, mäki pohtii tulevaisuutta. 5.7. 18.7. Jokireitti esittelee Satakunnan kulttuurimaiseman lisäksi luontoa: Kokemäenjoki soljuu Puurijärvi-Isosuon kansallispuiston halki ja soutajat pääsevät kosken kyytiin muutaman pienen virtapaikan lisäksi Ruskilankoskella ja Arantilankoskella. Kirkkoveneet etenevät viittä solmua eli noin yhdeksän kilometriä tunnissa. "Myös matkavauhti on retkisoudulle tyypillisen leppoinen. Sulkavan Suursoudut Retkisoutu, 70 km, Sulkava Mommilanjärven Soutelu, 11 km, Hausjärvi Pirkan Soutu, 35 km, Tampere Hiittisten Saaristosoutu, 11 km, Hiittinen Pirkan Retkisoutu, 17,5 km, Tampere III Turun saariston retkisoutu, 45 km, Turku III Turun saariston retkisoutu, 85 km, Turku Lähde: www.soutuliitto.fi/tapahtumakalenteri Karjalan kunnailla Pohjois-Karjalan vesireittejä seuraava Karelia-Soutu soudetaan tänä kesänä myös 25:ttä kertaa. Tänä kesänä Kokemäenjoella nähdään ohjelmasta innostuneita saksalaisia melojia" iloitsee Satakunnan , Kansansoudun puheenjohtaja MarjaTerttu Ruohomäki. 27.6. Vaikka voimalaitokset hidastavat kulkua joella, ne lisäävät porukan yhteishenkeä. "Joen virtaus voi olla voimakas, mutta kosket on helppo laskea. "Saksalainen televisioyhtiö teki viime vuonna soudusta jutun, jonka se näytti kotimaassaan. Kylpyläsoutu, 15 km, Ikaalinen 26. 25.7. Tapahtuma on pisin maamme useapäiväisistä retkisouduista: Pienveneet ja kanootit retkeilevät seitsemän päivän aikana 250 kilometriä Ilomantsin Mutalahdesta Liperiin. matkaavat Satakunnan mahtivirtaa sadalla soutuveneellä ja hieman runsaammalla joukkiolla kajakkeja ja kanootteja. Pienveneet muodostavat 150250 aluksen ryhmän, jonka vauhti määräytyy hitaimman soutajan mukaan" Piiroinen muistuttaa. "Karelia-Soutuun on osallistunut viime vuosina 1 2001 500 kirkkovenesoutajaa, jotka liikkuvat 4050 veneellä. Miehistöjen jäsenet vaihtuvat useasti, sillä ainoastaan kymmenesosa soutajista on mukana koko reitin" huo, mauttaa Raimo Piiroinen, joka osallistuu tapahtumaan kirkkovenesoudun johtajana. Molempien soutujen säilymismahdollisuudet näyttävät myös reitin suhteen turvatuilta, sillä seutujen vesistöjen kunto on parantunut merkittävästi neljännesvuosisadassa. Toivomme Satakunnan Kansansoudun kasvavan ja vahvistuvan, mutta kirkkoveneiden määrää emme aio juuri lisätä. Tärkeintä on muistaa soutaa ja meloa virtaavaa vettä , nopeammin, jotta alus on ohjattavissa" muistuttaa Marja-Terttu Ruohomäki. Soututapahtumia Satakunnan Kansansoutu 17.19.7.2009, www.satakunnankansansoutu.fi Karelia-Soutu 27.7.2.8.2009, www.kareliasoutu.fi Muita retki- ja kuntosoutuja kesällä 2009 27.6. Yöksi pysähdytään koulujen pihoille, jonne nousee osallistujien telttakylä. Kolmipäiväisen retken aikana edetään 109 kilometriä. Lähtöpaikka siirrettiin myöhemmin Lieksaan, jotta ylipitkä ensimmäinen soutupäivä tuulisella Pielisellä saatiin lyhemmäksi. 8.8. 27.6. Pielisen aallot eivät haittaa seitsemällä airoparilla kulkevia kirkkoveneitä, mutta reitti tuntui pienvenesoutajista liian vaativalta. Sekä Satakunnassa että PohjoisKarjalassa on ymmärretty vähitellen vesireittien matkailullinen merkitys, mikä on lisännyt seudun kuntien yhteistyötä. 28.6. Voimalaitosten ottama lisävastuu toiminnastaan näkyy myös Pielisjoen puhdistumisena. Kaveria autetaan aluksen siirtämisessä esteen toiselle puolelle ja talkoolaiset kuljettavat traktoreilla kirkkoveneitä patojen ohi. 1980-luvulla Kokemäenjoki oli monin paikoin uimakelvoton, mutta nyt retkisoutajat voivat pysähtyä virkistävälle pulahdukselle kaikkialla. Kirkkoveneestä voidaan yksi airopari korvata parilla nauravalla lapsella. · RETKI heinäkuu 2009 39. Majapaikan saa myös opinahjon sisätiloista, joten iltatanssien jälkeen ei välttämättä tarvitse kömpiä kangasmajaan. Kirkkoveneet aloittavat oman 205 kilometrin urakkansa kaksi päivää myöhemmin Lieksasta saapuakseen yhdessä pienveneiden kanssa Liperiin. Lähtöä jouduttiin joskus jopa siirtämään kovan tuulen vuoksi. KUVA KIMMO AALTO/SATAKUNNAN KANSANSOUTU Vuodesta 1990 lähtien pienveneet ja kajakit on ohjattu suojaisammalle Ilomatsista alkavalle joki- ja järvireitille. Valoisa tulevaisuus Juhlavuotta viettävien Satakunnan Kansansoudun ja Karelia-Soudun tulevaisuus näyttää hyvältä, sillä tapahtumiin saapuu osallistujia ulkomaita myöten. 9.10.7. 25.7. "Meille osallistuu tänä vuonna venekuntia ainakin naapurimaasta Ruotsista sekä Hollannista, jossa soutu on suosittu ulkoilumuoto" vakuuttaa puolestaan , Karelia-Soudun kirkkovenesoudun johtaja Raimo Piiroinen. Parkkolansaaren Soutu, 7 km, Soinilansalmi, Leppävirta 42. , Ensimmäinen Karelia-Soutu soudettiin Niilo Komun johdolla vuonna 1985. Silloin soutumatka oli nykyistä pidempi, sillä lähtö tapahtui Pielisen pohjoispäästä Nurmeksesta. "Kirkkoveneitä on ollut mukana nelisenkymmentä. 1.8
Alemman neopreenikannen tulee olla ehjä, jotta kokonaisuus on vesitiivis ja ruumaan pakatut varusteet pysyvät kuivina. Kumista ja muovista valmistetut kansiluukut taas käsitellään ajoittain silikonilla notkeuden säilyttämiseksi. Huolimaton rinkan pakkaaminen ei aiheuta vaaratilanteita, mutta kajakkiretkellä melojan ulottumattomissa olevat turvallisuusvarusteet voivat aiheuttaa hengenvaaran. PAKKAAMISEN PÄÄPERIAATTEET OVAT AINA SAMAT. elontamukavuus, kajakin kulkuominaisuudet ja turvallisuus ovat kaikki kytköksissä vesipelin pakkaamiseen. Murtumat ja halkeamat voivat aiheuttaa vesivuodon. Sama varustus ei välttämättä mahdu lainakajakkiin samalla tavalla kuin omaan. Polyeteenikajakeissa käytetään usein kahta päällekkäistä luukkua. koulutus T E K ST I J A K U VAT M I K KO N I K K I N E N Pakkaa kajakki oikein KAJAKIN PAKKAAMISTA ON HARJOITELTAVA, SILLÄ JOKAISEN KAJAKKIMALLIN KANSSA VARUSTEITA SIJOITETAAN ERI TAVALLA. Lastiluukut ja pakkaustilat ovat eri kajakkimalleissa aina erilaisia ja erikokoisia. Ennen melontaretkeä konkari sipaisee aurinkorasvaa iholleen suojaksi. M Vesitiiviitä pakkausvarusteita: www.uwkinetics.com www.pelican.com www.haglofs.fi www.ortlieb.de www.tatonka.com www.aquapack.net www.seatosummit.com 40 RETKI heinäkuu 2009. Lastiruuman voi täyttää vedellä ja näin todetaan mahdolliset vuodot. Alla on neopreeniluukku, jonka päälle tulee vielä kansiluukku. Yksinkertaisimmillaan irtonainen lasti ruumassa voi aiheuttaa vain epämiellyttävää ääntä, mutta pahimmassa tapauksessa se vaikuttaa kajakin käyttäytymiseen melottaessa. Lisäksi kajakkien laminointi tai ruuvikiinnitykset kajakin runkoon tarkistetaan ajoittain muiden läpivientien tapaan. Kansiluukkujen käyttöön on tutustuttava ja huomioitava niiden käyttö ja huolto. Huonosti pakattua kajakkia voi verrata hankalasti kannettavaan rinkkaan, josta roikkuu ja riippuu putoamassa olevia varusteita. Suurikokoinen kansilasti voi vaikeuttaa melomista, sillä se voi toimia purjeen tapaan tuulisella kelillä ja vaikeuttaa suunnassa Varusteiden lajitteleminen erivärisiin säkkeihin helpottaa niiden käyttämistä. Liian painavaksi lastattu keula saa kajakin kyntämään
Melaparkki tarkoittaa sitä, että mela sidotaan narulla kajakkiin kiinni. Jos painopiste jää liian korkealle, kajakista tulee kiikkerä melottava. pysymistä. Kajakin tyhjennysvälineeksi sopii äyskäri ja hankalammissa oloissa tyhjennyspumppu. Samalla kokeillaan myös aluksen melontaominaisuuksia, joten pelkällä kuivalla maalla pakkailu ei riitä. Kun paatti lastissaan painaa paljon, on sen nostaminen rantaan vaikeaa ja varsinkin lasikuitupaatit ovat alttiina vaurioitumaan. Se korostuu erityisesti kapeissa meripaateissa: jokikajakit ja suuret kaksikot eivät ole yhtä alttiita painon sijoittelulle. Oman kajakin kantavuutta kannattaa testata, jotta tietää mitä kyytiin mahtuu ja mitä paatti kantaa. Meri- ja retkikajakeissa on lastitilaa sadasta kahteensataan litraa, joissakin malleissa jopa enemmän. Kajakkia ei saa ylikuormittaa, mutta toisaalta retkikäyttöön tarkoitetut kajakit kantavat kymmenien kilojen lastin, joten pitkälle retkelle kuormaamista ei kannata myöskään pelätä. Huolellisesti pakattuna se kelluttaa erinomaisen hyvin. Huolellisesti käytettynä se kestää monilla retkillä. RETKI heinäkuu 2009 41. Tyhjänä kajakin kelluttavuus on selvästi huonompi ja sitä voi parantaa ilmapusseilla tai vaikka melontasäkeillä. Melaa ei saa sitoa kiinni melojaan tai liiveihin, sillä pelastautumistilanteessa viritykseen voi sotkeutua hengenvaarallisesti. Mu Minigrip-pussi on oiva ja edullinen pakkausvaruste. Kun meloo järvillä tai merellä, on varsinkin lastatulla kajakilla varottava kovassa merenkäynnissä rantakallioita ja niiden lähellä olevia virtauksia, sillä aallokossa siellä on murskautumisvaara. Ne ovat pelastustoimia kuten kyytiin kapuamista tai pelastuslautan tekemistä varten. Niiden kanssa tulee ehdottomasti välttää kovaa pistekuormaa, jota aiheuttavat kivet, kannot ja muut epätasaisuudet kovalla alustalla. Kajakin melontaominaisuudet eivät kärsi raskaasta lastista niin merkittävästi kuin sen muu käsitteleminen vaikeutuu. Loppuvedet saa poistettua pesusienellä. Harjoittele kajakin melomista vesilastissa hätätilannetta varten. Väärin sijoitetut kansilastit tai turvavarusteet ovat myös oma turvallisuusriskinsä. Niiden kiinnikkeitä ei ole mitoitettu lastatun kajakin kannattelemiseen. Huonosti sijoitettu lasti voi haitata tai estää kajakkiin kiipeämistä. Melojan ulottumattomissa oleva heittoliina hankaloittaa pulassa olevan kaverin hinaamista. Muista Painopiste alas Kajakkiin varusteet sijoitetaan siten, että painavimmat tavarat ovat lähellä lastiruuman pohjaa. Joki- ja koskireiteillä tarvitaan kypärä pään suojaksi. Moni pakkaa varusteensa kajakkiin omien mieltymystensä mukaan, mutta yleispätevänä ohjeena voisi pitää sitä, että ruokatarvikkeet ja keittimet löytyvät samasta osastosta ja vaat- KAJAKIN KANSIKÖYSISTÖÄ ei ole tarkoitettu kajakin nostamiseen eikä pakkaamiseen. Hiushalkeamat gelcoatissa eli lasikuidun pintakerroksessa johtavat ajan mittaan lisävaurioihin. Lisäksi painolastia jaetaan niin, että keula jää hivenen perää kevyemmäksi, ettei se sukella ja kynnä aallokossa
Materiaalivaihtoehtoja on monia. Tärkeintä on tunnistaa, mitkä säkeistä on tarkoitettu ulkokäyttöön ja mitkä lastiruumaan sijoitettaviksi. Kansilastina on useimmiten kartta, heittoliina, melakelluke, juomapullo ja kompassi. 42 RETKI heinäkuu 2009. Istuma-aukkoonkin voi asettaa tavaraa, mutta ne on oltava kaikki vesitiiviisti pakattuja. Sinne voi sijoittaa pienet evästarvikkeet, aurinkorasvan ja muita pikkutarvikkeita. Tuhdista kumimaisesta truck tarp -kankaasta valmistettu säkki ei taivu ahtaaseen ruumaan yhtä kätevästi kuin telttakankaan tapaisesta, ohuesta polyesterista valmistettu pussi, joka ei vastaavasti kestä hankaantumista kansilastina. Samoin meriretkellä tarvittava juomavesi tai juomat voidaan laittaa keula- ja kärkipiikkiin. Joissakin kajakkimalleissa on myös niin sanottu päivätarvikelokero joko istuma-aukon edessä tai heti sen takana. LÄHDE Suomen Kanoottiliiton turvaryhmä 2002 Kuminen lastiluukku on oikein suljettuna vesitiivis. Liian täyteen ahdetut säkit sen sijaan vaikeuttavat pakkaamista ja vievät myös hukkatilaa. Vesitiiviisti talteen Vesillä liikuttaessa on osa varusteista pakattava vesitiiviisti. Majoitusvarusteita tai vaihtovaatteita ei tarvita melontapäivän aikana, joten ne voivat olla useammin käytettyjen varusteiden takana. koulutus Melojan varusteet kelluntaliivi tai kelluntapukine päähine kylmällä kelillä vesitiiviisti pakatut vaihtovaatteet ja pyyhe pieni pakkaus hätävararuokaa juotavaa rannesuojat melontarukkaset tai neopreenihanskat melonta-anorakki tai muu vedenpitävä takki (pelastautumispuku) melaparkki melakelluke varamela kartta ja varakartta vedeltä suojattuna pilli heittoliina hätäraketti merkinantosoihtu puukko hypotermiapussi ensiaputarvikkeet puhelin vesitiiviisti pakattuna korjausvälineet: muun muassa ilmastointiteippiä, rautalankaa, ruuveja ja muttereita Kajakin varusteet keulassa ja perässä tartuntakahvat ja kansinarut tyhjennyspumppu litran vetoinen muovikippo ja kuivaussieni aukkopeite hinausköysi kiinteänä kajakissa tutkaheijastin avomerimelontaa varten kompassi valkeaa valoa näyttävä valaisin Huomaa, että kirkkaat värit asusteissa ja heijastimet kiinnittävät muiden vesillä liikkuvien huomion. Ne eivät saa myöskään liikkua tai irrota niin, että ne haittaisivat hätätilanteessa kajakista poistumista tai että ne pääsisivät kellumaan karkuun kajakin kaaduttua. Polttoaineet pidetään ruokatavaroista erillään, samoin muut haju- tai makuhaittoja aiheuttavat aineet. Vaatteet ja majoitusvälineet pakataan vesitiiviisiin säkkeihin. Luukkujen ja kannen läpivientien vesitiiveys tarkistetaan ajoittain vaikka täyttämällä kajakki vedellä, jolloin vuotokohdat paljastuvat. teet omastaan
Valinnaisopinnoiksi voit valita erikoispuiden kaatopalveluja, puun jatkojalostusta, metsäenergian hankintaa tai opastus- ja neuvontataitoja. Pilli on elintärkeä merkinantoväline hädän hetkellä, mutta myös muissakin tilanteissa. Taskuja voi tarvita myös kameralle tai eväspatukoille. Silloin kaikkiin suuntiin heijastava valo on minimivaruste ilmoittamaan aluksesta muille kulkijoille. Arvostatko metsäluontoa ja itsenäisen työn vapautta? Värikoodit, eriväriset säkit tai muu merkkaaminen helpottavat varusteiden tunnistamista. Näitä voi käyttää mainiosti kameroiden, muun retkielektroniikan tai optiikan kuljettamiseen erittäin turvallisesti, vesitiiviisti ja iskunkestävästi. Kouluttaudu METSÄPALVELUJEN TUOTTAJAKSI Metsäalan perustutkinto 120 ov / 3 lukuvuotta Koulutuksen sisältö on metsänhoitoa, puunkorjuuta, pienkoneiden huoltoa ja metsäkuljetusta. Vaikka moni liikkuu vesillä yksin, se vaatii melojalta merkittävää taitotasoa, kokemusta sekä asianmukaisia varusteita juuri oikeassa paikassa. Kaikkein tärkein on asiantunteva melontakaveri. Toisaalta pimeässä tai muuten huonossa näkyvyydessä melomista tulisi välttää sellaisilla alueilla, missä on suurempia aluksia liikenteessä. Yksin meloessa on aina suurempi riski joutua pulaan. Vesitiivis salkku pitää elektroniikan ja optiikat suojassa kosteudelta ja kolhuilta. Toisaalta niiden käyttäminen helpottaa joka tapauksessa varusteiden erottelua, joten tuttuun marketin pussiin voi sulloa vaikka likapyykkiä. Kondenssikosteuden vuoksi sinnekin sujautetaan kosteudenpoistajapussi, joita saa elektroniikkaliikkeistä. · RETKI heinäkuu 2009 43. Pakkausten tiiviys tuo mukanaan toisen ongelman, kondenssikosteuden. Se varmistaa pienen aluksen näkyvyyden suurempien tutkassa. Osan varusteista voi pakata koviin muovisalkkuihin, jotka suljetaan vesitiiviisti. Pilaantumisen välttämiseksi erilaiset suljettavat muovikorit tai rasiat sekä riittävä tuulettaminen ovat lähes ainoita keinoja retken ruokahuollon suunnittelun lisäksi. Käyttöolosuhteista riippuen liiveistä tulisi löytyä paikka puukolle ja heittoliinalle sekä pillille. Jos suuntaa jokireitille, missä on vaativampia koskia, on varmistettava, että liivien noste riittää. Joillakin pakkauspussivalmistajilla on myös läpinäkyvillä ikkunoilla varustettuja säkkejä, jolloin sisällön näkee pussia avaamatta. Opinnot alkavat 11.8.2009 Hakulomake: www.fai.fi tai kysy lisää 050 596 2831 TÄYTÄ HAKULOMAKE HETI! Luonnonvara- j ympäristöala ja i Metsäkouluntie 60, 31350 LIESJÄRVI Turvallisuusvarusteet melojalle Riittävästi kelluttavat pelastusliivit ovat tärkein yksittäinen varuste melontaretkellä. Joskus retkellä tulee suunnistusvirheitä, myöhästymisiä tai muita pakkotilanteita, joiden johdosta matkaa joutuu taittamaan pilkkopimeässä. Opiskelu on edullista: opiskelijalle kuuluu maksutta aamupala, lounas ja päivällinen sekä asuntolapaikka 2 hengen huoneessa. Underwater Kineticsin ja Pelican Casen valmistamissa laukuissa on sulkumekanismin varmistamismahdollisuus, joten laukut eivät avaudu edes vahingossa. Kun aallokko nousee, turvaa melaparkki melan mukana pysymisen. Avomerellä kajakin kannelle asennetaan tutkaheijastin. Pakkauspusseihin tai lastitiloihin tiivistynyt tai kosteiden varusteiden mukaan joutunut kosteus kiusaa ja se pilaa helposti esimerkiksi tuoreita elintarvikkeita. Tavallisten muovipussien heikkoutena on kestämättömyys ja sulkemismekanismin puuttuminen. Minigrip-pussit ovat niistä kätevimpiä, monikäyttöisiä, kohtuullisen tiiviisti suljettavia ja kestäviä. Niitä ei kuitenkaan voi altistaa kansilastissa jatkuvalle kastumiselle varsinkaan suolaisilla vesillä melottaessa. Tuoretavarat on syytä käyttää ensimmäisenä, kun parhaiten kuljettamista kestäviä juureksia tai kuivamuonaa voi kuljettaa mukanaan kauemmin. Yksi käytetyimmistä konsteista varusteiden suojaamiseen on muovipussi. Lisäksi niitä valmistetaan eri kokoisina. Kovemmassa merenkäynnissä tai tuulessa ei kaveria usein tavoita huutamalla, mutta pillin ääni kantaa pitkän matkaa. Kesällä aurinko lämmittää lastiruuman todella kuumaksi, mikä myös aiheuttaa elintarvikkeiden pilaantumista. Varamela on sijoitettava helposti saavutettavaan paikkaan, mistä sen saa myös riittävän nopeasti irti. Kadonnut mela tarkoittaa välitöntä vaaratilannetta niin kauan, kunnes mela tai varamela on hallussa. Liivien on pysyttävä paikallaan eivätkä ne saa nousta suun eteen, kun niiden varassa kellutaan. Niissä on huolehdittava tiivisteen kunnosta ja ettei sen väliin jää roskia
päiväretki TEKSTI JA KUVAT VILLE SIEKKINEN Lempoisten vesillä ja poluilla Pelastuspuvussa kellunta on rentouttava tapa nauttia virtavesistä. PARIKYMMENTÄ MINUUTTIA TAMPEREEN KESKUSTASTA JUNALLA, LINJA- TAI HENKILÖAUTOLLA ETELÄÄN VIE VEDEN YMPÄRÖIMÄÄN LEMPÄÄLÄN KUNNAN KESKUSTAAN. Alun perin kanavasta kulkivat ihmiset ja tavarat. Pieni poikkeaminen kiireettömälle ohiajajalle palkitaan. Metsissä viihtyy liito-oravia ja Hervannanmaalla on monipuolisen linnuston johdosta suojeltua suota. Junaradan valmistuminen vähensi laivarahtia, mutta Lempäälä pysyi kauttakulkupaikkana rautatieasemansa ansiosta ja tukkeja uitettiin kanavan läpi vielä pitkään. Lempäälä on ollut suosittua asuinaluetta kivikaudelta asti, mistä kertovat monet muinaislöydökset. ·K A R TAT M oottoritien valmistuttua jäi Lempäälä sivummalle valtaväylän varresta, kun entinen kylää halkonut tie hiljeni liikenteeltä. Nykyisellään kanava on lähinnä huviveneilijöiden käytössä. Kanavan vedenpintojen ero on reilut kaksi metriä. Lempäälän luonto on talousmetsien ja peltotilkkujen täyttämää tyypillistä pirkanmaalaista maisemaa. Tampereen teollisuuskaupungista kulki 1800-luvulla tärkeä vesireitti kohti Hämeenlinnaa. Toki läpi kulkee edelleen kesäisin säännöllinen laivavuoro Tampereen ja Hämeenlinnan välillä. 44 RETKI heinäkuu 2009. VEDET, RETKEILYREITIT JA PALVELUT TEKEVÄT SEUDUSTA MAINION PÄIVÄKOHTEEN. Keskustan eteläpuolella Rikalassa on 1700-luvulla kesken jääneen kanavatyömaan jäljiltä pitkät uoman alut ja Pyhällön vuorelta löytyy näkötorni. Lempäälän kohdalla laivat kulkivat kanavaa ohi noin kuusikilometrisen Kuokkalankoskien virtaveden
Akanvirtaan juuttumiselta ja muissa ongelmissa apua saa mukana seuraavalta turvaveneeltä. · RETKI heinäkuu 2009 45. TIETOREPPU LEMPÄÄLÄ JA KUOKKALANKOSKET Lempäälän keskustassa on lyhyille retkille Hakkarin uimarannan uusi laavu suojaa retkeilijää. Menevää melontaa Kanavan kaivaminen 1800-luvun lopulla teki Lempäälän keskustasta eräänlaisen saaren. Myöhäisen keskiajan peruja olevan tielinjan varrella on maalaistunnelmaa ja useita pieniä museoita kävijää viihdyttämään. Lisätietoa Lempäälän kanavasta: Merenkulkulaitos www.fma.fi Laivayhteys: Hopealinja Oy www.hopealinja.fi Koskikellunta: www.koskikellujat.fi Pirkan taipaleesta lisätietoa tarjoaa Pirkanmaan virkistysalueyhdistys ry www.pirkanmaanvirkistysalueyhdistys.fi Uoman kavetessa kellujan vauhti kasvaa. Polkuja ja teitä Lempäälän keskustasta alkaa 32 kilometrin mittainen Birgitan polku. Kun makaa vedessä lämpöhaalari, pelastuspuku ja pelastusliivit päällä ja rantapuiden latvat liukuvat näkökentän yli, on veden menossa todella mukana. Asfalttista reittiä voi mukavasti polkea tai rullaluistella perille asti. Paikallinen yritys houkuttelee laskemaan vajaan puolentoista kilometrin matkan alas Kirkkojärveen pelastuspuvussa. Virran tekemän täyskäännöksen jälkeen on Hakkarissa Koivunokan uimarannalla toinen laavu tauon pitämiseen. Lempäälän keskustan tuntumassa kulkee myös Kuokkalan museoraitti. Nykyisin Kuokkalankosket ja Lempäälän keskustan kierto toimivat mainiona melontareittinä, ja Lempäälässä on useita yrittäjiä, jotka vuokraavat sekä kanootteja että kajakkeja retkeilijöille. Aina sulan veden aikaan tarjolla oleva palvelu erottuu edukseen kaikista muista vesillä liikkumisen muodoista. Melojan onkin syytä ottaa huomioon siimojaan uittavat kalastajat. Vettä pitkin meloen tai soutaen matkaa on reilusti, noin neljäkymmentä kilometriä, mutta Hopealinjan laivat kuljettavat matkan vajaassa kolmessa tunnissa. Kelluen vesille Kuokkalankoskien rauhallisesti virtaava vesi tarjoaa mahdollisuuden harvinaiselle kokemukselle. Lähes koko Ahtialanjärvi on luonnonsuojelualuetta sen linnuston vuoksi. Herralankoskella on kalamiesten laavu, joka on kaikkien käytössä taukopaikkana. Loppumatkan pääsee laskemaan verkkaista virtaa Kirkkojärvelle ja kanavan alapäähän, minkä läpi voi nousta takaisin lähtöpaikkaan. paljon aktiviteetteja. Samoin linja-autoyhteydet ovat vilkkaat. Kuokkalankosket on monen muun virtaveden tapaan muinoin perattu. Vedet ja retkeilyreitit antavat paljon valinnan varaa. Matkalla on useita laavuja, kotia sekä nuotiopaikkoja. Retkeilyreitti on helppoa ja hyvin merkittyä kuljettavaa. Pohjoispuolelta kiertävät Kuokkalankosket, josta Vanajavesi virtaa kohti Pyhäjärveä ja Tamperetta. Junat pysähtyvät sekä etelästä että pohjoisesta tullen kiitettävän usein asemalla. Ennallistaminen on samalla muuttanut virtaamaa niin, että ylävirtaan ei lihasvoimin enää vettä pitkin nousta. Kolmas mahdollisuus on lähteä Kangasalaa halkovalle Kaarinan polulle. Nyt on jälleen otettu asiaksi ennallistaa virtapaikkoja kalakantoja ajatellen. Tampereelle 20 km, Hämeenlinnaan 60 km, Helsinkiin 160 km Lisätietoa: www.lempaala.fi Birgitan polku 32 km (tarkemmin Retki-lehti 3/2006) Lempäälän keskustan kierto meloen on noin seitsemän kilometriä. Pohjoispäästä Birgitan polkua voi jatkaa Pirkan taipaleen reittiä etelään kohti Valkeakoskea tai pohjoiseen Kurun ja Virtain suuntaan. Ainoana haasteena on Herralankoski ja säännöstelypato. Kanavan suulta päästään Ahtialanjärven kautta kauniiseen uomaan, jonka rannoilla seisoo omakotitaloja. Vuoden retkikohteeksi 2006 valittua Birgitan polkua on jaksettu ylläpitää ja parantaa edelleen. Uudistuksen yhteydessä 2000-luvun puolessavälissä laskettavissa ollut kouru muuttui vauhdikkaaksi koskeksi, josta ei tavallinen meloja selviä kaatumatta. Kapeikoissa vauhdin kasvaessa käännetään jalat menosuuntaan suojaksi, mutta muutoin kellunta on vapaata. Kalamiesten iloksi eväkkäät ovat löytäneet kosken uudelleen. Korjausyrityksistä huolimatta uutta ränniä ei ole saatu melottavaan kuntoon, joten kulkupeli on kannettava patosillan yli. Koko matkan Tampereen keskustasta Lempäälään kulkee turvallinen kevyenliikenteenväylä. Etelässä Birgitan polulla on laavu, grillauspaikka ja erikseen varattava korsu sekä sauna
Joissakin kulttuureissa pyhiinvaeltajat etenevät jopa maahan heittäytymällä noustakseen pystyyn vain uutta heittäytymistä varten. Retkilläni yritän välttää suorittamista aina viimeiseen asti: sitä joudun tekemään ihan tarpeeksi kellokortin määräämänä työviikkona. Turusta ja Helsingistä saapuneet linja-autovuorot yhtyivät hetki sitten Huittisissa ja nyt yritämme jakaa yhteisiä varusteita tasapuolisesti kaikkien kannettavaksi. Kiirehtimisen vastustajana olen silti suostunut fyysiselle pikamarssille. Tältä pohjalta fyysinen rääkkimme tuntuu oikeutetulta, vaikka tiedän, että reissusta tulee todellinen tuskien taival. RETKI heinäkuu 2009. Tai oikeastaan idea on minun, mutta näin sain houkuteltua seurakseni entiset suunnistuskaverini. Otan hämmästyneenä metallisen aterimeni takaisin. Runsaan 140 kilometrin mittaiseen taipaleeseen on käytettävissä aikaa vain kaksi ja puoli vuorokautta. Olemme lähdössä patikoimaan Pyhän Henrikin tien pyhiinvaellusreittiä Kokemäeltä Turkuun. kotimaanmatka T E K ST I J A K U VAT J O E L A H O L A P PYHÄN HENRIKIN TIE SEURAA PIISPA HENRIKIN JA TALONPOIKA LALLIN VAIHEITA KOKEMÄELTÄ TURKUUN. Itsensä koetteleminen sekä kärsimyksen kautta oman Jumala-suhteen tutkiminen kuuluvat pyhiinvaellukseen. Olen lusikoinut sillä retkievääni jo yli kymmenen vuoden ajan, joten aion pärjätä luottolusikalla tälläkin reissulla. Neljän hengen seurueemme istuu aamun ensimmäisessä bussissa matkalla Kokemäelle. PYHIINVAELLUS VOI OLLA SAMANAIKAISESTI HENGELLINEN, HENKINEN JA FYYSINEN KOKEMUS. "J 46 ätkällä on armeijan lusikka-haarukka mukana! Tämän sä saat kyllä kantaa ihan itse" kaverini , kommentoi räväkän naurun saattelemana. Hän suostuu kuitenkin sullomaan reppuunsa pienen polttimen ja siihen ruuvattavan kaasupatruunan
Ensimmäinen parin peninkulman osuus Köyliönjär- RETKI heinäkuu 2009 47. Punatiilinen kappeli kohoaa puistopuiden ympäröimänä Kokemäenjoen partaalla. Kirje Efesolaisille 5:15 (vuoden 1938 käännös) "Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niin kuin tyhmät, vaan niin kuin viisaat." · K A R TAT Nykyinen pyhiinvaellusreitti viitoitettiin maastoon ensimmäisen kerran vuonna 1979, mutta reittimerkinnät huolletaan vuosittain. a im e n t Piispan perässä Bussin kadotessa horisonttiin pysäkille kaartaa tilaamamme taksi. Legendan mukaan surma tapahtui tammikuussa 1156, mutta vuosilustoista tehdyn iänmäärityksen mukaan vanhimmat rakennuksen hirret on kaadettu vasta talvella 14721473. Tiedän retkikumppaneideni olevan kovassa kunnossa, ja että olen selvästi porukan heikoin lenkki. Toivottavasti olen oikeassa, sillä kaulassani roikkuu ylimääräisenä taakkana myös parin kilon kameralaukku. Retkilläni yritän t l i i n välttää suorittamista t ä u t a t aina viimeiseen asti. Perimätiedon mukaan piispa Henrik saarnasi täällä juuri ennen Lallin kirveeseen päättyneen maallisen taipaleensa loppumista. Kaverini ovat siihen tottuneempia, joten he ovat pakanneet mukaan vain muoviset lusikat. Olen sitä mieltä, ettei selviytymiseni voi olla muutamasta grammasta kiinni. Katson edelleen kädessäni kiiltävää lusikka-haarukkaa. En ole tottunut laskemaan grammoja kantamuksestani. Pyhän Henrikin tieksi kutsuttu vaellusreitti alkaa saarnahuoneen pihalta. Ovet on lukittu visusti, mutta onnistumme kurkkimaan sisälle nähdäksemme vanhan hirsikehikon. Mietin, miten voin pysyä näiden huippujen tahdissa. Kuljettaja puistelee päätään aikeillemme, kun hän kyyditsee meidät viiden kilometrin päässä sijaitsevalle Piispa Henrikin saarnahuoneelle. Alkuperäisistä opasteista on silti vielä jotain jäljellä. Omien voimavarojen testaaminen ja uuteen retkikohteeseen tutustuminen saavat jännityksen nousemaan pintaan
Ukkonen jyrisee järven laidalla ja rajuilman reunaman Matka taittuu pikitietä Pitkäjärven liikunraskaat pisarat ropisevat veteen. runsaan kilometrin päässä sijaitSurmapaikasta kehkeytyi keskisevalla laavulla ja kaivolla, vaan ajalla merkittävä pyhiinvaellustäy tämme juomaleilimme kohde, jonne rakennettiin pieni urheilukentän laidan vesihakappeli. 7 kertaa 12 metrin kokoiIlmiinjärven rannalla sen rakennelman perustat. Vaellusreitti on perustettu Työnnämme veneen vesille ja herrasmiehinä annamme seuvuonna 1979, mutta Pyhän Henrikin pyhiinvaellusyhdistyksen rueemme ainoan naisen Sanna Heinosen soutaa meidät perille. kappelin jäänteet. Saari on edelleen katolilaisten luonnontietämyksellään, sillä hän esittepyhiinvaelluskohde ja saarella pidetään Köyliönjärven Kirkkokarin lee hautapaikkaa reunustavat kasvit kanjokakesäinen muistomessu juhannusta metsiköstä erottuu pienen gaskortteiksi. Pientä luotoa on kutsuttu Olemme varautuneet reissuun paksulla nipulla tarkkoja maastomyös Piispa Henrikin saareksi sekä Kirkkoluodoksi, sillä legenkarttoja, mutta punaisilla nauhoilla tolppiin ja puihin viitoitettua dan mukaan Lalli surmasi piispan karin edustalla. Vaikutumme kirkkokarin historiasta perustettu jo keskiajalla pienelle ja hämyisestä tunnelmasta. Erotamme saarelta nalla. Laiturissa odottaa Kirkkokariksi ristitty souvaalitaan järven itälaidalla museotienä. Taivas synktaopistolle, josta alkaa Hiipireittinä tunkenee ja valo tuntuu loppuvan täysin suunettu retkeilytaival. Oranssit muovinauhat ja niiden piispansalamoinnilta. Kokemusta saarelle, jonka edustan jäällä Lalli riisti legendan mukaan Surmasaaren täydentävät mahtavat ukkosen jyrähdykpiispa Henrikin hengen vuonna saarnahuone set, mutta säästymme itse pahimmalta 1156. matkan samannimiseen saareen. tytti vuonna 1955 saarelle Tuhkanummella pysähdymPyhän Henrikin muistomerkin me hetkeksi rautakautiselle kalja sen eteen pienen alttaripöymistolle. Kaverini hämmästyttää dän. Kuninkaanmännyn juurella Köyliön seurakunta pys24.6.1775. tiehoitokunta tarkastaa reittimerkinnät joka vuosi. Pyhättö on karheutensa vuoksi aikoinaan tiskiharjoina. Löyhan kelohongan kylkeen detyt hirrenpalat on ajoion kiinnitetty kyltti, jonka tettu 1400-luvulle ja vanmukaan Kustaa III ruohimmat rahat sijoittuvat kaili seurueineen kyseisen 1370-luvulle. matkakumppanini Olli Ne on kaivettu esiin vuoMattila opastaa meidät den 1904 kaivauksissa, metsän siimekseen. kotimaanmatka Pyhän Henrikin tie on viitoitettu maastoon oranssein muovinauhoin ja risteyskohdat puisin piispaviitoin. Pyhiinvaellus voi olla samanaikaisesti hengellinen, henkinen ja fyysinen voimainkoetus. velle noudattelee lähinnä keskiajalta periytyvää Huovintietä, jota Köyliönjärvellä. taivalta on yllättävän helppo seurata. Hän jolloin paikalta löydettiin tietää seudun jo liki unohmyös rahoja, lasihelmiä detun nähtävyyden: vanja ikkunan jäänteitä. kuvat johdattavat meidät Taren rantaan Palaamme takaisin mantereelle ja 48 RETKI heinäkuu 2009. Niitä on kuulemma käytetty edeltävänä sunnuntaina. tuvene, jolla pyhiinvaeltajat voivat soutaa parin sadan metrin Aloitamme reippaan kävelyn reppuinemme kohti etelää. Emme poikkea rien puiden verhoamasta Kirkkokarista
Tunnen voimieni loppuvan täysin. Ah, sitä munkkien määrää. En jaksa nostaa sitä enää pystyyn vaan katseeni laa- RETKI heinäkuu 2009 49. Onniskin yksimielisesti jatkaa taivalta Vaskijärven luonnonpuiston laitun mutustelemaan vain yhden makkaran ennen kuin kömmin dalle. seuraamme kansallismaisemaksi valitun Köyliönjärven itälaitaa kohti etelää. Pääni riippuu raskaana Poikkeamme Kivisillansuolla, jonka turpeista löydettiin hartioilla. Kirkkokarilta aina Nousiaisten kirkolle pyhiinvaellusreitti seuraa piispa Henrikin ruumissaaton reittiä. lussa hankkimat rakot, joita jouduttiin hoitamaan kotimaassa sairaalan vuodeosastolla. Minulla alkaa olla yhä enemmän vaikeuksia pysytellä toisten tahdissa. Matkaa on taitettu vasta vajaa tautuu vaimea poran ääni, jota vanha kansa kutsuisi rukin surimaraton, joten hiertymien kanssa on elettävä vielä runsas sata naksi. h v l s o . Pikitie johdattaa meidät Huovinrinteen juurella sijaitsevan Porin Prikaatin portille. Muistan kuitenkin vilkuilla karttaa hetkittäin otsalampun valossa. Iloksemme sotilaskoti on auki. kauriin ja jäniksen. Tunnistan äänen aiheuttajan kehrääjäksi. Asutuksen saartama lampimainen kaltio on tuottoisuudeltaan Suomen kolmanneksi suurin. Pidän tauot minimissä, jotta pääsen edes hetkeksi muiden edelle. Olen vaeltanut päivän aikana 70 kilometriä. Nyt on armeijan isosta lusikasta hyötyä! Kankaanpäässä pulppuaa Kustaa III:n mukaan nimensä saanut Kuninkaanlähde. Kangasmaan sisuksista purkautuu peräti 7 000 kuutiota pohjavettä vuorokaudessa. haa jalkaterieni kohdalla. Myös juomavesi alkaa loppua jokaisesta letkupussista. Taren rantaan on varattu soutuvene pyhiinvaeltajien vapaasti käytettäväksi. Upean siivekkilometriä. Hoipun Vaskijärven rantaan täyttämään vesipulloni. Elämänhalu houkuttaa jatkamaan Hoipertelen tietä verkkaisin askelin eteenpäin. Tuemme jälleen kyläkauppiaan sinnikkyyttä: Ostan litran jäätelön, josta poistan linkkuveitsellä päällyspahvin. Nukahdan huomisesta kesTapaamme alkuyön hämyssä niittyä halkovan valkohäntäkeytyksestä varmana. Mieleeni tulee väkisinkin kaverini Viron sotilaskilpaikään kohtaaminen antaa askeliin hetkeksi puhtia. Aamulla tamatta seurueen viimeiseksi. Muutaman kilometrin päässä odottaisi Yläneen Köyliönjärven Kirkkokarille eli piispan surmapaikalle on parin sadan metrin soutumatka mantereelta. Epäilen matkani päättyvän tähän, enkä usko mitenkään pääseväni Turkuun. Kesäyö koettelee Surmapaikasta r a k s kehkeytyi keskiajalla h y s i merkittävä t ä pyhiinvaelluskohde. Päätämme kuitenlaavulle, jossa ystäväni ovat istuneet nuotiolla jo tunnin. Lopulta päätämme, että jokainen Keskiajan keino kulkee omaa tahtiaan yösijaksi sovitulle taukopaikalle. Korviini kanhuolletaan teipeillä ja tekoihoilla. makuupussiin hyönteisverkon alle. Ohitamme Yttilän Ottan kulttuuripolun ja kalmiston, kun siirrymme Kankaanpään kylään. Juon Munkkiparatiisin lisäksi jalat ovat auki: Ensimmäisiä rakkoja ahnain kulauksin ja kapuan hitaasti takaisin tielle. Vanhan pariskunnan pitämä puoti on palveluineen sykähdyttävä siirtymä 1980-luvun Suomeen. Kuhankuonon retkeilyreitistöön kuuluvalla soratieosuudella letka venyy. voimat ovat palanneet. Väsymys ja matkaa, vaikka onnun jokaisella askeleella. Jään autKuuden tunnin uni tai iltarukous tekee ihmeitä. kirkkopolulla Leposaaren laavu ja Luontokapinetin takanakin olisi kohta Saavun viimein hieman ennen kolmea Vesiraumanmäen uuden asutusalueen alle jäävä taukopaikka. Ostan ison kimpaleen palvilihaa, jota pureksin autuaana pihassa selälläni lojuen. Grilli on juuri sulkenut ovensa, joten kaivattu vatsantäydennys jää omien eväiden varaan. Saavumme iltakymmeneltä Yläneen keskustaan. jalkojen kipu on hirvittävä yhdistelmä. Alkumatka on ollut lähes täysin pikitietä, mutta Huovinrinteeltä Yläneelle saamme tallustaa liki pari peninkulmaa soralla ja muutamia kilometrejä jopa ihanalla metsäpolulla. Pysähdymme lounaalle piskuisen kyläkaupan luo
Pyhiinvaellusreitti seuraa kallioisella seudulla vain heikkoa uraa, mutta Pyhän Henrikin tie on haluttu linjata mahdollisimman lähelle alkuperäistä reittiä. Toisaalta kaverini ovat niin rautaisessa kunnossa, että he tietävät pysyvänsä lämpiminä reippaalla kävelyllä. Toisen mietteet ovat tulleet tutuiksi viikkojen erämaavaelluksilla sekä Himalajan jakkipoluilla. Sateen piiskatessa maisemaa muut eivät haluaisi edetä yhtä hitaasti, sillä grammanviilaajilla on mukanaan vain olemattomat sadevaat- Olen vaeltanut Veli-Petterin kanssa yhdessä satoja ellen tuhansia kilometrejä. Emme kuitenkaan odota vielä kyytiä vaan lepuutamme vain hetkisen jalkojamme. Epäilen matkani ä n a a i päättyvän tähän. Päätämme jakaantua kahteen ryhmään ja kohdata illalla Suokullan reitin laavulla. ä v h Ota vuoteesi ja käy. He ovat tehneet jopa lisälenkin Mynämäelle ravintolaan ja kauppaan. Nousiaisten pappilan luhdin katoksessa vietetty yö on takana ja Nunnapolku odottaa viimeisen päivän taipaleelle. 1960-luvulla 70 metriä pitkä kivetty tiepohja. "Päivässä on 24 tuntia, mutta onko niitä kaikkia pakko kävellä?" ystäväni kysyy pari tuntia myöhemmin. Ponnistelen eteenpäin jalkavaivoista ontuen. Istumme bussipysäkillä sadetta pitäen. Tutkimusten mukaan tämän Sant Henrikin sillan vanhimmat puuvarustukset ovat 1600-luvulta, mutta niillä on tuettu aiempaa kulkureittiä. Saan hänen tuskailuistaan vain lisää voimaa, kun huomaan myös kaverini olevan todella väsynyt. Pappilan vieraana Etenemme hitaasti mutta varmasti. Sovimme viettävämme yön erillään, mutta he lupautuvat jättämään meille ruokatäydennyksen matkan varrelle. 50 RETKI heinäkuu 2009. kotimaanmatka Pyhiinvaellusreitti on osattu linjata hyvin lähelle keskiaikaista väylää, jonka sijainnista kertovat monen paikannimet kuten Munkkionlevon avokallioalue. teet. Myös monet paikannimet kertovat piispa Henrikin ruumissaaton reittiä noudatelleesta keskiaikaisesta kulkuväylästä: ohitamme Munkkionlevon, Munkkionsuon ja Munkkionmäen. Päätämme, että tänään meille riittää vain maratonin taival ja aiomme etsiä yösijan Nousiaisten kirkolta. Tiedän, ettei ystäväni valita mistään oikeastaan milloinkaan. Jäämme Veli-Petteri Niemisen kanssa hitaampaan partioon. Tavoitamme etupartion puhelimitse. Vauhti on tosin niin verkkaista, ettemme tule ehtimään yöksi sovitulle Kervan laavulle
Ohjeiden mukaan pussin pitäisi löytyä portin viereisen kaivon takaisesta puskasta. Illan ohjelmaan kuuluu vielä evästäydennyksen etsintä hautausmaalta. Osa sanankuulijoista saapuu messuun jalkaisin ja ennen tapahtumaa taivalletaan perinteisesti joku pyhiinvaellusreitin osuus. Etsintään menee melkoinen tovi, RETKI heinäkuu 2009 51. 40 hengen Tour de Henrik on majoittunut pappilan tiloihin retkensä toiseksi yöksi. Tapaamme Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkon pappilassa sattumalta Kimmo Koiviston johtaman pyhiinvaellusryhmän. Tuskin ruumisrekeä kiskoneet härät jaksoivat Kirkkokarilta lähes Nousiaisiin pysähtymättä. Saamme ystävällisen vastaanoton ja luvan levittää makuupussimme pappilan luhdin katoksen alle. Viikon mittainen Pyhän Henrikin ekumeeninen pyhiinvaellus järjestetään muutaman vuoden välein. Hautausmaan kasteluvesi pumpataan kirkkomaan hanoihin viereisestä joesta, mutta saamme täytettyä pullomme puhtaalla vedellä pappilan sisätiloissa. Useista maista ja eri uskontokunnista saapuva vaeltajajoukko taivaltaa tällöin koko reitin jalkaisin. Vuonna 2006 aloitetusta varhaisnuorten polkupyöräpyhiinvaelluksesta on tullut jokavuotinen perinne. Järjestelyjen vuoksi osanottajamäärän yläraja on asetettu 60 polkijaan. Tämä Repolan risti on pystytetty kohtaan, jossa piispa Henrikin ruumista vetävät härät pysähtyivät ensimmäistä kertaa. Lisää tietoa: Suomalaiset pyhiinvaellukset: www.europilgrimage.org/suomi.html El Lepuutan rakkoisia jalkojani viimeisen kerran Koroisten Piispanristillä ennen tuskien taipaleen loppumista. Ohitamme suuren puuristin muutamaa kilometriä ennen Nousiaista. Elävä pyhiinvaellusreitti PYHIINVAELLUKSET KUULUVAT yhä Pyhän Henrikin tiellä järjestettäviin tapahtumiin. Säkylän seurakunnan nuorisotyönohjaaja vetää kolmatta kertaa alle rippikouluikäisille tarkoitettua polkupyöräpyhiinvaellusta. Ristiä ei kuitenkaan uskallettu poistaa keskiajalla, sillä sen tuhoaminen olisi vienyt tihutyöntekijältä viljat. Köyliönjärven Kirkkokarilla sijaitseva piispa Henrikin surmapaikka on edelleen katolilaisten pyhiinvaelluskohde ja joidenkin lähteiden mukaan vieläpä Pohjoismaiden ainoa. Kirkkokarilla pidetään vuosittain muistomessu juhannusta edeltävänä sunnuntaina. Tämä Tour de Henrik poljetaan kolmen päivän mittaisena ja mukaan pääsevät kaikki 915-vuotiaat nuoret uskonvakaumukseen tai seurakuntaan katsomatta
Myöhemmin kirkonmiehen maalliset jäänteet siirrettiin Turkuun, minkä seurauksena syntyi paikkakuntia yhdistävä keskiaikainen pyhiinvaellusreitin osa, Nunnapolku. 52 RETKI heinäkuu 2009. kua kohti Ruskon kirkkoa. n Todellisuudessa polku on soratie, mutta Nunnalähteen kohdalle on säästetä ty yksi kivilaatta entisestä kivetystä taipaleesta. Köyliönjärven Kirkkokari eli piispan surmapaikka on yhä katolilaisten pyhiinvaelluskohteena. Herkuttelun lomassa poikkeamme piispa Henrikin muistokivellä, joka on pystytetty saarnamiehen ensimmäisen hautapaikan sijoille. mitään asiaa. Matka ei lyhene ilman kävelyä. Yksikään askel ei tule ilmaiseksi, vaan joudun tekemään töitä jokaisen metrin eteen. sillä portteja on useita, kaivoja vielä enemmän ja koko kirkkomaa on täynnä syreenipensaita. Lopulta löydämme himoitsemamme perunalastut ja suklaalevyt. Noudattaa piispa Henrikin saarnamatkaa sekä Lallin kohtaamisen jälkeistä ruumissaattoa. www.retkeilymediaahola.fi/lounais-suomi.html Pyhän Henrikin ekumeeninen pyhiinvaellus, www.henrikin.fi/sthenrik Piispa Henrikin saarnamatkaan, ruumissaattoon ja maallisten jäänteiden siirtoon pohjautuva pyhiinvaellusreitti kulkee 140 kilometrin matkan Kokemäeltä Turun tuomiokirkolle. Nunnien jäljillä Suokullan reitillä yöpyneet t kaverimme soittavat aamun kahdeksalta herättääkseen n meidät viimeisen päivän koitokseen. Linkutamme Nunnapol. kotimaanmatka TIETOREPPU PYHÄN HENRIKIN TIE 140 km pyhiinvaellusreitti Kokemäeltä Turkuun Perustuu piispa Henrikin ja Lallin legendaan vuodelta 1156. Alkuperäinen kivipolku on säilynyt parhaiten Turun lento, kentän kiitoratojen välissä, Pyhän Henrikin tien varrella on jonne pyhiinvaeltajalla ei useita piispa Henrikiin liittyviä ole ymmärrettävästä syystä muistomerkkejä. merkitty maastoon oranssein muovinauhoin sekä piispatunnuksin majoitus leirintäalueilla, vuokramökeissä sekä reittiä sivuavien retkeilykohteiden taukopaikoilla Kulttuurinähtävyyksiä Pyhän Henrikin saarnahuone Kuninkaanmänty ja Tuhkanummen rautakautinen kalmisto Huovintie Köyliönjärven Kirkkokari Yttilän Otta Kuninkaanlähde Kivisillansuo Repolan risti Piispa Henrikin ja Nunnapolun muistokivet Nunnalähde Koroisten Piispanristi Yläneen, Nousiaisten ja Ruskon kirkot Turun tuomiokirkko Reittiä sivuavat retkikohteet Hiipireitti Köyliönjärven kansallismaisema Yläneen kirkkopolku Luontokapinetti Kuhankuonon retkeilyreitistö Vaskijärven luonnonpuisto Suokullan reitti Killin ja Nallin reitistö Aurajoen melontareitti Kartat Pyhän Henrikin tie, www.henrikin.fi/sthenrik/phtie.htm Pyöräily GT1, Etelä-Suomi 1:200 000, Karttakeskus 2008. Ruskon kirkon kupeeseen on pystytetty Nunnapolun muistomerkki. Ohitamme kivipaaden ja poikkeamme katsomaan hetkeksi kirkkoa, mutta pian olemme jäälleen taipaleella. Hymähdämme e tyytyväisinä, kun tiedämme e ohittaneemme kaverimme heidän nukkuessaan. Lisätiedot Lounais-Suomen retkeilyopas, Joel Ahola, Edita 2009. Olemme kuitenkin heränneet kukonlauo lun aikaan ja taivaltaneet jo e pari tuntia
Rojahdan pitkäkseni entisen kirkon kivijalan kupeeseen ja nostan rakkoiset jalkani murikan päälle ilmakylpyä ottamaan. · RETKI heinäkuu 2009 53. Osaamme kuitenkin valita oikeat kadut, jotka johdattavat meidät Koroisten Piispanristille. Ystäväni tutkii vieressä arkoja jalkojaan ja lopettaa tarkastelun kysymykseen: "Montako rakkoa voi tulla päällekkäin?" Tuntia myöhemmin könyän ylös tuomiokirkon rappusia ja ponnistelen raskaan oven auki. Lepuutamme jalkoja kahvilan pihamaalla jäätelöä maistellen, kun tielle ilmestyy seurueemme kovakuntoisempi kaksikko. Jalat ovat jäykistyneet tauolla ja rakot painavat hirvittävästi. Suljen vielä hetkeksi silmäni ja nautin levosta. Olen taivaltanut Kokemäeltä Turkuun 147 kilometriä 54 tunnissa. Tallustamme yhteistuumin lentokentän vierestä Pomponrahkan luonnonsuojelualueen luontopolulle. Jälleennäkeminen on iloinen hetki, joka päättyy ystäviemme vilpittömään nauruun yrittäessäni kierähtää maasta jotenkin jaloilleni. Tutkimuksissa on kaivettu esiin entisen mahtipaikan kolmen rakennuksen kiviperustat sekä niitä ympäröivät vallirakenteet. Muutaman sadan metrin matkalla koivet hieman vetristyvät ja hiertymätkin turtuvat tasaiseksi tuskaksi. Japanilaiset turistit tuijottavat ontuvaa ilmestystä, kun hoipun käytävää eteenpäin. Päädymme kuitenkin lopulta Pirunpesän kiviröykkiölle, joka on syntynyt valtavista haljenneista siirtolohkareista. Laahustan penkkirivien välistä kohti alttaria. Kaverit vakuuttavat paikallistuntemustaan, mutta silti koukkaamme reitille ylimääräisen silmukan. En ole urheilusortseissani ehkä asianmukaisesti pukeutunut kirkkoon, mutta tiedän sisimmässäni Luojan hyväksyvän minut sellaisena kuin olen. Osaan nauraa jo itsekin, sillä päämäärään on matkaa enää muutaman tunnin kidutus. ä y e l Mielihyvä valtaa jo ajatukset, sillä tiedän selviytyväni viimeiset pari kilometriä Pyhän Henrikin tien päätepisteeseen Turun tuomiokirkolle. Olen tuntenut ääretöntä väsymystä, hyytävää vilua, näännyttävää nälkää ja loputtomalta tuntuvaa kipua. Koroistenniemen muinaismuistoalueella on tehty arkeologisia kaivauksia vuosina 18981902 sekä 1974 ja 1977. Tunnen eräänlaista hurmosta ja kyynel yrittää kostuttaa silmäkulmaani. Kivipaadet ja niiden väliset luolamaiset onkalot houkuttelevat tutustumiskäynnille, mutta raajarikkoisena minun on jätettävä kiipeilyt toiseen kertaan. Olen nöyrtynyt, e r n myöntänyt ö t y heikkouteni ja o e päässyt perille. Täällä sijaitsi 1200-luvulla Suomen piispanistuin, joka oli maamme varhaisin tunnettu kirkollinen ja maallinen hallintokeskus. Katseeni on naulittu alttaritaulussa taivaaseen astuvaan Jeesukseen. Olen kuitenkin nöyrtynyt, myöntänyt heikkouteni ja päässyt perille. Ristin juurella Pyhiinvaellusreitin merkkinauhat ovat lähes tyystin kadonneet lyhtytolppien ja sähköpylväiden ympäriltä Turun keskustaa reunustavilla asutusalueilla
Kymmenisen kilometriä pidempi Oulujoen reitti puolestaan johdattelee Turkansaaren ulkomuseoon Oulujoen vartta pitkin. Siltojen ja saarien kaupungissa polkien voi liikkua moottoriajoneuvoa nopeammin. Tasaiset pinnanmuodot tekevät liikkumisesta miellyttävää ja luovat otolliset olosuhteet pyöräilykulttuurin kehit- Äänioppaan avulla O 54 tymiselle. OULUSSA ÄÄNIOPAS AUTTAA MYÖS PYÖRÄILIJÄÄ. ulu on pyöräilypaikkakuntana Suomen parhaimmistoa. päiväretki TEKSTI MARTTI SJÖHOLM JA MIKKO HIETA KUVAT KARI POPPIS SUOMELA pyöräretkelle MUSEOISSA ON TOTUTTU LAITTAMAAN LUURIT KORVILLE JA KIERTÄMÄÄN NÄYTTELYITÄ ÄÄNITETYN OPASTUKSEN AVULLA. Meitä kuitenkin kiinnosti erityisesti kolmas Hietasaareen sekä Tuiran kautta Ainolanpuistoon ja Linnansaareen kulkeva Merellinen pyöräreitti, joka on pituudeltaan vain kymmenen kilometriä. Kun luonto on lähellä, voi päiväretkelle lähteä koko perheen voimin kotipihasta polkien. Kevyen liikenteen verkosto on kattava oikeastaan kaikkialle pääsee pyörällä, eivätkä etäisyydetkään ole kohtuuttomia. Fillarin ja kypärän lisäksi mukaan tarvitaan mp3-soitin tai musiikkiominaisuudet sisältävä kännykkä, sillä teknologiakaupungissa pyöräretkeä voi maustaa jännittävällä tavalla. Samalla kunto kohenee ja mieli pysyy virkeänä. Oulujoen suistossa kulkevalle reitille julkaistiin toukokuussa OuluGoääniopaspalvelu, joka kertoo kulkijalle mielenkiintoista lisätietoa reitin varrella vastaan tulevista kohteista. RETKI heinäkuu 2009. Ne on merkitty pyöräilyreittikartalle, jonka voi noutaa ilmaiseksi matkailuneuvonnasta. 17 kilometrin mittaisella Kahden järven reitillä poljetaan Kuivasjärvelle ja Pyykösjärvelle sekä tutustutaan Kasvitieteelliseen puutarhaan. Valmiiksi laadittuja pyöräilykierroksia on kolme
Kaupungin avoin langaton PanOulu-verkko mahdollistaa verkkosisällön lataamisen ilmaiseksi lähes kaikkialla kaupungissa. Scandic-hotellilta löydämme lähes kymmenen kulkinetta, jotka on pätevästi varustettu rekisterilaatoin. Rakennus muistuttaa kaikin puolin entisaikojen rakennussuunnittelun hienouksista. Tuulivoimaloiden lavat siivilöivät ilmaa yli sadan metrin korkeudessa. Jättömaata sivuten kisaamme reitin neljänteen kohteeseen Toppilansaareen. Hurmaavasta Hannalasta kalatielle Merenkulku on ollut Toppilansaaren tärkein kehittäjä. Pyydettäessä tarjoilija saattaa kertoa kotoisan rakennuksen historiasta. Makasiineissa voi ravita kehonsa nesteillä tai kiinteämmällä eväällä. Suomen lisäksi opastuksen voi ladata myös englanniksi. Sitten kypärät päähän ja liikkeelle. Äänioppaan saa käyttöönsä lataamalla kutakin reittipistettä varten äänitetyt tiedostot omaan puhelimeensa tai mp3-soittimeen osoitteesta OuluGo.mobi. Maukkaan ruuan lisäksi hyvä palvelu ja hirsiaitan sisustus rauhoittavat polkijan mieltä. Yhdeksän äänileikkeen kautta retkeilijä pääsee tutustumaan muun muassa paikalliseen murteeseen ja historiaan. Nyt idyllistä saarta majoittavat taiteilijat, jotka viihtyvät vanhoissa puurakenteissa taloissa asuen sekä työskennellen. Turistina tai puutteellisella kartanlukutaidolla polkija jää kaipaamaan pieniä viittoja risteyskohtiin. Kauniissa pitsihuvilassa toimii kesäisin kahvila. Samalla tarkastetaan ilmanpaineet sekä ajokkien kunto muutenkin. Voimalaitos valmistui talvi- ja jatkosotien aikana lähinnä naisten RETKI heinäkuu 2009 55. Pytinki on sisustettu merimiehen kodiksi lukuisine yksityiskohtineen. Pyöräretki alkaa turvallisesti halaamalla toripolliisia. Nallikarin majakka postmoderni näköalatorni seisoo aallonmurtajan päässä. Yhdentoista metrin korkeusero on luultavasti reitin suurin. Toivoniemen vihreää rantabulevardia sivuaa Merikosken voimalaitos. Värikkäällä saarella seisoo Matilan talo, joka on Oulun vanhin rakennus. Saavumme hämmästyttävään Villa Hannalaan, jonka kauppaneuvos ja laivanvarustaja J.W. Entisajan tervaporvareiden sataman on vallannut modernien asuntomessurakennusten armada. Patiot eli terassit täyttyvät janoisista ja nälkäisistä turisteista sekä paikallisesta väestä. 17001800-luvun makasiini- ja aittarakennukset muistuttavat Oulun olleen vilkas kauppapaikka. Seitsenhenkinen retkikuntamme pääsee turvallisesti matkaan. Toripolliisi Reitti alkaa Kauppatorilta, jonka laitaa komistavat vanhat makasiinirakennukset sekä yli satavuotias Oulun kauppahalli. Patosillan ylittämällä reitti laskeutuu Lasaretinsaareen. Mukavuudenhaluiset piipahtavat tutustumassa kylpylähotellin palveluihin. Aurinkoisen torin äärellä viihtyy hyvin. Saarella on ollut pohjoismaiden ensimmäinen konepaja sekä muuta teollisuutta kuten emali- ja villatehdas, valimo ja saha. Nallikarille näkyy Perämeren suurin saari Hailuoto. av a otn Tuulivoimaa Reitin pisin opasteiden väli hurahtaa nopeasti sileää pyörätietä pitkin. Vuokrapakettiin sisältyy kypärä ja kaarilukko sekä muovisuojattu vaijeri. Hallin edustalla pönöttävän toripolliisin halauksen ja kuvaamisen jälkeen etenemme kirjaston ja teatteritalon välistä Pikisaareen. Taitamme peistä arkkitehtuurista polkiessamme ripeää vauhtia tasaista saarta pitkin. Mikäli tiedostojen lataaminen ei houkuttele, voi soittimen myös lainata matkailuneuvonnasta. Snellman nimesi luultavasti tyttärensä mukaan rakennuksen valmistuttua 1859. Kohteliaat autoilijat turvaavat tienylityksemme ja pyöräletkan kulku jatkuu. Reitin polkeminen on helppoa ulkopaikkakuntalaisellekin, sillä pyöriä voi vuokrata esimerkiksi monista hotelleista. ·K A R TAT Fillarin ja kypärän ai a p ä lisäksi mukaan s s a tarvitaan mp3-soitin. Sokeri-Jussin kievari tarjoaa aitoa suomalaista maalaisruokaa: listalta löytyy muun muassa rössypottua. Kilometrin pituinen hiekkaranta lisää paikan vetovoimaa, mutta kylmä merivesi ei houkuttele meitä uimaan. Nallikarin virkistysalueella voi majoittua telttaillen, mökkeillen tai matkailuajoneuvolla
Nopeat ja mukavat yhteydet kaikkiin Amerikan kohteisiin. Halutessasi voit tehdä StopOverin Reykjavikissa ilman lisämaksua. Uuden kohteemme Seattlen kautta pääsee sujuvasti myös kohteisiin, Vancouver, Los Angeles, San Diego, San Francisco, Phoenix ja Las Vegas. Varaa valtuutetusta matkatoimistosta ja lisätiedot osoitteesta www.icelandair.f i RETKI heinäkuu 2009 57. Kesällä neljä kertaa viikossa ja päivittäin pohjoismaiden kautta. alkaen Suorat lennot Helsingistä ovat totta. ISLANTIIN JA AMERIKKAAN uutuus Seattle 22.7
Se valittiin matkaohjelmaan huvipuiston vastapainoksi. Päivä kuluu kuin siivillä. Varsinainen kohteemme on villin lännen teemakylä High Chaparral Värnamossa, mutta matkaohjelmaamme kuuluu tietenkin myös Kolmårdenin eläintarha. Vättern-järven eteläpäästä Jönköpingistä E4 kääntyy kohti Helsingborgia. pohjola T E K ST I J A K U VAT J O P P E R A N TA S uurella A uolla ETELÄISEN RUOTSIN SUURIN SUO ON RAUHALLINEN LUONTOKOHDE. High Chaparral on suosittu matkailukohde. Lautalla yli ja keula kohti etelää. Kaikilla on mukavaa ja nähtävää riittää. Hälinä vaimenee, kun seurueemme suuntaa leirintäalueelle Värnamoon. IHMISIÄ KUHISEVAN VILLIN LÄNNEN TEEMAKYLÄN NAAPURISSA STORE MOSSE ON ERINOMAINEN ESIMERKKI TOISENLAISESTA NÄHTÄVYYDESTÄ. jamme kahden perheen voimin viettämään telttailulomaa Ruotsiin. Cowboy-asuihin sonnustautuneet aikuiset ja lapset paukuttelevat revolvereitaan alueen joka kolkassa. Sisäänpääsymaksulla saa kierrellä vapaasti, mutta höyryjunamatka maksaa erikseen. Yli 40 vuotta sitten rakennettu teemakylä pursuu kesävieraita. Lähikaupasta hankitaan vielä evästarpeet seuraavaa päivää varten valmiiksi. Luontoretkelle Kun reissua oltiin suunnittelemassa, osui kartasta sattumalta silmään Store Mossen kansallispuisto. Monet autolla Keski-Eurooppaan matkaavat ajavat tätä yksitoikkoista metsän keskellä kulkevaa väylää tietämättä, mitä kaikkea mielenkiintoista sen varrella on tarjolla. Aamutuimaan pakkaamme telttamme ja lähdemme kohti suurta suota. Suon kulkija pääsee alueella helposti kuivin jaloin, sillä Store Mossen kansallispuistossa on pitkospuupolkuja kilometrikaupalla. 58 RETKI heinäkuu 2009
Pienen metsäisen osuuden jälkeen tienoo soistuu. Mitään muuta liikettä ei ympäristössä näy. Ensimmäiset tarkkasilmäiset pomppaavat pitkospuilta sivuun, sillä mättäillä näkyy lakkoja ja mustikoita. Suuren kokonsa ansiosta suoalueella on paljon erilaista nähtävää. Marjanpoiminta ja luonnonihmeiden tutkinta hidastaa etenemistä. Aurinko paistelee pilvien lomasta ja lämmittää mukavasti. Polku jatkuu pitkospuina eteenpäin. Store Mossen alue soveltuu erinomaisesti lapsiperheille. Sen varrelta löydämme opasteet alueen eteläisen osan merkityille poluille. Kiikarointia ei tarvitse keskeyttää edes sateella, sillä torni on rakennettu suojaisaksi paikaksi. RETKI heinäkuu 2009 59. Selkeä viitoitus johtaa opastuskeskuksen pihaan, jonka pöydissä voi syödä omia eväitä. Kansallispuistoa a s us o halkoo maantie. Kansallispuistoa halkoo maantie. Tuntuu kummalliselta, että tuossa vajaan kahden kilometrin päässä, juuri kansallispuiston rajan ulkopuolella, on High Chaparral. Pian koko joukko kykkii marjoja napostelemassa. Matka etenee verkkaisesti, muttei tänne matkaennätyksiä tultukaan suorittamaan. Kauempana suolla tepastelee kurki. Eiköhän villin lännen kylä ole tänäänkin yhtä täysi kuin eilen. Kansallispuistossa on helppo kulkea jopa ilman karttaa. ak o a te Toisaalta Store Mossen alueeseen kuuluu 7 850 hehtaaria, joten siellä on huomattavasti enemmän tilaa liikkua kuin teemakylässä. Mannerjään sulaessa muodostuneen Store Mossen sanotaan olevan yksi parhaiten ihmisten vaikutukselta säästyneistä alueista. Naturumin ikkunasta voi kiikaroida Kävsjön alueen lintuja lämpimistä sisätiloista myös talvella. ·K A R TAT Lintutorniin sopii suurempikin porukka luonnon ihmeitä tiirailemaan. Sen linnuston lajikoostumus on ainutlaatuinen. Vuonna 1982 Jönköpingin maakuntaan perustettu kansallispuisto on eteläisen Ruotsin suurin suoalue
Marjastuskin päättyy kertaheitolla, kun suopurossa uiskentelee kyy. Naturum-opastuskeskuksesta saa ostaa alueen karttaa mittakaavassa 1:60 000. Puurakenteinen Naturum on suuren suon reunalla. Maastossa on viisi merkittyä luontopolkua, joiden pituudet ovat 3,514 kilometriä. Naturumissa on vaihtuvia näyttelyitä ja myynnissä kirjallisuutta sekä matkamuistoja. Lankkusiltoja pitkin paikalle pääsevät myös liikuntaesteiset. Alueen lintuja voi katsella ikkunan eteen asennetuilla suurilla kaukoputkilla. Naturumin koko päätyseinä on isoa ikkunaa. Matkalla on lintutornin lisäksi nuotiopaikka, päivätupa, piknikalue, vessa ja vedenottopaikka. Se tutustuttaa kävijän myös paikan muuhun historiaan ja syntyyn. Käärmeen luikertelu keskeyttää huolettoman marjanpoiminnan ja pensaissa kyyristelyn. Luontotalosta saa alueeseen tutustumista varten tarvittavat ohjeet ja esitteet. Ketään ei enää huvita työntää sormiaan aluskasvillisuuden sekaan. Upea opastuskeskus Välipalan jälkeen matka jatkuu kohti opastuskeskusta. Siitä on upea näköala suurelle avoimelle suolle ja sen taakse Kävsjön-järvelle. Terassilla on tilaa syödä omia eväitä ja sisätiloissa myydään kahvia sekä pientä purtavaa. Punainen puukirkko rakennettiin 1700-luvun puolivälissä. Kävsjön vanha kirkko jää juuri kansallispuiston ulkopuolelle. Talossa ja sen pihapiirissä on mahdollista levätä patikkaretkellä tai vaikka viettää paikalla kokonainen yö. Lähimmät ruokakaupat sijaitsevat muutaman kilometrin päässä Hillerstorpin kylässä ja laajempi palveluvalikoima 15 kilometrin päässä Värnamossa. Store Mosse National Park -esitteitä saa ruotsiksi ja englanniksi. Lövön keskipisteeseen asti me emme kulje. Opastuskeskus esittelee Store Mossen alueen luonnonnähtävyydet tarkasti. Lintutorneja on Store Mossen alueella useita. www.naturvardsverket.se www.lansstyrelsen.se/jonkoping/projektwebbar/ Store_Mosse www.highchaparral.se Opastuskeskuksen kaukoputkella näkee tarkasti pitkänkin matkan päähän. Tutkittua tietoa saa harrastushuoneesta, jossa voi tutkia mikroskoopilla erilaisia luonnosta kerättyjä asioita. Kun seurueemme nuoriso on tutkinut tarpeeksi jäkälien ja muiden koostumusta mikroskoopeilla, päästään liikkeelle. Esitteessä on auttava kartta alueesta. Tukevasti jalustan päällä seisovan putken kuva pysyy vakaana. Eteläosassa on Lövön kulttuurimaisema, jonka keskipisteenä on vanha herraskartano. Viitoitettu, noin 15 kilometrin mittainen reitti Värnamosta tietä numero 151 pitkin on kätevä taittaa vaikka polkupyörällä. Kansallispuistoa kiertävien viitoitettujen patikkareittien varrella on muun muassa kivikautisen asuinpaikan jäänteet ja puistoa halkovan tien varressa seisoo mailipylväs vuodelta 1867. Kappaleen matkaa puistoa 60 RETKI heinäkuu 2009. Matkustus käy myös junalla Hilletorpiin, josta on muutaman kilometrin kävely. Alueella on useita lintutorneja, luontokeskus ja yöpymismahdollisuuksia. Pysähdymme kahden ulkoilureitin risteykseen syömään eväitä. Naturum on avoinna kesäisin päivittäin, mutta talviaikaan vain viikonloppuisin. Erityisesti lapsille on luontotalossa paljon tekemistä. Osa reiteistä soveltuu myös liikuntaesteisille. pohjola TIETOREPPU STORE MOSSE kansallispuisto Jönköpingin maakunnassa Ruotsissa alueen koko 7 850 hehtaaria Autolle yhteydet ovat helpot. Ryömiminen leikkikarhun luolaan jännittää mukavasti. Paikalle pääsee myös linja-autolla, joka ajaa alueen läpi. Sinne pääsee merkittyä patikkareittiä, joka johdattaa täyden kierroksen suuren lintujärven ympäri takaisin Naturum-talolle
Kesäaikaan autojonot kulkevat ohitse katkeamatta, mutta ani harva pysähtyy nauttimaan luonnonnähtävyyksistä. Nytkin puistossa päivän aikana nähdyt ihmiset saa laskettua kahden käden sormin. Kaukana liihottaa suuri lintu, mutta tunnistusta ei saada varmuudella tehtyä. Lautasellinen lakkoja löytyi helposti, vaikka suurin osa poimituista solahtikin suoraan kerääjän suuhun. halkovan tien eteläpuolelta, Kyrkemossen laidalta, löytyy viiden metrin korkeuteen pystytetty suuri maja. Nyt se säilyy lintujen kotialueena vielä vuosisatojen ajan tarjoten upeita elämyksiä niille harvoille kulkijoille, jotka alueelle tulevat. Sen useista aukoista on hyvä näköala suolle. Edellisen päivän High Chaparralissa väkeä oli kuitenkin useampi sata. On mielenkiintoista, miten niin vierekkäin sijaitsevat nähtävyydet vetävät niin erilailla ihmisiä puoleensa. Vilkkaalle päätielle k a l tel on reilun kymmenen n y e kilometrin matka. Sen sijainti on ollut varmasti sen pelastus, sillä vilkkaalle päätielle on reilun kymmenen kilometrin matka. Kopin seinässä on alueen kartta ja lintujen varjokuvia tunnistusta helpottamaan. Store Mosse on kiehtova paikka. m t n k Toisaalta lintujärven rauha olisi ikuisesti rikkunut, mikäli Store Mosse houkuttelisi saman verran kävijöitä kuin naapurinsa. Täysin tyhjäksi ei Store Mosse tänäänkään jää. Kaikki alueen yöpymispaikat ovat jo varattuja, joten karavaanimme päättää suunnistaa jälleen kohti pohjoista. · RETKI heinäkuu 2009 61
, Näppituntumalla tunnistaa puulajin Evolla Ylitalo tarvitsi tunto- ja hajuaistiaan. Näkö on aika hallitseva aisti, johon näkevä tietenkin turvautuu. Kaupungeissa näkövammainen huomaa usein ilmavirrasta sen, missä vaikkapa rakennuksen seinä loppuu ja poikkikatu on edessä" Ylitalo selventää. "Kyse on vain siitä, miten ihminen on oppinut aistejaan käyttämään. METSÄ ON TUOKSUINEEN, ÄÄNINEEN JA MAKUINEEN YMPÄRISTÖ, JOSTA MYÖS HEIKKONÄKÖINEN, JOPA TÄYSIN SOKEA, VOI NAUTTIA. ammin Evon maastossa testattiin toukokuussa luontopolun soveltuvuutta näkövammaisille Metsien virkistyskäyttö -seminaarin yhteydessä. "Tunnustelin koivun rungosta tuohta, mutten sitä ensimmäisellä yrittämällä löytänyt, koska koivu oli ilmeisesti aika vanha" hän kertoo. Metsä on heille uusi elementti, mutta uskoisin juuri metsän tuovan monelle itseluottamusta liikkumiseen. Hajuihin, ääniin ja tuntoaistiin perus- L 62 tuvat tehtävät sekä ylipäätään koko luontopolku saavat kiitosta hämeenlinnalaiselta, nuoruudestaan saakka sokeana olleelta Teuvo Ylitalolta. Kannot, kivet tai puut eivät sinänsä tuo ongelmia, sillä hyvä opaskoira osaa ohjata näkövammaisen niiden ohitse. Ylitalolla oli tapana liikkua paljon luonnossa ennen sokeutumistaan. "Nuoruuden luontoharrastuksesta on varmaan etua verrattuna niihin sokeisiin, jotka eivät ole koskaan nähneet metsää." Hän kumoaa käsityksen, että näkövammaisen muut aistit olisivat näkeviä herkempiä. Petäjä ja koivu menivät oikein päin toisella yrittämällä. , suus. Hän erotti nopeasti tervaksen tuoksun, mutta tuomen tunnistus hajuaistin avulla oli jo haastavaa. "Monet näkövammaiset ovat kaupunkilaisia ja tottuneet liikkumaan vain kaupunkiympäristössä. erikoisretkeily T E K ST I J A K U VAT J U H A N I K A R V O N E N Luontopolkua näkemättä KUN IHMISELTÄ PUUTTUU NÄKÖAISTI, METSÄSSÄ LIIKKUMINEN VAIKEUTUU MUTTEI SUINKAAN KÄY MAHDOTTOMAKSI. Osanottajat olivat tavalla tai toisella retkeilyn kanssa puuhaavia henkilöitä aina Metsähallituksen väestä luontomatkailuyrittäjiin. , Sokea osaa käyttää aistejaan Teuvo Ylitalon mukaan näkövammaiselle olennaisinta on maaston helppokulkui- RETKI heinäkuu 2009. Polku oli rakennettu Kanta-Hämeen Näkövammaiset ry:n ja Hämeen ammattikorkeakoulun yhteistyönä. Polkua testasivat sekä näkövammaiset että näkevät tilapäisesti "sokeutetut" metsäalan ammattilaiset. Maalajien tunnistus samoin kuin vankan petäjän ja hieskoivun erottaminen tunnustelemalla oli vaikeampaa. Sokeana osaan arvioida äänistä esimerkiksi auton läheisyyttä. Lisäksi metsä on opaskoiralle erittäin hyvää maastoa. Kaduilla on aika paljon esimerkiksi lasinsiruja, jotka eivät ole tassuille hyväksi" sanoo Ylitalo. Tarkoitus oli saada aikaan luontopolku, jota näkövammaiset voivat käyttää turvallisesti avustajan kanssa
Euroopassa liikuntarajoitteisille ja muille vammaisille soveltuvat teemapolut ovat varsin yleisiä Suomeen verrattuna. työnsä kokemukset kirjalliseen muotoon Luontopolulla testattiin myös näköensi syksynä. "Ainakin itselleni matkan arviointi on varsin helppoa. vammaisten kykyä lukea kohokarttaa. seminaarin jälkeen ainakaan sellaiseNäkövammaisille tarkoitettu luontopolku naan, mutta polusta kertyneiden kokevoidaan perustaa nopeasti ja vähällä vaimusten myötä voimme ehkä jalostaa valla. Vain partiolaiset pitivät rasteja liian helppoina. He huomasivat muiden aistien herkistyvän yllättävästikin, kun näköaistia ei voinut hetkeen hyödyntää. nen Hämeen ammattikorkeakoulun Evon yksiköstä. Myös sokeutetut pitivät polkua mielenkiintoisena. "He ovat kuitenkin luonnossa liikkumaan tottunutta väkeä. Testaajille rastit olivat sopivan vaikeita. Aivan sokealle kohokartasta ei ole suurta hyötyä, jollei maasto ole ennestään tuttu" Yli, talo toteaa. "Tämä oli esimerkki siitä, millainen näkövammaisille soveltuva luontopolku voisi olla" kertoo , yliopettaja Ilmari HäkkiPuulajin tunnistaminen haistamalla on vaativa tehtävä. Sen havaitammattikorkeakoulun opiskelija Satu sivat ainakin ne luontopolun läpikulkePenttinen pyrkii saamaan opinnäyteneet, jotka oli sokeutettu vain tilapäisesti. van kysyntää, jos sellaiseen olisi mahdolLisäksi polun tai uran toivottiin olevan lisuus. riittävän selvä, jotta ihminen tuntee jal"Evo olisi sikäli hyvä paikka, että sinne kapohjissaan, milloin astuu metsän puoon kohtuumatka joka puolelta Etelä-Suolelle. Lisäksi heillä on ehkä muita enemmän kokemusta luottamusharjoitteista. Puiden iän, pituuden ja kuutiomäärän Kirjallista materiaalia luvassa syksyksi määrittäminen tunnustelemalla samoin Evon luontopolusta saadut kokemukset kuin hiekan erottaminen savesta pelkällä on tarkoitus koota ohjeistoksi. Hämeen näppituntumalla on vaikeaa. Maastoltaan Evo on suurelta osin helppokulkuista mäntykangasta." Evolta saatu palaute oli Penttisen mukaan kautta linjan hyvin positiivista. mea. Käveltyä matkaa mitattaessa luontopolun testannut Teuvo Ylitalo antoi näytteen näkövammaisen kyvystä laskea vaistomaisesti kulkuaan. Esimerkiksi Ouluun ajaessamme voin aika tarkasti sanoa, missä kohtaa olemme milläkin hetkellä," Ylitalo myhäilee. · RETKI heinäkuu 2009 63. Eräs metsäalan asiantuntija arvioi puun paksuuden sentin tarkkuudella oikein. , Arviointikyky pelaa ilman näköaistiakin Ilman näköaistiakin saattaa onnistua hämmästyttävän hyvin. Monelle metsässä liikkuminen näkevänkin saattajan ohjeiden mukaan tekee olosta hyvin epävarman" Penttinen toteaa. Meillä on valmius laaliäisyyttä ja luovuutta, tärkeintä on maastia polku metsään koska tahansa, jos joku , ton valinta" Penttinen opastaa. Hänen arvionsa noin kolmenkymmenen metrin matkasta osui miltei metrilleen oikeaan. "Tarkoitus on kertoa, minkä tyyppinen "Eniten hyötyä kohokartasta on niille, tällaisen polun pitäisi olla ja mitä tulee jotka kykenevät jonkin verran hahmottamaan ympäristöään näköaistin avulla. "Polku tuskin jää Evolle ottaa huomioon polkua suunniteltaessa. Rastipisteet vaativat lähinnä kekseideaa pidemmälle. ryhmä siitä kiinnostuu." Evolta saatujen kokemusten perusTeuvo Ylitalo uskoo luontopolulla oleteella tärkeintä on maaston tasaisuus
Reitti on nyt merkitty lisäksi sinisillä paaluilla. 64 RETKI heinäkuu 2009. POLKUA ON KULJETTU METSÄLLE JA KALALLE, ERÄMAATALOSTA TOISEEN SEKÄ MAALIKYLILLE KOULUUN, POSTIIN JA MUILLE ASIOILLE. REITIN UUSI VIITOITUS ON JUURI OTETTU KÄYTTÖÖN JA POLKUA VOI KULKEA INARIN NELLIMISTÄ NORJAN VAGGATEMIIN. Vanhat pilkat petäjien kyljissä kertovat polun iästä. pohjolankohde T E K ST I J A K U VAT T I I N A R I I KO N E N taivallusta menneen ajan tunnelmissa vallusta INARIN TAKAMAILLA SIJAITSEE PIILOLAN POLKU: IKIVANHA ERÄMAAELÄMÄN SYNNYTTÄMÄ KULKUKEINO
Paikoin polku erottuu maastosta vieläkin, mutta pilkat ovat varmasti olleet tarpeeseen pienipiirteisessä maastossa. Tästä on kuljettu ennenkin jopa vuosisatojen ajan: Vätsäri on maamme erämaa-alueista ainoa, missä ikivanha luontaiselinkeinoihin perustuva asutus on jatkunut lähes näihin päiviin saakka. Erämaakeskustelun ja -lain myötä pohjoisten metsien käytön painopiste alkoi vähitellen siirtyä puunkorjuusta myös muiden luonnonkäyttömuotojen suuntaan. Pieni kinttupolku kiemurtelee kangasmaata vanhassa männikössä ja kaatuneiden kelojen lomassa. Erämaalailla turvataan metsien monipuolisen käytön kuten retkeilyn mahdollisuuksia. Erämaametsien lisäksi keskusteluun tuli mukaan tunturialueiden kohtalo. Vasta silloin havahduttiin, että Lapissa oli Kessin lisäksi jäljellä vielä muitakin laajoja hakkaamattomia metsäalueita kuten Hammaskaira. Aikani taivallettuani eteeni ilmestyy Kessijärven vanha asuinkenttä. Kuin muistutuksena ja kontrastina metsätien vartta koristaa kairojen kohtalon toinen vaihtoehto: hakkuutähteet ja metsäkoneen jäljet. Metso on tehnyt jätöksensä hirven kanssa samaan käymälään. Alue nousi uutisiin Suomen viimeisenä erämaana. Järven rannassa on kauan sitten asuttu talo, sittemmin metsäyhtiön kämppä, nyt jo hiukan kallellaan. ·K A R TAT nen ja rauhallinen Kessin kaira nousi voimakkaasti esiin 1980-luvulla. Petäjän alla on kasa hirven papanoita. Kessistä alkanut liikehdintä laajeni nopeasti valtakunnalliseksi erämaaliikkeeksi ja samalla keskustelu avartui poliittiseksi erämaakeskusteluksi. Keinojärven tilan sauna Kessijärven rannassa. RETKI heinäkuu 2009 65. Piilolan polulla ei pääse näkemään korkeita tuntureita tai huikeita kaukomaisemia, mutta pienikin on kaunista. Vätsäri on syrjässä Inarijärven takana, aivan Norjan ja Venäjän rajan tuntumassa, kaukana kaikesta. Itse Kessin eteläosa rajautui lopulta lain ulkopuolelle ja Kessiin johtava metsätie sekä silta Paatsjoen yli valmistuivat 1988. UK-kansallispuiston perustamisen (1983) seurauksena laajat hakkuut uhkasivat suuntautua muun muassa Kessin alueen vanhoihin metsiin. Puiden kylkiin lyödyt pilkat ovat entisaikojen tienviittoja. Tämä erämaa on kuitenkin ihmisten erämaa. Kessin taistelusta alkaneen kehityksen seurauksena vaeltaja löytää vielä oikeaa luontoa ja metsän rauhaa. Täällä nähtävää on lähellä ja erämainen tunnelma on melkein käsin kosketeltavissa. Nyt polun kulkemista helpottavat siniset merkkikepit ja voin rauhassa keskittyä maisemien katseluun ja ympäröivän luonnon seurailuun. Päivänpolitiikaksi kuumentunut tilanne johti 1988 Erämaa-komitean perustamiseen ja monien mutkikkaiden vaiheiden jälkeen erämaalain säätämiseen vuonna 1991. Kulkiessa voi keskittyä lähiympäristön pieniin ihmeellisyyksiin. Kessi Suomen viimeinen erämaa INARIJÄRVEN ITÄPUOLELLA sijaitseva kaukai- Erämaan sylissä Helppokulkuisessa maastossa polku vie mukanaan. Erämaalain nojalla Suomeen perustettiin kaksitoista erämaa-aluetta, joilla suojelua ja alueiden käyttöä sovitetaan yhteen siten, että alueiden erämainen luonne ja perinteiset käyttötavat säilyvät. I narin leveysasteilla kesä ei vielä ole päässyt täyteen vauhtiinsa toukokuun lopulla. Piilolan polun alkuun voi hurauttaa autolla metsätietä pitkin. Juurakkoisissa kohdissa pitää katsoa jalkoihinsa, mutta polulla on muutakin kuin kauan sitten paljaaksi patinoituneet puunjuuret. Lähes 1,5 miljoonaa hehtaaria Lapin metsiä ja tuntureita on nyt lakisääteistä erämaata, mukaan lukien nämä Vätsärin kairat sekä Inarijärven itäosan vesialueet. Ke Reitin verrella pääsee aistimaan menneen ajan elämää. Kairan puolustamiseksi Paatsjoen yli rakennettavaa siltaa ja hakkuita vastaan nousi "Kessi-liikkeenä" tunnettu paikallisten luontoihmisten kansalaisliike. Maisema muuttuu kuitenkin heti, kun lähtee polkua erämaa-alueen puolelle
Reittimerkit johdattavat jängän yli vanhalle polulle, jota onkin taas helppo seurata. Kuuden hengen hirsitupa on viihtyisä ja uskomattoman siisti, joten päätän yöpyä kämpässä. Vanhat asentopaikat ovat aikojen saatossa syntyneet parhaille paikoille: tässäkin kaunis järvinäköala, tasaisia telttapaikkoja ja vieressä raikasta juomavettä kohiseva pikkukoski. Rajalle on matkaa vain muutama kilometri ja tästä on selvästikin kuljettu paljon. 66 RETKI heinäkuu 2009. Erämaaalueella saa leiriytyä vapaasti ja tuletkin saa tehdä risuista ja oksista. Kuikka huutaa järvellä, mutta yhtään ihmistä en ole retkelläni vielä tavannut. Aamuksi sade on lakannut ja tuulikin leppynyt. Piilolassa on asuttu ainakin 1800-luvun lopulta lähtien. Täällä tiettömien taipaleitten takana on asuttu ja eletty monien vuosikymmenten ajan. Kessijärven jälkeen polku haarautuu, mutta puun kylkeen nojaava vanha viitta Piilolaan varmistaa reitillä pysymisen. Piilolan polun kulkemisen yhteydessä kannattaa poiketa myös Nellimin Uittorännillä. Piilolan autiotupa Seuraavan järven rannalla on vanha nuotiopaikka. Sattumalta on juuri koulujenloppumispäivä ja voin elävästi kuvitella, kuinka tänä samaisena päivänä erämaatalojen lapsilla oli kiire kirmata kotiin. Maatuvat pitkospuut muistuttavat taas ajasta, jolloin kinttupolku oli vielä jokapäiväinen kulkureitti, Vätsärin valtatie. Vastaantuleva laavu määrää minut pysähtymään puolimatkan tulitauolle. Ympäristöä säästävä retkeilijä muistaa metsäpalovaroituksen ja maastoa säästäen käyttää leiriytymiseen jo vakiintuneita nuotiopaikkoja. Reitti jatkuu pohjoiseen kohti Nammijärveä. Kessijokea ja pikkujärvien ketjua pitkin meloen pääsisi Isolle Inarille asti, mutta tällä kertaa jatkan kuitenkin Piilolan polkua jalkapatikassa. Joki on kapea ja kivikkoinenkin, mutta aikoinaan perattuna edelleen melontakelpoinen. Riukuja pitkin taiteilen joen yli. Piilolan polun alkumatka on ollut helppoa, joten Kessissä piipahtaminen sopisi vaikka edestakaiseksi päiväretkeksi tai perheille yhden yön retkeksi. Piilolan polun viitoituksen yhteydessä Nuottamajär- ven etelärannalle rakennettiin taukopaikaksi uusi tulistelulaavu. pohjolankohde Piilolan erämaatalon maisema henkii mennyttä aikaa. Kessijärven punainen torppa on avoin tupa ja voisi siinä yöpyäkin, vaikkei metsäyhtiön omistama rakennus vakituisen autiotupahuollon piirissä olekaan. Tuvalle tullessani on alkanut sataa ja jäistään juuri paljastuneelta järveltä tuulee koleasti. Tupa on entinen rajavartioston partiomaja, mutta 1990-luvun alussa tarpeettomaksi käytyään se on siirtynyt Metsähallitukselle. Suvi suloinen ei ollut lapsillekaan pelkkää lomaa, kun jänkäheinän niittoa, hillanpoimintaa ja muita arjen askareita riitti. Vieraskirja kertoo minun olevan tämän vuoden ensimmäisiä kesämaan kulkijoita. Lähden tarpomaan kohti Norjan rajaa. Niemennokassa on tasaista kangasmaata vaikka telttailtavaksi ja uimaankin voisi pulahtaa. Polku johtaa talon pihaan, mutta retkeilyreitti on viitoitettu kiertämään asuinkentät. Erämaatalot ovat yksityisomistuksessa ja nykyisin vain kesäkäytössä, joten kohtelias kulkija antaa kotirauhan. Aikani patikoituani Nammijärven suuri selkä ilmestyy näkyviin ja samalla olenkin jo Piilolan autiotuvalla. Yö Piilolan autiotuvassa on rauhallinen. Alussa polku erottuu heikosti, koska reitin linjausta on siirretty pois yksityisalueelta
Eteläosan pehmeäpiirteiset männikkökankaat vaihtuvat Piilolasta pohjoiseen päin vaativammaksi maastoksi. Piilolassa on asuttu ainakin 1800-luvun lopulta lähtien ja nykyisistä rakennuksistakin vanhimmat ovat 1900-luvun alusta. Vesitse alueelle pääsee Inarijärven vuonoja pitkin, mutta louhikkoiset rannat ja ajoin ärjyiksi yltyvät tuulet vaativat vesiretkeilijältäkin kokemusta. Kalastus ja metsästys antoivat leivän, lisäksi joka talossa oli lehmä tai pari. ss oe n Paatsjoen pohjoispuolta eli nykyistä Vätsärin erämaata ovat perinteisesti asuttaneet inarinsaamelaiset kalastajalappalaiset. Elinkeinona oli monipuolinen luontaistalous. Nammijärven rannalla, hiukan autiotuvasta pohjoiseen sijaitsee Piilolan talo, asuinkenttä vanhoine rakennuksineen. Kaupassa käytiin Nellimissä, Norjan Vaggatemissa ja välillä Pykeijassa asti. Vätsäriin tullaan Kessin lisäksi myös Näätämön ja Sevettijärven suunnilta sekä talvella myös Inarijärveä pitkin. "Sotien jälkeisinä vuosinakin Erämaa-alueella on tilaa monimuotoiselle metsälle. Kesä Piilolassa oli työntäyteinen, mutta parasta oli, kun pääsi kotiin ja vanhempien luokse" kertoo Piilolassa syntynyt , Pentti Morottaja. Hyvin viitoitettu Piilolan polku sopii vaikka aloittelevallekin vaeltajalle, mutta oman tiensä kulkijoille syrjäinen Vätsäri on vaativaa aluetta. Viime sotiin asti Inarilta Norjaan kuljettiin vielä myös Suolisvuonon kautta Ruijanpolkua sekä Paatsjokea pitkin Petsamoon. "Taloissa oli paljon lapsia, mutta lähinaapuriinkin oli matkaa parikymmentä kilometriä. Entisaikoina Norjan porosaamelaiset laidunsivat Inarin outamailla ja inarilaiset kulkivat merikalassa Jäämerellä. Porojakin pidettiin, mutta silloin se oli vain yksi osa omavaraisuuteen perustuvaa elinkeinoa. Koulumatka Nellimiin kesti kaksi päivää ja siksi asuntolasta kotiin pääsikin vain jouluksi, pääsiäiseksi ja kesälomalla. Maisemat ovat lähellä ja viitoitetulla reitillä voi rauhassa keskittyä luonnon pieniin ihmeellisyyksiin. RETKI heinäkuu 2009 67. Polkujen ja autiotupien vähäisyys pitää suuret retkeilijäjoukot poissa Vätsäristä. Kaikista pääsee loikkimalla yli jopa kevätaikaan. Tästä on kuljettu jopa t n e t o a vuosisatojen ajan. Piilolan vieraskirjassa vuosittain toistuvat nimet kertovat erämaalla olevan uskollisia ystäviä, jotka karusta ja vaikeakulkuisesta maastosta huolimatta palaavat sinne yhä uudelleen. Luonnon taideteoksia Piilolan elämää Reitin varrella on useita puroja. Sitten Paatsjoki menetettiin Neuvostoliitolle ja Ruijanpolku hiljeni Näätämön tien valmistuttua, perinteisistä keinoista vain Piilolan polku pysyi käytössä. Piilolan portti on edelleen virallinen Suomen ja Norjan välinen rajanylityspaikka
Schengen-sopimuksen myötä Norjakin lopetti täällä rajavalvonnan vuonna 2001 ja tupa jäi tyhjilleen. Kymmenen kilometrin päästä Svanvikin kylästä löytyy kansallispuiston opastuskeskus ja kasvitieteellinen puutarha sekä muita palveluita. 1395) Lukemista Vätsäri erämaa järven takana, Tapio Tynys (toim.), Metsähallitus 2000 Isoa Inaria kiertämässä kuvauksia Inarin vesiltä ja rannoilta, Erno Paasilinna ja Antti Tuuri, Otava 2009 Linkkejä www.luontoon.fi/vatsari Vätsärin erämaa-alue www.pasvik-inari.net Paatsjokiseudun rajapuistoyhteistyö www.inarilapland.org/saamenmaa kulttuurireitti ja saamelaiskulttuurireitti (Nellimin nähtävyyksiä ja palveluita) www.safariservice.fi venekuljetuksia ja kalastusmatkoja Inarijärvellä Raikasta purovettä on sopivin välimatkoin reitin varrella. Merkitty Piilolan polku päättyy tien päähän Sortbrysttjernin, suomalaisittain Isolompolon rannassa. Venekuljetuksella Nellimistä esim. Helpoin tapa Piilolan polkuun tutustumiseen on kulkea reitti edestakaisin. Kesäaikaan vaihtoehtona on myös venekuljetus, jolloin samalla reissulla pääsee näkemään Isoa Inaria, Suomen toiseksi suurinta järveä. Pieni Piilolan portin tupa on rakennettu 1970-luvulla Norjan rajapoliisin käyttöön. Ellenkoian tupa kuuden kilometrin päässä suuren Ellijärven rannassa on tehty 1960-luvulla ja alunperinkin jo autiotuvaksi retkeilykäyttöön. tepiste Norjassa Svanvikista Sortbrysttjerniin johtavan tien päässä Pituus: 35 km, Suomen puolella 24 km Leiriytyminen: Vätsärin erämaa-alueella saa leiriytyä jokamiehenoikeudella ja tehdä tulet risuista. Läheisyydessä on useita muitakin mielenkiintoisia nähtävyyksiä, muun muassa nykyisin rajahistoriamuseona toimiva maailman suurin kammi ja näkötornikahvilana toimiva entinen rajavartiotorni. Övre Pasvikin kansallispuistossa tilapäinen leiriytyminen on sallittua, mutta avotulta ei saa tehdä kesäaikana (15.4.-15.9.). Norjan puolella bussi liikennöi yhdeksän kilometrin päähän reitin Norjan lähtöpisteestä. Kuitenkin eron huomaa: reittimerkinnät vaihtuivat Suomen puolen sinisistä tolpista puissa roikkuviin puupalikoihin, joita seuraten pian rajan jälkeen reitin varrella löytyy autiotupa. Laitan nimeni ja päiväyksen raja-aidan laatikossa olevaan ruutuvihkoon. Kulkuyhteydet: Ivalosta Nellimiin arkipäivisin postibussilla, josta lähtöpisteeseen (13 km) omin voimin tai taksilla. Rajan ylitys: Pohjoismaiden kansalaiset voivat ylittää SuomenNorjan rajan muualtakin kuin virallisesta pisteestä. Nyt Piilolan polun elvytyksen myötä Piilolahytten remontoitiin ja avattiin retkeilijöille autiotuvaksi. Naurattaa, kuinka helppoa on lähteä ulkomaille. Inarijärven itä- ja koillisosat kuuluvat nekin erämaa-alueeseen ja muutamaa yksittäistä erämaataloa lukuun ottamatta rannat ovat asumattomia. Tästä reitti jatkuu Norjan puolella vielä yksitoista kilometriä. Reitti kulkee Vätsärin erämaassa ja jatkuu Norjan puolella Övre Pasviksin kansallispuistossa. Venäjän rajavyöhykkeellä liikkuminen ilman rajavyöhykelupaa on kielletty. Huvitukset olivat vähissä, mutta tansseissa käytiin välillä Norjan Vaggatemissa" muistelee Morottaja, , joka asui Piilolassa vakituisesti 1970-luvun alkuun asti. Norjan Vaggatemiin perinteinen kulkuväylä Inarijärven takaisten erämaatalojen välillä. Övre Pasvikin kansallispuistossa maisema jatkuu mäntyvaltaisena, mutta maasto on paikoin kivisempää ja korkeuseroja on hiukan enemmän. Surnuvuonoon tai Kuoskervuonoon, joista Piilolaan 1015 km patikointi (ei viitoitettua reittiä). "Perinteisellä inarilaisella keskimoottoriveneellä pääsee muutamassa tunnissa Nellimistä vaikkapa Surnuvuonoon, mistä voi oikaista Piilolan tuvalle. Polun viitoitus valmistui syksyllä 2008, reitin viralliset avajaiset 16.6.2009. Lähtöpaikat: alkaa Kessin metsätieltä, pää- Luonto ei rajoja tunne Vaelluksella rajanylityksessä on aina pieni eksotiikan häivähdys. pohjolankohde TIETOREPPU PIILOLAN POLKU uusi viitoitettu vaellusreitti Inarin Nellimistä porohommissa, kauppareissuilla ja sukulaisissa kuljettiin rajan yli vielä melko vapaasti. nr. Rajamuodollisuudet ovat leppoisat, täällä ei tunneta passintarkastusjonoja tai tulliselvityksiä: siitä vaan poroportista läpi ja olet ulkona koko EU:sta! Rajan jälkeenkin metsä jatkuu metsänä, luonto kun ei rajoista piittaa. Palvelut Nellimissä: taksi, kauppa-kahvila, postipiste ja nettipiste sekä majoitus-, ravitsemis- ja ohjelmapalveluita useilta yrittäjiltä Kartat: Suomen puolella maastokartta 1:50 000 W514 Nammijärvi (uusi Eurefkoordinaatisto) tai topografiset kartat 1:50 000 Nellim 3843-1 sekä 4821-2, 4822-2 (vanha KKJ-koordinaatisto) ja Norjan puolella maastokartta 1:50 000 Kroksfjället 2333-2 (Best. Piilolasta voi tehdä ulkomaanretken 68 RETKI heinäkuu 2009
Tämän hankkeen yhteydessä nousi esiin vanhan Piilolan polun pelastaminen ennen kuin se käytön vähennyttyä hiljalleen häviäisi" , Metsähallituksen puistomestari Aimo Leppäkangas valaisee uuden retkeilyreitin taustaa. · RETKI heinäkuu 2009 69. "Kolmen maan yhteisellä hankkeella pyritään edistämään luonnonsuojelua ja kehittämään kestävää luontomatkailua. Samalla tutustun juuri avattuun Rautaportin historiapolkuun, joka kertoo Paatsjoen alueen asutushistoriasta ja Petsamontien sotahistoriasta. Poroportista läpi oo r p ja olet ulkona koko l t a k EU:sta! Us "Perinteisen kulkukeinon viitoittaminen retkeilyreitiksi on tapa säilyttää alueen vanhaa erämaakulttuuria. Lähempänä Nellimin kylää poikkean 300 metriä pitkälle museoviraston entisöimälle Keskimöjärven uittorännille, joka on näkemisen arvoinen savotta-ajan rakennelma 1930-luvulta. Palaan takaisin Kessiin ja katselen tullessani maisemat toiseen suuntaan. Suomen ja Norjan rajalla siirrytään Vätsärin erämaa-alueelta Övre Pasvikin kansallispuistoon. Mukana on useita tahoja, niin eri maiden viranomaisia kuin sivukylien pieniä matkailuyrittäjiäkin. Tullissa tai passintarkastuksessa ei tarvitse jonottaa. Norjan puolella ja sitten palata Piilolan polkua pitkin etelään takaisin Nellimiin. Venematka Inarilla on myös paikallista erämaakulttuuria, johon kannattaa tutustua" innostaa nellimiläinen , matkailuyrittäjä Aimo Koistinen. Sertifikaatti lisää alueen tunnettuutta ja kertoo, että alueen luonnonsuojelun ja luontomatkailun kehittäminen on kestäväksi havaitulla ja hyvällä pohjalla. Virallisesti avoinna Inarijärveltä Barentsinmerelle ulottuvan Paatsjokilaakson ja sitä ympäröivien erämaiden luonto on erityisen monimuotoinen. Sekä Suomen, Norjan että Venäjän puolella on useita luonnonsuojelualueita, jotka yhdessä muodostavat laajan verkoston. Kokemattomallekin kulkijalle Piilolan polku antaa mahdollisuuden tutustua oikeaan erämaahan ja samalla erämaaelämän lähihistoriaan. Ihmisvaikutuksesta huolimatta syrjäisyys on säilyttänyt alueita lähes luonnontilaisena. Euroopan kansallispuistojen liitto EUROPARC on hiljattain myöntänyt PaatsjoenInarin-alueen luonnonsuojelualueiden yhteistyölle Transboundary Parks -sertifikaatin. Vastuullinen retkeilijähän tuntee ja kunnioittaa kunkin alueen käyttöperinteitä ja polulla kulkeminen säästää tietysti myös ympäröivää luontoa. Paluumatkallakaan ei vielä ole kiire, joten Paatsjoen sillalla pysähdyn ihailemaan vuonomaisemaa. Rajamuodollisuudet ovat leppoisat. Muita rakenteita tai palveluita alueelle ei ole suunnitteilla, vaan Vätsäri tulee säilymään kokeneiden ja erätaitoisten vaeltajien kairana" kertoo reitin suunnittelussa muka, na ollut puistomestari Leppäkangas. Piilolan polulla voi vaeltaa merkittyä reittiä ilman turistiruuhkia
Kahden ja puolen kilometrin mittainen reitti kulkee Vähäjärvenmaan tulentekopai- 70 RETKI heinäkuu 2009. Vielä enemmän näkee, jos mukana on mikromaailman kuvaukseen sopiva makro-objektiivi. lajiesittely T E K ST I J A K U VAT ANNU-MAARIA NIVALA JA JOONAS ITÄRANTA Luontoa linssin ASTELIMME INNOKKAASTI PITKOSPUILLE KAMERAT KAULASSA. Aina ei kuitenkaan tarvitse havaita jotain isoa tunteakseen löytämisen iloa. Lähes kymmenen neliökilometrin laajuudelle levittäytyvä Siikaneva sopii hyvin päiväretkikohteeksi. Metsähallituksen tekemän tutkimuksen mukaan Siikanevan alueelta on tunnistettu 1 181 eri hyönteislajia. Reitin varrella on myös yksi laavu, jossa voi yöpyä mikäli haluaa tarkastella aluetta hieman rauhallisemmassa tahdissa. Metsähallitus on myös pariin otteeseen kulottanut muutamia metsälaikkuja lajiston monimuotoisuuden ylläpitämiseksi. Näissä erilaisissa biotoopeissa on monien lajien mukava asustella rintarinnan. Luonnon monimuotoisuuden kannalta Siikanevan soidensuojelualue on tärkeä, sillä maisemat ovat hyvin vaihtelevia. Kuvaajan täytyy laskeutua kohteen tasolle. Siikanevan soille Lähdimme katsastamaan pieniä otuksia Siikanevan soidensuojelualueelle Pirkanmaalle. Tarkkaavainen luonnontutkija voi yhtäkkiä huomata, että aluskasvillisuus vilisee elämää ja mitä kummallisimpia ja kiehtovimpia olioita nimittäin hyönteisiä, joiden ominaisuudet voivat vangita katselijan tuntikausiksi. Toisin on hyönteiskuvien suhteen niitä jälkeenpäin katsellessa havaitsee yhä vain tarkempia yksityiskohtia ja kokee uudestaan hienoja elämyksiä. Hyönteiskuvaus ei ole hienohelmojen hommaa. Kun nostaa pensaan oksaa ja kärsivällisesti odottaa, avautuu pian katselijan eteen aivan toisenlainen maisema. Eipä siis ihme, että alueelta löytyy kolme valtakunnallisestikin uhanalaista hyönteislajia: ristipiilopää, nahkuri ja jymylude. Kankuri, vaatturi vai nahkuri? Molemmat Siikanevan merkityistä reiteistä lähtevät pysäköintialueelta ja kulkevat renkaanmuotoisen lenkin. HALUSIMME KUVATA ERITYISESTI HYÖNTEISIÄ, MUTTA TEHTÄVÄ OSOITTAUTUIKIN YLLÄTTÄVÄN HAASTAVAKSI. U sein retkeilykokemus liitetään hienoihin maisemiin, massiivisiin luonnonmuodostelmiin tai vaikkapa kauniisiin luonnonilmiöihin taivaalla. Useinhan on niin, ettei kotona valokuvia katsellessa pääse lähellekään sitä tunnelmaa, mikä oli paikanpäällä
Toukka on naamioitunut oksaksi. Liekö huijannut myös kuvassa näkyvää kirvaa? Aina ei tarvitse havaita jotain isoa. kan kautta, ja kymmenen kilometrin reitti poikkeaa lisäksi myös Jaarikanmaan laavulle. Suopursut, tupasvillat, varvut, kanervat ja erilaiset sarat muodostavat tuoksusekoituksen, jota tekee mieli ahmia keuhkoihin syvin hengenvedoin. Pian Rhagium mordax (lehtikantojäärä). RETKI heinäkuu 2009 71. Tuoksu on huumaava jo alkumetreistä lähtien. Saamme niskaamme ensimmäisillä pitkospuumetreillä kunnon sadekuuron. Harmittelemme, että tällaisella kelillä voi olla hankala löytää hyönteisiä. Niille yksikin pisara voi olla kohtalokas, joten sadekelillä niiden on parempi kaivautua multiin tai kätkeytyä kasvinlehtien alle odottamaan turvallisempia olosuhteita. Molemmista reiteistä iso osa kuljetaan pitkospuita astellen
Nahkurin sanotaan piileskelevän isoissa, kaatuneissa, pitkälle lahonneissa männyissä. Muutaman kovakuoriaisenkin havaitsemme ruohonkorsilla, muun muassa suolla yleisen pirkkolajin, Coccinella hieroglyphican, mutta kun lähestymme linsseinemme, pudottautuvat nekin kelmit aluskasvillisuuden joukkoon ja katoavat pian suomättään sisään. Mietimme, pitäisikö tässä nyt ottaa perinteisempi asenne retkeilyyn. Mutta nahkuri pysyy piilossa. aurinko heijastuu niiden läpikuultavista siivistä! Perhosetkaan eivät anna itseään kovin helpolla kuvattavaksi. Lahopuut ovat muidenkin hyönteisten elintilaa ja huomaamme jälkiä monenlaisten otusten läsnäolosta. lajiesittely myöhäinen ilta, jolloin ne lämpötilan ollessa matalammalla eivät ole yhtä vilkkaita lentämään karkuun. Olemme erityisen kiinnostuneita kovakuoriaisista, ja ennen matkalle lähtöä mietimmekin, että olisipa mukavaa löytää retkellämme vaikka uhanalainen nahkuri. Välillä poikkeamme polulta ja käymme varovasti nostelemassa kaatuneiden puiden irtonaisia kuoria toivoen löytävämme jonkun arkajalan sieltä lymyämästä. Pian löydämmekin yhteistyöhalukkaampia kuvauskohteita. Vielä toivottomampi on yrityksemme kuvata tarkemmin määrittämätöntä maakiitäjää pysähtyessämme Vähäjärvenmaan tulentekopaikalle. Sudenkorennot kuviolentävät neniemme edessä, mutta väistävät aina loitommalle, kun yritämme lähestyä niitä. Jospa sittenkin tyytyisimme maisemien katseluun ja staattisempien kohteiden kuvaamiseen. Ehdimme juuri ja juuri havaita, että joku linjakas kovakuoriainen vilistää nuotiopaikan liepeillä, mutta samassa otus on jo kadonnut omille teilleen. Liskojen kanssa piilosilla Toisinaan luontokuvaaja kohtaa silmäparin täynnä pieniä linssejä. kuitenkin aurinko pilkistelee pilven takaa ja lämpötila nousee. Me maallikot turvaudumme kulkemaan ympäriinsä katse maahan kohdistettuna. Voi kuinka kauniisti Pitkospuun lämmössä on hyvä paistatella päivää. 72 RETKI heinäkuu 2009. Kuten jo nimestäkin voisi päätellä, nämä kovakuoriaiset ovat nopeita. Oikeat hyönteistutkijat käyttävät monenlaisia menetelmiä hyönteisten keräämiseen, haavintaa, seulontaa, syöttirysiä ja kuoppapyydyksiä. Parempi aika niiden kuvaamiselle olisi aikainen aamu tai Jatkamme matkaa Jaarikanmaan laavun suuntaan. Varhaiset hillat ovat juuri kypsyneet ja hehkuvat punaisina ja keltaisina suomättäillä. Muun muassa useat kovakuoriaisten toukat syövät lahopuussa eläviä sienirihmastoja, ja tämä näkyy ympärillämme kauniisti kirjailluissa puidenrungoissa. Ne antavat anteeksi kokemattoman makrokuvaajan kömpelöt liikkeet ja kameransäädön hitau- Hyönteiskuvauksen haasteellisuus Muita hyönteisiä näemme kyllä ja innostuneesti yritämme saada niitä tallennettua kameroillamme
Jos on etsimässä hyönteisiä, täytyy polulta ja pitkospuilta välillä poiketa. Pitkospuukuvauksen aikana löytyy muutama kovakuoriainenkin, Lochmaea caprea eli raitanälvikäs, ja toinen kiiltävän musta, ehkäpä jokin seppä. Hotkaisemme leivät ja kahvin kitoihimme ja jatkamme matkaa mahdollisimman nopeasti muutaman uuden, kivuliaan ja kutisevan paukaman kera. tunut mehevällä marjalla herkutteluun, että antaa meidän suosiolla ihailla ja kuvata itseään. Kävelemme pitkospuita ja yhtäkkiä huomaamme, että täysin sileästä puunpinnasta kasvaa oksantynkä ylöspäin. Laaja syväterävyysalue saavutetaan pienentämällä objektiivin suljinaukkoa. Toisen toukan havaitseminen onkin jo puhdasta tuuria. Lähempi tarkastelu paljastaa hökötyksen Helsingin yliopiston Hyytiälän metsäaseman mittauspisteeksi, jossa tutkitaan kasvihuonekaasujen tasetta. Kotona selvitämme, että näin todellakin on: koskemattomista soista vapautuu ilmakehään metaania, mutta samalla ne myös sitovat hiilidioksidia siinä määrin, että yhteisvaikutus on ilmastonmuutosta hillitsevä. den. Kyseinen toukka on niin uppou- · Siikanevan hyönteiset 18742005, Juha Salokannel (toim.), Metsähallitus 2006 Kuvaa luovasti lähiluonnossa, Antti Koli, Docendo 2009 RETKI heinäkuu 2009 73. Kauan ei kuitenkaan tarvitse odottaa hissukseen, kun sisiliskot palaavat takaisin lämmittelemään auringonpaisteeseen. Laavulla kohtaamme retken toisen patikoijaporukan, joiden koiranpentu tervehtii meitä innokkaasti haukkuen. Tänne palaamme ensi kesänä. Lähelle on joskus vaikea nähdä Puolivälietapin jälkeen alkaa tapahtua. Saimme rauhassa maata pitkospuilla valokuvaamassa suomättäiden asukkeja. Vaikka ensisijainen kiinnostuksen kohteemme on yhäkin möngertämässä puunkolossa, pitkospuun raossa, hillanlehdellä tai mullan seassa, päätämme pysähtyä evästauolle. Nopea täytyy olla vain siksi, että vieressä odottaa nälkäinen retkikumppani. LUKEMISTA Oksa pitkospuussa hetkinen! Juuri kun auto alkaa jo häämöttää puiden takaa, polulla vastaan astelee vielä upea Geotrupes stercorosus eli metsäsittäinen, jonka kiiltävän mustasta kuoresta auringonvalon viimeiset säteet heijastuvat retkeilijöiden iloksi. Järjestelmäkameran makro-objektiivia käytettäessä täytyy kiinnittää huomiota riittävään syväterävyyteen, jotta kuvauskohteen yksityiskohdat tallentuvat tarkkoina. Paikkaa kehutaan hyväksi suolintujen bongauspaikaksi, mutta tällä haukunnalla ovat kaikki vähänkään itsesuojelua omaavat linnut kadonneet kilometrien päähän. Siikanevan soidensuojelualue vaikutti myös hyvin rauhalliselta paikalta, vastaantulijoita oli päivän aikana vain kolmessa erillisessä ryhmässä. Nykyaikaisilla digipokkareilla innokas makrokuvaaja pääsee toisinaan helpommalla: kiinteän objektiivin lyhyt polttoväli ja pieni kenno tuottavat automaattisesti laajan syväterävyysalueen, ja tarkennusetäisyys on monesti niin lyhyt, että kameran voi viedä lähes kiinni kohteeseen. Pitkä valotusaika puolestaan lisää kuvan tärähtämisen riskiä käsivaralta kuvattaessa, joten kuvausjalusta tai muu tuki on usein tarpeellinen. Tämän seurauksena kameran kennolle päätyvän valon määrä pienenee ja siksi valotusaikaa on vastaavasti pidennettävä, jotta kuva valottuisi oikein. Räiskimme valokuvia ja alamme tuntea retken jo hyvinkin onnistuneeksi, vaikka varsinainen hyönteiskuvaussaldo onkin jäänyt hieman vaatimattomammaksi. Ilmavoimat iskevät Maisema Jaarikanmaalla on kaunis ja näköala henkeäsalpaava. Kaivattua nahkuria emme lopulta reissullamme nähneet, mutta retki oli kokonaisuudessaan mahtava kokemus. Millä tahansa muulla puunrungolla temppu olisi mennyt täydestä, mutta että oksa pitkospuussa hetkinen! Vietämme pitkospuulla pitkän tovin toukaksi osoittautuneen oksan kimpussa ja makrokuvauksen perushaasteet palautuvat nopeasti mieleen. Ensin löytyy "karvainen mato" hillasta, joka oli tarkoitettu jälkiruoaksi patikkaretkeläiselle. Evästaukomme aikana saamme vihdoinkin lähikontaktin hyönteisiin: kimppuumme hyökkää säälimätön lauma verenhimoisia hyttysiä ja paarmoja. Sen meno on niin hidasta, että tällä kertaa saamme kamerat viriteltyä ja kovakuoriaisen kuvattua. Hyvä yritys, mutta hieman väärä paikka tekeytyä oksaksi. Suomuisia häntiä vilahtelee edestämme pitkospuiden rakoihin. Auringon tultua esiin on pitkospuilla yhtäkkiä vilkasta. Maallikkoina mietimme, että tässä ollaan nyt varmaan ajankohtaisten kysymysten äärellä, sillä soilla täytyy olla jonkinlainen vaikutus ilmaston lämpenemiseen. Toistaiseksi olemme nähneet vain kaksi muuta retkeilijää. Tarkempaa lajinmääritystä varten otamme heistäkin kuvat kotisohvalle tarkasteltavaksi: tietokoneen näytöltä kuoriaiset on paljon helpompi tunnistaa. Katseet maassa Reitin loppuosa on kumpareista kangasmaastoa ja koivumetsää, josta tähystäessä huomaamme omituisen rakennelman suolla
Tutkimus laajenee koko väestöä koskevaksi. Euroopan kansallispuistopäivä on Euroopan suojelualueliiton EUROPARC:in aloittama perinne. Nuoret harrastavat luonnossa aktiivisesti, rennosti ja vauhdikkaasti esimerkiksi vaeltamista, luontokuvausta, uintia, geokätköilyä ja kiipeilyä. Samalla saatiin tietoa rentoutumisen ja rauhoittumisen kokemuksista sekä keskittymiskyvyn uusiutumisesta ja ajatusten selkiintymisestä. Vielä pari päivää sitten se ryömi limakkona lahopuun huokosissa. uomen lajistosta kaksi kolmasosaa eli noin 30 000 lajia tunnetaan niin huonosti, ettei niiden uhanalaisuutta voida arvioida. Kyselytutkimus tehtiin 1575-vuotiaille tamperelaisille ja helsinkiläisille. Useissa tutkimushankkeissa käytetään jatkuvasti kehittyviä DNA-menetelmiä, jotka ovat parantaneet huomattavasti mahdollisuuksia tutkia vaikeasti tunnistettavia lajiryhmiä. päivänä vietetyn Euroopan kansallispuistopäivän aiheeksi nostettiin nuoret ja puistojen tulevaisuus. Limasieni ei muistuta ulkonäöltään sientä vaan se on soluseinätöntä limamassaa. Ympäristöministeriö rahoittaa tutkimusohjelmaa noin 300 000 eurolla vuosittain. LUONTO ANTAA VAHVOJA RENTOUTUMISELÄMYKSIÄ aupunkiluonto ja ihmisten hyvinvointi -tutkimuksessa havaittiin, että elpymiskokemukset mieluisissa luontoympäristöissä olivat selvästi vahvempia kuin mieluisissa kaupunkiympäristöissä. Innostus marjastamiseen ja sienestämiseen löytyy vasta myöhemmällä iällä. KUVA MARJA HÄRKÖNEN JA ELINA SIVONEN luontoretki KOONNUT AINO JUSLÉN TUTKIJAT SELVITTÄVÄT METSÄLAJIEN SALAISUUKSIA Kukkokorunen-niminen limasieni levittää itiöitään pikarinmallisesta pesäkkeestä pursuvan pumpulimaisen kapillition avulla. Uudessa tutkimuksessa selvitetään, mitä lisäarvoa hyvinvoinnille ja terveydelle tulee siitä, että liikunta tapahtuu luontoympäristössä eikä rakennetussa ympäristössä tai sisäliikuntatiloissa. Päivää vietetään sadoissa puistoissa kautta Euroopan. Suomessa ohjelmaa järjestettiin monipuolisesti Metsähallituksen luontokeskuksissa eri puolilla maata. 74 RETKI heinäkuu 2009. Parhaiksi koettiin laajahkot metsätai virkistysalueet ja rannat. Tutkimuksessa selvitettiin kaupunkilaisten luontosuhdetta sekä luonnon käytön vaikutusta henkiseen hyvinvointiin. Kansallispuistojen kävijöistä joka kymmenes on alle 25-vuotias ja nuorena opittu harrastus näyttää jatkuvan iän karttuessa. Aina lajeja ei osata edes nimetä. Tiedon puutetta paikkaavan puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien PUTTE-tutkimusohjelman toinen kausi alkaa tänä kesänä ja se kestää vuoteen 2016 saakka. S K Esimerkiksi Suomen limasienistä työstetään parhaillaan lajissaan ensimmäistä kirjaa. Limasienet ovat oma elämänmuotonsa, sillä ne eivät kuulu eläimiin, kasveihin eivätkä sieniin. Puistoja pidettiin vain rakennetun ympäristön mielipaikkoja elvyttävämpinä. Tutkimus toteutetaan Metsäntutkimuslaitoksen, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen, Tilastokeskuksen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Tampereen yliopiston ja UKK-instituutin yhteistyönä. EUROOPAN KANSALLISPUISTOPÄIVÄNÄ PANOSTETTIIN NUORIIN T oukokuun 24. Limasienet pystyvät liikkumaan ja syövät muun muassa sienten itiöitä ja bakteereja
Uusi myös retkeilijöitä palveleva suojelualue on rauhallinen, sillä moottoriliikenne on estetty puomeilla. Alueella on Hyvinkään kaupungin ulkoilureittejä, tulipaikkoja ja uimarantoja. Sen selkäpuoli on ruskeasävyinen ja siivet sekä pyrstö selvästi yleisväritystä tummemmat. "Uusimaa on Suomen tiheimmin asuttua aluetta, joten on ainutlaatuista, että saadaan suojeltua vielä näin rakentamaton ja erämaaluonteisena säilynyt metsäkokonaisuus" toteaa ylitar, kastaja Jani Seppälä Uudenmaan ympäristökeskuksesta. Viljelijöiden ikääntyessä maiseman umpeutumisen pysäyttäminen edellyttää uusien yhteistoimintamallien ja hoitoverkostojen luomista. Viljelijöiden lisäksi myös yhdistyksiä haetaan vaalimaan perinnemaisemia. Suolijärven metsäiset kalliorannat kuuluvat uuteen suojelualueeseen. RETKI heinäkuu 2009 75 KUVA REETTA HARMAJA/ UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUS MAISEMANHOITO TYÖLLISTÄÄ LAPISSA yvinkään Kytäjälle perustettiin toukokuussa yli 300 hehtaarin kokoinen metsiensuojelualue. Käytännössä törmäpääsky elää Suomessa nykyään ihmisten armoilla. Suojeltavat kohteet ovat lampia ja niiden ympäristöjä, joista löytyy arvokkaita rantametsiä, lehtoja ja puustoisia soita. Lapin ympäristökeskus on käynnistänyt yhdessä Rovaniemen, Tervolan, Kemijärven, Pelkosenniemen ja Sallan kuntien kanssa Maisemanhoidosta työtä Lappiin -hankkeen. Hyvässä paikassa voi olla jopa satoja törmäpääskyn pesiä. Laji rakentaa pesänsä poikkeuksellisiin paikkoihin, hiekkakuoppien seinämiin, joihin linnut kaivertavat pesäkolonsa itse. Törmäpääsky on 13 senttimetrillä Suomen kolmesta pääskylajista pienin. Luontaiset pesimäpaikat joenrantojen eroosiotörmissä ovat vähentyneet huomattavasti muun muassa tulvasäännöstelyn vuoksi. Lintuharrastajat selvittävät kesän mittaan törmäpääskyn pesimäpaikkoja koko maan kattavalla menetelmällä. Kolmivuotisen hankkeen rahoittaa Euroopan unionin aluekehitysrahasto ja kunnat. Kallioinen metsämaisema rajaa arvokasta Kytäjän kulttuurimaisemaa. Aiemmat tiedot pesinnöistä ovat puutteellisia. Hankkeeseen voi osallistua ilmoittamalla tietämiään törmäpääskyn pesimäpaikkoja verkkosivustolla www.birdlife.fi/vuodenlaji. Vuoden lintu törmäpääsky rakentaa pesänsä hiekkakuopan seinämään. KUVA JORMA TENOVUO B KUVA MARJUT KOKKO KYTÄJÄN KARTANON MAILLE UUDENMAAN SUURIN YKSITYINEN METSIENSUOJELUALUE H Laiduntamisen vähennyttyä tarvitaan aktiivisia hoitotoimia perinnebiotooppien kuten metsälaidunten avoimina pitämiseen. L apissa halutaan lisätä perinnebiotooppien ja muiden tärkeiden maisemakohteiden hoitoa. Vatsapuoli on hyvin vaalea, josta ruskea rintavyö erottuu hyvin. Suojeltu alue kuuluu Kytäjä-Usmin laajaan Natura-alueeseen. TARKKAILE TÖRMÄPÄÄSKYJÄ TÄNÄ KESÄNÄ irdLife Suomi ry:n valitsema vuoden lintu 2009 on törmäpääsky. Lisätietoja alueesta: www.ymparisto.fi. Lapin kylämaisemille tyypillisiä ovat muun muassa avoimet viljelyalueet, niityt, metsälaitumet ja jokivarret. Tällaiset perinteiset ympäristöt ovat umpeutumassa laidunnuksen ja niiton vähennyttyä huomattavasti viime vuosikymmeninä
SUOMESSA POIMITAAN TÄSTÄ JOKAVUOTISESTA AARTEESTA ALLE KYMMENESOSA. Nämä ainekset ovat hyväksi sydämen ja verisuonten terveydelle ja mahdollisesti myös suoliston, silmien ja aivojen hyvinvoinnille" summaa marjojen terveysvai, kutteita erikoistutkija Riitta Törrönen. "M Hän työskentelee dosenttina Kuopion yliopiston Elintarvikkeiden terveysvaikutusten tutkimuskeskuksessa. "Marjat auttavat myös painonhallinnassa, sillä niissä on vain vähän energiaa. POIMIJAT KESKITTYVÄT VAIN MUUTAMAAN RUNSASSATOISIMPAAN LAJIIN. Suomen luonnossa kypsyy vuosittain noin 500 miljoonaa kiloa marjoja, josta puolukan osuus on lähes puolet. arjoista saa tärkeitä ravintoaineita kuten vitamiineja, kivennäisaineita ja kuituja sekä flavonoideja ja muita polyfenoleja. Ruokatottumuksissamme on siis vielä paljon parannettavaa. 76 RETKI heinäkuu 2009. Tunnetuin esimerkki tästä on karpalon teho virtsatietulehduksen ehkäisyssä. , Terveysvaikutukset ovat niin kiistattomat, että marjoja suositellaan syötäväksi kaksi desilitraa päivässä eli noin sata grammaa. T E K ST I J A K U VAT J O E L A H O L A LUONTOMME KASVATTAA LÄHES NELJÄÄKYMMENTÄ SYÖTÄVÄÄ MARJAA, JOIDEN VUOSITTAINEN SATO YLTÄÄ VIITEENSATAAN MILJOONAAN KILOON. Vaikka mukaan laskettaisiin viljeltävät marjat, kuten herukat ja mansikat, syömme marjoja päivittäin keskimäärin vain 40 grammaa. Marjoja kannattaa syödä monipuolisesti, sillä toinen marja saattaa olla hyvä vitamiinilähde ja toinen sisältää puolestaan runsaasti flavonoideja" jatkaa Törrönen. Lisäksi ne torjuvat infektioita
"Projektin tavoitteena on selvittää vuo- RETKI heinäkuu 2009 77. Ulkomaisia poimijoita alkoi saapua Suomeen Neuvostoliiton hajottua 1990-luvun alussa. Vaarallisten marjojen lista kasvaa vielä villiintyneistä puutarhakarkulaisista. Näin hinnaltaan arvokas hilla on prosentuaalisesti selvästi hyödynnetyin luonnonmarjamme" selvittää Arktiset Aromit , ry:n toiminnanjohtaja Simo Moisio. Ämpärin täyttymistä tärkeämpää on, että lapset nauttivat luonnosta. Marjaämpäri täyttyy nopeasti poimurilla, mutta saaliista tulee käsin poimittua roskaisempaa. Nautimme Suomessa poikkeuksellisesta asemasta niin luonnon kuin lakienkin suhteen. Onneksi suomalaiset ovat oivaltaneet erikoisasemansa hyvin: kaksi kolmasosaa työikäisestä väestöstä käy marjastamassa. Moisio tilastoi, että kotimaamme saloilta poimitaan marjoja yhteensä noin 45 miljoonaa kiloa. Puolukan osuus koko potista on hieman vajaa puolet ja mustikkaakin kypsyy tavanomaisena vuonna 170 miljoonaa kiloa. Kolmanneksi runsassatoisin marjamme on variksenmarja, jonka mustat luumarjat pilkuttavat kankaita runsaan 120 miljoonan kilon edestä. Tästä kaksi kolmasosaa kerätään kotitalouksien omiin tarpeisiin. Pihoihin kannattaa jättää parin sadan metrin välimatka, jotta kotirauha pysyy rikkumattomana. Loput ovat ulkomaisten poimijoiden tuotosta. Suomalaiset keräävät vain kolman- neksen myyntiin päätyvistä marjoista. Esimerkiksi pari kalkkipitoisessa maastossa viihtyvän näsiän marjaa voi aiheuttaa lapselle vakavan myrkytystilan ja 1015 marjan annoksen tiedetään aiheuttaneen aikuiselle kuoleman. Monta miljoonaa Metsäntutkimuslaitoksen tutkimusten mukaan kotimaamme upea luonto kypsentää vuosittain 500 miljoonaa kiloa marjoja. Marjastajat keskittyvät pääasiassa puolukkaan, mustikkaan ja lakkaan sekä vadelmiin ja karpaloihin. Lapset viihtyvät marjametsässä, mutta poimintaretki pitää tehdä nuorimmaisten ehdoilla. Ulkomaisille poimijoille maksetaan marjoista sama korvaus kuin kotimaisille kerääjille. Thaimaalaiset tulevat tänne kuitenkin hyvin realistisin odotuksin, sillä 6070 prosenttia poimijoista saapuu uudelleen" pohtii Moisio. Mustikkakilo vaihtuu myytäessä noin kahteen euroon ja puolukasta maksetaan runsas euro. Satonäkymiä Metsäntutkimuslaitos on tutkinut systemaattisella otannalla mustikan ja puolukan satoja jo kolmentoista vuoden ajan. , Marjojen kerääminen on verotonta tuloa, joten tavallisesti 12 tunnin päiviä työskentelevät ahkerat thai-poimijat voivat hankkia runsaan kahden kuukauden oleskelunsa aikana hyvän tilin ainakin kotimaansa tulotasoon verrattuna. Yleistäen Etelä-Suomessa ja etenkin kaupungeissa marjoja kerätään selvästi Pohjois-Suomea ja maaseutua vähemmän. Muiden syötävien marjojen käyttö jää vähäiseksi huonon sadon, harvinaisuuden, ennakkoluulojen tai kehnon maun vuoksi. Ensinnäkin maamme sijaitsee marjaisella havumetsävyöhykkeellä. Moisio kertoo ulkomaisten marjastajien tulevan enimmäkseen Thaimaasta, josta tänäkin kesänä Suomeen saapuu 1 900 poimijaa. Marjaretki on mitä mainioin tapa tutustuttaa lapset luontoon ja retkeilyyn, mutta vanhempien on syytä seurata mitä marjoja lapset suuhunsa panevat. Kaikkia marjoja ei kannatakaan poimia saati syödä, sillä maassamme tavataan luontaisesti kolmeatoista myrkyllistä marjaa. "Lakkaa kypsyy soillamme vuosittain 2530 miljoonaa kiloa, josta noukitaan talteen viisi miljoonaa kiloa eli viidennes. Nykyään marjoja ostetaan suoraan Itä-Euroopan maista, joten itänaapurista saapuvien marjastajien määrä on vähentynyt alkuajoista. Tosin kaupunkilaisten ja maaseudun asukkaiden välisissä tottumuksissa on paljon eroja. Arktiset Aromit ry on valtakunnallinen yhdistys, jonka tavoitteena on lisätä luonnontuotteiden, kuten marjojen ja sienten, käyttöä ja tuntemusta. Loput 15 miljoonaa kiloa poimitaan myyntiin ja siitä edelleen liki kaksi kolmasosaa menee vientiin. Lisäksi jokamiehenoikeuksiemme ansiosta saamme poimia marjoja vapaasti maastosta, kunhan kuljemme luontoa ja muita kulkijoita häiritsemättä. "Thai-poimijat olivat viime vuonna kovasti esillä tiedotusvälineissä, sillä kehnon marjavuoden vuoksi runsas kymmenes ei saanut katettua marjasaalillaan matkakuluja. Todellisuudessa metsissämme kasvaa luontaisesti peräti 37 syötäväksi kelpaavaa marjalajia, mutta niistä hyödynnetään vain runsasta tusinaa
Myös sateilla ja kuivuudella on suuri merkitys marjasadon suuruuteen. , Tutkija on huolissaan ilmaston lämpenemisestä, sillä se aikaistaa mustikan Marja ahomansikka juolukka iso- ja pikkukarpalo kataja lakka lillukka mesimarja mustikka pihlaja puolukka riekonmarja taikinamarja* tuomi** tyrni vadelma variksenmarjat Väri ja koko punainen, 510 mm sininen, 812 mm sinipunainen, 416 mm sinimusta (käpy), 58 mm keltainen punainen, 15 osan luumarja mustahko tummansininen, 68 mm punainen, 810 cm huiskilo punainen latvaterttu, 58 mm musta, 1012 mm punainen, 25 marjan terttu musta luumarja, 5 mm, terttu oranssinkeltainen, 810 punainen musta luumarja, 5 mm Paras kasvualue Itä-, Etelä- ja Keski-Suomi Kainuu, Peräpohjola, Lappi koko maa koko maa Kasvupaikka aurinkoinen hakamaa räme ja korpi niukkaravinteiset nevat merenrannat, kankaat Poiminta-aika heinäkuun puoliväli elokuu suuskuusta talveen syys-lokakuu heinä-elokuu elokuu elokuu heinä-elokuun vaihde elo-syyskuu syyskuu syyskuu elokuu alkusyksy lokakuu heinä-elokuun vaihde elokuusta talveen Ruokavinkki kiisseli mehu marmeladi mausteeksi hillo hyytelö tee soppa nektari lisukesurvos sose marjaseoksiin ruokien sekaan likööri kohokas viini Kainuusta Lappiin rahkaiset suot Järvi-Suomi Kuopiosta Kemiin koko maa Etelä-Suomi koko maa Pohjois-Lappi Etelä-Suomi koko maa Pohjanlahden rannikko Etelä- ja Keski-Suomi koko maa lehdot lehtomaiset kankaat havumetsä lehdot, metsän reunat kangasmetsät tunturipaljakka lehtomaiset metsät lehdot, puronvarret hiekka- ja sorarannat lehdot, hakkuuaukeat kuivat kankaat * Taikinamarjaa on pidetty myrkyllisenä, mutta asiasta ei ole tieteellistä näyttöä. Salo kertoo satoennusteiden perustuvan valtakunnalliseen tutkimusmetsien verkostoon, johon kuuluu kuudestakymmenestä sataan tutkimuspaikkaa sekä mustikalle että puolukalle. "Hallat ja kylmät säät vaikuttavat koko pölytysbiologiseen tapahtumasarjaan eli kukinnan onnistumiseen sekä kukkia pölyttävien hyönteisten määrään ja liikehdintään. Näin esimerkiksi uusimaalainen perhe voi sovittaa kesälomansa ajankohtaan, jolloin ennuste ilmoittaa marjasadon kypsyvän kesämökin maisemissa Kainuussa. Tiedot kaikista tutkimusmetsistä kerätään yhteiseen tietokantaan, jonka avulla luodaan ennustemallit." Metlan satoennusteet ovat saavuttaneet suuren suosion, sillä mallit kertovat marjasatojen runsauden ja kypsymisajankohdan maakunnittain. Ahomansikat ovat vähentyneet rajusti perinteisen laiduntamisen ja kaskeamisen vaihduttua tehomaatalouteen. tuinen satotaso sekä tiedottaa siitä ja marjojen kypsymisaikataulusta kuluttajille" selvittää Metsäntutkimuslaitoksen , eli Metlan vanhempi tutkija Kauko Salo. "Jokaisessa kohteessa on viisi maastoon merkittyä neliömetrin laajuista koeruutua, joista lasketaan kauden aikana kukat, raa- kileet ja kypsät marjat. Ilman mallia etelästä käsin pohjoisen marjojen kypsymistä olisi vaikea tietää. Siemenet voi siivilöidä hedelmälihasta ennen käyttöä. Muut syötävät marjat: iharuusu, isotuomipihlaja, karjalanruusu, karvamansikka, koiranruusu, lehtovatukka, metsäruusu, mustaherukka, okaruusu, oratuomi, orjanruusu, pohjanpunaherukka, poimuvatukka, ruohokanukka, ruotsinpihlaja, sianpuolukka, sinivatukka, suippoliuskaorapihlaja, suomenpihlaja, teodorinpihlaja ja tylppäliuskaorapihlaja. Myrkylliset marjat: euroopanmarjakuusi, kalliokielo, kalliotuhkapensas, kielo, kiiltotuhkapensas, koiranheisi, korpipaatsama, lehtokielo, lehtokuusama, lumimarja, mustakoiso, mustakonnanmarja, näsiä, orapaatsama, oravanmarja, rusokuusama, ruostehappomarja, sinikuusama, sudenmarja, terttuselja ja vehka. 78 RETKI heinäkuu 2009. Nämä tekijät voivat vaihdella valtakunnallisesti mutta myös paikallisesti" kertoo Salo. **Sinihapon vuoksi tuomenmarjan siementen syöntiä tulee välttää
"Mustikka on maamme tärkein marja, sillä se on karhusta lähtien monen eläimen ja linnun ravintokasvi" Salo tiivistää , huolensa. Omille apajille Marjastuskausi alkaa heinäkuun alun ahomansikoista ja jatkuu ensimmäisiin pakkasiin, jolloin koriin voi kerätä variksenmarjaa ja tyrniä. Suunnistuksen lomassa kartalle voi merkitä parhaat marjamaat, jonne on helppo palata ämpärin kanssa myöhemmin. Vieraalle paikkakunnalle muuttanut marjastaja löytää uudet apajat helpoiten kiertämällä kesän iltarasteja. Vakiintunut ja hyväksi todettu marjapaikka voi jäädä epäonnistuneen sadon vuoksi saaliiltaan laihaksi. MM-kisan tähänastinen ennätys on yhdeltä poimijalta huikea 27 kilon ja 980 gramman puolukkasaalis, joka vastaa noin kuutta ämpärillistä. Jotkut vannovat käsin poiminnan puolesta ja toiset eivät suostu lähtemään marjametsään ilman poimuria. Eniten marjoja on poimittu kisojen aikana vuonna 2003, jolloin kaikkien osallistujien yhteenlaskettu marjamäärä ylsi liki 1 300 kiloon. Niissä kukinnot ovat selvinneet varmasti kylmän kouralta. syyskuuta Suomussalmella. Loppujen lopuksi kartta on marjastajan tärkein varuste, sillä sitä tarvitaan myös tutussa ympäristössä. Maailman mestaruuksista mitellään tänä vuonna 12. Suurin osa eksymisistä tapahtuu kodin tai mökin lähistöllä, jossa ilmansuunnat menevät sekaisin marjastajan säntäillessä herkulliselta mättäältä seuraavalle. · LÄHTEET Luonnonmarjat, Simo Moisio ja Riitta Törrönen, Opetushallitus 2008. Kilpailussa on rahapalkinnot, vaikka osallistuminen on maksutonta. Esimerkiksi katajan kolmantena vuotena viimein sinisiksi muuttuvia marjamaisia käpyjä kerätään asettamalla pensaan ym- pärille lakana, jolle kypsät marjat kopistellaan kepillä. Koitoksessa yritetään haalia marjoja ämpäreihin mahdollisimman paljon tunnin aikana. Kuivan kesän päätteeksi marjoja kannattaa etsiä kosteista painanteista, mäkien välisistä laaksoista, vaarojen pohjoislaidoilta sekä kallioalueille jäävien suosaarekkeiden reunoilta ja kosteista notkelmista. Marjaretkelle ei kannata koskaan lähteä vain yhden ämpärin kanssa, vaan eväiden seuraksi reppuun on hyvä varata muutamia pienempiä rasioita tai muovipusseja. Tutustu kilpailuun ja oheisohjelmaan: www.arktisetaromit.fi Lakka on himotuin luonnonmarjamme. Tyylit ovat monet ja tavat vaihtelevat myös poimittavan marjan mukaan. Monilla marjastajilla on vakiopaikat, jonne lähdetään täyttämään marjaämpäreitä. Arktiset Aromit ry, www.arctic-flavours.fi Metsäntutkimuslaitoksen satoennusteet, www.metla.fi/metinfo/ monikaytto/marjasieni Metsäntutkimuslaitos, kehitysvaiheet kukista marjoiksi, www.metla.fi/metinfo/fenologia RETKI heinäkuu 2009 79. Jos hallan tiedetään tehneen seudulla tuhojaan, marjaretkelle pitää lähteä vaarojen lakiseuduille tai järvialueiden saariin. Kolmihenkiset joukkueet kisaavat poimureilla sekä käsin poimimalla, mutta yksilösarjoissa marjoja haalitaan haravapoimurilla saaveihin. Talven ensimmäisten retkiluisteluiden aikana voi vielä poiketa popsimaan rantasuon karpaloita, joita kelpaa syödä myös kevään ensimmäisistä pälvipaikoista. Suurimman saaliin toivossa marjoja jopa haravoidaan varrellisella haralla suoraan saaviin, mutta puuha vaatii harjoittelua tai muuten palju täyttyy metsän roskista. Niihin voi kerätä sattumalta eteen osuneet sienet tai alkuperäisestä tavoitelajista poikkeavat marjat. Samaa tapaa voi käyttää myös piikikkäiden tyrnien kanssa, mutta useimmiten länsirannikon C-vitamiinipommeista puristetaan mehu suoraan puristimella. Marjastuksen MM-kisat ARKTISET AROMIT RY ja Suomussalmen kunta järjestävät marjastuksen MM-kisat lauantaina 5. Sen sadosta kerätään monin paikoin yli viidennes, kun muita suosittuja marjoja poimitaan vain kymmenesosa. kukintaa altistaen herkät kukat hallalle. Suosituilla retkeilyseuduilla kannattaa uskaltautua selvästi polulta sivuun, sillä vilkkaiden kulkureittien pielet noukitaan jo lähes raakileina tyhjiksi. kerran. Myös mustikoiden kasvupaikat ovat jäämässä rehevämmän kasvuston alle
Jähmetyttyään ruoka kulki kätevästi mukana nahkapussiin pakattuna. Pemmikaani oli tuhtia reissuruokaa, jossa pieniksi muruiksi jauhettu jerky se- RETKI heinäkuu 2009. Brittiläinen Bushcraft & Survival Skills -lehti esitteli taannoin jerky-kuivurin, jos- K 80 uivalihaa on syöty aikojen alusta asti. On mahdotonta sanoa, milloin jerkyyn saatiin erilaisia makuvivahteita. Se kuuluu oleellisena osana monien kulttuurien ruoka-aineisiin vähän joka puolella maapalloa. Marinoimalla ja maustamalla saatiin kuivalihastakin erilaisia makuvaihtoehtoja, joita hyödynnettiin eväissä sellaisenaan tai juuri pemmikaanin valmistuksessa. Kotikonstein kokeilemaan Beef jerkyä saa tätä nykyä kaupasta useitakin eri merkkejä ja makuja. Hirvieläinten ja muun muassa biisonin parhaista paloista kuivattu jerky oli hyvin säilyvää reissuevästä. Savun makua saatiin kuivattamalla lihat asumusten tulisijojen yläpuolella ja marinointiin ryhdyttiin todennäköisesti pemmikaanin keksimisen aikoihin. Jerky on synonyymi kuivalihalle, mutta yleisesti sillä tarkoitetaan Amerikan mantereelta kotoisin olevan tavan mukaan valmistettua kuivalihaa. RETKIKEITTIÖ Lelulaatikosta saa nopeasti rakennettua kätevän kuivurin. Ritilälle asetetuista lihasiivuista kuivataan neste pois. Itse jerkynimen alkuperän väitetään tulevan inkojen kielestä. Alkuperäiskansat, kuten inkat EteläAmerikassa ja myös Pohjois-Amerikan intiaanit, valmistivat jerkyä kuivattamalla auringossa ohuiksi suikaleiksi leikattua lihaa. Lähialueiltamme tuttuja ovat saamelaisten kuivattu poronliha ja Norjan rannikkoasukkien kuivattu turska. Hintakin on yleensä jo niin kohtuullinen, että sen takia kuivalihan valmistukseen ei kannata itse ryhtyä. Toisaalta itse tekeminen ja uusien asioiden kokeileminen ovat hyvää retkeilyyn valmistautumista kotioloissa. TÄTÄ HERKKUA MYYDÄÄN KAUPOISSA PIENISSÄ PUSSEISSA, MUTTA VÄHÄLLÄ VAIVALLA SAA KOTIKONSTEINKIN TEHTYÄ IHAN KELPOA JERKYÄ. koitettiin kuivattujen marjojen ja kuuman eläinrasvan kanssa paksuksi tahnaksi. Se tehdään korkeintaan 50°C:ssa, sillä kovempi kuumuus kypsyttää lihan. Helpoin konsti kuivalihan tekemiseen on oikea kuivuri tai kodin kiertoilmauuni. Orret lihavartaille, auton sisälämmitin ja lämpömittari on kaikki, mitä jerkyn tekemiseen tarvitaan. T E K ST I J A K U VAT J O P P E R A N TA Jerkyä kotikuivurilla BEEF JERKY ON YLEISNIMI LÄHINNÄ AMERIKKALAISEN KULTTUURIN TUOTTAMALLE KUIVALIHALLE
Siihen sai myös tippua lihoista liika marinadi. Liika neste valutetaan lihoista pois, ne ripustetaan vartaisiin ja kuivataan sopivan pituisen ajan. TERIYAKI-HÄRKÄ Teriyaki-liemessä marinoituvat lihat on maustettu myös valkosipulilla ja pippurilla. Kuivattaa voi myös kanaa ja kalkkunaa sekä kalaa. Yläreunaan laitoin säätöä varten myös suikaleen teippiä. Se suojasi muovia, ettei se kuumenisi liikaa. Vaihtoehtoina on ainakin hikkori-, omena- ja kirsikkapuiden savuavat lastut. Lihan siivut pujotetaan grillivartaisiin ja annetaan ylimääräisen nesteen tippua vaikka tiskialtaaseen ennen kuivauksen aloittamista. 500 g viipaloitua häränlihaa 2 dl punaviiniä ½ dl soijaa 1 rkl chilijauhetta 1 rkl mustapippuria Halpa ja helppo kuivuri Lilasuikaleet imevät itseensä maukasta savuaromia kuivaspriin lämmittäessä savustuskuppia kuivurin pohjalla. WORCHESTERIN HIRVI sa kovalevystä valmistettuun laatikkoon ripustetut lihasuikaleet kuivattiin sadan watin hehkulampulla. Tein lelulaatikkoon reiät, joihin pujotin metalliset orret grillivartaita varten. Vähärasvainen naudan filee on yleisin ja sillä kokeilu kannattaa aloittaa. Purkkeja käännellään muutaman kerran, jotta maku jakautuisi tasaisesti. Se on siistimpää ja helpompaa kuin kokonaisena könttinä marinoiminen ja nestettä tiputtavan pehmeän lihan leikkaaminen. Liha kannattaa pilkkoa ensin noin pari senttimetriä leveiksi ja puoli senttimetriä paksuiksi paloiksi ja asetella ne marinadiastian pohjalle. Sen ratkaisin savustuskupilla, jota lämmitin kuivaspriillä. Kokemuksen karttuessa voi kokeilla myös muita lihoja. Naudanlihasta saa monenlaisia makuelämyksiä, kun lihan ensin maustaa ja marinoi. Säilyvyysaika tosin lyhenee merkittävästi verrattuna rutikuivaan lihasuikaleeseen. Toimitus kesti neljä päivää, jonka jälkeen laatikosta sai maukasta ja rapeaa kuivalihaa. Vaikka materiaali tuskin on ruuanlaittoon hyväksyttyä muovia, on käyttö niin vähäistä, ettei siitä pitäisi tulla terveysriskiä. Verkkokoreilla siinä saisi kuivatettua myös muutakin kuin lihaa. Joukkoon lisätään liemi sekä mausteet ja liha laitetaan jääkaappiin päiväksi muhimaan. Jääkaapissa säilytettävää astiaa ravistetaan välillä, jotta marinadi tunkeutuu joka puolelle lihaa. 500 g viipaloitua häränlihaa 1 dl teriyaki-kastiketta 1 dl öljyä 2 tl hunajaa 3 pilkottua valkosipulin kynttä 2 hyppysellistä mustapippuria ESPANJALAINEN HÄRKÄTAISTELIJA olisi tasaista. Tätä kotikuivaaja ei ryhtynyt tarkemmin tutkimaan. · RETKI heinäkuu 2009 Reseptit 81. Lihaksi käy melkein mikä vain. Jos lihan jättää vähän nahkeaksi, on se pehmeämpää syödä ja maukkaampaa. Huonekaluliikkeestä sain muutamalla eurolla muovisen lelulaatikon kansineen. Hälyttävä digitaalimittari varmisti, että lämpö pysyi 4055 asteessa. Koe-erä valmistui kuudessa tunnissa. Laatikon pohjalle asetin varmuuden vuoksi tinapaperin. Leikkasin lelulaatikon kanteen lämpöpuhaltimen kokoisen aukon. Jerkyä LIHAT LAITETAAN marinadipurkkeihin, jotka säilötään yön ajaksi jääkaappiin. Kannen rakoa säätämällä pidin laatikossa sopivaa lämpötilaa. Kerta- 500 g viipaloitua hirven tai kauriin lihaa 1 dl Worchester-kastiketta 1 dl öljyä 2 tl suolaa 1 sipuli 1 valkosipulin kynsi hyppysellinen pippurisekoitusta MINTTULAMMAS 500 g viipaloitua lampaanlihaa 1 dl mallasviinietikkaa 1 dl öljyä ½ dl vettä 1 rkl sinappijauhetta ½ dl sokeria muutama tuore mintunlehti tai hyppysellinen minttumaustetta käyttöinen savustuskuppi toimi yllättävän hyvin. Kokeilemisen arvoisia ovat myös siideri- ja BBQkastike. Sijoitin laatikon kyljelleen ja kiinnitin siihen kannen alareunastaan ilmastointiteipillä. Soija ja punaviini ovat yleisimmät pohjamaut, joita ryyditetään pippureilla, chilillä ja valkosipulilla. Kesän kynnyksellä metallisia grillivartaitakin oli tarjolla lähes jokaisessa tavaratalossa. Kuumuus laatikossa ei nouse niin, että rasian kylki edes lämpenisi liikaa. Helposti hyvää saa hirvieläinten lihasta, lampaasta ja jäniksestä. Lelulaatikko toimi testissä mainiosti. Astiaa kannattaa käydä välillä heiluttelemassa, jotta maustuminen Kun kevät koitti, en enää tarvinnut aamuisin auton sisätilalämmitintä, ja se voitiin valjastaa oman jerky-tehtaan koekäyttöön. Takaosan muoviin porasin reiän lämpömittarin anturia varten. Kytkin lämpöpuhaltimen käyntiin ja kuivattaminen alkoi. Toiseen kokeiluun halusin saada myös savuaromin
Kokonaisuuteen kuuluu erillinen pieni paneeli sekä lataus- ja akkuyksikkö. Lasit asettuvat nenälle molemmin päin, joten lapsen on itsekin helppo niitä käyttää. Pakettiin kuuluu mukaan viisi erilaista adapteria tunnetuimpia puhelinmerkkejä varten. Siksi tuote sopii vauhdikkaampaankin menoon. Erillinen latausyksikkö toimii myös väliakkuna. Kiinnitykset on optimoitu Vauden reppuja silmällä pitäen, joten kokonaisuus on tehty mahdollisimman yhtenäiseksi ja helppokäyttöiseksi paketiksi. Täyteen pakatusta akkupaketista lataa kännykän akun pariinkin kertaan. T E K ST I K A R I P O P P I S S U O M E L A K U VA VA U D E Ulkoilijan aurinkosuoja P20-AURINKOSUOJA kestää iholla hikoilemisen ja uimisen. Valikoimassa on kuutta eri väriä ja kaikkien lasien mukana tulee värikäs mikrokankainen säilytyspussi. Toki suoraan paneelistakin puhelimen lataaminen onnistuu. Hyvällä kelillä paneeli lataa akkupaketin täyteen noin 15 tunnin aikana, josta sitten voi ladata suoraan puhelinta. Paneeli toimii kuitenkin hyvin pilviselläkin säällä. Niiden napajännite on 3,7 V, joten tutusta koostaan huolimatta niitä ei pidä sekoittaa tavallisiin paristoihin tai AA-akkuihin. Aikaa menee silloin puhelimesta riippuen vähintään kuudesta seitsemään tuntia. Rasvaton ja hajusteeton geeli antaa yhdellä levityksellä suojaa kymmeneksi tunniksi. Laseja valmistetaan kolmea eri kokoa, jotka on tarkoitettu lapsille 018 ja 1224 kuukautta sekä 24 vuotta. Hyvissäkin olosuhteissa akun lataamiseen menee koko päivä. Pienitehoisella paneelilla kännykän tai muun pikkulaitteen suoraan lataaminen on hidasta. Valmistaja lupaa paneelille kolmen watin tehon, mutta mittauksissa emme päässeet edes ideaalitilanteessa kuin 500 mW tehoon eli kuudesosaan ilmoitetusta. Niillä saa juuri ladattua kännykän, jotta pysyy tavoitettavissa retkelläkin. Hinta: 27 Lisätiedot: www.mediwell.fi pikatesti AURINGOSTA VIRTAA Viime aikoina markkinoille on tullut paljon pieniä aurinkopaneeleja. Linssit ovat sekä kestävät että kevyet ja vahvat lasit sallivat kovemmankin käsittelyn. Käytännössä pikkupaneeli pitää kännykän juuri hengissä ja valmiustilassa sekä mahdollistaa asioiden hoitamisen. Looping-laseissa on polykarbonaatista valmistetut Spectron 4 -linssit, jotka antavat sataprosenttisen UV-suojan. Ylänurkissa ja keskellä on ripustuslenkit, joista paneelia on helppo roikottaa. Vauden paneeli koostuu kahdesta kapeasta liuskasta, jotka on pakattu kangaspussin sisään läpinäkyvän muovin taakse. Pilvisenäkin päivänä paneeli työntää 100200 mW, joten akku latautuu joskin hitaasti. Ei tälläkään kerralla. VAUDE AURINKOPANEELI VD2250 HINTA: 120 PAINO: 340 g KAPASITEETTI: 2 250 mAh TYYPPI: polykristallipaneeli LIITTIMET: viisi puhelinadapteria (iPhone, Nokia, Siemens, Mini USB) LISÄTIEDOT: www.vaude.com RETKI heinäkuu 2009 83. Käytännössä latausteho jää keskimäärin 200300 mW. Monien paneelien tapaan tässäkään ei ole mitään kynnystä, jonka jälkeen lataus vasta toimisi. Mihinkään jatkuvaa rupatteluun nämä tehot eivät riitä. Lasten silmien suojaksi JULBO LOOPING -aurinkolaseissa on pehmeät ja joustavat sangat sekä säädettävä pantaosa, joten lasit istuvat erittäin hyvin ja pysyvät vikkelimmänkin lapsen päässä. Vaude tuo markkinoille oman uutuutensa tähän sarjaan. VAUDE VD2250 on suunniteltu kokonaiseksi paketiksi, joka on helppo ottaa retkelle mukaan. Oranssiin muovikoteloon mahtuu kolme AA-kokoista litium-ioniakkua. Hinta: 31 Lisätiedot: www.greendoor.fi · Alle nimellistehojen Valitettavan usein paneelien kohdalla ei todellisuudessa päästä lähellekään ilmoitettua tehoa. Takana on vetoketjullinen erillinen pussi, jonne mahtuu ladattava laite. Kokonaisuus toimiikin paremmin, kun paneeli lataa kirkkaimpaan päiväsaikaan suoraan väliakkua, josta sitten ladataan vasta varsinaista laitetta vaikka yöllä leirissä
Matkaopas on ikävä kyllä vain pintaraapaisu. Kirjan rakenne on mainio. Patikkapolkujen sijainti on merkitty pieneen karttaan viidellä väriviivalla. Kunkin luvun alkulehdellä näytetään sisällysluettelo. Opastusta ryydittävät pienet kertomukset eri reissuilta. Kilometrimäärän lisäksi kerrotaan hienoista näköaloista, varoitetaan vaativasta maastosta ja neuvotaan ottamaan eväät mukaan. Alueita ja niiden luonnetta hyvin kuvaavien tekstien jälkeen tarjoillaan lukijalle vielä infopaketti karttanumeroineen ja lisätietolinkkeineen. Se yrittää kattaa liian suuren alueen, jolloin moni tärkeä asia jää itse saaristosta kertomatta. Maarianhaminan tärkeimmät nähtävyydet käydään läpi ja siirrytään nopeasti lähiympäristöön. Aukeaman verran tilaa on käytetty vaellusreittien kuvaamiseen. Kirjoittaja kertoo olevansa Porin poikia ja toteuttaa haavettaan jakaa alueen retkeilytietämyksensä kaikelle kansalle. Kirjan avulla voi hyvin luottavaisin mielin lähteä kyliin ja metsiin tallustelemaan, sillä kirjoittaja on itse käynyt jokaisessa esittelemässään kohteessa henkilökohtaisesti. Lopussa olevaan tiekarttaan toivoisi muutakin maastotietoa kuin kansallispuistojen vihreät rajaukset. Jokainen esitelty paikka ja reitti kuvataan palvelusymboleilla, matkan pituudella ja yksinkertaisella kartalla. Kirjan tietopohja on vahva. Kirjan kuvitus tukee muuta sanomaa erinomaisesti ollen värikäs ja monipuolinen. on kaivattu pitkään: olisiko tässä sellainen. Nopean saaristokatsauksen jälkeen siirrytään Turkuun. K O O N N N U TJ O P P E R A N TA NTA KOO U T JOPPE Kirjat Vankka tietopaketti Kolmen kielen sekamelska HY VÄ Ä Ahvenanmaan matkaopasta Moderni matkaopas LOUNAIS-SUOMESSA liikkuva retkeilijä ei tämän lisäksi muuta opusta tarvitse. Se esittelee hotellit, ravintolat, pubit ja ostospaikat, mutta kertoo luonnosta ja luontoharrastuksista oikeastaan vain houkuttelevin kuvin. Maan kahdeksasta kansallispuistosta annetaan Plitviceä lukuun ottamatta vain suppea kuvaus ja lähinnä automatkailijaa kiinnostavia vinkkejä. Lähestymistapa on hyvin selkeä ja johdonmukainen, eikä kotiseutukirjoille tyypillistä nurkkakuntaisuutta sivuilta löydy. Toki internetosoitteet johdattavat innokasta retkeilijää tarkemman tiedon luo. Teoksen toimittamisen kömmähdys tulee esiin tulevaisuuden käsittelyssä, joka alkaa kuuden vuoden takaa ja yltää vain ensi vuoteen asti. · Lounais-Suomen retkeilyopas, Joel Ahola, Edita Publishing Oy 2009. · Kroatia, Tony Kelly, suomentanut Noora Kinnunen, Tammi 2009. TEKSTI MIKKO LAMMINPÄÄ 84 RETKI heinäkuu 2009. Osansa saavat myös perinnekohteet, lintupaikat sekä melonta. Alun perin brittiläisen autoliiton kokoama matkaopas sopii parhaiten kaupunkikulkijalle. Majoitusvaihtoehdot varmasti kiinnostaisivat matkailijaa enemmän kuin kaupunkikohteet. Opas on jaettu selkeisiin ryhmiin, jossa kansallispuistot, retkeilyreitit ja lyhyet polut ovat omina kokonaisuuksinaan. Se on jaettu seitsemään lukuun, joiden alkuun pääsee muovilehtien nokkelien ulokkeiden avulla. Niinpä matkaoppaan ensisivuilla kerrotaan maailmanmaineeseen yltäneistä alppihiihtoja palloilutähdistä, vaikka ne eivät juuri matkailuun liity. Manner-Ahvenanmaan kartta 1:100 000 mittakaavassa on kirjan parasta antia. Kun kaikki asiat vielä kerrotaan suomen lisäksi ruotsiksi ja englanniksi, on opaskirja hyvin sekava ja hankala käyttää. K ROATIA haluaa maailmankartalle TIA h l il k · Ahvenanmaa ja Turun saaristo, matkaopas & kartta, Sari Snellman, Lauri Hokkinen ja Risto Hyvönen, Karttakeskus, Helsinki 2009 urheilusaavutustensa ja nykyaikaisen kaupunkielämänsä avulla. Linna, Aboa Vetus ja muut kaupungin nähtävyydet saavat hyvin sivutilaa. Hyvä hakemisto ja lukuisat tekstin sisäiset viittaukset nopeuttavat tiedon löytämistä. Lyhyt mutta hyödyllinen historiakatsaus muistuttaa maan verisistä vaiheista. Kirjan mukana tulee kartta, josta esiteltyjä kohteita voi paikantaa. Liikenneyhteyksistä aloitetaan ja Saariston Rengastiehen sekä Suureen Postitiehen tutustutaan heti kättelyssä
Kuvausteknisiä asioita lähestytään valon kautta. Kirjan herkät ja ajattelun aiheita antavat tekstit ovat Heikki Willamon käsialaa. Näistä kirjoittaja tarinoi hyvin selkeästi ja ymmärrettävästi. Kilpasuunnistuksesta kiinnostuneelle kirja on vankka tietopaketti. Siihen sisältyy myös runsaasti kansanviisauksia ja uskomuksia. Kun perusajatus on ymmärretty, vie Koli lukijan kasvien, maisemien ja eläinten kuvaamiseen. Kirja seuraa pöllöparin saalistamista, soidinta, parittelua ja pesintää sekä poikasten varttumista untuvapalleroista nuoriksi pedoiksi. Kilpailut, niihin valmistautuminen ja osallistuminen, opastetaan hyvin seikkaperäisesti. Tämän todistavat kirjoittajan loistavat ja keskenään hyvin erilaiset kuvat. Puhtaasti suunnistuksen kannalta kirjan kuuluisi esitellä enemmän erilaisia karttoja ja mittakaavoja kuin voimistelua. Hyvin valaisevia ovat aloittelijan ja huippusuunnistajan vertailtavat ajatukset kulloisestakin tilanteesta kartalla. Tämän kirjan tekijä ei tähän kastiin kuulu. Suunta, määrä ja lämpötila ovat tärkeitä tuntea. Tässä ovat avaimet mielenkiintoiseen kuvaseikkailuun jo ihan kotiportailta. Kirja on perussuunnistuksen osaavalle retkeilijälle ja vaeltajalle hyvä jatkokurssi. Ammattilaisen ote näkyy kirjan tekstissä ja opetus on varmasti sen mukaista. Se vie lukijansa ja katselijansa mummon metsän siimekseen, huuhkajakallion rinteille sekä suurten kuusien ja honkien katveeseen. Pääosassa on hämärän valtias huuhkaja, joka edustaa viisautta, salaperäisyyttä ja entisajoilta periytyvää majesteetillisuutta. Valokuvakseen opettavien kirjojen syntinä on useasti liika paatos ja mielipiteiden esittäminen vankkoina faktoina. Miltei samaan yltää kahden länsiuusmaalaisen luontokuvaajan yhteisteos. Kirjan hahmot ovat hämyisän yön yksinäisiä kulkijoita, jotka elävät etelän erämaissa. Erinomainen kirja kaipaisi enemmän todellista sisältöä aloittelijoille. · Huuhkajavuorella, Heikki Willamo ja Leo Vuorinen, Maahenki 2008. TEKSTI MIKKO LAMMINPÄÄ · Suunnistus, metsästä elämyksiä, Varpu Savolainen, Jani Lakanen, Miika Hernelahti, Edita Publishing Oy, Helsinki 2009. RETKI heinäkuu 2009 85. Kirjan sanoma on vapauksien ilmaisussa ja rohkeudessa kokeiluun. Samanlainen käsittelytapa jatkuu luvuissa Sommittelu ja Kuvan sisältö. Tietenkin tällaisessa kirjassa on oltava kunnon kohottamisesta ja venyttelystä omat osionsa. Samoilla seuduilla pesivät ja etsivät herkkupaloja myös ilves, kettu, näätä, mäyrä, varpuspöllö ja moni muu hämäräaktiivinen laji, joiden edesottamuksia lukija pääsee seuraamaan. Luonto on hyvinkin lähellä, kunhan vain nähdään ja osataan vangita se kameralla. "Kiinnostaako luontokuvaus, mutta et halua rämpiä päiväkausia hyttysten syötävänä?" tekijä kysyy. Kuvien tummat sävyt, tähtitaivaan hentoinen valo ja puiden luomat varjot luovat mahtipontisen hengen, joka sopii mainiosti tekstin tunnelmaan. · Kuvaa luovasti lähiluonnossa, Antti Koli, WSOYpro / Docendo, Jyväskylä 2009 SUUNNISTUSTAITO on tarpeen kaikille luonnossa liikkuville. Hän on ottanut teoksen valokuvat yhdessä ystävänsä Leo Vuorisen kanssa. Ilmaisuun kirjoittaja kiinnittää huomiota, samoin kuin tilanteen hyödyntämiseen. Erinomaisena esimerkkinä toimii Helsingin Forumin kulma, jota ei luontokohteeksi miellä, mutta valokuvassa näkemys on toinen, eikä kuva valehtele. Rastilta rastille Huuhkajan vieraana VANHAN metsän hämäryydestä kantautuva pöllön huhuilu pysähdyttää, herättää aistit äärimmilleen ja päästää mielikuvituksen valloilleen. Perustaitoja voi harjoitella monien opusten johdolla, mutta tämä teos aukeaa jo perusasiat oppineille helpommin, vaikka kirja lupaakin opastaa vasta-alkajat oikealle polulle. Luonto on lähellä VALOKUVAUSOPAS voisi olla tiukkaa tekniikkatykitystä, mutta Antti Kolin kirjassa mennään enemmän fiiliksellä. Karttamerkkeihin opastetaan erilaisin esimerkein, miltä kohteet näyttävät luonnossa. Suunnistuskartan lukemiseen ja sen perusteella tehtävään alueen kartoitukseen oppii harjoittelemalla, kunhan perusasiat ovat oikein
Tämän monipuolisen kirjan ohjeilla valmistat helposti ja nopeasti herkullista ruokaa nuotiolla tai retkikeittimellä. Atena · Sidottu · 126 sivua · Upea nelivärikuvitus www.vuoripuro.com 86 RETKI kesäkuu 2009 Tilaa RETKIRUOKAA-kirja lukijatarjouksena hintaan 22,50 (sis. markkinapaikka Juomavesisäkki reppuun V 505510 retkipyyhe V 80x120cm, nopeletkulla ja venttiilillä, asti kuivuva, 100% helppo puhdistaa. 40g 121250 aurinko8,99 S 510210 6,56 4,86 A suihku 20L 503410 itsetäyttyvät 320380 12,95 Basic Matte Easy Rock 4 T makuu4- henkilölle alustat 98,00 402130 piezosähA E köinen kutinan poislaaja taja valikoima alk. J I internetissä 29,99 440890 punkki320350 5,39 pihdit A T Tramper 2 2- henkilölle 400180 hyttysten 57,98 äänikarkotin 7,95 N A Varusteet autoon, kotiin, mökille, matkailuvaunuun matkailuautoon, veneeseen, leirintään, retkeilyyn www.vapaa-aika.com ERÄ-LINDROOS Retkeilyn tavaratalo YH DE STÄ OS OIT TEE STA LÖYD ÄT NÄ MÄ KA IKK I HU IPP UM ERK IT! Launeenkatu 84 15610 Lahti p. 03-752 56 96 Retki-lehden lukijatarjous:Uutuuskirja erikoishintaan! Pär Nilsson & Christel Schröder RETKIRUOKAA Miksi tyytyisit kuivamuonaan tai pariin hutaistuun eväsleipään. lähetyskulut) (norm.hinta 25 + läh.kulut 6,50 ) p. viskoosifleeceä 23,75 A A 510480 1L 24,99 510490 2L P R Juomavesisäkit korkkiventtiilillä A U alk 1L, paino n. 044-733 0022, myynti@retkilehti.fi
Luontopäiväkirjan lukuisista artikkeleista ammennat lisäksi innoitusta niin samoilukohteista ja retkeilyvarusteista kuin resepteistä tässä numerossa savustetaan lihaa, kalaa ja kasviksia. Myynti: kirjakaupat kautta maan. Luontopäiväkirja 9,90 200910 luonnossa samoilijan ehdoton minipokkari! Tässä kätevästi mukana kulkevassa luonnonystävän kirjasessa on tilaa sekä omille lintu- ja säähavainnoille että kalastuspäiväkirjalle. tai verkkokaupasta www.perhemediat.fi RETKI kesäkuu 2009 87. Voit myös tilata kirjan osoitteesta: info@perhemediat.fi
RUUNAAN RETKIVIIKKO Lieksa Luvassa on ohjattuja luontoaktiviteetteja retkeilyyn, koskenlaskuun ja kalastukseen liittyen. www.seepra.info 10.12.7. PIRKAN SOUTU Tampere, 35 km Kahtena lenkkinä Pyhäjärveä kiertävä soutu houkuttelee kymmenien kirkkoveneiden lisäksi tavallisten veneiden soutajia ja tukun melojia. www.luontoon.fi/ruunaa RETKELLE LÄHILUONTOON Kahdeksallatoista paikkakunnalla järjestettävät Suomen luonnonsuojeluliiton Löydä luonto läheltäsi -retket esittelevät lähiluontokohteita. www.kittila.fi 21.23.8. www2.fjallraven.com/classic 21.22.8. Tilalla vaalitaan hevosmaatalouden aikaa. www.sll.fi/lahiluontoretket Tapahtumista voi ilmoittaa osoitteeseen toimitus@retkilehti.fi. Pyöräillen 25.7. www.mantyharju.fi/reissupolku 23.8. Osallistumismaksu sisältää bussikuljetuksen Kiirunasta lähtöpaikalle, muonat, polttoaineen, kartan ja varustekuljetuksen päätepisteeseen. www.erasm.fi 15.16.8. FJÄLLRÄVEN CLASSIC NikkaluoktaAbisko, Ruotsi, 110 km Komea Kungsledenin reitti johdattaa Ruotsin Lapin upeiden tunturimaisemien halki. www.koli.fi/retkiviikko 25.7.1.8. www.tahkonsoutu-melonta.fi Suunnistaen 8.9.8. KOLIN RETKIVIIKKO Koli, Kontiolahti ja Lieksa Retkiviikko tarjoaa yli 60 tapahtumaa melontaretkistä ratsastusvaelluksiin. www.twd.fi Soutaen 25.7. TUNTURISUUNNISTUS Utsjoki Pareittain käytävä kaksipäiväinen erikoispitkä suunnistuskisa sopii myös retkeilijöille. KAUKOPARTIOMARSSI Utti, Kouvola, 75 km, 50 km ja 25 km Arvostetun Kaukopartiohiihdon kesäinen versio taivalletaan jalkamarssina. www.rogaining.fi Meloen Seikkaillen 25.7. www.nilfinland.fi/hskg/index.htm Tapahtumia 27.6.4.7. FINLANDIA-MAASTOPYÖRÄILY Messilä, Hollola, 70 km ja 35 km Sadat polkijat sitkeilevät Salpausselän haastavan kapeilla poluilla ja vinhaan vauhtiin kiihdyttävissä kivikkoisissa mäissä. Ohjelmassa on tervahaudan polttoa, työnäytöksiä ja iltamat. TOUR DE MÄNTYHARJU Mäntyharju, 160 km Repoveden kansallispuiston ympäri kiertävä pyöräily tarjoaa kauniit maisemat, hiljaiset tiet ja mukavaa seuraa. KOVERO 150-VUOTTA -JUHLAVIIKKO Ikaalinen, Seitseminen Koveron kruununmetsätorppa perustettiin 150 vuotta sitten. KOONNUT MIKKO LA MMINPÄÄ Kalenteri Kesällä tapahtuu Patikoiden 7.11.8. Vanhemmat voivat osallistua kuntotestaukseen ja kehonkoostumusmittaukseen. Sarjoja riittää muutaman tunnin pyrähdyksestä kymmenen tunnin tosikisaan. www.seepra.info 3.6.9. Tapahtumaan on saatu EU-hankerahaa, jolla kehitetään tapahtumasta aiempaa monipuolisempi ja elämyksellisempi. OUNASJOKIJOTOS RaattamaKittilän keskusta Jo seitsemäs Ounasjokijotos yhdistää retkeilyn ja kyläkulttuurin. HIILTOADVENTURE Pirkanmaa Pirkanmaalla järjestettävä seikkailukilpailu käy kaikenkuntoisille. www.luontoon.fi/kovero 13.19.7. www.inarinyritys.net/tunturi09 88 RETKI heinäkuu 2009. www.pirkankierros.fi 31.7.1.8. TAHKON SOUTU KuopioJuankoskiNilsiä, 98 km, 75 km ja 43 km Savon kauneimmaksi kehutulla reitillä kuljetaan kolmen kanavan kautta kirkkoja soutuvenein sekä kanootein. EM-ROGAINING Ylläs, Kolari Vaellussuunnistuksen mestaruustaisto käydään Ylläksen tunturimaisemissa. HANKO SEA KAYAK GATHERING Hanko Viime kesänä ensimmäistä kertaa järjestetty melojien kokoontuminen saavutti suuren suosion. www.karsu.fi 28.8.UTTI DAREFACTOR Utti, Kouvola, 3 h Seikkailukilpailun lajikirjoon kuuluvat juoksu, melonta, pyöräily, uinti, suunnistus ja rullaluistelu. URSAK II Koli, Lieksa Yleisen kisasarjan lisäksi reissuun voi lähteä kolmen tunnin kisasarjassa. Retket ovat kaikille avoimia ja maksuttomia. www.seepra.info 29.8. ERÄVAELLUKSEN SM-KISAT Reisjärvi, 100 km ja 75 km Vuodesta toiseen vaeltajien tiedot, taidot ja kunto punnitaan nelipäiväisen kilpailun rasteilla ja maastotaipaleilla. UTTI JUNIOR DAREFACTOR Utti, Kouvola Lasten omaan seikkailutapahtumaan kuuluu myös liikuntavälineiden kierrätystori. www.hiiltomiehet.com 1.8
Takavuosina Oulun yliopiston itikkatohtoriksi kutsuttu hyönteistutkija, dosentti Juhani Itämies sai hyttysennustustensa vuoksi jopa tappouhkauksen. T E K ST I M I K KO LA M M I N PÄ Ä P I I R R O S K A R O L I I N A LA H T I Ininää ja kutinaa HERKKÄHIPIÄISIMPIEN KULKIJOIDEN MIELESTÄ LAPPIIN EI KANNATA MENNÄ LAINKAAN JUHANNUKSEN JA HEINÄKUUN PUOLIVÄLIN VÄLISENÄ AIKANA. SILLOIN RÄKKÄ, VERENHIMOISTEN HYÖNTEISTEN JOUKKOESIINTYMINEN, LATISTAA LIIAKSI RETKEILYN RIEMUJA. okainen retkeilijä tietää, miltä pään ympärillä pyörivä hyttyspilvi tuntuu. Monet hyttyslajit ovat yö- tai hämäräaktiivisia ja inisevät siksi öisin vaeltajan korvan juuressa eivätkä anna kulkijan uinahtaa. Suojaavan vaatetuksen ja karkotteiden lisäksi retkeilijää auttaa myös henkinen valmistautuminen. Moni saa kesän alussa valtavia paukamia, mutta myöhemmin pistoskohta ei juuri turpoa. Hyttysistä vain naaraat iskevät imukärsänsä eläinten nahkaan verta imeäkseen. Toki Suomen kesässä riittää pisteliäitä hyönteisiä, yksinomaan hyttyslajejakin 40, mutta niille ei kannata antaa yliotetta. Niinpä jyrkkää rinnettä kivutessaan hikoileva ja lastinsa alla puuskuttava kulkija on helppoa riistaa. Mäkärällä ei ole imukärsää, vaan naaras puree ihoon haavan, josta se imee verta ja aiheuttaa kivuliaan paukaman. Räkkä toki himoitsee heidänkin vertaan, mutta myös avustaa poronhoitajia kasaamaan poroelon vasamerkintää varten. Tämä johtuu allergisen reaktion heikkenemisestä kesän edistyessä ja pistosten lisääntyessä. Mäkäräiset sen sijaan ryömivät vaatetuksen alle ja pistävät piilopaikassaan kivuliaasti. Se munii soille, rantapusikoihin tai lammenrannoille parisataa munaa, jotka voivat talvehtia monta vuotta ja kuoriutuvat sitten, kun pesäpaikka on riittävän märkä. Ne löytävät saaliinsa uloshengityksessä muodostuvan hiilidioksidin, tuoksun ja lämpötilan perusteella. Täysikasvuinen itikka ei elä kuukauttakaan, lisäksi halla ja kuiva kesä voivat tappaa koko kannan. Sitä vastoin lämpö ja kosteus lisäävät niiden määrää. J Poromiehet sekä kiroavat että kiittävät räkkää. Kevään ensimmäiset hyttyset kuorituvat Etelä-Suomessa pian vapun jälkeen, mutta suuremmat esiintymät koittavat toukokuun lopulla. Räkän, kuten siihen vaikuttavien pitkäaikaisten sääilmiöiden, ennustaminen on vaikeaa ja vaarallistakin. Ilmastonmuutos tuo maahamme uusia hyttyslajeja, jotka saattavat olla nykyisiä ärhäkämpiä. Naaras tarvitsee verta munien kehittymiseen. Pohjois-Lapissa räkkä alkaa juhannuksena, jolloin hyttysten ensimmäinen sukupolvi nousee siivilleen. Pistoksen kivulias tunne aiheutuu hyttysen erittämästä syljestä, joka estää verta hyytymästä. Itikat yrittävät iskeä kaikkialle paljaalle iholle eli päälaelle, korviin, niskaan, ranteisiin ja nilkkoihin puhumattakaan aremmista paikoista, jotka paljastuvat tarpeilla kyykittäessä. Suomessa on tunnistettu puolisensataa mäkärälajia, mutta ihminen kiinnostaa niistä vain tusinaa. Porot hakeutuvat räkän alkaessa tunturien hiekkaharjuille ja viimeisille lumilaikuille, joiden ilmavirtaukset nostavat hajut hyttysten ulottumattomiin. Viestin lähettäjän arveltiin olleen huolissaan ennusteen vaikutuksista Lapin matkailulle. · RETKI heinäkuu 2009 89
Öinen luonto palkitsi tarkkailijansa. Muori sai selitykseksi pitkähkön teknisen luennon, jota hän ei kuitenkaan jaksanut keskittyä kuuntelemaan. Ne kenties paljastaisivat eläimiä ja näiden mielenkiintoisia puuhia, jotka jäisivät paljailla silmillä näkemättä. Eihän toki luontoharrastuksesta voinut ketään soimata ja kiinnostivathan eläinhavainnot kieltämättä häntä itseäkin. Otuksella oli komea tuuhea turkki ja sen silmät leimusivat vihreinä linssin valovahvistetussa näkymässä. Aamulla poika nukkui pitkään, sillä hän oli valvonut myöhään öistä tienoota tarkkaillen. Kaukana vastarannalla vesistön ylitti piisami tai isokokoinen vesirotta. Välillä hän kysyi, mitä oli tullut nähdyksi ja kirjasi havaintoja muistivihkoonsa, jota piilotteli keittiön laatikossa. Eräänä lauantaina sukua ja tuttavia oli kokoontunut iltaa istumaan. Äiti ei komentelusta piitannut, vaan toivotti hyvää yötä ja häipyi jupisten nukkumaan. Varuste oli selvästi samaa sukua kuin ammattilaisten tekniset vempaimet. Äiti hiukan tästä marmatti, mutta totesi lieventäen, että kai asiassa hyviäkin puolia on. Sen kuminen pinta ja neopreeninen käsilenkki pitivät otteen tukevana. Kun valonvahvistimen napsautti päälle, optiikan sisältä alkoi kuulua elektronista sirinää, joka vähitellen vaimeni. Pimeää oli odotettu innolla, sillä uutukaisia yökiikareita täytyi päästä testaamaan. Talon emäntä ehdotti yllättäen, että eiköhän katsottaisi luontofilmejä, niitä kun on kertynyt viime aikoina kohtuullisen monta tuntia. Parhaimman esityksen järjesti kettu, joka teki monta edestakaista reissua aukion reunassa. Repolainen kävi yksitellen hakemassa linnunmunia tai muita herkkuja pesässä nälkäisinä odottaville poikasilleen. Sen sijaan äiti jatkoi päivittelyään, kunnes toinen kyllästyi ja antoi käskyn olla häiritsemättä. Tilassa vallitsi hetken täydellinen hämmennys ennen kuin poika tajusi äitinsä luulleen koko ajan yökiikaria videokameraksi. · Tilassa vallitsi hetken täydellinen hämmennys.. ReissuJussi Reissu Hämäävää optiikkaa A urinko painui horisontin taakse ja hämärä laskeutui järvenlahden ylle. Joka kerta se eteni yhtä tarkkaavaisena pysähtyen välillä haistelemaan ja kuulostelemaan, oliko reitti varmasti turvallinen. Kiikari näytti taivaalla kiitäviä lepakoita ja kelluvassa kaislapesässään nukkuvan silkkiuikun. Öiset kiikarointitouhut jatkuivat pitkin kesää, eikä äiti kiinnittänyt niihin suurta huomiota. Kun tienoo oli muuttunut kyllin hämäräksi, saattoi okulaareilla tarkkailla maastoa ja kaislikon laitoja. Jämäkänoloinen pimeänäkölaite ei muistuttanut lainkaan perinteistä kiikaria tai kaukoputkea. Äiti tarkasteli uteliaana poikansa käsissään pyörittelemää kiikaria. Hän ihmetteli suuresti, miten vempaimella pystyisi säkkipimeässä ylipäätään tekemään yhtään mitään
Seuraava Retki ilmestyy elokuun puolivälissä 2009 RE T K EILY · M AT K A ILU · VA RUS T EE T Nro 7 Elo-syyskuu 2009 Hiidenportin kansallispuisto Hornoyan lintusaari Mapuche-intiaanien poluilla Chilessä Opettajat yöretkellä Päiväreput TESTI 7/09 SEURAAVA
Se on antibakteerinen, minkä ansiosta se pysyy kauemmin raikkaana. Kokeile kerran ja jäät koukkuun. Bambu tuntuu pehmeältä ja vilpoiselta ihoa vasten. Naisten mallissa v-kaula-aukko, miesten mallissa pyöreä. Miksi bambu? Bambu on paljon enemmän kuin heinä. Lisäksi se sitoo viisi kertaa enemmän kasvihuonekaasuja ja vapauttaa 35 prosenttia enemmän happea kuin havupuut. Bambua mukavampaa ja ympäristöystävällisempää ulkoilutekstiiliä on vaikea löytää. Pysty rintatasku, jossa piilotettu vetuketju. Light Bamboo Ohuehko paita, joka tuntuu iholla miellyttävän viileältä. Sitä syödään, siitä rakennetaan ja siihen pukeudutaan. Miesten mallissa myös vaakasuuntainen tasku ja kynätasku. Bamboo Tee Lämpimän, aurinkoisen kesän paras vaate. Vilpoinen ja miellyttävän tuntuinen. Pysty rintatasku, jossa piilotettu vetoketju. Miesten paidassa myös kynätasku. Bamboo Raikas ja hyvännäköinen paita. Se toimii erinomaisesti myös urheilutekstiilien raaka-aineena. Bambu sitoo ja haihduttaa tehokkaasti kosteutta. Tilaa kuvastomme sähköpostilla info@marinoutdoor.nu tai puhelimitse 0400 710 660.